Irtonumero 8 € 1 • 2024 6 Tohtori Emilia Lajunen soittaa tanssien MUKANA PELIMANNI-LIITE 10 Ressan Lassin syntymästä 100 vuotta 12 Anna Näkkäläjärvi-Länsman nauttii vapaudesta joikatessaan 32 Lapua-Uusi-Guinea saa yleisön sekaisin
2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 SISÄLTÖ 1 • 2024 15 32 10 KOLUMNISTI Ilpo Saastamoinen Ressan Lassi tervehtii Erkki Ala-Könniä Kaustisella 1991. Lassin syntymästä tulee tänä vuonna 100 vuotta. Uunituoreen tohtorin Emilia Lajusen työ asettuu perinteen jatkumoon Lapua-Uusi-Guinea-yhtyeen nimi jää mieleen. Millaisesta yhtyeestä on kysymys? 6 M aa rit Ky tö ha ju Tu om as Te nk an en Ta pi o R an na nk ar i/ K an sa nm us iik ki -in st it uu tt i Pääkirjoitus: Hyviä uutisia ..............................................................................4 Ajassa: Nypykät....................................................................................................5 Anna Näkkäläjärvi-Länsman nauttii vapaudesta joikatessaan .....12 Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia.........................................................14 Folklandia 2024 .................................................................................................16 Kaustinen hurmaa Antti Paalasen johtamalla hanuriparaatilla ...16 Näppäriopetusta konservatorioon ............................................................17 Martti Pokelaa muistellessa .........................................................................18 Pelimanni-liite Ennenkuulumattomat-hanke päättyi ja jatkuu ....................................21 Terveisiä Kainuusta ..........................................................................................22 Uudenmaan nurkka .........................................................................................22 Nuottiliite: Sylvi Kujalan lauluja .................................................................23 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................27 Terveiset jouhikkokurssilta Murikasta ...................................................27 Samuelin Poloneesi Helsingissä 14.-17.3. ..............................................28 Arkistojen äärellä: Suomenruotsalainen arkisto .................................29 Muistoissamme ..................................................................................................30 Esa Kotilainen, Taito Saari, Raimo Raussi ja Rauni Riikonen ........31 Omista jaloista ....................................................................................................34 JuuriJuhla-RotFest juhlii Maria Kalaniemeä .........................................35 Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin tunnustuksia .....................................36 Levyt ja kirjat ......................................................................................................39 Taustapeilissä Valtteri Valo ...........................................................................46
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 ALKUTAHDIT Toimittaja ja muusikko Amanda Kauranteen kuusiosaisen Living the Heritage -pod castsarjan jaksoissa vieraillaan Latviassa, Virossa, Suomessa ja Ruotsissa. Sarjassa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloissa olevien kohteiden edustajat ja muut perinteenkantajat kertovat perinteenharjoittamisen iloista ja haasteista. Aiheesta puhuvat muun muassa virolaisen haapioveneen rakennusperinteen taitaja Aivar Ruukel , tutkija ja muusikko Vilma Timonen , latvialainen suitien lauluperinteen asiantuntija Ilga Leimane , ruotsalainen tarinankertoja Per Gustavsson , kolumbialainen tanssija ja antropologi Diana Gutiérrez ja nuori kaustislainen viulisti Erkki Virkkala . Sarja kutsuu kuulijat mukaan tutustumaan aineettoman kulttuuriperinnön ja kestävän kehityksen ajankohtaisiin teemoihin: Miksi tarinat ovat tärkeitä? Voiko matkustaminen olla aineetonta kulttuuriperintöä? Miten kulttuurista monimuotoisuutta voi ylläpitää ja suojella sukupolvelta toiselle? Mikä merkitys aineettomalla kulttuuriperinnöllä on rauhantyössä ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä? Sarjan on toteuttanut Kansanmusiikki-instituutti osana Museoviraston koordinoimaa Livind-hanketta sekä Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittama Sheritage-hanke. Sarjan jaksot löytyvät Kansanmusiikki-instituutin nettisivulta. Sarja on englanninkielinen. Amanda Kauranne pääsi Latviassa säkkipillihommiin. Tuoltapa Kuuluu Lehmänkello on Radio Kalevan uusi, kuukausittain kuultava kansanmusiikin erikoisohjelma. Ohjelma nostaa esille kansanmusiikkia sekä tämän hetken ilmiöitä, tapahtumia ja tekijöitä PohjoisPohjanmaalla. Jaksojen vakioääninä toimivat kansanmuusikko Osmo Hakosalo ja radiojuontaja Ville Muikkula . Hakosalon ja Muikkulan lisäksi ohjelmassa kuullaan vierailijoita erilaisten teemojen merkeissä. Tuoltapa kuuluu lehmänkello on ehdasti pohjoispohjalainen ohjelma aina nimeä myöten; nimi on lainattu Frank Hietalan samannimiseltä polskakappaleelta. “Oulun vetovoima kansanmusiikin ja folkin kaupunkina oli tiedossamme ja arkilähetystemme puolella tehdyt haastattelut alan ammattilaisten parissa vahvistivat tätä kuvaa. “ Muikkula kertoo. Kuinka ohjelmasta voi nauttia, muuten kuin reissaamalla kerran kuussa PohjoisPohjanmaalle? Ohjelmaa voi kuunnella esimerkiksi nettiradiosta julkaisupäivänä, sekä seuraavana maanantaina. Uusinnan jälkeen jakso siirtyy jälkikuunneltavaksi Radio Kalevan podcasteihin, osoitteeseen radiokaleva.fi Sofia Timonen Aineettomasta kulttuuriperinteestä Living the Heritage -podcastissa A m an da K au ra nt ee n ar ki st o Tuoltapa kuuluu lehmänkello Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiväki juhli symposiumin ja konsertin merkeissä Kansanmusiikille perustettiin SibeliusAkatemiaan oma koulutusohjelma vuonna 1983. Tänä lukuvuonna kansanmusiikkia on soitettu, laulettu, tanssittu ja tutkittu Sibelius-Akatemiassa 40 vuotta, nyt kymmenen vuotta osana Taideyliopistoa. Koulutus on edesauttanut kansanmusiikkiperinteiden säilymistä ja kehittymistä Suomessa. On syntynyt kokonainen uusi ammattikunta kansainvälisesti arvostettuja kansanmusiikin ammattilaisia. Nykypäivän kansanmusiikissa kohtaavat elävä kulttuuriperintö ja persoonallinen taiteilijuus. 40-vuotiaan kansanmusiikkikoulutuksen juhlallisuudet valtasivat Musiikkitalon helmikuussa. Juhlatapahtuma koostui kansainvälisestä tutkijasymposiumista ja juhlakonsertista. Juhlasymposiumin teemana oli Kansanmusiikki, muistiorganisaatiot ja aineettoman kulttuuriperinnön käytännöt ja politiikat, ja se oli yleisölle avoin. Myös etäosallistuminen oli mahdollista. Kan san musiik kia 40 vuot ta! -juhlakonsertissa esiintyivät MeNaiset, Arto Järvelä , ENKEL-yhtye ja SibA Folk Big Band. Juhlinta sinetöitiin Perinnearkku-klubilla lauantai-iltana. Videoita konsertista tai symposiumista ei voi enää nähdä, mutta Sibelius-Akatemian YouTube-kanavalla on paljon muuta kiinnostavaa, muun muassa Sydänjuurilla-ohjelman tukikonsertti: www.youtube.com/@SibeliusAcademy Kansanmusiikki-lehdessä 4/2023 kerrottiin Kansanmusiikin aineryhmän taipaleesta. Ca ro lin a St en bä ck
4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 PÄÄKIRJOITUS Hyviä uutisia Ihminen on rakennettu sillä tavalla, että mieli tahtoo tarttua epäkohtiin. Päätin uuden Kansanmusiikki-lehden 12. vuosikerran aluksi keskittyä positiivisiin asioihin. Ensiksikin suomalainen kansanmusiikki voi erinomaisen hyvin. Kiinnostunutta yleisöä riittää niin suuriin kuin pieniin tapahtumiin. Uutta musiikkia julkaistaan todella paljon, viime vuonna yli 70 kansanmusiikkia ainakin sivuavaa albumia. Suomalainen musiikki myös huomataan. Lähes joka kuukausi maailmanmusiikkilistoille nousee jokin suomalainen levy. Yhtyeet keikkailevat kotimaassa ja pitkin maailmaa tavan takaa ja kesän festivaaleja saa odottaa taas vesi kielellä, niin hienoja yhtyeitä niillä esiintyy. Merkittävä vaikuttaja edellä kerrotuun on alan koulutus. Muutaman vuosikymmenen aikana mestari-kisälli-perinne on muuttunut taitojen hankkimiseen alan oppilaitoksissa. Eikä ole näkyvissä, että koulutus olisi loppumassa. Lisäksi kymmenissä kansalaisja työväenopistoissa saadaan erinomaista tukea soittoja lauluharrastukselle. Jos Kaustiselle kokoontuu kesällä viitisentuhatta pelimannia, paljonko sen lisäksi on niitä, jotka eivät pääse paikalle. Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen viime vuoden teema Arkistojen äärellä onnistui hienosti. Yhä useampi on löytänyt arkistoista uutta soitettavaa ja samanaikaisesti arkistoihin on pelastettu paljon piilossa ollutta materiaalia. Esimerkkinä KeskiSuomen Ennenkuulumattomat-hankkeen keräämä 1700 kappaleen määrä. Soitettavaa riittää! Vuosikymmenten aikana on usein saanut lukea viimeisestä runolaulajasta ja viimeisestä jouhikonsoittajasta. Molempien taitojen taitavia harjoittajia on kymmeniä ja voidaan puhua sadoista kiinnostuneista, jotka ovat ainakin kokeilleet jompaa kumpaa mainituista taidoista. Kantele on elävämpi kuin koskaan. Kanteleensoiton harrastajia on ympäri maailmaa, ja edelleen se on vahvassa asemassa koulusoittimena. 1980-luvun Kantele kouluun -hanke on kaikkien aikojen menestystarina. Kehun lopuksi internetin. Sen merkitystä minkä tahansa asian harrastamisessa ei voi kyllin kiitellä. Vain muutama vuosikymmen sitten musiikin harrastaminen vaati melkoista paneutumista ja onnea, että saisi edes vaatimatonta ohjausta. Nyt minkä tahansa instrumentin opetusta pystyy hankkimaan muutamassa hetkessä. Kaikkien ihmisten tavoitettavissa on valtavan tietotulvan ohella Suomen ja kaiken maailman kansanmusiikki. Onneksi olkoon, kansa! Elämme musiikin maailmassa herkullista aikaa. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (213) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Emilia Lajunen kuva: Maarit Kytöharju Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/2024 ilmestyy 30.5. aineisto 6.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Nypykät 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Kysymykset: Sauli Heikkilä Historia: Tuomas Rosberg, vastaukset: Velkki Mykrä Kuva: Ville Kurki/Nuorisoseurat Nypykät perustettiin 1988 Heinolassa teatteriryhmä Metkun piiristä. Mukaan pyydeltiin myös parempia ja keikkailuhaluisia soittajia. Teatteriryhmä esitti bändiä oikein uskottavasti. Nypyköitä kehuttiin lama-ajan Suomessa asenteesta. Lauluissa kaikki menee vähän poskelleen, mutta aina eteenpäin. Kokemusta ja esimerkkiä esittävään viihteeseen yhtyeen jäsenet saivat Heinolassa musiikkiluokalta, harrastajateattereista, konvien ohjelmasta ja Päijät-Hämeen viihdebändeistä, huippuna Sleepy Sleepers. Nypykät sai paljon radiosoittoakin suurimpana hittinään Lastenlaulu. Yhtye lopetti toimintansa lähes kolmekymmentä vuotta sitten, mutta palasi tämän vuoden Folklandialla esiintymislavalle alkuperäisessä kokoonpanossa ja yleisö villiintyi. Millaista oli palata vanhojen laulujen äärelle ja yleisön eteen? Ääretön lataus ja maaginen yhteenkuuluvuuden tunne on tämän orkesterin yksi selittämätön voima. Keikka tuotti soittajille huiman nostagiatripin, ajassa matkattiin vauhdilla reilun kolmenkymmenen vuoden taakse. Mukana laulava ja tanssiva yleisö helpotti huomattavasti orkesterin oloa lavalla. Mikä sai porukan taas yhteen? Olimme saaneet todistaa kuvanauhojen perusteella Nypyköiden kappaleiden elävän Folklandia-risteilyillä. Pitkän harkinnan ja lopuksi hetken mielijohteesta päätimme tarjota orkesteria risteilylle. Tapana on ollut soittaa keikka kerran vuosikymmenessä puolihuolimattomasti, mutta Folklandiaan valmistauduttiin huolella. Tuleeko toiminta jatkumaan vai oliko Folklandia joutsenlaulu? Orkesteria on tarjottu muutamille kesän festivaaleille, muun muassa Kaustiselle. Toiminta tulee jatkumaan harkiten. Yhdessä soittamisen nälkä takaa, ettei orkesteri jää odottamaan seuraavaa vuosikymmentä. Missä Nypykät on nähtävissä ja kuultavissa tulevana kesänä? Ainakin Heinolan kirkonkylässä, Multamäkifestissä perjantaina toinen elokuuta.
6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 S uolahdesta kotoisin oleva kansanmuusikko Emilia Lajunen tunnetaan vankkana perinnetyylien taitajana. Lajusen taiteellisessa tohtorintutkinnossa punaisina lankoina olivat muun muassa tanssin ja liikkeen yhdistäminen muusikkouteen sekä arkistotyöskentely. – Oli tanssia ja soittoa, sävelsin ja sovitin, tein puhetta ja nukketeatteria. Tanssin soolona, toisen muusikon kanssa, ja olin ainoana muusikkona tanssiryhmän kanssa, Emilia Lajunen kertoo. Laaja kirjallinen työ avaa tutkinnon teemoja mielenkiintoisesti. Otsikkonsa ”Kylällinen riivattuja pelimanneja” se on lainannut Helsingin Sanomista, jossa Emilia Lajusen soittoa kuvailtiin kyseisillä sanoilla. Selällään voi kieriä Tanssijuuden ja muusikkouden yhdistäminen oli yksi tutkinnon pääteemoista, Lajunen tutkiskeli esimerkiksi sitä, miten muusikko voi soittaa ja tanssia samaan aikaan, ja samalla kuunnella ja pysyä kehollisesti auki. Lajunen päätyi käyttämään tästä ilmiöstä termiä monikanavainen kuuntelu. Tutkinnossa Emilia Lajunen pyrki vuorovaikutukseen, että musiikki ja tanssi keskustelisivat keskenään eikä toinen niistä välttämättä määräisi. Hän myös antoi liikkeen viedä itseään, ja siten syntyi musiikkia, jollaista ei muuten olisi syntynyt. – Olen testannut kaikenlaista, haastanut omia rajojani. Viulistina on vaikea kieriä lattialla, mutta kieriä voi myös selällään! Annoin myös esimerkiksi soittoasennon välillä murtua, tai määräsin itselleni tiukat fyysiset raamit, joiden sisällä toimia. Itse olen aina ollut sellainen, että yritän kulkea kohti epämukavuusaluetta ja venyttää sitä. Tai ehkä olen vain levoton, sanoo Emilia Lajunen ja nauraa päälle. Tanssijuuden ja muusikkouden yhdistäminen alkoi hänen kohdallaan projektista nimeltä Silmu (2004), jonka kolme viulistia tanssivat ja soittivat samaan aikaan. Emilia Lajusta kiehtoo liikkeen ja musiikin suhde Lähes kahdeksan vuoden mittainen matka tuli päätökseen, kun kansanmuusikko, pelimanni Emilia Lajusen tohtorintutkinto tarkastettiin joulukuussa. Matkalle on mahtunut niin liikkeen tutkiskelua kuin oman epämukavuusalueen laajentamista. Tove Djupsjöbacka
7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 – Silloin musiikki oli valmiiksi sävelletty. Opettelimme sen ja sitten koreografiat. Se vaati äärimmäistä harjoittelua ja hiomista, mutta lähtökohta oli hyvin erilainen kuin tutkinnossani. Naisen rooli haasteena Tohtoriprosessin aikana mukaan tuli myös uusia teemoja kuten sukupuoli. – Jos olisin vain soittanut, se ei varmaan olisi noussut samalla tavalla esiin. Kehollisuusteema toi siitä erilaisen tietoisuuden. Jo maisterintutkinnossaan Emilia Lajunen käsitteli isoisänsä isoisän, Herman Saxbergin eli Pilli-Hermannin tarinoita ja arkkiveisutekstejä. Tohtorintutkinnon aikana myös hänen puolisonsa Pilli-Maija pääsi valokeilaan, koreografi Marjo Kuuselan aloitteesta. Neljänteen tohtorikonserttiin sisällytettiin laulu Pilli-Maijan näkökulmasta. Siihen Lajusen puoliso, toimittaja Kare Eskola kirjoitti sanat. – Olin aina heittäytynyt Pilli-Hermannin juttuihin ihan sulavasti, vähän äijämaiseen rooliin, ronskit tarinat ja murhalaulut ja sellaiset. Mutta yhtäkkiä olin ihan hukassa, kun piti ilmaista naisen roolia – ja pelkästään laulaen. Se oli todella haastavaa, mutta tärkeä havainto itselleni. Sukupuoleen liittyvien havaintojen kautta Emilia Lajunen ryhtyi myös miettimään enemmän sitä, missä määrin arkistoista löytyy naisia, ja miten hän voisi taiteellisella työllä täydentää arkistojen hiljaisuuksia. Tietyn tallennetun hetken tuotos Arkistoäänitteet ovat yksi Emilia Lajusen tohtorintutkinnon pääteemoista. Hän on tarkastellut erityisesti viulupelimannien persoonallisia soittotyylejä kotimaakunnassaan Keski-Suomessa ja pyrkinyt sanallistamaan sitä, miten hän työskentelee arkistomateriaalin kanssa. Myös arkistotyöskentelyyn liittyy paljon kehollisuutta. – Aiemmin saatoin ajatella että onpa mielenkiintoinen tapa soittaa tai hieno melodia, mutta nykyään yritän päästä soittoon kehollisesti, kokonaisvaltaisemmin kuin miettien vain melodiaa ja jousituksia. Työskentely lähtee imitoinnista, arkistoäänitteen tarkasta opettelusta, ”kaikkine kummallisinekin yksityiskohtineen”, kuten Emilia Lajunen kuvailee. – Pitää ottaa huomioon, että monet nauhat on äänitetty, kun soittaja ei enää ollut parhaimmassa soittokunnossa. Arkistoäänite on tietyn tallennetun hetken tuotos. Sitä ennen ja sen jälkeenkin on voinut olla jotain muuta. Emilia Lajunen asettaa oman työnsä perinteen jatkumoon ja ajattelee jatkavansa siitä, mihin pelimannit arkistoäänitteillä ovat jääneet. Mitä sen jälkeen olisi voinut syntyä? Tutkinnon sivutuotteena syntyi puolestaan soololevy Vainaan perua – Satavuotinen sakka (2023). – Siltäkin löytyvä musiikki muuttuu koko ajan, kun soitamme sitä Eero Grundströmin kanssa keikoilla. Levy on tavallaan tietyn hetken tallenne kuten arkistoäänitekin. Kotimaakunta kiinnostaa Keski-Suomi on edelleen tärkeässä asemassa Emilia Lajusen työssä, vaikka hän painottaa, että kyseessä on ennen kaikkea pelimanniyksilöt persoonallisine soittotyyleineen. – Mutta löytyy myös tiettyjä keskittymiä, kuten Kannonkoski, johon kansanKylällinen riivattuja pelimanneja... Emilia Lajunen on tohtorintutkintonsa ohessa tutkiskellut kehollisuutta mm. Outi Markkulan teoksessa Kulkue Parad Parade. Ilk ka Sa as ta m oi ne n Ilk ka Sa as ta m oi ne n
8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 muusikko Aino Kinnunen on erityisesti perehtynyt. Emilia Lajuselle hyvin merkityksellinen soittaja on ollut Ville Paananen , joka oli kotoisin Sumiaisista, hyvin läheltä Lajusen synnyinkotia Suolahdessa. – Paananen muutti jostain syystä Pohjois-Pohjanmaalle, mutta jatkoi siellä saman ohjelmiston soittamista ja ilmeisesti opetti sitä myös muille. Arkistoäänitteillä kaksi pelimannia Vihannista kertovat oppineensa kappaleen Ville Paanaselta. Häneltä itseltään on saatu talteen kahdentoista kappaleen ohjelmisto Ylen pikalevyille. Uusi soitin matkaan Yksi tapa työstää arkistomateriaalia on opetella kappale eri soittimella kuin millä se on äänitetty. – Luovuuden kannalta on tosi jännä esimerkiksi soittaa viulupelimannin äänite avainviululla. Tohtoriprosessin aikana Emilia Lajusen soitinvalikoimaan liittyi kromaattisen avainviulun seuraksi uusi tuttavuus kontrabasharpa – soittimen arkaaisempi versio, joka nimestään huolimatta ei ole äänialaltaan matalampi. Soitin tarttui matkaan, kun Lajunen opiskeli avainviulun soittoa Väsen-yhtyeestä tutun Olov Johanssonin johdolla. – Kontrabasharpalla on vähän kromaattista avainviulua rujompi ääni, siinä on todella kiinnostavaa särmää. Se on myös pienempi ja kevyempi eli sen kanssa liikkuminen tuntui luontevalta. Kahden perinteen rajapinnalla Syy, miksi Johansson ehdotti kontrabasharpan soittoa oli Emilia Lajusen vahva kiinnostus siihen, mitä on tapahtunut runolaulukulttuurin ja pelimannimusiikin välillä. – Ylimenohan ei ole tapahtunut leikaten! Käytän itsestäni sanaa pelimanni mutta pidän pidemmän estetiikan ajatuksesta, että musiikki voi olla jatkumo eikä vain lyhyitä biisejä peräkkäin. Kiinnostava näkökulma tähän voi olla esimerkiksi kuvitteellinen pelimannin hääsoitto, joka on lähtenyt jonkinlaisesta polskan aihiosta. Sitten pelimanni on tuottanut polskaa kolmen päivän ajan, mikä muistuttaa vanhemmasta perinteestä tunnettua hiljaisen haltioitumisen käsitettä. Emilia Lajunen mainitsee itselleen isona käännekohtana juuri vanhemman perinteen löytämisen. – Opettajani Maria Kalaniemi kehotti etsimään kantele-jouhikkosävelmiä soitettaviksi. Ehkä sekin tuli häneltä, mutta itse ainakin sanon viuluopiskelijoille, että valitsevat kantelesävelmän ennemmin kuin jouhikkosävelmän. Silloin joutuu ajattelemaan aivan eri tavalla, miten soveltaa sitä viululla, Lajunen kuvailee. Emilia Lajunen Syntynyt: 1979 Suolahdessa Asuu: Helsingissä Työ: Freelancemuusikko, viulun vastuuopettaja Taideyliopiston SibeliusAkatemialla Soittimet: Viulu, viisikielinen viulu, avainviulu, kontrabasharpa, laulu Soololevyt: Turkoosi polkupyörä (2012), Vainaan perua – Satavuotinen sakka (2023) Yhtyeet: Juuri & Juuri, Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala, Suo, Ritva Nero Muita meriittejä: voittanut Konsta Jylhä -kilpailun kahdesti, Juuri & Juuri -yhtyeellä Etno-Emma ja Teosto-palkintoehdokkuus, toinen palkinto pohjoismaisessa Nord08-kilpailussa Tunnetaan myös: intohimoisena pyöräilijänä, joka on tehnyt muusikkona hiilidioksidipäästöttömiä pyöräkiertueita Musiikin tohtorin tutkinto: Tarkastettiin joulukuussa 2023. Kirjallinen työ on vapaasti ladattavissa: etno.net/ julkaisut/opinnaytteet/tohtoriopinnot. Myös neljäs tutkintokonsertti, Eero Grundströmin kanssa tehty Vainaan perua on katsottavissa Uniartsin YouTube-kanavalla. Emilia Lajusen taiteellinen tohtorintutkinto tarkastettiin tammikuussa Helsingin Musiikkitalossa. Oikealla Eero Grundström, joka on merkittävässä roolissa tutkintoon liittyvällä albumilla. Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä toteutetaan yhdessä kansalaislähtöisesti! Jokainen voi osallistua järjestämällä esimerkiksi: • konsertin tai vaikkapa yksityisen esiintymisen oppilaitoksessa tai palvelutalossa. • tanssiryhmän avoimet harjoitukset • jamit ravintolassa • kansanmusiikki-aiheisen kirjallisuuden ja musiikin esittely kirjastossa • jakamalla kappaleen tai ajatuksiasi aiheesta somessa • uutisointi paikallismediassa Lisäksi kehotamme kaikkia lisäämään tapahtuman tapahtumakalenteriin ja/tai julkaisemaan Livelavalla kamukanta.fi-sivustolla! Jos järjestät tuona päivänä tapahtuman, johon muutkin voivat osallistua lisää se KamuKanta.fi-sivuston tapahtumakalenteriin ennen 11.5.2024. KEK kerää päivän tapahtumista tärppilistan, joka lähetetään medialle ja postituslistoille tiedotteen mukana. Hanna Poikela Vuonna 2024 vietämme Kansanmusiikin ja kansantanssin päivää lauantaina 18.5. Nostetaan tuona päivänä rakas alamme esiin kaikin mahdollisin keinoin!
