f i CANON EOS R6 II JA R8 JÄRJESTELMÄKAMERAT Timo Viljakainen Markku Niskanen Pekka Ähkynen 3/2023 15,90 €. KU U KA U D EN KU VA A JA M A IJA TA M M I | TIM O VIL JA KA IN EN | PE KK A Ä H KY N EN | M A RK KU N IS KA N EN | A H VE N A N M A A N VA LO KU VA U SM U SE O | C A N O N EO S R6 II JA R8 | Suomen EISA Maestron parhaat 3x Ahvenanmaan valokuvausmuseo Maija Tammi Äärimmäisen äärellä L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i
Kurssilla käydään läpi tärkeimmät tekniikat, valaisua unohtamatta. Kouluttaja Johanna Friskberg. 74–148 € OPI LOISTAMAAN MALLINOHJAUKSESSA–JATKOKURSSI 18.11. Kouluttaja Esa Rosqvist. Kouluttaja Jussi Aalto. Alennukset: Kamera-lehden tilaajat sekä Kameraseura ry:n ja SKsL:n jäsenet 15 %, alle 25-vuotiaat 50 %. 48–95 € MAKROKUVAUS 17.9. Sinulle, joka hallitset jo kamerasi peruskäytön, mutta et ole vielä kuvannut studiossa. Kouluttajina Niina Stolt ja Mirkku Merimaa. Opi kameran tärkeimpien asetusten merkitys siten, että voit itse vaikuttaa lopputulokseen etkä ole aina pelkän automatiikan armoilla. LIGHTROOMIN PERUSTEET 1.10. Rakennat kameran esim. Haluatko jakaa kuviesi tarinan. 74–148 € SYANOTYPIA PERUSKURSSI 15.-16.9. Saat eväitä luovaan lähikuvaukseen ja vinkkejä monipuoliseen kuvauskalustoon ilman kalliita investointeja. Kouluttaja Johanna Friskberg. Onko sinulla kuvia, joita haluaisit tuoda muiden nähtäväksi. Tämä kurssi valottaa valmisteluja ja idean kehittelyä valmiiksi näyttelyksi. Kouluttaja Janne Myllymäki. paperiarkin tai kangaspalan. 47–95 € PIMIÖTYÖSKENTELYN PERUSTEET 9.-10.9. Kouluttaja Timo Ripatti. Kouluttaja Teemu Ojala. 38–75 €. 74–148 € STUDIOKUVAUKSEN PERUSTEET 9.-10.9. KIRSI MacKENZIEN MAISEMAKUVAUSKURSSI 21.-22.10. Seuraa kurssitarjontaa: kamera-lehti.fi/kauppa/koulutus ES A RO SQ VI ST NUDEKUVAUSTYÖPAJA 25.-27.8. Luento, kuvausretki, palautett, vinkkejä kuvankäsittelyyn palkitun taiteilijan, rakastetun opettajan ohjauksessa! 74–148 € NÄYTTELYN AVAIMET -KURSSI 28.10. Kameraseura ry:n jäsenillä on kurssin jälkeen käyttöoikeus seuran studioon. + 7.10. Nudekuvauksen perusteita sekä teoriassa että käytännössä. Sinulle, joka olet jo kokeillut henkilökuvausta, osaat käyttää oman kamerasi manuaalisäätöjä ja tiedät, miten se toimii studiovalojen kanssa. Ne järjestetään pääosin seuran toimitiloissa Helsingissä (kameraseura.fi). 32–65 € OPI LOISTAMAAN MALLINOHJAUKSESSA 23.-24.9. Opi, miten tieto koneen näytöllä oleva kuva taipuu näyttäväksi tulosteeksi. Kurssi sopii aloittelijoille. 53–105 €. Kouluttaja Marjut Korhonen. 105–210 €. Opi kehittämään mustavalkofilmistä negat ja vedostamaan negoista paperikuvat pimiössä. Kuvien tuonti ohjelmaan, järjestely ja hakusanat, perussäädöt, tallennus jatkokäyttöä varten. Matalan kynnyksen kurssi: et tarvitse edes kameraa. Valokuvausta yksinkertaisimmillaan. Käydään väri avaruudet ja profiilit, muttei unohdeta tärkeintä: puhuttelevaa valokuvaa, jonka sisällön haluat parhaaseen kuosiin. 32–65 € DIGIKAMERA TUTUKSI 29.10. 374–440 € (ei nuorisoalennusta). Ei vaadi etukäteen studio-osaamista ja mukaan riittää pienempikin kamera. SYKSYN 2023 VALOKUVAUSKURSSIT Kameraseura ry:n kurssit ovat kaikille avoimia. Nouse seuraavalle tasolle mallin kanssa työskentelyssä. Opi, mitä kaikkea tarvitset tähtien, linnunradan ja öisten maisemien taltioimiseen ja miten kuvia kannattaa käsitellä. kahvirasiasta ja kuvaat sillä suoraan valokuvapaperille. Kouluttaja Arttu Stark. Kouluttajina Niina Stolt ja Mirkku Merimaa. Pitkin vuotta täydentyvässä ohjelmassa löytyy kursseja eri tasoisille valokuvauksen harrastajille. Kouluttaja Reino Havumäki. NEULANREIKÄKAMERA 26.-27.8. Kouluttaja Timo Ripatti. Mallinohjauksen perusteita, filosofiaa ja käytännössä toimivaksi testattuja poseerauksia harjoitusten kera. Syanotypia on 1800-luvun jalovedostusmenetelmä: kaksi rautasuolaa yhdistämällä valmistamme valoherkän emulsion, jolla herkistämme esim. 32–65 € NÄYTTELYTULOSTAMISEN KURSSI 4.-5.11. 48–95 € YÖKUVAUSKURSSI 14.10
Myös Olle Strömbergin oma historia on mielenkiintoinen, sillä hän on muun muassa kiertänyt tivolin mukana surmanajajana. Niemen valokuvia Turun saaristosta. Niskanen on työskennellyt kauan lehtikuvaajana ja toimii nykyään Sanomien kuvaajien pomona. Esimerkiksi joissain valokuvakilpailuissa kuvankäsittely on kokonaan kielletty. K amera-lehdessä esitellään taas monta hienoa valokuvaajaa eri genreistä. Kannattaa ottaa tuo museo kohteeksi ja lähteä varta vasten lomareissulle Ahvenanmaalle. Juha Laitalainen haastatteli häntä Mielikuvani-sarjaan. Osa heistä on valokuvataiteilijoita ja osa jo pitkään harrastaneita valokuvaajia. Kuvankäsittely jakaa ihmisten mielipiteitä joskus kipakastikin puolesta ja vastaan. Niemi on kotoisin eteläpohjanmaalta. Tällä kertaa Kuvasalkussa on Matti J. Hyvää kuvauskesää! Valokuvasta pintaa syvemmältä 3 kamera-lehti.fi PÄÄKIRJOITUS TI IN A IT KO N EN Tiina Itkonen: Anori – Jäätikön hiljaisuus 9.6.–1.10.2023 K1, Kämp Galleria Kämp Galleria Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna: ma–pe klo 11–20, la–su klo 11–18 Pääsymaksu 12/6/0 €, Museokortilla vapaa pääsy JU H A LA IT A LA IN EN. Maskien avulla voi esimerkiksi poistaa elementtejä, yhdistää kuvia ja kohdistaa erilaisia säätöjä kuvaan. SANNA HILLBERG vieraili Olle ja Benita Strömbergin perustamassa Ahvenanmaan valokuvamuseossa. ”Harjoittelu tekee mestarin” pätee siis tässäkin asiassa. Hän aloitti kuvaamisen 14-vuotiaana Seinäjoen Kamerakerhossa. Näyttää niin helpolta, mutta vaatii paljon harjoittelua. Harrastus vei miehen mukanaan ja kuvaaminen jatkuu edelleen eläkepäivinä. Joskus työssä vaaditaan melkoista kylmähermoisuutta, tilannetajua sekä rohkeutta. Mitä sitten tarkoittaa kuvien maskaus. KUVANKÄSITTELYSSÄ Jari Tomminen opastaa maskien käyttöä, eli yhtä kuvankäsittelyn tärkeimmistä ominaisuuksista. Tätä kaikkea löytyy varmasti Markku Niskaselta. LEHTIKUVAAJAT PÄÄSEVÄT mielenkiintoisiin ja jännittäviin paikkoihin
0400 802 282 tilaajapalvelu@ kamera-lehti.fi. 6 KUUKAUDEN KUVAAJA Maija Tammi 22 LUONNON MAALAUKSELLISUUS Pekka Ähkynen 34 HETKEN VANGITSIJA Timo Viljakainen 74 MIELIKUVANI Markku Niskanen 21 MALLIKOULU Ilmeet 53 KUVANKÄSITTELY Maskityökalut 56 LINTUKUVAKOULU Silkkiuikku ja lapintiira 43 KUUKAUDEN VALINNAT 44 VANHA OBJEKTIIVIT Leica Summicron-M 35 mm f/2 46 KAMERA TESTISSÄ Canon EOS R6 II ja R8 50 OBJEKTIIVI TESTISSÄ Canon RF 24-50mm ja RF 135mm 2 SYKSYN KURSSIT 70 SUOMEN EISA MAESTRO 2023 Voittaja Mikael Laaksonen 15 SUOMALAISEN VALOKUVAN PÄIVÄ 16 VALOKUVATAITEEN KOTI Mustan Taiteen historia 28 KAMERATAIVAS Ahvenanmaan valokuvausmuseo 61 MIKSI EI TUNNETA VALOKUVAAVIA ITE-TAITEILIJOITA. 64 KUVASALKKU Matti J. Niemi Kamera-lehti 3/23 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot JU H A LA IT A LA IN EN PE K K A Ä H K YN EN TI M O VI LJ A K A IN EN Voittajat PÄÄKIRJOITUS 3 KAMERASEURA 33 KOLUMNI 77 MENNYTTÄ VALOA 78 VÄLÄHDYKSIÄ 80 SEURAT TOIMIVAT 81 MARKKINAPAIKKA 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA 83 SISÄLLYS Tilaajapalvelu tiistaisin ja torstaisin puh
Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti M A TT I J. N IE M I Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T 5 kamera-lehti.fi. M A IJ A TA M M I TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga graafinen suunnittelija Jukka Aalto / Armadillo Graphics toimittaja Timo Ripatti vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Ari Jaaksi, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Tiina Puputti, Risto Raunio, Kristiina Sievi-Korte, Kaisa Sirén, Mia Surakka, Jari Tomminen, Solveig Wallenius toimitusneuvosto Pekka Punkari, Lea Kömi tilaajapalvelu puh. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. a n n i v e r s a r y 40 TH KAMERA-LEHTI 3/2023 ilmestyy viikolla 25
Tieteellisellä tarkkuudella työskentelevän taiteilijan työt herättävät niin ihastusta kuin inhoakin. IÄTTÖMYYDEN MYSTEERI Maija Tammi Teksti SANNA HILLBERG Kuvat MAIJA TAMMI 6 KAMERA 3|2023. Maija Tammen teokset eivät jätä katsojaa kylmäksi
Videossa voi suunnata kerrontaa tiukemmin, Tammi sanoo. Maija Tammi Taiteilija, valokuvaja videotaiteilija. – Teen yhteistyötä eri alan asiantuntijoiden ja esimerkiksi biologian ja lääketieteen tutkijoiden kanssa sekä muiden alojen taiteilijoiden kanssa: esiintyjien, muusikkojen ja kirjailijoiden kanssa. Töissään hän käsittelee niin elämää, kuolemaa kuin sairautta. On biologinen ja kliininen kuolema, ja useita päiviä vanhasta ruumiista voidaan löytää vielä eläviä kantasoluja. Tammi sanoo, että pelkästään ihmisen kuolemalla on useita määritelmiä. Vuoden lehtikuvaaja 2010. Yhteistä niille ovat kuoleman ja kuolemattomuuden teemat ja sen pohdinta, miten ihmiselämä sijoittuu aikajanalle verrattuna kaikkeen muuhun. Pigmenttivedos kalvolle, 32 x 40 cm, valolaatikko Teos koostuu valokuvista, teksteistä ja videosta. – Yritän etsiä henkilöä, joka on avoin taideyhteistyölle. – Videolla pystyy helpommin kuljettamaan ja hallitsemaan kerrontaa. ” Kun näitä rajoja tarkastelee, niin sitä runollisemmaksi se (kuolema) muuttuu omalla tavallaan.” 8 KAMERA 3|2023. – Valokuva on toki oleellinen mediumi työssäni, mutta se on minulle enemmänkin väline ilmaista jotain. Yksittäinen valokuva on tietyllä tavalla niin lavea. Hän perehtyy aiheeseensa tieteellisen tarkasti. Jos asian saa valokuvaa paremmin sanotuksi vaikka videolla tai veistoksella, niin sitten se on video tai veistos, Tammi kuvailee. Apu oli molemminpuolista. Edvard Richter -kirjallisuuspalkinto Ville Tietäväisen kanssa 2020. Teos koostuu valokuvista, teksteistä ja videosta. Tammen projektit ovat pitkiä ja kestävät usein vuosia. – Helposti ajattelemme, että jokin on elävää ja jokin kuollutta, mutta kun rajaa alkaa tarkastella, niin käy nopeasti ilmi, että se on todella häilyvä. Tammi sanookin, että ei identifioi itseään valokuvaajana. Hän on kuitenkin huomannut, että töillä on yhteinen nimittäjä. – Hän auttoi minua tekemään kokeita hydrien kanssa. Yksityiskohta teoksesta Hulda & Lilli, 2023. Yhteistyökumppanin löytäminen vaatii Tammen mukaan sinnikkyyttä, paljon yhteydenottoja ja hieman hulluakin uskoa itseensä. Häntä kiehtoo erityisesti elämän ja kuoleman rajan häilyvyys ja monisyisyys. Eri välineiden avulla asioita voi ilmaista eri tavoin. Kaikki tutkijat eivät ole. Uteliaisuus ja halu oppia uutta on vienyt Tammen äärimmäisten kysymysten äärelle. Pigmenttivedos kalvolle, 80 x 100 cm, valolaatikko. Martinez auttoi häntä tutkimaan hydraa, makeanveden polyyppia, joka ei ikäänny lainkaan. Edellisen ison teoksensa Kuolemattoman syntymäpäivä (Immortal’s Birthday) yhteydessä Tammi teki yhteistyötä biologien kanssa, joista etenkin professori Daniel E. – Kun näitä rajoja tarkastelee, niin sitä runollisemmaksi se (kuolema) muuttuu omalla tavallaan. https:// maijatammi.com Sivu 7 Yksityiskohta teoksesta Hulda&Lilli, 2023. – Installaatiot kiehtovat itseäni tosi paljon ja haluan tulla paremmaksi tekijäksi niissä. A loittaessaan uuden projektin tai teoksen Tammi ajattelee, että aihe on aivan eri kuin minkä kanssa hän on aiemmin työskennellyt. Vastapalvelukseksi autoin häntä rakentamaan pizza uunia hänen takapihalleen. Taiteen tohtori, Aalto yliopisto 2017. Patricia Seppälän säätiön kuvajournalistipalkinto osana 11-kollektiivia 2013 Fotofinlandia 2011. M aija Tammi tunnetaan monipuolisena taiteilijana, jonka käsissä syntyvät valokuvien lisäksi veistokset, kirjat, videot ja installaatiot. Hän tekee taidetta aihe edellä ja valitsee välineen sen mukaan
9 kamera-lehti.fi
10 KAMERA 3|2023
Toki sattumalle aina jää jonkun verran tilaa. – Halusin etenkin kuvata HeLa-solulinjaa, joka on maailman vanhin syöpäsolulinja. Teos koostuu valokuvista, teksteistä ja videosta. Työskentely hydrien parissa oli jatkumoa Tammen väitöskirjatyölle, Sick Photography; Representations of Sickness in Art Photography (2017), joka käsitteli sairauk sien esityksiä valokuvataiteessa. M aija Tammen kuvista on sanottu, että ne voivat ihastuttaa ja kiehtoa katsojia tai herättää inhoa. Tammi kuvasi itse solulinjan soluja kuin myös solukasvatusastioita. – Jos kyse on laajemmasta teemasta, esimerkiksi syöpäsoluista tai hydrista, silloin on aikaa katsella ja kysellä, hän kertoo ja lisää, että esimerkiksi HeLasolujen kasvua hän seurasi kamerallaan monen viikon ajan päivittäin. HeLa-solut olivat muun muassa ensimmäiset ihmissolut avaruudessa ja nykyään arvioidaan, että HeLa-soluja on kasvatettu yli 10 000 kiloa maailmalla laboratorio-olosuhteissa. Väitöskirjatyössään Tammi teki teoksen muun muassa ihmisen syöpäsolulinjoihin liittyen. Hän kertoo olevansa tyytyväinen, jos hänen kuvansa herättävät katsojissa ajatuksia. Itse kuvaaminen on aika suoraviivaista ja valmiiksi mietittyä. ”Usein projektini ovat sellaisia, että ne tarvitsevat jonkin verran kontekstia viereensä, jotta edes tietää” Yksityiskohta teoksesta Hulda & Lilli, 2023. Tammi työskenteli hydrien parissa Yhdysvalloissa laboratorio-olosuhteissa, sillä hän halusi tehdä yhteistyötä Martinezin kanssa, joka oli osoittanut tutkimuksissaan, että hydra ei vanhene. Koska hän kuvaa asioita, joita emme ihmissilmin useinkaan pääsee näkemään, saattavat ne olla katsojista outoja. 11 kamera-lehti.fi. Vaikka ihmissilmin havaittavia hydria esiintyy Suomenkin vesistöissä, niitä saattaa olla hankala löytää. HeLa-soluja on käytetty esimerkiksi lääkkeiden ja rokotteiden kehittämiseen, Tammi kertoo kuvauskohteestaan. T ammen mukaan hänellä on kaksi erilaista tapaa lähestyä aihettaan. Näin on esimerkiksi tilanteissa, joissa Tammella on hyvin rajattu aika kuvata. Nämä solulinjat eivät myöskään lainkaan ikäänny. Tammi kuvasi hydria sekä makro-objektiivilla että kameralla mikroskoopin läpi. Myös uusiin välineisiin tutustuminen saattaa viedä aikaa, kuten myös se, että löytää aiheesta sen, mikä on visuaalisesti tai konseptuaalisesti kiinnostavaa. Pigmenttivedos kalvolle, 80 x 100 cm, valolaatikko. – Toinen on konseptuaalinen, jossa tutkimus, mietintä ja pohdinta tapahtuu ennen kuin kameraa edes otetaan käsiin. – Usein projektini ovat sellaisia, että ne tarvitsevat jonkin verran kontekstia viereensä, jotta edes tietää, mitä katsoo
Tammen mukaan valokuva tarjoaa välineitä kyseenalaistamiseen ja avaa pieniä polkuja erilaiselle ajattelulle. Maija Tammi: One of Them Is a Human, 2017. From the exhibition White Rabbit Fever, 2016. Nämä molemmat säteet ovat ihmissilmälle näkymättömiä, mutta näin saadaan aikaan värikäs representaatio. Tähän vaikuttavat Tammen mukaan kokemuksemme ja vuorovaikutuksemme muiden kanssa. Todellisuudessa Milky way -teoksen kuvissa on käytetty siemennestettä ja rintamaitoa luomaan illuusioita avaruudesta. Kuvat ja videot herättivätkin paljon keskustelua. – Kuvan katsomisessa meillä on aina taakkana ne lukemattomat kuvat, elokuvat ja visuaalisuus, joita olemme nähneet sitä ennen – näiden kautta tulkitsemme kuvia, hän sanoo. Joskus kuvan mukana on lisäksi pieni teksti ”taiteilijan näkemys”. Ketä kuva palvelee ja millä tavalla. Tammi haluaa kysyä miksi. V iimeksi Tammi on työskennellyt nyt Kaapelitehtaalla esillä olevan installaatiopohjaisen näyttelyn, Empatiakoneen, parissa. Opimme Maija Tammi and Charles Quevillon: The 1m3 of Human Experiment, 20'00. Performance with video. – Näyttely käsittelee tunteita. Performed at Kiasma-theatre in October 2020. Hän sanoo kyseenalaistavansa asioita, joita olemme tottuneet näkemään tai oletamme näkevämme. – Esimerkiksi teokseni Milky way koostuu kuvista, jotka näyttävät avaruudelta. Day 11 924, Pa-Ju. Näyttelyssä on mukana valokuvia, videota, ääntä, tekstiä, äänitarinoita ja installaatioita. – Kuvien konventiot paljastavat rakenteita ja sitä mitä oletamme näkevämme, hän toteaa. Sitä, miten meillä on biologinen kyky tuntea asioita, mutta tunteet eivät vain tapahdu meissä, vaan ne ovat hyvinkin pitkälle opittuja. Teos osaltaan pyrkii kommentoimaan sitä, miksi meille tuotetaan avaruudesta visuaalisesti hyvin näyttäviä ja miellyttäviä kuvia, vaikka usein esimerkiksi kuva kaukaisesta tähtigalaksista on tehty siten, että ultraviolettija röntgensäteiden avulla saatu data on väritetty eri väreillä. Esimerkkinä hän mainitsee viime kesänä Sanna Marinista julkaistun kuvamateriaalin, jollaista emme olleet tottuneet Suomen pääministereistä näkemään. Huuto Gallery, March 2017. Photograph by Miikka Pirinen. Archival inkjet print on backlit film, installation box, 12 x 12 x 12 cm, 2015. Kokeellinen näyttely koostuu kolmesta isosta kokonaisuudesta. 12 KAMERA 3|2023
Riippuen siitä kumman reitin hän valitsee, hän kokee erilaisen näkökulman. Monista julkaisuista huolimatta Tammi sanoo, että kirjan tekeminen on joka kerta vähän traumaattinen kokemus. Tammi rohkaisee katsojia kulkemaan molemmat reitit. Opimme esimerkiksi pitämään joitakin asioita inhottavina ja toisia miellyttävinä. Tammi on myös tehnyt pääteokseen perustuvan kirjan, Hulda & Lilli, joka julkaistiin maaliskuun lopussa näyttelyn avajaisissa. 13 kamera-lehti.fi. Tammi kertoo, että näyttely pyrkii purkamaan tunteiden rakentumista sekä tuomaan esiin, miten tärkeitä ne ovat, mutta myös sen, että niihin ei kannata luottaa sokeasti. Tammi on julkaissut väitöskirja mukaan lukien viisi kirjaa, joista neljä on valokuvateosta. Näyttelyn pääteoksessa Hulda & Lilli katsoja saa valita kahdesta eri reitistä, joiden kautta kulkea. Tammi on tehnyt installaatiota Hulda & Lilli yhdessä muun muassa kirjailija Juhani Karilan, biologi Joni Ollosen ja säveltäjä Charles Quevillonin kanssa. millaisia tunteita tiettyjen asioiden tulisi meissä herättää
Tammi kokee, että pystyy taiteen keinoin ilmaisemaan enemmän asioita kuin lehtikuvan kontekstissa. Pigmenttivedos kalvolle, 80 x 64 cm, valolaatikko. T ammen ura taiteilijaksi ja tutkijaksi on kulkenut toimittajan ja lehtikuvaajan töiden kautta. Tammi valmistui Visuaalisen journalismin maisteriksi Tampereen yliopistosta 2010. Maija Tammen näyttely Empatiakone on avoinna Suomen Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla 27.8. Teos koostuu valokuvista, teksteistä ja videosta. – Siinä vaiheessa muistaakseni ajattelin, että jos olen kuvaamisessa hyvä, niin ehkä kannattaisi keskittyä siihen enemmän. Kyseenalaistamaan ja rikkomaan rajoja eri tavalla. 14 KAMERA 3|2023. Sitten menee muutama vuosi ja tulee sellainen olo, että pitäisikö sittenkin. Vuonna 2017 hän voitti kaksi eri palkintoa The Taylor Wessing Photographic Portrait Prize -kilpailussa teoksellaan One of Them Is a Human. Viime vuosina Tammi on saanut tunnustuksia myös lyhytelokuvafestivaaleilla. Toimittuaan opiskelujen ohella lehtikuvaajana kuuden vuoden ajan, hän siirtyi taidevalokuvaukseen. Tällä hetkellä hän työskentelee taiteilijaprofessoriapurahalla. Valokuvaaminen säilyi juttujen teon ”sivutuotteena”, kunnes hän vuonna 2010 voitti Vuoden lehtikuvaaja -palkinnon. asti. Hän teki paikallislehteen nuorisosivuja jo 16-vuotiaana ja otti valokuvat omiin juttuihinsa. Maija Tammi: Yksityiskohta teoksesta Hulda & Lilli, 2023. – Joka kirjan jälkeen vannon, että en ikinä tee kirjaa. – Ottamaan ehkä enemmän kantaa
