L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i . Kaleva F U J I F I L M X10 V I – T E H O P O K K A R I KU U KA U D EN KU VA A JA KIM M O M ET SÄ RA N TA | EM M A SA RP A N IE M I | KA U KO TY KK YL Ä IN EN | H A N N A M A RI SH A KY A N | FU JIF ILM X1 00 VI | SO N Y A 9 III | Suomen EISA Maestron parhaat 3x Kimmo Metsäranta Emma Sarpaniemi Omakuvia ja ystäviä. f i 3/2024 17,50 € Kauko Tykkyläinen Matti J
KAMERA-LEHDEN TEKIJÖITÄ on yhdistänyt intohimo ja rakkaus valokuvaan jo vuodesta 1950 alkaen. Järnefeltin Pyykkiranta teos on vuodelta 1889. Teitä varten olemme lehdet tehneet. Menneet vuodet ovat sisältäneet mahtavia kokemuksia loistavien valokuvaajien ja mielettömän taitavien avustajien kanssa. Valokuvan käyttö maalauksessa erottuu ehkä ihmishahmojen pienenä jäykkyytenä ja pysähtyneisyytenä. Kamera-lehti — lehti, jota kannattaa odottaa! Seuraa Kamera-lehden nettisivuja www.kamera-lehti.fi, siellä ilmoitamme, kun asia etenee. lehti, joka on kädessäsi. Myös saman aikakauden taidemaalari Hugo Simberg alkoi käyttää valokuvia. Haluamme lehden ilmestymisen jatkuvan, lehti tarvitsee nyt apuasi. HAIKEIN MIELIN JÄÄ Kameraseura taakse. Järnefelt vietti silloin perheensä kanssa kesää Pohjois-Savossa Onkiveden rannalla. JU H A LA IT A LA IN EN EE RO JÄ RN EF EL T. Kuvaus jatkuu, uutta kohti! Aikakausi päättyy, toinen alkaa 3 kamera-lehti.fi PÄÄKIRJOITUS Eero Järnefelt 5.4.–25.8.2024 Ateneumin taidemuseo Kaivokatu 2, Helsinki Avoinna: ti–pe10–20, La–su 10–17. Museokortilla vapaa pääsy. Tule mukaan lehden tilaajaksi ja tukemaan rahallisesti Kamera-lehteä, jotta julkaisemista voidaan jatkaa. Järnefelt oli ensimmäisiä suomalaisia taiteilijoita, jotka käyttivät valokuvaa apunaan luonnosteluvaiheessa. Järnefelt maalasi teoksen paikan päällä, mutta käytti apunaan paikalta ottamaansa valokuvaa kaskitöissä olevasta tytöstä ja miehestä. Tytön mallina oli piika Johanna Kokkonen. Siihen on mahtunut 48 lehteä ja tämä, 49. Kaski-teos vuodelta 1893 on ehkä tunnetuin Eero Järnefeltin työ. Lehden tilaukset on jo viime syksystä alkaen jaksotettu ja laskutettu päättymään automaattisesti tähän kesäkuun numeroon, joten tämä ei vaadi tilaajilta toimenpiteitä. Nyt ponnistamme jatkoon ilman Kameraseuraa. Kiitän omalta osaltani kaikkia, jotka ovat antaneet panoksensa Kamera-lehdelle. Erityiskiitos sinulle, lehden tilaaja. Järnefelt tulee taiteellisesta suvusta ja on tunnettu erityisesti maisemaja muotokuvamaalauksistaan. Järjestämme Mesenaatti-kampajan syksyllä, jonka tuella keräämme varoja lehden tuottamiseen. K esän aikana kannattaa käydä Ateneumin taidemuseossa; esillä on yli 200 Eero Järnefeltin (1863–1937) teosta. Tästä löytyy useita valokuvia. Kuuleman mukaan Kokkonen oli purskahtanut itkuun nähdessään maalauksen, sillä hänet oli kuvattu maalauksessa resuisena, tukka hapsottavana ja nokea naamalla sen sijaan, että hän oli kuvaa varten pukeutunut parhaimpiinsa ja hiukset suittuna palmikoille. Taulun malleina on ollut talon väkeä ja naapureita. Melkein kuusi vuotta olen ollut Kameraseuran palveluksessa. Pääsymaksu 22/12 €
6 KUUKAUDEN KUVAAJA Kimmo Metsäranta 12 KESÄPARATIISI Susa Junnola 20 KATSEENHALLITSIJA Emma Sarpaniemi 46 TOSITARINOITA Hannamari Shakya 50 SUDENKORENTOJEN MAAILMA Kauko Tykkyläinen 68 MIELIKUVANI Matti J. Kaleva 24 HENKILÖKUVAUS MILJÖÖSSÄ 30 LINTUKUVAKOULU Valon luonne 42 KUVANKÄSITTELY High Pass -terävöinti 33 KUUKAUDEN VALINNAT 34 KAMERA TESTISSÄ Fujifilm X100 VI 38 KAMERA TESTISSÄ Sony a9 III 42 VANHA OBJEKTIIVIT Tominon 105 mm f/4,5 45 KAMERASEURA RY:N Syksyn kurssit 55 VALOKUVAKILPAILU 56 SUOMEN EISA MAESTRO 2024 Voittaja Iina Kautto 14 KUNNIANOSOITUS VALOKUVALLE 60 SIGNE BRANDER 64 VALOKUVAUKSEN SANANSAATTAJA Kamera-lehti 3/24 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot JU H A LA IT A LA IN EN K A U KO TY K K YL Ä IN EN K IM M O M ET SÄ RA N TA H A N N A M A RI SH A K YA Voittajat PÄÄKIRJOITUS 3 VÄLÄHDYKSIÄ 19, 49, 59, 63 KAMERASEURA 44 KOLUMNI 71 MENNYTTÄ VALOA 72 SEURAT TOIMIVAT 74 4 KAMERA 3|2024 SISÄLLYS Hyvää kesää!
EM M A SA RP A N IE M I KAMERA-LEHTI 3/2024 ilmestyy viikolla 25. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. JU H A LA IT A LA IN EN 5 kamera-lehti.fi. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga kuvankäsittelyt Juuso Joutsela/Takomo Tuotanto Oy vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Timo Ripatti, Kristiina Sievi-Korte, Kaisa Sirén, Mia Surakka, Jari Tomminen toimitusneuvosto Tuomo Manninen, Lea Kömi tilaajapalvelu puh. issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti
6 KAMERA 3|2024
Kaikki epäoleellinen on poissa, myös jäljet ihmisistä. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat KIMMO METSÄRANTA MUODON VUOKSI ja värin –. Katsoja joutuu pohtimaan tapaansa havainnoida tuttujakin miljöitä. Kimmo Metsärannan pelkistetyt arkkitehtuurikuvat vievät todellisuuden rajoille
Talot eivät sentään kohoa kolmiulotteisina mutta silmää on silti hämätty näppärästi. Katukuvaaminenkin vaatii kärsivällisyyttä ja sopivien paikkojen etsimistä, eikä sattumaan ole luottamista. Lucien Hervé esimerkiksi loi maineensa Le Corbusierin arkkitehtuurin kuvaajana, Julius Shul manin kuvat ja Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuri ovat erottamattomia monen mielessä tai Berenice Abbottin New York tuntuu heti tutulta. Vain taivas on kaikissa vaihdettu yhdenmukaiseksi. Kimmo Metsäranta •syntynyt 1978 Nurmijärvellä. Valokuva taiteen kandiopintojen lopputyökin syntyi yhdistämällä elokuvien stilleihin omia kuvia Yhdysvalloista. Suomessakin on lukuisia alan huippuja, edesmennyt Simo Rista, Jussi Tiainen tai Kari Hakli muiden muassa. Muotojen lisäksi pastellimaisilla väreillä on keskeinen asema kokonaisuudessa. •lukuisia yksityisja ryhmänäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lavasteita muistuttavat kuvat luovat yllätyksellisiä jännitteitä ja säröjä mielikuviin arkisesta todellisuudesta. •Notes on a Place sai Vuoden kauneimmat kirjan palkinnon valokuvataiteen sarjassa 2023. – Americana on kiehtova mutta vaikea aihe. •Valokuvataiteen maisteri 2015 (Aalto Yliopisto). •tehnyt kaupallisia kuvauksia asiakkaina mm. A mericana, amerikkalaisen kulttuurin olemus ja symbolit kiehtoivat Kimmo Metsä rantaa opiskeluaikoina. Epätavallinen, surrealistinen tunnelma on niin vahva, että varmasti ensi kerralla noiden talojen ohi kulkiessaan muistaa nostaa katseensa. Metsäranta ei toisaalta edes yritä edustaa perinteitä. Tulivuorten ja jääkenttien saaren mittakaavaltaan toisenlaiset rakennukset ovat saaneet saman minimalistisen olemuksen kuin helsinkiläinen arkkitehtuuri. Ne eivät kuitenkaan yleensä ole kuvina kovin erityisiä, taitavia turistikuvia parhaimmillaan. Se kuitenkin kasvoi kaupunkitilan kokemuksellisuuteen keskittyväksi sarjaksi. Silloin talot ja maisemat olivat luonteva kohde, koska ne pysyivät kiltisti paikoillaan pitkän valotuksen ajan. Värien käyttö on toinen keskeinen piirre. Turistina uudessa paikassa näkee paljon kiinnostavaa, joten niitä kohteita saattaa innoissaan tallentaa kamerallaankin. Suurin osa kuvista on kuitenkin kertynyt lähes vuosi kymmenen aikana kantakaupungin eri osista kuten Töölöstä, Kalliosta ja Punavuoresta. Efektiä ei välttämättä aluksi edes huomaa: taivas on kaikissa kuvissa ikään kuin pilvipoutaisen päivän vaalea harmaa. – Värit kuvissa ovat hyvin lähellä alkuperäisiä. https://www.kimmometsaranta.com/ @kimmo_metsaranta Sivu 7 Talonpojantie St. Myöhemmin arkkitehtuuri sai myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden eli vauraan ja köyhän asumisen erot kertoivat tarinoitaan ihmisten arjesta. Ja tietenkin arkkitehtuuri on myös muotojen taidetta. Tuo maineikas hahmo tunnetaan arkisten yksityiskohtien kautta yhteiskuntaa heijastelevista kuvistaan. Kun kuvista siivosi kuvankäsittelyssä häiritseviä yksityiskohtia, kuten sähköjohtoja, roskia tai mainoskylttejä, oleellinen pääsi paremmin esille. Fazer, Hewlett-Packard, Nokia, Flow festival, Wolt ja Time Magazine. T yylisuuntana funkkis taipuu jo luonteeltaan erityisen hyvin Metsärannan pelkistyksiin. Ehkä samalla löytää myös muita kiinnostavia yksityiskohtia ja tutkii tuttua miljöötä uusin silmin. William Eggleston oli silloin – ja on yhä – yksi hänen suosikkejaan. Metsäranta on miettinyt paljon tapoja, joilla yleensä katsomme ympärillemme. Siitä on nähnyt niin valtavasti kuvia, että se ohjaa väistämättä ajattelua. A rkkitehtuurin kuvaamisella on yhtä vanhat perinteet kuin valokuvalla ylipäätään. Aluksi kyse ei ollut suunnitelmallisesta kuvausprojektista, vaan eräänlaisesta silmän harjaannuttamisesta. Niitä ei siis ole juuri muokattu, vaikka editointi muuten on tietysti oleellinen vaihe. Monet kuvista ovat myös kauniita värin ja muodon tutkielmia, jotka lähenevät abstraktia ilmaisua. Valokuvaajan täytyy kuitenkin aina löytää oma tapa havainnoida ympäristöään, Kimmo Metsäranta pohtii. Kun tämän vei vielä askeleen pidemmälle, katosivat ikkunat ja ovet, samoin monet muut vailla merkitystä olevat seikat. Kun ryhtyy tekemään tietoisemmin valintaa siitä, mitä kuvaa, luisuu helposti toiseen kliseeseen: moni muukin on katsonut samoille takapihoille tai puotien hallitsemille pikkukujille. V alokuvasarjassa Notes on a Place on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta: katsomisen tavasta, yksityiskohtien löytämisestä ja niiden pelkistämisestä. Rakennuksen siis saattaa tietää nähneensä, mutta siinä on jotain outoa – ja mielessään katsoja ryhtyy pohtimaan, millainen tuo talo onkaan, ja onko sen roosanvärinen julkisivu tosiaan noin hempeä. Niinpä jotkut kuvaajat tulivat kuuluisiksi juuri taitavuudestaan tallentaa valon ja rakenteen kiehtovuus. Siksi turistina olemista ja vakavaa kuvaamista on vaikea yhdistää. Aika ja tarkka silmä ovat tärkeät välineet, kun etsii kuvauskohteita. Arkkitehtuurista ammentavassa sarjassa on tuttuja kulmia Helsingistä ja toisaalta vieraasta ympäristöstä Islannista. Niin kävi myös ihmisille ja heidän jättämilleen elämän merkeille. – Arkkitehtuurikuvauksessa on tietysti käytetty esimerkiksi palkkikameraa. Kun nosti katseen ylös töihin kävellessä huomasi talojen yksityiskohtia, värejä ja muotoja. Se korostaa talojen pastellisävyjä, ja lisäksi tuo pieni muutos luo eräänlaisen syvyysvaikutelman. Sturenkatu St. Omat kuvani on kuitenkin 8 KAMERA 3|2024. Osan rakennuksista tunnistaa helposti, kuten hotelli Tornin tai Stadionin, joistakin syntyy erikoinen tuttuuden ja vierauden yhdistelmä. • Valokuvataiteen kandidaatti 2009 (Turun Taideakatemia)
9 kamera-lehti.fi
10 KAMERA 3|2024
Persoonallisella ilmaisulla – kuten ” Omat kuvani on kuitenkin otettu tavallisella kinokameralla ja perusobjektiivilla. Reynimelur St. Kuvaaminen asiakkaalle on siis aina monellakin tapaa varsin erilaista kuin omien projektien tekeminen. 11 kamera-lehti.fi. Lopputuloksen kannalta vaikutus on paljon vähäisempi kuin tulee ajatelleeksi. Hän itse pitää näyttelyitä niiden tietystä työläydestä huolimatta parhaana tapana esitellä kuviaan. – Ajauduin aikoinaan hiukan sattumalta videotuotantojen ohjaajaksi, mutta se ei lopulta tuntunut omalta. K evään aikana Metsärannalla on ollut useita näyttelyitä, joiden valmistelu ja ripustaminen vievät oman aikansa. Esimerkiksi kameraksi kävi pitkään vanhempi Canonin runko, vaikka pari uudempaakin mallia oli jo markkinoilla. Teokset ovat kuitenkin aina ykkönen. Kirja oli luonteva keino saattaa laaja aineisto yhdeksi kokonaisuudeksi. Vapautta on selvästi vähemmän. Metsäranta toteaa perään, että toisaalta valokuvan sarallakin kaupallisissa kuvauksissa on stylistinsä ja muut erityisosaajansa. Digitaalinen työskentely on toisenlaista – mutta myös yhteisiä piirteitä siis löytyy. Notes on a Place (Khaos Publishing, 2023) kirjaa on myynnissä kustantajan verkkokaupassa. Linjat on sitten oikaistu jälkikäsittelyssä. Teknologia ei kuitenkaan Metsärannan mukaan ole koskaan ollut erityinen houkutin. otettu tavallisella kinokameralla ja perusobjektiivilla. Kuvia löytyy nykymalliin myös esimerkiksi Instagramista, mikä on paljolti nimenomaan kanava markkinoida omaa tuotantoa. Niissä tekniikalla on suurempi merkitys ja muutosvauhti vielä nopeampi. Kuva ei ole oikeastaan edes puolivalmis, kun painaa laukaisijaa eli iso osa työstä tehdään sen jälkeen. Samalla tavalla intensiivistä oli myös pimiötyöskentely, jota Metsäranta sanoo rakastaneensa kokeiluineen kaikkineen. Tosin omaa tyyliäkin voi päästä toteuttamaan, kun pakolliset kuviot on hoidettu. Vilhonvuorenkatu St. Samoin on huomioitava toimeksiantajan joskus tarkatkin määritykset halutusta jäljestä. Linjat on sitten oikaistu jälkikäsittelyssä.” Metsärannan selkeällä, pelkistävällä otteella – on ollut tietenkin merkitystä asiakkaan valitessa kuvaajaa. Siihen uppoutuminen vie usein tuntikausiksi niin syvälle keskittymisessä, että ajantaju ja ulkopuolinen maailma katoavat. Se on toisaalta pois uusien kuvien tekemisestä. Laugarbraut St. Videoissa on lisäksi aina iso työryhmä, mikä poikkeaa valokuvaajan työstä. Metsäranta ei kuitenkaan erityisemmin lämpene kaikille brändin rakentamisen välineille. Metsäranta kertoo hiovansa editoinnissa kaikki yksityiskohdat äärimmäisen tarkasti
Kesämaja-alueita on yhdeksän. Saunakuvista järjestettiin myös pienimuotoisia näyttelyitä kirjassa esitellyissä saunoissa, kuten Allas Sea Pooolissa ja Tampereen Rajaportin saunassa. Neliöitä majoissa saa olla 14. Valokuvien lisäksi tarjolla on arkistotallenteita suomalaisesta sauna kulttuurista, sekä Karoliina Gröndahlin Lauan taisauna-niminen videoinstallaatioteos. Siirtolapuutarhoista poiketen niiden ympärille ei saa rakentaa aitoja, ja kaupungin säännöt vaativat pitämään ympäristön luonnontilassa. Teksti KATARINA BOIJER Kuvat SUSA JUNNOLA PARATIISI LÖYTYY LÄHELTÄ I nnokas purjehtija, luonnossa liikkuja ja palstaviljelijä Junnola mietti korona-aikana minkälaista projektia alkaisi tehdä seuraavaksi. – Ennen saunomista pidettiin lähinnä miesten harrastuksena, mutta nyt myös nuoret naiset ovat löytäneet saunomisen autuuden, mikä on ilahduttavaa, hän päättää. Pienen terassin ja ulkovaraston saa rakentaa, mutta saunaa tai kellaria ei. 12 KAMERA 3|2024. He ilahtuivat siitä, että joku oli kiinnostunut näistä ainutlaatuisista pikkuisista mökeistä, hän sanoo. Helsinkiläisen Susa Junnolan elämänmakuisista kuvista välittyy rento ja iloinen tunnelma. Saunakuvat hautautuivat moneksi vuodeksi, kunnes Berliinistä otettiin yhteyttä, ja pyydettiin näyttelyä pohjoismaisten lähetystöjen yhteistaloon. Ryhmään kuului viisi toimittajaa ja Junnolan kollega Liisa Takala. – Kävelin Herttoniemen Kivinokassa harmaana talvipäivänä. Mielestämme yleiset saunat tarvitsivat oman kirjan, ja kustantaja näytti vihreää valoa. Siellä on myös terassi, jossa sijaitsee kaksi saunaa. Helsingissä on yli 1500 kesämajaa merenrannoilla ja saarilla, ja ne sijaitsevat yleisillä virkistysalueilla. Avajaiset olivat tammikuussa, ja näyttely jatkuu huhtikuun puoleenväliin 2024 asti. Junnola sanoo, että yleiset kaupunkisaunat voivat hyvin. Tottakai lähdin Liisa Takalan kanssa mukaan! Paikkahan on aivan upea. Myös itse kävin projektin myötä monissa näistä paikoista ensimmäistä kertaa. Ihmiset ovat metsäisessä ja luonnollisessa miljöössä kirjaimellisesti kuin kotonaan. – Useat kesämaja-alueet ovat helsinkiläisillekin hiukan vieraampia. Minua olivat aina kiehtoneet alueen kesämajat, ja minkälaisia ihmisiä siellä asuu. Hän on kuvannut niin kesämajojen tunnelmaa kuin yleisiä saunojakin. Turun Taideakatemia) https://junnola.net/ eikä projekti ei ole vieläkään päättynyt, vaan hän jatkaa mielellään sen parissa. Kaupunkisaunoja, Sompasauna. S aunaprojekti puolestaan alkoi kymmenisen vuotta sitten kun ''vapaiksi naisiksi'' nimetty ryhmä kävi yhdessä syömässä. – Ravintolassakäynnin lisäksi mukaan tuli saunominen, ja idea saunakirjasta syntyi. Kesäparatiisi, Kivinokka. Kieltäytyjiä oli vain yksi. Lumen peittämiä majoja katsellessani ajatus alkoi muhia, hän kertoo. Ja yllättävän hyvin ihmiset lähtivätkin mukaan. Seuraavaksi piti löytää majojen asukkaat. Kaupunkisaunoja-kirja ilmestyi vuonna 2017. Ne ovatkin olleet niin suosittuja, että ovat loppuun varattuina koko ajan. Junnolan Kesäparatiisi-sarjassa esitellään kesämajoja asukkaineen muun muassa Lammassaaressa, Kivinokassa, Vasikkasaaressa ja Lammassaaressa. Asukkaat ottivat todella vieraanvaraisesti vastaan, ja he olivat selkeästi ylpeitä majoistaan. Junnola kuvasi kesämajoja koko koronakesän ajan, Susa Junnolan Susa Junnola •syntynyt 1968 •freelance valokuvaaja •valmistunut Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta (nyk. Mökkiläiset ovat tehneet paikoista omansa näköisiä ja viehättäviä, ja kuvista välittyy lämmin ja huoleton tunnelma
Kuvamäärän räjähdysmäisen kasvun rinnalla ekologinen ajattelu ja maapallon rajat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen. Samaan aikaan valokuva on kehittynyt pienen piirin harrastuksesta ko ko kansan demokraattiseksi huviksi, mutta toisaalta arvostetuksi taidemuodoksi. Lisäksi tekoäly tuottaa käskytettyjen sanojen ja laskenta tehonsa voimalla uutta materiaalista volyy mia jatkuvaan kuvavirtaan. Miten valokuvataiteilijat Stefan Bremer, Vilma Pimenoff ja Heidi Piiroinen kokevat valokuvan tänään. Kamera on läsnä kaikkialla, valo kuvia käsitellään silmänräpäyksessä joko hajamielisesti cappuccinokupin ääressä tai tarkkaan harkiten studion näyttöpäätteellä. Aikoinaan valokuvaan pystyi luottamaan, varsinkin dokumentaarisessa tai journalis tisessa kuvassa – toki siinäkin oli useita eri laisia tekemisen tasoja ja realiteetteja. Useat valokuvan ammattilaiset ovat vii me vuosina jakaneet huolensa kuvamäärän eksponentiaalisesta lisääntymisestä ja valo kuvan todistusarvon rapautumisesta. Kysymys on vii me kädessä siitä, mihin kuvassa voi luottaa. Va lokuvilla ajetaan myös poliittisia agendoja ja irrallisia valokuvia liitetään yhä sensaatio maisempiin asiayhteyksiin. – Tällä hetkellä tekoäly tulee muutta maan valokuvan kenttää: näkemistä, koke mista, moraalia ja etiikkaa. V ain muutos on pysyvää.” Tämä He rakleitoksen (n. 500 eaa.) muotoile ma elämänviisaus sopii myös valo kuvaajan alati muuttuvaan rooliin. Valokuvaus ja kuvatuotanto ovat resurs seja kuluttavaa siinä missä moni muukin toiminta. Valo kuvaajat ovat historian aikana siirtyneet lukuisten välivaiheiden siivittäminä valo kuvan ensimmäisistä elohopeahöyryistä digitaaliseen kuvaan, videon ja tekoälyn maailmaan. Kyse on eko " Kysymys on viime kädessä siitä, mihin kuvassa voi luottaa?" -Stefan Bremer Kunnianosoitus valokuvalle On aika hiljentyä hetkeksi valokuvan peruskysymyksen äärelle: Mikä tekee valokuvasta erityisen. Vilma Pimenoff näkee valokuva taiteen alueella uusia mahdollisia kehitys kulkuja: – On ilahduttavaa, että valokuvataidetta esitetään ja toteutetaan nykyään mitä erilai sin tekniikoin. Valo kuvamateriaalit ovat vaihtuneet vuosikym menien saatossa, kuten ajatukset ja ihanteet kuvantekemisestä. Teksti LAURI ERIKSSON ' 15 kamera-lehti.fi. Samalla on kyseenalaistettu, että onko aina järkevää tehdä näyttelyihin fyysisiä vedoksia ja kehystyksiä – tuottaa li sää tavaraa tähän maailmaan. Valokuvataiteessa on havaittavissa samaan aikaan jotain harvinaisen henkilökohtaista ja yhteisöllistä, sillä valokuva liikkuu sujuvasti itseilmaisun, politiikan ja historian leikkauspisteissä. Valokuvalla on vahva yhteys mieltämäämme todellisuuteen ja muistoihin. Sosiaalisen median arkipäivässä geneeristä kauneutta lisätään, maisemaa dramatisoi daan ja eitoivottuja asioita poistetaan. Nyt joudumme miettimään vielä tarkemmin va lokuvauksen lainalaisuuksia: dokumentoin nin ja tilanteiden taltioinnin todellisuutta, toteaa Stefan Bremer. Vaik ka valokuvia on manipuloitu läpi historian, tänään kysymys valokuvan olemuksesta ja luotettavuudesta tuntuu erityisen ajankoh taiselta
Kuva massasta kuitenkin nousevat ajatuksella ja ymmärryksellä tehdyt tarinat, sanoo Hei di Piiroinen. 1953) Kuvannut vuodesta 1967 Toisen polven valokuvaaja (isä Caj Bremer) Taideteollinen korkeakoulu, 1974–1980 Opettajana Suomen taidekorkeakouluissa 1977–2020 Näyttelytoimintaa 1980– Kirjoja ja julkaisuja 1985– Taiteilijaprofessori, 1999–2004 Kuva: Philip Dean Vilma Pimenoff (s. – Valokuvassa erityistä on hetki, mitä ei saa useilla muilla välineillä tai keinoilla kiteytettyä. Valokuvataitei lijat etsivätkin tekemisen rajoja nykytai teen materiaalisissa ja eimateriaa lisissa ulottuvuuksissa. Siksi kuvien tulvassa myös yh dellä ja erityisellä kuvalla on paikkansa. Valokuvataiteilijat harvoin ja kavat keskenään samaa näkemystä kuvan tekemisestä. The Photographers’ Gallery, Lontoo, Moscow Multimedia Art Museum, Istanbul Billboard Festival, Riga Photography Biennale, Circulation(s) Festival Paris. logisista valinnoista, ja siinä äänensävy on viime vuosina muuttunut. Mutta samalla tai to hyödyntää muita välineitä korostuu, ar velee Piiroinen. Valokuvaaja on usein kuin editoija tai kuraattori, joka pohtii, miten kertoa tarina tässä ajassa. Näin valo kuvassa on läsnä vääjäämätön subjektiivi suus — tarina kerrotaan aina jonkun näkö kulmasta. Lisäksi kuvan tulkinta ta pahtuu aina siinä ympäristössä ja kulttuu rissa, missä sitä katsotaan, kertoo Pimenoff. Edit – vuoden aikakauslehtikuvaaja palkinto, aikakausmedia, 2017 https://www.vilmapimenoff.com @vilmapimenoff Heidi Piiroinen (s. Tekijän näke mys on yhä tärkeämpää aikakaudella, jota hallitsevat dopamiiniriippuvuus, lyhytjän nitteisyys sekä erilaiset häiriötekijät. Siksi kerronnan muoto korostuu: mikä muoto sopii mille jo välineensä vuoksi. Valo kuvan laatu näkyy tekijän omaperäi senä suhtautumisena ja herkkyytenä tutki maansa aiheeseen. Näin se eroaa esimer kiksi maalaustaiteesta tai performanssista. Nykyään valokuvanäyt telyissä liitetäänkin mukaan esimerkiksi kin tarinalle. Olen havainnut jonkinlaista hidastumista kuvan tekemi sen tavoissa. 1978) Helsingin Sanomien valokuvaaja 2006–2022, freelancer vuodesta 2022 Turun Taideakatemia, 1998–2002 Lahden muotoiluinstituutti, kuvajournalismin opinnot, 2002–2004 Stipendiaattina Berkeleyn yliopistossa 2015–2016 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2019 (yhdessä Kimmo Oksasen kanssa) Patricia Seppälän säätiön kuvajournalismipalkinto, 2020 ViCCA-maisteriopinnot, Aalto-yliopisto, 2024– https://www.heidipiiroinen.com @heidipii Kuva: Stéphane Querrec 16 KAMERA 3|2024. – Kuvajournalismissa tarinankerronnan taidot tulevat yhä tärkeämmäksi, kun sa malla teknologiset mahdollisuudet ja apu välineet lisääntyvät perinteisen valokuvan rinnalla muun muassa äänen, liikkuvan kuvan ja tekstin alueella. – Valokuvan vahvuus on sen suoruus ja toisinto todellisuudesta, mutta samaan aikaan sen vaikeus liittyy manipuloinnin helppouteen. Valokuvan tekemisen mahdollinen hi dastuminen tuntuu hyvältä suunnalta, mut ta samalla tekijöillä kasvaa huoli, että löy tääkö valokuvan herkkävireinen viesti enää perille loputtomassa ja ruuhkaisessa infor maatiotulvassa. Uskon, että tällaisen kuvan tai tekijän arvo nousee. Valokuva ja maailmassa oleminen Millaista on työskennellä valokuvan ver kostoissa. Valokuva poik keaa mediana mielikuvituksen tuotteesta Stefan Bremer (s. Joillekin valokuva saattaa olla omaelämäkerran muistikirja, toiselle taas sosiaalisten epäkohtien megafoni. Yhtäältä yksi vannoo konseptuaalisen taiteen voi maan ja toisaalta toinen sattumaan sekä nomadiseen harhailuun. – Minua kiehtoo valokuvassa todistus aineisto eletystä elämästä. Kysymykset paljastavat, että mikään kuva ei ole neutraali, vapaa tai irti todellisuudesta. Kuka on kuvan tekijä tai miksi kuva on tehty. Joskus valokuva toimii vain inspiraation lähteenä tai osana teos kokonaisuutta. Valokuvan todellisuus Valokuva kuuluu nykyään länsimaalai sen ihmisen verenkiertoon niin saumatto masti, että harvoin tulee pohtineeksi sen rajoja tai olemusta. En ole huolissani valo kuvataiteen puolesta, sillä valokuva aina suodattuu tavalla tai toisella välineen ja te kijän kautta, hahmottelee Bremer. Muutenkin on terveellistä kysyä, mihin ylenpalttista ku vantuotantoa tarvitaan. Yk sikin kuva pystyy parhaimmillaan näyttä mään jotain sellaista, joka resonoi yksilössä tai yhteisössä. Valokuva on taidemuo tona identiteettien, poliittisten sitoumusten ja historiallisten konventioiden leikkaus piste. Mikä valokuvasta te kee erityisen. 1980) Freelancer valokuvaaja vuodesta 2004 Valokuvataiteen maisteri, LCC, University of the Arts London, 2011 Teoksia esillä mm. Valokuva on tietyssä määrin totuudenmukainen, sitä voidaan ajatella to disteena, mutta yhtä lailla jonkun henkilön todistuksena tai näkemyksenä. Vaikka valokuvassa on vahva yhteys mieltämäämme todellisuuteen – mitä se ikinä onkaan – valokuva on voimakas vai kuttamisen väline
Nyt esillä oleva 140 kuvan näyttely on hänen ensimmäinen Pariisissa. Italiassa syntynyt, 50-vuotisen uran Ranskassa tehnyt Roversi jatkaa kuvaamista digikameralla omalla uskollisella tyylillään. Roversi on tavoittanut kuvissaan intensiteetin, voimakkuuden mutta samalla myös herkkyyden häivyttäen ja kadottaen kuvattavan. Roversi on tehnyt yhteistyötä johtavien muotitalojen ja -lehtien kanssa Comme des Garçonsista, Diorista ja Guerlainista Armaniin, Chaneliin ja Lancômeen. NÄYTTELY Paolo Roversin valokuvanäyttelyä kiertäessä ymmärtää, mikä on hänen menestyksensä salaisuus. Valokuvat ovat unenomaisia ja salaperäisiä. Uteliaisuutensa, näkemyksensä ja intohimonsa valokuvaukseen ansiosta Roversista on tullut inspiraation lähde niin valokuvaajille kuin muodin maailmalle. Niissä yhdistyy kaupallisen valokuvauksen ja myös kuvataiteen ilmaisutapoja. — Laila Alanen VÄLÄHDYKSIÄ Paolo Roversi 16.03–14.07.2024 Palais Galliera, Paris www.palaisgalliera.paris.fr 19 kamera-lehti.fi. Työn edistyminen hyväksyen sattumat ja virheet olivat mahdollisuuksia kehittää tyyliä, Roversi sanoo. Ne ovat joskus lähempänä 1800-maalauksia kuin nykymuotia. Roversin studio, isokokoiset kamerat ja Polaroid-kuvat ovat myös määrittäneet seK U VA T: PA O LO RO VE RS I PAOLO ROVERSI kä hänen työskentelytapaansa että estetiikkaansa. Jokainen hänen muotikuvansa on muotokuva sisänsä
Usein katsoja kiinnittää huomionsa kiinteään katsekontaktiin, joka on osa Emma Sarpaniemi vuonna 1993 syntynyt, Helsingissä asuva valokuvataiteilija. Kyse oli kuitenkin vain yhden kuvan herättämästä assosiaatiosta, Sarpaniemi muistelee. Sarpaniemi asettuu jonnekin näiden luokittelujen ulkopuolella: kuvissa hän on oma itsensä. Välillä puolestaan nimi – tai idea siitä – tuottaa kuvan. Omakuvien aineksia ovat ystävyys, huumori ja perinteen kyseenalaistaminen. Emma Sarpaniemen (s. 1993) omakuva Self-portrait as Cindy (2022) päätyi viime heinäkuussa festivaalin julisteeseen ja oheistuotteisiin. Emma Sarpaniemi suunnittelee muotokuvansa tarkasti. HALLITSIJA Teksti TERO MIETTINEN Kuvat EMMA SARPANIEMI A rlesissa Etelä-Ranskassa pidetään joka kesä yksi maanosan tärkeimmistä valokuvatapahtumista. Se toi tietysti runsaasti julkisuutta, mutta aiheutti myös harmillisen väärinkäsityksen. – Koska teoksen nimi viittaa Cindy Shermaniin, jotkut luulivat koko sarjaani eräänlaiseksi esikuvaa käsitteleväksi pastissiksi. KATSEEN 20 KAMERA 3|2024. Yhdysvaltalainen kuvaaja tunnetaan lavastetuista teoksistaan, joissa viittaukset populaarikulttuuriin pohtivat usein naisen asemaa. Niissä ei ole mitään keinotekoista alter agoa, vaikka erilaiset kirpputoreilta haalitut rekvisiitat tuovat kyllä oman sävynsä: leikillisen ja humoristisen, joskus monitulkintaisen tunnelman. Tilaa jää silti myös improvisoinnille, sattumalle ja tunnelmalle. Siinä missä Sherman pelaa vahvasti roolileikkiä ja viittauksilla esimerkiksi elokuviin on keskeinen asema, Brotherus on aina korostanut olevansa anonyymi, inhimillistä mittakaavaa edustava hahmo, ei siis identifioitava persoona. Tarkasteltava oli myös Elina Brotheruksen tuotanto. emmasarpaniemi.com @ emmasarpaniemi Self-portrait as a Lowly Worm, 2022. Sarpaniemi tuntee hänen tuotantonsa perusteellisesti, sillä lopputyössään Haagin taideakatemiassa hän tutki juuri naisvalokuvaajien asettumista malliksi omiin teoksiinsa. Nimi syntyi siis vasta myöhemmin. Identiteetin tutkiskelu murtaa perinteisiä rajoja niin sukupuolen kuin vallankäytön ja muidenkin teemojen suhteen. – Kuvieni nimillä on aina tärkeä merkitys, ja tuon kuvan kohdalla peruukin käyttö toi mieleen juuri Shermanin
Sarpaniemi haluaa jokaisen niistä toimivan erillisenä teoksenakin, vaikka työskentelyssä teemojen kautta rakentuva sarja onkin tärkeä. Tekniikka ei nouse pääosaan vaan ihmiset. T uotantoa on ollut viime vuosina ahkerasti esillä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vaikka Sarpaniemi pitää käsissään lanka laukaisijaa, ei hän kontrolloi tai dominoi kuvaushetkeä. Juuri päättyi näyttely Berliinissä, ja kesäkuusta lokakuulle esillä on Valokuvataiteen museon K1 galleriassa vanhempien sarjojen Organic Lemons, 2019. Kuten analogisen välineen käytöstä voi päätellä, Sarpaniemi lukeutuu monella tavoin perinteisen tekniikan ystäväksi. Työskentelytapa aikaa vievine rekvisiittahankintoineen tuottaa lukumääräisesti melko vähän ruutuja. Kiss Me, 2023. Citron Lemons, 2022. Kasvot ovat kuitenkin aina lakonisen ilmeettömiä – siis vaikka sukkahousut olisivat täynnä muovipalloja. Olen kuitenkin kokenut sen toimivan parhaiten, haastavan katsojan. Varsinkin jälkimmäisissä yhdessä olemisen tunnelma ja kunkin persoonan osuus määrittelee kuvaa. kuvien psykologista peliä. Vedostaminen pimiössä kuuluu prosessiin, mutta isoja näyttelykuvia tuotetaan digitaalisella tekniikalla. 22 KAMERA 3|2024. Tai yhdestä seikasta Sarpaniemi on tarkka: pölyt ja muut asiaan kuulumattomat roskat täytyy kuvasta saada pois näkyvistä. Vahvat taustan värit toistuvat filmillä syvinä, joten tarvetta kuvien muokkaukselle on vähän. T wo Ways to Carry a Cauliflower -sarja koostuu omakuvista, ja When then Sun goes down We see Lemons sisältää ryhmäpotretteja taiteilijasta yhdessä läheisten ystäviensä kanssa. Käytössä on klassikkokamera Mamiya RZ67, joka antaa yhdellä rullalla filmiä kymmenen ruutua. Valaistuksessa ei kikkailla, ja tietty karheus ylipäätään kuuluu estetiikkaan. Genoa Lemons, 2019. Sarpaniemi ei muutenkaan koe olevansa erityisen tekniikkasuuntautunut. Delivering Cake to Hilma, 2024. Enempää yhden kuvaussession aikana ei yleensä kulu. – Pidän filmikuvaamisen hitaasta rytmistä, joka antaa tilaa kuvaustilanteen tunnelmalle. – Minulle on joskus sanottu, että katse hallitsee kuviani jopa liikaa
Myös residenssi jaksot ja näyttelyt uusissa paikoissa inspiroivat. Etenkin residenssijakso Islannissa ovat jääneet paitsi mieleen, tuottaneet myös uusia kuvia. Taide ylittää maiden rajata myös virtuaalisesti netissä. Arlesis sakin jopa näkyvyyttä tärkeämpää oli ihmisiin ja monipuoliseen taideantiin tutustuminen. Se toi erilaisen näkökulman kuvaamiseen. Se myös luo painetta laittaa jatkuvasti uusia kuvia. Minulle ulkomailla kerätyt vaikutteet ovat olleet erittäin tärkeitä. ” Pidän filmikuvaamisen hitaasta rytmistä, joka antaa tilaa kuvaustilanteen tunnelmalle.” ohella myös uusia teoksia. Sarpaniemen mukaan valokuvataitelijan työ on usein aika yksinäistä, joten yhteistyö on innostavaa sen rinnalla. 23 kamera-lehti.fi. Haluan kuitenkin kuvieni olevan pikemminkin ajattomia kuin jonkin trendin perässä. Noin yksitoista tuhatta seuraajaa kertoo suosion määrästä. Sosiaalinen media, nimenomaan Instagram, on tärkeä julkaisu kanava myös Sarpaniemelle. – Toisaalta siihen valtavaan kuvatulvaan on viharakkaussuhde. – Haagiin tulin alun perin opiskelijavaihdossa mutta jäin lopulta suorittamaan kandiopinnotkin siellä. Niissä ystävien panos näkyy esimerkiksi installaatioissa
Miljöössä tapahtuvan henkilökuvauksen taika piilee kohteen ympäristössä. Tässä esittelyssä sukellamme syvemmälle valokuvaajan maailmaan, jossa jokaisella kuvalla on tarina. Teksti ja kuvat JUHA LAITALAINEN Henkilökuvaus miljöössä 24 KAMERA 3|2024
Inhimillinen kontakti syntyy ihmisen kunnioituksesta ja luottamuksesta. Tämä “valonvahvistaja” on vuoden 2022 parhaana manuaalioptiikkana EISA palkittu Laowa Argus 33 mm f/0.95 CF APO. Paras toteutus syntyy kohteelle tutussa miljöössä. A ito konstailematon henkilökuva syntyy inhimillisestä kontaktista ja valon ymmärtämisestä. Valoa ei tarvitse edes tuoda, se tulee vain nähdä ja sitä pitää osata lukea. Mielestäni viimeaikainen kehitys kameratekniikassa ei käytännössä ole tuonut enää mitään niin mullistavaa, että siten parannettaisiin kuvaa. Vasemmalla Canon EOS R7, Laowa Argus 33 mm, 1/8000 s, f/0,95, ISO 1250. Valovoimaa, terävyyttä ja pehmeyttä Mitä suurempi valovoima, sen laajemmat ovat kuvausmahdollisuudet, tosin myös haasteet niin tarkennuksessa kuin syväterävyydessäkin. Kuvauksissa yllätti sankka lumisade, jolloin purskahdimme hillittömään nauruun (vasemmalla). Samaan runkoon laukustani löytyy markkinoiden valovoimaisin “normaalioptiikka” kroppirunkoon. Suurimmalla aukolla ihNäyttelijä Tommi Korpela on mukana aloitteessa, jossa vaaditaan Lapinlahden sairaala-alueen säilyttämistä kaupungin omistuksessa avoimena taiteiden, kulttuurin ja mielen hyvinvoinnin keskuksena myös tulevaisuudessa. Valo kennolle vahvistuu kuvatessa ihmistä täydellä (f/0.95) aukolla luoden taustaan sopivasti pehmeyttä kohteen ollessa silti terävä. Käytössäni on yhä 15-vuotiaana hankkimani Asahi Pentax SPII runko Takumar 50 mm /1.4 optiikalla. Toinen vaihtoehto (oikealla) oli täytesalamalla valon draamaa lisäävä ja kohdetta enemmän esiin tuova vakavailmeinen kuva, jossa henkilö on terävä taustan ollessa kuitenkin riittävän pehmeä. Oikealla Canon R6m2, RF 24-104 F4 IS, Speedlite FL-5, 1/3200 s, f/4, ISO800. Nykyäänkin työkeikoilla kameralaukustani löytyy tämä digirungossa RF-sovitteella toimiva Takumar sen vastatessa 80 mm polttoväliä R7 rungossa. Itse olen harrastusmielessä palannut vanhaan hyvään aikaan ja mustavalkofilmille kuvaamiseen filmituotannon elvyttyä. 25 kamera-lehti.fi
Kuvattuani täydellä aukolla kohde on terävä ja muu osa kuvaa leffamaisen pehmeä, silti Jussitekstin erottuessa patsaan alareunasta. Taustapehmeyttä riittää kuvatessa RF 24-105mm f/4 IS yleiszoomin täydellä aukolla f/4, mutta kuva ei ole taustaltaan yhtä samettinen kuin valovoimaisemmalla optiikalla. mistä kuvatessa on tärkeää, että tarkennus on kohteen silmässä. Käytän salamaa siten, että vallitseva valo hallitsee kuvaa. Västinsalo ihastui myös kuvan elokuvamaiseen pehmeyteen, jonka sain aikaan käyttämällä valovoimaista optiikkaa. Lehdissä näkee usein sammakkoperspektiivistä otettuja jopa sivun kokoisia puolivartalorajauksia, joissa kohteen kaula ja leuka korostuvat kasvojen supistuessa ylösHalusin elokuvaohjaaja Hanna Västinsalon henkilökuvaan jotain elokuviin liittyvää. 26 KAMERA 3|2024 Kohde on hyvä kuvata myötätai vastavaloon.. Kunnioita kohdettasi Mikäli vääristys ei ole tehokeino, henkilö tulee kuvata puolivartaloja kasvokuvissa kohtisuoraan siten, etteivät mittasuhteet vääristy. Hyvästi hitaat ja nopeasti tyhjenevät sauvapatterit sekä -akut. Mitä laajakulmaisempi linssi, sitä enemmän ihminen pyöristyy tai venyy. Käytössäni on tehokas ja nopeasti varautuva Canon FL-5 salama. Vältän aina suoralla salavalolla otettuja kuvia. Mieluummin vallitsevaa kuin salamavaloa Kuvaan henkilökuvani mieluiten vallitsevassa valossa. Ehdotin paikaksi Tennispalatsia. Kohde on hyvä kuvata myötä tai vastavaloon. Se saa virtansa akusta, joka ladataan samalla laturilla kuin kameran akut. Salama piippaa valmiudestaan seuraavaan kuvaan studiovalojen tapaan jo alle sekunnissa, sata kertaa yhdellä latauksella. Näin jo sisään tullessani päädyssä häämöttävän miehen kokoisen Jussi-patsaan ja siitä jonkin matkana päässä betonipalkin, jossa oli suuri Marilyn Monroen kuva. Canon R7, Laowa Argus 33mm (50mm kinovastaavuus) F0.95 APO, 1/400 s, f/0.95, ISO100. Kovassa sivuvalossa tai kuvatessa vastavaloon, on hyvä käyttää täytesalamaa. Voimakasta sivuvaloa on vältettävä, se kun helposti puhkaisee kohteen luoden samalla liian voimakkaan varjon kuvattavan kasvoille. Ohjaaja itse luonnehti valitsemaani kuvauspaikkaa todeten: “Pohjalainen jossain Härmän ja Hollywoodin välissä.” Pyrkiessään amerikkalaiseen elokuvakouluun Hanna Västinsalo majoittui samaan hostelliin, jonne Marilyn Monroe oli asettunut saapuessaan kaupunkiin
Keikoilla kuvaussäätä ei voi ennalta tilata. Kuvatessani HS:n päätoimittajana työnsä aloittavan Erja Yläjärveä Sanomatalon edustalla, ilma oli kuin morsian ja henkilökuva hänestä ympäristöineen sen mukainen. Kuvattavan päässä ei saa “kasvaa” tolppaa tai puuta, eikä olla muutakaan häiritsevää. Kuvattavaa ei pidä ohjata kuin marionettinukkea ilmeitä kalastellen, vaan antaa olla tilanteessa omana itsenään.Kuvaaja on kuvattavaa varten, eikä päinvastoin. Säällä kuin säällä Henkilökuvauksiini käytän osin Hietsun Paviljongin studioitani voiden kuvata kohteen juhlasalin valoisassa miljöössä tai kabinetissa studiovaloin. Näin onnistuin paitsi kohteen valaisussa niin myös välttämään vaaleiden kohtien puhki palamisen taustalla. Levynkannessa artistit katsovat eteenpäin suojatietä ylittäessään, Nyberg kameraan, idea toimii. ilmiö korostuu laajakulmaa käyttäessä. Canon EOS R6 m2, RF 24-105mm F4 L IS USM, 1/500 s, f/4, ISO400, Canon Speedlite FL-5. Ikuistin tottuneen Lontoon kävijän hetken mielijohteesta Beatlesin Abbey Road levykannen tyyliin Nybergin kotikadulla. Canon EOS R7, Takumar 50 mm F1.4 (Kinovastaavuus 80mm), 1/125 s, f/1.4, ISO 125. päin. Lehtien potretit toteutan mieluiten säällä kuin säällä kohteeseen tai juttuun olennaisesti liittyvässä miljöössä. Kuvasin toimittaja Arto Nybergin Töölöläinen-lehteen. Henkilö on syytä kuvata suhteessa taustaan siten, ettei ympäristö ole etusijalla, ellei ole tarkoitus. Sitä vastoin näyttelijä Tommi Korpelaa talvisäässä ikuistaessani kuvaushetkellä alkoi pyryttää lunta. Taustan valaisin vallitsevan valon mukaan. Molemmissa hetkissä vallinnut sää loi kuin tilauksesta juuri käyttötarkoitukseen sopivan tunnelman. Huono sää ei ole este, vaan tuo haastetta ja eloa kuvaukseen. Useimmissa kameroissa on jopa “vatupassi” sen helpottamiseksi. Mikäli vallitseva sää ei sovi kuvauksiin tai halutaan kesä talven keskelle, Helsingissä on kaksi oivaa kuvausmiljöötä, Talvipuutarha Töölössä ja Kasvitieteellinen puutarKesäinen kuvausmiljöö talven keskellä löytyy Helsingistä Talvipuutarhasta Töölössä tai Kaisaniemen Kasvitieteellisestä puutarhasta. 27 kamera-lehti.fi Huono sää ei ole este, vaan tuo haastetta ja eloa kuvaukseen.. Ikuistin tanssitaiteilija Meera Holopaisen ihastelemassa kliivian kukkia Talvipuutarhassa. Ei ole juuri kohdetta imartelevaa! Hyvä nyrkkisääntö on pitää taustan linjat suorassa kulmassa, jolloin ihminenkään ei vääristy. Laajakulmalla miljöössä kuvatessa kohteen tulee olla riittävän etäällä kameran etulinssistä ja reuna-alueilta vääristymien välttämiseksi. Koska kuvaushetkellä oli kirkas auringonpaiste, Museokadun oltua suurelta osin varjossa, käytin tehokasta käsisalamaa täydellä teholla saadakseni kohteen kasvot ilmeineen näkyviin
22 Luota tekniikkaa enemmän näkemykseesi. 55 Älä käytä suoraa puhkivalaisevaa salamaa. Canon EOS R6m2, RF 14-35 mm F4 IS. Sanomatalosta heijastuu keskustakirjasto Oodi. 88 Kuvaa kohde vaakasuoraan. 14 mm, 1/50 s, f/4, ISO800. HAM Helsingin taidemuseon johtaja Arja Millerin kuvasin Tennispalatsissa 2023. 1 1 Vasta kohdetta ilmentävä kuva vedoksena tai julkaisussa suo kiitoksen. 99 Kuvaa rohkeasti säällä kuin säällä. 77 Älä rajaa kuvaa nivelistä tai päästä leikaten. Vasemmalla 1/320 s, f/1.2, ISO 100. 28 KAMERA 3|2024. 66 Tausta on osa henkilöä, ei päinvastoin, ellei se ole tarkoitus. Hän rakastaa työpaikkansa miljöötä ja sen kaarevia muotoja. Kuvassa miljöö on keskeisessä roolissa. JUHA LAITALAISEN MUISTILISTA: 11 Olet kuvattavaa varten, ei päinvastoin. 33 Anna kohteen vaikuttaa kuvauspaikan valintaan. Toinen kuva Yläjärvestä on intensiivisempi henkilön korostuessa enemmän. 44 Tarkista valon määrä, suunta ja lisävalon tarve. Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittaja Erja Yläjärven ikuistin ennen pestiään. Ylhäällä Canon EOS R6m2, RF 24-105 F4 IS, 24 mm, 1/800 s, f/4, ISO 100
Itse pidin enemmän tästä f/0.95 aukolla ikuistamastani vallitsevan valon kuvasta, jossa mestari esittää uusiman minisinfoniansa. Kuvasin Segerstamin soittoa ensin videol le, sitten stilleinä, ja siinä se syntyi. En väitä, että vain tekemäni tapa on ainoa oikea. kuvannut, kehittänyt ja vedostanut kaikki kuvani omin käsin niin lehtiin kuin näyttelyihinkin. Akuuteissa kuvauksissa olen soittanut puutarhaan tai käynyt vastaanotossa sopimassa kuvauksen. Näen yhä henkilökuvauksessa kohteen usein ilman “häiritsevää” värimaailmaa. Niin kävi viimeksi alkuvuodesta kuvatessani mestarisäveltäjä-kapellimestari Leif Segerstamin hänen Meilahden kodissaan 80-vuotisjuhlakonserttiin liittyen. Molemmissa paikoissa kuvaaminen “matkamuistoksi”, eli pienimuotoisesti on sallittua. Myös tilauskuvaukset järjestyvät, tosin niistä on sovittava etukäteen ja riittävän ajoissa. Artikkeliin valikoitui aseteltu kuva, jossa maestro pitää käsissään uusimman sinfoniansa nuotteja. Oheisten kuvien kuvatekstit kertovat ydinasiat. Canon R7, Laowa Argus 33mm F0,95 APO, 1/100 s, f/0,95, ISO500. Mustavalkoisen paluu Ennen värikuvia olimme jo niin tottuneita mustavalkoiseen maailmaan, ettemme edes osanneet kaivata valokuviin väriä. 29 kamera-lehti.fi. Mustavalkoinen kuva mestarista. Modernista digivärikuvasta mukautui vanhan hyvän ajan mustavalkoinen korostamaan mestarisäveltäjän klassista ja jyl hää pohjalaista olemusta. Näytän vain, miten itse olen toteutuksen tehnyt. Meneillään oli juuri hänen viimeisimmän sinfoniansa esittely. Siksi arvostan yhä mustavalkoista kuvaa. ha Kaisaniemessä. Muistikortin värillisestä kuvasta editoin kuvan mustavalkoisen PS-kanavamikserillä muuntaen kuvan vastaamaan Tri-X mustavalkofilmin jälkeä. Kapellimestari ja säveltäjä Leif Segert samin kuvasin hänen kotonaan Mäntytiellä Meilahdessa Helsingissä 80-vuotispäivänsä aattona. Sen myötä toivon kunkin saavan oman näkemyksensä mukaiset kohdetta ilmentävät henkilökuvat. Valokuvata saa tarhojen aukioloaikoina, ilman jalustaa tai erillislaitteita muita kävijöitä kunnioittaen. Onnekseni olen mustavalkofilmiajan kasvatti Paras toteutus syntyy kohteelle tutussa miljöössä. Jos kuva julkaistaan, kuvauspaikka on syytä mainita
Canon EOS R3 EF600mm f/4L IS II USM +1.4x II, 1/1000, f/5.6, ISO 1000.. Hallitse kovaa valoa ja tee siitä työkalusi piirtämään terävät ääriviivat kuvauskohteillesi. VALON LUONNE LINTUKUVAUKSESSA Kun aurinko nousee kohti kirkkaan sinistä taivasta, saamme sanoa hyvästit pehmeälle valolle. Teksti ja kuvat MIA SURAKKA Ääriviivoilla taiteilua 30 KAMERA 3|2024 Kurki
Asetukset kamerassa pitää siis laittaa vallitsevan valon mukaan siten, että taustan vaaleissakin kohdissa on sävy31 kamera-lehti.fi LINTUKUVAUSKOULU Mia Surakan lintukuvaukseen keskit tyvässä artikkelisarjassa keskity tään tänä vuonna valon luonteeseen. Mia Surakka on ammattivalo kuvaaja ja lintukuvaukseen eri koistunut luontokuvaaja. F-arvon, eli kameran aukon kanssa sitten tuleekin harkita, mitä lopulliselta kuvalta haluaa. Silloin on opeteltava hallitsemaan valoa. Tätä voi käyttää hyödyksi tekemällä kuvauskohteista silhuettimaisia kuvia. Jos valoa on liikaa, sitä pitää rajoittaa joillakin keinoilla. Erityisesti nopeisiin lentokuviin tarvitaan paljon valoa, sillä lintujen lentopyrähdysten liikkeen pysäyttämiseen tarvitaan erittäin nopea suljin aika, jopa 1/4000 sekuntia. Mikä sen upeampaa kuin kauniiksi värjääntynyt taivas, jonka värit vielä korostuvat, kun kuvatessa hieman alivalottaa kuvaa, saaden kuvattua tumman silhuetin linnusta. Silhuetit Kun valo on kovaa, kuviin tulee voimakkaampia kontrasteja. Tällä hetkellä hän työskentelee päätoi misena valokuvaajana keskittyen luontokuvaukseen. Kuitenkin sama lintukuvaaja saattaa aamun pehmeiden valojen kadottua todeta, että ”alkaa olla liian kova valo, ei voi kuvata enää”. Varjossa olevat alueet menevät hyvin tummiksi, kun taas valossa olevat kohteet ovat vaarassa jopa palaa puhki. Suljinnopeutta voi huoletta nostaa korkeammaksi tällaisissa tilanteissa, sillä mitä nopeampi suljinnopeus on, sitä terävämpiä kuvia monesti syntyy. Canon EOS R6 EF400mm f/2.8L IS III USM, 1/3200, f/5, ISO 640.. Valoa on erilaista, sitä on kylmää ja lämmintä, pehmeää ja kovaa, sitä on joskus liikaa ja monesti lintukuvaa jalle sitä on aivan liian vähän. L uontoja varsinkin lintukuvaajilta kuulee hyvin usein valitusta siitä, että valoa ei ole riittävästi. ISO-arvon voi kerrankin laskea sinne ihan pienimmälle mahdolliselle, jolloin jälkikäsittelyssä ei tarvitse murehtia kohinasta. Hitaan suljinajan taidekuvat voi säästää pimeämmille päiville, sillä niitä kyllä Suomen talven aikana riittää. Onneksi järjestelmäkamerasta löytyy siihen ratkaisuja. Toisaalta kirkas aurinko luo esimerkiksi veden pinnalle sädehtiviä kimalteita, joista saa pienellä aukolla taiottua upeita auringontähtiä. Valoa on siis joko liian vähän, tai seuraavassa hetkessä sitä on liikaa. Metso. Jos bokeh-pallot haluaa pitää mukana kuvassa mahdollisimman isoina, niin silloin aukkoa ei kannata pienentää
Käytännössä luontokuvauksessa mallinohjaus toteutuu vain tuurilla, ja silloinkin ehkä aivan odottamatta. Kauempaa katsottuna metso näyttää melko mustalta linnulta, mutta valo tuo värejä ja höyhenten kuvioita esille hienosti. Sitten, kun onni osuu kohdalle, niin kuvilla on suurempi mahdollisuus onnistua. ta, joka tietysti korostuu parhaiten tummaa taustaa vasten. Näin varjoon jäävät osat kuvasta ovat hyvin tummia. Jos raw-kuvassa hengityshuurut jäävät vaimeiksi, mutta tiedät niiden olevan kuvassa, voit kuvankäsittelyssä yrittää saada niitä paremmin esille lisäämällä hengityshuurujen kohtaan clarityä. 32 KAMERA 3|2024 Telkkä. Myötävalo sopii lajikuviin, joissa halutaan tuoda kohde esille oikeaoppisesti. Vastavalo sopii monenlaisiin taiteellisempiin kuviin, joissa halutaan korostaa vaikkapa linnun siipien muotoja. Siihen tarvitaan kylläkin myötävaloa, joka tulee valokuvaajan takaa, tuoden samalla pyöreyttä kuvauskohteeseen. jä. Canon EOS R3, EF600mm f/4L IS II USM, 1/4000, f/4, ISO 1250.. Piirrä ääriviivat Valon ollessa kovaa, ja kuvauskohteen jäädessä varjoon, tulee kuitenkin monesti hienot valoääriviivat kuvauskohteen ympärille vastavaloon kuvattaessa. On täysin kuvaajan valinta, haluaako kuvata vastavaloon vai myötävaloon, molemmilla on puolensa. Vastavalo tulee siipisulkien läpi kauniisti. Olisi tärkeää yrittää saada kohde aivan kohtisuoraan linjaan kameran ja auringon väliin, sillä vain siten pystyt saamaan ääriviivan tasaisesti koko linnut ympärille. On järkevää harjoitella oikeiden asetusten valintoja etukäteen jonkin liikkumattoman kohteen kanssa. Resepti on sama kuin ääriviivojen kanssa, ja tässäkin tavoitteessa hengityshuuruille parhain tausta olisi tumma, sillä valon osuessa hengityshuuruihin niistä tulee vaaleiValo luo kuvaan tunnelmaa ja tuo esiin yksityiskohtia. Silloin on vielä tärkeämpää, että valo tulee oikeasta suunnasta. Valo määrittää kuvalle tunnelmaa ja tuo kuvaan erityisen hienoja yksityiskohtia. Kova vastavalo ei ole valoista helpoin hallita. Kaikelle valolle on paikkansa, ja suosittelenkin käyttämään luonnonvaloa niin monipuolisesti kuin vain mahdollista. Myötävalossa kuvatessa itse yritän kuvata kohteen siten, että nokka osoittaa kohti valoa, siten linnun pää tulee esille parhaiten, ja varjot jäävät niskan puolelle. Yksityiskohdat esiin Kova valo tuo esiin tekstuuria, ja lintukuvauksessa kovalla valolla onkin erityisen hyvä mahdollisuus tuoda esille lintujen höyhenpukujen yksityiskohtia ja värejä. Myötävalo vai vastavalo Jos valo on pehmeää, se tekee varjoista hentoja, mutta kovalla valolla varjot ovat hyvin kovia ja dramaattisia. Myös vesipisarat tulevat upeasti esille voimakkaaseen vastavaloon kuvattaessa. Artikkelin metsokuvassa korostuu, miten valo tuo esille myös värejä. Kylminä aamuina tässä samassa tilanteessa on myös mahdollista saada kuvattua lintujen hengityshuuruja
Salama on varustettu Profoton viimeisimmällä käyttöliittymällä ja AirX-teknologialla. Yhtenäisen painon ja koon ansiosta objektiiveja on helppo käyttää lisävarusteiden, kuten gimbaalien ja droonien kanssa, sillä niitä ei tarvitse tasapainottaa uudelleen. Objektiivin optinen rakenne koostuu 17 elementistä 15 ryhmässä, joissa on kaksi GMja kaksi LD-erikoislinssielementtiä, jotka minimoivat vääristymiä ja värivirheitä sekä parantavat kuvan selkeyttä. Laitteiden tehonsäätöalue on 11 aukkoa hienosäädettynä 0,1 aukon tarkkuudella. Pro-D3:n tehokas 6 300 lm:n led-ohjausvalo kuluttaa 15 % vähemmän virtaa eikä juuri kuumene, mikä tekee siitä energiatehokkaan ja yhteensopivan kaikkien Samyangilta uusi video-objektiivi Tamronilta perus-zoom Nikonille Gomaticilta uusi kamerareppu Profotolta tehokas kompaktisalama Samyang | V-AF 20mm T1.9 630 € www.focusnordic.fi Tamron | 28–75 mm F/2.8 970 € www.focusnordic.fi Gomatic | Peter McKinnon Luma 260 € www.focusnordic.fi 3 400–4 540 € www.fimeko.fi tasovalomuokkaimien kanssa. Siinä on sivulta käsin avattava vetoketju, ylhäältä käsin käytettävä hylly ja sisään vedettävä jalustakenkä. TAMRON 28–75mm F/2.8 Di III VXD G2 -objektiivista on tullut saataville myös versio peilittömälle Nikon Z -järjestelmälle. Laaja kuvakulma tekee siitä sopivan sisällöntuottajille ja videokuvaajille. Profoto | Pro-D3 Koonnut JARI TOMMINEN 33 kamera-lehti.fi. Fimekon maahantuoma Profoto ProD3 750 maksaa noin 3 400 euroa ja Pro-D3 1250 noin 4 540 euroa. Salamassa on kolme toimintatilaa: normaalikäyttöön sopiva ECO-tila, salamatehoa lisäävä Boost-tila ja liikkeen pysäyttämiseen sopiva Freeze-tila. TUOTEUUTUUDET SAMYANG V-AF 20mm T1.9 Sony FE -objektiivissa on samat ominaisuudet kuin muissakin V-AF-sarjan objektiiveissa, kuten tarkennusrengas, jossa on hammastus valmiina seurantatarkennuksen kiinnitystä varten, tally-valo ja yhtenäinen muotoilu koko sarjassa. Objektiivissa on VXD (Voice-coil eXtreme-torque Drive) -lineaarimoottoritarkennusjärjestelmä, joka on äänetön, nopea ja tarkka. Yhdeksänlehtinen himmennin tuottaa luonnollisen, pehmeän bokeh’n. Tehovaihtoehtoina on 750 Ws ja 1 250 Ws. Tämä reppu tarjoaa monipuolisen selkä-, sivuja yläosaan pääsyn sekä mukautettavat sisäiset jakajat optimaalista varusteiden järjestämistä varten. Uusia laukkuja on saatavana neljässä eri värissä: musta, ruoste, salvia ja kivi. PROFOTO PRO-D3 on kompaktisalama ja studion työjuhta, joka on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön. Nopean automaattitarkennuksen ansiosta liikkuvien kohteiden kuvaaminen on helppoa. Laukussa yhdistyvät moderni estetiikka ja käytännöllisyys. Objektiivi sopii muotokuvaukseen ja maisematai katukuvaukseen kiinteän f/2,8-valovoimansa ansiosta. Focus Nordicin maahantuoma Tamron 28–75 mm F/2.8 Di III VXD G2 Nikon Z maksaa noin 970 euroa. Lisäksi siinä on sisäiset taskut, ulkoinen vesipullon paikka ja sivutasku, jossa on magneettisuljenta. Focus Nordicin maahantuoma Samyang V-AF 20mm T1.9 Sony FE maksaa noin 630 euroa. Tamron 28–75 mm G2 sopii hyvin kuvaamiseen hämärässä tai vaikeissa valaisuolosuhteissa. Focus Nordicin maahantuoma Gomatic Peter McKinnon Luma 18 L -reppu maksaa noin 260 euroa. GOMATIC Peter McKinnon Luma Camera Pack 18 L on tyylikäs ja urbaani reppu, joka on suunniteltu peilittömille kameroille
Tarkennuspisteitä on 425. Optisessa etsimessä on helokehärajaus, jossa on parallaksin korjaus lähikohteita varten. Kun kamera käännetään pystykuvausasentoon, etsimessä näkyvät tiedot kääntyvät oikein päin. Optista etsintä käytettäessä sen teho on 5,5 EV. Takanäytössä on edeltäjänsä tapaan 1 620 000 kuvapistettä, ja se on 3” kokoinen. mekaanisella sulkimella ja 20 valotukseen sähköisellä sulkimella. Siihen sopivat SD-, SDHCja SDXC-kortit (UHS-I). Herkkyysalue on tehdassäätöisenä 125-12800 ISO, ja laajennettuna se yltää skaalaan 64-51200 ISO. Sarjakuvauksen nopeutta on tehostettu, se yltää nyt 11 valotukseen /s. Puskurimuistin kapasiteetti on nostettu kaksinkertaiseksi. Kamerassa on muun ohessa edistyneempi tarkennusjärjestelmä ja uutuutena kuvanvakaaja. Uudessa kennossa on aikaisempaa kehittyneempi valonkeräyskyky. Se tunnistaa ja seuraa kohteita automaattisesti ja aikaisempaa täsmällisemmin kasvojen ja silmien lisäksi automatiikka osaa tunnistaa linnut, nelijalkaiset, ja lisäksi liikennevälineitä kuten autot, kaksipyöräiset, lentokoneet ja junat. kuvanvakaaja, 40 MP kenno ja uusia filmisimulaatioita. 5-akselisen kuvanvakaajan tehoksi ilmoitetaan maksimissaan 6 EV. Suurelle yleisölle kamera esiteltiin CP+ -messuilla Jokohamassa yhtä päivää myöhemmin. Etsimeen saa lisäksi sähköisen mittaetsimen, jossa näkyy kuvaamisen kannalta tärkeitä tietoja ja viimeisin tallennettu kuva. Videoetsimen resoluutio on 3 690 000 kuvapistettä. Siinä on uutuutena mm. Standardiherkkyys on ISO 125, jolloin sävyalueen dynamiikka on maksimissaan ja kohina minimissään. Kamera korvaa neljä vuotta sitten julkistetun X100 V -version. Automaattitarkennukselle on uusi kohteentunnistustoiminto, joka hyödyntää syväoppivaa tekoälyä. Lyhyin sähköinen suljinaika on lyhentynyt 1/32000 sekunnista 1/180000 sekuntiin. Se tuottaa maksimissaan 7728 x 5152 pikselin kokoisia kuvia, jolloin kertolaskulla saadaan teholliseksi resoluutioksi hiukan yli 39,8 MP. Sähköinen etsin on edellismallien tapaan hybridityyppinen. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Fujifilm X100 VI Tehopokkari 34 KAMERA 3|2024. Jos kamerasta valitaan valotusajan käsi säätö, on pisin suljinaika 15 minuuttia. X100 VI:ssä on kiinteä 23 mm objektiivi, jonka kinovastaavuus on 35 mm. Kameran laukaisinnastassa on perinteikenno tarkennusjärjestelmä ergonomia matalat painikkeet yksi muistikorttipaikka KAMERATESTI Fujifilmin retrohenkisen kameran uusin versio on monella tapaa edellistä parempi. Näyttö kääntyy 45 astetta alaspäin ja 90 astetta ylös kun sitä on samalla vedetty kauemmas takaseinästä. F ujifilm X100 VI julkistettiin viime helmikuussa Fujifilm X summit -tapahtumassa Tokiossa. Paikalla oli sadoittain valokuvausalan lehdistön edustajia. Siihen on yhdistetty sekä optinen että videoetsin, ja näkymää voi vaihtaa kameran etuseinässä olevasta vivusta. Kennon RGB-kuvailmaisimet on järjestetty normaalista Bayer-menetelmästä poiketen Fujin omalla X-Trans -sijoittelulla, jolloin epäterävyyttä aiheuttava alipäästösuodin on voitu jättää pois ilman pelkoa moiréilmiöstä. Aiheentunnistus toimii myös videolle kuvattaessa. Prosessori on vaihtunut X-Processor 4:stä X-Processor 5:ksi, ja laskentateho samalla kaksinkertaistunut. Siinä on kaksi asfääristä linssielementtiä paremman terävyyden ja vähäisempien vääristymien saavuttamiseksi. Tallennusmediana voi käyttää myös ulkoista kovalevyä micro-HDMI -liitännän kautta. SD-korttipaikkoja on yksi. Kamerassa on 40,2 MP APS-C X-Trans BSICMOS 5 HR -kenno. Videokuvausta varten on olemassa myös sähköinen kuvanvakaaja
JPEG-tallennus suoraan muistikortille, ilman kohinanvaimennusta. Kuvanvakaaja ja automaattivalotus käytössä. Kohteeseen lukittuva automaattitarkennus pitää valitun kohteen terävänä, vaikka se katoaisi välillä näkyvistä tai ajautuisi kuva-alan nurkkaan. Kuvauspaikka: Chiyoda, Tokio. Se pakkautuu jopa 30% pienemmäksi kuin JPEG, mutta sävyportaita saadaan nelin35 kamera-lehti.fi. Kuvauspaikka: Mori Tower, Tokio. Kuulokeliitäntään voi käyttää USB-C -porttia erikseen hankittavan adapterin kanssa. Sarjakuvaus, valotusautomatiikka, Reala ACE -filmisimulaatio. Kameraa voi kauko-ohjata kaapeliliitännän lisäksi myös älylaitteen kanssa Fujifilm XApp -ohjelmalla. f/4, 1/1250 s, ISO 200. nen mekaanisen lankalaukaisimen liitäntä. Kameran takaosan painikkeita on sijoiteltu helpommin tavoitettaviksi. Filmisimulaatioita kannattaa kokeilla silloin, kun kuvaan haluaa neutraalista poikkeavan värija sävymaailman. JPEG-tallennuksen tilalle voi vaihtaa HEIF-standardin mukaisen tallennuksen. Tästä syystä voi odottaa, että todellinen akunkesto on paljon parempi. Classic Neg -filmisimulaatio. Tämän lisäksi varustukseen kuuluvat sähköinen lankalaukaisimen liitäntä, USB-C, Micro-HDMI, mikrofoniliitäntä ja langattomina WiFi sekä Bluetooth. Vertailu on tehty CIPA-standardin mukaisissa olosuhteissa, jolloin kameran omaa salamaa laukaistaan joka toisella valotuksella. Niitä voi käyttää myös yhdessä taidesuodattimien kanssa. f/2, 1/35 s, ISO 1000. Akku on NP-W126S, sama kuin X100 V -mallissa, mutta sen kapasiteetti riittää nyt 450 valotukseen optisen etsimen kanssa ja 310 valotukseen sähköisen etsimen kanssa, kun X100 V -kameran maksimi kuvamäärä on 420 valotusta
yksilöllisellä kantohihnalla ja pehmeätoimisella suljinpainikkeella. Se on erikoispakattu, ja varustettu mm. Tämän ohella on valikoimaan lisätty Nostalgic Neg ja Eterna Bleach Bypass simulaatiot. Kameraa on saatavana mustana ja hopeanhimmeänä, hintaan 1869 euroa. Objektiivin polttoväli on lyhyehkö potrettikuvaukseen, mutta kaksi henkilöä samassa kuvassa tarkoitti kuvausetäisyyttä, jossa laajakulmaefekti ei päässyt häiritsemään. Sarjakuvaus, valotusautomatiikka, Reala ACE -filmisimulaatio. lennuksessa puolestaan voi kuvata hidastettuja video-otoksia aina nelinkertaisella nopeudella. HD-talWCL-X100 II -laajakulmalisäkkeen (laajin näkymä) ja TCL-X100 II -telelisäkkeen (sisempi rajaus) vaikutukset alkuperäiseen 23 mm objektiivin kuvakulmaan (ulompi rajaus). Se on täydellinen vastakohta bridge-kameroille, jotka sinnittelevät pokkertaisesti. Se vastaa 43 mm kino-objektiivin kuvakulmaa. X100-sarjan kaikissa malleissa on kiinteä polttoväli. f/4, 1/1250 s, ISO 200. Videokuvauksessa pääsee 6,2K/30p -tallennukseen 4:2:2 10-bittisenä tiedostona, 1,23x kennon leveydestä rajatulta alueelta. Kamerassa on lisäksi kaiverrettuna vuoden 1934 logo ja vakiomallista erottuva sarjanumero. Havaintoja Fujifilm X100 VI kuuluu harvinaistuvien pokkarikameroiden luokkaan, ja erikoista on että siinä ei ole zoom-objektiivia. Filmisimulaatioita on kaikkiaan 20, uutuutena yleiskäyttöön tarkoitettu Reala ACE, joka sijoittuu saturaatioja kontrastiominaisuuksiltaan lähelle Proviaa mutta on toistoltaan pehmeäsävyisempi. Kuvauspaikka: Mori Tower, Tokio. 36 KAMERA 3|2024. Fujin 90-vuotisjuhlan kunniaksi tuli kamerasta myyntiin myös erikoismalli, jonka määrä on rajoitettu 1934 kappaleeseen. Yhdistettynä Fujifilmin filmisimulaatioon se lisää mahdollisuuksia tuottaa kuvia suoraan kamerasta. Maksimi tallennusaika 8Kja 4K-laadulle on 60 minuuttia ja Full HD -tallennuksessa 80 minuuttia. 4K/60p -tallennuksella rajaus on 1,14-kertainen ja 4K/30p:llä voi tallentaa koko kennon leveydeltä
Kameran kaikki säädöt löytyvät samoista paikoista kuin edellisessäkin mallissa. Kiekoista mikään ei ole lukittavissa. Kennoa liikuttelevan kuvavakaajan suosittu ominaisuus pitkin kamerateollisuutta on viime vuosina ollut superresoluutiokuvien valotusmahdollisuus, eli Pixel Shift. Menuvalikossa on paikka, josta valitaan henkilön kasvojenja silmäntunnistus. 37 kamera-lehti.fi. Tästä kamerasta tuo toiminto puuttuu. 44 Taaksepäin kallistettu LCD-panelinäyttö, 70 000 kuvapistettä. Fujifilm X100 VI kariluokassa erikoispitkän zoomausalueensa turvin, laajakulmasta 1000 milliin ja ylikin. Kaikissa kiekoissa (valotuksenkorjausta lukuunottamatta) on A-asento, jossa kamera hoitaa tehtävää automaattisesti. Keskussulkimen ansiosta on lyhyin salamatäsmäysaika 1/4000 s. WCL-X100 II muuttaa polttoväliä 0,8-kertoimella, jolloin tuloksena on 19 mm objektiivi, jonka kinovastaavuus on 28 mm. Sen kinovastaavuudet ovat 50 ja 70 mm eli 1,4x ja 2x. (1 / 180 000 s.) MUITA TIETOJA Muistikortti SD (UHS-I) Kuvanvakain rungossa 5-akselinen 5,5-6 EV Liitännät USB-C 3.2, Micro-HDMI, Mic, WiFi + Bluetooth Paino (g) 521 Rungon mitat (mm) 128 x 75 x 55 Virtalähde NP-W126S Li-ion, 1260 mAh 7,2 V Hinta noin (euroa) 1869 Edustaja Suomessa Color-Kolmio Oy 11 Sähköinen etsin, 9 440 000 kuvapistettä. 99 Mikrofoni/kaukolaukaisu-, USB/kuulokeja HDMI-liitännät. Runkopaksuutta on tullu pari milliä lisää, ja paino lisääntynyt 43 grammalla. Vaikka X100 VI on kiinteäobjektiivinen ja siinä on vain yksi polttoväli, ei saatavilla olevien kuvakulmien valikoima tähän lopu. Objektiivitesti Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit 11 22 33 44 55 66 77 88 99 Kenno, koko (mm) APS-C (15,6 x 23,5 mm) BSI-CMOS Nettopikselimäärä (megapikseliä) 39,8 Suurin kuvatarkkuus (pikseliä) 5152 x 7728 Kuvasuhteet 3:2, 4:3, 5:4, 1:1, 16:9 Kuvanäyttö, koko / kuvapistemäärä Kääntyvä 3" LCD-kosketusnäyttö / 1 620 000 ETSIN, TARKENNUS Sarjakuvausnopeus (kuvaa/s) 11 (20) Tarkennuspisteiden määrä 425 Etsin, kuvapistemäärä Optinen + EVF, 3 690 000 KUVATIEDOSTOMUODOT Kuvatiedostomuoot RAW + HEIF + JPEG + TIFF Videokuvaus, tarkkuus 6,2K 6420x3150/30p, MPEG-4, AVC/H, H.264, MOV, Linear PCM VALOTUS Herkkyysasetukset (ISO) Auto, 125 – 12800 (64 – 51200) Valotusajat 30 – 1 / 4 000 s. Kamera on lähes identtinen edellismallin kanssa. 55 Virtakytkin ja laukaisinnasta. Ellei optisten lisälaitteiden hankkiminen oikein nappaa, on kamerassa myös digitaalinen telejatke. 22 Lisävarustekenkä. Sekä ISO-arvot että valotuksen korjaussäädön voi antaa myös kameran etuja takaosan komentopyörille, kun kääntää säätökiekot C-asentoon. Himmeninaukkoa, suljinaikaa, valotuksen korjausta ja ISO-arvoa varten on kamerassa säätökiekot, jolloin valittua asetus näkyy vaikka virta olisi sammutettu. 66 Komentopyörä/painike. Näin ollen on valittavissa himmenninautomatiikka, suljinaika-automatiikka ja ohjelmoitu eli täysautomatiikka. Kamerassa on maksimissaan 6 EV tehoinen kuvanvakaaja, joka toimii myös videokuvauksessa. Objektiivin suodinkierteeseen voi kiinnittää laajakulmatai telelisäkkeen, joilla muutetaan yhdistelmän polttoväliä ja siten myös kuvakulmaa. TCL-X100 II on valmistajan kirjoissa telelisäke, mutta todellisuudessa sen käyttäminen muuttaa yhdistelmän polttovälin vain 33 mm:ksi, jonka kinovastaavuus on 50 mm eli normaaliobjektiivin polttoväli. Pikselimitat ovat 50 mm kohdalla 5472 x 3648 ja 70 mm kohdalla 3888 x 2592 , kun alkuperäinen raakatiedosto on kooltaan 7728 x 5152 pikseliä. Digitaalinen rajaus näkyy vain JPEG-kuvissa eikä vaikuta raakatiedoston kokoon eikä mittoihin. Pyörissä on valintaa varten painiketoiminto. Kameran profiili osaa sisäisesti korjata yhdistelmien geometriset vääristymät, vinjetoinnin ja kromaattisen aberraation. Tämän ansiosta voi salaman täytevalo-ominaisuutta käyttää vaikka kirkkaassa auringonpaisteessa. 88 Pikamenupainike. Nopeassa sarjakuvauksessa ei kameran omaa salamaa voi käyttää, eikä sähköisen sulkimen kanssa. Häiritsevä ominaisuus, kunnes siihen tottuu. 33 Suljinaikaja ISO-herkkyyskiekko. Syystäkin, koska valmistusmaa on Kiina. Jos jokin näistä valitaan, kamera ei enää tunnista ihmiskasvoja. Tarkkasilmäinen hoksaa, että Disp/Back-näppäimen viereen on ilmestynyt Bluetooth-symboli, ja Made in Japan -teksti on kadonnut. 77 Kääntyvä 3” LCD -kosketusnäyttö, 2 360 000 kuvapistettä. Hintana on madaltunut kuvatiedoston resoluutio. Toisaalta, samat valinnat ovat käytössä myös vakavaan ammattikäyttöön tarkoitetussa keskikoon GFX 100 II -kamerassa. Toisessa menuvalikon kohdassa puolestaan voi valita kohteeksi eläimet ja ajoneuvot
Uuden kennoteknologian ansiosta on kameran suurin sarjakuvausnopeus jopa 120 raakatiedostovalotusta sekunnissa, samalla kun kamera säilyttää tarkennusjärjestelmänsä ominaisuudet ja automaattivalotuksen. Akunkeston voi joka tapauksessa tuplata, kun varustaa kameran BG-C5 -akkukahvalla. Muutenhan voisi a9 III:lla kuvata vain vajaan viiden sekunnin pituisen kuvasarjan, ja sitten akku olisi jo tyhjä. Erityisehtona vielä, että objektiivin varusohjelman pitää olla päivitettynä viimeisimpään versioonsa. Loput 34 sallivat 15, 20 tai 30 kuvaa sekunnissa, näiden mukana kaikki Sony E -kiinnityksen Zeiss-objektiivit. Siihen kun voi asentaa kaksi vakioakkua, ja samalla saa pystykuvausotteen tukevammaksi. Samaan muistikorttikotelon koloon voi laittaa kumman hyvänsä kortin. Puskurimuisti on DRAM-tyyppiä ja muodostaa kennon kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. A9 III on markkinoiden ensimmäinen kinokoon peilitön järjestelmäkamera, joka pystyy lukemaan pikselit joka kohdasta kennon pintaa samanaikaisesti, suljinajasta riippumatta. Lyhyin suljinaika on sarjakuvauksessa 1/16000 s. Etsinkuva on välkkymätön kaikilla sarjakuvausnopeuksilla. A9 II:n lukemat olivat 500 valotusta takanäyttöä käyttäen ja 690 sähköisellä etsimellä, ja 110-120 minuuttia videokuvausta. Se lukee kuvapikselit kerralla, ilman viivettä ensimmäisen ja viimeisen pikselin välillä. Virkistystaajuuden voi nostaa 120 hertsiin ilman resoluution vähenemistä. Tämän lisäksi vältytään välkkyvän valonlähteen aiheuttamilta raidoilta kuvissa. T ammikuussa julkistettu Sony a9 III on nimensä mukaisesti sarjansa kolmas päivitysversio. Videotallennuksessa on lyhyin suljinaika 1/8000 s. ja kertavalotuksella 1/80000 s., joka on samalla myös lyhyin salaman täsmäysaika Sonyn omille käsisalamoille, kuten HVL-F60RM2 tai HVL-F46RM. Sähköisen QXGA OLED -etsimen resoluutio on nyt 9 437 184 kuvapistettä. 6 GB verran tallennettavaa, minimissään 1,6 sekunnin aikana. HDMI-liitäntä on nyt täyskokoinen, kun sarjakuvaus tarkennusjärjestelmä tiedostokoko akunkesto KAMERATESTI Ohikiitävien tilanteiden nopea tallentaja tuo uutta särmää urheiluja eläinkuvaukseen. Se on lainattu a1-kamerasta. Kenno on nimeltään Exmor RS. Näin pystytään välttämään mekaanisen ja vierivän sulkimen (rolling shutter) tuottamat liikevääristymät. Puskurimuistiin mahtuu 192 valotusta 14 bitin raakatiedostoja, eli yhteensä n. Kameran ISO-herkkyysalue on 250 25600 ja laajennettavissa herkkyyksiin 125 – 51200. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Sony a9 III Ammattilaisen tehomylly 38 KAMERA 3|2024. Jos vertaa sitä edelliseen, syksyllä 2019 julkistettuun a9 II -malliin, on neljän vuoden kehityskaari muuttanut kameraa perusteellisesti. Tarkennuspisteitä on 759, ja ne kaikki ovat hahmontunnistuksen käytössä. Tallennusmediana voi käyttää SD-korttien (UHS-II) lisäksi myös näitä nopeampia CFexpress A -kortteja. Valotusmäärät perustuvat CIPA-testimenetelmään. Sen tilalla on kennon suojaverho, jonka saa sulkeutumaan automaattisesti kun kamerasta sammuttaa virran. Kamerassa on videokuvaukselle 6K-tarkkuus, josta saadaan ylinäytteistyksen jälkeen 4K 120p 10 bit 4:2:2 -tallennus, ilman rajautumiskerrointa. Se on 24,6 MP CMOS-kenno, jonka pinnalta käytetään 6000 x 4000 pikselin verran kuvainformaatiota, eli 24 MP. Kaikista kameraan sopivista 74:stä Sony -objektiivista vain 40 yltää tuohon suurimpaan sarjakuvausnopeuteen, tosin riippumatta siitä käytetäänkö telejatketta tai ei. Suoritusarvojen taustalla on prosessorin vaihtuminen yhdestä BIONZ X:stä kahteen BIONZ XR -tyyppiseen. Mekaanista suljinta ei kamerassa ole laisinkaan. Sony käyttää tästä teknologiasta nimeä ”global shutter”, vapaasti suomennettuna sähköinen keskussuljin. Nopeimmillaan se on 240 hertsiä, mutta hintana on vaatimattomampi resoluutio. Akku on edelleenkin sama NP-FZ100, mutta akunkesto on nyt vaatimattomampi: 530 valotusta takanäyttöä käyttäen, 400 valotusta sähköisellä etsimellä, tai 90 minuuttia videokuvausaikaa. Tuo testausmetodi ei näytä pätevän sarjakuvauksessa ollenkaan
Se pystyy aiempaa paremmin tunnistamaan henkilöt, ja myös nelijalkaiset ja linnut, ja lisäksi hyönteiset, autot, junat ja lentokoneet. Vertailun vuoksi, II-malli maksoi 5600 euroa kun se julkistettiin, ja nykyään sen voi saada käytettynä alle 3000 euron. Silmätarkennus osaa hakeutua silmän pintaan, eikä vain silmäripsiin kuten aiemmin oli asian laita. A9 III maksaa 7299 euroa. Sony a9 III Kenno, koko (mm) FF (23.8 x 35,6 mm) Exmor RS CMOS Nettopikselimäärä (megapikseliä) 24 Suurin kuvatarkkuus (pikseliä) 6000 x 4000 Kuvasuhteet 3:2, 16:9, 1:1 Kuvanäyttö, koko / kuvapistemäärä Kääntyvä ja kiertyvä, 3,2" TFT LCD / 2 095 104 ETSIN, TARKENNUS Sarjakuvausnopeus (kuvaa/s) 120 Tarkennuspisteiden määrä 759 Etsin, kuvapistemäärä EVF, 9 437 184 KUVATIEDOSTOMUODOT Kuvatiedostomuoot Raw 14 bit, JPEG, HEIF Videokuvaus, tarkkuus 4K 3840 x 2160 (119,88p/200 Mbps), XAVC HS, MP4, Linear PCM, H.264, MPEG-4 VALOTUS Herkkyysasetukset (ISO) Auto, 250 – 25600 (125-51200) Valotusajat B, 30 – 1 / 80 000 MUITA TIETOJA Muistikortti SD (UHS-I/II) / CFexpress A Kuvanvakain rungossa 5-akselinen, 8 EV Liitännät USB 3.2, LAN, HDMI, Mic, AV, WiFi + Bluetooth Paino (g) 617 Rungon mitat (mm) 136 x 97 x 83 Virtalähde NP-FZ100 Li-ion, 2280 mAh, 7,2 V Edustaja Suomessa Sony Finland Artikkeli jatkuu verkossa www.kameralehti.fi/testit 39 kamera-lehti.fi. 22 Videoetsin, 9 437 184 kuvapistettä. Kameran etäohjaus ja tiedostojen siirto on mahdollista langattomasti, älypuhelimella tai tabletilla, käyttäen Sony Creators' App -ohjelmaa. Uuden prosessorin ansiosta on tarkennusjärjestelmän aiheentunnistukseen tuotu tehostettuja ominaisuuksia. 88 Monivalintapyörä ja OK-näppäin. Akkua voi siis ladata kuvauksen aikana. Aihevalintaan pääsee menuvalikosta ja pikamenusta, ja itse editoituun listaankin pääsee jos varaa tälle oman ohjelmoitavan näppäimen. Kennoa liikuttelee 5-akselinen kuvanvakaaja, jonka tehoksi ilmoitetaan 8 EV, kun se II-mallissa on 5,5 EV. Tarkennuksen seuranta on tehtaan ilmoituksen mukaan 60% tehokkaampi kuin edellismallissa, ja eläinmaailman osalta parannus on 40%. NFC:stä on luovuttu. Kamerassa on langattomana yhteystyyppinä WiFi, Bluetoothin tukemana. 55 Lukittava komentopyörä. 99 Muistikorttikotelo kahdelle SD / CFexpress A -kortille. Muita liitäntöjä ovat Ethernet, X-täsmäys, 3,5 mm mikrofoniliitin, 3,5 mm kuulokeliitin, ja Sonyn oma Multi Interface Mic ro USB. 66 Tarkennuspiste-joystick. GPS-yhteyttä ei ole. 77 Kääntyvä ja kiertyvä 3” kosketusnäyttö, 2 095 104 kuvapistettä. Aiheentunnistus toimii yhtälailla sekä valokuvatessa että videokuvauksessa. Reaaliaikaisen AF-toiminnon ansiosta ja jatkuvaa tarkennusta käytettäessä säilyy kasvokuvissa tarkennuskohta, vaikka silmät jäisivät välillä piiloon. Potkunyrkkeilijöiden liikesarjat olivat silmää nopeampia. USB-liitäntä on nyt 3.2-tyyppiä. Automaattivalotus, sarjakuvaus 60 valotusta/s. 44 Laukaisinnasta ja virtakatkaisin. Se on ladattavissa ilmaiseksi laitevalmistajan sivustolta. Magnesiumseoksesta valmistettu runko on päällisin puolin saman näköinen kuin II-malli, mutta sen takanäyttö on suunniteltu uusiksi. 33 Kuvaustavan valitsin. Laukaisimen painaminen puoleen väliin tallensi puskurimuistiin juuri oikean hetken. Uutta on saranoitu tukilevy, johon varsinainen näyttö on liitetty kiertyvällä ja taittuvalla kiinnityksellä. Tietokoneversio Imaging Edge Desktopin avulla toimivat sekä kameran etähallinta että tiedostojen siirto kovalevylle, mutta uudemmat Creators' App ja Creators' Cloud lisäävät uusia ominaisuuksia, kuten kuvatiedostojen tallentamisen pilveen ja varusohjelmiston päivittämisen. Sen kuvapistemäärä on 2,1 miljoonaa. 11 22 33 44 55 66 77 88 99 Sony a9 III, FE 135 mm F1.8 GM, f/1,8, 1/500 s, ISO 250. Näyttöä voi kääntää 98 astetta ylöspäin, 40 astetta alaspäin, 180 astetta sivulle ja kiertää 270 astetta. 11 Varustekenkä. II-mallissa se on micro-HDMI. silmätarkennus, kuvanvakaaja
Kiinalaisessa helicoidissa ilmeni vikaa: se on mustaa muovia, mutta sisältä niin kiiltävä, että se aiheuttaa kontrastia heikentäviä sisäisiä heijastumia. Kiinnityskierre on 40,5 mm. Suurennuskojeobjektiivi sopii kaikenlaiseen valokuvaukseen, missä ei tarvita suurta valovoimaa tai automaattitarkennusta, ja aivan erityisesti lähija jäljennöskuvauksiin. Tominonin terävyys on samaa luokkaa normaaleilla kuvausetäisyyksillä, kontrasti hieman heikompi. Yhdistelmän käytettävyys on sama kuin millä tahansa käsisäätöisellä vanhalla objektiivilla. Yksi mahdollisuus tarkennukseen on paljelaite ja toinen erilaiset helicoid-loittorenkaat, joissa nousukierre. Polttovälit noudattelevat eri kuvakokojen normaaliobjektiivien polttovälejä: kinokoon negatiivien projisointiin tarkoitetut ovat yleensä polttoväliltään 50 mm, rullafilmikoolle 80–100 mm ja laakafilmeille 150 mm. Otimme verrokkikuvia Micro-Nikkor 105 mm f/4-objektiivilla. Meillä sattui olemaan sopivan pituinen helicoid-loittorengas 42/42 mm kierteillä, joten laitoimme Sonyyn (A7R2) 42 mm adapterin ja siihen helicoidin. Objektiivit ovat yleensä heikkovalovoimaisia (suurin aukko tavallisesti f/4–5,6), sopivia erityisesti kuvaussuhteille 2x–10x ja niissä on himmennin. Yleisin kierrekiinnitys on 39 mm. Korjasimme asiaa tekemällä helicoidin sisään mattamustan apuputken. Linjat toistuvat suorina, kuten sopii odottaakin. Suurennuskojeista työttömiksi jääneitä objektiiveja saa usein muutamalla kympillä. Tässä kokeilemamme Tominon 105 mm f/4,5 on ollut käytössä Polaroid MP-4 kopiointilaitteessa ja se kattaa rullafilmikoon 6x9 saakka. VANHAT OBJEKTIIVIT DIGIKAMERASSA. Teksti ja kuvat HARRI HIETALA Tominon 105 mm f/4,5 Pimiöstä valoon Tomioka Optical Tominon Polttoväli 105 mm Valovoima f/4,5 Lähin tarkennus riippuu kiinnitysjärjestelmästä Kierrekiinnitys 40,5 mm Pituus/leveys 49 x 27 mm Paino 81 g Suurennuskojeobjektiivit ovat hyvin käyttökelpoisia moneen työhön. Testitaulu näyttää, että vinjetointi on vähäistä täydelläkin aukolla ja terävyys luokkaa 3500 lp/kk (linjaparia/kuvan korkeus). Pienin aukko on f/32, himmenninlehtiä on kymmenen eli aukko lähes pyöreä. Objektiin kiinnitys vaati vielä muunnosrenkaan 42 millimetriin. Tominon 105 mm f/4,5 Japanilainen Tomioka Optical on valmistanut laajan valikoiman eri polttovälisiä objektiiveja kopiointija pimiötyötä varten. Suurennuskojeobjektiivien tärkein ominaisuus on optisen tason tasaisuus, eli tasossa oleva negatiivi projisoidaan suurennuskojeen avulla tasossa olevalle paperille. Niiden haittana kamerassa käytettäväksi on siinä, ettei niissä ole tarkennuskierää. Objektiivi on hyvin pienikokoinen ja monikalvopäällystetty. A nalogisen valokuvauksen taikahuoneessa eli pimiössä keskeinen laite on suurennuskoje (puhekielessä suurennuskone), eli projektori, jolla negatiivin kuva valotetaan valoherkälle paperille
Kuva aukolla f/5,6, kuvauspaikka Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, malli Sara. 41 kamera-lehti.fi. Tominon 105 mm tuottaa erinomaisen terävää jälkeä
Tämä kuvan viimeistelyn harmaa eminenssi – lähes kirjaimellisesti – on Filter-valikon Other-kohdasta löytyvä ylipäästösuodatin (High Pass…). Photoshopissa on jo iät ja ajat ollut joukko terävöintiin tarkoitettuja työkaluja ja uusien ohjelmaversioiden mukana niitä on tullut lisää. V iimeistelty ja huoliteltu kuva on aina tekijänsä käyntikortti. Oikein terävöity kuva nimittäin erottuu muiden joukosta. Photoshopissa on koko joukko työkaluja kuvien terävöintiin, mutta yhtä parhaista menetelmistä ei löydy niiden joukosta. Perinteiset terävöintityökalut löydät Filter-valikon alta kohdasta Sharpen. Kaiken työn ja vaivannäön jälkeen pisteenä i:n päällä on kuvan lopputerävöinti. Yksi parhaista työkaluista ei kuitenkaan ole niiden joukossa. Viimeistele terävöinnillä KUVANKÄSITTELY 42 KAMERA 3|2024. Sitä ei äkkiseltään myöskään tulisi heti ensimmäisenä ajatelleeksi tähän tarkoitukseen sopivana välineenä. Ennen Jälkeen Oikein terävöity kuva erottuu joukosta. Teksti JARI TOMMINEN Kuva JARI TOMMINEN / ADOBE FIREFLY Terävöinti antaa kuvalle viimeisen silauksen
Näin voit myöhemmin tehdä siihen tarvittaessa muutoksia. Kun lähdet siirtämään säädintä oikealle, harmaaseen pohjaan alkaa pikkuhiljaa hahmottua eräänlainen ääriviivakuva. Kun olet tyytyväinen, tallenna kuvasi Photoshopin omassa tiedostomuodossa. Sopiva pikselimäärä on sellainen, että ääriviivakuva on juuri ja juuri erotettavissa harmaasta pohjasta. Tämä kasvattaa alla olevan kuvan yksityiskohtien kontrastia ja tekee näin siitä terävämmän näköisen. Terävöintiä varten vaikutusalue kannattaa pitää kohtalaisen pienenä. Esimerkissämme olemme pudottaneet peittävyyden 50 %:iin. 33 JOS SÄÄDIN ON minimissään vasemmassa äärilaidassa (0,1 px), kuva on käytännössä yksivärisen harmaa. 44 MUUTA SEURAAVAKSI tämän tason sekoitustilaksi tasopaletissa (Layers) ”Overlay” tai ”Soft Light”. Voit myös kokeilla ”Linear Lightia”, mutta tämän vaikutus on huomattavasti voimakkaampi. Tämä tapahtuu helpoimmin näppäinkomennolla Shift-Alt/Optio-Ctrl/Komento-E (Win/Mac). SUODIN TÄYTTÄÄ käsiteltävän kuvan neutraalilla harmaalla (50 %), etsii kuvasta äkillisiä valoisuuden muutoksia (yksityiskohtia) ja tekee harmaaseen pohjaan niiden kohdalle vaaleamman raidan valoisammalle puolelle ja tummemman raidan varjoisammalle puolelle. Käyttökappaleen voit tallentaa erikseen esimerkiksi jpeg-muodossa. Esimerkkikuvallemme sopiva arvo on 0,5 px. Sen sijaan vaaleammat kohdat vaalentavat alla olevaa kuvaa ja tummemmat vastaavasti tummentavat. Näissä sekoitustiloissa kaikki, mikä on 50 %:n harmaata, muuttuu läpinäkyväksi. 22 33 44 55 43 kamera-lehti.fi 11. 22 NAPSAUTA TEKEMÄSI kopiotaso aktiiviseksi ja anna valikkokomento Filter>Other>High Pass… Näytölle avautuu dialogi-ikkuna, jossa näkyy pienenä haaleanharmaa yksityiskohtakuva ja sen alla suotimen vaikutusaluetta pikselimääränä säätävä liukusäädin (Radius). Jos kuvassasi on vain yksi taso (esimerkiksi tausta, ”Background”), tee siitä kopio komennolla Ctrl/Komento-J. Kun raidat pysyvät ohuina, kuvan yksityiskohtiin ei tule häiritseviä reunahehkuja. 55 JOS EFEKTI TUNTUU liian hyökkäävältä, voit pienentää High Pass -tason peittävyyttä (Opacity) tasopaletin yläosassa olevalla liukusäätimellä. Säädin määrittää, kuinka leveä suotimen tekemä vaalean ja tumman raidan muodostama vyöhyke on. 11 TEE KÄSITELTÄVÄN kuvan tasopinon päällimmäiseksi summakopio kaikista siihen mennessä tekemistäsi muokkauksista. Kun olet säätänyt vaikutusalueen sopivaksi, napsauta OK
Kuvaajana hän kokee kehittyvänsä kerho tapaamisissa, koulutuksissa ja näyttelyissä saadun palautteen kautta. Seuran studiotiloja kehittänyt Teemu Ojala komppaa Mankisen kokemuksia. Ojalasta on ollut hienoa huomata, miten joku kuvaajaa mietityttänyt asia ratkeaa kerhoillan aikana. Myös seuran edulliset palvelut ja tilat, kuten studio, pimiö ja valokuvatulostimet, sekä koulutukset ovat hieno etu, parikymmentä vuotta seuran toiminnassa mukana ollut Jari Mankinen vastaa. Arosalo kokee toiminnan ydinasiaksi yhdessä kuvaamisen ja vertaistuen, sekä luotujen kontaktien jatkuvuuden. Etäja hybridikokoukset, joihin voi osallistua Teamsin kautta on hänestä hyvä lisä. Näyttelykuvaajissa aktiivisesti toiminut Marjut Korhonen on saanut toiminnan kautta rohkeutta osallistua kotija ulkomaisiin kilpailuihin. – Erittäin monipuolisesta kerhoja kilpailutoiminnasta, kiitos vapaaehtoisten toimihenkilöiden aktiivisuuden. Kameraseuran toiminnan vuosikymmenien jatkumo kertoo onnistumisista seurana, hän pohtii. – Niissä on aina ollut yhdessä tekemisen meininki, rennolla fiiliksellä. Helsingin Kameraseura on tarjonnut puitteet tähän jo yli 100 vuotta. Yhdessä luomisen riemua Teksti KRISTIINA SIEVI-KORTE Kuva DAMIEN HAYES S amanhenkisten kanssa kohtaaminen tuo uusia näkökulmia ja inspiroi, siinäpä hyvä syy harrastaa porukassa. – Kiva nähdä, kuinka osallistuja kerää nopeassa tahdissa uutta tietoa ja taitoa, joka voi kulminoitua oman studiokuvauksen tai näyttelyn järjestämisenä. Toinen kerhon toimitsijoista Jan Ekström tuo esiin seuran ja seuralaisten järjestämät näyttelyt avajaisineen, ne ovat olleet hänelle erityisen antoisia tapahtumia. – Tästä tuli intohimo, jota harrastin arvonimiä tavoitellen 10 vuoden ajan, hän kertoo. Tuore tulokas Ilona Arosalo on ollut positiivisesti yllättynyt seuran tarjonnasta. Samoilla linjoilla on myös Eeva-Kerttu Demirtas. Mielestäni kaikkiin tapahtumiin on helppo tulla, vaikkei olisi aiemmin käynytkään. – Pari ilahduttavaa asiaa mainitakseni, on ollut aivan upeaa saada kuvata kokeneita malleja ja kerhoilloissa on ollut todella laadukkaita ammattilaisia luennoimassa. – On mukavaa kuulla ja tuntea olevansa tervetullut, jokainen uusi ihminen tuo mukanaan aina jotain uutta. Tiedustellaanpa aktiivijäseniltä, mistä seuran vetovoima koostuu. – Seurassa tapahtuu koko ajan monipuolisesti useita asioita, joihin pääsee matalalla kynnyksellä mukaan. Korhonen kokee myös seuran työpajatoiminnan erityisen inspiroivana tapana oppia. Kameraseura | Luovaa kuvausta jo vuodesta 1921 44 KAMERA 3|2024 KAMERASEURA
Marjut Korhonen. Teemu Ojala. Jäsenrekisterimme tulee siirtymään toiseen järjestelmään, ja sen myötä viestintä jäsenistölle jatkossa helpottuu. Johanna Friskberg. Teemu Ojala. LÄHI – Valokuvataidetta sydämestä. Oscar Wollsten. Kirsi MacKenzie. Pitkin vuotta täydentyvässä ohjelmassa löytyy kursseja eri tasoisille valokuvauksen harrastajille. KÄDESSÄSI ON nyt viimeinen Kamera-lehden numero, jonka Kameraseura ry kustantaa. LÄHI – Maisemakuvaus. Jaana Kotamäki. Paikalla on monia vapaaehtoisia toimihenkilöitämme, joiden ansiosta seuratoimintamme pysyy jatkossakin elävänä, yhteisöllisyyttä valokuvauksen saralla vahvistaen. Kiitos kaikille vuosikymmenten varrella lehtemme tekemiseen osallistuneille. Tätä miinusta on katettu Kameraseuran pääomaa realisoimalla. Näihin liittyvistä muutoksista tiedotamme myöhemmin erikseen. Katso kurssien tarkemmat tiedot verkkokaupassamme. LÄHI – Näyttelytulostamisen kurssi. Oscar Wollsten. Käythän myös vastaamassa kotisivuilta löytyvään jäsenkyselyymme 15.7. Ei siis ollut yllätys, ettei tulosta saatu käännettyä positiiviseksi edes viime vuonna toteutetuilla henkilöstön, toimitilojen ja julkaisukertojen muutoksilla Mitä tästä seuraa. LÄHI – Kuva-arviointi. WEB – Työ valokuvaajana. LÄHI – Ison formaatin filmikamerat -peruskurssi Henry Valtonen. Tutustu myös Kameraseura ry:n muuhun toimintaan kameraseura.fi WEBINAARIT WEB – Kuvan rakenne ja sommittelu. Seuraa kurssitarjontaa: kamera-lehti.fi/kauppa/ koulutus 45 kamera-lehti.fi. Janne Myllymäki. LÄHI – Muotokuvaus luonnonvalossa. Teemu Ojala. JÄSEN, onhan nykyinen sähköpostiosoitteesi tiedossamme. LÄHI – Studiokuvauksen jatkokurssi. Mainostajat löytävät edelleen mediatilaa kameraseura.fi-sivulta sekä seuran sähköisessä uutiskirjeessä. Jaana Kotamäki. Jaana Kotamäki. STUDIOKURSSIT KAAPELITEHTAALLA LÄHI – Studion perehdytyskurssi. LÄHI – Kokeellinen kuva. LÄHI – Studiokuvauksen perusteet. PIMIÖKURSSIT RUNEBERGINKADULLA LÄHI – Pimiötyöskentelyn perusteet. MUUT LÄHIKURSSIT KAAPELITEHTAALLA LÄHI – Arkkitehtuurivalokuvaus. LÄHI – Vähemmän on enemmän. Paavo Hamunen. Samoin sivuston verkkokauppa pysyy toiminnassa. Timo Ripatti. Kamera-lehti.fi-sivusto säilyy toistaiseksi, vaikkei sinne kesäkuun jälkeen enää juurikaan tule uusia artikkeleita. Jussi Aalto. LÄHI – Katukuvaus. Yki Hytönen. Tilaajia lehdellä on nykyään vajaat kaksi tuhatta, kun kymmenisen vuotta sitten luku oli vielä viisinumeroinen. LÄHI – Sommittelu. Yhdistyksen päätös lopettaa lehti perustui siihen, että viimeisen neljän vuoden aikana lehdelle oli kertynyt alijäämää jo reilut 300.000 euroa. KUVANKÄSITTELY JA TULOSTAMINEN ETÄ – Kuvankäsittely workshop. Seura pystyy tietysti jatkossa kohdistamaan voimavaroja entistä paremmin yhdistystoiminnan kehittämiseen. LÄHI – Lightroom-perusteet. Seuran yli 600 jäsenelle on jatkossakin kuukausittain tarjolla useita luentoja, työpajoja, retkiä ja yhdessä tekemistä valokuvan parissa. LÄHI – Vedostuskurssi. WEB – Makrokuvauksen perusteet. Kaikille avoimet koulutuksemme jatkuvat, ja moniin niistä voi osallistua etänä mistä päin tahansa, aivan kuten moniin seuran tapahtumistakin nykyään. Jaana Kotamäki. Seuran monipuolisia toimitiloja Helsingissä kehitetään edelleen. mennessä! NÄHDÄÄN SEURAAVAN KERRAN vaikkapa Taiteiden yössä Kaapelitehtaalla, jossa Kameraseura jälleen esittäytyy jäsentensä näyttelyn voimin sekä yleisölle studiokuvausta järjestäen. Hyvää kesää kaikille! Leena Saarela Kameraseura ry:n puheenjohtaja Kameraseura ry jatkaa ilman Kamera-lehteä SYKSYN 2024 KURSSIT Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä ovat kaikille avoimia. Tuomas Uusheimo. Kamera-lehden pdf-vuosikerrat 2013-2024 ovat jäsenistön luettavissa jatkossakin, tarjoten valtavan määrän opastusta ja tietoa valokuvauksesta sekä valokuvaajista. Janne Myllymäki. Ja lämmin kiitos myös kaikille lukijoille, jotka olitte matkassamme näiden vuosien aikana. Oscar Wollsten
Hän kertoo kokemuksista ja tunteista, joille ei ole sanoja. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat HANNAMARI SHAKYA TOSITARINOITA 46 KAMERA 3|2024. Työura alan eri tehtävissä on tuonut rohkeutta kyseenalaistaa hyvän dokumentaarisuuden olemusta. Hannamari Shakyan dokumentaarisissa valokuvissa henkilökohtainen kasvaa yleisesti koskettavaksi tarinaksi
Koulutukset, työpajat ja jatkossa myös näyttelyja julkaisu toiminta kuuluvat sen aktiviteetteihin. Aalto-yliopiston omistaessa Musta taide -brändin Shakya tuotti sen julkaisemia valokuvakirjoja. Hän käsitteli ensimmäisessä kirjassaan lapsuuden perheensä vaikeitakin ihmissuhteita ja samalla pitkän parisuhteen jännitteitä. Sen parissa on riittänyt runsaasti hommia myös kuraattorina ja kouluttajana. Täytyy olla selkeä käsitys, mitä ollaan tekemässä, miksi ja millä tavoitteilla. Itsensä täytyy laittaa likoon, jos mielii tehdä erottuvaa jälkeä. S hakya aloitti kirjoittavana toimittajana, työskenteli jo parikymppisenä vuosia Ylellä dokumenttielokuvien ohjaajana, kunnes valokuvasta tuli keskeisin väline. – Merkittävä osa työtä on ajattelu ennen kuin edes poimitaan kameraa käteen. Seuraavaksi aiheena olivat identiteetin ja etnisyyden teemat, jotka kytkeytyivät tyttären puoliksi nepalilaisen syntyperän tuomiin kokemuksiin ja kasvuun kahden erilaisen kulttuurin parissa. Työn alla on myös kaunokirjallista tekstiä. P arin vuoden projekti Shakyalla oli Jörn Donnerin matkakuvien läpikäynti ja näyttelyn kuratoiminen Hakasalmen huvilaan. Moni muistaa Shakyan kuitenkin kymmenen vuoden rupeamasta dokumentaariseen kuvaan erikoistuneen Raw view -lehden kustantajana ja tekijänä. Monet projektit imaisevat helposti syövereihinsä, mutta oman kuvaamisen Shakya nostaa silti ykkössijalle. Hannamari Shakya •syntynyt 1969 •valmistunut Lahden muotoiluinstituutista •opiskellut myös kirjallisuutta ja viestintää •Raw view -lehden kustantaja 2007-2017 •Valokuvataiteen valtion palkinto 2016 •julkaissut neljä valokuvakirjaa, viides valmistumassa www.hannamari shakya.com/ D okumentaarinen kuvaaminen ei ole sitä, että mennään vain jonnekin ja ryhdytään kuvaamaan. Tilanne kertoo hyvin siitä, kuinka työskentely rakentuu monenlaisista projekteista. Valokuvakirjojen tuottamisesta on muutenkin vuosien aikana tullut keskeinen osa tekemistä. Kuvat eivät myöskään ole tekstin jatke, vaan niillä on oma itsenäinen asemansa. Omasta työskentelystään Shakya käyttää termiä emotionaalinen dokumentarismi. Nykyisen tekniikan helppous saattaa houkutella tällaiseen ajatteluun, ja tuloksena voi olla tekniseltä laadultaan kelvollisia kuvia mutta ne eivät ole kiinnostavia. Lehden julkaisu päättyi 2017, mutta kirjojen kustannustoiminta jäi. 47 kamera-lehti.fi. Mikään puolivillainen puuhastelu ei häneltä saa hyväksyntää. Hannamari Shakyan puhe tulvii painokkaita huomioita, joka kertovat suuresta intohimosta dokumentaariseen kuvaamiseen. Kaikkiaan Shakya arvioi olleensa tekemässä noin sataa valokuvakirjaa. Työpajoissa kouluttajana on ollut mukana esimerkiksi Helsingin Sanomien häkellyttävän monipuolinen Rio Gandara, jolla on kokemusta sotakuvaamisesta aikakauslehtien henkilökuvauksiin saakka ja moneen muuhunkin. Uusin valokuvakirja äitien ja poikien suhteesta on valmistumassa. Ihmissuhteiden, perheen ja yksilön traumaattistenkin vaiheiden käsittely on jatkunut myöhemminkin. Vasta siitä prosessi etenee ja muokkautuu siihen, että valotetaan varsinaisia kuvia, Shakya määrittelee. Viime vuonna Shakya perusti Dokumenta ry:n, joka yhdistyksenä edistää dokumentaarisen kuvan tekemistä
Dokumentaristin on kuitenkin tärkeää nähdä tarinansa kokonaisuuksina. Shakya valittelee, että ajankäytöllisesti pimiöön ei ole ollut mahdollisuutta turvautua. Ulkopuolinen ei pysty sellaista ratkaisemaan eikä tietämään, miten sisältö on syntynyt. Filmit kuitenkin skannataan ja jatkokäsittely on digitaalista. Tietysti myös yksittäinen kuva voi olla tärkeä ja ikään kuin avain aiheen pariin. Monella tavalla työskentelykin on samanlaista luovaa etsimistä. Vain tekijä itse voi päättää, käytetäänkö sellaista termiä. Laboratorio kuitenkin löytyy omasta takaa. Minusta kuvaajan täytyy myös hallita välineensä, eikä antaa helpon tekniikan määrittää tekemistä. Niin on etenkin uutismaisessa dokumentaarisuudessa. Jokaisen kuvaajan täytyy kuitenkin itse löytää oma tyylinsä ja välineet sen mukaan. Shakya painottaa kuitenkin yhtä eroa. Shakya suosittelee vahvasti muiden kuvaajien töiden seuraamista ja niihin perehtymistä. Kun valokuva herättää katsojan luomaan omaa tulkintaansa, teksti voi lisätä siihen ulottuvuuksia. On tietysti paljon myös muunlaista dokumentaarisuutta, kuvajournalismia ja uutiskuvaa. S hakyan kuvasarjat näyttäytyvät katsojalle luontevasti myös taiteena – jos näitä määrittelyjä ylipäätään tarvitsee. Kauneudella voi houkutella katsojaa, mutta se toisaalta tyhjenee kiinnostavuudesta aika nopeasti. Uusimmassa kirjassaan Shakya on käyttänyt sekä värikuvaa että mustavalkoista. – Tekijän tavoite, intentio, ratkaisee. Parhaat kuvat kuitenkin aina kertovat tarinoita, herättävät tunteita ja luovat tulkintoja. Idea ei tietenkään ole kopioida niistä suoraan ilmaisua, vaan löytää aineksia oman tekemisen jalostamiseksi. – Ilmaisuni perustuu kuvien symboliseen lataukseen, siis niiden katsojassa herättämiin tulkintoihin. Niissä on ikään kuin monta kerrosta. Ne ovat kuitenkin tärkeä perusta. Tilanne on hänen mukaansa verrannollinen kirjallisuuteen, jossa usein puhutaan autofiktiosta. Se on yksi syy, miksi kuvaan vain filmille. Valinta on kullakin kertaa varsin harkittua. Minulle on tärkeää, että pohjana oleva aineisto on totta, ei fiktiota. 48 KAMERA 3|2024. – Omaperäinen kuva erottuu, mikä on tärkeää nykyisessä kuvavirrassa. Shakya painottaa kuvan ja sanan olevan rinnakkaisia mutta kytkeytyvän silti toisiinsa. Shakya muistuttaa, että dokumentaarisuus rakentuu parhaiten kokonaisuudesta, teemaa tarkastelevasta kuvasarjasta, missä teksteillä on siis oma asemansa. Jos kuvaa ryhdytään selittämään, käy juuri päinvastoin: asia pureskellaan liian valmiiksi. Käytän silti mielelläni myös termiä taiteellinen dokumentaarisuus. Teksteillä on tietysti aina roolinsa myös valoku vien yhteydessä niin kuvajournalismissa kuin valokuvakirjoissakin. Koska kamerat itsessään kiehtovat, löytyy dokumentaristin valikoimasta häkellyttävän laaja valikoima laitteita: on näppärää Leicaa, Polaroidia, rullafilmirunkoja kuten Mamiya RZ67… Mutta ei siis digiä. Kuvaaja – ja samoin kirjailija – asettaa tyypillisesti näkymättömiä sääntöjä, jotka vain hän itse tietää. – Yksittäisen kuvan kohdalla minua kiinnostavat myös virheet ja epätäydellisyydet. Valokuvakirja on muutenkin Shakyalle taideteos, jonka jokainen yksityiskohta on osa kokonaiselämystä ja sen vuoksi huolellisesti työstetty
Ilmeisesti lisäopiskelu ja hyvä seura ovat jaksaneet joitain opiskelijoita alkuvuosista tähän päivään saakka. Ryhmässä alusta alkaen mukana ollut Ismo Paukku ei ehtinyt yhteiskuvaan. Varsinkin alkuaikana kävimme läpi valokuvauksen perusasioita, esimerkiksi sommittelua ja valaistusta, valottaa Penttinen. Käytännössä opetus on varsin teoriapainotteinen. Idea sai alkunsa, kun vuonna 2014, kun häntä pyydettiin opettamaan valokuvausta kansalaisopistoona. – Lisäksi katsomme paljon oppilaiden ottamia kuvia ja keskustelemme niistä rakentavassa hengessä. Useammat oppilaat ovat “jääneet luokalle” vuodesta toiseen. – Studiolla teimme ruttotohtori-kuvaukset yhdistettynä valomaalaukseen sekä high speed veden heittokuvaksia mallin kanssa. MAASSAMME TOIMII kansalaisopistoissa ja kameraseuroissa paljon erilaisia valokuvauksen opetusryhmiä, jotka ovat melko näkymättömiä, mutta kuvin ja toiminnoin varsin intensiivisiä. Juha Laitalainen JU H A LA IT A LA IN EN TU O M O M A N N IN EN IS M O PA U K K U Laukaan kansalaisopiston Kuvaajakonkarit Näyttelyä ripustamassa Laukaan kirjastossa Konkarit: (vasemmalta) Kaarina Heiskanen, Lasse Ahonen, Hannu Metsäpelto, Eino Viinikainen, Jouko Pitkänen, Harri Hämäläinen, Keijo Penttinen ja Jyrki Puttonen. 49 kamera-lehti.fi. Yksi niistä on Laukaan kansalaisopiston konkariryhmä, jota vetää valokuvaaja Keijo Penttinen. Ryhmän opiskelut huipentuvat vuosinäyttelyynne Laukaan kirjastossa, kuten viimeksi huhtikuussa, jossa esillä oli niin dronella otettuja maisemakuvia luonnosta kuin lähiotoksiakin, sekä valomaalausta ja suomalaista mieskomeutta datatykillä studiossa valaisten. Penttinen on opettanut Laukaan kansalaisopistossa “konkareiden” eli kokeneiden kuvaajien ryhmää ja luontokuvaajia jo 10 vuotta. Penttisen ohjaksissa kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon, kuten teräsvillan pyöritystä tammikuun pakkasessa isolla murskemontulla, valomaalauksia erilaisissa paikoissa mallien kanssa, vanhassa tehdaskiinteistössä ja goottihenkisellä putouksella tulenpuhalluksia. Kuvissa ryhmä muodostuu esimerkiksi vanhemmista hiekkalaatikon reunalla, teatterin näyttelijöistä tai vaikkapa raitiovaunun kuljettajista. Kurssilla on tärkeää keskustella valokuvista ja rohkaista harrastajia kehittämään jokaisen omaa kuvaustyyliä. VÄLÄHDYKSIÄ Tuomo Manninen 20.9.2024–12.1.2025 Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki 16/6 €, alle 18-vuotiaille ja Museokortilla vapaa pääsy. Tuomo Manninen (s. Häneltä on näyttelyssä esillä Valomaalausta -teos. – Tutustumme myös valokuvauksen uusiin ilmiöihin ja mielenkiintoisiin näyttelyihin internetissä. Koululle rakennetussa studiossa teimme datatykillä taustavalaistuja mallikuvia, muistelee Penttinen. Tekniikan lisäksi Penttinen painottaa opetuksessaan kuvien sisältöä, sommittelua, valoa sekä kuvan tarinaa ja henkilöpuolella mallinohjausta sekä valaisua. 1962) on 1990-luvulta lähtien kuvannut erilaisia ryhmiä ympäri maailmaa
Haminalainen Kauko Tykkyläinen tunnetaan erityisesti sudenkorentojen kuvaajana. Teksti SANNA HILLBERG ja KAUKO TYKKYLÄINEN Kuvat KAUKO TYKKYLÄINEN SUDENKORENTOJEN MAAILMA Kauko Tykkyläinen 50 KAMERA 3|2024
Hamina, Myllykylä, 4.7.21, klo 6.12. – Luonnossa liikkuessa unohtuvat arjen kiireet. – Nykyäänkin kuvaamistani ohjaa vahvasti Suomen Luonnonvalokuvaajien eettinen ohjeisto. – Hannu Hautala ja Kari Soveri pitivät kumpikin kurssinsa innokkaille oppilaille. Keskustan toiselle laidalle leviää Kirkkojärven kosteikon rantoja myötäilevää kanaalia tapaan antaa inkkarini liukua usein kesän mittaan. Kamera kulki nuoren miehen mukana kaikkialla. Myös ihmiskuvauksesta kertyi kokemusta. Sain suipposiiven etsimeen sen humahtaessa ylitseni. – Seurasin Kirkkojärven patotiellä kuinka nuori nuolihaukka metsästeli sudenkorentoja ruovikon yllä. Tässä vaiheessa Tykkäläinen kertoo hurahtaneensa sudenkorentoihin. Kuvauskohteiden valintaan vaikutti jo kansakouluiässä alkanut luontoharrastus. Kirjanen Retkelle sudenkorentojen maailmaan näki päivänvalon 2020. Niihin aikoihin sattui erityisen hyviä perhoskesiä, jolloin kansioihin karttui kosolti lajeja. Viime syksynä Tykkyläinen siirtyi peilittömään järjestelmään. 1990-luvulla perhe-elämän hektisyys sivuutti kuvausharrastuksen. – Opettelimme mustavalkotyöskelyä. Oman, veljien ja kavereiden kantapään kautta oppi on tullut, Tykkyläinen kertoo. – Välineistö vaihtui parempaan, sain lahjaksi Sami Karjalaisen kirjan Suomen sudenkorennot ja olin myyty mies. Ikiaikainen saalistusvietti saa kai tyydytyksen kuvakansioihin kerätystä ”saaliista”. Kirja sudenkorennoista Sudenkorentojen ohella Tykkyläinen kuvasi muitakin hyönteisiä, eniten perhosia. Erämaisia pieniä lampia ja järviä olen kolunnut ja etsin yhä lisää. Punasyyskorennot ovat kokoontuneet munimaan juurimöykkyyn. Hän on onnekas, sillä mielenkiintoisia kohteita on ympäri maakuntaa. Muuta koulutusta en ole valokuvaukseen saanut. Hänen kannustuksensa ja suhteidensa ansiosta päädyin Otavan puheille. ISO 500, f/16, 1/4 s, 150 mm. Ne haluavat varmistaa perimänsä siirtymisen jälkeläisilleen. Soista Rajasuo on minulle mieluisin retkikohde. Kummipoika pelastui Tykkyläinen toteaa, että joskus rouva Fortuna leikittelee kuvaajan kanssa. Se ei taipunut lintukuvaukseen, mutta hyönteisiä jäi muistikortille. – Muutaman oman virityksen jälkeen vein materiaalin oikealle taittajalle. ISO 6400, f/5.6, 1/8000 s, 400 mm. – Rehevä, matala merialue on sudenkorennoille hyvin sopivaa biotooppia. Senaikainen kamerani tulitti seitsemän kuvaa Kauko Tykkyläinen Eläkeläinen, luontokuvaaja Asuu Haminassa Kirja: Retkelle sudenkorentojen maailmaan IG: ukonkorento Immenkorennot löytyivät vakiopaikaltaan, jokirannan osmankäämiviidakosta, yötään viettämästä. Hän meloo usein kotirannasta Purholmanselän ja Lupinlahden rantavesiin. Editointiin hän käyttää Adoben Photoshop ja Premiere Elements -ohjelmia. – Jonkinlaista kokoelmaakin alkoi syntyä. Hamina, Hietaniemi, 11.9.23, klo 14.52. Toisaalta esi-isiltä periytyy myös luonnon kunnioitus, Tykkyläinen pohtii. – Vasta 2005 palasin aiheeseen ja hankin digipokkarin. – Yleisin minulle esitetty kysymys kuului: ”Miten on mahdollista saada sudenkorennoista tuollaisia kuvia?” Kaiken valokuvauksen perusasia on kohteen tunteminen, hän toteaa. Hän toteaa, että luonnon kuvaamisen tulee tapahtua luonnon, ei klikkauksien, ehdoilla. Koiraat säilyttävät parittelun jälkeen otteensa naaraan kauluksesta. – Mereen laskee jokia noin 10 kilometrin välein. Viime ja toissa vuonna Tykkyläisen sudenkorennoista kertova valokuvanäyttely nähtiin viidellä paikkakunnalla. Tykkyläinen kuvaa etupäässä Haminan ympäristössä. Paikkakunnalla oli muitakin innokkaita kuvaajia, ja kouluun perustettiin valokuvauskerho. Lyhyen väripaperikauden jälkeen sen rinnalle vakiintui dia, nyt 70-vuotias kuvaaja muistelee luontokuvauksen alkutaipaletta. Suhde sudenkorentoihin syveni ja hän alkoi suunnitella määritysoppaan tekemistä. Mukana kulkevat 15–85, 150 ja 400 millimetrin objektiivit, kolmijalkoja, monopodi ja mikrofoni. K iinnostus luontokuvaukseen juontaa lapsuuden ja nuoruuden Parikkalan Siikalahteen, missä Tykkyläinen aloitti lukioikäisenä kuvausharrastuksen kahden veljensä kanssa. 51 kamera-lehti.fi. – Mitä paremmin tietää kohteensa elintavat, esiintymispaikatja ajat ja käyttäytymisen, sitä suurempi mahdollisuus on saada se etsimeen. Kaikkea muutakin luonnossa eteen tulevaa olen aina kuvannut
Uudet sukupolvet möyrivät toukkina vesistöjen pohjassa. Lopputulosta tarkastellessani sain todeta, että seuraavassa ruudussa haukka jo piteli saalista kynsissään. – Kun kumarruin sitä tutkimaan, näinkin vastakuoriutuneen ukonkorennon vielä roikkuvan entisen asuntonsa raunioista. Lyhyt oppimäärä sudenkorennon kuvaamisesta ”Viimeisetkin aikuiset suven korennot kuolevat syksyn kylmyydessä, kirsikorentoja lukuun ottamatta. Punasyyskorennon naaras valmistautuu lisääntymisajan kiireisiin. Saimme seurata lähes kaksi tuntia, kuinka nuori kirjoukonkorento orientoitui hiljakseen uuteen elementtiinsä. – Heti sattui läheltä piti tilanne. Sudenkorennot aloittelevat kuoriutumisrituaalin toukokuun puolen välin jälkeen. sekunnissa. Pienen kosken rannassa Tykkyläinen huomasi osmankääminlehdessä mustan toukkanahan. Korento wikin mukaan Suomesta ei ole löytynyt talvehtivaa kirsikorentoa. ”Nyt emme voi jatkaa matkaa ennen kuin kummipoika on päässyt turvallisesti maailmalle.”, linjasi vaimo. Sudenkorentokuvaajan sesonki on alkanut jo kuukausi pari aiemmin kirsikorentojen etsiskelyllä. Sen ote kuitenkin lipsui ja kummipoikamme pääsi sujahtamaan rantavitsikkoon ihmettelemään uuden maailmansa kavaluutta. Itse olen ensimmäiset löytänyt huhtikuun alussa. Napakymppi oli siis vain sadasosasekuntien päässä. Silloin kannattaa liikkua vesillä ruovikoiden reunamilla tai rantapoluilla vesirajan tuntumassa kuoriutujia etsimässä. Kun toukan kitiinikuoren suojassa kehittyvä nymfi on valmis muodonmuutokseen ja veden lämpö kertoo sille, että aika on sopiva, lähtee toukka melomaan pohjamudista kohti pintavesiä. ISO 1250, f/5.6, 1/800 s, 400 mm. Pariskunta seurasi, kun korento lopulta oikaisi siipensä, pyyhkäisi visiirinsä puhtaaksi ja singahti sulavasti ilmojen teille. Niitä kannattaa etsiskellä sieltä missä syksyllä on niiden runsaimmat esiintymät. Sillä on synkkä maine kannibaalina. Ne nimittäin kärvistelevät talven aikuisina ja lähtevät hiljakseen liikkeelle auringon alkaessa lämmittää. – En tiedä oliko se seurannut paistin kypsymistä jo pidempään, mutta nyt se tavoitteli piikikkäillä koivillaan ja terävillä kynsillään nuorukaistamme aivan silmiemme edessä. Hamina, Saparokari, 1.9.23, klo 13.02. Toukat kiipeävät kuoriutumaan vesikasvin varteen, 52 KAMERA 3|2024. Olin odotellessani huomannut rantaniityllä liikuskelevan rannikkoukonkorennon. Etenkin vaelteluvaiheessa se saattaa saalistaa lähes itsensä kokoisia ukonkorentoja
Niityt, metsäaukiot, auringon lämmittämät kalliot ja muut hyönteisiä vilisevät paikat kiinnostavat korentoja. Etenkin kiiltoja ukonkorennot partioivat väsymättä edestakaisin reviiriään. Ruokalistalla ovat kaikki sopivan kokoiset hyönteiset. Sopiva optiikka on 150 ja 400 millimetrin välillä. Reviiri on pätkä rantaviivaa tai alue joessa. Koko prosessi kestää lajista riippuen noin tunnista kolmeen tuntiin. Se on erittäin kriittinen tapahtuma, moni asia voi mennä pieleen. Koskea ei tietenkään saa. Mielestäni paras aika kuvata sudenkorentoja on, kun ne palaavat lisääntymisalueelle. Kuoriutumisaika jatkuu koko kesän, lajit vain vaihtuvat. Jotkut lajit valvovat reviiriään näköalapaikalta ja tekevät syöksyjä kilpakosijaa karkottamaan. Vartijan saa tottumaan kuvaajaan, jos lähestyy hitaasti. Vartiopaikka on melko helppo havaita rantaviivan tapahtumia tarkkailemalla. Silloin lähes kaikkien lajien koiraat valtaavat reviirin ja puolustavat sitä. Jalustan voi pystyttää sopivaan paikkaan, jossa ei varjosta kuoriutujaa. Saalistavaa sudenkorentoa on erittäin vaikea kuvata. 53 kamera-lehti.fi. Se haluaa päästä liikkeelle ennen kuin linnut aloittavat poikastensa ruokkimisen. ISO 1600, f/5.6, 1/1600 s, 400 mm. Silloin varovainen lähestyjä pääsee sitä kuvaamaan. Kuoriutunut sudenkorento pyrkii kuivattamaan itsensä ja lämmittelemään lentokuntoon auringon ensisäteillä. Sen tarkoitus on kasvattaa muskeleita lisääntymisajan rasituksia varten. Sudenkorennosta saa mainioita lentokuvia asettumalla asemiin sen reitin varrelle. Ne ovat yleisimmin liikkeellä aikaisin aamulla. Se ei säntäile silmittömästi kuten saalistaesEtelänukonkorento pysytteli mukavasti paikallaan reviiriä valvoessaan. Älä anna varjosi mennä sen yli. Hamina, Purholmanselkä, 10.9.23, klo 17.34. Jalustaa ei välttämättä tarvita. Viimeiset syyskorennot ja myöhään syksyllä lentävät ukonkorennot saattavat kuoriutua vielä syyskuun lopulla. rakennuksen seinään tai joskus laiturille. Yksilön paino kaksinkertaistuu vaeltelun aikana ja se hakeutuu parhaille ruokamaille. Kuoriutujasta kannattaa pysytellä muutaman metrin etäisyydellä. Varo varjoa Kuoriutumisen jälkeen sudenkorento lähtee vaeltelemaan. Välillä se kuitenkin pysähtyy levähtämään kivelle, puun rungolle, oksalle tai kasvin varteen. Pienimmät lajit, hentosudenkorentojen ryhmä, siirtyvät vesirajasta rantaniitylle, mutta aitosudenkorentoihin kuuluvat kookkaammat lajit voivat lentää kilometrejä etsiessään ruokamaita
Tosin kilpakosijat aiheuttavat äkäisiä syöksyjä ja välillä pitää saalistaakin. Kasteisena aamuna kannattaa kulkea ruovikon tai muun kasvuston seassa, vesistön lähellä silmä tarkkana. Ukonkorennot partioivat reviiriään syyskesällä ja syksyllä, mutta koko kesä on hyvää aikaa kuvata sudenkorentoja. Kannattaa käyttää 200–400 millisiä objektiiveja. Itse olen saanut 150 millin optiikalla metrin päästä kuvia paikallaan räpyttävästä ukosta sekä laajakulmazoomilla videota kävellessäni sudenkorennon vierellä. Kasteinen sudenkorento ei pääse lentoon ja kuvaa saa rauhassa sommitella. Hiljakseen soutelemalla löytyy reviiri, jonka ääreen sopivaan paikkaan asetutaan asemiin. Sudenkorento lähtee yöpuulta vasta, kun aurinko alkaa lämmittää. Varovainen lähestyminen on kuitenkin paikallaan. Korentoja koko kesän Soistunut metsälampi, jonka rantapenkka kestää liikkumista, on erinomainen paikka ukonkorentojen ja myös kiiltokorentojen kuvaamiseen. Esimerkiksi 100–400 millin zoomi on kätevä tällaisessa kuvauksessa. Mielestäni koristeellisimmat kuvat syntyvät auringon noustessa. Tytönkorentoja ja keskikokoisia lajeja on liikkeellä toukokuun lopusta syyskuulle, joten aina löytyy kuvattavaa etenkin vesistöjen äärestä. Silloin saa 3–10 metrin päästä kelpo kuvia. Yötä viettävän sudenkorennon löytäminen ei ole helppoa, mutta vaiva kannattaa. Ukonkorennot ja muutkin lajit pysähtyvät välillä lepäämään ruohon korsiin tai muihin vesikasveihin. Jalustan käyttö on suositeltavaa, vaikka sen asettelu ruovikon keskellä vaatii pitkää pinnaa.” Lisää tietoa sudenkorennoista: http://www.sudenkorento.fi Sami Karjalainen, Suomen sudenkorennot Jussi Murtosaari, Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot Kauko Tykkyläinen, Retkelle sudenkorentojen maailmaan MODERNI KLASSIKKO FUJIFILM ja Color-Kolmio kiittävät Kamera-lehteä kuluneista vuosista.. sa, vaan etenee reitillään rauhallisesti, välillä pysähdellen. Ruovikkoisilla lahdilla sama onnistuu veneestä käsin. Niiden kuvaaminen on helppoa, kun välttää nopeita liikkeitä
SEA SMOKE IN MIDWINTER Jussi Helimäki 40p 11 NATURAL WORLD Katso sijoittuneet kuvat kamera-lehti.fi/ natural-world-valokuvakilpailu/ COPRINELLA DISSEMINATUS Ray Grover 36p 22 South Manchester Camera Club 628p Helsinki (Kameraseura) 603p – 2023/2024 55 kamera-lehti.fi VALOKUVAKILPAILU NATURAL WORLD oli valokuvakilpailu, jossa valo kuvaajat Helsingistä ja Man chesterista kokoontuvat esitte lemään ympärillämme olevaa maailmaa. Se haastoi vangit semaan maailmaa ja luonnon ihmeitä.
Kilpailun voittajan valitsi Visual Designer Maija-Liisa Rantala.. URHEILU JA PELIT Suomen EISA Maestro 2024 (Sports and Games) 56 KAMERA 3|2024 EISA MAESTRO TÄMÄN VUOTISEN EISA Maestro -valokuvakilpailun aiheena oli urheilu ja pelit. Kilpailun kautta voidaan myös juhlistaa liikunnan ja pelien roolia yhteisöissä sekä niiden yhdistävää voimaa. Osallistujat olivat käyttäneet luovuuttaan ja taitojaan kuvatakseen niin urheilun dramaattisia hetkiä kuin pelien jännitystäkin. Tärkeää on myös pyrkiä ottamaan kuvia, jotka herättävät tunteita ja kertovat vahvoja tarinoita katsojilleen. Hyvä kuvasarja sisältää monipuolisesti näitä erilaisia aiheita ja tarinoita, tarjoten kokonaisvaltaisen näkymän urheilun maailmaan. Se tarjosi mahtavan tilaisuuden ikuistaa urheilun ja pelien maailman monimuotoisuus. Kuvissa oli tallennettu urheilun dramaattiset hetket, voittajien riemun ja pettymyksen tappion hetkillä, voivat kertoa tarinoita urheilun inhimillisestä puolesta
Kuvia yhdistää myös tilanteen jatkuvuus ja kehän köysien muodostama tausta, kuin nuotti viivasto ottelijoiden tanssiaskelille. – Maija-Liisa Rantala 11 Katso koko sarjat www.kameralehti.fi/eisamaestro-2024 57 kamera-lehti.fi. Tiukasti rajatuissa on tilannekuvaa, jotka jotka antavat ottelusta lisäinformaatiota, mutta joissa on myös jotain, joka saa hymyn huulille. Sarjassa huomion vievät pystykuvat, joissa on paljon tarinaa. BLOOD, SWEAT AND MUAY THAI Iina Kautto Jyväskylä Pidän kuvasarjan mustavalkoisuudesta, joka pelkistää kuvissa näkyvän liikkeen ja ilmeet
– Maija-Liisa Rantala SULKAPALLO Lasse Sohlman Espoo Hauska ja omaperäinen sarja, jossa yksi henkilö pelaa yksin sulkapalloa. ILLUSIONS Anna-Liisa Pirhonen Lappeenranta Tässä sarjassa minua viehättää minimalistinen ilmaisu, harmoninen värimaailma ja liikkeen keveys. Pidän pelkistetystä ilmaisusta ja melko tiukasta rajauksesta, jossa pelaajan liikkeet ja lyöntien moninaisuus nousevat esiin. – Maija-Liisa Rantala 22 33 Katso koko sarjat www.kameralehti.fi/eisamaestro-2024 58 KAMERA 3|2024. Kuvien epäterävyys luo unenomaisen tunnelman
Lisäksi se tarjoutuu avuksi pohdinnalle ja tutustumiselle näihin liian monesti unohdettuihin pienvesiin. Syömme kasviksia, liikumme luonnossa ja ostamme kukkia, mutta harvoin tulemme ajatelleeksi, miten tärkeitä kasvit ovat jokapäiväiselle elämällemme. saakka KUUSAMO KUUSAMO NATURE NATURE PHOTO PHOTO 13.-15.9.2024 13.-15.9.2024 w w w . Näyttävästi kuvitettu ja niin laajasta kirjallisuudesta kuin lukuisien eri alojen tuntijoiden ja kokijoiden haastatteluista ammentava teos rohkaisee lampiretkelle yllättymään lähiluonnon ihmeellisyydestä ja jäljittämään yhtä kulttuurimme salaisimmista aarteista. – Muotokuvat esittävät kissojen yksilölliset tarinat ja persoonat tilastojen ja massan sijaan. Heidi Strengell: Arvon kissa 1.6.–1.7.2024 Valokuvakeskus Nykyajan Galleria, Tampere KIRJA Upeasti kuvitettu tietokirja kertoo kiehtovasti ihmiskunnan historiaan vaikuttaneista kasveista. k u u s a m o n a t u r e p h o t o . Kirjan kuvat on ottanut Harri Hakala, juvalainen kestävyysasiantuntija. Kuvissa esiintyvät kissat – hassut, keimailevat, kuninkaallisetkin – ovat päähenkilöitä ja selviytyjiä, joihin katsoja voi todella samastua, Strengell kertoo. NÄYTTELY Heidi Strengellin Arvon kissa -näyttely sisältää kuvia aiemmin kodittomista suomalaisista kissoista, jotka ovat lopulta löytäneet oman kotinsa. f i MARTIN STEENHAUT JUHA SUONPÄÄ ILKKA HALSO ERIK MALM BRITTA JASCHINSKI RITVA KOVALAINEN JA SANNI SEPPO FELIX HEINTZENBERG KERTTU KOTAKORPI LA U AN TA I SU N N N U N TA I KUVAKILPAILUT OVAT AUKI! Osallistu klassikkosarjoihin Hannu Hautala ja Luonnon taidetta tai ota osaa Instagram -sarjoihin! Katso ohjeet ja osallistu: www.kuusamonaturephoto.fi. Jukka Mikkonen ja Harri Hakala: Metsälampi 2023 Ntamo Hinta 47 € H EI D I ST RE N G EL L Tartu EARLY BIRD -tarjoukseen: KOKO VIIKONLOPPU 45 € Hinta voimassa 31.7. 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa 2024 Moreeni, otava.fi Hinta 28 € Toimituksen valinnat VÄLÄHDYKSIÄ KIRJA Teos tarjoaa antoisan tietopaketin vesistöaiheestaan
Soinisen Signe ja Branderin Signe Pirkko Soininen kirjoitti helmikuussa ilmestyneen biofiktion valokuvaaja Signe Branderista. Teksti YKI HYTÖNEN Kuvat SIGNE BRANDER 60 KAMERA 3|2024. Teos mietiskelee Signen kautta myös yleisemmin valokuvauksen olemusta. Hän on käyttänyt valokuvia tietolähteenä ja inspiraation lähteenä fiktiivisen romaanihenkilön ja hänen tarinansa luomiseen
Signe Brander. Painotus myötäilee suuren yleisön parhaiten tuntemaa osaa Branderin elämästä. Kuva Museovirasto. Romaani asettuukin osaksi laajempaa ilmiötä, joka on myös osa valokuvakulttuuria kohtaan tunnetun kiinnostuksen kasvua. Kirjan loppuun on koottu romaanin aiheeseen liittyvää tietokirjallisuutta. M U SE O VI RA ST O SI G N E B RA N D ER / H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . Valokuvat ovat olleet kirjailijalle tietolähteitä siitä, missä kuvaaja on liikkunut. Romaanin faktan ja fiktion suhteeseen liittyy se, että Signen esikuvana ollut Brander oli dokumentaarisilla valokuvillaan tunnetuksi tullut valokuvaaja. Suurelle yleisölle valokuvaaja Signe Brander tuli tutuksi, kun Helsingin kaupunginmuseo julkaisi Signe Brander 18691942 -valokuvakirjan vuonna 2005. Reinhold Hausen/ Helsingin kaupunginmuseo. Kirja on Pirkko Soinisen neljäs elämäkertaromaani. Branderin näkyvyys internetissä perustuu kuvapankkeihin latauspalveluineen. Museo järjesti tuolloin myös Branderin töihin keskittyneen näyttelyn ja julkaisi myöhemmin vielä kaksi kirjaa hänen valokuvistaan. Tilaa saavat myös muut kuvausprojektit ja ilmeisesti eniten fiktion varaan rakennetut sosiaalisten suhteiden kuvaukset. Koska silloin olin eniten oma itseni." ' Helsingin Muinaismuistolautakunta ja Brander katsastamassa kuvauskohteita. Mariankatu 13a. Olin kokonainen ja onnellinen.” Näin pohtii elämäänsä fiktiivinen henkilö Signe Brander romaanissa Signe. Aiheensa puolesta Signen luulisi kiinnostavan ainakin valokuvauksen ja Helsingin historian harrastajia. Vastaus on yksinkertainen: koska silloin olin kaikista eniten oma itseni. Sauna Marie-Badin henkilökuntaa. Suomalaisen valokuvan päivää vietetään valokuvaajan syntymäpäivän aikoihin huhtikuussa. Soininen kertookin romaaninsa jälkisanoissa rakentaneensa paljon fiktion varaan. Historiallisista henkilöistä kirjoitetuissa romaaneissa toden ja kuvitellun suhde on aina kiinnostava. Sinne valokuvaaja siirrettiin sodan aikana pommituksia pakoon Kivelän sairaalasta, ja siellä hän lopulta menehtyi ravinnon puutteen heikentämänä. Soininen rakentaa tutkimansa kirjallisuuden avulla kaarta Branderin kuvaajalaadun kehityksestä: tämä aloitti ammattiuransa ateljee-kuvaajana, mutta maisemaja kaupunkikuvaus alkoivat vetää puoleensa. Tietoa hän on etsinyt kirjallisuudesta, haastattelemalla Helsingin kaupunginmuseon tutkijoita ja keskustelemalla valokuvauksesta ammattikuvaajien kanssa. Kertoja on Signe itse, ja tarina etenee enimmäkseen muistikuvina ja pohdiskeluna, jotka keskeyttää välillä tarinan nykyhetki Nikkilän sairaalassa. 61 kamera-lehti.fi. Ne ovat myös toimineet osin lähtökohtina Sig" Miksi minä kuvasin. Valokuvaajan toimintaa kuvatessaan Soininen hyödyntää eniten Branderin Helsinki-kuvia. Kertomus tarjoaa yhden näkemyksen siihen, minkälainen ihminen todella elänyt valokuvaaja on saattanut olla. Koska Branderin elämästä tiedetään niukasti, valokuvista on tullut kirjailijalle monin tavoin hyödynnetty aineisto. M akaan tässä ja mietin: miksi minä kuvasin. Fiktio sallii yhteyksien osoittamisen niin kuin ne olisivat voineet olla. Signe Brander/Helsingin kaupunginmuseo. Branderin valokuvat ja Signe Elämäkertaromaani seuraa päähenkilönsä tarinaa lapsuudesta vanhuuteen. Moni muukin taho on julkaissut Brander-kirjallisuutta ja lisännyt hänen tunnettuuttaan. Tietoa valokuvaaja Signe Branderin elämästä on säilynyt vain vähän. Tämä on yksi teoksen hauskoja puolia. Kuva vuodelta 1907. Romaanin onnistuneisuutta ei silti ratkaise Signen vastaavuus todellisen historiallisen henkilön kanssa. Kuva vuodelta 1913
Toisaalta fiktiolla on liikkumavaraa tietokirjallisuutta enemmän ja se on yksi myötätunnon ilmauksen muoto tässä romaanissa, jonka olennainen ainesosa myötätunto on. 62 KAMERA 3|2024. Kirjailija ei ole juuri lähtenyt leikittelemään Signen mahdollisella yhteiskunnallisella kutsumuksella, vaan tämä pysyy dokumentoijana, joka näyttää kuvillaan ottamatta kantaa. Historiallinen Brander tuli tunnetuksi toimeksiantoja taitavasti toteuttavana ammattikuvaajana. Kuvaajan pyrkimys ja kuvien merkitys Signe Branderin kuvaajalaatu on yksi asia, johon on monessa tietokirjassa kiinnitetty huomiota. Hän tunnistaa itsensä valokuvistaan, jotka hän on ottanut juuri sellaisina kuin on halunnut. Kukin voi kuvia tutkimalla miettiä, minkälaisena itse mieltää historiallisen valokuvaaja Signe Branderin. Signe miettii myös, kuinka hän päätyi ottamaan valokuvia, joissa oli paljon ihmisiä. K U VA T: SI G N E B RA N D ER / H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O Tuokio iltapäivän auringossa. Kivityömiehiä. Kuva vuodelta 1909. Romaanin Signekin miettii, mitä valokuvaus on hänelle merkinnyt. Näin varmasti oli atelmaanissa, jossa itse kuvia ei silti ole mukana. Tarinassa on paikoin jäljitettävissä yksittäiset valokuvat, joita todella elänyt Brander aikanaan otti. Hauskaa on myös se, että Branderin valokuvat ovat helposti lukijoiden ulottuvilla oleva aineisto. Havaituksi tuleminen antoi heille romaanissa ”haurasta itseluottamusta”. Soinisen romaani jäljittää kiinnostavasti sitä, kuka Signe Brander oli ja mitä hän ajatteli valokuvauksesta. Kiinnostaako eniten hänen roolinsa dokumentoijana, työskentelynsä kuvissa näkyvien henkilöiden kanssa tai kenties jokin muu seikka. Valokuva taas kertoo näyttämällä. Ajatus valokuvatuksi tulemisen rohkaisemasta hauraasta itseluottamuksesta on mielenkiintoinen. nen fiktiivisen henkilöhahmon luomiselle ja tulkinnoille hänen pyrkimyksistään valokuvaajana. Tämän lähemmäksi yhteiskunnallisuutta kirjailija ei romaanin valokuvaajaa vie. Vanhat valokuvat ovat löytäneet esimerkiksi Kjell Westön Helsinki-aiheisiin historiallisiin romaaneihin. Tällaisia ovat esimerkiksi kuvat kylvettäjistä Marie-Badista Mariankadulla ja ryhmäkuva kivenhakkaajista Alppiharjun kivilouhoksella. jeekuvausten laita, mutta oliko muullakin kuvauksella sama vaikutus. Valokuvat ovat keskeinen elementti roValokuvia on käytetty romaanissa monin tavoin. Soinisen kerronta tapahtuu Signen sisäisen maailman kautta ja romaanin maailma rakentuu suurelta osin asioista, joita ei voi visuaalisesti näyttää. Tiukkapipoisen historioitsijan mielessä särähtää hieman, sillä ajatuksiin liukuu Suomessa vasta 2000-luvulla tutuksi tullut voimaannuttava valokuvaus – tarina sijoittuu kuitenkin 1900-luvun alkupuolelle. Branderin kylvettäjä-kuvista tulee silti mieleen vähän aikaisempi amerikantanskalainen Jacob Riis, joka oli kuvaujournalismin ja sosiaalireportaasin uranuurtaja Yhdysvalloissa. Kuva vuodelta 1907. Kuviteltu tulee mukaan Soinisen kuvatessa, mitä tapahtuu kuvaustilanteissa. Pihanäkymä Kristianinkatu 15:stä. Kuvien pois jättäminen on mielestäni onnistunut ratkaisu. Työväestön asuinalueilla kurjissa oloissa eläneet ihmiset tulivat kuvissa näkyviksi
Kuvat ovat todellisesta tilanteesta kameralla otettuja. Luennoitsijat: Aapo Huhta Stefan Bremer Niko Laurila Sanna Kannisto Juha Metso & Anna-Stina Nykänen KIRJA Antti Strang on kuvannut Puukiipijä—vanhojen metsien viimeinen vartija -teoksen. Kinnunen käsittelee väriä ja valoa tavalla, joka luo kuviin surrealistisen tunnelman. Markku Kuitunen, (Kirjoittaja) ja Antti Strang, (Kirjoittaja ja kuvaaja) Puukiipijä — Vanhojen metsien viimeinen vartija 2024 Docendo, docendo.fi Sivumäärä: 191 Hinta 29,90 €. Se on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen luonnon monimuotoisuudesta, ja yhdestä sen hienoimmista lajeista. Samalla teos valottaa myös Suomen vanhojen metsien tilaa ja niiden tulevaisuutta. Antti Kirves Maailman paras isä 2023 Raw View Editions Hinta 54,40 € Toimituksen valinnat VÄLÄHDYKSIÄ PUHUTTELEVA VALOKUVA www.hankofotofestival.com – www.facebook.com/HankoFotofestival 14.9. Anni Kinnunen The Great Escape 2024 Parvs, parvs.fi Hinta 34 € KIRJA Maailman paras isä — valokuvakirja suomalaisista yksinhuoltajaisistä koostuu 26 isän muotokuvista ja minämuotoisista tarinoista. KIRJA Anni Kinnusen The Great Escape teoksessa ei rakenneta epätosia kuvia. Jokainen kirjan isistä kertoo kirjassa jotain omasta isyydestään. Valokuvaamisen ohella Kinnunen on tehnyt veistoksia, installaatioita ja videoteoksia. Antti Kirves on kuvannut eri puolella Suomea paikoissa, jotka isät ovat valinneet
Valokuvauksen sanansaattaja, harrastajan opastaja Valokuvauksen harrastajille on aina tehty lehtiä Suomessa. Lehden tarjoamalle sisällölle olisi yhä tarvetta. Teksti YKI HYTÖNEN 64 KAMERA 1|2024. Siitä tuli luotettu julkaisu ja instituutio. Niistä pitkä aikaisin on ollut Kameralehti
Toisaalta ilmassa oli suotuisia merkkejä. Varhaisten lehtien kohtaloksi koitui vähäinen lukijakunta. Valokuvauksen yleistyminen valoi toivoa tulevasta. Lehden 74-vuotinen taival ei käynnistynyt tyhjästä. Pitkäsen 1967 ottama valokuva. Kameralehden alku Kameralehti (myöh. Kamera-lehti on näin ollut osa suomalaisten valokuva-alan aikakausjulkaisujen jatkumoa. Kameralehden ensimmäisen numeron kansi 1950. Lehden kannattavuus paranikin, mutta 1930-luvun alun lamavuodet ehdyttivät tukijan kassan, joten lehden julkaisemisesta oli luovuttava. Luontokuvaus on aina ollut suomalaisten kuvaajien suosikkeja. Kaikki lepäsi lehden tilaajien ja irtonumeroiden ostajien varassa. Jo noissa lehdissä tiedon jakaminen ja keskustelun herättäminen valokuvauksesta olivat keskeisiä tehtäviä. Uuden julkaisun aktiiveihin kuului Arvi Hanste, joTeksti YKI HYTÖNEN Lehden ensimmäinen kuvallinen kansi 1950. Kameraseura) perustettiin 1921. Valokuvauksen suosio oli vaikeuksista huolimatta nousussa. Neuvotteluja käytiin muun muassa ammattivalokuvaajien lehden kanssa, mutta tunnustelut kariutuivat. Asiaa edisti aluksi etenkin Erland Piirinen, yksi HAV:n perustajista ja aiempi AFK:n jäsen. Ensimmäiset yritykset lähtivät maamme vanhimman kameraseuran AFK:n piiristä 1890–1900-luvuilla. Ensimmäiset painolaatat hankittiin, mistä ne huokeimmalla ja suhteilla sai. H elsingin Kameraseuran julkaisema Kamera-lehti on ilmestynyt vuodesta 1950. Kameraseuran jäsen illoissa kävi ennen kuulumattoman paljon väkeä, seuran jäsenmäärä kasvoi ja uusia harrastajayhdistyksiä perustettiin ympäri maata. Sota oli vasta päättynyt, ja sodanjälkeisen tuontisäännöstelyn takia kameroista ja valokuvaustarvikkeista oli pulaa. Kansi 2016. Kameraseura jatkoi uusien yhteistyömahdollisuuksien kartoittamista mutta tuloksetta. Lehden tulevaisuus oli kaikkea muuta kuin varma. Kamera-lehti) aloitti kunninhimoisin tavoittein: siitä piti tulla koko maan valokuvauksen harrastajien julkaisu. Matti A. 65 kamera-lehti.fi. Kameraseuran 60-vuotisjuhlanumeron kansi 1981. Lukijoiden suosion lisäksi sen vaiheet ovat olleet sidoksissa valokuva-alan markkinoiden kehitykseen. Digikuvaus ensimmäistä kertaa lehdessä jo 1993. Kuvana Eero Trobergin ”Suihkukaivo”. Harrastajalehdet ennen Kameralehteä Ajatus valokuvausta käsittelevästä säännöllisesti ilmestyvästä lehdestä on melkein yhtä vanha kuin koko järjestäytynyt harrastajavalokuvaustoiminta. Kuvien painaminen ei niillä onnistunut, mutta asia korjaantui jo ensimmäisen vuosikerran aikana. Se on ollut koko olemassaolonsa ajan tärkein tietoa, ja virikkeitä harrastajakuvaajille tarjonnut aikakauslehti Suomessa. Keskustelu omasta valokuvaajille suunnatusta lehdestä käynnistyi jälleen, kun Helsingin Amatööri-Valokuvaajat (HAV, myöh. Kameraseuralta puuttuivat varallisuus ja suuret tukijat taustalta. Nyt kun lehti Kameraseuran julkaisemana lakkaa ilmestymästä, on paikallaan luoda lyhyt silmäys tuohon taipaleeseen. Hanke toteutui lopulta Suomen Valokuvaustarpeiden Kauppiaiden yhdistyksen taloudellisella tuella. Lehden tekivät vapaaehtoistyönä tarmokkaat ja asiaansa uskoneet päätoimittajat ja avustajat. Alku oli vaatimaton, mutta joukossa oli aktiiveja, jotka olivat aiemmin tehneet valokuvalehteä. Valokuvaus-lehti (1926–1931) omaksui valokuvauksen sanansaattajan tehtävät edeltäjiltään ja pyrki tavoittamaan lukijat ympäri maata
Tavoitetta tuki ulkoasu-uudistus, väripainatus lisääntyi ja lehti liittyi kansainväliseen valokuvalehtien järjestöön. Jaskarin kautta luonnehti yritys kameraseuralaisesta kulttuurista käsin sopeutua siihen muutokseen, että valokuvauksen harrastaja ei enää ollut nimenomaan taidevalokuvaaja. Tietämys valokuvaajistamme ja valokuvauksemme historiasta kapenee. Taittotyöskentelyä nopeutettiin, ja taittoa väljennettiin. Julkaisun kansista tuli värilliset, mutta sisäsivut pysyivät pitkään mustavalkoisina. Tärkeintä oli saada lehti ilmestymään. Hän halusi siitä myös aloittelevien harrastajien julkaisun. Taidevalokuvaus oli vielä pitkään mustavalkokuvausta. Jerrmanin aikana harrastajia kannustettiin omiin kokeiluihin ”sinä osaat -asenteella”. Vivolinin päätoimittajakautta sävytti digimurros. Lehti sai 1962 laiteliitteen markkinoiden tuotetarjonnan kasvaessa muun muassa ensimmäisillä automaattikameroilla. Punkarin aloittaessa Kameralehti oli leimallisesti Kameraseuran ja SksL:n ”äänenkannattaja”. Punkarin aikana Potka halusi uudistaa Kameralehteä muuttamalla sitä enemmän valokuvauksen yleisaikakauslehdeksi ja entistä ajankohtaisemmaksi sisällöltään. Toisenlaista käsitystä alkoi vähitellen versoa valokuvauksen korkeakoulutuksen ja Lahden muotoiluinstituutin perustamisen jälkeen 1970-luvulta lähtien. Perinteinen fotokauppa kärsi kaupankäynnin siirtymisestä nettiin. Yleinen kehitys alkoi vähitellen purkaa tätä asetelmaa. teä tehtiin koko maan lukijoille, sen tärkein kohdeyleisö oli pitkään kameraseuralaiset taidevalokuvauksen harrastajat. JASKARI 1956–1983 KRISTIINA HAAGA 2019–2024 Kamera-lehti – luotettava tietolähde ja virikkeiden antaja. Lehdellä oli uskollinen tilaajakunta ja sitä luettiin paljon kirjastoissa ja työpaikoilla. Ilmoittelu lehdessä väheni. Lehden lakatessa sirpaloituneessa nettimaailmassa ei ole enää yhtä mediaa, jonka kaikki tietäisivät. Maahantuojien osallistuminen teki 2010-luvulle saakka ilmestyneestä liitteestä tuottoisan. Markkinoille 1970-luvun jälkipuoliskolla tulleet huokeat ja hyvät järjestelmäkamerat toivat seuraan paljon uusia jäseniä ja kasvattivat lehden lukijamääriä. Kameralehti sai tuulta siipiensä alle. Tämän sinetöi 1950-luvun lopulla Kameraseuran ja Kameraseurojen Liiton sopimus, jolla liiton jäsenseurojen tilaajat saivat EERO RAVINIEMI 1950–1955 JORMA ROUSTE 1955 PENTTI K. Haasteeksi nousi, mitä lehti voi silloin tarjota. alennusta lehden hinnasta. Julkaisun päätoimittajat tulivat 1980-luvulle asti seurasta. Käytännönläheisyys ja opastavien juttujen merkitys kasvoi, esimerkkeinä abc-artikkelisarjat luontovalokuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Julkisuudessa oli kuitenkin jo virinnyt mielipiteenvaihtoa, joka kritisoi kameraseuralaista käsitystä taidevalokuvauksesta. Jaskarin päätoimittajarupeaman (1956-1983) päättyessä. Vaikka lehPÄÄTOIMITTAJAT 1950 —2019) 66 KAMERA 1|2024. Kameralehti ja seura olivat vielä 1960-luvulla maan taidekeskustelun areenoita, ja lehdessä keskusteltiin taiteesta paljonkin vielä 1970-luvulla. Sen valokuvakilpailut ja kattavat puolueettomat laitetestit olivat monille tärkeitä. Uusia tuulia toivat päätoimittajat Pekka Potka (1983–1984) ja Pekka Punkari (1985–2010). Lehti tuki aina kuvaajia harrastuksessa ja kertoi viimeisimmät uutiset. Harrastajakuvaus muutoksessa Lehden kehitys kytkeytyi sekä harrastajavalokuvauksen yleiseen että Kameraseuran kehitykseen. Sisällön tuottamista tarvittaisiin yhä. Lehden jatkon ratkaisi lopulta se, että Kameraseuran omien jäsenten lisäksi muiden kameraseurojen jäsenet ryhtyivät tilaajiksi. Kameralehdessäkin alkoi näkyä enemmän valokuvauksen perusasioihin opastavia kirjoituksia. PEKKA POTKA 1983–1984 PEKKA PUNKARI 1985–2010 ASKO VIVOLIN 2011–2016 MINNA JERRMAN 2017–2019 ka oli ollut mukana jo Valokuvaus-lehdessä. Muun ohella lehti koulutti ja järjesti lukijamatkoja ja alan messuja. Se oli kuitenkin tosiharrastajlle tärkeä ja luotettava tietolähde. Aktiivisen jäsenhankinnan käynnisti oivallus, että seura voisi tarjota harrastajille opastusta perusasioihin. K. Potka halusi lisätä valokuva-aiheita, mutta päällekkäisyyksiä Valokuva-lehden kanssa tuli välttää. Se on ollut ”todellinen valokuvauksen ilosanoman jakaja!” Sen loppuessa katoaa maasta alan toimijoita yhdistänyt foorumi. Kameraseurassa alettiin 1960-luvun alussa reagoida valokuvaharrastuksen yleistymiseen. Lehdessä uusien linjausten hetki koitti P. Vastaus löytyi harrastajatoiminnan kasvusta. Lehden lakkaamisesta hän toteaa, että kuvan saamisella lehteen on prestiisiarvoa, joten painetun median lakkaaminen on tappio. Kameraseuran ja lehden oli löydettävä uudelleen roolinsa ja kohderyhmänsä. Ensin kompaktikamerat väistyivät, sitten järjestelmäkamerat halpenivat ja lopulta kamerakännykät ja internet valtasivat markkinoita. Viimeiset vuodet lehden sisällöstä oli tosiasiallisesti vastannut toimitussihteeri Kalevi Pekkonen. Älykännyköillä oli helppo ottaa teknisesti hyviä kuvia, mikä loi mielikuvan, ettei lehden tarjoamaa tietoa tarvita. Lehden ilmestymisen päättyessä poistuu monipuolisesti valokuvausta käsittelevä yhteinen foorumi
Kamera-lehdellä oli harrastajamarkkinoilla 2000-luvulla kilpailijoina Pikseli ja Digikuva. Lehti sisältyi pitkään seuran jäsenmaksuun, mikä tasoitti markkinoiden heilahteluita, mutta useimmat tilaajat ja ostajat tulivat seuran ulkopuolelta. Hän oli ensimmäinen Kameraseuran ulkopuolelta tullut päätoimittaja. Ammattilaisilla on ollut omia julkaisujaan. Kameraseurankin jäsenmäärät kohosivat ennätyslukemiin. Kun lehden menekki oli hyvä, ilmoittelijat olivat kiinnostuneita, mikä hyödytti Kameraseuraakin. Lehden tilaaja määrät olivat korkeimmillaan 1990-luvun puolella, ja lamastakin se selvisi melko hyvin. lehti luopui kameraseuralaisesta lähtökohdasta ja pyrki olemaan entistä selvemmin julkaisu kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille. Valokuvauskentän järjestyessä 1970-luvun alussa käynnistyi pari vuosikymmentä ilmestynyt taidevalo kuvaukseen keskittynyt Valokuva. Kamera-lehdellä oli Kameraseuralle taloudellista merkitystä. Kansi 1992.. Laiteliite oli pitkään tärkeä osa lehden vuosikertaa. Olisi kuitenkin ihme, jos uusia yrittäjiä ei ilmaantuisi. Digimurroksen alkuvaiheen siivittämänä Kamera-lehti pystyi vastustamaan suosion laskua monta muuta painettua harrastelehteä pidempään. Kamera-lehti ja digimurros Valokuvaan keskittyvien aikakauslehtien kustantaminen on usein ollut Suomessa taiteilua pienillä kannattavuusmarginaaleilla. Silti lehtiä on tehty. Lamavuosina ilmestyi muutaman vuoden lehtenä kirjakustantamiseksi myöhemmin muuttunut Musta Taide. Kansi oli tärkeä osa lehden myyntiä. Näitä kannusti valokuvauksen digitalisoituminen, mutta suurimman hyödyn mullistuksesta korjasi Kamera-lehti. Kameraseuran on täytynyt kattaa kulut varallisuudesta, jonka se on aikanaan saanut lehden tuotoilla. Nousu syntyi digikameroiden tulosta markkinoille, mutta kun kamerakännykät valtasivat markkinat, suunta muuttui ja maahantuojien ilmoittelu lehdissä lakastui
M A TT I J. K A LE VA 68 KAMERA 3|2024
blogspot.com ja sieltä tarina ”1/150”. Kynnettävää peltoa riittää silti. Koko lopputulos oli tehtävä kuvatessa joskus kymmeniä eripituisia ja -värisiä valotuksia yhteen diaan, jopa usealla kameralla samaan ruutuun. Tein päivätyökseni jo ammattia, johon opiskelin muodollistakin pätevyyttä. Voidaanko kirjasi nimen mukaisesti sanoa, että “Haave erilaisesta valokuvaajakoulutuksesta” on toteutunut. Koulutettavien ammattitaidollistavoitteellinenkin orientaatio on muuttunut paljon. Samoin tyydytyksen hankkiminen itse työstä, ei vain taloudellisesta turvasta. Tarve ja kyky sen soveltamiseen kaikkialla ja kaikkeen, on aivan muuta kuin perinteinen rajaaminen johonkin ”taiteelliseen” osa-alueeseen. VVI on merkittävä käyttökuvaajaksi valmentava opinahjo maassamme. Hyvin erilaista kuin oppilaitteni ja kollegoitteni urakehityksen tukeminen, joka on ollut itselleni merkityksellisempää. Alan tekninen ja sisällöllinen kehitys on mullistunut ainakin kolmesti kouluttaja-aikanani. Myös sosiaaliset taidot ovat nousseet merkittäväksi kilpailutekijäksi. Ammattikoulutuksen alasajo huolestuttaa. Mainostoimistostudion esimiehestä Itsenäistyin kuvaaja/kouluttajayrittäjäksi 1960-luvun lopulla. Vaativat kuvaukset ja vastuullinen kouluttaminen, sekä tavoitteellinen järjestötyö vaativat pitkäjänteistä suunnittelua, tuhansien detaljien ja osallistujien ajankäytön tinkimätöntä huomioimista. Miten käy valokuvaajien koulutuksen. Suoritin tutkintoni käänteisessä järjestyksessä. VVI lienee merkittävin elämäntyösi. Aika, jolloin työelämäkelpoisen osaamisen pystyi opettamaan lähes joka ammatissa, on ohi. Kukin vieras kertoo mieluisimmasta kuvasta urallaan. Oli luontevaa, että opetuksessa kokemani epäkohdat motivoivat minua niiden korjausponnisteluihin. M iten aloit mainoskuvaajaksi, valokuvaajien kouluttajaksi ja perustit lopulta oman opinahjosi, Visuaa liviestinnän Instituutin. Urani alun perusvalokuvaajan toimenkuvaa ei ole enää olemassa. KALEVA Puoli vuosisataa käyttökuvaajia kouluttanut mainoskuvaaja Matti J. MIELIKUVANI • MATTI J. Juuri alkanut AI siirtymä on jo neljäs. Vaativassa mainoskuvauksessa filmille piti toteuttaa asiakkaan toivoma viesti usein monimutkaisesti. Laitalainen itse kohtaa kovan haasteen: hän kuvaa toisen kuvaajan. Mitä mielikuvasi yli 200 000 otoksesta kertoo. KALEVA Teksti JUHA LAITALAINEN Kuva MATTI J. Huipputyön vaatimukset eivät ole muuttuneet, vain välineet ja työprosessi. Sillä tiellä olen edelleen. Jäikö luovuudelle enää aikaa. Mainoskuvaajana opettelit ja opetit filmiajan täydellistä teknistä osaamista. Yhteiskunnan kykyyn siinä muutosprosessissa en olisi vieläkään kovin luottavainen. Kaleva on auttanut monia saavuttamaan unelmansa. Myös osallisuus Suomen Ammattikuvaajat ry:ssä ja Finnfotossa on ollut näkyvää. Opetustilannekuvassani on kaikki olennainen. VVI on vain sanallinen kehys sille kasvun katalysaattorille, joka koostuu siellä toimivien yksilöiden kyvyistä, tavoitteista ja ajankäytöstä. Anarkistinen humanisti 69 kamera-lehti.fi. Se on vallitseva tilanne edelleen, useassa muussakin tutkinnossa. Valokuvaajan työ, välineistä ja työskentelymetodeista riippumatta, tuo haasteen luovaan toteutukseen usealla eri sektorilla. Mitä purjealusten rakentaminen opettaa. Luovuuteen kuuluu rajaton kirjo eri taitoja, tavoitteita, variaatioita, haasteita ja mahdollisuuksia kaikilla elämän alueilla. Taipumusten ja lahjakkuuden merkitys koulutuksen ja ammatin valinnassa on selkeässä nousussa. Valokuvausalan vähenevät toimeksiannot, AI vallankumouksen kiihdyttämänä, kertyvät selkeästi jo tänään, vahvan visuaalisen näkemyksen ja -kyvyn omaaville. Sen tavoitteena olleen viestinnällisen sisällön, suunnittelun ja täsmätoteutuksen koko pitkä tarina löytyy, uutislähetysten viitetyyliin: matinkikatjamokat. Siirryin mainosgraafikosta ammattikuvaajaksi asteittain. Yhä useampi asiakas toivoi minun osallistuvan tarvitsemiensa kuvien sisällön ja viestin suunnitteluun, sekä monimutkaiseen tekniseen toteutukseen. Valokuvakoulutus ei silloinkaan vastannut työelämän käytännön vaatimuksia. Valokuvakoulutuksen järjetön laatuja määräviidakko on siitä kiistaton todiste. Auttamismahdollisuus sen etsimisessä, on ollut itselleni sopiva työnkuva. Valokuvaajien koulutustarve, -tapa ja sisältö tulisi arvioida uudestaan. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Juha Laitalainen esittelee palstalla kuvaajia ja heidän näkemyksiään. Kuten kirjassani kerron, saavutimme osan tavoitteistani. Kymmenet purjealustyömaani ovat opettaneet tarpeellista muutoshitauden sietämistä ja aitoa käsillä tekemisen iloa. Elämäntyöni on satojen oppilaitteni saavuttama, itsensä näköinen tapa asennoitua valintoihinsa, ammattiinsa, kuviinsa, tunteisiinsa ja haaveisiinsa
Kaleva kuvattiin lehden sisältösivulle kodin työhuoneessa ja jutun kuvitukseksi VVI:n studion miljöössä Kalevalle jo 1960-luvulta lähtien hänelle tyypillisessä luennointiasennossaan pöydällä istuen. 70 KAMERA 3|2024. TYÖN ALLA TÄLLÄ HETKELLÄ: Kolmas oma kirja tulostettavana, 4 ja 5 koontivaiheessa, 3 purjealuksen kunnostustyö kesken. Olen ollut yhtä innostunut yhden lampun kuin yli 200 valonlähteen ratkaisuistani.” Kalevan kuvaan käytettiin pelkkää ikkunoista lankeavaa luonnnonvaloa. Laakakoon Sinar, Linhof, keskikoon Mamiya, Hasselblad, kinokoon Nikon, puolikoon Olympus, noin 40 eri tarkoituseen suunniteltua objektiivia. mattijkaleva@gmail.com, matinmietteita.blogspot.com, matinkikatjamokat.blogspot.com Nikon Zfc, lyhyt ja pitkä zoomi. TaskuNikon 2900. Samanaikaisesti mainoskuvaaja/ kouluttajayrittäjänä yli 50 vuotta. 300 kpl monen tyyppisiä tungsten valoja, Broncolor ja Elinca studiosalamat itse modifioiduilla heijastimilla, kymmeniä käsija orjasalamia. Kalevan mukaan muotokuvassa valaisinten lukumäärä ei ole tavoite, vaan valon näkeminen ja ymmärtäminen: “Joskus toivottu viesti vaatii useita erilaisia valaisimia. F/0.95, ISO 200. KALEVA KUVAUSKALUSTO NYT: KUVAUSKALUSTO TYÖURALLA: JU H A LA IT A LA IN EN Matti J. MATTI J. TYÖSUHTEET: Uran alku mainostoimistoissa, koulutustoimeksiantoja noin 20 oppilaitoksessa vierailijana tai viranhaltijana. Dedolight Classic setti, 1 kpl Elinca 500, pieniä käsija orjasalamia. Canon EOS R7 + Laowa Argus 33 mm, f/ 0.95, 1/200s. VALOKUVAAJAN MOTTO: Aina on vielä yksi keino, joka ei koskaan ole viimeinen. IKÄ: 81 KOTIPAIKKA: Tampere LUONNE: Pohdiskeleva innostaja KOULUTUS: Kahdeksan tutkintoa eri aloilta ja joitakin valokuvaammatillisia arvonimiä
Ensimmäisen kolumnini aihe oli amatööriyden ylistys. Tuomo Manninen Kirjoittaja on ammattikuvaaja, joka harrastaa Bachin kantaattien kuuntelua, uimista ja piilosanaristikoita. Se tarkoittaa kovaa, ankaraa, vaativaa (hart, hard, hård jne.) Ja törkeän kova pitää olla, pärjätäkseen valokuvan kentällä nykyään. Voi sitä innon määrää, mitä valokuvaa kohtaan nykyään koetaan! Kuvia otetaan enemmän kuin koskaan, valtavia kamerakauppoja perustetaan keskustoihin. AMMATTIVALOKUVASSA ON kurjuuden markkinat. Kaikki häviää: keikat häviävät, asiakkaat häviävät, galleriat häviävät, ostajat häviävät, lehdet häviävät. ”Samana vuonna, kun valokuvaus hävisi”, sanoi yksi. Kuvista on tullut samaan aikaan erittäin arkisia (”tällaista varaosaa etsin”) ja yleviä (facebook-frendien loputtomat Fotografiska-pyhiinvaellusjorinat). Kohta me kaikki näytämme samalta Adoben barbie muotista tulleilta, vielä kun Iiu Susirajakin on käynyt sleeve-leikkauksessa. Palatkaamme alkuun. Taito häviää: parilla eurolla saa ikuiset käyttöoikeudet kuvaan, jota kuka tahansa pystyy muutamilla prompteilla vaihtamaan vuorokauden aikaa, maanosaa, ihon sileydestä puhumattakaan. TÄRKEINTÄ ON asenne; niin kauan kuin jaksamme olla hartaita, on toivoa. Viimeinen poistuja jättäköön valot päälle. Hartauden ylistys So long, and thanks for the fish 71 kamera-lehti.fi KOLUMNI. HARRASTAA-VERBIN KANTASANA on harras ja sen juuri on germaanisissa kielissä. F5.6-valokuvaklubin jatkoilla kerroin pöydälliselle Suomen johtavia lehtikuvaajia Kamera-lehden lopettamisesta. TU O M O M A N N IN EN A loitin Kamera-lehden kolumnistina viisi vuotta sitten, mikä lehden kunniakkaasta historiasta on vaivaiset 6,76 %. Mutta harras tarkoittaa myös innokasta, ahkeraa ja johonkin puuhaan syventynyttä
Matkan alkupuolella retkikunta kiertää 72 KAMERA 3|2024 MENNYTTÄ VALOA. Allenin pöydän eteen on muodostunut pitkä jono kyläläisistä. Länsimaiset miehet esitetään yksilöinä ja toimijoina siinä missä paikalliset asukkaat seuraavat tilannetta sivusta. Teksti SILJA TURPEINEN Kuvat SEPPO SAVES / JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO JOKA Apu-lehden kuvareportaasi Uudesta-Guineasta vuonna 1962 Saveksen Satumaa 1 1 L ehtikuvaaja Seppo Saveksen, toimittaja Heikki Brotheruksen ja sosiologian professori Erik Allardtin kolmen kuukauden reportaasimatka Uuteen-Guineaan vuonna 1962 oli poikkeuksellinen. Vaikka emme tiedä kuvastilanteiden yksityiskohtia, ihmisten sijainti kuvissa yhdessä kuvakulman kanssa kertovat valtasuhteista. Saves on kuvannut YK:n komission jäsentä, joka on torkahtanut korituoliin paikallisten miesten seistessä kädet puuskassa hänen takanaan. Erityisen mielenkiintoisen reportaasista tekee se, kuinka siinä kerrotaan kahta eri tarinaa Uudesta-Guineasta ja sen asukkaista. Kuvattavista välittyy hämmennystä kuvaajaa ja kuvaushetkeä kohtaan mutta myös luontaista halua esiintyä kameralle. Uuden Guinean kuvissaan 22-vuotias Saves esittelee paikallista luontoa ja asumista mutta ennen kaikkea paikallisia ihmisiä. Hän kuvasi niin pienten viidakkokylien kuin rannikkoalueiden asukkaita arjen askareissa. Missä määrin kuvissa näkyy ironiaa, on katsojan itse tulkittava. Erityisen vaikuttavia ovat hienovaraiset ilmeet ja läpitunkevat katseet lähikuvissa. Reportaasi huipentuu aktivisti Epinari Titimurin puheeseen YK:n komissiolle Uuden-Guinean itsehallinnon puolesta. Papua-Uusi-Guinea sai itsehallinnon vuonna 1973 ja itsenäisyyden vuonna 1975. Toisessa kuvassa partioupseeri Ross Allen suorittaa väestönlaskentaa Kiligan kylässä. Matkakertomus mailman toiselle laidalle julkaistiin neljässä peräkkäisessä Apu-lehdessä samana vuonna
Puhelin 02 95 33 6100 kuvakokoelmat@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/kuvakokoelmat Journalistinen kuva-arkisto Joka Asiakaspalvelu ti – to 10 – 15. Sen merkillinen luonto ja erilainen elämäntapa haluttiin tuoda nähtäväksi myös maapallon toiselle puolelle. Reportaasin kuvat luovat uusia, eksoottisia mielikuvia ja vahvistavat vanhoja. Museoviraston kuvakokoelmat Sturenkadun asiakaspalvelupiste suljettu muuton vuoksi. New Yorkista tullut komissio selvittää, kuinka hyvin Australian hallinto toimii saarella. 1960-luvulla, jolloin kaukomatkailu oli harvojen ylellisyyttä ja kuvia kehitysmaista lehdissä vain vähän, kuvareportaasi on varmasti vahvasti muokannut lukijoiden käsityksiä Euroopan ulkopuolisista kansoista. saaren syrjäisiä viidakkoja vuoristokyliä. Tulkki Taim (vasemmalla) kutsuu perheet pöydän ääreen vuorotellen. Ensimmäisenä jonossa on 30-vuotias Miti perheineen. 2 2 Telefolipin kylässä Telefominin laaksossa Sepik-joen yläjuoksulla. 3 3 Partioupseeri Ross Allen suorittaa väestönlaskentaa Kiligan kylässä Mount Hagenin vuoristoalueella. Retkikunnan kulkiessa isommissa asutuskeskuksissa rannikolla kuvissa seurataan rugbyottelua, sotilasparaatia, kristillisen koulun välituntia ja lentokenttätyöntekijöitä. Saves kumppaneineen kuvailee UuttaGuineaa satumaaksi. Naisten tehtävänä on sikojen lihottaminen. Tiedustelut arkisin. 5 5 YK:n asettaman komission jäsen Uudessa-Guineassa keväällä 1962. Seppo Saves (1940–2013) oli Apu-lehden lehtikuvaaja 1961–1963. Puhelin 02 95 33 6127 joka@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/joka Kuvia Museoviraston kokoelmista. Uusia-Guinea näyttää seudulta, jossa talot, vaatetus ja ihmisten arkinen toiminta muistuttavat omaamme. 4 4 Sika on arvostettu kotieläin Uudessa-Guineassa ja usein perheen kallein omaisuus. Kansalaiset saavat sanoa mielipiteensä. Näissä kuvissa korostuu eksotiikka. 2 2 3 3 4 4 5 5 73 kamera-lehti.fi. Uuden-Guinean reportaasikuvat on järjestetty ja luetteloitu Patricia Seppälän säätiön apurahalla ja julkaistu Journalistisen kuva-arkiston JOKAn Finna-sivulla https://museovirasto.finna.fi/joka/. 1 1 Kyläelämää Uudessa-Guineassa vuonna 1962. Tekstissä kerrotaan, että paikalliset palvovat eläinjumalia ja ovat ihmissyöjiä
Etsi lähin seurasi: www.sksl.fi/jasenseurat Liity valtakunnallisen Nuoret Valokuvaajat ry:n (NVK) jäseneksi ja osallistu toimintaan. Näyttelyn tiedot www.sksl.fi. 010 3288 999. Lue lisää www.nuoret valokuvaajat.fi Suomen Kameraseurojen Liitto Ry Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Kari Tolonen, 0400 634 631, toimisto@sksl.fi, www.sksl.fi NÄYTTELYT Teemanäyttely Syksyn SKsL:n Teemanäyttelyn järjestää Kuopion Kameraseura ry. Lisätiedot www.sksl.fi Kuusamo Nature Photo 13.-15.9.2024 Kuusamo Nature Photo -luontokuvafestivaali. •Valokuvauksen peruskurssi •Adobe Lightoom Classic •Henkilökuvan valaisukurssi studiossa •Pimiötyöskentelyn ja jalovedostuksen kurssit Kurssikuvaukset ja ilmoittautuminen tuleville kursseille: www.valokuvausseura.fi/valokuvauskurssit Helsinki Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä. KUVAUSMATKAT Fotomaraton Tukholma 2024 Tervetuloa vuoden hauskimpaan kuvaustapahtumaan Tukholman Fotomaratonille 16-19.8.2024! Sari Sandberg liiton hallituksesta lähtee matkanjohtajaksi. Ole Pro! SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT KOULUTTAVAT Tampere Tampereen Valokuvausseura ry. Näyttelyt kerryttävät kansainvälisten valokuvaaja järjestöjen arvonimipisteitä. Voit liittyä, kun olet 16–29 -vuotias ja kiinnostunut valokuvauksesta. Osallistu kansainvälisiin näyttelyihin Kuvalataukset ovat auki suomalaisten seurojen järjestämiin kansainvälisiin näyttelyihin www.thisislife.fi ja Vantaan Fotokerhon Art of Light. Lisätietoja www.kameraseura.fi/koulutus SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT ALUEELLASI Kehitä valokuvausharrastustasi liittymällä alueesi kameraseuraan. Kylpylähotelli Kuusamon Tropiikissa tarjolla huikea festaripaketti early bird -hintaan! Lisätiedot tapahtumasta, esiintyjät ja linkki majoitusvarauksiin löytyvät täältä: www.kuusamonaturephoto.fi Tilaa Epson-tulostimet, tarvikkeet ja tulostusmateriaalit suoraan verkkokaupastamme www.interfoto.fi tai ota yhteyttä: interfoto@interfoto.fi / p. Avajaiset ovat lauantaina 16.11. ja SKsL:n syyskokous 17.11
Verkkopalvelu ja näköis lehdet tilattavissa myös erikseen.. www.kamera-lehti.fi/ kauppa/koulutus KATSO SYKSYN KURSSIT KAMERA-LEHDEN TOIMITUS KIITTÄÄ KAIKKIA MUKANA OLLEITA TAHOJA JA LUKIJOITA! www.kamera-lehti.fi Lue uutiset, blogit ja tapahtumat www.kamera-lehti.fi Lehtitilaus sisältää pääsyn Kameralehden laajaan verkkopalveluun sekä näköis lehtien arkistoon (lehdet vuosilta 2013-2023)
TesTed by The experTs n www.eisa.eu EISA AWARDS 2023-24 visit www.eisa.eu for the winners THE ulTimaTE consumEr TEcHnology... iLLuMiNaTed! Now 40 years strong, eisa is the unique collaboration of 58 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. This international association includes expert members in australia, india, Canada, the Far east, usa and the wider european community, ensuring the eisa awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! awarding the very best products for over 40 yEars 210-265_EISA_AD_2023_post_award.indd 1 30/07/2023 13:35