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ VASILEIOS KATOPODIS SYNTYMÄPAIKKA: Ateena AMATTI: Muusikko, tuottaja, tutkija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Home, Skatterheads, Rebetinkatu, Orange Rapsody, Mpiliaxs’ Playground ELÄMÄN MOTTO: Kuulimme meren laulun emmekä enää voi nukkua (Giannis Ritsos) Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Uupi Tirronen M eissä on niitä, jotka ikuisesti suunnittelevat tekevänsä ja niitä, jotka tekevät. Vasileios Katopodis kuuluu jälkimmäisiin. Mies muutti Ateenasta Suomeen sukurakkaudesta, pystyäkseen elämään lähellä veljeään ja tämän perhettä. Hän kuuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -aineryhmästä, pyrki ja pääsi opintoihin ja valmistui maisteriksi tavoiteaikataulussa. Opintovuosien saatossa hän tapasi puolisonsa Corinnan ja on nyt onnellisimmista onnellisin pienen lapsen isä ja musiikin alan määrätietoinen ammattilainen. Vasileios kasvoi Ateenassa, mutta vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan hyvin paljon aikaa myös keskisessä Kreikassa, Evritanian Fournassa sekä lännessä Meganisin saarella. Perheessä arvostettiin taiteita ja erityisesti musiikkia hyvänä kasvualustana. Vasileios pääsi jo varhain klassisen pianon opintoihin. Suurkaupungin syke vaikutteineen imi nuoren mukanaan. – Lapsuus loittoni ja todellisuus iski ehkä varhemmin kuin olisi tarvinnut, Vasileios sanoo. Fysiikan opintojen lomassa piano vaihtui kitaraan, lyömäsoittimiin ja lopulta bassoon – ja skene oli rock. – Piano-opinnoissa kehittyi suhteeni ääneen, opin rakastamaan sekä vihaamaan sitä. Punk-rockin kautta opin musiikin ja ihmisen merkityksistä ja kouliuduin suurkaupungin asenteissa. Suhtauduin kreikkalaiseen kulttuuriin tietoisen välinpitämättömästi 25-vuotiaaksi saakka, en halunnut sitä osaksi identiteettiäni. Rockin saralla vietettyjen vuosien aikana Vasileios kuitenkin tutustui ja syventyi Kreikan ja Albanian raja-alueen, Epiruksen musiikin perinteisiin ja sen sosiaalisiin merkityksiin. Suhde perinteisin alkoi lämmetä uudelleen. – Nuorena en ehdottomasti halunnut tulla ”kreikkalaiseksi muusikoksi”. Nyt, reilun kahdenkymmenen vuoden itsetutkiskelun jälkeen olen oivaltanut ja hyväksynyt, että meissä jokaisessa on monta puolta. Olen päässyt henkisesti uudelleen lähemmäksi synnyinkotiani ja tiedän, että sen perintö aina silloin tällöin heijastelee kaikessa taiteessa ja musiikissa mitä teen. Pienten kreikkalaiskylien keskusaukioilla, kuppiloissa, kirkkopihoilla ja kyläjuhlissa vietetyt lukemattomat tunnit musiikkia kuunnellen ja yhteisön kanssa aikaa viettäen – musisoiden, laulaen ja tanssien ovat olleet Vasileiokselle erityisen merkittävä elämän ja taiteen yliopisto. Toinen on Sibelius-Akatemia. Siellä vietettyjen vuosien aikana, eri puolilta maailmaa tulleiden opiskelijatoverien ja opettajien vaikutus niin muusikkouteen kuin elämään ylipäätään on valtava. Vasileios painottaa myös ”vapaan taiteen tilojen” merkitystä, niiden joissa täysin ilman ennakko-odotuksia tai paineita tavataan ja soitetaan yhdessä toinen toistensa musiikkia, tunnustellaan, kuunnellaan ja nautitaan. Kun itse tapasin Vasileioksen ensimmäisen kerran, muistan kohdanneeni aseistariisuvan hahmon. Lempeän ystävällinen, huumorintajuinen, kohtelias ja rauhallinen olemus yhdessä taitavan muusikkouden kanssa lyö selvästi läpi myös työrintamalla. Kukapa ei haluaisi häntä soittokumppanikseen tai muuhun projektiin. Muusikkona toimimisen rinnalla Vasileios on aktiivinen myös tuottajana. ”Global music nights” on hänen ja muusikko Chico Matadan luoma, Global Music -aineryhmän tuella alkuun saatettu klubitoimintaprojekti, joka tutustuttaa Suomeen muualta tulleiden muusikoiden työhön ja olemassaoloon. – Näitä taiteilijoita on jo paljon. Konsertti konsertilta artistit pääsevät jakamaan omaa mielenkiintoista ja arvokasta tarinaansa yleisölle, ja vuorovaikutus on syntynyt. Palataksemme kreikkalaiseen musiikkiin, missä sitä Suomessa kuulee? – Muusikot ovat aktiivisia monissa eri muodostelmissa ja mm. nämä loistavat muusikot vievät kuulijan Kreikkaan silmänräpäyksessä: Chrysoula Panagiotopoulou , Spiros Delegos , Evangelos Velentzas , Giannis Chatzicharalampous , Thanasis ja Michalis Gotsopoulos , Michalis Siskakis , Ilias Papailias , Meri-Sofia Lakos ja Manolis Smirnios . Lisäksi Vasileios haluaa mainita kiitoksella suomalaisten aktiivisuuden ja yhtyeet Pentara, Dromos, Souvlaki ja Zormpas-duo. Suomi-Kreikka -yhdistysten toimintaan eri puolilla Suomea kannattaa tutustua. Helsingissä Pukinmäen nuorisotalolla kokoonnutaan lauantaisin muun muassa kansantanssin oppiin. – Olisi ilo aloittaa muutakin toimintaa musiikin ja tanssin parissa, jos vain kiinnostusta löytyy’, Vasileios lupaa. Opinahjoina kylät, torit ja korkeakoulu Kreikkalaiset kyläjuhlat pangirit, tavernat, harjoitussalit, kadut, kylänraitit ja aukiot kirkkojen edessä – näissä musiikin tyyssijoissa kuunteleminen, mukana soittaminen ja yhdessäolo ovat Vasileios Katopodikselle lämmin muisto siitä, miten ja missä musiikki häneen on vuosien varrella syvimmin vaikuttanut. Suomessa jo toistakymmentä vuotta asunut muusikko nauttii sukkuloidessaan kulttuurien ristiaallokossa niin työnsä kuin yksityiselämänsäkin saralla. Keskeistä työssä on luoda tilaa ja mahdollisuuksia Suomen monipuoliselle, monikulttuuriselle musiikintekijäjoukolle.
10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 L auri omaksui paljon isänsä Ressan Heikin taitoja etenkin viulunsoittajana. Kodin hirsiseinälle maatalon työkiireiden ajaksi ripustettu viulu oli yksi suurimmista lapsuuden innoittajista. Kotoa perityt taidot näkyivät myöhemmin Lassin esiintymisten yhteydessä ympäri Suomen. Kainuun soittava lähettiläs Ressan Lassia pidettiin Kainuun soittavana lähettiläänä. Arvokkain saavutus oli hänelle luovutettu Mestarikirja Kaustisella 1981. Ensiesiintyminen tapahtui Ristijärvellä vuonna 1938 Laurin ollessa 14-vuotias. Silloin hän pääsi säestämään tyttöjen laulua maatalouskerholaisten juhliin oikein kirkonkylälle. Myöhemmin hän esiintyi Helsingissä Finlandia-talolla Samuelin Poloneesissa useita kertoja kuten myös Kaustisen kansanmusiikkitapahtumissa. Nuoresta iästään huolimatta Laurin elämä oli kovaa työntekoa muun muassa savotoilla ja uitoissa eri puolilla Kainuuta. Viulu oli reissuilla usein mukana. Näiltä varsiteiltä hän ammensi myöhemmin soitteisiinsa yhden kauneimmista eli Valssin Mökinvaaran Aapelille . Aapeli Juntunen asui Suomussalmen Piispajärvellä. Hän kuunteli Laurin soittoa ja innostui kertomaan kohtaamisestaan karhun kanssa. Otso raateli Aapelia niin, että toinen silmä repeytyi poskelle. Myöhemmin Lauri sävelsi ystävälleen lohduksi ja muistoksi valssin.Tämäntyyppiset sävelsoitteet olivat tyypillistä Ressan Lassia. Koti-Ressa oli suvaitsevaisuudessaan avoin kaikille kulkijoille. Siellä kohtasivat helmenkalastajat, hevoskärryillä kulkevat mustalaiset, kortteeria pitävät radanrakentajat, kulkukauppiaat ja saarnamiehet. Näiden tarinoista syntyi vuosikymmeniä myöhemmin jo mieheksi varttuneen Lassin aivoituksissa niin ilon, surun, arjen, monen luonnonilmiön kuin elämän voiman muovaamat viulukappaleet, tai soitteet, kuten niitä oli tapana kutsua. Ressan Lassin syntymästä 100 vuotta Juha Hankkila Mestaripelimanni Ressan Lassin eli Lauri Matias Keränen syntyi Ristijärvellä 7. helmikuuta 1924. Syntymäkotinsa Ressa oli Hyrynsalmen ja Ristijärven rajan tuntumassa Karpinvaaran kupeessa. Lauri Keränen kuoli 9. elokuuta 2006, ja hänet on haudattu Hyrynsalmen hautausmaalle. Julkisissa esiintymisissään Ressan Lassin sonnustautui mustaan liivipukuun, valkeaan paitaan, suoriin housuihin ja roimavarsisaappaisiin. Metallikoristeisella vyöllä komeili Tommi-puukko ja kaulassa oli nahkahihnaan ripustettu kansalaisopistossa itse hioittu kivikoru. Päässään hänellä oli musta vilttihattu, jonka hän nosti aina ylös soiton jälkeen. Kuva otettu Kaustisella 1994. M ar ia Pe nt ti lä /K an sa nm us iik ki -in st it uu tt i
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Lassin laatimia tai kansanperintönä hänen ylläpitämiään kappaleita ovat muun muassa Koskenlaskijan viimeinen lasku , Löppä-Tiltan rimppa , Tommituppi-jenkka , Hyvästijättö Ressalle , Muurahaisen munittajan polkka , Rakkauden laulu , Kestin Jussin polkka . Kunnioittavan kaunis on etenkin Liisan valssi , jonka Lassi on omistanut vaimolleen Liisalle. Lauri Keräsen kuolinvuonna 2006 Joensuun konservatorion lehtori István Záborszky sanoi, että Ressan Lassi on suuri runoilija musiikin kielellä: kansanmusiikissa häntä voi verrata Elias Lönnrotiin . Hänen musiikkinsa jää ikuisesti elämään. Zaborszky on sovittanut Lassin musiikkia jousikvartetille. ”Ryskähommista” täysipäiväiseksi pelimanniksi Kun Lassi oli antautunut vakituisista ”ryskähommista” pelimanniksi 1970-luvun alussa, perustettiin Hyrynsalmen Pelimannit ja sen vanavedessä kotiseutuneuvos Kalle Juntusen (1930-2018) innoittamana Kaunislehtoon Hyrynsalmen pelimannipäivät 1975. Sittemmin perustettiin 1978 Ressan Lassin perheyhtye, joka palkittiin kunniakirjalla seuraavana vuonna Mäntsälän Sepän Soitossa. Tapahtuma sattui kuin tilauksesta pelimannipatriarkka Ressan Heikin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Yksi tärkeä etappi Lassin uralla oli Kuhmon valtakunnalliset kotiseutujuhlat 1973. Juhlassa paljastettiin kainuulaisen työn kunniaksi Tervansoutajat-muistomerkki. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan presidentti Urho Kekkonen . Lassin johdolla Hyrynsalmen Pelimannit esittivät kappaleita, joita Urkki oli saanut kuulla nuoruutensa savotoilla. Parahultaisesti soiton innoittamana hän muistojensa lumoissa muisteli juhlapuheessaan tukkilaisaikojaan. Sittemmin Lassi sävelsi rauhallisen vals sin tervansoutajien kunniaksi. Pelimannin nuotit olivat vain hänen päässään Kansanmusiikin ja kansojen musiikin tulkitsijavirtuoosi Sakari Kukko heitti aikoinaan idean Ristijärven Veisuuvestivaalin teemaksi Ressan Lassin musiikin. Se aika saa ehkä vielä odottaa. Entäpä Ristijärven Juustoleipämessut. Kuka tietää, vaikka Ressan Lassi olisi säveltänyt juustoleipähumpan? Lassin tunnetut sävelet ovat vain jäävuoren huippu hänen tuotannossaan. Hän räätälöi tapahtumiin kuten häihin soitteita, joita esitettiin vain sen yhden kerran. Pelimannin nuotit olivat vain hänen päässään ja hyppysissään viulun kielillä. Jos Ressan Lassi olisi ollut kirjoittava runoilija, hänen pöytälaatikkonsa pursuaisi runoja. Tänä päivänä Hyrynsalmella nuoret pelimannit eri kokoonpanoissaan pitävät yllä Ressan Lassin soittoperinnettä ja ovat esittäneet sitä muun muassa itsenäisyyspäivän juhlissa. Kunniakkaasti Paltamon pelimannit ovat ottaneet asiakseen tuoda Lassin musiikkia esille lukuisissa tapahtumissa. Hyrynsalmen Kaunislehdon kesäpäivät tai Kuhmon Kamarimusiikki voisivat ottaa myös kopin Ressan Lassin syntymän 100-vuotisjuhlasta. Ressan Lassin ”ressalaisuudesta” nouseva elämänpiiri jo edellisiltä vuosisadoilta lähtien tuo musiikin rinnalle tunnetasolla ainutlaatuisen syvää kainuulaisen suuren kertomuksen aineksia. Se ilmenee loputtomina rönsyinä juurevana kansanperinteenä. Kohtaloina ja elämän voiman lähteinä ajan rattaassa. Kainuun nuorisoseurojen keskusseura julkaisi vuonna 1988 Terttu Karjalaisen, Kaisa Hakalan ja Lauri Keräsen kirjan Ressan Lassi. Kainuulaisen pelimannisuvun perintö. Suvun tarina ja nuotit. Julkaisua voi tiedustella kirjastoista ja antikvariaateista. Ju ha H an kk ila Monet Ressan Lassin soitteista syntyivät kotipirtin lämmössä. Ideat kuitenkin nousivat oman elämänkokemuksen, kansantarinoiden ja syntymäkoti Ressan perintönä. Kuva vuodelta 1979 kotoaan Hyrynsalmen Oravirinteeltä. Ressan Lassin esiintyminen oli vaatimatonta ja vähäeleistä. Hänellä oli aina tapana kertoa kappaleiden nimien lisäksi niiden syntytarina. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla hän oli vakioesiintyjä. Ressan Lassi tervehtii Erkki Ala-Könniä vuonna 1991. Ta pi o R an na nk ar i/ K an sa nm us iik ki -in st it uu tt i
J oiku, eli pohjoissaamelaisittain luohti, on Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin taiteellisen työn keskiössä. Hän rakentaa jatkuvasti siltaa historiasta nykyhetkeen ja palaa jatkuvasti peruskysymyksiin, kuten mikä tekee joiusta joiun.– Mikä tekee joikuesityksestä sellaisen, että tuntuu, kuin se tulisi vuosisatojen takaa vaikka se olisikin tehty nyt tai viime vuonna, Näkkäläjärvi-Länsman pohtii. Uusia arkistonauhoja löytyy myös koko ajan.– Tulevaisuuden haaveena olisi päästä tutkimaan Euroopan museoista löytyviä joikuäänitteitä. Omaa musiikkiaan Anna Näkkäläjärvi-Länsman esittää ja julkaisee taiteilijanimellä Ánnamáret. Hehkutetulla viime albumilla Nieguid duovdagat (2021) musiikkia luovat hänen rinnallaan Ilkka Heinonen (jouhikko) ja Turkka Inkilä (shakuhachi-huilu, elektroniikka). Työryhmään kuuluu tiiviisti myös mediataiteilija Marja Viitahuhta , ja yhdessä he ovat päässeet esille myös elokuvafestivaaleilla ja näyttelytiloissa. Kolme videoteosta ovat olleet esillä Ylen Uusi Kino -ohjelmassa ja yksi on liitetty Nykytaiteen museo Kiasman online-kokoelmaan. – On ollut jännää seurata, kuinka elokuvaja kuvataidekonteksti on luonut aivan uuden areenan tälle musiikille. Emmekä ole tehneet niin, että ensin musiikkikappale ja sitten video, vaan kaikki on tehty yhdessä. Näyttelytkin kulkevat meidän kaikkien nimellä, musiikki on iso osa teoksia. Hieno työryhmä on lahja Yhteistyö saman ryhmän kanssa jatkuu edelleen, tällä hetkellä Koneen säätiön rahoituksen turvin. – Tämä ei ole minun projektini, vaan yhteinen asia. Jokainen muusikko luo oman osuutensa, ja minä saan heiltä ideoita omaan ilmaisuun. Ilkka Heinosen jouhikon kanssa meidän äänet sopivat hyvin yhteen, ja jouhikko on myös hyvä kommentaattori, eräänlainen kanssajoikaaja. Turkka Inkilä lisää keitokseen vahvan osaamisensa elektronisen musiikin puolelta ja myös tuottaa levyn. – Hyvin omaperäistä ja orgaanista elektroniikkaa, välillä jopa sinfonista, välillä todella hienovaraista, Anna Näkkäläjärvi-Länsman kuvailee ja jatkaa: – On tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi myös jakaa tähän perintöön liittyviä taakkoja ja traumoja. He suhtautuvat siihen kunnioittavasti ja kiinnostuneesti. Uskomukset ja maailmankuva Haastattelua tehtäessä Näkkäläjärvi-Länsman ja muut muusikot ovat juuri viettäneet kuusi intensiivistä päivää studiossa tekemässä seuraavaa levyä, joka julkaistaan tämän vuoden aikana. Studiossa jatkettiin samanlaista työskentelytapaa kuin viime levyllä eli kappaleet on nauhoitettu yhdessä livenä. Levyn työnimi on Bálvvosbáiki eli palvontapaikka, ja tematiikka pyörii saamelaisen maailmankuvan ympärillä. Kaikki Anna NäkkäläjärviLänsman nauttii vapaudesta joikatessaan Freelancemuusikon arkeen kuuluu monenlaisia projekteja – Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin kohdalla ne kaikki liittyvät joikuperinteeseen. Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuvat: Ville-Riiko Fofonoff 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024
luohtit ovat Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin omia, ja aiheet ulottuvat naisvoimasta ja poroista ilmastokysymyksiin. – Maa on äiti, sieltä lähtee meidän kaikkien hyvinvointi. Mutta mitä voi tehdä keskellä ilmastokriisiä? Esimerkiksi huutaa tuulen jumalalle, että puhalla suojasäät väärästä vuodenajasta pois. Pois rytmimusiikista Yhä enemmän yhtyeen musiikin keskiössä oleva luohti saa elää omaa elämäänsä. – Se on sooloesitys, joten ollaan haluttu pitäytyä siinä, että joikaaja saa tehdä asiat juuri sillä tavalla kuin tekisi yksin joikatessa. Suurimmassa osassa kappaleita ei ole mitään yhteisiä rytmikaavoja. Musiikki perustuu enemmän kerroksiin, joissa soittimet vuorottelevat, selittää Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja jatkaa: – Luohteja on monenlaisia. Joihinkin toki sopii tasaisempi rytmi, ja niitä voi ehkä helpommin tuoda populaarimusiikin kontekstiin. Näkkäläjärvi-Länsman kokee myös tämän tärkeänä, sillä nykyaika tarvitsee saamelaista populaarimusiikkia. – Ihmiset kiinnittyvät siihen vahvasti, se on osa heidän saamelaisidentiteettiään. Mutta minua ei kiinnosta se, haluan ennemmin kehittää omaa ilmaisuani vapaammaksi, pois rytmimusiikista. Lähes ritualistinen yhteisteos Viime talvena Anna Näkkäläjärvi-Länsmanilla oli myös mahdollisuus kokeilla siipiään taidemusiikin kontekstissa Sámi Comp -projektissa. Teokset kantaesitettiin Hetan musiikkipäivillä. Espanjalaissyntyisen Jaime Belmonten kanssa sävelletty Ráidu esitettiin laajennettuna, lähes tunnin mittaisena versiona myös Helsingissä viime vuoden puolella. – Siinä minulla oli täysi vapaus joikata niin kuin haluan. Partituuri oli kirjoitettu siten, että soittajat seurasivat minua, Anna Näkkäläjärvi-Länsman kertoo. Porokaravaani (ráidu) kuljettaa haudoistaan luvatta kaivettuja saamelaisten vainajien jäännöksiä pois heidän sydänmailtaan, tunturin yli etelään. Anna Näkkäläjärvi-Länsman kuvailee lähtökohtaa visuaalisena, kuin suurta taulua, josta löytyy monenlaisia joikattavia yksityiskohtia – lintuja, vettä, myrskytuulta, esiisien henkiä. Ráidu on pitkä, lähes ritualistinen kokemus, jonka dynaaminen skaala on laaja. Joiku on välillä myös hyvin hiljaista. – Koska joiut ovat samantyyppisiä ja lyhyitä, pitää hienovaraisen muuntelun lisäksi löytää mahdollisimman paljon erilaista dynamiikkaa ja äänenvärejä. Ja tietysti ilmaisun täytyy vastata sitä, mitä olen joikaamassa. Joiun seurana teoksessa ovat jousisoittimet, huilu, klarinetti, piano, lyömäsoittimet ja elektroniikka. Anna NäkkäläjärviLänsmanilla on klarinetistin koulutus, joten taidemusiikin konteksti on hänelle tuttu.– Tuntui siltä, kun olisin palannut vanhaan maailmaani – mutta minulla olikin ihan uusi instrumentti ja uusi rooli! Arvosta juuriasi Viime vuonna Ánnamáret esiintyi muun muassa suurilla WOMEX-maailmanmusiikkimessuilla A Coruñassa, Espanjassa. – Se oli mahtava kokemus ja huomio oli ihan mieletön. Toivottavasti se auttaa siihen, että pystyisi tekemään pitempiaikaisesti tätä työtä, että ihmiset muistaisivat viiden vuoden päästä tai vielä kauemmin, Anna Näkkäläjärvi-Länsman iloitsee. Yleisesti ottaen saamelaismusiikki tuntuu tällä hetkellä kiinnostavan aika laajalti. – Koen kyllä, että jonkinlainen buumi on menossa – saamelaisten ja ylipäänsä alkuperäiskansojen musiikki kiinnostaa ihmisiä. Ehkä se littyy myös siihen, että tässä ajassa ihmiset hakevat juuriaan. Musiikki on mitä oivaltavin tapa siihen, mikä nähtiin muun muassa Sámi musihkkaakademiija -hankkeessa, jonka pääopettajana Anna Näkkäläjärvi-Länsman toimi 2018–2020. Anna Näkkäläjärvi-Länsman kehuu projektin tuloksia erinomaisiksi. Koska saamelaisyhteisön ikäluokat ovat pieniä, opiskelijoita ei välttämättä riitä jatkuvan koulutuslinjan ylläpitämiseksi, ja jatkorahoitusta projektille ei saatu. Suomalaisessa yhteiskunnassa Anna Näkkäläjärvi-Länsman toivoisi enemmän näkyvyyttä sekä kansanmusiikille että vähemmistöjen musiikille. Hän mainitsee esimerkiksi koronavuoden itsenäisyyspäivän tv-lähetyksen. – Sen perusteella herää kysymys, minkälainen käsitys Suomen johtavilla instituutioilla oikein on Suomen alueen kulttuurista. Onko se todellakin vain populaarimusiikkia? Norja ja Ruotsi tuntuvat olevan paljon meitä edellä tässä ja saamelaismusiikkikin näkyy siellä enemmän. En tiedä, eivätkö Suomessa omat juuret kiinnosta vai eivätkö ihmiset näe niiden arvoa. Anna NäkkäläjärviLänsman Syntynyt: 1979 Inarissa Asuu: Nuorgamissa Levyt: Ánnamáret Ensemblen nimellä levyt Beallje ?i?at (2011) ja Gollehelmmot (2016), Ánnámáret-nimellä Nieguid duovdagat (2021, Vuoden kansanmusiikkilevy, Etno-Emma-ehdokas) Poimintoja uralta: opiskellut klassista klarinetinsoittoa Tampereen konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa, toiminut myös saamelaiskulttuurin läänintaiteilijana sekä Sámi musihkkaakademiija -hankkeen pääopettajana. Suorittaa tällä hetkellä taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston SibeliusAkatemiassa Tunnetaan myös: pohjoissaameksi dubattujen Muumien Vilijonkkana. 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Anna Näkkäläjärvi-Länsman on löytänyt kullanarvoisen työryhmän ympärilleen. Viereisellä sivulla Ilkka Heinonen, Anna, Marja Viitahuhta ja Turkka Inkilä.
