f i OPASTUS – VALOKUVAUSTA OPISKELEMAAN Suurkilpailun parhaat 16x Marja Helander. KU U KA U D EN KU VA A JA M A RJ A H EL A N D ER | VU O D EN KU VA A JA T | M A RJ A PIR ILÄ | PE KK A A LA -P IE TIL Ä | VA LO KU VA KO U LU TU S | VA LO N LU O N N E | 2 X O BJ EK TII VIT ES TI | 1/2024 17,50 € Ahti Kannisto Risto Raunio L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i
• Salaman synkronointi kaikilla valotusajoilla • 4K 120p videokuvaus ilman rajausta • Jopa 120fps sarjakuvaus Sony A9 III -järjestelmäkamera, runko Tuote 905371 7300 ,00 Maksa myöhemmin Tilillä UUTUUS!. Uusi aikakausi – Maailman ensimmäinen täyden koon kenno, jossa on globaali suljinjärjestelmä, tekee : sta mullistavan kameran liikkuvien kohteiden ja ohikiitävien hetkien yksityiskohtaiseen kuvaamiseen ilman vääristymiä
6 KUUKAUDEN KUVAAJA Marja Helander 16 INTOHIMONA TULI Ahti Kannisto 19 INTOHIMONA LUONTO Risto Raunio 22 VALOKUVAA JA OLEMASSAOLOA ETSIMÄSSÄ Pekka Ala-Pietilä 62 VASTAKOHTIEN HUONEET Marja Pirilä 66 MIELIKUVANI Silla Simone 26 VALOKUVAKOULUTUS 46 KUVANKÄSITTELY Kohinanpoisto 48 LINTUKUVAKOULU Valon luonne 37 OBJEKTIIVI TESTISSÄ Fujinon GF 30mm F5.6 T/S 40 OBJEKTIIVI TESTISSÄ Sigma 70-200 F2.8 DG DN OS 43 KUUKAUDEN VALINNAT 44 VANHA OBJEKTIIVI Takumar 50 mm f/1,4 30 KAMERASEURA RY:N Kevään kurssit 36 EISA MAESTRO Aiheena: Urheilu ja pelit 54 SUURKILPAILU 2024 32 KIRJAKOKOELMAN LAHJOITUS 51 JURISTI, JOLLA ON SYDÄN Carla de Sousa Kamera-lehti 1/24 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot M A RJ A H EL A N D ER JU H A LA IT A LA IN EN PE K K A A LA -P IE TI LÄ A A RR E EK H O LM / JO U RN A LI ST IN EN K U VA -A RK IS TO JO K A Voittajat PÄÄKIRJOITUS 3 KAMERASEURA 31 KOLUMNI 69 MENNYTTÄ VALOA 70 VÄLÄHDYKSIÄ 72 SEURAT TOIMIVAT 73 SEURAAVASSA NUMEROSSA 75 4 KAMERA 1|2024 SISÄLLYS Tilaajapalvelu tiistaisin ja torstaisin puh. 0400 802 282 tilaajapalvelu@ kamera-lehti.fi
issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. A H TI K A N N IS TO 5 kamera-lehti.fi. RI ST O RA U N IO KAMERA-LEHTI 1/2024 ilmestyy viikolla 8. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga kuvankäsittelyt Juuso Joutsela/Takomo Tuotanto Oy vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Timo Ripatti, Kristiina Sievi-Korte, Kaisa Sirén, Mia Surakka, Jari Tomminen toimitusneuvosto Tuomo Manninen, Lea Kömi tilaajapalvelu puh. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P
VALOKUVA OTTAA KANTAA Marja H elander Teksti TERO MIETTINEN Kuvat MARJA HELANDER 6 KAMERA 1|2024. Myös huumori kuuluu keinovalikoimaan. Ilmastonmuutos, kaivosteollisuus ja politiikan kiemurat ovat uhkia, joiden vaikutuksia hän herättelee pohtimaan. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat MARJA HELANDER Marja Helander puolustaa luontoa ja saamelaista kulttuuria taiteensa keinoin
Muutamaa vuotta myöhemmin harrastus jatkui ensimmäisellä järkkärillä, välissä oli joku Ricohin kompaktikamera, Marja Helander muistelee. Kuvat valotettiin taskulampun ja värikalvojen avulla. – Stereotypiat saamelaisista olivat silloin ja ovat kyllä edelleenkin vahvoja. – Diasta vedostettiin siis paperinegatiivi, josta jälleen positiivi eli käytettiin kääntökehityksen keinoin värikuvaa negatiivina. Samoihin aikoihin tosin joukko muitakin saamelaistaiteilijoita nosti esiin kysymyksiä alkuperäiskansan kohtelusta, nykyisen ja perinteisen elämäntavan ristiriitaisuuksista ja ekologisista kysymyksistä. Saamelainen isä ei sitä kotona puhunut, vain omien sukulaistensa kanssa. Halu kuvien tekemiseen piirtämällä, maalaamalla tai valokuvaamalla ohjasi tulevaisuuden valintoja. Lopputyönäyttely Lahden Taidemuseossa 1992. Aiheeseen liittyy monenlaisia väärinymmärryksiä suomalaisten taholta ja toisaalta romantisoivaa eksotisointiakin. Kaikki eivät kuitenkaan elätä itseään perinteisillä elinkeinoilla, vaan yhtä hyvin juristina tai kaupan kassana. Toinen tärkeä seikka oli suhde luontoon. Sarja Sukupolvet 1992– 1994 ja maalaus Lapin kulta. Kuvattiin diaa, ja värivedostettiin diasta värillinen paperinegatiivi, josta jälleen sitten vedostettiin pinnat vastakkain lopullinen värikuva. Kamerasta tuli pian ykkösvaihtoehto, sivellin sai jäädä. Saamelaisuuden merkitys kuitenkin kasvoi Helanderin mukaan iän myötä, ja kiinnostus kulttuuriin sai opiskelemaan myös kieltä. Jossain vaiheessa harkitsin jopa metsänhoitaMarja Helander •syntynyt 1965 Helsingissä •valmistunut Taideteolli sesta korkeakoulusta 1999 •taidemaalarin opinnot Lahden taideinstituutissa ja Limingan taidekoulussa •Yli 200 näyttelyä •Pro Finlandia -mitali 2021 •Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijapalkinto 2018 •Suomi -palkinto 2019 •Fotofinlandian finalisti 1994 Sivu 7 Little Desert, Australia, 2002. Tosin sitä ennen oli jo Kylli Kosken, television suositun Kylli-tädin, piirustuskoulu Töölöntorin reunassa Tykistönkadulla. Vanhempi polvi muistaa sulavalla viivalla lastenohjelmien kertomuksiaan elävöittäneen opettajan, joka perusti jo 60-luvun alussa oman piirustuskoulun ruokkiakseen lasten luovuutta. Tuolloin 90-luvun lopulla ja uuden vuosituhannen alussa keskustelua aiheista käytiin paljon nykyistä vähemmän, eli Helander kuului kyseenalaistajien eräänlaiseen etujoukkoon. – Liikuimme paljon metsissä ja kesät vietettiin Utsjoella isovanhempieni luona. Suljinaukkoja oli kaksi: ne oli merkattu auringon ja pilven kuvalla, aurinkoinen tai pilvinen sää. Niistä jälkimmäisessä eli Lahden Taideinstituutissa oli Veli Granön vetämä värivalokuvauksen kurssi, joka kuitenkin muutti tilanteen. H elsingissä syntyneenä ja asuneena mutta runsaasti aikaa Utsjoella viettäneenä Marja Helanderilla oli saamelaisen identiteetin rakennusaineet, mutta kieltä hän ei osannut. – Sain ensimmäisen pokkarin ollessani ehkä 10 tai 11. Muita valinnaisia säätöjä ei ollut. Granön innostavalla kurssilla painotettiin luovaa ja taiteellista lähestymistapaa värivalokuvaukseen pelkän tekniikan sijaan. K aikki alkoi pienestä muovipokkarista, Agfan Agfamatic 100 Sensor -kamerasta. Muutto Helsingistä Nummelaan vielä lisäsi samoilemisessa kulunutta aikaa. Maalaaminen tuntui omimmalta ilmaisukeinolta, ja opintoja alalla ehti kertyä jo parissa opinahjossa. Isä harrasti valokuvausta ja kaitafilmausta, ja se oli myös koko perheen ajanviete. Helander kuvasi itseään tätä ristiriitaa peilanneissa asetelmissa. Nämä vääri8 KAMERA 1|2024. jan uraa ja aloitin opinnotkin, mutta taide vei sittenkin voiton. Kahden erilaisen elämäntyylin välillä oli kuitenkin jännitteitä, joista tuli valokuvien keskeinen aihe. Kurssin tulokset päätyivät ensimmäiseen varsinaiseen valokuvasarjaani Sukupolvet – Generations, joka oli yksi Fotofinlandia -finalisteista 1994. Saamenmaan eri kolkat tulivat tutuiksi
9 kamera-lehti.fi. En pysty heidän sanoihinsa, sarjasta Sukupolvet 1992–1994. Tiesivätkö he enemmän, sarjasta Sukupolvet 1992–1994
Itselleni huumorilla on myös tärkeä merkitys. Sarjasta Silence – jaskes eatnamat. Mukaan tulivat myös timelapse-tallenteet ja videot. – En kuitenkaan halua tulla luokitelluksi vain saamelaistaiteilijaksi, koska aiheeni ovat myös universaaleja, ihmisyyden erilaisten puolien innoittamia. Gibraltar, 2014. Metsätalouden päätöksilläkin on kauaskantoisia vaikutuksia. Sarjasta Pimeä, Seavdnjat. Helsinki, 2014. Helander ei pidä itseään uskonnollisena mutta muistuttaa, että saamelaisuuteen liittyy erilainen hengellisyys ja luontosuhde kuin maallistuneella kaupunkilaisella tai tavallisella protestantilla ylipäätään. Näitäkin teemoja Helander on halunnut nostaa esiin taiteessaan. Sen sijaan joillakin suomalaisten uudisasukkaiden jälkeläisillä yhteys saamelaisuuteen saattaa perustua yhteen lappalaiselinkeinojen harjoittajaksi merkittyyn esi-isään 1700-luvulta. Tieto esivanhemmista ulottuu sukupolvien taakse. nymmärrykset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet nykyiseenkin keskusteluun siitä, kuka on saamelainen. Helander muistuttaa, että saamelaisille on selvää, kuka on saamelainen. Sarjasta Silence – jaskes eatnamat. Kulttuuri ulottuu neljän maan rajojen yli. Lisäksi halu Kärsämäki, 2010. Tarinoilla ja kertomuksilla on tärkeä roolinsa kulttuuriperinnössä, ja ne liittyvät myös tiettyihin maantieteellisiin paikkoihin. Olenegorsk, 2014. Tätä säädöstä Suomen valtio edelleenkin rikkoo. Taustalla on poliittisten ja taloudellisten intressien ajaminen; Lapin rikkaudet kiinnostavat monia. Se ei ole tämän päivän elävää saamelaisuutta, Helander painottaa. Välillä myös tuntuu, että saamelaista taidetta pidetään pelkästään kriittisenä ja vastarintaisena. Kaivostoiminta uhkaa herkän luonnon tasapainoa. Kyse on Helanderin mielestä asuttajakolonialismin viimeisimmästä muodosta. V almistuttuaan 1999 Taideteollisesta korkeakoulusta Helander tunnettiin nimenomaan valokuvaajana. Kansallisissa poliittisissa ratkaisuissa on kuitenkin eroja, Suomessa Saamelaiskäräjät perustettiin 90-luvulla aiemman saamelaisvaltuuskunnan tilalle, ja sinne valtaa käyttämään pyrkivien joukossa on myös muita kuin varsinaisesti saamelaisia. Tärkeä näkökulma on sekin, ettei saamelaisuus ole riippuvainen kansallisvaltioista. 10 KAMERA 1|2024. Myös turismin sovittaminen luonnon ehdoilla vaatii tarkkaa harkintaa. Sarjasta Silence – jaskes eatnamat. Kuten monilla muillakin kuvaajilla Helanderille yksi sysäys liikkuvan kuvan käyttöön oli tekniikan kehitys: yhdellä kameralla pärjäsi alkuun molemmissa. YK:n alkuperäiskansajulistuksen mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus päättää, ketä heihin kuuluu. Nikkeliä tarvitaan akkuihin ja työt ovat tarpeen, mutta menetettyä luontoa ei korvaa mikään. Niiden ja teollisuuden jäljiltä näkymät ovat kuin apokalyptisia painajaisia, joissa huimat maisemat ovat savupiippujen ja valtavien monttujen runtelemia
Helander oli tottunut olemaan omien valokuviensa mallina, joten siirtyminen videoiden näyttelijäksi ei ollut suuri harppaus. ” En kuitenkaan halua tulla luokitelluksi vain saamelaistaiteilijaksi, koska aiheeni ovat myös universaaleja, ihmisyyden erilaisten puolien innoittamia.” tallentaa omia performansseja aktivoi siirtymistä videoiden pariin. Lähtökohta itsen käyttämiseen kuvissa voi siis vaihdella. Myös Kari Soinio ja Harri Pälviranta ovat käyttäneet omaa kehoaan kuviensa kohteena. Sen teema liittyi erilaisten kulttuurien kohtaamiseen, sillä kertaa saamelaisuus ei kuitenkaan ollut keskeinen 11 kamera-lehti.fi. Elokuvat ovat paljolti ryhmätyötä, kun valokuvaajana Helander oli tottunut työskentelemään yksin. Se kuitenkin toi mukaan tarpeen käyttää avustajaa kuvaajana, ja pian myös muun tekniikan osaajia tuli mukaan kunnianhimon kasvaessa. Esimerkiksi Elina Brotherus asettuu itse kuviinsa edustamaan anonyymiä henkilöä, jonka olemus täydentää maisemaa tai luo viitteen vaikkapa maalaustaiteeseen. Heidän kanssaan toteutetussa Valokuvataiteen museon yhteisnäyttelyssä Ideaalin perilliset vuodenvaihteessa 20182019 nähtiin Helanderin New Yorkissa kuvaama sarja. Performansseissa tai liikkuvassa kuvassa pätee sama henkilöityminen. Kuvissaan hän on nimenomaan tunnistettava itsensä, vaikka tietysti edustaa samalla myös yleistettävää henkilöhahmoa. Joissakin kuvissa alastomuus tosin viittaa ihmiseen vain yhtenä lajina eläinkunnassa, jonka ei pitäisi asettaa itseään muiden lajien yläpuolelle
Projektia varten tulin hankkineeksi uutta kuvauskalustoakin, Helander nauraa. Näyttelyn teoksissaan kuvaajat pohtivat perheen ja kulttuurin kautta omaksuttujen arvojen vaikutusta itse kunkin ajatteluun. 43.8 x 32.9 mm kokoa oleva kenno tuottaa 51 miljoonaan pikseliä. Tuolloin museon johtajana oli suomalainen Susanna Pettersson, joka tunsi hyvin Helanderin tuotannon ja piti tärkeänä antaa muotokuvan saamelaisesta toisen saamelaisen tehtäväksi. 12 KAMERA 1|2024. Sarjasta Modern Nomads. Se käyttää hienovaraista ilmaisua tuodessaan esille useitakin saamelaisuuden ajankohtaisia kysymyksiä. Päivältä salattu, Utsjoki 2018. Näyttelyssä oli kyllä myös Pohjoinen -sarja, joka sivusi saamelaisuutta ja ympäristöaiheita sekä ihmistä osana luontoa. Pohjoismaiden paviljonki Venetsian biennaalissa viime vuonna oli muutettu Saamen paviljongiksi. Siitä on paljolti kyse Helanderin muissakin teoksissa. Tunnetuin Helanderin elokuvista on Eatnanvuloš lottit eli Maan sisällä linnut (2018), joka on palkittu muiden muassa Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla ja Risto Jarva -palkinnolla. Marja Helanderin osuus tässä Árran 360° -kokonaisuudessa on nimeltään Áfruvvá eli saamelaisen taruston merenneito. Se ei siis Annivaara, Utsjoki, 2002. Sen oheisohjelmaan kuului kuuden eri ohjaajan uudella 360-asteen kameratekniikalla tekemät lyhytelokuvat. Valokuvaa on ollut aikaa tehdä vähemmän, mutta Helanderille erityisen tärkeä oli viime vuonna Ruotsin Nationalmuseumin tilaustyö eli muotokuva saamelaistaiteilija Britta Marakatt-Labbasta. Kymmenminuuttinen elokuva on kiertänyt monessa paikassa, jopa dokumenttifestivaaleilla. Sarjasta Pohjoinen – Davvi. Kun kohtaa toisenlaisen kulttuurin piirteet, tulee helpommin tietoiseksi omistakin vaikutteistaan. – Se oli suuri kunnia, sillä taiteilija on legenda ja tietysti museo tilaajana on ainutlaatuinen. – Yhdysvalloissa Sundancen filmifestivaalin lyhytelokuvien kilpailusarjaan pääsy on saavutus sinänsä, vaikka en siellä kuulunutkaan palkittuihin. sisältö. Museo tilaa vuosittain muotokuvan, yleensä maalauksen, jostain maan merkkihenkilöstä. Laukkuun tuli täydennykseksi Fuji GFX 50S II, keskikoon runko ja pari objektiivia. Siinä kaksi nuorta saamelaista nykytanssijaa Biret ja Gáddjá Haarla Pieski tanssivat läpi Saamenmaan kylien ja metsien aina Helsinkiin asti. Helander otti homman vastaan perfektionistin asenteella ja oli tyytyväinen vasta viiden päivän rupeaman jälkeen. Elokuvan Helander teki yhdessä kuvaaja Mauri Lähdesmäen kanssa. Sen jälkeen on syntynyt lisää videoita tai lyhytelokuvia – miten ne haluaakin luokitella
13 kamera-lehti.fi
Sarjasta Davvi – Pohjoinen. Työmaalle johtavan sillan räjäyttämisen yritys omatekoisella pommilla sai traagiset seuraukset. Hän pakeni Norjasta Kanadaan, jossa eli muutaman vuoden paikallisten alkuperäiskansaheimojen suojeluksessa, kunnes palasi armahdettuna takaisin Norjaan. Installaatio Áiggit – Läpi aikojen tuli osaksi Saamelaismuseo Siidan uutta perusnäyttelyä Inarissa. Still-kuva elokuvasta Eatnanvuloš lottit – Maan sisällä linnut, 2018. Kalustoarsenaaliin tulivat myös gimbaali ja drone. En ole koskaan ollut ihan viimeisimmän tekniikan perään. Esitutkintavankeus korvasi muutamien kuukausien alkuperäisen tuomion. Se pääsi käyttöön projektissa, jossa Helander kuvasi Mauri Lähdesmäen kanssa Suomen saamelaisia eri alueilta pukuineen monikanavaista videoinstallaatiota varten. Teko jakaa edelleen mielipiteitä: jotkut pitävät sitä tuomittavana, kun toisille se on ollut niissä olosuhteissa hyväksyttävää, koska ketään ei aiottu vahingoittaa. Videon tekemiseen Helander onkin jo kolmisen vuotta sitten hankkinut Sony A7s III:n. Se vei häneltä näön toisesta silmästä ja vaurioitti pahasti vasenta kättä. Liikkuvassa kuvassa tekniikalla on kuitenkin enemmän merkitystä, koska siinä tarvitaan monenlaista laitetta ja ohjelmistoa jälkikäsittelystä äänen hallintaan. Teoksen kantavana teemana toimiva saamenpuku tuodaan esille elävänä kulttuurin osana omistajiensa kautta. Riittää, että jälki täyttää tavoitteeni. Sombysta, joka Alta-joen patoamista koskevan kiistan aikaan 1982 turvautui radikaaleihin keinoihin. Pakkasessa sytyttimen paristot hyytyivät ja Sombyn mennessä korjaamaan tilannetta pommi kuitenkin laukesi. 14 KAMERA 1|2024. Työn alla on myös valokuvakirja omista teoksista, sekä lyhytelokuva ohjaaja Liselotte Wajstedtin ja Mauri Lähdesmäen kanssa saamelaisaktivisti, valokuvaaja, journalisti Niillas A. Pyhä ja selittämätön, Lyngen, Norja, 2018. Helander on innoissaan uuden laitteensa jäljestä, joka peittoaa kinokoon kuvan etenkin yksityiskohtien tarkkuudessaan ja syvyysvaikutelmassa. – Olin kuvannut aiemmin Nikonin D800E:llä ja ollut tyytyväinen, mutta vaihdoin Fujiin Britan kuvauksen yhteydessä. Kun rungon ja pari linssiä saa alle kymppitonnin, joutuu keskikoon runkoa havitellessa helposti kuluttamaan euroja kaksin tai kolminkertaisestikin. ole luokassaan kovimpia pikselihirmuja ja hinnaltaankin verrattain edullinen. Uhkana oli ollut 21 vuoden vankeus
VUODEN KUVAAJAT 2023 Ahti Kannisto Risto Raunio 15 kamera-lehti.fi Katso kilpailukuvat Kamera-lehden verkkoversiosta www.kameralehti.fi/kilpailut
16 KAMERA 1|2023. Intohimona tuli Teksti SANNA HILLBERG Kuvat AHTI KANNISTO Kamera-lehden Vuoden kuvaaja -kilpailun jaetun voiton ottanut Ahti Kannisto kuvaa mielellään tulta
– Tykkään näistä kisoista, kun annetaan aihe. Kannisto on kuvannut filmiajoista asti Nikonilla, ja viimeiset puolitoista vuotta peilittömällä Z9:llä. Kannisto toteaa, ettei ole juuri kuvannut häitä. VALOKUVAUS ON Kannistolle harrastus, jonka alun hän muistaa tarkkaan: – Vuonna 1996, kun poika syntyi. Ahti Kannisto •Harrastajavalo kuvaaja Helsingistä •Kunniamaininta Vuoden Luonto kuvasta 2017 • Kameralehden Suurkilpailun voittaja 2022 IG: ahti_kannisto 17 kamera-lehti.fi. Kannisto osallistui siihen hääpotretilla, jossa tuore aviopari näkyy komean kultakehyksen läpi. Tuomaristo tykästyi huolella toteutettuun huumoria sisältävään kuvaan. Digiaikaan siirryin vuonna 2007. Saatuaan pariskunnalta vapaat kädet toteuttaa juhlapäivän kuvaus, hän innostui toimeksiannosta. – Totesin, että ehkä tässä ei kannata enää yrittääkään, mutta ajattelin, että kokeillaan nyt ja laitetaan hieman erilainen kuva. Kävin sitä ennen ostamassa filmikameran. Kehys lepää tuolilla ja sitä pitelee nuori poika sekä käsi, jonka omistaja on kuvan ulkopuolella. – Lähestyn kaikkea yleensä tavoitteiden kautta ja huomasin, että tavoitteemme olivat yhtenevät. Häitä juhlittiin pitkään ja perusteellisesti, ja yhteys kuvaajan ja kuvattavien kesken toimi välittömästi hyvin. Kannisto on osallistunut Vuoden kuvaaja -kilpailuun myös aiemmin. Osakilpailun teemana oli Onni. Laitoin viimeiseen all in. Se kannatti. Vuoden kuvaaja -kilpailun ensimmäisessä osakilpailussa, jonka teema oli Toivo, Kannisto menestyi kuvalla, jossa värikkäästi pukeutuneet kirsikkakuningattaret istuttivat kirsikkapuita Helsingin Roihuvuoressa. Tähän mennessä paras sijoitus tuli vuonna 2020, jolloin hän sijoittui toiseksi yhden pisteen voittajalle hävinneenä. A hti Kannisto kertoo, että Vuoden kuvaaja -tittelin ja kolmannen osakilpailun voitto oli positiivinen yllätys, etenkin koska toinen osakilpailu ei tuottanut hänelle lainkaan pisteitä. On kiva katsoa, miten muut kisaajat ovat ratkaisseet tehtävän
– Minulla on mennyt näissä kuvauksissa yksi salama ja yksi vastavalosuoja. Tulitaidetta Kannisto kuvaa sekä esityksissä että yhdessä taiteilijoiden kanssa suunnitellen. Kannisto tykkää kuvata myös skeittaajia. Erityisesti jos kuvaaja saa huikean flown päälle kovassa talvipakkasessa. Toisinaan kuvaussessiot ovat haastavia myös tulitaiteilijoille. Parhaat otokset heistä saa läheltä laajakulmalla. Jää oli heikkoa, ja epäilin kestääkö se minua. Kannisto kertoo vaihtelevansa suljinaikoja tulitaidetta kuvatessaan useista sekunneista todella nopeisiin tilanteen mukaan. Valotuksen puolesta se on taistelua myös kohinaa vastaan. Sivu 18 Talvisurffausta kuutamossa. Jengiä nauratti, kun pappa ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi kuvausta. Näin eri tilanteisiin on nopeampaa reagoida. Siinä tulee tappiota, jos menee liian lähelle. Roopen perhe. Siivet . Harrastus on vienyt mukanaan ja tavoitteena on aina parempi kuva. Kerran lauta lensi minua rintaan. URHEILU-, LUONTOja katukuvaus sekä merisavu ovat myös Kanniston suosikkilistalla. Tuli pimeä ja päätin, että otetaan hänestä kuva jälkiverhontäsmäyksellä. Yskäisin vähän ja jatkoin kuvaamista. Valokuvaamaan hän kertoo oppineensa yrityksen ja erehdyksen kautta. – Olemme käyneet esimerkiksi Vuosaaren venäläisissä luolissa, Kukkukivellä Loviisassa ja Porvoon rautatieasemalla. – Töölönlahdella oli kerran talvisuffari. – Jos otan kuvan taimenesta, joka hyppää, menen seuraavana päivänä uudestaan, koska haluan paremman kuvan. Hänellä on kaksi kameraa mukanaan, joista toinen on jalustalla ja toinen roikkuu sivulla. – Siinä pystyn nöyryyttämään itseäni täydellisesti, hän sanoo viitaten valokuvaajan mahdollisuuteen pilata kuvansa väärällä valotuksella. Joko isomman tai paremman värisen kalan tai että se hyppää korkeammalle. Tuli kiinnostaa häntä elementtinä. 18 KAMERA 1|2023. Mieluiten Kannisto suuntaa kameransa tulitaiteeseen. Sivu 16 Tulinen henkäys. Hän antaa muutaman esimerkin hauskoista kuvaustapahtumista. Kun kuvat oli otettu, Kannisto joutui kuvaamaan myös surffarin pomoa, joka saapui paikalle oman lautansa kanssa epäuskoisena moisesta kuvaussessiosta ja halusi myös itse kuviin. Joskus hänellä on mukanaan käsikirjoitus, joskus toteutetaan paikan päällä tullut idea ja katsotaan miten meni. PuuVallilan kraanprii. Sivu 17 Milka. Tulitaidekuvien tekeminen on Kanniston mukaan haastavaa kovien kontrastien vuoksi. Halusin vauhtiviivat kuvaan mukaan
Ensimmäisen osakilpailun aiheena oli Toivo. 19 kamera-lehti.fi. Raunio kertoo, että kokemus oli hänelle pysäyttävä, sillä ihmisten surkea tilanne oli käsinkosketeltavaa. Kuvassa kaksi naista tonkii jätteitä savuavalla kaatopaikalla Itä-Intiassa Kuwahatissa. Siihen Raunio osallistui dramaattisella kuvalla Etsijät. – Se oli yllätys, että voitto tuli kahdella kuvalla ja johti jaettuun voittoon, sanoo Raunio ja kertoo osallistuneensa kilpailuun leikkimielellä. Kun kisan nimi oli Onni, niin oli helppo löytää tuo kuva. RAUNIOLLA ON pitkä historia kameran takana. Kilpailussa oli kolme osakilpailua. Innostuksen kuvaamisen antoi 13–14 -vuotiaana Coca Cola -juoman kylkiäisenä saatu kamera. Risto Raunio •Kameralehden Vuoden kuvaaja 2023 •SKsLE, NSMiF/g, MNFFF/s, EFIAP/s, GPUCR3 IG: ristoraunio www.raunio.fi Intohimona luonto Teksti SANNA HILLBERG Kuvat RISTO RAUNIO Kamera-lehden Vuoden kuvaaja -kilpailussa jaetun ykkössijan pokannut naantalilainen Risto Raunio tunnetaan erityisesti upeista luontokuvistaan. R isto Raunio jakaa Kamera-lehden Vuoden kuvaaja 2023 -tittelin Ahti Kanniston kanssa. Meillä oli ihan kiva sessio. Vuoden kuvaaja -kilpailun toisessa osakilpailussa Raunio ei saanut mainittavaa menestystä, mutta kolmannessa osakilpailussa tuomaristoa miellytti hänen otoksensa hieman alle 2-vuotiaasta tyttärenpojasta viljapellossa lämpimän elokuisen illan syksyisessä valossa. Naiset ovat hakemassa sieltä jotain arvotavaraa, jota he pystyvät intialaiseen tapaan kierrättämään. – Siellä oli hirveän kamala katku. – Ensimmäisen kunnon kamerani, järjestelmäkameran, olen ostanut 1970-luvun lopulla, 69-vuotias Raunio kertoo. – Menin mukavuusalueelta aika kauas, kun aloin kuvata lasta
20 KAMERA 1|2023
Hänellä on plakkarissaan muun muassa FotoFinlandian luontokuvasarjan kaksoisvoitto, eli ensimmäinen ja toinen sija, vuodelta 2020. Finnish Photo Awards 2023 kilpailun Lands cape sarjan voittaja 2023. Raunion mukaan valokuvaaminen on hyvää ajanvietettä. – Siellä tiellä ollaan, Fiapissa vähemmän, mutta olen osallistunut enemmän kisoihin, joita itse enemmän arvostan. Raunio osallistuu ahkerasti kilpailuihin ja kertoo, että tunteja saa kulumaan yllättävänkin paljon kisakuvien valikoimiseen ja tulosten seuraamiseen. Pari sarjavoittoa on tullut Monochrome Photography Awardsista. Sen lisäksi se antaa myös mahdollisuuden katsella maailmaa eri silmin. Sivu 21 Mursut Huip puvuorilla palaamassa rantaan sulattelemaan ruokaansa. Jäätyään pois työelämästä Raunio liittyi Turun Kameroihin tutun tilintarkastajan houkuttelemana. Sivu 20 Flamingojen nousukiito. RAUNIO ON kuvannut paljon ulkomailla. – Kun aloittelin, Hannu Hautala oli hyvä esikuva. Sivu19 Grönlantilai nen jäävuori varhaisen aamun valossa. Kuvattu heli kopterista Namibiassa. – Voi myös huomioida sitä, mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan. Niin kuin on varmaan käynyt monella muullakin, hän naurahtaa. Hän nauttii siitä, että valokuvaukseen keskittyvillä reissuilla voi rauhassa omistautua kuvaamiseen eikä tarvitse kiirehtiä eteenpäin. Siinä tapahtui melkoinen alkuräjähdys ja valokuvaaminen levisi käsiin harrastuksena. Kameraseurassa hänet puolestaan houkuteltiin mukaan Fiapin kilpailuihin. Ensimmäisellä varsinaisella valokuvausmatkallaan hän oli vuonna 2013 Galápagossaarilla. 21 kamera-lehti.fi. Kannessa: Poikases taan ylpeät keisaripin gviinivanhemmat Etelä mantereen jäätiköllä. Viime vuonna tuli Pohjoismaisen luontokuvakisan (Nordic Nature Photo Contest) sarjavoitto. Korona-aikana Raunio vietti paljon aikaa Itä-Suomen kojuilla ja näiltä reissuilta on muistona paljon kuvia suomalaisista metsäneläimistä. Kuhmolainen Piilokoju kuva. Karhu heittäytyi kyljel leen ja alkoi rapsutella kaulaansa. – Näistä syvän etelän subantarktisista ja pohjoisen alueista on vuosien saatossa tullut suosikkikohteitani. Luonto on ollut kantava voima Raunion kuvausharrastuksessa. Koitimme kävellä Hannun jalanjälkiä, kun pyörimme aika monen kaverin kanssa soilla ja metsissä, mutta täytyy sanoa, että onneksi siitä ei tullut ammattia, metsäteollisuuden palveluksessa työuransa tehnyt Raunio toteaa. – Vasta vuonna 2010 siirryin digiaikaan. Huippuvuorilla talvi tu lee syyskuussa, ja naalin valkoinen talvipuku on melkein valmis. Kuvausmatkoillaan Raunio on todistanut jäätiköiden sulamista esimerkiksi Huippuvuorilla ja Etelä-Georgiassa. Finnish Photo Awards 2023 kilpailun Wildlife sarjan voittaja. Suomen Ammattikuvaajien FEB Awardsista hän voitti tänä vuonna kaksi kultamitalia
22 KAMERA 1|2024
Ala-Pietilä lähestyykin valokuvauksen maailmaa avoimin mielin, luottaen yhteisöllisyyteen, tunnettujen mestareiden kokemukseen ja kuvan materiaalisiin kohtaamisiin. Pekka Ala-Pietilän identiteetistä löytyy perinteisen liike-elämän vaikuttajan lisäksi yllätyksellistä muutosvoimaa: intuitiivista halua nähdä toisin. Sattumalla on merkitystä ja maailma on monimutkaisempi kuin ehkä ajattelemmekaan, sen vuoksi kaikkea ei pysty tarkastelemaan samaan aikaan. Siksi hän on myös valokuvaaja, tai kuten hän itse muotoilee, ”amatöörivalokuvaaja”. Teksti LAURI ERIKSSON Kuvat PEKKA ALA-PIETILÄ # 26. Kirjan ja näyttelyn yhteen kietoutunut teema pohjautuu fyysikko ja nobelisti Werner Karl Heisenbergin (1901–1976) muotoilemaan epätarkkuusperiaatteeseen, joka yksinkertaistaen tarkoittaa, että hiukkasen nopeutta ja paikkaa ei voida samanaikaisesti havainnoida tarkasti. 23 kamera-lehti.fi. P ekka Ala-Pietilä tunnetaan teknologiayhtiö Nokian kulta kauden yritysjohtajana ja suurten suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitus ammattilaisena. Ja vaikka ei olisikaan kvantti mekaniikan asiantuntija, ehkäpä maallikolle riittää ymmärrys, että maailma on jatkuvassa liikkeessä, muutoksessa ja epävarmuudessa. Heisenberg, me and meaning of life. Ala-Pietilä kirjoittaakin kirjassaan Heisenbergin inspiroimana: ”On hyvin vaikeaa havainnoida ja ymmärtää samanaikaisesti elämämme etenemisen nopeutta toisaalla ja toisaalla pysähtymistä vaativia valintojamme.” Valokuvan aika, muistijälki ja avoin mieli Pekka Ala-Pietilän syntyessä vuonna 1957 Suomi oli juuri sotakorvauksena maksanut. Ala-Pietilä on toiminut talouselämässä useissa eri rooleissa, ja hän istuu edelleen muun muassa mediakonserni Sanoman hallituksen puheenjohtajana. – En voi osoittaa mitään tiettyä hetkeä Valokuvaa ja olemassaoloa etsimässä Pekka Ala-Pietilä hahmottelee valokuvissaan ajan ja paikan merkityksiä. Pekka Ala-Pietilän seurassa syöksyykin kuin huomaamatta ajatusten maailmanympärimatkalle, sillä hänen kiinnostuksensa kohteet ovat laajat ja monipolviset. Kun Pekka Ala-Pietilä täytti 60 vuotta, hänellä oli suunnitelma: hän halusi pitää valokuvanäyttelyn Pariisissa. Myöhemmin hän opiskeli 1980luvulla Helsingin kauppakorkeakoulussa, orastavat tutkijan haaveet vaihtuivat liike-elämän pyörteisiin ja kiireiseen elämänrytmiin. Siksi mitattavan kohteen tilanne ei ole enää sama kuin ennen mittaamista. Kun haastattelija istahtaa Ala-Pietilän maalauksellisesti sisustetun valokuvastudion jakkaralle, puhe soljuu luontevasti sukupolvikokemuksista tekoälyyn ja ideologioista kaunokirjallisuuteen. # 52. Maamme vaurastui, maailma avautui ja myös valokuvasta muotoutui kansan huvia. Prosessin seurauksena syntyi sekä näyttely että kaksiosainen valokuvakirja Dr. Viime vuosina hän on keskittynyt yhä enemmän sekä valokuvan prosesseihin että uuden oppimiseen. Kesti kauan ennen kuin Ala-Pietilälle löytyi otollinen hetki valokuvalle, uudelle elämänvaiheelle ja näkökulmalle. Visuaalisena näkijänä hän seuraa ympäristöään haastattelutilanteessa niin ikään valppaana: ”Juuri nyt valo näyttää upealta kasvoillasi, tästä saisi hienon potretin…” Tänään emme kuitenkaan toteuta muotokuvaa haastattelijasta vaan puhumme kahden valokuvaajan kesken valokuvasta – vakavasti
tai tapahtumaa, jolloin olisi syntynyt herätys valokuvan voimaan, mutta valokuva on kulkenut elämässäni mukana pitkään erilaisella intensiteetillä. Tekemisen hartautta ja materiaalisia kohtaamisia Pekka Ala-Pietilä suhtautuu valokuvauksen osa-alueisiin hartaalla pikkutarkkuudella ja intohimolla. Se on erittäin antoisaa. Tämä vaatii lupaa heittäytyä uuteen, jotta pääsee kiinni oppimispolkunsa alkuun. Olen pyrkinyt oppimaan ihmisiltä, jotka ovat minua parempia. Pekka Ala-Pietilän oppimismetodissa kuultaa yhtäältä zeniläinen oppipoika-mestari-ajattelu ja toisaalta verkostoihin luottaminen. Halusin, että minulle syntyy muistijälki tuosta ajasta, sillä valokuvan muisti on rikas. Aikoinaan jo 1900luvun alussa isoäitini kuvasi harrastuksenaan lasinegatiiville, myös isäni kuvasi ahkerasti 1960-luvulla perhettämme. Lisäksi minulla on ollut onni saada palautetta mestareilta, kuten esimerkiksi Pentti Sammallahdelta. – On tärkeää löytää valokuvaajaystäviä, joiden kanssa voi käydä keskustelua sellaisessa hengessä, että kaikki hyötyvät siitä. – Vedostuspapereissa suosin pehmeitä luonnonkuitupohjaisia mattapapereita. Näin valokuva imaisi minut lopulta mukaansa. Olen tarttunut puhelimeen ja soittanut heille: saanko tulla oppiin. Ala-Pietilän mukaan hänen iässään ei enää pysty käyttämään kymmentä vuotta tiettyjen ammatillisten yksityiskohtien viilaamiseen. Tällä tavalla ajateltuna kynnys ja siirtyminen valokuvan maailmaan oli verrattain pieni. Hän on tietoinen ajan rajallisuudesta, siksi oppimiskäyrän täytyy olla nopea. Kynnys, mitä valokuvaajan täytyy osata, on mielestäni korkea. 24 KAMERA 1|2024. Se on erilainen kuin kirjallinen muistiinpano. – Jos valokuvausta ajattelee käsityötaitona, siinä täytyy osata kaikki osa-alueet: toimineet useat taitavat valokuvaajat niin ulkomailla kuin Suomessa. Joskus 2000-luvun alussa ryhdyin tekemään järjestelmällisesti päiväkirjatyyppistä kuvaamista ja havainnointia ajatuksella: kuva päivässä. Se ei tapahdu hetkessä. Ala-Pietilän mentoreina ovatkin Viimeiset seitsemän vuotta Pekka Ala-Pietilä on halunnut ymmärtää valokuvausta syvällisemmin. Coca-Colakamera, jolla pystyi kuvaamaan mieluisia kuvia. Valokuvassa minua viehättää ajatus maagisesesivalmistelut, kuvaustilanne, kuvankäsittely ja vedostaminen. – Mielestäni valokuvaukseen sopii zeniläinen ajattelu: aloittelijan avoin mieli. Hän on erityisen kiinnostunut muun muassa erilaisten vedostuspapereiden luomasta tunnelmasta. Viimeiset seitsemän vuotta Pekka Ala-Pietilä on halunnut ymmärtää valokuvausta syvällisemmin. Riippumatta siitä, missä vaiheessa elämääsi olet, voit kehittyä aina paremmaksi mutta täydellisyyttä on mahdotonta saavuttaa. Se oli tapa jäsentää aikaa ja elämää, koska elämäni oli hektistä. Ja minullakin oli lapsena ns. Ala-Pietilä puhuu kollektiivisen jakamisen puolesta, auttamisen ja tukemisen merkityksestä. Täytyy olla aikaa lukea, tutkia ja ottaa selvää asioista
Se onkin kirjan erikoisominaisuus, mutta toisaalta valokuvakirjassa painotekniikka, koko ja taitto luovat rajoitteita. Ideana oli, että muotokuvat vertautuisivat Alankomaiden kultakauden maalauksiin. Niin valokuvauksessa kuin vedostamisessa jokainen yksityiskohta on mosaiikkimaisessa kokonaisuudessa tärkeä. – Minua kiinnostavat kokeilut ja eräs kokeilu onkin työn alla: ajatuksenani on valottaa kuvia filmikameralla ja kääntää valokuvat digitaalisiksi. Sitten muistin Pentti Sammallahden toteamuksen: ”Ei pidä juhlia valokuvaajaa, pitää juhlia valokuvaa.” Pidän sitä eräänä ohjenuorani – se rohkaisee tekemään valokuvia myös tulevaisuudessa. Asiayhteys resonoi materian kautta, näin syntyy kokonaisvaltainen katselukokemus valokuvasta. Jos he käyttivät aikoinaan camera obscuraa tehdäkseen valokuvamaisia maalauksia, miksi valokuvat eivät voisi olla puolestaan maalauksellisia… Aikaa, vaivaa ja jalkoja säästämättä Pekka Ala-Pietilän ryhtyessä suunnittelemaan näyttelyä hän sai valokuvaajakollegalta viestiä, että tästä kokonaisuudesta syntyisi myös kirja. Mitä mieltä Pekka Ala-Pietilä on nykyisestä Instagram-kulttuurista. Hän on vieraillut viimeksi 15-vuotiaana pimiössä ystävänsä seurassa, mutta analogisen valokuvan saloihin hän ei ole tarkemmin tutustunut. Ala-Pietilän työnkulku on täysin digitaalinen. Näyttelyllä on tällä tavalla symbolinen merkitys, koska elämässäkin on asioita, joihin emme voi enää palata. Muotokuvasessiot kestivät keskimäärin noin kaksi tuntia kerrallaan. # 13, Jaakko. Näyttelytila on ulottuvuus, joka on vain tätä varten suunniteltu. Lisäksi jotkut henkilöt kuvasin kahteen kertaan, koska halusin välttää tiettyjä maneereita, odotin että ihmiset väsyisivät ja unohtaisivat opitut ilmeet. Heisenberg, me and meaning of l ife -projektin valokuvat rakentuivat yhtäältä nopeasti ja toisaalta tuskallisen hitaasti. Kirjan ykkösosan klassiset mustavalkoiset kuvat Pariisin kaduilta syntyivät pääasiassa kymmenen päivän aikana marraskuussa 2019, mutta kirjan toisen osan renessanssimaisten potrettien tekeminen kesti yli kaksi vuotta. Ala-Pietilä piti Pariisin näyttelynsä monimuotoisessa Le Marais -kaupunginosassa, joka tunnetaan gallerioistaan, baareistaan ja pienistä erikoisliikkeistään. – Kirja oli lisäulottuvuus näyttelyyn, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut itse näyttelyn muotoutumiseen. Toisaalta potretit puolestaan tein pääsääntöisesti omassa studiossani, mutta siinä hoidin kaikki itse aina puvustuksesta lähtien. Näyttelyn hienous ja karmeus liittyykin siihen, että näyttely katoaa ja siitä jää vain muistikuva ihmisille, jotka ovat sen kokeneet – ja sekin muistikuva hapertuu ajan myötä. ta vetovoimasta, elämän ihmettelyn ulottuvuudesta. Sen jälkeen pohdin, miten ja mille materiaalille tulostan lopputuloksen, sillä sama kuva eri pinnalle tulostettuna antaa täysin eri vaikutelman. – En oikein ymmärrä Instagramia, se on minulle vaikea ympäristö, sillä Instagram on kulutustavaraa, mutta minulle valokuva ei ole kulutustavaraa. Oli sitten kyse potreteista tai kaupunkikuvista, on kiehtovaa pohtia, miten kolmiulotteisuuden vaikutelman saisi parhaiten näkyviin kaksiulotteiseen maailmaan. Siitä huolimatta hän tuntee vetoa valokuvan perinteeseen. Lisäksi sosiaalisen median huomiohakuisuus on alue, jossa en halua olla mukana. – Pariisin katunäkymien kera menin fyysisen sietorajan toiselle puolelle, kävelin kameran kanssa aamusta iltaan. Siksi paperin materiaali on prosessissa keskeinen, eikä paperin kohdalla voi tehdä kompromisseja. Mietin yhdessä vaiheessa, että onko minulla mitään oikeutusta ottaa valokuvia, tuoda niitä näyttelyyn tai tehdä kirjoja. Millaista on toimia valokuvaajana aikakautena, jossa syntyy eksponentiaalisesti kuvia. Mielestäni näyttelyn upeus on siinä, että näyttelyssä ei joudu tekemään kompromisseja kuvan laadun tai koon suhteen, esillepanon voi tehdä juuri siinä mittakaavassa kuin haluaa. Espace Thorigny -gallerian näyttelyssä materiaalisilla kohtaamisilla oli tärkeä merkitys. Kirjan pariin voi puolestaan palata milloin haluaa. # 30. 25 kamera-lehti.fi. # 7, Frida. Näyttelyni kaikki muotokuvat kehystettiin näihin kauniisiin puukehyksiin. Seuraavaksi paneudun mahdollisesti japanilaiseen paperimaailmaan, joka on suunnattoman kiinnostava osa-alue. – Vaimoni käytti kaksi vuotta hankkiakseen huutokaupoista kammottavia maalauk sia, joissa oli upeat kehykset. Dr
Sen lähtökohdis ta syntyviä kuvia ja teoksia tuotetaan niin taiteen kuin journalismin kentille, ja usein niitä määrittää kiinnostus yhteiskunnalli siin ja ajassa oleviin ilmiöihin. – Valokuvauksen ohjelma on nykyään kuvataiteen tutkinto, jolloin valmistuvien Valokuvauksen opiskelun monet mahdollisuudet tutkintonimike on Kuvataiteilija amk. Inspiroiva ympäristö Heinolalainen 23vuotias Linnea Kaarina Suutarinen on LAB:n kolmannen vuoden opiskelija. Opin tojen päätteeksi tehdään opinnäytetyö. – Teknologioiden kehittyessä valoku van suhde todellisuuteen muuttuu, ja asian tuntijalta vaaditaan kykyä ymmärtää tätä muutosta. Työpaikkoja ei ole samassa suhteessa, joten itsensä työllistäminen on entistä suositumpaa. Teksti KATARINA BOIJER 26 KAMERA 1|2024. Ponnahduslautaa alalle voi hankkia esi merkiksi vuoden kestävältä kansanopiston kurssilta. Ylemmän asteen koulutuksissa voi opiskella maisterin tutkinnon. Sen jälkeen syvennytään valokuvauksen osaalueisiin; dokumenttivalokuvaukseen, kuvajourna lismiin, valokuvataiteeseen ja tutkimuk seen sekä studiokuvaukseen. Opetuksessa on myös videoope tusta, sekä kieliopintoja, Pasanen jatkaa. Sisäl tömme on edelleen sama, ja pyrimme yhä antamaan monipuolisen valokuvaajan kou lutuksen. Taidetta ja journalismia Muotoiluinstituutti LAB:in valokuvauksen opinnot rakentuvat dokumentaarisen va lokuvauksen perinteelle. – Valokuvauksen koulutukseen sisältyy kuvallisen ilmaisun perusopintoja, taide historiaa sekä taiteen teoriaa. O piskelupaikan löytäminen voi tun tua haastavalta, olkoon valoku vaus sitten rakas harrastus tai vah va intohimo. – Visuaalinen kenttä on kiinnostanut ai Luovilla aloilla kilpailu on kovaa, eikä valokuvaus ole poikkeus. Osa kursseista ja kouluista on suunnat tu aloittelijoille, osa pidemmälle ehtineil le. Tuoreita kuvaajia tulee alalle paljon, koska media-alaa voi opiskella useissa oppilaitoksissa. Hän innostui alasta kansanopis tossa. LAB:ssa opiskeluun sisältyy noin puolen vuoden työharjoittelu, jossa opiskelija eri koistuu häntä kiinnostavalle valokuvauk sen alueelle, ja samalla verkostoituu. Maailmassa, jossa valokuvat ovat kaikkialla, tarvitaan kameralla tuotetun tai teen ja viestinnän asiantuntijuutta, joka tar koittaa merkityksellisten kuvien tuottamis ta sekä kuvavirtojen tulkitsemista ja hallin noimista, hän päättää. Opiskelija voi myös valita Muotoiluinstituutin muis ta opintokonaisuuksista ja laajentaa vaikka graafiseen suunnitteluun. Opiskelu voi myös painottua esimerkik si luontokuvaukseen, kuvataiteisiin, doku mentaariseen kuvaukseen tai laajemmin mediaalaan. Myös kansainvä linen vaihto on mahdollista, koulun lehtori Pauliina Pasanen kertoo
Olen löytä nyt ystäviä, kannustusta ja kytköksiä, hän kehuu. Tiivis opiskelijayhteisömme antaa aina tukea ja palautetta. • Aalto yliopisto (seuraava suunniteltu sisäänotto vuonna 2025) •Muotoiluinstituutti LAB •Turun ammattikorkeakoulu •Stadin ammattiopisto •Ingmanedu kulttuurialan ammattiopisto •Tampereen yliopisto •Jyväskylän ammattikorkeakoulu •Laajasalon opisto •HEO kansanopisto •Kuusamo opisto •Voionmaan opisto •Muurlan opisto •Otavan opisto lokakuussa 2024 •Paasikivi-opisto • Keski-Pohjanmaan kansanopisto KPEDU •Lahden kansanopisto Valokuvauksen koulutusta tarjoavat esimerkiksi seuraavat korkeakoulut, ammattiopistot ja ammattikorkeakoulut: Kansanopistoja: 27 kamera-lehti.fi. Myös näyttelyt ja tapahtumat ovat antoisia. Se on oleellinen tapa nähdä ja tutkia jatkuvasti liikkeessä olevaa todelli suutta, ja siksi koen sen opiskelun tärkeäk si, hän sanoo. Tällä hetkellä Suutarinen on kiinnos tunut vaihtoehtoisista valokuvauksen kei noista. Valokuvauksen opiskelun monet mahdollisuudet LI N N EA K A A RI N A SU U TA RI N EN na, ja valokuvaus veti puoleensa rikkauten sa vuoksi. – Etenkin skannografia sekä mikros kooppi ja makrokuvaus kiehtovat. – On hienoa huomata kuinka ''oma jut tu'' alkaa löytyä, ja jonka parissa haluaa työskennellä. Pidän myös studiotyöskentelystä, jossa voi kokeil la eri valaistuksia ja tuotekuvausta. Suutariselle mieluisinta on ollut oman kehityksen seuraaminen
Sen myö tä opintopolkujen mää rä on lisääntynyt. Muut kouluttajat ovat valokuvaajat Samppa Toivonen ja Jarkko Viljanen. Valo kuvaajaksi nimikkeellä valokuvaaja (AT) voi nyt valmistua valintojen mu kaan toisistaan eroavilla opintosisällöillä, joten valmistuneiden kuvaa jien opiskelusuorituk VA P2 Koulutus kohottaa itsetuntoa set eivät ole enää suoraan verrannollisia, Eklund kertoo. Jokaisella on oma elämänta rinansa, ja jokaisesta niistä voi ottaa opik seen, yhtä lailla kuin meidän kouluttajien osuudesta, Eklund päättää. VA P2 28 KAMERA 1|2024. Opiske lijoita on vuosittain noin 40. – Ammatillisen kou lutuksen rakennemuu tos on vaikuttanut vah vasti tutkintoon joh tavan, ammatillisen valokuvauskoulutuksen toteutukseen. Yksi opetuksen antoisimmis ta puolista on eri puolelta maata tulevien, valokuvauksesta kiinnostuneiden ihmisten kohtaaminen. – Toinen muutos sai alkunsa korona kriisistä, jonka yhteydessä verkkoopetus lanseerattiin käyttöön. Koulutukseltaan hän on valokuvaajamestari, kuvataiteilija sekä muutosvalmentaja. – Freelancervalokuvaajan koulutuk seen me vetäjät olemme tiivistäneet olen naisimman siitä, minkä olemme kokeneet tärkeäksi kentällä työskennellessämme vuosien ajan, ja samaan aikaan virallis ta valokuvaajan ammattitutkintoa järjes täessämme. KESKI-POHJANMAAN KANSANOPISTOSSA voi opiskella vuoden mittaisen valokuvauk sen perusteetkurssin, kolmevuotisen free lancervalokuvaajan koulutuksen, sekä me diaalan ammattitutkinnon. Eklund sanoo, että koulutuksen merki tys tulevaisuudelle tulisi nähdä laajemmin, ja henkilökohtaista prosessia vahvistavalla koulutuksella on tärkeä vaikutus ihmisen kasvulle, sekä kuinka koemme itsemme, ja miten uskomme pystyvämme vaikutta maan omaan elämäämme. Tällä hetkellä Kokkolan kupeeseen Käl viälle laajennetaan uutta päärakennusta, jo hon tulee studio, kuvankäsittelyympäristö sekä pimiö. Suurin osa tulee KPEDU:un opiskele maan freelancervalokuvaajaksi. Jari Eklund on freelancerkoulutuk sen vastuuopettaja
Itse hän näkee valokuvauksen ja luon tokuvaajankin tulevaisuuden erittäin va loisana. 1892 PERUSTETULLA, perinteikkäällä Otavan Opistolla on tarjottavana luontokuvaajan opintopolku, opettajanaan valokuvaaja Paavo Hamunen. Opetus on käytännönläheistä, PA A VO H A M U N EN ja siinä otetaan huomioon jokaisen osaa misen taso, yksilölliset näkemykset sekä toiveet. Opetus koostuu lähi ja etäopetuksesta, ohjatuista tehtävistä ja it senäisestä opiskelusta, sekä verkkoistun noista. Koulutuksen aikana keskitytään oman luovan kuvausjäljen hiomiseen ja osaami salueiden laajentamiseen, ja näkemyksen kasvattamiseen, Hamunen valottaa. Luontokuvaajan mekka Vaikka kurssi painottuu luontokuvaukseen, niin kuvaustekniikat toimivat, missä tahansa valokuvaamisessa. – Luontokuvauksen ammatilliset perus teet on 11 kuukauden mittainen kokonai suus, jossa opetetaan kaikki perustiedot ka meran käytöstä, tekniikasta ja kuvaamises ta. Oppi laalle avautuu näkemys siitä, kuinka laa jaalainen kenttä valokuvaajan työ on. – Ideana on syventää ammattimaisten kuvaajien osaamista luontokuvauksessa, luonnontuntemuksessa, sekä kuvan, vide on ja äänen sisällöllisissä vahvuuksissa. Opintokokonaisuuden on suunnitellut Suomen Luontokuvausinstituutti ja kou lutukset järjestetään yhteistyössä Otavan Opiston kanssa. Koulutuksen aikana käydään läpi asiat, joita ammatikseen luontoa kuvaava työs sään tekee. Otavan Opisto järjestää myös luontoku vaajan Master Classin, joka on kahdeksan kuukauden jatkokoulutus. 29 kamera-lehti.fi. Tutuiksi tulevat myös kameran tiedostojen jalostaminen esityksiksi, julkai suiksi, näyttelyiksi ja tuotteiksi, Hamunen kertoo opetuksesta. Koulutuksen oppeja voi soveltaa omassa kuvauksessa, oli se sitten työ tai harras tus, hän sanoo. – Vaikka kurssi painottuu luontoku vaukseen, niin kuvaustekniikat toimivat, missä tahansa valokuvaamisessa. Kun onnistumisia syntyy, kän nykkäkuvaaja harkitsee parempaa kameraa ja tässä vaiheessa myös kuvauskoulutuksil le on tarvetta. Omaa kuvallista näkemystä vah vistetaan. Järjestelmäkamerat ja koko ala kehittyvät nopeasti, joten on tärkeää, että uutta kameratekniikkaa seurataan, ja luovaa näkemystä sekä sommittelutaitoja kehitetään, hän päättää. – Lähes jokainen kantaa mukanaan kän nykkäkameraa, ja kuvien ottaminen on spontaania
Kaikille katukuvauksesta ja sen eettisistä kysymyksistä kiinnostuneille avoin ja ilmainen paneelikeskustelu. WEB – Lintukuvaajan tekniikat ja vinkit, osa 1 18.4. Marjut Korhonen. Mia Surakka. Maalauksellinen valokuvaus 19.5. WEB – Maalauksellinen valokuva 4.4. Miten toteuttaa graafisia ja pelkistettyjä visualisointeja erilaisiin henkilökuviin, joissa samalla näkyy tarina kuvattavan ilmeessä ja asennossa. WEB Avaimet valokuvanäyttelyyn 11.4. klo 18–20. ETÄ Kuvaa parempia kuvia puhelimella 6.4. klo 18–20. Paavo Hamunen. Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka hallitset jo studiokuvauksen perusteet, mutta kaipaat lisävinkkejä studiotyöskentelyyn. klo 18–20. klo 10–16. klo 18–20. Tiina Puputti. WEB – Lintukuvaajan tekniikat ja vinkit, osa 2 25.4. WEB – Kuva ja kerronta mitä haluat kertoa kuvillasi. Illan aikana käymme läpi tärkeimmät kohdat, joiden avulla pääset alkuun, jotta lopputuloksena on laadukas näyttely. 48–95 €. WEB Valo ja vermeet miljööhenkilökuvauksessa 2.5. Digikamera tutuksi 5.5. 45–90 €. Paavo Hamunen. Tiina Puputti. 50–100 €. WEB – Yhdistä still ja videokuvaa 29.4. Marjut Korhonen. Opettele hyödyntämään järjestelmäkameran sekä kamerapuhelimen monipuolisia ominaisuuksia valoja videokuvaamisessa. klo 18–21. Kokonaiskesto vaihtelee täten kahdesta kolmeen tuntia. Pauli Seppinen. klo 10–18. ILTAWEBINAARIT Nämä etäkurssit sisältävät noin 1,5 h luentoosuuden, jonka päälle/oheen on varattu aikaa osallistujien kysymyksille. klo 10–17. Tule linjoille oppimaan, miten erilaisilla monivalotustekniikoilla saa aikaan maalauksellista jälkeä. 6.3. 45–90 €.. 50–100 €. Kurssi ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameransa ostaneille. Reino Havumäki. Opit kameran tärkeimpien asetusten merkityksen niin, että voit itse vaikuttaa lopputulokseen etkä ole pelkän automatiikan armoilla. klo 9–15. Riikka Kaskinen. Kurssilla opit kirjansidonnan perustaitoja sitomalla oman kovakantisen kirjan. Sinulle, joka kaipaat lisää vinkkejä siihen, kuinka ohjaat kuvattaviasi tavoitteen mukaisiin asentoihin. klo 18–20. Tule tutkimaan, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat kuvan tunnelmaan. ja 16.3. 45–90 €. WEB – Katukuvauspaneeli 8.4. klo 11–17. klo 9–17. Seuraa kurssitarjontaa: kamera-lehti.fi/kauppa/koulutus LÄHIKURSSIT Studiokuvauksen jatkokurssi 2.3. Mia Surakka. klo 10–18. Graafinen visualisointi miljööhenkilökuvissa 4.5. klo 10–17. klo 18–20. KEVÄT 2024 VALOKUVAUSKURSSIT Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä ovat kaikille avoimia. Tiina Puputti. Pauli Seppinen. Johanna Friskberg. Täsmäisku miljoohenkilökuvauksen valaisuun. Hinta 10–20 €. Teemu Ojala. 45–90 €. Lightroom Classic -ohjelman perusteet haltuun etäkurssilla, sopii aloittelijoille. WEB Päästä varpaisiin – Yksityiskoh tien huomiointia mallien asennoissa 29.2. klo 18–20. Opi uusia kuvakulmia, tapoja kuvata ja editoida sekä hyödyntää videota ja puhelimen kameraa luontokuvauksessa. Tiina Puputti. Koulutuspäivä koostuu kouluttajan vetämistä luento-kuvausdemonstraatioyhdistelmistä, kuvaustehtävistä ja yhteisestä kuvapalautteesta. klo 18–21. PITEMMÄT ETÄKURSSIT ETÄ Lightroomohjelman perusteet 10. Pitkin vuotta täydentyvässä ohjelmassa löytyy kursseja eri tasoisille valokuvauksen harrastajille. Kaipaatko uusia vaihtoehtoja valokuviesi esittämiseen. Kirjansidonnan alkeet valokuvaajille 24.3. 35–70 € Luonnon lähikuvaus järjestelmä kameralla ja kamerapuhelimella 11.5. Tutustu myös Kameraseura ry:n muuhun toimintaan kameraseura.fi. Opiskele kameratekniikoita, jotka tuottavat maalauksellista jälkeä. Tarinallisuus liittyy kaiken tyyppisiin kuviin
Korhonen itse käyttää kuviensa luomisessa Midjourney keinoälypohjaista kuvagenerointimallia. – Normaali valokuvaus on ja jää olemaan, mutta tämä on yksi vaihtoehto lisää. Joskus joudutaankin antamaan monta kertaa uusia kehotteita ennen kuin päästään haluttuun lopputulokseen. Keinoäly eli AI (artificial intelligence) on osa elämäämme, halusimmepa tai emme. Moni puntaroi suhtautumistaan tähän. Lopputulosta kannattaa tutkia isolla suurennoksella mahdollisten virheiden varalta – Esimerkiksi käden sormia on pääsääntöisesti aina joko neljä tai kuusi, Korhonen vinkkaa. Oma mielikuvitus on keinoälyä käytettäessä tärkeimmässä osassa. https://kameraseura.fi/kerhot/ AI, osa elämäämme Teksti KRISTIINA SIEVI-KORTE Kuva MARJUT KORHONEN 31 kamera-lehti.fi KAMERASEURA. Mielestäni on hyvä kokeilla keinoälyn hyödyntämistä kuvan luomisessa, koska emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Midjourney tuottaa yhdellä käskytyksellä aina neljä eri kuvavariaatiota. Sen sijaan voin kotikoneellani luoda toiveideni mukaisen henkilökuvan. Helsingin Kameraseuran Tekniikkaillassa Marjut Korhonen (SksLE, EFIAP/p, NSMiF/p, MNFFF/s) kertoi omia kokemuksiaan keinoälyn hyödyntämisestä omassa valokuvataiteessaan, missä yhdistyvät hänen itse ottamansa valokuvat ja keinoälyavusteiset, taustasta irrotetut elementit. Näin myös valokuvauksessa. Laadukkaiden kehotteiden kirjoittaminen vaatii harjoittelua, samoin niiden tulkinta. Seuraavissa kuvaehdotuksissa oli kolibrien tilalla perhosia, mutta eläimiähän nekin ovat, Korhonen naurahtaa. – Erääseen kuvaan pyysin kolibreja, mutta kun mielestäni ne eivät näyttäneet hyviltä, halusin linnut pois kokonaan ja kirjoitin kehotteisiin ”no animals”. S E on jotain, mikä mainitaan monissa eri yhteyksissä, se jakaa mielipiteitä sekä puhuttaa ja jokainen meistä on sen kanssa tekemisissä päivittäin. Koen myös, että uuden teknologian opettelu antaa potkua ja haastetta omaan tekemiseen. Hän löytää taloudellisen näkökulman puoltamaan keinoälyn avulla tuotettuja kuvia – Jos esimerkiksi haluaisin taidekuvani osaksi henkilön tietynlaisella vaatetuksella, joutuisin vuokraamaan rekvisiitan ja studion sekä palkkaamaan mallin, se tulisi aika kalliiksi ja veisi paljon aikaa. Valokuvauksen ja keinoälyn liitossa on siirrytty siihen vaiheeseen, että AI voi luoda kuvan toiveidemme mukaan. Olet käyttänyt keinoälyä kuvatessasi, kun kamera vaikkapa analysoi ympäristön valaistustilannetta ja kuvankäsittelyn yhteydessä. Voin myös hyödyntää omia henkilökuviani vaikkapa kasvojen osalta ”malliksi” Midjourneylle, Korhonen tuumaa. Ohjelmassa määritellään tekstikehottein kuvan sisältö, riittävän tarkka mutta kuitenkin tiivis kehote tuottaa parhaan tuloksen
Kävi ilmi, että siihen kuuluu lähes 2500 nidettä. Teksti YKI HYTÖNEN Kuvat JARI MANKINEN 32 KAMERA 1|2024. Sen pohjana ovat olleet kameraseuralaisten omat kotikirjastot, joita seuran jäsenet kartuttivat hankinnoillaan ulkomailla asti ja tilaamalla kansainvälisiä aikakauslehtiä. Kameraseuralla on yksi laajimmista ei-ammatillisesti ylläpidetyistä valokuvakirjaja lehtikokoelmista Suomessa. Jäsenet ja seuran kerhoiltojen vierailijat ovat lahjoittaneet teoksia kokoelmaan. Seurassa ymmärrettiin alun pitäen aikakauslehtien ja kirjallisuuden arvo valokuvauksen opiskelussa. Sen lisäksi suuri alan kokoelma löytyy esimerkiksi Aalto-yliopistosta. Kameraseuran ohella monissa yksityiskodeissakin on harrastuspohjalta kerättyjä ja hartaudella vaalittuja valokuvakirjakokoelmia. Käytännössä seuran pitkäaikainen haave omasta kirjastosta toteutui, kun seura sai 1950-luvulla vuokrattua ensimmäiset toimistotilansa. Ne ovat usein syntyneet vuosien omistautumisesta valokuvalle ja sitä käsittelevälle kirjallisuudelle Valokuvakirja – elämys ja opin lähde Helsingin Kameraseuran kokoelma on syntynyt monen vuosikymmenen aikana. Muuton alla seura järjesti valokuvakirjakokoelmansa. Kansien välissä ihmeellinen maailma Kirja tarjoaa valokuvalle ainutlaatuisen esitysalustan. Suurin kokoelma saattaa olla Suomen valokuvataiteen museolla, jonka kirjastossa on nykyään noin 18 000 nidettä. Yksittäisestä valokuvasta tulee osa suurempaa kokonaisuutta. Samalla se on ylipäätään huomattavan laaja valokuvakirjallisuuden kokoelma Suomessa. H ELSINGIN Kameraseura muutti viime vuonna uusiin tiloihin Kaapelitehtaalle Ruoholahteen. Valokuvakirja on aina ollut ilon ja opin lähde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita valokuvasta
Yki Hytönen vastasi Kameraseuran kokoelman järjestämisestä monen avustajan kanssa. Harrastajayhdistyksen kokoelmaa luonnehtii, että siinä on paljon myös kotimaisia ja ulkomaisia näyttelyluetteloita. Anni Wallenius ja Leena Sipponen kävivät läpi seuran fyysistä kokoelmaa ja tekivät valintaa museolle tulevasta aineistosta. Yksittäisissä painotuotteissa laskettuna lehtiä on kokoelmassa eniten, mutta paljon löytyy myös kotimaista ja ulkomaista taidevalokuvausta, dokumentaariseksi katsottavia valokuvateoksia, oppaita ja muuten valokuvausta käsittelevää tietokirjallisuutta. Kameraseuralaiset ovat halunneet mitata mahdollisuuksiaan menestyä muiden kuvaajien rinnalla meillä ja maailmalla. Kirja luo niiden väValokuvalahjoituksessa mukana olleita. Tarkkaa rajaa eri valokuvauksen lajien välille on vaikea vetää. Valokuvakirjoja on monenlaisia. Seuran kokoelman varhaisimmat teokset ja lehdet ovat 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä, kun pääosa siitä ajoittuu vuosisadan jälkipuoliskolle. Valokuvakirjassa saatetaan yhteen tarkoin valitut valokuvat. Kokoelmaan kuuluu myös uutta kotimaista valokuvakirjallisuutta, jota on kertynyt vuosituhannen vaihteesta lähtien erityisesti Kamera-lehden toiminnan kautta. Raja on liukuva esimerkiksi kirjana julkaistavan valokuvaesseen, dokumentaarisen valokuvateoksen ja taidevalokuvausta sisältävän teoksen välillä. JA RI M A N K IN EN 33 kamera-lehti.fi. Ulkomaisessa kirjallisuudessa löytyy runsaammin usean kuvaajan kokoomateoksia. Kirja tarjoaa hieman näyttelyiden tapaan mahdollisuuden luoda valokuvista laajoja kokonaisuuksia. Omien jäsenten tukeminen oli suomalaisen taidevalokuvauksen tukemista. Tapahtumien järjestäjät ovat lähettäneet näyttelyluettelon hyväksyntöjä saaneille kuvaajille, jotka ovat sitten lahjoittaneet luetteloita seuran kokoelmiin. Kiteytys kertoo, kuinka erityinen julkaisumuoto kirja on valokuvalle. Helsingin Kameraseura saattoi pitää itseään vielä 1950–1960-luvuilla yhtenä johtavana suomalaisen taidevalokuvauksen vaalijana, joten tietoa ja vaikutteita muualta maailmasta välittävän kirjallisuuden kerääminen asettui myös ikään kuin laajempiin puitteisiinsa. Tällainen kokoelma hyödytti etenkin heitä, joilla ei ollut mahdollisuutta omiin hankintoihin. Esimerkiksi varsinkin Kameraseuran kokoelman kotimaisessa kirjallisuudessa on paljon monografioita, yhden kuvaajan töiden esityksiä. Valokuva ja kirja Kotimaista valokuvataidetta vuosikymmeniä kustantaneen Mustan Taiteen kotisivulla todetaan, että kirja on valokuvataiteen koti. Sama pätee valokuvakirjallisuuteen
Kameraseuran kokoelmasta löytyy sekä yksittäisiä mestarilaukauksia esittelevää kirjallisuutta että kokonaisuuksina lähestyttäviä valokuvakirjallisuuden merkkiteoksia. Tilan puutekin ralille erityisen suhteen oman konseptinsa kautta. Sarjallisuus ohjaa yksittäiskuvien tulkintaa aineiston jäsentyessä suhteessa kokonaisuuteen”. Museo vastaanotti 230 niteen lahjoituksen Kameraseuralta. Kirjan selaajalla on edessään taidonnäyte, jossa kuvien väliset yhteydet, niiden suhde tekstiin ja kokonaisuuden konkretisoiva kirja ovat tarkoin harkittu kokonaisuus. Ulkomaista valokuvakirjallisuutta sen sijaan ilmestyy niin paljon, ettei sen kattava hankkiminen museolle ole realistista. Ilmestyvä valokuvakirja on siis monen asiantuntijan työn tuottamaa visuaalista kulttuuria. Yksittäisen valokuvan lukeminen muuttuu painojulkaisun luomassa yhteydessä muihin valokuviin. Museon intendentti Anni Wallenius luonnehtii lahjoitusta merkittäväksi. Suomalaiseen valokuvakirjallisuuteen perehtyneen valokuvataiteilija ja tutkija Taneli Eskolan sanoin ”kuvateos on tekijöidensä tuottama kerronnallinen kokonaisuus. Valokuvakirjallisuudessa visuaalinen toteutus asettaa graafiselle suunnittelulle ja painotyölle erityisiä vaatimuksia. Kuvaaja tuo valokuvat ja ajatuksen siitä, minkälainen kokonaisuus on tavoitteena. Museo pyrkii ylläpitämään kattavaa valikoimaa kotimaisesta valokuvakirjallisuudesta, etenkin taideja tutkimuskirjallisuudessa, joten seuran kotimainen kirjallisuus tietysti kiinnosti. Kirjastossa valokuvakirja säilyy ja on saatavilla Kameraseuran kokoelman järjestelyn yhteydessä ilmeni, että kokoelma oli saatava parempiin tiloihin. Kuvien järjestys määrittelee kerrontaa, ja kirjan katsoja etenee tarinassa kirjan lehtiä selaamalla, kuten Eskola muotoilee kotimaisesta valokuvakirjallisuudesta kertovassa kirjassaan Valon aakkoset. Huomiota kiinnitti myös laaja valikoima aikakauslehtiä. usean tekijän yhteinen ponnistus. Kustantajalla on yleensä myös luotettu painotalo. Se yksin vastasi melkein yhden vuoden keskimääräistä kartuntaa museon kirjakokoelmassa. Se sai valita teokset seuran järjestelytyöhön pohjautuvasta luettelosta. Laajaan kokoelmaan kuului paljon arvoteoksia, joiden saattamista ammattimaisesti ylläpidettyihin olosuhteisiin seura piti tärkeänä. Aikojen saatossa vesivahingot olivat vaurioittaneet kokoelmaa, ja tällainen haluttiin jatkossa välttää. Se selittää valokuvakirjallisuuden merkityksen opin ja ilon lähteinä. JA RI M A N K IN EN 34 KAMERA 1|2024. Kun tilatkin muuton jälkeen olivat ahtaammat, kääntyi seura viime vuonna Suomen valokuvataiteen museon puoleen. Kokoelma-amanuenssi Leena Sipponen kertoo, että oli mielenkiintoista tutustua siihen, mitä kaikkea harrastusyhdistyksen kokoelmaan on ajan kuluessa tullut. Suomen Valokuvataiteen museon käsikirjasto on valokuvaentusiastien aarreaitta. Kustantaja tuo mukaan painotuotteen graafisen suunnittelijan, joka vastaa teoksen taitosta kuvien asettelusta kirjaintyyppiin. Valokuvakirja voi olla monen kuvaajan yhteinen työ, mutta monografianakin se on Valokuvakirja on monen asiantuntijan työn tuottamaa visuaalista kulttuuria Näkymä Valokuvataiteen museon käsikirjastoon
Yhteystiedot löytyvät museon kotisivulta. Museo poimikin Kameraseuran kokoelmista esimerkiksi kansainvälisistä valokuvauksen klassikoista ja runsaasta opaskirjallisuudesta vain joitakin yksittäisiä teoksia. Yhdistyksen jäsenille tarkoitetut Talvipäivät järjestetään 15.-17.3.2024 Tampereella. Kameraseuran lahjoitus on nyt liitetty osaksi museon käsikirjastoa. Näissä kirjastoissa pääsee tekemään löytöretkiä valokuvan ihmeelliseen maailmaan. Lopullisten valintojen teko edellytti seuralta tulleen luettelon ja museon kokoelman vertaamista päällekkäisyyksien välttämiseksi. JA RI M A N K IN EN SAAT Luontokuva-lehden kuusi kertaa vuodessa OLET tärkeä osa luontokuvaajien yhteisöä KEHITYT luontokuvaajana laadukkaissa koulutuksissa INSPIROIDUT jäsentapahtumissa NAUTIT rahanarvoisista jäsenetuyritysten eduista LUONTOKUVAAJA, LIITY JÄSENEKSI! S L SLV : S . ohjelma avoin kaikille! Ohjelma ja lisätiedot: www.luontokuva.org. Tartu kirjaan! Suomen valokuvataiteen museo vastaanotti 230 niteen lahjoituksen Kameraseuralta. Vierailukäynti järjestyy helposti, kunhan ottaa etukäteen yhteyttä. Käsikirjastoon tulleiden teosten luetteloinnissa teki suuren työn projektityöntekijä Katja Virolainen. Museon kirjastossa käy väkeä, mutta se voisi tuhansine teoksineen olla Walleniuksen ja Sipposen mielestä paremminkin tunnettu. Kameraseurakin aikoo pitkän tauon jälkeen avata kokoelmansa käsikirjastona. Pääkaupunkiseudun Helmet-järjestelmässä on mukana 1500–2000 teosta, jotka on luokiteltu valokuvakirjallisuudeksi. joittaa kartuntaa. Onneksi ympäri maata on myös julkisin varoin ylläpidettyjä kirjastoja, joista valokuvakirjallisuutta voi lainata. Opin ja ilon lähteet avautuvat seuran jäsenille tänä vuonna. Perjantain 15.3. Käsikirjasto tarkoittaa, että siinä olevia teoksia voi tutkia paikan päällä, mutta ei lainata
Äänestyksen voittaja saa 1000 €. Kuvien tulee olla digitaalisessa muodossa. Alkukilpailun tulokset julkistetaan kesän 2024 Kamera-lehdessä. Aihesi voi sisältää ammattija amatööriurheilua sekä pelejä. KANSAINVÄLINEN TUOMAROINTI: KESÄKUU 2024 Kunkin 16 EISA-maan paras kuvakokonaisuus osallistuu kansainväliseen loppukilpailuun EISA:n yleiskokouksessa kesäkuussa 2024. Olosuhteiden salliessa voittajat kutsutaan EISA Awards -gaalaan syyskuussa 2024. PALKINTO 1000 € & EISA Maestro -pokaali 3. PALKINTO 750 € & EISA Maestro -pokaali Teemana: Urheilu ja pelit Lähetä 5-8 kuvan kokonaisuus teemalla ‘Urheilu ja pelit/kisat’. Valokuvien tulee olla otettuja 1.5.2023–30.4.2024 välisenä aikana (EXIF-tiedot tarkistetaan todisteena). mennessä osoitteessa eisa@kamera-lehti.fi. Vanhemmat portfoliot ja tekoälyn luomat kuvat eivät ole sallittuja. KANSALLINEN KILPAILU 1.5.2024 ASTI Kuvien tulee olla perillä 1.5. 1. PALKINTO 1500 € & EISA Maestro -pokaali 2. Sports and Games. Tulokset julkistetaan syyskuussa 2024 EISA-gaalassa ja ne julkistetaan EISA Awards -palkittujen tuotteiden julkistuksen yhteydessä EISA:n verkkosivuilla 15.8.2024. EISA MAESTRO VALOKUVAUSKILPAILU 2024 Lisätiedot www.eisa.eu/maestro ja www.kamera-lehti.fi/kilpailut Kaikki kansalliset voittajat osallistuvat Facebookissa yleisöäänestykseen kesäkuun lopulla. SH U TT ER ST O CK .C O M Voittajakuvat julkaistaan kaikkien 16 EISA-valokuvalehden/-verkkosivuston syys/lokakuun numeroissa. Kamera-lehden raati valitsee kolme parasta kokonaisuutta
Niiden kinovastaavuudet ovat 24 ja 85 mm. Se on parhaimmillaan arkkitehtuurija maisemakuvauksessa. Menetelmää käytetään pääasiassa maisemakuvauksessa, mutta se on tuttua puuhaa myös studiossa, kun kuvataan asetelmia. Sen pituus on 149 mm. Linssipinnoissa on käytetty Nano GI ja Nano -päällysteitä torjumassa haamukuvia ja sisäisiä heijastumia. Himmentimen avulla voi vielä kasvattaa terävyysaluetta kattamaan laajempi alue tarkennustason molemmin puolin. Objektiivin nimen perässä olevat kirjaimet T (tilt) ja S (shift) tarkoittavat sen erikoisominaisuutta. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Fujinon GF 30mm F5.6 T/S Osaajan työväline optinen laatu monipuoliset säädöt ergonomia tarkennuksen lukitus puuttuu ei kuvanvakaajaa V iime vuoden syyskuussa esiteltiin kaksi Fujifilm GFX -kameroille suunniteltua erikoisobjektiivia: Fujinon GF 30mm F5.6 T/S ja GF 110mm F5.6 T/S Macro. Tilt eli kallistus tarkoittaa objektiivin kääntämistä ja kiertämistä suhteessa kennon pintaan, jolloin tarkennustason saa kääntymään mukana. Himmentimen lehtiä on yhdeksän. Niiden tarkoituksena on torjua vääristymiä ja värivirheitä. Kaikkien kameroiden kaikki objektiivit tekevät ympyränmuotoisen kuvan, josta kuvaportti tai kenno sitten rajaa suorakaiteen muotoisen ruudun. Tuon ympyrän, eli piirtoympyrän, halkaisija on tavallisesti juuri ja juuri samankokoinen kuin kuvaruudun halkaisijan mitta. Tarkennus tapahtuu kokonaan objektiivin sisällä, eikä vaikuta ulkomittoihin, joten riski pölyn imeytymisestä objektiivin sisälle on poissa. Tavallisesti pyritään saamaan etualan tärkeitä yksityiskohtia samaan aikaan teräväksi taustan kanssa. Shif eli siirto muuttaa optisen akselin paikkaa suhteessa kuvapintaan. Himmentimen arvot näkyvät kameran etsimessä ja takanäytössä, ja testikamerassa sai lukeman näkyviin myös kameran yläkannen LCD-näyttöön. Optisessa järjestelmässä on 16 elementtiä 11 ryhmässä, ja mukana on kolme asfääristä, kaksi ED-elementtiä ja yksi Super-ED -elementti. Saimme toimitukseen testattavaksi kaksikon laajakulmaisemman yksilön, yhdessä Fujifilm GFX 100 II -kameran kanssa. Lähin tarkennusetäisyys on 30 cm, joka tuottaa 0,21x (1:4,8) kuvaussuhteen. Himmennin on täyssähköinen, joten himmenninrengasta ei ole. Objektiivi jäljittelee ison koon palkkikameran etulaudan siirtoja ja kallistuksia. Fujinon GF 30mm F5.6 T/S painaa 1340 grammaa ilman jalustapantaa ja vastavalonsuojaa. Vähempi määrä aiheuttaisi nurkkien rajautumista, ja ylimääräinen jäisi käyttämättä ja samalla lisäisi sisäisiä heijastuksia kameran sisällä. Fujin T/S -objektiivin avulla saa ison kameran ominaisuudet keskikoon kameraan. Toisin sanoen, rajaus voidaan viimeistellä mihin tahansa kohtaan objektiivin piirtoympyrän alueella, ja samalla perspektiivin keskimmäinen pakopiste saadaan pois kuvan kesOBJEKTIIVITESTI 37 kamera-lehti.fi. Kuvanvakaajaa ei ole. Objektiivin etuosa ei kierry tarkennettaessa. Valmistaja ei kerro objektiivin sääsuojauksesta, mutta sen käyttölämpötila ulottuu -10°C asti
Kallistusmekanismin ja siirtomekanismin välissä on lukittuva säätö objektiivin kiertämiseen akselinsa ympäri. Scheimpflug ja Carpentier Theodor Scheimpflug oli itävaltalainen upseeri, jolle on kameran etuja takalaudan kallistuksiin ja kiertoihin liittyvät patentit ja keksijänmaine nimetty. Tiedot tallentuvat kuvatiedostojen metadataan raakatiedoston editointia varten. Kuvaaminen ilman jalustaa kyllä luonnistuu, mutta kriittinen työskentely vaatii vähintään Focus Peaking -tarkennusavun käyttöä kamerassa. Automaattivalotus ja vitkalaukaisin käytössä. kolme astetta eteenpäin. Alkuperäisen kuvan koko oli 11648 x 8736 pikseliä. Fujifilm GFX 100 II, 4 s, f/11, ISO 100. Kamera jalustaan kiinnitettynä, kuvauskorkeus n. keltä. metrin verran, ja objektiivi kallistettuna n. Hänen kiinnostuksensa kohde oli viistoon kuvatut ilmakuvat ja niiden oikaisu yhtenäiseen mittakaavaan. Scheimpflugin sääntö, tai periaate, perustuu siihen oivallukseen, että esimerkiksi digikameran kennon pinnalle pystyy optisin keinoin luomaan kuvan, jossa periaatteessa mitkä tahansa kolme pistettä toistuvat terävinä – riippumatta niiden etäisyydestä kamerasta tai toisiinsa. Todellisuudessa oli ranskalainen Jules Carpentier, yleiskeksijä, patentoinut objektiivin kallistamiseen liittyvät havaintonsa ja suunnitelmansa jo kolme vuotta aiemmin. Sekä siirtoa että kallistusta voi säätää toisistaan riippumatta. Tuo ylimääräinen alue tarvitaan, kun objektiivin optista akselia siirretään pitkin 33 x 44 mm kokoisen kennon pintaa. Kiertojen ja kääntöjen sekä siirtojen yhdistelmät vapauttavat kuvaajan valitsemaan juuri oikean tavan maksimoida kuva-alan terävyysaluetta – tai minimoida sitä. Turha se olisikin, koska tämäntyyppisillä objektiiveilla kuvataan harvemmin käsivaralta. Hänen ajatuksensa liittyi suurennuskoneeseen, ja yläviistoon käännetyn kameran aiheuttaman kaatuvien linjojen oikaisemiseen, projisoimalla negatiivikuva suurennuspaperille, joka ei ole vaakatasossa – kuten ei suurennuskoneen objektiivikaan. Objektiivissa ei ole kuvanvakaajaa. Kuvauspaikka: Kallahdenniemi, Helsinki. Maksimisiirto on 15 mm. Menetelmä perustuu optisiin lakeihin ja niin kutsuttuun Scheimpflugin sääntöön, eikä se ole mikään silmänkääntötemppu, vaikka koko periaatteen sisäistäminen vaatiikin keskittymistä ja harjoittelua ennen kuin se alkaa kuvatessa muuttumaan rutiiniksi. Siirtomekanismiin ja tarkennukseen on yhdistetty sähköiset anturit, jotka antavat kameran rungolle tietoja etsimessä näytettäviksi. Edelleenkin on olemassa ja käytössä suuFujinon GF 30mm F5.6 T/S Objektiivityyppi Perspektiivinkorjausobjektiivi Objektiivin kiinnitys Fujifilm G Polttoväli (kinovastaavuus) 30 mm (24 mm) Aukkoalue f/5,6 – 32 Diagonaali kuvakulma, astetta 84,7° Kuva-ala lähimmällä tarkennusetäisyydellä 157 x 209 cm Kuvanvakain ei Linssirakenne 16 elementtiä, 11 ryhmää Erikoiselementtejä 3 asfääristä, 2 ED-elementtiä, 1 Super-ED -elementti, erikoispäällysteitä Etäisyysasteikko etsinnäytössä Terävyysalueasteikko etsinnäytössä Lähin tarkennusetäisyys 30 cm Maksimi kuvautumissuhde 0,21x (1:4,8) Tarkennus käsitarkennus Himmenninrengas ei Himmentimen lehtiä, kpl 9 Vastavalonsuoja kyllä MUITA TIETOJA Paino 1340 g (ilman vastavalonsuojaa ja jalustarengasta) Pituus 139 mm Halkaisija 87 mm Suodinkoko 105 mm (soviterenkaan kanssa) Sääsuojattu ei ilmoitettu Hinta noin (euroa) 4699 Maahantuoja Color-Kolmio Oy Tarkennustason kallistaminen niin, että se kulkee samassa tasossa vedenpinnan kanssa, on tälle objektiiville helppo pala. Objektiivia voi kallistaa maksimissaan 8,5 astetta. Kun molemmat tasot kallistetaan oikean astemäärän verran toisiinsa nähden, tulee vinossa olevan suurennuspaperin pinnalle kauttaaltaan terävä kuva. Lisää materiaalia Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit 38 KAMERA 1|2024. Tätä menetelmää käytetään erityisesti arkkitehtuurikuvauksessa. Erikoisrakenteensa takia on Fujinon GF 30mm F5.6 T/S -objektiivin piirtoympyrä halkaisijaltaan 85 mm – siis kolmisen senttiä enemmän kuin GF-objektiiveissa yleensä
Havaintoja Objektiivi on arkkitehtuurija maisemakuvaajille toiveiden täyttymys, kun vielä otetaan huomioon miten suurelle kuvakoolle se on tehty. Yhdessä 50 tai 100 MP resoluution kanssa saa kuvaformaatin mahdollisimman täyteen lopullista rajausta, ilman että pikseleitä hukkaantuu linjojen oikaisuun kuvankäsittelyvaiheessa. Ettei menisi liian yksinkertaiseksi, etulaudan kallistus vaikuttaa ainoastaan tarkennustasoon, takalaudan kallistus sekä tarkennustasoon että perspektiiviin. Objektiivin suodinkierteen halkaisija on 105 mm. Kamerat olivat silloin isokokoisia, ja objektiivilaudan ja takalaudan välissä oli palje. Varsinkin panoraamakuvaajalle, joka yhdistää lopullisen kuvan kahdesta valotuksesta, on tällä suurta merkitystä. Tällä järjestelyllä on saatu mekanismi, jossa objektiivi pysyy paikallaan, mutta kameran runko siirtyy ja kallistuu säätöjen tahdissa. Fujifilm GFX 100 II, 1 s, f/9, ISO 800. Objektiivin mukana toimitetaan jalustapanta, jonka kiinnityspaikka on siirtoja kallistusnivelen etupuolella, jonne se oikeasti kuuluukin. Tarkennusrenkaan liike on osapuilleen 100 astetta, ja ulottuu äärettömästä hiukan eteenpäin kuten tämäntyyppisiltä objektiiveilta voi odottaakin. Etulautaa kallistamalla saadaan tarkennustaso menemään kallistuksen suuntaan, takalaudan kallistus taas vaikuttaa päinvastoin. Kuvassa terävänä toistuvien asioiden lisääminen on tavallisin syy tällaisen objektiivin hankkimiseen, mutta voi sitä käyttää toisinkin – tuomaan epäterävyyttä ja pehmeyttä kuvan vähemmän tärkeisiin kohtiin. Sivujen suhteeksi tuli 1:2,25. Yhdistäminen tehtiin Photoshopin Photomerge-automatiikalla. Kuvauspaikka: Kasvihuoneilmiö, Nummi. rennuskoneita, joiden negatiivipidintä voi kallistaa. Panoraamakuvaa varten tarvitsi säätää valotus käsivalinnalle, pitää kameran asento nollattuna ja ottaa kaksi valotusta pelkästään objektiivia sivusuunnassa siirtäen. Tätä mittaa ei löydy itse objektiivista, vaan mukana toimitettavasta soviterenkaasta, johon suodattimet ja vastavalosuojan voi kiertää kiinni. Aikoinaan lähes kaikkien kameroiden objektiiveissa oli kallistusmahdollisuus. Kumpaakin lautaa pystyi vääntämään sivuja pystysuunnassa, ja tavallisesti etulaudassa oli myös siirto, useimmiten ylöspäin. Nykyihmiselle on vieras ajatus, että puhtaasti fysikaaliseen ilmiöön perustuva havainto voitaisiin patentoida. 39 kamera-lehti.fi. Sehän olisi sama kuin patentoisi stereoäänen tai vesilukon. Renkaan takakierre on n. Objektiivia on kallistettu pari astetta eteenpäin terävyysalueen maksimoimiseksi. Keskimmäinen perspektiivin pakopiste pysyy silloin koko ajan samassa kohdassa, ja etualan suhde taustaan ilman parallaksi-ilmiötä on valotusten saumaamisen kannalta ongelmatonta. 76 mm, mutta tuon mittaista suodinta ei pystynyt kiinnittämään suoraan objektiiviin, koska kierteen nousu ei ole standardikokoa
Kuvanvakaajan teho on lyhyimmällä polttovälillä 7,5 EV ja pisimmällä 5,5 EV. S igma 70-200 F2.8 DG DN OS | Sports ei yllätä polttovälialueensa erikoisuudella, tai valovoimalla, tai edes lähikuvausominaisuuksillaan. Sen vahvuuksia ovat syyskuussa 2018 julkistettuun peilikameraversioon verrattuna pienempi koko, tehokkaampi kuvanvakaaja, terhakampi tarkennus ja parempi sääsuojaus. Nämä telejatkeet ovat ainoastaan L-sovitteelle. Lähin tarkennusetäisyys on 70 mm:n polttovälillä 65 cm ja 200 mm:n polttovälillä 100 cm, jolloin päästään objektiivin maksimaaliseen kuvautumissuhteeseen 0,19x (1:5,2). hinta-laatusuhde koko ja paino Sony-version kustomointi ei telejatkeita Sony-versioon 40 KAMERA 1|2024. Se on yhteensopiva kameran rungon kuvanvakaajan kanssa, jopa niin pitkälle että objektiivin kuvanvakaajaa ei voi ottaa pois päältä ilman että kameran kuvanvakaaja kytkeytyy samalla pois. Nyt testattu objektiivi onkin suunniteltu kinokoon peilittömiin Sony Eja Leica/Panasonic/Sigma -allianssin L-sovitteen kameroihin. Linssipinnoissa on käytetty nanoteknologiaa hyödyntäviä heijastuksensuojapinnoitteita, kuten piidioksidipitoista NPC:tä (Nano Porous Coating) ja useista kalvotuksista koostuvaa Super Multi-Layer Coating -pinnoitetta. Sigmalla on tälle objektiiville tarjolla kaksi telejatketta, TC-1411 ja TC-2011, jotka muuntavat polttovälit 1,4ja 2-kertaisiksi. Sääsuojauksesta on huolehdittu koko objektiivin pituudelta niin, että kevyessä sateessakin voi vielä kuvata. Tiivistämistyössä on valmistajaa auttanut, kun objektiivin ulkomitat pysyvät samoina zoomauksen ja tarkentamisen aikana. Muilta valmistajilta löytyy vastaavia tuotteita yllin kyllin, ja onhan Sigmankin telezoomeja valmistettu yleisja potrettikäyttöön tasaiseen tahtiin yli 60 vuotta. Tuohon hintaan saa mukaan pehmustetun kuljetuslaukun, vastavalosuojan, obOBJEKTIIVITESTI Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Erinomaista laatua haukuttuun hintaan Sigma 70-200 F2.8 DG DN OS | Sports Teräväpiirtoinen ja houkuttelevilla ominaisuuksilla varustettu telezoom on polttoväliluokassaan Sigman ensimmäinen, joka on suunniteltu peilittömiin kameroihin. Sigma ei ole tyytynyt uudistamaan tuon version kamerasovitetta, vaan koko objektiivi on suunniteltu uusiksi. FLD-elementtejä (F Low Dispersion) on 6 kpl ja SLD-elementtejä (Special Low Dispersion) 2 kpl. Aiheen kooksi tulee silloin n.125 x 187 mm. Vastavalonsuojan kanssa tulee painoa vajaat parisataa grammaa enemmän. Niiden tarkoituksena on torjua sisäisiä heijastumia ja haamukuvia. Tarkennusta varten on objektiivissa kaksi HLA-lineaarimoottoria liikuttelemassa kumpikin omaa linssiryhmäänsä. Sony-versioita ei ole, ja tehtaan ilmoituksen mukaan ei Sonyn omia telejatkeita voi käyttää tässä objektiivissa. Objektiivin kiinnitysrengas on terästä, ja varustettu kumisella tiivisteellä. Objektiivin suositushinta on 1759 euroa. Sen runko on valmistettu magnesiumista, hiilikuidulla vahvistetusta muovista ja polykarbonaattipohjaisesta TSC-komposiitista (Thermally Stable Composite), jonka lämpölaajeneminen on samanlaista kuin alumiinilla. Objektiivi painaa 1345 grammaa. Lyhenteen F-kirjain viittaa fluoriitin ominaisuuksiin, vaikka fluoriittielementistä ei olekaan kysymys. Optinen järjestelmä koostuu 20 elementistä 15 ryhmässä. Etulinssin pinnassa on fluoriinipäällyste hylkimässä vesipisaroita ja likaa. Erikoiselementtien tarkoitus on vähentää värihajontaa, etenkin kromaattista aberraatiota
Objektiivin valovoima ei vähene, kun sitä zoomataan pidemmille polttoväleille. Seuraavassa katkaisijassa on kolme vaihtoehtoa tarkennusalueen kaventamiselle: täysi alue, 3 metriä ääretön tai 3 metriä ja sitä lähemmäs. Objektiivin kyljessä vasemmalla, jalustakiinnitysrenkaan edessä, on pystyrivissä viisi katkaisinta. Kun kameran oikea sijainti löytyi, zoomaus viimeisteli rajauksen niin, että kuvankäsittelyssä siihen ei enää tarvinnut puuttua. Henkilöhahmoa tunnistava tarkennus, sarjakuvaus ja sekä kameran että objektiivin kuvanvakaajat käytössä, valotus käsivaralta. Himmenninrengas on uusi lisäys Sigman valokuvausobjektiivien varustukseen. 18 mm leveän renkaan liike on pykälöity, ja aukkomerkinnät on tehty 1/3 välein. Alimmaisella katkaisimella saa himmentimen pykälöinnin päälle tai pois. Käyttöasentoja on kolme: Off tarkoittaa normaalitoimintaa, C1 on maksimivakautus ja C2 lievennetty vakautus. Otepinta on 6 mm levyinen. L-sovitteisen objektiiviversion kustomointia voi laajentaa, kun 41 kamera-lehti.fi. Tarkennus puolestaan tapahtuu täysin objektiivin sisällä, eikä näy ulospäin. Ostoksen takuuajan voi pidentää normaalista kahdesta viiteen vuoteen, kun rekisteröi tuotteen Sigman asiakassivulla. Seuraavalla katkaisimella valitaan, miten kuvanvakaajan vaikutus näkyy etsinkuvassa. Tarkennusja zoomausrenkaissa on uritetut, kitkapintaiset kumipäällysteet. Havaintoja Objektiivi muistuttaa ulkonäöltään saman tuoteperheen Sigma 150-600mm F5-6,3 DG DN OS | Sport -objektiivia, jopa niin paljon että kaikki säätimet ovat samantyyppisiä ja samalla tavalla sijoiteltuja. L-sovitteen objektiivissa tuon katkaisimen toimintaa pystyy ohjelmoimaan erikseen hankittavan USB-dock UD-11 -päivitystelakan välityksellä. Ylimpänä olevalla valitaan automaattitai käsitarkennus. Polttovälien numeromerkinnät zoomausrenkaassa ovat valkoista maalia, ilman kaiverruksia. Sony-kuvaaja joutuu tyytymään tehtaan säätöihin. Se kiertyy vajaat 90 astetta, ja päivastaiseen suuntaan kuin Sonyn objektiiveissa. Se on niin herkkäliikkeinen, että takentamiseen voi käyttää vaikka yhtä sormea. Niillä voi valinnan mukaan joko lukita tarkennuksen tai käyttää itse ohjelmoitaviin tarkoituksiin, kameran rungosta riippuen. Zoomausja tarkennusrenkaiden välissä on 19 mm levyinen vyöhyke, jossa on 90 asteen etäisyydellä toisistaan kolme painiketta. Tarkennusmoottorit ja kuvanvakain pitävät niin vaimeata ääntä, että ne eivät häiritse videokuvausta. jektiivitulpat ja kuljetushihnan. Polttoväli 98 mm. Objektiivin kalvotusten ansiosta ei ulkoa tulviva valo aiheuttanut kontrastihäviöitä eikä haamukuvia. terävämpiä kuvia näyttämällä kaikki huojunnat ja tärinät etsinkuvassa. Objektiivin toisella puolella on katkaisin, jolla lukitaan himmenninrenkaan säätö joko A-asentoon tai himmentimen säätöalueelle. Zoomausrenkaan leveys on 4 cm, josta otepinnan osuus on 35 mm. Seuraavalla valitaan kuvanvakaajan toimintatapa: panorointi, täysi liikkuvuus, tai pois päältä. Tarkennusjärjestelmän kaksi moottoria nopeuttavat kohteen seurantaa, myös zoomauksen aikana. Etäisyysasteikkoa ei ole, ei myöskään terävyysalueasteikkoa, koska tarkennusrengas on suunniteltu vapaasti pyöriväksi ilman mekaanista välitystä. Malli: Sanni. C2 ei huononna kuvanvakaajan tehoa, mutta opastaa tukevampaan objektiivin käsittelyyn ja parantaa mahdollisuuksia saada Sony a7r III, 1/100 s, f/2,8, ISO 2000. Tarkennusrenkaan uritus on 2 cm levyinen ja sijoitettu zoomausrenkaan taakse. Yksittäisille himmenniarvoille ei ole lukitusta
Niihin pääsee juuri ja juuri käsiksi, mutta merkintöjen lukeminen on työlästä. Sony a7r III, 1/200 s, f/2,8, ISO 1600. Etulinssin suojaksi tarkoitettu Sigman Protector-suodin maksaa tuon kokoisena ostopaikasta riippuen 50-130 euroa. Sen alta paljastuvassa kohdassa ei harmi kyllä ole jalustakierrettä. Sigma 70-200 F2.8 DG DN OS | Sports vitteelle, ja lisäksi vielä Sigman omalla, nyt jo tuotannosta poistuneelle SA -sovitteelle. Sony-version päivitykset tehdään kameran rungon välityksellä, ilman päivitystelakkaa. Sen liike on pykälöity 90 asteen välein ja lukittavissa kookkaalla kiristysnupilla. Vastavalonsuojan pituus on 66 mm. Yhteishinnaksi tosin tulee helposti sama summa kuin nyt testattu objektiivi maksaisi. Sen etureuna on kumitettu, ja kiinnitys varmistetaan kiristysruuvilla, myös silloin kun vastavalonsuoja kiinnitetään kuljetuksen ajaksi nurinpäin. Sigma julkisti vuonna 2018 vastaavantyyppisen objektiivin – 70-200mm F2.8 DG OS HSM Sports -mallin, jota on valmistettu sekä Canon EFettä Nikon F -sokäyttää Sigman päivitystelakkaa ja tietokoneelle ladattavaa Optimization Pro -sovellusta. Kun kamera on kiinni jalustassa ja otetaan pystykuvia niin, että kameran laukaisinnasta tulee yläpuolelle, jäävät tarkennuksen ja kuvanvakaajan katkaisimet Pisimmällä polttovälillä pystyi tekemään kasvorajauksen ilman perspektiivin vääristymää. Polttoväli 200 mm. Saman päivitystelakan avulla voi asentaa objektiiviin sen uusimman varusohjelman eli firmwaren ilmaiseksi Sigman kotisivulta. Arca Swiss -muotoiltu jalustakenkä on irrotettavissa. Malli: Sanni. Ja kannattaa muistaa, että tuon objektiivin kuvanvakaaja, optinen suorituskyky ja tarkennusjärjestelmä eivät ole tätä päivää. jalustakengän alle. Pienenä erikoisuutena, vastavalonsuoja peittää käyttöasennossaan parin kolmen millin levyisen alueen zoomausrenkaasta. Objektiivityyppi Telezoom Objektiivin kiinnitys Sony E, L-mount Polttoväli (APS-C -vastaavuus) 70 – 200 mm (105 – 300 mm) Aukkoalue f/2,8 – 22 Diagonaali kuvakulma, astetta 34,3° – 12,3° Linssirakenne 20 elementtiä, 15 ryhmää Erikoiselementtejä 2 SLD-elementtiä, 6 FLD-elementtiä, 3 asfääristä, erikoispäällysteitä Etäisyysasteikko ei Terävyysalueasteikko ei Lähin tarkennusetäisyys 65 – 100 cm Maksimi kuvautumissuhde 0,19x 1:5,2 (200 mm) Tarkennustapa Sisäinen automaatti/käsitarkennus, HLA-lineaarimoottori Kuvanvakain 6-7,5 EV Himmenninrengas kyllä Himmentimen lehtiä, kpl 11 Vastavalonsuoja kyllä MUITA TIETOJA Paino 1345 g (L-mount -versio) Pituus 205 mm (L-mount -versio) Halkaisija 91 mm Suodinkoko 77 mm Sääsuojattu kyllä Hinta noin (euroa) 1759 Pääedustaja Suomessa Sigma Imaging Lisää materiaalia Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit 42 KAMERA 1|2024. Tuota objektiivia voi käyttää Sonyn peilittömien kameroiden kanssa, kun hankkii siihen MC-11 EF-E -adapterin. Suodinkoko on 77 mm. Sarjakuvaus ja sekä kameran että objektiivin kuvanvakaajat käytössä, valotus käsivaralta. Jalustarengas on kiinteästi kamerassa, ja sallii objektiivin kiertämisen vapaasti
Objektiivilla on 58 mm:n suodatinkierre. Fimekon maahantuomat Rotatrim Pro -pyöröteräleikkurit maksavat koosta riippuen noin 270–640 euroa. ANALOGISTEN TUOTTEIDEN kysyntä kasvaa edelleen ja valikoimiin on tullut uusi analoginen 35 mm:n Harman Phoenix 200 värifilmi. Focus Nordicin maahantuoma Harman Phoenix ISO 200 135-36 maksaa noin 17 euroa. ROTATRIM PRO -pyöröteräleikkurit leikkaavat vaivattomasti lukuisia eri taipuisia materiaaleja, joiden paksuus on jopa kolme millimetriä. Filmin ominaisuuteen kuuluu voimakas näkyvä rakeisuus ja eloisat vihreät sekä siniset sävyt. SIRUI SNIPER LENS APS-C AF 23 mm F1.2 (kinovastaavuus 35 mm) on kompakti ja edullinen automaattitarkenteinen aps-c-objektiivi, joka on suunniteltu Sony E, Fuji X ja Nikon Z -peilittömille aps-c-kameroille, ja siinä on suuri f/1,2-valovoima. Leikkureissa on lujasta laminaatista valmistettu ruudutettu pohjalevy. Siinä on DX-koodattu reuna ja perusherkkyys on ISO 200, mutta sen herkkyysluokka voi olla myös 100–400. Kaksi teräksistä ohjauskiskoa estävät leikkuupään kiertymisen ja takaavat suoran leikkauslinjan. Harman Technology on myös Ilfordin takana. Insta360 Ace Pro -toimintakamera mahdollistaa entistä älykkäämmän ja monipuolisemman videokuvauksen tekoälyn avulla. Boston Groupin maahantuoma Insta360 Ace Pro -toimintakamera maksaa noin 500 euroa. Filmi kehitetään normaalissa C41-prosessissa. Kameran 1/1,3 tuuman kuvakenno, viiden nanometrin tekoälysuoritin ja Leica Summarit -objektiivi mahdollistavat laadukkaat 8K@24 k/sja 4K@120 k/s -videot, 48 megapikselin valokuvat ja PureVideo-tilassa kuvatut vähäkohinaiset hämäräkuvat. TUOTEUUTUUDET Koonnut JARI TOMMINEN INSTA360 ACE PRO -toimintakamerassa on 8K-videotarkkuus, tekoälymuokkaus, Leica-optiikka ja käännettävä näyttö. 11 himmenninlehden rakenne luo pehmeän, pyöreän ja kauniin bokeh’n, joka auttaa erottamaan kohteen taustasta. Uusissa leikkureissa on kasvanut leikkauskapasiteetti ja ne on suunniteltu päivittäiseen, jatkuvaan käyttöön. Harman | Phoenix 200 135-36 43 kamera-lehti.fi. Objektiivi on saatavilla Sony E, Fujifilm X ja Nikon Z -peilittömiin järjestelmiin kolmessa eri värivaihtoehdossa: musta hiilikuitu, hopea ja valkoinen. Phoenix 200 on luonteikas filmi, joka Insta360:ltä uusi toimintakamera Rotatrimiltä uusia leikkureita Siruilta uusi objektiivi aps-c-kameroille Harman Photolta uusi kinovärifilmi Insta360 | Ace Pro 500 € www.boston.fi Rotatrim | Pro 270–640 € www.fimeko.fi Sirui | Sniper Lens APS-C 390 € www.focusnordic.fi 17 € www.focusnordic.fi viihtyy parhaiten hyvässä, tasaisessa valossa. Rotatrim Pro -leikkureissa on ylikuormitussuojatoiminto ja käyttäjä voi valita myös kaksisuuntaisen leikkauksen. Objektiivin rakenne koostuu 12 linssielementistä 11 ryhmässä. Mallistoon kuuluu monia eri kokoja A3–A0 (18–54 tuumaa, 455–1374 mm). Harman Phoenix on sopiva filmi niille, jotka haluavat kokeilla analogista kuvausta. Insta360 Ace Pro -toimintakamera kestää jopa 10 metrin syvyyden sellaisenaan. Focus Nordicin maahantuoma Sirui Sniper Lens APS-C AF 23 mm F1.2 maksaa noin 390 euroa. Kirkkaampina päivinä tai vastavaloon kuvattaessa on olemassa haloamisen vaara. Kamera toimii sujuvasti jopa -20 asteen pakkasessa tai +40 asteen helteessä. Ne valmistetaan Englannissa käsityönä
Nyt tarkastelun alla oleva objektiivi on normaalipolttovälin valovoimainen vaihtoehto, Super-Takumar 50 mm f/1,4 vuodelta 1970. Takumar 50 mm f/1,4 -objektiivia on valmistettu kahtena pääversiona, joista toisessa on kahdeksan ja toisessa seitsemän linssielementtiä. A sahi Pentax -peilikamerat olivat erittäin suosittuja 1960-luvulla, ja niitä nähtiin Beatles-muusikoidenkin käsissä. Lähin tarkennusetäisyys on 0,45 metriä ja objektiivissa on monikalvopäällystys. Hyvin lievä kromaattinen aberraatio korjaantuu sekin helposti käsittelyllä. Tämä kuulemma häviää, jos objektiivia säteilytetään uv-valolla. Objektiivi siis säteilee radioaktiivisesti, mutta niin vähäisessä määrin, että siitä ei muodostu minkäänlaisia ongelmia käytön kannalta. Kokeilimme objektiivia kinokoon Sony A7R2 -kamerassa (42 mp) sovitteen avulla. Testitaulu näyttää, että objektiivissa on hyvin vähäinen tynnyrivääristymä, joka on helposti korjattavissa kuvankäsittelyssä. Objektiivi on siis laadukas. Teksti ja kuvat HARRI HIETALA Takumar 50 mm f/1,4 Säteilevää laatua Takumar 50 mm f/1,4 Polttoväli 50 mm Linssejä/ryhmiä 7 linssiä, 6 ryhmää Valovoima f/1,4 Pienin aukko f/16 Himmenninlehtien määrä 6 Lähin tarkennus 0,45 m Suodatinkierre 49 mm Pituus/leveys 51/58 mm Paino 240 g Mitä ihmettä. Tuloksia Yksilömme on hyväkuntoinen ja se on kokonaan metallirakenteinen. Sen tekee mielenkiintoiseksi erityinen lasilaatu, sillä objektiivin linssielementissä on käytetty radioaktiivista ainetta, toriumia. Kilpailijat Canon, Nikon ja Olympus olivat kaikki siirtyneet käyttämään bajonettia ja tämän parannuksen Pentax toteutti sitten vuonna 1975. 60-luvulla valmistettiin objektiiveja, jotka säteilevät radioaktiivisesti. Katsottaessa objektiivin läpi, on havaittavissa kellertävä sävy. APS-koon tai M4:3 -järjestelmän kamerassa objektiivi on mainio muotokuvaobjektiivi (kuvakulma kapenee, valovoima pysyy f/1,4:ssä) erinomaisen valovoiman vuoksi. Valovoimaisille objektiiveille tyypilliseen tapaan vinjetonti eli nurkkien tummuminen on voimakasta täydellä aukolla ja tasoittuu himmennettäessä, tässä tapauksessa jo aukolla f/4. Pentax alkoi kuitenkin menettää suosiotaan 1970-luvulla juuri hitaan kierrekiinnityksen takia. Toriumoksidi on saostettu lasiin jolloin sen taitekerroin on saatu suuremmaksi, samalla kun dispersio (valon hajoaminen eri aallonpituuksiin) vähenee. Objektiivimme on jälkimmäistä tyyppiä. Kontrasti on heikko täydellä aukolla ja korjaantuu himmennettäessä pari aukkoa. Resoluution huippu himmennettynä on yli 3600 LP/KK linjaparia/kuvan korkeus, mikä tarkoittaa että objektiivilla saa hyvin tarkkoja kuvia. VANHAT OBJEKTIIVIT DIGIKAMERASSA. Objektiivikiinnitys oli toteutettu 42 mm kierteellä, jota monet muutkin valmistajat alkoivat käyttää, joten objektiiveja on valmistettu hyvin paljon tällä kiinnityksellä
kamera Sony A7, ISO 1600. 45 kamera-lehti.fi. Malli: Sara. Pentax SuperTakumar 50 mm f/1,4. Kuva objektiivin täydellä aukolla
Adoben Denoiseen verrattuna kuvassa on enemmän kohinaa ja se on menettänyt jonkin verran värikylläisyyttään, mutta siinä on kuitenkin paremmin erotettavissa kohteen yksityiskohtia. Kuvattu ISO 6400. Ennen Ennen Jälkeen Jälkeen Teksti ja kuvat JARI TOMMINEN Lightroom Classicissa ja Adobe Camera Raw:ssa on nykyään todella helppo työkalu kohinaisten valokuvien siistimiseen. Kohinat kuriin KUVANKÄSITTELY 46 KAMERA 1|2024. DxO DeepPRIME:n ja On1 NoNoise AI:n yhdistelmällä käsitelty kuva. Kohinasta ei ole jälkeäkään, mutta kuva on silti kohtalaisen terävä ja siinä on paljon yksityiskohtia. Denoisella, asetuksella 50 käsitelty kuva. Pienimmät detaljit ovat kadonneet jo lähtötilanteen kohinan sekaan. Kohina on kyllä talttunut melko hyvin, mutta kuvan yksityiskohdista ei ole enää tietoakaan. Kuva on äärimmäisen kohinainen ja suurin osa pienistä yksityiskohdista katoaa kirjavaan ”kaurapuuroon”. Kuvaan on myös ilmestynyt kummallisia artefakteja. Kuva on kohtalaisen kohinainen, mutta yksityiskohdat erottuvat kuitenkin selvästi. Denoisella, asetuksella 80 käsitelty kuva. Kuvattu ISO 204800
Denoise on usein helpoin tapa siistiä kohina pois kuvista. Yleensä säädintä ei kannata viedä oletusarvona olevan 50:n yläpuolelle, sillä silloin työkalu alkaa jo vaikuttaa haitallisesti kuvan terävyyteen ja yksityiskohtien toistumiseen. Samassa ikkunassa ovat tarjolla myös yksityiskohtien parannustyökalu ”Raw Details”, joka on kohinanvaimennuksen yhteydessä oletusarvoisesti päällä, ja kuvan tarkkuuden (ja koon) kasvattamiseen tarkoitettu ”Super Resolution”. Vaikka tämä helpottaa kuvaamista, on seurauksena yleensä myös kohinan lisääntyminen kuvissa. Suuremmilla kohinatasoilla Denoisekin menee polvilleen. Kohinaisen kuvan siistiminen käyttökelpoiseen kuntoon on perinteisesti ollut hankala ja työläs tehtävä. Itse olen käyttänyt hankalien kuvien siivoamiseen On1:n NoNoise AI 2022:ta ja DxO PhotoLab 4:n DeepPRIME-kohinanpoistotyökalua, hiukan kuvasta riippuen. Usein se on vaatinut erillisten, erikoistuneiden ohjelmistojen käyttöä. 11 UUSIMMISSA Lightroom Classicin (LrC) ja Adobe Camera Raw:n (ACR) versioissa Adobe on tuonut tarjolle täysin uuden, helpon, tekoälypohjaisen kohinanvaimennustyökalun. Moni kuvaaja puolestaan vannoo Topaz Labsin työkalujen nimeen. 22 DENOISEN KÄYTTÖ ei voisi olla helpompaa. Jälkimmäistä ei voi käyttää samanaikaisesti kohinanvaimennuksen kanssa, mutta sen voi aina ajaa erikseen. 11 22 33 33 47 kamera-lehti.fi. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, etteivät nämäkään työkalut ole täydellisiä. Erityisen hankalissa tapauksissa hyväksi yhdistelmäksi on osoittautunut esikäsittely DxO:n DeepPRIME:lla ja viimeistely On1 NoNoise AI:lla. Paljon riippuu käsiteltävästä kuvasta. H ämärässä kuvatessa joutuu usein nostamaan kameran herkkyyttä (ISO-lukua). Useimmissa tapauksissa Adoben Denoise tai nykyaikaiset erilliset työkalut pystyvät kuitenkin tekemään kuvasta, joka vielä muutama vuosi sitten olisi ollut tuomittu roskakoriin, täysin käyttökelpoisen kappaleen. Denoisen yhteydessä on liukusäädin, jolla vaimennuksen tehoa voi säätää. Napsauta hiirellä ”Denoise”-painiketta ja saat näkyviisi ohjelman tekoälypohjaisten kuvanparannustyökalujen käyttöikkunan. Jos kuvan kohteessa on paljon pieniä yksityiskohtia ja kuva on pahasti kohinainen, eivät parhaatkaan työkalut pysty muuttamaan tällaista kuvaa skarpiksi ja kauniiksi laatukuvaksi. 33 HYVIN KOHINAISIIN kuviin kannattaa kokeilla erikoistuneita ohjelmia tai niiden yhdistelmiä. Denoise toimii parhaiten kuvissa, joiden kohinataso on vielä melko kohtuullinen (uudehkoilla kameroilla tämä vastaa vielä ISO 6400–25600:n herkkyystasoa). Uusi Denoise-työkalu majailee LrC:n Develop-moduulissa samassa Detail-säädinpaneelissa kuin terävöintisäädöt ja vanhat, käsikäyttöiset kohinanvaimennussäätimetkin
On vielä hämärää, mutta nousevan auringon kajo heijastelee jo taivaankannen kautta ja värjää maisemaa vähitellen. Teksti ja kuvat MIA SURAKKA Ennen auringonnousua 48 KAMERA 1|2024 Merikotka. Tunnelma on mystinen. VALON LUONNE LINTUKUVAUKSESSA Usva kieppuu veden pinnan yllä. Canon EOS R6, EF 600 mm f/4 IS II USM, 1/2500 s, f/5, ISO 640.
Luonnossa sen hallit seminen on vaikeampaa, ja luonto kuvaajan tuleekin mukautua tilanteeseen aina niin, että hän osaa hyödyntää luonnon sen hetkiset valoolosuhteet. Mia Surakka on ammattivalo kuvaaja ja lintukuvaukseen eri koistunut luontokuvaaja. Hitaampi suljinaika riittää on neksi hyvin tässä kiireettömässä hetkessä. Canon EOS R6, EF 600 mm f/4 IS II USM +2x III, 1/800 s, f/8, ISO 3200. Ennen auringonnou sua valo on varjoissa vielä kylmää. Tällaisina hetkinä kuvista tulee hyvin rau hallisia, ja kuviin saa helposti taltioitua vaikkapa kaakkurilammen pysähtynyttä tunnelmaa. Kylmästä lämpimään Varjoissa valo on kylmää, mutta auringon säteiden osuessa kuvauskohteeseen värit ovat lämpimiä. Auringon ensisäteet heijastuvat tai vaankannen kautta, ja luovat värejä taivaal le, josta se heijastuu veden pinnalle. Edelleenkin kannattaa hyödyntää sarastavan aamun tunnelma maisemassa, jos haluaa viedä kuvan katsojan mukaan kuvaushetkelle. Olen kuvannut naurulokkien ruokai lut vaaleanpunaisessa vedessä, merikotkien ensimmäiset lennot aamun sarastaessa per sikan värisenä ja kurkien aurat vasten hen non violettia taivasta niiden siirtyessä yö pymisalueiltaan ruokailemaan pelloille. Miten valo vaikuttaa ku van luonteeseen. Kaikkia tilanteita yhdistävät pastellinsä vyiset värit. V ALO on yksi kuvan tärkeimmistä elementeistä. Linnutkin saattavat olla vielä nuk kumassa, ja niiden hahmot voi vaivoin erot taa usvan seasta. Kun aurinko kohoaa vähän korkeammal le, alkavat värit muuttua vähitellen lämpi mämmiksi ja valon määrä lisääntyy. Tällä hetkellä hän työskentelee päätoi misena valokuvaajana keskittyen luontokuvaukseen. Kuikka. Lintu kuvaaja toki haluaa tallentaa myös lintujen lähikuvia, ja niissäkin pehmeä va lo korostaa aamun hetkien kiireettömyyttä. Valoa ei ole vielä paljoa, ja luontokuvaaja joutuu ottamaan sen huomioon myös kameran asetuksissa. Valo onkin latteaa. Joina kin aamuina värit ovat voimakkaammat kuin toisina. Ne saat kuvissa esiin, kun kuvaat linnun vastavaloon, mielellään melko suorassa lin jassa kohti aurinkoa. Ennen auringonnousua valo on pehmeää.. Se kieput telee ylöspäin, ja kuvan vaaleana elementti nä se muodostaa hienoja muotoja tummem paa taustaa vasten. Jos ennen auringonnousua valo on vie lä hieman sinertävää ja kylmää, niin siinä hetkessä, kun aurinko nousee puiden latvo 49 kamera-lehti.fi LINTUKUVAUSKOULU Mia Surakan lintukuvaukseen kes kittyvässä artikkelisarjassa keski tytään tänä vuonna valon luon teeseen. Jos auringonnousu jää selkäsi taa on edessäsi todennäköisesti kylmempiä sävyjä, kun taas kohti auringonnousua kuvatessasi taivas värjääntyy lämpimämmillä sävyillä. Joskus pilvet yllättävät aurinkoisesta sää ennusteesta huolimatta. Kuviin löytyy monesti sinisiä ja harmaita sävyjä, mutta joskus valo voi olla hieman puner tavaakin, mutta vielä kylmän sävyistä. Kylmien aamujen henkeä kuviin saat, kun kuvaat lintujen hengityshuurut. Ennen auringonnousua valo on peh meää. Mukana on myös jännitystä, koska pime ällä herätessä ei milloinkaan voi varmak si tietää millaisia hetkiä aamu tulee tarjoa maan. Valoa on erilaista, sitä on kylmää ja lämmintä, pehmeää ja kovaa, sitä on joskus liikaa ja mo nesti lintukuvaajalle sitä on aivan liian vähän. Kuvatessa voi ottaa mukaan maisemaa laajemmaltikin, ja tuoda esille sen ympäristön, missä linnut elävät. Tunnelma on mystinen. Jännitystä aamuun tuo myös se, että pelkät valot ei vät lintukuvaajalle vielä riitä, vaan myös ku vauskohteiden tulisi mielellään saapua pai kalle, ja niiden tulisi myös olla yhteistyö kykyisiä. Mikä valo sopii mihinkin käyttötarkoitukseen. Tunnelmalliset kuvat vaikkapa emon ruok kiessa poikasiaan sumun keskellä ovat hel lyyttäviä. Tarkastellaan valoa eri vuorokaudenaikoina ja erilaisissa sääolosuhteissa. Veden pinnalla leijaileva usva tekee kuvista unen omaisia. Aamu valojen väreillä voi luoda kuvaan upeita tunnelmia ja siitä syystä luontokuvaajat ovat valmiita uhraamaan yöunensa aamu toisensa jälkeen päästäkseen taltioimaan muistikorteilleen nämä kauneimmat valot. Usva on hyvin kuvauksellista. Miten valo vaikuttaa kuvan tunnelmaan. Vä reihin vaikuttaa myös suunta mihin kuva taan. Joinakin aamuina kaikki elementit saattavat olla kohdallaan. Tämä hetki päivästä on mo nien luontokuvaajien lempiaikaa. Pastellisia hetkiä Olen saanut kokea uskomattoman värisiä hetkiä juuri hetkeä ennen auringonnou sua. Vastavaloon kuvattaessa saat esille lintujen silhuetteja. Aina värit ei vät hohda
Valon muutos tapahtuu nopeasti, ja kuvaajan pitääkin olla valmiina muuttamaan kameran asetuksia nopeasti, kun aurinko nousee tuoden yllät täen runsaasti enemmän valoa. Keväällä tämä hetki on soidintanssien aikaa. Aamun pehmeät valot ovat ohi aivan liian pian! Myös kiireetön hetki on todel lakin ohi, kun lintukuvaaja yrittää taltioi da päivän parhaiden valojen kuvaushet kestä nopeat tilanteet talteen. Seuraavan Lintukuvakoulun aihe: Bokeh-pallot. Esimerkiksi silkkiuikkujen soidintans sit ovat erittäin nopeita pyrähdyksiä veden roiskuessa korkealle, kun pariutuminen on käynnissä ja kilpakosijoita jahdataan pois reviireiltä. jen yläpuolelle, koko maisema kylpee yhtäk kiä lämpimässä oranssinkeltaisessa valossa. Kylmä muuttuu lämpimäksi. Myös linnut muuttuvat aktiivisemmik si auringonnousun aikaan. Teeri. Onnistuneet kuvat ovat paras palkinto aikaisesta herä tyksestä. Pehmeän valon hetki ei kestä enää kauaa, kun aurinko kipuaa ylös pilvettömälle tai vaalle. 50 KAMERA 1|2024 Silkkiuikku. Onneksi valoa on jo enemmän, koska tilan nekuvat vaativat jo nopeampia suljinaiko ja. Canon EOS-1D X, EF 600 mm f/4 IS II USM, 1/400 s, f/5, ISO 400. Kanalinnut, mutta myös muut lajit aktivoituvat, ja par haat tilannekuvat ovat otettavissa juuri nyt. Upeat valot ja aktiiviset kuvauskohteet saavat lintuku vaajan sykkeen nousemaan. Canon EOS R6, EF 600 mm f/4 IS II USM, 1/640 s, f/4, ISO 4000
Toukokuussa 2024 on järjestyksessä jo viides kerta, kun suomalaiset kuvaajat ovat esillä Avintesissa. Kun myöhemmin selviää, että hän ei olekaan ammattitaiteilija vaan siviiliammatiltaan juristi, sitä on vaikea uskoa. K EVÄÄLLÄ 2019 Suomen Kameraseurojen Liitto SKsL järjesti kaksi viikon mittaista työpajaa Portugalin Nazaréssa. Niin antaumuksella ja syvällisesti hän paneutuu kuvalliseen ilmaisuun. Näyttelyn oli tarkoitus olla vain kertaluonteinen tapahtuma, mutta muutamien yhteensattumien vuoksi – ja de Sousan kontaktien avulla – näyttely löysi paikkansa Avintesin fotofestivaalien vuotuisessa ohjelmistossa. Kuvista huokuva lämmin asenne lumosi meidät heti ensitapaamisesta alkaen. Teksti REINO HAVUMÄKI Kuvat CARLA DE SOUSA 51 kamera-lehti.fi. Palaamme JURISTI, JOLLA ON SYDÄN Carla de Sousa tulkitsee maailmaa, itseään ja omia tunteitaan kuviensa kautta. Pyysimme matkatoimistoa järjestämään meille tapaamisia paikallisten valokuvataiteilijoiden kanssa ja, kuten niin usein Portugalissa, joku tuntee aina jonkun, joka tuntee sopivan henkilön: matkatoimistovirkailijan vaimon lapsuudenystävä antoi vinkin intohimoisesti valokuvausta harrastavasta tuttavastaan, juristi Carla de Sou sasta. Jo tuolloin ensitapaamisella syntyi ajatus suomalais-portugalilaisen yhteisnäyttelyn järjestämisestä: kymmenen kuvaajaa kummastakin maasta ja yhdessä sovittu aihe
Valokuvatöitäni on ollut esillä useissa julkaisuissa vuodesta 2013 lähtien, Carla de Sousa kertoo. – Silti lukuisat ulkoiset vaikutteet olivat avainelementtejä, joiden ansiosta pystyin ajan myötä laajentamaan näköaloja, kehittämään visuaalista kulttuuria ja löytämään merkityksen ja kielen sille, mikä vangitsee katseeni. Löysin ensisijaisen taiteellisen ilmaisun muotoni valokuvauksesta. Olen suorittanut oikeustieteen tutkinnon ja työskennellyt juristina yli 20 vuotta. Kuvieni kautta tutkin arjen runoutta, minimalistisia yksityiskohtia; tutkin valoa, omakuvaa ja itseni esittämistä. Kuvieni kautta tutkin arjen runoutta, minimalistisia yksityiskohtia. Avintesin näyttelyihin ehkä myöhemmin – tällä kertaa keskitymme Carla de Sousan tuotantoon. (sivu 51) Kokoelmasta Territórios. Kokoelmasta Autoficções. ENSI KERTAA Carla de Sousan tuotantoon syventyvälle taiteilija haluaa aluksi selventää, että visuaalisen tutkimisen päälinjoina hän keskittyy erityisesti autorepresentaatioon ja muistoihin matkansa varrelta. – Valokuvaus, mietiskelevä katse, ratkaisi monia sisäisiä konfliktejani ja antoi minulle mahdollisuuden löytää tasapaino vaativan, säännellyn työelämäni, henkilökohtaisten haasteitten ja ilmaisuvoimaisen sekä tunteellisen minäni välillä. Näitä vaikutteita ovat olleet muun muassa mobiilivalokuvauksen yleistyminen, oppiminen toisten yhtä uteliaiden ja auttavaisten ikätovereiden kanssa, sekä etuoikeutettu yhteyteni muihin taiteilijoihin ja kirjallisiin projekteihin, jotka yleisesti ottaen eivät arvosta valokuvausta pelkästään havainnollistavana, vaan seurauksena symbioottisesta kielten välisestä suhteesta – olipa kyse visuaalisista, puhutuista tai kirjallisista kielistä. – Tämä ennennäkemättömällä intohimolla omaksuttu harjoittelu johti minut läpi tyhjien tilojen, jotka vähitellen inhimillistin: tyhjästä tilasta loin kehon ja kehosta läheisyyden. Syvennyin yksityiskohtiin lumoutuneena, mutta myös tarkkaavaisella sinnikkyydellä, de Sousa luonnehtii itseään kuvaajana. – Noin yksitoista vuotta sitten valokuvaus oli minulle mekaanista laukaisimen painamista ja ympäröivän ikuistamista: kamera oli matkani alussa työkalu, ja valokuvat olivat visuaalisia dokumentteja, jotka todistavat ympärilläni vallitsevan todellisuuden. – Olen syntynyt 1974 Luandassa, Angolassa ja asun tällä hetkellä Leiriassa, Portugalissa. DE SOUSA pitää tärkeänä mainita sen luonnostaan syntyneen terapeuttisen ulottuvuuden, jonka valokuvaus tarjosi hänen henkilökohtaisella vaelluksellaan. 52 KAMERA 5|2023
Kameraseurojen Liitto on myös alustavasti keskustellut Carla de Sousan kanssa henkilökuvaustyöpajan järjestämisestä, aluksi Portugalissa, jatko-osa mahdollisesti Suomen maisemissa. ”Ei ole yllättävää todeta, että matkalleni, niin kuvassa kuin elämässä, luo merkitystä se, mitä löydän matkalla muiden kanssa. Juuri muissa näen itseni, tulen kokonaiseksi ja löydän inspiraatiota. Jotain voimme ehkä päätellä siitä, että avajaisia vietetään kansainvälisenä naistenpäivänä. De Sousan omakin tuotanto käsittää valokuvateosten lisäksi multimediaa sekä kirjallisia töitä. Koska, kuten me kaikki tiedämme, kuvilla voi olla useita merkityksiä, ja voimme lisätä niihin vielä enemmän. – Maaliskuussa avautuu uusi näyttely; olen parhaillaan työstämässä kuvia siihen. • Matkamuistot: Samaan aikaan lähden todistamaan polkua, matkaa, prosessia: runollista ja visuaalista karttaa, joka kertoo tarinan, itse asiassa monia tarinoita. lijoitten teoksia, esimerkiksi novelleja tai tanssiteoksia. Tässä yhteydessä onkin paikallaan lainata de Sousan kirjoitusta kolmen vuoden takaa. Kuva: Reino Havumäki. Carla de Sousan näyttely Impermanências (Tilapäisiä) oli esillä Leirian Liikkuvan kuvan museossa 2022. Kyseessä on ryhmänäyttely, enkä vielä halua paljastaa yksityiskohtia. "Jäljelle jää eräänlainen kartografinen tulkinta, kartta, sen intiimin ja runollisen tilan esitys, jota rajaavat alueet pysyvät tai muuttuvat ja joka tuntuu väristyksenä selkäpiissä, lähes fyysisesti havaittavana tuntemuksena, sekä sanoina, jotka kaikuvat sisältä ja muuttuvat uudeksi kieleksi: kuvan kieleksi." – 2021, A being that I can be, Carla de Sousa DE SOUSA SUMMAA, että kuvista on tullut kielellinen koodi hänen lukuisille sisäisille näkymilleen. Minussa asuvat useat persoonat paljastavat itsensä vastauksena tapahtumiin – unelmiin, elettyihin tai todennettuihin – ja toistavat näkymätöntä todellisuutta, jonka ulkoistan ja paljastan maailmalle. Valokuvaaminen kiteytyy lähes päivittäin sen kuvan etsinnäksi, joka edustaa ja identifioi minua, mutta samalla jakaa arkipäiväisyyden ja universaalisuuden niin, että se koskettaa muita: olemme oma itsemme vain muiden ollessa läsnä ja luomassa vertailukohdan; se mikä meidät määrittelee, erottaa meidät muista. Heistä olen löytänyt syyn kaikkeen: hyvään ja pahaan, tyhjään ja täyteen, rakkauteen ja rakkaudettomuuteen, kipuun ja nautintoon. "Se, mitä etsin, ei ole todellisuuden kopio. Niitten ilmenemismuoto voi liittyä olemukseeni, kehooni tai mihin tahansa muuhun luonnon tai ihmisen luomukseen, joka koskettaa minua. Siksi sisältäni kumpuaa tunne, kuin arpi, jota en voi enkä haluakaan piilottaa.” – 2021, a being that I can be, Carla de Sousa MILLAISIA SUUNNITELMIA lähitulevaisuudessa. Teksti on syntynyt corona-sulun aikana, taitelijan suunnitellessa nykyisten verkkosivujensa rakennetta. Se, mitä tavoittelen kuvassa, on paras • Autorepresentaatio: Valokuvaus saa minut puhumaan ensimmäisessä persoonassa, mutta se pyrkii koskettamaan muiden maailmaa. 53 kamera-lehti.fi. – Valokuvaamistani, tai pikemminkin kuvan etsimistä määrittää nykyään hyvin henkilökohtaisen monihaaraisen polun seuraaminen; osa haaroista on tietoisia, toiset tiedostamattomia: tietoisten joukossa tunnistan ne, jotka määräytyvät päämäärän tai tuloksen perusteella; tiedostamattomien joukossa huomaan suhteelliset, olivatpa ne emotionaalisia, harmonisia, synkronisia tai ristiriitaisia. YKSITTÄISILLE KUVATEOKSILLE de Sousa ei tapaa antaa nimiä, joskin laajemmat kuvakokonaisuudet ovat usein nimettyjä, tai ne on tehty kiinteäksi osaksi toisten taiteimahdollinen tulkinta sisäisestä maailmastani, näkymätön, mutta silti käsinkosketeltava." – 2021, A being that I can be, Carla de Sousa ITSENSÄ LISÄKSI Carla kuvaa toki myös muita henkilöitä, mutta näittenkin töitten taustoissa hän viittaa itsensä etsimiseen. Kokoelmasta Os outros
Monissa kuvissa kuitenkin värejä olisi voinut parannella hienovaraisemmin. 54 KAMERA 1|2023 SUURKILPAILU VALOKUVAKILPAILUT voivat olla hyvä tapa innostaa valokuvaajia kehittämään taitojaan, ja saamaan tunnustusta hyvästä työstä. Tuomarille on haaste asettaa rinnakkain erilaisia kuvatyyppejä. SUURKILPAILU 2024 Suurkilpailu 2024 voittaja on Kenneth Strömberg. Kuvankäsittely voi parantaa onnistunutta ruutua, mutta tehokeinojen käyttö vaatii myös huolellista harkintaa. Kamera-lehden Suurkilpailu on järjestetty vuodesta 1952 ja innostus kuvien lähettämiseen ei ole laantunut. Joissain kuvan lajeissa teknisen onnistumisen vaatimus on ankara, koska olemme tottuneet niin kovaan tasoon. KUVIA OLIVAT arvioimassa Laila Alanen, TaK, Minna Jerrman, toimittaja, valokuvaaja sekä Tero Miettinen, kulttuuritoimittaja.. Kun mukana on luontokuvia, luovaa ilmaisua, tapahtumia, arjen kohtaamisia ja reportaasimaisia kuvia, joutuu niitä arvioimaan myös kunkin lajityyppin kautta. Rohkeus mennä lähelle kohdetta ja kokeilla erilaisia kuvakulmia 1 1 toisi usein tuoreutta tuttuihinkin aiheisiin. Yhteistä on kolmen elementin – valo, sommittelu ja aihe – hallinta. Taidekuvaamisessa toisaalta juuri idean omintakeisuus on erityisen arvokasta
Kuva pysäyttää katsojan tulkitsemaan. Taustan naisen katseen sävyä joutuu pohtimaan. Tero Miettinen Strömberg sai palkinnoksi lahjakortin fotoliikkeeseen (300 euroa). 22 PARI LANTTIA KIITOS Kenneth Strömberg Paimio Olympus OM-D EM1X, Lumix G Vario, 1/250s, f /5.6, ISO 200. 11 UTELIAS Saija Kiiskinen Helsinki Canon R5 EF 100mm f/2.8 Macro, 1/1000 s, f/3.5, ISO640. Jännittävästi toteutettu tarinallinen kuva, joka näyttää melkeinpä hutiotokselta, kunnes aukeaa vähitellen. Laila Alanen Virtanen sai palkinnoksi lahjakortin fotoliikkeeseen (150 euroa). Aitona tilanteena ihmisen ja eläinten retkenä tasapainoa vaativien kivien päällä. TASAPAINOILUA JÄIDEN SULAESSA Hanna Virtanen Harjunpää Canon EOS R6, 1/1250 s, f/8, ISO 200. Kuvassa on hieno kompositio ja tunnelma. Kohtauksessa on monenlaisia jännitteitä, joita valo oivaltavasti korostaa. Iltavalaistus antaa raamit ja veden heijastus kertaa tapahtuman. Hyvin vangittu hetki, jossa kulkija ja koirat kävelevät rannalla. Aluksi katse kiinnittyy elämää nähneisiin kasvoihin, mutta nuhjuisuudessa on detaljeineen jopa arvoituksellinen ristiriita yleensä huoliteltuihin pelastusarmeijalaisiin. Minna Jerrman 33 2 2 3 3. Kuva kestää katsomisen ja siitä voi saada ajatuksia, miten kuvan tarina jatkuu muu-alla kuin pelkästään kuvatussa alueessa. Vastavärit ja hallittu rajaus kruunaavat kaiken. Tarkennus hentoon sieneen pienellä terävyysalueella on merkityksellinen: linnulla on selvästi katalat aikeet. Katsoja tiirailee tiaisen puuhia muurahaisperspektiivistä, mikä tekee kuvasta erityisen intensiivisen. Teknisesti sävyineen upea toteutus
56 KAMERA 1|2023 4 4 5 5
66 LEHTOPÖLLÖN KURKISTUS Mikael Laaksonen Tolkkinen Canon EOS 5D Mark 3, 1/200 s, f/8, ISO 2000. AALLONHARJALLA Juhani Juntti Kalmari Nikon D7500, Nikkor 200– 500 mm F/5.6E ED VR, 220 mm, 1/2500 s, f/8, ISO 400. 77 57 kamera-lehti.fi 6 6 7 7. 55 LONG JUMP Auvo Takkinen Helsinki Olympus OM-1, Olympus M300, 1/2000 s, f/4.0, ISO400. 44 KESÄYÖN VALOT Arto Niemeläinen Akaa Pentax K-1, 0,13 s, f/4.5, ISO1600
58 KAMERA 1|2023 8 8 9 9
RANTAKÄÄRME JA VESIMITTARIT Henrik Sell Turku Canon EOS 7 D Mark II, Canon EF 100–400mm, 1/1250 s, f/8.8, ISO 600. 11 11 59 kamera-lehti.fi 10 10 11 11. 99 ICE-HOLE-MAN Eila Lassus Helsinki SONY ILCE, 7RM4A, 1/250 s, f/3.5, ISO 64. 88 INFORMAATIOVÄSYMYS Anu Hedborg Koria Olympus E-M1Mark II, 1/20 s, f/5.6, ISO 400. 10 10 ILMA LIIKKUU Jukka Tiippana Helsinki Samsung Galaxy Note20 Ultra
14 14 UNIHEVOSET Hannu Mäkelä Forssa Canon 6D, EF 24–70mm f/2.8 II, 1/5 s, f/2.8, ISO 1600. NIMETÖN1412 Alexander Lindroos Helsinki Sony a6400, 1/50 s, f/1.8, ISO 1000. 15 15 60 KAMERA 1|2023 12 12 13 13 14 14 15 15. 13 13 ME KOLME Leena Rahkamo Espoo Canon EOS R5, Canon RF 70–200mm, 1/250 s, f/4.5, ISO 1000. 12 12 DUBLININ SADE Seppo Tuomaala Helsinki Nikon Z7ii, Nikkor 24–120, 1/25 s, f/4, ISO 5000
mennessä osoitteessa eisa@kamera-lehti.fi. SH U TT ER ST O CK .C O M Voittajakuvat julkaistaan kaikkien 16 EISA-valokuvalehden/-verkkosivuston syys/lokakuun numeroissa. Kamera-lehden raati valitsee kolme parasta kokonaisuutta. 1. Tulokset julkistetaan syyskuussa 2024 EISA-gaalassa ja ne julkistetaan EISA Awards -palkittujen tuotteiden julkistuksen yhteydessä EISA:n verkkosivuilla 15.8.2024. Olosuhteiden salliessa voittajat kutsutaan EISA Awards -gaalaan syyskuussa 2024. Kuvien tulee olla digitaalisessa muodossa. Kunniamaininta Kunniamaininta EISA MAESTRO VALOKUVAUSKILPAILU 2024 Lisätiedot www.eisa.eu/maestro ja www.kamera-lehti.fi/kilpailut Kaikki kansalliset voittajat osallistuvat Facebookissa yleisöäänestykseen kesäkuun lopulla. PALKINTO 1500 € & EISA Maestro -pokaali 2. Sports and Games OSALLISTU EISA MAESTRO 2024 -VALOKUVAKILPAILUUN! Lue lisää sivulta 36.. KANSALLINEN KILPAILU 1.5.2024 ASTI Kuvien tulee olla perillä 1.5. Alkukilpailun tulokset julkistetaan kesän 2024 Kamera-lehdessä. TALVILEVOSSA Hanna Virtanen , Harjunpää Samsung SM-N950F, 1/10 s, f/1.7, ISO 320. Valokuvien tulee olla otettuja 1.5.2023–30.4.2024 välisenä aikana (EXIF-tiedot tarkistetaan todisteena). Aihesi voi sisältää ammattija amatööriurheilua sekä pelejä. PALKINTO 750 € & EISA Maestro -pokaali Teemana: Urheilu ja pelit Lähetä 5-8 kuvan kokonaisuus teemalla ‘Urheilu ja pelit/kisat’. PALKINTO 1000 € & EISA Maestro -pokaali 3. KANSAINVÄLINEN TUOMAROINTI: KESÄKUU 2024 Kunkin 16 EISA-maan paras kuvakokonaisuus osallistuu kansainväliseen loppukilpailuun EISA:n yleiskokouksessa kesäkuussa 2024. Äänestyksen voittaja saa 1000 €. Vanhemmat portfoliot ja tekoälyn luomat kuvat eivät ole sallittuja
Teksti TERO MIETTINEN Kuvat MARJA PIRILÄ VASTAKOHTIEN HUONEET 62 KAMERA 1|2024. Marja Pirilän kuvissa kiehtoo poikkeuksellista tekniikkaakin enemmän vahva, pohdiskeleva tunnelma. Värimaailma, yksityiskohdat ja kuvien jännittävät sattumat tarjoavat katsojalle aina uusia mielikuvia. Retrospektiivi Helsingin Taidehallissa kattaa uran varhaisista vaiheista uusimpaan teokseen saakka
Tai ehkä pikemminkin hetkessä elämisen arvostusta, Pirilä pohtii. He asettuivatkin paikalleen innostuneesti ja olivat tarvittavan ajan liikkumatta. ” Tekniikka on täynnä yllätyksiä. Leukemia rankkoine hoitoineen siirsi jo vuodelle 2021 suunnitellun retrospektiivin, eikä syövästä toipumisesta ollut varmuutta. P irilää uran alussa innostanut Morellin kuva lastenhuoneesta dinosauruksineen löytyy Pirilän näyttelystä eräänlaisena kunnianosoituksena hänen omana versionaan, tosin pikemminkin sattuman kautta kuin suunniteltuna. Intohimo tähän tekemiseen oli ja on valtava. Poikien kärsivällisyyttä ei onneksi tarvinnut enää vuonna 2013 koetella aivan yhtä paljon kuin vielä muutamia vuosia aiemmin olisi pitänyt. On se sitten vastakohtaisuutta tai vuoropuhelua. K uoleman tematiikka väreili Pirilän teoksissa jo aiemmin, mutta ehkä erilaista syvyyttä aiheeseen tuli oman sairastumisen myötä. Äiti pyysi heitä siksi vähentämään vaatetustaan. Tämä vastakohtaisuus ulottuu jopa kuoleman ja elämän akselille, ja yhtä hyvin unen ja valvetilan. Kuvissa on Pirilän tuttuja ja oppilaita, ja heidän kotejaan. Näyttelyn suunnittelu oli ollut eräänlainen lenkki tulevaisuuteen. Vasta jälkeenpäin huomasin myös lelujen asettuneen oikein sopivasti kuvaan. Taivas pilvineen ja tuulessa heiluvat puut varjoineen teettävätkin joskus yllätyksiä. Ekologiassa ihmisen ja luonnon suhde on keskeinen, eikä se kaukana ole Pirilän valokuvataiteessakaan. Digitaalinen kuvaus lyhensi kuvausaikaa sekunneiksi, kun filmiaikana tarvittiin minuutteja: tyypillisesti vartti tai jopa enemmän. 65 kamera-lehti.fi. Niissä kuvaaja ei sommittele, vaan esineet ovat omilla paikoillaan. Se poikkeaa neulanreikäja camera obscura -kuvista, joista Pirilä tunnetaan. Joistakin kuvista löytää sattumaltakin tulleita yksityiskohtia, jotka tuovat tärkeän symbolistisen jännitteen, hugosimbergläisen virityksen. – Olin kuvaamassa kaksospoikia Alvaria ja Erikiä, jotka riehuivat kuvausten valmistelun aikana niin, että olivat aivan hikisiä. Teos on ikään kuin viittaus Pirilän toiseen koulutukseen eli biologiaan. Pyysin poikia istumaan huoneensa lelulaatikoiden päälle, mutta epäilin malttia pysyä paikallaan. Toisaalta nekin ovat paljolti sattumaa, vaikka niitä jälkikäteen säädetäänkin, Pirilä huomauttaa. Kuvista löytyy aina yksityiskohtia, joita en ollut huomannut kuvatessa, ulkomaailma kohtaa sisätilan arvaamattomasti.” Näyttelyssä nähtävä uusin teos liittyykin pelastavaan kantasoluun. – Tietokoneen ja kuvien käsittelyn ääreen pääseminen tuntui kuin lentämiseltä. Yleensä kuvaustilanne on pikemminkin hidas, mutta ulkoa heijastuva maailma voi myös yllättää: kauniit kumpupilvet asettuvat juuri oikein huoneen seinälle, ja kuva on otettava heti tai hetki ehti kadota. Lopulta kantasoluhoito tepsi. Pojat ovat kuvassa humoristisenkin oloisesti kuin lelut, mutta monissa Pirilän kuvissa on myös synkempiä tunnelmia. auringosta
SI LL A SI M O N E 66 KAMERA 1|2024
Pohjimmiltani olen kiinnostunut ihmisistä, jotka valitsevat tavalla tai toisella vaihtoehtoisen elämäntavan. Aiheen tarkastelu sisältä käsin osana yhteisöä lisää kuvakerrontaan myös omakohtaisuutta. Katupartion tutkiminen nosti esiin kysymyksiä siitä, mitä ja miten dokumentaarisella valokuvalla on lupa käsitellä yhteiskunnallisesti merkittäviä ja ristiriitaisia aiheita. Silkka uteliaisuus vaiko oikean tiedon etsiminen saa sinut hakeutumaan riskialttiisiin paikkoihin. Laitalainen itse kohtaa kovan haasteen: hän kuvaa toisen kuvaajan. Pimiön löysin ollessani 11-vuotias ja rakastuin alun perin mustavalkokuvien vedostamiseen. Kuvasit Christianian vapaakaupungissa ja maahanmuuttovastaisen katupartion Soldiers of Odinin elämää sen ytimessä vuoden ajan. Miksi mielikuvasi on juuri pikkusiskostasi. Dokumentaarinen työskentely vaatii vastavuoroisuutta ja kuvattavien luottamuksen saavuttamista. Kirjani antaa vertaistukea valokuvaajille, dokumentaristeille ja journalisteille sellaisten ammattieettisten pohdintojen äärellä, joita on vaikea pukea sanoiksi. Mikä johdatti sinut valokuvauksen pariin jo ennen opiskelujasi. Olen kuvannut sisaruksistani kymmenen vuoden ajan tilanteissa, joista kajastaa nuoren elämän valoisuus, rakkaus, impulsiivisuus ja umpimähkäisyys. Aloitin jo 4-vuotiaana ukkini opissa taiteen perusopetuksen. Sommittelen, ohjaan ja kokeilen uusia ideoita mieluiten läheisteni kanssa. Molempia aiheita yhdistävät alakulttuurin ja yhteisöllisyyden teemat sekä eräänlainen poliittinen kulma. Dokumentaristina sinulle on tärkeää ymmärtää kuvauskohteitasi heidän joukossaan samaistuen kohteisiisi. Jatkan sarjaa vailla päämäärää tai paineita valmistumisesta, vaikka sisarukset kasvavat. Miksi se on tärkeää. Kukin vieras kertoo mieluisimmasta kuvasta urallaan. Silloin pystyn olemaan luovempi. Kuvatessani perhettäni ja ystäviäni arjen tilanteissa ilman erityistä päämäärää. Miten kirjasi Sokea piste avaa dokumentaarisen valokuvan etiikkaa. Suosikkivalokuvieni tunnelmassa on usein epähetki tai outo särö, joka häiritsee kuvaan uppoutumista. Valitsemassani kuvassa pikkusisareni lepää mökkisaunan terassille kyhätyssä majassa poikaystävänsä kanssa Kontiolahdella Höytiäi sen saaressa kesällä 2021. Mitä tutumpi ihminen, sen rennompaa kuvaaminen on. Syvällinen tutustuminen kuvattaviin syventää myös kuvausaiheen ymmärrystä, ehkäisee väärinkäsityksiä ja auttaa pohtimaan valokuvan julkaisun eettisyyttä julkaisun kynnyksellä. Kirjoitin kirjan, jollaista itse kaipasin työskennellessäni katupartio Soldiers of Odinin kanssa. Valokuvauspajan lopetin siirtyessäni ammattikouluun. Milloin ollaan mukavuusvyöhykkeelläsi. Valokuvaaminen on riskialtista silloin, kun toisesta luodaan mielikuvia yleisölle. K ööpenhaminassa asuvalle valokuvaaja ja kirjailija Silla Simonelle lähimmäisenrakkaus on kaikki kaikessa. Ehkä niiden tarkastelu ja ilmiöiden tallentaminen tuntuu siten perustellulta ja merkitykselliseltä. Lempikuvani ovat sävyiltään sinisiä kuvattuina luonnonvalossa keskikoon filmille, niin tämäkin. Opiskelin media-assistentiksi pääaineinani valokuvaus ja graafinen suunnittelu. MIELIKUVANI • SILLA SIMONE Teksti JUHA LAITALAINEN Kuvat SILLA SIMONE Valokuvaaja ja kirjailija Silla Simonen mielikuvassa kajastaa nuoren elämän valoisuus. Tavallisesti kiinnostun sulkeutuneista yhteisöistä, joihin ulkopuolisen on vaikea solahtaa sisään. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Juha Laitalainen esittelee palstalla kuvaajia ja heidän näkemyksiään. Kirja käsittelee kysymyksiä, jotka koskettavat ihmisiä kuvaavia valokuvaajia; vuorovaikutusta, kuvaajan valta-asemaa, valokuvan julkaisua, esittämistä ja sen vaikutuksia yleisöön ja yhteiskuntaan. Henkilökohtaista tasoa ei voi saavuttaa tarkastelemalla aihetta ainoastaan ulkopuolisen silmin. Tuntiessani kuvattavani hyvin, tiedän tilanteessa olevan hyvän tunnelman. Dokumentaristi mukavuusvyöhykkeellään 67 kamera-lehti.fi. En tiedä päättyykö Young Hearts -projektin kuvaaminen koskaan
www.sillasimone.com instagram.com/silla.simone 68 KAMERA 1|2024. Canon R7 + Laowa Argus 33mm f/0.95, 1/30s, F 0.95, ISO 100. JU H A LA IT A LA IN EN Silla Simone kuvattiin Hietsun Paviljongin juhlasalissa sijaitsevassa studiossa, aluksi studiovaloilla "koulukuvaustyyliin" Maisun Ilmaisun käsin maalatun sinisen taustan edessä kohteen istuessa ja jutun varsinainen kuvituskuva Lastoliten isoa mustaa taustaa vasten vatsallaan maaten valoa voimistavaa optiikkaa ja pelkkää salaman ohjausvaloa hyödyntäen. IKÄ: 32 KOTIPAIKKA: Kööpenhamina LUONNE: Lojaali, hellä, sitkeä KOULUTUS: Media-assistentti, Taiteen kandidaatti, Taiteen maisteri, Ammatillinen opettaja TYÖSUHTEET: Valokuvauksen tuntiopettaja & vapaa taiteilija VALOKUVAAJAN MOTTO: Dokumentaarisen valokuvaajan on oltava kiinnostuneempi maailman tarkastelusta kuin omien mielipiteiden kuvittamisesta TYÖN ALLA TÄLLÄ HETKELLÄ: Samuraija ninjakoulujen opetuksiin perustavan kamppailulaji Ninjutsun harjoittajista kertova Modern Ninja -valokuvakirja. Young Hearts -valokuvasarja. • Mamya 645 (keskikoon filmi), 55mm, 80mm, 210mm. • Fuji X T-20, Tamron 18-300mm. • Nikon FM (kinofilmi), 50mm. Uusi esseeromaani suunnitteluvaiheessa. SILLA SIMONE KUVAUSKALUSTO • Canon Mark II, 24-70mm. POP songs -levy tanskalaisen Punk & Other Problems -yhtyeen kanssa
Ja kolmanneksi sen alt textien olisi pitänyt olla kunnossa (eivät kyllä olleet). Jäniksen selässä Kolumnisti trendaa. Tuomo Manninen Kirjoittaja on valo kuvaaja, jonka seuraava postaus sai yhden tykkäyksen. "Mutta Googlen tuloksista voi jotain päätellä". Mistään cv:hen liitettävästä arvonimestä ei ole kysymys: status arvioidaan viikoittain eli koska en maanantaina päässyt samoille tuhat luvuille niin olen kai nyt Falling Creator. MITÄ TÄSTÄ seikkailusta jäi käteen. Jossain vaiheessa profiiliini on ilmestynyt erilaisia tilastoja, muun muassa tuiki tärkeä tieto siitä että toiseksi eniten pupukuvastani on pidetty Indonesiassa. Kommentoijistakaan ei kuulemma ole haittaa. Yksi tärkeimmistä on nuorison suosima pystyformaatti! Viidentenä päivänä Meta nimeää minut Rising Creatoriksi. Kolmen tunnin kuluttua niitä on 500. Lisänimen saa "vahvasta yleisön osallistamisesta, kun sisältö noudattaa laatu-, aitousja eheysohjeita". Ei yhtään mitään, tätä kolumnia lukuun ottamatta. KOLMEN PÄIVÄN ja neljän tuhannen tykkäyksen jälkeen päätän etsiä ammattiapua. Kolme pikaruutua IPhonella ja jouluillalliselle. "Metan (Facebookin ja Instagramin emoyhtiön) algoritmit ovat tietysti salaisia", kertoo tietoturva-asiantuntija Jarmo Laakso. 69 kamera-lehti.fi KOLUMNI. Tapaninpäivänä aamutuimaan sohvalla rajaan, säädän vähän sävyjä ja postaan kuvan omissa kanavissani. Keitän kahvit, luen uutiset ja vilkaisen viestejäni. Saunasta tullessa näen pihatiellä kaksi jänistä. Ensinnäkin kuva on omaa tuotantoani eikä verkosta lainattu. PUPUVIDEOTA OLISI kuulemma voinut pimpata suositummaksi käyttämällä Metan sisäänrakennettuja filttereitä ja kuvaan upotettuja tekstejä; myös kameratyöskentelyllä ja kuvan rajaamattomuudella lisäisi videon tykkäyksiä. Toisekseen siinä on eläin. Saunasta tullessa näen pihatiellä kaksi jänistä. Kuudentena päivänä ja 7000 tykkäyksen jälkeen kuulun jo viikon parhaiten trendanneeseen prosenttiin. Sata tykkäystä. Kolme pikaruutua IPhonella ja jouluillalliselle. Jännittävää kyllä, tämä massojen rakkaus ei säteile muille alustoille: Instagramissa samasta kuvasta on tykännyt 68, Linkedinissä 5 ja Blueskyssa henkilöä. Maailma on kuitenkin varmasti parempi paikka ilman minua mainostamassa ilmalämpöpumppuja tai luontaismeikkejä. Neljän tunnin kuluttua tuhat. Itse epäilen myös postausajankohdan vaikuttaneen asiaan: aamuvirkut palkitsevat toisiaan ja siitä syntyy kierre. Huh. J ouluilta ja pieni pakkanen. Laakson mukaan kolme tekijää on voinut vaikuttaa kuvani trendaamiseen. Minua ei ole kutsuttu tv-ohjelmiin eikä influensserijuhliin
Teksti LOTTA PIRHONEN Kuvat AARRE EKHOLM / JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO JOKA 1960?1970-lukujen aikakauslehtikuvissa näkyy elämän koko kirjo. Soinin mukaan Ekholm ei pitänyt kirjoittamisesta, sillä hän kärsi lukihäiriöstä. Alun perin tekstiili-insinöörin uraa suunnitellut Ekholm aloitti kuvaamisen 14?vuotiaana Paavo Poutiaisen opissa. Mustavalkonegatiivit oli arkistoitu noin 900 kirjekuoreen, joissa on usein niukat kuvaustiedot, joskus virheelliset. Vuodet 1956?1960 Ekholm oli lehtikuvaajana uutiskuvatoimisto Lehtikuvassa, Helsingin Sanomissa ja Viikkosanomissa. – Aarre oli luonteeltaan kiltti, periaatteellinen ja isänmaallinen. – Kuvaajana hän onnistui taitavasti sulautumaan joukkoon ja ottamaan kuvat aiheuttamatta häiriötä. Aarre Ekholmin aarteet 1 1 A rmi Ratia sekoittaa kangasvärejä, Vesa-Matti Loiri ja Jukka Kuoppamäki ottelevat toisiaan vastaan judossa, Danny esittelee uutta levyään Triumphin ikkunasta, Paula Koivuniemi kokeilee hääpukuaan, Jorma Uotinen tanssii rappukäytävässä ja Tapio Rautavaara näppäilee kotonaan kitaraa. Hän ajautui aina mielenkiintoisiin tilanteisiin, kuten sodan aikana 17-vuotiaana lentämään postikoneella kenttäpostia rintaman korpikentille, muistelee Ekholmin serkku Seija Soini. Näi70 KAMERA 1|2024 MENNYTTÄ VALOA. Kuvat löytyivät lehtikuvaaja Aarre Ekholmin (1926?2016) jäämistöstä. Sodan jälkeen hän työskenteli Suomen Filmiteollisuuden kamera-assistenttina ja myöhemmin Suomi-Filmin apulaiskuvaajana. Sen jälkeen hän ryhtyi freelanceriksi. Aarre Ekholm mainitsee 60-vuotishaastattelussaan Länsiväylä-lehdessä mieleenpainuvimmaksi kuvauskeikakseen Tulilahden kaksoissurman vuonna 1959. Kokoelma sisältää kuvauksia vuosilta 1960?1972 pääasiassa Koti-Postille, mutta myös Avulle, Seuralle, Yhteishyvälle ja Lions-lehdelle. Hän oli kahdesti naimisissa ja seurustelipa hän nuorena Aira Samulininkin kanssa. Hän oli teknisesti lahjakas ja keskittyi mieluummin käytännön tekemiseen
2 2 3 3 4 4 5 5 Aarre Ekholmin lehtikuvia voi katsoa Journalistisen kuva-arkiston Finna-sivulta: https://museovirasto.finna.fi/joka. 5 5 Koditon Helsingissä vuonna 1970. Ekholmin kokoelmassa on runsaasti laulajia, näyttelijöitä ja missejä. Myös ufot ja urheilu kiinnostivat lehtien lukijoita. Tiedustelut arkisin. 3 3 Tanssija Jorma Uotinen vuonna 1972. Puhelin 02 95 33 6100 kuvakokoelmat@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/kuvakokoelmat Journalistinen kuva-arkisto Joka Asiakaspalvelu ti – to 10 – 15. Ekholmin kokoelma onkin monipuolinen katsaus 1960?1970-luvuilla aikakauslehtiä lukeneen yleisön kiinnostuksen kohteista. tä kuvia ei kokoelmasta löydy. Romanien välienselvittely Joensuussa tammikuussa 1967 johti puukotukseen, jossa nuori mies menetti henkensä ja toinen loukkaantui. Puhelin 02 95 33 6127 joka@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/joka Kuvia Museoviraston kokoelmista. Ekholm kuvasi juttukeikalla eri-ikäisiä romaneja, surmataloa, vainajaa arkussaan, hautajaissaattuetta ja kahvitilaisuutta. 1 1 Romanihautajaisissa Vähässäkyrössä 22.1.1967. Julkisuuden henkilöiden lisäksi kuvissa näkyvät tavalliset ihmiset ja ilmiöt. 71 kamera-lehti.fi. Pinnalle nousevat sosiaaliset ongelmat ja traagiset elämänkohtalot, kuten huumenuoret, köyhyys ja asunnottomuus, järjestysongelmat ja rikollisuus sekä sodassa koetut kauheudet ja selviytymistarinat. 2 2 Marimekon perustaja Armia Ratia Herttoniemen kangaspainossa Helsingissä vuonna 1969. 4 4 Näyttelijä Vesa-Matti Loiri (oikealla) ja iskelmätähti Jukka Kuoppamäki judosalilla vuonna 1969. Museoviraston kuvakokoelmat Sturenkadun asiakaspalvelupiste suljettu muuton vuoksi. Avun toimittaja Mauri Sainio ja Ekholm kävivät sekä surman tapahtumapaikalla Joensuussa että uhrin hautajaisissa tämän kotipaikkakunnalla Vähässäkyrössä. Sen sijaan siitä löytyy toiseen surmatapaukseen liittyvä kuvasarja. Hän vangitsi kuviinsa taitavasti hetken tunnelmat
Kerro tarina sen takana. Koira myös tietää, että häntä rakastetaan. ONNI ON ISÄN VAHVAT KÄDET Risto Raunio Naantali Sony A1, FE70-200mm f/2,8 GM OSS II, 1/2000 s, f/2,8, ISO 200. Lapsi on keskiössä ja hänen ilmeestään kuvastuu riemu hänen laskeutuessaan turvallisiin käsiin. 11 Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Vaalean sininen taivas korostaa asetelmaa, jossa on vauhdin tuntua. LUKIJAKYSYMYS LUKIJAT VASTAAVAT Edellisen Kamera-lehti 6/23:n lukijakysymyksessä kysyttiin: Millainen on sinun salainen vinkkisi hyvän valokuvan ottamiseen. OSALLISTU kamera-lehti.fi/tag/lukijakysymys, www.facebook.fi/ kameralehti tai toimitus@kamera-lehti.fi. Teksti Tero Miettinen ja kuvat Pentti Sammallahti. Se on hetki lapsen ja eläimen kohtaamisesta. Opettajana hän on jakanut osaamistaan parillekin valokuvaajien sukupolvelle. 33 Osakilpailu 3 61 60 KAMERA 6|2023 kamera-lehti.fi VUODEN KUVAAJA ONNI ON yksi niistä asioista, jota kaikki tavoittelevat, mutta joka on samalla niin vaikea määritellä. YSTÄVYSTEN ONNEN HETKI Asko Hietomaa Iisalmi Canon D20, 1/1600, f/5,6, ISO 400. Ajaton valokuva lapsuudesta, kuva olisi voitu ottaa 30-vuotta sitten tai eilen. 1950) osti Rolleiflexinsä 60-luvun alussa, klassikon suurimmat menestysvuodet alkoivat olla jo takana. KAMERA-LEHTI 6/23 MIELENKIINTOISIN JUTTU OLI 22 Vuoden kuvaaja osakilpailu 3 33 Harmaa eminenssi. Yritin juosta sitä pakoon, mutta se sai minut kiinni jossain kohtaa. Voit voittaa arvonnassa Juha Laitalaisen Kuvaajien kuvia -teoksen. Kysymykseen vastanneista palkinnon voitti Toni A. Se voi olla perheen yhteinen hetki, onnistunut projekti, kaunis auringonlasku, lemmikin hellittely, naurunpyrskähdys ystävien kanssa tai yksinkertaisesti rauhallinen hetki yksinään. Kokonaiskilpailun voittivat tasapisteillä Ahti Kannisto ja Risto Raunio. Franke & Heidecken valmistama huippulaatuinen kamera maksoi nimittäin moninkertaisesti enemmän kuin sen tekniikkaa kopioineet japanilaiset. Valokuvan tunnelma syntyy paikan – kesäisen heinäniityn – ja aurinkoisen päivän, sekä kuvattavien läheisestä suhteesta. Ensi vuoden Kamera-lehdessä 1/24 esitellään Kannisto ja Raunio. Teksti Mia Surakka ja kuvat Kreetta Järvenpää. Markkoja piti sijoittaa hyvinkin tavallisen ihmisen kuukausipalkan verran tai jopa enemmän. Kuvassa ei ole mitään turhaa ja se on uskallettu rajata vain lapsen onneen. Onni voi ilmetä monin eri tavoin, ja se on jokaiselle henkilökohtainen kokemus. Vastanneiden kesken arvottiin Juha Laitalaisen teos. Inspiraatio uusien kuvien saalistamiseen sykkii yhä vahvana. Kuvan onni on aitoa ja väärentämätöntä ja katsojan on helppo samaistua kuvaan. Se voi olla hetkellinen tunne, pitkäaikainen tyytyväisyys tai jotain siltä väliltä. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat PENTTI SAMMALLAHTI HARMAAN EMINENSSI T untuu hämmentävältä, että yli 50 vuotta sitten ostettu kamera on yhä jatkuvassa käytössä. Onni voi olla suurta tai pientä, mutta sen vaikutus elämäämme on valtava. ” ” 18 KAMERA 6|2023 Pentti Sammallahden tuotanto kuuluu mustavalkoisen valokuvan klassikoihin. Kun Pentti Sammallahti (s. VÄLÄHDYKSIÄ www.kamera-lehti.fi Lue tuoreimmat uutiset, blogit ja tapahtumat www.kamera-lehti.fi Lehtitilaus sisältää pääsyn Kameralehden laajaan verkkopalveluun sekä näköis lehtien arkistoon (lehdet vuosilta 2013-2023). 22 ONNEN KEHYKSET Ahti Kannisto Helsinki Nikon D5, Nikkor AF-S 24-70mm f/2.8E ED VR, 1/800 s, f/2.8, ISO 250 Huolella toteutettu hääkuva ei kuitenkaan ole jäykkä, vaan sisältää paljon huumoria, kuten pojan huoleton asento jäykästä pukeutumisesta huolimatta ja kehystä tukeva käsi on huolettomasti jätetty näkyviin, vaikka taulun olisi varmaan voinut tukea muutenkin. Se oli jopa viisinkertainen summa japsiversioon nähden. Vinkeiksi annettiin muun muassa: aiheeseen perehtymistä ja kamerajalustan käyttämistä. Onnen valokuvaami1 1 2 2 nen vaatii myös taitoa kuvata ne hetket niin, että ne välittyvät katsojalle voimakkaasti ja selkeästi. Valokuvakilpailu tarjoaa mahdollisuuden jakaa nämä tarinat muiden kanssa ja inspiroida muita etsimään onnea omassa elämässään. 22 Mikä on kaikkien aikojen suosikkikuvasi, jonka olet ottanut. Kuvan onni piilee arjen pienessä hetkessä. Onnen käsite on monimutkainen ja vaihtelee yksilöittäin. Ne voivat kertoa tarinan ilosta, hymystä ja siitä, mitä on tuntea onnea. Kuva on tavanomainen, mutta samalla erityinen. Taulun sisään jäävä kuvan osa on tarkalleen sommiteltu ammattimaisen laadukas hääkuva. Kaksisilmäiset peilikamerat ylipäätään menettivät asemansa 60-luvun mittaan, kun kuvaajat alkoivat 7 6 KAMERA 6|2023 kamera-lehti.fi 11 Kukka-asetelmat syntyvät rauhassa kiirehtien. Verkkopalvelu ja näköislehdet tilattavissa myös erikseen. Vuoden viimeisessä tuomaristossa olivat Harri Hietala, Kamera-lehden vakituinen avustaja, Laila Alanen, TaK sekä Kamera-lehden päätoimittaja Kristiina Haaga. Kaikkea kruunaa hieno valaistus hienossa miljöössä. Valokuvien voima on, että ne voivat vangita näitä hetkiä ikuisesti. Valokuvien ei tarvitse olla teknisesti täydellisiä, mutta ne pitäisi välittää aitoutta ja tunnetta. 3 3 KUKKAASETELMAT SYNTYVÄT RAUHASSA KIIREHTIEN Teksti MIA SURAKKA Kuvat KREETTA JÄRVENPÄÄ Olen tullut siihen tulokseen, että intohimo kukkien kuvaamiseen on verenperintönä saatu. 11 VUODEN KUVAAJA 2023 Vuoden kuvaaja 2023 -kilpailun aihe oli ONNI. Valokuvauksen voima on ikuistaa hetkiä, ja valokuvakilpailu aiheesta "Onni" tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ja jakaa näitä ainutlaatuisia hetkiä, jotka tuovat meille iloa ja tyytyväisyyttä. Chen Jiagang 27.1.–28.4.2024 Kiinalaista nykyvalokuvaa Salon taidemuseossa Salon taidemuseo Veturitalli Mariankatu 14 24240 Salo www.salontaidemuseo.fi 72 KAMERA 1|2024
Näyttelyn kuvat ovat suojelualueilta suomalaisista luonnonmetsistä, joita on jäljellä enää muutama prosentti maamme metsäpinta-alasta. Juha Suonpää: Metsän kissa Valokuvakeskus Nykyaika, Tampere 17.2.–18.3.2024 Juha Suonpään ilves-projektin tavoitteena on lisätä valokuvataiteen keinoin ympäristöön liittyvää tunnetietoa. Valtaosa metsistä, soista ja pienvesistäkin on tehometsätalouden takia muuttunut olennaisesti erilaisiksi kuin mitä ne olisivat luonnostaan, ja lukuisat lajit eivät enää selviä uusissa olosuhteissa. 7.3. Finnfoto gallerioiden tilat ovat valokuvaajalle ilmaisia. Lisätietoja www.kameraseura.fi/koulutus Kuopio Kuopion Kameraseura ry Valokuvauksen peruskurssi alkaen 19.3. Ilvesten välityksellä hän haluaa tehdä näkyväksi meitä ympäröivän monimuotoisen luonnon, jonka säilyminen edellyttää uuden tyyppisen luontosuhteen rakentumista. -luontoilta klo 17–18 / Valokuvakeskus Nykyaika. (Paikalla ilveskuiskaaja Hannu Rantala ja ohjaaja Juha Suonpää) 24.2. •Valokuvauksen peruskurssi •Adobe Lightoom Classic •Henkilökuvan valaisukurssi studiossa •Pimiötyöskentelyn ja jalovedostuksen kurssit Kevään 2024 valokuvauskurssit ovat varattavissa verkkosivuilta www.valokuvausseura.fi/valokuvauskurssit Helsinki Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä. Mikä ihmeen otus toi on. SA N N I SE PP O SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT KOULUTTAVAT Tampere Tampereen Valokuvausseura ry. Etsi lähin seurasi: www.sksl.fi/jasenseurat 73 kamera-lehti.fi. SEURAT TOIMIVAT Finnfoto Galleriat Helsingissä ja Lempäälässä Korkeatasoiset vaihtuvat näyttelyt Kauppakeskus Redissä Helsingissä, Ideaparkissa Lempäälässä ja kauppakeskus Kaaressa Helsingissä kauppakeskusten aukioloaikoina. Betonia, lasia, terästä, tiiltä ja puuta – kaupungin geometriset muodot, värit ja pinnat visuaalisina elementteinä. Samanarvoinen elämäni – välähdyksiä bangladeshilaisesta arjesta tuo esiin kuvissa olevien ihmisten elämäntarinat. Hissun kissun -ilvesiltapäivä klo 14–15 / Valokuvakeskus Nykyaika. Ilveskuiskaaja/Lynx Man (80 min / 12€) -erikoisnäytös Art House Cinema Niagarassa klo 17. JU H A SU O N PÄ Ä Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Pohjoistuulen metsä Turun taidemuseo 26.1.–19.5.2024 Kahden palkitun valokuvaajan, Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon, näyttely Pohjoistuulen metsä kertoo pohjoisesta havumetsästämme, joka ylläpitää monimuotoista elämää ja on kymmenientuhansien eliöiden koti. Katso lisätietoja www. 4 x 2h, www.kuopionkameraseura.fi NÄYTTELYT Ylöjärvi SKsL:n Vuosinäyttelyn 2024 avajaiset Ylöjärvellä 20.4.2024 www.sksl.fi/vuosinäyttely Osallistu kansainväliseen näyttelyyn Vision, www.photoclubvision.fi Tapiola •Kaupungin elementit – valokuvanäyttely Tapiolan kauppakeskus Ainoassa, 2 kerros, 29.2.2024 saakka. Pohjoistuulen metsä on päätösosa Kovalaisen ja Sepon metsätrilogialle, jonka aiemmat osat ovat suomalaista metsämytologiaa luotaava Puiden kansa (1997) ja metsätalouden varjopuolia kuvaava Metsänhoidollisia toimenpiteitä (2009). finnfoto.fi/finnfoto-galleria Kehitä valokuvausharrastustasi liittymällä alueesi kameraseuraan. 2.3. Haluatko sinun kuvasi esille gallerioihin. Kissojen jäljillä – suora lähetys metsästä klo 16–17 / Valokuvakeskus Nykyaika. 21.2. Joensuu Joensuun kaupunginkirjasto, Runeberginkatu 23.2.2024 saakka Bangladeshilaisen valokuvaajan GMB Akashin valokuvanäyttely
Lue lisää koulutuksen sisällöstä: bit.ly/kpedu_flvk Keski-Pohjanmaan kansanopisto | Kälviä. 040 567 0988 marko.sormunen @kamera-lehti.fi KAMERA-LEHDEN MEDIAMYYNTI Ole Pro! Opiskele Freelancervalokuvaaksi 3-vuotinen koulutus antaa ammatilliset valmiudet toimia asiakaslähtöisesti freelancevalokuvaajana. 74 KAMERA 1|2024 www.kamera-lehti.fi/ kauppa/koulutus KATSO KEVÄÄN KURSSIT Marko Sormunen puh. Opinnot toteutetaan lähiopetuksena ja koulutukseen haetaan jatkuvan haun kautta
PI A M A RI A RA U TI O SEURAAVA NUMERO 2 2024 KAMERATESTISSÄ | SONY A9 III ILMESTYY VIIKOLLA 15 HARRI PÄLVIRANTA PIA MARIA RAUTIO H AASTAT TELU MIELIKU VANI MITEN VALMISTAUTUA KUVAUSREISSUUN?
This international association includes expert members in australia, india, Canada, the Far east, usa and the wider european community, ensuring the eisa awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! awarding the very best products for over 40 yEars 210-265_EISA_AD_2023_post_award.indd 1 30/07/2023 13:35. TesTed by The experTs n www.eisa.eu EISA AWARDS 2023-24 visit www.eisa.eu for the winners THE ulTimaTE consumEr TEcHnology... iLLuMiNaTed! Now 40 years strong, eisa is the unique collaboration of 58 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment