7 / 2023 Muurit sulkevat euroopan libanonin romahdus Sivu35 tekoäly näkyy arjessa jo nyt Sivu??43 Sivu?11 Lehti, joka vastustaa kiusausta sanoa ”Mitäs Me sanoiMMe.” 9.8.2023 / 9 € ku.fi n
Tra deka jä senedu t
Kansan Uutisten visio Kansan Uutiset on vasemmistolainen ykkösmedia, joka tarjoaa tuoreita näkökulmia, joista nykyistä suurempi yleisö keskustelee ja innostuu. Kansan Uutisten brändimielikuva on positiivinen ja rakentava. Päätoimittaja ja toimitusjohtaja Jussi Virkkunen (09) 759 60 240 @jotfau Toimituspäällikkö Emilia Männynväli @emiliamannynvali Toimitus Johan Alén, toimitussihteeri (09) 759 60 313 @journalistalen Tarja Erdogan, verkkosihteeri (09) 759 60 354 Toivo Haimi, toimittaja (09) 759 60 270 @toivohaimi Jussi Joentausta, verkkotoimittaja, valokuvaaja (09) 759 60 355 Tuula Kärki, politiikan toimittaja (09) 759 60 344 @TuulaKarki Kansan Uutiset Oy:n hallitus Sini Niva, hallituksen puheenjohtaja Elina Hämäläinen Risto Kalliorinne Mikko Koikkalainen Tuula Kärki Janne Mäkinen Katja Syvärinen Karoliina Öystilä Kansan Uutisten missio Kansan Uutiset on vasemmistoliittoa lähellä oleva journalistisesti riippumaton yhtiö, jonka tehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistaminen julkaisemalla monikanavaista mediaa vasemmistolaisten arvojen edistämiseksi. tekoälypRofessoRi 43 ”Ei tekoäly ole mikään luonnonvoima, joka tulee jostakin ulkopuolelta”, sanoo tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos. Lukijat tarvitsevat Kansan Uutisten sisältöä ja näkemyksiä Suomesta ja maailman tilasta muuttaessaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Kansan Uutiset pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sopimatonta ja lainvastaista materiaalia. Media sulkee ”aMikset” pois 10 Ammattiin opiskelevat kuvataan lehdissä sivistymättömiksi sekä terveydeltään ja elintavoiltaan heikommiksi kuin lukiolaiset. Yritys ei anna hyvitystä vähäisestä paino-, painatustai taittovirheestä, joka ei vähennä ilmoituksen mainosarvoa. 3 Miehille politiikkaa 07 Vasemmisto tekee miespoliittisen ohjelman. Painopaikka PunaMusta 2023 KANNEN KUVA: All OVER PRESS/SHUTTERSTOcK/NIcOlAS EcONOMOU. viiMeinen sana 67 sisältö 7/2023 ajassa dialogi taustat ISSN 0357-1521 www.ku.fi Käyntija postiosoite Hämeentie 105 A 00550 HELSINKI (09) 759 601 ku@kansanuutiset.fi Tilausasioissa lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@ku.fi tai soita numeroon (09) 759 60 208 (palvelemme puhelimitse maanantaista tiistaihin kello 9-12). Kansan Uutisten vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta merkittävästä virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. juoksu 56 Katri Kiukkaan essee. Ilmoitusmyyntimme palvelee sähköpostiosoitteessa ilmoitukset@ku.fi. euRoopan hädänalaiset 11 EU:n rajapolitiikka perustuu väkivaltaan. lauRa MeRiluoto 30 Jututimme kansanedustajaa Kuopiossa. Risto isoMäki 52 Mistä tulevaisuuden kansanliikkeet. 08 Kokoomus hakee isoa muutosta Suomeen. Ruokalähettiköyhälistö 48 Joel Karppanen kuvasi ruokalähetin elämää. Radikaali hallitusohjelMa. Kansan Uutisten lukijat ovat kriittisiä, he haluavat ymmärtää ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. jihadisMi leviää 27 Al-Qaida ja Isis kilpailevat jihadistisen liikkeen johtajuudesta. pintaa syveMMältä 38 Huippuvuorten poliittinen tilanne. vaRallisuusveRo RikkaiMMille 40 Globaali vero auttaisi ilmastotoimia. Ilmoituksen jättäjä on vastuussa ilmoituksestaan ja sen sisällön lainmukaisuudesta. isMo kokko 20 AKT:n puheenjohtaja on huolissaan äärioikeiston noususta. libanon tyhjenee nuoRista 35 Nuoriso suunnittelee muuttoa ulkomaille. Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat etunimi.sukunimi@kansanuutiset.fi
Perussuomalaiset muodostaa suuren uhan suomalaisille instituutioille, koska puolue ei kunnioita niitä. On hyvä kysymys, voiko tuota kelkkaa enää kääntää. Orpo on aiemmin kommentoinut perussuomalaisia sanomalla, että heidän keskustelupalstojaan lukemalla pääsee kärryille perussuomalaisten ajattelusta. Toinen selitys on sitten se, että taustatyöt on tehty ja vain toivottu, että kukaan ei tartu aiheeseen. DemOkratialla On rajat, joiden sisään kaikki liikkeet eivät mahdu. Se ei naurata. EuroopassaUnkarija Puolaeivätmuuttuneet yhdessäyössä autoritaarisiksimaiksi.. Kokoomukselle on elintärkeää pitää hallitus pystyssä ainakin sen ajan, että puolueelle tärkeät tavoitteet saadaan toteutettua. Hän on kuitenkin päästämässä nämä voimat valloilleen Suomessa ensimmäistä kertaa sitten 1930-luvun. Pysykää nyt mukana, kuulunee EK:n viesti RKP:lle. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on antanut täysin poikkeuksellisia kommentteja julkisuuteen, vaikka yleensä puhemiehen odotetaan olevan puoluepolitiikan ulkopuolella. Petteri Orpon oma toiminta on niin ikään muistuttanut melkeinpä huonoa vitsiä. Ongelma on, että tuo ohjelma pitää toteuttaa monin osin äärioikeistolaisen perussuomalaisten kanssa, minkä lisäksi hallituksessa on ruotsalainen kansanpuolue RKP. Valtapuolueet nakersivat niiden instituutioita vähitellen. Euroopassa Unkari ja Puola eivät muuttuneet yhdessä yössä autoritaarisiksi maiksi. Joko hän ei ole tehnyt työtään tai sitten hän yksinkertaisesti valehtelee. Jos valtiovarainministeri Riikka Purran ja kumppanien kirjoitukset ovat yllättäneet Orpon, ei hän avustajiensa kanssa ole tehnyt kunnon taustaselvitystä. Hän sai neuvoteltua radikaalin, hyvin kokoomuslaisen hallitusohjelman, jossa on paljon oikeiston pitkään tavoittelemia tavoitteita. Jussi Virkkunen k esän ajan Suomessa on seurattu huonoa viihdettä, kun pääministeri Petteri Orpo (kok.) on toistuvasti joutunut selittelemään hallituksensa ministerien toimia. Petteri Orpo ei ole rasisti saati äärioikeistolainen. OrpOn sirkus on vaarallinen. 4 ÄÄrioikeiston sirkus saapui suomeen pääkirjoitus OrpOn asema ei ole kadehdittava. Moni on myös yrittänyt sanoa, että miten kukaan voi yllättyä tästä. Niitä myös perussuomalaisten poliitikot koettelevat veljeilemällä fasistien ja uusnatsien kanssa. Orpo todennäköisesti tietää itsekin, minkälaisten voimien kanssa hän on tekemisissä. Jos ihmettelee RKP:n pysymistä hallituksessa, sen taustalla voi nähdä Elinkeinoelämän keskusliiton. Odotettavissa siis on vielä useita tiedotustilaisuuksia, joissa Orpo vaivaantuneesti selittää perussuomalaisten toimia. Orpon selittelyt ovat toistaneet kaavaa, jossa hän on sanonut yllättyneensä kirjoituksista mutta painottanut sen jälkeen perussuomalaisten noudattavan hallitusohjelmaa. Samaan aikaan hänellä on mahdollisuus tehdä suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin hyvin suuria muutoksia – ei ihme, että kokoomus on ollut valmis nielemään paljon. Orpon toiminnan taustalla on kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei mairittele pääministeriä. Perussuomalaisten ministerien aiempia kirjoituksia on kerrankin käyty kunnolla läpi – moni on todennut yllättyneensä, että kirjoitukset ovat olleet rasistisia. Perussuomalaisten tavasta flirttailla äärioikeistolle on kyllä pidetty meteliä, mutta moni isommissa tiedotusvälineissä toiminut on halunnut sulkea siltä korvansa
5 HEI MINÄ SELITTELEN 01 ajassa Pääministeri Petteri Orpo (kok.) julisti heinäkuussa, että hallituksessa on nollatoleranssi rasismille. Joku voisi kysyä, miksi pääministerin pitää julistaa itsestäänselviä asioita.. Samoin Orpo julisti, että hallitus ja sen jokainen ministeri irtisanoutuu rasismista ja kaikenlaisesta ääriajattelusta
Lisäksi agendalla on myös tehdä potkujen antaminen helpommaksi: jos hallitus saa tahtonsa läpi, riittää työntekijän irtisanomiseen jatkossa ”asiallinen syy”. Mikään määrä pöyristymistä tuskin riittää siihen, että hallitus hylkää ohjelmansa, jonka tarkoituksena on muokata suomalaista taloutta ja yhteiskuntaa yhtiöiden omistajille mieluisampaan suuntaan. Äärioikeistoyhteyksistään kiinni jäänyt Junnila kävi ensin puolustukseen, mutta erosi sittemmin, kun julkinen paine yltyi sietämättömäksi. Purra kieltäytyi ensin irtisanoutumasta vuonna 2008 kirjoittamista kommenteistaan, mutta taipui myöhemmin pyytämään niitä anteeksi. Myös asumistuen ja toimeentulotuen leikkaaminen on hallituksen suunnitelmissa, ja niitä edistetään kulisseissa. Kaiken pöyristymisen takana hallitus on kuitenkin hiljalleen aloittanut työn ohjelmansa toteuttamiseksi. Nykyisin edellytetään asiallista ja painavaa syytä. Poliittiset lakot aiotaan rajoittaa enintään vuorokauden mittaisiin mielenilmauksiin. Vilhelm Junnilan tilalle elinkeinoministeriksi nimitettiin kokoomuksesta perussuomalaisiin loikannut Wille Rydman, jonka lähimenneisyydestä löytyi niin ikään rasistista kirjoittelua. ToiVo HAimi Le h tik u va /e ev aM a r ia B r o th er u s. Ministereiden rasismikohut eivät olleet mikään suunniteltu savuverho, jonka tarkoituksena olisi kiinnittää huomiota pois itse politiikan tekemisestä, mutta muiden keskittyessä yksittäisten ministereiden sanomisiin hallitus on jo täydessä touhussa. Ministereiden sanomisia on syystäkin kauhisteltu. Myös valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on joutunut kesän aikana tilille kirjoituksistaan, joissa hän muun muassa nimitteli musliminaisia ”mustiksi säkeiksi”. Jo heinäkuussa kokoomuslainen työministeri Arto Satonen (kuvassa) asetti työryhmiä, joiden tarkoituksena on rajata työntekijöiden lakko-oikeutta ja edistää paikallista sopimista. 6 ajassa Sekoilun Savuverhon takana UUsi hallitUs oli ehtinyt olla virassaan vain muutaman viikon, kun ensimmäinen kohu kaatoi silloisen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan (ps). Hallitus aikoo muun muassa rajoittaa tukilakkoja ja säätää työntekijän maksettavaksi 200 euron sakkomaksun laittomaan lakkoon osallistumisesta
TOivO Haimi ajassa Vasemmistosta miespolitiikkaa Le h tik u va /M ik k o St ig miespoliittisella ohjelmalla tähdätään poikien ja miesten aseman myönteiseen kehittämiseen yhteiskunnassa. Mies voi olla samaan aikaan rintaa röyhistävä ja fiksu sekä itsestään ja muista huolehtiva. Suomi seuraa asiassa kansainvälistä kehitystä. – Osaltaan tämän ajatuksen innoittajana oli vasemmistoliittolaisten miesehdokkaiden kehno menestys kevään eduskuntavaaleissa, sanoo oululainen vasemmistovaikuttaja Olli Kohonen, yksi ohjelman puuhamiehistä. Enemmistö syrjäytyneistä Suomessa on nuoria miehiä, ja 70 prosenttia Suomessa tehdyistä itsemurhista on miesten tekemiä. Kyse on Kohosen mukaan positiivisesta maskuliinisuudesta, joka ei ole toksista. Uotila toisteli monesti sanontaa, jonka mukaan naisen euro on 85 senttiä, mutta miehen vuosi on 10 kuukautta. Miehet ovat myös suuremmassa riskissä sairastua alkoholismiin: tutkimusten mukaan miehet kuluttavat noin kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista. – Yleisesti ottaen tavoitteena on myös positiivisen, vasemmistolaisen mieskuvan vahvistaminen ja laajentaminen. Olli Kohonen arvioi myös, että suomalainen yhteiskunta on monella tapaa armoton miehiä ja poikia kohtaan. 7 Vasemmistoliitossa on aloitettu miespoliittisen ohjelman valmistelu. Supo on todennut uhka-arvioissaan viime vuosina äärioikeistolaisen terrorismin uhkan kohonneen Suomessa. TwiTTer Suojelupoliisi Twitterissä 31.7.2023. Hän kuvailee vasemmistolaista miesihannetta henkilöksi, joka pitää itsestään ja perheestään huolta, mutta tarvittaessa myös iskee työpaikallaan nyrkkiä pöytään eikä pelkää sanoa pomoille, että perkele, tämä ei käy”. Tällä hän viittasi siihen tosiasiaan, että Suomessa miehet kuolevat keskimäärin nuorempina kuin samana vuonna syntyneet naiset. Vasemmistoliiton veteraanikansanedustaja Kari Uotila kunnostautui aikanaan miesten ja poikien aseman parantamisessa. Aloitteen taustalla on joukko vasemmistoliittolaisia miehiä, joiden mielestä suomalainen yhteiskunta kaipaa erityisesti miehille suunnattua ja miesten asemaa parantavaa politiikkaa
Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto KoKoomus sai mitä halusi, ja keskustalle varattu rooli tuli RKP:lle. Vaalien alla demaritaustainen konsultti Esa Suominen sanoi KU:n podcastissa, että tarvittaessa Elinkeinoelämän keskusliitto tekee kaikkensa saadakseen Suomeen oikeistohallituksen. 8 Petteri Orpon hallitus. Hallitus haluaa rajoittaa lakko-oikeutta. Se kannatti, koska nyt on käsillä oikeiston suunnanmuutos. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelma edustaa etenkin talousajattelultaan kokoomuksen linjoja. Ison muutoksen ohjelma Ohjelma 1. Suominen ajatteli maanittelujen menevän keskustan suuntaan, mutta nyt ne menivätkin RKP:lle. 3. Siksi tällä kertaa kysyimme, kuinka radikaali hallituksen ohjelma oikein onkaan. Julkista taloutta sopeutetaan leikkauksin. 2. Sen lisäksi ohjelmassa on suuria työmarkkinalinjauksia, joilla pyritään nakertamaan ay-liikkeen asemaa. Veroja kevennetään eikä veroaukkoja tukita.
Tässä suhteessa Orpon hallituksen pyrkimyksiä voi verrata lähinnä Juha Sipilän tai Esko Ahon hallitusten tavoitteisiin tai vastaavasti 50ja 60-lukujen hallitusten hyvinvointivaltion rakennusohjelmiin. Pakolaiskiintiö puolitetaan. Sitä niittää, mitä kylvää. Lakko-oikeuden rajoittaminen taas tarkoittaisi sitä, että työntekijöiden joukkovoima heikkenee suhteessa työnantajiin. Nykyinen hallituspohja taas on oikeistolaisin, mitä kevään vaaleissa valitulla eduskunnalla oli mahdollista saada aikaan. Sekä poliittisten lakkojen että tukilakkojen mahdollisuudet ovat jatkossa selvästi heikommat, jos tämä ohjelma toteutetaan. Hallituksen politiikan lopputulemana olisi siis aikamoinen varallisuuden ja vallan siirto työntekijöiltä omistajille. Hallitus kohdistaa leikkauksia myös sote-palveluihin, mikä pahimmillaan eriarvoistaa paljonkin paitsi ihmisiä, myös eri alueita. Kun sosiaaliturvaa heikennetään, työntekijät eivät enää kykene neuvottelemaan itselleen yhtä hyviä palkkoja ja työehtoja, vaan työtätekevien köyhien määrä Suomessa kasvaa. lauri holappa Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto ensinnäkin on syytä ymmärtää, että Petteri Orpon hallituksen ohjelma on luonteeltaan poikkeuksellisen radikaali. Hallitus ei pyri ainoastaan hallinnoimaan Suomea ja leikkaamaan valtion menoja, vaan ohjelmansa perusteella hallituksen tavoitteena on tehdä sellaisia muutoksia yhteiskuntaan, jotka jäävät pysyviksi – tai ainakin hyvin pitkäkestoisiksi. Se kääntää työn ja pääoman välistä valtasuhdetta peruuttamattomalla tavalla pääoman hyväksi. Näiden muutosten takana ovat porvarillinen ideologia sekä ajatus valtion roolin vähentämisestä yhteiskunnassa. Toimeentuloa, työttömyysturvaa ja kehitysyhteistyön määrärahoja leikataan. 9 ajassa Mikä hallituksen ohjelMassa on kaikkein radikaaleinta. Kyse on järjestelmämuutoksen ohjelmasta: siinä tavoitellaan irtaantumista perinteisestä pohjoismaisesta työmarkkinaja hyvinvointimallista. toivo haiMi Toimittaja PetteRi oRPon hallituksen ohjelma on ideologinen muutosohjelma. Edelliset Rinteen ja Marinin hallitukset olivat vasemmistolaisimpia, mitä silloisella eduskunnalla oli mahdollista rakentaa. Tämä hallitus rakentaa eriarvoista, paremmin pärjäävien Suomea, varmaankin juuri niiden vahvojen Suomea. M at ia s H o n k a M a a a n tt i Y r jö n en a n tt i Y r jö n en Politiikan vetomittaRi Hallitus natisee liitoksistaan jo nyt, vaikka itse politiikan tekeminen käynnistyy vasta syksyllä. Nämä kaikki osuvat heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin samalla, kun hyvin pärjääville tarjotaan etuja. laura Meriluoto Kansanedustaja Radikaaleinta on eriarvoisuuden lisääminen kautta linjan, sekä Suomessa että globaalisti. Yksittäisten ihmisten kannalta ohjelmassa radikaaleinta lienevät sen sisältämät laajat sosiaaliturvaleikkaukset. Nyt siitä leikataan lisää. ”Nyt on aika kääntyä takaisin oikealle”, mainosti pääministeripuolue kokoomus ennen eduskuntavaaleja. Suomessa hallitusohjelmien merkitys ja yksityiskohtaisuus on vuosien saatossa kasvanut, joten hallitusohjelmaa ei kannata peilata vain aiempia ohjelmatekstejä, vaan ennen kaikkea aiempien hallitusten poliittisia pyrkimyksiä, vasten. Kautta linjan hallituksen politiikassa näkyy se, että heikoimmilta otetaan. Silti arvioisin, että kaikkein fundamentaalisin yhteiskunnallinen vaikutus on lakkooikeutta rajoittavilla toimenpiteillä. Suomi on siirtynyt konsensuspolitiikasta heilurin politiikkaan. Erityisesti RKP:n on kiusallista olla Orpon hallituksessa yhdessä perussuomalaisten kanssa.. Sen käyttöä myös kontrolloidaan hyvin tarkasti, ja Suomi on myös saanut monesti huomautuksia siitä, että meidän sosiaaliturvamme taso on liian matala. Ihmisistä, joilla ei yleensä ole mitään muita tulonlähteitä kuin sosiaaliturva. Kaikkein heikoimpiin kohdistetaan leikkauksia. Esimerkiksi toimeentulotuen leikkaaminen on todella raju siinä mielessä, että kyse on viimesijaisesta sosiaaliturvasta