14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Monipuolinen näyttelijä, muun muassa Kari Tapion roolin elokuvassa Olen suomalainen näytellyt Matti Ristinen pitää 50-vuotisjuhlansa runonlausuntakiertueen merkeissä. Tammikuisen Helsingin Aleksanterin teatterin ensi-illan jälkeen kiertue käy kymmenissä nuorisoseuran taloissa pitkin Suomea. Ristisen kanssa lavalla on hänen vaimonsa Sari Haapamäki ja haitarimusiikista vastaa Johanna Juhola. Matti Ristinen löysi Juholan kyselemällä esitykseensä sopivaa haitarinsoittajaa ja kun tapaamisessa osoittautui, että toiveet osuivat yhteen alkoi esityksen kokoaminen. Aluksi duopohjalta, mutta myöhemmin mukaan tuli myös Sari Haapamäki. Juhola ei pelkästään soita taustamusiikkia, vaan on lavalla koko esityksen ajan. Rooliin kuuluu myös puheosuuksia. – No ei ne puheosuudet nyt niin kovin isoja ole. Tässä esityksessä ollaan lavalla välillä omana itsenä, välillä roolissa ja joskus siltä väliltä. Omat repliikkini ovat sellaisia, jotka voisivat olla vaikka keikkaspiikkejä, vähättelee Juhola puheosuuksiaan. Musiikki on osin olemassa olleita sävellyksiä ja osittain Juhola on säveltänyt uutta materiaalia. Saima Harmajan Huhtikuu, Uuno Kailaan Paljain jaloin ja Eino Leinon helkavirsi Lapin Kouta saivat uudet sävelet. – Joka esityksessä on myös mukana uusi improvisoitu polska, sottiisi tai muu, jotka pyrin saamaan äänittelle. Katsotaan tulisiko niistä myöhemmin jotain oikeita biisejäkin, kertoo Juhola. Kiertue edellyttää esiintymisen lisäksi paljon ajelua pitkin Suomea ja kaikkien osallistumista esityksen rakentamiseen. Mitä Juhola odottaa kiertueelta? – En ole nähnyt tällaisia näyttämörunoteoksia, joten on vaikea hahmottaa, mistä on kysymys. Kiinnostaa mitä yleisö ajattelee esityksestä. Odotan myös että olisi aikaa vähän jututtaa paikallisia järjestäjiä ja kysellä kunkin talon ja yhteisön toiminnasta. Johanna Juhola osallistuu mielellään hieman erilaiseen kiertueeseen. – Monitaiteellisuus omalla kohdallani ruokkii säveltämistä ja antaa uusia ulottuvuuksia jo olemassa olevalle musiikille. Rakastan tehdä töitä muiden esittävän taiteen lajien kanssa. Sauli Heikkilä Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia Espoon Honkamajalla. Lavalla Johanna Juhola, Sari Haapamäki ja Matti Ristinen. Muut työryhmän jäsenet ovat Milko Lehto, ohjaus, Paola Suhonen, visuaalinen suunnittelu, Antti Heikkinen, runojen lisäksi kuultavat tekstit, sekä Pietu Pietiäinen, valoja äänisuunnittelu sekä projisoinnit. Kiertueella vielä 26 esitystä pitkin Suomea päättyen Kajaanin runoviikolle. runonlausuntaa.fi Sa ul i H ei kk ilä
Ilpo Saastamoinen KOLUMNI 18.12.1988 Kun katson koulujen musiikkikirjoja, niin niissä opetetaan vain ryhmälauluja, samuutta kaikkien muiden kanssa ei tietoakaan yksilöllisyydestä, oikeudesta olla erilainen kuin toiset. Siihen elämään minä en mene mukaan. V uoden 2024 teema "Omasta päästä" on pannut minutkin tiivistämään näkemyksiäni siitä, miten onni saavutetaan omin käsin. Toki olen jo aikaisemminkin kirjoittanut tästä runsaasti, mutta se ei estä yhä uudelleen löytämästä uusia näkökulmia ikivihreään kysymykseen. Kuluneen talven aikana olen päätynyt tiivistämään näkemykseni siitä, kuinka musiikinopetus on alisteinen sekä oman itsetunnon että ryhmäykseyden koulutukselle. Musiikinopetus ei tällöin jää lapsille suunnatun viihteen asemaan heidän ehdoillaan, vaan se on kuin matematiikan opetus, jolla on viihteen sijasta selkeät omat päämäärät. Jokainen ymmärtää, että laskutuloksissa ei haeta yksilöllisyyttä, vaan pyritään yhteisiin, ennalta-arvattaviin lopputuloksiin. Tätä nimitämme traditioksi. Taideaineiden opetus jää näin koulussa ainoaksi tieksi, jolla oppilasta ohjataan kasvamiseen yksilönä. Menneisyydessä ennalta-arvaamattoman yksilöllisen toiminnan kehittäminen on jäänyt koulussa välituntien hippaleikkien varaan. Tämä on ehkä kärjistetysti sanottu, koska koulun pallopelit, vapaat piirustusja ainekirjoitusaiheet ovat sivunneet kyseistä puutetta. Niissäkin on kuitenkin keskiössä aina ollut yhteisten sääntöjen opettaminen eli kaikkien mahdollisimman täydellinen samaistaminen. Miten tiivistäisin tulevaisuuden musiikkikasvatuksen tavoitteet siten, että musiikki-kasvatus palvelee ihmisenä kehittymistä tasapainoiseksi kokonaisuudeksi? En puutu yhteisöllisyyteen kasvattamiseen, koska se on aina ollut koululaitoksemme päätavoite. Puhun yksilölliyyden puolesta: Yhteisöllisyyden opetuksen pääsisältö on sen oppiminen, minkä kaikki vanhemmat jo ovat oppineet ja omaksuneet (lukutaito, kertotaulu, historia jne.). Yksilöksi ohjaaminen puolestaan keskittyy henkilökohtaisiin suorituksiin, asioihin, mitä kukaan toinen ei tiettävästi ole ikinä vielä kokenut, eikä ehkä tulekaan kokemaan. Se auttaa tiedostamaan, kuinka jokainen meistä on korvaamaton. Yhteisöllisyys auttaa ymmärtämään, kuinka välttämätöntä tasapainoiselle elämälle on kanssakäyminen, vuorovaikutus ympäristön kanssa. Siihen tarvitaan vanha kouluopetus – yhteinen kieli ja yhteiset lait, tavat ja säännöt. Yhteisöllisyyteen kasvattamisessa joudutaan tekemisiin virheiden kanssa asioina, jotka aiheuttavat pelkoa, mutta eivät opeta pelkojen poistamista. Yksilöllisyyden opetuksessa virheet ovat luonnollinen, välttämätön osa elämää, joten niistä opetellaan ottamaan myönteinen ilo irti. Ensin pikakatsaus ”Omasta päästä” -ajattelun yleisesti tuntemattomaan lähihistoriaan: A. Ensimmäisenä tulee mieleen Ellen Urhon viisauksia musiikinopetuksesta 2.7.1963 Jyväskylän kesässä pidetystä esitelmästä: ”Improvisointi mukaan koulumusiikkiin.” B. 10.7.1961 Jyväskylän kesästä ovat mm. Stockhausenin uraa-uurtavat kommentit musiikin kuuntelijan luovasta osuudesta: ”Muodon keksiminen niinkuin minä sitä nimitän luo uusia muotoja. Sanoisin sitä luovaksi kuuntelemiseksi, koska kuulija... luo uusia muotoja.” (Tämä aihe on liian laaja tässä käsiteltäväksi.) Millaisilla harjoituksilla kohdataan ennen kokematon ainutlaatuisella tavalla? Otan omista kokemuksistani pari esimerkkiä: Kokemukseni liittyy luovuuden soveltamiseen kouluopetuksessa erityisesti peruskoulun näytelmän valmistamisessa syksyllä 1987, jolloin olin hoitamassa Keiteleen maaseutukoululla yläluokkien viransijaisuutta. Jouduin itse ottamaan joulun alla itselleni sijaisen, koska minua odotti kotimainen kiertue. Olin aloittanut näytelmän valmistamisen siten, että luokka kirjoitti jokainen oman näytelmänsä, joista sitten yhteisesti valittiin katkelmia eri kirjoituksista ja yhdisteltiin ne kokonaisuudeksi ilman paperista luettavaa tekstiä, siis osin improvisoiden annetun etukäteiskaavion pohjalta. Kun kyselin palattuani harjoitusten onnistumista, sijaiseni totesi, että ne oli joltain osin pantava poikki, koska oppilaat alkoivat improvisoida vuorosanoja, ja näytelmään pujahti osin arkaluontoisiakin faktoja naapureiden yksityiselämästä! Oppilaat itse olivat olleet innostuneita harjoitusmenetelmästä, koska siinä huomioitiin ja annettiin arvoa jokaisen yksilöllisyydelle. Toinen esimerkki on helmikuussa 1992 Jyväskylän Talvessa pitämältäni kurssilta: parinkymmenen osanottajan piti improkurssin loppuvaiheessa suoriutua tehtävästä, jossa oli laulettava keksityllä melodialla oman itsensä kehumiskertomus toisten kurssilaisten istuessa kehässä hänen ympärillään. (virhe-improharjoitukset laulamalla) Tehtävä oli siis sellainen, jossa kukaan ei voinut muuta kuin epäonnistua! Jokaista esitystä seurasi yleinen nauruun purskahtaminen – esiintyjä itse etunenässä. Saattoi jopa tuntea, että esiintyjät oikein odottivat omaa vuoroaan. Yksikään ei itkenyt omaa suoritustaan, vaikka kyynel olikin useimmassa silmänurkissa. Esitysten jälkeen eräs keski-ikäinen nainen tuli luokseni kertoen, että oli saanut kansakoulussa laulusta kuutosen luokan edessä tapahtuneen kokeen perusteella. Sen jälkeen hän ei ikinä ollut laulanut julkisesti ennen äskeistä esiintymistä! Filosofian lisensiaatti Ilpo eli Ilja Saastamoinen (s. 22.7. 1942) on suomalainen säveltäjä, kitaristi, kapellimestari ja basisti. http://www.ilposaastamoinen.fi Omin käsin onneen 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Sa ul i H ei kk ilä
16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Folklandia 2024 Finland Festivalsin valitsema Vuoden festivaali 2024 ja Ylen ja KULTA ry:n valitsema Kulttuurin kehto Kaustinen valmistautuu ottamaan vastaan runsaasti esiintyjiä ja kansainvälisiä vieraita 8.–14. heinäkuuta. Muusikko Antti Paalasen suuri hanuriparaati yhdistää suuren joukon ranskalaisia ja pohjalaisia soittajia Keskipohjanmaaareenalla, missä nähdään myös muun muassa Piirpauke, Ánnámáret, Club for Five, Viitasen Piia, Sväng ja Miljoonasade. Vuoden yhtye ja pyöreitä vuosia Eläköön Folk! -gaalassa Folklandia-risteilyllä nimettiin suomenruotsalainen I Fäälan Vuoden yhtyeeksi. Kenneth Nordman (viulu, avainviulu), Mats Granfors (viulu) ja Tom Forsman (kitara, luuttu) ovat erityisesti onnistuneet tuomaan esiin suomenruotsalaista polskaja menuettitraditiota raikkaalla ja ammattitaitoisella otteella. Tänä vuonna nähdään poikkeuksellisen paljon pyöreiden vuosien juhlia. Piirpauke viettää 50-vuotisjuhliaan alkuperäisjäsenensä Sakari Kukon johdolla, Maria Kalaniemi juhlii 60. ikävuottaan ja 40 vuoden takaista etappia Kultaisen harmonikan voittajana, Tero Vaara juhlistaa Mamban musiikin 40 vuoden taivalta, ja liki kulttimainetta nauttiva huuliharppukvartetti Sväng tuulettaa 20-vuotissyntymäpäivää. Lisäksi Kansanmusiikkiinstituutti täyttää 50 vuotta. Maakuntateemana Etelä-Pohjanmaa ja nuorten esiinmarssi Miljoonasade jatkaa kiertuettaan Heikki Salon johdolla. Lapualta maailmalle lähtenyt yhtye sopii myös tämän vuoden maakuntateemaan, sillä esittäytymisvuorossa on Etelä-Pohjanmaa. Omaa indiefolkiaan soittava Viitasen Piia on nähty aiemmin Kaustisen pienemmillä estradeilla, mutta nyt yhtye nousee ensimmäistä kertaa Areenalle. ENKEL-yhtye puolestaan on vuosi vuodelta yleisölle tutumpi: Vuoden yhtye 2019 voitti viime vuonna Konsta Jylhä -kilpailun. Festivaalialueen estradeilla nähdään poikkeuksellisen paljon nuoria niin Suomesta kuin ulkomailta. Kansainvälistyminen on voimistunut selvästi siitä alkaen, kun kaustislainen viulunsoitto nousi Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kaksi vuotta sitten. Nuoria muusikoita tulee esiintymään festivaalille niin Taiwanista kuin Ruotsin Härnösandissa. Keskipohjanmaa-areenalla nähdään ensimmäistä kertaa suomalaisten nuorten yhteissoitto nimellä Suomen musiikkilukioiden kansanmusiikkiorkesteri. Konsta Jylhän jäljillä Legendaarisen Konsta Jylhän henki on vahvasti läsnä 57. kansanmusiikkijuhlilla, sillä hänen kuolemastaan tulee ensi syyskuussa kuluneeksi tasan 40 vuotta. Mauno Järvelä ja Antti Huntus tuottavat musiikillisen katselmuksen, joka tarkastelee Yleisradion roolia ja merkitystä kaustislaisen viulunsoiton tunnetuksi tulemisessa sotien jälkeen. Kavalkadi esittää Konsta Jylhän musiikista myös vähemmän tunnettuja sävellyksiä kaustislaisten pelimannien, tanssijoiden ja laulajien voimalla. Runsas pelimanniohjelma valmistuu kevään aikana. Viime vuonna soittajia, laulajia ja tanssijoita oli peräti yli viisi tuhatta. Perheystävällinen festivaali järjestää jälleen myös Lasten Kaustisen, jonka ohjelmaa pyörittää joka päivä lastenteltan oma Tradilinnut. Vieraiksi saapuvat muun muassa Jellonagaalassa Vuoden lastenmusiikin tekijäksi ja Vuoden artistiksi nimetty Tuija Rantalainen ja Vahtikoira Veikko sekä lastenmusiikkiyhtye Soiva Siili. Folklandialla vietettiin talvenselän katkaisevaa kansanmusiikin ja kansantanssin juhlaa Baltic Princesillä tammikuun alussa. Risteilyn tunnelmiin voi palata osoitteessa: nuorisoseurat.kuvat.fi/kuvat/Folklandia/2024/ Kaustinen hurmaa Antti Paalasen johtamalla hanuriparaatilla M es su ja ta us ta ku va Su sa nn a Sa lo ka nn el , m uu t V ill e Ku rk i
17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Keski-Pohjanmaan Konservatorio on aloittanut vuoden alusta näppäriopetuksen, toistaiseksi lukuvuoden 2025 loppuun asti. Tähän asti maan musiikkioppilaitoksissa on tarjottu näppäriopetusta vain viikonloppukursseilla. Kaustisella ympärivuotinen viikottainen toiminta on pyörinyt jo vuosikymmenet Perhonjokilaakson kansalaisopiston ja Kaustisen Näppärit ry:n järjestämänä. Myös Vuosaaren musiikkikoulussa Helsingissä toimii näppärija suzukipedagogiikkaa yhdistävä yhteissoittoryhmä. Kansanmusiikki-instituutti toteutti Suomen kulttuurirahaston tuella viime vuoden lopussa päättyneen nelivuotisen hankkeen, jossa aloitettiin näppäriopetus taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti. Käytännössä se on tarkoittanut muun muassa pidempää lukukautta ja pidempiä soittotunteja kuin kansalaisopiston kautta järjestetyssä opetuksessa. Mukana on ollut lähes kolmekymmentä oppilasta, jotka siirtyivät vuoden alusta konservatorion oppilaiksi samalla kun opettajat siirtyivät konservatorion palkkalistoille. Konservatoriolla ja näppärileirissä muutos nähdään merkittävänä päänavauksena. – Vahvuuksien ja voimavarojen yhdistäminen luo uusia mahdollisuuksia monipuolisen musiikkikasvatuksen toteuttamiseen lasten ja nuorten hyväksi, iloitsee Keski-Pohjanmaan Konservatorion rehtori Päivi Paavola. – Kaustisen näppärijoukko on kasvanut viime vuosina valtavasti joko kaustislaisen viulunsoiton Unesco-listauksen innoittamana tai muuten vain. Hanke ja sen nyt toteutunut jatko on ollut enemmän kuin tarpeen, mutta toivomme myös, että ympärivuotisen näppäriopetuksen sisällyttäminen konservatorion opintoohjelmaan antaa yleisemminkin virikkeitä musiikkioppilaitosten opetukseen, toteaa puolestaan Kaustisen Näppärien puheenjohtaja Lauri Oino . Kaustisen näppäriryhmä jatkaa entiseen tapaan konservatorion, kansalaisopiston ja Kaustisen Näppärien yhteisenä ryhmänä. Kuluvana lukuvuonna osallistujia on ollut ennätykselliset lähes sata. Viikonloppukursseille sekä kesäkursseille Kaustisella, Keravalla ja Sommelossa osallistuu vuosittain noin 2000 lasta ja nuorta. Näppäriopetusta konservatorioon Konsta-kilpailun teemana improvisaatio Kolmastoista valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu kisataan Kansanmusiikkijuhlien yhteydessä 8.–9.7.2024 Pelimannitalossa Kaustisella. Tämän vuoden kisan teemana on improvisaatio, ja kilpailu on kohdistettu akustisella soittimella esiintyville sooloesiintyjille. Ohjelmalla on oltava vahva linkki Suomen ja/tai lähialueiden kansanmusiikkiperinteeseen. Kilpailun esikarsintaan osallistutaan tallenteella. Esikarsintaan ilmoittautuminen on käynnissä 30.4. asti. Pelimannitalon ja Kansanmusiikkiinstituutin järjestämässä kilpailussa jaetaan palkintoina 6000 euroa. Osallistumisohjeet löytyvät Kansanmusiikki-instituutin nettisivulta. Kaustisen näppäriryhmä on lähes satapäinen. La ur i O in o Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2024 on Omasta päästä. Vuositeeman valitsee Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. “Omasta päästä” on arkistoista tuttu, muun muassa paimensoittaja Teppo Revon käyttämä sananparsi musiikin improvisoinnista ja hetkessä luomisesta. Vuositeema kutsuu kenttää tutustumaan omaan luovuuteen, kekseliäisyyteen ja improvisaatioon. Kansanmusiikin, -tanssin ja -perinteen kentällä kaikessa tekemisessä yhdistyy tekijöiden syvä suhde perinteeseen, mutta sitä ilmennetään usein luovasti ja muunnellen. Kaikessa elävässä perinteessä on kaksi tasoa, pysyvä ydin ja alatimuuttuva kerros, joka antaa tilaa tanssijan, soittajan ja käsityöläisen luovuudelle ja omalle keksimiselle. Vuositeema rohkaisee kaikkia kokeilemaan omaa tekemistä, kääntämään katseen sisään päin ja antaa luovuuden kummuta omasta sisäisestä maailmasta käsin. Hyppää sinäkin mukaan hetken taikaan: • Soita tuttu kappale, vaihda nuotti tai kaksi matkalla. Istu alas ja soita kappale kokonaan omasta päästä! • Tanssi tuttua materiaalia, mutta tarjoa mukaan uusi käännös ja pyörähdäkin vasemmalle. Koreografioi improvisoiden uutta liikekieltä, joka kumpuaa juuri sinun sielustasi! • Luo kansanpuku omasta päästäsi! • Rakenna oma uniikki itsesi näköinen soitin luonnontai kierrätysmateriaalista! Omasta päästä – Skapa själv! – Make it up!
18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 M artti Pokela syntyi 23.1.1924 Haapavedellä, Pohjois-Pohjanmaalla. Kanteleen, niin Antti Rantosen persoonallisen viiskielissoiton kuin ison kanteleen voimakkaan soinnin, hän peri tältä merkilliseltä kantelepitäjältä. Ja kehitti myöhemmin kumpaakin uskomattomiin mittoihin. Aluksi hänestä itsestään tuli nimittäin viulisti. Koulupoikana ja varsinkin lukiovuosinaan Martti oli nuori, lahjakas klassinen viuluniekka, joka opiskeli soittoa Seyboldin viulukoulusta ja esiintyi useimmissa kotiseutunsa ja monissa maakunnankin juhlatilaisuuksissa pianon tai kanteleiden säestämänä. Hän osasi myös paikallisen pelimannityylin ja ohjelmiston. Rintamalta klassiseksi viulistiksi Vuosi 1942 oli ikimuistoinen. Toukokuussa Martista tuli ylioppilas, ja kesäkuussa hän oli viulistina mukana kiertueella tervehtimässä Vienan rintamalla maakunnan poikia. Lehdet kertoivat vierailusta otsikolla: ”Jokainen mies etulinjoilla kaipaa kotiin, mutta jokainen myös ymmärtää, ettei urakkaa sovi kesken heittää.” Elokuussa nuorisoseurojen maakunnallisessa kesäjuhlassa Martin viulua säestivät Haapaveden legendaarisimmat kanteleensoittajat Antti Rantonen , Anni Kääriäinen ja Ilona Porma . Se oli resonanssin juhlaa! Syksyllä Marttikin sai komennuksen rintamalle: Vienassa ja Kannaksella kului kaksi vuotta. Se jätti syvän jäljen. Kuusi vuosikymmentä myöhemmin muistot nousivat pintaan: ”Oli äärettömän järkyttävää lukea listoja kaatuneista… Suru oli musertavaa…” Matti Kontion kanssa syntyi usean vuoden keskustelujen ja studiotyön tuloksena viimeinen cd Improsette (2005). Tämä vaikuttava äänite on meitä varten, jotka haluamme vielä pohtia Martin kanssa elämän suuria kysymyksiä. Hän havahtui usein öisin muuttamaan kanteleittensa virityksiä. Mielikuvituksellinen luomisvoima säilyi loppuun asti. Yksi parhaista Martin haastatteluista julkaistiin Ylioppilaskunnan Soittajien 80-vuotisjulkaisussa (2006). Näin hän muisteli kolmea vuottaan YS:n viulistina: Tultuaan Helsinkiin syksyllä 1945 hän meni YS:n koesoittoon. Eteen lyötiin nuotit, piti soittaa ainakin Montin Czardas ja Unkarilaisia tansseja. ”Vetelin siinä vielä ylimääräisenä polvelta yhden pelimannikappaleenkin, Tappelupolkan , ja koko raatia nauratti. Pääsin ensiviulun soittajaksi.” Kapellimestareina olivat maineikkaat Jussi Jalas ja Erik Cronvall eli Kruna. ”Juttelin sitten Krunan kanssa, että mitäs meinaat jos ottaisin tästä viuluhommasta itselleni toisen ammatin, ja Kruna innostui heti. Kruna sanoi että viulun ääni minulla oli luonnostaan kaunis ja hyvä, mutta tyyli oli talonpoikainen, ettei pitäisi huitoa noin maalaisesti eikä varsinkaan kyynärvarrella, vaan hienostuneemmin, enemmän ranskalaiseen tapaan.” Orkesteri oli musiikillisesti merkittävä ja Marttikin totesi: ”Niin minusta tuli klassinen soittaja ja kansanpelimanni, kumpaakin yhtä aikaa.” Tämä on hänen muusikkoutensa avainlauseita. Vielä tärkeämpää orkesterissa oli kuitenkin hyppy suoraan tulevaa musiikkielämää johtavien henkilöiden pariin. Se ystäväpiiri säilyi halki elämän. Osakuntaelämä johti vihille ja julkisuuteen Martti aloitti myös agronomiopinnot yliopistossa. Niitä tärkeämmäksi osoittautui kuitenkin Pohjois-Pohjalainen Osakunta. Martti oli muutaman vuoden jopa osakunnan laulunjohtajana ja vastasi siitä, että osakunnan laulukirja kansanlauluineen oli kaikissa juhlissa ahkerassa käytössä. Osakunnassa virinneeseen kitaraharrastukseen Martti meni myös mukaan. Kolmen miehen ja kolmen kitaran yhtye Hilpeät trubaduurit keikkaili. Martti opetti kitaransoiton alkeet heleä-ääniselle haitaritytölle Heikki Laitinen Martti Pokelaa muistellessa Martti Pokelan syntymästä on kulunut sata vuotta. Eihän siitä ole kulunut kuin tuokio, kun vielä improvisoitiin yhdessä elämän syntyjä syviä. Kanteleelle kulunut vuosisata on ollut värikästä aikaa, eikä vähiten Martin ansiosta. Hän oli kanteleen jättiläinen. En si o Ilm on en / Le ht ik uv a Eveliina, Marjatta ja Martti Pokela televisiostudiossa Nylands hörna -ohjelman nauhoituksessa.
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Marjatta Nikulalle , vaikkei itsekään vielä kovin hyvin osannut. Kohta he olivatkin jo kihloissa ja syntyi uusi kitaraduo, joka sai nimekseen maaliskuussa 1948 vietettyjen häitten jälkeen Marjatta ja Martti Pokela. Siitä alkoi käsittämätön menestystarina. Ensimmäinen viidentoista minuutin radio-ohjelma lähetettiin marraskuussa 1949: ”Kansanlauluja ja -balladeja. Sov. ja esitt. Marjatta ja Martti Pokela.” Ylen ohjelmapäällikkö vaati uutta ohjelmaa jo tapaninpäiväksi, ja onneksi osakunnan laulukirjasta löytyi lisää lauluja. Seuraavana vuonna valmistui uusia radio-ohjelmia. Ensimmäiset Rytmi-äänilevyt ilmestyivät ja syksyllä Fazerin kustannuksella nuottivihko Marjatta ja Martti Pokelan lauluja sekä seuraavana vuonna toinen osa. Vuonna 1952 pariskunta sai Yleisradion suosituimman esiintyjän pokaalin. Lisäksi olympiakesänä 1952 kuvattiin elokuva Salakuljettajan laulu, jonka pääosassa oli Tapio Rautavaara . Marjatta ja Martti esittävät siinä omalla ainutkertaisella tyylillään yhdeksän laulua perusohjelmistostaan. Tuokin tyyli on näin vielä katsottavissa ja kuunneltavissa: filmi Yle Areenassa, Rytmi-äänilevyt YouTubessa. Filmin suurin erikoisuus on se, että Martti Pokela säestää jenkan Illalla riihellä tanssitaan isolla kanteleella aivan haapavetisellä tyylillä. Se on varhaisin tieto Martin julkisesta kantele-esiintymisestä. Seuraava oli radio-ohjelmassa syyskuussa 1954: ”Viisikielisellä kanteleella. Martti Pokela soittaa sovittamiaan kansansävelmiä.” Satavuotisjuhlan kunniaksi YLE julkaisi Areenassa nämä sensaatiomaiset äänitteet kaikkien kuunneltaviksi. Myöhemmin Martti soitti lisää kanteleohjelmia ja muutaman vuoden kuluttua oman ohjelman Kansallismuseon 5?14-kielisillä vanhoilla kanteleilla. Nämä soitot on julkaistu cd:llä Tuulikumpu (2001). Joulukuussa 1954 seurasi ensimmäinen ulkomaankiertue: kaksi kuukautta Belgiassa. Kitaroiden lisäksi konserteissa olivat nyt soittimina mukana myös kanteleet, viulu ja hanuri. Laulujen lisäksi kuultiin vanhoja valsseja, häätansseja ja rytkypolkkaa. Samalta pohjalta valmistui seuraavana vuonna kouluja varten monipuolinen, kansanmusiikin historiaa elävöittävä konsertti, joka alkoi viisikielisellä ja runolaululla. Kanteleen puolestapuhujasta monipuoliseksi säveltäjäksi ja pedagogiksi Julkisuudessa kantele sai kuitenkin Martin musiikissa yhä tärkeämmän aseman. Kotona kasvoi kymmenien kansansoittimien kokoelma, Eeva-Leena -tytär tuli mukaan yhtyeeseen, ja Martin uudenlaiset kantelesävellykset alkoivat syntyä. Tärkeät lplevyt Kantele of Finland (1965) ja Keskiyön auringon lauluja (1969) ilmestyivät, rajun modernit balettimusiikit syntyivät (Sauna ja Tuulikumpu 1968, cd:llä Tuulikumpu ). Kaikesta huolimatta Martin 50-vuotishaastattelu tammikuussa 1974 oli otsikoitu: ”Kannelperinne on vaarassa kuolla.” Samaan aikaan Martti julkaisi kahdeksan kohdan ohjelmansa perinteen elvyttämiseksi. Sillä hetkellä ne tuntuivat toivottomalta unelmoinnilta. Neljännesvuosisata myöhemmin Martti saattoi todeta: kaikki ovat toteutuneet. ”Kanteleen mahdollisuudet ovat rajattomat.” Kesällä 1974 televisioitiin juuri valmistuneesta Kaustisen Pelimannitalosta täysin uudenlainen kansanmusiikkikonsertti: Martti Pokela soitti ja lauloi Eeva-Leena Pokelan ja Sinikka Väisäsen avustamana otsikolla ”Ruokopillistä kanteleeseen”. Mukana oli laulujen, loitsujen, karjankutsujen ja rallatusten lisäksi musisointia kanteleilla, jouhikoilla, viuluilla, virsikanteleella ja kymmenellä erilaisella puhaltimella. Siitä alkoi viisikymppisen taiteilijan uusi aika, joka vei hänet Sibelius-Akatemian opettajaksi sekä yhä syvällisemmäksi ja vapaammaksi säveltäjäksi. YLE Areenassa on ”Itse asiassa kuultuna” vuodelta 1999, jossa Leo Lehdistö haastattelee tunnin Marjatta ja Martti Pokelaa. Seppo Pulkkisen erinomainen dokumentti Martti Pokela, professori, suomalaisen kanteleen grand old man (45’, 2021) on katsottavissa YouTubessa. Dokumentti loppuu unohtumattomasti: 80-vuotias Martti soittaa viululla lempikappaleensa Tappelupolkan ja Oskar Merikannon Kullanmurusen. Ja hihkaisee päälle. Jutkauksiaseminaari Tammikuun lopussa järjesti Folk Music Sibelius Academy Jutkauksia-seminaarin Martti Pokelan satavuotisjuhlien kunniaksi. Seminaarissa muisteltiin Martti Pokelaa eri näkökulmista: FT Heikki Laitinen kanteleen ja kansanmusiikin näkökulmasta, FT Hannu Saha improvisoijana, MuT Timo Väänänen säveltäjänä, toimittaja Sirkka Halonen radioesiintyjänä ja Pokelan lapset professori Eeva-Leena Pokela ja toimitusjohtaja Juha Pokela sekä lapsenlapsi kitarataiteilija Petteri Sariola isänä ja taatuna. Lisäksi seminaarissa järjestettiin paneeli Pokelan toiminnasta musiikkikasvattajana. Paneelin vetäjänä toimi MuM Satu Sopanen ja keskustelemassa olivat MuM Anssi Tikanmäki, musiikkkileikkikoulunopettaja Maisa Krokfors ja MuM Mikko Nikula. Seminaarin lopuksi Pokelaa muistelivat entiset kansanmusiikkiosaston opiskelijat. Seminaarin tuottajana toimi Riitta Huttunen. Seminaariin pystyi osallistumaan myös etäyhteydellä. Martti Pokela ja Heikki Laitinen vuonna 2004 yhteisillä 140-vuotisjuhlillaan. Iis ka Si iri lä
20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Raudaskylän SOIVA KESÄ 1 3 a u g u s t i LENA JONSSON TRIO BASKERY CHOCOLATE REMIX STUZZI NAOMI RUNA BAND OKRA PLAYGROUND JOHAN AIRIJOKI TARABBAND BOKO YOUT LARS-ÁNTE KUHMUNEN YAGODY MAIJA KAUHANEN Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki
21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2024 Ennenkuulumattomathanke päättyi ja jatkuu Erkki Hiekkavirta Yli viisi vuotta jatkuneen Ennenkuulumattomat hankkeen hedelmät ovat jokaisen saatavilla. Hanke oli tarkoitus jo lopettaa, mutta postia tulee edelleen. E nnenkuulumattomat-hanke alkoi vuoden 2018 lopulla, joten viisi vuotta siinä meni. Keskisuomalaisilta säveltäjiltä ja sanoittajilta tallennettiin yhteensä 1900 kappaletta. Suurin työ oli nuottien puhtaaksikirjoittaminen, sillä valtaosa niistä oli ”tukkikynämiehen” kirjoittamia. Keräyshankkeen alkuvaiheessa päätimme jättää pois ne kappaleet, jotka Voitto Mäkelä äänitti 1970-luvulla. Samoin pyrimme välttämään kappaleita, joita on nuottikirjoissa. Karsimisesta huolimatta aineiston määrä yllätti kerääjäjoukon. Tarkoitukseni oli kertoa hankkeen päättymisestä, mutta uusia sävellyksiä tulee lähes päivittäin ja monet säveltäjät ja lauluntekijät availevat vasta nyt pöytälaatikoitaan. Kaikki tallennetut kappaleet ovat nyt kuitenkin netissä ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden saatavilla. Sävelaarteistomme pariin löytää tien Palokan Pelimannitalon sivuilta. Taloudellisen vastuun hankkeesta kantaa Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys, mutta koko maakunnan musiikkiväki oli kyllä aktiivisesti asialla. Kantelemuseon tiloissa on alkuperäistä materiaalia lähes 10 000 sivua, 26 isoa mapillista. Kaikki tehtiin talkoilla, ja arvioni mukaan hankkeeseen meni yhteensä noin 5 000 tuntia. Erityismaininnan saakoon Seppo Marttinen nuottien kirjoittajana ja Antti Sulin , tietojenkäsittelyn erikoisasiantuntijamme. Ilman Antin suurenmoista ja suuritöistä urakkaa kappaleet olisivat jääneet mukavasti tallennettuina sinne mappeihin Ennenkuulumattomista noin 200 kappaletta videoitiin keskisuomalaisten pelimannien tai pelimanniyhtyeiden toimesta, ja nekin ovat kohta kaikkien kuunneltavissa. Meillä on nyt jokaisen käden ulottuvilla varsin monipuolinen, keskisuomalaisten säveltäjien ja lauluntekijöitten aarreaitta. Mukana on vanhaa, perinteistä kansanmusiikkia ja pelimannien sävellyksiä, sekä lauluja, hengellistä musiikkia ja mainioita etydejä pianonsoiton opiskelijoille. Kanteleen soittajiltakin on tallennettu kauniita kappaleita.. Tallennetun musiikin lisäksi jäljelle on jäänyt hyvä mieli ja ylpeä olo koko maakuntamme musiikkiväen puolesta. Hankkeessa oli mukana kymmeniä vapaaehtoisia ja viisisataa säveltäjää tai sanoittajaa. Se on niin suuri joukko, että enpä olisi näitä lukuja uskonut todeksi hanketta käynnistettäessä. Nuotit ovat ladattavissa osoitteessa palokanpelimannitalo.fi/arkisto/ Antti Sulin muistelee Ennenkuulumattomia Fuengirolan lämmössä. Erkki Hiekkavirta käy läpi aarteistoa KeskiSuomen kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Katja Lampisen kanssa. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri on tarjonnut koulutusta nuorille 8-17 -vuotiaille nuorille pelimanneille jo vuosikymmeniä. Se on ollut tärkeä etappi monen kansanmusiikin ammattilaisenkin uralla. Leiri tarjoaa monella tavalla innostavaa tekemistä oman pääsoittimen ja sivusoittimen soitossa sekä yhdessä soittamisen riemua leiriyhtyeessä ja yhteissoitossa. Leirillä kannustetaan myös säveltämiseen. Tämän kesän opettajina ovat Emilia Lajunen , Leena Joutsenlahti ja Jari Komulainen . Kesäisellä KAMU-leirillä touhutaan soittamisen lisäksi myös kaikkea muuta mukavaa. Siellä uidaan ja saunotaan, leikitään yhdessä seuraleikkejä, rauhoitutaan porukalla lattialla maaten iltamusiikin säveliin ja herätään Leenan puhallinmusiikin soittoihin. KAMU-leirillä solmitaan soittokaveruuksia, jotka jatkuvat pitkään. Tänä vuonna KAMU-leiri pidetään 3.7.6. Paikkana on Kortiston tila Ohkolassa. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto. fi/koulutukset/ KAMU-leirille saamaan innostusta Emilia Lajunen (vas.), Jari Komulainen ja Leena Joutsenlahti toimivat KAMU-leirin opettajina. Pä iv i Yl ön en -V iir i
22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Uudenmaan nurkka Jo ha nn a A rv ol a Hyvää alkanutta vuotta! Nyt kevätaurinko jo lämmittää, ja toivottavasti soitannollinen vuotenne on päässyt hyvin käyntiin. Anja Hinkkasen jalanjäljissä aloitan Uudenmaan nurkan toimittamisen innostunein mielin. Alkuun on syytä onnitella itäuusmaalaista Sibbo Spelmanslag rf. – Sipoon pelimanneja! He saivat viime vuonna Sipoon kulttuuripalkinnon, joka myönnettiin työstä sipoolaisen pelimanniperinteen vaalimisen hyväksi. Palkinnon myöntämisessä pidettiin tärkeänä, että Sibbo Spelmanslag vaalii ja pitää elossa sipoolaisten omaa vanhaa tarinaa, kulttuuriperintöä, joka muuten olisi jo kadonnut. Palkinto jaettiin Sibbo Spelmanslag rf:lle kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Sipoon pelimanneja johtaa Eeva-Liisa Hannu . Läntisellä Uudellamaalla toimiva Hiiden pelimannit on vuoden alussa tehnyt kirjastokiertuetta Lohjalla ja Vihdissä. Kirjastokiertue on ulottunut pienempiin ja isompiin alueen kirjastoihin. Kirjastokeikoilla on ollut lämmin tunnelma ja yleisö on iloinnut helppoudesta tulla lähellä olevaan konserttiin, kertoo Johanna Arvola Hiiden pelimanneista. Kalevalanpäivänä Hiiden pelimannit esiintyi kahdessa päiväkodissa Vihdissä. Kevään perinteiset lukioiden vanhojen tanssit ovat tuoneet kysyntää myös pelimanneille. Espoon pelimannit ovat jo usean vuoden ajan soittaneet Espoon Viherlaakson lukion vanhojen tanssit, ja näin oli myös tänä vuonna helmikuun alussa. Onhan se hienoa tanssia livemusiikin tahdissa! Espoon pelimannit tahdittaa myös JuuriJuhlan päivätansseja 3.4. Sellosalin lämpiössä. Ja sain kuulla, että Espoon pelimanneilla on hyvä noste päällä. Myös uusia soittajia on tullut mukaan toimintaan. Vantaalla kansanmusiikkia voi harrastaa myös aikuisopistossa. Jari Komulainen vetää ensimmäiseen keikkaansa valmistautuvaa, vuonna 2022 perustettua pelimanniryhmä Unista, Suomen suurinta huuliharppuorkesteri Lipstikkaa, sekä Haipale-yhtyettä. Kaikkia edellämainittuja voi kuulla Samuelin Poloneesissa, katso ohjelma sivulta 28. Pääkaupunkiseudun nuorisoseura Karjalan nuorilla alkuvuosi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Folklandialla oli seuran 105 vuotta Stadin Hugi -konsertti, jossa oli mukana 65 esiintyjää seuran soitto-, laulu-, ja tanssiryhmistä. Karjalan Nuorten ryhmistä on mukana myös Samuelin Poloneesissa Helsingissä muun muassa seuran lapsiryhmä, Pyöreän tornin pelimannit, Kärri ja Tärsky. Helsingissä kansanmusiikki näkyy ja kuuluu kevään aikana useissa tapahtumissa ja jameissa. Kiitos siitä kaikille teille soittajille ja tanssijoille sekä eri yhdistyksille, jotka jaksatte toimintaa järjestää. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä suurin kansanmusiikkitapahtuma Samuelin Poloneesi järjestetään yhteistyössä Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa Helsingissä 14.-17.3. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kevät huipentuu Yhteisvastuukonserttiin sunnuntaina 28.4. klo 17 Vuosaaren kirkossa. Mukana esiintymässä ovat Vuomun Näppärit ja Sibbo Spelmanslag. Konserttiin on vapaa pääsy. Ohjelman voit lunastaa 10 € hintaan, tulo menee Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Tähän loppuun muistutan, että kaipaamme lisätietoa Uudenmaan alueelta kansanmusiikin ja -tanssin kuulumisista! Kerro meille Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistykseen oman seutusi tai yhtyeesi ajankohtaisista tapahtumista, uutisista ja ilmiöistä, niin kerromme niistä Uudenmaan nurkassa, Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen omilla nettisivuilla (uudenmaankamu.net) ja Facebook-sivulla. Viestit voi lähettää osoitteella: tiedotus. ukmy@gmail.com. Kevätterveisin Pauliina Pajala Kainuun kansanmusiikkiyhdistys piti vuosikokouksensa Kuhmossa ystävänpäivänä 14.2. Kokouksessa valittiin puheenjohtajana jatkamaan Pekka Huttu-Hiltunen ja hallitukseen Teuvo Piirainen , Eero Määttä , Janne Seppänen , Minna Seilonen , Into Meriläinen ja Kaarlo Korhonen . Varajäseniksi valittiin Olli Pautola ja Anja Pulkkinen . Tulevan vuoden erityiseksi toimintakohteeksi päätettiin Ressan Lassin muistokonsertin järjestäminen kesällä, todennäköisesti Musiikkijuhla Sommelon yhteydessä. Kysymykseen tulisi konsertti, jossa Lassin kanssa soittaneet ja muutkin kainuulaiset kansamuusikot pääsevät esiintymään. Puheenjohtaja velvoitettiin ehdottamaan järjestelyä Sommelon taiteelliselle johtajalle Ilona Korhoselle . Ressan Lassi oli tärkeä taustahenkilö myös Sommelon syntymiselle. Jo vuonna 1996 Kuhmossa pidettiin kansanmusiikkijuhla, jonka toinen pääesiintyjä hän oli, runolaulaja Jussi Huovisen ohella. Kansanmusiikki Kuhmossa -tapahtumasta kehittyi vuosien aikana Musiikkijuhla Sommelo, jossa kainuulainen kansanmusiikki on aina ollut esillä. Tätä kirjoitettaessa Sommelon puolesta ehdotukselle on näytetty vihreää valoa. Alustavasti on kaavailtu, että konsertti toteutuu kesällä Sommelon torikonserttina jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Muuten Kainuun kansanmusiikkiyhdistys pyrkii jatkamaan torisoittoja Kajaanissa sekä koulutusyhteistyötä Sommelon kanssa, ja toivoo nuorista soittajista eri puolilta Kainuuta uusia aktiivisia jäseniä joukkoonsa. Pekka Huttu-Hiltunen Terveisiä Kainuusta Hiiden pelimannit Kainuun kansanmusiikkiyhdistyksen vuosikokouksessa olivat mukana Kaarlo Korhonen, Teuvo Piirainen, Unto Meriläinen ja Pekka Huttu-Hiltunen.
23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Lauluja Heidi Kenttälän ja Minsku Tammelan toimittamasta Sylvi Kujalan laulukirjasta. Heidi Kenttälä ja Minsku Tammela löysivät toisensa kiinnostuttuaan tahoillaan kittiläläisen Lassin Leevin lauluista. Syntyi Duo Kenttälä & Tammela, jonka levyn, Yksitoista laulua Leevi Lassilan kustannuksella , julkaisi Kansanmusiikki-instituutti. Toiminta laajeni muihinkin pohjoisen laulajiin ja niin löytyivät arkistoista Kittilän Tepsasta kotoisin olleen Sylvi Kujalan 356 laulua. Äänitteitä kuunnellessa syntyi ajatus laulukirjasta, joka suunnitelmista huolimatta oli jäänyt lauluja äänittäneeltä, Jouko Pounusaarelta , 1970-luvulla tekemättä. ”Tepsan satakielen” Sylvi Kujalan (1910–1990) ohjelmisto koostui kansanlauluista, arkkiveisuista, iskelmistä ja itse tehdyistä lauluista. Itse tehdyt laulut kertovat laulajan omasta elämästä, kuten evakkokokemuksista Ruotsissa. Opitut laulut olivat peräisin omalta perheeltä, sukulaisilta, kyläläisiltä ja taloon poikenneilta kulkijoilta. Valssi Älä lempeni haavoja lääkitä voi oli hänen suosikkinsa, jota hän lauloi aina yksin ollessaan. Pounusaaren lisäksi lauluja äänitti myös Heikki Kerola ja Erkki Ala-Könni , joka nimesi Kujalan Valiolaulajaksi 1976. Lisäksi Sylvi Kujalaa kuultiin vieraana useissa radio-ohjelmissa ja kolmesti myös televisiossa. Kenttälä ja Tammela ovat valinneet Sylvi Kujalan laulukirjaan 46 laulua, jotka tekijöiden mielestä parhaiten edustavat hänen laulajuuttaan ja lauluntekijyyttään. Kittiläläisen kuvataiteilijan Reijo Raekallion elämänmakuisesti kuvittamassa kirjassa on mukana kattava elämäntarina sekä kuvaukset laulujen keräämisestä. Heidi Kenttälälle ja Minsku Tammelalle Sylvi Kujalan maailmaan ja lauluihin tutustuminen on ollut unohtumaton kokemus. – Sylvi Kujala on ollut meille oppimestari kittiläläiseen kansanlaulukulttuuriin ja sen monipuoliseen muistinvaraiseen historiaan. Kansanlaulajana Kujala on mitä monipuolisin ja tyylitajuisin laulupelimanni, pitkien laulettujen tarinoiden taituri ja suoraan aidosta tunteesta ammentava taiteilija. On ollut kunniatehtävä saada toimittaa tämä monipuolinen kirja, jossa on erityisesti laulajille kiintoisaa repertoaaria, laulujen variaatioita ja hersyvää Tepsan murretta, kertovat Kenttälä ja Tammela Sylvi Kujalan laulukirjasta. 16 1. Kul G keis sa ni ker ran kuu ta mol C la mi nä met D7 sän tie tä a las ran ta han. G Niin kaik G ki o li tyyn tä il man a C laa vai D7 pu es saan u nen val ta han. G 44 &# trad. laulanut: Sylvi Kujala kper AK/3803 KULKEISSANI KERRAN KUUTAMOLLA &# œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ? ‰ œ œ œ ™ œ œ ™ œœ œ ™ œ ™ œ ? ™ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œj ? œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ ? ™ Œ 1. Ja lin tu len si ok sal le lie hu val le, lin tu len si ok sal le lie lie hu -val le. Kos ken pa ran nal le kuo hu val le ja kos ken pa ran nal le kuo hu val le. 44 &# LINTU LENSI OKSALLE LIEHUVALLE trad. laulanut: Sylvi Kujala kper AK/3828 &# œr œ ™œ œ ™œœ œj œ ™œ œ ™ œj œ œ œ ™œ œ ™œœ œj œ ™œ œ ™ œj œ œ œj œ œj œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œj œ œj œ ™ œ œ œj œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œj œ œ 1. Ja lintu lensi oksalle liehuvalle. Koskempa rannalla kuohuvalle. 2. Sinun minä joukosta parhaaksi katsoin. Ja sinun kanssasi tanssia tahton. 3. Erota mun täytyy ja hyvästi jättää. Ja erotessani antaa kättä. 1. Kulkeissani kerran kuutamolla minä metsän tietä alas rantahan. Niin kaikki oli tyyntä ilmanalaa. vaipuessaan unen valtahan. 2. On sytämeni rauha menny kauas, en tietä miksi levotonna lyö. Kun pilvinen on toivehitten taivas ja rinnassa on musta murheyö. 3. Viijentoista kun mä vuotiaana mä poikasehen tuohon rakastuin. Sen ilmaiseksi käytin reippautta, sen sinisilmän lempeyttä vain. 4. Saavuttaissa rantakallioille, minä istahtin ja vaivuin mietteisiin. Mun huokaukset kohos taivahalle entiset ajat muistui mielehen. 1. Kul G keis sa ni ker ran kuu ta mol C la mi nä met D7 sän tie tä a las ran ta han. G Niin kaik G ki o li tyyn tä il man a C laa vai D7 pu es saan u nen val ta han. G 44 &# trad. laulanut: Sylvi Kujala kper AK/3803 KULKEISSANI KERRAN KUUTAMOLLA &# œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ? ‰ œ œ œ ™ œ œ ™ œœ œ ™ œ ™ œ ? ™ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œj ? œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ ? ™ Œ
25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 62 1. Voi äi C ti ni ku et tuu G7 ti nu tuo ta keh to va tyh jää vain. C Ja ™™ ™™ mik C si si nä tuu tit näin on F net to man lap G7 se si maa il maan. C Ja C 1. 2. 2. Mik C si on luo tu köy G7 hän lap sen tän ne kär si mään. C Mi nä 1. ™™ ™™ soi C sin sen et tei köy F hän lap si o lis syn G7 ty nyt ol len kaan C Mi nä C 2. 34 & VOI ÄITINI KUN ET TUUTINUT trad. laulanut: Sylvi Kujala kper AK/3824 & & & œ ? œ ? œ œ ? œ ? œ œ ? œ œ ? œ ? ™ œ Œ œ œ ™ œjœ œ œ œ œ ? œ ? œ œ œ œ œ œ œ ? ™ œ Œ œ ? Œ œ ™ œjœ ? œ ? œ ? œ ? œ ? œ ? ™ œ Œ œ œ ? œ œ œ œ ? œ œ ™ œjœ œ ? œ œ œ œ œ ? ™ œ Œ œ œ ? ™ 1. Voi äitini, ku et tuutinu tuota kehtova tyhjää vain. Ja miksi sinä tuutit näin onnettoman lapsesi maailmaan. 2. Miksi on luotu köyhän lapsen tänne kärsimään. Minä soisin sen, ettei köyhän lapsi ois syntynyt ollenkaan. 3. Ja niin kun tuuli henkäilee niin hiljaa ja vienosti. Niin katkerasti ja kainosti sinua minä kaipailen. 4. Jos oisit sä niin ku soisin mä minä sinun omasi. Niin enhän minä tarttis tähtesi kyyneleitä vuotattaa. 5. Voi äitini, ku et tuutinu tuota kehtova tyhjää vaan. Sillä kuolla minun täytyy kuitenkin kun olen näin onneton.
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 13 1. Ja ä lä lem E‹ pe ni haa vo ja lää A‹ ki tä voi, ä lä ys E‹ tä vä ni koi ta kaan. H7 Si nä luu A‹ lit ne ai ko ja kuol E‹ leek si, ne het H7 ki sen ui nu vi vaan. E‹ 2. Ne ui E‹ nu vi, ui nu vi, ui A‹ nu vi vaan, kun taas E‹ si nut näh tä mi nä saan. H7 Ja en A‹ tis tä y hä sel E‹ vem min si nun sil H7 mii si kat sel la saan. E‹ ta la ™™ ral E‹ la la la la raa lii la li ral la la la la laa lii laa ™™ ral H7 la la la la raa lii laa raa E‹ li la H7 li laa E‹ laa H7 34 &# ÄLÄ LEMPENI HAAVOJA LÄÄKITÄ VOI trad. laulanut: Sylvi Kujala kper AK/3805; AK/3815; AK/4494 &# &# &# &# &# œj œœ ? œ œ œ œ œ ? œ œ ? œœ œ ™œjœ œ œ œœ ? ™ œŒ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ ? œ œ œ# œ œ ? ™ œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ ? œ œ œ œ œ œ ? ™ œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ œ œ œ œ# œ œ ? ™ ? œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ ™ œj œ œ ? œ 1. Ja älä lempeni haavoja lääkitä voi älä ystäväni koitakaan. Sinä luulit ne aikoja kuolleeksi, ne hetkisen uinuvi vaan. 2. Ja ne uinuuvi, uinuuvi, uinuuvi vaan, kun taas sinut nähtä minä saan. Ja entistä yhä selvemmin sinun silimiisi katsella saan. 3. Oi, etkös sinä neitonen tietä sen, etkö ymmärrä tunteitani. Oi, etkö sinä huolinu lahjoistani vaik aina sinä saisit mun. 4. Minä antaisin lempeni sinulle näin puhtaan ja vijattoman. Ja jos oikein saisin sinut omistaa elontien minä karttaisin. 5. Kotin neitosen kanssa minä laittaisin sulo kauneutta tuoksumaan Ja seuraan sinua vaikka ain asti äärihin maailman. 6. Ja surut ja murheet minä poistaisin sinun töissäs ja toimissas. Seuraisin sinua, vaikka ain asti ääriin maailman. 1. Ja ä lä lem E‹ pe ni haa vo ja lää A‹ ki tä voi, ä lä ys E‹ tä vä ni koi ta kaan. H7 Si nä luu A‹ lit ne ai ko ja kuol E‹ leek si, ne het H7 ki sen ui nu vi vaan. E‹ 2. Ne ui E‹ nu vi, ui nu vi, ui A‹ nu vi vaan, kun taas E‹ si nut näh tä mi nä saan. H7 Ja en A‹ tis tä y hä sel E‹ vem min si nun sil H7 mii si kat sel la saan. E‹ ta la ™™ ral E‹ la la la la raa lii la li ral la la la la laa lii laa ™™ ral H7 la la la la raa lii laa raa E‹ li la H7 li laa E‹ laa H7 34 &# ÄLÄ LEMPENI HAAVOJA LÄÄKITÄ VOI trad. laulanut: Sylvi Kujala kper AK/3805; AK/3815; AK/4494 &# &# &# &# &# œj œœ ? œ œ œ œ œ ? œ œ ? œœ œ ™œjœ œ œ œœ ? ™ œŒ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ ? œ œ œ# œ œ ? ™ œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ ? œ œ œ œ œ œ ? ™ œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ œ œ œ œ# œ œ ? ™ ? œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ ™ œj œ œ ? œ
Uusi vuosi on alkanut varsin perinteisissä tunnelmissa. Tammikuun Folklandia-risteilyllä pohjoissavolaista osaamista edustivat muun muassa kuopiolainen nykykansanmusiikkiyhtye Tulikettu sekä Antti Heikkinen & Nyhtöpelimanni-yhtye vahvistettuna tangokuningas Jaska Mäkysellä . Vanhan tanssimusiikin mestareihin, Olavi Virtaan ja Reino Helismaahan keskittynyttä konserttikokonaisuutta tultaneen näkemään tulevaisuudessakin eri areenoilla. Vanhaa tanssimusiikkia on arkistoista kaivettu alueen pelimannipiireihin viime aikoina enemmänkin, kun suurkokoonpano Savon pelimannit on valmistellut ohjelmistoa pelimannitansseihin. Tällaiselle toiminnalle on vuodesta toiseen tullut kasvavaa kysyntää. Tuloksia päästään kuulemaan viimeistään kesän festivaalikaudella. Kevään osalta katseet kääntyvät tuttuun tapaan kohti Samuelin Poloneesia, jonne on taas lähdössä bussilastillinen alueen soittajia ja laulajia. Savolaisia voi bongailla ainakin Pelimanniparaatissa ja Kansanlaulukirkossa. Pohjois-Savon suurin kansanmusiikkitapahtuma Siilifolk on myös muotoutumassa vauhdilla. Muutamalla päivällä tänä vuonna lyhentynyt festivaali järjestetään Siilinjärvellä 24.–28.7. Antti Janka-Murroksen siirryttyä seitsemän vuoden jälkeen kohti uusia tuulia, luotsaa Siilifolkia festivaalituottajan ominaisuudessa tästä eteenpäin kanteletaiteilijanakin tunnettu Jenni Venäläinen . Ensimmäisenä kesänä on uutena tuottajana mukava katsoa tapahtuma tuottajan silmin läpi ja makustella uusia tuulia. Toivon saavani festivaalilla näkymään paikallisen ja savolaislähtöisen osaamisen sekä tuoda Siilifolkiin Suomen kansanmusiikin kentän tähtiä esiintymään. Tanssia haluamme saada tänä vuonna yhä enemmän näkyviin esimerkiksi työpajojen ja kurssien muodossa. Päiväohjelmien pelimanni-ilmoittautuminen on auki, joten tällä hetkellä viilaamme suuria linjoja ja kiinnitämme iltaohjelmien artisteja. Lehden painoon mennessä vahvistettuja esiintyjiä ensi kesällä ovat ainakin Loimolan voima, Maija Kauhanen sekä paikallista uutta kansanmusiikkia edustava Tulikettu. Antti-J. Janka-Murros Kuulumisia Pohjois-Savosta Terveiset jouhikkokurssilta Murikasta Joulun välipäivinä Murikassa oli Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämät Oriveden kansanmusiikkija -tanssikurssit, joilla jouhikkoa opetti Ilkka Heinonen . Vaikka 21 oppituntiin pääsi osallistumaan etäyhteydelläkin, paikan päällä osallistujille tarjoutui mahdollisuus myös tanssinopetukseen, yhteissoittoon ja keikkailuun sekä monenlaiseen konsertin seuraamiseen, jamitteluun ja muuhun vuorovaikutukseen. Tarjolla oli jopa pelimannimerkkien suoritustilaisuus, mutta siihen ei vielä kukaan paikalla olleista jouhikonsoittajista tarttunut. Kurssille osallistui kahdeksan opiskelijaa, joista viisi paikan päällä ja kolme etänä. Monenkin osallistujan polku tälle kurssille kulki Käpylän musiikkiopiston jouhikkokurssien kautta. Joillekin tiennäyttäjä oli Pekko Käpin jouhikko-rock ja jonkun polku kävi muun arkaaisen musiikin kuten kanteleen kautta. Kurssilla soitettiin Feodor Pratsun , Pekko Lambergin ja Juho Villasen sävelmiä sekä sovellettiin jouhikolle keskiaikaisia sävelmiä kuten Piae Cantiones -sävelmää tai kansanlaulua Läksin minä kesäyönä käymään. Yhteissoittokappaleissa harjoittelimme säestyssoittoa kahden sävelen soinnuilla. Lisäksi Ilkalla oli paljon jousitekniikkaohjeita ja sormiharjoituksia, joten jokainen sai takataskuunsa paljon treenattavaa ennen ensi vuoden Murikan-kurssia tai kesän Haapavedenkurssia, jossa Ilkka myös opettaa. Paljon soittaessamme tuli vastaan erilaisia käytännön huoltokysymyksiä äänipinnasta ja tallan asennosta aina hartsiin ja jousen hajoamiseen. Saimme vinkkejä siitä, miten kuminauhaa voi käyttää jousen korjaamisessa ja millaisella otteella viulun jousta voi käyttää jouhikon soittamiseen. Jouhikko ry:ltä toivottiin jouhikon huoltokurssia, esimerkiksi kielten tekokurssia, jolloin Ilkka vinkkasi, että onkisiima on materiaalina niin halpaa ja helposti selvitettävää, että siimakielien teko olisi yksi mahdollinen huoltokurssin harjoitus. Puhuttiin myös, missä kaikkialla jouhikkoa voi opiskella: Käpylän musiikkiopiston, Murikan ja Haapaveden lisäksi on kursseja ainakin Virossa, esimerkiksi Viljandin Hiiukandle talvipäevad helmikuun alussa ja Vormsin jouhikkoleiri elokuun alussa. Myös Mäntsälän musiikkiopistossa on opetusta ja Savonrannalla on jotain, kuinkahan Rääkkylässä? Pohdittiin, mistä jouhikkoa voi hankkia. Tietoa voi etsiä ainakin Facebookin Jouhikonsoittajien ja -rakentajien yhteisöstä, Jouhikko ry:n FB-ryhmästä, tori.fi -sovelluksesta sekä suoraan rakentajilta: Rauno Nieminen, Mikko Perkoila, Rait Pihlap, Mihkel Soon, Raivo Sildoja, ... Ilkan mielestä oman jouhikon tekeminen itse on siitä hyvä ratkaisu, että silloin omaa soitinta uskaltaa myös itse säätää ja korjata. Ilkka ylisti jouhikkoa myös siitä, että soitinta ei ole standardisoitu liikaa, niin että soittimesta löytyy paljon variaatiota ja eri tulkintoja. Kaiken kaikkiaan jouhikkomusiikista ja jouhikon soittotekniikasta ja huoltamisesta jäi hyvin avara kuva, jossa on paljon tilaa pelimannihengelle, soittokaveruudelle, moponrassausmentaliteetille, letkautuksille, uteliaisuudelle ja kokeilumielelle. Kiitos Ilkka ja kiitos Kansanmusiikkiliitto! Pipa Paljakka Kurssikuva otettiin viimeisenä päivänä. 27 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 P innin Poikien kanssa samassa konsertissa nähdään nyt ensimmäistä kertaa Juniorifolk. Se on SibA Folk Big Bandin ja Vantaan musiikkiopiston kansanmusiikkia opiskelevien nuorten yhteistyöprojekti. Juniorifolk-konsertissa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian 35-henkinen, kansanmusiikin opiskelijoista ja opettajista koostuva Folk Big Band johtajanaan Roope Aarnio, saa vahvistusta Vantaan musiikkiopistosta tulevista MarjaRiitta Topcun kansanmusiikkiryhmistä. Pääjuhlassa esiintyvät Vilma Jää, Vanhanpiian pojat, Vuoden nuori pelimanni -yhtye Hehku Rovaniemeltä, Helsinki Klezmer Kapelye, nuorten kansantanssiryhmä Suhina, mestaripelimanni Patrik Weckman sekä HoivaPelimannit Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä. Konsertti alkaa Samuelin Poloneesi -tapahtumaan tulleiden pelimannien yhteissoitolla. Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton vuoden suurin tapahtuma, joka kiertää ympäri Suomea ja esittelee vuosittain kansanmusiikin kiinnostavimpia yhtyeitä ja ilmiöitä. Tapahtumaan saapuu jälleen runsas määrä pelimanniyhtyeitä eri puolilta Suomea. Helsingin Samuelin Poloneesi järjestetään yhdessä Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Tapahtumaa tukevat Helsingin kaupunki, Musiikin edistämissäätiö ja Kansalaisfoorumi. Samuelin Poloneesi Helsingissä 14.-17.3. Tämän vuoden Samuelin Poloneesin konserteissa Helsingissä esiintyy maamme eturivin muusikot. Lavalla nähdään muun muassa Etno-Emmalla palkittu Vilma Jää, legendaariset Pinnin Pojat eli Arto Järvelä ja Kimmo Pohjonen sekä 60-vuotisjuhlaansa viettävä Maria Kalaniemi. Lisäksi luvassa on huippukattaus esiintyjiä Pelimanniparaatissa, Uudenmaan illassa, lasten konserteissa, klubeilla ja muissa tapahtumissa. Ohjelma: 14.3. Torstai klo 18-22 Samuelin Poloneesin Etkot. Nordic Dance: Maria Kalaniemi & Jouko Kyhälä sekä Nordic Dance muusikot. Tapanilan VPK-talo 15.3. Perjantai klo 17-19 Pääkirjasto Oodissa ja Rautatieasemalla soi klo 19-21 Uusmaalainen ilta: Käpylän pelimannit, Sakarat, Marin Skraidu Smuidut, Sipoon pelimannit, Hiiden pelimannit, Harpolekarna, Leikarit ja 60-vuotisjuhlaansa juhliva Maria Kalaniemi soolona. Ritarihuone. Liput ennakkoon: lippu.fi klo 21-00 Pelimanniklubi. Bryggeri 16.3. Lauantai klo 10-13 Kansanmusiikkia kansalle ympäri Helsinkiä klo 11 Lastenkonsertti: Maijan Karitsat + workshop. Kaupunginmuseo klo 12 Pelimannimerkkisuoritustilaisuus. Ritarihuone klo 13-14 Kaikille avoin soittotyöpaja Patrik Weckmanin johdolla Kaupunginmuseossa sekä Balladitanssilaulutyöpaja Maija Karhinen-Ilon johdolla Pasilan kirjaston Auditoriossa klo 14-17 Pelimanniparaati: Kassandrakuoro, Espoon pelimannit, Seurasaaren kansantanssijoiden Hiillosja Välke-kansantanssiryhmät, Beepa, mestaripelimanni Hannu Seppänen, Konepajanpuisto-orkesteri, Spelarit, Huuliharppuyhtye Lipstikka, Yli-Rahnaston Pelimannit, Hili Varvikko-Tarvainen, Unista, Anneli Valta-Lisitsin, Liisa ja Maija, Haipale, Vantaan pelimannit, Singelit-kuoro, Kortes4, Luunappi, Aikuisnäppärit sekä Kaustisen pelimannit. Ritarihuone. Liput ennakkoon: lippu.fi klo 19-21 Juniorifolk: SibA Folk Big Band & Vantaan musiikkiopiston nuoret, Pinnin Pojat eli Arto Järvelä ja Kimmo Pohjonen. Ritarihuone. Liput ennakkoon: lippu.fi klo 21-00 Pelimanniklubi. Cafe Roasberg ja Bryggeri 17.3. Sunnuntai klo 10 Kansanlaulukirkko. Vanha kirkko klo 13-15.15 Kansanmusiikin huiput lavalla – Samuelin Poloneesin Pääjuhla: Pelimannien suuri yhteissoitto, Vuoden nuori pelimanni -yhtye Hehku, Vilma Jää, Helsinki Klezmer Kapelye, Vanhanpiian pojat, mestaripelimanni Patrik Weckman, nuorten kansantanssiryhmä Suhina sekä HoivaPelimannit Maria Kalaniemi & Elina Leskelä. Savoyteatteri. Liput ennakkoon: lippu.fi Tervetuloa mukaan! Koko ohjelma: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi/
29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Suomenruotsalainen arkisto Sauli Heikkilä Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) perustettiin vuonna 1885 Johan Ludvig Runebergin muistoksi dokumentoimaan kulttuuriaineistoa jälkipolville ja vahvistamaan ruotsinkielisen kansanryhmän identiteettiä ja itsetuntemusta. SLS kerää, tutkii ja levittää tietoa Suomen ruotsinkielisestä kulttuurista. Arkistoiminen on sen yksi tärkeimmistä tehtävistä. Seuran toimipisteissä Helsingissä ja Vaasassa on yhteensä noin 80 työntekijää. Kysymyksiin vastasi Vaasan yksikönjohtaja Katja Hellman. Millaista materiaalia kansanmusiikin ja kansantanssin ystäville on tarjolla Svenska litteratursällskapet i Finland -seurassa? SLS:n arkisto sisältää sekä vanhempaa aineistoa, joka on kerätty 1880-luvulta lähtien koko maan ruotsinkielisen väestön keskuudesta, että nykyajan kansanmuusikoiden ja pelimannien haastatteluja, äänitteitä, videotallenteita, valokuvia, yksityisaineistoa kuten lauluvihkoja, nuottikokoelmia sekä dokumentaatiota kansanmusiikkija kansantanssitapahtumista. Yleisesti voi sanoa, että vanhemmat kerätyt aineistot ovat yleensä SLS:n kokoelmissa Helsingissä, uudemmat Vaasassa. Miten materiaaliin pääsee käsiksi? Aineistoja voi hakea Finnasta, josta löytää tietoa siitä, mistä ja miten tiettyihin aineistoihin pääsee käsiksi (sls.finna.fi). Finnasta löytyy myös kasvava määrä vapaasti saatavilla olevia digitoituja vanhempia arkistoaineistoja sekä esimerkiksi valokuvia julkisista kansanmusiikkija kansantanssitapahtumista. Digitoituja ja digitaalisia aineistoja voi tutkia SLS:n tutkijasaleissa sekä Helsingissä että Vaasassa. Fyysisiä aineistoja ja kirjaston kokoelmia voi tutkia Helsingissä ja Vaasassa riippuen siitä, missä aineistot sijaitsevat. Millaiselta ajanjaksolta arkistomateriaalia on? 1700-luvulta nykypäivään, mukaan lukien painetut arkkiveisut. Kuinka paljon arkistossanne on musiikkia, kuten äänitteitä ja nuotteja? Äänitteitä ja videotallenteita on noin 15002000. Nuotteja löytyy sekä arkistosta että kirjastosta sekä alkuperäisinä käsikirjoituksina että julkaistuna nuotteina. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa. Onko suomenruotsalaista kansanmusiikkimateriaalia muuallakin? Suomenruotsalainen kansanmusiikki on pääsääntöisesti SLS:n arkistossa, mutta aineistoa löytyy myös jonkin verran Åbo Akademin Cultura-arkistosta ja Sibeliusmuseon arkiston kokoelmista. SLS:n arkiston asiakaspalvelu Helsingin tutkimussali on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9–16. Keskiviikkoisin asiakaspalvelu palvelee paikan päällä klo 18 asti. (vastaanotto ja puhelinkeskus suljetaan klo 16). Vaasan tutkimussali on avoinna tiistaista torstaihin klo 10-16. Varaa paikkasi etukäteen sähköpostilla, arkivet@sls.fi, chatin kautta, sls.finna.fi tai puhelimitse 09 618 77 230 (Helsinki) ja 06 319 56 00 (Vaasa). Arkistomateriaalin ennakkotilaus tapahtuu ennakkovarauksen yhteydessä. Käyntiosoitteet: Ritarikatu 5 00170 Helsinki Kauppapuistikko 23 A 65100 Vaasa K ai M ar to ne n/ SL S SLS:n tutkijasali Vaasan toimipisteessä. Kansanmusiikki-instituutti juhlii viisikymppisiään Kansanmusiikki-instituutin puolen vuosisadan toimintaan mahtuu muun muassa satojentuhansien yksiköiden tallenneja julkaisuarkiston kartuttaminen, tutkimusta ja tutkimusyhteistyötä, lähes 300 julkaisua, suuria hankkeita sekä monenlaisia aloitteita alan ja koko maan kulttuuripolitiikan kehittämisessä. Instituutti juhlii viisikymppisiään työn merkeissä pääosin viime vuosien toimintaa suunnanneen aineettoman kulttuuriperinnön teemoin. Juhlavuoden webinaarisarja on jo käynnistynyt ja jatkuu läpi vuoden. Juhlaseminaari järjestetään Kaustisella torstaina 6.6. Kansanmusiikkijuhlilla Instituutti järjestää uutena osana vuosi vuodelta laajenevaa aineettoman kulttuuriperinnön ohjelmakokonaisuutta Kaustinen Intangible Cultural Heritage Academy -kesäkoulun, joka on suunnattu kansainvälisille aineettoman kulttuuriperinnön opiskelijoille. Kaustisen perinteisen Taiteen päivän yhteydessä lokakuun lopussa Instituutilla on avoimet ovet oheisohjelmineen.
30 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Kuusankoskelainen muusikko ja säveltäjä director musices Esa Kotilainen (s. 1946) menehtyi lyhyen sairastamisen jälkeen viime marraskuussa. Kuusankoskelta kotoisin oleva Esa Kotilainen oli omien sanojensa mukaan muusikkona itseoppinut. Veljensä jalanjäljissä hän pääsi harmonikkatunneille, mutta kun ensimmäiset kappaleet olivat hallussa, soittotunnit lopetettiin. Pianoharmonikan kautta poika kiinnostui myös muista kosketinsoittimista. Esa Kotilaisen voidaankin sanoa olevan syntetisaattoreiden pioneeri Suomessa. Hän oli innovatiivinen taiteilija jo aikana, jolloin rajojen rikkominen ei vielä ollut tavanomaista. Esa itse sanoi, että häntä kiinnosti ääni, ei pelkkä musiikki. Esa keräili soittimia, ja harmonikkojakin hänellä oli mittava kokoelma. Ammattimuusikon uran vuonna 1967 aloittanut, eri tyylilajien välillä sujuvasti liikkuva Kotilainen soitti lukuisissa eri yhtyeissä ja sadoilla levyillä. Uran alkuaikoihin ajoittuvat tanssimusiikin ja iskelmän lisäksi progressiivisen ja jazz-rockin aika. Vuonna 1977 julkaistu sooloalbumi Ajatuslapsi oli Suomen ensimmäinen syntetisaattorilevy. 1975 Kotilainen oli mukana Seppo ”Paroni” Paakkunaisen johtamassa kokoonpanossa, joka esiintyi Kaustisella yhdessä Järvelän Pelimannien kanssa. Yhteistyö Paakkunaisen kanssa jatkui Karelia-yhtyeen uudessa versiossa. Vuonna 1978 Kotilaisesta tuli Paronin ja Nils-Aslak Valkeapään alkuperäiskansojen musiikkia julkaisemaan perustetun Indigenous Records -levy-yhtiön studiopäällikkö. Esan musiikkia on kuultu myös monissa televisioja elokuvatuotannoissa, ja hän on soittanut myös Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Lillehammerin talviolympialaisten avajaisissa vuonna 1994 hänen musiikkinsa säesti Nils-Aslak Valkeapään esittämää Länsituulen joikua. Myöhemmin Esa Kotilainen siirtyi yhä enemmän äänitaideteosten pariin. Nils-Aslak Valkeapään ja muiden muusikoiden kanssa tekemiensä albumien lisäksi hän julkaisi tusinan verran soololevyjä. Useiden teosten innoittajana ovat olleet tilojen ja luontokokemusten muodostamat äänimaisemat, ja hänen musiikkinsa onkin hyvin visuaalista. Meriiteistään huolimatta Esa Kotilainen oli täydellä sydämellä mukana myös kotipaikkakuntansa harmonikkatoiminnassa. Kuusankosken Harmonikansoittajat ry:ssä Esa oli jo 12-vuotiaana koululaisena perustajajäsenenä. Muutettuaan takaisin kotipaikkakunnalle 1991 hän osallistui paikkakunnan harmonikkatapahtumiin joko järjestäjänä tai muusikkona, ja muun muassa vuosina 2010–2018 hän toimi Kuusankosken Harmonikansoittajien orkesterinjohtajana. Esa Kotilaiselle myönnettiin director musices -arvonimi vuonna 2000. Vuonna 2011 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke. Musiikin tekemistä hän jatkoi tämänkin jälkeen ihan viimeisiin kuukausiin asti. Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan taidepalkinnon Esa sai vuonna 2017 tunnustuksena monipuolisesta urasta ja ansioista säveltäjänä ja muusikkona. Esasta jäi mieleen erityisesti hänen iloinen ja valloittava persoonansa, sekä tietenkin musiikki, joka jatkaa elämäänsä Esan jälkeen. Häntä jäävät kaipaamaan perhe ja lukuisat ystävät. ”Pitää olla intohimoa, mutta täytyy myös harjoitella ja tehdä työtä.” –?Esa Kotilainen 2017 Anu Vilamaa Kouvola Harmonikat ry Esa Leino Kuusankosken Harmonikansoittajat ry Esa Kotilainen 1946–2023 MUISTOISSAMME Taito Saari syntyi Vetelin Räyringissä pienviljelijäperheen kuudenneksi lapseksi. Taiton ollessa 8-vuotias hänen äitinsä kuoli keuhkotautiin, ja sama sairaus vei vanhemman veljen paria vuotta myöhemmin. Taito itse sairasti 14-vuotiaana reumakuumeen, jolloin hän joutui olemaan pitkän aikaa vuodelevossa. Ajankuluksi pojan vatsan päälle tuotiin isoveli Toivon haitari, jota hän alkoi opetella soittamaan. Hän oli sitä ennen soittanut viulua, kahden vanhemman veljen lailla. Haitari jäi kuitenkin Taiton soittimeksi. Taito kertoi: ”Toivo saattoi kesken iltamasoiton pökätä trokalla ja sanoa: laula välillä.” Niin alkoi vuosikymmeniä kestänyt kansanlaulajan ura. Myöhemmin armeija-aikanaan Taito innostui kuplettilauluista, joita hän esitti paljon. Taito osallistui ahkerasti nuorisoseuratoimintaan. Sota-ajan tanssikieltoa kierrettiin piirileikkilauluja tanssimalla, ja Taiton ura alkoi näitä lauluja laulamalla. Myöhemmin hänestä tuli harmonikkoineen vakituinen tanhusäestäjä Keski-Pohjanmaan nuorisoseuralle. Sodan jälkeen Saaren veljekset perustivat tanssimusiikkiyhtyeen, johon nuorimmat liittyivät sitä mukaa kun rippikoulu oli käyty. Saaren yhtye oli 1950-luvulla erittäin suosittu. Suurimman tangobuumin aikaan keikkoja oli sovittu vuodeksi eteenpäin. Kun tanssilavojen kultakausi alkoi olla ohi, yhtyeen soitto jatkui eri kokoonpanoin maakunnan ravintoloissa. Vanhimmat veljet jäivät yksi kerrallaan pois vakiokokoonpanosta ja tilalle tuli seuraava sukupolvi. Niinpä Toivo-veljen pojat Jouko ja Kosti aloittivat musiikkiuransa setämiesten yhtyeessä. Vuonna 1954 Taito avioitui Anna-Liisa Pulkkisen kanssa. Kasvavalle perheelle elanto oli otettava sieltä mistä sai. Taito työskenteli mm. kauppiaana sekä kanaja minkkifarmarina kunnes aloitti työt Itikkaosuuskunnan ostoasiamiehenä. Soittoja laulukeikoilla hän kävi muun työn ohessa. Taito harrasti kaskujen keräämistä. Niitä julkaistiin ensin Keskipohjanmaalehdessä ja myöhemmin niistä julkaistiin kaskukirjoja. Kuplettituotantoa julkaistiin cd-levyllä ”Kupletin Taito”. Vuonna 2015 Taitolle myönnettiin Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien mestarikansanlaulajan arvonimi. Taito oli aktiivinen yhdistysihminen, mutta hänen lempiharrastuksensa oli kuorolaulu. Hän lauloi eri kuoroissa yhtäjaksoisesti yli 60 vuotta. Keikkailu haitarin kanssa sekä yksin että eri kokoonpanoissa jatkui, kunnes aivoinfarkti lopetti julkiset esiintymiset. Juha Saari ja Anni Saari Kirjoittajat ovat Taito Saaren poika ja pojantytär. Mestarikansanlaulaja Taito Saari 13.2.1931–28.11.2023 H ei kk i Jo ki ni em i K au st in en FM F