Konserttitaltiointeja enemmän Bremeriä kiinnostikin ihmisten energia, yleisö ja se, mitä tapahtui baareissa ja backstageilla. MUUALLAKIN järjestettiin tapahtumia juhlapäivän merkeissä. Nykyään Juurikkala työskentelee paljon studiossa. Päivää oli mainostettu ahkerasti etenkin somessa. Kirjat poikivat uusia projekteja ja veivät Juurikkalan vuosiksi Los Angelesiin. Hän pitääkin itseään oikeastaan muotokuvaajana, joka sattuu kuvaamaan rockja pop-bändejä ja artisteja. Osaan niistä hän suunnitteli myös graafisen ilmeen. Kuvaamisesta tuli ammatti, kun Bremer pääsi 17-vuotiaana Press-Foto -kuvatoimistoon. Saliin oli varattu 60 istuinta, mutta osa yleisöstä joutui silti seisomaan. Juhlapäivää Helsingissä järjestävä työryhmä toivoo, että tulevaisuudessa suomalaista valokuvaa juhlistetaan juhlapäivänä ympäri Suomen. Kävi muun muassa ilmi, että vuorovaikutus kuvattavien kanssa oli molemmille olennainen osa työskentelyä. Juurikkala kuvasi jo lukioikäisenä luokkakuvia ja kunnallisvaalien ehdokaskuvia. YLEISÖ OSALLISTUI kysymyksin ja omin kommentein vilkkaastikin rock-kuvaajien keskusteluun ja Helsinki-teemaan. Väkeä paikalle Karhulan torille veti maksuton kaverikuva ja tilaisuus jutella valokuvauksesta. Mutta energisiä olivat myös bändit, joita hän kuvasi: amerikkalainen Dead Kennedys sekä suomalaiset Hanoi Rocks ja Sielun Veljet. OODIN OHJELMA alkoi rock-valokuvauksella ja päättyi historiallisen Helsingin katumaisemiin. Rockiin vei myös Bremerin Taideteollisessa korkeakoulussa aloittama kuvausprojekti Helsinki by Night, jossa hän kuvasi helsinkiläisten nuorten alakulttuureja. Tapahtuman avasi järjestävän työryhmän puheenjohtaja Matti Kinnunen ja ensimmäisenä puheenvuoron sai valokuvaaja Stefan Bremer (kuvassa) Hän kuvasi bändejä ja nuorison alakulttuureja jo 1960–1970-luvuilla. Valokuvat dokumentoivat muun muassa rakennuskannan, autokannan ja kaupungin elinkeinorakenteen muutoksia Lönnrotinkadulla, Vaasankadulla ja Museokadulla. Kiikari kertoi, että hänen aloittamallaan sivustolla eniten tykkäyksiä keräsivät nuoruuttaan muistelevien ihmisten peukutukset 1960–1970-luvuilla otetuista kuvista. Esiintyjät pohtivat myös filmikuvaamisen ja digikuvaamisen eroja omassa työskentelyssään. OHJELMAN PÄÄTTI Kadonnutta Helsinkiä etsimässä -sivuston perustajan Tero Kiikarin valokuville rakentunut esitys muuttuvasta Helsingistä. KUVAAJIEN TEEMAT tulivat esiin keskustelussa, jonka käynnisti Tuomo Manninen. H elsingin keskuskirjasto Oodin Maija-salin ovella kuhisi lauantaina 15.4. Helsingissä Kameraseura ry järjesti muuttomyyjäiset, ja Kymen Kamerat ry järjesti Kotkassa niin ikään myyjäiset. Rock jäi, kunnes Stefanin punkia kuunnellut pikkuveli johdatteli takaisin sen pariin 1970-luvun lopulla. Yleisö sai seurata katumaisemassa tapahtuneita muutoksia Constantin Grünbergin ja Kari Haklin valokuvaamina. Koko kuvaaminen alkoi rock-yhtye Creamin ja sen kitaristi Eric Claptonin fanituksesta ja konsertista Kulttuuritalolla vuonna 1967. Bremer kuvasi Sielun Veljille monta levykantta, joita hän tuli vinyyliaikana tehneeksi 50–60 kappaletta. Hänelläkin kuvausharrastus otti vauhtia musiikista, omasta hevibändistä ja kavereiden demo-cd-kansien kuvaamisesta. Myös kuvaajan työ on maailmalla huomattu. Teksti ja Kuvat YKI HYTÖNEN Valokuvan juhlapäivä 15 kamera-lehti.fi. Koulun päätyttyä tulivat asiakkaiksi lehdet, ensin City-lehti ja sitten muun muassa Suosikki ja Soundi, jotka veivät takaisin rockiin. Siinä ovat auttaneet valokuvakirjat muun muassa The 69 Eyesille ja Nightwishille. BREMERIN JÄLKEEN lavan otti haltuun seuraavan polven bändikuvaaja Ville Juurikkala. Oodin tapahtuma oli menestys, josta on hyvä jatkaa ensi vuonna. Kuvia näkyy paljon levykansissa, joista yksi ensimmäisiä oli kansi 2000-luvun alussa juuri maailmanmaineeseen päässeelle Darudelle. Toisen Suomalaisen valokuvan päivän päätapahtuma oli alkamassa. Laakeiden vinyylikansien vaihtuessa pieniin cd-levyihin Bremerin into kansien tekemiseen lopahti
Sitä julkaisivat lähinnä perinteiset kirjakustantamot. Tilannetta korjasi ”kahden mustan” painotekniikka eli niin sanottu duotone. Ne olivat enemmänkin liikeyrityksiä, eikä niiden mielestä valokuvakirjojen kustantaminen ollut tuottoisaa. Lahdessa painettiin myös Valokuva-lehteä, jossa duotone-menetelmää kokeiltiin 1977 Sammallahden maisemakuviin. Kustantamo tuntee valokuvaajat ja tietää, mikä on oleellista valokuvakirjan teossa. Musta Taide on tehnyt valokuvakirjoja kolme vuosikymmentä. Ennen 1980-lukua maassa julkaistiin taidevalokuvaan keskittynyttä kirjallisuutta vain harvakseltaan. Palvelu avasi muillekin valokuvaajille mahdollisuuden korkealaatuisiin kuvateoksiin. Kirjapainojen siirtyessä 1970-luvulla syväpainosta offsetpainamiseen valokuvakirjojen painolaatu laski. Oleellista oli ja on, miten valokuvan omat sävyt välittyvät painettuun lopputuotteeseen. K un kustantamo Musta Taide aloitti toimintansa vuonna 1990, se ei ollut itsestäänselvyys. Turunen perusti myöhemmin Repromestarit Oy:n, joka tarjosi valokuvien reprodusointia painoa varten valokuvaajille. Kannen kuva kuultopaperipäällisen takana on Stefan Bremerin ottama. Valokuvien reprodusointia Painotekniikan kehittyminen vaikutti kirjojen kustantamiseen. Käänteentekeväksi osoittautui kuitenkin valtion taideapurahajärjestelmän uudistaminen 1982, jolloin valokuvaajille tuli mahdolliseksi hakea erityistä laatutukea kompensoimaan erinomaisen painolaadun tuottamia kuluja. Suomessa sillä painettiin ensimmäisenä Mikko Savolaisen ja Ismo Höltön teos Suomea tämäkin (1970). Kirja tehtiin SKS:lle, mutta se käynnisti Tuomo-Juhani Vuorenmaan ja Jorma Hinkan yhteistyön, joka jatkui Mustassa Taiteessa. Kustantamon syntyä selittää koko suomalaisen valokuvakulttuurin kehitys. Lahtelaisen Eiripainon faktori Terho Turunen vastasi painon reprosta. Valokuvan siirtäminen painosivulle on taidonnäyte, jossa monenlainen asiantuntemus kohtaa yhteisen tavoitteen hyväksi. Valokuvakirjallisuuden markkinoilla toimi perinteisten kirjakustantamoiden ohella muitakin tahoja, joista valokuvaajien oma Valokuvan taide -kirja oli ensimmäinen kokonaisesitys suomalaisen valokuvan historiasta. Taneli Eskolan mukaan merkittäväksi muodostui Pentti Sammallahden kuvasalkun Cathleen Ní Houlihan (1978) painaminen duotonella. Tie täydelliseen lopputulokseen Teksti YKI HYTÖNEN Kuvat JUHA LAITALAINEN 16 KAMERA 3|2023
Juhani Vuorenmaa. 17 kamera-lehti.fi
Ensimmäinen teos historiasta Vapaasalo vetäytyi lehdenteosta muiden kiireitten takia. Heidän kanssaan Vuorenmaa perusti Kustannusosakeyhtiö Musta Taiteen 1990. Uusi graafinen suunnittelija löytyi Juhani Vuorenmaan ja Jukka Kukkosen Suomen Kirjallisuuden Seuralle (SKS) valmisteleman Valokuvan taide, Suomalainen valokuva 1842–1992 -kirjan työryhmästä. Musta Taide perustetaan Juhani Vuorenmaa oli 1980-luvun lopussa ollut Valokuva-lehden toimitussihteerinä kaksi vuosikymmentä. Opus-ryhmä osoittautui pitkäikäisimmäksi. Lehti muutti pian nimensä Kuvaksi, jollaisena se toimi 1990-luvun loppuun, jolloin sen ilmestyminen lakkasi. Musta Taide julkaisi Caj Bremerin tuotantoa esittelevän teoksen Ateneumin retrospektiivi-näyttelyn yhteydessä vuonna 2010. Ajattelin, että olen vuoden siinä tehtävässä. Lehdellä riitti onneksi silti tilaajia, mikä toi tarvittavaa kassavirtaa. Ilmestymistiheyden määräsi valtion mielipidelehdille jakama tuki, joka edellytti neljää numeroa vuodessa. Samalla kun valokuvataiteen näkyvyys parani, kasvoi myös sitä seuraava yleisö. Vuonna 1978 perustetun galleria Hippolyten ja sen taustalle perustetun Valokuvataiteen seuran ympärille ryhmittynyt valokuvauksen opiskelijoiden ja hieman vanhempien konkareiden piiri rakensi erittäin aktiivisesti näyttelyitä ja käynnisti valokuvaa esiin suuresti tuoneen Valokuvataide-arkitaide -tapahtumasarjaan. Kun kirjoja alkoi ilmestyä enemmän 1980-luvulla, Valokuva-lehti julkaisi uutuuksista arviointeja ahkerasti. Värierottelut kirjaan teki Terho Turunen. Kun Finnfoto piti kiinni 12 numerosta, Vuorenmaa alkoi tähyillä muita mahdollisuuksia. Valokuvaaja keskittyi alan ammattikysymyksiin, mutta kun julkaisu muuttui Valokuva-lehdeksi, suuntautui se valokuvataiteeseen ja yleisemmin valokuvakulttuuriin. Mikään ei liikkunut. Olematta varsinainen kustantamo se tarjosi valokuvaajille mahdollisuuden vaikuttaa koko kirjanteon prosessiin. Kyllä kuusi kertaa vuodessa ehtii hyvin lehteä tehdä. Valokuvan saama julkisuus ja tunnustus olivat 1980-luvun lopulle tultaessa lisääntyneet jo huomattavasti. Se tuotti sen verran Valokuvaajain liitolle mainostuloja, että sitä jatkettiin ja minäkin jatkoin, Vuorenmaa kertoo. Vuorenmaa halusi harvemmin ilmestyvän lehden ja keskittyä vielä enemmän kuvaan ja painotyön laatuun. Julkaisun käytännön toiminnasta vastasi toimitussihteeri Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Mustan Taiteen tuleva perustaja ja vetäjä. Se oli ensimmäinen suomalaisen valokuvauksen historian kokonaisesitys. 18 KAMERA 3|2023. Se ilmestyi neljä kertaa vuodessa ja Vuorenmaa vastasi sen sisällöstä. Tukea valtiolta Musta Taide kustansi aluksi Musta Taide -nimistä valokuva-alan lehteä. Näyttelytoiminta vilkastui muutenkin huomattavasti. Keskittyminen sisältöön Valokuva-lehteä ilmestyi 12 numeroa vuodessa. Hän lähti Valokuva-lehdestä 1989, ja julkaisun uudeksi toimitussihteeriksi tuli valokuvaaja Kati Lintonen. Reprotyöt tuli tekemään Terho Turunen, ja alkuvaiheessa lehden ulkoisesta ilmeestä vastasi graafinen suunnittelija Tapio Vapaasalo. Kirja ilmestyi vuonna 1992. Tämä kävi yksiin lehden uuden julkaisijan, valokuvaaja Börje Söderholmin vetämän Finnfoton ohjelman kanssa. Pian lehden aloittamisen jälkeen maan talous syöksyi kuitenkin lamaan. No, ensimmäinen vuosi meni. Vuorenmaa sai uuteen hankkeeseensa yhteistyökumppanit läheltä. Se oli kyllä, ajattelin että mitä tuli tehtyä. Ne tehtiin varsin niukoilla resursseilla. Opus julkaisee kuvateoksia edelleen. Yhtäkin kirjapainotaloa tarjottiin, että saat sen, jos maksat markan ja otat velat vastuullesi, muistelee Vuorenmaa
Se myös loi tasaista virtaa, jolla suomalaista valokuvakirjallisuutta ilmestyi. 2000-luvulla taloudellista pohjaa loi vuositilausjärjestelmä. Työtä pohjusti intensiivinen kirjan suunnittelun opiskelu. Siirtyminen kirjojen kustantajaksi tapahtui asteittain. Samalla alkoi karttua myös valokuvataidekokoelma, jonka Hinkka ja Erja Hannula lahjoittivat vuonna 2012 Suomen valokuvataiteen museolle. Hinkka tutustui gallerian kautta Ismo Kajanderiin ja humoristisesti hän toteaa, että ”itsetietoinen graafikko sanoi, että teidän julisteet voisi tehdä paremminkin, siitä se lähti”. Valokuvakirja syntyy Musta Taide -lehti ilmestyi vuoteen 1996. Taneli Eskolan mukaan järjestelmä ”oli juuri tässä mielessä kiinnostava, että se antoi mahdollisuuden 19 kamera-lehti.fi. Valokuvan taide oli Hinkalle ensimmäinen kirjaprojekti, jossa hänellä oli graafisena suunnittelijana täysi vastuu teoksen ulkoasusta. Vuositilausjärjestelmä loi talouden pohjaa Lehdenteosta jäi julkaisuihin joksikin aikaa kaupalliset ilmoitukset, joita painettiin kirjoihin ja joilla osin rahoitettiin kirjojen tekoa. Lehtiformaatti suli oikeastaan siihen, että se oli liian työlästä ja aikaa vievää, toteaa Juhani Vuorenmaa. Hinkka tuli mukaan kustantamoon vuonna 1991. Kuva: Jorma Hinkka. Teoksissa näkyy valokuvataitelijan oma jälki. Siihen alettiin koota vuosittain teemallisia erikoisnumeroita ajankohtaisista ilmiöistä. Kirjat ja graafinen jälki kiinnostivat yhä enemmän ja yhteen kuvaajaan keskittyvät kuvasalkut johdattelivat niin ikään ajatusta kohti monografioita. Kokonaisuus on tärkeä. Hinkka kertoo edelleen opiskelevansa kirjantekoa tutkimalla käteensä osuvia kiinnostavia teoksia. Vuositilauskäytännön mahdollisti koko ajan kasvanut valokuvauksesta kiinnostunut yleisö. Sen rinnalla tuli aluksi pienpainatteita ja kuvasalkkuja, joita ilmestyi 2010-luvulle saakka. Kokemus oli tärkeä Mustan Taiteen kannalta, sillä tarve uudelle graafiselle suunnittelijalle syntyi juuri kirjaprojektin aikana. Ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1992, ja kun lehdenteko päättyi, kirjoista oli jo tullut suurin julkaisuryhmä Mustalle Taiteelle. Tilausjärjestelmään kuului, että kirjat postitettiin. Mainosmaailmasta tullut suunnittelija mainitsee tärkeimmäksi opikseen projektista sen, että kirja on kokonaisuus, ei pelkästään sivujen taittamista. Jorma Hinkka työn ääressä. Kirjan suunnittelussa olennaisia kysymyksiä ovat: miten se aukeaa, miltä sen materiaalit tuntuvat, onko tekstiä hyvä lukea, onko kuvat painettu hyvin. Uusi graafinen suunnittelija oli Jorma Hinkka, joka oli tehnyt pitkän uran mainostoimistoissa art directorina eli ad:nä. Vuosimaksun maksaen tilaaja sai 4–5 Mustan Taiteen kustantamaa teosta. Ammattikuvaajiin hän oli tutustunut mainostoimistotyössään ja valokuvataitelijoihin galleria Hippolytessä, jolle hän teki 1980-luvulla julisteita. Tarkastelussa Ari Jaskarin äskettäin julkaistun Oma koti -kuvateoksen aukeama
Juuri nyt takana on seitsemän kirjan vuosi. Graafinen suunnittelija saa tekijöiltä visuaalisen aineiston ja tekstin taiton suunnittelua varten. Jorma Hinkka tähdentää typografian merkitystä kokonaisvaikutelmassa. Kustantamo on jälleen toiminut itsenäisenä vuodesta 2019 lähtien. Tämän jälkeen Aalto Arts Books myi kustantamon eteenpäin Maahengelle, jolta Juhani Vuorenmaa osti Mustan Taiteen takaisin. missä tahansa Suomessa nähdä ajankohtaista valokuvakirjallisuutta.” Kirjakustantamo pyrkii varmistamaan, että julkaistava aineisto on sen omien sisältöja laatukriteerien mukaista. Silloin ilmestymisvaiheessa kismittäneet detaljit eivät enää muistu mieleen. Musta Taide valokuvakentässä Valokuvataiteen professori Merja Salolla oli visio kirjanteon sisällyttämisestä Aaltoyliopiston opinto-ohjelmaan. 20 KAMERA 3|2023. Kunnianhimoinen hanke ei kuitenkaan ehtinyt oikein juurtua osaksi opinto-ohjelmaa Salon poismenon takia. Prosessi toimii, kun kaikilla on sama päämäärä. Tämä pätee myös Mustan Taiteen tuotantoon. Miten Musta Taide sijoittuu kustantajana suomalaisen taidevalokuvakirjallisuuden kenttään. Mustan Taiteen vetäjä ja perustaja Tuomo-Juhani Vuorenmaa Käpylässä Mustan Taiteen toimiston edustalla. Hyvin valittu kirjaintyyppi tukee kirjan sisältöä ja tekee lukukokemuksesta helpon ja miellyttävän. Visuaalinen aineisto Kun valokuvakirja ilmestyy, se on jäävuoren huippu siitä työstä, jota sen eteen on tehty. Tavoitteena oli löytää synergiaa molemmille osapuolille. Teokset ovat tekijöidensä näköisiä. Siihen liittyen yliopiston Aalto Arts Books osti Mustan Taiteen Vuorenmaalta 2012. Suunnittelija tekee taiton ja lähettää aineistot reprottavaksi eli kuvattavaksi. Aineistot tulevat takaisin graafisen suunnittelijan työpöydälle asemoitavaksi taittoon, minkä jälkeen ne lähtevät painoon. Vuorenmaa vastaa: ”Ei koskaan!” Hinkan vastaus on: ”Kahden vuoden kuluttua”. Hän toteaa, että teoksissa näkyy valokuvataitelijan oma jälki. Tivaan suomalaisesta valokuvakirjallisuudesta paljon kirjoittaneelta valokuvaajalta ja tutkijalta Taneli Eskolalta, onko suomalaisella valokuvakirjallisuudella tunnusomaista piirrettä. He ovat täydellisyyden tavoittelijoita, mutta saavat silti työnsä valmiiksi. Kustantamo huolehtii myös kirjan julkaisemiseen liittyvistä asioista, markkinoi kirjaa ja hoitaa sen kuljetukset kirjakauppoihin. Valokuva Juha Laitalainen. Silloin kirjaan voi olla ihan tyytyväinen, toisinaan enemmänkin. Eskola lisää, että kuvaajalle on hyvä päästä tekemään kirjaa kustantamon kanssa, joka ymmärtää valokuvaa. Milloin valokuvakirjan tekijä on tyytyväinen. Kumpikin toteaa, että jokainen kirja on omanlaisensa ja opittavaa riittää aina. Valokuvien lisäksi kirjassa on aina myös tekstiä. Vuoden 2022 loppuun mennessä Musta Taide on julkaissut 220 kirjaa ja muuta painotuotetta
Sarja etenee niin, että aloitetaan aivan alkeista, jatke taan pikkuvinkeillä ja edetään pik kuhiljaa hienostuneempiin keinoihin. Pyri ohjaamaan niin, että jokainen valotus on erilainen. Toiset kuitenkin onnistuvat, joka kerta. Silmät vaeltavat helposti, ja katsetta on vaikea pitää kamerassa, vaikka miten hartaasti ohjataan. Timo Ripatti on valmistunut valo kuvaa jaksi Lahden Muotoilu instituutista. Valinnan voi aina tehdä jälkeenpäin. Pieni pakokauhu ei sekään paranna kuvaa. Monelta myös puuttuu käsitys siitä, miten kamera näkee mallinsa. Hän on uransa var rella ollut PR ja mainoskuvaaja, ja tämän jälkeen useat vuodet aikakauslehtikuvaajana. VINKKI Mallille kannattaa välillä näyttää kameran takanäytöltä, missä mennään. On mahdollista, että kuvattavasi onkin tavallista ilmeikkäämpi. Se voi olla peilin edessä harjoiteltu, tai omien selfiekuvien tuottama rutiini. Malli: Jannica.. Monille kameraseuralaisille Timo Ripatti on tullut tutuksi valokuvauskurssien vetäjänä. Tällaisen session jälkeen kuuleekin mallilta, että nyt tuli parhaita kuvia ikinä. Yhteistyö kuvattavan ja kuvaajan välillä kehittyy harppauksin, ja keskeneräisestä kuvasta voi poimia virheitä, joita sitten yhdessä vältetään. Samat ohjeet toimivat, kuvasit sitten ammattikameralla tai vaik kapa kännykällä. Katseesta tulee tuijotus, ja hampaita purraan yhteen niin että leukapielet pullistuvat. Ilmeet 21 kamera-lehti.fi MALLIKOULU TI M O RI PA TT I MALLIKOULU Henkilökuvaukseen keskittyvässä artikkelisarjassa annetaan vinkkejä miten voit ohjata malliasi niin, että lopputulos näyttää huolitellummal ta. Valitse niistä sitten. Silloin voi olla parasta, että kuvataan hartaasti ja pitkään. Silloin on sinun tilaisuutesi. Silloin käy niin, että jos otetaan vain pari kuvaa niin kuin yleensä tehdään, kummassakin on jotain vinossa. Missä ero. Toisessa kasvojen puoliskossa on ilme kohdillaan, mutta toisella puolella se on vasta tulossa tai menossa. Varsinaista ongelmaa tuleekin niiden kuvattavien kanssa, jotka aina onnistuvat kuvissa. Jonkin ajan päästä mallisi tottuu kameran edessä olemiseen, ja alkaa ottamaan rennosti. Ongelma tulee siitä, että vaikka ottaisit kaksisataa kuvaa, ne ovat kaikki samanlaisia. Tuo onnistuminen tulee siitä, että kuvattavalla on vain yksi ilme. Ei haittaa, vaikka malli välillä nyrpistäisi nenäänsä tai näyttäisi kieltään, palautuminen jättää aina tietyn pilkkeen ilmeeseen ja kuva alkaa vähitellen paranemaan. M onet kuvattavat ilmoittavat heti alkuunsa, että he eivät sitten onnistu valokuvissa. Kannattaa tavoitella kuvasarjaa, jossa kaikki ilmeet ovat erilaisia – vaikka välillä menisi överiksi
Vaasassa asuvalle luontokuvaajalle Instagram on tärkeä kanava, ja hänellä on jo noin 45 000 seuraajaa. Teksti KATARINA BOIJER Kuvat PEKKA ÄHKYNEN LUONNON MAALAUKSELLISUUS P ekka Ähkynen 22 KAMERA 3|2023
Myös lämmin ja värikäs kuKesäaamun ja -yön sielunmaisemia. Kuvaajana Ähkynen on itseoppinut. – Oikeastaan vasta kymmenisen vuotta sitten innostus kuvaamiseen syttyi uudestaan. Vaikka linnut ja eläimet osuvat etsimeen edelleen, nykyään hän on motivoitunut lähinnä maisemakuvaukseen, ja Instagramista on tullut pääasiallinen kanava kuvien julkaisuun. Erityisesti lapualaisen Jukka Risikon työt ovat vaikuttaneet hänen omaan kuvausfilosofiaansa. Risikko on palkittu luontokuvaaja, joka hänkin saa inspiraationsa lähiseudun luonnosta ja eläimistä. Kamerani oli tuolloin Canon 60D, ja siihen aikaan kiinnostus lintuja kohtaan oli tärkeintä. Alun perin valokuvauksessa inspiroi halu tallentaa hienoja hetkiä luonnossa sekä tietysti uljaita pohjoisia näkymiä. K ipinä valokuvaukseen Pekka Ähkysellä syttyi, kun hän oli parikymppinen nuorukainen, ja asui jonkin aikaa Lapissa. Varsinkin YouTubekanavilta löytyy paljon oivallisia juttuja. Sen jälkeen hänen kuvausharrastuksensa jäi kuitenkin pitkälle tauolle. – Nykyään on hyvin helppoa hakea internetistä tietoa aiheesta kuin aiheesta. H än saa paljon intoa ja energiaa Instagram-tilinsä positiivisista palautteista, kannustuksista sekä lukuisista tykkäyksistä. 23 kamera-lehti.fi Pekka Ähkynen Vuonna 1963 syntynyt, Vaasassa asuva luontokuvaaja @pekka.ahkynen. Ä hkynen rakastaa jokaista vuodenaikaa. Toki myös esimerkiksi Adoben valokuvasovellukset ovat menneet huimasti eteenpäin, ja niistä on tullut helppokäyttöisiä, hän kertoo. – Suomen luonnossa riittää aina kuvattavaa, ja kuvissani tähtään maalauksellisuuteen. Hän seuraa myös muita kuvaajia. – Tunturimaisemathan olivat aivan huikeita, ja siihen aikaan kuvasin diaa. Digiaika antoi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia
24 KAMERA 3|2023
– Jo pienikin säätö voi olla ratkaiseva tekijä siihen, mikä tekee kuvasta vain keskinkertaisen, tai sitten todella hyvän. Pohjoisen sydäntalvi. Luonnossa oleilu antoi rauhaa ja voimaa, hän kertoo. Haetaan oikea kuvakulma, jotta auringonsäteet näkyvät valokuvassa hyvin, ja otetaan eri valotuksia. Kaunis pohjanmaan luonto. A loittelevia luontokuvaajia Ähkynen neuvoo ottamaan haltuun kuvan editoimisen perusteet sekä kuvaamaan RAW-tiedostoja. Näin voi luoda esimerkiksi HDR-kuvan, hän vinkkaa. Massasta erottuvalla valokuvalla on myös tarina. Luonnon muotoja ja erilaisia pintoja hyväilevä valo vangitsee katsojan, ja kuvia jää katselemaan pidemmäksikin aikaa. vamaailma on tärkeää. Herkät yksityiskohdatkin ovat kuin taideteoksesta. Kuvissa heijastuu luonnon koko kauneus ja monimuotoisuus sekä hehkuvat värit. Hänelle editointi on tärkeä osa valokuvaamista. Hän nauttii kuvien editoinnista, ja viettää jälkitöiden kanssa paljon aikaa. Hyvä kuva syntyy myös silloin, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kuvassa on kiinnostava aihe ja valo. Luonnolla on hänelle myös terapeuttinen vaikutus. Perheeni ohella luonnolla oli suuri rooli toipumisessani. Jos käyttää jalustaa, kannattaa ottaa kolme eri valotusta (-2, ja +2). Oikeanlainen valo on kaiken perusta, ja sitä voinkin metsästää pitkän aikaa, hän kertoo. Suomen luonto on yksinkertaisen vaikuttava ja puhutteleva aivan sellaisenaan. Hän suunnittelee kuvausretkiään paljon etukäteen varsinkin sääolosuhteiden osalta. Voi rohkeasti kokeilla esimerkiksi erilaisia luonnon kehyksiä kuvan reunoille. Talvimaisemat ovat niin kirpeän käsinkosketeltavia ja kerroksellisia, että katsojana tuntuu kuin olisi sukeltanut kuvan sisälle suoraan hankeen tai puiden oksille. ” Oikeanlainen valo on kaiken perusta, ja sitä voinkin metsästää pitkän aikaa.” 25 kamera-lehti.fi. – Hyvä esimerkki on iso sydänleikkaukseni viime vuonna. Hyvä kuva voi myös aiheuttaa katsojassa erilaisia tunnetiloja; niin iloa, surua kuin haikeuttakin. Myös kuvakulmaan ja sommitteluun täytyisi kiinnittää huomiota hitaasti ajan kanssa. Vaikka ne ovat täyteläisiä ja runsaita, niissä ei ole mitään liikaa tai turhaa
26 KAMERA 3|2023
– Valokuvan tulisi herättää tunteita ja keskustelua. Siinä oli hyvää aikaa nauttia aamiaista, ja samalla toivoa, että jotain tapahtuu. ” Valokuvan tulisi herättää tunteita ja keskustelua.” Kuusamon ruskaa. P ekka Ähkysen ei tarvitse matkustella kauaksi saadakseen nappiotoksia. Kuvauskalustona toimii Canon 6D MarkII, Canon 70D, sekä objektiiveina esimerkiksi Sigma Art 20 mm/ f1.4, Sigma Art 24-105 mm/ f4 sekä Samyang 14 mm/ f2.8. Pikkuhiljaa sumu alkoi hälventyä, ja kun aurinko nousi, kalliolta avautui aivan henkeäsalpaava näkymä Kitkajoelle, joka on ehdottomasti yksi Suomen upeimmista maisemista. Pieni ilon kyynelhän siinä tuli, ja päivästä jäi upea muisto. Raippaluodon yö ja Kyrönjoen rauha. Ja terveyttä ja maailmanrauhaa unohtamatta! hän päättää. Jos itse pitää kuvasta, se ei aina välttämättä herätä katsojissa mitään tunteita, eli hiukan pelisilmää täytyy olla, Ähkynen muistuttaa. Myös DJI Mini-drone on käytössä. Toki luminen ja huurteinen talvisää, revontulet sekä ruskan uhkea väriloisto säväyttää ja ihastuttaa samalla lailla. Kun saavuin perille, vastassa olikin lähes sataprosenttinen sumuverho. – Ensimmäisenä tulee mieleen muutaman vuoden takainen Kuusamon ruskaretki. Hänen omat suosikkipaikkansa löytyvät korkeintaan 50 kilometrin päästä kotoa. 27 kamera-lehti.fi. Toki sen pitäisi myös kiinnostaa mahdollisimman monia. Lähdin aamulla varhain kohti Pähkänänkalliota. – Ehkä kaikista eniten nautin kesän usvaisista, valoisista, lämpimistä ja tyynistä aamun sekä yön hetkistä veden äärellä. Mieleenpainuvia kuvaushetkiäkin on uralle mahtunut. Tulevaisuuden haaveitakin on: – Hyvä peilitön runko, videoita ja ehkä kuvatuotteita myyntiin. – On mukavaa, että lähellä on kaikki mitä kuviini haluan; niin joki-, merikuin järvimaisemiakin. Pari kertaa vuodessa koitan myös tehdä matkan pohjoiseen
Kun kotikylässä tapahtui jotain, otin siitä kuvan, vein sen toimitukseen ja kysyin haluavatko he ostaa sen. Silloin aloin myydä kuvia lehdille. Kun Strömbergit kutsuttiin näyttelyn avajaisiin, heitä pyydettiin tuomaan mukanaan vielä viisi lisää. 55 vuotta keräilyä Strömberg on kotoisin Hässleholmista Skånesta ja muutti Ahvenanmaalle vuonna 1978. Kuusen jokainen oksa on koristeltu kameroilla. Strömberg on esiintynyt myös Jolle-klovnina, joka edelleen ajelee Euroopan pienimmällä polkupyörällä. T ammikuisessa vesisateessa pihamaalla nököttävä metallinen joulukuusi antaa selkeän vihjeen siitä, mitä entisen koulun seinien sisäpuolella on luvassa. Hän kertoo keränneensä kameroita vuodesta 1967 lähtien. Parikymppisenä hän liittyi tivoliin ja kiersi Pohjoismaita surmanajajana. Olle Strömberg toivottaa vieraat tervetulleiksi Pohjoismaiden suurimpaan valokuvausmuseoon ja pahoittelee, että Benita, museoidean äiti, ei voi olla paikalla. Mies päätti perustaa museon ja jatkaa keräilyä. LahOlle Strömberg perusti vaimonsa Benitan kanssa Ahvenanmaan valokuvausmuseon pieneen Pålsbölen kuntaan vuonna 2001. Vastaanotto on lämmin. Hän on työskennellyt kahdeksassa eri maassa, toiminut valoja videokuvaajana ja opettanut poliiseille rikosteknistä valokuvausta. Viime vuonna Tukholman maineikas Fotografiska pyysi Strömbergeiltä kymmentä esinettä lainaksi näyttelyyn, jossa esiteltiin lehtikuvaukseen liittyvää esineistöä. – Olen tehnyt kuvia siitä asti kun olin 12-vuotias. Kuvaustarvikkeita virtaa edelleen museon ovista sisään – ja toisinaan myös ulos. Fotografiskan väki saapui hakemaan tavarat Ahvenanmaalta, mutta poistuikin mukanaan 87 esinettä. – Sain ensimmäisen kamerani äidiltä ja isältä, kun täytin kymmenen, hän kertoo ja esittelee ylpeänä vuoden 1955 Gevaert 6x9 -kameraa, jolla otti kuvia siihen asti kunnes osti 12-vuotiaana käytetyn vuoden 1935 Kodak Retina-kameran sekä pimiöja suurennuslaitteet. Viimeisimmän inventaarion mukaan varastoituna on näiden lisäksi noin 12 000 esinettä. Sisällä museossa niitä on satoja ellei tuhansia. Museon helmiä Strömberg kertoo ylpeänä, että Ahvenanmaan valokuvausmuseossa on tähän mennessä käynyt vierailijoita 53 maasta. Kamerataivas kylän keskellä Teksti SANNA HILLBERG Kuvat KJELL SÖDERLUND 28 KAMERA 3|2023. Museoon on laitettu tyylikkäästi esille noin 4 200 esinettä – kaikkea kuvaamiseen liittyvää suotimista massiivisiin elokuvaprojektoreihin ja kokonaisesta 1900-luvun kuvausateljeesta terveydenhuollossa käytettäviin erikoiskameroihin. Museossa on myös noin 500 niteen kirjasto sekä parituhatta valokuvausalan lehteä, joita Strömberg toivoo tutkijoiden hyödyntävän. 12-vuotiaana lehtikuvaajan uran aloittanut mies tunnetaan intohimoisena keräilijänä. Strömbergin tausta onkin vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin museo, jota hän esittelee. 2000-luvun alussa intohimoinen kameroiden ja kameratarvikkeiden keräilijä sai nimittäin vaimoltaan ukaasin joko lopettaa keräily tai perustaa museo
29 kamera-lehti.fi Olle Strömberg kurkkaa vanhan suurennuslaitteen sisään.
Syyskuussa saimme suuren lahjoituksen, 137 esinettä, vaasalaiselta yksityishenkilöltä, Strömberg iloitsee. Yksi museon helmistä on kamera, joka norjalaisella tutkimusmatkailija Fridtjof Nansenilla oli mukanaan Pohjoisnavalla vuosina 1893–1896. Kokoelman vanhimmasta päästä on Zeiss Ikon -kamera, joka koottiin aikoinaan Rovaniemellä. Tämä myytiin Uusikaarlepyyhyn, jonne perustettiin elokuvateatteri 1950-luvulla, kertoo Strömberg lahjoituksena saadusta laitteesta, joka toimii edelleen. Hasselblad alkoi valmistaa kameroita vasta 1930-luvulla. Rovaniemelle ostettiin uusia isompia kinolaitteita. Strömbergien erityinen ylpeyden aihe on pohjoismaiden suurimman päivälehden Dagens Nyheterin valokuvausosaston materiaali vuosilta 1903–2018. 30 KAMERA 3|2023. Museossa on esillä tuhansia kameroita. joituksia he ovat saaneet 25 maasta, muun muassa Australiasta, Japanista, Islannista, Etelä-Afrikasta ja Grönlannista ja miltei myös kuusta. Valokuvausputiikkia imitoivassa hyllykössä on esillä filmirullia 1880-luvulta aina 2000-luvun alkuun. Se korjattiin, että sitä voitaisiin jälleen käyttää. Nansen hankki sen Göteborgista Hasselbladilta, joka vielä tuolloin valmisti kelloja ja toi kameroita Saksasta ja Ranskasta. – Heillä oli oma museo, mutta vuonna 2018 he päättivät lahjoittaa koko kokoelmansa meille. Vuonna 2019 museo sai lahjoituksena venäläisen kosmonautti Sergei Rjazanskin nimikirjoituksella varustetun kirjan ”Maa” (”Zemlja”), jonka valokuvat tämä on ottanut ISS-asemalta avaruudesta. – Paljon lahjoituksia on tullut Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Hollannista ja Ranskasta. Vitriinissä on myös iskemätön, Ranskassa 130 vuotta sitten valmistettu Hasselblad, jolla ei ole kuvattu vielä yhtäkään ruutua. Toinen koneista sai toisen maailmansodan aikana osuman kranaatista ja hajosi. Se sisältää kameroita, valokuvia sekä kuvien tekemiseen ja lähettämiseen vuosikymmenien aikana käytettyjä laitteita. Ruotsin Metsähallituksen alkuperäisestä 150 kuvan kokoelmasta on jäljellä 111 kuvaa. veljekset Lumièren pioneerityön innoittamana entisen koulun juhlasaliin on asetettu esille kokoelma eri aikakausien filmikameroita ja -projektoreita. Esillä on myös 16 millimetrin laitteita, joita Strömbergin mukaan käytetään edelleen nykytekniikan ohella. Joukossa on myös Olle Strömberg esittelee vuonna 1906 lasinegatiiville tehtyjä valokuvia. 1800-luvun lopun stereokameroilla pystyi ottamaan kolmiulotteisia kuvia, joiden yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja. Liikkuvaa kuvaa Varsinainen museokierros alkaa liikkuvan kuvan osastolta. – Niitä oli alunperin kaksi
Ensimmäisessä niistä on esillä vanhoja valokuvia ja mitä erikoisimpia kameroita. Seinälle heijastettavien kuvien avulla he houkuttelivat ihmisiä tilaisuuksiin, joissa sitten kerrottiin metsänhoidosta, Strömberg valaisee. Strömberg kertoo, että ensimmäisen kuvan elektronisella kameralla otti 1975 Steven Sasson. Dagerrotypiaa ja stereokameroita Museossa on kolme isoa salia, joissa on esillä valokuvauksen historiaa, pimiötekniikkaa ja äänilaitteita. Entisestä Godbyn kylän apteekista hankittu sisustus jäljittelee valokuvausputiikkia. Museossa on esillä muun muassa kolme 1840-luvulta peräisin olevaa dagerrotypiaa. Museossa on kolme isoa salia, joissa on esillä valokuvauksen historiaa, pimiötekniikkaa ja äänilaitteita. 31 kamera-lehti.fi. Vitriinissä on esillä myös ranskalainen Builler, jolla Strömberg kuvasi muun muassa Suomen Televisiolle. Siinä on oikealta vasemmalle liikkuva ja 140 astetta kuvaava objektiivi. Jokainen hyllyllä oleva paperija filmilaatikko on avaamaton. Erityisesti vuodelta 1900 peräisin oleva Kodakin kamera hämmästyttää. Kuva: Rasmus Olin. Kaikkiaan museossa on 301 digikameraa 1980-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta vuoteen 2017. Pimiötä ja ääntä Museossa on erillinen huone pimiötekniikalle. Ensimmäiset valokuvat otettiin vuonna 1839. Niissä on kaksi objektiivia, joiden väli on suurin piirtein sama kuin silmien väli. Samassa kokoelmassa on esillä alkuperäisiä lasinegatiivikuvia vuodelta 1906, jotka olivat aiemmin Ruotsin Metsähallituksen omistuksessa. – Vuonna 1903 tulivat ensimmäiset värivalokuvat ja ne tehtiin lasille. 1880-luvulta Ahvenanmaan valokuvausmuseon perustajat Benita ja Olle Strömberg. Nämä ja muut näytteillä olevat 1800-luvulta peräisin olevat muotokuvat ovat hämmästyttävän tarkkoja ja hyvin säilyneitä. Ruotsin Metsähallitus osti projektorin sekä 150 kuvaa, joita näytettiin joka puolella Ruotsia. Mielenkiintoisia ovat myös 1880-luvulta peräisin olevat stereokamerat. Mekaanisia Leica-kameroita on esillä vuoden 1929-mallista aina digitaalisiin versioihin. Samassa salissa on myös erilaisia panoraamakameroita. – Muutamaa vuotta myöhemmin niitä alettiin kutsua digikameroiksi. Arriflexin lahjoittamia kameroita sekä valaisulaitteita, jotka olivat Suomen Television (sittemmin Yle) käytössä jo 1960-luvulla. Stereokameroilla otettujen kolmiulotteisten kuvien yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja
Tiedämme, että museo elää vielä meidän jälkeemme. Nyt kun Ahvenanmaan valokuvausmuseon tulevaisuus on turvattu, Strömbergit aikovat lähteä lomailemaan asuntovaunulla, palatakseen sitten viihdyttämään kuvaamisesta kiinnostuneita vieraita. Tämä sähköllä toimiva punainen pimiövalo on vuodelta 1903. Yksi museon helmistä on kamera, joka norjalaisella tutkimusmatkailija Fridtjof Nansenilla oli mukanaan Pohjoisnavalla vuosina 1893–1896. 045 7059 5967 tai 018 43898 www.cameramuseum.com 32 KAMERA 3|2023. – Hän kuvasi sillä monia erilaisia juttuja, hän on ratsastanut, ajanut motocrossia, melonut kanootilla ja on edelleen hengissä, Strömberg nauraa. Kokoelmasta löytyy myös maailman ensimmäiseen rullafilmikameraan valmistettua rullafilmiä, jonka parasta ennen päiväys on tammikuussa 1907, sekä minimalistisen pieniä filmirullia miniatyyrikameroihin. Museon kiertämiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Tämä hankki jääkiekkokypärän, johon liitti kapean videokameran. Suurin lahja Museon käytävällä on mielenkiintoisia kokoelmia muun muassa 1950-luvun miniatyyrikameroista mitä mielikuvituksekkaimpiin vakoilukameroihin ja 1800-luvun lopun valotusmittareista Ahvenanmaan poliisin ensimmäiseen kameraan. Museokierros päättyy liikkuvan kuvan ja äänen osastolle, jonne Strömbergit ovat keränneet audioja äänityslaitteita. Kameroita löytyy kertakäyttöisistä moderneihin digikameroihin, Ralf Tötterströmin suunnittelemasta ja käsityönä tehdystä vedenalaiskamerasta erilaisiin Polaroid-kameroihin ja passikuvakameroista ravien maalikameraan. Samassa huoneessa on täydellinen valokuvausateljee vuodelta 1947, joka kuului alunperin Strömbergin mentorille, Svenille. – Se on suurin lahja, jonka Benitan kanssa voimme saada. Huoneessa on erilaisia pimiövaloja, suurennuslaitteita ja valokuvien kehitystarvikkeita. Löytyypä sieltä myös maailman ehkä ensimmäinen toimintakameran prototyyppi, jota Strömbergin ystävä käytti työskennellessään Ruotsin SVT:lle 2000-luvun alussa. Välitai muun tankkauksen voi tehdä museon kotoisassa Lumière-kahvilassa. Museo rekisteröitiin säätiön alaisuuteen kolme vuotta sitten. Helmikuussa museossa aloitti työnsä intendenttinä aloitti Rasmus Olin. Ålands Fotografiska Museum, Bastovägen 7, 22310 Pålsböle Puh. Opastetut kierrokset järjestetään pääasiassa ruotsiksi ja englanniksi, mutta Strömberg toteaa, että kaikki suomenkielisetkin vieraat ovat lähteneet aina tyytyväisinä pois. peräisin oleva lasinegatiivilaatikko tuntuu kädessä yllättävän painavalta. Kiehtovia esineitä on paljon ja Strömbergin viihdyttäviä tarinoita kuunnellessa aika vierähtää huomaamatta
-Luontokuvaajat osallistuvat paikallisten kameraseurojen lisäksi aktiivisesti myös SLV:n toimintaan ja luovat sitä kautta yhteyksiä kuvaajiin eri puolille maata, Niemi lisää. Koronan aikaan ohjelmallista tuomarointi-iltaa alettiin järjestää Teams-kokouksena. Tapaamisissa jaetaan paitsi luontokuvaamiseen myös luonnossa liikkumiseen ja lajituntemukseen liittyviä vinkkejä. – Miljöö innostaa käyttämään alueen muita palveluita sekä aktivoi vierailemaan gallerioissa ja museoissa. K ILPAILU , kisailu, kamppailu, mittelö, ottelu. Iiris Niemi Naturan nykyisestä vetäjätiimistä kertoo, että kerhon isännöimä haastekilpailu järjestetään kerran vuodessa ja haaste heitetään yhdelletoista lähiseudun kameraseuralle. Nyt jo edesmennyt Eero Venhola aloitti haastekilpailutoiminnan kameraseurassa aikana, jolloin hän toimi myös Suomen Luonnonvalokuvaat ry:n (SLV) hallituksen jäsenenä, mikä takasi laajan luontokuvaajien verkoston. Naturan haastekilpailuiltaan kutsutaan aina joku haastetuista kameraseuroista esittelemään toimintaansa ja nähdään heidän kuvaesityksensä. Positiivinen palaute tuo uutta virtaa ja varmuutta, rakentava palaute antaa uusia näkökulmia. Niemi iloitsee seuran uusista tiloista Helsingin Kaapelitehtaalla. Viimeisimpänä joukkoon on liittynyt Lohjan Kameraseura ry. – Natura on kerho, missä keskitytään luontoja ympäristökuvaamiseen. On monta eri tapaa ilmaista toimintaa, missä tekijöiden tai heidän luomustensa välisiä eroja vertaillaan ja arvotetaan, asetetaan paremmuusjärjestykseen ja parhaat palkitaan. – Teams on mahdollistanut runsaan osallistumisen niin kilpailuun kuin tilaisuuden seuraamiseenkin, Niemi kertoo. Parhaimmillaan kilpailu on sosiaalinen tapahtuma, joka yhdistää ihmisiä ja motivoi kehittymään. https://kameraseura.fi/kerhot/natura/ Haaste heitetty Teksti KRISTIINA SIEVI-KORTE Kuva JUKKA-PEKKA TIKKANEN 33 kamera-lehti.fi KAMERASEURA. Täällä on myös edellistä osoitetta paremmat pysäköintimahdollisuudet. Jutun aihekuvana on vuoden 2023 haastekilpailun voittokuva ”Taukojumppa”, kuvaaja Jukka-Pekka Tikkanen (KaraKamerat). Kerhoilloissa vierailee luontokuvauksen ammattilaisia ja harrastajia. Osallistuminen kilpailuun merkitsee omien taitojen esille tuomista ja arvioitavaksi asettamista, niin kilpakumppaneille kuin tuomareillekin. Helsingin Kameraseuran Naturalla on pitkä kokemus haastekilpailujen järjestämisessä. Täten, paitsi luontokuvaajien välisenä kisailuna, haastekilpailu toimii myös näköalana muiden kameraseurojen toimintatapoihin ja saadaan käyttökelpoisia ideoita oman seuran toimintaan. Jotta voidaan kilpailla, täytyy jonkun haastaa
Kamera kulkee eläkkeelläkin aina mukana. Ne toivat pitkällä työuralla tienestit, mutta katuja henkilökuvaus ovat olleet sitäkin rakkaampia. Gourmeeta ja korvapuusteja Teksti TERO MIETTINEN Kuvat TIMO VILJAKAINENLIO. Timo Viljakainen tunnetaan yhtenä arvostetuimmista tuotekuvien tekijöistä
35 kamera-lehti.fi
36 KAMERA 3|2023
