Kamera 6-7/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

kamera 6 - 7 / 2 0 1 1 3 KESKISARJAN JÄRKKÄRIÄ NOKTON 25/0,95 FOTOREPUT VERTAILUSSA iPAD/iPHONE KUVAAJALLA BURTYNSKY AHO&SOLDAN LUONTOKUVAUSTA ITÄNAAPURISSA TESTISSÄ VOIGTLÄNDER KYMMENEN NOKTON MERKKIREPPUA 25/0,95 iPAD&iPHONE NIKON D5100 TULOSTUSTA& CANON EOS 60D KUVAOHJELMIA PENTAX K-r sivua ! 116 EISA MAESTRO SUOMI 2011 6-7/2011 DIGISCOPING TELEN KORVAAJA? VUODEN KUVAAJA 2/4 MAA MUUTTO HAUKAN PALUU PEILAAKO VALOKUVA YHTEISKUNTAA? 8,70 PAL.VKO 2008-28 LUONTO KUVAUSTA ITÄNAAPURISSA EDWARD BURTYNSKY OIL AHO&SOLDANSUOMI KUTSUU
7 ruutua sekunnissa 33. Älä hukkaa huippuhetkeä · Kuvaa 10 otosta sekunnissa jatkuvalla automaattitarkennuksella* · Uskomattoman nopeatoiminen automaattitarkennus myös videokuvauksessa · Nopea ja tarkka kuin ajatus riippumatta siitä, käytetäänkö kuvaamisessa etsintä vai LCD-näyttöä Sony World Photography Awards 2011 www.worldphoto.com `Sony´, `make.believe´, `´ ja vastaavat logot ovat tavaramerkkejä tai rekisteröityjä tavaramerkkejä, jotka omistaa Sony Corporation. Yhteensopiva koko laajan `a´ mount-objektiivisarjan. *10 otosta sekunnissa 55. Kuvat otettiin 55.
Norm. Laatua, täsmällisyyttä ja huolettomuutta ennennäkemättömään hintaan. COV E R P LU S Ota yhteyttä jälleenmyyjääsi tai Network Innovation / Markku Rajala (puh. hinta: 3265 yt SP 4900 N an ta erikoishin 2195 Tarjoushinta: 50, alv, rahti sekä mahd. asennuskulut eivät sisälly hintaan. Tämä tarjous on voimassa 30.9.2011 saakka, ja se koskee seuraavia Epson Stylus Pro -malleja: SP4900, SP7700, SP7890, SP7900, WT7900, SP9700, SP9890, SP9900 ja SP11880. 0400-844555) saadaksesi lisätietoja Cover Plus- lisäturvasta ja Epsonin Pro-suurkokotulostimista. 3 VUODEN TAKUU 50 EUROLLA LAAJENNA TAKUUSI 3 VUOTEEN KAMPANJAHINTAAN, KUN OSTAT EPSON -SUURKOKOTULOSTIMEN Tarjous! Nyt voit hankkia Epson Stylus Pro -tulostimen erittäin edullisesti. Kysy lisää jälleenmyyjältäsi.. Hyötyäksesi tarjouksesta tulostin ja CoverPlus -huoltosopimus pitää hankkia kampanjan voimassaoloaikana. Jotta voisit tuntea olosi rauhalliseksi, tarjoamme nyt myös laajennetun 3 vuoden CoverPlustakuun uskomattomaan tarjoushintaan. Lue lisää: www.epson.fi/coverpluskampanja * Epson Stylus Pro 4900 sis. 3 vuoden CoverPlus-takuun
Luontokuvaus tuntuu olevan vahvoja tunteita, jopa intohimoja nostattava laji Suomessa. ILMOITUSMYYNTI: Anssi Mustonen p. ISSN 0022-8133 KIRJAPAINO: Forssa Print SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. Moni asia on selvästi tabu. Oma merkittävä lukunsa on kuitenkin kuvaajien itsensä aiheuttama suora ja välillinen kuormitus ympäristöä kohtaan. 09 - 6811 490 harri.hietala@kamera-lehti.fi GRAAFINEN SUUNNITTELU: Marja Tikka TOIMITUSJOHTAJA: Leena Saarela p. Tällaisen bisneksen puolesta on liputettu, ja sen on toivottu jopa yleistyvän ympäri maata. Olkoon se alku keskustelulle vastuullisesta luontokuvauksesta ja luontokuvausturismista. ASKO VIVOLIN asko.vivolin@kamera-lehti.fi 441 PAINOTUOTE 428 Kamera-lehti edustaa Suomea European Imaging and Sound Association -järjestön Photo- ,Videoja Mobile Devices -palkintoraadeissa. Mielestäni rakentava keskustelu luontokuvausturismista olisi sekä sen alan yrittäjien että luonnon yhteinen kiistaton etu. Asialla on myös nurja puoli. PAPERIT: Galerie Fine Gloss 90g, MultiArt Gloss 300g. p. Kamera-lehti on Aikakauslehtien Liiton sekä European Imaging and Sound Association:in (EISA) jäsen. SUOJELEEKO LUONTOKUVAUS LUONTOA? Se on keskikesä nyt. 09-6811 490 tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT: Taneli Eskola, Katriina Etholén, Peter Forsgård, Mika Karhulahti, Jukka Kolari, Kimmo Kuure, Jukka Lehtonen, Kari Leponiemi, Markku Metsämäki, Jussi Murtosaari, Tom Nyman, Sari Poijärvi, Tiina Puputti, Timo Ripatti, Matti Ristimäki, Harri Slip, Timo Suvanto, Mikko Säteri, Pekka Tolonen, Eero Venhola, Heikki Willamo. 09-6811 4910 leena.saarela@kamera-lehti.fi TILAAJAPALVELU: Tipe klo 10-15. Olen yrittänyt löytää kirjoittajaa näitä kysymyksiä valottavalle artikkelille, mutta se ei ole osoittautunut helpoksi. Kuinka nopeasti palaavat vaikkapa haaskoilla vuosikausia kuvausta varten ruokitut karhut normaaliin rytmiinsä, kun tarjoilu jonakin päivänä loppuu. 09 - 6811 4912 asko.vivolin@kamera-lehti.fi TOIMITUSSIHTEERI: Minna Jerrman p. Tottuvatko villit eläimet helppoon leipään. Hyvää jussia kaikille! Luonto on komeimmillaan, ja lukuisat luontokuvaajat ja luontokuvauksen satunnaiset harrastajat kirmaavat ympäri metsiä ja mantuja. Sappi Finland /EMAS-ympäristösertifikaatti. Tässä lehdessä on yhden alan konkarin, Lassi Rautiaisen aiheeseen liittyvä artikkeli luontokuvatehtailusta itänaapurissamme. 6-7/ 2011 81 000 LUKIJAA PÄÄTOIMITTAJA: Asko Vivolin p. Ja joita pitkin täydennetään myös ruoka- ja juomatarjoiluja maksaville asiakkaille. 0400-811 002 anssi.mustonen@markanssi.fi Merja Calton p. Kameralehden lukija- ja asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Esimerkiksi pitkin itärajaamme toimii lukuisia yrittäjiä, jotka kuskaavat maksukykyisiä turisteja piilokojuille kuvaamaan karhuja, susia, ahmoja ja petolintuja. Mutta kuka valvoo, kuinka tilanne kehittyy ja pysyy hanskassa. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. Yllätyksiäkin riittää. Onko meillä pian ympäri maata sekä koskemattomilla korpiseuduilla että mökkirantojen välittömässä läheisyydessä moottorikelkka- ja mönkijäpolkuverkosto parkkipaikoilta piilokojuille, joihin kuljetetaan turisteja ihmettelemään Suomen luontoa keväästä syksyyn. POSTITUS: Itella Green ilmastoystävällinen jakelu. 040-503 8027 merja.calton@markanssi.fi OSOITE / ADDRESS: Lastenkodinkatu 5, 00180 Helsinki, Finland tel. Tutkimuksesta on referaatti tässä lehdessä. VTT:n tutkimuksen mukaan valokuvaus rasittaa luontoa jo yksin digipainotöinä tehtävien muodikkaiden kuvakirjojen muodossa, vieläpä raskaalla kädellä. Luonnon voidaan siis sanoa voivan takavuosia hieman paremmin, ihmisen kuormitus sitä kohtaan on järkeistymässä. Riittää niin kauan kuin riittää, tehometsätalous syö edelleen saloja ahnaasti yhteisen hyvän varjolla. +358 9 68 11490, fax +358 9 694 0166 INTERNET: www.kamera-lehti.fi JULKAISIJA: Kameraseura ry, Helsinki. Luontokuvaus on muodostumassa lähes matkailuteollisuutta muistuttavaksi bisnekseksi. En halua tuomita ideaa sinällään. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. Kuva: Lassi Rautiainen 5. Suomessa riittää vielä metsiä, joiden syvimpiin sopukoihin eivät teollisen maailman äänet kanna. 09 - 6811 4911 minna.jerrman@kamera-lehti.fi TOIMITTAJA: Harri Hietala p. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. Onneksi soiden ojituksista ja jokien ruoppauksista on pääosin päästy eroon, ja osia niistä ollaan palauttamassa jopa takaisin luonnolliseen tilaansa. Kuvausturismiin luonnossa liittyy käytännössä aina myös kuvattavien eläinten keinotekoinen ruokinta ja ruualla houkuttelu. Asiansa osaavat vastuulliset ammattilaiset ja harrastajatkin hallitsevat hommansa tässä suhteessa niin ainakin haluan uskoa
KESKIVIIKKO 10.8. Tutustumme Arjeplogin Hopeamuseoon, jonka huikeat kokoelmat ovat tohtori Einar Wallquistin elämäntyö. Lähdemme Helsingistä klo 06.15 tilausajobussilla kohti pohjoista. Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat ilmailumuseo ja Bodøn katedraali, joka edustaa kauneinta pohjois-norjalaista sotien jälkeistä arkkitehtuuria. Iltapäivällä jatkamme edelleen Ruotsin puolelle Arjeplogiin. Kokonainen päivä aikaa ikuistaa Lofootten kuvauksellisia maisemia. Saavumme illansuussa Kemiin, jossa majoitumme hotelliin. Majoittuminen hotelliin ja päivällinen hotellissa. Ajamme halki koko saariston idylliseen Å:n kalastajakylään, jossa koemme Lofootit aidoimmillaan. Riksgränsenin tuntureiden jälkeen ylitämme Norjan rajan ja maisemat muuttuvat entistä jylhemmiksi. SUNNUNTAI 14.8. Kotimatkalla poikkeamme kuvaamassa Kalajoen hiekkasärkkiä ja jatkamme Tampereen kautta Helsinkiin, jonne saavutaan noin klo 20.00. | 6-7/ 2011 Lähde lle! jamatka luki atka KuvausmAN A NORJ ILLE LOFOOTE Matkan hinta /hlö: 1035 HINTAAN SISÄLTYY: Hotellimajoitus 2 hengen huoneessa 7 yötä Aamiaiset hotelleissa 3 päivällistä Ohjelman mukaiset bussimatkat ja kiertoajelut Lauttamatka Svolvær-Skutvik Sisäänpääsymaksut ohjelmassa mainittuihin kohteisiin Matka-Vekan matkanjohtajan ja Kamera-lehden edustajan palvelut VASTUULLINEN MATKANJÄRJESTÄJÄ, LISÄTIEDOT JA VARAUKSET: Matka-Vekka Oy /Erkki Karjalainen puh 020120 4821 tai 020120 4818 sähköposti: erkki.karjalainen@matka-vekka.fi Palvelumaksu 12 /varaus 6. LAUANTAI 13.8. Aamiaisen jälkeen laivamatka Svolværista Skutvikiin vie meidät takaisin mantereelle. Kulkiessamme halki Västerålenin ja Lofoottien saariston näemme alppimaisia tuntureita, kristallinkirkkaita vuonoja ja pieniä kalastajakyliä. Vuonojen ja tuntureiden reunustamaa tietä ajamme Fausken kautta Bodøn kaupunkiin. Ajamme Kiirunaan, jossa tutustumme Gustaf Wichmanin piirtämään kirkkoon. Ajamme Lofooteille uutta tietä ja tunnelia pitkin. TORSTAI 11.8. Kiirunan kirkko valittiin aikanaan Ruotsin kauneimmaksi rakennukseksi. Majoitumme hotelliin Kabelvågissa ja nautimme yhteisen päivällisen. PERJANTAI 12.8. TIISTAI 9.8. Majoittuminen vuonon rannalla sijaitsevaan hotelliin Bjerkvikissa. Päivän aikana vasta-alkajat saavat opastusta valokuvauksen perusteista, ja vanhat konkarit pääsevät näyttämään kuviaan aikaisemmilta matkoilta. Käymme kuvaamassa myös Saltstraumenin mahtavaa vuorovesi-ilmiötä. SUNNUNTAI 7.8. Jatkamme Arvidsjaurin ja Haaparannan kautta Ouluun, jossa majoitumme hotelliin. MAANANTAI 8.8. Toinen yö Kabelvågissa ja päivällinen. K amera-lehden kuvausmatka LOFOOTEILLE 7.-14.8.2011 Satumaisen kaunis Lofoottien saariryhmä tarjoaa kuvauksellisia maisemia: alppimaisia tuntureita, kristallinkirkkaita vuonoja, vehreitä laaksoja ja idyllisiä kalastajakyliä. Aamupäivällä menemme kuvaamaan maailman voimakkainta vuorovesi-ilmiötä Saltstraumeniin. Ryhmään on mahdollista liittyä myös matkan varrella: ajamme reittiä Hyvinkää, Riihimäki, Hämeenlinna, Tampere, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano, Jalasjärvi, Seinäjoki, Kokkola, Oulu
S I S Ä LT Ö 6-7/ 2011 10 kamerareppua vertailussa s.70-75 TEEMAT EDWARD BURTYNSKYN esteettiset ympäristöongelmat KRIITTINEN VALOKUVA AHO&SOLDAN Kone- ja kansallisromantiikan isät Arkkitehtuurikuvaaja JUSSI TIAINEN Luontokuvausta venäjän malliin. Venäjällä kaikki on toisin... Paluumuuttaja MUUTTOHAUKKA Suomen toinen MFIAP Ilkka Niskanen VTT tutki: VALOKUVAKIRJA SAASTUTTAA 12 20 26 34 38 42 100 112 KILPAILUT SONY WORLD PHOTO Vuoden kuvaaja 2/4 MAA tulokset EISA MAESTRO 2011 Kotimaani tulokset 46 52 62 Venäjällä kaikki on toisin... 38 TEKNIIKKA 10 FOTOREPPUA testissä TESTISSÄ Canon EOS 60D, Nikon D5100 ja Pentax K-r Apple iPad/Pod/Phone KUVANKÄSITTELYÄ JA TULOSTUSTA Voigtländer NOKTON 25mm f/0,95mm Micro FourTHirds -objektiivi Pitkästä telestä KAUKOPUTKI DIGISCOPING kaukoputkesta teleobjektiivi 70 76 81 69 92 94 ENSIMMÄINEN OBJEKTIIVITESTI OMALLA MITTAUSLAITTEISTOLLA! Nokton 25mm f/0,95 PALSTAT Välähdyksiä ajassa Näin näin Näin tein / Vesa Koivunen Kameralehti 50 vuotta sitten Kuvan takaa Seurat toimivat Näyttelyvieraana / Lien Botha & Nomusa Makhubu, VB-valokuvakeskus Näyttelykalenteri Kansainväliset Kamera-lehti 8/2011 Jälkikuva / Taneli Eskola 8 90 97 98 102 104 106 109 113 114 ENSIMMÄINEN KAMERATESTI OMALLA MITTAUSLAITTEISTOLLA! 3x keskisarjan järkkäriä testissä K A N N E N K U VA : L A S S I R A U T I A I N E N Ilveksen pentu, liittyy juttuun Venäjällä kaikki on toisin... s.38 Kuva: Lassi Rautiainen 88 76 7
Kokemuksesta syntyi yli 260-sivuinen kuvakirja, joka on juuri ilmestynyt kauppoihin. Vuoden aikana on Laaksosen ja Pyykön linssin eteen ehtinyt monta hohdokasta hetkeä, kuten telkän varvastanssi jäähileisen meren pinnalla. (MJ) Juha Laakosonen: Utö syksy ja kevät ulkosaaressa. 45 euroa. VÄLÄHDYKSIÄ VÄLITTÄVÄT: Harri Hietala (HH) harri.hietala@kamera-lehti.fi Minna Jerrman (MJ) minna.jerrman@kamera-lehti.fi Asko Vivolin (AV) asko.vivolin@kamera-lehti.fi 8 | 67/ 2011. CARL WILHELM ROSENBERGS BORD, 1907 Harald Rosenberg Atochrome-diapositiivi. Kuinka lasinegatiivit olisi parasta digitoida. (MJ) Palvelu löytyy osoitteesta: www.kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo Utön luonto ja arki kuvina Miltä tuntuisi asua vuosi ulkosaaristossa. Uudessa palvelussa voit kysyä kaikkea mahdollista valokuvaan liittyvää kuvansäilytyksestä valmistusmenetelmiin ja digitoinnista valokuvahistoriaan. Kuten valokuvasivustolle sopii, aiheita voi hakea mm. Suomen eteläisimmässä asutussa majakka- ja luotsisaaressa vuodenaikojen vaihtumista pääsee seuraamaan aitiopaikalta. Hienojen luontokuvien lisäksi mieleen jäävät konstailemattomat otokset kolmen lapsen touhuista. Varuskunnan lähdettyä saarelta vuonna 2005 Utöstä on tullut lintuharrastajien paratiisikohde. "Pojilla oli herkkä hetki, kun sinipyrstö napsahti heille Utön pinnaksi", kuvailee Laaksonen erästä lintubongareiden retkeä paikkakunnalla. Radio Suomen Luontoillasta tuttu lintutietäjä Juha Laaksonen päätti kokeilla ja muutti perheineen Utön saarelle. Maahenki. Suomen valokuvataiteen museo. Onko absoluuttisessa pimeydessä otettu valokuva valokuva. Satojen kuvien lisäksi kirjassa on rentoja päiväkirjamerkintöjä sattumuksista ja luontohavainnoista. Saarelaisten ja perheenjäsenten arkea. Kysy valokuvan kanssa tai ilman kuvaa. Lintuja, kuutteja ja sammakoita. Sivustolta löytyy vastaus mm. Museo lähettää vastauksen palvelun kautta tulleisiin kysymyksiin kysyjän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. kysymykseen milloin Suomessa on otettu ensimmäiset värivalokuvat: vuonna 1907. Kysy Valokuvataiteen museo vastaa Valokuvataiteen museo on avannut Kysy museolta -verkkotietopalvelun. klikkaamalla kysymyksiin liittyviä kuvia. Vastaus kysymykseesi saattaa myös löytyä palvelun verkkosivuille jo tallennetusta materiaalista, koska osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettöminä ja toimitettuina sivuilla. Juha Laaksonen ja hänen puolisonsa Minna Pyykkö ovat kuvanneet Utön elämää syksystä kevääseen. Meren tyrskyjä ja rantakallioita. Mihin liittyvät termit salamapulveri, pika- ja aikavalojauhe
Pidätämme oikeuden julkaista lähetettyjä palautteita Kamera-lehdessä ja lehden nettisivuilla ilman erillistä korvausta. Kerro mielipiteesi ja osallistut kahden Seppo Saveksen Valokuvaajahaastatteluja-kirjan arvontaan. Arvonnan voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Lähetä parhaan jutun nimi 24.7. Putken toinen osa on akku liitäntöineen. Litiumioniakku latautuu yhdellä paneelilla noin 6 tunnissa. "Käärme- ja kasvikuvausjutut oli kivoimpia. Hintaa Sveitsin armeijankin käytössä olevalla laitteella on 1699 euroa. (MJ) Lehden asiakaspalvelu on suljettu 11.-29.7. Akku voidaan ladata vaihtoehtoisesti verkkovirralla. Nuori kamera -kilpailun tuloksia odotin ja hyviä kuvia olikin!" - Jenna Mielipiteensä lähettäneiden kesken arvottiin kaksi Seppo Saveksen Valokuvaajahaastatteluja-kirjaa. Toimintalämpötila-alue on 20 +60°C. Akusta luvataan virtaa ulos 200Ah:n verran. Koko paketin paino on n. Aurinkoenergiaa Alppimaasta Sveitsiläinen iLand Everywhere -aurinkopaneeli ja akkupaketti on jämäkkää tekoa. Ne menivät Antti Vuorimäelle ja Jennalle. (AV) Maahantuoja löytyy osoitteesta: www.azurizon.com Lehden mielenkiintoisin juttu? Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. mennessä osoitteeseen palaute@kamera-lehti.fi. 10 kiloa. Lataus nopeutuu kun kennopaneeleja kytketään kaksi rinnan. led-valosarjoja. Monet lukijat pitivät myös kasvi- ja käärmekuvausta esittelevistä jutuista. Virtaa saa ulos joko 12V:n autopistokkeesta tai 5V:n USB-vakiopistokkeista tai omista led-valaisinliittimistä. Hyvää kesää! | 67/ 2011 9. Edellisen lehden parhaaksi jutuksi äänestettiin tasaäänin Panoraamakuvauksen ABC ja Fujifilm X100 -testi. Myös mahdollinen toinen kennopaneeli (lisävaruste) mahtuu kuljetusputken sisään. Lisävarusteena on saatavana mm. Rullattava taipuisa kennopaneli telineineen mahtuu vesitiiviin kuljetusputken sisään
Metallikuorisen NEX-C3:n kennon tarkkuus on 16,2 megapikseliä ja näytön koko on 3". Näin varusteltuna A35 sopii aivan erinomaisesti nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamiseen. Täydellä resoluutiolla kameran suurin sarjakuvausnopeus on 5,5 kuvaa sekunnissa. Uusi Photo Creativity -valikko auttaa kuvan asetusten säätämisessä ilman vaikeiden valokuvaustermien hallintaa. Kiinteä peilirakenne mahdollistaa jatkuvan vaihe-eroon perustuvan tarkennusautomatiikan. NEX-C3 on saatavilla mustan ja hopean värisenä eri objektiivivaihtoehdoilla, alkaen 640 euroa. Efekteissä on useita vaihtoehtoja, jotka ovat osaväri, retrokuva, pop-väri, jyrkkä mustavalkokuva, sävyerottelu, high-key, leikkikamera ja pehmeäsävy, joka poistaa rypyt ja ihovirheet kuvattavan kasvoilta. Myös A35:ssä on uusi Picture Effect kuvatehostetoiminta, jonka voi päivittää vanhempiin NEX-5- ja NEX-3kameramalleihinkin. Kameran valikkorakenne on järjestetty uudelleen, ja kuvausasetukset voi kytkeä pois näytöstä, mikä auttaa tarkastelemaan sommittelua selkeämmin. Sisäänrakennettu Picture Effect -asetus tuo valokuviin tai teräväpiirtovideoihin lisätehoa jo kuvattaessa. Kamerasta on tehty mahdollisimman helppokäyttöinen. Videokuvaus sujuu Full HD 1920 x 1080 (1080i) tasolla ja nopeimmillaan still-kuvien tallennus sujuu 7 k/s taajuudella (8,4 megapikselin tarkkuudella). Lisäksi käytettävissä ovat erilaiset multi-framekuvaustoiminnot, kuten 3D-pyyhkäisypanoraama, Auto HRD (laajasävykuvaus) ja käsivara-hämärätila. Videokuvaa voi tallentaa HD-tasolla 720p. 3"-kokoinen näyttö on nyt kiinteää tyyppiä. Sony Alpha A35 korvaa syksyllä esitellyn A33-kameran, joka yhdessä A55-mallin kanssa oli ensimmäinen kiinteällä peilillä ja videoetsimellä varustettu järjestelmäkamera. Tarkennusjärjestelmässä on 15 pistettä, joista 3 ristikkäistyyppisiä. ISO-herkkyysalue on 100 12800 (+lisäherkkyys SONY A35 NEX C3 25600). Lisätietoja www.sony.fi (HH) www.kamera-lehti.fi. Sony SLTA35 kamera maksaa noin 700 euroa. A35:ssä on kokonaan uusi 16,2 megapikselin Exmor APS HD CMOS kenno. 3D-pyyhkäisypanoraama tallettaa kuvat 3D-muodossa, ja niitä voi katsella 3D-television kautta. Sony-kamerauutuuksia Sonyn mukaan uusi NEX-C3 on maailman pienin ja kevyin (225 grammaa) vaihto-objektiivinen kamera APS-C-koon kennolla. Usein käytetyt toiminnot voi nyt määritellä DRANGE-pikanäppäimeen, jolloin niitä ei tarvitse hakea valikosta
............................................................. Nuorten sarja: Koillissanomien raati valitsee 10 parasta, jotka julkaistaan Koillissanomissa elokuussa useasti. Allekirj................................................... Kaikki viritykset sallitaan. B Luomusarja Rajaaminen, värisäädöt, terävöitys, kontrasti ja roskien poisto sallittu. TULOKSET Parhaat palkitaan Kuusamotalolla pe 9.9.2011 klo 17.30. Kuva: Risto Petäjämäki Kuusamo Nature Photo 9. C. (1995 syntyneet tai nuoremmat). D Paras Kuusamossa otettu kuva Tähän käy myös muihin sarjoihin osallistuva kuva. ............................................................. TUOMARISTO A, B, D sarja: Paavo Hamunen (pj.), Hannele Fors, Pauli Määttä (Metsähallitus) ja vuosittain vaihtuvana tuomarina Esko Törmänen. Luomusarjan kuvista lisäksi kolmas kansio otsikolla Luomu originaalit. Kuvan nro. 2........................................................... Yleisö äänestää parhaat. A1.Kettu.Liisa Lissukka. POSTITUS A, B, D sarja: Kuusamo Nature Photo, kuvakisa, Kaarlo Hännisen tie 2, 93600 Kuusamo. 3........................................................... LUONTOKUVAUSKILPAILU Kaikille avoin. Kuvat nimetään sarja ja nro / kuvan nimi / kuvaajan nimi esim. Yläikäraja 16 v. 2........................................................... Osoite.................................................... Kuvan nro. 2011 Päänäyttely Expression Personality Emotion Joe Zammit-Lucia www.kuusamo.fi/naturephoto Ohjelma ja lisätietoja Esiintyjinä mm. Greg du Toit - Afrikan villit leopardit ja leijonat Staffan Widstrand - Ekomatkailua maailmanluokassa Pekka Fali - Sademetsän kansa Henrik Lund, Jari Peltomäki, Anders Ryman, Joachim Griesinger Kuva: Greg du Toit. Pakkaa CD, DVD tai muistitikku hyvin. Kymmenen parasta palkitaan joka sarjassa. PALKINNOT Pääpalkinto Luomusarja: Metsähallituksen shekki 1000 . A. Kuvan nro. Viimeinen postileiman päivä 2.8.2011. Liitä mukaan osanottomaksu 10 / sarja. Nuorten sarja: Koillismaan Osuuskaupan lahjakortti 400 ja Koillissanomien lahjakortti 300 sekä erikoispalkinto yleisöäänestyksen parhaalle. 3........................................................... Vain digitaaliset tiedostot kahdessa eri kansiossa otsikoituna Katselukuvat ja Painolaatu. Kunta..................................................... Kuusamo Nature Photo 9.11.9.2011 Nimi.......................................................... Pääpalkinto Luova sarja: Kuusamon kaupungin shekki 500 . E-mail.................................................... D. Kuvia toivotaan manipuloitavan tai muutoin taiteellisesti muunneltavan. ja nimi 1........................................................... 3........................................................... Hyväksyn kilpailun säännöt: Päiväys.................................................. Emme palauta CD- tai DVD- levyjä tai muistitikkuja. Palkintojen yhteisarvo n. Kuvan nro. 6000 . ja nimi 1........................................................... 2........................................................... B. 3........................................................... 9. ja nimi 1........................................................... 11. Manipulointi, päällekäisvalotus tai muu kikkailu kielletty. C Nuorten sarja Niin perinteiset kuin tekniikan keinoin käsitellyt kuvat sallitaan. Puh....................................................... Paras Kuusamossa otettu kuva -sarja: Nordean shekki 250 . KUVAT Kolme kuvaa / sarja. Raati voi päättää palkintojen järjestyksen. Kuvien ottajalla tulee olla kaikki oikeudet kuviin. Kuvat saavat olla ennen julkaistuja ja kuvattu missä tahansa mutta eivät saa olla aiemmin Nature Photossa palkittuja. Katselukuvat JPG, pidemmän sivun resoluutio max 1024 px. C sarja: Koillissanomat, kuvakisa, Kitkantie 31-33, 93600 Kuusamo. Kuvia saadaan käyttää Nature Photon esittelyssä tai mainonnassa ilman rajoja. A Luova sarja Trikkisarja, jossa vain mielikuvitus on rajana. aiheuttamista vaurioista. Painolaatu JPG korkeimmalla pakkauslaadulla 12, resoluutio 300 dpi. Emme vastaa postin yms. ja nimi 1........................................................... 2..........................................................
Tarkoittaako hän, että luonnon tuhon kauneus on dialogia taiteen tekemisen piiriin kuuluvien asioiden kanssa ja sitä Burtynskyn mielestä voisi edelleen tutkia ja kehittää. Toisinaan Burtynskyn lähikuvat esimerkiksi kierrätysjätekasoista ja paaleista lähestyvät abstraktia maalaustaidetta. Mitä hän tällä tarkoittaa. Mutta kyse on pikemminkin estetiikasta kuin kauneudesta. Burtynsky kertoo ymmärtävänsä nykyajan urbaaneja löytöretkeilijöitä. Monesti palkittu taiteilija on tullut tunnetuksi isokokoisista maisemakuvistaan, jotka tutkivat ihmisten toiminnan jättämiä jälkiä. KATRIINA ETHOLÉN Muokatun ympäristön esteettinen kriitikko Torontolainen Edward Burtynsky kuuluu Kanadan arvostetuimpiin nykyvalokuvaajiin. Tapasin kuvaajan näyttelyn aattona, juuri ennen pääsiäistä. Burtynsky jättää vastauksen avoimeksi erilaisille tulkinnoille samoin kuin hän jättää oman työnsä avoimeksi katsojien tulkinnoille. Sen lisäksi, että nämä paikat ovat rakenteellisesti erittäin kiinnostavia kaikkine väreineen, pintoineen ja ajan luomine patinoineen, niissä on myös aistittavissa kadotettua historiaa ja melankoliaa. Luonto on alkanut vallata alueita takaisin itselleen. | 6-7/ 2011 Edward Burtynsky 12 Laivan purku #13. Chittagong, Bangladesh, 2000.. Näihin myös Burtynsky kiinnittää huomiota kuvausaiheissaan. He luultavasti pitävät hylättyjä tehtaita ja muita vastaavia kohteita kiehtovina samoista syistä kuin hän. Burtynskystä kyseinen näkökulma on välttämätön, ja se on osoitettava. Tämä ei taatusti ollut hyväksyttyä 1920-luvulla, eikä se ole vieläkään kovin suosittu näkökulma. Edward Burtynsky on todennut, että taiteilija ja valokuvaaja Charles Sheeler oli yksi ensimmäisistä, joka tunnisti oudon kauneuden luonnon turmiossa. Ehkä, ehkä ei. Burtynskyä on toisinaan jopa kritisoitu siitä, että hän ei ole ärhäkämpi tai että hän näyttää ympäristötuhot liian kauniissa valossa! Mutta kauneutta voi olla sielläkin, mistä sitä ei osata etsiä. Ja kun se näytetään, ihmiset hämmentyvät, koska eivät tiedä, onko sallittua pitää näkemästään. Katsoja reagoi rakenteellisiin elementteihin, kuten väriin, syvyyteen, tunnelmaan... Hän ei anna suoria vastauksia. Burtynskyn Oil-näyttely on viimeisiä päiviä auki Tukholman Fotografiskassa
Kaikki artikkelin kuvat: © Edward Burtynsky, courtesy Stefan Röpke, Köln / Flowers, London / Nicholas Metivier, Toronto. Oxfordin kierrätysfirmalta ei renkaita puutu. Tucson, Arizona, 2006. Oxfordin rengaskasa #2 . Koneet odottavat alueella joko uutta käyttöä tai romutusta. Westley, Kalifornia, 1999. | 6-7/ 2011 13. Lentokoneen moottoreita
Hänestä kaikki oli kiinni siitä, miten välinettä käytetään. Burtynsky toteaa, että hän piti ryhmän viileän asiallisista ja intellektuelleista musta-valkoisista töistä. Burtynsky päätti pitäytyä yksittäisissä kuvissa, joihin hän vangitsisi kaiken oleellisen. Ennen kaikkea Burtynskyä kiinnosti se, että heillä oli yhteisiä kuvauskohteita: joku toinenkin kuvasi kaivoksia! Omiin kuviinsa hän on kuitenkin halunnut enemmän tunnetta ja värejä. Burtynskyn rakennusten interiöörikuvissa horisontaaliset viivat johtavat usein kohti horisonttia. Burtynsky alkoi tehdä suuria printtejä 1980luvun ensimmäisellä puoliskolla, mikä tuolloin oli melko uutta. Eiköhän rappio kiehdo meitä kaikkia, toteaa Burtynsky. Highland Parkin tehdas aloitti toimintansa Piquette Avenuen tehtaan vanavedessä. Piquette Avenuella on yhä lukkojen takana studio, jossa Fordin T-mallia suunniteltiin miesten kasatessa samaan aikaan sen edeltäjää, N-mallia. Dedan kanankäsittelylaitos, Dehui, Jilinin provinssi, Kiina, 2005. Mielestäni tuo kaikki luo puitteet paljon mielenkiintoisemmille valokuville kuin kiiltävät uudet asiat. Burtynsky ei kuitenkaan uskonut moisia puheita. Näin hän on kuvannut myös Highland Parkin tehtaan kokoonpanolinjaa.Burtynsky ei valinnut Highland Parkin tehdasta kuvauskohteekseen sen rappioestetiikan vuoksi, vaan kuten hän sanoo koska se on symbolisesti auton alkukoti. Hän on ajatellut värien tuovan mukanaan tunteet, joita hän haluaa kuviensa saavan aikaan. Kuvasta siis tulee eräänlainen symboli koko toiminnalle. | 6-7/ 2011 14. Hänen opettajansa mukaan isot värikuvat olivat mainoksia varten, eivät vakavasti otettavaa taidekuvausta varten. Musta-valkoisuus puolestaan luo hänen mielestään kylmän, ulkopuolisen ja puolueettoman dokumentin teollisesta maisemasta. Burtynsky sen sijaan pyrkii löytämään ne visuaaliset hetket, jotka jollain tavalla kiteyttävät koko valmistuksen. Valmistusta #17. Täällä alkoi Henry Fordin autojen liukuhihnatuotanto. Hän tekee myös kuvasarjoja, mutta eri tavalla kuin perinteisessä dokumenttivalokuvauksessa, jossa esimerkiksi 20 kuvalla kerrotaan tuotteen koko valmistusprosessi. Hänen valitsemallaan tiellä värin käyttö on kuitenkin hyvin tärkeää esiintyyhän maailmakin meille väreissä. Ryhmän jäsenistä Bernd ja Hilla Becher esitelmöivät Burtynskyn koulussa 1980-luvun alussa. HARKIT TUA ESTETIIKKAA Burtynskystä kirjoitettaessa mainitaan usein The New Topographics -ryhmä, joka kyseenalaisti sovinnaisen tavan valokuvata maisemaa
Liukuhihnakäytävä. Telakan laivat valmistettiin kotimaan liikenteeseen. Qilin satama, Zhejiangin provinssi, Kiina 2005. Fordin Highland Parkin tehdas #2. Telakka #16. Detroit, Michigan, USA, 2008.
