Irtonumero 8 € 1 • 2025 MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Mika Virkkalalla on edelleen Folkkarin sydän 32 Sinikka Kontion kolmas elämä 6 Timo Alakotila – tarkka mutta vapaa
Pääkirjoitus Päivi Ylönen-Viiri...................................................................4 Ajassa: Kyllä Kaj ................................................................................................5 Toholampisen pelimanniperinteen äärellä .........................................10 Mika Virkkalalla on edelleen Folkkarin sydän ..................................14 Juhana Nyrhinen rakentaa perinteisiä soittimia ..............................16 Folk saapui Suomeen II osa: Kupletteja ja maailmanparannusta ........................................................18 Pelimanni-liite Espoon pelimannit – elävänä Espoossa 50 vuotta...........................21 Espoon Kansanmusiikkikilta ja Leikarit ..............................................22 Uudenmaan nurkka ......................................................................................22 Nuottiliite Omasta päästä -kilpailun satoa..........................................23 Kymenlaakson kuulumisia .........................................................................27 Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen kuulumisia ...........................27 Varsinais-Suomen kuulumisia ..................................................................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ......................................................................28 Huuliharpistit kisailevat Orivedellä elokuussa .................................28 Kyllä seurantalo on huippupaikka! .......................................................28 Muistoissamme ...............................................................................................29 Tanssituvat ovat kaikille avoimia ............................................................31 Kärhämä popularisoi tiedettä laulamalla ............................................35 Tampereen irkkufestivaali tuo Irlannin Suomen kevääseen .......36 Levyt ja kirjat ...................................................................................................38 Taustapeili Osmo Hakosalo .......................................................................46. 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 SISÄLTÖ 1 • 2025 17 32 3 KOLUMNISTI Sirpa Huttunen Eläköön Folk! -gaalassa Folklandialla palkiittiin kansanmusiikin ja kansantanssin tekijöitä ja toimijoita. Timo Alakotila on kotonaan kaikissa tyylilajeissa 6 Sv en -E rik Fl yk t Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Eläköidyttyään Sibelius-Akatemiasta Sinikka Kontio jatkaa pianoiden virittämistä, arkistojen järjestelyä ja suunnittelee korttipelejä
Tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Kokous toi yhteen useita suomalaisen musiikkikoulutuksen vaikuttajia, kuten Ilmari Krohnin , Heikki Klemetin ja liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valitun Erkki Melartinin . Yhtyeen tarina koki kuitenkin katkoksen ja välirikon vuonna 2016, kun työelämän paineet ja henkilökohtaiset haasteet johtivat duon lopettamiseen. Oululaislähtöinen duo soittaa pääasiassa omia sävelmiä sekä kotiseudulta Pohjois-Pohjanmaalta löydettyjä perinnesävelmiä, jotka ovat jääneet pitkiksi ajoiksi soittamatta. Jo ennen perustamista musiikinopettajat olivat kokeneet tarpeen yhteiselle järjestölle, joka yhdistäisi alalla toimivat ja ajaisi heidän etujaan. Vuoden nuori pelimanni Vuoden nuori pelimanni on Ampiais-Siivilä eli Pruiksman veljekset Eemeli ja Viljami. Liiton perustava kokous pidettiin Helsingissä Säätytalolla tammikuussa 1925. Vuoden Seurasaari -tunnustus Seurasaarisäätiön hallitus myönsi gaalassa ensimmäisen Vuoden Seurasaari-tunnustuksen harmonikansoittaja, huuliharpisti, muusikko ja säveltäjä Jari Komulaiselle. Tunnustuksen myöntävät Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe / Koirasen rahasto. Tammikuussa julkaistiin single Äänekäs sydän , joka on alku Kuunkuiskaajien uudelle tulemiselle. Vuoden tanssintekijä Vuoden tanssintekijäksi valittiin Maiju Laurila, joka on vahva pedagogi ja moniulotteinen, innostava tekijä niin kansanomaisen paritanssin, kansanmusiikin kuin esittävän kansantanssin harrastajien parissa. Ensimmäiset musiikkipedagogiset kurssit järjestettiin vuonna 1927 Vaasassa, ja esimerkiksi vuonna 1933 liiton aloitteesta syntyi kansalaisadressi musiikinopetuksen kohottamisen puolesta, jonka allekirjoitti 5000 suomalaista, mukaan lukien Jean Sibelius . Suomen musiikinopettajien liitto SMOL ry täytti 100 vuotta tämän vuoden tammikuussa. Juhlavuoden teemana on ”Sata vuotta edunvalvontaa” Jyväskylän Koulun suurjuhlat 1951. Lokakuussa 2024 julkaistiin debyyttialbumi Nouskaa sisaret.Tunnustuksen myöntää Suomen musiikintekijät. Liiton tehtävänä on edistää taiteen ja kulttuurin opetuksen asemaa sekä valvoa jäsentensä palkkauksellisia ja ammatillisia etuja. Perustelut kokonaisuudessaan folklandia.fi Suomen musiikinopettajat 100 vuotta Kansantanssija kansanmusiikkifestivaali Folklandialla järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin tammikuussa tunnustuksia kansanmusiikin, kansantanssin ja folkloren tekijöille ja toimijoille. Vuoden kantele Vuoden kantele -tunnus myönnettiin Nihon Kantele Tomonokai eli Japanin kanteleen ystävät -yhdistykselle vuosien aktiivisesta kantelekulttuurin edistämisestä Japanissa. Vuoden tanssiteko Vuoden tanssiteko 2024 on kunnianhimoinen ja moniulotteinen Helenen galleria -näyttämöteos. Tunnustuksen myöntää Suomen Nuorisoseurat. Fi nn a, N uo pe ri ja Ke hi tt äm is ke sk us O pi nk irj o Vuoden kansanmusiikkitekijä Vuoden kansanmusiikkitekijä -palkinnon sai kansainvälinen kokoonpano SINIMUSO. Teoksen koreografiasta, ohjauksesta ja sävellystyöstä vastasivat Hanna Poikela ja Petri Prauda. Vuoden kansanmusiikkilevy kts sivu 38. Tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Jäsenet työskentelevät taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulujen kentällä. Hänen sitoutunut työnsä eri-ikäisten musiikinharrastajien parissa sekä hänen kykynsä yhdistää ihmisiä kansanmusiikin äärelle ovat jättäneet pysyvän jäljen kentälle. Vuonna 2022 syntynyt seitsemän naisen työryhmä yhdistää suomalaisen ja malilaisen perinnemusiikin ainutlaatuisella tavalla. Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajiksi valittiin teatterin ohjaaja Tanja Hietakangas Klaukkalan Nuorisoseurasta, kansantanssin ohjaaja Katariina Mäki-Välkkilä ISOn Tanhuujista ja sählykerhon ohjaaja Lauri Suomela Mallusjoen Nuorisoseurasta. Nykyään SMOL ry edustaa noin 2300 jäsentä, jotka toimivat taiteen ja kulttuurin opetusalalla ympäri Suomea. Folkrock-musiikkia karjalan kielellä soittava yhtye tuo karjalaisen kulttuuriperinnön ylpeästi osaksi nykypäivää. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien Vuoden ohjaaja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien Vuoden ohjaajaksi valittiin Janne Pöyhönen Ahjolan Tanhuajista. Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, he ovat yhdistäneet voimansa uudelleen. Tunnustuksen myöntää Kanteleliitto. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinönä palkittiin alan voimahahmo Päivi Ylönen-Viiri, joka on tehnyt pitkän ja ansiokkaan elämäntyön suomalaisen kansanmusiikin hyväksi Suomen Kansanmusiikkiliitossa viidellä vuosikymmenellä. Eläköön Folk! -gaalassa palkintosade. Helene Schjerfbeckin elämästä kertova tanssiteos yhdistää mielenkiintoisella tavalla kuvataiteen, tanssin, musiikin ja teatterin. Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye on Loimolan Voima. 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 ALKUTAHDIT Kuunkuiskaajat palaavat Kuunkuiskaajat eli Susan Aho ja Johanna Hytti tuli valtakunnallisesti tunnetuksi osallistuttuaan vuonna 2010 Euroviisuihin Timo Kiiskisen kappaleella Työlki ellää
Kansanmusiikin kaikenlaiset toimijat ovat tärkeitä. Minusta tuli pelimanni, kun Heikkisen Jaakko haastoi minut kaksirivisen haitarin alkeiskurssille todella kauan sitten. Olen onnellinen nähdessäni jo jonkin aikaa viriävän taas uudenlaisen aktiivisemman ja monipuolisemman toiminnan eri puolilla Suomea. Alalla tarvitaan niin paikallisia pelimanniyhtyeitä, yksittäisiä pelimanneja, ammattilaisia, kouluttajia, ohjaajia, festivaalituottajia, järjestön sihteereitä, kuin kansantanssialan vastaaviakin. Se ei ainakaan olisi ollut näin hauska ja unohtumaton. Olen saanut paljon tuttuja ja ystäviä eri puolilta Suomea ja muualtakin maailmasta. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Timo Alakotila, kuva: Risto Savolainen Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/2025 ilmestyy 30.5. Muistan monet nykyiset kansanmusiikin ammattilaiset nuorina innokkaina KAMU-leiriläisinä. Näinä vuosikymmeninä olen nähnyt kansanmusiikkielämän nousut ja laskut. mennessä. Minulla tulee eläkeikä täyteen 1.6., ja silloin Kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtajana aloittaa Jaana Kari. Joskus ajattelen minkälainen elämäni olisi ollut, jos olisin valinnut toisen urapolun. Olen tuottanut kansanmusiikkitapahtumia, kiertueita ja kursseja eri yhteistyökumppanien ja meidän tuotantoporukan kanssa eri puolille Suomea, tehnyt lehteä eri rooleissa, pyörittänyt alan verkkokauppaa ja paljon muuta. Ihastuin suomalaiseen kansanmusiikkiin ja pelimanneihin. Olen tutustunut upeaan kansanmusiikkija kansantanssimaailmaan, ja solahtanut sinne itsekin. Olin juuri valmistumassa, ja ajattelin olla liitossa vähän aikaa töissä samalla kun haen sitä paikkaa, mitä olin ajatellut. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. Kiitos teille kaikille näistä vuosista ja saamistani huomioista. Meidän alallamme on paljon hyvää mieltä, niin ihmisissä kuin musiikissakin. Pelimannimaailmasta en lähde mihinkään, roolini vain vaihtuu organisaattorista pelimanniksi. 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (217) 2025 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. Se on pitkä aika. aineistot 5.5. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Kiitos vuosikymmenistä! Tajusin itsekin, että olen tehnyt kansanmusiikkimaailmassa töitä viidellä vuosikymmenellä, kun se sanottiin ääneen minulle saadessani Vuoden Wäinö -tunnustuksen Folklandialla. Päivi Ylönen-Viiri M ik a U tr ia in en. Otin yhteyttä vuonna 1988 Suomen Kansanmusiikkiliittoon, kun huomasin Helsingin kauppakorkeakoulun ilmoitustaululla, että sinne haettiin pariksi kuukaudeksi kurssisihteeriä tekemään Oriveden kansanmusiikkikursseja. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Mutta kansanmusiikkimaailma vei minut mennessään. Muistojen kätköissä on monta välähdystä teistä upeista alan ihmisistä, yhteisistä kohtaamisista eri tilanteissa. Olen monta kertaa havahtunut tunteeseen, että minulla on ollut etuoikeus saada tehdä tätä työkseni
Vaikka Nyhtöpelimanni on kokolailla savolainen, ei savolaisuus ole yhdistävä tekijä. Lauralla on takanaan seitsemän vuotta KOM-teatterissa ja Puntti on laulanut Chydeniuksen lauluja monissa tilaisuuksissa. Laura on Kajaanista ja Puntti Kemistä. Kyllä Kaj -konsertti Folklandialla tammikuussa: Anna Janka-Murros (vas.), Maarit Halonen, Antti Heikkinen, Puntti Valtonen, Matias JankaMurros, Laura Malmivaara, Iikka Taavitsainen, Antti Janka-Murros.. Haastattelun alussa käy ilmi, että kokoonpanoa yhdistää pitkäaikainen ystävyys. Kun tieto Chydeniuksen kuolemasta tuli julki huhtikuussa 2024, päätettiin panna toimeksi. – No en todellakaan ole Savosta, kivahtaa laulaja, kirjailija, toimittaja ja näyttelijä Antti Heikkinen, luultavasti kieli poskessa. AJASSA Kyllä Kaj 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Kollaasi Ville Kurjen ja Sauli Heikkilän kuvista Tammikuisella Folklandia-risteilyllä yhden suurimmista yleisöryntäyksistä aiheutti Kyllä Kaj -konsertti. Laura Malmivaaran mielestä oli hienoa esittää näitä lauluja nimenomaan pelimanniyhtyeen säestyksellä, Chydeniuksen kappaleiden sovitukset kun ovat usein vähän turhankin hienostuneita. Konsertti meni tunteisiin niin yleisölle kuin esiintyjillekin. Vain täräyttävimmät veisut vedettiin kuorossa ja viimeisenä Kalliolle, kukkulalle yleisön osallistuessa täysin rinnoin, kansanmusiikkiristeilyllä kun oltiin. Joulukuussa pidettiin kahdet yhteisharjoitukset, ja Folklandialla laulettiin tunti rakastetuimpia lauluja solistien vuorotellessa. Sellaiset olisivat kuitenkin kaikkien toiveissa, ja kysyntää näyttäisi olevan – sadan metrin jono yleisöä jäi laivan kongressitilojen ulkopuolelle odottamaan seuraavaa kertaa. Antti Heikkinen on toiminut jo vuosia Antti ja Anna Janka-Murroksen luotsaaman Nyhtöpelimannin solistina ja miettinyt Chydeniuksen lauluista rakentuvaa konserttia jo jonkin aikaa ja kertonut ideastaan myös Antille. Kun kaikilla oli omat kiireensä, he harjoittelivat tahoillaan muiden töiden ohessa. Paremmin näyttelijöinä tunnettuja, mutta myös laulajina kunnostautuneita vanhoja ystäviä, Punttia ja Lauraa, ei tarvinnut pitkään taivutella mukaan, molemmat kun olivat Chydeniuksen musiikin ihailijoita ja tunsivat hänet läheisesti. Ilmapiiri viilenee hetkeksi, kun haastattelija tiedustelee, ovatko kaikki savolaisia. Hän on nimittäin syntynyt Nilsiässä. Kuopiolainen Nyhtöpelimanni esitti Kaj Chydeniuksen tunnetuimpia kappaleita solisteinaan Antti Heikkinen, Puntti Valtonen ja Laura Malmivaara. Kyyneleet eivät olleet kaukana esityksessä, eivätkä keikan jälkeenkään. Konserttikokonaisuudella ei tällä hetkellä ole tiedossa tulevia esityksiä
Vuonna 2017 perustettu festivaali toimii perinteikkäässä juhlatalossa Alakotilan entisellä kotiseudulla Kaukasten kylällä 15 kilometriä Hyvinkään keskustasta. Timo Alakotila soittaa, sooloilee, säestää, säveltää, sovittaa yksin ja useissa kokoonpanoissa. Hän ahkeroi myös Kaukas EloFolkin taiteellisena johtajana. Timo Alakotilan oma peruskoulutus on pop-jazzpuolelta. Pohjimmiltaan hän kokee olevansa yksinkertaisesti pelimanni. Suurin osa opiskelijoista tulee kansanmusiikin oppiaineesta tai Global Music -koulutuksesta, mutta oppilaita on ollut myös muilta osastoilta, klassisesta jazziin. Unelmatyö, Alakotila toteaa. T imo Alakotila ei varmaan kansanmusiikkipiireissä pidempää esittelyä tarvitse. – Yleensä siellä on ainakin parikymmentä keikkaa. Hän lienee yksi alan ahkerimpia muusikkoja. Vaikka Alakotila on nykyään virallisesti eläkeläinen, vauhti ei tunnu kovin paljon hiljentyneen. Alaa seuraavat löytävät hänet joka vuosi esimerkiksi Oriveden kansanmusiikkikursseilta Murikassa, Haapaveden kansanmusiikkikursseilta ja tietysti Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta, joissa hän on yleensä viikon kiireisimpiä soittajia. Opetus on unelmatyötä Myös opetustyötä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on edelleen. Viime kesänä oli neljätoista bändiä yhtä monella eri ohjelmistolla, Alakotila kertoo innokkaasti. – Meillä on kymmenen vapaaehtoisen porukka. Soittohommia ja sävellystöitä riittää, uusia levyjä on mukana vino pino. Olen saanut sinne hyviä soittajia, ja ollaan vuodesta toiseen pystytty pitämään aika laadukas kaksipäiväinen festivaali, vaikka budjetti on tosi pieni. Timo Alakotila – tarkka mutta vapaa Tove Djupsjöbacka K im m o Tä ht in en. Työhön kuuluvat toisaalta tarkat ja yksityiskohtaiset nuotinnokset, toisaalta soittamisen täydellinen vapaus. Kansanmusiikin parissa hän opettaa erityisesti säveltämistä ja sovittamista
– Saatan ottaa tietyn kappaleen energian tai sävellajin, ja aloitan sen pohjalta. Apurahoja: mm. Siellä oli paljon etenkin saksalaisia turisteja. Duokumppaneilla on hyvin erilaisia soittimia: Maria Kalaniemi soittaa melodiabassoharmonikkaa, Karen Tweed Timo Alakotila Muusikko, säveltäjä, sovittaja Syntynyt: 1959 Hattulassa Asuu: Itä-Helsingissä Yhtyeet: JPP, Nordik Tree, Taksi, Alda, Hot Club de Kairela, Troka, Luna Nova, Tango-orkesteri Unto, T for Three... Timo Alakotila tunnetaan äärimmäisen tarkkana nuotinnosten tekijänä, ja on tehnyt niitä myös tilauksesta. Säestäessä energia virtaa solistista, ja innostun aina hienojen solistien soitosta. Harmoni on minulle sivusoitin – ja mahtava jamisoitin! Monessa yhtyeessä Timo Alakotila mieltää itsensä säestäjäksi, vaikka kappaleiden sisällä saattaa olla myös solistisempia osuuksia. Viimeksi hän kirjoitti Väsen-yhtyeelle koko heidän Rule of 3 -levynsä nuoteille. Monet antamani neuvot liittyvät rakenteeseen, millä konsteilla voi saada kappaleeseen pienen draaman kaaren. Kaikkia ajatuksia ei voi sisällyttää kaikkiin kappaleisiin, Alakotila toteaa. Huomattavan usein duokumppanina on ollut haitarinsoittaja, ja Alakotila kertookin sen olevan suosikkisoittimensa. Vuonna 1973 tie vei ensimmäistä kertaa Kaustisen kansanmusiikkijuhlille soittamaan. Duokumppanit: Maria Kalaniemi, Johanna Juhola, Hannu Kella, KreetaMaria Kentala, Anna-Karin Korhonen, Terhi Puronaho, Karen Tweed, Ruthie Dornfeld, Catriona McDonald... – Joissakin bändeissä säestystä on ehkä 80 prosenttia, joissakin vähemmän, jopa 50–60 prosenttia. – Nykyään teen suurimman osan esiintymisistä pianolla, ja koen itseni ensisijaisesti pianistiksi. Kun pelimannimusiikki on tuotu konserttilavoille ja yleisö ei tanssi, pitää saada kappale pysymään mielenkiintoisena kolmannen kierronkin jälkeen. Sekä nuotinluku että korvakuulosoitto ovat hänelle tärkeitä työkaluja musiikkia tehdessä. Kappaleiden aloittaminen on aina haastavaa. Joskus tiukka rajaus inspiroi ja voi auttaa teoksen muotoilussa – esimerkiksi ajatus siitä, että käyttää vain tiettyjä säveliä. Ky ös ti N ie m el ä. Isät ja pojat tuli ensin Alkusysäys kansanmusiikkiin tuli 1970-luvun alussa useasta suunnasta. Kansanmusiikkipianon pioneeri Piano on ollut Timo Alakotilan soitin 15-vuotiaasta asti. neljä 5-vuotista apurahaa Taiteen edistämiskeskukselta, yksi taiteilijaprofessori-arvonimellä Esikuvat pianistina: Kansanmusiikissa skotlantilainen David Milligan ja irlantilainen Mícheál Ó Súilleabháin. Timo Alakotila suosittelee alkuun pääsemisessä esimerkiksi lempikappale-metodia. Jazzpuolella ”tietysti” Chick Corea ja Keith Jarrett, Suomessa esimerkiksi Seppo Kantonen ja Kirmo Lintinen. Tie kansanmusiikkiin aukesi harmoninsoittajana, mutta hän on myös ollut vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että piano on tullut osaksi suomalaista kansanmusiikkia. – Kesäisin meillä oli keikkoja hotelli Aulangossa kaksi kertaa viikossa. Tämä ei silti tarkoita, että Alakotila soittaisi paljon nuoteista. Yksi lempikappaleistani on Bytt-Lasses brudmarsch , joka löytyy Nordik Treen kakkoslevyltä. Järvelän pikkupelimannit -nimen keksi alunperin kuuluttaja erään esiintymisen yhteydessä, Alakotila muistelee. Aarne Järvelän kautta Alakotila päätyi soittamaan Järvelän pelimanneihin ja Järvelän pikkupelimanneihin, joka alunperin säesti Kruusaus-kansantanssiryhmää. Vastapaino musiikille: Juokseminen Seuraava EloFolk: 15.–16.8.2025 Kaukasten juhlatalolla Maria Kalaniemi on Timo Alakotilan pitkäaikainen duokumppani. 7 – Yhden pelimannikappaleen informaatio voi olla nähty jo kahdessa tai neljässä tahdissa. – Vaikka en välttämättä löydä keskic:tä viisirivisestä harmonikasta, koskettimet ovat mielestäni niin sikin sokin siinä! Isänikin soitti harmonikkaa, ehkä mieltymykseni on geeneissä. Nuotintaminen on Timolle tapa ottaa selvää, mitä musiikissa oikein tapahtuu. Hän nauttii vapaasta säestyksestä ja siitä, ettei soita kahta kertaa samalla tavalla. – Nuotintaminen on ollut minulle jonkinlainen harrastus, mutta se on opettanut paljon. – Sen jälkeen olen soittanut siellä joka vuosi, 52 kertaa! Ensimmäinen aktiivinen kansanmusiikkiyhtye nimeltä Isät ja pojat soitti häitä, tansseja ja monenlaisia keikkoja, sekä säesti Hämeenlinnan kansalaisopiston kansantanssijoita. Voitettuaan pelimanniyhtyeiden SM-kilpailun Sepän Soitossa yhtyeelle avautui pikkuhiljaa oma polku tanssinsäestyksen lisäksi. Sen pohjalta tein Prolapsus -nimisen kappaleen ja se kulkee omaa tietään. Siellä isäni tutustui Aarne Järvelään , ja innostui soittamaan pelimannimusiikkia. Vuonna 1988 ohjelmajohtaja Jyrki Heiskanen lyhensi sen JPP:ksi. Kun tietää täsmälleen, miten esimerkiksi Chick Corea soittaa, voi tehdä tietoisesti erilaisia valintoja esimerkiksi sointujen asettelussa. – Kansanmusiikki oli silloin nousussa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ja Konsta Jylhän ansiosta, ja jokaiseen pitäjään muodostettiin kansalaisopiston pelimanniryhmä. Alakotilan isä asui Hattulassa Hämeenlinnan lähellä ja soitti harmonikkaa ja viulua, enimmäkseen vanhaa tanssimusiikkia. 1990-luvun alussa hän ryhtyi soittamaan kansanmusiikkia pianolla Maria Kalaniemen kanssa. Timo Alakotila asui silloin Nurmijärvellä, ja Konsta Jylhän ja Purppuripelimannien vierailu Nurmijärven koululla vuonna 1972 teki vaikutuksen
Marraskuussa kantaesitettiin Eija Kankaanrannalle kirjoitettu kantelekonsertto. Teosluettelosta löytyy esimerkiksi konserttoja useille soittimille: viululle, harmonikalle, mandoliinille ja niin edelleen. ”En tiedä, miten vanha se on, mutta se on tullut Englantiin joskus 1960-70-luvulla. Kirill Kozlovskille kirjoitettu pianokonsertto saa kevään aikana toisen esityksensä. A in o R ät ty ä. Beckstein-piano ja Blüthner-flyygeli.” Sähköpiano: ”Mieluiten soitan akustisella pianolla tai flyygelilla, mutta nykyään aika usein myös sähköpianolla. Hän on tehnyt lukuisia tilausteoksia myös klassisen musiikin osaajillekin. Timo Alakotilan luottosoittimet Piano / flyygeli: ”Tykkään eniten Yamahasta, ehkä se on tullut Chick Corean kautta. Ja harjoitusten sopiminen on helpompaa. Jos ryhdyn vaatimaan flyygelin, niin sitten ei välttämättä ole sitä keikkaa.” Harmoni: Amerikkalaisen The Hillier Organ Companyn valmistama luottosoitin on ollut Alakotilalla vuodesta 1978. Monesti minulta pyydetään, että kansanmusiikki olisi kuultavissa jollain tavalla. Soolosoittaminen on vaativaa – kun ei olekaan solistia, energia pitäisi saada itsestä ulos. Varsinkin stemmaviulujen kanssa taas harmoni tuntuu mahtavalta. – Vuonna 2016 tein 57-vuotiaana ensimmäisen soololevyni. – Monet ottavat yhteyttä ja pyytävät minua soittamaan. Toisaalta voi päättää että okei, soitan tähän yhden pidemmän fermaatin, tai vähän improa tähän väliin. ”Viime vuonna juoksin kaksi, tästä vuodesta en ole vielä päättänyt.” Timo Alakotilan ja kolmen Kuisman sisaruksen, Reetan, Lauran ja Veeran Taksi villitsi yleisöä Kaustisella 2018. Pianon ja haitarin yhdistelmässä Timo Alakotila kertoo nauttivansa etenkin siitä, että soittimet ovat dynaamisesti aika tasavahvoja. Saksalaisetkin ovat tosi hyviä, minulla on mm. Petri Hakalalle kirjoitetussa mandoliinikonsertossa toteutui yksi Alakotilan toiveista – saada mukaan jousisoittajia, jotka hallitsevat sekä klassisen soundin että pelimannipoljennon. Se on mielestäni maailman paras!” Timo Alakotilalle on kertynyt maratoneja jo kymmenen. Johanna Juholan kanssa yhteistyötä on tehty pitkään, ja Hannu Kellan , Alakotila luettelee. – Jokainen on oman historiansa summa. Uusimpia duokumppaneita on japanilainen Yuko Fujino . 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 pianohaitaria, Terhi Puronaho kaksija puolirivistä... Kun kyselen, millaisia ammatillisia unelmia Timo Alakotilalla vielä on tässä vaiheessa uraansa, vastaus tulee nopeasti.– Varmaan sinfonia. Ystäväni Antero Kröger osti sieltä useamman pianon ja sai kaupan päälle tämän harmonin. Omalla soittajanpolulla suurin muutos on ollut solistiksi ryhtyminen. En kyllä tiedä pystynkö sellaista koskaan tekemään, mutta ehkä haluaisin. Tulossa on ruotsalaisten Larisa Ljungkronan ja Sunnivan Brynellin levyt, ja norjalaisen Linda Gytrin kanssa levytimme 10 vuotta sitten, hän luettelee. – Molemmilla voi soittaa hiljaa ja voimakkaasti, ne sulautuvat hyvin toisiinsa. Kansanmusiikkivaikutteita pyydetään Säveltäjänä Timo Alakotilalla on viime vuosikymmeninä ollut paljonkin kysyntää
