15.6.2022 / 9 € ku.fI N. UUdEN ajaN ajattElija Sivu13 Sivu 42 Yliopistonlehtori Hanne Ylöstalo kertoo, miksi hoiva-alan ratkaisu löytyy poliittisen talouden uudelleenajattelusta. Sivu47 InhImIllIsyyden, yhdenvertaIsuuden ja kestävän ympärIstön puolesta. 12 / 2022 Vasemmisto Euroopassa Millainen Nato-maa Suomesta tulee
Hyvää kesää!. ku.fi/tilaa Tilaus vain 89 € vuodessa KU ilmestyy seuraavan kerran 17.8
3 Luonnontuhoajat oikeuteen 07 Aloite kriminalisoisi luonnontuhonnan. Kansan Uutisten brändimielikuva on positiivinen ja rakentava. nato-maa suomi 42 Veronika Honkasalo (vas.) ja Saara-Sofia Sirén (kok.) keskustelevat tulevaisuudesta. nato ei muLLista suomea 60 Lauri Holapan essee. Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat etunimi.sukunimi@kansanuutiset.fi. Veikka Lahtinen tutkii esseessään talouden salaojat. VasemmistoLiitto 2022 08 Kolme näkemystä puolueesta. Kansan Uutisten lukijat ovat kriittisiä, he haluavat ymmärtää ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kansan Uutisten visio Kansan Uutiset on vasemmistolainen ykkösmedia, joka tarjoaa tuoreita näkökulmia, joista nykyistä suurempi yleisö keskustelee ja innostuu. mikä Luokka huutaa Lujimpaa 54 Minea Koskinen valottaa öyhötystä. GLobaL cLinic 34 Vapaaehtoiset huolehtivat paperittomien terveydestä. Painopaikka PunaMusta 2022. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Kansan Uutiset pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sopimatonta ja lainvastaista materiaalia. Yritys ei anna hyvitystä vähäisestä paino-, painatustai taittovirheestä, joka ei vähennä ilmoituksen mainosarvoa. sisältö 12/2022 ajassa dialogi taustat ISSN 0357-1521 www.ku.fi Käyntija postiosoite Hämeentie 105 A 00550 HELSINKI (09) 759 601 ku@kansanuutiset.fi Tilausasioissa lähetä sähköpostia tilaukset@kansanuutiset.fi tai soita numeroon (09) 759 60 208 (palvelemme puhelimitse maanantaista tiistaihin kello 9-12). 26 Kiinan ja Venäjän suhde on avainasemassa uudessa maailmanjärjestyksessä, kirjoittaa Onni Kari. Kansan Uutisten vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta merkittävästä virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitusmyyntimme palvelee sähköpostiosoitteessa ilmoitukset@kansanuutiset.fi. Vasemmisto haLki euroopan 13 Katsaus vasemmiston tilanteeseen Pohjoismaissa, Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. pintaa syVemmäLtä 38 Libanonin vaalit käytiin keskellä talouskriisiä. media keskittyy 58 Jussi Virkkusen kolumni. Liiton jäsenmäärä räjähti 12 Järjestäytymisaste kasvoi 15 %-yksikköä. aLustataLouden todeLLisuus 30 Kapitalistinen projekti pyrkii naamioitumaan hyväntekemiseksi. Päätoimittaja ja toimitusjohtaja Jussi Virkkunen (09) 759 60 240 @jotfau Toimituspäällikkö Sirpa Koskinen (09) 759 60 210 Toimitus Johan Alén, toimitussihteeri (09) 759 60 313 @journalistalen Tarja Erdogan, verkkosihteeri (09) 759 60 354 Toivo Haimi, toimittaja (09) 759 60 270 @toivohaimi Kai Hirvasnoro, toimittaja (09) 759 60 232 @hirvasnoro Jussi Joentausta, verkkotoimittaja, valokuvaaja (09) 759 60 355 Tuula Kärki, politiikan toimittaja (09) 759 60 344 @TuulaKarki Kansan Uutiset Oy:n hallitus Sini Niva, hallituksen puheenjohtaja Elina Hämäläinen Mikko Koikkalainen Tuula Kärki Mika Mäkelä Janne Mäkinen Katja Syvärinen Karoliina Öystilä Kansan Uutisten missio Kansan Uutiset on vasemmistoliittoa lähellä oleva journalistisesti riippumaton yhtiö, jonka tehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistaminen julkaisemalla monikanavaista mediaa vasemmistolaisten arvojen edistämiseksi. sukupuoLisensitiiVinen kasVatus 10 Lasten kuuluu saada samat mahdollisuudet. Lukijat tarvitsevat Kansan Uutisten sisältöä ja näkemyksiä Suomesta ja maailman tilasta muuttaessaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. uotiLa teLakaLta, päiVää 52 Muistelmateos käy läpi pitkän uran kansanedustajana tehneen Kari Uotilan valintoja. mitä kiina haLuaa Venäjästä. ajatteLu on uudistettaVa 47 Hanna Ylöstalo herättelee haastattelussa muuan muassa hoivakriisin ratkaisuun. austraLia VaLitsi iLmaston 40 Keskiluokan naiset poistivat oikeiston ilmastoänkyröitä parlamentista. ristikko 65 Viimeinen sana 67 Kai Hirvasnoron kolumni. Ilmoituksen jättäjä on vastuussa ilmoituksestaan ja sen sisällön lainmukaisuudesta
Keskinäinen riitely ei työntekijäpuolen asemaa helpota – korkeintaan se hyödyttää työnantajia. 4 Ongelmia riittää pääkirjoitus joissa on kommentoitu melko myrkyllisesti sovitteluesityksiä. Hoitajien analyysi on ollut, että muut saavat tyytyä nyt vähempään, kun hoitajat kuittaavat isommat korotukset. Ja vaikka poliitikot pyrkivät pysymään erossa tes-kierroksesta, ovat eduskuntavaalit silloin hyvin lähellä. ”On alkanut ikävästi näyttää siltä, että muiden kunta-alan järjestöjen edunvalvonta rakentuu ennen kaikkea vapaamatkustamiselle hoitajien siivellä”, Tehyn ja SuPerin puheenjohtajat totesivat yhteisessä tiedotteessaan. Palkkakuopassa olevat naisvaltaiset alat vaativat oikeutetusti kovia palkankorotuksia, mutta jos he saavat ne, tulevat samaa vaatimaan myös Teollisuusliiton miehet. Koska solmitut sopimukset ovat hyvin lyhyitä, odottavat nurkan takana aina uuden alan palkkaneuvottelut. Tämä on näkynyt ja kuulunut ay-liikkeen puheenvuoroissa, Kun Ku oli menossa painoon, näytti kunta-alalle syntyvän sopu hoitajaliittoja lukuun ottamatta. Muiden sopiessa jäävät sote-alan työntekijät enemmän yksin.. Koska tätä ei ole ainakaan vielä näköpiirissä, on tilanteen ratkaiseminen todella vaikeaa. Etenkin hoitajaliitot ovat onnistuneet myrkyttämään liittojen välejä merkittävästi. Kuvaava tilanne oli, kun hoitajaliitot syyttivät muita kunta-alan liittoja siipeilystä. Työnantajissa on jo tarpeeksi vastustusta. Taktiikkana on pelata upporikasta ja rutiköyhää, mutta pelin jälkeen tuskin tullaan heti kättelemään suuren sovun merkkinä. Mutta ei palkansaajapuolikaan ole syytön. Hoitajien palkankorotustarve on selvä, ja koronapandemia on vaatinut heiltä paljon. Niiden johtajat toki ymmärtävät, että nykyisen talousajattelun maailmassa kaikki eivät voi saada hoitajien tavoittelemia korotuksia. Työnantajat niittävät nyt kelvottoman kylvönsä satoa. Syksyllä vuorossa ovat jälleen teollisuuden alat, ja tällä hetkellä näyttää, että silloin yritetään edelleen ratkoa julkisten alojen palkka ongelmia. ”Hoivakriisin kokonaisvaltainen ratkaiseminen tarkoittaa koko yhteiskuntamme ja taloutemme rakenteiden perusteellista mylläystä”, Ylöstalo sanoo. Joku toinen voisi sanoa, että muut alat eivät luonnollisestikaan voi suostua sopimukseen, jonka pohjalta hoitajat sitten lähtevät hakemaan omia korotuksiaan. Kuten muiden ongelmien kanssa, ulospääsy kriisistä on tässäkin tapauksessa kovin vaikeaa. Se tuo omat mausteensa soppaan. Tässä lehdessä on sosiologian yliopistonlehtori Hanne Ylöstalon haastattelu, jossa hän peräänkuuluttaa poliittisen talouden uudelleenajattelua. Eikä ketään heistä voi syyttää – syyttää voi nykyistä sovittelujärjestelmää, joka ei toimi. a ivan kuin ennätyskorkeassa inflaatiossa ja Venäjän raakalaismaisessa hyökkäyksessä ei olisi tarpeeksi, on suomalainen työmarkkinajärjestelmä niin ikään ajautunut melkoiseen kaaokseen. Niin on nytkin. Niin se on vaatinut myös varhaiskasvatuksen opettajilta ja hoitajilta sekä kaikilta muilta kunta-alan työntekijöiltä. Yksi ongelma alkaa olla se, että minkäänlaisesta palkkakierroksesta on vaikea enää puhua
Kauppatavarana ovat kurdit ja ihmisoikeudet.. 5 HURMOKSEN JÄLKEEN 01 ajassa Eduskunnan Nato-äänestyksen jälkeen Suomessa levisi hurmoksellinen henki. Suomen hehkutettiin liittyvän hienoon arvoyhteisöön. Pian iski krapula, kun autoritäärinen Turkki asettui jäsenyyden tielle
Myös KU on osallistunut tähän – viime syksynä teimme kahdeksanosaisen juttusarjan aiheesta. Jussi Virkkunen Juttu alkaa sivulta 13. Tässä lehdessä käänsimme katseet muutamiin Euroopan maihin ja katsoimme, miten vasemmistolla niissä pyyhkii. Se osoitti, että ei tässä nyt kuopassa olla, mutta paljon työtä on edessä. 6 ajassa Vasemmiston yhtenä helmasyntinä pidetään omissa vaikeuksissa piehtaroimista. Juuri kukaan muu ei aihetta nimittäin Suomessa käsittele. Tarkastelun alla olivat demareista vasemmalle sijoittuvat puolueet. Siihen työhön kuuluu myös itsekriikki, ja sen antamisessa ja pohtimisessa KU:lla on tärkeä rooli. Viime lehdessä professori Gianis Varoufakis jatkoi tuhkan sirottelua totetamalla, että vasemmistoa tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta samalla se on hyödyttömämpi kuin koskaan. Miksi vasemmisto on ongelmissa, miksi kannatus kaikkoaa pienemmiltä paikkakunnilta, miksi vasemmisto on unohtanut duunarit. Miksi puhua vaseMMistosta A ll O v er Pr es s
Kokoomuksen pitkä aikainen tavoite toteutuu. Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen voitaisiin siis tuoda syytettäväksi maailman suurimpia ympäristörikollisia. – Useat valtiot ovat sitoutuneet kansainvälisiin ympäristöjulistuksiin ja -sopimuksiin, mutta nämä eivät ole jäsenvaltioita oikeudellisesti velvoittavia asiakirjoja, eikä niiden avulla voi saattaa yrityksiä juridiseen vastuuseen. Tämä blokkaus voi kestää vuosia, plan B on oltava. Jäsenyys maksimoi Suomen turvallisuuden. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo Twitterissä 17.5.2022 Turkin johdon uusimmat vaatimukset Suomen lakien muuttamisesta osoittavat että maa haluaa vain ajaa neuvottelut umpikujaan. – Luonnontuhonnalla tarkoitetaan Hieno päivä Suomelle! Eduskunta kannattaa Suomen Nato-hakemuksen jättämistä äänin 188–8. Naton on nyt aktiivisesti valmisteltava varasuunnitelma Suomen & Ruotsin varalle. 7 Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä haluaa Suomen tukevan aloitetta luonnontuhonnan kansainvälisestä kriminalisoinnista. Aloitetta edistetään kansainvälisellä kampanjalla. On merkittävää, että kansainvälinen yhteisö lisää kriminalisointeihin mitään, ja lisäämällä luonnontuhonta näihin kriminalisointeihin painotetaan sitä, että vakavuuden aste on huomattava, Kivelä huomauttaa. Kansainvälisellä aloitteella luonnontuhonta (ecocide) halutaan lisättäväksi kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perussääntöön. Kivelä on jättänyt asiasta toimenpidealoitteen, jonka on hänen lisäkseen allekirjoittanut kuusi kansanedustajaa vasemmistoliitosta, vihreistä ja SDP:stä. Toteutuessaan aloite mahdollistaisi valtioiden ja yritysten johtajien asettamisen rikosoikeudelliseen vastuuseen heidän aiheuttamistaan ympäristötuhoista. Viimein olemme perillä siellä, minne olemme aina kansakuntana kuuluneet. Jussi VirKKunen ajassa ”Luonnontuhonta Laittomaksi” A ll O v er Pr es s Öljyputki vuosi italiassa vuonna 2016.. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toni Alaranta Twitterissä 31.5.2022 TwiTTer sellaista laitonta tai mielivaltaista tekoa, joka on tehty niin, että on tiedetty teon todennäköisesti aiheuttavan vakavia ja joko laajalle levinneitä tai pitkäaikaisia vahinkoja ympäristössä, Kivelä tiivistää
Tätä muutosta on esimerkiksi expuheenjohtaja Paavo Arhinmäki usein osuvasti kuvannut. Kannatuskäyrän on vitsailtu muistuttavan vaikka mitä. Nykyään se on nuori ja naisvaltainen – sama tilanne on eduskuntaryhmässä. Kun hän nousi Helsingin valtuustoon, oli valtuustoryhmä iäkäs. Muutosvauhti on ollut lopulta hyvin nopea. Jarno Mela. Siksi päätimme tällä kertaa kysyä, millainen puolue vasemmistoliitto vuonna 2022 on. 8 Vasemmistoliitto perustettiin tunnetusti vuonna 1990. Siinä missä puolue oli 2000-luvun alussa vielä ukkou tumassa ja harmaantumassa, on se nykyään moderni punavihreä liike. 7,9 % Vasemmistoliiton äänimäärä vuoden 2021 kuntavaaleissa. Yksi politiikan asiantuntija on kuvannut hyvin, että vasemmistoliitto on pitkälti onnistunut muuttamaan puolueen menettämättä kannattajiaan. Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana, ja se on vasemmistoliiton kannatus. 8,0 % Vasemmistoliiton äänimäärä vuoden 2022 aluevaaleissa. Ongelma vain on, että ei niitä ole tullut lisääkään. Muuttunut puolue Kolme faKtaa vasemmistoliitosta 8,2 % Vasemmistoliiton äänimäärä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Se on pysynyt jo pitkään seitsemän ja yhdeksän prosentin välillä
Veikkasin, että puolue jättää hallituksen kesken kauden ovet paukkuen. Ja sitten vielä Nato-päätös, joka hoidettiin puoluejohdon toimesta hämmästyttävän hallitusti – vaikka asia osui syvälle puolueen ideologiseen ytimeen. Yksille Neuvostoliitto-johtoinen internationalistinen imperialismi oli pienempi paha amerikkalaiselle kapitalistiselle imperialismille. 9 Politiikan vetomittari Eduskuntavaaleihin on aikaa alle vuosi. Päinvastoin vasemmistoliitto on tuntunut moneen otteeseen olevan hallituksen ainoa aikuinen. Poliittinen herääminen 1960–70luvulla tai 1990–2000-luvulla syntyivät erilaisista vastakkainasetteluista. Vaatimukset syntyvät poliittisen tilanteen tulkinnoista. Yksi tahtoo universumidemokratiaa, toiselle globaalia tasavertaisuutta on päätöksenteon läheisyys ja ylirajainen yhteistyö, kolmas vaatii radikaalia intersektionaalista ilmastotasa-arvoa. Politiikkamme ytimessä on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ekologisen kestävyyden yhdistäminen puolueista luotettavimmalla tavalla. Kun Antti Rinteen (sd.) hallitus aloitti kesällä 2019, jossain kolumnissa arvioin, että vasemmistoliitto on hallituksen ärripurri ja heikko lenkki. Se on siis varhaiskeskiikäinen, joka tuntuu myös käyttäytyvän kuin sellainen. Turvallisuuspoliitiikan kautta olemme joutuneet puolueena kypsyyskokeeseen, ja tehtävämme on nyt näyttää, että tämä testi voi kehittää puoluetta. Väitän, että olemme puolueista pisimmällä niin analyysin kuin konkretian tasolla siinä, kuinka siirtymä toteutetaan. Jos yhteistä nimittäjää ei löydy, on valintojen paikka. Tätä kuvastaa työmme reilun siirtymän eteen. Marko Junkkari Toimittaja olen yleensä vasemmistoliiton suhteen väärässä. Ja r n o M el a a n tt i Y r Jö n en. Kesän jälkeen alkavat kierrokset nousta. Poliittinen aktivoituminen tapahtuu yhteisiä poliittisia vaatimuksia artikuloimalla. Toinen esimerkki linjamme päivittymisestä on syvempi ymmärrys ekologisen kestävyyskriisin kokonaisvaltaisuudesta ja toimista, joita tarvitaan luontokadon pysäyttämiseksi. Vaatimusten väliset ristiriidat eivät haittaa, kunnes ne aktivoituvat. eMilia Palonen Yliopistonlehtori sukuPolvien välisessä kriisissä vasemmistoliiton kannattajien, rivijäsenten, poliitikkojen ja tulevien äänestäjien tulkinnat maailmantilanteesta ja hallitustaipaleesta eroavat. Samaan aikaan puolueen kannattajakunta on nuorta. Tämä kantaa pitkälle. Eipä jättänyt. Vasemmistoliitto on mysteeri, jota yritän oppia ymmärtämään. Mai kivelä Poliitikko vasemmisto on moderni puolue, joka saa tavoitteitaan läpi. Vaalitutkimuksen mukaan ikäryhmittäin vertaillen vasemmistoliiton kannatus oli edellisissä eduskuntavaaleissa suurinta 18–24-vuotiaissa. Kun joulukuussa 2019 hallituksessa kuohui ja Antti Rinne jätti pääministerin tehtävät, Li Andersson viestitti, että eiköhän lopeteta kohkaaminen ja palata taas hommiin. ajassa Millainen vaseMMistoliitto vuonna 2022. Nyt arvaillaan, mistä vaaleissa puhutaan. Puolue on onnistunut uusiutumaan, ja jäsenet ovat tyytyväisiä jäsendemokratiaan, kuten Vasemmistofoorumin tuore selvitys osoittaa. Konkreettinen esimerkki on kevään Teollisuuden reilu siirtymä -kiertue, jossa keskustelu siirtymästä vietiin teoreettiselta ylätasolta teollisuuden ja teknologian työntekijöiden ja yritysten luokse. Kehittyvän järjestötoiminnan lisäksi olemme todistaneet kykymme kantaa hallitusvastuuta ja toimia rakentavasti saadessamme valtaa. Vasemmistoliitto täyttää tänä vuonna 32. Vihreät ja keskusta ovat tapelleet lehtien palstoilla ja esittäneet ultimaatumeita, vasemmistoliitto ei ole tuonut hallituksen sisäisiä kiistoja julkisuuteen. Puolue kiinnittää yhteen erilaisia ja ei-yhteismitallisia vaatimuksia yhteisen nimittäjän kuten ”vasemmistolaisuuden” kautta. Peräänkuulutamme luontosuhteen muuttamista ja esitämme kattavasti ratkaisuehdotuksia. Toisille toisenlainen reilumpi yhtenäinen Eurooppa oli mahdollinen eikä anti-kapitalismin symboliksi käy nyky-Venäjä
1 ajassa InternetIssä sanottua Mistä Suomi voi neuvotella, jos Turkki vaatii uhraamaan kurdien ihmisoikeudet. PIA LOHIKOSKI JUSSI SARAMO Suomessa on ainakin 30 vuotta uskallettu puhua vapaasti, eikä Naton jäsenyys saa palauttaa meitä suomettumisen ajan kaksoisstandardeihin. ANNA KONTULA Maailma, jossa ihmisoikeudet painavat taas vähän vähemmän, ei ole turvallisempi kenenkään kannalta.. Ihmisoikeudet eivät ole kauppatavaraa
– Pitkään alalla olleet varhaiskasvatuksen ammattilaiset esimerkiksi kertovat, että heidän lapsuudessaan kaikki lelut olivat yhteisiä. Juuri tällaisia stereotypioita sukupuolisensitiivisellä varhaiskasvatuksella halutaan Nea Alasaaren mukaan purkaa. – Tavoitteena on tarjota kaikille lapsille samat mahdollisuudet, velvollisuudet ja oikeudet, jotta he pystyisivät kehittämään taitojaan tasa-arvoisesti. – Jos katsotaan mitä tahansa kaupan lastenosastoa, niin kaikki halutaan myydä tuplana: on erikseen tyttöjen lelut ja poikien lelut ja vaatteet. 1 1 ajassa Nea Alasaari työskentelee projekti päällikkönä Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen varhaiskasvatus-hankkeessa. Nea Alasaari toteaa, että sukupuoliroolit olivat toki olemassa jo tuolloin, mutta kuluttamisen kulttuuri on muuttunut. Tasa-arvoa kasvaTukseen SukupuoliSenSitiiviSeen kasvatukseen liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä. nea alaSaari sanoo, että kapitalismi on kiihdyttänyt vaateja lelumarkkinoita siten, että sukupuolia eriytetään. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että kiellettäisiin poikia olemasta poikia tai tyttöjä olemasta tyttöjä, vaan se tarkoittaa sukupuolittuneiden asenteiden havaitsemista. Väitetään eri sukupuolten lasten tarvitsevan eri vaatteita ja eri leluja, Alasaari sanoo. Ne näkyvät esimerkiksi siinä, minkälainen on ”hyväksyttävä” poika tai tyttö. – Tai oikeastaan samoja vaatteita ja samoja leluja, mutta eri värisinä. Toivo HAimi ” Kaikilla on ennakko luuloja ja -odotuksia eri suku puolia kohtaan.” Em m a G r ö n q v is t. – Kyse on siitä, että lapsille annetaan mahdollisuus kasvaa ja kehittyä omina itsenään, eikä lapsiin kohdisteta tarpeettomia odotuksia heidän sukupuolensa kautta, sanoo Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen varhaiskasvatus -hankkeen projektipäällikkö Nea Alasaari. – Kapitalismin vaikutus näkyy markkinoinnissa, jossa luodaan kahta sukupuolta, jotka ovat toisistaan erillisiä. – Kyse on siitä, että kaikki saisivat olla omia itsejään ja että nähtäisiin lapset nimenomaan yksilöinä eikä sukupuolistereotypioiden kautta, Alasaari painottaa. Ne ennakkoluulot välittyvät lapsille kasvatuksessa. Alasaaren mukaan on harhaluulo, että sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa pyrittäisiin lasten rajoittamiseen tai siihen, että lapsilta kiellettäisiin jotakin. – Tytöt saavat käyttää edelleen vaaleanpunaista ja pojat sinistä, mutta lapsille annetaan myös muita vaihtoehtoja. Olemme käyttäneet opetusmateriaalina 1970-luvulta erästä vanhaa Legon mainosta, jossa tyttö ja poika leikkivät samoilla legoilla. Näin ei Alasaaren mukaan ole aina ollut. – Kaikilla on ennakkoluuloja ja -odotuksia eri sukupuolia kohtaan
Moni osasto on sellainen, joille ei kovin monta juttua kuukaudessa tule, kommentoi KU:n päätoimittaja Jussi Virkkunen. – Uudistuksen myötä sivusto tulee lukijalle helpommaksi. 1 2 ” Uudistuksen myötä sivusto tulee lukijalle helpommaksi.” ajassa KU:n verKKosivUt UUdistUvat KU:n verKKosivUt uudistuvat kesäkuussa. Kyse on lehtiuudistuksen yhteydessä aloitetusta hankkeesta. – Olemme saaneet runsaasti uusia jäseniä liittoomme. TUULa KärKi Em m a G r ö n q v is t. Lehtonen puhui asiasta Teollisuusliiton valtuuston kevätkokouksessa toukokuussa. Samalla on tunnustettava, että uudistus tehdään myös osin pakon sanelemana. Sivustolla tarjotaan jatkossakin päivittäin ajankohtaisia ja taustoittavia juttuja yhteiskunnallisista asioista, Virkkunen tiivistää. teollisUUsliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen arvioi, että Metsäteollisuuden päätös luopua työehtojen sopimisesta on saanut aikaan vakavaa työmarkkinoiden turbulenssia. Jatkossa juttuja ja kommentteja julkaistaan kolmella osastolla, joita ovat ”Ajassa”, ”Taustat” ja ”Dialogi”. – Jos sovittelulautakunnan palkankorotusmalli julkiselle sektorille toteutuu, edessä on palkankorotuskierre, jota Teollisuusliitto ei voi katkaista, hän sanoi. Lukijalle uudistus näkyy monin tavoin. – Tuskin Metsäteollisuuden patruunat aivan tätä ajoivat ideologisessa taistelussaan työntekijöiden edunvalvontaa kohtaan. Sivuston värit tulevat muuttumaan, ja samalla tiukasta osastojaottelusta luovutaan. Muutos ei lukijalle juuri näy, sillä myös www.kansanuutiset.fi-osoite toimii edelleen. Lehtonen kritisoi tapaa, jolla nyt julkisen sektorin palkankorotuksista yritetään sopia ja sovittelujärjestelmän roolia siinä. Hän totesi, että Paperiliitto on saanut kokea suurimman iskun Metsäteollisuuden jääräpäisyydestä, kun Paperiliiton ja UPM:n välinen lakko kesti 112 päivää. Uudistuksen yhteydessä verkkosivuston osoite lyhenee muotoon www.ku.fi. – Perusasiat pysyvät ennallaan. Järjestäytymisaste mekaanisessa metsäteollisuudessa on noussut 15 prosenttiyksikköä, Lehtonen sanoi. KU ammattiliittoon tUli jäsenryntäys – Järjestäytymisaste mekaanisessa metsäteollisuudessa on noussut 15 prosenttiyksikköä, Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen kertoo
1 3 Minne Matka 02 taustat Vasemmiston tila Pohjoismaissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa.
