Kansan Uutiset 15.1.2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

1 / 2025 Oikeisto diktatuurien perintö Kun politiikka sotii tietoa vastaan tappava hiljaisuus Sivu 26 Sivu 22 Sara Al Husaini puhuu kunniaväkivallasta, koska niin moni vaikenee. Sivu 13 Viimeinkin jotain Vasemmistolaista joka tuntuu laadukkaalta! 15.1.2025 / 10 € ku.fi N
Tilaa nousuun ku.fi/tilaa
oiKeiStodiKtatuurin pitKä varjo 26 Omaiset toivovat vasemmistohallitukselta apua Uruguayn kadonneiden etsintään. Kahtiajaon politiiKKaa 10 Aino-Kaisa Pekonen hyppäsi kesällä liikkuvaan junaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Päätoimittaja ja toimitusjohtaja Jussi Virkkunen (09) 759 60 240 @jotfau Toimituspäällikkö Emilia Männynväli Toimitus Johan Alén, toimitussihteeri (09) 759 60 313 @journalistalen Toivo Haimi, politiikan toimittaja (09) 759 60 270 @toivohaimi Jussi Joentausta, verkkotoimittaja, valokuvaaja (09) 759 60 355 Tuula Kärki, politiikan toimittaja (09) 759 60 344 @TuulaKarki Kansan Uutiset Oy:n hallitus Juho Orjala (puheenjohtaja) Anna Mäkipää (varapuheenjohtaja) Saila Ruuth Katja Syvärinen Karoliina Öystilä Tuula Kärki (henkilöstön edustaja) Risto Kalliorinne (varajäsen) Kansan Uutisten missio Kansan Uutiset on vasemmistoliittoa lähellä oleva journalistisesti riippumaton yhtiö, jonka tehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistaminen julkaisemalla monikanavaista mediaa vasemmistolaisten arvojen edistämiseksi. päätöKSiä vaStoin tietoa 22 Köyhyys ei periydy asenteissa. Kansan Uutisten visio Kansan Uutiset on vasemmistolainen ykkösmedia, joka tarjoaa tuoreita näkökulmia, joista nykyistä suurempi yleisö keskustelee ja innostuu. voiKo talouStiede pelaStaa. 30 Ekonomisti Anni Marttinen ehdottaa koko talouspolitiikan ohjausjärjestelmän uudistamista. Kohti vaaliKevättä 08 Mistä asetelmista lähdetään. 3 Suoraa puhetta aroiSta aiheiSta 07 KU:lta uusi Funktio-podcast kerran kuussa. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Kansan Uutiset pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sopimatonta ja lainvastaista materiaalia. Painopaikka PunaMusta 2025. sisältö 1/2025 ajassa dialogi taustat ISSN 0357-1521 www.ku.fi Käyntija postiosoite Hämeentie 105 A 00550 HELSINKI (09) 759 601 ku@kansanuutiset.fi Tilausasioissa lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@ku.fi tai soita numeroon (09) 759 60 208 (palvelemme puhelimitse maanantaista tiistaihin kello 9-12). Kohti uutiSerämaiden Suomea 36 UP-Uutispalvelusta julkaistiin kirja. Kansan Uutisten lukijat ovat kriittisiä, he haluavat ymmärtää ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Ilmoituksen jättäjä on vastuussa ilmoituksestaan ja sen sisällön lainmukaisuudesta. Kansan Uutisten brändimielikuva on positiivinen ja rakentava. al-aSSadin Korttitalo Sortui 40 Syyriassa tapahtui koko vuoden 2024 yllättävin vallanvaihto. peter greenaway 58 Eurooppalaisen elokuvan mestari jaksaa yrittää. Kunniaton väKivalta 13 Sara Al Husaini puhuu kunniaan liittyvästä väkivallasta. Ilmoitusmyyntimme palvelee sähköpostiosoitteessa ilmoitukset@ku.fi. Sodan Kieli hiipi politiiKKaan 43 Noora Kotilainen ruotii julkisessa keskustelussa tilaa vallannutta militaristista puhetapaa. Kolumni 49 Noora Kotilainen neuvoStoliitoSta ja georgiaSta 50 Nino Haratishvili kirjoitti melodraaman. Liian moni vaikenee. Yritys ei anna hyvitystä vähäisestä paino-, painatustai taittovirheestä, joka ei vähennä ilmoituksen mainosarvoa. Lukijat tarvitsevat Kansan Uutisten sisältöä ja näkemyksiä Suomesta ja maailman tilasta muuttaessaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. Kansan Uutisten vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta merkittävästä virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. teatteri tähtää KorKealle 53 Espoon Teatteri &:n taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen lupaa paljon. Sigrid BacKmanin SiSälliSSota 61 Kirjallisten piirien outolintu ymmärsi punaisia. SuoSitumpi Kuin trump 38 Pintaa syvemmältä. Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat etunimi.sukunimi@kansanuutiset.fi
Liiallista hypeä pitää varoa. Viime Vuosi osoitti, että kaiken ollessa kohdillaan sadattuhannet suomalaiset ovat valmiit äänestämään vasemmistoliittoa. Silloin tulosta selitettiin sillä, että omat kannattajat eivät lähteneet liikkeelle. Jussi Virkkunen & ToiVo Haimi V asemmistoliitto on vuonna 2025 uuden edessä. eduskunnassa Vasemmistoliitolla on erinomainen paikka ottaa kunnolla opposition henkinen johtajuus. 4 Vasemmistoliiton tehtäVistä pääkirjoitus oikeastaan kaikki hallituksen leikkaukset, siinä missä vasemmistoliitto perui niitä. Minja Koskela on sanonut, että vasemmistoliitolla on mahdollisuus nousta vaihtoehdosta valtavirraksi. SDP:n hämmentävä talouslinja näkyi vaihtoehtobudjettien kohdalla. Viime kuntavaaleissa vasemmistoliitto sai historiansa huonoimman tuloksen. Se luo hyvän pohjan kamppailuihin, jotka ovat edessä. Moni asia näyttää tällä hetkellä hyvältä vasemmistoliitolle. Selvin tehtävä tälle vuodelle on voittaa kuntaja aluevaaleissa. Todetaan se vielä kerran: puolueessa on paljon tervettä itseluottamusta. Jos kuntaja aluevaalit menevät hyvin, saanee uusi puheenjohtaja Minja Koskela myös puoluekokousväen siunauksen.. Tästä on kyettävä pitämään kiinni. Valtakunnallisesti kannatus voi nousta, mutta valtuutettujen määrässä tulos voi olla jopa negatiivinen. Hieman kärjistäen: demarien ja vihreiden äänestäminen on normaalia toimintaa, mutta äänen antaminen vasemmistoliitolle on kannanotto, melkeinpä julistus tai elämäntapavalinta. Puolue allekirjoitti marraskuussa 2025 järjestetään vasemmistoliiton puoluekokous. Selvä talouslinja on samalla ongelma vasemmistoliitolle, koska isompien tiedotusvälineiden säestyksellä se on tuomittu epärealistiseksi. Vihreiden pakka on sekaisin, ja sosiaalidemokraattien tavoitteena on olla suututtamatta kokoomusta liikaa. Tämä mahdollisuus on käytettävä. Loppusyksystä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittu Minja Koskela lähtee viemään puoluetta kevään alueja kuntavaaleihin. Tämä johtuu kannatuksen keskittymisestä suuriin kaupunkeihin. Tehtävää mutkistaa muutama asia, joista yksi on voiton määritteleminen. Vaikka linja ei sitä ole, on kritiikki uponnut liian hyvin suomalaisiin. Tästä linjakkuudesta pääministeri Petteri Orpo (kok.) jopa kehui vasemmistoliittoa, tosin Orpon tavoitteena oli samalla tölviä demareita. Vasemmistoliiton on saatava ihmiset vakuuttumaan siitä. Aluevaalien kohdalla kaikilla puolueilla on oltava yksi tavoite: saada ihmiset innostumaan niistä. Turussa ja Helsingissä nousu pormestaripuolueiden joukkoon on tuonut mahdollisuuden vaikuttaa politiikkaan entistä enemmän. Samalla Suomea hallitsee patamusta oikeistohallitus, joka on muuttanut yhteiskuntaa perinpohjaisesti. Kuten tiedetään, se on helpommin sanottu kuin tehty. Vasemmistoliiton yhtenä ongelmana on ollut, että puolueen kannattamisen kynnys on monille korkea. Lisätietoa siitä voi kysyä vihreiltä. Tällä hetkellä aluevaltuustot näyttävät paikoilta, jotka saavat päättää, mitä palveluita lakkauttavat. Tällainen selitys ei enää käy: kannatuksen on noustava muuallakin kuin Helsingissä. Vuonna 2024 vasemmistoliitto oppi ottamaan murskavoiton vaaleissa, kun Li Anderssonin huikea tulos siivitti puolueen eurovaalien toiseksi suurimmaksi. Puolueeseen tuli myös viime vuonna tuhatmäärin uusia jäseniä. Pienessä jengissä voi olla hauskaa, mutta isommissa muutetaan enemmän asioita
Ensimmäistä virkakautta hallitsi sekoilu, nyt Trumpin ja hänen taustajoukkojensa on povattu valmistautuneen paremmin hallitsemaan. Lehtikuva/aFP/CharLy tribaLLeau. Trump, 78, on maan historian iäkkäin virkaan astunut presidentti. 5 Trump palaa 01 ajassa Donald Trump palaa tammikuussa Yhdysvaltain presidentiksi neljän vuoden tauon jälkeen
KuKa puhuu, Kun aseet puhuvat. 6 ajassa Pitäisi keskustella paljon enemmän siitä, mitä turvallisuus on, sanoo tutkija Noora Kotilainen. Haastattelu alkaa sivulta 43. A n tt i Y r jö n en. Jos tosissaan puhutaan kokonaisturvallisuudesta, silloin pitää puhua Kotilaisen mukaan myös siitä, kokevatko nuoret elävänsä reilussa ja hyvässä yhteiskunnassa
Podcastia voi kuunnella KU:n sivuilta ja yleisimmistä suoraSairaanhoitaja Saara on töissä jouluna, jotta me muut voimme nauttia. Aiheesta ovat kertomassa Turun yliopiston uskontotieteiden dosentti Tiina Mahlamäki sekä jatko-opiskelija Boris Brander, joka pitää myös esoteriaan ja alakulttuureihin keskittyvää Abraxas-pienkustantamoa. Funktio: Kunniaväkivalta, yhteis kunnan häpeä pilkku ilmestyy 24. Hallituksen kiitos tästä oli säätää palkkakuoppalaki, joka ajaa naisvaltaiset alat ikuiseen palkkakuoppaan. Kerran kuukaudessa ilmestyvän podcastin juontaa ja sen on käsikirjoittanut KU:n toimituspäällikkö Emilia Männynväli. 7 KU:n UUdessa Funktio-podcastissa pureudutaan sellaisiin kulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöihin, jotka on syystä tai toisesta koettu kiusallisiksi tai tulenaroiksi käsitellä. Hän on kirjoittanut kokemuksiinsa pohjaavan romaanin Huono tyttö (Like 2023). Jaksossa tutustutaan myös työväenluokkaiseen esoteriaan. al HUsaini on itse ollut pakkoavioliitossa Irakissa, mutta onnistunut pakenemaan. Aiheesta ovat keskustelemassa kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Sara Al Husaini sekä Monika-Naisten kriisikeskuksen johtaja Natalie Gerbert. Toisessa jaksossa selvitetään, mikä esoteriassa yhä kiehtoo ihmisiä. Gerbertillä on työnsä kautta vuosikymmenten kokemus niin sanottua kunniaväkivaltaa kokeneiden naisten ja lasten auttamisesta. Heitä on haastateltu myös tämän numeron pääjuttuun, joka alkaa sivulta 13. ajassa Suoraa puhetta aroiSta aiheiSta Podcastin ensimmäisessä jaksossa Emilia Männynvälin (vas.) kanssa ovat keskustelemassa Sara Al Husaini ja Natalie Gerbert.. Threads Tuomas Suihkonen @tuomassuihkonen 26.12.2024 toistopalveluista. Ensimmäinen jakso käsittelee kunniaan liittyvää väkivaltaa. tammikuuta 2025
8 Edelliset aluevaalit järjestettiin tammikuussa 2022. 3. Kuntavaalien yhteydessä järjestetään myös aluevaalit 21 hyvinvointialueella. Huhtikuussa valitaan noin 8 800 kunnanja kaupunginvaltuutettua sekä 1 379 aluevaltuutettua.. TOivO Haimi Kohti vaaliKevättä Kolme faKtaa Kuntavaaleista 1. Kuva: Lehtikuva/ Emmi Korhonen Kun tämä lehti tulee painosta, on kuntaja aluevaaleihin alle kolme kuukautta aikaa. Ahvenanmaalla on omat kuntaja maakuntavaalit vuonna 2027. Hallituspuolueet sen sijaan haluavat epäilemättä korostaa, että jokaisessa kunnassa käydään omat vaalinsa, eikä niillä ole valtakunnanpolitiikan kanssa paljoakaan tekemistä. Iso kysymys on, mistä hyivnvointialueiden uudet valtuutetut oikeastaan pääsevät päättämään. Kuntavaalit järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa samaan aikaan aluevaalien kanssa. 2. Hyvinvointialueiden rahoitus riippuu maan hallituksen tahdosta, ja kun oikeistohallitus päättää lyödä rahahanat kiinni, jää aluevaltuustojen karuksi tehtäväksi päättää, mistä leikataan. Kuntavaalit käydään Manner-Suomen 292 kunnassa. Kuntavaalit ovat eräänlainen välitilinpäätös hallitukselle: äänestäjät voivat niissä osoittaa hyväksyntänsä tai tyytymättömyytensä pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen politiikalle
Näistä asetelmista käsin puolueilla saattaa olla suuria vaikeuksia rekrytoida ehdokkaita tekemään karvaita päätöksiä aluevaltuustoihin. hanna Wass Apulaisprofessori, varadekaani Helsingin yliopisto kuluneen kolmen vuoden aikana soteuudistuksen rakenteelliset ongelmat ovat piirtyneet kirkkaasti esiin. Huonovointisimmilla alueilla on suuria vaikeuksia tuottaa lakisääteisiä palveluja, alijäämät paisuvat ja uhkana on valtion väliintulo arviointimenettelyn kautta. Hyvinvointialueista onkin tullut hyvinvointivaltion rappion näyttämöjä. Uskonkin, että asetelmissa korostuu hallituksen protestoinnin lisäksi myös kiinnostus opposition vaihtoehtoja kohtaan. Äänestysprosentti voi jäädä kovin alhaiseksi. MinJa koskela Kansanedustaja Vasemmistoliiton puheenjohtaja orPon hallitus on tehnyt parhaansa saadakseen oman kannatuksensa laskuun. Ristiriitaa saattaa aiheuttaa se, että usko äänestämisen vaikuttavuuteen voi olla koetuksella. Kun sairaaloiden yöpäivystyksestä linjaa hallitus, äänestäjä voi miettiä, mitä virkaa aluevaltuustoilla ylipäätään on. Hallituksen valinta leikata sotepalveluista synkentää tilannetta entisestään. Kunnilla onkin mahdollisuus kapinoida leikkauspolitiikkaa vastaan. Paljonko terveyskeskukseen on matkaa, saako lääkärille ajan ja mitä palveluita sairaalassa on. Haastamisen lisäksi oppositio on tarjonnut vaihtoehtoja talouskurille. Marko Junkkari Politiikan toimittaja Helsingin Sanomat moni äänestäjä lähtee kevään kuntaja aluevaaleihin ristiriitaisissa tunnelmissa. Tämä päätös varmasti muistetaan vaaliteltoilla. Taloustieteilijät Oskari Harjunen, Tuukka Saarimaa & Janne Tukiainen julkaisivat vuonna 2021 tutkimuksen siitä, miten kunnallispoliitikot vaikuttavat omiin naapurustoihinsa. Oppositiopuolueilla on vaaleissa etulyöntiasetelma epäkohtien osoittajina, mutta alueja kuntapolitiikassa vastuusuhteet ovat usein kansallista tasoa mutkikkaammat. Paikallisuus korostuu puoluetunnusten sijaan. Ilmastosuunnitelmien poistaminen on kunnille takaisku. On myös huomioitava, että hallitus on leikannut hyvinvointialueiden lisäksi myös kuntien mahdollisuuksista parantaa palveluita. Äänestäjät suosivat ehdokkaita, joiden oletetaan puolustavan äänestäjälle tärkeitä palveluita. Kunnissa on myös osoitettu hallituksen vaihtoehdottomuuden retoriikan falskius: esimerkiksi Helsingissä on apulaispormestari Paavo Arhinmäen johdolla tehty kulttuuria vahvistavaa politiikkaa hallituksen leikkauksista huolimatta. Jokainen teema on keskeinen kuntaja aluevaaleissa: palveluiden järjestämisen lisäksi kunnat ja hyvinvointialueet ovat merkittäviä työnantajia, jolloin työehdot tulevat olemaan yksi puheenaihe. Työehtoja on heikennetty, sairaalaverkkoa karsittu, koulutuksesta ja kulttuurista leikattu ja ilmastotyössä otettu takapakkia. 9 Politiikan vetomittari Suomen hallitus päätti joulukuussa sairaalaverkon supistamisesta ja yöpäivystyksen lopettamisesta osassa Suomen sairaaloita. Gallupit ovat osoittaneet, että kansalaisten luottamus hallitukseen horjuu. Verotusoikeuden puuttumisen vuoksi alueilla on rajalliset keinot selvitä ahdingostaan. ajassa Mistä asetelMista lähdetään kevään vaaleihin. Eduskuntaryhmämme on vuodessa tuottanut yksin sotepalvelujen parantamiseen konkreettisia toimenpidelistauksia jo kolmen ulostulon verran. Kevään vaaleissa ilmiö varmastikin korostuu. Jos valituksi tulee koulun lähellä asuva ehdokas, todennäköisyys kyseisen koulun sulkemiselle puolittuu tutkimuksen mukaan. Sote-palvelut puhuttavat – aivan kuten kaikissa viimeisissä vaaleissa. Tällä kertaa aluevaaleissa palveluista ei puhuta järjestelmän ylätasolla, vaan fokus on itse asiassa: lähipalveluiden saatavuudessa. Demokratian toteutumiseksi tulisi olla selvää, mistä kansalaiset äänestävät ja mistä valtuutetut päättävät.. Vaalikeskusteluissa kamppaillaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, mutta sitä ei ratkaista alueja kuntatasolla. Julkiset, yksityiset ja työterveyden muodostavat terveyspalvelujen markkinat synnyttävät päällekkäisyyttä, alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä henkilöstöpulaa. Vaikka puheissa on korostettu aluevaltuustojen itsenäisyyttä, todellisuus kertoo toista
– Olen tosi surullinen siitä. Pekosta huolestuttaa myös se, että Suomessa ajetaan yhteiskunnan huono-osaisia toisiaan vastaan, kilpailemaan rikkaiden pöydiltä putoavista murusista. Nykyään valiokuntatyössä on sellaista henkeä, että hallituspuolueet linjaavat ja oppositio on hiljaa. Mikä nyt on toisin. 1 ajassa Kahtiajaon politiiKKaa Riihimäkeläinen kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen hyppäsi kesällä niin sanotusti liikkuvaan junaan, kun hänestä tuli vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja edellisen ryhmäpomo Jussi Saramon tultua valituksi Euroopan parlamenttiin. Aivan kylmiltään Pekonen ei hypännyt ryhmänjohtajan hommiin. Tällaista ei aikaisemmin ollut, hän sanoo. TOivO HAimi Suomessaajetaan yhteiskunnan huono-osaisia toisiaanvastaan, kilpailemaan rikkaidenpöydiltä putoavista murusista.. Silloin oppositioedustajien työ halutaan tehdä turhaksi. Minusta se on ihan hirveätä, Pekonen sanoo. Vuodesta 2011 eduskunnassa istunutta Pekosta harmittaa sekin, että asiantuntijoiden lausunnoilla ei tunnu olevan mitään merkitystä hallituksen työskentelyyn. Hän toimi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana myös toissa eduskuntakaudella, 2015–19. – Halutaan ilmeisesti ikään kuin sellaista, että opposition äänellä ei ole merkitystä. Muutenkin eduskunnan valiokuntatyö on Pekosen mukaan muuttunut kymmenessä vuodessa. Tiedän esimerkkejä, että esimerkiksi ruokajonossa on jouduttu perustamaan eri päivät suomalaisille ja maahanmuuttajille. – On ollut jo tapauksia, joissa vähäosaiset ihmiset ovat olleet ruoka jonoissa, ja sitten sinne tulee esimerkiksi ukrainalaisia tai muita maahanmuuttajataustaisia, yhtä lailla vähäosaisia ihmisiä. Vielä yksi muutos, jonka Pekonen haluaa sanoa ääneen, on se, että hänen mielestään rasismi normalisoituu suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän itse on pyrkinyt aina muistuttamaan, että eriarvoisuuden kasvu on yksi suurimmista uhkista Suomen sisäiselle turvallisuudelle. aino-kaisa Pekonen arvioi pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen politiikan jakavan Suomea erittäin pahasti kahtia. – Silloin Sipilän kaudella kaikki sen hallituksen leikkaukset ja heikennykset tuntuivat tosi kamalilta. – Olen tykännyt tästä hommasta ihan hirveästi, ja olen tähän ihan älyttömän sitoutunut, Pekonen kertoo KU:lle. Nyt tehty politiikka on todella, todella kylmää. Ja myös vihainen siitä, että meidän hallituksemme kyllä myös ruokkii tätä kehitystä omilla toimillaan, Pekonen toteaa ja viittaa esimerkiksi Vuoden Lucia-neito Daniela Owusun joulukuussa saamaan vihapuheryöppyyn. Pienet tuloerot, maksuton koulutus ja hyvä julkinen terveydenhuolto. Meidän vahvuutemme tässä yhteiskunnassa on nimenomaan ollut yhtenäisyys. Pekonen miettii hetken. – Ja nyt tämä hallitus entisestään kasvattaa eriarvoisuutta koko ajan. Se näkyy myös eduskunnassa. Ja valmiiksi heikommassa asemassa olevilla ihmisillä menee vielä huonommin. Kaikki se on nyt romuttumassa. – Kun ihmisiltä leikataan niin paljon, on meillä entistä enemmän heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Jotenkin ehkä hirveätä on se, että kun muistelen sitä kautta tänä päivänä, niin ajattelen, että eihän se ollut oikein mitään verrattuna tähän nykyiseen hallitukseen. Tuolloin pääministerinä oli Juha Sipilä (kesk.). Sitten syntyy ihmisryhmien välillä riitaa siitä, kuka saa ruokaa. Pelottaa, mikä on sen kehityksen loppu tulema
1 1 ajassa Le h tik u va /e m m i k o r h o n en
Myös ammattiliitto Jytyn puheenjohtajan Jonna Voiman mielestä vientimallilaki romuttaa palkkatasa-arvon eteen tehdyn työn. 1 2 ”STTKeihyväksy palkkamonttulakia.” ajassa Eduskunta hyväksyi palkkamonttulain TyömarkkinakeskusjärjesTö STTK on pettynyt pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtaman oikeistohallituksen tekemään työriitalain muutokseen, kun niin sanottu palkkamonttulaki eli työmarkkinaratkaisujen vientimalli hyväksyttiin loppuvuodesta eduskunnassa. STTK muistuttaa siitä, että jo ennen lakimuutostakin Suomessa naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt sitkeänä. – Vaikutti ihan viime metreille asti siltä, että äänestyksestä oli tulossa tosi tiukka. Vientialat ovat pitkälti miesvaltaisia aloja. – Vientimalli vaikeuttaa huomattavasti naisvaltaisten alojen palkkaneuvotteluja ja ylipäätään palkkatasaarvon saavuttamista. – Asiantuntijat ovat huomauttaneet, että ambulanssija kelataksiralli laajenevat ja sen lisäksi joudutaan mahdollisesti tekemään investointeja jo olemassa oleviin sairaaloihin, hän toteaa. Muutos tulee voimaan kuluvana vuonna. Se ei kuitenkaan riittänyt kaatamaan lakia. Siinä valtio menettää verotuloja noin 25 miljoonaa euroa, eli se olisi plus miinus nolla tämän sairaala verkkoesityksen kanssa, Pekonen huomauttaa. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on kertonut hakevansa sairaalaverkon muutoksilla noin 26 miljoonan euron säästöjä. TuulA KärKi hallitus vaihtoi yöpäivystyksEt oluEEn Sairaanhoitaja asensi sydänfilmikytkentöjä asiakkaalle päivystyksessä Turussa vuonna 2020. STTK:n laskeman Naisten palkkapäivän mukaan naisten ansiot ovat tälläkin hetkellä 84,7 prosenttia miesten ansioista. – Tämä on suorastaan häpeällistä tasa-arvon mallimaana juhlapuheissa pullistelevalle Suomelle. Itse näiden palveluiden puolustajana toivoin viimeiseen asti, että useammalla hallituspuolueiden kansanedustajalla olisi ollut selkä rankaa vastustaa tätä hallituksen erittäin huonoa ja suoraan sanottuna älytöntä esitystä, Pekonen sanoo. – Nyt esimerkiksi Oulaskankaalla, Salossa, Iisalmessa ja Varkaudessa tulee kohtuuttoman pitkiä matkoja ihmisille kulkea yöaikaan päivystykseen. Eduskunnan tämänpäiväinen päätös vie tätä maata taaksepäin, Voima sanoo. Hänen mukaansa yöpäivystyksien lakkautukset ovat sairaalaverkon supistamisessa pahinta. TOiVO HAimi Le h tik u va /R o n i R ek o m a a. Viisi hallituspuolueiden kansanedustajaa äänesti lakiesitystä vastaan: kaksi kokoomuksesta ja kolme perussuomalaisista. – STTK ei hyväksy palkkamonttulakia. Se pyrkii sementoimaan naisja miesvaltaisten alojen välisen palkkaepätasa-arvon, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sanoo. – Itse olen verrannut tätä kaljaveron kevennykseen. Laki tarkoittaa, että vientialat määrittelevät palkankorotusten tason myös kaikille muille aloille. eduskunTa äänesTi loppuvuodesta sairaalaverkon muutoksista. Kuitenkaan eduskunnan sosiaalija terveysvaliokunnan asiantuntijalausunnot eivät tue näitä säästöjä, Aino-Kaisa Pekonen sanoo. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Aino-Kaisa Pekosen mielessä päällimmäisinä ovat epäusko ja pettymys. Useiden sairaaloiden yöpäivystysten lakkauttamiseen johtava lakiesitys sai eduskunnan tuen äänin 101–96
1 3 Minä puhun 02 taustat Suomessa on kymmeniätuhansia kunniaväkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia. Sara Al Husaini puhuu heistä.
Hän on itse ollut pakkoavioliitossa Irakissa. 1 4 Sara Al Husaini puhuu kunniaan liittyvästä väkivallasta, vaikka juuri kukaan ei haluaisi kuulla siitä. Teksti Emilia männynväli Kuvat Emma Grönqvist Kunniaton väKivalta
Hän syntyi pakolaisleirillä Saudi-Arabiassa, mutta muutti Suomeen jo vauvana ja kasvoi Suomessa. Tämä on ongelma, Al Husaini toteaa. Ei sillä, ettäkö mielenterveysongelmissa olisi mitään vikaa. Nuoria tai kumppaneita myös seurataan ja paikannetaan digitaalisesti. Julkisuutta sai syksyllä iranilaisen nuoren opiskelijan tapaus, jossa hän riisuutui protestiksi. Al Husaini onnistui pakenemaan ja kirjoitti kokemuksistaan omakohtaisen romaanin Huono tyttö (Like 2023). Kun sinua kontrolloidaan pienestä pitäen ja groomataan siveyssääntöjen mukaan, niin voi ollakin omanlaisiaan haasteita mielenterveyden kanssa. Pakotettuja itsemurhia Kunniaväkivaltaa on esiintynyt halki historian, hyvin monenlaisissa yhteisöissä ympäri maailmaa. Tyypillisesti kunniaan liittyvä väkivalta on jatkuvaa kontrollia, rajoittamista, psyykkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa ja eristämistä, Gerbert kertoo. Yksi muoto, mikä on jäänyt vielä vähemmälle huomiolle, on itsemurhaan pakottaminen, hän jatkaa. Määrä on kaksinkertainen verrattuna 16–74-vuotiaiden keskiarvoon. Yksi heistä on irakilaistaustainen kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Sara Al Husaini. – Jossain vaiheessa julkisuuteen nousivat sellainen ilmiö kuin ”parveketytöt” Ruotsissa, näitä oli paljonkin. Se liittyy ajatukseen, että koko perheen ja suvun kunnia on kiinni tyttöjen ja naisten siveelliseksi ja sopivaksi katsotusta käytöksestä. Siinä epäonnistumisesta rangaistaan. Kontrolli ulottuu elämän kaikille alueille: pukeutumiseen, ystäviin, harrastuksiin, työssäkäyntiin, liikkumiseen ja niin edelleen. Yhteisössä sille saatetaan keksiä tekosyitä tai jopa kannustaa siihen. – Puhutaan kymmenistä tuhansista ihmisistä. Silloinkaan avun”Ikkunoitapesseet nuorettytötolivat mukatippuneet parvekkeelta.”. Tai epäillään, että mahdollisesti voisit tehdä jotain. Että ikkunoita pesseet nuoret tytöt olivat muka tippuneet parvekkeelta. Muutamat kunniaväkivaltaa kokeneet tai sitä todistaneet naiset ovat vuodesta toiseen puhuneet aiheesta ja vaatineet, että heitä kuunnellaan, heidät otetaan tosissaan ja heidän oikeuksiaan puolustetaan. On paljon hienovaraisempaa kunniaan liittyvää väkivaltaa, mitä ei nähdä. – Asiakastyössämmekin näkyy, että avun piiriin hakeutuvat naiset eivät löydä sanoja asioille, joita he ovat kokeneet. Voidaan säädellä esimerkiksi pukeutumista tai sitä, kenen kanssa saa kulkea ja milloin täytyy olla kotona, millaisissa tilaisuuksissa saa olla, saako hakea ja millaista työtä, Al Husaini luettelee. Avun hakeminen on riski – Usein apua haetaan vasta, kun koetaan, ettei ole mitään muuta mahdollisuutta. Paljon on myös sellaista kunniaväkivaltaa, joka ei koskaan tule ilmi. Uhri voidaan myös pakottaa ottamaan lääkkeitä tai jättää niitä vihjailevasti esille. Aina ihmiset eivät itse edes tunnista kohtaavansa kunniaväkivaltaa. – Törmäsin myös joihinkin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kannattaviin tahoihin, jotka jakoivat Iranin hallituksen propagandaa, että nainen on menettänyt järkensä, miksi te levitätte tällaisen mielenterveysongelmaisen juttuja. Väittää, että se on vain uhrin hyvinvoinnista välittämistä. Samalla tavalla länsimaissakin leimattiin ennen nainen, joka ei käyttäytynyt odotetulla tavalla. Siviiliasuiset viranomaiset pidättivät naisen eikä hänestä ole sen koommin kuultu. – Puoliso oli ollut huolissaan vain siitä, miten kuvien levittäminen vaikuttaa sukuun ja perheeseen, Gerbert sanoo. – Normit ja säännöt eivät ole kiveen hakattuja, niissä on eroja. – Pahimmassa tapauksessa se johtaa kuolemaan, jolloin puhutaan kunniamurhasta. 1 5 SuomeSSa on kymmeniätuhansia kunniaväkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia. Siinä mielessä ei voida puhua mistään marginaaliongelmasta, sanoo Natalie Gerbert, Monika-Naisten kriisikeskuksen johtaja, joka on työskennellyt vuosikymmeniä kunniaväkivaltaa kokeneiden naisten ja lasten parissa. Mutta niitä käytetään aseena, että tähän henkilöön tai hänen protestiinsa ei ole luottamista. Tilastokeskuksen mukaan alle 35-vuotiaista suomalaisista kunniaväkivaltaa on kokenut itse neljä prosenttia, ja yhtä moni on todistanut perheenjäseneensä kohdistuvaa kunniaväkivaltaa. Riittää, että luullaan, että olet tehnyt jotain. – Uutisiin nousseet väkivaltatapaukset, kuten murhat ja pakkoavioliitot, ovat vain jäävuoren huippu. Se ei estänyt häntä joutumasta pakkoavioliittoon Irakiin. Niitä ei välttämättä tarvitse käytännössä edes rikkoa
– Avun hakeminen ja rikosilmoituksen tekeminen on aivan valtava riski. – Että aihetta voitaisiin käsitellä jotenkin kliinisesti, jossain muualla, kaukana feministisestä keskustelusta ja meistä. – Täytyy viedä keskustelu pois niiltä, jotka yrittävät omia sen. Miten suomalainen yhteiskunta on hänen mielestään kyennyt käsittelemään aihepiiriä. Mikä on tosi ylimielinen näkökulma. Riski, jonka hän ottaa, nousee moninkertaiseksi. Tällaisessa tilanteessa on helpompaa uskoa vastapuolta, joka voi esiintyä hyvinkin johdonmukaisesti ja rauhallisesti. – Olen sanonut tämän monesti ja sanon uudelleen, että jos me olemme osa Suomea ja suomalaisia, jos te näette ja pidätte meitä yhtä suomalaisina kuin itse olette, tulee kohtaamistamme epäkohdista väistämättä osa myös suomalaista tasa-arvoja yhdenvertaisuuskeskustelua. – Eivätkä viranomaiset aina tiedä tai osaa neuvoa, että nainen voi esimerkiksi vaihtaa nimeä tai henkilötunnusta. Nainen jää aika usein yksin. Keskustelu vallattava takaisin Miten aiheesta tulisi sitten puhua ilman, että siitä tulee pelkkä rasistien keppihevonen. Sen ei pitäisi kuitenkaan pysäyttää meitä puhumasta ongelmista. Tai sillä, että pelätään, mitä joku toinen saattaa ”Onhelppoajatella, ettätämäonjoku sekopää.”. – Nostan hattua Ihmisoikeusliitolle ja MonikaNaisille, jotka ovat hyvin vankasti ja vahvasti ajaneet myös vähemmistönaisten oikeuksia. Apua hakeva nainen, joka on kokenut pitkään väkivaltaa, ei välttämättä ole kovin johdonmukainen. Hän huomauttaa, että avunhakija ei välttämättä olekaan tasapainoisimmillaan. On helpompaa kommunikoida rauhallisen, hyvää suomea puhuvan ihmisen kanssa, kuin kuunnella itkevää, hermostunutta ja epätoivoista ihmistä. Hän pitää vaiennusyrityksiä myös rasistisina. Hän voi kertoa naapureiden hälyttämille poliiseille, että nainen on vain hermostunut – tällaista kuulee paljon. – Tai oikeuttaa sitä kulttuurilla, että tämä nyt vain kuuluu heidän toimintatapoihinsa, Gerbert jatkaa. Jos järjestöjä ei oteta lukuun – nehän puhuvat tästä aktiivisesti eikä sitä huomioida – monet tuntuvat välttelevän koko keskustelua. Mutta koen, että laajemmin tasaarvoja yhdenvertaisuuskentällä ei ehkä ymmärretä koko asiaa. Olen samaa mieltä siitä, että se on ongelma. Kunniaväkivaltaa verrataan usein muuhun sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja vähätellään yhteisön osuutta. Otsikoihin päätyvissä traagisimmissa tapauksissa apua on useimmiten jo haettu viranomaisilta – tuloksetta. 1 6 hakijaa ei usein uskota ja vakavuutta ei ymmärretä, Al Husaini sanoo. Al Husaini sanoo, että aiheesta puhuvia, vähemmistöön kuuluvia naisia syyllistetään. Ongelma myös kuvitellaan marginaaliseksi, mitä se ei todellakaan ole. Olen siitä tosi kiitollinen. – Paljon mietitään sitä, miten tietyt tahot hyväksi käyttävät näitä tapauksia leimatakseen kaikki vähemmistöt ja maahanmuuttajat. Eikä se tule katoamaan yhteiskunnasta niin, että esitetään, ettei sitä ole. – Meitä vastuutetaan rasismista, että jos puhut niin lisäät rasismia ja perussuomalaisetkin saavat tietää. Jos uhrilla on lapsia, on lasten isällä aina oikeus tietää, missä nämä ovat. Nainen, joka uskaltaa tehdä jotain ja puolustaa itseään, kohtaa valtavaa painetta ja uhkailua. Al Husaini kokee, että aiheesta puhuvat naiset tahdotaan hiljentää. Monika-Naisten ylläpitämää turvakotia lukuun ottamatta kaikkien turvakotienkin osoitteet ovat julkisia. Lähestymiskielto tai rikosilmoitus eivät suojele ketään. On helppo ajatella, että tämä on joku sekopää. Tämä menee läpi erityisesti, jos nainen ei puhu suomea ja mies on joko kansalainen tai pitkään Suomessa asunut. Meitä ei haluta kuunnella, Al Husaini sanoo. ”Meitä ei haluta kuunnella” Kirjansa lisäksi Al Husaini on nostanut kunniaväkivaltaan liittyviä tapauksia esiin myös sosiaalisessa mediassa. – Väkivalta traumatisoi ja vaikuttaa psyykkiseen terveyteen. Avunhakijoita voidaan palveluiden piirissä pitää esimerkiksi psykoottisina, esimerkiksi luulla, että vaino on vain kuviteltua. Siis että ajatellaan, etteivät perussuomalaiset olisi nähneet tai kohdanneet kunniaväkivallan uhreja, tekijöitä ja tapahtumia muutenkin. Poliisi ei pysty suojelemaan – sanovat, että me tullaan sitten, kun jotain on jo tapahtunut
1 7
On myös vähemmistöön kuuluvia aktivisteja, jotka nostavat esiin valtaväestön harjoittamaa rasismia, syrjintää ja sortoa, mutta ovat täysin hiljaa oman yhteisönsä harjoittamasta syrjinnästä ja väkivallasta. Nykyään somessa kyttäykseen voidaan osallistua hyvin laajamittaisesti. Moni kokee, että hänellä on oikeus huomauttaa. Kunniaväkivalta on osa sukupuolittunutta väkivaltaa, mutta sitä tulisi Al Husainin ja Gerbertin mukaan käsitellä myös omana ilmiönään. Al Husaini toteaa, että ”kukaan ei puhu” -mantraa käytetään myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajavia tahoja vastaan. – Eikä niin, että koska näytät erilaiselta, en uskalla puhua tästä, koska en halua loukata tunteitasi. Tai että väärä käännös, väärä tulkinta, väärä se ja tuo… On ongelma, että ollaan hanakoita osoittamaan valkoisten heteromiesten väärää käytöstä, mutta vähemmistömiesten kaunistellaan ja vähätellään. – Vähemmistöön kuuluvat naiset kokevat 2–4 kertaa enemmän väkivaltaa kuin kantaväestöön kuuluvat. 1 8 tehdä tai olla tekemättä. – Muslimitaustaiselle naiselle, joka ei pukeudu täysin islamin säännösten mukaan, saattavat eimuslimitaustaiset ihmiset kommentoida, että vaikka olen ateisti tai vaikka olen kristitty, niin minäkin tiedän, että tämä on islamin mukaan ”haram”. Pelkästään sukupuolittunutta väkivaltaa ei lähi piiri hyväksy ainakaan avoimesti. Sinänsä Gerbertin mukaan ei ole väliä, onko asialla kuraattori vai psykologi, kunhan tällä olisi osaamista aiheesta ja ymmärrystä sen dynamiikasta. Kouluista kadonneet tytöt Natalie Gerbert kertoo, että nuorimmat kunniaväkivaltaa kokeneet, joihin hän on törmännyt, ovat olleet 12-vuotiaita. Al Husaini sanoo, että Hansa-sillalla syksyllä kohahduttanut kyltti sai osakseen myös vähättelyä ja puolustelua. Se on jatkumo kaikelle naiseen kohdistuvalle väkivallalle ja vahvasti sidoksissa naisen epätasa-arvoiseen asemaan ja vähempiarvoisuuteen. Ei tähän pidä lähteä tunnementaliteetilla, vaan ihmisoikeudet ensin -mentaliteetilla. – Tarvitaan ehdottomasti enemmän turvallisia aikuisia kouluihin. – Vähemmistöön kuuluvat naiset kohtaavat väkivaltaa muita enemmän. Yhteisössä, jossa normit ovat vielä tiukemmat, moni kokee, että on oikeus näyttää naiselle tämän paikka, Gerbert jatkaa. Se on hyvin törkeää. Pitää viedä rohkeammin keskustelu pois rasisteilta. Ihmiset eri taustoista ja uskonnoista yhdessä häpäisevät näitä naisia. Puhumme, mutta tavalla, joka ei yleistä tai ole rasistinen, vaan edistää ihmisoikeuksia. Mutta hyvin yhteisöllisessä pienessä kulttuurissa menettää kasvonsa ja miehekkyytensä, jos ei tee mitään. Lisäksi kunniaväkivallassa on merkkejä, joita ei välttämättä ole muussa sukupuolittuneessa väkivallassa, kuten yhteisön mukanaolo ja väkivaltaan yllyttäminen. Tekijätkin ovat tavallaan groomattuja ajattelemaan, että heidän täytyy ylläpitää sisartensa tai vaimojensa kunniaa, Al Husaini sanoo. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on Al Husainin mukaan edistettävä johdonmukaisesti myös vähemmistöyhteisöjen sisällä. – Että tämähän koskee vain yhteisön jäseniä, ei kaikkia. Voidaan viestiä selkeämmin, että emme halua yleistää – että kaikki eivät tietenkään tee näin, mutta osa tekee, ja se on epäkohta. Ei ole totta, että väkivalta olisi yhtä suuri uhka kaikille naisille. Naiset, joita tasa-arvo ei koske Al Husaini sanoo kohdanneensa sellaistakin, että myös ihmiset aivan eri taustoista päätyvät valvomaan vähemmistöihin kuuluvia naisia. Ja viestiä suoraan kokijoille, että jos kohtaat tällaista, niin näin haet apua. Tämän pitäisi olla red flag, että miksi vaikenet tästä, eikö tämä ole myös ihmisoikeus. – Yhteisön jäsenet voivat osallistua siihen myös kauempaa. Koulu onkin yksi niistä paikoista, joiden kautta kunniaväkivaltaan voisi puuttua. Nähdään, että miehellä on vastuu siitä, että perheen maine säilyy, Gerbert sanoo. – Jos mietitään, miten helposti naisten ulkonäköä kommentoidaan ylipäänsä riippumatta kulttuurisesta ryhmästä, olit sitten vaikka poliitikko, se nivoutuu tähän kokonaisuuteen. Kunniaväkivalta on usein myös ylirajaista. Miksi. – Paljon kuulee esimerkiksi, että feministit eivät puhu tästä. ”Tämänäkyy ilmiönä suomalaisissa kouluissa.”. Tiedetään, että moni koulukin kärsii resurssien puutteesta, ei ole psykologeja tai osaamista. Suomestakin lähetetään lapsia esimerkiksi pakkoavioliittoihin ulkomaille
näkyy?ihan?ilmiönä?suomalaisissa?kouluissa.?Toivon,?että?vähättely?lopetetaan?ja?otetaan?tosissaan. ei?ole?tältä?osin?varsinaisesti?huono.?Sitä?ei?vain. sekä?sosiaali-?ja?terveydenalan?ammattilaisten. opintopisteen?kurssilla.?Kentällä?on?ammattilaisia,. Al?Husainin?mukaan?ammattilaisia?tulisi?kouluttaa?kunniaväkivallasta?yhtä?perusteellisesti. mutta?sitä?on?kaikissa?yhteiskuntaluokissa.?Koulutus?ei?ole?mikään?este?eikä?tae.?Onhan?eduskunnassakin?väkivaltarikoksista?tuomittuja?ihmisiä,?hän. Gerbert?sanoo,?etteivät?tekniset?lakimuutokset. Gerbertin?mukaan?kunniaväkivaltaa?ei?myöskään?käsitellä?kunnolla?kasvatuksen,?koulutuksen. muuta?paljoakaan,?koska?lainsäädäntö?Suomessa. heidän?turvallisuudestaan.?Ei?niin?päin,?että?ensin. väkivaltaa?ylipäänsä.?On?tutkittu,?että?terveyspalveluissa?uhreista?tunnistetaan?alle?prosentti.?Siis. pelot?tulee?ottaa?vakavasti?huomioon?ja?huolehtia. Suomalaisista?kouluista?katoaa?tyttöjä?etenkin. Kuva: Lehtikuva/Roni Rekomaa –?Että?ensimmäiseksi?ei?tehdä?lastensuojeluilmoitusta,?mennä?käymään?tai?soiteta?vanhemmille.?On?huomioitava?lapsen?turvallisuus.?Epäonnistuneet?interventiot?pahentavat?tilannetta?ja. osata?soveltaa. ja?lähdetään?etsimään?ratkaisuja?tosissaan.?Mitä. sanoo. –?Meidätkin?vietiin?Irakiin?kesällä.?Kyllä?tämä. kuullaan?vanhempien?näkökulma?asiaan. avioon?pakotettu?lapsi?oli?12-vuotias. Gerbert?haluaa?nostaa?esiin?myös?sen,?et?tei. nuori?joutuu?kokemaan?vielä?pahempaa?väkivaltaa. kesälomien?aikana.?Osa?heistä?joutuu?pakkoavioliittoon?ulkomaille.?Nuorin?Gerbertin?kohtaama. vanhempien?sosioekonominen?asema?suojaa?tyttöjä. kuten?nyt?on?tehty.. luottamus. kuin?lastensuojelu?tulee?käymään.?Lasten?huolet?ja. kärsivät,?Al?Husaini?sanoo. –?Kunniaväkivallan?vastaiseen?työhön?pitäisi?myös?kohdentaa?resursseja?eikä?leikata?niitä,. liittyvistä?tapauksista. koulutuksissa. jotka?eivät?osaa?ottaa?puheeksi?eivätkä?tunnista. myös?perheenyhdistämisten?kautta?tulevat?naiset. Al?Husaini?huomauttaa,?että?aina,?kun?puututaan,?otetaan?myös?riski,?että?menetetään?lapsen. 1 9 Natalie Gerbert, Monika-Naisten kriisikeskuksen johtaja. –?Se?ei?kuulu?peruspakettiin,?vaan?sitä?käsitellään?korkeintaan?vapaavalintaisella?muutaman. tai?pahimmassa?tapauksessa?pois?maasta,?ennen. kaikista?ihmisistä?–?montako?kunniaväkivaltaan. kauemmas?asian?käsittelyä?pusketaan,?sitä?enemmän?tilaa?annetaan?sille,?että?useammat?nuoret?ja. kuin?rasismistakin. –?Ajatellaan,?ettei?lääkärinä?tai?opettajana?toimiva?vanhempi?voi?syyllistyä?kunniaväkivaltaan,
n ”Meillävoiaika pitkältitehdä mitävain.” – Älkää vähätelkö. Me otamme suuren riskin, kun puhumme näistä. Ilmiö on tuttu myös niin sanotusti kantasuomalaisissa suljetuissa yhteisössä, esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä – ja jengirikollisuuden. Älkää lähtekö vähättelemään, laajentamaan aihetta ja vesittämään epäkohtia, vaan antakaa tilaa ja tukekaa. Ei meille, jotka olemme sitä kokeneet, tarvitse kertoa, että ”suomalaisetkin miehet”, kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Sara Al Husaini sanoo.. Tekijän oikeudet menevät aina uhrin oikeuksien edelle. Siinä sanotaan ensinnäkin, etteivät nämä toiset ole suomalaisia, että se siitä yhdenvertaisuudesta. Häiritä jatkuvasti, lähetellä viestejä somessa ja pelotella… Tämän estäminen vaatisi resursseja, joita ei ole. Joissain Euroopan maissa väkivallan käyttäjiä velvoitetaan osallistumaan ohjelmiin, joiden tarkoituksena on vähentää väkivaltaista käyttäytymistä. Myös kuvitellaan tehtävän hyvää, kun sanotaan, että ”hei meilläkin”, mutta käytännössä vaihdetaan aihetta. – Älkää vähätelkö. Ei meille, jotka olemme sitä kokeneet, tarvitse kertoa, että ”suomalaisetkin miehet”. Lähestymiskieltojen valvontaa ei Gerbertin mukaan tulisi jättää uhreille. Niitä on myös liian helppo kiertää – voi vaikka pyytää veljeä seuraamaan ex-vaimoa. Onko muualla löydetty ja toimivaksi todettu keinoja, joita meillä ei vielä ole käytössä. – Sitä voi olla missä tahansa suljetussa yhteisössä, jossa on vahvat sisäiset normit. Istanbulin sopimuksen toteutumista valvovan, riippumattoman asiantuntijaryhmä GREVIOn uusissa suosituksissa on kuitenkin esitelty joitain keinoja. Gerbert myöntää, että yhtälö on vaikea. Älkää antako minkään olla esteenä sille, että puhunko vai en puhu. Toisessa tekijän oikeusturva, joka on nyt paljon vahvempi kuin uhrin. Gerbertin mukaan kunniaan liittyvä väkivalta on yhteisöllistä väkivaltaa. 2 Tehokkaat keinot kiven alla Suomalainen yhteiskunta vaikuttaa voimattomalta ongelman edessä. Minä puhun. Se vaatii aika vahvaa persoonaa, joka ei hermostu eikä pelkää, vaan viileästi rekisteröi kaikki rikkomukset. Miten he voivat auttaa. Tutkimuksista tiedetään, että sitoutuminen tällaisiin ohjelmiin ilman velvoittavuutta on heikkoa. GRIVIO suositteli poikkeuksetta tästä luopumista, sen ei pitäisi olla mahdollista. Uhria voidaan odottaa päiväkodin aidan takana tai urkkia tästä tietoja lapsen kautta. Myös lasten tapaamisten yhteydessä väkivalta voi eskaloitua, tämä on aika tyypillistä. Aika hampaatonta puuttuminen on. Lähestymiskieltoja rikotaan kymmeniä kertoja, uhri elää jatkuvassa valmiustilassa. Viime aikoina otsikoissa ovat olleet romaninaisten raa’at murhat. Gerbert huomauttaa, etteivät niin sanotusti edistysmielisetkään liikkeet ja yhteisöt ole kunniaväkivallalta suojassa. Sara Al Husaini – mitä toivot ihan tavalliselta suomalaiselta ihmiseltä, joka ei ole itse välittömässä vaarassa kokea kunniaväkivaltaa. Yksi merkki on se, miten yhteisön jättäviin suhtaudutaan. – Maakohtaisissa suosituksissa on aika hyvin nostettu esiin se, minkä me käytännön väkivaltatyötä tekevät jo tiedämme. – Toisessa vaakakupissa on uhrin oikeusturva, minkä nähdäkseni pitäisi olla ehdoton. Yhteisön sisällä tehtävä työ ja asenteiden muutos on tärkeää, kuten myös tietoisuus omista oikeuksista, Gerbert sanoo. Meillä voi aika pitkälti tehdä mitä vain ilman rangaistusta. Eli että lähestymiskieltoja määrätään aika vähän ja toisekseen niiden valvominen on pitkälti uhrin itsensä vastuulla. – Tehokkaita keinoja ei ehkä ole keksitty. – Toinen ehdotus on, että avioeroissa, jotka liittyvät kunniaväkivaltaan, väkivallan tekijän oikeutta tavata lastaan ja saada tästä tietoja rajoitetaan
2 1
Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden tohtori ja lapsiperhetutkimuksen dosentti. Kaverisynttäreille tai harrastuksiin osallistuminen on harvemmin enää ilmaista. Toki niitä perustellaan säästöillä, mutta lyhyen ajan säästöt voivat olla isoja kustannuksia myöhemmin. Mutta sille ei ole tutkimusnäyttöä, sanoo Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) tutkimusprofessori ja kehitysjohtaja Tiina Ristikari. – Tällä hetkellä tieto ei riitä. Näkyykö tämä päätöksenteossa. On myös tärkeää tehdä näkyväksi se, että kun politiikkatoimet sotivat vastoin tietoa, on vastuutonta tutkijoilta, jos he eivät osallistu keskusteluun. Yksinhuoltajavanhemmat esimerkiksi ovat monien eri leikkausten kohteena, arvovalintojahan nekin ovat. Ajatellaan, että on jotain köyhyyden kulttuuria, että vanhemmat välittävät lapsilleen sellaisen arvomaailman, ettei tarvitse käydä töissä. Ristikari toteaa yleisen ilmapiirin koventuneen. – Kuka tahansa vanhempi reagoi stressaantuneena eri tavalla vaikka lapsen kitinään. Ristikari viittaa Itlan juuri julkaisemaan raporttiin joka pohjaa London School of Economicsin tutkijoiden Irene Bucellin ja Abigail McKnightin tutkimukseen ylisukupolvisen köyhyyden mekanismeista. Silloin toteutetun talousja leikkauspolitiikan on myöhemmin arvioitu syventäneen lamaa ja poliitikkoja arvosteltu siitä rankastikin. Ja tälle perustuu ehkä vallitseva politiikka näinä päivinä. Tuore raporttimme tekee näkyväksi tämän hallituksen toimien näytön vastaisuuden. – Niin sanotusta family investment -mallista löytyi paljon näyttöä. Se ei tarkoita, etteikö tällaista voisi yksittäisissä perheissä ilmetä, mutta isossa kuvassa se ei selitä köyhyyden periytymistä. Se vaikuttaa myös vuorovaikutukseen lapsen kanssa sekä siihen, kykeneekö suuntautumaan tulevaisuuteen, Ristikari kertoo. Samalla tavalla tehtiin 1990-luvulla, leikkaukset kohdistuivat aika lailla samoihin ryhmiin. Ei ole näyttöä mistään köyhyyden kulttuurisesta periytymisestä, mutta on näyttöä siitä, että täytyy pystyä osallistumaan yhteiskuntaan ja investoimaan lapsen arkeen niin, ettei tämä jää ulkopuoliseksi. 2 2 Päätöksiä vastoin ParemPaa tietoa Joka kymmenes suomalainen lapsi elää köyhyydessä. – Se ei ole se mekanismi, millä köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle. Teksti emilia männynväli Kuvat emma Grönqvist –?AikA?pAljonhAn köyhyydestä on sellaista mutuilua. Tutkijat mukaan keskusteluun Köyhyyden periytyvyydestä on olemassa paljon tutkimustietoa. – Uutta ja kiinnostavaa raportissa oli se, että stressi välittää köyhyyttä. Sitä aiheuttaa myös ennakoimaton tukilabyrintti.. Hyvä vuorovaikutussuhde on hirvittävän tärkeä lapsen hyvän kasvun kannalta. Köyhyys periytyy resurssien puutteen ja tämän aiheuttaman stressin vuoksi, vahvistaa tuore tutkimus monen arkikokemuksen. Palveluista ennakoitavampia Myös sillä, ettei perhe pysty taloudellisesti tukemaan lasta, on suuri merkitys köyhyyden periytymiselle. – Jos nyt katsoo tämän hallituksen toimia, niin kukaan ei kiistä sitä, että leikkaukset kohdistuvat tiettyihin ryhmiin. Tämä oli yksi keskeisimpiä tekijöitä, jolle löytyi näyttöä. Ristikarin mukaan esimerkiksi harrastustoimintaa on jo pyrittykin jonkin verran järjestämään lapsille vanhempien tulotasosta riippumatta, mutta stressiä tekijänä ei ole samalla tavalla huomioitu. Eli jos vanhemmat eivät pysty tukemaan harrastuksia tai sosiaalisia suhteita, mitä nuoruus tänä päivänä vaatii, sillä on suuri vaikutus. Köyhyys aiheuttaa vanhemmalle stressiä, pahimmillaan toksista stressiä, joka näkyy jopa muutoksina aivoissa
2 3
enemmän?automaatio?ja?lakikin?siihen?velvoittaa.. lähtökohtia. Pienituloinen?etävanhempi?voi?joutua?hyvinkin. moninkertainen.?Eli?kyllä?rahalla?on?väliä.?Meillä. Ristikari?puuskahtaa. poistavat?köyhyyttä?aika?tehokkaasti. mukaan?sen?vaikutus?vähenee?koko?ajan.?Erot. sairaus?voi?olla?riski?lapsille,?jos?arjesta?ei?kyetä. –?On?näyttöä?siitä,?että?laadukas?varhaiskasvatus?pystyy?jonkin?verran?tasoittamaan?eroa.?Paino. lapsistrategia,?ja?Unicefin?Lapsiystävällinen?kunta. ole?ainakaan?vähentynyt.?Suomessa?yhä?ainakin. Tukien?lisäksi?myös?palveluiden?pitäisi?olla. tiukoille. eroja,?Ristikari?toteaa. Lasten?vuoroviikkoasuminen?on?yhä?yleisempää?etenkin?keskiluokassa. koulun?tai?asuinalueen. kokemuksiin.?Toimeentulostaan?kamppailevilla. Se?ei?tarkoita,?että?työllisyyspalveluissa?pitäisi. varaa?lähtien?asiakkaan?kohtaamisesta.?Ennalta. Edellisellä?hallituskaudella?käynnistyi?kansallinen. Eri?tutkimuksia?yhdistelemällä?voidaan?Ristikarin?mukaan?todeta,?ettei?köyhyyden?periytyvyys. –?Nythän?tosin?ollaan?viety?monesta?etuudesta. –?Kaikkien?tekemieni?ja?lukemieni?tutkimusten. toimeentuloon?ei?välttämättä?osata?erotilanteessa. Ero?lähtee?kasvuun?jo?ennen?koulua. lapsikorotus?kokonaan,?että?siinähän?se?tasoittuu,. Perheen?tulot?vaikuttavat?myös?lapsen?asuinoloihin,?koulutukseen?ja?terveyteen.?Epäsuorasti. tiedetään,?että?esimerkiksi?lastensuojelun?asiakkaat?kokevat?yhä?pelkoa?ja?leimautumista. palveluita,?niin?pahimmillaan?ne?voivat?tuottaa?jo. voi?toisaalta?lieventää?köyhyyden?haitallisia. kuukausien?tapahtumat,?että?millaista?tukea?saan.. että?ihminen?tietää?aika?tarkkaan?seuraavien. näkyvät?jo?päiväkodissa.?Koululla?on?oma?rooli,. turvallisuuteen?sekä?matkustamiseen?ja?muihin. valmiiksi?stressaantuneelle?ihmiselle?aika?paljonkin?lisää?stressiä. merkityksestä?ja?lapsen?oikeuksista?on?kasvanut.. tasapuolisesti?jaettua?vanhemmuutta?ja?vuoroviikkoasumista,?jota?ei?huomioida?asumistuessa.. ne?vaikuttavat?myös?varhaiskasvatuksen?laatuun,. Ristikari?katsoo?ymmärryksen?lapsen?oikeuksista. –?Jos?katsotaan?sitä,?mikä?olisi?Suomen?lapsiperheiden?köyhyysaste?ilman?etuuksia,?se?olisi. Isossa?kuvassa?ymmärrys?lapsuuden?itseisarvosta. tuetaan. Raha vaikuttaa monella tavalla Suomessa?on?perinteisesti?ollut?tutkitustikin?laaja. Lisäksi?aina?aikuisen?tullessa?palveluiden?piiriin,. pystyä?vähentämään. Näillä?kaikilla?tekijöillä?on?vaikutusta?siihen,. pitämään?huolta. n ”Vuorovaikutussuhde onhirvittävän tärkeä.”. –?Jonkin?verran?tällaista?verkostotyötä?tehdäänkin?jo?Suomessa.?Päihdepalveluissa?se?on?jo. Vaikka?poliittiset?toimet?laahaavatkin?perässä,. -työssä?on?mukana?enemmän?kuntia?kuin?koskaan.. Ero yhä merkittävin köyhyysriski Tutkimusten?mukaan?köyhyyttä?edeltää?nykyäänkin?useimmiten?avioero.?Sairastuminen?ja?työttömyyskään?eivät?lisää?lapsiköyhyyttä?niin?selkeästi. kuukausien?tapahtumat.?Ja?jos?mietitään?meidän. eivätkä?palkat?niin?kauhean?suuret?ole.?Etuudet. 24 –??Sosiaaliturva?ja?palvelut?pitäisi?järjestää?niin,. ennakoitavia,?sanoo?Ristikari. Positiivista?tutkimuksessa?oli?kenties?se,?että. vaikutuksia. –?Isossa?kuvassa?ymmärrys?lapsuudesta,?sen. tulisi?tältä?kysyä?myös?mahdollisista?lapsista?ja. Tässä?on?Ristikarin?mukaan?parantamisen. varmistaa.?Siinä?on?monenlaista?vilunkipelin. tekemisissä.?Tätä?stressiä?ja?turvattomuutta?pitäisi. ja?tämän?aiheuttaman?stressin?vuoksi. Mutta?myös?vanhemman?vakava?somaattinen. on?kasvanut. –?Ihmisen?pitää?tietää?tarkkaan?tulevien. sanalla?laadukas.?Laadussa?on?valtavia?alueellisia. hoivata?lapsiaan,?mikä?taas?vaikuttaa?kognitiiviseen?kehitykseen. vanhemmilla?on?myös?vähemmän?aikaa?auttaa?ja. mahdollisuutta. mukaan?konsultoitaisiin?lasten?palveluiden?asiantuntijoita. Pystyykö?peruskoulu?enää?tasoittamaan?lasten. mutta?kodin?rooli?on?silti?merkittävämpi?kuin. –?Siitä?on?paljon?kokemusperäistä?tietoa?vanhemmilta,?jotka?ovat?olleet?lastensuojelun?kanssa. kuitenkin?lisääntyneen?asennetasolla. –?Ongelma?on,?että?lapsen?oikeuksia?riittävään. miten?tilanne?vaikuttaa?heihin. Toisaalta?järjestelmä?ei?tunnista?myöskään. olla?lapsityön?asiantuntijoita,?vaan?tarpeen. olisi?yksi?EU:n?korkeimmista?lapsiperheköyhyysluvuista,?koska?eläminen?täällä?on?niin?kallista. kansalaisyhteiskunnan?tuki?sille,?että?lapsiperheitä. millainen?on?lapsen?myöhempi?köyhyysriski.. vanhemman?ja?lapsen?myönteinen?vuorovaikutus. Köyhyys?periytyy?siis?pitkälti?resurssien?puutteen. kuten?työllisyyspalveluiden?tai?aikuissosiaalityön,. joka?kymmenes?lapsi?elää?köyhyydessä?ja?huomattavasti?useampi?lapsi?kokee?elävänsä
2 5 – Kun politiikkatoimet sotivat vastoin tietoa, on vastuutonta tutkijoilta, jos he eivät osallistu keskusteluun, sanoo Itlan tutkimusprofessori Tiina Ristikari.
ole?käynyt,?oli?vallassa?kuka?tahansa,?sanoo. –?Haluan?uskoa,?että?näen?vielä?sen?päivän,?kun. esikoiseni?isä?löydetään?ja?syylliset?tuomitaan. 2 6 OikeistOdiktatuurin pitkä varjO Uruguayssa omaiset toivovat uuden vasemmistohallituksen auttavan kadonneiden etsimisessä. tai?edes?nimetään.?Mutta?toistaiseksi?niin?ei. uruguaylainen?Elena?Zaffaroni.
Sotilasdiktatuurin otteet kovenivat, ja opiskelijoiden rauhanomaiset protestit olivat armeijalle riittävä syy pidätykseen. Diktatuurin aikana kadonneita on Uruguayssa lähes 200. Ne jäivät viimeiseksi muistoksi vapaasta elämästä. Hän oli diktatuuria vastustanut poliittinen aktivisti. Sadat Zaffaronin kaltaiset keskiluokkaisja työväenluokkaiset nuoret aktivistit päätyivät pidätyskeskuksiin 1970ja 1980 -luvuilla. Hänen silloista puolisoaan ei ole vieläkään löydetty. Raskaana olevaa kidutettiin Montevideolainen Elena Zaffaroni pidätettiin yhdessä tuoreen aviomiehensä kanssa joulukuussa 1973. Zaffaroni näyttää vanhoja valokuvia, joissa juhlitaan nuoren pariskunnan häitä. Liike sai alkunsa Uruguayn taloudellisesta muutoksesta, mikä johti teollisuuden alasajoon. Kun Zaffaroni pidätettiin, hän oli neljännellä. Zaffaroni kertoo tapahtumista kotisohvallaan. Löytöpaikalta, Batallon 14 -nimisen pidätyskeskuksena toimineen sotilastukikohdan alueelta, oli löydetty muidenkin aktivistien jäänteitä. Arigonin löytyminen kiihdytti eteläamerikkalaisessa Uruguayssa jälleen keskustelua vuodesta 1973 vuoteen 1985 kestäneen diktatuurin aikana kadonneiden kohtalosta. Pariskunnan rikos oli poliittinen aktivismi. 2 7 Teksti Maija SalMi Kuvat Gabriel bendahan SyySkuun lopuSSa vasemmistoaktivisti Luis Arigonin jäänteet löydettiin montevideolaisen pidätysja kidutuskeskuksen pihamaalta. Hallinnon arvosteleminen oli kuitenkin kiellettyä. – Meille vallankumouksellisuus kuvasti tarvetta muutokseen, mutta emme olleet millään tavoin väkivaltaisia. – Opiskelimme lääketiedettä, teimme samalla töitä ja kuuluimme kommunistiseen liikkeeseen. Jäljet päättyvät pidätyskeskukseen. Suurin osa heistä pidätyskeskuksiin vietyjä, joita omaiset etsivät edelleen. Arigon katosi oikeistodiktatuurin aikana vuonna 1977. Paljon ihmisiä jäi työttömäksi, ja me opiskelijat tuimme heitä
Uruguayssa tapauksia on vähemmän, mutta myös siellä on tehty työtä varastettujen lasten alkuperän selvittämiseksi geenitestien avulla. Miehen ruumista ei ole vieläkään löydetty. Minulle ei kuitenkaan tehty seksuaalista väkivaltaa, niin kuin monille muille. Uruguayn ja Argentiinan sotilasdiktatuurien aikana monet lapset varastettiin poliittisten vankien perheiltä. Siellä hän synnytti myös esikoisensa. – Sotilaat käyttivät naisten kehoa painostuskeinona. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi saattaa lisätä sitä entisestään. Zaffaroni kertoo olevansa kiitollinen, että sai ylipäätään pitää lapsensa. Montevideossa vasemmistolaiset eivät ole juuri osoittaneet mieltä Ukrainan puolesta. Diktatuurin arvet näkyvät perheessä ja eteläamerikkalaisissa yhteiskunnissa edelleen. Uruguayn kanssa samaan aikaan myös Argentiinassa, Paraguayssa, Chilessä, Boliviassa ja Brasiliassa oli sotilasdiktatuuri. Erilaiseen suhtautumiseen vaikuttaa historian paino. Lasten alkuperän selvittäminen on ollut tärkeä osa ihmisoikeusjärjestöjen työtä. Monille Latinalaisen Amerikan maille Yhdysvallat tarkoittaa uhkaa, ja sen sekaantumisella maiden politiikkaan on ollut veriset seuraukset. Vangit huumattiin ja kuljetettiin lentokoneisiin, joista sotilaat pudottivat heidät Argentiinaa ja Uruguayta halkovaan Rio de la Plata -jokeen. Elena Zaffaroni toteaa vastustavansa kaikkia sotia, mukaan lukien Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Seuraukset näkyvät myös suhtautumisessa suurvaltoihin. Niitä tuki Yhdysvallat, jonka tavoitteena oli estää kommunismin ja sosialismin leviäminen alueella. Viimeisen kerran Zaffaroni näki miehensä jouluaattona. Sen sijaan Gazan puolesta maassa on marssittu lukuisia kertoja ja pääkaupungin katuja koristavat Gazaa tukevat graffitit. Molempia myös kidutettiin. Se oli vaikeaa etenkin maanosan vasemmistoeliitille. Jo nyt Kiinalla on alueelle Yhdysvaltoja suurempi taloudellinen merkitys. Uruguayn diktatuuri päättyi 39 vuotta sitten ja Zaffaronin poika kasvoi aikuiseksi ilman isää. Niihin kuuluivat esimerkiksi Argentiinan ja Uruguayn väliset kuolemanlennot. 2 8 kuulla raskaana. Myös Venäjään suhtaudutaan monissa maissa huomattavasti Eurooppaa suopeammin. – Sen jälkeen tapaamisia ei enää järjestetty. Yhdysvallat tuki diktatuureja Zaffaroni kuuluu kadonneiden omaisten perustamaan kansallisjärjestöön Madres y Familiares de Uruguayos Detenidos Desaparecidos. Zaffaroni näyttää kuvia vuodesta 1996 lähtien järjestetyistä mielenosoituksista. Se vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin. Sen sijaan sotilaat hakivat minut katsomaan puolisoani aina sen jälkeen, kun häntä oli kidutettu. Vankilassa syntyneet saatettiin antaa adoptioon ilman vanhempiensa suostumusta. Heidät vietiin sotilastukikohtaan, joka toimi pidätyskeskuksena. Tarkoitus oli murtaa meidät molemmat. Mielenosoittajien joukossa on nähty myös jalkapalloilija Luis Suárez. Argentiinassa järjestöt arvioivat, että noin 500 lasta varastettiin diktatuurin aikana. Myöhemmin Zaffaroni onnistui saamaan käsiinsä asiakirjoja, jotka tukivat teoriaa. – Kun poikani oli pieni, hän heräsi usein kolmelta aamuyöllä. Siihen aikaan meidät pidätettiin hänen isänsä kanssa. Sotilaat kertoivat, että hän oli paennut. Vaikeaa olla Yhdysvaltojen puolella Venäjän hyökättyä Ukrainaan länsimaissa moni hämmästeli Latinalaisen Amerikan maiden haluttomuutta asettua etenkin aluksi Ukrainan puolelle. ”Ei enää koskaan valtion terrorismia” lukee mielenosoittajien kylteissä. Elena Zaffaroni vietti vankilassa kolme ja puoli vuotta. Toiset kantavat kadonneiden kuvia. Siellä naiset ja miehet erotettiin toisistaan. Joka vuosi se järjestää ympäri Uruguayta hiljaisen mielenosoituksen, jossa vaaditaan valtion apua kadonneiden etsimisessä ja totuuden selvittämisessä. Esimerkiksi pandemian aikana Venäjä toimitti Latinalaiseen Amerikkaan rokotteita ennen länsimaita. Diktatuureilla oli operaatio Condorina tunnettu yhteistyöohjelma, jonka tarkoituksena oli yhdistää voimavarat poliittisten vastustajien, erityisesti vasemmistolaisten aktivistien, tukahduttamiseksi ja eliminoimiseksi. ”Sotilaatkäyttivät naistenkehoa painostuskeinona.”. Se oli tavallinen peitetarina, joka tarkoitti, että he ovat tappaneet vangin
Uruguayssa?valittiin?marraskuun?lopussa?uusi. Milein?hallinto?on?myös?vaikeuttanut?kadonneita?etsivien?järjestöjen?toimintaa.?Sekä?Uruguayssa. Elena?Zaffaroni?äänesti?vaaleissa?vasemmistoa,. Viime?vuonna?maan?johtoon?nousi?oikeistoradikaali. diktatuurin?aikaisia?ihmisoikeusloukkauksia. Valta maassa on jälleen vaihtunut Elena?Zaffaroni?meni?diktatuurin?jälkeen?uusiin. Viisi?vuotta?hallinneen?oikeistolaisen. ovat?niiden?uhreja,?Zaffaroni?sanoo. Silti?paljon?on?vielä?tehtävää. on?yrittänyt?toimia?myös?Brasilian?vasemmistolaispresidentti Luiz Inácio Lula da Silva. syyttäneet?Venäjä-mielisyydestä. Javier Milei,?joka?on?myös?vähätellyt. Häntä. –?Haluan?uskoa,?että?näen?vielä?sen?päivän,. Rauhanvälittäjänä?Venäjän?ja?Ukrainan?välillä. –?Historian?myöntäminen?on?demokratian. Detenidos?Desaparecidos?-järjestön?suurimpiin. Lain?myötä?Uruguayn?oikeuslaitos?on?voinut?avata. Nyt?valta?maassa?on?jälleen?vaihtunut,?kun. Uruguayssa?Madres?y?Familiares?de?Uruguayos. lopettaisivat?sodan?sekä?Ukrainassa?että?Gazassa.. –?Prosessit?etenevät?hitaasti,?ja?niihin?vaikuttaa. käynyt,?oli?vallassa?kuka?tahansa. kun?esikoiseni?isä?löydetään?ja?syylliset?tuomitaan. myös?se,?kuka?on?vallassa,?Zaffaroni?sanoo. että?Argentiinassa?ne?ovat?omaisille?myös?vertaistukiryhmiä,?joiden?jäsenet?pitävät?tiivistä?yhteyttä. hyökkäystä,?vaan?siitä,?että?on?vaikeaa?olla?Yhdysvaltojen?puolella.?Toivon?rauhanneuvotteluja,?jotka. Se?kumosi?osittain?aiemman?armahduslain,?joka. aikana.?Orsi?on?luvannut,?että?maan?sotilasjohto. löydettäisiin?eikä?historia?toistaisi?itseään. velvoitetaan?selvittämään?katoamiset. Yamandú Orsi. tai?edes?nimetään.?Mutta?toistaiseksi?niin?ei?ole. presidentti. 2 9 –?Kysymys?ei?ole?siitä,?etten?vastustaisi?Venäjän. n –?Historian?myöntäminen?on?demokratian?perusta,?Elena?Zaffaroni?sanoo.. Häntä?jotkut?eurooppalaiset?johtajat?ovat. perusta.. tuki?myös?Uruguayn?tunnettu?ex-presidentti. José Mujica,?joka?oli?itsekin?vangittuna?diktatuurin. kielsi?diktatuurin?aikaisten?rikosten?tutkimisen.. naimisiin?ja?sai?vielä?kaksi?lasta.?Hän?tekee?kuitenkin?edelleen?työtä?sen?puolesta,?että?kadonneet. Luis Lacalle Poun?jälkeen?vaalit?voitti?vasemmistokoalitio?Frente?Amplion. mutta?suhtautuu?lupauksiin?varauksella. Sodat?eivät?koskaan?hyödytä?kansoja,?vaan?kansat. saavutuksiin?kuuluu?vuonna?2011?säädetty?laki.. uudelleen?tapauksia,?jotka?liittyvät?ihmisoikeusloukkauksiin?diktatuurin?aikana. Erityisen?huolissaan?Zaffaroni?seuraa?naapurimaa?Argentiinan?muutosta
3 Voiko taloustiede pelastaa maailman?
3 1 Ekonomisti Anni Marttinen haastaa uutuuskirjassaan hallitsevaa talousoppia ja esittelee vaihtoehtoisia suuntauksia. Teksti Elias Krohn Kuvat antti YrjönEn. Koko talouspolitiikan ohjausjärjestelmä tulisi Marttisen mukaan uudistaa
Erityisesti vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi sai tuolloin lukio-opiskelujaan aloittaneen Marttisen kiinnostumaan taloudesta. Hänen oma kiinnostuksensa talouteen kumpuaa juuri siitä, miten moninaisiin ja olennaisiin asioihin se vaikuttaa. Kauppatieteiden ja taloustieteen maisteri, väitöskirjatutkija Anni Marttinen haluaa laajentaa taloustieteen ja talouspolitiikan näköaloja. Leikkauksien syynä intressikamppailu Suomessa keskeisellä sijalla talouskeskustelussa on ollut jo pitkään valtion velka, vaikka Suomen velkaantumisaste on EU-maiden keskitasoa ja ”Missäonsetaloustiede, jokapyrkiivähentämään köyhyyttäjaeriarvoisuutta jaratkaisemaanilmastokriisin?”. Yhtenä tavoitteena on talouskeskustelun demokratisointi, johon Marttinen myös helppotajuisella Hattaratalous-kirjallaan pyrkii. Samoja asioita oli käsitelty Euroopan nuorten parlamentissa, jonka keskusteluissa Marttinen oli mukana. Rethinking Economics Suomi järjestää muun muassa keskustelutilaisuuksia ja kursseja. Myös EU on ottanut kasvun jälkeisen ajan paradigmoista omiin päätelmiinsä ajatuksia siitä, että pelkästään bruttokansantuote ei voi olla talouden ohjaava mittari. – Mieleen tuli vasta-ajattelu, että missä on se taloustiede, joka pyrkii vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta ja ratkaisemaan ilmastokriisin. Tällaisten mallien rajoitteita ei usein huomioida riittävästi. Marttinen korostaa, ettei talous saa jäädä vain ekonomistien asiaksi. – Talous liittyy kaikkeen: sosiaalipolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan, teollisuuspolitiikkaan, hyvinvointipolitiikkaan. Uusklassisen taloustieteen oppien kapeakatseinen omaksuminen johtaa helposti myös uusliberalistisiin ajatuksiin yhteiskunnasta. – Monet olivat ajatelleet samalla tavalla kuin minä, että olisi mukavaa, jos omassa taloustieteen opetuksessa olisi huomioitu erilaisia koulukuntia. Marttisen mukaan vallitseva uusklassinen taloustiede käsittelee taloutta ja markkinoita abstraktisti, ikään kuin suljettuna laatikkona, luontaisesti tasapainoon hakeutuvana järjestelmänä. Marttisen mukaan finanssikriisin jälkeen talouskeskustelussa on tapahtunut uudelleenheräämistä ja monipuolistumista. Uusklassiseen tasapainomalliin perustuvat sovellukset ovat Marttisen mukaan saaneet liian hallitsevan aseman talouden ohjaamisessa. – Heräsi kysymyksiä siitä, miten voi olla tällainen järjestelmä, jossa ihmisiltä lähtee kodit alta ja samaan aikaan pelastetaan pankkeja. Marttinen kertoo huomanneensa uusliberalistiset piirteet kansantaloustieteessä omissakin opinnoissaan. Opinnot ohjaavat uusliberalismiin Syksyllä ilmestyneessä Hattaratalous-kirjassaan Marttinen kritisoi niin valtavirtaista taloustiedettä kuin talouspolitiikkaakin. Valtavirtaa on silti ollut talouskuripolitiikka, jota harjoitettiin koko Euroopassa taantumankin aikaan 2010-luvulla. Marttiselle tuli tutuksi myös kansainvälinen Rethinking Economics -järjestö, jossa opiskelijat ja taloustieteilijät pyrkivät moniarvoistamaan taloustieteen opetusta ja tuomaan siihen oikeudenmukaisempaa ihmiskuvaa ja maailmankuvaa. – Finanssikriisistä ei ole välttämättä opittu niin paljon kuin voisi, Marttinen arvioi. – 1990-luvun loppupuolelta lähtöisin oleva kohtuutalous on saanut uutta pontta alleen. Hyvinvointitalous on pyrkinyt muuttamaan talouden ohjausta, ja monia valtioita on lähtenyt sen ajatuksiin mukaan. Marttinen toi järjestön Suomeen vuonna 2020. Yksi tällainen sovellus on valtiovarainministeriön KOOMA-malli, jota käytetään talouden ennustamiseen ja politiikkatoimien vaikutusarviointien laadintaan. Taloustiede moniarvoisemmaksi Valmistuttuaan Marttinen työskenteli Euroopan Keskuspankissa Frankfurtissa ja tutustui siellä monenlaisiin ekonomisteihin. 3 2 Bruttokansantuote, Budjettivaje, valtion velka, inflaatio… Tällaisia asioita tulee taloudesta puhuttaessa monelle ensinnä mieleen. Feministinen talous on tarjonnut ratkaisuja kuripolitiikkaan ja tuottoa maksimoivaan, pelkästään kasvua ajavaan talouteen. Se monikytköksisyys ja kompleksisuus on kiinnostavaa, Marttinen kertoo KU:lle. ”Tutkimusten mukaan opetus, joka on rakennettu uusliberaalien oppien, rationaalisesti omaa etuaan tavoittelevan ihmisen ja yritysten voiton maksimoinnin pohjalle, myös muuttaa taloustieteen opiskelijoiden maailmankatsomusta”, Marttinen kirjoittaa
3 3
Tilastokeskus kylläkin mittaa myös palkatonta hoivaa. Sanna Marinin (sd.) hallituksen kaudella hyvinvointitaloutta edistettiin sosiaalija terveysministeriön puitteissa erityisessä jaostossa, jossa Marttinenkin oli mukana. Velalla voidaan myös muuttaa yhteiskunnan suuntaa, Marttinen sanoo esimerkiksi sosiaalisiin ja ekologisiin investointeihin viitaten. Bruttokansantuote ei huomioi esimerkiksi palkattoman hoivatyön merkitystä – jota useimmiten tekevät naiset. Hyvinvointija kohtuustalouden pohdinnoissa myös sukupuolten tasa-arvo on keskeinen teema. Siinä pyritään irti jatkuvan talouskasvun tavoittelusta. – Media ja poliitikot pelottelevat velkaantumisella eivätkä tuo esiin sen mahdollisuuksia. Marttinen tuo kirjassaan esiin, kuinka lukuisat ekonomistit Sixten Korkmanista alkaen ovat suhtautuneet kriittisesti Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkauslinjaan. – Ajatus lähtee siitä, että pelkällä vihreällä kasvulla emme pysty pelastamaan planeettaa ekokatastrofilta, Marttinen toteaa. – Miljonäärien korvaan se ei kuulosta hyvältä eikä se siksi asetu oikeistopuolueiden poliittiseen agendaan. Siinä sosiaalinen ja ekologinen hyvinvointi asetetaan etusijalle pelkän talouskasvun sijaan ja myös tulevat sukupolvet huomioidaan. Marttinen muistuttaa kirjassa, että hoitotyö on ratkaisevan tärkeää ”virallisenkin talouden” tuottavuudelle: ”Esimerkiksi lasten ja iäkkäiden ”Jokainenvoiharjoittaa omaaaktivismiaan antamallaitselleen mahdollisuudenajatella parempaamaailmaa.”. Sosioekonomisten terveyserojen poistaminen toisi 1,5–2 miljardin euron vuotuiset säästöt terveydenhuollon menoista ja sairauspäivärahapäivät vähenisivät 1,3 miljoonalla. Panostamalla asioihin, jotka parhaiten mahdollistavat ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kasvun pitkällä aikavälillä, ehkäistään pitemmän päälle myös julkista taloutta rapauttavia kustannuksia. Kohtuutalous on Marttisen mukaan hyvin yhdistettävissä hyvinvointitalouteen, vaikka se voikin vaatia aineellisesta kulutuksesta tinkimistä. – Otetaan huomioon jokaisessa määrärahassa sen vaikutukset ekologisiin, planetaarisiin rajoihin ja sitä kautta hyvän elämän mahdollisuuksiin, Marttinen määrittelee. Hyvinvointitaloutta on kehitetty SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä, jossa Marttinen työskenteli aiemmin pääekonomistina. – Massiiviset leikkaukset ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajo rapauttavat yhteiskuntaa, talouskasvua ja tasa-arvoa, Marttinen arvioi. 3 4 luottoluokitus hyvä. Kyse ei olekaan välttämättömyyksistä vaan arvoista ja intressikamppailuista. Lisäksi OECD on arvioinut, että heikentyneen mielenterveyden vuosi kustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli noin 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Aliarvostus näkyy myös palkallisen hoitotyön palkkatasossa. Kohtuus ja hyvinvointi sopivat yhteen Entä kohtuutalous. – Se, että leikataan köyhimmiltä ja samaan aikaan korotetaan arvonlisäveroa, mikä vaikuttaa eniten pienija keskituloisiin, on ideologista, omia äänestäjiä palvelevaa politiikkaa. Sen laskeminen mukaan kasvattaisi bruttokansantuotetta noin 40 prosenttia. Terveyserot kuormittavat talouttakin Marttiselle olennaisia suuntauksia ovat hyvinvointitalous ja kohtuutalous. Keskustelu ja toimenpiteet voisivat olla monipuolisempia ja osua enemmän eri tuloryhmiin. Sen rinnalle on kehitetty vaihtoehtoisia indikaattoreita, joissa huomioidaan niin ihmisten hyvinvointi kuin ekologinen kestävyys. Niin hyvinvointikuin kohtuutaloudessa kyseenalaistetaan bruttokansantuotteen asema keskeisenä talousmittarina, koska se mittaa vain rahallista toimeliaisuutta. Jaosto julkisti hallituskauden lopulla maaliskuussa 2023 toimintaohjelman, jossa linjattiin hyvinvointitalouden ohjausmallin edistämistä julkisessa hallinnossa. Nyt bruttokansantuotteelle on annettu Marttisen mukaan niin suuri painoarvo, että talouskasvun tavoittelu ajaa inhimillisyyden, ympäristön kantokyvyn ja ihmisoikeuksien yli. Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon epätasaarvoisuus ja pitkät hoitojonot ovat OECD:n arvion mukaan yksi syy työttömyyteen ja sen pitkittymiseen. Velan määrää tai bruttokansantuoteosuutta olennaisempi asia ovat Marttisen mukaan velanhoitokustannukset, joita kannattaa kyllä tarkkailla. Vasemmistoliiton ehdotusta miljonääriverosta Marttinen pitää kiinnostavana
Mallissa nostetaan päätöksenteon keskiöön talouspolitiikan hyvinvointivaikutusten arviointi. Hyvinvointia mitattaisiin monipuolisella ”indikaattorikorilla”, jossa huomioitaisiin perustarpeet, osallistuminen yhteiskunnassa, ekologinen kestävyys, sosiaaliset suhteet ja elämänlaatu. 184 s. Hyvinvointitalous läpäisisi koko valtionhallinnon. n Anni Marttinen: Hattaratalous. Ekonomisti Anni Marttinen haluaa Suomeen hyvinvointitalouden ohjausmallin, joka läpäisee koko valtionhallinnon.. 3 5 perheenjäsenten hoitaminen mahdollistaa muiden osallistumisen työmarkkinoille.” Talouden ohjaus uusiksi Marttinen työskentelee täyspäiväisesti hyvinvointija kohtuutalouden teemojen parissa. Kansalaisyhteiskunta olisi päätösten valmistelussa vahvasti mukana. Hattaratalous-kirjansa lopuksi Marttinen esittelee alustavasti uutta hyvinvointitalouden ohjausmallia, jonka kehittelytyö hänellä on yhä meneillään. – Jokainen voi harjoittaa omaa aktivismiaan antamalla itselleen mahdollisuuden ajatella parempaa maailmaa. – On jännä, miten utopioista ja visionäärisestä ajattelusta on tullut oikeiston silmissä pahe. Hän valmistelee Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa väitöskirjaansa, jossa hän selvittää mahdollisuuksia muuttaa talouden ohjausta hyvinvointilähtöisemmäksi ja huomioimaan paremmin ekologisia reunaehtoja. Ihmisten terveydentilan ja hyvinvoinnin inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin kovia faktoja, samoin talouden ekologiset reunaehdot. Kustantamo S&S, 2024. Jos kansalaiset, aktivistit, päättäjät tai tutkijat ajattelevat parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, vallanpitäjät ja rikkaimmat kokevat sen uhaksi. Marttinen kannustaa kaikkia hahmottelemaan oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää maailmaa. Marttinen epäilee, että tämä on joidenkin mielestä pelkkää höttöä ja hattaraa. – Olen mukana myös Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa SISU-hankkeessa, jossa etsitään kohtuuratkaisuja Suomelle ja rakennetaan ekologista makrotalousmallia
Moni maakuntien ykköslehti oli aiemmin julistautunut kokoomuslaiseksi, mutta 1990-luvulla ne olivat jo muuttuneet sitoutumattomiksi. UP:n toiminta päättyi konkurssiin kesällä 2021. Kolme vuotta sitten toimintansa lopetti myös Suomen ainoa puoluetaustasta syntynyt uutistoimisto. Sen työmarkkinatoimitus oli Suomen suurin aikana, jolloin itsenäiset työmarkkinatoimitukset olivat sulautumassa politiikan ja talouden toimituksiin. Teksti Kai hirvasnoro Vielä 30 Vuotta sitten Suomessa oli monipuolinen ja -ilmeinen maakuntalehdistö sekä koko maan kattava valikoima puoluelehtiä. Muutos lehdistön omistussuhteissa ja moni-ilmeisyydessä on ollut valtava – huonompaan suuntaan. UP:n perustivat demarilehdet, mutta se sai asiakkaakseen myös maakuntalehtiä. Lehdet pystyivät keskittymään oman alueensa uutisiin, kun jutut valtakunnan politiikasta ja työmarkkina-asioista saatiin Helsingissä sijaitsevilta toimituksilta. 3 6 kirja Kohti uutiserämaiden suomea Suomen lehdistö on kohta yhtä keskittynyt kahden suuren toimijan käsiin kuin kauppa. Kankean TST:n tilalle perustettiin puoluetta lähellä oleva, mutta kuitenkin siitä irrallinen UP. Radiotoimitus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Laaja maakuntalehtien verkosto oli myös keskustalla ja SDP:llä. Muilla puolueilla oli omat uutistoimistonsa RKP:n kokoluokkaan asti. Se yksi oli SDP:n lehtien vuonna 1987 perustama UP-Uutispalvelu, jonka asiakkaaksi siirtyivät myös viimeiset vasemmistolehdet. Kirjan neljä tekijää ovat UP:n entisiä toimittajia. Se oli osa puolueen organisaatiota, joka toimitti SDP:n lehdille puolueen virallisen kannan. 1980-luvun loppupuolella huomattiin tarve journalismille ja vapaammalle keskustelulle. 1990-luvun puolivälissä vasemmistoliiton lehtiä palveli Demokraattinen lehdistöpalvelu DLP. Kaikki paitsi yksi puoluetaustainen uutistoimisto kaatuivat, kun Paavo Lipposen hallitus lopetti uutistoimistotuen vuonna 1996. Työmarkkinoihin erikoistuneen uutistoimiston luonnollisia asiakkaita olivat tietysti myös ay-lehdet, joita oli lähes joka liitolla. Vasemmistoliitolla oli päälehti Kansan Uutisten lisäksi Kansan Tahto Oulussa, Kansan Ääni Vaasassa, Satakunnan Työ Porissa, Hämeen yhteistyö Tampereella ja Kansan Sana Kuopiossa. UP selvisi 1990-luvun lamasta ja uutistoimisto. Alussa UP:llä oli myös yhden naisen radiotoimitus, sillä paikallisradiot olivat aloittaneet toimintansa 1980-luvulla ja ennen niiden ketjuuntumista ja muuttumista soittolistaradioiksi niissä oli myös oikeita ohjelmia. Toimittajiensa omistukseen siirtyneen uutistoimiston tappoi asiakaslehtien kadon lisäksi korona. Asiakaslehtiä 40, joista hengissä enää 30 Liikkeelle lähdettiin SDP:n punaliput hulmuten vuonna 1987. Syksyllä ilmestynyt kirja Se toinen uutistoimisto – UP-Uutispalvelu ja median murros kertoo nimensä mukaisesti Suomen toiseksi viimeisen uutistoimiston koko tarinan lisäksi myös mediakentässä viime vuosikymmenten aikana toteutuneesta murroksesta. Puolueiden maakuntalehtiä palvelivat niitä lähellä olleet uutistoimistot. Murros on tosin liian vaatimaton sana sille myllerrykselle, jonka jälkeen valtaosa Suomen lehdistökentästä on kahden konsernin omistuksessa, ja maakuntalehdistö menettänyt suurelta osin oman äänensä. Valtakunnallisen sitoutumattoman Suomen Tietotoimiston kaiken kattavan palvelun sijaan UP paneutui politiikkaan ja työmarkkinoihin. Demarilehtiä oli palvellut vuodesta 1920 Työväen Sanomalehtien Tietotoimisto TST
Journalistiikan opettaja Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta ennustaa, että parinkymmenen vuoden kuluessa nykyisistä noin 30 päivälehdestä katoaa puolet. Samoja juttuja julkaistaan konsernin kaikissa lehdissä. UP olisi ollut luonteva alusta julkistaa SDP:n ja ay-liikkeen isoja uutisia, mutta ne annettiin mieluummin Helsingin Sanomille. UP:lle tärkeä STTK-lehti lopetti toimintansa kokonaan vuoden 2017 lopussa. n Auli Kivenmaa, Heikki Lehtinen, Kari Leppänen, Birgitta Suorsa: Se toinen uutistoimisto – UP-Uutispalvelu ja median murros. Elämisen mahdollisuuksia uutistoimistolta söivät 2010-luvun suuret liittofuusiot, joiden myötä ammattiliittojen lehtienkin määrä väheni. Keskustaan päin kallellaan olleita maakuntalehtiä tyydytti, että UP:n politiikan toimittajaksi palkattiin julkikeskustalainen Pentti Manninen. Kaksi suurinta konsernia Sanoma Oy ja Keskisuomalainen Oy haalivat kirjan mukaan sanomaja kaupunkilehtien myyntituloista viime vuonna 57 prosenttia. Vuonna 1998 UP:llä oli asiakkainaan lähes 40 sanomalehteä, joista 21 seitsenpäiväisiä. Ammattiliittojen ja muiden järjestöjen lehtiä uutistoimiston kontaktiverkossa oli 60. Taustalla oli huoli työväenlehtien levikkien ja aseman romahduksesta. Valemedioiden nousu taas on lopulta demokratian tuho. Media-alalla keskustelua ei käydä, vaikka suunta on sama. Lisäksi sitä käyttivät Ilta-Sanomat ja silloin paperilla ilmestynyt Taloussanomat. Uuden UP:n aika vuonna 2012 lähti hyvin liikkeelle, vaikka pieni toimitus oli helisemässä, kun ammattiliittojen lehdille ja verkkoon haluttiin enemmän yksilöllistä palvelua, ei kaikille yhteisiä kiertoartikkeleita. SDP ajoi alas lähes koko lehdistönsä päälehti Uutispäivä Demaria lukuun ottamatta. Nykyään päivälehtiä on jäljellä enää kolmisenkymmentä, ja seitsenpäiväisiä lehtiä vain kourallinen, koska monet maakuntalehdet ovat lakkauttaneet sunnuntainumeronsa. Työväenlehtien viestinnällinen merkitys arvioitiin kuitenkin kokoaan suuremmaksi, sillä vuonna 1997 niitä luki 16 prosenttia SAK:n jäsenistä ja luottamushenkilöistä peräti 39 prosenttia. Keskittyminen on johtanut journalismin köyhtymiseen. Lapin Kansa näyttää suuntaa todennäköisistä jatkoaskeleista, kun sen printtinumero ilmestyy enää kolme kertaa viikossa. Asiakkaiden kadon ja viestinnän yleisten muutosten seurauksena UP myytiin sen työntekijöille. Kahden seuraavaksi suurimman TS-Yhtymän ja Kalevan yhteenlaskettu osuus jäi 11 prosenttiin ja muille vain muruset. Lehdistötuki oli lakkautettu uutistoimistotuen tavoin ja siirretty osaksi puoluetukea. Tuli palautetta, että oli haastateltu vääränlaisia henkilöitä, jutun sävy ei ollut oikea tai julkaisuajankohta oli väärä. ”Nuorimmat ikäluokat lipuvat salakavalasti tubekanaville journalismin ulottumattomiin”, demokratian tulevaisuudesta huolissaan oleva toimittaja Elina Grundström toteaa pahaenteisesti. Sanoma ja Keskisuomalainen hallitsevat Säännöllisin välein herää keskustelu kaupan keskittymisen haittapuolista. Vielä 1980-luvun alussa työväenlehtien osuus sanomalehtien levikistä oli 12 prosenttia, kymmenen vuotta myöhemmin enää viisi prosenttia. S-ryhmän ja Keskon markkinaosuus päivittäistavarakaupassa oli yhteensä noin 75 prosenttia vuonna 2022. 3 7 tuen lakkauttamisesta laajan asiakaskuntansa ansiosta. Kirjan mukaan UP:ssä ei kuitenkaan taivuttu painostukseen. Uutiserämaita syntyy muuttotappiopaikkakunnille, joita tyypillisesti ovat taantuvat teollisuuspaikkakunnat. Puolueet olivat kitsaita tukemaan lehtiään, koska lähes ilmaisen internetin hyödyntäminen omassa viestinnässä houkutteli. Siitä kyllä osattiin olla kiukkuisia, jos joku syntymäpäivähaastattelu jäi tekemättä, UP:n ja demarilehtien päätoimittajana työskennellyt Juha Peltonen napauttaa. UP:llä meni pari vuotta hyvin, mutta 2000-luvulle tultaessa printtimedian vaikeudet alkoivat heijastua senkin talouteen. Viimeinen niitti oli koronakevät 2020, jolloin ay-lehtien tilaukset loppuivat kuin seinään. Ammattiliittojen paperilehtiä on lakkautettu yksi toisensa jälkeen ja viestintä siirretty verkkoon. Journalistinen päätösvalta pidettiin omissa käsissä. Tuttua on myös se, että vaikka liikkeellä oli oma media, sitä ei suosittu. Kirjassa väläytetään, että alueellisten ykköslehtienkin vaikeudet johtavat niiden katoamiseen tai ainakin seuranta-alueen supistumiseen. Tätä kirjoittaessa laajan alueverkon omaava Ylekin kertoi historiallisen suurista yt-neuvotteluistaan. Puoluetaustaisena uutistoimistona UP:ssä koettiin samoja paineita kuin puoluelehdissäkin. Suomeen uhkaa syntyä uutiserämaita, alueita, joista mikään media ei raportoi. Journalismin kriisi on käänteisesti valemedioiden mahdollisuus. Kulttuuriarvostelut alkavat olla liki katoava luonnonvara, mutta myös paikallisille uutisille on vähemmän tilaa, kun lehden saa helposti täyteen ilman omien toimittajien panosta. Lisäksi taloon jäi yksi toimittaja palkollisena. Työläiset lukivat työväenlehtiä Huomattavaa on, että vielä 1990-luvun alussa SAK oli kiinnostunut työväenlehdistä ja halusi tukea niitä. 239 sivua, Into-kustannus.. Kansan Uutiset -taustaiset toimittajat Birgitta Suorsa ja Kari Leppänen ostivat pääosan, UP:n toimittaja Heikki Lehtinen pienemmän
3 8 pintaa syvemmältä SuoSitumpi kuin trump Indonesian presidentti Prabowo Subianto lähetti ensi töikseen hallituksensa sotilasleirille oppimaan kuria. Poliisin mukaan pidätetyiltä mellakoitsijoilta takavarikoitiin kirjekuoria täynnä rahaa. Prabowolla on takanaan pitkä ura Indonesian asevoimissa. Kansa sai mitä halusi. Prabowo kiistää olleensa mukana verilöylyissä. Vuonna 2019 Prabowon kannattajat mellakoivat vaalituloksen julkistamisen jälkeen vaalilautakunnan rakennuksen luona maan pääkaupungissa Jakartassa. Siepattuja opiskelijoita kidutettiin, ja osaa heistä ei nähty enää koskaan. Indonesian edellisissä presidentinvaaleissa vuosina 2014 ja 2019 Prabowo jäi toiseksi syyttäen viranomaisia vaalivilpistä. Kahdeksan ihmistä kuoli ja sadat loukkaantuivat. Prabowo toimi 1980ja 90-luvuilla Suharton pelättyjen erikoisjoukkojen komentajana. Erikoisjoukot surmasivat tuhansia ihmisiä Itä-Timorissa ja Papuassa, ja opiskelijoita tulitettiin Jakartassa. Vaalikampanjan aikana ei juuri muisteltu Prabowon sotilasuran aikaisia ylilyöntejä. Kansallisen yhtenäisyyden nimissä presidentti Joko Widodo nimitti Prabowon myöhemmin puolustusministeriksi. Yhdysvaltojen tuella Suharto surmautti vuosina 1965–66 yli miljoona ihmistä, joiden epäiltiin kannattavan kommunistipuoluetta. 73-vuotias Prabowo Subianto aikoo lisätä sotilasmenoja, edistää kotimaista teollisuutta ja maan omavaraisuutta. Teksti peik JohanSSon MaailMan neljänneksi väkirikkain maa Indonesia sai syksyllä uuden presidentin, joka haluaa ”paremman diilin indonesialaisille”. Viime vuoden vaaleissa myös. Hän on myös luvannut halvempaa ruokaa ja sähköä. Prabowo oli jo aiemmissa vaaleissa saanut äärilaidan islamistiliikkeet puolelleen arvokonservatiivisilla lupauksilla. Prabowo Subianto voitti viime vuoden helmikuussa pidetyt presidentinvaalit lähes 60 prosentin ääniosuudella. Myöhemmin hän kuitenkin myönsi haastattelussa käskeneensä joukkojaan kidnappaamaan Suharton hallintoa vastustaneita opiskelija-aktivisteja. Uusi presidentti ehti jo ehdottaa, että jatkossa maassa luovuttaisiin maakuntien kuvernöörien vaaleista, koska vaalien järjestäminen on turhan kallista. Vertailun vuoksi Donald Trump sai Yhdysvaltojen presidentinvaalissa 77 miljoonaa ääntä. Prabowon puolue on vapaasti käännettynä nimeltään Mahtavan Indonesian liike. Hän oli myös Indonesiaa aikoinaan 30 vuotta hallinneen diktaattori Suharton vävy. Ihmisoikeusaktiivit ja Kaakkois-Aasian tilannetta lähemmin seuraavat pelkäävät, että Indonesia muuttuu Prabowon presidenttikaudella entistä autoritaarisemmaksi. Kaikkiaan 96 miljoonaa indonesialaista antoi äänensä Prabowolle. Prabowo esiintyi Instagramissa usein yhdessä kissansa kanssa tai Pixar-elokuvien tyyliin animoituna herttaisena papparaisena kampanjatiimin tuottamissa Tiktok-videoissa. Hän on sotilasarvoltaan kenraali
UUsi presidentti nimitti ensi töikseen 109 ministerin hallituksen ja lennätti heidät kaikki viikonloppuleirille paikalliselle sotakorkeakoululle. Retriitin aikana herätys oli aamuneljältä ja päivän ohjelma alkoi yhteisellä marssilla ja sulkeisharjoituksella. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että Indonesia on maailman viiden suurimman talouden joukossa vuoteen 2045 mennessä. Prabowon Kiinan-vierailun aikana julkaistun julkilausuman mukaan maat tulisivat tekemään yhteistyötä Etelä-Kiinan merellä alueilla, joissa mailla on päällekkäisiä aluevaatimuksia. Tarkoituksena oli edistää kurinalaisuutta ja uskollisuutta. Ukraina teilasi esityksen heti alkuunsa. Prabowon presidenttikaudella tavoitteena on kahdeksan prosentin talouskasvu. Asiaa voi edistää myös se, että Indonesia on maailman ylivoimaisesti suurin nikkelin tuottaja. Virkaanastujaisten jälkeen Prabowo matkusti ensin Kiinaan ja seuraavaksi Yhdysvaltoihin, missä hän tapasi Joe Bidenin ja puhui puhelimessa juuri vaalit voittaneen Donald Trumpin kanssa. Ehdotuksen mukaan rintamalle muodostetaan demilitarisoitu alue, jonne kutsutaan rauhanturvaajia, ja Venäjän valtaamien alueiden tulevaisuudesta järjestetään YK:n valvoma kansanäänestys. Nikkelin kysyntä on kasvanut huimasti, sillä sitä tarvitaan muun muassa sähköautojen akuissa. 3 9 presidentti Joko Widodo liittyi Prabowon tukijoihin. Juuri ennen presidentiksi tuloaan hän vieraili Australiassa ja Venäjällä. Sotilasmenojen lisäksi virkamiesten palkkoja korotetaan ja 83 miljoonalle lapselle järjestetään ilmainen kouluruokailu. Pr a b o w o su b ia n to .c o m. Prabowo ylitti jo puolustusministerinä ollessaan valtuutensa, kun hän Singaporessa pidetyssä puheessa esitteli omaa rauhansuunnitelmaa Ukrainaan. Ulkopolitiikassa prabowo on ollut erityisen aktiivinen. Loppuvuodesta Indonesia järjesti yhteisen maihinnousuharjoituksen Australian kanssa ja pian sen jälkeen ensimmäisen yhteisen laivastoharjoituksen Venäjän kanssa. n Indonesian presidentti Prabowo Subianto tapasi kannattajiaan maan pääkaupungissa Jakartassa uudenvuodenaattona. Prabowon varapresidenttiehdokkaana oli nimittäin presidentin 36-vuotias poika Gibran Rakabuming, olkoonkin että tämä oli vaalisäännösten mukaan neljä vuotta liian nuori asettumaan ehdolle varapresidentiksi. Näitä edelsi syyskuussa pidetty sotaharjoitus Yhdysvaltojen kanssa. Prabowo korosti sitä, että joka ministeriön tulisi sitoutua köyhyyden poistamiseen, korruption vastustamiseen ja omavaraisuuteen ruuan ja energian tuotannossa. Myös Kiinan kanssa on sovittu yhteisestä sotaharjoituksesta ja uusista investoinneista. Julkilausuma tuli yllätyksenä Indonesian ulkoministeriölle, joka joutui jälkeenpäin oikaisemaan, ettei Indonesia tunnusta Kiinan aluevaatimuksia Etelä-Kiinan merellä
Syyrian taloudesta tuli Bashar al-Assadin kaudella yhä enemmän kaverikapitalismia, jossa mehevimmät siivut oli varattu sukulaisille ja liittolaisille. Uudistukset jäivät kuitenkin näennäisiksi, pakkovalta jatkui, ja opposition synty torjuttiin pidätyksillä, kidutuksilla ja teloituksilla. Sisällissota ja Syyrian hallitukseen kohdistetut talouspakotteet ovat edelleen heikentäneet kaikkia talouden aloja. Iran lupaili vain joitakin drooneja ja raketteja. Sen resurssit oli sidottu konfliktiin Israelin kanssa. Tukijoiden tuki loppui Al-Assadin keskeiset ulkomaiset tukijat olivat Iran, Venäjä ja Libanonin Hizbollah. Bashar al-Assadin isä Hafez al-Assad nousi valtaan vuonna 1970 baath-puolueen sisäisessä kaappauksessa. Assadien suku kuuluu Syyrian alaviittivähemmistöön, joka muodostaa reilut kymmenen prosenttia kansasta. Hizbollahilla oli tarjota vain joitakin neuvonantajia. Bashar peri vallan isänsä kuoleman jälkeen vuonna 2000. Vuonna 2015 al-Assad oli jo häviämässä sisällissodan, mutta silloin Venäjä heitti ilmavoimansa ratkaisevasti peliin pommittaen sekä sotilasettä siviilikohteita. Ei mennyt kuin pari kuukautta, ennen kuin alkoivat mielenosoitukset ja kesällä nähtiin merkkejä sisällissodasta, josta tulikin pitkä ja äärimmäisen verinen. 4 NäiN al-assadiN korttitalo sortui Kun ulkoiset olosuhteet ja Syyrian sisäiset tekijät osuivat yhteen, tuloksena oli vuoden 2024 yllättävin vallanvaihto. Tämä oli yksi Assadien heikkouksista. Venäjä oli kiinni hyökkäyssodassaan Ukrainas. Syyrian armeijan aseistus ja varusteet olivat heikkoja. Valtakoneisto hapertui Syyrian sisällissodan yhtenä taustatekijänä on pidetty ilmastonmuutosta. Kuvaavaa on, että lopulta Syyrian hallituksen tärkeimmäksi vientituotteeksi tuli captagon, metamfetamiinin kaltainen huume, jota salakuljetettiin Lähi-idän maihin. Samalla tavoin vielä alkukeväästä 2011 Syyriaa pidettiin yleisesti niin vakaana maana, että arabikevään ulottuminen sinne ei olisi kovin todennäköistä. Viime syksynä kaikilla tukijoilla oli omat ongelmansa, ja useiden lähteiden mukaan ne tekivät al-Assadille selväksi, ettei merkittävää apua ole tällä kertaa saatavissa. Lontoossa silmälääkäriksi opiskellut Bashar lupasi uudistuksia, ja hänellä oli länsimaiden silmissä jonkinlainen etsikkoaika. Teksti arto HuoviNeN Kuvat leHtikuva AikA hArvA osasi vielä marraskuun lopulla kuvitella, että reilun viikon kuluttua olisi Bashar al-Assadin hirmuvalta Syyriassa historiaa. Vaikka armeijan ja tiedustelupalvelujen johtoon nimitettiin alaviittejä, täytyi miehistöä täyttää etupäässä enemmistöväestö sunni muslimeilla. Kun kapinalliset marraskuun lopulla aloittivat nopean etenemisensä, hallituksen etupäässä varusmiehistä koostuneet joukot antoivat periksi lähes taisteluitta, heittivät univormunsa pois ja pakenivat. Kun loppu tuli, se tuli nopeasti. Vuosina 2006–2011 maassa vallitsi ankara kuivuus, joka aiheutti pahaa tuhoa maataloudelle. Se oli menettänyt johtajiaan ja paljon aseistusta Israelin iskuissa Libanoniin. Iran toimitti aseistusta, ja vuodesta 2012 lähtien Hizbollahin taistelijat olivat tärkeä tuki Syyrian maavoimille. Kovista otteista huolimatta Syyrian turvallisuuselimillä ei enää ollut samanlaista kontrollia kuin aiemmin, arvioitiin Chatham Housen raportissa jo kuusi vuotta sitten
Kozhanovin mukaan Venäjä oli Syyriassa saman valinnan edessä kuin Neuvostoliitto Afganistanissa vuonna 1979: joko ottaa täysi taloudellinen ja sotilaallinen vastuu maasta tai antaa periksi. 4 1 Syyrian hallituksen sotilaina ja poliiseina toimineet miehet jonottivat joulukuun puolivälissä Damaskoksessa luovuttaakseen aseensa ja rekisteröityäkseen uusille vallanpitäjille. Hayat Tahrir al-Shamin sotilaallinen johtaja Abu Hassan al-Hamwi kertoi joulukuussa The Guardianille, että kesällä 2019 hallituksen joukoille kärsityt tappiot johtivat HTS:n uuteen tilanne arvioon. Tällä kertaa valittiin luovuttaminen. Hayat Tahrir al-Shamille yliote Kapinallisten puolella ratkaiseva tekijä oli Hayat Tahrir al-Shamin (HTS) nouseminen johtoon. sa, mutta useiden asiantuntijoiden mukaan tämä selittää vain osaksi sen, ettei Venäjä lähtenyt pelastamaan al-Assadia. Päätöksen jälkeen Venäjän prioriteetiksi tuli neuvotella kapinallisten kanssa Tartusin laivastotukikohdan ja Hmeiminin lentotukikohdan säilyttämisestä. Kesällä 2016 al-Nusran rintama (Jabhat al-Nusra) ilmoitti irtautuneensa al-Qaidasta ja vaihtoi nimekseen Jabhat Fatah al-Sham. Nikolai Kozhanov kirjoitti The Guardianissa, että Syyrian hallitus ei enää ollut Venäjälle mahdollisuus vaan taakka. Tammikuussa 2017 se fuusioitui usean pienemmän järjestön kanssa Hayat Tahrir al-Shamiksi. Syyrian armeijasta loikanneiden. HTSolipitkään valmistellut ratkaisevaaiskua. Vuosina 2003–2006 al-Julani taisteli Irakin sunnijihadistien joukoissa, ja vuodet 2006–2011 hän istui yhdysvaltalaisten vankilassa Irakissa. Myös HTS:n nykyinen johtaja Abu Mohammad al-Julani (joka joulukuussa vaihtoi tämän taistelijanimensä alkuperäiseen nimeensä Ahmed Hussein al-Sharaa) aloitti al-Nusran rintaman riveissä. HTS:n edeltäjä oli vuonna 2012 perustettu al-Qaidan syyrialainen haara al-Nusran rintama. HTS:n perustamisen jälkeen eri linjat ottivat yhteen, mutta vuoteen 2019 mennessä Al-Julanin johtama pragmaattinen siipi oli päässyt niskan päälle ja varmistanut valtansa Syyrian luoteisosassa sijaitsevalla Idlibin alueella
HTS asetti aluksi kaduille siveyspoliiseja, mutta niistä luovuttiin vastustuksen vuoksi. HTS on järjestänyt Idlibiin peruspalvelut. Viimeinen sana on kuitenkin aina HTS:n johdolla. 4 2 upseerien avustuksella HTS ryhtyi kouluttamaan joukkojaan järjestäytyneeksi, yhtenäisen johdon alla toimivaksi armeijaksi. Vain muutamia päiviä vallanvaihdon jälkeen Turkki, josta tuli tilanteen suurin ulkopuolinen hyötyjä, nosti ensimmäistä kertaa 12 vuoteen lippunsa salkoon Damaskoksen-lähetystössään. Samalla se näki, miten al-Assadin lähimmät tukijat painivat omissa ongelmissaan. Tässä vaiheessa HTS oli edelleen Yhdysvaltojen, EU:n ja Turkin terroristiryhmien listalla ja al-Jolani etsintäkuulutettu. Samalla etelän kapinalliset alkoivat oman etenemisensä kohti Damaskosta. Al-Hamwin mukaan HTS hankki aseensa pääasiassa sotasaaliina Syyrian armeijalta sekä armeijan korruptoituneiden upseerien myyminä. Suurin tulolähde on tiettävästi ollut tullimaksujen kerääminen Turkin ja Syyrian rajalla sijaitsevalta Bab al-Hawan tulliasemalta. Se halusi estää sen, että SaudiArabia ja Arabiemiraatit murtaisivat al-Assadin diplomaattisen eristyksen. Järjestö on korostanut maltillistumistaan, mutta nähtäväksi jää, onko kyse ollut todellisesta muutoksesta vai kansainvälisen hyväksynnän hakemisesta. Ratkaisevana al-Hamwi piti drooniyksikön perustamista. Se, miten HTS liittolaisineen hallitsee koko Syyriaa, selvinnee vasta pidemmän ajan kuluessa. HTS:n hallintoa Idlibissä on kuvattu islamistiseksi, mutta ei yhtä jyrkäksi kuin Talebanin Afganistanissa tai Isisin kalifaatissaan. päivänä al-Assad pakeni maasta. SNA pitää valtaa Idlibistä pohjoiseen ja koilliseen sijaitsevilla alueilla ja taistelee kurdeja vastaan. Viime vuonna Idlibissä oli mielenosoituksia pidätyksiä ja veroja vastaan. Joulukuun 8. Se myös valmisti itse aseita ja ammuksia. Lisäksi HTS on perustanut ilmaisia koraanikouluja. Nämä noin 25 ryhmää toimivat maan alla hallituksen valvomilla alueilla, ja suuri osa niiden johtajista oli maanpaossa Jordaniassa. Alkoholin myynti on kielletty. Erityisen tehokas on ollut räjähtävä drooni al-Shaheen. HTS perusti alueelle siviilihallinnon, jossa on 11 ministeriötä. Aleppon nopea valtaus hämmästytti ja rohkaisi HTS:ää. SNA:n alueen tavoin se on turvautunut Turkkiin sähkön, veden ja telepalveluiden toimittamisessa. Koulut ovat jatkaneet sukupuolten mukaan eriytetyissä luokissa kuten ennenkin. HTS:n riveissä on ollut satoja ulkomaalaisia jihadisteja muun muassa Albaniasta, Kosovosta, Pohjois-Makedoniasta ja Keski-Aasian maista. Musiikin soittaminen on kielletty kahviloissa eikä niissä saa polttaa vesipiippua. Islamistien valta Idlibissä Hayat Tahrir al-Sham on siis pitänyt useita vuosia valtaa Idlibin alueella, jonka väkiluku on kasvanut pakolaisten vuoksi 1,5 miljoonasta 3,5 miljoonaan. Syksyllä 2023 HTS ryhtyi muovaamaan yhteistä strategiaa Syyrian eteläosien kapinallisryhmien kanssa. Turkista tuli ainakin kevyttä aseistusta ja ajoneuvoja Turkin tukeman SNA-koalition (Syyrian kansallinen armeija) kautta. HTS tarjosi eri kapinallisryhmille liittoutumista alaisuuteensa ja taisteli niitä vastaan, jotka eivät suostuneet. Marraskuussa HTS päätti, että oli ratkaisevan yrityksen aika. Varoja toimintaansa HTS:n hallinto on kerännyt erilaisilla veroilla, lisenssimaksuilla ja omalla teleyhtiöllään. Koko Syyrian väkiluku on 25 miljoonaa. Alaviitit ovat 800-luvulla šiialaisuudesta irtautunut uskonryhmä, jota monet muista muslimeista ovat pitäneet pakanoina. Moraalirikkomuksista ei ole annettu julmia rangaistuksia, mutta vastustajia ja pettureiksi epäiltyjä on vangittu ja kidutettu. Alaviitit olivat sorrettuja, kunnes Ranskan siirtomaavalta vuonna 1920 muutti heidän asemansa, ja al-Assadien myötä he nousivat johtoasemaan. Esimerkiksi Tadžikistanissa pelätään noin 400 jihadistin paluuta. Erityisesti alaviitit ovat pelänneet koston kohdistuvan koko kansanryhmäänsä. n Hayat Tahrir al-Shamin johtaja vaihtoi joulukuussa sotilasasunsa siviilipukuun ja taistelijanimensä Abu Mohammad al-Julani takaisin alkuperäiseksi nimekseen Ahmed Hussein al-Sharaa.. Paikalliset viranomaiset ovat saaneet pääasiassa pysyä tehtävissään, erityisesti uskonnollisten vähemmistöjen kylissä
4 3 MilitarisMia 03 dialogi Jokaisen maan militarismi on jollakin tavalla omaleimaista, mutta militarismi aaterakennelmana ja käytäntönä sinänsä on pohjimmiltaan pitkälti samanlaista, ilmeni se sitten Suomessa tai vaikkapa Venäjällä, sanoo Noora Kotilainen.
Tässä haastattelussa Kotilainen kertoo militaristisesta puhetavasta, joka on ottanut tilaa julkisessa keskustelussa. 4 4 Sodan kieli hiipi politiikkaan KU:n uusi kolumnisti Noora Kotilainen on Sotilaallisen vallan kieli suomalaisessa demokratiassa -hankkeen johtaja Helsingin yliopistossa. Yliopistotutkija, valtiotieteiden tohtori Noora Kotilainen, olet tutkinut sotilaallista valtaa ja suomalaista militarismia. Militarismiin Teksti toivo haimi Kuvat antti Yrjönen Antti Yrjönen (vas.) kuvasi Noora Kotilaisen ja Toivo Haimi haastatteli.. Jokaisen maan militarismi on jollakin tavalla omaleimaista, mutta militarismi aaterakennelmana ja käytäntönä sinänsä on pohjimmiltaan pitkälti samanlaista, ilmeni se sitten Suomessa tai vaikkapa Venäjällä. Millaista on suomalainen militarismi. Militarismia voi lähestyä siten, että se on valtion ja kansainvälisen järjestelmän keskeinen ideologia, ajatus siitä, että valtiolla on monopoli aseelliseen voimankäyttöön, ja että voimakas valtio on sellainen, jolla on paljon sotilaallista voimaa, jota se voi käyttää muita vastaan
Vaihtoehdottomuus näkyy siinä, että erimielisten sanotaan olevan epäisänmaallisia tai ”pelaavan Putinin pussiin”. Yhtäältä kansainvälinen järjestelmä pyörii militarismin ympärillä, toisaalta kansainvälinen yhteisö ja yhteiset normit pyrkivät rajoittamaan sotaa. Tätä vaikutusta – militarisaatiota – ja sen saamaa luonnetta taas määrittävät yhteiskunnan rakenne, olosuhteet ja historia. Tämä ei päde mihinkään muuhun hallinnonalaan, esimerkiksi lääkäreihin tai opettajiin. Tällöin sodan todellisuus ja sen verinen ja absurdi luonne jää näkymättömiin sanitisoidun, teknisen ja ylätason puolen korostuessa. Ajatellaan, että sotilaat tietävät kyllä parhaiten, miten hoitaa oman alansa asiat. Militarismia sinänsä harvoin kyseenalaistetaan kansainvälisissä yhteyksissä. Suomalainen militarismi siis saa sellaisia muotoja, mitä yhteiskuntamme sille antaa. Usein olemme olleet myös Venäjän etupiirissä jollakin tasolla, ja se varmasti leimaa suomalaista militarismia hyvin vahvasti. Ulkoja turvallisuuspolitiikka on meillä ollut aina konsensushakuista, eikä siinä ole tehty irtiottoja. Militarismi ei pysykään vain valtiokoneiston tai armeijan sisällä, vaan se vaikuttaa koko yhteiskunnassa. Lisäksi päätöksenteko sotilaallisissa asioissa usein on ikään kuin ulkoistettu poliitikoilta sotilaille. Sen pohjalta voitiin esittää päätelmiä ja toimenpiteitä. Yksi keskeinen elementti on salailu ja salaiseen tietoon perustuva päätöksenteko, joka on keskeistä sotilaallisille asioille. Tällöin puhetta leimaa usein tietynlainen sotilaskielestä leimaava jargon, jota voi nimittää tekno-strategiseksi. Sitähän ne eivät suuressa mittakaavassa tosiaankaan ole, jos ajatellaan esimerkiksi ekologista tai yhteiskunnallista turvallisuutta. Mihin kaikkeen yhteiskunta saadaan suostumaan, kun vedotaan salaiseen tietoon. Esimerkiksi itärajan käännytys lakia säädettäessä poliitikot ja sotilaat sanoivat heillä olevan salaista tiedustelutietoa, jota koko kansalla ei kuulu olla. Meilläkin usein puhutaan kansainvälisestä politiikasta ja valtioiden välisistä suhteista hyvin vahvasti kyseenalaistamatta sitä, onko aivan oikein, normaalia tai millään tavalla aidosti rationaalista, että valtiot välillä sotivat toisiaan vastaan. On osin täysin ymmärrettävää, että sotaisa puhe nousee sotaisena aikana. Militarismi on myös hierarkkista, ylhäältä alaspäin sanelevaa ja käskyttävää. Olemme pieni rajavaltio, joka on joidenkin mielestä Venäjän puskurivyöhykkeellä. Militaristiseen kieleen kuuluu tietynlaisia deterministisiä piirteitä. Militaristinen kieli näkyy myös usein isänmaallisuutta korostavana, mutta myös autoritaarisena, ulossulkevana ja vaihtoehdottomana puheena. Miten militarismi ilmenee Suomessa julkisessa keskustelussa. 4 5 liittyy tämän lisäksi myös erilaisia sotilaallisuutta ja voimankäyttöä korostavia arvoja, asenteita, käytäntöjä ja myös puhetapoja. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti militaristinen puhe Suomessa eskaloitui. On sanottava heti kärkeen, että Putinin aloittama sota Ukrainassa on se syy, mikä on aiheuttanut militarismin uuden aallon ja nousun tässä maassa. Siinä keskitytään aseiden suorituskykyihin, teknisiin ominaisuuksiin, operaatioihin ja toimintaan strategian tasolla, ikään kuin neutraalisti. Tiedon avoimuusperiaate ja salatun tiedon raja on kuitenkin veteen piirretty viiva, joka voi siirtyä. Militaristisen turvallisuuden pöhöttyminen tarkoittaa näiden muiden turvallisuuden alojen pienempää huomiota, arvoa ja osaa resursseista. Nyt puhutaan esimerkiksi siitä, miten Israelille oli ”järkevää” pommittaa syyrialaisia sotilaskohteita tai että Turkilla on ”ymmärrettäviä” intressejä Pohjois-Syyriassa. ”Onosintäysin ymmärrettävää,että sotaisapuhenousee sotaisenaaikana.”. Osittain tämä kaikki on hyvin ymmärrettävää. Se ilmenee myös siinä, että käsitys ”turvallisuudesta” kaventuu pelkästään sotilaalliseksi, aseelliseksi turvallisuudeksi. Salainen tieto on tietysti aina jollain sijalla varsinkin ulkopolitiikassa. Silloin toisenlaisia näkökulmia esittäviä tai kiusallisia kysymyksiä esittävät ihmiset eivät olekaan vain erimielisiä, vaan suorastaan vaarallisia kansalliselle turvallisuudelle. Asiat esitetään usein ilman perusteluja, ehdottomina väittäminä. Tällä tarkoitan ajatusta siitä, että seuraava sota tulee varmasti ja että varautumalla aseellisesti me väistämme sitä. Se ei ole demokraattista eikä puntaroivaa. Omaleimaiseen militarismiimme vaikuttaa myös historian ja sen tulkintojen lisäksi maantieteellinen ja geopoliittinen asemamme. Sodasta puhutaan myös usein sotilaiden tai muiden turvallisuusekspertteinä esiintyvien suulla. Silloin muut turvallisuuden osaalueet näyttäytyvät ”pehmeinä” tai toisarvoisina. On yksi näkökulma, joka dominoi, ja muut näyttäytyvät heikkoina tai peräti naiiveina. Sotilaallinen turvallisuus on rationaalista, kaikki muu on ideologista, naiivia, epärealistista tai haihattelevaa
Militaristinen retoriikka vahvistaa sotilaallisen vallan asemaa ja uskoamme siihen, että järjestelmä toimii hyvin. Vuoden 2024 lopulla Suomessa käynnistyi uudelleen keskustelu henkilömiinoista ja Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Meillähän puhutaan aivan julkisesti esimerkiksi siitä, kuinka meillä on maailman vahvin tykistö ja muuta vastaavaa, eikä tällaista puhetta juuri tarvitse perustella, se uskotaan. Siinä mielessä voidaankin ajatella, että militarismi on meillä aika vahvalla pohjalla. Tästä ei puhuta nyt ollenkaan, vaikka pitäisi: minkälainen yhteiskunnan pitäisi olla, jotta sen puolesta oltaisi valmiita elää ja kuolla ja kokea, että se on halumme korkehin. Ei Suomen viime sodissa taisteltu rintamalla Suomen valtion takia, vaan ihmiset puolustivat kotejaan ja sitä yhteiskuntaa, jonka he kokivat hyvänä. Ainakin sen, että militaristinen puhe toimii. Voidaanko siis ajatella niinkin, että Suomi muuttuu koko ajan vähemmän militaristiseksi. Puolustusorganisaatioiden aito kriittinen tarkastelu voisi kuitenkin auttaa niitä kehittymään tämän päivän haasteita paremmin vastaaviksi. Vallitsevassa ilmapiirissä keskustelu puolustusjärjestelmämme mahdollisista heikkouksista näyttäytyy kuitenkin helposti kansallisen turvallisuuden vaarantamisena. En tiedä, voiko näitä suoraan verrata tai nähdä näissä korrelaatiota. 4 6 Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat yhteiskunnan instituutioista eniten juuri Puolustusvoimiin. Varusmiehillä itsellään on oltava nykyään tiettyjä kykyjä ja aitoa halua olla palveluksessa. Noin joka kymmenes varusmiespalveluksen aloittaneista keskeyttää palveluksen. Nyt olemme toki Naton jäsenmaa, ja puolustusmäärärahoja ollaan korottamassa, eli tuskinpa Puolustusvoimien aseellinen suorituskyky on menossa heikompaan suuntaan. Voidaan helposti tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen, jopa uhoon, jos jotain asiaa pidetään vahvempana kuin mitä se oikeasti on. Jos tämä maa ei ole sellainen, että suuri osa nuorista kokee sen puolustamisen arvoiseksi, niin silloin ei tätä maata myöskään halua ehkä niin moni puolustaa. Kaikkia julkisen vallan toimijoita pitää voida valvoa ja tarkastella kriittisesti. Yhä harvempi mies esimerkiksi suorittaa varusmiespalveluksen: vuonna 1989 syntyneistä miehistä 66 prosenttia suoritti varusmiespalveluksen, kun vielä vuonna 1979 syntyneistä sen teki 79 prosenttia. Jokaisessa maassa halutaan pitää yllä uskoa siihen, että omat asevoimat ovat vahvat ja vankat. Voisihan siitä organisaatiosta kuitenkin kysyä, toimiiko se parhaalla mahdollisella tavalla ja vastaako se tulevaisuuden vaatimuksia. Aiemmin oli myös vaikeampi saada vapautus palveluksesta. Jos tosissaan puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin silloin pitää myös puhua siitä, kokevatko nuoret elävänsä reilussa ja hyvässä yhteiskunnassa. Ajattelen, että tässä on tapahtunut kulttuurinen murros: mieheyttä ja kunnon kansalaisuutta ei enää mitata sillä, onko käynyt intin vai ei. Tämä kannattaisi pitää mielessä silloin, kun valtion rahoilla hankitaan aseita ja muusta leikataan. On myös muistettava, että nykyään myös naiset voivat suorittaa palveluksen. 86 prosenttia suomalaisista tuntee hyvin tai melko suurta luottamusta Puolustusvoimiin.¹ Mitä tästä voi päätellä. Voidaan kysyä, onko se merkki siitä, että tiettyjen ikäluokkien pahoinvointi ja syrjäytyminen on lisääntynyt. Mielenterveyssyyt ovat lisääntyneet syynä palveluksen keskeyttämiselle. Haluaisin kysyä, onko se maanpuolustuksellisesti järkevää toimintaa, että leikataan sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta ja muista yhteiskunnan palveluista. Moni myös kokee olevansa osa maanpuolustusapparaattia, vaikka ei olisi itse suorittanut palvelusta. Se ei ole vain valtiollista turvallisuutta. Militarismin kannatteleva voima on se,että sotilaat ja asevoimat nauttivat poikkeuksellisen vahvaa arvostusta yhteiskunnassa. Nykyään nelikymppisille miehille oli selkeästi isompi päätös mennä siviilipalvelukseen. Myös Puolustusvoimilla itsellään on nykyään valloilla ajatus siitä, että ihan kuka tahansa ei palvelukseen kelpaa. Mikä siinä keskustelussa oli sinusta mielenkiintoisinta. Heikkouksien tunnistaminen ja niistä keskusteleminen voi kuitenkin toimia organisaation vahvistajana. Ylipäätänsä pitäisi keskustella paljon enemmän siitä, mitä turvallisuus on. ”Kaikkiajulkisen vallantoimijoita pitäävoidavalvoa jatarkastella kriittisesti.”. Puolustusvoimat onkin siitä kummallinen organisaatio, että sen valvontaa ja tarkastelua tekee hyvin pitkälti Puolustusvoimat itse. Yhteiskunnan palveluista leikkaaminen on miinus merkkistä toimintaa Suomen kokonaisturvallisuudelle ja myös sotilaalliselle maanpuolustukselle. Toki meillä on myös yleinen asevelvollisuus, jonka kautta todella monilla on kosketus Puolustusvoimiin instituutiona
4 7
Muuten pelätään, että sen valta horjuu. Tällaisissa tilanteissa henkilömiinat ovat tehokas ase. Mielestäni ei ole demokraattista eikä puolustettavissa, että meillä on valtiossa yksi hallinnonala, johon ei saisi kohdistaa kriittistä tarkastelua tai kyseenalaistamista. Puolustusvoimien lakkauttamisen sijaan olen puhunut siitä, että puolustus on meillä tabu, jonka haluaisin saada normaalin tarkastelun piiriin. Islannissa ei ole, ja se on kuitenkin Pohjoismaa. Aina kun tulee sopiva tilaisuus, tietyt tahot ryhtyvät inttämään, että miinat tarvitaan takaisin. Päinvastoin, se voisi jopa uudistua ja tulla paremmin toimivaksi. Asiaan liittyy myös sisäpoliittista vääntöä. Se on toki saari ja Nato-maa, mutta ei se mikään hirveän kaukainen vertailukohde meille ole. Kuitenkin se, että jotain instituutiota tarkasteltaisiin eri näkökulmista ja kriittisestikin, ei tarkoita sitä, että kyseinen instituutio murenisi ja katoaisi. En ole koskaan sanonut, etteikö Suomella pitäisi olla Puolustusvoimia. Miinojen haikailuun liittyy vahvasti halun politiikka. Ensinnäkin joka maassa ei ole armeijaa. Se, että näin kävisi Suomen rajoilla, on kuitenkin äärimmäisen marginaalinen ja epätodennäköinen skenaario, enkä näe sitä kauhean hyvänä perusteluna. Monesti aseisiin liittyy puhetapa, jossa perusteluksi riittää, että tietyt tahot niitä haluavat. En ole vielä saanut vakuuttavaa vastausta siihen, missä mitenkään todennäköisessä tilanteessa henkilömiinat oikeasti olisivat ehdottoman välttämättömiä Suomen suvereniteetin ja turvallisuuden takaamiseksi. n ¹ Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) Arvoja asennetutkimus, marraskuu 2024 ”Enolekoskaan sanonut,etteikö Suomellapitäisiolla Puolustusvoimia.”. Militaristiseen valtaan kuitenkin kuuluu, että puolustushallinnon täytyy säilyä erityisessä asemassa. 4 8 Miinat ovat puheenaihe, joka pompsahtaa julkiseen keskusteluun uudelleen ja uudelleen. Miten vastaat tähän. Kansanedustaja, kenraali evp. Olen sanonut, ettei sotilaallisen vallan pitäisi ylikorostua tai olla erityisessä asemassa suhteessa muuhun valtionhallintoon. Jarmo Lindberg (kok.) sanoi Ylen Uutispodcastissa, että Ukrainassa on ollut tilanteita, joissa Venäjä lähettää rintamalle jalkaväkeä ilman miinanraivausteknologiaa laajalla rintamalla. Natojäsenyys oli ennen samanlainen. Yleinen vasta-argumentti militarismin kritiikkiin on, että ”jokaisessa maassa pitää olla armeija, joko oma tai vieras”
Bulkkilihan tuotantoon ja vanhojen metsien vessapaperiksi vientiin perustuva talous ei ole ekologisen kriisin partaalla kestävää tai järkevää. Sotilaallisen uhon ja varustautumisen sijaan pienen rajamaan turva ovat sosiaaliseen turvallisuuteen tähtäävä hyvinvointivaltio sekä kansainvälinen oikeusperustainen järjestelmä ja yhteisö – juuri ne rakennelmat, joita parhaillaan itse murennamme. Gösta Sundqvistin biisitekstin kuski pistää silmät kiinni ja ohjaa perheensä tuhoon, koska on synkkien olosuhteiden ja kurjistavan politiikan murjomana menettänyt toivon. Tyypillistä aikamme synkälle politiikalle on mustavalkoisuus ja vaihtoehdottomuus: on pakko murskata hyvinvointivaltio, leikata kulttuurista ja sosiaalisektorilta, tukea epäeettistä teollisuutta, sulkea rajat, lisätä (miina)rautaa rajalle – muu on naiivia tai peräti epäisänmaallista. Suomen Sakkaavan vientitalouden valopilkuksi asetellaan verovaroin tuettua tehoeläintuotannon absurdin logiikan huipentumaa, tehdasta, jossa voidaan tappaa vuorokaudessa satatuhatta broileria Kiinan pohjattomille markkinoille. Turvallisuudesta – sen kapeassa taloudellisessa, kansallisessa ja militaristisessa mielessä – on tullut iskusana, jolla hiljentää soraäänet. Nyt horjutetaan kansainvälisten asekieltosopimusten uskottavuutta keskustelemalla eettisistä ”erillismiinoistamme” ja ajamalla irtautumista jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. vaIhtoehdottomuuS on keskustelevan demokratian vastavoima ja valhe, jonka nojalla kestämättömiin arvoihin ja lyhytnäköisiin intresseihin perustuvat valinnat naamioidaan pakoksi. Usein päässä myös soi Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa: ”Pidä silmät kiinni, kun kaasu pohjassa lähdetään, ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään.” Nyt tehdään lyhytnäköisiä päätöksiä hallitsemattomalla vauhdilla, menosuuntaa huomioimatta. Vaihtoehtoja ja oikeudenmukaisempia mahdollisuuksia aikamme vakavien uhkien torjumiseen on. Todellisuudessa politiikka on valintoja, jotka perustuvat aina arvoille. Eikä inhimillistä sekä ekologista tuhoa tuottava aseteollisuuskaan taivu vihreän siirtymän ja hyvän tulevaisuuden vauhdittajaksi. Käsissämme on ennennäkemättömiä planetaarisen mittakaavan ongelmia, mutta harkittujen, oikeudenmukaisten ja kestävien ratkaisujen sijaan päätöksenteossa keskitytään lyhytnäköiseen oman edun, sotaisan uhon ja säälimättömyyden politiikkaan. Rebecca Solnit kirjoittaa kirjassaan Hope in the Dark, että toivo on kirves, jolla rikotaan ovi hätätilanteessa. Toivo on kirves noora koTilainen Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.. Nykypolitiikkaa ohjaavat ekologisten, altruististen sekä oikeusja sosiaalisten arvojen sijaan egoistiset, omaa etua ajavat sekä valtaa, voimaa, rahaa ja sotaa korostavat mahtiarvot. toSIaSIaSSa meIllä on vaihtoehtoja, ei ole pakko sokkona ohjata alusta ulos mutkasta. Mutta niin kauan kuin on vaihtoehtoja, on myös toivoa. Toivolla en tarkoita katteetonta optimismia tai passiivista toiveajattelua. Toivo on vaatimus toimintaan ja uskoa siihen, että vaikka tulevaisuus on aina pimeässä, myös hyviä ratkaisuja on mahdollista löytää. Kärsimys näyttääkin olevan uusi vientivalttimme, sillä vauhtia talouteen etsitään myös ihmisuhreista, sotaisan ajan paisuttamasta aseteollisuudesta. Itärajan Sulku poikkeuslailla on rapauttanut käsitystämme kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän koskemattomuudesta: kun kyse on omasta edusta, voidaan ihmisoikeuksista joustaa. Jopa rauhanomaista politiikkaa suosineet vihreät näkevät asekaupassa vihreän kasvun mahdollisuuksia ja vaativat valtion investoivan aseteollisuuden kehittämiseen. 4 9 kolumni T oistelen nykyisin lausetta: olemme ajamassa hirvittävää vauhtia päin seinää
Teksti ville roppoNeN MiteN kirjoittaa fiktiota Neuvostoliitosta. Georgiassa suhde neuvostoaikaan on yhä kimurantti, ja maan kirjallisuus on käsitellyt Nino Haratishvili osoittaa, että Neuvostoliitosta voi kirjoittaa myös melodraaman keinoin. A u lA & Co /G 2 B A r A n iA k. 5 kirja Neuvostoliitosta georgialaisella sordiiNolla Nino Haratishvilin melodraama vaatii lukijalta vahvaa historiantuntemusta, jotta tämä osaisi erottaa tulkinnat tosiasioista. Myös Suomessa etenkin Stalinin aika on kivunnut kirjallisuuden pieneksi suureksi aiheeksi: usein on luodattu suomalaisten, karjalaisten tai virolaisten kohtaloita. Tätä on punnittu 1990-luvulta alkaen sekä Venäjän että neuvostovallan alta vapautuneiden maiden kirjallisuudessa
Nykyajassa elävä Niza kertoo tarinaa 12-vuotiaalle sisarentyttärelle Brilkalle hyppien sukulaisten tajunnasta toiseen. Valheita ja vaikenemista Romaanissa käytetään tehokeinona sitä, ettei keskeisiä georgialaissyntyisiä neuvostojohtajia, Stalinia ja Berijaa, mainita nimeltä vaan kiertoilmaisuin. Löytyykö teoksesta muita nyky-Georgiassa arkaluontoisia aiheita. Nyt julkaistu romaanin ensimmäinen osa ulottuu Venäjän vallankumousta edeltävältä ajalta Hruštšovin suojasäähän. Kertoja Nizan isoisoäiti Stasia, hänen sotilasmiehensä, sisarensa Christine, Stasian lapset Kostja ja Kitty, runoilijaystävä Sapio ja tämän poika Sandro näyttäytyvät eurooppalaisina. Esimerkiksi Georgian ensimmäisen itsenäisyyden ajasta 1918–1921 Haratishvili antaa epämääräisen kuvan. Lukuromaani setvii georgialaisen suvun käänteitä 1900-luvulla, mutta nykyiseen tapaan vinssaa etualalle yksilöt. Paikallisväriä puuttuu Toisin kuin vaikka Sofi Oksasen Neuvostoliittoon sijoittuvassa fiktiossa, jota maustavat virolaiset yrtit, Kahdeksannessa elämässä on oudon vähän georgialaisia piirteitä. Tarinaa sitoo yhteen mystinen kuuma suklaa, tehtailija-isän perintöresepti, josta kasvaa metafora. Haratishvili antaa ymmärtää, että menševikit liittoutuivat Venäjän sisällissodassa bolševikkien kanssa, mikä ei pidä paikkaansa, ei etenkään Georgiassa. Ja silti Haratishvili luotaa Georgiassa yhä vähän pengottuja aiheita, kuten maan itsenäistymistä, miehitystä ja sovjetisointia, georgialaisten bolševikkijohtajien vastuuta ja joidenkin georgialaisten osallistumista maailmansotaan natsi-Saksan riveissä. Tämä luo kirjailijalle mahdollisuuden värittää kerrontaa glamourin säihkeellä. Romaanin henkilöt ovat pitkälti yläluokkaisia ja tuntuvat suhteiden avulla säilyttävän asemansa neuvostoaikoinakin. Paikallisväriä ei juuri löydy edes Tbilisin kuvauksissa, ja tapahtumatkin sijoittuvat paljolti Georgian ulkopuolelle, Leningradiin, Moskovaan tai Eurooppaan. Vain yhdessä kohdassa viitataan Georgian vuoristolaisten perinteisiin, mutta yksityiskohtia ei kerrota. Romaanin henkilöissäkin georgialaisuus erottuu heikosti. Ankaria tapahtumia kirjailija kuvaa eeppisen melodraaman ja tragikomedian sävyissä hiipien viihteen ja korkeakirjallisuuden välisellä trapetsilla. 5 1 Tarinaasitoo yhteenmystinen kuumasuklaa. Ensi keväänä suomeksi ilmestyvä toinen osa kurottaa kertomuksen Georgian itsenäistymisen vuosiin 1990-luvulle. Mutta mille. Haratishvili tuo esiin sen, kuinka Neuvostoliitossa kaikki joutuivat elämään valheessa ja vaikenemisessa. Romaanissa on myös vääriä tietoja koskien Tšekan perustamista, Georgian neuvostomiehitystä, Leninin kuolemaa ja useita toisen maailmansodan tapahtumia. Onko Kahdeksas elämä siis kirjoitettu lähinnä länsimaiselle yleisölle. Venäläisten Ljudmila Ulitskajan ja Jelena Tšisovan proosan hengessä tärkeiksi nousevat naisten kohtalot. Samasta perheestä saattoi löytyä. Kuinka hän perkaa kotimaassaan yhä melko vaiettuja neuvostomenneisyyden tapahtumia. aihetta vähän. Alun perin saksaksi kirjoitettu Kahdeksas elämä on saanut palkintoja. Probleema tosin on se, että lukijan pitäisi tietää melko paljon Georgian historiasta käsittääkseen, mikä on kirjailijan tulkinta mistäkin. Yhtään georgian sanaa teoksessa ei ole, ei edes ruokalajien nimiä, vaikka georgialainen keittiö on maailmankuulu. Tartun kiinnostuksella emigranttigeorgialaiselta Nino Haratishvililta suomennettuun romaaniin Kahdeksas elämä (Brilkalle). Se on pompahtanut peräti kansainväliseksi bestselleriksi eikä suotta: opuksessa tuntuu olevan perinteisen menestysteoksen ainekset. Mukaan on vatkattu upseereja ja salonkirouvia, runoilijoita ja neuvostojohtajia, murhia ja agenttikuvioita, sortoa ja sotaa. Se vinssaa esiin kysymyksiä: Tarkasteleeko kirjailija Neuvostoliittoa erityisesti Georgian kautta. Juurikaan viittauksia ei ole myöskään georgialaiseen kulttuuriin, joka on sekoitus itää ja länttä, kaukasialaisuutta, Persiaa, Turkkia, Venäjää. Kaikkiaan romaanissa on yli 1 200 sivua. Suklaa on teoksessa koukuttavaa ja voimistavaa, mutta myös vaarallista. Mystinen suklaametafora Haratishvili on jo pitkään vaikuttanut Saksassa dramaturgina ja kirjailijana. Ehkä poliittiselle ideologialle tai modernisaatiolle. Hän kirjoittaa kansallisen liikkeen hallinneen maata, mutta ei mainitse sitä tosiasiaa, että liike koostui käytännössä menševikki puolueesta, joka muodosti enemmistön noiden vuosien hallituksissa
Se, että fantasia usein romaanissa jyrää todellisen historian, tuntuu silti osoittavan sen, että Georgian neuvostomenneisyyden kriittinen käsittely on vasta alussa. Suomentanut Raija Nylander. n Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle). Kirjailijan feministinen ote näkyy siinä, että henkilöistä naiset ovat useammin uhreja. Maa on autoritaaristunut, ja sananvapautta tukahdutetaan. Tästä Georgian historian tabuaiheesta olisi lukenut enemmänkin. Hänen suhteensa Berijaan on kuvattu estetisoiden, melodramaattisen sordiinon vaientamana – kuin todellisen Berijan kuvaaminen olisi sopimatonta. Haratishvililla kiduttajana on ehkä yllättäen venäläinen nainen – josta tulee myöhemmin Kittyn veljen rakastajatar. Georgian menneisyyden ja nykyisyyden arvioiva viipalointi näyttää jäävän emigranttigeorgialaisten kirjailijoiden harteille. Jos hallitus onnistuu tukahduttamaan protestit, Georgia vaikuttaa lipuvan Venäjän etupiiriin. Haratishvili osoittaa, että Neuvostoliitosta voi kirjoittaa myös melodraaman keinoin. Kuten se nyky-Georgiassa yhä paljolti on. Lokakuussa 2024 vaalit voitti taas Georgialainen unelma-puolue. Osa I. Stasian sisar, kaunotar Christine, avioituu NKVD-miehen kanssa ja painostetaan Berijan jalkavaimoksi. Lontoossa hänestä tulee suosittu laulaja. Kyseessä on ikään kuin historiallinen fantasia, jossa kaikki vain tapahtuu. Kun se ei onnistu, Kittyn synnytys käynnistetään väkisin ja kohtu leikataan pois. Georgian uuden hallituksen katkaistua EU-jäsenyysneuvottelut vuoteen 2029 asti maassa käynnistyi laajoja mielenosoituksia. Georgiassa tällaista ei kaiketi voisi enää edes julkaista. Kitty rakastuu Frediin, taiteilijanaiseen, joka on holokaustista selvinnyt juutalainen. Romaanin kuvaus Gulagiin viskatun runoilijan pojan Sandron toivioretkestä natsiarmeijan georgialaiseen pataljoonaan jää turhan lyhyeksi. Romaanissaon myösvääriä tietoja.. Berija ei ollut vain vallan sadomasokistista hurmaa huokuva syrjähyppyjen mestari ja parkettien partaveitsi, kuten romaanissa, vaan sadisti ja raiskaaja, jonka uhreiksi naisia usein siepattiin kadulta. Sandro päätyy lopulta Hollantiin Texelin saarelle, jossa georgialainen osasto kapinoi toisen maailman sodan viimeiseksi jääneessä taistelussa. Viime vuosina Georgia on kallistunut poliittisesti Venäjän suuntaan. Tämä on ikään kuin toiseen potenssiin revitelty versio Oksasen Puhdistuksen kohtauksesta, jossa naishenkilön jalkoväliin survotaan NKVD:n kellarissa hehkulamppu. Aula & Co 2024. Venäjään kallellaan Kittyn Euroopan-seikkailujen kautta kirjailija kuvaa myös nyky-Georgiassa tuomittua aihetta, naisten välisiä suhteita. Stalinin terroria romaanissa ilmentää kohtaus, jossa melodraama luiskahtaa groteskiin. 5 2 järjestelmän kannattajia ja vastustajia, hyötyjiä ja uhreja. Maan parlamentissa meni kesällä 2024 läpi Venäjän tyylinen laki, joka kriminalisoi ”homopropagandan”, ja seksuaalivähemmistöjä vainotaan. NKVD yrittää puristaa tietoja raskaana olevalta Stasian tyttäreltä, Kittyltä. Kitty loikkaa länteen. Georgian oppositio, EU ja Yhdysvallat syyttivät vaaleja vilpillisiksi. Hän ei yritä luoda paljastuskertomusta eikä pohdi, miksi kävi niin kuin kävi
”Huipputason esityksiä Suomesta ja maailmalta”, hän linjaa. 5 3 Sorjanen tähtää korkealle ja Syvälle Espoon teatteri &:n johtoon astui nuori mutta kokenut teatterimies, Jussi Sorjanen. Teksti veli-Pekka lePPänen Kuvat antti yrjönen
Sorjasen mukaan keskeistä on luoda ja vaihtaa reippaita näkemyksiä yhteiskunnasta ja maailmasta, ”ettei teatteri ja suomalainen teatteri jäisi muusta elämästä irralliseksi saarekkeeksi”. Ohjenuora on esteettisesti, laadullisesti ja eettisesti kestävä taso. Ryhtyessään vuonna 2009 luotsaamaan lahtelaista Teatteri Vanhaa Jukoa hän oli nuorin teatterinjohtaja Suomessa – ja kaudesta tuli menestys. Hän on vasta 38-vuotias mutta ehtinyt kerätä pinon meriittejä näyttämötaiteessa. Sittemmin on ohjauksia kertynyt ympäri maata, samoin kuin johtaja-aika Viirus-teatterissa Helsingissä. Tätä nykyä jylläävien taideja kulttuurituen kavennuksien keskellä hänen lausumansa tavoite on yllättävä, mutta totta kai täysin kannatettava. Jussi Sorjanen silmäilee avariin maisemiin. Mikä kaveri tämä Sorjanen oikein on. 5 4 –?Pyrin?luomaan Espoon teatteri &:stä kansainvälisesti merkittävän teatterin, Jussi Sorjanen lausahtaa tyynesti – mitenkään isottelematta. – Aiomme tuoda estradille maailmantason esityksiä, tulevatpa kulloisetkin tekijät sitten kotimaasta tai ulkomailta. Kaikki ovat vierailijoita. Tai sekä että. Teatteri saa sisältää polemiikkia, ristiriitoja ja konfliktiakin. – Aikaisemmin olen aina työskennellyt pidemmän ajan ensemblen kanssa, ja siinähän on puolensa. Syksyllä Sorjanen aloitti Espoon kaupunginteatterin eli &:n taiteellisena johtajana. – Haluan edistää dialogia suomalaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden välillä, hän sanoo. Teatteritaipaleensa alkua viitoittaneiksi hän nimeää Kalle Holmbergin ja Kristian Smedsin. Espoon teatteri &:n kerrallisuutta pidän tällä – Linjani on, että kaudelle löytyy aina pari maailmantason huippuesitystä, sanoo Espoon teatteri &:n taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen.. Näetkö tämän kertaluonteen haittana vai rikkautena, Jussi Sorjanen. Erilainen teatteri tämä Espoon teatteri & Jussi Sorjasta voi luonnehtia keskustelevaksi ja avoimeksi, ja sama määre soveltuu Espoon teatteri &:iin – eräistäkin syistä. Kyseessä on sikäli omaperäinen laitosteatteri, että pysyvää henkilökuntaa ovat vain tekniikan, talouden ja markkinoinnin kaksikymmentä ammatti-ihmistä – kun taas vakituisia näyttelijöitä, ohjaajia tai dramaturgeja ei ole yhtään! Espoon teatteri &:stä puuttuu taiteellinen vakioensemble, jonka varaan sommiteltaisiin ohjelmistoa roolituksineen. Jokainen esitys tilataan aina ulkopuolelta, ja sitä esitetään aikansa, kunnes on taas seuraavien vuoro
– Oli aika ennen Me toota – ja on aika jälkeen Me toon. Se kytkeytyy valtarakenteisiin ja tasa-arvoon, siten myös kaiken taiteen sisältöihin, hän hahmottaa. Se suo uudenlaista vapautta koostaa monisärmäistä ohjelmistoa. Suomessa ja etenkin maailmalla. ”Teatteri ja demokratia ovat historiallisesti kulkeneet käsi kädessä.” Kulttuurielämämme edellytysten kuristamista Sorjanen ei ymmärrä saati hyväksy. Kotimaanteatterien yhteistyö on jo vakiintunutta tapaa, johon Espoon teatteri osallistuu aktiivisesti. Hän vertasi siinä teatteria demokratiaan, joiden molempien synnyinmaana pidetään Kreikkaa. – Kuten ohjaaja Aki Kaurismäki on kiteyttänyt, ilman kulttuuria ei ole kansakuntaa. – Suomen idea on luotu kulttuurin ja kielen kautta, Sorjanen muistuttaa. Yhden näytelmän tekoa saattaa tukea puolen tusinaa teatteria, joissa kaikissa esitys valmistuttuaan sitten kiertää. Teatteri on demokratiaa Sorjanen julkaisi vastikään Helsingin Sanomissa (13.11.2024) näkemyksensä teatteritukien leikkauksista. – Linjani on, että kaudelle löytyy aina pari maail mantason huippuesitystä, saavat löytyä Suomestakin ja mieluusti sellaisia, että olisivat vietävissä myös ulkomaan teattereihin. – Me too, osin myös Black lives matter -liike, pani maailmanmitassa käyntiin arvojen ja ajattelutavan suuren murroksen. Kahdeksasta esityksestä neljä on suomalaista, neljä ulkomaista. ”Eikä ole sattumaa, että Suomessa, yhdessä maailman toistaiseksi vähiten epäonnistuneimmista ja demokraattisimmista valtioista, on yksi maailman kattavimmista teatterijärjestelmistä”, hän kirjoittaa. Miten ohjelmisto syntyy Kevään 2025 ohjelmisto on ensimmäinen Sorjasen kokoama. Esimerkiksi Minna Canthin klassikko näytelmä Anna Liisa on tällainen yhteistuotanto, joka saa Espoon-ensi-iltansa huhtikuussa. Suomen ja suomalaisuuden muodostumisessa on kulttuurilla ollut painava, miltei ratkaiseva osansa ja kädenjälkensä. – Demokraattisen eetoksen valtio – jollaisena haluan Suomen yhä nähdä – ymmärtää tarvitsevansa teatteria. 5 5 hetkellä rikkautena. Esimerkiksi Sakset seis! -tapaisia kansalaisliikkeitä ja -adresseja Sorjanen arvostaa demokratian itsepuolustuksena, ja välttämättömänä sellaisena. ”Isopyörä pyörii kaikkien kannalta kauheaan suuntaan.” Kulttuurin Suomi Sorjanen silmäilee kulttuurimme kuvaa historiallisesti. Sorjasen mukaan sotien jälkeisellä ajalla on maassamme jalostunut sekä kansanvallan syvempi perinne että elinvoimainen teatterikenttä. n ”Haluanedistäädialogia suomalaistenjakansainvälistentaiteilijoiden välillä.”. Sorjasesta se ei ole sattumaa – päinvastoin, kumpikin on liitoksissa sananvapauden edistymiseen pitkällä ajalla. – Kyllähän toisinaan tulee tyhjääkin nuottaa, mutta joka tapauksessa alan festivaalit ovat kätevä tapa etsiä uutta, saada vinkkejä ja verkostoitua. Sorjasen työnä on kiertää festivaaleja, seurata esityksiä paljon ja monipuolisesti. Vaikutuksen voi havaita säteilleen läpi yhteiskuntien. – Ja haluan myös pitää hihassa aina yhden villin kortin – eli esityksen joka yksinkertaisesti on pakko nähdä. 1800-luvulta alkaen Suomea maalattiin, sävellettiin, näyteltiin ja kirjoitettiin näkyville. Käytäntö antaa tilaa myös esityskartan yllätyksille. Laajemmassa katsannossa Jussi Sorjanen näkee muutoksen peräti vallankumouksellisena. Tänä keväänä se on puolalainen She was a friend of someone else -produktio, ihmisoikeuksia ja aktivismia myllertävä juttu. Ajattelutapa muuttuu Viime aikojen jyrkän kulttuurisen vedenjakajan Sorjanen asettaa vuonna 2017 virinneeseen Me too -kampanjaan. Yhteydet maailmalle jäävät muuten liian pintaan. Että tämä ei olisi vain teatterin tuontia vaan yhtä lailla vientiä, siis vuorovaikutusta, Sorjanen selvittää
TERVEISIÄ BRYSSELISTÄ
EU-parlamentissa ei ole hallitusta eikä oppositiota vaan enemmistöt haetaan aina asiakohtaisesti, ja se tarkoittaa, että meillä tulee olemaan mahdollisuuksia luoda painetta ja rakentaa kampanjoita tärkeiden kysymysten kohdalla. Nyt jäsenmaissa Euroopan läpi puhaltanut oikeistotuuli näkyy voimasuhteiden muuttumisena kaikilla tasoilla. Edellisellä kaudella EU teki paljon hyvää ja edistyksellistä politiikkaa niin ilmastokriisin hillitsemiseksi kuin työntekijöiden aseman vahvistamiseksi. Kasvavia riskejä isolle suunnan muutokselle Euroopassa. Oikeisto yrittää kilpailukyvyn parantamisen varjolla ajaa kovia tavoitteita sääntelyn purkamisesta. Vastaukseni oli, että samoja taisteluja tullaan käymään myös Euroopan tasolla tulevien vuosien aikana, ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että myös EU-parlamentissa on vahvoja punavihreitä ääniä oikeudenmukaisen politiikan puolesta. Köyhyyden torjunnan ja ihmisten yhteenkuuluvuuden tukemisen sijaan tällä hetkellä korostetaan enemmän ulkoisen turvallisuuden merkitystä. Aidosti turhaa sääntelyä emme tietenkään tarvitse, mutta usein purkaminen tarkoittaa vain heikennyksiä niin työntekijöiden oikeuksiin kuin ympäristösääntelyyn. Se oli esimakua tulevasta, kun vaalituloksen myötä Eurooppa kääntyi yhä enemmän oikealle. Siinä onnistumiseksi vaaditaan kuitenkin näkyvyyttä EU-parlamentin työlle, ja siksi olemmekin päättäneet panostaa erityisesti omasta työstämme viestimiseen. Jo nyt on merkkejä siitä, että ympäristöja ilmastopolitiikka on ottamassa takapakkia. SykSy oikeiSton hallitSemaSSa euroopaSSa Tämä tulee olemaan se kysymys, johon työmme EU-parlamentissa tulee keskittymään tulevien vuosien aikana. Keväällä vuotaneissa tulevan kauden painopisteissä sana ”ympäristö” mainittiin vain ”bisnesympäristön” yhteydessä. Äärioikeiston vahvistuminen on vastoin odotuksia vaikuttanut päätöksentekoon, kun kokoomuksen ryhmä EPP on osoittanut valmiutensa tehdä äänestyksissä kaikkien ääri oikeistoryhmien kanssa yhteistyötä ohi muiden ryhmien kanssa neuvoteltujen kompromissien. Mitä tämä tarkoittaa politiikan kannalta. Oikeasti tarvitsemme tietenkin tasapainoisesti molempia. Komissiosta tuli historian oikeistolaisin, ja myös laitaoikeisto on saanut komissaareja. Kun Euroopan parlamentin uuden kauden ensimmäinen puolivuotiskausi lähestyy loppuaan, voin todeta, että juuri näin kävi. Jo ennen EU-vaaleja näimme, että poliittisissa painopisteissä on luvassa suuria muutoksia. Käänne oikealle Euroopassa on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana, ja tulevan viisivuotiskauden aikana tavoitteena pitää olla tämän kehityksen muuttaminen – ja vasemmistolaisen käänteen aikaan saaminen! Li Andersson. Euroopassa on paljon mahdollisuuksia tehdä paljon hyvää ja edistyksellistä politiikkaa ihmisten, ihmisoikeuksien ja ympäristön kannalta – mutta löytyykö siihen tällä hetkellä poliittista tahtoa. Vaikeusasteet ovat paljon suuremmat kuin edellisen kauden aikana, mutta se tekee entistä tärkeämmäksi sen, että me teemme aktiivista ja näkyvää työtä työntekijöiden oikeuksien parantamisen, kunnianhimoisen ympäristöja ilmastopolitiikan sekä oikeudenmukaisen talouspolitiikan puolesta. 5 7 ilmoitus Kun viime Keväänä kampanjoimme eurovaaleissa, moni kysyi, miksi haluamme lähteä sinne Eurooppaan juuri nyt, kun taistelemme Orpon ja Purran oikeistohallitusta vastaan täällä Suomessa
– Siitä tulisi trilogia Eisensteinin ajasta Stalinin ulottumattomissa, hän haaveilee. Liki kymmenen vuotta on kulunut, mutta Eisenstein in Guanajuato on yhä Greenawayn viimeinen ensi-ilta. Ei auta, että Greenaway on tehnyt klassikoita kuten Zoo (1985), Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (1989) ja Pillow Book (1996), älyllisiä ja tyyliteltyjä teoksia. He välittävät tärkeistä asioista ja käyttävät elokuvaa niistä kertomiseen. Teksti Harri römpötti Kuva all ovEr prEss/Epa/joErG CarstEnsEn – Jos teillä on rahaa, voimme aloittaa kuvaukset huomenna. ”Dokumentaristit eivät tee elokuvia” Haastattelu tehdään Amsterdamissa, jossa Greenaway on asunut noin 30 vuotta. – Taide-elokuvaa on yhä vaikeampi tehdä yleensäkin, ja olen yli 80-vuotias. Mutta en lakkaa yrittämästä, Greenaway toteaa. Ensi-illan aikaan Greenaway lupaili jatkoa Bäckin kanssa. Ohjaaja kuulostaa edelleen erittäin terävältä. Ei sellaisia elokuvia tee kukaan muukaan nykyisin. Se ei estä häntä puhumasta dokumenteista alentuvasti. Palkitsijoilleen piruillessaan Greenaway sivuut. Greenaway (s. Minulle taas elokuva itsessään on tärkeä, sen muoto. Siellä jär jestetään Idfa-festivaali, maailman isoin ja merkittävin dokumenttielokuvatapahtuma, joka antoi Greenawaylle elämäntyöpalkinnon. – Dokumentaristithan eivät ole oikeita elokuvantekijöitä. Puku istuu niin hyvin, että on vaikea kuvitella häntä teepaidassa kotonaankaan. 5 8 EurooppalaisEn Elokuvan mEstari jaksaa yrittää Eisenstein-elokuvan jatko-osaa ei ole nähty, koska elokuvantekijän ikä nousee esteeksi rahoitukselle, harmittelee Peter Greenaway, 82. 1942) puhuu ja pukeutuu huolitellusti kuin brittiläisen herrasmiehen mallikappale. Siinä elokuvakielen kehittäjää, neuvostoliittolaista Sergei Eisensteinia näytteli suomalainen Elmer Bäck. Mutta kun elokuvantekijöille kertyy ikää, esimerkiksi vakuutusmaksut nousevat korkeiksi. Johtunee kuvataidekoulutuksestani, Greenaway lataa naama peruslukemilla. Tosin niiden laatu saattaa olla ongelma ikäsyrjinnän ohella. Minulla on valmiina kaksi käsikirjoitusta, Peter Greenaway sanoo. Vanhoihin ei luoteta. Puheena olevat käsikirjoitukset ovat jatkoa elokuvalle Eisenstein in Guanajuato (2015). Syy on yksinkertainen
Niistä kuvista hän muistelee leikanneensa parikymmentä elokuvaa, lyhäreitä ja ensimmäisen pitkän elokuvansa The Falls (1980). yrittämästä,?elokuvaohjaaja?Peter?Greenaway. Tunnen siis propagandan, joka on sukua dokumenteille. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä tekisin materiaalilla. Lopulta asenne lievenee ainakin hieman, kun Greenaway heltyy muistelemaan omia varhaisia elokuviaan. luoteta.?Mutta?en?lakkaa. –?Taide-elokuvaa?on?yhä?vaikeampi?tehdä?yleensäkin,?ja?olen?yli. Kävin aamuisin ulkona lasten kanssa. Etsimistä ja kyseenalaistamista Dokumenttielokuvaa piikitellessään Greenaway tuntuu unohtavan kätevästi, että myös laadukas fiktio pyrkii vaikuttamaan yleisöönsä, välittämään sanomia ja pohjimmiltaan kertomaan totuuksia. Vuonna 1965 hän meni töihin Central Office of Information -virastoon. 5 9 ”Propaganda onsukua dokumenteille.” taa tällä vuosisadalla tekemänsä useat dokumentit, joista esimerkiksi Rembrandtin syytös (2008) on erinomainen essee siitä, mitä Yövartio-maalaus (1642) kertoo aikansa Amsterdamin politiikasta. Omat elokuvani ovat elämän propagandaa. 80-vuotias.?Vanhoihin?ei. Eisenstein alkoi kiinnostaa jo silloin leikkaajana. sanoo.. Kuvasin vain mikä sattui miellyttämään visuaalisesti. He olivat 6–7-vuotiaita. – Se oli brittiläisen elokuvan propagandasiipi, jatke sota-ajan taistelulle Saksan propagandaa vastaan. – Usein niissä oli kyse tilastoista, jotka voi manipuloida sanomaan mitä vain. Hän kuvasi lähinnä maisemia. Tein virastolle varmaankin 300 ohjelmaa, muun muassa Concorde-lentokoneesta ja Beatlesin noususta, Greenaway kertoo. Niiden sijaan Greenaway muistelee uransa alkua. Greenawayn ensyklopedista asennetta kuvaa hyvin, että hän kertoo peräkkäin lastensa iät ja kameran ominaisuudet. – Lomailin perheeni kanssa maalla. Minulla oli mukana 16-millinen Bolex-kamera, jolla sai vain 16 sekunnin otoksia. Ensin hän leikkasi valtion informaatiofilmejä viisi vuotta ja sittemmin myös ohjasi niitä
Greenawayn käsikirjoituksessa Dracula solmii Moskovassa liiton nuoren Stalinin kanssa. – Minulla on valmiina 20 käsikirjoitusta. Kaikesta teknologiasta huolimatta elokuva on pettymys. Useimmat Greenawayn viimeisimmistä elokuvista käsittelevät taiteilijoita kuten Rembrandt, Eisenstein ja Brâncu?i. Ei pahasta, jota katsoja rakastaa, vaan pahasta, jota todella vihataan. Jos elokuva onnistuu, se saattaisi nostaa Greenawayn uran uudestaan jaloilleen. En pidä monista populaarielokuvista, mutta Alienissa, Blade Runnerissa ja Gladiatorissa ei ole kuolleita kuvia. Edes kuolemasta puhuessaan hän ei kuulosta vanhalta, vaan sivistyneeltä ja hitusen sarkastiselta, kuten aina. ”Haluan tehdä Dracula-elokuvan” Suunnilleen samaa hän on tosin sanonut jo kauan myös näytelmäelokuvista. Greenawayn mielestä käsikirjoitukset sitovat nekin kirjallisuuden jatkeeksi. – Leikkaushuoneessa Lontoossa leikin materiaalilla ja annoin sen määrätä, kuinka elokuvat järjestyvät. Viime aikoina Greenaway on kuvannut vielä yhtä elokuvaa. – On naurettavaa, että dokumentteihin pitää tehdä käsikirjoitus. Lucca Mortisin pääroolissa on Dustin Hoffman, ehkä kuuluisin tähti, jota hän on koskaan ohjannut. Mutta kuvataidetta ymmärretään edelleen. Hän on loistava kuvien tekijä. Hän sanoo, että taiteilijat kiinnostavat, koska heidän ongelmansa ovat samoja kuin hänellä itsellään. Myös Lucca Mortis kertoo taiteilijasta, tosin sepitteellisestä. Niissä ero faktan ja fiktion välillä on hyvin hämärä, mutta se oli ehkä nautinnollisinta ja kiinnostavinta elokuvantekemistä, johon olen päässyt. Siinä mielessä maaseudulla käyskennellessä kuvatut varhaistyöt ovat puhtainta elokuvaa, jota hän on tehnyt. – Se on ollut jo pitkään jumissa, koska tuottajat riitelevät rahasta, kuinkas muutenkaan. Dracula pitäisi kuulemma toteuttaa kokonaan digitaalisesti, sillä hirviö olisi jatkuvasti sukupuoltaan vaihtava lisko. Vain vähän jälkitöitä on tekemättä, värimäärittelyä, äänen hiomista ja muuta viilausta. – Tulevat sukupolvet luultavasti ihmettelevät, mitä se elokuva oikein oli. Maalauksia Greenaway voi katsoa uudelleen ja uudelleen ja löytää niistä merkityksiä. 2 500 kilometrin matka kesti puolitoista vuotta. Juuri sitä hän teki Rembrandtin syytöksessä Yövartiolle. Se on tietysti roskaa, koska ei voi olla sanaa ilman kuvaa. Siitä puuttuu hienostuneisuus ja mystiikka, jopa Tarkovskilla ja Bergmanilla. Elokuvien edelle Greenaway asettaa maalaustaiteen, jolla on takanaan tuhansien vuosien perinteet. – Raamatussa sanotaan, että alussa oli sana. Ne eivät pohjautuneet kirjoitukseen. 6 Se ja 1970-luvun lyhärit kuten Erosion (1971), Windows (1975) ja Vertical Features Remake (1978) koostuvat siis dokumenttimateriaalista, mutta monissa on fiktiivinen kehys. Rahoitusta on tullut muun muassa Kiinasta. Walking to Paris kertoo romanialaisen kuvanveistäjä Constantin Brâncu?in kävelymatkasta Bukarestista Pariisiin 1900-luvun alussa. Walking to Paris kuvattiin loppuun jo vuonna 2019. Elokuvaa ei ehkä koskaan nähdä teattereissa. Jos he suuttuvat tarpeeksi mennäkseen oikeuteen, Walking to Paris ehkä vapautuu joskus. Olen halunnut pitkään tehdä Dracula-elokuvan, joka kertoisi todellisesta pahasta. Tuskinpa hän haluaisi itse vaihtaa sellaiseen. Italian tv-yhtiö Rai maksoi suurimman osan. n ”Kuolemapitäisi yleensäkinottaa vakavammin.”. Osa niistä on toimintaelokuvia. Elokuvan madonlukujen jälkeen Greenaway herkeää yllättäen kehumaan aivan toisenlaista brittiohjaajaa. Scottin elokuvat ovat kieltämättä komeita lajinsa valioita, mutta laji on viihdettä ja aika kaukana Greenawayn taiteesta – tai edes Tarkovskin ja Bergmanin. Kuolema pitäisi yleensäkin ottaa vakavammin, Greenaway paljastaa. Seuraava elokuva eutanasiasta Eisenstein in Guanajuaton jälkeen Greenaway on sentään saanut valmiiksi yhden elokuvan, ainakin melkein. Ironista on, että rahoituksen saamisessa Greenawaytä viisi vuotta vanhempi Hoffman on ollut olennainen tekijä. – Se käsittelee eutanasiaa ja kysyy, onko kuolema tarpeellinen. – Ihailen suuresti Ridley Scottia. Dokumenttien tekeminen on etsimistä ja kyseenalaistamista, Greenaway vielä tölväisee. Hoffman näyttelee vanhaa kirjailijaa, joka lähtee sapattivapaalle etsimään juuriaan Italiasta
Taustalla on nähty yläluokan ja porvariston halu turvata oman kieliryhmän asema esittämällä suomenruotsalaisten taistelleen mahdollisimman yhtenäisenä ryhmänä valkoisten puolella. Näin voisi kiteyttää kriitikoiden arviot punaisten hahmoista Sigrid Backmanin (1880–1938) sisällissotaromaanissa Ålandsjungfrun (”Oolannin neito”). Kaiken huipuksi hän uhmasi omaa vähemmistöryhmäänsä, sillä suomenruotsalaiset vähättelivät punaisten joukoissa taistelleiden lukumäärää puhuen vain joistakin harhaanjohdetuista, vaikka heitä oli tuhansia. Sörnäisiin sijoittuvassa romaanissa Familjen Brinks öden (1922; ”Brinkin perheen kohtalot”) Backman kuvaa juuri tällaista pihapiiriä, jossa niin eri väriä tunnustavat kuin puolueettomina. Muista poiketen hän kirjoitti kahdessa sisällissotaromaanissaan myötätuntoisesti ja ymmärtäen hävinneiden puolella taistelleista maaseudun vähäosaisista ja kaupungin työläisistä. Hän oli ensinnäkin yksi harvoista naisista muuten hyvin miehisessä sodasta kirjoittavien joukossa. Backman oli monellakin tapaa outolintu ajan kirjallisissa piireissä. Lisäksi hän edusti alempaa keskiluokkaa aikana, jolloin suuri osa suomenruotsalaisista kirjailijoista kuului yläluokkaan. Romaanin ilmestyessä joulukuussa 1919 oli sodan päättymisestä vain puolitoista vuotta, ja valtaosa siihenastisesta sisällissotakirjallisuudesta tunnusti valkoista väriä. Teksti marita HietaSaari AivAn liiAn kilttejä ja sympaattisia. 6 1 Sigrid Backmanin SiSälliSSota Sigrid Backman kirjoitti ymmärtäväisesti sisällissodan häviäjistä vain vuosi sodan päättymisen jälkeen. Birgitta Bouchtin (1981) sanoin hän oli ehkä ainoa tuon ajan kirjailijoista, joka ”jakoi pesutuvan, saunan, ulkovessan ja vesipostin sekä punaisten että valkoisten kanssa, kuunteli heidän puheitaan ja ymmärsi heidän unelmiaan oikeuden mukaisemmasta elämästä”. Punavuoren kasvatti Backman tiesi, mistä kirjoitti, sillä hän syntyi vaatimattomiin oloihin ja asui koko ikänsä eri osoitteissa Helsingin Punavuoressa, joka tuolloin oli köyhien asuinaluetta
Backmanin voikin sanoa aloittaneen punaisen tradition, jota jatkoivat ruotsinkielisellä puolella muun muassa Jarl Hemmer, Anna Bondestam ja Aili Nordgren – kaikki ennen Väinö Linnan vuonna 1961 julkaistua Täällä Pohjantähden alla -trilogian toista osaa, jonka on sanottu palauttaneen hävinneille ihmisoikeudet. F. Runar Schildtin teoksen Hemkomsten och andra noveller (1919, suom. Backmanin Ålandsjungfrun, joka kertoo ItäUudellamaalla sijaitsevan kuvitteellisen Pigbackan asukkaiden suhtautumisesta sosialismiin, saikin nuivan vastaanoton. Sisällissodan kuvaa ja muistikulttuuria hallitsi – ja tulisi hallitsemaan vuosikymmeniä – voittanut valkoinen puoli. Punaisen tradition aloittaja Backman ei kritiikistä säikähtänyt, vaan vastasi arvostelijoilleen Familjen Brinks öden -romaanin ironisessa esipuheessa. Kotiinpaluu ja muita novelleja, 1922) novellissa ”Aapo” umpimielinen suomalainen renki kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja haluaa kostaa, ja novellin ”Kotiinpaluu” päähenkilö Albin puolestaan on malliesimerkki agitaattorien harhaanjohtamasta suomenruotsalaisesta. Tosin näidenkin teosten ”hauraat” naishahmot on myöhempi tutkimus nähnyt riippumattomina, omasta elämästään päättävinä naisina. Siinä, missä valkoinen vapaussotakirjallisuus Sisällissodankuvaaja muistikulttuuriahallitsi voittanutvalkoinenpuoli.. Backman kuvaa molemmissa teoksissaan ensin aikaa ennen sotaa. Mielipiteiden vaihto ”pesutuvan maanalaisessa parlamentissa” ja vesipostilla on välillä kiivasta, mutta toimeen tullaan, koska on pakko. Näin lukija tutustuu henkilöhahmoihin tavallisina ihmisinä iloineen ja murheineen ennen kuin veljessota riuhtaisee heidät pyörteisiinsä. Toki jotkut kirjailijat olivat pohtineet hävinneiden motiiveja, mutta annettu kuva punaisista oli vähemmän mairitteleva. Mainittakoon, että tutkimus on osoittanut nämä kauhutarinat suurimmaksi osaksi liioitelluiksi ja jopa suoranaisiksi valheiksi. Sillanpään Hurskaan kurjuuden (1919) Juha taas on yksinkertainen, johdateltavissa oleva ressukka. Joidenkin kriitikoiden mielestä epäonnistuminen johtui sukupuolesta, ja ”kirjailijattaren” toivottiin palaavan aiempien teostensa romanttiseen maailmaan. Backman osoitti melkoista kansalaisrohkeutta julkaisemalla pasifistiset, hävinneitä ymmärtävät teoksensa ajassa, jonka arvomaailma oli voittajien sanelema. 6 2 pysyttelevät törmäävät arkisten askareiden parissa. Lehdet täyttyivät punaisten hirmutöiden kuvauksista. Hän sanoutui irti kaikenlaisesta puoluepoliittisesta propagandakirjoittelusta, mutta kertoi olevansa kiinnostunut yhteiskunnan vähäosaisista. E. Propaganda oli ollut kovasanaista puolin ja toisin, mutta loppukeväästä 1918 kenttä jäi valkoisille. Pitkänsillan takaisten työläiskorttelien monikielistä yhteisöä on myöhemmin kuvannut Kjell Westö Helsinki-romaaneissaan
Punaisten naisten kohtalot ovat nousseet esiin erityisesti 2000-luvulla niin kirjallisuudessa kuin tutkimuksessa. ”Voi herraseni, en ole, näpäyttää Brink takaisin, mutta sellaisia talonpoikia ei ole, eikä sellaisia akkoja kuin hänen vaimonsa.” Elintarvikepula koettelee niin valkoisia kuin punaisia Käenpojankuja 17:ssä. Kun saksalaisia sotilaita ilmestyy pihaan, kantavat valkoisten puolta pitäneet naiset voileipiä ja kahvia sokerin kera tarjolle – punaisen Virtaskan nälkäiset lapset katselevat suu auki vierestä. Sisällissodasta naisten näkökulmasta ovat kirjoittaneet Pirjo Tuomisen ja Enni Mustosen kaltaisten konkareiden lisäksi muun muassa Leena Lander, Heidi Köngäs, Anni Kytömäki ja Laura Lähteenmäki. Kuva vuodelta 1907 on Helsingistä Pitkänsillan eteläpuolelta Kaartinkaupungista, jossa asukkaat kohtasivat pihakaivolla.. Tällöin kiinnostuksen kohteiksi nousivat esimerkiksi sodan arki sekä naisten ja lasten kokemukset. Hannes kysyy kiusoitellen isältään, onko tämä unohtanut Saarijärven Paavon, kun ei malta odottaa, että Ragna-tytär palaa vierailulta kotiin ja tuo kaivatun voipytyn. Useiden kriitikoiden mielestä Backmanin tämäkään sisällissotakuvaus ei ollut realistinen. Naiskirjailijoiden kiinnostukselle sisällissotaa ja toista maailmansotaa kohtaan on useita syitä. n Sig n e B r a n d er Sigrid Backman tutustuttaa lukijan henkilöhahmoihin tavallisina ihmisinä iloineen ja murheineen ennen kuin veljessota riuhtaisee heidät pyörteisiinsä. Leipää tehdään perunankuorista ja pellavansiemenistä ja kahvia lantusta ja voikukanjuurista. Runebergin Vänrikkeihin nostaen esikuviksi niin Sotilaspojan kuin Torpan tytön, kiistetään Runebergin sankarija kansankuva suutarinpallillaan filosofoivan Brinkin suulla. Anneli Kannon myös näyttämölle adaptoitu Veriruusut (2008) on yksi ensimmäisiä romaaneja, joka kertoo punakaartiin liittyneiden naisten kohtaloista. Yksi on historiantutkimuksen painopisteen siirtyminen rintamatapahtumista sodan sosiaalija kulttuurihistoriaan. Åbo Underrättelserin (30.10.1922) kriitikko moitti naisen näkökulmaa sotaan, se kun tulee esiin lähinnä ruoan puutteena. Toisaalta kiinnostuksen taustalla on nähty riittävä etäisyys tapahtumiin ja nykysukupolven halu tutustua edellisten sukupolvien vaiheisiin ja omaan sukuhistoriaansa. Useissa teoksissa tarkastellaan sodan ylisukupolvisia traumoja. L. 6 3 viittasi ahkerasti J. Sodan kauhujen kuvausta odottaneelle ei ilmeisesti riittänyt, että Brink menettää kaikki kolme poikaansa: joukkueen johtaja Jalle ammutaan taistelujen yhteydessä, työväenlehtiin kirjoittanut Hannes teloitetaan Via porissa, ja Axel, joka viime hetkellä solidaarisuudesta suostui vartiointitehtäviin, menehtyy vankileirillä. Monet vapaussotaromaanit kuvaavat tapahtumia vain toukokuulle punaisten kukistumiseen saakka, jolloin kirjailija välttää puhdistusten ja vankileiriajan käsittelemisen. Backman sen sijaan viittaa molemmissa romaaneissaan laittomiin teloituksiin ja myös naisten teloittamiseen, mitä on pidetty hämmästyttävänä niin pian sodan jälkeen. Brink tekee eron sepitteen ja todellisuuden välillä: hän myöntää pitävänsä Vänrikki Stoolin tarinoista, mutta todellisuus on nähtävä sellaisena kuin se on
Hakulomake löytyy osoitteesta kotsaatio.fi/apurahahakemus. Apuraha myönnetään vuodeksi kerrallaan. 2025 mennessä. Säätiön hallitus päättää apurahojen myöntämisestä maaliskuussa 2025 ja päätökset julkaistaan viimeistään huhtikuussa 2025. Lue lisää osoitteesta ksl.fi! Riitta ja Osmo Mikkelistä Hyvää uutta vuotta!. 1. 6 4 ku.fi/tilaa tilaa ilmoita ku.fi/mediatiedot Kuluttajaosuustoiminnan säätiön apurahat vuodelle 2025 julistetaan haettavaksi. Apurahoja voidaan myöntää yksittäisille henkilöille, yhteisöille ja työryhmille. Selvityslomake löytyy osoitteesta kotsaatio.fi/apurahaselvitys Myönnettävien avustusten selvityksen yhteydessä tulee selvittää myös rahoitetun toiminnan ilmastovaikutuksia käyttämällä Tradekan hanketoiminnan ilmastolaskuria tai erikseen sovittavalla tavalla. Lisätietoja säätiön sivuilta: kotsaatio.fi Kuluttajaosuus toiminnan säätiön apurahat vuodelle 2025 Työtä ja turvaa Eläkenuorisoliittolaiset ry Elnu toivottaa Arvo Aalto Pia Keränen Hyvää Uutta Vuotta Vasemmistolaisten oma opintokeskus. Aikaisemmin myönnetyistä apurahoista tulee laatia selvitys ennen uuden hakemuksen jättämistä. Apurahatoiminnassaan säätiö panostaa lasten ja nuorten elinolosuhteiden parantamiseen, työväenliikettä lähellä olevien järjestöjen kulttuurija sivistystoimintaan sekä E-liikkeen perinteestä kumpuavan toiminnan tukemiseen. 20 % lahjoituksista ja apurahoista kohdennetaan hankkeille, jotka edistävät ilmastonmuutoksen vastaista työtä, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä tai oikeudenmukaisen siirtymän edistämistä. Apurahoja haetaan sähköisellä lomakkeella 31. Sääntöjensä ja strategiansa mukaisesti säätiö tukee kuluttajien asemaa ja vaalii edistysmielisen osuustoimintaliikkeen perintöä myöntämällä apurahoja. www.ksl.fi Vapaus oppia! Tänä vuonna koulutamme erityisesti seuraavista aiheista • Syrjimätön kieli • Häirintäyhdyshenkilönä toimiminen • Hallitustyö haltuun • Osuuskunnan perustaminen Osallistu avoimeen verkkokoulutukseen tai tilaa ryhmällesi oma koulutus. Koulutusta, kulttuuriaktivismia ja julkaisutoimintaa
H a r r i a sik a in en. 6 5 ristikko Ratkaisu julkaistaan seuraavassa numerossa. Edellisen numeron ristikon ratkaisu seuraavalla sivulla
Tietokirjallisuutta, työläiskirjallisuutta, tapahtumia Liity kirjaston ystäviin: www.tyovaenkirjastonystavat.. kansan arkisto l tallentaa työväen ja järjestöjen historiaa l avoinna kaikille kansalaisille Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki, p. 09-4366 320 | tavara-arpa.fi Työväenliikkeen kirjasto www.tyovaenperinne.. 6 6 edellisen lehden ristikon vastaukset tilaa ku.fi/tilaa JHL.FI /LIITY JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN AMMATTILIITTO JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN AMMATTILIITTO ADRESSIT ONNITTELUUN JA OSANOTTOON YRJÖ SIROLAN SÄÄTIÖ p. Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki sirolansaatio.. Sörnäisten rantatie 25 A, Helsinki. 040 167 7700 toimisto@sirolansaatio.. Varainhankintaa järjestöille jo vuodesta 1985 Puh. 044 721 0320 info@kansanarkisto.fi www.kansanarkisto.fi Avoinna ti-pe klo 9 16
Kritiikkiä yleisempää oli hiljaisuus. Tiedotusvälineet raportoivat, että tällainen raportti on nyt tullut, mennään etiäpäin. Näiden tutkimusten havaintoihin on perustettu hallituksen yli kymmentä eri päätöstä koskevat arviot. Mutta kun ei pitäisi mennä eteenpäin, joskus pitäisi pysähtyä ja kysyä, mitä oikein teemme. Tulitukea tulee Suomen Pankista. Se tarkoittaa lähtökohtaisesti etuusleikkauksia. Juuri ennen vuoden 2024 joulua tilanne oli seuraava: Hallituksen laskennalliset toimet ovat 90 000 plussalla, todellisuudessa työttömiä on 44 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Jos se on hallituksessa, tullaan silloinkin työllisyyden kohdalla kyttäämään täysin mielikuvituksellista lukua. Sorsa-säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér tiivisti asian näin KU:lle: ”Lähes kaikki ministeriön laskelmat nojaavat kolmeen verraten vanhaan tutkimukseen, joista uusimmankin aineistot ovat yli kymmenen vuoden takaa. Sisällön asemesta he kävivät kiinni henkilöihin: kommarit siellä vinkuvat. Jussi virkkunen Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.. Hallituksesta toiseen toistellaan, kuinka monta työllistä mikäkin toimi tuottaa. Mikä sitten ratkaisuksi. – Työllisten määrä saattaa laskea vaikka 50 000 henkilöllä, Ahokas sanoi hallitusohjelman valmistuttua. Kalevi Sorsa -säätiön teettämässä raportissa ekonomistit Otto Kyyrönen ja Ralf Sund totesivat, kuinka höttöisiä valtiovarainministeriön Orpon hallitukselle teettämät työllisyysarviot ovat. Vuosikymmenistä toiseen valtiovarainministeriö sanelee talouspoliittisen keskustelun sävyn. Ehkä joskus isommissakin mediataloissa huomataan edes yksi asia: kuinka löysää oikeiston talous puhe oikein on. 6 7 OrpOn heiluvat kOrvat le juuri valtiovarainministeriö kykeni laskemaan vaikutuksia. viimeinen sana k U:n päätoimittajana minulla on tapana linkittää sosiaaliseen mediaan vanha juttu aina kun uudet työllisyysluvut tulevat. Niitä valtiovarainministerit sitten toistelevat. Yleisen mielipiteen muuttaminen on hidasta ja erittäin vaikeaa. Jos joku onnistuu ratkaisun keksimään, tulee hänet palkita kaikilla mahdollisilla vasemmiston sankarimerkeillä ja standaareilla. Tämä on jälleen kerran yksi ongelma, jonka vasemmisto tulee kohtaamaan. Se on vuosien saatossa nähty. Näin on tehty huolimatta siitä, että kyseiset tutkimukset koskevat varsin erilaisia reformeja, kuin ne, mitä hallitus nyt toteuttaa.” Orpon ja valtiovarainministeriön vastaukset Sorsa-säätiön perinpohjaiseen kritiikkiin oli paljastava. Myös viime hallituskaudella hallitus – keskustan vaatimuksesta – nojasi työllisyystavoitteessaan sellaisiin toimiin, joilTodellisuudessatyöttömiä on44000enemmänkuin hallituksenaloittaessa. Sitä ennen pitää ainakin jatkaa äänen pitämistä. Vuoden 2023 toukokuussa tehdyssä jutussa BIOS-tiedeyhteisön ekonomisti Jussi Ahokas tiivistää, että Petteri Orpon hallitus saattaa paperilla tehdä 100 000 työpaikkaa tuovat uudistukset, mutta lopputulos voi olla tyystin eri. Ahokas ei ole ainoa ekonomisti, joka tähän epäkohtaan on kiinnittänyt huomiota
ku.?/tilaa Tilaus vain 99 € vuodessa 00 32 51 -2 50 1 PAL.VKO2025-8