Toisin sanoen Los Angeles toimii vain öljyn ansiosta. Seuraavat 12 vuotta hän kuvasi kaikkea, mikä liittyi tavalla tai toisella öljyyn: Albertan öljyhiekka-alueita, Bakun hylättyjä öljykenttiä, jalostamoja, autotehtaita ja -hajottamoita, moottorikilpailuja ja moottoriteiden eritasoliittymiä. Burtynsky itse kirjoittaa teoksen alussa, että hänelle vuosi 1997 oli oivalluksen vuosi, mitä tulee öljyyn. Hän toteaa, että vaikeinta on aiheen löytäminen aiheen, joka toimii, josta saisi mielenkiintoisia kuvia ja joka oikeanlaisissa olosuhteissa lopulta paljastaa itsensä. Auto on ehdoton edellytys seudulla elämiseen. Burtynskyn kuvat Meksikonlahden öljykatastrofista ovat osa ensi vuonna ilmestyvää vedestä kertovaa teosta. Eritasoliittymäkuvalla Burtynsky sanoo halunneensa kertoa kaupunkien laajenemisesta ja moottoriteistä, asioista, joista Los Angeles on kuuluisa. Ensimmäisellä kerralla kohteessa vieraillessaan Burtynsky kuvaa pienellä kameralla. Ground Zero, Meksikonlahti, 24. Burtynsky on kuvannut öljyn koko kiertokulun, myös sen, mitä tästä kaikesta jää jäljelle: | 6-7/ 2011 16. Tämä edellyttää tarkkaa näkemystä siitä, mikä tuon kertomuksen aihe on. Öljyvuoto #7. Tästä huolimatta Corcoran Gallery of Artin vanhempi kuraattori Paul Roth toteaa esseensä alkajaisiksi, että teoksen aihe ei ole öljy. Seuraavilla vierailuilla hän jalostaa näitä kiinnostaviksi kokemiaan alueita edelleen. Hän kuvaa sitä eräänlaiseksi tislausprosessiksi, jossa poistetaan vähitellen ne osat, jotka eivät tue kertomusta. toukokuuta, 2010. Burtynskyn tapa kuvata ei ole pikaista näppäilyä, vaan se on tietynlaisen kuvan tekemistä tarkan suunnittelun kautta. Prosessi sisältää useita vierailuja, kunnes Burtynsky saavuttaa haluamansa. Valokuvat kertovat ihmisestä ja siitä, mitä ihminen on tehnyt maalle. Laajat ihmisen muokkaamat maisemat, joita hän oli vuosien saatossa seurannut ja kuvannut, olivat mahdollisia vain öljyn vuoksi. Hän etsii sopivan filmimateriaalin, oikeat värisävyt ja myös vuodenajan pitää olla juuri oikea. Kuten hän itse sanoo, kyse on harkitusta estetiikasta. Maan pinnalla kuvatessaan Burtynsky käyttää ison koon (4 x 5) Linhof Technika filmikameraa ja ilmasta kuvatessaan Hasselbladin 60 megapikselin digikameraa. ÖLJYN KIERTOKULKU Burtynskyn viimeisimmän kirjan nimi on Burtynsky: Oil. Pinnakkaisia tutkimalla ja rajauksia tekemällä kuvista saattaa löytyä jotakin kiinnostavaa
Bakun hylätyt öljykentät ovat nykyään surullinen näky. Baku, Azerbaijan, 2006. Lefroy, Länsi-Australia, 2007.. Silver Laken toimintoja # 1
Ihmiset purkivat talonsa tulevan padon tieltä. Kolmen kanjonin patohanke, Yangtze-joki, 2002. Wan Zhou #1. Hylätty marmorilouhos, Vermont, 1991.. Vermont Marble Company #5
Burtynskyn Oil-näyttely Tukholman Fotografiskassa päättyy 26. On väitetty, että Burtynsky esittäisi ympäristötuhot liian kauniissa valossa. Kuvaukset hän aloitti Kaliforniassa, joka on täysin riippuvainen naapuriosavaltioista johdetusta vedestä. Mutta kuten öljykirjassakin todetaan, hänen kuvansa ovat kritiikkiä sivilisaatiota kohtaan. Zeguo, Zhejiangin provinssi, Kiina, 2004. loputtomia kasoja autonrenkaita ja muuta kierrätysjätettä. Lisätietoja www. Näiden kahden kuvaajan estetiikka ei eroa toisistaan niin paljon kuin aluksi voisi luulla. Tai kuten televisiossa muutamaankin kertaan nähdyn, Burtynskyn työskentelyä Kiinassa kuvaavan Manufactured Landscapes -elokuvan alussa todetaan: "jos tuhoamme luonnon, tuhoamme itsemme". Siinä kulutuksen jätteet kerätään kasoiksi. Burtynskyn kuvat ovat kritiikkiä meidän kulutustottumuksiamme kohtaan. Symbolinen päätepiste on muiden alusten ohella öljytankkereiden purku Bangladeshin Chittagongissa, jossa työntekijän turvallisuus ei ole ensimmäisenä tärkeyslistalla. Puhelimien valintalevyjä. kesäkuuta. Tavaroita kuljetetaan rahtilaivoilla maailman äärestä toiseen, eivätkä nämä laivat kulje enää tuulen voimalla. Kierrätystä Kiinassa #5. Burtynsky työskentelee parhaillaan seuraavan hankkeensa parissa. Burtynsky ei halua saarnata. Terveys- ja ympäristöongelmia aiheuttaa varsinkin elektroniikkajäte myrkyllisine raskasmetalleineen ja kemikaaleineen. Burtynsky: Water -teos ilmestyy syksyllä 2012. Burtynsky on kuvannut kierrätystä Yhdysvaltain ja Kanadan ohella myös Kiinassa, jossa syyt toiminnalle ovat ympäristötietoisuuden sijasta taloudelliset. Samaisessa elokuvassa Burtynsky toteaa, että Kiinaan tuoduista raaka-aineista valmistetaan sikäläisissä tehtaissa valmiita tuotteina takaisin maailmalle vietäviksi. Nyt maailmalla kiertävään näyttelyyn on lisätty muutama kuva tästä tekeillä olevasta projektista. Mielipide tulee luultavasti ihmisiltä, joilla ei ole tarpeeksi avointa mieltä nähdä muunkinlaista esitysta| 6-7/ 2011 paa maailman ongelmista kuin perinteinen valokuvajournalismi. Hän on kuvannut paljon aitoja kaivoksia ja louhoksia, joten tämä oli luonteva seuraava askel. KULUTUSJUHLAA Sarja laivojen hautausmaasta Chittagongissa on vaikuttava. Kuvia katsellessa alkaa miettiä, tarvitaanko sitä kaikkea, mitä luulemme tarvitsevamme. Burtynsky on puolestaan keskittynyt purettaviin laivoihin ja ympäristökysymyksiin. Lopulta kaikki päättyy käytettyjen jättiläisten kuolemaan ja kierrättämiseen. Salgadon kuvissa ihmiset ja näiden tekemä työ ovat toki pääosassa. Keskeinen teema Burtynskyn työssä on ehkä sittenkin kulutus. Kulutus alkaa raaka-aineista, öljy niistä yhtenä. Tässäkin projektissa Burtynsky kiinnittää huomiota ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksiin. Burtynsky toteaa, että kuvatessaan esimerkiksi öljynsuodattimien ja autonrenkaiden kierrätystä hän tallensi eräänlaista hyväksyttävää urbaania kaivostoimintaa. Kuvat ovat Meksikonlahden viimevuotisesta öljykatastrofista. fotografiska.eu. 19. Mutta kuten Marnin Young Afterimage-lehdessä vuonna 2003 kirjoitti, Burtynskyn The Shipbreaker -sarja flirttailee avoimesti Salgadon työn kanssa. Mieleen nousevat Sebastião Salgadon musta-valkoiset kuvat samasta paikasta
Radiohiiliajoitus paljastaa liinan kuitenkin olevan yli tuhat vuotta liian uusi, noin vuosilta 12621384 jaa. BUZZ ALDRIN KUUSSA, 1969 NASA Amerikkalaista Kuussa käynnin todistavaa kuvamateriaalia on epäilty Stanley Kubrickin studiossa ohjaamaksi. 20 | 67/ 2011. Onko sommittelu onnistunut, oikea kohta terävä tai mitä kameraa ja asetuksia kuvaaja on käyttänyt. Usein käsitellään myös kuvaajan innoitusta ja sisäisiä tarkoituksia. Yhteiskunnallisetkin vaikuttimet ovat varsin yleisiä huumeen orjista ja prostituoiduista on tehty monen monituista kuvasarjaa. Torinon käärinliina on Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä pellavakangas, jossa on nähtävissä miehen hahmo. Jotkut uskovat, että kyseessä on Jeesus ja jälki on siirtynyt liinaan tämän ylösnousemuksen hetkellä. HANNA-MARIA TARJAMO Kiistellyt valokuvat yhteiskunnan peilinä Valokuvaa, jota ei ole otettu vain muistoksi, katsellaan yleisimmin esteettiseltä ja tekniseltä kannalta
Syksyllä 7.9.-13.11. Toisaalta kuva on kaikkea muuta kuin objektiivinen. Joidenkin kuvien aitoudesta riittää polemiikkia ilman, että koskaan saadaan näyttöä niiden lavastuksesta. Ainakin jokainen ammatikseen kuvaava ja paljon julkaiseva saattaa jonain kauniina päivänä huomata työnsä nousseen kiistanalaiseksi. Kun valokuva joutuu vallankäytön välineeksi tai törmäyskurssille moraalisten käsitysten kanssa, tilanne tarjoaa peilin, jonka kautta tarkastella yhteiskuntaa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Sveitsin Elysée-valokuvamuseon kokoama Controverses-näyttely pureutuu juuri valokuvien kiistanalaisuuteen. Entä miksi kuva loukkaa yhdessä paikassa mutta saa hyväksyvän vastaanoton toisaalla. Natsihallinto halusi kuitenkin uskotella toisin paitsi kansalaisilleen ja viholliselle myös vähän itselleenkin. se siirtyy Prahaan Galeria Rudolfinumiin. Walter Frentzin natsihallinnolle ottama kuva Doran keskitysleirin vankityöntekijöistä on suoraviivainen esimerkki siitä, kuinka suuri osa valokuvaan liittyvistä ongelmista on lähtöisin valokuvan ja todellisuuden ristiriidasta. Vaikka valokuva kulkee käsi kädessä ilmaisuvapauden kanssa, ovat kuvat aina siitä lähtien, kun kamera keksittiin, aiheuttaneet kiistoja ja sensaatioita, eettisiä keskusteluja ja jopa oikeustaisteluja. Otoksia rajataan, valikoidaan, manipuloidaan ja jopa lavastetaan. Tosiasiassa parin vuoden aikana 40 000 vangista 26 500 kuoli hirvittävissä olosuhteissa. Syy kuvan esilläoloon aukeaa vasta, kun lukee vierei- sen tekstin. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi Robert Capan kuva espanjalaisen republikaanisotilaan kuolemas- OMAY RA SÁNCHEZ, ARMERO, KOLUMBIA, 1985 Frank Fournier (1948-) Tytön henkiinjäämistaistelu vuoden 1985 tulivuorenpurkauksen raunioissa nosti esiin kysymyksen kuvien etiikasta. Yhtäältä valokuva toistaa todellisuuden sellaisenaan ja sitä pidetään objektiivisena mediana. Kuvan värillisyys vahvisti realismin ja teknologisen edistyksen vaikutelmaa. Kuva sai Word Press Photo -palkinnon. | 67/ 2011 21. Työt etenevät kronologisesti vuodesta 1854 lähimenneisyyteen. Näyttely on nähty jo Pariisissa, Brysselissä, Wienissä, Luxemburgissa ja viimeksi Firenzessä Museo Nazionale Alinari della Fotografiassa. VIRGINAL LOVE, 1992 Oliviero Toscani (1942-) Italian viranomaiset kielsivät tämän kuvan levityksen Vatikaanin painostuksesta. Yhteiskunnallinen ulottuvuus on erityisen mielenkiintoinen, kun valokuva loukkaa käsitystä sopivasta. Osa kuvista on nähty uutisissa, osa mainostelineissä tai taidepiireissä. Näyttelyn valokuvaajista monet ovat tunnettuja. Tässä näyttelyssä kuluu aikaa. Yhteistä niille on kiistanalaisuus. Mikä kuvissa sitten on kiistanalaista. Toisaalta valokuvia on alistettu vallalle ja rahalle, niitä on sensuroitu ja käytetty manipulaation välineinä. Kuvia ei ole tarkoitettu vain katseltaviksi. V2-ohjusten rakentajat Mittelbau-Doran leirillä eivät oikeasti olleet siistejä ja terveitä eivätkä heidän työolonsa hyvät, vaikka ainuttakaan vartijaa ei ole kuvassa näkyvissä. Jälkeenpäin riittää keskusteltavaa kahvilapöydässä. Voimme tarkastella myös sitä, kuinka valokuvan vastaanotto olisi ehkä nykyään aivan erilainen kuin ilmestymisaikanaan
Liika tiukkuus johtaa sensuuriin, itsesensuuriin ja lavastettuihin kuviin. Savuke oli ketjupolttajan tavaramerkki, mutta sitä ei Ranskan tupakkalain takia sopinut näyttää enää Sartren syntymän 100-vuotisjuhlanäyttelyn julisteessa. Etupenkissä ovat istuneet toisella puolella valokuvaaja, toisella kuvan aihe. Moni lehti onkin jo saanut syytökset niskaansa varsin viattomasta kuvamanipulaatiosta. Moni tietää, kuinka myös Robert Doisneaun kuuluisan suutelukuvan spontaaniutta on epäilty. NOIRE ET BLANCHE, 1926 Man Ray (1890-1976) Keräilijä Werner Bokelberg osti 1990-luvulla 78 Man Rayn "alkuperäisvedosta". Ranskan korkeimman oikeuden päätös vuonna 1962 kuitenkin antoi ensimmäistä kertaa valokuvalle aseman taiteena, johon tekijänoikeuslainsäädäntö päti. ta vuodelta 1936. Tästä seurasi oikeustaistelu ja skandaali. KREIVI CAVOURIN MUOTOKUVA, 1856 Léopold-Ernest Mayer (1822-1895) ja Pierre-Louis Pierson (1822-1913) Mayer ja Pierson haastoivat oikeuteen kilpailijansa, joka myi luvatta retusoituja kopioita heidän kuvastaan. Varsinkin autoritääriset hallinnot ovat olleet kuuluisia siitä, kuinka ihmisiä on retusoitu pois kuvista sitä mukaa, kun he ovat joutuneet epäsuosioon. Siitä hetkestä tuli yhtä kaikki ikuistettuna kuuluisa muistutus sodan järjettömyydestä ja väkivallasta. Kuvankäsittely on nykyään entistä helpompaa ja yleisempää. Siinä on riittänyt ihmettelemistä, kaatuisiko sotilas aidossa tilanteessa haavoittuessaan oikeasti taaksepäin ylämäkeen. Kuvista parikymmentä osoittautui kuitenkin vedostetuiksi vuosina 1992-1993 valmistetulle paperille ja muut 1960-luvulta olevalle paperille. Oliko silti hyväksyttävää retusoida paha tapa tupakka pois Boris Lipnitzkin ottamasta Jean-Paul Sartren kuvasta. Osattiin sitä silti ennenkin. Capan työkaveri lisäsi vettä huhumyllyyn paljastamalla, että Capa oli valitellut toiminnan puutetta ja oli hänen mukaansa pyytänyt upseeria näyttelemään ratkaisevaa hetkeä. Vastapuoli vetosi taidemaailman edustajien adressiin, jossa vastustettiin valokuvan rinnastamista taiteeseen. Kuten Christian Pirker, sveitsiläinen taideharrastaja ja toinen näyttelyn kuraattoreista, sanoo, erityisesti valokuvajournalismista tulee mahdotonta, jos kaikilta kuviin joutuvilta täytyy kysyä lupa julkaisuun. Julkisuuden ja yksityisyyden rajasta on kiistelty tämän tästä oikeussaleissa. Joskus manipulaatioon ryhdytään silkasta lainkuuliaisuudesta. Toisaalta kuvien käytössä ei saa vääristää 22 | 67/ 2011
FBI aloitti tutkimuksen 2001. 24 | 67/ 2011. Kuva näytti olevan vedostettu vähintään 10 vuotta Hinen kuoleman jälkeen, ja kuvaajan ystävän kirjoittama alkuperäistodistus vaikutti väärältä. Englannin bussipysäkeille päästyään se nostatti sitä vastoin valtavan valitusten ryöpyn. Valokuvat ovat avoimia lukuisille tulkinnoille. Lasten alastomuus on tullut entistä aremmaksi aiheeksi, jonka vuoksi taide-näyttelyitäkin on sensuroitu. Tyttö kuoli lopulta viisi päivää kamppailtuaan, ilman että häntä voitiin auttaa. Sveitsiläinen Annelies Strba sai osakseen kritiikkiä, kun hän laittoi esille kuvan 12-vuotiaasta tyttärestään kylvyssä. Benettonin mainoskuvaajana vuosikymmenet toiminut Oliviero Toscani ravisteli tarkoituksella yhtä sun toista tabua ja loukkasi samalla monia väestöryhmiä. Myös Corbis-kuvatoimiston omistaja Bill Gates on kuulemma todennut, että se joka hallitsee kuvia, hallitsee myös mieliä. THREE RIVETERS, EMPIRE STATE BUILDING, 1931 Lewis Hine (1874-1940) Kuvan huutokaupassa myyty vintage-vedos heitti epäilyksen varjon muidenkin Hine-vedosten ylle. Katolisessa Italiassa viranomaiset kielsivät kuvan levityksen Vatikaanin painostuksesta, ja myös Ranskassa mainoksia valvovat viranomaiset taipuivat ja kehottivat poistamaan julisteet. Tämä herättely on tervetullutta maailmassa, jossa kuvat valtaavat yhä enemmän alaa suuressa tietotulvassa. Steven Meiselin vuonna 2000 toteuttama YSL:n Opium-parfyymin mainosjuliste, jossa malli Sophie Dahl makaa varsin ekstaattisessa tilassa pelkissä piikkikorkokengissä, ei puolestaan hetkauttanut Ranskassa. Sanomista tuli niin avoimesta seksuaalisuudesta kuin alistetusta naiskuvasta. Oikeus päätti kuitenkin lopulta, että gallerian maine ja muu Strban työ riittivät tekemään kuvasta taidetta eikä lapsipornoa. Kuva haluttiin pois lontoolaisesta galleriasta vuonna 2002. Totta on, ettei valokuvaaja olisi pystynyt puuttumaan asiaan eikä tragediaa luultavasti muistettaisi ilman kuvaa. Joidenkin lähteiden mukaan myös liikenneturvallisuusviranomaiset tekivät valituksen. Esimerkiksi vuonna 1991 Toscani keksi pistää vastakkain uskonnollisen selibaattivalan ja lihallisen suudelman kuvassa, jossa nuori nunna ja pappi suutelevat. Objektiivinen totuus voi olla vaikea selvittää, mutta se ei estä itse kutakin ilmaisemasta mielipidettään keskustelevassa kulttuurissa. Mutta kuinka pitkälle kärsimystä voi silti näyttää, ettei siitä tule epäkunnioittavaa. Silloin konteksti määritti luonteen. Yleistä moraalitajua koettelevien tapausten lisäksi valokuvista on käyty monet oikeustaistelut myös plagioinnin, tekijänoikeuksien, väitettyä uudempien vedosten ynnä muiden taidemaailmalle tyypillisten kiistojen takia. Kuva oli nähty jo kirjassa ja monessa muussa galleriassa, mutta se ei estänyt painostajia. Controverses-näyttely herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Totuudenmukaisuus, arvot, moraali ja laki, yksityisyydensuoja, ilmaisuvapaus, taideväärennökset, tekijänoikeudet, raha ja valta... Niinpä niissä on myös siementä monenlaisille kiistoille. Hänen työnsä loittoni vuosi vuodelta yhä enemmän itse aiheesta, eli vaatteista, ja provokaatiosta tuli itsetarkoitus
Kommunistisen puolueen kontrolli ulottui kaikkialle. VENÄLÄINEN LIPPU REICHSTAGIN YLLÄ, BERLIINI, 1945 Evgueni Khaldei (1917-1997) Khaldei matkusti valloitettuun Berliiniin ja lavasti lukuisia kuvia, joiden joukossa tämä todellisen tilanteen parannelma. JOSEF STALIN, VOROSHILOV, MOLOTOV JA JEZOV, MOSKOVA, 1930 (VASEMMALLA) JOSEF STALIN, VOROSHILOV JA MOLOTOV, MOSKOVA, 1930 (OIKEALLA) Kuvaaja tuntematon Nikolai Jezov oli Neuvostoliiton salaisen poliisin, NKVD:n johtaja 1936-1938. Kun Berija nimitettiin hänen tilalleen, Jezov joutui oman järjestelmänsä uhriksi. TASS-uutistoimiston toimittaja huomasi ennen julkaisua, että kuvassa avustaneella upseerilla oli rannekello kummassakin kädessä ja poistatti tämän todistuksen neuvostosotilaiden ryöstelystä. Kuvanhan piti olla voiton eikä ryöstelyn symboli. | 67/ 2011 25. Vasemmalla alkuperäinen kuva, jota on muokattu reilusti. Hänet pidätettiin ja lopulta teloitettiin ja retusoitiin pois kuvista
Aho & Soldan. Copyright: JB
He ovat vielä tämän hetken näkökulmastakin mielenkiintoisia, osin loistavia valokuvaajia ja filmintekijöitä, Ateneumin Aho & Soldan -näyttelyn kuratoroinut Tuula Karjalainen toteaa. Heidän uskonsa teknologian kaikkivoipuuteen vakuuttaa vilpittömyydellään, vaikka emme ehkä jaa sitä enää yhtä täyssydämisesti, von Bagh pohtii. K A R JA KO I TA JA B E N S A P U M P P UJA Metsureita ahtaassa yhteismajoituksessa, karjakko ja hänen lehmänsä, puuvene saa- riston suvessa. He tekivät satoja matkailu- ja dokumenttielokuvia, ja heidän valokuviaan julkaistiin kirjoissa, aikakauslehdissä ja matkailumainoksissa. Heikki Aho (1895-1961) ja Björn Soldan (1902-1953) olivat suomalaisen elokuvan ja valokuvan merkittäviä uudistajia. MINNA JERRMAN Kirjailija Juhani Aholla oli kaksi kuvauksesta kiinnostunutta poikaa: Heikki Aho ja Björn Soldan. Heidän tuotantonsa avaa näköaloja 1900-luvun alkupuolen kauneusarvoihin, arjen historiaan ja yhteiskunnan teollistumisprosesseihin. Vuonna 1925 veljeskaksikko perusti Aho & Soldan -yhtiön, jonka valokuvista ja elokuvista tuli merkittävä osa Suomi-identiteetin rakennusta. Nyt kaksikon työt ovat laajasti esillä näyttelyissä, jotka herättävät viime vuosisadan alkupuolen uudestaan eloon. Heikki Aholla ja Björn Soldanilla oli erehtymätön kamerasilmä. He olivat äärettömän taitavia, aikanaan uusia ajatuksia etsineitä, löytäneitä ja niitä esitelleitä tekijöitä. Höyryäviä metallisulattoja, kallionräjäytyksiä ja kiiltäviä autoja sateisella kadulla. Hauskalta näyttäytyi | 67/ 2011 27. Yllätyin siitä, kuinka voimakkaita ja tiheitä heidän aikaa kuvanneet filminsä ja valokuvansa usein ovat. Aho & Soldanin tuotannossa näkyy syvä, synnynnäinen demokraattisuus huolimatta siitä, että heidän kameransa edessä on paljon myös hyvinvoivimman Suomen ilmiöitä. Pidän heidän rakkaudestaan tavallisiin suomalaisiin ihmisiin, toteaa Ahon ja Soldanin sukuun perehtynyt elokuvahistorioitsija ja -ohjaaja Peter von Bagh. Työt aiheuttavat liikutusta, joka kytkeytyy hävittyihin illuusioihin. Pidän heidän oivalluksestaan, jonka kautta pieni muuttuu jokahetkisesti suureksi
Tämä koski ennen muuta tilauselokuvia, joiden kuvausten yhteydessä valokuvakameran silmä rekisteröi samat kohteet Suomea esitteleviin kuvakirjoihin. Heikin äiti oli Venny Soldan-Brofeldt ja Björnin äiti Tilly Soldan, Vennyn sisar. lottamista ja vedostamista tieteellisestä näkökulmasta. Heidän oma autonsa, jolla he matkustivat ilmeisesti taukoamatta ympäri Suomea, on lukuisissa kuvissa päähenkilönä. Heikki Ahon "elokuvalastuiksi" kutsumat arkiset tarinat Helsingin kaduilta sitoivat puolestaan yhteen tiheän verkoston näkökulmia ja staattisen ja dynaamisen vaihtelulle perustuvaa "tempoa", joka syntyi vain elokuvaleikkaajan pöydässä. Se suomalainen todellisuus, joka avautuu edessämme Nokia-ilmiö, paperiteolli- 28 | 67/ 2011. Juuri tästä syystä he kykenivät niin tuoreesti ja jäljentämättömästi luomaan kansallisen tarkkuuskuvan ja synteesin, analy- kokeilevaa avantgardea ja läpi vuosikymmenien dokumentaarisia näköiskuvia Suomen teollisuudesta, kaupungeista ja luonnosta, elokuvatutkija Ilkka Kippola kertoo. Heikki Aho leikkasi elokuvat aina, ei Björn, Claire Aho muistelee. Heidän täytyi kehittää ja luoda melkein kaikki itse. Kun he vaikkapa kuvasivat käsityöläisiä, he paneutuivat kunnolla heidän työtapoihinsa ja henkilötarinoihinsa. Toiminta loppui, kun Heikki kuoli vuonna 1961. S ÄV Y K K Ä I TÄ K U V I A Aho & Soldan. Heillä oli omat kameransa ja he kuvasivat usein samalla kun tekivät elokuvia. Heikki Aho ja Björn Soldan kuvasivat kymmeniä tuhansia valokuvia, 1930-luvulla Mikä Aho & Soldanin töistä tekee sitten niin ainutlaatuisia. Heikki valmistui Suomessa paperikoneinsinööriksi ja jatkoi opintojaan 1920-luvulla saksalaisen väriteoreetikko Wilhelm Ostwaldin opastuksessa. Seuraavana vuonna veljekset perustivat Aho & Soldan -yhtiön, jonka toimipaikka sijaitsi aluksi Helsingissä Bulevardilla Vennyn ateljeessa. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia, joka lähestyi filmin va- soi Peter von Bagh veljesten vaikutusta. Se on sijoitettu tarkoin maisemaan ja kommunikoi sen kanssa. TA I T E I L I JA S U V U N P OJAT Heikki ja Björn olivat kirjailija Juhani Ahon poikia. nuoren Eino Mäkisen. Björn Soldan kuvasi elokuvakameralla, jonka teleobjektiivi oli jotain ihan uutta Suomessa. Heikki Aho sitä vastoin kehitti valotusmittarin, jonka ansiosta hän saattoi ottaa sävykkäitä kuvia hankalissakin olosuhteissa. Tässä sävyjen kieliopissa yhdistyivät Björn Soldanin vaikutteet Bauhausin valokuva-avantgarden auktoriteetti László Moholy-Nagylta sekä harmaan sävyjen tiede, johon insinööriksi opiskeleva Heikki Aho perehtyi Nobel-palkitun väriteoreetikko Wilhelm Ostwaldin oppilaana, Kippola kertoo. Toisin sanoen ulkona kuvattujen ilmiöiden meillä ennennäkemättömän monisävyinen tyylittely. Sekä Heikki että Björn kiinnostuivat jo varhain kuvaamisesta, ja Heikki sai kameran Vennyltä 10-vuotiaana. Yhtiön menetelmät olivat tosiaan monessa suhteessa edistyksellisiä. Suurin osa heidän elokuvistaan ja valokuvateoksistaan toteutui tiimityönä. Vuosina 1931-1961 yhtiö vaikutti Pohjoisesplanadi 37:ssa. myös heidän suuri rakkautensa modernin maailman kulkuvälineisiin lentokoneisiin, juniin ja ennen kaikkea autoon, johon kiintyneisyys on miltei fetissin omaista. Clarie Ahon mukaan keskeistä oli, että veljekset perehtyivät tarkasti kuvauskohteisiinsa. Toki veljesten elokuvien ja valokuvien välillä löytyy erojakin. Mykän elokuvan kaudella, tuohon maagiseen vuoteen 1934 asti, Aho & Soldanin valokuva- ja elokuvakamerat käyttivät yhteistä mykkää, kuvarajauksien ja kamerakulmien kieltä. Yli 20 vuotta kestänyt veljesten yhteistyö katkesi vuonna 1945, kun Björn Soldan muutti Englantiin BBC:n toimittajaksi, "suomalaiseksi ääneksi". Heikki Ahon tytär Claire Aho jatkoi isänsä kanssa Aho & Soldan -yhtiön työtä. Elokuva oli vielä varsin kehittymättömässä tilassa Aho & Soldanin kaudella. Copyright: JB Kaksi miestä sytyttämässä tupakkaa, 1930-luku. Veljekset viettivät lapsuutensa yhdessä ja jatkoivat yhteistyötä vielä aikuisenakin. Yhteistä valokuville ja elokuville oli myös Eino Mäkistä lainaten "musta-valkoisten sävyjen runous". Myös Ilkka Kippola arvioi, että veljesparin tuotantojen vahvuuksia olivat tinkimätön laadukkuus sekä ajan seuraaminen. Hän menehtyi vuonna 1953 pitkälliseen sairauteen. Björn tuli Heikin perässä Saksaan ja suoritti elokuva-alan korkeakoulututkinnon vuonna 1924. Firma filmasi, valokuvasi ja koulutti alalle uusia tekijöitä, mm. Kippolan mukaan ammattitaitoisia ja aloitteellisia Aho & Soldaneja kaivattaisiin kipeästi nykyäänkin. Valokuvan omaehtoisuus ilmeni korostetusti veljesten rohkeiden rajausten ja äärimilleen pelkistettyjen kuvien taiteessa ABISS-ryhmän vuosina 1930-luvun alussa
Copyright: JB Aho & Soldan. Copyright: JB Mannerheimintie, 1941. Aho & Soldan. Copyright: JB Tämä valokuva oli New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin seinällä vuonna 1939-1940. Aho & Soldan. Copyright: JB Pommien uhkaan valmistauduttiin ikkunateippauksin. Copyright: JB. Aho & Soldan. SVOn liike sijaitsi Pohjoisesplanadi 37:ssä. Aho & Soldan
Copyright: JB Nainen tehdastöissä, 1930-luku. 30 | 67/ 2011. Aho & Soldan
Copyright: JB Shell-huoltoasema, 1930-luku. suuden alasajo, ruokajonot, etniset alakulttuurit olisivat todennäköisesti Aho ja Soldanin kameran Suomi-kuvaa kansakunnan tuleville silmille. BAUHAUS JA ABISS Aho & Soldanin valokuvissa sekä filmeissä on vahvoja vaikutteita montaasielokuvasta ja Bauhausin kokeellisesta hengestä. Kuten Aallon sarjatuotantona monistettavat tuolit, Aho & Soldanin filmit ja aikakauslehtien kansileiskoiksi monistuvat valokuvat välttelivät perinteistä taiteen määritelmää, sanoo Kippola. Aho & Soldan. He leikkasivat ja ajanmukaistivat elokuviaan yhä uudelleen ja hyväksyivät tilaajan näkökulman, joka nähtiin myöhemmin luovan tekijyyden esteeksi. Elokuvista merkittävimmät valmistuivat ulkoministeriön kansainväliseen levitykseen, matkailun edistämistä ja teollisuutta varten. Aho & Soldan. Se on hieno talvimaisema, jossa taustalla on talo ja lumessa valokuvaajien pitkät varjot, kertoo Jussi Brofeldt, Heikki Ahon tyttären poika. M A I N O S - J A P R O PA G A N DA F I L M I T Suurin osa Aho & Soldanin filmeistä oli tilaustöitä: mainos- ja propagandafilmejä. Copyright: JB Kahvihetki, 1930-luku. | 67/ 2011 31. Veljestiimiä voi luonnehtia oman aikansa kosmopoliitiksi. Bauhaus-ideologian omaksuneina he kyseenalaistivat dokumenttielokuvissaan taideteoksen uniikkiuden. Sitä pidettiin suomalaisen valokuvauksen käännekohtana. Ateneumissa on nyt esillä yksi originaalikuva, joka osallistui ABISS-näyttelyyn: Lappi. Ryhmää innoittivat moderni teollisuus, arkkitehtuuri, kaupunkien hiljentyneet hetket ja arjen sykkeessä kaduilla risteilevä liikenne. ABISS-ryhmä piti yhden ainoan näyttelyn Salon Strindbergissä toukokuussa 1930. Veljekset olivat mukana valokuvaajien ABISS-ryhmässä, johon liittyivät myös Vilho Setälä sekä Saksasta Suomeen muuttaneet Hans Brückner ja Heinrich Iffland
Suomi kutsuu -elokuvasarjan kantafilmi sai ensiesityksensä mykkäversiona vuonna 1932. Kokonaisuuden koordinaattorina on toiminut Jussi Brofeldt: Heikki Ahon ja Björn Soldanin kuvat ovat eräällä tavalla ajattomia.Vaikka valokuvat ovat pääasiallisesti 1930-luvulta, ne välittävät usein pienen tarinan, joka on inhimillinen, yleismaailmallinen ja siten ajaton. Sen kehittämö ja filmilaboratorio taikoivat nähtäväksi sävyjä, joista kotimaisen elokuvateollisuuden johtotähti Suomi-Filmi saattoi vain kateellisena haaveilla. Aho & Soldan -suvusta kertova elokuvan tulee ensi-iltaan elokuussa. Copyright: JB Kaksi pientä poikaa rannalla, 1930-luku. Merkkipäivää juhlitaan näyttävästi Helsingissä Ahon sukuun liittyvillä näyttelyillä ja tapahtumilla. Niistä voi nauttia aivan samalla tavalla tänään kuin eilenkin tai huomenna. Sitä seurasivat uudistetut, äänelliset koosteet, jotka hehkuttivat maan luonnonkauneutta, nähtävyyksiä, modernia elämää ja teollisuutta. Särkän ylistämään kilpailijansa teollisuuselokuvien "koneiden romantiikkaa", Kippola sanoo. ELOKUUSSA ELOKUVIIN Yhtiö loi suomalaiselle dokumenttielokuvalle kielen ja ensimmäiset suuret klassikot. Tapahtumakimara käynnistyi Claire Ahon Tyylin aika -näyttelyllä Taidehallissa (KL 5/2011) ja jatkuu Clairen isän ja sedän, Heikki Ahon ja Björn Soldanin, töiden esittelyllä Ateneumissa ja Virka-galleriassa. Juhani Ahon syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Aho & Soldan. Hämärään teollisuushalliin siivilöityvä valo riitti tulokseen, joka sai ai- Miksi Aho & Soldanin tuotannosta puhutaan juuri nyt. Suomi kutsuu -elokuvaa esitettiin myös New Yorkin maailmannäyttelyssä 19391940. Copyright: JB Björn Soldanin vaimon, Vivien Birsen sisko Peggy Birse ja hänen miehensä englantilainen näyttelijä John Peel Yyterin rannalla. 32 | 67/ 2011. Vuonna 1940 filmiin tehdyssä lisäyksessä kotimaan matkailu ja urbaani elämä päättyvät talvisodan pommitusten kuviin. Muutaman työntekijän tiimi sai aikaan teknisesti kelvollista haastavissakin olosuhteissa. Molemmat kuvaajat jatkoivat työtään koko sodan ajan, Aho TK-kuvaajana ja Soldan kuvaten siviilien elämää kotirintamalla. Aho & Soldanin erotti muusta suomalaisesta elokuvateollisuudesta hallittu pienimuotoisuus. Käytetty Aurinko paistaa Suomeen -näyttelyn julistekuvana vuonna 1992. kansa elokuvahullun T.J. Sellaiset dokumentit kuin Suomen puuja paperiteollisuus, Suomen metsät- ja metsätalous sekä Suomi kutsuu tarjosivat kuvaston, jota veljekset käyttivät yhä uudestaan. Samat kuvat pyörivät tänä päivänä kansakunnan muistina television ruudulta nähtävissä ohjelmissa. Ne houkuttelivat kymmeninä kieliversioina turisteja ulkomailta ja kannustivat kotimaan matkailuun. Juhlavuoden ohjelmistoon kuuluu myös Lastuja-elokuva, jonka on toteuttanut Peter von Bagh. Elokuvan aihe alkoi elää mielessäni su- Aho & Soldan. Aho & Soldan -yhtiö hengittää nyt nimettömissä arkistofilmeissä, jotka antavat tämän päivän tekijöille mahdollisuuden vangita kuviinsa sodassa ja rauhassa vaeltaneen kansakunnan hengen, toteaa Ilkka Kippola