1 4
1 5 Teksti Jussi Virkkunen, ToiVo Haimi ja Teemu Vaarakallio Kuvat all oVer Press Pelkoa, ToiVoa Ja TäyTTä TuHoa Euroopan vasemmisto käy hyvin erilaisista tilanteista kohti 2020-luvun haasteita. Yksi asia kuitenkin yhdistää puolueita eri puolilla: suurissa kaupungeissa liike vetää, pienemmillä paikkakunnilla on vaikeampaa.
Näistä kahdesta SV on selkeästi ja leimallisesti. Molemmat puolueet kuuluvat Pohjoismaiden vihreään vasemmistoon, ja edellä mainituilla on yksi kansanedustaja Tanskan kansankäräjillä. Sosialistisen kansanpuolueen paras vaali tulos saavutettiin vuonna 1987, kun puolue sai 14,6 prosentin ääniosuuden ja 27 paikkaa Tanskan 179-paikkaiseen parlamenttiin eli kansankäräjille. SF on kahdesta puolueesta EU-myönteisempi, kun taas Enhedslisten on tiukan euroskeptinen. Punaiset vihreät ja vihreät punaiset Tanskassa vaikuttaa kaksi merkittävää punavihreää puoluetta, jotka molemmat ovat myös Pohjoismaiden vihreän vasemmiston jäsenpuolueita: Sosialistinen kansanpuolue SF sekä Yhtenäisyyslista Enhedslisten. Tanskan Nato-jäsenyys on toinen puolueita jakava kysymys. 1 6 P ohjoismaat, eli Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti ovat läheisesti toisiaan muistuttavia valtioita niin sosiaalisilta oloiltaan kuin poliittisilta järjestelmiltään. Pohjoismaisilla punavihreillä puolueilla on oma yhteistyöjärjestö, Pohjoismainen vihreä vasemmisto, jonka pääsihteerinä toimii suomalainen Mia Haglund. Pohjoismaista Norja, Tanska ja Islanti ovat jo Nato-maita, ja toukokuussa 2022 myös Suomi ja Ruotsi jättivät hakemuksensa liittouman jäseniksi. Tuolloin puolueen puheenjohtaja Nooshi Dadgostar oli avainroolissa kaatamassa demaripääministeri Stefan Löfvenin hallitusta valtiopäiviltä saadulla epäluottamuslauseella. Puolue on kuitenkin valinnut itselleen puhehenkilön, ja nykyisenä puhehenkilönä toimii 30-vuotias kansanedustaja Mai Villadsen. Jokaisen Pohjoismaan vasemmistopuolueet ovat punavihreitä, ja niille tärkeitä asioita ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä tasaarvoja ympäristöasiat. Vaikka puolueen juuret ovat Tanskan laitavasemmistossa, on Sosialistinen kansanpuolue nykyään osa Euroopan vihreitä ja puolueen europarlamentaarikot istuvat vihreiden ryhmässä Euroopan parlamentissa. Suomen vasemmistoliiton läheisin ja tärkein yhteistyökumppani on koko puolueen olemassaolon ajan ollut Ruotsin vasemmistopuolue Vänsterpartiet, joka sai kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa kesällä 2021. Enhedslisten on pitkään kampanjoinut Tanskan Natosta eroamisen puolesta, kun taas SF hyväksyy Naton osana Tanskan puolustusratkaisua. Sekä SF että Enhedslisten menestyvät gallupeissa kohtalaisesti saaden mielipidemittauksissa kannatusta kahdeksan prosentin molemmin puolin. Vuonna 2020 puolueen paikkamäärä nousi viiteentoista, kun kansanedustaja Rasmus Nordqvist loikkasi SF:n riveihin vihreästä Alternativet-puolueesta. Tanska, Suomi ja Ruotsi kuuluvat EU:hun, mutta vain Suomi kuuluu yhteisvaluutta euroon. Norjan punaiset ja vielä punaisemmat Hieman samalla tavalla kuin Tanskassa, vaikuttaa Norjassa niin ikään kaksi vasemmistopuoluetta: Punavihreä Sosialistinen vasemmistopuolue SV sekä laitavasemmistolainen Punainen puolue (Rødt). Vänsterpartiet on kuitenkin vasemmistoliittoa EUvastaisempi, ja puolue vastustaa tiukasti Ruotsin liittymistä euroon. Vaikka Ruotsi, Tanska ja Norja ovatkin monarkioita, hallitaan kaikkia Pohjoismaita parlamentarismiin perustuvalla monipuoluedemokratialla. Hallitusvastuussa SF on ollut kerran: puolueella oli kuusi ministerinsalkkua demaripääministeri Helle Thorning-Schmidtin vähemmistöhallituksessa vuosina 2011–14. SV osallistui Työväenpuolueen johtamiin punavihreisiin hallituksiin vuosina 2005–2013. Islannissa paikallinen punavihreä puolue Vinstri græn eli vihreä vasemmisto on tällä hetkellä parlamentin kolmanneksi suurin puolue, ja se muodostaa hallituksen yhdessä kahden muun puolueen kanssa. Koska pohjoismaiset yhteiskunnat muistuttavat suurilta osin toisiaan, on vain luonnollista, että pohjoismaiset vasemmistopuolueet muistuttavat toisiaan. Yhtenäisyyslistalla ei ole varsinaista puheenjohtajaa, vaan sitä johtaa kollektiivisesti 25-jäseninen puoluehallitus. Kaikissa on suhteellisen hyvin toimiva, verorahoin rahoitettu hyvinvointivaltio. Tanskan poliittisista puolueista puhuttaessa on mainittava myös sen siirtomaiden vasemmistopuolueet: Grönlannin itsenäisyysliike Inuit Ataqatigiit sekä Färsaarten tasavaltalainen puolue Tjóðveldi. Toinen Tanskan punavihreistä puolueista, Yhtenäisyyslista eli Enhedslisten syntyi 1980-luvun lopulla, kun kolme pienempää vasemmistopuoluetta yhdisti voimansa. Enhedslistenkään ei kuitenkaan enää kannata Tanskan EU-eroa. Edellä mainituista Sosialistinen kansanpuolue on eräänlainen poliittinen outolintu. Näistä SV on vanhempi ja vakiintuneempi osa Norjan poliittista järjestelmää. Pian Suomesta tulee ainoa Pohjoismaa, joka kuuluu kaikkiin edellä mainittuihin instituutioihin. Sekä SF että Enhedslisten tukevat tällä hetkellä Tanskan demaripääministeri Mette Fredriksenin vähemmistöhallitusta, mutta kummallakaan ei ole siinä ministerinsalkkuja. Viimeisimmissä, vuoden 2019 vaaleissa SF sai 7,7 prosenttia äänistä ja 14 paikkaa. Vuoden 2019 vaaleissa puolue sai kansankäräjille 13 paikkaa. Islanti on ainoa Pohjoismaa, jossa on punavihreä pääministeri: Vinstri grænin puheenjohtaja Katrín Jakobsdóttir on toiminut maansa pääministerinä vuodesta 2017
Linke lähti parlamenttivaaleihin riitaisana puolueena, eikä sisäinen tappelu ole vähentynyt lainkaan – se on päinvastoin lisääntynyt. Lisävauhtia on tullut aluevaaleista, joita on käyty parlamenttivaalien jälkeen kahdet. Punaisen puolueen ohjelma on pohjoismaisittain hyvinkin radikaali: se vaatii kapitalismin korvaamista sosialistisella järjestelmällä, ja puolueen lopullisena tavoitteena on luokaton yhteiskunta. SV on perinteisesti vaatinut myös maan eroa Natosta, mutta Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on saanut puolueen aloittamaan sisäisen keskustelun aiheesta. Tanskan eteläpuolella savuaa Saksan vasemmiston kohdalla tilannetta ei tarvitse turhaan dramatisoida – vasemmistopuolue Linke on tuhon partaalla, ja silloinkaan ei vielä liioitella. Puolue on jo pitkään ollut vaikeuksissa, mutta viime vuoden parlamenttivaaleissa tilanne heikkeni dramaattisesti. Puolueen puheenjohtajana on vuodesta 2012 toiminut Bjørnar Moxnes. Niiden ansiosta Linke sai lopulta 39 kansanedustajaa parlamenttiin. Molemmissa Linke kärsi Tanskan Enhedslistenin puhehenkilö Mai Villadsen (vas.) jakoi kampanjamainoksia Kööpenhaminassa toukokuun lopussa.. Eniten erimielisyyttä syntyi maan öljypolitiikasta, päästövähennyksistä, ympäristönsuojelusta ja verotuksesta. Linke jäi alle viiden prosentin äänikynnyksen. SV kutsuttiin uuden hallituksen neuvotteluihin syyskuussa 2021, mutta puolueen puheenjohtaja Audun Lysbakken jätti neuvottelut sosiaalidemokraattien ja keskustapuolueen kanssa, sillä hallitukseen pyrkivät puolueet olivat jo valmiiksi erimielisiä ympäristöja talouskysymyksistä. Puolueen ongelmat ovat jättimäiset, ja moni puhuu koko Linken olemassaolon olevan uhattuna. 1 7 punavihreä ympäristöpuolue, kun taas Punainen puolue on keskittynyt voimakkaammin perinteisiin, vasemmistolle tärkeisiin työelämän ja toimeentulon kysymyksiin. SV kasvatti paikkamääräänsä 11 kansanedustajasta kolmeentoista, kun taas Punaisen puolueen paikkamäärä pomppasi yhdestä paikasta seitsemään. Punainen puolue sai ensimmäisen kansanedustajansa Norjan suurkäräjille vuonna 2017 ja kasvatti paikkamääräänsä seitsemään vuonna 2021. Aikaisemmin SV on kannattanut pohjoismaista puolustusliittoa, mutta tuo tavoite alkaa olla aikansa elänyt kaikkien Pohjoismaiden ollessa pian Nato-maita. Lopulta sosiaalidemokraatit muodostivat keskustapuolueen kanssa vähemmistöhallituksen, jonka pääministeriksi nousi demareiden Jonas Gahr Støre. Puolue olisi jäänyt ilman edustusta parlamentissa ellei se olisi onnistunut voittamaan kolmea suoraa paikkaa. Sekä Sosialistinen vasemmistopuolue että Punainen puolue vastustavat jyrkästi Norjan EUjäsenyyttä. Vuoden 2021 suurkäräjävaaleissa sekä Sosialistinen vasemmistopuolue että Punainen puolue ottivat voiton
Pienemmät paikkakunnat idässä ovat kääntyneet Linkeltä AfD:lle. Lafontainen maine ei kauniisti sanottuna ole paras mahdollinen, koska hänen nähdään eniten edistäneen omaa uraansa. Toki suurin ongelma Linkelle idässä on muuttoliike taivaaseen. Sen lopettaminen on vain helpommin sanottu kuin tehty. Ison-Britannian politiikka oli kuitenkin 2010-luvun viimeisinä vuosina. Myrkyllinen pariskunta Sinänsä Linken nykyiset ongelmat ovat tietyllä tapaa tuttuja kaikille vasemmistopuolueille. Riidassa ei toki ole kyse vain kahdesta henkilöstä. Wagenknecht perusti oman liikkeensä puolueen ulkopuolelle, mutta näyttävän alun jälkeen se kuihtui. Wagenknechtin vastustajat yrittivät saada hänet erotettua puolueesta huonoin tuloksin. Pellmann kuuluu myös Wagen knechtin tukijoihin. Pääkaupunki Berliinissä Linkellä on nuoria koulutettuja kannattajia, mutta yleiseurooppalaisen trendin mukaisesti pienemmiltä paikkakunnilta heitä ei löydy. Kaksipäisen kotkan varjo Korona ja Venäjän aloittama hyökkäyssota ovat tuoneet vielä lisää mausteita jo valmiiksi hyvin myrkylliseen soppaan. 1 8 tappiot, joista toista voi kuvailla rökäletappioksi. Kaupungeissa nuoremmat aktiivit haluavat puhua eri asioista kuin iäkkäämmät jäsenet, jotka edustavat usein myös pienempiä paikkakuntia. Sokkeli pettää Linken massiivisten ongelmien taustalta löytyy jo huonot perustat. Tämä on lisännyt ”olemme unohtaneet duunarit” -keskustelua Linkessä, minkä lopputuloksena on ollut puolueen sisäisen hajaannuksen pahentuminen entisestään. Puolueeseen tuli mukaan myös iso määrä erilaisia fraktioita, esimerkiksi trotskilaisia liittyi Linkeen. He onnistuivat myös saamaan kokoaan isomman roolin, ja etenkin tiedotusvälineissä trotskilaisista on jaksettu puhua. Puolue perustettiin 2000-luvun alkupuolella, kun länsisaksalainen vasemmistolainen yhteenliittymä ja itäsaksalainen PDS yhdistivät voimansa. Itäsaksalainen jäsenistö koostui luonnollisesti DDR:ssä kasvaneista ihmisistä, joiden joukossa oli runsaasti DDR:ään jossain määrin nostalgisesti suhtautuvia. Kesällä puolue valitsee uudet puheenjohtajat, kun nykyiset puheenjohtajat ilmoittivat eroavansa. Vanhat jäsenet yksinkertaisesti kuolevat pois, eikä heidän tilalleen ole tullut riittävästi uusia. Sisäinen eripura kasvoi, Wagenknecht pysyi. Wagenknecht on myös sanonut pyrkivänsä uudelleen puolueen johtoon. Wagenknechtin kampanjointia se ei vähentänyt, vaan hän jatkoi oman puolueensa kritisointia. Linken sääntöjen mukaan puheenjohtajistossa pitää olla mies ja nainen. Tukea tuli puoliso Oskar Lafontainelta, joka aikoinaan loikkasi näkyvästi demareista. Joka ainoa uutinen on tällä hetkellä Linken kannalta kielteinen – sellaista ei kestä mikään puolue. Toki toinen heistä on ilmoittanut hakevansa kesän puoluekokouksessa uudelleen puoluejohtoon. Se ei sinänsä ole ihme, sillä entisen DDR:n alueella on paljon tyytymättömyyttä Saksojen yhdistymisprosessiin. Etenkin idässä tämä näkyy. Wagenknecht painotti muun muassa tiukempaa suhtautumista pakolaisiin ja keskittymistä oman maan kansalaisiin. Vaihtoehtoliikettä korostava joukko on törmännyt idän puoluekaadereihin. Kaiken huipuksi puolueessa velloo häirintäkohu, kun useampi puolueen naisjäsen on sanonut kokeneensa seksuaalista häirintää. Sahra Wagenknecht alkoi 2010luvun loppupuolella puhua, että Linke on unohtanut työläiset ja puhuu vääristä asioista. Esimerkiksi yksi suoran edustajapaikan viime vaaleissa saaneista kansanedustajista, Sören Pellmann, levitti vielä Venäjän hyökkäyksen jälkeen väitteitä, että Saksa ja länsi ovat osin vastuussa tilanteen kärjistymisestä. Linkessä yksi poliitikkopariskunta onnistui lähestulkoon kokonaan kaappaamaan tämän erimielisyyden. DDR:n stalinistista hallintoa harva kaipaa, mutta elintasoeron kiinni kurominen idän ja lännen välillä on osoittautunut vaikeaksi. Linkessä riittää poliitikkoja, jotka suhtauvat hyvin ymmärtäväisesti Venäjää kohtaan. Linke on menettänyt asemansa entisessä ItäSaksassa, jossa äärioikeistolainen Alternative für Deutschland (AfD) on ottanut niin sanotun johtavan oppositiopuolueen paikan. On helppo ennustaa, että jos puolue ei onnistu lopettamaan sisäistä riitelyä, tulee se häviämään poliittiselta kartalta. Työttömyyttä ja sosioekonomisia ongelmia on edelleen idässä enemmän. Osin myös sen vuoksi, että kyseinen fraktio sai myös muutamia kansanedustajia parlamenttiin. Normaalitilanteessa noista vaaleista olisi voitu odottaa murskavoittoa Labourille, sillä yhdeksän vuotta vallassa olleet konservatiivit olivat epäsuosittuja ja konservatiivipääministeri Boris Johnson hoippui skandaalista toiseen. Hyvin kärjistetysti Linkessä on alusta alkaen ollut kahden erilaisen toimintakulttuurin yhteentörmäys. Iso-Britannia: Punainen muuri murtui Ison-Britannian vasemmistolta lyötiin hetkeksi ilmat pihalle, kun Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue Labour kärsi rökäletappion joulukuun 2019 parlamenttivaaleissa
Hetken näytti siltä, että Corbynin projekti Labourin kurssin kääntämiseksi vasemmalle oli kuopattu ja julistettu epäonnistuneeksi. Myöhemmin Corbyn erotettiin puolueen parlamenttiryhmästä ja jopa puolueen jäsenyydestä antisemitismiskandaalin vuoksi. Entinen puoluejohtaja liittyi takaisin työväenpuolueen jäseneksi marraskuussa 2020, mutta Corbyn ei vieläkään pääse takaisin puolueen ryhmään parlamentissa. Labourin menestystä rokotti myös kohu puolueen sisällä ilmenneestä antisemitismistä, johon Corbyn ei kyennyt reagoimaan kyllin uskottavalla tavalla. Corbynin persoona ja politiikka jakoivat mielipiteitä paitsi yhteiskunnassa yleisesti myös Labourin sisällä. Labour menetti 60 paikkaa ja yli 2 miljoonaa äänestäjää. Corbyniä kampitettiin jatkuvasti konservatiivisen brittilehdistön lisäksi myös työväenpuolueen sisältä. Sekava brexit-linja, antisemitismiskandaali sekä Corbynin taitamattomuus puoluejohtajana johtivat siihen, että Labour onnistui muuttamaan lähes varman voiton tappioksi syksyn 2019 vaaleissa. 1 9 kaukana normaalista. Lokakuussa 2016 hänet nimitettiin brexitistä vastaavaksi varjoministeriksi Jeremy Corbynin varjohallitukseen, kunnes hänet valittiin puolueDie Linken Sahra Wagenknecht on kritisoinut omaa puoluettaan ja yrittänyt perustaa omankin poliittisen liikkeen.. Vuodesta 2015 Labouria johtanut pitkän linjan vasemmistolainen Corbyn pystyi luotsaamaan puolueensa hienoiseen voittoon vuoden 2017 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa, mutta syksyllä 2019 tilanne oli erilainen. Corbyn istuu tällä hetkellä riippumattomana kansanedustajana parlamentin alahuoneessa. Starmer on taustaltaan ihmisoikeusjuristi, joka työskenteli Britannian syyttäjänlaitoksen päällikkönä ennen valintaansa parlamentin alahuoneeseen vuonna 2015. Ison-Britannian poliittiseen keskusteluun mahtui enää yksi aihe eli brexit. Labour Corbynin jälkeen Corbynin seuraajaksi Labourin johdossa valittiin huhtikuussa 2020 Sir Keir Starmer. Puolue sai vain 202 paikkaa 650-paikkaiseen alahuoneeseen, mikä tarkoitti Labourille sen pahinta vaalitappiota vuoden 1935 jälkeen. Merkittävin tappio puolueelle oli monen parlamenttiedustajan menettäminen ”punaisesta muurista” eli pohjoisen Englannin perinteisiltä teollisuusalueilta, joilla Labour oli ollut suurin puolue vuosikymmeniä. Merkittävä osa brittiäänestäjistä oli kyllästynyt kolme vuotta jatkuneisiin neuvotteluihin, ja Johnsonin konservatiivit pystyivät kampanjoimaan tarjoamalla maalle selkeän tien ulos EU:sta. Corbyn ei kyennyt tarjoamaan tarpeeksi uskottavaa vaihtoehtoa Johnsonin ”Get Brexit Done”eli ”hoidetaan brexit” -kampanjalle, sillä Labour ja Corbyn itse olivat epäselviä EU-kysymyksessä. Alkuvuodesta 2020 Corbyn itse veti johtopäätöksensä ja erosi Labourin puoluejohtajan paikalta
Kysymyksistä ensimmäistä voidaan ymmärtää tarkastelemalla liittoon johtaneita poliittisia kehityskulkuja, ja kysymyksistä jälkimmäistä tutustumalla uuden liiton ohjelmaan. 2 johtajaksi. Ranskalaisen vasemmiston aikalaisanalyysissä on kiinnostavaa paitsi se, miten ja miksi tähän on tultu, myös se, mihin vasemmisto on potentiaalisesti pyrkimässä ja miten. Samaan aikaan Boris John sonin kaoottinen hallitus on menettänyt suosiotaan koronaepidemian ja kohujen, kuten koronan aikana järjestettyjen juhlien, vuoksi. Kuten muualla Euroopassa, myös Ranskassa. Huhtikuisissa presidentinvaaleissa sekasortoinen vasemmisto hävisi jälleen vaalit oikeistolle. Starmer ei ole monien äänestäjien silmissä suosikki maan pääministeriksi – ainoastaan parempi vaihtoehto kuin Johnson ja konservatiivit. Starmer profiloitui vankkana Ison-Britannian EU-jäsenyyden puolustajana, ja hän muun muassa vaati uutta kansanäänestystä brexitistä. Hallitusvastuussa ovat sadan vuoden ajan olleet vuorotellen keskustaoikeistolainen konservatiivipuolue eli Toryt sekä keskustavasemmistolainen työväenpuolue eli Labour. Vaikka Labourilla menee muuten mukavasti, ei Starmer kuitenkaan ole saavuttanut henkilökohtaista suosiota tai luotettavuutta äänestäjien silmissä. Starmerin uusi maltillisempi linja näyttää toimivan: Labour kasvatti suosiotaan peräti kuusi prosenttiyksikköä toukokuussa 2022 järjestetyissä paikallisvaaleissa. Kanaalin toisella rannalla Ranskassa vaalivuosi on tarkoittanut vasemmistolle mahdollisuutta ja pakkoa uudelleenajatella keinoja maan oikeistolaistumisen pysäyttämiseksi. 28-vuotias Sultana valittiin parlamentin alahuoneeseen vuonna 2019, ja hän on ollut puolueensa näkyvimpiä poliitikkoja sosiaalisessa mediassa. Vaikka Corbyn oli aikanaan epäsuosittu ja mielipiteitä jakava puoluejohtaja, hän kykeni aktivoimaan Labourin puolueväen ja erityisesti nuoret kannattajat taakseen. Lisäksi suurin osa arvioi hänen onnistuneen huonosti puoluejohtajana. SCG:n lisäksi toinen merkittävä Labourin sisäinen liike on Momentum, joka perustettiin lokakuussa 2015 tukemaan Labourin silloisen puoluejohtaja Corbynin politiikkaa. Vaikka mistään suoranaisesta paluusta Tony Blairin ja Gordon Brownin 1990-luvun New Labouriin ei voida puhua, on Starmerin profiili puoluejohtajana huomattavasti maltillisempi kuin Corbynin. Momentumilla on sen omien arvioiden mukaan yli 20 000 jäsentä. Starmerin johdolla Labourin suurena tehtävänä vaikuttaa olevan puolueen saaminen ”äänestettäväksi”. Erillisten vasemmistopuolueiden perustamisen sijaan vasemmisto on järjestäytynyt Labour-puolueen sisälle painostusryhmiin, joista merkittävimpänä voidaan pitää Socialist Campaign Group -ryhmää eli SCG:tä. Valtaosa tätä politiikan oikeistolaistumista koskevista selityksistä on keskittynyt ulkoisiin tekijöihin, kuten finansioitumisen myötä kadonneisiin työpaikkoihin ja tästä seuranneeseen näköalattomuuteen ja osattomuuteen. Corbyniä ei voi millään tavalla luonnehtia nuorekkaaksi, mutta hän pystyi puhumaan monille nuorille äänestäjille heille tärkeistä asioista: työstä ja toimeentulosta, ympäristöstä, asumisesta ja koulutuksesta. Jeremy Corbynin aikana Labouria pidettiin liian radikaalina hallitusvastuuseen ja Corbyniä liian epäluotettavana pääministeriksi. Mielipidekyselyissä suurempi osa briteistä pitää Starmeria epäluotettavana kuin luotettavana. Keir Starmerilla on edessään pitkä matka kansansuosikiksi, mutta hän saattaa hyvinkin olla Ison-Britannian seuraava pääministeri – ellei maan politiikka mene taas mullin mallin ennen seuraavia parlamenttivaaleja. Labourilla on tällä hetkellä 199 kansanedustajaa 650-paikkaisessa parlamentin alahuoneessa. Joka tapauksessa Starmer on puhdistanut puoluejohdon ja varjohallituksen näkyvistä vasemmistolaisista ja Corbynin entisistä liittolaisista. Kokemus vaikuttamisen ja muutoksen mahdottomuudesta kasaantuvan vallan ja globalisaation ikeessä voimistui myös vihatun sosialistipresidentti François Hollanden presidenttikaudella (2012–2017), joka sai monet epäilemään sitä, että äänestämällä voisi uhmata pääomaa. SCG muodostettiin vuonna 1982 kansanedustaja Tony Bennin ympärille puolueen sisäisten erimielisyyksien seurauksena. Socialist Campaign Groupin toisena puheenjohtajana on tällä hetkellä eräs Labourin lupaavimmista nuorista kyvyistä, kansanedustaja Zarah Sultana. Presidentinvaaleissa 13 miljoonaa ranskalaista äänesti äärioikeistoa, mikä on 8 miljoonaa enemmän kuin 20 vuotta sitten. Glastonburyn musiikkifestivaalilla kesällä 2017 Corbyn puhui kymmentuhatpäiselle festariyleisölle, joka vastasi Corbynin puheeseen laulamalla hänen nimeään. Heinäkuun kansalliskokousvaalien edellä se teki korjausliikkeen kokoamalla vaaliliiton vasemmistopuolue La France Insoumisen (LFI), vihreiden, sosialistien ja kommunistien välille. Starmerin johdolla Labour on peruuttanut takaisin vasemmistosta kohti poliittista keskustaa. Heistä 33 kuuluu SCG-ryhmään. Eriseuraisuutta kaksipuoluejärjestelmässä Ison-Britannian poliittinen kulttuuri eroaa pohjoismaisesta ja keskieurooppalaisesta mallista, sillä Britanniassa politiikkaa tehdään maan vaalijärjestelmän vuoksi käytännössä kaksipuoluejärjestelmässä. Labour näyttää olevan matkalla kohti vaalivoittoa seuraavissa parlamenttivaaleissa, jotka on määrä järjestää vuonna 2024
Historiallisena viitepisteenä liitolle on ehdotettu vuotta 1936, jolloin vasemmisto onnistui vastaavanlaisessa tilanteessa yhdistymään fasismia ja keskusta-oikeistoa vastaan. 2 1 oikeistolaiset poliitikot ovat onnistuneet käyttämään hyväksi tässä tyhjiössä puhjennutta turhautumista, lietsomaan vihaa vähemmistöjä kohtaan ja luomaan nostalgiasta ammentavia poliittisia visioita, joita ihmiset syystä jos toisesta ovat valmiita tukemaan. Vaikka gallupeihin liittyy jälleen epävarmuuksia, liiton tavoite enemmistöstä kansalliskokouksessa ja Mélenchonin pääministeriydestä tuskin tulee toteutumaan. Ulkoisten tekijöiden lisäksi myös puolueiden keskinäiset valtasuhteet loivat edellytykset liitolle. Vasemmistossa tämä on edellyttänyt itsereflektiota siitä, miksi työväenluokka on valmis äänestämään omaa materiaalista etuaan vastaan äärioikeistolaisen ajatusmaailman puolesta. Kuitenkin mitä suuremman kannatuksen vasemmisto kansalliskokoukseen kerää, sitä enemmän se pystyy luomaan painetta Macronille ja kenties vastustamaan joitain hänen epäsuosituimmista toimistaan. Tappiosta toiseen viime vuosina laahustaneille sosialisteille ja vihreille LFI:n tarjoama vaaliliitto on tässä hetkessä viimeinen mahdollisuus puolustaa minkäänlaista merkitystä valtakunnanpolitiikassa. Jos 1936 vasemmistokoalitio onnistui voittamaan fasistit ja konservatiivit, näyttää vastaavan tempun toistaminen tänään jotakuinkin mahdottomalta. LFI:n parannettua entisestään asemaansa huhtikuisissa presidentinvaaleissa suhteessa muihin vasemmistopuolueisiin oli kaikkien kuitenkin hyväksyttävä, että kysyntä aidosti radikaalille vasemmistolaiselle poliittiselle ohjelmalle oli so siaalidemokraattista reformismia suositumpaa. Yksi keskeisimmistä vasemmiston poliittisista haasteista on ollut se, kuinka houkutella ”vihaisia, muttei fasisteja” (fâchés mais pas fachos) takaisin vasemmistoon. LFI:ssä puolestaan arvioidaan ihmisten pettyvän, jos he eivät ole valmiita vastustamaan Emmanuel Macronin valtakauden toisintoa kaikin keinoin, vaikka sitten yhteistyöllä sosialistien, kommunistien ja vihreiden kanssa. Yhdistyneen vasemmiston uusi vaaliohjelma antaa ymmärrettävän kokonaiskuvan paitsi ranskalaisen vasemmiston keskeisestä ajattelusta, myös liitossa olevien puolueiden välisistä eroista. Tätä taustaa vasten, ja peläten toista viisivuotiskautta Macronin politiikkaa, vasemmisto onnistui hieman yllättäen LFI:n Jean-Luc Mélenchonin johdolla kokoamaan vaaliliiton kesäkuisten parlamenttivaalien edellä. Jo vuoden 2017 vaalien jälkeen liittoutuminen oli esillä, mutta muissa puolueissa LFI:n silloinen suosio oli vielä mahdollista tulkita anomaliaksi. Tässä mielessä voitoksi voidaan laskea se, että vasemmisto saavuttaisi suurimman oppositioryhmän aseman parlamentissa, mikä näyttää todennäköiseltä. Labourin entinen puheenjohtaja Jeremy Corbyn (kuvassa edessä oikealla) kuvattiin maaliskuussa mielenosoituksessa.
