Kansan Uutiset Oy:n hallitus Juho Orjala, hallituksen puheenjohtaja Risto Kalliorinne Tuula Kärki Janne Mäkinen Anna Mäkipää Sini Niva Katja Syvärinen Karoliina Öystilä Kansan Uutisten missio Kansan Uutiset on vasemmistoliittoa lähellä oleva journalistisesti riippumaton yhtiö, jonka tehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistaminen julkaisemalla monikanavaista mediaa vasemmistolaisten arvojen edistämiseksi. pörSSiSähkökanSalainen 56 Veikka Lahtisen essee. Tilausasioissa lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@ku.fi tai soita numeroon (09) 759 60 208 (palvelemme puhelimitse maanantaista tiistaihin kello 9-12). Kansan Uutisten vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta merkittävästä virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Painopaikka PunaMusta 2024. 3 Vaihtoehtoja on 07 Hallitus pahentaa työmarkkinaongelmia. yleiStuki MulliStaiSi turVan 36 Sote-uudistuksen jälkeen tulee sotu-uudistus. Mutta Se ei riitä 54 Taija Roihan kolumni. taudit palaaVat britanniaan 42 Köyhyys lisää sairastamista konservatiivien hallitsemassa Britanniassa. VeroparatiiSit houkuttaVat 12 Finnwatch suosittaa arvonnousuveroa. Yritys ei anna hyvitystä vähäisestä paino-, painatustai taittovirheestä, joka ei vähennä ilmoituksen mainosarvoa. Ilmoitusmyyntimme palvelee sähköpostiosoitteessa ilmoitukset@ku.fi. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Kansan Uutiset pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sopimatonta ja lainvastaista materiaalia. Stubbin aika 08 Millainen presidentti on Alexander Stubb. arViot 60 riStikko 65 ViiMeinen Sana 67 sisältö 3/2024 ajassa dialogi taustat ISSN 0357-1521 www.ku.fi Käyntija postiosoite Hämeentie 105 A 00550 HELSINKI (09) 759 601 ku@kansanuutiset.fi Seuraava lehti ilmestyy 24.4. MiljardibiSneS pätkii 13 Suomen telakoilla odotellaan tilauksia, mutta asiantuntijat luottavat jatkoon. Kansan Uutisten brändimielikuva on positiivinen ja rakentava. Kansan Uutisten visio Kansan Uutiset on vasemmistolainen ykkösmedia, joka tarjoaa tuoreita näkökulmia, joista nykyistä suurempi yleisö keskustelee ja innostuu. Päätoimittaja ja toimitusjohtaja Jussi Virkkunen (09) 759 60 240 @jotfau Toimituspäällikkö Emilia Männynväli (vapaalla) Toimitus Johan Alén, toimitussihteeri (09) 759 60 313 @journalistalen Toivo Haimi, toimittaja (09) 759 60 270 @toivohaimi Jussi Joentausta, verkkotoimittaja, valokuvaaja (09) 759 60 355 Tuula Kärki, politiikan toimittaja (09) 759 60 344 @TuulaKarki Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat etunimi.sukunimi@kansanuutiset.fi. MaiStuiSiko nyhtöMopSi. kahdet zooMerit 45 Sukupuoli jakaa Z-sukupolven. Ilmoituksen jättäjä on vastuussa ilmoituksestaan ja sen sisällön lainmukaisuudesta. 10 Kampanja tuo eläinten näkökulman näkyväksi. eetu Virén 50 Tietokirjailija ohjaa uudessa teoksessaan ulos esseekirjallisuuden itsekeskeisyydestä. yökiitäjän tuleVaiSuuS 28 Tumppi ja Vesku auttavat ihmisiä, joita monet eivät halua katsoa silmiin. Lukijat tarvitsevat Kansan Uutisten sisältöä ja näkemyksiä Suomesta ja maailman tilasta muuttaessaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. VaSeMMiSton kuMppanit 23 Perun ja Brasilian demokratiakamppailuista voidaan ammentaa oppia Suomeen. pintaa SyVeMMältä 40 Kosovon tukijat käänsivät takkinsa. Kansan Uutisten lukijat ovat kriittisiä, he haluavat ymmärtää ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. paSi pyöriä 33 Tutkija arvostelee hallituksen työmarkkinapolitiikkaa tutkimustiedon sivuuttamisesta. Mitä jäi käteen. 20 Kampanjointi voimaannutti vasemmistoa
On myös hyvä todeta, että yhden europarlamentaarikon paikan saaminen ei ole voitto. Kyllä, ihmiset äänestivät taktisesti, mutta se oli mahdollista, koska juuri mielikuvissa vasemmiston ja demarien ero ei ollut selvä. Kansanedustajan paikan menettäminen oli monien mielestä mahdotonta, mutta niin vain se meni. Tulos tulee kertomaan paljon siitä, miten vasemmiston viesti uppoaa eri puolilla. Työ on aloitettava nyt. Tappion hetkellä on suuri houkutus löytää syy jostain muualta kuin itsestään. ”Viesti ei tällä kertaa uponnut”, kuuluu usein toistettu kommentti. Silloin demarit näyttäytyivät yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta. Puolueiden väliset erot on pystyttävä sanomaan kymmenessä sekunnissa – muussa tapauksessa moni ei niitä hahmota. Politiikassa tämä tarkoittaa sitä, että vaalitappion perimmäiset syyt voidaan sivuuttaa ja jättää tarkemmin analysoimatta. Vasemmiston ongelmaksi voi muodostua erottautuminen kilpailijoista. Eurovaalien asetelman pitäisi suosia vasemmistoa. Eurovaaleissa tappioon ei ole varaa. Perussuomalaisten äänestäjiä eurovaalit kun eivät niin paljon kiinnosta. Listalle on tässä vaiheessa tulossa vain muutamia kansanedustajia, mikä on liian vähän. Jos puolue menettää europarlamentaarikon paikan, osoittaisi se puolueen olevan eksistentiaalisessa kriisissä. 4 EurovaalEissa on tosi kysEEssä pääkirjoitus Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen monelle tuli houkutus selittää vasemmistoliiton tappiota pelkästään taktisella äänestämisellä. Vasemmisto lähtee eurovaaleihin tilanteessa, jossa nykyinen meppi Silvia Modig ei hae jatkokautta. KU:ssa on ehkä kyllästymiseen asti puhuttu viime kevään eduskuntavaaleista. Vaikka presidentinvaalin tulos olikin kohtuullinen, osoitti sekin samaa kuin aiemmat vaalitulokset – kannatus keskittyy liikaa muutamiin suuriin kaupunkeihin. Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen ei vasemmistoliitolla juuri ole vaali-iltoina ollut syytä juhliin. Kun vuonna 2019 valittiin 13 meppiä, lähtee Suomesta nyt europarlamenttiin viisitoista edustajaa. Vaaliohjelmissa ja linjauksissa ero sosiaalidemokraatteihin ja vihreisiin voi olla selvä, mutta mielikuvissa tilanne on helposti toinen. Ei romahtanut – ainakaan vielä.. Eurovaaleissa edessä on jälleen tilanne, jossa koko maa on yksi vaalipiiri. Viimeiseen ei voi itse vaikuttaa, mutta kaksi edellistä on itsestä kiinni. Vasemmistoliiton kansanedustajien keskuudesssa into eurovaaleja kohtaa on ollut harmittavan vähäistä. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei karmivaa tulosta saa unohtaa. moni odotti perussuomalaisten kannatuksen romahtavan hallituksessa. Se on vähintä, mihin voi tyytyä. Jos vasemmiston lista ei eurovaaleissa ole tarpeeksi kova, voi lopputulos olla sama kuin viime keväänä Lapissa. Se vaatii kovaa listaa, kovaa työtä ja myös vähän onnea. Jussi Virkkunen v asemmisto käy kesäkuussa puolueen kannalta äärimmäisen tärkeisiin vaaleihin. Muutaman viime vuoden tulokset eivät lupaa hyvää. Tämä tarkoittaa, että kahden paikan saavuttamisen pitää olla vasemmistoliiton tavoitteena. Tähän ovat syyllistyneet kaikki puolueet. Puolueen kannattajat ovat nykyään EUmyönteisiä, ja äärioikeistolla on samaan aikaan vaikea mobilisoida omia äänestäjiään
Vankilan johtaja sai kuoleman jälkeen ylennyksen Putinilta.. 5 Venäjä murhaa Vastustajansa 01 ajassa Vladimir Putinin haastanut oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi kuoli siperialaisessa vankilassa. Totalitaarisissa valtioissa oppositiohahmojen kuoleminen vankilassa ei ole vahinko
Sukupuolittunut politiikka on Suomessakin jo tätä päivää, sanoo poliittisen historian dosentti Jenni Kari mäki. Hän kertoo, että muutosta on tapahtunut siinäkin, mitä arvoja nuoret poliittisesti kannattavat. Sukupuolet kulkevat poliittisesti eri suuntiin, ja uudet jakolinjat ovat aiempaa syvempiä. 6 ajassa Nuoret miehet ympäri maailmaa ovat yhä oikeistolaisempia ja konservatiivisempia, kun taas nuoret naiset ovat koko ajan liberaalimpia ja vasemmistolaisempia. Juttu alkaa sivulta 45. Naiset liberaaleja, miehet koNservatiiveja A n tt i Y r jö n en
Sen sijaan voimme katsoa, mikä muissa Pohjoismaissa toimii, ja kehittää yhteiskuntaamme parhaiden käytäntöjen pohjalta, Andersson sanoo. – Suomella ei ole varaa ajaa työmarkkinoita kaaokseen hiekalle rakennetulla Hyvät Kokoomusopiskelijat: On eri asia joutua perustelemaan poliittisia mielipiteitä kuin joutua selittämään enemmistölle omaa oikeuttaan olla olemassa yhdenvertaisena ihmisenä. Ruotsin mallin mukaisesti henkilöstön edustusta yrityksien hallinnossa laajennettaisiin ja työntekijöille annettaisiin tulkintaetuoikeus työehtoihin liittyvissä ristiriitatilanteissa. Le h tik u va /e m m i k o r h o n en. Todellisuudessa irtisanomissuoja on Suomessa jo ennestään esimerkiksi Ruotsia ja Saksaa heikompi ja työttömyysturvan korvausaste on pohjoismaisessa vertailussa matala. Anderssonin mukaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus ja elinkeinoelämän vaikuttajat levittävät harhaanjohtavaa kuvaa muiden Pohjoismaiden järjestelmistä. Li Andersson kuvattiin välikysymyskeskustelussa 20. politiikalla. Vasemmistoliiton laatimassa kymmenen kohdan ohjelmassa esitetään muun muassa neuvottelujärjestelmän uudistamista kokonaisuutena. – Hallitus poimii yksittäisiä heikennyksiä eri maista ja vie Suomea kauemmas muista Pohjoismaista, kohti itäeurooppalaista työmarkkinamallia. Instagram Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Nea Hakala 22.2. TOivO HAimi ajassa Vaihtoehtoja on Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä julkaisi helmikuussa kymmenen vaihtoehtoa pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen työelämälinjalle. helmikuuta. Paikallista sopimista edistettäisiin siten, että työehtosopimuksiin kuuluvat paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajennetaan myös järjestäytymättömiin yrityksiin sillä edellytyksellä, että sopijaosapuolena on luottamusmies. 7 Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Anderssonin mukaan oikeistohallituksen työmarkkinapolitiikka vain pahentaa todellisia ongelmia sen sijaan, että ratkaisisi niitä. Tällä tulee olemaan vaikutuksia jokaisen suomalaisen työntekijän asemaan ja työehtoihin, Andersson sanoo. Taustalla pääministeri Petteri Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.). Vasemmistoliitto tarjoaa hallitukselle ehdotuksia siitä, miten Suomen työmarkkinoita voidaan kehittää pohjoismaiselle tasolle ilman kurjistamista. Vasemmistoliitto katsoo, että hallitus rakentaa vaihtoehtoista todellisuutta, jossa Suomen ongelmia olisivat muka liian antelias työttömyysturva tai liian vahva irtisanomissuoja. Vaihtoehtoja kuitenkin on
Stubbin voitto toisella kierroksella ratkesi suurten kaupunkien ulkopuolella, missä Haaviston kannatus jäi selvästi Stubbia pienemmäksi. Stubbin presidenttiys tarkoittaa, että kokoomuksen presidenttiputki kestää ainakin 18 vuotta. 8 Alexander Stubb osallistui lehdistötilaisuuteen Helsingissä vaalin jälkeisenä maanantaina. Sen pohjalta lähdimme tällä kertaa kysymään raadiltamme, millaisen presidentin Suomi Stubbista saa. Stubb on määritellyt ulkopoliittisen linjansa arvopohjaiseksi realismiksi. Stubbin aika 3 faktaa presidentinvaalista KymmeneStä suurimmasta kaupungista Haavisto voitti seitsemän. Tohtoriksi väitelleitä presidenttejä on ennenkin ollut, mutta Stubb on ensimmäinen ulkomailla väitöskirjansa tehnyt. Kuva: Lehtikuva/ Antti Aimo-Koivisto AlexAnder Stubb on Suomen 13:s tasavallan presidentti. Haavisto puolestaan jyräsi isoissa kaupungeissa, ainoana suurena poikkeuksena oli Espoo. ääneStySAKtiiviSuuS oli eduskuntavaalien tapaan korkein Helsingissä. HelSingiSSä Haaviston ero Stubbiin oli myös suurin.. Siinä Stubb onnistui vastaehdokas Pekka Haavistoa paremmin. Presidentinvaalin toisella kierroksella vastakkain oli kaksi arvoiltaan melko liberaalia ehdokasta, tosin molemmat yrittivät häivyttää niitä hakiessaan tukea konservatiivisimmilta seuduilta
Suomi Saa Alexander Stubbista presidentin, jonka kansainvälispoliittista maailmankuvaa värittää usko läntisiin järjestöihin, erityisesti Euroopan unioniin ja Natoon. Tähän tarvitaan laaja parlamentaarisen yhteisymmärrys, mitä ei tällä hetkellä ole, enkä myöskään siksi itse pidä tämän keskustelun avaamista järkevänä. Stubb tuskin tulee olemaan samankaltainen unilukkari kuin Sauli Niinistö, joka toistuvasti esitti huoliaan esimerkiksi Suomen velkaantumisesta. Stubb on korostanut keskustelevuutta: toivon, että käymme enemmän aidosti monipuolista ulkoja turvallisuuspoliittista keskustelua, mitä on toistaiseksi käyty Nato-Suomessa hyvin vähän. Kaikki puolueet, myös vasemmisto, ovat valmiita yhteistyöhön. Vaalikampanjan aikana Stubb puhui paljon rauhanvälityksestä. Stubb on ollut kampanjassa vahvasti ydinaselainsäädännön uudistamisen kannalla, joka jakoi myös ehdokkaita. Hän tulee matkustamaan paljon ja antamaan haastatteluita maailman viestimille. Marko Junkkari Helsingin Sanomain toimittaja vaikka toimittajat yrittivät vaalikampanjan aikana hohtimilla repiä Aleksander Stubbilta näkemyksiä hallituksen kaavailuihin rajata poliittisia lakkoja ja muihin työelämäuudistuksiin, Stubb ei niitä juuri suostunut kommentoimaan. Presidentti Stubbin keskeinen tavoite on saada Suomi tekemään kokoaan suurempaa ulkopolitiikkaa.. Stubb on viime vuosina analysoinut maailmanpolitiikan isoa kuvaa, mikä on piristävä poikkeus kapeaan suomalaiseen geopoliittiseen katsantoon. Kesäkuussa on eurovaalien aika. Vaikka Stubbin kannat suhteessa Venäjään ovat tiukat, hänen suhtautumisensa ei-läntisen maailman toimijoihin, esimerkiksi Kiinaan, ei ole kovin haukkamainen. Tässä mielessä Stubb istuu suomalaisen pragmaattisen ulkopolitiikan perinteeseen. Stubb satsannee presidenttikautensa aikana muun muassa transatlanttisiin suhteisiin ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. 9 Politiikan vetomittari Presidentinvaali on käyty, pian alkavat uudet vaaliväittelyt. Sama linja jatkunee myös presidenttinä. Hänen länsimyönteisyytensä kumpuaa enemmänkin arvopohjaisesta arviosta Suomen paikasta maailmassa kuin viileän reaalipoliittisesta analyysistä. Nähtäväksi jää, olivatko Stubbin presidenttikampanjan puheet rauhanvälityksestä vaalitaktiikkaa vai aikooko hän ajaa asiaa myös presidenttinä. Stubbilla on valmiina maailmalla laajat kontaktiverkostot, joita hän tulee presidenttinä täysimääräisesti hyödyntämään. Toisella kierroksella erot olivat ilmastonmuutokseen, eriarvoisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. ajassa Millaisen presidentin suoMi stubbista saa. Tässä suhteessa en odota suuria muutoksia aiempaan, hyvin toimineeseen yhteyteen Niinistön kanssa. Ulkoja turvallisuuspolitiikassa presidentti Stubb tuleekin olemaan hyvin aktiivinen. Voi hyvinkin olla, että presidentti Stubb nähdään vielä jossain roolissa sovittelemassa maailman sotia ja kriisejä. Stubb pystynee selvästi artikuloimaan Suomen linjauksia sekä kotimaiselle että kansainväliselle yleisölle. Matti pesu Johtava tutkija Ulkopoliittinen instituutti li andersson Vasemmistoliiton puheenjohtaja odotan, millainen suomalaisia yhdistävä tekijä hän on. Tyyliltään Stubb ei välttämättä edusta suomalaista valtiomiestyyppiä toisin kuin edeltäjänsä Niinistö. Myös Gazan tilanteeseen hänellä on nyt paine ottaa vahvemmin kantaa Suomen äänellä – etenkin, kun Israelin toimiin kriittisesti suhtautuvat äänet yleistyvät myös läntisten johtajien keskuudessa. Huomioiden historiallisen tiukan vaalituloksen, olisi Stubbin viisasta ottaa myös näitä laajaa tukea nauttivia teemoja vahvemmin agendalle. Stubb tulee todennäköisesti pysymään hyvinkin tarkasti presidentin valtaoikeuksien rajoissa – johtuen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ulkoja turvallisuuspolitiikka ovat ne alueet, jotka Stubb politiikassa parhaiten hallitsee
1 ajassa
– Koira on ovi empatiaan muitakin eläimiä kohtaan. – Kampanjalla haluan tuoda eläinten näkökulmaa esille suhteessa ruuantuotantoon. Suurin osa metsien hakkuusta maailmalla tapahtuu rehuviljelyn ja laidunmaiden lisäämiseksi. – Eläinkärsimyksen tuottaja ei ole yksittäinen ruokailija sen enempää kuin yksittäinen autoilija on ilmastokriisin tuottaja, hän muistuttaa. Tälläkin hetkellä jopa sata miljardia eläintä – hieman riippuen mitä lajeja mukaan lasketaan – kärsii osana tuotantosysteemiä, joka on syntynyt puhtaasti markkinatalouden ehdoilla, ja jossa eläinten hyvinvointia mitataan tuotetun lihan, maidon, ja munien määrän kautta, hän sanoo. YritYsMaailMasta hyväntekeväisyyden varainhankintaan siirtynyt Järvenpää aikoo jatkaa eläinsuojelutyötä. Sen esikuvana toimii Yhdysvalloissa julkaistu Elwood’s Dog Meat Farm, jonka sisällön ja tyylin Järvenpää on sivuston luvalla muuntanut suomalaiselle yleisölle sopivaksi. 1 1 ajassa Maistuisiko nyhtöMopsi, kysyy aktivisti Mikko Järvenpää on San Fransiscossa Yhdysvalloissa asuva suomalainen entinen teknologia-alan yrittäjä, joka myytyään yrityksensä alkoi toimia eläinten oikeuksien hyväksi. – Samalla tavalla kuin koira kärsisi tuotantoeläinsysteemin osana, kärsii myös sika, kana, ja maitolehmä kalafarmeista puhumattakaan. Järvenpää painottaa sitä, että on tärkeää hahmottaa nykyinen tilanne systeemisenä ongelmana. Nopeastikin kasvava ihmiskunta voidaan ravita myös ilman eläinkärsimystä. – Eläinmaatalous myös tuottaa yhtä paljon ilmastopäästöjä kuin koko kuljetusala, lentoliikenne mukaan luettuna. Tämän tajuaminen on monelle ollut uusi kokemus, mikä on varmasti vaikuttanut huomattavasti kampanjan onnistumiseen. Luomukoiranlihasivusto tavoitti nopeasti paljon lukijoita. Maatilalla Lappeenrannassa kasvanut Järvenpää eli lapsuutensa eläinten ympäröimänä ja tiesi, että esimerkiksi lampaat ovat älykkäitä ja tuntevia otuksia. Tammikuussa hän lanseerasi satiirisen Järvenpään Luomukoiratilan verkkosivun. Tuula KärKi. Ja tämä on tarpeetonta. – Työtä on valtavasti. Kulttuurimme tunnistaa koiran ystäväksi ja kumppaniksi, jolla on moraalista arvoa, samaan aikaan, kun käytämme aivan yhtä älykkäitä ja tuntevia eläimiä tuotantokoneiston osina, Järvenpää kertoo KU:lle. Jos näemme koiran kärsivän, se tuottaa meissä välittömästi moraalisen tunnereaktion, ja tämä johtuu koiran läheisestä roolista ihmiselämässä, Järvenpää arvioi suosiota. – Yhteys toki on, mutta ongelmaa tulee purkaa erityisesti systeemisellä tasolla sen sijaan että syyllistetään kuluttajaa tai vyörytetään eettinen vastuu kansalaiselle
Eivät ne ole. Tehokkain keino veromenetysten torjumiseen olisi monissa verrokkimaissa yleisen arvonnousuveron käyttöönotto. Viime kuukausina Suomessa on keskusteltu myös pushbackeista. Näin toimimalla erittäin varakas henkilö voi välttää kokonaan sijoitusomaisuuden myynnistä normaalisti perittävät verot, kertoo Finnwatchin veroasiasiantuntija Saara Hietanen. Järjestö on dokumentoinut myös toistuvia laittomia palautuksia eli pushbackejä esimerkiksi Puolassa, Kreikassa, Bulgariassa ja Unkarissa. Järjestön mukaan Suomen lainsäädännön puutteet kannustavat muuttamaan veroparatiisiin ennen omaisuuden realisointia. Finnwatch katsoo, että Suomen tulisi lisäksi pyrkiä edistämään myyntivoittoja muun pääomatuloverotuksen yhtenäistämistä kansainvälisen minimiveron käyttöönotolla. Finnwatchin heLmikuussa julkaistu seurantaraportti osoittaa, että paljon omaisuustuloja saaneet muuttavat Suomesta huomattavasti muita useammin Sveitsin, Singaporen ja Arabiemiraattien kaltaisiin veroparatiiseihin. Portugalin suosio muuttokohteena on sen sijaan romahtanut Suomen irtisanottua maiden välisen verosopimuksen. Suomessakin ollaan pystyttämässä raja-aitaa Venäjän vastaiselle rajalle. 1 2 ”Pushbackitovat ainalaittomia.” ajassa Eurooppa hyväksyy väkivallan Lääkärit iLman rajoja -järjestön tuoreesta raportista paljastuu järjestelmällistä ja tarkoituksellista julmuutta Eurooppaan tulevia ihmisiä kohtaan. – Pushbackeista puhutaan ikään kuin ne olisivat jonkinlainen mahdollinen vaihtoehto siirtolaisuuden estämiseksi. ToiVo Haimi Le h tik u va /F a b r ic e c o FF r in i. Aidat on usein päällystetty piikkilangalla, ja niitä on vahvistettu valvontakameroilla ja lennokeilla. – Suomen lainsäädännön puutteet kannustavat muuttamaan veroparatiisiin ennen omaisuuden realisointia. Arvonnousuveron avulla on mahdollista saattaa Suomessa asumisaikana kerrytetyt omaisuuden arvonnousut veronalaiseksi siinäkin tapauksessa, että verovelvollinen muuttaa ulkomaille ennen omaisuuden realisointia. EU:n rajoille on rakennettu yli 2 000 kilometriä rajamuuria ja -aitoja, joiden tarkoituksena on pitää ihmiset poissa unionin alueelta. ToiVo Haimi vEroparatiisit houkuttElEvat varakkaita Varakkaat maastamuuttajat suuntaavat edelleen veroparatiiseihin. Raportin mukaan EU ja sen jäsenvaltiot hyväksyvät väkivallan taktiikat, joita Euroopan johtajien yhä epäinhimillisempi poliittinen retoriikka rohkaisee entisestään. Pushbackit ovat aina laittomia, toteaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta
Turun telakalla on töitä vielä pariksi vuodeksi. Hiljaiseen Helsinkiin odotetaan kiihkeästi uutta nousua omistajan vaihduttua. 1 3 Miljardibisnes pätkii 02 taustat Asiantuntijat luottavat Suomen telakkateollisuuden jatkoon. Raumaa pitävät voimissaan Puolustusvoimien tarpeet.. Alan duunarit ovat mietteliäämpiä
1 4 ”Telakoillatulee ainatuotannon notkahduksia.”
