1 / 2024 HYVINVOINTIVALTIOTA ETSIMÄSSÄ Sivu 13 Reilu ja tasapuolinen. 10.1.2024 / 10 € ku.fi N
ku.?/tilaa Tilaus vain 99 € vuodessa
Kansan Uutisten brändimielikuva on positiivinen ja rakentava. Kansan Uutiset Oy:n hallitus Juho Orjala, hallituksen puheenjohtaja Risto Kalliorinne Tuula Kärki Janne Mäkinen Anna Mäkipää Sini Niva Katja Syvärinen Karoliina Öystilä Kansan Uutisten missio Kansan Uutiset on vasemmistoliittoa lähellä oleva journalistisesti riippumaton yhtiö, jonka tehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistaminen julkaisemalla monikanavaista mediaa vasemmistolaisten arvojen edistämiseksi. Kansan Uutisten lukijat ovat kriittisiä, he haluavat ymmärtää ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. silmiTönTä TuhoamisTa 42 Suhteettomasta voimankäytöstä on tullut Israelin strategia. Tosi ja valhe 45 Elämme kamerayhteiskunnassa, sanoo professori Janne Seppänen. hyvinvoinTivalTio 13 Mitä hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan nykyään. viimeinen sana 67 Jussi Virkkusen kolumni. Kansan Uutisten vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta merkittävästä virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kansan Uutisten visio Kansan Uutiset on vasemmistolainen ykkösmedia, joka tarjoaa tuoreita näkökulmia, joista nykyistä suurempi yleisö keskustelee ja innostuu. haiTin vesiriiTa 26 Dominikaaninen tasavalta ja Haiti kiistelevät yhteisestä joesta ja sen vedestä. punainen ja valkoinen 56 Suomi järjestäytyi sisällissotaansa urheiluseurojen mukaan. Ilmoitusmyyntimme palvelee sähköpostiosoitteessa ilmoitukset@ku.fi. 3 TeollisuusliiTTo nosTaa panoksia 07 Ay-liikkeen toimenpiteet jatkuvat. Taas uusi juhlava julisTus 08 Kuinka tyytyväinen ilmastokokoukseen voi olla. Onko Suomi sellainen. Tilausasioissa lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@ku.fi tai soita numeroon (09) 759 60 208 (palvelemme puhelimitse maanantaista tiistaihin kello 9-12). iida Turpeinen 50 Kirjailija tutkii kaunokirjallisin keinoin sukupuuttoon kuolleen eläimen kohtaloa. Yritys ei anna hyvitystä vähäisestä paino-, painatustai taittovirheestä, joka ei vähennä ilmoituksen mainosarvoa. suomi naTon selän Takana 10 Onko Suomi muuttanut suhtautumistaan ydinaseisiin. Lukijat tarvitsevat Kansan Uutisten sisältöä ja näkemyksiä Suomesta ja maailman tilasta muuttaessaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. Ilmoituksen jättäjä on vastuussa ilmoituksestaan ja sen sisällön lainmukaisuudesta. aurinkorannikon Työläinen 20 Ana Geranios kertoo turismifobian syistä. Painopaikka PunaMusta 2024 KAnnEn KuVA: LEHTIKuVA. edessä hyinen Talvi 35 Rakennusliiton puheenjohtaja ennustaa rakennus alalle 30 prosentin työttömyyttä. pinTaa syvemmälTä 40 Huivipakon aika alkaa olla ohi Iranissa, arvioi Peik Johansson. lukupäivänseisaus 54 Taija Roihan kolumni. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Kansan Uutiset pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sopimatonta ja lainvastaista materiaalia. Päätoimittaja ja toimitusjohtaja Jussi Virkkunen (09) 759 60 240 @jotfau Toimituspäällikkö Emilia Männynväli (vapaalla) Toimitus Johan Alén, toimitussihteeri (09) 759 60 313 @journalistalen Toivo Haimi, toimittaja (09) 759 60 270 @toivohaimi Jussi Joentausta, verkkotoimittaja, valokuvaaja (09) 759 60 355 Tuula Kärki, politiikan toimittaja (09) 759 60 344 @TuulaKarki Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat etunimi.sukunimi@kansanuutiset.fi. rikosoikeus murroksessa 30 Rangaistuspopulismi valtaa kriminaalipolitiikkaa. sisältö 1/2024 ajassa dialogi taustat ISSN 0357-1521 www.ku.fi Käyntija postiosoite Hämeentie 105 A 00550 HELSINKI (09) 759 601 ku@kansanuutiset.fi Seuraava lehti ilmestyy 7.2
Koko ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavat ilmastokriisi ja luontokato eivät ole kadonneet minnekään, vaikka niitä ei otsikoissa olekaan näkynyt. Hallitus ottaa tietoisen riskin tehdessään politiikkaa, joka jakaa kansaa kahtia. Ei ole liioittelua kutsua 2000-luvun ensimmäisiä vuosia monikriisin tai yleiskriisin ajaksi. Tällainen kansaa jakava politiikka on harvoin hyvästä, mutta yleiskriisin aikana sitä voi kutsua suorastaan vastuuttomaksi. Jo olemassa olevia jakoja syvennetään ja uusia luodaan politiikalla, joka kurittaa heikoimmassa asemassa olevia ja palkitsee valmiiksi hyväosaisia. Valitettavasti sellaisesta ei ole merkkejä. Jos Suomi haluaa selvitä 21. 4 Yleiskriisissä tarvitaan YhtenäisYYttä pääkirjoitus että tunnemme kaikki olevamme samassa veneessä ja että pärjäämme kyllä yhdessä. Samalla työssäkäyvien ja työttömien välille aukeaa Suomessa entistä syvempi railo, kun työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa heikennetään. Julkisen sektorin työntekijöitä asetetaan vastakkain teollisuuden ja vientialojen työntekijöiden kanssa luomalla vientivetoinen työmarkkinamalli, jossa käytännössä säädetään palkankorotuskatto julkisille aloille. Yhteiskunnat, joissa kansallinen yhtenäisyys on korkealla tasolla, kestävät kriisejä kaikkein parhaiten. Ekokriisi päinvastoin kiihtyy, koska maail ma ei yrityksistä huolimatta ole onnistunut päästämään irti fossiilisista polttoaineista ja niiden voimalla pyörivästä talousjärjestelmästä. Kevättalvella saamme tietää, kenelle tuo tehtävä lankeaa. Näkyvin jakolinja kulkee työntekijöiden ja omistajien välillä. Toivo Haimi U usi vuosi alkaa synkissä tunnelmissa. Venäjä jatkaa sotaansa ja miehitystään Ukrainassa. Petteri Orpon ja Riikka Purran oikeistohallitus on lähtenyt politiikallaan jakamaan kansaa monella eri tapaa. Kriisit eivät tarkoita väistämättä katastrofia. Elämme ajassa, jossa kriisit nivoutuvat toisiinsa ja voimistavat toisiaan. Hallituksen haluttomuus neuvotella asioista yhdessä on ajanut ammattiliitot vastustamaan hallituksen politiikkaa. Jemenin sisällissota on kestänyt kohta vuosikymmenen. Palestiinassa Israelin armeija hävittää ihmisten koteja. On syytä kysyä, tunteeko asumistukensa menettävä pienituloinen työntekijä olevansa samassa veneessä niiden suurituloisten kanssa, jotka saavat hallitukselta veronkevennyksiä. Hallitus tekee myrkyllistä politiikkaa ajassa, jossa kahtiajaon sijaan kaivattaisiin kipeästi kansakunnan yhdistämistä. Kriisiteivättarkoita väistämättäkatastrofia.. Hallituksen tekemät sosiaaliturvan leikkaukset ovat karuimpia sitten 1990-luvun. Osa-aikaiset ja kokoaikaiset, määräaikaiset ja vakituiset työntekijät asetetaan toisiaan vastaan heikentämällä työsuhdeturvaa. Niistä on mahdollista selvitä – tai vielä parempaa, kriisejä on mahdollista ehkäistä ennalta. vuosisadan yleiskriisistä edes jotenkuten kuivin jaloin, on pidettävä huolta kansallisesta yhtenäisyydestämme: siitä, Tasavallan presidenTTiä on pidetty Suomessa päivänpolitiikan yläpuolelle asettuvana kansakunnan yhdistäjänä
Kahdenvälinen sopimus avaa Yhdysvalloille pääsyn kaikkiaan 15 sotilasalueelle Suomessa. Sopimus vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.. 5 USA:n kAinAloon 01 ajassa Puolustusministeri Antti Häkkänen ja Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken esittelivät DCA-sopimusta
Pohjoismaissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on syvenemässä, kun tuloja varallisuuserot kasvavat. Hyvinvointivaltion jäljillä Yllhäällä: Tekoälyllä tuotettu kuva ”Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta 1980-luvulla”. Samalla maksuttomista julkisista palveluista leikataan, sosiaaliturvaa muutetaan vastikkeellisemmaksi ja palveluiden saatavuutta heikennetään. Alhaalla: Tekoälyllä tuotettu kuva ”Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta”.. Mitkä asiat määrittelevät pohjoismaisia hyvinvointivaltioita 2020-luvulla. Tämän kaiken keskellä on syytä kysyä: onko pohjoismaista hyvinvointivaltiota olemassa missään. 6 ajassa Hyvinvointivaltiot kaikissa Pohjoismaissa ovat perustuneet tulonsiirroilla aikaan saaduille pienille tuloeroille, laajoille julkisille palveluille sekä tasaarvoiselle ja maksuttomalle koulutukselle. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kuitenkin pettämässä lupauksensa kansalaisille. Lue juttu sivulta 13
Saattaa olla niin, että Solow’n työ on määrittänyt läntisten yhteiskuntien kehitystä ja yhteiskuntapolitiikkaa enemmän kuin kukaan osaa ajatellakaan. Helmikuun alussa edessä on kaksipäiväinen lakko, ja tällä kertaa kohteena ovat muun muassa Kokkolan ja Kilpilahden teollisuusalueet. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo, ettei liitto ole perääntymässä vaatimuksistaan. Kokkolan ja Kilpilahden teollisuusalueiden alasajo on raskas päätös, mutta sekin on vain varoituslaukaus. JuSSi ViRkkunen ajassa TeollisuusliiTTo nosTaa panoksia Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen (keskellä), työsuojeluvaltuutettu Markku kyröläinen ja pääluottamusmies Reijo Sallinen olivat vahdissa Helsingin telakalla joulukuun lakkopäivänä.. bluesky Ekonomisti Jussi Ahokas 22.12.2023 tikin uusista poliittista työtaistelutoimista. – Emme voi hyväksyä työntekijöiden työehtojen ja oikeuksien heikennyksiä. Tuolloin takana oli laaja yksipäiväinen lakko, joka sulki teollisuuslaitoksia, telakoita ja pysäytti julkisen liikenteen Helsingissä. Kilpilahdessa Nesteellä on suuri öljynjalostamo. – Työtaistelutoimet saavat 90 prosentin tuen meidän jäsenistöltämme. Jo nyt leikkausten seurauksena 17 000 lasta tippuu köyhyysrajan alapuolelle. RIP. Nämä ovat duunariperheiden lapsia kaikki, sanoo Nesteen pääluottamusmies Sami Ryynänen Teollisuusliiton tiedotteessa. Mielenkiintoisinta on se, että kun lakkoja on, myös järjestäytymättömät työntekijät marssivat ulos ja ilmaisevat, etteivät he voi näitä hyväksyä. 7 TeollisuusliiTon varapuheenjohtaja Turja Lehtonen vakuutti joulukuun puolivälissä, että ay-liikkeen toimet oikeistohallitusta vastaan eivät ole loppumassa. Lisää ja lisää työtaistelutoimia on luvassa, ellei hallitus aloita aitoa keskustelua työelämäkysymyksistä. Joulun jälkeen Teollisuusliitto ilmoitUusklassisen kasvuteorian kovimmista kovin nimi Robert M. – Toivomme, että öljynjalostuksen keskeyttäminen saa hallituksen ymmärtämään, ettei se voi asettaa koko julkisen talouden taakkaa työntekijöiden harteille. Solow on poistunut keskuudestamme 99-vuotiaana. Turja Lehtonen kertoi KU:lle, että Teollisuusliitto seuraa jäsentensä mielialoja kyselyillä
Tätä voi pitää voittona ottaen huomioon kokouspaikan. Tätä julisti myös Suomen pääministeri Petteri Orpo. 70 prosenttia Suomen luonnosta on menetetty 2. Orponkin hallitus tukee avokätisesti fossiilisilla polttoaineilla tapahtuvaa autoilua. Ongelma on vain siinä, että kukaan ei ole ryhtymässä riittäviin toimiin. YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin painavat puheenvuorot edessä olevasta tuhosta – jos mitään ei tehdä – hukkuivat coktail-tilaisuuksien juhlajuomiin. Kuva: Lehtikuva/Giuseppe Cacace Kun YK:n ilmastokokous järjestetään öljymaassa, eivät odotukset ole kummoiset. Ilmasto on lämmennyt 1,2 astetta esiteollisesta ajasta 3. Päätöslauselma ei ole sitova, joten jää nähtäväksi, kuinka innokkaasti sitä lähdetään toteuttamaan. Ongelmiakin riittää paljon. Taas uusi juhlava julisTus Kolme faKtaa eKologisesta Kriisistä 1. Lopulta ilmastokokouksen päätöslauselmaan saatiin maininta, että fossiilisista polttoaineista pitää irtautua. Varakkain 10 prosenttia aiheuttaa puolet maailman päästöistä. 8 Vuoden 2023 YK:n ilmastokokous järjestettiin Dubaissa. Jälleen saatiin kuulla juhlavia puheita, kuinka ilmastokriisi on vakava asia ja nyt pitää ryhtyä toimiin
Toteutus tarkoittaa selkeiden päättymispäivien asettamista hiilen, öljyn ja kaasun käytölle sekä puhtaan energiajärjestelmän rahoittamista. Saarivaltioiden edustajat, alkuperäiskansojen edustajat ja aktivistit ovat kutsuneet COP-tulosta pettymykseksi ja taas yhdeksi business as usual -kokoukseksi. Se on itsestäänselvyys, mutta sen panemisella paperille on väliä. ajassa KuinKa tyytyväinen ilmastoKoKouKseen voi olla. Muutoksella on kiire. Dubaista ei tullut pelkkää suuntaviivaa, vaan kokonainen liikennemerkki: fossiilisille polttoaineille tulee loppu. On hyvä, että Dubaissa saatiin käyntiin rahasto, jolla köyhille maille korvataan ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja. Markkinat reagoivat muutokseen politiikkaa nopeammin ja uskon, että Dubain neuvottelutulos tulee vähentämään fossiilisten polttoaineiden rahoitusta. touKo siPiläinen Greenpeacen maajohtaja Dubain ilmastokokous tullaan muistamaan hetkenä, jolloin maailma päätti luopua fossiilisista polttoaineista. mai Kivelä Kansanedustaja G r ee n pe a ce /J o n n e Sip po la a n tt i Y r Jö n en. Ilmastokriisi aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä ja siirtolaisuutta. Ilmastositoumukset jäävät ilmaan, mikäli niitä ei ole mahdollista käytännössä toteuttaa. 9 Politiikan vetomittari Suomen Pankki kertoo maan luisuneen taantumaan viime vuonna. Maailman maat, myös maat kuten Saudi-Arabia ja Venäjä, totesivat yhdessä, että fossiilisista polttoaineista on siirryttävä pois ja että tämä vuosikymmen on kriittinen. Puolentoista asteen tavoite on edelleen voimassa, mutta eri arvioiden mukaan erittäin hauraalla pohjalla tai jo menetetty. Dubain tekstiä voi suhteuttaa siihen absurditeettiin, että YK:n ilmastokokousten 30-vuotisessa historiassa sana ”fossiiliset polttoaineet” saatiin ylipäätään mainituksi loppupäätelmissä ensi kertaa kaksi vuotta sitten Glasgow’ssa. Päästövähennysten lisäksi on pidettävä huolta, että sopeutuminen aiempaa vaarallisempaan maailmaan tehdään oikeudenmukaisesti. Nykytoimin vielä vuonna 2030 palaa yli puolet enemmän fossiilisia polttoaineita, kuin mitä puolentoista asteen lämpenemiseen mahtuisi. Sopimustekstiin saatiin myös uusiutuvan energian triplaaminen globaalisti ja energiatehokkuuden parantamisen vuosivauhdin tuplaaminen 2030 mennessä. Esimerkiksi USA investoi edelleen itsekin hiileen. Vaikka on hyvä, että viimein sopimustekstissä mainitaan suoraan tarve siirtyä pois (“transition away”) öljystä, hiilestä ja maakaasusta, tällä ei ole vaikutusta ilman konkreettisia tekoja. Taantuman arvioidaan jatkuvan vuoden 2024 ajan. Sitä varten olisi pitänyt liittää fossiilisista luopumiseen selvempiä vuosilukuja. Pariisissa sovittu puolentoista asteen lämpenemisen raja ylittyy todennäköisesti tämän vuosikymmenen aikana. Petja Pelli Helsingin Sanomain toimittaja Dubain tulokseen voi olla jokseenkin tyytyväinen siinä valossa, että se oli parempi kuin moni uskalsi odottaa ja paljon parempi kuin mitä vielä päivä ennen kokouksen päättymistä näytti. Dubain teksti ei riitä pitämään 1,5 asteen haavetta hengissä. Jos leikkauspolitiikkaa jatketaan, taantuma voi syvetä itseaiheutetuksi lamaksi. Sopimus jätti myös toivomisen varaa, mutta YK:n ilmastoneuvotteluissa on kyse ennen kaikkea yhteisistä suuntaviivoista. Pariisin kokous sen jo osoitti: ilman sitä oltaisiin matkalla kohti vielä pahempaa planeetan kuumentamista. Dubaissa tehtiin Pariisin sopimuksen ”Global Stocktake” eli missä mennään -tyyppinen katsaus, ja sen tulokseen taas ei voida olla tyytyväisiä: kohti 2,5–3 astetta mennään nykylupauksin. Tässä tilanteessa jokainen uusi hiilivoimala tai öljykenttä on turvallisuusuhka ihmisille ja muille lajeille. Tämä ja kirjaus fossiilisista polttoaineista luopumisesta eivät ole sitovasti kirjattuja, vaan kehotusmuotoisia. Riittävän ilmastorahoituksen sopiminen kehittyville maille Afrikasta Kaakkois-Aasiaan ja saarivaltioihin on edelleen ratkaisematta. Kertoo sopimuksen puutteista, että myös fossiiliyhtiöt ovat suhtautuneet siihen myönteisesti
1 ajassa
1 1 ajassa Suomi piilottelee NatoN SeläN takaNa Kati Juva on pettynyt Suomen toimintaan ydinasekiellon suhteen. Ne on purettava, koska aina on vahingon ja päättäjän sekoamisen riski. Nyt piiloudutaan Naton selän taakse. Tämä oli toinen kokous, ja Suomi ei osallistunut siihen lainkaan, vaikka oli ensimmäisessä kokouksessa Wienissä tarkkailijana. Juva on vaikuttanut 1980-luvun alusta lähtien Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestössä, joka toimii ydinaseita vastaan. Järjestö on International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW). Suomen poiSSaoloa ydinasekieltokokouksesta on perusteltu Nato-jäsenyydellä. Tuula KärKi ”Missä olosuhteissa Suomen ulkopoliittisen johdonmielestä ydinaseitavoisi käyttää?”. Juva arvioi, että Suomi on muuttanut suhtautumistaan ydinaseisiin ja aseistariisuntaan viime vuosina. – Nykyisin Suomi äänestää vastaan eli vastustaa sopimusta, Juva toteaa. – Suomi voisi siitä huolimatta suhtautua vähintään entiseen tapaan ydinaseriisuntaan, hän pohtii. Juvan mieleStä Nato-jäsenyyden ei tarvitse olla este sille, että Suomi kannattaisi ydinasekieltoa. Juva on suomalainen lääkäri, joka oli kansalaisjärjestön edustajana seuraamassa marraskuun lopussa Yhdistyneitten kansakuntien ydinasekieltosopimuksen sopijaosapuolten kokousta New Yorkissa. – Kanta on muuttunut aiempaa kielteisemmäksi ydinasekiellolle. Aiemmin Suomi on suhtautunut ydinasekieltosopimukseen liittyviin päätöslauselmiin neutraalisti ja äänestänyt tyhjää. Nyt hän on yksi sen kansainvälisen kattojärjestön neljästä puheenjohtajasta. Siinä sanotaan, että ydinaseita ei pidä käyttää missään olosuhteissa. – Suomi ei tue tätä. Juva pitää sitä tekosyynä. Haluaisinkin tietää, missä olosuhteissa Suomen ulkopoliittisen johdon mielestä ydinaseita voisi käyttää, Juva sanoo. – Kokouksessa oli kymmeniä maita tarkkailijoina, myös Nato-maat Belgia, Norja ja Saksa, hän tähdentää. Hän muistuttaa ydinasepelotteeseen ei voi luottaa: – Ydinaseiden käyttö on niin katastrofaalista koko ihmiskunnan henkiinjäämiselle, että sitä ei voi jättää päättäjien päätettäväksi. – Minkä tahansa ydinaseen käytön humanitaariset vaikutukset ovat niin hirveitä, että ainoa keino pelastua on olla koskaan käyttämättä niitä. Tätä Juva pitää valitettavana. Suomen muuttunut suhtautuminen on näkynyt myös YK:n yleiskokouksissa. Hänestä erityisen harmillinen on Suomen suhtautuminen YK:n päätöslauselmaan ydinaseiden humanitäärisestä vaikutuksista
Ehdokkaat ovat vantaalainen Gashaw Bibani, pyhäjärveläinen Jouni Jussinniemi, oululainen Jessi Jokelainen ja jyväskyläläinen Matleena Käppi. JuSSi VirKKunen VasEmmistolta kyllä natollE enemmistö Vasemmistoliiton kannattajista kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, selviää joulukuussa 2023 julkaistusta kyselystä. Loput vasemmistoliiton eurovaaliehdokkaat nimetään alkuvuodesta. 1 2 Loputvasemmistoliitoneurovaaliehdokkaat nimetäänalkuvuodesta. Sosiaalidemokraateista 40 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä. ajassa EnsimmäisEt EuroEhdokkaat julki Vasemmistoliiton puoluehallitus nimitti joulukuussa puolueen ensimmäiset ehdokkaat kesän 2024 europarlamenttivaaleihin. Esimerkiksi Ahvenanmaan demilitarisoinnista selvästi useampi vasemmistoliiton kannattaja haluaa pitää kiinni. Gashaw Bibani on 36-vuotias projektipäällikkö ja aluevaltuutettu. Jouni Jussinniemi on vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja, 41-vuotias pääluottamusmies. Vastustajia on noin 30 prosenttia vasemmistoliiton kannattajista. Kyselytulokset selviävät Koneen säätiön rahoittamasta ”Turvallisuusja puolustuspolitiikan dynaaminen kannatus” -tutkimushankkeesta, jota vetää Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass. – Jo ensimmäisten nimitysten joukossa on ehdokkaita eri puolilta maata, joilla on vankkaa kokemusta sekä monipuolista osaamista, iloitsee puoluesihteeri Anna Mäkipää. Yli 70 prosenttia SDP:n kannattajista oli tämän väitteen kanssa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Kyselyssä nousee esiin vasemmistolaisten ja sosiaalidemokraattien välisiä eroja. Vielä vahvemmin ero näkyi väitteen ”Suomen on valmistauduttava laittamaan rajansa kiinni, jos siirtolaisuus lisääntyy” kanssa. Ehdokkaiksi lähtivät myös 27-vuotias oululainen kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja varakansanedustaja Jessi Jokelainen sekä pian 28 vuotta täyttävä ekologisen talouden opiskelija Matleena Käppi. Vasemmistoliiton europarlamentaarikko on tällä hetkellä Silvia Modig. Yli puolet vasemmistoliiton kannattajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen ”Ahvenanmaa pitää säilyttää demilitarisoituna alueena” kanssa. Vasemmistoliiton kannattajista enemmistö oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa. Siinä 58 prosenttia vasemmistoliiton kannattajista sanoo tukevansa sotilasliiton jäsenyyttä. Hankkeessa samoja vastaajia haastatellaan säännöllisin väliajoin ja verrataan heidän näkemystensä kehittymistä. JuSSi VirKKunen Le h tik u va /a n tt i a im o -k o iv is to
Suomessa hyvinvointivaltion kulta-aika on kuitenkin jo ohitse, ja kaikkialla Pohjoismaissa suunta on koko ajan poispäin hyvinvointivaltion ihanteista. Hyvinvointivaltio Pohjoismaista hyvinvointivaltiota pidetään maailman onnistuneimpana yhteiskunta muotona. 02 taustat. Onko hyvinvointivaltiota enää olemassa missään
Voiko Suomea vielä kutsua pohjoismaiseksi Suuremmattuloerot alkavatolemaan hyväksyttäviä, jasosiaaliturvan leikkauksilleja julkistenpalveluiden heikentämiselleon turruttu.. Se on Suomesta totuus, joka opetetaan kouluissa. Silloin talous kasvoi, ja lapsilisiä, työttömyysturvaa, sosiaalietuuksia ja eläkkeitä korotettiin. Hyvinvointivaltiota tutkinut sosiologian yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta sanoo, että eräänlainen karvalakkimääritelmä pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle pitää sisällään tiettyjä peruspiirteitä. Hyvinvointivaltion huippuvuosia elettiin Suomessa 1980-luvulla. Universalismi toimii myös käänteisesti: pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa myös hyvätuloiset ovat yhtä oikeutettuja esimerkiksi neuvolapalveluihin, maksuttomaan koulutukseen tai lapsilisään. Pohjoismaisessa mallissa yksilöiden hyvinvointi nähdään kansakunnan yhteisenä sijoituksena yhteiseen hyvään. Mitä koko hyvinvointivaltion käsitteellä edes tarkoitetaan 2020-luvulla. Ylöstalo lisää, että pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluu vahvasti universalismin periaate. 1980-luvun jälkeen suunta on ollut päinvastainen. 1960ja -70-lukujen taitteessa hyvinvointivaltion rakenteet olivat Suomessa jo tiukasti paikallaan. Tällaisia ovat esimerkiksi valtiovallan pyrkimys tasata tuloeroja verotuksella sekä sosiaalipolitiikka, jolla taataan kansalaisille riittävä toimeentulo ja peruspalvelut. Onko se kuitenkaan totta. Pienet tuloja varallisuuserot, maksuton koulutus ja laajat julkiset palvelut tuottavat osaamista ja yhteiskuntarauhaa, ja ne mahdollistavat yksilölle luokkanousua. Julkiset palvelut olivat toimivia ja kansalaisten saatavilla. Sitä toistavat maan johtavat poliitikot ministereitä ja presidenttejä myöten, ja se on usein ensimmäinen asia, joka ulkomaalaisille kerrotaan Suomesta. Hyvinvointivaltio on siis samaan aikaan sekä kollektiivinen että yksilöllinen rakenne. Vaikka Pohjoismaissa on esitetty ajatuksia hyvinvointivaltiosta aina 1920ja -30-luvuilta lähtien, oli se Suomessa erityisesti sodanjälkeisen jälleenrakennuksen politiikan päämääränä. 1 4 Teksti Toivo Haimi S uomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio. – Sillä tarkoitetaan ajatusta, että yhteiskunnan peruspalvelut, kuten koulutus ja sairaanhoito, kuuluvat kaikille kansalaisille riippumatta siitä, pidetäänkö heitä jotenkin ansaitsevina vai ei
Silloin on kysyttävä: onko Suomi enää hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltiosta ollaan ottamassa lisää askeleita kohti kilpailuyhteiskuntaa, jossa yhteisen hyvän sijaan jokainen pyrkii maksimoimaan oman menestyksensä. Alalla kamppaillaan työvoimapulan ja aliresursoinnin kanssa. Saikkonen pohtii. Varallisuuserot ovat olleet kasvussa noin 30 vuoden ajan. Hän työskentelee THL:n Hyvinvointivaltion tutkimus ja uudistaminen -yksikössä. Tekoälyllä tuotettu kuva ”terveyskeskuksesta pohjoismaalaisessa hyvinvointivaltiossa”.. – Tässä on vähän samantapainen kysymyksenasettelu kuin mielikuvaharjoituksessa, jossa hiekka kasasta otetaan hiekanjyvä kerrallaan pois. Jossain vaiheessa käsitteiden rajat tulevat vastaan. Helmikuussa 2023 Suomi sai jo kolmannen kerran Euroopan neuvostolta moitteet liian alhaisesta perusturvan tasosta. Samaan aikaan erot kansalaisten varallisuudessa ovat olleet kasvussa. Julkiset sosiaali-, terveysja hoivapalvelut ovat jatkuvassa kriisissä. Missä vaiheessa hiekanjyviä on otettu pois niin monta, että se lakkaa olemasta kasa. Henkilö on köyhyystai syrjäytymisriskissä, jos hänen kotitaloutensa on pienituloinen, vajaatyöllinen tai kotitaloudessa esiintyy vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. Rikkain kymmenesosa suomalaisista omisti vuonna 2021 lähes puolet Suomen kaikesta nettovarallisuudesta. Työssäkäyviä ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen, on Suomessa arviolta 200 000. Lasten ja nuorten mielenterveyskriisi on pahenemassa. Lisäksi kesällä 2023 aloittanut oikeistohallitus on leikkaamassa vielä lisää hyvinvointivaltion palveluista. Ja jos ei: milloin se lakkasi olemasta sellainen. Peruskoulun, suomalaisen hyvinvointivaltion kruununjalokiven, oppimistulokset heikentyvät ja eriytyvät lasten perheiden luokka-aseman mukaan. Saikkonen lisää, että tällainen keskustelu ei ole mikään uusi ilmiö, vaan hyvinvointivaltion lopusta on puhuttu Suomessa ainakin 1990-luvun lopulta asti. Paula Saikkosen mukaan Suomi on kuitenkin edelleen hyvinvointivaltio, koska sen rakenteet ovat heikentymisestään huolimatta olemassa. – Meillä on edelleen laaja julkinen sektori ja sosiaaliturva, joita rahoitetaan verovaroilla. Suomessa julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on edelleen maailman korkeimpia, Saikkonen sanoo. 1 5 hyvinvointivaltioksi, jos yhteiskuntamme ei enää täytä lupaustaan kansalaisilleen. Kysymykseen on vaikea vastata yksiselitteisesti, sanoo tutkimuspäällikkö Paula Saikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:stä. Riskissä olevien määrä kasvoi 117 000 henkilöllä vuodesta 2020. Synkkenevät näkymät Tilastokeskuksen mukaan 894 000 henkilöä oli köyhyystai syrjäytymisriskissä Suomessa vuonna 2021
Tuolloin hyvinvointivaltion periaatteita ja käytäntöjä ryhdyttiin ajamaan alas. Pohjoismainen malli ei ole resepti Suomi ei ole suinkaan ollut yksin hyvinvointivaltion haurastumisen kanssa. – Suuremmat tuloerot alkavat olemaan hyväksyttäviä, ja sosiaaliturvan leikkauksille ja julkisten palveluiden heikentämiselle on turruttu. – Keskiluokkaiset ihmiset ottavat yksityisiä sairauskuluvakuutuksia. Koko julkinen sektori on ollut jatkuvan leikkaamisen ja ”tehostamisen” kohteena, Ylöstalo kuvailee. – Myös sosiaaliturvan tasoa on heikennetty ja sen saamista on muutettu ehdollisemmaksi. Tämä kyseenalaistaa universalismin periaatetta. Hyvinvointivaltiota on kuitenkin Suomessa heikennetty ja määritelty uudelleen politiikalla. He myös muuttavat sellaisille alueille, joissa koulut ovat parempia tai hankkivat lapsilleen yksityistä opetusta, jotta nämä pärjäisivät kilpailussa koulutuspaikoista. Meillä on myös edelleen olemassa oleva sosiaaliturvajärjestelmä ja verrattain laajat julkiset palvelut, Ylöstalo sanoo. – Jos verrataan muihin hyvinvointivaltioihin, on meillä niitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion elementtejä edelleen olemassa. Ylöstalo ei kuitenkaan näe hyvinvointipolitiikassa mitään yhtäkkistä suunnanmuutosta, vaan pikemminkin hän kuvaa hidasta muutosta asenteissa. Myös Ruotsissa julkisia palveluita on heikennetty ja karsittu 1990-luvulta lähtien. 1 6 Hauras hyvinvointivaltio Myös Hanna Ylöstalo on sitä mieltä, että Suomea voidaan järjestelmien heikentymisestä huolimatta pitää edelleen pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Yhteistä hyvinvointia tuottavia rakenteita on Suomessa heikennetty, vaikka niitä ei olekaan kokonaan lakkautettu. – Meidän verojärjestelmämme perustuu edelleen progressiiviseen verotukseen, jolla tuloeroja pyritään hillitsemään. Hyvinvointivaltion haurastuttaminen alkoi Hanna Ylöstalon mukaan 1990-luvun laman jälkeen. Entisessä kansankodissa asuminen eriySosiologian yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta Mikäolisiseparas hyvinvointivaltiojuuri tässähetkessäja tulevaisuudessa?. Julkisia palveluita on heikennetty tai lakkautettu kokonaan. Tämä muutos on mahdollistanut hiljaisen hyväksynnän kulttuurin hyvinvointivaltion muuttamiselle. Ylöstalo kertoo esimerkin tästä turtumuksesta: kollektiivisen vastarinnan sijaan keskiluokka on alkanut suojata itseään ja perheitään hyvinvointivaltion haurastumiselta ja putoamiselta työväenluokkaan. – Noin viimeisten 30 vuoden ajan Suomessa on politiikalla pyritty ”uudistamaan” hyvinvointivaltiota, mikä on käytännössä tarkoittanut sen palveluiden ohentamista ja niiden rajaamista. Hyvinvointivaltion katoamisen sijaan Hanna Ylöstalo puhuukin mieluummin sen haurastumisesta
Onko siis mikään Pohjoismaa enää ihanteiden mukainen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tarkoitetaanko sillä taloudellista toimeentuloa, vai onko siinä myös aineettomia elementtejä. Pohjoismainen malli ei toisin sanoen ole mikään sapluuna tai resepti, jonka mukaan hyvinvointivaltiota rakennetaan. 1800-luvulla Preussista ja Saksasta rakennettiin hyvinvointivaltiota ”rautakansleri” Otto von Bismarckin autoritaarisella ja konservatiivisella politiikalla. Bismarckia ei voi vakavalla naamalla sanoa minkään sortin sosialistiksi, mutta hänen aikaansaannoksiaan olivat muun muassa sosiaalivakuutus ja eläkejärjestelmä. – Jokainen Pohjoismaa on rakentanut oman hyvinvointivaltionsa omista, hyvin erilaisista lähtökohdistaan. Hyvinvointivaltio on aina ollut keskeneräinen ja ajassa elävä poliittinen projekti, jota on määritelty uudelleen eri poliittisista ja historiallisista lähtökohdista. Ei, sanoo THL:n Paula Saikkonen ja muistuttaa, että tuskin mikään maa on sellainen koskaan ollutkaan. Samaan aikaan Suomessa voidaan myös pahoin: THL:n mukaan vuonna 2016 alkoholinkäytön välittömät kustannukset yhteiskunnalle olivat noin 870 miljoonaa euroa. Englantilainen The Lancet -tiedejulkaisu kutsuu Ruotsin taloudellista epätasa-arvoa ”kasvavaksi ja huolestuttavaksi”. 1 7 tyy voimakkaasti, ja yksityiskouluista on tullut varakkaiden perheiden tapa säilyttää luokka-asema suku polvelta toiselle. Toimittaja Andreas Cervenkan vuonna 2022 julkaistussa kirjassa Girig-Sverige: Så blev folkhemmet ett paradis för de superrika havainnollistetaan, kuinka Ruotsissa miljardöörien määrä on kasvanut samalla kun tuloja varallisuuserot ovat kasvaneet viime vuosina. Noin joka viides suomalainen nuori kärsii mielenterveyden ongelmista. Hän viittaa World Happiness Index -kyselytutkimukseen, jossa mitataan ihmisten tyytyväisyyttä elämänlaatuunsa. Hyvinvointivaltio on myös siitä hankala käsite, että sitä on vaikea määritellä kattavasti. Kun puhutaan ”pohjoismaisesta mallista”, tarkoitetaan todellisuudessa erilaisia malleja, joilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä, Saikkonen sanoo. – Hyvinvointivaltiota määriteltäessä pitäisi miettiä myös sitä, mitä se ”hyvinvointi” on. Tuon tutkimuksen mukaan Suomi on ollut maailman onnellisin maa jo kuudetta kertaa putkeen. Saikkonen myös muistuttaa, että kaikki Pohjoismaat eivät ole samasta puusta veistettyjä. Saikkonen kysyy. Isossa-Britanniassa hyvinvointivaltiota rakennettiin 1940-luvulta lähtien, ja sen haurastuttaminen alkoi toden teolla Margaret Thatcherin halliTekoälyllä tuotettu kuva ”suomalaisesta hyvinvointivaltiosta”.. Hyvinvointivaltion haurastuminen on yleispohjoismaalainen ilmiö: sekä Norjassa että Tanskassa köyhyys on lisääntymässä, eikä hyvinvointivaltio enää täytä lupaustaan tuloerojen tasaamisesta. Siksi on myös vaikea sanoa, missä sen rajat kulkevat
Sohvalle tulee Bundyn perheenjäseniä pyytämään häneltä rahaa, ja hän joutuu jakelemaan seteleistään kaikille: pojalle, tyttärelle, vaimolle ja lopulta jopa koiralle. Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, jotka näkevät hyvinvointivaltiossa vain menopuolen eli korkeat verot. Tutkimuspäällikkö Paula Saikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:stä. Politiikassatarvittaisiin täsmällisempää jakriittisempää keskustelua hyvinvointivaltion merkityksestä. Puutteistaan huolimatta ajatuksella brittiläisestä hyvinvointivaltiosta on edelleen vankka tuki maan kansalaisten keskuudessa, ja Ison-Britannian terveydenhuoltojärjestelmä NHS:ää pidetään suorastaan kansallisaarteena. ”Hyvinvointivaltion pelastaminen ja kehittäminen onnistuu vain taloudellisella kasvulla ja sen tuomilla resursseilla”, kirjoitti kokoomuksen puheenjohtaja, nykyinen pääministeri Petteri Orpo elokuussa 2022. Jokainen näkee palkkakuitistaan, kuinka paljon valtio ottaa, mutta hyötyjä sen sijaan ei nähdä. Pulmusten introssa Bundy istuu sohvalla ja tuijottaa kameraan seteleitä kädessään. Tämä ajattelu on kuitenkin muuttumassa. Helsingin Sanomat uutisoi joulukuussa 2022, että kolme neljästä suomalaisesta uskoo, että nykyisenkaltaiseen hyvinvointivaltioon ei ole enää tulevaisuudessa varaa, vaan palveluita ja etuuksia joudutaan karsimaan. Tämä saa ihmiset kannattamaan hyvinvointivaltion karsimista ja leikkaamista. Eduskunnassa syksyllä 2023 hallituksen budjetin esitellyt valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) totesi puheessaan, että ”ylimitoitettu sosiaalivaltion malli” on tulossa tiensä päähän, koska Suomella ei ole varaa ylläpitää sitä. Wassin vertauksessa on itua. Heillä tarkoitetaan työssäkäyviä, keskiluokkaisia ihmisiä, jotka veroillaan kustantavat hyvinvointivaltion palveluita, mutta eivät itse välttämättä näe niiden hyötyjä itselleen. 1 8 tusten aikana 1980-luvulla. Kun tuloeroja tasaava verotus ja kalliit julkiset palvelut nähdään hyvinvointivaltion rasitteena eikä sen mahdollistajana, voidaan hyvinvointivaltion pelastamisella perustella myös oikeistolaista leikkauspolitiikkaa. Yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta vertasi Demokraatti-lehden haastattelussa marraskuussa 2023 tällaista ajattelutapaa 1990-luvun televisiosarja Pulmusten päähenkilö Al Bundyyn. Myös yhdysvaltalaisessa politiikassa ja tutkimuksessa amerikkalaiset puhuvat toisinaan hyvinvointivaltiosta, vaikka USA:n järjestelmä on radikaalisti erilainen kuin Pohjoismaissa tai muissa Euroopan maissa. Hanna Ylöstalon mukaan tällainen ajattelu tapa tulee ilmi esimerkiksi lisääntyneessä puheessa hyvinvointivaltion ”nettomaksajista”. Mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa. Hyvinvointivaltion idea on Suomessa pitkään ollut yhteiskunnallisesti hyvin suosittu
Hanna Ylöstalo tuumii, että politiikassa tarvittaisiin täsmällisempää ja kriittisempää keskustelua hyvinvointivaltion merkityksestä. Hanna Ylöstalon mukaan hyvinvointivaltiosta on syytä pitää kiinni, koska se on laajasti arvostettu käsite ja suomalaisista suurin osa kannattaa hyvinvointivaltion perusajatusta: tuloeroja tasaavaa politiikkaa ja saatavilla olevia julkisia palveluita. Pitäisikö hyvinvointivaltiota pyrkiä rakentamaan uudelleen, vai päästää irti koko käsitteestä ja ryhtyä rakentamaan tilalle jotain uutta. – Meillä ei ole paluuta sellaiseen yhteiskuntaan, joka silloin oli. 1 9 Paluu hyvinvointivaltioon. Hanna Ylöstalo ajattelee kuitenkin, että 1980-luvun hyvinvointivaltion perään haikailu tai sen palauttamisen tavoitteleminen ei ole kovinkaan viisasta. Hyvinvointivaltiosta pitäisi toisin sanoen sekä päästää irti että kuvitella se uudelleen. – Emme me voi ottaa mallia 1980-luvulta ja sanoa, että se olisi ideaali, johon pitäisi tänä päivänä pyrkiä, hän sanoo. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on haurastunut, mutta voisiko sitä vahvistaa. – Mikä olisi se paras hyvinvointivaltio juuri tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Mitä se pitää sisällään. Myös Paula Saikkosen mielestä hyvinvointivaltio on edelleen käyttökelpoinen käsite. Paula Saikkonen on samaa mieltä. – Pohjoismaista hyvinvointivaltiota on kuvailtu eräänlaiseksi sosiaalipolitiikan kimalaiseksi. Kun sanotaan, että julkisista palveluista on leikattava hyvinvointivaltion pelastamiseksi, pitää silloin kysyä, mitä hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan. Suomi oli tuolloin myös monella tapaa paljon epätasa-arvoisempi ja ahdasmielisempi, 40 vuotta sitten. Hanna Ylöstalo kysyy. – Kun joku puhuu hyvinvointivaltiosta, on esitettävä jatkokysymyksiä. Minkälaista hyvinvointivaltiota erilaisella politiikalla tavoitellaan. n Tekoälyllä tuotettu kuva ”pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta”.. Silloin myös maailma oli hyvin erilainen. Valtio tarjosi turvan lisäksi myös paljon enemmän kontrollia kuin tänä päivänä, Ylöstalo muistuttaa. Hän muistuttaa, että pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat maailman onnistuneimpia valtioita yhteiskuntarauhan turvaamisessa sekä tyytyväisyyden ja tasaarvon tuottamisessa. Kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta se pysyy lennossa, Saikkonen kertoo
2
2 1 AurinkorAnnikko työläisen silmin Turisti on pääroolissa, kun paikalliset näyttelevät sivuosaa, Aurinkorannikolla työskentelevä Ana Geranios sanoo. Hän kertoo turismifobian syistä. Teksti kukkA-mAriA AhokAs Kuvat JuAn CArlos toro
kuinka mielenkiintoista. Geraniosin omat vanhemmat, kuten ravintoloissa työskentelevä isä, saivat kuitenkin 1990-luvulla sen verran palkkaa, että asunnon ostaminen oli mahdollista. Miksielämäonniin hirveää,ettälomalla onpakkolähteäpois?. Enemmistö heistä on naisia. – Toimituksiin oli mahdotonta päästä. Alueen asukkaiden tarpeet ovat toissijaisia. Alalla paiskitaan ajoittain jopa 12 tunnin työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. Jos puhutaan elokuvan termein, turisti näyttelee pääosaa ja palvelu alan työntekijät saavat sivuroolit. – Mutta jos vilkaiset keittiöiden takaovesta, näet, että suurin osa työntekijöistä on maahanmuuttajia. 2 2 –?IsänIkIn oli tarjoilija. – Kolmi-nelikymppisille tämä on turhauttavaa. – Minä olen espanjalaista valtaväestöä, joten asemani on kuitenkin suhteellisen hyvä. Tällä hetkellä hotellija ravintola-ala on ammattiliittojen hampaissa, koska laiminlyöntejä on niin paljon. Silloin ulkomaalaiset tulivat halvoille kiinteistökaupoille. Palkka ei riitä, työolot ovat prekarisoituneet. Näin espanjalainen Ana Geranios kertoo elämästään Etelä-Espanjan turismivaltaisella alueella. surettavista tapahtumista ei kerrota mitään. 2010-luvun talouskriisin myötä Espanjan kiinteistökupla puhkesi, jolloin monet joutuivat vaikeuksiin ja menettivät talonsa pankille. Puhun aina ystävieni kanssa, että meidän suku polvemme tuskin saa eläkettä. Hänen isovanhempansa elivät Francisco Francon sotilasdiktatuurin aikaan aineellisesti hyvin niukkaa elämää. Huonot työolot ovat pääsääntö Hotellija ravintola-alalla on yleistä, että yleissopimuksia ei noudateta eikä ylitöistä, yötyöstä tai juhlapyhistä makseta lain mukaisia lisiä. Bumerangisukupolvi pettyi ”Bumerangisukupolvella” tarkoitetaan yli kolmikymppisiä espanjalaisia, jotka lähtevät lapsuudenkodistaan opiskelemaan korkein odotuksin, mutta eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä ja joutuvat palaamaan takaisin vanhempiensa luokse. Nyt Costan hinnat ovat nousseet tavallisten ihmisten ulottumattomiin. Voin sanoa karmeimmille työsopimuksille ”ei kiitos”, hän sanoo ja piirtää sormillaan lainausmerkit ilmaan. Opintojen ohella tein töitä tarjoilijana, ja valmistumisen jälkeen palasin siihen työhön. Kyseessä on kuitenkin valtava elinkeino, jota ammattiliittojen on vaikea valvoa. kaikki on hyvin. Koulutukseltaan hän on toimittaja, ja hän on kirjoittanut kokemuksistaan esseistisen, yhteiskunnallisesti kantaaottavan romaanin. 35-vuotias Geranios on kotoisin San Pedro Alcántaran kylästä Marbellan lähellä ja on isänsä tapaan päätynyt työskentelemään hotellija ravintola-alalla. ei kerrota naisten surmaajista, feministien mielenosoituksista, ei ankkurinsa laskeneesta Open Armsis ta [pakolaisia Välimerestä pelastava laiva], ei maastopaloista, ei rikoksista, ei väärinkäytöksistä. tapaat oman sukupolvesi ihmisiä, tuttuja kouluajoilta, ja näet miten entiset pahikset ovat nykyisin elintarvikefirmojen pamppuja, hyvin pukeutuneita ja koulutettuja, kun taas entiset lahjakkaat oppilaat työskentelevät kauppakeskuksessa, entiset suunsoittajat ovat siivoojina, syvälliset tyypit ajavat taksia, luovat tyypit vuokraavat riippumattoja, herkimmät kantavat täysiä tuoppeja ja keräävät tyhjiä tuoppeja, palvelevat muiden tarpeita [---] mutta nyt ei ole aikaa miettiä kaikkea tätä, sinua kutsutaan pöydästä 7. Monilla ei ole laillista oleskelulupaa. Espanjassa julkaistu Verano sin vacaciones, vapaasti suomennettuna Kesä ilman lomaa, kertoo hänen kokemuksistaan muun muassa näin: englanninkielisissä Málagan sanomalehdissä kerrotaan, montako turistia saapuu päivittäin ja mitkä paikat on pakko nähdä loman aikana, niissä julkaistaan hyvät uutiset, hyvä sääennuste, mainokset. Espanjassa regulaatiota on vähän ja kiinteistökeinottelua paljon. He eivät voi kieltäytyä huonoista työoloista. Lomakeskittymät Aurinkorannikolla ovat tulleet tutuiksi tarjoilijan ja asiakaspalvelijan näkökulmasta. – Meillä on yleinen sanonta, jonka mukaan työntekijä tietää aina, moneltako vuoro alkaa, mutta ei sitä, moneltako vuoro päättyy. Ennen pandemiaa palveluala muodosti yli 70 prosenttia bruttokansantuotteesta. Geraniosin sanoin näitä ”Aurinkorannikon tyttäriä” on ollut 2010-luvun talouskriisin jäljiltä paljon. – Samalla kun ulkomaalaiset voivat ostaa rannikolta kakkosasunnon tai eläkepäivien asunnon, paikallisille omistusasunnosta on tullut luksustuote, Geranios sanoo. Paikallisten ihmisten elämä pyörii turistien tarpeiden ympärillä. Pienistä palkoistaan he lähettävät rahaa kotimaahansa. Journalistiksi opiskellut Geranios lähti itsekin kotikylästään Madridiin etsimään töitä, pettyi ja palasi takaisin. Muistan, että me emme koskaan lounastaneet yhdessä sunnuntaisin, koska hän oli aina töissä. Moni meistä ei pysty itsenäistymään eikä elämään vapaasti. Lisäksi alaa vaivaa työvoimapula. Monet suuret hotellija ravintolaketjut ovat ulkomaalaisten sijoittajien omistuksessa
2 3
24
kahdeksan?viime?vuoden?aikana?23?äärimmäisen. Espanjan?hallituksen?pitäisi?säädellä?alaa?ja?ulkomaisia?investointeja?tiukemmin.. tämä?oikein?vai?väärin,?riippuu?kysyjästä,?Geranios. kuin?paikallisilla,?ja?he?tietävät?sen.?Paikallisilla?ihmisillä?on?kuitenkin?hyvin?vähän?muita?ansaintamahdollisuuksia?kuin?turismiteollisuus,?jossa?on. tuomitse?matkailijoita?yksilöinä.?Hän?tykkää?itsekin?matkustella,?hän?on?itsekin?välillä?turisti. ihminen?tietää,?minne?on?matkalla?ja?millainen?historia?alueella?on.?Tämä?koskee?myös?minua?itseäni. ajan?jossakin?kaukana,?vaikkapa?Pohjoismaissa,?tai. kaikki kunnossa. Geraniosin?mukaan?paikallispoliitikkoja?asia?ei. hotellikompleksit?aiheuttavat?monissa?paikallisissa?torjuntaa,?jopa?inhoa.?Suurilla?yhtiöillä?ei?ole?mitään?vastuullisuutta.?Ei?niitä?kiinnosta,?mitä?vaikutuksia?turismilla?on?paikallisyhteisöön.. –?Ravintolassa?istumisessa?ei?ole?itsessään?mitään?pahaa,?mutta?meidän?olisi?tiedostettava?hieman?paremmin,?mihin?laitamme?rahamme. englantilaiset?ovat?investoineet?Aurinkorannikolle,?koska?he?pitävät?ilmastoa?miellyttävänä.?Mutta. kantautuu?niin?paljon?savua.?Ihmiset?hakeutuvat. ja?ympäristöongelmista.?Seksuaalinen?ahdistelu?ja. Geranios?kertoo?hätkähtäneensä,?kun?havaitsi,. –?Haluan?itsekin?matkustaa,?olen?juuri?lähdössä?Pariisiin.?On?tyypillistä?länsimaisille?kuluttajille,?myös. Kanarialla?puhutaan?jo?turismifobiasta,?ja?Barcelonassa?on?järjestetty?turisminvastaisia?mielenosoituksia.?Paikalliset?nimittävät?pohjoiseurooppalaisia?turisteja?nimellä?guiri,?”turre”.. –?Individualismin?sijaan?pitäisi?olla?enemmän. –?Ole?tietoinen,?mitä?ympärillä?tapahtuu.?Miksi. Miksi haluan tulla palvelluksi. kanssa?ja?saada?palvelua.?Jokaisessa?paikassa,?missä?hän?on?käynyt?esittelemässä?kirjaansa,?ilta?on. sanoo.?Andalusia?ei?ole?perinteisesti?ollut?vaurasta. mitään?pahaa.?On?hauskaa?seurustella?tuttavien. aikaa,?seurustelemaan?oman?kylän?ihmisten?ja. kuumuuden?jaksoa,?jolloin?lämpötila?on?kohonnut. tulla?nauttimaan?etelän?lämmöstä.?Turismiteollisuus?kuitenkin?kiihdyttää?ilmastokriisiä,?minkä. asuinkelvottomaksi.?Suomalaisetkin?matkatoimistot?markkinoivat?kohteitaan?jopa?kymmeniä?vuosia?vanhoilla?keskiarvolämpötiloilla.. jatkunut?baariin?tapaksille.. Minkä?vinkin?hän?antaisi?suomalaisturistille?. yli?39?asteen.?Silloin?koiria?ei?voi?ulkoiluttaa?muuten?kuin?öisin,?koska?niiden?tassut?kärventyvät.. Lopuksi?Geranios?haluaa?lisätä?kritiikkiinsä?tärkeän?painotuksen:?tapasbaarissa?istumisessa?ei?ole. selkäpiitä karmii. on niin mukavaa tulla pakettihuvituksiin, kaikki on tehty sinun nautintoasi varten, sinun hedonismiasi varten (jos sinulla on rahaa). osto?voima?kuin?etelässä.?Esimerkiksi?saksalaiset?ja. Ympäristö turistin silmin Ana?Geranios?sanoo,?että?useimmat?hänen?asiakkaistaan?ovat?kohteliaita.. –?Miksei?kukaan?jää?lomalla?kotiin?viettämään. Lapset?eivät?pääse?kouluun,?koska?maastopaloista. Todellisuudessa?Andalusiassa?on?rekisteröity. kauas,?pois?omasta?epämukavasta?elämästä. keitä?hänen?asiakkainaan?usein?istui:?toisia?työläisiä.?He?vain?tulivat?Pohjois-Euroopasta,?jossa?säästämillään?palkkarahoilla?tarjoilijat?pystyivät?tulemaan?etelään?ja?viettämään?kulutusjuhlaa.?Onko. vuoksi?Etelä-Eurooppa?on?korventumassa?paikoin. aluetta,?mutta?matkailusta?on?ollut?tärkeä?elinkeino?vuosikymmenten?kuluessa. espanjalaisille,?että?tehdään?töitä?selkä?ruvella?11. kaikki?olisi?kaupan.?Heillä?on?rahaa?enemmän. talouden?rakenteita,?joiden?vuoksi?tiettyjen?ihmisten?on?mahdollista?matkustaa?halvempaan?paikkaan?ostamaan?luksusta.?Geranios?korostaa,?ettei. selfiet. ajattelemme?jatkuvasti?lomaa.?Se?on?surullista. ilmastoituihin?supermarketeihin?saadakseen?hetken?rauhan?helteeltä. Savuava Andalusia Tragedia?on,?että?pohjoiseurooppalaiset?haluavat. Geranios?haluaa?kirjallaan?herätellä?pohtimaan. aseiden laukaukset. naapureiden?kanssa. juuri?kiinnosta?niin?kauan?kuin?turismi?tuo?tuloja.. 2 5 –?Pohjois-Euroopassa?on?aina?ollut?parempi. valokuvat. huonot?palkat.. luokkatietoisuutta.?Meidän?pitäisi?ajaa?kollektiivisesti?etujamme. lomapaikassa?kaikki?on?niin?halpaa??Olisi?hyvä,?että. Mutta?paikallishallintomme?on?luonnon?vihollinen. kaksi?viikkoa?loistoristeilijällä?Karibialla.. Geraniosin?kirja?puhuu?uupumuksesta?työkiireiden?vuoksi,?köyhyydestä,?työolojen?polkemisesta. n Kursivoidut sitaatit on suomennettu vapaasti Geraniosin romaanista Verano sin vacaciones.. kaikki on hyvin. –?Olemme?niin?uupuneita?työkuorman?alla,?että. –?Mutta?en?voi?olla?kiinnittämättä?huomiota?niihin?ulkomaalaisiin,?jotka?käyttäytyvät?aivan?kuin. väkivalta?työtään?tekeviä?naisia?kohtaan?on?yleistä,?samoin?potkujen?saaminen?raskauden?vuoksi.. kuukautta?vuodessa,?jotta?voisi?lomailla?kuukauden. Espanjalaisten?työntekijöiden?järjestäytymisaste?on?matala,?eikä?Geranios?itsekään?kuulu?ammattiliittoon. Geranios?kysyy:?miksi?kaikki?haluavat?jonnekin. Hän?vastaa?samaan?hengenvetoon:?koska?työelämä?tuntuu?niin?sietämättömältä. –?Mutta?Pohjois-Euroopassa?turismin?ympäristövaikutukset?tiedostetaan?ymmärtääkseni?paljon?paremmin.?Meillä?Andalusiassa?on?toki?kansanliikkeitä,?jotka?kritisoivat?esimerkiksi?sitä,?että?golfkenttiä?kastellaan?samalla?kun?alue?kärsii?kuivuudesta.
Rajasulku uhkaa kurjistaa etenkin Haitin jengiväkivallan kurjistamaa taloutta. Kanaalia kaivavat omin päin kuivuudesta kärsivät haitilaiset viljelijät. Syyskuun puolivälissä Dominikaaninen tasavalta vastasi sulkemalla maiden välisen 376 kilometriä pitkän rajan armeijan voimin. Teksti anna Heikkinen Kuvat matias Delacroix ja Victor moriyama Dominikaanisen tasavallan ja Haitin rajalla virtaavalla Massacrejoella on veroisensa nimi. Syrjäseudulla puhelinverkko kaatuu tämän tästä. Nyt yhdellä vastarannalla kyräilevät aseistetut sotilaat, toisella heiluvat lapiot. Hän työskentelee ympäristökonsulttina ja kiertää Haitin maaseudulla selvittämässä, miten haitilaisten viljelijöiden oloja voitaisiin parantaa. Rajan sulkeminen uhkaa kurjistaa entisestään erityisesti Haitin taloutta sillä Dominikaaninen tasavalta on sen tärkein kauppakumppani.. Poliittiseen tuuliajoon ajautunut Haiti ei ole onnistunut pysäyttämään kaivamista. Mutta kaivajat eivät silti aio luovuttaa. Syynä on maiden välejä hiertävä kastelukanaali. Util on maaperän suojeluun perehtynyt agronomi. Joissain paikoissa jokien kuivuminen on johtanut jopa kotieläinten menehtymiseen, Util sanoo. Jo 1700-luvulla Karibian saaren siirtomaavallat Espanja ja Ranska kävivät joella verisiä taisteluja. Hän pahoittelee hidasta vastaamista viesteihin. Massacrejoki toimii myös kauppareittinä. 2 6 kamppailu kuoleman joesta Syyskuussa pienellä Karibian saarella alkoi kiista yhteisestä joesta. Joet kuivuvat Haitilainen Gisèle Util vastaa puhelimeen puutarhatuolista Koillis-Haitin maaseudulta. – Eri puolilla Haitia viljelijät ovat hyvin haavoittuvassa asemassa. Nyt Massacrejoella kiistellään jälleen. Dominikaaninen tasavalta syyttää heitä veden varastamisesta yhteisellä raja joella. Myöhemmin vuonna 1937 joesta tuli joukkomurhan näyttämö, kun dominikaanilainen diktaattori Rafael Trujillo määräsi armeijan ampumaan 30 000 haitilaista viljelijää sen rannalle
2 7 kamppailu kuoleman joesta
Haitissa metsiä kaadetaan edelleen erityisesti polttopuuksi ruuanlaittoon. Silloin Dominikaaninen tasavalta väitti, että Haiti oli pimittänyt tiedon rakennushankkeestaan. Jännitteet maiden välillä ovat jatkuneet. Dominikaanisella tasavallalla on kuitenkin itsellään yksitoista kanaalia Massacrejoen varrella, Haitilla taas ei yhtään. Nyt Haitissa valtaa pitävät aseelliset jengit ja tilannetta on verrattu sotaolosuhteisiin. Dominikaanisessa tasavallassa metsien talouskäyttö on lailla kielletty. Se itsenäistyi kuitenkin Haitista, sillä kapinallinen naapuri oli kaapannut myös espanjalaisilta ohjat käsiinsä. Dominikaanisen tasavallan kansallisen vesivarainstituutin entisen johtajan Olgo Férnandezin mukaan haitilaisten kanaalihanke uhkaa pahentaa kuivuutta myös joen toisella puolella. Haitissa valtaa pitävät jengit Kanaalin rakennuksen aloitti alun perin Haitin expresidentti Jovenel Moïses vuonna 2018. – Kahtiajaosta kertoo sekin, miten osapuolet puhuvat rajajoesta. Vuoden alusta lähtien jengivälikohtauksissa on kuollut jo 2 500 ihmistä ja tuhansia on loukkaantunut. Se muun muassa kieltää yhteisten rajavesien virtaukseen puuttumisen. Orastava konflikti sekä kanaaliprojekti kuitenkin jäädytettiin, kun presidentti Moïses ammuttiin kotiinsa kesäkuussa 2021. – Haitin yhteiskunta on kaoottisessa tilassa, kuvailee ilmapiiriä Pariisin Sorbonnen yliopistossa työskentelevä haitilainen maantieteilijä Jean-Marie Théodat. Vallan vaaka Karibian saarella kääntyi toisinpäin. Dominikaanisessa tasavallassa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että haitilaiset ovat myös itse syypäitä vesipulaansa. Pahaa tuhoa teki myös vuoden 2021 järistys. Dominikaaninen tasavalta myös syytti Haitia vuonna 1929 maiden välille solmitun rauhan ja yhteistyön sopimuksen rikkomisesta. Maiden välillä jännitteitä Dominikaanista tasavaltaa on kritisoitu ylimitoitetusta reaktiosta haurasta naapurivaltiotaan vastaan. – Kanaalit sijaitsevat Dominikaanisen tasavallan mailla. Vuonna 1804 Haiti julistautui itsenäiseksi orjakapinaksi kutsuttujen tapahtumien seurauksena. Dominikaaninen tasavalta seurasi perässä vuonna 1844. – Haitilaiset ovat kaataneet kaikki metsänsä, ja siksi he ovat jääneet ilman vettä. Viiden kilometrin mittaisen betoniuoman oli määrä ohjata Massacrejoen vettä Haitin puolelle ja mahdollistaa kolmentuhannen hehtaarin maatalousmaan kastelu. – Lähes kahdentuhannen dominikaanilaisen riisinviljelijän ja karjankasvattajan elinkeino on vaarassa, Férnandez sanoo. Presidentin kuolema loi Haitiin valtatyhjiön – sen jälkeen maassa ei ole ollut toimivaa hallintoa. 2 8 Kuivuudesta on tullut viljelijöille riesa, mutta se ei ole heidän ainut murheensa. Jo siirtomaa-aikana Dominikaanista tasavaltaa hallinnoinut Espanja ja Haitin siirtomaaisäntä Ranska ottivat jatkuvasti mittaa toisistaan. 1900-luvulla Haitin omavaltaiset hallitsijat ajoivat maan talousongelmiin. Kanaali mahdollistaa heille edes jonkinlaisen sadon ja tukee näin myös alueen ruokaturva, Util sanoo Kenen syy. – Haitilaiset eivät ole tehneet ympäristövaikutuksen arviointeja kanaalista, vaikka sen vaikutukset ulottuvat joen alajuoksun ekologisesti haavoittuvaan kosteikkoon, Férnandez sanoo. Huhtikuussa 2021 kanaali koetteli ensimmäisen kerran Karibian maiden diplomaattisia suhteita. Nyt he yrittävät viedä myös Dominikaanisen tasavallan vedet, sanoo Dominikaanisen tasavallan tiedeakatemian jäsen, geologi Osiris de León. Saarelle on iskenyt tasaisin väliajoin tulvia aiheuttavia hurrikaaneja. Yhdysvaltojen kanssa kaveeraavan Dominikaanisen tasavallan asema vaihtui altavastaajasta tahdin määrääjäksi. Théodatin mukaan kiistan taustalla kalvaa historiallinen vallan tasapainottelu maiden välillä. Eikö se ole epäoikeudenmukaista. – Nämä viljelijät ovat joutuneet kestämään monia ympäristötuhoja. Vuonna 2010 tuhoisa maanjäristys vei 200 000 haitilaisen hengen. Myös Haiti saa rakentaa omalla puolellaan mitä haluaa, mutta rajavesialueella veden käyttöön on oltava yhteisymmärrys, León sanoo. Viime vuosina Haitia ovat ravistelleet myös erilaiset luonnonkatastrofit. Utilin mielestä kanaalikonfliktia tuleekin tarkastella globaalin ilmastokriisin valossa. Rajasulkua vahtivat nyt joen rannalla partioivat aseistetut sotilaat. Dominikaanilaiset kutsuvat sitä Dajabónjoeksi, kun taas Haitissa se tunnetaan Massacre jokena, Théodat sanoo. Molemmat asiantuntijat pitävät haitilaisten kanaalia ekologisesti ja juridisesti ongelmallisena. ”Kanaalissaeioleenää kysevainvedestä.”
Maan armeijan sotilaat partioivat edelleen rajaporteilla. Kaivuutöistä vastaa haitilainen Maribarouxin tasangon maanviljelijöiden järjestö. Dominikaanisessa tasavallassa tähän ei ole suostuttu. Siitä on tullut haitilaisille uudelleenrakentamisen symboli. Dominikaanisen tasavallan presidentti Luis Abinader on pakkopalauttanut heitä takaisin vedoten maan kantokyvyn kuormittumiseen. 2 9 Rajalle rakennetaan muuria Viime aikoina itsekin köyhyyden kanssa kamppaileva Dominikaaninen tasavalta on syyttänyt Haitin pääministeri Ariel Henryä omien ongelmiensa kaatamisesta rajan taakse. Mutta en usko, että kestävä muutos tulee ulkopuolelta. n Jengiväkivalta muistuttaa Haitin pääkaupunki Port-au-Princessä paikoin jo sotatilaa.. Sosiaalisen median kampanjat ovat poikineet hankkeelle rahaja materiaalilahjoituksia. Kymmenettuhannet haitilaiset ovat paenneet naapurimaahan jengiväkivaltaa ja köyhyyttä. Jean-Marie Théodin mukaan rajapolitiikka heijastaa Dominikaanisen tasavallan nationalistista politiikkailmapiiriä. Haitissa se on nostattanut yhteishenkeä kurjuuden ja jengiväkivallan keskellä. Jean-Marie Théodatin mukaan vesikonflikti on kuitenkin poikinut jotain hyvääkin. – Kanaalissa ei ole enää kyse vain vedestä. – Päädymme mieluummin haudatuksi kanaaliin, kun lopetamme kaivamisen, Weston sanoo haitilaisen Magik9-radion haastattelussa. Ratkaisun siemen saattaa kajastaa kanaalin päässä. Vuonna 2022 hän alkoi rakentaa maiden rajalle muuria estääkseen haitilaisten pääsyn maahan. Haitilaisten tulee itse rakentaa tulevaisuudelle uusi suunta, Théodot sanoo. – Jos emme nyt löydä vettä maanviljelykselle, se on meidän loppumme, Weston sanoo. Sen puheenjohtaja Jean Brévil Westonin mukaan kanaali on heille elämän ja kuoleman kysymys. – Voimannäyte Haitia kohtaan pohjustaa Luis Abinaderin ensi vuoden presidentinvaalikampanjaa. – Väkivallan taltuttamiseksi on suunniteltu kansainvälistä sotaoperaatiota. Kanaalin ympärillä on myös järjestetty kaivajia tukevia mielenilmauksia. Lokakuun lopussa haitilaiset vaativat korvauksia rajasulun aiheuttamista taloudellisista tappioista. Haitissa kanaalin rakennustyöt etenevät rajasulusta huolimatta vauhdilla. Keskeinen teema on vahvan kansallishengen nostatus haitilaisten kustannuksella, Théodat sanoo. Haitin yhteishenki paranee Kiista vedestä jatkaa kuohumistaan
3
Kostiainen väitteli viime syksynä Helsingin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi. Sosiaalipolitiikka etusijalle Vasemmiston osuus linjan muuttumisessa oli Kostiaisen mukaan keskeinen. Asiaan vaikuttivat monet uudistukset, kuten julkijuopumuksen dekriminalisointi, Kostiainen kertoo. ”Ellet miljoonaa pysty kavaltamaan, turhaan rikoksesta haaveiletkaan”, lauloi Rauli ”Badding” Somerjoki Jarkko Laineen sanoin Jörn Donnerin elokuvassa Perkele! Kuvia Suomesta vuonna 1971. Taustalla olivat muun muassa Marraskuun liikkeen esiin nostamat huolet. Oikeusjärjestelmän kritiikki oli aikakauden radikaalin kulttuurin kestoaiheita. Pienistä omaisuusrikoksista saatettiin rangaista kohtuuttoman ankarasti verrattuna isoihin yhteiskuntatason rötöksiin kuten veropetoksiin tai ympäristörikoksiin. Liike, jossa olivat aktiivisia esimerkiksi tulevat kansanedustajat Ilkka Taipale (sd.) ja Claes Andersson (vas.), vaati oikeutta asunnottomille, alkoholisteille, mielisairaille, vangeille ja muille yhteiskunnan vähäosaisille. Vuonna 1969 SDP julkaisi ensimmäisen kriminaalipoliittisen ohjelmansa ja sen jälkeen oikeusturvapoliittisen ohjelman. Ankariin rangaistuksiin perustuvaa vanhaa järjestelmää oli alettu kritisoida epäoikeudenmukaiseksi ja yhteiskunnan hyväosaisia suosivaksi. Näin arvioi tutkija Aura Kostiainen, joka väitteli äskettäin tohtoriksi 1970-luvun rikosoikeuskomitean työstä. Sisäisistä ristiriidoistaan huolimatta uudistushenkinen komitea asettui tavallisen palkansaajan puolelle yhteiskunnallista eliittiä vastaan. Komitea käynnisti 30 vuotta kestäneen rikoslain kokonaisuudistuksen, jonka myötä Suomen kriminaalipolitiikka muuttui muiden Pohjoismaiden perässä aiempaa humaanimmaksi, rationaalisemmaksi ja enemmän tutkimustietoon pohjautuvaksi. Laulun kertoja oli sortunut kerran varastamaan, koska palkka ei riittänyt elämiseen, ja joutunut siksi vankilaan. Teksti elias kRohn Kuvat antti YRjönen KriminAAlipolitiiKKA Kääntyi Suomessa uusille urille 1960–70-luvuilla. Lähtökohtana oli ajatus, että rikosoikeus on vasta viimeinen keino puuttua ongelmiin ja rikollisuutta pyritään ehkäisemään ensisijaisesti muilla välineillä, kuten sosiaalipoliittisilla toimilla. Etenkin pienehköistä rikoksista määrättyjä lyhyitä vankeusrangaistuksia pidettiin haitallisina, koska vankilan tiedettiin laitostavan ihmisiä ja tutustuttavan heitä muihin rikoksentekijöihin.. Vasemmiston luokkataisteluhenkinen sanasto kuitenkin häivytettiin ja pienen ihmisen puolustaminen kytkettiin rationaalisen suunnittelun lähtökohtaan, Kostiaisen väitöksestä ilmenee. Puhuttiin myös laitosvallasta: mielisairaalaan tai vankilaan joutuneita eivät koskeneet samat perusja kansalaisoikeudet kuin muita ihmisiä. Rikosuudistuskomitean työskentelyssä näkyivät vahvasti vasemmiston linjaukset, vaikka se koostuikin lähes koko poliittista kirjoa edustavista asiantuntijoista. Uusista tutkimuksista kävi ilmi, että vankila laitostaa ihmisiä eikä paranna heitä, kertoo oikeushistorioitsija Aura Kostiainen. – Vankiluvut lähtivätkin dramaattiseen laskuun jo 1960-luvun lopulla. – Tätä kritisoitiin voimakkaasti, samoin ylipäänsä ajatusta, että vankilarangaistuksilla voitaisiin parantaa ihmisiä tekemästä rikoksia. 3 1 Rikosoikeus muRRoksessa Humaanin ja rationaalisen kriminaalipolitiikan aika näyttää olevan ohi, ja tilalle on tullut rangaistuspopulismia, joka ei perustu tutkimustietoon. Hänen väitöskirjansa käsittelee vuosina 1972–1977 istuneen rikosoikeuskomitean työtä
Vasemmistoliitto taas näyttää aika yhtenäiseltä ja on tehnyt nuorisorikollisuuteen liittyvän ohjelman. Meillä ei ole enää esimerkiksi nuorisovankiloita ollenkaan. Tuolloin oli tavallista esimerkiksi ajatella, että rikoksentekijäksi ajautunut huono-osainen ihminen on järjestelmän uhri. Tarvitsemme parempaa varhaista puuttumista ja riittävästi resursoituja erilaisia tukipalveluita”, ohjelmassa linjataan. Kokisin tärkeäksi vahvistaa juuri tätä puolta, eikä niinkään rikosoikeudellista repressiota, Nuotio linjaa. Heikomman suojasta ja yhteiskunnan valtasuhteiden muuttamisesta ei paljon puhuta. 1970–80luvuilta alkaen on hyvin määrätietoisesti yritetty rajoittaa vankeusrangaistuksia alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista. 1960–70-luvuilla oikeusjärjestelmä avautui laajan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi, vaikka asiantuntijoillakin oli keskustelussa keskeinen rooli. Tällainen ajattelu on saanut jalansijaa laajemminkin. Kun humaanista ja rationaalisesta kriminaalipolitiikasta oli tullut vallitseva näkemys, aihepiirin käsittely supistui lähes pelkästään asiantuntijapiireihin. Isoja muutoksia katujengien vuoksi Vallalla on Nuotion mukaan nyt ajattelua, että katujengit nähtäisiin järjestäytyneen rikollisuuden kaltaisena toimintana. Nykykeskustelusta tällaiset näkökulmat puuttuvat. Tällöin ne tuodaan kovemman rikosoikeudellisen kontrollin alueelle, kuin. Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa nuorisoja jengiväkivallan torjuminen on vahvasti esillä. Sillä ei ole kovin selkeää linjaa, ja välillä sieltä tulee aika populistisia heittoja. – SDP tuntuu unohtaneen oman historiansa ja näyttää ajelehtivan näissä kysymyksissä. SKDL:ssä koettiin epäluottamusta koko rikosoikeudellista järjestelmää kohtaan, ja sen rooli käytännön uudistustyössä jäi siksi vähäisemmäksi. Linjaukset perustuvat tutkimustietoon siitä, että alaikäisten sijoittaminen vankilaan ei ole heidän tulevaisuutensa kannalta hyvä ratkaisu eikä auta heitä pääsemään pois rikollisilta poluilta, vaan pikemminkin päinvastoin. Nyt tilanne vasemmiston sisällä on toinen, Kostiainen arvioi. Kesällä 2022 silloinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin otti yllättäen kantaa ankarampien rangaistusten puolesta. – Kriminaalipolitiikka on ankaroitunut ja rangaistuspopulismi on vallannut alaa. Joulukuussa 2022 julkistetussa ohjelmassa vasemmistoliitto esittää 16-kohtaisen, sosiaalipoliittisesti painottuneen toimenpidelistan nuorten rikollisuuteen pureutumiseksi. Kriminaalipoliittinen keskustelu on viime vuosina vilkastunut juuri nuorisorikollisuuden ja Ruotsissa kansankotia järkyttäneen katujengiväkivallan vuoksi. Rangaistuspopulismi valtaa alaa Kostiainen valitsi rikosoikeuskomitean tutkimusaiheekseen seurattuaan nykyistä kriminaalipoliittista keskustelua, joka on aivan toisenlaista. – Tarvitaan uusia tapoja käydä keskustelua ja ratkaista asiantuntijuuden ja demokratian välinen ristiriita, Kostiainen pohtii. Enää keskustelun eristäminen ja asiantuntijoiden siilipuolustus ei toimi. 3 2 Uudistushalu ulottui poliittisesti laajalle, kokoomuksen edistyksellisempään siipeen saakka. Hallitus lupaa ”toteuttaa laajan joukon sekä kovia että pehmeitä toimenpiteitä”. SDP:n kriminaalipolitiikka tuuliajolla Erityisesti perussuomalaisten ja kokoomuksen piirissä luotetaan ankarampiin rangaistuksiin rikollisuuden torjunnassa. Näkemys rikollisuudesta on julkisessa keskustelussa yksilökeskeisempi kuin rikosoikeuskomitean aikaan. – Alle 18-vuotiaat ovat lastensuojelun piirissä, ja lastensuojelun puolella on aika paljon keinoja käytettävissä. – Suomessa on ollut tämä pitkä linja. Vankilukutilaston mukaan alle 18-vuotiaita vankeusvankeja on Suomessa tällä hetkellä vain kuusi, Nuotio taustoittaa. Pelättiin, että konservatiivinen oikeisto kyseenalaistaisi rikosoikeuskomitean työtä, Kostiainen arvioi. ”Mikään tutkimus ei tue ajatusta, että rangaistusten koventaminen tai rikosvastuuikärajan alentaminen toimisi. Vain silloin, jos alaikäinen saa yli kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion, vankeudelle ei ole vaihtoehtoja. – Tuli ajattelua, että tämä ei kuulu maallikoille. Ajatus on ollut, että painopisteen tulisi olla siellä. Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja Kimmo Nuotio kiittää hallitusta laaja-alaisesta näkökulmasta, mutta esittää vakavia huolenaiheita. – Lopputulosta voi sanoa sosiaaliliberaaliksi kompromissiksi, Kostiainen summaa. Hän puhui rikoslaista yleisesti täsmentämättä, minkä rikostyyppien rangaistusasteikkoja pitäisi nostaa. – Viime vuosina on kertynyt kokemuksia erilaisista moniammatillisista tukikokeiluista, joilla nuorten rikoksiin on pyritty puuttumaan. 1970-luvun rikosoikeuskomitean aikaan SDP oli aktiivisimmin rakentamassa pohjoismaista, humaania ja rationaalista rikosoikeudellista linjaa. Näkemyseroja oli siitä, onko pyrkimyksenä lähinnä tasoittaa räikeimpiä epäkohtia ja suojella heikompaa osapuolta vai muuttaa laajemmin yhteiskunnallisia vastuuja valtasuhteita. Hänkin aloittaa historiasta. Onko alaikäisen paikka vankilassa
Hallitus myös muun muassa selvittää mahdollisuudet lisätä nöyryyttävä tekotapa rikoksen koventamisperusteeksi ja aikoo tiukentaa rangaistuksia ampuma-aserikoksista ja vaarallisen esineen hallussapidosta. Tutkimuksen avulla voidaan osoittaa, millaisella politiikalla voidaan toteuttaa haluttuja arvoja ja tavoitteita. Nyt ajatellaan, että näiden ilmiöiden torjunta vaatii niiden määrittelyä vakavammaksi rikollisuudeksi. – Ajatus oli, että kaikki sosioekonomiset ryhmät sidotaan mukaan yhteiskuntaan ja tasataan ihmisten mahdollisuuksia, jolloin he kokevat yhteiskunnan legitiimiksi ja sitä on vaikeampi hajottaa erilaisilla ulkopoliittisilla vaikuttamisyrityksillä. On ymmärrettävää, että näin yhteiskunnassa reagoidaan, mutta ymmärrämmekö me tämän tapaisten muutosten syvyyttä. Nuorten rikoksista keskusteltaessa tulisi Nuotion mukaan muistaa se perusasia, että nuoret ovat vielä kehittyviä ja kasvavia. Köyhyys altistaa rikollisuudelle Monista synkistä rikosuutisista huolimatta yleinen trendi on ollut jo pitkään se, että rikollisuus vähenee, Nuotio muistuttaa. On esimerkiksi paljon tutkimusnäyttöä siitä, että kovemmilla rangaistuksilla ei saada vähennettyä rikollisuutta, ja toisaalta siitä, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat budjettileikkaukset voivat lisätä rikollisuutta, Kostiainen mainitsee. – Kun vuonna 1976 järjestäytyneen rikollisuuden koventamisperuste tuotiin rikoslakiin, keskustelussa korostettiin erityisesti sitä, että nuorisojengit on rajattava siitä pois. Tarvittaisiin paljon perheiden tukemista ja lastensuojelun keinoja. – Nämä ilmiöt ovat aika uusia, ja tutkijatkin vasta yrittävät ymmärtää, mitä tässä tapahtuu. Nämä tuntuvat Kostiaisen mukaan ajankohtaisilta käsitteiltä nykyisissä kriisitunnelmissa. Sen sijaan nuorten vankeusrangaistusten lisääminen saattaa syrjäyttää heitä entisestään ja koventaa rikollisuutta. Tutkimustieto mukaan päätöksentekoon Aura Kostiainen toivoo kokonaisvaltaisempaa ja arvopohjaisempaa otetta kriminaalipoliittiseen keskusteluun. Alaikäisten tekemät katuryöstöt ja väkivaltarikokset ovat kuitenkin viime aikoina lisääntyneet. – Toimet, joilla tiukennetaan lapsiperheiden taloutta, ovat alaikäisten rikollisuuden kannalta huolestuttava ilmiö. – Tämä on vankeinhoitoviranomaisillekin vaativa asia, koska tällaiset nuoret vaatisivat monenlaista erityishuomiota vankeinhoidon puolellakin, Nuotio lisää. Nuotio kysyy. Rikoksentekijät rekrytoituvat yleensä hyvin pienituloisista perheistä, joissa kyky tarjota hyviä asioita on muita heikompi, Nuotio muistuttaa. Janiitänykyhallituson pahentamassasosiaaliturvaleikkauksillaan.. – Pitää miettiä, mitkä ovat ne asiat, joita haluamme rikosoikeusjärjestelmällä suojella. Ja niitä nykyhallitus on pahentamassa sosiaaliturvaleikkauksillaan. Hallitus suunnittelee, että rikoksen liittyminen katujengin toimintaan säädettäisiin erilliseksi rikoksen koventamisperusteeksi. 1960–70-luvuilla puhuttiin kokonaisvaltaisesta ja siihen kuuluvasta henkisestä maanpuolustuksesta. – Toimet, jotka lisäävät eriarvoisuutta tai koventavat rangaistuksia tai nuorisoon tai ulkomaalaisiin kohdistuvaa valvontaa, voivat herättää epäluottamusta, mikä taas vähentää sosiaalista koheesiota, Kostiainen varoittaa. – Monet tiukennukset tulevat varmasti johtamaan siihen, että tutkintovankeuden käyttö nuorilla ja nuorilla aikuisilla lisääntyy ja myös ehdottomat vankeustuomiot lisääntyvät, Nuotio arvioi. Nuotio palaa taas historiaan. Taustalla on esimerkiksi lapsiperheiden toimeentulo-ongelmia. n Rikollisuudentaustalla onlapsiperheiden toimeentulo-ongelmia. Suomessa elää jo yli 130 000 lasta köyhyydessä, ja tänä vuonna heitä tulee olemaan SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n laskelmien mukaan 12 700 enemmän. Yksittäiset, järkyttävät rikostapaukset ja ilmiöt saavat helposti liian suuren painoarvon. Maahanmuuttajataustaisten katujengit ja kantasuomalaisten katuryöstöt, kuten merkkivaatteiden varastaminen toisilta nuorilta, ovat keskenään erilaisia ilmiöitä. Nämä kaikki vaatisivat nyt hyvin laaja-alaista otetta, Nuotio painottaa. 3 4 jos niitä käsitellään nimenomaan nuorisorikollisuutena. – Siitä, että nuori on ollut mukana jossain rikollisessa, ei voi vielä päätellä, että hän olisi hakeutumassa rikolliselle uralle
3 5 EdEssä hyinEn talvi Rakennusala niiaa nyt rankasti. Teksti tuula KärKi Kuvat antti yrjönEn. Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen ennustaa alalle 30 prosentin työttömyyttä
– Esimerkiksi asfalttialalla 12 kuukauden työssäoloehto on hankala uusille työntekijöille, vaikka sitä voikin kerryttää 28 kuukautta. Rakentaminen pysähdyksissä Palonen pelkää, että asuntorakentamisen loppuminen kostautuu sitten joskus, kun talous taas nousee. On kuitenkin selvitty ilman, että olisi ollut pakko hakeutua muille aloille. Se, että näin ei olisi, on Suomen Yrittäjien luomaa legendaa, hän toteaa. 3 6 leikkauksissa kyse sijoittajien aseman parantamisesta vuokragenressä. Rakennuskohteet valmistuvat, mutta uusia ei aloiteta. Myös paikallisesta sopimisesta on Palosen mukaan liikkeellä paljon harhaista tietoa. Hän muistuttaa, että tämä on työnantajankin etu. – Jos ihminen töpeksii ja häntä varoitetaan, mutta hän jatkaa väärää menettelyä, voi hänet irtisanoa nykylainsäädännönkin mukaan. – Mutta ans kattoo, miten sen suhteen käy. Nyt työttömyysturva kuitenkin heikkenee. – Samaan aikaan mietitään päät puhki, miten alalle saisi nuoria. Lisäksi lomakorvaukset lasketaan työpäiviksi ja vasta niiden jälkeen alkaa karenssi, joka sekin pitenee viidestä seitsemään päivään. Työssäoloehdon täyttämiseen voi mennä kaksi, jopa kolme vuotta. Tilanne johtuu paljolti asuntorakentamisen tyrehtymisestä. Kärsiikö yleissitovuus. Kausitöitä Palonen huomauttaa, että kausiluonteisissa töissä on talviaikaan hiljaista ja väkeä lomautetaan 1–3 kuukaudeksi. – Työsopimuslakiin ja työriitalakiin suunnitellut muutokset ovat täysin ideologisia. Palonen ei ole kuullut järkisyitä näille muutoksille. – Kun työt vilkastuvat, yrittäjä saa tutut ammattilaiset takaisin töihin. Ideologisia muutoksia Kaiken kaikkiaan Palonen seuraa hallituksen touhuja kauhunsekaisin tuntein. Ara eli Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus on ympäristöministeriön alainen elin, joka myöntää kohtuuhintaiseen asumiseen ja rakentamiseen liittyviä tukia. Samaan aikaan Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen arvioi, että talvella hänen liittonsa jäsenistä jopa 30 prosenttia on vailla töitä, työttöminä tai lomautettuina. – Muuten on pelko, että asuntojen puutteesta tulee jopa kasvun tulppa. – Jos saa antaa potkut helpommin, se lisää ehkä työvoiman vaihtuvuutta, mutta ei työpaikkoja. – Väistämättä tuleekin mieleen, että onko näissä ”Suoraviivainenjohtopäätös onse,ettätyönantaja haluaalaillisestialittaa työehtosopimusten minimiehdot.”. Hän toteaa, että Ara-ehdoissa on päivittämisen varaa ja lupamenettely kankeaa. – Sekin on typerä liike, koska se on mahdollistanut osaltaan sen, että ihminen voi vaikkapa pääkaupunkiseudulla hankkia asunnon sitoutumatta kalliiseen asuntolainaan. Siihen tulee porrastus, työssäoloehto pitenee kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. – Silloin tarvitaan kasvukeskuksiin työvoimaa ja asuntoja tulijoille. Marraskuussa luku oli 14. Ja kun tänä talvena ei rakenneta taloja ja rakentajat ovat työttöminä, miten työttömyysturvan leikkaaminen auttaa saamaan töitä. Lisäksi hallitus lakkauttaa osaomistusasuntotuotannon kokonaan vuoden 2025 alusta. – Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla sieraimet ovat pysyneet pinnalla tuon ajan, vaikka juhlia ei ole voitu viettää. Palonen toteaa, että nykyisinkin voi antaa potkuja. Asuntorakentamista pitäisi aloittaa jo nyt, koska projekti kuitenkin vie vuodesta kahteen, hän sanoo. Hallitus onkin luvannut puuttua byrokratiaan. – Korkotaso on yhä korkealla. Niillä ei ole mitään merkitystä työllisyyden tai kansantalouden kannalta, hän sanoo. Myös saneeraus on vähissä. Taloyhtiöt panttaavat viimeiseen asti korjauksia, koska lainaa saa vain kalliilla hinnalla, Palonen toteaa. – Tilanne alalla on huono eikä näkymää paremmasta ole ensi vuodelle, hän sanoo. Työnantajapuoli vaatii lisää paikallista sopimista. Ansiosidonnaista ei saa yhden sesongin jälkeen. Tarvitaan erityisesti kohtuuhintaisia asuntoja, mutta samaan aikaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) porvarihallitus supistaa Ara-tuotantoa
– Mitä sovittelija voi tehdä sen jälkeen. työskenteli putkimiehenä 15 vuotta. Asian yhteydessä on puhuttu Ruotsin mallista, jossa korotukset koordinoidaan vientialojen mukaan. – Vaikka työsopimuslaki suojaa työntekijää jonkin verran, esimerkiksi palkasta siinä sanotaan, että työntekijälle tulee maksaa tavanomainen kohtuullinen palkka, Palonen kertoo. Ruotsin malli Palonen pitää ongelmallisena myös hallituksen suunnittelemaa lain kirjausta siitä, että valtakunnansovittelija ei saisi tehdä teollisuuden sopimaa avausta korkeampaa sovintoehdotusta muilla aloilla. Miten suomalaiset pärjäisivät siinä kilpailussa. – Työnantajapuolella ei ehkä ole ymmärretty, että jouduttaisiin alttiiksi kansainväliselle kilpailulle. Kun meillä yleissitovuus on kiinni siitä, kuinka hyvin työnantajat ovat järjestäytyneet, työnantajien motivaatio järjestäytyä voi kadota, jos paikallinen sopiminen vapautetaan. 3 7 lähes kaikesta voidaan jo sopia paikallisesti. haRRastaa lukemista, erityisesti dekkareita. Hän uskoo, että tahot, jotka haluavat eroon yleissitovuudesta, eivät ole ajatelleet asiaa loppuun asti. Ei mitään. – Työehtosopimukseen verrattuna palkasta lähtisi meidän alalla jopa 25 prosenttia, kun esimerkiksi osa vuosilomapalkasta ja arkipyhistä johtuvat erilliskorvaukset puuttuisivat. Mutta kuka vain voisi tulla Suomeen valtaamaan markkinat halvalla työvoimalla. – Jatkossa se on mahdollista kaikissa yrityksissä ja luottamusmies ohittaen. – Mutta kun kysyy, mistä ette ole saaneet sopia paikallisesti, menevät turvat kiinni, Palonen sanoo. Yrittäjäpuoli lienee niin voimansa tunnossa, että uskoo pärjäävänsä isoille kansainvälisille toimijoille, jos meillä ei ole työehtosopimuksilla säädelty työehtoja ja minimipalkkaa. Kimmo Palonen Rakennusliiton puheenjohtaja viime kesäkuusta lähtien. Palonen toteaa SAK:n piirissä ymmärrettävän vientiteollisuuden kilpailukyvyn merkitys Suomen kansantaloudelle ja se, ettei julkinen puoli voi olla koko ajan palkkajohtaja, koska myös se karkeasti sanoen rahoitetaan vientituloilla. Paikallisesti voi kuitenkin sopia vain järjestäytyneen työnantajan yrityksessä ja pääsääntöisesti luottamusmiehen kanssa. siiRtyi Rakennusliittoon töihin vuonna 2003 ja on toiminut muun muassa sen varapuheenjohtajana. Miksi sitten tarvitaan yleissitova työehtosopimus. – On käsittämätöntä, että sovittelijan kädet sidotaan näin lailla, hän sanoo. – Suoraviivainen johtopäätös on se, että työnantaja haluaa laillisesti alittaa työehtosopimusten minimiehdot. Kimmo Palosen mukaan elämme pelottavia aikoja.. PeRheeseen kuuluvat vaimo, kaksi lasta ja yksi lapsenlapsi. Työnantajapuoli antaa kuvan, että paikallinen sopiminen ei ole nyt mahdollista. asuu Tampereella. Se voi johtaa siihen, että työehtosopimus ei enää ole yleissitova
3 9 Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen arvioi kokoomuksen toteuttavan nyt pitkäaikaista haavetta.
Opiskelijanaiset ja koululaistytöt polttivat huivejaan miespuolisten kanssamielenosoittajien osoittaessa suosiotaan. Huivipakko ei suinkaan perustu uskontoon tai kulttuurisiin perinteisiin, vaan se on pikemminkin viranomaisten keino ylläpitää käskyvaltaa ja alistaa ihmisiä yhteiskunnan kaikilla tasoilla, toteaa vangittuna oleva iranilainen ihmisoikeuspuolustaja Narges Mohammadi. Naimattomat parit kulkevat käsi kädessä. Jutun mukaan ainakin viidesosa iranilaisista naisista rikkoo tietoisesti maan pappisjohdon säätämää huivija siveyslakia, eikä pelkästään pääkaupungissa vaan kaikkialla maassa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Parikymppinen teheranilainen musiikinopiskelija Donya kertoi pukeutuvansa nykyään juuri niin kuin itse haluaa, mutta silti hänellä on varmuuden vuoksi huivi mukanaan laukussa ”jos tilanne muuttuu vakavaksi”. Mohammadille myönnettiin vuoden 2023 No. Lain mukaan naisten on peitettävä hiuksensa julkisilla paikoilla, mutta jo aikaisemmin etenkin nuoremmilla naisilla huivi oli usein kevyesti kietaistu takaraivolle. Mahsa Jina Amini pidätettiin ja hänen päätään hakattiin niin että hän menetti tajuntansa. Kuukausia jatkuneissa mielenosoituksissa vaadittiin myös kuolemaa diktaattorille ja koko islamilaisen tasavallan lakkauttamista. Hän kuoli sairaalassa muutaman päivän päästä. Ennen vanhaan niin pelätylle siveyspoliisille sanotaan suorat sanat, kun nämä käskevät naisia kietomaan huivin päähänsä. 22-vuotias Mahsa Jina Amini oli yhdessä veljensä kanssa Teheranissa Haqqanin metroaseman lähettyvillä, kun siveyspoliisi pysäytti hänet, sillä hänen huivinsa ei peittänyt hiuksia riittävästi. Vanhoilliset johtajat yrittävät pitää kiinni pukeutumis määräyksistä koventamalla rangaistuksia. juuri tällaisesta rikkomuksesta käynnistyi Iranin huivikapinaksi kutsuttu kansannousu vuoden 2022 syyskuussa. BBC:n reportaasissa kerrotaan kuinka Teheranissa nuoret naiset kulkevat kadulla matalissa revityissä farkuissa ja tukka auki ilman huivia. 4 pintaa syvemmältä Huivipakon aika alkaa olla oHi Iranissa monet naiset eivät enää suostu käyttämään huivia. Teksti peik JoHansson Kuva all over press/FatemeH BaHrami Huivipakkoon ja muihin vanhoillisiin pukeutumissääntöihin aiemmin mukautunut Iran näyttäisi kokeneen kuluneen vuoden aikana laajamittaisen kulttuurisen muutoksen, ainakin mikäli Britannian yleisradioyhtiön BBC:n taannoiseen kuvaukseen on uskomista. Protestien iskulauseena oli ”Nainen, elämä, vapaus”, sillä naisten oikeudet ovat keskeisessä roolissa hyvän elämän ja vapauden toteutumisessa. Turmasta kerrottiin päivälehdissä ja Mahsan kuvia jaettiin somekanavilla, ja pian kaduilla eri puolilla Irania oli satoja tuhansia ihmisiä osoittamassa mieltä huivipakkoa, siveyspoliisia ja islamilaista hallintoa vastaan
Iranin parlamentin syksyllä hyväksymän lain mukaan ilman huivia julkisella paikalla olemisesta tai tähän yllyttämisestä voidaan jatkossa langettaa kymmenen vuoden vankeusrangaistus tai yli 20 000 euron suuruiset sakot. Ilman huivia liikkuneille naisille on lähetetty sakkomääräyksiä postissa. Uutta lakia olisi ilmeisesti tarkoitus soveltaa naispuolisiin julkisuuden henkilöihin, jotka esiintyvät somekanavillaan ilman huivia. 4 1 belin rauhanpalkinto hänen taistelustaan naisten oikeuksien puolesta Iranissa. IranIn vIranomaIset tekivät parhaansa huivipakkoa vastustaneiden mielenosoitusten tukahduttamiseksi. Pidätettyjä naisia ja miehiä raiskattiin ja kidutettiin mitä sadistisimmilla tavoilla. n Iranilaisnaiset vierailivat joulukuussa talvipäivänseisauksen aattona vietettävän Yalda-yön juhlatorilla Teheranissa.. Pään peittävän huivin pitäminen oli laissa kiellettyä vuodesta 1936 alkaen šaahi Reza Pahlavin valtakaudella. Viranomaiset ovat myös lisänneet valvontakameroita, joissa on kasvontunnistimet. Teheranissa naisia on myös komennettu ruumishuoneelle pesemään vainajia rangaistuksena kulkemisesta ilman huivia. Ketään viranomaista ei ole tuotu vastuuseen Mahsa Jina Aminin kuolemasta tai pidätettyjä mielenosoittajia kohtaan tehdystä seksuaalisesta tai muusta väkivallasta. Uusien määräysten nojalla on myös suljettu kahviloita ja kauppoja, joiden asiakkaat ovat olleet ilman huivia. Vuonna 1981 säädettiin laki, jonka mukaan julkisilla paikoilla naisten tulee pukeutua säädyllisiin islamilaisiin asusteisiin eli käytännössä hiukset peittävään huiviin ja koko kehon peittävään huntuun. Ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta naiset Iranissa pukeutuivat silloisen muodin mukaisesti useimmiten lyhyisiin hameisiin. Pidätettyjen ja pidemmäksi ajaksi vangittujen joukossa oli ihmisoikeusjärjestöjen ja naisjärjestöjen työntekijöitä, toimittajia, asianajajia, laulajia, tutkijoita sekä mielenosoituksissa surmattujen perheenjäseniä. Seitsemän mielenosoittajaa teloitettiin hirttämällä näytösoikeudenkäynneissä annettujen tuomioiden nojalla. HuIvIpakon vastaIsten protestien aikana siveyspoliisit vedettiin vähin äänin pois kaduilta, mutta viime kesästä lähtien he ovat jälleen valvoneet naisten pukeutumista erityisesti metroasemilla ja oppilaitosten lähettyvillä. Pukeutumisääntöjen rikkomuksesta tuli rangaista 74 raipaniskulla. Huivipakko on ollut voimassa Iranissa vuodesta 1979, jolloin ajatollah Khomeini määräsi huivit pakollisiksi kaikille naisille työpaikoilla. Jotkut naisista joutuivat raiskatuiksi poliisiautossa, sen jälkeen kun heidän kätensä ja jalkansa oli ensin kahlittu kiinni auton väliseinässä heidän päänsä yläpuolella olevaan koukkuun. Tuomionimikkeenä oli vihamielisyys Jumalaa kohtaan. 20 000 ihmistä pidätettiin, tuhannet ihmiset haavoittuivat, osa menettäen näkönsä poliisien ampumista kumiluodeista, ja yli 500 ihmistä sai surmansa
Samana vuonna Israelin kansallinen turvalli. 4 2 Suhteeton voimankäyttö on iSraelille Strategia Israel kehitti silmittömän tuhoamisen sodankäynnin opiksi Libanonin sodassa 2006. Jos jostain kylästä ammuttiin raketteja, pyrittiin tuhoamaan koko kylä. Syinä on pidetty muun muassa Hamasin 7. lokakuuta tekemän raa’an hyökkäyksen aiheuttamaa sokkia sekä Israelin hallituksen äärioikeistolaisia aineksia. Israelin pohjoisen rintaman joukkoja komensi Libanonin sodassa kenraali Gadi Eisenkot. Israel kohdisti ankarat pommitukset koko alueeseen sekä laajemmin Libanonin infrastruktuuriin. Israeliin raketteja ampunut Hizbollah piti tukikohtaansa Beirutin esikaupungissa Dahiyassa. Päämääränä on murtaa vihollisen taistelutahto tuhoamalla siviiliinfrastruktuuria, ja välineenä on suhteeton voimankäyttö. Teksti arto huovinen Kuva lehtikuva Miksi israel on käynyt sotaa Gazassa niin totaalisen tuhoavasti. Rogers muistutti, että Israelin sodankäynnin pohjana on Dahiya-doktriinina tunnettu epäsymmetrisen sodankäynnin strategia. Eisenkot sanoi israelilaiselle Yedioth Ahronoth -lehdelle vuonna 2008, että samoin kuin Dahiyassa ”tapahtuu jokaisessa kylässä, josta ammutaan laukauksia kohti Israelia. Meidän näkökulmastamme ne ovat sotilastukikohtia”. Käytämme heitä vastaan suhteetonta voimaa ja aiheutamme valtavasti tuhoa ja vahinkoa. Kyse ei ole pelkästään tästä, kirjoitti Bradfordin yliopiston rauhantutkimuksen emeritusprofessori Paul Rogers The Guardian -lehdessä joulukuussa. Doktriinin alkuna pidetään vuoden 2006 sotaa Libanonissa
4 3
Israelin iskuissa on kuollut myös poikkeuksellisen paljon toimittajia. Seuraava täysimittainen sota käytiin kesällä 2014 Hamasin tekemien raketti-iskujen jälkeen. Tapettujen siviilien – naisten, lasten ja miesten – määrä on ollut paljon aiempia Gazan sotia suurempi, samoin tuhottujen asuntojen ja infrastruktuurin. Israelilainen sanomalehti Haaretz julkaisi joulukuussa laskelman, jonka mukaan sodan kolmen ensimmäisen viikon aikana Israelin pommituksissa kuolleista siviilejä oli 61 prosenttia. Muistiossa syytettiin Yhdysvaltoja osallisuudesta Gazassa tapahtuvaan kansanmurhaan. Eisenkot otettiin Hamasin lokakuun hyökkäyksen jälkeen salkuttomaksi ministeriksi Netanjahun ”kansallisen yhtenäisyyden” hallitukseen. Sibonin mukaan on iskettävä heti. Silmitöntä tuhoa Lokakuussa alkaneessa Gazan sodassa Israel on iskenyt kovempaa kuin kertaakaan aikaisemmin. Pari päivää myöhemmin kerrottiin Israelin tarkka-ampujien surmanneen äidin ja tyttären Gazan katolisen kirkon pihalla. Luku oli selvästi suurempi kuin keskiarvo kaikissa maailman konflikteissa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Nyt käytetään yhä laajemmin tekoälyä pommituskohteiden etsimiseen järjestelmällä, jonka nimi on Habsora (suomeksi Evankeliumi). Marraskuussa vuoti julkisuuteen Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon sisäinen muistio, jonka oli allekirjoittanut sata virkailijaa. Uutiskanava CNN:n mukaan Yhdysvaltain tiedusteluelimet tietävät, että 40–45 prosenttia Israelin käyttämistä pommeista ei ole täsmäpommeja. Maailman terveysjärjestö WHO on syyttänyt Israelin estäneen ambulansseja kuljettamasta haavoittuneita sairaaloihin. Doktriini käytössä Doktriinia katsotaan käytetyn vuodenvaihteen 2008–2009 Gazan sodassa. Allekirjoittajat pitivät sotarikoksena tai rikoksena ihmiskuntaa vastaan sitä, että Israel estää ruuan, veden, sähkön ja muiden perustarvikkeiden saamista sekä on pakkosiirtänyt 1,5 miljoonaa ihmistä. YK:n sodan jälkeen julkaisemassa Goldstonen raportissa sanotaan, että Israelin strategia ”oli suunniteltu rankaisemaan, nöyryyttämään ja terrorisoimaan siviiliväestöä”. Kansainvälisen oikeuden mukaan siirtokunnat ovat laitonta miehitetyn alueen asuttamista. Pyrkimyksenä on ”aiheuttaa tuhoa ja mitoitettava rangaistus siihen määrään, että pitkä ja kallis jälleenrakennus on tarpeen”. Siirtokuntalaiset tappoivat viime vuonna noin 500 palestiinalaista. YK:n mukaan viisi israelilaista siviiliä ja 66 sotilasta kuoli. Kolme viikkoa jatkuneessa sodassa kuoli 13 israelilaista ja noin 1 100–1 400 palestiinalaista. Brittilehti The Guardian kertoi joulukuussa, että aikaisemmissa Gazan sodissa Israelin ilmavoimia on vaivannut pommituskohteiden loppuminen kesken. Pitkä syntilista Yhdysvaltain hallinto tutkii väitteitä, joiden mukaan Israel olisi laittomasti käyttänyt Yhdysvaltain sille toimittamaa valkoista fosforia iskuissaan Libanoniin lokakuussa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch katsoi joulukuussa, että Israel käyttää näännyttämistä eli ruuan, veden ja polttoaineen puutetta aseena sodassa. Kenraali Eisenkot toimi Israelin asevoimien komentajana vuosina 2015–2019. Tämä sai jopa presidentti Joe Bidenin joulukuun puolivälissä paheksumaan, että Israel tekee umpimähkäisiä pommituksia Gazassa. Huonon kuvan siviilikohteiden välttämisestä antoi sekin, kun Israelin sotilaat joulukuussa ampuivat vahingossa kolme paennutta israelilaista panttivankia, joiden yläruumis oli paljas ja jotka heiluttivat valkoisia lippuja. Gazan sodan aikana ovat israelilaiset siirtokuntalaiset kiihdyttäneet väkivaltaansa Länsirannalla. n Tuhoonvaltavaaaiempiin Gazansotiinverrattuna.. Palestiinalaisia kuoli 2 205, joista vähintään 1 483 siviilejä. Committee to Protect Journalists on vaatinut riippumatonta tutkintaa tapauksista, joissa se epäilee surmien olleen tahallisia. Valkoista fosforia saa käyttää taistelukentän valaisuun ja savuverhona, mutta hirvittäviä palovammoja aiheuttavana sitä ei saa käyttää siviilikohteissa. Sota kesti 50 päivää, ja Israel kohdisti entistä suuremman tuhovoiman Gazan infrastruktuuriin. Ei pidä etsiä yksittäisiä rakettien laukaisijoita, vaan on asetettava etusijalle tuhovaikutus. 4 4 suustutkimuksen laitos julkaisi evp-eversti Gabi Sibonin artikkelin, jossa muotoiltiin strategiaa puolisotilaallisia joukkoja vastaan. Useat kiihkeimmistä siirtokuntalaisten johtajista ovat Yhdysvaltain kansalaisia. Poliittisilta näkemyksiltään maltilliseksi luonnehdittu Eisenkot varoitti toissa vuonna siirtämästä Länsirannan kontrollia armeijalta äärioikeistolaisille ministereille sekä kehotti mielenosoituksiin pääministeri Benjamin Netanjahun demokratiaa kalvavia hankkeita vastaan. Israel vaurioitti Gazan tärkeintä voimalaitosta ja tuhosi tai vaurioitti 18 000:ta rakennusta. Israel väittää käyttävänsä nykyaikaisia täsmäaseita ja pyrkivänsä välttämään siviiliuhreja
4 5 Tosi ja valhe 03 dialogi Nykyistä yhteiskuntaa voisi luonnehtia kamera yhteiskunnaksi, sanoo visuaalisen kulttuurin tuntija, professori Janne Seppänen.
4 6 NäkyvyydeN aNsat ja mahdollisuudet Professori Janne Seppäsen mukaan iso joukko ihmisiä ei enää edes halua tietää, mikä on totta ja mikä on valhetta. Hän muistuttaa journalismin tehtävän olevan kertoa ihmisille tarkastettuja tosiasioita ja kehottaa mediakritiikissä kysymään myös, mitkä niin sanotun laatumedian tiedontuotannon kriteerit ovat. Teksti toivo haimi Kuvat aNtti yrjöNeN Toivo Haimi (oik.) haastatteli professori Janne Seppästä.
Hendy kirjoittaa, että lapsi yritti ”zoomata” perhoseen kuvitellen, että ikkuna tai jopa todellisuus oli yksi iso ruutu. eläköityi Tampereen yliopiston palveluksesta vuonna 2023 Mittava uran journalismin, valokuvan ja mediayhteiskunnan tutkimuksessa. Tuskin. Vaikea kysymys. Eloise Hendy kirjoitti Vicessä viime marraskuussa kaksi vuotiaasta lapsesta, joka näki perhosen ikkunan takana. Tämä ansan ja mahdollisuuden dynamiikka on poliittisesti merkittävä asia. Millai. Kun sanomme elävämme visuaalista aikakautta, mitä oikeastaan tarkoitamme. Kuva ja video ovat arkipäivää sekä viestinnässä, journalismissa että ihmisten keskinäisessä viestinnässä. 4 7 Janne Seppänen Professori, pitkän linjan mediatutkija. Mitä se tietysti onkin. Esimerkiksi mielenosoituksissa tapahtumat tallentuvat satojen kameroiden muistikorteille. Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan visuaalisemmaksi. Ihmiskunta ottaa noin tuhat miljardia valokuvaa vuodessa. Näkyvyys on siis myös mahdollisuus. Se on joka tunti enemmän kuin koko 1800-luvulla yhteensä. Samalla elämme aikaa, jolloin kriittinen huomio jostain visuaalisesta esityksestä tulkitaan hyvin helposti haluksi sensuroida koko esitys. Näkyvyys on siis ansa. Mobiililaitteen kamera on eräänlainen kansalaisen perusvaruste, joka kytkeytyy erilaisiin sovelluksiin ja alustoihin. Keskustelemme visuaalisuudesta myös enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja pidämme sitä merkityksellisenä. Valvontakameroita on joka puolella, ja esimerkiksi kaupunkitilassa olemme lähes koko ajan tarkkailtavissa. tunnetuiMPia teoksia: Katseen voima (2001) ja yhdessä professori Esa Väliverrosen kanssa kirjoitettu Mediayhteiskunta (2012). Kuvat mahdollistavat niin ihmisten tunnistamisen ja valvonnan kuin omaehtoisen näkyvyyden tuottamisen. Kun puhutaan visuaalisesta aikakaudesta, viitataan ennen kaikkea siihen, että kuvallisten esitysten ja teknologioiden määrä on lisääntynyt valtavasti. Visuaalisuuteen liittyy myös lähes absoluuttinen näkyvyys. Mitä tämä muutos tarkoittaa yhteiskunnalle, Janne Seppänen. Lapsen keho oli sopeutunut tabletin katsomiseen, ja tätä hän yritti sitten soveltaa varmaan kaikkiin mahdollisiin ”screeneihin”. Lapsi kurotti ikkunaa kohti etusormella ja peukalolla ja teki sormillaan eleen, joka muistutti käänteistä nipistystä. Esimerkki herättää tietenkin laajemman kysymyksen siitä, miten teknologiat asettuvat osaksi ruumistamme. Elämme kuvallisuuden aikakautta, ja nykyistä yhteiskuntaa voisi varmaan luonnehtia kamerayhteiskunnaksi. Vaikka esimerkki on omalla tavallaan hauska, siinä on myös jotain hieman kammottavaa. Toisaalta me pystymme nykyään itse tuottamaan mobiililaitteiden ja sosiaalisen median avulla kuvia lähes kaikista tilanteista. Upea ja tavattoman moniulotteinen esimerkki! Se kertoo osaltaan, miten näkeminen, ruumis ja teknologiat kytkeytyvät toisiinsa. Tämä tuli masentavan selvästi esiin Katariina Sourin Lux Helsinki -teoksesta käydyssä hysteerisessä debatissa. Olemme tekemisissä hyvin perinteisen vallan problematiikan kanssa: kuka pääsee määrittelemään näkyvän ja näkymättömän rajoja. En kuitenkaan usko, että esimerkiksi ihmisten katseiden varaan rakentuva suora vuorovaikutus on mitenkään lisääntynyt. Tarkoittaako se sitä, että käyttäisimme silmiämme enemmän kuin ihmiset 1800-luvun alkupuolella
Esimerkiksi journalistinen kuva on aina valintojen tulos. Jo edellisessä Pisatutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisista pojista 63 prosenttia lukee vain, jos on pakko. Se otetaan jostain kulmasta, sitä rajataan ja käsitellään tiettyjen normien mukaan. – Kuinka hyvin journalismissa pystytään hahmottamaan isompia ja merkittävämpiä poliittisia kehityskulkuja, joita yhteiskunnassa on meneillään päivittäisen syklin takana, professori Janne Seppänen kysyy.. Toki teknologia valokuvilta näyttävien mutta täysin synteettisten kuvien tuottamiseen on nykyään erinomaisen kehittynyttä. Mitä tämä tarkoittaa median ja journalismin näkökulmasta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa vanhan autenttisuus otetaan annettuna, vaikka sekin pitäisi kyseenalaistaa. Mutta tiedon hakeminen videoista ei tietenkään murenna perinteisen lukutaidon merkitystä. 4 8 sen ja kenen tarjoaman kuvaston varaan tulkintamme yhteiskunnasta nojautuu. Tekoälyn avulla voidaan tuottaa helposti ja nopeasti uskottavan näköisiä kuvia tilanteista, joita ei ole koskaan tapahtunut. Fotorealistiset mutta täysin synteettiset kuvat, deepfake-videot ja tekoälyllä rakennetut kollaasit ovat osa mediatodellisuutta. On upeaa opetella jokin kitarariffi, kun ohjausta saa sen alkuperäiseltä soittajalta. Visuaalisuus sinällään ei vapauta mistään. Valokuvahuijauksia on tehty yhtä kauan kuin valokuvia. Tämä ei sinällään ole mikään ongelma. Visuaalisuus on myös manipuloitavissa. Varsinainen ongelma on se, jos ei samalla mietitä, millaisia merkityksiä kuviin rakentuu rutiininomaisenkin editoinnin seurauksena. Asetelmaan liittyy kuitenkin ongelmallinen ajatus siitä, että perinteinen fotokemiallinen valokuva edustaa nykyään sellaista aitoutta ja autenttisuutta, mitä digitaaliset ja synteettiset kuvat eivät. Ne ovat erinomaisia välineitä vaikkapa musiikin itseopiskelussa. Esimerkiksi kuvien yhteiskunnalliset merkitykset eivät avaudu vain kuvia tuijottamalla. Ajattelen, että nämä ovat sellaisia asioita, joissa pitää aina esittää ne peruskysymykset: miksi tämä on tehty, miksi tämä näkökulma on valittu, minkälaisessa kontekstissa se esitetään ja mikä tämän tarkoitus on. Merkitysten arviointi on jatkuva prosessi. Ei voi enää uskoa näkemäänsä, mutta onko tässä kuitenkaan mitään uutta. Nuoret etsivät tietoa mieluummin esimerkiksi videoista kuin kirjoitetusta tekstistä. Voiko kuva olla kuitenkaan koskaan täysin objektiivista faktaa. Päinvastoin, se antaa entistä vahvemman velvoitteen lukea. Pitää lukea tekstejä, joissa avataan sitä yhteiskunnallista todellisuutta, jonka osaksi visuaaliset esitykset asettuvat. Ei se tietenkään ole uusi ilmiö. Haen itsekin tietoa videoista. Suomessa journalistit ovat ylpeitä puolueettomuudestaan ja objektiivisuudestaan. Lukutaito heikkenee Suomessa, kuten Pisa-tuloksista saamme murheellisina lukea
Eli jotta voimme tulla hyviksi kuvien katselijoiksi, meidän pitää olla myös hyviä tekstien lukijoita. Oman haasteensa muodostaa sekin, että aika iso joukko ihmisiä ei edes halua tietää, mikä on totta ja mikä on valhetta. Kaiken keskellä on tietenkin tärkeää, että journalismi pitää kiinni etiikastaan ja periaatteistaan, jotka on erinomaisesti kirjattu Journalistin ohjeisiin. Journalismi joutuu kuitenkin nämä haasteet jollain tavalla ratkaisemaan. Kesällä koko homma sitten räjähti käsiin, ja journalismi alkoi vihdoin penkoa kunnolla ministereiden rasismikytkentöjä. Ihmiset valitsevat mieluummin joko tietämättömyyden tai lohdullisen kuvitelman sen sijaan, että kohtaisivat todellisuuden. Sitäkin on syytä perata auki, mitä tapahtui, kun lähdettiin sellaisen oppilaslähtöisyyden tielle, jossa opettajan auktoriteetti on sulanut. Kolmas haaste liittyy politiikan journalismiin. 4 9 Sanon tämän aika kategorisesti: on luettava ja ymmärrettävä tekstejä, jotta voi ymmärtää kuvallisuutta. Kesän mielenosoituksissa ei siis ollut kyse vain rasismista vaan suomalaisen yhteiskunnan poliittisesta suunnasta. Journalismin kannattaisi oikeasti kaivaa esiin niitä asioita, mitä tässä maassa oikein tapahtui silloin 2000-luvun alussa, kun ryhdyttiin rakentamaan näitä uusia digipainotteisia opetussuunnitelmia. Varsinainen dynamiitti pakattiin huomaamatta arvokysymykset-nimiseen kaatoluokkaan. On ratkaisevaa, millä tavalla oppimistulosten heikkeneminen politisoituu. Mikä on tämän päivän suurin haaste suomalaiselle journalismille. Niin ongelmallista ja haasteellista kuin se nykyään onkin, mitään muuta ei ole. Tähän problematiikkaan liittyy viimeinen iso haaste. Journalisteja myös uhkaillaan ja maalitetaan. Monet ovat huomanneet, että radikaalioikeisto rakentaa hyvin tietoisesti journalismista poliittista vastustajaa. Voikin kysyä, pystyykö journalismi omilla keinoillaan vaikuttamaan tilanteeseen, jos ihmiset eivät välttämättä halua enää lukea journalismia vaan jotain muuta. Ehkäpä journalismi voisi selkeämmin tehdä tilanteen yleisöilleen näkyväksi ja kertoa, millaista peliä se yritetään nyt saada pelaamaan. Se on ehdoton edellytys. Kuva tulevaisuudesta, jossa lukutaito heikkenee, on pelottava. Kuinka hyvin journalismi tavoittaa päivänpolitiikan rinnalla tai sen alla kulkevaa laajempaa politisoitumista tai yhteiskunnan muutosta. On kiinnostavaa nähdä, miten journalismi pärjää tässä kilpailussa. Todellisuudessa rasismi muodosti vain osan laajempaa poliittista asetelmaa, jossa oli kysymys ihmisarvosta, etiikasta ja koko yhteiskunnasta. Saiko journalismi eduskunnalta turpaansa ja muuttui varovaisemmaksi. Ei kyetty näkemään erittäin vahvoja poliittisia jännitteitä, jotka olivat kesällä johtaa hallituksen kaatumiseen. Journalismin tehtävä on kertoa ihmisille tosiasioita mahdollisimman selkeästi ja luotettavasti. Mitä silloin oikeastaan tapahtui. Koko tämä problematiikka oli läsnä jo eduskuntavaaleissa ja tietenkin hallitusneuvotteluissa. Arvoista puhuttiin, mutta niiden poliittista voimaa ei analysoitu sen tarkemmin. Siinä pyörii päivänpolitiikan seurantasykli, jossa uutisoidaan eduskunnan, hallituksen ja virkakunnan työskentelystä. Legitimoituiko rasismi entistä vahvemmin osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Uutismedia ja journalismi joutuvat kilpailemaan ihmisten mielenkiinnosta. Sen takia onkin kiinnostavaa, mitä tapahtui, kun eduskunta antoi syyskuussa hallitukselle luottamuslauseen rasismitiedonannon käsittelyn yhteydessä. Toki journalistien työhyvinvoinnista pyritään pitämään huolta monissa toimituksissa. Ikävän usein juuri näin. Politiikan tasolla keskustelu lukemisen vähenemisestä pelkistyy helposti syyttelyksi. En tiedä, onko se enemmän journalistinen vai poliittinen haaste – luultavasti kumpaakin – mutta se on joka tapauksessa ongelma, jonka journalismi joutuu kohtaamaan. Keskityttiin iänikuiseen talouteen ja bensan hintaan. Yhden haasteen muodostaa huomiotalous. Ne ovat olemassa olevia tosiasioita, joita toimituksissa pohditaan varmaan paljon. n ”Visuaalisuus eivapauta mistään.”. Tästäkin näkökulmasta lukutaidon rappeutuminen on todella ikävä asia. Karkeasti sanottuna politiikan journalismi epäonnistui aika pahasti eduskuntavaalien ja hallitusneuvottelujen raportoinnissa. Suurinta on hankala nimetä. Tämä kysymys heräsi minulla ja varmasti monilla muillakin kevään 2023 aikana. En näe ongelmaan mitään patenttiratkaisua. Uutisointi rasismista ja arvoista loppui kuin seinään. Pyritäänkö asiat ratkaisemaan autoritaarisesti tuomalla kouluun ja samalla koko yhteiskuntaan lisää kuria. Asetelmaan on äärimmäisen vaikea vastata millään tavalla
5 Sukupuuton muiSto
5 1 Iida Turpeinen tutkii kaunokirjallisin keinoin sukupuuttoon kuolleen stellerinmerilehmän kohtaloa. Samalla hän kuvaa, kuinka luonnontieteellinen maailmankuva on kytkeytynyt kolonialistiseen, rasistiseen ja patriarkaaliseen vallankäyttöön. Teksti Mika Pekkola Kuvat lehtikuva/Mikko Stig
Näin vaivaa nostaakseni romaanissani esiin myös naishahmoja, sillä tieteen historia on ollut miesvaltaista. Luontoa ihannointiin, mutta toisaalta korostettiin tarvetta hallita ja kultivoida sitä. – Kielellä ja luonnontieteellä on voima etäännyttää asioita. Ihmisen ajateltiin olevan luoma kunnan kruunu. Tutkittuaan aihetta hän sai selville, että stellerinmerilehmä hävitettiin sukupuuttoon kolmenkymmenen vuoden sisällä siitä, kun se oli löydetty ja tieteellisesti kuvattu. Aiheesta ovat viime aikoina kirjoittaneet esimerkiksi Pontus Purokuru Haavamaassaan ja Ville-Juhani Sutinen Hajonneen maail man käyttöohjeessaan. Luonnontiede maailman hallintana Turpeisen kiinnostus luonnontieteiden historiaa kohtaan näkyy myös hänen kaunokirjallisessa tyylissään. Kaunokirjallinen työ tarjosi minulle mahdollisuuden tutkia luontosuhteemme suuria peruskysymyksiä. – Rakastan vanhaa tieteellistä kirjallisuutta. Halusin ymmärtää, millaiset rakenteet ovat pitäneet yllä luontokadon logiikkaa. 5 2 Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon marraskuussa 2023 voittaneen Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset (Kustantamo S&S 2023) kertoo 1700-luvulta nykypäivään ulottuvan tarinan ihmisen luontosuhteesta, jota on ohjannut halu ymmärtää, hallita ja käyttää hyväksi muita eliölajeja. – Keskustelu sukupuutosta on ollut hyvin teknis-tieteellistä, vaikka ilmiö on myös kulttuurinen ja historiallinen. Sivistyksen tehtävänä oli tuoda järjestystä luontoon ja lievittää siinä esiintyvää kärsimystä. Naiset eivät silti olleet vain uhreja, vaan monet etuoikeutetuista naisista omaksuivat aktiivisesti kolonisoijan roolin. Tiede oikeutti ”rationaalisilla” ja ”objektiivisilla” perusteluillaan kolonialistisen, rasistisen ja patriarkaalisen vallankäytön. Tieteen lisäksi myös uskonto tuki länsimaista kolonisaatioideologiaa. – Alkuperäiskansojen, naisten ja lasten koettiin olevan lähempänä luontoa. – Valistus tähtäsi maailman rationaalistamiseen. Elolliset edustaa suomalaisen kaunokirjallisuuden ekologista juonnetta, joka on keskittynyt käsittelemään ihmisen tuhoisaa, umpikujaan ajautunutta luontosuhdetta. Romaaniprojekti sai alkunsa, kun Turpeinen kohtasi Luonnontieteellisessä museossa stellerinmerilehmän luurangon ja ryhtyi miettimään, kuinka se oli päätynyt Helsinkiin. Tällä on myös varjopuolensa. – Itseäni ahdistaa eniten se, että toimimme karttuneesta tietämyksestämme huolimatta edelleen samalla tavalla kuin ennen. Heidän ajateltiin olevan vähemmän rationaalisia kuin miesten, joiden tehtävänä oli hallita heitä. Luonnon hallinta osoittautui kuitenkin odotettua monimutkaisemmaksi projektiksi, eivätkä tulokset olleet aina toivottuja vaan varsin synkkiä. – Raamatussa todetaan, että luonto on luotu ihmisen hyödynnettäväksi. Havaitsin, että sukupuutolla on oma kulttuurihistoriansa. Kristillistä perua on myös tilanhoitajaetiikka, joka velvoitti ihmistä kaitsemaan luontoa. Objektiivisena ja neutraalina pidetty tiede paljastuu ideologiseksi rakennelmaksi, joka ei tuota ainoastaan hyvinvointia vaan myös kärsimystä. Kolonialismi, rasismi ja patriarkaalisuus Elolliset tutkii myös länsimaisen ihmisen käsitystä itsestään muita kulttuureja ja luontoa ylempiarvoisena toimijana. Luonnontieteiden ja kirjallisuuden suhteesta väitöskirjaa Helsingin yliopistolla tekevä Turpeinen häkeltyi havaittuaan, etteivät tieteilijät pitkään aikaan tiedostaneet sukupuuton olevan ylipäätään mahdollinen. Kirjoittamisesta tuhon keskellä Modernin luonnontieteen kehitysvaiheet, joita Turpeinen kirjassaan kuvaa, olivat tuhoisista piir”Emmetiedosta ympärillämme levittäytyvän katastrofin laajuutta.”. Vahingolliset käsitykset tulevat kaukaa menneisyydestä. Ihminen voi niiden avulla siirtää sivuun tunteensa ja tarkastella maailmaa objektiivisemmasta näkökulmasta. Turpeinen kuvaa romaanissaan luonnontieteellisen maailmankuvan kytkeytymistä luonnon hallintaan arktisilla alueilla eri aikakausina toimineiden tieteilijähahmojen kautta. Tieteellinen tarkastelutapa tarjosi Turpeiselle myös keinon kirjoittaa tyynesti aiheista, jotka herättivät hänessä voimakkaita tunteita. Romaanissani kuvaan, kuinka tiedemiehet hämmästelevät kohtaamansa uuden eläinlajin kauneutta ja teurastavat sitten kymmenittäin sen poikasia. Luonnontieteistä kirjoitettiin vielä 1800-luvun alussa kaunokirjalliseen sävyyn, ja tieteilijä saattoi siirtyä kesken tekstin esimerkiksi runomittaan. Elollisten verkkaisesti ja polveillen etenevä kerronta on yhtäältä tietokirjamaisen selkeää, mutta toisaalta siinä on vaikutteita vanhojen tieteellisten tekstien koukeroisuudesta ja koristeellisuudesta
Halusin muistaa kirjassani edes yhtä kadonnutta lajia ja kertoa, kuinka kaunis ja ainutlaatuinen se oli. Toisaalta tiede on myös korjannut itseään. Turpeinen kirjoittaa romaanissaan harvinaisten munien kerääjistä ja Grönvallin linnunsuojelija veljeksistä havainnollistaen samalla luonnonsuojelu aatteen kehittymistä luonnontieteellisen maailmankuvan sisältä. – Koemme tärkeäksi pitää yllä muistoa ihmisten toisiaan kohtaan tekemistä pahoista teoista, mutta yhtä tärkeää olisi muistaa muihin lajeihin kohdistamaamme vääryyttä. Toisaalta ajattelen, että kulttuurilla on ongelman ratkaisemisessa oma roolinsa. Turpeinen kokee, että ekologinen umpisolmu on avattavissa, mikäli siirrämme huomion yksilöistä rakenteisiin. Elollisia voikin pitää hänen muistokirjoituksenaan stellerinmerilehmälle ja muille ihmisen sukupuuttoon tappamille lajeille. – Loputtomaan kasvuun perustuva kapitalistinen talousjärjestelmä kärjistää entisestään haitallisia toimintamalleja. – Halusin kirjoittaa myös hoivasta. Turpeinen toteaa, että sinä aikana, kun hän työsti romaaniaan, 400 lajia määriteltiin sukupuuttoon kuolleiksi. Luontokatoon havahtuminen voi olla muutoksen ensimmäinen askel. Yksilöiden on vaikea tehdä ongelmallisissa rakenteissa hyviä valintoja, ja tämä aiheuttaa monissa ahdistusta. Luonnontieteen historia ei kerro niinkään ihmisen pahuudesta vaan hyvien aikeiden kammottavista lopputuloksista. – Emme tiedosta ympärillämme levittäytyvän katastrofin laajuutta. Turpeisen kaunokirjallista matkaa luonnontieteen historiaan innoitti ennen kaikkea käsitys muistamisen tärkeydestä. Luonnonsuojelijat ovat panneet elämänsä likoon ja muuttaneet ihmisen luontosuhdetta. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat kiihtyneet 2020-luvulla entisestään, eikä muutosta ole näköpiirissä. 5 3 teistään huolimatta pelkkä esinäytöstä tieteellisteknologisen yhteiskunnan ekologisessa murhenäytelmässä, joka synkkenee päivä päivältä. Olen miettinyt paljon kirjoittamisen oikeutusta maailman palaessa ympärillä. n Kirjailija Iida Turpeinen kuvattiin stellerinmerilehmän luurangon luona Luonnontieteellisessä museossa.. Muutokseen ei tarvita ainoastaan aktivisteja, luonnontieteilijöitä ja humanisteja vaan myös taiteilijoita. Helsingissä käyty kamppailu Stansvikin metsän puolesta on tuorein esimerkki ihmisten rakkaudesta luontoa kohtaan. Edistyksellisten kehityskulkujen siemenet löytyvätkin usein vallitsevan ideologisen maaperän ristiriidoista
5 4 kolumni E I. Entä mikä on tuo outo, kapea kieli, joka yhdistää puhujan muihin (keneen). Ei tarvitse pyyhkiä pölyjä perunasta. Silti lukemistani kirjoista parhaat ovat kerta toisensa jälkeen niitä, jotka pakottavat minut eri syistä pysähtymään. Minulla on kapea kieli, kieli etten olisi yksin.” Näin kirjoittaa runoilija Sini Silveri runoteoksessaan Haisee kaikkia tuoksuja. Sanat luettuani jouduin siis pysähtymään. Sanat luettuani jouduin ihmetyksen valtaan. Absurdi tilanne kerta kaikkiaan. LukupäivänsEisaus ”Tuijotanpuolueettomiksi tekeytyviäkirjaimia, jotkajokutoinenolisi heittänytpaperille tyystintoisenlaiseen järjestykseen.” ”. Usein pysähtymisen syy piilee myös siinä, että täysin omaan elämääni liittymättömien kertomusten väleistä puhkeaa esiin jokin kirjailijan näennäisen vaatimattomasti muotoilema, aikojen läpi omien kylkiluitteni väliin pistävä Totuus, jonka äärelle on jäätävä hetkeksi oleilemaan. Tämän seurauksena kirjoja siis ”kuluu” enemmän kuin silloin, kun lukemiseen pitää varta vasten keskittyä. Itävaltalaisen Marlen Haushoferin kulttiklassikko Seinää (suom. Ei tarvitse pyyhkiä pölyjä perunasta, vartija. Eritoten kertomakirjallisuuden kohdalla kuulee usein puhuttavan imusta, joka kiskoo lukijan maail maansa ja pakottaa kääntämään sivun toisensa jälkeen eräänlaisen uteliaan transsin vallassa. En kiistä: sellainen on parhaimmillaan ihanaa. Olen kiitollinen sivunkääntäjistä aina silloin, kun koen syvää inhimillistä tarvetta hukata itseni ja vähäpätöisen elämäni realiteetit. Eila Pennanen) lukiessani törmäsin kirjaimellisesti – noh, seinään, jonka päätä ja häntää sain etsiä kertojan matkassa haparoivalla polulla. Vastaavia esimerkkejä osui tielleni lukuisia: jouduin lukemani seisauttamaksi. Kuulemani mukaan äänikirja on kätevä, koska sitä voi kuunnella arkisten askareiden lomassa. Tuijotan puolueettomiksi tekeytyviä kirjaimia, jotka joku toinen olisi heittänyt paperille tyystin toisenlaiseen järjestykseen, mutta jotka juuri tuossa kompositiossa, juuri noihin sanoihin järjestäytyneenä, lyövät minusta ilmat pihalle. Miten se voi olla runon puhujalle niin selkeä, että hän osaa heti alkajaisiksi päästää suustaan määrätietoisesti tilannetta vastustavan EIn. Teksti voi olla yllättävää, käsittämätöntä, raivostuttavaa tai vaan niin poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua, että sitä on pakko tallettaa sitaatteina muistikirjaan tai lukea uudestaan silkasta lukemisen nautinnosta. Suureksi onnekseni niin on käynyt viime aikoina tiuhaan. NykyääN ajauduN usein tahtomattani keskusteluihin, joissa äänikirjojen kuuntelua harrastavat läheiseni puolustelevat minulle valintaansa, jossa audioformaatti kiilaa painetun sanan edelle. Katja Raunion kolmatta romaania Viime ajat lukiessani hämmennyin, kun pintatasolta yhteiskuntaluokan ja sukupuolen vaikutuksia päähenkilönsä velkaantuneeseen elämään käsittelevä romaani hyppäsi yhtäkkiä sadunomaiseen maailmaan ja kerrontaan. Mikä ihmeen vartija. Pysähdyksen syyt ovat moninaisia
Useimmissa tapauksissa kirja on hidas aikasyöppö, joka ohjaa mielen askaroimaan näennäisesti turhanpäiväisiltä vaikuttavien kysymysten parissa (muistelkaamme kysymystä pölyisten perunoiden pyyhkimisestä). Ja mitä kieleen tulee, niin mitä kapeampi, sen tarkemmin se myös osuu. Toisinaan näitä vakuutteluja kuunnellessani mietin, että äänikirjan parhaat puolet ovat monelle formaatin puolustajalle niitä, jotka nimenomaan erottavat sen kirjasta. Silti äänikirjaa ei voi silmäillä. Sen sivua ei voi jäädä katselemaan, eikä sen äärellä voi nauttia pysähtyneisyyden tunnusta. Mutta siitä olen varma, että mahdollisuus tuijottaa sivua ja lukea sen sisältämää tekstiä uudestaan ja uudestaan alkoi hiljalleen tehdä minulle jotain. Kätevää lukeminen on korkeintaan silloin, kun sen avulla voi tappaa aikaa odotushuoneessa. Nykyihmisellä on kirjaa tärkeämpiäkin käyttöliittymiä, joiden äärelle kyyristyä huolestumaan siitä, miksi lapset eivät enää lue. Luin rivit kerta toisensa perään, tutkin runon ympäristöä, havainnoin. Kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomadon entinen päätoimittaja Ville Hämäläinen tiivistää asian hyvin samassa julkaisussa ilmestyneessä esseessään. Tunnetuimmin asian lienee muotoillut Laura Lindstedt, jonka mukaan ”[ä]änikirja kuuluu esitystaiteen, ei kirjallisuuden alueelle”. Toki kuulija voi hapuilla pause-nappulaa, kelata taaksepäin ja yrittää löytää uudestaan kohdan, joka lukiessa pysäyttäisi kuin itsestään. Tunsin tajuamiseni äärellä lukemisen nautintoa. ”Mahdollisuustuijottaasivua jalukeasensisältämää tekstiäuudestaanja uudestaanalkoihiljalleen tehdäminullejotain.” Taija Roiha Kirjoittaja on filosofian tohtori.. Runo alkoi soida sisuskaluissani, se myllersi minua. En tiEdä, osaanko kymmenienkään lukukertojen jälkeen varsinaisesti selittää, mistä Silverin peruna runossa on kysymys. Hiljalleen aloin olla vakuuttunut siitä, ettei perunasta toden totta pyyhitä pölyjä, oli vartija asiasta sitten mitä mieltä hyvänsä. Runoilija Kristian Blom bergin Tuli & Savu -lehden esseessä (4/2018) käyttämää muotoilua varioiden: äänikirjassa ei olla, sitä suoritetaan. 5 5 Kuka sitä paitsi jaksaa edes raahata mukanaan painavaa nidettä, kun älypuhelin on joka tapauksessa aina saatavilla. ”Kirja ei tarvitse oheispuuhastelua”, Hämäläinen kirjoittaa ja toteaa pysähtymisen pakon olevan tehokkuuden ajassa radikaali teko. Jotkut kirjailijat ovatkin ehdottaneet, ettei äänikirjaa tulisi kutsua kirjaksi alkuunkaan
5 6
5 7 Teksti VELI-PEKKA LEPPÄNEN Kuvat ANttI YrjöNEN Jari Kupila selvitti urheilijoiden suuren roolin sisällissodassa – ja miten pahasti sota särki suomalaisen urheiluelämän. PuNAjA VALKoKAArtIt LuotIIN urhEILusEurojEN VArAAN
Miltei puolet Saksaan lähteneistä jääkäreistä oli lähtöisin työväen piiristä. Seuroja perustettiin valtavasti. Marraskuun suurlakko oli sodan esinäytös. Hän lisää, että varsin tasapuolinen sukutausta lienee auttanut häntä katsomaan vuotta 1918 yhteisenä kansallisena ongelmana, ilman sitoutumista osapuoliin. Järjestyskaartit muuttuivat nopeasti asekaarteiksi. Monista työväenseuroista tuli punakaartien perustaa sodan syttyessä tammikuussa 1918. Suojeluskunnat pääsivät valmiuteen vuoden lopulla, jolloin aseita virtasi jo enemmän molemmille puolille. Vuoden 1912 Tukholman olympialaisten menestykset sähköistivät yleistä tunnelmaa ja loivat jo itsetietoisempaa Suomi-kuvaa. Urheilumiesten sota Teoksessaan Kupila valottaa lukemattomien sellaisten urheilijoiden tarinoita, joista tuli aktiivisia ”Sodanalussa summittaisilla teloituksillahaluttiin kylvääpelkoa vastapuoleen.”. Porvariseurat kytkeytyivät suojeluskuntiin rivakasti nekin. Helsinkiin ja Etelä-Suomeen oli maailmansodan vuosina tullut paljon nuoria miehiä linnoitusja tehdastöihin. Aiemmissakin töissään hän on puinut urheilun yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, ja tekeillä on historian väitöskirja urheilusta osana suomalaisen yhteiskunnan modernisaatiota. Kun työt äkisti loppuivat, varattomia työttömiä ajelehti joukoittain. Lukiolaispoikia lähti mukaan voimistelunopettajien innoittamina. Kun Suomi jakaantui kahden leirin yhteiskunnaksi, niin pisimmin ja katkerimmin taisi hajaantua urheiluelämämme. Kupilan mukaan vuoden 1917 kaartit eivät sinällään vielä sinetöineet sodan syttymistä. Kestävyysjuoksija Hannes Kolehmaisen kolme kultamitalia saivat kansallista merkitystä. 1967) työskentelee vapaana toimittajana ja opettajana, ja hän on myös Liikunta & tiede -lehden päätoimittaja. Ja miksi urheiluväen kahtiajaosta tuli niin vaikea, sitkeämpikin kuin muualla yhteiskunnassa. 5 8 SiSälliSSota 1918 löi kansakunnan kahtia. Lakkoviikon väkivaltaisuuksissa kuoli 34 ihmistä – ilman, että ketään olisi pantu vastuuseen. Jari Kupila (s. Organisoitumista vauhdittivat Lauri ”Tahko” Pihkalan kaltaiset urheilun propagandistit, joista tuli siten myös valkoisen armeijan perustanlaskijoita. Osallisia on ollut sekä valkoisessa että punaisessa kaartissa, mutta mihinkään sukutraumaan en ole törmännyt, Kupila sanoo. Tällaisiin kysymyksiin porautuu Jari Kupila tuoreessa teoksessaan Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan – urheilun sisällissota 1918. Taloustilanne Suomessa romahti, ja poliittisen oikeiston ja vasemmiston välit tulehtuivat. Millainen oli urheilun tila ennen vuoden 1918 yhteenottoa. Heihin oli aiempaa tuntumaa ja luottamusta ympäri maan, ja verkostoa hyödynnettiin luotaessa runkoa valkokaartille. Millainen suhde itselläsi ja suvullasi on vuoden 1918 sotaan, Jari Kupila. Syöksykierre kohti konfliktia Vuosi 1917 merkitsi kielteisten tapausten vyöryä. – Sukuni on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta, ja suvussa miltei vaiettiin sisällissota-asioista. – Työttömiä liittyi urheiluseuroihin, ja mainittu Helsingin Jyrykin paisui vuonna 1917 yhtäkkiä melkein tuhannen jäsenen seuraksi, koko maan toiseksi suurimmaksi. Urheilu nähtiin jalona aatteena, ja seurat olivat lähinnä paikallisen kulttuurinsa edustajia. Hegemoniaa piti porvarillinen urheiluväki, jota vastaan asettui Työväen urheiluliitto, TUL. Seurat niin ikään toimivat työväentaloilla. Urheiluseurat olivat usein työväenyhdistysten alajaostoja, joten sidos ja käskysuhde oli mutkaton. marraskuuta vasta radikalisoi työväenkaarteja, ja kumoussiipi sai yliotetta etenkin Etelä-Suomessa. Tsaarivallan myötä kaatui järjestysvalta, mihin reagoitiin pystyttämällä työväenkaarteja ja suojeluskuntia. – Venäjän vallankumous 7. – Työväenhenkisyyshän alkoi myös urheilussa nostaa päätään, ja Kolehmainenkin voitti Tukholmassa leimallisesti Helsingin Jyryn miehenä, Kupila valottaa. Miten urheilijoita ryhmittyi sodassa valkoisten ja punaisten puolelle. – Toisaalta pari vuotta myöhemmin jääkäriliike alkoi vielä kansallisesti yhtenäisenä. Urheilu, jalo aate 1900-luvun taitteessa urheilupyrinnöt versoivat viattomina ja moniarvoisina. Marraskuun suurlakko kärjisti ja katkeroitti ilmapiiriä puolin ja toisin. Anarkia levisi
Osapuolet syyllistyivät joukkomurhiin. Valtavia tappiolukuja. Minerva. – Aikamme sanankäyttöä olen paljon miettinyt – sitä, miten helposti ihmisjoukot ovat manipuloitavissa mukaan mihin hyvänsä, Kupila vastaa. Toisaalta SVUL diskriminoi TUL:läisiä monissa lajeissa vielä 1960-luvulle asti, mistä kärsi olympiamenestyskin. Esimerkiksi Tahko Pihkalan agitaattorin roolia hän tulkitsee tähänastisista tutkijoista tasapainoisimmin. – TUL:n katkeroituneimpiin piireihin jäi jopa ajatusta, että vuosi 1918 oli ollut vasta ensimmäinen puoliaika. Hän on tehnyt jättiurakan verratessaan ja yhdistellessään Suomen sotasurmat -projektin (2004) tietokantaa muihin lähteisiin, kuten seurahistorioihin ja lehtitietoihin. Hänen listansa on kuitenkin ylivoimaisesti laajin koskaan julkaistu urheilijauhrien luettelo. Luettelon noin tuhannesta vainajasta Kupila on saanut varmistettua nimen, kuoliniän ja urheiluseuran. Raskaat varjot Sisällissota verhosi suomalaista mielenmaisemaa pitkään, ja kahtiajako säilyi vuosikymmeniä. – TUL:n katkeroituneimpiin piireihin jäi jopa ajatusta, että vuosi 1918 oli ollut vasta ensimmäinen puoliaika, Jari Kupila sanoo.. Kirjan lopussa on luettelo sodan urheilijauhreista. 378 sivua. Kupila käy läpi muun muassa Suinulan ja Harmoisten tragediat, eikä urheilijoiden osuus ollut niissäkään aivan vähäpätöinen. Sinällään se ei ole yllättävä tieto, sillä juuri hyväkuntoisista, kuriin tottuneista miehistä oli huutava pula. Taisteluissa kuoli kaikkiaan tuhatkunta valkoista urheilijaa, punaisia noin kolmetuhatta, Kupila arvioi. Kaikkein pisimpään jäljet tuntuivat urheilukentillä ja -saleilla. Valkoisilla oli tehokkaita hiihto-osastoja. Sellaisia perustettiin etenkin pohjoisemmassa Suomessa, jossa taitavasti sivakoivia miehiä piisasi. Taisteluissa hiihto-osastot hämäsivät nopein liikkein ja loivat kauhua punaisten riveissä. Täydellistä tietoa sodassa kuolleista urheilijoista on mahdotonta koota, Kupila täsmentää. Kummassakin armeijassa soti myös urheilijayksilöitä, joista valvomattoman tilaisuuden tullen sukeutui kylmiä teloittajia. – Ei ajatus etukäteen ollut, että nyt mennään tappamaan suojattomia ja sairaita, mutta verenjanoiseksi lietsottu ilmapiiri selittää osaltaan tapahtumien ryöstäytymistä, Kupila sanoo. Urheilun historiaa tuntevat lukijat havaitsevat, että valtaosa kuolleista tuli työväenseuroista – vaikkei Kupila nimeä heitä osapuolittain. 5 9 sisällissodassa: esimerkillisiä komppanianpäälliköitä, raakoja teloittajia, henkensä heittäviä rivimiehiä… Urheiluväen osuus molemmissa armeijoissa oli huomattavan suuri. Tosiasiassa urheilu on alinomaa syvästi osa yhteiskuntaa. Lisäksi noin kaksituhatta työväenseuralaista nääntyi tai ammuttiin vankileireillä, kun taas maanpakoon lähti tuhat miestä. Sotahan pilasi yhteiskuntaa ja urheilua mitä laajimmin, mutta muussa yhteiskunnassa päästiin hakemaan sopua paljon ennen urheilua. SVUL heitti jäsenyydestään punaisia tukeneet urheiluseurat, jotka sitten perustivat TUL:n vuonna 1919. – Uskoakseni TUL olisi ajan oloon kuitenkin syntynyt – ilman radikaaleja erottamisiakin. – Listani ei ole oikea matrikkeli vaan vain otos kokonaisuudesta. Opettiko Mitalitoivot-tutkimus tekijälleen jotain nykypäivää ajatellen. n Jari Kupila: Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan – urheilun sisällissota 1918. – Sodan alussa summittaisilla teloituksilla haluttiin kylvää pelkoa vastapuoleen. Porvarillinen SVUL totta kai jatkoi ja hallitsi järjestötasolla. Punaisilla ei ollut juuri nimeksikään suksijoukkoja. – Toisaalta urheiluliikkeemme itseymmärrys on jäänyt vajaaksi; se on muka epäpoliittista ja on siksi kääntänyt selkänsä yhteiskunnalle
/ Se edustaa laajasti epäuskoa ja mahdollista paheksuntaa / toisen ihmisen katseessa.” Kasvun teksteihin humpsahtaa kuin silmäkkeisiin. Hauta-arkusta ei kuulu samaa ääntä kuin perunalaatikosta: kuminaa, kun pottuja kuljetetaan. Sienimaailmasta tuttu rihmasto on vertauskuva, jolla nykyrunouden kieltä on jonkin verran kuvattu. Kirjan osista sikiää uusia kuvastoja, jotka alkavat solmiutua edellisiin. Ennemmin kuin kokoelma, on Kasvu runoelma, koska temaattisesti yhtenäinen ja etenevä teos on runokirjaksi varsin mittava. Savelan teos lähtee siitä kapeasta tilasta, johon ihmislapsi useinkin likistyy, ja päätyy siihen, jossa lapsi tulee koulutusten, läksytysten ja odotusten läpi jonain odottamattomana. Savelan runokieli rakentuu verkostomaisesti. Se huomauttelee ja täsmentelee. Yhdellä sivulla ei ole kertaakaan paljoa tekstiä, eikä tuo teksti yleensä muodosta kiteytynyttä, itsenäistä runoa, vaan se luo lakkaamatta yhteyksiä läpi teoksen. Usein runokirjat ovat hyviä selailuunkin, mutta Kasvu ei toimi niin. Sen kuvasto palmikoituu, ja suortuvia alkaa erottaa vasta lukiessaan. Runoja. Kasvu on, nimenmukaisesti, Maria Savelan toisen runokokoelman kaari. Menneisyyden naistaiteilijat, kuten 1800-luvulla vaikuttanut koreografi Marie Taglioni, nousevat säkeissä arvoonsa, jota Kasvun viides osa, ”Elämä” korostaa. On kai väistämätöntä, että näin laaja runoteos on myös hidaslukuinen. Savelan säkeet ovat perin keveitä, sinänsä, ja Ei pErhonEn, vaan pErhostEn liikuttaja ”Useinrunokirjatovat hyviäselailuunkin, muttaKasvueitoimi niin.”. Perunamaa ja balettiharjoitukset luovat ankarat puitteet. Parhaimmillaan Kasvu on hauska, törröttävä, osoitteleva ja pedantti. Parhaimmillaan runous tuuppaa lukijansa huomaamaan ne yhteydet, saamaan sekä järkeä että iloa tekstiin hoitamalla tulkitsemista itse. Maaria Ylikangas Maria Savela: Kasvu. ”Sukulaisten katseessa on epäuskoa ja tämä epäusko on erityistä. Ei perhonen, vaan perhosten liikuttaja. Esimerkiksi joulujuhlaesityksen ja askartelujen kimalteesta tahmea enkeli sukeutuu perhoseksi, tanssijaksi, taas perhoseksi. Keskittyvälle lukijalle se alkaa samaan tapaan antoisaksi kuin joku, jota on oppinut kuuntelemaan. Vertaus pitää sisällään ajatuksen maailmasta, jonka olennot ja seikat ovat kytköksissä toisiinsa, lopultahan ihan kaikki kasvaa (ja lakoaa): ”Mikä muu kasvoi: / valkoapila, puna-apila, kissankello, harakankello, / hiirenvirna, ahomansikka, päivänkakkara, koivu” Kasvu sisältää myös feministisen näkökulman. Ntamo 2023. 6 kirja siksi tuntuu jopa ristiriitaiselta, että teosta lukee niin hitaasti. Kun kasvavan henkilön suhde muuhun maailmaan kehittyy, nousee koreografi Marie T:n kuva esiin. 360 s. Hän ei ollut perhonen, hän loi liikkeet tanssiville perhosille (Le Papillon -baletti, 1860). Jos kasvaakin perunanviljelijäsuvusta taiteilijaksi, voi siitä puhua kukkien avulla, ja taiteen. Esimerkiksi Jean-François Millet’n maalaus Iltakellot (1859) löytyy paitsi Louvresta, myös isovanhempien luota: ”kuva on kopio / ja pelto kuvassa / alkuperäinen edeltäjäpelto / ryhdikäs esimerkki / minulle ja suvulleni”. / Se edeltää muuta epäuskoa / kaikkialla muualla / toisten ihmisten katseessa
Koston suurin ongelma liittyykin siihen, ettei levy ole vakavasta aiheestaan huolimatta erityisen vakavasti otettava saati omaperäinen taideteos. Onnistuneen levyn tunnusmerkki on, että se puhuttelee kuulijaansa riippumatta siitä, tunteeko tämä levyn taustatarinan tai samastuuko hän siihen. Näkökulma aiheeseen on metoo-suuntautunut: Vilma Jää tuntuu vaativan kuulijoiltaan ja arvostelijoiltaan itsensä eli uhrin asemaan asettumista sekä taiteensa validointia yksinomaan siksi, että hän avautuu levyllään henkilökohtaisesti vaikeasta asiasta. feministinen traumalevy vaatii kuulijaltaan liikoja Mikko MalMivaara. Toisekseen väite sivuuttaa sen tosiasian, että hyvin tehtynä taide nimenomaan avartaa kuulijoidensa perspektiiviä. ”Mä haluaisin lukea mun levystä arvosteluja sellaisilta kriitikoilta, joilla on mun levyn aihepiiriin jonkunlainen tunneyhteys. Kansanmusiikkia ja elektronista poppia yhdistelevät sävellykset jäävät kauas vaikkapa Värttinän kekseliäisyydestä ja melodiantajusta, eivätkä levyn rytmit saati tekstit ime mukaansa. Taide ei ole yhtä kuin tekijänsä, kriitikko ei ole yhtä kuin terapeutti, eikä ”oikeanlainen” tematiikka nosta yhtäkään levyä kritiikin yläpuolelle. Kosto ei yllä tähän, eikä se johdu siitä, että levyä ovat arvioineet pääasiassa miehet. Ensinnäkin se sisältää oletuksen, että kaikki keski-ikäiset miehet ovat samasta tunkkaisesta puusta veistettyjä, kun taas naisista löytyy itsearvoisesti diversiteettiä ja kykyä eläytyä erilaisiin tunteisiin ja kokemuksiin. Vähäeleinen kappale on kaunis ja voimakas ja tuo ajoittain mieleen Björkin. Ei tarvitse olla 1950-luvun Amerikassa elänyt nainen tunteakseen selittämätöntä nostalgiaa vaikkapa Lana Del Rayn musiikin äärellä. Mervi vuorela Vilma Jää: Kosto (Jäähile) Etnopop-artisti Vilma Jää suivaantui loppuvuodesta Kosto-albuminsa saamasta parista nihkeämmästä arvostelusta, ja huhuili Instagramissa naispuolisten kriitikoiden perään. ”Kaikkea taidetta ei tehdä keski-ikäisille cis-hetmiehille, mutta ne on yleensä ne, jotka kaikenlaista taidetta arvostelee”, hän kirjoitti. Poikkeuksen tekee harmoonilla ja kantelella säestetty Hengästyn, ahdistun -kappale, jolla artisti tuntuu hetkellisesti päästävän irti levyä riivaavasta miltei opportunistisesta konseptuaalisuudesta. 6 1 musiikki Kosto on omakohtainen teemalevy, jolla Vilma Jää käsittelee seksuaalisen ja henkisen väkivallan kokemuksiaan sekä niistä selviytymistä. Kokeillaan silti. Vilma Jään sinänsä taitavaa lauluilmaisua rasittavat akateemisuus ja teatraalisuus, mikä estää tunnetta välittymästä kuulijalle asti. Siksi onkin surullista ja jopa omaan nilkkaan kalahtavaa vaatia, että arvostelijan pitäisi vastata taustaltaan tai identiteetiltään musiikintekijää itseään. Naisten tekemä taide voi resonoida toisissa naisissa ihan valtavalla voimalla, mutta joku 44v äijä ei saa siitä mitään irti.” Väite oli ongelmallinen. Olen naispuolinen kriitikko, joten ehkä saan Vilma Jään debyyttialbumiin erilaisen ”tunneyhteyden” kuin miehet. Trauman käsittely taiteen kautta voi olla voimaannuttavaa, arvostettavaa ja rohkeaakin, mutta trauma itsessään ei tee yhdestäkään taideteoksesta hyvää
-romaaniin perustuvaa näytelmää, joissa teinipojat raiskaavat ikäisensä tytön. Siinä missä edellinen rinnasti 1400-luvulla roviolla poltetun naisen kohtalon tämän ajan median noitavainoihin, jälkimmäinen höykytti satiirisesti toimintaelokuvien suku puoliroolien kuvastoa. Sosiaalipoliitikkaa väkivaltaan yhdistivät Carita Drew’n väkivaltaisista naisista kertonut Paska (Valtimonteatteri) ja Satu Linnapuomin sovittama tyttöjen silpomisesta kertova Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin (Kansallisteatteri). joten ratkaisuna oli poistaa sieltä myös ihminen. Tanssin draamateatterille tuoma lisäarvo kiteytyi Anni Mikkelssonin ohjaamassa Anna Liisassa (Kajaanin kaupunginteatteri), jonka tanssijassa lihallistuivat kaikki näytelmän traumat lapsenmurhasta alkaen. Tuomas RanTanen Juttu on julkaistu myös Voimassa 9/2023. 6 2 teatteri Ihmiskunnan itsetuhoon viittasi vielä suoremmin Tanssin talossa Teemu Mäen ja Max Savikankaan scifiooppera Posthuman / Ihmisen jälkeen. Lajien tasavertaista kohtaamista lavalla taas ei voi toteuttaa esineellistämättä eläimiä. Väkivallan uhan suhdetta psyykeen käsitteli puolestaan Pasi Lampelan Selli (Teatteri Jurkka), jossa Wenla Reimaluodon ja Eero Ahon näyttelijätyö oli vuoden pysäyttävimpiä. Tasavertaiseen väkivaltaan yltyivät veren ohella vieraantumisessa kylpeneet tšehovilaiset hahmot Minna Lundin näytelmässä Message from Tyler – Memento Mori, Kirsikkatarha (Puoli-Q). VäkiVallan kuVaaminen näyttämöllä on haastavaa. Sukupuolitettuun väkivaltaan osuivat myös Tampereen Työväen Teatterissa esitetyt Linda Wallgreninin Jeanne d’Arcin housut ja Liila Jokelinin Action Hero. -versiossa (HKT) uhria ei nähty näyttämöllä lainkaan. Riikka Oksasen (Helsingin Kaupunginteatteri) ja Jakob Öhrmanin (Viirus) ohjaamat versiot pöyhivät omilla tavoillaan kulttuurisia rakenteita, jotka ovat omiaan tuottamaan teon ja sen vähättelyä. Teatterin politiikkaa -podcastissa Lonka kertoo, kuinka juuri poissaolonsa takia uhri on läsnä jopa painavammin kuin asetettuna rinnakkain rikoksentekijöiden kanssa. ”Näyttämökehojen häivyttämisen radikaaleimmista ratkaisuistavastasi PipsaLonka.” V ee r a K o n st i. Toisaalta hänen ja Wauhaus-ryhmän Neljän päivän läheisyydessä (& Espoon teatteri) käsiteltiin lajien kohtaamista ilman yhtään tavanomaista näyttelijää. Ihmiskehojen rajoja koeteltiin Eeva Putron ja Atro Kahiluodon näytelmässä Pentti Linkola – kaltaisemme (Kansallisteatteri), jossa nimihenkilöön samastuneet ihmishahmot muuttuivat linnuiksi. Toisaalta Tuija Minkkisen ohjaamassa Porttiteatterin Suurin kaikista -näytelmässä vankitaustaiset esiintyjät onnistuivat osoittamaan, miten vahvin kaikista rooleista on ihminen omana itsenään. Syyskaudella esitettiin jopa samaan aikaan kahta Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin. Nukketeatterin keinoin taitavasti etäännytetty ratkaisu nähtiin jo tammikuussa 2023, kun Merja Pöyhösen Anu Kaajan romaanin pohjalta ohjaama Leda (Turun Kaupunginteatteri) käsitteli #metoo-henkistä hyväksikäyttöä. TeaTTerivuosi 2023: sukupuoliTeTusTa väkivallasTa kehoTTomaan kehoon Kajaanin kaupunginteatterin anna Liisassa nimihahmon voimat horjuvat, kun lähipiirin odotusten ohella häntä kuumottaa näyttämökorokkeen alle tanssijan hahmossa tungettu traumamuisto. Näyttämökehojen häivyttämisen radikaaleimmista ratkaisuista vastasi Pipsa Lonka, jonka dramatisoimassa Kuka tappoi bambin
Kukaan ei ole paha, vaan kaikki ovat ymmärrettäviä. Ry?, Chieko Higashiyama, Setsuko Hara, Haruko Sugimura, S. Elokuvateattereissa 15.12.2023 alkaen. Vähäeleinen huumori syntyy tavasta, jolla elokuva näyttää ihmisensä inhimillisinä olentoina. Tavallisista tavallisimman elämän kuvaukseen sisältyy verkkaista pintaansa enemmän. Ihmisten tunteet näkyvät heidän kasvoillaan yksinkertaisen koruttomasti ilman liioittelua. Elokuva-asiantuntijat edesmenneestä Peter von Baghista moniin muihin ovat vuosikymmeniä pitänet Tokyo Storya yhtenä maailman parhaista elokuvista. Ainoa, joka antaa vanhuksille aikaansa, on heidän miniänsä Noriko ( Setsuko Hara), joka on heidän sodassa kuolleen poikansa leski. Antti SelkokAri Tokyo Story. Kuvaus: Y?haru Atsuta. Tokyo Story on vuodelta 1953, mutta ohjaajansa syntymän 120-vuotispäivän kunniaksi elokuva tuodaan nyt uusintaensi-iltaan restauroituna kopiona. Harvassa ovat elokuvat, jotka syntyvät näin vaatimattomista aineksista: Tokyo Storyn vanha aviopari Sh?kichi ( Chish. Tokyo Story on elokuva kotielämästä. Pääosissa: Chish. Elokuvan kohtauksista muistettavimpiin kuuluu se, jossa Sh?kichi-vanhus kiittelee Noriko-miniäänsä huomaavaisuudesta ja kehottaa leskeytymisen jäljiltä elämänsä seisauttanutta miniäänsä suuntautumaan tulevaisuuteen ja uuteen avioliittoon. Yamamura. Samalla lapset ovat väistämättä vieraantuneet vanhemmistaan. Vaivautuneen lasten kanssa olon jälkeen vanhukset palaavat kotiin, ja pian Tomi-äiti kuolee ja on lasten vuoro matkustaa. Se tuo esiin Japanissa toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneen rajun länsimaistumisen ja sen, miten vanhat elämäntavat ja perheyhteys hajoavat modernisoitumiseen. Ozun kanssa useasti työskennellyt elokuKiireettömien Kuvien japanilaisKlassiKKo noriko-leski (Setsuko Hara) ja appiukko Sh?kichi (Chish. Tokyo Storyn humanismi on sen ihmisläheisyydessä, sillä näkökulma pysyy kuvattujen ihmisten tasalla. Tokyo Story jää mieleen ajattomana kuvauksena avioliitosta, aikuisuudesta, vanhempien ja lasten suhteesta, ja sellaisena elokuva on tavattoman kaunis katsella. ry?) silmäilevät tulevaa klassikkoelokuvassa tokyo Story.. Ohjaus: Yasujir. Jälkikasvu on etääntynyt vanhempiensa maailmasta. Elokuva rinnastaa perinteisen elämänmenon kiireiseen kaupunkilaiselämään. Elokuvan ohjaaja Yasujir. Kesto: 2 t 16 min. Elokuvassa kuullaan paljon arkista puhetta terveydestä, säästä, lasten kasvamisesta, kylpyyn menosta ja muusta sellaisesta, mitä voisi pitää yhdentekevänä, mutta se kaikki on vain elämän ainesosia: Kaikkea sitä, mistä hyvä arki koostuu, ja mitä kaipaa suunnattomasti, jos sitä ei ole. Ry?) ja Tomi ( Chieko Higashiyama) elää pienessä kylässä 1950-luvulla ja lähtee käymään Tokiossa aikuisten lastensa luona. Ozu. 6 3 elokuva vaaja Y?haru Atsuta tekee Tokyo Storyn kuvista kuin omia itsenäisiä taideteoksiaan. Kuviin tulee liikettä vain niiden sisällä ihmisen, veneen, junan tai savupilven liikkuessa, mikä tekee Tokyo Storysta mietiskelevän rauhallisen elokuvan. Ozu suosii kuvaamista matalalta, aivan kuin kamera olisi perinteisellä japanilaisella matolla, tatamilla, istuvan ihmisen silmien korkeudella
Nyt Venäjä on murhattujen sijaan rehabilitoinut murhaajan, Stalinin, ja vainojen muistoa häivytetään tai vääristellään. Oppaana hänellä oli nyt kielletyn ihmisoikeusjärjestö Memorialin edustajia. Neuvostoliitossa asuneista tuomituista suomalaisista 90 prosenttia sai kuolemantuomion. Reuterin käytössä on ollut myös suomalaisen kirjallisuuden arkistoon talletettuja kirjeitä ja muita muistoja vainon vuosilta. Arvio on huomattavasti suurempi kuin mihin muissa tutkimuksissa on päädytty. Kun muissa kirjoissa on pitkälti keskitytty Karjalaan muuttaneisiin punapakolaisiin, loikkareihin ja amerikansuomalaisiin siirtolaisiin, on vainojen kokonaiskuva jäänyt vajaaksi. Suomalaiset ja muut vangit olivat pakkotyössä käytännössä orjia, joista otettiin kaikki irti ennen kuolemaa. Reuterin mukaan Stalin tapatti noin 25 000 suomalaisperäistä ihmistä. Valtiotieteiden tohtori Anni Reuter onnistuu silti yllättämään teoksellaan Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa. Reuterin isoisä oli inkeriläispappi Juhani Jääskeläinen. Välähdykset näiltä matkoilta tuovat tietokirjaan poikkeuksellista elämyksellisyyttä. 397 sivua. reuterin kirjalle on onneksi, että hän ehti tehdä arkistoja muita tutustumismatkoja Venäjälle juuri ennen kuin Putinin vainot kärjistyivät nykyiseen mittaansa. Teoksen kylmien numeroiden oheen ne tuovat inhimillisen kuvan siitä, millaista oli kohdata äärimmäinen kurjuus ja väkivalta kaukaisilla karkotuspaikkakunnilla ja vankiloissa. Elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta teoksessa on muutenkin paljon, sillä Reuter tutki samalla oman sukunsa historiaa. Kai Hirvasnoro Anni Reuter: Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa. Niissä luku on 9 000–11 000. Anni Reuterin kirja on todennäköisesti vuoden 2023 tärkein tietokirja. Hän muistelee kuunnelleensa lapsena isoisänsä serkun Toivo Jääskeläisen kertomusta tämän paosta karkotuksesta Kazakstanista. Suomalaiset olivat niin yliedustettuja etenkin teloitetuissa, että Reuterin mielestä voidaan puhua kansanmurhasta. Vainotut saavat nimet ja kasvot, sillä kirjassa on paljon ainutlaatuisia valokuvia. Siperian lisäksi suuri joukko tapasi kohtalonsa Kazakstanissa viljelemässä puuvillaa. Siitä on tasan 30 vuotta. Kotiseuduiltaan karkotettuja suomalaisia oli Reuterin mukaan 100 000. Tuhansia ammuttiin joukkohautoihin, mutta historialliset suomalaisalueet tyhjennettiin myös pakkosiirroilla. Virallinen Venäjäkin tunnusti suomalaisten kansanmurhan vuonna 1993 Boris Jeltsinin kaudella. 1930-luvun edeteSSä kaikkia suomalaistaustaisia alettiin pitää epäluotettavina ja vastavallankumouksellisina. Se on lähes yhtä paljon kuin suomalaisia kuoli talvisodassa. 6 4 uudenvuodentervehdyksiä Hyvää uutta vuotta! Reijo Karisaari ja Pirjo Mikkonen Hyvää uutta vuotta! Turun Autokorityöväen Ammattiosasto 270 Hyvää uutta vuotta! Outi Viitamaa-Tervonen Leo Tervonen Länsi-Vantaan Vasemmisto toivottaa ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2024! kirja SuomalaiSten kanSanmurhan koko kuva SuomalaiSten raSkaiSta kokemuksista Stalinin 1930-luvulla toteuttamissa vainoissa on saatu viime vuosina monta hyvää tietokirjaa. Niistä puuttuvat suomalaissyntyiset neuvostokansalaiset, kuten inkeriläiset ja kuolansuomalaiset. Reuter puolustaa omaa arviotaan sillä, että muissa tutkimuksissa suomalaisuus on määritelty liian ka peas ti. SKS kirjat.. Maanviljelijöistä tehtiin samanlaisia maaorjia, joita Venäjällä oli vuoteen 1861 asti tsaarien aikana. Reuter kattaa vavahduttavassa kirjassaan kaikki Neuvostoliiton suomalaisryhmät ja vainojen ajallisen keston 1920-luvun lopulta pitkälle 1950-luvulle asti
6 5 ristikko Ratkaisu julkaistaan seuraavassa numerossa. H a r r i a sik a in en. Edellisen numeron ristikon ratkaisu seuraavalla sivulla
Tietokirjallisuutta, työläiskirjallisuutta, tapahtumia Liity kirjaston ystäviin: www.tyovaenkirjastonystavat.. ku.fi/tilaa. www.ksl.fi Vapaus oppia! Koulutukset keväällä 2024 • Ohjaaminen verkossa 27.1.klo10–16,verkko • Ratkaisuja elämän valintatilanteisiin 17.2.klo10–16,verkko • Kouluttajakoulutus 1.3.-18.5.,Helsinkijaverkko • Syrjimätön kieli 9.ja16.4.klo17–19.30,verkko • Yhdistyksen arkisto ojennukseen 14.5.ja27.8.klo17–20,Helsinki • Osuuskunnan perustaminen 21.,23.ja30.5.klo17-20,verkko ADRESSIT ONNITTELUUN JA OSANOTTOON YRJÖ SIROLAN SÄÄTIÖ p. Sörnäisten rantatie 25 A, Helsinki Vasemmistolaisten oma opintokeskus. 6 6 edellisen lehden ristikon vastaukset Vieraile akt.fi/liity AKT:n jäsenenä sinulla on takanasi kokemusta neuvottelutaitoa joukkovoimaa Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry 09 613 110 | akt.fi | aktlehti.fi onlinearpa.net arpajaiset netissä! Tavara-arpa ry Beckerintie 10, 00410 Helsinki, 09 4366320 Työväenliikkeen kirjasto www.tyovaenperinne.. Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki sirolansaatio.. 040 167 7700 toimisto@sirolansaatio.. Koulutusta, kulttuuriaktivismia ja julkaisutoimintaa
On vain jätetty tekemättä. Monissa maissa junaverkot ovat rapistuneet, kun ylläpitoa on laiminlyöty. Esimerkiksi Saksassa myöhästymiset ovat lisääntyneet merkittävästi. Suomessa muistetaan hyvin vuoden 2019 eduskuntavaalien alla käyty keskustelu, joka huipentui väitteisiin lihansyönnin kieltämisestä. Samaan aikaan kun junaliikenteeseen on jätetty panostamatta, on lentoyhtiöille annettu tolkuton määrä tukia. Ei siis ole ihme, että Euroopassa lennetään erittäin lyhyitä matkoja. Nyt edessä on tilanne, jossa autoilijat ovat suuttuneet huonokuntoisista moottoriteistä ja samaan aikaan investointitarve on kasvanut merkittävästi. Ilmastopolitiikan kannalta touhussa ei ole mitään järkeä, eikä oikein muutenkaan. Ei ihme, että äärioikeistolaiset nauttivat tilanteesta. Virkamiehen ja häntä säntillisen koululaisen tavoin kuuntelevan ministerin voi olla helppo seurata julkisen talouden tilaa excelistä. Ja kun tarpeeksi pitkään jätetään tekemättä, tulee ongelmasta lopulta todella iso. Hyvä ilmastopolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa. Jälleen kerran edessä on vaikea urakka, joka Jussi virKKunen Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.. Suomessa on huomattu, että tuulivoimaan panostamalla oli helpompaa lähteä katkomaan energiakytkyjä Venäjään. IlmastopolItIIkasta on tullut vahvasti ihmisiä jakava. Sekin kertoo, kuinka kestämätön ajattelu ”historian lopun” aikaan vallitsi. Siinä missä Suomessa talouskurin nimeen vannovat poliitikot voivat perustella tekemättä jättämisiä taloudellisella tilanteella, Saksassa poliitikoilla ei ole tätäkään mahdollisuutta. Saksan kohdalla on ihmeteltävä, että maa on päästänyt junaverkkonsa huonoon tilaan. Baltiassa huomattiin, että toimiva raideverkko on tärkeä sotilastarvikkeiden siirtämiseen. Samaan aikaan poliitikoille ei ole ollut – eikä vieläkään ole – ongelma laittaa kymmeniä miljoonia euroja vuosittain maakuntalentoihin. Myös Suomessa raideverkko kaipaa investointeja. On uskomatonta, että vasta 2020-luvulla Euroopassa on lähdetty kunnolla elvyttämään junaverkkoa. Rahaa saattoi olla, mutta se käytettiin ilmastotuhon kiihdyttämiseen. Sen sijaan 2000-luvun alussa maailma rakennettiin lentoyhtiöiden varaan. Samaan aikaan jää vain helposti huomaamatta tärkeämmän velan kasvu. Saksassa moottoriteitä ei ole uskallettu remontoida, koska on pelätty autoilijoiden suuttuvan tietöistä. Samaan tapaan maan moottoritiet ovat huonossa kunnossa, ja siihen syylliset ovat samat kuin junaverkon kuntoon – poliitikot. viimeinen sana e uroopassa on viime vuosien aikana herätty raideliikenteen tilanteeseen. 6 7 Kolmas tie vei turmioon olisi ollut huomattavasti helpompi, jos töihin olisi ryhdytty aiemmin. Kun raideverkko paranee, lisääntyy myös matkustajien määrä junissa. suomessa on perinteisesti kauhisteltu raideinvestointien hintalappuja. Useiden satojen miljoonien kertainvestointi kuulostaakin isolta. Sen lasku on nyt tullut maksettavaksi. Kymmenessä vuodessa 50 miljoonan vuosittaisesta kulusta kasvaa jo melkoinen summa. Se vähentää päästöjä, kun autojen määrä vähenee