– Ammattiin valmistuneiden kohdalla uutisoinnin fokus on lähes aina työntekoon liittyvä, millä vahvistetaan duunari-identiteetin luomista. Sen tuomaa taakkaa he joutuvat kantamaan myös opintojensa päätyttyä, sillä muiden kehystämää identiteettiä toistetaan läpi yhteiskunnan kouluissa, medioissa ja osin kodeissa. KU palaa tutkimuksen tuloksiin myöhemmissä numeroissa. Vasemmistoliiton kannatus on pudonnut jyrkästi miesten keskuudessa. Kaikki sanomalehdet kuvasivat ammattiin opiskelevia nuoria samansuuntaisesti esimerkiksi sivistymättöminä sekä terveydeltään ja elintavoiltaan heikompina kuin lukiolaiset. Vasemmistoliitto on menettänyt kannatustaan erityisesti vähiten koulutusta saaneiden keskuudessa. ajassa Miehet hylkäsivät vaseMMiston Vasemmistoliiton äänestäjistä moni siirtyi sosiaalidemokraattien taakse kevään eduskuntavaaleissa. JÄLKES-Boomerit! Meidän äänemme kuuluviin ja näkyviin -tutkimuksessa tarkasteltiin yhdeksän sanomalehden julkaisuja vuosina 2010–2020. Tutkimus myös vahvistaa, että vasemmistoliiton äänestäjien puolueuskollisuus ei ole enää aiemman veroinen. Ikäryhmittäin tarkasteltuna puolue on suosituin 18–44-vuotiaiden naisten keskuudessa. Jussi Virkkunen Media toiseuttaa ”aMiksia” Mediassa nuorten kokemukset ja näkemykset eivät ole tulleet esiin yhteiskunnallisissa teemoissa tai vaikuttamisessa, vaan ammattiin opiskelevat kuvattiin usein kasvottomina duunareina ja yrityselämän resursseina. Vuonna 2007 puolueuskollisuus oli yli 70 prosenttia, nyt se on jonkin verran yli 50 prosenttia. Åbo Akademin tutkimuksessa vain neljä prosenttia haastatteluun osallistuneista miehistä ilmoitti äänestäneensä vasemmistoliittoa tämän vuoden vaaleissa. Nuoret tietävät, että heitä ja heidän koulutustaan ei arvosteta Suomessa, Meriläinen huomauttaa. Ammattikoulutus ja ammattiin opiskelevat olivat esillä kaikissa sanomalehdissä, mutta heidän äänensä pääsivät kuuluviin vain harvoin. tutkimustulosten mukaan sanomalehdet ovat luoneet ammattiin opiskelevista nuorista toiseuttavan identiteetin, joka typistää heidät pois muista identiteeteistä ja ihmisyyden osaalueista. Tutkimuksessa tuli esille, että osa nuorista koki opettajien osalta kiusaamista ja väheksyntää, mikä vaikutti heidän kokemukseensa ammattiin opiskelusta. 1 Ikäryhmittäin tarkasteltuna puolueon suosituin 18–44-vuotiaiden naisten keskuudessa. Åbo Akademin tutkimusraportin mukaan lähes joka kolmas vasemmistoliittoa 2019 eduskuntavaaleissa äänestänyt antoi nyt äänensä demareille. He korostavat olevansa ”muutakin kuin amiksia” ja haluavat tulla nähdyiksi ja arvostetuiksi moninaisina yksilöinä, sanoo tutkija ja tutkimushankkeen johtaja niina Meriläinen. Nuoret kokevat myös joutuvansa puolustelemaan valintaansa mennä ammattikouluun, vaikka ”arvosanat olisivat riittäneet lukioon” tai ”heillä on ysin keskiarvo”. – Nuoret tuntevat tulleensa suljetuiksi pois muutoksen tekijöistä ja älykkäistä nuorista, koska he opiskelevat ammattiin. Nuoret eivät kuitenkaan tunnista itseään siinä valossa, johon media heidät kehystää. Ylipäätään vasemmistoliitto onnistui pitämään äänestäjistään vain 55 prosenttia. Ammattiin opiskelevat nuoret kokevat, että media luo heille pakotetun identiteetin. ToiVo HaiMi Le h tik u va /M a r k k u u La n d er. Heidät koetaan vähemmän arvostettavina ja tietoisesti toiseutettuina
Edellisen sivun kuva rantaan saapuvasta veneestä on vuodelta 2015 ja All Over Press -kuvatoimiston välittämä.. Lesboksen saaren rannoille saapuu pakolaisia murtoosa huippuvuosien luvuista. 1 2 Skala Sykamiaksen ranta on ny kyään rauhallinen
Teksti IIkka SorvalI Kuvat vaSIlIS kazazIS HIljaISet rannat. 1 3 Lesboksen saari muistetaan vuoden 2015 kaaoksesta. Poliitikot ylpeilevät kehityksellä, mutta sen takaa löytyy väkivaltaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin perustuva EU:n rajapolitiikka. Nyt saaren rannoille saapuvia on vain murto-osa huippuvuosien lukemista
– Sen kuulee jo tuosta sanassa – leiri. Mirogiannis muodosti naapurustoja, joissa oli kaikenlaisia ihmisiä. Leirit ovat kuin eläintarhoja tai vankiloita. Välillä hän kurkkaa auki olevasta ikkunastaan ja kyselee lastenohjaajilta, mitä pihan leikkipaikalla itkevälle lapselle sattui. Kielitaito auttaa integroitumaan yhteiskuntaan, mutta se on myös turvallisuuskysymys. Vuosina 2020–2022 saarelle on saapunut keskimäärin noin 90 prosenttia vähemmän pakolaisia kuin vuonna 2019. Lesboksen pakolaisleirit ovat rauhoittuneet huomattavasti viime vuosien aikana. Matka Kreikkaan oli todella vaikea. Leireillä ollaan jumissa jopa vuosia Stavros Mirogiannis ei ole tyytyväinen siihen, miten Eurooppa kohtelee pakolaisia. Zohra listaa leirin ongelmia: suihkuja ja vessoja ei ole tarpeeksi, taudit leviävät, asukkaille ei tarjota ruuanlaittomahdollisuuksia, leirin johto ei suostu kuuntelemaan asukkaita ja niin edelleen. Opiskelin Afganistanissa lääkäriksi mutta jouduin lopettamaan Talibanin takia. Hän johti itse Kara Tepe -leiriä, jonka lähelle on rakennettu uusi Mavrovouni -leiri. Hän korostaa kielitaidon merkitystä pakolaisille. Turisteja ei juuri ole, sillä he suuntaavat useimmiten läheisille Kosin ja Chíosin saarille. Turkki ei suostu vastaanottamaan hylätyn päätöksen –?Elämä?lEirissä on hyvin vaikeaa, huokaisee Afganistanista paennut Zohra. Noin 70 kilometriä leveällä saarella asuu hieman yli 83 000 ihmistä. Hän jätti kotimaansa vanhempiensa ja viiden sisaruksensa kanssa noin vuosi sitten. Sivuseinällä on verhoilla rajattuja tiloja, joissa voi olla hetken omassa rauhassa. Zohra perheineen on asunut Lesboksella Mavrovouni-nimisessä pakolaisleirissä neljä kuukautta. Elämä Lesboksella tuntuu olevan kaikin puolin hyvää. Mirogianniksen toimistossa on kuuma. Kaiken lisäksi on vielä pahaenteinen vas. Mirogiannis toivoo, että keskuksen tarjoamia palveluita olisi saatavilla myös leireissä. – He eivät halua antaa naisten opiskella. Ei ole tavatonta, että Lesboksella ollaan jumissa turvapaikkaprosessissa vuosia. Voisitko elää leirissä neljä vuotta. Matka taitettiin jalan, ja perhe nukkui välillä taivasalla tien vieressä. Se, että ihmisellä on nimi ja osoite, suojelee hänen arvokkuuttaan. Keskus tarjoaa Mavrovounissa asuville naisille ja lapsille erilaisia palveluita, joita leirissä ei ole saatavilla. Suuren saaren luonto on monipuolista ja siellä valmistetaan maan parasta ouzoa. Hän kertoo halunneensa rakentaa leirin reilummaksi. Ulkona leikkivien lasten äänet kuuluvat sisälle, missä kymmenet naiset ja tytöt lepäävät, opiskelevat ja kuntoilevat. Tätä on Euroopan synkkä maahanmuuttopolitiikka. Keskuksessa on käynnissä kiireinen arki-iltapäivä. Olla riippuvainen heidän avustaan, jos he edes haluavat auttaa sinua. Aluksi asukkaat oli eroteltu etnisen taustan mukaan. Keskus tarjoaa heille myös mahdollisuuden yksityisyyteen, mitä leirillä ei ole tarjolla. Perhe kuuluu Talebanin sortamaan etniseen vähemmistöön hazaroihin. Onko Mavrovouni-leirissä vieraanvaraisuutta. – Joskus tulkit ovat olleet niin huonoja, että ilman omaa kielitaitoa olisi voinut joutua ongelmiin turvapaikkaprosessin aikana. Hän kertoo tarinaansa When We Bound Together (WWBT) -järjestön hyvinvointikeskuksessa lähellä vuonna 2020 palanutta Morian pakolaisleiriä. Mirogiannis johtaa vuonna 2019 perustettua WWBT:tä. – Euroopassa puhutaan paljon ihmisoikeuksista. Syödä riisiä ja papuja neljä vuotta. – Annoimme keskuksen eri osille nimet, ja ihmiset saivat osoitteet. Idyllisen pinnan alta paljastuu kuitenkin toinen totuus. Zohra esiintyy tässä jutussa vain etunimellään tilanteen arkaluontoisuuden takia. Nyt Lesboksen tunnelmaa voisi kuvata letkeäksi. Sitä leimaavat EU:n ja Kreikan valtion harjoittama väkivalta pakolaisia kohtaan sekä viranomaisten piittaamattomuus ihmisoikeuksista. 1 4 taanottokeskus, jota on kuvailtu vankilaksi. Mirogiannis ei tosin itse kutsu johtamaansa Kara Tepeä leiriksi, vaan vieraanvaraisuuskeskukseksi. Perheen elämä Afganistanissa kävi mahdottomaksi sen jälkeen, kun ääriliike otti vallan maassa vuoden 2021 syksyllä. Zohran on vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä kylmyyttä, jota perhe koki matkustaessaan talven halki kohti Turkkia. Zohra kehuu leirin turvallisuutta. He eivät ole vain numeroita järjestelmässä. Vaikeudet jatkuivat, kun he vihdoin pääsivät Kreikkaan. Minä sanon, että se on paskapuhetta. Hän kertoo, että Mavrovounissa voi liikkua vaikka keskellä yötä, koska vartijoita on kaikkialla. Kreikan maahanmuuttoministeri julisti vuoden alussa, että Lesboskin on palannut vihdoin normaalitilaan. Pääkaupunki Mytilinin kapeiden katujen varsilla on paljon terasseja, joilla ihmiset nauttivat aurinkoisesta säästä. Seiniä koristavat lasten piirustukset
Hän kiittelee paikallisia, jotka tuovat keskukseen vaatteita ja kenkiä pakolaisia varten.. 1 5 Zohra käy usein WWBT:n hyvinvointikeskuksessa
Tämä politiikka on materialisoitunut Lesboksella vuosien varrella eri tavoin. Leirin sulkemisesta päätettiin huhtikuussa 2021, kun paikallisviranomaiset siirsivät kaikki sen asukkaat Mavrovouniin. Pakolaiset joutuivat matkaamaan noin 40 kilometrin matkan saaren pohjoisimmalta Skala Sikamineaksen rannalta Mytiliniin jalan. Mirogiannis uskoo, että leirien sulkemiset olivat osa Kreikan ja EU:n pelotepolitiikkaa. Aivan Turkin vieressä sijaitseva saari nousi otsikoihin Euroopan ”pakolaiskriisin” polttopisteenä. Maantiellä ajaessa saattoi nähdä oliivipuiden alla lepääviä perheitä. Pelote on yksi heidän aseistaan, joilla he pitävät ihmiset loitolla. Nikolaos istuu työhuoneessaan Lesboksen pääkaupungissa Mytilinissä ja kertaa eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan viime vuoden vaiheita. Saarelle saapui vuoden 2015 kesäkuukausina kymmeniätuhansia ihmisiä kuukaudessa, ja useina päivinä saapujien määrä oli yli tuhat. – Tänne ei haluta tasaista ja normaalia elämää. – En yritä ottaa vastuuta pois kreikkalaisilta, mutta Kreikan ja Unkarin kaltaisia maita käytetään EU:ssa unionin maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseen. Suuret linjat tulevat EU:lta, joka on kontrolloinut maan sosiaalija talouspolitiikkaa Kreikan velkakriisin takia vuodesta 2010. Mytilinin kadut olivat täynnä pakolaisia, ja ihmiset nukkuivat taivasalla. ”Jos tulet tänne, näin sinulle tapahtuu” – EU:n maahanmuuttopolitiikan tarkoituksena on herättää ihmisissä pelkoa tai estää saapuminen väkivalloin, jotta he eivät tulisi EU:n alueelle, sanoo Aigeian yliopiston maahanmuuton sosiologian tutkija Xypolytas Nikolaos. Vaikka Lesbos on suhteellisen suuri saari, kaikille ihmisille ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Puoli vuotta aiemmin oli suljettu myös vapaaehtoisvoimin toiminut Pikpa-leiri, joka oli tunnettu tarjoamastaan psykososiaalisesta tuesta. Entisen pakolaisleirin johtajan mukaan vieraanvaraisuus on kreikkalaisilla veressä, mutta se ei näy leireillä.. Hänen puheessaan kuuluu halveksunta, kun hän mainitsee Euroopan unionin. Aiem min saarelle oli saapunut joitakin tuhansia ihmisiä vuosittain, mutta tuolloin heitä tuli yli 500 000. Hänen mukaansa Kreikan maahanmuuttopolitiikasta puhuminen on käytännössä turhaa. Vuosi 2015 muistetaan Lesboksella kaoottisena vuotena. 1 6 saaneita pakolaisia koronan vuoksi, joten hylättyjen päätösten ja uudelleenkäsittelypyyntöjen limbo voi venyä hyvin pitkäksi. Mirogiannis johti Kara Tepeä vuoteen 2019. Tästä alkoi avustusjärjestöjen ja lahjoitusvaroStavros Mirogiannis kritisoi Euroopan maahanmuuttopolitiikkaa
Ihmiset joutuivat asumaan heikkorakenteisissa teltoissa hankalassa maastossa. Moria toimi majakkana, jonka viestinä oli: ”Jos tulet tänne, näin sinulle tapahtuu”, Nikolaos selittää. Kreikassa käytetään laajasti laittomia käännytyksiä EU:n ja Kreikan maahanmuuttopolitiikan uudet muodot tulivat Lesboksella toden teolla näkyviin Morian palon jälkeen. Leirillä asui yli 12 000 ihmistä, kun se paloi syyskuussa 2020. Ihmisiä oli kuitenkin edelleen paljon, ja pahamaineinen Morian pakolaisleiri jatkoi laajentumistaan. Tarkoituksena oli saada saaren pakolaistilanne näyttämään paremmalta. Nikolaoksen mukaan saarelta vietiin tällöin tuhansia turvapaikanhakijoita mantereelle. Toimijat vaihtelivat UNHCR:n kaltaisista jättiläisistä paikallisten vapaaehtoisvoimin pyörittämiin yhdistyksiin. Sen lisäksi maa saavutti virallisen roolin Euroopan portinvartijana, jota maan hallinto on käyttänyt ahkerasti erilaisissa poliittisissa kädenväännöissä länsimaiden kanssa. Välimeren tilanne rauhoittui heti vuonna 2016, jolloin Kreikkaan saapui meriteitse enää viidennes vuoden 2015 luvuista. Edes perusasiat kuten ruokahuolto ja jätevesijärjestelmät eivät olleet riittäviä valtavalle ihmismäärälle. Moria levisi kohti alkuperäistä leirialuetta ympäröiviä kukkuloita eikä sen turvallisuustilanne ollut oikein kenenkään hallinnassa. – Leirit ovat esimerkki EU:n käyttämästä pelotteesta, jolla halutaan estää maahanmuuttoa. – Moria oli kuin keskitysleiri. – Kukaan ei huomannut, koska kukaan ei muutenkaan katso näissä paikoissa asuvia ihmisiä. Se ei ollut kestävää, koska kaikki pystyivät näkemään, mitä siellä tapahtui. Uudet käytännöt olivat käytössä myös muilla Itä-Aigeian meren saarilla. EU ratkaisi tilanteen vuonna 2016 tekemällä Turkin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Turkin tulee tehdä kaikkensa estääkseen ihmisten saapumisen maan kautta Kreikan saarille. Loput Morian asukkaat siirrettiin uuteen Mav–?Nyt?on?aika?lopettaa?pelleily?ja?tunnustaa?tosiasiat,?linjaa?Xypolytas?Nikolaos.?Sosiologi?ei?säästele?sanojaan?puhuessaan. Pakolaisten määrä Lesboksella tippui Nikolaoksen mukaan Morian palon jälkeen kahdessa kuukaudessa 18 000:sta 5 000:een. Ihmisiä ilmaantui sinne saarilta kuin tyhjästä. 1 7 jen tulva. Hänen mukaansa tämä väestö työnnettiin mantereelle, Ateenan ja Thessalonikin ghettoihin. Turkki sai EU:lta miljardeja euroja pakolaistilanteen hillitsemiseen. Naiset eivät uskaltaneet poistua teltoistaan yöllä, eivätkä työntekijätkään säästyneet väkivallalta. EU:n?maahanmuuttopolitiikasta.. Lesbokselle saapui valtava määrä eri järjestöjä ja niiden työntekijöitä sekä vapaaehtoisia
Jos nämä Nikolaoksen ”pushback-joukoiksi” kutsumat tahot pääsevät paikalle ensimmäisenä, tulos voi olla kohtalokas pakolaisille. Lesbokselle rakennettava, saarien viimeinen uusi laitos, on vielä kesken. Laitoksen kapasiteetin on arvioitu olevan jotain 5 000 ja 10 000 välillä. Nykyään tästä historiasta kertoo enää naapurikaatopaikan töhritty kyltti. Laitosta rakennetaan laaksoon, jossa sitä ympäröivät joka puolella korkeat kukkulat. Viranomaiset pyrkivät häiritsemään heidän työtään. Kun rakennustyöt aloitettiin, Lesboksella oli suuria yhteenottoja työmaata suojanneiden mellakkapoliisien ja paikallisten välillä. – Toisella puolella ovat solidaarisuusryhmät ja toisella on epäselvä yhdistelmä poliisivoimia, puolisotilaallisia ja sotilaallisia joukkoja. Korkealta nähtynä sijainti vaikuttaa siltä, kuin se olisi valittu olemaan mahdollisimman helppo unohtaa. Käytännössä mikään muu taho kuin Lääkärit ilman rajoja ei tarjoa veneellä saapuville pakolaisille hätäensiapua. – Joskus joukot ottavat myös heidän vaatteensa. Se on vankilaksi kuvailtu vastaanottokeskus, jota rakennetaan Lesboksella EU-rahalla. Vaikka sieltä lähtisi pois, vastassa olisi vain metsää. Niitä vartioidaan valvontakameroilla, ja laitoksia ympäröivät valtavat piikkilanka-aidat. Kovia kokeneille pakolaisille ei ole tarjolla riittävästi tukea, ja asukkaat ovat järjestöjen tarjoamien mielenterveyspalveluiden varassa. Hän arvelee, että ”Lampedusa-tyylinen” onnettomuus voisi lopettaa käännytykset merelle. Ensihoitajat ovat törmänneet Lesboksen rannoilla myös naamioituneisiin ja aseistettuihin ihmisiin, jotka eivät ole suostuneet tunnistautumaan. Kreikan rannikkovartioston yleinen käytäntö on ollut ostaa kumisia pelastuslauttoja, joihin pakolaiset laitetaan, kun heidät on ajettu pois Kreikan aluevesiltä. Viereiseltä kukkulalta laitoksen kuitenkin näkee. Varsinkin puhelimia ja asiakirjoja otetaan pois. Miksi näin suurta laitosta rakennetaan, kun saarelle saapuu niin vähän pakolaisia. Avustusjärjestöjen työntekijät joutuvat anomaan lupaa leirissä käymiselle maahanmuuttoministeriöstä. Paikalliset ovat väsyneitä poliitikkoihin, jotka eivät kuuntele heitä. EU:ssa kuitenkin tiedetään, että tämä toimintatapa on samalla tavalla kestämätöntä kuin Morian leiri oli. Kilometrien säteellä Vastriasta ei ole muita rakennuksia kuin viereisen kaatopaikan hallit. Lesboksen laitokseen ei tosin välttämättä edes tarvitse rakentaa aitaa. Hän ”Jospakolaiseltaottaa hänenvaatteensa, ottaahäneltäkaiken.”. Usein joukot pahoinpitelevät pakolaisia ja anastavat heidän omaisuuttaan. Joskus järjestön autoja pysäytetään turvallisuustarkastuksia varten. Sen asukasluku on ollut viime vuosina noin 1 000–2 500. Vastria on Closed Control Access Center (CCAC) -laitos. Tämän jälkeen pakolaiset pakotetaan takaisin merelle, jos turvallisuusjoukot ovat saaneet heidät kiinni maalla. Leirissä vallitsee Nikolaoksen mukaan yhä korona-ajan henki, ja kulku leiriin on hyvin rajoitettua. Moni muukin asia Lesboksella on järjestöjen vastuulla. Itse rakennustyömaalle on pääsy kielletty, ja tietä valvovat vartijat. Leirin mielenterveystilanne on vakava. ”Välimeren Guantánamojen” asukkaiden tavarat ja taskut tarkistetaan joka kerta, kun he menevät sisälle laitoksiin. Nikolaos kertoo, että EU:n tavoite on siirtyä uuteen vaiheeseen maahanmuuttopolitiikassaan. Lautalla olevat ihmiset voivat joutua odottamaan pelastusta jopa tunteja. Se sijaitsee yli 30 kilometrin päässä Mytilinistä. Työkoneita ja kymmeniä konttimaisia rakennuksia ympäröi valtava havupuumetsä, joka peittää suuren osan saaresta. Vastria on tunnettu Lesboksella siitä, että sinne on vaikea löytää. Moni turvapaikanhakija on kuitenkin joutunut kokemaan jopa viidestä kymmeneen tällaista laitonta käännytystä, pushbackia, ennen kuin on päässyt turvallisesti perille. Nikolaos kuvailee pakolaisten veneen saapumista hetkeksi, josta alkaa kilpailu. ”Pushbackeja tehdään, kunnes kuolemia tulee liikaa” Sitten on vielä Vastria. Nämä niin sanotut pushbackit ovat kansainvälisen lain ja EU:n ja Kreikan lakien vastaisia. 1 8 rovounin leirin. CCAC:t ovat uusia turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, Ensimmäinen CCAC avattiin Lesboksen lähellä olevalle Samoksen saarelle vuonna 2021, ja kolme muuta on saatu valmiiksi muilla Itä-Aigeian saarilla. – Ihmisiä tullaan käännyttämään merelle niin pitkään kuin se on mahdollista. Jos pakolaiselta ottaa hänen vaatteensa, ottaa häneltä kaiken, Nikolaos painottaa