Venäläinen omistus on ollut telakalle iso rasite siitä asti, kun Venäjä hyökkäsi Krimille 2015. Omistaja on kanadalainen telakkayhtiö Davie. – Telakkaa ei kai haluttu myydä tyhjänä, ja jätkät pidettiin töissä. Erilaisia laivoja liikkuu pilvin pimein merillä, ja niitä pitää rakentaa ja ylläpitää. Tosin on tyypillistä risteilijäbisnekselle, että se menee sykleissä. 1 5 Ei telakkateollisuus ole kuolemassa. Silti tällä kertaa lomautukset siirtyivät tämän vuoden puolelle, sillä venäläinen omistajataho kauppasi telakkaa. – Ne työt alkavat olla tehty. Helsingissä odotetaan mitä tahansa tilausta, Turussa odotetaan jatkoa tilauskirjaan, joka on täynnä vain kahden vuoden päähän – Kun on ollut 30 vuotta telakalla töissä, on nähnyt monta notkahdusta, Markku Kyröläinen sanoo. Laivoja tarvitaan aina, he muistuttavat. Myös huoltoverkosto on laaja. Uuden omistajan löytymistä kiitetään. Nyt allas on tyhjillään. Tilauskirja näyttää tyhjää vuoden 2026 jälkeen. – Ei siinä seiniä myyty vaan osaamista, Kyröläinen täydentää. – Sitä ennen venäläiset antoivat ruuan monen helsinkiläisen telakkatyöläisen pöytään, Kyröläinen sanoo. Seisotaan Helsingin telakan erikoisuuden, katetun allashallin, äärellä. Työntekijät alkavat vähitellen kantaa huolta. – Telakoilla tulee aina tuotannon notkahduksia ja nopeastikin kutsutaan henkilöstö muutosneuvotteluihin ja lomautetaan. Teksti Tuula KärKi Kuvat anTTi Yrjönen OdOTTavan aiKa On piTKä Suomen telakoilla odotellaan. Kyröläinen on Helsingin telakan työsuojeluvaltuutettu. Nyt odotellaan seuraavaa sykliä.. Turun telakallakaan pääluottamusmies Martti Ervasti ei ole täysin rauhallinen töiden jatkumisen suhteen. – Kovasti olemme odotelleet uusia tilauksia, mutta en tiedä, mikä pidättelee asiakkaita, kun kuitenkin Amerikoissa risteilyjä myydään hyvään hintaan, Ervasti pohtii. Nyt oli poikkeuksellisen pitkä väli, vaikka ei ollut tuotantoa, Sallinen sanoo. Miehet uskovat telakoihin. Kyröläinen ja pääluottamusmies Reijo Sallinen arvelevat, että Helsingissä tuskin enää olisi telakkaa, jollei olisi katettua allasta. Ja kun se on tyhjillään, on haalariporukka lomautettuna. Laiva lähti keväällä, ja sen jälkeen on tehty lähinnä huoltohommia. Saksalaisen Meyerin tullessa vuonna 2014 Turun telakan omistajaksi saatiin tilauksia kymmeneksi vuodeksi. – Laivoja tarvitaan aina, duunarit sanovat. – Nyt vain odotellaan, mihin se johtaa, Sallinen pohtii
Telakoilla on totuttu lomautuksiin. Tiedän, että niiden eteen tehdään kovasti töitä. Kyröläinen toteaa, että myös sopimuskulttuureissa on eroja. – Meitäkin on lähdetty karkuun, kun olemme tulleet onnettomuuspaikalle, Sallinen sanoo. Hän arvelee, että telakkalaisuus on verissä. Mutta näinköhän palaavat, kun hallitus pakottaa hakeutumaan muille aloille. On hienoa, kun saa tehdä jotain isoa, hän hymähtää. – Hiljaista osaamista lähtee koko ajan, Sallinen sanoo. Järjestäytymisaste on yhä lähemmäs 90 prosenttia. On kylmää rautaa ja kylmää säätä, hän kuvailee. Mutta jos tilauksen saaminen venyy pitkälle kevääseen, uuden laivan aloittaminen menee vuoden 2025 puolelle. – Lakkoilimme turvajalkineiden ja rukkasten takia. Hän ei kuitenkaan tuomitse tilannetta. Ervastin mukaan valvontaa on kuitenkin kehitetty. – Mutta kun laajalla tontilla liikkuu tuhansia ih”Laivojaeitehtäisi, jolleiolisialihankintafirmoja.”. Otetaan riskejä. On hienoa tehdä jotain isoa Kyröläinen tuli telakalle putkimieheksi, Sallinen levyseppähitsariksi. Mutta sitten on pieniä firmoja, joiden toiminta on sekavaa, sillat poltettu ja raha-asiat pielessä. Tyhjä telakka tulee kalliiksi Telakan pitäminen on kallista silloinkin, kun se on tyhjillään. Pitäisi vähintäänkin saada korjauslaivoja kesällä tai syksyllä, Sallinen sanoo. Kotimaiset työntekijät ovat vähemmistössä. – Istuvan hallituksen toimet ovat tuoneet telakallekin enemmän politiikkaa takaisin. – Aika hyvin porukka on tullut takaisin töihin lomautusten jälkeen.Työttömyysavustuksella on pärjännyt, kunnes on päässyt taas töihin. – Tämä on raakaa hommaa. Ylipäätään telakalla on arvostettu työntekijäpuolta, vaikka aikanaan työntekijät joutuivat marssimaan ulos jo ihan vain saadakseen kunnon varusteet. – Tuntuu, että työnantaja luottaa silti siihen, että työntekijät palaavat tälläkin kertaa. – Nyt Helsingissä palkkoja on maksettu toukokuusta asti, vaikkei tilauksia ole ollut. Palkkojen polkeminen on suurin uhkakuva työntekijöiden näkökulmasta, hän sanoo. Saimme ne, eikä enää tarvitse taistella joka asiasta, Kyröläinen muistelee. – Isoilla, pitkään telakalla töitä tehneillä alihankkijoilla asiat ovat kunnossa ja enemmän järjestäytyneitä työntekijöitä. – Lisäksi tarjolla on valmiit laajat verkostot ja toimitusketjut. Järjestäytyminen palvelisi sekä heidän että meidän etua. – Vaikka on ongelmia, on myös ison talon edut. – Kun laiva lähtee telakalta, ajattelee, että siinä menee taas suomalaista osaamista maailmalle. – Kansallisuuksia on kymmenkunta. Lomat järjestyvät, poissaoloista on helppo sopia. – Laivoja ei tehtäisi, jollei olisi alihankintafirmoja. – Itse suhtaudun niin, että maailma makaa näin ja nyt pitäisi saada luotua yhteydet alihankkijoihin ja saada ne järjestäytymään. Nyt kuitenkin tilanne on toisenlainen, koska hallitus suunnittelee kiristyksiä työttömyysturvaan, Kyröläinen sanoo. Maalarit maalaavat samoissa tiloissa, joissa levysepät tekevät töitä. Harmaasta taloudesta puhutaan paljon. 1 6 Ervasti uskoo, että suomalainen telakkaosaaminen on korkealaatuista vertailtuna koko maailmaan. – On käryjä ja altistuksia. Onnettomuuksia ei välttämättä tilastoida. Lisäksi työturvallisuutta ei ymmärretä niin isoksi asiaksi kuin mitä se on Suomessa. – Olisi hyvä, että luottamusmies saisi tietää, keitä telakalla on, Sallinen toteaa. Niinpä tilauksia pitää saada. Risteilijöiden rakentaminen on sillä lailla erikoista bisnestä, että ei sitä ihan niin vain pystytä polkaisemaan tyhjästä käyntiin. Se ei ole hyvä työnantajankaan kannalta. Myös Ervasti aloitti levyseppähitsaajana käytyään telakan oman oppilaitoksen kurssin 15 vuotta sitten. Välillä oli vaihe, jolloin ei haluttu puhua politiikkaa. Sallinen on lähtenyt telakalta kolme kertaa, kun on tiennyt, että on tulossa lomautuksia. – Jos tontilla on 800 duunaria, omia niistä on 200, Sallinen kuvailee. – Kyllä täällä ollaan ammattiylpeitä. Siitä asti hän on viihtynyt samassa työpaikassa. Niitä on ollut lyhyitä ja pitkiä, jopa pari vuotta. – Monet ulkomaiset työntekijät ovat peloteltuja. Turun Ervasti sanoo, että osa porukasta ajattelee alihankkijoiden vievän telakan oman väen työt. Monta kieltä ja alihankkijaa Nytkyisin telakoita hallitsevat monikielisyys ja alihankinta. On monenlaista työsuojeluorganisaatiota, yli 20 työsuojeluasiamiestä ja työsuojeluvaltuutetut. Parantamisen varaa olisi yhä valvonnassa ja lainsäädännössä
Kallista tehdä kahteen kertaan Homman juju on tietenkin siinä, että alihankinta on halvempaa kuin telakan oma työ. Mutta suomalaisten ammattilaisten mielestä halvalla ei saa hyvää. Kulkulupia oli esimerkiksi viime vuoden lopulla enimmillään noin 7 500. Samaa ihmettelee Ervasti. Valitettavasti laivan ollessa varustelu laiturissa työ on jo niin pitkällä, että jälkien korjaaminen maksaa todella paljon. n Pääluottamusmies Reijo Sallinen (kuvassa vasemmalla) on lähtenyt telakkahommista kolme kertaa ja palannut takaisin. – Sitä on joka vaiheessa, sekä runkopuolella että varustelussa. Silti alihankintaa perustellaan edullisuudella. – En usko, että näin laaja alihankinta on kannattavaa. – Se määrä voi periaatteessa pölähtää porttien sisälle saamaan aikaan, Ervasti sanoo. – Valvonta pettää, ja meidän jätkät sitten korjaavat alihankintafirmojen mokia, Sallinen hymähtää. Alihankkijoiden väen määrä vaihtelee päivittäin. – Me emme käsitä, miten se voi olla halpaa, mutta niin meille vakuutetaan, Kyröläinen naurahtaa. Pääluottamusmies Martti Ervasti kävi telakan oppilaitoksen kurssin ja jäi saman tien töihin levyseppähitsaajaksi 15 vuotta sitten. Ju h a Jo r m a n a in en. 1 7 misiä päivittäin, valvominen on aika toivotonta, jos alihankkija ei välitä työntekijöiden turvallisuudesta. Hänestä on uskomatonta, että tällainen bisnesmalli voi kannattaa. Turussakin alihankkijoiden jälkiä korjataan paljon. Kun jotain sattuu, kärsijänä on yksittäinen ihminen, jonka koko elämä saattaa muuttua täysin muutamassa sekunnissa. Turun telakalla on tuhatkunta omaa haalarityöntekijää ja jotakuinkin saman verran toimihenkilöitä. Työsuojeluvaltuutettu Markku Kyröläinen aloitti telakalla putkimiehenä. Mutta kai sen täytyy olla, kun sitä tuntuu pyrittävän laajentamaan koko ajan. Mitä lähempänä laivan valmistuminen on, sitä isommaksi alihankkijoiden määrä kasvaa
Teksti tuula kärki Kuva antti yrjönen Tapio Karvonen pitää Suomen telakkateollisuuden näkymiä hyvinkin valoisina. Hänestä on syytä luottaa erityisesti Turun telakkaan. – Suomessa on valtava määrä sitä osaamista, jota risteilyalusten tekemiseen tarvitaan niin telakalla, alihankkijoissa kuin suunnittelutoimistoissa ja muualla. Suomen lisäksi niitä tehdään Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Suuret risteilijät ovat yleensä eurooppalaisia tuotteita. Karvonen toimii Business Turussa asiakkuuspäällikkönä. Niinpä valtion tukea tarvitaan rakennusaikaisiin rahoitusjärjestelyihin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sikäläinen osaaminen ja luontaiset kilpailu kykytekijät eivät ole ihan vahvimmillaan yksittäiskappaletuotannossa tai lyhyissä sarjoissa, joilla suuria risteilijöitä tuotetaan. Meyerin telakka on maailman kärkeä, hän sanoo Turun telakasta. Telakkahuumoria: työntekijät lahjoittivat tekstillä koristellun kypärän Helsingin telakan tuoreelle pääluottamusmiehelle.. Risteilyt on myyty pitkäksi aikaa loppuun. – Pikkuisen kuitenkin huolestuttaa, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut tilauksia. – On huippuluokan osaamista yhdistettynä moderniin teknologiaan ja innovaatioihin samaan aikaan, kun risteilijämarkkinat ovat elpyneet nopeasti koronapandemian jäljiltä. Eklund toteaa, että bisneksenä risteilyalusten rakentaminen ei ole hyvää. – Siitä on oltu huolissaan. – Loppuvuodesta Turusta luovutettu maailman suurin risteilijä Icon of the Seas on saanut valtavan huomion. Myös erikoistutkija Timo Eklund Teollisuusliitosta uskoo risteilyalusmarkkinoiden heränneen pandemian jälkeen uudelleen. Nyt markkinoille pyrkii myös Kiina. Tällainen antaa luottamusta siihen, että Turustakin tilataan lisää risteilijöitä, Karvonen sanoo. – Kyse on miljardiluokan kaupoista, ja laivanrakennusbisneksessä perinteisesti tilaaja maksaa pääosan laivasta vasta, kun laiva luovutetaan. 1 8 VahVuuksia löytyy Suomalaisen telakkateollisuuden vahvuudet ovat suurissa risteilijöissä ja arktisissa aluksissa. Aiemmin hän työskenteli Turun yliopistossa. – Sillä eivät oikein mitkään telakat ole tehneet rahaa, alihankkijat kylläkin, hän sanoo. Hän arvioi, että juuri suuret risteilijät ovat silti oikea tuote Turun telakalle. Karvonen pitää tukea ratkaisevana asiana
– Kotimaisuusaste on kuitenkin yhä korkea, vaikka suorittavan portaan työntekijöissä on paljon ulkomaalaisia. Helsingin telakkaa Karvonen pitää avoimena korttina, koska omistaja vaihtui vasta marraskuussa. Kun omistuskin oli venäläisillä, asiakassuhde Venäjälle muodostui vahvaksi ja sitä vahvisti myös telakan erikoistuminen tuottamaan arktisiin oloihin sopivia aluksia. – Sen piirissä meillä on laajasti korkean osaamisen yrityksiä, ei vain telakoilla vaan myös alihankinnassa ja laitetoimituksissa. – Telakkateollisuus kuitenkin kuuluu aloihin, jollaisia ei Suomessa suinkaan ole liikaa. – Mutta jäänmurtajia tilataan jatkossakin, sillä pohjoisille alueille, varsinkin Ruotsiin, on rakenteilla taloudellista toimintaa. Varmasti kanadalainen omistaja on juuri sitä silmällä pitäen hankkinut telakan, hän arvelee. Hän arvioi pelkästään sen, että kerran vuodessa Turusta lähtee yli miljardin euron arvoinen alus maailmalle, merkitsevän isoa pottia Suomen talouteen. Kolmannen telakan eli Rauman osalta asiantuntijat toteavat, että merivoimien korvettien rakentaminen on sen kivijalka. Ruotsi on tilaamassa aluksia, ja käsittääkseni Helsingin telakka on mukana tässä kilpailussa. Se lisää kuljetustarpeita jäätyvillä väylillä. Helsingillä edessä uusi nousu. – Se markkina oli vahvasti Venäjällä, Karvonen sanoo. – Päästiin riippana olleesta venäläisomistuksesta, mutta ei ole olemassa yhtään tilausta. Finnvera on valtion omistama rahoitusyhtiö. Taustalla on pitkä historia laivojen rakentamisesta venäläisille. Se on elinehto suurten kauppojen aikaansaamiseksi. Siksi on hyvä, että on sotalaivat, Eklund sanoo Karvonen muistuttaa siitä, että Raumakin pystyy tuottamaan arktista kalustoa – Näkisin, että siinä on menestymisen mahdollisuus jatkossakin. – Siellä on hienoa osaamista erityisesti arktisella puolella. Siksi valtion rooli on keskeinen Finnveran kautta. – Talviolosuhteisiin sopivien alusten rakentamisen osaamista ei ole paljon maailmalla. Uuden kanadalaisen omistajan myötä on taas kuitenkin olemassa mahdollisuudet siihen, että voi lähteä tavoittelemaan tilauksia mistä päin vain. Se on ala, jolla suomalainen osaaminen on maailman huippua ja jossa on vuosikausien aikana kehittynyt maailman mittakaavassa erittäin kilpailukykyiset toimintatavat, Timo Eklund sanoo. n. Hän uskoo kuitenkin telakan nousuun. Eklund kuitenkin muistuttaa arktisen puolen markkinan olevan pieni. – Raumalta on tilattu myös pienempiä autolauttoja, mutta se markkina on varsin kilpailtu, joten sillä ei voi pyörittää kokonaista telakkaa. Yli miljardin laiva vuosittain Telakkateollisuuden kansataloudellinen merkitys on Suomessa pienentynyt verrattuna 2000-luvun alkuun. 1 9 Tapio Karvonen Timo Eklund Näin ollen telakan pitää hankkia rahat lainoina muualta, kunnes se saa tilaajalta maksut
Andersson sai myös lähes 60 000 ääntä vähemmän kuin mitä vasemmistoliitto sai vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Vaalitulos antoi silti osviittaa tulevasta: vasemmisto ei pärjää tulevaisuudessa pelkällä oikeiston vastustamisella, vaan on tarjottava optimistinen visio tulevaisuudesta, kirjoittaa KU:n politiikan toimittaja Toivo Haimi analyysissään. Tästä näkökulmasta katsottuna presidentinvaalin tulosta voidaan pitää vasemmistolle pettymyksenä. tammikuuta 2024. Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson sai vaalin ensimmäisellä kierroksella 158 579 ääntä, joka oli 4,9 prosenttia annetuista äänistä. Anderssonin kannatus presidentinvaalissa jäi usean prosenttiyksikön päähän siitä kannatuksesta, joka vasemmistoliitolle on mitattu mielipidekyselyissä. Laihaa lohtua tarjoaa kuitenkin se tosiasia, että ensimmäistä kertaa vasemmistoliiton ehdokas pärjäsi SDP:n ehdokasta paremmin: demareiden Jutta Urpilainen sai 4,3 prosenttia äänistä ja 18 000 äänPahvikuvaa Li Anderssonista aseteltiin vasemmistoliiton presidentinvaalivalvojaisten eteen 28. Menikö vaalikampanja siis hyvin vai huonosti, ja mitä presidentinvaalista 2024 jäi käteen. 2 Mitä jäi käteen. Li Anderssonin presidentinvaalikampanja oli vasemmistoliitolle voimaannuttava kokemus viime vuoden eduskuntavaalitappion jälkeen. Teksti toivo HaiMi Kuva LeHtikuva/eMMi korHonen VAsemmistoLiiton historiAn neljäs presidentinvaalikampanja puolueen omalla ehdokkaalla päättyi sunnuntaina 28. tammikuuta.. Aloitetaan numeroista
Anderssonia arvostetaan yli puoluerajojen, mutta häntä ei selkeästi haluttu nähdä presidenttinä – ainakaan tällä kertaa. Häntä on pidetty myös puoluettaan suositumpana henkilönä. Puolue sai eduskuntavaalitappion jälkeen ennennäkemättömän jäsenryntäyksen – yli 4 000 ihmistä liittyi vasemmistoliiton jäseniksi viime vuonna. Tällaisen tilanteen välttäminen sai epäilemättä monen SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajan antamaan äänensä Haavistolle jo ensimmäisellä kierroksella. Myös Haaviston ansiot ovat kiistattomat: hän on kokenut ulkopolitiikan osaaja, jonka arvomaailma on monella tapaa lähellä vasemmistoliiton kannattajia. Vasemmistoliiton puoluetoimisto kutsui myös presidentinvaalikampanjassa tarkoituksellisesti mukaan ihmisiä perinteisen puoluekoneiston ulkopuolelta: sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole puolueen jäseniä, mutta jotka olivat halukkaita tekemään nimenomaan Li Anderssonin kampanjaa. Tämän kesän eurovaaleissa vasemmistoliitto on vastaavan pulman edessä. Li Anderssonin presidentinvaalikampanja olikin monelle puolueen uudelle jäsenelle ensimmäinen kosketus puoluepoliittiseen vaikuttamiseen. Näissä uusissa jäsenissä on todennäköisesti vielä monta vasemmistoliiton tulevaa poliitikkoa ja aktiivijäsentä. Varmuuden ja pelon vuoksi Haavistoa Sekä SDP:n että vasemmistoliiton kehnoa tulosta presidentinvaalissa selittää kaksi asiaa: vihreiden Pekka Haaviston ja perussuomalaisten Jussi Halla-ahon vahva kannatus. Andersson oli silti suosituin vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa, kun taas vain joka viides demareita eduskuntavaaleissa äänestänyt äänesti Urpilaista presidentiksi. Valituksi tullessaan hän olisi ollut myös Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidentti. Presidentinvaalikampanjaa tehdessä vasemmistoliitossa saatiin viimeistään karistettua vaalitappion tomut pois ja suuntaamaan katseet kohti tulevaisuutta. On kiistatonta, että Li Andersson on sukupolvensa taitavimpia ja valovoimaisimpia poliitikkoja. Kampanjassa löytyi paljon tekemistä myös niille, jotka eivät halua itse esille, mutta haluavat silti jollain tapaa olla mukana politiikassa. Tämä voi johtua siitä, että monien suomalaisten mielessä presidentin tehtävä kuuluu uransa loppupuolella oleville poliitikoille, eikä presidentinlinnasta nähdä olevan enää paluuta päivänpolitiikkaan. Se tietäisi pahimmillaan vasemmistoliiton euro. Tällainen lähestymistapa todennäköisesti madaltaa kynnystä osallistua puoluetoimintaan myös tulevaisuudessa. Haastatteluissa, paneelikeskusteluissa ja televisioväittelyissä hän puhui suoraselkäisesti ja vakuuttavasti vasemmistolaisten arvojen, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden sekä ilmaston ja ympäristön suojelemisen puolesta. Logiikka on järkeenkäypä: jos ajatteli äänestävänsä Haavistoa toisella kierroksella, voisi saman tien äänestää häntä jo ensimmäiselläkin. Eduskuntavaaleissa tämä ilmeni SDP:n äänestämisenä vihreiden tai vasemmistoliiton sijaan, koska demareiden äänestäminen koettiin varmimpana keinona estää perussuomalaisten nousu suurimmaksi puolueeksi. Anderssonin kampanja toi paljon kaivattua pontta ja yhdessä tekemisen meininkiä vasemmistoliiton kenttäväelle, joka sai itsensä ylös kanveesista vuoden 2023 eduskuntavaalitappion jälkeen. 36-vuotiaalla Li Anderssonilla on vielä monta poliittista kamppailua edessään, ja varmasti moni ajatteli, että häntä kaivataan tulevaisuudessa muissa tehtävissä. Åbo Akademin tammikuussa 2024 toteuttaman Kansalaismielipide-tutkimuksen mukaan kolmannes vasemmistoliittoa eduskuntavaaleissa äänestäneistä äänesti Pekka Haavistoa ensimmäisellä kierroksella. Viikkoa ennen vaalipäivää näytti kuitenkin siltä, että toiselle kierrokselle kokoomuksen Alexander Stubbia vastaan ei olisikaan nousemassa Haavisto, vaan gallup-nousussa ollut perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Tämä on kuvaavaa ja vahvistaa havaintoa, jonka Eurooppatutkija Timo Miettinen pani merkille viime vuonna (KU 8/2023): olemme siirtyneet vaalipolitiikassa aikaan, jossa ihmiset äänestävät pikemminkin jotain ehdokasta tai puoluetta vastaan kuin omien arvojensa, ehdokkaansa tai puolueensa puolesta. Merkittävä osa vasemmalle kallellaan olevista äänestäjistä valitsi Haaviston äänestääkseen perussuomalaisia ja Halla-ahoa vastaan. Tämä on kiusallista tilanteessa, jossa SDP:n kannatus mielipidekyselyissä kelluu 20 prosentin tuntumassa. 2 1 tä vähemmän kuin Andersson. Andersson ei joutunut laimentamaan kantojaan vedotakseen suurempaan kannattajajoukkoon eikä pehmentelemään kannanottojaan. Jos alkukesän kannatuskyselyt näyttävät siltä, että SDP, kokoomus ja perussuomalaiset ovat virhemarginaalin sisällä toisistaan, voi monelle vasemmistoliiton mahdolliselle kannattajalle syntyä houkutus äänestää SDP:tä. Se pitää paikkansa ja välittyi kampanjasta. Puolueväki sai Anderssonin kampanjasta myös hengennostatusta, uskoa omaan tekemiseensä ja siihen, etteivät he ole yksin mielipiteidensä kanssa. Omalla äänellään äänestäjä pyrkii estämään jonkin toisen puolueen tai ehdokkaan pääsyn ykkössijalle. Haavisto oli ollut presidenttiehdokkaana kahdesti aikaisemminkin, ja hän oli jo pitkään ollut spekulaatioiden ennakkosuosikkina vähintäänkin vaalin toiselle kierrokselle. Kampanja ilman kompromisseja Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Li Andersson sanoi kiitospuheessaan puolueen vaalivalvojaisissa Helsingissä, ettei tehnyt kampanjoidessaan yhtäkään kompromissia