Niistä oli tuolloin paljon nykyistä niukempi tarjonta, ja lopulta niitä syntyi Silvennoisen kanssa yli tusina. Viljakaisen studio sijaitsi kolme vuosikymmentä Korkeavuorenkadulla Café Succèsin sisäpihalla entisen yleisen saunan tiloissa. Bon Appétit -televisio-ohjelmaan tarvittiin myös still-kuvia, ja silloin Viljakaisen luuri pirahti. T arkkaa lukumäärää ei pysty ulkomuistista edes sanomaan, mutta kymmeniä niitä kaikkiaan on: ruokakirjoja. Sikarit kuuluvat myös herkuttelun aihepiiriin. Valtaosin mustavalkoisissa kuvissa näkyy kaupungin valoja ja varjoja 70-luvulta nykypäiviin. Hänen suosionsa yhdistettynä rautaiseen osaamiseen oli erinomainen lähtökohta. Freelance -valokuvaajana vuodesta 1980. Lähikahvilan antimia tuli nautittua lähes päivittäin, myös kuuluisia jättimäisiä korvapuusteja. Lukuisia kirjojen kuvituksia. – Tuotekuvauksissa valaistus on ratkaisevan tärkeä. Onnistuminen vaati luovaa ideointia ja hyviä yhteistyökumppaneita. Oma studio oli toiminut jo vuosikymmenen, mutta ruokakuvaus oli uusi haaste. Aviovaimo Margareta, ”Magge”, vastasi AD:n koulutuksellaan lavastuksesta, rekvisiitasta ja stailauksesta. Vaatimattomuuttaan hän tosin jakaa siitäkin kunniaa muille, eli oivallisen taittajan osaamiselle. Yksi esimerkki on Stockmannin joululehti. Viljakaisen valokuvaama Sikari aamusta yöhön valittiin vuoden 1988 kauneimmaksi kirjaksi. Perheyrityksen omistajat ovat samalla tulleet vuosien aikana lähes ystäviksi. Käytin esimerkiksi peilin palasia nostamaan tietyn kohdan valaistusta, sillä pelkillä tasovaloilla tulos on huono. Espalla kahvilan seinillä on Viljakaisen Helsinki-aiheisia kuvia eräänlaisena pysyvänä näyttelynä. Stockmannin Magalogit ovat yksi esimerkki Se oli tietysti mukavaa, mutta myös kuormittavaa. Ne maistuvat silti edelleen: samojen omistajien toisessa kahvilassa, Café Esplanadissa, haastattelukahvien valinta on tuttu. Kaikki alkoi tavallaan sattumasta. – Kuvasimme myös sisustuksia ja teimme monenlaisia tuoteja mainoskuvia. Parisenkymmentä yksityisnäyttelyä Suomessa ja useissa muissa maissa. Sitä harrastin myös silloin, kun päivät olivat täynnä tilaustöiden tekemistä K uten monilla muillakin ammattikuvaajilla oman uran valinta on ollut yhdistelmä intoa ja sattumia. Ja varsinkin ruokaa kuvattaessa osaava stylisti! Ruuan ja kattauksen täytyy sommittelultaan ja väreiltään olla tyylikäs, muuten ei kuvistakaan tule mitään. Viljakainen ei tosin aluksi osannut kuvitellakaan uuden aihepiirin muodostuvan yhdeksi uran tärkeimmistä. Tavoitteena oli alusta pitäen tehdä myös ruokakirja. Julkisuudestakin tutut Harri Syrjänen ja Sami Garam kuuluivat niin ikään yhteisten projektien tekijöihin. Television kokkisarja 90-luvun alussa nosti Maija Silvennoisen, chefin, suuren yleisön tietoisuuteen, mutta takana oli jo vahvat näytöt useista huippuravintoloista. Osuin vain vastaamaan puhelimeen oikeaan aikaan, Viljakainen vitsailee. Nykyisin kuvankäsittelyn mahdollisuudet ovat tehneet monista kuvaajista laiskoja, minkä kuitenkin erottaa lopputuloksesta. Viestintä oli helppoa: sanojakaan ei välttämättä tarvittu yhteisymmärryksen saavuttamisessa. Aikataulut olivat aikakauslehdissä tiukkoja. – Ruokakuvauksia oli eräässä vaiheessa todella paljon, niitä tehtiin myös useisiin aikakauslehtiin. Uusin kirja Silmien takana maailma (2021, Musta Taide). Sivu 34 Ongella Suokissa 1979. Jokaiseen kuvaukseen piti kuitenkin myös syventyä eri tavoin. Pariisi 2014. 1951 Varkaus Taideteollinen korkeakoulu / valokuvausosasto. Hänet kuitenkin tunnettiin osaavana tekijänä sekä mainosettä kustannusmaailmasta, joten ei puhelu suinkaan tuuria ollut. Varkaudesta kotoisin oleva sm-tason nuori urheilija lähti veljensä tueksi tämän pyrkiessä Timo Viljakainen s. 1976-198. Raimund Krumme 1997.. Palkintoja on uran varrella kertynyt useita, myös ulkomailta. – Katukuvaus on aina ollut suuri rakkauteni. Varsinaista muotikuvaa emme kuitenkaan juuri tehneet, sillä saralla oli omat ammattilaisensa
38 KAMERA 3|2023
Lahteen silloiseen taideoppilaitokseen (myöhemmin nimi vaihtui muotoiluinstituutiksi). Jäin pois vuoden jälkeen. Paikka heltisi ensi yrittämällä. Sattumoisin vielä niin, että muut olivat saaneet improvisaatiotehtävän pohdittavakseen jo aiemmin, Viljakaisella valmistautumiseen jäi aikaa vain tunteja huomattuaan pääsykokeen myöhässä. Työläisperheen kasvatti ei kuitenkaan kokenut itseään poliittisesti suuntautuneeksi, vaikka se oli läsnä kaikkialla. Kostiainen oli perustanut 1979 yhdessä kollegojensa Kari Haaviston ja Arto Hallakorven kanssa Studio Klikin, josta tuli suomalaisen mainoskuvauksen keskeinen toimija ja esikuva. Ei kuvaaminen tietenkään mikään vieras harrastus ollut sitä ennenkään. Seuraava laite olikin jo Canonin Canonet, kunnollinen, manuaalinen kinofilmikamera. Itseluottamusta ei puuttunut, vaikka valokuvauslinjalla paikkoja oli vain seitsemän. Varkaudessa oli niukasti töitä 70-luvun alun muuttuvassa Suomessa, ja tuhansien parikymppisten ikätovereittensa tavoin Viljakainen lähti etsimään mahdollisuuksiaan Helsingistä. Kostiainen oli jo sitä ennen uudistanut aikakauslehtien taittoa ja tuonut lähes surrealistista ilmaisua perinteisen tilalle. Aitajuoksijan muuttoa helpotti urheiluseuran vaihdon kautta järjestynyt työpaikka. Viljakainen ei osaa sanoa, miten osaaminen tai lahjakkuus kuvaamiseen oli kehittynyt. Piirtäminen harrastuksena oli kyllä kehittänyt visuaalista silmää, mutta lahjakkuus on vaikeampi käsite. Esimerkiksi Ismo Hölttö oli kuvannut jo 60-luvulla helsinkiläisiä, ja 70-luvulla tallensi syrjäseutujen ja romanien arkea – mutta mainostoimistossa palkkansa ansainneena sai pitkään ”tiedostavilta” piireiltä halveksuvaa ylenkatsetta. Taide ja kaupallisuus eivät mukamas sopineet yhteen. Ex tempore -kokeiluksi homma sujui hyvin: opiskelupaikka jäi vain muutamaa pistettä vaille, ja osasta tehtävistä oli tullut erittäin hyvät arviot. Se oli siinäkin mielessä hyvä valinta, että SOK:n kamerakerhossa tuli opeteltua pimiötyöskentelykin, tosin ilman kunnollista opastusta. Joskus hän ihmettelikin, mitä varakkaampien perheiden lapset työläisten asemasta oikeasti edes ymmärsivät. Yhdestä asiasta hän on kuitenkin vakuuttunut. Ulo Pikkov 1997. 39 kamera-lehti.fi. Kapitalistimia tukevan firman töihin päätynyttä kuvaajaa eivät kaikki katsoneet suopeasti: ajan valokuvausta hallitsi mustavalkoinen dokumentaarisuus, sosiaalisten epäkohtien nostaminen esille. T uolloin elettiin kiihkeän poliittista aikaa, ja vasemmistolaisuus hallitsi kulttuuripiirejä. Jotain tästä taidosta kertoo sekin, että Viljakainen oli aiemmin kokeillut Ylioppilasteatteriinkin pyrkimistä – ja myös päässyt. Keräämällä 20 pullonkorkkia ja lähettämällä niiden sisällä olleet tarrat ja maksamalla 16 markkaa sai kolme kertaa sen hintaisen kameran. Kauneus ja terveys -lehti oli Kostiaisen tunnetuimpia näyttöjä siltä Itseluottamusta ei puuttunut, vaikka valokuvauslinjalla paikkoja oli vain seitsemän. Lahden pääsykokeista rohkaistuneena Viljakainen päätti hakea opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun. Viljakainen tunsi jo tuolloin Höltön, ja kokemukset yhdistivät. – Kunnianhimoa näyttelemiseen ei kuitenkaan ollut riittävästi, tai ei ainakaan verrattuna muihin siellä. Pikemminkin aikansa kuluksi kuin vakavasti harkiten Timo osallistui valokuvauslinjan pääsykokeisiin. Mahdollisuus jäi raksuttamaan päässä: valokuvaaminen voisi olla todellinen uravalinta. Käekkäen Tallinna1990. Viljakainen tunnustaa onnistumisen pääsykokeissa tulleen kuitenkin lopulta yllätyksenä. Sen ohella hän avasi koko mainoskuvauksen osaamisensa, mikä oli poikkeuksellista. Työpaikka löytyi mainostoimistosta, aluksi tosin rutiinitehtävistä. – Ehdottomasti tärkein oppi-isä minulle on ollut Ilmari Kostiainen, joka palkkasi minut studioonsa vedostamaan kopioita. Ensimmäinen oma kamera oli 60-luvun puolivälissä aito Cokis-purkki eli Agfan Iso-Rapid If. Samalla kertyi myös oppia kuvaamisesta. – Urheilu oli opettanut keskittymistä, mikä auttoi tsemppaamaan itsestään ulos parhaan suorituksen
Valotus on tietenkin oivallinen näyttäen yksityiskohdat, mutta toisinaan se luo myös jyrkillä varjokohdilla tunnelmaa ja liikkeen dynamiikkaa. Hän on opettanut animaatioiden tekoa myös Suomessa peräti 13 vuotta. Toinen tärkeä hahmo oli Pentti Sammallahti, joka toimi tuntiopettajana Taideteollisessa korkeakoulussa. Elettiin kuitenkin vielä neuvostoaikaa, joten tarvitsimme sikäläistä apua. Tekijät työstävät teoksiaan ruutu Vihannes/juuresasetelma. Animaatio on erikoinen taidemuoto, joka yhdistelee taiteen lajeja elokuvasta musiikkiin ja teatterista sarjakuvaan. Viljakaisen mielestä katukuvaamisessa välineellä ei ole suurta merkitystä. Apuriksi löytyi Priit Pärn, joka viimeisteli juuri animaatioelokuvaansa Eine Murul eli Aamiainen ruohikolla, joka voitti seuraavana keväänä Tampereen Lyhytelokuvafestivaalin Pääpalkinnon. Viljakaisen katukuvissa on runsaasti klassisen mustavalkokuvan aineksia: Hän onnistuu poimimaan ratkaisevan hetken, joka sisältää usein myös humoristisen näkökulman. – Katukuvaus vaatii tsäkää, mutta myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Tietyt paikat ovat otollisia katukuville, ja ihmisten liikkeitä oppii ennakoimaan. Ei sitä voi tehdä puolihuolimattomasti. Pärn jätti biologian opintonsa ja hänestä tuli pilapiirrosten ja animaation ammattilainen, joka on jo klassikon asemassa kansainvälisesti. – Penalta olen saanut suurimman opin vedostamisesta. Olennaista on tapa katsoa ympäristöä ja ihmisiä, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Liikkuminen kaupungissa oli rajattua, ja ulkomaalainen hölkkäpoppoo olisi herättänyt vääränlaista huomiota. Vaikka nykytekniikka tulostamisineen on helpottanut työskentelyä, ei sillä koskaan päästä samalle tasolle kuin taitavan vedostajan jälki labrassa. sektorilta, ja hän pestasi Viljakaisen samaan hommaan tuuraajakseen kesätöihin. Hän oli pimiötyöskentelyn suvereeni mestari työskenneltyään vuosia kuvauslaboratoriossa. Molemmat tekivät myöhemmin töitä myös Gloria-lehdelle. Se on ollut osallisena myös yhden uran tärkeimmän projektin starttaamisessa. Taiteilijamuotokuvia Viljakainen kuvasi tuolloin muutenkin. – Meillä on lenkkeilyä harrastava ystäväporukka, joka on kauan käynyt juoksemassa eri kaupungeissa myös ulkomailla. Sommittelu ja rajaus palvelevat hämmästyttävällä tarkkuudella pääaihetta. Pitkä ystävyys yhdistää edelleen myös töiden merkeissä. Hänen taitotasolleen en ole koskaan silti yltänyt. Peruspokkarillakin saa hyvää jälkeä. Viljakainen ystävystyi samaa ikäluokkaa olevan miehen kanssa ja kiinnostui samalla muidenkin animaatioita tekevien taiteilijoiden työskentelystä. Ruisleipä, Glorian Ruoka&Viini 40 KAMERA 3|2023. Päätimme 80-luvun lopulla käydä juoksemassa Tallinnassa. Tekeillä on yhteinen näyttelyprojekti, johon tarkoitus on kerätä katukuvaa vuosien varrelta. Ja sen oppii vain kuvaamalla paljon. J uokseminen on aina ollut tärkeä osa Viljakaisen elämää
Tunnelmiltaan seesteisissä ja valaistukseltaan lempeissä kuvissa ei ole teknistä kikkailua: henkilö on aina pääosassa. tuksen suunnittelusta, eli paljon näkyy hänen kädenjälkeään. Valokuvissa katsoja ikään kuin aistii, kuinka silmänsä sulkenut animaattori suunnittelee jo seuraavaa ruutua, kertoo tarinan seuraavaa kohtaa. Se sopi Viljakaisen teemaan, sillä animaatio on nimenomaan tekijänsä mielikuvituksen tulos. Viljakaisen kuvissa on nimenomaan näitä käsityöläisiä. Herkullisimpia kuvista ovat ne, joissa mukana on animaattorin studion miljöötä. Esimerkiksi Raimund Krummen työpaikan kylpyhuoneessa otetussa muotokuvassa on peiliheijastuksessa silmät auki, mutta saman valotuksen aikana kuvan toisessa reunassa jo kiinni. Vuosien aikana Timo Viljakaisesta on tullut jäsen animaattoreiden tiiviiseen ystäväpiiriin. Vaimoni Magge vastasi rekvisiitan ja valaisHämmästelevät naiset kadulla, Dublin. – Useimmat kuvista on nopeasti improvisoituja ja otettu festivaalien yhteydessä jossakin lähikulmilla. Festivaalit ovat alalla tärkeitä tapahtumia monellakin tavoin. Joskus vuosiakin saman projektinsa parissa yksin puurtaneet tekijät pääsevät tapaamaan kollegoitaan. 42 KAMERA 3|2023. Katsojan silmä kuitenkin sopeutuu tähän. Kuvia alkoi kertyä animaatiofestivaaleilla ja vierailuilla taiteilijoiden luona. Silmien pitäminen suljettuina vie katsojan ajatukset henkilön sisäiseen maailmaan: mielikuvitukseen, unelmiin, ajatuksiin, alitajuntaan. Vivahteet eivät välttämättä avaudu pikaisella vilkaisulla. Suuri osa kuvista on 90-luvulta, eikä tuolloin tietotekniikkaa käytetty animaatioiden tekemisessä juurikaan. Kun sarjan varhaisessa kuvassa Pärnistä hänellä oli silmät kiinni, oli siitä muodostunut yhdistävä tyyliseikka. Niissä on kuitenkin hienoja oivalluksia, joissa taustan ja henkilön välillä on yllättäviä yhtäläisyyksiä tai jännitteitä. Tapahtumat ovat tietysti oivallinen keino esitellä tuloksia yleisölle. – Se on tietysti valtavan suuri kunnianosoitus, mistä olen kyllä ylpeä, Viljakainen hymyilee. Ruutuja animaatiossa on 12 sekunnissa, kun elokuvassa niitä on 24. ruudulta hitaana käsityönä. Kaupalliset, suurten studioitten animaatiot ovat aivan toisenlaisen tuotannollisen ja taiteellisen prosessin tuloksia. Tehokeino ei ole uusi, vaan esimerkiksi surrealistit sata vuotta sitten käyttivät sitä. Edelleenkin taiteellinen animaatio on paljolti käsityötä. Valaistus on vallitseva, paitsi joskus apuna oli heijastin. Valtaosa on kuvattu kinofilmikameralla, mutta joitakin panoraamakameralla, joka tuo toisinaan mukaan myös yllättäviä seikkoja. Moni animaattori haluaa yhä käyttää esittelytekstiensä kuvituksena juuri Viljakaisen ottamaa kuvaa. Taiteilijakuvien näyttely on nähty useissa maissa ja kiertää edelleen
Boston Distributionin maahantuoma DJI Mavic 3 Pro tulee myyntiin neljänä eri versiona. Lippulaivakopterissa on uuden sukupolven kuvausominaisuudet kolmoiskamerajärjestelmän ansiosta. Suuri aukko auttaa erottamaan kohteen taustasta ja yhdeksänlehtinen himmennin luo tasaisen bokeh’n. 43 kameralehti.fi. Siinä käytetään samaa pinottua cmos-kennoa ja EXPEED 7 -prosessoria kuin Z 9:ssä. Tämä tarkoittaa, että kennolle pääsee enemmän valoa ja kohina vähenee. Sen 45,7 megapikselin kinokoon valokuvien tarkkuus ja 8,3K:n alkuperäinen videoiden tarkkuus avaavat lukuisia mahdollisuuksia. Vain noin 910 g painava runko on 30 % pienempi kuin Z 9 ja 15 % pienempi kuin D850. Z 8 -kamerassa yhdistyvät suorituskyky ja pieni koko. NIKON Z 8 sisältää runsaasti lippulaiva Z 9:n ominaisuuksia kevyessä rungossa. Kamera perii kaikki muut ominaisuudet suositusta K-3 III -premium-mallista, kuten vankan ja säänkestävän rakenteen, tehokkaan IBIS-järjestelmän, nopean automaattitarkennuksen sekä optisen etsimen, jossa on 1,05-kertainen suurennus. Objektiivin optinen rakenne koostuu 21 elementistä 18 ryhmässä, joissa on kaksi ASP-, yksi HB-, kolme H-ASPja kuusi ED-elementtiä. Objektiivien 24, 70 ja 166 millimetrin polttovälit (kinovastaavuus) tuovat kuvaajalle laajan hallinnan oman tarinansa kertomiseen. Nikon Z 8 tulee myyntiin toukokuussa 2023 ja maksaa noin 4 800 euroa. DJI MAVIC 3 Pro on markkinoiden ensimmäinen kolmoiskameralla varustettu kuvauskopteri. Keskikokoinen telekamera vastaa kinokameraa 70 mm f/2,8-objektiivilla ja toinen telekamera 166 mm objektiivilla. Kameraan saatava Nikonin uusi MB-N12-akkukahva soveltuu kahvaksi pystykuvaukseen, teleobjektiivien tasapainottamiseen ja koko päivän kuvaamiseen. Objektiivin lineaarinen askelmoottori (STM) on nopea ja erittäin herkkä. PENTAX K3 III MONOCHROME perustuu suosittuun Pentax K-3 III -kameraan, mutta siinä ei ole perinteistä värikennoa. Sen polttovälialue kattaa laajan valikoiman kuvaustilanteita muotokuvista matkakuvaukseen ja katukuvauksesta maisemakuvaukseen. Focus Nordicin maahantuoma Samyang AF 35–150mm F2–2,8 Sony FE tulee myyntiin toukokuussa 2023 ja maksaa noin 1 300 euroa. Erityisesti suunnitellulla yksivärikennolla, jossa ei käytetä Bayer-interpolointia ja jossa hyödynnetään jokaisen pikselin kaikki alkuperäinen valotieto, saadaan aikaan kuva, jossa on laajempi sävyalue. Samyangilta telezoom Sonyn kameroihin Nikonilta tehokas peilitön kamera Pentaxilta kamera mustavalkokuvaukseen DJI:lta kolmen kameran kuvauskopteri Samyang AF 35–150 mm 1 300 € www.focusnordic.fi Nikon Z 8 4 800 € www.nikon.fi DJI Mavic 3 Pro 2 170 € www.boston.fi Pentax K3 Mark III 2 800 € www.focusnordic.fi DJI Mavic 3 Pro -kuvauskopterin pääkamerana toimii 4/3 cmos Hasselblad-kamera 24 mm f/2,8–11 -objektiivilla (kinovastaavuus). Uuden objektiivin suurin aukko on laajimmillaan f/2 ja telepäässä f/2,8. Z 8 on tarkoitettu sekä videoiden kuvaamiseen että valokuvien ottamiseen. Focus Nordicin maahantuoma Pentax K3 III Monochrome tulee myyntiin toukokuussa 2023 ja maksaa noin 2 800 euroa (runko). Perusversio DJI Mavic 3 Pro (DJI RC) maksaa noin 2 170 euroa ja sisältää näytöllisen DJI RC -ohjaimen. TUOTEUUTUUDET Koonnut JARI TOMMINEN SAMYANG AF 35–150MM F2–2,8 FE on yleisobjektiivi Sonyn kameroihin, joka sopii yhtä hyvin niin valokuin videokuvaukseenkin
Objektiivi toistaa linjat lähes suorina. Kuten tavallista, himmentäminen korjaa tilannetta ja aukolla f/5,6 tulokset ovat oikein hyviä. Nyt tutkimme Leica 35 mm Summicron f/2 -laajakulmaobjektiivia, joka on ollut tuotannossa vuodesta 1958 lähtien viitenä eri versiona. Entä se bokeh. Himmentimessä on 10 lehteä ja objektiivi tarkentuu lähimmillään vain 70 cm etäisyydelle. Ensimmäistä versiota valmistettiin myös 39 mm kierrekiinnityksellä. Ensimmäisen version optinen kokonaisuus muodostui kahdeksasta linssielementistä, toisessa ja kolmannessa niitä oli kuusi, nelosessa ja viimeisimmässä ASPH-versiossa seitsemän. Etäisyysja himmenninarvot on merkitty selkeästi ja monien mittaetsinkameroiden objektiivien tapaan objektiivin alla on sormenpäällä liikuteltava tarkennuskynsi. Leica-intoilijat kiistelevät siitä, mikä Summicron 35 mm f/2 versio on paras ja koska meillä ei eri versioita ole kokeiltavina, tyydymme lunttamaan muiden testaajien netistä löytyviä tuloksia. 35 mm polttoväli kinokoon kameran objektiivina on ollut erittäin suosittu, sehän tarjoaa hieman laajakulmaisemman näkymän kuin normaalipolttoväli ja sopii erityisesti tilannekuvaukseen. On varsin ymmärrettävää, että uusin ASPH-versio (asfäärinen linssielementti) on testaajien mielestä selkeästi paras, mutta toisesta sijasta väitellään ja joidenkin mielestä v.1 on kakkossijalla, toisten mielestä v.4. Terävyys on hyvä kuvan keskialueella. Tästä seuraa tietysti myös se, että niiden suorituskyvyissä on jonkin verran eroja. Emme oikein osaa sanoa, mikä v.4 -Summicronin tuottamissa kuvissa herättäisi erityistä, siis aivan erityistä, huomiota taustan epäterävyyden kauneuTeksti ja kuvat HARRI HIETALA Leica Summicron-M 35 mm f/2 Legendaarinen Leica-laajakulma, ”King of Bokeh” VANHAT OBJEKTIIVIT DIGIKAMERASSA 44 KAMERA 3|2023. Jostain syystä versio 4 on saanut lisänimen King of Bokeh, minkä voi olettaa tarkoittavan erityisen näyttävän näköistä sumeutta kuvan epäterävällä alueella. Kuvasimme testitaulun ja kuvia eri aiheista. Vinjetointi on voimakasta täydellä aukolla ja korjaantuu aukolla f/5,6. Testaamamme yksilö edustaa versiota numero 4 ja sarjanumeron 3355435 perusteella valmistettu vuonna 1985. Kompaktia laatua Testiyksilömme on päällisin puolin varsin kulunut, mutta linssipinnat ovat kunnossa ja sekä tarkennusettä himmenninrenkaat toimivat kuten pitääkin. Bokeh-sanahan tarkoittaa ”sumeuden kauneutta”. Objektiivimallia on valmistettu sekä Kanadassa että Saksassa. Apuna voi käyttää myös kameran värikorostusta. Testitaulu näyttää, että täydellä aukolla kuvan äärinurkat ovat pehmeät monista linssivirheistä johtuen ja kontrasti on reuna-alueilla kuvan keskustaa heikompi. Tarkennus sujuu (täydellä aukolla, tietenkin) vaivattomasti Leica-tyyliin liikuttamalla kynttä sormella objektiivin alapuolella. Kokeilimme objektiivia sovitteen avulla Sony A7R2 -kamerassa, jossa on kinokoon kenno (42 megapikseliä). Objektiivi on erittäin pienikokoinen ja tukevaa tekoa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että objektiivi on suunniteltu Leica-mittaetsinkameroissa käytettäväksi
Leica Summicron 35 mm f/2, täysi aukko. Leica Summicron 35 mm f/2 v.4 Objektiivikiinnitys: Leica M Rakenne: 7 linssiä, 5 ryhmää Himmennin: 10 lehteä, aukot f/2 16 Lähitarkennus: 0,7 m Suodatinkierre: E39 Mitat: p/h 26 × 52 mm Paino: 160 g 45 kamera-lehti.fi. Kamera: Sony A7R2. Malli: Sara dessa. Sumeus on kyllä ehdottomasti miellyttävän näköistä, mutta tosivertailua varten pitäisi olla käytettävissä koko joukko erilaisia 35 mm f/2 -objektiiveja ja tällöinkin tulokset olisivat subjektiivisia, bokehia kun ei voi mitata. Uusi Summicron 35 mm f/2 ASPH maksaa noin 3400 €, kunnosta ja malliversiosta riippuen käytettyjen hinnat alkavat noin 1500 eurosta