Hän yrittää parantaa Mavrovounin oloja, mutta leirin johtoa on ollut vaikea saada vastaamaan kysymyksiin. n Juttua varten on haastateltu myös Lääkärit ilman rajoja -järjestön paikalliskoordinaattori Nihal Osmania ja Siniparxi Epikoinonia -vapaaehtoisjärjestön Christina Hatzidakia sekä Paris Vounatsista. Sitä, miltä EU:n maahanmuuttopolitiikka tulee näyttämään tämän jälkeen, ei tiedä kukaan. Riskejä lisäävät maaperän lyijypitoisuus sekä räjähtämättömät ammukset.. Afganistanissa se ei ole turvallista, koska Taliban ei halua antaa naisten opiskella. Hän toivoo, että siellä hänen sokea siskonsa ja ikääntyvät vanhempansa voisivat saada tarvitsemaansa hoitoa. Zohran mukaan leirin johtaja käy tarkistamassa leirin kerran kuukaudessa, mutta muuten asukkaat eivät häntä näe. Asioiden muuttaminen leirissä on vaikeaa, mutta EU-tasolla se on liki mahdotonta. Leirin sijaintia on kritisoitu suojattomaksi. Mavrovouni sijaitsee vanhalla armeijan ampumaradalla aivan meren äärellä. Vaikka Frontexin pitkäaikainen johtaja Fabrice Leggeri joutui eroamaan viime vuonna pushback -skandaalien takia, unionin politiikassa ei ole tapahtunut todellista muutosta. 1 9 viittaa vuonna 2013 tapahtuneeseen onnettomuuteen, jossa kuoli 368 Italiaan pyrkinyttä siirtolaista. Se jää nähtäväksi, milloin EU siirtyy Nikolaoksen kuvailemaan maahanmuuttopolitiikan uuteen vaiheeseen. Valtavien vankiloiden rakentaminen unionin ulkorajoille kielii kuitenkin siitä, että rajapolitiikka tulee pysymään tiukkana jatkossakin. Zohran mukaan kaikki leirin työntekijät eivät edes puhu englantia. Tavoitteena on päästä jatkamaan Talibanin keskeyttämiä opintoja. – Haluan opiskella lääkäriksi Saksassa. – Ihmisiä käännytetään merelle, kunnes kuolemia tulee liikaa. Nikolaos kuvailee EU:ta kaksinaamaiseksi hirviöksi, joka pyrkii suojelemaan omaa aluettaan keinolla millä hyvänsä. – Euroopan unioni pyrkii aina toimimaan mahdollisimman epäinhimillisesti ja väkivaltaisesti samalla kun se esittää olevansa läntisen humanitäärisyyden puolustaja. Zohra haluaisi paremman elämän myös itselleen. Myös kielimuuri vaikeuttaa palautteen antamista. – Haluamme korjata epäkohtia, mutta emme saa leirin johtajaa kiinni, Zohra sanoo turhautuneena. EU ei ole sitä mitä väittää Zohran haaveena on turvapaikka ja muutto Saksaan. He tietävät, että joskus se raja tulee vastaan. Toistaiseksi Lesboksen rannat pysyvät hiljaisina. Italia aloitti onnettomuuden seurauksena Mare Nostrum -pelastusoperaation
Yli 40 liiton kautta se edustaa yli 340 000:ta jäsentä. Pohjoismailla. TekstiemIlIamännynvälI KuvatemmaGrönqvIst AutojA Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT) puheenjohtajalla Ismo Kokolla on tämän haastattelun aikaan takanaan tiukka työmarkkinakevät lukuisine neuvottelukierroksineen, joita vauhditettiin lakoilla. Vuonna 1908 perustetun NFT:n tarkoitus on koota yhteen Pohjoismaiden kuljetusalan ammattiliitot Islantia myöten. – Yksi syy on, että voidaan miettiä yhteisiä kantoja Pohjoismaissa, toinen syy on Bryssel. 2 ”Ilman yhteIspelIä tästäeI jatkossa selvItä” Ärhäkkäänä tunnetun työntekijä liiton pomo kaipaa sivistynyttä keskustelua ja on huolissaan ääri oikeiston noususta. Eurooppa-tasoinen sääntely tulee varmasti lisääntymään direktiivien ja asetusten muodossa. Kokko kuvailee järjestön roolia kahtalaiseksi. Hänet on juuri valittu myös Pohjoismaisen Kuljetustyöntekijäinfederaation (NTF) puheenjohtajaksi viisivuotiskaudelle
2 1
Aika pitkä pätkä meillä on ollut, hallituksesta riippumatta, porvarienemmistöinen eduskunta. – Kun työajat ovat pitkiä, on erilaisia ratkaisuja siihen, miten lepoa saadaan riittävästi. Työnantajapuoli luottaa siihen, ja se on yksi keskeinen syy, miksi he haluavat lopettaa sopimusten tekemisen. – Muissa Pohjoismaissa työpaikkakohtaista sopimista on enemmän, meillä se ei niinkään herätä luottamusta. Mutta ei ole muuta tietä ja vastausta kuin kysyä, mitä he toivovat ja mihin suuntaan he haluavat mennä. Tän voi ottaa kritiikkinä tai olla ottamatta, mutta olen lukemattomia kertoja ollut tilanteessa, jossa nuorekkaat ihmiset keskustelevat siitä, että on se kumma, kun nuo nuoret eivät liity. – Toisaalta pitääkö kaikki saada takaisin just sellaisena kuin joskus oli, vai muokkaantuvatko systeemit sen mukaan, mitä nuorempi sukupolvi haluaa. – Työelämän kysymyksissäkin lainsäätäjän rooli varmaan vahvistuu, mikä on omalla tavallaan hemmetinmoinen haaste. Mutta mukaan heitä tarvitaan ilman muuta. Luulen, että siinä kohtaa törmätään kulttuurieroihin vaikkapa yritysjohtamisessa. Nuorille annettava tilaa Ay-liikkeen murheena on koko 2000-luvun ajan ollut tasaisesti laskeva jäsenmäärä ja nuorten mukaan saaminen toimintaan. Tämä on aika paljonkin yksinkertaistettu, mutta jos se tulee lakiin, miksi työnantaja neuvottelisi meidän kanssa. Oikeasti, ei ole muuta tietä. Kokon mukaan ruotsalaiset on hyvin tarkkoja siitä, etteivät poliitikot sekaannu heidän työmarkkina-asioihinsa millään tavalla. Maailma on muuttunut niin nopeasti, varsinkin mitä töiden tekemiseen tulee. Mulla on ollut tapana sanoa, että ehkä muissa Pohjoismaissa on sitten pari astetta fiksummat johtajat, että voidaan neuvotellakin. – Siihen ei ole mun mielestä kuin yksi tie. Mutta jos uskalletaan antaa heille tilaa, tilanne korjaantuu. Sivistyneet tanskalaiset Kokon mukaan Pohjoismaiden työmarkkinamallien välillä ei kuitenkaan ole niin suuria eroja kuin usein ajatellaan. Varsinkin kuljetussektorilla, kun on paljon pieniä yrityksiä, neuvotteluasetelmat voivat olla aika kapoiset, jos se pää kovin aukeaa. On Kokko silti huolissaan siitä, että vuosikymmenten kovan väännön vaatineet edut on helppo menettää nopeasti, mutta todella vaikea saada enää takaisin, jos ne kerran menetetään. Ehkä siinä kanssakäymisessä on heillä enemmän jotain sivistynyttä. Eri näkemyksiä liittojen kesken on ollut varsinkin vähimmäispalkkadirektiivistä. Mutta kyllä meilläkin on ollut ihan selkeitä pelkoja siitä, että jos sitä kovin lisätään, niin mitkä ne neuvottelumahdollisuudet lopulta ovat. Työnjako on selkeä ja molemmilla oma tontti. Suomalainen malli on aika yhdensuuntainen, että ”meillä on tapana tehdä näin ja piste”. Suomessa vaikutetaan kuljettavan ”vähän sinne suuntaan”. Muissa Pohjoismaissa kun sitä ei ole, on ollut ehkä enemmän pelkoa siitä, että jos Eurooppa-tasoinen sääntely vahvistuu entisestään, niin se heikentää ay-liikettä. Kokolle itselleen ay-henkisyys tarttui jo kotoa, rivien välistä enemmän kuin suoraan. – Tämä on iso ero vaikka tanskalaisiin nähden, tai ruotsalaisiin. – Pois lukien vientiteollisuus, jossa sitä on ollut ja hyvä niin. Kokko arvelee Suomen maantieteellisen eristyneisyyden näkyvän mielenlaadussakin ja hymähtää hetken päästä: – Toivottavasti tanskalaiset ovat tästä samaa mieltä. Tällä hetkellä kuljetusalalla puhuttaa erityisesti työja lepoaika-asetus, jonka mahdolliset kansalliset poikkeamat koskevat kaikkia. – Faija kuului Sähköliittoon ja mutsi Vakuutus”Muillakinliitoillaon strategisestitärkeitä kohteitakentällään.”. – Meillä kun on ollut aiemmin näitä keskitettyjä, että on kytketty niihin verotusta ja muita lainsäädäntöuudistuksia, niin he ovat jo vuosikymmeniä pitäneet työmarkkinaja lainsäädäntöasiat erillään. – Suomessa ei ehkä niinkään, kun meillä on lainsäädännössä yleissitovuussääntely. – En näe pointtia tuoda heille asioita, jotka olivat 30 vuotta sitten tärkeitä, mutta eivät enää. Yksikään maa tai liitto ei pysty siihen yksin. Kokon mukaan työpaikkakohtainen sopiminen toimii sitä paremmin, mitä isommat ja vakiintuneemmat yritykset ja mitä juurtuneemmat luottamusmiesmallit. Voi miettiä sitä, millaiset meidän eduskunnan koostumukset ovat jo pitkään olleet. 2 2 on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, mutta se vaatii yhteisiä näkemyksiä. Kokon mukaan se on jakanut mielipiteitä, sillä sen pelätään paikoin heikentävän työehtosopimuksia. Kysyä ja kuunnella, mitä nuoret haluavat. Kokko sanoo oppineensa jo omista lapsistaan, että seuraavien sukupolvien ajatusmaailma on kovin erilainen
2 3
Sovittelija oli tiukasti heidän pihdeissään, että näin tehdään. Ja vientimalli määrää palkankorotuksen. – Muillakin liitoilla on strategisesti tärkeitä kohteita kentällään. Sovittelijalla oli apunaan useita apulaissovittelijoita, joista Jukka Ahtela ja Leo Suomaa kätilöivät AKT:n sopimuksia. – Mutta usein nuo tilanteet ovat olleet sellaisia, että apua on pyydetty ja apua on annettu, ja niin on saatu aika pahojakin sotkuja ratkeamaan. Onko uusi valtakunnansovittelija Anu Sajavaara tuonut muutoksia linjaan. Siksi on hyvä, että meillä on vielä olemassa järjestövoimaa. Mitä puheenjohtaja itse tästä imagosta ajattelee. Lopulta niihin päätettiin luoda paikallisen sopimisen malli. Sielläkin pitäisi pystyä joukkovoimaa käyttämään, ja itse asiassa tällä viime kierroksella näin on aika hyvin ollutkin. Ei se mitenkään pelota tai harmita tai mitään. – Siihen sitten vaan rohkeutta, hän lähettää terveisiä muille liitoille. He rakensivat sen näin. Kokko toteaa työtaisteluiden rakentuvan nykyisin nimenomaan strategisesti tärkeille kohteille. Mä olin koko ajan sitä mieltä, että jos ei nyt seistä selkä suorana vaan mennään kyykkyyn, niin se vasta sataa persujen laariin. Harvemmin koko ala taistelee toistaiseksi. Sopimustoimintaa AKT:lla kun on aika monella muullakin alalla. En tiedä oliko vai eikö, mutta itse en usko logiikan toimivan niin. Katsotaan nyt tämä sopimuskausi, että onko siitä mihinkään. Kokko kuvailee neuvottelukierrosten menevän ”suurin piirtein niin”, ettei työnantaja lähde edes neuvottelemaan, ennen kuin saadaan teknologiateollisuuden avaus. Haastattelun tekemisen aikaan yhtään paikallista sopimusta ei ollut vielä tiedossa, ja palautetta mallista oltiin vasta keräämässä luottamushenkilöiltä ja toimitusjohtajilta. Kokko sanoo silti toivovansa, että liiton julkikuva olisi vähän moninaisempi kuin ”satamat kiinni”. Se, mitä Kokko toivoo, on, että järjestövoimaa käytettäisiin laajemminkin. – Se, mikä oli ehkä uutta, niin selkeästi koko työnantajapuoli oli varustautunut siihen, että lakkoja tulee ja ne otetaan vastaan riippumatta siitä, mitä ne maksavat. – On helppo osoittaa sormella muita, että eivät Kokkotoivoo,että järjestövoimaa käytettäisiin laajemminkin.. Ei minkäänlaista. Jostain oli tullut mahtikäsky, että näin tehdään. Ei se toisaalta kauhea yllätys ollut, mutta ehkä siinä ohikiitävän hetken kaikki odottivat, että tuleeko jotain muutosta. Suurin kiistakysymys AKT:n sopimusaloilla olivat linja-autonkuljettajien työja lepoajat. – Ei se ole meilläkään läheskään kaikissa mitään riemunkiljahduksia herättänyt, mutta tilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, että jotain sopimisen mallia oli pakko miettiä. Sovittelussahan senkin kanssa oltiin. Mua ovat aina kiinnostaneet myös lainsäädäntöasiat ja yhteiskunnalliset asiat siinä mielessä, että olen nuoresta pitäen aistinut sen, ettei kaikki ole aina ihan juuri niin kuin meille kerrotaan. Ja kyllä heille täytyy hattua nostaa siinä mielessä, että linja piti hyvin. Kun lakko on pakko AKT tunnetaan ärhäkkäänä liittona. Jos sitä ei ole, suunta voi kääntyä toisin päin. – Nytkin asetelma rakennettiin sellaiseksi, ettei siitä ilman työtaisteluita selvitä. Keväällä valtakunnansovittelijan toimistolla oli ruuhkaa. – Pöytään tullaan kasan heikennysesityksiä kanssa ja sanotaan, että piiruakaan ette saa mitään, jos ei jostain muualta oteta pois. Ei mitään isoja kehitysaskelia otettu. Se oli tiedossa jo monta kuukautta ennen, ei siitä ollut kahta kysymystä. Kokon mukaan työnantajapuoli ei kuitenkaan jätä juuri vaihtoehtoja. – Peruslinjaan ei oikeastaan mitään muutosta. – Ammattiliiton peruslähtökohta on, että jonkinlaista järjestövoimaa pitää olla, koska muuten toiminnan tarkoituksen toteuttaminen eli jäsenkunnan ja sitä kautta alan työolojen ja ehtojen kehittäminen voi mennä aika vaikeaksi. Että en mä sitä toisaalta missään tapauksessa kielläkään, että on hyvä, että meillä on tietynlaisia portinvartijoita. Ja siitä tuli halu ottaa itse selvää. Mutta sen tiedän, että ilman yhteispeliä tästä ei jatkossa selvitä. – Ehkä he laskivat, että epävakaalta näyttävä talvi on vasemmistopuolueiden tappio. Kokko arvelee työnantajan ajaneen tilanteen lukuisiin työtaisteluihin silloin tulossa olleiden eduskuntavaalien vuoksi. 24 väen Liittoon, niin se oli ihan selvä. Äärioikeisto on uhka Kokko toteaa asetelman suosivan populisteja. Lakkoilu ei tietenkään ole itsetarkoituksellista. Ja tämä on ikävä sanoa, mutta entistä avoimemmin sovittelijantoimisto on työnantajan puolella ja puolustaa vientimallia. Oliko lopputulos nyt hyvä vai jotain muuta, se arviointi meillä on kaikilla vielä kesken
2 5
2 6 nuo teistä välitä, vetävät vain fyrkat omiin liiveihin. Aina, kun menee huonosti ja on jonkinlaista tyhjiötä olemassa, niin populistithan sen täyttävät. NTF:n keväisessä konferenssissa niin Kokko kuin Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) puheenjohtaja Frank Moreela ilmaisivat huolensa äärioikeiston noususta Euroopassa. Bänditoimintataustasta ei liene ainakaan haittaa neuvottelutyössä. Miten kiireinen liittopomo itse rentoutuu vapaa-ajallaan. – Niin, niistä ajoista on kai liian kauan. Ja vieläpä niin, että hyväksytään sellaisia ajatuksia, että pelkästään toisenlaisen taustan takia jollain pitäisi olla eri oikeudet. – Se on sellainen yksi sotku… Nämä työmarkkinahommat ovat ihan helppoja siihen verrattuna. Musisointi on myös yksi, ja on sääli, että se on jäänyt vähän vähemmälle. Ja kuntoillakin pitäisi, ei töiden takia vaan itsensä ja mielen. Onko ay-liike oikeasti niin sanotusti helisemässä, vai onko varsin itsevarma esiintyminen enemmän mediapeliä elinkeinoelämältä. Tai ei unohtunut, mutta järjestys oli tuo, ja siksi suuri enemmistö kokee, että heitä ei huomioitu. Maailma muuttuu Jo ainakin vuosikymmenen ajan on vaikuttanut siltä, että työnantajapuoli on vahvistunut, jos verrataan aiempiin vuosikymmeniin. Ja Moreela otti sattumalta saman aiheen, ei sitä ollut koordinoitu mitenkään. Mutta esimerkiksi tällä edellisellä hallituksella oli niin paljon korjattavaa, että keskityttiin eri ryhmien asioiden parantamiseen, mikä on sinänsä hyvä, mutta tietyllä tapaa ehkä unohtui se suuri enemmistö. Puuttuuko meiltä historiallista ymmärrystä. Se ei ole tuo, mitä me tästä katsotaan, Kokko nyökkää Helsingin keskustan Narinkkatorille päin. n ”Isoosaihmisistä eiymmärrä,mitääärioikeistonnousutarkoittaa niidenkannalta.”. – Että ihan tarkoituksella puheessanikin tätä korostin. Populistisille liikkeille kelpaavat kaikki äänet. – Kun se maailma on oikeasti hyvin erilainen, kun rupeaa tuota Suomeakin kiertämään. Kokko viittaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen nousseen natsismin olleen suorastaan räätälöity osumaan ihmisten pettymyksiin. Tilalle on tullut se, että ihmiset ajattelevat heillä olevan yksilöllistä menetettävää. Ei tarvitse itse ratkaista mitään, tarvitsee vain osoittaa ongelmia ja saada ihmiset kierroksille. Se on ihan selvä juttu. Vähän vierastan sitä, että kaiken pitäisi suuntautua sitä kohti, että ollaan iskussa töissä. Toinen iso juttu on mielestäni juuri se, että eduskunta on ollut porvarienemmistöinen jo pitkään, mikä tietysti palvelee tässä työnantajaa. Kokko kertoo soittaneensa kitaraa teinivuosista lähtien. Kokko toteaa, että osansa voi olla myös sillä, etteivät varsinkaan nuoret enää samaan malliin asetu tiettyyn paikkaan tai edes maahan, ja toisaalta työnteko ei enää ole elämän keskeisin asia. Mikä ei ole ollenkaan totta, lähtien vaikka päiväkodista. Yksi on se, että suomalainen keskivertoihminen on vaurastunut, eikä enää ole sitä ajatusmaailmaa, että tässä luokkana kohennettaisiin asemaamme. Se on vain bensan hinta tai muu näennäisen yksinkertainen helppo asia, mistä puhutaan. Syitä on paljon, ja niitä on tullut mietittyä. Eli ay-liikkeen ja vasemmiston pitäisi vain saada argumentoitua, että populismi ei ole se, mikä meidät pelastaa. – Niin pitäisi. – Iso osa ihmisistä ei ymmärrä, mitä äärioikeiston nousu tarkoittaa niiden kannalta. – Moottoripyöräilystä tykkään. Ihmisoikeuksille, demokratialle ja ay-liikkeelle. – Se oli suunnattu ihmisille, jotka olivat ottaneet turpaan ekassa maailmansodassa, oli raskaat alueluovutukset Ranskalle ja mieliala sellainen, että sitä on varmaan vaikea kuvitellakin. Enkä voi tänäkään päivänä käsittää sitä, että miten maahanmuutto, jota Suomessa ei oikeasti edes ole juuri missään mittakaavassa, on sellainen, johon ihmiset saadaan reagoimaan. Nykyisin keskiluokkainen suomalainen on sitä mieltä, että verot ovat pahasta ja niitä on turha maksaa, kun mä hoidan kaiken itse. – Ja se on tervekin asia. – Tämä näkyy parhaiten keskustelussa verotuksesta. – Onhan se ihan oikea uhka. Kolmas on varmaan se, että järjestäytymisaste on laskenut ja sen myötä järjestöllinen voima. Tavoitteet valittiin sen mukaan, mikä osui sellaiseen maaperään. Hänen nykyinen yhtyeensä soittaa raskasta rockia. Eivätkö ihmiset ymmärrä sitä, että yhtä mielivaltaisesti voidaan ottaa mikä peruste vain, kun se ovi on kerran kunnolla auki. – En mä tiedä helisemässä, mutta sitä ei pidä kieltääkään, että ovathan he jonkin aikaa tässä olleet niskan päällä
Useista takaiskuista ja haasteista huolimatta globaali liike ei kuitenkaan ole kriisin kourissa. Venäjän hyökkäys on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä poikkeuksellisella tavalla, ja sen toteuttamat sotarikokset sekä muut hirmuteot Ukrainassa ovat tuoneet sodan kauhut ja karun todellisuuden lähelle eurooppalaisten arkea. Jihadistinen liikehdintä on suurelta osin jäänyt uutis otsikoissa ja julkisessa keskustelussa Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan varjoon – varsin ymmärrettävästi. Kuva on Talebanin turvallisuusjoukkojen valmistujaistilaisuudesta kesäkuulta. Sen kaksi Le h tik u va /a FP /M o h se n k a r iM i. Teksti Juha saarinen Talebanin paluu valtaan Afganistanissa on avannut maan jälleen jihadistisille toimijoille. Ukrainan sodan varjossa jihadistinen liikehdintä on kuitenkin jatkanut kehittymistään. Siinä missä liikehdintää määrittivät edellisen vuosikymmenen aikana liikehdinnälle kiintopisteeksi muodostuneet Syyrian ja Irakin konflikti sekä Isisin nousu globaalin jihadistisen liikkeen symboliseksi johtohahmoksi, viime vuosina jihadistista liikettä ovat määrittäneet pääasiassa negatiiviset kehityskulut. Jihadistinen liike pyrkii leviämään Tällä hetkellä ilmiö ja jihadismin ympärille muodostunut globaali jihadistinen liike vaikuttaakin olevan aiempaa fragmentoituneempi. 2 7 Jihad leviää sodan varJossa Ukrainan sodan varjossa jihadistinen liikehdintä on jatkanut kehittymistä
Seuraava merkittävä aalto tapahtui 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa. Niin al-Qaidan kuin Isisinkin osalta operatiivinen toiminta on siirtynyt ryhmien paikallishaaroille, joiden toiminnassa paikalliset tavoitteet ja kontekstit korostuvat jihadismin globaalin, länsimaihin kohdistuvan terroristisen toiminnan kustannuksella. Näiden pohjalta on selvää, että Isis kykenee yhä inspiroimaan iskuja, ja alueella toimii merkittävä määrä yksittäisiä aktivisteja, pienryhmiä ja verkostoja, joilla on kyky ja halu väkivallantekoihin. Vaikka ryhmän kaksi seuraavaa johtajaa pyrkivät pitämään merkittävästi matalampaa profiilia, he menehtyivät niin ikään sotilasoperaatioissa vuoden 2022 aikana. Nähtäväksi jää, lisääntyykö mielenkiinto Afrikassa toimivien jihadistiryhmien saavuttaman menestyksen myötä. Sen sijaan Afrikassa al-Qaidaan ja Isisiin kytkeytyvät jihadistiset ryhmät ovat onnistuneet leviämään uusille alueille etenkin Länsi-Afrikassa sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Vaikka ryhmällä on yhä globaaleja ja alueellisia tavoitteita ja se on yhä motivoitunut jatkamaan globaalia terrorismiaan, valtaosa sen energiasta vaikuttaa suuntautuvan organisaation ytimen suojelemiseen heikentäen sen toimintakykyä – erityisesti ydinalueiden ulkopuolella. Tuolloin ryhmän johtaja Osama bin Laden onnistui pakenemaan ja piileskelemään Pakistanissa useiden vuosien ajan. Iskuyrityksiä on keskeytetty kuluneen vuoden aikana muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa, Hollannissa ja Belgiassa. Globaalia ja alueellista jihadistista liikehdintää Lähi-idässä määrittävät pitkälti Isisin taka iskut, joihin se viittaa omassa viestinnässään tosiuskovaisia testaavana ”koettelemusten aikana”. Maassa arvioidaan toimivan toistakymmentä jihadistista ja radikaali-islamistista aseellista ryhmää, ja monien arvioidaan voimistuvan Talebanin valtaannousun seurauksena. Länsimaissa suvantovaihe Talebanin paluu valtaan Afganistanissa on avannut maan jälleen jihadistisille toimijoille, ja sillä on jo nähty olevan jihadistista liikehdintää elvyttävä vaikutus alueella. Mikäli näin käy, saattaa tämä nostaa todennäköisyyttä alueelle kohdistuville vierastaistelijaliikkuvuuksiin ja ryhmien inspiroimiin terrori-iskuihin niiden ydintoiminta-alueiden ulkopuolella. Johtajien kuolemista takaiskuja Toinen merkittävä kehityskulku liikkeen sisällä on johtajuusvaje. Kalifaattinsa menettämisen jälkeen Isis on toiminut lähinnä kumouksellista sodankäyntiä ja terrorismia yhdistelevänä aseellisena ryhmänä. On todennäköistä, että Talebanin valtaannousulla tulee olemaan jihadistista liikehdintää globaalisti voimistava vaikutus – etenkin alQaidan osalta. Toisaalta Afrikassa toimivat jihadistiset ryhmät eivät ole perinteisesti herättäneet laajempaa mielenkiintoa liikkeen sisällä globaalisti. Merkittävimmät Ukrainansodanvarjossa jihadistinenliikehdintäon jatkanutkehittymistään.. Isisin kalifaattiprojektin romahtamisen jälkeen ryhmä menetti pitkäaikaisen johtajansa Abu Bakr al-Bagdadin Yhdysvaltain sotilasoperaatiossa lokakuussa 2019. Länsimaissa jihadistisen liikehdinnän arvioidaan käyvän läpi suvantovaihetta, mutta ilmiön voimistuminen edellisen vuosikymmenen aikana ylläpitää yhä korottunutta terrorismin uhkaa, etenkin eri puolilla Länsi-Eurooppaa. Toukokuussa 2023 Turkki väitti tappaneensa Isisin tämänhetkisen johtajan, joskaan Isis – tai mikään muukaan taho – ei ole toistaiseksi vahvistanut väitettä. Ryhmä on kuitenkin osoittanut historiansa saatossa, että se kykenee elpymään nopeastikin, mikäli olosuhteet muuttuvat sille suotuisiksi. 2 8 keskeisintä toimijaa ovat yhä al-Qaida ja Isis, joiden välinen jakolinja ja strateginen kilpailu jihadistisen liikkeen johtajuudesta vaikuttavat yhä keskeisesti liikkeen sisällä. Vaikka jihadistista liikehdintää esiintyy monilla konfliktialueilla Länsi-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan ja se on laajentunut etenkin eri puolilla Afrikkaa, liikkeellä ei ole tällä hetkellä selkeää ja eri toimijoita yhdistävää painopistettä. Tämä on heijastunut jo muun muassa Pakistanin heimoalueilla suoritettujen terroriiskujen määrän kasvuna. Manner onkin kehittynyt jihadistisen liikehdinnän syrjäseudusta merkittäväksi rintamaksi globaalissa jihadissa. On mahdollista, ellei peräti todennäköistä, että Turkin julistus oli sidoksissa myöhemmin samassa kuussa käytyihin presidentinvaaleihin. Jihadistisella liikkeellä ei tällä hetkellä ole karismaattista, globaalia laajaa kannatusta nauttivaa johtohahmoa – ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Ensimmäinen merkittävä takaisku tapahtui jo 2000-luvun alussa al-Qaidan menetettyä turvasatamansa Afganistanissa. Vaikka al-Qaidan huomio on kohdistunut viime vuosikymmenen ajan konfliktialueille muslimienemmistöissä valtioissa, on sillä edelleen halu suorittaa terroriiskuja länsimaissa sekä laajentaa toimintaansa uusille alueille
Meriluoto kertoo, että kansanedustajan elämä on ollut kiireistä, vaikka eduskuntavaalien kampanjasta on jo kuukausia aikaa eivätkä työt eduskunnassakaan ole vielä päässeet kunnolla käyntiin. Hänen kotinsa on täällä Kuopiossa, mutta uudet työt ovat Helsingissä Arkadianmäellä, joten Meriluoto on opetellut elämään kahdessa kau pungissa. Kuusankoskelta kotoisin olevan poliitikon oli voitettava esiintymiskammonsa, ennen kuin hän pääsi eduskuntaan muuttamaan maailmaa. Meriluoto sanoo olevansa iloinen siitä, että pääsee pyöräilemään, sillä hän on vihdoin toipumassa polvi vammasta, joka piti leikata. 3 Topakka ja lempeä 38-vuotias Laura Meriluoto valittiin huhtikuun vaaleissa kansan edustajaksi Savo-Karjalan vaalipiiristä. Hän on halunnut, että teemme haastattelun juuri täällä Kuopion torilla. Vastavalittu kansanedustaja Laura Meriluoto saapuu haastatteluun pyörällä. Teksti Toivo Haimi Kuvat maTias Honkamaa On aurinkOinen maanantaiaamupäivä Kuopion keskustan torikahvilassa. Kansanedustaja Laura Meriluoto iloitsee siitä, että pääsee pyöräilemään.. – Jossain vaiheessa pelkäsin jo, etten enää pääse edes kävelemään kunnolla sen takia. Mualiman navassa, kuten paikalliset sanovat
2017?kuntavaaleista,?joissa?hän?oli?ensimmäistä. 3 1 Laura MeriLuoto syntynyt 5.4.1985, ikä 38 yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineena sosiologia. kertaa?ehdolla?ja?tuli?saman?tien?valituksi?Kuopion. puolueeseen?lähden,?niin?se?on?vasemmisto,?Meriluoto?sanoo. kaupunginvaltuustoon. –?Se?ilmapiiri?oli?aggressiivinen,?ja?koin,?että?se. Yli esiintymiskammosta Laura?Meriluodon?poliittinen?ura?alkoi?vuoden. 1990-luvun?alun?Kuusankoskella?rasistinen?skinhead-liike?oli?verrattain?voimakas. hänen?lapsuudenkotinsa?ei?ollut?poliittinen. on?minulle?ikään?kuin?olohuone,?jonne?voi?mennä. luokkakuvaan?laitoin?päälle?pinssin,?jossa?hakaristin?yli?oli?vedetty?kieltomerkki,?Meriluoto?muistelee. Hän?sanoo?myös,?että?hänen?lapsuudessaan. Kuusankoski?oli?pitkään?vahva?metsäteollisuuden?keskittymä?Pohjois-Kymenlaaksossa.?Alueella. Jo?opintojensa?aikana?hän?aloitti?työt?paikal?lisella?asunnottomien?ensisuojalla,?ja?lähes?koko. aivan?kauheaa.?Minun?piti?voittaa?tällaiset?asiat?ensin,?ennen?kuin?sitten?pystyin?edes?ajattelemaan. –?Kuusankoski?oli?kuitenkin?sillä?tavalla?poliittinen?ympäristö,?että?siellä?oli?työväenaate?vahvasti. syntyi?Laura?Meriluodolle?varhain. asioihin?oli?virinnyt?jo?aikaisemmin.?Hän?opiskeli?yhteiskuntatieteitä?Kuopion?ja?sittemmin?ItäSuomen?yliopistoissa,?ja?hän?sanoo?perehtyneensä. –?Luin?aika?lailla?kaikkien?puolueiden?ohjelmia,. sille.?Tein?sen?hyvin?näkyvästi,?ja?viidennen?luokan. toimeentulotuen?käyttöä. kahville?tai?syömään,?ja?samalla?siellä?tapaa?ihmisiä.. ryhtyä?kasvissyöjäksi. sai?minut?tärisemään?ja?korvissa?alkoi?soida.?Se?oli. arvot,?ja?uskon,?että?ne?arvot?ovat?se?pohja?kaikelle?poliittiselle?työlleni,?vaikka?kotonani?ei?oltu?puoluepoliittisesti?aktiivisia,?Meriluoto?sanoo. Arvot kotoa Pohjois-Kymenlaaksosta Laura?Meriluoto?on?kotoisin?Kuusankoskelta,?joka. helposti?suustaan?kiinni,?kansanedustaja?naurahtaa. kertoo?tahdon?yhteiskunnalliseen?osallistumiseen. Myös?kiinnostus?ympäristöstä?huolehtimiseen. ja?koetin?miettiä,?mikä?vastaisi?parhaiten?omia?tavoitteitani.?Olin?löytänyt?vasemmistoliiton?jo?ennen?kuin?lähdin?ehdolle,?ja?tiesin,?että?jos?johonkin. –?Lähdin?kunnallispolitiikkaan?siksi,?että?minua. tuhat?ihmistä.?Laura?Meriluoto?työskenteli?itsekin. harrastukset: thainyrkkeily, lukeminen, käsityöt –?Vietän?täällä?paljon?vapaa-aikaa.?Torikahvila. Meriluoto?kertoo?aloittaneensa?puoluepolitiikan?verrattain?myöhään,?vaikka?tahto?vaikuttaa. opinnoissaan?myös?puoluepolitiikkaan. läsnä,?Meriluoto?tuumii. Valittiin eduskuntaan 3 358 äänellä kevään 2023 eduskuntavaaleissa. jos?on?kiire.?Ihmiset?tulevat?juttelemaan,?ja?siinä?jää. Meriluoto?kuvailee?Kuopiota?juuri?sopivan?kokoiseksi?kaupungiksi.?Aivan?kaupunkikeskustan. toimivat?Kymin?ja?Voikkaan?sellu-?ja?paperitehtaat,. kuopion kaupunginvaltuutettu ja PohjoisSavon aluevaltuutettu. on?nykyään?osa?Kouvolan?kaupunkia.?Vaikka?hän. ja?aiheuttavat?sitä?kautta?ongelmia?myös?eläimille.?Olimme?silloin?ala-asteella,?ja?silloin?aloin?vakavissani?ensimmäisen?kerran?selvittää,?miten?voisi. –?Muistan,?että?aivan?pieninä?me?kaverini?kanssa?keräilimme?roskia?luonnosta.?Olimme?hyvinkin?vihaisia?siitä,?että?ihmiset?sotkevat?ympäristöä. Opinnot, työ ja politiikka Kuusankoskelta?Laura?Meriluoto?muutti?opiskelujen?perässä?Kuopioon.?Hän?valmistui?yhteiskuntatieteiden?maisteriksi?Itä-Suomen?yliopistosta,?ja?hänen?pro?gradu?-tutkielmansa?käsitteli?pitkäaikaista. ja?vaikuttamiseen?syntyneen?hänessä?jo?nuorena,. ehdolle?lähtemistä,?Meriluoto?kertoo. Vaikka?nykyään?ei?kyllä?voi?mennä?kauppahalliin,. –?Itse?omaksuin?arvoni?siitä?ympäristöstä.?Ajatuksen?reilusta?yhteiskunnasta,?oikeudenmukaisuudesta?ja?työntekijöiden?hyvinvoinnista?huolehtimisesta.?Tietysti?myös?kotonani?oli?tietynlaiset. tehdä?sitä?ratkaisua,?jos?ei?olisi?kysytty. tuntumassa?luonto?ja?järvimaisemat?ovat?joka?paikassa?läsnä. jotka?molemmat?työllistivät?huippuvuosinaan?yli. kysyttiin?ehdolle.?En?tiedä,?olisinko?uskaltanut?itse. –?Minulla?oli?myös?konkreettinen?este?poliittiselle?uralleni,?eli?voimakas?esiintymiskammo.?Ajatus?siitä,?että?joutuisin?joihinkin?vaalipaneeleihin,. on?niin?väärin,?että?halusin?ryhtyä?vastavoimaksi. lukion?jälkeisen?välivuoden?sellutehtaalla
Ennen kuin lopetamme haastattelun, on syytä kysyä vielä paikallisen mielipidettä siitä, millaisen ihmisen kuopiolaiset ovat keväällä äänestäneet edustamaan itseään Arkadianmäelle. – Hei Laura! huudahtaa Meriluodon naapuri Sirpa Harle, joka on ulkoiluttamassa Vadelma-koiraansa. Laura Meriluoto tervehtii iloisesti ensin Harlea ja laskeutuu sitten polvilleen silittelemään Vadelma-koiraa. 3 4 mintayhdistyksen, järjestämään onnittelukahvitilaisuuteen. Hän kertoo harrastaneensa pitkään thainyrkkeilyä, vaikka se onkin ollut nyt pitkään tauolla polvivamman takia. Sitä harrastaessa joutuu elämään hetkessä ja keskittymään täysillä siihen, mitä on tekemässä. Yhdistykset järjestävät tämän tilaisuuden, ja sitä kautta minä saan itselleni sellaista tietoa, mitä en muuten varmastikaan saisi, Meriluoto sanoo. – Oikein hyvän. – Siinä kostautuu hyvin kivuliaasti, jos jää vaikkapa miettimään, että mitä sitä on päivän aikana kuullut ja sanonut, Meriluoto tokaisee. – Ja lempeän, hän lisää. Siellä on paikalla myös asunnottomuudesta, päihdeja mielenterveysongelmista kärsineitä ihmisiä. Hän moittii myös virallisen päätöksenteon jäykkyyttä ja kertoo nähneensä erityisesti kaupunkipolitiikassa paljon näennäisosallistamista, jossa järjestetään esimerkiksi alueen asukkaille mahdollisuus lausua jostain asiakirjasta, mutta sitten lausunto sivuutetaan päätöksiä tehdessä. Topakan, Harle sanoo. n Laura Meriluoto kohtasi naapurinsa Sirpa Harlen (oik.) Vadelma-koirineen.. Thainyrkkeily on ollut Laura Meriluodolle keino irrottautua kaikista arjen huolista. – Eivät ne ihmiset varmastikaan laita minulle sähköpostia. Topakka ja lempeä thainyrkkeilijä Mitä Laura Meriluoto sitten tekee, kun hän ei ole hoitamassa yhteisiä asioita eduskunnassa, kaupunginvaltuustossa tai aluehallituksessa. Muuten poliitikon vapaa-aika on rajallista. Laura Meriluoto sanoo pyrkivänsä pitämään kaikkien luottamustehtäviensä lomassa yhden vapaapäivän viikossa. – Olen yrittänyt joskus palauttaakin jotain asiakirjaa valmisteluun ihan senkin takia, että siinä ei otettu ollenkaan huomioon ihmisten antamaa palautetta, jonka eteen on nähty oikeasti vaivaa. Sen hän on pyrkinyt omistamaan rauhalliselle kotielämälle, lukemiselle ja käsitöille. Olemme menossa ottamaan vielä viimeisiä haastattelukuvia Valkeisenlammen rantaan, kun vastaan tulee tuttuja
Teksti ja kuvat haNNa hirvoNeN. Työllistyminen opintojen jälkeen vaikuttaa liian epävarmalta talouskriisistä kärsivässä valtiossa. 3 5 Nuoret lähtevät libaNoNista Moni nuori Beddawin palestiinalaisleirissä Libanonissa suunnittelee muuttoa ulkomaille
He haluavat matkustaa ulkomaille. Moni pyrkii pois Libanonista, vaikka se olisi hengenvaarallista. – Täällä olisi kaikkea, mitä haluamme, mutta ihmiset ovat hyvin köyhiä, Sonia Issa sanoo. Suurelle osalle syy lähteä on talouskriisi, jonka takia elämä muuttui liian raskaaksi. – Täällä on apteekki, mutta moniin sairauksiin ei saa lääkkeitä. Matka voi maksaa tuhansia dollareita. Issa huomauttaa, että leirissä on kova pula paitsi rahasta myös lääkkeistä. Pääkaupunki Beirutissa on kokoonnuttu pankkien edustalle – ja joskus sytytetty konttoreita tuleen. Leirin kaduilla kävellessä näkee paljon ihmisiä. Osa haluaa ulkomaille auttaakseen perheenjäseniään. Silläkin tavoin lähtöä yrittävissä on sekä pakolaisia että maan kansalaisia. Sama koskee palestiinalaisperheitä. Tai siitä, että tekisivät uraa nyrkkeilijänä tai muusikkona. Nuoret pohtivat, että omat unelmat eivät todennäköisesti käy toteen siellä tai muualla Libanonissa. Tripolissa mielenosoittajat ovat sulkeneet katuja. – Ennen emme nähneet tätä ongelmaa Beddawissa, Issa toteaa. Tapaamistani nuorista moni on tehnyt töitä koulun ohella. 3 6 Beddawin palestiinalaislaisleirissä asuvat nuoret kertovat opiskelevansa hotellin johtamista, graafista suunnittelua, sairaanhoitoa sekä meikkausta ja hiusmuotoilua. Palestiinalaispakolaisten kohdalla erityinen ongelma on se, että kymmenissä ammateissa työskenteleminen on Libanonin työlainsäädännön mukaan heiltä kiellettyä palestiinalaisleirien ulkopuolella. Hengenvaarallisesti merelle Libanonin taloustilannetta on kritisoitu mielenosoituksissa eri puolilla maata tänäkin vuonna. Lähtijöissä on nuoria aikuisia, jotka haluavat luoda uraa muualla, ja myös kokonaisia perheitä. Yhdellä on haaveissa lääke tieteen opinnot, toisella radio-, televisiotai elokuva-ala. Ja että moni kuolee sillä matkalla. Sähköt katkeilevat. Silläkin uhalla, että ne eivät välttämättä ole aitoja. Nuoret haaveilevat oman ravintolan tai hiussalongin avaamisesta. Esimerkiksi ruoka ja matkakustannukset tuntuvat kohtuuttoman kalliilta. Osa vain oleskelee, koska heillä ei ole muutakaan tekemistä. Beddawin palestiinalaisleiri sijaitsee Tripolin kaupungin liepeillä pohjoisessa Libanonissa. – Kaikista Beddawin perheistä on joku matkustanut ulkomaille, työskentelee siellä ja auttaa lähettämällä rahaa, sanoo Sonia Issa, joka asuu Beddawissa ja työskentelee pakolaisleirin liepeillä sijaitsevan palestiinalaisjärjestö Beit Atfal Assumoudin (BAS) pyörittämän sosiaalikeskuksen johtajana. Talouskriisi aiheuttaa epävarmuutta arkeen. Moni myy omaisuuden, jotta saa koottua riittävästi rahaa. He toivovat muuttavansa Dubaihin, Yhdysvaltoihin tai Italiaan. He sanovat, että palkat ovat usein niin alhaisia, että välillä tuntuu yhdentekevältä, käykö töissä vai ei. Lähteminen ei useinkaan ole unelma vaan taloustilanteen sanelema pakko: usein ainakin yhden perheenjäsenen on työskenneltävä ulkomailla ja toimitettava rahaa muille, jotta perhe selviää taloudellisesti Libanonissa. Tilanne on haastava varsinkin niille, jotka saavat palkkansa liiroissa. Sonia Issa kertoo kannustavansa työssään kohtaamiaan ihmisiä ”KaikistaBeddawin perheistäonjoku matkustanut ulkomaille.”. Nuoret Beddawin leirissä tietävät hyvin, että matka huteralla veneellä on vaarallinen. ”Ihmiset ovat hyvin köyhiä” Pienissä putiikeissa Beddawin kaduilla kaupataan juotavaa ja syötävää, kuten kahvia, leivonnaisia ja tuoreita vihanneksia, sekä monenlaista tavaraa, kuten vaatteita ja kotitaloustarvikkeita. Libanonin liiran arvo suhteessa dollariin on alhainen ja vaihteleva. Lähtemistä yritetään salakuljettajien mukana, veneellä merta pitkin. Tai jos ihmiset löytävätkin lääkkeitä, ne ovat kalliita, mutta eivät välttämättä hyvälaatuisia. Libanonista lähteminen ei ole vain palestiinalaisnuorten mielissä. Osa pyytää apua, koska rahat ovat loppu. Työmahdollisuudet vähenivät viimeksi kuluneina vuosina yhtä aikaa koronan ja talouskriisin takia. He toivovat lisää mahdollisuuksia matkustaa turvallisesti. Talouskriisin kestäessä ihmisten on esimerkiksi pitänyt ostaa ulkomailta, kuten Turkista, kuljetettuja lääkkeitä. Lääkepula vaivaa edelleen muuallakin Libanonissa. L’Orient Today uutisoi kesäkuussa, että yli 240 000 libanonilaista on lähtenyt maasta vuoden 2019 jälkeen
Lähdöistä huolimatta vuonna 1955 perustetun pakolaisleirin väkimäärä on kasvanut vuosikymmenten aikana. Asukkaita on neliökilometrin kokoisella alueella jopa 22 000. Isätkin ymmärtävät, että on hyvä hakea apua, jotta perhe voi vapautua ongelmista. Hän lisää, että vaikeuksien keskellä positiivista on se, että mielenterveysongelmista puhutaan nyt aiempaa avoimemmin. – Mutta monella on masennusta, ja moni sanoo, että on nyt kuin kuollut. Koska raskas arki koettelee ihmisiä ja monella on hallussaan ase, naapurusten väliset kiistat saattavat olla kohtalokkaita. Leiri kasvaa Libanonissa on 12 virallista palestiinalaisleiriä, joissa toimii YK:n Lähi-idän palestiinalaispakolaisten avustusja työjärjestö UNRWA. Ahtaudessa elettäessä iso ongelma on turvattomuus. Beddawiin voi kulkea vapaasti. Väkeä on tullut myös Syyriasta sodan takia. – Ennen mielenterveysongelmat olivat tabu, mutta eivät ole enää. Issa toivoo ihmisten valitsevan Beddawin leirin mieluummin kuin vaarallisen matkan oman ja lasten tulevaisuuden vuoksi. 3 7 mieluummin jäämään Libanoniin kuin yrittämään pois merta pitkin. Jos tilanne on epävakaa, vanhemmat puuttuvat menemisiin ja tulemisiin enemmän. Myös perheiden isät hakeutuvat BAS:in tarjoaman avun piiriin, kuten psykologin tai psykiatrin puheille. Nuoret käyvät mielellään läheisessä Tripolissakin. n Sonia Issa (oik.) on työskennellyt Beddawin palestiinalaisleirissä sosiaalityöntekijänä ja sosiaalikeskuksen johtajana.. Hän toivoo ihmisten jäävän toisestakin syystä. Niistä muutamassa käydäkseen ulkomaalaisen vierailijan pitää hakea lupa Libanonin armeijalta. Siellä heitä kiinnostavat kahvilat ja erilaiset työpajat. He saavat vanhempiensa puolesta liikkua ulkona ystäviensä kanssa vapaasti, kunhan tilanne leirissä on rauhallinen. Kaduilla leimahtaa välillä vallasta kilpailevien poliittisten ryhmittymien aseellisia yhteenottoja. Nuoret kokevat leirin silti turvalliseksi. Leiriin tuli lisää palestiinalaispakolaisia 1970-luvulla tuhoutuneista Nabatiehja Tel el-Zaatar -leireistä ja vuonna 2007 tuhoutuneesta Nahr el-Baredin leiristä Libanonista. Kokee, että meri on mahdollisuus. Tämä leiri – samoin kuin muut palestiinalaisleirit Libanonissa – symboloi sitä, että palestiinalaispakolaiset odottavat edelleen paluuta Palestiinaan
Joukko norjalaisia liikemiehiä suunnitteli alueelle hiilikaivosta, ja vuonna 1912 Glad palkattiin vahtimaan kaivosvaltausta talven yli. Keväällä 1913 Anna Josefine synnytti poikavauvan. 3 8 pintaa syvemmältä Yhteiseloa ja neuvostoromantiikkaa huippuvuorilla Ukrainalaiset ja venäläiset työskentelevät rinta rinnan Barentsburgin kaivospaikkakunnalla Norjan Huippuvuorilla – mutta eivät juuri puhu politiikasta. Kaikki asukkaat ovat ukrainalaisia tai venäläisiä. Talon edessä olevassa plakaatissa lukee: tavoitteemme on kommunismi! karuissa jäämeren oloissa ihmiset ovat perinteisesti pitäneet yhtä, niin myös Huippuvuorilla. He ovat kaivosmiehiä ja rakennusmiehiä Itä-Ukrainan Donetskista ja Luhanskista. Hollantilaiset nimesivät alueen Barentsburgiksi 1500-luvulla Jäämerellä liikkuneen tutkimusmatkailija Willem Barentsin mukaan. Paikkakunnan nykyiset rakennukset ovat pääasiassa 1970-luvulta, jolloin Neuvostoliitto oli voimissaan ja Barentsburgissa asui yli kaksituhatta ihmistä. Barentsburgin keskusaukiolla värikkäiden kerrostalojen edustalla jököttää edelleen pieni Leninin patsas. Norjalaiset eivät saaneet kerättyä riittävästi pääomaa kaivoksen käynnistämiseen, ja alue myytiin hollantilaiselle kaivosyhtiölle. Vuonna 1932 kaivos myytiin neuvostoliittolaiselle Arktikugolille. Paikallisessa venäjänkielisessä koulussa on 40 oppilasta. Kylmän sodan ajoista lähtien Longyearbyenin ja Barentsburgin asukkaat ovat tavanneet yhteisissä lento. Teksti peik johansson Kuva all over press/stefan auth Venäjänkielinen puheensorina yllättää Tromssan lentokentällä. Huippuvuorten länsilaidalla sijaitsevassa Barentsburgissa on tänä päivänä noin 400 asukasta, joista kaksi kolmasosaa työskentelee hiilikaivoksella ja loput ovat töissä matkaoppaina, hotellityöntekijöinä, matkamuistomyyjinä tai muutama vuosi sitten avatussa pienpanimossa. huippuVuoret kuuluVat Norjalle, mutta vuonna 1920 solmitun Huippuvuorten sopimuksen mukaan kaikilla muillakin sopimuksen allekirjoittajamailla ja näiden kansalaisilla on alueella yhtäläinen oikeus kalastaa, metsästää ja harjoittaa merenkulkua, kauppaa tai kaivostoimintaa. Alueella on myös venäläinen säähavaintoasema ja avaruussäteilyn mittausasema. Alueelle ei saa rakentaa sotilastukikohtia, ja ulko maisten sotavoimien läsnäolo on kielletty. Longyearbyeniin päästyään miehet jatkavat vielä laivalla kahden tunnin matkan Barentsburgiin, missä venäläinen valtionyhtiö Arktikugol on louhinut kivihiiltä vuodesta 1932. Yhtiö on parhaimmillaan louhinut Barentsburgista satojatuhansia tonneja kivihiiltä vuodessa. Pienessä sivuterminaalissa parin kymmenen miehen joukko odottaa lentoa Longyear byeniin Huippuvuorille. Barentsburgin ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat Suomesta, Knut Emil Glad ja hänen vaimonsa Anna Josefine
Venäjän uusi konsuli puolestaan järjesti toukokuussa toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivänä lippukulkueen, johon osallistui letka maastoautoja ja kymmeniä moottorikelkoilla ajavia miehiä, osa vihreissä sotilashaalareissa. Tekijäksi epäillään katkeamispaikan kohdalla pidemmän aikaa liikkunutta venäläistä kalastusalusta. Hotelleja ja museoita on remontoitu, ja Neuvostoliiton aikaisista kerrostaloista tarjotaan nyt asuntoja vuokralle etätyötä tekeville mielellään venäjän kieltä hallitseville vieraille. Jännitteitä lisäävät myös Venäjän manööverit arktisella merialueella. – Kun keskustelu kiihtyy, vaihdamme puheenaihetta. Samalla venäläiset työnjohtajat kutsuvat sotaa erikoisoperaatioksi ja ovat kieltäneet työntekijöitä kommentoimasta Ukrainan tilannetta julkisesti some tileillään. Ilmasto on lämmennyt Huippuvuorilla 2,7 astetta viime vuosikymmenten aikana, ja Barentsinmeren jääpeite on ohentunut kolmasosaan aiemmasta. Ukrainalaisilla on perheenjäseniä ja sukulaisia kotimaassa rintaman molemmin puolin, ja myös venäläisistä monet vastustavat sotaa. Ukrainan sota muutti tilanteen. n Neuvostoaikainen asuinrakennus Barentsburgissa Norjan Huippuvuorilla. Kaivosyhtiö Arktikugol haluaa tässä tilanteessa lisätä turismia Barentsburgissa. Tämä oli kuulemma asia, jonka venäläiset oppivat jo Neuvostoliiton aikana. Venäjän hyökkäyssota on tietysti vaikuttanut myös Barentsburgin ukrainalaisten ja venäläisten keskinäisiin väleihin. 3 9 pallo-otteluissa, ja koululaiset ovat tehneet jouluvierailuja toistensa luokse Isfjorden-vuonon vastakkaiselle laidalle. Manner-Norjan ja Huippuvuorten välillä kulkenut tietoliikennekaapeli katkesi hämäräperäisesti vuoden 2022 alussa. Sodan alkamisen jälkeen Iso-Britannia lakkasi ostamasta Barentsburgista louhittua kivihiiltä. Suurin osa hiilestä kuljetetaan nyt laivalla Murmanskiin. Plakaatissa lukee: Tavoitteemme on kommunismi!. Pakotteiden vuoksi venäläisten luottokortit eivät myöskään enää toimi Norjassa. Huippuvuorten norjalainen kuvernööri vierailee Barentsburgissa edelleen joka kuun viimeisenä perjantaina tapaamassa Venäjän paikallisen konsulaatin johtajan ja kaivosyhtiö Arktikugolin johtajan, mutta Venäjän vastaisten pakotteiden vuoksi suorat lennot Venäjältä on keskeytetty ja Longyearbyenin matkailuyrittäjiä on kehotettu katkaisemaan suhteensa Barentsburgissa operoivan venäläisen matkatoimiston kanssa. Matkatoimisto on Arktikugolin tytäryhtiö ja sen myötä Venäjän valtion omistuksessa. – Ihmiset täällä eivät yleensä puhu politiikasta, Pietarista kotoisin oleva matkaopas Natalia kertoi paikan päällä käyneelle kanadalaiselle toimittajalle. Venäjä on kaavaillut Barentsburgiin myös uutta vetyvoimalla toimivaa puhtaan energian tutkimuslaitosta yhteistyössä muiden Brics-maiden eli Brasilian, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan kanssa. Ukrainan sodan vuoksi norjalaisten ja venäläisten ilmastotutkijoiden aiemmin tiivis yhteistyö on myös jäissä
Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on vuosikymmeniä väännetty kättä ilmastonmuutoksen köyhille maille aiheuttamien vahinkojen ja menetysten (loss and damage) korvaamisesta. Veron piiriin joutuisi kaikkiaan 3,6 miljoonaa ihmistä eli alle puoli promillea maailman väestöstä. Vaikea sopia rahoituksesta Vuosien varrella on tehty useita esityksiä globaaleista veroista, mutta ne eivät ole edenneet poliittisella tasolla. Pitkäaikainen vaatimus korvausrahastoon vuosittain sijoitettavasta summasta on ollut 100 miljardia dollaria. Eri asia on hyvien aikeiden vieminen konkreettiselle tasolle. Pariisissa järjestettiin kesäkuussa laaja kansainvälinen kokous ilmastorahoituksesta. Kirjeen allekirjoittajat lähtisivät liikkeelle vielä rajatummasta verosta, jota ovat ehdottaneet ranskalaiset taloustieteilijät Thomas Piketty ja Lucas Chancel. Eikä edes tarvitsisi käydä keskiluokan kukkarolla; vähintään 100 miljoonaa dollaria omistavia on maailmassa noin 65 000. Tällöin vero olisi kaksi prosenttia yli 5 miljoonan dollarin omaisuuksista, kolme prosenttia yli 50 miljoonan omaisuuksista ja viisi prosenttia miljardin ylittävistä omaisuuksista. Asettamalla maailman rikkaimmille globaali varallisuusvero voitaisiin saada suuria summia käytettäväksi köyhien maiden ilmastotoimiin. Rahaston käytännön toteutuminen näyttää kuitenkin olevan kaukana. Vaatimus myönnettiin ensimmäisen kerran aiheelliseksi Varsovan ilmastokokouksessa 2013. Samoin periaatteessa myönnettiin, että uusia välineitä tarvittaisiin. Odotukset eivät olleet suuria, eikä paljon myöskään saatu. Yli 150 taloustieteilijää ja politiikan asiantuntijaa julkaisi kesäkuussa maailman johtajille avoimen kirjeen, jossa he esittivät toimia ilmastorahoituksen edistämiseksi. Sitä pidetään kuitenkin globaaleista veroista helpoimpana toteuttaa, mutta toisaalta sen tuotoksi arvioidaan vain 5 miljardia dollaria vuodessa. Oil Change International -organisaation keräämässä vetoomuksessa viitataan viime vuonna tehtyyn laskelmaan, jonka mukaan peräti 2 500 miljardia dollaria olisi saatavissa asettamalla suurimmille omaisuuksille progressiivinen varallisuusvero. 4 MaailMan rikkaiMMilta rahat ilMastotoiMiin. Viime vuoden marraskuussa Egyptin ilmastokokouksessa sovittiin vihdoin korvausrahaston perustamisesta – periaatteessa. Heidän mallissaan sata miljoonaa dollaria ylittäviä omaisuuksia verotettaisiin progressiivisesti 1,5–3 prosentin verolla. Kuvaavaa on, että esimerkiksi merenkulun verottaminen ei voi edetä nykyisessä Yhdysvaltain kongressissa. Rahamäärä voi tuntua suurelta, mutta ei globaalin talouden näkökulmasta ole sitä. Näin olisi saatavissa 295 miljardia dollaria. Puheissa väläyteltiin mahdollisia globaaleja veroja merenkululle, lentoliikenteelle, jopa omaisuudelle. Rikkaat maat myönsivät periaatteessa, että rahoitusta tarvittaisiin pikemminkin biljoonia kuin miljardeja dollareita. Teksti arto huovinen Kuvat all over Press. Esimerkiksi edellä mainitulla Pikettyn ja Chancelin mallilla summa kertyisi kolminkertaisesti, jolloin korvausrahaston ohella parisataa miljardia jäisi vielä käytettäväksi kehitysmaiden vihreään siirtymään
4 1 Roman Abramovitšin huvijahdin päästöt ylittävät tuvalulaisten vuosittaiset päästöt. Kuva Bodrumista Turkista vuoden 2020 syksyltä.
Alussa mainitussa avoimessa kirjeessä muistutettiin myös siitä, että kaikista puheista huolimatta valtiot antavat yhä massiivisia tukiaisia fossiilisille polttoaineille. Käytännöllisellä tasolla asiaa lähestyen Nicolas Stern ja Vera Songwe laskivat viime vuonna, että vuosittain tarvittaisiin tuhat miljardia auttamaan kehitysmaita (pois lukien Kiina) leikkaamaan päästöjään ja sopeutumaan ilmastokriisiin. Avustusjärjestö Oxfam ja Stockholm Environment Institute arvioivat muutama vuosi sitten tutkimuksessaan, että maailman vaurain yksi prosentti väestöstä aiheutti vuosien 1990 ja 2015 välisenä aikana yli kaksi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko köyhempi puolikas maailman väestöstä. Selvää on, että tällaisista rahoista ei ikimaailmassa synny sopimusta. Niiden lopettamisesta saataisiin yksin rikkaissa G20-maissa vuosittain lähes 600 miljardia dollaria. On myös esitetty hätkähdyttäviä esimerkkejä vielä pienemmän joukon, superrikkaiden kerskakulutuksen vaikutuksista. Pari vuotta sitten laskettiin, että venäläismiljardööri Roman Abramovitšin 162-metrisen huvijahdin vuosittaiset päästöt ovat suuremmat kuin Tuvalun kaikkien 11 000 asukkaan. Julkkis Kylie Jenner lentelee yksityiskoneellaan jopa vain vartin kestäviä matkoja. Nature Sustainability -lehdessä julkaistiin kesäkuussa analyysi, jonka mukaan teollisuusmaiden tulisi maksaa vuoteen 2050 asti vuosittain peräti 6 000 miljardia dollaria siitä, että ne ovat ylikuluttaneet globaalia hiilibudjettia. Samaan aikaan rikkain yksi prosentti maailman väestöstä on saanut kaksi kolmasosaa uudesta varallisuudesta – ylittäen tavanomaisen tason, jossa ”vain” puolet on tullut heille. n Fossiilitukiaisten lopettamisella säästettäisiin lähes600miljardia. Se saattaisi tuoda mukanaan suuremman määrän yksityistä rahoitusta. Lisäksi allekirjoittajat esittivät, että kaikkein köyhimpien maiden velat mitätöitäisiin. Varallisuus kasvaa eriarvoisesti Pari viime vuotta ovat koronapandemian ja Ukrainan sodan seurausvaikutusten vuoksi merkinneet suurinta globaalin köyhyyden ja eriarvoisuuden nousua sitten toisen maailmansodan. Ammattijulkkis Kylie Jenner astumassa yksityislentokoneestaan Los Angelesin lentokentällä elokuussa 2022.. 4 2 Rikkaat päästävät paljon Rikkaimpien ilmastoverotusta on helppo perustella oikeudenmukaisuussyillä. Arvioissa päädytään hätkähdyttäviin lukemiin. Jos kesäkuussa Pariisin kokouksessa kaavaillut Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston uudistukset toteutuvat, ne voisivat tuoda vuosittain 200 miljardia lainamuotoista tukea kehitysmaille. Valtioiden tasolla on esitetty monenlaisia laskelmia siitä, paljonko rikkaiden, suurimman osan historiallisista päästöistä tuottaneiden maiden olisi oikeudenmukaista maksaa köyhille maille, jotka kohtaavat ilmaston lämpenemisen vakavat seuraukset ensimmäisinä. Tyynenmeren saarivaltio Tuvalu on yksi niistä, jotka uhkaavat jäädä ilmastokriisin aiheuttaman merenpinnan nousun hukuttamiksi. Hän aiheuttaa jo muutamassa minuutissa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin keskiverto intialainen koko vuodessa
4 3 lYHYT KURSSI TEKOÄlYSTÄ 03 dialogi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos kertoo meille nyt tekoälystä. ”Ei tekoäly ole mikään luonnonvoima, joka tulee jostakin ulkopuolelta.”
Hän johtaa tekoälyn opetusta Suomen tekoälykeskus FCAI:ssa ja toimii suositun Elements of AI -verkkokurssin vastuuopettajana. 4 4 Tekoäly on jo Täällä Tekoäly ei ole mitään science fictionia, vaan se on jo läsnä arjessamme, sanoo Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos. Tekoälystä on puhuttu paljon palveluna tai työkaluna, jota käytetään. Tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos, ennen kuin aloitamme, on varmaankin syytä avata hieman käsitteitä. Mistä me siis oikeastaan puhumme, kun puhumme tekoälystä populaarissa keskustelussa. Minulle tutkijana se on tieteenala, aivan kuten esimerkiksi fysiikka, biologia tai teologia. Ja sitten taas jos sitä ajatellaan tutkimuskohteena esimerkiksi yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, niin sitten puhumme jo teknologiasta, jota sovelletaan. Silloin tekoälystä on puhuttu eräänlaiTeksti Toivo Haimi Kuvat emma GrönqvisT Tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos (oik.) KU:n toimittajan Toivo Haimin haastattelussa.. Varsinkin kun kyseessä ovat tekoälyyn liittyvät kaupalliset intressit tai tietyt digitalisaation askeleet tai puolet. Hyvä kun tarkensit! Nimittäin se, mitä tekoälyllä tarkoitetaan, voi olla aika monta eri asiaa
Ja siinä mielessä ChatGPT on totta kai kirjaimellisesti palvelu, jota voi käyttää. Teknologian sääntelystä puhutaan usein pessimistisesti. Samalla tavalla voidaan ajatella markkinataloutta. Ajatellaan, että teknologia kehittyy sääntelyä ”Eioikeastaanoletotta, ettälainsäädäntösyntyisi vanhentuneena.”. Eihän se niin ole. Metaforat voivat olla ihan hyödyllinen tapa selittää tekoälyä menemättä siihen liian yksityiskohtaisesti tai liian teknisesti. Muokkasiko se mielestäsi tekoälystä käytävää keskustelua. Jonkinlainen murros on tapahtunut, ja se liittyi siihen että nämä työkalut ovat vinkeitä ja niillä voi tehdä sellaisia asioita, jotka tulevat jokaisen iholle. Kyse on siitä, millaisia narratiiveja tähän julkiseen keskusteluun tuodaan. Sitä on hyvä pohtia journalististen valintojenkin suhteen. Tunnistan tämän ajatuskulun. Tämä tarina nimenomaan näyttäisi vahvistavan sitä pelkoa siitä, että kohta me emme enää voikaan tehdä sanataidetta tai runoilla, vaan meidän täytyy asentaa ilmastointiputkia, samalla kun tekoäly käskee meitä asentamaan niitä. Ei tekoäly ole mikään luonnonvoima, joka tulee jostakin ulkopuolelta. Tekoälyn pohjalta voidaan rakentaa palveluita, esimerkiksi kielimalli ChatGPT on varmaankin hyvä esimerkki työkalusta, joka median kautta on tuonut tekoälyn ihmisten huomion ja mielenkiinnon kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Silloin voimme odottaa apuriltamme jonkinlaista moraalista toimijuutta. Se, mistä puhutaan, ja kuka pääsee ohjailemaan sitä, mistä puhumme. On vielä syytä tiedostaa oikeasti se, että se ei ollut vain näiden työkalujen tulo, joka muokkasi sitä keskustelua. Niissäkin on kyse poliittisista päätöksistä, joille koko markkinatalous on alisteinen. Kuluneen vuoden aikana on julkaistu tekoälyllä kuvia generoiva DALL-E-työkalu, toinen samankaltainen palvelu nimeltä Midjourney sekä tekoälypohjainen kielimalli ChatGPT. Ymmärrän, että metaforat ovat ihan hyödyllisiä keskustelussa. Se on työkalu, mutta haluaisin vähän problematisoida ajatusta tai vertauskuvaa siitä, että se olisi jonkinlainen apuri. Tähän laittaa lisää vettä myllyyn Washington Postin artikkeli, jossa kerrottiin kahdesta henkilöstä, joiden työt ChatGPT oli vienyt. Siinäkin on mekanismeja, jotka ikään kuin ulkoistavat markkinavoimat ihmisten käsien ulkopuolelle jonkinlaisiksi luonnonlaeiksi. Ja varsinkin se, puhutaanko niistä asioista, jotka koetaan tärkeiksi puhua vai siitä, että ehkä joku muu taho asettaa niitä narratiiveja. Itse ajattelen optimistisemmin, ehkä jonkun mielestä sinisilmäisesti. Kun näin ensimmäistä kertaa DALL-E:n tekemää kuvataidetta tai ChatGPT:n kirjoittamia runoja, minut valtasi ikään kuin pakokauhu siitä, että tässä kävikin juuri toisinpäin: tekoäly tekeekin taidetta, samalla kun ihmiset joutuvat yhä raatamaan paskaduuneissa surkealla palkalla. Ihmiset päättävät edelleen sen, mihin me niitä haluamme soveltaa. Siksi ne tuntuvat niin merkityksellisiltä. Toinen henkilö, jolla on oma elämänsä, oma agendansa, tunteita, kyky vastavuoroisuuteen ja kyky toimia vastuullisesti. ”Apuri”-sanaan liittyy nimenomaan mielestäni ongelmia siinä, että olemme tottuneet ajattelemaan, että apuri on toinen ihminen. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa viime jouluna keskustelin joulupöydässä anoppini kanssa minun työasioistani hänen aloitteestaan! Onhan se jo melkoinen muutos. Nähdäkseni vuoden 2022 loppu oli käänteentekevä hetki, jolloin tekoäly lopullisesti iski populaariin tietoisuuteen. Totta kai. Kun koneet päätyvät tekemään raskaat ja tympeät työt, ihmiset vapautuvat tekemään asioita, joista tykkäävät: esimerkiksi istumaan kahvilassa, tai sitten vaikkapa maalaamaan tauluja tai kirjoittamaan runoja. Tavallaan kyllä. Ja tämä on tietysti pelottavaa. Mutta on myös syytä muistaa aina, että metafora on aina metafora, että sen on tarkoitus olla yksi versio. Sitä ei sitten teko älyltä löydykään. 4 5 sena apurina, joka auttaa erilaisissa askareissa. Näen asian niin, että tekoäly ja teknologia ovat edelleen työkaluja. Teknologian kehittyessä on ajateltu, että mitä enemmän teknologia kehittyy, sitä vähemmän tarvitaan ihmistyötä. Molemmat olivat olleet luovia kirjoittajia, ja jutussa kerrottiin, että nyt yksi heistä työskentelee koiranulkoiluttajana ja toinen heistä opiskelee ilmastointiasentajaksi. Filosofi Susan Sontag on puhunut siitä viisaasti. Julkiseen keskusteluun liittyy kuitenkin selkeästi tavoitteita. Uskoisin, että teknologia voidaan siinä mielessä nähdä tavallaan markkinamekanismeja vastaavana ilmiönä, jolle kyllä voidaan tehdä ja tehdäänkin koko ajan jotain
Toinen sitten on alarmistinen tapa, jossa puhutaan riskeistä: siitä, että jäämme kohta kaikki työttömiksi ja meistä tulee tekoälyteknologian omistavien yhtiöiden orjia. Kerron esimerkin: jos minulla olisi itseajava auto, joka kaistanvaihdon yhteydessä ajaa pyöräilijän päälle, on se tietenkin rikos, vaikka ei olekaan olemassa lakia, joka erikseen kieltää tekoälyä ajamasta ihmisten päälle. Tällaisessa ongelma kuitenkin on se, että siinä ajatellaan, että tekoäly on nyt joku tällainen aivan uusi ja ihmeellinen juttu, jota ei ole aikaisemmin millään lailla ollut ja joka ilmestyy jostain toiselta planeetalta. Esimerkiksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n kaltainen lainsäädäntö on aivan älyttömän hienoa, ja sitä ei tule edes oikeastaan ajatelleeksikaan, niin kauan kuin se on voimassa ja kaikki on hyvin. On pidettävä mielessä esimerkiksi kaikki tekoälyn taustalla oleva ”klikkityö”, jossa ihmiset tuottavat dataa tekoälylle ja ”opettavat” tekoälyä tunnistamaan kuvia klikkailemalla esimerkiksi ”linja-autoa” esittäviä kuvia muiden kuvien joukosta. Toinen niistä on teknologiaoptimistinen, jossa puhutaan uudesta teknologisesta vallankumouksesta, joka tulee mullistamaan kaiken. Se, että jos tekoälystä ajatellaan scifi-tasolla, se tekee hankalaksi keskustella jo tapahtuneista asioista, niistä tylsemmistä puheenaiheista kuten siitä, kenelle tekoälyn luoma hyvinvointi kasautuu. Ei siinä vaiheessa voi sanoa, että ”tekoäly teki sen”. Kuten esimerkiksi se, miten tekoälyn hyödyt jakautuvat hyvin, hyvin epätasaisesti, ja ne voivat kasvattaa esimerkiksi taloudellista ja alueellista epätasa-arvoa. Sääntely on ylipäänsä kuuma peruna tai pikemminkin matopurkki, josta on hirveän vaikeaa keskustella jalat maassa ja faktapohjaisesti. Tämä kysymys on kysytty minulta jo useamman kerran parin viime päivänkin aikana. Toinen esimerkki on ChatGPT:stä. Googlella, Metalla ja Microsoftilla on valtavat koneistot, joiden tehtävä on nimenomaan hidastaa sääntelyä ja asettaa kaiken maailman kapuloita rattaisiin. Kyseenalaistan tämänkin ajatuksen. Sitä työtä oli teetetty kenialaisilla työntekijöillä aivan surkealla palkalla, ja ne ihmiset olivat joutuneet katsomaan ja lukemaan sieltä aivan todel”Eitekoälyolemikään luonnonvoima,jokatulee jostakinulkopuolelta.”. Siellä oli lause, jossa sanottiin, että EU:n tekoälyasetus luo ensimmäistä tekoälyalaa sääntelevää lainsäädäntöä. Joten voisivatko opiskelijat siis esimerkiksi huijata tässä tentissä ja käyttää siihen tekoälyä. Opiskelijoiden piti lukea EU:n sivuilta tekoälyyn liittyvää materiaalia ja esimerkiksi uusi tekoälyasetus, joka oli kesäkuussa parlamentissa äänestettävänä. Sillä on hienosäädetty ChatGPT:tä. Ei siis oikeastaan ole totta, että lainsäädäntö syntyisi vanhentuneena. Sen ”opettamiseen” on käytetty ihmisten palautetta. Tekoäly tuottaa tekstiä, ja ihmiset arvioivat, oliko se hyvä vai huono vastaus. Tällaisella utopia-dystopia-akselilla keskustellessa unohdetaan tekoälyn arkisuus ja sen olemassa olevat, tämänhetkiset vaikutukset. Se on väärä lähtökohta, koska meillähän on jo lainsäädäntöä, joka koskee myös tekoälyä. Halusin korostaa sitä, että tekoälyä koskeva sääntely ei tule kertaheitolla puhtaalle pöydälle jonain futuristisena olentona. Totta kai, näin se on. Tällainen työ ei kehitä näiden ihmisten osaamista yhtään mihinkään suuntaan vaan tavallaan orjuuttaa heitä. He joutuvat elämään syklissä, jossa he eivät pysty opiskelemaan tai elämään normaalia elämäänsä tai edes kunnollista vuorokausirytmiä. Se, että tekoälyn sääntely olisi jo vanhentunutta syntyessään, esitetään jotenkin väistämättömänä faktana, ja siinä ei oikein kyseenalaisteta sitä, että onko todella näin. Olin juuri tentaattorina Johdatus tekoälyyn -kurssilla. Nämä ihmiset saavat siitä naurettavan pientä palkkaa, joka ei riitä elämiseen. Nämä ovat kaksi täysin erilaista keskustelua, jotka eivät ole juuri vuorovaikutuksessa keskenään. Pyysin opiskelijoita pohtimaan, tarkoittaako se todella tätä. Oliko siinä vihapuhetta tai väkivaltaan yllyttämistä, ja niin edespäin. Eihän niitä saa tehdä. No, eihän asia ole niin. Mitä mieltä olet tästä. Tentissä kysyttiin, että koska EU:n komission sivuilla todetaan näin, niin se varmaankin tarkoittaa sitä, että tekoälyä ei sääntele tällä hetkellä mikään lainsäädäntöpaketti. Olen tunnistanut julkisesta keskustelusta kaksi tapaa puhua tekoälystä. Se taas totta kai palvelee teknologiajättien etuja siinä mielessä, että se nakertaa esimerkiksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden kykyä ja mandaattia reagoida. He vain klikkailevat. 4 6 nopeammin ja että kun sääntelyä on vihdoin saatu aikaan, on teknologia jo kehittynyt eteenpäin. Tai sitten vaikkapa ihmisten yksityisyydensuojan loukkaaminen tai deepfake-videoilla tehdyt mustamaalauskampanjat
Ne vaikuttavat ihmisten ja heidän perheidensä elämään jo nyt. Viimeinen kysymys. Haluaisin, että ei ajateltaisi tekoälyn olevan jotain tulevaisuuden outoa visiota, vaan että se on jo nyt arjessa käytettäviä älylaitteita, jotka ovat täynnä tekoälyä käyttäviä sovelluksia. n ”Haluaisin,että eiajateltaisitekoälyn olevanjotain tulevaisuudenoutoa visiota.” – Tekoälystä puhuttaessa ääneen pääsevät vain insinöörit tai minun kaltaiseni nörtit, vaikka siinä keskustelussa pitäisi kuulua myös juristien, sosiologien ja muiden yhteiskuntatieteilijöiden ääni, Teuvo Roos sanoo.. Niistä on myös paljon asiantuntemusta eri paikoissa yhteiskuntaa. Palkkaus ja korvaukset tästä hommasta olivat täysin naurettavia. Sen takia olen huolissani siitä, että mediassa narratiivi on keikahtanut niin paljon pois näistä asioista, joissa on oikeasti todella tärkeitä, akuutteja ongelmia. Korostaisin sitä, että se ei ole mitään tosi outoa scifiä, joka näyttää aivoilta sinisessä virtapiirissä. Tekoäly ei ole mitään käsittämätöntä rakettitiedettä, vaan jokainen voi sitä ymmärtää, jos haluaa. 4 7 la sairasta vihapuhetta ja väkivaltaista tekstiä, joka oli hyvin traumatisoivaa näille työntekijöille. Mitä meidän kaikkien olisi hyvä pitää mielessä tekoälystä. Silti tekoälystä puhuttaessa ääneen pääsevät vain insinöörit tai minun kaltaiseni nörtit, vaikka siinä keskustelussa pitäisi kuulua myös juristien, sosiologien ja muiden yhteiskuntatieteilijöiden ääni. Kaikki tämmöiset esimerkit ovat vähän ”tylsiä”, jos vertaa siihen että voidaan heittää ilmoille ajatus kiiltävästä robotista, joka tulee ja vie kaikkien työpaikat
4 8 Jo el K a r pp a n en Näyte Joel Karppasen ruokalähettiprojektista: ”Olemmeko tovereita vai olenko vain luokkaturisti”.
Kiinnitin sen teon aikana huomiota Justice for couriers -kampanjaan. Pitkän sillan tuolla puolen (Metropolis) pureutuu uuteen urbaaniin proletariaattiin, Wolt-kuskeihin ja heidän arkeensa. Halusin pohtia, että mikä tämä homma on, mitkä ovat sen juuret. On Ulosottolaitosta, Vanhaa Kaasutehdasta, on maahanmuuttaja siivoamassa Paasitornia – entistä työväentaloa, nykyistä hotellia ja kongressikeskusta. Ja kun Karppanen itse muutti perhesyistä Kemiin pariksi vuodeksi, löytyi aihe Alhaisolauluihin. Karppasen kamera on seurannut suomalaisen yhteiskunnan murroksen matkaa maaltamuutosta myöhäiskapitalistisiin metropoleihin. Paleface oli julkaissut 2019 Laulavan unionin kanssa Tie vapauteen -albumin, ja tein heille musiikkivideon, jossa rinnastin amerikansuomalaisten siirtolaisten historiaa tähän ruokalähettihommaan. 4 9 Pyörillä kulkeva Proletariaatti Joel Karppanen löysi aiheen Suomitrilogian päätösosaansa Wolt-ruokaläheteistä. – Siellä tajusin, että tämä on Suomen punaisin kaupunki. Päätösosassa Karppanen on yhdistänyt Helsingin tarinaa ruokalähettien tarinoihin. Suomalainen pastoraali sai alkunsa siitä, kun Karppasen äiti muutti maalle 200 asukkaan kylään, josta tuli myös Karppasen toinen kotipaikka. Suomalainen pastoraali käsitteli agraari-Suomea, Alhaisolauluja perinteistä teollisuusvasemmistoa Kemin tehdaskaupungin kautta. – Missä milloinkin itse olen ollut. Alkuun Karppanen kuvasi paljon ulko mailla. – Olin kuvaamassa pakolaisia Kreikan saaristossa, kun huomasin eläväni sellaista romanttista sankarikuvaajan myyttiä toisintamalla ulkoa opittuja kuvia. Ajattelin, että tämä olisi tutkimisen arvoinen aihe, että mikä tämä homma on. Tuli tarve määrittää omaa maaseutusuhdetta uudelleen. Niistä koostuu maisema, jonka läpi astutaan ruokalähettien maisemaan. Näyttely alkaakin Helsinki-kuvista. Alustatalouden myötä syntynyt uusi työväenluokka ei ole mikään pikkujuttu. – Menin kasvissyöjäkaupunkilaisena lihakarjaa kasvattavan uuden isäpuolen luo. Muutin Helsinkiin 2020. On logistiikkakeskusta ja ruokalähetin autoa. – Ja se koostuu lähes täysin rodullistetuista ihmisistä. – Sitten tajusin, että kuvaamalla heitä olen ku. Hän aloitti lehtikuvaajana Kalevassa, joskin on opiskellut kuvataidetta myös ammattikorkeakoulussa. Sitten Karppanen päätyi Helsinkiin kuvaamaan ruokalähettejä ja mietti, miksi tekee niin. Sankarikuvaajan aika on ohi Karppanen pitää itseään työssä oppineena valokuvaajana. Silloin päätin, että en halua jatkaa tällaista kolonialistista kuvallisen esittämisen perinnettä, jossa matkustetaan eksoottisiin maihin kuvaamaan anonyymiksi jäävien ihmisten hätää. Teksti emilia männynväli ValokuVaaja Joel Karppasen Suomi-trilogian ruokalähettejä käsittelevä päätösosa on saanut hyvin huomiota. Sankari kuvaajan aika on ohi, mun täytyy katsoa lähemmäs ja löytää aiheita, jotka ovat lähellä itseäni sekä emotionaalisesti että maantieteellisesti. Itsellänikin on vasemmistotaustaa, olen ollut Vasemmistonuorissa ja puolueen jäsenkin
Hän on ikään kuin oman elämänsä näyttelijä, ei pelkkä kohde. – En tuntenut itseäni itsekseni niissä Woltin sinisissä. Pandemian aika toi vielä sen, että odotetaan, että lähetti lähtee ovelta, ennen kuin mennään hakemaan se annos sieltä. – Totta kai tätäkin voi kritisoida mutta musta tämä lähtökohta, miten yhdessä valittiin tehdä näin, on lieventänyt tätä asetelmaa. En usko, että olisin voinut tehdä sitä millään muulla tavalla, se menee helposti luokkaturismin puolelle, tulee ”toimittaja testaa, miltä tuntuu olla köyhä” -tyyppinen juttu. Taiteilijan työvälineitä, ruokalähetin vapaapäivää, lähettiä hiihtämässä ruokaa tilaajille talven tuiskuissa. Ajattelin, että suurkaupunkiteemaan sopii yhteen henkilöön keskittyminen. Karppanen on kuvannut Ku?eraa vapaalla ja työssä. Proletariaatti on se, jota ei olla näkevinään Millaisia havaintoja valokuvaaja sitten teki ruokalähetin arjesta projektin aikana. Työskentelin välillä omissa vaatteissani, ja ero miten ihmiset katsoivat silloin, oli valtava. Käytännössä tämä näkyi siinä, että Ku?eralla oli sananvaltaa siihen, miten häntä kuvataan. Asema muistuttaa ruokalähettejä siinä, että molemmat ovat sosiaaliturvan väliinputoajia ja järjestäytyminen on hankalaa. Päätösosa nivoo yhteen trilogian keskeiset teemat, luokan, työn ja rakennemuutoksen. Hävettää ajatella, että se on riistopalkalla kuljettanut mulle jonkun pitsan tänne. Tunnistin, miten valtava määrä mulla ”Päätösosanivooyhteen trilogianteemat: luokan,työnjarakennemuutoksen.”. 5 vannut omia isovanhempiani, jotka 1970-luvun suuren maaltamuuton aikaan ovat lähteneet Ruotsiin ja tehneet siellä pätkätöitä, siivonneet Tukholman metroa ja muuta tällaista, kunnes muuttivat Rovaniemelle siivoamaan rappuja. Pitkän etsinnän päätteeksi löytyi lopulta tšekkiläinen ruokalähetti Kryštof Ku?era, joka suostui raottamaan niin työkuin arkielämänsä ovea valokuvaajalle. Karppanen tuntuu tiedostavan tällaisen kokeilun kompleksisuudet. Kun ohi katsominen kohdistuikin itseen, se sai miettimään juurikin vaikka omia työväenluokkaisia isovanhempia ja omaa suhdetta työhön. Kokonaisuuteen kuuluu myös Ruokalähetin päiväkirja -essee, joka julkaistiin aiemmin kesällä Long Playssa. – Kun katsotaan viimeisimpiä tutkimuksia, niin korkeakoulutetuista kuvataiteilijat ovat taloudellisesti heikoimmin menestyviä. – Koen, että olemme jo ystäviä. Olen itse etuoikeutetussa asemassa suhteessa häneen, on apurahaa ja paremmat materiaaliset edellytykset kuin hänellä. Vaikka fakta toki on, että olen tehnyt hänen työtään vain kuukauden ja jatkan omaa elämääni sen jälkeen. Halusin päästä irti sellaisesta perinteisestä valokuvan valta-asetelmasta ja ohjata prosessia vastavuoroisuuteen ja solidaarisuuteen. Karppanen huomauttaa, että Euroopan neuvoston mukaan Euroopan alustataloudessa työskentelee 5,5 miljoonaa ihmistä yrittäjiksi määriteltyinä, vaikka kaikki työntekijän piirteet täyttyvät heidän kohdallaan. elokuuta avautuvassa näyttelyssä Galleria Hal met ojassa Helsingissä. Kuvissa hän kertoo käsitelleensä myös kysymystä ”olemmeko tovereita vai olenko vain luokkaturisti”. Kuvasarjan ensimmäinen ja viimeinen kuva on paperisesta ruokapussista, jossa tilaukset toimitetaan. – Se on valvonnan alla tehtyä työtä, jossa vapaus on harhaa. Että miten mä tän teen. Osana prosessia Karppanen myös työskenteli kuukauden Ku?eran sijaisena. Olen aina rakastanut ja arvostanut heitä, mutta koin myös häpeää siitä, että he ovat ”vain” siivoojia ja äitini ”vain” vaatekaupan myyjä. – Juuri siksi, että hän voisi keskittyä omaan taiteeseensa kuukauden. Se oli yksi Karppasenkin ensikosketuksia ruoka lähetteihin ja elämään Helsingissä. – Että on alisteisessa asemassa oleva ihmisryhmä. Karppanen hymähtää olleensa ruokalähettiprojektin kanssa tavallaan palaamassa sen sosiaalisen reportaasin juurille, josta oli nimenomaan halunnut eroon. Olen huomannut, että ruokalähettien kuvaaminen on myös sen asian käsittelemistä. Myös Ku?era on korkeakoulutettu kuvataiteilija. Havaintoja pohdintoihin taiteen etiikasta yhdistelevä essee on luettavissa myös 11. – Ohi katsominen. Tein kuukauden hänen työtään ja samalla kuvasin myös itseäni filmipokkarilla, toimitus ja numero se-ja-se. Siksi projektiin sisältyi tällainen vaihtokauppa. Työskennellessäni lähettinä huomasin, miten olin itsekin käyttäytynyt niin. Myös vaatteet saivat uusia merkityksiä. Miehet olivat samanikäisiä ja itse asiassa myös hieman samannäköisiä. Jos törmäsin kaupungilla tuttuun, eivät ne edes tunnistaneet
Ei ole mitään työntekijän oikeuksia, on vain velvollisuuksia. n Em m a G r ö n q v is t Joel Karppanen sanoo pyrkineensä pyristelemään irti kolonialistisesta kuvallisen esittämisen perinteestä.. Että ehkä jonkinlainen epilogi saattaisi syntyä. Ajattelen, että sama toimii valokuvassa. Palkkiot ovat oikeasti todella surkeita, ja niistä täytyy itse maksaa kaikki, eläkevakuutukset sun muut. Miles Davis sanoi jotenkin niin, että ei ne nuotit, mitkä soitat, vaan mitkä jätät soittamatta. Tärkeää on se, mitä jättää kuvan ulkopuolelle. On myös haasteita, että työskennellään 24 tuntia putkeen. Haastattelun lopuksi tulen kysyneeksi, onko trilogia nyt tässä, vai seuraako ”työläistrilogian neljäs osa” kuten Aki Kaurismäellä ikään. – Se on muodossa ja tekemisen tavoissa. Käytännössä siinä on siis koko ajan kiinni töissä. Paremmin tienaavat lähetit tekevät haasteita. Nytkin sä olet täällä tekemässä tätä haastattelua, ihmiset ovat kiinnostuneita tekemisistäni, ja asiani ovat tosi hyvin. Karppanen kuvailee taiteensa poliittisuuden olevan metodissa, ei julistavuudessa. – On todella vääristävä kuva, että tässä työssä tienaisi kuin lääkäri. 5 1 on etuoikeuksia. – Hänellä on aika ajoin projektiluontoisesti oman alan töitä, hän asuu yksin, on valkoinen eikä täysin riippuvainen Woltista. Sellaisesta voi tienata 500 euroa, jolloin tuntipalkka on parikymppiä. Siksi lähetit painavat töitä myös puolikuntoisina. – Siinä mielessä kyllä, että olen jo miettinyt, miten tämä tulee mahdollisesti jatkumaan. Uutisointia lähettien paikoin huimista tuloista Karppanen pitää harhaanjohtavana. Ja jos on kipeänä tai muuten poissa, putoaa algoritmeissä ja saa huonompia vuoroja. On silti hyväksyttävä, että työni on osa kapitalistista työn järjestelmää, ja niillä säännöillä mä tässä pelaan. Se altistaa vakavammille sairastumisille, loukkaantumisille ja onnettomuuksille. Mutta sitten menee monta päivää palautumiseen. Käytännössä se tarkoittaa 18-tuntisia päiviä läpi kuukauden. Karppanen huomauttaa, ettei hänen kuvaamansa Ku?erakaan ole ruokalähettien alinta kastia. – Moni yrittää maksimoida tulonsa tekemällä kahta vuoroa, lounasja ilta-aikaa. On paljon lähettejä, jotka eivät puhu suomea eivätkä englantia, on isoja perheitä ruokittavana ja toimeentulo täysin kiinni elinkeinosta, jossa tulojen ennakointi on todella vaikeaa. Harvinaisten poikkeusten takana on täysin kestämätöntä työskentelyä. Itse hän tienasi kokeilukuukautenaan hädin tuskin köyhyysrajan yli
5 2 Ilon Risto Isomäki avaa uudessa kirjassaan syitä suomalaisten kansalaisliikkeiden menestykselle ja tarjoaa samalla aineksia nykyisten liikkeiden järjestäytymistä koskevaan pohdintaan. 1980ja 1990-lukujen liikkeet edistivät ratkaisevasti suurten kehitysapuja luonnonsuojeluhankkeiden toteutumista.
5 3 kautta Teksti Mika Pekkola Kuvat eMMa Grönqvist
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikakaudella ekologisista aiheista kirjoitetaan ymmärrettävästi usein lohduttomin painotuksin, mutta Isomäki tuo kirjassaan esiin, kuinka liikkeet ovat kyenneet muuttamaan yhteiskuntaa ja estäneet monia huolestuttavia kehityskulkuja. Gandhilainen koalitiostrategia voisi Isomäen mukaan edistää myös nykyistä ilmastoliikettä. Tämä vaikeuttaa kollektiivista ajattelua ja lisää oman navan tuijottelua. Kirjan omakohtaiset osuudet piirtävät esiin kuvan ympäristöaktivistista, jonka toimintaa ohjaavat kekseliäisyys ja pyrkimys keskittyä mahdollisimman suuria vaikutuksia tuottaviin hankkeisiin. – 1980-luvun liikkeet pyrkivät rakentamaan mahdollisimman laajoja koalitioita. Hyvä taloudellinen tilanne helpotti järjestäytymistä: aktivistien ei tarvinnut pelätä työttömyyttä, vaikka opinnot viivästyivät ja toiminta liikkeissä muodosti urapolkuun aukkoja. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen supertuplajättipotit toteutuvat silloin, kun onnistutaan muuttamaan sellaisten tahojen toimintaa, jotka ovat osa ongelmaa. Vuosien 1979 ja 2004 välisenä aikana ne edistivät rokotteiden jakelua maailman köyhille lapsille, auttoivat taltuttamaan seksuaalivalistuksen avulla Intian Mumbaissa riehuvan HIV-epidemian, tukivat peltometsäviljelyä Afrikassa edistävää Green Belt Movementia, vauhdittivat Amazonin sademetsien suojelua, osallistuivat Maailman yhteiskuntafoorumin järjestäytymiseen, ajoivat Lapissa läpi erämaalain ja isojen metsä alueiden suojelun sekä toteuttivat monia muita tasa-arvoa, kansanterveyttä ja luonnonsuojelua edistäviä hankkeita. Sen tavoitteena oli nostaa Suomen kehitysapu Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymälle tasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Digitaalinen teknologia on kärjistänyt eristäytymiskehitystä entisestään ja muodostanut liikkeiden järjestäytymiselle uudenlaisia haasteita. Ilmastonmuutos uhkaa kaikkien ihmisten elämää. Entistä useammat kärsivät yksinäisyydestä ja kokevat riittämättömyyttä. Isomäki pitää 1980-lukua suomalaisen kansalaisyhteiskunnan korkeimpana huippuna. Yhden asian liikkeen ajatus saatiin Mahatma Gandhilta. Lisäksi algoritmit SuomalaiSten kanSalaiSliikkeiden toimintaan vuosi kymmenien ajan osallistunut ympäristöaktivisti ja kirjailija Risto Isomäki palaa uudessa kirjassaan Maailmanparantajan muistelmat (Into 2023) 1980ja 1990-lukujen kansalaisliikkeiden saavutuksiin. Nykyisten liikkeiden haasteista Isomäki on saanut vuosikymmeniä jatkuneen työnsä aikana todistaa, kuinka kulttuuriset muutokset ovat vaikuttaneet liikkeiden toimintaedellytyksiin. Lisäksi yhteistyö eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa voi avata mahdollisuuksia dialogiin sekä helpottaa yhteiskunnallisten konfliktien ratkaisemista sivistyneesti. – Liikkeet eivät olleet aina julkisuudessa laajasti esillä, sillä ne kohdistivat energiansa muihin maanosiin. Myös muut 1980ja 1990-luvun liikkeet, joissa Isomäki oli mukana, saivat aikaan huomattavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Verkossa konfliktit kärjistyvät helposti, mikä voi vieraannuttaa ison osan mahdollisista liittolaisista. Isomäki ei keskity vain muistelemaan omia tekojaan vaan kuvaa aikakauden kansalaisliikkeiden toimintaa yksityiskohtaisesti. Oman yhteiskunnallisen toimintansa Isomäki aloitti Prosenttiliikkeen parissa. 5 4 keiden, poliittisten puolueiden ja muiden massaorganisaatioiden kanssa. Ne tekivät laajaa yhteistyötä ammattiyhdistysliik”Useimmillanuorilla eioleollutmahdollisuutta ollaosajotainitseään suurempaa.”. Ratkaisevin tekijä 1980ja 1990-luvun liikkeiden onnistumisille oli Isomäen mukaan kuitenkin se, että ne keskittyivät yhteen asiaan kerrallaan. Yhteiskunta on muuttunut kilpailuhenkisemmäksi. Yhden asian liikkeitä 1980-luvun kansanliikkeet rakentuivat edellisten vuosikymmenien liikkeiden valamalle perustalle. – Liikkeiden ei kannata keskittyä lähimpiin liittolaisiin, joiden ajatukset ovat jo valmiiksi samansuuntaisia. Toiminnan painottuminen köyhiin maihin tuntui tästä syystä luontevalta. – Somessa kaikki joutuvat kilpailemaan toisiaan vastaan. Hänen monipuolista toimintaansa ei voi silti olla hämmästelemättä. Tavoite saavutettiin vain hetkellisesti, mutta liike onnistui lisäämään merkittävästi kehitysyhteistyötä tekevien YK-järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen rahoitusta. Demokraattisessa yhteiskunnassa se, jolla on suurin koalitio, voittaa äänestykset. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta vaikutti tuolloin lähes valmiilta, ja vaikka maassamme oli edelleen ongelmia, globaalissa etelässä elävät ihmiset menettivät syvän köyhyyden ja tarpeettoman sairastamisen vuoksi puolet eliniästään. Kasvava taloudellinen epävarmuus on vaikeuttanut omistautumista kansalaistoiminnalle
Korjausliike vaatisi myös poliittista ja kulttuurista muutosta. Ihmiset ovat alkaneet etsiä mahdollisuuksia muuttaa yhteiskuntaa. – Nykynuorten kannalta tilanne on oikeastaan aika surullinen, sillä useimmilla nuorilla ei ole ollut mahdollisuutta olla osa jotain itseään suurempaa. Isomäki toteaa, että ihmiskunnalla on ensimmäistä kertaa historiassaan käsissään kaikki tarvittavat palaset ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi muutaman vuoden sisällä. Liikkeiden haasteena on kyetä rakentamaan suuria liittoumia ja keskittää voimavaransa pitkäjänteiseen toimintaan. –?Ilmassa?on?jo?merkkejä?uudesta?kansanliikkeiden?aallosta,?Risto?Isomäki?sanoo.. Teknologiset ratkaisut eivät kuitenkaan yksin riitä. Esimerkiksi Elokapinan kansalaistottelemattomuuskoulutuksiin on osallistunut pelkästään Suomessa tuhansia ihmisiä. Merkittävään kansanliikkeeseen kuuluminen on yksi elämän hienoimmista kokemuksista. Liian korkealle kohonneiden lämpötilojen ja kasvavan ilmankosteuden yhdistelmä on tappava. n syöttävät ihmisille juuri niitä ajatuksia, joita he haluavat kuulla. Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton. 5 5 Polttavin ongelma tällä hetkellä on tietenkin ilmastonmuutos. Kun meret lämpenevät kasvaneiden kasvihuonekaasupitoisuuksien seurauksena ja kun Arktisten alueiden ikiroudan, Amazonin ja Afrikan hiilivarastot vapautuvat, suuri osa maapallosta uhkaa muuttua elinkelvottomaksi. Isomäki pelkää, että verkostoitumisen siirtyminen internetiin saattaa heikentää henkilökohtaisiin verkostoihin liittyvää osaamista. – Olemme edelleen menossa kohti eräänlaista maailmanlopun skenaariota. Tulevaisuus riippuu liikkeistä Kansalaisyhteiskunnan olisikin Isomäen mukaan herättävä, sillä nykyisiä yhteiskunnallisia ja ekologisia ongelmia ei ole mahdollista ratkaista puhtaan markkinavetoisesti. Mielipiteet jyrkentyvät, ja kompromissien tekeminen vaikeutuu. Teoriassa ihmiset ovat superverkottuneita, mutta käytännössä he ovat eristyneempiä ja yksinäisempiä kuin koskaan aiemmin. Isomäki antaa kirjassaan lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka kansalaisliikkeet ovat onnistuneet vaikuttamaan yhteiskuntaan myönteisillä tavoilla esimerkiksi väestöräjähdyksen, lapsikuolleisuuden, haitallisten lääkkeiden ja äidinmaitokorvikkeiden edesvastuuttoman markkinoinnin kaltaisten ongelmien kohdalla. – Ilmassa on jo merkkejä uudesta kansanliikkeiden aallosta. Järjestöjen toimintaan on tullut mukaan entistä enemmän nuoria
Oletetaan, että ryhmämetsästys ja toisaalta saalistajien pakeneminen ovat olleet pitkien matkojen juoksun mahdollistamien sopeumien syyt. 5 6 M inä juoksen kallion yli ja sukellan takaisin puiden lomaan, ensimmäinen kierros on aina pahin, puuskutan, jalkoihin sattuu. Koilliseen katsoessani näyttää metsä jatkuvan vielä pitkälle. Ja sitä ennen on ollut toisia puita ja toisia ihmisiä, jotka ovat kiivenneet metsän keskellä kohoavan Matokallion laelle. Katselen metsää minkä jaloissa väijyvien juurien ja kivien tarkkailulta ehdin, ja ajattelen aikaa ja maisemaa. Kun minä juoksen tällä polulla, näen ja tunnen saman kuin joku toinen juoksija sata tai kymmenen tuhatta vuotta sitten. Ennen kuin olen edes päätynyt hankkimaan tietoa juoksemisen evoluutiosta, palaan monet kerrat metsään. Siinä missä kotitaloni kohdalla oli vielä peltoa joskus kuusikymmentä vuotta sitten, ovat tämän metsän vanhimmat puut seisseet tässä ainakin sata vuotta. Hauskat hypyt kiihdytyksineen kaatuneiden runkojen yli sujuvat vielä, mutta ensimmäisessä ylämäessä olen joka kerta valmis lopettamaan. Ehkä kyse on vain endorfiineista ja endokannabinoideista, jotka huumaavat minut juostessani, ehkä ne saavat maailman näyttämään valoisalta, essee Teksti Katri KiuKas Kirjoittaja on esseisti, joka ihmettelee, miksi liikkumisesta kirjoittavat vain todella paljon liikkuvat, vaikka me kaikki olemme liikkujia läpi elämämme. Sitä en meinaa tajuta. Mutta mitä tällä on tekemistä minun lyhyiden ja epäsäännöllisten juoksulenkkieni kanssa. Mutta muistan lukeneeni, että myös kyky pitkien matkojen juoksemiseen on evolutiivinen valttikorttimme. Ihminen on aina juossut. Kuka täällä juoksi, kun näiden kuusten taimet vasta kurottelivat humuksen läpi valoon. Tehokkaan lämmönsäätelyjärjestelmän ohella juoksemiseen sopeutuneita piirteitämme ovat muun muassa jalkamme pitkine säärineen ja lyhyine varpaineen, kapea vyötärö ja joustava kaula. Minä juoksen, ja ajatus laukkaa askelteni tahdissa. Kuka täällä juoksi, kun ikikallio oli vasta kohottanut kulmansa nuoresta merestä?. Vaikka fyysisesti oloni on juostessa jossakin siedettävän ja hirveän välimaastossa, rauha valtaa minut lenkillä, erityisesti jos saan tehdä sen metsäpolulla. Myöhemmin juoksemiselle on syntynyt kulttuurinen tarve: tiedon välittäminen nopeasti etäämmällä oleileville ihmisryhmille. Havainto iskee kaikessa itsestäänselvyydessään tajuntaani kesäisessä metsässä, kun hengästyneenä tassutan polkua ylös varjoisasta lehdosta kohti paahteista kalliota. On huikea ajatus, että metsä on näyttänyt suurin piirtein samalta edelliset tuhannet vuodet. Mutta miksi se tuntuu niin tärkeältä, miksi sydämeni laulaa onnesta tämän havainnon äärellä. Mutta olen oppinut, että pian helpottaa. Kuvitus Juuli Miettilä ihMinen on aina Juossut Minä juoksen. Kahdelle jalalla nouseminen ja käveleminen olivat ratkaiseva askel ihmislajin evoluutiossa. Ehkä tämä miljardien vuosien ikäinen kallio oli ensimmäisiä jääkauden jälkeen merestä kohonneita huippuja nykyisen Helsingin alueella. Ehkä täältä tarkkailtiin meren ja sään mielialoja, eläinten ja ihmisten liikkeitä. Verkottunut ihmiskunta -teoksessaan tutkijat McNeil & McNeil kertovat, että Australian alkuperäisasukkaat ovat juosseet kenguruita hengiltä: kun pussieläin tuupertuu lämpöhalvaukseen, pystyy harjaantunut juoksija vielä jatkamaan
5 7
Eikö inhimillinen jatkumo ole juuri juoksemisesta irtautuminen: parempien metsästysvälineiden ja karjankasvatuksen myötä ei riistaa ole tarvinnut juosta kiinni, viestit ovat kulkeneet ensin hevosten ja sittemmin autojen tai sähköisten tietoliikenneyhteyksien välityksellä. Ehkä se on kesäinen vapaus, ehkä vain halua taittaa pakollinen matka nopeammin. Yksi näkyvä ero lasten ja aikuisten välillä on se, että lapset juoksevat ja poukkoilevat kävelyn lomassa, aikuiset vain kävelevät. Kaiken hyväksikäytön oikeuttivat ajatusrakennelmat, joissa kaikki eurooppalaisesta valkoisesta miehestä poikkeavat määriteltiin vähemmän ihmisiksi, lähemmäs eläintä, joka puolestaan oli vain sieluton kone mekaanisine reaktioineen. Tai jos lenkkeilet: koska viimeksi juoksit lenkin ulkopuolella, pyrähdit juoksuun muuten vain. K oulussa historia oli lempiaineitani, siinä määrin että myöhemmin hakeuduin opiskelemaan sitä yliopistoon. Sittemmin suhteeni menneisyyteen, juuriini, on vain monimutkaistunut. Onko tämä samaa riemua, jota lapset kokevat rynnätessään spontaanisti juoksuun. Myös: eläimet juoksevat, ihmiset kävelevät. Ja joskus, kun kukaan ei näe, minä tosiaan juoksen. Ilmeistä on, että niiden muun muassa kipua vähentävät ja euforian tunnetta tuottavat vaikutukset toistuvat samankaltaisina eri nisäkäslajeilla. Samaa jota lapseni sanoitti potkulaudan kyydistä: – Minä tunnen vapauden niin suurena! Onko tämä samaa riemua, jota laitumelle pitkän talven jälkeen lasketut lehmät kokevat. Mitä tulee juoksemiseen, vain lapset, kuntoilijat ja urheilijat juoksevat. Norjalainen Erling Kagge kirjoittaa kirjassaan Kaikki paitsi käveleminen on turhaa, että ihminen on aina kävellyt, ja eittämättä tämä pitää paikkansa. Koulussa imin tietoa muinaisista kreikkalaisista ja eläydyin keskiajan mystiseen maailmaan samalla, kun opin länsimaisen kulttuurin juurista ja kehityksestä. Ehkä en metsäpolulla koe vain sitä, mitä esivanhempani sata, tuhat tai kymmenen tuhatta vuotta sitten kokivat, vaan ehkä kokemukseni lähestyy myös muiden nisäkkäiden kokemuksia. Pitkään en asettanut tavoitteita lainkaan, mutta toisena juoksukautenani taivun maltillisiin tavoitteisiin. Toimin näin osittain, koska vierastan ajatusta oman kehon tuntemisesta ensi sijassa teknologian kautta, osittain koska tunnen mittaamisen houkutuksen enkä halua hankkia laitteita, jotka lisäävät sitä. Silti ajattelen, että minulle juoksemisessa on kyse jostain muusta. Mutta mahdollisesti kohtalokkaimmaksi vir”Minäjuoksenkallion ylijasukellantakaisin puidenlomaan.”. Suhteeni ei kuitenkaan ollut kitkaton. Kymmeniä maratoneja juossut Murakami kuvailee juoksemista äärimmäiseksi, tavoitteelliseksi ponnisteluksi omissa rajoissa kirjassaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Mökillä, missä tuvalta saunalle, kaivolle ja huussille on matkaa, tunnen joskus halua juosta. Hän julistaa, että käveleminen on yksi tärkeimmistä asioista elämässä ja ylistää kävelemiseen liittyvää hitautta, joka mahdollistaa ympäristön havainnoimisen ja siihen kiinnittymisen. Juostessani havainnoin ympäristöäni vaihtelevalla tarkkuudella, usein vain askelten rytmi on tarpeeksi – tai liikaa. Nimittäin nimenomaan itseäni en historiasta löytänyt. Ja ylipäätään, onko ajatuksessa juoksemisesta merkittävänä inhimillisenä kokemuksena mitään järkeä. Ehkä tässä lähestyn Kaggea, joka ei ensisijassa näe kävelemistä suorittamisena vaan tapana olla maailmassa ja kokea sitä. Ehkä onneni on vain kemiallista alkuperää. Kagge kävelee tuntien matkoja, muun muassa päivittäiset työmatkansa, hän on kävellyt pohjoisnavalle ja New Yorkin läpi sen viemäriverkoston kautta. Tässä suhteessa en tunnista itseäni juoksijoiden puheesta, kuten esimerkiksi japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin tekstistä. Endorfiinit ovat puoli miljardia vuotta vanha hormonien ryhmä, siis ajalta jolloin kalat olivat juuri ilmaantuneet meriin eikä elämää maalla vielä ollut. Naiset loistivat poissaolollaan tai lymyilivät sivulauseissa, ysärillä historian jänniä tai edes tylsiä naisia ei juuri näkynyt. Matka on lyhyt, mutta vapaus on jo siinä. Ehkä tässä ylipäätään on kyse yhteydestä. Vaikka käveleminen, kuten Kagge toteaa, vähenee, silti kaikki siihen pystyvät kävelevät päivittäin ainakin lyhyitä matkoja. Samaa kuin leijonanpennut tai pikamatkalle pinkaiseva gepardi. En mittaa suorituksiani, paitsi suurpiirteisesti kartasta juostua matkaa ennen tai jälkeen lenkin. Olen oppinut, että Euroopan historia on sorron historiaa suhteessa paitsi naisiin myös työväenluokkaan, ei-valkoisiin ja alku peräiskansoihin. 5 8 puut vihreämmiltä. Evoluutio sikseen. Koska sinä viimeksi juoksit. Ruumiini irtoaa maan pinnasta, liitää pienen hetken ilmassa, kunnes taas lihakseni ponnistavat seuraavaan askeleeseen
On suursaastuttajien, kuten öljyteollisuuden, voitto saada ihmiset vahtimaan itseään ja uskotella että ilmastonmuutos pysäytetään kulutusvalinnoilla rakenteellisten muutosten sijaan. Silläkin on väliä, missä juoksen, kävelen tai liikun. Öljystä irtautumista ja hiilinielujen vahvistamista on vaadittava tässä ja nyt. Kagge kertoo kotiutuvansa uuteen paikkaan vasta kun jalat ”ovat tehneet tuttavuutta sen kanssa”. Juoksuvaatteeni ovat joko kirpputorilta tai muutenkin käyttämiäni. Juoksulenkin jälkeen olen väsynyt ja täysin auki kaikille tunteille. Eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä nauttimisen yllä leijailee varjo, joka muistuttaa siitä, millä hinnalla kaikki kaunis on syntynyt. Makaan metsässä kallionnyppylällä, puut ovat silmuilla, valkovuokot kukkivat. (Kirpputorit muuten pullistelevat lähes käyttämättömiä urheiluvaatteita, mikä lienee yksi osoitus siitä, miten sinänsä päästötön liikkuminen on tehty saastuttavaksi vain, jotta kapitalisti voisi kääriä hillot taskuunsa.) Kengät ovat anopin vanhat paljasjalkalenkkarit, ne joudun uusimaan viimeistään ensi keväänä. Miten sellaisesta voi olla ylpeä. Voin liittyä ketjuun, joka ei pääty ihmiseen: voin tuntea vapauden, riemun, rasituksen ja kivun, jonka tuntee myös hevonen tai kauris. Osaksi homo sapiensien ketjua, lyhyine varpainemme ja aivoinemme jotka osaavat poistaa lämpöä hurjalla teholla. Mieleni palaa kivikauden juoksevaan ihmiseen miljardeja vuosia vanhan kallion laella, ja päätäni huimaa. Tämä tunne on euforiaa ruumiista, jota ei voi erottaa mielestä – euforiaa eläimenä olemisesta. Minä juoksen ja kiinnityn jatkumoon, johon haluan kuulua. ”Loikoillessani siinä [luonnossa] pitkän patikkamatkan jälkeen olen varma, että parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia”, kirjoittaa Kagge. Neurosci 10:59. Ei juokseminen mitään ratkaise: öljyn polttaminen jatkuu eikä planeetta pelastu yksilövalinnoilla. Haluan hivuttaa itseäni lähemmäs niitä ketjun osia, joissa on osattu ja osataan elää tasapainossa luonnon kanssa. Mutta juokseminen tekee vähän helpommaksi elää tuhoutuvassa maailmassa. n Lähteet (mainittujen lisäksi): Schulkin J (2016) Evolutionary Basis of Human Running and Its Impact on Neural Function. Mutta taas yksi mielenosoitus jäi väliin, enkä muistanut allekirjoittaa sitä Greenpeacen adressiakaan. Koko moderni länsimainen kulttuuri on rakennettu tiiviiksi öljyksi ja kivihiileksi puristuneen energian voimalla. Front. Murakamin mukaan juoksijana tuntee vuodenaikojen ja sään vaihtelut ihollaan ja tiedostaa itsensä osana luonnon valtaisaa mosaiikkia. Lähimetsässä kiinnityn tiettyyn paikkaan, sen eliöstöön, muotoon ja maisemaan. 5 9 heeksi on paljastunut fossiilisen energian valjastaminen hyötykäyttöön. Eikä hankaluus rajoitu vain menneisyyteen. Miten voi iloita ja kiinnittyä kulttuurin, joka uhkaa tuhota itsensä ja siinä sivussa suuren osan maailman muista lajeista. Voin ottaa takaisin ruumiini, josta länsimainen kulttuuri on minut erottanut irrottamalla mielen ruumiista, opettamalla istumaan hiljaa koulun penkissä, sitten tietokoneen äärellä. Päästöjä, päästöjä, päästöjä! Maailma palaa! Ei auta, että tiedän syyllisyyden ja murehtimisen turhaksi. Se myös osoittaa, että kuluttamisesta irtautuva elämä voi olla hyvää, arvokasta ja täynnä merkitystä – ehkä jopa parempaa. Yhä edelleen kiinnityn toisiaan ja poikasiaan hoivaavien kekseliäiden ja empaattisten nisäkkäiden jatkumoon. Kagge kuvailee, kuinka metsässä kävellessään hän kokee henkisen ja aineellisen yhdistyvän, rajojen katoavan. Nykyään en ylipäätään tiedä, miten elää yhteiskunnassa, jossa kuluttaminen on olemista siitä huolimatta, että luonnonvarat, joiden tulisi riittää koko vuodeksi, on kulutettu loppuun jo maaliskuussa. Syst. Ajoin autoa, ostin uuden vaatteen tai liian monta käytettyä, sytytin nuotion, otin yli kahden minuutin suihkun, paahdoin leivän, heitin ruokaa roskiin ja tilasin noutoruokaa, kävin kahvilassa, ostin juustoa. Hengitän ja tunnen, kuinka rintakehäni avautuu kaiken minussa virrata luontoon ja luonnon minuun. ”Yhäedelleenkiinnityn toisiaanjapoikasiaan hoivaavienkekseliäidenja empaattistennisäkkäiden jatkumoon.”. Mutta minä juoksen, eikä siitä vapaudu ilmakehään hiilidioksidia juuri enempää kuin siitä, että ylipäätään olen olemassa
eloKuvan taustalla häämöttää se työelämän muutos, missä vakituiset työsuhteet eläkeja muine etuineen ovat karanneet monien ulottumattomiin tehdäkseen tilaa nollatuntisopimusten yksinyrittämiselle. Rickyn vaimo Abby ( Debbie Honeywood) on hänkin keikkatyön kurimuksessa. Ohjaus: Ken Loach. Kiitos tilauKsestasi -elokuva on tarina Newcastlessa, Pohjois-Englannissa pakettien pikajakelufirmalle töihin menevästä miehestä ja sitä kautta keikkataloudesta, jonka kärjistyneimmästä muodosta elokuva kertoo. Kyse on valtasuhteiden hämärtämisestä esittämällä, ettei alaisia tai esimiehiä olisi olemassakaan, vaan vain yhtäläisten oikeuksien kumppaneita. Vielä silloin, kun Ricky Turneria houkutellaan yrittäjäksi ja omaksi pomokseen kutsutuksi työläiseksi, hänelle sanotaan ettei Ricky työskentelisi yhtiön alaisuudessa vaan yhtiön kanssa. kuva: Sixteen FilmS/JoSS Barratt. Ikäraja: 12. n Antti SelkokAri Kiitos tilauksestasi, Iso-Britannia 2019. Pariskunta saa kuulla pomoiltaan läksytyksiä myöhästymisistä, olivat ne omaa syytä tai eivät. Pääosissa: Kris Hitchen, Debbie Honeywood, Rhys Stone, Katie Proctor. Vaikka ihmisten elämää leimaa näköalattomuus, niin silti niissä on sananmukaisesti valoa. Karhean todenmaKuista elokuvaa katsellessa aika ei tunnu menevän hukkaan, koska brittiohjaaja Ken Loachin elokuvat kuvaavat ihmisiä, joiden ääni ei kanna yhteiskunnassa kauas. Yli 80-vuotiaanakin Loach jaksaa harjoittaa leppymätöntä kriittisyyttä. Loachilla on päättäväisyyttä ja luovaa kykyä käsitellä vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä sivullisen ja alamaisen näkökulmasta. Elokuva tekee näkyväksi sen, miltä näyttää ja tuntuu myös perheen kannalta se, että vanhempien aika ja voimat menevät kaikkeen muuhun kuin pitäisi. Suoratoisto: Yle Areena 25.8.–23.9. Samalla ovat kadonneet niin solidaarisuus kuin ne ay-liikkeen saavutukset, joilla säädeltiin työaikoja, työoloja ja työturvallisuutta. Leffan tekijät pitävät mukana yhteiskunnallisesti isojen asioiden inhimillisen mittakaavan. Hänen elokuviensa ihmisillä on tunne yhteisestä osattomuudesta, jota kukaan muu ei tule parantamaan. Pariskunnan arjesta tulee aamunkoitosta iltamyöhään raatamista, mikä tekee heistä etävanKeiKKatyön iKävin puoli Harvinainen hetki isälle (kris Hitchen) ja tyttärelle (katie Proctor) elokuvassa kiitos tilauksestasi. Loach suosii luonnonvalon käyttöä elokuviensa valonlähteenä eikä viihdy studio-olosuhteissa vaan kuvaa elokuvansa mieluiten siellä, missä ne tapahtuvatkin. Kesto: 1 h 41 min. Yhteiskunnallisesta realismistaan tunnetulla elokuvaohjaaja Loachilla on pitkä, yli 30 elokuvan mittainen ura. Hän työskentelee kotihoitajana nollatuntisopimuksella, eikä työ ole muuta kuin aikataulussa pysymistä. Nettitilausten ilmaisuuden tai edullisuuden viimekätisiä maksajia ovat orjapalkkioilla työskentelevät tilattujen tavaroiden toimittajat, joiden työtä ei hinnoitella täyteen arvoonsa saakka. Kiitos tilauksestasi -elokuvassa todellisuuden tuntu on läsnä, eikä se ole yhtään tylsää. 6 elokuva hempia lapsilleen, jotka kaipaisivat kipeästi vanhempiaan myös päivänvalolla. He tekevät elokuvia englantilaisten tavallisten ja useimmiten työväenluokan ihmisten koettelemuksista. Vakiintuneimman työtoverinsa, käsikirjoittaja Paul Lavertyn, kanssa hän on tehnyt töitä jo vuodesta 1996
Biiseissä on enemmän sävyjä ja syvyyttä, ja avauskappale Cola Girl ’98 onnistuu jopa koskettamaan kertosäkeensä isoilla jousisovituksilla ja tunnustuksella ”mä luulin et isona mua ei satu eikä pelota”. Ristiriita vanhan maailman rock-kulttuuriin, jota Kissa tietyllä tapaa larppaa, on hykerryttävä. Kissa yhdistelee jytää ja purKKaa Musiikin ytimessäon häpeilemätön retroilu.. Kissa on kirjastovirkailijaksi opiskelleen ja siviilissä vähän epävarman Kiviojan fantasialarppi Clark Kentistä Teräsmieheksi: kaikkivoivaksi supersankariksi, joka vetää iltaisin ylleen niittimunasuojukset ja lähtee glitter-viitta liehuen keikoille esittämään rokkistaraa. Samalla se on osoitus siitä, että paatuneimpiakin genrejä on mahdollista muuttaa sisältäpäin. Esimerkiksi Sä oot paha -kappaleen riffi lainaa lähes yksi yhteen Blue Öyster Cultin kappaletta Dominance and Submission. Lisäksi Kiviojan lauluja tekstitystyyli tuo ajoittain mieleen Teemu Tannerin, jonka Kynnet-yhtyeessä Kivioja soitti jonkin aikaa kitaraa. Toisekseen yhtye on monella tapaa woke: se korostaa inklusiivisuuden sanomaa, sen teksteissä ihaillaan samaa sukupuolta (”sä oot niin komee että alkaa ahdistaa / sun nahkabyysat oikeesta paikasta puristaa”), ja se on yrittänyt elää arvojensa mukaisesti esimerkiksi antamalla potkut vanhalle basistilleen punkstoo-kohun jälkimainingeissa. Konseptissa on sudenkuoppansa. ApinAlinnA petrAA näitä puutteita. Kissa luottaa yhä ”läpällä mutta tosissaan” -eetokseensa, mutta enää sen haara-asento ei ole yhtä leveä eikä kreiseily yhtä päälleliimattua. Mervi vuorela Kissa: Apinalinna Svart Records ”Joo mä oon Estonian Stallion”, Tartossa syntynyt laulaja-kitaristi Günter Kivioja julistaa Kissa-yhtyeensä toisen levyn päätösbiisissä. Viimeksi mainittu genre olisi erittäin helppo vetää metsään, mutta Kissa saa kuin saakin Kaikesta näenja Helsinki Groove -biiseihinsä miltei akisirkesalomaista liukasta groovea. Kissa ei ole luonteeltaan yhtä visionäärinen vastarannankiiski, mutta Apinalinnalla sekin osoittaa hallitsevansa suvereenisti eri tyylilajit purkasta jytään, glamista hardrockiin ja voimapopista soulahtavampaan ilmaisuun. Siitä todisti jo Kissan ensimmäinen levy Vaarallinen bändi (2021), jolla yhtye jäi paikoitellen hassuttelevan campimagonsa vangiksi. Biisit kyllä rokkasivat ja niissä oli imua, mutta sen sijaan, että Kissa olisi todistanut olevansa vaarallinen bändi, se vältteli vaaraa ryöstöviljelemällä helppoja rokkikliseitä. Estetiikka jyräsi sisällön ja popkulttuuriviittaukset yh tyeen oman äänen. Sävellyksiltään Apinalinna on melko tasavahva, joskaan ei kovin hienovaraisesti vaikutteitaan piilotteleva levy. 6 1 musiikki Ensinnäkin sen musiikin ytimessä on häpeilemätön retroilu, joka ammentaa erityisesti 1970-luvulta. Indie-kultasormi Liisa Tanin tuottama Apinalinna tuo joiltain osin mieleen Tehosekoittimen 2000-luvun taitteen levyt, joilla lahtelaisbändi kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia tyylejä, orkestraatioita ja sovitustapoja. Lause kiteyttää hyvin bändin ydinolemuksen. Kuten useAt muutkin 2010ja 2020-luvuilla aloittaneet vaihtoehtoyhtyeet, Kissa on selkeästi aikansa tuote
Hänen perheensä emigroitui toisen maailmansodan takia lopulta Kanadaan. Niin vähän kuin toisissamme siedämmekin, teko pyhyys, siis hyvesignalointi, tekee kanssakäymisestä siedettävää ja antaa mahdollisuuden tasaarvolle. Kristillinen synti on rikos Jumalaa vastaan, tavanomainen pahe taas maallistuneen rikos muita ihmisiä, vertaisiaan, vastaan. Shklar muistuttaa uhrin idealisoinnista: kun uhriin liitetään kaikki puhtaus, katoaa julmuuden kompleksisuus. Se vaihtelee lempeästä ja kontekstoivasta julmuudelle varattuun koleaan, tummaan sävyyn. Tarvitsemme myös misantropiaa, koska ”epäluottamuksella on maailmassa paikkansa.” ”Satiiria ja filosofiaa ei voi yksinkertaisesti ajatellakaan ilman halveksunnan innoittavaa voimaa. Shklar väittää, että liberaalilla demokratialla ei ole varaa joustamattomaan ja nöyryyttävään rehellisyyteen: ”Emme ole samaa mieltä sosiaalisen elämän faktoista tai luvuista, ja vankasti olemme pitämättä toistemme uskonnollisista, seksuaalisista, intellektuaalisista ja poliittisista sitoumuksista – puhumattakaan toistemme etnisestä, rodullisesta tai yhteiskuntaluokkaisesta luonteesta”. Vaikka käännöksessä on koukeroisuutta, sen tyyli tekee Tavanomaisista paheista ilahduttavaa luettavaa. Shklar (1928–1993) syntyi Latviassa juutalaisperheeseen. Niin & Näin, 291 s. Moraalifilosofian klassikko Tavanomaisia paheita (Ordinary Vices, 1983) paljastaa eloisuutensa ja hauskuutensa lukemisen myötä. Taustoittava esipuhe olisi otollinen lukijan kumppaniksi tällaisten teosten parissa. Shklar ei näytä monien muiden ajattelijoiden tapaan hahmottelevan katkosta 1900-luvun suursotiin, vaan moderniteetin perinne näyttäytyy katkosten mosaiikkina. Menee hetki tottua filosofi Judith Shklarin tyyliin. IhmIsen tIla: perustason pettymys, itseä prameammilla tuttavilla brassailu, tekopyhyys. Hän teki akateemisen uran Yhdysvalloissa filosofian ja politiikan teorian parissa ja oli perehtynyt erityisesti valistusajan kirjallisuuteen. Suom. Ihmis viha voi antaa turvaa, mutta se voi myös tuhota. Skhlarin esseet ovat imeneet itseensä filosofian historiaa ja kaunokirjallisuutta: Henry James, Nadine Gordimer, Montesquieu, Montaigne ja Nathaniel Hawthorne ovat pilkahduksia teoksen rikkaasta kirjallisesta tekstuurista. Paheet ovat seuranamme niin julkisessa kuin yksityisessäkin elämässä, ja melkein kaikki – tekopyhyys, snobbailu, petos ja ihmisviha – ovat suotavakin osa liberaalia demokratiaa. Toisen maailmansodan varjo on pitkä 1900-luvun jälkipuolen filosofiassa. Meiltä vietäisiin spekulatiivisen ajattelun ylevimmät hetket, jos kukaan ei olisi koskaan katkeruudella mitannut valtaisaa matkaa siitä, mitä olemme, siihen, mitä meidän voisi ajatella olevan”. Kun sitä lukee nykyhetkessä, tuntuvat 1900-luvun julmuudet ja ilmastokriisin nykyhetki lyövän kättä julmuuden nimissä. Tapani Kilpeläinen. 6 2 kirja syys uhriuden ääressä jättää epävarmuuteen, mikä on Tavanomaisten paheiden vallitseva tila. Julmuus tuottaa uhreja, emmekä ”valtaisasta historiallisesta kokemuksestamme huolimatta tiedä, miten ajatella uhriutta”. Maaria Ylikangas Judith Skhlar: Tavanomaisia paheita. Shklar ammentaa satiirisen kirjoittamisen perinteestä, jossa ironian taju värittää havaintoa. RehelliLiberaaLi demokratia karttaa juLmuutta Shklarammentaasatiirisen kirjoittamisenperinteestä, jossaironiantajuvärittää havaintoa.. Se puolestaan rakentuu julmuuden välttämiselle. Se koostuu esseistä, joista kukin käsittelee jotain maallista pahetta. Rämmintää julmuuden ja ihmisvihan rämeissä
Kaikki esiintyjät (Putron ohella Mia Hafrén, Timo Tuominen, Panu Varstala ja säveltäjä-muusikko Roni Martin) samastuvat kukin vuorollaan Linkolaan ikään kuin iskisivät tarinaa kansanrunoilun hengessä tupaillassa. n Tuomas RanTanen Pentti Linkola – kaltaisemme. Näytelmässä kuvataan myös, miten raskaana Linkola koki luontopäiväkirjoihinsa tallentamansa suomalaisen luontokadon etenemisen. Tämä vahvistaa, miten erilaisia tulkintoja meillä on Väinämöisen kaltaiseksi myyttiseksi hahmoksi muodostuneesta kalastaja-kirjailija-ornitologi-kulttuurikriitikko-ekofasisti Linkolasta. Korkeuksista kokemansa kauneuden äärellä hän valaistuu: tätä kaikkea ei ole voitu tarkoittaa vain ihmiselle. Sama askeesiihanne näkyy myös hänen vuoden 1985 ehdotuksessaan vihreiden ohjelmaksi, joka johti pysyvään välirikkoon oraalla olleen puolueen kanssa. liNkola oli provokaattori kansakunnan kaapin päällä jo pasifistisesta Isänmaan ja ihmisen puolesta: Mutta ei ketään vastaan -pamfletistaan (1960) alkaen. Juuri Kansallisteatteriin hän sopii siksiLinkoLa keskuudessamme näyttelijät samastuvat kukin vuorollaan Pentti Linkolaan. Linkolan fyysistä työtä ihannoiva agraarinostalgia näkyy kohtauksissa, joissa Linkola nostaa loputtomia verkkojaan ja soutaa perhettään myrskyn keskellä Ahvenanmaan ympäri. Tämä on avainkohtaus Eeva Putron ja Atro Kahiluodon kirjoittamassa Pentti Linkola – kaltaisemme. Samalla näyttämöllistyy kauniisti Linkolan ydinviesti siitä, miten ihminen on vain laji lajien joukossa. 6 3 teatteri kin, että hänen perinteisen kalastuksen ja luontohavainnoinnin täyttämään elämänkaareensa mahtuu koko se aika, kun maaseutu-Suomesta modernisoitui kaupungistuva teollisuusmaa ja nykyinen tietoyhteiskunta. M it r o H ä r k ö n en. PeNtti liNkolalla on korkean paikan kammo, mutta kutsumuksen voimalla hän kiipeää kalasääsken pesälle hongan latvaan. -näytelmässä, jonka päähenkilö tuntuu usein muuttuvan linnuksi itsekin. Pentti Linkola – kaltaisemme on hyvää teatteria, joka samalla muistuttaa siitä, miten valitsemamme tie ei voi enää pitkään jatkua muuttumattomana horisontin taakse. Näytelmässä kuullaaN myös Linkolan äärimmäisiä puheita natsien, WTC-iskujen ja Baader-Meinhof-terroristiryhmän ansioista. Niiden karkeuden takana voi tunnistaa lausujansa syvän ahdistuksen ohella myös sattuvan kysymyksen: mitä ihmisen pahuus toisia ihmisiä kohtaan on verrattuna siihen vääryyteen, jota omalla välinpitämättömyydellämme tuotamme koko elonkehälle. Siitä löytyy varmasti kaikupohjaa myös tämän päivän ilmastoahdistuksen suuntaan. Esitykset jatkuvat syksyllä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä
Piirijärjestön valitsema edustaja saa täyttää kokousvuonna korkeintaan 30 vuotta. Kokouksen äänivaltaisia osanottajia ovat yhdistyksen piirijärjestöjen valitsemat enintään sataseitsemänkymmentä (170) edustajaa, joilla kullakin on yksi ääni. Piirikohtainen edustajien määrä, jonka hallitus on vahvistanut, lasketaan edellisen kalenterivuoden lopun jäsenmäärien perusteella. Yhteisöjäsenten on toimitettava edustajiensa valtakirjat kokouksen valtakirjantarkastajille lähettämällä ne todistettavalla tavalla maanantaihin 9.10.2023 klo 23:59 mennessä osoitteeseen: amro.el-khatib@vasemmistonuoret.fi tai Vasemmistonuoret ry, pääsihteeri Amro El-khatib, Lintulahdenkatu 10, 2. sääntömääräinen yhdistyksen varsinainen kokous, jota kutsutaan liittokokoukseksi, pidetään 10.-12.11.2023 Porin yliopistokeskuksessa, osoitteessa Pohjoisranta 11A, 28100 Pori. Kokous alkaa 10.11.2023 klo 16.00. 040 167 7700 toimisto@sirolansaatio.. SÄÄNTÖMÄÄRÄISEEN LIITTOKOKOUKSEEN. KUTSU VASEMMISTONUORET RY:N 32. Jos aloitteisiin ja esityksiin halutaan hallituksen vastaus, on ne toimitettava hallitukselle viimeistään perjantaina 15.10.2023 kello 23:59 mennessä. Vasemmistonuoret ry:n 32. Piirijärjestöt valitsevat edustajansa vuosikokouksessaan tai jäsenäänestyksellä. Kokouksen edustajakorttien jako aloitetaan ilmoittautumispisteessä kokouspaikan aulassa perjantaina 10.11.2023 klo 14.00 hyväksyttyä edustajavaltakirjaa vastaan. Kokouksessa käsitellään järjestön sääntöjen 8 §:n määräämät asiat, sääntömuutoksia ja poliittinen ohjelma. 6 4 ku.fi/tilaa Tilaus vain 89 € vuodessa onlinearpa.net arpajaiset netissä! Tavara-arpa ry Beckerintie 10, 00410 Helsinki, 09 4366320 ADRESSIT ONNITTELUUN JA OSANOTTOON YRJÖ SIROLAN SÄÄTIÖ p. Kukin piirijärjestö on oikeutettu lähettämään kokoukseen edustajia jäsenmääriensä suhteessa, kuitenkin vähintään yhden edustajan. Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki sirolansaatio.. Yhdistyksen yhteisöjäsenet voivat tehdä kokoukselle etukäteen kirjallisia aloitteita ja esityksiä. krs., 00500 Helsinki. Yhdistyksen kannattajajäsenillä ja perusjärjestöjen nimetyillä edustajilla on kokouksessa läsnäoloja puheoikeus. Edustajien on oltava piirijärjestön tai sen yhteisöjäsenen jäseniä
6 5 ristikko Ratkaisu julkaistaan seuraavassa numerossa. Edellisen numeron ristikon ratkaisu seuraavalla sivulla. H a r r i a sik a in en
Helsingissä ja verkossa Koulutus on kaikille niille järjestötoimijoille, jotka tekevät jonkinlaista ohjausta osana omaa työtään, kuten järjestökouluttajat, luottamushenkilöt, ammattiliittojen ja järjestöjen työntekijät sekä vapaaehtoiset. Lämmin kiitos osanotosta. 4.11. 6 6 edellisen lehden ristikon vastaukset testaamme painatusta Työväenliikkeen kirjasto www.tyovaenperinne.. Tietokirjallisuutta, työläiskirjallisuutta, tapahtumia Liity kirjaston ystäviin: www.tyovaenkirjastonystavat.. 23.05.2023 Helsinki Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. 28.09.1923 Yli-Härmä k. Rakkaudella muistaen Kari ja Helena Pasi, Petra, Oliver ja Laura Petteri, Pia ja Altti sukulaiset ja ystävät Siunattu läheisten saattamana. Koulutusta, kulttuuriaktivismia ja julkaisutoimintaa. Rakkaamme äiti, mumma, isomumma Elsa Kyllikki AALTONEN s. www.ksl.fi Vapaus oppia! Ohjaamisen perusteet järjestöissä Monimuotokoulutus 23.9. Nuku unta rauhaisaa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan. Vieraile akt.fi/liity AKT:n jäsenenä sinulla on takanasi kokemusta neuvottelutaitoa joukkovoimaa Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry 09 613 110 | akt.fi | aktlehti.fi. Sörnäisten rantatie 25 A, Helsinki Vasemmistolaisten oma opintokeskus
Suomi tarvitsee oman linjansa ja visionsa siitä, millainen Euroopan unioni on tulevaisuudessa. Markkinaliberaalit porvarit vastustavat talouskurista luopumista, kun taas perussuomalaiset vastustavat EU:ta itseään. Suomen tavoitteena oli silloisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) aikana päästä EU:n ”ytimiin”, joissa unionin päätöksenteko muotoutui. ToiVo haiMi Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja.. Kysymys kuuluukin: millaisessa EU:ssa haluamme elää. Valitettavasti näyttää siltä, ettei uudesta hallituksesta löydy poliittista tahtoa todellisten uudistusten ajamiseen EU:ssa. EU-myönteisyyden kasvuun vaikuttaa sekin, että brexit eli Ison-Britannian ero EU:sta on osoittautunut briteiltä katastrofaaliseksi virheeksi. Niitä on uudistettava, jotta EU voisi olla vaikuttava toimija sekä kansalaistensa hyväksi että maailmalla. Muutos on melkoinen, sillä vielä noin 20 vuotta sitten lähes joka toinen vasemmistoliiton kannattajista suhtautui EU:hun kielteisesti. Elämme monikriisien maailmassa, jossa ilmastokriisin ja luontokadon lisäksi maailman tulevaisuutta uhkaavat Venäjän sota Ukrainassa sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan välien kiristyminen. Sen jälkeen Suomen EU-strategia on vaikuttanut reagoivammalta. Vielä jäsenyyden alkuvuosina 1990ja 2000-lukujen taitteessa Suomen linja oli voimakkaasti EU:n integraatiota ajava. Eikä ihme: miksi äänestää parlamentaarikkoja, joilla ei koeta olevan valtaa. Noista ajoista maailma on muuttunut melko lailla, ja syliin on kaatunut koronapandemian ja energiakriisin kaltaisia haasteita, joiden selättäminen on vaatinut talouskurista luopumista. Ei siis ole mikään ihme, että kansalaisten äänestysaktiivisuus Euroopan parlamentin vaaleissa on jäänyt poikkeuksellisen matalaksi. Vasemmistossa onkin syytä pohtia, millaisessa EU:ssa haluamme olla ja miten EU voisi parhaiten toimia kaikkien hyväksi. viimeinen sana V asemmistoliiton kannattajat ovat Suomen EU-myönteisimpien joukossa. Vaikka EU:hUn suhtautuisi kuinka myönteisesti, on selvää, että unioni ei ole läheskään täydellinen. Edellisen hallituksen työaika ja -kyky EU-asioissa kuluivat akuuttien kriisien hoitamiseen. Unionin toimintaa ohjaavat perussopimukset on laadittu hyvin erilaisessa maailmanajassa kuin nyt. Petteri Orpon (kok.) porvarihallituksen hommaksi jää siten EU:n uudistamisen puntarointi. Myös EU:n demokratiavaje on ongelma. EU-myönteisyyden kasvu vasemmistossa on ymmärrettävää, kun katsoo maailman tilannetta. Euroopan komissio, eli EU:n ”hallitus” ei varsinaisesti ole demokraattisesti valittu elin, eikä EU:n ainoa suoralla kansanvaalilla valittu instituutio eli Euroopan parlamentti voi itse aloittaa lainsäädäntöä. Viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomi ei tällaisiin ilmiöihin voi vaikuttaa juuri mitenkään, mutta puolen miljardin ihmisen EU todellakin voi. EU:n ongelma on muun muassa vaatimus talouskurista: unionin jäsenmaiden julkinen velka ei saa ylittää 60:tä prosenttia niiden bruttokansantuotteesta, eivätkä jäsenmaat saa tehdä budjetteja, joiden alijäämä on yli 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. EU:ta on uudistettava, ja Suomen pitää olla siinä prosessissa aktiivinen toimija. EU:n on uudistuttava, jos Euroopan maat haluavat säilyttää toimijuutensa monikriisien maailmassa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan toukokuussa julkaiseman Arvoja asennetutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa vasemmistoliiton äänestäjistä suhtautuu Suomen EU-jäsenyyteen myönteisesti. 6 7 Millaisen eU:n halUaMMe. Talouskurisääntö on kirjattu Maastrichtin sopimukseen, joka laadittiin vuonna 1992