Punavihreät puolueet eivät kuitenkaan juuri onnistu vetämään puoleensa lisää äänestäjiä, pois porvareilta. Hivuttautumalla kohti poliittista keskustaa Haavisto sai vaalin toisella kierroksella kunnioitettavan 48,8 prosentin ääniosuuden. Tästä voidaan päätellä, että suomalaisista äänes täjistä noin 35 prosenttia äänestää vaaleissa kuin vaaleissa näiden kolmen puolueen ehdokkaita. 2 2 parlamenttipaikan menettämistä. Joukkovoimaa on vahvuus myös ruohonjuuritason varainhankinnassa: vitosten ja kymppien lahjoituksista muodostuu suuri rahavirta, kun tukijoina on tuhansia ihmisiä. Se on kutakuinkin sama luku kuin SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus vuoden 2023 eduskuntavaaleissa – ja vuoden 2022 sote-vaaleissa. Sen sijaan vasemmiston voima on ihmisissä ja heidän aktivoimisessaan. Sen sijaan vasemmistoliiton pitää pystyä tarjoamaan omaa, erilaista ja tarpeeksi uskottavaa politiikkaa, jota ihmiset voivat kannattaa – ja jonka ihmiset kokevat aidosti parhaana ja omia arvojaan edustavana. Vasemmistoliitossa tämä kysymys pitää ottaa tarpeeksi vakavasti, koska vasemmiston tehtävä politiikassa ei ole ainoastaan oikeiston vastustaminen. Vasemmistoliiton on tulevaisuudessa onnistuttava mobilisoimaan suurempia ihmisjoukkoja tekemään vaalikampanjoita vapaaehtoistyönä, jotta puolue voisi kilpailla tosissaan ison rahan kampanjoiden kanssa. Sen jälkeen ovat kuntaja aluevaalit, joissa ehdokkaita on jo tuhansia. Huomattavaa on, että kokoomuksen tämänkertainen budjetti oli tuplasti suurempi kuin Sauli Niinistön ensimmäisellä voittavalla kampanjalla vuonna 2012. SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton pitää pystyä houkuttelemaan vaaleissa äänestäjiä myös poliittisesta keskustasta, ja kolmen puolueen yhteenlasketun ääniosuuden pitäisi kasvaa kokonaisuudessaan vähintään 45 prosenttiin. Pekka Haaviston kampanja maksoi niin ikään yli miljoonan. Elinkeinoelämä ja miljonäärit ovat ymmärrettävästi haluttomia tukemaan vasemmistolaista politiikkaa. Tämä ei tarkoita sitä, että punavihreiden puolueiden pitäisi ryhtyä leikkaamaan julkisia palveluita, iskemään rajoja kiinni tai tarjoamaan rikkaille veronkevennyksiä. Ei pidä väheksyä tai kutsua sitä taktiseksi äänes tämiseksi, jos jonkin toisen puolueen äänestäminen koetaan yhtä mielekkääksi kuin vasemmistoliiton. Jos tässä ei onnistuta, on vasemmisto Suomessa tuomittu oppositioon ennakoitavissa olevan tulevaisuuden ajan. Sillä ei tehty Haavistosta presidenttiä, mutta sillä osoitettiin, että 35 prosentin kannatuskatto ei ole betoniin valettu. Vasemmistopuolueiden pitää kuitenkin pystyä ottamaan vakavasti myös nykyistä kannattajakuntaansa laajemman ihmisjoukon huolia – niiden ihmisten, joille oikeisto tarjoaa leikkauksia, veronkevennyksiä, maahanmuuttajien kaltoinkohtelua ja työelämän kurjistamista. Vasemmistoliiton vaalibudjetti oli ennakkoilmoituksen mukaan 186 000 euroa. Liikkuvuus tämän blokin sisällä on suurta: Haavisto sai hyvän vaalituloksen Anderssonin ja Urpilaisen kustannuksella, kun taas eduskuntavaaleissa SDP nosti paikkamääräänsä vihreiden ja vasemmistoliiton hävitessä. Heidän arkeaan koskettaviin kysymyksiin on kyettävä tarjoamaan uskottavia, vasemmistolaisia vastauksia, joille on kannatusta. Vaikka meillä Suomessa ei olekaan puolueblokkeja samalla tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa, on meille silti muodostunut äänestäjien punavihreä blokki. Blokki on kuitenkin aivan liian pieni saadakseen aikaan enemmistöä eduskuntavaaleissa. On epätodennäköistä, että vasemmistoliitto pystyisi tulevaisuudessa keräämään miljoonasummia vaaleihin. n Juttua varten on haastateltu vasemmistoliiton puoluesihteeri Anna Mäkipäätä.. Pekka Haavisto pyrki presidentinvaalikampanjassaan vedota vihreiden perinteistä kannattajakuntaa laajempaan joukkoon julistamalla ”ettei ole yhtään punainen” ja kiertämällä ahkerasti maakuntien Suomea, keskustapuolueen perinteisiä sydänmaita. Seuraavana vuorossa ovat eurovaalit, joissa ehdokkaita on 20. Syyllistämällä ei myöskään saada äänes täjiä innostumaan omasta kampanjasta. Jotta vasemmistoliitto menestyisi tulevissa kamppailuissa, on puolueen onnistuttava kenttäväen saamisessa ehdokkaiksi ja tukiryhmäläisiksi, ja tekemään voittavaa vaalikampanjaa ihmisille itselleen sopivilla tavoilla. Juuri niin niiden pitäisi kuitenkin tehdä menestyäkseen ja saadakseen aikaan todellista yhteiskunnallista muutosta. Vuoden 2021 kuntavaaleista ja vuoden 2019 eduskuntavaaleista laskua on tullut muutaman prosenttiyksikön verran. Raha ratkaisee – mutta myös ihmiset Rahalla saa, ja hevosella pääsee. Presidentinvaalissa puolueella oli yksi ehdokas. 35 prosentin katto on liian matala Pekka Haaviston, Li Anderssonin ja Jutta Urpilaisen yhteenlaskettu osuus ensimmäisen kierroksen äänistä oli 35 prosenttia. Vaalit voittaneen kokoomuksen ehdokkaan Alexander Stubbin presidentinvaalikampanja oli kaikista ehdokkaista ylivoimaisesti kallein, noin 2,5 miljoonaa euroa
2 3 Vasemmiston kumppaniValintojen Vaikeus Perun ja Brasilian demokratia kamppailuilla voi olla opetuksia myös Suomelle. Vuoden 2018 vasemmistovastaisessa kuohunnassa äärioikeistolainen Jair Bolsonaro nousi Brasilian presidentiksi. Teksti teiVo teiVainen Kuvat all oVer press
Lopulta Garcían poliittinen ura päättyi korruptiosyytösten ympäröimänä itsemurhaan. Garcíaa ja Lulaa yhdistää se, että molemmat nousivat vuosia ensimmäisten vasemmistohenkisten vaalivoittojensa jälkeen uudestaan maidensa presidenteiksi. Kyselin, minkälaisia liittolaisia brasilialaiset ja perulaiset vasemmistoporukat ovat etsineet tai kenties tahtomattaan löytäneet. Hän omaksui aiempaa selkeämmin oikeiston elkeitä ja aatteita. – Enää Lula ei ihaile minua, García naurahti itse ironisesti. peRun entinen presidentti Alan García kertoi minulle vuosia sitten, kuinka brasilialainen Lula da Silva oli 1980-luvulla saapunut tapaamaan häntä. García oli tuolloin Kansainvälisen valuuttarahaston haastanut uhmakas radikaali, joka kehotti Latinalaisen Amerikan muitakin hallituksia kapinoimaan ulkomaanvelan kurinalaistamismekanismeja vastaan. Molemmat tarjosivat sellaisiakin opetuksia, joiden kuuntelemisesta voi olla hyötyä Suomessakin. García joutui lopulta vuosiksi maanpakoon, kunnes teki sieltä näyttävän paluun ja onnistui tulemaan uudelleen valituksi presidentiksi. Rahat kuitenkin karkasivat maailmalle, ja Perun talous romahti. Kuten toisinaan tuppaa käymään, vuosien kuluminen merkitsi Garcían radikalismin rapistumista. Perussa vasemmiston pakka oli pahasti sekaisin. Lulankin kohdalla on vuosikymmenten ajan uumoiltu, missä määrin entisen räyhäkkään ammattiyhdistysaktiivin poliittiset linjaukset maltillistuvat, kun hän astuu valtiovallan syövereihin. Toiveena oli, että ulkomaanvelan maksamisen sijaan paikalliselle kahdellekymmenelle perheelle suunnatut rahat päätyisivät elvyttämään Perun taloutta. Moni asia on sinä aikana muuttunut. Molemmissa yleinen elintaso on osin raaka-aineiden vientitulojen myötä kohentunut, vaikka tuloerot ovat edelleen valtavia. 24 Reissasin paRi kuukautta sitten tutustumassa Brasilian ja Perun nykytilanteeseen. Olen viettänyt niissä 1980-luvun lopun jälkeen yhteensä lähes viisitoista vuotta. Jo toisena presidenttivuotenaan hän solmi näyttävän liiton kahdeksitoista apostoliksi kutsuttujen perulaisten suurkapitalistien kanssa. Kuljin lähinnä Rio de Janeiron, São Paulon ja Liman kaltaisissa suurkaupungeissa. Brasilian työväenliikkeen nouseva johtohahmo Lula oli suhtautunut häneen ihailevan kunnioittavasti. Brasiliassa vasemmisto oli päässyt jälleen käsiksi valtiovaltaan ja poliittiset rintamalinjat olivat melko selkeitä. Matkalla oli aikaa myös muistella menneitä. Brasilian Luiz Inácio Lula da Silva (vas.) ja Perun Alan García tapasivat vuonna 2009 maidensa presidentteinä.. Perussa ruoka on edelleen parempaa, kun taas Brasiliassa on elinvoimaisempi vasemmisto
Hänen tyyliinsä ammattiyhdistysaktiivina oli kuulunut myös jonkinlaisen luottamuksen rakentaminen vastapuolen kanssa. Osa puoluejohdosta joutui vankilaan, mutta Lulan kansansuosio säilyi korkeana. Lulan ensikaudella vaurastuneiden ja toimintaansa muuallakin Latinalaisessa Amerikassa laajentaneiden brasilialaisten rakennusfirmojen tarjoamat lahjukset olivat Perussakin Alan Garcían korruptiosyytösten taustalla. Joka tapauksessa hänet suljettiin pois vaaleista, jotka hän Brasilian entinen presidentti Dilma Rousseff vuonna 2019.. Viime vuosikymmenen puolivälissä, kun Lulan seuraajakseen nimeämä Dilma Rousseff oli presidenttinä, puhkesi hankalammin perusteltavissa oleva korruptioskandaali. Tuli ilmi, että vaikutusvaltaisten rakennusliikkeiden lahjusrahaa oli liikkunut muiden lisäksi myös Työväenpuolueen porukoiden taskuihin. Lulan hallitusvaltaan luotsaama Työväenpuolue jäi pian kiinni siitä, että se livautti monille opposition kansanedustajille kuukausittain merkittävän summan rahaa vastineeksi hallituksen lakiesitysten tukemisesta. Maansa suuryritysten kanssa yhteistyöhengen löytäneen Lulan hallitusten aikana rikkaat rikastuivat, mutta myös köyhien elintaso koheni. Vaurastuva Kiina osti Brasilian uumenista nostettuja metalleja ja soijaa hyvään hintaan. Silloista korruptiota painettiin ideologisella villaisella toistelemalla, että eiväthän Työväenpuoleen toverit itse rikastuneet vaan pyrkivät vilpittömästi edistämään tärkeää muutosohjelmaansa. Lulan pragmaattisuuteen suhtauduttiin siinä joukossa melko ymmärtäväisesti. Molemmissa maissa kansalaisten moraalista närkästystä voimisti se, että valtavia vientituloja tuottaneiden raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat heikkenivät samoihin aikoihin. 2 5 Olin vuOden 2002 alussa eteläbrasilialaisessa Porto Alegressa pienimuotoisessa keskiyön tapaamisessa juuri ensi kerran presidentiksi valitun Lulan kanssa. Eräskin muutoin työväenliikkeeseen nihkeästi suhtautunut suuren pankin johtaja kertoi saopaulolaisessa toimistossaan hymyillen, että ”Lulaan voi luottaa, koska hän kokeneena ammattiliittolaisena osaa tehdä diilejä isäntien kanssa”. – En voi enää olla enää vain tovereideni edustaja, vaan minun on oltava koko Brasilian presidentti, Lula perusteli monien läsnäolijoiden mielestä turhan laimeiksi muuttuneita linjauksiaan. Lulalla itsellään oli tapana toistella, kuinka hassua on se, että nimenomaan sosialisti saa brasilialaisen kapitalismin pyörät pyörimään. Lopulta, juuri ennen vuoden 2018 vaaleja, myös Lula sai vankilatuomion – monien kannattajiensa mielestä täysin väärin perustein. Lulan ensimmäinen valtakausi sai suosiollista siivitystä maailmankaupasta. Noin kymmenen vuoden tuomion pääperusteena oli asunto, jota Lula ei koskaan omistanut ja jota hän oli ilmeisesti vain kerran käväissyt katsomassa
Sen sijaan tiukka linja Israelin suhteen saa laajempaa kannatusta vasemmistopiireissä. Vasemmistovastaisessa kuohunnassa äärioikeistolainen Jair Bolsonaro nousi presidentiksi. Perussa Puoluekenttä on sirpaloitunut. Tosin hän muistuttaa usein, että ympäristönsuojelu ei saa tapahtua liiaksi työllisyyden ja köyhien elintason kohentamisen kustannuksella. Senkin nykyhallituksen voi joillain erittäin venyvillä kriteereillä määritellä ”vasemmistolaiseksi”, jos haluaa korostaa, että siinä on vielä rippeitä syrjäytetyn presidentin Pedro Castillon vasemmistolaiseksi itseään kutsuvien tukijoiden piiristä. Viime vaaleissa se liittoutui monien aiemmin vastustajinaan pitämiensä oikealle kallellaan olevien ryhmien kanssa. 2 6 oli mielipidemittausten mukaan voittamassa. Moni kertoo mielellään tarinoita sitä, kuinka Lähi-idässä Lulaa on joskus kutsuttu ”parhaaksi arabijohtajaksi”. Osalle vasemmistoa tosin Lulan satunnaiset lausahdukset esimerkiksi Ukrainan tilanteesta kuulostavat liiaksi Putinin mielistelyltä. Monenlaiset vähemmistöt, alkuperäiskansoista vammaisiin, ovat näkyvästi hallituksen agendalla. Parin sokeriviinalasillisen jälkeen pöytäseurueeni pessimismi rakenteellisten muutosten toteutumisen suhteen yhdistyy optimismiin siitä, että hallituksen sosiaalipolitiikka parantaa köyhien asemaa. Lula vietti pari vuotta vankilassa. Tämä hallitus ei tule tekemään mitään vallankumouksellisia muutoksia, mutta on fasismin torjumisen aika. Brasiliassa vasemmisto on edelleen paljolti ryhmittynyt uudelleen valtiovaltaan nousseen Työväenpuolueen ympärille. Ympäristökysymyksissä Lula on kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota Amazonian tuhon torjumiseen. Lulan maailmanpoliittiset linjaukset saavat erityisesti perinteistä anti-imperialismia korostavilta suuntauksilta toisinaan osakseen innostunutta ihailua. Linjaus sai hyväksyntää myös Työväenpuoluetta vasemmalta yleensä kritisoivilta juttukumppaneiltani Rio de Janeirossa: – Nyt oli tärkeintä voittaa Bolsonaron edustama fasistinen suuntaus. Heillä on ollut tapana julistaa ystävyyttään Venezuelan hallitukVerónika Mendozan (oik.) Nuevo Perú -puolue tuki Pedro Castillon hallitusta Perussa.. Vaikka juuri kukaan ei odota Lulan hallituksen merkittävästi edistävän Työväenpuolueen aikoinaan julistamia sosialistisia tavoitteita, vasemmistokriitikot löytävät silti syitä hallituksen tukemiseen. Brasilian valtamediassa Lulan tapa verrata Israelin harjoittamaa väkivaltaa natseihin on tuomittu diplomaattisena epäonnistumisena, joka romuttaa Brasilian toiveet toimia välittäjänä Lähi-idän kriisissä. Hän sai lopulta tuomionsa kumottua. Viime vuoden alussa hän voitti Bolsonaron niukasti vaaleissa ja nousi uudestaan Brasilian presidentiksi
Sain Limassa yösijan ystäväni José Tavaran luona. Porvarillisesta demokratiasta tehdään aiempaa vähemmän vasemmistolaisia pilkkalauluja. Parlamentin vaikutusvaltainen oikeisto tietää, että jos se kaataa halveksimansa presidentin, seurauksena on ennenaikaiset vaalit, joissa moni heistäkin voi menettää hillotolppansa. Brasiliaan verrattuna Perun vasemmistopiireissä vallitsee syvä pessimismi. Hänen taustallaan oli arvoiltaan konservatiivisia tahoja, joiden kritiikki kohdistui oikeiston lisäksi myös feminismiä ja muita elitistiseksi leimattuja arvoja kannattavaan ”kaviaarivasemmistoon”. Osa toivoo jostain löytyvän karismaattinen johtaja, joka luotsaa vasemmiston uuteen nousuun. Oletuksena oli, että vastassa on nimenomaan oikeistorintama. Kansalaisten piirissä vallitsee syvä inho poliittista järjestelmää kohtaan. Perinteisestä keskustaoikeistosta tuli eräänlainen kuninkaantekijä. Monien mielestä Nuevo Perú teki siihen pesäeron liian myöhään. Vuoden 2022 vaaleissa vasemmisto onnistui houkuttelemaan siitä puolelleen osan, joka riitti vaalivoittoon. Molemmissa maissa demokraattinen vasemmisto pohtii, keiden kanssa punoa liittolaisuuksia tai muunlaista poliittista yhteisymmärrystä. Viime vaaleissa se liittoutui osin vaaliteknisen pakon edessä keskustasuuntausten kanssa. Tulevaisuuden suuri kysymys monille viimeisimmän reissuni keskustelukumppaneille on, missä määrin demokraattisten instituutioiden puolustamisen nimissä tehty maltillistuminen voi luoda edellytyksiä radikaalimpien ihanteiden toteuttamiselle joskus myöhemmin. Vaikka varsinaista kansanrintamaterminologiaa kuulee harvoin, historiallinen perustelu kansanrintamaliitoille on etenkin Brasiliassa uudestaan läsnä. Vasemmistoliittoa eniten muistuttava Nuevo Perú on kipuillut epäonnistuneiden liittolaisuuksien kanssa. Brasiliassa merkittävä osa liberaalina itseään pitävästä bisnesoikeistosta kallistui tukemaan Bolsonaroa, vaikka saattoikin vieroksua tämän rasismia, antifeminismiä ja karkeaa kielenkäyttöä. Turhauttavan johtajahaaveilun rinnalla tulevaisuusnäkymiä nakertavat epäonnistuneet liittolaisuudet. Bolsonaro pääsi vuoden 2018 vaaleissa valtiovaltaan houkuttelemalla Kansallisen kokoomuksen kaltaisia bisnesoikeistopuolueita liittoon kanssaan. Erityisesti äärioikeiston liittoutuminen bisnesoikeiston kanssa on asia, jonka käänteistä meillä voi olla opittavaa. Presidenttivaltaisessa Latinalaisessa Amerikassa presidentti on yleensä myös hallituksen johtaja, ja presidentinvaalit ovat samanaikaisia parlamenttivaalien kanssa. Opin häneltä paljon. Hänen entinen varapresidenttinsä Dina Boluarte, maan ensimmäinen naispresidentti, on aiempaa selvemmin liittoutunut nimenomaan parlamentin laitaoikeiston kanssa. Sekä Perussa että Brasiliassa käydään kamppailuja demokratiasta. Perussa vasemmiston pakka on pahasti sekaisin. On kokeiltu Brasilian tapaan liittoutumista keskustaoikeiston demokraattisiksi koettujen ryhmien kanssa, mutta myös vasemmistopopulismia saarnaavien konservatiivien kanssa. Nuevo Perú päätyi silti aluksi tukemaan Castillon hallitusta, koska opposition tärkeimmät ryhmät edustivat enimmäkseen nousevaa äärioikeistoa. Toisin kuitenkin kävi. Jälkimmäisen vaihtoehdon opetukset saattavat olla kiinnostavia esimerkiksi Saksassa, missä osa vasemmistosta pyrkii kasvattamaan suosiotaan kosiskelemalla konservatiivisia äänestäjiä. Jo ennen Castillon syrjäyttämistä hallitus alkoi kuitenkin itse liittoutua aiempaa selvemmin äärioikeiston kanssa. Voittajaksi lähes täydestä tuntemattomuudesta nousi epämääräistä vasemmistopopulistista retoriikkaa viljellyt Pedro Castillo. n. Kun esillä on voimistunutta fasisminkaltaisuutta, sen torjuminen saattaa syrjäyttää muita tavoitteita. Hintana oli radikaalien uudis tusvaatimusten aiempaa selvempi laimentaminen. 2 7 selle ja viittailla marxismi-leninismiin. Liiton liimana on konservatiivisia arvoja enemmän kyyninen pragmatismi. Sellaiseksi viime vuosina usein kaavailtu Verónika Mendoza on osittain vetäytynyt politiikasta ja muuttanut pois pääkaupungista, mutta muitakaan ei oikein ole näköpiirissä. Kokematon Castillo päätyi vankilaan, kun hän toisena presidenttivuotenaan yritti perustuslain vastaisesti hajottaa oikeiston hallitseman parlamentin. Näinhän on käynyt myös Suomessa. Hän on kristillisen vasemmiston kasvatti, taloustieteen professori Perun katolisessa yliopistossa ja nykyisin myös Perun keskuspankin johtokunnan jäsen. Perun tiukat puoluelait johtivat tilanteeseen, jossa viime vuosikymmenellä parhaimmillaan lähes viidenneksen äänistä saanut Verónika Mendozan johtama puolue joutui vuosiksi puoluerekisterin ulkopuolelle. Kun 1980-luvulla siellä oli Latinalaisen Amerikan kenties vahvin vasemmisto, nyt se on maanosan heikoimpia ja hajanaisimpia. Vasemmisto ja oikeisto eivät ole juuri nyt tärkeimpiä määrittelijöitä, kun kamppaillaan demokraattisten oikeuksien ja instituutioiden murentumista vastaan. Vastassa on äärioikeistolaista autoritarismia, jota saatetaan toisinaan höystää vasemmistopopulistisella retoriikalla. Brasilian ja Perun tilanteissa on kaikkine eroineen myös monia samankaltaisuuksia Euroopan kanssa. Kun aiemmin populistista nationalismia julistanut äärioikeisto reivasi Brasiliassa talouspoliittisia linjauksiaan lähemmäksi bisnesoikeiston linjaa, liittoutuminen muuttui houkuttelevammaksi. Toisaalta heitä voi pitää ensisijaisesti korruptoituneina konservatiiveina. Maan rahapolitiikka on häkellyttävän vakaa, vaikka kaduilla saattaa kuohua ja poliisi ampuu mielenosoittajia