Kansanmusiikin ammattilaistapahtuma Nordic Folk Alliance järjestetään Uppsalassa, Ruotsissa 3.-5.4. Tapahtumaan kutsutaan vieraita kaikista Pohjoismaista sekä muualta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Festivaalin ohjelmassa nähdään uusia tanssiteoksia, jotka ammentavat sisältönsä rikkaasta kansanperinteestä, mutta katsovat myös rohkeasti tulevaisuuteen. TRADI-festivaalilla järjestetään myös Tanssimylly-kansantanssikatselmus, jossa esitellään lajin monimuotoisuutta eri puolilta Suomea. Iltaisin tunnelma nousee kattoon tanssijalkaa vipattavilla iltaklubeilla, joissa folkin rytmit vievät mukaansa. n e t LEMPO Kansanmusiikinja tanssin juhla Luvassa pelimannikurssi, aulasoittoja, työpajoja, näytteilleasettajia, konsertti ja klubi. Lisätietoja: jukka.heinamaki@nuorisoseurat.fi www.tradi.fi Pispalan sottiisin festivaaliperhe uudistuu – TRADI 4.-6.4. l e m p o f e s t . Tapahtuman virallisessa showcase-ohjelmassa esiintyvät Suomesta tänä vuonna Kasvu ja Melkutus Party. Tämän vuoden tapahtuma keskittyy kiertueverkostoihin ja yhteistyöhön Pohjoismaissa sekä pohjoismaisten artistien showcase-konsertteihin. Tutustu ohjelmaan ja rekisteröidy tapahtuman sivuilla. Konsertissa esiintyy Simo Helkala Väiski Losissa ja klubilla mm. Tapahtuma tarjoaa showcaseja verkostoitumisohjelmaa sekä seminaareja musiikkialan ammattilaisille. 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Kouvolassa 4.-5.4.2025 L i s ä t i e d o t j a p e l i m a n n i k u r s s i n i l m o i t t a u t u m i n e n w w w . Pispalan Sottiisin keväinen festivaali tuo Tampereelle kansantanssin uusimmat tuulet ja rohkeimmat teokset, joissa perinteet saavat uuden muodon. Tapahtumaan valittu saamelaisesiintyjä on tänä vuonna Áššu, ja lisäksi suomalainen Johanna Juhola esiintyy yhdessä ruotsalaisviulisti Lena Jonssonin kanssa duollaan Lena Jonsson & Johanna Juhola. Parillisten vuosien kesäkuinen Pispalan Sottiisi ja joka vuotinen Folklandia-risteily tammikuussa jatkavat edelleen Sottiisin tapahtumaperheessä. Nordic Folk Alliance -tapahtuman järjestää Riksförbundet för Folkmusik och Dans yhteistyössä Tempi – Roots Music Denmarkin, Music Finlandin, Export Music Swedenin, Music Norwayn, ja Iceland Musicin kanssa. Kansantanssifestivaali TRADI jatkaa Pispalan Sottiisin Tanssimania-tapahtuman kolmekymmenvuotista perinnettä, kun kansantanssin ja kansanmusiikin konserttija koulutustapahtuma Tanssimania ja yli 15-vuotiaiden kansantanssiryhmien Tanssimylly-katselmus yhdistyvät parittomina vuosina. Hostikka. Nordic Folk Alliance huhtikuussa Uppsalassa. Nordic Folk Alliancen konferenssiohjelma on julkaistu. Kansantanssifestivaali TRADI on sykähdyttävä yhdistelmä kansantanssia ja –musiikkia. Nordic Folk Alliancen järjestäjiä ovat Riksförbundet för Folkmusik och Dans sekä pohjoismaiset musiikin vientitoimistot
Syvensimme omaakin suhdettamme paikallisperinteesen. Näistä on toimitettu kirja Pelimannien parhaat , jossa oli muutama kappale Toholammilta. Teimme haastatteluja aiheeseen liittyen, jäljitimme pelimannien jälkeläisiä ja kaivoimme lehtileikkeitä. Pelimannimusiikki tarjoaa toisaalta harrasToholampilaisen pelimanniperinteen äärellä Minna & Jonna Lankinen Paneutumisesta oman paikkakunnan pelimanniperinteeseen voi kehkeytyä pitkä ja antoisa matka. Tampereen arkisto oli tietysti ilmiselvin lähde Erkki Ala-Könnin työn kautta. Veimme eteenpäin arkistoista löydettyjä helmiä erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin, joissa mukaansatempaaville ja iskeville pelimannikappaleille oli kysyntää: toholampilaisia kappaleita on soitettu muun muassa Hailuodon paritanssija tanssisoittoretriitillä, Kaustisen Kansanmusiikkifestivaalilla, Ostrobothnian Folk Orchestran ohjelmistossa ja kansanmusiikkijameissa. Akseli Raatikainen Toholammin nuottikirjan julkistuskonserttiin saatiin komea soittajaporukka. Harmoninsoittajista, basisteista, viulisteista ja puhaltajista koostuvalle osallistujajoukolle sovitettiin kullekin omaan tasoon sopivaa soitettavaa. Hänen johtamansa perinteenkeruumatkan tuloksena nauhoitettiin vuonna 1952 ensimmäisen kerran F.O. Eemeli Rytiojan soittoa saatiin talteen Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla ja hänen itse nauhoittamiltaan ja Kansanmusiikki-instituutin arkistoon toimittamiltaan tallenteilta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen paras anti oli puolestaan kirjallisesti kerätty materiaali. Mauno soitti vastaukseksi Turkin punaparran marssin Eemeli Rytiojan ohjelmistosta. “Siinä olisi yksi pelimanni, jota voisi vähän kaivella”, Mauno tuumasi. 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 P erheemme teki paluumuuton Keski-Pohjanmaalle Toholammille vuonna 2016, minkä seurauksena meitä pelimanneina alkoi kiinnostamaan myös paikallinen kansanmusiikin perinne. Onneksi Saaren käsikirjoituksista löytyi useita kappaleita lisää Toholammilta. Entä ketkä näitä ovat aikanaan soittaneet. Toholammin perinne on ehkä jäänyt naapuriensa, Kaustisen ja muiden Perhonjokilaakson kuntien varjoon, mutta sukellus arkistoihin osoittautui kannattavaksi. Arkistoihin toimitettu materiaali on ollut pääsääntöisesti nauhoitettua. Syksyllä 2023 järjestimme Toholammilla ensimmäisen pelimanniohjelmistokurssin, jossa soitettiin paikallisten viulupelimannien Akseli Raatikaisen, Eemeli Rytiojan, Juho Ylikorven ja Johannes Mannisen ohjelmistoa. Muutamia kappaleita löytyikin kahdesta julkaisusta, mutta oliko tässä kaikki, mitä Toholammilta on saatu muistiin. Kotimaisten kielten keskuksen murrenauhoituksista paljastui tarinoita ja tietoa itse pelimanneista ja ylipäänsä pitäjän tanssija soittoperinteestä. Otimme arkistosta löydettyjä kappaleita omaan ohjelmistoomme ja soitimme niitä Toholammin ja naapuripitäjien tapahtumissa ja konserteissa. Käännyimme Mauno Järvelän puoleen ja kysyimme, keitä toholampilaisia pelimanneja ja mitä toholampilaisia pelimannikappaleita hän tietää. Entä mistä löytyy Rytiojan kuuluisan oppiisän, valtapelimanni Johannes Mannisen soittamia kappaleita. Ilmapiiri oli innostunut ja keskittynyt – ihmiset oppivat mielenkiinnolla omasta paikallisesta musiikkiperinteestään. Eino Saari merkitsi muistiin kappaleita asuessaan ja työskennellessään Toholammin naapurissa Kannuksessa. Arkistosta osaksi tätä päivää Ensimmäisenä suuntasimme naapuripitäjään Kaustiselle Kansanmusiikki-instituutin arkistoon, jonka jälkeen tutuiksi tulivat myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, Tampereen Kansanperinteen arkisto ja Kotimaisten kielten keskus. Kiinnostuneet kuulijat saivat musiikin lisäksi kuulla tarinoita toholampilaisista viulupelimanneista. Viikonloppukurssille osallistui reilu kymmenen soittajaa, joiden ikäjakauma oli noin 10–65 vuotta. La ur i O in o Ko ti ar ki st o. Hotakaisen ja Akseli Raatikaisen soittoa. Instituutin arvokkaan tallennustyön ansiosta löysimme myös muutamia Toholammin pelimannien esityksiä 1970-luvun festivaaleilta. ja miksi näitä ei enää kuule Toholammilla. Laulukappaleiksi kurssille otettiin Maija Viitasalolta , Irja Luomalta ja Saimi Ylikorvelta tallennetut laulut
Keräsimme yhteen innokkaita toholampilaisia ja täältä kotoisin olevia kansansoittajia. Valitettavasti purppurin tanssi ei ole säilynyt muistissa tähän päivään saakka. Luvut kertovat siitä, että yhä useammat hakemukset ovat usean maan yhteisiä. Näistä taitavista ja tunnetuista viulupelimanneista syntyi luontevasti julkaisun alkuun lyhyet historiikit, sillä olemme huomanneet, kuinka merkittävää on ymmärtää kappaleiden lisäksi myös niitä soittaneiden pelimannien elämää ja ajankuvaa. Lisää musiikkiperintöä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin La ur i O in o Balafonin soittajia Burkina Fasossa. Jouduimme säästämään Toholammin Sykäräiseen Halsualta muuttanutta Frans Oskar Hotakaista seuraavaan julkaisuun yhdessä Toholammin purppurin kanssa. Lisäksi musiikki ja tanssi liittyy enemmän tai vähemmän useimpiin luetteloon nostettuihin juhlaja seremoniaperinteisiin. Suuri osa löydetyistä kappaleista on tasajakoisia ja menee duurissa: sottiisia, polkkaa, marssia ja tasajakoista polskaa. Meistä tuntui mukavalta, että jokainen, joka ensimmäistä kertaa tutustuu paikalliseen perinteeseen, pääsee myös soittamaan yhdessä jonkun kanssa. Totesimme heti projektin alkuvaiheessa, että tämä ensimmäinen julkaisu olisi vasta alkusoittoa paikallisperinteen elvyttämiselle – toholampilaisten pelimannien soittamia ja laulamia hienoja kappaleita löytyi kasoittain, joten toinenkin julkaisu on tulossa. w ik im ed ia .o rg. Ajatuksena on, että jokainen soittaja saa soittaa kappaleita omalla tyylillään ja sovittaa niitä oman tarpeen mukaan – pääasia, että perinne elää. Aineettoman kulttuuriperinnön komitean kokous joulukuun alussa Paraguayn Asunciónissa nosti Unescon luetteloihin kaikkiaan 66 ilmiötä yhteensä 90 maasta. Näin toholampisesta perinteestä olisi iloa muillekin, ja saisimme koottua arkistomateriaalia yksiin kansiin. Nuottikirja sisältää 19 kappaletta, joista on kirjoitettu melodia ja perussoinnut. Harjoittelimme ensimmäisen kerran joulukuussa 2024. Nuottikirjaan liitetään kappaleista myös mallisoitot. Aloitimme kesällä 2025 Suomen kulttuurirahaston tuella määrätietoisen kerätyn materiaalin läpikäymisen ja kappaleiden valitsemisen nuottikirjaa varten. Jousituksia on kirjoitettu mukailemaan kunkin pelimannin soittotyyliä tai kansanmusiikille yleisesti ominaista tapaa fraseerata melodiaa. Mallisoitosta on aina apua myös pelimannipolun ensimmäisiä askeliaan ottavalle soittajalle, poljento ja fraseeraus kun eivät välity muuten kuin kuulokuvan perusteella. Kilpailun järjestävät Pelimannitalo ja Kansanmusiikki-instituutti. Kokoonnuimme muutamia kertoja viisitoistahenkisen pelimanniyhtyeemme kanssa yhteissoiton äärelle ennen nuottikirjan julkaisukonserttia. Konsta-kilpailun teemana Konsta Neljästoista valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu kisataan Kansanmusiikkijuhlien yhteydessä 7.–8.7. Ne voi ladata nuottikirjan QR-koodin takaa tai YouTube -linkistä. Osallistumisohjeet löytyvät Kansanmusiikki-instituutin nettisivulta. Kurssiviikonloppu huipentui iltapäiväkonserttiin Toholammin Kulttuurisalissa. Pelimannitalon ja Kansanmusiikki-instituutin järjestämässä kilpailussa jaetaan palkintoina 6000 euroa. Kilpailuun voivat osallistua pienyhtyeet, ja ohjelmiston tulee perustua Konsta Jylhän sävelmistöön. Konsertti järjestettiin helmikuun puolessa välissä Toholammin Kulttuurisalissa perinteisen Toholampi Soi -konsertin teeman alla. Viime vuoden sooloimprovisaatiokisailun jälkeen tänä vuonna palataan kilpailun nimikkopelimannin tuotantoon. 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 tajamuusikoille myös riittävästi haastetta. Halusimme kerätä ensimmäiseen julkaisuun mahdollisimman monipuolisen otannan eri tanssilajeja ja tyylejä. Toholampi soi Kun kappaleet ensimmäiseen julkaisuun oli valittu ja nuotinnettu sekä kirja saatu taittoon, oli Toholammin pelimannien aika kokoontua yhteen soittamaan näitä sävelmiä. Ala-Könni soitatti Hotakaista keruumatkallaan ja sai talteen jokaista Toholammilla soitettua purppurin osaa. Varmaa on kuitenkin se, että lukuja on tulossa lisää! Minna ja Jonna Lankinen lämpimäisten kanssa. PG sk ot /c om m on s. Osalle soittajista kosketus pelimannimusiikkiin oli aivan ensikertaista, osalle taas muutama kappale olikin jo entuudestaan tuttu syksyn 2023 pelimanniohjelmistokurssilta. Löytyi muutama valssi, jenkka ja masurkkakin. Toholammin viulupelimanneista Raatikaisesta, Rytiojasta ja Ylikorvesta sekä hieman vanhemman polven Juho Mannisesta löytyy arkistosta paljon tietoa ja mielenkiintoisia kappaleita. Äänitteet ovat ladattavissa toukokuussa 2025. asti. Pelimannitalossa Kaustisella. Esikarsintaan ilmoittautuminen on käynnissä 30.4. Nuottikirjaa kohti Muutaman vuoden aktiivisen toholampilaisen materiaalin ympärillä työskentelyn jälkeen meille olikin selvää, että alkaisimme yhdessä toimittamaan materiaalia nuottikirjaa varten. Iloiseen ja energiseen tunnelmaan ja yleisön lämpimään vastaanottoon oli mukavaa päättää ensimmäinen uusi luku Toholampilaisen perinteen keräämisessä ja elvyttämisessä. Uusia musiikkija tanssiperinteitä listassa ovat Unkarin czardas-tanssi, balafonin/ kolintangin soitto Malissa, Burkina Fasossa, Norsunluurannikolla ja Indonesiassa, Laosin fonelamvonglao-tanssi, Paraguayn guarania-musiikki, Ruandan intore-tanssi, Albanian k’cimi-tanssi, Sambian mangwengwe-tanssi, Italian ja Espanjan kellonsoittoperinne, semsemiah-soitin Egyptistä ja Saudi-Arabiasta, sevdalinka-laulu Bosniasta ja Hertzegovinasta, gayda/tulumsäkkipilli Makedoniasta ja Turkista sekä kobza-traditio Ukrainasta. Kilpailun esikarsintaan osallistutaan tallenteella
Syksyllä 2023 Gjermund Larsenin trio julkaisi viidennen albuminsa Tøyen Sessions, ja tuttuun tapaan levyn musiikki on Gjermundin itsensä säveltämää.Tapahtumassa on tarjolla jokaisella jotakin. Karjalan kieli on suomen läheisin sukukieli. Gjermund soittaa hardangerviulua ja viulua. Arvioiden mukaan Suomessa on kielen puhujia noin 11 000 ja jonkin verran kieltä puhuvia tai ymmärtäviä on noin 30 000. Gjermund Larsen Trio -yhtyeessä soittavat hänen lisäkseen Andreas Utnem , harmoni ja piano, ja Sondre Meisfjord , kontrabasso. Festivaliviikon klubilla soittaa muun muassa Jussi Tarkkanen Combo. Juhlakonsertissa kuullaan myös harvemmin esiintyviä yhtyeitä, kuten Meiskarit. Ohjaajana esityksessä toimii Timoi Munne . Gjermund Larsen on yksi Norjan rakastetuimmista kansanmuusikoista. Kotikielenään karjalaa puhuvia alle 60-vuotiaita on Suomessa hyvin vähän. Leikkisällä ja tunteikkaalla viulunsoitollaan hän vangitsee kuulijakuntansa, joka ulottuu kauas perinteisen kansanmusiikin yleisön ulkopuolelle. Konsertissa esiintyvät Uulun oma muusikko Petra Käppi ja karjalaistaustainen etnomusikologi, karjalan kielen ja karjalaisten soitinten tuntija Sanna Mylläri . uulu.fi M ik ko Va re s Muusikot Petra Käppi ja Sanna Mylläri.. Uulun Soita da pajata -tarinakonsertti yhdistelee musiikkia ja tarinankerrontaa. Pilpatuskonsertissa kin ovat esillä lähialueen pelimannit. JuuriJuhlassa vietetään Espoon kansanmusiikin 150-vuotisjuhlaa Espoon pelimannien, Leikareiden ja Espoon kansanmusiikkikillan juhlassa. 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Huhtikuisen Espoon kansanmusiikkifestivaalin JuuriJuhla-RotFestin ohjelmaan tuli muutos aiemmin kerrotusta, kun Suistamon Sähkö joutui perumaan tulonsa. Soita da pajata sopii yli 5-vuotiaille. Lisäksi juhlakonsertissa tanssitaan ja nautitaan puffetin antimista. Aloituskonsertissa Espoon tuomiokirkossa kuullaan kahden legendaarisen duon, Väsenin sekä Maria Kalaniemi & Timo Alakotilan musiikillista ilotulitusta. Esitykset alkoivat viime syksynä kiertueella Pohjois-Karjalassa ja se nähtiin myös Tampereella Lasten Etnosoi!-tapahtuman yhteydessä marraskuussa. Esityksessä yhdistetään karjalan kieltä ja suomea niin, että sitä voi seurata vaikka ei ymmärtäisikään yhtään karjalaa. Sen tilalle saatiin norjalainen Gjermund Larsen Trio. Esityksen tarkoituksena on herätellä positiivista mielenkiintoa karjalaista kulttuuria ja kieltä kohtaan ja lisätä konkreettisella tavalla kulttuurin ja kielen tuntemusta Suomessa. Tanssimaan pääsee myös Espoon pelimannien tahdittamissa päivätansseissa. Vuonna 2008 julkaistun ensimmäisen levynsä jälkeen he ovat saaneet laajaa tunnustusta ja useita palkintoja, muun muassa Norjan Grammyn (2008), Saksan fonografiakriitikkojen palkinnon (2015) ja Norjan Grammyn vuoden säveltäjänä (2016). Hän soitti yhtyeessä sen alkuvuosina veljensä Einar-Olavin kanssa. Kokonaisuudessa on paljon toiminnallisia ja vuorovaikutteisia osuuksia, joissa yleisö pääsee laulamaan ja tanssimaan sekä itse kokeilemaan perinnesoittimia, jotka ovat olleet tärkeässä asemassa karjalaisessa kulttuurissa. Karjalan kieli on siis vakavasti uhanalainen, mutta viime vuosina se on ruvennut elpymään. Se on saamen ja suomen ohella yksi kotoperäisistä kielistämme ja sitä on puhuttu Suomen alueella yhtä pitkään kuin suomea. Gjermund Larsen on suomalaisille tuttu Frigg-yhtyeestä. Tapahtumassa juhlitaan Maija Pokelan debyyttisooloalbumin sekä Wimme & Rinne -duon Linnunradalla levyn julkaisukonsertteja, lumoudutaan Reijo Kelan, Heikki Laitisen ja Kimmo Pohjosen yhteistyöstä Kelavala -kokoonpanon esityksessä ja nautitaan upeasta musiikista HoivaPelimannien Maria Kalaniemen ja Elina Leskelän konserteissa. Koko ohjelma: www.juurijuhla.fi JuuriJuhla-RotFestissa norjalainen Gjermund Larsen Trio A gn et e B ru n Soita da pajata! -konsertti tutustuttaa karjalaisuuteen Karjalaisuus on ollut näkyvä osa Suomen alueen kulttuuria. Mylläri työskentelee Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeessa ja vetää Tampereella karjalankielistä keskustelukerhoa, paginpertiä
Jani Koskinen Kansanmusiikki on kulttuuriperintöä. Otto Hotakainen oli säveltänyt Kolhon polskan, mutta ei muistanut, kuinka se menee. Takapakkia tuli vielä, kun Yle vuosi sitten lakkautti radiosta Sydänjuurilla-ohjelman. Haastaisin seuraavaksi Helena Wrightin. Yläkerrasta tultiin sanomaan, että ei saa soittaa, koska pelimannikonsertti oli alkamassa. Kansanmusiikin määrää pitäisi lisätä myös joukkotapahtumissa ja tämän tavoitteen edistämistä voi äänestäjä vaatia myös kuntapoliitikoilta. Siellä esiintyi tanskalalainen viulisti Otto Trad, mutta meilläpä oli Otto Hot Halsualta. Kävin myöhemmin soittamassa Oton kanssa Århusin musiikkitalon avajaisissa Tanskassa vuonna 1983. Kaikkialla maailmassa paikallisen kansanmusiikin tulisi olla ensisijaisinta ja oletusarvoisinta musiikkia julkisessa äänimaisemassa. Otto Hotakainen, Antti Hosioja ja Rauno Århusissa katusoittajina vuonna 1983. Otamme itsestäänselvyytenä angloamerikkalaislähtöisen populaarimusiikin ylivallan kaikkialla julkisessa tilassa ja medioissa. Yhden ohjelman palauttamisvaatimusten sijaan tavoitteet tulisi kuitenkin asettaa paljon korkeammalle. Joskus kielenä sentään on suomi, mutta monesti oman musiikkiperinteemme lisäksi jyrän alle jää kielemmekin. R au no N ie m is en ar ki st o. Se on omaa kulttuuriperintöämme ja olemme sen jatkuvuuden turvaamisen velkaa niin itsellemme, esivanhemmillemme, vielä syntymättömille jälkeläisillemme kuin koko maailman kulttuuriselle monimuotoisuudellekin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin suomalaista kansanmusiikkia elävänä ja erityisesti Otto Hotakainen teki suuren vaikutuksen. Mutta miten voi oppia tykkäämään jostain sellaisesta, johon törmää vain satunnaisesti jos silloinkaan. Mutta yhtä hyvin voisi kysyä, mikä oikeuttaa nykytilanteen ja englanninkielisen musiikkiperinteen valta-aseman. Menin bändin harjoituksiin 18.4.1971. Syyseuraus –suhde esitetään useimmiten niinpäin, että kansanmusiikkia ei soiteta, koska ihmiset eivät halua kuunnella sitä. Skeptikko huomauttaa, että jos kansanmusiikin määrää tuntuvasti lisättäisiin esimerkiksi radiossa, suuri yleisö vain vaihtaisi kanavaa. Kansanmusiikin ystäväkin saattaa alkaa tässä kohtaa kainostella ja kysyä itseltään, mikä oikeus hänellä on vaatia juuri omalle mielimusiikilleen näin paljon radioaikaa. Korva tottuu siihen, mitä kuulee pienestä pitäen. Tai miksei voisi perustaa kanavaa, joka soittaisi pelkkää kansanmusiikkia vuorokauden ympäri. Miksei edes Ylen kanavilla kaikesta soittolistamusiikista ainakin puolet voisi olla kansanmusiikkia. Koska muutakaan ei voinut tehdä, menimme kuuntelemaan. Kansanmusiikkia ei tulisi ylipäänsä käsitellä genrenä muiden joukossa. Siellä soittivat Kolhon oma pelimannit Eero Pihlainen ja Fredrik Koivikko, Otto Hotakainen Halsualta ja Järvelän Pelimannit Kaustiselta. Talvella 1971 olivat kaverini perustaneet Jimi Hendrixin kuoleman innoittamana bändin, joka harjoitteli Kolhon Seurantalon kellarissa. 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Muusikko ja soitinrakentajamestari Rauno Nieminen muistelee Se oli kuin halolla päähän, kun... Kulttuuripolitiikka on poliittisessa keskustelussa marginaalinen aihe ja kansanmusiikki vielä marginaalin marginaalissa. Orkesteri soitti muutaman kappaleen ja sitten Otto muisti uuden sävellyksen
– Se yhtye oli koko elämä silloin ja haave todellinen. Ei sellaisia kissanristiäisiä, minne yhtyettä ei olisi kutsuttu. Suomen Kulttuurirahaston lahjoituksena saadut tilat sijatsevat paraatipaikalla Helsingin Bulevardin ja Annankadun kulmassa. Seinäjoella vierähtikin seuraavat parikymmentä työntäyteistä vuotta. Sitä seurasi rytmimusiikin valtakunnallinen ja alueellinen kehittämistyö. Työt ja harrastukset limittyvät Viime vuosituhannen viimeinen vuosikymmen Mikalla meni opiskellessa Sibelius-Akatemiassa, soitellessa erilaisissa kokoonpanoissa ja päätyen lopulta töihin oppilaitoksensa Seinäjoen yksikköön. Idea rahastosta syntyi kielipoliittisista syistä. Samaan aikaan Mika toimi Seinäjoen elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtajana kymmenkunta vuotta. Tehtävä on uusi ja muodostui säätiön uuden strategian myötä. Mielikuvissa rahastoon liittyykin arvokkuus. Vastassa on Mika Virkkala, vuosikymmeniä sitten reippaalla menolla mainetta niittäneen Folkkarit-yhtyeen jäsen, viime vuodesta SKR:n maakuntarahastojohtaja. 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 V uonna 1989 Seppo Sillanpään folk-kurssilla perustetusta Folkkarit-yhtyeestä tuli parissa vuodessa Kaustisella kansan lempiyhtye. Uusi Kansanmusiikki -lehtikin julkaisi vuosikymmenen aikana yhtyeestä neljä juttua. Kulttuurirahastolla on komea historia, ja komea oli alkukin. – Olemme melko hyvin taiteen ja kulttuuritoiminnan pulssilla ja pysymme hyvin kärryillä, kuinka asiat ovat. Verkosto tarkoittaa, että eri puolilla Suomea Kulttuurirahastolla on noin 200 luottamushenkilöä. Vieläpä ilman kravattia. – Harrastus ja työ menivät hyvällä tavalla sekaisin, kertoo tuolloin Sibelius-Akatemian koulutuspäällikkönä toiminut Mika. Valtakunnallisessa haussa onnistuneitten lista julkistetaan helmikuun lopussa pikkuisen pönöttävässä juhlassa. Tosin mietin myös ryhtymistä maanviljelijäksi. Siksi Helsingin toimipaikan rento ilmapiiri yllättää, olkoonkin, että ollaan Bulevardilla arvokiinteistön viidennessä kerroksessa, josta avautuvat komeat näkymät pääkaupunkiin. Suomen Kulttuurirahastolla on Suomessa 17 alueellista rahastoa, joista jokaisen toimintaa organisoi päällikkö apunaan koordinaattori ja noin kymmenen hengen hoitokunta. Vuonna 1991 artikkelissa yhtyeen viulisti, 18-vuotias Mika haaveili ammattia kansanmusiikin parissa. Alkuun keskiössä oli kansanmusiikki, jonka puitteissa hän veti Piia Kleemolan ja Anne-Mari Kivimäen kanssa Kyläpelimannit-projektia. Rempseä punkkareihin ja hevibändeihin verrattu, mutta perinnemusiikin nimeen vannova yhtye puhutteli osoittaessaan, että kansanmusiikin ei tarvitse olla hillittyä. Näköalapaikalle tieteen ja kulttuurin rahoituksessa Mika on ollut nykyisessä tehtävässään huhtikuusta 2024 alkaen. Nykyään Virkkala johtaa alueellisten yksikköjen toimintaa, mutta hoitaa myös Keski-Pohjanmaan päällikön tointa. Esimerkiksi vuonna 2010 perustetiin Mars-festivaali, joka sisältää seminaareja, paneelikeskusteluja ja elävää musiikkia. Suomenkieliset kesäyliopistolaiset olivat saaneet ajatuksen perustaa rahasto vastineeksi ruotsinkielisen kulttuurin vahvalle asemalle, operatiivisena johtajaMika Virkkalalla on edelleen Folkkarin sydän Suomen Kulttuurirahasto lienee tuttu jokaiselle apurahoja hakeneelle. Vuonna 2013 Mika aloitti Suomen kulttuurirahaston kahden maakuntarahaston osa-aikaisena asiamiehenä. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
Siihen osallistui 170 000 suomalaista ja kasaan saatiin kymmenen miljoonaa markkaa (nykyrahassa noin 4,5 miljoonaa euroa). Tämän vuoksi myös Mika lopetti kaikki luottamustoimensa aloittaessa SKR:n palveluksessa. – Olen yrittänyt houkutella kollegoita sinne katsomaan. Molemmissa hauissa voi hakea apurahaa mihin tahansa tieteelliseen tai taiteelliseen toimintaan, mutta tammikuun haussa joko hankkeen täytyy tapahtua jollain kultturirahaston 17 alueesta tai hakijan on asuttava siellä. Folkkarit on edelleen olemassa. Myöskään organisaatiossa työskentelevien, kuten Mikan, pitää olla tasapuolisia eikä pyrkiä edistämään vain itselleen rakkaitten asioiden tukemista. Hakua ei pysty kohdentamaan tiettyyn rahastoon, mutta jos tiedossa on sellainen, joka edustaa haettavan apurahan alaa, voi sen hakulomakkeessa mainita. Vaikka jutun alussa mainittiin pönöttäminen, ei Suomen Kulttuurirahasto tunnu kovinkaan jäykältä organisaatiolta. Hakuun liittyvät usein myös suosittelijoiden hankkiminen. Kulttuurirahasto perustettiin Kalevalan päivänä 1937 pääohtaja Mauri Honkajuuren ja porilaisen kansakoulunopettaja Juho Jäkälän lahjoittaman alkupääoman turvin. 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 naan politiikan ja historian tutkija Lauri Aadolf (L.A.) Puntila . Asiantuntijat vaihtuvat vuosittain, ja näin taataan, että samat henkilöt eivät päätä vuodesta vuoteen. Silloin olivat matkaliput vielä pahvisissa kansissa, ja muut bändin jäsenet kysyivät, voisinko laittaa kaikkien liput hienoon salkkuuni ja pitää niistä huolta. Kulttuuri ja tapahtumat ovat tulleet monipuolisesti tutuksi. Olisiko jotain perusperiaatetta, joka kannattaa hakemusta tehdessä muistaa. Ehkä olen aina tykännyt organisoida ja järjestellä asioita. Kulttuurirahastolla on tällä hetkellä 900 nimikkorahastoa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos yhdistyksen toimija on töissä Kulttuurirahastossa, sen apurahahakemukset hylätään automaattisesti. Tieteelle, taiteelle ja kulttuurille jaettiin viime vuonna palkintoina ja apurahoina 55,2 miljoonaa euroa. Lokakuun haussa on jaossa myös huomattavasti suurempi määrä apurahoja. Alakohtaiset asiantuntijaryhmät vertaisarvioivat vuodessa yli 20 000 hakemusta. Olisiko nuori Mika arvannut päätyvänsä tämänkaltaisiin tehtäviin. Vuosittain apurahaa hakee 22 000 hakijaa, heistä apurahan saa vähän useampi kuin joka kymmenes. Säätiö ei ole poliittinen keskustelija siinä mielessä, että se opastaisi päättäjiä, mutta se pitää kyllä tiedettä ja kulttuuria näkyvillä.Nykyään toiminnassa pysytään irti niin kielikuin muustakin politiikasta. Nimikkorahastojen varoja jaetaan lahjoittajien määräämiin tarkoituksiin. Jos itsestä riippumattomista syistä hankkeen toteuttaminen on mahdotonta, voidaan harkinnan mukaan toiminnan ajankohtaa lykätä ,tai joissain tapauksissa muokata hanketta mahdolliseksi neuvotellen. Pukukoodia ei ole, eikä Mikalta ole kielletty jäsenyyttä hurjamaineisessa yhtyeessä. Hakemusten käsittelyssä on jääviyksistä otettava selvää, ja pahimmassa tapauksessa apuraha peritään takaisin. Kysymyksiin vastataan auliisti pitkin vuotta eikä vastausvelvollisuus koske vain tiettyjä henkilöitä, vaan koko henkilökunta on valmis auttamaan. – Oltiin menossa kerran Sloveniaan keikalle ja olin hankkinut hienon nahkasalkun Helsingistä. Niitä Mika pitää tärkeinä varsinkin aloitteleville taiteilijoille ja tieteilijöille, henkilöille, jotka eivät ole vielä ehtineet meritoitua aloillaan. Kulttuurirahaston apurahoja haetaan neljä kertaa vuodessa. Hakemusta lukiessa täytyy puolessa minuutissa tulla selväksi, mitä aiot tehdä. Toki jokainen toimii oman alansa asiantuntijana, mutta… – Oman agendan ajaminen ei sovi tähän työhön ollenkaan. Suomen Kulttuurirahaston vahva moraali Toimintakulttuuriin kuuluvat vahvasti myös jääviyskäytännöt, joilla estetään omien suosiminen. Siksi kaikki alat ja taiteenlajit eivät ole koskaan täysin tasa-arvoisia hakuprosessissa. Eikä tämä tarkoita pelkästään yhteisöjä, joissa on mukana, vaan myös perheenjäseniä. Miten tämä onnistuu. Haastattelijan tuomat 1990-luvun artikkelit Folkkareista hymyilyttävät Mika Virkkalaa. Ajatuksen pitää olla kirkas ja hakemus konkreettinen. Myös sadat esiintymiset ovat antaneet ammattitaitoon oman panoksensa. Heidän hakemuksiaan ei oteta edes käsittelyyn. Apurahan käytöstä pitää saajan raportoida määräaikaan mennessä. – Kaikista tärkeintä on muistaa, että jokaiselle asiantuntijalle tulee 200–300 hakemusta luettavaksi. Oman perheen lisäksi jääviys koskee myös lähisukulaisia. Toiminnan pitää olla perusteellisesti läpivalaistua ja kestävää, lahjoitusvaroin kun toimitaan. Oman agendan ajaminen ei sovi tähän työhön ollenkaan. Erilaisissa toimissa ja rooleissa toimiminen vuosikymmenet on myös kouluttanut Mikaa nykyisiin tehtäviin. Varallisuutta kasvatettiin kansalaiskeräyksellä, jonka suoritti 30 000 koululaista. Tietysti myös säätiölaki ohjaa toimintaa. Yleensä kisa on niin kova, että ei riitä, että on käynyt syntymässä paikkakunnalla. Arvioiden pohjalta tehdään päätökset. Jos toiminta ei olekaan kovin aktiivista, on tulevan kesän Kaustisen festivaalille jotain jännittävää mielessä. Kun esimerkiksi kansanmusiikilla on vähemmän nimikkorahastoja, on kansanmusiikin hankkeiden saama tuki huomattavasti pienempi kuin klassisen musiikin. Suurimmat ovat lokakuun valtakunnallinen haku ja tammikuun alueellinen. Esimerkiksi SKR:n isännöimä Mirjam Helin -laulukilpailu toteutetaan Mirjam Helin -rahastosta. Kulttuurirahasto tarjoaa avoimesti tietoa siitä, mitä kannattaa apurahan hakemisessa ottaa huomioon, ja kaksi kertaa vuodessa pidetään myös apurahainfo. – En ainakaa jäädy missään tilanteissa. Nykyään Suomen Kulttuurirahasto pyörittää toimintaa noin kahden miljardin pääoman tuottojen sekä uusien lahjoitusten turvin. Folkkarit elää! Mika Virkkala viihtyy työssään ja pitää Kulttuurirahastoa näköalapaikkana. – Hyvin vähän on apurahoja jouduttu palauttamaan. Tällainen syy voisi olla vaikka kansainvälinen kriisi tai pandemia
Soitin pysyy kunnossa soittamalla ja sitä huoltamalla. Pitääkö mielestäsi soitinrakentajan osata soittaa. Soittamisesta tulee hauskaa, kun on välineenä on itselle sopiva soitin. MetsäFolkissa käsityöläiset ovat esiintyjiä. Miten pidät sitä yllä vai tarvitseeko. Mitä pääasiassa. Mikään businesshaukka ei suosittele ryhtymään tälle alalle, mutta jos olet tarpeeksi luova ja lutviutuva niin näköjään on mahdollista pärjätä. Tekijöitä on vain muutamia, selkeä jatkumo puuttuu. uulu.fi/soitinrakennus Juhana Nyrhinen rakentaa perinteisiä soittimia Juhana Nyrhinen on tehnyt yli viittäkymmentä erilaista soitinta, kiireisimpinä vuosina yli 400 soitinta vuodessa. Haastattelu: Sauli Heikkilä, kuvat Juhana Nyrhinen Juhana Nyrhisen löytää somesta etsimällä @metsänääni.. Kuinka paljon tekemistäsi soittimista on perinteisiä kansanmusiikissa käytettyjä soittimia. Kannattaa rohkeasti olla yhteydessä soitinrakentajiin ja kysellä vaihtoehdoista. Eräopaskoulutuksessa 25 vuotta sain käyttää koulun sepän pajaa ja puuverstasta. Kun soittimen ytimessä on raakaaine ja itse tekeminen, ei siitä ole paljon haittaa maailmalle. Työ tekijäänsä opettaa, yksi soitin kerrallaan, monenlaista materiaalia on opeteltu. Pitää osata jonkin verran, että ymmärtää mitä soittaja tarvitsee. Miten olet hankkinut ammattitaitosi. Se painoi vaakakupissa, kun mietin mitähän tekisi isona. Jos soittimia päätyy levylle tai lavalle, on sekin erityistä. Millaisista työtehtävistä saat pääsääntöisesti elantosi. Veistin koivusta puukauhaa kotini porstualla ilta-auringossa. Soitintilauksista, soitinten tai äänilähteen suunnitteluista soittajien erityisiin tarpeisiin, MetsäFolk-tapahtuman tuotantotyöstä, opetuksista sekä satunnaisista apurahoista mm. Tietenkin jo käsillä tekeminen ja veistäminen on huipuinta mitä tiedän. Pitää tietää laaja-alaisesti materiaaleista, jotka vaikuttavat sointiin. Miksi soitinrakentajan palveluita kannattaa käyttää. Aluksi olin kiinnostunut äänestä ja soitinten historiasta. Uuden soittimen ekat soinnut tuntuvat aina tosi hienolta. Muistatko jotain tapahtumaa, jota voisi kutsua urasi tähtihetkeksi. Miten soitinrakennuksella menee tietosi mukaan Suomessa nykyään. Musiikillisesti Hedningarna, Wimme ja The World Mänkeri Orchestra lisäsi kiinnostusta kansansoittimiin. Osaltani varmaan se että on muutama eri tulonlähde, ei ainoastaan yksin soitinrakennus. ääniveistosten suunnitteluun. Ei tarvitse olla virtuoosi, mutta pitää olla korvaa ja näkemystä hyvästä soinnista. Työ tekijäänsä opettaa, yksi soitin kerrallaan, monenlaista materiaalia on opeteltu. Osuuskunta tuo myös synergiaa. Siihen hetkeen tiivistyi kauniin ilman ja hikikarpaloiden lisäksi näennäisen yksinkertainen tekeminen, joka ei vaadi isoja laitehankintoja tai tiloja. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Mielenkiinto rakentajana ei kuitenkaan ole tuotannonkasvattamisessa ja tehostamisessa, vaan keskiössä on käsillä tekeminen ja äänen löytäminen. On mukavaa, että on työn myötä päässyt matkustamaan yllättäviin paikkoihin. Tuntuu tärkeältä luoda kädentaidoille lisää esilläolo mahdollisuuksia ilman, että tuotteita tarvitsee myydä. Taito ja tekeminen riittää ja ne kiinnostavat yleisöä. 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Muistatko hetken, kun tiesit, että sinusta tulee soitinrakentaja. Suuri apu on ollut alan kirjallisuus ja kollegat, joiden kanssa olen saanut jakaa ajatuksia. Aluksi olin kiinnostunut äänestä ja soitinten historiasta. Yleisimpiä ovat veistetty kantele, tuohitorvi, rapapalli, julmu, pärrä, jouhikko, soitinlaukut ja munniharppu. Suuri apu on ollut alan kirjallisuus ja kollegat, joiden kanssa olen saanut jakaa ajatuksia. Oletko itsenäinen yrittäjä. Miten soitinrakennuksella voi pärjätä, kun netistä voi tilata soittimia muutamalla kympillä. Olen Kulttuuriosuuskunta Uulun jäsen, soitinmyynti ja opetustyöt menevät sen kautta. Kokeelliset projektit ovat tuottaneet soittimia ammattilaisten tarpeisiin, näyttämölle tai taideteoksiin. Eräopaskoulutuksessa 25 vuotta sain käyttää koulun sepän pajaa ja puuverstasta
Tämä on sitä metsien kulttuuriperintöä, jota haluamme säilyttää. Sen sijaan puuta kaatuu kartonkiraaka-aineeksi ympäri maailman pyörivään verkkokaupparalliin. Luonto antaa, kun sille annetaan. Entisajan ihmiset käyttivät luonnon raaka-aineita omien tarpeidensa täyttämiseen. Sirpa Huttunen KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 K al ev al ai st en N ai st en Li it to Tammikuussa satoi vettä, kun piti olla härkäviikkojen paukkupakkaset. Silloin ihmisiä oli kuitenkin vähemmän ja fossiilisia polttoaineita ei oltu vielä edes löydetty. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Luontokadon rinnalla on kyse myös yhteisestä kulttuuriperinnöstämme. Haluamme edelleen lukea painettuja kirjoja ja käyttää vessapaperia. Se on moderni runolaulu, jota yhdessä laulamalla voimme purkaa ilmastoahdistusta ja vaikuttaa. Usein muistutetaan, että onhan puita kaadettu ennenkin. Vähempikin riittää ja kohtuus kaikessa. Otetaan vaan sen verran kuin tarvitaan ja annetaan joidenkin harvojen ja valittujen metsien kasvaa ikivanhoiksi. Unelmiemme Louhen metsässä voi hyvällä mielikuvituksella nähdä haon alla haltijan tai kuulla puiden puhuvan. Emme halua, että meidän aikamme muistetaan siitä, että vanhat metsät katosivat ja tilalle jäi vain suorariviseksi istutettua puupeltoa. Haluamme jättää lahjaksi tuleville sukupolville louhikkoisen metsän, jossa voi eläytyä Kalevalan runojen tunnelmaan, koska ne lohduttavat. Vanhoissa valokuvissa talojen ympäristöt ovat autioita, kun lähimetsät oli kaskettu ja kaadettu hirsirakentamisen tarpeisiin. Sitä tarvitaan kaarnaveneiden veistämiseen. Muutos on jo alkanut. Niinhän ennenkin elettiin. Haluamme, että lastenlapsemmekin voivat seikkailla ryteikköisessä kuusikossa, josta löytyy naavaviikset nenän alle. Ilmasto on hätätilassa. Ei meillä kuitenkaan ole mitään talousmetsiä vastaan. Nyt meitä kaksijalkaisia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja metsien talouskäyttö on kiihtynyt. Ikihonkien humina on entistä harvinaisempi äänimaisema. Lahjoita Louhen metsäkeräykseen Osallistu haluamallasi summalla MobilePay: 16508 Tekstiviesti: 16588, esimerkkiviesti: 20E LOUHI Tilisiirto: Luonnonperintösäätiö FI78 5494 0950 0224 93, viitenumero 88158 Luonnonperintösäätiö vastaa varainkeruusta ja keruuluvista.. Voimme tehdä kulttuurivallankumouksen ja muuttaa nykyisen elämäntapamme luontoa arvostavampaan suuntaan. Haastamme kaikki lukijat mukaan Ilmastoitkuun ja Louhen metsäkeräykseen. Nuotti tämän lehden sivulla 26. Mutta haluamme varmistaa, että on myös metsiä, joissa kasvaa hitaasti kituuttamalla tiivislustoista puuta, jota soitinrakentajatkin tarvitsevat. Entisaikojen vastavuoroisesta ja luontoa kunnioittavasta asenteesta voimme ottaa mallia. Ilmastoitku on kannanottomme metsien kulttuuriperinnön puolesta. Vellamo vetinen neiti on muoviroskan runtelema. Mielikki mehän emäntä on luontokadon kauhistama. Kalevalaiset naiset eivät kuitenkaan jääneet tykkimyssyt päässä sohvalle katsomaan, kun maailma palaa, vaan otimme vanhat konstit käyttöön: sanan ja laulun voiman. Kirjoittaja on Kalevalaisten Naisten Liiton toiminnanjohtaja Itke, itke itkettäissä Tule laulamaan Ilmastoitkua pe 16.5.2025 klo 12–14 kansanlaulaja Eila Hartikaisen johdolla Eduskuntatalon portaille. Näitä perinnekäsitöitä ei voi enää tehdä, sillä talousmetsät kaadetaan ennen kuin männyt ehtivät kilpikaarnan kasvuvaiheeseen. Haluamme, että männyt saavat rauhassa kasvattaa paksua kilpikaarnaa runkoihinsa. Laulun voimalla on ennenkin muutettu asioita. Sävel ja sanat Eila Hartikainen, tuotanto PihlaFolk Opetusvideot Youtube: hakusanalla ilmastoitku www.kalevalaistennaistenliitto.fi, Facebook ja Instagram
Turkulaisen ”Folk-Viljamin” alias Keijo Santalan ehkä kymmenistä kappaleista moni käsitteli elämän tummempia puolia, nimekkäimpänä Mustarinta-yhtyeen myöhemmin levyttämä Kuka murhasi Kyllikki Saaren . Sinkat-trion Sinikka Sokka , Hannu ”Tuomari” Nurmio ja monet muut helsinkiläiset saivat folkherätyksen Mustasaaren rippileirikeskuksessa, jonka piirissä vaikutti omaperäinen Guldgurkorna-kvartetti. Täkäläinen folk synnytti omintakeista sanottavaa paljon enemmän kuin äkisti muistaisi. V uonna 1966 folk-aalto oli Suomessa korkeimmillaan. Lauluaiheiden ja -sävyjen lavenemisesta kielii osaltaan, että Hootenanny Triokin sai nipun kappaleita Ylen mustalle listalle – syinä viinateema, jumalanpilkasta Se ija de R yb el Folkkarit perhepotretissa Helsingin folkfestivaalilla 1966: Sinkat, Hootenanny Trio, Gregory Allan Fitzpatrick, Martti Launis, Petri Hohenthal, Hector, Anki ym. Nopeassa tahdissa ilmestyi toistakymmentä siihen luettavaa lp:tä – aikana, jolloin esimerkiksi rockalbumien julkaiseminen oli yhä harvinaista. Lauluja mistä vain Tärkeitä tartuntapesäkkeitä olivat klubien, konserttien ja koulujen ohella partio ja seurakunnat. Pieksämäkeläinen Perry Jigger Periwinkle – Suomen Donovaniksikin kehaistu – pitäytyi yleislinjasta poiketen härkäpäisesti englannin kielessä. Edes saman kaupungin folk-aktiivit eivät aina tienneet toisistaan. St um p 1 9 6 6 Folk-Juuso, ”härskimpi kuin Eemeli”.. Monet intoilijoista jäivät tosin aika marginaalisiksi suuruuksiksi. Muuallakin sikisi esiintyjiä: Jyväskylässä (Pyry ja Irmeli, Kolme Poikaa, Nelli ja Nisse, Touhot ym.), Oulussa (Three Singers, Pomfelis, Koikat, Pumppu), Salossa (Erkki ja Pekka, Hoplat, Sinivalkoiset), Hämeenlinnassa (Neljä Poikaa, Pilkut, Green Cats), Tampereella (Tiia ja Jussi, Sirut), Lappeenrannassa (Folk Song -64, Sinkkosen sisarukset), Joensuussa (Los Cacaras), Kotkassa (The Folkers), Kouvolassa (Timi ja Hansi), Vaasassa (Red Head Fops), Maarianhaminassa (Mad Turnips) jne. Tämä oli myös folkin perintöä suomirockille. Puolensataa omaa tekstiä tai käännöstä tehnyt Risto ”Max” Mäkelä esitti hupaisia satiireja kotimaisista suurmiehistä ja viranhaltijoista. ”Sehän oli oikeastaan ensimmäinen laji täällä Suomessa, jossa alettiin kiinnostua myös teksteistä”, Anki Lindqvist muistutti vuonna 2004. Syntyi myös erityinen hengellisen folkin koulukunta, jota edustivat mm. Tunnetuimpien varjoon jäi paljon persoonallisia trubaduureja. Suomifolkin näkyvimmät hahmot olivat yleensä helsinkiläisiä, mutta harrastus levisi laajalle. 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Jukka Lindfors Kupletteja ja maailmanparannusta FOLK SAAPUI SUOMEEN, OSA 2 1960-luvun suomifolk aloitti amerikkalaisen hootenannyn jäljittelyllä, innostui kotimaisesta perinteestä, mutta synnytti myös omia lauluja, jotka heijastivat aikansa maailmaa. Gutzeit Singers, Dominicones, Reijo ja Tapani, Quirites ja ennen kaikkea Heikki Laitinen ja Sataset-trio. Maaseutubändeistä ei Kaustisen Hootenanny Pojat varmaan ollut ainoa. Kaksi kanaa ja muut reteät perinnerallit toivat helsinkiläiselle ”Folk-Juusolle” eli Jukka Ruohomäelle kuuluun koomikkoon viittaavan määreen ”härskimpi kuin Eemeli”. Muutaman viikon päästä kaupallinen promoottori kierrätti juhannusjuhlilla skottitrubaduuri Donovania . Turun isoon kaartiin kuuluivat muun muassa Matti ja Teppo Ruohonen , V-P Lehto , Hulivilipojat, Folkston Trio ja Four Hootmen. Buumin huipennus oli Espoon Sandvikissa pidetty helluntaifestivaali, jonka tähti oli Universal Soldier -hitin kirjoittaja Buffy Sainte-Marie
Sinikka Sokka, Guldgurkorna ja Hande Nurmio (2. Folk pysyi sitoutumattomana, mutta se ”puhkaisi jotain tässä harmaudessa ja jäykkyydessä, se oli myös kulttuurinen vastavoima tämmöselle ankaralle moralismille, jota vielä 60-luvun puolivälissä oli”, Helsingin folk-klubin kävijä Juha Arhinmäki sanoo. Lauluntekijä Perry J. 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 syytetyn kirjailija Hannu Salaman ”mainostaminen” ja Saksan kansallismelodian lainaaminen. Jukka Kuoppamäki vastusti massahenkeä ja aikuisten määräilyä, ja Pertti Reposen eräät käännökset Brita ja Eikka -duolle – kuten Mitä opit tänään koulussa tai Ne Lintuizten hiljan elvyttämä Laatikkoon, laatikkoon – olivat yllättävänkin kärkeviä. Hupilauluja ja politiikkaa Arvojen kyseenalaistaminen kuului ajan henkeen, mutta protestilaulajan mantteli ei kiinnostanut kaikkia. Nellyn palmikon tai Halitulijallaan tapaiset huumorinumerot olivat myös suomifolkin listamenestyksiä, vaikkeivät ainoita. ”Mulla nousi hiukset pystyyn.” Suomifolkin kannanotot jäivät yleensä kuitenkin miedoiksi verrattuina Helsingin Ylioppilasteatterin kulttuuriradikaaleihin kabareelauluihin, joita niitäkin kutsuttiin protesteiksi. Oulun Koikat kouluhipoissa peräti kolmen huuliharpun voimin. Lähi-idän kuuden päivän sodan jälkeen levy-yhtiö tarjosi karjalaisilla kansanlauluilla menestyneelle Heli Keinoselle käännösversiota israelilaisen folklaulaja Shuli Natanin esittämästä Jerusalem -hitistä. Vasemmalla laidalla Kansan Sivistystyön Liitto levitti kantaaottavia amerikansävelmiä SKDL:n nuorisoliiton lauluryhmille. Jo kertaalleen suostunut Keinonen pyörsi päätöksensä huomattuaan tekstin juhlivan Länsirannan valtausta. YT:n porukkaa – Kaisa Korhonen , Aulikki Oksanen ja muita – esiintyi yhteisissä konserteissa folkjengin muassa vuosina 1966–1968. Monille oli tärkeintä, että folk oli hauskaa, vaikka he olisivat jakaneet saman idealismin. Pian alettiin puhua protestilauluista. ”Mä kuljin seurakunnissa, mulla oli kitara ja hyvin osallistuvia lauluja, joiden pääsanoma oli että maailmassa jumalauta ihmiset kuolee nälkään, mitä me oikein tehdään”, Pete Seegeriä ihaillut Heikki Laitinen muistelee politisoitumistaan laulajana. Myös ”Folk-Fredinä” aloittaneeseen Matti Siitoseen ja ”nykykupletisti” Irwin Goodmaniin (molemmat tulivat julkisuuteen folkin siivellä) lyötiin alussa protestileimaa. ”Aluksi oli ne kauniit kappaleet, kauniit sanat, sitten tuli se vähän rajumpi vaihe, kun tuli kantaaottavampia sanoituksia ulkomailta”, oululainen Ari Vaalamo muistelee. Se pp o Sa ar o (1 9 6 6 ) A ri Va al am on ar ki st o Ti ia Lo us te en ar ki st o Pe rr y Pa rt as en ar ki st o El in a Pi hk on ar ki st o Tiia ja Jussi Tampereelta edustivat ”folkin romanttista ja hillittyä suuntausta (17-lehti)”. ”Me oltiin tästä porukasta vanhimpia, ei me oltu ehkä niin innostuneita tähän maailmanparantamiseen ja sodanvastustamiseen”, Robert Österberg sanoo Bosse ja Robert -duon hilpeästä hillbillytyylistä. oik.) Apollon yhteiskoulussa 1967.. Periwinkle ja Vappu Pöntinen Ohimennen-ohjelman kuvauksissa. Kuoppamäki Hulivilipojat oli yksi Turun monista folkbändeistä. Suomessa tiedostettiin jo suhteellisen varhain USA:n folkin tiivis yhteys Woody Guthrien ja Pete Seegerin työväenhenkiseen perintöön ja siteet kansalaisoikeusja rauhanliikkeeseen. Kriittisiä tai satiirisia tekstejä syntyi joka tapauksessa melko paljon. Folklauluissa voitiin, kuten Elokuvaaitta kirjoitti, ilmaista kaikkea romantiikasta yhteiskuntakritiikkiin. Ehkä se tuntui liian muodikkaaltakin
Pi rjo La tv al an ar ki st o ”Kommunikaatiokonserteissa” folk kohtasi radikaalin kabareelaulun. Hänelle saa lähettää muistoja osoitteeseen jukkatlindfors@gmail.com (etenkin jos tiedät jotain yhtyeestä Perunankuorijat, älä epäröi ottaa yhteyttä).. Siinä vaiheessa folk oli julkisena villityksenä kuitenkin ollut aikoja ohi. Mediaväen kiinnostus hiipui jo syksystä 1966. Monet tekijät siirtyivät opinnoista ammattiin, toiset jatkoivat muissa musiikkigenreissä, osa oli mukana folkin myöhemmissä inkarnaatioissa. K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o/ Ku va Le o To rp pa Heikki Laitinen ja Sataset kirkkokonsertissa Kaustisella 1971. Pirjo Latvala (Pirkan Neidot) ja Heli Keinonen (oik.) kaivoskeikalla Outokummussa 1968. Kirjoittaja kokoaa 1960-luvun suomifolkista laajempaa kirjallista esitystä. 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 ja Hootenanny Trio levyttivätkin pari Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen ydinasevastaista kappaletta. Jukka Kuoppamäkikin aloitti protestilauluilla. Folkin ja protestin lyhyestä julkisuusbuumista jäi perinnöksi myös sitkeä mediakarikatyyri: varhaisvaiheen puhe ”siististi kammatuista nuorukaisista” vaihtui myyttiin, jonka mukaan turhan monen uuskansanlaulajan mielestä aidon folkin tunnuksia olivat kuluneet vaatteet – tai kuten Iskelmä-lehden Antti Einiö väitti Bob Dylanin seuraajista, ”ehdottomasti surkean näköiset ryysyt, likaisuus ja taito laulaa enemmän tai vähemmän nenäänsä”. Folkin vaikutus kantautui moneen myöhempään musiikkiin, vaikka se vaimenikin 60-lukulaisessa muodossaan, yhteisistä angloamerikkalaisista vaikutteista siinneenä erityisenä liikkeenä. Myös Hectoria tämä taho kiinnosti: ”Jossain vaiheessa mä rupesin samastumaan enemmän sinne Chydiksen leiriin, ja samoin Guldgurkorna, kunnes yhtäkkiä ne olikin Agit-Propissa.” Kaustisen juhlien folk-konserteissa 1970 laulettiin jo Vietnamista, globaalin etelän riistosta, punavangeista ja kapitalismin suhteesta prostituutioon
Esiintyjinä konsertissa olivat muun muassa juuri perustettu Leikarit-yhtye sekä pelimanni Martin Hellström . Kaikki yhtyeemme perustajajäsenet ovat jo poistuneet keskuudestamme – Märta Bergström lyhyen sairauden murtamana vasta 24.1.2025. Ruotsissa on vierailtu myös taalainmaalaisen Rättviks spelmanslagin vieraana 2018, ja rättvikiläiset tekivät vastavierailun Espooseen heti seuraavana vuonna. 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2025 Espoolainen pelimannimusiikki ”Jos kysyy niin sanotuilta tavallisilta kaduntallaajilta mielikuvaa Espoosta, niin veikkaan, että kovin monelle ei tule heti mieleen pelimannimusiikki”, sanoo Pekka Pentikäinen , ja jatkaa: ”Nykyisen Espoon alueelta merkittiin kuitenkin muistiin 1800ja 1900-lukujen taitteessa satoja pelimannisävelmiä, jotka ovat suomalaista kansanmusiikkia läntisin ja itäisin vivahtein. Toki vuosi on muutenkin erityinen: täyttäähän orkesteri 50 vuotta! Kyösti Ruuttunen Espoon pelimannit tänään. Näin kukaan heistä ei voi enää osallistua yhtyeemme juhliin!”, suree Pekka Pentikäinen. Orkesteri on voittanut Mäntsälän Sepän soiton yhteydessä järjestetyn pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruuden, vuosina 2004 ja 2005, minkä jälkeen koko tapahtumaa ei olekaan järjestetty! Sen sijaan yhtä hyvin ei käynyt vuonna 2007 pohjoismaisissa mestaruuskisoissa Ruotsin Sälenissä. Voin kuvitella, että kartanoympäristö tarjosi paikallisille kansanpelimanneille juhlia, joissa he pääsivät esittämään omia tanssisävelmiään, ja myös kuulemaan ja oppimaan uusia, tänne sekä idästä että lännestä kulkeutuneita kappaleita. Kuninkaantiehän oli tärkeä postireitti ja muutenkin vilkasliikenteinen väylä yhdistäen Ruotsin ja Venäjän kaupunkeja.” Vahva perinne oli kuitenkin päässyt unohtumaan 1970-luvulle tultaessa. Alkuhälinän loputtua alkaa keskittynyt harjoittelu taiteellisen johtajan, musiikin maisteri Pekka Pentikäisen johdolla. Kilpailun jälkeen järjestetyissä jameissa kappale oli kuitenkin kaikkien soittajien suosikki, myös ruotsalaisten pelimannien. Nykyiselle pääkaupunkiseudulle on ollut aina muuttoliikettä muualta Suomesta. Lyhyt historia Espoon pelimannien, tai ehkä oikeammin tässä yhteydessä Esbo spelmanslagin, ensimmäiset harjoitukset pidettiin tiettävästi teatteri Fallåkerissa tammikuussa 1975. Kyseessä on Espoon pelimannit, joka on harjoitellut lukuvuoden aikana viikoittain jo vuosikymmeniä Esbo Arbiksen opintoryhmänä. ”Heidän vaikutuksensa näkyy ja tuntuu yhä orkesterin toiminnassa: pitkälti Benitan ansiosta toimimme edelleen Esbo Arbiksen yhteydessä. Märtan perintöä puolestaan on edustavuus yhtenäisine esiintymisasuineen ja nuottitelinestandaareineen. Viime vuosina Espoon pelimannit on esiintynyt pääkaupunkiseudun lisäksi kesäisin Espoon pelimannit – elävänä Espoossa 50 vuotta Keskiviikkoiltaisin Espoon Leppävaarassa Ruusutorpan koulun ruokalassa kokoontuu eläväinen ja iloinen joukko pelimanneja. Avainhenkilöitä yhtyeen perustamisessa olivat Esbo Arbiksen rehtori Benita Åkerlund sekä pariskunta Ulf ja Märta Bergström . Ulf ja Märta olivat säestäneet jo tätä ennen Fallåkerin tanhuajia ja nyt pelimanniryhmän perustaminen tuntui tarpeelliselta. Vuodesta 1988 kontrabassoa Espoon pelimanneissa soittanut Reino ”Reiska” Harjunkoski muistelee: ”Kun Espoon kaupunki perustettiin 1972, kaupungin tukemana oli olemassa musiikkiopistoja kuorotoimintaa. Tahdikkain onkin pysynyt osana Espoon pelimannien ohjelmistoa. Perustamisensa jälkeen Espoon pelimannit on elävöittänyt, edistänyt ja esittänyt pelimannija tanssimusiikkia ahkerasti niin Uudellamaalla kuin muuallakin Suomessa. Ev a M ot hé n. Lähtölaukauksena tässä toimi vuonna 1975 järjestetty Yleisradion Suomi soi -tapahtuma, jossa myös Espoo oli mukana. Reiska ja Pekka muistelevat, että tuolloin tuomaristoa ei miellyttänyt toisena kilpailukappaleena esitetty orkesterin jäsenen Jaakko Heikkisen valssi Tahdikkain , koska arvioitsijoiden mielestä valssi ei kuulunut pohjoismaiseen kansanmusiikkiperinteeseen. Yhtään aktiivista pelimanniyhtyettä ei kuitenkaan ollut.” Reiskan mukaan pelimannitoiminta alkoi kuitenkin elpyä Espoossa 1970-luvun kuluessa. Tänä vuonna ryhmässä on ennätysmäärä osallistujia: kolmekymmentä ilmoittautunutta. Espoo sijaitsee vanhan Kuninkaantien varrella, ja nykyisen kaupungin alueella on sijainnut lukuisia kartanoita
Ja tämä perinne jatkuu edelleen vahvana – myös modernissa ja urbaanissa Espoossa! Uudenmaan nurkka Oikein hyvää alkanutta vuotta 2025! Uusi soitannollinen vuosi on taas käynnistynyt monella eri tapaa, ja kevään ja kesän tapahtumia kohti mennään hurjaa vauhtia. Espoon Kansanmusiikkikillan jäsenet ovat keränneet perinnesävelmiä Espoosta. JuuriJuhlasta lisää sivulla 12. Leikarit voitti pelimanniyhtyeiden suomenmestaruuskilpailut vuonna 1986. Heidän vastuulleen jäi Suomi soi -tapahtuman toteuttaminen. Keskittynyt soitto muuttuu loppuhälinäksi: pelimannit pakkaavat so ittimensa, nuottikansionsa, tablettitietokoneensa, nuottitelineensä ja muut tavaransa. Kilta on kannustanut jäseniään, ei vain esiintymään, vaan myös luomaan uutta. Ylen ohjelmien ja kantanauhojen lisäksi Leikarit on julkaissut myös useita levyjä. Kilta on alusta alkaen järjestänyt paikallisille yhtyeille ja soittajille tilaisuuksia soittaa. Espoon Kansanmusiikkikilta ja Leikarit. Konserttiin on vapaa pääsy. Alussa Espoon pelimannit oli mukana yhteisäänitteillä, muun muassa vuonna 1999 levyllä Etelästä tuulee . Kaiken kaikkiaan esiintymisiä kertyy nykyään vuositasolla parikymmentä. Konsertin juontaa Benny Törnroos. on vuodelta 2005. Viimeisin levy on kunnianosoitus espoolaisten kylien monimuotoiselle musiikkiperinteelle. Yhdessä soittaminen on tehnyt taikansa: työkiireet ja muu stressi on hetkeksi pyyhkiytynyt mielestä, päässä kaikuvat vain äsken kuuluneet kauniit sävelet. Ohjelmamaksu 10 € menee Yhteisvastuukeräyksen hyväksi, joka tänä vuonna juhlii 75-vuotista taivaltaan. Jos sinulla on mielessä tiedotettavaa Uudenmaan alueen ajankohtaisista kansanmusiikin ja -tanssin asioista, ilmiöistä tai tapahtumista, voit myös lähettää sähköpostia: tiedotus.ukmy@gmail.com. – Får jag lov. Espoon kaupunki on tukenut juhlavuoden tapahtumia projektiavustuksella. Fallåkerissa pidettävässä tapahtumassa, jonne kutsutaan muitakin yhtyeitä esiintymään. Tärkeä osa toimintaa on yhteistyö musiikkiopiston nuorten soittajien kanssa. Monet sävellykset ovat myös päätyneet Leikareitten nuottikirjoihin perinteisen espoolaisen kansanmusiikin ohella. Lisäksi Sellosalin lämpiössä on soitettu useana vuonna JuuriJuhlan päivätansseja, jolloin orkesterin eteen on astunut iskelmätaivaan kiintotähti Vieno Kekkonen sekä Elina Sauri . Teoksen ensiesitys oli Espoossa 1989. Spelareissa kuulet myös mestaripelimanni Patrik Weckmania . Keväällä 2018 yhtye äänitti korppoolaisen Anna Danielssonin sävellyksiä, jotka julkaistiin kesällä 2018 Brunskärs toner -nimisellä levyllä. Esitys sisältää yhdessä Seurasaaren kansantanssijoiden Hiillos-ryhmän kanssa toteutettavan Kartanotanssit-teoksen, joka koostuu espoolaisen Keijo Lehtisen sävellyksistä – koreografian on laatinut Varpu Heinonen. Konsertin ohjelma kiteyttää orkesterin rikkaan historian: aluksi on tanssisoitto lämpiössä, minkä jälkeen yleisö saa kuulla läpileikkauksen ohjelmistosta Louhisalin puolella. Vielä hetki rupattelua, sitten soittajat palaavat koteihinsa. Orkesteri on ollut Viherlaakson lukion Vanhojen tanssien ”house bandina” jo vuodesta 1991, ja Espoon pelimannit tekee yhteistyötä Ebufin (Esbobygdens ungdomsförbund rf:n) kanssa säestäen Espoon Lucia-neitoa kruunajaisissa. Vaikka soittopaikka ja -välineet ovat nykyaikaisia, itse tapahtuma on ikiaikainen: vastaavalla tavalla pelimannit ovat kokoontuneet jo satojen vuosien ajan. Toukokuussa 2022 Espoon pelimannit julkaisi Esbo spelmän förr och nu – Espoon pelimanneja ennen ja nyt -nimisen cd:n, jonka tuotti Svenska Litteratursällskapet sarjassaan Folkmusik från Finlands svenskbygder. Leikarien soittajat ovat myös tunnettuja pelimannimusiikin säveltäjinä edellä mainittujen puuhamiesten lisäksi Vesa Raiskinen, Jussi Tarkkanen, Jaakko Heikkinen, Paavo Helistö, Ulla Hillebrandt ja Maria Kalaniemi. https://espoonpelimannit.fi/ sekä Facebook ja Instagram Suomi Soi -tapahtuman puuhamiehinä toimivat Timo Koski, Tapani Mäkinen ja Juhani Tiainen, kaikki musiikkimiehiä. Leikarien soittoa on myös tallennettu paljon. Yhtyeen pitkä ura on tuonut sille näkyvän aseman maamme kansanmusiikkikentässä. otsikolla ”Espoon pelimannit: Elävänä Espoossa 50 vuotta (Esbo spelmanslag: Livfullt i Esbo 50 år)”. Seuraavana päivänä Espoon pelimannit juhlii 50-vuotista taivaltaan yhteiskonsertissa Leikarien kanssa Thorstorpissa Espoon Leppävaarassa, ja mukana juhlimassa on myös Espoon kansanmusiikkikilta. klo 17. Omia soittajaisia, kursseja sekä keräystyötä on pidetty Killan toiminnan keskiössä. Taustalta kuuluu, että konsertissa on luvassa myös yhteisnumeroita. Juhlavuoden pääkonsertti pidetään Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa keskiviikkona 14.5. Näitä ovat muun muassa Pilpatus-tapahtuman päiväsoitot vanhainkodeissa, kauppakeskuksissa, kirjastoissa ja toreilla. Tänä vuonna espoolaisella kansanmusiikilla on syytä juhlaan, vuonna 1975 perustettiin niin Espoon pelimannit, Espoon Kansanmusiikkikilta kuin Leikarityhtyekin. Konsertissa esiintyvät Vuosaaren musiikkiopiston Näppärit sekä Spelarit -pelimanniyhtye Vantaalta. Kaikki levyjen sävelmät on sovittanut orkesterille Pekka Pentikäinen. Sävelmiä on julkaistu nuottivihkoina sekä useina äänitteinä. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys järjestää Yhteisvastuukonsertin Vuosaaren kirkossa, sunnuntaina 23.3. Näiden pelimannien, yhtyeiden ja Espoon kaupungin yhteistoimintana käynnistettiin Yleisradion Suomi soi -pelimannitapahtumasarja. Ohjelmisto on monipuolista: perinteisemmän kansanmusiikin ja espoolaisten sävelmien lisäksi repertuaariin kuuluu myös pohjoismaista pelimannimusiikkia, vanhempaa tanssimusiikkia, salonkitansseja ja joululauluja. Niin perustettiin Espoon kansanmusiikkikilta, kansanmusiikkiyhtye Leikarit ja ruotsinkielisen työväenopiston yhteyteen Esbo spelmanslag / Espoon pelimannit. Oma ensimmäinen cd-levy Tanssitaanko. Konsertissa pääsee tanssimaan ja puhvettikin on luvassa. Nykyisin solistit nousevat orkesterin omista riveistä. Levytykset Historiansa aikana orkesteri on osallistunut lukuisiin äänityksiin ja levytyksiin. JuuriJuhla-RotFestin Espoolaisen kansanmusiikin juhlakonsertissa on esiintymässä Espoon kansanmusiikkikillan pelimannit, Kesäpelimannit, Meiskarit, Leikarit, HoivaPelimannit ja Espoon pelimannit. Loppusoitto Ruusutorpan koulun ruokalassa harjoitukset päättyvät keskiviikkoisin klo 21.00. Iltakonsertit pidettiin alkuun Espoon Kulttuurikeskuksessa, sittemmin Sellosalissa. Tämä konsertti on niin ikään osa JuuriJuhlan ohjelmaa. Kevätterveisin Pauliina Pajala Juhlavuoden ohjelmaa Espoon pelimannit soittaa osana JuuriJuhla RotFestin ohjelmaa päivätanssit Sellosalin lämpiössä myös tänä vuonna, iltapäivällä 1.4. Yhtye jatkaa Juhlavuoden teemalla myös syksyllä 22.11. 22 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla
23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite & # 43 œ œ œ D .œ œœ œ œ œ C A m œ œœœ œ œ œ G œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# A m G E/G # & # .. Joku muu-sikko -nimimerkin takaa paljastui voittajaksi Palokassa asuva Tomi Nurmi teoksellaan Keski-Palokan polska . Tuomariston mielestä ”Kärkikolmikon sävellykset olivat niin melodialtaan kuin rakenteeltaankin sujuvia. Palkinnoksi he saivat lahjakortin Kansanmusiikkiliiton verkkokauppaan. Toiseksi tuli helsinkiläinen Minna Torppa Elämä -sävellyksellään. 9 œ œ œ œ œ œ œ# œ A m œ œ œ œn œ œ F œ œœœ œ œœœœ F/G œ œ œ œn œ œ# E/G # & # .. Tomi Nurmi Nuottiliitteessä Suomen Kansanmusiikkiliiton sävellyskilpailussa menestyneitä sekä Kalevalaisten naisten liiton tilaama ilmastoitku. Kilpailuun otti osaa yksitoista sävellystä. 5 œ œ œ A m .œ œ œ œ œ œ# G E/G # œ œ œ œ œ œ œ A m G œ œ œ œ# œ .œ œ E/G # A m & # .. Niissä kuuluivat perinteen lisäksi uudemmatkin mausteet.” Onnea voittajille, ja kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille!. 13 œ œ œ œ œnœ œ œ œ A m œ œ œœœ œ œnœ G G/H œ œ# œ œ œ# œ œ œ œn œ A/C # D A m œœœ œ#œ .œ œ E/G # A m Keski-Palokan polska säv. Tuomaristona toimivat mestaripelimanni Patrik Weckman ja muusikko Jari Komulainen . Suomen Kansanmusiikkiliitto järjesti Ihan omasta päästä -sävellyskilpailun vuoden 2024 teeman kunniaksi. Kolmannen sijan sai Tiina Ahola Kokkolasta Aloituskatrilli -kappaleellaan
. . . . . . . . A C B B G G Am Am Dm Fmaj7 Fmaj7 G G/A C Fmaj7 Am D/A Am C/A Fmaj7 F /G F Am Am/E Am F C/D G Dm G Am/G Am F/C G G Am Fmaj7 Em Em C Fmaj7 Am Am F Em/A G Am D/A Am/G Am Am Am G Am D7 C E/H Am G C G Dm . . . 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Elämä MinnaTorppa 5 21 37 33 29 9 25 13 17 ?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ?. . . . .
25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 • PELIMANNI-LIITE
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025
Sen toteuttaminen on tuonut ryhtiä tekemiseemme. Samassa paikassa jatkuvat kaikille avoimet jamit tasaisin väliajoin, kuten myös avoimet harjoitukset esim. Soittajia on ollut joka kerta noin 8–20, ja kuulijoitakin on ollut mukavasti. Joukossa on muun muassa paikallisia kansanmusiikkikentän yhdistyksiä, oppilaitoksia ja yrityksiä. Hallituksemme jäsen, viulisti Stefan Kuni , ideoi konserttikokonaisuuden Rajamailla – Gränsland . Siitäpä tulee mahtava pumppu! Maria Kalaniemi sai ansioistaan kansanmusiikin alalla Abo Akademiska Orkesterin perustajan Axel Gabriel Ingeliuksen huomionosoituksen orkesterin joulukonsertin yhteydessä Tuomiokirkossa. Iltanuotiolla on vielä yhteislaulutilaisuus päivän päätteeksi. Jatkoa molemmille esityksille suunnitellaan parhaillaan. Ennen Virolahteen kuuluneiden Pitkäpaaden saarten aineistoista syntyi allekirjoittaneen toimesta dramatisoitu konsertti Ester Heleniuksen teeja soittoilta . Veikko Lahtinen Jo ha nn es W ie hn A nn a Po hj ol a. Jäsenmäärä kasvaa tasaisen verkkaisesti, ja olemme saaneet mukaan ilahduttavasti nuoria aikuisia muun muassa jamitoiminnan kautta. Pidämme myös jamiworkshopin Mondossa, hämäläiset jamit Kestikievarissa tai Trokassa. Keski-Pohjanmaa-areenalla on iltapäivällä Maakuntakonsertti, johon odotetaan yhteensä yli 200 soittajaa, tanssijaa ja kuorolaista. Kymenlaaksoon on syntynyt viime vuosina uusia kansanmusiikin ja -tanssin kokoonpanoja myös yhdistyksen ulkopuolella. Kevätsoiton yhteydessä järjestetään myös Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen kevätkokous klo 11.30. Kun katselen tammikuussa lähetettyä jäsenkirjettä, voin ylpeänä todeta, että Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksellä menee mukavasti! Monenlaista aktiviteettia on tulossa tänäkin vuonna sekä konserttiettä koulutusrintamalla. Olemme tiivistäneet yhteistyötä monien kymenlaaksolaisten toimijoiden kanssa. Kouvolassahan jameja on pidetty noin kerran kuussa menestyksekkäästi jo muutama vuosi. Valtakunnalliset teemat voivat olla inspiroivia. Kymenlaakson kulttuurirahasto tukee konserttitoimintaamme vuonna 2024 myönnetyllä apurahalla. Tällöin saadaan jo hiukan esimakua ja harjoitusta kesän konserttikappaleista yhteissoiton muodossa, ja päästään virittäytymään lähestyvän kesän tunnelmiin kaikkien osallistuvien soittoryhmien ja soittajien voimin. 27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 • PELIMANNI-LIITE Kymenlaakson kuulumisia Vaikka Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistys ei ole tämän lehden sivuilla viime vuosina näkynyt, toiminta on vilkasta. Hämeen Kevätsoitto sunnuntaina 6.4.2025 Hämeenkyrössä Varsinais-Suomen kuulumisia Ämpärporin pelimannit Uudestakaupungista saavat uudet harjoitustilat, kun uusi hieno monitoimitila Winter valmistui. Paikallinen työryhmä on jo alkanut suunnitella ohjelmaa: maakuntakonsertin ja jamien kappaleita on valittu ja sovitettu, ja harjoittelukin jo lähtenyt käyntiin. Soittosalissa puolestaan on Hämäläiset iltamat ja niiden jälkeen Juhlapihalla tanssit. Olemme saaneet oppia kansanlaulaja Taavi Uutelasta ja jouhikon soitosta Pekko Käpiltä . liikekeskus Forumissa. Sirpa Olkinuora, pj, Hämeen Kansanmusiikkiyhdistys Ry Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen kuulumisia Kaustinen 2025 – maakuntateemana Häme, pääkonsertti perjantaina 11.7. Retropelimannit soittaa Arttu Kunnaston johdolla, ja Sevoittarii-tanssiryhmää ohjaa Maiju Laurila. Turku-Folks järjesti Folklandia-risteilyn jatkot ravintola Koulussa. Yhdistyksen lisäksi mukana Kevätsoittoa järjestämässä ja tukemassa on Hämeenkyrön kunta. Kun vuonna 2023 oltiin Arkistojen äärellä, käyntiin pyörähti melkoinen ideamylly, joka on vauhdissa vieläkin. Yhdistyksen hallituksessa toimivat tänä vuonna jo mainittujen lisäksi Henna Mäkelin, Petri Hynninen, Sami Suoknuuti, Arto Rinne ja Elvi Hautamäki. Yhdistyksen uudet nettisivut julkaistaan kevään aikana. Ohjelma koostuu Pirkanmaan, EteläHämeen sekä Päijät-Hämeen perinteisestä kansanmusiikista ja huomioi mestaripelimannimme ja oltermannimme. Olemme aktiivisia Facebookissa ja Instagramissa. klo 14.00 Hämeenkyrössä Monitoimitalo Sillan tiloissa. Yhtye tähtää yhteisesiintymiseen Orivesi All Starsin kanssa kesän Kaustisella. Laitilan pelimannien yhteistyö viihdekuoro Boleron kanssa jatkuu: toukokuussa on yhteiskonsertti sikäläisessä työväentalossa. kerran su 6.4. Ennen kesää ja Kaustista soi perinteinen Hämeen Kevätsoitto 50. Projekti yhdisti viime kesänä noin 15 soittajaa ja laulajaa, sekä harrastajia että ammattilaisia. Terveisiä ja mukavaa kevättä kaikille muille kamuyhdistyksille ja lukijoille! Yhdessä eteenpäin – tai kuten meillä päin sanotaan: Soitellah ja laulellah! Tehläh yhles! Minna Raskinen Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksen pj Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla on tänä vuonna maakuntateemana Häme, ja teemapäivä on perjantai 11.7., jolloin on luvassa paljon maakunnasta tulevaa ohjelmaa. Jamitoimintaa pyritään saamaan entistä enemmän myös eteläiseen Kymenlaaksoon Kotkan ja Haminan seudulle. Konserttia on esitetty kolmesti, ja kokoonpanossa soittavat Kunin lisäksi Annika Lyytikäinen , Jarmo Romppanen ja Henrica Westerholm . Sen mainingeissa löytyi Anjalasta historiallinen Anders Juurelan nuottikirja. Soittajat, tanssijat sekä kuorolaiset ovat myös laajalta alueelta. Muistamme lämmöllä edesmenneitä jäseniämme Juhani Kunnastoa , Risto Taavitsaista , Olavi Pilliä ja Riitta Riihelää .Kun aloitin puheenjohtajana, teimme yhdessä strategian toimintamme selkeyttämiseksi
Sarjassaan parhaimman pistemäärän saavuttanut palkitaan Maestro-palkinnolla. Kannattaa laittaa kalenteriin! Veli-Jussi Lietsala Suomen Huuliharpistit ry, pj Finland Harmonica Festival 2025 ja huuliharpun SM-kilpailut Orivedellä 15-16.8.2025. Janka-Murros Suomen Huuliharpistit ry:n festivaaleilla on yli 20 vuoden perinteet ja niissä huuliharput soivat monipuolisesti. Tarjolla voi olla kunnantalon valtuustosali tai koulun jumppasali vuokraa vastaan. kansanmusiikkia, vanhaa tanssimusiikkia, nykyiskelmääkin, mutta kaikki perinteisesti sovitettuna. Konsertissa ja kilpailujen avoimessa sarjassa on perinteisesti ollut soittajia myös Virosta. kielibassoa soittaminen hyväksytään. Vuonna 2025 savolainen tapahtumakenttä muuttuukin siten, että viikon mittaista festivaalia telttoineen ei Siilinjärvellä nähdä. Sadasta hengestä talo täyttyy. Juomat sentään hankitaan kaupasta. Varsinainen Siilifolk-festivaali toteutuu 12.– 15. Myös työn alla oleva, useiden kuorojen ja pelimannien yhteinen suurprojekti, Friikoolin messu on saatu harjoiteltua ja esityksiä aletaan aikatauluttaa tulevalle keväälle ympäri Savoa. Perjantai-iltana Oriveden Kampuksella (ent. Kaikissa muissa, paitsi traditionaalisessa sarjassa, saa soittaa yhden instrumentin tai taustanauhan säestyksellä. Tänäkin vuonna marraskuinen kahvikonsertti kiinnosti yleisöä – kotoista, itse tehtyä ohjelmaa kahvintuoksuisella seurantalolla. Pelimannikentällähän tämä tarkoittaa perinteisesti sitä, että katseet alkavat kääntyä kohti tulevia tapahtumia ja pikkuhiljaa myös festivaalikautta. Kappaleet saavat olla esim. Jazz-sarja on selkeästi esim. Koko alueen yhteinen Savon Pelimannit piti ensimmäiset yhteisharjoituksensa helmikuun puolessavälissä ja kesän ohjelmisto alkaa muotoutua. Finland Harmonica Festivaleilla jaetaan myös Vuoden tulokas -palkinto. Kuten monet muutkin suuremmat kotimaamme kansanmusiikkitapahtumat, jotka ovat joutuneet kehittelemään erilaisia tapoja parantaakseen talouttaan, myös Siilifolkia järjestävä Savon Kansantaide ry on päätynyt pohtimaan vaihtoehtoisia toimintamalleja. Yhdistys uudistaa tällä tavoin tulevaisuudessa toimintaansa nimensä mukaisesti koko Pohjois-Savon alueelle tuoden ”SawoFolk” -nimikkeen alla tapahtumia, konsertteja, tanssin ja laulun työpajoja, yhteislauluja ja -soittoja, joita toteutetaan vuoden aikana eri puolilla maakuntaa. Iltapäivällä ovat SM-kilpailut. Harvoinpa rahaa riittävästi on, mutta sopivien ja kohtuuhintaisten kokoontumistilojen puuttuminen on usein ratkaisevampi tekijä. Tästä esimerkkinä on Kalevalan päivänä toteutettava työpajoja, musiikkia ja kansanperinnettä sisältävä Kalevalaa sydämellä -tapahtuma Siilinjärvellä. kesäkuuta, laajentuen mahdollisuuksien mukaan myös Siilinjärven ulkopuolelle. Omatoiminen porukka keittää itse sekä ohraettä riisipuuron. Oriveden Opisto) soittajat kokoontuvat matineakonserttiin ja kertovat tarinoita soittamisestaan sekä soittimistaan. Pelimanniryhmä on monena vuonna tehnyt yhteistyötä viihdekuoro Boleron kanssa: keväällä iltamat ja syksyllä kahvikonsertti opistotalolla. Viihtyisä talo on tänä päivänä Laitilan pelimannien ja soittokunnan vakituinen harjoituspaikka. Sen sijaan toimintaa laajennetaan sekä ympärivuotisemmaksi ja suuremmalle alueelle, mutta vastaavasti pienemmässä mittakaavassa. Jazzsekä traditionaalinen sarja ovat uusia. Nykyiseltä nimeltään se on opistotalo, mikä viittaa kansalaisopistoon. Niin Kuopiossa, Leppävirralla kuin Pieksämäelläkin – vain muutamia mainitakseni – pelimannitoiminta on jatkuvaa ja aktiivista ja kevättä kohti vauhti vain kiihtyy. jazz-standardeihin sekä teeman improvisointiin suuntautunut sarja. Mikä onni, jos paikkakunnan ikiaikaista ja ”lahoa” seurantaloa ei sittenkään purettu! Laitilan vanha ja perinteinen nuorisoseurantalo (vanhin osa VPK:n talo vuodelta 1889) on kaupungin omistuksessa ja vilkkaassa kulttuurikäytössä. Ajatus talon purkamisesta oli hetken esillä 1970-luvun puolivälissä, kun nuorisoseuran toiminta oli alkanut hiipua. Jari Aaltonen johtaa Bolero-kuoroa ja Marja-Liisa Santala pelimanneista koottua säestysryhmää.. Antti-J. Tapahtuma toteutetaan muutaman päivän mittaisena paikallinen pelimannimusiikki, kansantaide ja kansanmusiikki keskiössään. Jukka Vehmas Kyllä seurantalo on huippupaikka! Si rk ka -L iis a N ur m i Keväinen kenraaliharjoitus ennen iltamia Laitilan tunnelmallisella seurantalolla. 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Kuulumisia Pohjois-Savosta Folklandia on taputeltu, Samuelin poloneesia odotellaan, ja viimeistään sen myötä kevät alkaa vääjäämättä lähestyä. Lauantaina aamupäivällä soitamme tuokion keskustan liikkeissä ja ravintoloissa. Harjoituspaikkana opistotalo on pelimanneille ihanteellinen: omat puurojuhlatkin voidaan pitää tutuissa nurkissa. SM-kilpailujen ilmoittautuminen on avattu, ja tiedot löytyvät suomenhuuliharpistit.fi sekä Facebook/suomenhuuliharpistit-sivuilta. Huuliharpistit kisailevat Orivedellä elokuussa Rahan vähyyttä pidetään pahimpana syynä vaikkapa maaseudun tapahtumaköyhyyteen. Traditionaalisella sarjalla halutaan osaltaan edistää sekä kunnioittaa perinteistä suomalaista pelimannien soittotyyliä, mutta myös ilman ns. Lauantai-iltana on pääkonsertti, jossa myös kilpailujen parhaimmisto soittaa. Sarjoina ovat diatoninen, kromaattinen, blues, jazz ja traditionaalinen, yhtyeet sekä avoin sarja. Varsinaista festivaalituottajaa ei tilanteen vielä kehittyessä tällä hetkellä myöskään ole, mistä syystä esiintymistarjouksia ei olla voitu käsitellä, pahoittelee yhdistys. Kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset ja viime vuosien apurahahanojen kuivuus ovat tosiasia myös savolaisella kansanmusiikkikentällä
Asu säesti ja äänitti myös ainoaksi jääneen cd-levyn. Kitaran rinnalle tuli sitten myös kontrabasso. Viulu soi myös kirkoissa eri kanttorien kanssa. Aimo Mantere oli oppinut huuliharpun soiton Laihialla äidiltään. Hän oli pitkään lahtelaisten pelimannien kantavia voimia. Mantere oli myös Suomen huuliharppuyhdistyksen perustajajäseniä. Opiston johtaja Felix Krohn hyväksyi minut koesoiton jälkeen opinahjoonsa. Aloin soittaa kitaraa tanssiyhtyeissä. Sain opettajakseni huippunimen Tatjaana von Rippaksen. Immosen kitarakoulusta opettelin itsekseni. Keväällä Mantere sai aivoinfarktin ja puolittain halvaantuen hän menetti puhekykynsä. Nuorena miehenä Mantere harrasti SM-tason hiihtoa, joskaan ei yltänyt aivan kirkkaimille mitaleille. Mottoni tulee sotakoulun ajalta Lappeenrannasta. Kaustinen tuli tutuksi. Näin keikkailin 1970-luvulle lavoilla ja ravintoloissa. Isä-Urpo taas oli perustanut vuonna 1932 paljon kiertäneen Korven pojat -nimisen orkesterin. Ohjelmistossa oli humppia, valsseja ja ”tanssipaikka-jazzia”. 29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 MUISTOISSAMME Vuoden 2009 Mestaripelimanni Aimo Mantere poistui keskuudestamme viime vuoden tammikuussa. Kova koti-ikävä pakotti minut jättämään Lahden ja tulin musiikkiopistoon Jyväskylään, jossa kuljin junalla. Ylivääpeli evp Eero Lahti, Suolahti 6.10 2006.” Eero Lahti soitti omaksi ilokseen loppuun asti, joskin viime vuosina täytyi tyytyä mandoliiniin, kun sormet eivät enää taipuneet viulunsoittoon. Soitto oli kansanomaista ja oivaltavaa. Otti myös mukaansa kun lähti työväentalolle tanhuja, tansseja ja lauluja säestämään. Mantereen ohjelmisto oli laaja ja mukana oli myös itse sävellettyjä kappaleita. Soittelin häitä hautajaisia, synttäreitä, ja peijaisia. Nyt aloin kitaran myötä kiinnostua soinnuista ja sointuopista. Viulusta tuli sitten minunkin pääsoitin. ”Olkaa hiljaa, Oistrah soittaa. Eräs kuulija epäili levyllä soitettavan Säkkijärven polkkaa kaksirivisellä haitarilla. Mikä tahansa kappale kelpasi mukaan, ja Mantere sovitti kappaleet huuliharpulleen sopiviksi. Sauli Heikkilä Eero Lahti 29.11.1932–3.2.2025 Sa ul i H ei kk ilä Ju ss i A su. Isä oli itseoppinut viulun taitaja. Hänen isänsä, suutarimestari Eemil Lahti oli hankkinut ameriikassa ollessaan viulun, jolla isäni alkoi tapailemaan säveliä. Aimo Manteretta, pelimannia henkeen ja vereen, muistavat ja kaipaavat kaikki alan harrastajat. Hän kuvailee soittajanpolkuaan vuonna 2006 kirjoitetussa muistelussaan näin: ”Isän, Väinö Lahden ja Jenny-äidin harrastukset poikivat pojilleen Eero, Heikki ja Pekka alkutahdit musiikin polkuja kulkemaan. Olin silloin viisivuotias. Sota-aika koitti sotkien soittoharrastuksen. Jätin viulunsoiton sikseen. Sama soitanto jatkuu edelleen. Isä hankki minulle viulunsoiton opettajan kodin ulkopuolelta. Tunnit olivat epämääräisiä, eikä opettaja ollut aina paikalla. Leipätyönä palvelin Suomen armeijaa 25 vuotta. Elettiin 30-lukua. Veljeni Heikki Lahden yhtyeen kanssa tehtiin kansanmusiikkikeikkoja kotimaassa ja ulkomaillakin, Australia, Englanti ja Irlanti tulivat tutuiksi. Orkesteritoimintaa oli myös ja Jyväskylän nuoriso-orkesterissa soitin viulua. Isä kuoli 1979 ja viulu jäi seinälle yksin. Lopulta kyllästyin oppilaselämään. Olin jonkinlainen jääräpää. Mantereen veli kertoi potilaan soittaneen kuitenkin ohjelmistonsa läpi saatua huuliharpun käteensä vaikkei pystynytkään puhumaan. Vuonna 1945 lahtelainen tätini hommasi minulle koesoittotilaisuuden Viipurin musiikkiopistoon. Hänellä oli joukkuehenkeä ja häneltä löytyi aina apu kaikkiin kavereiden murheisiin, muistelee Erkki Vihinen Erkki Vihisen ja Jussi Asun tarinoiden pohjalta Sauli Heikkilä Aimo Mantere 8.11.1938 – 3.1.2024 Viulisti ja säveltäjä Eero Lahti kuoli syntymäkodissaan Suolahdella helmikuussa. Tämän päivän yhtyeistä mainittakoon Hoikkaset, Kumpusen Putki ja Venttiili, Pasuunapelimannit, Kyläpelimannit, Ahtin tahti ja Irtokivet. Mantereen säestäjänä usein toiminut Jussi Asu muistelee, että hänellä oli ilmiömäinen kyky poimia säestyksen laajennetuistakin soinnuista olennaiset äänet vaistomaisesti. Lahdessa olin saanut myös teoriatunteja. Kitara tuli kuvaan mukaan vuonna 1953. Sovittelen kansanmusiikkia ja säveltelenkin omia ajatuksiani. Etelä-Pohjanmaalta Mantere muutti Lahteen, jossa toimi huoltoasemayrittäjänä. Toinenkin levy piti tehdä, mutta korona-epidemian takia se jäi tekemättä. Hän kokosi meidät pojat aina lauantaina radion ääreen Lauantain toivottuja kuuntelemaan ja arvuutteli kuka soittaa, mitä soittaa, kenenkä sävellys on ja niin edelleen. Soitin Beethovenin menuetin. Hiihtourheilussa hankitut vahvat keuhkot edesauttoivat myöhemmin huuliharpunsoiton suomenmestaruuskisoissa, joissa kultaa tuli useampana vuonna ja myös kolme Euroopan mestaruutta sekä mm-kisojen toinen sija. Rintamalta hän toi mandoliinin, jolla lomilla, opetti soittamaan Metsäkukkia ja klassista sodan lopulla. Isä opetti sävelasteikon mandoliinilla. Mandoliinilla niitä mukana tapailimme. Pelastin sen sieltä taas soitolle ja aloin verestämään kouluajan taitojani nyt kansanmusiikin parissa. Eeroa jäivät kaipaamaan veli-Markku, muut läheiset sekä suuri joukko pelimanniystäviä
Ennisin kaupungista tuli Hessulle vuosien mittaan erityisen rakas paikka. Hessun, jolla lempinimellä me lukuisat ystävät hänet tunsimme, nuorena alkanut musiikkiharrastus vei Kaustisen musiikkilukioon, jossa hän opiskeli klassista viulunsoittoa Mauno Järvelän oppilaana. Kansanmusiikin saralla Hessu soitti useissa yhtyeissä, kuten Sirkus, Foolstop, Aloof, Sibyl Vane, Pulari, Reel Music, Red Rum sekä Hal Peters and His String Dusters.Toinen Hessun uran tärkeä puoli oli lastenmusiikki. Monet luottamustehtävät ja puheenjohtajuudet Suomessa olivat Esalle luontevaa toimintaa. Matti Kallio M ai ja st in a Tu om in en. Hän opetteli lukemattoman määrän tanssisävelmiä ja tutki niiden korukuviointia tarkemmin myös hidastamalla alkuperäisäänityksiä. Hän edusti Suomea erilaisissa kulttuuritilaisuuksissa ja kokouksissa monissa maanosissa ja tutustui samalla eri maiden ja kansojen perinnekulttuureihin suurella mielenkiinnolla. Esa Vilhosen muistoa kunnioittaen Jukka Heinämäki, Petri Hoppu, Riitta Korhonen ja Päivi Ylönen-Viiri Ti m o H uk ka ne n Heikki Kangasniemi 25.3.1967–12.11.2024 Kankaanpäässä syntynyt viulisti Heikki Kangasniemi menehtyi sairauskohtaukseen kotonaan Järvenpäässä viime marraskuussa. 30 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Esa Vilhonen 1957–2024 Kun suruviesti saapui yllättäen, niin kaikki olivat hiljaa. Hän halusi välittää monia kulttuurisia kokemuksiaan ja arvojaan myös eteenpäin, erityisesti nuorille alan harrastajille. Omaa tekemistään kohtaan hän saattoi olla toisaalta hyvin vaativa ja pedantti.Käsistään taitavan, kellosepän pojan nuorena alkanut antiikkiharrastus johti siihen, että Hessu opiskeli 2000-luvulla ikkunaentisöijäksi. Esan omin sanoin (2022) seuraava lainaus on hyvin kuvaava hänen ajatuksistaan: ”Kannustan tanssintekijöitä syventymään arkistojen aarteisiin ja löytämään sieltä aineksia oman, kunkin tanssiteoksen ja omintakeisen identiteetin ja kuhunkin taideteoksen istuvan tyylin rakentamiselle”. Hessu oli monipuolinen ja tyylitajuinen muusikko, jonka erityinen intohimo ja osaamisalue oli irlantilainen kansanmusiikki. Tällä saralla Hessun monipuolisuus pääsi vahvasti esiin: viulunsoiton ohella hän lauloi kauniilla bassobaritonillaan, vihelsi virtuoottisesti ja soitti mandoliinia. Hessu oli luonteeltaan lämmin, vaatimaton ja huumorintajuinen sekä hyvin avulias. Tutuksi tulivat niin kotimaan konserttisalit, irkkupubit kuin ulkoareenatkin. Kansainvälisessä toiminnassa hän oli erittäin aktiivisesti mukana. Esa oli tulevaisuuteen suuntautunut ja kannusti kaikkia toimintaan mukaan. Järvelän, kaustislaisen ilmapiirin ja lukion yhteisöllisyyden innoittamana tapahtui myös todellinen herääminen kansanmusiikin maailmaan. Hessua jäivät lämmöllä kaipaamaan sisaret perheineen, sukulaiset ja lukuisa joukko ystäviä. Tuttiorkesterin Tuttirallaa-levy palkittiin vuonna 2008 lastenmusiikin Emma-palkinnolla. Esa oli enemmän kuin kulttuuriperinnön vaalija – hän oli sillanrakentaja, joka yhdisti ihmisiä kansanperinteen kautta. Myöhempinä vuosina reissuja kertyi kymmenkunta lisää, ja niiden keskiössä oli jamisoitto irlantilaisten kollegojen kanssa. CIOFF:n hallituksen jäsenen ja rahastonhoitajan vastuullisia tehtäviä hän hoiti 2000-luvulla yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Keikkamatkat veivät häntä myös ympäri maailmaa, muun muassa Pohjois-Amerikkaan ja eri puolille Eurooppaa. Esa toi usein esille, miten hänen lapsuuskodissaan arvostettiin perinnettä ja varsinaisuomalaista kulttuuria, josta hänellä oli mahdollisuus saada pohjaa omille arvoilleen ja perinteen kunnioittamiselle. Ensimmäisen Irlannin-matkansa Hessu teki Sibyl Vane -yhtyeen kanssa vuonna 2000. Näissä tehtävissään osaava ja kielitaitoinen Esa oli hyvin pidetty ja arvostettu. Esa kertoi myös aina kauniisti omasta perheestään, vaimostaan Paulasta ja tyttäristään. Tuolla reissulla tehtyjen Dublininkeikkojen jälkeen suunnattiin länsirannikolle Claren kreivikuntaan ja Aran-saarille asti. Improvisoinnin kehittymiseen vaikuttivat esikuvina myös ranskalaiset jazzviululegendat Stéphane Grappelli ja Didier Lockwood. Lukion jälkeen Hessu muutti Helsinkiin opiskelemaan Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen koulutusohjelmaan. Kiitos Esa, kun olit kanssamme ja esitit ajatuksiasi ja loit katsetta tulevaisuuteen, olit avarakatseinen ja kannustava. Esa oli herkkä ja taitava luonnon valokuvaaja, perinnekulttuurin vaalija ja monipuolinen kansantanssiin perehtynyt vaikuttaja. Hän tuli suomalaisille perheille tutuksi Huvituttija Lauludiplomi-tv-sarjojen myötä. Hän oli perustamassa Mukaralla-orkesteria (myöhemmin Tuttiorkesteri) 1990-luvun alussa, ja oli yhtyeessä mukana yli 30 vuotta. Hänen irkkuviulutyyliinsä tärkeitä vaikuttajia olivat Cathal Hayden, Kevin Burke ja Martin Hayes. Hänen elämäntyönsä ja perintönsä elävät jokaisessa tanssiaskeleessa ja sävelessä, jotka jatkuvat hänen innoittamanaan. Esa toimi aktiivisesti nuoriseuratoiminnassa sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Hessu teki valtavan uran esiintyjänä, keikkoja saattoi olla vuodessa jopa satoja. Hän oli mukana Helsingin nuorisoseuran toiminnassa sekä oli myös jäsenenä Suomen Nuorisoseurojen hallituksessa ja Pispalan Sottiisin päätoimikunnassa.Esa oli usein mukana kansantanssikatselmuksissa ja -näytöksissä, ja kirjoitti tarkkoja havaintojaan ja näkökulmiaan tasapuolisesti perinteisistä tansseista, arkistotiedoista ja uusista koreografioista. Tuntui myös siltä, että linnutkin vaikenivat
Toiminta jatkuu mukana olleilla paikkakunnilla. Paluu lajin pariin tapahtui puolivahingossa.– Seisoskelin yliopistolla ilmoitustaulun edessä ja jotain tyhjää siinä toimitin, kun näin tanssitupa-mainoksen. Osallistuminen ei edellytä tanssitaitoa, vaan kaikkia rohkaistaan mukaan vaikka askeleet eivät vielä olisikaan hallussa. Paikalle voi tulla myös tunnelman vuoksi, vaikkei itse tanssi tai soita. Jyväskylässä opetus jaettiin kahteen osaan, jolloin ihmiset saivat illan aikana lisää ideoita kokeiltavaksi. Tanssiminen osoittautui niin hauskaksi, että hän ilmoittautui ISOn Tanhuujien ryhmään. Gazdag pitää tärkeänä tanssin alkeisopetusta, jotta kaikki pääsevät hyvin mukaan. Tanssin ydin kokemuksellisuudessa Tuomas Salopuro tanssii kolmatta vuotta nuorisoseura Motoran riveissä. Sitten perillä löytyikin monta ihmistä, joiden kanssa oli paljon yhteistä. Toivottavasti tanssitupia syntyy muillekin paikkakunnille ja järjestäjät jakavat vinkkejä toisilleen. – Joillekin sopii, että saa tehdä mitä tahansa, mutta monelle tuo turvaa, että tuntee muutaman variaation, joita voi yhdistellä. V ill e Ku rk i. Gazdag aloitti kansantanssin lapsena mutta tutustui vapaaseen vientiin ja seuraamiseen vasta opettajaopinnoissa. – Oli iso apu, kun tiesi, että paikalla on tuttuja. – Itseäni tanssiminen auttoi aikoinaan nousemaan masennuksesta. Projektin tuottaja ja Katajan opettaja Mari Solja kertoo, että pyrkimyksenä oli jakaa pääkaupunkiseudulla kertynyttä kokemusta muillekin, mutta kukin muokkasi konseptia omiin oloihinsa sopivaksi. Yhteistä iloa ja liikkeestä nauttimista ei nähdä yhtä arvokkaana. Tärkeintä on rento fiilis Lahden tanssituvista vastaava tanssinopettaja Béla Gazdag kertoo, että paikkakunnalla tarve oli jo tunnistettu, joten hanke osui sopivaan aikaan. Paritanssia pääsee kokeilemaan myös monissa valtakunnallisissa tapahtumissa, kuten huhtikuussa Tradissa Katajan johdolla. Tanssituvat ovat kaikille avoimia Tanssituvat ovat osa viime syksynä toteutunutta Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen hanketta, jossa aloitettiin kaikille avointa kansanparitanssitoimintaa ympäri Suomea. Hän toimii Joensuun tanssituvissa avustajana, kun opettajat tarvitsivat näyttöpareja. Säde Loponen Viime syksynä alkanut Tanssitupa-hanke kokosi ensikertalaisia ja konkareita eri puolilla maata tanssimaan ja soittamaan yhdessä. Ensikertalaiselle jo tansseihin tuleminen voi olla iso ponnistus ja moni asia jännittää. Salopuro pitää yhteistä aloitusta ja opetustuokiota äärimmäisen tärkeänä, jotta ihmiset saavat perusaskelia haltuun ja kontakteja toisiinsa. Tärkeintä on, että parin välille syntyy rento fiilis ja saadaan onnistumisen kokemuksia. Hänelläkin on vielä pientä jännitystä tuntemattomien hakemiseen liittyen. Muusikoille puolestaan on järjestetty jamihautomo, jossa soitetaan samoja kappaleita, joiden tahtiin illalla tanssitaan. 31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 E sko Huntus sai ensikontaktinsa kansantanssiin alakouluiässä, mutta harrastus jäi vuoden mittaiseksi kokeiluksi. Parikymppinen opiskelija oli muuttanut syksyllä Jyväskylään, joten kaupunki ja ihmiset olivat vielä uusia. Tuomas Salopuroa harmittaa, ettei tanssiminen ole enää Suomessa massakulttuuria. Uskon, että se tekisi monille muillekin tosi hyvää. Loppuillasta voi antaa mennä, mutta alku pitäisi tehdä tempoltaan rauhalliseksi. Enimmillään tapahtumaan on osallistunut noin 80 henkeä. – Konkareiden ei ehkä heti kannata tykitellä tanssilattialla hienoimpia juttu, ettei vahingossa luo sellaista mallia, että noin pitää osata. – Olen ammatiltani tanssija, tosin nykytanssin puolelta. Hän on miettinyt paljon, miten olisi hyvä opettaa ja markkinoida ajatusta paritanssista, jossa ei ole koreografiaa vaan parin välinen kommunikaatio on keskiössä. Tanssituvissa tilat ovat olleet täynnä ja tunnelma lämminhenkinen. Samalla ihmiset ”altistuvat kansantanssille”, kuten Gazdag asiaa kuvaa. Tanssitupien käynnistämistä rahoitti Museovirasto ja mentoroi helsinkiläinen Kansantanssijamikollektiivi Kataja ry. Se voi olla miellyttävää katseltavaa, mutta varsinaisena pointtina ei ole viestiä mitään ulkopuolelle. Etenkin vapaan viennin tilanteessa kyse on yhteisestä hetkestä, jossa molemmat kuuntelevat toisiaan ja tuntevat tanssin kehossaan. – Ehkä haaste on siinä, miten vielä madaltaisi kynnystä ja saisi läpi sellaisen viestin, että tule rohkeasti soittamaan ja tanssimaan, vaikket mielestäsi osaa. Etenkin miessukupuoleen kasvaneille hyväksytty kehollisuus on hänen mukaansa yleensä urheilua, kilpailua ja suorittamista. Alkuun osallistuminen arvelutti, mutta kun Huntus kuuli, että muutama kuorokaveri oli menossa samaan tapahtumaan, hän rohkaistui mukaan. – Vaikka pidän esiintymisestä, minulle tanssin ydin on kokemuksellisuudessa. Toisin sanottuna olin mainoksen uhri. Biologian opiskelija kuvailee kokemusta luonnontieteen termein keikahduspisteeksi. Tanssitupia järjestettiin Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa ja Joensuussa. Toiminta jatkuu monilla paikkakunnilla. Konseptia soveltamassa Tanssitupa-hanke huipentui Folklandialla järjestettyyn tanssitupaan, jossa Mari Solja ja Jari Haavisto opettivat polskaa laivan keinahdusten avittamina. Ilta päättyi huutokatrilliin, mikä oli aivan erityisen ihanaa. Tanssin kentälläkin kilpailua on paljon. Esimerkiksi Joensuussa mukaan haluttiin karjalaista perinnettä
Tunteja sai paljon ja erittäin tärkeäksi välineeksi osoittautui kansanmusiikin osaston 1980-luvun jälkipuolella rakennettu oma studio, moottorina kansanmusiikin visioijana kauaskatseinen opettaja ja sittemmin kollega Juhani Näreharju . Yhteistyö Ruuttusen kanssa huipentui siihen, kun Sinikan innoittamana hänen ensimmäinen oma Vanhan virsikirjan 1701 virsistä koostuva cd Wanhat wirret soivat (H-Y 2000) äänitettiin Inkoossa poikansa Esa Ruuttusen toimiessa taiteellisena tuottajana. Matti Kontion kuolemasta on seitsemän vuotta, ja kaikki viisi lasta alkavat olla maailmalla. Pikkuhiljaa opiskelu muuttui tuntiopettamiseksi ja siitä edelleen kansanmusiikin lehtorin työksi. Heidän luonaan vierailtiin ja heitä myös kutsuttiin SibeliusAkatemiaan opettamaan. Sinikka Kontio asuu edelleen Matin kanssa1994 hankitussa vanhassa koulussa Inkoossa. Tämän hetkiseen toimenkuvaan Sinikka ei suuria työtiloja tarvitse. Vanhoista virsistä tohtoriksi Vaikka opiskeluaikana soitettiin kaikenlaisia soittimia, pysyi kantele ykkössoittimena. Kanteleensoiton hän aloitti yläasteikäisenä kansalaisopiston piirissä Ilona Porman opissa. Ei puhuttu rahapulasta. – Maailma repii. Ilmeisesti minut säästettiin tarkoituksella tältä surulliselta uutiselta, ja se kerrottiin minulle vasta tarkastustilaisuuden jälkeen. Kanteleen rinnalle tärkeäksi nousi laulu ja ennen kaikkea veisaaminen. Suurta taloa lämmitetään kylminä kuukausina säästöliekillä. Tohtorintutkinto sisälsi kolme konserttia, kaksi cd-levyä ja kirjallisen työn, jonka nimi on Veisuun mahti – Vanha virsikirja ja kansanveisuun tyylipiirteiden Sinikka Kontion kolmas elämä Sinikka Kontion suuressa talossa on pieni lämmin sydän. – Muistan sen innon, kun kaikki oli uutta ja päästiin rakentamaan kansanmusiikin koulutusta. Ruuttunen neuvoi Sinikkaa eteenpäin löytämään ylivieskalaisia Vanhan virsikirjan veisaajia. Vuosikurssiyhtye oli Pirnales, jonka kanssa lähdettiin jo opiskelun alkuvaiheissa koulukiertueille. – Olisin voinut olla ensimmäiselläkin vuosikurssilla, jos olisin lähtenyt suoraan lukiosta, mutta kuulin vasta konservatoriossa opiskellessani, että sellainen mahdollisuus on, ja pyrin ja pääsin opiskelemaan vuonna 1984. Kuoroista alkoi kuitenkin kyteä kiinnostus asiaa kohtaan. Paineet ovat kovat monelta suunnalta. Sinikan kiinnostus virsiin johti tohtoriopintoihin. Se ei kuitenkaan tule Sinikalla ensimmäisenä mieleen, kun tiedustelee, mikä on nykyään toisin. Tuntuu, että opiskelijoilla on kiire löytää, mitä he erityisesti haluavat tehdä. Taiteellinen tohtorintutkinto oli Arja Kastisen jälkeen kaikkien aikojen toinen kansanmusiikin koulutusohjelmassa ja alansa pioneerityö. Viime syyskuisen eläköitymisen jälkeen työ Sibelius-Akatemiassa jatkuu arkiston inventoinnin ja joidenkin tutkintojen loppuunsaattamisen parissa, ja pianonvirittäjän tointa hoidetaan sattuneesta syystä asiakkaitten luona. – Kyseinen vuosi 2001 oli ajoituksen kannalta tärkeä, koska tutkimani Vanha virsikirja 1701 täytti sinä vuonna 300 vuotta. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä. Eniten kaipasin työn viimeisinä vuosina rauhaa opettamiseen ja opiskelijoille opiskeluun. Hän asuu edelleen yli kolme vuosikymmentä sitten puolisonsa kanssa hankkimassa vanhassa kansakoulussa Luoteis-Inkoossa. Opiskeluaikana vanhat virret alkoivat kiinnostaa enemmän, ja kun opiskeluissa tuli kenttätyövaihe, Sinikka päätti ottaa selvää, mitä kotiseudulta löytyy. Arvi Ruuttunen oli tuolloin liki 90-vuotias. Halusin tietysti valmistua tohtoriksi silloin. Martti Pokelan opissa avautui uudenlainen, upea kantelemaailma, muista opettajista puhumattakaan. Naapurikunnasta Nivalasta löytyi ahkera ja taitava veisaaja Arvi Ruuttunen , joka oli veisannut Nivala-Seuran arkistoonkin 150 Wanhan Wirsikirjan virttä. Ikuisesti on jäänyt mieleen, että edellä mainitsemani veisaaja Arvi Ruuttunen oli kuollut päivää ennen tohtorin tutkinnon tarkastustilaisuuttani. Kansankoraalit eivät olleet ennen korkeakouluopiskelua mitenkään erityisen tuttuja, vaikka kuorossa niitä jo laulettiinkin. Opiskelu oli Heikki Laitisen luotsaamaa etsimistä, monien kansansoittimien soittamisen opettelua, tutkimista ja kenttätyötä. 32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 S inikka on nähnyt kansanmusiikin korkeimman koulutuksen kehityksen ja muutoksen koulutuksen aloittamisesta tähän päivään. Nykyään vanhan kansan pelimannit alkavat olla harvassa ja sellaisten vierailevien opettajien määrä on supistunut. Ennen Helsinkiin muuttamista Sinikka oli opiskellut pianonsoittoa Ylivieskan musiikkiopistossa ja Oulun konservatoriossa. Multi-instrumentalismi oli voimissaan. Hän aloitti opiskelun Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman kaikkien aikojen toisella vuosikurssilla. Kansanmusiikin koulutusohjelman alkuaikoina oli hienoa myös, että pelimanneja oli paljon. Kotipitäjä Ylivieska oli vahvaa herännäisaluetta, ja tähän ns. körttiläisyyteen kuuluu tunnusomaisena voimallinen veisaaminen
Kantele on pysynyt Sinikan tärkeimpänä soittimena ja hän toimi Kanteleliiton puheenjohtajana 1990-luvulla. Tutkinto johti myöhemmin monien valtakunnallisten veisuutapahtumien järjestämiseen, monenlaiseen toimintaan Herättäjä-Yhdistyksessä – johon Mattikin liittyi Sinikan vanavedessä – sekä kymmenien Kantelekirkko-jumalanpalvelusten järjestämiseen eri puolilla Suomea. – Menin Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnalliseen kuoroon ja siellä viikonlopun harjoitukset alkoivat aina nimenhuudolla. Sinikka ja Matti tekivät myös paljon duokeikkoja lähinnä Saksassa. Levytuotannoissa on myös paljon muuta kansineen ja teksteineen, ja se kaikki tehtiin yhdessä. Studiota vuokrataan silloin tällöin ulkopuolisille ja lapsista musiikkikasvatusta opiskeleva Kalervo on ollut mukana joko äänittämässä tai huolehtimassa, että tila on valmis äänityksiä varten. Myöhemmin hän tuli opettamaan Sibelius-Akatemiaan. Menee omalla painollaan. Oli tärkeää, että joku asiaatunteva kuunteli tuorein korvin ja toi oman panoksensa lopputuotokseen. Riippuu paljon myös siitä, millaisen tien nuorisomme valitsee. – Tulevaisuudesta ei ole varsinaisesti vielä puhuttu tai tehty päätöstä. Siitä alkoi vuosia kestänyt yhteistyö Vanhan virsikirjan virsien parissa. Menin sitten harjoitusten jälkeen juttusille. Hän vieraili myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla opettamassa. Sinikka Kontio (os. – On hienoa, että löytyy energistä porukkaa, joka pyörittää Kanteleliittoa ja muita kanteleeseen liittyviä yhdistyksiä, vaikHieman sattumalta vastaan tullut pianonvirittäjän koulutus johti Sinikka Kontion uuteen ammattiin. Yhtä pidettiin yli kaksikymmentä vuotta ja yhteistyötä tehtiin monella rintamalla asuen välillä Inkoossa ja välillä Matin ”toisessa kotimaassa” Saksassa vuoden, parin jaksoja. Inkoon musiikki ehti tehdä nelisenkymmentä levyä, eikä toimintaa ole vieläkään haudattu. IMU-Inkoon musiikki perustettiin vuonna 1999, vaikka äänitteitä oli tehty jo Inkooseen muuttamisen aikoihin viisi vuotta aiemmin. Hommaa oli helpompi pyörittää, kun oli yritys. Järvinen), s. Inkoon koulu hankittiin, koska tarvittiin tilat studiolle. 1964 Rautio (Kalajoki) Koulutus ja työt Sibelius-Akatemia • Musiikin lisensiaatti 1995 • Musiikin tohtori, taiteellinen linja 2001 Sibelius-Akatemia/ Taideyliopisto • Kansanmusiikin lehtori/ yliopistoopettaja 1991–2024 • IMU-Inkoon musiikki avoin yhtiö, yrittäjä 1999– Konserttitoiminta • Kaisan virsi -projekti 2017– • Kiertueet Saksassa 1991– • Soolokiertueet 1990-luvun alussa • KanteleDuo Sinikka ja Matti Kontio 1990–2010-luvuilla • Kansantanssija musiikkiryhmä Katrilli 1980–1990-lukujen taite Julkaisuja • Taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen työ Veisuun mahti Vanha virsikirja ja kansanveisuun tyylipiirteiden sovellus omassa musisoinnissa (Sibelius-Akatemia 2001) • Jokilaaksojen kantele (toimitusryhmän jäsen 2019) • Viisikielisen kanteleen ohjelmistoa 3, Martti Pokelan sävellyksiä viisikieliselle (KMI 1989) Äänitteitä • Weisuun riemu ja rajuus (H-Y 1995), Marian suru (H-Y 2001) • KanteleDuo Sinikka ja Matti Kontio: Finnish Folk And Favourites (Ondine 1995) The Soul of Kantele (Ondine 1999) Kalevala ja Hyvää Joulua! (IMU 2001) • Kantelekirkko (IMU 1999) • Gnistra: I himmelen (IMU 2014) • Pirnales-yhtye: Pirnales (Olarin musiikki 1989) Aquas (KMI 1992) Parasta ennen (Olarin musiikki 1994). Vuodesta 1991 hän toimi usein Matin kanssa kantelekilpailuiden tuomarina. 33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 sovellus omassa musisoinnissa . Menetyksen jälkeen uusi ammatti Matti Kontioon Sinikka oli tutustunut kantelekilpailuissa, joissa Matti toimi tuomarina. Erään kerran kuulin siellä nimen Väinö Tiihonen ja havahduin, että tämähän on se sama veisaaja, jota Erkki Ala-Könni oli äänittänyt 1950-luvulla, kun Väinö oli nuori. Sinikka ei varsinaisesti osallistunut äänittämiseen, mutta toimi jälkituotannossa korvina
Kanteleitten ja omien pianojen virittäminen oli tietenkin tuttua. Tuntui ylelliseltä olla oppimassa uutta hyvässä ohjauksessa. Suomea edustaa monista kansanmusiikkiyhtyeistään tuttu Arto Järvelä. Ehkä se vielä löytyy joskus, kun ei pakota itseään. Kirkkonummelainen huuliharppupelimanni ja -tohtori Jouko Kyhälä kuuluu suomalaisten ammattikansanmuusikoiden kärkikaartiin. Konsertti järjestetään Haaparannalla Folkets Husissa ja konsertin jälkeen ilta jatkuu Pelimanniklubilla, jossa voi myös tanssia. Vilho syntyi Siilinjärvellä ja muutti Rautavaaralla vietetyn lapsuuden jälkeen Pohjois-Ruotsiin pieneen Ullattinimiseen kylään, jossa laulu, musiikki, runous ja kuvataide olivat Vilhon väyliä kuvata sisäisiä tuntojaan. Arjesta oli vain selviydyttävä. Tulevaisuuden suunnitelmien utelemisessa tulee vastaan lisäksi yksi yllättävä asia.– Tykkään suunnitella korttipelejä Hetken hämmennyksen jälkeen alkaa valjeta. Minusta on arvokasta, että on liitto, joka yhdistää kaikki kanteleensoittajat musiikkigenrestä riippumatta. – Koulutuksessa oli pääopettajana Jarkko Björknäs , vanha tuttu Katrilli-kansantanssija musiikkiryhmästä 1990-luvulta. Toisaalta, olihan korttipakka Tapio Rautavaaran esittämässä kappaleessa raamattu, almanakka ja rukouskirja. Pianonvirityskoulutuksessa osat tavallaan kääntyivät toisin päin, jos tällainen vertaus sallitaan. Projektin muusikot ovat Guro Kvifte Nesheim (viulu ja hardanger d’ amore), Mads Kjøller Henningsen (huilu, säkkipillit, harmooni ja triangeli), Leija Lautamaja (kolmirivinen haitari ja harmoni), Clara Tesch (viulu) sekä Malte Zeberg (kontrabasso). Jonkinlaisena uutena alkuna on toiminut myös Matin lähtemisen jälkeen hankittu pianonvirittäjän ammatti. Tule kokemaan erityisen mielenkiintoinen kansanmusiikkitapahtuma kahdella paikkakunnalla molemmin puolin Suomen ja Ruotsin rajaa. En keksi, miten pelien suunnitteleminen liittyy veisaamiseen tai kanteleensoittoon, mutta se voi olla ihan hyvä. Floating Sofa Quartet -yhtyeellä on ollut oma otteensa pohjoismaiseen kansanmusiikkiperinteeseen jo yli 10 vuoden ajan. Kystnært-kokonaisuus sai ensiesityksen Farsund Folk Festivalilla Norjassa 2023. Siis numeroiden pyörittämisestä ja ehkä myös harmonioista. Sinikkaa viehätti erityisesti viritysteorian ja -käytännön matemaattisuus sekä se, että työssä voi kehittyä koko ajan. Hän on luotsannut maailmankuulua Sväng-huuliharppukvartettia jo 20 vuotta ja lisäksi tehnyt mittavan uran sooloesiintyjänä, sekä teatteri-, elokuvaja nykytanssisäveltäjänä. Inkooseen jäivät asumaan Sinikan kanssa neljä alaikäistä lasta, nuorin vasta yksitoista. Vilho oli tuottelias, välillä jopa maaninen sampo, joka jauhoi ilmoille riipaisevaa lempeän rakkauden ja syvän ahdistuksen välimaastossa vellovaa taidetta. – Siinä oli onneksi Leena Joutsenlahden tohtorintutkinto sopivassa vaiheessa. Matti Kontio kuoli 69-vuotiaana syyskuussa 2017. Konsertissa esiintyvät myös Gränslösa spelmän, Kaisa Ristiluoma, Heidi Kenttälä, Tervolan Pilemannit ja Omajuttu. Yhtye koostuu Pohjois-Ruotsin tunnetuista pelimanneista, jotka vaikuttavat muun muassa J.P. Nyströms ja Jord -orkestereissa. – Minua kuvaa aika hyvin se, että ruoan laitto ei ole oikein minun juttuni, mutta tällä hetkellä uusi tuttavuuteni akkumoottorisaha tuottaa paljonkin iloa ja sen ohessa kaikki muutkin sähkövempeleet. Sen ohjaamiseen sain syventyä intensiivisesti. Tornion Joentalossa, jossa on luvassa pelimannien suuri yhteissoitto sekä upea joukko muita esiintyjiä: vuoden nuori pelimanni Ampiais-Siivilä, mestaripelimanni Unto Kukka, riksspelman Fredrik Hangasjärvi & Heidi Haapasaari, Tiina Aikio, Leija Lautamaja soolona, Siepakat Kansantanssiryhmä sekä Kaustisen pelimannit. WAO esittää Vilho Akseli Ollikaisen musiikkia, jota on löytynyt runsaasti hänen jäämistöstään. Yli rajojen työskentelevä yhtye juhlistaa musiikissaan Pohjoismaiden yhteistä kulttuuriperintöä sekä vaalien että uudistaen kotimaidensa Tanskan, Suomen ja Ruotsin paikallisperinteitä. Sairausloman jälkeen Sinikka palasi Akatemialle keväällä. Espoolainen harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi on kansainvälisen huipputason muusikko ja lisäksi lahjakas, omaleimainen säveltäjä. Lauantain iltakonsertissa Tornion Musiikkitalossa esiintyvät Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet sekä Duo Maria Kalaniemi ja Jouko Kyhälä. Kävi ilmi, että hänellä oli nopeasti etenevä ALSliikehermosolujen sairaus. – Kymmenisen vuotta sitten Matilla alkoi mennä käsistä tunto ja voimat. Kyse on tavallisen 52 kortin korttipakalla pelattavista peleistä. Vilho ei laulujaan koskaan levyttänyt, mutta hänen jäämistössään on suuri määrä lauluja, runoja, piirroksia, veistoksia ja tekstejä sekä suomeksi, ruotsiksi että meänkielellä. Nyt FSQ yhdistää voimansa norjalaisen viulistin Guro Kvifte Nesheimin kanssa ja sukeltaa Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen rannikkoalueiden musiikkiperinteisiin. WAO:ssa soittavat: Göran Eriksson (viulu ja laulu), Markus Falck (harmoni, 2-rivinen haitari, viulu ja laulu), Jan Johansson (haitari, huuliharppu ja laulu), Arto Järvelä (viulu, kantele, kontrabasso ja laulu) sekä Susanne Rantatalo (laulu ja perkussiot). Hän on taiteilija, joka on kehittänyt monista musiikkityyleistä oman hyvin persoonallisen ilmaisun. Kystnært-projektin (suom. Elämän täyttää nyt arkistotyö, pianonvirittäminen ja joidenkin tutkintojen ohjaukset. lähellä rannikkoa) ohjelmiston ytimessä on Etelä-Norjassa sijaitsevan Agderin alueen kansanmusiikki. Pirnaleksen kymmenen vuotta sitten Folklandia-risteilyllä tehty comebackkeikkakaan ei ole saanut jatkoa enää viime vuosina, vaikka yhteyttä pidetäänkin muuten. Pääjuhlaa vietetään sunnuntaina 16.3. 34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 ka varmasti on aikamoista tasapainoilua resurssien kanssa. Keikkailu saa odottaa Sinikka kertoo sooloesiintymistenkin pitkälle loppuneen yksin jäämiseen, kun ”vasen käsi meni poikki” soittokaverin lähtemisen myötä. Huippuesiintyjien konserttiliput ovat nyt myynnissä – hanki omasi pian! Perjantain iltakonsertin pääesiintyjä on WAO. – Soittaminen ei enää tuottanut iloa. Koko ohjelma: kansanmusiikkiliitto.fi/ tapahtumat/samuelin-poloneesi/ Liput: www.lippu.fi Lisätietoja: tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi, +358 44 738 1933 Katso myös takasivu. Helsingin konseratorion pianonvirittäjäkoulutus tuli kohdalle vähän sattumalta ja virittäminen osoittautui hyvin kiehtovaksi maailmaksi. Hän tanssi tuolloin minun ja soittokavereitteni soiton tahtiin. Samuelin Poloneesi ylittää rajoja. Agderin perinne lähtökohtanaan Kystnært tutkii yhtäläisyyksiä eri Pohjoismaiden rannikkoalueiden musiikin välillä ja yhdistää ne kaikki eläväksi nykyaikaiseksi konserttikokemukseksi
Parikymmentä vuotta sitten ryhmä kokoontui laulamaan moniäänisesti kansanlauluja ja suomalais-ugrilaista perinnettä, kertoo Kärhämän lauluntekijä ja laulaja Lotta Jalava , jonka työpaikka on tällä hetkellä Kotimaisten kielten keskuksessa. Jankata -laulu syntyi muutama vuosi sitten professorimme 60-vuotisjuhlakirjan tutkija Jeongdo Kimin kirjoittaman artikkelin pohjalta. Oli käytävä tarkistamassa mitä luonnehdinta tarkoittaa käytännössä. Mulkku (I. – Ajateltiin, että etymologinen sanakirja ei ole kovinkaan monelle saavutettava teos. Leppoisasta keikkatahdista huolimatta Kärhämä on aina valmiina sivistämään yleisöä tilauksesta. Intialaisen musiikin taitajaa on haluttu hyödyntää lauluissa, jotka kertovat indoiranilaisista lainoista eli muun muassa punjabin ja hindin kielten kaukaisesta esimuodosta uralilaisiin kieliin saaduista sanoista. Markkinointiin ei ole mahdollisuutta. Vaikka Mulkku-laulun tapaan: Kilkut, kalkut, kalkkarat kalkkaa itämerensuomessa. Sovitukset saavat lopullisen muotonsa harjoituksissa. Sanojen alkuperä on varsin yleinen kiinnostuksen kohde ja hyvin usein omat pohdinnat johtavat perusteellisesti hakoteille. – Nyt on tosin tekeillä ensimmäinen musiikkivideomme. Jos indonesian kielessä kota merkitsee asuinpaikkaa, ei se tarkoita automaattisesti yhteyttä suomen kieleen. Äänteitä on rajallinen määrä, ja joskus sattuma tuo yllätyksiä. Myös omasta lempisanastaan voi tilata itselleen laulun. Voisiko tietoa levittää tänäkin päivänä suusta korvaan. Kahden kuukauden iloitsemisen jälkeen kiellettiin yhdessä laulaminen pandemian vuoksi. Esimerkiksi Väinämöisen ja Odinin mahdollisesta kielihistoriallisesta yhteydestä kertovassa kappaleessa risteävät itämerensuomalainen ja skandinaavinen melodia. Kiveksiä ne tarkoittaa varsin monissa murteissa. Miten suuri osuus on sitten alussa mainitulla erotiikalla ohjelmistossa. Perheellisillä ja muutoinkin kiireisillä yhtyeen jäsenillä ei ole mahdollisuutta käyttää Kärhämään kovin paljoa aikaa, mutta kerran viikossa pyritään laulamaan. Jalava), laulun koko teksti: karhama.info/mulkku Kärhämä popularisoi tiedettä laulamalla Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä. Kivinen & L. Sävellyksissä on aloiteltu yhteistyötä myös Kiureli Sammallahden kanssa. Vaikka apurahajakso on juuri päättynyt, ehdittiin sen turvin hyvin rakentamaan ohjelmistoa. K un ensimmäinen kuulemani laulu käsittelee mulkku-sanan alkuperää, kuvittelen, että tässä taas yksi monista tuhmia lauluja laulavista orkestereista. Päätettiin aloittaa huumorilla ja varmistaa huomio erotiikkasanastolla. Taustatukenaan heillä on muita etymologeja kuten tutkijana valtakunnallisestikin tunnettu kielitieteilija ja tietokirjailija Janne Saarikivi . Muutoin sävellyksiä tekevät Lotta ja Ilona, monesti tukeutuen suomalaisugrilaiseen tai skandinaaviseen perinteeseen laulujen teeman mukaan. 35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Folklandia-risteilyn runsaasta tarjonnasta pisti silmään lauluyhtye Kärhämän kuvaus: etymologinen lauluyhtye. Kun muinoin tallennuslaitteita tai muistiinmerkitsemismahdollisuutta ei ollut, pysyivät runolaulumuotoon muovaillut tarinat ja kertomukset paremmin muistissa ja niin niillä oli mahdollisuus jatkaa elämäänsä läpi sukupolvien. Vuonna 2020 yhtyeen jäsenten ja etymologien työryhmä sai Koneen säätiöltä apurahan tieteen popularisoimiseen. Mikäpä siinä, ainahan kansanperinteestä kaivettu eroottinen sisältö viihdyttää yleisöä ja vetää suupieliä ylöspäin. Kappaleet syntyvät pääosin Lotta Jalavan ja Ilona Kivisen käsistä. Nyt on kuitenkin kysymys vakavammasta yrityksestä, ja todellakin yhtyeen ohjelmisto on etymologinen eli kertoo sanojen alkuperästä. Maailmantietoa on levitetty kautta aikain tarinoilla, runoilla ja lauluilla. Tällä hetkellä lauluista noin neljännes käsittelee niin sanottujen tuhmien sanojen alkuperää. Videon ohjaa mediataiteilija Marja Viitahuhta . – Tarkistamme perusteellisesti, että kaikki, mitä sanojen alkuperästä lauluissamme sanotaan kestää tieteellisen tarkastelun. Kärhämä-yhtye sai alkunsa Helsingin yliopiston kielitieteen laitoksen opiskelijoiden keskuudessa. A. Kun aikaa syvälliseen arkistojen penkomiseen ei ollut, saimme ajatuksen yhdistää työ ja harrastus ja laulaa suomen kielen sanoista Lotta jatkaa. – Emme olleet aivan varmoja, miten ideamme kantaa, kun esikuvia filosofiaa laulanutta M. Keikkoja tehdään kysynnän ja omien aikataulujen mukaan. Tulossa olevalla videolla nähdään nykykansantanssiryhmä Susirekan karjalaisvaikutteinen Jari Haaviston tekemä katrillikoreografia. Kalkkuihin ja mulkkuihin me hanakasti tartutaan, niiden yhteyttä toisiinsa tässä hieman pohditaan. Nummista lukuunottamatta ei juuri ollut. – Olemme jatkaneet opintojen jälkeen yhdessä laulamista ja aloimme miettiä jossain vaiheessa, mikä olisi oma juttumme
Ylen uusin artikkeli ja tutkimus viime kesältä toteaa suomalaisten musiikkitapahtumien ja festivaalien esiintyjien yhä edelleen olevan miehiä. Folk Extreme on toimintansa aikana toteuttanut Suomessa useita onnistuneita vaikuttavia musiikkialan projekteja. “Yhteisten pelisääntöjen sisällä jamit on erittäin avoin ja lämmin tilaisuus”, Rängman taustoittaa ja kannustaa liittymään rohkeasti soittoon, jos irkkumelodiat ovat vähänkään tuttuja, sillä paras tapa omaksua irkkujamietiketti on tietysti jameissa käyminen. Folk Extremellä on myös hyvät yhteydet kansainvälisiin yhteistyökumppaneihin. Irlantilaisia jameja järjestetään ympäri maailmaa. “Musiikki itsessään on sävykästä, meditatiivista, arkista ja se voi olla energistä, surullista, iloista, eri tunnelmia heijastelevaa”, Karjalainen tuumaa. Festareilla useana vuonna vieraillut helsinkiläinen instrumenttiopettaja ja muusikko Samuli Karjalainen kuvaa Tampereen festaria monipuolisena tapahtumana, jossa voi osallistua niin konsertteihin, työpajoihin kuin jameihinkin. Pääesiintyjinä nähdään tänä vuonna nelihenkinen CUAS LänsiIrlannista sekä pohjoisirlantilainen LambGalway-Rainey Trio. Unified-hanke on ainutlaatuinen teknologian ja taiteen kansainväliset kriteerit täyttävä korkealaatuinen yhteistyö, jossa digitaalinen alusta toimii apuna ja toimivana työvälineenä musiikkiviennille. Unified-hanke toimii koko hankekauden ajan siten, että osallistuvista taiteilijoista vähintään kaksi kolmasosaa on naisia tai muunsukupuolisia. Suomalaista kansanmusiikin kenttää tarkastellessa asiat eivät näyttäisi olevan niin huonosti. Irkkumusiikkia soitetaan perinteisesti korvakuulolta, mutta esimerkiksi Tampereen jameissa ja festarin nettisivuilla myydään Tunebook-nuottivihkoa nuotteja tarvitseville. Ohjelmistossa on tänä vuonna huomioitu erityisesti myös lapset. “Irlannissa pubijameissa on tavallisesti paikalla jamivastaavat muusikot, jotka vastaavat siitä, että musiikki tapahtuu sovittuna aikana. Tampereen irkkufestivaali tuo Irlannin Suomen kevääseen Toukokuussa Irlanti valtaa Tampereen, kun Irish Festival Tampere 2025 levittäytyy ympäri kaupunkia 15.–18.5. Folk Extremen Unified-hanke edistää tasa-arvoa Li in a Lö yt ty. Hankkeen toteuttaja, Folk Extreme on Tampereella kotipaikkaansa pitävä kokeellisen kansanmusiikin yleishyödyllinen taideyhtiö. Tavoitteena on tuoda myös kulttuuriperintöä esiin vahvasti sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Tamperelaisen Folk Extremen Unified-hanke haluaa tukea musiikkialalla toimivien naisten ja muunsukupuolisten tasa-arvon edistämistä sekä kansainvälisten työmahdollisuuksien toteutumista. Suomalaista irkkuosaamista edustavat Markus Lampela ja Hiski Pajuniemi sekä Markus Asunta ja Eugene Chernov , joiden omassakin tuotannossa irkkumusiikki on vahvasti läsnä. Kansainvälisesti tilanne on toinen ja naisten ja muunsukupuolisten artistien määrä on suhteellisesti huomattavasti pienempi. Liina Löytty Irkkujamit Pub Pikilinnassa Tampereella kesällä 2024. Karjalainen nostaa esiin myös slow sessionit, joissa melodioita opetellaan hitaammassa tempossa porukalla. 36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Pienestä koostaan huolimatta Tampereen festari houkuttaa huipputason irkkumuusikoita vuosittain. Tässä vaiheessa hanke kohdistuu Folk Extremen omien taiteilijoiden esille nostamiseen. Siellä voi siis kohdata ihmisiä eri kulttuureista, mutta saman asian ja kiinnostuksen äärellä”, Karjalainen jatkaa. Tunnelma on se juttu.” Jamiperinne Irlantilaisessa kulttuurissa jamisoitolla on vahvat perinteet ja myös Tampereen festareilla jamit ovat isossa osassa. Karjalaiselle irlantilainen musiikki merkitsee ennen kaikkea elävää perinnettä, joka välittyy parhaiten juurikin jameissa, missä musiikin äärellä ollaan yhdessä. Hanke keskittyy digitaalisen alustan kehittämisessä taiteilijalähtöisyyteen. Teoston yhdenvertaisuusraportti viime vuodelta kertoo, että Suomessa musiikkikentän tasa-arvon kehitys on erittäin hidasta ja yhdenvertaisuuden edistämisessä on vielä paljon työtä tehtävänä. Perinteikäs tapahtuma tuo mukanaan monipuolisen kattauksen irlantilaista musiikkia, tanssia ja tunnelmaa. Hankkeen taiteellisena vastaavana toimii Anne-Mari Kivimäki, digitaalisen osuudesta vastaa Tiina Panula ja hankkeen koordinaattorina toimii Silja Palomäki. Festareilla esiintyy myös tanssija Mark Hennessey , joka on työskennellyt monipuolisesti kansainvälisissä irlantilaisen tanssin tuotannoissa. Tervetuloa toukokuussa Tampereelle! Täällä ei ole vieraita, on vain ystäviä joita et ole vielä tavannut. Irkkuesiintyjät soittavat myös jameissa eli musiikkiin pääsee oikeasti todella hyvin sisälle. Jameihin tuleminen voi olla ensikertalaisille jännittävää ja kynnys monelle korkea, mutta sävelmiä voi kuitenkin opetella etukäteen esimerkiksi netissä ja kursseilla. Suomalaisilla olisi opetettavaa ja ensi syksyn Womex Tampereella tarjoaa siihen mainion foorumin. Irkkufestarin taiteellisen johtajan, näyttelijä, muusikko ja tanssija Helena Rängmanin mukaan festareilla välittyy vahva yhteisöllisyys: “Tampereen festarilla on huikeat esiintyjät ja valtavasti samanmielisiä ihmisiä jameissa ja keikoilla
Opiskelu yli genrerajojen onnistuu myös! • Laajuus: 4 v, 240 op • Monimuotototeutus/ Päivätoteutus • Hakuaika: 11.–25.3.2025 Kansanmusiikki käyttöön! FolkmusikForum i Österbotten-projekti tarjoaa käytännönläheistä täydennyskoulutusta varhaiskasvattajille, opettajille, yhteismusisoinnin vetäjille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. “Se oli myös tosi kiva juttu, että sain vaikuttaa oman soitonopettajan valintaan, Mira mainitsee. Molemmilla oli entuudestaan kansanmusiikkitaustaa. Mira nostaa esille didaktiikan kurssit, jotka ovat olleet erittäin hyödyllisiä: “Se oli tosi antoisaa, kun käytiin läpi, miten opettaa lapsia ja miten viulunsoittoa voi opettaa leikin kautta.” Janika kokee, että pedagogiikan kurssit ovat antaneet varmuutta opettamiseen ja oppilaiden kohtaamiseen. C entria on osoittautunut monipuoliseksi ja joustavaksi opiskelupaikaksi kahdelle viulunsoiton opiskelijalle, Miralle (kansanmusiikki) ja Janikalle (klassinen musiikki). Centria on monipuolinen ja joustava Musiikkipedagogi (AMK) Valitse klassisen musiikin, rytmimusiikin tai kansanmusiikin opinnot. 37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Suomen ainoa AMK, jossa voi opiskella kansanmusiikkia. Uutena suuntautumisena näppäripedagogiikka. • Laajuus: 60 op/90 op • Monimuotototeutus • Hakuaika: 11.–25.3.2025 Musiikkipedagogiopiskelijat (AMK) Mira (vas.) ja Janika. Mira valitsi opiskelupaikaksi Centrian, koska siellä on taitavia viulunsoiton opettajia. “Kun pääset tekemään sitä ihan käytännössä, et ole ihan peukalo keskellä kämmentä”, Janika totetaa. OPISKELE MUSIIKKIA. Tutustu kurssitarjontaamme Centrian ja Novian avoimien ammattikorkeakouluissa! centria.fi/hanke/folkmusikforum-i-osterbotten Moderni kulttuurituotanto (ylempi AMK) YAMK-tutkinnolla syvennät kulttuurillista asintuntijuuttasi ja viet työelämäja yrittäjyysosaamisesi uusille tasoille. Mira ja Janika korostavat pedagogiikan merkitystä opinnoissaan. Hän arvostaa myös mahdollisuutta opiskella yli genrerajojen. Janika valitsi Centrian samankaltaisista syistä: “Sen lisäksi, että Centria on lähellä kotipaikkakuntaa, on alueella vahvaa viulunsoiton ja kansanmusiikin osaamista.“ Molemmat ovat saaneet hyväksiluettua aiempia opintojaan, mikä on tehnyt opiskelusta sujuvampaa. Hae Centriaan 11.–25.3.2025 Mira ja Janika soittavat yhdessä muun muassa Ostrobothnian Folk Orchestra -kokoonpanossa
On hämmästyttävää, miten kuuden eri säveltäjän tuotokset voivatkin yhtä aikaa sopia harmonisesti yhteen ja olla hyvinkin erilaisia. Näiltä virsikirjan lisälehdiltä löytyy Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta liikkeelle lähtenyt nykykansanmusiikin groove, se svengi. Välillä tuntuu, ettei hän saa ilmaistua kaikkea musiikillista sanottavaansa yksin haitarin kanssa. Tunnustuksen myöntävät Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus ja Kansanmusiikkiliitto. Jõgeda on monipuolinen, persoonallinen ja ilmeikäs säveltäjä, sovittaja ja soittaja. Perinnettä edustavat arkistoista löytyneet pohjoissaamelaiset luo ?it (joiut) ja Ánnámáretin omat luo ?it, jotka jatkavat saumatta saamelaista perinnettä. Täyteyttä olisi keventänyt myös virsilaulu yksinkertaisesti, säestäen kanteleella, jota Senni Valtonen ihanasti helkyttää. Se tuo sovituksiin omaleimaisuutta, joskin basso hallitsee omaan makuuni musiikkia ajoittain liikaakin. Johanna Iivanaisen äänen hätkähdyttävä kauneus kulminoituu virressä Nyt nouse kiitä Luojaa. Vuonna 2019 perustetun Polentan yhteissoitossa on läsnä pohjoismaisen pelimannimusiikin tenhoava poljento. Levyn kansissa on suurimmasta osasta kappaleita pienet esittelytekstit, jotka ovat mukavia lukea, mutta siinä mielessä turhia, että kappaleiden sanoma selviää kyllä hyvin ilman niitäkin. Minna-Liisa Tammela tarjoaa juurevan matkan kirkkotiellä ja ripauksen tummaa sävyä Sanattoman epätoivon virressä. He sanoittavat levyn sanoman virsitekstein, tarjoten yhtenäisen kuuntelukokemuksen. Yhtye ei petä taaskaan, sillä levy on taattua Frigg-laatua: ehjä ja monipuolinen kokonaisuus virtuoosimaisesti ja tunteisiin käyvästi soitettuna. Taidokkaalla kokoelmalla on ilman muuta paikkansa hengellistä musiikkia kuuntelevien levylautasilla. Mukaan olisi sopinut mestarisoittajien oma puheenvuoro, soittimilla toteutettu virsimelodia. Parin selkeärytmisemmän, tanssittavamman albumin jälkeen tämän levyn kappaleet ovat pääasiassa haastavampia. Arja Kangasniemi Ánnámáret Luohteilbmi: Luodit Uksi Productions 2025 N uorgamilaisen saamelaismuusikon Ánnámáretin (Anna Näkkäläjärvi-Länsman) edellinen Bálvvosbáiki -albumi valittiin vuoden 2024 kansanmusiikkilevyksi. Vuoden kansanmusiikkilevy Hijaisessa siimeksessä: Valloittavat Virret Åkerö Records 2024 K asteenraikkaasti avautuu matka hengelliseen musiikkiin levyn nimikappaleessa Maria Kalaniemen äänellä, sitten kolmen muun upean naisvokalistin laulamana. Huomasin kuuntelevani monessakin mielessä niitä kuin klassista musiikkia: ihaillen soitinten vuoropuhelua ja monipuolista käyttöä ja nauttien vahvoista mielikuvista, joihin ne johtivat. Olisiko toinen muusikko osassa kappaleista laajentanut ilmaisua. Polentan toinen albumi Karkelo koostuu kokonaisuudessaan yhtyeen säveltämästä uudesta kansanmusiikista. Kaikki Jõgedan kappaleet eivät täysin avaudu muutamalla kuuntelulla. Kotimaan Viron kaikuja levylle tuovat kaksi kansansävelmää. Sovitukset ovat taattua Timo Alakotilaa ja instrumentaatio monipuolinen. Vastoin nimeään Hiljaisessa siimeksessä ei levyllä viivytä kovin pitkään, tämä on yleisvireeltään energinen ylistyslevy. Erona on lähinnä pieni siirtymä hieman geneerisempään ja akustisempaan maailmanmusiikin sointikuvaan edellisen levyn rajuksikin yltyneiden revitysten sijaan. Laura Helena Laurilan kansitaide Paula Susitaipaleen suunnittelemassa levykannessa tukee kappaleiden maisemia ja tunnelmia maalailevaa sävyä upeasti. Uusi Luo ?it-levy jatkaa edellisen levyn konseptia, joka yhdistää saamelaiskulttuurin muinaisuuden tulevaan. Jõgedan musiikkia kuvataan elokuvalliseksi, joten kuvakin voisi olla kaipaamani puuttuva osa. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Jos jotain pitää kritisoida, niin mietin, miksi osaa kappaleiden nimistä ei ole käännetty, vaikka muuten levyn tekstit ovat kokonaan englantia. Musiikissa yhdistyvät vanha perinteinen saamelainen joiku ja vanha karjalainen/virolainen jouhikkoperinne täysin uuteen elektroniseen äänimaisemaan. Tulevaa edustaa puolestaan muokattu ja osin sähköinen äänimaailma. Parhaiten mieleeni jäivät sävellykset, joita kantoi selkeä elementti, melodinen Reaching Home sekä tanssilliset Waltz for Broken Dreams ja Sextur & Halling från Rõuge. Muut kappaleet ovat Jõgedan omia sävellyksiä. Nyt virsien tykityksestä erottuu katkona gospelpop-henkinen Tulkoon tie sinua vastaan. Kokonaisuudesta rakentuu looginen, eri elementit yhdistävä draaman kaari. Hän osaa tehdä kauniita melodioita, mutta musiikissa on jykevä rooli myös bassolla. Saamelainen taiteilija Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi-Länsman sovittaa Bálvvosbáiki -levyllään yhteen muinaisen saamelaisen maailmankuvan nykyajan kanssa ja kysyy, missä ovat tämän ajan palvontapaikat. Soja Murto Maimu Jõgeda: Nordic Reflections Sibelius Academy Folk Music Recordings 2025 V apaabassopianohaitaria soittavan Maimu Jõgedan musiikista huokuvat voimakkaat tunteet: haikeus, intohimo, suru, kaipuu… Kappaleissa kuuluu vahvasti klassinen, jazzja pohjoismaalainen kansanmusiikki, joita Jõgeda on opiskellut. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Paul Silfverberg. Vaikka soittajisto onkin vaihtunut– nyt Sami Zimmerman (kosketinsoittimet ja ohjelmointi), Janne Lappalainen (kielisoittimet) ja Sara Puljula (basso) – on Luo ?it suoraa jatkoa edellisen levyn pohjoissaamen elosta nousevalle kuvastolle. Virpi Sahi Frigg: Dreamscapes Bafe’s Factory 2025 O nhan se kova, ei siitä mihinkään pääse! Frigg täyttää 25 vuotta ja juhlii sitä Dreamscapes-levyllä. Eniten veisuun kaikuja voi kuulla Soila Sariolan esityksissä. Vuoden kansanmusiikkilevy –tunnustus myönnettiin tänä vuonna kahdelle albumille: Ánnámáretin Bálvvosbáiki ja Polentan Karkelo. Vaikka yhtyeen musiikki on tuoreen kokeilevaa viuluilottelua, on siinä kuultavissa suomalainen juurevuus ja elävän musiikin virtaava voima. Kaiken kaikkiaan Ánnámáretin tähänastisista levyistä muodostuu hieno pohjoissaamelaista perinnettä kunnioittava ja uudistava kokonaisuus. Näin suomenkielisenä se ei toki haitannut. Soinnuttelu on liikkuvaa ja sovitukset perustuvat taitavan orkesterin täysimittaiseen käyttöön laulettujen virsien säestäjänä. Jos kuulija odotti rauhoittavaa mietiskelyä, voi syntyä kokemus että nyt mennään satanen lasissa alusta loppuun
Monelle Perkoilan soolotuotannosta tuttua verbaalista huumoria löytyy esimerkiksi kappaleista Viiskyt senttiä ja En hyvältä enää näytä alasti, mutta vastaavasti levyn vakavammat esitykset menevät vahvasti kuulijan ihon alle. Jään ihailemaan esimerkiksi sitä, miten Riverside Reel -kappaleessa basson sisääntuloa saa odotella todella pitkään – ja kun se vihdoin liittyy joukkoon, kuulijan ilo on ylimmillään. Eva Parmenterin kuulas laulu on tervetullut lisä varsinkin levyn päätteeksi. 39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Áššu: Luohtenigut Nordic Notes 2025 Á ššun uusinta pitkäsoittoa on lähes pakko lähestyä kahdesta suunnasta. Jos jotain jään miettimään, niin Aburruzagan kanssa soitetut kaksi kappaletta tuntuvat keskenään hiukan turhan samantyyppisiltä. Lähes kaikilla soittimena on kolmirivinen haitari, Aburruzagalla kaksirivinen trikitrixa-haitari. Janka-Murros Markku Lepistö: Duos Rapusaari Records 2024. Lepistö on tehnyt ennenkin hiukan vastaavaa kansainvälistä yhteistyötä, esimerkiksi Tesin kanssa Accordion Samurai -kokoonpanossa. Musiikki on universaali kieli, kuten on tapana sanoa. Hän on matkustanut etelään ja kutsunut mukaansa italialaisen Riccardo Tesin, baskilaisen Xavi Aburruzagan ja portugalilaisen Eva Parmenterin. Miten paljon voikaan mahtua vain neljään ääniraitaan! Ja ennen kaikkea: miten upeita, ennen kuulumattomia ääniä kanteleesta lähteekään, kun sitä muokataan erilaisin efektein! Levyn neljä teosta nojaavat improvisaatioon sekä kanteleen ja teknologian vuorovaikutukseen. Taidokkaasti työstetty Live at Muhos tarjoaa kuulijalle meditatiivisen hengähdystauon 2020-luvun pitkän estetiikan äärellä. Tuntuu siltä, että myös muusikot ovat tiedostaneet tämän, sillä useat levyn huippukohdista löytyvät vasta loppupuolelta ja niissä Áššun musiikilliset palaset yhdistyvät hienoimmin. Tarinoihin tutustuminen ennen kuuntelua tuo kappaleisiin entistä enemmän syvyyttä ja merkitystä. Ensinnäkin yhtyeen musiikkia määrittää joikuperinteen kiistattoman mestarin, Ulla Pirttijärven persoona. Se tuo kappaleisiin lisämerkitystä myös ulkopuolisen kuulijan näkökulmasta. Timo Alakotila ja Kreeta-Maria Kentala yhdessä Viive Virtasen ja Touko Kentalan kanssa ovat onnistuneet luomaan levyllisen sydänjuuria myöten kuulijaa liikuttavia tunnelmapaloja, jotka huokuvat sekä kunnon pelimannimeininkiä että barokkija renesanssimusiikin tunnelmaa täydellisessä tasapainossa. Kuten esikoisalbumillakin, muutamia isompiakin hittejä, kuten Sixteen Tons ja Jambalaya on otettu käsittelyyn, mutta näidenkin osalta Perkoila on ottanut tehtäväkseen kääntää jo olemassaolevien suomennosten rinnalle mahdollisimman sanatarkat versiot – ja onnistunut. Se toinen osa yhtyeen musiikkia on nimittäin hyvinkin vaihtelevasti eri maailmanmusiikin elementtejä hyödyntävä yhtyesoitto sovituksineen. Pidän myös siitä, että kappaleiden tarinat on selitetty hyvin ja lämminhenkisesti levyn kansivihkossa. Janka-Murros hakosalo_tuohino: Live at Muhos Omakustanne 2025 J ussi Tuohinon ja Osmo Hakosalon vastajulkaistulla levyllä 11-kielinen kantele seikkailee elektronisten efektien maailmassa. Eloisan pulppuava melodiasoitto tekee heti vaikutuksen. Välillä etäisesti jazziin kallellaan olevat kuljetukset tuovat mieleen Piirpaukeen, välillä nyökätään hienovaraisesti vaikkapa latinalaisrytmien tai deltabluesin suuntaan. Tämä on musiikkia, jota täytyy kuunnella, josta toisella kuuntelukerralla löytää niitä yksityiskohtia, jotka ensimmäisellä jäivät huomaamatta. Sointimaailma on kauttaaltaan aika samantyyppinen, mutta pienet sovituseleet, yksityiskohdat ja erilaiset poljennot tuovat hienostunutta vaihtelua kappaleiden välille. Levyn hienoin ja samalla riipaisevin tarina löytyy Chris Piercen alun perin vuonna 2023 julkaiseman, tositapahtumaan pohjaavan rotuvihasta kertovan Tulsa Townin käännöksestä Tulsan kaupunki 1921. Aurora Fustinoni Seuraavassa lehdessä huomioitavien levyjen tulisi olla toimituksessa viimeistään 14.4.. Levyn hienoimmiksi hetkiksi nousevat kuitenkin ehkä vähemmän tunnetut ja samalla myös toisinaan yllättävänkin tuoreiden alkuperäisteosten versioinnit. Suomalaisena duokumppanina on mainio Leija Lautamaja. Kahdella vähärivisellä haitarilla saa yllättävän täyteläisen bändisoinnin, jota välillä maustetaan vivahteikkailla lyömäsoittimilla. Lepistö on paitsi taitava soittaja, myös upea säveltäjä, joka osaa luoda pelimannikappaleeseen tai vastaavaan miniatyyriin kiinnostavia melodioita. Kokenut haitaritaituri Markku Lepistö on koonnut uusimman levynsä omista sävellyksistään ja erilaisista haitariduoista. Tove Djupsjöbacka Kreeta-Maria Kentala & Timo Alakotila: Villa Vikan, August 2024 Åkerö Records 2024 T imo Alakotilan ja KreetaMaria Kentalan duolevy on varsinaista perinteen juhlaa, se nimittäin sisältää pääosin Alakotilan ja Kentalan omia sekä heidän lähisukulaistensa sävellyksiä. Ideana on perheen eri sukupolvien musiikillisen tuotannon juhlistaminen ja tallentaminen levylle on mielestäni hyvin koskettava. Levy ei kuitenkaan ole pelkää leijuntaa, vaan pitkän kestonsa ja improvisatorisen luonteensa ansiosta teokset kehittyvät luonnollisesti mielenkiintoisiksi kokonaisuuksiksi. Antti-J. Antti-J. Aurora Fustinoni Juippi & Juippi: Agnes Roimamusiikki 2024 M ikko Perkoilan (laulu, kitara, autoharppu, huuliharppu) ja Jukka Hakosen (muut soittimet) amerikkalaisen laulukirjan parhaista paloista ammentava duo julkaisee toisen levynsä. Mitä pidemmälle levy etenee, sen syvemmälle joikujen maailmaan myös kuulija pääsee – jos jaksaa keskittyä. Luohtenigut ei nimittäin ole levynä helpoimmasta päästä ja sen alistaminen satunnaiseksi taustamusiikiksi ei anna kuulijalle oikeastaan mitään. Y ksinkertainen idea, tyylikäs toteutus. Teoksissa elektroniikka ei peitä alleen kanteleen sointeja, vaan pikemminkin vahvistaa niitä kietoen kuulijan meditatiiviseen äänikenttään. Lopputulos on sekä tunnelmiltaan että soinnillisesti monipuolinen julkaisu. On myös mielenkiintoista, miten sekä saamelaisessa joikuperinteessä että esimerkiksi Kiinassa kuultavassa perinnemusiikissa pentatoninen luonnonsävelasteikko on käytössä hyvinkin samalla tapaa. Sen vuoksi äänitettä suositellaan kuunneltavaksi stereokuulokkeilla. Kaikki levyllä kuultavat joiut ovat Pirttijärven luomia ja levyn kansitekstien perusteella monet niistä ovat saapuneet unissa. Duon käännöstyö on tehty jälleen uskomattomalla pieteetillä. Agnes jatkaa vuonna 2023 ilmestyneen Muovijeesus ja muita Amerikan ihmeitä sapluunalla. Levy on äänitetty binauraalista tekniikkaa käyttäen eli siinä on pyritty luonnollisen tilan äänikuvaan
”Eikö rakkaus pitäisi olla rajatonta, kaiken ylittävää ja suvaitsevaista?” Laulujen teemat sivuavat onnellisten ja kaihoisien rakkauden aiheiden lisäksi erilaisuuden kohtaamista, tukahdutettua vihaa ja seksuaalista häirintää. Janka-Murros Anna Murtola & Joonas Widenius: Estrella del Norte Arktik Traktor 2025 O likin aika suomiflamencon ykkösnimien tehdä yhteinen levy. Dajan ei onneksi ole pelkästään ?álkko Niillas-tyyppistä tanssimusiikkia, mikä voisi helposti käydä levyltä kuunnellessa hyvinkin monotoniseksi, vaan joukossa on myös monia pehmeämmin toteutettuja kappaleita. Alakotilan vuosikausia jatkuneella, eri harmonikkataiteilijoiden kanssa rakennetulla yhteistyöjanalla Kokuu ei tarjoile suuria yllätyksiä hyvässä tai pahassa, mutta myös aiempien kollaboraatioiden ystäville Fujinon kanssa tehdyt levyt ovat jälleen yksi erinomainen lisä kuuntelulistalle. Trio on onnistunut luomaan levylle oman, ainutlaatuisen äänimaailmansa, joka on samalla monipuolinen että yhtenäinen. Karjala alkaa Fedosja Petrovan loitsumaisella Oli ennen onnimanni -lorulla, jonka jälkeen siirrytään nykymaailmaan, jossa ”Suomi -neito esittelee aarteitaan…”. Etenkin Alakotilan sävellys Amare saa Rie Akagin huilusta aivan uudenlaisia sävyjä ja levyn huippukohtiin kohoava, Fujinon lähes seitsenminuuttinen So Far nousee viimeistään Akihisa Tsuboyn viulun myötä muistuttamaan japanilaisen elokuvan säveltäjämestarin Joe Hisaishin haikeansuloisia tunnelmia. Levy on arkistonauhojen ja kanssamuusikoiden yhteissoiton juhlaa. Estrella del Norte on yhtenäinen kokonaisuus, jossa pohjoiset, hienovaraisesti liitetyt elementit rikastavat, eivät löysennä kokonaisuutta. Perkussioiden lisäksi trio on käyttänyt lähes viittätoista eri soitinta – kielisoittimia, kosketinsoittimia ja puhaltimia – joiden avulla sovitukset ovat sekä monipuolisia että yhtenäisiä. Antti-J. Kalervo Koskela Pauanne: Joku raja rakkaudessakin Nordic Notes 2025 L evyn johtoajatus on syntynyt keskustelusta, jossa pohdittiin rakkauden rajoja pakolaisiin liittyen. Lukuisat puuperkussiot luovat maanläheisen ja lämpimän pohjan, jonka päälle on kudottu melodioiden kudos. Vokaaliosuuksista vastaavat arkistojen äänitteillä esimerkiksi Taavi Uutela, Jenny Ahlstedt, Martta Kähmi, Olga ja Bertta Parikka. Vaikka vuosi on vasta alullaan, tässä on vahva ehdokas vuoden kansanmusiikkilevyksi. Anna Murtolan kyky ottaa flamencon tunne skaala taidokkaasti ja autenttisesti täysin haltuun, ja Joonas Wideniuksen luonnollinen virtuositeetti nostavat tason todella korkealle. LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Timo Alakotila & Yuka Fujino: Kokuu: Live at KIWA TENNOZ Omakustanne 2024 T imo Alakotila ja japanilainen harmonikkataiteilija Yuka Fujino julkaisivat viime vuonna yhteisen pitkäsoiton Seiras. Rumpuja ja perkussioita soittavat Janne Haavisto ja Oskari Lehtonen sekä Abdissa Assefa, joka myös ohjelmoi. Monipuolista, hauskaa ja myös meditatiivista menoa, bonuksena levyn erinomainen maanläheinen soundi. Piedras En El Rio on Kantelettaren runojen inspiroima ja taas Nacimiento Del Hierro tukeutuu eeppiseen Raudan synty-runoon. Kuunnellessa nousi mieleen kuvia etenkin Fellinin Amarcord-elokuvasta ja jamaikalais-afrikkalaisesta kyläjuhlasta, jonka huipennuksena bändi on opettanut juhlaväelle hervottoman rastarummutuksen säestämän jenkkarymistelyn. Estrella del Norte, Pohjantähti, kertoo osuvasti kansia myöten tyylikkään levyn tehtävästä yhdistää pohjoinen melankolia flamencon intohimoon. Vanha kunnon vinyyli-lp – onkin viihtynyt levylautasellani pitkään, jokaisen kuuntelukerran nostaessa esiin uusia löytöjä. Uskon, että tämä upea, peloton, itsetuntoinen, universaali, rikas, uudistava ja silti ihailtavan perinnetietoinen levy saa innostuneen vastaanoton myös flamencon kotikulmilla. Nimikappale on modernia, laulelmallista flamencoa parhaimmillaan, ja Joonas Wideniuksen kitaransoitto on kauneimmillaan. Multiinstrumentalistit Kukka Lehto ja Tero Pennanen ovat tehneet kulttuuriteon yhdistäessään arkistonauhoitteiden laulajien esityksiä moderneihin soundimaailmoihin ja tuoneet niihin myös valtavan kauniita uusia melodioita. Paul Silfverberg Hildá Länsman & Tuomas Norvio: Dajan Fierran Records 2025 H ildá Länsmanin ja Tuomas Norvion yhteistyöstä saatiin esimakua loppuvuodesta 2024, kun kaksikko julkaisi elektronisia rytmejä ja perinteistä joikua yhdistelevät singlen ?álkko Niillas. Näin ollen suurinta lisäarvoa Seiras-levyn ystäville tuovatkin suurimalla osalla konserttia esiintyvät vierailijat, joiden avulla sävellykset nousevat vielä alkuperäisversioitaan komeammiksi. Singlejulkaisun ystävät eivät varmastikaan pety; levy sisältää samalla sapluunalla taidokkaasti rakennettuja kappaleita, joissa Länsman pääsee esittelemään äänensä monipuolisia ulottuvuuksia Vizardit-kappaleen voimakkaista melodialinjoista puhelaulun kautta puhtaaseen tarinankerrontaan, jota kuullaan levyn loppupuolen tunnelmallisessa raidassa Ohki. Kappalevalikoima on yhtä lukuun ottamatta identtinen studioäänitteen kanssa, minkä vuoksi onkin hieman hämmentävää, että yleisön reaktiot kuten aplodit on livetaltioinnistakin poistettu käytännössä kokonaan, virtuoottiset taiteilijat kun soittavat esitystilanteessa vähintään yhtä varmasti ja virheettömästi kuin studiossa, näin levyjen eroavaisuudet jäävät hyvin pieniin yksityiskohtiin. Levy toimii sekä meditatiivisessa kuuntelussa että taustamusiikkina. Komea on myös vierailijoiden joukko. Melodia sopisi vaikkapa elokuvaan tai sarjaan tunnariksi. Antti-J. Bravo ja kiitos! Minna Raskinen Konsta, Kusti & Faarao: Vainu Helmi Levyt, 2024 K onsta Eskelisen, Kusti Vuorisen ja Faarao Pirttikankaan Vainu on riemastuttava sekoitus Frederico Fellinin mieleen tuovia tunnelmia, rastareggaen Nyabinghi-perkussioita ja suomalaisugrilaista mielenlaatua. Avausraidan väkevän tulkinnan takana on Karoliina Kantelinen. Anssi Salminen säestää kitaralla esimerkiksi Optatus Raatikaista ja Kaisa Leskistä Nyt alotan minä lauluain -kappaleessa, joka on tavallaan kolmen kappaleen fuusio päättyen reippaaseen viulupolskaan. Janka-Murros. Uusin julkaisu on tätä seuranneelta Japanin kiertueella Tokiossa tallennettu Kokuu: Live at KIWA TENNOZ. Nyt päivänvalon näkee pitkäsoitto Dajan, joka tarjoilee hieman laajemmalla paletilla maalatun kolmevarttisen. Länsman ja Norvio saavat kuitenkin ajatuksen päivitettyä komeasti nykyvuosikymmenelle. Kaiken kaikkiaan Dajanista huokuu tietynlainen vuosituhannen vaihteen etno-ambient-estetiikka, jota tietokonetaustat vielä korostavat. Levy on samalla syväluotaus flamencon eri tyylisuuntiin, eli jokainen levyn yhdestätoista kappaleesta edustaa eri tyylisuuntaa. Sovituksissa on ilmavuutta, vaikka elementtejä on paljon. Ja millä tavalla! Kokonaisuus on väkevä, herkkä, monitahoinen, tasapainoinen, kantaa ottava ja perinteitä kunnioittava. Senni Eskelisen kantele kimmeltää Onneni tähdet -kappaleessa
Levylle Känkänen on kutsunut esittämään kappaleitaan pitkän uran tehneen Loiskis-orkesterin. Mausteina keitoksesta löytyy kauhallinen kuplettia sekä ripaus bluesia ja herkän naivistisia tarinoita ihmiselosta. Ehkä kokeilunhalu vie välillä äänitteeltä pois tiiviyttä ja jouhevuutta, mutta se on pieni moite erinomaisessa ja kuulijaa haastavassa kokonaisuudessa. Musiikissa jäi kaihertamaan ajoittainen viimeistelemättömyyden tuntu. Tauia kuvataan kokeelliseksi popmuusikoksi, joka yhdistää poppia ja suomalaista kansanmusiikkia modernin klubiestetiikan kautta. Soittimistossa ilahduin etenkin erilaisista saksofoneista sointiväriä rikastuttamassa. Hittipotentiaalia. juhlavuottaan viettävän Loisikiksen vakiokokoonpanon, Pekka Nättinen (taiteellinen johtaja), Tomi Nurmi, Marianne Oivo, Leevi Pukki, lisäksi levyllä soittaa pari vierailijaa. Ruhon raadollinen anatomia on death elektroa, Soihdut on kokeilevaa elektronimusiikkia ja Sikiön (ft Laua Rip) kuiskauksesta primal screamiin etenevä intensio on jotain muuta. Kiinnostus pysyi niin vanhemmalla kuin nuoremmalla kuuntelijalla yllä läpi levyn, sillä kappaleissa oli kuultavissa monenlaisia soittimia ja sointivärejä sekä häivähdyksiä monista eri musiikkiperinteistä ja -tyyleistä. Pessin (6 v.) mielestä levyssä huonointa oli se että merirosvot varastivat meret, mutta parasta oli, että oli ihan hyvät rytmit. Musiikki pakenee koko ajan määrittäjiltään, jopa usein läsnäoleva alakulo ei ole pysyvää. Mainiosta kuvituksesta tulee väistämättä mieleen Mauri Kunnas. Muutamassa kappaleessa intensiteetti hieman laskee, mutta levykokonaisuuden sympaattisuus jättää hyvän tuulen virneen naamalle. Mieli vei milloin barokkitanssiaisiin, Irlannin vihreille niityille tai tanssilattialle sottiisin pyörteisiin. Solistilla on kaunis, pehmeä ääni ja melodiat jäävät mieleen soimaan. Hienosti soitettu, sovitettu ja tuotettu käyttömusiikki on leppoisaa kuunneltavaa. Ulkopuolinen tuottaja olisi voinut antaa musiikille kaipaamani viimeisen silauksen, sillä albumi on tehty pääasiassa bändin voimin. Tarina on vetävä, hauska ja viihdyttää aikuistakin. Orava, peippo ja pikkuinen lintu sopii kaikkien lasten ja lastenmielisten yhteisiin musiikkihetkiin tai yksin kuunneltavaksi, jos kaipaa lisää iloa arkeen! Aurora Fustinoni. Hän on julkaissut neljä romaania ja aikaisemmin kymmenen lastenkirjaa, joissa seikkailee Apo Apponen. Känkänen itse hoitaa levyn laulusolistin hommat ja soittaapa kitaraakin parilla raidalla. Teos on hieno ja hauska kokonaisuus, joskin musiikista ei varsinaista hittipotentiaalia ehkä löydykään. Kokonaisuus on huolella ja taiten tehty. Yhtyeen uusi Eeppiset pajot -levy tarjoaa paketin hypnoottista saharabluesia ja folk-funkia, väritettynä kalevalaishenkisillä manauksilla. Kokonaisuuden tekee kiinnostavaksi vaihtelevuus: uinuminen ensin Pekka Streng -tyyppisissä tunnelmissa ja hyppääminen sitten perusrockiin, jopa punkfiiliksiin. Sovitukset ovat suoraviivaisia mutta toimivia, eivätkä liian täyteen tupattuja. Ennusmerkit on hänen kolmas pitempi äänitteensä. Tämä on hyvän mielen musiikkia pieni on kaunista -periaatteella. Oli ihanaa pitkästä aikaa kuulla levy, jolla lapset laulavat lapsille, ja jolla lapset ja aikuiset laulavat yhdessä. Ne etenevät jouhevasti eivätkä sorru fraaseihin tai muihin tavanomaisuuksiin. Pelkistyneisyys voi toki väärällä hetkellä kuunneltuna olla puuduttavaa, mutta sopivassa viretilassa levykokonaisuus mantramaisine lyriikoineen on lähes hypnoottinen. Tarinaa rytmittävät Känkäsen tekemät laulut, joissa kaikuu Loiskiksen alkuaikojen taiteellisen johtajan Pentti Rasinkankaan henki. Soittimien soundit ovat pääosin kuhunkin tyyliin istuvia, kauniisti soivia tai roisisti räimiviä, mutta etenkin paikoittain kuivan kuuloiset rumpusoundit häiritsivät. Paul Silfverberg Juhani Känkänen ja Loiskis: Apo Apposen laulut kirja ja cd, Loiskis ry 2024 A po Apposen laulut on kuvaamataidon opettajan koulutuksen saaneen kirjailija, graafikko, lauluntekijä, muusikko Juhani Känkäsen luomus. Ennusmerkit ansaitsisi laajan huomion. 25. Kappaleet kulkevat yhden soinnun varassa, luoden kaikessa pelkistyneisyydessään vahvan tunnelman. Arja Kangasniemi Taui: Ennusmerkit Omakustanne 2025 T aui eli Aleksi Taipale tuli tutuksi Kansanlaulu 2050 äänestyksen voittajana Hämärähenkien polska -kappaleellaan. Sanoitukset ovat omaleimaisia ja taitavasti tehtyjä. Kansanmusiikkikaan, esimerkiksi Kuilun yllä -kappaleen vetoava rallatteluperinne, ei ole levyn suuri yhdistävä teema. Ja toden totta, äänitteen musiikissa on koko ajan läsnä kokeileva, uuden löytämisen riemu. Kalervo Koskela Inariveljet: Eeppiset pajot Helmi Levyt, 2024 I nariveljet on mielenkiintoinen Joose Keskitalon (laulu, kitarat, viulu ja klarinetti), Mikko Kankaanpään (laulu ja kitara), Petri Alangon (laulu ja basso) ja Arvi Lindin (perkussiot, kitara ja basso) kvartetti. Paul Silfverberg Mikko Juvonen: Kuovi Helmi Levyt, 2024 M ikko Juvosen Kuovi tarjoaa kuulijalle sympaattisen hetken folk-laulelmaa. Maanläheinen tuotanto tukee vielä hyvin levyn kokonaistunnelmaa. Apo Apposen laulut on yhdestoista lastenkirja, johon kuuluu samanniminen cd. Sauli Heikkilä EVA-trio: Orava, peippo ja pikkuinen lintu Omakustanne 2025 E VA-trion (Essi Wuorela, Vesa Norilo, Anna-Karin Korhonen) ja ystävien hiljattain julkaistu lastenmusiikkilevy on kansiaan myöten kuulijaansa ilahduttava musiikkipläjäys. Sovitukset ovat kauttaaltaan kappaleiden tunnelmia tukevia, ja löytyypä pienten tarinoiden joukosta Kolme tietäjää -kappaleessa myös hieno analyysi politiikan nykytilasta. Pieni kuulija hiljentyy aivan erilaisella hartaudella levyn ääreen kuullessaan levyltä toisten lasten laulua. Levyn soundimaailmassa on kellaribändin estetiikkaa ja sahara-bluesin karuutta sointimaailman tukiessa hyvin levyn kokonaistunnelmaa. 41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Folkjykä & Kuntoutujat: Rakkaus löytää meidät Omakustanne 2024 F olkjykän & Kuntoutujien folkrockissa ovat kaikki perusasiat kohdallaan. Levyn aloitusraita Meestä aevoon tuo vahvasti mieleen jopa legendaarisen Talking heads -yhtyeen afrohenkisen tuotannon. Juvosen laulua ja kitarointia vahvistaa levyllä Joose Keskitalo taustalaululla ja lukuisilla instrumenteilla, minkä lisäksi soittoa värittävät paikoin Ville Linnan kitarat, piano ja huilu sekä Eero Tikkasen jatsillinen kontrabasso. Tarina sisältää runsaasti jokaiselle lapsiperheelle tuttuja elementtejä, kuten sohvasta laiva, sängyssä mönkijät, ja ruokahaasteet. Levyn päättävä Ristisi on kuin puhdistava ankkuri: "ei kukaan sun liepeillä kanna sun ristii, mut yksin ei tarvitse jatkaa". Levyn monipuolisuus saa myös kiitosta. Voi olla, että keikoilla Folkjykän soundimaailma on kohdallaan tai tällaisiin hienosäätöihin ei kiinnitä huomiota samalla tavalla kuin levyä arvioidessa
Jotkut pitävätkin omat tekniikkansa ja lakkansa tarkoin vartioituna salaisuutena. Muutamien yhdistyksen olennaisimpien yhtyeiden jäsenet esitellään muutaman lauseen biografioilla, jotka pystyisi sellaisenaan siirtämään mediatiedotteisiin. Yhdistys julkaisi kirjan taipaleensa 20 ensimmäisestä vuodesta. Ja kun sanon kattavasti tarkoitan todella kattavasti. Tällä tarkkuudella ja monipuolisella läpikäymisellä on se varjopuoli, että asiasta mitään tietämätön aloittelija saattaa lamaantua informaatiotulvan alla. Kirjassa nimittäin kerrotaan kaikkea kemiasta ympäristöhaittoihin ja historiasta käytännön ohjeisiin. Tämä jättää lukijalle hieman hämmentyneen olon sen suhteen, kenelle teos on varsinaisesti tarkoitettu. Kirja vaatiikin lukijaltaan valmiutta mennä pintaa syvemälle, eikä vain seurata ohjeita sokeasti. Antti-J. Meillä soitinrakentajilla on myös joskus paha tapa ylläpitää tällaista mystiikkaa. Vilppu Vuori KIRJAT Pirkko-Liisa Schulman Tiina Nygård-Eva Jacob: Suomen Klezmer-yhdistys – 20 vuotta Omakustanne 2024 Rauno Nieminen: Soitinten pintakäsittely E-kirja. Yhdistyksen ulkopuoliselle lukijalle historiikin mielenkiintoisinta antia ovat varmaan yleisellä tasolla kerrotut kuvaukset esimerkiksi Suomen ensimmäisen klezmerfestivaalin järjestämiseen johtaneista tapahtumista sekä laajemmat artikkelit kuten emeritusprofessori Tapani Harviaisen kirjoittama ”Mitä tarkoittaa klezmer?” kirjan loppupuolella. Aloittelevalla soitinrakentajalla tai -korjaajalla meneekin helposti sormi suuhun, kun pitäisi päättää mitä ainetta omien soitinten pintaa pitäisi hieroa. Harrastelijoille kirja voi olla paikoitellen raskas, mutta suosittelen sitä heillekin. K un kotimaisen klezmermusiikin suosio alkoi kasvaa 2000-luvun alussa, perustettiin Suomeen vuonna 2003 Suomen Klezmer-yhdistys. Tämä tekee kirjasta näiltä osin lähinnä matrikkelimaisen luettelon, mikä tuntuisi olevan pääasiallisesti yhdistyksen jäsenille suunnattua informaatiota. Kirja on niin täyteen ahdettu tarkoin tutkitulla tiedolla, että ihmetyttää, kuinka kaikki on voitu mahduttaa reiluun sataan sivuun. Kyseessä ei siis ole pelkkä opas, jossa kerrotaan mitä pitää tehdä, vaan se sisältää myös juurta jaksaen selitykset siitä, miksi näin kannattaa tehdä. Suurinta osaa kirjasta hallitsevat jokaisen tähän mennessä järjestetyn tapahtuman listaukset esiintyjäja henkilöluetteloineen, mikä tuntuu lähinnä yhdistyksen toimintakertomuksen selaamiselta, etenkin kun sivulta toiseen toistuvat pitkälle samojen aktiivien nimet. Onneksemme soitinrakentajamestari Rauno Niemisen kirja Soitinten pintakäsittely valottaa tätä aihetta kattavasti. Omakustanne 2019, 109 sivua. 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 S oitinrakentamisen yksi esoteerisimmistä puolista on pintakäsittely, oli sitten kyse itse aineista, aineiden käyttötavoista tai siitä, mikä aine sopii millekin soittimelle. Ei siis kevyin lukukokemus. Reilun 60 sivun mittainen teos on hieman joka suuntaan rönsyilevä historiikki, joka sisältää niin lehtiartikkeleita, jäsenten tervehdyksiä kuin pienimuotoista klezmerkulttuurin avaamistakin. Janka-Murros Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net ALLARI. Kirjaa ei voi ainakaan pinnaliseksi haukkua. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille soitinrakentajille ja soitinkorjaajille. Historiikki toimii siis jonkinmoisena lähdeteoksena kotimaisen klezmerkentän toiminnasta ja useat lehtiartikkeleiden lainaukset vuosikymmenten ajalta tarjoavat mielenkiintoista vilkaisua siihen, miten yhdistys on alusta asti ollut merkittävä kansainvälinen toimija pääkaupungin alueen maailmanmusiikkitapahtumia järjestettäessä
Lopullisena innoittajana julkaisun tekemiseen oli eteläpohjalaisen kaksirivisen harmonikan soiton hyväksyminen kansalliseen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. On viulupolskaa ja haitarin revittelyä, on diversiteettiä kielissä ja perinteenlajeissa, on poppia ja folkia, on melkein kaikkea, mitä kansanmusiikilta voi toivoa ja vähän enemmän, kertoo Lotta Hagfors. Kappalekavalkadissa kuuluu Suomen alueen kansanmusiikin monipuolisuus tässä ajassa ja hetkessä. Hankkeen taiteellinen johtaja, muun muassa Kasvu-yhtyeen laulaja, Charlotta Hagfors kutsui reilu vuosi sitten artistit säveltämään tai sovittamaan yhden kappaleen tätä levyä varten. n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki K?sity?mestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Toimipiste on muuttanut Ikaalisiin Tervetuloa jatkossa osoitteeseen Peltotie 15 Ikaalinen ~~~ Olemm e muutta neet! Kaksirivinen elää yhä! Eläköön kaksirivinen – Jussi Asun kuvia ja säveliä omakustanne 2024, 32 sivua J ussi Asu kiinnostui kaksirivisestä haitarista viisikymmentä vuotta sitten haastatellessaan Tauno Krossia. Viisitoista vuotta sitten hän sai soittopelin Aimo Mantereelta ja viime vuonna hän julkaisi 30-sivuisen vihkosen omia kaksirivissävellyksiään. (Luonnonsuojeluliiton työhön suomalaisen luonnon puolesta voi tutustua täällä: https://www.sll.fi). 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . Levyllä kuullaan yksitoista upouutta projektia varten tehtyä kappaletta, sekä kaikkien artistien esittämä nostattava yhteiskappale Vaskilintu. Jokaisesta levystä tuotto 3 € menee Suomen luonnonsuojeluliitolle. Sauli Heikkilä Kansanmuusikot puolustavat luonnon diversiteettiä E ri puolilta Suomea tulevat artistit haluavat korottaa äänensä luonnon monimuotoisuuden säilymisen puolesta. Levymyynti: Nouse luonto -verkkokauppa holvi.com/shop/nouse-luonto/ CD-levyjen myynti: Nouse luonto lauluja monimuotoisuudesta — Nouse luonto -verkkokauppa Ostohinta on 20€ (+ postituskulut) ja jokaisesta myydystä levystä menee tuotto (3€) Suomen luonnonsuojeluliitolle. m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t | v a p a a l e h d y k k a . Albumilla esiintyvät Frigg, Antti Paalanen, Kasvu, Maria Kalaniemi, Piia Kleemola, Désirée Saarela, Ánnámarét, Maija Kauhanen, Anette Åkerlund, Akkajee ja Kimmo Pohjonen. Kappaleita on äänitetty eri puolilla Suomea Helsingistä Nuorgamiin. n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . Luonto kuuluu, tuntuu ja visualisoituu monin eri tavoin. Nouse luonto — lauluja monimuotoisuudesta -albumin julkaisi helmikuussa saksalainen levy-yhtiö Nordic Notes sekä cd:nä että digitaalisilla alustoilla. Artistit vierailevat myös toistensa kappaleissa ja yhteistyötä tekevät muun muassa kanteleartisti Maija Kauhanen sekä saamelaistaiteilija Ánnámarét. Jussi Asun kymmenen sävellyksen nuottien lisäksi vihkossa on vähän enemmän Asun mustavalkoisia valokuvia kaksirivisten soittajista vuosien varrelta. ”Albumin kaksitoista kappaletta ovat kuin monipolkuinen ja yltäkylläinen pohjoismainen aarnimetsä. Instrumenttien kirjo on laaja ja upeita luonnosta kertovia lauluja kuullaan suomeksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi sekä romanikielellä
Tampere, Kulttuuritalo Telakka klo 21 14.3. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä kansanmusiikkiliiton tuottajaan: Maarit Aarvala, +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kauan sitten unohdettujen amerikkalaisten kappaleiden sanoituksissa käsitellään ydintuhoa, kristinuskon tuomiopäivää sekä kommunistivihaa. Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Yhtyeiden tulee olla korkealaatuisia ja valmiita kiertueen tuomiin haasteisiin. Kielisoitintaituroinnin ja stemmalaulun lisäksi keikoilla kuullaan usein myös putkiradiosta soivia vanhoja tiedotteita ja mainoksia onhan sinullakin kotivara kunnossa. Hämeenkyrö, kirjasto klo 18 12.3. Vuonna 2014 perustetun yhtyeen vahvuus on, että ”esiinnytään kaikissa paikoissa mihin kutsu käy”. Tampere, Kulttuuritalo Telakka klo 21 11.4. Yhtye on julkaissut aiemmin kaksi albumia: Eläköön (2017) ja Kutsumattomat (2020). Syksyllä kiertueita on kuitenkin tarkoitus järjestää syys-, loka-, marrasja joulukuussa. Valitettavan ajankohtaiset tekstit tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käsitellä sekä historiaa että nykyaikaa. Joensuu, Teatteri Näyttämö klo 18 25.4. Konsertteja on jokaisella yhtyeellä maksimissaan viisi. Yhtye: Mayim Alpert: laulu, kitara Antti Korhola: viulu, kitara, laulu Philip Holm: kontrabasso, laulu Konsertit: 5.3. Yhtye: Lauri Kotamäki: 3-rivinen haitari ja laulu Kyösti Järvelä: viulu ja laulu Konsertit: 10.4. Oulu, Mallassauna klo 19 24.4. Kansanmusiikkikiertueet keväällä ja haku syksylle Li nn ea H ap po ne n M ar ik a K. Duon aikaisempiin meriitteihin kuuluu muun muassa Eläköön -levyn valinta vuoden kansanmusiikkilevyksi, Konsta Jylhä kilpailun voitto (Kaustinen Folk Music Festival), Speliyhtyeeksi valinta, Suomen edustaja Uzbekistan/Samarkand festivaaleilla. Helsinki, Art Cafe Feeniks klo 20 15.3. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tarvittaessa, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Esiintymisiä on helpompi järjestää pienimuotoisille 1-4 hengen akustisille kokoonpanoille ja moneen taipuville yhtyeille. Nousiainen, kirjasto klo 18 13.3. Savonlinna, Kulttuurikellari klo 19 Haku syksyn kiertueille Haku syksyn 2025 kansanmusiikkikiertueille on jälleen 1.-31.3. Vuonna 2025 omavastuuosuus on 140 €/ muusikko. Nyt on siis kolmannen levyn vuoro. Tätä kirjoitettaessa ei kuluvan vuoden kiertuetuista ole vielä saatu päätöstä, joten kiertueiden toteutuminen syksyllä on epävarmaa. Uutta levyä juhlistetaan Kansanmusiikkiliiton järjestämän kiertueen merkeissä huhtikuussa 2025. Hakukaavake osoitteessa: kansanmusiikkiliitto.fi/kiertuehaku-konserttijarjestajalle/ Kiertueyhtye paikkakunnallesi. 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Bikini Brothers maaliskuussa The Bikini Brothers pitää yllä kylmän sodan henkeä esittämällä reippaita bluegrass-, countryja rock & roll -lauluja atomiajalta. Rusko, Ruskotalo klo 14 MäSä Duo huhtikuussa MäSä Duo julkaisee kiertueen aikana uuden levyn Hyppööllä . Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Helsinki, Art Cafe Feeniks klo 20 12.4
(Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Merkit ja huomionosoitukset Pronssinen pelimannimerkki Petri Hynninen, viulu, Kouvola, 28.12.2024 Tampereella Hilla Kauppi, viulu, Oulu, 28.12.2024 Tampereella Hopeinen pelimannimerkki Marianna Tuomainen, viulu, Espoo, 28.12.2024 Tampereella Emilia Lajunen, viulu, Helsinki, 28.12.2024 Tampereella Matti Ruuskanen, kontrabasso, Helsinki, 28.12.2024 Tampereella Kultainen pelimannimerkki Vili Mäkinen, mandoliini, Pietarsaari, 28.12.2024 Tampereella Onnea! Jäsenedut Polenta: Kaustinen turbo cd 15,20 € (norm. Iloisia vapaita pelimannivuosia! Kansanmusiikki-lehden toimituskunta Päivi Ylönen-Viiri jää eläkkeelle 1.6. Lämpimät kiitokset Päiville yhteisistä vuosista. 19 €) Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys: Oulun seudun purppurin ja Vepsän nuottikirjan sävelmiä cd 6,80 € (norm. 18 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. 8,50 €) ENKEL: Love Hurts cd 14,40 € (norm. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. alkaen, uutena toiminnanjohtajana aloittaa Jaana Kari.. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien
Omissa projekteissa kantele on ruvennut näyttelemään yhä suurempaa roolia. Sen haluan jakaa ja siirtää kaikille samassa tilassa olijoille. Olen myös Oulun Ammattikorkeakoulussa osa-aikaisena projektipäällikkönä erilaisissa musiikin ja tanssin hankkeissa. Oulun Musiikkijuhlien ja Kansanmusiikkiliiton kanssa teemme yhdessä Kamuklubi-sarjaa, jossa yhtyeinä ovat Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet. Se vei mukanaan. Suurimpia projekteja ja suunnannäyttäjiä, jossa itse olen ollut enemmän tai vähemmän mukana, voisin mainita Kokkolassa aloitetun Jamipajan 2017, Nordic Dancen rantautumisen Suomeen, Oulun Tanssituvat, OAMK paritanssilähettiläshankkeen ja KanTaMus-hankkeen, OKTn pitkän työn vapaan paritanssin ja muusikoiden yhteisten iltamien parissa, vapaan kansanomaisen paritanssin saamisen aineettoman perinnön wikiluetteloon, Hailuodon Paritanssiretriitit ja uusimpana kansantanssiryhmä Katajan kansantanssijamit. Pianonsoiton aloitin tiukan klassisen kurin mukaan lapsena, jonka jälkeen ryhdyin soittamaan haitaria vähän rennommin. Paljon on menossa: Rällä-yhtyeen ja Kansanmusiikkiyhdistys Rällä ry:n kanssa rakennetaan kiivaasti Oulun Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 ohjelmaa. Olet pelimannina myöhäisherännyt, kuinka kaikki alkoi. KanTaMus-hanke oli yksi näistä ja siitä on poikinut TASSU-hanke, jossa olen asiantuntijana tällä hetkellä. 46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Kamukannassa sinut esitellään muusikkona, pedagogina, tuottajana ja jokapaikan höylänä. Sinne on rakenteilla mittava Village Anthems, Kaikuja Kylistä projekti. Olemmekin taas lähdössä Kanadaan ja myöhemmin keväällä Show Caseksi Tallin Music Weekille. Ne ovat saaneet kiinnostuneen vastaanoton, ja työllistivät viime vuonna aika paljon. Nyt suunnitelmissa on tehdä lisää äänityksiä, keikkoja ja yhteistyöprojekteja. Sinne on nyt rakenteilla muutama yhteistyöprojekti tuleville vuosille. Kansanmusiikista tiesin silloin vain Värttinän ja Konsta Jylhän. Minulle pelimannimusiikki edustaa parhaimmillaan yhteistyötä ja kommunikaatiota. Niistä tärkeimmät ovat hakosalo_tuohino -duo, joka keskittyy kokeelliseen musiikkiin ja nykypelimannismin tutkimiseen sekä Erja Pätsin kanssa kehittämämme kantelemeditaatiot ja rentoutumiskonsertit. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Osmo Hakosalo Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Avi Meir Nimi: Osmo Hakosalo Syntynyt: 1973 Kotipaikka: Oulu Koulutus: Musiikkipedagogi ja yhteisömuusikko Päätoimet : freelancer muusikko ja projektipäällikkö Oulun Ammattikorkeakoulussa Taiteen Innovaatioiden tutkimusohjelmassa hakosalotuohino.com rallaoulu.com. Pelimannien ja tanssijoiden yhteistyö tuntuu lähteneen lentoon, miksi näin juuri nyt. Vahingossa, niin kuin kaikki hyvät jutut. Olen opetellut sen soittamista itsekseni. Se käsittää useita residenssejä, konsertteja, workshopeja ja äänitteitä. Vierailevia muusikkoja tulee niin kotimaasta kuin ulkomailta. Neljäkymmentävuotiaana minulle ajautui hetkeksi vahingossa sisaren pojan 3/4-viulu. Rällä-yhtyeen kanssa olemme suunnanneet katseita Ruotsiin ja Norjaan. Varsinkin tanssijoiden kanssa musiikista ja liikkeestä muodostuu niin totaalinen kehollinen kokemus ja flow, etten ole kokenut vastaavaa missään muualla. Tanssisoitto on sinulle ilmeisen tärkeää, miksi. Minulla näyttäisi olevan selkeä evoluutio soittamisen opettelemisessa: etenen aina kohti vapaampaa ilmaisua. Sattumien kautta päädyin Suvi Oskalan oppiin ja sieltä Spelareihin ja myöhemmin ammattiopintoihin Kokkolaan. Soitin on kertonut ja ohjannut minua hiljaiseen haltioitumiseen ja oman mahdin ilmaisemiseen – haluamani musiikin aikaansaamiseen. Palvelutalokeikoilla toivottiin kanteleensoittoa. Peruskeikkojakin taisi täällä pohjoisessa tulla viime vuonna noin sata. Kymmenen vuoden aikana on tehty paljon systemaattista työtä eri puolilla Suomea, ja se on kantanut hedelmää. Olemme ehtineet Suomen lisäksi soittaa Japanissa, Kanadassa, Liettuassa ja Ruotsissa, jossa teimme myös ensimmäisen tilausteoksen ruotsalaiselle kokeellisen musiikin ensemblelle. Nyt on takana vähän yli kymmenen vuotta viulunsoittoa eri kokoonpanoissa. Toki paljon muitakin tahoja ja tapahtumia on tätä ilmiötä ollut edistämässä. Pyrimme myös avustamaan muita alueemme kansanmusiikkiyhtyeitä äänityksissä, markkinoinnissa ja keikkapaikkojen ja erilaisten työtilaisuuksien löytämisessä. Löysin siitä paljon uusia tapoja tehdä musiikkia. Voitko tiivistää tämän hetkiset aktiviteettisi. Perustimme yhdessä äänitaiteilija Jussi Tuohinon kanssa kokeellisen elektronisen musiikin ja arkaaisen improvisaatiofilosofian yhdistävän hakosalo_tuohino -duon. Miksi viulisti tarttui kanteleeseen. Niinpä hankin ensin 5-kielisen kanteleen ja myöhemmin upean Otto Koistisen rakentaman 13-kielisen soittimen. Parin viikon kuluttua minulla oli oma soitin
VÄRTTINÄ / WISHAMALII / FREIJA / TALLARI / BFP / ALLISON DE GROOT & TATIANA HARGREAVES (USA) / SVETLANA SPAJI. GROUP (RS) / ERLEND VIKEN TRIO (NO) / TIMO ALAKOTILA & YUKA FUJINO (FI/JP) / SAIMAA / HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN PEPE WILLBERG / PEKKA NISU / NE LINTUIZET / AIJA PUURTINEN & BROOKLYNIN SATU / MARJATTA POKELA 100V – MÖRRI-MÖYKKY TANSSII – JA PALJON MUUTA! 26.–28.6.2025 KOKO OHJELMA JULKISTETAAN HUHTIKUUSSA! ALLISON DE GROOT & TATIANA HARGREAVES (USA) BFP NE LINTUIZET FOLK-KURSSIT 23.–27.6.2025 Eeva-Leena Pokela – kansanmusiikkia, lastenmusiikkia, perinnelaulut ja leikit Aija Puurtinen – laulu Svetlana Spaji. Lisätietoja: haapop.fi, timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset.haapop.com HAAPAVESIFOLK.COM SAIMAA 47 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024. (Serbia) – laulu Charles Barbier (Sveitsi/Ranska) – laulu Erlend Viken (Norja) – viulu Lassi Logrén – viulu, jouhikko Tatiana Hargreaves (USA) – viulu, old-time Allison de Groot (USA) – clawhammer-banjo Petri Hakala – mandoliini, kitara, kielisoittimet Kalle Jämsen – kitara, mandoliini Roope Aarnio – kitara, mandoliini, kielisoittimet Samuli Karjalainen – sarvi, tinapilli, pitkähuilu, huilu, bodhran, buzuki, kitara Ilkka Heinonen – jouhikko, kontrabasso, yhtyeet Timo Alakotila – harmooni, piano Olli Kari – haitarit Markus Rantanen – ukulele kaikentasoisille Rauni Rokka – laulun säestys ukulelella sekä alkeisopetus Arnold Chiwalala – hyvinvointia rummulla: rytmi, liikkeet ja ilmaisu -kokonaisuus Erilliskurssit: Susanna Haavisto & Marianne Oivo – Laulunkieli Veera Kuisma – viulu, lastenkurssi Timo Hannula – Haapaveden kamariorkesteri Kurssit järjestää Haapaveden opisto
Klo 12 Kansanlaulukirkko, pelimannit soittavat jumalan palveluksen musiikit, Haaparannan kirkko Klo 13–15.30 Pääjuhla: Ohjelmassa mm. Sinä 8-17-vuotias, tule nauttimaan kansanmusiikkileirin riemuista, soittamisesta, uimisesta ja muusta mukavasta kesäleiritunnelmasta Kortiston tilalle Mäntsälään! Pääsoitin voi olla mikä vain. 10 €, 115 SEK Klo 19–21 Pohjoisen pelimannit sekä WAO, Mukana mm. Folkets Hus, Haparanda. Pelimannien suuri yhteissoitto, Vuoden nuori pelimanni: Ampiais-Siivilä, Leija Lautamaja soolona, mestaripelimanni Unto Kukka, riksspelman Fredrik Hangasjärvi & Heidi Haapa saari, Tiina Aikio, Siepakat Kansantanssiryhmä, Kaustisen pelimannit, Joensali, Tornio. Opettajina Leena Joutsenlahti, Jari Komulainen ja Emilia Lajunen. 15/20 €, 170/230 SEK Liput ennakkoon: Lippu.fi (Tilausmaksu alkaen 1,50 €) Koko ohjelma ja lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. 10 €, 115 SEK Koko illan lippu 25 €, 285 SEK Lauantai 15.3. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutus Päivi Ylönen-Viiri, puh. Saat opetusta pääsoittimesi ja mahdollisen sivusoittimesi soitossa, pääset leiriyhtyeeseen ja soittamaan yhdessä. 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi KAMU´25 nuorten kansanmusiikkileiri 9.–13.6.2025. Torstai 13.3. . 10 €, 115 SEK Sunnuntai 16.3. Pelimannit esiintyvät kauppakeskuksessa, hoivakodeissa, museoissa, kirjastoissa ym. 15/20 €, 170/230 SEK Klo 20-24 Klubi Folkets Hus, Haparanda. 10 €, 115 SEK Klo 21-24 Klubi Park Arena -ravintola, Tornio. 15/20 €, 170/230 SEK Klo 21–24 Tanssit/klubi, Folkets Hus, Haparanda. Klo 11 Soiva Siili – lastenkonsertti ja työpaja, Musiikkitalo, Tornio. Kaisa Ristiluoma, Gränslösa Spelmän, Folkets Hus, Haparanda. 10 €, 115 SEK Perjantai 14.3. 10 €, 115 SEK Klo 19–21 Duo Maria Kalaniemi & Jouko Kyhälä, Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet, Musiikkitalo, Tornio. 10 €, 115 SEK Klo 13–17 Pelimanniparaati II, yhtyeitä Suomesta ja Ruotsista, Musiikkitalo, Tornio. Klo 17–18.30 Pelimanniparaati I, Pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista. Klo 19–22 Nordic Dance, Järjestötalo, Tornio