Valmistajan ilmoituksen mukaan on R6 II -kamerassa 4897 tarkennuspistettä ja R8:ssa 1053. Ei mennyt kuin kolme kuukautta, kun sen pikkuveli EOS R8 julkistettiin. Kameroiden identtiset ominaisuudet ovat lyhyesti lueteltuna kuvanlaatu, tarkennusjärjestelmä ja videolaatu. R8 painaa samalla varustuksella 461 grammaa, ja se on joka suunnassa pienempi. Valinnanvaraa Canon EOS R6 II ja R8 46 KAMERA 3|2023. R8-kameralle ei käytännössä ole edeltäjää, mutta sen runko on hyvin samanlainen kuin EOS RP. KAMERATESTI Canon EOS R6 II on kamera tapahtumaja tilannekuvaukseen, myös huonossa säässä ja heikossa valaistuksessa. Tallennuslaatu on tällöin täydet 14 bittiä. Kummankin kameramallin 24,2 MP kenno tuottaa 6000 × 4000 pikselin kokoisia kuvia, kun kaksi ja puoli vuotta sitten julkistetun R6:n 21 MP kennon pikselimitat ovat 5472 × 3648. Luvut tarkoittavat tarkennuspisteiden ryppäitä, todellisuudessa jokainen kennon kuvailmaisin on samalla tarkennuspiste. R8:n ominaisuudet eivät jää paljoakaan jälkeen, vaikka sekä hinta että koko ovat valmiiksi tingittyjä. Kummassakin kamerassa on Digic X -prosessori, ja niinpä on sarjakuvausnopeuskin molemmilla sama. Kameroissa hyödynnetään Dual Pixel AF II -tarkennusjärjestelmää, joka toimii hahmontunnistuksen tapaan ja osaa tulkita kuvausaihetta syvyyssuunnassa. Sähköisellä sulkimella nopeus on 40 JPEG-kuvaa sekunnissa, ja RAW-valotuksia vastaavasti 30. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI sarjakuvaus hämäräkuvausominaisuudet R6 II R8 sarjakuvaus hämäräkuvausominaisuudet ei salamalaitetta akunkesto C anon EOS R6 II julkistettiin viime vuoden marraskuussa. Painoa on 680 grammaa silloin kun kamerassa on akku ja yksi muistikortti. RAW Burst Pre Shooting -toiminnossa kamera alkaa sarjakuvauksen jo siinä vaiheessa, kun laukaisin painetaan puoleen väliin. R6 II:n runko on tiivistetty roisketiiviiksi. Tallennuslaatu on tällöin 12-bittinen. Mekaanisella sulkimella saa R8:lla 6 ruutua sekunnissa ja R6 II:lla niitä saa 12. Tarkennuspisteet kattavat koko kuva-alan, ja Dual Pixel -järjestelmä on käytettävissä myös videokuvauksessa. Siihen asti, kun laukaisin painetaan pohjaan, kamera tallentaa 30 ruudun sekuntinopeudella viimeisimmät 15 valotusta, eli 0,5 sekunnin ajan. Uudemmassa kameramallissa on käytännössä R6 II:n sisukalut, mutta toteutettuna halvempaan pakettiin
Vaihteluun vaikuttaa käytettävän objektiivin oma kuvanvakaaja, mutta myös objektiivin piirtoympyrän koko. Lisäksi tarkennus osaa tunnistaa autot, moottoripyörät, junat ja lentokoneet. R8:ssa tätä vipua ei ole, mutta kosketusnäyttöä napauttamalla voi tehdä vastaavan valinnan. Kummankin kameran nopein suljinaika sähköisellä sulkimella on 1/16000 s. Tarkennusjärjestelmä osaa tunnistaa vartalon ja kasvot, ja siinä on silmäntunnistus sekä ihmiskasvoille että joukolle erilaisia eläimiä. R8:ssa on yksi suljinverho vähemmän kuin R 6 II:ssa – ainoastaan sulkeutuva verho on käytössä. Kuvaus käsivaralta, kuvanvakaaja, sarjakuvaustominto ja automaattivalotus käytössä. R6 II -kamerassa on joystick-tyyppinen vipu, jolla valitaan kuva-alalta kohta, johon tarkennuksen on syytä keskittyä. Canon EOS R6 II, RF 135mm F1.8L IS USM, 1/200 s. Liikkuvan aiheen kuvaamiseen löytyy kummankin kameran menuvalikosta esisäätöjä, joiden avulla saa tarkennuksen pysymään kohdallaan ja vauhdissa mukana. R8:n nopein suljinaika on mekaanisella sulkimella 1/4000 s. Molemmat kamerat pystyvät tarkentamaan vielä -6,5 EV valaistuksessa. R8:ssa ei ole kuvanvakaajaa, mutta se ei estä käyttämästä objektiivin kuvanvakaajaa. Kameran ja objektiivin kuvanvakaajien yhteiseksi tehoksi ilmoitetaan 5–8 EV-arvoa. Malli: Anna Artemenkova Kameroiden herkkyysskaalat ulottuvat vakiosäädöllä välille ISO 100–102 400 ja laajennettuna ISO 50–204 800. R8:n lyhyin salamatäsmäysaika on 1/200 s. R6 II:n sähköisessä etsimessä on 3 690 000 kuvapistettä, kun R8:ssa niitä on 2 360 000. Videokuvaukseen on kummassakin kamerassa lisänä Digital IS 47 kamera-lehti.fi. Koon ja painon lisäksi on kameroissa myös toiminnallisia eroja. Mikäli painikevalinta on kuitenkin enemmän käyttäjän mieleen, on mahdollista käyttää OK-painikkeen ympärillä olevaa nelivalintakiekkoa tarkennusalueen tai -pisteiden siirtelyyn. ja R6 II:lla se on 1/8000 s. ja R6 II:n 1/250 s. f/1,8 ISO 100 Suurimman sarjakuvaus nopeuden avulla pystyi varmistamaan, että liikkuvasta tanssijasta pysäytetty valotus edusti juuri oikeata hetkeä liikesarjasta. Näytöltä voi rajata alueen tarkennuskohdan siirtelyyn, jolloin vasenta silmää etsimen kanssa käyttävä ei vahingossa tee tarkennusvalintoja nenänpäällä. Se siis toimii aina joko sähköisen avautuvan verhon kanssa, tai kokonaan sähköisenä, jolloin ei voi käyttää salamaa. Uudempien RF-objektiivien projisoima kuva on selkeästi laajempi kuin kennon mitta nurkasta nurkkaan. R6 II:ssa on sisäänrakennettuna 5 EV -tehoinen kuvanvakaaja
Full HD -laadulla pystyy kuvaamaan hidastettuja videoita aina 180 fps asti. Jos valintasi päätyy R8-malliin, voit säästyneellä rahalla ostaa, vaikka objektiivin – tai kuvausmatkan mielenkiintoisten aiheiden pariin. Langattomista yhteysCanon EOS R8, RF-S 55–210mm F5–7.1 IS STM, 1/250 s. USB-C -liitännän ansiosta voi kameroiden akkuja ladata vaikka virtapankista. Paikka: Bled-järvi, Slovenia. 48 KAMERA 3|2023. Jos esitysnopeus pudotetaan 30p:ksi, saadaan leikkeen pituudeksi kaksi tuntia. Canon EOS R II:n suositushinta on 2990 euroa, ja R8:n 1919 euroa. tavoista on kummassakin kamerassa WiFi ja Bluetooth. Kamerat tallentavat sisäisesti 10-bittistä YCbCr 4:2:2 värisyvyyden videota Log 3 -tallennuksella ja H.265-pakkauksella. Lukema on hiukan teoreettinen, koska muistimedian tai akun rajat voivat tulla aikaisemmin vastaan. R8:ssa ei tätä ominaisuutta ole. R8 on selkeästi matalampi, ja sen ulkonäkö muistuttaa nelisen vuotta sitten julkistettua RP-mallia. HDR-työnkulussa voi hyödyntää HDR PQ ja HDR Movie -tiloja. Jos käytetään nopeampaa UHS-II-tyypin kortteja, R6 II:n puskurimuistiin mahtuu yli 246 JPEGtai HEIF-valotusta, tai 95 raakatiedostoa. USB-liitännän kautta voi kameroita käyttää suoratoistoon. Lisävarustekengän etuosassa, metallisen suojuksen alla, on 21 kontaktinastaa. Sillä voi selata menuvalikkoa, myös pikamenua, mutta sen tärkein funktio on tarkennuspisteen valinta, ja niin ettei tarvitse painella muita nappeja samaan aikaan. Myös GPS-vastaanotin kuuluu riisuttuihin ominaisuuksiin. Zoom-objektiivin polttoväli oli kuvatessa 149 mm, jolloin kinovastaavuudeksi tuli 238 mm. f/8 ISO Canonin R-sarjan peilittömissä kameroissa voi käytää myös APS-C -formaatille tarkoitettuja objektiiveja. Vaikka kamera vaikuttaa harrastajamaiselta, monia sen ominaisuuksia saa turhaan hakea kuuden vuoden takaisesta ammattikamerasta. Kameroilla voi kuvata 4K/60p -videota, ilman että kuva-ala rajautuisi sivusuunnassa. R6 II:ssa on perusteellisempi sääsuojaus ja enemmän magne-toiminto, joka lisää videokuvaan sähköisen kuvanvakaajan, tosin niin että kuva-ala rajautuu jonkin verran. Kameroissa on liitännät stereomikrofonille ja kuulokkeille, sekä HDMI-liitäntä. Kuvaus käsivaralta, kuvan vakaaja, sarjakuvaustominto ja automaattivalotus käytössä. Ylänäyttöä ei kummassakaan kamerassa ole. R6 II:n sähköisen etsimen vieressä on joystick-tyyppinen keinuvipu. Niiden avulla voi kameraan yhdistää vaikka nelikanavaisen mikrofonisisääntulon. Useita vipuja ja säätimiä on sijoitettu ergonomisesti toisin kuin rinnakkaismalleissa, mutta niiden sijainnit on onnistuttu säilyttämään niin että ne löytyvät hapuilematta. Pisin videoleikkeen kuvausaika 4K/60p tallennuksessa on 29 minuuttia 59 sekuntia. JPEGja HEIF-tiedostot pakkautuvat yhtä pieniksi kamerassa, mutta HEIF-tallennuksella pääsee 10-bittiseen dynamiikkaan, joka on häviöttömämpi ja tuottaa helpommin editoitavia kuvia. R8:lla luvut ovat 56 ja 120. Alkuperäinen tallennuslaatu on kuvatessa 6K, ja jokainen pikseli pystytään näytteistysvaiheeessa hyödyntämään. Kummankin kameran mukana toimitetaan erillinen, verkkovirralla toimiva akkulaturi. Yhdysrakenteista ylös ponnahtavaa salamaa ei kummassakaan ole. R6 II pystyy tuottamaan 12-bittistä Prores RAW videota HDMI-liitännän kautta ulkoiselle tallentimelle. Havaintoja Kun kamerat asettaa vierekkäin pöydälle, huomaa että niiden tärkeimmät hallintasäätimet on ryhmitelty samalla tavalla, mutta ei täysin samoihin paikkoihin
Sähköiset etsimet ovat erilaisia. Canon EOS R6 II Kenno, koko (mm) FF (24 x 36 mm) Dual Pixel CMOS FF (24 x 36 mm) Dual Pixel CMOS Nettopikselimäärä (megapikseliä) 24 24 Suurin kuvatarkkuus (pikseliä) 6000 × 4000 6000 × 4000 Kuvasuhteet 4:3, 3:2, 16:9, 1:1 (FF + APS-C) 4:3, 3:2, 16:9, 1:1 (FF + APS-C) Kuvanäyttö, koko/ kuvapistemäärä Kääntyvä ja kiertyvä kosketusnäyttö, 3" TFT LCD / 1 620 000 Kääntyvä ja kiertyvä kosketusnäyttö, 3" TFT LCD / 1 620 000 ETSIN, TARKENNUS Sarjakuvausnopeus, kuvaa/s. R6 II:n 3 680 000 kuvapistettä on paperilla selvästi isompi resoluutio kuin R8:n 2 360 000. R8:ssa on yksi muistikorttipaikka, samaten UHS-II -nopeudelle, mutta kortin säilytyspaikka on kameran pohjassa, saman luukun alla kuin akku – ja lähellä jalustan kiinnitystä. Muistikorttipaikkoja on R6 II:ssa kaksi, UHS-II -nopeuden SD korteille. Käytännössä ei tuota eroa juurikaan huomaa. Korttikotelo avautuu kameran kyljestä eikä siis vaikeuta jalustan käyttämistä. Bluetoothin avulla pystyy rakentamaan langattoman yhteyden, jonka kautta voi etäkäyttää kameraa ja ladata kuvia, myös videota. R6 II:n akunkestoa voi entuudestaan lisätä hankkimalla BG-R10 -tyyppisen akkukahvan, ja samalla ote kamerasta muuttuu ergonomisemmaksi. Todellinen akunkestävyys vaihtelee kuvaustottumusten mukaan. 24 MP tiedostokoosta pystyy vaivatta tekemään A2-kokoisen tulosteen. 11 Lisävarustekenkä, 5+21 kontaktia. 40 40 Tarkennuspisteiden määrä 4897 1053 Etsin, kuvapistemäärä EVF, 3 680 000 EVF, 2 360 000 KUVATIEDOSTOMUODOT Tallennusformaatit RAW, JPEG, HEIF RAW, JPEG, HEIF Videokuvaus, tarkkuus 4K UHD 3840 x 2160 (60p), MOV, MPEG-4, H.264, AAC/Linear PCM 4K UHD 3840 x 2160 (60p), MOV, MPEG-4, H.264, AAC/Linear PCM VALOTUS Herkkyysasetukset (ISO) Auto, 100 – 102 400 (50 – 204 800) Auto, 100 – 102 400 (50 – 204 800) Valotusajat (s) 30 – 1/8000 (1/16000) 30 – 1/4000 (1/16000) MUITA TIETOJA Muistikortti 2X SD / SDHC / SDXC (UHS-II) 1X SD / SDHC / SDXC (UHS-II) Kuvanvakain rungossa 6-8 EV ei Liitännät USB-C 3.2, HDMI Micro-D, Mic, AV, WiFi + Bluetooth USB-C 3.2, HDMI Micro-D, Mic, AV, WiFi + Bluetooth Paino (g) 680 461 Rungon mitat (mm) 138 x 98 x 88 133 x 86 x 70 Virtalähde LP-E6NH Li-ion, 2130 mAh, 7,2 V LP-E17 Li-ion, 1040 mAh, 7,2 V Rungon hinta noin (euroa) 2990 1919 Maahantuoja Canon Oy Canon Oy Canon EOS R8 Kameroiden kennojen resoluutiot voivat vaikuttaa kameraliikkeessä vertailtaessa pieniltä, mutta etuna ovat kookkaammat kuvailmaisimet, joiden valokeräyskyky on tavallista parempi. R8: yhdelle kortille, akkukotelossa kameran pohjassa. Tästä seuraa, että kohina-arvot pysyvät vähintäänkin kohtuullisina. Tarjouksia seuraamalla tuli vastaan mahdollisuus saada LP-E17 -akku kaupanpäällisiksi R8-kameran kanssa. Hiukan nurinkurista on, että R8-kameraan ei tällaista lisälaitetta ole saatavilla, vaikka käyttöä – ja tarvetta – sille olisi. Luvut perustuvat CIPA-testimenetelmään, ja mittaukset on tehty kameroiden energiansäästötilassa. Vastapainona on etsinnäkymä, joka seuraa nopeita liikkeitä paremmin. Aihetta onkin, sillä kummankin kameran vahvuuksia on nimenomaan vähässä valossa kuvaaminen laajennetun herkkyysalueen ansiosta, ja R6 II:n suorituskykyisen kuvanvakaajan avulla voi lisäksi kuvata normaalia pidemmillä suljinajoilla. 77 Muistikorttikotelo. Lisäpisteitä tulisi, jos painikkeisiin saisi valaistuksen. Sähköisen etsimen merkittävä etu optiseen verrattuna on se, että hämärässä kuvaaminen helpottuu suuresti. R6 II -kameraan mahtuu kookkaampi LP-E6NH -akku, jonka kapasiteetti on kutakuinkin kaksinkertainen: 580 valotusta takanäytöllä ja 320 valotusta sähköisellä etsimellä. 66 Monitoimivalitsin ja OK-näppäin. 55 Kiertyvä ja kääntyvä 3” TFT-LCD -kosketusnäyttö, 1 620 000 kuvapistettä. Etsimien kuvakokoa voi pienentää, jos käyttää paksulinssisiä silmälaseja. Kummankin etsinkuva on selkeä ja välkkymätön. Niiden virkistystaajuudeksi voi valita 60 Hz:n sijasta nopeamman 120 Hz, mutta silloin virrankulutus kasvaa akunkeston kustannuksella. R6 II: kahdelle SD-kortille. Kameroihin on valmistajan sivulta ladattavissa älylaitteeseen asennettava etäkäyttöojelma. 11 11 22 22 33 33 44 44 55 55 66 66 77 77 siumia rakenteessa, ja se onkin pari sataa grammaa painavampi kuin R8. 49 kamera-lehti.fi. R8:n akku on LP-E17 -tyyppinen ja täyteen ladattuna sillä saa 290 valotusta takanäyttöä käyttäen ja 150 valotusta sähköisellä etsimellä. Älylaitteen välityksellä pystyy tallentamaan myös sijaintitietoja, vaikka kameroissa ei olekaan omaa GPS:ää. R6 II: 3 690 000 kuvapistettä, R8: 2 360 000 kuvapistettä. 22 Sähköinen etsin. 33 Videopainike. 44 Virtakytkin. R6 II:n kakkoskorttia voi käyttää tallennuskapasiteetin kasvattamiseen, ja myös erityyppisten tiedostojen jakamiseen kahteen paikkaan, tai varatiedostojen tekemiseen suoraan kuvatessa. Lisäksi kuvatiedostojen tallentaminen on nopeampaa, ja niitä mahtuu puskurimuistiin enemmän
Havaintoja RF 135mm F1.8L IS USM on kuin uudelleensyntynyt klassikko. Kaksi elementeistä on asfäärisiä, Pmo-tyyppisiä, eli ne on tehty painevalumenetelmällä muovimateriaalista. Suositushinta on 439 euroa. Se painaa hiukan yli 200 grammaa, ja on kuljetusasennossaan hiukan alle 6 sentin pituinen. Objektiivin mukana ei toimiteta vastavalonsuojaa, mutta sen voi hankkia erikseen. Sisäisen tarkennuksen ansiosta ei objektiivin pituus lyhene eikä pitene tarkennettaessa. Suodinkierre on 58 mm. 2129 euroa, jolloin objektiivin osuudeksi jää 210 euroa. Himmentimen lehtiä on 9 ja ne on pyöristetty. Optinen rakenne koostuu 217 elementistä 12 ryhmässä. Se painaa 935 grammaa, ja on 13 sentin pituinen. Tuo objektiivi on edelleenkin ostettavissa, ja sitä pystyy käyttämään R-sarjan peilittömissä kaC anon RF 135mm F1.8L IS USM on keskipitkä ammattilaadun teleobjektiivi Canonin peilittömiin kinoformaatin kameroihin. Kolme niistä on asfäärisiä UD-elementtejä. Sekä automaattiettä käsitarkennusta varten on käytössä STM -lineaari-askelmoottori. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Canon Eriparinen kaksikko RF 24–50 mm F4.5–6.3 IS STM ja RF 135mm F1.8L IS USM 50 KAMERA 3|2023. Objektiivi julkistettiin helmikuussa. Se julkistettiin viime vuoden marraskuussa, ja kauppoihin se ehti tammikuussa. Etuja takalinssiä ei ole päällystetty fluoriinilla kuten kalliimmissa objektiiveissa on tehty jo vuosien ajan. Himmentimen lehtiä on 7, ja ne on pyöristetty. Jos hankkii sen kittiobjektiivina esim Canon R8 -kameran kanssa, tulee yhteishinnaksi n. Optinen rakenne koostuu 8 elementistä 8 ryhmässä. Linssipinnoissa on käytetty Air Sphere -pinnoitteita kromaattisen aberraation ja haamukuvien vaimentamiseen. Sen edeltäjää saa hakea aika kaukaa: Canon EF 135mm F2L USM esiteltiin 26 vuotta sitten. Objektiivin kanssa ei voi käyttää telejatkeita, eikä se ole sääsuojattu. 135-millisen kiinteällä polttovälillä pääsee ison valovoiman ansiosta näyttäviin ammattimaisiin potretteihin, ja 24–50 mm vakiozoom on hintansa ja polttovälialueensa ansiosta sopiva harrastajan näppäilykäyttöön. Kuvanvakaajan teho on tehtaan ilmoituksen mukaan 5,5 EV ja yhdessä kameran kanssa maksimissaan 8 EV. Objektiiville on kahden vuoden takuu. Canon RF 24–50mm F4.5–6.3 IS STM on kompaktinkokoinen, harrastajakäyttöön suunniteltu vakiozoom, ja tämäkin on tarkoitettu Canonin peilittömiin täyden kuvakoon kameroihin. Objektiivin sisäisissä linssipinnoissa on Super Spectra -erikoispäällysteitä. Sekä automaattiettä käsitarkennusta varten on objektiivissa nano-ultraäänimoottori. Suodinkierre on muovia, ja sen halkaisija on 82 mm. Se on tyyppiä EW-63C eli sama kuin EF-S 18–55mm f/3.5–5.6 IS STM -objektiiville. optinen laatu kuvanvakaaja 135 mm 24–50 mm hinta-laatusuhde kuvanvakaaja hinta koko ja paino valovoima lähin tarkennusetäisyys OBJEKTIIVITESTI Testasimme kaksi täysin erilaista Canonin uutuusobjektiivia. Suositushinta on 2939 euroa, ja ostoksen mukana toimitetaan pehmustettu kuljetuslaukku sekä vastavalonsuoja. Objektiivi on kaikkien ammattikäyttöön tarkoitettujen eli L-sarjalaisten mukaisesti tiivistetty säänkestäväksi. Kuvanvakaajan teho on tehtaan ilmoituksen mukaan 4,5 EV, ja yhdessä kameran kanssa aina 7 EV. Objektiiville on kahden vuoden takuu
Sen lähin tarkennusetäisyys on 70 cm, jolloin kuvautumissuhteeksi tulee 0,26x eli 1:3,8. Kuljetusasennossaan ei objektiivin kanssa voi kuvata. f/1,8 ISO 400 Potrettikuva ikkunavalossa ilman lisävalaisimia oli valovoimaiselle objektiiville helppo nakki, ja kameran tarkennusjärjestelmä tunnisti oikeaoppisesti kohteekseen silmän pinnan. Objektiivia testatessa tarjoutui tilaisuus kokeilla R5-kameran uusinta laiteohjelmiston versiota 1.81. Testitaulua kuvatessa ylitti objektiivin suorituskyky testausohjelman laskentakyvyn aukoilla f/1,8–8 niin perusteellisesti, että numerotietoja ei resoluutiosta voinut saada. EF-versiolla pääsi 90 cm etäisyydelle kohteesta. Optinen suorituskyky riittäisi vaivatta EOS R5 -kameran 44,8 MP resoluutiolle. Tämän, ja maltillisen valovoiman ansiosta, on paino saatu pidettyä kahdensadan gramman tuntumassa. Yksityiskohtia riittäisi suurennuslasilla etsittäväksi. RF 24–50mm F4.5–6.3 IS STM:n valmistusmateriaalina on muovi. Ohjelman tuottamia grafiikoita vertaillessa löytyi paras resoluutio aukolla f/5,6 ja silloin oli nurkkapiirtokin parhaimmillaan. 400 MP tarkoittaa 24576 × 16384 pikselin kokoista kuvatiedostoa. Se on ihanteellinen potrettikäyttöön, mutta sopii yhtälailla myös maisemaja tapahtumakuvaukseen. lin ja valovoiman f/2,8 kun RF 2X:n luvut ovat 270 mm ja f/3,8. Kinovastaavuus on silloin 216 mm. 51 kamera-lehti.fi. Leveän tarkennusrenkaan takana on kaksi painiketta, joiden vaikutuksen voi kustomoida, niinikään kameran menuvalikosta. Malli: Joonatan. Sen uutena ominaisuutena on mahdollisuus kuvata 400 MP superresoluutiokuvia. RF 1.4X tuottaa 189 mm polttovämeroissa kunhan hankkii lisävarusteeksi EF-EOS R -adapterin. Kuva-alan koko on silloin 92 × 138 mm. Kaikki kuvanvakaajan käyttöön liittyvät hienoudet valitaan kameran menuvalikosta, kuten panorointisäätö. Valovoima on nyt 1/3 aukon verran isompi, objektiivi on varustettu sääsuojauksella, ja uutuusmallissa on nyt kuvanvakain, teholtaan 5,5 EV. Paino on noussut 750 grammasta 935 grammaan, ja samalla on suodinkoko kasvanut 72 millistä 82 milliin. valovoiman ansiosta voi kuvata vähäisessäkin valossa, ja urheilukuvaaja arvostaa mahdollisuutta käyttää suljinaikoja, joilla saa liikkuvan aiheen pysähtymään. Kamera yhdistää yhdeksän valotusta, jotka se ottaa kennoa joka kerta siirtäen. Täydellä aukolla kuvatessa oli piirtokyky nurkkia myöten parempi kuin testaukseen käytetyn Canon EOS R6 II:n 24 MP kennon teoreettinen maksimiresoluutio, 2000 linjaparia / kuvan korkeus. Vinjetointi oli pari aukkoa himmennettynä ja sen jälkeen käytännössä olematonta, ja kromaattinen aberraatio puuttui kokonaan. Objektiivin geometriset virheet on korjattu lähes täysin. Yhdistäminen tapahtuu välittömästi valotussarjan jälkeen, ja tuloksena on JPEG-kuva. Automaattivalotus, kuvanvakaaja käytössä. 300 ppi:n linjatiheydellä saisi silloin tulosteen tai painokuvan, jonka koko olisi 208 × 139 senttiä. Ison RF 135mm F1.8L IS USM, Canon EOS R5, 1/400 s. RF-versio on kokenut täydellisen muutoksen EF-versioon nähden. Toisella valitaan automaattitarkennus päälle tai pois, toisella vastaavasti kuvanvakaaja päälle tai pois. Kun objektiivi avataan käyttöpituuteensa, se on 24 mm polttovälillä 95 millin pituinen, 40 mm kohdalla se on lyhyimmillän eli 88 millin pituinen, ja 50 mm polttovälillä 89 mm pituinen. Kameran pitää olla tuksevasti jalustassa, ja myös kuvausaiheen pitää olla liikkumaton. Kuvatiedoston tallennuskooksi tulee 100–300 megabittiä, aiheen yksityiskohtien runsaudesta riippuen. Zoomauskerroin on vaatimattomasti 2, mutta polttovälialue kattaa tavallisimmat kuvauskohteet. Objektiivin kanssa voi käyttää RF-telejatkeita. Objektiivin kyljessä on kaksi likukytkintä. Kinokoon kennon ohella sopii objektiivi käytettäväksi myös APS-C -kennon kameroiden kanssa. Kuvasta saattoi havaita lievää tyynyvääristymää, mutta se oli niin vähäistä että korjaamiseen tarvitsee lähteä ainoastaan jos valokuvaa arkkitehtuuria. Heti kun kameraan kytketään virta, tulee sekä etsimeen että takanäyttöön tästä muistutus. Objektiivin kuvakulma nurkasta nurkkaan on 18 astetta
Polttovälin pidentyminen antaa kaivattua ulottuvuutta potrettikuvaukseen. 52 KAMERA 3|2023. suljinaikaa, ja silloin loppuvat ISO-herkkyydet helposti kesken. Vaatimaton valovoima kompensoituu ISO-herkkyyttä nostamalla ja käyttämällä kuvanvakaajaa. Canon RF 24-50mm F4.5-6.3 IS STM 135mm F1.8L IS USM Objektiivityyppi Teleobjektiivi Vakiozoom Objektiivin kiinnitys Canon RF Canon RF Polttoväli 135 mm 24-50 mm Aukkoalue f/1,8 – 22 f/4,5 – 32 Diagonaali kuvakulma, astetta 18° 8° 46° Kuva-ala lähimmällä tarkennusetäisyydellä 92 x138 mm 120 x 160 mm (50 mm) Kuvanvakain 5,5 EV 4,5 EV Linssirakenne 17 elementtiä, 12 ryhmää 8 elementtiä, 8 ryhmää Erikoiselementtejä 3 UDelementtiä, erikoispinnoitteita 2 asfääristä PMo-elementtiä, erikoispinnoitteita Etäisyysnäyttö ei ei Terävyysaluenäyttö ei ei Lähin tarkennusetäisyys 70 cm 30 cm (24 mm), 35 cm (50 mm) Maksimi kuvautumissuhde 0,26x 0,11x (24 mm), 0,19x (50 mm) Tarkennus automaattija käsitarkennus automaattija käsitarkennus Tarkennustapa sisäinen, nano-ultraäänimoottori (USM) sisäinen, ultraäänimoottori (STM) Himmenninrengas ohjelmoitavissa ohjelmoitavissa Himmentimen lehtiä, kpl 9 7 Vastavalonsuoja kyllä lisävarusteena MUITA TIETOJA Paino 935 g 210 g Pituus 130 mm 58 mm Halkaisija 89 mm 70 mm Suodinkierre 82 mm 58 Hinta noin (euroa) 2939 439 Maahantuoja Canon Oy Canon Oy RF 24–50mm F4.5–6.3 IS STM, Canon EOS R8, 1/200 s. Objektiivia voi mainiosti käyttää kinokennoisten runkojen lisäksi myös EOS R7ja EOS R10 -kameroiden kanssa. f/8 ISO 100 Lyhyt suljinaika oli tarpeen, kun kamera otti tuulisessa säässä ja kevyttä jalustaa käyttäen yhdeksän valotusta tiiviissä tahdissa, ja yhdisti ne 400 MP kuvaksi. Valokuvatessa tämä hoituu vaivatta, mutta videokuvaaja joutuu vähäisessä valaistuksessa ongelman eteen: 30 fps tallennusnopeus edellyttää 1/60 s. Lähin tarkennusetäisyys on 24 mm polttovälillä 30 cm, jolloin kuvautumissuhteeksi tulee 0,11x eli 1:9 ja kuva-alaksi 309 × 206 mm. Objektiivin parhaat resoluutioarvot saatiin testitauluvalotusten perusteella aukolla f/8, kaikilla mitatuilla polttoväleillä. Renkaalle voi antaa myös muita tehtäviä kuin tarkentaminen, kuten himmenninrenkaaksi muuttaminen, ja valotuksen korjaus tai ISO-herkkyyden valinta. Tästäkin huolimatta objektiivi ylsi kiitettävään terävyyteen heti 24 mm polttovälistä alkaen. Useissa zoom-objektiiveissa huononee resoluutio kun polttoväliä pidennetään, kun nyt testattu käyttäytyi juuri päinvastoin. 35 mm kohdalla resoluutio oli 2427 linjaparia / kuvan korkeus, ja se ylitti silloin vaikeuksitta Canon EOS R6 II -kameran 24 MP kennon teoreettisen maksimiresoluution (2000 LP/KK). Maksimi kuvautumissuhde puolestaan saadaan 50 mm polttovälillä 35 cm etäisyydeltä, 0,19x (1:53), ja kuva-alaksi tulee silloin 120 × 160 mm. Heti 25 mm kohdalla se on f/5, 32 mm polttovälillä f/5,6 ja 39 mm kohdasta pisimpään polttoväliin on valovoima f/6,3. Valovoima vähenee zoomattaessa. Sähköinen suljin ja huippuvalojen automaattinen säätö käytössä. Samaa tahtia valovoiman vähenemisen kanssa muuttuu myös pienin käytettävissä oleva aukkoarvo välillä f/22–32. Niiden APS-C -formaatin kennot tuottavat objektiiville 38–80 mm kinovastaavuuden – valovoimasta tinkimättä. Mikään lähikuvausobjektiivi se ei siis ole, ja käyttäjälle jää vaihtoehdoksi joko lähilinssiin turvautuminen tai loittorengas. Aivan objektiivin etuosassa olevan tarkennusrenkaan kiertosuunta on menuvalikon avulla itse valittavissa, samaten kierron nopeuden vaikutuksen renkaan liikematkaan. Canon ei valmista loittorenkaita tälle kamera/objektiiviyhdistelmälle, mutta niitä voi kysellä toisten valmistajien tuotteina. Renkaan liike on tehtävästä riippumatta pykälöimätön, ja nimenomaan himmenninkäytössä se on asia jota videokuvaaja osaa arvostaa. Kalasatama, Helsinki
Niiden alapuolella on vielä Objects, joka antaa käyttäjän osoittaa haluamansa kohteet ja ohjelma yrittää tunnistaa niiden rajat. Esimerkissämme ohjelma on heti tunnistanut kuvassa olevan naisen ja ehdottaa tälle valintamaskia. Toisin sanoen maskattu alue on se, joka on valittu ja johon jatkotoimenpiteet kohdistuvat. Brush (maskaussivellin), Linear Gradient (suora liukusävymaski) ja Radial Gradient (pyöreä liukusävymaski) ovat vanhoja tuttuja ACR:n ja LrC:n vanhemmista versioista. Säädä tarkemmin maskien avulla A dobe Camera Raw:n (ACR) ja Lightroom Classicin (LrC) uusien versioiden myötä Photoshopin tarve kohdennettujen säätöjen tekemiseen on vähentynyt merkittävästi. Maskauksen voi vahvistaa napsauttamalla asianomaisen henkilön kuvaketta. 53 kamera-lehti.fi. Hahmontunnistukseen perustuva työkalu osaa havaita, jos kuvassa on selkeästi hahmotettavia ihmisiä. Adobe Camera Raw:n ja Lightroom Classicin uudet maskaustyökalut helpottavat työtä huomattavasti. Käymme tässä artikkelissa läpi joitakin uusien maskityökalujen ominaisuuksia. Jos kuvassa olisi useampia ihmisiä, 11 22 tekoälyavusteiset, hahmontunnistukseen perustuvat maskityökalut todella avaavat uusia ovia kuvien säätämiseen ja muokkaamiseen. Paneelin yläosassa on myös muita valintamaskien vaihtoehtoja: Subject (mikä tahansa todennäköinen kuvan kohde), Sky (kuvassa mahdollisesti oleva taivasalue) ja Background (kohdetta ympäröivä alue, tausta, kokonaisuudessaan). Kuvake on sama pistereunainen ympyrä kuin ACR:ssäkin. 11 MASKITYÖKALUT löytyvät ACR:n työikkunassa oikeasta yläkulmasta, työkalupalkin kolmantena säätimien ja korjaustyökalujen alta. ACR:n ja LrC:n maskeja käytettäessä on hyvä huomata, että ne toimivat käänteisesti esimerkiksi Photoshopin tasomaskeihin verrattuna. Kuten punertavasta valinta-alueen peiteväristä voi huomata, ohjelma on onnistunut irrottamaan kohteen ympäristöstään melko hyvin. Työkaluun on versioiden myötä lisätty käyttöä helpottavaa automatiikkaa, mutta uusien versioiden jokaiselle olisi People-kohdassa oma valintakuvakkeensa. Molemmissa ohjelmissa on jo pitkään ollut maskityökalu kohdennettujen säätöjen tekemistä varten. 22 LIGHTROOM CLASSICISSA maskityökalut ovat Develop-moduulin oikean laidan työ kaluja säädinpaneelin yläosassa, histogrammin alla, oikeassa laidassa. KUVANKÄSITTELY Teksti JARI TOMMINEN Esimerkkikuva: CAVAN/ADOBE STOCK Monimutkaisia valinta-alueita vaativien säätöjen tekeminen ei enää vaadi Photoshopin tehokkaiden ja tarkkojen työkalujen käyttöä. Esimerkkialustana käytämme Adobe Camera Raw:ta, mutta nämä työkalut toimivat samalla tavalla myös Lightroom Classicissa
Valinta laajenee kattamaan kohteet varsin hyvin. Taivasvalinta on melko suurpiirteinen ja, kuten kuvan hevosesta ja naisen päästä voi huomata, maskiin tulee helposti mukaan taivaan puolelle ulottuvia vaaleasävyisiä kohteen osia. 10 10 MYÖS KUVAN TAUSTA-ALUEEN valinnalle on oma automaattinsa. Nyt ne vain valitaan "Subtract"-painikkeen alta. 33 66 44 88 55 99 99 77 99 NÄMÄ YLIMÄÄRÄISET alueet voi poistaa maskista samoilla työkaluilla, joilla edellä lisättiin osia maskiin. 88 SAMAAN KUVAAN voidaan luoda useita erilaisia maskeja. 77 SIVELTIMEN KOKOA , reunanpehmeyttä ja muita ominaisuuksia voi säätää alla olevilla liukusäätimillä. 33 ESIMERKISSÄMME voimme helposti lisätä sekä hevosen että koiran valinta-alueeseen napsauttamalla Mask 1:n alla olevaa Add-painiketta (lisää) ja valitsemalla listasta Select Subject. Teemme jälleen uuden maskin Create New Mask -painikkeella ja valitsemme tällä kertaa Select Background. Ainoastaan koiran kello, osa hevosen jaloista (sävyltään lähellä taustaa) ja hevosen laukin yläosa jäävät maskin ulkopuolelle. 54 KAMERA 3|2023 KUVANKÄSITTELY. Siveltimellä voimme nyt maalata maskista pois ne kohdat, joita emme sinne halua. Nämä on helppo siivota pois napsauttamalla Subtract-painiketta (vähennä) ja valitsemalla listasta siveltimen (Brush). Työkalun asetuksista valitsemme tässä tapauksessa suorakulmaisen valinta-aluetyökalun. 44 NÄITÄ VOIDAAN koettaa lisätä maskiin napsauttamalla jälleen Add ja valitsemalla listasta Select Objects. 66 VALINTA ONNISTUUKIN muuten hyvin, mutta hevosen jalkojen ympäriltä maskiin lähtee mukaan ylimääräistä heinää. Auto Mask -valinta yrittää rajoittaa siveltimen värjäyksen ainoastaan selkeiden reunojen rajoittamalle alueelle. 55 TÄLLÄ TYÖKALULLA rajaamme vuorotellen jokaisen puuttuvan alueen, jolloin ohjelma yrittää tunnistaa rajauksen sisäpuolelta halutut kohdat. Voimme esimerkiksi napsauttaa ylhäällä olevaa Create New Mask -painiketta ja valita listasta Select Sky
Perusteiltaan se toimii samoin kuin ennenkin ja sillä voi rajoittaa muiden maskien vaikutusta käyttämällä sitä täydentävänä maskina Addtai Subtract-painikkeiden alta. Tämä mahdollistaa myös useampien rajoitusvyöhykkeiden käyttämisen entisen vain yhden per maski sijaan. 10 10 11 11 11 11 11 11 11 11 12 12 12 12 11 11 55 kamera-lehti.fi. Näitä maskeja oli mahdollista rajoittaa valitsemalla säätimistä aluetoiminto (Range), joka vaikutti joko tiettyyn värisävytai valoisuusalueeseen. Vanhemmissa ohjelmaversioissa valintaalueet määriteltiin perusmaskityökaluilla: liukusävymaskeilla ja siveltimellä. Toiminto on käytännössä käänteinen Select Subject -valinnalle, mikä näkyy maskiin mukaan tulleista kohdista, jotka ensimmäisessä maskissa jäivät alkuvaiheessa valinnan ulkopuolelle. 11 11 NYT TUO SAMAINEN aluerajoitin on nostettu omaksi, itsenäiseksi maskaustyökalukseen. Nämä voidaan jälleen poistaa Subtract-painikkeen alta löytyvillä työkaluilla. 12 12 PERINTEISTEN MASKIALUEISIIN vaikuttavien säätöjen oheen uusina säätöinä ovat tulleet sävykäyrät sekä paikalliskontrastiin vaikuttavat säädöt (esimerkiksi Texture ja Clarity) sekä terävöintisäädöt
Silkkiuikut. Canon EOS-R6, EF 600 mm f/4 IS II USM, 1/1250 sek, f/5.0 , ISO 1000.
Emot kantavat niitä alussa selässään ja syöttävät niille hyönteisiä ja pieniä kaloja. Naamioituminen, rannan tuntumassa odottelu paikallaan ja piilokojujen käyttäminen ovat hyviä menetelmiä poikasten kuvauksessa. Jokaisessa jutuss a esitel lään myös jokin kuvaus tekniikka, jo ta voit harjoitella lintuja kuvatessasi. Suomeen pesimään muuttaneiden lintujen poikasten selviytyminen on lajien jatkuvuudelle ensisijaisen tärkeää. Jos emo joutuu kiinnittämään turhaan huomiota kuvaajaan, niin jokin peto saattaa hyödyntää tilanteen ja napata jonkun poikasista ateriakseen. Kesän edetessä ne ryhtyvät uimaan emonsa vierellä, ja opettelevat itse hankkimaan ruokaa. Loppukesään mennessä lapsuus on ohi ja on aika lähteä muuttomatkalle talvehtimispaikoille. Vähitellen ne uskaltautuvat kauemmas emostaan. Surakan pääasialliset kuvauskohteet ovat linnut, mutta hän kuvaa luontoa monipuolisesti, muun muassa nisäkkäitä ja maise mia. LINTUKUVAUSKOULU Silkkiuikku. Luontokuvaajan tärkein ominaisuus on luonnon huomioon ottaminen kuvaustilanteissa. Jos ne vaikuttavat hermostuneilta, olet liian lähellä. Välillä sieltä saattaa ilmestyä pieni raitainen pää näkyville. Emoilla on myös suuri työ syöttäessään poikasia. Tällä hetkellä hän työskentelee päätoimisena valokuvaajana keskittyen luonto kuvaukseen. Koska olet valinnut luonnon eläinten kuvaamisen, mikään valokuvauksen tavoitteellisuus ei saa mennä eläinten hyvinvoinnin edelle. Miten siis kuvata näitä pikkuisia elämänsä alkutaipaleella olevia söpöläisiä eettisesti. Emot suojelevat poikasia petolinnuilta kuten lokeilta, variksilta ja haukoilta. Tärkeintä on havainnoida emojen käyttäytymistä. R aitapaitaiset silkkiuikkujen poikaset ovat suloisia. Eettisin kuvaustapa on sellainen, että linnut eivät tiedä läsnäolostasi ja voivat jatkaa päivätoimiaan normaaliin tapaan. Silkkiuikun selässä saattaa matkustaa useitakin poikasia, mutta niitä ei välttämättä edes huomaa, kun ne ovat piiloutuneena emon siipisulkien alle. Mia Surakka on ammattivalo kuvaaja ja lintukuvaukseen erikois tunut luontokuvaaja. Kesäkuu on uuden elämän aikaa. Canon R6, EF 600 mm f/4 IS II USM, 1/800 sek, f/5,6 , ISO 1600. Vesilintujen kuvaamisessa käytän välillä kelluvaa piilokojua, jolloin voin mennä. Luonnon kuvaamisessa o leel lista on toimia luonnon eläimiä häi ritsemättä. Jos poikue on suuri, emolla ei riitä aika ruokkia kaikkia poikasia ja pienimmät ja heikoimmat poikaset hylätään. Suomeen saapuu joka vuosi pesimään useita lintulajeja, ja niiden poikasten selviytyminen aikuisiksi on erittäin tärkeää lajien jatkuvuudelle. Söpöjen poikasten kuvaaminen on sallittua, mutta se on tehtävä ehdottomasti lintujen hyvinvointi edellä. Älä siis millään tavoin estä emon ruokintatoimia, ettet vahingossakaan aiheuta näiden söpöläisten menehtymistä. Teksti ja kuvat MIA SURAKKA Söpöysvaroitus Silkkiuikku ja Lapintiira 57 kamera-lehti.fi LINTUKUVAUSKOULU Lintukuvaukseen keskittyväss ä a r tikkelisarjassa esitellään kauden ajankohtaisia lintulajeja, s ekä v ink kejä miten saat kuvistasi l aaduk kaampia. Sarja etenee niin, että aloitetaan perusteista ja edetään haastavam piin tekniikoihin
Mitä kauempaa voit kuvata lintuja, sen parempi. Saatko tyynellä säällä veden heijastukset kauniisti kuvaan. Kuvaushaaste · silkkiuikku itse veteen kuvaamaan ja siten päästä samalle tasolle kuvattavien kohteideni kanssa. KESTÄVYYSHAASTE Käytä tähän useita kuvauspäiviä Etsi ruovikko, jossa on silkkiuikkuja. Linnun elinympäristön kuvaaminen tuo kuviin enemmän katsottavaa ja esimerkiksi kauniin aamu-usvan myötä kuvista tulee mielenkiintoisempia. Valitse paikka siten, että taustalle ei tule häiritseviä elementtejä. Missä kohdassa rantaa on paras kohta, mihin pääset mahdollisimman matalalle, aivan vedenrajaan. Laji on myös melko tottunut ihmisiin, jonka vuoksi sitä pääsee melko helposti kuvaamaan. Vaikuttaako tietty tuulensuunta siihen missä linnut viihtyvät. Kun vähitellen opit ne, niin sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet saada loistavia kuvia tarkkailemistasi linnuista. Muista myös, että aina ei ole tarpeen saada linnusta lähikuvaa. Seuraa sääennusteita. Objektiivin polttovälin olisi syytä olla vähintään 500 mm, jotta pystyt kuvaamaan lintuja kauempaa. 11 SILKKIUIKKU (Podiceps cristatus) Sulavalinjainen silkkiuikku on suomalaisille melko tuttu lintu ja se onkin Suomen runsain uikkulintu. Jos olet ollut kuvaamassa silkkiuikkuja soidinaikaan parittelemassa, voit siitä laskea milloin poikaset syntyvät. Mihin kellonaikaan valo tulee sopivasta suunnasta, milloin se on kauneimmillaan. Odottaessasi jotain tapahtuvaksi sinulla on hyvää aikaa havainnoida lintujen käyttäytymistä. Silkkiuikut. Linnuilla on aina tietyt tavat, joita ne toistavat. Saat Mialta palautteen. Jos alueellasi ei ole silkkiuikkuja, voit valita jonkun toisen helposti kuvattavissa olevan lajin. Kuvat pakenevasta tai poispäin uivasta linnusta eivät ole millään tavalla hienoja saavutuksia. Mia kommentoi jokaisen kuvaajan lintukuvan. Miten valon suunta vaikuttaa heijastusten muodos tumiseen. Tiedät miten emo saalistaa kalaa, ja miten se tulee ruokkimaan poikasta. Mene paikalle kuvaamaan, kun sääolot ovat parhaat ja linnut aktiivisia. Odota. Naamioidu. Silkkiuikku pesii järviruovikossa, johon se rakentaa kelluvan pesän. Kuvatessasi joudut/saat viettää aikaa luonnossa pitkiäkin aikoja. Tulet huomaamaan, että opit valtavasti tämän tarkkailemisen seurauksena. Voit ensimmäisillä kerroilla mennä paikalle ilman kameraa, ja kiikareilla tarkkailla lintuja kauempaa. Ennakoimalla tilanteet ehdit tarkentamaan kamerasi oikeaan paikkaan ja nappaamaan kuvat hyvistä tilanteista. 58 KAMERA 3|2023. Canon R5, EF 600 mm f/4 IS II USM, 1/3200 sek, f/10 , ISO 3200. Tarkkaile lintujen käyttäytymistä, kunnes opit huomaamaan miten ja milloin linnut ovat aktiivisia ja hyvin kuvattavissa. Kuvaa hyvän pohjatyön ansiosta parhaat sillkiuikkukuvasi ja lähetä ne osoitteeseen: toimitus@kameralehti.fi, aiheeksi lintukuva koulu. Naamioituneenakaan ei saa mennä niin lähelle lintuja, että emojen käyttäytyminen muuttuu, ja ne lähtevät karkuun kuvaajaa. Silkkiuikku munii 3–6 munaa, joita se hautoo 25–29 vrk. Tarkkaile myös paikan valoolosuhteita. Kaula on pitkä ja hoikka, poskessa on oranssia ja päässä on näyttävä harja sekä ”poskiparta”. Erityisesti soidinaikaan lintu saattaa pörhistää pään höyhenet upeasti auki
Koska olet treenaa massa, etkä varsinaisesti hakemassa mitään tiettyä kuvaa, niin kannattaa käyttää aikaa siihen, että testailet kamerasi erilaisia asetuksia, ja minkä kokoinen tarkennusalue on paras mihinkin tilanteeseen. Loppukesästä voit siirtyä kaakkurilammen rannalle kuvaamaan, kun kaakkureiden poikaset harjoittelevat lentämään ja emot käyvät ahkerasti isommilla järvillä noutamassa kasvaville poikasille kalatoimituksia. Valmistaudu henkisesti siihen, että päivän päätteeksi sinulla ei ole yhtäkään mahtikuvaa, mutta olet varmasti oppinut paljon uutta kamerasi toiminnoista. Pää on pyöreämpi kuin kalatiiralla, jonka nokan kärjessä myös on tumma kärki. Käyrä ei saisi olla aivan oikeassa reunassa kiinni, mutta keskikoh dasta kuitenkin hieman oikealla. Tekniikat: poikaskuvauksen etiikka ja lento kuvausvinkit – treenaa lokeilla ja tiiroilla! Kuvaushaaste · lapintiira 11 LAPINTIIRA (Sterna paradisaea) Lapintiira on taitava lentäjä, jota saattaa olla vaikea erottaa Suomessa yleisemmästä kalatiirasta. Myös suljinajan, aukon ja ISOarvon muuttaminen tulee olla hallussa nopeasti. Aseta kameraasi jatkuva tarkennus, koska tavoitteena on kuvata lentävää lintua nopealla sarjakuvausasetuksella kameran tarkentaessa siihen koko ajan. Lapintiiralla on lyhyemmät jalat, pienempi nokka ja kapeammat siivet. KUVAAMISEN EETTISET OHJEET •Naamioidu •Odota kärsivällisesti •Tarkkaile •Kuvaa riittävän kaukaa •Unohda kiire Taitolentoa Kesä on erinomaista aikaa myös lentävien lintujen kuvaustreeneihin. Tilanteiden muuttu essa nopeasti on hyvä tietää katsomattakin mistä napista tapahtuu mitäkin. Lokkeja ja tiiroja on paljon ja ne eivät ole kovinkaan arkoja ihmistä kohtaan, joten tilaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää, ja harjoitella lentävien lintujen kuvaamista. Se vaikuttaa tarkentavan hieman nopeammin kuin koko kuvaalueen tarkennus, mutta toki lintu on silloin saatava pysymään siinä pienemmällä tarkennusalueella. Tarkista histogrammista testikuvien valotuskäyrät. Kameran asetuksista valitsen itse yleensä laajennetun keskipisteen kokoisen tarkennusalueen, jos kuvaan lintua taivasta kohti. Opettele vaihtamaan asetuk sista tarkennuspisteen kokoa ”lennossa”, eli ilman, että joudut laskemaan kameran alas katsoaksesi asetuksia. LENTOKUVAUSHAASTE Opettele tuntemaan kamerasi! Lentävien lintujen kuvaamisessa suljinajan on syytä olla erittäin nopea, jos tavoit telet liikkeen pysäyttämistä. Lapintiiran lento on kaunista katseltavaa, kevyttä ja liihottelevaa. Lapintiira. Käytä Manuaa liasetusta, jolloin voit taivasta vasten kuvatessasi hieman ylivalottaa kuvaa, jotta lintu ei jää liian tummaksi valoisaa taivasta vasten. Pikkukalojen lisäksi se syö äyriäisiä, hyttystoukkia ja lentäviä hyönteisiäkin. Suosittelen käyttämään jopa 1/2000–1/4000 sek suljinaikaa, jos vain valo riittää. 59 kamera-lehti.fi. Canon EOS-1D X, EF 70–200 mm f/2,8 IS II USM, 1/2500 sek, f/6,3 , ISO 2500. Kun olet treenannut riittävästi näillä tavallisilla linnuilla, niin jossain harvinaisemmassa onnenkantamoisen tilanteessa sinulla on taito hallussa. Kalastaessaan se lekuttelee paikallaan tarkkaillessaan tulevaa saalistaan ja syöksyy veteen todella nopeasti. Aukko voisi olla esimerkiksi f/4 f/5.6
PO N D 5 Kamera-lehti toivottaa kaikille kuvauksellista kesää!
Päinvastoin jopa viimeisetkin varansa hän saattaa käyttää taiteellisen kutsumuksensa toteuttamiseen kuten Rutas-Matti syrjäisellä kotikylällään Mahlulla hänen rakentaessaan ihmiskunnalle Maapallopatsaan maailmanrauhaa turvaamaan. Se voi kuitenkin olla myös muille tarkoitettu: huumoria, mielenosoitus, uskonnollisesti tai yhteiskunnallisesti julistava, kuten esimerkiksi Tyyne Eskolla, Rutas-Matin veljentyttärellä, jonka maalauksia nähdään parhaillaan Kansallismuseossa. ITE-taiteilijat ovat useimmiten olleet paikallisesti maaseudulla tunnettuja, siellä näkyvästi esillä olleita: ihmeteltyjä tai ihailtuja yksilöitä – jotkut myös oudoksuttuja eksentrikkoja, ”kyläoriginelleja”. Miksi ei tunneta valokuvaavia ITE-taiteilijoita. ”Löytöjä” on sitten esitelty näyttelyissä ja julkaisuissa. Piilevä luovuus Lapsen spontaania luovuutta väitetään suitsittavan ”hyödyllisemmäksi”. Tyypillinen ITE-taiteilija ei tavoittele rahaa. Löydettyjä Tunnus ITE eli ”itse tehty elämä” kuvastaa suomalaisen taiteen tekemisen merkitystä elämän sisältönä niille, jotka ovat ilman merkittävää taidekoulutusta ja ilman esikuvia tai ohjaajia, itse ja yksin luoneet teoksiaan. 61 kamera-lehti.fi. Hän oli tämän vuoden ITE-taiteilija – siis mikä. MSL:n järjestämistä alueellisista kartoitusprojekteista on parhaillaankin voimassa Uudenmaan alueen etsintäkuulutus. Etsintäkuulutuksia Eri puolilta Suomea on ”etsintäkuulutettu” sovinnaisen ”opetetun” taidemaailman ulkopuolelta itseoppineita taiteen tekijöitä. Aikuisten tarpeesta ilmaista itseään ja sen tuottamista tuloksista ”nykykansantaiteesta” on Suomessa viime aikoina kiinnostuttu. ITE-teoksen aihe voi olla henkilökohtainen, jolle tekijä ei kaipaa suurta yleisöä. Sen suomalaisen muodon omintakeisuudesta kertoo esimerkiksi Minna Haverin väitöskirja vuodelta 2010. Se esittelee virallisen taidekentän ulkopuolisia ”nykykansantaiteilijoita” (contemporary folk art) Suomesta ja muualta. Miksi ei kuitenkaan ainoatakaan kameran käyttäjää. Maaseudun Sivistysliiton (MSL) Nykykansantaiteen vuosikirjojakin on ilmestynyt jo toistakymmentä. I TE-taiteen ajankohtaisuutta korostaa Suomen Kansallismuseossa juuri avautunut näyttely Kesytön taide. Tulos voi olla yksittäinen teos tai – lähinnä maaseuVaro, älä liian lähelle! (poutapäivä, ilmapallot, höyhenet, valokuvaus) Alpo Koivumäki kuoli 13.5.2023
Sitä titteliä (”Suomen lääkärikunnan vanhin”) eivät myönnä ystävät tai kylänmiehet, vaan Suomen Tasavallan presidentti ja se voi olla vain yhdellä. teoksineen, ties minkälaisin välinein – mutta ei ainoatakaan kameraa käyttänyttä. Ukraina (lumikinos, tulostinpaperi, vesiväri, valokuvaus) 62 KAMERA 3|2023. Vai eikö sitä lainkaan ole. Tunnettu ITE-taiteilija Risto Pelkonen (ks. Miksi. dulla mahdollinen – jopa suuri teosympäristö, kuten Veijo Rönkkösen Patsaspuisto Parikkalassa tai Alpo Koivumäen Alpon Savanni Kauhajoella. Samoin yleisön arvostus: jotkut ovat voineet saada epävirallisen ”arvonimen” ”kylähullu”. Niitä käsitellään usein huumorilla, hiljaisella tai räväkällä, ilkikurisesti tai tosissaan. Monet paikkasidonnaiset ITE-teokset uhkaavat tuhoutua säiden armoilla tai ylläpitäjien puuttuessa. Tanssitaiteilija Reijo Kelan esitykseen kuuluneen laajan ympäristöteoksen Hiljainen kansa tuhatta ihmishahmoa niityllä Suomussalmella huoltaa työpaja Hanslankarit. Onko muu hyvä ITE kuitenkin jäänyt tai jättäytynyt piiloon, valokuvauskin. MSL:n ”etsintäkuulutukset” ovat tuottaneet yleisön ”ilmiantoja” varsinkin suurista ja näyttävistä teoksista, ns. Usein huumoria ITE-taiteilijuudella tarkoitetaan omaperäistä arjen luovuutta. pihataiteesta ja suurista teosympäristöistä ulkona. Yleensä teokset syntyvät ansiotyön jälkeen vapaa-ajalla tai eläkkeellä.Taiteilijoiden yhteiskunnalliset ja ammattitaustat ovat monenlaiset. Miksi ei ainoatakaan ITE-valokuvaajaa. ym. Julkisiksihan ne on tehtykin. Yksityinen taho huolehtii Veijo Rönkkösen Patsaspuistosta. Taitoa vai taidetta. Sitä ei vielä osoita karhupatsaan veistäminen moottorisahalla pölkystä, opettajan johdolla ja annetun mallin mukaiseksi. Turismikohteiksi muuttuneet säilyvät paremmin: Alpo Jaakolan Patsaspuisto Loimaalla ja Rutas-Matin Maapallopatsas ympäristöineen Saarijärvellä on otettu paikallisten museoitten hoidettaviksi. Tarvitaan muutakin, omaperäistä. veistäjiä, tekstiilitaiteiljoita, rakentelijoita, graffititaiteiljoita, keräilijöitä ym. ”Nyky-kansantaide” ei myöskään hae aiheitaan vain kansanperinteestä, vaan myös ja erityisesti nykyhetkestä ilmiöineen. Nykykansantaiteen vuosikirjoissa on esitelty jo satoja ITE-asenteen omaavia taiteilijoita: maalareita, piirtäjiä, puu-, romuym. Hänen yleisemmin tunnettu toinen arvonimensä on arkkiatri. lähdeviitteet) ei ole siihen ehkä ”yltänyt”. ITE-museo ja säilyvyyden ongelma Vuonna 2001 perustettu ITE-museo tekee ITE-taidetta tunnetuksi
2. 5. 4. Harrastajalla on huikea vapaus olla originelli Harrastajavalokuvaajalla ei ole ammatin tai ansainnan paineita. fi/a/3-6781155 7. Minna Haveri: Nykykansantaide (väitöskirja), Aalto-yliopisto, Helsinki (2010). https://areena.yle.fi/podcastit/1-4542158 9. Se veisi erittäin vähän fyysistä tilaa ja olisi huokea ylläpitää. Onko ”toden dokumentoinnin” eetos ollut valokuvaajille pakkopaita estäen ns.”luovan hulluuden”. Mount Slushmore, loskavuori (pastissi USA:n etelä-Dakotan Mt. Tekijä itsekin saattoi niitä säilyttää kenkälaatikossaan, koska kotialbumiinsa hän ei niitä kelpuuttanut. Ja hän on ”oppinut, ei opetettu” – hyvä! Mutta entä se kolmas ja tärkein ITE-taiteilijan piirre, omintakeisuus. https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide 6. Rushmoren presidenttiveistoksista: märkä likainen loskalumi eli slush, lasipää, yhdistelmävalokuvaus) LISÄTIETOJA: 1. Helsingin Sanomat/Kuolleet (23.5.2023). https://msl.fi/itetaide/artist/risto-pelkonen/ 8. Marja-Terttu Kivirinta: Pohjalaisesta pientilallisesta tuli maineikas ITE-taiteilija. Entä valokuvataiteilijat ITE-taiteilijoina. Kilpailija saattaa silloin pyrkiä – ehkä alitajuisesti – vain aiemmin palkittuja kuvia muistuttaviin muunnelmiin. Maahenki Oy (2000). Yleisöä ei ole kiinnostanut – eikö ”etsintäkuuluttajiakaan”. Eikä käynti siinä museossa – vaikka toiselta puolelta maapalloa – aiheuttaisi suurta hiilijalanjälkeä, kuten aiheuttaa turistimatka maaseudun teospuistoon. Taajamien yhteisöissä – ja maaseudullakin omin päin verkosta – voi oppia kuvaamisen tekniikkaa. Kiinnostaisivatko heidän standardista poikkeavat valokuvateoksensa yleisöä. Katso esim. Harrastajakilpailuista ei ehkä olekaan tutoriksi, jos tuomarit ovat yhteisön vakiintuneen ”esteettisen kuplan” sisältä. Voitaisiinko pakkopaitaa löysentää. Digikumous synnytti harrastajakuvaajien valtavan massan. Eikö ole pidetty mahdollisena myös luoda uutta todellisuutta, kamera vain nöyränä välineenä kuten sivellin tai taltta – tai moottorisaha – ideaa toteutettaessa. Se digimuseo ei olisi säiden armoilla. Löytyisikö siitä omintakeisia ITEn hengenheimolaisia. Eikä se häiritse lähinaapureita! Idea: verkkomuseo ITE-henkiselle kameralla tehdylle nykykansantaiteelle. https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-museo 63 kamera-lehti.fi. Luultavasti jotkut ovatkin niin tehneet, mutta se ei ole päässyt esiin. Digikin antaisi nyt valtavasti uusia mahdollisuuksia olla omaperäinen. Moni ammattitaiteilijan työ voisi käydä ”kylähullun” teoksesta – ja päinvastoin. https://msl.fi/taide/ite-taide/ 3. Veli Granö, Martti Honkanen ja Erkki Pirtola (toimitustyö Raija Kallioinen): Itse tehty elämä – ITE. Harrastaja voi olla ylpeä, jos hän ei jäljittele eivätkä häntä ohjaa trendit, ismit ja markkinat kuten ammattilaista. KAMERA-LEHDEN ”ETSINTÄKUULUTUS” lukijoille: Jos tunnet aidosti ITE-henkisiä yksilöllisiä kamerataiteilijoita, voit ”ilmiantaa” heitä – mutta tietenkin vain heidän suostumuksellaan – Kamera-lehden digipuolen Väärä Kurkku -blogissa. Se pyrkimys voi tehdä myös tavallisesta harrastajavalokuvaajasta taiteilijan ITEn tapaan. Entä sisältö ja oman luovuuden esiin kuoriminen. Myös raja taidevalokuvaajien ja muiden ammattikuvataiteilijoiden välillä on liudentunut ja pyrkimys riippumattomuuteen esikuvista on yhteinen. Seura voi tehdä kaltaisekseen. Hän kävi heti siis sekä ITEettä ammattitaiteilijasta. ”Loimaan shamaani” Alpo Jaakola oli saanut vain vähäisen taidekoulutuksen, mutta opettajien mielestä hän oli jo valmis. Vallankumoukselliset esittämisen mahdollisuudet! Digikumouksen myötä nyt voi omaperäistä valokuvataidetta jo näyttää verkossa koko maailmalle ilman galleriavuokria. YLE:n arkisto: https://yle
Kuvaan mieluiten ihmisten arkipäiväistä elämää, mutta myös maisemat, näkymät, luonto ja erilaiset kuvaustekniikat kiinnostavat, kertoo Niemi. Kuvasalkku-sarjassa esittelemme yhden kuvaajan teoksia tietystä projektista. Suomen Kameraseurojen Liiton hallituksessa hän on kuudetta vuotta. Täyteen vauhtiin intouduin digitaalisen kuvauksen huumaamana vuonna 2004. Kameraseura: Turun Kamerat ry 64 KAMERA 3|2023 KUVASALKKU • MATTI J. Siitä lähtien valokuvaus on ollut pysyvä harrastukseni. Turkulainen diplomi-insinööri Matti J. Niemi valitsi esitettäväksi Turun Kameroiden saaristoretki -kuvasalkun. – Ensimmäisen kamerani sain 12-vuotiaana ja tuttavaperheemme nuoriTurun Kameroiden saaristomatkailu Kuvasalkku mies opetti minulle kuvaamista ja kuvien kehittämistä. Matti J. Lisäksi Niemi on Vantaan Fotokerhon, Suomen Luonnonvalokuvaajien ja Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien jäsen. Turun saaristo on ehtymätön kuvauspaikka, toteaa Niemi. Saariston kauneus ja meren puhtaus ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Niemi on osallistunut säännöllisesti Suomen Kameraseurojen Liiton vuosija teemanäyttelyihin ja vuonna 2018 saavutti ensimmäisenä SKsL:n korkeimman kuvaaja-arvonimen HonSKsLE (kunniaeminenssikuvaaja). Kun 14-vuotiaana ostin kaksisilmäisen Rolleigord-merkkisen peiliheijastuskameran, liityin Seinäjoen Kamerakerhoon. – Vaikka matkani ovat enimmäkseen suuntautuneet ulkomaille, valitsin kuvasarjani aiheeksi saariston. Niemi toiminut Turun Kameroiden hallituksessa noin 20 vuotta ja puheenjohtajana 6 vuotta. FIAP:in ja NFFF:n näyttelyihin hyväksyntöjen perusteella Niemellä on EFIAP/g ja NSMiF/p arvonimet. NIEMI. Niemi (76 v.) on eläkkeelle jäänyt aktiivinen valokuvauksen harrastaja
Kråkskär. 65 kamera-lehti.fi
66 KAMERA 3|2023. Jungfruskär. Utö
67 kamera-lehti.fi. Utö. Saaristomiljöö
Björkö. 68 KAMERA 3|2023. Björkö
KUVAUSKALUSTO, JOLLA TÄMÄ SARJA ON KUVATTU Canon 5 D Mark lll ja Canon 70 D. 69 kamera-lehti.fi. Utö. Objektiivit Canon EF 24105, Canonin EF1740, EF 100400 ja EF 50/1:1,4
Kokonaisuuteen sai lähettää 5-8 kuvaa. Aiheena oli tänä vuonna The Animal Kingdom – Eläinten valtakunta. Sarjoissa oli monipuolisesti eri eläinlajit edustettuina: lehmät, oravat, leijonat sekä linnut. Ensimmäisen järjestelmäkameran hän osti kolmekymppisenä. ELÄINTEN VALTAKUNTA Suomen EISA Maestro 2023 70 KAMERA 3|2023 EISA MAESTRO VUODEN ENSIMMÄISESSÄ Kameralehden numerossa 1/2023 julkaistiin EISA Maestro 2023 -valokuvakilpailu. Nykyään kuvauskohteena on kaikki muu paitsi henkilökuvaus. Kilpailun tuomaristoon kuuluivat luontovalokuvaaja Mia Surakka, Kameraseuran Natura-kerhosta Iiris Niemi sekä Helsingin Taiteilijaseurasta Tom Sjöberg.. Häntä on aina kiinnostanut luonto. Kilpailun voitti porvoolainen 54-vuotias Mikael Laaksonen itseoppinut valokuvaaja
Kaunis ja eheä kokonaisuus, jossa on käytetty monipuolisesti erilaisia sommitteluja. – Mia Surakka 11 71 kamera-lehti.fi. PERHOSET Mikael Laaksonen Tolkkinen Kuvasarja vie katsojan ruohonjuuritasolle, perhosten valtakuntaan. Sarjassa toteutuu hyvin tehtävänanto, ja kuvat ovat teknisesti laadukkaita. Värimaailma on myös yhtenäinen korostaen kuvasarjan rauhallista kesäpäivän tunnelmaa. Perhosten terävyys pehmeässä vihreydessä vie katseen suoraan kohteeseen
IMPRISONED Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen Kuopio Korpi-Vartiaisen s arja kuvaa eläintarhassa vangittuna olevia eläimiä. Kuvat ovat teknisesti erinomaisia, kauniita ja mieleenpainuvia. Kalterit näkyvät useassa kuvassa yhdistäen ne toisiinsa. – Iiris Niemi 22 72 KAMERA 3|2023. Eläinten silmistä kuvastuu alistuneisuus ja yksinäisyys herättäen katsojassa säälin tunteita
Väritys on luonnollinen ja kontrastit paikallaan. – Tom Sjöberg 33 Katso koko sarjat www.kameralehti.fi/eisamaestro-2023 73 kamera-lehti.fi. Kuvien tarkkuus ja epätarkkuuden luoma perspektiiviefekti tekee kuvista syviä. Samu Koski Hämeenlinna Samu Kosken kuvasarja on mielestäni teknisesti onnistunut ja kuvakompositiot harmonisia. Varsinkin kuvassa Kauris hangessa katsekontakti on säväyttävän intensiivinen
Se on lopputyöstäni valmistuttuani valokuvaajaksi Lahden Taideteollisessa opistossa.” 74 KAMERA 3|2023. M A RK K U N IS K A N EN ”Kuva on vuodelta 1985
Pohdin, milloin ulkomaiden reportaasikeikat kannattaa tehdä omin voimin. Eivät ilmeisesti lukijatkaan, koska usein jutun surkea visuaalisuus ei vaikuta lukijamääriin. Millä mielin olet seurannut kehitystä lehtitaloissa, kun kuvien käyttöä vähennetään ja kuvaajia irtisanotaan. Suunnittelimme Outi Törmälän kanssa kandidaatin tutkintoon johtavan kuvajournalismin koulutusohjelman. Lähdemme siitä, että visuaalisuuden pitää olla havainnollista kertoen lukijalle mistä on kyse persoonallisesti. Hän on jo miltei vuosikymmenen vastannut HS kuvatoimituksen työnjohdosta ja kuvailmaisun kehittämisestä median kaikilla foorumeilla. Dokumentoin jo edesmenneitä vanhempiani ja kotiani 9 x 12 formaatin kameralla. Valtakunnan ykkösmediassa olet tehnyt asiat oikein kuvaajanne voitettua usein Vuoden lehtikuva -palkinnon ja tultua valituksi Vuoden lehtikuvaajaksi. Ainoa tapa perinteisen median erottautumiselle on laatu kaikessa visuaalisuudessa. Siihen onnistuminen kiteytyy. Lukijan kuvat uutistilanteissa ovat hyvä ratkaisu, muuten haluaisin pitää kuvien ja videoiden tekemisen ammattilaisilla. HS kuvatoimituksen esimieheksi Niskanen tuli 2007 siirtyen 2012 kuvajohtajaksi Sanomien aikakauslehtiin Sanoma Magazinesiin palaten Hesariin kuvapäälliköksi 2015. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Juha Laitalainen esittelee palstalla kuvaajia ja heidän näkemyksiään. Kyllä liikkuva kuva menee usein stillkuvan edelle. Kuva on vuodelta 1985. Olen klassisen kuvajournalismin kannattaja. Joukkoon mahtuu onnistumisia, mutta myös paljon kuvia, joita en olisi halunnut nähdä. Maailmassa on miljardeja kuvaja videoaineiston tuottajia. Kuvalehden aikana opetin Lahden Muotoiluinstituutissa kuvajournalismia ja olin koulutussuunnittelijana Tampereen yliopistossa. Kuvassa ovat minulle rakkaat ihmiset. Johtuuko kehitys lehtikuvan tarpeen vähenemisestä. Tuona aikana kuvan ja visuaalisuuden asemaa on pitänyt puolustaa! Ellei sitä tee, kuvan asema heikkenee. Kukin vieras kertoo mieluisimmasta kuvasta urallaan. Tilanteet olivat välillä vaikeita kuvaamisen hitauden vuoksi. Laitalainen itse kohtaa kovan haasteen: hän kuvaa toisen kuvaajan. Olen aina pitänyt mittakaavaja etäisyysvaihtelusta, eli ollaan välillä hyvin lähellä ja toisaalta katsotaan asioita kauempaa. M arkku Niskanen on ollut kuvatoimituksen esimies ja Helsingin Sanomien kuvapäällikkö vuodesta 2015. Itse olin kuvaajana turhankin esteetikko. Joskus valokuva on parempi keino havainnollistaa, mistä on kyse. On ollut onni saada pitää hyvää väkeä töissä. Millainen on toimenkuvasi. MIELIKUVANI • MARKKU NISKANEN Teksti JUHA LAITALAINEN Kuvat MARKKU NISKANEN Valokuvaaja Markku Niskasen mielikuvassa 40 vuoden takaa ovat hänen riitelevät vanhempansa. Vastaan Hesarin kuvista neuvotellen sopimukset kuvatoimistojen kanssa. Eikö yksi kuva enää kerrokaan enemmän kuin tuhat sanaa, vai onko muu media ohittanut perinteisen kuvailmaisun. Kuvia valitsevat toimittajat, joita kuvatoimituksena ohjeistamme. Sovin freelancereiden ja omien kuvaajien kuvauksia. Tehtäväni on auttaa kuvaajia ja kuvatoimittajia tekemään työnsä hyvin. Valmistuin valokuvaajaksi Lahden Taideteollisesta 1985. Tässäkin kuvassa isälläni ja äidilläni oli jokin riita päällä. Sieltä Suomen Kuvalehteen 16 vuodeksi, joista viimeiset pari vuotta Yhtyneiden Kuvalehtien kuvapäällikkönä. On palkattava oikeat henkilöt ja tarjottava heille mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Kuvapäällikkö 75 kamera-lehti.fi. Eivät kaikki ole sitä mieltä, että HS:ssa olisi parhaat tekijät. Ihanteeni on nuoresta asti ollut Eugene Smith. Minkä sortin kuvajournalisti olet. Miksi tämä valikoitui mielikuvaksesi. Seura-lehden kuvaajana olin vuoteen 1991. Ennen digimaailmaa julkaisimme vain viidenneksen siitä mitä nyt. HS julkaisee yli 300 kuvaa päivässä. Olen ollut alalla pian 40 vuotta. Se on lopputyöstäni valmistuttuani valokuvaajaksi Lahden Taideteollisessa opistossa. Silti valitsin kuvan lähinnä siksi, että valokuvaajaurani alkoi tämä sarjan tekemisestä ja aloin ymmärtää dokumentaarista kuvaa. Mikä on kuvaajatiimisi menestyksen tae. Julkaisemme HS:ssa vuodessa yli 100 000 kuvaa. Ja siinä ollaan lähellä. On se surullista, että mediat eivät koe visuaalisuutta tärkeäksi. Meilläkin on suuntauksia, joista en pidä, kuten haastateltavien omien kuvien käyttäminen. Suunnittelen kuvaajien reissuja hoitaen myös raha-asioita
Canon EOS R6m2, RF 14-35 F4 IS USM, Speedlite 470EX-AI,1/60 s. MARKKU NISKANEN KUVAUSKALUSTO • Canon R5 • RF 24 70 mm f2.8 • RF 70200mm/f.2.8 • Profoto B10 JU H A LA IT A LA IN EN Markku Niskanen ikuistettiin huhtikuun alussa Hollolassa kotirantansa avannossa, jonne hän pulahtaa puolisonsa kanssa koko talven ajan joka aamu heti herättyään. f/22, ISO 100. IKÄ: 59 KOTIPAIKKA: Hollola LUONNE: Äkkipikainen, mutta sovitteleva KOULUTUS: Valokuvaaja TYÖSUHTEET: Yhtyneet Kuvalehdet 1986–2007, Sanoma 2007VALOKUVAAJAN MOTTO: Eteenpäin TYÖN ALLA TÄLLÄ HETKELLÄ: Oman aineiston läpikäynti, metadatoittaminen ja digitointi TERVEISET KAMERA-LEHDEN LUKIJOILLE: Parasta on tavallinen arki 76 KAMERA 3|2023
Syksyllä 1938 Münchenin sopimuksessa päätettiin Tšekkoslovakian sudeettialueiden luovuttamisesta Saksalle. Osallistuttuaan kommunistiylioppilaiden järjestäytymiseen hänet pidätettiin, mutta hän pääsi pakenemaan Tšekkoslovakiaan 1933. Rácz joutui lähtemään maanpakoon ja muutti Suomeen. Kieltä osaamat11 MENNYTTÄ VALOA 78 KAMERA 3|2023. Hän opetti italian kieltä Budapestin reaalilukiossa. Tosin myöhemmin yhä enemmän kiinnyin tähän alaani ja tänäkin päivänä siunaan kohtaloa, mikä pakotti minut tälle uralle.” Näin kirjoitti István Rácz muistelmissaan. Rácz syntyi Töketerebesissä Unkarissa 1908. Siellä hän työskenteli Hitlerin vastaisissa lehdissä toimittajana ja taidekääntäjänä. Teksti JAANA ONATSU Kuvat ISTVÁN RÁCZ / MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMAT Unkarilaissyntyinen valokuvaaja eli värikkään elämän ja ikuisti arjen tapahtumia ja taide-esineitä Suomessa ja Euroopassa István Rácz (1908–1998) – kamera kiertää ’ P äähäni ei pälkähtänytkään, että joskus toimisin valokuvaajana ja vain toimeentulon hankinnan pakko vei minut yrittämään kameran avulla ansaita leipäni
Valokuvaaminen jäi 12–13 vuodeksi. Jatkosotaan hän ilmoittautui vapaaehtoisena. Noottikriisin aikoihin 1960-luvulla Ráczia neuvottiin lähtemään varmuuden vuoksi maasta. Vuoden 1945 22 33 44 55 66 Kuvia Museoviraston kokoelmista. Aikaisemmin hän ei ollut koskaan pitänyt kameraa kädessään. Hän muuttikin Sveitsiin viideksi vuodeksi ja teki siellä 21 kulttuurija taidekirjaa. Puhelin 02 95 33 6127 joka@museovirasto.fi https://museovirasto.finna.fi/joka 11 Lapset makeisostoksilla Helsingissä 1959. Puhelin 02 95 33 6100 kuvakokoelmat@museovirasto.fi https://museovirasto.finna.fi Journalistinen kuva-arkisto Joka Asiakaspalvelu ti – to 10 – 15. 79 kamera-lehti.fi. Sen sijaan hän dokumentoi sotaa valokuvaamalla. Rácz jatkoi valokuvareportterin uraa Suomessa, mutta suuntautui pian taidehistorialliseen valokuvaukseen. Vaimon terveys oli myös heikentynyt Unkarin ilmastossa. syksyllä Rácz palasi Unkariin, jossa hänet oli armahdettu. Hänen ystävänsä Tšekkoslovakiassa opetti hänelle kahden illan aikana valokuvaamisen tekniikan, ja hän merkitsi passiin ammatiksi valokuvareportteri. Asiakaspalvelu Sturenkadulla päättyy 30.6.2023 ja avautuu vuonna 2026 Museoviraston Kokoelmaja konservointikeskuksessa. Journalistisen kuva-arkiston JOKA:n ja Suomen merimuseon kuvakokoelman asiakaspalvelu toimii normaalisti Kokoelmaja konservointikeskuksessa Vantaalla. Rácz kuvasikin esineitä, rakennuksia ja taideteoksia niin, että kuvista välittyvät kohteen luojan ajatukset, tekijän sanoma. 55 Porvoon Panimo-baarissa 1958. Vähitellen kansanopistot kuitenkin lakkautettiin, ja Ráczista tuli Valtiollisen kustantamon Pääjohtokunnan virkamies. 22 Aurajoen rannalla Turussa 1958. Museoviraston Kuvakokoelmiin kuuluviin István Ráczin kuviin voi tutustua www.finna.fi ja www.museovirasto.finna.fi -palveluissa. Museoviraston kuvakokoelmat Asiakaspalvelu ti–to 10–16. Ráczin sanoin: ”Siitä lähtien kun ensimmäinen taideaiheinen kirjani Suomessa ilmestyi, vietin oikeastaan koko elämäni Euroopan eri museoissa.” István Rácz on verrannut taidevalokuvaajan ja viulistin tehtäviä: kumpikaan ei luo uutta vaan tulkitsee. tomana hän päätyi valokuvaajan ammattiin, sillä siinä ei tarvinnut puhua. Talvisotaan häntä ei hyväksytty, koska hänellä ei ollut sotilaskoulutusta. Aineistot on tilattava viimeistään 15.6.2023. Hän teki laajoja kuvateoksia. Rácz halusi osallistua demokraattisen Unkarin luomiseen. Ráczia kiinnosti ensimmäisinä vuosina maisemien ja ihmisten jokapäiväisen elämän kuvaaminen. 33 Pyhä Yrjänä ja lohikäärme -veistos Sauvon kirkossa 1959. Hän perusti kansanopiston, jonka johtajana toimi. Vuonna 1956 Rácz joutui lähtemään suomalaissyntyisen vaimonsa kanssa Unkarista, sillä Neuvostoliitto miehitti maan. 44 Sotilaat juoksevat hälytysasemiin Karhumäen seudulla Itä-Karjalassa 1942. 66 Lehdenmyyjä Helsingissä 1958
Maisemasta, joka uhkaa kadota ilmastonmuutoksen seurauksesta. Itkonen on kulkenut yli 1 500 kilometriä Grönlannin länsirannikkoa pitkin koiravaljakoilla, kalastusveneillä, purjeveneillä, öljytankkereilla, helikoptereilla ja pienlentokoneilla, viipynyt pienissä kylissä tutustuen grönlantilaisiin. ED D IE IL ES TI IN A IT KO N EN Paneelikeskustelu alastonvalokuvauksesta Helsingin Kameraseura järjesti 16.5. Panelisteina olivat amatöörivalokuvauskentän tunteva valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Jussi Aalto, taidehistorian dosentti ja kuvataiteilija Harri Kalha, valokuvaaja ja kuvataiteilija Tero Puha sekä inklusiivinen valokuvaaja ja muun muassa boudour-kuvausta tekevä Sonja Siikanen. Kameraseuran tiloissa sitä seurasi lähemmäs 20 henkilöä ja etänä tilaisuudella oli lähemmäs 70 seuraajaa. K1, Kämp Galleria, Mikonkatu 1, Helsinki. Kaapelitehtaalla paneelikeskustelun, jonka aiheena oli “Alastomuus valokuvassa”. Eläinten kuvaus ja katselu ympäri vuoden Puh: 0400 159 452 ja 0400 432218 eero.kortelainen@eraeero.inet.fi www.eraeero.com www.kamera-lehti.fi FB: Kamera-lehti Insta: @kameralehti Ota seurantaan Tiina Itkosen näyttely Valokuvataiteen museossa Tiina Itkosen näyttely Anori – Jäätikön hiljaisuus piirtää kuvan maailman pohjoisimman alkuperäiskansan Luoteis-Grönlannin Inughuittien elämästä, heidän perheistään ja maisemastaan. (Katarina Boijerin haastatteli Itkosta 1/20 Kamera-lehdeen.) VÄLÄHDYKSIÄ 80 KAMERA 3|2023. Paneelin vetivät Kameraseuran puolesta Leena Saarela ja Yki Hytönen. Intensiivinen keskustelu kesti kaksi ja puoli tuntia. Tiina Itkonen (s. Valokuvataiteilija Tiina Itkonen on kuvannut Grönlannissa vuodesta 1995. 1968) on valmistunut valokuvaajaksi Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta (1995) ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta (2002)
71 70 KAMERA 2|2023 kamera-lehti.fi ETSIJÄT Risto Raunio Naantali Canon EOS 5D Mark IV, Canon EF 200-400, 1/1000 s, f /5, ISO 500. Valitsin oheisen Raution kuvan, jossa ilmenee epätoivoa elinkeinosta. Osittain kuvien laatu hieman vaihteli. Toivottiin lisää valokuvaesittelyitä, kameravertailuja, luovaa valokuvausta ja monipuolisuutta. MIELIKUVANI • JANITA AUTIO Teksti JUHA LAITALAINEN Kuvat JANITA AUTIO JA JUHA LAITALAINEN Valokuvaaja Janita Aution mielikuvassa on jotain taianomaista. Kuvan kiehtovuutta lisää se, että työkalut paljastavat eksoottisen puutarhanhoidon tapahtuvan meillä Suomessa. Onko se unelmiesi täyttymys. Lue lisää www.nuoretvalokuvaajat.fi Suomen Kameraseurojen Liitto Ry. Kysymykseen vastanneista palkinnon voitti Sari H. saakka. 11 Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Oliko se sattumaa. Yhdellä niistä kerroista syntyi juuri tuo kuva, jossa on jotain tosi maagista. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat AKSELI VALMUNEN TOINEN NÄKÖKULMA Akseli Valmunen 6 KAMERA 2|2023 M uotikuvaaja, somevaikuttaja ja malli Janita Autio valittiin viime vuoden Instagram-vaikuttajaksi. Adobe Lightroom Peruskurssi 18-.19.11. Olen tehnyt Ruisrockin Instagram-feedin festareilla jo vuosia kuvaten sinne kaikki kuvat. Vuoden 2023 edulliset viikonloppukurssit ovat varattavissa. Koska päämääräksi arvioinnille olin ottanut valokuvan oton hetken ja tuokion ainutkertaisen tunnelman, ehdokkaista löytyi yksi teos, joka nousi mielestäni ajankohtaisuutensa ja tunnelmansa ansiosta ykköseksi. Tutustuin kahteen kuvan naiseen Rautatieaseman liepeillä 8 vuotta sitten muutettuani juuri Helsinkiin uuden kamerani kanssa. Tavoittelen henkilöitä kuvatessani näkymätöntä hetkeä, jossa luomme jotain mielenkiintoista. Etsijöiden vaatteet ovat väreiltään kirkkaammat kuin etsittävän roskavuoren värit ja asennot myötäilevät kuvalinjoja. Pattijoella sinulla oli visio potretti-kuvausstudiostasi. Voit liittyä, kun olet 16-29 -vuotias. Sen myötä pian jokainen tarvitsisi kuvia. Mikael Gabriel pyysi minut ikuistamaan kiertueensa, sain kutsun New Yorkin muotiviikoille ikuistaen siellä mm. OSALLISTU kamera-lehti.fi/tag/lukijakysymys, www.facebook.fi/ kameralehti tai toimitus@kamera-lehti.fi. Tausta on synkkä. Lisätietoja www.kameraseura.fi/koulutus NÄYTTELYT Osallistu kansainvälisiin näyttelyihin • ThisIsLife, Lempäälä. Kuvaustila on vaalea, mutta kaikki muu värikylläistä. Kuvauskohteina ensimmäisessä osakilpailussa olivat luonto, eläimet, ihmiset, esineet, tunteet ja ainutkertaiset tuokiot. Aloin uskoa olevani kyllin hyvä voidakseni kuvata enemmän. Tutustuttiin ja kuvattiin muutamia kertoja. Oletko ennen muuta ihmisten elämäntarinoiden ikuistaja. KAMERA-LEHTI 2/23 MIELENKIINTOISIN JUTTU OLI 22 Akseli Valmunen Toinen näkökulma Teksti Tero Miettinen ja kuvat Akseli Valmunen. SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT ALUEELLASI Liity valtakunnallisen Nuoret Valokuvaajat ry:n (NVK) jäseneksi. Se oli ihana ja lämmin kohtaaminen. Autio tunnetaan myös pääministeri Sanna Marinin laajaa julkisuutta saaneesta Ruisrock-kuvasta. Vasemman reunan ”turha” tila on kuitenkin tarpeen kertomaan toivotusta tulevaisuudesta, puun kasvusta. Siellä peltojen keskellä ja meren äärellä on myös tilaa hengittää. Aluksi silmä oudoksuu kohteen rajausta. Herkkänä ja tilanteita aistivana koen, että kuvaajan tärkeimpiä ominaisuuksia on kunnioittaa kuvattavan omaa tilaa rohkaisten ja inspiroiden heittäytymään. Miten pienen Pattijoen kasvatista kehittyi tähtien valokuvaaja. Kuvissa mennään myös lähelle ihmisiä: yksityiskohdat ja epätäydellisyys herättävät katsojan mielenkiinnon. Miten sait kohteiksesi tunnetut artistit, kuten Madonna ja Mikael Gabriel. Rohkeus lähestyä ihmisiä on sinulle tuttua. 22 Mitä kuvaat kesäisin. Se kertoo meistä ihmisistä, meidän kulttuuristamme ja ajasta, joka ei ole onneksemme vieläkään kadonnut. TAPAHTUMAT Tampere Photo Festival 2023 Ilmaisia luontoja maisemakuvaukseen liittyviä luentoja ja koulutuksia sekä valokuvanäyttelyitä Tampereen keskustassa syyskuussa. On todellakin! Aiemmin jaoin yhteisen studion muiden kuvaajien kanssa. Seppo Lahtinen 11 VUODEN KUVAAJA 2023 Vuoden kuvaaja 2023 -kilpailun ensimmäinen aihe oli Toivo. Punavuori on rakas paikka – ja studio näköiseni. • SKsL:n Teemanäyttely 2023 Oulaisissa. Onko Pattijoen lapsuudenkotisi suurperheen 13 sisaruksen esikoisena sinulle yhä tärkeä voimavara. 2.9.2023 Henkilökuvan valaisukurssi studiossa 30.9.-1.10. Tulen onnelliseksi voidessani kuvaajana vapauttaa ihmisen luonnollisen ja sisäisen ilon – tuon loputtoman kauneuden. ISTUTA VIELÄ SE KIRSIKKAPUU Ahti Kannisto Helsinki Nikon D800E, Nikkor AF-S 24-70 mm, 1/320 s, f/13, ISO 1000. Kukin vieras kertoo mieluisimmasta kuvasta urallaan. Tämän vuoden ensimmäisen osakilpailun ”Toivo” -aiheen käsittely oli varsin monipuolista. Pattijoella en harrastajana tiennyt paljoa valokuvaajan työstä, enkä firmojen kuvatarpeista. 33 Vuoden Kuvaaja osakilpailu 1. Niillä kuvasin upeita asetelmia sisaruksistani ja muotikuvia pelloilla kirppareilta ostamissani vaatteissa. Ja onneksi lapioijan ylle kaartuva oksa pystyy pelastamaan tiukan rajauksen oikealta. Laitalainen itse kohtaa kovan haasteen: hän kuvaa toisen kuvaajan. Voit voittaa arvonnassa Taneli Eskolan teoksen. Kamerani on välineeni tunteen taltiointiin. Vastanneiden kesken arvottiin Taneli Eskolan teos. Suosiota on tuonut henkilökuvat tunnetuista artisteista ja influenssereista. Ehdottomasti. Kuvassa on hyvä sommittelu. Aloitit yrittäjänä 2015. Kontaktoin IG kautta inspiroivia tyyppejä, Mikael Gabrielia, Sofia Ruutua, Yeboyahia, ynnä muita viestien haluavani kuvata heitä. Lisätietoja: www.thisislife.fi • Digital Finland Circuit, SKsL. Toiset kuvat puolestaan olivat kuvaajansa näköisiä, ainutkertaisia teoksia, joiden äärelle oli helppo pysähtyä mietteissään. Vesa Vainionpään teos on täynnä iloista mieltä, kesäillan laskevan auringonvalon viimeisiä säteitä, tanssilavan perunajauholla liukastettua lattiaa – ja odotusta siitä, että joku hakisi. KAMERASEURAT KOULUTTAVAT 81 kamera-lehti.fi. Pekka Punkari 33 Osakilpailu 1 65 64 KAMERA 1|2023 kamera-lehti.fi VUODEN KUVAAJA VUODEN KUVAAJA 2023 ensimmäiseen osakilpailuun osallistui 92 kuvaa. Yllättäen myönteisten vastausten myötä kuvasin jopa neljä tyyppiä päivässä. Se ehkä onkin kilpailun tarkoituskin: löytää ainutkertaisia otoksia, jotka puhuttelevat. Aiheena Toivo. Miksi tämä kuva on mielikuvasi. Sitähän me kaikki loppujen lopuksi odotamme. Olen kiitollinen lukion kuvisopelle, joka kannusti minua ja järjesti valokuvanäyttelyn. Valloittavan raikas ja värikäs tulkinta klassisesta aiheesta: ”Jokaisen tulisi istuttaa elinaikanaan puu”. Sain ekan filmikamerani 3. Isäni kuvasi paljon kameran oltua perheessämme läsnä aina. Some teki vasta tuloaan. Kuvasin myös bloggaajia. Katso ohjelma www.photofestival.fi. Pian kuvauskeikkoja oli paljon. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Juha Laitalainen esittelee palstalla kuvaajia ja heidän näkemyksiään. Kuvalataus aukeaa elokuussa. Kamerani on välineeni tunteen taltiointiin. Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Kari Tolonen, 0400 634 631, toimisto@ sksl.fi, www.sksl.fi Tampere Tampereen Valokuvausseura ry. Siten sain tilaisuuden ikuistaa Sanna Marinin ja sehän lähti viraaliksi ihan kunnolla – huhhuh! Olin laittanut hänelle viestiä, tavattiin festareilla ja ikuistin tuon legendaarisen, ympäri maailmaa levinneen kuvan. Kuvalataus avoinna 31.7. Koen, että valokuvaajan työssä tärkein taito ja lähtökohta on kohdata inhimillisyys. Madonnan, Kim K:n ja Bella Hadidin. Terho Poikolainen 22 VOI KUN JOKU HAKIS Vesa Vainionpää Hailuoto Sony A7III, Vitrox 85 mm, 1/15 s, f/6.3, ISO 800. Akseli Valmunen kertoo kuvasarjoillaan tarinoita niin tutuista miljöistä kuin harvinaisistakin aiheista. Tuomaristoon kuuluivat Pekka Punkari, (tietokirjailija, valokuvaaja, kouluttaja), Seppo Lahtinen (Master of Culture and Art) sekä Terho Poikolainen, Suolahden Kamerat ry. Joillekin kuvaajille tavaramer1 1 2 2 kiksi on voinut muodostua huikaiseva tarkkuus, toisille puolestaan tallennettu tuokio tärähtäneine otoksineen on juuri se, jolla on merkittävyyttä kuvaajan tuotannossa. Näkökulma on kuitenkin aina yllättävä. Se on myös merkittävin syy, miksi yhä uudestaan tartun kameraan. 3 3 11 Mielikuvani Janita Autio Teksti Juha Laitalainen ja kuva Janita Autio. luokalla ja pokkarin rippilahjaksi. Entä pääministerimme farkkusorteissa ja nahkarotsissa Ruisrockissa. Ihmisrakas uskaltautuja Koen, että valokuvaajan työssä tärkein taito ja lähtökohta on kohdata inhimillisyys. LUKIJAKYSYMYS LUKIJAT VASTAAVAT Edellisen Kamera-lehti 2/23:n lukijakysymyksessä kysyttiin: Millaisia artikkeleita kaipaisit Kamera-lehteen. Perheeni ja Pattijoki ovat juureni ja sydämeni koti, jossa on aina ihana käydä. Arvostelu oli tosi vaikeaa, kun aiheen toivo voi käsittää niin monella tavalla. Kuvalataus aukeaa 13.8. Jotkut kuvista kuitenkin olivat ikään kuin toistoja saman tapaisesta ideasta, joten ne eivät viehättäneet kaikkia tuomareita ainutlaatuisellaan. Postattuaan ottamiani kuvia, julkkikset laittoivat kuvakrediitit ja nimeni alkoi näkyä monessa paikassa. Ehdottomasti! Inspiroidun ihmisten tarinoista ja kohtaamisista. Adobe Lightroom jatkokurssi ja Photoshop Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet kevään koulutuksiin: www.tampereenkameraseura.fi/kurssitarjonta Helsinki Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä. Haaveilen omasta taidekaupasta ottamilleni valokuville. Valokuvauksen peruskurssi 21.-22.10. Tarinamme jatkuu, ollaan edelleen tekemisissä ja kuvattu on useammankin kerran. He olivat niin upeita, että menin kysymään, saisinko ikuistaa kuvan. Unelmasi toteutui avattuasi nykyiselle kotiseudullesi Helsingin Punavuoreen nimeäsi kantavan ja itsesi näköisen värikylläisen kivijalkastudion
www.kameralehti.fi MARKKINAPAIKKA ProWay-lyhytkurssit harrastajalle ja ammattilaiselle! .fi Keski-Pohjanmaan ammattiopisto hakijapalvelut@kpedu.fi, 040 808 5010 Alkeista ammattitutkintoon kpedu .fi/valo kuvau s hae vaikka heti! www.kpedu.fi JATKUVA HAKU Keski-Pohjanmaan ammattiopisto hakijapalvelut@kpedu.fi, 040 808 5010 Alkeista ammattitutkintoon Valokuvauskoulutusta kpedu .fi/valo kuvau s hae vaikka heti! www.kpedu.fi JATKUVA HAKU VALOKUVAUSKOULUTUSTA MUISTIT JA TARVIKKEET EDULLISESTI JA NOPEASTI, KOTIMAISESTA VERKKOKAUPASTA TÄHÄNKÖ MAINOKSESI. 82 KAMERA 3|2023 Tilaa uudistunut Kamera-lehti Marko Sormunen puh. Lehtitilaus sisältää pääsyn Kamera-lehden laajaan verkkopalveluun sekä näköis lehtien arkistoon (lehdet vuosilta 2013-2023). 040 567 0988 marko.sormunen @kamera-lehti.fi KAMERA-LEHDEN MEDIAMYYNTI www.kamera-lehti.fi/ kauppa/koulutus KATSO SYKSYN KURSSIT Lue tuoreimmat uutiset, blogit ja tapahtumat www.kamera-lehti.fi Haluatko oppia kuvaamaan. Verkkopalvelu ja näköislehdet tilattavissa myös erikseen.
83 kamera-lehti.fi PA U LI IN A H EI N Ä N EN SEURAAVA NUMERO 4 2023 ENTISTÄ RUNSAAMPI JA ENEMMÄN SISÄLTÖÄ VUODEN 2023 EISA VALINNAT KEIJO PENTTINEN MIELIKU VA NI K A MER ATE STI NIKON Z 8 H AASTAT TELU PAULIINA HEINÄNEN ILMESTYY VIIKOLLA 35
TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU The Expert Imaging and Sound Association is the community of 56 technology magazines, websites and social media commentators from 27 countries, specialising in hi-fi, home theatre, photo and video, in-car and mobile electronics. The 2023-24 EISA Awards will be announced on August 15th 2023 EISA AWARDS 2023-24 Celebrating the year’s best products THE VERY BEST CONSUMER TECHNOLOGY... UNLOCKING THE TOP PRODUCTS Awarding the very best products for over 40 YEARS DOOR OPENS: AUGUST 15 TH 2023 316000-2303 Pal. vko: 2023-32. Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with a coveted EISA Award