Sairaanhoitajat Tumppi ja Vesku ovat toimineet työparina jo 13 vuoden ajan. Hän istuu ja katsoo telkkaria, välillä nukkuu, Vesku kertoo. Kohdatessaan asunnottoman ihmisen kaksikko tarkastaa hänen yleisterveydentilansa. – Silloin oli ennenkuulumatonta, että palvelut vietiin asunnottomien luokse, Tumppi sanoo. Tuttuja kasvoja ja läpikulkumatkalaisia Työvuoro on alkanut iltayhdeksältä. Huoltoaseman kohdalla pelkääjän paikalla istuva etsivä työntekijä Vesku ja hakee katseellaan ikkunasta tuttua hahmoa, jota ei kuitenkaan näy. Tarvittaessa he mittaavat verenpaineen ja -sokerin sekä arvioivat päivystyksen tarvetta. Hoidolliset toimet tehdään kevyellä varustuksella. Ajamme takaisin Mannerheimintielle ja jääm. Tummanharmaa pakettiauto, jota kutsutaan myös batmobiiliksi, ei ole Tumpin ja Veskun mukaan ambulanssi eikä taksi, sillä he etsivät niitä ihmisiä, joilla on akuutti hätä ja avuntarve. He ovat myös Suomen ainoa öisin liikkuva etsivää asunnottomuustyötä tekevä yksikkö. Sähköpostiin ja puhelimeen kilahtaa viikoittain myös vinkkejä kaupunkilaisilta, jotka ovat huomanneet, että esimerkiksi heidän kotitalonsa kellarissa tai ullakolla majailee joku. He antavat haastattelun lempinimillään työnsä luonteen vuoksi. – Tapaamme erään asunnottoman miehen tällä huoltoasemalla lähes joka kerta työvuorossa ollessamme. Yökiitäjä on Vailla vakituista asuntoa ry:n (VVA) etsivän työn yksikkö, joka liikkuu kaduilla öisin auttaen ihmisiä, joita ohikulkijat eivät usein edes katso silmiin. Teksti emma auvinen Kuvat antti Yrjönen Yökiitäjän pakettiautossa on lämmintä ja radio soi vaimeana taustalla. Illan reitti kulkee VVA:n tiloista Pasilasta Töölöön, pitkin Mannerheimintietä keskustaan ja Esplanadia pitkin kohti Suomenlinnan lautan odotushuonetta. Lautan odotushuoneen kolme seinää on lasia, ja nopealla vilkaisulla voi todeta jo ulkopuolelta, että sisällä on vain kolme matkalaista, jotka odottavat seuraavaa lauttaa. Pysähdymme Kauppatorin rantaan. Tänään vinkkejä ei ole tullut. 2 8 Yökiitäjän tulevaisuus on epävarma Tumppi ja Vesku auttavat ihmisiä, joita monet eivät halua katsoa silmiin. Ulkona tuulee puuskissa ja taivaalta sataa jään ja veden sekaista tihkua. Yökiitäjän alkuaikoina vuonna 2006 käytössä oli tosin bussi, jossa oli jopa kahvilatoimintaa. Yleensä yökiitäjät kiertävät huoltoasemilla, asemarakennuksissa ja muissa julkisissa paikoissa, joissa he tietävät asunnottomien ihmisten oleskelevan ja lämmittelevän
Monet kulkevat usein kadunpätkää edestakaisin, Tumppi selittää. Hyvä kehitys viemäriin Soste ry:n mukaan pienituloisten suomalaisten määrän arvellaan kasvavan tänä vuonna yli 68 000:lla edellisvuoteen verrattuna hallituksen sosiaaliturvaan kohdistamien leikkausten vuoksi. Erästä ihmistä Tumppi ja Vesku jututtivat kahden vuoden ajan, ennen kuin hän sanoi heille sanaakaan. Tulemme päärautatieasemalle. Asunnottomuus on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin. Tumppi miettii. Siihen kiteytyy Yökiitäjän toiminnan ydin: se on sisäänheittopalvelu, jonka kautta asunnoton voi päästä hätämajoitukseen, löytää yökeskus Kalk kersin toiminnan tai hakeutua päiväsaikaan asunto neuvojan puheille. Hätämajoitusyksikössä asunnoton kohtaa aamul la sosiaalityöntekijän ja sairaanhoitajan, jotka voivat auttaa häntä eteenpäin. Ajellessaan yöt uinuvan kaupungin katuja yökiitäjät kohtaavat useimpina öinä vähintään yhden, joskus kymmeniä asunnottomia. Joistain heistä on kuitenkin tullut Tumpille ja Veskulle tuttuja. – Ei ole näkynyt muuten ainakaan pariin viikkoon, Vesku toteaa. Pienituloisten määrä kasvaa maakunnista eniten juuri Uudellamaalla, missä vuokra-asunnot ovat kalliita. Hallituksen päätös myös supistaa valtion tukemaa ara-tuotantoa tulee vähentämään tulevaisuudessa kohtuullisen vuokratason asuntojen tarjontaa. Yökiitäjien sairaanhoitaja Tumppi yökeskus Kalkkersin sisäpihalla.. VVA:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivolan mukaan tilanne on nurinkurinen. Penkillä lepää rauhallisen näköisesti istuen yksi kaksikolle tuttu mies, mutta suurten kantamusten kanssa yleensä usein liikkuvaa naista ei näy, ja se herättää Yökiitäjissä kysymyksiä. Kaikkiaan Suomessa oli viime vuonna 3 400 asunnotonta, joista 464 asui ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa. Hänestä on selvää, että hallitusohjelmaan kirjatut toimenpiteet eivät tue pyrkimystä poistaa asunnottomuutta. Vuoden 2023 marraskuussa Helsingissä oli 739 asunnotonta ihmistä. Pääkaupunkina Helsinki on läpikulkupaikka, ja suuri osa asunnottomuutta kokevista tulee ja menee. 2 9 me parkkiin kadunvarteen. Joskus kestää jopa vuosia, ennen kuin asunnoton ihminen on valmis juttusille heidän kanssaan. – Pitäisikö laittaa hänelle tekstari ja kysyä, miten menee. – Tässä asunnottomat bongaa helposti. – Meidän työssämme kokee onnistumisena, kun ensikertalaisen saa hätämajoitukseen yöksi tai muuten palveluiden piiriin, Vesku kertoo. Lopulta hän lähtikin Yökiitäjän kyydillä hätä majoitukseen, eivätkä he ole nähneet häntä sen koommin kaduilla
Pari vuotta sitten Suski oli Malmin A-killan kautta itsekin työntekijän roolissa mukana jalkautuvassa työssä muun muassa juuri vanhoilla ”kotikulmilla” rautatieasemalla. n Suskin päihteettömyystatuointi.. Asunnottomuustausta on päiväkeskus Vepassa työskentelevän Suskin mielestä hyvä pohja kohdata kävijä, koska itse saman kokeena hän ei halua kääntää selkäänsä kenellekään. Hoivaa oli vaikea ottaa vastaan, koska sitä ei ollut tottunut saamaan, Suski arvioi nyt jälkikäteen. – Jalkautuessa kohtaaminen tapahtuu ihmisen omassa elinympäristössä. Kun ihminen saa lämpimän puuron tai hän saa jonkin asian onnistumaan, niin se tekee täällä hyvää, Suski sanoo ja taputtaa vasemmalla kädellään rintakehäänsä. Ensimmäiset kokemukset VVA:lta oli vuosilta 2015–2017. 3 2 Kotina päärautatieasema Vertaisohjaaja suski vietti nuoruusvuotensa Helsingin päärautatieasemalla asuen, ja nyt hän auttaa saman kokeneita. Hän asuu Kirkkonummella kunnan asunnossa ja suunnittelee muuttoa kumppaninsa kanssa yhteen. Yhdeksänvuotiaasta lähtien hän oli sijoitettuna viiteen eri lastensuojelulaitokseen, mutta kodiksi hän kutsui Helsingin päärautatieasemaa. Pelkästään katto pään päällä ja seinät ympärillä eivät auta nousemaan omille jaloilleen. täysi-ikäistyttyään suski asui vuosikaudet lyhyitä aikoja eri paikoissa, sai häätöjä ja oli asunnottomana. Hän käytti päihteitä, jätti vuokrat maksamatta ja vähät välitti mistään. Suski vältteli auttamaan pyrkiviä aikuisia ja jopa hyökkäsi apua tarjoavien kimppuun. Lopetellessaan korvaushoitoa Suski kävi kokemusasiantuntijakoulutuksen. – Tykkään tästä työstä. Sinne hän palasi kulloisestakin sijoituspaikasta karattuaan. Hänellä on nyt myös viimeistä silausta vaille valmis mielenterveysja päihdetyön ammattitutkinto. Tuolloin Sörnäisissä sijainneet tilat tarjosivat hyvän paikan levätä, lämmitellä ja juoda kahvia. Minulla ei periaatteessa ollut muuta perhettä. tuolloin 1990-luVulla kaduilla päivysti seurakunnan Saappaan vapaaehtoisia. Lääkäri antoi ennusteen: jäljellä olisi kaksi elinvuotta, jos elämäntavat eivät muuttuisi. Nyt Suski on 41-vuotias. Toinen teema, johon hän haluaisi puuttua, on huono-osaisuuden ylisukupolvisuus. Vertaisohjaajan tehtäviin kuuluu kävijöiden neuvominen esimerkiksi sosiaalitoimen kanssa asioidessa ja ruuan jakaminen. Se voi olla iso asia, koska silloin ihminen ei koe itseään niin uhatuksi kuin jossain toimistohuoneessa, hän toteaa ja lisää, että näin selvin päin sen ymmärtää, kuinka tärkeää työtä eri tahojen etsivät tekevät. Kokopäivätyön päiväkeskus Vepassa hän aloitti tämän vuoden tammikuussa. Sen lisäksi muita jalkautuvaa työtä tekeviä toimijoita ei juuri näkynyt. Tulevaisuudessa hän haaveilee pääsevänsä töihin tuetun asumisen yksikköön, jossa toivoisi pääsevänsä kehittämään asunnottomien palveluita konkreettisesti. – Vietin paljon aikaa siellä, koska siellä oli lämmin ja kaikki kaveritkin. Suski joutui lastensuojelun piiriin jo hyvin pienenä. suski peräänkuuluttaa mahdollisuutta elämän perustaitojen opetteluun, pyykkäämiseen, siivoamiseen ja ruuanlaittoon niin matalan kynnyksen paikoissa kuin tuetun asumisen yksiköissäkin. Vuonna 2005 Suskille syntyi lapsi, mutta hän ei pystynyt lopettamaan päihteiden käyttöä, ja lapsi otettiin huostaan. – Kun on ollut itse huostaanotettu ja huostaanotetun äiti, niin haluaisin miettiä sitä, miten rakenteita kannattaisi muuttaa, että kierre saataisiin katkaistua, Suski kertoo. Tässä jutussa hän esiintyy yksityisyytensä vuoksi lempinimellään. Oma pysyvä koti on ei ole Suskille itsestäänselvyys. – Perheessä, missä olen kasvanut, äiti ei esimerkiksi edes halannut ikinä. Tarkkoja vuosilukuja Suskin on vaikea muistaa. Keväällä 2021 hänen elämänsä muuttui. Sysäys päihteettömyyteen lähti kuolemanpelosta
Tulevaisuus näyttää synkältä, jos linja ei muutu. 3 3 hallitus ei perusta tutkittuun tietoon Tampereen yliopiston tutkija Pasi Pyöriä ei usko, että hallituksen työelämää kurjistava politiikka johtaa työllisyyden kasvuun. Teksti iikka sorvali Kuvat pinja nikki
Hänen mukaansa tarvittaisiin tiukempaa sääntelyä, jotta huonoimmissa asemissa olevien työläisten asemaa voitaisiin turvata. – Ja tällä kertaa syy ei ole työmarkkinoissa tai edes taloussuhdanteissa, vaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen politiikassa, joka heikentää monin tavoin työntekijöiden asemaa työpaikoilla. Pyöriä on asiasta eri mieltä. – Voisi vetää sen johtopäätöksen, että kotitalousvähennystä ja sen hyödyllisyyttä pitäisi arvioida uudelleen ja mahdollisesti lakkauttaa koko vähennys. Pyöriän mukaan tilanteen muuttuminen on viime vuosina johtunut koronapandemian aiheuttamasta hankalasta taloustilanteesta sekä Venäjän aloittaman sodan yhteisvaikutuksesta. – Pidän hyvin kyseenalaisena hallituksen kuvitelmia siitä, että näillä toimilla pystyttäisiin parantamaan työllisyyttä. Pyöriä nostaa toiseksi esimerkiksi kotitalousvähennyksen, jota hallitus aikoo laajentaa. Esimerkiksi kaupunkien katuja sähköpyörillä suhaavat ruokalähetit eivät ole työsuhteessa tilauksia välittävään palveluun, kuten Woltiin tai Foodoraan. Tutkijoiden keskuudessa on hänen mukaansa konsensus siitä, että hallituksen toimet ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä. Muiden muassa Suomen Pankki tiedotti joulukuussa, että Suomi on taantumassa ja että talouden elpyminen alkaa todennäköisesti vasta tämän vuoden lopulla. Vuoden 2017 jälkeen työstä kertovissa tilas. Siihen saattaa vaikuttaa erityisesti työssäkäyvien köyhien määrän kasvu. Eräs kirjan julkaisun jälkeen tutuksi tullut työn muoto ovat alustatalousyritysten kiistellyt kumppanuusjärjestelmät. Yhdeksän Helsingin Sanomien haastattelemaa johtavaa taloustieteilijää oli joulukuun lopulla pitkälti samoilla linjoilla siitä, että hallituksen tulisi harkita vakavasti verotuksen kiristämistä leikkausten lisäksi. Nyt tilanne näyttää pahemmalta. Vertaisarvioidussa European Journal of Political Economy -lehdessä julkaistiin vuonna 2022 tutkimus, jonka mukaan paikallisen sopimisen lisäämistä pitäisi välttää erityisesti taloudellisessa taantumassa. Pyöriä kritisoi esimerkiksi sitä, että hallitus haluaa heikentää työntekijän asemaa laajentamalla paikallista sopimista, vaikka olemassa olevien tutkimusten mukaan sillä on kielteinen työllisyysvaikutus lyhyellä aikavälillä. – Prekaarissa asemassa olevien palkansaajien määrä on kasvanut vuoden 2017 jälkeen. – Se on äärimmäinen esimerkki suoranaisesta työvoimahyväksikäytöstä, ja se on hyvin oireellista siitä suunnasta, mihin nyt kuljetaan. Työllisyys tuskin kasvaa Hallitus on perustellut toimiaan välttämättöminä Suomen talouden ja työllisyysasteen kohentamiseksi. – Kaikkein kuvaavinta on, että silloinkin, kun päätökset ovat ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa, ne yritetään härkäpäisesti lyödä läpi. Hän on huolissaan siitä, että aiemmin kansainvälisessä vertailussa laadukkaana pidetty suomalainen työelämä uhkaa kurjistua. Esimerkiksi työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistaminen huhtikuussa vähentää Pyöriän mukaan kannustimia tehdä osa-aikaista työtä silloin, kun kokoaikatyötä ei ole saatavilla. – Suomessa on entistä suurempi joukko palkansaajia, joiden tulot eivät yksinkertaisesti riitä säälliseen toimeentuloon, puhumattakaan niistä, jotka ovat työttömyystai sosiaaliturvan varassa. Vain muutamia promilleja työllisistä työskentelee alustatalousyritysten kumppaneina, mutta ilmiö huolestuttaa Pyöriää silti. Esimerkiksi prekaarin, eli epäsäännöllisen ja epävarman, työn tekijöiden määrä oli pysynyt suhteellisen vakaana pitkällä aikavälillä. Hänen mukaansa suomalaisen tutkimusnäytön mukaan kotitalousvähennyksellä ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia ja se hyödyttää lähinnä valmiiksi paremmassa asemassa olevia kotitalouksia. 3 4 ”Näistäasioistapitäisi yksinkertaisesti neuvotellajasopia yhdessä.” –?Hallituksen työmarkkinapolitiikka on hyvin vahvasti ideologista, eikä voi juurikaan sanoa, että se perustuisi tutkimustietoon tai minkäänlaiseen asiantuntemukseen, linjaa työelämätutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Pasi Pyöriä, joka työskentelee sosiologian yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa. Hänen mukaansa hallitus puskee jääräpäisesti läpi lakimuutoksia, jotka työolojen kurjistamisen lisäksi saattavat myös heikentää työllisyyttä. Suojaosa tarkoittaa sitä määrää, minkä työttömyyspäivärahaa saava saa ansaita kuussa, ilman että ansiot vaikuttavat tuen määrään. Pyöriä toimitti vuonna 2017 julkaistun kirjan Työelämän myytit ja todellisuus, jonka pääteesi oli, että monet asiat Suomen työelämässä olivat paremmin kuin yleisesti arvioitiin
– Näistä asioista pitäisi yksinkertaisesti neuvotella ja sopia yhdessä. – Huonojen poliittisten päätösten korjaaminen jälkikäteen on kuitenkin vaikeampaa kuin se, että yksinkertaisesti jätettäisiin ne huonot päätökset tekemättä. Työntekijäpula vain pahenee, kun ihmiset eivät suostu tekemään töitä jatkuvasti huonommilla ehdoilla. n – Silloinkin, kun päätökset ovat ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa, ne yritetään härkäpäisesti lyödä läpi, Pasi Pyöriä sanoo.. Työehtojen heikentymisen lisäksi pelkään, että hallituksen työllisyystavoitteet eivät toteudu, vaan ennemminkin jo nyt työvoimapulasta kärsivien alojen tilanne huonontuu. Jos työtilanne on vakaa, eikä työttömyydestä ole pelkoa, hallituksen esitykset eivät juuri hetkauta. Työehtojen ja -olojen huonontuminen voi Pyöriän mukaan johtaa siihen, että matalapalkka-aloille tulee entistä vähemmän työntekijöitä. Leikkauksista taas kärsivät jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat työntekijät. Poikkeuksellinen politiikka on saanut monet pohtimaan sitä, ollaanko nyt perustavanlaatuisten muutosten äärellä. Hän painottaa, että asioista pitäisi päättää rauhallisempaan tahtiin yhdessä keskustellen ja tehdä lakimuutoksista huolelliset vaikutusarvioinnit. – Hallituksen toimet työttömyysja sosiaaliturviin uhkaavat kasvattaa tätä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten joukkoa. Synkkä ennuste Työelämän myytit -kirjan julkaisun yhteydessä vuonna 2017 Pyöriä kehui KU:lle, että Suomessa työmarkkinaosapuolien välillä vallitsevasta luottamuksen ilmapiiristä tulisi pitää kiinni. Tämä tarkoittaa erilaisissa prekaareissa työsuhteissa kuten vastentahtoisesti määräaikaisina tai osa-aikaisina, nollatuntisopimuksilla ja vuokratyöläisinä työskenteleviä, sekä niitä, joiden ansiot eivät riitä elämiseen ja jotka joutuvat tasapainottelemaan työn ja työttömyyden välillä. Pyöriän mukaan hallituksen toiminta on täyttä sanelupolitiikkaa. 3 5 toissa ei ole tapahtunut suuria murroksia, mutta alusta talousyritysten ilmaantumisen tapaan työelämän ongelmat ovat pahentuneet. Pyöriä muistuttaa, että on aina mahdollista, että seuraava hallitus voisi valtasuhteiden muuttuessa saada tehtäväkseen paikata nyky hallituksen virheitä. Ennuste työmarkkinoiden tilasta kymmenen vuoden päästä on vakava. Hän arvioi, että hallituksen esittämien leikkausten ja muutosten toteutuessa tulevaisuuden työelämän voittajia ovat jo valmiiksi hyväosaiset. – Suomalaiset palkansaajat eivät hetken mielijohteessa tai huvikseen lähde poliittisiin lakkoihin. Ratkaisu hallituspolitiikan parantamiseksi on selvä. Nyt hän pelkää, että tämä Suomen työmarkkinoiden ja talouden vahvuus on vaarassa romuttua. – Osa työntekijöistä joutuu työskentelemään entistä huonommin ehdoin
Nykyinen hallitus on kuitenkin myös leikkaamassa sosiaaliturvaa – osittain juuri etuuksien yhtenäistämisen nimissä. Eri etuuksia voisi hakea samalla hakemuksella, ja Kela tekisi sen perusteella tarkemman etuusehdotuksen. Hallitusohjelmassakin nämä toimet esitellään osana perusturvaetuuksien yhtenäistämistä. Sen valmistelu on alkamassa tänä keväänä, kerrotaan sosiaalija terveysministeriöstä. Sama koskee työttömyysturvan ja asumistuen suojaosia, Varjonen toteaa.. – Yleistuki toisi selkeyttä ja ennakoitavuutta ennen kaikkea tilanteisiin, joissa ihmiset nyt siirtyvät etuudelta toiselle, esimerkiksi työttömyysturvan, sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan välillä, Varjonen arvioi. Myös Petteri Orpon (kok.) hallitus sisällytti yleistuen hallitusohjelmaansa. Hallituksen puoliväliriihiin kevääseen 2025 mennessä on tarkoitus luoda yhden hakemuksen malli. Kaikki eduskuntapuolueet olivat asiasta yksimielisiä. Sosiaaliturvakomitea teki asiasta ehdotuksen välimietinnössään keväällä 2023. Uudistusta toteutetaan vaiheittain. 3 6 Yleistuki mullistaisi sosiaaliturvan Sote-uudistuksen jälkeen Suomessa on vireillä sotu-uudistus. Etuuksien reaaliarvo siis heikkenee. Yhtenäistettäviä ja lopulta yhdistettäviä tukia olisivat peruspäiväraha, sairauspäiväraha, Kelan kuntoutusraha ja vanhempainpäivärahat. Leikkauksia yhtenäistämisen nimissä Edellisen ja nykyisen hallituksen yleistukisuunnitelmissa on kuitenkin olennaisia eroja. Indeksijäädytykset iskevät peruspäivärahaan, työmarkkinatukeen, sairauspäivärahaan, kuntoutusrahaan ja vanhempainpäivärahoihin – eli kaikkiin yhdistettäviin etuuksiin – vuosina 2024–2027. Hankkeen pani alulle Sanna Marinin (sd.) hallitus vuonna 2020 ja asetti uudistusta valmistelemaan parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean. Esimerkiksi päätösten ja rahan viipyminen tuelta toiselle siirryttäessä luultavasti vähenisi. Teksti elias krohn Kuvat ku:n arkisto ”Perusosa, tukiosa, tukilisä, apulisä / kuka hitto niistä oikein selvän saa?” Näin päivitteli sosiaaliturvan viidakkoja jo 50 vuotta sitten laulaja-lauluntekijä Veikko Lavi Tukilisäjenkassaan. – Yleistukiuudistus on iso ja merkittävä, jos se saadaan tehtyä, luonnehtii sosiaaliturvaa tutkinut työeläkevakuutusyhtiö Varman yhteiskuntasuhdepäällikkö Sampo Varjonen. Sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamisesta on puhuttu pitkään, ja jonkinlaista helpotusta on nyt näköpiirissä: suunnitteilla on eri etuuksien yhtenäistäminen ja yhdistäminen yleistueksi. Yhden hakemuksen malli ja yleistuki helpottaisivat sosiaalietuuksien hakemista. Jäädytykset olisi luultavasti tehty ilman yleistuki uudistustakin. Marinin hallitus linjasi sosiaaliturvakomiteaa asettaessaan, että uudistus toteutetaan perusturvan tasoa heikentämättä. Orpon hallitus on sen sijaan heikentämässä ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäksi myös perusturvaa. Sen sijaan työttömyysturvan lapsikorotusten ja suojaosan poisto tämän vuoden huhtikuusta alkaen kytkeytyy osittain siihen. – Koska muissa yleistukeen yhdistettävissä perusturvaetuuksissa ei ole lapsikorotusta, ne on poistettu työttömyysturvasta ja tätä on voitu perustella säästöjen lisäksi myös sosiaaliturvan selkeyttämisellä ja yhtenäistämisellä
