L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i . f i 6/2023 15,90 € NIKON Z F – RETROMODERNI ERIKOISUUS Outi Törnblom Katri Kallio Denise Grünstein KU U KA U D EN KU VA A JA KR EE TT A JÄ RV EN PÄ Ä | PE N TT I SA M M A LLA H TI | D EN IS E G RÜ N ST EIN | KA TR I KA LLI O | PE RT TI YL IN EN | D IA LA B | N IK O N Z F | SO N Y A 67 00 | parasta aiheesta ONNI 20x Pentti Sammallahti Kreetta Järvenpää Asetelma elää Sony a6700 hybridikamera
Pääsykokeista jäi mieleen myös yllättävä hetki. Raviniemi syntyi 1915 ja kuoli 1973. Valitsin Pècs-kuvan (sama kuva on tämän sivun alaosassa). Turunen sai lopulta kirjoitettua listan loppuun ja totesi, että tämä oli vitsi. JU H A LA IT A LA IN EN PÉ C S, PE N TT I SA M M A LL A H TI. E nsimmäiset muistoni Pentti Sammallahden valokuvista liittyvät pääsykokeisiin muutaman vuosikymmenen taakse. Luulitteko, että me oltiin tosissaan. Hän oli tunnettu muun muassa humoristisista kissakuvistaan. Opinnoista kiinnostuneille vuoden ensimmäisessä Kamera-lehdessä on taas päivitetty listaus valokuvauskouluista. Rauhallista Joulun aikaa ja intoa kaikille jotka suunnittelevat valokuvauksen opintoja ensi vuodelle! Näyttelykuvia ja muistoja uuden vuoden kynnyksellä 3 kamera-lehti.fi PÄÄKIRJOITUS Pentti Sammallahti: Me kaksi 13.10.2023–25.2.2024 K1, Kämp Galleria Kämp Galleria Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna: ma–pe klo 11–20, la–su klo 11–18 Pääsymaksu 12/6/0 €, Museokortilla vapaa pääsy. Tehtävät olivat kyllä monipuolisia. FAKTANTARKISTUS: viime numeroon oli jäänyt muutama virhe Hilja Raviniemeä koskevaan juttuun. Turussa oli samaan aikaan menossa Down By The Laituri -festivaali. Vanhemmillani oli hevosia, joten varmaan siksi kuva hevosesta ja miehistä tuntui tutuimmalta. Muistelemme nykyäänkin tavatessamme yhteishenkeä, pääsykokeita ja opiskeluaikaa. Pääsykokeita vetämässä oli ryhmä tulevia kouluttajiani: valokuvataiteilija Japo Knuutila, joka toimi linjan vetäjänä, valokuvataiteilija Pekka Turunen, taidemaalari Pekka Hepoluhta ja kirjailija Kari Levola. Oli hienoa äskettäin löytää valitsemani kuva Pentti Sammallahden Me kaksi -näyttelystä K1:sestä. Olin pyrkimässä vasta perustetulle valokuvauslinjalle Turkuun. Tällä kertaa voittajia on poikkeuksellisesti kaksi, tasapistein. Heidät esitellään tutusti laajemmin numerossa 1/2024. Yhtenä koetehtävänä oli valita muutamasta Sammallahden kuvasta yksi ja kirjoittaa siitä tarina ja analyysi. En kyllä enää yhtään muista mitä siitä kirjoitin. Pekka Turunen alkoi kirjoittaa pitkää biisilistaa taululle ja ohjeeksi annettiin laulun esittäminen karaokena lavalla. Päivä oli aurinkoinen ja tunnelma hyvä, vaikkei kukaan vielä tiennytkään kuuluiko 12 valitun joukkoon. JULKAISEMME sivulla 60 Vuoden kuvaaja 2023 -kilpailun voittajan. Kaikki pyrkijät olivat enemmän tai vähemmän jännittyneitä ja minä mietin, että tähänhän ei minun pyrkimiseni kaadu. Viimeisenä kokeena tehtiin Ruissalossa rannalla hiekkateosrakennelma
0400 802 282 tilaajapalvelu@ kamera-lehti.fi. 26 DIALAB Tulostusta suurella sydämellä 56 PÄIVÄLEHDEN MUSEOSSA Jussi Pohjakallio 66 KUVASALKKU Pertti Ylinen Kamera-lehti 6/23 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot D EN IS E G RÜ N ST EI N M IA SU RA K K A PE N TT I SA M M A LL A H TI ID A PI M EN O FF Voittajat PÄÄKIRJOITUS 3 KAMERASEURA 36 KOLUMNI 77 MENNYTTÄ VALOA 78 VÄLÄHDYKSIÄ 80 SEURAT TOIMIVAT 81 MARKKINAPAIKKA 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA 83 PE RT TI YL IN EN 4 KAMERA 6|2023 SISÄLLYS Tilaajapalvelu tiistaisin ja torstaisin puh. 6 HARMAAN EMINENSSI Pentti Sammallahti 18 ASETELMA ELÄÄ Kreetta Järvenpää 28 VÄSYMÄTÖN UUDEN ETSIJÄ Denise Grünstein 50 KUVA PÄIVÄSSÄ Outi Törnblom 74 MIELIKUVANI Katri Kallio 44 KUVANKÄSITTELY Säädintyökalu 46 MALLIKOULU Vieraan ikuistaminen 47 LINTUKUVAKOULU Koskikara 71 LUONTOKUVAAJAN KAMERA Simultaanitulkkaava kamera 37 KUUKAUDEN VALINNAT 38 KAMERA TESTISSÄ Sony a6700 41 KAMERA TESTISSÄ Nikon Z f 17 KAMERASEURA RY:N Kevään kurssit 60 VUODEN KUVAAJA 2023 Osakilpailu 3/3. Aiheena: Onni 20 VALOKUVA 200 VUOTTA vai olivatko ne jo
issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. JU H A LA IT A LA IN EN 5 kamera-lehti.fi. K RE ET TA JÄ RV EN PÄ Ä KAMERA-LEHTI 6/2023 ilmestyy viikolla 49. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga kuvankäsittelyt Juuso Joutsela/Takomo Tuotanto Oy toimittaja Timo Ripatti vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Ari Jaaksi, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Tiina Puputti, Risto Raunio, Kristiina Sievi-Korte, Kaisa Sirén, Mia Surakka, Jari Tomminen, Solveig Wallenius toimitusneuvosto Pekka Punkari, Lea Kömi tilaajapalvelu puh
6 KAMERA 6|2023
1950) osti Rolleiflexinsä 60-luvun alussa, klassikon suurimmat menestysvuodet alkoivat olla jo takana. Kaksisilmäiset peilikamerat ylipäätään menettivät asemansa 60-luvun mittaan, kun kuvaajat alkoivat 7 kamera-lehti.fi. Franke & Heidecken valmistama huippulaatuinen kamera maksoi nimittäin moninkertaisesti enemmän kuin sen tekniikkaa kopioineet japanilaiset. Opettajana hän on jakanut osaamistaan parillekin valokuvaajien sukupolvelle. Se oli jopa viisinkertainen summa japsiversioon nähden. Pentti Sammallahden tuotanto kuuluu mustavalkoisen valokuvan klassikoihin. Inspiraatio uusien kuvien saalistamiseen sykkii yhä vahvana. Markkoja piti sijoittaa hyvinkin tavallisen ihmisen kuukausipalkan verran tai jopa enemmän. Kun Pentti Sammallahti (s. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat PENTTI SAMMALLAHTI HARMAAN EMINENSSI T untuu hämmentävältä, että yli 50 vuotta sitten ostettu kamera on yhä jatkuvassa käytössä
Harjaantumista valokuvalliseen ajatteluun – tai ehkä on joku salaperäinen fotarigeeni – oli tosin tullut jo isoäidin tekemisistä. Pientä huoltoa ja öljyämistä se vaatii silloin tällöin, mutta ei muuta. Samaan aikaan seurassa vaikuttivat muiden muassa Jussi Aalto (s. Sammallahden kuviin yhteys löytyy myös pelkistämisestä, kuvien graafisesta olemuksesta ja vedosten äärimmäisen huolellisesta harmaasävyjen ' ” Aiheeni ovat oikeastaan yksinkertaisia. Muualla ei ollut juuri edes opetusta, eikä valokuvaa pidetty taiteena, Sammalahti muistelee. Olen kiinnostunut luonnosta, mutta en ole luontokuvaaja.” 8 KAMERA 6|2023. Uravalinta oli syntynyt kypsässä yhdeksän vuoden iässä, kun hän oli käynyt katsomassa Family of Man (Ihmisen suku) -näyttelyn Taidehallissa 1959. Hänen kaupunkikuvissaan sommittelulla on keskeinen sija, ne ovat harkittuja ja poikkeavat sillä tavalla nopearytmisemmästä katujen kuvaamisesta. Voi vain ihmetellä 14-vuotiaan silmää ja teknistä kypsyyttä jo näissä varhaisissa kuvissa. suosia käteviä kinokameroita. Sillä olen kuvannut suurimman osan tuotannostani ja se on edelleen tärkein kamerani, Pentti Sammallahti kertoo. Ehkä aivan näin pitkälle menevänä sijoituksena ei nuori Sammallahti ostostaan pitänyt, vaikka olikin jo päättänyt ryhtyä valokuvaajaksi. T uolloin 60-luvulla valokuvataide kukoisti nimenomaan Kameraseurassa. Hildur Larssonilla oli valokuvausliike ensin Kemissä ja sitten Rovaniemellä 1900-luvun alkupuolella. Arkea on kuvissa runsaasti. Ihminen löytyy niistä joko miljöön osana tai suoraan lähestyttynä. Siitä kolmen vuoden päästä kuvia oli esillä ensi kertaa näyttelyssä. Ja isän neuvojen lisäksi uteliaalle klopille lisää oppia oli tarjolla tietenkin Kameraseurassa, johon liittyminen pari vuotta myöhemmin oli tärkeä askel. Hildur meni 33-vuotiaana naimisiin Elis Sammallahden kanssa, jolloin kuvaaminen harmillisesti loppui. – Rollikka toimii yhä aivan yhtä hyvin kuin silloinkin. Suoranaisia esikuvia siltä ajalta tai myöhemmältäkään Sammallahti ei halua lähteä erityisesti nimeämään, mutta yksi nimi nousee kuitenkin esille: Paul Strand. 1945), Keijo Kansonen (s.1952) ja Lauri Nevanlinna (s. Perinteisen kuvaamotoiminnan lisäksi hän otti myös uutiskuvia oululaiseen sanomalehteen. Strand vaihtoi piktorialistisesta tyylistä puhtaaseen valokuvaan, ympäristön tarkkaan taltiointiin. Rolleiflex oli silti edelleen ammattipiireissäkin suosittu kuvanlaatunsa ansiosta. Rullafilmikameroissakin yksisilmäinen eli peilitekniikka oli monen mielestä kätevämpi. 1950) Nuorten kerholaisena Sammallahti perehtyi pimiötekniikkaan ja imi tietenkin vaikutteita toisten kuvaajien tekemisistä. Heidän kolmesta lapsestaan Larsille syntyi viisi tenavaa, joista Pekka on saamen kielen professori – ja Pentti siis isoäitinsä jäljillä
Ajan mestareista yksi suurimmista on tietysti Rembrandt, jonka etsaus Kolme puuta on ollut Sammallahdelle erityisen tärkeä. Se tarkoittaa kuljeskelua, kävelyä, odottelua, kärsivällisyyttä. Parikin sukupolvea suomalaisia valokuvaajia on hankkinut oppiaan Sammallahden kaitsemana. Sen taitajia oli edelleen vähän ja prosessi niiden tekemisessä vaativa. N uori ylioppilas sai työpaikan Kameraseuran entisen puheenjohtajan Matti A. Niissä taiturimainen siveltimen käyttö on istuttanut maisemaan lukuisia yksityiskohtia, ihmisiä, luonnonmuotoja ja ties mitä. Myös runous, etenkin Aaro Hellaakoski, on tärkeää. – En ole koskaan kuvannut minkään teeman varassa, vaan sen mukaan mitä eteen tulee. Moni oppilaista on pitänyt tätä panosta korvaamattomana meikäläiselle valokuvataiteelle. Turvana oli poikkeuksellinen 15 vuoden apuraha. Humaanisuus, ihmisten arvostus on molemmilla niin ikään tärkeä periaate. Sivu 6 Finström, Ahvenanmaa, 1981. Kuvatessa myös aukko, syvyysterävyys, vaihtelee sen mukaan. Joskus maiseman kaikilla yksityiskohdilla on merkityksensä, toisinaan vaikka sumussa esille nousee harvempia asioita. Lähes parin vuosikymmenen opetusrupeaman jälkeen Sammallahti jäi pois apulaisprofessorin hommistaan ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Aikaa matkusteluun ja kuvaamiseen oli vihdoin niin paljon kuin halusi. Sammallahden taidehistorian opinnot vaihtuivat sujuvasti valokuvan opetustyöhön Lahden taidekoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Pitkäsen (1930–1997) valokuvalaboratoriosta. Ja tietysti tuurilla on suuri merkitys myös! Kuvia on kertynyt kotimaan lisäksi Virosta, Isosta-Britanniasta, Islannista, Unkarista, Ranskasta, Ita9 kamera-lehti.fi. Helsinki, 1983 Helsinki, 1982. Olen kiinnostunut luonnosta, mutta en ole luontokuvaaja. Hauska yksityiskohta on se, että aluksi opetus keskittyi juuri värikuvaan. Sammallahden tavoin muutamat muutkin kuvaajat hankkivat huipputason laboratorio-osaamisen siellä, kun alalla ei ollut tarjolla vielä koulutustakaan. Sammallahdella on sen lisäksi usein myös huumori yhtenä elementtinä – Aiheeni ovat oikeastaan yksinkertaisia. Puut, linnut ja koirat ovat aina olleet tärkeitä, sekä tietysti ihmiset. Palaamista yhä uudelleen samoihin paikkoihin. Varanasi, Intia, 1999. Löytyy myös hiukan yllättävä tyylillinen inspiraatio: hollantilainen 1600-luvun maalaustaide ja nimenomaan maisemat. Se oli uuden tekniikan suhteen alan kärkeä, ja Pitkänen itse paitsi menestyvä mainoskuvaaja myös monipuolinen alan vaikuttaja. Kun tytär asuu nykyisin Haagissa, Sammallahti on iloinen päästessään siellä käydessään aina kiertämään museoissa vanhan maalaustaiteen parissa. hallinnasta. – Kuvissani on harvoin vain yhtä pääaihetta, vaan miljöö kokonaisuudessaan on kohteena hollantilaismaalareitten tapaan
En ole kuitenkaan mikään Helsinkikuvaaja, vaan kuvat ovat syntyneet ihan vaan kävelyjen aikana ilman kaupunkikuvaamisen taka-ajatusta. Sammallahti pitää kuitenkin itse tärkeänä myös ajallista merkitystä, historian tallentamista näkymien ja kulttuurien suhteen. Hän kertoo oppineensa olemaan häiritsemättä niitä ja pikemminkin odottelemaan. Toisinaan pukeutumisesta tai jostain kadun yksityiskohdasta voi päätellä vuosikymmenen, mutta sekään ei ole helppoa. Maisemat ovat kaikkialla muuttuneet. Toisaalta eläinten houkuttelussakin on omat niksinsä. Linnut – ja juuri älykkäät varikset – ovat yksi Sammallahden suosikkiaiheista. Puu sijaitsi Helsingin taidemuseon Meilahden rakennuksen vie10 KAMERA 6|2023. – Esimerkiksi kuvaamistani puista lähes kaikki ovat kadonneet Helsingistä. Kuvissa vallitsee siis erikoinen ajattomuuden ja yleistettävyyden kiteytynyt henki. Eräs jo klassikoksi muodostunut kuva on katkenneella oksalla tasapainottelevista variksista. liasta, Yhdysvalloista, Alankomaista, Venäjältä, Bulgariasta, Japanista, Romaniasta, Vietnamista, Turkista, Nepalista, Georgiasta, Marokosta, Kreikasta, Irakista, Intiasta ja Portugalista – siis yli 20 maasta. Tyypillistä on kuitenkin se, että kuvissa ei ole nimetty paikkaa, eikä maa ole välttämättä edes tunnistettavissa
Oksa sai olla paikoillaan useamman vuoden. Pimiössä aikaa työstämiseen menee enemmän kuin tietokoneen ääressä, mutta toisaalta monen mielestä myös jälki on parempi, luonnollisempi. Essaouira, Marokko, 1993. Kerran sitten kaikki osui juuri sopivasti kohdalleen: filmillä oli rakastettu klassikko. Ja jos nimenomaan viihtyy pimiössä Sammallahden lailla, yhdistelmä tuottaa ainutlaatuisen upeaa jälkeä. ressä, ja se pääsi Sammallahden kuviin useita kertoja museovisiittien yhteydessä. S ammallahden kohdalla ei voi kylliksi korostaa taidon ja käsityöläisyyden merkitystä kuvien vedostamisessa. 11 kamera-lehti.fi. Myöhemmin puu on kaadettu ja museorakennuskin kiinni. Hänen ystävänsä Timo Viljakainen (katso Kamera-lehti 3/2023) kuvaili Sammallahtea taikuriksi, jonka veroista vedostusosaajaa ei löydy toista. Hopeagelatiinivedosten harmaat ovatkin aina tarkasti kohdallaan, ja niiden sävyjä riittää. Onnistunut valotus on tietenkin aina hyvän kuvan perusta, mutta sävyjä voi myöhemmin muokata, paitsi tukkoon valottuneita. Digissä puolestaan on varottava valkoisen puhki valottumista. Filmikuvaamisessa periaatteet valotusten suhteen poikkeavat digistä siinä mielessä, että filmillä tummat sävyt ovat ratkaisevia
Niidenkin tekemisessä Sammallahti on kuitenkin poikkeuksellisen tarkka. mustavalkoiseksi digiänkyräksi. Siberia, Venäjä, 1991. Hänestä on ajatuksenakin mukavampi, että kuvat Ansel Adamsin yhdeksän harmaan asteikossa, jossa on lisäksi ääripäinä puhtaat valkoinen ja musta, kuvan valotuksen oppii määrittämään harmaan sävyjen kautta. Musta voi olla harkittu tehokeino, mutta vedoksessa muutkin sävyt täytyy saada kohdalleen. Värikuviakin on tullut tehtyä pari sarjaa ja digipokkari kulkee myös mukana. Tavoittelemani tulos vaatii silti usein pitkän prosessin ja monta valotusta. Käsin valottaessa kuvaajan täytyy osata tunnistaa kuvasta eri harmaasävyt ja päättää, minkä mukaan haluaa valottaa. Toisaalta vedosten hinnat ovat sen verran alhaisia, siis muutamia satasia, että hankintakynnys on matala. Kyllä hopeagelatiinivedoksen vielä erottaa tulosteesta mutta tarkkaan pitää katsoa. Digikameran automatiikka etsii valotusta, joka sijoittaisi mahdollisimman hyvin kuvan osa-alueet harmaan keskimmäiseen kohtaan (Zone V). 12 KAMERA 6|2023. Valokuvataiteilijaksi Sammallahti toimii yhdessä suhteessa eri tavalla kuin useimmat: hän ei määrittele kuvilleen maksimimäärää eli niin sanottuna editiota. Kuvista on tietenkin myös digitaaliset tiedostot, ja niistä on tehty myös tulostevedoksia (myynnissä näyttelyn yhteydessä). Tietotekniikka tunnistaa periaatteessa 256 harmaan eri sävyä, mutta ihmisen silmä toimii toisin. Hän uskoo laadukkailla musteilla ja papereilla niiden myös säilyvän perinteisempien menetelmien tapaan. – Pieniin vedoksiin harmaiden tasapaino on tietenkin helpompi saada. Sammallahti ei kuitenkaan tunnustaudu miksikään Kemiö, 1995
Käteni koskee tyhjyyteen. Varjoni karkasi. Valokuvataiteen museon K1 -näyttelytila kauppakeskus Kämpissä esittelee Sammallahden tuotantoa uran alkutaipaleelta aivan viime vuosiin, eli 1964 – 2022. Aaro Hellaakoski ilahduttavat useampia kuin harvoja paksun lompakon omistajia. Askel jää ilmaan irralleen. Vailla oon ruumista. 13 kamera-lehti.fi. Hän tosin valittelee tahdin hidastuneen, reaktiot ja kädetkään eivät ole entisen vikkeliä, näkökään ei aivan yhtä tarkka. Uusia kuvia hänen Rolleiflexinsä ja toisinaan muutkin laitteet nakuttavat yhä ahkerasti. Kuutamo metsässä Alla unisen oksiston valoa kummallista on, metsän sisällä taikatie, ei mistään tule, ei mihinkään vie. Liuonnut kuutamoon. – Mustavalkoisessa harmaan sävyineen on minulle kaikki tarpeellinen, Sammallahti pelkistää. Mutta näyttely todistaa uusia klassikoita syntyvän koko ajan
Teksti HARRI HIETALA VALOKUVAN 200-VUOTISJUHLAT OVAT EDESSÄPÄIN – vai olivatko ne jo. 14 KAMERA 6|2023
Hän keskusteli aikansa johtavien tutkijoiden kanssa ja pohdinta säilyvien kuvien luomisesta kameran avulla alkoi vähitellen levitä. Ohut kerros bitumia metallipohjalla kovettui valon vaikutuksesta. Briteissä kokeillaan Kuten hyvin tiedetään, valokuvauksen keksiminen tarkoitti tallennusmenetelmän keksimistä. Daguerre julkistaa keksinnön Vuonna 1929 Niépce tutustui Louis Da guerreen, joka oli myös kiinnostunut kuvien tuottamisesta kameraa käyttäen. (Musée Nicéphore Niépce). Niépce aloitti kokeet kuvien tallentamiseksi jo vuonna 1816 käyttäen hopeakloridia, mutta negatiivikuvat tummuivat eikä hän kyennyt pysäyttämään tummumisprosessia. Kuvia valotettiin tuntien ja jopa päivien ajan. Ei ole tiedossa, miten varhain oli jo keksitty Camera Obscura eli neulanreikäkamera, mutta sen parannettua, lasilinssillä varustettua versiota, oltiin käytetty piirustuksen ja maalauksen apuvälineenä jo jonkin aikaa ennen 1800-lukua. Niépcen kuvaama, vanhin säily nyt kuva, noin 1827. Muistelin, että Nicéphore Niépcen tunnettu kattonäkymä, jota pidetään ensimmäisenä valokuvatallenteena, on kuvattu 1820-luvun loppupuolella, joten kohta olisi siis oikea ajankohta. Daguerre on kuvannut näkymän Pariisista vuonna 1838. Niépce kuvasi talonsa ikkunasta kattonäkymän ilmeisesti lähes vuorokauden valotusajalla vuonna 1827. Teksti HARRI HIETALA Niépce kuvasi talonsa ikkunasta kattonäkymän ilmeisesti lähes vuorokauden valotusajalla vuonna 1827. Boulevard du Temple. Thomas Wedgwood (1771–1805) oli varakkaan keramiikkatehtailija Josiah Wedg woodin poika ja hän kokeili valon vaikutusta hopeanitraatilla päällystetylle paperille ja nahalle 1800-luvun alussa, myös kameraa käyttäen, mutta ei onnistunut saamaan aikaan säilyviä kuvia. Hän onnistui luomaan pinnakkaismenetelmää käyttäen kopioita kaiverruksista jo vuonna 1822, mutta nämä kuvat eivät ole säilyneet. Näistä kokeista on sitten säilynyt eräs kuva, joka on ensimmäinen kameralla ja valoherkällä materiaalilla tallennettu ja säilynyt valokuva. T ULIPA eräänä päivänä mieleeni, että kohtahan pidetään valokuvauksen 200-vuotisjuhlia. Diorama-näytökset olivat hyvin tuottoisia. Niépce onnistuu Nicéphore Niépce (1765–1833) syntyi myös varakkaaseen perheeseen ja hoiti tilaa Chalon-sur-Saônessa 1800-luvun alkupuolella. Sitten hän kokeili bitumia valolle herkkänä materiaalina vuosina 1822–1829. Hän harrasti monia asioita ja kehitteli muun muassa polttomoottoria, kunnes kiinnostui litografiasta ja kuvien monistamisesta ja alkoi tutkia Camera Obscuraa. Laitteen avulla voitiin tehdä erityisesti perspektiiviin liittyviä havaintoja. Kamerahan oli jo keksitty. Kuvaa on pidetty vanhimpana säilyneenä daguerrotyyppinä, jossa näkyy henkilöhahmo. Hän oli erikoistunut panoraamamaalauksiin ja vuonna 1822 avatussa Diorama-teatterissa näytettiin valtaville kankaille maalattuja näkymiä, joiden tekemisestä hän vastasi toisen maalarin, Charles Boutonin kanssa. Siellä komeilee kuva monumentista, jossa on vuosiluku 1822! Siis, menivätkö valokuvauksen 200 v-juhlat ohi nyt ihan huomaamatta. Tarkistaakseni asian selailin nettiä ja osuin Nicephore Niépce -kotimuseon sivuille. Kuvaa on todennäköisesti valotettu lähes vuorokauden verran. 15 kamera-lehti.fi