Se on siis aikamatka, sellaiset ovat minua elokuvantekijänä kiinnostaneet yhä enemmän, kertoo von Bagh. saakka Heikki Ahon ja Björn Soldanin näkymiä 1930-luvun Helsinkiin. LASTUJA TAITEILIJASUVUN VUOSISATA 28.8. Muoti-, mainos- ja kansikuvia vuosilta 1950-1967. LISÄTIETOJA: WWW.AHOSOLDAN.COM 33. Aho & Soldan. klo 19 Bio Rexissä, Ateneum-salissa 1.9., YLE:n Teemalla 11.9. Copyright: JB Auto Jäämeren rannalla, 1937 SUOMI KUTSUU AHO & SOLDAN kutarinana, jossa olisi mukana kolme sukupolvea Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt, Heikki Aho ja Björn Soldan sekä Claire Aho ja jonka jänneväli on sata vuotta Suomen kulttuurihistoriaa. saakka. Teos on Ahojen ja Soldanien sukutarinan lisäksi kunnianosoitus sukupolville, joiden asema Suomen kulttuurihistoriassa on ainutlaatuinen, ja sellaiseksi jää. | 67/ 2011 Ateneum 4.9. saakka Heikki Ahon ja Björn Soldanin Suomi-kuvaa rakentaneita valokuvia ja elokuvia. KAUPUNKILAISELÄMÄÄ Virka-galleria, 4.9. Aivan erityisesti olemme yrittäneet nostaa kirjoitetun sanan, maalauksien ja valokuvien osuuden sekä filmikuvan kauneuden täyteen kirkastettuun arvoonsa. Peter von Baghin elokuva Aho-Soldan-taiteilijasuvusta. JÖRN DONNER JA ILKKA KIPPOLA: KAUPUNKILAISELÄMÄÄ, WSOY TYYLIN AIKA CLAIRE AHO Taidehalli 7.8
Joen muodon voi löytää rakennusten välistä. Sen jälkeen erottuvat mestarit ja kisällit, mitä valokuvaamiseen tulee. Yllä: Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun laajennusosa näyttää äkkiseltään väärin kuvatulta, koska linjat kaatuvat. Taide pakenee tarkkoja määritelmiä, mutta jotain voidaan päätellä kuhunkin taiteenlajiin kuuluvien töiden perusteella. Lisäksi mikä tahansa rakennus ei ole arkkitehtuuria. Mitä on arkkitehtuurivalokuvaus. Hänet tunnetaan ulkomaita myöten omintakeisesta arkkitehtuuria tulkitsevasta tyylistään. Toisaalta näyttää siltä, että rakennusten välissä on salama, mikä on aika yllättävää, kun on kyse kirkosta. Ilman varjoa kuva ei olisi juuri mitään. Rakennukset ovat lähellä toisiaan, mutta ne eivät kuitenkaan kohtaa. REINO LAUKKANEN Tilan ja valon kuvaaja Vasemmalla: Pirkkalan uuden kirkon arkkitehtuurin aiheena oli Pyhä joki. Yksityiskohta näkyy peilikuvana oikealla olevan kävelysillan lasi-ikkunoissa, joiden takaa tulevat esiin tiilien väriin nähden lähes vastaväriset tukirakenteet. C. Varsinainen juju on kuvata paikasta, jossa seinässä olevan ulokkeen lasipinta asettuu samaan kohtaa kuin ylhäällä oleva lasipinta. Escherin grafiikkaa. | 6-7/ 2011 35. Kuva muistuttaa tilallisilla illuusioilla leikitelleen M. Ulokkeen varjo kertoo kuitenkin toisen totuuden. Vaakalinjat ovat kuitenkin suorassa kuvan sivujen kanssa. Arkkitehtuurivalokuvaus alkaa siitä, että rakennuksen seinät ovat suorassa kuvan sivuihin nähden, mikäli arkkitehti on ne sellaisiksi tarkoittanut. Lisää vastakohtaisuuksia tuovat vastakkaiset värit, taivaan sini ja rakennusten keltaisuus, toisaalta muotojen vastakkaisuus, pehmeät pilvet ja teräväreunaiset rakennukset. Jussi Tiainen Jussi Tiainen on toiminut jo muutaman vuosikymmenen arkkitehtuurivalokuvauksen keulahahmona. Mikä tahansa valokuva rakennuksesta ei ole arkkitehtuurivalokuva
Sisältä tulee valoa, koska ainakin osalla ihmisistä on vielä työaikaa jäljellä. Oleellinen osa Tiaisen työskentelyä on tinkimättömyys. Ne ovat enemmänkin toteavia, mutta huolella sommiteltuja, kertoo Tiainen. Jos jotain on vinossa, niin se on sitten selvästi vinossa. Rytminä on pystyvaaka, mikään ei kaadu. Digitalisoituminen on tuonut muutoksia kaikkeen muuhun. Kuvaus on suunniteltava etukäteen, valon suunta rakennukseen nähden on otettava selville. Valon käytön kannalta asia on sama kuin tuotekuvauksessa. Talo on ikään kuin jättikokoinen esine, jota ei voi viedä sisälle studioon, jossa kuvaaja rakentaisi sopivan valaistuksen. Joskus kohteessa on käytävä useita kertoja. Säätiedotukset kertovat ennusteita, jotka joskus pitävät paikkansa, joskus eivät. Tärkeää on saada oikeanlainen valo oikeaan aikaan, jotta syntyisi näkemys. K U VAU S P I S T E E N VA L I N TA TÄ R K E Ä Ä Kuvatessa tulee silloin tällöin vastaan käytännön ja näkemyksen välisiä ristiriitoja. Palkkikameraan liittyy ylittämättömiä etuja. Valaistus on löydyttävä siellä, missä rakennus on. Vuonna 2007 ilmestyi puurakentamisesta kertova Wood Architecture in Finland ja vuonna 2008 ilmestyi betonirakentamisesta kertova Concrete Architecture in Finland. Kuvauskohteet ovat harvoin lähellä valokuvaajan kotia. Digikuvauksen yleistymisen vuoksi filmiteollisuus on rationalisoinut tuotannostaan pois 9x12 sentin filmikoon, minkä takia Tiainen on joutunut siirtymään hieman suurempaan, 4x5 Tiaiselta on ilmestynyt vuosien varrella useita valokuvakirjoja suomalaisesta arkkitehtuurista. Vesi heijastaa valoa peilipintana. Pyrin tekemään kuvasta helppolukuisen, napsin palkilla, väläyttää Tiainen. Negatiivilta kuva skannataan tietokoneelle, jonka jälkeen työstäminen jatkuu tietokoneella. Studiossa tuotteita voidaan valaista useista kulmista, ja pohjoiset olosuhteet antavat enemmän valaistusmahdollisuuksia kuin mitä päiväntasaajalla on. Paikallissää voi silti olla jotain muuta kuin suursää. Sillä on erityinen kuulautensa ja kirkkautensa, täydentää Tiainen. Toinen epämiellyttävä asia on karmeat, rakennuksen tyyliin sopimattomat ikkunaverhot, jotka asukas on valinnut. Suomessa aurinko on eri vuodenaikoina eri korkeudella, analysoi Tiainen. Kuva on lopulta täydellinen dokumentti siitä, miten minä rakennuksen näen. Skannaavan perän kanssa on nimittäin käytettävä tietokonetta, koska perässä itsessään ei ole muistia, hahmottelee Tiainen tulevaisuutta. Arkkitehtuurikirjoja myydään enemmän kuin ns. Seison jollain linjalla, sen jälkeen komppaan. Y L I T TÄ M ÄTÖN PA L K K I K A M E R A Kun Tiainen otti ensimmäiset kuvansa 1970luvun puolivälissä, oli valokuvausvälineistö yleisesti ottaen pysynyt muuttumattomana yli vuosisadan. Jotta samaan päästäisiin kinokameralla, pitäisi objektiivin polttovälin olla alle 12 mm. Jo nykyisellään laakafilmin kehitystä on vaikea saada. Filminsä Tiainen tilaa Yhdysvalloista, UPS tuo paketin parissa päivässä kotiovelle. En lisää mitään, mitä rakennuksessa ei jo ole. Maailmalla riittää mielenkiintoa kotimaamme rakennuskulttuuriin. Ruoholahdessa sijaitseva Helsinki Technology Center on kuvattu loppusyksyllä. Ahtaista paikoista saadaan helpommin kuvia, kun objektiivin polttoväli on pienempi kuin filmikoon lyhyin sivu. Taustalla häilyy pelko filminkehityksen loppumisesta. Ilman auringonpaistetta tämä kohde olisi merkittävästi ankeampi. | 6-7/ 2011 36. Kuvasta tulee pelkistyessä logonomainen. Ylöspäin suunnatulla palkkikameralla on vaikea tehdä säätöjä. Kuvat eivät ole kovin taiteellisia. Sellaisissa paikoissa ei tavallisen järjen mukaan ole mitään nähtävää. Teos syntyi yhteistyössä arkkitehti Jussi Vepsäläisen kanssa. Kuvaaja joutuu taittumaan taaksepäin kuin Michelangelo maalatessaan Sikstuksen kappelia. Afrikassa valo paistaa korkealta ylhäältä. Nykyisin niissä päästään jo 1/10 sekunnin valotusaikoihin. Mitä tehdä, jos talossa on rivi lamppuja, joista yksi on sammunut. Tiainen on asettanut palkkikameran objektiivin tarkalleen keskimmäisen reiän kohdalle. K U VAT S Y N T Y VÄT N Ä K E M Y K S E S TÄ E PÄTÄY DE L L I N E N TODELLISUUS Arkkitehtuurivalokuvaus ei ole pelkkää dokumenttikuvausta. Tässä yhdyssillat muodostavat toistuvan rakenteen, jonka läpi aurinko pääsee paistamaan. Yleensä tällainen kuva on vain yksi kuva kuvavirrassa. tuuman filmikokoon. Mutta kuinka talvella voisi kuvata pakkasessa. Kuvasommittelu vaakatasossa olevalla mattalasilla on selvästi vaikeampaa kuin pystyasennossa olevalla. Muutama vuosi sitten Tiainen teki kirjan Helsingin julkisista tiloista, joihin ihmisillä ei tavallisesti ole pääsyä. Kyseessä on klassinen kikka saada hyviä kuvia huonona kuvausvuodenaikana. Lyhytpolttovälinen objektiivi saa ikkunanpuitteet menemään vinoon. Kuvasommittelu muuttuu, kun tähyslasilla on kuva ylösalaisin ja väärinpäin. Kohteina ovat Helsingin sisätilat, kuten aseman kellotorni, tuomiokirkon kellotapuli ja vedenpuhdistuslaitos. Pakopisteen paikka on mietittävä. taidekirjoja. Arkkitehtuurikuvauksessa pohjoinen valo on parasta. Filmikasetit on tietysti pitänyt uusia. Jussi Tiaisen ratkaisu on kloonata lamppu tilalle tai rajata kuva niin, ettei palanutta lamppua näy. Filmimateriaali on vaihtunut diasta negatiiviin. Tiainen ei lakkaa ihastelemasta Suomen valaistusolosuhteita. Perspektiivin hallinta on helpompaa siirrettävien etu- ja takalautojen avulla. Rakennusten kuvaamisessa yhdistyy parhaimmillaan elementtejä luontokuvauksesta, reportaasikuvauksesta ja studiokuvaamisesta. Tärkeintä on kuitenkin, että ulkovaloa on vielä jäljellä, jotta taivaalle saadaan sävyjä. Tiaisella on periaatteena mennä paikkaan, jossa kuka tahansa voisi olla. Liikkuvia kohteita ei sellaisella voi kuvata. Liikennemerkit ja aidat hän retusoi myös pois. Ei ole samantekevää, milloin rakennuksen kuvaa. Otetaan kuva iltahämärässä. Pinta, jolle kuva muodostuu, on vertaansa vailla olevan suuri, yksityiskohdat tallentuvat tarkasti. Meillä aurinko paistaa pohjoisesta. Tämä tietäisi vaikeuksia kaikille palkkikameroita käyttäville. Mikäli kuvaustilanteessa kaikki ei ole kohdallaan yleensä se on valo en ota kuvaa, selventää Tiainen. Lasi peilaa ja luo rauhoittavaa toistoa. Tiainen käyttää useita erilaisia objektiiveja, joista lyhyimmän polttoväli on 47 mm. Palkkikamerassa negatiivitaso on aina pystyssä, kohtisuorassa vaakatasoon nähden. POHJOL AN VA L O Katajanokan asuintalojen välistä löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Teen kuvan katsottavaksi. Tällaista ei tapahdu Afrikassa, jossa aurinko tekee korkean kaaren, tulee yhtäkkiä näkyviin ja katoaa illan tullen saman tien. Lisätietoa löytyy nettisivuilta www.jussitiainen.com Rakennuksen porrasosa on yleensä siirtymistä varten. Ihminen ei paikan päällä kiinnitä huomiota näihin yksityiskohtiin, mutta kuvassa ne tulevat haitallisesti esiin, toteaa Tiainen. Vastoin yleistä luuloa arkkitehtuuria ei kuvata pelkästään aurinkoisina kesäpäivinä. Näin talon linjat saadaan suoriksi, ja kuvaaja on vapaampi valitsemaan kuvauspisteensä. Odotan kyllä hyvää säätä, aurinkoista, korostaa Tiainen. Yksi vaihtoehto on käyttää ison koon kamerassa skannaavaa perää. Hän käyttää palkkikameraa vielä nykyisinkin, koska siihen liittyy lukemattomia etuja. K IR JAT P U U - JA B E T O N I R A K E N N U K S I S TA Jussi Tiainen on erikoistunut suomalaisen arkkitehtuurin kuvaamiseen. Seuraavaksi hän etsii jonkun linjan, jonka jatkeeseen hän asettaa kameran. Niinpä oikeaa valaistusta on odotettava kuin ratkaisevaa hetkeä
Saksasta löytyi kuvia samoista susista samankaltaisin taustoin ja Venäjältä peräti kaksi tutkijoiden ylläpitämää sivustoa. Surffailin monta tuntia netissä käyttäen hakusanoina eri kielillä sutta ja Tveriä. LASSI RAUTIAINEN Susia sylissä, nallekarhuja kotipihalla ilveksen kanssa aamukahvilla Venäjällä kaikki on toisin... Seurasin Wild Wonders of Europe -projektin nettisivuja aktiivisesti syksyllä 2009. Teksti kuitenkin selitti ihan muuta pitkästä hiiviskelystä, kyttäämisestä ja hurjasta työmäärästä. Kun vertailin kuvia, olin varma, että ne kaikki on otettu samalta sudenpesältä. Olin itsekin yksi yli 60 kuvaajasta tässä Euroopan suurimmassa luontokuvaprojektissa. Lähetin sähköposteja Saksaan ja Venäjälle. Kuvauksen kerrottiin tapahtuneen Tverin alueella. Tärppejä pamahti useita. Hämmästyin melkoisesti, kun sivuille ilmestyi hurmoksellisten tarinoiden siivittämänä kuvasarja Venäjän "villeistä susista". Tunnistin samoja puita ja löysin jopa rinnakkaisruutuja, vaikka ne oli merkitty eri henkilöiden ottamiksi. Kuvien tausta paljasti, että ne on otettu tarhassa. Kysyin, missä voisin kuvata susia Tverissa ja Jutun kirjoittaja Lassi Rautiainen "hukkapesueensa" kanssa. 38 | 6-7/ 2011
Heinikosta päätellen tornissa ei ole koko kesänä ollut ristinsielua. Kesäkuussa 2010 istuin venäläisen kuljettajan kyydissä matkalla Moskovasta Tveriin. Puhelua tuppaa päivänsankarille solkenaan. Hän näytti läppäriltä kuviaan Afrikasta. Minulle myös kerrottiin, että alueella kasvatetaan karhuja, susia ja ilveksiä perheissä tai pihapiirissä tutkimuksen nimissä. Saksan festivaalin järjestäjiin kuuluva Klaus Nigge nuhteli kuvaajaa ja selitti, mitä eurooppalaiset ajattelevat tarhaeläinten käytöstä. Viestin sanoma oli selkeä: kuvat on otettu tarhassa tai käyttäen ihmisten kasvattamia susia. VIISASKIN MENI VIPUUN Tammikuussa 2010 luu meni taas väärään kurkkuun: BBC Wildlife julkaisi 16 sivun verran samoja Tverin susikuvia väittäen kuvien olevan aitoja. Hänen isänsä ja äitinsä asuvat puolen kilometrin päässä. Tapauksen ja muiden vastaavien vuoksi Saksan festivaalilla syksyllä 2010 olikin paneeli, jossa keskusteltiin moraalista, aitoudesta ja luottamuksesta. OMA SUSITARHA PIHASSA Nykyisellään Natashan veli Sergei vastaa kansainvälisestä karhuprojektista, jota rahoittaa IFAW, International federation of animal wellfare. KARHUNPENNUT METSÄSTÄJILTÄ Kansainvälinen karhuprojekti on pelastanut yli 150 orpoa nallen pentua. Ratkaisu tapahtuu Valentinin 74-vuotisjuhlissa. Saanko uida karhujen mukana, kun ne kalastavat lohia. Minut ohjataan aidan ulkopuolelle katselutorniin. Neuvottelen pääsystä kuvaamaan karhutarhaan. Saako leijonia kuvata näin. Kuvaaja arveli, ettei hän enää uskaltaisi tehdä samaa, vaikka mukana oli koko ajan ollut paikallinen metsästäjä aseen kanssa taustatukena. Isä Valentin Pazhetnov on Venäjän tunnetuimpia karhututkijoita ja karhujen suojelijoita. | 6-7/ 2011 39. Kuvaaja istui autossa kauempana ja käytti kaukolaukaisinta. Lassi, mitä olen tehnyt väärin. Talon emäntä Natasha valmistaa herkullisen keitoksen yhdessä ranskalaisen harjoittelijan ja saksalaisen susien ystävän kanssa. Täällä on joka paikassa runsaasti lehtipuita ravinnoksi, Valentin selvittää. Valentin ei lupaa mitään vaan pyytää kääntymään poikansa Sergein puoleen. Ajokortin menetys ei huolettanut, sillä kortteja oli kolme kappaletta. Ensin tietysti on tuttipullovaihe ja pienet orvot ovat kasvatusta varten rakennetussa talossa. Helmikuussa 2010 tapasin Hollannissa luontokuvafestivaalilla venäläisen susikuvaajan. Syksyllä tarhan ovi avataan ja hyvä lehtipuuravinnon ansiosta nopeasti kasvaneet, terhakkaat veijarit luikkivat omille teilleen. Talvella karhut arkiintuvat eivätkä tule takaisin tarhaan. Kaikki ovat iloisia ja erityisesti suomalaisesta vieraasta huolehditaan hyvin. maksaako se jotain. Sama kuvaaja oli työskennellyt kauan myös Kamtsatkan niemimaalla karhujen ja ahmojen parissa. Laajakulma oli asetettu jalustalle juomapaikalle, ja valonheittimien ja salaman avulla oli saatu tosi mahtavia kuvia niin norsuista kuin leijonistakin. Karhuista ei ole koskaan ollut ongelmia, vaikka ruokimme niitä elokuulle asti tarhassamme. Valentin on kuitenkin onnistunut neuvottelemaan sopimuksen, että ampujat kiikuttavat pennut hänen "lastentarhaansa". BBC-lehden päätoimittaja vakuutti kirjallisesti kuvien olevan aitoja. Aamulla menemme ruokkimaan neljää suloista sudenpentua. Otoksissa sudet raatelevat villisikaa, ja kuvaaja kertoo, kuinka tämä on vaatinut vuosien työn. Tällaisiin juhliin pitäisi saada mukaan pari ammattilaista Suomi-kuvaa kirkastamaan. VAIN HARVAT SAAVAT KUVATA Seuraavana iltana kävelemme Sergein ja sveitsiläisen biologian opiskelijan kanssa nalletarhaan. Suku ja lähikylien ystävät kokoontuvat Sergein pihapiiriin juhlimaan. Jos yksi on kuivumassa, niin vielä jää pari varalle. 450 kilometria taittui Bemarilla nopeammin kuin konsanaan Suomessa. Muutaman viikon kuluttua Wild Woldersin sivuilta poistettiin kaikki Venäjän susikuvat. Erikoisimmat palkitut kuvat oli otettu laajakulmalla uimalla karhujen seassa. Kävimme pitkiä keskusteluja Tverin susista. Palauteosioon oli tullut useita viestejä Venäjältä. Harmittava takaisku on tietysti se, ettei viinapääni ole koskaan ollut hyvä muodon vuoksi kilisytän samaa juomaa koko illan. Venäjän lain mukaan myös pennut pitäisi tappaa. Ne on kaikki kasvatettu Bubonicen kylässä. Miksi vain ottamani Tverin susikuvat ovat mielestänne epäaitoja. Metsästäjät lahjoittavat orvot pennut kylään, kun emot on ensin ammuttu pesiin. Sain nopeasti vastauksen useilta henkilöiltä ja yhteystiedot Moskovan ja Pietarin välillä olevaan pieneen Bubonicen ihmekylään. Natasha kertoo, että perheessä on ollut monena vuonna sekä susia että ilveksiä
Kiertelemme lähikylissä. Siitä hänellä on pitkä kokemus. Hän itse sanoo, että Venäjällä se tarkoittaa toimimista rikkaiden metsästäjien oppaana. Saan jäädä pariksi tunniksi seuraamaan tapahtumia, mutta tarhan sisälle ei ole asiaa. Syy selviää myöhemmin, kun Sergei näyttää kotonaan tuhansia moskovalaisella Nikonin lainakalustolla otettuja pentukuvia. Vladimir hajustaa taloon johtavat polut ja uskoo, etteivät sudet vieraile hajustetuissa pihapiireissä. Hän on ollut siellä neuvottelussa. Aivan uskomattomia lähikuvia: monesti linssi on pikku nallen kuonossa kiinni, koska nallet pyrkivät nuolemaan "emoaan" VLADIMIR TUO ILVEKSEN MOSKOVASTA Natashan mies Vladimir Bologov on saapunut Moskovan eläintarhasta. Sen sijaan metsässä olevassa pienessä tarhassa asuu yksi musta nuori susi kahden laikakoiran kanssa. Isäntäväki on tottunut jo aiempina vuosina ilvesten kahviseuraan. Täällä ei voi sanoa, mikä on laillista ja mikä laitonta. jossa pitäisi olla 2-3 sutta. Vladimir metsästää hyvin vähän nykyisin. Häntä harmittaa, kuinka vähän Venäjällä arvostetaan eläinten suojelua. Söpöliini hurmaa meidät kaikki. Hän on rakastunut susiinsa ja ilveksiinsä ja suunnittelee ahmojen ja saukkojen kasvattamista. Tuliaisina hän kantaa pahvilaatikossa pienen pientä ilveksenpentua. Lisäksi Vladimir kunnostaa vanhaa taloa petojen informaatiokeskukseksi. Vladimir on kaikkien tuttu. Vladimir on saanut riistanhoitajan koulutuksen. Tunnen erään huoltoaseman yrittäjän, joka otti elefantin matkailunähtävyy| 6-7/ 2011 40. Hänellä on sopimus jonkun julkaisijan kanssa kuvista. suomalaiset tulevat Venäjälle ampumaan petoja. Aita on särkynyt, eikä susista näy vilaustakaan. Niillä on edelleen vain tapporahan arvo, ja mm. Yksi emäntä on huolissaan kanoista ja koiristaan. Kun Sergei ja opiskelija saapuvat, nallet kirmaavat heidän ympärilleen kerjäämään ruokaa. Ulkomaisen rahoituksen turvin on vasta saatu valmiiksi karhutalo, joka on seminaarikeskus ja näyttelypaikka. Moskovalainen rahoittaja näkee turismissa mahdollisuuksia ja rakentaa lisää mökkejä varakkaille uteliaille, jotka tulevat Buboniceen. Kansainvälinen tutkijoiden seminaari on pidetty kylässä vuotta aikaisemmin. RIISTANHOITAJASTA SUOJELIJAKSI Pikku nallet nukkuvat tai leikkivät katoksessa. Lähdemme Vladimirin ja parin uuden harjoittelijan kanssa käymään toisella susitarhalla, Vladimirin isä on ollut tutkija Moskovan yliopistossa kuten Natashankin isä. Aamukahvi tuntuu erikoiselta, kun pentu tallustelee heiveröisillä jaloillaan pitkin pöytää ja kiipeilee milloin missäkin
Kirjassa on samaa materiaalia kuin aiemmin mainitsemissani BBC Wildlife -lehdessä ja Wild Wonders -projektissa. Kuvaaja maksoi paikallisille, jotka lavastivat kohtaukset. Hänestä on tehty useissa tv-ohjelmissa sankari, joka selviytyy Venäjällä susien kasvattajana. Hänellä on oma susitarha tutkimuksia varten ja useita harjoittelijoita auttamassa. Hän todistaa olleensa mukana, kun sudet vietiin villisikojen kimppuun. Tästä asiasta kuvaaja esitti minulle kysymyksen: Miksei kuva ole aito. National Geographicin Moskovan johtaja vakuuttelee kirjan lopputeksteissä aitoutta: kaikki kuvat on saatu otettua kärsivällisyyden ja kokemuksen ansiosta aidossa luonnossa. deksi. Pitkä keppi karkottaa jääkarhun nenään osuessaan. Nikitasta on tehty tv-ohjelma, jossa hän hätistelee pitkällä kepillä jääkarhuja samalla kun kävelee niiden rinnalla. En ole koskaan yli 30 vuoden aikana tarvinnut asetta. NATIONAL GEOGRAPHICIN AITO LUONTOKIRJA Visit centeristä löytyy mielenkiintoinen kirja. Eräs kylässä tapaamani tuttava osaa muutaman sanan englantia. Bologovien Visit centerinä tunnetun talon naapurissa on vielä yksi hämmästelyn aihe. Susia pidettiin ensin nälässä monta päivää. Pennuthan ovat luonnossa eivätkä enää tarhassa? Eläintensuojelu on Bubonicen kylässä yhdistävä voima. Venäjän National Geographic on kustantanut venäläisen Tver-susien kuvaajan otoksista luontokirjan. Hän houkuttelee minua mukaansa Wranglen saarelle, jonne lennetään helikopterilla enintään kymmenen hengen ryhmissä katselemaan jääkarhuja. Moskovalainen jääkarhututkija tohtori Nikita Ovsyanikov on ostanut talon kesämökikseen. ranskalainen yhteisö. Bekker tunnetaan kotimaassaan hyvin. Hän myös kerää lahjoituksia Ranskasta susien suojeluun. Tuttuni myös kertoo, että kuvaaja otti neljä sudenpentua mukaansa ja kuvasi niitä avustajan kanssa myös luonnollisessa ympäristössä. Mutta koska kukaan ei halunnut isoa eläintä kotiinsa, viranomaiset päättivät huutokaupan jälkeen kirjoittaa luvan huoltamoyrittäjälle. RANSKALAINEN SUSITUTKIJA JA KEPPIMIES Yhdestä röttelötalosta löytyy ns. Moni muu länsimaissa paheksuttava asia saa jäädä suojeluarvojen jalkoihin. | 6-7/ 2011. Laetitia (Litisha) Bekker tuli kylään 2006 tekemään diplomityötä susista. Miliisi yritti huutokaupata luvatta otetun eläimen
Se pesii kaikilla mantereilla, Etelänapamannerta lukuun ottamatta. Onneksi laji elää lähes 20-vuotiaaksi, joten viime tipassa aloitetut suojelutoimet ovat te| 6-7/ 2011. JUSSI MURTOSAARI Muuttohaukka on paluumuuttaja 42 Muuttohaukka on mitä luultavimmin maailmanlaajuisesti kaikkein laajimmalle levinnyt petolintu. Laji pesi kalliopahdoilla ja jyrkänteillä jopa 1000 parin voimin. Vielä 1950-luvun alussa muuttohaukkoja asui kaikkialla Suomessa. Tämän nopean linnun kuvaaminen ei ole helppoa. Kymmenessä vuodessa kanta romahti noin 30 pariin ympäristömyrkkyjen kylväessä kuolemaa
Nuorten lintujen höyhenpuku on ruskehtava ja poski kellertävä, rinnan täplitys pystyraitaista. Päälaella näkyy vielä viimeisiä untuvia poikaspuvusta. Metsäautotie päättyy aapasuon reunametsikköön. Tämä on johtanut meilläkin jopa pesien ryöstelyyn. Pesivistä pareista valtaosa viihtyy nykyään pohjoisen suurten aapasoiden suojissa. Valtion perimä korvaus muuttohaukasta on kaikenlaisissa väärinkäytöstapauksissa 4037 euroa. Lähes aina pesä on mättäällä, jota kiertävät avovesialueet. Tämänkin aavan parin pesä sijaitsee suon keskiosien pehmeillä hetteiköillä kohoavilla mättäillä. Suomen kanta talvehtii pääosin Lounais-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Päivä on vasta aluillaan, mutta pilvetön taivas enteilee hikisiä hetkiä. Konkreettisena osoituksena luonnonsuojelutyön hedelmistä lajin asema parani vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaisesta vaarantuneeksi. Onneksi noin puolet Suomen pesivistä pareista löytyy erilaisilta suojelualueilta. Haukoille liikkuminen vetisillä soilla ei ole ongelma. Nikon D700, 500 mm VR, 1/4000 s, f/4 ISO 1600, käsivara. Rauhoitetun, uhanalaisen linnun kuvaaminen piilokojusta pesältä ei ole mahdollista ilman erikoislupia. Aikuiset ovat puvultaan harmaita, posket valkeapohjaiset ja rinnan raidoitus vaakamallista. Siksi ne valitsevatkin poikkeuksetta pesäpaikkansa kaikkein hankalakulkuisimmista soiden osista. Sisarukset suhtautuvat melko rauhallisesti satunnaisiin kulkijoihin. Nimensä mukaisesti laji on meillä muuttolintu. Kaikki lähestyminen ja kuvaaminen tapahtuu vain ja ainoastaan linnun ehdoilla. 43. Huomaamaton lähestyminen avoimella suolla on täysin mahdotonta, sillä näkö on lintujen kehittyneimpiä aisteja. Laji on ulkomailla erittäin suosittu ja haluttu metsästyshaukkana. Nikon D700, 500 mm VR, 1/500 s, f/4, ISO 1600, käsivara. honneet. Kevätmuutto tapahtuu huhtikuussa, talvehtimispaikoille haukat siirtyvät syys- ja lokakuun aikana. | 6-7/ 2011 MELKEIN 400 KM TUNNISSA! Lintu, joka syöksyssä saavuttaa lähes 400 kilometrin tuntivauhdin ja tappaa saalislintunsa pelkän törmäyksen avulla, ei ole helppo kuvauskohde. Siivillä on helppo siirtyä minne tahansa, jalkaisin on mentävä siitä, mistä edes voi kuvitella pääsevänsä. Kalliopesintöjä on vain muutamia ja nekin lähinnä tuntureilla. Rengastajaystäväni on kokenut konkari ja varautunut retkeen pitkävartisilla kumisaappailla sekä lumikengillä. Muotokuva lähes lentokykyisestä haukkanuorukaisesta. Lisäksi Metsähallitus seuraa pesiviä pareja sekä koordinoi poikasten rengastusta. 6 TUNTIA SUOMARSSIA Heinäkuun puolivälin jälkeen suuntasimme Lapin eteläosien suurille aavoille
Tämä oli ollut melko iso ja hyväkuntoisen näköinen. Mukana raahaamani jalusta osoittautuu lopultakin tarpeelliseksi. Paluumatka sujuu melko apeissa tunnelmissa, ja uupumuskin alkaa vaivata. Emo tulee vielä tarkistamaan kulkijoita ja jääkin nyt istumaan suomännyn latvaan. Kuolinsyyn selvittämiseksi poikanen otetaan mukaan ja toimitetaan jatkotutkimuksiin. Kuusi tuntia suomarssia ja pari kuvaa. SALDO: MUKAVIA POIKASKUVIA saatellevat meidät kohti suon reunaa. Minä puolestani kaivan kuivan sukan vaivaiskoivusta, saapas on vielä kostea sisäpuolelta. Toinen on märkä vyötäröä myöten, ja toinenkin kaataa vettä saappaistaan. Otan yhden varomattoman askeleen, ja toinen jalkani uppoaa suohon reittä myöten. Niiden siipiväli on reilusti toista metriä ja painoakin noin kilo. Kolmen tunnin reissun saldo on mukavia poikaskuvia ja joitakin lentokuvia emoista. Pesän lähistöltä löytyy kuollut poikanen. Mitään ulkoisia vammoja ei näy. Juuri voimien loppuessa havaitsen jalkojeni alla kiinteää maata. Vartin päästä emo lentää meitä vastaan mutta ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa. Vajaassa puolessa tunnissa pesäpaikka löytyy ja päivä synkistyy. Reilussa tunnissa saavumme lähelle pesää. Nyt olisi ollut lyhyemmillekin linsseille käyttöä, sillä poikaset suhtautuvat satunnaisiin kulkijoihin rauhallisesti. Mukana on vain yksi runko ja 500-millinen tele. Tunnin tarpomisen jälkeen tiedustelen varovasti vielä jäljellä olevaa matkaa. Sen takana avautuvalla aavalla pesän pitäisi olla. Kuudes tunti tuntuu itselläni jo lopun alulta. Yhden mättään kätköistä löytyy kaksi hyväkuntoista ja pirteää muuttohaukkanuorukaista. Paikalta poistuttuamme otan jonkinmoisen elinympäristökuvan poikaspesästä. Otamme kurssin kohti mättäitä haukan tähystyspaikan juuressa. Rahkasammalkentillä tuntuu kuin jaloissa olisi lumikenkien sijasta imukupit. Pesän sijainnista ei ole selvää tietoa, joten päätän jäädä kuivattelemaan itseäni. Naaraat ovat selvästi koiraita kookkaampia. Minulle näytetään reilun kilometrin päässä siintävää suosaareketta. Emolinnut Seuraavana aamuna tarjoutuu vielä yksi mahdollisuus kuvaamiseen. Aikuinen lintu on uljas ilmestys. Pesä oli löytynyt, mutta valitettavasti siinä oli ollut vain kuollut poikanen. Parin tunnin päästä kaverit palaavat luokseni. Viiden tunnin kävelyn jälkeen kaveri armahtaa minua ja ottaa jalustani kantoon, onneksi. Vajaassa puolessa tunnissa ne saavat renkaat jalkaansa ja rengastaja haluamansa tiedot poikasten mitoista ja painosta. Kuolinsyy selvinnee jatkotutkimuksissa. Edellisen reissun kokemusten perusteella olen jättänyt kaikki vähänkin ylimääräiseltä tuntuvat varusteet autolle. Yksi emolintu ilmaantuu jostakin, mutta ei ole mitenkään aktiivinen varoittelussaan. Kuvaaminen olisi onnistunut hyvinkin läheltä. Tämä on huono merkki, sillä yleensä emot varoittelevat pesän lähistöllä melko innokkaasti. Saan siitä pari kuvaa, mutta etäisyyttä on melkoisesti. Muutamin paikoin saappaanvarret ovat tipalla hörpätä vettä. Rengastajat jatkavat pesän etsintää. Päivän kuva-antia on muutama kaukaa otettu lentokuva kulkijoita vilkaisemaan tulleesta muuttohaukasta sekä pari otosta yhdestä suon lukuisista niittykirvisistä. | 6-7/ 2011 44. Nikon D700, 500 mm VR, 1/2500 s, f/4, jatkuva tarkennus seurannalla (51 pistettä), ISO 1600, käsivara. Siispä lumikengät jalkaan ja suokävelylle. Kuvia syntyi toki näinkin, ja häiriö jää mahdollisimman vähäiseksi. Suo ei ole aivan vetelimmästä päästä, joten päätämme yrittää reissua ilman lumikenkiä. Yhden käkkärämännyn latvasta se lopulta löytyykin. Ei puhettakaan lähikuvasta istuvasta aikuisesta linnusta. TOINEN KUOLLUT POIKANEN Viikkoa myöhemmin valaisee ilta-aurinko yhtä Lokan alueen aapasoista. Korvissa kaikuu muuttohaukan kimitys, ja saappaat yrittävät löytää kantopintaa vetelästä suosta. Pienellä keplottelulla saan saappaan pelastettua. Puolitoista tuntia myöhemmin kiikaroimme vähäpuista aapaa haukkaa etsien. Menehtymisestä on selvästi jo useita päiviä
Pesivä parimäärä ylittää 250, ja poikastuottokin on yli 1,5 pesivää paria kohti. Toivottavasti laji palaakin lukuisille EteläSuomen vanhoille pesimäpaikoille. Haukkavuoria ja vastaavia nimiä löytyy myös Lapin- ja Oulunlääniin ulottuvan pääasiallisen levinneisyysalueen ulkopuolelta. Nikon D700, 500 mm VR, 1/4000 s, f/7.1, ISO 1600, jalusta. | 6-7/ 2011 45. Muuttohaukan entisestä esiintymisestä kertovat monet paikannimet. Lintu saalistaa syöksymällä korkeuksista. Kotona selaankin nykyään Jorma Luhdan huikeita kuvia sisältävää muuttohaukkakirjaa aivan erilaisin silmin. Useimmat Suomen muuttohaukat pesivät pohjoisilla aapasoilla jylhissä maisemissa. Nikon D700, 500 mm VR, 1/8000 s, f/7.1, ISO 1600, käsivara. MUUTTOHAUKKAKANTA KASVUSSA Heinäkuun viimeisellä viikolla rengastusrupeama alkaa olla ohi ja muuttohaukan poikaset lentokykyisiä. Suomen muuttohaukoilla menee kohtalaisesti. Tavallisimmat saaliit ovat kahlaajia. Ne menettävät henkensä syöksyvän haukan törmätessä niihin. Muuttohaukka kotisuonsa yllä. Tämä kertoo kannan olevan kasvussa. Mielenkiintoinen projekti haukanrengastajien mukana tuotti muutamia kelvollisiakin kuvia, mutta kuvauskohteena laji on äärimmäisen haastava
Aiemmin vastaava tapahtuma on järjestetty San Franciscossa, Sao Paulossa ja Shanghaissa. huhtikuuta. Outstanding Contribution to Photography -tunnustus, eli palkinto merkittävästä elämäntyöstä, annettiin Bruce Davidsonille. Sony World Photography Awards on tällä hetkellä maailman suurin ja monipuolisin valokuvauskilpailu. Kilpailun voittajat julkistettiin Lontoossa 27. Ammattilaissarjan lisäksi harrastajavalokuvaajille on avoin kilpailu. | 6-7/ 2011 46. Hänen töitään oli nähtävillä omassa näyttelyssä. Kilpailuun osallistui yli 105 000 kuvaa 162 maasta. Avoimen sarjan voitti Chan Kwok Hung. Tapahtumaan kuului avoimia näyttelyitä, esitelmiä ja palkintojen jako gaalaillassa. Seminaareja järjestettiin useista teemoista: kuvajournalismi, Lontoon valokuvataiteen skene, kirjakustannuksen tulevaisuus, uusmedian voima, valokuvaliiketoiminta, taidevalokuvauksen tila sekä kuva-arkistojen tilanne. Kuvatoimittajat Elisabeth Blondi (New Yorker) sekä Mike Trow (British Vogue) olivat myös paikalla. HARRI HIETALA Maailman kuvia Sony World Photography Awards 2011 Sonyn järjestämä World Photography -valokuvakilpailu ja -tapahtuma pidettiin Lontoossa 26.4.-22.5.2011. Bruce Davidsonin lisäksi tapahtumaa värittivät läsnäolollaan sellaiset valokuvaajakuuluisuudet kuin Tom Stoddard, Carol Allen Storey ja Liu Hueng Shing (Pulitzer-palkinnon voittaja). Davidson esitteli kuviaan ja luennoi tapahtuman aikana. Arvostetun Photographer of the Year -tittelin sai argentiinalainen valokuvaaja Alejandro Chaskielberg
Vuonna 1933 Yhdysvalloissa, Illinoisissa syntynyt Davidson aloitti kuvaamisen jo kymmenvuotiaana, jolloin hänen äitinsä rakensi hänelle pimiön talon alakertaan. Davidson asuu New Yorkissa ja kuvaa edelleen. 47. Tämän jälkeen ura kuvaajana eteni sellaista vauhtia, että 1950-luvun lopulla Davidson oli Magnumkuvatoimiston kuvaaja. | 6-7/ 2011 Davidson kuvasi sirkuselämää ja New Yorkia 1950- ja 60-lukujen vaihteessa. seuraavien museoiden kokoelmissa: The Museum of Modern Art, The Smithsonian Museum of American Art, The International Center of Photography, The Museum of Photographic Arts in San Diego, Maison Européenne de la Photographie in Paris, The Aperture Foundation/New York, The Foundation Cartier-Bresson/Paris ja Tate Modern in London. Tämä on havaittavissa etenkin vaikuttavassa kolmiosaisessa Outside Inside -julkaisussa, jota pidetään jo alan benchmark-teoksena, toteaa Simon Baker. Hänen töissään näkyy harvinaisen voimakkaasti myötäelämisen taito ja visuaalinen herkkyys. Davidsonin kuvia on mm. Näyttelyn olivat koostaneet Davidson itse yhdessä Tate-museon valokuvakuraattori Simon Bakerin kanssa. Tämän jälkeen hän siirtyi kansalaisoikeusliikkeen ja East Harlem -kaupunginosan dokumentointiin. Hän oli läsnä tilaisuudessa, ja hänen retrospektiivinen näyttelynsä Lontoon Somerset Housessa kuului festivaalikokonaisuuteen. Uusi lähestymistapa Davidsonille oli kuvaaminen värillä, jonka hän yhdisti New Yorkin maanalaisen rautatien näkymien tallennukseen. Bruce Davidson: BROOKLYN-JENGI, NEW YORK CITY, CONEY ISLAND 1959. Bruce Davidson Festivaalin kunniapalkinnon, Outstanding Contribution to Photography Awardin, sai veteraanikuvaaja Bruce Davidson. Näyttelyssä oli esillä myös Davidsonin tunnetuimpia töitä kokoelmista Circus ja East 100th Street. Bruce Davidson on epäilemättä yksi merkittävimmistä valokuvaajista ja ansaitsee tämän huomionosoituksen. 16-vuotiaana hän voitti ensimmäisen palkintonsa
Ovatko | 6-7/ 2011 teot sanoja merkittävämpiä. Palkintona koulu sai 45 000 euron arvosta Sonyn digitaalikuvantamisen tuotteita. Voittaja Louis Boulet kommentoi kuviaan: Elämä voi olla nykyisin niin kiivasrytmistä, että puheiden ja tekojen yhteys on yhä kyseenalaisempi. Voimmeko tehdä jotain ajattelematta ja pitäisikö aina ajatella ensin. Kuvat valottavat siirtymää banaaliuden ja fasismin välimaastossa. Linda Varoma: SELF-PORTRAIT Otos Student Focus -voittaja Louis Bouletin kuvasarjasta. Opiskelijasarja Myös opiskelijoille on oma sarjansa Sony World Photo -kilpailussa. Kuitenkin, ratkaisu jos sellainen on olemassa ei ole loputtomissa keskusteluissa, vaan se on jossain siellä missä tapahtumia käsitellään sanojen ja toiminnan välimaastossa, sitähän valokuvaus on. 49. Sarjan voitti Louis Boulet École Nationale Supérieure Louis Lumière -koulusta Ranskasta. Kymmenen henkilön finaaliin saakka pääsi Suomesta Linda Varoma Yrkehögskolan Noviasta. Opiskelijoiden kilpailusarjan teemana oli tuottaa sarja kuvia Sonyn SLT-A55 -kameroilla teemasta "teot merkitsevät enemmän kuin puheet"
Avoimen sarjan voittaja, luonto. 50 | 6-7/ 2011. Gareth Kingdon: KAMPAAMO, KIBERA-SLUMMI, KENIA. Avoimen sarjan finalisti, panoraama. Richard Bailey: SARAH TYYLIIN VERMEER #5. Ammattilaissarjan finalisti, kaupalliset kampanjat. Andiyan Lutfi: ANNOS
Fabrizio Cestari: SURFFAUS, UUSI USKONTO Ammattilaissarjan finalisti, lifestyle. #3. Chang Kwok Hung: PUHVELIKILPAILU. Avoimen sarjan voittaja. | 6-7/ 2011 51
Kuvat olivat yleisesti ottaen korkeatasoisia, toteaa valintaraati. Kisaan osallistui noin 320 kuvaa. Suosittuja lähestymistapoja olivat peltomaisemat ja kasvun ihme. Upea kansallisromanttinen kuva, jossa maa-aihe toteutuu monessa merkityksessä. Tuomareina toimivat opiskelija Aleksi Söderlund, päätoimittaja Asko Vivolin ja toimitussihteeri Minna Jerrman. 1 52 KEN KASKEN TAJUAA Joni Höykinpuro, Toholampi 15 pistettä. Salaperäinen hetki, jossa savun pyörre ohjaa taitavasti katsojan silmää. Vastavalo luo dramatiikkaa, ja karhea mustavalkoisuus saa otoksen muistuttamaan grafiikanlehteä. VUODEN 2011 KUVAAJA TOISEN OSAKILPAILUN AIHEENA " MAA " Vuoden kuvaaja 2011 -kilpailun toisena aiheena oli maa. Canon 5D Mark II + Canon 35 mm:n f/1.4L, f/1.4 | 67/ 2011. Melankolisempiin tunnelmiin sukelsivat näkymät hautausmaista sekä kuolleiden pieneläinten lahoamisprosessista. Osallistujat käsittelivät maaaihetta ilahduttavan monipuolisesti tosin osan kuvista kytki teemaan ainoastaan kuvalle annettu nimi
| 67/ 2011 53
2 MAANPARANNUSAINETTA Lassi Tuominen, Somero 14 pistettä. Canon 5 D Mark II 70-200 mm, f/2.8 TULIPERÄINEN MAA TUMMA KUMMA Erkki Heinonen, Vantaa Panasonic DMC-FZ50 11-25 Ari Haapa-aho, Jyväskylä Samsung Techwin NV11 11-25 54 | 67/ 2011. Pelkistetty rajaus ja värimaailma toimivat hyvin. Talon ikkunat ja ovet sekä pellon risteilevät valkoiset linjat tekevät kuvasta mielenkiintoisen. Hyvin vahva graafinen toteutus, joka miellyttää silmää
Ajaton kuva hiekkadyyneistä Marokossa. 11-25 MAASEUDUN JÄLKIÄ Jussi Helimäki, Espoo Canon EOS 400D 6 MAA Janne Körkkö, Oulu 10 pistettä. Sony A350 + Sigma DC 18-200mm, f/11, 1/250 s. | 67/ 2011 55. Metallinhohtoinen väri ja pyörremuodot tuovat erehdyttävästi mieleen koruspiraalit. Hyvin sävykäs ja tunnelmaltaan seesteinen. Vangitseva otos, jossa kilpailuaihe on selkeästi esillä. Canon 7D, f/16, 1/250 s, ISO 100. 9 MAA KUPLII Vesa Vainionpää, Oulu 7 pistettä
Epäsovinnainen sommittelu tekee kuvasta arvoituksellisen. Kiinnostava kuva Hongkongin rakennustyömaasta tässä riittää katseltavaa pitkäksi aikaa. Canon PowerShot A95 5 MAAMERKKI Kari Savolainen, Tampere 11 pistettä. Kulmien tummennus olisi voinut olla hillitympää. Nikon D90, Nikkor 17-55 2.8 G ED, f/16, 0.6s, ISO 400. 56 | 67/ 2011. Klassinen sommittelu tekee kuvasta tasapainoisen. Mystinen iltanäkymä, jossa jään ympäröimä loisto muuttuu lähes ihmismäiseksi robotiksi. Suuri terävyysalue muuttaa kuvan julistemaiseksi. 3 START FROM ZERO Petra Fagerström, Helsinki 13 pistettä. Keltainen sopii rauhallisten sinisten sävyjen joukkoon
Myös muodoissa on hallittua toistoa. Canon EOS 20D, EF 300/4 + 1,4 telejatke, f /11, 1/1000 s, ISO 800. | 67/ 2011 57. Kuva sisältää hiljaista huumoria. 4 AARTEENETSIJÄT Juha Lampinen, Vantaa 12 pistettä. Nikon Coolpix S7c, f/9, 1/125 s. 7 TOINEN MAA Esa Hakala, Toijala 9 pistettä. Sympaattinen tilannekuva kahden haarapääskyn mietiskelyhetkestä Venäjän rajalla. Tiukka, loppuun asti mietitty rajaus ja voimakkaat värit pysäyttävät. Nerokkaasti oivallettu rinnastus, jossa kilpailun teema toistuu monikerroksisesti
Kuvaaja on uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle kohdettaan. Energinen kuva, jonka vahvuus löytyy upeasta valosta, värien selkeydestä ja toiston rytmistä. 10 ÄITI MAA Suvi Jaakkola, Helsinki 6 pistettä. Canon EOS 400D, f/32, 1/80 s, ISO 1600. 11-25 TULIPERÄISTÄ Markus Kuoppala, Lahti Olympus E3 Sijoille 11-25 päässeet kuvat saavat kukin 5 pistettä. KERROKSET Matti Kolari, Tampere Canon PowerShot A80 11-25 GROWING ICE Janne Peltonen, Raisio Canon Digital IXUS 95 IS 11-25 58 | 67/ 2011
11-25 KEVÄTMAA Vesa Tarvainen, Vantaa Nikon D5000 11-25 MAASTA POISTUMINEN Ilkka Porttikivi, Tampere Canon 500D MAASTA TULLUT Noora Typpö, Espoo Canon EOS 5D MARK II 11-25 | 67/ 2011 8 MAAN VILJELIJÄ Timo Särkkä, Ristiina 8 pistettä. Mummo ja kanat maalaismaisemassa nostaa hymyn huulille. Sommittelu on onnistunut. Viimeisen silauksen antaa reippain värein maalattu keinu, joka kehystää kasvimaan kuokkijoita. 59
RAUTATOHVELI Cay Leppälä, Kausala Canon EOS 500D 11-25 11-25 VUOSAAREN HUIPULLA Jouni Lyytinen, Helsinki Nikon D80 11-25 MAANJÄRISTYKSEN JÄLKEEN Seppo Tuomaala, Helsinki Nikon D3s + Sigma 24-70 mm 60 | 67/ 2011
MAAN IHME! Hannu Moilanen, Sastamala Canon 500 D + Canon 18-200 mm 11-25 MUHEVA Markku Hakaniemi, Jämsänkoski 11-25 M AASSA Mikko Hakkarainen, Helsinki Nikon D80, 135 mm 11-25 Pistetaulukko Jarmo Bolmster Petra Fagerström Matias Flinck Ari Haapa-aho Esa Hakala Markku Hakaniemi Mikko Hakkarainen Erkki Heinonen Jussi Helimäki Stig Hägglund Joni Höykinpuro Suvi Jaakkola Tarja Jalkanen Esa Jokinen Jussi Järveläinen Jaana Karinkanta Elli Koivuranta Matti Kolari Juhana Konttinen Markus Kuoppala Vesa Kuosmanen Janne Körkkö Juha Lampinen Mikael Laaksonen Lassi Lehtinen Pekka Lehtonen Cay Leppälä Jouni Lyytinen Kari Mannila Hannu Moilanen Elisa Mottisenkangas Juha Mälkönen Lassi Nirhamo Janne Numminen Janne Peltonen Anna-Liisa Pirhonen Ilkka Porttikivi Taisto Pylkkänen Tapani Päkkilä Kimmo Rauhamäki Teuvo Salmenjoki Kari Savolainen Timo Särkkä Vesa Tarvainen Seppo Tuomaala Lassi Tuominen Noora Typpö Vesa Vainionpää 1/4 5 7 5 5 5 5 12 5 5 5 5 6 5 5 5 14 9 10 11 5 13 8 15 5 5 2/4 13 5 9 5 5 5 5 15 6 5 5 10 12 5 5 5 5 5 11 8 5 5 14 5 7 yht. TULOKSET JULKAISTAAN 23.9.2011 ILMESTYVÄSSÄ KAMERA-LEHDESSÄ 9/2011. TARKEMMAT KILPAILUOHJEET LÖYDÄT KILPAILUJULISTUKSESTA KAMERA-LEHDEN NUMEROSTA 5/2011. | 67/ 2011 61. 5 13 7 5 9 5 5 5 5 5 15 6 5 5 5 12 5 5 5 5 5 10 12 5 6 5 10 5 5 19 9 10 11 5 5 13 5 8 15 5 5 11 8 5 5 14 5 7 VUODEN KUVAAJA 20113/4 AIHE: VESI Kolmas aihe on yksinkertaisesti VESI! Viimeinen aihe, joka julkaistaan elokuun lehdessä, myötäilee samaa peruselementtien linjaa. 3/4 VIIMEINEN OSALLISTUMISPÄIVÄ: MAANANTAI 8.8.2011
Kilpailun voitti oululaisen Jorma Myllyn kuvasarja, joka edustaa Suomea kansainvälisessä loppukilpailussa kesäkuussa. Moni kuvaaja oli valinnut aihealueeksi erämaaluonnon, veden sekä kasvit ja linnut. Kuvakokonaisuuden ideointi ja koostaminen on haastava tehtävä. Kuvien joukossa oli runsaasti talvimaisemia, mikä johtuu luultavasti kilpailuajankohdan sijoittumisesta alkuvuoteen. Suomalaisille kuvaajille ominainen tarve peilata kuvillaan melankoliaa, jopa synkkyyttä, näkyi niissä kuvissa, joissa ihminen tai ihmisen käden jälki oli hallitsevana. Mukana oli paljon myös upeiksi matkailuaiheisiksi postikorteiksi kelvollisia otoksia. Maisemat ja luontonäkymät ilman ihmisen läsnäoloa muodostivat selkeän enemmistön kilpailutöistä. Huumori kantavana teemana oli harvinainen lähestymistapa. EISA Maestro 2011 Eisa Photo Maestro -kilpailun tämän vuoden teema "Kotimaani" innoitti 68 kuvaajaa osallistumaan kisaan 6-10 kuvan kokoelmalla. Raati etsi kokoelmia, jotka ovat sekä visuaaliselta tyyliltään että aiheen hallinnaltaan ehjiä kokonaisuuksia. Mukana oli monia kilpailutöitä, jotka olisivat parantuneet vähentämällä kuvien määrää. X
Mylly kuvaa ihmisiä läheltä, myötätunnolla ja ymmärtäväisesti. Pitkien ja kylmien talvien patouttamat tunteet purkautuvat suomalaisten rakastamissa kesätapahtumissa, joissa parhaimmillaan luova hulluus loistaa kirkkaana. Arkiset pienet tapahtumat näkyvät meille humoristina, ja kuvien taidokas sommittelu korostaa tilanteen hetkellisyyttä. Sarja edustaa oivaltavaa Suomi-kuvaa huipputeknologiakulissien tuolta puolen! | 6-7/ 2011 63. Kokonaisuus osoittaa kuvaajan hallitsevan myös kuvausvälineensä täydellisesti. 1 Jorma Mylly, Oulu suomalaisuus kaikessa sen monimielisessä merkityksessä kuvat positiivisen huumorin sävyttämiä reportaasimainen yleisilme Myllyn kuvia katsellessa suupielet vetäytyvät väkisinkin ylöspäin
| 6-7/ 2011
K A N S A I N VÄ L I N E N L O P P U K I L PA I L U Jorma Myllyn kuvasarja osallistuu loppukilpailuun, jossa on mukana 17 maan voittajakokonaisuudet. Palkinto: 150 3. Palkinto: 250 2. Palkinto: 750 ja kunniakirja Voittajien kuvakokonaisuudet julkaistaan syksyllä 2011 kaikissa 17 EISA-kuvauslehdessä. Kaikki kolme voittajaa kutsutaan Berliiniin viralliseen EISA Awards juhlatilaisuuteen. | 6-7/ 2011 65. Raatina toimivat päätoimittajat 17 kuvausalan lehdestä. Palkinto: 100 Kilpailuraatiin kuuluivat painoviestinnän opiskelija Lotta Skogström, toimittaja Harri Hietala, toimitussihteeri Minna Jerrman ja päätoimittaja Asko Vivolin. Loppukilpailun arvostelu tapahtuu kesäkuussa EISA-yleiskokouksessa. Palkinto: 1500 ja EISA Maestro 2011 Trophy 2. SUOMEN O S A K I L PA I L U 1. Palkinto: 1000 ja kunniakirja 3. 1
66 | 6-7/ 2011
Kuvat ovat kuin Tsernobylistä voimalan räjähdyksen 20-vuotisvuosipäivänä. 2 Johanna Amnelin, Turku tyylikäs ja ehjä kokonaisuus riittävän vaihtelevia kuvakulmia mutta teemallinen yhtenäisyys säilyy melankolisuus toteutuu vahvasti tekniikka ja taidokas kuvankäsittely tukevat ideaa Johanna Amnelinin hallittu kuvakokonaisuus toimii loistavasti oman synkän tunnelmansa välittäjänä. Vaikuttava sarja, jossa kaikki on loppuun asti harkittua ja upeasti toteutettua. Edustaa kuitenkin hyvin subjektiivista ja kapea-alaista Suomi-kuvaa.
Mutta olisiko sarjassa voinut olla useampi kuin yksi kuva rakennetusta maisemasta? 68 | 6-7/ 2011. Suomi on meren ja järvien maa, ja lähes kaikkialle on mahdollisuus päästä vesiteitse. Katsojalle tulee voimakas vaikutelma liikkeestä ja toisaalta paikalleen pysähtyneestä maisemasta. 3 Kyösti Romppanen, Helsinki: Kajakin keulanäkymiä hyvä idea, ehkä hieman liikaa samankaltaisia kuvia sarjamaisuus tekee kokonaisuudesta vahvan Kyösti Romppanen on hyödyntänyt nerokkaasti kajakin keulan osoitinmaista muotoa tähtäämään edessäolevaa maisemaa. Hän on sijoittanut keulan kaikissa kuvissa täsmälleen keskelle
Special Pro 180 ° -kuvakirjoista 15 %:n alennus! Testaa ja ihastu! Kuvakirjojen todellisen luksusmalliston etu on voimassa 31.7. www.kuvatkirjaksi.fi » Käytä tilatessasi tarjoustunnusta: SPECIALPRO18 » Kirjoissa on ainutlaatuinen erikoissidos: aukea- mat avautuvat tasaisena pintana saumattomasti. | 6-7/ 2011. saakka. Special Pro -kirjamallien tarjoushinnat alkaen 19,47 euroa. Alennusta ei voi yhdistää muihin etuihin
Testattavaksi saatiinkin varsin kirjava joukko erilaisia reppuja. Jos tarvitsee hinaajan kaikille mahdollisille kilkkeille, ei kannata ostaa pientä ja sievää reppua. Mikäli edellä mainittu kalusto ei mahtunut reppuun, on siitä maininta repun kuvauksessa. Kamerarepun voi suunnitella monella tapaa ja usein pienet yksityiskohdat ratkaisevat, onko reppua helppo ja miellyttävä käyttää. Tänä päivänä ehkä suosituin repputyyppi on niin sanottu päiväreppu. Usein tämä mielikuva myös vastaa todellisuutta, jonka vasta vuosien käyttö paljastaa. Huomiota kiinnitettiin mm. Osa on tarkoitettu pelkästään valokuvaustarvikkeille, jolloin repussa ei ole paljon tilaa muille kuin valokuvausvarusteille. Erilaisia kamerareppuja on markkinoilla varsin paljon. Koska tämän testin puitteissa ei ollut mahdollista testata laukkuja vuosia, on tyydyttävä mielikuvaan. | 67/ 2011 70. Jokaiseen laukkuun pyrittiin testin aikana sovittamaan yksi keskikokoinen järjestelmäkamerarunko (Canon EOS 5D mk II), jossa oli kiinni vähintään normaalizoomi (EF 24-105 f/4 IS L). Käytettävyyteen liittyviä seikkoja pyrittiin havainnoimaan konkreettisen käyttötestin aikana. repun organisoitavuuteen, käytettävyyteen ja laatuun. REPUN LAYOUT JA ORGANISOITAVUUS REPUN KÄYTETTÄVYYS Kamerareppua valittaessa on tärkeää, että valokuvaustarvikkeet, mutta myös muut tarvikkeet, pysyvät järjestyksessä, kun reppu on käytössä. Jokainen reppu oli normaalikäytössä pari päivää. REPUN VALMISTUSLAATU Käytetyt materiaalit ja tikkaukset määrittelevät hyvin pitkälti mielikuvan, joka repun laadusta syntyy. Cullmann Lima 400 Cullmann Protector 500 MIKA KARHULAHTI Kamerakalusto selkään Hyvä kamerareppu on yhtä tärkeä osa valokuvausharrastajan kalustoa kuin mikä tahansa muukin tarvike. Lisäksi mukaan yritettiin mahduttaa yksi salama (Canon 580EX II), yksi valovoimainen objektiivi (Sigma 50 f/1.4 EX) sekä pidempi zoom-objektiivi (EF 70-200 f/2.8 IS L II) ja muita tarvikkeita. Reppuvalinnan angstia helpottamaan testissä on nyt kymmenen erilaista kamerareppua viideltä valmistajalta. Täydellisen kameralaukun löytäminen on lähes yhtä mahdotonta kuin Graalin maljan etsiminen. Tätä juttua varten pyydettiin viideltä eri maahantuojalta kultakin kaksi maksimissaan parin kilon reppua. Kannattaakin kysyä, minkälainen laukku sopii parhaiten käsillä oleviin tarpeisiin. Paljon liikkuva kuvaaja taas ei välttämättä halua kuskata koko arsenaalia selässä joka paikkaan
varten. Repun valmistuslaatu ei herätä luottamusta, sillä tikkaukset ja käytetyt materiaalit tuntuvat hieman heppoisilta. Etutaskut on osastoitu tehokkaasti, jolloin pikkutavarat pysyvät hyvässä järjestyksessä. Muuten reppu muistuttaa tikkausten ja materiaalien osalta Cullmannin toista reppua. Jalusta kiinnitetään repun etupuolella olevaan kiinnikkeeseen. Mukana tulee sadehuppu, jonka saa vedettyä alhaalla takana olevasta piilotaskusta repun suojaksi. Kata 3N1-33 Katan 3N1-sarjan suurin laukku, 3N1-33 on muotoilultaan neliskanttinen, varsin tilava slingback-kameralaukku. Repussa on yksi suurempi kameraosasto sekä pari isompaa etutaskua muille kuin valokuvaustarvikkeille. Cullmann Lima 400 Cullmannin Lima 400 on suunnittelultaan perinteisimmästä päästä. Kameraosaston rakenne aiheuttaa ongelmia, kun ainoastaan yksi kyljestä avattava luukku voi olla kerrallaan käytössä. Etupuolella on pieni vetoketjutasku, mutta tasku on hyvin pieni, jotta sinne voisi sijoittaa mitään lompakkoa suurempaa. Laukussa on osastot kameravarusteiden lisäksi 15-tuumaiselle kannettavalle sekä muille tavaroille. Laukun sivuilla on verkkotaskut vesipulloa tms. Kannettavan voi laittaa laukun selkäpuolella olevaan vetoketjutaskuun, muita tavaroita laukun yläosassa olevaan osastoon. sälälle | 67/ 2011 71. Valitun kyljen lisäksi kahteen kolmasosaan valokuvausvarusteista pääsee käsiksi laukun päältä, kolmasosa kalustosta jää päältä avattaessa piiloon. Laukun yläosassa on kaksi vetoketjutaskua, joihin voi sijoittaa jotain pientä. Kameraosastossa ei pientä tarralla kiinnitettävää muistikorttitaskua lukuun ottamatta ole oikein tilaa muille valokuvaustarvikkeille. Jalustalle ei laukussa ole erikseen paikkaa. Lima 400 on perinteinen reppu siinäkin mielessä, että mitään erityistä koukkua ei ole kameravarusteiden kaivamiseen, kuten monissa muissa tämän päivän repuissa. Reppu lasketaan maahan ja kaivetaan tavarat etupuolelta aukeavan läpän alta. Päällimmäisenä olevan kameran objektiiveineen saa repusta ulos tällöin varsin nopeasti. Mutta koska kuoressa on käytetty vahvistettua materiaalia, ei reppua välttämättä ole mahdollista pakata niin täyteen, että tikkaukset pettäisivät. Parempi olisi, jos kaikki kolme kameraosaston + Hyvin suunniteltu perusreppu: mainiot organisointiosiot repun etupuolella muille kuin valokuvaustarvikkeille + Kamerapuolen kannessa tilavat vetoketjutaskut erilaisille tarvikkeille Laadultaan halvan oloinen Matala kameraosasto: osa tavallisistakin objektiiveista on laitettava laukkuun vaaka-asennossa + Tilava kameraosasto sekä yläosa + Monikäyttöinen laukku, joka toimii sekä reppuna, slingback-laukkuna että niiden yhdistelmänä + Kestävänoloinen ulkokuori Turhan yksinkertainen Ei tilaa muille kuin kuvaustarvikkeille Kameraosaston konfigurointi turhan monimutkaista Ainoastaan yhden kyljen sivutasku kerrallaan käytössä Ei kunnollisia varustetaskuja filttereille ym. Repun voi avata yläpäästä vain osittain, jolloin kansi toimii eräänlaisena pikaläppänä. Muiden varusteiden kaivamiseksi läppä pitää avata koko matkalta. Suunnittelultaan reppu on varsin suoraviivainen, sillä siinä on käytännössä vain kameraosasto. Suojan tehokkuus jää näin ollen hieman kyseenalaiseksi. Cullmannin Liman yhden etutaskun sauman ommel ratkesi pieneltä matkalta testin aikana. Kyseessä on kuitenkin kamerareppu, jonka kyljissä on käytetty kovaa materiaalia iskuja torjumaan. Esimerkiksi jalustakiinnikkeen alaosa on käytännössä vain laukkuun ommeltu keinonahkainen läppä. Yläosan osastossa on lisäksi organisointitaskuja, joihin voi sijoittaa vaikka kännykän. Toivottavasti ompelulangassa oli satunnainen vika. Vahvistukset vaikuttavat ensivilkaisulta hyviltä, mutta läheisempi tarkastelu osoittaa, että laukun sisään ommellut vahvikkeet taipuvat melko helposti. Alaosan kameraosaston voi mukauttaa siten, että siihen pääsee käsiksi joko vasemmasta tai oikeasta kyljestä, mutta ei molemmista yhtä aikaa. Repun mukana tulee sadehuppu, jonka saa vedettyä alhaalla takana olevasta piilotaskusta suojaksi. Cullmann Protector 500 Cullmannin Protector 500 muistuttaa ensivilkaisulta polkupyörän sivulaukkua
Repun pintamateriaali tuntuu sellaiselta, että pienimpien sateiden takia mukana tulevaa sadehuppua ei välttämättä tarvitse kaivaa esille. Laukkua voi kantaa kolmella tapaa, yhden hihnan slingback-laukkuna, reppuna tai repun ja slingback-laukun yhdistelmänä, jolloin kantohihnat viritellään ristiin rintakehän yli. Vesipullolle on toisessa kyljessä nopeasti kuivuvasta materiaalista valmistettu joustava tasku. Tämä on onnistunut lisä, sillä sen avulla kameran painoa voi siirtää kaulalta pois pidemmillä kävelylenkeillä. Ylimmäinen tarvikelaukku toimii lisäksi eräänlaisena pikalokerona, sillä laukun uloimpia vetoketjuja voi raottaa vain sen verran, että saa siellä olevat tavarat esille. Repussa on yksi suuri osasto, mutta sen layout eroaa perinteisistä kameralaukuista. Tarjolla on myös lannehihna, mikä vakauttaa laukkua sekä reppu- että slingback-käytössä. Jalustan voi kiinnittää kolmeen eri kohtaan, joko kylkiin tai etupuolelle, jos kyseessä on Kata 3N1-33 erityisen pitkä jalusta. Reppu on väritykseltään vaalean harmaa, mikä erottuu mukavasti muuten varsin mustavoittoisesta laukkumassasta. Ideana onkin, että laukkuun voi erikseen ostaa setin, jonka mukana tulee tukevampi lannehihna, jos sellaisen tarvitsee. Laukun selkäpuolella on hyvin piilotettuna lisäksi tasku 17-tuumaiselle kannettavalle tietokoneelle. Mukana tuleva lannehihna on myös vaatimaton. Kokonaisuutena kannen kaksiosainen suunnittelu toimii varsin hyvin. Suunnittelusta johtuen kameraosaston vetoketjussa on neljä kelkkaa, mikä hämmentää varsinkin aluksi. Tästä on hyötyä varsinkin helteellä, sillä reppu on kannettaessa aina hieman irti selästä. Kata Bug 255-UL + Massasta erottuva väritys + Perinteisestä kamerarepusta poikkeava osastoinnin suunnittelu + Modulaarinen rakenne, joka mahdollistaa laukun keventämisen tarvittaessa + Luovia, mielenkiintoisia yksityiskohtia Ei kunnollista lannehihnaa mukana, ostettava erikseen Ei varsinaisesti paikkaa muille kuin valokuvaustarvikkeille 72 | 67/ 2011. Perinteisten irrotettavien väliseinien sijaan laukun reunoja kiertää kolme pienempää kaksisuuntaisella vetoketjulla suljettavaa tarvikelaukkua, joihin varusteita voi sijoittaa. Kaksiosaisen kannen sisäpuolella on lisäksi kolme ikkunallista vetoketjutaskua erilaisille tarvikkeille. Selkäpuoli koostuu verkkomateriaalista, joka on pingotettu alumiinikehikon väliin. Tällöin toinen hihna tosin pitää irrottaa aina, kun laukkuun haluaa päästä käsiksi. Laukun mukana tulee lisäksi pikakiinnikkeillä varustettu kamerahihna, jonka avulla kameran voi kiinnittää kantohihnoihin, kun reppu on selässä. Repun kiinnikkeet yms. Keskellä on lisäksi erillinen isompi väliseinällä erotettu osasto, joka on tarkoitettu kameralle ja objektiiville. Materiaali pitää pienen kosteuden poissa, lisäksi mukana tulee kirkkaan keltainen sadesuoja vaikeampia olosuhteita varten. Kata Bug 255-UL Katan ultrakevyt Bug 255-UL on mielenkiintoinen tuttavuus. ovat varsin ohutta muovia, jolloin riskinä on niiden hajoaminen kovassa käytössä. Repun kyljissä on neljä pienempää vetoketjutaskua, mutta varsinaisia organisointitaskuja esimerkiksi kynille. Yksi taskuista on erikseen avattavassa keskiosassa, kaksi kannen reunalla. Mukana tulee erillinen kiinnike, jonka avulla jalustan voi ripustaa laukkuun tarkoitukseen varatuista lenkeistä. Hyvä asia puolestaan on, että laukun saa auki sivusta nopeasti repäisemällä, kunhan sivuluukun avaavat vetoketjukelkat ovat oikeassa kohdassa. Valmistuksen osalta 3N1-33 vaikuttaa kaikin puolin laadukkaalta. luukkua olisivat käytössä yhtä aikaa, kuten tässä testissä olevassa Tamracin slingbacklaukussa. Ajan myötä vaahtomuovi kaiketi muovautuu käyttäjän mukaan. Repun kantohihnojen materiaali on vaahtomuovia, mikä aluksi tuntuu hieman oudolta valinnalta. Sadehuppu on kaksitoiminen, sillä toinen puoli on tarkoitettu suojaamaan sateelta ja toinen puoli heijastamaan lämpöä. Repun kansi aukeaa kahdessa osassa, joten kameran saa kaivettua laukusta ilman, että muita varusteita sisältäviä tarvikelaukkuja ottaa esille. ei laukussa ole. Jos laukkua käyttää yhden hihnan slingback-laukkuna, voi toisen hihnan piilottaa laukun selkäpuolella olevaan piilotaskuun
Kummankin osaston vetoketjut on suojattu kangaskielekkeellä. Laukun alla on kiinnikkeet, joihin voi irtoremmien kanssa kiinnittää jotain. Repun kameraosastoon mahtuu käytännössä ainoastaan kamera, jossa on kiinni yksi keskikokoinen objektiivi sekä salama. Selkäosa on muotoiltua, jäykkää vaahtomuovia. Yläosaston takaosassa on verkkotasku organisointia varten. Repun sivuilla on pienet verkkotaskut vesipulloa yms. Kameraosasto sijaitsee alaosassa, yläosa on tarkoitettu muille tarvikkeille. Tarkoitus on, että kameraosasto ei heiluisi edestakaisin esimerkiksi juostessa. Lowepro Photo Sport 200 AW on aktiivisesti urheilevan valokuvaajan reppu, jota ei ole edes tarkoitettu samanlaiseen arkikäyttöön kuin muita reppuja. Taskuun mahtuu esimerkiksi lompakko tai muistikirja. Pikkutavaroille repun kansiläpässä on vetoketjutasku, toinen pieni vetoketjutasku on repun sisällä. Kameraosasto on varsin pieni. Reppu on valmistettu tavallisista kevyistä urheilurepuista tutusta ohuesta vettähylkivästä materiaalista. Rankkasateessa ei laukun kanssa silti kannata välttämättä liikkua, sillä mukana ei ole sadesuojaa, kuten muissa testatuissa laukuissa. Tässä tapauksessa se oli Canon EOS 5D mark II, EF 24-105 f/4 IS L -objektiivi sekä 580EX II -salama. Lowepro Flipside 400 AW Lowepro Photo Sport 200 AW Tamrac Aero 70 Lowepro Flipside 400 AW poikkeaa muista lähinnä valokuvaustarvikkeille tarkoitetuista kamerarepuista siinä, että kameraosasto aukeaa selän puolelta. Laukussa ei ole lannehihnaa, mutta näin pienessä repussa sillä tuskin olisikaan käyttöä. + Tukevaa tekoa + Selästä avattava kameraosasto + Jonkin verran tilaa muille varusteille Kaluston kaivaminen repusta hidasta Matala kameraosasto: osa tavallisista kin objektiiveista on vaaka-asennossa + Yksinkertainen, mutta toimiva kunhan koko ei ole este Pienikokoinen: varsin vähän tilaa tavaroille | 67/ 2011 73. Toisella sivulla on tasku, jonne voi laittaa esimerkiksi vesipullon. Huono puoli on, että valokuvaustarvikkeiden kaivaminen ei onnistu kovin sukkelasti. Perinteisen kameraosaston lisäksi repun etupuolella on yksi organisointilokeroilla varustettu isompi tasku muille tarvikkeille. Hyvää tässä on se, että oma selkä ei ainakaan likaannu, kun maasta tarttuu likaa reppuun. Kameraosaston kannessa on yksi isompi vetoketjutasku tarvikkeille sekä kolme pienempää taskua muistikorteille. Kameraosaston kannessa on yksi vetoketjutasku tarvikkeille. Laukun kummallakin sivulla on verkkotasku vesipulloa tms. Repun lannehihnassa on kummallakin puolella vetoketjutaskut pienille tavaroille. Sinne mahtuu juuri ja juuri keskikokoinen kamerarunko, jossa normaaliobjektiivi on kiinni, ylimääräinen objektiivi sekä salama. Kameraosastoa ja selkäosaa lukuun ottamatta repussa ei ole muita toppauksia, joten muille tavaroille tarkoitettu pääosasto ei pysy ryhdikkäänä ellei siellä ole täytettä. Säänkestoa parantaa sadehuppu, jonka saa vedettyä alhaalla takana olevasta piilotaskusta repun suojaksi. Myös kameraosaston kannessa on pieni verkkotasku. varten. Repussa on sadesuoja, jonka saa vedettyä alhaalla takana olevasta piilotaskusta repun suojaksi. + Todellinen sporttisen kuvaajan reppu + Kameraosaston varmistus juostessa Vain vähän tilaa kameravarusteille Tamracin Aero 70 on vertailun pienikokoisin reppu. Myös laukun lannehihnat ovat tukevanoloiset, ja niihin voi halutessaan kiinnittää Lowepron lisätaskuja. Laukun materiaali on kohtuullisen hyvänoloista ja pitänee jonkin verran kosteutta ulkopuolella. Kameraosaston erikoisuus on, että sen läpän takana on erityinen kiristysnaru, jonka avulla koko kameraosaston voi kiristää paremmin kiinni reppuun. Sivusta avattavan kameraosaston lisäksi repussa on selkäpuolella vesisäiliölle tarkoitettu tasku, josta voi vetää juottoletkun suoraan urheilevan valokuvaajan suuhun. Laukun toppaukset tuntuvat olevan jämäkät ja laukku tuntuu muutenkin olevan varsin tukevaa tekoa. Koska kameraosasto aukeaa selän puolelta, joutuu repun laskemaan maahan etupuoli alaspäin tarvikkeita ottaessaan. Repun etupuolelle voi kiinnittää jalustan pidikkeeseen, joka on piilotettu vetoketjun taakse alaosaan. Niinpä valokuvausvarusteet ovat repussa hyvässä suojassa. varten. Repussa on lisäksi paljon erilaisia kiinnityshihnoja. Myös yläosasto on pienehkö, lähinnä sinne mahtuu muistikirja, lompakko yms
Alaosan kameraosastoon pääsee käsiksi joko sivuilla tai laukun päällä olevien luukkujen kautta. Kuten Katan vastaavaa laukkua, myös Tamracia voi kantaa kolmella tapaa: yhden hihnan slingback-laukkuna, reppuna tai repun ja slingback-laukun yhdistelmänä. + Harkittu ja toimiva Sling-design: yksinkertainen, mutta toimiva + Mahdollisuus pitää varusteita yhtä aikaa kaikkien luukkujen takana + Kohtuullisen kokoiset taskut myös muille valokuvaustarvikkeille Turhan pieni jalustapidike, jalusta on kiinnitettävä laukkuun yhden jalan varassa Vanguard Skyborne 45 Vanguard Skyborne 45 on reppu, joka huokuu jämäkkyyttä välittömästi, kun sen ottaa käteensä. Myös tämän laukun alla on kiinnikkeet, joihin voi irtoremmien kanssa kiinnittää jotain. Etupuolen organisointiosasto on suunniteltu siten, että halutessaan sinne voi sijoittaa repun mukana tulevan erillisen 12" minikannettavan laukun. Organisointiosastossa on lisäksi lokeroita kynille, muistikirjalle yms. Repun alaosan kameraosastoon pääsee käsiksi joko sivusta tai repun selkäpuolelta. Jalustan voi kiinnittää repun etupuolelle. Jalustapidike on piilossa vetoketjun takana laukun alaosassa. Organisointiosaston kokoa voi tarvittaessa kasvattaa alareunasta vetoketjun avulla. + Tukevaa tekoa + Perusideat kunnossa: tilaa myös muille tavaroille kuin valokuvaustarvikkeille Ehkä liiankin massiiviset toppaukset Vain vähän tilaa filttereille yms. Sivuluukun kannessa on tasku, johon voi säilöä jotain pieniä tarvikkeita, kuten muistikortteja. valokuvaustarvikkeille Varsinainen kameraosasto on kohtuullisen pieni Lowepro Phot Sport 200 AW Lowepro Flipside 400 AW 74 | 67/ 2011. Sivusta muiden kuin tyrkyllä olevan kameran esiin ottaminen tosin on vaikeaa. Laukussa on osastot kameravarusteiden lisäksi 15-tuumaiselle kannettavalle sekä muille tavaroille. Päällä olevassa luukussa on lisäksi iso läpinäkyvä vetoketjutasku tarvikkeita varten. Kannettavan voi laittaa laukun selkäpuolella olevaan vetoketjutaskuun, muita tavaroita laukun yläosassa olevaan osastoon. Toisella sivulla on joustavasta materiaalista tehty tasku vesipulloa varten. Laukku vaikuttaa varsin laadukkaalta. Myös laukun yläosa on topattu ja sen kannessa on läpinäkyvä vetoketjutasku tarvikkeille. Kameraosaston lisäksi selkäpuolelta pääsee myös repun yläosassa olevaan erilliseen osastoon. Tämä antaa enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi kameraosaston mukauttamista ajatellen. Tämä mahdollistaa helposti eripituisten jalustojen kiinnittämisen reppuun. Sivuilla olevissa luukuissa on kaksi tarranauhataskua muistikorteille ja yksi, johon voi laittaa esimerkiksi objektiivin suojuksen, kun kuvaa. Kantohihnassa on kiinni irrotettava kännykkäkotelo. Kyseessä on erikoinen mutta toimiva ratkaisu. Repussa on kameraosaston lisäksi kaksi muuta osastoa, etupuolen organisointiosasto sekä kameraosaston yläpuolella oleva erillinen osasto. Jalusta kiinnitetään yläpäästään kiinni pystysuuntaan liikkuvassa muovilevyssä olevalla remmillä. Jalustalle on paikka laukun etupuolella, mutta kovin suuri jalusta ei mukaan mahdu. Yläosassa on lisäksi kaksi pienempää taskua, joista toisessa laukun sadesuojaa normaalisti säilytetään. Pieni kosteus pysynee poissa sellaisenaan ja kovempaa sadetta varten mukana tulee sadesuoja. Tamrac Aero 70 Tamrac Evolution 8 Tamrac Evolution 8 on Tamracin suurin slingback-kameralaukku. Toisin kuin Katan slingback-laukussa, Evolution 8:ssa pääsee valokuvaustarvikkeisiin käsiksi yhtä aikaa joka suunnasta
Tällaisessa repussa ei ole välttämättä isoa osastoa muille kuin valokuvaustarvikkeille. Päivärepun pointtina on, että siitä löytyy erilliset osastot kameravarusteille ja muille mahdollisille tavaroille. Jalustakiinnikkeen alaosa on piilossa vetoketjun takana silloin, kun se ei ole käytössä. Sadesuoja on sijoitettu alaselän toppauksen takana olevaan piilotaskuun. Laukussa on varsinaisesti yksi iso osasto. Päivärepputyyppiset kamerareput ovat tulleet suositummiksi vuosi vuodelta. Lisäksi selkäpuolella on pehmustettu vetoketjutasku, jonne mahtuu 14-tuumainen kannettava tietokone. Kameraosastoon pääsee käsiksi joko avaamalla kannen koko matkalta tai laukun sivussa olevan pikaluukun kautta. Sadesuoja painaa selkää ja tekee repusta epämukavan kantaa aina, kun sadesuoja on omalla paikallaan piilotaskussa. + Tukevaa tekoa + Laukku laajenee tarvittaessa Ehkä liiankin massiiviset toppaukset Sadesuojan paikka toisen selkätoppauksen alla olevassa vetoketjutaskussa ei ole toimiva Vanguard Up-rise 46 Eri filosofioita Perinteisessä kamerarepussa kamera-osio on dominoivassa roolissa. Laukku toimii myös kuvattaessa tukena kyynärpäille, silloin kun se on heilautettu selästä vartalon etupuolelle. | 67/ 2011 75. Kannessa on ulkopuolella yksi suuri tasku, jota voi käyttää tarvikkeiden säilyttämiseen. Laukun pohjassa on paksut ja tukevat kumitassut, joten laukku ei helposti kastu, vaikka sen joutuisikin laskemaan kosteaan maahan. Vanguard Up-Rise 46 Vanguard Skyborne 45 Tamrac Evolution 8 Vanguardin Up-Rise 46 on reppu, joka toiminnallisuudeltaan sijoittuu jonnekin päivärepun ja perinteisen kamerarepun välimaastoon. Selkäpuolen pehmikkeet ovat tässäkin laukussa massiiviset, mutta niihin liittyy eräs huonoimmista ratkaisuista, joka kamerareppujen suunnittelussa on tehty: mukana tuleva sadesuoja on nimittäin sijoitettu toisen yläselän pehmikkeen alle piilotettuun vetoketjutaskuun. Kameravarusteisiin pääsee käsiksi kyljessä olevasta aukosta, mikä nopeuttaa kameran esille ottamista. Lannehihna on paksu ja tukeva. Muutama vuosi sitten markkinoilla oli vain kourallinen vaihtoehtoja, tänä päivänä jokaisella valmistajalla on useita erilaisia. Repun kameraosasto on tyypillisesti jaettavissa lokeroihin liikuteltavien väliseinien avulla. Kamerajalustan voi laukussa kiinnittää toisella sivulla oleviin kiinnikkeisiin. Kameraosasto on jo sinällään kohtuullisen kokoinen, mutta sitä voi tarvittaessa laajentaa vetoketjun avulla. Up-Rise 46 on kohtuullisen tukevaa tekoa, mutta aivan samalle tasolle Vanguardin Skyborne 45:n kanssa ei päästä. Slingback-laukun ideana on, että laukun voi heilauttaa yhden hihnan varassa selkään, jolloin se toimii eräänlaisena repun ja olkalaukun yhdistelmänä. Skyborne 45 on kaikkinensa varsin tukevaa tekoa. Myös muut selkäpuolella olevat toppaukset ovat paksut, ehkä jopa liian paksut. Yläosan voi kuitenkin tarvittaessa avata erikseen, jolloin sitä voi käyttää kuten päiväreppujen erillistä osastoa. Yläosan pohjaväliseinässä on tarranauha, joka pitää sen paikallaan, kun laukkua käyttää tällä tavalla
Tällä seikalla on kuitenkin merkitystä vasta silloin, kun tehdään reilusti yli A3koon suurennoksia. Suorakatselu näytöltä on vakio-ominaisuus, samoin kuin pölynpoistotoiminto. Perinnetyyliin Harrastajan uudet peilijärkkärit Canon EOS 600D, Nikon D5100, Pentax K-r On ajankohtaista tarkastella uusia perinteisiä peilikoneistolla varustettuja järjestelmäkameroita. Canonin sekä Nikonin mallinumero kertoo jo pitkälle, miten kamera sijoittuu tarjolla olevassa mallistossa. Vuosien varrella on tapahtunut kehitystä, joka näkyy kaikissa kameroissamme. Järjestelmäkameroilla voi nykyisin kuvata videootoksia, joko alemmalla 720p tai korkeammalla 1080ptasolla. 76 | 67/ 2011. Uudet peilittömät ja kiinteäpeiliset minijärjestelmäkamerat ovat saaneet ihan aiheesta paljon huomiota osakseen viimeisen kahden vuoden aikana, mutta optisella peilietsimellä varustetut tavanomaiset järjestelmäkamerat ovat varmasti monen mielestä edelleen niitä "oikeita" kameroita. Kolmen tässä esiteltävän kameramallimme valmistajat ovat johdonmukaisesti kehittäneet laitteitaan. Järjes- telmäkameroissa tavanomainen, suurikokoinen Compact Flash -muistikortti on katoamassa ja sd/sdhc/sdxckortit ovat monopolisoineet kentän. Pentax on ryhtynyt käyttämään lyhyen ytimekkäitä K-nimiä, nyt malli K-x on vaihtunut K-rnimiseksi. HARRI HIETALA Pentax näyttää hieman altavastaajalta muihin kahteen nähden, onhan siinä "vain" 12 megapikselin kenno. Nikonissa kennon tarkkuus on 16 ja Canonissa 18 megapikseliä. Kinokoon raskassarjassa ei ole havaittavissa minkäänlaista kehitystä
Käyttöliittymä on Canonin turvallista perustyyliä ja sitä voi kutsua selkeäksi. Raw-kuvia voi tallentaa n. On-off kytkin on lähellä laukaisinta ja se on melko kätevä käyttää. 3,5 k/s taajuudella 7 kuvan verran ennen puskurimuistin täyttymistä, jpeg-kuvia taas tallentuu 22 kpl samalla nopeudella. Muistikortti on sd/sdhc/sdxctyyppiä. HAVAITTUA punaisiksi tilanteen ja säätöjen mukaan. Tällöin rajaus näkyy suorakatselutilassa. Objektiivi vääristää linjoja tynnyrimäisesti laajakulmaasennossa, teleasennossa linjat toistuvat suorina. Lisäksi voi muokata otettuja kuvia: tarjolla on efektejä, kuten rakeinen mustavalkokuva, pehmeäpiirtovaikutelma, kalansilmätehoste, lelukameravaikutelma ja pikkukuva. Uusittu peruszoom (mallimerkintä II) 18 55 mm f/3,5 5,6 on huokea muovirunkoinen kokonaisuus, joka täyttää tehtävänsä aivan asiallisesti. Canon EOS 600D Sarja 300D-350D-400D-450D-500D-550D on nyt siis edennyt malliin 600D. Vielä arvoilla 3200-6400 saadaan aikaan aivan käyttökelpoisia kuvia, joskin jälkimmäisellä arvolla värikohina läikittää kuvaa voimallisesti. Kuvasuhteen voi valita 3:2suhteen lisäksi 16:9, 4:3 ja 1:1 väliltä. Canonin huokein järjestelmäkamera on nyt EOS 1100D, joskin kaupoissa on saatavana nelisen vuotta vanhaa EOS 1000D -mallia. Se on varusteltu sekä vaativan käyttäjän että harrastajan tarpeita ajatellen. Liitännät ovat monipuoliset. Kennon tarkkuus on 18 megapikseliä, näyttö on nyt kääntyvää tyyppiä ja sen tarkkuus on 1 040 000 kuvapistettä. Canonissa on luonnollisesti kaikki järjestelmäkameran perustoiminnot ja valotusohjelmat P/A/S/M. ISO-herkkyyssäätö ja WB- eli valkotasapainon asetus voidaan tehdä suoraan omista näppäimistään, mikä nopeuttaa toimintaa. Sarjakuvaus sujuu tyydyttävästi. Info-näppäimen avulla saa näkyviin tilannekatsauksen tehdyistä asetuksista. 9 pisteen automaattitarkennus näkyy etsimeen merkittyinä pisteinä, jotka aktivoituvat + Hyvä kuvan laatu, myös suurilla ISO-arvoilla + Laaja ISO-herkkyysalue + Selkeä käyttöliittymä + Hyvät liitännät + Aiheohjelmia, taidesuodattimia + Ohjelmisto Pentaxin liitännät ovat minimaaliset verrattuna Canonin ja Nikonin tarjoamiin. Tallennus jatkuu hidastuneena tämän jälkeen. Kaupoista löytyy edelleen malleja 500D ja 550D, joten uutuus ei ole korvannut niitä vielä kokonaan. Suorakatselu (Canon-kielellä elävä etsinkuva) aktivoituu omasta napistaan rungon takaseinässä. Perusvalotustoimintojen lisäksi muutamia aiheohjelmia löytyy suoraan valintakiekosta, johon on myös merkitty Canonille tyypillinen ADepterävyysalueohjelma sekä helppokäyttöohjelma A+. Etsinkuva näkyy kohtuullisen isona ja kääntyvän tarkkuusnäytön ansiosta suorakatselu näytöltä helpottaa erityisesti jalustalta kuvaamista. Sarjakuvausnopeudeksi ilmoitetaan 3,7 kuvaa sekunnissa ja videootoksia voi tallentaa Full HD -tarkkuudella. Testikuvista käy ilmi, että kuvat ovat korkealuokkaisia, kuten sopii odottaakin. 600D on varsin hyvin varustettu ja monipuolinen kamera. Av- ja hdmi-liitäntöjen lisäksi kameraan voi kiinnittää ulkopuolisen mikrofonin videokuvausta silmälläpitäen. Tämä on uutta. Objektiivin sivulta valitaan käsi/automaattitarkennus ja optisen vakaimen on/offtoiminnot. Kohina ISO-herkkyyttä lisättäessä kasvaa tasaisesti. Kuten vertailun muissakin kameroissa, toimintatavan valitsin on rungon päällä ja komentopyöriä on yksi nelisuuntanäppäimen lisäksi. Muutoinkin tarkennus (peruszoomilla) ei ole ihan nopeimpia. Suorituskyky on siis hyvä. Canon on vertailun kookkain kamera, käsikahvasta saa otteen isommillakin sormilla. Tarkennus on hieman hidasta suorakatselutoiminnassa, kuten tavallista. Jälkimmäisiin voi liittää myös ulkopuolisen mikrofonin videokuvauksia varten, ja nykyaikaiseen tapaan myös hdmi-liitäntä on tarjolla. NIKON PENTA X | 67/ 2011 77. Ohjelmallisesti voi myös korjata vinjetointia (kuvan nurkkien tummuminen) ja punasilmäisyyttä. Muutoin käytössä ei ole kummallisuuksia, valikkorakenne on hierarkkisen selkeä. Canonin omalla salamalla voi myös ohCANON jata langattomasti ulkoisia erillislaitteita
11 tarkennuspistettä on merkitty etsinkuvaan. Scene-valotusvalintoja ovat auringonlasku, ilta/aamuhämärä, lemmikkikuva, kynttilänvalo, kukinnot, ruska, ruoka, yömuotokuva, yömaisemajuhlat, sisätila sekä ranta/lumi. Raw-kuvia voi tallentaa 13 kappaletta taajuudella 4 k/s, sitten vauhti hidastuu tuntuvasti puskurimuistin täyttyessä. Teleasennossa toisto on suoraa. Kamera käynnistyy Nikonin tapaan laukaisimen tyveen sijoitetusta kääntökytkimestä, oivallinen ratkaisu. Päällisin puolin Nikon on tavanomaisen näköinen järjestelmäkamera. Effects-valintoja kuvamuokkaukseen ovat valikoiva värisiluetti, yläsävy, alasävy, pimeänäkö, väriluonnos ja miniatyyritehoste. GPS-vastaanotin voidaan myös liittää kameraan. Muutama aiheohjelma on myös merkitty säätimeen. Käyttöliittymä on varsin pelkistetty. Vakaimella (VR) varustettu 18 55 mm f/3,5 5,6 objektiivi taivuttaa linjoja voimakkaasti ulospäin laajakulma-asennossa, mutta tämänhän voi korjata ohjelmallisesti kameran kautta. Nikon on jo vuosia sitten poistanut tarkennusmoottorin huokeista kamerarungoistaan. D5100:ssa on 16,2 megapikselin CMOS-kenno ja kääntyvä 921 000 kuvapisteen näyttö. Kuvia tarkasteltaessa käy ilmi, että kuvat ovat laadukkaita myös peruszoomia käytettäessä. Videokuvausta varten on oma käynnistysnappi rungon päällä ja myös suorakatselu (Nikon-kielellä reaaliaikanäkymä) valitaan rungon päältä. Terävyys on asiallista tasoa hieman himmennettynä. + + + + + + Erinomainen kuvan laatu Monipuolinen ohjelmisto Kääntyvä näyttö Paljon käyttökelpoisia efektejä Full HD -videokuvaus Liitännät Peruszoom tarkentuu hitaahkosti ISO- ja WB-asetus vain valikon kautta Vanhemmat AF-objektiivit tarkentuvat vain käsin Sekä Canonissa että Nikonissa näyttö on täysin kääntyvää tyyppiä, mille ominaisuudelle annamme paljon arvoa. Liitännät ovat monipuoliset: av-liittimen lisäksi kumikannen alta löytyy hdmi-liitäntä ja ulkopuolisen mikrofonin liitäntä. Nikon D5100 Uusin Nikon-malli korvaa mallin D5000 ja on jatkossa toiseksi edullisin Nikon-järjestelmäkamera mallin D3100 yläpuolella. Etsinkuva on hieman pienempi kuin vertailukameroissa, mutta sen avulla pystyy kyllä tarkentamaan objektiivin myös käsisäätöisesti. Jpeg-kuvia voi tallentaa yli 30 kuvan sarjan samaisella 4 k/s taajuudella. Peruszoom tarkentaa hitaasti sahaillen; videokuvauksessa automaattitarkennusta voi käyttää painamalla laukaisinta tarkennusta varten otoksen kestäessä. Kontrastin hallintaan on tarjolla sekä hdr- eli laajasävykuvaus ja Nikonin perinteinen D-Lighting. Sarjakuvaus sujuu varsin hyvin D5100:lla. Toimintatavan valitsin on sijoitettu päälle ja takana on yksi komentopyörä sekä nelisuuntanäppäin. Videokuvaus luonnistuu täydellä Full HD -tasolla. Punasilmäisyyden korjaus ja erilaisia suodatintehosteita, kuten tähtisuodatin ja pehmeäpiirto, on myös käytettävissä. Toimintavan valitsin -pyörösäädin sisältää perusvalotustapojen merkintöjen (P/A/S/M) lisäksi valinnat Effects ja Scene. Kääntyvä näyttö on nyt saranoitu sivulle, mikä on paljon parempi ratkaisu kuin D5000-mallin alle sijoitettu sarana. Erityisesti jalustalta kuvattaessa on mukavaa, ettei tarvitse tähtäillä silmällä vain optisen etsimen näkymää. 78 | 67/ 2011. Jos ei tämä vielä riitä, tarjolla on koko joukko muita kuvanmuokkausmahdollisuuksia. Muutoin menuvalikot ovat selkeästi laaditut ja infonäyttö on osin graafinen. Näin on laita myös D5100:ssa. HAVAITTUA Nikon on melko pienikokoinen kamera ja hyvin samankokoinen kuin vertailun Pentax. Raw-kuvat voi muuntaa jpeg-kuviksi kamerassa, ja objektiivin linjavääristymät voi korjata automaattisesti. Objektiivit näyttävät runkoon nähden suurikokoisilta, koska tarkennusmoottori lisää niiden paksuutta. ISO-arvon ja valkotasapainon säätäminen edellyttää info-valikon avaamista, suoranäppäimiä ei ole rungon päällä. Ohjelmavarustelua voi siis sanoa monipuoliseksi. Oikean päädyn käsikahva tarjoaa kumitetun pinnan avulla hyvän otteen kamerasta. Tämä tarkoittaa sitä että automaattitarkennus toimii vain AF-Styypin objektiiveilla, joissa tarkennusmoottori on itse objektiivissa. Säätäminen on siis astetta työläämpää kuin vertailun muissa kameroissa
Nikon on pienikokoinen, myös kääntyvällä näytöllä varustettu kamera, jonka kuvanlaatu on samaa tasoa kuin Canonilla. Sarjakuvaus sujuu mainiosti Pentaxilla. Peruszoom taivuttaa linjoja tynnyrimäisesti hieman ulospäin laajakulma-asennossa, teleasennossa toisto on suoraa. On-offkytkin on kuten Nikonissa sijoitettu laukaisimen tyveen, hyvä ratkaisu. Sitä voi myös käyttää AA-paristoilla. Edullisissa Pentaxeissa on perinteisesti ollut neljä AA-sauvaparistoa tai akkua. Yleensähän Pentaxin kansanmalleissa käytetään neljää AA-paristoa tai akkua. Terävyys on hyvää tasoa. Pentaxin liitännät ovat minimaaliset: vain yksi video/pc-merkitty usb-liitin. Muistikortti on sd/sdhc/sdxctyyppinen. HAVAINTOJA Pentax on pienikokoinen, joskin hyvin tukevan vaikutelman tekevä kamera. Pentax tarjoilee runkoon asennetun vakaimen lisäksi erinomaisia ohjelma- ja efektimahdollisuuksia ja sen kuvanlaatu on hyvää tasoa. Mikäli kyseessä on ensimmäisen järjestelmäkameran ostaminen, tilanne on tietysti mutkikkaampi. Mikä kiintoisinta, kameralla voi myös muokata kuvia. Käyttöliittymä on tavanomainen ja melko spartalainen nappien määrän suhteen. Canonista ja Nikonista poiketen vakain ei ole objektiivissa, vaan Pentax käyttää Sonyn tapaan kennoa liikuttavaa vakainta. ISO-herkkyys ja valkotasapainonäppäimet löytyvät takaa, joten tärkeimpien asetusten teko käy jouhevasti. Videokuvaus sujuu HD-tasolla 1280 x 720 pikseliä. K-r:ssä akun tarvitsema tila on muotoiltu taidokkaasti siten, että sinne voi sujauttaa myös paristot adapterin avulla. | 67/ 2011 79. Myös poikittaista väriaberraatiota, mikä ilmenee joillain objektiiveilla kuvissa rajapintojen punertumisena, voi korjata ohjelmallisesti. Pentax on kuitenkin muotoillut akkupesän taidokkaasti siten, että sinne voi asettaa neljä sormiparistoa adapterin avulla. Arvolla 6400 kohinanvaimenus alkaa raadella ääriviivoja, ja herkkyys 12800 sopiikin sitten vain erikoistilanteisiin. Muotikuvaajien suosima ristiinkehitys on tarjolla lukuisina säätöversiona. Rawkuvia voi tallentaa 13 taajuudella 6 kuvaa se+ Monipuolinen ohjelmisto + Vakain rungossa, toimii kaikkien objektiivien yhteydessä + Käyttökelpoisia efektejä ja aiheohjelmia + Kaksi raw-kuvamuotoa + Toimii myös AA-paristoilla/akuilla + Sarjakuvausominaisuudet + Etsin Ei hdmi- eikä micliitäntää Hieman äänekäs kunnissa, sitten tallennusnopeus hidastuu 1 k/s vauhtiin. Jpeg-kuvia samalla nopeudella saa tallennettua 25 kuvan verran ennen nopeuden hidastumista 1-2 k/s tallennukseen. Käsikahva sopii isommillekin sormille; sen sisältä löytyy yllättäen tavanomainen li-ionakku. Tästä seuraa se etu, että vakain toimii kaikenlaisten ja myös hyvin vanhojen objektiivien yhteydessä. Siitä on vaikea osoittaa mitään erityistä huonoa puolta, joskin se ei tarjoile sellaista määrää kiinnostavia erikoistoimintoja kuin Nikon ja Pentax. Onhan markkinoilla nyt erittäin houkuttelevia pienikokoisia uuden aallon minijärkkäreitä näiden peilikoneistolla varustettujen kameroiden lisäksi, joten kannattaa tutkia myös niitä. Yleensä edullisissa Pentax-malleissa käytetään virtalähteenä AA-akkuja/paristoja, mutta K-r:ssä on tavanomainen Li-ion akku (adapterilla voidaan käyttää myös paristoja). Pentax K-r Aikaisempi edullinen Pentax-järjestelmärunko Pentax K-x on menestynyt hyvin, ja K-r jatkaa tästä edelleen kehitettynä. Ilmeisesti juuri kennoa liikuttava vakain aiheuttaa kameraan muita suuremman laukaisuäänen, mikä voi tuntua häiritsevältä. Minkä näistä valitsisin? Ne, joilla on entuudestaan Canon-, Nikon- tai Pentax-objektiiveja, voivat rauhassa päivittää vanhemman kameransa pysymällä samassa merkissä kaikki kamerat ovat kelpo laitteita valokuvien tuottamiseen. CMOS-kennon tarkkuus on 12,4 megapikseliä ja kiinteän 3" näytön tarkkuus 920 000 kuvapistettä. Rungon päällä on toimintatavan valitsin ja takaseinässä komentopyörä sekä nelisuuntanäppäin. Toimintatavan valitsimeen on merkitty P/A/S/Masetusten lisäksi Auto Pic helppokuvaustoiminto ja valikoima aiheohjelmia. Kuvausohjelmia on runsaasti: yö, surffaus, ruoka, auringonlasku, näyttämövalaistus, yökuva HDR, lapset, lemmikki, kynttilä, museo (salama pois päältä). AF/MFvalinta tehdään rungon etupuolelta, moottorihan on kameran rungossa. Tarkennuspisteiden (11 kpl) alue on merkitty näkymään, ja punaiset tarkennuspisteet aktivoituvat tarkennustilanteen mukaan. Herkkyys on hyvää tasoa ISO-lukemaan 3200 saakka. Canon on selkeätoiminen, tarkalla kennolla ja kääntyvällä näytöllä varustettu kamera, jonka kuvanlaatu on erinomainen. Etsinkuva on riittävän isokokoinen myös käsitarkennusta silmälläpitäen. Lisäksi efektejä voi tehdä nimikkeillä leikkikamera, retro, suuri kontrasti, erota väri, pehmeäpiirto, tähtisuodin, kalansilmä ja mukautettu suodin. HDR-eli laajasävykuvaus yhdistämällä useita eri tavoin valotettuja kuvia on myös tarjolla sekä varsin hyödyllinen objektiivin linjavääristymien korjaus
Kokonaiset kuvat eri ISO-arvoilla ovat ladattavissa Kamera-lehden nettisivuilta (www.kamera-lehti.fi > arkisto > testikuvat). NIKON D5100 CANON EOS D600 CANON EOS 600D PENTAX K-R NIKON D5100 Kenno, koko (mm) Nettopikselimäärä (megapikseliä) Suurin kuvatarkkuus (pikseliä) Kuvasuhteet Suorakatselu Kuvanäyttö, koko/pikselimäärä Etsin, tarkennus Etsinkuvan peitto (%) Etsinkuvan suurennos Sarjakuvausnopeus (kuvaa/s) Tarkennuspisteiden määrä Terävyysalueen tarkistuspainike Valonmittaustavat Matriisimittaus Keskialapainotteinen mittaus Pistemittaus Kuvatiedostomuodot Raw + jpeg yhdistelmiä Videokuvauksen tarkkuus Valotus Herkkyysasetukset (ISO) Valotusajat (s) Salamasynkroniaika Valkotasapainon asetuksia (kpl) Muita tietoja Muistikortti Kuvanvakain rungossa / pölynpoisto Liitännät Salaman synkronipistoke Rungon paino (g) Rungon mitat (mm) Virtalähde Lisätietoja Maahantuoja Hinta noin (euroa) 22,3 x 14,9 CMOS 18 5 184 x 3 456 3:2 kyllä 3", 1 040 000 95 0,85x 3,7 9 kyllä kyllä kyllä kyllä raw + 2 jpeg HD 1080 100 12800 30 1/4000 1/200 Auto + 7 + käsisäätö SD, SDHC, SDXC ei / kyllä USB, HDMI ei 570 133 x 100 x 80 Li-ion akku LP-E5 Canon Oy 850 23,6 x 15,8 CMOS 12,4 4 288 x 2 848 3:2 kyllä 3", 921 000 96 0,85x 6 11 kyllä kyllä kyllä kyllä 2 raw + 3 jpeg 1 280 x 720 100 25 600 30 1/6 000 1/180 Auto + 10 + käsisäätö SD, SDHC, SDXC kyllä / kyllä USB, AV ei 598 125 x 97 x 98 Li-ion akku D-L109 pöly- ja kosteustiivistetty Focus Nordic Oy 600 23,6 x 15,7 CMOS 16,2 4 928 x 3 264 3:2 kyllä 3", 921 000 95 0,78x 4 11 ei kyllä kyllä kyllä 3 HD 1 920 x 1 080 100 6400 + 12800, 25600 30 1/4000 1/200 Auto + 12 + käsisäätö SD, SDHC, SDXC ei / kyllä USB, HDMI ei 560 128 x 97 x 79 LI-ion akku EN-EL14 Nikon Nordic Oy 850 80 | 67/ 2011. ISO 200 ISO 1600 ISO 6400 PENTAX K-R Yläpuolella vakioasetelmakuvat kuvattuina vertailun kameroilla. Tässä kameraryhmässä ISO 6 400 -herkkyys muodostaa rajapinnan kuvien käyttökelpoisuudelle, vaatimustasosta luonnollisesti riippuen. Kamerat tarjoavat kyllä myös herkkyysasetuksen ISO 12 800, mutta tällöin kohina syövyttää ääriviivoja ja heikentää värien toistoa. Herkkyysalueelta valittiin mukaan ISO200 / 1 600 / 6 400 arvoilla kuvatut ruudut, joista oheiset osasuurennokset on poimittu
Jos tulostimenasi on Epson, kannattaa sinun ensin kokeilla Epsonin ilmaista ePrint Free -ohjelmaa. Nyt printtaus onnistuu jo varsin kivuttomasti kunhan tulostimena on Epson, Canon tai HP. PEKKA TOLONEN Toimii, ei toimi, toimii... Tarzanina iLaitteiden tulostusviidakossa IPhone, iPod ja iPad ovat käteviä ja tehokkaita, mutta kuvien tulostaminen niiltä on usein hankalaa. Epson ePrintissä sopiva paperikoko löytyy valintapyörästä. iPhonen tulostus oli pitkään hakoteillä. Myös wifi-tulostus verkon jaettua kirjoitinta käyttäen on yhä hankalaa. Saatavissa on monia ratkaisuja, mutta mikään niistä ei ole kaikenkattava ja wifi-yhteydetkin pätkivät turhan usein. EPSON-TULOSTUSTA ePRINTILLÄ Wifi on langaton paikallisverkko, joka mahdollistaa tietojen siirron ja internet-liikenteen laitteiden välillä. Kuvat tulostuvat yhteystiedoista, kamerasta, albumeista, muistilapuista, kalenterista, leikekirjalta ja iDisk/WebDAV-pilvestä. Näin saat selville, toimiiko iPhonen wifi-yhteys. Kun wifi-yhteys toimii, tulostuksen voi tehdä suoraan kirjoittimelle tai tietokoneen jaetulle tulostimelle. Lähde valitaan ePrintissä sormella napsauttaen. Teknisesti wifi tarkoittaa wifi| 6-7/ 2011 sertifioitua wlan-verkkoa, jossa laitteiden välinen yhteensopivuus on täsmätty toimivaksi muiden wifi-sertifioitujen laitteiden kanssa. Tulosteen koon valitset A4/ Letter/ A3/ A5/ B4/ B5/ HLT/ Legal -valintapyörällä ja samalla ilmoitat paperilaadun. Lataa sitten maksullinen 2,79 euron versio, joka tukee 30 Epsonin mustesuihkumallia. Tulostinvalmistajien omat ohjelmat kattavat silti vain osan mallistosta. Tarjolla on myös väri- ja seepia-asetukset sekä tulosteen esikatselu. 81. Vanhempien tai tukemattomien tulostimien käyttäjät joutuvat kierrättämään iPhonen kuvat edelleen tietokoneen kautta
Ohjelma soveltuu vain kuvien tulostukseen eikä hallitse postscript-dokumentteja. Se hallitsee myös postscript-dokumenttien tulostuksen. Tulostusvaiheessa valitset kuvan koon ja teet tarvittavat rajaukset ja horisontin tasaukset. Kytke ensin Macin tulostusjako ja wifi päälle. Käynnistä sitten iPrint-ohjelma, joka ottaa yhteyden wifitse Maciin ja tulostaa kuvan jaettua tulostinta käyttäen. Avatronin Air Sharing ja Print Sharing ovat monipuolisia 2,39 euron ohjelmia. IPhonesta kuvat voi siirtää tietokoneelle monella tavalla. Kolmosversion myötä ohjelmaan on lisätty tuki pdf- ja tekstidokumenttien tulostukselle. Lisäksi iPrint Photo osaa myös skannata kuvat, jos käytössä on HP:n e-All-in-Onetulostin. IPrint Photolla voi myös skannata kuvia. Yksinkertaisinta on synkronoida iPhone ja Mac iTunesin avulla, jolloin kameran rullan kuvat kopioituvat tietokoneelle. 82 | 6-7/ 2011. Tuki kattaa Suomessa Canonin yleisimmin käytetyt MP560-, MP640-, MP990-, MX340-, MX350ja MX870-tulostimet. Tulostettava kuva on valittu albumista EasyPhotoPrintissä. Ohjelma hallitsee myös useammat tulosteet, ja kustakin voidaan tehdä jopa 20 kopiota. Tulostustöistä näytetään esikatselukuva. JAETTUA TULOSTUSTA iPRINT- JA AIR PRINTING -OHJELMILLA HP:n, Canonin ja Epsonin tulostusohjelmat eivät valitettavasti tue kaikkia markkinoiden tulostimia ja malleja. Avaa sitten iPhonessa Safari-selain ja navigoi palvelun nettisivuille. Kätevänä lisäominaisuutena ohjelman sisällä voi käynnistää kameran, jolloin kuvan saa tulostettua välittömästi näppäilyn jälkeen. Seuraavaksi asetetaan kuvakoko ja paperityyppi. LAAJA HP:N iPRINT PHOTO Ilmainen Hewlett-Packardin iPrint Photo tulostaa kuvat wifin avulla langattomasti ja toimii peräti 200 HP:n mustesuihkutulostimen kanssa. Kuvat valitaan albumista, Facebookista tai Twitteristä. Mukana on myös WebDAV-toiminto, joka tekee iPhonesta langattoman flash-muistin, jolloin kuvat voi siirtää suoraan tietokoneelta laitteelle tai ladata ne iPhonelta tietokoneelle. 2,39 euron hintainen iPrint on yhdysvaltalaisten testien mukaan melko tehokas apuväline Canon- ja Epson-tulostukseen. Mistä apu ongelmaan. Aseta ennen tulostusta paperityyppi ja haluttu kuvakoko reunuksilla tai ilman. Sen jälkeen käytä palvelujen download-linkkiä kuvien lataamiseen. Samalla voit valita paperiksi tavallisen tai valokuvapaperin. Ne hallitsevat myös jaetun tulostuksen. Lisäominaisuutena Air Sharing tekee iPhonesta langattoman flash-aseman ja Air Printing hallitsee kuva- ja pdf-tiedostojen tulostuksen. Air Print -ohjelmalla onnistuu kuvien lisäksi pdftiedostojen tulostus. Näin siirrät kuvia Kuvat voi siirtää tietokoneelta iPhoneen lähettämällä ne itselleen sähköpostitse Macilla, jonka jälkeen kuvat vastaanotetaan iPhonessa. Jos käytät Flickr- tai Picasa-nettipalveluja, siirrä kuvat niihin Macista. Tuki kattaa Photosmart-, Deskjet-, Business Inkjet-, Color Inkjet- ja Officejet-mallistot. CANON-TULOSTUSTA RAJOITETUSTI Canonin ilmainen Easy-PhotoPrint etsii automaattisesti tarjolla olevat Canonin Pixma-sarjan mustesuihkutulostimet, jotka tukevat wifitulostusta. Ohjelma löytää automaattisesti tarjolla olevat tulostimet
Lisäksi iPhonella ja iPadilla ei voi katsella webin flash-sivuja. Samsung-leirissä kännykän voi kytkeä kepeästi usb-kiintolevyyn, muistitikkuun ja tietokoneeseen, jolloin kuvat, musiikki ja muut tiedostot siirtyvät vaivatta. Jos yhteys on toiminut aiemmin etkä ole tehnyt päivityksiä, wifi on mennyt vain tilapäisesti solmuun. Tässä yhteydessä kannattaa luovia Applen wifi-tukisivulle http://support.apple.com/kb/ts1398?view locale=fi_FI&locale=fi_FI Jos yhteys edelleenkin takkuilee, on sinun syytä ladata jokaiselle laitteelle tuoreet ohjelma- ja käyttöjärjestelmäpäivitykset. Käy läpi myös salasanat. Kun päivitin iPhonen OS:n, se onnistui kyllä OS X 10.6.6 -koneellani. Kuvat voi myös avata Photoshopissa ja muissa kuvankäsittelyohjelmissa. Tämä johtuu tavallisesti laitteiden päivityseroista. Eihän niissä ole usb-liitäntää, ei lisämuistiliitäntää, ja tulostaminen wifi-yhteyden kanssa on pahimmillaan vallan hankalaa. Ohjelma tekee iPhonesta wifi-verkkoaseman ja toimii siinä ohessa katseluohjelmana, teks- timuokkaimena sekä ääni- ja videonauhurina. Mutta tämä ei päde ainakaan iPhoneen, eikä osin iPadiinkaan. Ohjelmat tarjoavat lisäksi monia tehokkaita muokkausmahdollisuuksia ennen tulostusta. TEHOKÄYTTÄJÄN TIEDONSIIRTÄJÄ iFILES Tehokäyttäjän tarpeisiin tehty 2,39 euron hintainen iFiles suoriutuu langattomasti tiedostojen siirrosta tietokoneen ja i-laitteen välillä. Kun kuvat sijaitsevat Macin tai Windowskoneen kiintolevyllä, ne on helppo tulostaa käyttöjärjestelmän omaa tulosta-toimintoa käyttäen. Windows XP:ssä kuva aukeaa Windows Photo and Fax Viewer -ohjelmassa ja tulostuu painamalla tulostinkuvaketta alapalkista. Jos yhteys ei synny vieläkään, tarkista, että kunkin wifi-laitteen asetukset on tehty oikein. Kuvat siirtyvät iPhonesta Maciin iTunesilla tai Kuvansiirtäjä-apuohjelemalla. WIFI-ONGELMAT KURIIN Yleensä wifi toimii Macin, iPhonen ja kirjoittimen välillä. Apple pakottaa kuitenkin lataamaan iTunes 10.2 -version, joka vaatii vähintään OS X 10.5:n. Tiedostojen siirto pitää tehdä iTunes-ohjelmadinosauruksella, jonka valikot rönsyilevät joka päivityksellä uusia Ostanappuloita. Kameran kuvat voi tyhjentää puhelimeen, kun muistikortti tulee täyteen kesken kuvauskeikan. Tiedostotuki kattaa yleisimmät Mac- ja pcformaatit, kuten iWork-, Microsoft Office-, html-, pdf-, rtf- ja rtfd-tiedostot. Yhteys Maciin tehdään asettamalla iPhonen ip-osoite verkkoasemaksi, jolloin sen sisältö näkyy selaimessa tai sen voi avata finder-ikkunaksi siirtoja varten. Macissa tämä hoituu napsauttamalla kuvaa, jolloin se aukeaa Esikatselu-ohjelmassa. Kuvat siirretään ensin iPhonesta Macille iTunesin synkronointia käyttäen. Siirto edellyttää, että iFiles on asennettu molempiin ja yhteys tapahtuu wifillä tai bluetoothilla. Mikä Ompussa mättää? Macissa kaiken pitäisi hoitua helposti. OS X -päivitykset sotkevat myös pasmat. Toinen vaihtoehto on luovuttaa ja tulostaa kuvat tietokoneella. TULOSTA PERINTEISEEN TAPAAN Windows 7:ssä kuvat aukeavat Windows Photo Viewer -ohjelmassa, josta kuvat tulostuvat Print-valikosta. Tervetuloa Applen konnankoukkujen pariin! Odota vain pari vuotta, niin omaan omppuusi ilmestyy ainakin yksi mato. Jos et saa tulostusohjelmia toimimaan suoraan iPhonelta, kannattaa tulostus tehdä perinteiseen tapaan. Ongelma ratkeaa, kun sammutat virran kaikista laitteista ja käynnistät ne uudestaan. Myös Macin ja i-laitteiden video-, ääni ja kuvatiedostot toimivat. Kuvat on myös helppo siirtää käyttämällä Macin Kuvansiirtäjä-apuohjelmaa. Voit nyt rajata kuvan, säätää kontrastin ja värikylläisyyden ja valita tulostuskomennon valikosta. | 6-7/ 2011 83. Nyt OS X 10.4.11 -Macini ei saa enää yhteyttä iPhoneen ja pyytää lataamaan iTunes 10.1 -version. Ohjelman etusivu avaa näkymän valokuviin, suosikkeihin, kontakteihin ja muihin kansioihin. Yhteys jää silti syntymättä valitettavan usein. Ohjelmalla voi siirtää myös tiedostoja iPhonen ja iPadin välillä. iFilesillä voi myös luoda tarvittaessa omia kansioita iPhonelle
Portland-paketilla loihditaan ylikyllästettyjä värejä ja jyrkkiä mustavalkokuvia. Sillä saa pikataidetta tyyliin "tee kaikki valokuvauksen virheet", eli vihreitä, haileita, pinkkejä, kohisevia, keltaisia, ylivalottuneita, alivalottuneita, vääristyneitä, suttuisia ja kehnosti rajattuja kuvia ensimmäisten väripokkarien malliin. Vakavasti kuvaukseen suhtautuva harrastaja saa lisääkin ruokaa väärään kurkkuun. Eikä maksa paljon. IPhonen kameralla räpsii kelpo kuvia, mutta usein värit, kontrastit, kirkkaus ja kohinataso eivät ole parhaasta päästä. Tarjolla on näet aimo arsenaali Hipstapackeja 0,79 euron hintaan. PEKKA TOLONEN iPhone-kuvaajan luovat apuohjelmat Hipstamatic-sovelluksella otetut kuvat ovat nostalgisen haalistuneita ja suttuisia. RETROKUVAA HIPSTAMATICILLA LISÄÄ VANHOJA KAMEROITA IPhonen ja iPadin lisäohjelmat tarjoavat puoliammattimaista kuvanmuokkausta ja paljon luovaa hupia. Hipstamatic on omiaan luovaan hullutteluun. Mission-paketti taas sukeltaa historian hämärään, vuoteen 1935. 1,59 euron hintainen Hipstamatic jäljittelee vanhoja kameroita ja vaihtaa lennossa linssejä, filmejä ja salamaa satunnaisesti iPhonea ravistaen. Tarjolla on valoa vuotavalla objektiivilla otettua pastellin sumuista utua. | 6-7/ 2011 84. Japanilaisesteettisesti painottunutta Fukushima-ydintaikaa tahkotaan lataamalla Shiburan paketti. Williamsburg-paketin Helga-objektiivi, Pistil-filmi ja värigeelipakkaus tuovat mieleen kesämökin mustavalkoiset laatikkokamerakuvat ja ajan haalistamat 1970-luvun pokkarikuvat. Poimimme kourallisen hyväksi havaittuja työkaluja, joilla kuvat saa nopeasti ehostettua teräkuntoon suoraan iPhonessa ja iPadissa. Sen sijaan, että yrittäisi parannella kuvaa, niin mitäpä jos siitä tehtäisiin vieläkin huonompi. Valikoimista löytyy lisää huonoja objektiiveja ja vieläkin kehnompia filmejä. Camden-setti tuo iPhoneen vuosia vanhentuneen filmin, jolla näpsitään infrapunalta näyttäviä kuvia. Apple ei ole Canonin ja Nikonin järkkärien veroinen, ja sen kuvanlaatu häviää useimmille digipokkareillekin Android/Nokia/Samsun-leirin kännykätkin voittavat kevyesti iPhonen. Peruspaketti sisältää kolme objektiivia ja kolme filmityyppiä sekä haileasti kuvaa polttavan Dreampop-flashin. Mutta se lyömätön iPhonen ruuti avautuukin iTunes-kaupan laajasta softatarjonnasta. Näin syntyi hauska Hipstamatic-softa, jonka utuiset ja hämyiset kuvat avaavat valokuvaajalle oven retrokameroiden ihmeelliseen maailmaan
Ohjelma vaatii totuttelua, jotta filmeistä löytää kourallisen omaan käyttöön soveltuvia suosikkeja. Ohjelma onkin omiaan reissussa hotellihuoneessa, luppohetkinä kahvilassa tai flunssassa. Ja niihin voi lisätä kontrastia, terävöitystä ja kehyksiä. Paatunutkin järkkärihifisti saa paljon uutta mietittävää omia Photoshop-makroja varten. PUOLIAMMATTILAINEN FILTERSTORM Muokkaa kuvat päivänvalossa Kun säädät kuvaa iPhonella, iPadilla ja iPodilla, pidä mielessä, että näytön värilämpötila on kalibroitu päivänvalolle. Muokkaa i-laitteen kuva ulkona tai ikkunan lähellä. Sisätiloissa kohdalleen säädetyt kuvat näyttävät helposti liian punaisilta, keltaisilta tai tummilta, kun niitä katselee jälkeenpäin oikein kalibroidulla näytöllä. Isommille lavoille ei näillä eväillä kuitenkaan | 6-7/ 2011 85. Hipstamaticissa on valittavana useita filmityyppejä historian hämäristä. Film Lab -sovelluksessa riittää vaihtoehtoja: 351 filmityyppiä. rokata. Joukossa ovat mukana Agfan, Ilfordin, Kodakin, Polaroidin ja Fujin filmiklassikot. Isoimmalla tarkkuudella ns. Lisäksi tämän miniphotarin säädöt ovat harvinaisen hankalakäyttöisiä. FILMILABRA TASKUKOOSSA Film Labin kanssa saa poltettua paljon aikaa. Etsin on postimerkin kokoinen, ja kuvat menevät aina vinoon. Mukana on peräti maskaus, jolloin muokkauksen voi kohdistaa sormella maalaten halutulle osalle kuvaa. Photoshop Expressillä voi tehdä perussäätöjä. Hipstamaticilla kuvaus on haastavaa. Kuvat saa kyllä suoristettua ja rajattua. Varmista lopuksi, että muokkaus näyttää hyvältä myös tietokoneessa. Film Lab on jämerä filmisimulaattori, joka sisältää peräti 351 filmityyppiä vain 0,79 euron hintaan. Kuvista voi myös tehdä puuleikkauksia muistuttavia sketsejä. Mukana ei ole suotimia, makroja, tasoja, maskeja, tasokäyriä ja muita Photoshopin tehotyökaluja. filmin kehitys ja transistorien lämmitys kuvien välillä kestävät ja kestävät mikä on hyvä opetus välittömään esikatseluun tottuneelle digikuvaajalle. PHOTOSHOPPAUSTA IPHONELLA Adoben Photoshop Expressissä hinta on ainakin kohdallaan sillä ohjelma on ilmainen. Filterstormin työkalut kattavat värien tasokäyrät, värikorjaukset, kohinanpoiston, terävöityksen ja mustavalkokuvamuunnoksen hienoviritykset. Lisätoimintoina ohjelma tarjoaa monipuoliset säädöt värin, kontrastin, kirkkauden, terävyyden ja sumeuden asetuksia varten. Näyttöä ei voi itse kalibroida hehkulamppuvaloon tai muille valaistuksille. Mukana on paljon samannäköisiä mustavalko- ja värifilmejä, joista ehkä pari tusinaa on riittävän uniikkeja. 2,99 euron Filterstorm soveltuu vakavampaan valokuvan käsittelyyn ja sopii parhaiten iPadin isolle ruudulle. IPhonen pienellä ruudulla tulokset ovat hakuammuntaa, kun kuvasta näkee vain osan tai vaihtoehtoisesti koko kuvan postimerkin koossa. Mutta miten kuvankäsittely sujuu iPhonella
Värit säädetään kolmen väripyörän avulla tämä on vaikeaa ainakin iPhonen pikkuruudulla. mustavalkokuvat, vinjetit, värikylläiset ja haalistetut, laatikointi ja kehystys. Mukana suotimissa ovat mm. Ohjelma on kätevä, kun haluaa jakaa kuviaan vaikkapa suopsituissa Facebookissa tai Twitterissä. Kalibroi iPad SpyderGallery on uusi ilmainen iPad ja iPad 2 näyttöjen kalibrointiohjelma, joka julkistettiin juuri tämän lehden mennessä painoon. Valmiit kuvat voi lähettää sormen hipaisulla Facebookiin, Twitteriin, Flickriin ja thebestcamera.comin omalle sivustolle. Eikä maksa mitään. Filterstormilla onnistuvat värinkorjaukset, terävöitys ja kohinanpoisto. BEST CAMERA HOITELEE POSTAUKSET Best Camera -ohjelma sisältää 14 pikasuodinta kuvan kontrastin ja värien säätöön. Niillä korjaa nopeasti iPhonen valotusautomatiikan pahimmat virheet. Mukana on myös auto contrast -nappula. PIKAKORJAUKSET NOPEASTI AUTO ADJUSTILLA Auto Adjust sisältää vain pari säätöä, mutta nämä riittävätkin kuvan pikakorjaukseen. Tarkempia käsisäätöjä ohjelma ei tarjoa, mutta apuna voi käyttää kymmentä lisäsuodinta kuvan paranteluun. Värikylläisyyden lisäksi Auto Adjust korjaa myös konrastin ja iPhonen valotusautomatiikan virheet. Best Camerassa on 14 pikasuodinta. Lisätietoa ja linkki Appstoren sivulle löytyy Spyderin osoitteesta www.interfoto.fi/spyder3/ 86 | 6-7/ 2011. Muuten ohjelma on ketterä kuvan pikasäädin yleiskäyttöön. Väritasapaino, värikylläisyys ja kontrasti saadaan Auto Adjustilla nopeasti kohdalleen. Myös erilliset kuvan varjo-, väli- ja kirkasalueiden säätimet ovat kätevät. Ohjelma soveltuu erityisesti sosiaalisen median käyttäjille. Profiilin tekemisen luvataan olevan yhtä helppoa ja nopeaa kuin tavallisten näyttöjenkin kalibrointi. Sen, ja Spyder3 -tuotteen (Spyder3Express, Spyder3Pro, Spyder3Elite tai Spyder3Studio SR) avulla säädetään iPadien näytöt toistamaan värit tarkasti
Eihän suinkaan ole tarkoitus kuormittaa kiireistä käyttäjää kesken Kehitteillä on Facebookissa ja Twitterissa toimiva Wallcast-pikkuohjelma, jolla voi valikoidusti vetäistä parhaat kuvat jakoon. Miksi siis tarvittaisi Wallcastia. Kuvat skaalautuvat 800 x 600 pisteen tarkkuuteen. Wallcastin etuna on, ettei sivustolle tarvitse kirjautua sisään kuvien katselua varten. Uudet kuvat lähetetään jatkossa tähän osoitteeseen, mistä ne jaetaan omalle ja ystäviesi työpöydille. Pienestä näyttömäärästä on etuja, sillä se estää kuvatulvan. Kuvien jakaminen on myös hyvin helppoa. Ohjelma on ilmainen ja toimii Windows-koneissa, Macissa ja iPhonessa. Wallcastin idea kuulostaa jopa liiankin yksinkertaiselta. Taustan voi räätälöidä lankkuseinäksi, bambuksi, viidakoksi tai tasaisiksi väripinnoiksi. PEKKA TOLONEN Kuvat jakoon kavereille Wallcast on näppärä apuohjelma. Ohjelma toimii taustalla, katsastaa 15 minuutin välein tuoreet kuvat ja lataa ne tietokoneellesi. LÄHETÄ VAIN PARAS Navigoi ensin wallcast.com-sivulle ja luo itsellesi käyttäjätunnus palvelua varten. Lataa lopuksi Wallcast-ohjelma ja käynnistä se. Kuvat lähetetään sähköpostilla omaan Wallcast-osoitteeseen, joka sitten jakaa ne kerralla kaikkien kavereiden työpöydille. NÄIN SE TOIMII Lataa täältä Windows, Mac: wallcast.com Iphone, iPad, iPod: http://itunes.apple.com/us/app/wallcast/id403233294?mt=8 työpäivän kokonaisilla kansioilla, vaan jakaa nostattavia ja inspiroivia otoksia. Valitse kuva kansiosta ja lähetä se sähköpostin liitteenä työpöydän osoitteeseen. 87. Käyttöjärjestelmävaatimukset ovat Windows XP/Vista/7 tai Mac OS X 10.5 tai uudempi. Sivusto lähettää kavereille pyynnön liittyä palveluun ja kertoo sinulle oman työpöytäsi | 6-7/ 2011 Wallcast näyttää työpöydällä vain viisi tuoreinta kuvaa. Näin jokainen joutuu valitsemaan vain sen parhaan kuvan jaettavaksi. Lataa tämän jälkeen palveluun viisi kuvaa ja kirjaa kenttiin kavereiden sähköpostiosoitteet. Wallcast kehystää kavereiden kuvat ja tekee niistä kollaasin työpöydälle taustakuvaksi. Kuvat voi lähettää helposti ottamalla kuvan ja painamalla lähetä-painiketta. Ja voihan kuvat lähettää sähköpostillakin suoraan vastaanottajille. Tätä ei kuitenkaan vielä saatu testattua. Kuvahifistelyä se ei tarjoa, mutta kollaasia on kiva katsella. Kuvat ilmestyvät suoraan tietokoneen työpöydälle ja ovat aina näkyvissä ilman latailuja ja katseluohjelmien käynnistystä. Se näyttää ystävien tai perheenjäsenten kuvat kätevästi suoraan tietokoneen työpöydällä. Onhan tarjolla jo tusina kuvien jakoon erikoistunutta sivustoa, joilla lempiotokset voi laittaa ystävien ja perheenjäsenten katseltavaksi. Kuvat voi toki lähettää vanhemmilla kamerakännyköilläkin käsipelillä. Wallcast nimittäin kehystää kuvat, ja työpöydän taustan voi asettaa lankkuseinäksi, bambuksi, viidakoksi tai tasaisiksi väripinnoiksi. PC:LLE, MACILLE JA MUILLE OMPUILLE osoitteen. Ohjelma on sovitettu myös iPhonelle, iPadille ja iPodille. Muuten Wallcast-ohjelma toimi testissä hienosti
Käytimme G1:tä testikamerana. Kyseessä on täysin käsisäätöinen objektiivi. Objektiivin himmennin seuraa mekaanisesti himmenninrenkaan kääntelyä, joten kennolle tuleva valomäärä vastaa konkreettisesti himmentimen asetusta. Sen kennon tarkkuus on 12 megapikseliä. Tämä objektiivi on kinokoon kameraan suunniteltu. Kyllä eroa onkin: valovoimaa on noin neljä aukkoa enemmän kuin tyypillisessä f/3,5- tai f/4-zoomissa, ja valoa kertyy kennolle siis jopa 16- kertaisesti. Nopeita tilanteita ei voi hallita tällä tavoin. 0,95-valovoima yllättää helposti kokeneenkin kuvaajan, jos haluaa kuvata | 67/ 2011. Vuonna 2010 Cosina ilmoittautui 4:3- eli Four-Thirdskonsortioon (Olympus, Panasonic, Sigma). OBJEKTIIVISTA asiaa HARRI HIETALA Voigtländer 25mm f/0.95 Micro 4/3 Nokton Polttoväli: 25 mm Himmenninaukot: f/0,95-f/16 Objektiivikiinnitys: Micro 4:3 Linssielementit: 11/8 ryhmässä Automaattitarkennus: ei Lähin tarkennus: 0,17 m Vakain: ei Pituus: 70 mm Paino: 410 g Himmenninlehtien määrä: 10 Suodatinkierre: 52 mm Vastavalosuoja: metallia, kiinnitys kierteellä Hinta: n. Tavanomaisiin zoomeihin tottuneelle objektiivin valovoima näyttää hurjalta. Nokton vastaa kuvatessa täysin Noctiluxia, sillä 25 mm:n polttovälinen objektiivi Micro 4:3 -kamerassa on sama kuvakulman suhteen kuin mainittu Noctilux. Esimerkiksi Leica M -kameroihin on tarjolla Leica M 50 mm f/0,95 Noctilux (hinta noin 8000 euroa). Nyt yritys on valmistanut ensimmäisen Micro 4:3 -järjestelmään sopivan objektiivinsa. On siis avattava himmennin, tarkennettava, himmennettävä uudelleen ja sitten valotettava kuva. Pienin aukko Noktonissa on 16. Objektiivi on valovoimasta huolimatta melko pienikokoinen ja sopii mainiosti Panasonic Lumix G1 -rungon seuraksi. Videoetsin näyttää, miten terävyysalue muuttuu voimakkaasti objektiivia himmennettäessä. Uusien järjestelmäkameroiden suuret herkkyydet ovat ratkaisseet hämäräkuvaajien ongelmat monin osin. NOKTON KÄYTÖSSÄ Nokton ei koreile elektroniikalla. Valovoimasta on hyötyä himmeässä valaistuksessa, mutta myös suppean terävyysalueen saamisessa kuviin. Aukko valitaan puolen aukkoarvon välein pykälöidyllä himmenninrenkaalla ja tarkennus tehdään omalla renkaallaan, joka kiertyy noin 270 astetta, eli melko paljon. 900 Cosina on vanhastaan tuttu valmistajanimi, sillä tehtaan järjestelmäkamerat olivat hyvin suosittuja 1970-luvulla. Suoratoiminen himmennin vaikeuttaa tarkennusta, sillä voimakkaasti himmennettynä tarkentaminen on mahdotonta terävyysalueen laajuuden vuoksi. Mitään exif-tietoa ei välity kuvatiedostoihin, koska objektiivin takaosassa ei ole tunnistimia ja kontaktipintoja. Mikään ennätysobjektiivi ei kuitenkaan ole kyseessä. Myöhemmin tehdas hankki oikeudet legendaariseen Voigtländertavaramerkkiin ja on sittemmin valmistanut laatuobjektiiveja Leica-kameroihin. Lähin tarkennusetäisyys on 0,17 m. Valtavaa valovoimaa ei havaitse kameran etsinkuvan kirkastumisena, sillä kamerassahan on videoetsin ja etsinkuvan valoisuus ei riipu aukosta
Resoluutio vaaka-akselilla tarkoittaa linjaparia/kuvan korkeus. rasta löytyy (G1:ssä 1/4000 s). Harmaasuodin saattaa siis olla tarpeellinen varuste. TULOKSET Objektiivi on täysin hintansa väärti ja sopii parhaiten muoto- ja esinekuvaukseen sekä luonnollisesti vähäisessä valossa tapahtuvaan kuvaamiseen. Näin himmennettynä objektiivi on erotuskyvyltään samalla tasolla referenssiobjektiivimme (Sigma makro 70 mm f/2,8) kanssa. Näin on laita Noktonissakin. Punainen käyrä esittää mittausta kuvan keskustasta, muut värit kuvan neljää nurkka-aluetta. Voikukkapeltokuva on yhdistetty kuvista, jotka on kuvattu aukoilla f/0,95, f/4 ja f/16. SIGMA 70mm f/5.6 Valtava valovoima helpottaa vähäisessä valossa kuvaamista, mutta sillä voi myös supistaa terävyysalueen hyvin lyhyeksi. (1) taulu kuvattuna Noktonilla aukolla f/0,95 (2) aukolla f/5,6 ja kuva (3) on referenssiobjektiivillamme (Sigma 70 mm makro f/2,8) ja samalla kameralla kuvattu kuva, aukolla f/5,6. Kuten käyristä ilmenee, keskustan ja reunojen välinen tarkkuus täydellä aukolla on hyvin eri luokkaa kuin himmennettynä ja aukolla f/5,6 Noktonin tarkkuus on hyvin lähellä Sigman arvoja. Kuva on reuna-alueilta voimakkaan pehmeä täydellä aukolla, ja samalle tasolle keskusalueen kanssa päästään aukolla f/5,6. Ruutupanelikuva näyttää, että hyvin vähäinen tynnyrivääristymä on havaittavissa. | 67/ 2011 89. Pehmeys näkyy myös kromaattisena aberraationa reunoilla. f/0.93 2. Linjavääristymä (tynnyri) on hyvin vähäinen. Nokton toistaa suorat linjat lähes suorina. Tässä objektiivikategoriassa on itsestään selvää, että terävyys ja valonjakautuma ovat kuvan reuna-alueilla puutteelliset täydellä aukolla ja paranevat himmennettäessä. Reunat tummenevat voimakkaasti täydellä aukolla, valoisuus tasaantuu jo pari aukkoa himmennettäessä. Mittaukset esittävät tuloksia Panasonic G1:llä kuvattuna. f/5.6 3. Vaikka asettaa kameraan pienimmän tarjolla olevan ISO-herkkyyden (G1:ssä 100), voi olla tarve vielä lyhyemmille valotusajoille kuin kame- Objektiivin tuottama kuvanlaatu on hyvä. Objektiivi tarkentuu hyvin lähelle. täydellä aukolla auringonpaisteessa. 1. TE42-testitaulustamme kuvatut kuvat mtfkäyrien muodossa
Miten voi parantaa taitojaan nopeiden tilanteiden kuvaamisessa. Ajoitus, kuvakulma, sommittelu, valaisu, koko tilanne näyttävät tarkkaan harkituilta. Polttovälejä taitaa olla käytössäsi kalansilmästä kuussataseen, mutta kuvauskaluston lisäksi olet satsannut myös valokamoihin ja muuhun elektroniikkaan. Ensimmäisen hypyn jälkeen sommittelin kuvan valmiiksi ja painon halutussa kohdassa nappia. Älä selaa kuvia kesken tapahtuman, äläkä keskustele kuvaamishetkellä toisten kanssa. Vaimollani oli käsissään samanlainen, jolla hän antoi täytevaloa hyppäävään pyörään. Vastaus: Rakastan urheilua, olen fani. Toivottavasti sitten kiikkustuolissa voin sanoa, että niitä on vähemmän... Sanoinkin hänelle, että ollaan tarkkana, näitä otoksia ei välttämättä montaa tule. Selailen lehtiä pöydällä. Valmistaudu kunnolla. Tällaisissa olosuhteissa ei salama yksin riitä liikkeen pysäyttämiseen. Täytyy kyllä lisätä tähän sen verran, että haluaisin toki olla urheilukuvaaja, mutten sitä täysin ole. Nautin siitä draamasta ja jännitteestä mikä tapahtumia ympäröi. Myös suljinajan pitää olla hyvin lyhyt. Riippuu hyvin paljon mitä teen. Haluan saada kuviini syvyyttä ja se onnistuu vain Näin sen näin näin sen tein Vesa Koivunen ja työväline. Sellainen kuva johon rakastun. Yhtälailla ihailen yksilöiden lahjakkuuksia ja taitoja toiminnallisissa henkilökuvissa. Radiot laukaistiin RadioPopper PX -järjestelmällä, joka mahdollistaa nopean suljinajan salamakuvauksessa. En kannata yhtä seuraa tai henkilöä, urheilu ylipäätään on minun juttuni. Kun saan sen ekan maalin, onnistumisen, hyvän kuvan, homma helpottuu ja rentoudun. TIMO RIPATTI AMMATTINA urheilukuvaus Vesa Koivunen on 35-vuotias freekuvaaja, jonka urheiluaiheisia valokuvia on saanut seurata valtakunnan laajalevikkisimmissä lehdissä. Teen paljon muitakin juttuja, vaikka varmaan 90 pronsenttia hommista urheilun parissa tapahtuukin. Kysele niiltä, jotka tietävät ja ole ajoissa paikalla. Ainoa mitä ei voinut kuvatessa säätää oli Espanjan aurinko! Kamera Nikon D3S, f/4.5 1/1250 s, ISO 100 opiskelemalla ja yrittämällä. Jotenkin samastun työni kanssa urheiluun. Kuvaat muutakin kuin urheilua. Hesari, Vauhdin Maailma, Aamulehti - kuvaamisen lisäksi mies vielä kirjoittaakin! Kysymys: Miten sinusta on tullut ammattimainen urheilukuvaaja. Tämä kuva on otettu Gironassa, Espanjassa. Isoihin kisoihin tai ulkomaan matkalle lähtee sitten reilusti kamaa, koska samalla reissulla on monia eri keikkoja. Keskity vain ja ainoastaan siihen kuvaamiseen. Tässä sarjassa kerrotaan valokuvaajien persoonallisista tavoista nähdä omaan perehtymisalaansa liittyviä aiheita, ja kuinka he toteuttavat kuvaustyönsä joskus poikkeuksellisellakin tavalla. 90 | 6-7/ 2011. Tein juuri moottoripyörämaahantuojalle ison kuvauskeikan, jonne otin mukaan 1424mm, 50mm ja 200mm, Ranger akkusalaman ja neljä SB-900 käsisalamaa. Valmistaudun jokaiseen keikkaan hyvin ja minua jännittää. Mitä kaikkea pakkaat mukaan, kun lähdet keikalle. Haastavinta kuvauksessa oli se, että pyörä ja Ahola olivat oikeassa kohdassa toisiinsa nähden. Salamat saa vaivatta synkattua nopeallakin suljinajalla, kun käytetään asiallista triggeriä (Pocket Wizard Multimax). En ole kuvaajana vielä lähellekään sitä tasoa, jossa haluan olla. Ottamattomia riittää ja paljon. Ennakoi. Ei aikaakaan, kun Ahola istui pöydässä ja huusi junioreiden MM-sarjaa johtavalle Antti Hellstenille, että hyppää yli. Kuva julkaistiin pääkuvana Vauhdin Maailmassa. Toppuutimme vaimoni Heidin kanssa hetkeksi, että saimme Aholan kypärän sisälle Nikon SB-900 -salaman. Tekijän nimeä ei usein tule katsottua kuvan reunasta, mutta itse kuvat kyllä jäävät mieleen. Teimme Enduron moninkertaisesta maailmanmestarista Mika Aholasta juttua ja olimme jo lopettelemassa, kun Ahola halusi esitellä paikan, jossa hän hyppää retkipöydän yli. Voin sanoa, että olen koko urani aikana saanut ehkä kymmenen hyvää kuvaa. Millainen kuva on toistaiseksi jäänyt kuvaamatta. Mitä ohjeita ja neuvoja antaisit lukijoille. Kalustoa löytyy, mutta mietin nykyään aika tarkkaan mitä kannan mukana. No, kaikki meni hyvin ja Hellsten teki hypyn pari kertaa ja saimme Aholalle pari eri ilmettä vaihtoehdoiksi. Joillekin keikoille otan vain 24mm ja 50mm lasit, kun taas toiselle 16mm kalansilmän, 200mm ja 600mm. Tässä on kuva, jossa tehdään näyttävän näköinen hyppy moottoripyörällä. Miten tuo kuva on saatu aikaan. Salamoiden triggerinä käytän RadioPopper-järjestelmää, ja kameroiden kaukolaukaisuun Pocket Widard Multimaxia. Monesta kuvasta saa käsityksen, että kamera on sijoitettu miltei mahdottomaan paikkaan, mutta se ei ole estänyt kuvanottoa juuri oikealla hetkellä. Kuvaan sellaisiin julkaisuihin ja sellaisessa seurassa, että nöyräksi vetää
Ainakin Leicalla, Nikonilla ja Pentaxilla on ollut kaukoputkilisäkkeitä myynnissä. Kun suppilon asettaa silmälleen, asettuu silmä juuri sopivalle (noin 20 mm:n) etäisyydelle okulaarista. Nikonlisäke on musta ja Canon-versio valkoinen. Tonta Electro Optical Co, Ltd -niminen taiwanilaisyritys on tuonut markkinoille Lens2scope-kaukoputkilisäkkeen, jonka okulaari on kallistettu 48:n asteen kulmaan. Jotkut kameravalmistajat ovat valmistaneet tällaisia omiin objektiiveihinsa sopivina. Ainoan moitteen sanan voisi kohdistaa lisäkkeen noin kahdensadan euron hintaan. Käytännössä tämä ei muodostu ongelmaksi, sillä kaikissa kunnollisissa teleobjektiiveissa on lähes poikkeuksetta oma jalustakiinnikkeensä. Tämän ansiosta objektiivin ja lisäkkeen yhdistelmä on helpompi ja luontevampi käyttää. Näkymä ei aivan vedä vertoja esimerkiksi Leican tai Zeissin huippukaukoputkille, mutta kuvanlaatu on enemmän kuin riittävä satunnaiseen käyttöön. Edellä mainituissa on rajoitteena ollut se, että lisäke tarjoaa mahdollisuuden katsella näkymiä vain suoraan optiselta akselilta. Makro-objektiivin kanssa käytettynä yhdistelmä toimii 1:1 kuvaussuhteella kuin 25-kertaisesti suurentava luppi. Zoom-objektiivilla saavutetaan luonnollisesti portaaton suurennus polttovälialueen suomissa rajoissa. Valmistajan ohjelmassa on myös PentaxK ja Sony-A -yhteensopivia lisäkkeitä. Tämä toimii mainiosti niin kauan kun katsellaan vaakasuuntaan tai lievästi alaviistoon. Tämä tuntuu sen käyttötarkoitukseen nähden aavistuksen korkealta. Tonta-lisäkettä on Suomessa saatavana vain Canon EF (-S) ja Nikon-F -objektiiveihin sopivana. Okulaarin ympärillä on kuminen jäykähkö silmäsuppilo, jonka ansiosta hajavalo ei pääse haittaamaan havaintoja. Bajonettikiinnitteinen lisäke on valmistettu kestävästä muovista, minkä johdosta laite painaa vain 185 grammaa. KÄYTÖSSÄ MONIPUOLINEN Lisäkkeen suurennusominaisuudet ovat polttoväli jaettuna kymmenellä, eli esimerkiksi 100-millisen pikkuteleen ja lisäkkeen yhdistelmän suurennus on kymmenkertainen. Tonta Lens2scope-lisäke on kuitenkin mainio ja käytännöllinen sekä suhteellisen pienikokoinen lisä kuvaajan varustelaukkuun. Lisäkkeen hankintaa harkitsevan kannattaa huomioida, että lisäke ei toimi sellaisten objektiivien kanssa, joiden tarkentuminen tapahtuu täysin elektronisesti (focus-by-wire). PERUSLAITE Lisäke muuntaa 40-vuotiaan 500-millisen peilitelen kompaktikokoiseksi, kevyeksi ja tehokkaaksi kaukoputkeksi. Tonta-lisäkkeen mukana toimitetaan tukeva, pehmustettu säilytyspussukka, kevyt jalustakiinnike sekä suojatulpat kumpaankin päähän. Muovinen jalustakiinnike on sen verran hento, että sitä ei kannata käyttää kuin kevytrakenteisten objektiivien kanssa. Putken koko ja paino muodostavat kuitenkin esteen, sillä kameravarustuksessakin on raahaamista kerrakseen. Yksi ratkaisu on hankkia käyttöön lisäke, jolla teleobjektiivi muutetaan kenttäoloissa kaukoputkeksi. Koska objektiivin tarkentaminen tekee diopterisäädön miltei tarpeettomaksi, on silmälasien käyttäjänkin helpompaa tähyillä lisäkkeen lävitse ilman laseja. Silmälasien käyttäjä voi kääntää suojuksen reunat alas, mutta silmän kohdistaminen sivuja syvyyssuunnassa on selvästi hankalampaa. Yläviistoon tähyäminen tällaisella yhdistelmällä kuitenkin rasittaa niskaa. JUKKA TIKKANEN Kakkulasta kaukoputki Tonta Lens2scope Moni valokuvaaja ja luonnonharrastaja kuljettaisi mielellään tehokasta kaukoputkea mukanaan kuvaus- ja luontoretkillä. Vastaavasti 200-millisellä saavutetaan 20-kertainen suurennus ja niin edelleen. Lisäkettä tuo maahan FOTO-VÄLINE OY www.fotovaline.fi ja sitä myyvät valitut alan erikoisliikkeet sekä tavaratalot. | 6-7/ 2011 92. Yhdistelmälle ilmoitettu näennäiskuvakulma on 42 astetta, ja sen tuottaman kuvan terävyys ja kontrasti ovat sangen hyvää luokkaa
Lens2scope-lisäkkeen varusteisiin kuuluu kuljetuspussukan ohella myös kevyt jalustakiinnike sekä suojatulpat laitteen kumpaankin päähän. Kaukoputkilisäke kevytrakenteisen jalustakiinnikkeensä varassa. Tämä on tarkoitettu vain normaaliobjektiivien ja peruszoomien kaltaisille kevyille objektiiveille. Tekniset tiedot: 10 mm Enimmillään 1:2 optisella akselilla, vähintään 1:4 koko kuva-alalla Optinen rakenne: Viisi linssielementtiä kolmessa ryhmässä Prismajärjestelmä: Kattoprisma Näennäiskuvakulma: 42 astetta Lähtöpupilliaukko: 2,5 mm Silmäväli: 20 mm Suurennusuhde: 1/10 kertaa objektiivin polttoväli Suurennus luuppina: 25 x kuvaussuhteella 1:1 Tarkennus: Objektiivin oma tarkennusjärjestelmä Diopterialue: -5D - +3D (objektiivin tarkennusalue) Koko: 18 x 8 x 11 cm (p x l x k) Paino: 185 grammaa Hinta: noin 200 euroa Polttoväli: Aukko: | 6-7/ 2011
Hankintaa harkitseva googlailee ja vierailee ainakin sivulla www.digiscoping.fi. Korppikotkia Extremadurassa Espanjassa. Swarovskin ohella ainakin Nikon valmistaa omia kamera-adaptereita. Lisäksi markkinoilla on lukuisia erilaisia yleisadaptereita jotka sopivat moniin kaukoputki-kamera yhdistelmiin. Jörg Kretzschmar kuvaamassa viereistä kuvaa. STM80HD / TLS800 + Nikon D300s. Usein laatuun liittyy lisäksi sellainen lisäominaisuus, että laitehankintaa ei tarvitse tehdä kuin kerran eläissään. Kuva: Asko Vivolin. myös katselukäytössä parasta mitä rahalla saa, sen todistavat lukuisat hevijuuseri-luontoihmiset ympäri maailman. STM80HD / TLS800. Tapahtuman ikuisti Dale Forbes. Lisää hänen kuviaan löytyy osoitteesta www.ozellus.de The master at work. http://alpinebirds.blogspot.com/ ASKO VIVOLIN Katseluvälineestä kuvausobjektiivi se on digiscopingia Ammatikseen luontoa kuvaava tarvitsee pitkiä polttovälejä ja hyvää valovoimaa. Kuva on rajaus 36x24 cm / 300dpi kuvasta. Rohrspitz, Bodensee. Yhdistelmä tarkoittaa valitettavasti myös häijyä painoa ja räävitöntä hintalappua. Kuva: Dr. Swarovskin maahantuoja: www.focusnordic.fi. | 6-7/ 2011 94. On sanomattakin selvää, että sekä kaukoputken että kiikarin optinen laatu on suoraan verrannollinen saatavien kuvien laatuun. Jörg Kretzschmar. Tässä jutussa mainittujen huippulaatua edustavien Swarovskin kaukoputken ja kiikarin hintaluokka pyörii 2000-3000 euron tietämissä. Huoltoasemakiikarilta ei voi odottaa huipputeräviä otoksia hyvänkään kameran kaverina. Astetta vakavammin aiheeseen suhtautuva valitsee kaukoputken ja järjestelmäkameran yhdistelmän. Se on paljon, mutta toisaalta ne ovat Mustavaris laskeutumassa ruokkimaan poikastaan. Nikon D700, ISO 640 1/640s. Swarovski ei toki ole ainoa huippumerkki, laatutietoisten käsissä liikkuu Leican, Zeissin, Docterin, Nikonin, Kowan ja Praktican kaukoputkia. Dr. Satunnaisesti vaikkapa lomareissuilla pitkää putkea kaipaava saattaa löytää yllättävänkin hyvän korvikkeen kiikarista ja digipokkarista
Se kiinnitetään kameraan T2-sovitteella. Järjestelmäkameroiden kanssa paras objektiivi on normaaliobjektiivi. Optinen sovite tuottaa käytännössä parhaan kuvalaadun, ja sen kanssa kamera-kaukoputkiyhdistelmän käsittely on helpompaa kuin mekaanisen adapterivirityksen kanssa. Digiscopingia, koko kuva. Mekaaninen sovite tarvitsee sekä kaukoputken okulaarin että järjestelmäkameran oman objektiivin. Adapteri on saranoitu siten, että kamera nousee telineineen pystyyn yläkautta. 9. Laajakulmat ja zoomit eivät tuota parasta terävyyttä. 12. Kameran sovittaminen kaukoputkeen tapahtuu periaatteessa samalla tavalla kuin kompaktikamerankin sovittaminen. Varmista että objektiivi ei osu okulaariin. Jos kamerana käyttää runkoa, jossa on kennoa liikuttava kuvavakaaja, on yhdistelmä luonnollisesti vakaajalla varustettu! Mitään muita hienouksia ei ole, himmennin puuttuu kuten peiliobjektiiveistakin, ja tarkennus tapahtuu täysin käsipelillä. Tällainen vanhanaikainen perussovite on riittävä, koska kaukoputkessa ei ole himmennintä, eikä sen ja kamerarungon välillä kulje mitään informaatiota. Zoomaa vain sen verran että koko etsinkuva näkyy nurkkia myöten. Alin kuva on rajaus 30x40cm / 300dpi kuvasta. Valitse kamerasta suurin himmenninaukko. Aseta kamera niin, että objektiivi asettuu tarkasti kaukoputken optiselle linjalle. 2. Käytä kiinnitysvaiheessa sitä polttoväliä jolla objektiivi työntyy uloimmas. Swarovski STM80HD / 25-50x W okulaari, Swing adapter DCB + Sony DSC-WX7. 8. Terävyys ei ole hullumpi, vai mitä? 95 Kuva: Asko Vivolin Kameran kiinnittäminen kaukoputkeen ei ole monimutkainen tehtävä, mutta muutama seikka kannattaa vaivautua tekemään oikein. Tarkenna lähimmälle etäisyydelle. Pakko nostaa hattua sen ajan konkareille. Paitsi valokuvia, voi kaukoputkella kuvata myös videoita, mikäli kamerarungossa tällainen ominaisuus on. MEKAANINEN SOVITE JA KAMERAN OMA OBJEKTIIVI 7. Kuvalaatu etenkin kuvan reuna-alueilla heikkenee huomattavasti, jos kameraa ei säädä oikein. sen avulla voi vuorotella katselun ja kuvaamisen välillä sujuvasti. Käytä sarjakuvausta ja/tai itselaukaisinta. Lyhyt teleobjektiivi saattaa toimia myös. 1. 5. Kameran normaaliobjektiivia vastaava näkymä. Periaatteessa tällaisella tekniikalla kuvattiin kaikki luontokuvat 80-luvulle alkuun saakka. Poista kaikki ylimääräinen tuulikuormaa aiheuttava sekä kaukoputkesta että kamerasta ja käytä tukevaa jalustaa. Useiden optisten kompromissien lisäksi tällaisessa sovitustavassa on huonona puolena sen jättämä rako kameran objektiivin ja okulaarin takalinssi välille. Kuvassa Swarovski UCA-yleisadapteri. Hienosäädä kameraa okulaarin takana niin että kuva-ala on mahdollisimman suuri ja reunoiltaan terävä. Kannattaa rakentaa suoja vaikkapa vanhasta puseron hihansuun resorista. | 6-7/ 2011 KAMERA MEKAANISEEN ADAPTERIIN 1. 6. Säädä valotustavaksi aukon esivalinta. Swarovski valmistaa omia kaukoputkiaan varten optista kamerasovitetta TLS800. Käytä kameran/objektiivin makro-asentoa, jos laitteessa sellainen on. Kuvassa Swarovskin kippaava kompaktikamera-adapteri Swing adapter DCB. 4. Varsinainen tarkennus tehdään kaukoputken tarkennuksella, kameran autofokus vain suorittaa tarkennuksen hienosäädön. 5. Digiscoping kaukoputkella ja järjestelmäkameralla OPTINEN SOVITE Digiscoping kaukoputkella ja kompaktikameralla 3. Niitä on saatavana useimmille kameramerkeille. Kaukoputki oli jalustalla kuvaushetkellä. Swarovskin kaukoputkien kanssa yhdistelmän polttoväliksi tulee noin 800mm ja valovoimaksi noin f/11. Paitsi että sinne voi mennä roskia tai vesipisaroita, ovat hajavalon aiheittamat heijastumat mahdollisia. Seuraavat ohjeet ovat lähtöisin Swarovskin Dale Forbesin suusta, ja oheiset mallikuvat on otettu niitä noudattaen.. 10. Käytettävästä okulaarista ja kameran objektiivista riippuen kuvalaatu on hyvästä alaspäin, eikä parhaimmillaankaan aivan yhtä terävä kuin yllämainitulla optisella sovitteella. 11. Jos aukkoa ei voi säätää, valitse urheilukuvaus, lapsi-, lemmikki- tai henkilökuvaustila
Swarovskin kiikareiden silmäsuppilo on kumireunustettu ja se on halkaisijaltaan sen kokoinen, että useimmat pienet kompaktikamerat sopivat siihen suoraan. Zoomatessa objektiiviputki useimmissa kameroissa pyörii, jolloin ohjeiden mukaan tehty polttovälin säätö kannattaa tehdä ennen kuin painaa kameran kiikarin okulaariin. Mutta varoen ettei objektiivi osu kiikarin okulaarilinssiin, tai jopa pullahda zoomin työntämänä ulos. Huomioi myös, että vaikka kiikarillakin toteutetussa digiscopingissa varsinainen tarkennus tehdään kiikarilla, niin laukaisinta painettaessa kameran objektiiviputki saattaa pyöriä hiukan. Pienipupillisissa (halvoissa) kiikareissa kannattaa yleensä zoomata niin paljon telepuolelle kuin objektiivia suppilon sisään mahtuu. Kuva: Asko Vivolin 96 | 6-7/ 2011. Myös monien muiden kiikareiden, joissa on syvät ja pehmustetut silmäsuppilot, kanssa voi kuvata digikameralla yksinkertaisesti painamalla kamera kiikarin okulaarin silloin kun silmäsuppilo on korkeimmassa asennossaan. Silti terävyydessä ei ole paljoakaan moitteen sijaa. Äärimmäisenä oikealla on rajauskuva 30x40cm / 300dpi korjailemattomasta kuvasta. Kuvattu kyynärpäitä ikkunapenkkiin nojaten. Se löytyy keskimmäisen rakennuksen oikealla puolella näkyvän punaisen rekan perävaunun yläpuolella. Kohdistamalla kamera huolella, ja tarkentamalla kiikari oikein, saa laadukkaalla yhdistelmällä kuitenkin hämmästyttävän terävää jälkeä, joka riittää useimpien muistokuvatarpeisiin. Swarovski EL 10x50 Swarovision + Snap Shot Adapter + Sony DSC-WX7. Digiscoping kiikarilla ja kompaktikameralla Uusi Swarovski EL 10x50 Swarovision + Snap Shot Adapter + Sony DSC-WX7. Pienen kokokuvan alla on rajauskuva 30x40cm / 300dpi korjailemattomasta kuvasta Kuva: Asko Vivolin Kuvaus kiikarin avulla tapahtuu periaatteessa samalla tavalla kuin kaukoputken ja sen okulaarin. Löydätkö kuvasta kohdan, josta oikean puoleinen digiscoping-kuva on kiikarilla otettu. Kuvattu bikkubussin sivuikkunan läpi. Osuessaan kiikarin silmäsuppiloon saattaa kameran asento muuttua epäedulliseksi ja optinen linja vinoutua. Saatavana on myös Snap Shot Adapter (kuvassa). Vasemmalla WX7:n laajakulmanäkymä ulos ikkunasta. Täytyy tunnustaa, että kiikari-kamerayhdistelmän piteleminen käsissä kuvatessa on sen verran hankalaa, että kovin pitkiä kuvausjaksoja harva jaksaa sen kanssa sinnitellä. Se on vakiovaruste Swarovski EL 10x50 ja EL 12x50 Swarovision kiikareiden myyntipakkauksessa
Helios Onko kameranne huoltoa vailla. Markkinoille ilmestyivät noihin aikoihin 21-milliset objektiivit. Väriin siirtymisen yhteydessä taitavatkin mustavalkokuvaajat olivat päätoimittajan mielestä hukanneet hyvien mustavalkokuviensa reseptin. Objektiivia on hoidettava kuin silmäterää. Tässä numerossa on kuitenkin kaksi lehden normaalia tekstisivua muistuttavaa kokosivun mainosta ilman kuvia. Näihin aikoihin seleenikennolla ja "kuplalasilla" varustetut valotusmittarit vaihtuivat CdS- eli cadmiumsulfidi-mittareihin. Laajentunut näkymä ja suuri terävyysalue olivat valttia. Satoi tai paistoi Anscochrome-värifilmi tekee aiheelle oikeutta. Nykyisin yleisin tapa tehdä vastaavaa mainontaa on sijoittaa tv-ohjelmiin tai elokuviin merkkikohtaista tuotetietoutta. CdS:n lisäksi muutkin puolijohteet ja transistorisillat opetettiin palvelemaan valotusajan ja aukon valintaa. Melko nopeasti tämä menetelmä siirtyi kameran sisään. Usean tekijän erilaiset ja eritasoiset työt eivät muodostaneet minkäänlaista yhteneväistä linjaa, mutta esillä ollut valikoima toi "väriä" näyttelyyn. Sormenjälkien poistoon saa käyttää pehmeää linssipaperia, mutta ei silikonia sisältävää tai antistaattista liinaa tai muuta kangasta. Voisi myös kuvitella, että lehden toimituskunta on sivut laatinut ja ilmoituksina laskuttanut, kun maahantuoja ei ole muuten ilmoittajana tullut mukaan. Kuka sen teki. Väriä seinille kehottaa pääkirjoitus. Hilja Raviniemi oli syventynyt palkittuihin kuviin ja totesi perinteisten täyssävyisten olevan parempia. Tietysti Yashica se hyvä Ihanteellinen kaikkiin kameroihin Hauff-filmi. Nykyisinhän näitä taikatemppuja tehdään sähköisesti kuvatiedostoa photosoppaamalla. konstailtujen kuvien runsas tarjonta. Joukossa oli myös pseudoreliefejä, joissa saman kuvan negatiivi- ja positiivikuva on kohdistettu hiukan sivuun, jolloin saadaan "yksisävyvedos". Canonet toimii automaattisesti mutta vain silloin kuin haluatte. MATTI RISTIMÄKI POIMINTOJA MAINOKSISTA Leica on ollut johdossa vuodesta 1924 lähtien, jolloin ensimmäinen Leica valmistui. Nimimerkki EW:n jutussa kerrotaan Suomen Sosiaalidemokraatin aloittaneen syväpainokuvien julkaisun. Valotusaika-asteikkoa riitti kahdeksaan tuntiin asti. Pauli Oulasvirta opastaa laajakulmaobjektiivin käyttöä kansantajuisesti. Liiton vuosinäyttelyssä oli ensimmäistä kertaa väripaperikuvia. Myyjättäremme esittelevät mielellään uutuuksia ja antavat painettujakin värikuvausohjeita. Veko puolestaan opettaa hoitamaan kameraa hyvin. Mittauskulma kapeni noin 30 asteeseen, herkkyys kasvoi yli satakertaisesti ja Gossen Lunasix kulki "kuunvalomittarin" nimellä. Samalla huomattiin myös kuva-alan kallistuvat viivat ja jopa vääristymät. Uutta mainittavaa oli ns. Tänä päivänä voisi monesta värikuvasta sanoa, että se saattaisi mustavalkoisena tai ainakin "vähävärisempänä" olla esille tuotua "täysväristä" parempi. Toinen esittelee yhdistettyä kehite/kiinnite-liuosta, Unibathia, toinen Agfan värifilmejä. Esimerkkinä oli lähellä oleva suora pallorivi, jolloin reunoilla oleviin palloihin tulee keskustan palloon nähden pidempi matka ja reunapallot toistuvat soikeina. Linssipintaa saa puhdistaa vain ja ainoastaan sitä varten hankitulla puhaltimella varustetulla siveltimellä. 25 vuoden kokemus. VEB Photopapierwerk Dresden DDR valmistaa Vephotavalokuvauspaperia. KANSI Eero Kaarela PELTIPUTKIA V. Mittari oli niin herkkä, että sen näyttöä ei enää pystynyt pimeässä lukemaan. Yleensä Kamera-lehden mainokset olivat kuvalla varustettuja. Kamerahuolto. Jos puolestaan asettaa vaikkapa kolme palloa hiukankin eri etäisyyksille, huomaa, miten etuala ja pienetkin etäisyyserot korostuvat. Kangashaka, VALOKEILASSA. Suojukset aina päälle, kun ei kuvaa tai vaihda objektiivia. Hän pyytää lukijakunnalta parhaita värikuvia 6x6 cm:n koossa, koska pienempien käsittely tuottaa vaikeuksia. |6-7/ 2011 Pauli Oulasvirta, MUSTA KISSA. K. Ottakaa parempia valokuvia Voigtländer Vito CL kameralla. Näistä päivistä näyttää myös alkaneen ilmaisten tai lähes ilmaisten (esimerkiksi leffalipun hinnalla) julkaistavien värikuvien kerjuu valokuvaajilta. Diakuvilla oli kilpailtu jo aikaisemminkin. Andersson, KIRKONKIRJAT. 97. Mukana oli useita vale- tai aitoja solarisaatioita, joita voisi sanoa sävykuvista tehdyiksi viivapiirroksiksi. Ne ovat sen ajan advertoriaaleja, eli toimitettua artikkelia muistuttavia mainoksia. Tämäkään ei ollut aivan tavatonta tuolloin..
Se saisi hämmästyttää aina uusia sukupolvia ja kertoa valokuvauksen yhdestä aikakaudesta, filmille taltioidun näppäilykuvan arjesta. Tuula Närhinen: Eläinkamerat, 16.3.7.8. Prosessi-tila: Käsisalamalla päin pläsiä ja muita kertomuksia Valokuvataiteen museon kokoelmista, 27.5.4.9. Kokoelmissa on riittämiin otteita erityyppisten harrastekuvaajien töistä. Turku 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoa. Suomen valokuvataiteen museo. Uusille tulijoille se esitellään yllätyksenä: tällaistakin meillä on. Eri- Suomen valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo. Museon kokoelmien karttuminen on valokuvan kohdalla värikäs ja monivaiheinen prosessi. Vai pitäisikö herra Lehtinen säilyttää sellaisenaan, ison laatikon koko komeus yhtenä installaationa. www.valokuvataiteenmuseo.fi. 98 | 6-7/ 2011. Avoinna tisu 1118. "Herra Lehtinen" on yksi tällainen poikkeustapaus. Näin museon varastot karttuivat isolla puulaatikolla, joka on saanut odottaa avaajaansa yli 30 vuotta. Kuluneen puulaatikon kohtalosta on käyty innovatiivisia keskusteluja. Jaakko Heikkilän retrospektiivi: Henkeviä porinoita, 16.3.7.8. Kuva: Harri Tahvanainen. Käsisalamalla päin pläsiä ja muita kertomuksia Valokuvataiteen museon kokoelmista: Hanna Weselius, Mary in Wedding Costume, Lontoo 199798. Projekti-tila: Annika Dahlsten & Markku Laakso: Campfire in a Zoo, 15.6.31.7. Logomo, Turku: Liisa ihmemaassa, 16.1.18.12. Kaikki Valokuvataiteen museon yli 3 miljoonasta valokuvasta ja negatiivista eivät suinkaan ole tulleet tarkan harkinnan tuloksena. Kokoelmadiaari kertoo, että 1980 rouva Lehtinen luovutti museolle valokuvausta harrastaneen miehensä negatiivi- ja paperiarkiston vuosilta 193050. Mukaan mahtuu myös seulan läpäisseitä poikkeuksia, erilaisia kuva-arkistojen pahnanpohjimmaisia tai esimerkiksi asiakkaiden yllätyskäyntien lahjoituksia. KUVAN TAKAA -sarjassa sukelletaan Suomen valokuvataiteen museon arkiston, kokoelmien ja näyttelyiden kuvien saloihin oivaltavalla asenteella... KATI LINTONEN Herra Lehtinen haastaa tutkijan Harrastevalokuvaaja Herra Lehtisen puuarkku vuosilta 193050. Puuarkun painavaa kantta raotetaan sen verran, että sisältä paljastuvat ajan patinoimat valokuva- ja paperikasat. Voisiko herra Lehtinen matkata säilytettäväksi johonkin muuhun arkistoon. Kromogeeninen värivedos. Ajan kuluessa herra Lehtisestä on muodostunut museon työntekijöiden mielissä legenda. Suomen valokuvataiteen museo. Käsisalamalla päin pläsiä ja muita kertomuksia Valokuvataiteen museon kokoelmista: Kalle Kultala, Somero, 1965. Digitoitu alkuperäisestä negatiivista
Hopeagelatiinivedos. Suomen valokuvataiteen museo/Kuvatoimisto Gorillan kokoelma. koistutkijan äänestä on arkun äärellä erottavinaan pientä värinää. Ehkä puuarkku jää seuraavaksikin 30 vuodeksi arkiston suojiin. Sen jälkeen kun tutkija kajoaa laatikon sisältöön ja ryhtyy luetteloimaan ja lajittelemaan, menetämme alkuperäisen ja aidon herra Lehtisen. Myös museon verkkosivuilla paljastuu kuva-arkiston moninaisuus. Vuonna 2040 sen avaa nuori tutkija, riemastuu löytämästään ja laatii aineistosta suurta mielenkiintoa herättävän tutkielman. Museon tehtävänä on ennen kaikkea taltioida kansallisesti merkittävää aineistoa. Museon kokoelmien yllättäviäkin löytöjä esitellään koko kesän amanuenssi Maria Faarisen ja museolehtori Erja Salon kuratoimassa Käsisalamalla päin pläsiä ja muita kertomuksia Valo- Käsisalamalla päin pläsiä ja muita kertomuksia Valokuvataiteen museon kokoelmista: Vilho Setälä, Vauhdin hurmaa, 1936. Hopeagelatiinivedos. Käsisalamalla päin pläsiä ja muita kertomuksia Valokuvataiteen museon kokoelmista: Ben Kaila, Helsinki, 1982. Tällaisen satunnaisaineiston arvo saattaa vuosikymmenten saatossa muuttua tutkijoiden sil| 6-7/ 2011 missä. Suomen valokuvataiteen museo. kuvataiteen museon kokoelmista -näyttelyssä. Herra Lehtinen on kompakti kokonaisuus, eräs aikansa harrastekuvauksen kiteytymä. Valokuvataiteen museon sateenkaaren alla välkkyy monta aarretta, jotka odottavat herra Lehtisen lailla löytäjäänsä. 99. Herra Lehtinen ei siellä vielä ole, sen sijaan monet nimekkäiden tekijöiden otokset. Herra Lehtinen kannetaan sellaisenaan, aikansa kulttuurihistoriallisena esimerkkinä, suuren yleisön ihmeteltäväksi
Ilkka ei kuljeksi kamera kaulalla näpsimässä kuvia sieltä täältä, vaan hän miettii ja suunnittelee kuvauskohteet hyvinkin tarkkaan ennakkoon. Tykkään, että kuvista välittyy tunnetta. Ehkä Ilkka Niskanen on halunnut alusta pitäen tarjota kuviaan aktiivisesti kilpailuihin ja näyttelyihin. LEENA-MAIJA LINDQVIST KUVAT: ILKKA NISKANEN Karhukuvilla korkealle lyitä on ollut vain kaksi vuodessa, Ilkan ajallinen saavutus on ennätys, jossa on tavoitetta muillekin rikottavaksi. Iisalmen kameraseurassa oli siihen aikaan suhteellisen hiljaista. L U O N T O K U VAU S HENKIREIKÄ mat kilpailumenestykseni, hän kertoo. EFIAP-arvonimen hän sai 2008. Arvonimeä on pidetty kuitenkin kunniassa ja tavoittelemisen arvoisena nimenomaan sillä, että se on vaikea saavuttaa ja suurin osa hakemuksista aina hylätään. Jos monet ovat näpsineet kuvia pienestä pitäen ja kasvaneet harrastuksensa mukana vuosikymmenien aikana, iisalmelainen mittausteknikko Ilkka Niskanen, 61, päätyi valokuvaamaan vasta aikuisiässä vaimonsa patistamana. Kun tarjotuista kuvista hyväksytään näyttelyyn vain kymmenisen prosenttia ja näytte- 100 | 6-7/ 2011. Hän sanoo, että itsetarkoitus ei ole ollut kilpailumenestys, vaikka sekin "sivelee". Tämä siksi, että saisi jotain aikaiseksi silloin, kun niukkaa aikaa kuvaukselle on, hän sanoo. H Y VÄ K S Y N T Ö J Ä J A PA L K I N T O J A Valokuvausharrastuksen voi aloittaa "puhtaalta pöydältä" vain päättämällä ja kehittyä kuvaajana systemaattisella työllä niin, että saavuttaa maailman mainetta ja kunniaa. Vaimo etsi itselleen harrastusta ja oli sitä mieltä, että Ilkankin piti hankkia itselleen jokin harrastus. Mukana saattoi olla kyllä myös taktiikkaakin, koska arvonimestä päättää FIAP:n hallitus, ja sen sihteeri, italialainen Riccardo Busi on myös saanut aikoinaan oman arvonimensä karhuaiheisella kuvakokoelmalla. Ilkka Niskanen pitää itseään onnekkaana, koska hänen kuvansa ovat tulleet hyväksytyksi näyttelyihin hyvin. Useinkin kuvauspaikkana on maaseutumiljöö. Tämä kansallistunne ei kuitenkaan puhutellut FIAP:ssa. Vuonna 2005 hän pääsi hakemaan AFIAP-arvonimeä, joka tuli hänelle onnettomien sattumien takia vasta 2007. FIAP:n 60-vuotisen historian aikana on MFIAP myönnetty alle 200 kuvaajalle. Olen aina ihaillut ja kunnioittanut luonnon ainutkertaisuutta ja samalla sen monimuotoisuutta. Niitä on 1000:n ja 2000:n välissä (ehkä noin 1500) ja palkintojakin 100200 (ehkä noin 250). Suomen kameraseurojen liiton näyttelyyn hän sai ensimmäisen kuvansa vuonna 2000. Asiat voi nähdä ja kuvata niin monella tapaa. N ÄY T T E LY PA L AU T E O P E T TAVA I S TA Kansainvälisiin näyttelyihin Ilkka Niskanen aloitti osallistumisen samoihin aikoihin kuin liiton näyttelyihinkin. Hän pitää hyödyllisenä oppimisen kannalta kilpailuista saamaa palautetta. Henkilökuvissani ympäristöllä on iso rooli ja helposti kuvat näyttävät menevän herkistelyksi. Se on avartavaa ja opettavaista. Italian "Il Mosaico" vuonna 2000 oli ensimmäinen kansainvälinen näyttely, johon häneltä hyväksyttiin kuva. Nykyisin hän ei enää ole pitänyt edes kirjaa näyttelyhyväksynnöistä. Siksi hänelle oli helppoa valita MFIAP-arvonimen tavoittelemiseen vaadittavan 20 kuvan portfolion aiheeksi karhut. PSA:n ARPSarvonimen hän sai 2003 ja PPSA-arvonimen 2004. Luonto tarjoaa löytäjälle mitä monipuolisimmat kuvauskohteet, ja luontokuvauspuolelta olen saanut ehkä myös parhaim- Henkilökuvauskin kiehtoo Ilkka Niskasta. MFIAP tuli toukokuussa 2011. Hänen ensimmäinen kokoelmansa vuotta aikaisemmin oli sinivalkoinen sen kunniaksi, että Suomen talvisodan päättymisestä tuli 70 vuotta. Hän aloitti kuvaushommat vuonna 1995 ja ryhtyi puuhaan mittausteknikolle luonteenomaisella tarkkuudella ja järjestelmällisyydellä. Alkuvuosina sen sai yleensä vain yksi kuvaaja maailmassa vuodessa, mutta kuvaus- ja näyttelyharrastuksen yleistyttyä ja hakijamäärän noustua, arvonimiä jaetaan nykyisin jo useampia vuodessa. Eikä studiossa, vaan ihmisten omassa miljöössä. Silloin hän osti ensimmäisen järkkärinsä (Canon 500 N) ja liittyi saman tien Iisalmen kameraseuraan ajatellen, että saisi sieltä tukea ja opastusta harrastukseen. Myös Suomen ensimmäinen MFIAP Erik Lauraeus joutui yrittämään arvonimeä kahdesti. No, minä ajattelin, että kokeilenpa valokuvaamista, Ilkka Niskanen kertoo. Ilkka sai kehittyä kuvaajana kantapään kautta ja oli loppujen lopuksi se, jonka menestys näyttelyissä innosti seuran toiminnan uuteen kukoistukseen. MFIAP ei tule kuin manulle illallinen. Hyväksyntöjä ja palkintoja rapsahteli siten vuoteen 2009 mennessä niin roimasti, että hän sai liiton eminenssikuvaajan arvonimen. Se vaati sata näyttelyistä kerättyä pistettä ja vähintään 15 eri näyttelystä. T U N N E T TA JA HUUMORIA Ilkka Niskasen kuvauskohteet eivät tule pelkästään luonnosta, mutta luonnossa liikkuminen ja sen kuvaaminen ovat hänelle henkireikä, missä saa ajatukset pois arjen rutiineista ja työstä. Osallistumalla saa myös mahdollisuuden tutustua muiden kuvaajien tuotantoon. Ilkka Niskanen on vasta Suomen toinen MFIAP ja sai arvonimensä toisella hakukerralla
Jatkossa hän haluaisi keskittyä enemmän dokumentaariseen kuvaukseen ja kuvata ihmisiä arkiaskareissa. FIAP jakaa suojelustaan eri maissa järjestettäville valokuvanäyttelyille, joiden on noudatettava järjestön näyttelysääntöjä. Valokuvasharrastajat kuuluvat kameraseuroihin, kameraseurat oman maansa kameraseurojen liittoon ja liitot ovat jäsenenä FIAP:ssa. Keikoilla toimeksianto sanelee puitteet ja kohteet, joita joutuu toteuttamaan. Ilkka Niskanen on ollut itsekin valokuvauskilpailujen tuomaristoissa ja jäänyt ihmettelemään arkisten kuvien vähyyttä. Kuvaajan geenit ovat myös liikahtaneet perheen tyttäreen. Siinä oppii arvostamaan ammattikuvaajien työtä, hän sanoo. FIAP:n arvonimet: AFIAP (Artist FIAP), vähintään 30 hyväksyntää 10 eri kuvalla 10 eri näyttelyssä ja 5 eri maassa. Arvonimiä voi hakea, kun on saanut niiden edellyttämän määrän hyväksyntöjä näyttelyissä. Hänen pohjoissavolaiskuvissaan on vanhan ajan maalaistunnelmaa ja luontevaa huumoria. MFIAP-arvonimeä haetaan FIAP:n hallitukselta 20 kuvan portfoliolla, ja vain pieni prosentti arvonimen hakijoista saa arvonimen. EFIAP (Excellence FIAP), vähintään 150 hyväksyntää 50 eri kuvalla 30 eri näyttelyssä ja 15 eri maassa. Ilkka Niskanen on saanut myös muutamia "kuvauskeikkoja" tultuaan kotiseudullaan tunnetuksi kuvaajana. Se jos mikä on haastavaa. Molemmilla järjestöillä on arvonimijärjestelmä. Iisalmelainen Ilkka Niskanen sai MFIAP-arvonimen toukokuussa 2011 portfoliollaan Wild Brown Bear. PSA = Photographic Society of America, jonka jäsenenä voivat olla niin kuvaajat, kameraseurat kuin kansalliset liitotkin. Hänestä arjen rutiinit ja tapahtumat ovat aivan liian vähän kuvattuja, ehkä siksi, että ne ovat liian lähellä ja liian tuttua. Hän sai arvonimen 2007. olen jonkin sortin romantikko, hän tuumailee. FIAP = International Federation of Photographic Art, ranskankieliseltä nimeltään Fedération Internationale de l´Art Photographique. Suomen ensimmäinen MFIAP on Erik Lauraeus, jonka portfolion aihe oli Turbans. 12-vuotias Iita-Reetta on aloitellut valokuvausta, kuvaa lähinnä luontokuvia ja saanut jo kilpailumenestystäkin. | 6-7/ 2011 101. Aion myös olennaisesti kehittyä kuvaajana, sillä tuntuu, että olen vasta riipaissut valokuvan pintaa, hän sanoo. Myös PSA myöntää suojeluksensa valokuvanäyttelyille, jotka noudattavat sen sääntöjä