– Ison-Britannian universal credit on esimerkki siitä, että yleistuki voi edetä myös huonoon suuntaan. Marinin hallituksen asettama parlamentaarinen sosiaaliturvakomiteakaan ei ole enää entisensä. Yleistuen toteutus myös takkuili alkuvaiheessa ja tukien maksussa oli pitkiä viivästyksiä. – Komiteassa on toistaiseksi ennen kaikkea perehdytty aiheeseen, ei ole päästy vielä kunnolla käynnistämään toimintaa. Myös kuntoutusrahassa on tehty yhtenäistämistä alaspäin. 3 8 Lapsikorotuksen poisto heikentää työttömän vanhemman tuloja 150–285 eurolla kuukaudessa viime vuoteen verrattuna lasten määrästä riippuen. Siksi yhtenäistäminen tarkoittaa toistaiseksi karsimista. Uudistuksen yhteydessä pitäisi Meriluodon mukaan päinvastoin tarkastella, onko sosiaaliturvan taso riittävä. Tukien yhtenäistämisen kantavana ajatuksena on järjestelmän yksinkertaistaminen. Etuuksia hakeva ihminen saattaa olla muutenkin hankalassa elämäntilanteessa. Todellista yksinkertaistamista merkitsee Tervolan mukaan Kelan yhden hakemuksen malli. Miten silloin voimavarat riittävät byrokratiaan. Hallitus voi vapaasti esimerkiksi yhtenäistää tukia leikkaamalla osaa niistä. Vaihtoehtona olisi ollut lisätä lapsikorotukset myös muihin perusturvaetuuksiin. Kaikki on kuitenkin kiinni toteutuksesta. – Se yksinkertaistaa asiakkaan näkökulmasta erityisesti hakemisprosessia, kun samalla hakemuksella voi hakea eri etuuksia. Lapsilisien tämänvuotiset korotukset kompensoivat tästä vain pienen osan, ja nekin koskevat vain vähintään nelilapsisia perheitä, alle kolmivuotiaiden lasten vanhempia sekä yksinhuoltajia. Yhden hakemuksen malliin ja myöhemmin yleistukeen siirtyminen voivat olla hyvinkin positiivisia uudistuksia, Meriluoto arvioi. ”Hallitusohjelmanyleislinjaus on,ettäsosiaaliturvaa karsitaan.Siksiyhtenäistäminentarkoittaa toistaiseksikarsimista.”. – Hallitus on jo kovalla kädellä leikannut sosiaaliturvaa. – Parhaassa tapauksessa uudistus vähentää byrokratiaa ja tekee järjestelmästä sosiaaliturvan hakijalle helpomman ja yksinkertaisemman, Meriluoto sanoo. Vielä on auki, mitä hallitus tulee esittämään, Meriluoto kertoo. Suomessakin on Meriluodon mukaan aihetta huoleen. Valmistelu on siirretty enemmistöhallituksen hoidettavaksi, eikä hankkeessa enää tavoitella parlamentaarista yksimielisyyttä. Pelkään, että uudistuskin voi olla sosiaaliturvaa leikkaava ja ehkä myös ulossulkeva. Alkujaan komitea valmisteli uudistusta, mutta nyt toisella toimikaudella sen tehtävänä on yleistuen osalta ainoastaan seurata valmistelua. – Lapsikorotukset tuskin saajan näkökulmasta monimutkaistivat järjestelmää, vaan ne olivat työttömälle positiivinen asia, Tervola huomauttaa. Britanniassa sosiaaliturvan taso on Suomea alhaisempi ja siihen liittyy tiukkoja ehtoja ja velvoitteita. – Tällä hetkellä järjestelmä voi olla hakijan kannalta monimutkainen ja vaikea. – Orpon hallitus saa tehdä päätökset riippumatta edelliskauden sosiaaliturvakomitean rajauksista. Nuoren kuntoutusraha ja ammatillisen koulutuksen ajalta maksettava kuntoutusraha alenivat tämän vuoden alussa samalle tasolle muilla perusteilla maksettavan kuntoutusrahan kanssa. Komiteassa on eduskuntaryhmien edustajien lisäksi asiantuntijajäseniä ministeriöistä, tutkimuslaitoksista ja etujärjestöistä. Toteutus ratkaisee Kansanedustaja Laura Meriluoto istuu vasemmistoliiton edustajana sosiaaliturvakomiteassa sen viime syksynä alkaneella toisella toimikaudella. – Tällä hetkellä se laahaa paljonkin elinkustannusten nousua jäljessä. Yksimielisyyttä ei enää tavoitella Marinin hallituksen linjaus, että perusturvan tasoa ei heikennetä, oli poliittinen kirjaus, joka ei sido tulevia hallituksia, toteaa tutkimuspäällikkö Jussi Tervola Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL). – Mutta koko hallitusohjelman yleislinjaus on, että sosiaaliturvaa karsitaan aika lailla. Suojaosa on puolestaan mahdollistanut työttömälle enintään 300 euron ansiotulot kuukaudessa ilman, että työttömyysturva pienenee. Lapsikorotusten poiston on arvioitu lisäävän lapsiperheköyhyyttä huomattavasti
Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muualta maailmalta paikallisista ja alueellisista kokeiluista. 3 9 Yhdistämisessä runsaasti haasteita Orpon hallituksen ohjelman mukaan uusi yleis tuki sisältäisi ”perusosan elämiseen, asumisosan asumiseen ja harkinnanvaraisen osan viimesijaiseksi turvaksi”. Ne eivät ole helposti yhteensovitettavissa, Varjonen muistuttaa. Haasteita riittää jo pelkästään perusturvaetuuksissakin. Sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä on kiinnitetty huomiota myös etuuksien ja palvelujen yhteensovittamiseen. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana vuosina 2017–2018 järjestetyn perustulokokeilun tulokset olivat rohkaisevia. Tällaisissa tilanteissa ihmisiä tulisi Varjosen mukaan ohjata työkykyä ylläpitäviin tai palauttaviin palveluihin. Eduskuntapuolueista omat perustulomallinsa ovat esittäneet vasemmistoliitto, vihreät ja keskusta. Hyvätuloisilta se leikkautuisi verotuksessa pois. – Kun ihmiset saavat päällekkäin montaa etuutta, tyypillisimmin työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja asumistukea, kaikkiin kolmeen ansiotulot vaikuttavat eri tavalla ja tästä muodostuu byrokratiaja kannustinloukkuja, Sampo Varjonen selvittää. Yleistuessa sosiaaliturva säilyy syyperustaisena ja vastikkeellisena, kun taas perustuloa maksettaisiin automaattisesti kaikille kansalaisille. Yksinkertaistamisen lisäksi perusteluna on kannustavuus. – Pidän yhdistämistä kuitenkin todella haastavana toteuttaa, koska asumistuki on ruokakuntakohtainen, toimeentulotuki kotitalouskohtainen ja muut etuudet yksilökohtaisia. Perustuloa kohti pyrkimisen onkin toistaiseksi estänyt lähinnä ideologispohjainen epäily vastikkeetonta rahanjakoa kohtaan. Myös asumistukea hallitus on leikkaamassa merkittävästi. Askel kohti perustuloa. Heillä saattaa olla terveydellisiä haasteita, jotka vaikeuttavat työllistymistä, Varjonen taustoittaa. Esimerkiksi etuuksien maksupäivät voivat olla yhtenäistettävissä ilman merkittäviä vaikutuksia etuudensaajiin, mutta muiden eroavaisuuksien kohdalla voi tulla hankaluuksia. Yleistukea huomattavasti radikaalimpi uudistus olisi perustulo. n ”Parhaassatapauksessa uudistusvähentää byrokratiaajatekee järjestelmästäsosiaaliturvan hakijallehelpommanja yksinkertaisemman.”. – Työmarkkinatuella on esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat olleet ensin pitkään sairauspäivärahalla ja sitten ehkä saaneet hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Varjosen mukaan isoin este perustulolle on tällä hetkellä se, että sosiaaliturva halutaan pitää syyperustaisena ja vastikkeellisena. Kahtatuhatta työtöntä koskeneen kokeilun työllisyysvaikutukset olivat vähäisiä, mutta positiivisia. Merkittävin vaikutus oli kuitenkin, että perustuloa saaneet kokivat psyykkisen ja taloudellisen hyvinvointinsa paremmaksi kuin vertailuryhmään kuuluneet. Yhtenä esimerkkinä Varjonen mainitsee etuuksien omavastuuajat. – Jos tähän ideaan ei tule muutosta, en näe, että perustuloon siirtyminen olisi helpompaa yleistuenkaan myötä. – Ei ole mitään syytä, miksi vanhempainpäivärahaan tuotaisiin omavastuupäiviä, joita työttömyysturvassa ja sairauspäivärahassa on. Näin se oletettavasti korvaisi perusturvaetuuksien lisäksi myös asumistuen ja osan toimeentulotuesta. Hallitusohjelmassakin puhutaan pikemminkin sosiaaliturvaan liittyvien velvoitteiden lisäämisestä. Näitä yhdistettäessä helposti käy niin, että joko menot kasvavat tai jotakin etuutta joudutaan leikkaamaan. Laura Meriluoto arvioi, että perusturvan yhtenäistäminen yleistueksi saattaisi parhaassa tapauksessa helpottaa perustulon suuntaan etenemistä myöhemmin. Keskustan esittämä malli on tosin vain nimellisesti perustulo – tosiasiassa se on syyperustainen ja muistuttaa pikemminkin yleistukea
Kosovon koko itse. Kerrostalon seinälle patsaan taakse on viritetty vielä valtava muovilakana, jossa komeilevat Kosovon ja Yhdysvaltojen liput ja näiden välissä presidentti Clintonin hymyilevät kasvot. Kosovoa Pidettiin länsimaissa pitkään eräänlaisena demokratian mallimaana Balkanin alueella, mutta linja näyttäisi muuttuneen sen jälkeen kun vasemmistolainen ja albaaninationalistinen Itsemääräämisliike (VV) sai vuonna 2021 pidetyissä parlamenttivaaleissa yli puolet annetuista äänistä. Kosovon tulevan itsenäisyyden valmistelu oli keskeinen osa Ahtisaaren rauhansuunnitelmaa. EU:n ja YK:n operaatioissa työskentelee yli 800 ulkomaalaista asiantuntijaa, joiden tehtävänä on kehittää maan hallintoa ja pyrkiä ”normalisoimaan” suhteita Kosovon ja Serbian välillä. Teksti PeiK johansson Kuva all over Press/GeorGi licovsKi Moni Pristinaan tulija on saattanut yllättyä nähdessään kaupungin sisääntuloväylän vieressä korkealla jalustalla seisovan Bill Clintonin patsaan. Kosovon yKsiPuolisella itsenäisyysjulistuksella oli Yhdysvaltojen, useimpien muiden länsimaiden sekä Martti Ahtisaaren vankka tuki. Kosovossa on edelleen tuhansia Naton alaisuudessa toimivia rauhanturvaajia sekä Yhdysvaltojen armeijan sotilastukikohta Camp Bondsteel. 4 pintaa syvemmältä Kosovon tuKijat Käänsivät taKKinsa Pääministeri Albin Kurtin vasemmistohallitus haluaisi päättää asioista itsenäisesti, mutta Yhdysvallat ja EU osoittavat kuka oikeasti määrää. Nykyään toripaikkana toimivan Xhorxh Bushin kadun päästä alkaa puolestaan kosovolaissyntyisen Äiti Teresan mukaan nimetty muotiliikkeiden ja ravintolaterassien reunustama kävelykatu. Ahtisaari toimi YK:n pääsihteerin erikoislähettiläänä Kosovossa vuosina 2005–2007. Samalla toimeentulotukea ja eläkkeitä on korotettu ja maassa on otettu käyttöön vanhempainraha sekä lapsilisät. Tässä vaiheessa Yhdysvaltojen presidenttinä oli jo George W. Kosovon pääkaupungissa Yhdysvaltojen entistä presidenttiä pidetään suurena sankarina, sillä hänen johdollaan Naton jäsenmaat aloittivat vuonna 1999 silloisen Jugoslavian pommitukset, joiden seurauksena Kosovon albaanikapinalliset saivat yliotteen sodassa Jugoslavian serbijoukkoja vastaan ja monien käänteiden jälkeen Kosovo julistautui vuonna 2008 lopulta itsenäiseksi. Itsenäistymisen jälkeen osa hallinnosta jäi vielä EU:n oikeusvaltio-operaatioksi kutsutun elimen alaisuuteen. Alueen turvallisuudesta vastasivat Naton joukot ja YK:n rauhanturvaajat yhdessä Kosovon vapautusarmeijan UCK:n joukkojen kanssa. Sotavuosista asti Kosovo oli ollut YK:n väliaikaishallinnon alaisuudessa. Uusi pääministeri Albin Kurti lupasi kohentaa työllisyyttä lopettamalla julkisen alan yksityistämisen. Vasemmistopuolue lupasi myös kitkeä korruptiota ja taistella mafiaa vastaan. Korkeakouluopiskelu on nyttemmin maksutonta. Bush, jonka mukaan on nimetty Bill Clintonin bulevardin ensimmäinen poikkikatu
Myös Kosovon albaanien sankari Bill Clinton on vaatinut Kosovon hallitusta ”lopettamaan typeryydet” pohjoisilla serbialueilla. n Kosovon lippuja ja ilmapalloja oli myynnissä itsenäisyyspäivän juhlassa maan pääkaupungissa Pristinassa 17. Ulkoministeri Antony Blinken ilmoitti samoihin aikoihin tuomitsevansa jyrkästi Kosovon hallituksen jännitystä ja epävakautta lisäävät toimet. Presidentti Hashim Thaci joutui eroamaan vuonna 2020, kun Haagissa toimiva Kosovon erityistuomioistuin nosti häntä ja kuutta muuta johtavaa poliitikkoa vastaan syytteet Kosovon sodan aikana vuosina 1998–2000 tehdyistä sotarikoksista. EU asetti Kosovolle viime vuonna pakotteita ja jäädytti osan maalle luvatuista tukirahoista. Yhdysvaltojen ja EU:n edustajat ovat lähes joka käänteessä näyttäneet olevan Serbian puolella ja Kosovon hallitusta vastaan. Tarkkailijoiden mukaan vaaleissa esiintyi laajaa vilppiä. Albin Kurtin hallitus suhtautuu kuitenkin nihkeästi neuvotteluihin Serbian kanssa, sillä Serbia ei suostu tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä eikä ole allekirjoittanut EU:n johdolla aiemmin neuvoteltuja sopimuksia. Lähes koko Itsemääräämisliikkeen hallituskauden ajan EU ja Yhdysvallat ovat painostaneet Kosovoa sovintoneuvotteluihin Serbian kanssa. Kurtin mielestä neuvotteluissa tulisi keskustella myös sotakorvauksista serbijoukkojen Kosovon sodan aikana tekemistä tuhoista ja alueelta varastetusta omaisuudesta. Yhdysvaltojen Serbian-suurlähettiläs kuvaili presidentti Vu?i?ia viime kesänä Yhdysvaltojen ”hyväksi kumppaniksi”. helmikuuta.. YhdYsvaLtojen ja EU:n suhtautuminen Kosovon tilanteeseen on ollut varsin erikoista viime aikoina. Levottomuudet Kosovon puolella auttoivat presidentti Aleksandar Vu?i?in puolueen vaalivoittoon joulun alla Serbiassa pidetyissä parlamenttivaaleissa. 4 1 näisyyden ajan maata olivat johtaneet entisen vapautusarmeijan UCK:n taistelijat, jotka kavalsivat yhteistä omaisuutta, vaativat yrityksiltä suojelurahaa ja pyörittivät kansainvälistä huumekauppaa. EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Josep Borrell vaatii nyt Kosovon hallitusta välittömästi käynnistämään prosessin itsehallinnollisen kuntaliiton luomiseksi maan pohjoisosan serbialueelle. Ex-presidenttiä ja hänen tovereitaan syytetään kidutuksesta, vainoamisesta ja ainakin sadan ihmisen, sekä serbien että albaanien, murhasta. Protesteja on lietsottu Serbiasta käsin. Ilmeisesti pyrkimyksenä on miellyttää Serbian omavaltaista presidenttiä ja sen myötä heikentää Venäjän ja Vladimir Putinin vaikutusvaltaa Serbiassa. Viime aikojen kiistat ovat liittyneet pääasiassa Kosovon pohjoisosan serbialueiden mellakoihin, kun paikalliset poliitikot ja asukkaat ovat vastustaneet kosovolaisten rekisterikilpien käyttöönottoa ja luopumista Serbian dinaarien käytöstä maksuvälineenä
Britannian köyhimpien alueiden lapsilla on kaksinkertainen riski kuolla infektioihin kuin vauraimmilla alueilla. Vuonna 2020 julkaistun raportin mukaan elinajanodote oli Britanniassa vuodesta 2010 lähtien polkenut paikallaan, ensimmäistä kertaa sataan vuoteen, ja köyhimpien alueiden naisilla se oli jopa alentunut. Raportin vuosilta 2021 ja 2022 peräisin olevassa aineistossa köyhistä äärimmäisen köyhien luokkaan (alle 40 prosenttia mediaanitulosta) kuului 6 miljoonaa brittiä. Tämä tarkoittaa 14,4:ää miljoonaa ihmistä. Mutta myös leikkauksilla uskotaan olevan vaikutusta. Riisitaudin takia hoidettiin toissa vuonna Englannissa 423 potilasta ja keripukin vuoksi 188 potilasta. Samoihin aikoihin brittilehti Guardian kertoi, että Britanniassa syyhytapaukset ovat lisääntyneet dramaattisesti, kun ne ennen korona-aikaa olivat harvinaisia. Tapausten määrä ei vielä ole suuri. Lontoon University Collegen terveydenhoidon tasa-arvon instituuttia johtava Michael Marmot sanoi Guardianille tartuntatautien nousun heijastavan sekä viimeaikaista elinkustannusten nousua että vuosikymmeniä jatkuneita sosiaaliturvan ja julkisen terveydenhoidon leikkauksia. Tilanteesta huolestuneet eivät väitä, että köyhyys ja leikkaukset olisivat ainoa syy. Britannian yleislääkärien liiton (RCGP) entinen puheenjohtaja Clare Gelada varoitti viime kesänä The Times -lehdessä, että viktoriaanisen ajan sairaudet ovat tulossa takaisin. Arvioiden mukaan rokotusinnon vähenemiseen vaikuttavat salaliittoteoriat, uskonnolliset ja kulttuuriset tabut sekä yksinkertaisesti koronan aikana syntynyt kyllästyminen rokottamiseen. Osana NHS:n leikkauksia on tällaisten terveydenhoitajien määrä vähentynyt 40 prosenttia sitten vuoden 2015. Köyhyys lisää sairastamista Tutkimukset osoittavat selvän yhteyden köyhyyden ja sairauksien välillä. Ihmiset, jotka ovat köyhyys rajan (alle 60 prosenttia mediaanitulosta) alapuolella, ovat keskimäärin kauempana rajasta kuin 1990luvulla. Merkittävä osa Britannian julkisen terveydenhoidon järjestelmää (NHS) ovat olleet terveydenhoitajien kotikäynnit, joilla on annettu terveysneuvontaa. Itä-Lontoon Hackneyssa vain hieman yli puolet lapsista on rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Riisitauti aiheutuu D-vitamiinin puutteesta ja keripukki C-vitamiinin puutteesta. Tämä siis jo ennen koronan vaikutusta. Muita enemmän köyhyyttä oli yksinhuoltajien perheissä, suurissa perheissä, monilla etnisillä vähemmistöillä, vammaisilla, omaishoitajilla, osa-aikaisilla ja itsensä työllistävillä sekä vuokralla asuvilla.. 4 2 1800-luvun taudit palanneet Britanniaan Riisitauti, keripukki, tuhkarokko ja syyhy ovat tehneet paluun konservatiivien hallitsemaan Britanniaan. Peräti 12 miljoonaa oli edellisen viiden vuoden aikana kokenut jossain vaiheessa äärimmäistä köyhyyttä. Marmotin mukaan Britanniassa on nyt yksi Euroopan köyhimmistä ja haavoittuvimmista väestöistä. Molemmat liittyvät siis ravitsemukseen. Sen mukaan Britannian 67-miljoonaisesta väestöstä useampi kuin joka viides elää köyhyydessä. Yksi paluun tehneistä taudeista on tuhkarokko, jonka yleistymiseen on vaikuttanut rokotusten vähentyminen. Britanniassa esiintyy jälleen myös muita, jo kitketyiksi miellettyjä sairauksia, kuten riisitautia ja keripukkia. Köyhyys on syventynyt Joseph Rowntree Foundation julkaisi paljon siteeratun vuosittaisen köyhyysraporttinsa tammikuussa. Britannian tavoite on 95 prosentin rokotekattavuus, mutta esimerkiksi Birminghamissa vain 80 prosenttia lapsista on saanut kaksi annosta MMRrokotetta. Aliravitsemuksen tähden Englannin sairaaloissa hoidettujen määrä on kasvanut nelinkertaiseksi verrattuna viime vuosikymmenen alkuun. Paitsi että köyhyys on lisääntynyt, se on myös syventynyt. Joukossa on 4,2 miljoonaa lasta, kolme kymmenestä lapsesta. Teksti arto Huovinen Kuva all over press/epa/peter poWell Syyhytartunnat ovat lisääntyneet Suomessa räjähdysmäisesti, kertoi Helsingin Sanomat helmikuussa
Konservatiivien vuonna 2010 alkaneella uudella valtakaudella tilanne on polkenut paikallaan. Vuonna 1997 valtaan nousseen työväenpuolueen Tony Blairin aika ei tuonut suurta muutosta. Monet ahdingossa olevista vanhemmista jättivät itse aterioita väliin, jotta lapsille riittäisi syötävää. Osuus nousi rajusti konservatiivipääministeri Margaret Thatcherin kaudella, vaikka talouskasvu oli voimakasta. Äärimmäisessä ahdingossa olevien lasten määrä oli kolminkertaistunut vuoden 2017 jälkeen. Lapsia suuressa kurjuudessa Huolestuttavia tietoja köyhyydestä kertoi myös viime syksynä julkaistu raportti, jonka laati Poverty Strategy Commission. Köyhien osuus on kuitenkin nyt hieman suurempi kuin 14 vuotta sitten. Rowntree-säätiön syksyllä julkaisema raportti äärimmäisestä köyhyydestä kertoi, että yli miljoona brittilasta elää suoranaisessa kurjuudessa. n. Hänen ensimmäisellä kaudellaan köyhyys väheni jonkun verran, mutta palasi toisella kaudella lähelle lähtötilannetta. Suurta muutosta tuskin on odotettavissa siinäkään tapauksessa, että seuraaviin vaaleihin ennakkosuosikkina lähtevä työväenpuolueen Keir Starmer nousee valtaan, niin varovaisia ovat Starmerin linjaukset olleet. 4 3 Britannian julkisen terveydenhoitojärjestelmän (NHS) palveluksessa oleva sairaanhoitaja kuvattuna muraalissa manchesterilaisen talon seinässä. Rowntree-säätiö varoittaa äärimmäisen lapsiköyhyyden tuhoisista seurauksista: fyysisen ja psyykkisen terveyden ongelmat, aliravitsemus, sosiaalinen eristyminen, koulupoissaolot ja häiriökäyttäytyminen. Miljoonat pienituloiset perheet ”pysyvät hengissä, mutta eivät elä”. Vuosikymmenien kehitys Vuoteen 1979 saakka köyhien osuus Britannian väestöstä pysyi suhteellisen tasaisesti 14 prosentin paikkeilla. Varoittavia esimerkkejä Britannian mallin seuraamisesta. Elinkustannusten nousu ja sosiaaliturvan leikkaukset olivat viiden vuoden aikana yli kaksinkertaistaneet tällaisessa tilanteessa olevien kotitalouksien määrän. Heidän vanhemmillaan ei ole varaa tarjota lapsilleen riittävästi ruokaa ja vaatteita tai lämmittää kotejaan. Raportin mukaan sosiaaliturvajärjestelmä ei pysty suojelemaan ihmisiä köyhyydeltä, ei edes työssäkäyviä. Näitä ovat yksinhuoltajat ja eläkeläiset. Komissio on kolmen suurimman puolueen entisistä ministereistä koostuva ryhmä, joka pyrkii löytämään puoluerajat ylittävän näkemyksen köyhyyden vähentämiseksi. Raportti toteaa, että takapakkia on tullut sellaisillekin, joilla köyhyystilanne oli jo kohentunut
Nimitervehdyksen hinta 5 € / hlö Henkilön nimi TEKSTATEN (sukunimi-etunimi) KU Nimitervehdys ilmoitukset@ku.fi. kuohujuomat 2. punainen ilmapallo 4. mennessä! Tervehdykset julkaistaan 24.4. auringonkukka 3. PUOLUEJA AMMATTIOSASTOJEN TERVEHDYKSET PIENI TERVEHDYS, leveys 42 mm x korkeus 25 mm 70 € ISO TERVEHDYS, leveys 88 mm x korkeus 25 mm 140 € HENKILÖTERVEHDYKSET KUVALLINEN HENKILÖTERVEHDYS, leveys 42 mm x korkeus 25 mm NIMITERVEHDYS (tähän hintaan ei kuulu kuvaa) 5 € 30 € Nimitervehdykset maksetaan tilille: FI64 2100 1800 0395 16 (NDEAFIHH) Käytä maksaessasi viitenumeroa: 33501 1. rauhankyyhky 8. tulppaani Paikkakunta Postinumero Työpaikka tai järjestö jota tervehtijät edustavat Lähetä tervehdykset 9.4.2024 mennessä joko postitse Kansan Uutiset Oy, Hämeentie 105 A, 00550 HELSINKI tai sähköpostilla ilmoitukset@ku.fi Nimitervehdykset maksetaan suoraan Kansan Uutisten tilille: FI64 2100 1800 0395 16, NDEAFIHH, viite 33501 Tervehdykset voi myös lähettää netin kautta https://ilmoitukset.ku.fi/ Netissä tervehdykset voi maksaa verkkopankkimaksuna. 4 4 KU VAPPUTERVEHDYKSET TEKSTIVAIHTOEHDOT l Hyvää vappua l Aatteellista vappua l Punaista vappua l Iloista vappua l Kevättervehdys l Oma teksti KUVAVAIHTOEHDOT Lähetä tervehdykset 9.4.2024 mennessä sähköpostitse ilmoitukset@ku.fi Tervehdyksen voi jättää myös verkossa: ilmoitukset.ku.fi Jätä vapputervehdys KU:hun 9.4. tulppaanikimppu 6. punainen lippu 5. kevätlintu 7. lehdessä. työ, rattaat pyörimään 9. ilmapallot 10
Leiriytyminen ei ole mitään uutta, mutta sukupuolittuneisuus on, kertoo dosentti Jenni Karimäki.. 4 5 Kahdet zoomerit 03 dialogi Z-sukupolvi, nuoret aikuiset eli zoomerit ovat jakautumassa eri leireihin sukupuolen mukaan
4 6 Z-sukupolvi kulkee eri suuntiin Ennen pidettiin itsestäänselvyytenä, että nuoret olivat vanhempiaan poliittisesti liberaalimpia. Naiset ovat liberaalimpia ja miehet konservatiivisempia, mutta katsottaessa kokonaisuutta talouspoliittisesti oikealle siToimittaja Toivo Haimi haastattelee dosentti Jenni Karimäkeä.. KU kysyi poliittisen historian dosentti Jenni Karimäeltä, kuinka sukupuolittunutta politiikka Suomessa on. Teksti toivo Haimi Kuvat antti Yrjönen Financial Times kirjoitti tammikuussa, että nuoret miehet ympäri maailmaa ovat yhä oikeistolaisempia ja konservatiivisempia, kun taas nuoret naiset ovat koko ajan liberaalimpia ja vasemmistolaisempia. Politiikan sukupuolittuminen Suomessa näkyi hyvin alkuvuoden presidentinvaaleissa: vihreiden Pekka Haavisto voitti naisten äänissä, kun taas kokoomuksen Alexander Stubbin kannatus tuli enemmän miehiltä kuin naisilta. Eduskuntavaaleista on jo havaittavissa, että miehet suosivat tiettyjä puolueita ja naiset toisia. Esimerkiksi sosiaalipsykologi Rasmus Mannerström ja muut ovat havainneet, että myös Suomessa nuorten naisten ja nuorten miesten näkemykset eroavat. Nuoret aikuiset eli Z-sukupolvi on kuitenkin kaksi sukupolvea yhdessä: siinä missä naiset kulkevat liberaaliin suuntaan, ovat miehet konservatiiveja. Tämä on havaittu 2010-luvulla myös nuorten keskuudessa. Onko samankaltaista ilmiötä havaittavissa myös Suomessa. Sukupuolittunut politiikka on siis jo tätä päivää
Olen itse käyttänyt tutkimuksessani yhdysvaltalaisen Ronald Inglehartin ajattelua. Saman voimme havaita, jos katsomme esimerkiksi Allianssi ry:n järjestämien Nuorten vaalien tuloksia. Sittemmin perussuomalaiset on noussut ja vihreät poistunut areenalta. Sukupuolinäkökulmasta katsottuna naiset saattoivat olla jyrkkiä ”koti, uskonto, isänmaa” -henkisiä konservatiiveja tai progressiivisia työläisnaisia. Tämä on kiinnostavaa, kun muistaa, millaisten poliittisten keskustelujen yhteydessä nuorista usein puhutaan. Viimeisimmässä Nuorten vaalissa eli vuoden 2024 presidentinvaalissa suosituimpia ehdokkaita olivat Alexander Stubb ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Vihreiden katoaminen kokonaan kärkikolmikosta oli aika merkittävää, koska pitkään kokoomus ja vihreät olivat nuorilla suosituimmat puolueet. Mikä tätä selittäisi. Inglehart selittää tätä aineellisten tarpeiden täyttymisellä: kun hyvinvointi ja vakaa elintaso oli saavutettu, pystyttiin keskittymään arvokysymyksiin. Kyse oli muutoksesta sukupolvien välillä: nuoret, jotka olivat vanhem piaan liberaalimpia, aktivoituivat yhteiskunnallisesti 1960-luvun lopulla. Näitäkään tuloksia ei ole jaoteltu sukupuolen mukaan, mutta oikeistolaisemmat ja konservatiivisemmat arvot ovat selvästi nostaneet suosiotaan nuorten keskuudessa. USA:ssa nuoret miehet ovat joiltain asenteiltaan jopa vanhempiaan konservatiivisempia. Sen sijaan naisten asema yhteiskunnassa, työmarkkinoilla ja koulutuksessa on parantunut monessa suhteessa. Usein se yleinen mielikuva on, että kaikki nuoret olisivat ilmastotietoisia ja ahdistuneita näistä asioista. Eduskuntavaalitutkimuksiakin on systemaattisesti tehty Suomessa vasta 2000-luvun alusta. Kysymys kuuluukin, olemmeko siirtymässä sukupolviasetelmasta sukupuolen kautta tapahtuvaan poliittiseen määrittelyyn. Tässä uudessa asetelmassa olisi siis tapahtumassa nuorten poliittinen haarautuminen eri suuntiin: nuoret miehet olisivat menossa takaisin modernistiseen ja aineellisia vaikutuksia korostavaan politiikkaan, kun taas nuoret naiset jatkaisivat jälkimaterialistisella polulla ja kannattaisivat liberaaleihin arvoihin perustuvaa politiikkaa. Vuoden 2019 Nuorten vaaleissa vihreät oli suosituin puolue. Niissä näkyy ylipäänsä nuorten siirtymä oikealle. On tapahtunut muutos siinä, mitä arvoja nuoret poliittisesti kannattavat. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisten poliittisessa ajattelussa alkoivat painottua jälkimaterialistisiin arvoihin liittyvät kysymykset talouden ja toimeentulon sijaan. Nuorilla naisilla tulevaisuus voi esimerkiksi korkeamman koulutustason myötä näyttää positiivisemmalta, ja heillä on enemmän syitä olla optiNuorillamiehillävoiolla myöskokemusheidän yhteiskunnallisenasemansa heikkenemisestä.. Sellaisia olivat sodan vastustaminen, ympäristökysymykset ja vähemmistöjen puolustaminen. Onko tällainen sukupuolittunut poliittinen eriytyminen aivan ennenkuulumatonta. Mitään pitkiä historiallisia aikasarjoja tai tutkimusdataa meillä ei tästä kysymyksestä ole käytettävissä. Luokka-asema selitti arvoja enemmän kuin sukupuoli. 1960ja -70-luvuilla tapahtui muutos, jota Inglehart kutsuu jälkimaterialistiseksi arvokumoukseksi. Jos ajatellaan sitä, miten ihmiset asemoituvat politiikassa, on siinä kyse myös tulevaisuuskuvasta. Vuoden 2023 Nuorten vaaleissa perussuomalaiset oli isoin, kokoomus toisena ja SDP kolmantena. Pekka Haaviston kannatus jäi selvästi heidän taakseen. Kuitenkin nuorissa on nähtävissä selvästi myös konservatiivinen vastaisku. Perussuomalaiset ja kokoomus olivat silloin jaetulla kakkossijalla, ja keskusta niiden takana. Sodanjälkeistä politiikkaa määrittäneet politiikan pohjavirrat ovat haarautuneet kahdeksi virraksi. Aikaisemmin ikäluokat ovat sukupuoleen katsomatta siirtyneet poliittisesti eri suuntiin käsikynkässä, mutta Z-sukupolvi näyttäisi menevän eri suuntiin sukupuolen mukaan. Vihreät ja keskusta olivat pudonneet taakse. Ne ovat usein ilmastokriisiin ja luontokatoon liittyviä teemoja, tai sitten puhutaan nuorten yleisestä pahoinvoinnista. 4 7 joittuminen on vasemmistolaisuutta yleisempää. Inglehartin mukaan 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla kansalaisten poliittisia valintoja määrittivät ennen kaikkea yhteiskuntaluokka ja tulojen lähde: työläiset kannattivat vasemmistopuolueita ja porvarit oikeistopuolueita. Tämä oli myös periytyvää, eli lapset kannattivat samoja puolueita kuin vanhempansa. Silloin nämä vanhat tulkinnat eivät päde tai ne muuttavat muotoaan. Tällaiset asiat eivät olleet vanhassa, luokkakantaisessa poliittisessa asetelmassa niin määrääviä, mutta niistä muodostui uusille sukupolville tärkeitä. Nuorilla miehillä voi olla myös kokemus heidän yhteiskunnallisen asemansa heikkenemisestä: siitä, että yhteiskunta ei pidä enää heidän puoliaan samalla tapaa kuin muiden sukupuolten
Se, mikä näiden kaikkien ilmiöiden rooli ja merkitys on, edellyttää tarkempaa tutkimusta. Näen nykyisen polarisaation taustalla kaksi toisiinsa kytkeytyvää poliittisen järjestelmän Ihmisetheimoutuvat taileiriytyvät.. Ihmiset heimoutuvat tai leiriytyvät. Esimerkiksi teollisuustyötä tekevät ihmiset ovat saavuttaneet Suomessa varsin keskiluokkaisen tuloja elintason. Tämä mielenmaisema on tunnistettavissa etenkin pienillä teollisuuspaikkakunnilla, joilla on tehdastyötä tekeviä ihmisiä. Edesmennyt poliittisen historian professori Jorma Kalela on kuvannut suomalaisen yhteiskunnan muutosta 1900-luvun lopulla kapitalistisen sääty-yhteiskunnan katoamiseksi. On jopa esitetty, että tällainen arvomaailmojen eriytyminen estäisi ihmisiä löytämästä merkityksellisiä heteroparisuhteita ja että eriytyvät poliittiset näkemykset olisivat jopa syy alhaisen syntyvyyden takana. Se on kuitenkin uhattuna globalisaation ja digitalisaation edessä. Syntyvyyteen kuitenkin vaikuttaa niin moni muukin asia, että siitä on vaikea vetää näin selkeitä johtopäätöksiä. Sen sijaan samojen paikkakuntien nuoret naiset ovat herkempiä muuttamaan pois kotipaikkakunniltaan opintojen ja työn perässä. Ne olivat aikaisemmin piilevinä yhteiskunnallisina syvävirtauksina, jotka vasta Me Toon myötä purkautuivat ulos. Tämä ei tietenkään ole historiantutkijan näkökulmasta mikään uusi ilmiö. He myös haluavat päästä vaikuttamaan tulevaisuuteensa. Jos yksi on huolissaan ilmastosta ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja toinen on sitä mieltä, ettei ilmastonmuutosta ole olemassa ja että sukupuolia on tasan kaksi, ei siihen voi valtakunnansovittelija tulla väliin ja tarjota viittäkymppiä molemmille. Väistämätön on liian jyrkkä tai jotenkin lannistava ilmaus. Tähän perustuu puhe globalisaation voittajista ja häviäjistä. Nuoret elävät paljon netin kautta, erilaisten digitaalisten alustojen käyttäjinä. Niin sanottu identiteettipolitiikka on myös yksi nykyistä eriytymistä selittävä tekijä. Varmasti on monia teollisuudessa työskenteleviä nuoria miehiä, joita oikeistokonservatiivinen retoriikka houkuttelee. Se, miten ihmiset suhtautuivat Me Too -liikkeeseen, määritti myös heidän muuta poliittista ajatteluaan. Suomi on ollut aikaisemmin hyvinkin leiriytynyt: työläiset kävivät eri kaupoissa, lukivat eri lehtiä ja harrastivat eri seuroissa kuin porvarit. Financial Timesin John Burn-Murdoch esitti käännekohdaksi Me Too -liikettä 2010-luvun lopulla. Se kuitenkaan ei ole muuttunut, että nuoruuden kokemuksilla on edelleen merkittävä vaikutus ihmisten arvopohjan ja asenteiden muodostumiselle. Mitä tällaisesta polarisaatiosta seuraa, ja mitä muutoksia se tarkoittaa yhteiskunnalle ja politiikalle. Mitä ajatuksia tämä herättää. Jos siis pitää paikkansa, että nuorten poliittinen ajattelu eriytyy sukupuolen mukaan, voidaan ajatella, että jakolinja säilyy loppuelämän ajan. Tulonlähteen sijaan tulotaso alkoi määritellä ihmisten välistä eriarvoisuutta. Nykyiset jakolinjat ovat vaikeampia, koska ne menevät ihmisten identiteetteihin ja maailmankäsitykseen tavalla, jota ei rahalla pysty ratkaisemaan. Mikä tämän polarisaation aiheuttaa. Kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta historiantutkijan hattu päässä näen, että Me Too saattoi toimia hetkenä, jolloin pidempään olemassa olleet ilmiöt liittyivät yhteen. Alice Evans brittiläisestä King’s College Londonista on ehdottanut selitykseksi neljää samanaikaista ilmiötä yhteiskunnassa: taloudellisesta epätasa-arvosta johtuva katkeruus, naisvaltaisempi julkinen tila, sosiaalisen median kaikukammiot sekä sukupuolittunutta kaunaa lietsovat vaikuttajat. Sen sijaan – karkeasti yksinkertaistettuna – nuoret miehet voivat ajatella, että heidän asemansa on uhattuna. Kuulostaa järkeenkäyvältä. Oikeisto sen sijaan tarjoaa heille veronkevennyksiä ja turvaa omalle asemalleen. 4 8 mistisempia maailman tilasta. Onko tällainen polarisaatio väistämätön seuraus nykyyhteiskuntamme rakenteista. Mitä mieltä olet näistä selityksistä. Se oli kuitenkin yhteiskunnan taloudellisten voimasuhteiden kautta tapahtuvaa jakautumista, ja nämä jakolinjat olivat sovitettavissa kompromisseilla, eli loppujen lopuksi rahalla. Esimerkiksi korkea koulutustaso korreloi usein liberaalien arvojen kanssa. Hieman yksinkertaistaen: Me Too -liikkeen tukeminen teki ihmisistä liberaalimpia ja vasemmistolaisempia myös muilla politiikan osa-alueilla, kun taas sen vastustaminen teki ihmisistä konservatiivisempia. Tämä saa heidät vieraantumaan vasemmistosta, jolla ei ole tarjota heitä hyödyttävää politiikkaa. Sieltä erilaiset mielipidevaikuttajat saavat yleisönsä. Tehtiin tulopolitiikkaa, josta sekä duunarit että porvarit hyötyivät. Tutkimusten mukaan nuoruuden kokemukset eivät enää johda samanlaiseen puoluepoliittiseen kiinnittymiseen kuin aikaisemmin, vaan nuoret ovat joustavampia puoluevalintansa suhteen
Tämä saa heidät vieraantumaan vasemmistosta, jolla ei ole tarjota heitä hyödyttävää politiikkaa, Jenni Karimäki sanoo.. Siirtyminen Kekkosen ajan presidenttivetoisesta järjestelmästä parlamentarismiin on ollut myönteinen kehitys, jota perustuslain uudistukset ovat tukeneet ja edistäneet. Viime kuukausina hallituksen ja ay-liikkeen välisissä ristiriidoissa on hallituspuolueiden taholta vedottu muun muassa siihen, että ay-liike pyrkii estämään tai kyseenalaistamaan demokraattista päätöksentekoa. Kääntöpuolena oli, että eduskunnan rooliksi jäi muualla tapahtuneen valmistelun siunaaminen. Ne ovat komitealaitoksen lakkauttaminen ja eduskunnan roolin vahvistaminen. n – Esimerkiksi teollisuustyötä tekevät ihmiset ovat saavuttaneet Suomessa varsin keskiluokkaisen tuloja elintason. Tämän kehityksen myötä eduskunnan enemmistön varaan rakentuva käsitys demokratiasta on kuitenkin osaltaan kärjistänyt keskusteluilmapiiriä. Uskon, että tällaisen enemmistöparlamentarismiin viittaavan demokratiakäsityksen rakentumista on osaltaan edesauttanut myös komitealaitoksen hiipuminen 1990-luvulla. Tässä demokratia tiivistyy eduskunnan enemmistön kantaan. Komiteoissa tapahtunut laajapohjainen, eri yhteiskunnan toimijoita yhteensaattanut politiikkavalmistelu oli hidasta ja toki tapahtui julkisuuden katseelta piilossa, mutta yhtä kaikki perustui kompromisseihin sekä konsensuksen ja legitimiteetin rakentamiseen. 4 9 muutoksista tai rakenteista nousevaa syytä, joita ehkä vähemmän nostetaan esiin keskustelussa. Se on kuitenkin uhattuna globalisaation ja digitalisaation edessä. Sellaisenaan komiteainstituutio ei toki ole palautettavissa tai edes tarpeen palauttaa, mutta viitteitä tällaisen vaalikaudet ja puoluerajat ylittävän poliittisen valmistelun tarpeesta on esitetty viime aikoina niin presidentin kuin poliitikkojen suulla
Teksti mika Pekkola Kuva emma Grönqvist. Uusi maailma, uusi kieli ja uudet tavat kokea asioita syntyvät alistettujen kamppailuissa paremman elämän puolesta. 5 UUsien elämänmUotojen esseitä Eetu Virén hahmottelee essee kokoelmassaan reittejä ulos minä keskeisestä kirjoittamisesta ja elämästä
Hänen teoksiaan luonnehtivat syvä perehtyneisyys yhteiskuntafilosofiseen teoriaan, esteettis-poliittiset risteymät ja poleeminen ilmaisu. – Talousjärjestelmämme perustuu edelleen kilpailuun. Taiteilijat kilpailevat kavereitaan vastaan apurahoista ja työpaikoista. Tämä on aina ärsyttänyt minua, ja olenkin etsinyt esseilleni toisenlaista muotoa. Esseemuoto on ollut itselleni luonteva, sillä se antaa kirjoittajalle vapauden kokeilla erilaisia lähestymistapoja, tyylejä ja tekniikoita. Nuorten ja prekaarien ahdistus onkin yhteydessä pyrkimykseen ylläpitää liian eheää käsitystä minuudesta. Lisääntyvät mielenterveysongelmat, ironisoiva asenne ja syyllisyydentunnot, joista etenkin nuoret, tiedostavat aikuiset kärsivät, ovat Virénin katsannossa yhteydessä voimien sitomiseen itseen. Olennainen kysymys ei mielestäni olekaan, miksi kaikki ovat ahdistuneita, vaan miksi kaikki eivät ole vielä enemmän sekaisin päästään.. 5 1 EssEistisEllä ilmaisulla on erityinen sija kirjailija Eetu Virénin tuotannossa. Esseet sisältää kuusi uutta esseetä sekä joukon aiemmin muualla julkaistuja esseitä, joita Virén on täydentänyt ja muokannut kokoelmaa varten. Teoksen aihepiiri on häkellyttävän laaja. – En ole koskaan hahmottanut asioita tieteenalojen rajojen mukaisesti, vaan kiinnostukseni on kohdistunut laajasti yhteiskunnallisiin konflikteihin sekä vastarinnan, pakenemisen ja piiloutumisen mahdollisuuksiin. Riippumatta siitä, kirjoittaako antikolonialistisesta elokuvasta, rakkaudesta ja parisuhteista, ystävyydestä, työstä kieltäytymisestä, kirjallisuuden ja kommunismin välisestä suhteesta, Walter Benjaminin, Søren Kierkegaardin ja Henri Bergsonin filosofiasta tai Sapfon runoista, Virén asettaa aina käsittelemänsä ilmiöt yhteiskunnallisiin kontekstei”Keskusteluontypistynyt väittelyynsiitä,tulisiko talouskasvuatoteuttaa ympäristöystävällisesti vaiei.” hinsa ja kiteyttää ajatuksensa aforistisen kirkkaiksi huomioiksi. – Syy siihen, miksi yhteiskunnalliset yhteentörmäykset ja konfliktit tapahtuvat nykyään minän alueella, on se, että minästä on tullut työn ja talouden keskipiste sekä tuotantoväline. Virénille ominainen yhteiskunnallinen ote on läsnä myös hänen uudessa esseekokoelmassaan Esseitä (Tutkijaliitto 2023), jossa hän pyrkii luomaan vastaääniä suomalaisen esseistiikan minäkeskeiselle ilmaisulle. – Suomalaiset intellektuellimiehet ovat keskittyneet esseissään perinteisesti itseensä ja omiin tuntemuksiinsa. Yksilöllisestä elämänmuodosta on kuitenkin vaikea luopua, sillä käsitys yksilöllisestä toimijuudesta on juurtunut syvälle yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin suhteisiimme. Irti minästä Virénin halu irtautua minäkeskeisen esseistiikan perinteestä liittyy länsimaisen subjektikäsityksen kritiikkiin, joka on ollut pitkään elimellinen osa hänen ajatteluaan. Taiteilijat eivät enää myy vain teoksiaan vaan myös itseään. Vaihtoehtona on lähinnä elää persaukisena. Esseiden eklektisen sisällön lävitse kulkee punainen lanka, jonka säikeet koostuvat kirjailijan aiem masta tuotannosta tutuiksi tulleista teemoista: työvoiman ja pääoman vastakkaisuudesta, kapitalismin ja porvarillisen minän kritiikistä, prekaarin elämänmuodon analyysistä sekä taiteen poliittisen muutosvoiman etsimisestä
Työväen kieltäytyminen työstä ja vallitsevista työvoiman organisoimisen muodoista on edistänyt esimerkiksi uusien tuotantovälineiden käyttöönottoa. – Moralistinen suhtautuminen työstä kieltäytymiseen liittyy palkkatyöyhteiskunnan kriisiin. Nykyään työstä kieltäytymisellä on kuitenkin paha kaiku. Virénin käsitys ystävyydestä eron harjoittamisena muistuttaakin alistettujen yhteisöjen autonomista järjestäytymistä, jota Virén on tutkinut jo pitkään. Niinpä työstä on tullut uskonkappale, jonka pyhyyttä kaikkien on toisteltava ja tunnustettava. Yhteiskunnallisen tuotannon päämäärä, pääoman arvonlisäys, hyväksytään jopa vasemmistolaisissa skenaarioissa annettuna. – Ihmisten seurassa oleminen ja hymyileminen on muuttunut rankaksi duuniksi. Virén korostaa ystävyyssuhteiden vapauttavaa merkitystä. Esimerkiksi yhteiskeittiön kaltaisia yhteisöllisiä järjestelyjä on usein hankala toteuttaa, sillä ihmisten on vaikea olla toistensa seurassa. Korona-aikana monet kokivat huojentavaksi vetäytyä maskin taa, joka piilotti ilmeet ja eleet. Ystävyyssuhde voi vahvistaa kykyämme muuttaa myös muunlaisia suhteita. Pääomalle lisäarvoa tuottavan työn varaukseton ylistäminen on Virénille esimerkki asioista, jotka otetaan nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa itsestäänselvyyksinä. Meidän tulisi ryhtyä todella pohtimaan, mitä ja ketä varten teemme työtämme ja elämme elämäämme. 5 2 Yksilöstä yhteyteen Porvarillisen minuuden kritiikin ohella Virén kartoittaa reittejä ulos kilpailun ja palkkatyön yhteiskunnasta. Kun palkkatyö lakkasi tarjoamasta kasvavalle väestönosalle parempaa toimeentuloa ja turvattua tulevaisuutta, sen merkitys yhteiskunnallisessa tuotannossa alkoi hiipua. – Keskustelu on typistynyt väittelyyn siitä, tulisiko talouskasvua toteuttaa ympäristöystävällisesti vai ei tai tulisiko työpaikkoja luoda elvyttämällä vai leikkaamalla. Hän kirjoittaa: ”Ystävä on se, jonka kanssa voi samaan aikaan olla vapaasti itsensä ja erilainen kuin on.” – En usko, että ystävyys itsessään on poliittisesti kumouksellista, mutta ystävinä voimme harjoitella toisella tavalla elämistä. Alistettujen välinen solidaarisuus, ilo ja nautinto ovat hänelle kumouksellisia voimia, jotka mahdollistavat sekä minän että maailman muuttamisen. Taistelu jatkuu kinoksissa ja neuvottelupöydissä!. Hän on painottanut voimakkaasti etenkin työväen roolia historiaa eteenpäin vievänä voimana. Samalla hän myöntää, että eristyneisyyden murtaminen on vaikeaa, sillä inhimillinen vuorovaikutus on voimakkaasti yksilöllistynyt ja kilpailullistunut
Kirjailija voi julistaa olevansa kommunisti parantaakseen asemiaan apurahakilpailussa ja jatkaa elämäänsä vanhaan tapaan. – Ideologiaa saarnaava mutta perinteisiin ilmaisumuotoihin sitoutunut kirjallisuus on muuttunut työmarkkinapalveluksi. n Hyvää työväenlehtipäivää! JHL.FI /LIITY JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN AMMATTILIITTO @duunarit SAKSuomenAmmattiliittojenKeskusjarjesto @sak_ffc www.sak.fi. Edellisessä teoksessaan Vallankumouksen asennot: Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta (Tutkijaliitto 2022) Virén esitti, että taiteen poliittinen muutosvoima ei perustu niinkään tietyn ideologian julistamiseen vaan ilmaisussa, muodossa ja tekniikoissa tehtyihin kokeiluihin, jotka muuttavat kokemisen ja aistimisen ehtoja. Virén pitääkin taidetta alueena, jossa voimme edelleen tutkia ja kokeilla ihmisen kielellisiä kykyjä. 5 3 Kirjallisuuden kumouksellinen voima Kirjallisuudella on oma roolinsa poliittisen mielikuvituksen laajentamisessa. Liberaalin median taidepoliittinen keskustelu kääntyykin helposti yksilöiden syyllistämiseksi. Se, että kieli ja ihmisten väliset suhteet ovat nousseet taloudellisen tuotannon keskiöön, korostaa entisestään kirjallisuuden merkitystä. Jotta taide olisi kumouksellista, sen olisi kyettävä muuttamaan päivittäisiä suhteitamme ja tapojamme havaita asioita
Räjäyttämisen halu vertautuu päässäni siihen, että yrittäisi tuhota Arseni Tarkovskin runon säkeistöjen loput. Meno on sittemmin ainoastaan kiihtynyt. Hän ylipäätään vierasti näkeMUtta se ei riitä AndreiTarkovskiei tarkoittanutStalkerin Vyöhykettämetaforaksi.. Moni haluaa silti yrittää. Andrei Tarkovski ei tarkoittanut Stalkerin Vyöhykettä metaforaksi. 5 4 kolumni U seimpina päivinä, joina en tiedä, mitä elämälläni teen (ja sellaisia päiviä on paljon), etsin käsiini erään venäläisen runoilija Arseni Tarkovskin runon. ”Päivä on kirkas kuin huuhdeltu lasi”, kirjoitti Arseni Tarkovski. Matka on vaikeakulkuinen ja vaaroja täynnä, minkä lisäksi viranomaiset tekevät kaikkensa estääkseen Vyöhykkeelle suuntautuvat vierailut. Tarina nimittäin kertoo, että Vyöhykkeellä on huone, jossa ihmisen syvimmät toiveet käyvät toteen. ”On onnistanut, totisesti.” Loppu. On oltava jotain muuta. Elokuvassa Stalker johdattaa Vyöhykkeelle tiedemiehen, joka haluaisi räjäyttää koko toivehuoneen pirstaleiksi. Mutta se ei riitä. Kaikki on jotenkin läpivalaistua. Tiedemies on saanut tahtonsa läpi, Vyöhyke on räjäytetty, täällä ei ole yhtään mitään nähtävää. Kuva ei tyydytä, kaikesta huolimatta jotain aina puuttuu. / Mutta se ei riitä.” Sama tuomio luetaan jokaisen säkeistön lopuksi kuin naulana arkkuun. Seinät kaatuvat päälle eikä lattia pitele askelten painoa. Tähän tapaan: ”Elon siipi hellästi / suojasi ja pelasti. / On onnistanut, totisesti. Juuri tuon huoneen ovella Stalker lukee Arseni Tarkovskin runon ikään kuin siunauksena niille, jotka yrittävät täyttää sisuksiaan korventavan puutteen. Ikään kuin sellainen tekisi elämästä jotenkin helpommin käsitettävää. Arvaatte varmaan, mitä siitä pitäisi ajatella. Suunnan tai vastauksen tarjoamisen sijasta runo aiheuttaa minussa huimausta ja nauseaa. NeuvostoliittolaisiNa taiteilijoiNa molemmat Tarkovskit elivät hyvin toisenlaisessa todellisuudessa kuin ihminen, joka kohtaa heidän taiteensa länsimaisesta myöhäiskapitalismista käsin. Kaikki inhimilliset toiminnot päivittäisistä askelmääristä unen laatuun on tuotu mittaamisen piiriin, tekoäly jäljentää luovan ajattelun tuotoksia ja elämä dokumentoidaan suuryhtiöiden hallinnoimiin tietokantoihin ensimmäisestä elinpäivästä viimeiseen – vieläpä täysin vapaaehtoisesti. Sellaisessa on jotain turvallista. En siksi, että runo koskaan varsinaisesti parantaisi oloani tai lohduttaisi. Sekään ei riitä. Tarkovskin runo on monille tuttu hänen poikansa Andrei Tarkovskin elokuvasta Stalker (1979), jossa elokuvan nimihenkilö johdattaa matkalaisia salaperäiselle Vyöhykkeelle. Pikemminkin vaikutus on päinvastainen. Siunauksia tarvitaan, sillä omaa elämää koskevan perimmäisen toiveen kohtaaminen voi olla sietämätöntä. Tätä juopaa kommentoi runoilija Tua Forsström informatiivisesti nimeämässään, Caj Westerbergin suomentamassa runossa ”Andrei Arsenjevitš! Te ette pitäisi tästä menosta!” Forsström kirjoittaa oman nykyaikansa – teos julkaistiin vuonna 1997 – menosta seuraavaa: ”Piti olla leimahtava / Ei pitänyt olla mitään Jumalan hylkäämiä seutuja”. Viidestä säkeistöstä koostuva runo esittelee jokaisen säkeistönsä alussa jonkin onnellisen, täyttymystä henkivän kuvan, joka kaikessa täydellisyydessään jää lopulta ontoksi. Jokin kuitenkin kalvaa
Usein yhteiskunnalliset olosuhteet asettuvat toiveidemme toteutumisen tielle. Ehkä juuri siksi Bertolt Brecht kehotti tunnetussa runossaan nälkäistä tarttumaan kirjaan. Liiallinenmäärätöitä javelvollisuuksia vieraannuttaahaluista, jotkaviimekädessä tekevätelämästä elämisenarvoista. Tietojen ja taitojen kartuttamisen lisäksi lukeminen nimittäin auttaa näkemään ja tuntemaan, mikä maailmassa voisi olla toisin. Vasta sen jälkeen uusi horisontti voi alkaa hahmottua. Liiallinen määrä töitä ja velvollisuuksia vieraannuttaa haluista, jotka viime kädessä tekevät elämästä elämisen arvoista. Se on hyvä ase.” Kenties juuri siinä piilee selitys siihen, miksi epätoivon hetkinäni tartun Arseni Tarkovskin runoon. 2020-lukulainen variaatio voisi kuulua seuraavasti: ”Uupunut, tartu kirjaan. Tekstissä siteeratun Arseni Tarkovskin runon ovat suomentaneet Pekka Pesonen ja Caj Westerberg. Jollekin onnekkaalle ehkä näitä kaikkia. Ehkä juuri sen ansiosta jokainen katsoja näkee Stalkerissa sen, mitä eniten janoaa. Elokuva itsessään on eräänlainen toivehuone: se säilöö sen, mikä kenellekin on oikeasti merkityksellistä. Seinien on kaaduttava ja lattian murennuttava alta. Palsta päättyy tähän. 5 5 mystä, jonka mukaan elokuvan tulisi kertoa jotain piilotettua, salakirjoituksen avulla siististi auki koodautuvaa sanomaa. Tämä todellisuus ei riitä. Taija Roiha Kirjoittaja on filosofian tohtori.. Yhdelle se on taide, toiselle usko, kolmannelle perhe
Tämä yhtälö alkoi sähkön osalta muuntua vuosituhannen vaihteen tienoilla. Sähkö ei ollut oma asia vaan kaikkien asia. Sitten erilaiset ekosähkön muodot ja aggressiiviset markkinointimuodot alkoivat yleistyä. Sähkökeskusteluun tuli kuitenkin myös yksilökeskeisiä sävyjä. Kaikki rakennukset piti saada sähköverkon piiriin, ja yhteiskunnan keskeinen lupaus oli sähkön riittävyys ja kuluttajien kukkaroa lihottava talouskasvu. Tässä mielikuvassa holtiton huithapeli ei välitä yhtään siitä, mitä asiat maksavat tai kuka tekee töitä niiden vuoksi. Sähkö siirtyi vähittäin seinästä tulevan virran sijaan aktiivisiksi kuluttajavalinnoiksi. 5 6 I nternet-keskusteluissa viljeltiin takavuosina usein mielikuvaa punavihreästä pölkkypäästä, joka ajattelee että ”sähkö tulee seinästä ja raha automaatista”. Sähköllä pyöritettiin teollisuutta ja sitä jaeltiin koti talouksille. Tämä holtittoman rahankäyttäjän käsitys ilmaisesta sähköstä ja rahasta ei kuitenkaan kuvaa vain kaltaisiani punavihreitä pölkkypäitä. Ensin sähkömarkkinoille tuli valinnanvaraa kunnallisten energiayhtiöiden rinnalle. P utinin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa käynnisti 2020-luvulla uuden vaiheen sähköä koskevassa keskustelussa ja uutisoinnissa. Pörssisähkön hintavaihtelusta muodostui Putinin hyökkäyssodan keskeinen tulkki suomalaisesessee Teksti VeIkka LahtInen PörssIsähkökansaLaInen Jos viime vuosisadan Suomen vankalle talouskasvulle, aktiiviselle työllisyysja teollisuuspolitiikalle ja itsenäiselle rahapolitiikalle voi jonkin sloganin antaa, se olisi ”sähkö tulee seinästä ja raha automaatista”, kirjoittaa Veikka Lahtinen.. Silti, jos viime vuosisadan Suomen vankalle talouskasvulle, aktiiviselle työllisyysja teollisuuspolitiikalle ja itsenäiselle rahapolitiikalle voi jonkin sloganin antaa, se olisi ”sähkö tulee seinästä ja raha automaatista”. Sähköä säästettiin myös nyt 1970-luvun tapaan osana kollektiivista kotirintamaa. Näin on parisuhteiden, asuntojen ja yksilöllisen taloudellisen menestyksen suhteen. Se luonnehtii koko 1900-luvun jälkipuolen Suomea. Filosofi Michel Foucault’n mukaan markkinat ovat yhteiskunnassamme totuuden tapahtumisen paikka. Nyt sähkö muuttui aseeksi geopoliittisessa konfliktissa Euroopan itärajalla. Lopputuotetta, sähköä, voidaan jaella miten sattuu, aivan kuten valtion rahoja. Kysymys mediassa oli usein, millainen on juuri sinun sähkösopimuksesi. Sama koskee nyt sähköä. Se tarkoittaa, että asioiden tila tarkistetaan markkinoiden kautta, ja jos jotain asiaa ei voida mitata, sille pitää luoda markkinat. Sähkön säästämisestä tuli oleellinen osa ”kotirintamaa”, kollektiivinen ponnistus, jolla eliminoitiin Putinin kiristysvipu Euroopassa. Toki oli poikkeuksia, kuten 1970-luvun öljykriisi, jolloin sähköä säästettiin toden teolla ja esimerkiksi moottoriteiden valaistus sammutettiin. Erityisesti pörssisähkö sai ison roolin suomalaisessa keskustelussa. Jossain vaiheessa jokin nimeltä pörssisähkö alkoi hiipiä osaksi energiayhtiöiden valikoimia. Eurooppalaiset Suomi mukaan lukien olivat siihen saakka naiivisti junailleet erilaisia energiadiilejä Venäjän kanssa
5 7 sa mediassa. Valinnoilla on yllättäviä seurauksia, jutut näyttivät sanovan rivien välissä. S uuret murrokset, kuten koronapandemia tai Putinin hyökkäyssodan synnyttämä energiatietoisuus, ovat aina myös mahdollisuuksia. Se lakkasi tulemasta seinästä. 2000-luvulla markkinatietojen uutisoinnin tahti tiivistyi jatkuvasti. Lukujen avulla on helpointa kilpailla ja vertailla itseä muihin. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa tuotti varovaista optimismia meissä ilmastokriisin takia yöunensa menettäneissä. M arkkinoiden reaaliaikainen seuranta on länsimaissa melko uusi ilmiö. Hän oli hommannut itselleen pörssisähkösopimuksen, jota luuli edulliseksi, mutta se olikin kostautunut. Sähkön pörssihinnan uutisointi on vain tämän kehityksen uusin askel. Pörssisähkö alkoi dominoida suurten uutismedioiden nettisivuja. Pörssisähkökansalainen ei tietenkään ole ainoa reaaliaikaisen markkinakyttääjän hahmo mediassa. Pörssisähkökansalainen esiintyi mediassa kriisin kasvoina. Ehkä tekoäly pelottaakin meitä niin paljon, koska hahmotamme nykyään ihmisen pohjimmiltaan pelkkänä datana. Se on ennemmin osa markkinaihmisten hahmogalleriaa. Kriisi on avautuma, jota häikäilemättömin vallankäyttäjä tai ovelin strategi osaa käyttää hyväkseen. Niinpä saimme Putinin sodan myötä uuden kestävän yhteiskuntamallin sijaan asiantuntijavaltaa keskittävää ydinvoimaa, alkuperäiskansojen maille ja luonnonsuojelualueille rakennettavaa uusiutuvaa energiaa ja kuluttajuuttaan neuroottisesti seuraavan pörssisähkökansalaisen. Jatkuvasta käyttäjän kiinnostuksen stimuloimisesta riippuvaiset mediat janosivat jatkuvasti laskureita, joista syntyisi reaaliaikaisuuden tunnelma lukijalle. Samalla voitiin kertoa yksilötarinoita erilaisten sähkösopimusten vaikutuksista ihmisten elämiin. Pörssisähkökansalainen kilpailee parhaasta sähkösopimuksesta. Se loi uuden ihmisenä olemisen mallin, pörssisähkökansalaisen hahmon. Eurooppa voisi ehkä irtautua fossiiliunestaan ja siirtyä kohti kestävää tulevaisuutta, järkevämpää energiasuhdetta. Erityisesti seurattiin muutosten vaikutusta omaan asuntolainaan ja toisaalta kansantalouden elinvoimaan. Silloin voidaan tuoda maailmaan uusia käytäntöjä. Minulle ja kaltaisilleni kävi nopeasti selväksi, että heikko ilmastoliike ei ohjaa yhteiskuntasuunnittelua. Koronakuolinluvut ja osakkeiden kohoavat tai syöksyvät hinnat olivat hyviä tällaiseen. Ymmärsimme sen tulevan esimerkiksi kaasuna Venäjältä. Pörssisähkökansalainen on yksilöllisyyttä juuri sellaisena kuin sitä kansallisvaltiovetoisessa kapitalismissa saattaa odottaa: kansakunnan kohtaloon sidottua numeerista optimointia ja kilpailua. Pörssisähkökansalaisuus ei koskenut vain ihmisiä, joilla sillä hetkellä oli pörssisähkösopimus. Muutosta voisi luonnehtia niin, että aiemmin jatkuvaksi mielletystä sähköpötköstä tuli pienen pieniä siivuja, joilla jokaisella on yksilöllinen hinta. Esimerkiksi tietokirjailija Naomi Klein julisti, että ilmastonmuutos ”muuttaa kaiken” ja mahdollistaa edistyksellisen politiikan ajamisen ratkaisuna kriiseihin. Ihmisen tehtävä oli nyt kaksivaiheinen: ensin piti haalia itselleen paras mahdollinen sähkösopimus ja sitten säädellä sähkönkulutustaan päivähintojen mukaan, ainakin jos päätyi pörssisähköön. Pörssisähköuutisointi ei vain kuvannut uutta todellisuutta, jossa energiahinnat vaikuttavat ihmisen arkeen. Siitä tuli ennemmin kaikkia koskeva olemisen ja toiminnan kehikko, johon kuului sähkön hinnan jatkuva ajatteleminen. Euroopan yhteiset sähkömarkkinat tekivät myös Suomesta osallisen tässä sähkökapasiteetin huojumisessa. Uutisjutuissa hän esiintyy lupsakkana ja neuvokkaana tavallisena ihmisenä, joka tutkii markkinoita samalla hartaudella kuin entisajan hengenmies tutki saaliseläimen sisälmyksiä syvemmän elämäntiedon toivossa. Sähköriippuvuudesta ja ikuisesti kasvavas. Tällainen yksilö tyhjenee numerosarjaksi, jonka tekoäly voisi kopioida sekunnin murto-osassa. Ihmisen, joka on sitonut kohtalonsa sähkömarkkinoihin. Tällaisissa muutoskohdissa ei kuitenkaan kannata vain odottaa omalta kannalta parasta lopputulosta, vaan muutokset täytyy aina saada aikaan omalla toiminnalla. Tai vaihtoehtoisesti hän oli saanut itselleen todella halvan kiinteähintaisen sopimuksen, jonka ansiosta hänellä oli kissanpäivät. Pörssisähkökansalainen limittyy luontevasti toisten hahmojen, esimerkiksi asuntosijoittajan tai oman työelämänsä tehostajan, kanssa. Joka päivä lehtiin painetut osakkeiden päivähinnat yleistyivät vasta vuosisadan lopulla. Kun hinta on alhaalla, hän huudattaa uunia ja saunaa koko päivän. Ihmiset oppivat pikku hiljaa seuraamaan osakemarkkinoiden ja ohjauskorkojen nousuja ja laskuja. Ehkä ihmiset nyt viimein tajuaisivat jatkuvan energiankäytön lisääntymisen hulluuden ja uusiutuvien energiamuotojen merkityksen. Yhtäkkiä sähkö tuli kaikkien tietoisuuteen. Putinin aiheuttaman energiakriisin myötä pörssisähköstä tuli uusi markkinamuuttuja, joka määrittelee ihmisen kohtaloa. Se sitoi geopoliittiset muutokset yksilöön uudella tavalla. Hän optimoi tuntikohtaisen rytmin mukaan sähkön käyttöä suhteessa hintaan. Samalla juuri se tekee kaikista samanlaisia, saman skaalan eri lukuja. Sähkön päivähinnan rajut vaihtelut otettiinkin medioissa innokkaasti käyttöön toisten laskureiden rinnalle. Tavallisten ihmisten kyky seurata osakehintoja oli vielä 1970-luvulla vähäistä, lähinnä yritysten kvartaalikatsauksiin perustuvaa
Ennemmin pörssisähkökansalaisuus vei sähköriippuvuuden uudelle tasolle. Joka päivä ensimmäinen kysymys herätessä on, paljonko sähköä voin käyttää juuri nyt. Voisiko sen seurauksena syntyä uudenlainen sähköutopia, jossa sähköstä ei taas tarvitse huolehtia, vaan se siirtyy takaisin taustalle hyvän elämän äänettömäksi mahdollistajaksi. Ajatus jatkuvasta valintojen tekemisestä ja ikuisesta aktiivisuudesta on uuvuttava. Jos sähkö niin sanotusti ”tulisi seinästä”. Pörssisähkökansalaisuuden synty saattoi vauhdittua Putinin sodasta, mutta se löysi nopeasti itsenäisen olomuodon. Olisiko silloin enemmän aikaa miettiä asunnon päivän lämpötilan sijaan vaikkapa ratkaisemattomia filosofisia kysymyksiä. Markkinoiden puolustamisessa keskitytään yleensä niiden väitettyyn kykyyn optimoida hintoja. Entä jos olisi vain yksi vakiohintainen sähkösopimusvaihtoehto ja yksi tuottaja. Tämä kehitys saavutti tähänastisen huippunsa kohtalon päivänä 5. Markkinat laittoivat ihmisen töihin samalla uskotellen, että tässä ollaan tekemässä omaksi parhaaksi yksilöllisiä valintoja. Tällä hetkellä kaikkien huulilla on vihreä siirtymä, jonka on tarkoitus muuntaa Eurooppa fossiilivapaaksi yhteiskunnaksi. 5 8 ta sähköntarpeestamme ei tullut kollektiivisen itsetutkiskelun aihe. Tällä hetkellä tämä näyttää epätodennäköiseltä. ”Hinta ylitti kahden euron rajan”, otsikoi Helsingin Sanomat alkuillasta fonttikoolla, johon lukija yleensä on oppinut yhdistämään esimerkiksi maahyökkäyksen tai luonnonkatastrofin. Pörssisähkökansalaisuuden ydin ei olekaan sähkössä vaan pörssin tuijottamisessa. Valitsemisen vapaus on pohjimmainen käsky tässä maailmassa. Kun tuijottaa koko ajan pientä asiaa, markkinahintaa, sähkön tuotanto yhteiskunnallisena kysymyksenä jää itse asiassa yhä enemmän piiloon. Ihmisen tehtävä on pitää huomionsa kiinni elämän pienissä asioissa, erityisesti sähkön, bensiinin ja lainarahan hintavaihteluissa. Harvemmin kysytään, miltä markkinat tuntuvat. U utismediat tekevät pörssisähkökansalaisen elämästä sarjan peräkkäisiä nyt-hetkiä, jotka erottuvat toisistaan vain kellonajan ja sähkön hinnan perusteella. Tai jopa luoda yhdessä jotain uutta ja kekseliästä. Päästäkää meidät vapaaksi valitsemisesta! Haluttomuutta valita voisi nimittää vaikka markkinapassiivisuudeksi. Valittavaa on siis jatkossa yhä enemmän. tammikuuta 2024, kun sähkön korkea hinta oli jatkuvien uutisten aihe koko päivän. Erilaisten sähkösopimusten valikoiman laajentuminen, joka huipentui pörssisähkökansalaisuuteen, teki muutoksen sieluissa. n ”Nukkumaanmennessään pörssisähkökansalainen rukoilee,ettähintaolisi suopeaseuraavana päivänä.”. Yhteiskunnat eivät ole purkamassa fossiili-infrastruktuuria vaan laajentamassa sähkömarkkinaa. Se toimi monien muiden markkinaistumisen kehityskulkujen tavoin: ihmiselle annettiin joka puolelta loputtomasti reaaliaikaista ajateltavaa ja valittavaa. Viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomien taloustoimittaja totesi pörssisähköstä, että ”keskustelu lähtee niin helposti lapasesta”. Ajatus vapaudesta olla valitsematta tuntuu siksi käsittämättömältä paradoksilta. Olisikin virkistävää kuulla joskus ajatuksia siltä ihmisryhmältä, joka on kyllästynyt pohtimaan, mikä taksifirma, mikä palvelusetelillä valittu terveyskeskus tai mikä sähkösopimus parhaiten heijastaisi juuri hänen yksilöllisyyttään. Mielenkiintoisella kiepauksella media siis ensin voimisti sähkön superpäivän merkityksen jättimäiseksi kohtalonkysymykseksi ja seuraavassa hetkessä hyökkäsi toppuuttelemaan itse tuottamaansa keskustelua. Kukaan ei kysy, millaista on elämä sähkö-, nettiliittymäja osakediilejä metsästävänä, päivästä päivään erilaisia hintoja mikrotarkkailevana optimointikoneena. Vaikka sähkön hintapiikit joskus tasaantuisivat, valitseminen on ikuista. Tuntikohtainen hintaseuranta mahdollistaa tuntikohtaiset uudet otsikot. Vapaus ymmärrettynä valinnanvapautena markkinoilla on muuttunut kaikennieleväksi itsestäänselvyydeksi. Putinin sodan aiheuttama akuutein energiakriisi tuli ja meni, mutta median sähkölaskurit eivät kadonneet mihinkään. Lisäksi käynnissä on vihreän siirtymän sijaan ehkä ennemmin ”vihreä lisääminen”, jossa uudenlaiset energiamuodot rakentuvat jo olemassa olevan energiainfrastruktuurin rinnalle ja näin ollen myös kuluttajalle tarjolla olevan valintapaletin uusiksi osiksi. Otetaan vähän neuvostohenkinen ajatusleikki. Ihmisellä on vähemmän aikaa muille asioille silloin, kun aika kuluu tarkkailuun. M iltä sitten näyttää pörssisähkökansalaisuuden tulevaisuus. Nukkumaan mennessään pörssisähkökansalainen rukoilee, että hinta olisi suopea seuraavana päivänä. Sähköpörssi joutui hintapiikin jättiuutisoinnin myötä niin kriittiseen valoon, että oli aika lähteä puolustamaan markkinamekanismia. Sähkön hintojen tuijottamiseen käytetty energia tuntuu suurimmalta resurssien haaskaukselta koko Putinin energiakriisin aikana, banaalilta tuhlaukselta
Medianvapauden haasteet eivät ole Euroopassa uusi ilmiö. Korruptiota ja rahanpesua tutkinut toimittaja Daphne Caruana Galizia surmattiin autopommilla vuonna 2017. Niiden tavoitteena on pelotella, mustamaalata ja häiritä. Vapaa ja moniääninen media on demokratiamme edellytys, ja me emme saa pitää sitä itsestäänselvyytenä. He voivat vaatia Ylen rahoituksen leikkaamista, mutta jos uhkailuja perustellaan journalistisella sisällöllä, kyse on pyrkimyksestä vaientaa media. Esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa on hälyttävän tyypillistä, että vallanpitäjät puuttuvat median toimintaan. Vielä järkyttävämpiä esimerkkejä on nähty Maltalla. Lokan rikosilmoituksen myötä Vehkoo sai kunnianloukkaustuomion niin käräjäkuin hovioikeudessakin, kunnes korkein oikeus lopulta vapautti hänet syytteistä. Direktiivi puuttuu strategisiin häirintäkanteisiin, joilla ei ole juridista pohjaa, vaan jotka perustuvat liioiteltuihin väitteisiin. Erityisen kovaan myllytykseen on joutunut Yle, jota poliitikot ovat väittäneet puolueelliseksi. Vehkoo oli Lokan poliittisia linjoja kritisoidessaan nimittänyt tätä esimerkiksi natsipelleksi. Yhdenkään toimittajan ei tulisi joutua käymään tämänkaltaisia pitkiä oikeustaistoja. Jokaisella poliitikolla on tietenkin oikeus näkemykseensä siitä, mikä on paras tapa käyttää valtion varoja. On tärkeää, että meistä jokainen tunnistaa ja vastustaa pyrkimyksiä kaventaa medianvapautta. EU on pyrkinyt puuttumaan toimittajia vastaan häirintätarkoituksissa nostettuihin oikeuskanteisiin SLAPP-direktiivillä. Medianvapauden kaventuMinen uhkaa deMokratiaa Silvia Modig Europarlamentaarikko. Jo ennen kuolemaansa Caruana Galizia oli ollut häirinnän kohteena: häntä vastaan oli nostettu 47 oikeusjuttua, joilla toimittajaa oli pyritty hiljentämään. Myös Suomessa toimittaja Johanna Vehkoo joutui käymään viiden vuoden oikeustaiston kunnallispoliitikko Junes Lokkaa vastaan. Näin he pyrkivät heikentämään kansalaisten luottamusta mediaan tai vaikuttamaan journalistisiin sisältöihin itseään miellyttävällä tavalla. Kumpikin vaihtoehto on valtava uhka demokratialle. 5 9 ilmoitus O len seurannut huolissani sitä, kuinka johtavat poliitikot ovat muuttaneet tapaansa kommentoida mediaa
Kesto: 1 h 32 min. Pääosan vie enemmän tai vähemmän rikkinäinen perhe, jossa vuosien takaisen onnettomuuden seurauksena kuolleen Lucy-tyttären muisto edelleen kirvelee. Ikäraja: 12. Avain elokuvan ymmärtämiseen on tieto siitä, että tarina kerrotaan hyvinkin yli 80-vuotiaan Anthonyn näkökulmasta. Tästä keriytyy auki pelkästään Anthonyn ja hänen tyttärensä elämä, sekä kokonainen elämänkulku ja yhteiskunnallinen tilanne. Väestön ikääntymisen myötä vaikeiden Alzheimer-potilaiden määrä moninkertaistuu, eivätkä säästöt ja leikkaukset helpota heidän hoitamistaan lainkaan – päinvastoin. Nähtävillä Yle Areenassa maaliskuun 2024 loppuun. Vanha mies välttelee vastaamista ja ilmoittaa kiusaantuneena, ettei hän tarvitse avukseen ketään. Pääosissa: Anthony Hopkins, Olivia Colman, Mark Gatiss ja Olivia Williams. Paljolti dialogivetoiseen kamarielokuvaan tuovat ilmaa Anthonyn luona vierailevat uudet hoitaja ehdokkaat ja Anne-tyttären miehet, nykyiset tai muistot vanhoista. Anthonysta huokuva vanhuuden avuttomuus ja orpouden tunne ovat vaikeita katsella. Antti SelkokAri Isä. Isä-elokuvan alussa kaiken voisi luulla olevan hyvin. On harvinaista nähdä elokuva, joka saattaa auttaa ymmärtämään, miltä tuntuu elää muistisairaana. Sen elokuva tekee selväksi, ettei mikään suojaa muistisairaudelta; Anthonylla näyttäisi riittävän varakkuutta, ja hän ilmeisimmin syökin terveellisesti, ja taulujen ja kirjojen määrästä päätellen hänellä riittää kulttuuriharrastuksia. elokuva Onmelkeinkuin katselisimmeAnthonyn persoonallisuuden vähittäistäpyyhkiytymistä.. Kuvitteellisen tapauksen kautta elokuva avaa järkyttävän näkymän siihen, mihin vanhustenhuollossa on totuttava. Isä-elokuvan taustalla on ranskalaissyntyisen kirjailijan, teatterija elokuvaohjaaja Florian Zellerin oma näytelmä. B en Sm it h a r d /L eS FiL m S d u Cr u . Niin vakuuttava Hopkins on esittäessään muistisairasta, että emme voi olla koskaan varmoja siitä, missä asunnossa ollaan. Kuvauksena hajoavasta mielestä Isä-elokuvalla on voimaa tuoda kokemus rapautuvasta tajunnasta myös katsojalle. Anthony Hopkins sai muistisairaan esittämisestään hyvinkin ansaitun Oscar-palkinnon vuonna 2021. Ohjaus ja käsikirjoitus: Florian Zeller. Mikään näistä ei anna hänelle suojaa sairautta vastaan. Elokuvan suurin järkytys on nähdä alussa täydellisen läsnä olevalta ja itsestään huolehtimaan kyvykkäältä vaikuttavan Anthonyn romahtavan ja ripustautuvan hoitajaansa vaiheessa, jossa hän on sisäistänyt tyttärensä muuton Pariisiin asumaan uuden miehen kanssa. Klassista musiikkiakin hän kuuntelee innokkaasti. Paljosta puheestaan huolimatta elokuva saa sanottua tärkeimpiä asioitaan kuvilla. 6 ta kuolemaa, persoonallisuuden vähittäistä pyyhkiytymistä tyhjäksi otteesta nykyhetken todellisuuteen. Keski-ikäinen Anne ( Olivia Colman) säntää Anthony-isänsä ( Anthony Hopkins) luo kysellen huolestuneena, mitä isän luona on tapahtunut. Kun asunnon seinät alkavat tyhjetä tavaroista, tauluista ja kirjoista, on melkein kuin katselisimme Anthonyn aivosolujen hidaskun muisti alkaa pettää Ulkoilman näkymät kiinnostavat Anthony Hopkinsin esittämää isää muistisairausdraamassa isä. Näytelmällisyys – se, että elokuvan tapahtumat keskittyvät yhden asunnon huoneisiin, havainnollistaa vanhuuden tuomaa elämänpiirin pienenemistä. Hänen kodissaan tapahtuu outoja asioita: huonekalut ja taulut vaihtavat paikkaa, Anne-tyttären kasvot saattavat muuttua kesken keskustelun vieraiksi, ja tyttären puolisoidenkin käytös tuntuu kummalliselta. Onko kyseessä Anthonyn oma vai Annetyttären koti, jonne Anthony on tuonut mukanaan omia tavaroitaan. Tunne oman elämän ja maailman hallinnan katoamisesta on tavoitettu verrattoman hyvin. Me näemme, miten tapahtumat, muistot, havainnot ja nykyhetki sekoittuvat vanhan miehen tajunnassa kertautuvaksi pyörteeksi, jota katsoessa ei tarvitse ihmetellä, miksi ikääntyminen tuntuu Anthonysta jopa pelottavalta
1900-luvun lopun vaikutusvaltaisimpiin taidemusiikin säveltäjiin kuuluva Philip Glass ei osoita hyytymisen merkkejä vielä 87-vuotiaanakaan. Glass-noviiseille Solo on hyvä levy aloittaa, sillä se sisältää maestron ehkä kauneimmat ja helpoiten lähestyttävimmät sävellykset. Vaikeaa se varmasti olisikin, sillä nykymusiikin enfant terriblenä aloittanut mutta sittemmin useiden eri sukupolvien ja sosiaaliluokkien suosikiksi noussut yhdysvaltalaissäveltäjä on tehnyt elämänsä aikana hengästyttävän paljon asioita. Steve Pyke. Levyn kruununjalokuvi on 16-minuuttinen Mad Rush, jonka Glass kirjoitti Dalai-laman New Yorkin -vierailun kunniaksi vuonna 1979. Glass äänitti Solon koronasulun aikana kotistudiossaan New Yorkissa käyttäen samaa huonetta ja samaa pianoa kuin alkuperäisteoksissa. 6 1 musiikki maallikon korvaan Glassin versioinnit vanhoista kappaleistaan eivät eroa paljoakaan alkuperäisistä. Levyn muut kappaleet ovat vuoden 1989 mestariteokselta Solo Pianolta poimitut Mad Rush ja Metamorphosis 1–5, sekä 1990-luvun hittielokuvan The Truman Show’n soundtrackilta löytyvä Truman Sleeps. Hän on myös tehnyt yhteistyötä esimerkiksi David Bowien, Paul Simonin ja Ravi Shankarin kanssa, ajanut taksia ja vaeltanut Tiibetissä etsimässä buddhalaisia guruja. Orange Mountain. Glass on säveltänyt yli 30 oopperaa, 14 sinfoniaa, 13 konserttoa, 9 jousikvartettia, useita elokuvien ääniraitoja sekä teoksia soolopianolle ja uruille. Albumin avaa vuoden 1982 Glassworks-levyltä löytyvä Opening. Hän on sanonut, että teki levyn kutsuakseen kuulijan sisälle kotiinsa. Soloa voikin pitää eräänlaisena tirkistysaukkona Glassin elämään, päivittäiseen harjoittelurutiiniin ja tämänhetkiseen käsitykseen musiikista. Mervi vuorela Philip Glass: Solo. Tuoreella Solo-levyllään Glass käsittelee uudestaan seitsemää kuuluisinta pianoteostaan. Soitossa kuuluu iän ja harjoittelun mukanaan tuoma kokemus: aivan kuin Glassin polyrytmit – kahdeksasosanuotit vasemmassa kädessä, triolit oikeassa kädessä – virtaisivat nyt sujuvammin kuin alkuperäisteoksessa. Kappaleen sisäistäminen ei vaadi taustatarinan tuntemusta, sillä musiikin kauneus ja mietteliäisyys puhuttelevat ilmankin. Kokonaan toinen kysymys on, kuinka tarpeellinen levy on. Jopa Glassin kaltainen avantgardisti sortuu silti vanhoilla päivillään yhteen kliseeseen: kuolemaa lähestyvien musiikintekijöiden tarpeeseen katsoa elämäänsä taaksepäin. Kaikille muille levy on korkeintaan luksus-turhake. Se esittelee Glassin sittemmin tavaramerkiksi muodostuneen tyylin, jossa melodiset fragmentit toistuvat, kietoutuvat yhteen, irtaantuvat toisistaan ja muodostavat kuulijaa ympäröivän kehän. Levyltä puuttuu nostalginen sentimentaalisuus, joka usein leimaa ikääntyneiden mestareiden loppupään töitä. Ainakaan kaltaiseni taidemusiikin Luksus-turhaketta taidemusiikin ystäviLLe AivankuinGlassin polyrytmit–kahdeksasosanuotitvasemmassa kädessä,triolitoikeassa kädessä–virtaisivatnyt sujuvammin. Jos oikein pinnistelee, voisi väittää, että Glassin soitto on Sololla aiempaa päättäväisempää ja itsevarmempaa
Romaani keskittyy lakonisesti ja humoristisesti teemaansa. tutkii, ja lopulta rikkoo, rajoja, eikä kovin taiteellisesti: BDSM-henkiset harjoitteet erektiolla höystettynä, seksibilereissu Berliiniin – ja hyväksikäyttötilanne. ”Voin katsoa tämän olennon kuvaa ja hymyillä. Sellainen ei mahdu tähän maailmaan. Mikään ole niin kihelmöivää kuin tulla nähdyksi. On vain musta ja valkoinen. Eräs sen monimutkaisimpia piirteitä on H:n hahmo. Kertoja ei jätä tilannetta käsittelemättä vaan vaatii Teatterikorkeakoulua reagoimaan epäasialliseen kohteluun hankkeessa. Hän tarttui sittenkin syöttiin. Tarkkuus on vakiintunut kerronnan tyyliksi sellaiseen kirjallisuuteen, joka käsittelee sukupuolittunutta hyväksikäyttöä tai seksuaalista väkivaltaa. Niin alkaa nimettömän kertojan yhteistyö tunnetun taiteilijan, nimeltään H., kanssa. Se on traumakirjallisuuden piirre, joka antaa haavoittuneelle kertojalle silminnäkijän aseman omassa elämässään. Se on uuvuttavaa ja toisteista, mutta teoksella on puolellaan huumori ja mielikuvitus. Liian sotkuinen. Hän on ollut maan alla. Se ei todista hyväksikäyttöä vaan keinoja puhua, kertoa ja pysyä äänessä. 6 2 kirja kosta H:n tuoretta kuvaa. Oikea ja väärä.” Kertomus saattaa olla väärä, ja siksi se on vankkaa kaunokirjallisuutta. Nämä ovat esitystaiteilija, teatteripedagogi Irene Kajon esikoisteoksen Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta rakennusainekset. Se hyödyntää dokumentaation keinoja rikkaasti, esimerkiksi raporttien, valokuvien, Whatsapp-keskusteluiden, aikajanojen ja lausuntojen avulla. Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta sisältää risteäviä tekstejä ja aineistoja, jotka tekevät siitä yllättävän syvän. Maaria Ylikangas Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta. Esimerkiksi Linn Ullmanin Tyttö, 1983 tai Susanna Hastin Ruumis/Huoneet hyödyntävät dokumentaarista täsmällisyyttä. Taideinstituutio on kyvytön käsittelemään tällaisia rikkomuksia, vaikka toimintaohjeetkin ovat olemassa. WSOY. Nyt ymmärrän. Siksi väri on kadonnut hänestä.” Kertoja ei ole puhdas uhri, jolle on helppo antaa täysi vastuuvapaus: ”Tämä on väärä kertomus. Aiheena ei niinkään ole tapahtunut kuin sen merkityksellistäminen. Liian monimutkainen, täynnä suttuisia kulmia ja samassa tilanteessa asioita, jotka eivät sovi yhteen, kuten väkivalta, ihailu, halu ja häpeä. 224 s. Se on tapa puhua totta, vaikka toden puhuminen romaanissa on aina suhteellista. Kertoja ottaa taiteellisen ja henkilökohtaisen riskin antautumalla tutkimaan ruumiin rajoja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa toteutetussa hankkeessa. ”Hän sanoo, että se mitä hän minulle teki, oli lahja”, sanoo kertoja. Liitteet-osio on samaan aikaan totinen ja riemukas: se sisältää muun muassa kuvan rakennuksesta, jossa Teatterikorkeakoulu sijaitsee. Romaani ei menetä äärimmäistä tunnesuhdettaan väärintekijään, vaan alkaa muuntaa tämän muotoa: ”Kuka on tämä harmaantunut olmi mäntypuun alla?” kysyy kertoja katsoessaan verErään hyväksikäytön totinEn ja hupainEn dokumEntaatio IIr o r a u tIa In en irene kajo Romaanikeskittyy lakonisestija humoristisestiteemaansa.. Sana sanaa vastaan, epäsymmetriset valta-asetelmat, taiteellisen työskentelyn myyttinen liikkumavara, se, että oli itsekin mukana rajoja koettelemassa. H
Esityksen ensimmäisessä joukkokohtauksessa koko näyttämöväki muusikkoja lukuun ottamatta hiipii butomaisen hidastetussa liikkeessä lavan poikki pöydän ääreen odottamaan häämenojen alkua. Federico García Lorcan (1898–1936) samannimiseen näytelmään ja elämään pohjautuvan teoksen ovat yhdessä ohjanneet ja dramatisoineet koreografi Kaari Martin, muusikko Roni Martin ja teatteriohjaaja Atro Kahiluoto. Ekspressiivisissä sooloissa voi nähdä Lorcan näytelmän henkilöitä, kuten intohimoaan vaihtelevalla menestyksellä tukahduttavan morsiamen ja hänestä mustasukkaisesti kilpailevat rakastajat. Teksti on julkaistu aiemmin voima.fi-verkkolehdessä. Yhdessä Juan Antonio Suárezin tarkan kitaroinnin kanssa siitä syntyy ilmeikäs peruspoljento, jonka päälle laulaja Victor Carrasco ja viiksillä varustautunut viulisti Sanna Salmenkallio rakentavat sielun pohjia raapivia viiltojaan. Sen eri-ikäiset tanssijat tulevat Helsingin kaupunginteatterin omasta Helsinki Dance Companysta. St ef a n B r em er. Kokoesityksenajan RoniMartinsoittaa pianoakorkokenkä hiuksissaan. Silti teoksen pohjimmainen idea liittyy laajemmin elämän perustragedioiden ilmentämiseen. Näyttämön takaseinää verenpunaiseksi värjäävien verhojen edessä roikkuu lihakoukku, jonka alla makaa alaston mies. Yleisön könYtessä saliin lavan vasempaan laitaan valmiiksi kotiutunut flamencobändi täyttää jo tilaa hypnoottisilla rytmeillään. Lihakoukkuun ripustautuvan hahmon voi nähVeren häissä elää lorcan perintö osaavissa käsissä flamenco istuu hyvin myös suomalaisen mielenmaiseman avaamiseen. Ryhmän repaleisten, sukupuolettomien ja veren tahrimien vaatteiden voi tulkita ilmentävän yhtä hyvin niin Lorcan näytelmän keskinäisen vihanpidon rampauttamien juhlavieraiden kuin Lorcan omankin hengen vieneen Espanjan sisällissodan uhrien kohtaloita. -näytelmässä. Tällaisella näyttämökuvalla alkaa Studio Pasilaan rakennettu Veren häät. Leveän näyttämön toisessa reunassa odottaa leivätön ja juomaton pitopöytä. Tuomas RanTanen Esitykset Studio Pasilassa 9.3. Koko esityksen ajan Roni Martin soittaa pianoa korkokenkä hiuksissaan ja usein kuin yksinkertaisempaa lyömäsoitinta. Intensiiviset ja flamencon tyylilajista eri suuntiin laajenevat tanssisoolot esitetään vuoron perään kuin kalevalaisessa nuotiopiirissä tai tupailtamissa hiukan samaan henkeen kuin Kahiluodon viime vuonna Kansallisteatteriin ohjaamassa Pentti Linkola – kaltaisemme. asti. Se on kuin haiku, joka kertoo, miten runoilijalle kuoleminen ei ole spektaakkeli, vaan jotain, joka päätyy hiljaiseen huokaukseen. Sekä Veren häät että La Familia osoittavat, miten osaavissa käsissä flamenco istuu hyvin myös suomalaisen mielenmaiseman avaamiseen. Justus Pienmunnen esittämässä viimeisessä soolossa elämän tragedia hiipii likelle yhtä paljon hiljaisuuden kuin musiikin säestämänä. Porttiteatterin vapautuneiden vankien kanssa toissa vuonna tehty La Familia oli teatterikautensa vaikuttavimpia esityksiä, joka sai ansaitusti viime vuonna jatkoa & Espoon teatterissa. 6 3 teatteri dä surrealistisena viitteenä yhtä hyvin Lorcan näytelmän tragediaan kuin hänen omaan kohtaloonsa. Veren häiden primus motorina toimiva Compañía Kaari & Roni Martin on kunnostautunut jo pitempään flamencon sovittamisessa eri taidetyyleihin, kulttuurivaikutteisiin ja esiintyjäryhmiin. Rinnakkain asetettuna näissä teoksissa on se ero, että siinä missä edelliseen Helsinki Dance Companyn huipputanssijoiden ammattitaito tuo annoksen kliinistä virtuositeettia, Porttiteatterin amatöörien läsnäolossa kukoisti vahvemmin yhteisöllinen arjen roso. Vaikka esityksessä kuullaan Lorcan lyriikkaa lausuttuna ja laulujen muodossa, koko esiintyjäjoukon kehollisen läsnäolon, symbolisesti latautuneen näyttämökuvan ja kokonaisvaltaisen musiikin voima tuntuu syövän sanoilta sijan melkein tyystin
testaamme painatusta ku.fi/mediatiedot ilmoita tässä. Lehto s. Tuomainen, o.s. Muista kuinka lämpimästi se hymyili. Tervetuloa! Lisätiedot: varsinais-suomi.vasemmisto.fi VARSINAIS-SUOMI Hämeen Vasemmistoliiton KEVÄTPIIRIKOKOUS la 4.5. klo 12.00 Lahdessa. 6 4 JHL.FI /LIITY JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN AMMATTILIITTO JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN AMMATTILIITTO Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton KEVÄTPIIRIKOKOUS la 27.4. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen: hame.vasemmisto.fi Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. klo 10.30 Askaisten työväentalolla (Veräjätie 11, 21240 Askainen) Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 10.00. 8.1.2024 Helsinki Lämmöllä muistaen sukulaiset ja ystävät Älä sure enää päivää, kun aurinko laskee. Kiitos osanotosta. Muistotilaisuus pidetty läheisten läsnä ollessa. HÄME Tätimme Laura Kyllikki SIPONEN ent. 11.1.1932 Ruovesi k. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat
6 5 ristikko Ratkaisu julkaistaan seuraavassa numerossa. Edellisen numeron ristikon ratkaisu seuraavalla sivulla.
Lue lisää: ksl.fi/poliitikkokoulu edellisen lehden ristikon vastaukset ku.fi/tilaa. Tietokirjallisuutta, työläiskirjallisuutta, tapahtumia Liity kirjaston ystäviin: www.tyovaenkirjastonystavat.. onlinearpa.net arpajaiset netissä! Tavara-arpa ry Beckerintie 10, 00410 Helsinki, 09 4366320 Työväenliikkeen kirjasto www.tyovaenperinne.. Koulutusta, kulttuuriaktivismia ja julkaisutoimintaa. Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki sirolansaatio.. 6 6 ADRESSIT ONNITTELUUN JA OSANOTTOON YRJÖ SIROLAN SÄÄTIÖ p. Haemme koulutukseen osallistujia, jotka ovat tulleet mukaan vasemmistoliiton toimintaan viime vuosina ja jotka aikovat lähteä ehdolle seuraavissa kuntavaaleissa. 044 721 0320 info@kansanarkisto.fi www.kansanarkisto.fi Avoinna ti-pe klo 9 16. Hae Poliitikkokouluun viimeistään 7.4.2024. Sörnäisten rantatie 25 A, Helsinki kansan arkisto l tallentaa työväen ja järjestöjen historiaa l avoinna kaikille kansalaisille Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki, p. Vasemmistolaisten oma opintokeskus. www.ksl.fi Vapaus oppia! Hae Poliitikkokouluun Vasemmistoliiton ja KSLopintokeskuksen seuraava Poliitikkokoulu alkaa elokuussa 2024 ja päättyy helmikuussa 2025. 040 167 7700 toimisto@sirolansaatio.
Kokoomuslaiset sen sijaan pääsivät selittelyn makuun heti kättelyssä, kun viime kesä meni hallituksen rasismikohun puinnissa. Tuo hallitus teki valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) johdolla porvaripolitiikkaa vihreällä twistillä. Juha Sipilän (kesk) keskustajohtoisessa porvarihallituksessa kokoomus oli jälleen valtiovarainministeripuolueena tekemässä puhdasoppista kokoomuspolitiikkaa kiky-sopimuksineen ja koulutusleikkauksineen. Perussuomalaisten kannatus on palannut takaisin 20 prosentin tuntumaan loppuvuoden notkahduksen jälkeen. Kompromissit keskustan tai demareiden kanssa eivät ole kuitenkaan iskeneet kokoomuksen kannattajien uskoon omaan puolueeseensa. Porvarimme ovat niin luokkatietoisia, että äänestävät kyllä omiaan, satoi tai paistoi. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa keskusta kärsi nöyryyttävän 16 paikan tappion. Raskaimman poliittisen hinnan tuostakin hallituksesta maksoi lopulta SDP. Hallituksen heikennykset suomalaiseen työelämään ja sosiaaliturvaan iskevät myös perussuomalaisten kannattajiin, joista suuri osa kuuluu työväkeen. Syksyllä hän puhui eduskunnassa jo ”ylimitoitetusta sosiaalivaltion mallista, joka on tullut tiensä päähän”. Kokoomuslaiset eivät tästä politiikasta olleet moksiskaan: päinvastoin, puolueen kannatus nousi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Noiden vaalien jälkeen Kataisen kokoomus muodosti sixpack-hallituksen yhdessä Jutta Urpilaisen sosiaalidemokraattien kanssa. Näin tymäkkää oikeistopuhetta ei ole pitkään aikaan kuultu edes kokoomukselta! Purran perussuomalaiset onkin asemoitunut poliittisella kartalla tukevasti kokoomuksen oikealle puolelle. Johtopäätöksenä voitaneen todeta, että kokoomus pääsee hallituksessa ollessaan aina tekemään kokoomuslaista, kokoomuksen kannattajille ja erityisesti elinkeinoelämän pampuille mieluisaa politiikkaa. ”Eihän me, mutku kokoomus” ei ole voittava resepti työväentalolla eikä tupailloissa – eikä varsinkaan sosiaalisessa mediassa. Demarit saivat vuoden 2015 eduskuntavaaleissa historiansa huonoimman tuloksen ja putosivat eduskunnan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Timo Soinin johdolla hallitukseen menneet perussuomalaiset halkesivat keskeltä kahtia jo kesken hallituskauden. Matti Vanhasen (kesk) toisessa hallituksessa vuosina 2007–2011 kokoomus oli kakkospuolueena. Hallitusyhteistyö vaatii aina kompromisseja. Tämä vaikuttaisi olevan voittava strategia – ainakin puolueen kannatuksen näkökulmasta. Sen sijaan perussuomalaiset on ottanut hallituksen talouspolitiikan omakseen ja ajanut kokoomuksesta oikealta ohi. viimeinen sana V iimeisten viidentoista vuoden aikana suomalaisessa politiikassa on ollut kirjoittamaton sääntö: puolueen kuin puolueen kannatus laskee, kun se on hallituksessa kokoomuksen kanssa. Suhteellisesti pahemmin siipeensä sai Vanhasen porvarihallitukseen osallistunut vihreät, joka menetti kolmanneksen eduskuntapaikoistaan. Perussuomalaisten ideologinen suunnanmuutos on uhkapeliä. tOiVO haimi Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja. ”Eihänme,mutkukokoomus”eiolevoittavaresepti.. Sen sijaan keskusta otti veret seisauttavan vaalitappion. Silloin muille hallituksessa jää selittelijän rooli, kun omille kannattajille pitää yrittää perustella parhain päin leikkauspolitiikan järkevyyttä. Viime kesällä ministeri Purra määritteli itsensä fiskaalikonservatiiviksi, joka haluaa vähentää valtion roolia taloudessa. Kun perussuomalaiset puhuvat hallituksen talouspolitiikasta omana linjanaan, ei sitä tarvitse selitellä kokoomuksen tekeleeksi. Viimeistään loppuvuodesta nähdään, kannattiko se. 6 7 Oikealta Ohi On Purran uhkaPeli Pääministeri Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksessa kakkospuolueena on perussuomalaiset, joka on puheenjohtajansa, valtiovarainministeri Riikka Purran johdolla kieltäytynyt selittelijän roolista