Fox Talbot puuhailee avustajineen kahden kameran kanssa. Alkuun Daguerre kokeili Niépcen tapaan bitumia, mutta kun jälkimmäinen kuoli yllättäen vuonna 1833, Daguerre alkoi kokeilla hopeasuoloja, joiden tummuminen valossa oli hyvin tiedossa saksalaisen Johan Schulzen (1687–1744) 1700-luvun alussa suorittamien kokeiden vuoksi. Suomessa on julkaistu postimerkki vuonna 1989 Valokuvan 150-vuotisjuhlan kunniaksi, eli ajoitus liittyy daguerrotypiakeksinnön julkistukseen vuonna 1839. Daguerre levitti jodikerroksen hopealla päällystetylle kuparilevylle ja valotti levyn kameran avulla. 16 KAMERA 6|2023. Kuvattuaan kokoelman erilaisia kuvia vuosina 1836–1839 Daguerre esitteli töitään Ranskan akatemian jäsenille, jotka olivat niin vaikuttuneita, että lopulta Ranskan valtio järjesti juhlallisen tilaisuuden 19.8.1839 keksinnön julkistamiseksi ”koko maailmalle”. Paperille syntyneestä negatiivikuvasta saatiin positiivi pinnakkaismenetelmällä. Ranskassa keksintö julistettiin vapaaksi koko maailman käyttöön, mutta Talbot hankki menetelmälleen patentin Englannissa vuonna 1841 ja hän onnistuikin hankkimaan tuloja myymällä lisenssejä 1850-luvulle saakka. Ehkäpä onkin parasta juhlia tätä hienoa keksintöä vaikkapa heti, ottamalla lasillisen kuohuviiniä Burgundin alueelta eli sieltä, missä Niépce asui. Kalotypia vuodelta 1846. William Henry Fox Talbot 1846. Postimerkki 1989, Suomi. Tällöin märkälevymenetelmä ohitti kalotypian kuvien laadussa. Daguerre sai akatemian kunniajäsenyyden ja daguerrotypistit levisivät kaikkialle. 1830-luvun puolivälissä hän kokeili valottaa kameran avulla kuvia hopeanitraatilla ja suolalla käsitellylle paperille ja onnistuikin saamaan aikaan säilyviä kuvia. Daguerrotypiat ovat peilikuvia ja uniikkeja Polaroid-kuvien tapaan. Mutta milloin 200-vuotisjuhlat sitten voitaisiin pitää. Vastaisku briteistä Kun englantilainen William Henry Fox Talbot (1800–1877), sai kuulla Daguerren keksinnöstä vuonna 1939, hän oli ällistynyt – hänhän oli keksinyt valokuvauksen jo vuosia aiemmin! Hyvän tutkijakoulutuksen saanut Talbot tutki optiikkaan ja kemiaan liittyviä kohteita 1820-luvulla. Koska Talbotin menetelmässä syntyi ensin negatiivi, josta edelleen voitiin monistaa positiivikuvia, häntä voi hyvin pitää nykyaikaisen valokuvauksen keksijänä. Santé! Louis Daguerre. Valotusajat olivat hyvin pitkiä, mutta kun hän keksi menetelmän tuoda latentti, heikosti näkyvä valottunut kuva esiin elohopeahöyrykäsittelyn avulla, tarvittava valomäärä lyheni olennaisesti. Tarjolla on lähtökohdaksi ainakin tapahtumia vuosilta 1816, 1822, 1827, 1835 ja 1839. Etualalla kuvataan henkilöä, vasemmalla jäljennetään taideteosta. Hän paransi menetelmänsä, jota sittemmin on kutsuttu kalotypiaksi, käyttämällä hopeajodidia valolle herkkänä ainesosana
WEB Valokuvaaja haastavilla markkinoilla 30.1. Lightroom Classic -ohjelman perusteet haltuun etäkurssilla, sopii aloittelijoille. WEB – Yhdistä still ja videokuvaa 29.4. Tiina Puputti. Luonnon lähikuvaus järjestelmä kameralla ja kamerapuhelimella 11.5. 45–90 €. Paavo Hamunen. 35–70 €. PITEMMÄT ETÄKURSSIT ETÄ – Valokuvauksen perusteet 29.1.–18.3. 48–95 €. Teemu Ojala. Kirjansidonnan alkeet valokuvaajille 24.3. Mitä huomioida, jos haluat myydä kuviasi, sinulta tilataan valokuvaustyö tai kuviasi on käytetty luvatta. Kurssi sopii vasta-alkajalle tai unohtuneiden taitojen kertaamiseen. 80–160 €. klo 18–21/10–15. Koulutuspäivä koostuu kouluttajan vetämistä luento-kuvausdemonstraatioyhdistelmistä, kuvaustehtävistä ja yhteisestä kuvapalautteesta. Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka hallitset jo studiokuvauksen perusteet, mutta kaipaat lisävinkkejä studiotyöskentelyyn. Pimiössä opetellaan hopeagelatiinivedostuksen perusteet. Mikko Säteri. 11.1. Täsmäisku miljoohenkilökuvauksen valaisuun. Tarinallisuus liittyy kaiken tyyppisiin kuviin. klo 18–21. Keväälle on toiveesta lisätty useita etäkursseja ja yhden illan webinaareja, tule mukaan linjoille! Seuraa kurssitarjontaa: kamera-lehti.fi/kauppa/koulutus LÄHIKURSSIT Digikamera tutuksi 13.1. 50–100 €. Reino Havumäki. Ohjelmassa löytyy paljon kursseja eri tasoisille valokuvauksen harrastajille, ja se täydentyy pitkin vuotta. WEB Avaimet valokuvanäyttelyyn 11.4. Reino Havumäki. klo 11–17. Tiina Puputti. Kurssi ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameransa ostaneille. 81–162 € Studiokuvauksen perusteet 27.–28.1. 50–100 €. WEB Valo ja vermeet miljööhenkilökuvauksessa 2.5. Tiina Puputti. yhteensä 14 kertaa klo 18–21. Tule tutkimaan, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat kuvan tunnelmaan. Pimiötyöskentelyn perusteet 20.–21.1. ETÄ Kuvaa parempia kuvia puhelimella 6.4. Paavo Hamunen Opi uusia kuvakulmia, tapoja kuvata ja editoida sekä hyödyntää videota ja puhelimen kameraa luontokuvauksessa. Riikka Kaskinen. Marjut Korhonen. WEB Miten pääsen alkuun rakennetun kuvan tekemisessä. ja 16.3. 90–180 €. 45–90 €. Opit kameran tärkeimpien asetusten merkityksen niin, että voit itse vaikuttaa lopputulokseen etkä ole pelkän automatiikan armoilla. KEVÄT 2024 VALOKUVAUSKURSSIT Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä ovat kaikille avoimia. WEB Päästä varpaisiin – Yksityiskoh tien huomiointia mallien asennoissa 29.2. Näe esimerkkikuvien avulla, miten eri kuvista rakennettu kuva on koostettu kerros kerrokselta, myös tekoälyä hyödyntäen. 50–100 € Studiokuvauksen jatkokurssi 2.3. klo 10–17. Kurssilla opit kirjansidonnan perustaitoja sitomalla oman kovakantisen kirjan. Opettele hyödyntämään järjestelmäkameran sekä kamerapuhelimen monipuolisia ominaisuuksia valoja videokuvaamisessa. Mitä apurahoja valokuvaajille on tarjolla. Miten toteuttaa graafisia ja pelkistettyjä visualisointeja erilaisiin henkilökuviin, joissa samalla näkyy tarina kuvattavan ilmeessä ja asennossa. klo 18–21. Janne Myllymäki. klo 10–16. Johanna Friskberg. klo 18–20. ETÄ Lightroomohjelman perusteet 10. ILTAWEBINAARIT Nämä etäkurssit sisältävät noin 1,5 h luentoosuuden, jonka päälle/oheen on varattu aikaa osallistujien kysymyksille. Tiina Puputti. Teemu Ojala. Vedostuskurssi 2.–3.2. klo 9–15. klo 18–21. klo 18–20. klo 9–17. klo 18–20. klo 18–21. Hinta 10–20 €. Mitä huomioida henkilövalaisun kehittämisessä valokuvauksellisemmaksi, kolmiulotteisemmaksi ja kasvojen muodot pyöreästi esiin tuovaksi. klo 10–18. klo 10–16. klo 18–20. Illan aikana käymme läpi tärkeimmät kohdat, joiden avulla pääset alkuun, jotta lopputuloksena on laadukas näyttely. Marjut Korhonen. 45–90 € Graafinen visualisointi miljööhenkilökuvissa 4.5. Sinulle, joka kaipaat lisää vinkkejä siihen, kuinka ohjaat kuvattaviasi tavoitteen mukaisiin asentoihin. Tiina Puputti. klo 10–18. WEB Valokuvauksellinen henkilöva laisu – tarkenna studiohenkilövalaisua 8.2. Marjut Korhonen. Kokonaiskesto vaihtelee täten kahdesta kolmeen tuntia. Kameraseura ry:n jäsenillä on kurssin jälkeen käyttöoikeus seuran studioon. klo 10–16. WEB – Kuva ja kerronta mitä haluat kertoa kuvillasi. 6.3. Janne Myllymäki. Kurssilla opetellaan mustavalkofilmin kehittäminen negatiiveiksi ja hopeagelatiinivedostuksen perusteet. Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka osaat kamerasi peruskäytön, mutta et ole aiemmin kuvannut studiossa. Kaipaatko uusia vaihtoehtoja valokuviesi esittämiseen
” ” 18 KAMERA 6|2023. KUKKAASETELMAT SYNTYVÄT RAUHASSA KIIREHTIEN Teksti MIA SURAKKA Kuvat KREETTA JÄRVENPÄÄ Olen tullut siihen tulokseen, että intohimo kukkien kuvaamiseen on verenperintönä saatu. Yritin juosta sitä pakoon, mutta se sai minut kiinni jossain kohtaa
– Otin aina mieluummin ne hankalimmat kuvaukset, joissa jouduin hikoilemaan, kuin että olisin vain käynyt kuvaamassa jonkun naaman sieltä täältä. Oli erilaisia lehtiä, erilaisia visuaalisia kokonaisuuksia. Valmistunut Lapin yliopistosta Taiteen maisteriksi vuonna 2005. Järvenpää hankki oman työhuoneen, johon kumppaniksi lähti mukaan lehtijutun kautta tutuksi tullut Meri-Tuuli Väntsi. Oli pakko pitää myös oma valokuvarepertuaari aika isona, jotta pystyi tekemään monen näköistä valokuvaa eri lehtiin. Se tarkoitti myös, että minun piti opetella työskentelemään kukkien kanssa, Järvenpää muistelee vuoden 2016 käännekohtaa. K ukkia rakastavan puutarhurin tytär Kreetta Järvenpää oli varma, ettei hän koskaan ryhtyisi työhön kukkien parissa. Niinpä Järvenpää lähti Turun yliopistoon opiskelemaan elokuvaja tv-tieteitä, ja jatkoi opintoja Lapin yliopistossa videoilmaisu pääaineena ja valokuva sivuaineena. T ein 2016 sen päätöksen, että alan vakavasti opetella kukkien kuvaamista. Järvenpää oli erittäin kriittinen omaa työtään kohtaan ja halusi kehittyä valokuvaajana. Rutiinit olivat hallussa ja Järvenpää oli oppinut kuvaamaan monipuolisesti. Yhteistyönä onkin syntynyt ruokakirjoja, kuten Pataruokaa vuonna 2016. Sinä vuonna äitini kuoleman myötä tuli käsiteltyä oman elämäni suuntaa, ja päätin lähteä taiteessani rohkeasti kohti kukkien kuvaamista. Nuorena, riittävästi rikkaruohojen kitkemistä tehneenä, hän valmisti itse vaatteita ja haaveili vaatesuunnittelijan ammatista. – Olin tullut silloisessa työssäni siihen vaiheeseen, etten oppinut enää mitään uutta, ja olin huomannut, että minua kiinnosti lifestyleja ruokakuvaus. Valokuvaus tuli ensimmäisen kerran mukaan Järvenpään elämään juuri vaatesuunnittelun myötä, kun hän innokkaasti valokuvasi tekemiään luomuksia. Ruokakuvia Järvenpää on tehnyt vuosien varrella myös muun muassa Maku-lehteen. – Siinä vaiheessa, kun totesin, että minusta voisi tulla valokuvaaja, mielenkiintoni oli nimenomaan muotikuvauksessa. Hän ei halunnut päästää itseään helpolla opetellessaan valokuvausta. Unelma vaatesuunnittelijan työstä kuitenkin hälveni, kun hän ymmärsi, ettei työ muotialalla ollutkaan kovin taiteilijamaista, vaan vaati loputtomia saumaharjoituksia, sekä tuotannon parissa työskentelyä. Järvenpää sai vuonna 2006 työpaikan Alma Media Lehdentekijät Oy:ltä. Freelancerius mahdollistaisi myös taiteen tekemisen. Mutta juuri siitä syystä oli sitten helppoa heittäytyä freelanceriksi vuonna 2014. T avallaan Järvenpää pääsi lopulta kuvaamaan myös muotikuvaa tehdessään vaatekuvauksia eri lehtiin. He jakavat työhuoneen edelleenkin. Lisäksi halusin tehdä omaa taidetta, mutta päätoiminen työ julkaisutalossa vei kaiken aikani. Työpaikka löytyi kuitenkin mainoskuvaaja J-P Laakiolta vuonna 2004, jossa Kreetta Järvenpää työskenteli kuvausassistenttina ruokakuvien parissa oppien lisää valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä. omaan valokuvauksen taitojen kartuttamisessa. Väntsin kanssa Järvenpää pääsi kuvaamaan lisää ruokaa, heitä yhdisti samankaltainen visuaalisuus. Olen kuvannut asioita nuppineulasta Volvoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta henkilökuvaukset olivat pääasia, jota silloin tuli tehtyä. – Julkaisutalossa työskentely oli ihan kullanarvoista rutiinin ja kuvaustaidon oppimisen kannalta. Asiat etenivät. Nykyään kukat ovat vieneet kaiken ajan ja jos häneltä tilataan ruokakuvauksia, niihinkin liittyy yleensä kukkia. Siellä piti tehdä nimenomaan monipuolista kuvaa, ei vain yhtä tyyliä. Yliopiston lopputyö olikin yhdistelmä vaatesuunnittelua ja valokuvaa. Nämä vuodet olivat tärkeitä nimenKreetta Järvenpää on taiteilija, jonka intohimona on valokuvata kukka-asetelmia 1600-luvun hollantilaistaiteilijoiden innoittamana. www.kreettajarvenpaa.com www.kreettakreetta.com @ kreettakreetta End Of The May In Osmola, 2022. Valittiin vuonna 2022 Helsingin Vuoden Yksinyrittäjäksi. Hän olisi halunnut luoda mallistoja suurille muotitaloille, tai ainakin siltä vaatesuunnittelijan ammatti hänen unelmissaan näytti. Siellä hän työskenteli seuraavat kahdeksan vuotta. Kukkien kuvaaminen saattaa äkkiseltään tuoda ” Tein 2016 sen päätöksen, että alan vakavasti opettelemaan kukkien kuvaamista.” ' 20 KAMERA 6|2023. Ajatus muotikuvauksesta karisi vähitellen elämäntilanteen myötä, sekä ymmärryksen kasvaessa muotialan epäekologisuudesta
21 kamera-lehti.fi
mieleen jotain aivan erityylistä kuin mitä Kreetta Järvenpään työt ovat. Järvenpää puhuu pitkään siitä, miten suuri osa hänen työstään on kuvauksen suunnittelua etukäteen. Kukat olivat mukana erilaissa kattauskuvissa. Kukkien asettelu oli kuitenkin vaikeaa ja vaikka hän tiesi miltä kukkien olisi pitänyt näyttää kuvissa, lopputulos ei aina ollut sellainen. 22 KAMERA 6|2023. Jo aiemmin Meri-Tuuli Väntsin kanssa ruokakuvaa tehdessään Järvenpää oli joutunut tekemään myös kukkien kanssa töitä. Kukkien asettelutyö oli jotenkin napsahtanut aina Järvenpäälle, joka hankki kukat. Nopeasti ajateltuna aihe saattaa vaikuttaa helpolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. – Aloin 2016 järjestää kukka-workshoppeja työhuoneellani, jotta oppisin itse asettelemaan kukkia. Aivan kuivakin kukka voi saada oman roolinsa kuvassa. Valokuva tavallaan litistää asetelman kaksiulotteiseksi, ja tämä saattaakin olla yksi vaikeimpia asioita Järvenpään työssä kukkien parissa. T ai ehkä vaikeinta kuitenkin on itse kukkien sielunelämä. Kun olet ensin suunnitellut kukka-asetelman, jossa on eri lajikkeita tietyssä kukan vaiheessa, haasteeksi muodostuu saada kukat juuri siihen oikeaan vaiheeseen kuvaushetkeä varten. Valokuvaus oli jo opeteltu julkaisutalon vuosien aikana, ja nyt Kreetta Järvenpää halusi opetella asettelemaan kukat siten, että ne näyttäisivät valokuvassa juuri sellaisilta kuin hän halusi. Järvenpää hankki workshoppien opettajiksi ulkomailla opiskelleita taitajia, joiden tyyli oli erilainen ja asetelmat rennompia. Käytän myös eri vaiheessa olevia kukkia, sekä jo lakastumaan päin olevaa kukkaa. Oli siis aika jälleen opetella uusia taitoja. Kukat eivät voi olla toistensa takana kuvissa, paitsi tietenkin harkitusti niin. On eri asia katsoa kukka-asetelmaa todellisuudessa, jossa silmä havaitsee sen kolmiulotteisuuden, kuin saada kukat käyttämään huolettoman rennoilta kaksiulotteisessa valokuvassa. Ensiksi on tietysti suunnitelma itse kuvasta, mutta myös kukkien väriPotretti Lace Flowerin I Forgot, 2022. Kursseilta ylijääneillä kukilla hän harjoitteli hartaasti omia asetelmiaan. – Mä en halua tehdä kivoja söpöjä kuvia, vaan haluan että niissä on enemmän. Kukilla on eri vaiheensa; ne ovat ensin nupulla, vähitellen aukeavat, kunnes melko nopeastikin alkavat lakastua ja kuihtuvat. Hän myös esimerkiksi matkusti Cornwalliin one-to-one oppilaaksi The Blue Carrotille, katsoi videoita kukkien asettelusta, hankki opetusta ihailemiltaan floristeilta, kävi workshopeissa ulkomailla ja kehitti taitojaan Suomessakin eri floristien oppilaana. Vaikka Järvenpää kuvailee itseään vähän laiskaksi, hänen päättäväisestä ja suunnitelmallisesta työstään sitä ei kyllä voisi arvata. Hänen taiteessaan ei ole kyse ruusujen kuvaamisesta tavoitteena saada joku kiva nätti kuva
Jos eivät ole, hän pitää toisia kukkia kylmässä, jotta ne eivät ehtisi aueta liikaa, ja toisia lämpimässä, jotta saisi ne aukeamaan nopeammin. 23 kamera-lehti.fi. Järvenpää tilaa kukkia useista eri paikoista, suosien erityisesti lähellä sijaitsevia toimittajia. Kameran ollessa jalustalla Järvenpää kuvaa myös eri vaiheissa olevaa kukka-asetelmaa, mutta jatkaa pieteetillä asettelua, kunnes hän on täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Monen tunnin työn jälkeen saattaa tulla vastaan tilanne, että asetelma ei vain näytä oikealta, jolloin työ on aloitettava aivan alusta. Järvenpään ja Ruyschin töitä yhdistää myös vahvan, tumman taustan käyttö. Kukkien asetteluun saattaa mennä pari kolme tuntia, ja varsinainen kameran laukaisimen painallus on lopulta hyvin nopea osa teoksen luomista. Se vaatii hetken verran hengittelyä ja ehkä pienet päiväunet. Hänen teostensa pehmeä valon käyttö on samankaltaista kuin esimerkiksi häntä inspiroineen taiteilijan Rachel Ruyschin töissä. Hän ei tilaa Euroopan ulkopuolella kasvatettuja kukkia ekologisista syistä. maailmasta, joka on tärkeä osa suunnitelmaa. Ja aina hän ei ole. Lopulta kukat kuitenkin ohjaavat työskentelyä, ja kukkien dynamiikka määrittelee lopullisen kuvan. Eri kukkalajikkeita on saatavilla eri vuodenaikoina. Ja siinä on vasta alku. Kreetta Järvenpään teoksissa näkyy vahvasti hänen kiinnostuksensa 1600-luvun lopun hollantilaiseen barokkityyliseen still life -taiteeseen. Ruysch oli jo elinaikanaan hyvin kuuluisa taiteilija, jonka maalaamista kukka-asetelmista maksettiin korkeita hintoja, joten hän pystyi ansaitsemaan elantonsa maalaamalla. Detalji työhuoneelta. Kukkia saattaa joutua tilaamaan myös eri aikoihin, jotta ne olisivat kuvauspäivänä juuri oikeassa avautumisen vaiheessa. Työhuoneessaan Järvenpäällä on iso ikkuna, josta tulevaa pehmeää luonnonvaloa hän käyttää valokuvissaan. Järvenpää kuvaa pääasiassa Canon 5D mark IV:lla ja 50 mm L-sarjan optiikalla, mutta suurikokoisia töitään varten hän on hankkinut myös Fujin GFX 100s kameran, jolla saa kuvattua suurempaa resoluutiota esimerkiksi isoja näyttelytöitä varten. – Musta on sellainen väri, josta kukat nousevat esil” Kukkien kanssa pitäisi olla erittäin kärsivällinen, mutta toisaalta hidastellakaan ei saa, koska käsitellään eläviä kukkia.” Sideshow III, 2022
24 KAMERA 6|2023
Näyttelyn lisäksi Järvenpäätä ovat työllistäneet erilaiset suunnittelutyöt. Ja draama on mulla sisäänkirjoitettu siihen, että tykkään enemmän draamallisesta kuin ihanan pehmeästä kuvasta. Kukkien kanssa pitäisi olla erittäin kärsivällinen, mutta toisaalta hidastellakaan ei saa, koska käsitellään eläviä kukkia. Saatavilla on myös postikortteja ja seinäkalentereita. Onpa aikaa riittänyt myös keramiikkatöiden suunnitteluun. Se on myös ihan käytännön asia. Itsestä on ensin löydettävä uskoa siihen mitä tekee, ja sitten pitää uskaltaa lähteä toteuttamaan sitä. Myös luova ongelmanratkaisu on työssä erittäin tärkeää, koska aina tulee vastaan tilanteita, joissa pitää keksiä miten saa kukat sellaisiin asentoihin, että ne näyttävät kuvissa hyviltä. Kreetta Järvenpää ei ole vain valokuvaaja, vaan idearikas taitelija, joka toimii usealla eri taiteen alalla ja toteuttaa monenlaisia luovia projekteja. Näyttelyssä on esillä Järvenpään teoksia, jotka on tulostettu japanilaiselle käsintehdylle Awagami-paperille Dialabissa. Kysyessäni Järvenpäältä onko kukkien kuvaamisessa tärkeää olla nopea vai nimenomaan rauhallinen, hän naurahtaa. Hänen suunnittelemansa postimerkit ovat ilmestyneet vuonna 2023 Postin valikoimiin. K-Raudalle kukka-asetelmista suunnitellut sisustustapetit olivat taas kokoluokassaan erityisen suuria, ne ilmestyivät valikoimiin vuonna 2020. Kukka-asetelmien rakentajalle erittäin tärkeä ominaisuus on myös hyvä värisilmä. Teos koostuu yhdeksästä erillisestä paperista jotka muodostavat yhdessä 2 m x 2,5 m kokoisen työn. Ohuessa käsintehdyssä paperissa on samaa herkkää haurautta kuin kukissakin ja juuri siitä syystä se on valittu muutamien teosten materiaaliksi. le ihan jäätävän kauniisti. Tinker Tailor Soldier Sailor, 2022. Myös Marilan teokset pohjautuvat 1600-luvun hollantilaiseen tyylisuuntaan. Järvenpäällä on taustallaan myös abstraktia maalausta, josta hän on saanut hyvän pohjan värien ymmärtämiseen. Jossain varhaisemmissa kuvissani tausta oli ihan bläkkimustaa, mutta nykyään haluan, että taustassa on tekstuuria. V iime aikoina Kreetta Järvenpään aikaa on hallinnut näyttelyn toteuttaminen. Tapetteja ei tosin enää saa K-Raudasta, sillä kuvan oikeudet on palautuneet takaisin Järvenpäälle. Pyrin maalauksellisuuteen, ja saavutan sen nimenomaan siten, että myös taustassa on jotain eroja ja elävyyttä. Vaikka kukkien kuvaus on vienyt Järvenpään ajan lähes kokonaan viime aikoina, hän tekee edelleen myös life styletyylistä kuvaa puutarhalehtiin sekä muita asiakastöitä. Sunflower, 2022. Marila on tunnettu intensiivisistä teemoistaan, ja ekspressiivisistä, yltäkylläisistä kukkamaalauksistaan. 25 kamera-lehti.fi. Mustalla taustalla kuvaan saa dramatiikkaa. Kouvolan taidemuseo Poikilossa esillä oleva Flora Favola on yhteisnäyttely taidemaalari Heikki Marilan kanssa. Erään kerran asiakkaalta tuli tilaustyöhön toive, että kukkien piti näyttää ilmassa leijuvilta. Haastavaa postimerkin suunnittelussa oli se, että merkki on hyvin pieni, ja vaakamallinen, toisin kuin hänen työnsä yleensä. Pitää tavallaan toimia rauhassa kiirehtien. Kouvolan taidemuseo Poikilossa esillä oleva Flora Favola on yhteisnäyttely taidemaalari Heikki Marilan kanssa. Järvenpää huomasi, että niitä ei voinut kuvata pöydällä, ja rakensi kuvaa varten kanaverkosta ja lähellä olleista kiinalaisista syömäpuikoista sopivanlaisen telineen, jonka avulla sai kukat oikeisiin asentoihin. Kouvolan näyttelyn yhteydessä on myynnissä hänen suunnittelemansa kukkasiili sekä Tulppaani niminen vaasi. Paperit on naulattu suoraan seinään, joten teos on näyttelyssä ainutkertainen. On selvää, että Järvenpään päätös hypätä rohkeasti toteuttamaan omaa taiteellisempaa puoltaan vuonna 2016 oli täysin oikea