Kurssille otetaan enintään kahdeksan osallistujaa. Huolehditaanpa yhdessä, että myös suomalaiskuvat saavat pisteitä. Suosittelemme ottamaan mukaan oman kameran ja kameratarvikkeiden lisäksi läppärin, jossa on kuvankäsittelyohjelma. Illat voi viettää esimerkiksi photoshoppaillen, kuvia katsellen ja grillin ääressä jutustellen. 0400 706 304. Anna äänesi kuville Kyprokselle on kerätty ympäri maapallon kuvia "TAMA & PESGSPC International" -tapahtumaan, joka järjestetään FIAP:n 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Olisi mukava, jos suomalaiset kävisivät äänestelemässä erityisesti suomalaisten kuvia näillä sivuilla. Rantasauna lämmitetään joka ilta, ja uintimahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Ilmoittautumiset ja kyselyt lähetetään nuorisovastaava Sakari A. Kurssimaksu 230 euroa kattaa opetuksen lisäksi mm. Mäkelä Hannu Kontkasen kuva Niilo edusti Suomea Singaporessa FIAPin ja Unescon näyttelyssä Children of the world. - materiaalien ominaisuudet ja valinta - valotuksen määritys ja jyrkkyyden säätö - lisävalotusten ja varjostusten käyttö - erikoistekniikat, flash-valotus, heikennys - vedoksen arkistokelpoinen prosessointi - eri sävytysmenetelmät - vedoksen viimeistely ja pohjustus Kurssimaksu on 160 , se sisältää opetuksen, vedostusmateriaalit sekä majoituksen yhden tai kahden hengen huoneissa täysihoitoineen opistolla. Kurssi on Suomen Kameraseurojen Liiton järjestämä, vetäjänä Olli Jaakkola. Mäkelälle (sakari.aleksi.makela@sksl.fi) 10.7. Paikkana on urheiluopisto Kisakeskus, joka sijaitsee Fiskarissa, Länsi-Uudellamaalla. majoituksen, ateriat, saunat ja mallien kulut. Äänestämisen määrää ei ole rajoitettu, joten samaa kuvaa voi äänestää samalta koneelta useammankin kerran. Kuvaamisessa pyritään hyödyntämään luovasti luonnonvalon ja studiosalamoiden yhdistämistä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Ollille, sähköposti: olli@hopeavedos.fi, p. Kuvankauniit mallimme takaavat, että kuvaamista riittää. Kurssilla käsitellään ja toteutetaan ainakin seuraavia vedostamiseen liittyviä asioita: - filmin valotus ja kehitys oikeaan jyrkkyyteen eri valo-olosuhteissa (zone-systeemi). Huom! Tämä nuorten leiri järjestetään samaan aikaan yli 30-vuotiaille suunnatun SKsL:n vuosittaisen kesäkurssin kanssa, josta lisätietoja saa osoitteesta http://www.sksl.fi/sksl/koulutus/kesakurssi_2011.html MV-jatkokurssi 4 - 7.8.2011 Mustavalkovedostuksen jatkokurssi Voionmaan opistolla on tarkoitettu mustavalkokuvauksen ja vedostuksen perusteet hallitseville kuvaajille, jotka haluavat kehittää taitojaan perinteisten mustavalkokuvien vedostamisessa kuitu-paperille. Nuorten kuvausleiri 2011 Suomen kameraseurojen liitto SKsL ry järjestää 1.-5.8.2011 nuorille (16-29 v) suunnatun valokuvausleirin. - hyvän mustavalkovedoksen tekniset ja esteettiset ominaisuudet Kuva: Sakari A. Nettiäänestyksessä alkukesästä on hyvin kerännyt pisteitä oheinen Ilkka Valkilan Elina with kitten. 102. Kurssilla harjoitellaan rennossa hengessä erityisesti fashion- ja lifestyletyyppisten muotokuvien ottamista. Lisätietoja saa myös puhelimitse numerosta 040 831 6625. Järjestäjä on pistänyt kuvia nettisivulle. Sivuilla kannattaa käydä myös useamman kerran, koska sinne tulee koko ajan myös uusia kuvia. Kisakeskuksen lisäksi liikumme Fiskarin lähiseudun ruukkimiljöissä ja Tammisaaressa katukuvauksen hengessä. mennessä. Kuvat löytyvät linkistä: http://www.cps.com.cy/index.php?option=com _zoom&Itemid=43&catid=210&PageNo=1 Kaksoisklikkaamalla kuvaa avautuu kuvalle äänestysmahdollisuus eli voit arvioida kuvia 1 - 5 tähdellä
Liiton Teemanäyttelyn yhteydessä syksyllä näytetään Seuracupin voittajakokoelma sekä parhaita otoksia muista kokoelmista. Useammista kuvista koostuva kokonaisuus on merkittävä niin, että kuvien esitysjärjestys käy yksikäsitteisesti ilmi. Suomen Singaporen suurlähettiläs Satu Mattila oli kutsuttu näyttelyn avajaisiin ja ottamaan vastaan Suomen kokoelman saaman kunniamaininnan. Kilpailun voitti Indonesia 205 pisteellä, ja henkilökohtaiset palkinnotkin menivät pääsääntöisesti Kaukoitään. (03) 4511. (ilman ääkkösiä). Aihe on vapaa, siihen voi valita erilaisia kuvia tai sarjan voi koota jonkun teeman ympärille. Tiedostot nimetään suoraan englanninkielisenä esim. Ilmoittautumiset ruokailuun puh. Vain Asko Salmelta lähti kaksi kuvaa, koska sääntöjen mukaan vähintään kaksi kuvaa 20:sta piti kertoa kurjissa oloissa olevista, syrjäytyneistä, köyhistä lapsista. Kuittikopio tai muu selvitys maksusta on liitettävä kuvalähetyksen mukaan. Suomen Kameraseurojen liiton sääntömääräinen syyskokous pidetään sunnuntaina 30.10.2011 klo 10.00 Ikaalisten kylpylässä. http://www.kisakeskus.fi/ Kurssimaksu 330 euroa kattaa opetuksen lisäksi majoituksen, ateriat, saunat, mallien kulut jne. Illanviettoja, kuvankatseluita, savusaunailtoja ja grillin ääressä filosofointia ei kesätapahtumassa tietenkään jätetä väliin. Teos voi olla yksittäinen kuva tai kuvasarja. Tiedostot toimitetaan JPEG-muodossa. Paikka on edelliskesän tapaan Kisakeskus, Fiskarissa sijaitseva urheiluopisto. Ajankohta on 1.-5.8.2011 ja paikka siis urheiluopisto Kisakeskus Fiskarissa. Myös sellaisia teoksia voidaan erillisvalinnan kautta hyväksyä näyttelyyn, jotka eivät ole näiden määritysten mukaisia, kunhan valokuvan osuus niissä on oleellinen (esim. 050 584 5896, tatu.kosonen@sksl.fi | 6-7/ 2011 Digitaalinen Seuracup 2011 Digitaalinen Seuracup tarjolla toista kertaa 2011. 0400 376 999 tai hameenkyronkameraseura@gmail.com Majoitus: Ikaalisten Kylpylä, p. Kuvat tuomaroidaan syyskuussa ja tulokset julkaistaan liiton nettisivuilla heti tuomaroinnin jälkeen ilman kuvia. Näyttelyn avajaisia vietetään Kehäkukassa lauantaina 29.10.2011 alkaen klo 13. Näyttelyn avajaispäivänä 29.10.2011 alle 30-vuotiailta henkilöiltä kuvamaksu on kaksi (2) euroa / teos. 040-4127877 Children of the World Suomi lähetti 20 digikuvan kokoelman Singaporeen FIAP:n ja Unescon kansainväliseen kokoelmanäyttelyyn Children of the World. Digikuvat + täytetty Seuracup-lomake toimitetaan cd:llä. Fotoclub_Siika_01, Fotoclub_Siika_02, Fotoclub_Kannus_01, Fotoclub_Kannus_02 jne. Lisätietoja: Hämeenkyrön Kameraseura ry, Ulla Kangasperko, puh. HUOM! Yksi seura voi osallistua Fiapin Seuracupiin vain yhdellä kokoelmalla. Vedosten taakse, vasempaan yläkulmaan, on merkittävä teoksen nimi, kuvaajan nimi sekä seuran nimi. Teemanäyttely 2011 "Tunnelma" Hämeenkyrössä Kuvien viimeinen lähetyspäivä on perjantai 9.9.2011 (sen päivän postileima riittää). Osallistua voi joko vedoksilla tai kuvatiedostoilla. Yhdeltä kuvaajalta voi olla 1-4 kuvaa eli kuvaajia mukana kokoelmassa voi olla 5-20. Tiedostot nimetään siten, että tiedostonimestä voi yksilöidä kuvaajan ja teoksen (esim. Muut kuvaajat ovat kuvanneet enemmän tai vähemmän onnellisen oloisia lapsia. Teoksen näkyvälle puolelle ei saa tehdä nimi- tai nimimerkkimerkintöjä. Huoneita varattu päärakennus Mainingista. Asko Salmen Haitin maanjäristyksen jälkeen ottamissa kuvissa oli pienen lapsen kärsimystä. Raaseporin, lähinnä Karjaan ja Tammisaaren kesäisissä maisemissa touhuttaan taas monenlaista: katukuvausta Tammisaaren kaduilla, ruukkimiljöötä (Billnäs, Fiskars ja Mustio läheisyydessä), miljöömuotokuvaa ja studioharjoittelua, rantatyttöjä hiekkarannalla ja osin vedessäkin. Vesitropiikki, kuntosali ja sisäänpääsy tanssiravintolaan on majoittujilta vapaa. keijo_kuvaaja_luonto.jpg, jos kuvaajan nimi on Keijo Kuvaaja ja teoksen nimi Luonto). Liitto ja lähettää kaikki Seuracupiin osallistuneet kokoelmat edelleen FIAPiin syksyllä 2011 järjestämään kansainväliseen World Cup Clubs - kilpailuun. Suomen kokoelma sai 165 pistettä. Kuvan pidempi sivu on oltava väh. Kuvatiedostot tulee nimetä vain seuran nimellä (ilman ääkkösiä) ja sitä seuraavalla juoksevalla järjestysnumerolla 01-20. 9-18): Piipontie 2, 37500 Lempäälä puh. suurikokoiset vedokset tai taustavalaistut teokset) Näyttely on esillä kahvila-ravintola Kehäkukassa (Yrjö-Koskisentie 1, Hämeenkyrö) 29.10.-12.11.2011. Ilmoittautuminen koulutusvastaavalle, siis sakari.makela@sksl.fi lisätietoja myös puhelimitse 040 511617 Suomen Kameraseurojen Liitto ry, yhteystiedot: Sähköposti: toimisto@sksl.fi Kotisivut: http://www.sksl.fi Liiton toimisto (ark. Liitto palkitsee parhaan seurakokoelman, jonka kuvaajista jokainen saa liiton kunniakirjan. Henkilökohtaisia palkintoja Suomeen ei tullut. Kuvan pidemmän sivun on oltava 2500 pikseliä. Kysy tarkemmat ohjeet: riina.karvonen@sksl.fi. Lapsikuvia kokoelmaan Suomessa tarjosi 30 kuvaajaa, joten Suomen kokoelmaan tuli vain yksi kuva per kuvaaja, vaikka säännöt sallivat kaksikin kuvaa yhdeltä kuvaajalta. Suomen kokoelma: Asko Salmi, A child with burn injury (Haiti 2010), Asko Salmi, Preparing for operation (Haiti 2010), Jukka-Pekka Heinola, Newborn (Suomi / Seinäjoki 2002), Antti Ahomäki, School window (Laos / Area of Luang Prapang 2006), Viljo Kuronen, Going to school (Kuuba, Pinar del Rio 2010), Erik Lauraeus, Twist children (Indonesia 2000), Kari Tolonen, Shopkeeper (Namibia 2009), Eila Tiirinen, Return home (Egypti / Giza 2006), Jouko Taukojärvi, Afraid of pandemia (Suomi / Helsinki 2010), Veikko Wallström, Angel paints (Suomi / Helsinki 2008), Leena Asikainen, On foot path from sauna (Suomi 2009), Jussi Helimäki, Freoccupied (Länsi-Suomi 2009), Ilkka Niskanen, Girl and horse (Suomi / Iisalmi 2006), Ari Haimi, Snow games (Suomi / Loviisa 2010), Kata Sivunen, Grill sausage (Suomi / Huittinen 2009), Pertti Leino, Jonny Guitarre (Suomi / Sievi 1986), Hannu Kontkanen, Niilo (Suomi / Kontiolahti 2009), Riina Karvonen, Little Sunshine (Suomi / Varkaus 2010), Mirja Keskinen, Lovely snails (Suomi / Kyröskoski 2008) ja Timo Lähtinen, Fear (Suomi / Turku 2006). Kesäkurssi 2011 Suomen kameraseurojen liiton kesäkurssi on vuonna 2011 viikon (5 pv) mittainen työpaja Fiskarissa, Länsi-Uudellamaalla. Kuvat voivat olla joko mustavalkoisia tai värillisiä tai sekaisin molempia. 0400 376 999, hameenkyronkameraseura@gmail.com SKsL:n näyttelyvastaava Tatu Kosonen, puh. sijalle, mikä toi Suomen kokoelmalle kunniamaininnan, Honorable Mentionin. Mattila välitti onnittelut Suomen Kameraseurojen Liitolle ja totesi, että Suomi oli hyvin esillä näyttelyssä ja että hänestä oli kunnia ottaa vastaan Suomen kokoelman saama tunnustus puolestamme. Valtakirjojen tarkastaminen klo 9.45-10.00. Kuvat lähetetään osoitteella: Hämeenkyrön Kameraseura ry Ulla Kangasperko Sillanpääntie 106 39100 Hämeenkyrö Kuoreen: Teemanäyttely Tunnelma Kuvatiedostoja voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen hameenkyronkameraseura @gmail.com Kuvamaksu neljä (4) euroa / teos on maksettava Hämeenkyrön Kameraseuran tilille 506326-46119. Seuracupiin jokainen jäsenseura voi lähettää 20 kuvan tiedostokokoelman. Kuvien on oltava perillä 9.9.2011 mennessä. Buffet-päivällinen Ikaalisten Kylpylässä (Hämyläntie 2, Ikaalinen) klo 16.30, hintaan 19 euroa. Suomen kokoelma sijoittui 40 kokoelman joukossa 10. klo. Osanottomaksu seuralta on 60 (tilinro: Nordea FI74 1154 3011 5952). 2400 pikseliä. 0400634 631 103. Seuracup-kaavakkeeseen kirjoitetaan kuvien nimet englanniksi. Vedosten suurin sallittu koko on 40 x 50 cm, ja suurin sallittu paksuus 3 mm, mahdollinen pohjustus ja kehyskartonki (passepartout) mukaanlukien
White stick for the Arctic sarjan kaksiosaisissa kuvissa toinen kuvan osa edustaa Afrikkaa ja toinen Eurooppaa, myös naamioitunut ja verhoutunut Botha esiintyy kuvissa itse. Kumpaisenkin mielikuvitusta kiehtoo kuitenkin erilaiset tavat muistaa ja tuottaa historiaa. Toteutustavoistakin löytää yhteisiä piirteitä, sillä kumpikin käyttää teoksissaan erilaisia materiaaleja. Valokuvaamisen lisäksi molemmat myös piirtävät tai kirjoittavat kuviin ja yhdistävät kuvia toisiinsa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Self Portrait sarja. Trading Lies sarjassa Makhubu ottaa kantaa kotikaupunkinsa Grahamstownin Observatoriomuseon tapaan esittää 1820-luvun uudisasukkaiden elämäntapaa. Identiteetti onkin teema, jota Makhubu työstää jatkuvasti, eikä hän pelkää tarttua Etelä-Afrikan synkkään historiaan. Etelä| 6-7/ 2011 104. Kumpikin tulkitsee henkilökohtaisuuden kautta kotimaansa Etelä-Afrikan historiaa. VB-valokuvakeskuksen näyttelytilaan on suunniteltu Elävä arkisto - Living Archive oheistoimintaa; siellä saa selata ja tutkia aiheeseen liittyviä esineitä ja kirjoja. He yhdistelevät valokuviinsa joko valmiita, löytämiään tai keräämiään kuvia ja esineitä. Nomusa Makhubua kiinnostaa identiteetti. Makhubu sijoittaa itsensä näihin huoneisiin ja murtaa siten tätä näennäisen rauhallista rekonstruktiota uudisasukkaiden elämästä. Siinä Makhubu projisoi omakuvansa osaksi historiallisesti arkaluontoisia kuvia. Halutessaan voi rakentaa oman elävän arkistonsa. NÄYTTELYVIERAS tutustuttaa ajankohtaiseen ja kiinnostavaan Suomessa esillä olevaan näyttelyyn avaten sen tarjoamia näköaloja. SARI POIJÄRVI Kaksi kuvaajaa, kaksi tulkintaa Afrikan valtion syntytarinaa käsittelee sarja Suuri värityskirja: Safari. Taiteilijoita Lien Bothaa (s.1961) ja Nomusa Makhubua (s.1984) yhdistää moni asia. Kuvakertomus Moundousta vie katsojan paikkaan, joka sijaitsee suurin piirtein puolimatkassa Kapkaupunkia ja Amsterdamia. Museossa kodeiksi lavastettujen huoneiden esillepanossa ei viitata millään tavalla alueen alkuperäisväestöön. Näyttelyn kuraattorin Heidi Erdmannin haastattelussa Makhubu kertoo kasvaneensa niin monien kulttuurien, sosiaalisten rakenteiden ja kielien parissa ettei ollut enää varma mihin niistä kuului. Näyttelyesite vie lukijansa Etelä-Afrikan kulttuuriin ja historiaan, sieltä löytää myös kuviin liittyviä tehtäviä. Nomusa Makhubun muotokuva. Nomusa Makhubu: Self Portrait, sarjasta Ntombi. VB-valokuvakeskuksen Elävä arkisto Living Archive tuo framille kaksi naiskuvaajaa, joiden kuvia nähdään meillä ensi kertaa. Oheistekstin mukaan Parrot Jungle -sarjan kuvissa Lien Botha keskittyy keräämisen, säilyttämisen, muistin ja menetyksen käsitteisiin. Bothalta on mukana Kuopiossa neljä eri sarjaa vuosilta 2003 2009, yhteensä 35 kuvaa. Televisiostakin tuleva amerikkalainen ohjelmasisältö sekoitti lapsosen päätä ja sai Makhubun kysymään äidiltään olemmeko me amerikkalaisia
NETTIKAUPPOJA FOTOLIIKKEITÄ Espoo Kirkkonummi Täyden palvelun fotoliike Saloviuksentie, 02400 Kirkkonummi Kyrkslätt 09-296 1911 hymykuoppa@kolumbus.fi www.hymykuoppa.fi Helsinki Raisio LIIKEKETJUT incastore www.incastore.fi FOTOTARVIKKEITA Kamerat ja kameratarvikkeet edullisesti KUVAVALMISTUSTA KAMERAHUOLTOA K A M E R A H U O L T O M U S T O N E N & L A I N E www.kamerahuolto.fi 108 | 6-7/ 2011
Tee edullinen vuosisopimus! SOITA 09-692 2910 Merja Calton Valokuvausleiri 14.-18.9.2011 Lempeän Suvannolla Pellossa Tiedustelut: Renne 0400-570801 Mervi 050-5436170 LUONTOKUVAUSTA KARHU- JA LUONTOKUVAUSTA KAINUUSSA Kuvauselämyksiä keskellä selkosia Suomussalmella Venäjän rajan tuntumassa. VIDEOSIIRTOJA Videosiirrot ja laitevuokraus Foto Bögelund Mäntypaadentie 15 D 00830 Helsinki p. Hallitset jonkin verran valokuvaustekniikkaa, idät jonki verra valokuvaustekniikkaa, kin ran te k mutta haluat oppia lisää. 08-736 160 www.martinselkonen.fi ARVOSETELIT 110 | 6-7/ 2011. valokuvaukseen, perinteisin sekä digitaa Käy yhteyttä saadaksesi lisätietoja! daksesi lisätietoja! Käy kotisivuillamme tai ota yhteyttä saad www.vnf.fi www.vnf.fi info@vnf.fi info@vnf.fi 019 222 602 6025 25 Pumppulahti Karjaa Pumppulahti 3, Karjaa Sinun ilmoituksesi näille sivuille. Pidät valokuvaamisesta. MARTINSELKOSEN ERÄKESKUS Pirttivaarantie 131 89920 Ruhtinansalmi puh. 050 626 19 e-mail:jarmo.mustonen@fotobogelund.fi ERIKOISTARVIKKEITA KUVAUSTAUSTOJA w w w. m a i s u n i l m a i s u . Haluaisit ehkä a Haluaisit ehkä ammattivalokuvaajaksi. alok alisin menetelmin. mutta haluat k ammattivalokuvaajaksi? Tule opiskelemaan VA Tule opiskelemaan VALOKUVATAIDETTA ALOKUVATA ETTA UV AID Opistossamme voit Opist O ossamme voit yhden vuoden aikana syventyä kokopäiväisesti aikan syventyä kokopäiväisesti na va uvaukseen, perinteisin sekä digitaalisin menetelmin. f i VALOKUVAKOULUTUSTA Pi valokuvaamisesta
09-692 2910 | 6-7/ 2011 111. ARVOSETELIT Kysy edullista ilmoitustilaa Arvosetelit -osastosta Merjalta, p
Kunpa joku vielä laskisi paperiteollisuuden vaikutuksen metsän eläimiin ja kasveihin yhtä tarkasti kuin valokuvakirjan osuuden ilmastonmuutoksesta. 112 | 6-7/ 2011. Laskelmat tehtiin tuotteen koko elinkaaren ajalta, lähtien puun kaatamisesta ja paperin valmistuksesta kirjan lukemiseen asti. Havaittuja vaikutuksia elinkaarianalyysiin ei (vielä) sisälly. Tutkimus on käsittämättömän moniulotteinen. Sadalle valokuvakirjalle osuus on siis 0,1 % ja tästä lasket- tuna yhdelle kirjalle 0,001 %. Tutkimuksessa vaikutukset laskettiin tonnille (1000 kg) valokuvakirjoja. Esimerkiksi tonni valokuvakirjoja aiheuttaa noin 2 % ilmastonmuutoksesta. Tutkijat sanovatkin, että sen avulla voidaan "arvioida tuotteen potentiaalisia ympäristövaikutuksia ja etsiä parannuskohteita". Valokuvakirja myös rehevöittää vesistöjä tämä johtuu pakkausmateriaaleina käytettävien muovien valmistusketjun päästöistä. Valokuvakirja aiheuttaa mineraalisten luonnonvarojen ehtymistä. Ympäristönsuojelija siis noutaa kirjansa valmistamosta pakkaamattomana. Kirjan materiaalien, eli paperin ja kansipahvin, valmistuksessa kulunut energia on syyllinen suureen osaan ympäristövaikutuksista. Yhden kirjan painoksi määritettiin 500 g, joten kyseessä on 2000 kirjan vaikutus. Se suhteutettiin suomalaisen aiheuttamaan kokonaisvaikutukseen. Suurimmat vaikutukset liittyvät energiankulutukseen. Paperiteollisuutemme tuottaa noin 11 miljoonaa tonnia paperia ja kartonkia, josta 90 % menee vientiin. Jakelun ympäristövaikutukset ovat muita kirjoja suuremmat. Noin neljäsosa teollisuu- den käyttämästä verkkosähköstä tuotetaan uraanilla. ANTTI KOLI Tutkittu juttu: valokuvakirja tuhoaa ympäristöä VTT, eli Valtion teknillinen tutkimuskeskus, on julkaissut laskelmia Tee se itse valokuvakirjojen ympäristövaikutuksista. Kirjojen aiheuttamat ympäristövaikutukset lisäävät ilmastonmuutosta, happamoitumista, fossiilisten luonnonvarojen ehtymistä ja otsonin muodostumista alailmakehään. Ne kuljetetaan asiakkaalle yksittäin huolellisesti muoviin ja pahviin pakattuna. Valokuvakirjan elinkaari poikkeaa muista kirjoista eniten jakelun puolesta. Vaikutukset ovat hämmästyttävän isoja. Kotitalouksien ilmastovaikutuksista merkittävimmät ovat asuminen (28 %), ruoka (16 %) ja autoilu (13 %). Selvityksen mukaan kirjojen lukemisesta ei aiheudu suoria päästöjä. Jätevaihe pudotettiin pois tiedon vähyyden takia
MYÖS FACEBOOK.. Kysy, keskustele: www.kamera-lehti.fi. Tilaus uusiutuu automaattisesti kulloinkin voimassa olevalla kestotilaushinnalla, ellei tilausta peruuteta kirjeitse tai puhelimitse. Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. S E U R A AVA N U M E R O I L M E S T Y Y 17.8.2011 8 /2011 + KESÄN UUTUUS MINIJÄRKKÄRIT Kuva: Pekka Nihtinen TESTISSÄ! UUSI TAMRON 18-270mm f/3.5-6.3 Di II VC PZD UPEA HUANGSHAN, KIINA UUSI ILFORD KÄÄNTÖPAPERI P I E R R E D E L A U N AY KUINKA KOHINA KURIIN? V U O D E N E I S A - VA L I N N AT E S I T T E LY S S Ä VA R M I S TA O M A S I S U O R A A N TILAAN KAMERA-LEHDEN KOTIIN: www.kamera-lehti.fi KESTOTILAUS MÄÄRÄAIKAISTILAUS 12 kk Lehden saaja Nimi: Lähiosoite: Postinumero: Puhelin: Postitoimipaikka: LISÄÄ SÄVYJÄ KUVIIN 69,00e 78,00e Kamera-lehti PALVELUKUPONKI MAKSAA POSTIMAKSUN Maksaja (jos eri kuin saaja): Laskutusosoite: Postinumero: Puhelin: Postitoimipaikka: Tunnus 5000932 00003 VASTAUSLÄHETYS Tilaushinta laskutetaan. Myös lahjatilauksen saaja sallii tietojen käytön näihin tarkoituksiin. Yhteystietojen käytön tai luovutuksen voi kieltää ilmoittamalla siitä Kamera-lehden asiakaspalveluun. 00003 HELSINKI 113 82 000 LUOVAA LUKIJAA... Tilaus alkaa ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja jatkuu tilausjakson ajan (12 numeroa, joista kolme laajaa tuplanumeroa / 9 lehteä)
Hän on Facebookin käyttäjistä sieltä aktiivisimmasta päästä. JULKAISUKYNNYKSEN M A D A LT U M I N E N Facebookin perustoimintojen kannalta yhden päivän elinkaari varmaan pitää kutinsa. Mutta pohjimmiltaan valokuva on paljon ovelampi ja pitkäikäisempi olio. Facebook on kuin sanomalehti, seuraava numero peittää eilisen." K U VA N ELINKAARI Valokuvaukseen kerta kaikkiaan kuuluu se, että jotkut kuvat jaksavat herättää kiinnostusta yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen, vaikka olisivatkin tarkoitettu alun perin yhden hetken käyttöön. Arkkitehtuurin puolelta hyvä esimerkki on Helsingin Mannerheimintien Lasipalatsi. Selvää kuitenkin on, että tekijänoikeudet siinä mielessä kuin ne nykyisen lainsäädännön ja käytännön kannalta on kirjoitettu, menevät uusiksi. Mitä iskevämpiä visuaalisia sutkauksia ja nopeatempoisia oivalluksia Bremer esitti, sitä useampia kommentteja tuli. Yhä enemmän on ihmisiä, joille on eduksi kuva-aineiston saaminen laajojen joukkojen silmien ulottuville. Siellä joka kahdeskymmenes minuutti jaetaan 1,3 miljoonaa valokuvaa. Uusi media on laajalla rintamalla poistanut julkaisukynnykset. Samoin pohdittavaa riittää yksityisyyden suojassa. Loputtomasti faneja, tykkäämisiä ja pitkiksikin jatkuvia keskusteluketjuja. Kuva ei juurikaan saa kiinnostusta osakseen vuorokausi julkaisemisensa jälkeen. Tämän päivän sisältöjen jakaminen on jotain ihan muuta. Yhdessä tämäkin homma on hauskempaa. "Facebookiin postattujen kuvien elinkaari on yleensä kovin lyhyt. Hetkellisyydestä tuli pysyvyyttä. Pääsystä ihmisten tajuntaan on tullut kilpailtu areena. Kuvan niskalenkki suhteessa tekstiin ja puheeseen kiristyy entisestään. Myös tekijänoikeudet ja yksityisyyden suoja ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on loputtomasti. Rakennus tehtiin väliaikaiseksi, mutta siitä tulikin vaalittu muistomerkki ja suojelukohde. Silti moni pitää tätä hektistä uusiutumista ja vanhan pois pyyhkimistä pinnallisena. Muutoksen syvyyttä on vaikea hahmottaa. Ei vain päivityksiä netissä, vaan myös näyttely aiheesta Galleria Luovassa keväällä. JÄLKIKUVA TANELI ESKOLA Kuvan yhteisöllinen elämä Harva valokuvaa vain itselleen. Yksin Facebookissa on noin 650 miljoonaa käyttäjää. Ajattelemme, että tuon minä olen jo hyvässä valossa nähnyt ja nyt kokemus uusiutuu. Paitsi ihmiset, myös kuvat verkostoituvat ja alkavat elää uutta verkkoelämää. Yli sata albumia ja tuhansia kuvia. Sen todistaa jo se, että Bremerin netissä pienenä julkaisemat kuvat saivat hienosti vedostettuina ja gallerian seinälle ripustettuina uuden ilmiasun, elämän ja keskustelut ympärilleen. "EN H A L UA OL L A PI H TA R I , VOI N H Y V I N OL L A JA KOR A S I A" Helsinkiläisellä valokuvaaja Stefan Bremerillä on oma linjansa postauksissaan. Näyttelyssä tykätä sai myös liimaamalla peukkutarroja kuvan alle seinään. Aiemmin näkeminen (tässä tapauksessa Fbssä) ja tuttuus vahvistavat kuvan potentiaalisia piirteitä. Siksi kannattaa pitää kiinni niistä anteliaan jakelun alueista, joissa leikillisyys ja hauskanpito yhä ovat mahdollisia. | 6-7/ 2011. Valokuvan "hyvyys" on kumulatiivista. Julkaistut kuvat huomioitiin jo senkin takia, että ne olivat ylittäneet julkaisukynnyksen. Aina se ei ole viatonta leikkiä. Vielä on ennenaikaista sanoa mitä pysyviä vaikutuksia näillä muotivillityksillä on. Tämän tajuntaan tarrautuvan huomiopiirteen tavoittaminen ja tunnistaminen on keskeinen osa valokuvaajan taitoa ja sen Bremer totisesti osaa. Olen sitä mieltä, että valokuvauksessa, etekin Facebookin kaltaisesti ajassa elävissä medioissa on epäolennaista tehdä pysyviksi tarkoitettuja valintoja. Ennen kuvan julkaisemiseen (useimmiten painettuna) liittyi kulttuurista lisäarvoa, pohdintaa ja itsekritiikkiä. Avajaisissa oli tungosta ja meteliä
micro 4/3 kameraan tai Nikon objektiivit Canon Eos-kameraan. 739 314811 112 313961 100 313068 104 UUsI 309248 ePson KotIteatterIProJeKtorI eh-tw3200 LastoLIte soFtboX eZyboX sPeedLIte eIZo 22" coLor edge cd223w + LIPPIs Zoom handy recorder h4n - Resoluutio: 1920x1080 - ANSI lumen: 1800 - Kontrastisuhde: 25000:1 - Äänitaso: 28db Pieni 22x22cm softbox jota voit käyttää tavallisen kamerasalamasi kanssa. Tällöin sävyjä ei menetetä. Uusi versio suositusta H4-tallentimesta. GPS merkitsee otoksesi ja pitää kirjaa matkastasi ihanteellinen matkakamera. Vihdoinkin kompaktikamera järjestelmäkameran laadulla. Näytössä on suuri väriavaruus ja se tukee laitteiston kalibrointia, eli väriasetukset säädetään näytönsisäisesti. Kameralla voi videokuvata HDlaadulla ja stereoäänellä. Toimii yhtä hyvin asennettuna kameraan kun valojalustaan. Sisältää jokasäänsuoja joka suojaa laukkua ja varusteita vaativissa sääolosuhteissa. Luuppi kiinnitetään kameran LCDnäyttöön. Tallentaa SD-muistikortille. Yhteensopiva Think Thank Pro Speed Beltin kanssa jonka avulla voit käyttää sitä vyötärölaukkuna. Kiinnitetään kameraan metallikehyksen ja magneetin avulla. Kipon objektiivisovittimien avulla voit kiinnittää vanhemmat objektiivit esm. Tulee kolmessa erissä versiossa, joten se sopii useampiin DSLR-kameroihin. 550D käyttää samaa 18 megapikselin kennoa kuin EOS 7D. 2 kpl XLR-liitäntää. korkeus 146cm, enimmäiskuormitus 4kg, paino 1,3kg. tamron aF 18-270/3,5-6,3 aF dI II Vc PZd - Päivitetty, erittäin pieni superzoom objektiivi, paino ainoastaan 450g - Kuvanvakaaja - Uusi PZD-moottori antaa hiljaisen ja nopean tarkennuksen FULL hd MEGAPIKSELIÄ 14 eIsa AWARDS 735 315737 305494 112 UUsI 599 UUsI LCDVF - 314190 LCDVF 3/2 - 314425 LCDVF 16/9 - 316095 316453 canon hF m41 thInK tanK Urban dIsgUIse 20 Lcd VF KIPon obJeKtIIVIsoVItIn Uudessa Canon-kamerassa on mikrofoniliitäntä ja mahdollisuus tallentaa HD-laatua muistikortille tai kameran sisäiseen muistiin. Kamerassa on kaksi korttipaikkaa ja 3" LCD-kosketusnäyttö. Myyntipaketti sisältää jalustan jalan lämmittimet ja kumijalat. Voit ottaa meihin yhteyttä saadaksesi selvää ajankohtaisista hinnoista ja uutuuksista. KUUMIA TARJOUKSIA 314367 312426 Musta - 316229 Sininen - 316230 Pinkki - 316231 canon Powershot sX230 hs nIKon cooLPIX P7000 canon eos 550d KIt PowerShot SX230 HS -kamerassa on HS System -järjestelmä, 14x optinen zoom, 28mm:n laajakulmaobjektiivi ja Full HD -videokuvaus, joiden ansiosta saat aina laadukkaita kuvia ja videoita. Maks. Kokoontaitettava. Ihanteelinen valinta pre-press työhön, digitaalikuvan muokkaamiseen ja televisiolähetyksiin. Kamerassa on suuri 3" LCDnäyttö jonka tarkkuus on hämmästyttävät 1 miljoona kuvapistettä. 279 tIPa AWARDS VIDEO MEGAPIKSELIÄ 12 14x UUsI ZOOM 10 MEGAPIKSELIÄ ZOOM 7x VIDEO 439 313415 316399 649 Canon - 315449 Nikon - 315451 sony neX-5 / e 18-55 + e 16/2.8 mUsta + LaUKKU benro JaLUstasarJa a300Fbho aLU. NEX-5 on erittäin pienikokoinen järjestelmäkamera joka antaa teräviä kuvia ja jossa on uskomattomia ominaisuuksia, kuten Full-HD 1080i video, 3D-panoraamatila ja kallistuva LCD-näyttö. Erittäin edullinen Benro jalusta jossa on korkealaatuinen pallonivel ja ainutlaatuiset jalkalukot jotka mahdollistavat nopean asennuksen. 1,9" LCD-näyttö. 1069 63 1177 308 PO S T I MYYNTI NETT I KAUPPA SÄHKÖP OSTI Tilauspuhelin 0800-773 535 www.scandinavianphoto.fi info@scandinavianphoto.fi. Parannettu mikrofonivahvistin, sisäinen kaiutin ja säädettävät mikrofonit. Kiinnitetään salamaan tarranauhan avulla. Kamerassa on salamakenkä ja 3" LCD-näyttö. Objektiivin polttoväli on jopa 28-200mm. Paketti sisältää EF-S 18-55 IS joka antaa optimaalisen joustavuuden. 10x optinen zoom ja 43mm suodinkierre. Diskreetti kameralaukku ammattikuvaajille ja vaativille harrastajille
Olen uusi näkökulmasi. I AM THE BEAUTY OF LIFE I AM THE NIKON D51 . Olen täynnä luovuutta. Suuri, tarkka kääntyvä näyttö, Full HD -videotallennus, 16,2 MP CMOS-kenno, EXPEED 2-kuvankäsittelyjärjestelmä, jopa 6400 ISO yksityiskohtaisten kuvien ottoon hämärässä sekä uusi erikoistehostetila. www.iamnikon.fi