31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Oltermanni, viulupelimanni Raimo Raussi nukkui ikiuneen 8.12.2023 Hämeenlinnassa. Hänet muistetaan ahkerana perinteenkerääjänä, säveltäjänä ja pelimannina. Hänen tunnetuin yhtyeensä oli Raussin pelimannit, joka toimi Kansanmusiikkiliiton ja opetusministeriön edustusyhtyeenä 1970-luvulla. Raimo Raussi nimettiin Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävien oltermanniksi 2002. Hän oli vielä 2018 soittamassa Samuelin Poloneesissa Helsingissä ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jolloin myös tehtiin Kansanmusiikki-instituutin arkistoon haastattelu. Raimo Raussi syntyi 7.9.1931 Lappeenrannassa. Perhe muutti isän töiden vuoksi 1942 Viipuriin ja 1943 Antreaan, josta evakkomatka suuntautui Viljakkalan kautta Lopen Läyliäisiin 1947. Raimo perusti ensimmäisen tanssiyhtyeensä pian: Slova 1948–1951 ja Sävelpojat 1952–1953 soittivat ahkerasti tansseja ja häitä. Kului 15 vuotta ilman yhtyeitä, tiiviisti töiden ja perheen parissa. Soitto palasi elämään aktiivisemmin syksyllä 1969, kun Riihimäen mieslaulajien pikkujoulussa perustettiin Raussin pelimannit. Raussin pelimannit sai Erkki Ala-Könniltä 1971 tehtäväksi kerätä pelimanniperinnettä Kanta-Hämeestä. Tätä tehtävää Raimo hoiti uskollisesti monta vuotta. Raussin pelimannit toimitti Pelimannisävelmiä IV. Soitteita Kanta-Hämeestä -kirjan. Kaikki tallennetut kansansoitteet ja -laulut eivät kirjaan mahtuneet. Raimo kuitenkin säilytti tallenteet ja nuotinsi keväällä 2016 vaimonsa Sirkan kuoleman jälkeen loput 1970-luvun alun tallenteensa ja toimitti aineiston Kansanmusiikki-instituutin kokoelmiin. Työuransa Raimo teki kaupan maailmassa, puotipuksusta ja kiertävästä kirjamyyjästä diplomikauppiaaksi saakka. Hän toimi Keskolla myös myymäläsuunnittelijana, liikkeenhoidon neuvojana ja henkilöstökouluttajana. Töiden ohessa hän suoritti kauppateknikon tutkinnon. Raimon oman kauppaliikkeen palkkaja työaikakirjanpidon tarpeisiin tekemät atk-ohjelmat kiinnostivat muitakin: itseoppineen ohjelmoijan laskentasovelluksia oli 1980-luvulta lähtien käytössä mm. kaikissa Suomen sairaankuljetusyrityksissä. Raimon harrastuksiin kuului myös valokuvaus ja tarkka dokumentointi. Hänen armeijaaikaisista otoksistaan löytyy kuvia mm. 1952 olympialaisten nykyaikaisen 5-ottelun kilpailutilanteista Hämeenlinnasta. Hän kirjoitti seikkaperäiset, tarkasti valokuvin täydennetyt muistelmansa muutama vuosi sitten. Raimon viulusta löytyi vielä viime vuosinakin helposti Raussin pelimannien sekstistemma uusiinkin kappaleisiin. Kirsi Jaakkola pelimanniystävä Surusanoma Rauni Riikosen nukkumisesta ikiuneen vain neljä kuukautta ennen sadan vuoden ikää tavoitti meidät ystävät tammikuun toisella viikolla. Raunin kuolema päätti erään pitkän elämäntarinan karjalaisen kansankulttuurin ja -perinteen siirtämisen eteen tehdystä työstä. Tunnen suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta tuota elämäntyötä kohtaan. Rauni oli omistautunut nuorisoseurajärjestön aatepohjalle rakentuvalle lasten ja nuorten kasvatustyölle. Erityisenä ansiona mainittakoon karjalaisen kansantanssiperinteen harrastuksen ja sen esittämismuotojen rikastuttamisen eteen tehty työ. Tästä työstä hänet palkittiin valtion taiteilijaeläkkeellä. Hän oli ensimmäinen kansantanssin alalta elämäntyöstään valtion eläkkeellä palkittu ohjaaja ja koreografi. Raunin ja puolisonsa Sakarin ohjaamat ryhmät – lapset Kalevan Nuorissa, Mönnin nuorisoseura sekä kansantanssija kansanmusiikkiryhmä Motora – olivat kansallisestikin eturivin harrastusryhmiä. Raunin osaaminen tuli esille tanssien yhdistämisessä ja niiden tuottamissa tunnelmavaihteluissa. Eläkkeelle jääminen ei lopettanut Raunin paloa ohjata ja tehdä uutta. Sakarin kuoleman jälkeen hän jatkoi vielä ohjaustyötä vanhemman polven tanhuharrastajien ryhmän Rempparingin kanssa yli 90-vuotiaaksi. Tanssien ja laulujen osaamisen lisäksi Rauni korosti vastuullisuutta, harjoitteluun sitoutumista. Raunin työt Pohjois-Karjalan Nuorisoseurojen liiton ohjaajana ja toimistonhoitajana olivat hänen keskeiset tehtävänsä vuosikymmenten ajan. Niihin liittyi satoja ja satoja lähtöjä ohjausja seurakäynneille Sakarin kanssa ympäri maakuntaa, usein kauemmaksikin. Kansantanssiyhteistyö ulottui myös Venäjän Karjalaan. Ryhmämme Motoran ohjaajana hän valloitti monia Euroopan maita. Matkoja tehtiin muun muassa Ruotsiin, Norjaan, Tšekkoslovakiaan, Unkariin, Saksan liittotasavaltaan ja Bulgariaan. Kaukaisin ja vaativin esiintymismatka tehtiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Elomäen Riikolassa vierailleiden kansantanssiryhmien kautta tuli pienestä Mönnin kylästä paikka, jolla oli kansainvälisiä kontakteja ja vierailijoita, jotka esiintyivät toki myös eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Suuri joukko nuorisoseuralaisia ja varhaisnuorisojärjestö Kalevan Nuorissa aikuisuuteen kasvaneita pohjoiskarjalaisia tuntee syvää kiitollisuutta Raunia kohtaan ohjaajana ja myös ystävänä. Niin monet saivat kansantanssin kautta nauttia tähteydestä ja esitellä karjalaista kulttuuria sekä kotimaassa että ulkomailla. Motoran tarina jatkuu edelleen, nuorempien sukupolvien ohjauksessa. Rauni palkittiin useasti työstään kulttuurin hyväksi. Tasavallan presidentti myönsi hänelle Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin. Markku Sivonen Kirjoittaja on Rauni Riikosen ystävä ja Motora-ryhmän jäsen Rauni Riikonen 1924–2024 H el en e Li nd fo rs Raimo Raussi 1931–2023 Raimo Raussi soittaa Lopen kotiseutumuseolla kesällä 2018. M at ti Si ip pa in en
32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 S anterilla on takanaan hyvin monipuolisesti musiikinopintoja klassisesta poppiin ja jazziin sekä Jyväskylän yliopistosta Metropolia-ammattikorkeakouluun. Tutustuminen kansanmusiikkiin Jyväskylässä johti toistuviin vierailuihin Kaustisen festivaalille ja sytytti palavan halun perustaa kansanmusiikkiyhtye soittamaan omia sävellyksiä ja sovitettua perinnemusiikkia. Alun perin nimi oli putkahtanut vitsinä jyväskyläläisten musiikinopiskelijoiden lounaspuheissa kymmenisen vuotta sitten. – Vaikka soitin ja lauloin kaikenlaista musiikkia, Kaustisen tunnelma ja jamittelu viehätti yhä enemmän. Syntyi ajatus perustaa kansanmusiikkiyhtye, joka soittaisi sellaista musiikkia, jota itse haluaisin kuulla ja jonka tahtiin haluaisin tanssia. Haaveissa keikkamyyjä Hän alkoi koota ryhmää Jyväskylän vuosilta tutuksi tulleista ammattilaismuusikoista ja musiikinopiskelijoista. Lapua-Uusi-Guinea debytoi pelimanniyhtyeenä Kaustisella, esiintyen ensimmäisen vuotensa aikana myös Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nykyisessä kuusihenkisessä kokoonpanossaan yhtye on toiminut syksystä 2019. Toinen haastateltava, viulisti ja laulaja Anna Kinnunen kertoo yhtyeen jäsenten viihtyvän yhtyeessä hyvin. – Santeri tekee hienoa musiikkia, jota on kiva soittaa. Se sitouttaa. Monipuolisuus ja ideoiden määrä tarjoaa tarttumapintaa kaikille. Lapua-Uusi-Guinea toimii Santerin taiteellisessa johdossa, mutta diktaattorin sijaan hän luonnehtii itseään hyvällä ministerineuvostolla varustetuksi valtiaaksi. Tavoitteista ja toimintasuunnitelmista neuvotellaan yhdessä, omia ideoita saa jokainen tuoda mukaan ja sooloissa, jotka useimmiten perustuvat improvisaatiolle, saa jokainen äänensä kuuluville. Tämänhetkisessä kokoonpanossa soittavat Anna Kinnunen (viulu, laulu), Oona Yliperttula (viulu, laulu), Jenna Hiipakka (harmonikka, laulu), Aapo Nieminen (kitara), Veli-Matti Silanterä (kontrabasso) ja Santeri Kaipiainen (piano, lauSuomen kansanmusiikin kentällä ei ole viime vuosina voinut olla törmäämättä outoon yhtyeen nimeen. Mitä tekemistä Lapualla on 12 000 kilometrin päässä Australian yläpuolella sijaitsevan saarivaltion kanssa? Ei mitään, mutta jäipä nimi mieleen. Juuri se oli Santeri Kaipiaisen tarkoituskin yhtyettä perustaessaan vuonna 2018. Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Tuomas Tenkanen
33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 lu). Kuten on usein todettu, Suomessa ei toimi – Tallaria lukuunottamatta – yhtään kansanmusiikkiyhtyettä, joka olisi jäsentensä ainoa toimeentulon lähde. LapuaUuden-Guineankin jäsenillä on pääasiallinen toimeentulo muualla. Muutamalla myös perhe ja pienet lapset rajoittavat omistautumista yhteen yhtyeeseen. Se ei kuitenkaan merkitse, etteikö toimintaan suhtauduttaisi vakavasti, se vain on projektiluontoista: uusi ohjelmisto otetaan haltuun treeniperiodilla, minkä jälkeen keikkailuun riittää vain pieni lämmittely. Santeri Kaipiaisen harteilla ovat myös Lapua-Uuden-Guinean manageroinnin ja tuottamisen vastuut. Kilpailu on kovaa ja keikkamyynti on Suomessa työlästä, muusta maailmasta puhumattakaan. – Yksi harras toive olisi päästä yhteistyöhön ammattimaisen keikkamyyjän kanssa. Kansanmusiikkia eksoottisillakin mausteilla Ensimmäisen Virittää-albumin julkaisi tamperelainen Tapio Ylisen Eclipse-levyyhtiö. Taklax/Remixin julkaisijaksi yhtye sai Finlands svenska folkmusikinstitutin, joka vuosittain julkaisee yhteistyössä valitsemansa artistin tai yhtyeen kanssa albumillisen suomenruotsalaiseen perinteeseen liittyvää musiikkia. Levyllä nimensä mukaisesti sekoitetaan korsnäsiläisen pelimanni Johan Erik Taklaxin (1856-1948) nokkelia sävellyksiä maailmanmusiikkeihin. Suomenruotsalaisen pelimannin musiikin sovittaminen innosti suomenruotsalaisen kansanmusiikin instituuttia yhteistyöhön yhtyeen kanssa, vaikka kaikki Lapua-Uuden-Guinean jäsenet puhuvat äidinkielenään suomea. Taklaxia ei tarvinnut hakea väkisin. Hän oli tuttu Santerille jo ennestään. Virittää-levylläkin oli jo yksi Taklaxin soittama polska. – Olin tutustunut Taklaxin ohjelmistoon ja haaveilin sovittavani niistä kokonaisuuden jo ennen kuin kuulin yhteistyömahdollisuudesta FMI:n kanssa. Totesin sävellysten sisältävän paljon kiinnostavia koukkuja, jotka eivät olleet tyypillisiä perinteiselle pelimannimusiikille. Säveltämiselle ja sovittamiselle pyhitetty apurahajakso mahdollisti myös Taklax-sovitusten työstämisen, Santeri kertoo. Hieman mielikuvitusta käyttäen voi Taklax / Remix -levyn perustelevan yhtyeen nimeä: Korsnäsistä on Lapualle vain satakunta kilometriä ja sovituksissa on hyvinkin eksoottisia elementtejä yhdistetty sulavasti kotimaiseen perinnemusiikkiin. Monipuolinen musiikkitausta ja Santerin puolen vuoden jakso Beninissä Villa Karossa kuuluvat sovituksissa. – Halusin kurottaa eri suuntiin, joista kaikki musiikki lähtee. Taklaxin mielikuvituksellisesta musiikista löytyi lähes etsimättä monenlaisia mielleyhtymiä. Sovituksiin tuli kolmijakoisia Guineanlahden rytmejä, barokkityyliä ja Erik Satien tunnelmointia, Santeri kuvailee. Myös Annalla on taustassaan tutustumisia maailmanmusiikkiin, muun muassa Botswanassa, eteläisessä Afrikassa asuttu jakso ja laulaessaan afrikkalaista kuoromusiikkia. Kolmas levy työn alla Annan laulua kuultiin ensimmäisellä levyllä ja hieman myös Taklax/Remixillä, ja vielä äänittämättömälle kolmannelle albumille on tulossa lisää laulukappaleita. Arkistoista sovitettuja instrumentaaleja sisältävän Taklax/Remixin jälkeen palataan enemmän ensimmäisen levyn maailmaan. Musiikki tulee aiempien levyjen tapaan nojaamaan perinnemusiikkiin, mutta on Santerin mukaan progempaa. Mukana on myös laulukollektiivi Sabrinan ja Saarten tytärten kanssa yhteistyössä tehty Kauas. – Lapua-Uusi-Guinea ja Sabrina ja Saarten tyttäret olivat mukana laulun B-tutkintokonsertissani, jossa esitimme Santerin ja Sabrina Ljungbergin sävellyksiä. Teimme tällä yhteistyökokoonpanolla neljä keikkaa vuonna 2021, Anna selventää. Santerin ja Annan tarinaa kuunnellessa Lapua-Uuden-Guinean maailmasta tulee maailmaa syleilevä olo. Miten lähellä kaiken maailman musiikit ovat toisiaan. Samaan aikaan yhtyeen musiikki kuulostaa kuitenkin hyvin suomalaiselta. Herkältä, mukaansatempaavalta ja väkevästi pelimannihenkiseltä. Yhtye toimii selkeästi samassa sarjassa kuin Frigg ja Tsuumi Sound System. Vaikka keikkoja on työlästä saada huippuunsa viritetyllä porukallakaan, on Santeri saavuttanut hyvin alkuperäisen ajatuksensa soittaa musiikkia, jota itse haluaa kuulla ja tanssia. – Kaiho ja kauneus sekä se, että saa yleisön positiivisella tavalla sekaisin, on toteutunut. On helppo jatkaa, kun tekemisessä on riemua ja soittamisessa iloa, Santeri hehkuttaa. Maailman valloittaminenkin on mahdollista, nousihan esikoisalbumi maailmanmusiikin kansainväliselle listalle ja kappaleet saivat Yhdysvalloissa ja Euroopassa radiosoittoja. – Olisi myös hienoa tehdä lisää yhteistyöprojekteja vaikka sinfoniaorkesterien kanssa, lisää Anna. Tässä olisi kulttuurituottajille helmi. Yhteystiedot löytyvät yhtyeen kotisivulta: lapuauusiguinea.com. Yksi harras toive olisi päästä yhteistyöhön ammattimaisen keikkamyyjän kanssa. Lapua-Uusi-Guinea Perustettu 2018, yhteinen nimittäjä Jyväskylä, mutta lähtee keikoille pääkaupunkiseudulta. Albumit Virittää, Eclipse Music 2021 Taklax / Remix, Finlands svenska folkmusikinstitut 2023 Nykyinen kokoonpano: Anna Kinnunen: viulu, laulu Oona Yliperttula: viulu, laulu Jenna Hiipakka: harmonikka, laulu Aapo Nieminen: kitara Veli-Matti Silanterä: kontrabasso Santeri Kaipiainen: piano, laulu Ethno on eri kulttuureista tulevien nuorten muusikoiden leiri, jossa osallistujat oppivat toistensa kansanmusiikkia kokeneiden mentoreiden opastamana. Ethno-leirejä järjestetään yli 40 maassa kaikilla mantereilla. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä Ethno Finland järjestetään 1.-10.7. Kaustisella Kaustinen Folk Music Festivaalia edeltävällä viikolla ja osittain sen aikana. Leirin pääesityksiä nähdään Kaustisen kansanmusiikkijuhlien suurimmilla lavoilla. Osallistujat saavat vapaalipun Kaustisen festivaalille 8.-14.7. ja Ethno-lisätapahtumiin koko festivaaliviikon ajan. Ikäraja leirille on 16-30 vuotta. Ilmoittautuminen Ethno Finlandille on alkanut. Tervetuloa mukaan! Lisätiedot: https://ethno.world/ www.kansanmusiikkiliitto.fi/ koulutukset/ Kansainvälinen Ethno Finland Kaustisella
34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Omista jaloista K ansanomaisessa tanssikulttuurissa improvisoinnin asteet vaihtelevat selkeästi. Kontratanssit ja muut moniosaiset ryhmätanssit noudattivat melko tarkkaa rakennetta, josta yksittäiset tanssijat eivät yleensä pystyneet poikkeamaan. Tyypillisiä tällaisia tansseja olivat katrillit ja purpurit. Katrillien sisällä oli kuitenkin suurta vaihtelua improvisoinnin mahdollisuuksien suhteen, sillä karjalaisissa katrilleissa erilaista yksilöllistä ilmaisua saattoi olla enemmän kuin länsisuomalaisissa ruotsinkatrilleissa, joissa erityisesti musiikki asetti usein rajat sille, kuinka pitkään tanssi kesti. Karjalaisissa katrilleissa tanssi ei noudattanut musiikin rakenteita, vaan musiikki antoi tanssille lähinnä vain sykkeen. Karjalaiset katrillit sisältävätkin paljon improvisointia rytmisten polkujen ja vapaamuotoisen liikkumisen muodossa. Ei aivan kaavamaista Olisi kuitenkin väärin sanoa, että länsisuomalaiset ryhmätanssit olisivat olleet täysin kaavamaisia. Vaikka niillä oli usein musiikkiin sidottu rakenne, sen sisällä tanssijoilla oli tiettyjä vapauksia. Esimerkiksi menuetin kohdalla on tietoja siitä, että taitavimmat tanssijat saattoivat tehdä omia kuvioitaan ilman, että muiden tanssi häiriintyi millään tavoin. Yksilölliset tyylit saattoivat näin poiketa toisistaan, kunhan tanssi kokonaisuudessaan sujui häiriöttä. Ryhmätanssit olivat sosiaalisia tilanteita, joissa yksilöt toivat esiin omaa liikkeellistä ilmaisuaan tanssin rakenteen puitteissa. Paritansseissa henkilökohtainen tanssityyli näkyi vielä selkeämmin kuin ryhmätansseissa. Paritansseissa ei kuitenkaan yleensä ollut tämän päivän kansantanssin harrastajille tyypillistä tietoista variointia, vaan muuntelu tapahtui ikään kuin luonnostaan siten, että jokainen pari tanssi aina vähän omalla tavallaan. Tässäkään tapauksessa ongelmaa ei syntynyt, niin kauan kuin tanssi sujui. Jos joskus käytettiin erilaista otetta tai otettiin ylimääräisiä pyörähdyksiä tai kädenaltavientejä, niitä ei koettu muunteluksi, vaan tanssiin kuuluviksi piirteiksi. Tanssijoilla oli kuitenkin hiljaista tietoa siitä, mitä kaikkea tanssin sisällä pystyi tekemään, joten täysin vapaata improvisointi ei ollut. Ripaska tunnetuin improvisoidun tanssin muoto Tunnetuin kansanomaisen improvisoidun tanssin muoto on ripaska eli prissakka. Tämä venäläistä alkuperää oleva tanssi yhdistetään yleensä Karjalaan, mutta se tunnettiin 1800-luvulla kaikkialla Suomessa. Nykyään ripaskaa tanssitaan tavallisesti maanituksena, jossa miestanssija houkuttelee ripaskaa hypellen naistanssijaa pyörimään kanssaan. Ripaska oli aikoinaan kuitenkin paljon tätä monimuotoisempi, ja esimerkiksi vartalon käyttö oli monipuolisempaa kuin yleisesti ajatellaan. Ripaskassakin liikkeellisellä muuntelulla oli rajansa, vaikka muihin tanssimuotoihin verrattuna ne olivat väljät ja osin vakiintumattomat. Viimeisenä kansanomaisena tanssi-improvisaation muotona ovat tanssiesitykset, joihin ripaskakin tietyltä osin kuuluu. Myös nämä ovat huonosti tunnettuja kansantanssin harrastajien keskuudessa, koska niitä ei juurikaan ole julkaistu kirjallisuudessa. Tanhuvakassa ainoa tällainen tanssi on pomarkkulainen Mustalainen-tanssiesitys, kun taas Vanhapiika-tanssista julkaisuun on otettu vain strukturoituja tansseja, vaikka valtaosa muistiinpanoista koskee nimenomaan esityksiä. Tanssiesityksissä oli yleensä jonkinlainen juoni tai teema, jonka ympärille liike ja ilmaisu rakentui improvisoiden mutta kuitenkin yhteisöllisen perinteen puitteissa. Usein esityksissä oli pohjana tiettyjä liikesarjoja, joita yhdisteltiin eri tavoin esityksestä toiseen. Tärkeintä on, että tanssi sujuu Kansanomainen tanssi on aina syntynyt tietyssä tilanteessa, ja jokainen tanssitilanne on ollut ainutlaatuinen. Vaikka ihmisillä on ollut käsitys hyvästä ja huonosta tanssista, ja joitakin on pidetty parempina tanssijoina kuin toisia, tanssimisen kontrollointi on loppujen lopuksi ollut vähäistä. Kuten jo aiemmin on todettu, tärkeintä on ollut se, että yhteinen tanssi sujuu, kun taas itse tilanteessa tyylillä ei ole ollut kovin suurta merkitystä. Tanssijoiden hiljainen tieto on asettanut oman raaminsa liikkeille, mutta niiden raamien sisällä moni on voinut luoda tanssinsa ihan omista jaloista. Petri Hoppu Tämän vuoden kansanmusiikin ja kansantanssin teema, omasta päästä, tuo esiin sitä, miten ihmiset ovat tuottaneet ja tuottavat itse musiikkia ja tanssia. Kansanmusiikissa oman musiikin luominen hetkessä, improvisointi, on ollut olennainen osa niin ammattilaisten kuin harrastajienkin toimintaa jo vuosikymmenten ajan, mutta tanssin puolella tilanne on ollut toisenlainen. Vaikka kansantanssissakin improvisointia on tuotu esiin pitkän aikaa, se on ollut enemmänkin kuriositeetti kuin valtavirtaan kuuluva. Vasta 2000-luvulla tähän on alkanut tulla muutos. SA -k uv a Marusja esittää korsukolpörtöörille (viihdyttäjä armeijassa) prissakkaa eli karjalaista soolotanssia Ojajärvellä 1941.
35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 JuuriJuhla-RotFest juhlii Maria Kalaniemeä J uuriJuhlan pitkäaikainen taiteellinen johtaja Maria Kalaniemi juhlii tänä vuonna 60-vuotisjuhlaa ja 40-vuotistaiteilijajuhlaa. Tätä juhlitaan JuuriJuhlaRotFestin avajaiskonsertissa Espoon tuomiokirkossa. Konsertissa kuullaan harmonikkataitelija Maria Kalaniemen taidokasta ja omaleimaista soittoa soolona ja hänen ystäviensä Timo Alakotilan , Anna-Kaisa Liedeksen ja Mauno Järvelän kanssa. Yle tallentaa konsertin radioitavaksi. Maria Kalaniemeä kuullaan myös Elina Leskelän kanssa HoivaPelimannit-duon esityksissä Espoon kirjastoissa. JuuriJuhla-RotFestin isoimmat konsertit järjestetään Sellosalissa. Suorana lähetyksenä Radio Yle 1:ssä kuullaan konsertti, missä MeNaiset sekä Panu Savolainen yhdessä JPP:n kanssa loihtivat ilmoille laulun lumoa ja svengin hurmosta. MeNaisten musiikissa yhdistyy suomalais-ugrilaisten kansojen laulut, uudet sävellykset ja sovitukset sekä ääni-improvisaatio. Savolaisen ja JPP:n jäsenten sävellyksistä sekä jazz-lainakappaleista koostuvan konsertin tunnelmat vaihtelevat aina kaustislaisesta pelimanni-iloittelusta haikean koskettaviin balladeihin, nostattaen taatusti kuulijoiden suupielet hymyyn pitkäksi aikaa. Harvinaisessa kahden soolon illassa Maija Kauhanen ja Pelkkä Poutanen edustavat karismaa ja taituruutta. Lavalle ei tarvita muita. Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin ja palkituimpiin moderneihin maailmanmuusikoihin lukeutuvan Maija Kauhasen keikalla voi lavalla kuulla samaan aikaan kaunista kanteletta, monen äänen lauluilmaisua ja monien lyömäsoitinten arsenaalia. Kauhanen on myös laulaja-lauluntekijä, jonka lauluissa ovat usein teemana eri-ikäisten naisten kohtalot. Luonnonvoima Pelkkä Poutasta on kuvailtu maanjäristyksenä, alkuräjähdyksenä, hypnoottisena, oivaltavana ja alkuperäisenä. Hänen musiikkitaustansa on laaja, ja hänen musiikkinsa puhuttelee kuulijaa. Pelkkä Poutanen sekoittaa elektronista ja rootsia, kansanperinteistä ja klassista, art poppia, noisea ja vokaalimusiikkia kiehtovaksi keitokseksi. Nämä kaksi yhden naisen orkesteria keksivät varmasti jotain yhteistäkin yllätystä iltaan. JuuriJuhlan päätöskonsertti on kahden virolaisen huippuartistin ilta. Mari Kalkun on kansainvälisesti tunnustettu taiteilija, joka on juuri julkaissut kauan odotetun uuden sooloalbuminsa nimeltä Stories of Stonia . Uusi albumi yhdistää muinaisia myyttejä, runolauluja ja nykyaikaista runoutta võroksi, yhdellä maailman vanhimmista kielistä. Virolainen Trad.Attack! on kääntänyt Viron musiikkikentän päälaelleen tuomalla trad-pop-rockin isoille lavoille ja valtamedian otsikoihin. Koko ohjelma ja lisätiedot: www.juurijuhla.f Huhtikuinen Espoon kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest tarjoilee huippukansanmusiikkikonserttaja Suomesta ja Virosta. Päivi Ylönen-Viiri Mitä tapahtuu, kun yhdistetään Tornionjokilaakson kauniit maisemat, kansanmusiikki sekä innokkaita pelimanneja ympäri Ruotsia, Suomea ja Norjaa? Tietenkin Kukkolankosken kansanmusiikkikurssi. Kurssi toimii monipuolisena, innoittavana sekä ihmisiä yhdistävänä kokonaisuutena. – Kurssilla on oma uniikki rakenteensa, jossa jokaisesta maakunnasta tulee osallistujien lisäksi opettaja. Osallistujat jaetaan sekaryhmiin soitinten mukaan ja jokaista ryhmää käy opettamassa vuorollaan jokainen opettaja. Opettajat tuovat ryhmilleen soitettavaa kukin omalta seudultaan. Näin tapahtuu todella mahtavaa kulttuurivaihtoa niin musiikin kuin soittokavereidenkin kanssa, kuvailee Annamari Martinviita kurssikokemustaan. Myös kotiseudulle kansanmusiikkikurssi tuo piristävän tuulahduksen. – Kurssin innoittamana mietittiin jamitoimintaa Rovaniemellekin, ja nyt jamityöpajat ovat lähteneet elämään Musiikkikoulu POP-UP:issa, Rovaniemellä. Kukkolankoskea voi kiittää siitä, kertoo rovaniemeläinen Kaisa Ristiluoma , joka nähdään toistamiseen kurssin opettajakaartissa. Kansanmusiikkileiri on monen tekijän yhteispanostus. Leirin järjestäjänä toimii Sven Keskitalo ja taustaorganisaatioita on Ruotsin, Suomen ja Norjankin puolelta lukuisia. – Saamme koolle yhdeksän maakuntaa kolmesta maasta, Keskitalo kertoo. Yhteistyössä ovat mukana muun muassa Norrbottens Spelmansförbund, Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys, Troms/Finnmark folkemusikk Nord ja Lapin kansanmusiikki ry. Seuraava leiri on 24.-26.5. Mahdollisia vapaita paikkoja voi kysellä: sven.keskitalo@gmail.com. Sofia Timonen Kukkolankosken kansanmusiikkikurssi yhteistyötä yli rajojen Maria Kalaniemi El in a B ro th er us
36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Kansantanssija kansanmusiikkifestivaali Folklandialla järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin 12.1.2024 alan merkittävimmät tunnustukset maamme kansanmusiikin, kansantanssin ja folkloren tekijöille ja toimijoille. Vuoden kansanmusiikkilevy Vuoden kansanmusiikkilevy -tunnustuksen sai tänä vuonna etnopop-artisti Vilma Jään Kosto -albumi. Vilma Jään traumaa ja selviytymistä käsittelevä debyyttialbumi yhdistää kansanperinnettä pop-musiikkiin. Hän on rakentanut itsestään hienon brändin, joka vie kansanmusiikkia tuoreella otteella eri ikäisille yleisöille. Vilma Jää on erittäin perinnetietoinen ja hän nostaakin artistina kansanperinnettä esiin monella eri tasolla. Tunnustuksen myöntävät Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK) ja Kansanmusiikkiliitto. Vuoden artisti Vuoden artisti -tunnustuksen sai Emilia Lajunen . Hän on pitkän linjan kansanmuusikko ja omaääninen artisti, jonka taiteessa kohtaavat musiikki ja tanssi, perinnetuntemus ja ennakkoluuloton uuden etsintä. Lajunen soittaa useissa eri kokoonpanoissa, opettaa, säveltää, sovittaa sekä esiintyy viulistina ja avainviulistina. Tunnustuksen myöntävät KEK ja Muusikkojen liitto. Vuoden ilmiö Vuoden ilmiö -tunnustuksen vastaanotti Hoivapelimannit-duo. Palkitut ja tunnustetut espoolaiset kansanmuusikot Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä tekevät tärkeää työtä kiertäessään esiintymässä vanhusten hoitolaitoksissa. Hoivapelimannit vievät kansanmusiikkia, kosketusta ja liikettä hoivayksiköihin. Vuoden ilmiön kunniakirja myönnettiin Klaukkalan Kansantanssijoiden sometoiminnalle. He ovat tehneet pioneerityötä tuodessaan kansantanssia esiin TikTokissa. Tunnustuksen myöntää KEK. Vuoden tanssiteko Vuoden tanssiteko on Käärmeenpääntallaajat -näyttämöteos. Käärmeenpääntallaajat on Tanssiteatteri Tsuumin, Folk Extremen, Espoon kaupunginteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto. Dramaturgia ja ohjaus: Marjo Kuusela . Musiikki: Anne-Mari Kivimäki . Koreografia ReettaKaisa Iles & Marjo Kuusela ja työryhmä. Musiikista vastasivat Suistamon Sähkö ja Palomylly. Tuotannossa olivat mukana myös Tampereen yhteiskoulun lukio ja Kallion ilmaisutaidon lukio. Tunnustuksen myöntää Suomen Nuorisoseurat. Vuoden kansanmusiikkitekijä Vuoden kansanmusiikkitekijä on Okra Playground. Yhtyeen ilmaisussa on omaleimaista kypsyyttä, joka on vain vahvistunut sen pitkän uran aikana. Yhtyeen viimeisin Itku -albumi yhdistelee onnistuneesti kansanmusiikille ominaisia teemoja ja kokonaisuus on ihailtavan tuore. Yhtye käsittelee lyriikoissaan hienosti kansanperinteemme mystiikka ja albumin ilmaisussa on rohkeasti käytetty myös popin ja progressiivisen rockin elementtejä. Tunnustuksen myöntää Suomen Musiikintekijät. Vuoden kantele Vuoden kantele -tunnustus myönnettiin Jessika Lammelle ja Inarin kunnan kanteletoiminnalle. Lampi on tehnyt työtä kanteleen esiinmarssin puolesta Inarissa kansanmusiikkia ja alkuperäisväestön musiikkia yhdistäen. Kunnan kanteletoiminnan aktiivisuuden huipensi tänä vuonna kaksi viikkoa kestänyt Kanteleen päivä eli Kanteleviikot. Tunnustuksen myöntää Kanteleliitto. Vuoden nuori pelimanni Vuoden 2024 nuori pelimanni -tunnustuksen sai kansantanssija musiikkiryhmä Siepakoissa toimiva Hehku Rovaniemeltä. Yhtyeen ohjelmisto koostuu perinteisistä kappaleista, ripauksella uudenlaisia sovituksia. Hehku esittää paljon myös itse tekemiään kappaleita, jotka tunnistaa hyvästä svengistä, kauniista sanoista ja tunteikkaasta laulusta. Tunnustuksen myöntävät Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe / Juho Koirasen muistorahasto. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinö -elämäntyötunnustuksen sai Rauno Nieminen . Hänen vuosikymmeniä jatkunut elvytystyönsä kansansoitinten parissa (jouhikko, kantele ja kansanomaiset puhaltimet) on ainutlaatuinen. Nieminen on ansioitunut paitsi kansansoitinten kehittäjänä ja rakentajana, myös tutkijana ja muusikkona. – Jos ei ymmärrä historiaa ei voi ymmärtää tulevaisuutta, Nieminen totesi puheessaan. Tunnustuksen jakaa KEK. Suomen Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat Suomen Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat ovat Milla Puurula-Tilli ja Siiri Suoniemi . Hyvä ohjaaja innostaa, inspiroi ja opettaa. Vuoden ohjaaja -tunnustuksen tarkoituksena on nostaa ohjaajan työn arvostusta ja kannustaa tekemään tätä arvokasta työtä edelleenkin. Pispalan Sottiisin Vuoden kansantanssiyhtye Pispalan Sottiisin vuoden 2024 kansantanssiyhtyeeksi on valittu Nuorisoseura Motoran Vinhakat Joensuusta. Ryhmä tuottaa uusia tanssiproduktioita uudistaen ja kehittäen kansantanssia. Ryhmä esiintyy ahkerasti, paitsi kotimaan kansantanssitapahtumissa, myös ulkomaisilla alan festivaaleilla. Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtye Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden 2024 yhtyeeksi on valittu I Fäälan -trio. Yhtyeen jäsenten juuret ovat suomenruotsalaisessa Suupohjan musiikkiperinteessä. Yhtye on onnistunut tuomaan hienosti esiin suomenruotsalaista polskaja menuettitraditiota raikkaalla ja ammattitaitoisella otteella. Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin tunnustuksia suomalaisen folkloren huipputekijöille Palkitutu yhteiskuvassa. V ill e Ku rk i/ N uo ris os eu ra t
37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024
38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki tai Kansanmusiikkiliiton toimistoon Hämeentie 34 D. Jenny Räisänen: Tell Me The Story Again Omakustanne 2023 P ianisti, laulajalauluntekijä ja laulunopettaja Jenny Räisänen on vaikuttanut Projektioja Jukra-nimisissä kokoonpanoissa. Iso elämänmuutos tapahtui, kun hän muutti Irlantiin ja valmistui Limerickin yliopistosta laulunkirjoituksen maisteriksi. Tell Me The Story Again on maisteri Räisäsen työnäyte – uskallan sanoa albumin (diginä – ei cd:nä, valitettavasti) olevan lauluntekemisen huippunäyte. Jennyn mukaan laulut ovat pieniä tarinoita. Albumi on kirja kerrottuna musiikin keinoin. Tarinoiden voimaa korostaa Jennyn vahva, taipuisa, joskus viiltävä laulu. Nimikkokappale summaa levyn, tarinan, joka kattaa kertojan eri elämänvaiheita. That Day kuulostaa kauneudessaan ja hymnimäisessä ajattomuudessaan aivan traditionaaliselta laululta, kuten omalla tavallaan myös Arctic Fox. Intohimoinen Peacock Blue ja rivakka tangoblues Who Is Normal ovat oivia kanavia Jennyn vahvalle ja taipuisalle lauluäänelle. Jokainen laulu on oma magnetisoiva maailmansa A Birdin lailla, jota dominoi Anna Janka-Murroksen maaginen viulu. Odotin, että levyllä olisi paljon vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista, mutta Tell Me The Story Again onkin hyvin persoonallinen, monipuolinen kokonaisuus, jonka musiikillisia juuria on vaikea hakea yhdeltä taholta. Jos joku laulaja/yhtye tarvitsee uusia, todella hienoja biisejä esitettäväksi, tässä olisi levyllinen niitä! Mutta toki Jenny Räisänen ja kumppanit laittavat esityksellisenkin riman hyvin korkealle. Kalervo Koskela Arja Kastinen: Kantervo Temps Oy 2023 K antervo-levyllä yhdistyvät itämerensuomalainen kanteleperinne ja nykypäivä: Kastinen soittaa levyllä museokanteleiden kopioita, musiikki pohjautuu runolaulukulttuurin kanteleperinteelle tyypilliseen improvisaatioon sekä yhdysasentoiseen soittotekniikkaan, ja kappaleiden nimet ovat saaneet innoituksensa Suomen kansan vanhojen runojen kantelelauluista. Monessa kappaleessa soi monta eri improvisaatiota päällekkäin, ja suurimmassa osassa kappaleita Kastinen soittaa useampaa soitinta. Osassa kappaleita on myös käytetty efektejä, jotka on saatu aikaan äänenkäsittelyohjelman avulla. Mieleeni jäivät erityisesti kappaleet Laivaretki, Heinän päillä, Kullervo sekä Kantervo kalan evästä, jolla lyömäsoittimia soittaa Oskari Lehtonen. Laivaretki on kuulasta sävelten virtaa, joka kutsuu hiljentymään ja Heinän päillä -sävelmän huiluäänet ja kaikuefektit saivat niskakarvat nousemaan pystyyn. Ne veivät mielen Lapin tähtikirkkaan taivaan alle. Kantervo kalan evästä -sävelmän alussa jännitin, peittävätkö lyömäsoittimet kanteleen soinnin pienet vivahteet, mutta huoleni osoittautui turhaksi sillä sävelmässä lyömäsoittimet tukivat kanteleen sointia. Kullervossa taas olisin mielelläni kuullut enemmän kanteletta: ajoittain arkistonauhalta kuuluva laulu vei hieman huomiota kanteleen soinnilta. Kokonaisuudessaan Kantervo on kuitenkin taiteellisesti korkeatasoinen, monipuolinen ja meditatiivinen levy, josta paljastuu kuuntelukertojen myötä aina lisää pieniä nyansseja. Aurora Fustioni Lapua-Uusi-Guinea: Taklax/Remix Finlands svenska folkmusikinstitut 2023 V uonna 2018 perustetun hämmentävästi nimetyn Lapua-Uusi-Guinea-yhtyeen toinen albumi on riemastuttava sekoitus suomenruotsalaista pelimannimusiikkia ja vaikutteita ympäri maailmaa. Lähtökohtana ovat pelimannilegenda Johan Taklaxin (1856-1948) viulusävelmät, jotka jo sinällään ovat varsin monipuolisia. Taklaxin sävelmiä tulkitaan levyllä jatsin, rockin, barokkimusiikin, milongan, afrikkalaisten, espanjalaisten ja kelttivaikutteiden kautta, unohtamatta Erik Satieta ja tango nuevoa. Lopputuloksena on riemukas soppa, josta lukuisten tyylien takaa silti löytää Taklaxin hienot melodiat. Levyn aloitusraita Taklax 1017 ”Afro” on hyvä esimerkki yhtyeen konseptista: alkuun luulee kuuntelevansa perinteistä pelimannilevyä, kunnes meno soljuu läntisen ja eteläisen Afrikan tunnelmiin, palatakseen balafonin mieleen tuovan pianoteeman jälkeen taas Pohjanmaalle. Vaikka eri musiikkityylien vaikutteita on levyllä hyödynnetty estottomasti, on lopputulos silti yllättävän yhtenäinen. Kiitos kuuluu mainioista sovituksista vastaavalle pianisti Santeri Kaipaiselle. Yhtyeen asenne on raikas: kaikkea voi käyttää, jos se kuulostaa hyvältä. Musiikillinen maailmanmatka päättyy tyylikkäästi levyn päättävään kolmen polskan sikermään, joka palauttaa levyn hienosti lähtökohtaansa ja kiteyttää levyn kunnianosoituksena Taklaxin upeille melodioille. Tätä pitää päästä kokemaan keikalla! Paul Silfverberg Janeta Österberg: Dyningar Omakustanne 2023 K un sain käteeni suomenruotsalaisen harmonikansoittaja Janeta Österbergin debyyttialbumin, minut hurmasivat ensimmäisenä levyn kannet: kuvien puutaloidyllit huokuivat ihanaa maalaisromantiikkaa ja niiden luoma tunnelma auttoi mieltäni laskeutumaan kuuntelutaajuudelle. Levyn kappaleet ovat pääasiassa suomenruotsalaisia kansansävelmiä, mutta mukana on myös yksi sävelmä Ruotsista ja kaksi Österbergin omaa sävellystä. Kuten muusikko itse kirjoittaa, ovat kaikki levyn sävelmät hänelle erityisen merkityksellisiä. Levyprojektin johtotähtenä oli tehdä perinnettä kunnioittavia, mutta silti omaperäisiä ja ilmaisurikkaita sooloharmonikkasovituksia. Kuulijan näkökulmasta täytyy sanoa, että levy todella on kansanmusiikkia kaikilla mausteilla: jokaisella kappaleella on erityinen luonteensa ja tunneskaala vaihteli välillä yksittäisenkin kappaleen aikanaGröit-stampinin tummuudesta ja groovesta aina Violas midsommarvalsin rauhaan. Erityisesti mieleeni jäivät Lappfjärdspolskan sekä Menuett från Oravaisin sovitukset, joissa historia ja nykypäivä sekä perinne ja Österbergin omat ilmaisulliset ideat soivat sulassa sovussa keskenään luoden kappaleisiin omanlaista tunnelmaa ja riemastuttavia yllätyskäänteitä! Pähkinänkuoressa Dyningar on viimeiseen yksityiskohtaan asti hiottu kokonaisuus, joka esittelee monipuolisesti harmonikan teknisiä ja ilmaisullisia mahdollisuuksia ja jonka kappaleissa perinne ja nykypäivä soivat sulassa sovussa keskenään. Aurora Fustioni
39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Eva Väljaots & Robbie Sherratt: Skylark Omakustanne 2023 V äljaots ja Sherratt soittavat levyllä enimmäkseen omia sävellyksiään, yhtä englantilaista perinnesävelmää lukuun ottamatta. Duo luo äänimaisemia lintuäänin ja soittimista tuotettavin tehosteäänin. Harmillisesti kuitenkin äänitteellä kautta linjan tumma ja pehmeäääninen kannel jää helposti viulun alle. Taidokkaasti soitetut rytmiset ja soundilliset detaljit ansaitsisivat päästä paremmin esille. Ice Walk kuvaa talvista Helsinkiä ja kävelyretkiä sen poluilla. Se on yksi levyn pisimmistä kappaleista, mutta samalla jännittävin ja mielenkiintoisin. Soittajien vuoropuhelu toimii tässä hyvin. Weavers on toinen suosikkini, jossa äänitteeseen on yhdistetty kekseliäästi kangaspuiden ja kutomakoneen ääntä. Avatud akende valss (Waltz for Open Windows) on Väljaotsin naapureille säveltämä kaunis valssi. Tulihänd (Firetail) on jouhikon ja kanteleen nopeatempoinen improvisaatio, joka kuvaa nuotiosta lentävän kipinän kiitoa taivaan halki. Levy päättyy laulettuun ja soitettuun, raikkaaseen lintuimitaatioon Lõoke (Skylark). Minna Raskinen Nooli: Tanssihuuma Eclipse Music 2023 V uonna 2017 perustetun Noolin toinen levy pitää, minkä nimessään lupaa. Ensikuuntelulla osa kappaleista tuntui vähän sekavilta, mutta useampien kuuntelukertojen myötä aloin pitää levystä yhä enemmän Se on äänimaailmaltaan rikas, polveileva, leikittelevä ja yllättävä. Siinä on siis kaikkea, mitä kuunneltavalta musiikilta voi toivoa. Ja sen lisäksi kaikki kappaleet ovat ihanan tanssittavia, huumaan saakka! Kappaleet ovat Noolin entisen viulistin Jonna Lankisen sekä nykyisten jäsenten Oona Sinkon ja Aino Kinnusen säveltämiä. Muutamassa kohdassa lienee lainattu melodian pätkiä perinteisistä kansanmusiikkikappaleista, mikä vähän hämmensi, mutta toi kivasti tuttuutta ja tarttumapintaa. Eniten vaikutuin siitä, miten paljon eri tunnelmia ja tapahtumia kahdella soittimella voi yhden kappaleen sisällä toteuttaa. Syntyi tunne siitä, että soittajilla on mukavaa ja taidon lisäksi suuri palo tehdä juuri tätä musiikkia juuri tässä hetkessä. Se ei ehkä ole aina helpointa välittää erityisesti lauluttomassa musiikissa, mutta Nooli todellakin onnistuu siinä. Soja Murto Hugh Sheehan: Shapes That Are Different Hybrid Forms 2022 E nsimmäinen mielikuva irlantilais-englantilais-suomalaisesta Hugh Sheehanista haitaria soittavana kansanmuusikkona hämärtyy kiitettävästi soolodebyyttialbumin Shapes That Are Different myötä. Albumi monitahoisella genresekoituksellaan ja pohdiskelevilla lauluillaan vie kuulijat matkalle usein yllättävienkin, jopa avantgardististen äänimaisemien halki. Hugh Sheehan tuo avoimesti esiin queer-identiteettinsä ja se on albumin iso teema kokemuksineen, häpeän tunteineen, voimaannuttavine näkökulmineen. Erityisesti puhutut kappaleet Lessons ja Beyond You Know keskittyvät queer-teemaan. Lauluista nimikappale ja He nousevat hienoina esimerkkeinä esiin brittiläisestä singersongwriterperinteestä. Myös Exhale tuskaisessa anarkismissaan tuo mieleen John Martynin tavan tehdä musiikkia. Hugh Sheehan laulujen lyriikka on moniselitteistä, jopa kryptistä verrattuna noihin puhuttuihin kappaleisiin. Shapes That Are Different on ajoittaisesta epätasaisuudestaan huolimatta täynnä brilliantteja hetkiä. Hugh Sheehan on kokonaisvaltainen artisti, josta tulemme kuulemaan vielä paljon. Kalervo Koskela Ikiranka: Sydänmaa Kuu Records 2023 I kirangan musiikkia on sanottu majesteetilliseksi, ja ylväästi matka kulkeekin läpi koko trion kakkosalbumin. Yleisilmeeltään hymnimäinen, vakavahenkinenkin Sydänmaa voisi olla modernia kirkkomusiikkia tai jonkin henkistyneen elokuvan soundtrack. Ja myös ambientia tilamusiikkia. Yhtyeen urkurin Juha Kujanpään säveltämä nimikappale ansaitsee kyllä tulla samanlaiseksi klassikoksi kuin Konevitsan kirkonkellot. Kaunis sävelmä ja intensiivisen komea äänimaailma, jossa Joakim Berghällin lämmin bassoklarinetti täydentää kokonaisuuden. Samalla tavalla hymnimaisen kauniisti soivia, kiitos suureksi osaksi Teemu Korpipään luoman äänimaailman, ovat traditionaalinen Lyckönskan ja Oskar Merikannon Oi kiitos, sa Luojani armollinen. Jaakobinpaini kuvaa taas oivaltavasti musiikillisin keinoin mietiskelyä ja päättämisen vaikeutta. Ehkä jossain kohdin soundimaailmaa olisi voinut hiljentää ja antaa tilaa soolosoittimille, mutta se on vain häilyvä huomautus muuten upeasta albumista. En voi välttyä ajattelemasta, että Ikiranka on pikku hiljaa ottamassa etnojazzin kuningasyhtyeen titteliä Piirpaukeelta. Musiikin laadukkuus on samaa luokkaa. Kalervo Koskela Polenta: Karkelo Omakustanne 2024 M uutaman vuoden takaisella esikoisalbumillaan Polenta väläytteli, ehkä hieman Konsta Jylhä-kilpailun voittotunnelmissa, osaamistaan perinteisten kappaleiden (ja Konstan sävellysten) tulkitsemisessa. Toisella pitkäsoitollaan yhtye siirtyy luontevasti perinnemusiikin parista omien sävellysten pariin. Hieman itseään toistavan (eli tanhuperinteitä vahvasti kunnioittavan) nimikappaleen jälkeen Polenta alkaa selvästi lämmetä ja viimeistään Sippolan Ollin katrilli ja Polska polun varrelta -kappaleet tekevät selväksi, että yhtyeen ei tarvitse olla huolissaan vaikka ennalta tutut melodiat tältä levyltä puuttuvatkin. Vahvasti pohjoismaista kansanmusiikkiperinnettä Karkelolla kanavoivan yhtyeen kappaleet rakentuvat pääosin varsin suurta roolia ottavan kitaran ja kolmen viulun varaan, joskin Olli Sippola värittää kokonaisuutta vaihtamalla toisinaan mandoliinin varteen, kuten herkän kauniissa ”Ikkuna”-menuetissa. Yhtyeen sävelmaailma tuo useammin kuin kerran mieleen sellaiset pitkän linjan tekijät kuin Friggin ja Trokan (vaikka soitinnus toki hyvin erilainen onkin). Mielenkiintoista onkin seurata, mihin Polenta tästä seuraavaksi suuntaa. Antti-J. Janka-Murros Vilma Jään albumi Kosto voitti Vuoden kansanmusiikki levy -äänestyksen sekä EtnoEmman. Onnea! Levyarvostelu: Kansanmusiikki 4/2023
Désirée Saarela & Luca Bordonaro: Allt finns här Omakustanne 2023 S uomenruotsalaisen laulajalauluntekijä Désirée Saarelan ja sisilialaisen bassoklarinetisti Luca Bordonaron yhteistyön tuloksena syntynyt Allt finns här on mielestäni levy, joka jokaisen pitäisi kuunnella tässä maailmantilanteessa, jossa tuntuu olevan enemmän lohduttomuutta kuin lohtua. Kappaleiden syvälliset tekstit tuovat lohtua ja kutsuvat hiljentymään. Ne muistuttavat siitä, mitä kaikkea voikaan löytää, jos pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan sisintään: vastaukset suuriin kysymyksiin, ihmiset joita kaikkein eniten rakastaa, elämän suunta ja avaimet unelmien toteuttamiseen. Levy ilahdutti eritoten siksi, että se esitteli minulle uuden instrumentin: bassoklarinetin. Luca Bordonaro loi soittimellaan ihania äänimaisemia ja bassoklarinetin samettinen sointi yhdistettynä Saarelan ääneen sekä kielisoitinten sointiin teki levyn yleissoinnista pehmeän ja lämpimän. Erityisesti levyn avausraita Längtan till Sicilien melankolisine melodioineen ja lämpimine sävyineen sai tämän italialaisen herkistymään. Mieleeni jäivät levyltä myös Det blir som det ska -kappaleen alun klarinettiefektit, Solens värme -kappaleen kaunis sanoma, sekä Håll mig nära, joka oli mielestäni levyn ilmaisurikkain kappale. Kappaleen minimalistinen säestys vain korosti tunnelatausta. Allt finns här tuo toivoa epävarmoihin aikoihin ja osoittaa sen, mitä kulttuurienvälisestä yhteistyöstä voi parhaimmillaan syntyä. Aurora Fustioni Samigo & Amigos: Celebration Brafin 2023 S ami Kontolan – Samigon – uusi levy Celebration on nimensä mukaisesti rytmien ja melodioiden juhlaa. Brasilian ja osin muunkin eteläisen Amerikan rytmit ja sademetsän äänet kietovat kuulijan lempeään valoon ja auringonpaisteeseen, joka heijastaa Samigon olemusta. Ne saivat minut unohtamaan ulkona vellovan talvimyrskyn. Paikka paikoin esiin nousee myös kesäisen järvimaiseman kaikuja ja pieni hyppysellinen suomalaista melankoliaa, hienona esimerkkinä Summerman prayer -kappale, jossa kuulija kuljetetaan suomalaisesta kesämaisemasta Amazonian vihreyteen. Peräti 18 amigon kanssa työstetty levy tuo mieleen Pat Methenyn lattarivaikutteiset levyt. Pohjan kaikelle luovat Samigon koko ajan elävät lyömäsoitinkuviot, joiden päälle muiden soittajien on hyvä rakentaa oma roolinsa, välillä solisteina, välillä säestäjän roolissa. Levy kuvastaa hienosti tekijänsä aurinkoista persoonaa ja syvällistä lattarimusiikin tuntemusta. Levy onkin pyörinyt soittimessani usein, välillä keskittyneessä kuuntelussa, välillä energisoivana taustamusiikkina. Kumpikin metodi toimii, kiitos Brasiliassa tehdyn masteroinnin ja miksauksen poikkeuksellisen hyvän dynamiikan. Paul Silfverberg Timo Alakotila ja Yuka Fujino: Seiras Åkero Records, 2024 T imo Alakotila (piano) ja Yuka Fujino (haitari) tapasivat Alakotilan kolmiviikkoisella Japanin kiertueella vuonna 2022. Yhteinen musiikillinen näkemys johdatti duon työstämään yhteisiä kappaleita, aluksi demonauhoitteiden vaihdolla ja huipennuksena Fujinon Suomen vierailulla kesällä 2023, jonka puitteissa duo esiintyi muun muassa Alakotilan vetämällä Elofolk-festivaalilla. Studioonkin ehdittiin, lopputuloksena hieno Seiras (Vihreä tuuli) -levy. Pianon ja haitarin duot ovat tuttuja Alakotilalle muun muassa yhteistyöstä Maria Kalaniemen ja Johanna Juholan kanssa. Seiras jatkaa toimivaksi osoittautunutta musiikillista konseptia: kumppanin kuuntelusta nousevia helmeileviä melodioita, rikkaita sointumattoja ja musiikin virrassa eläviä rytmejä. Fujinon käyttämä pianohaitari tuo pienen eron suomalaishaitaristien soittotapaan, mutta sokkokuuntelussa en olisi arvannut Alakotilan soittokumppanin japanilaisuutta. Joissain Fujinon sävellyksissä on pieni ripaus japanilaisesta perinteestä nousevaa pentatoniikkaa, mutta yleiskuva on levyn kansikuvan kaltainen: kaunis suomalainen kesäpäivä. Yritin ensikuuntelussa arvata kumman sävellystä duo kulloinkin tulkitsee; pieleen meni useamman kerran, niin yhteiset muusikoiden tyylit ovat. Levyn päättää hieno tulkinta Hiljainen kylätie -klassikosta, muuten kappaleet ovat duon omia. Paul Silfverberg 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Folkjykä & Kuntoutujat: Parempaa aikaa Omakustanne 2023 P ikkuhiljaa sooloesiintyjästä kuusihenkiseksi yhtyeeksi muuttunut Folkjykä & Kuntoutujat on mielenkiintoinen lisä kotimaisen akustisvetoisen folkin kentälle. Perinteisen mies, kitara ja ääni –lähtökohdan ympärille on rakentunut niin sellon, Moogkosketinsoittimen ja mandoliinikitaran voimin varsin vaihtelevissa tunnelmissa seilaava pitkäsoitto. Musiikillisesti ja etenkin Folkjykä-nimen taakse kätkeytyvä Jyri Rosendahlin lyriikoissa on kuultavissa kaikuja ja kumarruksia niin tuoreempien tekijöiden kuten Samae Koskisen, mutta yhtä lailla sellaisten eturintamassa toimineiden nimien kuin Hectorin ja Kasevan tarinoille. Muutamassa kappaleessa on joko tahattomasti tai tarkoituksella lähestulkoon yksi yhteen suomirockin klassikkoissa olevia lauserakenteita, mikä kertoo omaa kieltään perinteen jatkamisesta. Äänitysteknisesti omaan korvaani lyömäsoittimet on miksattu varsin pinnalle ja varsin leveäksi, mikä muutamassa kohdassa vei tarpeettomasti huomiota muulta yhtyeeltä ja etenkin teksteiltä, jotka kuitenkin tämän tyyppisessä musiikissa ovat hyvin olennainen osa. Parhaimmillaan Rosendahlin tekstit pääsevätkin esiin sellaisissa levyn suvantokohdissa kuin rauhallisen kelluvassa Lentäjässä. Pelinavauksena Parempaa aikaa on kuitenkin kokonaisuutenakin varsin pätevä käyntikortti. Antti-J. Janka-Murros Anastasia Lapsyi ja Markku Lehmuskallio tekivät vuonna 2012 elokuvan Yksitoista ihmisen kuvaa luolamaalauksien maailmasta lähtökohtana maalausten tekijöiden ja niiden kohteiden näkökulma. Musiikin elokuvaan tekivät Heikki Laitinen ja AnnaKaisa Liedes. Viime vuoden lopulla musiikki julkaistiin albumina digitaalisilla alustoilla. Viisikymmentä minuuttisessa julkaisussa on yksitoista puhtaasti ääni-improvisoitua kappaletta. Yksitoista ihmisen kuvaa – Eleven images of a human on tarjolla useissa musiikkipalveluissa ja elokuvakin oli katsottavissa tätä kirjoittaessa Ylen Areenssa. Sauli Heikkilä Heikki Laitinen ja Anna-Kaisa Liedes: Yksitoista ihmisen kuvaa – Eleven images of a human Omakustanne 2023 Kesäkuun alussa ilmestyvään lehteen tarkoitetut julkaisut olisi hyvä olla toimituksessa huhtikuun loppuun mennessä.