Asiakkaina on kasvavassa määrin valokuvaajia ja muita kuvataiteilijoita, mutta myös yrityksiä, joille Dia26 KAMERA 6|2023. Yrityksessä työskentelevät alan ammattilaiset osaavat auttaa asiakasta löytämään taideteoksilleen sopivat materiaalit. Valittavana on useita erilaisia Fine Art -papereita ja monenlaisia kehyksiä, sekä erikoisempia tuotteita, kuten vanerija silisec-tauluja ja kelluvia kehyksiä. Teksti ja kuvat MIA SURAKKA TULOSTUSTA SUURELLA SYDÄMELLÄ V ALOKUVATAITEILIJA saa yllättävän puhelinsoiton, joka saa hänet tavattoman onnelliseksi ja samaan aikaan paniikin partaalle. Kokonaisen näyttelyn taulujen valmistaminen viikossa on haastavaa, koska materiaalihankinnat täytyy tehdä, tilauskanta on järjesteltävä uudelleen, ja työntekijöiltä pitää pyytää joustoa työajoissa. Fine Arttulostustalo Dialab ei jätä asiakasta pulaan. Lyhyen miettimisen jälkeen hän soittaa puhelun Dialabin toimitusjohtajalle Petri Hintsaselle. Galleriasta on yllättäen vapautunut paikka hänen näyttelylleen, mutta taulujen tulisi olla valmiina esillä jo viikon päästä. Koska Dialabin perheyrityksessä on aina pyritty palvelemaan asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla, Hintsanen lupaa tehdä parhaansa tiukan aikataulun saavuttamiseksi. Ensi vuonna 40-vuotisjuhliaan viettävän Dialabin toiminnan perustaksi on muodostunut valokuvien tulostus korkealaatuisille Fine Art -papereille, teosten pohjustaminen sekä kehystäminen. Taulut valmistuvat näyttelyyn ajallaan
Vaikka asiakkaat eivät tietenkään aina voi saada alussa mainittua erikoisaikataulua tilauksissaan, on helpottavaa tietää, että poikkeuksellisessa tilanteessa asiakasta ei jätetä pulaan. Veljekset ovat työskennelleet yhdessä jo 25 vuotta ja vastuualueet ovat jakautuneet vuosien varrella hyvin luontevasti. Petri Hintsanen asiakkaan vedosten äärellä. Vähitellen kaikki eri työvaiheet ovat tulleet tutuiksi ja Petri Hintsanen luultavasti omaa yrityksen laajimman tietotaidon jokapaikanhöylänä. Palvelu on siten hyvä ratkaisu myös valokuvausta sivutoimenaan tekevälle, koska sen ylläpito ei ole kallista eikä aikaa vievää, mutta se tarjoaa ammattimaisen kanavan valokuvien myynnille. Palvelu toimii siten, että taiteilijan omalla verkkosivulla toimivan kaupan tilaukset ohjautuvat automaattisesti Dialabille. Osasta ideoita on tullut uusia tuotteita yrityksen valikoimaan ja osasta taas on jouduttu testailujen jälkeen luopumaan, joko teknisistä syistä tai esimerkiksi vaikean kustannusrakenteen vuoksi. Maksu ostoksesta tilitetään suoraan taiteilijalle, ja Dialab laskuttaa tehdyn työn sekä lähetyskulut tilauksen valmistamisen jälkeen. Katoavaa ammattitaitoa Dialabin työntekijöillä oleva ammattitaito on käsityöläisyyden muoto, jota ei sellaisenaan enää opeteta kouluissa. Palvelut ovat muuttuneet vuosien myötä, kuten koko valokuva-alakin on mullistunut digitaalisen kuvaamisen myötä. Käytännössä tällaisen verkkokaupan perustaminen toteutetaan siten, että taiteilija valitsee teokset sivuille, sekä vaihtoehdot millä hän niitä haluaa asiakkailleen tarjota. Awagami-paperit valmistetaan Japanissa perinteisin menetelmin. Ensimmäisenä uutta taidepaperia on päässyt kokeilemaan valokuvataiteilija Kreetta Järvenpää, jonka näyttelyssä on esillä Awagami-paperille tulostettuja töitä. Verkkokaupan koodaamiseen ja suunnitteluun Dialab tarjoaa tekijän, jolla on useiden verkkokauppojen perustamisen pohjalta tehokkaaksi hioutunut toimintamalli ja sitä myötä yllättävänkin edullinen hinta työlle. Yrityksen asiakkaiden on helppo luottaa työn laatuun tietäessään, että yrityksen päättäjät myös takaavat työn. Asiakastöitä Dialabin showroomissa. Työntekijöiltä tulee edelleen uusia ideoita, miten käytännön työtä voi parantaa sujuvammaksi, tai vaikkapa miten materiaalien käytössä voidaan vähentää hukkaan menevää osuutta. Nyt uutuutena Dialabin valikoimiin on tulossa japanilaista käsintehtyä Awagami-paperia. Pienehkön yrityksen etuna on myös, että siellä voidaan itse päättää materiaalihankintojen toimittajat. 27 kamera-lehti.fi. Hänen veljensä Sami Hintsanen vastaa yrityksessä pääasiassa asiakaspalvelusta, mutta taitaa myös tuotannon työt. Uusia tuoteideoita tulee paitsi yrityksen sisältä, myös asiakkailta. Näyttelytaulut ovat museolaatuisia, Dialab onkin tunnettu työn laadustaan. Toimitusjohtaja itse osallistuu käytännön töihin jokaisella osa-alueella. Jokaisella yrityksen työntekijällä on erityisosaamisalueensa, mutta kaikki pystyvät myös tilanteen vaatiessa auttamaan toisiaan heidän työvaiheensa ruuhkautuessa. Näyttelytaulut ovat museolaatuisia, ja Dialab onkin tunnettu työn laadusta. Hän on aloittanut työt vanhempiensa perustamassa yrityksessä jo kouluaikoinaan filmin leikkaajana, aikana, jolloin Dialab toimi filminkehittämönä. lab valmistaa esimerkiksi messutulosteita tai markkinoinnissa tarvittavia tulosteita. Alusta asti on kuitenkin säilynyt halu palvella asiakkaita henkilökohtaisesti ja mutkattomasti. Uusien tuotteiden äärellä Dialabin yrityksen pitkä historia on muokannut tuotannon toimintatavat tehokkaiksi. Nämä ovat huippulaatuisia luonnonkuiduista tehtyjä tulostuspapereita, joissa on uniikki tekstuuri paperin pinnassa. Tällä hetkellä integroituja verkkokauppoja on toiminnassa jo yli 30. Kun kauppa on perustettu, niin toki markkinointia ja tauluvalikoiman päivittämistä tulee tehdä jatkossakin, mutta muuten varsinaiset tilaukset hoituvat automaattisesti Dialabin toimesta. Keskittämällä hankinnat suomalaisille yrityksille Dialab tukee myös materiaalien saatavuutta läheltä, mikä on ekologisempaa. Työhön erikoistuminen opitaan työtä tehdessä ja Dialab osaltaan ylläpitää näin alan ammattitaitoa Suomessa. Kun työ tehdään hyvin, on helppo muodostaa pitkäaikaisia asiakassuhteita. Valittavana voi olla esimerkiksi pelkkä tuloste, kehystetty taulu, tai jotain muita vaihtoehtoja laajasta tuotevalikoimasta. Tilatut tuotteet valmistetaan Dialabissa ja toimitetaan sieltä suoraan tilaajalle. Toimitukset onnistuvat maailmanlaajuisesti Dialabin kuljetussopimuksen kautta. Kukka-asetelmia valokuvaava Järvenpää on Dialabin pitkäaikanen asiakas, ja hänellä on myös käytössään Dialabin kehittämä verkkokauppaintegraatio
Denise Grünstein tunnetaan perinteitä ravistelleesta tyylistään aikakauslehtien henkilökuvissa. Ne nostivat valokuvaajankin ruotsalaisen julkisuuden valoihin. Kokeilunhalu näkyy vahvasti myös hänen valokuvataiteessaan. Kesällä menehtyneen taiteilijan tuotantoa on nyt esillä Tukholmassa laajassa näyttelyssä. Väsymätön uuden etsijä Teksti TERO MIETTINEN Kuvat DENISE GRÜNSTEIN 28 KAMERA 6|2023
– ”Dennu” työskenteli kolmella tuolloin vielä eriytyneellä sektorilla: mainosten parissa, aikakauslehdissä ja taiteilijana. 30 KAMERA 6|2023. Molempia yhdisti myös naiseus aiheena. WinterTraum, 2013. Hän muutti kuusivuotiaana Ruotsiin äitinsä kanssa avioeron jälkeen, mutta suhde sukuun ja entiseen kotimaahan säilyi. Kiinnostus alaan yhdisti sisaruksia kymmenen vuoden ikäerosta huolimatta. – Hänen suhdeverkostonsa alalla oli laaja, ja hän oli Sivu 28 Female Gaze, 2009. Månadsjournalen, iso aikakauslehti, oli hänen keskeisin toimeksiantajansa, mutta häntä käyttivät lukuisat muutkin tahot muotitaloista aikakauslehtiin. Osittain tuon ajan peruja on se, että hänelle vain mielikuvitus oli rajana kuvien rekvisiittoja ideoidessa. Sitä nähtiin Helsingissä ensi kertaa Kiasmassa vuonna 2010. Näyttely keräsi runsaasti ihailua – ja nosti esiin tärkeän kysymyksen: miksi emme olleet ennen kuulleetkaan tästä tekijästä. V aikka Denise Grünstein (1950-2023) oli naapurimaan tunnetuimpia valokuvaajia, ei maine ollut juuri lipunut Pohjanlahden toiselle puolelle. Se on ihme monestakin syystä. WinterBlut, 2013. R uotsissa Grünstein oli herättänyt huomiota jo 80-luvun alussa ensimmäisillä näyttelyillään. Hänetkin tunnetaan valokuvan parista tekijänä ja aikoinaan vahvasti valokuvaan nojanneen Image-lehden perustajana. Samanikäiset kuvaajat arvostivat toistensa tuotantoa, mutta yhtäläisyyksistään huolimatta eivät olleet läheisesti tekemisissä keskenään. Se oli rohkeaa, vaikka Ruotsissa poterot eivät olleet ihan yhtä syviä kuin Suomessa, arvioi Raoul Grünstein, Denise Grünsteinin nuorempi veli. Tarvittiin Denise Grünsteinin kaltaisia tekijöitä rikkomaan luokittelua. Grünstein kuvasi meilläkin tunnettuja ruotsalaisia muusikko Eva Dahlgrenista kuningatar Silviaan. Aika Yhdysvalloissa oli kyllä muuten keskeinen vaihe kuvaajana kehittymisessä. Heidän feministinen taiteensa – ja nimenomaan valokuva – mursi raja-aitoja. Mainosja muotikuvaajana hän oli alan nimekkäimpiä tekijöitä kansainvälisestikin. Denise oli syntyjään helsinkiläinen, ja usein sellainen jo herättää kiinnostusta, siis suomalaisilla sukujuurilla menestyminen. Heillä oli tärkeä rooli nuoremman polven esikuvina. Queen Silvia, 1993. (Rajattu). WinterSpiegel, 2013. Grünstein tutustui Amerikassa muiden muassa Cindy Shermaniin, Barbara Krugeriin ja Laurie Simmonsiin. Ura tällä saralla sai melkeinpä lentävän lähdön. Sitä edeltänyt valokuvan opiskelu New Yorkissa mainitaan usein Grünsteinin meriittien yhteydessä, mutta hän ei itse varsinaisista opinnoistaan paljoa perustanut. Valokuvauksessa oli vielä 80-luvulla ennakkoluuloja, jotka pitivät kaupallisen kuvaamisen ja taiteen erossa toisistaan. Tummasävyisten, mustavalkoisten henkilökuvien vahva tunnelma kiinnosti myös aikakauslehtiä, ja ne halusivat sivuilleen jotain samanlaista. Juuri 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa valokuva alkoi saavuttaa aseman taidemuotona. Hänen valokuvataiteellinen tuotantonsa on sen ohella kokonaan oma lukunsa. Siihen oli tuolloin taloudellisestikin turvallisempi tilanne, mutta tilaustöiden tekeminen tietysti jatkui myös. Grünsteinin tyyliin vaikutti paljon myös työskentely elokuvien lavastamisen parissa ja niiden still-kuvaajana Svensk Filmindustri -elokuvastudiolla. O mien projektien tekeminen vei yhä enemmän Denise Grünsteinin ajasta 90-luvun puolenvälin tietämistä alkaen. Tuija Lindström toimi myös Göteborgin yliopiston valokuvakoulun professorina. Ruotsissa vaikutti toinenkin suomalaistaustainen sekä taiteen että tilaustöiden parissa ahkeroinut kuvaaja
31 kamera-lehti.fi
Panoraamakameralla kuvattu Figure in landscape oli myös esitysteknisesti poikkeava: kaarevat alumiinille vedostetut kuvat ovat kokoa 2,5 x 1 metri. Sarjassa on myös muutamia teknisiä erikoisuuksia. Seuraava sarja oli sitten taas aivan toisenlainen. Grünstein on muutoinkin käyttänyt 32 KAMERA 6|2023. Tietysti sosiaalinen luonne on eduksi tuollaisessa työssä, Raoul-veli arvioi. Eräänlainen comeback valokuvataiteen pariin oli 1998 näyttelyksi päätynyt sarja nimeltä Zone V, jossa aiheena olivat juutalaisten kohtalot maailmansodan jaloissa. Pitkine valotusaikoineen ja sen tuomine epätarkkuuksineen sarja vie ajatukset menneiden aikojen dokumenttikuvauksen ja brittiläisen imperiumin maailmaan, paimentolaisiin kameleineen. Lasinegatiiveille kuvatut arkistohyllyt kansioineen ovat jopa pelkistetyn tylsiä kuvien aiheena, mutta niiden välittämät tarinat tietenkin järkyttäviä. kuin kotonaan erilaisissa ympäristöissä. Projekti oli alkanut Berliinin muurin murtumisen jälkeisen muuttuvan Itä-Euroopan dokumentointina. Harmaan asteikko viittaa amerikkalaiseen klassikkoon Ansel Adamsiin ja hänen taidokkaaseen, sävykkääseen harmaan käyttöönsä. Se sai kuitenkin toisen painotuksen Grünsteinin oman juutalaisen sukutaustan vuoksi. Kuvat Grünstein vedosti alumiinille, ja ne on näyttelyssä ripustettu hiukan irti seinästä, mikä tuottaa oikealla valaistuksella aavemaisen, hiukan hohtavan vaikutelman. Lasinegatiiveja Grünstein käytti myös Pohjois-Intiassa kuvatussa kokonaisuudessa Jaisana (1999). Kuvien teho syntyy siis katsojan ajatuksissa. Ihminen maisemassa on aiheena saanut innoitusta romantiikan ajan maalaustaiteesta
Monien Grünsteinin kuvien symboliikka viittaa naiseuden eri puoliin, valtaan ja identiteettiin tai seksuaalisuuteen. Merenranta toistuu aiheena usein muutenkin. Niitä käyttivät myös taidemaalarit aiheenaan 1870-luvulta vuosisadan vaihteen tienoille. Kepeä sarja nostaa myös naiseuden teemaa esiin. Albert Edelfelt kävi niin ikään aikoinaan siellä maalaamassa ja taiteilijayhteisön tuttujaan tapaamassa. Jännittävää Grünsteinin kokeiluissa on siirtyminen äärilaidasta toiseen: käytössä on nimittäin ollut myös heppoinen muovikamera, joka tuottaa epätarkkaa ja valotuksiltaan epävakaata jälkeä. Kuvista pysähtyy etsimään piileviä viestejä ja yksityiskohtia. Se liittyy toisinaan muistoihin lapsuuden kesistä Hangossa, mutta myös hänen ehkä tunnetuimpiin surrealistisiin kuviinsa. Figur 6, 2001. Esimerkiksi tunnetussa uimalakkipäisen naisen kuvassa on hiukan utuinen tunnelma, ja samanlainen henki vallitsee muissakin sillä toteutetuissa sarjoissa. Puhutaankin Skagenin maalareista. Kuvauspaikka on Skagen Tanskassa, jossa on loppumattoman tuntuisia hiekkarantoja. Tulkintoja syntyy laajalla kirjolla, valmiita vastauksia ei katsojalle tarjota. paljon maalausten tunnelmia ja aiheita töidensä ideoinnissa. Hän ei vieroksunut käyttää romantiikan aineksia, joihin sekoittui hänelle tyypillistä mystisyyttä. Hän teki 1989 valokuvakuvituksen lastenkirjaan nimeltä Liten Lasse, jossa leikkisyys oli tärkeämpää kuin valokuvauksellinen perfektionismi. Kokeilut jatkuivat taas vuosikymmen myöhemmin, joten Dear Prudence sisältää värikkäitä, epätarkkoja ja rakeisia kuvia tytöistä meren rannalla. Sitä kuvastaa myös hä33 kamera-lehti.fi. Grünstein oli ostanut lelukameransa jo New Yorkissa ollessaan ja käytti sitä uransa alkuaikojen mustavalkoisissa kuvissaankin
Headhunter, 2009. Tosin siinäkin teema elää koko ajan: henkilöiden ja maisemien rinnalle tuli myöhemmin asetelmia. Ei hän itsekään aina pystynyt pukemaan sanoiksi teostensa sisältöä, koska kuvallinen ajattelu toimii erilaisella logiikalla, Raoul Grünstein muistelee. Viime vuosikymmenen omat teossarjatkin – se varsinainen taideosasto siis – ovat kaikki keskenään erilaisia. G rünsteinia on mahdoton puristaa yhteen luokkaan, oli kyse sitten tilaustöistä tai omista taideprojekteista. Sarja valmistui Kiasman näyttelyyn 2010. Niiden kanssa samaa henkeä löytyy värillistä grafiikkaa muistuttavista lumpeiden kuvista. Toisaalta hänellä oli runsaasti itseironista huumorintajuakin. 34 KAMERA 6|2023. Marokossa hän kuvasi päivänvalossa esinekokoelmia ja kotonaan häpeilemättömän värikkäitä kukka-asetelmia. Keskeisenä yhdistävänä lenkkinä Grünsteinin urapolulla voi pitää maalaustaiteen vaikutteita. Filmille kuvaaminen oli omille projekteille tyypillistä, vaikka digitekniikkakin oli hyvin hallussa. Grünsteinia on mahdoton puristaa yhteen luokkaan, oli kyse sitten tilaustöistä tai omista taideprojekteista. Kuvat kelpaisivat hyvin taiteen kategoriaankin. nen kenties tunnetuimman sarjansa nimi Figure Out, ota selvää (ja sanaleikillä on tietysti toinenkin merkitys muodon ja ulkoilman suhteen). – Paitsi kokeilija, Dennu oli myös perfektionisti. Häkellyttävää surrealismia on nähty lehtien sivuilla hänen toteuttamanaan, ja tyylin voi sanoa jopa muuttuneen koko ajan kokeilevammaksi. Joskus hänen päämäärätietoisuutensa oli hyvinkin hallitseva piirre. Mukana on myös muutamia liikkuvalla kuvalla toteutettuja teoksia
Valokuva menetti harvinaisen, omaleimaisen tekijän, joka tunnettiin menestyksestään huolimatta vaatimattomana, maanläheisenä persoonana. Taksi maksaa keskustasta noin 50 € suuntaansa. JE A N -B A PT IS TE B ÉR A N G ER 35 kamera-lehti.fi. Artipelag, taideja konferenssikeskus. Paikalle pääsee bussilla ja muutaman kilometrin kävelyllä (tai taksilla). Ja monet niistä ovat hengeltään maalauksellisia. Käymään ehtii hyvin päiväristeilyn aikana. Kuvat ovat teknisesti viimeisteltyjä. Bussit lähtevät Slussenilta tai Medborgarplatsenilta. Elokuvamainen, mystinen tunnelma on lavasteineen ja vahvoine väreineen viimeistä yksityiskohtaa myöten harkittu. Kuvissa kohtaavat hänen uraansa liittyvät monet erilaiset piirteet: anonyymeillä ihmisillä on erikoisia, runsaita menneistä ajoista muistuttavia vaatteita, eli muoti on mukana – ja pitseineen juuri romantiikan aika. Työskentely jatkui viime vuosiin saakka, vaikka sairastelu heikensi työkykyä. Ohjeet Artipelagin nettisivuilla. Denise Grünstein menehtyi Tukholmassa kesäkuun 23. Kun Nationalmuseum Tukholmassa meni remonttiin 2014, Grünstein pääsi kuvaamaan sen tyhjennetyissä tiloissa. Grünstein sai uransa aikana nauttia menestyksestä ja arvostuksesta, mutta toisaalta hänen vaikutustaan ei ole samalla tavoin tunnustettu taidevalokuvan puolella. Viikonloppuisin myös paikan oma bussikuljetus. Kokeilevasta tuotannostaan ei olekaan helppo nostaa esiin tavaramerkkimäisiä tunnuspiirteitä. päivä kuluvaa vuotta. Denise Grünstein – Eftermäle 7.1.2024 saakka Artipelag, taideja konferenssikeskus BabyBjörn-lastentarvikeliikkeen perustajan Björn Jakobsonin luoma museon ja konferenssikeskuksen yhdistelmä sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Tukholman keskustasta. Galleria tilaa on 1800 neliömetriä
Niin tai näin, reissun aikana syntyi hienoja va lokuvia ja tarinoita paikallisista asukkaista sekä kohtaamisista heidän kanssaan. Junamatkan Siperiaan oli tarkoitus lievittää silloisia sy dänsuruja. – Perheen perustamisen myötä pöytä laatikkoon alkoi kertyä valokuvia omista lapsista. Eweis kiinnostui valokuvauksesta 19vuotiaana löydettyään isoisän vanho ja valokuvia autotallin varastosta. Yehia Eweis: Käpy, Iphigenia, Vanamo. Auttoiko, se jää avoimeksi. Näi hin suurikokoisiin unenomaisiin lapsuus kuviin hän yhdisteli pienempiä kuvia ar kisista hetkistä ja päiväkirjamaisista huo mioista. Hän dokumentoi esimerkiksi korona ajan rajoitusten vaikutuksia Hel singin katukuvassa ja kaupungin asukkai den elämässä sekä poikkeusolojen synnyt tämiä buumeja. Ne oli vat arkisia kuvia lähinnä perheenjäsenistä. Menetelmässä näkymä kuvataan osissa ja yhdistetään kuvankäsittelyllä saumatto maksi kokonaisuudeksi. Vierail lessaan isänsä luona New Jerseyssä, hän ku vasi vuosituhannen vaihteen teollistunei ta kaupunkinäkymiä. –Se oli sellaista romanttista ison kame ran ja jalustan kanssa tallustelua. Välimat kat olivat pitkiä, koska kaupunki on raken nettu autoille. Eweis käytti Walker Evansista innoittuneena palkkikameraa. – Minua kiehtoo, kuinka kuvat keskuste levat kuvasarjassa keskenään ja miten nii den välille muodostuu visuaalisia tarinoita. (Brenizer-tekniikalla koostettu). Palkkikameralla kuvaamisen hitaus ja kuvauskohteiden tarkka harkinta oli varsin meditatiivista, Eweis muistelee. S ELAAN netissä Yehia Eweisin port folion kuvasarjoja ja pysähdyn lu kemaan hänen matkapäiväkirjansa kertomuksia vuodelta 2001. Vierailunsa lopuksi hän kertoo uras taan Helsingin kaupunginmuseon valoku vaajana – Jatkan samaa työtä, mitä Signe Brander aikoinaan teki, tosin laajemmalla teh tävänannolla. Fotofinlandian (2016) voittanut Älä pelkää kuvasarja on taidokkaasti koostettu kokonaisuus, joka tuo esiin lapsuuden pien ten hetkien suuruuden. Tulevan näyttelymahdollisuuden innoittamana kiinnostuin Brenizermene telmästä ja päätin kokeilla sitä, Eweis ker too vieraillessaan Helsingin Kameraseuran Kuukausikokouksessa. Taiteellinen ambitio ja työ Teksti KRISTIINA SIEVI-KORTE Kuva YEHIA EWEIS 36 KAMERA 6|2023 KAMERASEURA. Nykyään työhön sisältyy kaupungin ja sen muutosten sekä elämän valokuvaamisen lisäksi myös kaupungin tapahtumien ja ilmiöiden kuvaamista ja videointia, näyttelyprojekteja sekä laajo jen hankkeiden dokumentointia, Eweis luettelee. Harrastuksen muututtua vakavammaksi Eweis kuvasi Leica M4 kameralla, ja sen avulla hän harjaantui taitavasti määrittä mään valotusarvoja manuaalisesti. Näin saadaan ai kaan tavallista kapeampi terävyysalue ja utuinen ison filmikoon vaikutelma
Terävällä Polaroid objektiivilla ja manuaalisilla säätimillä varustettu I-2 antaa valokuvaajille työkalut, joiden avulla he voivat hallita työnkulkuaan. Kolmijalka sopii yhteen uuden SVH15-videopään kanssa. Sirui Rapid SVT-75 Pro sisältää keskilevittimen, kulhon pikalukituskahvan ja käytännöllisen kantokahvan. RF 10–20mm F4L IS STM painaa vain 570 grammaa. SIRUI LAAJENTAA ammattilaismallistoaan uudella elokuvaajille tarkoitetulla jalustalla, SIRUI RAPID SVT-75 :llä. Pikakiinnitys on yhteensopiva DJI RS2/RS3 -pikakiinnityslevyjen kanssa. Canon RF 10–20mm F4L IS STM tulee myyntiin loka–marraskuun vaihteessa 2023 ja maksaa noin 2 950 euroa. RF 10–20mm F4L IS STM hyödyntää uusinta Peripheral Control -kuvanvakautusta. Focus Nordicin maahantuoma Sirui Rapid SVT-75 Pro + SVH15 maksaa noin 1 170 euroa ja Sirui Rapid SVT-75 Lite + SVH15 noin 1 290 euroa. Pistemäiset valonlähteet ovat jopa täydellä aukolla kuvattaessa tarkkoja, pyöreitä ja selkeitä. Nikonilta ”bokeh-tele” Z-sarjaan Siruilta ammattitason videojalusta Canonilta superlaajakulmazoom Polaroidilta uusi pikakuvakamera Nikkor Z 135mm f/1.8 S Plena 3 100 € www.nikon.fi Sirui | Rapid SVT-75 1 170 –1 290 € www.focusnordic.fi Canon| RF 10-20mm F4L IS STM 2 950 € www.canon.fi 730 € www.focusnordic.fi I-2 on Polaroidin ensimmäinen pikafilmikamera, jossa on manuaaliset säätimet. Uusi objektiivi on yli puolet (610 g) kevyempi ja leveysja pituussuunnassa 2 cm pienempi kuin EF 11–24mm f/4L USM. Plena hyödyntää kaikkia suuren Nikon Z -bajonetin mahdollisuuksia tuottaakseen täysin pyöreän bokeh-efektin jopa kuvan kaukaisimmissa kulmissa. TUOTEUUTUUDET Koonnut JARI TOMMINEN NIKON NIKKOR Z 135MM F/1.8 S PLENA on kinokoon keskipitkä teleobjektiivi, joka tuottaa virheettömän bokeh-efektin. Objektiivin lyhin tarkennusetäisyys on vain 0,82 metriä. Suuri, kirkas etsin välittää kameran asetukset integroidun näytön kautta. Suljinaika, aukkoarvo ja kuusi eri kuvaustilaa ovat valittavissa suoraan kamerasta. Nikon Nikkor Z 135mm f/1.8 S Plena maksaa noin 3 100 euroa. Kyseessä on valmistajan mukaan kaikkien aikojen laajakulmaisin kinokoon kameralle suunniteltu automaattitarkennusobjektiivi (ei kalansilmä). POLAROID I-2 yhdistää perinteisen analogisen kokemuksen sekä nykyaikaisen kamerateknologian. Kolmijalka painaa 4,3 kg. Polaroid | I-2 37 kamera-lehti.fi. SVT-75:ssä on ”One Step” -korkeudensäätö. Plenan 11-lehtinen pyöreä himmennin ja monimutkainen optinen rakenne (16 elementtiä 14 ryhmässä) vähentävät aberraatioita tehokkaasti, eikä aukkoa tarvitse pienentää vinjetoinnin välttämiseksi. CANON RF 10–20MM F4L IS STM on ammattikuvaajille suunnitellun L-sarjan uusin tulokas. Kolmijalka painaa 3,5 kg (Lite-versio) ilman levittimiä ja sen enimmäiskantavuus on 25 kg. Tämän ja 135 mm:n polttovälin ansiosta kohde erottuu taustasta hyvin. Uusi kolmijalka on saatavana sekä Proettä Lite-versiona. Objektiivin rektilineaarisen rakenteen ansiosta suorat linjat pysyvät suorina jopa kuvan reunoilla. Focus Nordicin maahantuoma Polaroid I-2 tulee myyntiin syksyllä 2023 ja maksaa noin 730 euroa. Automaattitarkennus hyödyntää objektiivin LiDAR-anturia, joka mittaa tarkasti etäisyyden kohteeseen ja säätää objektiivia automaattisesti. Objektiivin zoomausalue on 20 mm:n laajakulmasta 10 mm:n ultralaajakulmaan
Uuden Bionz XR -prosessorin ansiosta kamerasta saa nyt enemmän ominaisuuksia irti. Useimmat sen ominaisuudet kelpaisivat ammattilaisellekin. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Sony a6700 Videovetoinen hybridikamera 38 KAMERA 6|2023. Sähköisellä sulkimella on lyhyin suljinaika 1/8000 sekunttia. Magnesiumseoksesta valmistettu runko on päällisin puolin saman näköinen kuin a6600-malli, mutta sen takanäyttö on suunniteltu uusiksi. Kamerassa on paikka yhdelle UHS-II SD -kortille. Edistystä on tapahtunut myös ergonomiassa, tarkennusjärjestelmässä ja muutamissa automaattisissa toiminnoissa. Sähköisen etsimen resoluutio on pysynyt samana, 2360000 kuvapisteessä. Aiheentunnistus toimii yhtälailla sekä valokuvatessa että videokuvauksessa. Se pystyy aiempaa paremmin tunnistamaan henkilöt, ja myös nelijalkaiset ja linnut, ja lisäksi hyönteiset, autot, junat ja lentokoneet. Akkua voi siis ladata kuvauksen aikana. Silmätarkennus osaa hakeutua silmän pintaan, eikä vain silmäripsiin kuten aiemmin oli asian laita. USB-liitäntä on nyt 3.2-tyyppiä. Lisäapuna on AI-siru, joka käytännössä vastaa tarkennusjärjestelmän toiminnoista. ja lyhyin 1/4000 s. kun valotetaan RAW-kuvia häviöttömällä pakkaustavalla. kun käytetään mekaanista suljinta. Resoluutio kasvanut 921600 kuvapisteestä 1036800:aan, ja saranointi on sekä kääntyvää että kiertyvää tyyppiä. Suurin sarjakuvausnopeus on 11 valotusta sekunnissa, ja 7 valotusta/s. Tietokoneversio Imaging Edge Desktopin avulla toimivat sekä etähallinta että tiedostojen siirto kovalevylle. Kamerassa on 26 MP taustavalaistu Exmor R CMOS -kenno, mitoiltaan 23x15,5 mm eli APS-C -kokoa. Pisin valotusaika on 30 s. Kameran etäohjaus ja tiedostojen siirto on mahdollista langattomasti, älypuhelimella tai tabletilla, käyttäen Imaging E dge -ohjelmaa. ISO-herkkyysalue on vakiona 100-32000 ja laajennettuna 50102400. S ony a6700 on elokuussa 2019 julkistetun a6600-mallin seuraaja. Ylösponnahtavaa salamalaitetta ei kamerassa ole. Kuvanvakaaja on 5-akselinen, ja sen tehoksi ilmoitetaan 5 EV. Kuvatiedoston resoluutio on maksimissaan 6192x4128 pikseliä, josta saadaan laskutoimituksella 25,56 miljoonaa pikseliä, eli noin 6,5 prosenttia enemmän kuin a6600-kamerassa. Vertailun vuoksi, a6600-malli maksoi saman verran kun se julkistettiin, ja nykyään sen voi saada alle 1500 euron. Valotusmäärät perustuvat CIPA-testimenetelmään. Tarkennuspisteitä on nyt 759, kun a6600 -kamerassa niitä on 425. GPS-yhteyttä ei ole. A6700 maksaa 1799 euroa. Kameran uudistuksia ovat hiukan isompi kuvatiedosto, nopeampi prosessori ja perusteellisemmin saranoitu takanäyttö. tarkennusjärjestelmä video-ominaisuudet tarkennusvipua ei ole KAMERATESTI Heinäkuussa julkistettu Sony a6700 on APS-C -kennolla varustettu peilitön järkkäri pidemmälle ehtineelle valokuvauksen harrastajalle. Akku on edelleenkin sama NP-FZ100, mutta akunkesto on nyt vaatimattomampi 570 valotusta takanäyttöä käyttäen. Kamerassa on langattomana yhteystyyppinä WiFi, Bluetoothin tukemana. Se on ladattavissa ilmaiseksi laitevalmistajan sivustolta. Reaaliaikaisen AF-toiminnon ansiosta ja jatkuvaa tarkennusta käytettäessä säilyy kasvokuvissa tarkennuskohta, vaikka silmät jäisivät välillä piiloon. Uuden prosessori/AI siru -yhdistelmän ansiosta on tarkennusjärjestelmän aiheentunnistukseen tuotu tehostettuja ominaisuuksia
Laajat näkymät edellyttävät silloin superlaajakulman käyttämistä. Sony a6700, E PZ 10-20mm F4 G, 1/1000s, f/5,6, ISO 100. Nyt on valotussäätöihin vaikuttaminen tullut helpommaksi, kun suljinajan, aukon ja ISO-arvon voi valita omaa kiek39 kamera-lehti.fi. Aurinko on usein tunkemassa kuvaan mukaan, ja se ei saa aiheuttaa ylimääräisiä heijastumia. SD-korttipaikkoja on vain yksi, HDMI-liitäntä on micro-D -tyyppiä, ja ohjelmoitavia painikkeita on vähemmän. Superlaajakulmalta vaaditaan tavallista parempaa valaistuserojen toistoa. Joka suunnasta rajautuminen taas johtuu näytteistyksestä, eli laskennallisista syistä. Laukaisinnastan alle on ilmestynyt säätökiekko, jota aikaisemmissa versioissa ei ole ollut. Havainnot Kameran päivitysversio on edistyneempi kuin sen nimestä voisi päätellä. Runko on pienempi ja halvemmalla toteutettu, ja samalla on luovuttu muutamista ominaisuuksista. A6700-kameran 16:9 -videorajaus rajoittaa luonnollisista syistä kuva-alaa verrattuna kennon natiiviin 2:3 -kuvasuhteeseen. Kuvauspaikka: Kauppatori, Helsinki. Kuvauspaikka: Kauppatori, Helsinki. Kamerassa ei ole jäähdytyspuhallinta, jolloin on odotettavissa että vidoleikkeiden enimmäispituudesta joutuu tämän vuoksi tinkimään. Se on käytännössä FX30-kamera, mutta a6000-sarjan hybridikuorissa ja hinnaltaan edullisempana. Sen hinta-laatusuhde haastaa useita kilpailevia merkkejä. Sony a6700, E PZ 10-20mm F4 G, 1/1250s, f/5,6, ISO 100. Kameran kenno on samanlainen tai peräti sama kuin FX30-mallissa, joten kuvanlaadulta voi odottaa samoja tuloksia. Lämmön siirtymistä kameran ulkopuolelle on kyllä ajateltu, ja se perustuu rungon magnesiumrakenteeseen. Kuvaamista helpottaa, kun kameran kennolla on laaja dynamiikka
Vaikka kamera olisi kiinteästi jalustassa, aiheentunnistukseen perustuva automatiikka saa kuva-alueen seuraamaan liikkuvaa kohdetta. Takanäyttö on kääntyvää ja kiertyvää mallia, ensimmäisenä a6000-sarjan kameroista. 33 Kuvaustavan valitsin, sen alla valokuvaus/video/S&Q -valitsin. Prosessori on valmistajansa viimeisin, samaten tarkennusjärjestelmä. 44 Videokuvauspainike ja ohjelmoitava näppäin. 4K/120p -tallennuksella tulee sammuttaminen vastaan alle koaan pyörittämällä. Tuulen aiheuttamaa melua voidaan korjata ohjelmallisesti videokuvauksen aikana. Sulkimen mekaanisuudesta huolimatta ei suljinverhoa tosin saa kennon suojaksi. Puskurimuistiin mahtui 84 pakattua RAW-valotusta ja yli 1000 kpl JPEG-kuvia, muttei samalla kertaa. Suodatus ei oikein pure muuhun meluun. 40 KAMERA 6|2023. S&Q-valinnan ansiosta pystyi kameraan säätämään time-lapse -valotustavan, ja säätö tallentui suoraan valintakiekon alaiseen muistiin. 55 Laukaisinnasta ja virtakatkaisin. Videota voi kuvata 4K 10-bit 4:2:2 aina 120 valotukseen/s. Vaikka kamerassa ei ole jäähdytyspuhallinta, pystyy ihanneoloissa kuvaamaan videota niin kauan kuin akussa riittää virtaa – käytännössä n. Raakatiedostoja voi nyt pakata häviöttömästi, ja sekä RAWettä JPEG-valotuksia voi ottaa sekä mekaanisella että sähköisellä sulkimella 11 ruudun sekuntivauhdilla. Silmäntunnistus toimii kaukaisimpiin nurkkiin asti. kaksi tuntia. Kamerassa on myös automaattinen rajaus, samanlainen kuin ZV-E1-kamerassa. Dynaaminen sävyntoisto on sama kuin FX30-kamerassa: aukkoalueeksi tulee CIPA-testien mukaan miltei 15 himmenninarvoa. Gammaksi voi valita S-Log3:n tai S-Cinetonen, ja kamerasta löytyvät kaikki samat käyttäjän säädöt kuin FX30-kamerastakin. Objektiivitesti Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit 11 Videoetsin, 9 440 000 kuvapistettä. Rajautuva eli mukana seuraava alue on silloin leveydeltään puolet kennon leveydestä. Reilunkokoisen käsikahvan sisällä on samanlainen NP-FZ100 -akku kuin kinokoon kameroissakin. 22 Varustekenkä. Kamera sammuttaa itsensä automaattisesti kun se ylikuumenee, ja raja-arvon voi itse valita vakioksi tai korkeaksi. Videokuvaajaa ärsyttävä objektiivin kuvakulman muuttuminen tarkennettaessa, ”breathing”, on tässä kamerassa sähköisesti korjattavissa, jos kuvaaja näin haluaa. Kuva-alan rajautuminen on silloin 1,5-kertainen. 4K/120p-tallennuksella kasvaa kohina sen verran, että dynamiikka vähenenee parin aukon verran – mutta vain jos valoa on kuvauskohteessa niukasti käytettävissä. 66 Pikamenupainike. Kun kameran kääntää pystykuvaa varten, sitä joutuu nostamaan tavallista korkeammalle otsaa vasten. 4K/60p -tallennus saadaan koko kennon leveydeltä, ja alkujaan 6K-resoluutiosta. 11 22 33 44 55 66 77 88 Kenno, koko (mm) APS-C (15,5 x 23 mm) BSI-CMOS Nettopikselimäärä (megapikseliä) 26 Suurin kuvatarkkuus (pikseliä) 6192 x 4128 Kuvasuhteet 3:2, 16:9, 4:3, 1:1 Kuvanäyttö, koko/kuvapistemäärä Kääntyvä ja kiertyvä, 3" TFT LCD / 1 036 800 ETSIN, TARKENNUS Sarjakuvausnopeus (kuvaa/s) 11 Tarkennuspisteiden määrä 759 Etsin, kuvapistemäärä EVF, 2 360 000 KUVATIEDOSTOMUODOT Kuvatiedostomuodot Raw 14 bit, JPEG, HEIF Videokuvaus, tarkkuus 4K 3840 x 2160 (120p/280 Mbps), XAVC HS, MP4, Linear PCM, H.265, H.264 VALOTUS Herkkyysasetukset (ISO) Auto, 100 – 32000 (50-102400) Valotusajat (s) B, 30 – 1/4000 (1/8000) MUITA TIETOJA Muistikortti SD (UHS-II) Kuvanvakain rungossa, CIPA-arvo 5-akselinen, 5 EV Liitännät USB 3.2, Micro-HDMI, Mic, AV, WiFi + Bluetooth Paino (g) 493 Rungon mitat (mm) 122 x 69 x 64 Virtalähde NP-FZ100 Li-ion, 2280 mAh, 7,2 V Rungon hinta noin (euroa) 1799 Maahantuoja Sony Finland Mekaaninen suljin on tervetullut lisä FX30-henkiseen kameraan, ja tästähän salamakuvaaja tykkää. Toiminto tosin on käytettävissä vain muutaman Sony-zoomin kanssa. Sähköisen etsimen sijoittaminen kameran vasempaan nurkkaan on käytännön sanelema ratkaisu, ja toimii mittaetsinkameran tapaan jos tähtää oikeanpuoleisella silmällä ja pitää vasenta auki – edellyttäen että polttoväli tähän on tähän työskentelyyn sopiva. Sony a6700 puolessa tunnissa, mutta tuota säätöähän ei normaalisti käytetä kuin melko lyhyissä videoleikkeissä. Kameran stereomikrofonit eivät enää ole yläkannessa, vaan objektiivikiinnityksen päällä etuseinässä. 77 Kääntyvä ja kiertyvä 3” kosketusnäyttö, 2 100 000 kuvapistettä. Lukema on saatu 4K/24p tallennuksella, ISO 800 -arvolla. 88 Monivalintapyörä ja OK-näppäin. Kameran takaseinässä ei ole joystick-tyyppistä vipua, mutta valintakiekossa on tämä toiminto yhdistettynä. Jos kameraan ei ole liitetty kuljetushihnaa, kannattaa rungosta roikkuvat kiinnitysrenkaat teipata kiinni, etteivät kilise kuvattessa. Valotustapakiekon alle on saatu valokuvaus/video/S&Q -valitsin ja jokaiselle näistä omat menuvalikkonsa
Laukaisinnastassa on nostalgisesti mekaanisen lankalaukaisijan kierre. Se on saranoitu kääntymään kahden eri akselin ympäri. Jos lankalaukaisin on lukittavaa tyyppiä, pystyy sillä hoitamaan pitkiä valotuksia. Okulaarissa on asfäärisiä linssielementtejä, ja sen takalinssi on fluoriinipinnoitettu. Ajoneuvoista ovat mukana lentokoneet, junat ja kaksipyöräiset. Okulaarin diopterikorjausta voi säätää välillä -4 +2. Langattomia liitäntöjä ovat WiFi ja Bluetooth. Ylösja alaspäin -suuntien lisäksi voi näyttöä kääntää 180 astetta vasemmalle. Prosessorina on EXPEED 7. Yläkannessa on pieni LCD-näyttö. Sähköistä kaukolaukaisimen liitäntääkään ei tässä kamerassa ole – eikä välttämättä tarvitakaan. Taustavalaistu 23,9 x 35,9 mm kokoinen CMOS -kenno tuottaa 8256 x 5504 pikselin kokoisia kuvia. Luvut on saatu CIPA-testimenetelmällä. Ethernet-liitännästä on luovuttu. Hahmontunnistusta ja kontrastimittausta käyttävä tarkennusjärjestelmä pystyy tunnistamaan silmät, kasvot ja ihmishahmot sekä eläimistä koirat, kissat ja linnut. Etsinkuvan sivusuhde on 4:3, jolloin 2:3 tähyskuvan yläja alapuolelle jää tilaa numerotietoja varten. Kuten Z 8 -mallissa, on videoetsimessä 3 686 400 kuvapistettä. Takanäytössä on 2 100 000 kuvapistettä. Z f on hybridikamera, joka sopii sekä valokuvaamiseen että videotyöskentelyyn. Nikon Z f on ulkonäöltään jäljitelmä 1970ja 80 -lukujen analogisista kameroista. Akunkesto on takanäyttöä käytettäessä 380 valotusta, ja 360 kun käytetään sähköistä etsintä. Kun virransäästötila kytketään päälle, akunkesto kasvaa lukuihin 430 ja 410 valotusta. Menuvalikosta ei tarvitse etsiä 41 kamera-lehti.fi. Korttipaikkoja on kaksi, joista toinen on UHS-II SD-korteille ja toinen micro SD -tyypin UHS-I korteille. Kameran ISO-herkkyydet ovat vakiokäytössä 100 – 64 000 ja laajennettuna 50 – 204 800. Sähköinen etsinkuva muodostuu 1280 x 960 kuvapisteen OLED-näytön avulla. Z f painaa 710 g akun ja muistikortin kanssa. Retrokameran henkeen on takanäyttö näin ollen käännettävissä myös kameran takaseinää vasten, eli kokonaan pois näkyvistä. Suljinajat ovat 32 – 1/8000 s ja lyhyin salamatäsmäysaika 1/200 sekunttia. Se muistuttaa eniten Nikon FM2 -kameraa, mutta sisuskalut ovat digiteknologian kärkeä. Teksti ja kuvat TIMO RIPATTI Nikon Z f Retromoderni erikoisuus hinta-laatusuhde tukevarakenteinen, ergonomia edistyksellinen kuvanvakaaja edellisversion etsin ja takanäyttö N ikon Z f on tekniikaltaan lähes samanlainen kuin Z 6 II, ja siinä on myös samankaltaisuutta Z 8:n kanssa. Tarkennuspisteitä on 273. Nettopikselimääräksi tulee näin ollen 24,39 MP. GPS:ää ei myöskään ole, eikä ylösponnahtavaa salamaa. Kameran runko on pääasiassa magnesiumsekoitetta, ja tiivistetty säänkestäväksi. Akku on EN-EL15c-mallia. Siitä näkee valitun himmenninaukon niillä objektiiveilla, jotka kytkeytyvät sähköisesti kameraan. USB-liitäntä on C-tyyppiä. Siinä on liitännät mikrofonille ja kuulokkeille, sekä HDMI D. Pisin suljinaika valotuksen käsisäädöllä on 900 sekuntia eli 15 minuuttia
77 Komentopyörä. Todellisuudessa, Z f on ensimmäinen Nikonin peilitön kamera, jossa on mahdollisuus ohjelmoida kosketusnäyttö niin, että siltä voi valita tarkennuskohdan samalla kun katsoo sähköisen etsimen kuvaa. Nikon Z f Objektiivitesti Kamera-lehden verkkoversiossa www.kameralehti.fi/testit 11 ISO-valintakiekko, sen alla valotustapavalitsin. Yhdessä Nikkor 24-70mm F4 S -objektiivin kanssa löytyi yhteishinnaksi 3259 euroa. Kuvattavasta yksilöstä pystyy valitsemaan, kummanko silmän ottaa tarkennettavaksi, ja ryhmäkuvauksessa voi valita ne kasvot joihin tarkennetaan. Tämä lukitus poistuu vasta kun valitaan 7,8 valotusta sekunnissa tai tätäkin hitaampi sarjakuvaus. 66 Valotuksen korjauskiekko. Kuvakoko on silloin 3840 x 2160 pikseliä ja maksimi tallennusaika 125 minuuttia. Kameran pitää olla tukevasti jalustassa, ja aihe ei saa liikkua valotusten välillä. Automaattitarkennus toimii vielä -10 LV valaistuksessa, jos objektiivin valovoima on f/1,2. Ergonomia on parempi kuin FMja FE-kameroissa. 55 Virtakytkin ja laukaisinnasta. Sarjakuvausnopeuksista suurin on 30 valotusta/s. 11 22 33 44 55 66 77 88 99 Objektiivikiinnitys Nikon Z Kuvaprosessori EXPEED 7 Kenno, koko (mm) BSI-CMOS 23,9 x 35,9 mm 25 MP Nettopikselimäärä (megapikseliä) 24,4 Suurin kuvatarkkuus (pikseliä) 6048 x 4032 Kuvasuhteet 1:1, 3:2, 16:9 Kuvanäyttö, koko/kuvapistemäärä Kääntyvä ja kiertyvä TFT LCD-kosketusnäyttö,, 3,2" / 2 100 000 ETSIN, TARKENNUS Tarkennuspisteiden määrä 273 Etsin, kuvapistemäärä EVF OLED, 3 690 000 KUVATIEDOSTOMUODOT Raw + jpeg yhdistelmiä 14 bit NEF RAW + 3 jpeg / HEIF Videokuvaus, tarkkuus 4K (3840 x 2160 60p), MOV, MP4, H.265, MPEG-4, AAC, Linear PCM VALOTUS Herkkyysasetukset (ISO) Auto, 100 – 51 200 (50 – 204 800) Valotusajat (s) T, B, (900) 32 – 1/32000 Sarjakuvausnopeus (kuvaa/s) 14 (30) MUITA TIETOJA Sääsuojaus kyllä Muistikortti SD UHS-II + Micro SD UHS-1 Kuvanvakain 5-akselinen, 8 EV Liitännät USB 3.2, micro-HDMI, Mic, AV, WiFi + Bluetooth Paino (g) 710 Rungon mitat (mm) 103 x 144 x 49 Virtalähde EN-EL15c 2280 mAh 7 V Hinta noin (euroa) 2599 Maahantuoja Nikon Nordic 42 KAMERA 6|2023. Toiminto osoittautui kätevämmäksi kuin joystick-menetelmä. Nelisuuntakiekon painelu, samaan aikaan kun yritti pitää tärkeimmän aiheen eli silmän oikeassa kohdassa, on yhtä tuskaa. Retrokameran hengessä on suljinaikakiekon alla vipu, josta pääsee valitsemaan valokuvauksen ja videokuvaamisen lisäksi myös mustavalkokuvan. 88 Monitoimivalitsin ja OK-näppäin. Niissähän ei ole käsikahvaa eikä peukalontukea ollenkaan. tunnistettavaa kuvausaiheen tyyppiä, vaan se valikoituu automaattisesti. Tämä lisää kuvanvakaajan tehoa, ja lisäksi tuottaa luonnollisemman näköisen lopputuloksen. Kameraa voi ostaa pelkkänä runkona, mutta siitä on myös tarjouksia kittiobjektiivien kanssa. Kuvanvakaajan CIPA-testattu teho on 8 EV. Tarkennuksessa voi käyttää myös kuvauskohteen seurantaa, vaikka aihe ei kuuluisi mihinkään noista ryhmistä. Valotuksenmittaus toimii -4...+17 LV:n rajoissa, kun käytössä on f/2-valovoimainen objektiivi. Z f:ssä on valittavissa korkean resoluution kuvaustila, jolloin tietokonekäsittelyssä voidaan yhdistää maksimissaan 32 valotuksen sarja ja niistä luodaan yksi 96 MP kuva. Tarkennuskohdan valintaa varten ei kamerassa ole joystick-tyyppistä vipua. Havaintoja Kamera on jykevä ja tukeva. 99 Kiertyvä ja kääntyvä 3,2” kosketusnäyttö, 2 100 000 kuvapistettä. 44 Suljinaikakiekko, sen alla valokuva/video/mustavalkovalitsin. Se on 5-akselinen, ja uutuutena on kiertoakselin sijoittuminen automaattisesti siihen kohtaan kennoa, johon kamera on tarkennettu. 22 Lisävarustekenkä. Videota voi kuvata 4K 59,94p -laadulla (H.264 4:2:2 10-bit). Toiminto palauttaa mieleen ajat, jolloin kameraan aidosti laitettiin mustavalkofilmi eikä siitä sitten poikettu. Nuo kategoriat ovat kuitenkin olemassa, ja aiheen tunnistuksen saa myös halutessa pois päältä. Ulkomaisita lähteistä löytyi myös 40mm F2.8 SE BK -kitti, mutta testaushetkellä se vasta teki tuloaan Suomeen. Kameran valotusautomatiikka on silloin lukittuna ensimmäisen ruudun mittaukseen. Z f:n hinta on 2599 euroa. 33 Sähköinen etsin, 3 686 400 kuvapistettä. Havainto tuntui harmittavalta. Toiminto on käytettävissä myös videokuvauksessa
Verkkolaitetta tai seinäkosketinta ei toimiteta. Keskustakirjasto Oodi, Helsinki. Nikkor Z 28-75mm F2.8, 1/160 s, f/1,8, ISO 1100. Kännykkälaturi ei riitä, eikä riittänyt myöskään tabletin laturi. Retromuotoilusta huolimatta ei kamerassa ole X-täsmäystä, eli liitäntää synkkajohdolle. 43 kamera-lehti.fi. Kahden eri standardin hallitseminen teettää ylimääräistä päänvaivaa, ja microkokoinen kortti hukkaantuu helposti kun sitä käsittelee. Kamera vaatii aika tehokkaan latauslaitteen. Kamerasta voi valita valmiita rajauksia täydelle koolle, neliökoolle, ja 16:9 sivusuhteelle. Z f on ensimmäinen Nikonin kinoformaatin kamera, jossa on paikka micro SD -kortille vakiokokoisen SD-kortin lisäksi. Kamerassa ei ole omaa salamalaitetta. Lisävarustekengässä on liitännät i-TTL -salamalaitteille, joissa on Nikonin luova valaistusjärjestelmä. Oli rajaus mikä hyvänsä, se toteutuu lopullisena vain JPEGja HEIF-kuviin. Raakatiedostoon tallentuu aina koko kennon mittainen kuva. Akun lataamista varten tulee kameran mukana kaapeli, joka on kummastakin päästä USB-C -tyyppiä. Kuvauspaikkaan ei tullut suoraa valoa nimeksikään, jolloin oli hyvä tilaisuus testata kameran kuvanvakaajaa ja objektiivin toistoa täydellä aukolla. Koska muistikortit ovat näin kovasti eri paria, samanaikainen tallennus kahdelle kortille toimii vain heikommin tallentavan kortin ehdoilla. Vasta sylimikron latauslaite antoi riittävästi ampeereja, ja silloinkin kesti akun lataaminen pari tuntia. Pois on jätetty aikaisempien kameraversioiden 4:3 ja 5:4
Kamerasta Lightroom Classiciin tuotu kuva. Ennen Jälkeen Käyrä säätimellä on todellisia supervoimia. Valmis, hieman vanhaa Polaroid-kuvaa muistuttava versio. Käyrillä voi kuitenkin tehdä suuren osan niistä säädöistä, joihin yleensä käytetään Exposure-, Whites-, Highlights-, Shadows-, Blacksja Contrast-liukusäätimiä. Joissakin tapauksissa jopa tarkemmin kuin muilla säätimillä ja työkaluilla. S ekä Lightroom Classicissa (LrC) että Adobe Camera Raw:ssa (ACR) on yksi valitettavan usein sivuutettu tai jopa ylenkatsottu säädintyökalu, jolla kuitenkin on todellisia supervoimia. 11 PARAMETRISESSA käyrässä on neljä sävyaluetta: tummat (darks), keskitummat (shadows), keskivaaleat (lights) ja huippuvalot (highlights). Monien mielestä käyrätyökalu (Tone Curve, Curve) on liian vaikea ja monimutkainen, minkä vuoksi siihen ei haluta koskea. Sen sijaan eri vyöhykkeiden vaikutusalueiden ”leveyksiä” toisiinsa nähden pystyy säätämään histogrammin alareunassa olevilla pienillä kahvoilla. Käyrätyökalussa on käytettävissä kaksi toiminnaltaan hieman erilaista säädintä: valoisuutta ja kontrastia sävyalueittain muokkaava parametrinen käyrä sekä vapaasti muokattava ”pistekäyrä” (point curve). Eikä lista pääty tähän. Myös väritasapainon, värikylläisyyden (tietyissä rajoissa), värisävymäärittelyn (grading) ja jopa yksittäisten sävyjen säätämisen ja korjailun voi hoitaa käyrillä. 22 11 11 Teksti ja kuvat JARI TOMMINEN Lightroom Classicissa ja Adobe Camera Raw:ssa on yksi säädintyökalu, jolla voi tehdä suurimman osan kuvan tarvitsemista sävykorjauksista ja -säädöistä. Tee (melkein) kaikki yhdellä säätimellä KUVANKÄSITTELY 44 KAMERA 6|2023. Varsinaisia mustan ja valkoisen tasoja ei pysty muokkaamaan. Käyrää pystyy muokkaamaan joko tarttumalla suoraan käyrään ja vetämällä tai työkalun alaosan paneelin liukusäätimillä
YKSINKERTAISINA perusperiaatteina ovat: • Valotusta korjataan siirtämällä koko käyrää ylös (mustaa ylös ja valkoista vasemmalle) tai alas (mustaa oikealle ja valkoista alas). Toiminnolla käyrään voi lisätä useampia ankkuripisteitä suoraan kuvasta valitsemalla ja säätämällä. Pistekäyrässä ei ole erikseen määrättyjä vyöhykkeitä, vaan toistokäyrää muokataan käyrälle aseteltuja pisteitä siirtelemällä. Ankkuripisteitä voi olla hyvinkin monia ja niitä pystyy siirtelemään lähes ilman rajoituksia. Toisin sanoen minkä tahansa vyöhykkeen säätäminen vaikuttaa vähintään jonkin verran myös kaikkiin muihin vyöhykkeisiin. Tämä antaa mahdollisuuden muokata kuvan sävymaailmaa hyvinkin villiksi. Mitä jyrkempi käyrä, sitä kontrastikkaampi kuva, ja päinvastoin. TYYPILLINEN KEINO kasvattaa kuvan kontrastia ilman, että mustan ja valkoisen tasoa muutetaan, on niin sanottu S-käyrä. Värikäyrien taustan väritys auttaa hahmottamaan helpommin, mihin suuntaan käyrän vääntäminen vaikuttaa kuvassa. • Gammaa (keskisävyjen kirkkautta ja kuvan kokonaisvaloisuutta) muokataan siirtämällä käyrän keskipistettä ylös tai alas. LOPUKSI, yksi helpoimmista tavoista säätää toistokäyrää on käyttää kohdennettua toimintoa (LrC:ssä paneelin vasemmassa yläkulmassa, ACR:ssä oikeassa laidassa). 55 NÄMÄ TOIMIVAT pääosin samalla tavalla kuin valoisuuden pistekäyräkin. • Kontrastia säädetään käyrän nousukulmalla. Tämä varmistaa sävypaletin jatkumisen pehmeästi mustasta valkoiseen. Siinä musta, valkoinen ja käyrän keskipiste ankkuroidaan paikoilleen. Tämän jälkeen vasemmalta lukien ensimmäisen neljänneksen pistettä siirretään hiukan alaspäin ja kolmannen neljänneksen ylöspäin. 33 44 44 44 55 55 55 55 45 kamera-lehti.fi. 44 MYÖS JOKAISELLE rgb-värijärjestelmän osavärille (punainen, vihreä ja sininen) on oma säädinkäyränsä. Toisin kuin parametrisessä käyrässä, pistekäyrässä voi siirtää myös mustan ja valkoisen pisteitä, ja näin vaikuttaa kuvan tummimman ja vaaleimman sävyn tasoon. Vastaavasti kuvaa voi loiventaa vastakkaissuuntaisilla siirroilla (käänteinen S-käyrä). Koska kontrastin muutoksilla on tapana vaikuttaa myös kuvan värikylläisyyteen, histogrammin alla on erillinen liukusäädin, jolla voi säätää värikylläisyysmuutosten voimakkuutta (0–100 %). Toiminnon ollessa valittuna hiiren kohdistin viedään kuvassa kohtaan, jonka valoisuutta halutaan muuttaa, ja raahataan hiirellä ylös tai alaspäin. 33 PISTEKÄYRÄSSÄ on valittavissa kolme valmista, tyypillisintä toistokäyrää, mutta yhtä hyvin käyrän voi muokata täysin haluamakseen. 22 ON HYVÄ huomata, että parametristen säätöjen vaikutusalueet menevät melko vahvasti päällekkäin
Kamera kyllä tallentaa ulkoisen olemuksen, mutta valokuvaaja tulkitsee henkilön sisintä. Timo Ripatti on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista. Valokuvauksen opiskelijan kuvausharjoitus johti tällaiseen henkilötutkielmaan, ja lisähaastetta tuli siitä että kuvaus tehtiin rullafilmikameralla. Kuviahan ei voinut silloin näyttää mallille kuin vasta labbistyövaiheiden jälkeen. Valokuvaajan tehtävänä on ohjata kuvattavaansa, neuvoa ja opastaa. Tilanne kuvattavana olemisessa muuttuu, kun kaveripiirin kännykkäräpsyttelyn sijaan osuukin kohdalle valokuvaaja, joka suhtautuu potrettikuvaukseen kunnianhimoisesti. Mitäs erikoista, kiinnostavaa, valokuvauksellista minussa on. Rippikuva, ylioppilaskuva, valmistujaiskuva, muisto hetkestä tai ajankohdasta jolloin tapahtui jotain suurta. USEIMMAT IHMISET eivät tiedä, miten päin olisivat kameran edessä – jopa kirjaimellisesti. Anna siis henkilölle mahdollisuus kertoa itsestään. Jokaisella meistä on tarina, ja se voi olla hyvinkin erilainen kuin päältäpäin voisi kuvitella. KUN LÄHESTYT vierasta ihmistä kamera kädessä, sinulla on paljon selitettävää. Malli: Kilu.. 46 KAMERA 6|2023 MALLIKOULU TI M O RI PA TT I MALLIKOULU Henkilökuvaukseen keskittyvässä artikkelisarjassa annetaan vinkkejä miten voit ohjata malliasi niin, että lopputulos näyttää huolitellummalta. Ensimmäiseksi pitäisi osata kertoa, miksi haluat kuvata. On tärkeätä olla kohtelias. Sarja etenee niin, että aloitetaan aivan alkeista, jatketaan pikkuvinkeillä ja edetään pikkuhiljaa hienostuneempiin keinoihin. Mitä paremmin häntä ymmärrät, sen parempia kuvia saat. Henkilön vaatetuksesta, ulkonäöstä ja tyylistä kannattaa tehdä huomioita, mutta liian nopeita päätelmiä ei kannata tehdä. Voiko hän nähdä kuvia samantien, tai valita niistä editoinnin jälkeen joitakin itselleen ennen kuin käytät niitä itse. K ukaan meistä ei ole ensikertalainen kameran edessä, ja onhan muutamia meistä kuvattu heti syntymästä lähtien. Kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä kuvattavasi sanoo. Miten kuvaan ihmistä, jota en ole koskaan ennen tavannut. Kun kameran eteen mennään oma-aloitteisesti, on syynä jokin vakiintunut tapa. Tällaiseen ajatteluun tottuneelle on vaikea käsittää, että aloite kuvaamisesta tuleekin sattumalta vastaan kävelleeltä valokuvaajalta. Asiassa auttaa, jos kuvaaja on määrätietoinen ja tietää mitä haluaa. VINKKI Ota alkuun ryhmäkuvia. Vielä enemmän auttaa, jos tämä tahtotila ei tarkoita komentelua. Ihmiset ovat luonnollisimmillaan tutussa seurassa, ja sama vapautuminen jatkuu kun henkilö poseeraa yksinään. Ohjaaminen on opastamista, ei määräilyä jossa henkilö mukautetaan rooliin joka ei välttämättä edes sovi. Hän on uransa varrella ollut PRja mainoskuvaaja, ja tämän jälkeen useat vuodet aikakauslehtikuvaajana. Miksi juuri minä. Mihin kuvaa käytetään, miksi juuri hän olisi kuvauskohteesi. Samat ohjeet toimivat, kuvasit sitten ammattikameralla tai vaikkapa kännykällä. Monille kameraseuralaisille Timo on tullut tutuksi valokuvauskurssien vetäjänä
K erta toisensa jälkeen mietin, mi ten koskikara voi selvitä niissä olo suhteissa, missä se on valinnut elää. Sieltä voi löytää myös sympaattisen koskikaran sukeltelemassa ja niiailemassa jään reunalla. Kuvaushaasteiden myötä pääset ko keilemaan erilaisia tekniikoita, joilla voit saada kuvistasi taiteellisempia. Näin huomio kiinnittyy vielä paremmin it se kohteeseen, kun ympäristö ei vie liikaa huomiota. Veden liike, luminen maisema ja talvehtivat lintulajit vievät luontokuvaajan kuvaamaan läpi talven avoinna pysyvien koskien äärelle. Voit myös käyttää lunta minimalistiseen tyyliin ja jättää kuvaalalle erittäin paljon Koskikara. Minulla on kuvia koskikarasta, kun sen pienten jalko jen ympärille on vesi alkanut jäätyä, ja sil ti se visertelee iloisesti seistessaan kivellä keskellä kosken kuohuja. Mennessäni kuvaamaan näitä pieniä palleromaisia lin tuja, haluan varata useampia päiviä niiden kanssa, jotta pystyn todella uppoutumaan niiden käyttäytymiseen. Koskikara on melko luottavainen laji, ja jotkut yksilöt saattavat tulla ihan lähi etäisyydelle, jolloin niistä saa otettua ki voja potretteja. Canon EOS-1D X Mark II, EF 600 mm IS II USM, 1/50 s, F/4, ISO 1000. Talvisessa maisemassa on pal jon erilaisia vaihtoehtoja, miten kuviin saa jotain tavallisesta lajikuvasta poikkeavaa tyyliä. Talvisin niitä on kuvattavissa ihan eteläisestä Suo mesta aina pohjoiseen saakka. Jokaisessa jutuss a esitellään myös jokin kuvaus tekniikka, jota voit harjoitella lintuja kuvatessasi.. Peruspotrettiin saa lisät tyä mielenkiintoa käyttämällä lumikinok sia etualalla pehmentämään kuvan reunaa. Teksti ja kuvat MIA SURAKKA Virtaavien vesien äärellä LINTUKUVAUSKOULU 47 kamera-lehti.fi LINTUKUVAUSKOULU Mia Surakan lintukuvaukseen keskittyväss ä a rtikkelisarjassa esitellään kauden ajankohtaisia lintulajeja, s ekä v inkkejä miten saat kuvistasi l aadukkaampia. Harvalukuisena se viihtyy talvisin Suomes sa virtaavien koskien äärellä ja kalastelee koskista pieniä vesihyönteisiä. Koskikara on mukava kuvattava, koska se tosiaan viihtyy samoilla valitsemillaan koskipaikoilla vuodesta toiseen. Usein vasta toise na tai kolmantena päivänä, kun tavalliset seisoskelukuvat on jo otettu, löydän uusia kuvakulmia
Sitten ei tarvitse muuta kuin odottaa, että kuvan viimeinen elementti saapuu kuvauspaikalle, ja sitten painaa laukaisunappia. Vedenpitävät vaatteet mahdollistavat lumessa makoilun, jolloin saat hyödynnettyä matalan kuvakulman. 2. Ota mukaan solumuovinen makuualusta, se eristää kylmää hyvin. Koskikara. Voit löytää koskikaroja kirkasvetisten metsä jokien koski ja virtapaikoilta. Kurkku ja rinta ovat valkoiset, josta eng lanninkielinen nimi ”whitethroated dip per” juontuu. Keskity siis ennen kaikkea katsomaan maisemaa. Ajattelen, että kuva on siten hyvin rauhallinen, ja tämän tyy listä kuvaa tykkäisin itse katsella vaikka pa sisustustauluna. KOSKIKARA (Cinclus cinclus) on var puslintu, joka sukeltaa ruokansa vedestä. 48 KAMERA 6|2023. Lumisade ku vassa tuo mukaan vielä enemmän talvista tunnelmaa. Koskikara seisoskelee niiail len vesikivillä ja sukeltelee koskessa, vä lillä se pyrähtelee muutamien metrien pituisia lentoja lähellä veden pintaa. Tarkenna manuaalisesti jo valmiiksi siihen kohtaan, mihin arvelet linnun tulevan. Sommittele maisema rauhassa siten, että koskikaran lempipaikka on hyvällä kohdalla kuvassa. Minimalistisessa kuva uksessa tärkeintä ei ole välttämättä tuoda lintulajia mahdollisimman tarkasti esille, vaan miettiä kokonaisuutta. Kun olet seuraillut koskikarojen käytöstä vähän aikaa, niin huomaat, että niillä on tietyt kohdat, mihin ne säännöllisesti istahtavat ennen sukellustaan jäiseen veteen. Maisemallisissa kuvissa kameran asetukset valitaan maiseman kuvaamista varten, eli syväterävyysalue saa olla melko pitkä. 3. VINKIT TALVIKUVAUKSEEN: 1. Se syö pääasiassa vesihyönteisten touk kia. Kuvaushaaste: Lintu maisemassa aivan valkoista tilaa. Koskikaran höyhenpuku on erityisen tuuhea, ja siinä ei ole paljaita ihoalueita, minkä vuoksi sen on mahdollista sukel lella ja viettää aikaa jääkylmissä virtaavis sa vesissä. Lintukuvaajana haluan kuitenkin aina kuvaan mukaan linnun, vaikka se olisi kuvassa hyvin pienenä elementtinä. Lunta saattaa tupruttaa välillä linssiin, mukana on hyvä olla esimerkiksi pensseli, jolla lumen saa pyyhkäistyä pois objektiivista. 11 Koskimaisema on jo sellaisenaan erittäin kaunis. Sommittelu on siis tärkeässä asemassa. Lintu on palleromainen, hie man punatulkkua isompi kooltaan, sillä on noenmusta, suomukuvioinen höyhen puku, päälaella ja niskassa on rusehtavaa. Canon EOS R6, EF 600 mm IS II USM, 1/8 s, F/10, ISO 125. Sopiva aukko on esimerkiksi f/16. Naamioitumista varten voi hankkia lumipuvun tai valkoista naamioverkkoa. 4. Kuvaan saat liikkeen näkyviin käyttämällä pitkää valotusaikaa
Aukko saa olla suurin mahdollinen, esimerkiksi f/4 ja ISO-arvon voit pitää automaatilla, tai säätää sen itse sellaiseksi, että valotus on oikealla tasolla. Koskikara. Etsi kuvakulma, jossa kuva-alan täyttää lähes kokonaan valkoinen lumi. 49 kamera-lehti.fi. Tarkkailemalla linnun liikkeitä sen pulahdellessa virtaavassa koskessa opit arvaamaan, mille kivelle se istahtaa. Olisi hyvä, että lumikinosta olisi ihan etualalla, lähellä kameraa, sekä kaukana takana, jolloin se sumenee pehmeäksi. Kosken kuohujen liike on lumoavaa seurattavaa. Lintukuvaus sen sijaan vaatii yleensä hyvin nopeaa valotusaikaa, koska linnut ovat vikkeliä liikkeissään. Aukko voisi olla esimerkiksi f/7.1, jotta tarkennusalue on vähän laajempi. Canon EOS R6, EF 600 mm IS II USM, 1/13 s, F/8, ISO 100. Seuraavissa numeroissa: Valon luonne lintukuvauksessa. Valkoinen väri on kaunis ja puhdas, ja se luo kuvaan tilaa. Koskikaran kuvaamisessa on mahdollista saada lintu Kuvaushaaste: Virtaavan veden liike terävänä kuvaan, kun käytät pitkää valotusaikaa yhdistettynä sarjakuvaukseen. Voit sommitella linnun joko veden kohdalle tai vaikkapa ihan keskelle valkoisKuvaushaaste: Lumella kehystäminen ta. Tällä tekniikalla saat näkyviin kosken kuohujen liikkeen ja terävän lintukuvan. Varaudu siihen, että sinulla menee 999 kuvaa tuhannesta suoraan roskiin, mutta ehkä se 1 on onnistunut… Suljinaika voi olla esimerkiksi 1/8 sekuntia tai siitä vähän nopeampi, jos tarkkoja kuvia ei meinaa niin hitaalla valotusajalla syntyä, vaikkapa 1/30 sekuntia. Talvella käytän lunta kehystämään kuvauskohteitani. Kuvaan saat liikkeen näkyviin käyttämällä pitkää valotusaikaa, mikä onkin monissa vesikohteissa paljon käytetty tekniikka. Tässä kuvassa voit käyttää normaalia, nopeaa suljinaikaa, esimerkiksi 1/1600 sekuntia. Kun lintu istuu kivellä, kosken kuohujen keskellä, se saattaa olla jossain ruudussa sekunnin murto-osa hetken paikallaan
Opintojensa päätteeksi hän koosti koskettavan sarjan sairaudestaan. Kun Outi Törnblom sairastui levinneeseen rintasyöpään, hän oli juuri aloittanut valokuvataiteen perusopinnot. Teksti SANNA HILLBERG Kuvat OUTI TÖRNBLOM MILTÄ TUNTUU OLLA KUOLEMANSAIRAS Out i Törnblom 50 KAMERA 6|2023
– Innostuin ja heti samana iltana postasin ensimmäisen kuvani. 51 kamera-lehti.fi. Siinä ei ole sääntöä, miten vain itse haluaa. O uti Törnblom alkoi julkaista kuviaan työskennellessään Nokialla projektipäällikkönä tiimissä, jossa uusien puhelinmallien ohjelmistoihin tehtiin maaja operaattorikohtaisia versioita. – Minua ihastutti se dokumentointi ja se, että jää muistot. Blipfoto on kansainvälinen kuvaajayhteisö, jonka jäsenet julkaisevat alustalla kuvia elämästään päiväkirjatyylisesti. Tykkään katsella kuvia. Kuvia katsellessa Törnblomille muistuu mieleen tilanteita, hetkiä ja tunnelmia. Törnblom on kerännyt julkaisemiaan kuvia vuosikirjoiksi. Kun on nähnyt sen vaivan, että on kuvannut joka päivä, niin ne ovat sitten paperilla. Samoihin aikoihin Nokialla alkoi toimintojen alasajo ja Törnblom jäi työttömäksi. – Näin digikuva-aikana kuvia ei tule hirveästi printattua ja laitettua albumiin. Kerran hän sai käyttöönsä uuden puhelimen, jossa oli hyvän kameran lisäksi ladattuna Blipfoto-sovellus. – Se vaatii oman energiansa, että sinne tuottaa kuvan joka päivä. Sen jälkeen Törnblom on julkaissut kuvan joka päivä. Elämä on niissä kuvissa. Kuvat ovat hänelle luontevampi ilmaisukeino kuin sanat. – Kuvat ovat minulle tosi tärkeitä. Kun hänellä todettiin vuonna 2019 rintasyöpä ja kaksi vuotta myöhemmin levinnyt rintasyöpä, kuvien ottaminen päivittäin ja niiden julkaisu on pitänyt aktiivisena. Liityttyään kuvaajayhteisöön Törnblom kiinnostui myös kuvankäsittelystä. Vuosi oli 2012. Ei ole pakollista laittaa kuvaa joka päivä, mutta monet tekevät sitä, jotkut satunnaisesti. Olen utelias ja aktiivinen ihminen, kuvat ruokkivat sitä. Hänen lapsensa olivat tuolloin pieniä. Parantumaton. Outi Törnblom Tuotantotalouden DI, työskentelee projektipäällikkönä Metsossa kivenmurskauskoneiden parissa Valokuvataiteen perusopinnot, Lapin yliopisto Tuore Kameraseura Mielikuvan jäsen, saanut ensimmäiset hyväksynnät FIAPin kuvakilpailuissa @ outitornblom Hiukset. Kun jälkeenpäin selaa kuvia, niin olen tyytyväinen, että olen ottanut ne. – Siellä on positiivinen ja hyvä meininki, ja ihmiset kommentoivat tosi kivasti, Törnblom kertoo. – Työnhaun yhteyteen tuli jotakin, joka piti käynnissä
Ryhmässä keskusteltiin, miten lopputyön voisi tehdä omasta elämästä. Myös gorillat ovat uhanalaisia. Sarjassa seikkailee gorilla hakkuu-uhan alla olevalla laajalla metsäalueella Pirkanmaalla, johon on tarkoitus rakentaa moottoritien oikaisu. Vaikka kuvat olisivatkin helppo napsaista kännykällä, suurimman osan Blipfotossa julkaisemistaan kuvista Törnblom on ottanut kameroilla. Törnblom osti kaveriltaan tämän pojan abirekkapuvun, gorillapuvun, johon hänen puolisonsa pukeutui ja toimi mallina. – Pikkuhiljaa olen mennyt kameroissa eteenpäin. Pirkkalan Kaitajärven alue, Uhanalaiset-sarjasta. Dinosaurussarjasta. Lopputyöhönsä Törnblomilla oli aluksi joitakin vaihtoehtoja, joista yksi oli sarja Uhanalaiset. Syntyi ajatus yhdistää nämä kaksi teemaa. Ne sisälsivät muun muassa sommittelua, studioja filmikuvausta, syanotypiaja pimiötekniikkaa, dokumentaarista valokuvausta sekä lopputyönä produktion. – Jos olen vaikka sairaslomalla, niin sen verran minun pitää, että otan sen kuvan. Valokuvataiteen perusopinnot kestivät puolitoista vuotta. Pihtikorpi, Uhanalaiset-sarjasta. Valokuvaaminen on kannatellut vaikeissa elämäntilanteissa. Hän maalaa ja käy näyttelyissä. Päivälläni on sellainen tarkoitus. Hän aloitti kuvaamisen Sonyn peilittömällä kameralla ja vaihtoi täyskennoiseen Sonyyn muutama vuosi sitten. Vielä hän ei ole yhdistänyt maalaamista ja valokuvausta, mutta sekin on ajatuksissa. Lopputyöideaansa esitellessään Törnblomista kuitenkin tuntui, että ei saanut sille sellaista vastakaikua kuin olisi toivonut. T örnblom harrastaa valokuvaamisen lisäksi kuvataiteita ja on suorittanut avoimessa yliopistossa kuvataiteen perusja aineopinnot. Olen utelias ja aktiivinen ihminen, kuvat ruokkivat sitä.” 52 KAMERA 6|2023. Lapin yliopiston alaisuuteen kuuluvat Valokuvataiteen perusopinnot hän aloitti Tampereella vuonna 2021. – Ajattelin, että jos otan haasteen vastaan ja koittai” Tykkään katsella kuvia. – Ne metsäalueet ovat minulle ja meidän koko perheelle kauhean rakkaita
sin tuoda valokuvien avulla esiin, että miltä se tuntuu, kun on vakavasti sairas. Menetys on kuva, joka kertoo siitä musertavasta tiedosta, että Törnblom ja hänen puolisonsa eivät voikaan vanheta yhdessä, iloiten lapsistaan ja mahdollisista lapsenlapsista. 53 kamera-lehti.fi. – Kuvatessa jotkut ideat jäivät pois ja tuli uusia ideoita. Muut ryhmässä tukivat ideaa. Elämän rajallisuus on joka päivä mielessäni. Hän ei halunnut tehdä sarjasta täysin dokumentaarista, vaan halusi sisällyttää siihen myös vertauskuvallisuutta ja taiteellisuutta. Sitten kun olin jo kuvannut jonkun aiheen, niin halusinkin ottaa jonkun erilaisen näkökulman. Aluksi Törnblom listasi ajatuksiaan ja tunnetilojaan. Seuraavaksi hän pohti, miten voisi tuoda niitä esiin kuvan keinoin. – Katson maailmaa syöpäverhon takaa: näytän terveeltä, mutta moninaiset lääkkeiden sivuvaikutukset eivät anna unohtaa sairautta. Se oli aikaa vieväkin prosessi, mutta itselle hyödyllinen ja mielenkiintoinen. O makuvasarja koostuu yhdeksästä koskettavasta kuvasta, jotka värikkäinä samalla kertovat elämän rikkaudesta. Sarjan aloituskuvassa nimeltä Suru Törnblom katsoo suoraan kameraan läpinäkyvän kankaan läpi. – Siinä oli aika paljon miettimistyötä, että mitä se voisi olla, mitä siihen voisi kuvata ja mitä ne tunteet ovat, Törnblom kertoo
– Minulla on ihana perhe ja maailman hienoimmat lapset, joiden elämässä haluaisin olla mahdollisimman pitkään mukana: iloita heidän saavutuksistaan ja olla heidän tukenaan. Syöpätautien poliklinikalla käyminen on Törnblomille arkea. – Haluaisin, että siitä puhuttaisiin vähän enemmän. Kehossa tapahtuneet muutokset eivät tunnu kivalta, eikä se, että ei jaksa. T örnblom haluaa olla avoin sairaudestaan. Kuvassa Katoavaisuus Törnblom kurottaa laiturilta kohti vettä kuvastuen samalla järven pinnasta. Rutiini on tehty kahdesta päällekkäisestä kuvasta. Minulla on heitä ikävä jo etukäteen, vaikka eihän kuolleena kai ikävää tunne. 54 KAMERA 6|2023. Tai ehkä juuri tämän takia arvostaa elämää enemmän kuin aikaisemmin, ja yrittää elää niin, että se olisi mahdollisimman mukavaa. – Ensin ajattelin, että eihän hiukset ole kovin iso juttu. Nuupahtanut narsissi kuvassa Väsymys kertoo lääkehoitojen rankkuudesta. Heijastus vedessä häviää, jos tuuli nousee tai aurinko menee pilveen. Särkynyt peili, johon kuvaaja osoittaa kameransa kuvassa Parantumaton, kertoo vertauskuvallisesti levinneestä syövästä, jota ei osata parantaa. Hän sanoo, että tuntee ikääntyneensä sairauden myötä ainakin 20 vuotta, välillä hän tuntee itsensä 100-vuotiaaksi. Kuljin kaljuna. Kuvassa Ikävä Törnblom haalistuu ja kääntyy toiseen suuntaan perheensä luota. Poliklinikalla hän saa täsmälääkkeenä injektiohoitoa neljän viikon välein. Törnblom on osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Kyllä se vaan oli ihan hirveän kamalaa, että ei ollut hiuksia. – Tämä kuvaa sitä, miten haluaisin olla elämässä kiinni. Se, että joutuu menettämään toisen syövän takia, on aivan kamalaa. Kun kuolema on lähellä, sitä miettii, mitä jättää perheensä selvitettäväksi. Peruukki on kuuma ja kutittava, en pystynyt käyttämään sitä. – On hankala liikkua ja nousta. Hän toivoo, että syöpään liittyviä asioita tuotaisiin enemmän näkyviksi, nimenomaan sairastuneen näkökulmasta. – Elämä on juhla kuvaa sitä, miten upeaa on olla elossa, nähdä ja kokea kaikkea hienoa ja kuinka kaikesta huolimatta iloitsee. Kuvassa värikkäät raketit levittäytyvät räiskähtäen taivaalle. Törnblom on menettänyt hiuksensa kahdesti. Suru. Hänelle on tehty paljon erilaisia toimenpiteitä. Se miltä näyttää ja miltä tuntuu. Ne kasvavat takaisin. – Millaisia muistoja, ja mitä asioita ja tavaroita jätän jälkeeni sitten kun kuolen. Haluaisin jättää jonkinlaisen jäljen, muistikuvan. Kuvaan Hiukset on aseteltu kananmunia peruukkiin
Jos sitä ei ole itsellä, niin jollain läheisellä tai ystävällä. Levinnyt syöpä on kuitenkin arvaamaton sairaus, eikä voi etukäteen tietää, milloin se mutatoituu ja alkaa lähettää uusia etäpesäkkeitä. Sairaudestaan huolimatta Törnblom on valoisa ja aktiivinen ja sanoo olevansa kamalassa tilanteessaan onnekas. Olisi hyvä suoda hetki ajatuksille kuolemasta ja elämän rajallisuudesta, että sitten kun se tulee eteen, niin olisi hieman jo sitä käsitellyt. Minulla on vain yksi etäpesäke. – Mottoni on se, että tekee joka päivä jotain ihanaa, vaikka voimavaroja ei ole kuin ennen. Se, että tietää toisen kuolevan, saattaa olla vaikea aihe ottaa puheeksi. ” Minulla on ihana perhe ja maailman hienoimmat lapset. – Se auttaa yleensä useamman vuoden, joillakin jopa kymmenen kaksikymmentä vuotta. Usein mediassa kerrotaan läheisensä menettäneiden tunnoista. Millaista on sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, kun elämän kaari on vielä kesken, hän kertoo. Se on luustossa, ja sieltä se yleensä lähtee leviämään hitaimmin. Haluan tuoda esille, mitä vakavasti sairaan mielessä liikkuu. 55 kamera-lehti.fi. Kaikki joutuvat varmaan jossain vaiheessa syövän kohtaamaan. – Levinneestäkin syövästä on joskus lehdissä, mutta ihmiset eivät tiedä oikeasti, että se tarkoittaa sitä, että sitä ei pystytä parantamaan tai että ei ole kovin montaa elinvuotta edessä. Minulla on heitä ikävä jo etukäteen, vaikka eihän kuolleena kai ikävää tunne.” Ihmiset peittelevät sitä, että heillä on syöpä. Ehkä hänen kuvansa auttavat sekä sairastuneita että heidän läheisiään olemaan avoimempia. Törnblom sanoo, että on tärkeää, että ihmiset kysyvät vakavasti sairastuneelta suoraan, että miten tämä voi ja jaksaa. Ikävä. – Koen olevani hiljaisessa, näkymättömässä ja vaietussa marginaalissa, jossa ainoastaan vertaiset tietävät, mitä levinneen syövän sairastaminen käytännössä tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Se, että otan joka päivä valokuvia, kannustaa. Rintasyöpätyyppejä on kolme, ja hänen sairauteensa on nykyään olemassa tehokas täsmälääkitys
Tarvittu objektiivi oli kuitenkin unohtunut alas, joten kuvaaja haki sen ja kapusi uudelleen ylös. Kotitausta ja nuoruuden urheiluharrastukset eivät viitanneet valokuvausalalle, mutta niistä oli apua, kun ura alkoi selvitä. Lehtikuvaajan ura jatkui 1960-luvun puoliväliin asti. Kuvakulma oli männyn latvasta alaspäin. Ura lehtikuvaajana Yhtyneillä Kuvalehdillä oli parisenkymmentä lehteä, joista Pohjakallio kuvasi enJUSSI POHJAKALLIO Kuka oli Jussi Pohjakallio. Pohjakallio oli erittäin työteliäs valokuvaaja, jota moni luonnehti “työhulluksi” ja jotkut “vekotinhulluksi”. Jussi Pohjakallio tuli akateemisesta kodista. J ussi Pohjakallio (1930–1990) oli ammattivalokuvaaja, joka aloitti lehtikuvaajana 1950-luvun alkupuolella, ja siirtyi seuraavilla vuosikymmenillä mainoskuvaajaksi. Hän kiipesi Koffin tehdaspiipun huipulle, koska sieltä sai hyvän kuvan työnantajan pääkonttorista. Toimittaja Seija Sartti arvelee, että jos kuvaajalta itseltään olisi kysytty, niin vastaus olisi voinut olla “kova jätkä kamera kädessä”. Se sai asiakkaakseen Yhtyneet Kuvalehdet -lehtikonsernin, jonka palvelukseen hän siirtyi vuonna 1954. Pojat pelaamassa pesäpalloa 1961. Hän perusti 1950-luvun alussa Kalervo Mannisen kanssa Päivän Kuva -nimisen kuvaustoimiston. Kuva Kaj Lindqvist 1985. Isä, Onni Pohjakallio, oli kasvitieteilijä ja professori. Teksti YKI HYTÖNEN Kuvat JUSSI POHJAKALLIO TYÖHULLU LEHTIKUVAAJA Valokuvaaja Jussi Pohjakallio. Toisessa tarinassa Pohjakallio kuvasi käpyjen kerääjää kiipeämässä kohti korkeuksia. Hänestä tuli lopulta myös alan arvostama värivalokuvauksen asiantuntija. Pohjakallio osallistui luvatta vanhemmiltaan piiritason kilpailuihin ja menestyi hyvin. Sartin iskevästi tarinoiva elämäkerta kuvaajasta ilmestyi viime vuonna. Jussi valmistui voimistelunopettajaksi, mutta valokuvaus veti puoleensa. Huimapäisyydestä todisti jo nuoruuden mäkihyppyharrastus. 56 KAMERA 6|2023. Hullun maineen Pohjakallio sai lehtikuvaajana myös tavastaan valita kuvauspaikat
Niitä löytyi etenkin Otavamedialta. Palkat olivat pienet, ja kuvaajan nimi mainittiin harvemmin painetun valokuvan yhteydessä. Kirja ja näyttelyt Päivälehden Museo järjesti keväällä Jussi Pohjakallion valokuvista näyttelyn, joka keskittyi hänen lehtikuvausuraansa. Ajatus näyttelystä lähti itämään vuosia sitten. Negatiivikasetti oli vaihdettava jokaisen laukauksen jälkeen. Vanhan viisauden mukaan hyvällä kuvaajalla on myös hyvä onni. Lehtikuvaajille pienkameran edut ammattivälineenä alkoivat paljastua 1950-luvun puolivälistä lähtien opintomatkoilla Ruotsissa ja Länsi-Saksassa. Hän siirtyi studiovalokuvaukseen juuri kun lehtivalokuvauksen arvostus alkoi kohota. Valokuvaaja Jorma Komulainen oli saanut Pohjakalliolta haltuunsa kaksi pahvilaatikollista tämän negatiiveja, jotka kuvaajan mukaan olisivat muuten päätyneet kaatopaikalle. Komulainen esitti ajatuksen kirjan teosta edesmenneen kuvaajan puolisolle Paula Pohjakalliolle, joka alkoi etsiä miehensä valokuvia eri arkistoista. Maailmaa kiertänyt New Yorkissa The Museum of Modern Artissa 1955 avattu The Family of Man tuli myös Suomeen 1959, ja sillä oli suuri vaikutus täkäläisiin kuvaajiin. TYÖHULLU LEHTIKUVAAJA 57 kamera-lehti.fi. Myöhemmin hänen kuviaan julkaisi myös esimerkiksi Suomen Kuvalehti. Sanoma Oy:n ylläpitämään Päivälehden Museoon saatuun näytAluksi Pohjakallio tuli tunnetuksi etenkin etevänä urheilukuvaajana. Esimerkiksi Pohjakallio huomasi pian, että 13x18 palkkikamera oli aivan liian hidas urheilukuvaamiseen. Aluksi Pohjakallio tuli tunnetuksi etenkin etevänä urheilukuvaajana, mitä urheiluharrastukset ja saatu koulutus tukivat. sin varsinkin Urheilun Kuva-Aitalle, Kuva-Postille ja Käytännön Maanmieheen. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen ja hänen tuleva puolisonsa Lippe Hokkanen 1954. Sartti alkoi kirjoittaa, ja niin syntyi huumorilla sävytetty henkilökuva aiheensa tuntevalta ammattikirjoittajalta. Lehtivalokuvauksen heikko arvostus saikin Pohjakallion lopulta luopumaan työstään. Vaikka moni ammattikuvaaja kävi kameraseuroissa, ero ammattilaisten ja harrastajien välillä haluttiin pitää selvänä. Kuusihenkiseen työryhmään kuuluivat myös valokuvaajat Lari Järnefelt, Jari Kolanen, Hannu Lindroos sekä lehtikuvaajan veli Lauri Pohjakallio, joka teki haastatteluja ja keräsi kuvia eri lehdistä. Hän siirtyikin 1950-luvun puolivälissä ensimmäisten suomalaisten lehtikuvaajien joukossa kuvaamaan kinofilmikameralla. Pohjakallion kerrotaan aluksi kantaneen pienkameraansa kameralaukussa välttyäkseen antamasta harrastelijamaista vaikutelmaa kollegoiden silmissä. Amatöörivalokuvaajat Vilho Setälä etunenässä olivat näppäilleet kinofilmikameroilla 1920-luvulta lähtien. Lopullinen valinta kirjan kuvitukseen tehtiin noin tuhannesta valokuvasta, jotka typistyivät kirjan noin kahteensataan kuvaan. Lehtivalokuvauksen ja valokuvareportaasin arvostus oli kansainvälisesti nousussa vuosikymmenen mittaan. Kirja kertoi valokuvaajan koko elämäntarinan, mutta kuva-aineisto koostui lähinnä lehtikuvista. Vaikka jälkeenpäin 1950-luvun loppupuolta ja 1960-alkupuolta on kutsuttu kuvajournalismin kulta-ajaksi, alan Suomessa saamassa arvostuksessa se ei silti vielä tuolloin näkynyt. Kirjaprojekti sai edetessään ympärilleen työryhmän, johon kuuluivat muun muassa valokuvaaja Petri Kuokka ja toimittaja Seija Sartti, joka tunsi lehtikuvaajan pitkältä ajalta ja opiskeli aluksi itsensä hänen johdollaan valokuvaajaksi 1960-luvulla. Konserni tarjosi kuvaajilleen kuvausvälineet, mutta kalusto ei kaikkien mielestä ollut vaatimusten tasalla
Paula Pohjakallio koetti omien sanojensa mukaan pysyä poissa tieltä ja hoitaa catering-puolen: ”He sanoivat, että pysy nyt sitten poissa. Laajempi kokonaisuus Allan Hagertin ja Tuula Saarron häistä esitteli Pohjakallion myös reportaasikuvaajana. Medioiden tiedonvälitystehtävä näkyy hyvin lehtivalokuvissa, joissa olennaista on sisältö. Sekä kirjan että näyttelyn lopullisista kuvavalinnoista vastasivat Sartti ja Kuokka. Näyttelyn kuvatekstit laati Sartti. Ne toivat kokonaisuuteen hengittävyyttä. Moni teemaotsikko avautui erilaisille tulkinnoille ja tarjosi tilaa erilaisille valokuville. Niin minä istuin keittiössä ihan hiljaa ja kuuntelin, juu, toi vois olla hyvä idea. Niitä löytyi esimerkiksi julkkiksia esittelevästä Puhutut ja kohutut -teemasta. 58 KAMERA 6|2023. telyyn valittiin runsaat sata lehtivalokuvaa, joiden joukossa oli sellaisiakin, joita ei kirjasta löydy. Pohjakallion kuvia on mahdollisuus nähdä Tamminiemessä vielä tämän vuoden loppuun. Suurta osaa näyttelyn valokuvista voi pitää päiväkohtaisena uutiskuvastona, ja sellaiseen tallentuu usein julkisuuden henkilöitä ja ilmiöitä. Jo Museon ohi kävelevä tuli tietoiseksi näyttelystä, koska näyttelytilan katutason suuriin ikkunoihin oli kiinnitetty kaksi Pohjakallion valokuvaa. Julkisuutta tuottavaa koneistoa tuotiin näkyväksi Media kuvissa -teemalla. Eräällä tavalla tämän kaksinaisuuden kiteytti kävijälle ensimmäiseksi näkyvän Kekkos-sermin teema Kekkonen kotona, joka esitteli julkisuuspelin hallinneen presidentin kotiympäristössään. Iskevien uutiskuvien kavalkadi olisi voinut muodostua puuduttavaksi, jos mukana ei olisi ollut henkilökuvia ja suomalaista arkea esitteleviä valokuvia. Etäisyyden päästä näkyi yksi vallilta näyttävä sermi, joka oli omistettu presidentti Kekkosta esittäville valokuville. Ensin Pohjakallion kuvat olivat esillä pienimuotoisesti Akateemisessa kirjakaupassa alkuvuodesta 2022. Myös tilaa rajaavilla seinillä oli teemallisia kokonaisuuksia. Tilaa halkoivat viistosti sermit, joiden molemmin puolin oli ripustettu kuvia teemoittain. Pohjakallion näyttely rakennettiin sisällön mukaan yhdentoista teeman kautta. Painotus uutiskuvaan selittyy sillä, että Pohjakallio valokuvasi suuren lehtikonsernin monille lehdille. Juu, toi laitetaan, noin ja noin”. Kuvatilauksia tuli palJussi Pohjakallio kuului aikansa arvostetuimpiin lehtikuvaajiin. Keväällä samana vuonna avautui näyttely Tamminiemessä, ja noin puolet Päivälehden museon kokonaisuudesta oli tänä syksynä esillä Forssan Galleria Moletissa. Päivälehden Museon katselmus oli itse asiassa jo kolmas näyttely. Ilmaisulliset keinot on niissä valjastettu jonkin asian tai tarinan kertomiseen. Uutiskuvaa Päivälehden Museossa Päivälehden Museon katselmus oli 120 kuvallaan laajin. Monitulkintainen Kekkosta käsitellyt Kotona julkisuudessa viittasi Kekkosen kykyyn käyttää medioita hyväkseen ja samalla siihen, että suuri osa hänen elämästään tapahtui julkisuudessa. Näyttelyn pystytysratkaisu paljastui, kun käveli näyttelyalueelle. Erityisesti Kadonneessa kotimaassa ja nuoria ja lapsia käsittelevässä Tulevat toivot -teemassa tarkastelu erkaantui päiväkohtaisuudesta yleisempään perspektiiviin koko aikakaudesta. Sisään museotilaan astuessa näkymää hallitsi pysyväisnäyttely, mutta Pohjakallion kokonaisuus erottui helposti näkymästä. Näyttely tuki kirjan myyntiä, ja museolla olleet kirjat myytiinkin loppuun näyttelyn kuluessa
Hänen polvensa lehtikuvaajien työ vaikutti siihen, että valokuvauksen ja kuvajournalismin arvostus alkoi meilläkin nousta. Hyvien kuvauspaikkojen valinta muodostui yhdeksi hänen tavaramerkeistään, sillä kuvaaja opittiin tuntemaan kylmäpäisyyttä vaativista kuvausasemistaan. Pohjakallio valmisteli usein kuvauksia tutustumalla esimerkiksi urheilutapahtumien suorituspaikkoihin edellisenä päivänä. Sinulla on oltava kuvaan täydet oikeudet. Urheilukuvauksessa, mutta muuallakin, tulivat esiin hänen osuvat kuvaushetken valinnat. Voit osallistua korkeintaan kolmella kuvatiedostolla. Näyttelyn ja kirjan saama suosio todistavat, että lehtikuvaajan tarina on ollut tarpeen kertoa. Tarina kertoo kuvaajan olleen huolissaan kylmästä ilmasta. Lisäksi näyttelykuvat osoittivat, että hänellä oli silmää sommittelulle. Lisäksi sinulla on oltava lupa kuvan julkaisuun kotirauhan ja muun suojan piirissä kuvatuilta henkilöiltä. ID A PI M EN O FF Korkealaatuiset valokuvat edullisesti EcoTank-mustepullosarja riittää jopa 2 100 10x15 cm valokuvan tulostukseen Tulostus A3+ -kokoon asti Laaja väriavaruus 6 värillä 639 € www.interfoto.fi p. Kuvan pitkän sivun tulee olla vähintään 1700 pikseliä ja enintään 3500 pikseliä. Paula Pohjakalliolle kirjan ja näyttelyn tekeminen on ollut suuri ilo. Ylppö vastasi hänelle, että valokuvaaja ottaa kuvat rauhassa, ”kyllä me keskoset pärjäämme!” Pohjakallio-näyttelyn tilat Päivälehden Museossa. Yksi kuuluisimmista Pohjakallion kuvista, Lastenlinnan ylilääkäri, arkkiatri Arvo Ylppö pitelee vastasyntynyttä lasta sairaalansa edessä 1957. Jussi Pohjakallio oli yksi taitavia varhaisia kuvalla kertojia suomalaisessa kuvajournalismissa ja kuului aikansa arvostetuimpiin lehtikuvaajiin. Poikkeavat kuvauspaikat kertovat myös kuvaajalle tärkeästä mielikuvituksesta. A H TI K A N N IS TO Lue tarkemmat ohjeet: www.kamera-lehti.fi/ osallistu-suurkilpailuun 59 kamera-lehti.fi. lehdet, tv, kirjat) tai sijoittunut kilpailuissa. Pohjakallio kuitenkin ehti ennen sitä siirtyä eteenpäin valokuvaajan urallaan. jon ja kuvaaja otti niitä tehdäkseen paljon. Kuva tuli Pohjakallion Kuuluisia suomalaisia -kirjaan. Arvostelussa kiinnitetään huomiota kuvien kertovuuteen ja omaperäisyyteen. Hän viittaa siihen, mitä Jussin isä sanoi pojalleen tämän nuoruudessa: kukaan ei sadan vuoden päästä muista, kuka oli Jussi Pohjakallio. Asiaan vaikutti osin toimeentulo, koska kuvauskorvaukset olivat matalat. Silti Pohjakallio oli Suomessa ensimmäinen, jolta Life-lehti tilasi kuvareportaasin. Kuva saa kuitenkin olla ollut esillä omalla galleria-, Facebooktai blogisivullasi. Mahdollisuuksia kuukausien ulkomaanreportaaseille ei ollut. 010 328 8999 Tutustu tuotteeseen Epson EcoTank ET-18100 Tilaa verkkokaupastamme! OSALLISTU SUURKILPAILUUN! Kuvien aihe on vapaa. Suosio kertoo myös siitä, että Pohjakallion kuvat houkuttelevat varsinkin niin sanottua suurten ikäluok kien katsojia nostalgisiin tunnelmiin. Tehokkaasti ja vaikuttavasti kertovassa kuvassa nämä kaikki tekijät toimivat lopputuloksen hyväksi. Kilpailukuva ei saa olla aikaisemmin julkaistu joukko tiedotusvälineissä (mm. Se kertoi pitkään armeijaa piileskelleestä erakosta, ja reportaasista oli näyttelyssä mukana kaksi kuvaa. Osallistuminen. Paula vastaa: ”Kun sata vuotta on kulunut, niin kyllä Jussi muistetaan.” Presidentti Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen Tamminiemen puistossa. Ennennäkemättömiä kuvia. Vakinaisen kuvaajan kädet ovat sidotummat kuin freelance-kuvaajan. Lähetä kuvasi viimeistään tiistaina 2.1.2023. Digikuvien tulee olla jpeg-muodossa
Onnen käsite on monimutkainen ja vaihtelee yksilöittäin. Ensi vuoden Kamera-lehdessä 1/24 esitellään Kannisto ja Raunio.. Valokuvakilpailu tarjoaa mahdollisuuden jakaa nämä tarinat muiden kanssa ja inspiroida muita etsimään onnea omassa elämässään. Osakilpailu 3 60 KAMERA 6|2023 VUODEN KUVAAJA ONNI ON yksi niistä asioista, jota kaikki tavoittelevat, mutta joka on samalla niin vaikea määritellä. Ne voivat kertoa tarinan ilosta, hymystä ja siitä, mitä on tuntea onnea. VUODEN KUVAAJA 2023 Vuoden kuvaaja 2023 -kilpailun aihe oli ONNI. Onnen valokuvaami1 1 nen vaatii myös taitoa kuvata ne hetket niin, että ne välittyvät katsojalle voimakkaasti ja selkeästi. Onni voi ilmetä monin eri tavoin, ja se on jokaiselle henkilökohtainen kokemus. Kokonaiskilpailun voittivat tasapisteillä Ahti Kannisto ja Risto Raunio. Vuoden viimeisessä tuomaristossa olivat Harri Hietala, Kamera-lehden vakituinen avustaja, Laila Alanen, TaK sekä Kamera-lehden päätoimittaja Kristiina Haaga. Valokuvien ei tarvitse olla teknisesti täydellisiä, mutta ne pitäisi välittää aitoutta ja tunnetta. Valokuvauksen voima on ikuistaa hetkiä, ja valokuvakilpailu aiheesta "Onni" tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ja jakaa näitä ainutlaatuisia hetkiä, jotka tuovat meille iloa ja tyytyväisyyttä. Valokuvien voima on, että ne voivat vangita näitä hetkiä ikuisesti. Onni voi olla suurta tai pientä, mutta sen vaikutus elämäämme on valtava. Se voi olla perheen yhteinen hetki, onnistunut projekti, kaunis auringonlasku, lemmikin hellittely, naurunpyrskähdys ystävien kanssa tai yksinkertaisesti rauhallinen hetki yksinään. Se voi olla hetkellinen tunne, pitkäaikainen tyytyväisyys tai jotain siltä väliltä
ONNI ON ISÄN VAHVAT KÄDET Risto Raunio Naantali Sony A1, FE70-200mm f/2,8 GM OSS II, 1/2000 s, f/2,8, ISO 200. Kuvan onni piilee arjen pienessä hetkessä. 22 ONNEN KEHYKSET Ahti Kannisto Helsinki Nikon D5, Nikkor AF-S 24-70mm f/2.8E ED VR, 1/800 s, f/2.8, ISO 250 Huolella toteutettu hääkuva ei kuitenkaan ole jäykkä, vaan sisältää paljon huumoria, kuten pojan huoleton asento jäykästä pukeutumisesta huolimatta ja kehystä tukeva käsi on huolettomasti jätetty näkyviin, vaikka taulun olisi varmaan voinut tukea muutenkin. Koira myös tietää, että häntä rakastetaan. Valokuvan tunnelma syntyy paikan – kesäisen heinäniityn – ja aurinkoisen päivän, sekä kuvattavien läheisestä suhteesta. Kuvan onni on aitoa ja väärentämätöntä ja katsojan on helppo samaistua kuvaan. Vaalean sininen taivas korostaa asetelmaa, jossa on vauhdin tuntua. 11 YSTÄVYSTEN ONNEN HETKI Asko Hietomaa Iisalmi Canon D20, 1/1600, f/5,6, ISO 400. Kuva on tavanomainen, mutta samalla erityinen. Lapsi on keskiössä ja hänen ilmeestään kuvastuu riemu hänen laskeutuessaan turvallisiin käsiin. 33 61 kamera-lehti.fi 2 2 3 3. Kaikkea kruunaa hieno valaistus hienossa miljöössä. Se on hetki lapsen ja eläimen kohtaamisesta. Ajaton valokuva lapsuudesta, kuva olisi voitu ottaa 30-vuotta sitten tai eilen. Kuvassa ei ole mitään turhaa ja se on uskallettu rajata vain lapsen onneen. Taulun sisään jäävä kuvan osa on tarkalleen sommiteltu ammattimaisen laadukas hääkuva
62 KAMERA 6|2023 4 4 9 9 10 10 8 8
ONNI TURVATTU! Virve Kulmala Lieto Huawei P30 Pro, 1/100, f/1.6, ISO 50. ONNI ON OMA KATU Hannu Kytö Helsinki OM1, OM 12-40 mm/12 mm 1/400, f/11, ISO 200. KOLME PARIA Seppo Tuomaala Helsinki Nikon Z7ii, Nikkor 24-120 mm, 1/100 s, f/8, ISO 250. "MUMI OTA KUVA, KUN MINÄ TANSSIN" Eila Lassus Helsinki Fujifilm X-T1, XF56 mm F1.2R. ONNI ON OLLA ÄIDIN SYLISSÄ Vesa Vainionpää Hailuoto Sony A7 III, Sony FE 4/24–70. KESÄ, JUHANNUS JA YSTÄVYYS Henna Lundenius Helsinki Canon R6. ONNELLINEN TAIVAALLA Juha Majala Huittinen Nikon D5600, Tamron 18–400 mm, 1/2000 s, f/8, ISO 400. 55 44 66 77 88 99 10 10 63 kamera-lehti.fi 7 7 6 6 5 5
15 15 16 16 17 17 19 19 20 20 18 18 11 11 12 12 13 13 14 14 64 KAMERA 6|2023 11 11 18 18 16 16 14 14 20 20. TANSSIN RIEMUA Marit Henriksson Helsinki Olympus E-M1MarkII, 1/1600, F5, ISO 800. PANKINJOHTAJAN BLUES Matti Kari Uusikaupunki Canon EOS 5D mark III, 1/1600 f 8, 150 mm, ISO 400. ONNI ON ANTAA JA SAADA Saija Kiiskinen Helsinki Canon R6, RF70-200mm F2.8, 1/2000 s, f/6.3, ISO 1250. TYÖPORUKKA Osmo Weijo Putkilahti ONNELLINEN VOITTAJA Jaakko Rahko Tyrnävä Nikon D700, 570 mm, ISO 200. SADE, VIHDOIN Jaana Saarela Tampere Canon EOS 60D, Canon EFS 1755mm, 1/250 s, f/7,1, ISO 100. LUOTTAMUS Olli Philippe Lautenbacher Helsinki Nikon F301, Nikkor 200 mm. ONNI Anne Laine Kaustinen Canon EOS70D, 35 mm, 1/400 s, f/4, ISO 125. MUN ÄITI Seppo Lindfors Nummenkylä Canon R7, Canon 100-400 mm mark ll, 1/1000 s, f/5.6, ISO 3200. OMA PERHE Seija Kärkkäinen Kiuruvesi Nikon D750, 28 mm, 1/400 s, f/8, ISO 20000
Katso kuvat isompina www.kamera-lehti. Onnittelut!. fi/vuodenkuvaaja 65 kamera-lehti.fi 2/23 Yht 17 17 12 12 13 13 15 15 1/23 2/23 3/23 Yht Risto Raunio 19 19 38 Ahti Kannisto 18 20 38 Vesa Vainionpää 20 16 36 Asko Hietomaa 16 18 34 Olli-Philippe Lautenbacher 10 14 6 30 Hannu Kytö 15 12 27 Seppo Tuomaala 12 13 25 Joni Suuronen 16 8 24 Kalle Ketola 3 17 20 Milja Veini 20 20 Henna Lundenius 3 17 20 Sami Mustonen 19 19 Petteri Myntti 18 18 Iina Kautto 17 17 Esko Pamppunen 15 15 Anne Laine 6 9 15 Eila Lassus 15 15 Paula Tavasti 14 14 Juha Majala 14 14 Pauli Araneva 13 13 Vesku Hillberg 13 13 Ahti Maunuksela 12 12 Saija Kiiskinen 7 5 12 Virve Kulmala 1 11 12 Miikka Maijala 11 11 Keijo Laitala 11 Marit Henriksson 9 2 11 Klaus Kannas 10 10 Seppo Lindfors 10 10 19 19 Osallistujat, jotka ovat saaneet Vuoden kuvaaja 2023 -kilpailussa yli 10 pistettä
Innostuin myös kansainvälisistä kilpailuista (FIAP, PSA), kertoo Ylinen. Kuvasalkku-sarjassa esittelemme yhden kuvaajan teoksia tietystä projektista. – Kiinnostus valokuvaukseen heräsi jo 1970-luvulla, jolloin kuvasin tosi paljon. Kameraseura: Kameraseura Mielikuva. Hänen mieliaiheitaan ovat linnut, muotokuvaus studiossa, urheiluja katukuvaus. Pertti Ylinen, 66, eläkkeelle jäänyt IT-ammattilainen. Ikä on vain numero Kuvasalkku Päätin kaivaa kameran kaapista ja herätellä vanhan hyvän harrastuksen henkiin. 66 KAMERA 6|2023 KUVASALKKU • PERTTI YLINEN. Taisi olla vuonna 2016, kun aloin miettiä, mitä “työnarkomaani” tekee jäädessään eläkkeelle. Hänen kotipaikkansa on Tampere, mutta viettää puolet vuodesta Ylöjärven mökillään. Sitten tuli perhe ja työ, jolloin kuvaaminen jäi pelkkään lapsien kuvaamiseen. Kuvasarjan kuvat ovat kaikki otettu aikuisurheillijoiden MM-kisoissa 2022 Tampereen Ratinan stadionilla
67 kamera-lehti.fi
68 KAMERA 6|2023 KUVASALKKU • PERTTI YLINEN
69 kamera-lehti.fi
KUVAUSKALUSTO, JOLLA TÄMÄ SARJA ON KUVATTU Canon R6 ja RF 70-200 70 KAMERA 6|2023 KUVASALKKU • PERTTI YLINEN
TARINANI ALKU on samanlainen kuin monella luontokuvaajalla. Se ei lukkiudu täydellisyyden tavoitteluun, kuviin jää helposti pientä rosoa, taustan hallinta ei ole lähellekään täydellistä, ja valon suunnassakin voi olla jotain häikkää. ”Teillä on käsissänne vahva ase, valokuva. KAMERAKERHOSSAMME vieraili luennoitsija, joka ei suuresti arvostanut taitavimpienkaan tuotoksia. Ensin kaikki kiinnostaa, mikä kohdalle sattuu. Molemmat raahasivat raskaita kiviä aamusta iltaan. Vähitellen joku aihe nousee ylitse muiden, ja kiinnostus syvenee. S ÍMULTA ANISÄ ÄTÖINEN kamera ei useinkaan hakeudu muiden kameroiden joukkoon jotain harvinaista ja hienoa kohdetta taltioimaan. Tulee uusia kohteita vanhojen rinnalle, yhä uusia ja uusia. Kokeilen varovasti simultaanikameraa, sitten jään koukkuun. Vuodet kuluvat, kuvia ja kovalevyjä kertyy. Miksette käytä sitä johonkin hyödylliseen?” Aikaa kului, mieleen muistui tarina kahdesta pyramidin rakentajasta. Kamerasta, joka eläimen nähdessään kuuntelee tarkkaan, taltioi myös aikeet, suunnitelmat ja taustat ja liittää kaiken kuvatiedostoihin. Teksti ja kuvat LISSE TARNANEN SIMULTAANI TULKKAAVA KAMERA 71 kamera-lehti.fi. Toinen vain raatoi, toinen raLuontokuvaajalla on valinnanvaraa, on täyskennoja ja croppikennoja, peilejä ja peilittömiä, telejä, zoomeja, laajakulmia, järjestelmiä ja kompakteja… Simultaanitulkkauksesta puhutaan vähemmän. Parhaimmillaan se toimii ota tai jätä -tilanteissa, yksin tai kaksin kallioilla, metsissä, niityillä ja rannoilla
Hampaiden ta kapinnat ovat valkoisia, mutta samalla pehmeämpiä. Puolustam me reviiriämme tiukasti ja tarkasti, ei kannata tulla kokei lemaan. Rantatörmään kaivettuun maapesään putkahtaa viitisen hurmaavaa, karvatonta pikku nyyttiä. Veitset ja haarukat eivät kuulu kulttuuriimme, joten pilkon ate riat hampaillani. Sitten perustamme perheen. Unelmatonttejani ovat varsinkin matalat ja rehevät jär vet, lammikot ja hitaasti virtaavat vedet. Tyynissä vesissä rakennamme talvikeon enintään metrin syvyiseen veteen ja vuoraamme sen heinillä. Se värjää kiilteen oranssinkeltaiseksi. Todella henkilökohtainen keskustelun avaus muuten! En todellakaan polta, tarvitsen terveet keuh kot, voin uiskennella veden alla jopa 20 minuuttia. Merenrannoilla pelaamme varman päälle ja vietämme talvetkin rantatörmissä. Ainoa ja tarkka vaatimus on, ettei vesi jäädy pohjaan asti. Kun suljen suuni, voin syödä myös veden alla. Kätevä ominaisuus muuten. 72 KAMERA 6|2023. Teillä hampaat eivät taida olla kovin lujaa tekoa, kun näyttävät mel ko valkoisilta. Iglussa on mukava viettää talvea ja välil lä käväistä ulkosalla. Kesällä herkuttelen kasveilla, erityisesti os mankäämeillä ja lumpeilla. Katsos, me piisamit olemme jyrsijöitä ja tarvitsemme keltaisia hampaita. Valitsen niistä ravintoopillises t i (hieno sana, kuulin radiosta) parhaat tyviosat. Varsinkin talvella nappaan myös simpukoita, kotiloita, rapuja, samma koita… Kalavainajiakin, jos eteen sattuu, virkeiden kalojen vauhdissa en kuitenkaan pysy. Olenko ketjupolttaja. Pakkanen kovettaa asuntomme, eivätkä ketut pääse sisään veden alaisesta ovesta. Emme ole tuppisuita, viheltelemme ja ääntelem me muutenkin. Olemme järkeviä ja hankimme vain sen ver ran pienokaisia, mitä olosuhteet kulloinkin sallivat. Ja kun etupinta on kovaa, hammas hioutuu teräväksi. Hampaiden etupinnan hammaskiilteessä on rautaa, joka vah vistaa hampaita. Nikotinisti. Löydän sielun kumppanin, myskirauhaseni on avuksi hakemisessa, uskoi sin
Korosta, että luonto on eläinten koti ja että pienillä ja suurilla on itsensä näköinen elämä, omat arvonsa ja oikeutensa. Muistuta, että luonto on suuri palapeli, ja jokainen kadonnut pala vaikuttaa moneen muuhun. HUONOT UUTISET LISÄÄNTYIVÄT; lajeja katoaa, tavallisetkin vähenevät, elinympäristöt pusikoituvat, kosteikot kuivuvat, valtavat alueet jäävät rakentamisen alle. tietokirjasarjaa. Luonto kyllä kiinnostaa, silti sen asukkaisiin ja tapahtumiin ei oikein saa otetta. LAJITUNTEMUSTA EI JUURI opeteta missään. 73 kamera-lehti.fi. Oivalsin itsekin; kuvat ja tekstit, luonnon monimuotoisuus, luontokato, valistus, asenteet, väärinymmärrettyjen puolustaminen! Kuin tehty tulkkaavalle kameralle. Tienvarret niitetään parhaimpana kukinta-aikana, suositaan siistejä nurmikoita niittyjen sijaan, kalatiet ovat rakentamatta sanktioiden puutteessa, avohakkuut, rakentaminen, väylästö, torjunta-aineet… Perhoset, pölyttäjät, linnut, nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet ja monet muut menettävät ravintonsa ja kotinsa. Aloitimme kollegani Jarmo Latvan kanssa tietokirjoista; Suomen käärmeet ja liskot sekä Kiehtovat kyyt, pidimme myös nelisenkymmentä valokuvanäyttelyä ja matelijailtaa. Iltapäivälehdessä kerrotaan nuoresta jäätelönmyyjästä, joka ei työvuoron loputtua päässyt lähtemään kotiinsa, kun ulkopuolella päivysti valtava rusakko. Yli 100 tarinaa, sankareina 80 lajia saukoista sammakoihin; nisäkkäitä, lintuja, perhosia, sudenkorentoja, liskoja, käärmeitä, kaloja, hämähäkkejä, hyönteisiä, itiöisiä… Eläimet voivat myös puhua omiaan kuten ihmisetkin, joten mukana on ollut 20 eri lajien asiantuntijaa tarkastamassa tarinoiden paikkansa pitävyyden. Lapset ja nuoret eivät tunne lajeja, eivät monet vanhemmatkaan. kensi maailman hienointa pyramidia, teki työtä, jolla oli merkitys. Tiesitkö. Kerro, miten eläimet elävät, miten selviytyvät, mistä pitävät, mitä jokin käyttäytyminen tarkoittaa. Ihmiset vieraantuvat luonnosta. Tulkkaava kamera teki ehdotuksen, jota en voinut vastustaa: Tarinoita rakastetaan ja ne muistetaan. Kirja on kolmas osa Tunsitko. Luonnon monimuotoisuudesta puhutaan, mutta teot puuttuvat. Näin syntyi uudenlainen tietokirja Hirven oppivelvollisuus ja muita tarinoita. Kerro tarinoita, anna eläinten itsensä kertoa, liitä mukaan kiinnostavaa tietoa ja tunnistusapua, käytä isoja kuvia
K A TR I K A LL IO ”Rakastan maailmoja sekä tarinoita, joihin sukeltaa ja pohtia, miten kuvattavan idea, keho, eleet ja ilmeet saadaan näyttämään hyviltä.” 74 KAMERA 6|2023
Kuvaamisen lisääminen siihen oli luonnollista. Nykyiset kuvaustyöni ovat boudoirin, burleskin, henkilökuvauksen, yritysten ja koirien parissa. Kuvausstudio Tampereen ytimessä sinulla on ollut vuodesta 2017. Kukin vieras kertoo mieluisimmasta kuvasta urallaan. Siitäkö kipinä kuvaajaksi. Ikuistan henkilökuvan aina siellä, missä kuvattavan idea toimii parhaiten. Kuvasin perheeni juhlia, koiraani ja ystäviäni. Pidin tapahtumista, musiikista ja tilanteiden seuraamisesta. Kuvaatko henkilökuvasi mieluummin studiossa kuin miljöössä. Laitalainen itse kohtaa kovan haasteen: hän kuvaa toisen kuvaajan. Osallistuin 2008 ensimmäiseen Tampereen nuorisotoimen järjestämään tapahtumaryhmään, jossa nuoret saivat tehdä ja järjestää alaikäisille bändi-iltoja. Valokuvaaminen oli kulkenut mukana jo vuosia ennen työskentelemistäni valon parissa tapahtuma-alalla. Siksi boudoir kuvaukset ovat minulle hyvin luontevia. Ennen valokuvaajan uraa työskentelit tapahtuma-alalla perehtyen esittävään taiteeseen valon kautta. Haastavinta on saada kuvattavan visio ulos hänen mielestään, ja toteuttaa se toimivaksi valokuvaksi. Vaihdan ajatuksia, mitä ja minkä henkistä valokuvaa ollaan tekemässä, ennen kuin kosken salamaan, kameraan tai taustaan. MIELIKUVANI • KATRI KALLIO Teksti JUHA LAITALAINEN Kuvat KATRI KALLIO Valokuvaaja Katri Kallion mielikuvassa on Olivia ammeessaan. Burleskiartisti Olivia Rouge kutsui minut kotiinsa Orivedelle ikuistamaan hänelle promokuvia. Olet erikoistunut boudoirsekä burleskihenkisiin kuvauksiin. Media-alan koulutusta sinulla on miltei vuosikymmen. Vahva kiinnostus esittävään taiteeseen – sirkukseen, burleskiin, näyttäviin asukokonaisuuksiin, estraditekniikan luomiin illuusioihin, musiikin ja taiteen eri muotoihin – sekä ihmisten kuvaamiseen syntyi jo nuorena ajaen minut opiskelemaan media-alaa. Koin, miten muut näkevät ja valaisevat asioita monipuolisissa teatterija tapahtumapaikkojen ympäristöissä. Jokaisella tekijällä on oma tyyli ja tapa tehdä valolla asioita. Rakastan maailmoja sekä tarinoita, joihin sukeltaa ja pohtia, miten kuvattavan idea, keho, eleet ja ilmeet saadaan näyttämään hyviltä. Oli ihana nähdä heidän ilahtuvan ottamistani kuvista. Pääaineesi ammattikorkeakoulussa oli teatterija tapahtumavalaisu. Mikä niissä kiehtoo, entä haastaa. Uniikki esteetikko 75 kamera-lehti.fi. Se oli tärkeää aikaa. Kuvattu korkealta jakkaralta: Nikon D600, AF-S Nikkor 18-55mm ja AD200 akkusalama. Aivan kuin muusikolle tulee kitarasta oma instrumentti, minulle tuli kamerasta. Kesällä enemmän ulkona, syksyn tullen työt siirtyvät enemmän studioon. Se alkoi jo ennen teini-ikää perheemme digipokkarilla. Kuvaukset päätyivät pieneen mustaan kylpyhuoneeseen, jossa oli amme. Keskustelu ja kommunikointi kuvausprosessin aikana ovat valokuvaajan tärkein työkalu, jolla saa vision vietyä valokuvaksi. Olen ammentanut paljon henkilöiltä, joiden kanssa olen opiskellut, tehnyt töitä ja ystävystynyt. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Juha Laitalainen esittelee palstalla kuvaajia ja heidän näkemyksiään. Kuva on rakennettu kommunikaatiolla, kunnioituksella ja molemminpuolisella luottamuksella. Tapahtui valaisu studiossa tai miljöössä akkusalamoiden kanssa, on hienoa nähdä kuvan rakentuvan valollisesti ja kuvattavan kanssa kommunikoiden kameran näytölle. P aljasjalkainen tamperelainen Katri Kallio on kulkenut aina omia polkujaan tavoitteenaan toteuttaa unelmansa. Kultainen IRC-gallerian aikakausi innoitti ikuistamaan kavereita. Tapahtumissa oleminen ja työskentely tuntui luonnolliselta, ja konserttien kuvaaminen tuli tutuksi. Luonnonvalo vai rakennettu valo. Täytimme sen ensin vedellä, jonka jälkeen Olivia hyppäsi kylpyyn. Kommunikointi jatkuu läpi kuvaustilanteen neuvoen, ohjeistaen ja näyttäen otoksia kuvauksen lomassa, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen! Miksi tämä kuva on mielikuvasi. Valaisetko toteutusta. Nykyisin pidän enemmän rakennetusta valosta. Henkilökuvaus oli jo silloin vahvasti keskiössä. Se lienee antanut paljon kuvauksiisi. Kaadoin perään muutaman purkin maitoa. Olen työskennellyt burleskin parissa yli 10 vuotta
• Salamat: 2 x Gobox Wistro AD200, 2 x Jinbei MSN-III-400 JU H A LA IT A LA IN EN Katri Kallio ikuistettiin “höyhenen keveästi” hänen studiollaan. IKÄ: 31 KOTIPAIKKA: Tampere LUONNE: Rento, rempseä ja herkkä. Medianomi 2011–2015, Media-assistentti 2008–2011. Näyttely on esillä vuodenvaihteeseen. www.katrikalliophotography.com @katrikalliophotography FB: Katri Kallio Photography 76 KAMERA 6|2023. TYÖSUHTEET: Freelancer / Kulttuuriosuuskunta VALOKUVAAJAN MOTTO: Uskalla mennä kohti unelmiasi! TYÖN ALLA TÄLLÄ HETKELLÄ: Joulukuussa Tampereella Finlaysonin alueella Mediatunnelissa on yhteisvalokuvanäyttely. KATRI KALLIO KUVAUSKALUSTO • Nikon D600, Nikon D7000, Olympus Mark 2, • Objektiivit: AF Nikkor 50mm, AF-S Nikkor 18-55mm, AF-S Nikkor 18-105 mm. KOULUTUS: Valokuvauksen perusteet 2019–2021, Taidevalo kuvaus, Lapin yliopisto. Valaisuna käytettiin ainoastaan kellaritilaan matalasta ikkunasta lankeavaa luonnonvaloa. Canon EOS R6m2, RF 50mm F1.2 L USM, 1/13s, f/1.2, ISO 800
Kevyt mutta kova laukku toimi myös istuimena ja korokkeena. Kinon vaihduttua keskikokoon olkapäälaukku vaihtui kovaseinäiseen flight caseen, taas merkkiä Tenba. Setti oli kevyimmillään 40-kiloinen, joten lentomääräysten tiukennuttua sen aika oli pian ohi. Kaupasta ette sellaista löydä, koska Manfrotto osti Katan ja lopetti ehkä maailman fiksuimpien laukkujen tuotannon. Lowepron Reporter AW Backpack minulla on vieläkin reissukäytössä: se ei itsessään paina juuri mitään, siinä on erillinen osasto ei-valokuvauskamoille ja se näyttää ihan tavalliselta repulta. Se on ollut myös ehdottomasti kallein laukkuni, jos kaikki fysioterapiakulut lasketaan: kannoin sillä vuosia koko arsenaaliani kaikkialle -osin hyvien kuvien toivossa, osin näyttääkseni koko maailmalle olevani Ammattilainen. Isoäiti-lempinimensä laukku sai, kun jonkun firman hississä joku irvileuka epäili meidän kuljettavan laukussa jonkun isoäitiä. SEURAAVA EVOLUUTION askel oli Tamracin pyörillä varustettu case, johon menivät jalustat ja pari Profoton generaattoria, päät, johdot, sateenvarjot ja ainakin viisi kiloa kahvipapuja, kuten kerran Italiasta palattaessa. Kaupunkikeikoilla nyttemmin käytän Peak Designin Everyday Backpackin pienempää versiota. Tuomo Manninen Kirjoittaja on valokuvaaja, joka kuljettaa tietokonettaan ikivanhassa marikassissa. Ja sitä voi käyttää myös viikonloppulaukkuna. Ensimmäinen kunnon laukkuni oli Tenba P-750, jonka käytin liki puhki. Oma suhteeni työvälineeseen on pragmaattisempi: paras kamera on se, joka on kädessä ja jossa on filmiä tai virtaa. Eri asia on laukkujen kanssa: olen kerran viettänyt kokonaisen ravintolaillan väitellen siitä, kummin päin jalustat jalustapussiin tulee laittaa. Sen hienous oli kunnolla syvät objektiivieriöt; niin syvät että avattukin olutpullo mahtui kulkemaan läikkymättä, mikä yhdellä tulipalokeikalla tuli todistettua. TULI UUSI vuosituhat, tuli digitaali, tuli kevyempi valaisu, tuli vapaus. 77 kamera-lehti.fi KOLUMNI. Ne harvat kerrat, kun kollegoiden kanssa puhutaan varusteista, ei yleensä puhuta kameroista vaan laukuista. T uttu lauluntekijä ostaa uusia kitaroita kuunnellakseen, millaisia lauluja niissä oli. Yhtäkkiä sain studion mahtumaan selkäreppuun. Oodi noin viidelle laukulle Ei se mitä kantaa, vaan millä kantaa. Yhden Wienin-keikan vapaatunnit vietin trekaten ympäri kaupunkia kamat selässä, koska se oli mahdollista. Hyvin toimi, kuten myös elinikäinen takuu: laukun vetoketju on vaihdettu pariin kertaan. Se on juuri oikean kokoinen rungolle, parille objektiiville ja akkusalamalle, mahtuu Ponin etutarakalle ja juomapullotaskuihin saa pystyyn jalustat. Usko sen kestävyyteen oli niin suuri, että annoin sen ruumaan kuljetettavaksi Mamiyoineen kaikkineen. Peak Designin Everyday Backpackin pienempää versiota voi käyttää myös viikonloppulaukkuna. Jalustat ja varjot kulkevat omassa pussissaan, nyttemmin jonkun kerran paikatussa Katan 35-65ssä
Palattuaan Venäjältä hän aloitti varainkeruun Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hirvittävät kuvat järkyttivät ja auttoivat avun keräämisessä. Satoja Nansenin avustustyöntekijöitä matkusti Venäjälle. Kylät tyhjenivät, kun nälkä ajoi ihmisiä joukoittain liikkeelle. Nansenin joukot jakoivat elintarvikkeita, lääkkeitä ja vaatteita nälänhädän uhreille Volgan alueella 78 KAMERA 6|2023 MENNYTTÄ VALOA. Epätoivo kasvoi ja kannibalismia esiintyi. Hän oivalsi vedota maiden hallituksiin ja suureen yleisöön esittämällä valokuvia katastrofialueelta. Pelastakaa lapset, Punainen Risti ja Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit. Yhdysvaltojen tuleva presidentti Herbert Hoover johti amerikkalaista avustusoperaatiota (American Relief Administration ARA). Sisällissota, elintarvikkeiden takavarikoinnit ja paha kuivuus olivat osasyynä siihen, että hirvittävä nälänhätä kesti Volgan alueella vuoteen 1923. Nansen joukkoineen matkusti Volgan katastrofialueelle tutustumaan tilanteeseen vuonna 1921. Kotieläimet, koirat ja kissat syötiin, taloista syötiin ruokokatot ja maasta ruohoa. On arvioitu, että katastrofi koski yli 30 miljoonaa ihmistä, joista noin 5 miljoona nääntyi nälkään. Norjalainen tutkimusmatkailija ja diplomaatti Fridtjof Nansen johti toista, pienempää kansainvälistä avustusoperaatiota (International Committee for Russian Relief ICRR). Kuolema saapui Samaraan 1 1 N älkä saapui Volgan viljaville rannoille NeuvostoVenäjälle aikaisin keväällä 1921. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922 humanitaarisista ansioistaan. Nansenin johtamaan avustustyöhön (”Nansen Mission”) osallistui yli 30 kansainvälistä järjestöä, mm. Hänet oli nimitetty Kansainliiton pakolaiskomissaariksi 1921. Viimein syyskesällä 1921 kaksi mittavaa, kansainvälistä avustusoperaatiota saatiin käyntiin. Teksti RAIJA LINNA Kuvat ISAIAH LIBERMAN / OTAVAMEDIA / JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO JOKA Valokuvat Neuvosto-Venäjän nälänhädästä 1921–1922 saivat ihmiset hellittämään kukkaron nyörejään. Kuvia käytettiin uutiskirjeissä, niistä tehtiin postikortteja, julisteita ja näyttelyitä
Mozhejko. Kokoelman kuvia on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 2/2019. Osa kuvista oli liimattu kahdelle suurelle kartongille, joten ilmeisesti myös Aleksandrov oli kerännyt Nansenin avustustyöhön varoja valokuvanäyttelyn avulla. Niinimäki lahjoitti nälänhätäkuvat Journalistiselle kuvaarkistolle 2022. 2 2 Buzulukin kau pungin hautausmaa Orenburgin alueella talvella 1921–1922. Kuva: Isaiah Liberman. Yksi näistä työntekijöistä oli Grigori Grigorjevitš Aleksandrov (1886–1937), venäläinen lääkäri ja teatteriohjaaja. 3 3 Orvoksi jäänyt tyt tö Tupikovkan kylässä Buzulukin alueella 1921–1922. 79 kamera-lehti.fi. Tiedustelut arkisin. Kuva: Isaiah Liberman. Kuva: Isaiah Liberman. Ja. 2 2 3 3 4 4 5 5 elokuusta 1921 vuoteen 1924. Kuvaaja tuntematon. Niistä 36 on ottanut samaralainen valokuvaaja Isaiah Liberman, kahteen kuvaan on merkitty kuvaajaksi samaralainen V. Talonpoikia ryysyissä, nälkiintyneitä ihmisiä vuoteenomana, ryhmäkuvia lapsista orpokodeissa vatsat turvonneina ilman kunnon vaatteita, kenkiä tai sukkia, puolialastomia, langanlaihoja lapsia, perheitä tien päällä nälkää paossa, hylättyjä taloja, jäätyneitä ruumiskasoja hautuumaalla, syötäväksi irrotettuja ruumiinosia. Vuonna 2006 Aleksandrovin pojan tytär, helsinkiläinen Mirjami Niinimäki, löysi 64 valokuvaa isoisänsä jäämistöstä Ruotsista. Huonokuntoisista, osin repaleisista valokuvista paljastuu nälkää näkevien ihmisten suuri hätä ja epätoivo Volgan alueella 1921–1922. 4 4 Tyttö kerää jyviä Sama ran rautatieasemalla 17.8.1921. Kuvaaja tuntematon. 5 5 Avustustyöntekijät jakavat elintarvikkeita avustus junasta nro 3 Samaran asemalla 1921–1922. 1 1 Lasten vastaanottokeskus nro 17 Buguruslanissa 1921–1922. Puhelin 02 95 33 6100 kuvakokoelmat@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/kuvakokoelmat Journalistinen kuva-arkisto Joka Asiakaspalvelu ti – to 10 – 15. Museoviraston kuvakokoelmat Sturenkadun asiakaspalvelupiste suljettu muuton vuoksi. Muissa kuvissa ei ole tietoa kuvaajasta. Puhelin 02 95 33 6127 joka@museovirasto.fi www.museovirasto.fi/joka Kuvia Museoviraston kokoelmista
Seuraavaksi mietitään, että mistä ja minkälainen näyttelytila on saatavilla. Kun kuvavalinnat on tehty, niin seuraa kuvatiedostojen jälkikäsittely lopulliseen vedostusmuotoon. Kun näyttelytila on varmistunut, niin siinä vaiheessa tehdään näyttelysopimus taiteilijan ja gallerian välillä. Kuvien vedostusja pohjustustapoja on lukuisia, ja ne määräytyvät varmasti pitkälti sekä omien mieltymysten että käytettävän Näyttelyn järjestäminen on aina iso projekti, joka kannattaa suunnitella huolella. Kuvia voi olla esillä monissa muissakin paikoissa. Täydellisyyden tavoittelija Teksti TERO MIETTINEN Kuvat TERO PUHA 6 KAMERA 5|2023 V alokuvanäyttelyn pitäminen on hyvä keino saada omia töitään esille ja näin muiden ihmisten nähtäväksi. Galleriatila on aina hyvä vaihtoehto, mikäli budjetti antaamyöden. Tero P uha Tero Puha tunnetaan pehmeän valon täyteisistä muotokuvistaan. Vastanneiden kesken arvottiin Juha Laitalaisen teos. Kun kuvamateriaali alkaa olla kasassa ja suunnitelmat selvillä, niin kannattaa harkita apurahan hakemista näyttelykustannuksiin. Näin ollen tiloihin on hakuaika ja valintakriteerit. Aiheina niitä yhdistävät miehen roolien tarkastelu ja ihmissuhteiden tunnelmat. Hakemus on syytä tehdä huolellisesti, ja siitä tulee ilmetä hankkeen toteuttamiskelpoisuus, myönnetään apurahaa sitten tai ei. VÄLÄHDYKSIÄ LAITA KUVASI TUOTTAMAAN Valmis verkkokauppa valokuvaajille ja taiteilijoille Liity Suomen johtavien kuvaajien ja vaikuttajien joukkoon – muuta kuvasi kannattavaksi liiketoiminnaksi. Sen turvin on helpompi suunnitella, että minkä verran kuvia mahtuu tilaan ja kuinka ne kannattaa sijoittaa. Näyttelypaikka on syytä varata hyvissä ajoin tai laittaa näyttelyhakemus vetämään itselle mieluisaan paikkaan. Gallerioiden näyttelyhakemuksessa tulee ilmetä tietoa hakijasta, päivitetty CV sekä riittävästi näytekuvia. Näyttelykuvat kannattaa aina tehdä alkuperäisestä raw-kuvasta, jotta tiedostosta saadaan irti mahdollisimman paljon laadukasta näyttelytyötä ajatellen. Kynnys saattaa joskus nousta ylivoimaiseksi, mutta niin ei suinkaan tarvitse olla, sillä siihen auttaa hyvin tehty projektisuunnitelma, jonka mukaan edetä. Ohjenuorana kannattaa pitää yhtenäisen kokonaisuuden säilyttämistä. Ristiriitainen suhde entisen idolin tuotantoon on avannut pohdintoja myös valokuvan olemuksesta ja arvostuksesta. Tulosteet säilyvät jopa 100 vuoden ajan. On hyvä liittää mukaan seikkaperäinen työsuunnitelma ja kustannuslaskelma, unohtamatta tietystikään näytekuvia, joiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. www.dialab.fi TUTUSTU ESIMERKKEIHIN Tulostus | Pohjustus | Kehystys | Laminointi | Skannaus | Tapetit | Taulut 80 KAMERA 6|2023. Verkkokaupan tuotteineen saat valmiina pakettina ja huippulaatuiset painotuotteet toimitamme suoraan asiakkaillesi. Voit voittaa arvonnassa Juha Laitalaisen Kuvaajien kuvia -teoksen. Vastaavasti näissä tiloissa toimii valvonta ja näin kuvat ovat turvassa. Canonin maksuttoman SELPHY Photo Layout -sovelluksen avulla tulosteisiin voi lisätä tehosteita, kuten leimoja, suotimia, reunuksia, tekstiä ja asetteluja. Toinen näkökulma kuvataiteeseen löytyy lyhytelokuvien tekemisestä. Näyttelyn suunnittelu Avainasemassa on näyttelyn hyvä suunnittelu, johon on hyvä varata riittävästi aikaa. Kun kuvausurakka on takana, niin alkaa kuvien valinta, joka saattaa olla melkoinen työpanos. 33 Polaroideja, proosaa ja punkrockia Teksti Tero Miettinen ja kuvat Patti Smith ja Antti Nylén. Kysymykseen vastanneista palkinnon voitti Aili S. Esseisti Antti Nylén on Smithin proosakirjojen suomentaja ja intohimoinen filmikuvauksen puolustaja. Näyttelyn toteutus Uusi näyttelyidea on saattanut pyöriä mielessä jo pidemmän aikaa, kenties vuosia, ja näin ollen myös näyttelymateriaalia on kertynyt paljon. Ensimmäiseksi tulee löytää sopiva idea, joka voi liittyä paikkaan, henkilöön, tyyliin, tapahtumaan tai tarinan kerrontaan. Kun näyttelytila on selvillä, niin pohjapiirustuksesta on huomattavan paljon apua. Joskus apuna voi käyttää asiantuntijaa, esimerkiksi kokenutta kuraattoria. Mieluummin aina hieman vähemmän kuin liikaa, jolloin vaarana on, että lopputuloksesta saattaa tulla turhan rauhaton. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat PATTI SMITHIN KIRJASTA POLAROIDEJA, PROOSAA JA PUNKROCKIA ST EV EN SE B RI N G 20 KAMERA 5|2023 11 Näin rakennat näyttelyn Teksti ja kuvat Jaana Kotamäki. Rockin legenda Patti Smith tunnetaan myös kirjallisesta tuotannostaan ja valokuvistaan. Näin rakennat näyttelyn Teksti ja kuvat JAANA KOTAMÄKI 17 16 KAMERA 5|2023 kamera-lehti.fi Jaana Kotamäki ripustamassa Unien maailma -teoksiaan. Kuvien valinta itsessään on jo iso urakka, ja siinä on hyvä huomioida kuvien keskinäinen yhteensopivuus. Molempiin pätee korkealle asetettu rima yksityiskohtienkin viimeistelyssä. Suomen parasta kuvatuotantoa vuodesta 1984. Seuraavaksi lähdetään miettimään näyttelyn sisältöä eli minkälaisia kuvia halutaan esille. KAMERA-LEHTI 5/23 MIELENKIINTOISIN JUTTU OLI 22 Täydellisyyden tavoittelija Tero Puha Teksti Tero Miettinen ja kuvat Tero Puha. LUKIJAKYSYMYS LUKIJAT VASTAAVAT Edellisen Kamera-lehti 5/23:n lukijakysymyksessä kysyttiin: Mikä oli se hetki, joka inspiroi sinut tarttumaan kameraan. Hakemuksen laatimiseen tulee varata riittävästi SUUNNITTELUVAIHEESSA: • Kuraattori avuksi • Idea tai teema • Kokonaisuuden rakentaminen • Sisältö • Kuvien valinta • Näyttelypaikan haku • Apurahahakemus vetämään • Nimi näyttelylle aikaa. Niitä voi olla kaikkialla, missä ihmiset liikkuvat ja viettävät aikaa. Useimmat galleriat perivät näyttelyvuokraa ja kuvamyynnistä provisiota. Galleriat valitsevat pääsääntöisesti itse taiteilijansa, joiden teoksia haluavat näyttelytiloissaan esittää. 22 Millainen on sinun salainen vinkkisi hyvän valokuvan ottamiseen. Kaikki lähtee liikkeelle ideasta tai teemasta, jonka ympärille jokin yhtenäinen ja toimiva kokonaisuus rakennetaan. Pikkuinen kuvatulostin Canonilta Nopea ja kätevä Canon SELPHY Square QX10 sopii täydellisesti liikkuvaan elämäntyyliin. Canon SELPHY Square QX10 -kuvatulostin tulostaa värikkäitä ja tarkkoja neliönmuotoisia valokuvia suoraan älypuhelimesta 68 x 68 mm:n korkealaatuiselle paperille. Kun näyttelykokonaisuus alkaa riittävästi hahmottumaan, niin on aika miettiä sille sopivaa nimeä, jonka on hyvä koota työt ikään kuin yhteen. Esimerkiksi liikkeiden näyteikkunat ovat tänä päivänä suosittuja, kuten myös kirjastot ja kahvilat, jotka tarjoavat ilmaista näyttelytilaa. Se kulkee mukana ja Wi-Fi-yhteyden ansiosta kuvia tärkeistä hetkistä voi tulostaa milloin tahansa. Jaa se muiden lukijoiden kanssa! OSALLISTU kamera-lehti.fi/tag/lukijakysymys, www.facebook.fi/ kameralehti tai toimitus@kamera-lehti.fi. Eläimet ja lapset saivat lukijat tarttumaan kameraan, samoin kuin sääilmiöt kuten sumu. Tulostimen suositusvähittäishinta on 150 euroa. Punaisena lankana voidaan pitää esimerkiksi tiettyä lajia, väriä, tyyliä tai tarinaa. 11 Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu
Verkkopalvelu ja näköislehdet tilattavissa myös erikseen. JU K K A PÄ Ä K KÖ N EN , O M A K U VA www.kamera-lehti.fi Lue tuoreimmat uutiset, blogit ja tapahtumat www.kamera-lehti.fi Lehtitilaus sisältää pääsyn Kameralehden laajaan verkkopalveluun sekä näköis lehtien arkistoon (lehdet vuosilta 2013-2023). Haluatko sinun kuvasi esille gallerioihin. Samanarvoinen elämäni – välähdyksiä bangladeshilaisesta arjesta tuo esiin kuvissa olevien ihmisten elämäntarinat. SEURAT TOIMIVAT KAMERASEURAT KOULUTTAVAT Tampere Tampereen Valokuvausseura ry. Jukan monokromaattiset kuvat kertovat usein luonnosta ja ihmisistä. Lisätietoja www.kameraseura.fi/koulutus NÄYTTELYT Ylöjärvi SKsL:n Vuosinäyttelyn 2024 kuvalataus: www.sksl.fi/vuosinäyttely Oulu Oulun Kameraseura ry:n 70-vuotis juhlanäyttelyt •Galleria Mehiläinen, Kauppurienkatu 9, Oulu, 1.11.–30.12.2023 • Metsolan Kartanon Galleria, Mielikintie 8, Oulu, 15.1.–29.2.2024 • Pohjanmaan Kameraseurojen vuosinäyttely 2023, Oulun Yliopisto, Pentti Kaiteran katu 1, Oulu, 30.10.–19.11.2023. Lämmin osanottomme läheisten suruun. Lisätietoja www.oulunkameraseura.fi Pietarsaari Pietarsaaren kaupunginkirjasto, Runeberginkatu 12, 9.–26.1.2024 Bangladeshilaisen valokuvaajan GMB Akashin valokuvanäyttely. Vuonna 2021 Jukka julkaisi M ain e – In The Footsteps of Kosti Ruohomaa valo kuvakirjan. Osallistu kansainvälisiin näyttelyihin •Vision, Ylöjärvi, www.photoclubvision.fi • Kuvaesitysten Pohjoismainen Mestaruuskilpailu 2024 tammikuussa. Lisätietoja www.sksl.fi/nfff SEURAT TOIMIVAT Finnfoto Galleriat Helsingissä ja Lempäälässä Korkeatasoiset vaihtuvat näyttelyt Kauppakeskus Redissä Helsingissä, Ideaparkissa Lempäälässä ja kauppakeskus Kaaressa Helsingissä kauppakeskusten aukioloaikoina. Hänen kuviaan on ollut esillä muun muassa Kamera seuran ryhmänäyttelyissä, Elokoloissa, Helsin gin kaupunginmuseossa ja Isä – Voimauttavia valokuvia näyttelyssä Jyväskylän taidemuseossa vuonna 2010. finnfoto.fi/ finnfoto-galleria 81 kamera-lehti.fi. Katso lisätietoja www. People like us, Jukka Pääkkösen muistonäyt tely Kameraseuran Galleria Westissä, Kaapeli tehdas, Tallberginkatu 1, Bporras, 2. •Valokuvauksen peruskurssi •Adobe Lightoom Classic •Henkilökuvan valaisukurssi studiossa •Pimiötyöskentelyn ja jalovedostuksen kurssit Kevään 2024 valokuvauskurssit ovat varattavissa verkkosivuilta www.valokuvausseura.fi/valokuvauskurssit Helsinki Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä. krs, Hel sinki, 5.4.–28.4.2024. Finnfoto gallerioiden tilat ovat valokuvaajalle ilmaisia. KUOLLEITA Jukka Pääkkönen 19.9.1963 – 21.10.2023 Ystävät muistavat pitkäaikaisen Kameraseura aktiivi Jukka Pääkkösen älykkäänä ja humaa nina kaverina
040 567 0988 marko.sormunen @kamera-lehti.fi KAMERA-LEHDEN MEDIAMYYNTI MARKKINAPAIKKA Keski-Pohjanmaan ammattiopisto hakijapalvelut@kpedu.fi, 040 808 5010 Alkeista ammattitutkintoon kpedu .fi/valo kuvau s hae vaikka heti! www.kpedu.fi JATKUVA HAKU Keski-Pohjanmaan ammattiopisto hakijapalvelut@kpedu.fi, 040 808 5010 Alkeista ammattitutkintoon Valokuvauskoulutusta kpedu .fi/valo kuvau s hae vaikka heti! www.kpedu.fi JATKUVA HAKU VALOKUVAUSKOULUTUSTA MUISTIT JA TARVIKKEET EDULLISESTI JA NOPEASTI, KOTIMAISESTA VERKKOKAUPASTA TÄHÄNKÖ MAINOKSESI. 82 KAMERA 6|2023 www.kamera-lehti.fi/ kauppa/koulutus KATSO KEVÄÄN KURSSIT Marko Sormunen puh. Ostetaan: Tarpeettomat kamerakalustot myynti@fototapio.fi // www.fototapio.fi Tapiontori 3, 02100 Espoo (09) 464 398
RI ST O RA U N IO SEURAAVA NUMERO 1 2024 VUODEN KUVAAJAT 2023 RISTO RAUNIO JA AHTI KANNISTO ILMESTYY VIIKOLLA 8 SILLA SIMONE MARJA HELANDER H AASTAT TELU MIELIKU VANI VALOKUVAUSTA OPISKELEMAAN OSALLISTU SUURKILPAILUUN TI 2.1.2024 MENNESSÄ Lue lisää: www.kamera-lehti.fi/ osallistu-suurkilpailuun
vko: 2024-04 316000-2306. This international association includes expert members in australia, india, Canada, the Far east, usa and the wider european community, ensuring the eisa awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! awarding the very best products for over 40 yEars 210-265_EISA_AD_2023_post_award.indd 1 30/07/2023 13:35 Pal. iLLuMiNaTed! Now 40 years strong, eisa is the unique collaboration of 58 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. TesTed by The experTs n www.eisa.eu EISA AWARDS 2023-24 visit www.eisa.eu for the winners THE ulTimaTE consumEr TEcHnology..