Jean-Luc Mélenchon puhui vappuna Pariisissa.. Tämä nykyisten globaalihallinnan muotojen kritiikki ei tyhjene ainoastaan geopolitiikkaan vaan myös vasemmiston aloitteelliseen vaihtoehtoisten turvallisuusjärjestelyiden pohdintaan. Reaktiivisen reformismin sijasta radikaalivasemmistolaiset vaihtoehdot niin sisäkuin ulkopolitiikassa ovat lisänneet suosiotaan sosiaalidemokraattisen keskitien kustannuksella, jota äänestäjät karttavat. Tuore ohjelma tarjoaa mainion välineen myös puolueiden välisten jännitteiden erittelyyn. Lopulta parlamentaarisen vasemmiston kompromissin hyväksyvät – ja hylkäävät – vasemmistolaiset liikkeet. Jos liiton tulos jäisi heikoksi, voisi olla vaikeaa sovittaa kansalliskokouksen oppositiossa yhteen sosialistien reformismia ja LFI:n rejektionismia. Viimeisellä voitaisiin rahoittaa esimerkiksi opiskelijoille yli tuhannen euron kuukausittainen opintotuki. LFI ja kommunistit ovat lisäksi voimakkaan Nato-kriittisiä sosialistien kannattaessa Natoa ja vihreiden jättäessä oman kantansa jokseenkin avoimeksi. Ennusteiden perusteella on kuitenkin syytä odottaa, että tulos tulee tyydyttämään kaikkia liiton osapuolia, legitimoimaan radikaalivasemmistolaisen ohjelman vasemmiston voittavana strategiana ja vääntämään Macronin seuraavien viiden vuoden politiikkaa punavihreämpään suuntaan. Tässä tehtävässä LFI:n on pidettävä huolta ja kuunneltava kansanliikkeitä, jotka ovat olleet edellytys sen politiikalle ja mobilisaatiolle. Vaikka ohjelma on yhteinen, ryhmät voivat tehdä kansalliskokouksessa omat päätöksensä. Erityisesti kysymys lokaalin ja globaalin suhteesta jakaa puolueita. n Toivo Haimi on kirjoittanut Pohjoismaita ja Iso-Britanniaa koskevat osuudet, Jussi Virkkunen Saksan ja Teemu Vaarakallio Ranskan. Lokaali ja globaali törmäävät Vaihtoehtoisen globalisaation puolesta pitkään työskennellyt LFI ei yleisestä narratiivista poiketen ole yksmalkaan EU-skeptinen, mutta asettaa omat poliittiset tavoitteensa etusijalle mikäli EU:n perussopimukset, ja erityisesti niiden vapaakauppaa koskevat kohdat, estävät tavoitteiden toimeen panon eikä EU:sta löydy tahtoa uudistaa sopimuksia. Saavuttaakseen todellisen voiton tulevina vuosina on vasemmiston kuitenkin pystyttävä muuttamaan Ranskan poliittista ilmapiiriä syvemmin kuin vain parlamentin puheenvuorojen tasolla. Mukana on lisäksi vaatimuksia ilmaisesta vedestä, välttämättömien hyödykkeiden hintakatoista, luonnontuhonnan kirjaamisesta lakiin, kokonaan luomuviljelyyn siirtymisestä, tuloveron progression lisäämisestä, pääomaverojen nostamisesta ja perinnön rajaamisesta 12 miljoonaan euroon. 2 2 Ohjelma heijastelee LFI:n aloitteellisuutta vasemmistopolitiikassa, ja toistaa LFI:n tärkeimmät tavoitteet minimipalkkojen nostamisesta ja eläkeiän laskemisesta, radikaalista ekologisesta ohjelmasta ja perustuslain uudistamisesta
Vasemmistolaisiksi on määritelty puolueet, jotka istuvat Euroopan parlamentissa LEFT. Grafiikka: Julius Lehtinen / Databyro Data: Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan, Ranskan ja Iso?Britannian tilastokeskukset Paikkatietodata: Natural Earth (CC0 1.0) data.gov.uk (OGL?3.0), data.gouv.fr (ODbL), Geobasis?DE / BKG 2020, geoboundaries.org, Geonorge (CC0 1.0), Kainu, Lehtomäki, Parkkinen, Miettinen, Kantanen, Lahti (OpenGov GeoFi). 2 3 infografiikka 20?% 15?% 10?% 5?% Kannatus Vasemmistopuolueet pohjoismaissa, RansKassa, saKsassa ja BRitanniassa Kartassa esitetään vasemmistolaisten puolueiden vaalimenestys alueittain edellisissä kansallisissa parlamenttivaaleissa: Ranska (2017), Ruotsi (2018), Suomi (2019), Tanska (2019), Iso?Britannia (2019), Norja (2021) ja Saksa (2021). parlamenttiryhmässä. Britannian osalta mukana on Sinn Féin, joka Irlannin osalta istuu LEFT?parlamenttiryhmässä. Norjan osalta mukana ovat puolueet, jotka istuvat Pohjoismaiden neuvostossa Pohjoismainen Vihreä Vasemmisto -ryhmässä
Syntyi sankaritarina suomalaisten telakkatyöpaikkojen pelastusoperaatiosta. KU verkkolehdessä. Kirjan on kirjoittanut KU:n entinen päätoimittaja, tietokirjailija Sirpa Puhakka. Kansakoulupohjalta saattoi ponnistaa Smolnan kristallikruunujen loisteeseen, päättäjien pöytiin. Varaa ilmoitustila ajoissa ilmestymistä edeltävän kuukauden loppuun mennessä. Tilaa uutuusteos KARI UOTILA – TELAKAN SENAATTORI Kirjan hinta 29 € KU:n lukijoille alennus 20% Tilaa kirja osoitteesta partuuna.fi/kirjat ja käytä ostoskorissa alekoodia KU2022. Uotilan elämäkertateos on tarina sosiaalisesta noususta ja elävästä demokratiasta. Tilaa lehti : extra.vanu.fi/libero www.liberolehti.fi PALVELUKS EEN HALUTAAN KIRJANPIT ÄJÄ KOKOUKS IA KEVÄTKO KOUS KOKOUKS IA SYYSKOK OUS TAPAHTU MIA KONSERT TI Ilmoita kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Ilmoita edelleen tuttuun tapaan kerran kuussa ilmestyvässä KU:ssa. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti . Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa . 24 Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä, ajankohtaisesti, monitahoisesti ja ajattomasti. Kari Uotila valittiin 34-vuotiaana eduskuntaan vuonna 1995. ilmoitukset@kansanuutiset.fi Wärtsilä Meriteollisuuden telakkakonkurssi nosti rehdin oloisen pääluottamusmiehen mediakasvoksi vuonna 1989. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta . Varaa ilmoitustila edellisenä arkipäivänä, jos haluat, että ilmoitus on seuraavana päivänä verkkolehdessä. Kerro alekoodi, jos tilaat sähköpostilla tilaus@partuuna.fi
2 5 ilmoitus EU:n on pystyttävä ihmisarvoiseen pakolaispolitiikkaan Välimereen hukkuu vuosittain tuhansia ihmisiä heidän pyrkiessään Eurooppaan. Parhaiten hybridiuhkaa torjutaan viemällä siltä voima pois. Mahdollisuus siihen, että Venäjä turvautuisi tähän uudestaan, on olemassa. SilVia modig Europarlamentaarikko. EU:n yhteisen maahanmuuttoja turvapaikkapolitiikan pitäisi perustua ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mutta näin ei tällä hetkellä ole. Näin heiltä on evätty oikeus hakea turvapaikkaa, oikeus joka kuuluu jokaiselle. Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan, ja ilmastonmuutos vain pahentaa tilannetta. Turkki, Valko-Venäjä ja Venäjä ovat käyttäneet pakolaisia julmasti välineenä hybridioperaatioissa, joissa ihmisiä masinoidaan toisen valtion rajalle. Ukrainan sota on paljastanut pakolaispolitiikassamme piilevän kaksinaismoraalin. EU on maksanut Turkille miljardeja euroja voidakseen väistää vastuunsa maailman pakolaiskriisissä. Vuonna 2015 pakolaisleirille joutunut taapero on nyt ala-asteikäinen lapsi, joka on asunut suurimman osan elämästään leirillä – todennäköisesti ilman pääsyä kouluun tai terveydenhuoltoon. Sanotaan tervetuloa. Maa ei noudata palauttamiskieltoa Syyriaan, eikä päästä kansainvälisiä tarkkailijoita säilöönottokeskuksiinsa. Se hieno tapa, jolla Eurooppa on ottanut vastaan ukrainalaisia pakolaisia, olisi nyt hyvä pohja EU:n yhteiselle turvapaikkapolitiikalle. Siksi yhteinen, ihmisoikeuksiin ja vastuunkantoon perustuva turvapaikkapolitiikka on paitsi velvollisuutemme, myös Suomen ja koko Euroopan etu. Turkki pitää miljoonia Syyrian sodan pakolaisia maassaan, muttei pysty takaamaan heidän ihmisoikeuksiensa täysimääräistä toteutumista. Apua on tarjolla, vaan ei kaikille. Moni vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana Eurooppaan pyrkineistä elää edelleen Turkin ja Kreikan pakolaisleireillä. Taataan ihmisille heti pääsy terveydenhuoltoon ja töihin sekä lapsille kouluun. Se tapahtuu luomalla EU:hun yhteinen vastuunjako turvapaikanhakijoista. Euroopan rajaja merivartiovirasto Frontex on ollut osallisena tilanteissa, joissa ihmisiä on työnnetty väkisin EU:n rajan ulkopuolelle Välimerellä
2 6 K i i n a e i H y l K ä ä V a a n e i p e l a S T a K a a n V e n ä J ä ä Ovatko Kiina ja Venäjä liittolaisia. Teksti Onni Kari. Onko maailma uudessa kylmässä sodassa. Kiinan ja Venäjän suhde on avainasemassa uudessa maailmanjärjestyksessä. Kuuluuko Kiina samaan blokkiin Venäjän kanssa
Kiinalaisessa filosofiassa sodankäynti on viimesijainen keino, mutta Putinin oppikirja on suoraviivaisempi. Tässä katsannossa Yhdysvallat on Kiinan pääasiallinen geopoliittinen kilpailija. Sotilaallista uhkaa pidettiin Kiinassa painostusvälineenä, jolla Venäjä saavuttaisi neuvotteluissa haluamansa. Kumppaneilla on myös varauksia toisiaan kohtaan. Valtiollisessa mediassa on toistettu Venäjän valeuutisia, kuten väitettä Yhdysvaltojen bioasetehtaista Ukrainassa. Venäjän hyökättyä viisi historiantutkijaa, joukossa suurten yliopistojen professoreita, julkaisivat avoimen kirjeen, jossa he tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen ja vaativat loppua sodalle. Epämuodollinen kumppanuus ei edellytä yksimielisyyttä. Kiinan ja Venäjän välinen suhde on lähentynyt jo vuodesta 1989, mutta erityisesti vuoden 2014 jälkeen, kun Venäjä oli miehittänyt Krimin. Vain Fudanin yliopiston professori Tang Shiping oli pitänyt Venäjän hyökkäystä todennäköisenä. Kiinan ja Venäjän välinen kauppa yhdeksänkertaistui vuosien 2003 ja 2021 välisenä aikana. On esitetty vastakkaisia käsityksiä siitä, tiesikö Kiina etukäteen Putinin aikeista. Stimson Center -ajatuspajan tutkija Yun Sun arvioi, ettei Kiinalla ollut etukäteistietoa invaasiosta. Geopoliittisen strategian lisäksi Kiinaa ja Venäjää yhdistää johtajien välinen side. Yhdysvaltojen vastustaminen yhdistää Kiinaa ja Venäjää. Hu Wei, arvostettu valtiollinen tutkija, kirjoitti maaliskuun alussa Kiinan ja Venäjän kumppanuuden olevan Kiinan etujen vastainen. Soraääniäkin löytyy. Esimerkiksi edellä mainittu Hu Wein kirjoitus on poistettu kiinalaisilta verkkosivuilta. Kiinan mediassa tuki Venäjälle on suorempaa. Vuonna 2019 avattu Siperian voima -kaasuputki tuo Kiinaan maakaasua Venäjältä. Suhteen pragmaattisuus ehkäisee kiistoja eskaloitumasta, kuten kävi kylmän sodan aikana, jolloin Kiina ja Neuvostoliitto kilpailivat kommunistisen maailman johtajuudesta. Näyttäisi Xin kannalta huonolta, jos hän ensin. ”Kansainvälinen yhteisö osoittaa kasvavaa vaatimusta johtajuudelle rauhanomaisen ja jatkuvan kehityksen puolesta”, julkilausumassa todetaan. Häntä heilutti koiraa, kuten maailmanpolitiikassa joskus tapahtuu, eli pienempi kumppani toimii aloitteellisesti ja isompi joutuu reagoimaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Putin ja Xi tapasivat pandemian puhkeamisen jälkeen. 2 7 Helmikuun neljäntenä, Pekingin talviolympialaisten avajaispäivänä, Venäjän ja Kiinan presidentit Vladimir Putin ja Xi Jinping allekirjoittivat Pekingissä julkilausuman, jossa maat lupasivat toisilleen ”rajatonta yhteistyötä”. Useimmat kiinalaiset kansainvälisen politiikan tutkijat eivät odottaneet hyökkäystä. Kiina on toistanut tukensa YK:n peruskirjaan kirjatuille periaatteille itsenäisten valtioiden suvereniteetista ja alueellisesta koskemattomuudesta, mutta se ei tuomitse suoraan Venäjän hyökkäystä. Hu kirjoittaa, että Kiinan tulisi suojata omia etujaan ja katkoa siteensä Putiniin. Kiinan Kiovan suurlähetystö ei tehnyt elettäkään evakuoidakseen Ukrainassa olevat Kiinan kansalaiset etukäteen. Kiina väittää, ettei se tiennyt ”erityisoperaatiosta” etukäteen. Kiinan ja Venäjän suhde on käytännöllinen ja perustuu strategiseen laskelmaan, sanoo KU:n haastattelema Helsingin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori Julie Yu-Wen Chen. Lausuman käytännön vaikutukset jäivät epäselviksi, mutta sitä pidettiin osoituksena strategisen kumppanuuden jatkumisesta. Kiinan ja Venäjän erityissuhteen kriitikot ovat oppositiossa. Yunin mukaan Putin huiputti Xitä. Kiinalle Venäjä on ennen kaikkea energian tuoja. Tiesikö Kiina hyökkäyksestä etukäteen. Kiina joutui sivustakatsojaksi. Alle kolme viikkoa julkilausuman allekirjoittamisesta Putin aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Kiinan tasapainodiplomatiassa toistetaan fraasit suvereniteetista ja koskemattomuudesta, mutta sen lisäksi todetaan Venäjän ”legitiimit turvallisuushuolet”. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut Kiinan toiveissa. Yli 70 prosenttia Venäjän tuonnista Kiinaan on fossiilienergiaa. Miten Kiina reagoi Venäjän hyökkäykseen. On ajateltu, että Kiinalla yksin olisi mahdollisuus painostaa Putin lopettamaan hyökkäyssotansa. Venäjä pyrki tuolloin pakoon lännen pakotteita ja avautui Aasiaan eli käytännössä Kiinaan. Hänen mukaansa sodan seurauksena on maailman jyrkkä kahtiajako ja lännen globaalin hegemonian vahvistuminen. Kiina kuitenkin katsoo tilannetta geopoliittisen strategian näkökulmasta. Hylkäämällä Venäjän Kiina tarjoaisi Yhdysvalloille mahdollisuuden keskittyä Kiinan vastaiseen kamppailuunsa. Lehdistö ei hyökkää suoraan Ukrainaa vastaan, mutta syyttää Yhdysvaltoja ja Naton laajenemista sodasta. Yunin mukaan kiinalaiset olettivat Venäjän toimivan kuten Kiina itse toimisi. Liiaksi Venäjää – ja samalla Kiinan ulkopolitiikkaa – arvostelevat kannat katoavat mediasta. Kiinalaiset olivat hämmentyneitä, jopa nöyryytettyjä. Putinia ihailevalla Xillä on ”Venäjä-kompleksi”, kirjoittaa Yun Sun. Kiina ja Venäjä strategisina kumppaneina Kiinan on toivottu hylkäävän Venäjän
Kiina on panostanut raideliikenteeseen, ja rahtiliikenne rautateitse Eurooppaan on kasvanut jatkuvasti. Kiinalaiset pankit ja yritykset eivät vaaranna etujaan. Maayhteyksien uhanalaisuus korostaa meriyhteyksien tärkeyttä tulevaisuudessakin. Tämä on isku paitsi Kiinalle, myös Venäjälle ja muille Itä-Euroopan maille. Ukrainalaiset sotilasasiantuntijat auttoivat Kiinaa modernisoimaan sen ensimmäisen lentotukialuksen. Yhdysvaltojen mukaan Venäjä on pyytänyt Kiinalta sotatarvikeapua, mutta Kiina ei ole sitä antanut eikä todennäköisesti anna tulevaisuudessakaan. Kiina on sopeutunut lännen sanktiojärjestelmään. Rautainen silkkitie hyökkäyssodan uhrina Presidentti Xin vuonna 2013 julkistama Belt and Road -aloite (vyö ja tie), jota on kutsuttu myös uudeksi silkkitieksi, pyrkii yhdistämään Euraasian yhdeksi talousalueeksi. 2 8 syventäisi kumppanuutta Venäjän kanssa ja heti perään hylkäisi Venäjän. Rautaisen silkkitien saama isku osoittaa, että Kiinan ja Venäjän visiot kansainvälisestä järjestyksestä ovat ristiriidassa keskenään. Neuvostoliiton alueellisesti hajautetun asetuotannon perintönä Ukrainassa on aseteknologista tuotantoa ja osaamista, jotka ovat olleet Kiinalle avuksi sen kehittäessä asevoimiaan. Kiina yrittää sovittaa intressinsä yhteen Kiina pysynee puolueettomana Ukrainan sodassa. Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina ovat mukana. Aloitteen on allekirjoittanut maailmanlaajuisesti 146 maata. Kiinalaista sotilasapua ei olisi mahdollista antaa salaa, vaan kiinalainen kalusto olisi tunnistettavissa taistelukentiltä. Mailla on suunnitelma uudesta kaasuputkesta Venäjältä Kiinaan, mutta on epäselvää, kuinka ja milloin se toteutetaan. Ei konkreettista apua Venäjälle Kiina ei ole kuitenkaan antanut materiaalista tukea Venäjälle. Kiina on Ukrainan suurin kauppakumppani. Se pyrkii säilyttämään poliittisen liikkumavaran eikä hirttäydy liiaksi Venäjään, mutta ei myöskään tuomitse sitä. Tällä hetkellä 80 prosenttia maailman rahtiliikenteestä kulkee merireittejä. Venäjä on taloudellisesti riippuvainen Kiinasta, mutta Kiina ei Venäjästä.. Sotilaallinen tuki sitoisi Kiinan liiaksi Venäjän kohtaloon ja tekisi siitä maalitaulun sanktioille. Yhdysvaltain teknologian vientikielto kieltää kaikkien yhdysvaltalaista teknologiaa sisältävien tuotteiden viemisen Venäjälle, mikä hankaloittaa investointeja ja kauppaa Venäjän kanssa. Kiinan pyrkimyksenä on tuoda maailmantalouden painopiste Euraasiaan ja vahvistaa asemaansa maailman johtavana taloutena. Puolan tuli olla Kiinan portti Eurooppaan. Nyt Mariupol on raunioina. Energiantuonnin merkittävä kasvattaminenkaan ei ole ongelmatonta. Tällöin aiempi linja näyttäytyisi epäonnistumisena. Xi valittaneen historialliselle kolmannelle presidenttikaudelle Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokouksessa, joka pidetään tämän vuoden jälkipuoliskolla. Ukraina vie Kiinaan etenkin elintarvikkeita, kuten ohraa ja kasviöljyjä. Belt and Road -aloitteen ytimessä ovat valtavat Kiinan rahoittamat infrastruktuurihankkeet: rautatiet, satamat, moottoritiet, sillat, voimalat, telekommunikaatioyhteydet ynnä muut sellaiset. Yksi taloudellisista käytävistä, niin kutsuttu rautainen silkkitie, kulkee Venäjän, Valko-Venäjän ja Puolan halki Eurooppaan. Kiina ei ole tunnustanut Krimiä osaksi Venäjää ja on toistanut kantansa itsenäisten valtioiden suvereniteetista ja alueellisesta koskemattomuudesta, myös Ukrainan. Mariupolin sataman kehittäminen kuului Kiinan hankkeisiin Ukrainassa. Kiinan ja Ukrainan taloudelliset suhteet ovat tiiviit. Professori Chen arvioi, että niin kauan kuin Xi ja Putin ovat vallassa, ei tilaa muutokselle Kiinan ja Venäjän välisissä suhteissa ole. Vielä helmikuun alussa Puolan presidentti Andrzej Duda ja Xi keskustelivat innokkaasti Puolan asemasta uudessa silkkitiessä. Ukraina on vienyt Kiinaan myös aseteknologiaa. Jos Venäjä eristää itsensä taloudellisesti Euroopasta, katkeaa myös rautainen silkkitie. Jos Venäjän yhteys Eurooppaan katkeaa, painottanee Kiina hankkeitaan eteläisemmille reiteille, joista yksi kulkee Keski-Aasian, Iranin ja Turkin kautta Eurooppaan ja toinen Pakistanin kautta Intian valtamerelle. Ukraina, Kiinan kauppakumppani Kiinalla on ollut hyvät diplomaattiset välit Ukrainaan sen koko 30-vuotisen itsenäisyyden ajan. Maakaasun vientikapasiteetin kasvattaminen edellyttää kalliita ja vuosia kestäviä investointeja kaasuputkiin
Kiina katsoo Ukrainan sotaa ja uutta kansainvälistä järjestystä omasta näkökulmastaan ja pyrkii turvaamaan omat etunsa. Venäläisessä maailmanjärjestyksessä sääntöjä on vähemmän. Kriittisyys Yhdysvaltojen hegemoniaa vastaan yhdistää merkittävää osaa maailmasta. Se on niin täydellisesti integroitunut maailmantalouteen, ettei sillä ole varaa joutua pakotteiden kohteeksi. Kauppa länsimaiden kanssa on valtavan paljon tärkeämpää kuin kauppasuhteet Venäjään. Ei Venäjän eikä lännen puolella, vaan Kiinan Professori Chen ei ole varma, tulkitaanko uusi kansainvälinen järjestys Kiinassa uutena kylmänä sotana, mutta Kiinan media syyttää Yhdysvaltoja ”kylmän sodan mentaliteetista” eikä tuomitse Venäjää. Kiinan toiveissa on, että sota Ukrainassa saataisiin loppumaan. Kiinan ja Venäjän kumppanuus on epäsuhtainen: Kiina on taloudellinen maailmanvalta, Venäjä ei. Kiinan talousmaantieteellisten visioiden kannalta Euraasian epävakaus ja rajojen sulkeutuminen ovat uhka. 2 9. Mitä eristyneemmäksi Venäjä joutuu, sitä enemmän epäsuhta korostuu. n Yhdysvaltojen vastustaminen yhdistää Kiinaa ja Venäjää. Nousevat suurvallat, kuten Intia ja Brasilia, toimivat Kiinan tavoin ja välttävät Venäjän toimien suoraa tuomitsemista. Kuvaavaa on, että Kiinan Vietnamin kanssa käymän kaupan arvo on suurempi kuin Kiinan ja Venäjän välisen kaupan arvo. Kiina ei halua murentaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä, ainoastaan kirjoittaa säännöt uusiksi. Sodan eskaloitumista pidetään Kiinassakin uhkana. Venäjä on taloudellisesti riippuvainen Kiinasta, mutta Kiina ei Venäjästä. Globalisaatio ja avoin maailmantalous ovat nostaneet Kiinan maailmanvallaksi. Suhde muuttuu tulevina vuosikymmeninä vielä epätasapainoisemmaksi, jos Kiina pyrkii saavuttamaan ilmastotavoitteensa ja rakentaa taloutensa uusiutuvan energian varaan. Kiina ei halua kolmatta maailmansotaa, saati ydinsotaa. Kiina ei lopulta ole lännen tai Venäjän puolella, vaan Kiinan puolella. Sanktiot pakottavat kiinalaiset varomaan investointeja ja kauppaa venäläisten kanssa. Erään metaforan mukaan Venäjä on ”huoltoasema, jolla on ydinaseita”. Kiina ei ole yksin puolueettomien leirissä, vaan haluttomuus tuomita Venäjän toimet on trendi globaalissa etelässä. Kiina ei halua toisaalta sitäkään, että Putinin hallinto heikentyisi liikaa tai jopa kaatuisi. Putinin sota Ukrainassa osoittaa, ettei se vielä ole sitä. Toisessa metaforassa Venäjän uumoillaan muuttuvan ”Kiinan Kanadaksi”. Kiinan ja Venäjän taloudelliset suhteet eivät katkea, mutta Kiina tuskin voi pelastaa Venäjää. Kiinalla on risteäviä intressejä
Jakamistalouden katsottiin tarjoavan ratkaisuja resurssien ylikäyttöön ja toisaalta voimaannuttavan kuluttajia. Tämä tunnustetaan sofistikoituneiden yritysja ajatusjohtajien keskuudessa, ja uuden mallin lupaavia elementtejä on tulossa. Porterin ja Kramerin ajatuksena oli, että kapitalismin pelastaminen edellytti win-winsuhdetta yrityksen ja yhteiskunnan välillä. (2) Kapitalismin sakkaaminen ja miljoonat kotinsa menettäneet amerikkalaiset tuottivat ilmapiirin, jossa yritysten kannatti esittää tekevänsä asiat toisin kuin aiemmin. Paniikkitunnelmaa kapitalismin mainekriisin keskellä kuvastaa myös vuonna 2011 ilmestynyt vaikutusvaltaisten talousteoreetikkojen Michael Porterin ja Mark R. Sen sijaan, että jokainen ostaa oman auton, miksi emme käyttäisi autoja yhteisesti. Erilaiset vertaispalvelut tai sellaisina esiintyvät keräsivät paljon huomiota. Sen sijaan, että jokainen ajaa autonsa pikaruokaravintolaan, mitä jos yksi ihminen esimerkiksi matkallaan töihin hakisi samalla sinun ja essee VeiKKa Lahtinen JaKamistaLouden raunioiLLa Yritykset tehostaa resursseja törmäävät kapitalismin rajoittuneisuuteen, ja samaan aikaan yksinomaan voittoa tavoitteleva alustatalous pyrkii naamioitumaan hyväntekijän kaapuun. Nyt oli hyödyllistä esittää toimivansa tavallisten ihmisten ehdoilla. – – Nämä yritykset tuovat merkittäviä taloudellisia, ympäristöllisiä ja yrittäjyyteen liittyviä etuja, mukaan lukien työllisyyden kasvu ja hiilidioksidipäästöjen väheneminen (autojen yhteiskäyttöpalvelujen tapauksessa). Niin kutsuttu jakamistalous on osa tätä reaktiota kapitalismin imago-ongelmiin. – – Ratkaisu piilee yhteisen arvon periaatteessa, jossa luodaan taloudellista arvoa tavalla, joka luo arvoa myös yhteiskunnalle vastaamalla sen tarpeisiin ja haasteisiin. Se alkaa sanoilla ”kapitalistinen järjestelmä on piiritetty”. Kramerin artikkeli ”Creating Shared Value”. Yritysten on yhdistettävä menestyksensä uudelleen sosiaaliseen kehitykseen.” Yrityksille siis peräänkuulutettiin uudenlaista yhteiskunnallista tehtävää. (1) Harvard Business Review, 2014 K irjailijat Eliot Brown ja Maureen Farrell kirjoittavat WeWork-startupia käsittelevässä teoksessaan finanssikriisin jälkeisestä tunnelmasta Yhdysvaltojen suurkaupungeissa. Yritysten tuli tulla lähemmäs tavallisia ihmisiä ja toimia yhdessä heidän kanssaan. Jakamistaloutta esitellään usein pirteillä grafiikoilla, joissa hymyilevät ihmiset hyötyvät toistensa avusta. M er i B jö r n. Jakamistalouden käsite on epämääräisesti määritelty. 3 Jakamistalouden yritykset disruptoivat perinteisiä toimialoja kaikkialla maailmassa. Porter ja Kramer jatkavat: ”Yritysten on otettava johtoasema yritysten ja yhteiskunnan tuomisessa jälleen yhteen. Yleensä sillä viitataan siihen, että perinteisen tavaroiden myymisen sijaan tavaroita ”jaetaan” joko vuokraamalla tai lainaamalla
airbnb.com), jotka ovat tällä hetkellä sijoilla yksi ja kaksi arvokkaimpien startup-yritysten listalla. Woltin ja Foodoran ajaminen ei tapahdu ”siinä ohessa”, kun ihminen on matkalla paikasta toiseen, vaan kuskit tekevät ruoankuljetusta työkseen, usein heikolla korvauksella. Uberin ”resurssiviisaus” on todettu pelkäksi mainospuheeksi: useat tutkimukset ovat todenneet, että Uber ei vähennä ruuhkia tai autojen käyttöä oleellisesti, vaan siitä on tullut vain yksi lisävaihtoehto kulkutapojen joukkoon. 3 1 naapurisi tilaukset, jotka sattuvat olemaan hänen reitillään. Nämä yritykset ”disruptoivat” markkinoita ja tekivät asiat toisin. Internet-pohjaisuus ja tietoinen lainsäädännöstä piittaamattomuus ovat mahdollistaneet alus” Vuoden 2008 finanssikriisi loi siis otollisen narratiivin yrityksille.”. Vastaavia tilojen, tavaroiden, autojen ja kyytien jakamisen mahdollistavia palveluita nousee tällä hetkellä kaikkialla maailmassa.” Vuoden 2008 finanssikriisi loi siis otollisen narratiivin yrityksille, jotka tavoittelivat markkinaosuuksia digitaalisten alustojen kautta. Yrityksiin voitiin projisoida erilaisia lupauksia kestävästä tulevaisuudesta, jonka ne voisivat tuoda tullessaan. N yt 2020-luvulla olemme huomattavasti kyynisempiä näiden kapitalismia pelastamaan saapuneiden uusien ratkaisujen suhteen. Tästä esimerkkinä ovat uudenlaisia taksipalveluita tarjoava Uber (www.uber.com) ja asuntojen vertaisvuokrauspalvelu Airbnb (www. Lupaava jakamistalouden aikakausi liitettiin erityisesti internetin mahdollisuuksiin. (4) Suurin muutos suhteessa jakamistalouteen lienee itse jakamisen ajatuksen tuhoutuminen. Muutos ohjaa huomion oikeaan suuntaan, eli yrityksiin, jotka hyötyvät palvelujen käyttäjistä. Facebookin kirpputoriryhmät ja tori.fi-palvelun kaltaiset sähköiset ilmoitustaulut ovat jossain määrin keskittäneet tavaroiden vertaismarkkinoita. Fiksua ja resurssitehokasta! Tällä tavoin kirjoitettiin myös AirBnb:stä ja Uberista, kuten tämän luvun alussa olevista sitaateista voi lukea. Entä jos hotelliketjulle maksamisen sijaan voisimmekin lainata majoitukseksi tyhjänä olevia kiinteistöjä toisilta ihmisiltä. Jakamistalouden käsite ohjaa ajattelemaan ihmisiä, jotka vertaisina tekevät palveluksia toisilleen. Suurimmat jakamistaloudeksi aiemmin mielletyt palvelut kuten Airbnb tai Uber eivät ole johtaneet resurssien jakamiseen siinä mitassa kuin niiltä toivottiin. Näin emme ajattele esimerkiksi rodullistettua nälkäpalkalla alustalle työtä tekevää pakkoyrittäjää, vaan kahta ihmistä, jotka auttelevat vähän toinen toistaan. Muutos tuo paljon tehokkuusetuja ja mahdollistaa siirtymisen tuotteista palveluihin: asuntojen, muiden tilojen, ajoneuvojen ja laitteitten vuokraamisesta tulee internetin ansiosta entistä helpompaa.” Myös Demos Helsinki näki juuri Uberin ja Airbnb:n erityisen lupaavina esimerkkeinä resurssiviisaasta jakamisesta: ”Kuluttaja-cleantechin lähivuosien merkittävimmät menestystarinat syntyvät luultavasti kuitenkin toimialoilta, jotka ovat vasta muotoutumassa. Nämä jättiläisiksi kasvaneet startupit nähtiin 2010-luvun alkupuolella osana vastaiskua ”perinteiselle” resursseja tuhlaavalle ja suuryrityskeskeiselle kapitalismille. Jakamistaloudesta puhuminen onkin jäänyt vähemmälle, sen sijaan puhutaan alustataloudesta. Uberin ja AirBnb:n kohdalla keskustelu oli turvallista niin kauan kuin se liikkui potentiaalien tasolla. Suomessa näistä merkittävin lienee erilaisten ”ostetaan, myydään, annetaan, vaihdetaan” -palstojen digitalisoituminen. Olemme nähneet, miten arabikevään aikaan demokratian esitaistelijoiksi kutsutut sosiaaliset mediat ovat kulkeneet skandaalista toiseen ja epäonnistuneet rasismin ja seksuaalisen häirinnän kitkemisessä uutissyötteistämme. Ajatushautomo Demos Helsinki kirjoitti vuonna 2014: ”Nyt käynnissä on digitalisoitumisen uusi vaihe, jonka vaikutukset näkyvät ihmisten tavoissa käyttää tiloja, rakennuksia ja tavaroita. Airbnb:tä varten hankitaan ja remontoidaan asuntoja, jotka ovat aiemmin toimineet tavallisilla vuokramarkkinoilla. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä varsinaisen jakamistalouden kanssa. Mitään ei ”jaeta”, vaan ihmiset myyvät yrittäjämäisesti erilaisia palveluita ja kantavat siitä riskin samalla kun alusta kerää provikat. Internetin muuttuminen oleelliseksi osaksi arjen kudosta on kyllä tuottanut uudenlaisia ”jakamiseen” liittyviä ilmiöitä. Kun olemassaolevia autoja käytetään Uberin ajamiseen, ihmiset myös saattavat hankkia auton vain Uberin ajamiseen. AirBnb tunnetaan erityisesti sen taipumuksesta tuhota suurkaupunkien vuokramarkkinat, kun asuntosijoittajat muuttavat kaupungissa asuville tarkoitetut vuokra-asunnot turistien väliaikaismajoitukseksi
Voisikin todeta, että aiemmin jakamistalouteen liitettyjen yritysten suurin innovaatio on niiden kyky laskea toimintakustannuksia ja kiertää erilaista ihmisiä suojelevaa lainsäädäntöä. Erityisesti digitaaliset resurssit on mahdollista saada yhteiseen käyttöön internetin avulla. Autolla ajaminen ei vähene, mutta kyytipalvelut keskittyvät tiettyyn äppiin. Ajatus digitaalisuuden tuomasta resurssien automaattisesta tehostumisesta on myös osoittautunut virheelliseksi. 3 2 tatalouden suurille toimijoille monopoliaseman tavoittelun eri markkinoilla. Tällaista on myös kokeiltu eri puolilla maailmaa. Yrityksillä oli alusta saakka nimenomaan taloudellisia tavoitteita: monopolien saavuttamista, uusien markkinoiden luomista, yrityksen vastuun ja kulu rakenteen minimointia ja pakkoyrittäjyyden hyödyntämistä kalliin työntekijöiden palkkaamisen sijaan. Esimerkiksi suomalaisten taloyhtiöiden pesutuvat tai vaikkapa Kallion yleiset saunat ovat jakamiseen perustuvia ratkaisuja ajalta, jolloin vaatteiden peseminen ja peseytyminen oman kaupunkikodin seinien sisäpuolella olivat harvojen luksusta. J akamistalouden lupaukset uudenlaisesta kapitalismista eivät koskaan perustuneet sille, mitä yritykset todellisuudessa tekivät. Kapitalismissa kuitenkin jakamiseen perus”Yritykset saa jakamaan omia resurssejaan yleensä vain pakottamalla.”. Alusta talouden yritykset ovat kylläkin osoittaneet, että digitalisaatio on yksi väline tuottaa nopeita verkostoefektejä eli käyttäjien keskittymistä sinne, missä on jo muita käyttäjiä. Alustatalouden yrityksille tämä oli varmasti selvää alusta saakka. O nko sitten ajateltavissa sellaisia internetpohjaisia palveluja, jotka aidosti tehostavat resurssien käyttöä. Vaikka erilaista lainaamista ja jakamista tapahtuu myös vauraissa yhteiskunnissa, monilla ei yksinkertaisesti ole aikaa tai kiinnostusta tällaiseen vertaisharrastamiseen. Ajatus siitä, että ihmiset alkaisivat huvikseen jakaa erilaisia resursseja esimerkiksi Uberin tai AirBnb:n kautta, ei perustunut kunnolliseen ar vioon siitä, mitä ihmiset pitävät tärkeänä elämässään. Samoin joukkoliikenne syntyi aikana, jolloin urbaanin väestön kuljettaminen paikasta toiseen ei vielä perustunut yksityisautoilulle. Niinpä esimerkiksi Uberin olisi pitänyt luoda käytäntöjä, jotka estävät Uberin ajamisen päätoimisesti, jotta se toimisi muussa käytössä olevien autojen vain ”siinä ohessa” ajettavina reissuina. Uberilla ei koskaan kuitenkaan ollut tällaista tavoitetta, vaikka monet siihen sellaista projisoivatkin. Materiaalisten resurssien käytön tehostuminen edellyttää yleensä, että siihen pyritään tietoisesti. Pakkoyrittäjyys työntekijäsuhteen sijaan on mahdollistanut ruoankuljetuspalveluille alhaiset kustannukset. Jos katsotaan historiallisia esimerkkejä, resurssien jakamisen yksi keskeinen ajuri on ollut niukkuus. Ne eivät kuvitelleet, että Uberia ajaisivat 80-tuntista viikkoa tekevät toimitusjohtajat, vaan oletus oli, että rodullistetut työssäkäyvät köyhät ajaisivat ja toimitusjohtajat istuisivat kyydissä. Resurssien käytön tehostamisen sijaan kapitalismissa pyritäänkin usein tuottamaan keinotekoista niukkuutta. Yritykset ainoastaan hyödynsivät markkinoinnissaan ajatuksia resurssitehokkuudesta, joita hyödylliset hölmöt levittivät bisnesjournalismissa. Teoreettisesti katsottuna esimerkiksi kaupungin tyhjänä seisova liiketila olisi mahdollista ottaa yhteiseen käyttöön tilavaraamoiden kautta. Se harvoin tapahtuu ”vahingossa” tai ”siinä ohessa”, toisin kuin monet jakamistalouden intoilijat olettivat 2010-luvun alkupuolella. Ne olivat ennemmin fantasioita siitä, mitä yritykset voisivat tehdä jossain kuvitteellisessa maailmassa. Suurin ongelma jakamistalouden lupauksissa oli olettaa, että pääomasijoittajien rahoilla operoivat startupit olisivat kiinnostuneita jostain muusta kuin rahan muuttamisesta lisärahaksi. Kun yksityis autoilu lisääntyy, joukkoliikenne saa lommon. Airbnb:t, woltit ja uberit pyrkivät tyhjentämään markkinat kilpailijoista, jotta ne sen jälkeen voisivat nostaa vapaasti omia hintojaan, kun kuluttajalla ei ole valinnanvaraa. Ei ole näyttöä, että digitaalisuus itsessään tehostaisi resurssien käyttöä. Airbnb on mahdollistanut pysyvään asumiseen tarkoitettujen asuntojen viemisen majoituspalvelujen markkinoille. Kyllä
Jakaminen kiinnosti niitä vain markkinointia siivittävänä löyhänä iskulauseena, vähän kuin ”sosiaalisuus” sosiaalisen median palveluiden markkinoinnissa aikoinaan. 3 3 tuvat palvelut törmäävät nopeasti taloudellisiin intresseihin, joita jakaminen uhkaa. White Paper. Uudenlaisten jakamiseen perustuvien internet-palvelujen synnyttäminen edellyttäisikin aivan toisenlaista logiikkaa kuin mitä startup-yritykset noudattavat. Verkko lähde: https://demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2014/11/whitepaper_Resurssiviisas_talous.pdf 4 https://www.cnet.com/roadshow/news/uber-lyft-traffic-congestion-car-ownership-study/. Airbnb ja Uber ovatkin ironisia esimerkkejä siitä, millainen jakaminen pääomasijoittajia kiinnostaa. Pikemminkin jakamistalouden tarina opettaa, että yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen harvoin onnistuu sattumalta tai kapitalismin siivittämänä. Harvard Business Review. 3 Demos Helsinki 2014: Resurssiviisas talous avaa kuluttajabisnekselle uusia markkinoita. Penguin Random House. Kapitalismissa piilevien rakenteellisten mekanismien ja konfliktien ymmärtäminen on edellytys aidosti meitä palvelevien ratkaisujen luomiselle. Digitaalisten sisältöjen vertaisjakamista eli piratismia on yritetty torpata tehokkaasti viimeksi kuluneet 20 vuotta. n ” Omista voitoista ei haluta jakaa senttiäkään, vaan mieluiten jätetään verot ja työnantajamaksut maksamatta.” 1 Cannon, Sarah & H. Verkkolähde: https://hbr.org/2014/10/how-uber-and-the-sharing-economy-can-win-over-regulators 2 Brown, Eliot & Farrell, Maureen 2021: The Cult of We: WeWork, Adam Neumann, and the Great Startup Delusion. Omista voitoista ei haluta jakaa senttiäkään, vaan mieluiten jätetään verot ja työnantajamaksut maksamatta. Ruokakaupat lukitsevat roskiksensa mieluummin kuin jakavat hävikkiruoan sitä tarvitseville. Yritykset saa jakamaan omia resurssejaan yleensä vain pakottamalla. Demos Helsinki. Usein kiinteistöjä pidetään mieluummin tyhjillään kuin jaetaan ilmaiseksi ihmisten käyttöön. Vaikka jakamistalouden idean tuhoutuminen antaa syytä kyynisyyteen, internetin mahdollisuuksia ei ole jakamisen osalta käytetty loppuun. Summers, Lawrence 2014: ”How Uber and the Sharing Economy can win over Regulators”. Jakamista ja vaihtoa vertaisten kesken tapahtuu kuitenkin jatkuvasti niissä rajoissa, jotka ihmisten elämäntilanteet ja yritysten palkkaamien lakimiesten pelottelu sallivat. Palvelujen pitäisi syntyä yhteisölähtöisesti, ja tavoitteena pitäisi olla juuri resurssien laajempi käyttö ilman ajatusta provisiosta
3 4
Global Clinicit ovat verkosto suomalaisia vapaaehtoisten järjestämiä terveysasemia. Heille apua tarjoaa muiden muassa sairaanhoitaja Pipsa Jääskeläinen. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä Helsingin Global Clinicilla yli kolme vuotta. Teksti Tuula KärKi Kuvat Emma GrönqvisT SuomeSSa on yhä ihmisiä, jotka eivät pääse julkisen terveydenhuollon piiriin. Ne tarjoavat hoitoa Suomessa ilman oleskelulupaa tai sairausvakuutusta oleville. Palvelujen ulkopuolella olevien paperittomien määrästä ei ole tietoa. Näin on, vaikka useat kunnat, muiden muassa Helsinki, ovat päättäneet tarjota paperittomille muutakin kuin kiireellistä hoitoa, johon näillä on lain mukaan oikeus. Asiakkaat vähentyneet Siitä huolimatta, että esimerkiksi Helsinki hoitaa myös paperittomat henkilöt julkisessa terveydenhuollossa, klinikkaa tarvitaan.. Se pistää miettimään omia elämän arvoja. Vapaaehtoisten tavoitteena on tehdä toiminnasta tarpeetonta. Klinikat tarjoavat apua ilmaiseksi, nimettömästi ja luottamuksellisesti. 3 5 Global CliniC Täällä hoidetaan paperittomia ihmisiä, joilla ei ole pääsyä julkiseen terveydenhuoltoon. – Nämä ihmiset ovat äärettömän kiitollisia saamastaan avusta, Jääskeläinen kertoo. Palvelut on ensisijaisesti tarkoitettu niille, jotka eivät ole oikeutettuja Suomen julkiseen terveydenhoitoon. Monilla asiakkailla on todella vaikea tausta. – Itseä välillä itkettää se, kuinka vähän heidän hyväkseen pystyy tekemään
– Me sitten otamme yhteyttä kuntaan ja keskustelemme asiasta. Jotkut palvelevat asiakkaita useita kertoja kuukaudessa ja tekevät muutakin vaikuttamistyötä, esimerkiksi kouluttavat ja pitävät yhteyttä kuntiin. Kaikkien etu Jääskeläinen arvioi yhä useamman ymmärtävän, että paperittomien hoitaminen on kaikkien etu. Miten sitten selität sen. Usein siellä ymmärretään, miksi hoito on tärkeää, ja lähes aina asia järjestyy. – Ihmiset ovat halukkaita auttamaan. Lääkäri päättää Helsingin-klinikalla työskentelee noin 40 vapaaehtoista. Paperittomien terveydenhuolto ei ole iso menoerä. Kun ihminen joutuu teho-osastolle kiireelliseen hoitoon, se maksaa tuhansia euroja yhteiskunnalle. Jääskeläinen aikoo jatkaa klinikalla. Kuinka moni menee satoja euroja maksavaan testiin. – Esimerkiksi se verenpainetauti. – Kun Helsinki otti aikuiset paperittomat terveydenhuollon piiriin, se tuli paljon halvemmaksi kuin mitä etukäteen oli arvioitu. Mutta jos ihminen pääsee perusterveydenhuoltoon, hän saisi reseptin verenpainelääkkeisiin, jotka maksavat joitakin euroja. Vaikka laissa taataan vain kiireellinen hoito paperittomille, ei hoitaminen ole koskaan laitonta. Auttaminen antaa paljon auttajallekin. – Periaatteessa aina lääkäri määrittelee sen, kuka tarvitsee hoitoa. Esimerkiksi koronapandemian alussa paperittomien edellytettiin itse maksavan koronatestinsä. – En ole tavannut ketään, joka ei tajuaisi tätä, kun sen heille selittää, hän sanoo. n –?Ultimaattinen?tavoitteemme?on?tietysti?se,?ettei?meitä?tarvittaisi,?sairaanhoitaja?Pipsa?Jääskeläinen?sanoo.. Joskus asiakkaalle kerrotaan jossain kunnassa, että hänellä ei ole oikeutta mihinkään palveluun. Jääskeläinen muistuttaa siitä, että auttaminen ei ole koskaan kiellettyä. Jotkut käyvät silloin tällöin. – Miehenikin sanoo, että olen aina niin hyväntuulinen, kun tulen täältä kotiin. – Toinen esimerkki ovat tarttuvat taudit. Onneksi tuli sosiaalija terveysministeriön suositus, jonka mukaan myös paperittomien tulisi päästä testiin maksutta. 3 7 lähtömaasta. Myös esimerkiksi pitkittyneet turvapaikkaprosessit saattavat aiheuttaa epätoivoa. – Paikka on tärkeä erityisesti niille asiakkaille, joilla ei ole pääsyä muuhun terveydenhoitoon. Se ei ole vain heidän vaan myös koko yhteiskunnan etu. On kauhea ajatus, että ihminen ei saisi mitään hoitoa. Niiden hoitoon paperittomat eivät ole oikeutettuja
Samalla ruuan hinta on nelinkertaistunut ei kä pankista saa nostettua rahaa. Libanonin punnan arvo on romahtanut 95 prosenttia kahdessa vuodessa, ei kä useimpien libanonilaisten palkka riitä elämi seen. Vielä pari viikkoa ennen äänestys päivää ainoa näkyvä merkki tulevista vaaleista oli vat perinteisten suurpuolueiden ehdokkaiden val tavat mainostaulut katujen varsilla tai rakennus ten seinustoilla. VaaLien jäLkeisissä uutisissa iloittiin ennen muu ta siitä, että šiiojen äärijärjestö Hizbollah ja sen liit tolaiset menettivät enemmistön parlamentissa. Talouskriisin runtelemassa maassa monilla oli varmasti muita huolia. 3 8 pintaa syvemmältä KuinKa maa ajetaan Kriisiin Libanonissa pidettiin parlamentti vaalit keskellä yhtä maailman historian pahimmista talouskriiseistä. Puolueet edustavat omia uskonnollisia ryh miään, ja monet niistä ovat entisiä sisällissodan osapuolia. Teksti PeiK johansson Kuva LehtiKuva Libanonin pääkaupungissa Beirutissa vain harva jaksoi kiinnostua toukokuussa pidetyistä parla menttivaaleista. Hallitsevan poliittisen luokan ulkopuolelta tul leet itsenäiset ehdokkaat saivat lopulta 13 paikkaa eli kymmenesosan uuden parlamentin paikoista, yhtä paljon kuin Hizbollah yksinään ilman liittolai siaan. Sen sijaan Hizbollahin kanssa liittoutunut presi dentti Michel Aounin maroniittikristittyjä edusta va puolue koki vaalitappion, kun Hizbollahin val taasemaa vastaan kampanjoinut Libanonin joukot puolue sai lisäpaikkoja maroniittien vaalipiireissä. Tuolloin yli miljoona ihmistä lähti kaduille osoittamaan mieltä verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaa timaan muutosta maan poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan. Näissä vaaleissa oli kuitenkin ehdolla ennätys määrä muutoksen voimiksi kutsuttuja itsenäisiä ehdokkaita, jotka olivat aktiivisesti mukana Liba nonin vuoden 2019 kansannousussa. Maan valuutan arvo on romahtanut 95 prosenttia kahdessa vuodessa, ruuan hinta on nelinkertaistunut eikä pankista saa rahaa. Libanonin joukot saa ra hoitusta SaudiArabiasta ja Yhdysvalloista. Jos ihan tarkkoja ollaan niin itse asiassa Hizbollah ja sitä lähellä oleva šiiojen Amalpuolue saivat kum pikin yhden lisäpaikan. Libanonin joukot puolueen johtaja, entinen maroniittijoukkojen sotapäällikkö Samir Geagea on esiintynyt vaalivoittajana ja vaatinut, että Hiz bollah luopuisi aseistaan. Valittujen joukossa oli vuoden 2019 kansan nousussa mukana olleita juristeja, lääkäreitä, tut kijoita ja toimittajia, jotka edustavat tasapuolises ti sunneja, maroniitteja, ortodokseja, armenialaisia ja druuseja.. Suurimpia ryhmiä ovat sunnimusli mit, šiiamuslimit, maroniittikristityt, ortodoksit ja druusit. Useimpien libanonilaisten mielestä juu ri tämä sektariaaninen politiikka on johtanut mas siiviseen korruptioon, jossa poliittinen eliitti käyt tää hyväksi uskonnollisia jakolinjoja pysyäkseen vallassa. Libanonissa on kaikkiaan 18 uskonnollis ta ryhmää
Nyt aikaa on vähemmän, sillä presidentin pitäisi vahvistaa uuden pääministerin valinta ennen kuin hänen oma kautensa päättyy lokakuussa. Edellisen pääministerin valitsemiseen meni 13 kuukautta. Vaikeudet tulevat pian vielä lisääntymään, sillä Libanonin poistuva hallitus päätti viime töikseen, että heinäkuusta alkaen teleoperaattorit saavat laskuttaa asiakkaitaan Libanonin punnan virallista kurssia moninkertaisesti korkeammalla rinnakkaisella vaihtokurssilla. Vielä tänään iso osa Beirutin asuintalojen ikkunoista on rikki ja korvattu kankailla tai huovilla. Korona pahensi kriisiä entisestään, ja lopullisen tuhon aiheutti Beirutin satamassa kesällä 2020 tapahtunut ammoniumnitraattivaraston räjähdys, jossa kuoli yli 200 ihmistä, 7 000 loukkaantui ja sadat tuhannet ihmiset menettivät kotinsa. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista asutuskeskuksessa sattuneista räjähdyksistä sitten Hiroshiman ja Nagasakin yllä vuonna 1945 pudotettujen atomipommien. libanonin talouskriisi on seurausta maan poliittisen luokan korruptiosta ja keskuspankin käynnistämästä pyramidihuijauksesta, jossa maahan houkuteltiin dollareita ylisuurilla talletuskoroilla. Le h tik u va /L o u a i B es h a r a. Pääministeriä ja uutta hallitusta tarvitaan myös neuvottelemaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa akuuteista tukipaketeista ratkaisuksi maata koetteleviin polttoainepulaan, ruokapulaan ja pankkijärjestelmän romahtamiseen. 3 9 Sunnien entinen valtapuolue Tulevaisuusliike katosi puoluekartalta kokonaan, kun ex-pääministeri Saad Hariri tammikuussa ilmoitti luopuvansa politiikasta ja puolue päätti olla osallistumatta vaaleihin. sataman tuhoutumisen jälkeen Libanon on kärsinyt ruokapulasta, sillä maa on pitkälti riippuvainen tuontiviljasta. Talouskriisiä pahentaa polttoainepula, jonka seurauksena maan voimalaitokset eivät pysty tuottamaan riittävästi sähköä. Suurin osa viljasta on ollut peräisin Venäjältä ja Ukrainasta. Tämän seurauksena puhelujen ja mobiilidatan hinta tulee viisinkertaistumaan. Lopulta vain 41 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Yhdysvaltojen hallitus pysäytti keväällä Maailmanpankin tukipaketin maakaasun ostamiseksi Egyptistä, sillä kaasuputki Libanoniin kulkee Syyrian kautta, jolle Yhdysvallat on määrännyt talouspakotteita. Parlamentin Pitäisi valita maalle uusi pääministeri ja pian myös uusi presidentti. Vuosikymmeniä vanhan sopimuksen mukaan pääministerin tulee kuulua sunneihin, presidentin pitää olla kristitty ja parlamentin puhemiehen paikka kuuluu šiioille. Paineaalto hajotti ikkunoita Beirutin lentokentällä yhdeksän kilometrin päässä satamasta, ja räjähdyksen ääni kantautui 200 kilometrin päähän Kyprokseen asti. n Beirutin satamaräjähdyksessä kesällä 2020 kuolleiden omaiset kantoivat kuvia räjähdyksen uhreista parlamenttivaalien äänestyspaikan ulkopuolella
Heidän menestystään onkin kuvattu ”keskiluokan” kapinaksi. Kolme vuotta sitten pidettyjen edellisten vaalien jälkeen on tapahtunut paljon sellaista, mikä on aukaissut australialaisten silmät ilmastonmuutokselle. Voitonpuheessaan hän lupasi tehdä Australiasta uusiutuvan energian suurvallan. Liberaalipuolueen johtama oikeistokoalitio kärsi murskatappion ja sai huonoimman tuloksensa sitten vuoden 1983. Oikeistokoalition epäsuosio näkyy siitä, että vaikka se sai ykkösääniä kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin työväenpuolue, sen paikkamäärä putosi rajusti. Siitä hyvä esimerkki on maan ainoan naispääministerin, työväenpuolueen Julia Gillardin (virassa 2010–2013) kokema törkeä kohtelu. 4 IlmastokrIIsI ratkaIsI vaalIt australIassa Keskiluokan naisten kapina vei ratkaisevat parlamenttipaikat hallinneen oikeistokoalition ilmasto änkyröiltä. Ison Valliriutan korallit ovat vaalentuneet jo kuusi peräkkäistä vuotta. Vähiten ykkösääniä saanut ehdokas putoaa pois, ja hänen äänestäjiensä kakkosäänet jaetaan muille. Maa on kärsinyt sekä helleaalloista, ankarasta kuivuudesta että rajuista tulvista. Keskiluokan kapina Vihreät lisäsivät kannatustaan puolitoista prosenttiyksikköä lähes 12 prosenttiin. Oikeistokoalitio on ollut hyvin nihkeä päästövähennyksille. Suurin osa teal-ehdokkaista on naisia, ja he ovat tyytymättömiä oikeiston heikkoon ilmastopolitiikkaan ja korruptioon. Teksti arto HuovInen Kuva leHtIkuva AustrAliAn toukokuun vaaleissa työväenpuolue palasi hallitusvaltaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen. He ovat tunnettuja, vahvan uran tehneitä, mutta politiikassa uusia kasvoja. Koalitio menetti aiemmasta yli 40 prosentin kannatuksestaan yli 5 prosenttiyksikköä. Silmät aukenivat Merkittävintä tuloksessa on se, että ilmastokriisi ratkaisi vaalit. Teal-ehdokkaat pudottivat ratkaisevan määrän oikeistokoalition ehdokkaita niissä kaupunkien vauraissa vaalipiireissä, joissa työväenpuolueen tai vihreiden ehdokkailla ei olisi ollut mahdollisuuksia. Nimi tulee sinivihreästä väristä, jota useimmat heistä käyttävät vaalitunnuksenaan, symbolisesti lisäten vihreää Australian liberaalipuolueen perinteiseen siniseen väriin. Kun lisätään. Työväenpuolue sai puolet 151-paikkaisen alahuoneen paikoista. Uusi pääministeri, työväenpuolueen Anthony Albanese, ei hänkään ole ilmastoradikaali, mutta paremmin kartalla. Vaalit hävinneen pääministeri Scott Morrisonin vastaus oli, että markkinat hoitavat tilanteen. He keräsivät vaalikassansa pienistä lahjoituksista ja saivat lisäksi Climate 200 -kampanjan tuen. Kuvat vuoden 2020 ennätysmäisistä maastopaloista kärsineistä koaloista ja kenguruista levisivät kaikkialle. Australian alahuoneen jäsenet valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, joissa äänestäjä asettaa ehdokkaat preferenssijärjestykseen. Talouspolitiikassa teal-ehdokkaat eivät ole vasemmistolaisia, mutta he ovat arvoliberaaleja. Uusi tekijä oli sitoutumattomien ehdokkaiden joukko, joka tunnetaan nimellä teal independents. Päästöjen suurvalta Australian kasvihuonekaasujen päästöt henkeä kohden kuuluvat maailman suurimpiin; ne ovat isommat kuin Yhdysvalloissa. Teal-ehdokkaita sapettaa Australian poliittinen kulttuuri, jota liioittelematta voi sanoa toksisen maskuliiniseksi. Näin jatketaan niin kauan, kunnes joku ehdokkaista ylittää 50 prosentin rajan. Australia on suuri hiilentuottaja ja yksi globaalin ilmastopolitiikan jarruttajista. Työväenpuoluekin menetti puoli prosenttiyksikköä, mutta sai preferenssiäänten ansiosta tarvittavat lisäpaikat. Hän on mainostanut kiisteltyjä teknologisia ratkaisuja – kuten hiilen takaisinottoa – joiden toimivuudesta suuressa mittakaavassa ei ole näyttöä
Käytännössä hän ei tavoitetta juuri edistänyt, ja vuoden 2030 välitavoitteeksi hän asetti vain 26 prosentin vähennyksen vuoden 2005 tasosta. Sokki oikeistokoalitiolle Työväenpuolueen ja oikeistokoalition yhteenlaskettu osuus ykkösäänistä putosi ensimmäistä kertaa alle 70 prosentin. Työväenpuolueen Anthony Albanese oli ennen vaaleja varovainen ilmasto lupauksissaan. n. Muistissa oli, että kolme vuotta sitten työväenpuolue menetti odotetun vaalivoiton osittain ilmastotavoitteidensa vuoksi. Osa puolueväestä haluaisi korjata kurssia sosiaalisempaan ja ilmastotietoisempaan suuntaan, osa taas pitäisi tiukan oikeistolinjan tai kiristäisi sitä lisää. Luonnonolosuhteiden ansiosta Australialla on hyvät mahdollisuudet kehittää uusiutuvaa energiaa. Äärioikeiston One Nation -puolue jäi nytkin alle viiden prosentin kannatuksen. Sekä oikeistokoalitiossa että sen sisällä liberaalipuolueessa vaalitulos oli sokki. 4 1 IlmastokrIIsI ratkaIsI vaalIt australIassa Vaalijuliste Melbournessa kehotti antamaan potkut pääministeri Scott Morrisonille ja jättämään liberaalipuolueen lista äänestyksen viimeiselle sijalle. Jälkimmäisten mielestä vaalitappio johtui vain Morrisonin heikosta henkilökohtaisesta suosiosta. Scott Morrison taipui viime vuonna pitkin hampain päästöjen nettonollan tavoitteluun vuonna 2050. mukaan Australian energianvienti, maa tuottaa 3,6 prosenttia maailman päästöistä, vaikka sen väestö on vain 0,3 prosenttia. Hän on luvannut tukea alkuperäisväestön vuoden 1997 Uluru-julkilausumaa, joka parantaisi aboriginaalien edustusta. Niiden kannatus on pudonnut tasaisesti 1990-luvun alusta lähtien, jolloin ne saivat vielä lähes 90 prosenttia. Oikeistokoalitio tiesi varautua paikkojen menetykseen kaupungeissa, mutta Morrison pyrki kompensoimaan sen viemällä ilmastoänkyröinnillä työväenpuolueelta paikkoja kaivosja teollisuusalueilla. Nähtäväksi jää, uskaltautuuko Albanese nyt rohkeampaan politiikkaan, kun vaalit osoittivat ilmaston merkityksen. Työväenpuolue ilmoitti ennen vaaleja tavoitteekseen 43 prosenttia ja teal-ehdokkaat 50–60 prosenttia. Australia käyttää monikymmenkertaisesti enemmän varoja fossiilitalouden kuin uusiutuvan energian tukemiseen. One Nation kehuu olevansa ainoa puolue, joka kyseenalaistaa ilmastotieteen, ja se haluaisi hylätä kaikki päästötavoitteet. Vihreät, joka Australiassa on työväenpuolueesta vasemmalla, tavoittelisi 75 prosentin leikkauksia vuoteen 2030 mennessä ja nettonollaa vuonna 2035. Albanese joutuu kamppailemaan kiihtyvän inflaation, nousevien elinkustannusten ja kaupunkien korkeiden asumiskustannusten kanssa. Australiassa muutos ei kuitenkaan ole johtanut äärioikeiston vahvistumiseen. Albanese lupasi halvempia sähköautoja, uusiutuvan energian varastoinnin kehittämistä ja päästöoikeuksien tiukentamista. Tämä ei onnistunut. Vaaliohjelmassa Albanese ei torjunut uusien hiilikaivosten rakentamista, mikäli ne ovat taloudellisesti kannattavia. Jo nyt yli neljäsosassa taloista on katolla aurinko paneelit. Hän ei myöskään kannattanut hiilivoimaloiden sulkemista ennen niiden käyttöiän päättymistä
Keskustelua voi siitä huolimatta käydä hyvässä hengessä. 4 2 Millainen nato-Maa SuoMeSta tulee. Teksti Kai HirvaSnoro Kuvat eMMa GrönqviSt. Vasemmistoliiton ja kokoomuksen kansanedustajat Veronika Honkasalo ja Saara-Sofia Sirén näkevät odotetusti liittoutumisen vaikutukset kovin eri tavoin
Ihan samalla tavalla jatkamme tähänastista ulkoja turvallisuuspoliittista linjaamme. Ydinaseriisunta on hyvin vaikeaa Naton sisällä. Muutos Suomen turvallisuuspoliittisessa perusratkaisussa tapahtui äärimmäisen nopeasti. Ja mikä on sitten Suomen liikkumatila tässä kaikessa Nato-maana. Menemällä mukaan Natoon me tavallaan allekirjoitamme ydinasejärjestelmän. Hyvin perustellut kriittiset kannat eivät juuri päässeet julkisuuteen. Jäsenhakemusta edeltänyt keskustelu oli nykyiseen tapaan kärjekästä. Vasemmistoliiton Veronika Honkasalon ja kokoomuksen Saara-Sofia Sirénin keskustelussa mentiin eteenpäin kyllä vai ei -asetelmasta ja pohdittiin muun muassa sitä, millainen Nato-maa Suomesta tulee. Toivon, että aidosti pohditaan, minkälaisia rajoituksia Nato-jäsenyys siihen mahdollisesti tuo ja millä tavalla nämä kysymykset huomioidaan. Naton kannattajana se on minusta positiivinen asia. Se vahvistaa asemaamme osana länttä. KU istutti toukokuussa saman pöydän ääreen Nato-jäsenyyden vastustajan ja kannattajan keskellä kiihkeästi edennyttä prosessia. Pohjoismainen ääni kuuluviin SSS: – Vähän peilaten, mitä Veronika sanoi, ja mikä meitä ehkä erottaa, on se, että näen tosi selkeästi ” Menemällä mukaan Natoon me tavallaan alle kirjoitamme ydinase järjestelmän.”. Veronika Honkasalo, mitkä ovat päällimmäiset huolesi siinä, kun Suomesta tulee Naton jäsen. Li Andersson pohti hyvin omassa analyysissään toukokuussa, että ehkä meillä vasemmistossa yksi kritiikin paikka on, että olisi pitänyt osata paremmin ennakoida tällaista turvallisuuspoliittista tilannetta ja rakentaa varteenotettavia vaihtoehtoja Natolle. – Ylipäätään globaalit ulottuvuudet ovat jääneet tässä Nato-keskustelussa hyvin vähälle huomiolle. Mitä se tarkoittaa globaalissa järjestelmässä, jossa Yhdysvaltojen intressit eivät ole Euroopassa vaan suuntautuvat yhä enemmän Aasiaan. Poliitikot seurasivat perässä. Se tulee vaikuttamaan esimerkiksi ihmisoikeusperustaiseen ulkopolitiikkaan. Suomi jätti hakemuksen sotilasliitto Naton jäseneksi keskiviikkona 18. Se onkin seuraava keskustelu, minkälainen jäsen Suomesta tulee. Oli kulunut alle kolme kuukautta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, mikä käänsi kansalaismielipiteen. Eihän Natomaita vastaan ole hyökätty sotilaallisesti. – Uskon, että meidän liittymisemme Natoon vahvistaa myös pohjoismaisen yhteistyön tiivistymistä. Ydinaseet osa pelotetta Saara-Sofia Sirén (SSS): – Minusta pitää hahmottaa, mikä Nato on. – Nato muuttaa Suomen asemaa. Sen takiahan niin monet ovat sinne halunneetkin. Yksikään Nato-maa ei ole allekirjoittanut YK:n ydinaseiden kieltosopimusta. – Pitää myös arvioida turvallisuutta ja jännitteitä hyvin pitkällä aikavälillä, kymmenien ja kymmenien vuosien päähän. 4 3 Veronika Honkasalo ja Saara-Sofia Sirén kohtasivat keskellä kuumaa Nato-prosessia. Nato pohjautuu ydinasepelotteeseen ja Yhdysvaltojen rooliin siinä. Meillä on paljon herkkyyksiä, arktiset alueet esimerkiksi, joissa voidaan saavuttaa tosi paljon. Maailmanjärjestykseen liittyvät kysymykset on pakko ottaa huomioon. toukokuuta. Tähän asti se ei ole ollut kauhean realistista ulkoja puolustuspolitiikan ratkaisuissa sen enempää kuin EU:ssakaan, koska muut ovat jo Natossa. Ei siitä mihinkään pääse. Yhtäkkiä oli vain yksi sallittu mielipide: Natoon niin nopeasti kuin mahdollista. SSS: – Totta kai Suomi vaikuttaa omista lähtökohdistaan myös Naton jäsenenä. Keskustelu käytiin ratkaisevaa äänestystä edeltäneellä viikolla. Presidentti ja pääministeri olivat kertoneet kantansa edellisenä päivänä ja seuraavalla viikolla eduskunta siunasi ratkaisun äänin 188–8. Ei se ihan pieni juttu ole VH: – Minä olen pohjoismaisen yhteistyön ystävä vahvasti. Siinä mielessä ei ole epäselvyyttä, etteikö Nato-jäsenyys olisi lisännyt turvallisuutta sen jäsenmaissa. Minun analyysini on, että pitkällä tähtäimellä Nato-jäsenyys lisää jännitteitä. – Ilman muuta minäkin olen sitä mieltä, että nyt pitää pohtia, millainen Suomi on Nato-maana ja näen myös siinä pohjoismaisen yhteistyön äärimmäisen tärkeänä. Ydinaseet ovat osa sen pelotetta, ja se on toiminutkin. Veronika Honkasalo (VH): – Aika monikin, mutta ydinasedoktriini on isoimpia kysymyksiä. Se on puolustusliitto. Pystyykö Suomi Naton jäsenenä ajamaan ydinaseriisuntaa ja pidätkö sitä edes tarpeellisena. – Mutta Nato-jäsenyys muuttaa fundamentaalisella tavalla turvallisuuspoliittista asemaamme, ei se ihan pieni juttu ole
– Norjassa meidän sisarpuolueemme on aika kriittinen sitä kohtaan, minkälainen paine Yhdysvaltojen suunnalta tulee siihen, millaisia puolustuksellisia hankintoja tulee tehdä. – Keskeistä oli myös uhka ajautumisesta Venäjän etupiiriin rauhanomaisessakin arjessa, kun Venäjä itse kyseenalaisti mahdollisuutemme suvereenina maana päättää omista turvallisuusratkaisuistamme. 4 4 ovat hyvin kriittisiä näille kysymyksille ja oikeistopuolueet taas ovat toista mieltä. Me haluamme suojata meille tärkeitä arvoja, jotka liittyvät vapauteen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin. Kyllä äänestivät Li Andersson, Hanna Sarkkinen, Suldaan Said Ahmed, Jussi Saramo, Mai Kivelä, Aino-Kaisa Pekonen, Juho Kautto, Jari Myllykoski ja Pia Lohikoski. – Jos ajatellaan suurvaltapoliittisia mannerlaattoja, niin Suomen vahvuus on ehdottomasti se, että Suomessa ei ole tingitty puolustusmäärärahoista eikä puolustusratkaisuista toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Näkisin, että omaa ääntä saadaan vahvistettua pohjoismaisella yhteistyöllä. Julistukset, että Suomi ei suostu tähän ja tuohon, eivät paranna meidän neuvotteluasemaamme. Puheenjohtaja Li Andersson kertoi oman kantansa päätöstä edeltäneellä viikolla. Saramo piti Natoa Suomelle pragmaattisena ratkaisuna. Vasemmistoliiton äänet jakautuivat Nato-hakemuksen hyväksi 9–6. – Suomi on hyvin Nato-yhteensopiva jo nyt, ja oikeastaan se, mikä muuttuu, on vain se, että me pääsemme turvatakuiden piiriin. Muissa Pohjoismaissa meidän sisarpuolueemme. SSS: – Kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä meidän ei pidä etukäteen asettaa reunaehtoja neuvottelutilanteessa. Tiedän, että nyt toivotaan, ettei näistä ehdoista vielä puhuttaisi, mutta kyllä ne ovat meille vasemmistossa tosi tärkeitä kysymyksiä. – Mielellään kuulen myös Saara-Sofialta, millaista teidän Nato-politiikkanne on. Se on hienoa, kun kyse on ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta mitä se tarkoittaa Nato-jäsenyyden suhteen. Toivoisin, että Suomi olisi vahvasti puolustuksellinen Nato-maa eli tänne ei tuoda tukikohtia eikä joukkoja. Päätös tehtiin siksi, että haluamme varmistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuuden. Se ei ole EU:n tavoin arvoyhteisö, ”mitä esimerkiksi Turkin viimeaikaiset kommentit ovat jälleen alleviivanneet”. Tietenkin toivon, että pohjoismainen yhteistyö painottaisi näitä asioita. Vielä hävittäjähankintaankin liittyi etenkin vasemmistoliitosta kriittisiä äänenpainoja. OnnekNato jakoi vasemmistoliitoN Suomen nato-jäSenyydeStä äänestettiin eduskunnassa 17. Minäkin muistan ajan, kun käytiin ikään kuin toiveikasta pohdintaa, että maailma menee parempaan suuntaan ja meille tärkeät asiat etenevät. ”Vaikka näen mahdollisessa päätöksessä myös riskejä, olen valmis hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden, koska se on Suomen kansan ja Suomen ” Suomen ulkopoliittinen identiteetti rakentuu usein sen varaan, että haluamme osoittaa olevamme todella hyviä mallioppilaita.” Suomen tekevän omista lähtökohdistaan Nato-ratkaisun ja se on nimenomaan meidän kansallinen turvallisuuspoliittinen ratkaisumme. Markus Mustajärven tekemään hylkäysesitykseen yhtyivät Katja Hänninen, Veronika Honkasalo, Anna Kontula, Merja Kyllönen sekä Johannes Yrttiaho. Tämä on iso poliittinen kysymys, joka tulee olemaan tapetilla tulevina vuosina. Naton jäsenyyden puolesta vahvimmin puhui sen hyökkäyksiä ennaltaehkäisevä pidäke, Saramo sanoi ratkaisevassa käsittelyssä vasemmistoliiton ryhmäpuheessa. Ovatko ne Norjan turvallisuuden edun mukaisia vai enemmän joidenkin muiden intresseissä. Joidenkin puolueiden mielestä se voi tarkoittaa sitä, että tänne tulee esimerkiksi joukkoja ja tukikohtia. VH: – Lähestyn tätä siitä näkökulmasta, minkälaisen Nato-maan toivoisin Suomen olevan. Ehtoja vai ei. toukokuuta Kyllä-äänet voittivat numeroin 188–8. Matti Semi oli äänestyksestä poissa. Olemme Natoyhteensopiva, ja meillä on paljon hyvää kumppanuutta ja yhteistyötä Naton kanssa. – Suomen ulkopoliittinen identiteetti rakentuu usein sen varaan, että haluamme osoittaa olevamme todella hyviä mallioppilaita. Miten te näette tukikohdat, joukot, ydinaseet ja joukkojen lähettämiset muualle. – Mitä tulee Suomen asemaan Naton organisaatiossa, niin isojen maiden ääni painaa siellä
VH: – Kokoomuksesta on esitetty näkemyksiä, että pitää olla aktiivinen eikä pidä rajoittaa mitään. – Minua vähän pelottaa, että ollaanko me valmiita käymään avointa ja demokraattista keskustelua siitä, mitä Nato-politiikka tarkoittaa. 4 5 si on huolehdittu siitä, että Suomi on puolustuksellisesti vahva. Puheenjohtajan mukaan vasemmistoliitossa on tilaa molemmille kannoille. Ydinaseriisuntaa on ajettava jatkossakin.. Suomeen ei oteta ydinaseita, pysyviä sotilastukikohtia tai pysyviä Naton joukkoja. Vähiten huono vaihtoehto on se, että kuljemme samaan suuntaan ja yhtä jalkaa Ruotsin kanssa. Realistisia vaihtoehtoja Natolle ei ollut tarjolla, ”koska sellaisia ei kehitetty ajoissa”. Käydäänkö avointa keskustelua. Vasemmistoliitto korosti koko käsittelyn ajan, että Nato-jäsenyyden roolin tulee olla puolustuksellinen. Olen valmis hyväksymään sen, että itse parhaana pitämäni vaihtoehto, eli eurooppalainen yhteistyö ei nykytilanteessa tarjoa samanlaista realistista ratkaisua”, Andersson totesi pitkässä kirjoituksessaan. Vai ajatellaanko me, että puolustusja turvallisuuspolitiikka eivät meille kuulu. – Huonoin vaihtoehto olisi se, että jäisimme yksin Naton ja Venäjän väliin. Hän ei esitä kesäkuun puoluekokoukselle, että puolue ottaisi myönteisen kannan Natoon, ”vaan pidän tärkeämpänä keskittää voimavaramme siihen, millaisia näkemyksiä meidän on pidettävä esillä, jos Suomesta tulee Naton jäsenmaa”. Ei voi olla niin, että Nato-politiikasta päätetään suljettujen ovien sisäpuolella. – Tämä ei ole vielä se hetki, jolloin otetaan kantaa esimerkiksi tukikohtiin. Luulen, että nämä tulevat olemaan isoja kysymyksiä, koska ne ovat olleet sitä muissakin Pohjoismaissa. SSS: – En minä usko kenenkään ajattelevan, eduskunnan selvän enemmistön tahtotila. Että olisi hyvä, jos meidän maaperällämme olisi Nato-joukkoja. Kyllä-kannalle päätyneen Pia Lohikosken perustelut kuvasivat yleisemminkin vasemmistoliittolaisten tunnelmaa Nato-asiassa. Valittiin huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, koska Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti turvallisuustilanteen
VH: – Mutta onhan Sveitsi ja Itävalta, joiden kaikki mieltävät olevan vahvasti länttä. Niin kuin sanottu, Suomi on tehnyt jo nyt paljon yhteistyötä Naton kanssa. Se, minkä se muuttaa, on, että jäsenyys lisää meidän turvallisuuttamme. Tutkimusten mukaan nuorimmat ikäluokat suhtautuvat kaikkein kriittisimmin Nato-jäsenyyteen, ja tämä ei ole näkynyt juuri lainkaan julkisessa keskustelussa. – Oli iso päätös liittyä EU:n jäseneksi, ottaa euro käyttöön, ja Nato on sille luontainen jatkumo. Tanskan vasemmisto on aika mahdottomassa asemassa, kun se vastustaa, EU:ta, Natoa ja pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Sen sijaan, että ajatellaan näiden olevan jotain jääräpäitä, pitäisi yrittää ymmärtää. Tuleeko se näkymään muualla yhteiskunnassa, että Suomi on Nato-maa. Meillä on niin paljon jäseniä, joille Nato-kriittisyys on ollut osa vasemmistolaista identiteettiä historiallisestikin. Vasemmisto asemoituu eri tavoin VH: – On äärimmäisen kiinnostavaa, että vasemmistopuolueilla Pohjoismaissa on hyvin erilaiset asemoinnit. SSS: – Mutta siinä oli hyvin pitkä ja perusteellinen, myös poliittinen, valmistelu takana. Suomessa on senkin takia luontevaa haluta Naton jäseneksi, että meillä on jo nyt tiivis yhteys. Meillä taas ollaan tosi vahvasti jakautuneita. Kyllä oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien pitäisi olla ihan globaali asia eikä mikään lännen oma ominaisuus. Ruotsin vasemmisto on aika yhtenäisesti vastustanut Nato-jäsenyyttä. n ” Meillä on niin paljon jäseniä, joille Nato-kriittisyys on ollut osa vasemmistolaista identiteettiä.”. Norjassa sisarpuolueen linja on ollut, että Natosta pitäisi erota, ja nyt he joutuvat miettimään, haluavatko he pysyä tällä kannalla. Hekin joutuvat miettimään, että mitä sitten on jäljellä. 4 6 ettei turvallisuusja puolustuspolitiikkaan voisi tai saisi osallistua… VH: – Kyllä monet ovat nähneet esimerkiksi hävittäjäkeskustelun niin, että teillä ei ole mitään asiantuntemusta, tämä ei kuulu poliitikoille. SSS: – Minä jaan ajatuksen siitä, että Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen asemoitumista länteen. SSS: – En usko, että se näkyy juuri mitenkään tavan tallaajan elämässä. Nato on sotilaiden yhteistyötä ja sotaharjoituksia. Tähän varmasti vaikuttaa geopoliittinen konteksti ja puolueen tausta. Toivoisin, että Nato-politiikka olisi tulevaisuudessa sellaista, johon kansalaiset saisivat osallistua aktiivisesti ja johon myös otetaan mukaan nuorta sukupolvea. Tämä ravistuttaa ihan perustavanlaatuisella tavalla. Ajattelen ”lännen” olevan myös sosiaalinen konstruktio, jota käytetään retorisena keinona, kun halutaan vahvistaa omaa argumentaatiota. Oma identiteetti on aina ollut niin vahvasti eurooppalainen. VH: – Toivoisin, että Nato-jäsenyys tulisi näkymään demokraattisessa keskustelussa. Luulen, että valtaosa suomalaisista kokee sen samalla tavalla. Nyt se on ollut enemmän miesten, vanhempien sukupolvien ja vakipoliitikkojen areena. Eihän se ole itsestään selvää ollut, ja nytkin vielä kansainvälisissä yhteyksissä on ollut välillä hätkähdyttävää, että Suomi on nähty vähän sellaisena harmaana alueena. Minusta se ei ole vastannut ollenkaan todellisuutta. – Kokoomukselle tämä ei ole fundamentaalinen puolueen identiteettiin vaikuttava kysymys, mutta meille on. Se vie aikaa, kun vaihtaa identiteetin uuteen asentoon. Länsi, mitä se on
4 7 03 dialogi ” Meillä on nuorten naisten johtama vasemmistolainen hallitus, ja siitä huolimatta tälle hoitajien lakolle ei ole sieltä tullut kuin performatiivista tukea.” Yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo
Toinen asia, josta olen ollut positiivisesti yllättänyt, on ollut työtaistelujen saama poikkeuksellisen laaja julkinen tuki. 4 8 Palkkakeskustelun saimaannorPPa Yhteiskuntatieteiden tohtori, Turun yliopiston sosiologian yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo näkee hoitajien työtaistelussa merkkejä talous poliittisen keskustelun vaihtoehdottomuudesta. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaisia työtaisteluja käydään. Vaihtoehdoille on talouspoliittisessa keskustelussa vähän tilaa. Siitä huolimatta asia on nähty niin tärkeäksi, että se vaiva on oltu valmiita kestämään. Ylöstalon mukaan hoiva-alan kriisin ratkaiseminen vaatii koko poliittisen talouden uudelleenajattelua. Teksti toivo Haimi Kuvat antti Yrjönen KU: Sosiologian yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo, mikä kevään naisvaltaisten hoiva-alojen työtaisteluissa on ollut sinusta mielenkiintoisinta. Meillä on nuorten naisten johta. HY: Ensinnäkin olen ollut positiivisesti yllättynyt hoitajien peräänantamattomuudesta. Yhteiskunnallinen solidaarisuus on ollut minusta vaikuttavaa. Tästä koituu ihmisille kauheasti vaivaa, ja sehän on myös lakkojen tarkoitus
Se ei koske pelkästään lapsia, nuoria tai vanhoja, vaan jokaista jossain vaiheessa elämää. Hoitajien työolot ovat nyt näkyvillä, mutta kriisi näkyy myös esimerkiksi koulutuspolitiikassa. Eräs niistä on hyvinvointivaltion rakentamisen ja sukupuolittuneen työnjaon pitkä historia. On syytä ajatella hoitajien palkkavaatimuksia laajemman hoivakriisin kehyksessä. Koulutuspolitiikka suosii yhä enemmän niitä, joilla on jo valmiiksi hyvät lähtökohdat elämässä. Tietenkin myös korona on tehnyt näkyväksi yhteiskunnan hoivakriisiä ja antanut varmasti legitimiteettiä hoitajien vaatimuksille. ”Naisen euro” on niin kulunut fraasi, että sitä voi jo nimittää klišeeksi. Monesti kuulee sanottavan, että palkkaerot ratkeaisivat sillä, että naiset alkaisivat tehdä parempia valintoja ja lakkaisivat valitsemasta matalapalkkaisia aloja. Ei työelämän sukupuolittuneisuus ole myöskään mikään oikeutus tai selitys palkkaerolle. Hoiva-ala on palkkakeskustelun saimaannorppa. Päinvastoin, hallituksen poliitikot ovat kampittaneet hoitajien palkkavaatimuksia. Laajempi hoivan kriisi koskee kaikkia näitä aloja. On helppoa kannattaa hoitajien palkankorotuksia, mutta hoivakriisin kokonaisvaltainen ratkaiseminen tarkoittaa koko yhteiskuntamme ja taloutemme rakenteiden perusteellista mylläystä. Vasemmistoliitto on tällä hetkellä ainoa puolue, jolla on vaihtoehtoista visiota talouspolitiikasta. Talouskuria perustellaan vääjäämättömyydellä ja välttämättömyydellä, mitä se ei tietenkään ole. Sen arvo ja tärkeys on hirveän helppo nähdä ja ymmärtää. Siinä on taustalla monenlaisia asioita. Ne eivät ole syntyneet tässä hetkessä töiden arvon rationaalisen ja objektiivisen arvioinnin tuloksena, vaan niiden juuret ovat siinä ajattelutavassa, jossa naisten työ on vähemmän arvokasta kuin miesten.. Vaikka asia koetaan tärkeäksi, ei kyetä ajattelemaan julkisen talouden tehostamisen ulkopuolelle. Meillä Suomessa on politiikassa vasemmistolaisempia elementtejä kuin monissa muissa maissa, mutta talouspolitiikan linja on hyvin samanlainen kaikilla puolueilla. 4 9 ” Palkkaeroilla on pitkä, suku puolittunut historiansa.” ma vasemmistolainen hallitus, ja siitä huolimatta tälle hoitajien lakolle ei ole sieltä tullut kuin performatiivista tukea. Kun julkisia palveluja heikennetään, yhteiskunnan ja ihmisten tarpeet eivät suinkaan lakkaa olemasta, vaan esimerkiksi hoivaa ja hoivavastuuta siirretään yksityisen elämän piiriin palkattomaksi työksi. Tämä sama asetelma heijastuu myös erilaisten alojen palkkaukseen. Hoivakriisi ei ole todellakaan syntynyt nyt korona-aikana eikä edes 2000-luvulla, vaan hiljalleen 1990-luvun lamasta lähtien, kun sosiaalija työllisyyspolitiikan suuntaa on muutettu. Ikään kuin ongelmana eivät olisi työelämän rakenteet vaan naisten henkilökohtaiset valinnat, jotka eivät nekään ole loppujen lopuksi kovinkaan henkilökohtaisia. Feministisessä taloustieteessä hoivalla viitataan kuitenkin laajemmin elämää uusintavaan työhön, joka pitää sisällään sekä hyvin professionaalista hoivaa että arkista, palkatonta hoivaa. OECD:n mukaan Suomessa työmarkkinoiden segregaatio sukupuolen mukaan on Pohjoismaiden jyrkintä. Voi olla, että se on julkisen keskustelun aiheeksi liian vaikea – etenkin vaihtoehdottoman talouspolitiikan kontekstissa. Koulutusjärjestelmämme on muuttunut enemmän kilpailua suosivaksi, eikä se enää ole tasaarvoa takaava järjestelmä. Naisvaltaisten alojen palkat laahaavat silti miesvaltaisten alojen perässä. Se osoittaa talouspoliittisen mielikuvituksen puutetta. Universalismin periaatteita on heikennetty, ja on syntynyt pysyvä menokurin ja julkisen sektorin tehostamisen tila. Palkkaeroilla on pitkä, sukupuolittunut historiansa. Millaisen aseman hoiva-alat ovat saaneet yhteiskunnallisessa keskustelussamme ja mediassa. Usein, jos puhun hoivasta, sosiaalija terveysalan ammattilaiset saattavat kommentoida, ettei kyse ole mistään hoivasta, vaan ammattimaisesta ja vaikeasta työstä. Suomessa helposti ajatellaan, että julkiset hoivapalvelut ovat eräänlaista kodinhoidon jatketta, joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa. Mediahuomio on keskittynyt hoiva-alojen, varsinkin sairaanhoitajien sekä lähija perushoitajien työtaisteluihin. Suomessahan julkinen sektori on verrattain laaja, ja täällä naiset tekevät julkisella sektorilla monia sellaisia töitä, joita monessa muussa yhteiskunnassa naiset tekevät kotona palkatta. Se on hirveän ristiriitaista, koska Suomessa sosiaalija terveysalat sekä kasvatus ja koulutus ovat hyvin ammattimaistuneita aloja, jotka vaativat paljon koulutusta ja tehtäväkentät ovat laajoja. Niissä yhteiskunnissa tuo työ jää julkisen katseen ja politiikan ulkopuolelle. Mistä se kertoo. Nyt aletaan ymmärtämään, että kun hoivaa tehostetaan riittävän paljon, se alkaa myös ehtyä. Useimmilla meistä on henkilökohtaisia kokemuksia hoivan tarpeesta
Uusintavaan talouteen kuuluvat hoiva, elämän ylläpitäminen, työvoiman tuottaminen ja ylläpitäminen sekä ympäristöstä huolehtiminen. Sen takia talouden tuottavuutta ja arvoa ei pitäisi edes mitata sillä, mikä tuottaa jotakin välitöntä rahallista hyötyä. Esimerkiksi hoitajien palkat palautuvat suoraan kulutuksen kautta yhteiskuntaan. Tämän purkutyön pitäisi olla yhteiskunnan tasa-arvopolitiikan tärkeimpiä tehtäviä. Se kertoo sukupuolijaosta, joka tuntuu hyvin vanhanaikaiselta meidän muuten niin tasa-arvoisena pidetyssä yhteiskunnassamme. Ajatus siitä, että hoiva on liian kallista, johtuu siitä, että yhteiskuntamme rakentuu järjestykselle, jossa naiset tuottavat hoivaa ilmaiseksi tai matalalla palkalla. Sukupuolittuneisuuteen liittyy myös se, että hoivaajilta, ja naisilta yleisestikin, odotetaan nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Hoiva-alaan liittyy erityisesti sukupuolittuneita arvoja ja uskomuksia. On harhaanjohtavaa kutsua vain tietynlaista työtä arvoa tuottavaksi. Hoiva-alojen naisvaltaisuus pyritään esittämään ”kutsumusammattina”. Naiset tekevät yhteiskunnassa muutenkin valtaosan näkymättömästä, palkattomasta hoivatyöstä. Tässä hoiva-alan työvoimapula on aivan todellinen kysymys. Mistä tällainen kertoo. Yhteiskuntaja talouskeskustelussa hoiva on politisoitunutta ja sukupuolittunutta. ” Julkisista terveyspalveluista on totuttu puhumaan sillä tavalla, että sinne ei pääse.”. Miten tämä vaikuttaa käsitykseemme hoivasta. Se ei vain kuluta, vaan se myös tuottaa välttämättömiä ja arvokkaita asioita yhteiskunnalle. Tällaisen järjestyksen varaan yhteiskunta kuitenkin nojaa. Se on epätasaarvoinen järjestelmä, ja nyt olemme saaneet nähdä, ettei se ole yhteiskunnan kannalta myöskään kestävä järjestelmä. Kapitalistinen talousjärjestelmä pyrkii jatkuvaan tehostamiseen, ja se ehdyttää oman toimintansa elinehtoja. Se on toki tärkeää, mutta tärkeä tasa-arvopoliittinen kysymys on sekin, että myös palkaton hoivatyö jakautuisi tasaisemmin sukupuolten ja yhteiskunnan eri jäsenten välillä. Enenevästi sitä työtä tekevät myös maahanmuuttajat. Ei se ole mikään kaivo, jonne rahat menevät, eikä niitä saa sieltä enää koskaan pois. Hoivan poliittisen talouden tutkimuksessa puhutaan siitä, että hoiva on aina jossain määrin kallista. 5 Hoiva-alat ovat julkisen sektorin budjeteissa suuri menoerä. Jos käytetään kulunutta kakkuvertausta, ovat hoiva-alat se kakku, jota jaetaan. Siksi olen ollut ilahtunut hoitajien periksiantamattomuudesta tässä työtaistelussa. Siinä kokonaisuudessa uusintava talous kannattelee kaikkea muuta taloudellista toimintaa. Kun kustannukset koituvat liian suuriksi esimerkiksi hoivan tarjoajille tai sen vastaanottajille, hoiva voi ehtyä. Ajatellaan, että hoiva on naisille luontaista ja sukupuolen vuoksi sopivaa. Esimerkiksi amerikkalainen filosofi Nancy Fraser on puhunut hoivan ehtymisestä. Feministiset taloustieteilijät ja aktivistit ovat pyrkineet kääntämään talouden kieltä siten, että puhutaan hoivasta investointina tai sosiaalisena infrastruktuurina, jotta sille annettaisiin talouspoliittisessa keskustelussa erilainen merkitys. Miten tämä vaikuttaa käsitykseemme näillä aloilla tehtävästä työstä ja sen arvosta yhteiskunnalle. Feministiset taloustieteilijät ovat tuoneet esille ajatusta siitä, että talous on kokonaisuus. Sen vuoksi hoitajien palkkavaatimukset eivät ole olleet riittävän voimakkaita tai niitä ei ole otettu vakavasti. Siihen liitetään mielikuvia hoivasta kodinhoidon jatkeena, ja siitä, että se kuuluu naisille ikään kuin automaattisesti. Se taas liittyy väärinymmärrykseen hoivan ammatillisesta luonteesta: ajatellaan, että se on jotain, mitä naiset osaavat luonnostaan ja että se on naisille tilaisuus toteuttaa ”luontaista kutsumustaan”. Hoivaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielikuva siitä, että se on liian kallista, ja että sitä pitää aina tehostaa. Vientialat, jotka tuppaavat olemaan miesvaltaisia, taas käsitetään rahan tuojina ja alana, joka leipoo sen kakun. Hoivatyötä kuuluisi tehdä valittamatta ja pienellä palkalla. Pohditaanpa kysymystä siitä, mikä on ”tuottavaa” ja mikä taas ”kuluttavaa”. Myös hoivan tarpeessa olevat ihmiset maksavat ne kustannukset puutteellisena hoivana, tai tehostamisesta syntyneenä hoivavajeena. Se on hirveän kapea ymmärrys taloudesta. Naiset huolehtivat esimerkiksi perheissä lapsista selvästi miehiä enemmän. Olen puhunut talousjärjestelmästämme ja siitä, miten hoivalle pitäisi antaa enemmän arvoa. Se tekee hoivasta kokonaisuudessaan näkymättömämpää ja aliarvostetumpaa, myös silloin, kun hoivaa tehdään palkkatyönä. Silloin, kun kustannuksia ei makseta julkisesta taloudesta, silloin hoivan tarjoajat maksavat kustannuksia menetettyinä tuloina ja kiristyvinä työehtoina
Eihän tämä ole oikeasti kenellekään mikään yllätys. Jos mietitään laajempaa hyvinvointivaltion ja poliittisen talouden muutosta, on sen ytimessä varsinkin naisten tekemän palkkatyön ja palkattoman työn tehostaminen. Nykyisin on esimerkiksi tullut aivan yleiseksi käytännöksi, että lapsille otetaan yksityinen terveysvakuutus. Julkisista terveyspalveluista on totuttu puhumaan sillä tavalla, että sinne ei pääse. Hoiva ei kuitenkaan ole koskaan ilmaista, vaan joku ne kustannukset aina maksaa. Kun palkaton hoivatyö lisääntyy, se heikentää hoivaajan – yleensä naisen – mahdollisuuksia tehdä palkkatyötä. Puhuit aikaisemmin hoiva-alasta palkkakeskustelun saimaannorppana. Hoivatyötä kuuluisi tehdä valittamatta ja pienellä palkalla, Hanna Ylöstalo sanoo.. Aivan kuten merkit saimaannorpan kuolemisesta sukupuuttoon, ovat hoivakriisin merkit olleet näkyvissä jo todella pitkään. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, että talousjärjestelmämme nojaa epätasa-arvoon. Se ei ole kuitenkaan ollut julkisen keskustelun aihe osin sen takia, koska talouspoliittisen tehostamisen ja menokurin tavoitteet ovat olleet poliittisesti tärkeämpiä. 5 1 Hyvinvointipalvelujen tehostamisella ja alasajamisella on konkreettisia seurauksia myös palkattomaan hoivatyöhön, joka lisääntyy. Koronakevät 2020 ja koulujen sulkeminen oli herätyksenä monille perheille siihen, kuinka se vaikuttaa. Saimaannorpan suojelusta ryhdyttiin toden teolla puhumaan vasta silloin, kun norpat olivat kuolemassa sukupuuttoon. Onko hoivalle käymässä samoin. Se sitten johtaa siihen, että naiset paikkaavat palkattomalla työllään julkisen talouden heikennyksiä ja puutteita. Ensinnäkin se vaatisi aikamoista vallankumousta talousajattelussa, että hoiva asetettaisiin talousajattelun keskiöön. Monet varmasti huomasivat, kuka perheissä kantaa kokonaisvastuuta hoivasta silloin, kun julkisia palveluita ei ole samalla tavalla saatavilla. n – Sukupuolittuneisuuteen liittyy myös se, että hoivaajilta, ja naisilta yleisestikin, odotetaan nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Olemme kuitenkin hiljaisesti hyväksyneet julkisten sosiaalija terveyspalveluiden alas ajamisen. Ajatellaan, että esimerkiksi terveydenhuollon kustannusten siirtäminen kodin vastuulle tulee halvaksi. Toiseksi: jos julkisista palveluista maksettaisiin samassa suhteessa kuin vientialoista, sehän tulisi aivan käsittämättömän kalliiksi. Usein ajatellaan, että hoivasta leikkaaminen on myös helppo tapa säästää julkisissa menoissa
Puhakka kirjoittaa, että Saarikankaalle asia oli pragmaattinen. Kansan Uutisten entisen päätoimittajan Sirpa Puhakan kirjoittama Telakan senaattori on nimeään myöten henkeen ja vereen tarina telakkamiehestä, joka teki toisen uran politiikassa. Uudeltamaalta olisi valittu joka tapauksessa eduskuntaan vasemmistoliiton edustaja. Masan ja duunarien luottomies Ilman telakan tuomaa julkisuutta poliittinen ura olisi jäänyt ehkä saavuttamatta. Sitä ennen hänen elämänsä suunta ratkesi jo varhaisteininä keskikoulun pääsykokeissa. Suurelle yleisölle Uotila tuli tunnetuksi Helsingin telakan monivaiheisessa pelastusoperaatiossa, josta syntyi MasaYards ja molemminpuolinen luottamus toimitusjohtaja Martin Saarikankaan kanssa. Ay-toiminnan lisäksi Hietalahden telakalla käytiin puoluepoliittista kamppailua kansandemokraattien ja alakynnessä olleiden sosiaalidemokraattien välillä, ja erikseen vielä kansandemokraattien sisällä. Koimme ammattiyhdistysliikkeen olevan osa maailmanlaajuista solidaarisuutta”, Uotila kuvailee.. Uotila kertoo teoksessa, että hänellä oli unelma omasta elämästään kertovasta kirjasta. Siihen sisältyi myös ennen kuulumaton 50 000 markan vaalituki Uotilan kampanjalle vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Ennen peruskoulua kansakoulusta pyrittiin neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta lukio-opinnot mahdollistavaan keskikouluun. Telakkalaisuus leimasi hänen poliittistakin uraansa, mutta kansanedustajana Uotilan politiikan sisältö laajeni perinteisistä duunariteemoista tasa-arvoon, miespolitiikkaan sekä isien ja miesten oikeuksiin. Kansalaiskoulusta mentiin tyypillisesti ammattikouluun. Vuonna 1955 syntyneestä Uotilasta tuli telakan mies 5.6.1972. Miksi siis ei omaa miestä. Suurin palo oli kertoa telakka-ajoista tuleville sukupolville. Teksti kai Hirvasnoro EntinEn kansanEdustaja ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Kari Uotila on saanut näköisensä muistelmateoksen. ”Se oli sykähdyttävää. Telakkalaiset järjestivät viiden minuutin työnseisauksen presidentti Salvador Allenden kuoleman johdosta ja Chilen kansan puolesta. Sen jälkeen Uotila jatkoi Helsingissä Wärtsilän Hietalahden telakan konepajakoulussa, josta hän valmistui levysepäksi. Kyse ei ollut vain telakasta Suomessa, meidän työpaikoistamme. Se haave Uotilalta jäi pisteen päähän. Ensimmäinen poliittisesti sykähdyttävä kokemus Uotilalle oli Chilen vallankaappaus vuonna 1973. Nykypäivänä on vaikea ymmärtää, että poliittiset intohimot olivat tuolloin jokapäiväinen osa työelämää. 5 2 kirja TelakasTa Tuli kari uoTilan korkeakoulu Muistelmateos vie aikaan, jolloin elämän suunnan ratkaisi lapsuuden kouluvalinta ja työelämä oli täynnä kiihkeää poliittista kamppailua. Se todella kannattikin kertoa
Asioiden edistäminen jäi muiden tehtäväksi. 5 3 Joukossa piti seistä Telakalla piti valita, kenen joukoissa seisoo. n Sirpa Puhakka: Kari Uotila – Telakan senaattori. Ayliikkeestä tuli paljon kri tiikkiä, että metsään mennään ja vanha olisi pa rempi kuin tällainen punavihreä uuskotkotus”, hän muistelee kirjassa. ”Työnantajan asenteesta kertoo se, että me jou duimme lakkoilemaan siitä, saammeko me rukka sia, joilla me voimme pitää kuumasta teräksestä kiinni. 1992 piti palata telakalle, koska puolueen rahat eivät riittäneet silloisen suuruisen puoluetoimiston ylläpitämiseen, eivätkä eduskunnan ovet avautu neet vielä vuoden 1991 vaaleissa. ”Perustamisvaiheessa ja alkuvaiheessa välit oli vat erittäin kitkerät. Vaikuttajaura alkoi ammattiosaston nuoriso osastosta. Saammeko me turvasaappaita, ettei meidän jalat murskaannu teräslevyjen alle. Van hempi kansandemokraattinen väki innosti nuoria tulokkaita poliittiseen toimintaan. Projekteja olivat muun muassa har maan talouden torjunta ja 1990luvulla kuuma ky symys taisteluhelikoptereista. Enemmistöläiset, taistolaiset ja demarit istuivat omissa palavereissaan ruotimassa kantaansa lak koihin, palkankorotuksiin ja milloin mihinkin tela kan työntekijöitä koskeviin asioihin. 1995 ne aukenivat. Nuoria piti löy tää, ja heitä löytyi, koska voimasuhteet pakottivat. Saammeko me lämpöpukuja, että me voimme tehdä töitä viimas sa laivan kyljessä kahdenkymmenen asteen pakka sessa ja viidentoista metrin tuulessa.” Ay-väki karsasti vasemmistoliittoa Vuonna 1990 telakkamiehen elämä muuttui, kun hän siirtyi vasemmistoliiton palkalliseksi varapu heenjohtajaksi yhdessä Salme Kandolinin kanssa. Viime vaaleissa Uotila ei ollut enää ehdolla. Hänen vastuullaan olivat työelämäasiat ja suhteet uuteen puolueeseen epäluuloisesti suhtautuvaan ayliikkeeseen. Pe k k a Pa ju v ir ta Ay-toiminnan lisäksi Hieta lahden telakalla käytiin puoluepoliittista kamppailua kansandemokraattien ja ala kynnessä olleiden sosiaalidemokraattien välillä, ja erikseen vielä kansan demokraattien sisällä.. Vanhojen jermujen väistyessä vastakkainaset telua työnantajan kanssa purettiin, mutta toisaalta aytoiminnassa oli kyse aivan perusasioista. Joukkuepelaaja teki päätöksensä, kun vaimo Ani Uotila sairastui syöpään, johon hän menehtyi pää siäisenä. Tuolloin 33vuotiaana hänellä oli takanaan telakalla yli kuusitoista vuotta. Uotila kertoo kirjassa kasvaneensa kansan demokraattiseen liikkeeseen vaistonsa pohjalta ja liittyneensä SKP:hen, ”koska puolueeseen kuului liittyä”. Pääluottamusmies Uotilasta tuli vuon na 1988, yksitoista vuotta myöhemmin. Kulttuuriosuuskunta Partuuna, 204 sivua. 35vuotiaalla ”rehellisellä duunarilla” oli kysyntää. Kari Uotilan ja toimitusjohtaja Martin Saarikankaan välille syntyi luottamus, joka vielä 1990-luvulla oli uusi ja kohahduttava asia. Uotila kokee olleensa kan sanedustajana projektiosaaja, joka innostui ja sai asioita vireille. Kari Uotila arvelee kirjassa, että muutoin hän olisi ehkä asettunut ehdokkaaksi myös vuon na 2019, ja ”Ani Uotila oli varma, että Kari olisi asettunut ehdokkaaksi – ainakin vielä kerran”
Kirjan keskeinen väite on, että sosiaalisen median. Teksti Toivo Haimi Kuvat anTTi Yrjönen Kielitoimiston sanaKirjan mukaan öyhöttäminen on ”vouhkaamista, jankuttamista tai häiritsevää käyttäytymistä, erityisesti sosiaalisessa mediassa.” Minea Koskisen, Jussi Pullisen ja Johannes Koposen tietokirja Öyhökratia (Gummerus 2022) väittää, että some-öyhöttämisestä on tullut yhteiskunnallista vallankäyttöä. Erityisesti Twitterissä öyhöttäjät voivat nostattaa myrskyistä ja myrkyllistä keskustelua, joka sitten vaikuttaa päättäjiin ja päätöksentekoon. Someöyhöttäjät käyttävät valtaa samalla tavalla kuin poliitikot, elinkeinoelämä, julkisuuden henkilöt tai lehdistö. Koskinen katsoo, että sosiaalinen media on niin uusi ilmiö, että yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot saattavat seurata sosiaalisen median liikehdintää liian herkästi. – Kirjassamme on monenlaisia esimerkkejä haitallisesta vallankäytöstä, Minea Koskinen sanoo KU:n haastattelussa. 5 4 Keväällä julkaistu Öyhökratia-kirja väittää, että sosiaalinen media on muuttanut yhteiskunnallista keskustelua ja valtasuhteita
5 7 ”Some ei ole mikään ilmapuntari kansan mielipiteille.”
Nyt Lapissa on käytännössä yksi KeSKittyvän median maa. Meri-Lapissa yli satavuotinen Pohjolan Sanomat lakkautettiin viisi vuotta sitten. Ongelmia keskittymisessä riittää myös paljon, kuten Hellmankin osoittaa. ”Sanomalehdistön kokonaislevikki on laskenut vuosikymmenessä 30 prosentilla, samoin nettomyynti”, Hellman tiivistää. Keskisuomalainen ja Sanoma ovat ostaneet pienempiä yhtiöitä. Se myös vaikutti Suomen sijoitukseen rankingissa. Ei muuten alkanut. Suomi kuuluu edelleen hyvin harvalukuiseen joukkoon maailmassa eli maihin, joissa toimittajat pystyvät tekemään työtään hyvin vapaasti. Puolueeton media ei aina ole niin puolueeton. Kärjistetysti jako menee seuraavasti: Keskisuomalainen on maakuntien mediakonserni, Sanomalla on vahva ote valtakunnallisista lehdistä – sen kruununjalokivenä on tietenkin Helsingin Sanomat. Isoissa konserneissa on myös helpompi kehittää uusia tuotteita, jotka 2020-luvulla ovat elinehto. OnkO keskittyminen sitten valtavan suuri ongelma. Puhetta on sen sijaan riittänyt Ylestä, jonka kimppuun käyneitä lehtitaloja Hellman kommentoi happamasti. Suomalainen mediaala onkin erinomaisen taitava välttämään omista ongelmistaan puhumista. Sitä kiinnostaa eniten raha, jolloin lehtien yhdisteleminen on helpompaa. Useimmissa maakunnissa johtavalla mediatalolla on käytännössä monopoli, totesi aihetta tutkinut Tampereen yliopiston dosentti Heikki Hellman viime vuoden marraskuussa. Sosiaalinen media on imuroinut valtavan määrän lehtitalojen rahaa. Hellman huomauttaa hyvin, kuinka maakunnissa isoin konserni on usein ostanut myös ison joukon pienempiä paikallislehtiä. Joka tapauksessa syy keskittymiselle on selvä – raha puhuu tai enemmän sen puute. Saksalainen vastaisi jein eli kyllä ja ei. Kyse on media-alan keskittymisestä entistä harvempien käsiin. ”Sen sijaan ne syyttävät Yleisradiota sen tarjoamista tekstimuotoisista uutisista ja katsovat niiden uhkaavan sananvapautta, vaikka ne tarjoavat alueellisella tasolla yleensä ainoan edes hieman varteenotettavan haastajan.” Keskisuomalainen on myös toimitusjohtajansa Vesa-Pekka Kangaskorven sekä isoimman lehtensä Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan äänellä julistanut Ylen punavihreiden äänitorveksi. Lehtien levikit ovat pudonneet jo kauan, samalla etenkin päivälehtien suurin rahakaivo eli ilmoitustulot ovat pienentyneet voimakkaasti. Suuressa mittakaavassa lehtien lakkauttamisia ei vielä ole nähty, mutta Etelä-Pohjanmaan Ilkan ja pohjanmaalaisen Vaasalaisen yhdistäminen antaa esimakua tulevaisuudesta. Tilasto on kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön kokoama. Vielä 2010-luvun alkupuolella isojenkin medioiden johtoportaassa ajateltiin, että sitten kun nuori vähän vanhenee, alkaa hän tilata painettua sanomalehteä kovaan kestotilaushintaan. Iso omistaja on kasvoton, eikä sitä kiinnosta, että ”on oman maakunnan ääni”. Voi väittää, että kyse ei ole valtavasta ongelmasta, koska nyt monilla lehdillä on vakavarainen omistaja. Uusien tuotteiden lisäksi isoissa konserneissa niin kutsutut keskuskeittiöt eli yhteistoimitukset voivat hoitaa valtakunnan tason uutisointia, jolloin leikkauskierteen jälkeen pieneksi karsittu toimitus voi keskittyä maakuntansa uutisointiin. Suomessa on edelleen hyvin paljon sanomalehtiä, mutta nykyään kaksi yhtiöitä on lähestulkoon jakanut Suomen. Yksi asia kannattaa kuitenkin nostaa esiin raportista. 5 8 kolumni S uomi putosi tänä vuonna kansainvälisessä sananvapausrankingissa viidenneksi. Sinänsä pudotusta ei kannata liikaa surra. Sen myötä monopoliasema on päässyt syntymään, eikä kukaan ole siitä puhunut
Entistä harvempi toimittaja seuraa lehtiä, mikä tarkoittaa samalla äänen katoamista julkisesta keskustelusta. Ongelma vain on, että halpoja digitilauksia tarvitaan moninkertainen määrä korvaamaan painetun lehden tilaus. Mainiossa The Wire -sarjassa on hieno kohtaus, jossa lehtitalon pomo ilmoittaa pienentyneelle toimitukselle, että nyt on vain tehtävä enemmän vähemmällä. Ongelma on nykyään seuraava – tunnettuuden palauttaminen pitää tehdä tilanteessa, jossa resurssit koko ajan pienenevät. Jussi Virkkunen Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.. Printti tuo rahat, mutta digiin pitäisi siirtyä. Suurimpia menoeriä nykyään henkilöstökulujen lisäksi ovat painaminen ja jakelu. Olkaamme rehellisiä, vasemmistolaiset puoluelehdet ne vasta ongelmissa ovat. Joku marxilainen saattaakin myhäillä tälle kehitykselle. Jos jakelusta ja painamisesta pystyy ensin nipistämään ja lopulta kokonaan luopumaan, näkyy se isoina säästöinä. Lehdet eivät ole syyttömiä itsekään tilanteeseensa – kaikkea muuta. Muilla onkin sitten vaikeampaa, tosin kokonaiskuvan saaminen aiheesta on avoimista tilastoista nykyään hyvin vaikeaa. Toki maakunnan väestöpohjaan suhteutettuna kyse ei ole suuresta ihmeestä. Tiedotusvälineet – KU mukaan lukien – ovat piilottaneet kaikki levikkitietonsa. entäS Sitten Ku. Alalle levinneet puheet, kuinka pahin olisi takana, ovat tietyllä tapaa jopa vaarallisia. Suomalainen media-ala etsii kaikkien muiden länsimaalaisten maiden tavoin pelastustaan digitalisaatiosta. Koska se on niin kovin totta. Joka tapauksessa on tietyllä tapaa hauska huomata, kuinka internet tuntuu kaikin tavoin vahvistavan kapitalismin vääjäämätöntä kehityskaarta. Pienet yrittävät aikansa räpiköidä, kunnes isompi toimija joko murskaa tai ostaa ne. Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat maksullisina lehtinä onnistuneet hyvin, minkä lisäksi iltapäivälehdet keräävät ilmaisilla sivustoillaan valtavan määrän lukijoita. Paradoksaalista on, että avoimuutta kovaan ääneen vaativa media-ala – KU mukaan lukien – on erittäin kova piilottamaan omat tietonsa. Digisiirtymässä on lehden näkökulmasta paljon voitettavaa. Valtava määrä lukijoita näkyy mainosmyynnissä. Valtakunnallisessa keskustelussa näkyy tosin koko ajan vähemmän ääniä, muutaman suuren tiedotusvälineen sitäkin enemmän. Tämä näkyy myös Suomessa. Podcasteja tekevä, sosiaalista mediaa päivittävä, päivittäisiä verkkouutisia kirjoittava toimittaja, joka samaan aikaan työskentelee useamman pitemmän jutun parissa, nyökyttelee fiktiivisen sarjan kuvaukselle. Usein esiin nostetaan innostuneesti esimerkkejä digisiirtymässä onnistuneista tiedotusvälineistä, joita on. 5 9 iso lehti jäljellä – Lapin Kansa. Ongelma vain on, että harvojen onnistujien takana on valtava määrä edelleen asian kanssa painivia lehtiä. On helppo ennustaa, että monilla suomalaisilla tiedotusvälineillä on edessä vielä isoja ongelmia. Ongelmien taustalla on hieno menneisyys, jolloin lehdillä on paljon tilaajia ja valtaa. Vanha asema on nakertunut pala palalta, kun levikit ovat pienentyneet. Jos hieman kärjistää, kehityskaari kuulostaa kovin tutulta
Selkein esimerkki äkillisestä ilmapiirin muuttumisesta on muutamassa kuukaudessa syntynyt päätös hakea Nato-jäsenyyttä. Yleensä tässä puhetavassa Suomen aiempaa ulkopoliittista johtoa syytetään naiiviudesta ja kyvyttömyydestä ymmärtää Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä. Kuulemma Naton myötä Suomesta on viimein tullut täysiverinen länsimaa ja pystymme nyt vihdoin toteuttamaan myös moraalisesti kestävää ulkopolitiikkaa. Uuskonservatiivit ovat halunneet palauttaa absoluuttiset moraaliset kategoriat ulkopolitiikan keskiöön. Tätä ajattelumallia ryyditetään usein myös Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen nojautuneen ulkoja turvallisuuspolitiikan kritiikillä. Nato-jäsenyys ei kuitenkaan itsessään ole välttämättä jo aiemmin läheistä Nato-yhteistyötä tehneelle ja Euroopan unioniin kuuluvalle Suomelle niin iso mullistus kuin millaisena se julkisuudessa on usein haluttu esittää. Aseidenriisunta, sopimukset ja kompromissit nähdään naiiviutena, joka lopulta antaa hirmuvalloille mahdollisuuden dominoida maailmaa. Pragmaattiset kompromissit tällaisten valtioiden kanssa ovat merkki heikkoudesta sekä moraalisesti tuomittavia. 6 V enäjän aloitettua brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan 24. Rautaesirippua ei essee Lauri HoLappa valtiotieteiden tohtori Muuttuneet oLosuHteet Suomen Nato-jäsenyyden ei tarvitse olla mullistus, vaikka sitä sellaisena myydään, arvioi maailmanpolitiikasta väitellyt Lauri Holappa esseessään.. Enemmänkin kyse on yhtäältä siitä, millainen historiatulkinta ja kansallinen kertomus Nato-päätöksen ympärille halutaan synnyttää. helmikuuta myös Suomen ulkopoliittinen keskustelu on alkanut velloa villinä. Samanlaiset äänenpainot ovat korostuneet viime aikoina myös kotimaisessa ulkoja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. M ediakeskustelussa ja joidenkin pitkän linjan transatlantistien puheenvuoroissa Nato-jäsenyys on viime kuukausina haluttu esittää viimeisenä henkisenä irtiottona suomettumisen lamauttavasta ilmapiiristä. Nimestään huolimatta uuskonservatismi viittaa alun perin yhdysvaltalaisissa liberaalipiireissä 1960ja -70-luvuilla kehittyneeseen sotilaallista pidättäytymistä ja liennytystä kritisoineeseen pieneen älymystön liikkeeseen, joka sittemmin siirtyi toimimaan Republikaanisen puolueen piiriin. Toisaalta kyse on myös siitä, millaisia ulkopoliittisia valintoja ja millaisiin ulkopolitiikan periaatteisiin nojautuen Suomi Naton jäsenenä tulee jatkossa tekemään. Ajatuksena on ollut se, että vain aktiivisesti sotilaallista voimaa käyttämällä voidaan torjua diktatuuristen alueellisten suurvaltojen leviäminen. Tätä ajattelutapaa voidaan kutsua suomalaiseksi uuskonservatismiksi, koska siihen sisältyy yhdysvaltalaista uuskonservatismia muistuttavia asenteita ja väittämiä
Minkä tahansa edellä mainitun osatekijän puuttuminen olisi kaventanut Suomen toimintatilaa ja siten ollut itse asiassa liittoutumattomuuspyrkimysten vastainen. Samaan aikaan tausta EU-jäsenenä on vahvistanut Suomen turvallisuuspoliittista asemaa, ja varsinainen Nato-optio on taas toiminut kiristysruuvina, joka on voitu tuoda hienovaraisesti esiin, jos Suomen ja Venäjän välille on kehkeytynyt turvallisuuspoliittisia ongelmia. On myös väärä tulkinta, että sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikka tai edes sitä edeltänyt puolueettomuuspolitiikka olisivat rakentuneet yksinomaan tai voittopuolisesti hyvien idänsuhteiden vaalimisen varaan. Nato-jäsenyyden esittäminen ratkaisuna pitkäaikaisiin ulkopolitiikan virheisiin saati sen näkeminen kansakunnan henkisen ylevöitymisen moottorina on toisin sanoen rationaalisesti tarkasteltuna vähintäänkin perusteetonta. Se voidaan yhtä hyvin nähdä myös Suomen pitkäaikaisen ulkopoliittisen linjan reaktiona muuttuneisiin olosuhteisiin. Vaikka tämä onkin ainakin poliittisen oikeiston piirissä suosittu tapa mieltää Nato-jäsenyyden merkitys, voidaan jäsenyys kehystää myös toisella tavalla. Suomessa ei ole myöskään ainakaan kymmeniin vuosiin vallinnut mitään henkistä rappiotilaa, josta Nato-jäsenyyden kautta pitäisi vapautua. 6 1 vaadita pelkästään Venäjän ja lännen välille vaan laajasti lännen ja kaikkien liberaalidemokraattisia periaatteita vastaan toimivien valtioiden välille. Siksi vasemmiston piirissä melko yleinen länsi-integraation vastustaminen liittoutumattomuusargumentilla on ollut aina vähintäänkin ontuvaa. S otilaalliseen liittoutumattomuuteen nojannut Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikan peruslinja on ollut monessa mielessä menestystarina. Pidättäytyminen lopullisesta sotilaallisesta liittoutumisesta on mahdollistanut erityisen rauhanomaiset suhteet Venäjän kanssa sekä tuonut uskottavuutta myös yhteistyöhön monien globaalin etelän valtioiden kanssa. Tällaisessa katsannossa Suomen Nato-jäsenyy. Nato-jäsenyyden hyväksyminen nykyisissä olosuhteissa ei myöskään tarkoita sitä, että jäsenyyden hakeminen aiemmin olisi ollut järkevää ulkopolitiikkaa. Venäjän hyökkäyssodan lopettaminen neuvottelujen kautta nähdään näissä puheenvuoroissa sekä mahdottomana että itsessään moraalisesti kyseenalaisena pyrkimyksenä. Sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikan tavoitteena on voitu nähdä ulkopoliittisen toimintatilan maksimoiminen. Kun näiden tekijöiden päälle lisätään vielä se, että Suomi on huolehtinut hyvin kansallisesta puolustuskyvystään, voidaan hahmottaa Suomen viime vuosikymmenten ulkoja turvallisuuspolitiikan peruslinja. Tunnetuin esimerkki tästä on Helsingin vuoden 1975 Euroopan turvallisuusja yhteistyökonferenssi, mutta tuoreempiakin esimerkkejä voi löytää runsaasti. Suomi on ollut lähes kaikilla mittareilla poikkeuksellisen toimiva demokratia, jossa myös lehdistönvapaus ja oikeusvaltioperiaatteet ovat toteutuneet erittäin hyvin. Tämä linja ei ole missään vaiheessa nojannut naiiviin tai yltiöpositiiviseen käsitykseen Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä eikä se ole liioin ilmentänyt demokratian perusperiaatteiden laiminlyöntiä. Sen sijaan neutraalimpina pidetyillä liittoutumattomilla länsimailla on usein ollut mahdollisuus sellaiseen aloitteellisuuteen, joka ei muuten olisi ollut pienelle eurooppalaiselle valtiolle mahdollista. Vain Venäjän täydellinen sotilaallinen tappio nähdään Euroopan turvallisuuden mahdollistavana ratkaisuna ja vain asevaraiset järjestelyt uskottavina demokratian elinmahdollisuudet ja rauhan takaavina ratkaisuina. Nato-jäsenyys on pikemminkin mahdollista – ja mielestäni myös syytä – ymmärtää Suomen ulkoja turvallisuuspoliittisen peruslinjan mukaisena loogisena reaktiona muuttuneisiin olosuhteisiin. Nato-jäsenyys esitetään uuskonservatiivisessa puhetavassa siis eräänlaisena ulkopoliittisena puhdistautumisriittinä, jossa Suomi irtaantuu suomettumisen henkisestä taakasta ja hylkää vanhan diplomatiaa ja sopimusvaraista turvallisuutta korostaneen ulkopoliittisen linjansa. Siksi se on edellyttänyt sekä tiivistä länsi-integraatiota että hyviä idänsuhteita ja sotilasliittojen ulkopuolella pysymistä. Pikemminkin Suomen ulkopolitiikassa on nähtävissä pitkä läntistä integraatiota vahvistanut linja lähtien 1960ja -70-lukujen EFTAja EEC-sopimuksista lähtien ja huipentuen 1990-luvun EU-jäsenyyteen sekä likeiseen Nato-yhteistyöhön. Tällaisena voidaan mainita esimerkiksi 2000-luvun alun Helsinki-prosessi, jota voidaan pitää eräänä keskeisenä käännekohtana globalisaation ongelmien ja niihin kehitettyjen ratkaisuehdotusten nousussa valtioiden ja globaalin politiikan asialistalle. Erityisesti globaalissa etelässä suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan onkin historiallisista ja nykyiseen maailmanjärjestelmän epätasa-arvoon liittyvistä syistä usein penseää. Suomen ja Venäjän välillä on vallinnut syvä rauhan tila eikä merkittävää konfliktia ole maiden välillä nähty vuosikymmeniin Tämän lisäksi sotilaallinen liittoutumattomuus on antanut Suomen ulkopolitiikalle sellaista globaalia uskottavuutta, joka on mahdollistanut Suomen kokoaan suuremman vaikutusvallan käyttämisen, jos näin on haluttu toimia. Juuri tässä kokonaisuudessa on ollut myös julkisuudessa usein väärinymmärretyn ja pilkan kohteenakin olleen Nato-optiopolitiikan merkitys
Käytännössä Venäjän aloittama sota johti tilanteeseen, jossa aiemman kaltainen liittoutumattomuuspolitiikka ei siis enää ollut mahdollista. Tällaisessa tilanteessa Suomi menettää ainakin osittain sotilaallisesta liittoutumattomuudesta saatavat turvallisuushyödyt, mutta samalla saa monet niistä haitoista, joita tosiasiallinen liittoutuneisuus tuottaa. Tällaisen valinnan tekeminen etenkin tilanteessa, jossa sotilaallisen liittoutumattomuuden kannatus oli tippunut lähes marginaaliseksi, olisi ollut vaikeasti perusteltavissa mille tahansa hallitukselle. Sotilaallinen liittoutumattomuus ilman Natooptiota tai ilman aseavun antamista Ukrainaan olisi tuottanut aiempaa riskipitoisemman liittoutumattomuuspolitiikan muodon. Suomi on nyt osallistunut Venäjän turvallisuuspäämäärien vastaiseen läntiseen koalitioon täysimääräisesti, joten Venäjän näkökulmasta katsottuna Suomen ja Nato-maiden välinen laadullinen eroavaisuus on nyt viimein lopullisesti hävinnyt. Juuri mahdollisuus käyttää Nato-optiota strategisena pelotteena on tukenut Suomen liittoutumattomuuspolitiikkaa ja kompensoinut siihen mahdollisesti sisältyneitä turvallisuusvajeita. Tosiasia on, että Suomi antaa Ukrainalle aseistusta, jota hyödynnetään Venäjän joukkojen vastaisessa sotilaallisessa toiminnassa. Tämän sinänsä hyvin perustellun ratkaisun jälkeen sotilaallinen liittoutumattomuus ei ole tuottanut enää Suomelle aiemman kaltaista turvallisuuspoliittista lisäarvoa. Näin ollen Suomi olisi joutunut jatkamaan liittoutumattomuuspolitiikkaansa ilman ainakaan todellista Nato-optiota, jos jäsenhakemusta ei olisi nyt jätetty. Nato-optio toimii kuitenkin vain, jos sitä pidetään myös Venäjän silmissä uskottavana. Omaan maahan kohdistetun hyökkäyksen tapahtuessa jäsenhakemus kun olisi liian myöhäinen. Nämä hyödyt ovat valitettavasti olennaisilta osin hävinneet Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä. Näin ollen sen lisäksi, että Ukrainan aseistamiselle on vahvoja moraalisia perusteita, on se ollut myös kansallisen turvallisuuspolitiikan näkökulmasta lähes välttämätöntä. Toinen keskeinen pragmaattinen peruste jäsenyyshakemukselle liittyy Nato-optioon. 6 2 delle voidaan nähdä kaksi keskeistä perustetta. Näin Suomi on varmistanut, että pahimmissakin skenaarioissa myös se saisi apua kumppanimailta. Tämä olisi tehnyt liittoutumattomuuspolitiikasta turvallisuuspoliittisesti entistä huterampaa ja vähentänyt Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa aiempaan verrattuna. Suomella ei ole ollut mitään todellisia mahdollisuuksia olla osallistumatta kansainvälisen aseavun antamiseen Ukrainalle. Tämä on toiminut takuuna mahdollisia tulevaisuuden konfliktitilanteita varten. Nato-jäsenyyden hakemiselle ei aiemmin ollut tarvetta, vaan sotilaallisen liittoutumattomuuden linja tuotti Suomelle huomattavia hyötyjä. Jos Suomi ei jättäisi jäsenhakemusta edes tilanteessa, jossa toiseen eurooppalaiseen valtioon kohdistetaan invaasio ja pyritään vaihtamaan maan vapailla vaaleilla valittu johto, niin voidaan kysyä, onko koko optio ollut vain bluffia. Näin ollen Suomen Nato-jäsenyyshakemuk” Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa odotella poliittisia mullistuksia kaikkialla maailmassa.”. Suomen ja Ruotsin liittoutumispäätöksen on myös vaikea nähdä itsessään olennaisesti lisäävän Venäjän ja Naton välisiä jännitteitä, koska maat ovat jo EU:n jäseniä ja tehneet pitkään likeistä Nato-yhteistyötä. Pidättäytyminen aseellisen avun antamisesta olisi rikkonut tämän linjan toista peruspyrkimystä. Ensinnäkin Euroopan ja Yhdysvaltojen reaktio Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan on ollut hyvin yhtenäinen. Vaikka eurooppalaiset valtiot ja Yhdysvallat ovat pysytelleet konfliktin eskalaation hillitsemiseksi varsinaisten sotatoimien ulkopuolella, ovat ne aseistaneet ja muilla keinoilla tukeneet Ukrainaa massiivisesti. Kun Suomi on nyt sitten päätynyt tukemaan aseellisesti Ukrainan puolustustaistelua, on seurauksena ollut sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikan perustan rapautuminen. Näin ollen laajemmassa tarkastelussa Euroopan turvallisuusasetelmassa ei tapahdu varsinaista mullistusta. Suomella ei ole mitään syytä hävetä sotilaallisen liittoutumattomuuden varaan rakentunutta aiempaa ulkopoliittista linjaansa. Suomen oli valittava joko peruuttaminen sellaiseen liittoutumattomuuden muotoon, jossa läntinen tuki ja siihen vetoaminen ei olisi enää yhtä uskottavaa, tai sitten luovuttava koko sotilaallisen liittoutumattomuuden pyrkimyksestä. Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikka ei ole nojannut ainoastaan hyvien keskinäisten Venäjä-suhteiden varaan, vaan sen toisena puolena on myös ollut asteittainen integroituminen länteen. Jos Suomi ei ole valmis auttamaan toista eurooppalaista valtiota edes massiivisen invaasion tilanteessa, on syytä kysyä, miksi meidän pitäisi odottaa saavamme apua sotilaallisessa kriisitilanteessa
Toisin sanoen Ruotsi ja Suomi on geopoliittisesti sidottu samoihin potentiaalisiin uhkiin, mutta Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon on paljon abstraktimpaa ja poliittisempaa luonteeltaan. Toisaalta esimerkiksi ilmastonmuutoksen, luontokadon ja pandemioiden kaltaisten globaalien ongelmien torjumisessa ei voida viivytellä. Etenkin Suomen kaltaiselle pienelle suurvallan vieressä sijaitsevalle valtiolle on haitallista, jos poliittisen realismin opit sivuutetaan kokonaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa odotella poliittisia mullistuksia kaikkialla maailmassa, vaan on myös realismia ymmärtää liian jyrkän blokkiutumispolitiikan vaarat. Erityisesti koko kansainvälisten suhteiden tutkimuksen perustana monesti pidetty poliittisen realismin teoria vaikuttaa vieraalta monille nykykeskustelijoille, vaikka Suomen perinteisen ulkopoliittisen linjan opit ovat olleet vähintäänkin sopusoinnussa realismin kanssa, elleivät jopa jossain määrin siitä johdettuja. Toisena viimeaikaisen keskustelun ongelmallisena piirteenä voidaan pitää yleistä asevaraisen turvallisuuden korostumista julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi Venäjällä 1990-luvulla monien länsimaiden ja IMF:n suosittelema uusliberaali šokkidoktriinipolitiikka loi otollista katkeruuden maaperää uuden nationalismin ja autoritaarisuuden nousulle. Sitä ei pitäisi nähdä kaiken kattavana ulkopolitiikan peruslinjana vaan ainoastaan sen yhtenä osatekijänä, johon myös liittyy omat epävarmuutensa. Naton kaltaiset organisaatiot ovat taas vahvemmin ideologisia rakennelmia, joiden on määriteltävä itselleen olemassa olonsa syy aina maailmanpoliittisten asetelmien ja olosuhteiden muuttuessa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Nato-jäsenyys tarjoaisi Suomelle turvaa, vaan ainoastaan sitä, että kaiken uhon ja innon keskellä on vaarallista, jos julkisessa keskustelussa unohdetaan liiaksi geopoliittiset realiteetit. Näiden ilmiöiden ratkaisemiseksi on voitava tehdä yhteistyötä myös autoritaaristen valtioiden kanssa – niin ikävältä kuin se voikin kuulostaa. Tämä kävi hyvin ilmi keskustelussa, joka alkoi entisen pitkäaikaisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan käynnistettyä keskustelun Ruotsin kanssa tehtävän sotilaallisen yhteistyön voimistamisesta vaihtoehtona Nato-jäsenyydelle tai vähintäänkin sen täydennyksenä. On päinvastoin ensiarvoisen tärkeää, että Suomi voi Nato-jäsenenäkin pitää edelleen kiinni aiempaa ulkopoliittisista linjaa määritelleistä periaat teellisista reunaehdoista niin pitkälle kuin tarve vaatii. Lähes kaikilta äänekkäiltä keskustelijoilta tuntui kuitenkin jääneen ymmärtämättä koko Tuomiojan puheenvuoron tärkein sisältö. Poliittisen realismin näkökulmasta kaikkein varmimpia alliansseja syntyy sellaisten maiden välille, joiden geo poliittinen asema on siinä määrin samanlainen, että vaihtelevista poliittisista suhdanteista huolimatta ne on jo maantieteellisesti sidottu samoihin turvallisuushaasteisiin. 6 3 sen hyväksyminen ja perusteltuna pitäminen ei edellytä uuskonservatiivisen kertomuksen hyväksymistä. Naton jäsenmaiden ulkopoliittisten traditioiden kirjo on laaja. Ennemmin tai myöhemmin asevaraiset turvallisuusjärjestelyt voivat päättyä tuhoisaan eskalaation kierteeseen. Nato-jäsenyys olisikin mielekkäintä mieltää pragmaattiseksi valinnaksi, johon vallitsevan tilanteen traagisuus Suomen ajoi. Euroopan turvallisuus ei voi rakentua vain tai edes ensisijaisesti sotilaallisiin järjestelyihin. Nato-jäsenyyttä yritetään myydä moraalipoliittisena maanjäristyksenä, mutta on järkevämpää mieltää se jälleen yhtenä pienen valtion sopeutumispäätöksenä maailmanpoliittisten muutosten keskellä. Liian sotilaskeskeisessä ajattelussa autoritaarisuutta ja aggressiivista ulkopolitiikkaa eri maissa ruokkivat yhteiskunnalliset rakenteet jäävät vaille huomiota. Samalla uusi ulkopoliittinen keskustelu on tuonut esiin myös sen, kuinka ohutta aiempi ulkopoliittinen keskustelu on ollut ja kuinka hatara käsitys joillakin päätöksentekijöilläkin on ollut kansainvälisiä suhteita yleisesti ohjaavista periaatteista tai näitä valottavista klassisista teoreettisista näkökulmista. Tuomiojaa sätittiin useissa puheenvuoroissa: joko hänen arvioitiin vuotaneen salaisia papereita tai sitten viisasteltiin, ettei hän ymmärtänyt, kuinka Ruotsi ei tarjoa samanlaista sotilaallista turvaa kuin Nato-maat. Vaarana onkin, että viimeaikainen ylikuumentunut ja naiivin idealisoitu Nato-keskustelu on viemässä Suomen ilmapiiriä juuri tällaiseen suuntaan. S e, että Nato-jäsenyydelle voidaan antaa kilpailevia merkityssisältöjä, kertoo jo itsessään Suomen ulkopoliittisen konsensuksen päättymisestä ainakin aiemmassa muodossa. Karkeasti yksinkertaistettuna poliittisella realismilla tarkoitetaan näkökulmaa, jonka mukaan valtioiden toimintaa ohjaavat viime kädessä niiden omat kansalliset intressit ja ennen kaikkea turvallisuuteen sekä valtiollisen olemassaolon jatkuvuuteen liittyvät näkökohdat. Suomella ei ole mitään syytä luopua oman ulkopolitiikkansa monista perustekijöistä myöskään tulevana Naton jäsenenä. n Tekstissä esitetyt näkemykset edustavat pelkästään kirjoittajan omia mielipiteitä.. Realismia saatetaan pitää kyynisenä näkökulmana, mutta etenkin suuren mittaluokan kansainväliset konfliktit ovat usein osoittaneet sen merkityksen sekä selitysvoiman
18.9.1921 Jyväskylän mlk k. 040 167 7700 toimisto@sirolansaatio.. Kun kaikki on valmista, tehty on työ, on edessä rauhaisa yö. Siunaus toimitettu 13.5. 6 4 Kaikille avoin työväentutkimuksen erikoiskirjasto TIETOA TYÖSTÄ JA YHTEISKUNNASTA Sörnäisten rantatie 25 A 1 00500 Helsinki 09-766429 www.tyovaenperinne.fi työväenkirjallisuutta, tapahtumia onlinearpa.net arpajaiset netissä! Tavara-arpa ry Beckerintie 10, 00410 Helsinki, 09 4366320 Joku hoitaa sen, mitä muut eivät tule ajatelleeksi. Lämmin kiitos osanotosta. ADRESSIT ONNITTELUUN JA OSANOTTOON YRJÖ SIROLAN SÄÄTIÖ p. Luotettava tieto on työläisen perusoikeus. Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL jhl.fi/liity kansan arkisto Tallentaa ja tarjoaa käyttöön työväen ja järjestöjen historiaa Avoinna kaikille. Kaivaten ja kiittäen Raimo ja Helena Raija ja Risto Tiina Heidi, Tuomas, Pilvi ja Meri-Tuuli Maarit ja Juanma Antti, Marika, Herkko ja Martti. toukokuuta 2022. Vt. Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki, p. Ota ennakkoon yhteyttä info@kansanarkisto.fi. Ja se joku on usein yksi meistä rautaisista ammattilaisista. 18.4. 044 721 0320 info@kansanarkisto.fi www.kansanarkisto.fi Avoinna ti-pe klo 9 16. Kiitos Viitakodin henkilökunnalle isämme hyvästä hoidosta. 2022. Rakkaamme Mauno Eerikki VALKONEN s. 2022 Jyväskylä Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa uneen nukahtaa. Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki sirolansaatio.. Tuodaan työ näkyväksi. Arkiston tutkijasalipalvelu on avoinna. päätoimittaja Hanna Hantula ja politiikan toimittaja Toivo Haimi ovat solmineet avioliiton Helsingissä 18
Edellisen numeron ristikon ratkaisu seuraavalla sivulla. H a r r i a sik a in en. 6 5 ristikko Ratkaisu julkaistaan seuraavassa numerossa
mennessä ja valmis pdf-aineisto on toimitettava 29.7. Vanajanlinnaan kokoontuu reilu sata entistä Sirola-opiston opiskelijaa, varmista paikkasi tilaisuudessa ja ilmoittaudu mukaan! Katso tarkempi ohjelma ja ilmoittaudu sirolansaatio.fi Onko sinulla muistoja tai valokuvia Sirola-opiston ajoilta. Ilmoitustilavaraukset elokuun numeroon pitää tehdä 18.7. Ole yhteydessä säätiöön toimisto@sirolansaatio.fi tai 040 167 7700.. Verkkolehdessä ku.fi löytyy luettavaa koko kesän ajan. 6 6 Edellisen lehden ristikon vastaukset Toivotamme kaikille HYVÄÄ KESÄÄ! ilmestyy seuraavan kerran 17.8. mennessä osoitteeseen ilmoitukset@kansanuutiset.fi Vasemmistolaisten oma opintokeskus. keskustelua demokratian tilasta ja vasemmistolaisen työväenliikkeen tulevaisuudesta. Haluatko olla avuksi opistoa koskevan historiikin tekemisessä. www.ksl.fi Vapaus oppia! Avoimet koulutukset • Ohjaaminenverkossa 14.9.-12.10.,verkko • Somevideointi jatekstitys 24.9.,Tampere • Vaikutavallanpitäjiin -lobbauskoulutus 19.11.,Tampere Toveripäivät ja Sirola-opiston juhla Vanajanlinnassa 9.–10.9.2022 Ohjelmassa mm. Koulutusta, kulttuuriaktivismia ja julkaisutoimintaa
Leivän hinta on poliittinen kysymys. Nälän uhkaamat eivät jää istumaan paikoilleen odottamaan kuolemaansa. kai Hirvasnoro Politiikan toimittaja. Niin tai näin, Venäjän Ukrainassa yli kolme kuukautta sitten käynnistämä sota johtaa todennäköisesti nälkämellakoihin suuressa osassa maailmaa vielä tänä vuonna. Nyrkkisäännön mukaan siirtolaisuuden määrä kasvaa kaksi prosenttia, kun nälästä kärsivien määrä kasvaa prosentin. 6 7 Putin kylvää nälkäPommin vuus tuhosivat satoja keväällä Intiassa. Britannian tiedustelupalvelu MI5 lähtee siitä, että vain neljä missattua ateriaa voi ajaa yhteiskunnan kaaokseen. Äärimmäinen kuumuus ja kuiLeivän hinta on poliittinen kysymys. Laajamittainen nälänhätä ajaa ihmiset liikkeelle, siirtolaisvirrat Euroopassa voivat toistua. Sitä edelsi Venäjän ja Ukrainan kuivuus. Vladimir Putin on lietsonut epävakautta Eurooppaan ja ”länteen” jo yli vuosikymmenen, mutta pahimmat seuraukset koetaan siellä, missä ruokakriisin pahenemiseen on vähiten varaa. Ne tuottavat 25 prosenttia maailman vehnän viennistä, ja ne ovat myös tärkeitä auringonkukkaöljyn, maissin, ohran, durran ja lannoitteiden toimittajia. Osan siitä Venäjä on varastanut, mutta suoranaisen sodan lisäksi tilannetta pahentaa Venäjän toimeenpanema laivastosaarto. Toukokuussa julkaistun arvion mukaan Ukrainalta jää sodan vuoksi viemättä 20–25 miljoonaa tonnia maailman kipeästi tarvitsemaa viljaa. viimeinen sana v uonna 1906 amerikkalainen tutkiva toimittaja Alfred Henry Lewis sanoi kuuluisan lauseen: vain yhdeksän ateriaa erottaa ihmiskunnan anarkiasta. Siis ei ruokakriisiin, vaan sen pahenemiseen. Se pelaisi perussuomalaisten pussiin. Ruokaturvaa jo ennestään maailman hauraimmissa maissa uhkaa myös ilmastonmuutos, joka ei ole enää teoriaa siitä, mitä tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Ukraina on vienyt yli 90 prosenttia viljasta meritse, mutta nyt Venäjän laivasto tukkii Ukrainan rannikon ja molemmat osapuolet ovat miinoittaneet Mustanmeren. Vuoden 2011 vallankumouksia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa oli laukaisemassa viljan hinnan nousu. Maailman maatalousmarkkinat ovat vahvasti riippuvaisia Ukrainasta ja Venäjästä. Nääntymisen partaalla on koko ajan 45 miljoonaa ihmistä. Meitä on jo noin 7,6 miljardia, joista nälkäisiä noin 2 miljardia laajan määrittelyn mukaan. Nälkä on siinä yksi ase. Oikeistopopulismin uusi nousu olisi juuri sellainen koko Eurooppaa epävakauttava tekijä, jota Putin haluaakin levittää. YK:n Maailman elintarvikeohjelma ostaa puolet viljastaan Ukrainasta. Ehkä niistä tulee maahanmuuttovaalit. Lähes sata kauppalaivaa on jumissa Ukrainan satamissa, osa niistä vaurioituneina. Tänä keväänä osalle Ukrainan pelloista on kylvetty viljan sijaan venäläisiä ohjuksia ja raketteja. Ensi vuoden eduskuntavaaleista ei tullutkaan Nato-vaaleja, koska turvallisuuspoliittiset ratkaisut tehtiin nopeammin kuin kukaan osasi talvella kuvitella. Uusi ruokakriisi iskee entisten päälle. He ovat jo kevään mittaan todistaneet, ettei puolueella ole mitään pidäkkeitä politikoida hädänalaisten asemalla. Se tarkoittaa vitamiinien ja kivennäisaineiden puutetta. Arvio saattoi olla ylioptimistinen
-20 % Koko perhe yhdessä syömään Etuovemme yhteiseen hyvään. Lunasta avaimesi yhteiseen hyvään: Lukuisia tuntuvan taloudellisia etuja Tradekan jäsenille. Johtoajatuksenamme on merkityksellinen omistajuus ja inhimillisemmän markkinatalouden toteuttaminen. Tarjoamme jäsenillemme tuntuvia taloudellisia etuja ja palautamme tuloksestamme vähintään 10 % yhteiskunnalle – niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. /liity Osuuskunta Tradeka on moderni omistajaosuuskunta, joka tuottaa yhteistä hyvää. 00 32 51 -2 21 2 PAL.VKO 2022-33 tradeka.