Heikki Lindgren ja Rauno Nieminen: Kantele Voices Rusko Records 2023 K ansanmusiikkiväki tuntee Rauno Niemisen muun muassa hienona soitinrakentajana ja jouhikon soittajana sekä suomalais-ugrilaisen musiikkiperinteen tutkijana. Ambientmusiikkiin ja live-elektroniikkaan erikoistunut Heikki Lindgren on musiikin harrastajalle tuttu muun muassa Ylen avaruusromua-ohjelmasta, mutta ei niinkään kansanmusiikkiyhteyksistä. Kantele Voices tuo nämä kaksi hienoa muusikkoa yhteen, lopputuloksena huikea tutkimusmatka kanteleen sointiin. Työkaluina tutkimusmatkalla ovat Rauno Niemisen soittamat Saarijärven ja Novgorodin kanteleet sekä namibialainen kanteleen kaukainen sisar otsihumba (onpas hauska nimi), joista loihdittuja sointeja Lindgren muokkaa, välillä pitkään resonoiviksi kirkonkelloiksi, välillä lähtökohdastaan tunnistamattomaksi muuttuneeksi avaruuspölyksi. Muutos soinnissa tapahtuu hitaasti, mikä luo hyvin meditatiivisen tunnelman. Kaiken kaikkiaan levy on hieno esimerkki kahden eri taustan synteesistä ja toimii sekä keskittyneessä kuuntelussa että ambient-taustana illan hämärtyessä. Paul Silfverberg Cienna: Northeast Texicalli Records 2023 S yksyllä 2023 julkaistu Cienna–folkduon levy on naapurusten ensilevy, jonka aiheet kumpuavat ihmissuhdekiemuroista ja kotiseuturakkaudesta ja -ahdistuksesta. Suurin osa sävellyksistä on Senni Eskelisen, joka soittaa levyllä elektroakustista, 39-kielistä kanteletta. Kaisa Leskisen upea laulu loistaa ja kaikki muut elementit tukevat sitä, silti erottuen. Suosikkejani ovat kanteleen kirkkaat sävyt upeassa vuoropuhelussa vaikkapa Why We Have Gone So Bad -kappaleessa sellon (Lea Pekkala) kanssa, tai albumin nimikappale Northeast, jossa Anssi Salmisen sähkökitara kommentoi eteerisen tyylikkäästi laulua. Kymmenestä raidasta kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat englanniksi, ja tekstejä on useilta – sanoittajina Maria Laiho, Kaisa Leskinen, Anssi Salminen ja Emily Brontë. Parasta levyllä ovat suvereenin laulun lisäksi ilmavat sovitukset ja hienot soitinyhdistelmät, jotka tuovat vaihtelua rauhalliseen kerrontaan. Levyllä vieraieekin iso joukko taiteilijatalo Jallukan asukkaita. Vahva kuuntelusuositus! Minna Raskinen Vimma: Tornadon silmässä Nordic Notes 2023 L evyn avaa viulun päälle soitettu, älykkäästi nyrjähtävä rumpurytmi. Olen ihan liekeissä. Suomeksi laulaa kuulas luonnollinen naisääni, vaikka meneillään on Maailmanloppu. Hyvä meno jatkuu, lyriikassa on voimasanoja, puhutellaan antrasiittia, kivihiiltä: ”maasta olet sinä tullut, ja maahan myös jäät, ainaki jos multa kysytään”. Parhaimmillaan sanailu on biisissä kasvit, jotka ”rehottaa tietoisuuden reunamilla” ja ”lävistävät ympäristönsä”. Upeaa ajattelua. Tornadon silmästä löytyy parhaimmillaan tuhtia ja hyvin soitettua, sovitettua ja laulettua rytmin ja melodian ristiaallokkoa. Laulajan tyyli on luonnollinen, kuulas, toteava, vahvakin, välillä säveliä liu’uttava, välillä tavuja toisistaan irrottava, joskin puhetta tehokeinona viljellään vähän liikaakin. Akustiset viuluriffit toimittavat asiaansa ihan keskeisissä paikoissa ja mahtuupa levylle yksi täysiverinen folk-soittokappale. Musiikillisesti maittavinta ovat ruokaisat rumpurytmit ja reggae mäiset bassokuljetukset. Tätä akustispainotteista kantaaottavaa progea olisin kuunnellut enemmänkin. Kantaa ottavuuden rinnalla lyriikan toista laitaa edustavat hortoilevat tuokiokuvat, joissa oleskellaan silmiin uppoutuen. Myös musiikki väsähtää liian popahtavaksi näissä slovareissa, varsinkin levyn loppua kohden. Hämmentävänä finaalina oiva avausraita alkaa uudelleen ei remixinä, vaan saksaksi. Ja vielä kolmannen kerran englanniksi. Mitä hemmettiä? Loppuiko materiaali? Vai olisiko kyse siitä, että suoratoistomaailmassa albumi ei ole ensisijainen julkaisumuoto, vaan yksittäinen biisi. Tässä tullaan siihen, että hyvän albumin rakentaminen ei ole ihan helppo laji. Cd-albumin tunnelman ja rytmin tämä sinänsä loistava biisi peräti kolmesti soitettuna rikkoo ja lässäyttää ihan huolella. Onko tämä alun perin saksantai englanninkielinen cover? Ei, kertovat kansipahvit. Sävellykset ovat pääosin Pessi Jousteen ja sanoitukset laulaja Eeva Rajakankaan. Ja hienoja ovat! Hämminkiä hillitsee myös upea kansitaide, jota on silmänruuaksi asti sekä asiapitoinen levylehtinen, joka esittelee taitavan bändin kokonaisuudessaan. Virpi Sahi Tenhi: Valkama Prophecy Productions 2023 K otimaisen tummanpuhuvan folkin veteraaniyhtye Tenhi on toiminut jo 1990-luvun puolivälistä alkaen ja ehtinyt matkan varrella hioa ulosantiaan kuuden pitkäsoiton verran. Tätä seitsemättä on kypsytelty huolella ja hartaasti, sillä äänityksiä on tehty jo vuodesta 2014 alkaen. Rauhallinen lähestymistapa sopiikin Tenhin tunnelmiin hyvin, sillä jo Valkaman avausraita, yli 11-minuuttinen, varsin vahvoja progetunnelmia sisältävä ”Saattue” asettaa kiireettömässä kellunnassaan odotukset korkealle. Vahvasti pianovetoinen levy tuokin mieleen kansanmusiikkikentän sijasta enemmän sellaisia progressiivisen rockja jopa metallimusiikin kotimaisia nimikkeitä kuin Death Hawks tai akustisissa tunnelmissa liikkuva Swallow the Sun. Harmonija huilulisät esimerkiksi Rintamaanja Laineinenkappaleissa taas vievät miellyttävästi 70-lukuisiin tunnelmiin. Laulaja Tyko Saarikon tumma bassobaritoni pitäytyy suurimman osan levystä hyvinkin vähäeleisenä, jopa kuiskaavan oloisena, mikä onkin omiaan pitämään kuulijan keskittyneenä. Tästä johtuen vaikkapa Veden eleinkappaleen kuoro-osuudet tuntuvat entistä voimallisemmilta. Kun musiikki puhuu näin hyvin puolestaan, ei tarvita erikoistemppuja. Antti-J. Janka-Murros 41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Lily Neill & Vesa Norilo: Tales and Golden Histories Omakustanne 2023 H arppu ja sello on duosoitossa harvemmin kuultu yhdistelmä. Neill ja Norilo onnistuvat tuomaan soittimiensa parhaita puolia esiin taitavasti. Levyllä kuullaan perinteisiä sävelmiä Irlannista, Bretagnesta, Ruotsista ja Suomesta sekä sävellyksiä muun muassa Konsta Jylhältä, huilisti Michael McColdrickilta sekä esittäjiltä itseltään. Erityisen ihailtavaa on sovitusten vaihtelevuus ja monipuolisuus. Myös kappalevalikoima on kiinnostava. Parhaimmillaan harpun ja sellon sointi ja svengi toimii mielestäni vauhdikkaista kappaleista polskissa (Polska från Småland, Polska efter Troskari Erik Persson) ja Jylhän Akuvalssissa. Rauhallisista raidoista Where We Danced (Neill), Menuetti (Norilo) ja The Ookpik Waltz (Frankie Rodgers) kuuluvat levyn parhaimmistoon. Kiitettävää on myös kappaleiden tarkat taustojen kuvaukset kansiteksteissä sekä musiikin huolellinen miksaus. Minna Raskinen Paras suomalaisen kansanmusiikin verkkokauppa osoitteessa: kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa
42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 KIRJAT Frigg: Perintö – Heritage Omakustanne 2023 N uottikirja on Frigg-yhtyeen kolmas ja se koostuu Perintö-levyn sävelmistä. Nuotinnokset sisältävät kappaleiden melodiat, mahdolliset stemmaäänet sekä perussointukierrot. Olennaisimmat jousitukset ja korut löytyvät tehden nuottikuvasta selkeän lukea ja soittaa. Sanomattakin selvää on, että nämä ovat myös tyylillisesti kohdallaan. Suurin osa stemmoista näyttäisi olevan viisikieliselle viululle tehtyjä. Näihin olisi toivonut versioita myös nelikieliselle viululle. Komppien rytmityksiä ei ole erikseen kirjattu, nämä joutuu tämmäri itse levytykseltä halutessaan kaivamaan. Kappalevalikoima on mukavan monipuolinen niin tyylillisesti kuin maantieteellisesti. Selvin painotus on Pohjanmaalla erityisesti Kaustisella ja Vetelissä, mikä onkin luonnollista viulistien taustat huomioiden. Yleisesti tunnettujen kappaleiden lisäksi löytyy myös oudompia arkistojen aarteita. Kappaleiden taustatietoja ei nuottikirjassa valitettavasti ole, mutta ne löytää cd:n sisälehtisestä. Nuottikirja toimii periaatteessa itsenäisenä teoksena, mutta sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää levyn kanssa; hienovaraisimpia tyylipiirteitä pystyy vain soiva ääni välittämään. Nuottikirjaa on sitä paitsi mukava soittaa yhdessä levyn kanssa, harjoitteluvaiheessa tosin kannattaa tempoa herkästi laskea. Jousitukset ja tempot antavat haastetta taitavallekin pelimannille. Toivottavasti nämä kappaleet löytävät myös jameihin niiden välillä rajoittunutta repertuaaria laajentamaan. Patrik Weckman Heidi Kenttälä, Minna-Liisa Tammela: Sylvi Kujalan laulukirja Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 117, 2023. K ittiläläislähtöiset kansanmusiikin ammattilaiset Heidi Kenttälä ja Minna-Liisa Tammela ovat perehtyneet kansanlaulaja Sylvi Kujalan (1910– 1990) elämään ja tuotantoon. Kujala eli Kittilän Tepsan kylässä ja omasi laajan ja monipuolisen ohjelmiston erilaisia kansanlauluja. Äänitteillä on yli 300 laulua, osa hänen omiaan tai itselleen muokkaamia perinteisiä piirileikkija tanssilauluja, balladeja ja arkkiveisuja. Kujalan laulua ovat äänittäneet Heikki Kerola, Erkki Ala-Könni ja Jouko Pounusaari. Kirjaan on valittu 46 keskeisintä Kujalan laulua. Kuvituksena on valokuvia laulajan elämän varrelta sekä Reijo Raekallion piirroksia. Monipuolinen ja kattava kirja piirtää hienon kuvan ”Tepsan satakielestä” ja kertoo hänen laulunsa tyylipiirteistä. Selkeästi nuotinnetut laulut houkuttelevat musisoimaan. Kirjan myötä heräsi kiinnostus kuulla Sylvi Kujalan laulamista äänitteellä. Jäin siis kaipaamaan liitelevyä! Toivottavasti saamme tulevaisuudessa myös kirjan tekijöiden äänitteen Kujalan lauluista. Minna Raskinen Hanna ja Anja Erämaja: Veikko tahtoo ulos Enostone 2023 A rvatkaapa montako lastenmusiikkiyhtyettä tai esiintyjää on luetteloitu lastenmusiikki. fi-sivulla? Kuusikymmentäkuusi. Noin neljänneksessä on mukana jokin eläinhahmo. Duo Vahtikoira Veikko (Veini Nupponen) ja Tuija Rantalainen ovat keikkailleet vuodesta 2010. Tuija Rantalainen julkaisi vuonna 2023 digitaalisilla alustoilla levyn Veikko tahtoo ulos. Äänitteeseen liittyy Anja ja Hanna Erämajan lastenkirja Veikko tahtoo ulos. Digiäänitettä on hankala antaa lahjaksi, mutta kirja on hyvä ratkaisu. Varsinkin, jos se on näinkin vakuuttava: kovat ylivetokannet ja kluuttiselkä ja hauska nelivärikuvitus. Tarina on melkoista tajunnanvirtaa, mutta varsinkin koiranomistajalle tuttua tarinaa. Erämajan teksti ilahduttaa myös aikuista iltasadun lukijaa. Mukana on paljon lorumaista sanaleikittelyä. Kirjaan liittyviin lauluihin pääsee QR-koodin kautta tai etsimällä laulut YouTubesta tai Spotifysta. Cd:tä jäin hieman kaipaamaan. Kirjassa olisi voinut olla myös laulujen tekstit, mutta jos osaa etsiä, ne löytyvät YouTubesta. Laulujen tekstit ovat Rantalaisen ja Anja Erämajan yhteistuotantoa ja kappaleet Rantalaisen sävellyksiä. Paitsi uudelleen sanoitettu kansanlaulu Oi, jos ilta joutuisi, Patakakkosesta tuttu Roger Whittakerin vihellys nimellä Finnish Whistler. YouTubessa sekin oli merkitty Rantalaisen sävellykseksi. Tuosta hämmennyksestä ylipäästyään voi keskittyä yksinkertaisesti hyvään ja taiten tehtyyn lastenlevyyn. Missään ei ole menty siitä, missä aita on matalin. Levyn orkesteri on huippuluokkaa ja tuotanto on niin hyvää kuin voi olla. Nupposen ja Rantalaisen lisäksi levyllä soittavat peruskokoonpanossa Eeva Koivusalo kontrabassoa, Markus Jaatinen rumpuja ja kielisoittimia Janne Louhivuori, joka toimii myös äänittäjänä. Masteroinnin on tehnyt Pauli Saastamoinen. Lisäksi mukana on useita muusikkovierailijoita. Lauluissa keskiössä on tietenkin koira ja ne viihdyttävät myös varttuneempaa kuulijaa – ainakin koiranomistajia. Laadusta kertokoon se, että Tuija Rantalainen valittiin Jellonagaalassa Vuoden lastenmusiikintekijäksi sekä Vuoden artistiksi. Onnea! Sauli Heikkilä Joonas Widenius: Flamenco guitar lessons vol 1. Compás material Global Music Centre 2024 J oonas Widenius on yksi Suomen parhaita flamencokitaristeja. Hän esiintyy soolona, trionsa kanssa tai säestystehtävissä aina siellä, missä laadukkaalla flamencolla on käyttöä. Widenius ei pidä oppimaansa salaisuutena, vaan jakaa auliisti tietämystään YouTube-kanavallaan. Nyt Maailman musiikin keskus on julkaissut Wideniuksen englanninkielisen flamencokitaransoittooppaan. Tekijän mukaan tämän tyyppisiä oppaita ei ole julkaistu juuri missään tässä laajuudessa. Flamencokitaristi ei vain säestä laulajia ja tai tanssijoita, vaan käy heidän kanssaan vuoropuhelua, johon sisältyy improvisaatiota. Improvisaatio ei tarkoita, että soitetaan mitä sattuu, vaan yhdistellään kuhunkin tyyliin kuuluvia melodisia, harmonisia ja rytmisiä elementtejä, joiden olennainen osa ovat compásit. Compás on toistuva rytminen sykli, joka pitää sisällään harmonian, aksentoinnin ja iskujen määrän soitettavan tyylin mukaisesti. Kirjassa esitellään kymmenestä flamencotyylistä kustakin kymmenkunta compásia sekä niiden yhdistelmiä. Jos kirjan jaksaa opetella kannesta kanteen, on soittajan flamencokomppikirjasto todennäköisesti laajentunut merkittävästi. Kirja hyppää heti parin esipuhesivun jälkeen suoraan asiaan, nuotit ja tabulatuurimerkinnät pitää olla tuttuja, niitä ei selitetä. Internet auttaa aloittelijaa. Tabulatuureihin liittyvät videopalvelu Vimeoon hyvin tehdyt videot, joilla Widenius soittaa jokaisen kirjassa esiintyvän compásin. Hieno opas kaikentasoisille flamencokitaristille. Sauli Heikkilä
43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Heidi Kenttälä & Minna-Liisa Tammela: Sylvi Kujalan laulukirja KIJ 117, 84 sivua. Kittilän Tepsan kylässä elänyt Sylvi Kujala (1910–1990) on yksi viimeisistä suurista muistinvaraisista perinnelaulajista. ”Tepsan satakieli” häikäisi niin muistillaan, taidoillaan, tulkinnoillaan kuin ohjelmistonsa laajuudella ja monipuolisuudella, ja elämänsä loppupuolella hän nousi valtakunnalliseenkin julkisuuteen. Kittiläläislähtöiset kansanmusiikin ammattilaiset Heidi Kenttälä ja Minna-Liisa Tammela ovat valinneet ja nuotintaneet kirjaan 46 Kujalan keskeistä laulua. Laulajan elämäntarinaa saattelee kittiläläistaiteilija Reijo Raekallion upea kuvitus. Sylvi Kujalan laulukirja 1974 2024 Kansanmusiikki-instituutti 50 vuotta kansanmusiikki-instituutti.fi Keväällä tulossa Saarijärven kanteleen ja kymmenkielisen kanteleen soitto-oppaat! KONSTA JYLHÄ -kilpailu PELIMANNITALO, KAUSTINEN 8-9.7.2024 SÄÄNNÖT JA LISÄTIEDOT KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI
44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Kansanmusiikkiliiton maaliskuun kiertueyhtyeenä on Emilia Lajunen ja Eero Grundström . Emilia Lajusen toinen soololevy, Vainaan perua: Satavuotinen sakka (Nordic Notes 2023) marssittaa esiin arkistojen syövereistä keskisuomalaisten viulupelimannien ohjelmistoa yhdistettynä Lajusen omaan sävelkieleen. Konsertin ohjelmisto on yhdistelmä arkistoista esiin nostettujen riivattujen pelimannien sävelmiä ja Lajusen ja Grundströmin 20 vuoden yhteistyön aikana syntynyttä tuotantoa. Emilia Lajunen, viisikielinen viulu, avainviulu, laulu Eero Grundström, huuliharppu, elektroniikka, laulu Konsertit: Pe 8.3. Helsinki, Roasbergin alakerta klo 20 To 21.3. Tampere, Telakka klo 21 Pe 22.3. Kannus, Kahvibaari klo 21 La 23.3. Oulu, Tulindbergin Sali, Oulun Musiikkikeskus klo 19 Riihimäki, Ö-talo, vielä avoin Huhtikuun kiertueyhtyeenä on Susanna Leppänen . Susanna Leppäsen musiikki polkee perinteisten runojen maisemaa ja arjen uhkia, naurettavaa elämää sekä vääjäämätöntä kuolemaa. Hänen äänensä on maa(ilma) nmusiikkia, kuolongospelia ja haitarihassuttelua. Vuodesta 2020 Leppäsen musiikkia on tuonut kuuluviin Susanna Leppänen & Vallitseva tilanne -yhtye, joka sai Ptitsi pajut -debyyttialbumillaan (julkaisija: Panamalevyt) Vuoden kansanmusiikkilevy 2022 -tunnustuksen. Silti oikeudet muutoksiin ehdottomasti pidätetään, ja jukeboksi saattaa soittaa harvialaista kansanperinnettä, kiululauluja sekä isojen poikien kupletteja. Susanna Leppänen, haitari ja laulu Konsertit: La 6.4. Kannus, Kahvibaari klo 21 Ke 10.4. Oulu, Tuba Food & Lounge klo 19 Pe 12.4. Forssa, kirjasto klo 18 La 13.4. Helsinki, Kauppakeskus Redin Vapaakaupungissa klo 20 Ke 17.4. Tampere, Telakka klo 20 Haku syksyn kiertueille Haku syksyn 2024 kansanmusiikkikiertueille on jälleen maaliskuussa 1.-31.3. Syksyllä kiertueita järjestetään syys-, loka-, marrasja joulukuussa. Konsertteja on jokaisella yhtyeellä maksimissaan viisi.Yhtyeiden tulee olla korkealaatuisia ja valmiita kiertueen tuomiin haasteisiin. Pienimuotoisille 1-4 hengen akustisille kokoonpanoille ja moneen taipuville yhtyeille esiintymisiä on helpompi järjestää. Hakukaavake on osoitteessa kansanmusiikkiliitto.fi/kiertuehaku-konserttijarjestajalle/ Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan ja bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2024 omavastuuosuus on 140 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Maarit Aarvala, +358 44 738 1933, tuottaja@ kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikkikiertueita tukee MES. Kansanmusiikkiliiton loppukevään kiertueet ja haku syksyn kiertueille
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut Kaustisen laulukirja1. Nyt saa laulaa nuoremmat (kirja) 10,80 € (norm. 13,50 €) Timo Rautiainen & Ville Ojanen (cd) 15,20 € (norm. 19 €) Vildá: Vilaluodda – Wildprint (cd) 14,40 € (norm. 18 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Touko Kentala, viulu, Helsinki, Helsingissä 18.12.2023 Joni Salo, viulu, Helsinki, Helsingissä 18.12.2023 Jukka Dahlbom, viulu, Helsinki, Tampereella 28.12.2023 Marianna Tuomainen, 5-kielinen viulu, Espoo, Tampereella 28.12.2023 Hopeinen pelimannimerkki Vili Mäkinen, mandoliini, Pietarsaari, Tampereella 28.12.2023 Katri Susitaival, viulu, Savonlinna, Tampereella 28.12.2023 Matti Tukiainen, viulu, kitara, mandoliini ym. Tammisaari, Tampereella 28.12.2023 Onnea! Repe sarjakuvan tekijän Ansuli-nimimerkin taustalta löytyy Juha Salla . Hän on rovaniemeläinen 65-vuotias muusikko ja taiteilija. Aiemmin Juha Salla on tehnyt pitkän journalistin työuran ja työskennellyt muun muassa Yleisradiossa. Häneltä julkaistaan Repen lisäksi Ansulin Arkki -sarjakuvaa sanomalehti Lapin Kansassa ja Karjalaisessa sekä Ansulin Farmia Maatilan Pellervossa ja Jussi jänistä Lounais-Lappi lehdessä. Sallan esikoisrunoteos Musta kuu julkaistiin vuonna 2023. Lisäksi hän sanoittaa ja tuottaa musiikkia. Repe aloittaa seikkailunsa Juha Salla ja hänen muusansa isovillakoira Anne, jonka lempinimi Ansuli on myös taiteilijan nimimerkki. Myydään Vähän soitettu viulu, rakennettu 1998 Forssassa. Rakentaja Iiro Varha. Kaukolan kansallispuku. Ehjä, mukana kaikki osat: pusero, liivi, päänauha, korut, valkoiset sukkahousut. Koko 38-40. Tied. Kaija Virtanen, Kyröskoski, puh. 050 345 1230
46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2024 Tulit Kaustinen Folk Music Festivalin tuotantopäälliköksi viisi vuotta sitten, ja vuosi sen jälkeen sinut valittiin toiminnanjohtajaksi. Ilmeisesti meno on maistunut? Mukavaa on ollut. Vieläkin ihmetyttää, miten tähän tehtävään on oikein ajautunut. Vuodesta tuotantopäällikön sijaisena oli ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna todella paljon hyötyä nykyiseen toiminnanjohtajan tehtävään. Vaikka olen ollut festivaaleilla aina ja luulin tietäväni tapahtuman hyvinkin kattavasti, niin silti vasta tuotantopäällikön roolissa ymmärsin, miten tämä kokonaisuus rakentuu. Ja vastaavanlainen tajunnanlaajennus tapahtui siirtyessäni toiminnanjohtajaksi. Kohdallesi osuivat heti alkuun koronavuodet, oli ilmeisen kylmää kyytiä? Olisihan ura toiminnanjohtajana voinut tietenkin toisinkin alkaa. Toisaalta ei ollut vielä kehittynyt mitään rutiinia festivaalin järjestämiseen tässä roolissa, joten melko tyhjältä pöydältä lähdettiin liikkeelle joka tapauksessa. Lyhyessä ajassa tuli paljon suuria muutoksia, joihin oli vain pakko sopeutua. Yhteinen ajatus oli koko ajan, että festivaalit järjestetään tavalla tai toisella, ja ainakin itse olen erittäin tyytyväinen VirtuaaliKaustinen 2020 -festivaaliin. Siitä ideoinnista jäi monia käytänteitä, joita hyödynnetään jatkossakin. Mitkä ovat toiminnanjohtajan tärkeimmät tehtävät? Varmaankin tietynlainen kokonaiskuvan hallinta. Näinkin laajassa festivaalissa on niin monta sektoria, että kaikkia yksityiskohtia on täysin mahdotonta tietää. Kaikki osa-alueet kumminkin vaikuttavat toisiinsa, joten tekemistä riittää, että tasapaino säilyy. Onneksi meillä on hyvät työntekijät ja laaja aktiiviporukka suunnittelemassa ja toteuttamassa festivaalia, joten apua ja asiantuntemusta löytyy. Onko festivaali nyt sen näköinen kuin toivoisit vai olisiko vielä jotain kehitettävää? Toivoisin, että festivaali kehittyisi jatkuvasti ja että se näyttäytyisi kaikille omalla tavallaan. Me pyrimme organisaationa luomaan puitteet sille, että yleisö ja ennen kaikkea pelimannit saavat luotua ainutlaatuisen tapahtuman vuosi toisensa perään. Toimit pitkään Rimpparemmin muusikkona, mikä sai vaihtamaan hallinnollisiin hommiin? Hetken mielenhäiriö. Mitään varsinaista syytä minulla ei ollut jäädä Rimpparemmistä pois, mutta näin kumminkin tein. Vasta irtisanoutumiseni jälkeen minulle tarjottiin tuotantopäällikön sijaisuutta Kaustiselta. Se tuntui sillä hetkellä riittävältä syyltä muuttaa takaisin Kaustiselle, ja ainakaan vielä en ole päätöstä katunut. Siirtymistä toiminnanjohtajaksi jouduin oikeasti miettimään, mutta jostain syystä en älynnyt kieltäytyä, ja tässä sitä nyt ollaan. Onko sinulla virkamiehen vai muusikon koulutus? Valmistuin Keski-Pohjanmaan konservatorion kansanmusiikkipuolelta muusikoksi 2004. Viimeisen vuoden aikana olen suorittanut Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa Raahen Porvarija Kauppakouluun. Rimpparemmin lisäksi missä yhtyeissä olet toiminut ja ehditkö soittaa nykyisessä toimessa? Tötterssön ja Sillankorvan pelimannit on edelleen ”aktiiviset” yhtyeeni. Tötterssönin edellisestä keikasta on jo 1,5 vuotta ja seuraavaa keikkatarjousta odotellaan. Sillankorvan pelimannien kohdalla on hieman kiireisempää, esiinnymme vuosittain vähintään Kaustisen festivaaleilla! Millainen kesä on odotettavissa Kaustisella vuonna 2024? Jälleen kerran odotukset ovat korkealla. Kaikille löytyy varmasti jotain ja ainutlaatuiseksi festivaalin tekeekin se, että ikinä ei tiedä mitä kaikkea näkee, kuulee tai kokee. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Valtteri Valo Nimi: Valtteri Valo Syntynyt: 1980 Kotipaikka: Kaustinen Koulutus: Muusikko Toimi: Toiminnanjohtaja, Pro Kaustinen ry www.kaustinen.net Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Krista Järvelä
GÓBÉ HU EMMA & MATILDA FRIGG FLOATING SOFA QUARTET FI,SE,DK FB/HAAPAVESIFOLK IG/HAAPAVESIFOLK 27.–29.6. 2024 MUKANA MM: NATALIE & BRITTANY HAAS FEAT. TIMO ALAKOTILA USA, FI | JOSEPH DECOSIMO USA | PENGET?S TRIO HU | PEKKO KÄPPI & K:H:H:L | MAIJA KAUHANEN & JOHANNES GEWORKIAN HELLMAN FI, SE | ANNA MURTOLA & JOONAS WIDENIUS | JUURAKKO | JAAKKO LAITINEN & LAPIN LISÄ | HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN SUSANNA HAAVISTO | KAARLE VIIKATE & NETTA SKOG | BEE | TUURE KILPELÄINEN | HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI & VIERAILIJOITA | LASTENPÄIVÄ | JA PALJON MUUTA! Lauluja Ranskasta Bretagnesta, keskiajalta: Charles Barbier (Ranska) yhtyeet, kuorot Soila Sariola Laulun iloa Anna Murtola flamenco, laulu Alexandra Berta (Unkari) laulu Natalie Haas (USA) kelttiperinne sello, viulu Joseph Decosimo (USA) viulu, banjo Antti Järvelä viulu Nelli Ikola-Heiska viulu, lastenkurssi Kalle Jämsen kitara, mandoliini Roope Aarnio mandoliini, kitara Joonas Widenius flamenco, kitara, selväjärkistä käytännön musiikinteoriaa Paimensoitto Teppo Revon hengessä, irlantilainen kansanmusiikki: Samuli Karjalainen sarvi, tinapilli, pitkähuilu, huilu, bodhran, buzuki, kitara, yhtyeet KOKO OHJELMA JULKISTETAAN HUHTIKUUSSA! FOLK-KURSSIT 24.–28.6.2024 KESÄN FOLK-KURSSEILLA MONIPUOLINEN, KANSAINVÄLINEN JA TASOKAS KURSSITARJONTA! Maija Kauhanen kanteleet, laulu Ilkka Heinonen kontrabasso, jouhikko, yhtyeet Timo Alakotila harmooni, piano Olli Kari 5-rivinen, vähäriviset, koskettimet, yhtyeet Markus Rantanen ukulele, suomalaisen säkkipillin koeponnistaminen Rauni Rokka laulun säestys ukulelella sekä alkeisopetus Tansania, rytmit ja tanssit: Arnold Chiwalala rummut, tanssi, laulu ERILLISKURSSIT Nelli Ikola-Heiska Lasten kurssi Susanna Haavisto, Marianne Oivo Laulunkieli Kirill Kozlovski Pianon mestarikurssi (3 oppilasta) Haapaveden kamariorkesteri Sibelius, Rautavaara Kurssit järjestää Haapaveden opisto. Lisätietoja: haapop.fi, timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset.haapop.com
KAMU´24 nuorten kansanmusiikkileiri 3.-7.6.2024 Sinä 8-17-vuotias, tule nauttimaan kansanmusiikkileirin riemuista, soittamisesta, uimisesta ja muusta mukavasta kesäleiritunnelmasta Kortiston tilalle Ohkolassa! Pääsoitin voi olla mikä vaan. Saat opetusta pääsoittimesi ja mahdollisen sivusoittimesi soitossa, pääset leiriyhtyeeseen ja soittamaan kaikkien kanssa. Opettajina Leena Joutsenlahti, Jari Komulainen ja Emilia Lajunen. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutus 15.3. Uusmaalainen ilta, Ritarihuone 16.3. Pelimanniparaati, Ritarihuone 16.3. Kimmo Pohjonen & Arto Järvelä eli Pinnin Pojat, SibA Folk Big Band & Vantaan musiikkiopiston nuoret, Ritarihuone 17.3. Kansanmusiikin huiput lavalla: Vilma Jää, Maria Kalaniemi & Elina Leskelä, Vanhanpiian pojat, Helsinki Klezmer Kapelye ym., Savoy-teatteri Katso koko upea ohjelma! www.kansanmusiikkiliitto.fi Lippu.fi Samuelin Poloneesi Kansanmusiikkia Helsingissä 14.-17.3. w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ?