L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i . f i 2/2024 17,50 € Harri Pälviranta Jorma Onkinen Peter Holliday OM SYSTEM OM-1 II – VIRITE T T Y VERSIO KU U KA U D EN KU VA A JA PIA M A RIA RA U TIO | H A RR I PÄ LV IR A N TA | PE TE R H O LLI D AY | VA LO KU VA T JA KO KA A PE IS SA | O M SY ST EM O M -1 II | SA M SU N G S2 4 U LT RA | vinkkiä kuvausreissulle 1 0x Constantin Grünberg Pia Maria Rautio Intohimona muotokuvaus Samsung S24 Ultra
KANSALLINEN KILPAILU 1.5.2024 ASTI Kuvien tulee olla perillä 1.5. Tulokset julkistetaan syyskuussa 2024 EISA-gaalassa ja ne julkistetaan EISA Awards -palkittujen tuotteiden julkistuksen yhteydessä EISA:n verkkosivuilla 15.8.2024. 1. Äänestyksen voittaja saa 1000 €. Sports and Games. SH U TT ER ST O CK .C O M Voittajakuvat julkaistaan kaikkien 16 EISA-valokuvalehden/-verkkosivuston syys/lokakuun numeroissa. mennessä osoitteessa eisa@kamera-lehti.fi. Aihesi voi sisältää ammattija amatööriurheilua sekä pelejä. PALKINTO 750 € & EISA Maestro -pokaali Teemana: Urheilu ja pelit Lähetä 5-8 kuvan kokonaisuus teemalla ‘Urheilu ja pelit/kisat’. EISA MAESTRO VALOKUVAUSKILPAILU 2024 Lisätiedot www.eisa.eu/maestro ja www.kamera-lehti.fi/kilpailut Kaikki kansalliset voittajat osallistuvat Facebookissa yleisöäänestykseen kesäkuun lopulla. Olosuhteiden salliessa voittajat kutsutaan EISA Awards -gaalaan syyskuussa 2024. PALKINTO 1000 € & EISA Maestro -pokaali 3. Alkukilpailun tulokset julkistetaan kesän 2024 Kamera-lehdessä. Kuvien tulee olla digitaalisessa muodossa. PALKINTO 1500 € & EISA Maestro -pokaali 2. Vanhemmat portfoliot ja tekoälyn luomat kuvat eivät ole sallittuja. Kamera-lehden raati valitsee kolme parasta kokonaisuutta. KANSAINVÄLINEN TUOMAROINTI: KESÄKUU 2024 Kunkin 16 EISA-maan paras kuvakokonaisuus osallistuu kansainväliseen loppukilpailuun EISA:n yleiskokouksessa kesäkuussa 2024. Valokuvien tulee olla otettuja 1.5.2023–30.4.2024 välisenä aikana (EXIF-tiedot tarkistetaan todisteena)
Tämän lehden jälkeen tulee vielä yksi numero. Se on tarjonnut foorumin valokuvaajille, taiteilijoille ja harrastajille jakaa töitään, saada inspiraatiota ja pysyä ajan hermoilla alan kehityksessä. Editoidessani kuvaa huomasin, että mustavalkoisuus välittäisi tehokkaimmin haluamani tunnelman, kiteyttää Pia Maria Rautio kuvan syntyä. Käy tutustumassa https://museovirasto.finna.fi/joka/ Nyt JOKA:ssa vietetään juhlavuotta: 10-vuotiaasta synttärisankarista on artikkeli Kamera-lehdessä sivulla 14. Valitettavasti Kameraseura lopettaa Kamera-lehden julkaisemisen kesällä 2024. JOKAn kokoelmiin kuuluu jo yli 19 miljoonaa valokuvaa. Kuva-arkistot toimivat innoittajana myös Tero Miettiselle hänen kirjoittaessaan juttua Constantin Grünbergistä. JOKA JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO on osa Museoviraston Kuvakokoelmia. KAMERA-LEHTI ON omistautunut valokuvaamiseen ja visuaaliseen kulttuuriin. Takki auki ja kamera kaulaan, kevät alkaa lämmittää. Pääsymaksu 12/7 €. JOKAn kokoelmat eivät ole pelkästään dokumentaarisia, vaan ne kertovat myös tarinoita Suomen historiasta ja yhteiskunnallisista muutoksista kuvan kautta. JOKA kerää, tallentaa ja arkistoi journalistisia valokuvia eri aikakausilta ja tapahtumista. JU H A LA IT A LA IN EN SA N N A K A N N IS TO. Pietarilaissyntyinen Grünberg (1891–1973) aloitti valokuvausharrastuksen jo lapsena ja jatkoi kuvaamistaan vielä 80-vuotiaana. Se ansaitsee valokuvausta arvostavan julkaisijan ja kuvaamista rakastavan lukijakunnan tuen. Pyrin tekemään muotokuvan, joka on yksinkertainen, mutta jossa on syvyyttä. Lehdellä on takanaan jo 74 vuotta historiaa: lehden julkaiseminen aloitettiin 1950. Journalistinen kuva-arkisto — miltä näyttikään syntymävuonnani 3 kamera-lehti.fi PÄÄKIRJOITUS Sanna Kannisto: Levähdyspaikka 1.3.–26.5.2024 VB-valokuvakeskus Kuninkaankatu 14–16, Kuopio Avoinna: ti–pe12–18, La–su 10–16. Hänen suvustaan löytyy paljon mielenkiintoisia hahmoja kuten kuninkaallisten valokuvaaja, maailmankuuluja tiedemiehiä ja jopa vakoojia. Jutun myötä Kamera-lehden kanteen valikoitui Raution kuva Boy in a Coat. –Yritin tallentaa kymmenvuotiaan pojan huolittelemattoman olemuksen. Teemme kaikkemme jotta Kamera-lehden tarina ei kuitenkaan päätyisi. M ia Surakka sai innoituksen artikkeliinsa palkitun kuvaajan, Pia Maria Raution kuvista. Kuvan sommittelu ja pojan ilme vaikuttivat olennaisesti ruutuvalintaani. Museokortilla vapaa pääsy
0400 802 282 tilaajapalvelu@ kamera-lehti.fi. 6 KUUKAUDEN KUVAAJA Pia Maria Rautio 18 SYVÄLLÄ MAISEMASSA Peter Holliday 54 KAIVOPUISTON KOMEA KAMERAMIES Constantin Grünberg 54 NEULANREIÄLLÄ SATUMAISIA KUVIA Jorma Onkinen 66 MIELIKUVANI Harri Pälviranta 30 MITEN VALMISTAUTUA KUVAUSREISSUUN. 44 KUVANKÄSITTELY Tekoäly 46 LINTUKUVAKOULU Bokeh-pallot 35 KUUKAUDEN VALINNAT 36 KAMERA TESTISSÄ OM System OM-1 II 39 OBJEKTIIVI TESTISSÄ Zuiko 150-600mm F5.0-6.3 42 KAMERAPUHELIN TESTISSÄ Samsung S24 Ultra 2 EISA MAESTRO Aiheena: Urheilu ja pelit 59 KAMERASEURA RY:N Kevään kerhot ja kurssit 14 JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO Kuvien turvapaikka 50 VALOKUVIA JAKOKAAPEISSA 14 DOKUMENTARISTIN NÄYTTELY Dorothea Lange Kamera-lehti 2/24 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot M A RJ A H EL A N D ER EI N O H EI N O N EN PE TE R H O LL ID A Y M IA SU RA K K A PÄÄKIRJOITUS 3 KAMERASEURA 34 KOLUMNI 63 MENNYTTÄ VALOA 64 VÄLÄHDYKSIÄ 69 SEURAT TOIMIVAT 73 SEURAAVASSA NUMEROSSA 75 JU H A LA IT A LA IN EN 4 KAMERA 2|2024 SISÄLLYS Tilaajapalvelu tiistaisin ja torstaisin puh
PI A M A RI A RA U TI O KAMERA-LEHTI 2/2024 ilmestyy viikolla 15. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga kuvankäsittelyt Juuso Joutsela/Takomo Tuotanto Oy vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Timo Ripatti, Kristiina Sievi-Korte, Mia Surakka, Jari Tomminen toimitusneuvosto Tuomo Manninen, Lea Kömi tilaajapalvelu puh. SA N N A H IL LB ER G 5 kamera-lehti.fi. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen
MUOTO KUVAUKSEN PERFEKTIONISTI P ia Maria Raut io Teksti MIA SURAKKA Kuvat PIA MARIA RAUTIO 6 KAMERA 2|2024. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat MARJA HELANDER Pia Maria Raution kuvia ylistetään ja palkitaan kilpailuissa, eikä suotta, ne ovat jokaista yksityiskohtaa myöten viimeisteltyjä taideteoksia
Rautio on suorittanut myös Miina Savolaisen Voimauttavan valokuvauksen opinnot odottaessaan esikoistaan. Nyt esiPidän kuvan väreistä todella ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin kokeilemaan ihomaaleja. Jos mahdollista, haluaisin, että kuva kertoisi jotain pienoistarinaa. Kuvaaminen alkoi kiinnostaa Rautiota toden teolla vuonna 2008, kun hän hankki digijärjestelmäkameran. sija , Children’s Portrait 1. Studiokuvauksen perusteet tulivat tutuiksi muun muassa Muotoiluinstituutin avoimilla valokuvauskursseilla. Myös opinnot mediatekniikan parissa veivät Rautiota valokuvaamisen suuntaan. Hän opetteli kuvaamaan itsenäisesti, ja virheiden huomaamisen ja sinnikkyyden kautta kuvista alkoi tulla vähitellen parempia. – Inhimillinen vuorovaikutus kuvaushetkessä ja kuvien äärellä on asia, jota en ole jättänyt huomiotta, mutta joka ei välttämättä ole ollut toimintani keskiössä riittävästi, Rautio sanoo. Kuvassa on poikani, ja minulle oli tullut ajatus, että haluaisin kokeilla ihomaaleja ja miten ne toimisivat värigeelien kanssa. Laitoin ahtaassa kotistudiossa vain mustan fleecepeiton taustaksi ja totta puhuen olosuhteet vaikuttivat olevan onnistumista vastaan. – Varmaan jos olisin maalannut yhtä monta tuntia kuin olen kuvannut, niin osaisin nyt jo maalatakin, Rautio naurahtaa. 8 KAMERA 2|2024. Ihomaali alkoi kuivuessaan kutittaa poikani ihoa, joten kuvausaika oli sitten aika nopeasti ohi. – Olen ollut jo nuoresta asti kiinnostunut valokuvaamisesta ja ilmeisesti myös kilpailemisesta. sija www.piarautio.com @piamariarautio Sivu 7 Flowering, 2021. Erityisesti Photo shopkurssit veivät mukanaan, vaikka silloisissa opinnoissa ei varsinaisesti valokuvien editointia opiskeltu. Tämä kuva inspiroi minua itseäni ja olin tosi tyytyväinen siihen millainen siitä tuli, varsinkin kun miettii, miten kotikutoisista lähtökohdista tämä kuva syntyi. Osallistuin nimittäin jo 1995 paikallislehden järjestämään valokuvakilpailuun ja voitin sen. Tärkeintä kuitenkin on tunne, joka välittyy katseesta, kasvoista tai jostain ilmeestä. nisesti, mutta siitä alkoi ihmisen kuvaamisen opettelu. Kuvassa mukaillaan Ikaroksen myyttistä tarinaa, auringonpimennystä, sekä meren ja tulen kohtaamista. Editoinnin perusteet tulivat tutuksi jo Hämeen ammattikorkeakoulussa, jossa hän opiskeli mediatekniikkaa. Omien lasten kanssa on ollut helppoa harjoitella, koska mallit ovat olleet aina saatavilla. V alokuvaaja Pia Maria Rautio ja minä, Mia Surakka, sovimme haastattelun hänen studiolleen Lahteen. Se on ollut vapauttavaa, mutta joku voi pitää sitä myös turhana – etenkin nyt kun tekoälykuvat ovat vallanneet sijaa. Vaikka piirtäminen ja maalaaminenkin olivat mieluisia ilmaisumuotoja, hän tunsi enemmän vetoa valokuvaukseen ja kameraan välineenä. Varsinkin ensimmäisen lapsen vauva-ajan kuvat ovat Raution mukaan ”hirveitä” tekPia Maria Rautio •lahtelainen muotokuvaaja •Finnish Photo Awards kokonaiskilpailun voitto 2023 •FEP Awards Golden camera sarjassa People and Portrait vuosina 2023, 2022 ja 2021. Se usein riittää. sija, Black and white Portrait 1. Tykkään luoda hahmoja, eli tässä kuvassa ei ole enää poikani vaan mielikuvitushahmo. Ensimmäisen lapsen synnyttyä kuvaamisesta tuli tavoitteellisempaa. Jos kuvasta on löytynyt jokin korjattava asia, on voinut tehdä saman uudestaan, paremmin. Malli Hanna Jaskara Marquez. Rautio on käynyt kuvataidelukion ja ollut aina kiinnostunut visuaalisesta taiteesta. •Portrait Masters Awards 2023 Creative portrait 1. ICARUS, 2020. Aluksi halusin tietää, millainen on ollut hänen tiensä valokuvaajaksi ja mistä kaikki lähti
9 kamera-lehti.fi
” Minua kiinnostaa, miten valo käyttäytyy, valon ja varjon kanssa työskentely, joka on juuri studio-olosuhteissa mahdollista.” 10 KAMERA 2|2024
Jos hän ei ole kuvaansa tyytyväinen, hän miettii miksi ei, aivan kuten hän analysoi muidenkin tuottamia kuvia. Rautio kertoo avoimesti, että hän ei juurikaan kuvaa muuta kuin sitä missä kokee olevansa vahvimmilTätä kuvaa olin poikkeuksellisesti suunnitellut pidempään, kuvan idea lähti nimestä vapauden illuusio. ” Mielestäni juuri mustavalkokuvissa pitää olla potkua, täytyy olla mustia ja lähes valkoisia kohtia.” 11 kamera-lehti.fi. O len huomioinut, että Pia Maria Raution kuvissa valon ja varjon käyttö on erityisen hyvin hallinnassa. Rautio kertoo, että hän näkee valoa ja varjoa kaikkialla ja tarkastelee erityisesti viimeisen päälle hiottuja mainoskuvia. – Minä olen niin kriittinen sille valolle ja omalle tekemiselle. Tykkään, että kuvassa on tosi tummaa ja vaaleaa, mutta sitä ei saa vain lisäämällä kontrastia, vaan käyttämällä flägejä tai muita kuvausvaiheessa tehtyjä valintoja. Virheen huomatessaan hän saattaa ottaa kuvan uudelleen ja uudelleen niin monesti, että lopulta kuvassa on kaikki kohdallaan. – Minua kiinnostaa, miten valo käyttäytyy, valon ja varjon kanssa työskentely, joka on juuri studioolosuhteissa mahdollista. Tähän kuvaan on panostettu ja ammattilaisen tekemä meikki ja kampaus tuovat lisäsäväyksen. Miljöössäkin hän kuvaa, mutta vähemmän. Kuvaaminen on paljon juuri valon ja varjon käyttämistä, joka korostuu erityisesti mustavalkoisten kuvien yhteydessä. Yleensäkin kuvia katsoessaan hän analysoi niitä mielessään ja pohtii, miten valaisu on kuvissa rakennettu. Ajatus on kysyä, kuinka vapaita ihmisinä lopulta ollaan. Hän on erittäin kriittinen omien kuviensa suhteen ja löytää virheet kuvista helposti. Editointivaiheessa kiroan, jos en ole huomannut jotain virhettä kuvatessa. Tässä kuvassa on varmasti enemmän tausta-ajatusta kuin useimmissa kuvissani. – Mielestäni juuri mustavalkokuvissa pitää olla potkua, täytyy olla mustia ja lähes valkoisia kohtia, eikä niinkään keskisävyjä. – Lapseni ovat opettaneet minua kuvaamaan ihmistä, summaa Rautio. Sellaisina hetkinä on helppo sanoa itselleen, että en tee enää tuota virhettä uudestaan. Jos kuva on hyvä, hän saa siitä vinkkejä omiin kuviinsa, ja jos varjot ja valot eivät ole kuvassa hyvin, hän miettii miten itse tekisi kuvaan paremman valaisun. Rautio kertoo, että tutoriaaleista hän ei ole varmaan yhtäkään jaksanut katsoa alusta loppuun saakka, vaan oppiminen on tosiaankin tapahtunut kantapään kautta ja virheitä korjaten. ILLUSION DE LA LIBERTÉ, 2022. koisen ollessa 13 -vuotias, on kuvausvuosia kertynyt siis saman verran. Ihmisen elämässä on kaikenlaisia velvollisuuksia ja lainalaisuuksia, ja kuvan tarkoituksena on kysyä, että päästäänkö lopulta sitten kuitenkaan lentoon. Olin tilannut kaikki rekvisiitat jo kuukausia aiemmin. Arvelen, että juuri se tarkkuus, mitä hän kuviinsa hakee, on johtanut studiossa työskentelyyn
Marionette, 2022. Girl in White, 2020. Monesti alivalotan noita maalauksellisia kuvia, joten raakakuvavaiheessa kuva ei välttämättä vielä näytä kovin hyvältä. Taustana on kodin seinä. Olin tuona kesänä istuttanut kukkia pihan perälle. Valkoinen ikkunaverho on vedetty päävalon eli ikkunan eteen ja takaa tulee toisesta ikkunasta valoa. Yksi asia, joka on muuttunut viime aikoina, on ihon käsittely; pyrin käsittelemään ihoa ja silmiä vähemmän kuin ennen. Kuva ikäänkuin herää eloon editissä, sanoo Rautio. Taika, 2023. Nämä kesäharsot kukkivat silloin ja ajattelin, että niitä voisi johonkin potrettiin käyttää. Lähtökohtana oli aivan älyttömän iso neckruffle ja kirpparilta löytynyt pitsipaita. En pidä editoimisesta editoimisen vuoksi. Malli: Ona Maria Pöyry. Usein varsinkin sävyt saa natsaamaan editoinnissa ja kuva saa lopullisen tunnelman kuten vaikkapa maalauksellisuuden. Haluan jättää kuviin väljyyttä, jolloin voin editissä lähteä viemään kuvaa eteenpäin. Haluan vain, että se mitä olen kuvannut, löytäisi tiensä valmiiksi editissä. Tällä hetkellä AI-kuvien mielettömän kehityksen myötä täydellisyys kiinnostaa vähemmän ja autenttisuus sekä inhimillisyys enemmän. GIRL IN WHITE. Olen viime aikoina yrittänyt jättää myös vähän rosoa tai särmää kuviin, niin että kuva ei olisi niin puhki editoitu, puhki mietitty, puhki työstetty. Kuvan potentiaali ulosmitataan editoinnissa. Tämäkin otos on kotona kuvattu, mutta ikkunavalolla. Tässä toki on tyylillistä vaihtelua, joihinkin kuviin perfektointi voi yhä sopia. 12 KAMERA 2|2024
Vaikka osaamista riittäisi varmasti monenlaiseen muuhunkin kuvaamiseen, juuri muotokuvat ja potretit ovat hänen intohimonsa. Pia Maria Raution kuvissa asiat ovat todellakin kohdallaan. Vasta kuvaustilanteessa alkaa luova vaihe, jossa hän alkaa mallin ja rekvisiittojen kautta luoda kuvan lopputulosta. Kaikki ei ole kuvatessa omissa näpeissä: aina kaikki ei toimi, vaikka tekisit kaiken niin hyvin kuin pystyt. Monet symboliset elementit, kuten avaimet, kirjat ja muut alkaa olla jo niin nähty. – En missään nimessä ole perfektionisti kaikissa asioissa, mutta tässä asiassa olen. O letko perfektionisti. Yllätyksekseni Rautio kiistää olevansa kovinkaan luova, paitsi ongelmanratkaisutilanteissa. Erikoistuminen juuri hänen oman näkemyksensä mukaisiin muotokuviin on vähitellen johtanut tilanteeseen, jossa hän on pystynyt hiomaan osaamisensa sillä alueella huippuunsa. Mutta kuten kliseinen sananparsi kuuluu: kuka tahansa voi oppia kuvaamaan, mutta taiteilijaksi tarvitaan enemmän. Millaisista kuvista pidät, millaisia asioita katsot muiden ottamissa kuvissa. Pidän erityisesti sävyistä tässä kuvassa, ja kuvan oudosta tunnelmasta. Hän on hyvin tinkimätön, ja antaa mieluummin muille sellaiset työtarjoukset, jotka eivät ole hän ominta osaamisaluettaan. Rautio ei kuitenkaan aio jäädä nykyiseen tyyliinsä jumiin vaan miettii jo, miten saada kuviinsa uusia inhimillisiä ulottuvuuksia. Sommittelu ja visuaalinen rytmi ovat asioita, joita aina mietin ja analysoin. ABYSS, 2021 13 kamera-lehti.fi. Rakastan kyllä maalaustaiteen vanhoja mestareita, olen halunnut löytää omista kuvista sitä samaa maalauksellista ja ajatonta fiilistä. Halusin kokeilla jatkuvan valon ja tulen yhdistelmää. Suuri osa luovasta työstä siis tapahtuu studiolla mallin kanssa toimiessa. Ehkä kuvani ovat siksi aika simppeleitä. – Kuvaustilanteessa kaikki lähtee siitä, että näen mallista persoonallisia piirteitä, katson kasvojen muotoja, tai haen ideoita studiolta löytyvästä rekvisiitasta. Hänen kanssaan keskustellessa vahvistuu mielikuva, että hän ei ole koskaan mennyt aidan matalimmasta kohdasta, vaan hionut ja hionut kuviaan niin kauan, että niistä on tullut täydellisiä. Kuvaus on monen tekijän yhteispeliä. Sinnikkyys valojen, varjojen ja pienten yksityiskohtien kanssa on tuottanut tulosta. Raution teknisen osaamisen kehitys on tullut yrityksen ja erehdyksen kautta ja kuvista löytyneiden virheiden korjaamisen myötä. Ihan ensimmäisenä kuitenkin katson kasvoja, onko ilmeessä, katseessa tai kasvojen valaisussa sellaista mistä pidän. Kuvaus onnistui lopulta hyvin ja sain kuvaan haluamani sinivihreän valon ja tulen. Analysoin myös katseen kulkua kuvassa, kontrastisia kohtia vaaleista tummiin. – Se tuskin löytyy perfektionismin avulla, Rautio pohtii. On sanottava, että malli Ona Maria oli tosi kärsivällinen tässä kuvauksessa. Kaiken pitää toimia yhteen tai olla herkullisessa ristiriidassa. laan. Ennen kuvauksia on monesti suunniteltu vain tietty tyyli tai konsepti. Tärkeää olisi, että mallin olemus ja läsnäolo olisi sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Kilpailuvoitot ovat siitä todisteena, mutta ilman mitalejakin on nähtävissä hänen kuviensa loppuun hiottu tyyli. Monet asiat Raution elämän varrella ovat johdattaneet tähän hetkeen ja valokuvaamisen myötä asiat ovat loksahtaneet paikalleen. Mietin omissa kuvissanikin, mihin haluan johdattaa katseen ja miten se kiertää kuvassa. Kysyessäni Raution omista idoleista hän ei halua nimetä ketään yhtä valokuvaajaa, koska pitää niin monenlaista kuvista. Rehellisesti sanottuna se tekee tästä myös hiukan raskasta. Se on ollut minulle jo pitkään tärkeää. En näe mitään unia, joista saisin aiheita, eikä minulle tule mitään isoja visioita. – Ihailen hyvin tehtyjä ja hyvin otettuja kuvia, ja niitä on älyttömästi
Sen aarteet vievät parilla hiiren klikkauksella politiikan, urheilun, viihteen ja arjen tapahtumiin läpi vuosikymmenten. Digitointi on vaatinut pelastajilta poikkeuksellista osaamista ja tarkkuutta. Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet, Maaseudun Tulevaisuus, Kaleva ja Otava – niin kirjojen kustannuksessa kuin aikakauslehdissäkin sekä monet muut lehdet ovat käyttäneet valokuvaa runsaasti. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO JOKA PELASTAJAT 14 KAMERA 2|2024. Tai yhtä hyvin paikka voisi olla hämärä, pölyinen ullakko, jossa käsikopelolla pinnistellään kohti valokuva-aarretta. Hän työskentelee amanuenssina Museovirastossa, jonka Kuvakokoelmien osa JOKA on. Joskus olosuhteet ovat ehtineet jo tehdä tuhojaan. Käsillä saattavat olla viimeiset hetket pelastaa arvokas jäämistö, Raija Linna kertoo. HY VÄ ESIMERKKI on Räshid Nasretdin (1920-2010), jonka kuva olympiatulta sytyttävästä Paavo Nurmesta on osa kansakunKadonneen aarteen Journalistinen kuva-arkisto on turvapaikka, jossa kamerasankarien työ säilyy myös jälkipolville. Käärmeet, skorpionit ja lepakot saattaisivat olla liioittelua, mutta muuten ei tarinaa tarvitsisi juuri värittää. Kuvaajat ovat olleet alansa parhaita. – Monenlaisista paikoista aineistoa on haettu. Monet kuvista ovat tunnettuja klassikkoja, vaikka tekijöiden nimet eivät välttämättä ole enää suurelle yleisölle tuttuja. J OS Journalistisen kuva-arkiston toiminnasta tekisi elokuvan, sen voisi aloittaa kohtauksella, jossa ryömitään pimeän, kostean kellarin matalimpaan peränurkkaan. Lierihattu ja ruoska eivät nekään tosin kuulu varustukseen. Kymmenvuotisjuhlaansa viettävän arkiston valtavassa kokoelmassa on yli 19 miljoonaa kuvaa
Se ei ole tietenkään sopiva paikka herkälle materiaalille: lämpö, kosteus, hyönteiset, ehkä jopa jyrsijät ovat alituinen uhka. Sundströmin tuotanto kuuluu esimerkiksi kadonneen Helsingin vaiheista kiinnostuneiden tärkeimpiin kokoelmiin. Vuosien saatossa ja erilaisten muuttojen seurauksena tuotanto oli päätynyt lehtitalon kellariin. LÄPI VUOSIKYMMENTEN lehtikuvaajien työ on ollut nopeatahtista ja vienyt monenlaisiin tapahtumiin niin Suomessa kuin maailDigitoija Tiina Oasmaa (yllä vasem malla), konservaattori Erika Tiainen (yllä oikealla) ja projektitutkija Joanna Maltzeff Journalistisen kuvaarkiston JOKAn tiloissa Museoviraston Kokoelma ja konservointikeskuksessa. Kuva: Hugo Sundström / HBL / Journalis tinen kuvaarkisto JOKA / Museovirasto. Samalla on pakko arvottaa, mitkä kuvat valitaan sellaisen urakan kohteeksi, Linna kertoo. Negatiivin pilaantumi nen voi johtua huonosta kiinnittämisestä, mutta säilytysolosuhteilla on hämmästyt tävän suuri vaikutus vaurioiden etene miseen. Nasan kuvia julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, Viikkosanomissa, Seurassa, Avussa ja Tekniikan Maailmassa. H A N N U LI N D RO O S / JO U RN A LI ST IN EN K U VA -A RK IS TO JO K A / M U SE O VI RA ST O TI IN A O A SM A A / JO U RN A LI ST IN EN K U VA -A RK IS TO JO K A / M U SE O VI RA ST O 15 kamera-lehti.fi. Hopeapeiliä saattaa löytyä aika tuoreistakin negatiiveista, jopa 1990 luvulta. nan yhteistä muistia. Perikunta lahjoitti kokoelman kymmenine tuhansine kuvineen Museovirastolle kolme vuotta sitten. Se kertoo negatiivin tilanteesta kuvaushetkellä. Kokoelmassa on 2,5 miljoonaa kuvaa, joista varhaisimmat ovat lasinegatiiveja. Valokuvaajat puolestaan ovat yleensä kokeneet toisin. Pehr Evind ja Ellen Svinhufvud presidentin vaalien jälkeen Helsingissä 17.2.1931. Esimerkkikuvat ovat JOKA:n kokoel mien lasinegatiiveja, joissa on hopea peiliä. Se kuuluu joukkoon hyvin hoidetut kokonaisuudet. Lehtiarkistojen ja muiden vanhojen dokumenttien kaivelu vievät aikaa. – Kun on kyse juuri lehtikuvasta, taustatietojen selvittäminen on keskeinen osa taltioimista. Kaupungin ihmiset ja näkymät 20-luvun lopulta sotavuosiin saakka ovat vain muutaman kuvaajan kameralla tallennettu yhtä laajasti ja korkealaatuisesti. Ammattikuvaajan ainutlaatuinen kuva on nimenomaan upea teos. Kuvien tiedoista käyvät ilmi myös tapahtumien tärkeimmät taustat: päivämäärät, henkilöt ja tilanteet. Tuo kuva tunnetaan myös yhtenä valokuvan tekijän oikeuksien kiisteltynä aiheena: tekijänoikeusneuvosto määritti sen alittavan teoskynnyksen suojaaikaa pohdittaessa. Vanhimmissa kuvissa se on joskus melkoista salapoliisityötä. Hugo Sundström (1907-1973) kuvasi HBL:lle eli Hufvudstadsbladetille ja Nya Pressenille vuodesta 1928 kuolemaansa saakka – siis hänkin yli neljä vuosikymmentä. Raakakuva (dng) säilytetään Museo viraston kokoelmahallintajärjes telmässä. Nasretdin kuvasi yhtiönsä Nasakuva oy:n lukuun 40 vuotta
Kokoelman 300 000 ruudussa on työstettävää vielä pitkäksi aikaa, vaikka paljon on jo esillä. Yllättävän pitkään eli 50 -luvulle asti kuvaajien mallakin. Usein katsoja saakin äimistellä, miten hienosti valot ja rajaukset täydentävät aiheen dokumentointia. Kaikkea ei ole järkeä myöskään säilyttää, joten saman tapahtuman kuvista poimin vain parhaat. Kovan luokan lehtikuvaajana Saarinen teki töitä myös ulkomaisille sanomalehdille ja tietysti kotimaan ykkösjulkaisuille. Negatiivit siirretään kylmiöön pitkäaikaissäilytykseen, jolloin ikääntymisprosessit hidastuvat. Museoviraston Kokoelmaja konservointikeskus Vantaalla on samalla sekä säilytystila että eräänlainen laboratorio. Lindroosin aloitellessa uraansa parikymppisenä oli lehtikuvaamisen suurimpia julkkiksia UA Saarinen (1927-1991), etunimiltään Urho Aarre. joka ei ole jättänyt muistijälkeä. Julkkisstatukseen vaikutti jo 50-luvulla Apu-lehden sankarireportteri Matti Jämsän tempausten tallentaminen. – Konservointitoimenpiteet vaativat tarkkaa materiaalien tuntemusta. Monet ennen vanhaan käytetyt materiaalit, kuten muovit tai tietyt pahvit ovat saattaneet tehdä tuhoaan. Jos materiaalia ei voi pakastaa, se muovitetaan ötökkävarmasti kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen se voidaan ottaa turvallisesti käyttöön. – Monista kuvista muistot palautuvat elävinä, mutta paljon on tietysti sellaistakin, Kaikkea ei ole järkeä myöskään säilyttää, joten saman tapahtuman kuvista poimin vain parhaat. Kertakäyttösormikkaita kuluu kuin sairaalassa: kaikkea aineistoa täytyy käsitellä äärimmäisen huolellisesti. 1948) kertoo keikkoja olleen jopa viisi tai kuusi päivässä. Lindroosin ura alkoi 60-luvun lopulla, ja hänet tunnetaan myös jääkiekkokuvaajana: hän on ensimmäinen Suomen Jääkiekkomuseon Jääkiekkoleijonaksi aateloima valokuvaaja. Vanhojen filmimateriaalien tuhoutuminen saadaan hidastumaan kylmissä säilytysolosuhteissa, mutta osa kokoelmia on jo avun ulkopuolella. 16 KAMERA 2|2024. Käsineillä ja hyvällä ilmanvaihdolla suojataan sekä konservaattoria että kokoelmaa. Parhaimpien kuvaajien työssä yhdistyy teknisesti osaavan tallentamisen lisäksi luova taiteellinen panos. Likaisia, homevaurioisia tai etikkasyndroomaisia aineistoja käsitellään ja puhdistetaan vetokaapissa. Omaa liki puolen miljoonan kuvan kokoelmaansa Museovirastolle seulova pitkäaikainen Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden kuvaaja Hannu Lindroos (s. Pieni osa Lindroosin kuvista on jo nähtävissä julkisissa kuvapalveluissa eli Finnassa, ei tosin lätkää. ENNEN KUIN KUVAT on saatu parilla klikkauksella katsottaviksi, on tapahtunut paljon. Linja on ehdoton, vaikka kuinka tekisi mieli päästä hiplaamaan kuvia: edessä on ensin kahden viikon pakastaminen. Aineistoa tuotaessa turvaan Museovirastoon ensimmäiseksi on varmistuttava, ettei mukana saavu ei-toivottuja vieraita. Muukin JOKAn aineisto löytyy samasta paikasta, ja hakutoimintoa säätämällä kuvaajakohtaisestikin
Käsittelemätön raakakuva (dng) otetaan talteen ja käsitellyssä kuvassa tavoitellaan alkuperäistä kuvaa, eli kuvaan jälkikäteen tulleet muutokset häivytetään mahdollisuuksien mukaan. Kun kuva on kulkenut koko prosessin läpi ja käytettävissä on huolellisesti digitoitu kuva taustatietoineen, on se palkitsevaa koko tiimille. Negoja, pinnakkaisia, vedoksia, muistiinpanoja on toistaiseksi vielä runsaasti lajiteltavana. Useimmissa tapauksissa kuvaaja ei ole enää kertomassa näkemystään. – Uusia aineistoja tarjotaan silloin tällöin, ja valitettavasti aina joudutaan käyttämään tiukkaa harkintaa. Lasinegatiiveissa saattaa olla hopeapeiliä ja filminegatiiveissa newtonin renkaita. – Siitä kun olemme saaneet ison kokoelman haltuumme, on hyvinkin kulunut kolme tai neljä vuotta, joskus kauemminkin. Reprokuvaamisesta ja digitaalisesta käsittelystä HBL-hankkeessa vastaava Tiina Oasmaa työskenteli Lehtikuvassa jo ennen digiaikaa ja kertoo, että silloinkin vedostamisessa paranneltiin esimerkiksi varjostamalla tai antamalla lisävalotusta johonkin kohtaan kuvassa. Seiväs katkeaa kolmeen osaan, kun Pentti Nikula hyppää seiväs tä Otaniemessä Espoossa syksyllä 1961. Kuvat julkaistaan CC-lisensseillä, jotka antavat kuvien jatkokäytölle kuitenkin erilaisia vapausasteita. PIENELLÄ VIIDEN HENGEN tiimillä on muitakin vastuita, mutta toisinaan taakkaa on jakamassa myös projektityöntekijöitä. käytössä on ollut myös lasinegatiiveja, vaikka muovifilmejä ja ketterämpiä kameroita on ollut saatavilla jo 1900-luvun alusta, kertoo konservaattori Erika Tiainen. Patricia Seppälän säätiön, samoin kuin muidenkin tuki on ollut korvaamattoman arvokasta. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä materiaali on aina tervetullutta, Raija Linna arvioi. TYÖN ALLA JOKASSA on Seppo Saveksen huiman laajan – ja vaurioita kärsineen – jäämistön käsittely. Siihen tarpeeseen JOKA kymmenen vuotta sitten perustettiin. Konservaattori arvelee, että varsinkin studiokuvauksessa kalusto ja käytettävissä olleet lasit haluttiin käyttää loppuun. Siihen vaikuttavat tietenkin kuvaajan merkittävyys, aineiston kunto ja saatavilla olevan dokumentaatio. Esimerkiksi sanomalehti Kalevaan on sen historian aikana kuvannut yli sata kuvaajaa, Otavamediasta löytyy yli 350 kuvaajanimeä. Filmimateriaalin vaihto olisi vaatinut kamerakaluston uusimista. Huippukuvaajienkaan kaikki ruudut eivät ole teknisesti aina täydellisiä, joten jokaisen kuvan kohdalla joutuu tekemään yksilöllisen harkinnan. Kuvia myös prikattiin eli retusoitiin maalaten pienellä pensselillä roskia pois kuvasta. Esimerkiksi Konstsamfundet on tukenut työtämme, koska olemme huolehtineet heille tärkeän HBL-kokoelman säilymisestä tuleville polville. Kuvankäsittelyssä täytyy kuitenkin olla hienovarainen säätöjen suhteen. Työn tuloksen tosiaan näkee, ja kun kyseessä on pala taidokkaasti tallennettua historiaa, säväyttävät myös kuvat aina. Tämä ei siis ole kärsimättömien työtä, Raija Linna hymyilee. Esimerkiksi kameraseurataustaisen Helge Heinosen (1922– 2012) kuva Pentti Nikulan seipään katkeamisesta yleisurheilukisoissa 1963 on klassikko ja aikoinaan palkittukin, mutta hän kuvasi paljon myös kulttuurialan ihmisiä. Kasvimaita Suomen kansallis museon pihalla Helsingissä 17.5.1940.Kuva: Hugo Sundström / HBL / Journalistinen kuvaarkisto JOKA / Museovirasto H EL G E H EI N O N EN / JO U RN A LI ST IN EN K U VA -A RK IS TO JO K A / M U SE O VI RA ST O 17 kamera-lehti.fi. Digitaalisessa käsittelyssä puolestaan poistetaan jo syntyneitä vaurioita, sormenjälkiä, kahvitahroja tai muita kosteusvaurioiden jälkiä. Hän muistuttaa myös harrastajia kuviensa säilyttämisen ja dokumentoinnin tärkeydestä. JOKAn aineistoa on esimerkiksi klikattu katsottavaksi miljoonia kertoja – ja lähes kaikki aineisto on vapaasti käytettävissä. Riman korkeus on 450 cm. Journalistisessa kuva-arkistossa on nyt 27 kuvaajan kokoelma, ja lehtitalojen kokoelmista saattaa löytyä kymmenien lehtikuvaajien kuvia. – Lehtitalot arvostavat kuvaajiaan, mutta ei niillä ole resursseja säilyttää saati konservoida kuvia. Nyt osa kuvaajista saa ikään kuin uuden kierroksen arvostusta. Menee vielä aikaa, ehkä vuosi ennen kuin ensimmäisiä osia voidaan tarjota asiakkaille tutkittavaksi. Näistä kuvista löytyy jo ikonisen aseman saavuttaneita, kuten kirjailija Pentti Saari kosken muotokuva. Jälkipolvia kuvat kiinnostavat
Luonto on silti usein kaksijalkaista mahtavampi. Pääosassa on maisema, johon ihminen jättää jälkensä. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat PETER HOLLIDAY SYVÄLLÄ MAISEMASSA 18 KAMERA 2|2024. Skotlantilainen Peter Holliday kertoo valokuvillaan tarinoita ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta
19 kamera-lehti.fi. Pyramiden. A suttuaan jo seitsemän vuotta Helsingissä ja valmistuttuaan Aalto-yliopistosta hän tuntee molemmat maat. Olen halunnut ymmärtää, kuinka se näkyy ihmisten elämässä, Peter Holliday kertoo. Hän tutustui alkuperäiskansaa tutkimaan tulleeseen englantilaiseen antropologiin Ethel Lindgreniin, he rakastuivat ja muuttivat Britanniaan. Alku oli vaikea, oli sairauksia ja eläimiä kuoli. Svalbard. Se kiinnosti myös Peter Hol lidaytä (s. Sivustakatsojan rooli kuuluu aina jollain tavoin kuvaamiseen, Holliday pohtii. 2022. Se ei kuitenkaan tarkoita etäältä tarkkailua. – Suomalaiset ja skotit ovat mentaliteetiltaan samalla tavoin periksiantamattomia mutta nöyriä, molemmilla on kuitenkin eräänlaista altavastaajan halua näyttää. Austurgerði 13. Skotlannilla ja pohjoisella Suomella on yhteisiä piirteitä. Porot ylämaiden vuoristoon oli tuonut Mikel Utsi, Karesuandossa 1908 syntynyt ruotsinsaamelainen. Syntyi ajatus sarjasta, jossa maiden olemus asettuu rinnakkain. Vestmannaeyjar, Iceland, 2015. Skotit ovat tosin puheliaampia, Holliday toteaa hymyillen. Karu, jylhä luonto on tietysti yksi tärkeimmistä, etenkin kesäisin ja syksyisin vuoristoisissa maisemissa on paljon samaa. 1992), Skotlannissa syntynyttä ja nykyisin Helsingissä asuvaa valokuvaajaa. Nykyisin itäisellä Ylämaalla on edesmenneen pariskunnan työn seurauksena 150 poron lauma, josta siellä ollaan hyvin ylpeitä. Kiinnostuin jo nuorena ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Hän uskoo silti säilyttäneensä valokuvaajalle hyödyllisen ulkopuolisuuden tunteen. P oroja Skotlannissa, siinäpä erikoinen tapaus. Saamelaisuudesta kertominen oli heille elämäntehtävä, ja siihen liittyi 50-luvulla myös porojen tuominen Skotlantiin
20 KAMERA 2|2024
Tulkinta syntyy avoimin mielin katsomalla ja kuuntelemalla. Helsinki, Finland. Hamiltonbreen. Vanhoissa kuvissa näkyy myös ihmisiä osana maisemaa vaikkapa piknikillä – aivan kuin hänen perheensä teki 150 vuotta myöhemmin. ” Sukupolvet tarinoineen vaihtuvat, ja maisema elää niiden rinnalla.” että ihminen muovaavat maisemaa. Vastaanotto Suomessa on ollut pääosin myönteinen, mutta myös varauksellisuutta pohjoisen elämän kuvaamisessa on tullut kohdattua. Opinnot Glasgow School of Artsissa sujuivat menestyksellisesti: lopputyö toi sekä palkintoja että töitä. 2022. Seutu on tuliperäistä, ja 1973 tulivuorenpurkaus oli tuhota pienen saaren asutuksen kokonaan. Valokuva voi olla eräänlaista vallankäyttöä ja sen katse viestiä ylemmyydentunnetta. 2023. Holliday korostaakin, että dokumentaristina ei voi tuoda mukanaan mitään ennakkoluuloja tai asenteita. Niinpä erilaiset historialliset jäänteet näkyvät maisemassa ja arkkitehtuurissa seudun keskuksessa Stirlingin pikku kaupungissa. Vanhempiensa kanssa vuoristoisessa maastossa patikoinut teini-ikäinen Peter kiinnostui näiden maisemien valokuvaamisesta. – Minua kiehtoo ajan näkyminen maisemassa. Saari on nykyisin mainio esimerkki, kuinka sekä luonto Kalle, military conscript. Valokuvasarjan henkilökuvat kertovat tarinoita siitä, millaista ankaran luonnon keskellä eläminen on. Svalbard. Sukupolvet tarinoineen vaihtuvat, ja maisema elää niiden rinnalla. Hollidayn kotiseutu Skotlannin keskivaiheilla tunnetaan jo roomalaisten aikaisista linnoituksistaan: se on ollut tärkeä väylä Skotlannin ylämaille. Eräs skottivalokuvan klassikko George Washington Wilson kuvasi jo 1860-luvulla maisemia, joissa Hollidaykin patikoi. Pohjoisessa Suomessa hän on vaeltanut satoja kilometrejä, samoin tietysti kotikonnuillaan Skotlannissa. – Minulle on tärkeää aina myös tutustua kuvaamiini ihmisiin jollain tavoin, keskustella tunnelmista ja kokemuksista, haaveistakin. S kotlannissa on ollut jo varhain vahva piktorialistisen valokuvauksen perinne, ja maalaustaiteessa tavoiteltiin jo sitä ennen romanttista ylevän kokemusta, niin sanottua subliimia eli tunnetta luonnon valtavasta voimasta. Rinkka selässä ei viitsi pakata mukaan isoa ku21 kamera-lehti.fi. Niin ei onneksi käynyt, ja toisaalta saaren pinta-alan kasvoi viidenneksen. H ollidayn tapana on kirjaimellisesti kävellä sisään maisemaan. Where the Land rises on dokumentaarinen teos, joka on kuvattu Islannin Heimaeyssä. Moni piirre säilyy yli ajan, mutta ihmisen jälki on monesti katkeransuloista, siis upeaa mutta myös luonnolle vahingollista
Myös moni suomalainen dokumenttikuvaaja – kuten Ville Lenkkeri ja Tiina It konen oli tuotannollaan vaikuttamassa haluun tulla opiskelemaan juuri Suomeen. Kiinnostus valokuvan perinteestä on saanut Hollidayn perehtymään myös suomalaisten klassikoiden työhön I.K. Hollidayn luottokumppani on Mamiya 7, ison filmikoon arvostettu klassikko, joka painaa kuitenkin alle kilon. Inhasta Caj Bremeriin ja moneen muuhun. vausarsenaalia. Pari vuotta sitten päättyneet opinnot Aalto-yliopistossa saavat Hollidayltä kehuja: opetus ja välineet olivat huippuluokkaa. Podcast löytyy sekä Spotifystä että Apple musicista. Vastaavia valon ja värin sävyjä tai syvyyden tuntua on vaikea saavuttaa digillä. 22 KAMERA 2|2024. Tavallisella 120 filmillä 6 x 7 kokoinen kamera antaa kymmenen ruutua yhdestä rullasta. – En ole koskaan oikeastaan edes pohtinut, miksi valitsin filmille kuvaamisen. Pidän filmin materiaalisuudesta, kuva ei ole vain tiedosto kovalevyllä. Jatkokäsittely on kuitenkin digitaalista skannauksen jälkeen. Pahaksi onneksi koronapandemia osui opintojen loppuvaiheeseen, mikä teki monista asioista hankalia. Troms og Finnmark, Norway. 2021. Siihen ei ole yhtä syytä. Verkostoituminen alalla on tärkeää, ja osa sitä Hollidaylle on oman The Land Behind -podcastin tekeminen. Kuvaustilanteessa tekniikka pakottaa harkintaan, kun kuvia voi ottaa vain rajallisen määrän. Vieraana on ollut lukuisia alan arvostettuja tekijöitä, viimeksi Harri Pälvi ranta. Holliday pitää kriittistä keskustelua taiteesta yhtenä keinona turvata sen elinvoimaisuuttaa, ja samalla se alan jatkuvaa opiskelua. Ison filmikoon tuottama jälki on olennainen osa omaa tyyliäni, Holliday määrittelee. Sen kehittymisessä on taustalla vaikutteita muilta kuvaajilta, kuten Alec Soth, Bryan Schutmaat ja Dana Lixenberg sekä Suomessa opiskellut tanskalainen Joakim Eskildsen. Negatiivi myös säilyy varmasti. Parasdalen. Siihen täytyy lisätä vakiolinssin, 80 mm, paino 300 grammaa, ja jalusta tarvitaan myös
Uusi aikakausi – Maailman ensimmäinen täyden koon kenno, jossa on globaali suljinjärjestelmä, tekee : sta mullistavan kameran liikkuvien kohteiden ja ohikiitävien hetkien yksityiskohtaiseen kuvaamiseen ilman vääristymiä. • Salaman synkronointi kaikilla valotusajoilla • 4K 120p videokuvaus ilman rajausta • Jopa 120fps sarjakuvaus Sony A9 III -järjestelmäkamera, runko Tuote 905371 7300 ,00 Maksa myöhemmin Tilillä UUTUUS!
Suvun tarina on matka valokuvan, Helsingin ja Suomen historiaan. Pariisissa oli 1839 esitelty mullistava keksintö: Louis Daguerre oli julkistanut Nicéphore Niépcen kanssa kehittämänsä kameran. Maine kasvoi yli Euroopan, ja kuvauksia tehtiin eri maissa. Isänsä mukaan Constantiniksi nimetty esikoinen oli ollut vasta kolme kuukautta. Uran huipnoin 1891 1905 noin 1910 1923 noin 1930 noin 1940 1967 CONSTANTIN GRÜNBERG Kaivopuiston KOMEA KAMERAMIES Constantin Grünberg kuvasi Helsinkiä vuosikymmenien ajan. Charles pääsi ranskalaisen teatterin näyttelijäksi. Ainoa haitta oli läheisen Uunisaaren väritehdas, jonka kanssa oli kinaa vesijohdon käytöstä. Osaavia kuvaajia ei kuitenkaan vielä juuri ollut. Hän oli jo Pietarissa myynyt isänsä tekemiä valokuvia, joita oli värittänyt käsin. H uvilasta oli kaunis näköala merelle. Valokuva kuului yläluokan statukseen. Leskirouva Ray täydensi taideopintojaan, sillä hän opetti maalausta. Isä oli vaurastunut antiikkija arvoesineiden kauppiaana, ja myös äiti Eugenie harjoitti pientä liiketoimintaa. (Lisää aiheesta jutun verkkoversiossa ja Kamera-lehden numerossa 6/2023) Myös Charles Bergamasco Pietarissa hurmaantui keksinnöstä. Numero vitonen oli ehkä Kaivopuiston parhaalla paikalla: rantaviiva aivan edessä ja iltaisin aallot kultasivat länteen laskeva aurinko. Bergamasco kuvasi jopa keisariperheen jäseniä, teatterilaiset Mariinskia myöten asettuivat kameran eteen. Kylpylä oli huippuajoistaan hiljentynyt, joten kaupunki oli alkanut vuokrata huvilatontteja. Muutto Ranskan ja Italian rajan tuntumasta oli suuri muutos teini-ikäiselle pojalle. Suomessakin ensimmäiset kuvat otettiin jo pari vuotta myöhemmin. Perhe oli muuttanut Pietarista 1891. Innostus levisi myrskyn lailla. Pariisissa hankitun osaamisen turvin perustettu kuvaamo Pietarissa oli menestys. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat CONSTANTIN GRÜNBERG 24 KAMERA 2|2024. Monet kuvista ovat unohtumattomia klassikkoja. Venäläiset olivat klassisen maisemamaalauksen huippuja ja Pietarin taide akatemia arvossaan. Tehdas rohmusi harvinaisesta ylellisyydestä ison osan. Kuninkaallisten kuvaaja Isä Charles Bergamasco oli puoli vuosisataa aiemmin, 1840-luvulla, saapunut äitinsä mukana Pietariin. Ranskan tiedeakatemia vapautti patentin kaikkien hyödynnettäväksi. Yläluokan piireissä puhuttiin ranskaa, mikä helpotti kotiutumista. Grünbergien talon vieressä oli myös lampi, joka kuului Ullanlinnan kylpylän maisemapuistoon
Neuvostoliittolainen laivastovierailu. 1967.
26 KAMERA 2|2024. Kuvausaika 1897–1905. Näköala Mikonkatu 8:sta, Helsinki 1964. Constantin Grünberg valokuvauslaboratoriossaan suurennuskoneensa ääressä 1940 -luvulla. City-käytävä Helsinki 1963. Läntisen Kaivopuiston huvila n:o 5. Yleisöä Kauppatorilla vappuna, Helsinki 1966. Eugenie Grünberg kotonaan Haagassa, Helsinki 1930–1940 -luku. Korkeavuorenkatu, Helsinki 1954
Kun viisi luokkaa Ranskassa oli takana, isä päätti palata perheineen Pietariin. Viimein Anastasia kertoi ihailijasta vanhemmilleen, jotka kutsuivat tämän päivälliselle. Pankin menestys oli alkanut levottomien aikojen vuoksi jo ehtyä. Kenraali tunnettiin tiukkana sotilaana, joten Constantinia jännitti. Kun hän oli ehtinyt käydä venäläistä Tabunovin koulua neljä luokkaa, isä päätti siirtää liiketoimensa Pariisiin. Liike-elämän vilkkaus houkutteli nuorta perhettä. Valokuvaus oli perheen harrastus: vieraita Kaivopuiston huvilassa tallennettiin ahkerasti, kuvaamon palveluja käytettiin usein. Ensimmäinen maailmansota Maailmansodan leimahtaminen 1914 ja vallankumouksellinen liikehdintä tekivät elämästä epävarmaa. puja on Ison-Britannian kuningasperheen kuvaus. Ulkomaalaisissa pankeissa oli töissä naisiakin, mutta venäläinen firma oli ollut siihen asti konservatiivisempi. Helsinki venäläisine sotilaineen kasvoi tuolloin nopeasti. Valokuvan historia oli taistelua ranskalaisen ja brittiläisen osaamisen välillä. Se osoittautui taloudellisesti loistavaksi valinnaksi: pankki jakoi henkilökunnalleen runsaskätisiä bonuksia useaan kertaan vuodessa. Constantin myi omaisuutensa, vaikka isoäidin perintönä 27 kamera-lehti.fi. Samassa konttorissa aloitti työskentelyn pitkänhuiskea kaunotar, kenraalin tytär Anastasia. Eugenie avioitui vironsaksalaisen liikemiehen kanssa. Tällä oli tosin aina seuraneiti mukanaan, sillä nuoren naisen ei sopinut kuljeskella miesten kanssa. Pankkihommista oli sekin etu, ettei tarvinnut mennä suorittamaan sodan uhkan vuoksi käyttöön otettua asevelvollisuutta. Antibesistä, Nizzan läheltä Välimeren lempeiden tuulten lämmöstä hankittiin yhtä ylellinen talo kuin Kaivopuistossa oli ollut. Ranskan ja Pietarin vuodet Helsingissä koulu oli ollut kävelymatkan päässä nykyisten Mannerheimintien ja Lönnrotinkadun kulmassa. Valokuvan harrastajat tunsivat toisensa. Häämatkalla Helsingissä pitkillä työpäivillä ansaittuja pankin tulospalkkioita kulutettiin kaupungin parhaissa ravintoloissa. Hovikuvaaja Bergamasco omaksui uudet menetelmät: Englannin kuninkaalliset tallennettiin brittiläisin tekniikoin. Constantin hullaantui korviaan myöten ja alkoi saattaa Anastasiaa töistä kotiin. Daniel Nyblinin liike myös myi valokuvaustarvikkeita. Pikku-Constantinista kertyi valokuvia vauvasta lähtien. Töissä Constantinille selvisi, että juuri palkatun kokemattoman miehen palkka oli suurempi. Valokuvauksesta alkoi tulla oikea harrastus. Ehkä myös keisari Aleksanteri III:n vihamielinen suhtautuminen ulkomaalaistaustaisiin vaikutti päätökseen. Hän marssi esimiehensä luo vaatimaan korotusta, mutta johtaja suuttui. Constantin valitsi Teknillisessä opistossa setänsä suosituksesta pankkilinjan. Vanhemmat kuitenkin ihastuivat vävyehdokkaaseen, ja pian vietettiin seurapiirihäitä Viipurissa. Constantinillakin kiehahti ja hän irtisanoutui. Kasvava Helsinki Charles ja Maria Pavlovna Bergamascon lapset Maria, Anatol, Ivan ja Eugenie kasvoivat vauraan elämäntavan ympäröimänä. Antibesissä opinahjo vaihtui useaan kertaan, jotta koulumatka olisi lyhentynyt. Itsenäisyyttä haikailevassa Suomessa ei tosin suhtauduttu venäläisiin aina suopeasti: he edustivat sortovaltaista isäntää. Valokuvaus oli perheen tärkeä harrastus, ja kuvaamossakin vierailtiin usein
Iloa varjosti Isä-Constantinin kuolema keuhkokuumeeseen Nizzassa keväällä 1918 vain 58-vuotiaana. Seitsemänvuotiaasta asti harrastetusta valokuvauksesta ei ollut työksi – vielä. Tilapäistyönä hän opetti ranskaa. Tyttäretkin saivat sieltä myöhemmin töitä. Eräs klassikko on vuodelta 1914: pariskunta nousemassa Munkkiniemen ensimmäisestä sähköraitiovaunusta. Talvisodan pommitukset olivat osuneet lähelle Grünbergien kotia Hietalahdessa. Viro oli itsenäistynyt, ja Constantin siirtyi Kochin sinne avaaman sivuliikkeen palvelukseen. Seuraavana vuonna astui voimaan avioero Anastasiasta. Paikkakin oli kätevästi Merimiehenkadulla. Sisällissodan jälkeen maahan jäänyt saksalaisen autokomppanian upseeri oli perustanut maahantuontiliikkeen Ab Hans Koch Oy:n. Hanttihommista valokuvaajaksi Taloudessa meni huonosti, ja Koch pani putiikkinsa kiinni 1927. Kotona Lönnrotinkatu 23:ssakin oli pimiö. Constantin siirtyi kuitenkin Myllykoskelle Yhtyneiden paperitehtaiden paremmin palkattuihin töihin. Hommia paiskittiin yhdessä: Constantin kuvasi, Renate vedosti. Jatkosodassa 1944 pommit tuhosivat Ullanlinnan kylpylän ja läheiset huvilat. Vielä Pietarissa asunut Constantin oli tuolloin 23-vuotias. Renate oli vuosi häiden jälkeen synnyttänyt tyttären, nimeltään Inez. Muiden ammattikuvaajien tavoin Constantin palveli viestintätehtävissä. Onnekkaasti työpaikka löytyi toivealalta. Constantin sai Suomen kansalaisuuden 1923, tyttärillä sellainen jo oli. Uusi työpaikka löytyi vuorikankaita valmistaneesta silkki kutomosta. Huoleton pankkivirkailija oli 27-vuotias perheenisä vailla tietoa työpaikasta. Aluksi Constantin ajeli ympäri maata esittelemässä autoja ostajien houkuttelemiseksi. Äiti Eugenie oli muuttanut jo aiemmin Haagan huvilayhdyskuntaan. Uusi rakkaus oli syttynyt: Pärnussa syntynyt Renate Kurras muutti aviomiehensä kanssa Helsinkiin. 28 KAMERA 2|2024. Nykyisin talon paikalla Hämeenlinnanväylän tuntumassa on 60-luvulla rakennettu kerrostalo. Yhdessä Renaten kanssa syntyi tärkeä päätös: valokuvaamon perustaminen. Numero 5 ei ollut enää Grünbergien, mutta entisen kotitalon katoaminen oli silti katkeraa. Kameraseuraan Constantin oli liittynyt jo vuosia aiemmin ja niittänyt palkintoja sen kilpailuissa. Alkuvuodesta 1917 syntyi tytär Irina ja vuotta myöhemmin Galina. Matka kaupunkien välillä sujui myös lentokoneella Katajanokan lentosatamasta. Kaupparekisteriin kirjattiin 1938 Foto-Työ-Arbeten Constantin Grünberg, toimipaikka Kluuvikatu 8:ssa. Ja enemmän häntä kiinnostivat autot ja moottoripyörät. Vaatimaton talo oli sentään lähellä juna-asemaa ja raitiovaunukin kulki vierestä. saatu asunto meni pilkkahinnalla. Hän kaipasi Helsinkiin, jossa pääsi käymään vain viikonloppuisin. Varhaisimmat arkistoista löytyvät kuvat ovat kuitenkin alle parikymppisen ottamia. Hän nosti rahansa tililtään – osa bonuksista jäi eroamisen vuoksi saamatta – ja pariskunta lähti Helsinkiin. Kielitaitonsa puolesta Constantin olisi voinut asua muuallakin: hän puhui venäjää, ranskaa, ruotsia, saksaa ja italiaa, ilmeisesti viroakin ja tietenkin myös suomea. Teknikkoluutnanttina palvelleen ConsMonet Grünbergin kuvista ovat jo klassikon asemassa. Sodasta Branderin jäljille Grünbergit olivat juuri saaneet kuvaamonsa käyntiin, kun maailma syöksyi jälleen kärsimyksen tielle. Sota-ajan tunteikkaissa valokuvissa iäkäs Eugenie istuu perheensä ja entisen kotinsa esineistön ympäröimänä viettämässä joulua pienessä tuvassa
Kaupunginmuseon kokoelmassa on Grünbergin jäämistöstä lähes pari tuhatta kuvaa, jotka kattavat seitsemän vuosikymmentä Helsingin vaiheita. Ne, jotka valokuvaavat, näkevät enemmän elämästä, hänen kerrotaan todenneen. tantinin työ sai sodan jälkeen kivijalakseen kaksi turvallista toimeksiantajaa. Molemmat aviomiehet olivat brittejä, ja saman ammatin edustajia: vakoojia. Lasten liikennekaupungissa, 1960 -luvun alku. Aarno Palotie on molekyylilääketieteen tutkijana maailman huippuja. Hän iloitsi siitä, että kuvaaminen säilyi rakkaana harrastuksena, vaikka se oli myös työ. Kaupungissa kärsittiin muuttoliikkeen kärjistämästä asuntopulasta: puutalot saivat väistyä. Constantinin tyttäret saivat yhteensä kuusi lasta, joista kaksi on noussut maailmanmaineeseen saakka. Niitä Constantin kuvasi Pitkänsillan takaisissa kaupunginosissa, Kalliossa, Hermannissa, Kumpulassa, mutta myös Punavuoressa ja Kampissa. Ammattikuvaajien suosimassa Plaubel Makina II:ssa oli palkeen ansiosta arkkitehtuurikuvauksessa välttämätön tilt-shift-toiminto. Vielä 50-luvulla autoja oli niukasti, mutta seuraavalla vuosikymmenellä ne valtasivat kadut. Valokuvaaja Constantin Grünberg ja Raija Järvelä kuvaamassa Haagassa, 1970 -luku. Rex Bosley oli Urho Kekkosen luotettu länsitiedustelun edustaja Suomessa, ja sir Peter Tennant peitetehtävältään lehdistöattasea Ruotsissa ja myöhemmin brittiläisen liikepankin johtajia. Ateneumin taidemuseolle hän kuvasi teoksia näyttelyluetteloihin. Tämän tekstin lähteenä on käytetty Palotien perheen arkistoja, joihin kuuluu mm. 29 kamera-lehti.fi. Samassa paikassa ja lisäksi Stanfordissa on vaikuttanut Bengt Holmström, joka sai taloustieteen Nobel-palkinnon 2016. Usein reitti kulki Lönnrotinkadun kodista entisen kotitalon tontin ohi Kaivopuiston rannassa. Linja-autoja laitureissa Helsingin linja-autoasemalla, 1966–1969. Kaikki satakunta kaupungin kansakoulua dokumentoitiin valokuviin. Branderin laukussa oli painavia lasinegatiiveja, mutta uusi tekniikka sopi paremmin kuljeskeluun. Helsingin Pihlajasaari, 1963. Koulu oli purettu 1958, ja tilalle oli tullut kiiltävä liiketalo, mikä symboloi hänen tallentamaansa kaupungin muutosta. Kaupunginmuseo palkkasi hänet tallentamaan katoavaa Helsinkiä; samaa teki Signe Brander vuosisadan alussa. Maalausten kuvaaminen on vaikeaa, koska siveltimen jälki pitää saada näkyviin mutta ilman kiiltoa. Kun Brander asetteli kuviensa elävöittäjiksi paikalle osuneita ihmisiä, Constantinin kuvissa näkyy vain satunnaisia ohikulkijoita ja autoja. Kävelyä pitkin kaupunkia Constantin harrasti vielä 80 vuotta täytettyäänkin. Jälkipolvet Tarinassa on jälkipolvien osalta jännittävät piirteensä. Etenkin 50ja 60-lukujen kaupunki on säilynyt jälkipolville hänen kuvissaan, Ateneumin postikortit teoskuvineen ovat keräilytavaraa. Constantinin keskimmäinen tytär Galina oli naimisissa kahdesti. Hän on työskennellyt professorina Yhdysvaltojen huippuyliopistoissa, kuten Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Helsinkiin liitetyillä alueilla ensimmäiset lähiöt korvasivat puutalot. Galinan ja Peterin puutarhassa Englannissa 60-luvun lopulla äänitetty tallenne, jossa Constantin kertoo vaiheistaan. Constantin kehitti oman tekniikan: pitkän valotuksen aikana hän liikkui teoksen ympärillä lamppu käsissään. Hän oli aloittanut koulutiensä samalla kadulla – silloisella Antinkadulla edellisen vuosisadan puolella, ja sitä pitkin kävellyt kuvaamoonsa Kluuvikadulle pari vuosikymmentä. Constantin Grünberg kuoli 82-vuotiaana 1973 ja Renate kolme vuotta myöhemmin
Mitä kannattaa pakata mukaan. Kuvausreissuun lähteminen on aina yhtä kutkuttavaa. Teksti ja kuvat SANNA HILLBERG 30 KAMERA 2|2024. MITEN VALMISTAUTUA KUVAUSREISSUUN
Ennen matkaa kannattaa myös miettiä, tarvitsetko mukaasi kannettavan tietoOta mieluiten etukäteen selvää, missä saa kuvata. Pakkaa herkät kameratarvikkeet mieluiten käsimatkatavaraan. Sujauta tarvittaessa kamerareppuun muutama Silica-geelipussi. 31 kamera-lehti.fi. Jos lennät kohteeseen, niin ota selvää siitä, miten paljon matkatavaraa voit ottaa mukaasi matkustamoon ja ruumaan. Ota tyhjiä muistikortteja mukaan tarpeeksi. Pakkaamisen abc Valokuvaajan selkä kiittää tukevan kamerarepun käyttäjää. Jalusta matkustaa kuitenkin mukavasti ruumassa. Kuljetko eri paikkoihin autolla niin, että voit kuljettaa kuvaustarvikkeet mukanasi vai kuljetko jalan ja tavarat kulkevat selässäsi. Onneksi Posti toimi juuri sillä kertaa nopeasti ja sain laturin parissa päivässä. E NNEN reissua kannattaa tutustua tulevaan kuvauskohteeseen mahdollisimman hyvin. Iso objektiivi on hankala hallita esimerkiksi jeeppisafarilla tai veneessä, joka saattaa heilua edestakaisin. On kurjaa, jos kesken kuvaamisen huomaat, että akusta loppuu virta ja vara-akkukin on jäänyt lataamatta. Yksi avainasioita pakkaamista ajatellen on tietenkin se, mitä olet lähdössä kuvaamaan ja minne. On ikävää putsailla satoja kuvia viikon reissun jäljiltä, jos niissä kaikissa on likatahroja. Esimerkiksi Finnairilla lipputyypit vaihtuivat kesäkuun alussa ja käsimatkatavaroita voi ottaa mukaan vähemmän kuin aiemmin. Jos yökortteeri vaihtuu matkan aikana useamman kerran, niin on helpointa, mitä vähemmän tavaraa on mukana. Epäergonomisen, mutta ehkä tyylikkäämmän olkalaukun rahtaaminen saa helposti selän ja niskan lihakset jumiin jo parissa päivässä. Jos olet lähdössä järjestetylle matkalle, lue matkaohjelma ja järjestäjän ohjeet etukäteen, äläkä vasta matkalla sinne tai mikä pahinta, vasta kohteessa. Akut lataukseen Tarkista etukäteen myös matkakohteen sähkövirta ja pistokkeet, esimerkiksi Iso-Britanniassa tarvitset adapterin. Jatkojohto, jossa on monta pistoketta, on hyvä olla mukana, erityisesti jos jaat huoneen toisen kuvaajan tai muiden kuvaajien kanssa. Jos jaat huoneen kuvaajan kanssa, jolla on samanlainen kuvauskalusto, voivat akut ja laturit mennä helposti sekaisin. Matkalaukut saavat kovaa kohtelua maailman lentokentillä, kun niitä viskotaan kuljetuksen yhteydessä. Puhun omasta kokemuksesta, sillä olen muutaman kerran tehnyt tämän virheen ja huomannut – liian myöhään – että se ja sekin asia olisi ollut hyvä olla mukana. Kuvauspäivän jälkeen pitää tavallisesti ladata akut, puhelin ja ehkä myös tietokone, joten pistokkeita tarvitaan useita per henkilö. Droonit eivät ole tervetulleita kaikkialle. Muista pakata mukaan kaikki tarvitsemasi laturit: kameran akkuihin, puhelimeen, tietokoneeseen ja niin edelleen. Pakkaa mukaan tarvittavia harmaaja polarisaatiosuotimia, jos epäilet olosuhteiden olevan sellaiset, että sinulla on niille käyttöä. Mieti, tarvitsetko mukaasi varavirtalähteen. Olen lähtenyt viikon kuvausreissuun, onneksi kotimaassa, ilman kameran akkulaturia. Kovat kolaukset eivät tee hyvää kameroille ja objektiiveille. Kiinnostavatko pienet yksityiskohdat lähellä vai lentävät kohteet hieman kauempana. Ne auttavat keräämään kosteutta kameravälineistä. Aivan ensimmäisenä kannattaa miettiä, miten paljon tavaraa haluat raahata mukanasi. Siihen asti pärjäsin mukana olevilla akuilla. Lataa akut valmiiksi jo kotona ennen matkaa sekä aina kuvauspäivän jälkeen. Onko määränpää jeeppisafari Etelä-Afrikassa, telttaretki Grönlannissa vai kaupunkikohde hotellimajoituksella. Oletko lähdössä kuvaamaan eläimiä, maisemaa tai kaupunkia. Voi olla myös hyvä idea nimikoida tai merkitä omat tavarat. Monopodi, jalustasta puhumattakaan, ei välttämättä toimi ison putken kanssa huojuvassa kulkupelissä. Myös kameran ja linssin puhdistustarvikkeet on hyvä olla mukana matkassa. Pakkaa herkät kameratarvikkeet mieluiten käsimatkatavaraan. Jos kuvausreissuun kuuluvat osana linnut tai villieläimet, niin pohdi tarvitsetko mukaasi ison, painavan objektiivin vai pärjäätkö lyhyemmällä objektiivilla ja telejatkeella. Mikään ei ole tylsempää, kuin alkaa poistella puoli vuotta sitten otettuja kuvia perhejuhlista kesken kuvauspäivän, kun huomaat, että tila loppuu kesken. Jos yövyt reissussa vain yhdessä paikassa ja teet sieltä päiväretkiä, kaikkia tavaroita ei tarvitse kantaa koko ajan mukana
Itselläni jalusta kulkee uskollisesti matkoilla, mutta voin laskea lähestulkoon kahden käden sormilla, miten usein olen sitä käyttänyt. Tämäkin kuva olisi ollut nätimpi, kun taskusta olisi veneretkellä löytynyt edes mikrokuituliina. Jalustalla vai ilman. koneen. Voisin siis keventää kuormaani ja jättää sen seuraavalla kerralla kotiin. Ehditkö ja jaksatko laittaa kuvat koneelle pitkien kuvauspäivien jälkeen, ja tarvitsetko kuvat valmiiksi heti. Jos lähdet kuvausreissuun ulkomaille, pieni määrä käteistä on hyvä olla mukana siltä varalta, että kaikissa paikoissa ei oteta vastaan korttitai mobiilimaksua. Esimerkiksi Saksassa ei välttämättä pysty maksamaan kortilla pienissä kahviloissa. Ota mukaan henkilökortti tai passi. Sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kun palaat reissulta kotiin, on hyvä idea ottaa kuvista varmuuskopiot saman tien. Ne ovat iso apu siinä vaiheessa, kun linssissä on pölyä, rasvaa tai aalto huuhtaisee siihen pisaroita. Kuvausmatkalla tulee helposti patikoitua pitkiäkin matkoja. Jos mukana on täyspakkaus objektiiveja ja kamerarunkoja, voi selässä oleva reppu alkaa tuntua yllättävän painavalta tasaisellakin reitillä kesken päivän, mäkisestä maastosta puhumattakaan. Ennen matkaa on hyvä pohtia, riittääkö kevyt matkajalusta vai otatko mukaan tukevamman version. On hyvä selvittää etukäteen, mitkä ovat päivittäiset kuvauskohteet. Todennäköisesti joudut kantamaan sitä mukanasi kohteessa, joten on jälleen hyvä huomioida sekin, miten paljon haluat ja jaksat kantaa. Kun yhtäkkinen raju sadekuuro yllätti Varangin vuonolla Pohjois-Norjassa, itselle ja kameralle puettiin vikkelästi sadeasut. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että jalassa on mukavat ja tukevat jalkineet ja että kuvaustarvikkeet kulkevat ergonomisesti selässä. Joissakin kohteissa kelit voivat vaihdella usein – toisissa vartin välein. Tarkista myös etukäteen puhelinoperaattoriltasi, millaiKameran ja linssien puhdistusvälineet on hyvä olla mukana. Vartin päästä sitä tuli jälleen lisää. 32 KAMERA 2|2024. Tarkista matkakohteesi sää etukäteen, mutta huomioi, että ennusteet eivät aina pidä paikkaansa. Taannoisella Färsaarten kuvausmatkalla sää saattoi puolestaan olla aivan erilainen eri saarilla ja eri puolilla vuoria; toisella puolella vuorta saattoi olla kylmä, sankka sumu ja toisella puolella paistoi aurin ko lämpimästi. Jos kuvaat hämärässä, maisemia tai haluat kuvata virtaavaa vettä pitkällä suljinajalla, on jalusta hyvä matkakumppani. Passi ja käteistä. Tarkista, että matkavakuutuksesi on voimassa ja että tarvittaessa löydät vakuutusyhtiön puhelinnumeron nopeasti. Sama kantosääntö pätee mukana kulkevaan kamerareppuun. Kevyt ja pienempään tilaan menevä tabletti voi olla parempi matkakumppani kuin muutaman kilon kannettava tietokone
Jos sinulla on reseptilääkkeitä, muista ottaa niitä mukaan tarvittava määrä. Kameralle ja objektiiveille voi myös pakata mukaan omat sadesuojat. Mukana myös puhdistusvälineet. Mikään ei harmita niin paljon kuin se, että jätin kotiin juuri sen tietyn objektiivin, jolla olisin saanut reissun ihan varmasti parhaan kuvan. Sillä avaa purkit, leikkaa katkenneet kynnet, veistää makkara tikun, jne. Lataa matkaliput puhelimeesi, ja tarvittaessa ota niistä tulosteet mukaan. Sade viitta on helppo vetää tarvittaessa päälle ja pois. Tukevat, vettä pitävät vaelluskengät toimivat monissa paikoissa. Matkalla saattaa tulla vastaan yllättäviä asioita, joiden kulkuun et voi itse vaikuttaa. Ihan siltä varalta, että toinen hajoaa käyttökelvottomaksi eikä minulla välttämättä ole ikinä enää mahdollisuutta lähteä tuohon kuvauskohteeseen. Siihen ei auta kiroilu eikä kiukuttelu, ne varmasti pilaavat oman ja muun matkaseurueen päivän. Itse pakkaan mukaan mieluiten hieman liikaa kameratarvikkeita kuin liian vähän. Niille löytyy varmasti käyttöä jossain vaiheessa matkaa, kun käytät yleisiä vessoja tai puskaa. Veitsen tai veitsellisen monitoimityökalun mukana kuljettaminen julkisilla paikoilla voi joissakin maissa, esimerkiksi Isossa-Britanniassa, tuoda mukanaan ei-toivottuja yllätyksiä poliisien tai vartijoiden muodossa. Jos et ole varma, löydätkö suosikkieväitäsi kohteesta, pakkaa niitäkin riittävästi mukaan. Jos lähdet luontokuvausmatkalle, on hyvä muistaa, että useimmissa maissa ei ole samanlaisia jokaisenoikeuksia kuin Suomessa. 33 kamera-lehti.fi. Voi hyvinkin olla, että pärjäät reissussa yhdellä kamerarungolla ja 50 mm:n objektiivilla. Äläkä unohda ottaa mukaan nenäliinoja tai vessapaperia. set puheluja mobiilidatamaksut pätevät matkakohteessasi. Samat säännöt eivät välttämättä päde kuin Suomessa. Hengittävät, kerroksittain puettavat vaatteet ovat kuvausreissussa parhaita. Joustava asenne ja repullinen vitsejä auttaa 11 Kamera 22 Objektiivit 33 Muistikortit 44 Kamerareppu 55 Laturit 66 Jalusta 77 Puhdistusliinat 88 Henkilökortti 99 Tukevat kengät 1 1 Hyvää mieltä PAKKAA KUVAUSMATKALLE MUKAAN AINAKIN NÄMÄ: kohtaamaan mahdolliset vastoinkäymiset. Siksi kannan mukanani jatkojohtoa, jossa on useita pistokkeita. Siellä vesi säilyy viileänä ja lämmin juoma lämpimänä. Myös särkylääkettä ja laastareita tai pieni ensiapupakkaus on hyvä löytyä matkatavaroista. Kannattaa etukäteen myös tarkistaa, miten kohdemaassa saa kuvata ihmisiä tai lennättää droonia. Pakkaan aina mukaani kaksi kamerarunkoa. Pistokkeita on hyvä olla useampia, erityisesti silloin kun useampi kuvaaja jakaa huoneen. Esimerkiksi Färsaarilla kesäkuun alun aurinko paahtoi niin, että ilman sitä kasvot olisivat veden ääressä helposti palaneet. Poimi itsellesi ne vinkit, jotka sopivat juuri sinun kuvausmatkaasi. Hyvää matkaa! Ehkä yhtä tärkeää kuvausreissussa kuin kamera, on hyvä mieli ja huumori. Pieni monitoimityökalu voi olla hyödyllinen reissussa. Jos matkalaukusta löytyy vielä tilaa, niin esimerkiksi otsalamppu, istuinalusta ja kädenja jalkojen lämmittimet voivat olla tarpeellisia. Kuvauspäivät saattavat olla pitkiä, joten huolehti siitä, että mieli pysyy korkealla ja verensokeri tasaisena. Itselläni on usein termospullo mukana matkassa. Kannattaa siis tarkistaa etukäteen paikalliset säännöt tämänkin suhteen tai ainakin keksiä riittävän hyvä selitys, miksi se on mukana. Tässä jutussa luetellut asiat saattavat tuntua ylimitoitetuilta. Aurinkovoidetta voi tarvita yllättävässäkin paikassa. Esimerkiksi Färsaarilla monet vaellusreiteistä ovat maksullisia ja kulkua on rajoitettu. Mukavuutta matkaan Valitse mukaan jalkineet sen mukaan millaisessa ympäristössä liikut. Lennot saattavat olla myöhässä, tiellä saattaa olla tuntien liikenneruuhka tai kohdalle voi osua ikävä sadepäivä
Keskustelun aikana käytiin läpi eri teemoja, kuten kuvattavan kohteen hyvinvointi, eettinen dokumentointi, luon nonsuojeleminen, kulttuurien kunnioitus, sosiaalinen media ja luovat kuvausteknii kat, valinnat ja vastuu sekä häiriöt luonnos sa. Panelistit totesivat, että kuvauskohtei siin ja ekosysteemiin perehtyminen on tär keää, jotta kuvaamista eettisten suositusten mukaan voi toteuttaa. Ka lle .L ar ss on 34 KAMERA 2|2024 KAMERASEURA. kertomalla lajista ja kuvaustilan teesta. Panelistei na toimivat SLV ry:n eettisen toimikunnan jäsen Mikko Oivukka, Luonnonvarakes kuksen ja Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen, ym päristötutkija ja SLV ry:n hallituksen jäsen Olli Leino sekä tubettava luonto kuvaaja Kalle Larsson. – Samoin luonnossa elävän eläimen has sulta näyttävän käytöksen kuvaamista ja videoiden jakamista somessa tulisi välttää, koska eläimen käytös voi johtua pelko ja stressireaktiosta, Kauppinen toteaa lopuksi. Parhaimmillaan kuvilla edistetään luonnonsuojelullisia ar voja esim. Paneelikeskustelu – Luontokuvauksen eettisyys ja vastuullisuus ( youtube.com) Eettiset periaatteet | Suomen Luonnonvalokuvaajat (luontokuva.org) Kameraseura | Paneelikeskustelu – luontovalokuvauksen eettisyys ja vastuullisuus Luonnossa luonnon ehdoin Teksti KRISTIINA SIEVI-KORTE Kuva KALLE.LARSSON w w w .y ou tu be .c om /@ Lu on to ku va aj a. Luonnossa tulisi liik kua niin, ettei eläin huomaa kuvaajaa ja eri laisia houkuttimia käytettäessä tulee etu käteen miettiä seurauksia. Luontokuvauksen puit teissa järjestetään paljon erilaisia tapahtu mia, kokoontumisia ja kilpailuja, mikä luo yhteisöllisyyttä. Luontokuvaamiseen liittyy vahvasti vas tuullisuus. Luontoa ku vatessa tutustuu eri kasvi ja eläinlajeihin, jokainen vuodenaika tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja luonnossa liikkuminen edistää terveyttä. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on laatinut ohjeistuksen, jonka tar koituksena on toimia eettisenä perustana kaikelle luontokuvaamiselle. Hän suosit teli, että jalostuksen vuoksi vakavia ter veyshaittoja omaavien rotujen kuvia ei julkaistaisi, vaikka kuvat saattavat saada tykkäyksiä juuri eläimen ulkonäön vuoksi. Panelistit myös kyseenalaistivat, on ko paikkatiedon julkaiseminen tarpeellista. Pa neelikeskustelu jatkoi seuran keskustelu sarjaa valokuvan eettisyydestä. T avoitettavuutensa vuoksi luonto kuvaaminen on suosittua, mutta on myös muita hyviä syitä. Helsingin Ka meraseura järjesti avoimen paneelikeskus telun teemalla luontokuvauksen eettisyys, ekologinen vastuu ja luonnonsuojelu. Tiina Kauppinen nosti esiin somessa jul kaistavien lemmikkien kuvat. Keskusteltiin myös ilmastomuutokses ta, kuvaajamassoista sekä talvi ja haaska ruokinnasta
AI Subject Detection AF -tarkennukseen on nyt lisätty ihmisen tunnistus. OM System | OM-1 Mark II Koonnut JARI TOMMINEN 35 kamera-lehti.fi. Lisäksi kamera on sarjan ensimmäinen, jossa on viisiakselinen, kameran sisään rakennettu, jopa kuuden portaan kuvanvakain (IBIS). Fujifilmiltä uusi kompaktikamera Profotolta uusia tasovalomuokkaimia Think Tankilta kompakti kamerareppu OM Systemiltä uusi lippulaivamalli Fujifilm | X100VI 1 870 € www.colorkolmio.fi Profoto | Softbox Silver 495 € www.fimeko.fi Think Tank | BackLight Sprint 180 € www.focusnordic.fi 2 400 € explore.omsystem.com/om-1-mark-ii Kamerassa on aiempaan verrattuna yli kaksi kertaa suurempi muisti, joka mahdollistaa nyt 213 raw-tiedoston puskurin 120 k/s kuvausnopeudella. OM-1 Mark II:ssa on 20 Mpx:n pinottu, taustavalaistu Live MOS -kenno ja uusin TruePic X -suoritin. Muokkaimet ovat yhteensopivia kaikkien Profoton valojen kanssa (A-sarjan salamat tarvitsevat OCF-adapterin) ja niiden monipuoliset lisävarusteet antavat vapauden muotoilla valoa haluamallasi tavalla. Profoto Softbox Octan halkaisija on 90 cm, suorakaiteen muotoisen Profoto Softboxin koko on 60×90 cm ja Profoto Softbox Stripin koko on 30×120 cm. Zuiko Digital ED 12–40mm F2.8 PRO II -objektiivi). TUOTEUUTUUDET FUJIFILM X100VI sisältää uuden 40,2 megapikselin kuvakennon ja X-Processor 5 -prosessorin. THINK TANK BACKLIGHT SPRINT 15 L on uusi, kompakti reppu valokuvaajalle, joka ei malta pysyä paikallaan. UUSISSA PROFOTO SOFTBOX SILVER -tasovalomuokkaimissa on kiinteä soviterengas ja niiden kasaaminen hoituu sekunneissa. Profoto Softbox -muokkaimet kestävät kuumuutta ja sopivat käytettäväksi halogeenivalojen kanssa (maks. Think Tank BackLight Sprint on räätälöity valokuvaajille, joilla on kevyemmät varusteet ja jotka haluavat kompaktin muotoilun. BackLight Sprintissä on kestävä, vettähylkivä pinnoite kaikissa ulkokankaissa. Focus Nordicin maahantuoma Think Tank BackLight Sprint 15 L on saatavana harmaana ja vihreänä ja maksaa noin 180 euroa. 500 W halogeeni). OM System OM-1 Mark II maksaa noin 2 400 euroa (runko) ja noin 3 000 euroa (runko + M. Fimekon maahantuomat Profoto Softbox 3' Octa Silver, Profoto Softbox 2x3' Silver ja Profoto Softbox 1x4' Strip Silver maksavat 495 euroa. Uusi taustavalaistu 40,2 MP:n X-Trans CMOS 5 HR -kenno hyödyntää uutta pikselirakennetta, joka mahdollistaa suuremman valomäärän tehokkaan keräämisen ja mahdollistaa ISO 125 -perusherkkyyden. Käytännöllistä, taka-aukosta avautuvaa pääosastoa täydentää kahden litran etutasku henkilökohtaisille tavaroille. OM SYSTEM OM-1 MARK II: ssa on edeltäjämalliin verrattuna parannettu sekä tarkennuksen suorituskykyä että tekoälypohjaisella kohteentunnistuksella varustettua automaattitarkennusta. Se on suunniteltu suojaamaan laitteita turvallisesti ja kestämään päivittäistä käyttöä. Tähän 15 litran reppuun mahtuu normaalikokoinen kamerarunko ja kolme zoom-objektiivia. Color-Kolmion maahantuoma Fujifilm X100VI on saatavissa hopeanvärisenä ja mustana. Valotusaikaa voidaan myös säätää tarkemmin kuin aiemmissa sukupolvissa, mikä on parantanut nopeinta sähköistä suljinaikaa 2,5 askeleella aiemmasta 1/32 000 sekunnista 1/180 000 sekuntiin. Kamera maksaa noin 1 870 euroa. Korkearesoluutiokuvaus on nyt mahdollista myös 14-bittisenä raakakuvana
nopeudella kamera ehtii tarkentamaan jokaisen ruudun erikseen, ja mittaamaan niille myös valotuksen. Ne ovat kaikki ristikkäistyyppisiä. Siis parikymmentä valotusta vähemmän kuin OM1 -kameralla. Mekaanisella sulkimella on suurin sarjakuvausnopeus 10 valotusta sekunnissa. Kameran akun voi ladata mukana tulevan verkkolaitteen ja kaapelin avulla suoraan USB-liitännän kautta, myös kuvaamihinta/laatusuhde kameran sovellukset herkkyys/kohinasuhde KAMERATESTI OM System OM-1 II on saanut parannuksia tarkennusjärjestelmäänsä, uusia toimintoja ja lisää laskentatehoa. Pinorakenteiselta 23 MP kennolta saadaan kuvaksi maksimissaan 5184 x 3888 pikselin mittainen tallenne, ja kertolaskulla tästä tulee n. Sen kapasiteetti on 2280 mAh, ja akunkestoksi ilmoitetaan 500 valotusta, CIPA-menetelmällä testattuna. Monet OM-1 II:n ominaisuuksista ovat käytännössä samoja kuin OM-1 -kamerassa, ja jatkoa OM-D E-M1 -sarjalle. Suurimmalla 120 valotuksen sarja kuvausnopeudella tarkennus, valotus ja valkotasapaino lukittuvat sarjan ensimmäisen kuvan arvoihin. 20,2 MP. Tunnistuksen kattaus on sama kuin OM-1 -kamerassa, mutta toimii nyt täsmällisemmin. Tarkennusjärjestelmässä on 1053 vaiheentunnistuspistettä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut, varsinkin tarkennusjärjestelmässä, sarjakuvauksessa ja kuvatiedostojen tallentamisessa, mutta uusiakin toimintoja on tullut. Kuvanvakaaja on 5-akselinen, ja teholtaan 8,5 EV silloin kun käytetään omalla kuvanvakaajalla varustettuja objektiiveja. Jokainen tarkennuspikseli on jaettu neljään tunnistuspikseliin, minkä ansiosta voi Pro-objektiivisarjalla kuvata sähköistä suljinta käyttäen 50 valotusta sekunnissa niin, että tarkennusjärjestelmä pystyy seuraamaan kuvausaihetta. Kameran mukana saatiin testattavaksi Olympus M.Zuiko Digital 45mm F1.8 -objektiivi. Aiheentunnistukselle voidaan valita ihmisten lisäksi myös kissat, koirat ja linnut, sekä valikoima ajoneuvoja junista moottoripyöriin ja aina lentokoneisiin ja helikoptereihin. Virtalähteenä on edelleenkin BLX-1 -litiumakku. Sähköisen etsimen kuvapistemäärä on lähes 5,8 miljoonaa, ja sen virkistystaajuudeksi voi valita 60 tai 120 Hz. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI OM System OM-1 II Viritetty versio 36 KAMERA 2|2024. Parannusta edelliseen on tullut 1,5 EVarvon verran. Kameran valmistusmateriaalina on edelleenkin käytetty magnesiumseosta, ja painoksi ilmoitetaan akulla ja muistikortilla varustettuna karvan verran alle 600 grammaa. V iime tammikuun lopulla OM System julkisti OM-1 Mark II -kameran, joka on parannettu versio Olympus OM-1 -kamerasta. Jälkimmäinen helpottaa heittelehtivän aiheen pitämistä etsimessä, mutta myös kuluttaa virtaa enemmän. Tällä, ja myös 50 valotusta / s. Muilla objektiiveilla tuo lukema on 25 valotusta sekunnissa. Ominaisuus laajentaa kameran käyttömahdollisuuksia turismikuvausta vaativampiin olosuhteisiin. Kennon koko ja resoluutio ovat samat kuin OM-1 -mallissa. Muutokset ovat niin hienovaraisia, että valmistaja ei halunnut nimetä tuotettaan kokonaan uudelleen. Se tarkoittaa miltei täydellistä pölysuojausta, ja sen lisäksi tiiviyttä joka estää 60 asteen kulmassa satavan veden tunkeutumisen kameran sisälle. Aiheen tunnistava tarkennus löytää kohteen kasvot ja silmät, ja se pystyy lukittumaan kohteeseen, vaikka kasvot välillä peittyisivät näkyvistä. Normaali sarjakuvausnopeus sähköisellä sulkimella on 25 valotusta sekunnissa. Tässäkin kamerassa on IP53-standardin sääsuojaus
Isoista ikkunoista lankeava pilvisen päivän pehmeä valaistus taikoi esiin elokuvamaisia sävyjä. Puskurimuistin kapasiteettina se tarkoittaa 215 raakatiedostoa 120 valotuksella / s. Kortin tallennusnopeuden pitää silloin olla 300 Mbps tai parempi. Havaintoja Ulkonaisesti kamera on saman näköinen kuin OM-1 -versio. Hitaammalla sarjakuvausnopeudella voi vielä kasvattaa puskurimuistiin mahtuvaa kuvavirtaa. sen aikana. Kameran tallentama JPEG-kuva, ilman kuvankorjailua. Kuvauspaikka: Keskustakirjasto Oodi, Helsinki. OI.Sharen kautta voidaan etäohjata kameraa, myös videokuvauksessa, ja tuoda kuvia kamerasta älylaitteeseen. ja sen jälkeen 33 sekunnin mittaista siirtoa muistikortille. OI.Palette -liitännäisen avulla voi kännykällä tai tabletilla edelleen muokata kuvia erilaisilla toiminnoilla, kuten taidesuotimet, värivalitsin, sekä valoja varjokohtien hallinta. Suljinaika, valkotasapaino ja ISO-herkkyys automatiikalla. Kun käytössä on SD/SDHC -kortti, yhden videoleikkeen koko voi olla enintään 4 Gt. Molemmissa voi nyt käyttää SDXC-kortteja. Vaikka laskentatehoa ei ole lisätty, on uudessa kameraversiossa isompi käyttömuisti. Latausaika ei muutu, vaikka laitteessa olisi kaksi akkua yhtä aikaa. Erillistä latauslaitetta ei kameran mukana toimiteta, mtta sen voi hankkia erikseen. Kaikki vivut ja säätimet ovat tutuilla paikoillaan. Kameran muuhun ergonomiaan ei ole tarvinnut koskea, eikä tarvitsisikaan. BCX-1 -laturiin mahtuu kaksi akkua yhdellä kertaa. 25 valotusta / s. Kameran prosessori on edelleenkin TruePic X Dual Quad Core Processor -niminen. 37 kamera-lehti.fi. Videotallennuksen laatu on maksimissaan 4K 60p H.265 10 bit, ja se käyttää kennon koko leveyttä. kaksi ja puoli tuntia. OM Capture -ohjelmiston avulla pystyy säätämään kameran tärkeimpiä toimintoja tietokoneesta langattomasti. Selkein ulkoinen ero on komentopyörien muotoilu. Samalla ohjelmalla voi myös siirtää kuvat tietokoneelle. Korttipaikkoja on kaksi. Ulkomitat ovat millilleen samat, samaten paino, 599 grammaa. Ne eivät enää ole muovipintaiset, vaan kumitetut, mikä tekee hansikkaiden kanssa kuvaamisesta vaivattomampaa. Kummankin korttipaikan siirtonopeus yltää UHS-II -standardiin. Tarkennussäätö henkilöntunnistuksella. Reissaavaa ihmistä kiinnostava OM Image Share -applikaatio puolestaan yhdistää kameran älylaitteeseen QR-koodin avulla. Latauksen kesto on n. Kun käytössä on SDXC-kortti, tallennus päättyy ennen kuin toistoaika saavuttaa 3 tuntia. Olympus Zuiko 45mm F1.8, 1/600s, f/1,8, ISO 200
OM System OM-1 II Varjopuolena on pienikennoisen kameran vaatimaton ISO-herkkyys suhteessa kohinan määrään. Kameran ja myös kohteen pitää pysyä liikkumatta valotusten välillä. Kinokoon kennolla alkaa diffraktio näkymään havaittavasti f/16 kohdilla, kun Micro Four Thirds -kennolle vastaava sumeneminen näkyy jo aukolla f/11. tuli raja vastaan 235 raakatiedoston kohdalla. Kahvan sääsuojaus on samaa tasoa kuin itse kamerankin. 55 Tarkennuspainike. Täysin uusi ominaisuus on Live ND -harmaasuotimen laajennettu säätömahdollisuus. Kohinaongelman ratkaisuksi on valmistajalta tarjolla OM Workspace -kuvanmuokkausohjelmisto, joka käyttää syväoppimista optimaalisen kohinanvaimennustason käytössä kuviin, jotka on kuvattu erittäin korkeilla ISO-arvoilla. RAW-kuva tallennetaan silloin 50 MP 11 Virtakatkaisin, lukituspainike, tarkennus/mittaustilaja sarjakuvauspainikkeet. Puskurimuistin tyhjentämiseen eli muistikortille siirtämiseen meni noin puoli minuuttia. Koska kennon kuvailmaisimet ovat todella pienikokoisia, niiden valonkeräyskyky ei yllä isompien kennojen tasolle. 22 Sähköinen etsin, 5 760 000 kuvapistettä. Ohjelmiston voi ladata ilmaiseksi tietokoneelle valmistajan tukisivulta. Akku pitää hankkia erikseen. Menetelmällä kuvatut 8 valotusta yhdistetään yhdeksi kuvaksi suoraan kamerassa. ProCapture-puskurin voi asettaa välille 1-50 valotusta. 77 Vapaasti kääntyvä 3” TFT-LCD -kosketusnäyttö, 1 620 000 kuvapistettä. 350 euroa. Ilmiötä ei pysty korjaamaan, mutta monissa kameroissa, merkistä riippumatta, on mahdollisuus lieventää sen vaikutusta automaattisella terävöityksellä. Objektiivit voidaan suunnitella pienikokoisiksi ja kevyiksi, tai vaihtoehtoisesti valovoimaisemmiksi kuin kilpailijansa. 44 Laukaisin, videopainike ja valotuksenkorjauspainike. OM-1 II -kamerassa voi käyttää samaa HLD-10 -akkukahvaa kuin OM-1:ssäkin. Tälläkin kameralla voi kuvata 80 MP korkearesoluutiokuvia. tuotti 275 RAW-tiedostoa ennen puskurimuistin täyttymistä, ja 50 valotuksella / s. 33 Kuvaustilakiekko. Sen maksimiteho on nyt 7 aukkoarvoa, ja sen voi uutena toimintona asettaa tummentamaan aihetta portaattomasti 1-3 aukkoarvon verran. 66 Monivalitsin. Pienikokoisesta kennosta on sekä hyötyä että haittaa. Siinä voi käyttää BLX-1 -akkua kamerassa olevan lisänä. Objektiivitesti Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit 11 22 33 44 55 66 77 88 99 Kenno, koko (mm) Micro Four Thirds (17,3 x 13,0 mm) BSI Live MOS Nettopikselimäärä (megapikseliä) 20,4 Suurin kuvatarkkuus, pikseleinä 5184 x 3888 (10368 x 7776) Kuvasuhteet 4:3, 1:1, 3:2, 16:9 Kuvanäyttö, koko/kuvapistemäärä Täysin saranoitu kosketusnäyttö, 3" TFT LCD / 1 620 000 ETSIN, TARKENNUS Sarjakuvausnopeus, kuvaa/s 10 (120) Tarkennuspisteiden määrä 1053 Etsin, kuvapistemäärä OLED EVF, 5 760 000 KUVATIEDOSTOMUODOT Raw + jpeg yhdistelmiä 14 bit RAW + 3 jpeg Videokuvaus, tarkkuus Cinema 4K UHD 4096 x 2160 (30p), MOV, H.264, MPEG-4, Linear PCM VALOTUS Herkkyysasetukset (ISO) Auto, 200 – 25 600 (80-102 400) Valotusajat (s) B, 60 – 1/8000 (1/32000) MUITA TIETOJA Muistikortti SD/SDHC/SDXC (UHS-II) Kuvanvakain rungossa, teho 5-akselinen, 8,5 EV Sääsuojaus IP53 Liitännät USB 3, micro-HDMI , Mic, AV, WiFi + Bluetooth Paino (g) 599 Rungon mitat (mm) 139 x 92 x 73 Virtalähde BLX-1 Li-ion, 1210 mAh, 7,2 V Hinta noin 2399 euroa Maahantuoja OM Digital Solutions resoluutiolla, jolloin pikselimitoiksi tulee 8160 x 6120. Sävyliukumaa voi kiertää vapaasti, ja sen keskikohdan voi sijoittaa mihin tahansa kohtaan kuvassa. Kahvan hinta on n. 99 Muistikorttikotelo kahdelle UHS-I/UHS-II -SD-kortille. OM-1 II -kamerassa on edellismallista kehitetty ProCapture -ominaisuus, jonka tarkoitus on vähentää poisheitettävien kuvien määrää. Pientä kennoa rasittaa myös diffraktio, fysikaalinen ilmiö joka sumentaa kuvaa sitä mukaa kun himmennintä säädetään sen pienimmille arvoille. Kuvasarjoja voi ottaa myös käsivaralta. 88 Nuolipainikkeet ja OK-näppäin. Vaikka käyttäisi sarjakuvaustoimintoa säästeliäästi, kertyy muistikortille kuin huomaamatta tuhansia valotuksia. Kameran laajennettu ISO-herkkyys on päätetty nostaa lukemaan 102 400 juuri tuon edistyneen kohinanvaimennuksen ansiosta. Se toimii niin, että kamera tallentaa kaiken aikaa valotuksia kun laukaisin on painettu puoleen väliin, mutta ensimmäiset valotukset korvautuvat koko ajan uusilla. 38 KAMERA 2|2024. Akunkesto kaksinkertaistuu, ja kahvaa voi lisäksi käyttää kummankin akun lataustelakkana. Uutta on se, että tallennuslaatu on nyt 14 bittiä eikä 12, joten kuvankäsittelylle ja kohinan vaimennukselle saadaan yhtä paljon säätövaraa kuin yhdelle 20 MP raakatiedostovalotukselle. Kun laukaisin painetaan pohjaan, puskuriin jääneet valotukset tallentuvat muistikortille yhdessä uusien valotusten kanssa
Optinen järjestelmä koostuu 25 elementistä 15 ryhmässä. Zuiko Digital ED 150-600mm F5.0-6.3 IS on pitkäpolttovälinen zoom-objektiivi, joka on suunniteltu Micro Four Thirds -standardin OM System-, Olympus-, Panasonicja Blackmagic -kameroihin. Veteen upottamiselta ei sääsuojaus varjele. Lisäksi on 6 kpl HR-elementtejä ja yksi HD-elementti. Valovoima vastaavasti vähenee telejatkeiden kanssa arvoihin f/7,1-9 ja f/10-13. polttovälialue optinen laatu massiivinen koko 39 kamera-lehti.fi OBJEKTIIVITESTI Nelinkertaisella polttovälialueella varustettu teräväpiirtoinen telezoom sopii urheilutapahtumien ja arkojen eläinten kuvaamiseen. Tarkennusta varten on objektiivissa askelmoottori. Objektiivin kiinnitysrengas on terästä, ja varustettu kumisella tiivisteellä. Objektiivin suositushinta on 2699 euroa. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI M.Zuiko Digital ED 150–600mm F5.0–6.3 IS Pitkälle yltävä telezoom M. Erikoiselementtien tarkoitus on vähentää värihajontaa, varsinkin kromaattista aberraatiota. Sigman tapaan on valmistusmaa Japani eikä Vietnam, kuten. Lähin tarkennusetäisyys 150 mm polttovälillä on valmistajan ilmoituksen mukaan 56 cm. Vastavalonsuojan kanssa tulee painoa 150 grammaa enemmän. Sääsuojaus on toteutettu IPX1-standardin mukaiseksi. Samaan rahaan saa mukaan pehmustetun kuljetuskotelon, vastavalosuojan, objektiivisuojat, kuljetushihnan ja jalustasovitteen. Kuvanvakaaja on 5-6 EV -tehoinen, riippuen valitusta polttovälistä. Etulinssin pinnassa on fluoriinipäällyste hylkimässä vesipisaroita, pölyä ja likaa. Kuvautumissuhteet ovat vastaavasti 1:2,9 ja 1:2,8. Linssipinnoissa on käytetty nanoteknologiaa hyödyntäviä heijastuksensuojapinnoitteita. Pituus on kuljetusasennossa eli lyhyimmällä polttovälillä 264 mm. Lyhyimmällä polttovälillä tulee maksimi kuvaussuhteella aiheen kooksi 49x37 mm ja pisimmällä polttovälillä tuo koko on 89x67 mm. Telejatkeita on tälle objektiiville tarjolla kaksi, Olympus-merkkisinä: MC-14 ja MC-20, jotka muuntavat polttovälit 1,4ja 2-kertaisiksi. Havaintoja M.Zuiko Digital ED 150-600mm F5.0-6.3 IS muistuttaa suuresti Sigma 150-600mm f/5-6.3 DG DN OS Sports -objektiivia. Sen ulkomitat ovat lähes samat kuin Sigmalla, samaten linssielementtien ja linssiryhmien määrä. Se julkistettiin helmikuussa 2024. Objektiivi painaa 2065 grammaa, jalustakenkä mukaanlukien. 600 mm polttovälillä on lähin tarkennusetäisyys 280 cm. Se on yhtäpitävä koko objektiivin pituudelta niin, että kevyessä sateessakin voi vielä kuvata, kunhan myös kameran runko on sääsuojattu. Testauksessa käytetyn OM-1 II -kameran sääsuo jaus oli IP53-standardin tasoa. Super-ED -elementtejä on 4 kpl ja ED-elementtejä 2 kpl. Se toimii yhdessä rungon kuvanvakaajan kanssa, jolloin tehoksi ilmoitetaan maksimissaan 7 EV-askelta
Kun objektiivia zoomataan pisimmälle polttovälilleen, sen fyysinen pituus lisääntyy 10 senttiä. Kaikki kolme katkaisinta ovat miltei samassa tasossa objektiivirungon kanssa. Niiden kitka on niin suuri, ettei ole pelkoa säätöjen muuttumisesta vahingossa silloin kun objektiivia käsitellään. 150-173 mm polttovälialueella pystytään kuvaamaan objektiivin suurimmalla valovoimalla, eli f/5. Ylimpänä olevalla valitaan tarkennusalueen kaventaminen: 10 metriä ja sitä lähemmäs, täysi alue, tai 10 metriä ääretön. Kuvauspaikka: Runeberginkatu, Helsinki. Tarkennusmoottori ja kuvanvakaaja pitävät niin vaimeata ääntä, että ne eivät häiritse videokuvausta. Etäisyysasteikkoa ei ole, ei myöskään terävyysalueasteikkoa, koska tarkennusrengas on suunniteltu vapaasti pyöriväksi ilman mekaanista välitystä. Välillä 174-356 mm on valovoima f/5,6 ja siitä eteenpäin f/6,3. Polttovälien numeromerkinnät zoomausrenkaassa ovat valkoista maalia, ilman kaiverruksia. Tämä on normaali objektiiviteollisuuden ratkaisu. Tarkennus puolestaan tapahtuu täysin objektiivin sisällä, eikä näy ulospäin. Tarkennusrengas on 15 mm levyinen ja sijoitettu zoomausrenkaan taakse, lähelle jalustakiinnitysrengasta. 120 astetta. Askelmoottori toimii napakasti. 40 KAMERA 2|2024 M.Zuiko Digital ED 150-600mm F5.0-6.3 IS Objektiivityyppi Telezoom Objektiivin kiinnitys Micro Four Thirds Polttoväli (kinovastaavuus) 150-600 mm (300-1200 mm) Aukkoalue f/5 – 22 Diagonaali kuvakulma, astetta 8,2-2,1° Linssirakenne 25 elementtiä, 15 ryhmää Erikoiselementtejä 4 Super-EDja 2 ED -elementtiä, 6 HR-, 1 HD-elementti, erikoispäällysteitä Etäisyysasteikko ei Terävyysalueasteikko ei Lähin tarkennusetäisyys 56 cm (150 mm) 280 cm (600 mm) Maksimi kuvautumissuhde 0,35x (kinovastaavuus 0,70x) Kuva-ala lähimmällä tarkennusetäisyydellä 49 x 37 mm (150 mm polttovälillä), 89 x 67 mm (600 mm polttovälillä) Tarkennustapa Automaatti/käsitarkennus, askelmoottori Kuvanvakain VCM 5-6 EV Himmenninrengas ei Himmentimen lehtiä, kpl 9 Vastavalonsuoja kyllä MUITA TIETOJA Paino 2065 g Pituus 1264 mm Halkaisija 109 mm Suodinkoko 95 mm Sääsuojaus IPX1 Hinta noin (euroa) 2699 Maahantuoja OM Digital Solutions Kamerarungon tarkennusjärjestelmän esiasetuksissa oli paljon vaihtoehtoja eri kuvausaiheille. Painopiste siirtyy samalla eteenpäin, mikä on hyvä ottaa huomioon käsivaralta kuvatessa. Jos valovoima pysyisi f/5:ssä koko polttovälialueen, tulisi objektiivista epäkäytännöllisen kookas ja myös hintava. Tarkennusja zoomausrenkaissa on uritetut, kitkapintaiset kumipäällysteet. Objektiivin kyljessä vasemmalla, jalustakiinnitysrenkaan takana, on pystyrivissä kolme katkaisinta. T (Tight) muuttaa zoomauksen kitkan suuremmaksi ja S (Smooth) vähentää sitä.. Lähimmän tarkennusetäisyyden erot ovat vain muutamissa milleissä. Siihen se identtisyys sitten loppuukin. Objektiivin valovoima vähenee, kun sitä zoomataan pidemmille polttoväleille. Pelkästään sovitteita vaihtamalla ei voisi taata, että objektiivin sähköiset toiminnat olisivat yhtäpitäviä. Seuraavalla valitaan automaattitarkennus päälle tai pois, ja alimmaisella vivulla valitaan kuvanvakaaja päälle tai pois. Junaa tunnistava tarkennus, sarjakuvaus ja kameran kuvanvakaaja käytössä, valotus käsivaralta. Se kiertyy n. Se on niin herkkäliikkeinen, että tarkentamiseen voi käyttää vaikka yhtä sormea. Polttoväli 358 mm. Tarkennusja zoomausrenkaiden välissä on kolmiasentoinen vipu, jolle on merkinnät L, T ja S. Automaattitarkennuksen hienosäädöt ja kuvanvakaajan toimintatavan valinnat tehdään kameran menuvalikosta. Zoomausrenkaan leveys on 58 mm, josta tartuntapinnan osuus on 51 mm. Myös ohjelmoitavat ominaisuudet ovat jyrkästi merkkikohtaisia, ja pitäähän objektiivin varusohjelmaakin päivittää kamerajärjestelmän standardeihin jatkossakin. Himmenninrengasta ei ole. Lisää materiaalia Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit Zuikoobjektiiveilla lähes poikkeuksetta. L-asennossa (Lock) voi zoomauksen lukita kuljetusta varten 150 mm polttovälille. Objektiivin tarkennusjärjestelmä ja kuvanvakaaja täytyy sovittaa käytössä olevan kameratyypin kennolle. OM-1 II, 1/320 s, f/6, ISO 1600. Muutos on näin ollen 2/3 aukkoa
Renkaassa on korvakkeet, joihin voi kiinnittää ostoksen mukana tulevan kuljetushihnan. Zoomausja tarkennusrenkaan välissä 90 asteen etäisyydellä toisistaan kolme painiketta, joilla voi valinnan mukaan joko lukita tarkennuksen tai käyttää niitä itse ohjelmoitaviin tarkoituksiin, kameran rungosta riippuen. Sen liikettä ei ole pykälöity. Testikuvista ei voinut löytää geometrisia vääristymiä eikä vinjetointia. kuinkin samaa tasoa objektiivin terävyyden kanssa vielä pisimmälläkin polttovälillä. Arca Swiss -muotoiltu, magnesiumista valmistettu jalustasovite on irrotettavissa kuusiokoloavaimella. Objektiivin hinta ja koko ovat hyvin tasapainossa valovoiman ja optisen suorituskyvyn kanssa. Jalustarengas on kiinteästi kamerassa, ja sallii objektiivin kiertämisen vapaasti. Tulos on näin ollen erinomaista tasoa. Objektiivi soveltuu suoritusarvojensa ja valovoimansa ansiosta parhaiten urheilutapahtumien ja arkojen eläinten kuvaukseen, kun valaistus on riittävä. Lähin tarkennusetäisyys objektiivin pisimmällä polttovälillä ei juuri aiheuta tuntemuksia makroilusta, mutta tasan viiden metrin päästä kuvatessa tulee aiheen kooksi niinkin pieni kuin 11x14 cm. Vakiovarusteena toimitettavan vastavalonsuojan pituus on 84 mm. Zoomauksen voi tehdä renkaasta kiertämisen lisäksi myös vetämällä objektiivin etuosaa eteenpäin, kun kitkaa on vaimennettu. Silloin olivat sekä terävyys että kontrasti parhaimmillaan. Suorituskyky M.Zuiko Digital ED 150-600mm F5.0-6.3 IS:n parhaat resoluutioarvot saavutettiin 1-2 himmenninaukon verran himmennettynä. Valmistajan mukaan etäisyys olisi 280 cm. Suodinkoko on 95 mm. Hämärässä liikkuvia nelijalkaisia pyritään kuvaamaan kiinteäpolttovälisillä teleobjektiiveilla, joiden suurin aukko on f/4:n luokkaa. Tulokset olivat sekä automaattiettä käsitarkennuksella samoissa lukemissa. Diffraktio, terävyyden vaimeneminen pidemmälle himmennettäessä, alkoi vaikuttamaan aukolla f/11, mutta rupesi näkymään A2-kokoisissa tulosteissa vasta aukolla f/16 – silloinkin juuri ja juuri havaittavasti. Kuvauspaikka: Roihuvuori, Helsinki OM-1 II, 1/500 s, f/6,3, ISO 6400. Objektiivin oma korjausprofiili, jos se aktivoidaan kameran menuvalikosta, hoitaa hyvin lievänä näkyvän kromaattisen aberraation näkymättömiin. Tekniikka sopii käytettäväksi silloin, kun etsii kohteen 150 mm polttovälillä ja hakee vasta sitten lopullisen rajauksen. Lähin tarkennusetäisyys 150 mm polttovälillä on valmistajan mukaan 56 cm ja testattuna 53 cm. 41 kamera-lehti.fi Pääkohteen esiin nostaminen epäterävästä taustasta ei vaadi isoa valovoimaa, kun polttoväli on pitkä. Renkaan pohjasta paljastuu normaalikokoinen jalustakierre, jolla objektiivin voi kiinnittää vaikkapa gimbal-kiikkuun. Lintukuvaajille ei polttovälin pidentyessä vaimeneva valovoima tuota ongelmia. Turvallinen välimatka vaikka myrkkykäärmeen kuvaamiseen. Etäisyys ilmoitetaan kansainväliseen tapaan matkana kennon pinnasta kohteeseen, jolloin välimatkaksi etulinssistä kohteeseen tuli pyöreästi 24 cm. Pisimmällä polttovälillä mitattiin lyhyimmäksi tarkennusetäisyydeksi kennon tasolta 267 cm. Vaikka kitkan säätää pienemmäksi, pitää renkaasta ottaa kunnon ote että sen saa kiertymään. Sen etureuna on kumitettu, ja kiinnitys varmistetaan kiristysruuvilla, myös silloin kun vastavalonsuoja laitetaan kuljetuksen ajaksi nurinpäin. Vaikka kuvanvakaaja on tehokas, se ei voi estää itse kuvauskohteen liikkumi. Testauksessa käytetyn OM-1 II -kameran 20,2 MP kennon resoluutio on kutasesta aiheutuvaa epäterävyyttä pidemmillä valotusajoilla. Polttoväli 600 mm. Lintua tunnistava tarkennus, sarjakuvaus ja kameran kuvanvakaaja käytössä, valotus käsivaralta
Näin on uudessakin mallissa. Nyt siis tark kuutta lisätään digitaalisella zoomauksella. Tuohon saakka oli älypuhelimissa nähty ”vain” 100 megapikselin kennoja. Muutokset edelliseen malliin ovat vä häisiä. Periskooppikamerassa on nyt 50 mp:n kenno, aiemmin tarkkuus oli 10 mp. 200 mp:n asetuksella ei voi zoomailla, 50 mp:n tarkkuudella on 5x zoo maus mahdollista. Prosessori on sa mantyyppinen kuin edellisessä mallissa eli Qualcomm Snapdragon 8 Gen 3. Lataus käy myös langattomasti ja laitteen sisuksista voi vetää esille kynän, jolla on monenlais ta käyttöä. Testikuvauksia Laite on metallireunaisena hyvin tukevan ja laadukkaan oloinen. 200 mp:n kennoja ovat ryhtyneet käyttämään myös muun muassa Redmi ja Honor uu sissa malleissaan, joten tämä ominaisuus ei ole enää erikoisuus. Kamerajärjestelmä S24 Ultran kamerajärjestelmä on saman tyyppinen kuin edellisessä mallissa, eli sii nä on neljä kameraa takasivulla ja etupuo lella on ”selfie”kamera. Käytännössä kuvanlaatu on hyvä suunnilleen 20x zoomaukseen asti, laatuvaatimusten mukaan. Normaalissa valokuvausmoodissa ka mera tuottaa yleiskäyttöön sopivia 12 mp jpegkuvia, mutta haluttaessa kuvia voi daan tallentaa 50 mp ja 200 mp tarkkuu della. Nyt voi sanoa, että kun nappia on painettu, tekoäly tekee yh tä ja toista. Edellistä mallia testattaessa kävikin ilmi, että 200 mp:n asetusta käytettäessä kuvat eivät ole yhtään tarkempia kuin 50 mp:n asetuksella, tiedostokoko vain on suurem pi. K odak aloitti ensimmäisen kuluttaja kameran markkinoinnin vuonna 1888 mainoslauseella paina nap pia, me teemme loput. Sen optinen zoomaus on nyt 5x eli vähem män kuin aiemmin (10x). OIS eli optinen vakain toimii siis kaikissa muissa kameroissa paitsi laa jakulmakamerassa. Värintoisto on erinomainen. Uutuutta mainos tetaan sen monipuolisilla AI toiminnoilla, mutta meitä kiinnostaa tässä puhelimen kuvausominaisuudet, joten keskitymme niihin. Vuosi sitten kokeilimme Samsungin uu sinta huippumallia S23 Ultra, jossa meitä kiinnosti erityisesti uusi 200 megapikselin kenno. Näyttö on edelleen kooltaan 6,8” AMOLED, jonka tarkkuus on nyt 3120 x 1440 kuvapistettä ja virkistys taajuus 1120 Hz. Kuvien jpegterävöitys on melko voimakasta, minkä ansiosta näytöllä kuvat näyttävät hyvin teräviltä. Teksti ja kuvat HARRI HIETALA Samsung S24 Ultra Tekoälysovellukset lisääntyvät puhelimissa erittäin laaja polttovälialue optinen vakain hämäräkuvausominaisuudet ei sd-muistikorttipaikkaa eikä 3,5 mm kuulokeliitäntää kallis Paina nappia, ja AI tekee loput KAMERAPUHELIN 42 KAMERA 2|2024. RAMmuistia on tarjolla 12 GB ja lai tetta saa joko 256, 512 GB:n tai 1 TB:n tallennustilalla varustettuna. Äänijärjestelmä on Dolby Atmos ja puhe limessa on stereokaiuttimet. Huomattakoon, että taulukossa maini tut polttoväliarvot tarkoittavat niin sanot tua kinovastaavuutta, eli kameran kuvakul ma suhteessa vastaavaan arvoon kinokoon kamerassa. Ominaisuuksia Uusi Ultra S24 on 5G Androidälypuhe lin, jonka tärkeimmät tekniset ominai suudet ovat melko samat kuin edellisel lä S23 Ultramallilla. Näytön lasi on Gorilla Glass titaanikehyksellä. RAWkuvien (DNG) tarkkuus on 50 mp. Kuvasimme testi taulun ja kaikenlaisia kuvia ja videoita. Parasta laatua haluttaessa voi siis käyttää 50 mp RAWasetusta, jolloin on enemmän va raa kuvan käsittelyyn laajemman dyna miikan avulla. Käyttöjär jestelmänä on nyt uudempi Android 14. Kuten edellisessäkin mallissa, zoo maus 12 mp:n tarkkuudella on mahdol lista 100xasetukselle saakka, mutta ku vie n laatu on ääripäässä heikko kuten so pii odottaakin. Käyttökelpoi nen polttovälialue on siis kännykälle erin omainen
Takakameroilla voi tallentaa laatuja 8K 24/30fps, 4K 0/60/120fps, 1080p 30/60/240fps, 1080p 960fps ja etukameral la laatuja 4K 30/60fps, 1080p 30fps. Optiset vakaimet kameroissa helpottavat suuresti videointia, samoin kuin kohdetta seuraa va tarkennus. Kuvasta voi myös poistaa häiritsevä kohtia. Kamera tarjoaa kuvatessa eri toimin tamoodeja. Viides ikkuna liittyy etäisyyden mittaukseen.. Yhteenveto: Samsung Galaxy S24 Ultran:n kuvausominaisuudet ovat korkeaa tasoa, mutta jos omistat jo S23 Ultran, niin kuvien laatu ei pa rane vaihtamalla uuteen. Samsung S24 Ultra Mitat ja paino 162,3 x 78 x 8,6 mm, 233 g Näyttö 6,8” AMOLED, 3120 x 1440 kuvapistettä, 120 Hz Suoritin Qualcomm Snapdragon 8 Gen Käyttöjärjestelmä Android 14 Muisti 12 GB, 256 tai 512 GB tai 1 TB, ei SD-muistikorripaikkaa Akku 5000 mAh Kestävyys vedenkestävyys luokkaa IP68 Hinta alkaen noin 1500 euroa Toinen tärkeä alue, herkkyys ja kohinat tomuus vähäisessä valossa, on myös hyvää tasoa. Toimintoja ovat muun muassa Google Lens tyyppinen ku vapohjainen tiedonhaku, älykäs kääntäjä ja älykäs tekstin tiivistäjä. Pääkamera 200 mp, f/1.7, 24 mm polttoväli, 1/1.3"kenno, pikselikoko 0.6µm, PDAF, Laser AF, OIS Telekamera 1 50 mp, f/3.4, 111mm periskooppi, pikselikoko 1.4µm, PDAF, OIS, 5x optinen zoom Telekamera 2 10 mp, f/2.4, 67mm, 1/3.52” kenno, pikselikoko 1.12µm, Dual Pixel PDAF, OIS, 3 x optinen zoom Laajakulmakamera 12 mp, f/2.2, 13mm, 120. Androidlaitteisiin on ladattavissa tuhansittain erilaisia appe ja (ennen puhuttiin ohjelmista) ja jokainen voi itse ladata puhelimeensa haluamiaan älytoimintoja. Videokuvaus Videokuvaukseen on monipuoliset mah dollisuudet. Kohteen taustan sumenta minen jälkikäteen on yksi esimerkki, jossa AI hoitaa homman näppärämmin verrattu na vaivalloiseen photoshoppaamiseen. Näitä valintoja avustaa koko joukko erilaisia, ennestään jo tuttuja lisä toimintoja, kuten HDR (laajasävykuvaus), panoraama ym. S24:ää on saatavana myös kahtena huokeampana versiona, Gala xy S24+ ja Galaxy S24. kuvakulma, 1/2.55” kenno, pikselikoko 1.4µm, Dual Pixel PDAF Etukamera 12 MP, f/2.2, 26mm polttoväli, PDAF, Auto-HDR + video 4K 30/60fps, 1080p 30fps Videokuvaus 8K 24/30k/s, 4K 30/60k/120 k/s, 1080p 30/60/240k/s, stereo ääni Muuta LED salama, auto-HDR, panoraamakuvaus Kamerajärjestelmä: Kaupunkilaisluontokuvaaja saa Ultralla kuvattua helposti muotokuvan piharusakosta, zoomaus tässä 15-kertainen. Su per HDR mahdollistaa kuvan esikatselun myös somesovelluksissa. Sitten ne älytoiminnot, joilla uutuutta markkinoidaan. S23mallin yhteydessä lanseerattiin oikein termi Nightography ja tätä käyte tään edelleen mainosterminä, vaikka toki kilpailijoidenkin uusissa malleissa on sat sattu hämäräkuvaukseen. Ultrassa on neljä kameraa: Pääkamera, laajakulma ja kaksi telekameraa, joista toinen on periskooppityyppinen. Osa näistä on Googlen jo lanseeraamia toimintoja. Mielenkiintoinen toiminto: videon voi katsella hidastettuna, vaikka se olisi tallennettu normaalisti
Jälkimmäinen tapa on kätevä silloin, kun kuvassa on paljon korjattavia tai siivottavia kohtia. Jos muokkauksista jää virheitä, ne on helppo korjata pyyhkäisemällä poistotyökalulla ongelmakohtaa uudestaan tarkemmalla kohdistuksella. Ennen Jälkeen 11 ENSIMMÄISENÄ ESIMERKKINÄ on kuvien korjailu ja siivoaminen. Apua tekoälystä KUVANKÄSITTELY 44 KAMERA 2|2024 11. Uusi Firefly-pohjainen poistotyökalu (Remove Tool, J) on kokonaan toista maata. Jo aiemmat Sensei-pohjaiset työkalut helpottivat työtä merkittävästi, mutta saattoivat myös aiheuttaa kuvaan helposti havaittavia virheitä. Katso virtuaali sisustuksen vaiheet verkosta: www.kamera lehti.fi Teksti ja kuvat JARI TOMMINEN Photoshopin työkaluvalikoima on jo ennestäänkin vaikuttava. Poistotyökalun voi asettaa toimimaan reaaliajassa jokaisen siveltimenpyyhkäisyn jälkeen tai niin, että korjattavat kohdat merkitään ensin työkalun siveltimellä ja varsinainen muokkaus tapahtuu vasta erillisen hyväksymiskuittauksen jälkeen. Viimeisimpien versioiden tekoälypohjaiset ominaisuudet nostavat työskentelyn helppouden ja laadun uudelle tasolle. P hotoshopin uusimmissa versioissa on mukana liityntä Adoben Firefly-tekoälyyn, jonka generatiivinen tekniikka tuo kuvankäsittelyyn huikeita mahdollisuuksia. Kuten aiemmissakin työkaluissa, korjaukset kannattaa tehdä omalle, tyhjälle työtasolleen ja asettaa työkalun näytteistystila kaikille tasoille (Sample All Layers)
Hetkisen rouskutettuaan Photoshop tarjoaa kolme vaihtoehtoa, joista käyttäjä voi valita. Tämä oli helppo tehdä valitsemalla virheelliset alueet ja täyttämällä ne kullakin tasomaskilla mustalla värillä tai vaihtoehtoisesti vain maalaamalla maskeihin kyseisiin kohtiin mustaa. Työkalua voi käyttää myös vaikkapa sen havainnollistamiseen, miltä jokin tyhjä tila näyttäisi sisustettuna. Vastaavalla tavalla Firefly-pohjaisia työkaluja voisi käyttää kokonaisen kuvan luomiseen täysin tyhjästä. Jos kohde halutaan vain poistaa, kenttä jätetään tyhjäksi ja napsautetaan ”Generate”-painiketta. Aivan kirjaimellista ohjeiden noudattamista ei pidä odottaa. Ohjelma sijoittaa rakentamansa alueen omalle työtasolleen, joten muutokset ovat täysin häviöttömiä ja jälkikäteen muokattavissa. Kolmen istuttava sohva (”three seat couch with a back rest looking to the right”), ruskea viilutettu lipasto, viherkasvit, matala puinen pöytä (tv-taso), televisio ja lopuksi kattovalaisin. 22 TOISENA ESIMERKKINÄ on generatiivinen täyttö (Generative Fill), jota voi käyttää niin kuvan osien poistamiseen, tyhjien alueiden täyttämiseen tai uusien elementtien lisäämiseen kuvaan. Vasemman reunan kehotekenttään voi kirjoittaa, mitä valitulle alueelle haluaa. 45 kamera-lehti.fi. Firefly osaa jopa sovittaa luomansa kuvan osan sen ympäristön valaistukseen ja perspektiiviin – useimmiten. Sen sijaan se analysoi kuvan ja käyttää täyttöön sekä kuvasta löytämiään näytteitä että omasta tietokannastaan löytämiään materiaalija muita näytteitä. Jos mikään ei miellytä, ”Generate”-painikkeen napsauttaminen luo kolme vaihtoehtoa lisää. Aluksi lattialle rajattiin lassotyökalun avulla alue, johon haluttiin matto. Kun vaihtoehtoa napsautetaan, palkin sisältö muuttuu. Jos tehtäväpalkkia ei näy, sen saa esiin valikosta (Window) ruksaamalla. Lopputuloksena on hämmästyttävän realistisen näköinen kuva väljästi sisustetusta, pienestä olohuoneesta. Jokainen elementti sijoittui omalle tasolleen omine tasomaskeineen. Ohjelma ei kuitenkaan käytä niitä suoraan ”paikkalappuina”, vaan rakentaa valitun alueen kokonaan uudelleen käyttäen näytteitä malleina tarvittavista väreistä ja tekstuureista. Oheisen kuvan muovituoli on valittu löyhästi suorakulmaisella valintatyökalulla (Rectangular Marquee Tool). Työpöydällä olevaan pieneen tehtäväpalkkiin (Contextual Task Bar) tulee näkyviin toimintovaihtoehto ”Generative Fill”. Luodaan uusi dokumentti, valitaan sen kuva-ala (tai osa siitä) ja sitten vain päästetään mielikuvitus laukkaamaan tekoälyn kehotteita laatiessa. Teoriassa Firefly ymmärtää myös suomenkielisiä kehotteita, mutta lyhyehkön kokeilun perusteella englanti toimii ainakin toistaiseksi varmemmin. Se, miten tekoäly tulkitsee saamiaan ohjeita, on toisinaan hieman sattumanvaraista. Nytkin ensimmäinen ehdotus oli pikemminkin rusehtava, mutta muuten miellyttävän näköinen lattianpeite. Ennen Jälkeen 33 OHEINEN OLOHUONE kuvattiin vuosia sitten tyhjänä juuri tehdyn remontin jälkeen. Toisin kuin Sensei-pohjaiset sisältötietoiset työkalut, Firefly ei yritä täyttää aluetta ympäristön väreistä ja tekstuureista poimituilla näytteillä. Toisin kuin tuolin poistossa, nyt kehotekenttään kirjoitettiin ohjeeksi ”green rug”, vihreä matto. Koska tekoälyllä on taipumus myös muokata elementtien välittömään läheisyyteen osuvia taustakuvan osia, kuvasta siivottiin lopuksi elementtitasojen virheelliset osat pois. Tämän jälkeen sisustamista jatkettiin valitsemalla vuorollaan kullekin elementille oma paikka lassotyökalulla, suurin piirtein kunkin elementin toivottuja muotoja noudatellen, ja antamalla kehotekenttään tarvittavat ohjeet ennen ”Generate”-painikkeen napsauttamista. Generatiivinen täyttö on käytettävissä muun muassa kaikissa valintatyökaluissa (lasso, pikavalinta jne.) ja rajaustyökalussa (Crop Tool, C). Autio huonetila sai nyt eloa Fireflyn avulla tehdystä sisustuksesta
46 Naurulokki. Canon EOS R6, EF 600 mm f/4L IS USM II, 1/2000 s, f/4, ISO 1000.
Jos onni on myötä, saattaa tarjolla olla sitä kaikkein kauneinta, eli värikkäitä sateenkaaren sävyissä loistavia bokeh-valopalloja. Herätessään kuvaamaan auringonnousuun hänellä on toiveissaan kirkas taivas ja kauniit auringonnousun värit. Canon EOS -1D X, EF 300 mm f/2.8L IS USM, 1/2000 s, f/3,2, ISO 3200. Mia Surakka on ammattivalo kuvaaja ja lintukuvaukseen eri koistunut luontokuvaaja. VALON LUONNE LINTUKUVAUKSESSA L uontokuvaaja ei voi valitettavasti vaikuttaa siihen millainen valo kuvaustilanteessa on käytettävissä, niinpä hän joutuu mukautumaan hetkeen. Valoa on erilaista, sitä on kylmää ja lämmintä, pehmeää ja kovaa, sitä on joskus liikaa ja mo nesti lintukuvaajalle sitä on aivan liian vähän. Joku saattaa tässä vaiheessa miettiä, että onhan pilvinenkin valo kaunista, ja niin se onkin, mutta pilvisellä säällä ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan vaan saa nauttia yöunensa rauhassa loppuun saakka, keräillä kameranlaukkunsa ja siirtyä valitsemalleen kuvauspaikalle napsimaan tasaisessa valossa pehmeitä ruutuja. Joskus näillä hetkillä valo tekee taikojaan ja luo maastoon sateenkaaren väreissä hehkuvia bokeh-palloja. Miten valo vaikuttaa kuvan tunnelmaan. Bokeh-pallot. Teksti ja kuvat MIA SURAKKA Valopallojen lumoissa 47 kamera-lehti.fi LINTUKUVAUSKOULU Mia Surakan lintukuvaukseen kes kittyvässä artikkelisarjassa keski tytään tänä vuonna valon luon teeseen. Tällä hetkellä hän työskentelee päätoi misena valokuvaajana keskittyen luontokuvaukseen. Keskellä yötä herätessä metsästämään lähdetään niitä valoja, joita voi saada vain pienen hetken ajan tietynAurinko nousee ja värjää maiseman lämpimän oranssin ja keltaisen sävyillä. Käpytikka ja valkoselkätikka. Mikä valo sopii mihinkin käyttötarkoitukseen
Canon EOS R6, EF 600 mm, f/4L IS USM II, 1/1600 s, f/4, ISO 1600. Aukko voi olla tällaisissa objektiiveissa vielä suurempi, esimerkiksi f/1.2. Hyvänä puolena onkin sitten, että suljinnopeutta voi nostaa korkeammalle, kun valoa tulee kennolle paljon isosta aukosta. Olen havainnut, että ihan kohtisuorassa linjassa aurinkoon ei kimmeltäviä pallukoita olekaan, vaan noin 45 asteen kulmas48 KAMERA 2|2024 Teeri. Isolla aukolla kuvatessa tulee huomioida, että tarkennuspiste on täydellisesti oikeassa kohdassa, koska kuvassa syväterävyysalue jää hyvin lyhyeksi. Valopalloja saa parhaiten taltioitua kuviin hyvin matalasta kuvakulmasta.. Objektiivin saa tuettua maassa vaikkapa hernepussin avulla, tai jalustallakin, jonka saa taivuteltua erittäin matalaan kuvakulmaan. Kun aurinko nousee, kimmellys alkaa. Lintukuvauksessa tarvitaan myös lämpimät ja mielellään vedenpitävät vaatteet, koska valopalloja saa parhaiten taltioitua kuviin hyvin matalasta kuvakulmasta, siis käytännössä vatsallaan kuvaten. Tässä artikkelissa en mene erikoisobjektiivien maailmaan, koska lintukuvaajana käytän pitkää polttoväliä, 300 mm (f/2.8) tai 600 mm (f/4), ja ainakaan vielä en ole törmännyt näillä polttoväleillä erikoisempiin vaihtoehtoihin. Tarkkaile siis sääennusteita ennen kuin laitat herätyskellon soimaan kukonlaulun aikaan. Tarkennettavan kuvauskohteen ja kiteytyneiden vesipisaroiden välillä tulee olla riittävästi välimatkaa, koska pallukka muodostuu sitä isommaksi mitä epätarkemmalla alueella valoefektejä on. Mainitsen kuitenkin, että on monenlaisia erilaisia objektiiveja, joilla saa luotua myös erikoisempia bokeh-kuvioita sopivissa olosuhteissa, kun lyhyt polttoväli riittää esimerkiksi kasvien kuvaamiseen. laisella säällä, ja silloinkin mukana on oltava tuuria. Tarvitaan myös objektiivi, jossa on hyvä valovoima, eli iso aukko, mielellään f/2.8 tai f/4. Auringon valon tulee tulla tietystä kulmasta, jolloin kiteet heijastavat valoa sateenkaaren väreissä. Kimmellystä suolla Kirkas aamu, yöpakkanen ja heiniin kiteytyneet vesipisarat ovat yksi resepteistäni värikkäisiin sateenkaaren väreissä loistaviin bokeh-palloihin
Silkkiuikku. Auringon osuessa veden pintaan, tässä tapauksessa ihan kohtisuorassa kuvauskohteeseen nähden, ruutu täytyy silmiä häikäisevistä pallukoista. Joissakin vesikuvissa nämä kauniit pallukat nousevat kuvan pääosaan jättäen varsinaisen kuvauskohteeni, eli linnun, vain kuvan reunamille pieneksi yksityiskohdaksi. Metsässä Sana Bokeh tulee japanin kielen sanasta, joka tarkoittaa sumennusta tai hämärtymistä. Oheisen kuvan teerikukko kuitenkin kuunteli toiveitani tarkasti, ja katsoi kameraani keväiset hormonit hyrräten. Koen, että vaikka vastavalon kohdalla pallukat ovat kaikkein voimakkaimmillaan, on parempi kuvata ihan vähän sivuun, jotta silmät välttyvät kaikkein kirkkaimmalta vastavalolta. Mitä kauempana kohteesta valopilkut ovat, sitä suuremmat pallukat ruutuihisi saat. Vastavalo korostaa samassa tilanteessa myös linnun ääriviivoja ja tuovat esille höyhenten reunat kauniisti. Nämä syntyvät parhaiten, jälleen kerran, auringon ollessa melko matalalla. 49 kamera-lehti.fi Kokeile tilanteessa myös erilaisia sommitteluja ja anna tilaa valopalloille. Sinun ei siis välttämättä tarvitse olla osa edellä mainittua tilannetta saadaksesi kuviisi bokeh-palloja. Kameran automaattitarkennuksen on vaikeaa löytää kuvauskohdetta erittäin voimakkaassa vastavalossa, joten monesti päädyn käyttämään manuaalista tarkennusta näissä tilanteissa. Kuvassa suurimmat ja kauneimmat valoefektit löytyvät kuvan alareunasta, eli kohdasta, joka on lähimpänä kuvaajaa. Kokeile tilanteessa myös erilaisia sommitteluja ja anna tilaa valopalloille. Kokeile kaikkea ja anna valo pallojen loistaa kuvissasi. Bokeh -palloille kannattaa antaa tilaa kuva-alalta, koska kauniisti läikehtivä valo tekee kuvaan taianomaista tunnelmaa. Riittää, että valoefekti on vain riittävän kaukana kuvauskohteestasi, ja kuvaat kohdetta isolla aukolla. Bokehpallojen etsiminen ja ikuistaminen voi viedä mukanaan, ja huo maat pian ryömiväsi auringonnousun valoissa katsellen kuvauskohteitasi objektiivin ison aukon läpi. Etsi kuvatessasi valoa ja mieti miten voit parhaiten käyttää sen luomia efektejä kuvissasi. Veden äärellä Matalassa kuvakulmassa vesilintuja kuvatessa on myös erinomaisen hyvät mahdollisuudet saada kuviin kauniita valoefektejä. Kannattaa katsoa maailmaa objektiivin läpi, ja tarkennusaluetta vaihdellen, jolloin puiden lomasta pienetkin valonpisarat suurenevat epätarkennusalueella ollessaan isoiksi kauniiksi pallukoiksi. Valon ja varjon kontrastia voi kokeilla korostaa muuttamalla kuva mustavalkoiseksi, kuten oheisessa esimerkkikuvassa. Canon EOS R6, EF 600, mm f/4L IS USM II, 1/2500 s, f/4, ISO 2500.. Jätetään tiukat potrettirajaukset pilvisille päiville. Kaikkien palasten loksahtaessa kohdalleen, saat vielä kuvauskohteesi asettumaan juuri oikeaan kohtaan linjassa valopallojen kanssa. Lintu on sijoitettu epätavalliseen tapaan kuvan yläreunaan tästä syystä. Tätä tilannetta voisi kuvailla jonkinlaiseksi lottovoitoksi, sillä lintujen kanssa kommunikointi ja mallinohjaus on monesti vähintäänkin haastavaa. sa aurinkoon nähden. Matala kuvakulma tuo myös kuvauskohteet esiin hienolla tavalla. Artikkelisarjan seuraavassa osassa (Kamera-lehti 3/2024) keskitymme tarkemmin kovan vastavalon tarjoamiin upeisiin mahdollisuuksiin, kuten ääriviivoilla kohteen piirtämiseen. Löydät kyllä oikean kulman, kunhan olet suunnilleen oikeassa paikassa ja katsot ympäröivää luontoa objektiivin läpi, kokeillen eri tarkennusalueita. Monesti lintukuvauksessa, metsässä vastavaloon kuvatessa puiden välistä siivilöityvä auringonvalo luo kuvaan hienoja valopalloja
50 KAMERA 2|2024
Kau pungin sähköverkkoyhtiö on paitsi myön tänyt luvat, myös toisinaan tukenut tarvi kehankinnoissa erilaisia maalausprojekteja. Ne tarjoa vat aikamatkan paikkakunnalle sellaise na kuin se joskus ennen oli. Koristelu alkoi maalaamisesta Aluksi kaappeja koristeltiin värikkäillä maa lauksilla. Hän on yhtiössä vastannut viimeiset kymmenen vuotta jakokaappinäyttelyistä. Kun maa lauksia tekivät aluksi lähinnä harrastajat, töhrypalautteen jälkeen luvat sai vuodes TU IJ A A LA RI ES TO ta 2005 pitkään vain Helsingin Taiteilija seuran Katugalleriaprojekti. Teksti YKI HYTÖNEN VALOKUVIA JAKOKAAPEISSA Jakokaapin kuva on Signe Branderin ottama. Jakokaappien koristelusta on tullut 2010-luvulla maanlaajuinen ilmiö. Siinä näkyy saunan sisäänkäynti Mariankatu 13:ssa Helsingin Kruunuhaassa vähän ennen saunan sulkemista 1913. Kuvateipin kiinnittämistä. Ilman kuvia koukeroisiin graffitei hin ja tägeihin peittyneet kaapit ovat monen silmissä suorastaan häiritseviä. Seuraavalla vuosikymmenellä kaikki toivotettiin jälleen tervetulleiksi maalaamaan. Jakokaap peja on Suomessa koristeltu vuosituhannen vaihteesta lähtien. Hel singissä aloite koristeluun tulee yleensä yk sittäisiltä paikallisaktiiveilta tai yhteisöiltä, jotka myös tekevät kuvat kaappeihin. Kuva Yki Hytönen. 51 kamera-lehti.fi. Tamperelaiset Rumaksikin moitittu jakokaappi muuttuu kadun kaunistukseksi, kun se saa pintaansa maalauksen tai valokuvan, joka kertoo paikan historiasta. Koska koristelut tehdään yleensä paikallisten energialaitosten jakokaappeihin, se edellyttää luvan saamista laitoksilta. Jotkut alkuaikojen maalauksista rinnas tuivat etäisesti graffiteihin ja tuomittiin töhryinä, kertoo Helen Sähköverkko Oy:n kehityspäällikkö Minna Paavola. Lapin maakuntamuseon museomestari Teijo Rovanperä työssä. M onessa Suomen kaupungissa nä kee nykyään näkee paikallisten sähkölaitosten jakokaappeihin kiinnitettyjä vanhoja valokuvia. Harmaat, kol hon näköiset jakokaapit kätkeytyvät kuvien taakse
52 KAMERA 2|2024. Kävin kiertämässä ne kaik ki kyltit.” Diplomiinsinöörille ja tulevalle sähköyhtiön työntekijälle näyttely osoitti uuden tavan käyttää ”kriittistä infrastruk tuuria”. Tämän yhdistelmän löytäminen osoittau tui työlääksi vaiheeksi näyttelyn rakenta misessa. Helsingin kaupunginmuseo (HKM) teki 2010luvun alussa jakokaappeihin laajan 49 historiallisen valokuvan näyttelyn Kuvapolut. Vanhempi kuva on vuodelta 1958. Jakokaappinäyttelyitä koko maahan Jakokaappien koristelu tuli suosituksi 2010luvun loppupuolella. Museon näyttely levittyi kuutena kuva polkuna kuuteen kaupunginosaan, joista osa oli keskustan ulkopuolella. Kaupungin lapset saivat tilaa kuvilleen vuosina 20052007, ja vuonna 2015 yhtiö ideoi #Meidän-Helsinki näyttelyn, johon kuvat kerättiin Instagramissa valokuvakil pailun avulla. Tämä valokuva löytyy Pohjoisranta 6:n edustalta. Intendentti Tuomas Myrénin mu kaan kokonaisuus sai ideansa Tukholmas ta, missä oli tehty vastaavanlainen näyttely. Tampereella Vapriikkimuseon kuva arkisto oli liikkeellä samoihin aikoihin. Sähköverkkoyh tiön Paavola muistaa, kuinka hän juuri kau punkiin muuttaneena tutustui näyttelyyn. Kuvapolut innoittivat myös paikal lisaktiivit rakentamaan seitsemännen polun, joka valmistui vuonna 2012. Oli siis yhdistettävä oikea valokuva oikeassa paikassa sijaitsevaan jakokaappiin. innostuivat Katugalleriasta ja alkoivat myös pian järjestää jakokaappinäyttelyitä. Jakokaappeihin kiinnitetyt valokuvat jätetään useimmiten rauhaan. Polut suun niteltiin sopivan mittaisiksi kävelyreiteiksi. Kuvapolut valmistuivat vuonna 2011, ja ne otettiin hyvin vastaan. Sen on ottanut Nils Wasastjerna niin sanottulla salapoliisikameralla. ”Se oli tosi hieno. Erityisesti kaap pien maalaaminen lisääntyi, mutta kuvien asennustekniikan kehitys helpotti myös va TU IJ A A LA RI ES TO G U N N A R B Ä C K M A N YK I H Y TÖ N EN Kaksi maisemaa Rovaniemeltä. Näkymä on Vaasan Kalarannasta. Jakokaappikuva ja maisema. Valokuvia jakokaappeihin Helen Sähköverkko alkoi tukea myös jako kaappeihin tehtäviä valokuvanäyttelyi tä. Graffitit ja tarrat löytävät paikkansa kuvan ympäriltä. Sähköverkkoyhtiöltä sai arvokasta tietoa siitä, miten projekti kannatti käytän nössä toteuttaa. Se rakensi Tampereen Sähköverkon luvalla Historiaa jakokaapeissa näyttelyn, joka avattiin syksyllä 2011. Tavoitteena oli myös se, että jakokaappei hin asennettavien valokuvien tuli esittää si tä näkymää, joka jakokaapin ympäristössä avautui. Hänen mukaansa HKM kuitenkin suunnit teli ja rakensi Kuvapolut omista lähtökoh distaan. Kaapin valokuva on vuodelta 1978
”Harmittaa yksi kuva ihan hirveästi. Kuvaajat olivat aloittaneet Vaasan tallen tamisen 19601970luvuilla, jolloin vanhaa talokantaa alettiin purkaa paljon. Värikkäät maalaukset toivat katukuvaan iloa ja histo rialliset valokuvat myös tietoa paikkakunnan menneisyydestä. Se sai alkunsa, kun kyllästyttiin harmaisiin kaappeihin, jotka olivat spreijattu graffiteilla ja tägeillä. Helsingin Kruunuhaan paikallisaktiivit tekivät vuonna 2019 kaupungille aloitteen kaupunginosaan keskittyvästä näyttelys tä. Moni muistaa kuvien mil jööt. Oikeat kuvat ja oikeat kaapit on saatava yhteen. Ei mitään turistiporoja vaan jonkun omia. Valoku villa on paljon kerrottavanaan. Kustannukset olivat alhai semmat, koska tällä kertaa kuvat tulostet tiin teipille. Se oli helpompi, halvempi ja joutuisampi kiin nittää kuin pleksi. Se kuva jouduttiin jättämään pois, koska sitä kaappia ei enää ollut.” Kaik kiaan kaupungin keskustan jakokaappei hin kiinnitettiin 23 valokuvaa. Osallistavaa näyttelytoimintaa Monessa kaupungissa jakokaappinäytte lyiden kuvat ovat paikallisen kulttuurihis toriallisen museon kokoelmista. Helen Sähköverkon Instagramnäyttely oli ensim mäinen, jossa kuva tulostettiin teipille. Toisella kerralla huomattiin, että osa kaapeista oli siirretty pois tai ei muuten ollut käytettävissä. Näillä kulmilla ennen – kuvia Vaasasta näyttelyn 40 kuvaa ovat pääosin 1960–1980luvuil ta. Kuvaaja tuntematon. Täällä ku ten muuallakin kuviin liitettiin tiedot ku vaajasta sekä kuvauspaikasta ja ajasta, ja näyttelyä varten laadittiin opaskartta. Alun perin kuvien piti olla esillä vain puoli vuotta, mutta kesällä tulee kolme vuotta täyteen siitä, kun näyt tely avattiin ja kuvat ovat yhä paikoillaan. Jakokaappien koristelu on ollut ainakin Suomessa 2000-luvun ilmiö Lasten jakokaappinäyttely Deja-vu oli esillä Helsingin kaduilla vuosina 2005-2007. Kaapit kier rettiin kahdesti talven molemmin puo lin. Etenkin kun jakokaappinäyttelyn kuvat ovat lähimenneisyydestä, siihen liittyy vie hättäviä puolia. Jakokaappinäyttelyis sä mukana olleille organisaatioille projek tit ovat tarkoittaneet toiminnan ulottamista uusille alueille. Kaappien sijainnit ja luvat museo sai energia ja vesilaitos Neveltä. Jakokaappien historiallisilla valokuva näyttelyillä on ollut sama perusidea, mutta olosuhteet ja käytettävissä olleet resurssit ovat paljon määritelleet sitä, miten näytte lyitä on rakennettu. Kaupunkinäkymän muutos ja sen ha vainnoiminen paikan päällä on ydinasia kaikissa historiallisten kuvien jakokaappi näyttelyissä. Valokuva on yhdistänyt. Lapset kuvasivat eteen tulevia arkisia asioita. Valokuvien kyky ker toa muutoksesta on ollut Rovaniemelläkin tärkeä. Valokuva yhdistää Jakokaappien koristelu on ollut ainakin Suo messa 2000luvun ilmiö. Kuvaajat yllättyivät positiivisesti teipille tehtyjen tulostusten laadusta, ja ilonaihe oli myös se, että kaappeihin kiinnitetyt kuvat oli jätetty rauhaan. Kaikki näyttävät arvosta neen näyttelyalustoiksi muuntuneita jako kaappeja. Siinä oli poroaitaus keskel lä kaupunkia. lokuvanäyttelyiden tekoon. Valokuvat tu lostettiin aluksi polykarbonaatti eli pleksi levyille, jotka kiinnitettiin kaappiin. Rahoitus järjestyi osana Rovaniemellä syksyllä 2022 pidettyjä kotiseutu päiviä, sil lä näyttely sopi hyvin kotiseututietouden edistämiseen. Kun maalauksia ja valoku via ilmaantui kaappeihin, huomattiin, että ne pysyivätkin pääosin puhtaina. Näyttelyyn tuli 29 valokuvaa pääosin HKM:n kokoelmista, mutta myös asukkaat pääsivät osallistumaan kuvavalintoihin. Vaasassa edettiin kuitenkin toisin. ”Ne tuntuvat ihmisistä läheisemmil tä, sanoo Gunnar Bäckman. Kulttuurituottaja Ilkka Nyqvistin aloitteesta kaksi vaasalais ta valokuvaajaa Gunnar Bäckman ja Jukka Kankaanpää saivat vapaat kädet valita valokuvat omista kokoelmistaan, kunhan kuvat olivat kaupungin keskustan alueelta. Moni suhtautui aluksi varautuneesti maalauksiin jakokaapeissa, koska niiden pelättiin lisää vän ”töhrimistä”. Myös kuvaajat saavat silloin ne terveiset, jotka jäävät van hempien polvien kuvaajilta saamatta. Lapin maakuntamuseon näyt telyamanuenssi Tuija Alariesto kertoo, et tä ajatus jakokaappinäyttelyn rakentami sesta tuli kuvapolkukuvista Helsingistä. Jakokaappinäyttelyitä on nykyään ym päri maata. 53 kamera-lehti.fi. Oleellista siinä on ollut yh teistoiminta paikallisten aktiivien kanssa. ”Siinä pääsi heti sukeltamaan siihen, että tässä kohdassa on näyttänyt tältä.” Tavoi te oli mahdollisimman hyvä tekninen to teutus, joka kuitenkin teki hankkeen liian kalliiksi, joten se jäi sillä erää toteuttamat ta. Toisessa maailmansodassa kaupun gin rakennuskanta tuhoutui täysin, mutta myös moni jälleenrakennusajan taloista on jo purettu, ja uutta on tullut tilalle. Kadul la ihmiset tulevat kertomaan, että ”kyllä on hieno näyttely”
Hylkäsin kuvan, koska laivan keula oli palanut puhki. Onkinen hakee löytämisen ja kokeilun iloa. – Neulanreiällä pystyn toteuttamaan itseäni ja tyyliäni. Kuvaaminen muuttui, kun Onkinen jäi seitsemän vuotta sitten eläkkeelle. Pikkuhiljaa opin ymmärtämään sekä tekniikan rajoitteet että ihanuudet. Kuva on ollut myös yksi yleisön suosikki. Teksti TVANESSA RIKI Kuvat JORMA ONKINEN Satumaisia kuvia J orma Onkinen J yväskylässä asuva valokuvauksen harrastaja Jorma Onkinen on kuvannut ahkerasti jo nuoruudesta asti. Onkinen kertoo valinneensa neulanreikäkuvauksen sen sattumanvaraisuuden takia. Värjäsin vielä valonheittimen valon keltaiseksi. – Huteja tulee, mutta onnistumiset kannustavat jatkamaan. Laiva oli vuosia maannut puoliksi uponneena Päijänteen rantavedessä. Kuvasin sen ja muutama päivän päästä menin Jyväsjärven jäälle. Teknisesti menetelmä ei ole koskaan valmis. Valokuvaaja Jorma Onkisen ratkaisu oli hidastaa. Asetuin kyljelleni ja kuvasin kaislat laivan etualalle. Kuva oli viikon roskakorissa, ennen kuin päätin, että kokeilen kuitenkin ja skannasin sen. Ensimmäisenä vuonna tein kaikki aloittelijan virheet ja sain vain yhden onnistuneen kuvan. Järjestelmäkamera vaihtui neulanreikäkameraan ja harkiten syntyvät unenomaiset kuvat ovat ainutkertaisia. pikkiriikkisestä reiästä Kuva vuodelta 2022 on suosikkejani. Haen yllätyksellisyyttä ja menetelmällä ei koskaan tiedä mitä syntyy etukäteen. Neulanreikäkuvaukseen syventynyt harrastajakuvaaja. Nykyaika on aiheuttaa päivittäisen kuvaähkyn. Tammikuussa huomasin, että laiva olikin nostettu maalle. Hän kävi neulanreikäkuvauksen kurssin Jyväskylän kansalaisopistossa, jossa opettajana oli valokuvataiteilija Rune Snellman. Olin kuvannut sen useamman kerran. SAILING IN FOG Jorma Onkinen Jyväskyläläinen, 66-vuotias. Sain kuvan sittenkin esiin ja siitä tulikin hieno. Siinä on jotain syvyyttä, mikä herättää tunteita. Jyväskylän Luovan valokuvauksen keskuksen jäsen. – Neulanreikä vei mennessään. Mutta kuvat eivät tyydyttäneet. 54 KAMERA 2|2024
55 kamera-lehti.fi
Sain yhden lemppareistani. Se voi olla kamerassa suorassa tai kaarevassa muodossa. Liiat värit tekevät kuvasta sekavan ja viesti häviää. Kävelin sinne ja nappasin puut sekä matalalla olevan auringon kuvaan. Suora paperi toistaa näkymän oikein, mutta kovera muuttaa linjat kaareviksi. Kuvasin sillalla kolme minuuttia. Markkinoilla on puoliteollisia neulanreikakämeroita, mutta Onkisen mielestä niillä tulee “liian hyviä kuvia”. Onkinen kertoo, että häntä on inspiroinut James Deanin elokuva Eedenistä Itään, jossa keskiössä ovat voimakkaat valot ja varjot. – Kuvani eivät ole pliisuja. KÄVELYSILTA KYLMÄNÄ PÄIVÄNÄ 56 KAMERA 2|2024. Hänen kuvansa ovat tunnelmallisia ja sävyltään tummia. Kameran voi tehdä melkein mistä vain, vaikka kookospähkinästä. J orma Onkista viehättää neulanreikäkuvissa tekniikan luoma sattuma sekä kuvien satumaisuus ja mystisyys. Toinen Onkiselle omaleimainen asia on mustavalkoisuus. Ensimmäinen syntyi postin “Green” pahvilaatikosta ja sitä seurasi “MobileOil”-öljykanisterista tehty kamera, joka on ollut käytössä jo kuusi vuotta. – Mustavalkoiseen kuvaan kiteytyy se mitä haluan välittää. – Myös paperin asennolla on vaikutusta. Tämän kuvan valotin kylmänä päivänä alkuvuodesta 2023. Paperin kosteuseläminen voi tuottaa yllätyksiä. Sen mukaan valitsen myös aiheeni. – Neulanreikä – kuvaan kuuluu pieni epätarkkuus ja virheet. – Itse tehty kamera on yksilöllinen ja tuottaa omintakeisia kuvia. Onkisella on kahden neulanreiän kamera, mutta hän on nähnyt viiden neulanreiän kuvia. Tähän saattaa vaikuttaa hänen toinen harrastuksensa, grafiikka. Reikiä voi olla useita. Nämä ovat osa kuvien aitoutta ja tunnelmaa. Jyväskylän matkakeskukselta menee kävelysilta rautatien yli Lutakkoon. Kameran rakenteella ja reiän koolla on merkitystä. Pieni reikä piirtää tarkasti ja isommalla reiällä tulee sumeampaa. O nkinen tekee itse kameransa. Minua paleli ja ajattelin mennä kotiin, mutta muistin, että yliopiston lähellä on kauniita puita ja aurinko paistoi. Kontrastit kuuluvat kuviini ja luovat syvyyttä ja voimaa. Suosin metallipurkkeja, jotka kestävät säätä. Värejä käytän lähinnä tehosteena
Sanoin vaimolleni, että nyt otetaan kuva. • https://www.mrpinhole.com/calcpinh.php Tätä linkkiä Jorma Onkinen on käyttänyt omien kameroiden rakentamisen opetteluun. Laitoin kameran valottamaan ja säntäsin paikalleni. Kaksoisvalottaminen antaa mahdollisuuden luoda uutta ja poistaa tunnistettavuutta. MIRJA JA JORMA 57 kamera-lehti.fi. kerta. Onkinen kuvaa myös solarigrafiaa, jossa kamera jätetään valottumaan viikoiksi tai jopa kuukausiksi. Onkinen kävelee paljon ja painaa mieleen valon suunnan ja korkeuden päivän eri aikoina suhteessa aiheisiin. Haasteena on löytää päällekkäiset kuvat, jotka toimivat kokonaisuutena ja sisältävät haluamani viestin. Kuvien ideointiprosessiin kuuluu päällekkäin sopivien aiheiden ja sommittelun miettiminen. Valotusaika vaihtelee sekunneista tunteihin. Onkiselle ei riitä asioiden dokumentointi. Iso tapahtuma, joka on joka toinen vuosi ja viime vuonna oli 10. • MIRA FORUM, Porto, Portugali. – Pyrin kohti lämpöä ja ihmisläheisempää ympäristöä ja toivon katsolle hyvää mieltä. Asetin kameran ja vaimoni paikalleen ja ohjeistin. Kamera suunnataan aurinkoon päin ja kuvaan piirtyy auringonratoja. Myös Solarigrafiaa. • BFFO Poland. Kuva kehittyy päässä hitaasti ja odotan oikeaa säätä ja valoa. •https://tomroelandts.com/tools/pinhole-size-calculator •http://www.martinwinfield.co.uk/pinholetech.html • OFFO Ogolnopolski Festival Fotografii Otworkowej, Puola. Vuosittainen festivaali. Neulanreikäkamera hidastaa kuvaamista. Se vaatii kärsivällisyyttä. Monesti kuvaan aiheet monta kertaa, ennen kuin syntyy itseä tyydyttävä versio. – Kuvien syntymiseen saattaa mennä puoli vuotta tai vuosi. Ehkä käsittelen kuvillani luontosuhdetta, vaikken termistä pidäkään. Myöhemmin hän poimii kohteet muistista. Yhdistämällä aiheet, hän haluaa herättää tunteita ja tuoda esille löytämäänsä kauneutta. – Valotusajan haarukoimiseen käytän Pinhole Olin vaimoni kanssa Mathildedalissa syksyllä 2023. Iso tapahtuma, joka on joka toinen vuosi ja viime vuonna oli 10. • Solarigraphy contest, Tšekkoslovakia. Toisen valotuksen otin suuntaamalla kameran puiden latvustoon. • Festival de la Photo Urbaine de Fabregues, Ranska. LINKIT NEULANREIKÄILYN SALOIHIN: NEULANREIKÄFESTIVAALEJA MAAILMALLA: V iimeiset kolme vuotta Onkinen on kuvannut ihmisen rakentaman ruman ja rujon ympäristön sekä kauniin luonnon välistä kontrastia päällekkäisvalotuksina. • FOTO ODLOT Konkurs Fotograficzny FOTO ODLOT, Rzeszow, Puola. kerta. – Neulanreikäkameralla ei voi ralliautoja kuvata. Brzeg, Puola Uusi nuorekas festivaali. Omakuvaani valotin 30–45 minuuttia. – Kuvaan harvemmin ihmisiä, sillä haasteena on pitkä valotusaika
58 KAMERA 2|2024. Näyttelyissä pääsen puhumaan kuvista yleisön kanssa, mikä on inspiroivaa. Korjaan kuviani kuvankäsittelyohjelmalla kevyesti, mutta en tee kuvasta uutta. Näin löysin uuden työkalun luovuudelle, jota tutkia lisää. Kuvassa näkyy auringon ratoja ja pysäköityjen autojen ääriviivoja. – Usein ihmiset luovat pöytälaatikkoon. Hän tutki vuoden mordancage-tekniikkaa, jolla pyritään vaikuttamaan kuvan tummiin sävyihin. Kynnys tuoda töitään esille on korkea. Siinä menee raja. Nyt hän kertoo pitävänsä pienen tauon, jotta saa tuotettua uutta materiaalia. Kuvatessaan erikoisella kamerallaan, Onkinen saa paljon huomiota ja ihmiset tulevat juttelemaan. Vetyperoksidi oli mennyt vanhaksi. Jorma Onkisen kuvia on ollut esillä lähes kahdessakymmenessä eri näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Assist -kännykkäsovellusta. Tekniikan vajavuuden takia, kuvaa joutuu käsittelemään mieluisaan muotoon ennen tulostamista. O nkisen nälkä uudelle ei ole loppunut. Kuvan kehityksessä käytetään sitruunahappoa, kuparioksidia ja vetyperoksidia normaalien kuvankehityskemikaalien sijaan. Olen kokeillut myös jopa 50 vuotta vanhoja papereita ja saanut hienoja ilmeikkäitä kuvia. – Jotkut ovat pohtineet ovatko kuvani tietokoneella Tämä kuva on solarigrafia keväältä 2023. SOLARIGRAFI tehtyjä. Kaksoisvalotusta tehtäessä kokemus auttaa arvioimaan valotusten suhdetta. – Tarkoitus on kuitenkin aktivoitua neulanreikäfestivaaleille myös tänä vuonna. Kehitettynä se on negatiivi, joka skannataan ja käännetään positiiviksi kuvankäsittelyohjelmassa. Tällöin paperia ei enää kehitetä. Solarigrafiassa erotus neulanreikäkuvaan on että kuva palaa kiinni paperiin. Lehdet olivat jo puussa, vaikka eivät näy kuvassa. – Käytän tavallista mustavalkopaperia, jolla olen saavuttanut onnistuneita valotukset. Olen saanut paljon uusia ystäviä ulkomaita myöten. Neulanreikä-kuvaamisesta on seurannut ennalta arvaamaton positiivinen seuraus. – Sattuma puuttui taas peliin, kun kehitin kuvia. Haluttua lopputulosta ei syntynyt, mutta kuvaan ilmestyi ruskeita sävyjä. Kuva skannataan ja ääriviivat tuodaan esille kuvankäsittelyohjelmassa. Maaliskuun alussa kävin asettamassa purkin entisen työpaikkani viereen puuhun ja hain pois kesäkuussa. Tällaisen kuvan saa leivinjauhopurkilla, muttei kännykällä. Kuva valotetaan suoraan paperille ja kehitetään pimiössä
1020 € ETÄKURSSI 29.4. Jäsenenä voit vapaasti kiertää kaikissa kerhoilloissa. GALLERIA RYHMÄ LA 11.5. LAUANTAI KAMERAT SU 28.4. KAMERA SEURAN KEVÄTJUHLA TI 7.5. OPINTO KERHO MA 15.4. krs KAMERASEURAN PIMIÖ: Runeberginkatu 36 T arjoamme luentoja ja työpajoja, joita pitää laaja kirjo alan huippuosaajia. Galleria West: Bporras 2. OPINTOKERHO liikkuvan kohteen kuvaaminen KE 10.4. Löydät meidät Helsingin Kaapelitehtaalta. Digikamera tutuksi 3570 € LÄHIKURSSI 18.–19.5. PIMIÖ RYHMÄ MA 20.5. Kameraseura ry:n loppukevään tapahtumia TO 18.4. PERSONA henkilökuvausta pienryhmissä KE 15.5. Kameraseura ry:ssä on yli 600 jäsentä, joille tarjoamme yhteisen tilan harrastaa, oppia ja keskustella valokuvauksesta. Henkilökuvaus mvfilmille 3570 € LÄHIKURSSI 19.5. MAISEMA KUVAAJAT KE 8.11. LAUANTAI KAMERAT Tallinnan Foto grafiskassa LA 18.5. Kerho ja kurssitila sekä studio: Bporras 4. NÄYTTELY KUVAAJAT MA 27.5. PIMIÖ Neulanreikätyöpaja jäsenille LA 13.4. TEKNIIKKA ILTA TO 16.5. VEDOSTUSILTA PIMIÖLLÄ LA 27.4. TEEMA TI 23.4. Voit myös vuokrata edullisesti seuran studiota ja keikkasettiä, pimiötä sekä digityöhuoneen kuvankäsittelyohjelmia ja tulostimia. Jäsenenä saat myös pääsyn Kameralehden laajaan näköislehtiarkistoon. Lintukuvaajan tekniikat ja vinkit, osa 1. Luonnon lähikuvaus 50100 € LUE LISÄÄ: kameraseura.fi Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki KAMERASEURAN TOIMISTO: Cporras 5. PIMIÖ RYHMÄ ETÄKURSSI 25.4. Liity jäseneksi ja tule mukaan, jolloin saat myös alennusta kaikille avoimista kursseistamme. ENGLISH CAMERA CLUB TO 30.5. NATURA TO 25.4. Valo ja vermeet mil jööhenkilökuvauk sessa 1020 € LÄHIKURSSI 4.5. krs. TI 14.5. Lintukuvaajan tekniikat ja vinkit, osa 2. TEEMA TI 16.4. GALLERIA RYHMÄ Tampereella TI 21.5. 1020 € ETÄKURSSI 18.4. ENGLISH CAMERA CLUB 59 kamera-lehti.fi. NÄYTTELY KUVAAJAT KE 17.4. PERSONA henkilökuvausta pienryhmissä MA 22.4. NATURA TI 28.5. Graafinen visualisointi miljöö henkilökuvissa 50100 € LÄHIKURSSI 5.5. AVILTA kuvista tarinoiksi TO 2.5. Yhdistä still ja videokuvaa 1020 € ETÄKURSSI 2.5. Maalauksellinen valokuvaus 4590 € LÄHIKURSSI 11.5. krs
H A RR I PÄ LV IR A N TA 60 KAMERA 2|2024
Siksi minua ei erityisesti innosta ajatus turtumisen mahdollisuudesta, kun kyse on pikemminkin tietämisen sietämisestä. Pysäyttävä paikka. Mutta esitetystä väkivallasta nauttiminen ja todellisen väkivallan kohtaaminen ovat kuitenkin aivan erilaisia tapahtumia. Vapaaja showpaini ovat lajeina yhä suositumpia. Se symboloi ja tekee näkyväksi sen, että vakavan äärellä täytyy paljastaa yhtäältä oma ihmetys ja pelko mutta toisaalta myös antautua aiheen kiehtovuudelle ja vetovoimalle. Sodan siviiliuhrien kärsimykset eri puolilta maailmaa tulevat olohuoneisiimme päivittäin. Mediassa esitetty väkivalta ja ihmisille konkreettisesti tapahtuva väkivalta on osattava erottaa toisistaan, ja ylipäätään olisi tarpeen olla herkkänä väkivaltaan liittyvien yleistysten suhteen. Huonona puolena on, että tällaisena januskasvoisena asiana väkivallan ja nautinnon suhde myös tarjoaa mahdollisuuden moralisointiin. Tarjoaako väkivallan koreografia nautintoa. Turtuminen viittaa passiiviseen tapahtumiseen, jolloin väkivallan kuvien edessä turtuminen ei ikään kuin ole oma valinta. Toistaiseksi Muurituristi-hanke on julkaistu vain kirjana, mutta vuoden päästä se saa arvoisensa museonäyttelyn. Tietämättömyys on taas yksilötason päätös olla välittämättä tai ottamatta selvää. Mulle kuvien tekeminen on asioiden kanssa olemista ja miettimistä. Väkivalta osana elämää 61 kamera-lehti.fi. Ihmisyhteisön toimintaa ja olemassaoloa määrittävä vallankäyttö kiehtoi minua jo nuorena, ja niinpä aloitin opiskelun Tampereen yliopistossa pääaineenani valtio-oppi ja sivuaineenani käytännöllinen filosofia. Kuvat tarjoavat paikan äimistellä tätä kaikkea ilman, että on sanottava mitään lukittua. Ylenkin tarjoaa uusimpaan ohjelmasarjaansa Legenda painikoulusta, joka kihisee väkivaltaa. Esitetty väkivalta dramatisoidaan, kun taas maailmassa tapahtuva väkivalta on pääosin surkean banaalia eikä alkuunkaan elähdyttävää. Laitalainen itse kohtaa kovan haasteen: hän kuvaa toisen kuvaajan. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Juha Laitalainen esittelee palstalla kuvaajia ja heidän näkemyksiään. Onko väkivalta jo liiaksi esillä mediassa sen osin jopa turruttaessa meidät. Kukin vieras kertoo mieluisimmasta kuvasta urallaan. Mikä sai sinut kiinnostumaan vallankäytön tematiikasta ja väkivallasta. Väkivallan ja nautinnon välillä onkin jokin erityinen sidos, jossa on jotain herkullisen kiellettyä. Me emme maailmasta paljoa tietäisi, elleivät erilaiset mediumit/mediat siihen meille mahdollisuutta tarjoaisi. Kuva on viime vuosien avainkuvani. Kun sitten hyppäsin tekemään täysipäiväisesti valokuvaa, muokkautui teoreettinen kiinnostus kuvalliseksi osallistumiseksi. Tottakai väkivallan seuraaminen tuottaa nautintoa, ja sitä tekee legitimoitu väkivallan tekeminenkin. MIELIKUVANI • HARRI PÄLVIRANTA Teksti JUHA LAITALAINEN Kuva HARRI PÄLVIRANTA Helsinkiläinen valokuvataiteilija ja vapaa tutkija Harri Pälvirannan mielikuva on hänen viime vuosien avainkuvansa. Silloin syy välinpitämättömyyteen onnistutaan vierittämään jollekin toiselle. Miksi valikoit juuri tämän mielikuvaksesi. Vaikka näitä asioita on tullut pyöriteltyä jo tovi, en edelleenkään tajua miksi sekä yksilöettä yhteisötasolla toimimme näin väkivaltaisesti. Olet väitellyt taiteen tohtoriksi väitöskirjanasi väkivaltaa kuvaavan dokumentaarisen taiteen vastaanotto. Pitkällinen työ kyllä lisää ymmärrystä, mutta samalla merkitykset tuntuvat pakenevan yhä kauemmas. Kuvan ei onneksi tarvitse olla vastaus. Mun tapauksessani voisi vielä sanoa, että vaikka väkivallan syvällinen miettiminen voi olla raskasta, voi se myös tuottaa nautintoa. Mutta koska ei ole kiva todeta olevansa tietämätön, on parempi todeta turtuvansa. Voimme todeta kyllästyvämme väkivallan kuvien toisteisuuteen, mutta silloin itse asiassa ilmoitamme että emme halua tietää enempää. H arri Pälviranta haluaa antaa päivittäin ihmisten kokemalle väkivallalle kasvot tarkoituksenaan ohjata elämäämme parempaan suuntaan. Kuva on Muurituristi-kirjastani, Netiv HaAsaran kylän reunalta Gazan muurin edessä kuvattu
HARRI PÄLVIRANTA KUVAUSKALUSTO JU H A LA IT A LA IN EN Harri Pälviranta ikuistettiin hänen Lemuntien työhuoneensa sisäpihan parvekkeella, jonne oli juuri tippunut katolta lumikuorma tammikuisen leudon sään vallitessa. IKÄ: 52 KOTIPAIKKA: Helsinki KOULUTUS: Taiteen tohtori TYÖSUHTEET: Taiteilija ja tutkija TYÖN ALLA TÄLLÄ HETKELLÄ: Useita projekteja, joista yksi käsittelee palamisen ja kuvan suhteita, toinen Suomen sisällissotaa, kolmas sukupuolten välisiä suhteita verrattain yksityisestä tulokulmasta. 62 KAMERA 2|2024. Canon EOS R7 + Laowa 33mm F0.95 (kinovastaavuus 50mm), 1/30s, f/0.95, ISO 1250. Kahdeksalta aamulla oli vielä hämärää, joten kuvatessa käytettiin markkinoiden yhtä valovoimaisimmista objektiiveista, joka vahvisti valoa kameran kennolle. Myös kengän nokkaan osui sattumoisin sopivasti lumihippu. www.harripalviranta.com @harri_palviranta Fujifilm GFX 50 R, Fujinon GF 30 mm F3,5 R WR, Fujinon GF 80 mm F1,7 R WR ja Godox Wistro AD 100 pro. Rakkaita myös Hasselblad 503 CW ja Horseman HD optiikkoineen
Ei todellakaan. Konfliktissa on tätä kirjoittaessa kuollut yli 30 000 ihmistä, joista 94 on ollut journalisteja; heistä ainakin 14 valokuvaajaa. T ämä on ammatti, jossa katsoo vaaraa päivittäin silmästä silmään, sanoi jossain elokuvassa joku valokuvaaja. Konfliktissa on tätä kirjoittaessa kuollut yli 30 000 ihmistä, joista 94 on ollut journalisteja. lokakuuta Hamas hyökkäsi Israeliin ja perään Israel Gazaan. Pari pikku kolaria olen ajanut, sairastanut jonkun vatsataudin ja tietysti saanut selkäni lopullisesti kieroon yksipuolisesti laukkua kantamalla. Totta: heti ensimmäisessä kesätyöpaikassani lohkaisin hampaani työmaaruokalan viineriin. Vaarojen ammatti 63 kamera-lehti.fi KOLUMNI. Riippuliidinonnettomuuksia on ollut 23, perinteisempiä lentokonetai helikopterionnettomuuksia 8. HUONOMMIN ON KÄYNYT Natikan kuvaajille: National Geographic Societyn kuvaajista 45 listasi työtapaturmiaan. 7. 33 PIDÄTYSTÄ, 21 uhkailua/kidnappausta, 13 ryöstöä ja 6 kyynelkaasutapausta kertovat siitä, ettei maailma ole kaikkialla vielä valmis. Tuomo Manninen Kirjoittaja on valo kuvaaja. Siinä suunnilleen 40 vuoden uran kaikki työtapaturmat. Joukossa oli 90 vakavaa ripulia, 30 tulehtunutta haavaa ja 19 vakavaa dehydraatiotapausta. Valitettavasti. IDF, Israelin armeija, on syyttänyt joitain journalisteja yhteistyöstä Hamasin kanssa, mikä tarkoittaa ettei tämä lista tähän jää. Ymmärrettävää, kun ajattelee työolosuhteita. Villejä elefantteja on juostu karkuun 3 kertaa ja pantteria kaksi kertaa (sama pantteri, kaksi eri kertaa). MUISTETAAN HETKI Mohamed Yaghia, Abdallah Iyad Preisia, Mohamad Al-Iffia, Mohamed Mouin Ayyashia, Hassouneh Salimia, Mossab Ashouria, Ahmed Fatimaa, Ahmed Al-Qaraa, Roee Idania, Mohamed Fayez Abu Mataria, Mohammed Sobhia, Yaniv Zoharia, Mohammad Al-Salhia ja Ibrahim Mohammad Lafia. Enkä edes halua ajatella lihansyöjäloisia tai silmään joutunutta loa-loa-matoa (kumpiakin 1 tapaus). Ikävimmältä kuulostavat ne kaksi tapausta, joissa turvavyö on pettänyt helikopterin kallistuessa sivuttain tulivuorta kuvaamaan
Hän ylitti metsittyneen rajalinjan ja totesi, että eroavuus Suomen ja Itä-Karjalan välillä oli suurempi kuin Suomen ja Skandinavian. Hætta. FRIIS / MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMAT Jens Andreas Friisin matkakuvia Norjalainen tutkimusmatkailija Pohjois-Suomessa 1867 1 1 J ens Andreas Friis (1821–1896) syntyi pappisperheeseen Sogndalissa Etelä-Norjassa. Tutkimusmatkalla Friisillä oli mukanaan serkkunsa, professori Ludvig Kristian Daa. A. Hän kiinnostui saamen kielestä Kristianian yliopistossa, jossa saamelainen lähetyssaarnaaja Niels Vibe Stockfleth luennoi 1840-luvulla saamen ja kveenin kielistä. Kierreltyään ensin Ruijassa ja Kuolan Lapissa, Friis lähti elokuussa 1867 Vienan Karjalan Oulangansuun kylästä kohti Kuusamoa. Hänestä tuli kveenin ja saamen kielten ensimmäinen professori Kristianian yliopistoon 1866. Kesällä 1867 Friis teki tutkimusmatkan Ruijaan, Kuolan Lappiin, Vienan Karjalaan ja koilliselle Pohjanmaalle. Friis valmistui teologian kandidaatiksi 1844 ja toimi saamen ja suomen kielten yliopistotutkijana. Matkan tarkoituksena oli ”tulla tuntemaan oloja siinä mahtavassa valtakunnassa, johon Norja rajoittuu koillisessa ja jonka väestön kanssa maamme pohjoisimman osan asujaimet ovat alinomaisessa ja laajassa kauppasuhteessa”. Ruijan suomalaisiin Friis oli tutustunut jo kahdella aikaisemmalla retkellään. Osan matkaa seurueeseen kuului myös saamelainen Lars J. 1849 hän matkusti stipendiaattina Kajaaniin opiskelemaan Elias Lönn rotin johdolla. Ruijassa asui pysyvästi suomalaisia. Maanomistusolot, kulkuneuvojen takapajuisuus ja koulujen puute olivat edis64 KAMERA 2|2024 MENNYTTÄ VALOA. Friisin mukaan tähän oli syynä se, että karjalaiset noudattivat ikivanhoja tapoja. Sinne muutti myös keväisin muutamaksi kuukaudeksi paljon suomalaisia esimerkiksi Kuusamosta, Haapajärveltä ja Kalajoelta osallistuakseen merikalastukseen. Pohjoinen näyttäytyi Friisille satumaana. Teksti JAANA ONATSU Kuvat J
Tiedustelut arkisin. Museoviraston kuvakokoelmat Sturenkadun asiakaspalvelupiste suljettu muuton vuoksi. Mechelin oli Venäjän pääkonsuli Norjassa 1850–1869. 3 3 Kuusamon kirkko. Ortodoksinen kirkko kielsi lihan syönnin pitkinä aikoina vuodesta. Friis on todennäköisesti antanut albumin Mechelinille Ruijassa 1868 tämän ollessa selvittämässä kalastusselkkausta. Friis ei ollut vain tiedemies, vaan hän oli myös innokas vaeltaja, metsästäjä ja kalastaja. Friisin matkakuvat ovat albumissa, jonka on omistanut suomalainen Henrik Adolf Mechelin. Hän kaatoi luodikollaan peuroja tuntureilla. Syyskuun alun ankara halla laski matkalaisten ja paikallisten asukkaiden mielialaa, sillä jo edellisinä seitsemänä vuonna oli syöty pettua. Näkyypä yhdessä valokuvassa hänen kalastusvälineensäkin teltan vieressä. Kuusamosta Friis jatkoi matkaa kohti Oulua. 4 4 Kaksi taloa ja ohrakuhilaita pellolla Kuusamossa (kuvauspaikka epävarma). 2 2 3 3 4 4 5 5 65 kamera-lehti.fi. 5 5 Kaksi miestä ja nainen istuvat puunrungolla Kuusamossa. tyksen esteinä. Oulusta Friis matkusti Helsinkiin ja jäi sinne talveksi muun muassa perehtyäkseen Itä-Karjalaa ja Kuolan Lappia koskevaan venäläiseen kirjallisuuteen. Englantilaisia ja varsinkin skotlantilaisia lordeja kävi jo 1851–57 kalastamassa lohia Tenolla ja Alttionjoella. Hänellä oli hieno englantilainen vapa. 2 2 Kuusamolainen majatalo. 1 1 Kuusamolainen kylä (kuvauspaikka epävarma). Puhelin 02 95 33 6100 kuvakokoelmat@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/kuvakokoelmat Journalistinen kuva-arkisto Joka Asiakaspalvelu ti – to 10 – 15. Friis katsoi, että tämä selitti asukkaiden heikon fyysisen kunnon. Puhelin 02 95 33 6127 joka@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/joka Kuvia Museoviraston kokoelmista
Lange oli palkattu dokumentoimaan maaseutuväen kurjia oloa 30-luvun kurimuksessa. New Deal -ohjelma pyrki helpottamaan köyhien tilannetta avustusten ja lainsäädännön kautta. Molempien palkan maksoi valtio, ja Langen ohella kymmenkunta muutakin valokuvaajaa oli projektin leivissä. Henkilöt olivat kuitenkin anonyymejä, jotta tarinalla olisi yleistettävyyttä. Joskus vedostamisen hoiti Langen apulainen. Molemmista häntä silti arvostetaan. Hän olikin Amerikan Sammallahti, pimiön taituri. Studiokuvaaja loi sitä kautta suhteita ja hiukan mainettakin karttui. Samaan aikaan, kun taloutta koetteli ankara lama, kärsittiin maataloudessa kuivuudesta. Mustien ja intiaanien asema oli ollut jo aiemmin heikko, mutta siitä ei ollut kannettu suurta huolta valtakunnan tasolla. DOKUMENTARISTIN KUVAT JA SANAT Dorothea Lange kuuluu valokuvan suuriin klassikoihin. Se oli selvä määräys. Dorothea Langen (1895-1965) Migrant mother (Siirtolaisäiti) on juuri sellainen. Ihmisiä siirtyi köyhiltä alueilta sinne, missä olisi töitä tarjolla. Yhteiskunta tuki muuttoa uusille seuduille. NORMAALISTI LANGE otti kuvia runsaasti, sillä hän ei ollut teknisesti kovin taitava. Lange aloitti dokumentaristin uransa kuvaamalla heitä. Nuorena Lange hakeutui ensin valokuvaharjoittelijaksi, koska valokuvaaja oli hänestä hieno ammatti. Ajat olivat tuolloin kovat, ja San Fransiscoonkin saapui maaseudun köyhää väkeä. Kuva syntyi hänelle poikkeuksellisella tavalla. Muistiinpanoja ei kirjattu. Lange ehti saada jo kaksi lasta ensimmäisen avioliittonsa aikana ennen kuin tapasi toisen miehensä. Hän piti itseään aina dokumentaristina, ei taiteilijana. Kuvan levitessä lama-ajan kuvaston symbolina ei tätä taustaa tiedetty, mutta se olisi saattanut muuttaa suhtautumista. Harjoittelijana kartutettu taito auttoi oman studion avaamisessa San Franciscoon. Kun valkoiset kärsivät samasta, suhtautuminen muuttui. Kuvauspäivät olivat pitkiä, ja Lange oli palaamassa jo kotiin lastensa luo, kun näki tien vieressä leirin. Itse hän oli oikeastaan ujo sellaiseen. Tuolla kerralla Lange oli kiireinen, otti vain viisi ruutua. Onnenpotku oli sattumalta tutustua Imogen Cunninghamiin ja hänen mieheensä Roi Partridgeen. Hän ei pysähtynyt, mutta päätti puolisen tuntia ajettuaan kääntyä takaisin. Yhdessä kyhätyissä teltoissa oli nainen lastensa, ja Lange meni hänen luokseen. Y HDELLÄKIN kuvalla voi saavuttaa kuolemattoman maineen – mutta siitä voi tulla myös ikuinen rasite. Siihen mennessä hän ei ollut edes omistanut kameraa. Ehkä kahden sedän ammatilla graafikkoina oli vaikutusta. Hänen miehensä Paul Taylor puolestaan oli tekemässä tutkimusta saman väen tilanteesta ja avustustoimien tehokkuudesta. VASTA 15 VUOTTA sen jälkeen, kun Lange oli kuvannut naisen teltassa lapsineen, kuva sai nykyisen nimensä. Tätä Lange ja Taylor olivat seuraamassa. Hän ei ollut vedostajanakaan mikään mestari, joten hänen samoissa hommissa ollut ystävänsä Ansel Adams hoiti usein sen puolen. Aseenteet vähäosaisia kohtaan olivat monien jännitteiden sävyttämiä. Lange oli saksalaista sukujuurta, mutta syntynyt itse Yhdysvalloissa. Hän oli tyytyväinen naisen asettua pyynnöstä sopiviin poseerauksiin. Keskusteluista syntyi yleensä myös muistiinpanot, joista selvisi kuvattujen oma selostus tilanteestaan. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat DOROTHEA LANGE, LIBRARY OF CONGRESS 66 KAMERA 2|2024. Koneellistuminen teki käsityötä tehneistä maaseudun ihmisistä tavallaan tarpeettomia. Mukaan tuli tavallisesti siis paljon epäonnistuneitakin ruutuja. Juttelusta ihmisten kanssa oli tullut luonteva osa kuvaamista, ja sen taidon Lange oli oppinut mieheltään. Myös henkilön tiedot olivat siinä ajassa selvinneet: Florence Owens Thompson oli cherokee-intiaanien sukua
Langen tapa antaa ihmisten puhua vaati kuitenkin aikaa. Lange halusi muuttaa tämän – ja siinä on hänen dokumentarisminsa suurin arvo. Hän oli pienikokoinen, itseään korostamaton. Hän oli sairastanut lapsena polion, jonka seurauksena ontui. Perhe korjaa hernesatoa Kaliforniassa keväällä 1937. Migrant Mother on yksi suuren lamakauden ikonisimmista valo kuvista. Yksinhuoltajan kasvattamana – isä oli vain häipynyt – hän osasi samastua elämän tuomiin vaikeuksiin. Lapset kotona Henkilöt olivat kuitenkin anonyymejä, jotta tarinalla olisi yleistettävyyttä. Alkuperäiskansojen luontosuhdetta ei ymmärretty. Materiaalia piti syntyä tiuhaan tahtiin, mutta välineiden rahoitus oli silti jatkuvasti nihkeää. TYÖSKENTELY LAMA-AJAN kuvausprojektissa oli toisinaan vaikeaa. Hän teki paljon töitä, oli myös henkisesti kovilla. 67 kamera-lehti.fi. Nykyään tästä näkökulmavirheestä ollaan paljon tietoisempia. Langelle valokuva oli yhteiskunnallista vaikuttamista. Kalifornia 1936. Kuvaajien esimies Roy Stryker oli tiukka: raportointi kuvien avulla oli keskeistä, kaikki muu turhaa. Moni dokumentaarisen valokuvan projekti oli jopa vahvistanut näitä stereotypioita: ne herättivät ehkä sääliä, mutta tuottivat myös johtopäätöksen, että laiskuus tai muut epätoivotut ominaisuudet olivat syyllisiä heidän tilanteeseensa. Vähäosaisillakin oli itsekunnioituksensa ja ylpeytensä, eikä elämä surkeista olosuhteista huolimatta ollut pelkästään kelvotonta. Moni valkoinen valokuvaaja vain katseli ympärilleen kameroineen ylimielisesti pyrkimättäkään ymmärtämään. Tosin oli myös niitä, jotka pitivät avustustoimia epäilyttävänä vasemmistolaisuutena ja köyhiä – siis myös valkoisia – vain saamattomina. Hän antoi ihmisille oman äänen, siis myös ne sanat
Langen myöhemmissä töissä taso on kuitenkin vaihteleva. 68 KAMERA 2|2024. Asunnottomat miehet torkkuvat Howard Streetillä San Franciscossa Kaliforniassa helmikuussa 1937. Amerikan suuri lama, 18.8.2024 saakka, Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, Tampere Pölymyrsky pimentää päivän New Mexicossa huhtikuussa 1935. Ei Lange tosin itsekään ollut mikään alkuperäisen ruudun kunnioittaja. saivat huutia, heitä oli uusperheessä kaikkiaan viisi eli kaksi ensimmäisestä liitosta ja kolme jälkimmäisen miehen liitosta. MYÖHEMMÄLLÄ IÄLLÄ hän kuvasi myös Life -lehdelle ja teki muitakin projekteja ulkomaita myöten. Hän saattoi saada toimeksiannon lehdestä, mutta tuloksia ei julkaistu. Aperture -lehden perustajiin kuuluvana hän oli nostamassa valokuvan asemaa, samoin kuin vanha ystävä Ansel Adams. Kuvia rajattiin mielivaltaisesti, tekstien merkitystä ei ymmärretty omana lajinaan. Myrskyt pakottivat tuhannet jättämään kotinsa ja lähtemään siirtolaisiksi. Langen kuvia oli myös kuuluisassa Family of man -näyttelyssä. Lange sairasti pitkään kivuliasta vatsahaavaa ja lopulta kuoli vatsasyöpään, vain kolme kuukautta ennen retrospektiivisen näyttelynsä avajaisia. Eikä hän pitänyt itseään taiteilijana, mutta on niitä harvoja kuvaajia, jotka ovat saaneet yksityisnäyttelyn Modernin taiteen museoon New Yorkissa. Kuvajournalismin soihdunkantajina pidetyt 50ja 60-lukujen aikakauslehdet eivät aina muutenkaan kohdelleet kuvaajia kovin hyvin. Jo lama-aikana kuvista oli lehdissä rajattu pois esimeriksi mustia henkilöitä
69 kamera-lehti.fi. Tämä näyttely oli suunniteltu erityisesti näkövammaisille kävijöille ja se esitteli maailmankuulujen valokuvaajien ottamia kuvia. SA N N A K A N N IS TO Sormenpäät tunnustelevat sarvi kuonoa. Jokainen kuva oli osittain hämärän peitossa, ja kuvien tarkoitus oli tuoda esiin sitä, miltä maailma näyttää silloin, kun katsojalla on näkövamma, kuten glaukooma tai diabeettinen retinopatia. Näyttelyn toteutukseen olivat osallistuneet muun muassa lukuisia palkintoja voittanut eteläafrikkalainen kuvajournalisti Brent Stirton, brasilialainen kuvajournalisti Sebastião Salgado, nigerialainen kuvajournalisti Yagazie Emezi, urheilukuvaaja Samo Vidic, muotikuvaaja Heidi Rondak ja kuvajournalisti Muhammed Muheisen. Valokuvien lisäksi näyttelyn videomateriaaleissa esiintyi näkövammaisia henkilöitä, kuten brittiläinen vammaisaktivisti Lucy Edwards ja Menna Fitzpatrick, talvilajeissa parhaiten menestynyt brittiläinen paralympiaurheilija. Huoli luonnontilasta, muun muassa lintuja hyönteislajien vähentymisestä, on taiteilijalle tärkeä aihe. Hän on työskennellyt muun muassa Hangon lintuasemalla ja lintuasemilla Italiassa. Kanniston teoksissa on läsnä myös vahva henkilökohtaisen ilmaisullisen kerronnan tarve. Levähdyspaikka näyttelyssä on esillä Sanna Kanniston valokuvateoksia vuosilta 2014–2023. Vähintään 2,2 miljardilla ihmisellä eri puolilla maailmaa on jonkinasteinen näkövamma, minkä vuoksi he eivät yleensä pääse nauttimaan valokuvataiteesta. Hänen studiokuvistaan ihmistä katsoo lintu, joka on hetkeksi erotettu luonnosta ja tuotu osaksi tutkimusta ja kulttuuria. Nämä Canonin kanssa yhteistyössä kuvatut videot kertovat heidän tarinansa ja näyttävät heidän reaktionsa, kun he tutustuvat näyttelyyn ensimmäistä kertaa. Näyttely paitsi herätti miettimään taideja kulttuuritilojen saavutettavuutta. Eläin on tulostettu kohokuvana. Valokuvien lisäksi näyttelyssä oli tarjolla kohokuvioituja tulosteita, äänikuvauksia, äänimaisemia ja pistekirjoitusta. Viime vuosina Kannisto on keskittynyt kuvaamaan lintuja. Sanna Kannisto: Levähdyspaikka 1.3.–26.5.2024, VBvalokuvakeskus, Kuopio NÄYTTELY Sanna Kannisto on valokuvannut luonnon lajien moninaisuutta kahdenkymmenen vuoden ajan.Häno on kehittänyt omaleimaisen kuvallisen ilmaisutavan, jossa yhdistyvät luontokuvaus, valokuvataiteen keskeiset kysymykset ja tieteelliset tavat esittää luontoa. Näyttelyssä oli esillä valokuvia maailmankuuluilta valokuvaajilta ja Canonlähettiläiltä eri puolilta maailmaa. Näkevät kävijät puolestaan opastettiin näyttelyssä ymmärtämään paremmin, millaista on olla näkövammainen. NÄYTTELY Canonin World Unseen -valokuvanäyttely kutsui niin näkövammaiset kuin näkevätkin kävijät tutustumaan valokuvataiteeseen saavutettavalla ja immersiivisellä tavalla. VÄLÄHDYKSIÄ Canonin World Unseen Somerset House, Lontoo 5.–7.4. Tältä kuva näyttäisi diabeettista retino patiaa sairastavan katsojan silmin
Näyttelyn nostavat esille yksilöön kohdistuvan diagnosoinnin kollektiivisen vastustamisen. Sinistö eli luontoa kunnioittaen Villa Mehussa, itse luomassaan maailmassa kirkkonummelaisessa metsässä. Taiteilija Laia Abril (s. Laia Abril: Joukkohysteriasta Naisten kollektiivisia sairaskohtauksia ja selittämättömiä oireita on historian aikana diagnosoitu joukkohysteriaksi. Teoksessa transhoitojen portinvartijana toimivan systeemin väkivaltaisuus asettuu vastakkain transyhteisöjen sisäisen solidaarisuuden ja rakkauden kanssa. Näyttely kysyy, mitä jos ongelmana ovatkin yhteiskunnalliset olosuhteet, ja yksilöiden sijaan tervehdyttämistä tarvitsisikin yhteiskunta. A U G U ST JO EN SA LO N JA N K A IL A LA IA A B RI L M YR IA M B O U LO S VÄLÄHDYKSIÄ SUOMEN VALOKUVATAITEEN MUSEON NÄYTTELYT K1, Mikonkatu 1 ja Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki 70 KAMERA 2|2024. Kuvat kertovat vastarinnasta yhteiskunnan rajoituksia kohtaan ja näyttävät omaehtoisesti elävän ihmisen. Aikuisena Kaila palasi kuvaamaan häntä. 1986) käsittelee teoksissaan kolmea todellista joukkohysteriatapausta. Vuoden 2024 Poliittisen valokuvan festivaalin teemana on diagnoosi. August Joensalo: F64.8 – Muu sukupuoli-identiteetin häiriö August Joensalon (s. Jan Kaila: Elis Sinistö ja Villa Mehu – Itse tehty elämä Valokuvaaja Jan Kaila (s.1957) kuvasi lapsuutensa kodin lähellä elänyttä Elis Sinistöä (1919–2004), joka oli yhteiskunnasta irrottautunut erakkomystikko ja ite-taiteilija. 1992) on kuvannut teossarjassaan Libanonin hajoavaa yhteiskuntaa ja pääkaupunki Beirutia, joka viime vuosina on elänyt valtavien korruptiota vastustavien mielenosoitusten sekä elokuun 2020 tuhoisan satamaräjähdyksen seurausten keskellä. 1993) videoteos on omakohtainen tutkielma Suomen transterveydenhuollosta. Kuvat yhdessäolosta ja hauskanpidosta läheisten kanssa kuitenkin osoittavat, kuinka kaaoksen ja mullistusten rinnalla arkinen elämä jatkuu. Teos on kolmas osa Abrilin A History of Misogyny – teossarjaa, jossa Abril on käsitellyt naisvihaa laajasti tutkimuksia ja arkistoja hyödyntäen. Aikuiset näkivät Sinistössä jotakin uhkaavaa, mutta nuorelle Kailalle Sinistön maailma oli satumainen leikkipaikka. Joensalon teos kysyy, mitä jos diagnosoitava häiriö onkin transyksilöiden sijaan terveydenhuollossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Myriam Boulos: What’s Ours – Se mikä on meidän Libanonilainen Myriam Boulos (s. Poliittisen valokuvan festivaali 2024 31.1.–5.5.2024, Kaapelitehdas NÄYTTELY Joukkohysteriaa, ite-taidetta ja yhteiskunnallisen sorron vastustusta – Poliittisen valokuvan festivaali juhlii 10 vuoden taivaltaan neljä teoskokonaisuden näyttelyllä
Moriyamaan vaikuttivat syvästi amerikkalaiset taiteilijat, kuten Andy Warhol ja William Klein, sekä kirjailija ja runoilija Jack Kerouac. Näyttelyssä on esillä Moriyaman laajan ja tuotteliaan uran eri hetkiin – alkaen hänen varhaisista töistään japanilaisille aikakauslehdille, kiinnostuksesta amerikkalaista miehitystä kohtaan ja sitoutumisesta fotorealismiin aina 1980ja 1990-luvun ajanjaksolle. Toisessa maailmansodassa kärsimänsä tappion jälkeen Japani oli USA:n armeijan miehityksen alaisena, mikä toi mukanaan ripeän länsimaistumisen ja taloudellisen murroksen. Moriyama syntyi Ikedassa, Osakassa vuonna 1938 ja kasvoi sodanjälkeisessä Japanissa. Heidän vaikutuksensa näkyy hänen rohkeassa suhtautumisessaan valokuvaukseen, jossa hän myös toi näkyville kapitalistisen yhteiskunnan ristiriitoja. Nämä 70-luvun sumeat ja pimeät kuvat ovat kaukana Andy Warholin värikkäistä kuvista. Moriyama kuvasi supermarketin hyllyjä täynnä säilykkeitä ja muita tuotteita. D A ID O M O RI YA M A D A ID O M O RI YA M A D A ID O M O RI YA M A VÄLÄHDYKSIÄ 71 kamera-lehti.fi. Hänen kuvansa toivat esiin niin yhteiskunnallisia ristiriitoja kuin tavallista elämää maailman metropoleissa. Daido Moriyama: Retrospektiivi 8.3. Moriyama on kuuluisa rouheista mustavalkokuvistaan, mutta hän ei kaihtanut myöskään värejä ja digitaalivalokuvausta, sillä nämä olivat sopivia työkaluja nykypäivän kulutusyhteiskunnan kuvaamiseen. Moriyama taltioi japanilaisen perinteen ja länsimaisten vaikutteiden yhteentörmäyksen, joka teki hänen valokuvistaan peilin nopeaan muutoksen aikakauteen. 2.6.2024, K1 NÄYTTELY Daido Moriyama on valokuvauksen edelläkävijä, joka uudisti katuvalokuvausta
Luonto on ollut kantava voima Raunion kuvausharrastuksessa. Sivu 21 Mursut Huippuvuorilla palaamassa rantaan sulattelemaan ruokaansa. KAMERA-LEHTI 1/24 MIELENKIINTOISIN JUTTU OLI 22 Suurkilpailu 2024. Korona-aikana Raunio vietti paljon aikaa Itä-Suomen kojuilla ja näiltä reissuilta on muistona paljon kuvia suomalaisista metsäneläimistä. Suosikkikuvassa oli esimerkiksi tärkeä hetki ikuistettuna tai sitten sattuman vaikutus kuvaa ottaessa. Taidekuvaamisessa toisaalta juuri idean omintakeisuus on erityisen arvokasta. Jäätyään pois työelämästä Raunio liittyi Turun Kameroihin tutun tilintarkastajan houkuttelemana. – Menin mukavuusalueelta aika kauas, kun aloin kuvata lasta. Aitona tilanteena ihmisen ja eläinten retkenä tasapainoa vaativien kivien päällä. Kuhmolainen Piilokoju kuva. Iltavalaistus antaa raamit ja veden heijastus kertaa tapahtuman. Teksti Tero Miettinen ja kuvat Marja Helander. Sivu19 Grönlantilainen jäävuori varhaisen aamun valossa. Finnish Photo Awards 2023 -kilpailun Lands capesarjan voittaja 2023. Joissain kuvan lajeissa teknisen onnistumisen vaatimus on ankara, koska olemme tottuneet niin kovaan tasoon. Kuvassa kaksi naista tonkii jätteitä savuavalla kaatopaikalla Itä-Intiassa Kuwahatissa. Raunio kertoo, että kokemus oli hänelle pysäyttävä, sillä ihmisten surkea tilanne oli käsinkosketeltavaa. Kilpailussa oli kolme osakilpailua. LUKIJAKYSYMYS LUKIJAT VASTAAVAT Edellisen Kamera-lehti 1/24:n lukijakysymyksessä kysyttiin: Mikä on kaikkien aikojen suosikkikuvasi, jonka olet ottanut. Sivu 20 Flamingojen nousukiito. Vastavärit ja hallittu rajaus kruunaavat kaiken. Risto Raunio •Kamera-lehden Vuoden kuvaaja 2023 •SKsLE, NSMiF/g, MNFFF/s, EFIAP/s, GPUCR3 IG: ristoraunio www.raunio.fi Intohimona luonto Teksti SANNA HILLBERG Kuvat RISTO RAUNIO Kamera-lehden Vuoden kuvaaja -kilpailussa jaetun ykkössijan pokannut naantalilainen Risto Raunio tunnetaan erityisesti upeista luontokuvistaan. Meillä oli ihan kiva sessio. 22 Minkälaisia haasteita olet kohdannut valokuvauksen tiellä, ja miten olet voittanut ne. Kuvassa on hieno kompositio ja tunnelma. Laila Alanen Virtanen sai palkinnoksi lahjakortin fotoliikkeeseen (150 euroa). Helsingin Elokolossa Pääkkönen kuvasi kävijöitä vuonna 2015 ja Turun Elokolossa 2020. Hänellä on plakkarissaan muun muassa FotoFinlandian luontokuvasarjan kaksoisvoitto, eli ensimmäinen ja toinen sija, vuodelta 2020. Kohtauksessa on monenlaisia jännitteitä, joita valo oivaltavasti korostaa. Taustan naisen katseen sävyä joutuu pohtimaan. Näyttelyn henkilökuvat ovat olleet esillä sekä Helsingin että Turun Elokoloissa. Teknisesti sävyineen upea toteutus. RAUNIOLLA ON pitkä historia kameran takana. Yhteistä on kolmen elementin – valo, sommittelu ja aihe – hallinta. Kamera-lehden Suurkilpailu on järjestetty vuodesta 1952 ja innostus kuvien lähettämiseen ei ole laantunut. Ensimmäisen osakilpailun aiheena oli Toivo. People like us — Jukka Pääkkösen muistonäyttely NÄYTTELY People like us — Jukka Pääkkösen näyttelyn nimi kertoo paljon kuvaajan ajatusmaailmasta kuvien takana ja ideologiasta ylipäätään elämässä: Pääkköselle ihmiset olivat samanarvoisia riippumatta siitä, mistä lähtökohdista he olivat ja mihin pisteeseen he olivat päätyneet. Kun mukana on luontokuvia, luovaa ilmaisua, tapahtumia, arjen kohtaamisia ja reportaasimaisia kuvia, joutuu niitä arvioimaan myös kunkin lajityyppin kautta. Vuoden kuvaaja -kilpailun toisessa osakilpailussa Raunio ei saanut mainittavaa menestystä, mutta kolmannessa osakilpailussa tuomaristoa miellytti hänen otoksensa hieman alle 2-vuotiaasta tyttärenpojasta viljapellossa lämpimän elokuisen illan syksyisessä valossa. Sen lisäksi se antaa myös mahdollisuuden katsella maailmaa eri silmin. – Ensimmäisen kunnon kamerani, järjestelmäkameran, olen ostanut 1970-luvun lopulla, 69-vuotias Raunio kertoo. KUVIA OLIVAT arvioimassa Laila Alanen, TaK, Minna Jerrman, toimittaja, valokuvaaja sekä Tero Miettinen, kulttuuritoimittaja. Raunion mukaan valokuvaaminen on hyvää ajanvietettä. Hyvin vangittu hetki, jossa kulkija ja koirat kävelevät rannalla. Raunio osallistuu ahkerasti kilpailuihin ja kertoo, että tunteja saa kulumaan yllättävänkin paljon kisakuvien valikoimiseen ja tulosten seuraamiseen. – Se oli yllätys, että voitto tuli kahdella kuvalla ja johti jaettuun voittoon, sanoo Raunio ja kertoo osallistuneensa kilpailuun leikkimielellä. Jännittävästi toteutettu tarinallinen kuva, joka näyttää melkeinpä hutiotokselta, kunnes aukeaa vähitellen. – Voi myös huomioida sitä, mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan. Monissa kuvissa kuitenkin värejä olisi voinut parannella hienovaraisemmin. 11 SUURKILPAILU 2024 Suurkilpailu 2024 voittaja on Kenneth Strömberg. – Kun aloittelin, Hannu Hautala oli hyvä esikuva. Innostuksen kuvaamisen antoi 13–14 -vuotiaana Coca Cola -juoman kylkiäisenä saatu kamera. Ensimmäisellä varsinaisella valokuvausmatkallaan hän oli vuonna 2013 Galápagossaarilla. Siinä tapahtui melkoinen alkuräjähdys ja valokuvaaminen levisi käsiin harrastuksena. Niin kuin on varmaan käynyt monella muullakin, hän naurahtaa. 3 3 Marja Helander puolustaa luontoa ja saamelaista kulttuuria taiteensa keinoin. – Siellä tiellä ollaan, Fiapissa vähemmän, mutta olen osallistunut enemmän kisoihin, joita itse enemmän arvostan. Naiset ovat hakemassa sieltä jotain arvotavaraa, jota he pystyvät intialaiseen tapaan kierrättämään. Moni Turun Elokolon kävijöistä oli viimeksi kouluaikanaan ollut kuvattavana, ja muotokuva oli heille iso juttu. – Siellä oli hirveän kamala katku. Katsoja tiirailee tiaisen puuhia muurahaisperspektiivistä, mikä tekee kuvasta erityisen intensiivisen. Kuva kestää katsomisen ja siitä voi saada ajatuksia, miten kuvan tarina jatkuu muu-alla kuin pelkästään kuvatussa alueessa. Tarkennus hentoon sieneen pienellä terävyysalueella on merkityksellinen: linnulla on selvästi katalat aikeet. TASAPAINOILUA JÄIDEN SULAESSA Hanna Virtanen Harjunpää Canon EOS R6, 1/1250 s, f/8, ISO 200. OSALLISTU kamera-lehti.fi/tag/lukijakysymys, www.facebook.fi/ kameralehti tai toimitus@kamera-lehti.fi. Koitimme kävellä Hannun jalanjälkiä, kun pyörimme aika monen kaverin kanssa soilla ja metsissä, mutta täytyy sanoa, että onneksi siitä ei tullut ammattia, metsäteollisuuden palveluksessa työuransa tehnyt Raunio toteaa. Finnish Photo Awards 2023 -kilpailun Wildlife -sarjan voittaja. 33 Intohimona luonto. RAUNIO ON kuvannut paljon ulkomailla. VALOKUVA OTTAA KANTAA Marja H elander Teksti TERO MIETTINEN Kuvat MARJA HELANDER 6 KAMERA 1|2024 11 Valokuva ottaa kantaa. Suomen Ammattikuvaajien FEB Awardsista hän voitti tänä vuonna kaksi kultamitalia. – Näistä syvän etelän subantarktisista ja pohjoisen alueista on vuosien saatossa tullut suosikkikohteitani. Huippuvuorilla talvi tulee syyskuussa, ja naalin valkoinen talvipuku on melkein valmis. UTELIAS Saija Kiiskinen Helsinki Canon R5 EF 100mm f/2.8 Macro, 1/1000 s, f/3.5, ISO640. Kuva pysäyttää katsojan tulkitsemaan. Aluksi katse kiinnittyy elämää nähneisiin kasvoihin, mutta nuhjuisuudessa on detaljeineen jopa arvoituksellinen ristiriita yleensä huoliteltuihin pelastusarmeijalaisiin. Kuvankäsittely voi parantaa onnistunutta ruutua, mutta tehokeinojen käyttö vaatii myös huolellista harkintaa. Kameraseurassa hänet puolestaan houkuteltiin mukaan Fiapin kilpailuihin. Täällä moni yli 40-vuotias laitapuolen kulkija kertoi vievänsä kuvan äidille, Turun Elokolon toiminnanjohtaja Liisa Äyräs kertoo. Viime vuonna tuli Pohjoismaisen luontokuvakisan (Nordic Nature Photo Contest) sarjavoitto. Tuomarille on haaste asettaa rinnakkain erilaisia kuvatyyppejä. Myös huumori kuuluu keinovalikoimaan. Kun kisan nimi oli Onni, niin oli helppo löytää tuo kuva. Kannessa: Poikasestaan ylpeät keisaripingviinivanhemmat Etelämantereen jäätiköllä. Tero Miettinen Strömberg sai palkinnoksi lahjakortin fotoliikkeeseen (300 euroa). Minna Jerrman 33 54 KAMERA 1|2023 SUURKILPAILU VALOKUVAKILPAILUT voivat olla hyvä tapa innostaa valokuvaajia kehittämään taitojaan, ja saamaan tunnustusta hyvästä työstä. 11 Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Teksti Sanna Hillberg ja kuvat Risto Raunio. Karhu heittäytyi kyljelleen ja alkoi rapsutella kaulaansa. Hän nauttii siitä, että valokuvaukseen keskittyvillä reissuilla voi rauhassa omistautua kuvaamiseen eikä tarvitse kiirehtiä eteenpäin. Kysymykseen vastanneista palkinnon voitti Riitta R. – Vasta vuonna 2010 siirryin digiaikaan. 19 kamera-lehti.fi VÄLÄHDYKSIÄ 72 KAMERA 2|2024. Jukka Pääkkönen vieraili säännöllisesti Helsingin Elokolossa, joka on Helsingin Ehyt ry:n päihteetön kahvila, tutustui siellä kävijöihin ja ansaitsi heidän luottamuksensa niin, että nämä rohkenivat asettua kameran eteen potretteja varten. Siihen Raunio osallistui dramaattisella kuvalla Etsijät. Pääkkösen kuvat kunnioittavat mallejaan ja tuovat näistä hieno varaisesti esiin persoonat eletyn elämän takaa. Voit voittaa arvonnassa Juha Laitalaisen Kuvaajien kuvia -teoksen. 21 20 KAMERA 1|2023 kamera-lehti.fi R isto Raunio jakaa Kamera-lehden Vuoden kuvaaja 2023 -tittelin Ahti Kanniston kanssa. Kuvausmatkoillaan Raunio on todistanut jäätiköiden sulamista esimerkiksi Huippuvuorilla ja Etelä-Georgiassa. 22 PARI LANTTIA KIITOS Kenneth Strömberg Paimio Olympus OM-D EM1X, Lumix G Vario, 1/250s, f /5.6, ISO 200. – Valokuvaprojekti oli meille kohtaamispaikan kävijöille voimaannuttava kokemus. Ilmastonmuutos, kaivosteollisuus ja politiikan kiemurat ovat uhkia, joiden vaikutuksia hän herättelee pohtimaan. Rohkeus mennä lähelle kohdetta ja kokeilla erilaisia kuvakulmia 1 1 2 2 toisi usein tuoreutta tuttuihinkin aiheisiin. Kuvattu helikopterista Namibiassa. Pari sarjavoittoa on tullut Monochrome Photography Awardsista
Kuvissa on nähtävissä rospuutto-, sydäntalvitai kaamosaikaa, jotka ovat uniikkeja pohjoisen välitiloja. asti sekä Kouvolan Kameraseuran nuorten kuvaajien näyttely 16.5.–30.6. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.kuopionkameraseura.fi Tampere Tampereen Valokuvausseura ry:n kurssit Pirkanmaalla. Kaisa Sirén haluaa juhlistaa Lapin vuodenaikojen vaihtelua, erilaisia valoja, värejä ja kontrasteja mitä vuoden kierto meille tarjoaa. Lisätietoja www.kameraseura.fi/koulutus Kuopio Kuopion Kameraseura ry järjestää kännykkäkuvauskurssin 15.5.2024. Kirjan kuvat on otettu kolmen vuoden aikana ja yhteistyössä Lapin Musiikkija Tanssiopiston opiskelijoiden ja koreografin kanssa. finnfoto.fi/finnfoto-galleria 73 kamera-lehti.fi. WAMin näyttelyssä tulee olemaan esillä sekä uutta että varhaisempaa tuotantoa. Lisätiedot www.oulunkameraseura.fi Suomen Kameraseurojen Liiton Fotosafari Kap Verdelle 14.11.–21.11.2024. Voit liittyä, kun olet 16–29 -vuotias ja kiinnostunut valokuvauksesta. Kirjassa on löydetty kahdeksaan erilaiseen vuodenaikaan. 2.2.–12.5.2024, WAM, Turku. Sirénin tavoitteena on inspiroida meitä kaikkia kunnioittamaan ja suojelemaan tätä kallisarvoista ympäristöä, joka vielä on. Kirjaa voi ostaa: verkkokaupasta: www.kaisasiren.fi/design Iiu Susiraja: Ei mikään helppo nakki. Hän on tuonut luontoon tanssijoita, jotka omalla liikkeellään korostavat näitä vuodenaikojen erilaisuutta sekä kontrasteja mitä ne tarjoavat. Katso lisätietoja www. NÄYTTELY Iiu Susiraja tunnetaan pysäyttävistä valokuvateoksistaan, joissa hän esiintyy itse odottamattomissa yhteyksissä. K A IS A SI RÉ N IIU SU SI RA JA SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT KOULUTTAVAT Helsinki Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä. www.sksl.fi/fotosafari SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT ALUEELLASI Kehitä valokuvausharrastustasi liittymällä alueesi kameraseuraan. Kurssikuvaukset ja ilmoittautuminen tuleville kursseille: www.valokuvausseura.fi/valokuvauskurssit KUVAUSMATKAT Lähde Oulun Kameraseuran mukana Tarttoon 13.–16.6.2024. Haluatko sinun kuvasi esille gallerioihin. Valokuvat ovat värikylläisiä ja taitto on taidolla tehty. Valokuvien lisäksi monipuolisessa näyttelyssä nähdään videoteoksia, installaatioita, piirroksia sekä 3D-printattuja veistoksia, joihin taiteilijan taiteellinen työskentely on viime vuosina laajentunut. Etsi lähin seurasi: www.sksl.fi/jasenseurat Liity valtakunnallisen Nuoret Valokuvaajat ry:n (NVK) jäseneksi ja osallistu toimintaan. Kirja on englanninkielinen. Osallistu ja lataa kuvasi verkossa This Is Life, kansainvälinen näyttely www.thisislife.fi Finnfoto Galleriat Helsingissä ja Lempäälässä Korkeatasoiset vaihtuvat näyttelyt Kauppakeskus Redissä Helsingissä, Ideaparkissa Lempäälässä ja kauppakeskus Kaaressa Helsingissä kauppakeskusten aukioloaikoina. Valon ja värien kontrastit ovat niitä, mitkä luovat pohjoiseen useamman kuin neljä vuodenaikaa. Finnfoto gallerioiden tilat ovat valokuvaajalle ilmaisia. Lue lisää www.nuoretvalokuvaajat.fi Suomen Kameraseurojen Liitto Ry Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Kari Tolonen, 0400 634 631, toimisto@sksl.fi, www.sksl.fi NÄYTTELYT Ylöjärvi SKsL:n Vuosinäyttelyn 2024 Ylöjärvellä www.sksl.fi/vuosinäyttely Kouvolan Kauppakeskus Veturi Valokuvanäyttelyt: Kaupunkimme uusin silmin, 14.5. Osa valokuvista on otettu kameran hallittua liikuttelutekniikkaa käyttäen ja osa kuvista on perinteisempää luontokuvaa. Ne vaikuttavat ihmisen mieleen ja liikkeeseen. Kaisa Sirén: Dancing My Nature KIRJA Valokuvat on otettu rakkaudesta pohjoisen luontoon
040 567 0988 marko.sormunen @kamera-lehti.fi KAMERA-LEHDEN MEDIAMYYNTI www.kamera-lehti.fi Lue tuoreimmat uutiset, blogit ja tapahtumat www.kamera-lehti.fi Lehtitilaus sisältää pääsyn Kameralehden laajaan verkkopalveluun sekä näköis lehtien arkistoon (lehdet vuosilta 2013-2023). Verkkopalvelu ja näköislehdet tilattavissa myös erikseen. KAMERA 2|2024 74 www.kamera-lehti.fi/ kauppa/koulutus KATSO KEVÄÄN KURSSIT Marko Sormunen puh. Ole Pro!
KALEVA KIMMO METSÄRANTA H AASTAT TELU MIELIKU VANI OPASTUS HENKILÖKUVAUS MILJÖÖSSÄ. JU H A LA IT A LA IN EN SEURAAVA NUMERO 3 2024 KAMERATESTISSÄ | FUJIFILM X100 VI ILMESTYY VIIKOLLA 25 MATTI J
TesTed by The experTs n www.eisa.eu EISA AWARDS 2023-24 visit www.eisa.eu for the winners THE ulTimaTE consumEr TEcHnology... iLLuMiNaTed! Now 40 years strong, eisa is the unique collaboration of 58 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. This international association includes expert members in australia, india, Canada, the Far east, usa and the wider european community, ensuring the eisa awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! awarding the very best products for over 40 yEars 210-265_EISA_AD_2023_post_award.indd 1 30/07/2023 13:35