Irtonumero 8 € 3 • 2024 6 Pinnin Poikien omat tiet MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Nathan Riki Thomson haluaa ylittää kulttuurirajoja 18 Viljandin kansanmusiikkifestivaali ihastuttaa 35 Soitinrakentajien esittelyt alkavat
Pinnin Pojat eivät harjoittele Pääkirjoitus............................................................................................................4 Ajassa: Tuulentei – Pokela ...............................................................................5 Unto Kukka – Ihmetyksien kautta kansanmusiikkikentälle ..........10 Esittelyssä Mia Reba: Äänen löytämä laulun lähettiläs ...................13 Nathan Riki Thomson – Kulttuurirajojen yli täytyy luoda yhteyksiä ...................................................................................14 Etno-Espan avajaisissa kuultiin tulevaisuuden kansanlaulu ........20 Pelimanni-liite Koplan ensimmäiset 20 vuotta! .................................................................21 Uudenmaan nurkka ........................................................................................22 Heikki Rassi uudeksi oltermanniksi ........................................................22 Nuottiliite yhteissoittokappaleet Lapista ..............................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ....................................................................27 Huuliharpistien ja SM-kisat 2024 Orivedellä .......................................27 Espoon pelimannit salonkiorkesterina ..................................................28 Kansanomainen paritanssi elää nousukautta .....................................29 Myllerrys-leirin suosio yllätti järjestäjät ...............................................29 Muistoissamme .................................................................................................30 Kansalaisfoorumin koulutustiimi tukee oppimista ...............................31 Jouhikko toi Yuki Hattorin Ikaalisiin .......................................................32 Kansanmusiikkiyhtye Kiurut keikalla Olympiastadionilla .............34 Ethnoleiriläiset ovat maailmanlaajuinen verkosto ...........................36 Levyt ja kirjat .....................................................................................................38 Taustapeilissä Kenneth Nordman .............................................................46 6 Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Vilppu Vuori rakentaa perinnesoittimia ja toimii oppaana Hattulan kirkossa.. 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 SISÄLTÖ 3 • 2024 17 35 18 KOLUMNISTI Niko Peltonen Viljandi Pärimusmuusika festivaalilla kohtaa niin leppoisuutta kuin hurmostakin
Nostalgitarr-näyttely Maarianhaminassa museum.ax/museer-sevardheter/alandskulturhistoriska-museum Bernhard Lindforsin rakentama kitara. Pääasiassa instrumentaaliyhtyeenä tunnetun orkesterin uudella levyllä vierailee kaksi hienoa kansanlaulajaa, Jonna Tervomaa ja Ismo Alanko sekä JPP String Quartet . Uusi albumi, IV, julkaistaan tämän vuoden lokakuussa. Vuoden 2024 alumnit ovat nuoria tekijöitä, jotka erottautuvat näkemällä toisin ja löytämällä uusia taiteen tekemisen tapoja ja yhteyksiä. Kielisoittimistot helisevät niin akustisesti että kuin efektoidustikin. Ensimmäistä kertaa esillä on ahvenanmaalaisen Bernhard Lindforsin kitaroita ja myös hänen tekemiään eläinveistoksia. Laulun ja kanteleen ohella Kauhanen käyttää lyömäsoittimina muun muassa tuulikelloja, emaliastioita ja pukinsarvia. 3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 ALKUTAHDIT 35 vuotta sitten perustettu ja alkuvuosina kolme levyä tehnyt Salamakannel julkaisee uutta musiikkia. Visuaalisuus on tärkeä elementti monitaiteellisen artistin alati kasvavassa repertuaarissa, mikä näkyy lavalla näyttävinä asuina ja valoteoksina. Salamakannel tekee paluun Salamakannel, Antti Kettunen (vas.), Kimmo Känsälä, Hannu Saha ja Arto Järvelä allekirjoittamassa levytyssopimusta Bafe´s Factoryn kanssa Kaustisella kesällä 2024. Su sa nn a Sa lo ka nn el St af fa n Li nd st rö m Hilja Grönfors Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kunniatohtoriksi Maija Kauhasesta vuoden alumni Taideyliopisto vihki kunniatohtoreiksi kuusi taiteen alalla ansioitunutta henkilöä maisterija tohtoripromootion yhteydessä 16.–18. Neljännen levyn musiikki sisältää moninaisia tunnelmia sydäntä särkevän lyyrisistä kaunosävelistä kirkonkellosoittoon, Chicagon valssiin, polskaan ja polskettiin tai humppaan. Salamakanteleessa soittavat kanteleita Hannu Saha , kitaraa Antti Kettunen , bassoa Kimmo Känsälä ja viulua, nyckelharpaa ja mandoliinia Arto Järvelä . La ur a Iis al o. Vuoden alumnien valinta on vuosittain jaettava tunnustus Taideyliopiston kasvateille, jotka ovat toiminnallaan vahvistaneet taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi myöntää. elokuuta. Monipuolinen äänitaiteilija tulkitsee itse säveltämäänsä, sanoittamaansa ja sovittamaansa musiikkia kanteleperinnettä ja improvisaatiota villisti sekoittamalla. Kunniatohtorin arvo myönnettiin Grönforsille hänen työstään perinteisten romanilaulujen tulkitsijana sekä romanien lauluperinteen kerääjänä ja tallettajana. Näyttelyyn tulee esille noin viisikymmentä kitaraa. Maarianhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa avattiin syyskuun lopussa näyttely kitaranvalmistuksen historiasta Suomessa. Taideyliopiston kunniatohtoriksi voidaan nimetä kyseisen yliopiston arvojen mukaisesti toimiva henkilö, joka on erityisen ansioitunut taiteen alalla, kehittänyt taiteen koulutusta, edistänyt taiteen asemaa tai vahvistanut taiteen merkitystä yhteiskunnassa. Näyttelytekstit kirjoittaa soitinrakentajamestari Rauno Nieminen. Suurin osa kitaroista on peräisin Staffan Malmströmin kokoelmasta, joka on ollut esillä aikaisemmin Raaseporin Kitarakartanossa. Salamakannel juhlistaa levynsä julkaisua marraskuussa kiertueella eri puolilla Suomea. Yksi heistä oli Hilja Grönfors . Bafe’s Factory teki yhtyeen kanssa sopimuksen viime kesänä Kaustisella. Olennainen osa Salamakannelta ovat yhtyeen jäsenten persoonalliset sävellykset. Ta id ey lio pi st o/ Pe tr i Su m m an en Sibelius-Akatemian Vuoden alumni on kansanmusiikin aineryhmästä vuonna 2015 musiikin maisteriksi valmistunut Maija Kauhanen
0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. Logaritmisuus tarkoittaa sitä, että äänenpaine kymmenkertaistuu jokaisen belin nousussa. Kuuloni muuttuminen on tehnyt kovaääniset konsertit entistä sietämättömämmiksi. Liikenneja ravintolamelu pyörivät 80 desibelin ympärillä, konsertissa äänitaso nousee jo sataan desibeliin. Valitin erään festivaalin taiteelliselle johtajalle äänenvoimakkuudesta. Eihän tämä uusi asia ole. aineistot 11.11. Omakin fysiikan ymmärrykseni on vähäinen, mutta jotain jaettavaa sain selville. Mietin myös, mitä järkeä on miksata yhtye niin, että massasta ei pysty erottamaan laulua tai yksittäisiä instrumentteja. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. Metallimusiikin tapahtumaan menevä tietää riskit ja varautuu suojaamaan kuulonsa, mutta liian kovaan äänentoistoon alkaa törmätä jopa kansanmusiikkifestivaaleilla. Ainoa lääketieteellinen hoitokeino on siedätys. Muistan oman ensimmäisen rintalastan tärinäni Sleepy Sleepersin konsertissa Vanhalla ylioppilastalolla joskus 1980-luvulla. Äänenvoimakkuudesta puhuttaessa kaikki tietävät desibelin. Myös se, kuinka paljon kuulo ääntä kestää on logaritminen. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pinnin Pojat, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/2024 ilmestyy 5.12. Tuska-festivaalissa en ole koskaan ollut, mutta voin hyvin kuvitella, mistä sen nimi tulee. mennessä. Voin joskus pahoin ruumiini resonoidessa hurjalla volyymilla ajettuihin todella mataliin taajuuksiin. Suihkukoneesta irtoaa vähintään 130 desibeliä. Nollan desibelin äänenpaine on hyttysen ääni kolmen metrin päässä. Terveys ei vaarannu kahdeksan tunnin työpäivässä 85 desibelin melussa, mutta 95 desibelin metelissä voi olla vain tunnin päivässä turvallisesti ja sadassa desibelissä 15 minuuttia. Moni saattaa myös tietää, että desibeliasteikko on logaritminen. Olen itse syyllinen siihen, että oma kuuloni on jo vaurioitunut ja poden tinnitusta. Väitän, että kesäkokemuksiini mahtuu useita sadan desibelin ylityksiä. Kuuloliiton sivujen mukaan keskustelun äänenpainetaso on 50-70 desibeliä riippuen sen kiihkeydestä. Harvalla on ymmärrystä siitä, mitä se tarkoittaa. Mutta hyvät miksaajat, kertokaa minulle miksi. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Kuka sitä konsertissa meteliä piti mitä hä. Mietin, mitä järkeä on äänenvoimakkuuksissa, jotka on pakko vaimentaa terveyssyistä henkilökohtaisin suojaimin. Hän osin myönsi ongelman, mutta totesi, että on jännittävää, kuinka valituksia aiheuttaneilla yhtyeillä oli oma miksaaja mukana. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Mutta tekniikan kehittyessä suihkukoneiden kanssa kilpaileminen äänenvoimakkuudessa on aina vain helpompaa ja halvempaa. Onneksi se on pysynyt toistaiseksi siedettävänä ja yritän pitää sen edes nykyisellä tasolla. Pahoittelemme tapahtunutta... Sauli Heikkilä Oikaisu: Edellisen lehden kanteen oli lipsahtanut vahingossa numeroksi 3, kun piti olla 2. Veikkaanpa, että kansanterveys saa näin viljellystä sadosta vielä riesan terveydenhuollon budjettiinsa. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. Kuluvana kesänä olen joutunut jälleen kerran miettimään konserttien äänenvoimakkuutta. En voi sanoa siitä hirveästi kärsiväni, mutta olisin mieluummin ilman korvissani jatkuvasti soivaa kohinaa ja vinkumista. 4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (215) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. Kuuulon alenemaa korjaan Helsingin kaupungin maksamilla kuulolaitteilla
Lisätietoja lipunmyynnistä ja tulevista keikoista: Facebook sivulta: Tuulentei tai tiina.vihtkari@sublime.fi. AJASSA Tuulentei – Pokela 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Soila ja Jyri Sariola Kuva: Jyri Sariola/ Teemu Mattson Kanteletaiteilija Martti Pokelan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Tavoitteena on välittää Pokelan merkittävää elämäntyötä kansanmusiikin parissa nykypäivän yleisölle. Lavalla saatetaan nähdä trion lisäksi Pokelan lapsenlapsenlapsia ja tietenkin heidän mumminsa Eeva-Leena Pokela. Tätä yhtyettä varten sävelletty uusi musiikki ja kaikki uudet sovitukset vanhoista kappaleista pohjautuvat Pokelan elämäntarinaan – niin hänen improvisaatioihinsa, lauluihinsa kuin kantelekappaleisiin, joita hän on esittänyt. Tuulenteita ei alunperin perustettu yhtyeeksi, vaan prosessi lähti vuonna 2018, kun sisarukset tekivät ensimmäisen kerran Haapavesi Folkeille “Tuulentei – Martti Pokelan jalanjäljissä” konserttikokonaisuuden. Tämä perintö ilmenee edelleen heidän tavassaan ymmärtää ja luoda musiikkia sekä hahmottaa sävelten merkityksiä. Albumi äänitettiin Espoossa Jyrin Mimix Studiolla, jossa yhdistettiin mukaan Martin kanteleensoittoa sekä hänen ennenkuulumatonta improvisoitua jouhikon soittoaankin Tuulantei-kodin olohuoneessa. Tästä syntyikin myös yhtyeen nimi: Tuulentei. Suuren suosion saanut esitys nähtiin toistamiseen nyt juhlavuonna 2024. Hän vietti viimeiset päivänsä Vartiokylän kotitalossaan Tuulanteissa (2007). Vaikka Tuulentei on albumiprojektina kertaluontoinen, niin liveesitykset elävät omaa tarinaansa. Pokelan mainio persoona sekä hänen ainutlaatuinen ja monipuolinen taiteensa ovat jättäneet syvän jäljen hänen lapsiinsa, lapsenlapsiinsa ja lapsenlapsenlapsiinsa. Pokela oli kotoisin Haapavedeltä, mutta päätyi Helsinkiin opiskeluidensa vuoksi. klo 14.00, Korjaamon Culture Factoryssa. Levynjulkistuskeikka on seuraavana lauantaina Helsingissä 16.11. Sitä Jyri oli äänittänyt yli kaksikymmentä vuotta sitten, 2000-luvun alussa. Tuulentei sukeltaa Pokelan tuotantoon tunteella tuoden siihen myös tuoretta näkökulmaa. Levy julkaistaan isänpäivänä, joka sattuu olemaan tänä vuonna Martin päivä, sunnuntaina 10.11. Isoisänsä merkittävää musiikillista perintöä juhlistaakseen Sariolan sisarukset; Soila, Jyri ja Petteri julkaisevat levyllisen uusia kappaleita. Tässä nimessä kaikuu myös Pokelan Tuulikumpu-levyn kokeelliset musiikilliset matkat 1950–1960-luvuilta. Levyllä, kuten levynjulkaisukonsertissakin voivat sisarukset nykyteknologian ansiosta soittaa yhdessä isoisänsä kanssa, käyttäen hänen alkuperäisiä musiikkiraitojaan
– Haluttiin olla omintakeisia muutenkin ja soittaa pelimannimeiningillä sen kummemmin sovituksia tekemättä, Kimmo kertoo. Arto ja Kimmo päättivät tehdä tutkintonsa sovitusten osalta duona ja valitsivat soittimikseen kielisoittimet ja huuliharput, joita Kimmo oli alkanut soittaa SibeliusAkatemiassa ensimmäisenä. Samanlainen meno jatkui oikeastaan koko seuraavan vuosikymmenen, eikä kumpikaan ole kokenut juurikaan suvantovaiheita monikymmenvuotisilla urillaan. Niinpä duo loi itselleen hämäläisen identiteetin ja päätti soittaa hämäläistä musiikki. Ystävykset ihmettelevät vieläkin, mistä riitti energiaa hoitaa kaikki, kun kummallakin oli Pinnin Poikien lisäksi useita kokoonpanoja. Siinä alettiin touhuamaan Kimmon kanssa, Arto muistelee. – Eräänä hulluna vuonna minulla oli 49 keikkaa festivaalin aikana, olisiko ollut vuonna 1988. Tuore duo ei suunPinnin Pojat -duon hykerryttävä ja rivakka yhteissoitto alkoi 35 vuotta sitten. – Vuosikymmenien aikana ollaan esitelty todella paljon hämäläistä musiikkia ympäri maailmaa, Arto kertoo. Alussa vitsinä, mutta ajan mittaan aivan tosissaan. Sellaisia kokoonpanoja ei tuolloin ollut. Armeijan jälkeen tuli kutsu osin Suomen valtion rahoittaman kansanmusiikkiyhtye Tallarin riveihin. – Kuortaneella oli pelimanni Elias Sorvari , jonka taiteilijanimi oli Pinni. Siitä alkoi Pinnin Pojat. Tiet risteävät Mooses Pässissä Arto Järvelä opiskeli kuuluisalla SibeliusAkatemian kansanmusiikin koulutusohjelman ensimmäisellä vuosikurssilla, joka aloitti vuonna 1983. Se oli myös piruilua siihen aikaan meitä hieman naurattaneelle kotiseutuidentiteetin ylikorostamiselle, jota siihen aikaan kansanmusiikissa harrastettiin, Kimmo virnistää. – Olin tippunut Niekusta pois ja jatkoin opintojani vuosikurssilla, jonka yhtye oli nimeltään Mooses Pässi. Nykyään duo keikkailee harvoin, mutta säännöllisesti. Pinniksi kutsutaan Pohjanmaalla myös pienen pojan pippeliä. Ti m o K irv es Pinnin Pojat vuonna 1994.. He panivat merkille myös, että molemmat olivat hämäläisiä, Arto Hattulasta – vaikka kaustislaiseen Järvelän sukuun kuuluukin – ja Kimmo Viialasta, 50 kilometriä Hattulasta länteen. Kimmo laskee soittaneensa niihin aikoihin noin kymmenessä yhtyeessä ja Arton keikkatahtia kuvastanee Kaustis-viikon esiintymiset. Keikkaa piisasi Suomessa ja maailmalla viihdeohjelmia myöten. Tämä jääneekin epäviralliseksi ennätykseksi, sillä nykyään yhdelle ryhmälle annetaan vain pari soittoaikaa. Kovin paljon nostetta ei hämäläisellä kansanmusiikilla aikaisemmin ollutkaan. Harjoituksia ei tarvitse pitää, soitto alkaa kursailematta siitä mihin se edellisellä keikalla jäi. Nimeä ei vielä ollut, mutta kun tuli kutsu keikalle Töölön kirjastoon, niin sellainen piti keksiä. Soitettiin nimikysymyksen tullessa vastaan juuri Pinnin polskaa ja siitä se poimittiin, Kimmo kertoo. – Siihen aikaan ratsastettiin aika lailla Häme-identiteeteillä. Hämäläisyydestä tuli tavaramerkki, samoin pukujen käyttämisestä esiintymisasuina. Siitä ovat ehkä saaneet vaikutteita niin Sväng kuin Antti Paalanenkin . Kahden ja puolen vuoden opiskelun jälkeen hän päätti hoidella armeijan pois opintojen välissä. Kun hän palasi opintojen äärelle, oli Sibelius-Akatemiassa opiskelemassa myös Kimmo Pohjonen. Kimmo Pohjonen ja Arto Järvelä – Pinnin Poikien omat tiet Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 A rto Järvelän ja Kimmo Pohjosen Sibelius-Akatemiassa 1980-luvun lopussa alkanut yhteistyö olisi voinut varmasti jatkua pääelinkeinona vaikka vuosikymmenet
– Tulen työhuoneelle joka arkiaamu noin yhdeksään mennessä ja alan töihin. Tuohon aikaan elettiin kansanmusiikin suosion ties monettako nousukautta Värttinöineen, ja Pinnin Pojille tuli tilausta. Pinnin Poikien kiihkeimmän jakson loppupuolella 1996-1997 yhtye oli Pertti Reposen sketsiohjelman Olen finni vakiovieras. Kimmo Pohjonen musiikin maisteri, s. – Kesällä 1994 Kaustisen festivaaleilla oli Tyylien salat -konsertti, jossa olimme Erkin kanssa mukana. Niihin aikoihin alkoi kiire painaa, ja päätettiin yhdessä hiljentää duon tahtia ja keskittyä enemmän muihin mielenkiinnon kohteisiin. 7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 nitellut mitään erityisen huolella. Saman vuoden joulukuussa olimmekin jo Karijoella Erkin luona suunnitttelemassa ja harjoittelemassa ohjelmistoa, Kimmo muistele. – Olin soittanut sitä sun tätä huuliharpun ohella – viulua, kannelta, jouhikkoa – ja päätin palata viisiriviseen, joka oli alun perin pääsoittimeni. Se, millaisena taiteilijana Kimmo Pohjonen tänään tunnetaan, sai alkunsa Sibelius-Akatemian opintojen lopussa tehdystä soolokonsertista. Kimmo on vienyt äänenvahvistuksen ja sen manipuloinnin ei vain seuraavalle tasolle, vaan seuraaviin kerroksiin, joissa vain taivas on rajana. Konsertti kuului Sibelius-Akatemian Kallio-Kuninkala -festivaalin ohjelmistoon ja Kimmo halusi esitellä haitarin uudessa valossa. Konserttikokonaisuuteen vaikutti myös se, että olin käynyt opintomatkoilla Tansaniassa ja Argentiinassa. Kimmo puurtaa ideat todeksi Kimmo Pohjosen kiihkeä kansainvälinen ja vertaansa vailla oleva ura on kulkenut Pinnin Poikien tavoin luontevasti ja rypistämättä. Sibelius-Akatemiassa en sitä ollut soittanut. Elektroniikka tarjosi siihen mahdollisuuden. Vaikka hän on ollut hyvin monessa mukana, kansainvälisistä kokoonpanoista Ismo Alanko Säätiöön ja yhteistyöhön maailman tunnetuimman klassisen jousikvartetin Kronoksen kanssa, kaiken keskiössä on ollut soittaminen sooloartistina. Silloin päätettiin aloittaa yhteistyö. Keikkoja tehtiin ahkerasti Suomessa ja maailmalla, julkaistiin kaksi levyä, Pinnin Pojat vuonna 1992 ja Gogo 4 vuonna 1994 ja vierailtiin muiden levyillä. Noilla matkoilla tajusin että oman jutun tekeminen soittimella, joka on parhaiten hallussa olisi ehkä palkitsevin lähtökohta ensimmäisessä soolokonsertissa. Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviidan kanssa duo teki levyn vuonna 1996. Kimmon haitari on aivan tavallinen vapaalehdykkäsoitin, mutta hän pystyy myös ohjelmoimaan akustisen soittimensa jokaisen näppäimen tuottamaan erikseen mitä tahansa synteettistä ääntä tai modifioimaan haitarin omaa ääntä esimerkiksi neljä oktaavia alemmas. Inspiraatioita on turha etsiä, maailma on ideoita täynnä. Töitä se toki on vaatinut. Kimmon työmoraali onkin ihailtava. Tyyli, nimi ja musiikki tulivat luonnostaan ja lennosta. Kimmon haitarin käytöstä elektroniikan kanssa on kirjoitettu aikaisemmin Riffi -lehdessä ja Kimmo kertoo siitä myös syksyllä ilmestyvässä Haitari -lehdessä. M in na H at in en Kimmo Pohjonen Huvilateltan 60 -vuotisjuhlakonsertissa elokuussa 2024. Sa ul i H ei kk ilä. Hänellä ei ole salaisuuksia tekniikan suhteen. Niitä on kummallakin riittänyt. 1964 Taiteellinen toimnta 2000 luvulla Merkittävimmät teokset/sävellykset Zone (2020-2024) Vabadus (2022) Magna (2022) UNIKO (2021) Breath (2017 -2019) Energy Soundscapes (2017) Ultra Organ (2016 -2017) Cold Storage 2015 Halli (2015) Sensitive Skin (2015) Sibelius Karjalan korpiteillä (2015) POHJONEN ALANKO (2015) Kimmo Pohjonen 50 v-juhlakonsertit (2014) Romani katusoittajat (2012) Bright Shadow (2012) Haitari painia (2010) Maamoottori Sinfonia (2008) UNIKO (2004) Kalmukki Sinfonia (2000) Kimmo Pohjonen soolo (1998 2024) Merkittävimmät levytykset 2022 Voice of Northern Lowland CD Pohjonen Alanko 2018 Northern Lowland EP Pohjonen Alanko 2015 Sensitive Skin (Ondine/Naxos) Kimmo Pohjonen soololevy 2012 Murhaballadeja (Ondine/Naxos) Heikki Laitinen / Kimmo Pohjonen 2011 Uniko (Ondine/Naxos) Kronos Quartet / Kimmo Pohjonen 2009 Quiver (2009 Rockadillo/Westpark) KTU (Trey Gunn, Pat Mastelotto, Kimmo Pohjonen) 2005 8 Armed Monkey (2005 Rockadillo/ Westpark) KTU (Trey Gunn, Pat Mastelotto, Kimmo Pohjonen) 2005 Uumen (Rockadillo/Westpark ) Kimmo Pohjonen / Eric Echambard 2004 Iron Lugn (Soyuz Russia) Kimmo Pohjonen Soolo compilation 2002 Kalmuk (Rockadillo/Westpark) Kimmo Pohjonen / Tapiola Sinfonietta 2002 Kluster (Rockadillo/Westpark) Kimmo Pohjonen / Samuli Kosminen Kuva-ja äänituotannot, musiikin sävellys Invisible Demons dokumenttti 2021 Nälkämään Sampo dokumentti (2016) Cold Storage -tanssielokuva (2015) Soundbreaker-dokumentti (2014) Jadesoturi (2006) Palkinnot Pohjoismainen NPU-Palkinto 2022 Monialaisen taiteen valtionpalkinto 2016 Etno Emma 2016 Pro Finlandia 2012 Vuoden Esteettinen teko palkinto 2012 Jussi palkinto 2007 Teosto palkinto 2003 Vuoden muusikko 2002 Vuosikymmenien aikana ollaan esitelty todella paljon hämäläistä musiikkia ympäri maailmaa. Niiden toteutus vaatii vain työtä, Kimmo kertoo
(LUOMACD-4) 2004 Nordik Tree (NDTCD006) 2006 Nordik Tree Contradans (NDTCD010) 2010 Salamakannel: IV (Bafes) 2024¡ Tallari: Luontua (KICD 113) 2021 Pelimannitalolla (KICD118) 2024 WAO:Maailma on hullu (WAOCD1) 2017 Ånon Egeland, Bruce Molsky & Arto Järvelä: Rauland Rambles (OArtCD9) 2016 Lisäksi mukana noin 50 muulla levyllä Elävää kuvaa Fiddling it all back home (KMDVD06) 2006 JPP: Puikkoristikko (EiV-1) 1993. Marraskuussa se nähdään Tamperetalossa jatkeena Helsingin 60-vuotisjuhlakonsertille. 3 ’On the coast’ (OArt CD 6) 201 Arto & Antti Järvelä ’Os Fera Liluli’ (OArtCD8) 2014 Arto Järvelä & Tapani Varis (OArtCD10) 2018 Järvelän pelimannit: Leipä työllä ja särvin soitolla (OMLP 24) 1989 Maria Kalaniemi & Aldargaz: Ahma (ZENCD 2059) 1999 Maria Kalaniemi & Vilda Rosor (Aito) 2010 Koinurit: Yllätyspaartit (OMCD 34) 1990 Niekku: Niekku 1 (OMLP 11) 1988 Nikolai Blad, Missä Kävit. Moottorimagiaa-esityksessä maamoottorit tahdittivat Kowan Teknologian päivillä Rämsössä Kimmon soittoa ja Ismo Alangon laulua vuonna 2011. Åboländska Låtar 2 (OAP3) 2021. Kimmo halusi tuoda hienon kadonneen perinteen painin ja haitarimusiikin yhdistämisestä uudessa muodossa lavalle. Viimeksi mainittu oli mukana elokuussa Helsingin juhlaviikkojen 60-vuotisjuhlakonsertissa. Kimmon kanssa esiintymässä ovat olleet niin painijat kuin maamoottoritkin. Under the red star (2011) CAN (c,m) Yo ko N oz ak i. Mitä kaikkea soittimellani nykyään teen on hyvin vaikeaa avata tällaisessa haastattelussa lyhyesti, huokaa Kimmo. 160, sanoituksia 25, sovituksia n. Uniko -teosta hän on esittänyt useiden orkestereiden kuten Kronos-kvartetin ja Tõnu Kaljusten johtaman Tallinnan kamariorkesterin kanssa. Tällä hetkellä Arto on ollut neljä vuotta jälleen Tallarissa 65 prosenttisella työajalla, ja se merkitsee säännöllisten tulojen lisäksi paljon reissaamista kotimaassa. Arto Järvelä Sapporossa.. Helsingin Juhlaviikoilla ensi-iltansa saanut teos 60 zone ottaa kantaa niin sotiin, ilmastonmuutokseen kuin metsätuhoihinkin, mutta tuo samalla yleisölleen myös lohtua. Tuskin ne kaikki on siellä olleet… Loisteliaitten ja suurtenkin kansainvälisten tuotantojen keskellä Kimmo on ehtinyt vuosien varrella tehdä kotimaassakin kaksikin erityistä ja hyvin sympaattista projektia. Paljon helpompaa on työskennellä muusikoiden kanssa. 2 ’Crosstuned’ (OArt CD 5) 2011 Arto Järvelä plays fiddle Vol. Soolojen ohella hän on esiintynyt niin klassisten orkestereiden kuin urkutaiteilijoidenkin kanssa. Mutta jos ne tyypit, jotka eivät normaalisti toimi taiteen alueella, saa mukaan omalla visiolla, niin onhan se mieletöntä. – Kimmo on luonut oman musiikillisen tyylisuuntansa tavalla, johon ei joka poika pysty. Frank Hietalan nuottikirja (KIJ 46) 1998. Kaikki puhuivat siitä koko viikonlopun ja vuosien jälkeen minulle on tultu sanomaan, että ”mä oon nähnyt sut”. Mukana olivat myös tanssija Reijo Kela ja sirkustaiteilija Ville Walo . Arton luonteva urakehitys Siinä missä Kimmo lähti mellastamaan maailmalle luoden uutta musiikillista tyylisuuntaa, on Arton ura nojannut koko ajan vahvasti perinteeseen. Kotona ja ulkomailla Kimmo kertoo kansainvälisen uran saaneen kunnon vauhdin maailman suurimmasta maailmanmusiikin markkinointitapahtumasta Womexista vuonna 1997. Kimmo tekeekin mielellään yhteistyötä niin visualistien kuin valosuunnittelijoidenkin kanssa. Kimmon musiikissa on sanomaa. 425 kpl Nuottikirjat Nordik Tree Music Book (NDTB20) 2020 Nordik Tree Contradans (NDTB21) 2021 Åboländska Låtar (OAP2) 2014. Olen aina arvostanut sitä, kuten myös konserttien visuaalisuutta ja kantaaottavuutta, kiteyttää Arto ystävänsä uraa. 1964 Sävellyksiä n. Esityksen koreografian teki tanssija ja koreografi Ari Numminen . Arto Järvelä plays fiddle (OAP1) 2000. Unohtaa ei sovi myöskään pientä, mutta inhimillisesti äärettömän arvokasta projektia, jossa Kimmo soitti konsertin Helsingissä tapaamiensa romanikatusoittajien kanssa äitienpäivänä 2012 hermostuttuaan hyljeksivään suhtautumiseen kaduilla kerjääviin romaneihin. Ulkomaan keikkoja on vuosittain 10-15, ja kotimaassa niitä on senkin edestä. – Nämä projektit ovat sosiaalisuuden kannalta olleet kyllä vaativimpia. Tallarin ohella Arto soittaa muun muassa WAOssa, Nordik Treessä ja JPP:ssä, tekee soolokeikkoja, studiokeikkoja ja opettaa. Joskus on mukana ollut myös tanssija, kuten duetossa Minna Tervamäen kanssa vuonna 2014 ja esiintymisissä Tero Saarisen kanssa. Uraan yhtyeitä mahtuu Arto Järvelä musiikin maisteri, s. – Siitä lähti jokin kummallinen hype vaikka yleisöä oli vain nelisensataa. 8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 – Olen ollut aina hyvin avoin, koska haluan kehittää haitaria maailman monipuolisimmasta soittimesta vielä monipuolisemmaksi ja siksi jaan kaiken tietoni mielelläni sille, joka siitä on kiinnostunut. Kimmo on esittänyt molempia projekteja myös ulkomailla Australiaa myöten. Pohjosen soolokonserteissa on aina ollut myös visuaalinen ulottuvuus. JPP nuottivihkot 1 (1988), 2 (1990) 3 : History (2000) ja 4 : StringTease (2002). Haitaripainia -esitys sai ensi-iltansa vuonna 2010. Tärkeimpiä yhtyeitä ja levytyksiä Ampron Prunni (AMPRCD06) 2006 Anssi Känsälä Band Lastu (AKCD17) 2017 The Helsinki Mandoliners (KICD 38) 1995 Erik Hokkanen & Lumisudet: Kaustinen, Texas (OMCD 65) 1995 Cool Things (HWCD15) 2015 JPP Laitisen Mankeliska (OMLP 9) 1986 New Finnish folk fiddling (OMCD 15) 1988 I’ve found a new tango (OMCD 32) 1990 Pirun polska (OMCD 37) 1992 Kaustislainen rapsodia (OMCD 53) 1994 String Tease (ZENCD 2056) 199 Artology (OartCD4) 2006 Live in Duluth (tuplaCD) 2011 Taivaankansi Skywire (JPPCD015) 2015 JPP ja Pentti Rasinkangas (JumiCD17) 2017 JPP & Panu Savolainen (Doorbell) 2023 Arto Järvelä soolo Polska Differente (OArt CD 1) 1994 Arto Järvelä plays fiddle (OArt CD 2) 1999 Arto Järvelä Far In! (OArt CD 3) 2004 Arto Järvelä plays fiddle Vol
Savolainen oli kuullut JPP:tä kahdeksan vuotta sitten, ihastunut se sointiin ja ehdotti yhteistyötä. Toki pienistä puroista tulee freelancerin toimeentulo. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen retki ja siinä musiikissa on jotain suomalaista, josta voi ammentaa uutta.Arto soittaa edelleen norjansuomalaisten kappaleita, ja Kaustisellakin oli vielä viisi vuotta sitten aiheesta hänen ja Berglundin konsertti. Siitä oli kehittynyt ihan oma lajinsa. On kiinnostavaa miettiä kahden niin erilaisen sooloartistin esiintymistä. Kimmolla on näyttävä show ja Artolla akustinen soitin – viulu, avainviulu, mandoliini tai jouhikko –, ja molemmissa välittyy lavalta läsnäolo ja karisma. Ensi vuoden keikkakin on tiedossa. Yksi syy siihen on, että ei tarvitse treenata. Jo rm a A iro la Pinnin Pojat Samuelin Poloneesissa Ritarihuoneella Helsingissä 2024.. Välillä on saanut apurahojen turvin kokeilla siipiään johonkin suuntaan. – Ei tässä ole kauheasti ehtinyt miettiä ja suunnitella uraa. Kummallakaan ei ole tullut mieleenkään lopettaa, hämäläinen musiikki tarvitsee tulenkantajansa. – Ei siitä mitään tulisi, jos pitäisi monta päivää hikoilla, se lähtee heti, Kimmo kuvaillee.Pinnin Pojilla ei ole yhtä tapaa tehdä, vaan aletaan soittaa ja katsotaan, mitä siitä tulee. – Arto on uniikki, ja jos jostain voi sanoa, että on uniikki, niin se on siinä. Yhtyeitten ja duojen ohella Arto on soittanut myös melko paljon soolokeikkoja. 9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Aletaan soittaa ja katsotaan mitä siitä tulee. Rakennuksissa ja työkaluissa saattaa nähdä enemmän suomalaista kuin musiikissa. Arto meni tapaamaan norjalaista pelimannia Atle Lien Jensseniä , joka opetti Artolle muutaman päivän aikana metsäsuomalaisten kappaleita. Yhtye julkaisi keväällä vibrafonisti Panu Savolaisen kanssa levyn, ja teki sen tiimoilta kiertueen Suomessa. kymmenittäin. Toinen kiinnostava projekti oli sukeltaminen Mats Berglundin kanssa Norjan metsäsuomalaisten musiikkiin. – Jatkuvuus liittyy siihen fiilikseen, mikä yhdessä soittamisesta tulee. Pinnin Pojat ei kuulu niihin. Pinnin Poikien keikkatahti Moni yhtye uhoaa, että ei ole lopettanut tai hajonnut, vaikkei ole tehnyt yhtään keikkaa vuosikymmeniin. Taidot ihastuttavat ja tunteet nousevat pintaan kummankin keikalla. Tänä vuonna se tapahtui Samuelin Poloneesissa. Kimmo Pohjonen 60 vuotisJuhlakonsertti Tampere Talossa 10.11 Tallari rahvaanmusiikin kerholla Tampereella 15.11., Salamakanteleen kiertue viikolla 45 Pinnin Pojat Folklandialla 10.1.2025 Pinnin Pojat: Vuonna 1989 perustettu duo, jossa soittavat Arto Järvelä viulu, mandoliini, nyckelharpa, laulu Kimmo Pohjonen 2-rivinen haitari, huuliharppu, gogo marimba, laulu Levytykset Pinnin Pojat (AMFCD 2002) 1992 Gogo 4 (AMFCD 2007) 1994 Hala hoa hi! (YSYCD-90002) Erkki Rankaviita & Pinnin Pojat (KICD 44 Kiertuetia Skandinavian ja USA:n lisäksi mm. Jos ei koronavuotta lasketa, niin likipitäen joka vuosi on tehty ainakin yksi keikka. Kimmo ihailee Arton urassa sitä, että vaikka hän on syntynyt voimakkaaseen pelimannisukuun ja käynyt läpi SibeliusAkatemian mankelin, hän on pystynyt sääilyttämään oman sisäisen identiteettinsä. Mitään suuria yhtymäkohtia ei tosin tullut vastaan. Pinnin Pojat voisivat hyvin olla täyspäiväinen yhtye, niin suurta suosiota se nauttii. Tallarissa soittaminen tuntuu tärkeältä monella tapaa, erityisesti lukuisissa koulukonserteissa. Jokainen apurahataiteilija tietää, että vaikka olisi apuraha, pieni puro on sekin.Töitä riittää ahkeralle tekijälle ja Artolle ja yhtyeilleen on ollut kysyntää läpi vuosikymmenien. Saksaan, Ranskaan, Pakistaniin, Intiaan, Kanadaan, Peruun, Boliviaan, Venezuelaan, Hollantiin ja Islantiin. 1990-luvun lopulla oli niin paljon yhtyeitä, että parempi oli antaa asioiden mennä vain luontevasti eteenpäin. Sellaista ei ole kuitenkaan näköpiirissä, mutta jatkoa seuraa. Kimmo ihmettelee, miten helposti soitto jatkuu siitä, mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. – Kolmessa-neljässä sadassa vuodessa kaikki ehtii muuttua. Tunnetuimpia lienevät jo manittu JPP, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman ensimmäinen yhtye Niekku, Eric Hokkasen Lumisudet ja juuri paluun tehnyt Salamakannel. Tällä hetkellä aktiivisista kokoonpanoista Tallarin ohella on tärkein JPP. – Eiköhän siitä pikkuhiljaa voisi siirtyä eläkkeelle, mutta eipä tästä hallituksesta tiedä, onnistuuko, tuumii Arto. Se innostus on hyvin palkitsevaa Tallarin toiminta on turvattu ainakin kolmeksi vuodeksi, kun valtionosuus on budjetoitu siihen asti. Artoa kiinnosti, mitä suomalaista heidän musiikissaan on jäljellä. Ahkera, mutta lyhytaikainen keikkamyyjä Kimmo Pohjonen sai duon esiintymään Folklandialle ensi vuoden tammikuussa. – Halusin tehdä soolojutun, missä on paljon improvisaatiota. Ja tarvitseehan hämäläinen perinne edellenkin kirkkaimman lyhdynkantajansa, myhäilee Arto. Se oli tutkimusmatka siihen, mitä voi tehdä itsekseen. – Arto soittaa arjessaan samoja soittimia, mutta minä en väliaikoina koskekaan huuliharppuun tai kaksiriviseen haitariin. Arto on tyytyväinen tämänhetkiseen toimenkuvaansa Tallarissa, joka jättää aikaa muillekin töille. – Se on valistustyötä, varsinkin kun tietää, että eivät ne natiaiset kuule kansanmusiikkia juuri missään muualla. Arton eräänlainen huipennus sooloartistina on Far in! -cd vuodelta 2004. Soololevyjäkin on kertynyt puolenkymmentä
Klassista kiKaustinen Folk Music Festival myönsi kesällä 2024 neljälle pelimannille arvonimen mestaripelimanni. Vapaa-ajalla hän on kerennyt sekä soittaa että toimia vetäjänä monissa eri kansanmusiikkija pelimanniyhtyeissä. Beatles-buumi oli silloin kuumimmillaan, joten kaikkihan silloin halusi soittaa kitaraa. Koska kitaraa ei muualta löytynyt, rakennettiin sellainen itse. Ryhmä on toiminut pian 55 vuotta. Yksi tämän vuoden arvonimen saaneista on iiläinen Unto Kukka, joka on tehnyt pitkän uran niin opettajan työssä kuin kansanmusiikin parissa Pohjois-Pohjanmaalla. 10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 I iläinen mestaripelimanni vastaa sateisena perjantai-iltana puhelimeen kotonaan. Ennen sitä, jo nuorempana, olin kiinnostunut kuitenkin kitaran soitosta. Unto Kukka pääsee kertomaan tarinansa tuoreen tittelin takana. Kuka Unto Kukka, s1947 Mistä. – Opiskellessa piti opetella soittamaan pianoa ja harmonia, mitä alakoulun opettaja työssään tarvitsi. – Iin pelimanneissa olen ollut mukana ihan 80-luvun alkupuolelta lähtien. Pitkän alakoulunopettajan uran tehneellä Kukalla musiikki on pysynyt luontevasti työn ohessa mukana. Titteli on merkittävä myös laajemmassa mittakaavassa, sillä edellisestä nimityksestä Pohjois-Pohjanmaan alueelle on vierähtänyt jo hyvä tovi aikaa. Kansanmusiikin pariin Kukka on päätynyt omien sanojensa mukaan monien ihmetyksien kautta. Sitten kun laulajia alkoi tulla mukaan niin monia, vaihdettiin nimeksi Iin laulupelimannit. Iin Laulupelimannit, Ii-team, Pohjankartanon mandoliinit Sofia Timonen. Lisäksi Kukka on ansioitunut pelimannimusiikin sovittajana. Ihmetyksien kautta kansanmusiikkikentälle Monitaitoinen mestaripelimanni Unto Kukka Unto Kukka keikalla Oulun Turkansaaressa Iin laulupelimannien kanssa vuonna 2019. Nykyään yhtyeessä on noin puolet soittajia ja puolet laulajia. Pudasjärveltä lähtöisin, sittemmin iiläinen Missä voi nähdä
Opettajakoulutuksen kautta monet kansanlaulut ja -sävelmät tulivat tutuksi. Seuraavan kerran Iin Laulupelimanneja sekä juuri valittua mestaripelimannia pääsee kuulemaan Iin Syyssoitossa sunnuntaina 13.10. Hän on myös aktiivinen festivaalikävijä ja viime kesänäkin oli Kaustisella yhdeksän keikkaa Iin Laulupelimannien, Ii-teamin ja Pohjankartanon mandoliinien riveissä. Syksystä 2025 alkaen instrumenttipedagogin suuntautumisvaihtoehdon alla tarjotaan myös näppäripedagogiikan opintoja, joihin voi suuntautua kaikissa genreissä ja kaikilla instrumenteilla. 11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 taraa Kukka opiskeli konservatoriossa, ja sittemmin kitara vaihtui mandoliiniin. Vepsän nuottikirjalla on itsellään mielenkiintoinen syntytarina: nuottilehdet piilotettiin talon vintille sammalten sekaan. Suurimmat, 3 000 euron apurahat saivat kansantanssiyhtye Vinhakat ohjelmistotuotantoon sekä yhtyeet Pirulainen ja Lapua-Uusi-Guinea kuten myös muusikot Leija Lautamaja ja Vilma Jää . Centriassa voi suuntautua instrumenttipedagogiksi tai musiikinohjaajaksi klassisen musiikin, kansanmusiikin ja rytmimusiikin genreissä. Näppäripedagogiikan opintojen painopisteinä ovat muusikkous, yhteismusisoinnin taidot sekä kansanmusiikin soveltaminen ammatillisessa toiminnassa. kerran. Säätiön asiamies Ritva Tiainen jakoi palkinnot Kaustinen Folk Music -festivaalin yhteydessä. Oulun seudun Vepsän nuottikirja ja Haanpään keräämät nuotit ovat tuoreelle mestaripelimannille mieleistä soitettavaa. Tätä ympäri Pohjois-Pohjanmaata levittäytyvää toimintaa Kukka toivookin lisää. Lempikappaletta Kukka ei osaa sadoista hyvistä sävelmistä valita. Kansanmusiikki on tänä vuonna Majaoja-säätiön vuositeema.. Pelimannihommiin soittokavereita löytyy sitäkin enemmän. Centria-ammattikorkeakoulu toimii Kokkolassa. Leopold -yhtye esiintymisja äänityskustannuksiin. Opintosuunnitelmaa näppäripedagogiikan suuntautumisvaihtoehdolle työstävät kokeneet näppäriopettajat Anni Järvelä ja Pilvi Järvelä. Myöhemmin repertoaariin on sujahtanut kansanlaulujen kautta helposti paikalliset pohjoispohjalaiset pelimannisävelmät niin Vepsän nuottikirjasta kuin eri pelimanneilta. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen toiminta keskittyy pitkälti Oulun seudulle levittyen ja laajentaen toimintaansa kurssien ja tapahtumien muodossa ympäri Pohjois-Pohjanmaata. Näppäripedagogiikan suuntautumisvaihtoehto antaa valmiudet kehittyä musiikin alan moniosaajaksi, jonka osaamisen keskiössä on paikallisperinteet huomioiva, genrerajat ylittävä opettajuus. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys perustettiin, ja yhdistyksen kurssit ja kokoontumiset jakaantuivat ympäri Pohjois-Pohjanmaata, Kukka kertoo. (lähde: Kaustinen Folk Music Festival) Su sa nn a Sa lo ka nn el Ainoana Suomessa kansanmusiikin ammattikorkeakoulutason opetusta tarjoava Centria-ammattikorkeakoulu käynnistää näppäripedagogiikkakoulutuksen. – Kokeilin myös viulua, mutta ei se minua oikein sytyttänyt, Kukka toteaa. Oman pääaineen instrumenttipedagogin opinnot muodostavat opintojen pohjan. – Oulun seudulla pelimanniryhmien kulta-aika oli 70-luvulla. Klassisen musiikin puolelta vain soittokaverit puuttuvat. Kukan mielestä kansanmusiikkikenttä tarjoaa monenlaista soitettavaa mandoliinilla, mutta myös Beethovenin sonaatit ja Vivaldin konsertot taittuvat monipuoliselta mestaripelimannilta. Jukka Heinämäen säätiö palkitsi 2 000 eurolla hänen aktiivisesta toiminnastaan kansanmusiikin ja kansantanssin hyväksi. Pudasjärveltä lähtöisin oleva Unto Kukka kuvailee, että kotipitäjässä kansanmusiikki ei ollut kovin suosittua. Iin Syyssoitto on kansanmusiikkija kuorokonsertti ja tänä vuonna Syyssoitto järjestetään jo 27. Säätiö jakoi jo aiemmin heinäkuussa Jämsässä Kaustinen etkot -tapahtumassa Jämsän Soimannit ry:lle sekä sen pitkäaikaisille aktiivitoimijoille apurahoja yhdistyksen 50-vuotisen toiminnan kunniaksi. Centria aloittaa näppäripedagogiikkakoulutuksen Majaoja-säätiö jakoi apurahoja Tamperelainen Majaoja-säätiö palkitsi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla muusikoita yhteensä 25 000 eurolla. Sieltä ne löydettiin taloa purettaessa 1948. Ammattiuransa hän teki peruskoulun 1-6 luokkien opettajana. Tuore mestaripelimanni Unto Kukka on lähtöisin Pudasjärven Iinattijärveltä, mutta asuu nykyään Iissä ja toimii monenlaisissa rooleissa Oulun seudun kansanmusiikkipiireissä. Unto Kukka on ollut kymmeniä vuosia osana Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen johtokuntaa toimien niin rivijäsenenä kuin puheenjohtajanakin. Pelimannipiirit eivät rajoitu pelkästään Iin laulupelimanneihin. Kukka on mukana myös Oulun Pohjankartanossa kokoontuvassa mandoliiniryhmässä sekä laulupelimannien oheen syntyneessä Ii-teamissa. Tuore mestaripelimanni on täten saanut seurata Pohjois-Pohjanmaan pelimannibuumia pitkään hyvinkin läheltä. Lisäksi 2 000 euron apurahan saivat Vilma Talvitie soitinhankintoihin, Emilia Lajunen esiintymismatkojen kustannuksiin sekä Petra Poutanen ja Armas E. – Erityisesti Johan Julinin ja Johan Lemanin nuotteja ja Iin seudulta peräisin olevia kappaleita pitäisi soittaa enemmän, Kukka toteaa. – Esimerkiksi Johan Julinin katrilleja on mukava soittaa, sillä ne tuovat haastetta. Mestaripelimanni, mestarikansanlaulaja ja mestarikansantanssija ovat arvonimiä, jotka myöntää Kaustinen Folk Music Festival henkilölle, joka perinteisellä taidollaan, runsaalla ohjelmistollaan tai muilla merkittävillä ansioillaan on edistänyt kansanmusiikkia tai kansantanssia ja niiden harrastamista
Kulttuurin elinvoima vaatii pientä ja suurta, eri ryhmien ja osakulttuurien elävää kirjoa. Valtiovarainministeriö esittää jopa kymmenien miljoonien leikkausten kohdentamista kulttuuriin, suhteessa paljon enemmän kuin monille muille aloille. Kaustisen kävijäluku nousi ison pelimannimäärän ansiosta viime vuodesta yli 51000:een, sen sijaan lipunmynti otti hieman takapakkia noin 18500:aan. Kansanmusiikkijuhlien festivaaliplaketin sai mm. Voiton vei kantelisti Jenni Venäläinen , toiseksi tuli Janne Ojajärvi ja kolmanneksi Carolina Stenbäck . Ilomantsilaisen Liisa Matveisen lapsuudessa ja nuoruudessa laulu oli tärkeä osa perheen ja yhteisön elämää. Uralleen tärkeinä vaikuttajina hän mainitsee Heikki Laitisen sekä vanhat soittajat, laulajat ja itkijät, joilta on saanut ammentaa oppia, asennetta ja ymmärrystä. Jenni Venäläinen improvisoi Konsta Jylhä -kilpailun voittoon. Kokemäkisen Jari Paavolan soittoura sai alkunsa nuorena poikana kansalaisopistosta, Säkylän harmonikoista ja paikallisen harmonikkayhdistyksen kursseilta. Jarmo Varila vaikutti JPP:n riveissä pitkään, ja esiintymisiä oli eri puolilla maailmaa. Myös neljännen sijan jakaneet finalistit Matti Laitinen , Mikko Malmivaara ja Mimmi Laaksonen palkittiin. Ensi vuonna Kaustisella juhlitaan 7.–13.7. Pelimanniliitteen aktiivisena kirjoittajanakin tuttu iiläinen Unto Kukka on Pohjois-Pohjanmaan musiikkiperinteen uuttera vaalija, jonka haastattelun voi lukea toisaalta tästä lehdestä. Matveinen on esiintynyt ja esiintyy muun muassa yhtyeissä Niekku, Hedningarna, Suden aika sekä Surento. Kolmannentoista Konsta Jylhä -kilpailun teemana oli sooloimprovisaatio. Matti Hakamäki ja Hanna Poikela Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus ry Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret ry Ja nn e K är kk äi ne n. Perinteinen ylisukupolvinen Järvelän kylän vanha tyyli kuuluu Jarmon soitossa erityisen vahvana ja kirkkaana. Kukaan muu maailmassa ei suomalaista moninaista kulttuuriperintöä vaali ja turvaa. Euran pelimanneissa soittaneesta Olavi Järvisestä , legendaarisen Kustaa Järvisen pojasta, muodostui oppi-isä sekä pitkäaikainen ja tärkeä soittokaveri. Erityisesti Matveinen korostaa Martta Kuikan ja Sanni Pyörnilän roolia ja merkitystä. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus alan kattojärjestönä vaatii suunniteltujen kulttuuriin kohdistuvien leikkausten kohtuullistamista. Teksti ja kuvat: Lauri Oino Leikkaukset vaarantavat kulttuuriperinnön elinvoiman Kulttuurin ja kulttuuriperinnön rahoitus on investointi niin hyvinvointiin kuin taloudellisesti. Oman kulttuurin ilmaukset syrjäytyvät valtakulttuurituotteilla, omat kysymykset ja kertomukset muiden kysymyksillä ja kertomuksilla, paikallisuus ylikansallisella. Näitä tarjoaa myös kansanmusiikkija kansantanssiala. Hän on myös kirjoittanut lukuisia nuottikirjoja eri soittajilta, sovittanut kansanmusiikkia yhtyeille, tehnyt omia sävellyksiä sekä tallentanut pelimannimestareiden soitteita. Runolaulusta tuli opiskeluaikoina läheisin ilmaisumuoto. Tutuksi Liisalle tulivat jo varhain niin runolaulu, itkuvirret kuin eri kansanlaulun kerrostumat. Opettajistaan Jarmo Varila nostaa esiin Timo Kankaan , Juha Kankaan ja Mauno Järvelän , jonka merkitystä soittouransa tukijana ja kannustajana Varila korostaa erityisesti. Lisäksi Jari on soittanut pitkään mestaripelimannien Arvo Viitaniemen ja Pentti Mattsonin kanssa. Eteläpohjalaisten Spelien puuhamiehenä tuttu Timo Saarimäki . 12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Kaustisella nimettiin tänä vuonna kolme uutta mestaripelimannia, Unto Kukka, Jari Paavola ja Jarmo Varila sekä mestarikansanlaulaja Liisa Matveinen. Kukka, Matveinen, Paavola ja Varila mestareiksi, Konsta-kisa Jenni Venäläiselle Uudet mestaripelimannit Unto Kukka (vas.), Liisa Matveinen, Jari Paavola ja Jarmo Varila. Suunnitellut valtavat kulttuurileikkaukset (yhdessä jo toteutettujen leikkausten lisäksi) uhkaavat tuhota kansanmusiikin ja kansantanssin alalta ne rakenteet, jotka vuosikymmenien aikana on pystytetty ja joiden varassa tulevaisuuden elinvoimaisen ja elävän musiikkija tanssiperinnön Suomea voitaisiin kehittää. Matveinen pääsi opiskelemaan kanteleensoittoa Sibelius-Akatemiaan vuonna 1981, ja vuonna 1983 hän siirtyi vasta perustetulle kansanmusiikkilinjalle. Jarmo Varila on kaustislainen viulupelimanni, jonka innoittajina ja esikuvina ovat toimineet erityisesti oma vaari Veikko Varila , Pentti Myllykangas sekä Johannes Järvelä . Markkinoiden varassa pienen kulttuurialueen volyymit eivät riitä tämän kirjon turvaamiseen. Jokainen kansakunta tarvitsee jaetun identiteettinsä rakentamiseen monimuotoista kulttuuria: tarinoita, ymmärrystä tavoista ja uusista sekä vanhoista perinteistä, yhdessä tekemisen kokemuksia, luovaa ajattelua, taidetta ja yhteisiä tulevaisuuskuvia. Oman kulttuuriperinnön vähättelyllä on Suomessa pitkä historia, josta tulee päästää irti. Kansanmusiikki-innostus alkoi toden teolla, kun hänet kutsuttiin Kustaan soittoon Euran pelimannien riveihin
Tämän rinnalla kasvoi halu aktivoitua omassa yhteisössä. Mia tunnistaa laulun pääinstrumenttinaan ennemminkin valinneen hänet kuin päinvastoin. – Opintojeni myötä minulle on avautunut mahdollisuus tutustua perinteisiin, joiden juuret ovat ensisijaisesti eurooppakeskeisessä klassisen musiikin kerronnassa. Täällä Mia Reba imi lapsuusja nuoruusvuosinaan paikallisten kulttuureiden vaikutteita. Suomessa Mian yhtyeitä ovat Lelya-duo yhdessä qanunisti Sara Majidi Nejadin kanssa sekä Amal, jonka toinen muusikko on Sami Karkar (kitara, perkussiot, ääni). Koska myös Mian nuorempi veli oli muusikko, sisarukset muodostivat kouluaikoina useita kokoonpanoja soittaakseen kaduilla. Instrumenteista piano on myös yhä mukana ja ajankohtaista on myös syventyminen lyömäsoittimiin, erityisesti darbukaan ja dafiin. Lopulta Mia päätti hakea, ja pääsikin opiskelijaksi Suomeen. Syksyn ohjelmaan kuuluu muun muassa Ethno Cyprus/Euro-Arab Summit Kyproksella, jossa Euroopan ja arabimaiden muusikot kohtaavat. Mia päätti kuitenkin lopulta keskittyä tieteeseen ja aloitti opinnot Zagrebin yliopiston musiikkiakatemiassa musikologian laitoksella ja viihtyikin opinnoissa hyvin. Työskentely zagrebilaisen Girolamo Mei -yhtyeen kanssa jatkuu välimatkasta huolimatta. Kaipuu esittävään taiteeseen kuitenkin kaihersi. Tekeillä on opettaja Nemat Battahin ja opiskelijakollegoiden kanssa teos, joka valmistuu tulevalla kevätkaudella. Varsinaiset musiikkiopinnot alkoivat klassisella pianolla, ja myöhemmin professori Davor Bobi?in sävellysoppilaana. Alone must it seek the ether. Olen työskennellyt musiikkikriitikkona Kroatian yleisradiolle, tuottanut Zagrebin yliopiston Virtuoso concert -konserttisarjan sekä toiminut musikologian opiskelijayhdistys Fusnotan puheenjohtajana. Suhteessa omaan perintöönsä, kaiken kansainvälisyyden keskellä, Mia kertaa usein kroatialaisen mielirunoilijansa Vesna Parunin mietettä: – Kieli on syvä ja intohimoinen läheisyyteni. Nämä kokemukset johdattivat Mian hänelle nyt tärkeimpien tutkimusaiheiden äärelle. Näiden rinnalla tutkin oma-aloitteisesti kansanmusiikin rakenteita Osijekin kaupungissa, toimin lastenkuoro Bajkan pedagogina sekä opetan niin pianonsoittoa kuin laulua. Näistä vuosista lähtien katusoitolla on ollut erityinen sija Mian sydämessä. Kaikki nämä kokemukset yhdessä ovat herättäneet Mian kiinnostuksen syventää osaamista toisaalta antropologisessa tutkimuksessa, ja toisaalta taiteellisessa työssä globaalin muusikkouden ja manageroinnin aloilla, ja vielä lisäksi syventyä kokonaisvaltaisten opetusmetodien, kuten Waldorf-pedagogian yhdistämistä omaan opetustyöhön. Vuosien ajan niin opettajat kuin kollegat olivat suositelleet Mialle opintoja Sibelius-Akatemian Global Musicin aineryhmässä. Se on myös mitä herkin psykofyysisen epätasapainon mittari. Kaikki tämä yhdistyneenä kodin vahvaan 70-lukulaiseen progressiivisen rockin, jazzin, bluesin ja soulin virtaan sai Mian etsimään polkua siihen omimpaan. Suurin perintöni, identiteetti, velvollisuus. Hän tutkii ääntä feminiinisten suhteiden, tuskan ja menetyksen ilmaisun välineenä sekä tutkii sitä miten ääni-ilmaisua on käytetty ja yhä käytetään kansanperinteissä feminiinisen säännöstön purkamisessa. Perintöön toivat lisänsä äidin juuret pienestä Kondri ?in kylästä, jossa yhteisö edelleen eli ja hengitti vanhoja slavonialaisia lauluja tamburitza -perinteitä. Opintoja suunnitellessa valinta esiintyvän taiteilijan ja tutkijan uran välillä ei ollut helppo. Etnomusikologian maisteriopinnoisaan Zagrebin yliopistossa Mia valmistelee opinnäytetyötään. (Khalil Gibran) Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Dea Bari . Viiden kesän ajan Mia Reba kulki Art Dossier -duonsa kanssa pitkin Kroatian rannikkoa etsien lauluja sekä tutustuen kotimaansa kulttuurin monipuolisiin piirteisiin. Ääni – laulu – on kumppani, jonka hän kohtaa hellyydellä ja etsii sille kodin ja sijan sen kaikessa haavoittuvuudessa jotta se parhaiten täydentää esiintymistilanteen. – Laulu – ääni on voimallinen väylä psyykkisten ja fyysisten stressin ilmentymien, kehon ja mielen tiedostamattomienkin liikkeiden vapauttamiselle. Krišto Äänen löytämä laulun lähettiläs -Y ksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on se, kun isäni vei minut kolmivuotiaana lapsikuoro Zumbi?in koelauluun. 13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MIA REBA SYNTYMÄPAIKKA: Osijek, Kroatia AMMATTI: Laulaja, etnomusikologian opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Lelya duo, Amal (Helsinki), Girolamo Mei (Zagreb) ELÄMÄN MOTTO: A voice cannot carry the tongue and the lips that gave it wings. Pääsin kuoroon, joka myöhemmin muotoutui Vocal Ensemble Brevisiksi, ja seuraavien 15 vuoden aikana sain laulaa monissa maailman tunnetuimmista konserttisaleista – kuten New Yorkin Carnegie Hallissa. Osijekin kaupunki Kroatian itärajalla sijaitsee lukuisten kulttuurien risteyskohdassa, kauniin Dravajoen varrella. Maailman musiikkiperinteiden tutkimuksella ja vaihtoehtoisiin pedagogisiin käytäntöihin tutustumalla suhde ääneen on tullut yhä kokonaisvaltaisemmaksi. Viime vuosien aikana suhde lauluun on, jos mahdollista, syventynyt ja monipuolistunut entisestään. Taiteellisissa opinnoissaan Suomessa Mia keskittyy parhaillaan etnomusikologisen tutkimuksensa teemaan liittyen balkanilaisiin ja arabialaisiin itkulauluperinteisiin. Ihmisääni, laulu, on ollut Mialle aina ensisijainen ja selkein identiteetin ilmaisija. Laulu on kohdannut hänet myötätunnolla ja herättänyt hänet toimimaan yhä enemmän vaistonvaraisesti. Lopulta se – laulu – löysikin hänet.
Nykyään kaikki riippuu siitä, mitä musiikki tarvitsee. Eri lähtökohdista tulevat muusikot ovat yhä näkyvämpiä ja vaikuttavat ajatuksiin muusikkojen rooleista, musiikillisen ilmaisun monimuotoisuudesta ja siitä, mitä voimme oppia toisiltamme.. Teksti: Tove Djupsjöbacka K ontrabasisti, multi-instrumentalisti, säveltäjä, tutkija ja opettaja – lista Nathan Riki Thomsonin ammattinimikkeistä on pitkä, mutta itse hän kokee niiden olevan läheisesti kytköksissä toisiinsa. 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Nathan Riki Thomson Kulttuurirajojen yli täytyy luoda yhteyksiä Australialainen Nathan Riki Thomson on tuttu kaikille Sibelius-Akatemian Global Music -koulutusta seuraaville. – Silloin painopiste oli esiintyjyydessä, opiskelin päästäkseni orkestereihin, konserttilavalle. Opintojen jälkeen elämä toi kuitenkin eteen eri kulttuuritaustoista tulevia muusikkoja. – Silloin aloin ymmärtää, että muusikkona on hyvin monia tapoja olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Nämä ajatukset ovat vahvasti juurtuneet Sibelius-Akatemian Global Music -koulutuksen ytimeen, ja Thomson toivoo koulutuksen ja sen opiskelijoiden vaikuttaneen koko instituutioon. Vaikka tämän haastattelun puheenaiheena ovat muun muassa Thomsonin tuorein levy ja tuleva levynjulkaisukonsertti, hän haluaa painottaa myös muusikkouden muita puolia. Etenkin yhteisöprojektit ovat tärkeitä hänelle sekä henkilökohtaisesti että työssään professorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, jossa aineryhmän nimikin on nykyään ”Global Music and Community Engagement”. Näkökulmat laajenivat pikku hiljaa. Lempeä katse, rauhallinen ääni, kyky kuunnella toista osapuolta. Tällainen työskentely voi olla haastavaa ja vaatii kovaa työtä ja pitkäjänteistä sitoutumista. Kontrabasso tuli kuvaan, kun kiinnostuin jazzista. Se on tietenkin aina ollut tärkeätä, mutta juuri nyt se tuntuu maailmassamme aivan välttämättömältä. Minua alkoi kiehtoa ajatus multi-instrumentalismista, ettei soittajaa välttämättä lokeroida tietyn soittimen soittajaksi vaan voi rakentaa identiteettinsä monen soittimen varaan. – Soitin kuitenkin bändeissä sähköbassoa. – Koen itse, ettei niitä ei ole mahdollista erottaa – lähestyn muusikkoutta holistisesti, kaikki ruokkii kaikkea. – Tällaisen tilan avaaminen on tietysti yliopiston osalta iso kannanotto ja luulen, että se on vaikuttanut positiivisesti koko instituutioon. Näkökulmat laajenevat Monimuotoinen muusikkous ei juurikaan korostunut Nathan Riki Thomsonin opiskellessa musiikkia Australiassa 1990-luvulla. Alunperin Nathan Riki Thomson opiskeli klassista poikkihuilun soittoa ja kiinnostui myös muiden kulttuurien huiluista. Musiikin kautta on mahdollista luoda ihmisten välille sellaisia yhteyksiä, joita emme ehkä pysty sanojen tai muiden keinojen avulla luomaan. Musiikki rakentaa siltoja Jonkinlainen välitilinpäätös oli Nathan Riki Thomsonin taiteellinen tohtoritutkinto, joka tarkastettiin vuonna 2021 ja jonka keskiössä oli kulttuurien välinen dialogi ja taiteilijaidentiteetin uusiutuminen. – Muusikkouden eri osa-alueita tulisi arvostaa yhtä paljon. – Kulttuurienväliset oppimisympäristöt haastavat meidät arvostamaan musiikillisia ja kulttuurisia eroja, sitoutumaan niihin, kyseenalaistamaan omia näkökulmiamme ja löytämään luovia tapoja toimimaan yhdessä rajojen yli. Erityisesti Tansaniassa ja Sambiassa vietetyt viisi vuotta vaikuttivat dramaattisesti Thomsonin musiikkinäkemyksiin. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia koulutuksessa, jonka ydinajatus on työskennellä kulttuurirajojen yli, kunnioittaa toisia, rakentaa siltoja ja kommunikoida auliisti muiden ihmisten kanssa. Joskus vaihdan eri soitinten välillä, mutta viime vuosina olen keskittynyt yhä enemmän kontrabassoon
V ill e Ta nt tu U sv a To rk ki K al le K al lio Nathan Riki Thomson ja Adriano Adewale. Nathan Riki Thomsonin uusi levy on äänitetty osin Mustavuoren luolassa Itä-Helsingissä. Luolassa ei ollut sähköä. – Asiat etenevät aina aalloissa, ylös ja alas. • Omien projektien lisäksi soittanut ja julkaissut levyjä mm. Fyysisen resonanssin lisäksi tutkiskellaan metaforista resonanssia eli yhteyksiä ihmisten välillä sekä ympäröivään luontoon. 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Duotyöskentelyä ulkona Tänä syksynä ilmestyvä uusi levy Resonance II jatkaa tohtoritutkinnon ajatuksia. Oleellista on myös, ettei vaan kävele sisään huoneeseen tiettyjen sisältöjen ja tapojen kanssa vaan kunnioittaa ja tiedostaa kunkin ryhmän ainutlaatuiset eroavaisuudet. Adriano Adewalen, Ilkka Heinonen Trion, Subsonic Trion ja Mari Kalkunin kanssa. • Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -koulutuksen opettaja vuodesta 2014, koulutusohjelman johtaja vuodesta 2020, professori vuodesta 2022 • Soittimet:kontrabasso, preparoitu kontrabasso, huilu, ääni, perkussiot • Valmistui musiikin tohtoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna 2021. – Oleellista on luoda ympäristö, jossa eroavaisuuksia arvostetaan. Levy on äänitetty ulkona, suurelta osin Mustavuoren luolassa Itä-Helsingissä, ja äänityspaikkojen resonanssi kietoutuu yhteen luonnon ja ihmisten tuottamien äänten kanssa. Asiat muuttuvat hitaasti, mutta se ei tarkoita, etteikö meidän silti pitäisi yrittää. Opetustaan hän kuvailee työskentelemisenä rinta rinnan opiskelijoiden kanssa. Toinen punainen lanka levyllä on duosoitto. Jerome soittaa useita maorihuiluja. Mikko pyöräili sinne, itse otin metron ja sähköbussin ja kävelin loput 20 minuuttia metsän läpi kontrabassoni kanssa. Battahin kanssa äänitykset tehtiin Espoon Karhusaaressa, jossa myös Thomsonin edellinen levy, Adewalen kanssa tehty Sonic Poems from an Unknown Land äänitettiin. Nathan Riki Thomsonin muusikkouden ytimessä on toisten ymmärtäminen ja erilaisuuksien rikkaus. Tärkeä yhteistyökumppani on myös levyn äänittänyt Mikko H. Niissä hän soittaa preparoitua kontrabassoa eri tavoin sekä tansanialaista wagogohuilua. • Opiskellut muusikoksi Queenslandin konservatoriossa sekä Lontoon Guildhall School of Music & Dramassa. – Tämä on ensimmäinen yhteistyöni maorimuusikon kanssa, se oli pitkäaikainen haave. Hallitukset muuttuvat, politiikka muuttuu, mutta tärkeää on tehdä töitä omien arvojensa eteen ja pyrkiä yhdistämään, ennemmin kuin erottamaan. Haapoja . • Soololevyt: Under Ubi’s Tree (Naim, 2008), Shaped by the Sea (SibA, 2013), Resonance (Sibarecords, 2019), Resonance II (Maailman musiikin keskus, 2024). Tietysti työ on vaikeampaa, jos näitä arvoja vastustetaan, mutta pienin askelin eteenpäin. Nathan Riki Thomson • Syntynyt ja kasvanut Australiassa aboriginaalien budjalung-kansan perinteisillä mailla, vanhemmat UudenSeelannin Aoteoroa sta . Kolmas duo toteutui lopulta etäyhteyden avulla. Kulttuurienvälistä nöyryyttä, hän kuvailee. Puolet levystä koostuu Thomsonin sooloista resonanssiteemasta ammentaen. Toisena duokumppanina on palestiinalais-jordanialainen Nemat Battah , udluutun soittaja ja laulaja. En voi olla kysymättä, miten hän kokee näiden aiheiden käsittelyn nykypolitiikassa. Thomsonin pitkäaikainen tärkeä yhteistyökumppani, brasilialaissyntyinen Adriano Adewale on jälleen mukana, soittimena brasilialainen berimbau. – Mikon kanssa mietimme myös tarkasti äänityksen ympäristövaikutuksia. Hyvin erilaista verrattuna siihen, että vain astuisit sisään äänitysstudioon. Jerome Kavanagh Poutama asuu Uusi-Seelannin Aotearoassa, josta Thomsonin vanhemmat ovat kotoisin. Tiedosta eroavaisuudet Kaikki mitä Thomson tekee taiteilijana, ruokkii hänen mukaansa myös opetustyötä. Opettajana pyrin pitämään mielessäni, että olemme kaikki erilaisia ja uniikkeja, ja vahvistamaan näitä ominaisuuksia. Yksi on tehty valaan hampaasta ja toinen albatrossin siipiluusta. Asunut ja opiskellut myös Tansaniassa ja Sambiassa. Etnosoi!-festivaalin levynjulkaisukonsertissa he soittavat vihdoin ensimmäistä kertaa yhdessä livenä
Womexin ohjelmahaku showcaseesiintyjille on päättynyt. Äitini radion Pooki-kanava ei soi enää kamarissa. musicfinland.fi womex.com R is to Sa vo la in en. Vanhempani nukkuivat pois tänä vuonna. Lauantaitanssit-ohjelmaa tapitti koko perhe saunan jälkeen mustavalkoisesta televisiosta. Ihailin orkesterin hanuristi Aaro Kurkelan taituruutta ja eläytymistä välillä silmät kiinni. Haastan palstalle seuraavaksi Toivo Tammisen 10.-11.1.2025 Baltic Princess Varaa paikkasi Ikaalisten matkatoimistosta: imt.fi/folklandia folklandia.fi | @folklandiacruise @folklandia | #folklandia2025 Suomen suurin folkloren talvitapahtuma Pelkkä Poutanen Womexin showcase-artistiksi WOMEX on yksi tärkeimmistä kansainvälisistä musiikkialan konferensseista, johon saapuu vuosittain lähes kolmetuhatta ammattilaista noin yhdeksästäkymmenestä maasta. Kerroin isälle, että Metsäkukat ei olekaan vain kahden soinnun kappale. Kutsuin häntä ”Unimieheksi.” Isä opetti Metsäkukat ja Jätkän humpat. Konserttielämys: Astor Piazzolla ja Mantova String Quartet, Sata Häme Soi 1990. Tapahtuman keskiössä on showcase-festivaali ja messut, joilla kohtaavat maailmanmusiikin myyjät ja ostajat. Suomesta showcase-ohjelmaan on tänä vuonna valittu Pelkkä Poutanen . Kiehtova keitos. Pelkkä Poutasen soolo-debyyttialbumi “Pyhä veri vuotaa” (Eclipse Music, 2022) oli ehdolla 2023 Teosto-palkinnon saajaksi ja se oli oli myös Emma-ehdokkaana. Kertoi, että palje on se haitarin sielu. WOMEX Worldwide Music Expo pidetään tänä vuonna Ison-Britannian Manchesterissa 23.–27.10. Laittoi musiikkikouluun, kun omassa perheessä ei siihen ollut mahdollisuutta. Musiikkiin on haettu inspiraatiota eri puolilta maailmaa, mutta yhtä kaikki, se on kansanmusiikkia erittäin modernilla otteella. Radio oli aina päällä, stereoita ei ollut. 16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Centria-ammattikorkeakoulun lehtori ja muun muassa Värttinässä ja Helsingin Kaksrivisnaisissa soittanut Riitta Potinoja (ent. Kossi) kertoo Se oli kuin halolla päähän, kun... Pelkkä Poutanen on kokeellinen muusikko, joka sekoittaa kansanperinteitä ja klassista, live-elektroniikkaa ja rootsia, art poppia, noisea, ja vokaalimusiikkia. Music Finland osallistuu tapahtumaan omalla messuosastolla, johon ilmoittautuminen on nyt avoinna. Näiden lisäksi WOMEX tarjoaa konferenssiohjelmaa, dj-iltoja sekä musiikkielokuvia. Kannan perinnettä ja perinne kantaa minua. Vanha tanssimusiikki väritti lapsuuttani. Vielä kesällä isäni soitti haitaria Himangan markkinoilla. Kotitalo on tyhjä, haitarit laatikoissa. Viimeiset valssit on tanssittu. Brittiläinen Songlines-lehti valitsi albumin 10 parhaan uuden albumin joukkoon huhtikuussa 2022
On tärkeää, että kuulijalle esitellään koko se moninaisuus, mikä suomalaisuudessakin sisäsyntyisesti on. Hedningarna ja Nordman siinä kuin kongolaistähti Papa Wemba ovat teini-ikäni musiikkimuistoja. Se oli todella vaikuttavaa, siinä oli sitä musiikin iloa. Tutustuttua ihmisiin. Niko Peltonen KOLUMNI Mikä on suhteeni kansanmusiikkiin. Kai se johtui lähinnä siitä, että kirjoittaminen kiinnosti ja olin vuosia kuunnellut hyvin monenlaista musiikkia, joten melkein väistämättä sitten värväydyin avustajaksi alan julkaisuihin. Niko Peltonen on helsinkiläistynyt, Rovaniemeltä kotoisin oleva kulttuurikriitikko, joka kirjoittaa etenkin suomalaisesta populaarimusiikista useisiin medioihin Hulluus, riemu ja murhe 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Jy rk i Pi tk ä. Varsinkin isäni oli kova alan harrastaja, ja meillä soivat Piirpauke ja Karelia. Ja kun lähti kiertelemään, niin kaikkialta tuntui kuuluvan musiikkia, joka kiinnosti. Minua alkoivat kiinnostaa iskelmän ja kansanmusiikin uudet muodot. Tuntui sivistyneeltäkin kuunnella myös tällaista eikä vain rokkia. Siitä taas oli helppoa jatkaa kantriin, bluesiin ja vaikka Vladimir Vysotskin lauluihin. Muutamilla tuttavillani oli tapana järjestää Kaustisen kansanmusiikkijuhlille aina oma pelimanniprojekti, joka tunnettiin heitä yhdistäneen nettifoorumin mukaan nimellä Street Spiritin pelimannit. En ole itse muusikko, mutta leikin pystyn ymmärtämään. Lauantaiyö huipentui ekskursioon Kaustisen vanhan kirkon vaivaisukolle, Onnibussi vei Helsinkiin tunnin yöunien jälkeen. Kaustesilla sai esiintyä hyvin monenlaisissa paikoissa: jäsenkorjaushoitolan terassilla ja lepattavan katoksen alla kaatosateessa, molemmissa tapauksissa noin kahdelle katsojalle. Aika monet muut kriitikot olivat siihen aikaan – 2010-luvun alussa tai niillä main – kiinnostuneita lähinnä angloamerikkalaista uutuuksista. Olen käynyt vanhempieni kanssa Kaustisen juhlilla niin pienenä, etten edes muista sitä. Ja mitä olenkaan löytänyt: kokonaisen maailman. Olen aika tekstiorientoinut ihminen ja kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat muita vahvuusalueitani. Ehkäpä taustani takia olin silti kuitenkin aina vastaanottavainen myös erilaisille folkvaikutteille. Muistan jonkun kesäpäivän 2010-luvun alkupuolella, kun olin Helsingin Alppipuiston Puistokarkeloissa ja sen jälkeen jatkojameissa läheisessä baarissa. Omien keikkojen välissä tuli pyörittyä alueella tai istuttua ”rinteessä”, joka tuli kyllä hyvin pian tutuksi. Myöhemmin Värttinä, Angelit ja Wimme – olimme muuttaneet Rovaniemelle ja isän työ liittyi oleellisesti saamelaiseen kulttuuriin, vaikkei meillä sellaisia sukujuuria ollutkaan. Vuodelle 2016 syntyi sitten sellainen idea, että minä tulisin mukaan. Hulluus, riemu ja murhe. Puhutaan 80-luvun alusta. Silloin tajusin aika pian, että minun kannattaa keskittyä suomenkieliseen. Tavallaan kuolin ja tavallaan tunsin heränneeni henkiin. Se oli paljon siistimpää kuin uusimman indien kuunteleminen suoratoistosta. Meni vuosia ja vuosia, ja jossain vaiheessa huomasin päätyneeni musiikkikriitikoksi. Se oli osittain kapinallisuutta yleisiä trendejä vastaan ja liittyi toisaalta tuttavuuksiini tällaista musiikkia tekevien ihmisten kanssa. Viime mainitun unohtumattomasta Yolele-biisistä pikkuveljeni sanoi joskus, että se sai hänet tajuamaan, mitä tarkoitetaan groove-termillä. Lisäksi päädyin parikymppisenä kaveripiiriin, jossa harrastettiin kovasti vanhaa suomalaista iskelmää. Se oli hauskaa ja omituista hommaa. Parasta musaa, mitä täällä tässä maailmanajassa tehdään. Ihmiset vain soittivat, mitä tahansa mieleensä tullutta, vaihtelevissa kokoonpanoissa. Mutta minun omaksi jutukseni muodostui ensin konemusiikki ja sitten niin sanottu älykkörock. Isä kuunteli myös paljon sen aikakauden ”maailmanmusiikkia”, saamelaisesta afrikkalaiseen. Olin kirjoittanut jo pitkään runoja, ja nyt laadimme esityksen, jossa musiikkisäestyksellä esittämäni lyriikka vuorotteli muusikkotuttavien tulkitsemien angloamerikkalaisten trad-sävelmien kanssa. Sen jälkeen kai sitten otin asiakseni perehtyä myös levymuodossa uuteen suomalaiseen kansanmusiikkiin ja vähän muuhunkin. Maija Kauhanen, Leija Lautamaja, Kardemimmit, Pauanne, Celenka, Suistamon sähkö. On kaunista, kun traditio kohtaa innovaation ja musiikillinen lahjakkuus ja koulutus kohtaavat halun tehdä juuri sitä, mistä tykkää
Jonkinlaista kateutta oli hankala välttää, kun kolme suurinta suosiota saanutta yhtyettä olivat kaikki virolaisia. Tuhansia ja taas tuhansia villisti laulavia ja tanssivia ihmisiä. Vanhoja taloja, kapeita katuja, alhaalla järvi ja kukkulalla linnan rauniot. No kuulipahan hotellin vuoteeseen vajaan kilometrin päähän keikan loppuosan. Mutta enpä muista muuta moitittavaa. Tällaistahan se nykyään tuppaa olemaan kaikilla festivaaleilla. Mukana suuriakin yhtyeitä Suomessa alkaa olla takana aika, jolloin useilla kansanmusiikkifestivaaleilla oli isoja, ulkomaisia kokoonpanoja. Se on äänentoisto. Esiintymisien päällekkäisyydet olivat hieman harmillisia, niinkuin festivaaleilla aina. Laululavalle riitti yleisöä kuin suurilla rockfestivaaleilla. Tämä on Viljandin Pärimusmuusika Festival. Vaikutti kuitenkin selkeästi valinnalta, että kahdella neljästä päälavasta konsertit alkoivat ja loppuivat täsmälleen samaan aikaan. Jollain ihmeen keinolla Viljandilla on varaa tuoda iso orkesteri Ghanasta (Florence Adooni yhtyeineen), bluegrass-yhtye pistokeikalle Nashvillestä (Midnight Ride), yksi Italian tunnetuimmista maailmanmusiikkiyhtyeistä (Canzoniere Grecanico Salentino) ja israelilainen monikansallinen ensemble (Maqamat Ensemble & Nissim Lugasi). Nämä vieläpä ”muutamia mainitakseni” -lisäyksellä. Puuluupin – kuten myös Curly Stringsin ja Trad.Attack!in – suosio Virossa on käsittämätön. Trad.Attack! on kyllä melkoisen rock, mutta Puuluup on omintakeista ja Curly Strings bluegrass-vaikutteista ehtaa Kesän paras festivaalikokemus Viljandissa Seison rinteessä, kaukana edessä laululava. Jospa joku ymmärtäisi markkinoida tapahtumia sloganilla: äänentoisto inhimillistä. Useimmilla esiintyjillä oli kaksi esiintymistä, joten koko festivaalista nauttivat pystyivät aika hyvin näkemään lähes kaiken haluamansa. Linnan alueelle levittäytyy yksi parhaista festivaaleista, jolla olen koskaan käynyt. 18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 E i tarvitse kuin ajaa Viljandin pikkukaupunkiin Virossa, niin sydän alkaa sulaa ja naamalle leviää hymy. Lavalla kaksi ihmistä jouhikoiden kanssa. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä. Voittopuolisesti se oli oikein hyvää, mutta muutaman esiintyjän kohdalla bassojen jytinä hukutti alleen kaiken muun, ruumis tärisi korvatulpista huolimatta. Yksi miinus on mainittava. Mikä festivaalissa viehättää
1980-luvun lopulla, kun Viro lähestyi itsenäistymistä, neuvostoajan pseudofolk-ilmaisut eivät enää resonoineet Viljandin kulttuuriopiston (nykyisen Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemian) perinteisen musiikin opiskelijoiden keskuudessa. Erään osallistujan mielestä se oli paras workshop, missä hän oli koskaan ollut. Festivaali on vahvasti sitoutunut ekologisuuteen ja roskia oli niille tarkoitettuja laatikoita myöten todella vähän. Festivaalin tiimissä on yli 450 henkilöä, joista 250 oli vapaaehtoisia. 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 folkkia. Varsinaisen festivaaliohjelman jälkeen alueella sijaitsevassa kansanmusiikkikeskuksessa saattoi juhlimista jatkaa tanssituvissa aina aamuneljään asti virolaisten esiintyjien tahtiin. Naisille oli omansa. Yleisölle näytti kelpaavan hyvin myös kuormalavoista kyhätyt lepoalustat, säkkituolit ja puihin kiinnitetyt riippumatot. Nuorten energia ja aito innostus tarttuu ja vetää mukanaan myös vanhempia sukupolvia. Siellä esiityivät muun muassa latvialainen Sauc?jas-kuoro, sekä virolainen 6hunesseq. Nykyään Ethno Estonia on keskeinen osa tapahtumaa. Lugasi on tutkinut ja esittänyt 25 vuotta persialaista ja ottomaanien musiikkia. Toimiva ja kaunis festivaalialue Kaikkiaan festivaalin ohjelmisto esitettiin pääasiassa viidellä lavalla, joista laululavalla esiintyivät suosituimmat artistit. Ne on otettu lämpimästi vastaan, ja paikalliset tuntevat olevansa mukana ja arvostettuja. Lapsille oli tarjolla monenlaisia askarteluahdollisuuksia ja aktiviteetteja. Ihmetystä herättivät käsitöiden runsaus, kaupungilla oli jopa sähkökaapit verhottu virkkauksin. Tapasin alueella useita suomalaisia festivaaliin ihastuneita vieraita ja luulen, että siitä voi hyvin tulla monelle vakiintunut vierailukohde. Vallihautojen erottamat kaksi muuta lavaa olivat vierekkäin, mutta yllättäen, huolimatta kovaäänisestäkin äänentoistosta musiikit eivät sekoittuneet. Kiintoisa kokemus, mutta itse mieluummin näkisin esiintyjän. Ensimmäinen festivaali pidettiin vuonna 1993 yksipäiväisenä ja se keräsi lähes 200 osallistujaa. Myös kaupungin hallinto ymmärtää festivaalin taloudellisen ja kulttuurillisen merkityksen. Festivaali kehittyy edelleen, mutta sen juuret ovat edelleen opiskelijavetoisessa intohimossa ja sitoutumisessa autenttisiin kansanperinteisiin. Puhdetöitä on riittänyt talkoolaisille pitkin talvea . Paikalliset asukkaat ovat festivaalista ylpeitä ja puolet osallistuu festivaaliin. Miesten laulutupa oli kaikille avoin – paitsi naisille. Lugasi piti myös tunnin lauluworkshopin, johon valitettavasti en ehtinyt. Menestyksen rohkaisemana he laajensivat festivaalin monipäiväiseksi tapahtumaksi. Viimeiset seitsemän vuotta hän on toiminut musiikillisena johtajana Maqamat School of Eastern Musicissa, joka sijaitsee Safedissa, Israelissa. Jälkimmäinen esiintyi urkuparvella ja yhtyeen näki vasta loppukumarruksissa. Vaikka festivaalin vierailijamäärä on suuri, kielteiset vaikutukset yhteisöön ovat vähäiset, koska ympäristövaikutukset on minimoitu ja yhteisö on otettu mukaan festivaalin järjestämiseen. Festivaalialueen vanhan kirkon konsertteihin oli myös syytä mennä ajoissa. Nämä opiskelijat pyrkivät nykyaikaistamaan kansanmusiikkikasvatusta ja luomaan autenttisemman esityksen Viron musiikillisesta perinnöstä. Tarin lisäksi soitinvalikoimaan kuuluivat ney-huilu, marokkolainen viulu kamanja, ud-luuttu, flamencokitara sekä värikäs valikoima lyömäsoittimia. Yhtyeistä itseäni viehätti eniten israelilainen Maqamat Ensemble, jota johti laulaja ja tarin soittaja Nissim Lugasi . Enkä kahdenkymmenenviidentuhannen festivaalivieraan joukossa tainnut nähdä yhtään humaltunutta. Jonkin esiintyjän kohdalla olisin toivonut sisäkonserttia, mutta salissa oli rajallisesti tilaa, joten osa halukkaista jäi ulos. Sanomattakin lienee selvää, että törpöttelykarsinoita ei ollut lainkaan. Paikallisyhteisöä on osallistutettu myös tuomalla vanhaankaupunkiin konserttipaikkoja, joissa esiintyminen on kaikille ilmaista. Helsingistä pääsee Viljandiin neljässä tunnissa jopa julkisilla liikennevälineillä. Yhtyeen jäsenet ovat koulun opettajia sekä entisiä ja nykyisiä opiskelijoita. Hänen Gabba-yhtyeensä yhdistää joikuun rockja jazz-vaikutteita. Suosituimmista esiintyjistä kolme tuli Virosta Magamat Ensemble Israelista.. Viljandin nykyisen pormestarin Johan-Kristjan Konovalovin mukaan festivaali on olennainen osa kaupungin identiteettiä. Haastateltavana lehdistöpäällikkö Kristjan Priks Viehättävän festivaalialueen vanha kirkko tarjoaa konserteissaan rauhoittumisen paikan. Festivaalialueella tuntui olevan loputtomasti ruokakojuja kaikkiin makuihin ja juomaa sai pantillisiin muovituoppeihin kymmenistä pisteistä. Olisipa hienoa nähdä vastaava ilmiö Suomessakin. Sen sijaan pääsin norjansaamelaisen John André Eiran joikutyöpajaan, joka oli mainio johdanto joikaamiseen. Festivaalin rahoituksesta noin kolme viidesosaa tulee lipunmynnistä, yksi viidesosa valtiolta ja loput sponsoreilta ja muista tulonlähteistä. Viljandi Folk Music Festival sai alkunsa opiskelijoiden aloitteesta vuonna 1993, ja sen tavoitteena on säilyttää ja edistää Viron elävää musiikin perinnettä. Lapset oli huomioitu mainiosti, ja rinteet tarjosivat hyvät puitteet liukumäille, ja kirkon ympäristössä oli paljon aktiviteetteja ohjattuine askarteluineen ja leikkialueineen. Toiseksi suurin päälava sijaitsi vallihautojen takana linnoituksen korkeimmalla kohdalla linnanraunioiden varjossa, josta avautui myös kaunis näky Viljandin järvelle. Orastavia ituja on ehkä havaittavissa..
Voittajat julkistetaan Eläköön Folk! -gaalassa Folklandialla 10.11.1.2025. Oman ehdotuksen voi jättää osoitteessa https://kamukanta.fi/tunnustukset/ syyskuun loppuun mennessä. Palkinnon myöntää Suomen musiikintekijät ry. Palkinnon myöntää Maailman musiikin keskus. Sittemmin olen myös käynyt joissain kansantanssiiltamissa, kerran Kaustisella, ja monilla kansanmusakeikoilla.” Jatkoa on luvassa, sillä kansanmusiikki ja kansantanssi on inspiroinut Tauin tulevaa tuotantoa. Palkinnot Risteys-palkinto Risteys-palkinnon saaja on henkilö, ryhmä, yhteisö tai taho, joka toiminnallaan edistää kulttuurien kohtaamista ja oikeutta omaan musiikkiin. Raadissa olivat Etno-Espan perustajajäsen ja hallituksen jäsen, musiikintutkija Riikka Hiltunen , Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja, musiikintekijä ja muusikko Pauliina Lerche sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija, dosentti Risto Blomster . Se voi olla ennakkoluuloton, uusi toiminnan muoto tai se voi olla asia, joka on saanut ihmiset tanssimaan. ”Kilpailun teema osuikin kovin lähelle sydäntäni”, Taipale toteaa. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla toimiva henkilö, ryhmä tai taho, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai esimerkiksi merkittävästä innovaatiosta alalla. Tanssiteko voi olla rohkea avaus, joka on aiheuttanut keskustelua. Vaikka polskan kolmijakoisuus on saanut kappaleessa omintakeisen käsittelyn, rallattelumelodiassa kansanmusiikki on vahvasti läsnä. Risteys-palkinto jaetaan jo syksyllä 2024 Etnosoi! -festivaalin yhteydessä. Härnähenget kiusaavat vähän vinksahtaneella rytmillä, konesoundit narskuvat, tunnelma vaihtelee uhkaavasta kepeään.” Aleksi Taipale on julkaissut suomenkielistä, kokeellista elektronista poppia artistinimellä Taui ja vaikuttaa myös Teiniikä-nimisessä bändissä. Toisen palkinnon sai Ida Elinan (Päivi Kujanen ) Pohjolan kaiut ja kolmannen Dänkki Brihan Marjut . Ehkä sillekin on vielä aikansa! Joka tapauksessa kansantanssin kautta opin paljon nykykansanmusiikin monipuolisuudesta ja kansanmusiikista ylipäätään. Korona pisti sen hetkeksi säppiin, enkä ole sittemmin syystä tai toisesta osannut harrastuksen pariin palata. Palkinnon myöntää Suomen Nuorisoseurat. kerran järjestetty Etno-Espa järjesti Suomen Musiikintekijät ry:n ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa juhlavuotensa kunniaksi biisikilpailun, jossa etsittiin tulevaisuuden kansanlaulua. Hän arvostaa perinteitä, mutta pelotta luo uutta ja rikkoo rajoja. Tulevalla levyllä Taui tutkii kansantanssin poljentoja yhdistettynä kokeilevampaan pop/noise/klubi-ilmaisuun. Palkinnon myöntää KEK. Palkinnon myöntää KEK. Vuoden tanssintekijä Vuoden tanssintekijän työ näkyy monipuolisesti kansantanssin kentällä ja laajemminkin. Suhteestaan kansanmusiikkiin Taipale kertoo: ”Inspiraationi kansanmusiikkiin ylipäätään lähti aikuisiällä aloitetusta kansantanssiharrastuksesta, jota harrastin joitain vuosia. Vuoden tanssiteko / Dance Act Of The Year Vuoden tanssiteko -palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana merkittävän teon kansantanssin tunnettuuden hyväksi ja edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä. Riikka Hiltunen Et no -E sp a ry. Kilpailun voitti artistinimellä Taui musiikkia tekevä Aleksi Taipale , jonka Härnähenkien polskan ensiesitys kuultiin Etno-Espan avajaisissa 5.8. Tunnustus liittyy kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeemaan, joka on vuonna 2024 Omasta päästä. Eläköön Folk! -gaalan järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (myöhemmin KEK) ja Folklandian taustajärjestäjien kanssa. Kilpailuun tuli kaikkiaan 48 kappaletta, ja tuomaristo vastaanotti ja arvioi kappaleet anonyymisti. Yleisöehdotusten lisäksi raadit voivat asettaa muita ehdokkaita. 20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Yleisö voi ehdottaa palkinnon saajaa kuudessa eri palkintokategoriassa, joista raadit valitsevat palkintojen saajat. Vuoden kansanmusiikkitekijä / Folk Music Creator Of The Year / Årets Folkmusikskapare Vuoden kansanmusiikkitekijä on säveltäjä tai sanoittaja, joka on kohottanut kansanmusiikin tekemisen rimaa monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään. Muut tunnustukset Lisäksi Eläköön Folk! -gaalassa julkistetaan muun muassa Vuoden nuori pelimanni, Vuoden kansanmusiikkilevy, Kaustisen vuoden yhtye, Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat ja Kanteletunnustus. Ehdota Folk-gaalassa 2025 palkittavia M at ti Se pp än en Etno-Espan avajaisissa kuultiin tulevaisuuden kansanlaulu 20. Tulevaisuus-teemaa ei ole otettu kirjaimellisesti esimerkiksi lyriikoihin mukaan, vaan kappale onnistuu kuulostamaan freesiltä ja uudenlaiselta ilman erityistä alleviivausta. Voittajakappaleesta tuomaristo kertoo:”Kappale erottui muista musiikillisesti eteenpäin katsovalla otteellaan
Myöhemmin Koplaksi nimetty, reilun kymmenen soittajan kokoonpano on saanut kokea matkan varrella monenlaista: jokakesäiset Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit, muun muassa vuonna 2015 showcase-yhtyeenä, ikimuistoiset soittoreissut ulkomaille Saksaan, Viroon ja Ruotsiin, pelimannien suomenmestaruus 2011 sekä lukuisia muita hienoja projekteja ja yhteissoittoja. Konserttikiertueella Koplan mukana oli joukko uusia soittajia ja laulajia. 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2024 Koplan ensimmäiset 20 vuotta! -R yhmän tarkoituksena oli kannustaa yksittäisiä musiikin harrastajia yhtyesoittoon ja jatkamaan näin soittoharrastustaan muun muassa yli murrosiän tuulisten vuosien samalla tutustuen uuteen musiikkigenreen, ensimmäiset 10 vuotta porukan vetäjinä toimineet Sirpa Varvikko ja Sari Honkonen kertovat Koplan synnystä. Kansanmusiikki merkitsee koplalaisille yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä. Teksti: Niilo Oikari Kuva: Juuso Järvi Ju us o Jä rv i Kopla metsässä: Sari Honkonen (vas.), Emmi Hiekkavirta, Suvi Pasanen, Salla Niemi, Niilo Oikari, Jonna Piispanen, Aliisa Roikonen, Anni Hemminki, Aku Oikari ja Hanna MursunenOikari.. Myös yhtyeen perheet ja läheiset ovat olleet suuri voimavara tukiessaan yhteistä musiikkimatkaa aivan ensimmäisistä tahdeista saakka. Koplan kotipaikkakunta Saarijärvi on kulttuurikaupunki, jolla on pitkät perinteet kansanmusiikin saralla ja jossa heillä on ollut onni harjoitella ja musisoida. – Porukan varttuessa toiminta on muuttunut itseohjautuvaksi musisoinniksi ja esimerkiksi kappaleet sovitetaan yhdessä, Sari jatkaa. Lapsuuden ja nuoruuden läpi kantanut yhteinen matka on kuljettanut yli kahden vuosikymmenen pitäen sisällään paljon elämän iloja ja suruja, joissa yhtyeen jäsenet ovat eläneet toistensa rinnalla. Lähitulevaisuuteen on kaavailtu uuden levyn äänityksiä, sillä Koplalla on vuosien aikana treenattu laaja ohjelmisto, josta vain pieni osa on tallennettu studiossa. Emme ole koskaan ottaneet soittoa liian vakavasti. Konserttien myötä yhtyeen vakiokokoonpanoon liittyivät lyömäsoittaja Aku Oikari ja serkkunsa, kitaristi Niilo Oikari . Yhtyeelle on tarjoutunut runsaasti esiintymismahdollisuuksia ja konserteissa on riittänyt yleisöä. Saarijärveläisten iäkkäämpien pelimannien pitkäaikaisena toiveena oli ollut perinnön jatkaminen sekä lasten ja nuorten kannustaminen kansanmusiikin pariin. Yhdessä soittaminen on antanut heille valtavasti, mutta vielä yhteistä soittoa tärkeämpää ovat ystävät, jotka kokoontuvat soiton äärelle. Sitä oli ja on tosi mukava soittaa, Niilo kertoo. Iäkkäiden pelimannien toive on toteutunut: Saarijärven musiikkiluokasta kaikuu edelleen puheensorina ja nauru, kunnes joku tokaisee, että eiköhän ryhdytä soittamaan! 20 vuotta sitten Saarijärvellä musiikkiopiston salissa kuului iloinen puheensorina, ainakin alkujännityksen jälkeen, kun kansalaisopiston ja musiikkiopiston lasten ja nuorten kansanmusiikkiryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa. Paikkakunnalla on aina kannustettu ja tuettu ryhmää. Ensimmäiseen 20 vuoteen on kuulunut vain vähän jäsenvaihdoksia ja porukka on pysynyt pitkälti samana. Suunnitelmissa on myös jatkaa viime vuonna alkanutta yhteistyötä jyväskyläläisen kansantanssiryhmä Isottarien kanssa, Niilo valottaa Koplan tulevaisuuden suunnitelmia. Niinpä ryhmän perustamisen myötä innokkaita viulun, haitarin, harmoonin ja kontrabasson soittajia löytyi innokas joukko. Sittemmin Niilo on innostunut myös säveltämään Koplalle uutta kansanmusiikkia, jota voi kuulla yhtyeen keikoilla ja vuonna 2022 ilmestyneellä Puiden puvut ep:llä. Tällä hetkellä Kopla valmistautuu juhlavuoden kunniaksi Karstulassa, Jyväskylässä ja Saarijärvellä järjestettäviin konsertteihin, joiden jälkeen soiton on tarkoitus jatkua kuten tähänkin asti. Vaikka elämä on kuljettanut koplalaisia eri puolelle Suomea ja arkeen mahtuu monenlaista, he kokoontuvat yhä säännöllisesti kotikonnuille harjoittelemaan yhdessä. Taisipa tuolla ensimmäisellä kerralla, tammikuussa 2004, soida soittokin, kun alakoululaiset tapailivat ensimmäisiä kansanmusiikin säveliä. – Meille kansanmusiikki oli vieraampaa ja musiikillisesti hyppy tuntemattomaan. Nykyään molemmat ovat kansanmusiikin aktiivisia harrastajia ja löytäneet paikkansa yhtyeessä. Harrastuksen myötä arvostus ja ymmärrys musiikkityyliä kohtaan on kasvanut. Vuonna 2011 Kopla toteutti konserttisarjan ”Polskasta poppiin”, jossa yhtye sovitti eri vuosikymmenten radiohittejä kansanmusiikkiversioiksi. – Kaiken ytimessä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja soittaminen. Periaatteena on, että soittaessa riemua ei tarvitse piilotella vaan annetaan sen loistaa soittajilta yleisölle, koplalaiset toteavat yhteen ääneen. Kappaleisiin keksitään yhdessä uusia sovituksia, joita kokeillaan ennakkoluulottomasti. Lapsiryhmän ensimmäisistä harjoituksista on jo yli 20 vuotta ja soittajat ovat nyt aikuisia. Se sisältää perinteen säilyttämisen aiemmilta sukupolvilta nykyaikaan, mikä on tuonut porukalle arvokasta perinnetietoutta sekä luonut vahvoja siteitä kotiseutuun
Tällaista kiertelevää bändiä Heikki ei muista Hämeenlinnassa olleen toista. Kesäkuussa 1963 armeija kutsui hänet palvelukseen Parolannummelle. Soitto on ollut Heikki Rassin pääharrastus. Espoon pelimannien soittoleiri pidetään 5.10. Syksyn ensimmäiset keikat olivat Espoo-päivänä Tapiolan Vind ängenissa yhdessä Arbiksen senioritanssijoiden kanssa. Uudenmaan nurkka 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 L ämmin kesäkausi on koonnut pelimanneja ja kansantanssijoita ennätysmäärin esiintymään. Espoon pelimannien syksy on käynnistynyt vilkkaasti, ja ensimmäistä kertaa ikinä Espoon pelimannien ryhmä työväenopisto Arbiksessa Pekka Pentikäisen johdolla on täynnä. Pe tr i K är hä Heikki Rassin soittohommat alkoivat käynnistyä ammattikouluvaiheessa soittimena kitara. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskausi aloitettiin 1.9. Suomen Punaisen Ristin hyväntekeväisyyskonsertti pidetään 17.11. Orkesterilla oli kerran kuukaudessa konsertti johon sisältyi laulutuokio. Vantaan Kaamospeleissä on tänä syksynä juhlava ohjelmisto, koska Vantaa kaupunkina täyttää 50 vuotta. Kaamospeleissä on mukana myös Vantaan pelimannit esiintymässä useassa konsertissa. Ilmoittaudu kurssille 10.11. Hattulassa toimi tuohon aikaan Kansalaisopiston Pelimannipiiri johon hän liittyi mukaan. Heikki tuli ensin soitonohjaajaksi 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa hänestä tuli myös yhdistyksen sihteeri, rahastonhoitaja ja kirjanpitäjä. Heikki onnistui pääsemään panssarivaunun kuljettajakurssille seuraavan vuoden huhtikuussa ja sille tielle hän jäi. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys järjestää perinteiset kansanmusiikkikurssit Kaamospelien yhteydessä lauantaina 16.11. Kansanmusiikkimessulla Vuosaaressa. Kurssi on kaikille avoin ja siihen ilmoittaudutaan Ilmonetissä. Festivaalin ohjelma julkaistaan tarkemmin myöhemmin kaamospeli.fi -sivuilla. talomuseo Glimsissä. Tilaisuudessa soitti Espoon pelimannien lisäksi useita uusmaalaisia yhtyeitä, kuten Luomukanteleet, Trio Kolme-M ja Käpyjouhikot. www.uudenmaankamu.net Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Lauantaina 8.6. Mattlidenin koululla. Uusmaalaisia pelimanneja ja ryhmiä eri kokoonpanoissa on nähty monissa tapahtumissa ympäri Suomen ja Uuttamaata muun muassa Kaukas EloFolk soi Hyvinkäällä elokuussa jo kahdeksannen kerran hienolla ohjelmistollaan. EHKY:ssä nämä hommat päättyivät vuoteen 2010, kun iän myötä vakava munuaisvika alkoi vaatia oman aikansa ja hoitonsa. oli hieno kokonaisuus Maarit Aarvalan kokoamana. Heikki kävi kursseja ja ´jämiä´ tuli tasaiseen tahtiin kunnes elokuussa 1988 tämä kaikki oli ohi. Näistä on espoolaisille muodostunut jo useamman kesän perinne. Mikko Liukkonen, puheenjohtaja Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry Heikki Rassi Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry:n uudeksi oltermanniksi. Kaamospelit järjestetään 9.17.11.2024. Soitto-opinnot hän aloitti noina aikoina kansalaisopistossa espanjalaismestarin johdolla. OAS Etelä on aloittanut suositut jamisoitot Pasilan kirjastossa. Tervetuloa mukaan kokoukseen kaikki halukkaat ja kiinnostuneet! Syysterveisin Pauliina Pajala Espoon pelimannit. kts. Samaan aikaan, kunmarkat vaihtuivat euroiksi, aloitti Heikki Pysäkin kulttuurikaari ry:n – se oli yhdistyksen virallinen nimi – rahakirjanpitäjäksi ja rahastonhoitajaksi. soi saaristomuseo Pentalassa ja sunnuntaina 9.6. Opistokausi on koonnut niin sipoolaiset soittajat, Käpylän porukat kuin laulun harrastajatkin omiin harjoituksiinsa. mennessä Anja Hinkkaselle (anja.hinkkanen@gmail.com). Hän on syntynyt Ypäjällä ja asuu nykyään Hämeenlinnassa, missä vietti viime kesäkuun 11. Kuuluisuutta saatiin ja salit olivat aina täynnä. Espoon pelimannit täyttää ensi vuonna 50 vuotta ja juhlavuoden suunnittelu on kovassa vauhdissa, kertoo Taina Kärhä . Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous järjestetään ma 14.10.2024 klo 18, Helsingin keskustassa. Pelimannit framilla Pelimannitalossa torstaina 11.7. Kitaraa Heikki soitti vielä Hattulan Viihdesoittajissa kunnes ``korona `` levisi Pohjolaan ja keskeytti soitot. Kesäkuussa Espoon pelimanneilla oli perinteinen ulkoilmamuseoviikonloppu Espoossa. Espoon pelimannit esiintyivät kesällä myös Kaustisella. Kursseilla opettavat Jari Komulainen , jonka pelimannikurssilla soitetaan vanhaa Helsingin pitäjän kansanmusiikkia, Ilona Korhonen , joka perehdyttää runonlaulun maailmaan ja Suvi Oskala opettaa viulisteja omalla ohjelmistollaan. Sieltä hän tuli houkutelluksi hämeenlinnalaiseen Vapaaehtoiskeskus Pysäkin orkesteriin. Espoon pelimannit esiintyvät 8.11. Pelimannimusiikki sopii hyvin miljööseen ja pelimannit saavat samalla kivan kesäretken, kertoo Espoon pelimanneistaTaina Kärhä. ``Pysäkin orkka `` kiersi näinä vuosina varmaankin kaikissa alueen hoitolaitoksissa useampaankin kertaan. Vindängenissä, Tapiolassa ja samaisessa paikassa on myös Espoon pelimannien joulukonsertti 4.12. Paikka ilmoitetaan myöhemmin. Sama oli tilanne Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry:llä. päivänä 81 vuotispäiviään. Laita päivämäärät siis jo kalenteriin! Kaamospeleissä on luvassa hienoja konsertteja Itä-Vantaalta Länsi-Vantaalle. Pelimannit framilla -konsertissa 11.7.2024 Pelimannitalossa, Kaustinen Folk Music Festival. klo 11-16 Viertolan koululla Vantaalla. Kulttuuriketju Matinkylän Naapuruustalossa ja ovat mukana Svenska veckan -kirjastokiertueella Espoossa 9.11
23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä Suomen Kansanmusiikkiliiton ensi vuoden yhteisoittokappaleet Lapista.
Minun, minun heilalla lempiä luonto ja lämmin käsivarsi ja lämmin käsivarsi. Tämän kylän ämmit ne vahtina seisoo pitkä piiska vyöllä. Sielähän on monen mamman vävy, monen mamman vävy, monen mamman vävy. 3. 13 24 & Kemijoki keskeltä lainehtii trad. 5 2.Sie A‹ lä hän on mo nen mam man vä vy, mo D‹ nen mam man vä vy, mo E‹ nen mam man vä vy. Ettei se olisi vain joka tytön loppu, eikä jokahitteen. Mistä minä saisin semmosen heilan niin ku olen itse. 5. 4. Kemijoki keskeltä lainehtii ja rannat on ku peili ja rannat on ku peili ja Kemijoki keskeltä lainehtii ja rannat on ku peili. 2. Tämän kylän ämmit ne vahtina seisoo pitkä piiska vyöllä, pitkä piiskä vyöllä. 9 Sie A‹ lä hän on mo nen mam man vä vy ja tä D‹ män ki ty E‹ tön hei A‹ la. Sielähän on monen mamman vävy ja tämänki tytön heila. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ. Mistä minä saisin semmosen heilan niin ku olen itse, niin ku olen itse. laulanut Sylvi Kujala, Tepsa & & & 1. Minun, minun heilalla lempiä luonto ja lämmin käsivarsi. Ettei se olisi vain joka tytön loppu, eikä jokahitteen, eikä jokahitteen. 25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 1.Ke A‹ mi jo ki kes kel tä lai neh tii ja ran D‹ nat on ku pei li ja ran E‹ nat on ku pei li, ja Ke A‹ mi jo ki kes kel tä lai neh tii ja ran D‹ nat on E‹ ku pei A‹ li. 6
Toinen nuori taituri, Juho Karisaari , kaksi hopeaa 2024 ja 2023. Sopivia tavoitteita on kuitenkin asetettu; niitä ovat juuri tällaiset kesäsoitot. Matka-ajat ovat pitkät, mistä voi hyvin päätellä, kuinka soittajat arvostavat näitä kisoja ja festareita. Vähän kokoonpanoja vaihdellen kumpikin ryhmä on ollut liikkeellä. Elokuun alussa Yläneellä pyörähti käyntiin kahdestoista Reissu-Veikon sottiisi. Mäntyharjun Huuliharpisteille suuri kiitos siitä, että perinteinen suomalainen soittotyyli on 2023 hyväksytty aineettoman kulttuuriperintömme listalle. Eri puolilla maakuntaa on ollut tavan mukaan pienempiä tilaisuuksia, joissa paikkakunnan pelimannit ovat olleet soittamassa. Samoin kuin soittamaan yleisön ja arvostelutuomareiden edessä ulkomuistista ilman nuotteja. Molemmat ryhmät toimivat VakkaSuomen kansalaisopiston opintopiireinä. Finland Harmonica Festivaaleilla 9-10. Monelle huuliharpun soitto on joko bluesia, tai mitä ovat kuulleet huuliharppupelimannien soittavan. Laitilan iltatorilla, Vaimaron kyläkahvilassa, Uudenkaupungin taidetalo Pilvilinnassa ja Pyhärannassa Kaukan kylätalolla, jossa saatiin soittopalkaksi oikein kalasoppaa. TurkuFolks aloitti varsinaissuomalaisen pelimannikesän komealla soittajajoukollaan toukokuussa Kaarina-talon seinustalla viihdyttäen Kaarinan torin lukuisia kirpputorimyyjiä ja heidän asiakkaitaan. Avoimet harjoitukset jatkuivat myöhemmin mm. Ku va t: Ve liJu ss i Li et sa la. Turun tuomiokirkon puistossa. Soittoja on ollut mm. elokuuta oli myös huuliharpunsoiton suomenmestaruuskilpailut. Suomenmestaruudet 2024: Risto Ojalammi (diatoninen sekä kromaattinen), Joonas Pihlaja (blues), Saiha Group (yhtye) sekä avoin sarja Kaido Matiisen ja Ivo Vilumets . Veikko Lahtinen 27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Varsinais-Suomen kuulumisia Ämmät äänessä Reissu-Veikon sottiisi -tapahtumassa. Harmonikkapedagogi Marja-Liisa Santala vetää sekä Laitilan pelimanneja että uusikaupunkilaisia Ämpärporin pelimanneja. Sateen uhatessa kaunis kotiseutumuseon miljöö täytyi vaihtaa läheisen yhtenäiskoulun juhlasaliin. Risto Ojalammille Finland Harmonica Festival Maestro -palkinto sekä myös Vuoden Tulokas 2024-diplomi lahjakortteineen.Päätöskonsertin pääesiintyjä virolainen Alexey Kormin ei jättänyt ensivierailullaan Suomessa ketään kylmäksi. Jukka Vehmas Hyvät soittoilmat Vakka-Suomessa Si rk ka -L iis a N ur m i Laitilan pelimannien pienryhmä aidossa maalaistunnelmassa Kauppilan umpipihan elojuhlassa. Kolehti tuotti Kotiseutuyhdistyksen Musikkarahastoon sievoisen summan, yli 500 euroa. A nn a Po hj ol a Vaihteleviin suvisäihin on totuttu, tuumasivat vakkasuomalaiset kansanmusiikinharrastajat kuin yhdestä suusta. saunakulttuurimme ja lavatanssit. Juholla on Youtubessa noin 3 600 seuraajaa, joka on tässä genressä massiivinen luku. Soittajat vasemmalta Anna-Liisa Rosenberg, Alpo Knuutila, Mikko Nurmi, Jukka Vehmas ja Marja-Liisa Santala. Uuden sukupolven soittajilla on myös taustoissaan elektroniikka hallussa. SM-sarjoina diatoninen, kromaattinen, blues, yhtye ja avoin sarja, joka oli ulkomaalaisille soittajille. Soittajia oli aina Pelkosenniemeä ja Joensuuta myöten. Se tulikin täyteen, ja yleisö oli innoissaan mukana monipuolisen ohjelman aikana. Pelimanneja oli mukana 34 aina Pohjanmaata ja Pirkanmaata myöten, varsinaissuomalaisten lisäksi. Rahastosta tuetaan nuorten musiikkiharrastuksia. Bluessarjan voittaja Joonas Pihlaja rakensi taustansa esityksen aikana ja hoiti siten rumHuuliharpistien Finland Harmonica Festival ja SM-kisat 2024 Orivedellä Huuliharpunsoiton SM-kisojen osallistujia. Meillä on myös omia nuoren polven lahjakkuuksia: Risto Ojalammi, joka voitti kaksi sarjaa myös 2023. TurkuFolks vieraili myös Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla omalla tilausbussillaan, onhan yhtye niin iso, että bussi tulee lähes täyteen soittajista ja heidän muutamista ystävistään. Se on siellä samassa arvostetussa joukossa kuin esim. Se on toki näitäkin tärkeitä elementtejä, mutta myös paljon muuta. Harjoituksissa on hauskaa. Kilpailuihin osallistuvat tulevat ennen kaikkea haastavat itsensä harjoittelemaan ja soittamaan paremmin. Mennyt kesä oli hyvä soittokesä
Myös koreografia on hänen peruaan. Lisäksi soitetaan vaihtelevasti pelimannihenkisiä valsseja ja tangoja. Tämän vuoden pääesiintyjä tuli Virosta, Alexey Kormin, erittäin monipuolinen taituri. Elävän musiikin mukana tanssiminen on lisännyt tilaisuuden juhlavuutta ja toivottavasti herättänyt nuorissa kiinnostusta kansanmusiikkiin. Perinteisten salonkitanssien lisäksi kansanmusiikilla on asemansa, ja tietysti salonkitanssitkin saavat pelimannimusiikin poljennon. Perinne lienee alkanut Helsingin lukioista noin 100 vuotta sitten. Kannattaa merkitä kalenteriin! Festivaali koostuu perjantai-illan matinea-konsertista, lauantain aamupäivän kyläsoitoista, iltapäivän SM-kisoista ja illan päätöskonsertista. jazz-standardeihin sekä teeman improvisointiin suuntautunut sarja. SM-kilpailujen taso on joka sarjassa kova. Pelimanniyhtye vaikuttaa luonnollisesti tanssien valikoimaan. Kappaleet saavat olla esim. Vanhojen tanssisoiton haasteena on, että tanssijat ovat uusia joka vuosi – soittajat pysyvät samoina. Nykyisin tansseja ohjaa Mari Kupiainen . Espoon pelimannit juhlii vuonna 2025 50-vuotista toimintaansa. Jenny Pluck Pears on englantilainen maalaistanssi 1600-luvun Playfordkokoelmasta. Alkujaan tapoihin kuului pukeutua vanhaan malliin ehkä isien ja äitien juhlavaatteisiin. Salonkitansseista ohlelmassa on ollut Pas d’Espagne , Cicapo sekä Kehruuvalssi . Ihan samanlaista ei naapurimaistamme löydy vaikka tanssit sinänsä ovat pääosin eurooppalaista lainatavaraa. Samalla tavalla vaikkapa banjo ja kitarakin uivat sisälle irlantilaiseen kansanmusiikkiin. M aa rit A ar va la. Juho Karisaari pokkasi hopeaa, kuten viime vuonnakin. kansanmusiikkia, vanhaa tanssimusiikkia, nykyiskelmääkin, mutta kaikki perinteisesti sovitettuna. Pas d’Espagne on moskovalaisen teatterin taiteellisen johtajan Alexandr Tsarmanin 1899 säveltämä valssi. Jazz-sarja on selkeästi esim. Viherlaakson lukion ohjelma on vakiintunut vuosien mittaan. Sisääntuloja esittelymarssina on soitettu Pekka Pentikäisen Vilhelm Veurlanderin teemaan säveltämä Espoolainen häämarssi. Tässä sarjassa soittajalla ei ole ulkopuolista säestystä, vaan suoritukset soitetaan joko kielibassolla tai ilman. Veli-Jussi Lietsala Suomen Huuliharpistit ry/puheenjohtaja Joonas Pihlaja voitti tämän vuoden huuliharpunsoiton SM-kilpailuiden blues-sarjan. L ukioiden Vanhojen tanssit on vakiintunut perinne, jossa lukion kakkosluokkalaiset juhlivat päätymistään koulun vanhimmiksi abien lähdettyä lukulomille. Hänellä on YouTube-kanavallaan massiiviset 3600 seuraajaa. Ohjelmassa olevat salonkitanssit taas omaksuttiin yliopistojen promootioja ylioppilaskuntajuhlista. Vasta myöhemmin otettiin käyttöön tanssiaiset ja pukeutuminenkin muuttui. Vanhoja on Viherlaakson lukiossa niin paljon, että tanssit järjestetään kahdessa vuorossa. Kehruuvalssin sävel on ruotsalainen kansanmusiikkivalssi. Tanssien ohjaajat ovat vaihtunet, kuten myös pelimannien soittajat, mutta yhteistyö on toiminut yli kolmen vuosikymmenen ajan. Espoon pelimannien yhteistyö Espoon Viherlaakson lukion kanssa alkoi 1991 opettaja Merja Vahteran kanssa. Asiat uudistuvat, päivittyvät tähän päivään. Matti Jakobsson Espoon pelimannit salonkiorkesterina pujen osuuden beatboxaamalla. Traditionaalisella sarjalla halutaan edistää sekä kunnioittaa perinteistä suomalaista pelimannien soittotyyliä. Ulosmarssina on soitettu Keijo Lehtisen Marssi Övergårdista . Harjoituksia kaikkien tanssijoiden kanssa on käytännössä mahdotonta järjestää. Ensi vuodeksi Oriveden Kampuksen salitila on varattu 15-16.8.2025. Juhlaan huolellisesti valmistautuneiden nuorten tanssia on ilo säestää ja seurata. Espoon pelimannit tanssittavat Viherlaakson lukolaisia vanhojen tansseissa. Vanhojen tanssit ovat luonteeltaan kansanmusiikkivaikutteisia salonkitansseja, joten ne istuvat mainiosti pelimannimusiikin soitinnukseen ja poljentoon. Erityisesti naisten pukeutumisessa alettiin panostaa iltapukutyyliin ehkäpä ameriikalaisten collegejen prom-tanssiaisia mukaillen. Cicapo eli Picador -marssi on saksalaisen Max Oscheitin sävellys vuodelta 1912. Kilpailusarjat kasvavat viidestä seitsemään, mukaan tulee kaksi uutta sarjaa: jazz ja traditionaalinen. Vanhojen tanssit kuuluvat odotettuna tapahtumana juhlavuodenkin ohjelmaan. Vanhojen tanssit -perinne on ehkä yllättäen hyvin suomalainen traditio. Lukion opettajat ovat harjoituttaneet nuoret äänitteitten avulla. Yhteistyömme koulun kanssa on sujunut loistavasti. Ensi vuonna myös jotain poikkeuksellista herkkua. 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Espoon pelimannit on säestänyt Espoon Viherlaakson lukion Vanhojen tansseja yli kolmekymmentä vuotta. Amerikkalainen Turkey in the straw on nopeatempoinen reel
Kansanomainen paritanssi elää nousukautta Myllerrys-leirin suosio yllätti järjestäjät Säde Loponen Navetan ylisiltä kuuluu musiikkia ja askelten töminää. Toisen yhtyeen kanssa vuorottelu osoittautui toimivaksi, ja loppuillasta molemmat päätyivät soittamaan yhdessä. Muusikoille lisäenergiaa Myllerryksen lauantai-illan jameissa elävä musiikki loi tunnelmaa, kun Aitomäen orkesteri ja Konepajanpuisto-orkesteri tanssittivat väkeä vuorotellen. Hely:n muusta toiminnasta voi nostaa esiin etenkin eri teemojen alla toteutettavat Laulelma-treffit. – Tanssi vain jatkui ja jatkui, ja veikkailimme lavalla, kummat jaksavat pidempään, tanssijat vai soittajat, Tuomainen nauraa. 29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 N yt ei kuitenkaan olla Suomi-filmissä eikä Lapissa, vaan Kouvolassa. Kun joku huikkaa ovensuusta, että ulkona on revontulia, idylli alkaa jo hipoa uskottavuuden rajoja. Paul Silfverberg KONSERTTI. Jälkimmäisen viulisti Marianna Tuomainen kokee musiikin heräävän kunnolla henkiin tanssin myötä. Jäsenet pääsevät niissä esittämään omia laulujaan ja tulkintojaan folkin aarteistosta. Suosio varmisti sen, että tapahtuma saa ensi vuonna jatkoa. Laulumiesten konsertti käynnisti taas koronapandemian vuoksi jäähyllä olleen konserttitoiminnan – toivottavasti sille löytyy hienon alun jälkeen jatkoa. Leirin tuottaja Mari Solja arvioi lajin nosteen olevan monen asian summa. Valtaosa leiriläisistä tuli pääkaupunkiseudulta, jossa vapaan viennin opetusta on säännöllisesti tarjolla. Yhtäältä kansanperinne elää nousukautta, mikä näkyy esimerkiksi kansallispukuharrastuksen yleistymisenä. Tuomainen soittaa ilman nuotteja, joten hän pystyy samalla katselemaan, mitä lattialla tapahtuu. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja olet kiinnostunut folk-musiikista, Hely on yhteisö johon liittyminen luo paikan jakaa harrastustaan muiden folk-diggareiden kanssa. Toisaalta jameihin osallistuminen ei vaadi säännöllisiin treeneihin sitoutumista, minkä Solja arvelee madaltavan paritanssin kynnystä. M ai ju La ur ila Suomi-Folk – nostalgiaa ja elävää kulttuuria Hely – Helsingin laulelman ystävät ry – järjesti 7.9.2024 Suomi-folk 60 vuotta -tapahtuman, joka kokosi pääkaupunkiseudun folk-harrastajat yhteen. – Kaikenlainen kohtaaminen on ylipäänsä nousussa. Kansanomainen paritanssi vaikuttaisi kuitenkin kiinnostavan muuallakin. Erilaisten tanssityylien seuraaminen tuokin hänelle iloa. Täyteen pakatusta Laulumiesten salista muodostui sympaattisen ja yhteisöllisen folk-musiikin keidas, jossa yleisö pääsi aikamatkalle 1960-luvulle. Vaikka monien paikalle saapuneiden artistien ja kuulijoiden tukat olivatkin harmaantuneet, oli itse musiikin sisältö tämän päivän kriisien ja sotien vuoksi jopa surullisen ajankohtaista. Näky on kuin vanhasta elokuvasta: lattia on täynnä hymyileviä ihmisiä, jotka tanssivat orkesterin säestyksellä polskaa, sottiisia ja muita lavoilla harvoin nähtyjä paritansseja. Voisi sanoa, että musiikki nousee korkeammalle tasolle. – Tanssijat tuovat meille lisäenergiaa ja merkityksellisyyttä. Tanssijat ovat Myllerrys-leirin osallistujia, jotka ovat tulleet elokuun puolivälin viikonlopuksi Aitomäen nuorisoseurantalolle syventymään kansanomaisten paritanssien saloihin. Tekijäkaartin yllätykseksi leirin 60 paikkaa myytiin loppuun jo keväällä muutamassa viikossa. Ihmiset ovat nykyään paljon netissä, mutta moni haluaisi löytää yhteisön, joka pysyy vuodesta toiseen. Jäsenilloissa kuullaan puolestaan mielenkiintoisia esityksiä folk-musiikista ja -artisteista. Konsertin artistit olivat aikamoinen kimara Suomi-folkin historiaa: Hootenanny trio, Heli Keinonen , Pihasoittajat, Irma Tapio ja Antero Launis esittivät suurimmat ”hittinsä”, minkä lisäksi joukko Helyn jäseniä pääsi myös esittämään taitojaan folkklassikoiden parissa. Nostalgiakylvyn lisäksi tilaisuus todisti folkin yhteisöllisyyttä; kannustus artisteille oli koskettavaa. Tanssisoitossa joutuu huomioimaan hieman eri asioista kuin esiintyessä yleensä. Leiriläiset tutustuivat toisiinsa tanssin keinoin Myllerryksen aloitustilaisuudessa Niemen navetan ylisillä. Tilaisuuden lopettanut yhteislaulu We shall overcome jätti aurinkoiseen syysilmaan poistuneelle juhlakansalle voimaantuneen olon. Yhteisön kaipuu ajaa tanssimaan Myllerrys syntyi kolmen tanssinopettajan ja yhden tuottajan yhteisponnistuksena. Olennaisimpana tekijänä Solja pitää kuitenkin yhteisöllisyyden kaipuuta. Tuomainen kertoo orkesterin muokanneen pyynnöstä keikkasettiään siten, että kappaleet kestävät tavallista pidempään. Opetuksesta vastasivat helsinkiläiset Jari Haavisto ja Arttu Peltoniemi sekä kouvolalainen Maiju Laurila, joista kukin edistää paritanssikulttuuria omalla alueellaan. Osallistujat jakautuivat tanssikokemuksensa perusteella kahteen tasoryhmään. – Näimme, että pidentämisessä on järkeä, koska osa tanssijoista löytää tanssin sielun vasta muutaman minuutin kohdalla, jolloin esitettävä kappale jo loppuisi
Kymmenen vuoden ajan 60-luvulta alkaen Matti soitti Mäntylän Kyläpelimanneissa ja myöhemmin Viitasaaren pelimannien kanssa. Hän oli syntynyt 20.3.1939 Säyneisissä. Varhaislapsuuteen kuului muun muassa vuodet Vehmersalmella Tetrimäen uskonyhteisössä. Viimeinen yhteinen esiintyminen oli yhdeksänsissä Viitasaaren ’Huopanan Talavitalakoissa’ Helmikuussa 2024. Kansantanssijat liittyivät pian Reinon aloitteesta Juankosken pelimannien yhteyteen ja näin syntyi Kulttuuriryhmä Rettelo. Siilinjärveltä hän siirtyi synnyinsijoilleen Säyneiseen ja toi myötään soittoharrastuksensa. Niin kohta koottiin Juankosken pelimannit. Rettelon ensimmäinen pitkä ulkomaanmatka 1994 suuntautui Intiaan. Liikunta, hirvenmetsästys ja musiikki olivat Matin mieliharrastuksia. Siinä ammatit, joita v. 2000-luvun alkupuolella Rettelo hiljeni, mutta jätti ainutkertaisen jäljen KoillisSavon kulttuurielämään. Tähän oli selkeä syy: ”Kuulee paremmin toisten soittoa”, Matti perusteli ratkaisuaan. Tässä tapahtumassa me, minä, Matti ja laulelmapiiri, olimme alusta asti olleet aina mukana. Matti Paananen menehtyi vaikean sairauden murtamana 26.6. Matti oli pidetty henkilö missä liikkuikin: laulelmapiirin harjoitusiltojen iIopilleri ja tunnollinen harjoittelija soittoharjoituksissa, ja ”ilman laillista estettä” hän oli aina valmis palvelukseen! Pelimannitapahtumien lisäksi soittelimme lukuisia kertoja muun muassa vanhusten hoitolaitoksissa kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä, yksityistilaisuuksissa ja Viitasaaren kaupungin järjestämissä juhlatilaisuuksissa sekä kahdentoista vuoden ajan Kauneimmat joululaulu-tapahtumassa ABC liikenneravintolassa Viitasaarella. Vuonna 2010 teimme Matin kanssa yhteisen cd:n. Rettelon ohella Tirkkonen oli aloitteentekijänä myös Koillis-Savo Soi -taMUISTOISSAMME Metsuri, maanviljelijä, särmääjä ja lopuksi kauppias. Musiikki oli kuitenkin Matille rakkain harrastus, ja viulunsoitosta Matti tunnettiin laajemminkin. Aina kun sovittiin milloin harjoittelemme, Matti huomautti: ”Älä sitten syö mitään lähtiessäsi.” Poikkeuksetta nautimme aluksi Hilkka-vaimon valmistaman maittavan aterian ennen harjoitusten alkua: hirvikeittoa, kaalilaatikkoa, mitä milloinkin. Siihen kuuluivat harjoitukset piirin kanssa perjantaiiltaisin ja kahdenkeskeiset harjoitukset Matin kanssa, jotka pidettiin Matin kotona Kymönkoskella. Näissä tapahtumissa oli usein mukana myös vetämäni laulelmapiiri. Siellä Reino lähti viuluineen innolla mukaan tuolloin virinneeseen pelimannitoimintaan. Vuonna 2001 Reino Tirkkonen johti joukkonsa Pohjois-Amerikkaan amerikansuomalaisten kesäpäiville Philadelphiaan. Lisäksi vapaaaikaa kului erilaisten luottamustehtävien hoitamiseen. Näiden kaukomatkojen ohessa tehtiin lyhyempiä esiintymismatkoja Suomen naapurimaihin Ruotsiin, Viroon ja Venäjän Karjalaan. 1933 syntynyt pelimanniviulisti Matti Paananen harjoitti ennen eläkkeelle siirtymistä. Työuraansa maalari Tirkkonen kävi aloittamassa etelässä Keravalla, mutta palasi 1970-luvulla kotimaakuntaansa asettuen Siilinjärvelle. Vastaavaa ei ollut nähty ennen sitä, eikä mahdollisesti nähdä jälkeenkään. Täysin itseopiskellen hän kehitti jäljittelemättömän soittotyylin, jota korosti hänen omintakeinen tapansa pitää viulu hartioitten alapuolella. Kaustinen, Saarijärvi sekä Kannonkosken Antin soitto ja olivatkin tapahtumia joihin osallistuimme lähes vuosittain. Jos Tirkkonen itse oli innostunut kansanmusiikista ja -kulttuurista, niin hän veti myös muut mukaansa vilkkaaseen toimintaan. Ja noin puolentoista tunnin harjoittelun jälkeen: kahvit pullan kera ennen kotiin lähtöä! Näin pääsin osalliseksi Matille ja Hilkka-vaimolle niin tyypillisestä vieraanvaraisuudesta. Kun Matti liittyi vetämääni Viitaseudun opiston laulupiiriin vuonna 1998, alkoi minun ja Matin 24 vuotta kestänyt yhteistyö musiikin parissa. Tämän yhteisen innostuksen ja harjoittelun myötä Kulttuuriryhmä Rettelosta kehittyi 1980ja 1990-luvuilla PohjoisSavon maineikkain esiintyjäryhmä, joka pystyi vastaamaan suuriinkin haasteisiin. Tuohon aikaa pelimannimusiikki oli vielä voimissaan Viitasaarellakin, joten soittotilaisuuksia riitti yllin kyllin. Kolme vuotta myöhemmin tuli kutsu Australiaan sinne muuttaneiden suomalaisten vuotuisille juhlille. Luomupelimannin arvonimen hän sai Saarijärven Luomusoittotapahtuman yhteydessä vuonna 2010, mestaripelimanniksi hänet nimitettiin Kaustisilla vuonna 2018, ja Kannonkosken Antin soitto-tapahtumassa hänelle luovutettiin Antin malja vuonna 2013. Mieleeni on myös jäänyt monet erittäin tunnelmapitoiset joululauluillat Matin kotona. Kari Keurulainen Kirjoittaja on Matti Paanasen pitkäaikainen soittokaveri Matti Paananen 1933 – 2024 Reino Tirkkonen 1939 – 2024 K irs i Li im at ai ne n Sa vo n Sa no m at. Toimin Matin henkilökohtaisena säestäjänä koko tuon ajan. Nyt on viulu vaiennut. Äänite sisältää yksitoista kappaletta, joista seitsemän on viitasaarelaisten pelimannimusiikkia, säveltäjinä Aatu ja Aarne Junikka sekä Sulo Masalin. Muistona noilta ajoilta on Juankosken pelimannien äänilevy ”Mimosa”. Matkan aikan esiinnyttiin myös Singaporessa. Reino Tirkkonen eli hyvin vaiherikkaan elämän. Laulunäytelmästä Kaksi vanhaa tukkijätkää muodostui Kulttuuriryhmä Rettelolle oma merkkituote, jota esitettiin kotimaassa useita kymmeniä kertoja eri puolilla Suomea. 30 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Koillis-Savon Kulttuuriryhmä Rettelon johtajana tunnettu Reino Tirkkonen kuoli 85 vuoden iässä 8.5. Kaustisella Matti esiintyi Mäntylän kyläpelimannien kanssa vuonna 1973 Keski-Suomi soi tapahtumassa ja myöhemmin yhdessä Eero Hautsalon (harmooni) ja Paavo Hanellin (basso) säestämänä. 2024
Viime vuodet kuluivat hoitokodissa Nilsiässä. Koulutussuunnittelijoilta voi saada myös pedagogista tukea, eli ajatuksen apua kurssin tavoitteiden ja menetelmien suunnitteluun siten, että mahdollisimman monen on mahdollista oppia kursseilla. Vuoden 2024 selvitys Kulttuuriharrastamisen vaikutuksia selvitettiin taas! Aineistoa kerättiin keväällä 2024 ja kyselyyn saatiin 1332 vastausta. Haku tulevan vuoden yhteistyökuvioihin on auki verkkosivuillamme 20.9.-31.10. 80-vuotispäiviään Rettelo-Reino vietti iloisesti pelimannija tanssitovereineen Säyneisen nuorisoseuratalolla 2019. eduskunnan Kansalaisinfossa, Pikkuparlamentissa. Taloudellista tukea toimintaan voi hakea Skaftukiverkkopalvelun kautta. Me Kansalaisfoorumissa viestimme olevamme innostava vertaisoppimisen ja kansalaistoiminnan asiantuntija. Tuttuakin kurssia voi olla hyvä tarkastella säännöllisesti: mitä haluamme, että meidän ryhmässämme opitaan. Ne maksavat Kansanmusiikkiliiton jäsenjärjestöjen toimijoille aina vain jäsenhinnan, 20 €. Yhteystietomme löydät verkkosivuiltamme. Päätöskonserttien esiintyjinä kävivät monet maamme tunnetuimmat artistit Arja Korisevasta Petri Laaksoseen. Kuinka huomioida erilaiset kestävyyden teemat kurssijärjestäjänä. Niitä voivat olla esimerkiksi kouluttajakulut, tilavuokrat ja kurssien markkinointikulut. Sieltä löydät myös ajankohtaiset tiedot tuen määrästä ja hakemisen aikatauluista. Koulutukseen kannattaa panostaa aina, erityisesti hankalina aikoina ja tiukoissa paikoissa – se kantaa hedelmää aina. Lisäksi Taiteen perusopetusliitto teki KULHA-selvityksen samanaikaisesti ja keräsi yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa 1893 harrastajan kokemuksia. 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys ja mittaristo pahtumassa, joka 1990-luvulla kokosi vuosittain niin pelimannisoittajia, laulajia kuin tanssijoitakin erilaisten kurssien ja esiintymisten äärelle. Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset (KULHA) -selvitys tehdään joka toinen vuosi yhdessä järjestökumppanien kanssa. Olemme mieluusti apuna koulutuksen kumppaneina ja sparraajina. Entä mitä se kestävyys edes tarkoittaa. Miten voisimme varmistaa, että opetuksen tavat tavoittavat erilaiset oppijat. Ne ovat arkipäivää myös järjestöille, joissa tehdään valtavasti työtä kulttuuriharrastamisen eteen, mutta kuinka tehdä vaikutukset näkyväksi järjestöjen ulkopuolisille tahoille. Sivistysliitto Kansalaisfoorumi on tuottanut yhdessä järjestökumppaniensa kanssa Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvityksen vuodesta 2022 alkaen. Yhdistystoiminnan kysymyksiä on mahdollista tulla pohtimaan toisten yhdistyskamujen kanssa myös Kansalaisfoorumin avoimiin koulutuksiin. Selvitysten julkaisutilaisuus pidettiin 18.9. Pysyvimmän muistomerkin Reino Tirkkonen jätti kotikylälleen Säyneiseen, jossa hän pani alulle Kulttuurimakasiinin ja siihen liittyvän kesäteatterin rakentamisen. Seppo Kononen Kansalaisfoorumin koulutustiimi valmiudessa tukemaan oppimista! Tuki tarkoittaa esimerkiksi apua kurssien suunnittelussa: kokonaan uuden kurssi-idean muotoilua tai jo pidempään pyörineen kurssin kehittämistä. Ti iu K ai ta lo Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys ja mittaristo tekevät päättäjille ja vaikuttajille näkyväksi kulttuuriharrastamisen merkitystä, arvoa ja vaikutuksia. Tukea voi saada välittömästi opiskelusta syntyviin kuluihin. Syksyn aikana järjestämme koulutuksia esimerkiksi yhdistyksen taloudesta, opinnollistamisesta, sekä yhdistysviestinnästä. Selvityksen ensimmäisenä vuonna tuotettiin mittaristo, jonka avulla on mahdollista kerätä tietoa harrastustoiminnan vaikutuksista yksilöihin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Koulutuksissa hyödynnetään usein luovia menetelmiä ja kannustetaan oppimaan ja oivaltamaan yhdessä. Viulupelimanni Tirkkonen osallistui myös muutenkin Säyneisen kulttuuririentoihin niin laulajana kuin kansantanssijanakin. Jokainen kulttuurinharrastaja tunnistaa harrastamisensa upeat vaikutukset. Selvityksen voi ladata osoitteessa: kansalaisfoorumi.fi/hankkeet/kulttuuriharrastamisenkoetut-vaikutukset-selvitys-ja-mittaristo-2/. Erityisesti kesäaikaan onkin Kulttuurimakasiini tuonut elämää ja virkeyttä Säyneiseen kesätorien ja teatterin myötä. Mitä se merkitsee arkisessa työn ja harrastamisen touhussa. Kansanmusiikkiliiton on mahdollista pyytää myös omia, räätälöityjä koulutuksia yhdistyksen tarpeisiin! Kansalaisfoorumi tunnetaan kenties parhaiten sen tarjoamasta taloudellisesta tuesta kurssija opintokerhotoimintaan. Ole suoraan yhteydessä koulutussuunnittelijoihin tai koulutuspäällikkö Anna Kirstinään! Hyvää oppimisen syyskautta toivotellen, Kansalaisfoorumin koulutustiimi PS: Oletteko kiinnostuneita tekemään kanssamme yhteistyötä kulttuuritapahtumassa vuonna 2025. Kouluttajiksi tapahtumiin saatiin Suomen parhaita alansa taitajia
– Suomeen tuleminen tapahtui hieman vahingossa. Kiehtova tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ja saa miettimään, mitä ihmisen suhde soittimeen ja sen ääneen voi olla. Yu ki H at to ri Sauli Heikkilä Yuki Hattorin tekemä pienoismalli Rauno Niemisen verstaasta 1:18 mittakaavassa.. Rauno tuntui kuitenkin kaukaiselta mestarilta, eikä Yuki ottanut vielä yhteyttä. Vuonna 2016 päädyin workaway-sivuston kautta vapaaehtoistyöhön Lapinjärvelle kommuuniin. Hän palasi Japaniin kesän jälkeen. Sen soinnin lisäksi tärkeänä elementtinä oli ehkä jouhikonsoitossa helpommin tehtävä puntitus, painottomien iskualojen korostaminen jousella. Yuki oli kiinnostunut suomalaisesta hiljaisesta äänimaisemasta. Kaipasin uutta ympäristöä ja muumien vuoksi valitsin Suomen. – Ostin ensin jonkun amerikkalaisen soittimen, joka näytti jouhikolle, mutta ei ollut kovin kummoinen. Tätä kirjoittaessa Yuki asuu Ikaalisissa, tekee väitöskirjaa, opiskelee pienoismallien rakentamista, sekä jouhikonsoittoa Rauno Niemisen opastuksella ja keikkailee juuri levyn julkaisseen Jouhikanteleen aika-avaruuden tutkimusmatkailijat -duolla Raunon kanssa. Rauno esitteli Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksen Ikatan ja sanoi, Jouhikko toi Yuki Hattorin Ikaalisiin Japanilaiset tunnetusti rakastavat muumeja. Jopa siinä määrin, että hän matkusti Suomeen. Niin myös Inazawan kaupungista, läheltä Nagoyaa kotoisin oleva Yuki Hattori. – Minulla on sellainen olo, että kun viritän jouhikkoa, jouhikko virittää minut. Myös jouhikko oli jäänyt mieleen. Suomi jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä, maa tuntui liiankin hyvältä. Jouhikon ääni tuntui olevan samaa sukua. Rauno Niemisen nimeen törmää väistämättän internetissä, kun kirjoittaa sanan ”jouhikko” hakukenttään. 32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Y uki kertoo tarinaansa erinomaisella suomenkielellä raikuvan humpan soidessa taustalla Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Elävän perinnön teltan takana. Talossa oli yksi jouhikko ja eräs ranskalainen opetti minulle soittamaan Jouhiorkesterin levyltä muistaakseni Adam Hade Sju Söner -kappaletta. Nyt olen ollut puolitoista vuotta. Kirjeessä Yuki kertoi, että hän haluaisi tutkia jouhikkoa ja Raunon opettavan jouhikon soittoa. Sillä aloitin harjoittelun. Myös kanteleessa ja japanilaisessa shakuhachissa on rauhoittava ääni, mutta jouhikko vei kuitenkin voiton. Amerikkalaisella jouhikolla Yuki äänitti pienen seitsemän kappaleen albumin, jonka lähetti Raunolle kirjeen kera. Yuki oli soittanut aikaisemmin viulua, mutta ei ollut varsinaisesti opiskellut musiikkia. Hän ei silloin vielä tiennyt, kauanko Suomen vierailu tällä kertaa kestäisi – Rauno luuli, että tulisin kolmeksi kuukaudeksi
Sen teema on esitellä uutta pohjoismaista nykykansanmusiikkia. Suomi, säätiörahoitettujen tapahtumien luvattu maa, antoi meille tähän myös vetoapua, ja kiitos Suomalais-tanskalaisen kulttuurirahaston saimme mahdollisuuden kutsua tanskalaisen yhtyeen vierailemaan festivaalilla! Huomion kiinnitti ensimmäisenä Stundom -trio , jonka albumi Må jeg holde din hand. Hän kysyi, pystyisinkö järjestämään kansanmusiikkiyhtyettä seuraavaksi illaksi Helsinkiin johonkin tilaisuuteen soittamaan muutaman kappaleen. Pahaksi onneksi aikataulut menivät pahasti ristiin, ja jouduimme jatkamaan tanskalaisen yhtyeen etsintöjä. Trion musiikki miellytti minua kovasti ja pistin bändin tilaukseen! Mutta kalenterijumalat eivät olleet taaskaan suosiollisia, Kristianin ollessa jo buukattu keikalle samalle päivälle… Etsinnät jatkuivat. Tässä vaiheessa taiteellisen johtajan hatun hikinauha alkoi jo vähän kastua, mutta onneksi tuottajamme Aino Kinnunen oli juuri ollut keikalla Tanskassa ja tavannut haitaristi Justine Boesenin , jonka musiikki sopisi mainiosti Nordic Night konserttiin. Helsingissä konsertoivat Coldplay-yhtyeen jäsenet haluavat järjestää syntymäpäiväyllätyksen bändin rumpalille Will Championille ja ovat toivoneet suomalaisia kansanmuusikoita kansallispuvuissa toteuttamaan yllätyksen! Olin hyvin yllättynyt kuullessani tämän erikoisen toiveen, mutta aloin heti kasaamaan bändiä tätä ainutlaatuista tilaisuutta varten. Kiurut esittivät Coldplayn kanssa onnittelulaulun lisäksi myös J. J-P Piirainen Kaamospelit Nordic Night -konsertti keskiviikkona 13.11. teki lähtemättömän vaikutuksen. Coldplayn loppuunmyydyt konsertit Olympiastadionilla olivat tähän mennessä suurin Suomessa järjestetty konserttitapahtuma, ja suomalainen kansamusiikki nostettiin merkittäväksi osaksi sitä. Cold playn viimeinen konsertti Helsingissä oli keskiviikkona 31.7. Bändin kokoonpanoksi muotoutui lisäkseni Aapo Nieminen (kitara), Aino Kovanen (laulu), Anni Lassila (viulu ja laulu), Veera Isotalo (piano ja laulu), Aku Tervakangas (rummut ja perkussiot) sekä Jussi Koski-Laulaja (kitara ja laulu) ja yhtye sai nimeksi Kiurut. Viive Virtanen kansanmuusikko Coldplay halusi jotain erityistä Kansanmusiikkiyhtye Kiurut keikalla Olympiastadionilla Kaamospelit – Vantaan kansanmusiikkiviikon taiteellisena johtajana olen saanut vuosittain katsastaa, mitä uutta kuuluu pohjoismaiselle kansanmusiikkikentälle. Vierailijoita on saapunut Ruotsista ja viime kerralla Norjasta, joten nyt katseemme suuntautui Tanskaan. Viimein h-hetki koitti ja kävelimme kiljuvan yleisön läpi täyden Olympiastadionin lavalle yllättämään Will Championin. Tämä konsertti oli erilainen kuin muut, sillä Coldplay-yhtyeellä on tapana kutsua paikallisia muusikoita kanssaan esiintymään. Kaikki alkoi siitä, kun tiistaina päivällä sain soiton levy-yhtiö Warner Musicin tuottajalta Tuovi Hämäläiseltä. Vuorokausi ennen Olympiastadionin keikkaa oli täynnä kansallispukujen etsimistä, harjoittelua, yksityiskohtien hiomista, käytännön asioiden järjestelyä ja innostunutta odotusta. Vaikka kysely oli varsin epämääräinen, vastasin, että ilman muuta, ja aloin kiireesti selvittämään kuka pääsisi kanssani keikalle. Kaamospelit – Vantaan kansanmusiikkiviikko 9.-17.11. Katso koko ohjelma osoitteesta www.kaamospelit.fi Tanskalaista kansanmusiikkia etsimässä Co co A rd al Justine Boesen Tu ov i H äm äl äi ne n. Tuntuu merkitykselliseltä, että Coldplayn kaltainen supersuosittu yhtye haluaa nostaa esiin Suomen musiikin kentällä marginaalissa toimivia muusikoita sekä maan kulttuuriperintöä. Lobby -klubilla Vantaan Myyrmäessä. Hän ehdotti Gangspil -yhtyettä, Morten Alfred & Vingården trioa ja Jensen & Bugge duoa. Pian sain uuden soiton Tuovilta, ja hän selitti tarkemmin mihin kansanmusiikkiyhtyettä tarvitsee näin pikaisella aikataululla. 34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Supersuosittu brittibändi Coldplay esiintyi heinäkuussa Helsingin Olympiastadionilla neljän loppuunmyydyn konsertin verran. Jo valmiiksi hyvällä Suomi-lovella kyllästetty Kristian oli innoissaan tulossa vierailemaan jonkin kokoonpanonsa kanssa. Näinpä etsikkoaikamme tanskalaisen musiikin parissa tuli päätökseen, ja Justine Boesenia kuullaan osana Kaamospelien Nordic Night konserttia yhdessä Polenta -yhtyeen kanssa. Karjalaisen Sankarit-kappaleen, jossa koko stadionin yleisö lauloi mukana! Vaikka tämä oli hieno hetki Kiuruille yhtyeenä sekä meille muusikoille yksilöinä, koen, että ennen kaikkea tämä oli merkittävä tapahtuma koko kansanmusiikin kentälle. Kysyin tanskalaiselta ystävältäni Kristian Buggelta, olisiko hänen viulun soittoaan mahdollista kuulla jonkin yhtyeen kanssa. Kaamospelien yhteydessä järjestämme Nordic Night -konsertin. Stadionin valtavan suuri yleisömäärä sekä tapahtuman saama mediahuomio on avannut uuden ikkunan kansanmusiikin pariin ja tuonut taas uusia ihmisiä kansanmusiikin äärelle
Toivottavasti nuorempikin polvi alkaa innostua perinnesoittimista. Sasky Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos, Ikatan soitinrakennuksen 40-vuotisjuhlat ovat 12.10. Pääsääntöisen elantoni saan toimimalla oppaana keskiaikaisessa Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Oppaan hommien lomassa soittelen myös kävijöille omatekemiäni soittimia, joten soittimet ovat kyllä liki päivittäin läsnä, vaikkei päivätyö olekaan soitinrakennus. Ikaalisten Omalla Tuvalla. Valmistuin 2019. Puusarvia Vilppu Vuori ja esseharpa eli Ähtävän harppu. Yksi soitinrakentaja ei millään pärjää halpoja, teollisesti valmistettuja soittimia myyville tahoille määrässä, mutta laadussa osaava soitinrakentaja pesee tuotteillaan liki minkä tahansa halpisvehkeen. Keskitymme pääsääntöisesti soitinrakentajiin, jotka tekevät kansanmuusikoiden käyttämiä soittimia. Soitinrakentaminen Suomessa on verrattain hyvässä hapessa, esimerkiksi kitaroiden rakentamisen suhteen. Erikoistuneilta soitinrakentajilta voi tilata myös harvinaisempia soittimia, joita ei vielä halpiskaupoista saa. Teen pääasiassa pohjoismaisia historiallisia ja perinteisiä soittimia, kuten esmerkiksi jouhikoita, kanteleita, avainviuluja ja paimenpuhaltimia. Kun soittimen tilaa hyvältä ammattisoitinrakentajalta, siitä tulee asiakkaan toiveiden mukaan räätälöity ja juuri tälle soittajalle sopiva. Tälle alalle harvoin päädytään rikastuminen mielessä. Ikata ei ollut ensisijainen hakukohteeni, mutta olen äärimmäisen iloinen että päädyin sinne. Samalla mahdolliset viat ja vauriot on helppoa huollattaa henkilöllä, joka soittimen on valmistanut. Tuotannon ei tarvitse käsittää pelkästään arkaaisia soittimia, sillä yleisin kansansoitin on kitara. Vilppu Vuori rakentaa perinnesoittimia ja esittelee Hattulan kirkkoa Kansanmusiikki-lehti aloittaa soitinrakentajien esittelyn. Koulusta on valmistunut noin 600 soitinrakentaja-artesaania. 35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 E n muista tarkkaa hetkeä, jolloin päätin ruveta soitinrakentajaksi, mutta muistan miten päädyin opiskelemaan alaa. Soittotaidosta on ehdottomasti hyötyä soitinrakentamisessa, mutta esimerkiksi kuuluisan Fender-kitaramerkin perustanut Leo Fender ei legendan mukaan osannut edes virittää kitaraa. Esseharpa ja jouhikko.. Koulun oppilaista noin 200 on toiminut yrittäjänä soitinrakennusalalla. Pyrin koko ajan laajentamaan rakentamieni soittimien repertuaaria. Tutustuin opiskeluaikanani soitinrakentajamestari Rauno Niemiseen, joka opetti minulle erilaisten perinnesoitinten rakentamista ja jolta hankin hyvän kokoelman soitinpiirustuksia. Sarjan aloittaa Vilppu Vuori Hämeenlinnasta. Toiminimen perustin 2020. Opiskelun aloitin 2017 ja nälkä vain kasvoi syödessä. Tähtihetkiä tähän mennessä ovat olleet Vilma Jäälle jouhikon rakentaminen ja Tuomas Rounakarille tekemäni lulletti eli puinen paimentorvi. Vaikken yleensä ehdi muilta kiireiltäni soittimia rakentelemaan muulloin kuin syksyisin ja talvisin, pyrin käymään verstaallani edes parin viikon välein ja tekemään jotain käsilläni, oli sitten kyseessä pelkkä viritystappien sorvaaminen tai aihioiden veistely. Tosin jo kouluaikoina meille opetettiin, että soitinrakentamisella voi saada aikaan pienen omaisuuden, jos on alussa iso omaisuus. Taidon puute ei siis ole ylitsepääsemätön este tällä alalla. Soitinhuoltoja teen myös tutummille soittimille, kuten sähköja akustisille kitaroille ja bassoille. Ammattitaito pysyy hyppysissä vain tekemällä. En ole nähnyt vielä esimerkiksi Thomannin sivuilla myynnissä jouhikoita tai nyckelharpoja. Perinnesoitinrakentamisen tilanne on hiukan toinen. Ammattitaito on siis hankittu sieltä sun täältä, mutta olen myös päätynyt itse tutkimaan ja kokeilemaan kaikenlaista. Olin opintojen harjoitteluvaiheessa työssäoppimassa luutunrakentaja Lauri Niskasen verstaalla, jossa tutustuin historiallisten soitinten rakentamiseen ja sain ensimaistiaisen soitinrakentajan arjesta. Loppujen lopuksi käsityöläiseksi oppii parhaiten käsillä tekemällä. Ikatalta opin perustaidot kielisoitinten rakentamiseen. Hain erilaisiin kansanmusiikkiin liittyviin opiskelupaikkoihin, kuten Sibelius-Akatemiaan ja Kokkolan konservatorioon ja samalla myös Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos Ikataan kitaranrakennuslinjalle. Tavat pärjätä soitinrakennusalalla nykypäivänä ovat erikoistuminen ja korkean laadun ylläpitäminen. Seuraava aluevaltaus olisi säkkipillit ja kampiliirat. Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuvat: Vilppu Vuori Soitinrakentajakoulutus 40 vuotta Soitinrakentajien koulutus käynnistyi Ikaalisten Kotiteollisuuskoulussa elokuussa 1984. Mutta vanha sananlaskukin sanoo: ”Ei taito taakaksi ole”, joten suosittelen kyllä soitinrakentajia opettelemaan edes perusteet rakentamistaan soittimista. Urani soitinrakentajana on vasta alussa, joten tässä päätyy varmasti kokemaan vielä kaikenlaista ihmeellistä. Tunnen itseni lisäksi vain kourallisen soitinrakentajia, jotka ovat erikoistuneet perinnesoittimiin ja huomattava osa tästä kourallisesta alkaa olla varsin iäkästä sakkia. Olen sivutoiminen toiminimiyrittäjä
Viimeiset kolme vuotta olen soittanut pääasiassa poppia ja rockia. Paikallisesta kulttuurista tulee maailmanmusiikkia, kertoo Hendrik. – Leirillä on ollut taianomaista. Skottilaiseen reeliin voi tulla karibialaiset perkussiot. Nyt leirin ansiosta aion sukeltaa brasilialaiseen perinteeseen. Sitten Ethno-leirillä ollut ystäväni lähes painosti osallistumaan. Myös Laís Belinski Roman on ihastunut leirin tunnelmaan. Mentorit ovat paikalla auttamassa, mutta kaikki lähtee leiriläisistä itsestään. – Ensimmäinen Ethno-leiri, jolle osallistuin, järjestettiin Sisiliassa, ja se oli niin mahtava kokemus, että pelkäsin mennä uudelleen. – Pitää tehdä päätös, mihin laittaa eniten energiaa, melodiaan vai tekstiin. Hän ei osannut etukäteen odottaa mitään, eikä kansanmusiikki ollut häntä hirveästi kiinnostanut aikaisemmin. Okei, soitetaan lisää, hehkuttaa Laís. Kaikki on yleensä selvää, kun sovitus on saatu tehtyä. Suomessa vuosittaisen leirin järjestää Suomen Kansanmusiikkiliitto Kaustinen Folk Music Festivalin yhteydessä. – Sain musiikkikoulutukseni Brasiliassa. Mitä teemme sitten, pitäisikö levätä. Kaustisen neljäntoista leiriläisen joukossa Ethno-leirille osallistuivat ensimmäistä kertaa brasilialainen, mutta Italiassa asuva Laís Belinski Roman ja leiriläisveteraani Hendrik Clercx Belgiasta. Nuotteja ei juurikaan käytetä, oppiminen tapahtuu korvakuulolta. On ollut outoa viettää siten monta päivää. Leirin idea ei ole se, että leiriläiset tulisivat tyhjinä astioina, joihin mentorit kaataisivat musiikkia. Pitkän lounastauon jälkeen jatketaan työpajoilla kolmesta puoli seitsemään. Haastateltavana oli myös Paul Sinclair Skotlannista, yksi leirin kolmesta mentorista. Musiikin erityispiirteiden tulee säilyä, mutta fuusioituminen on sallittua. On tärkeää, että kukaan ei tunne itseään ulkopuoliseksi missään kohtaa. Illat ovat vapaata ohjelmaa, mutta sisältävät saunomisen ohella myös tanssia ja soittoa. Sauli Heikkilä Suomen yhdeksäs Ethno-leiri pidettiin Kaustisella Kaustinen Folk Music Festivallin yhteydessä. Nyt takana on yhdeksän leiriä eri puolilla Eurooppaa eikä loppua näy. Jokainen leiri on erilainen riippuen paikasta ja osallistujista, mutta kaikissa energia ja tunnelma ovat olleet loistavia. Muualla maailmassa leireljä on järjestetty jo 30 vuotta. Kappaleista tehdään sovitukset niin, että jokaisella on niissä rooli. Työteliästä ja taianomaista Ethno-leirin päivät ovat kohtuullisen pitkiä. Opittavaa yhdessä viikossa tulee paljon, kun jokainen tuo jotain eikä juuri mikään ole ennestään tuttua. Leirillä keskitytään pääosin leiriläisten tuomaan musiikkiin, mutta myös paikalliseen kulttuuriin tutustutaan aina musiikista karjalanpiirakoiden tekemiseen ja saunomiseen. Perinteeksi on tullut vierailla viulisti Mauno Järvelän savusaunassa. Opiskelin eurooppalaista klassista musiikkia enkä tuntenut brasilialaista kansanmusiikkia, koska perheessämme ei ollut muusikoita. Niin ei käynyt. Heräämme, juomme kahvia, soitamme, kaikki ovat innoissaan musiikin tekemisestä, sitten harjoitukset ovat ohi. Jokainen leiriläinen tulee mukanaan kappale, jonka he opettavat muille leiriläisille. Hendrik Clercxin tie Ethno-leireille kulki opettajansa järjestämien fallout-musiikin (videopelimusiikkia, joka on osin sävellettyä ja osin ottanut vaikutteita ja melodioita 1940-60 lukujen jazzista ja iskelmistä) leirien ja Belgiassa järjestettävien kansanmusiikkileirien kautta. Opimme kappaleita yhdessä, ja kaikki heittäytyivät täysillä. Entä jos seuraava pilaa kokemuksen. 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 M olempien leiriläisten pääinstrumentti on viulu ja kummallakin on klassinen tausta. Aamiaisella aloitetaan kello kahdeksan, jonka jälkeen venytellään ja lämmitellään kuin urheilijat konsanaan yhteen asti. – Jokainen tuo oman musiikkikulttuurinsa leirille, se on hyvin erilaista kuin millään muilla musiikkileireillä. Leirin tuottajana toimi Veera Kuisma. R is to Sa vo la in en Ve er a Ku is m a. Ethnoleiriläiset ovat maailmanlaajuinen verkosto Jeunes Musicales Internationalin perustamia Ethno-leirejä on järjestetty kolmekymmentä vuotta, tänä vuonna 45 maassa eri puolilla maapalloa
Ensimmäisellä omalla leirilläni monet olivat paljon vanhempia ja halusin vain oppia heiltä, kunnes tajusin, että minäkin voin opettaa. Veera Kuisma oli nyt ensimmäistä kertaa organisoimassa kurssia, aikaisemmin hän on ollut mukana mentorina ja leiriläisenä Ethno Finlandin aivan ensimmäisillä leireillä. Konserttielämysten rinnalla tarjoutuu mahdollisuus syventää tietoa mm. Unity Sound Collective tuo yhteen poikkeuksellisia muusikoita viidestä eri maasta, Daniel Al Attrashin johtama kuuden kansallisuuden yhtye johdattaa musiikillaan Lähi-itään, ja Tampereen Telakalla koetaan kahden mestarimuusikon, Justin Adamsin & Mauro Duranten duo. pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Myös perheen pienimmille on tarjolla omaa ohjelmaa, kun Lasten Etnosoi!ta vietetään Finlaysonilla Tampereella lokakuun lopulla ja Malmitalolla Helsingissä isänpäivänä. 37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Maailman eri musiikkikulttuureita vuosittain juhlistava Etnosoi!-festivaali järjestetään 31.10.–15.11. – Se on vielä mahdollista Skotlannissa, joskin myös opiskelu instituuteissa on mahdollista. Tulimme leirille yksittäisinä muusikoina, mutta lähdemme täältä orkesterina. Lisäksi malilaisen ja suomalaisugrilaisen musiikkiperinteet yhdistävä Sinimuso on debyyttilevynsä Nouskaa sisaret julkaisukiertueella ja Teija Niku & Juha Kujanpää -duo tarjoilee esimakua tulevalta debyyttialbumiltaan. Kansanmusiikkipiirit ovat niin pienet, että tarvitsemme toisiamme. kertaa järjestettävä festivaali tarjoaa jälleen unohtumattoman kulttuurimatkan maailman musiikkiperinteiden äärelle – luvassa on ainutlaatuisia esityksiä ja uusia oivalluksia musiikin universaalista voimasta. Lisäksi leiriläiset voivat auttaa toisiaan myös tarjoamalla yhteyksiä ja mahdollisuuksia sekä tarjoamalla myös tietojaan ja taitojaan. – Mentori ei ole opettaja vaan henkilö, joka tukee oppimista muilta opiskelijoilta. työpajoissa ja artistitapaamisissa. Ethno-leiriläiset Hendrik Clercx ja Laís Belinski Roman laidoilla ja mentori Paul Sinclair sekä tuottaja Veera Kuisma keskellä. Elämänmittaisia ystäviä ja maailmanlaajuinen verkosto! Vaikka leirin toiminnan keskiössä on musiikki, voi siellä saada myös muita oivalluksia.– Kun ensimmäisenä aamuna puhuimme siitä, mikä saa meidät tuntemaan olomme turvalliseksi, vierelläni istuva ennestään tuntematon ihminen sanoi, että jos hänen käyttäytymisessään jokin häiritsee, voi tulla sanomaan ja voidaan puhua tilanteen ratkaisuista. Minusta se on hienoa, Paul kertoo. Tänä vuonna jo 37. Ei tarvittu mitään jäänsärkemistä. Festivaalilla juhlitaan myös uusia julkaisuja levynjulkaisukonserttien voimin: festarit aloittava Helsinki-Cotonou Ensemble , joka sekoittaa afrobeatia jazz-grooveihin, julkaisee kuudennen kokopitkän albuminsa Vive l’amour ja resonansseja tutkiva kontrabasisti Nathan Riki Thomson toisen albuminsa Resonance II . Tänä vuonna tämä kaikki toteutuukin riemullisesti, kun ohjelmistossa on huikea määrä ensiesiintymisiä Suomessa ja monen monta levynjulkaisua. Etnosoi! saa tänä vuonna vieraakseen virtuoottisia muusikoita aina maailman toiselta puolelta asti, kun maorien ikiaikaiseen äänimaisemaan johdattava uusiseelantilainen Puoro Jerome & Ruiha Turner , mongolialaisen kurkkulaulun ja morinhuurin mestari Nasanjargal Ganbold sekä japanilainen, auditiivista ja visuaalista ilotulitusta tarjoava Mitsune saapuvat kaikki ensi kertaa Suomeen. Monikulttuurisuus on aina ollut keskeisessä roolissa Etnosoi!-festivaalin historiassa, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Etnosoi!n taiteellinen johtaja JaanaMaria Jukkara luonnehtii tämän vuoden festivaalia: “Maailman musiikin keskuksen Etnosoi!-festivaali on soiva tiedon kanava muusikoilta ja tutkijoilta ympäri maailman, sekä kaukaa että läheltä tulevilta. Meistä tuli toisiamme kuunteleva ryhmä. Mitään ongelmia ei tosin ole ollut, mutta oli hyvä tietää ja tuntea, että kaikesta voi puhua, Laís kertoo. Paul Sinclair on samaa mieltä. Tänä vuonna laulutyöpajoista kiinnostuneiden kannattaa poimia ohjelmistosta kalenteriin useampikin merkintä!”. Paulin instrumentit ovat viulun lisäksi myös piano ja harmonikka. Hendrik vahvistaa Paulin ajatuksen. Hän on ollut omien sanojensa mukaan noin viidellätoista leirillä eri puolilla Eurooppaa. – Näillä leireillä oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan muiden kulttuureja. Ei ihme, että kaikki aikovat osallistua leireille myös jatkossa. – Tuntui, että ryhmä hitsautui hienosti yhteen. Sa ul i H ei kk ilä R eu be n Ja m es Puoro Jerome & Ruiha Turner. – Ethno-leireiltä en ole saanut pelkästään ystäviä vaan musiikillisia yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Tuomme yleisöille mielellämme uusia tuttavuuksia ja tarjoamme sijan kokeiluille ja ensiesityksille ja juhlimme uusia teoksia. Etnosoi! 2024: Suomen ensiesiintymisiä ja uusien julkaisujen juhlaa! Leirin mentorina toimivalla skotlantilaisella Paul Sinclairilla ei ole musiikista muodollista koulutusta, vaan hänen muusikkoutensa perustuu perinteiseen pelimanniuteen, opitaan soittamalla vanhempien pelimannien kanssa. – Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten yhtenäiseksi ryhmä muodostui alusta alkaen. Nelivuotinen, kolttasaamelaisten ja karjalaisten yhteistä perintöä ja erityispiirteitä tutkiva Karjalasta kolttien maille -hanke tulee päätökseensä Etnosoi!ssa levynjulkaisukonsertein ja työpajoin. Asun lähellä Brysseliä, jossa on paljon erilaisia etnisiä ryhmiä ja näitä kokemuksia voin soveltaa myös jokapäiväiseen elämääni, jatkaa Hendrik. Laulumusiikin ystäville on tarjolla huippuesiintyjiä Keski-Euroopasta, kun unkarilaisen kansanmusiikin a cappella -uranuurtaja Dalinda esiintyy pyhäinpäivänä Käpylän kirkossa, ja slovakialainen laulaja Júlia Kozáková luo yhdessä säkenöivän yhtyeensä kanssa uutta elämää Keski-Euroopan romanilauluihin
Pitkäsointinen, kuulaan kirkas kantele on hyvä valinta akustiseksi taustasoittimeksi. On arvostettavaa, että bändillä on kuitenkin ambitioita hypätä myös pois syyttäjän penkiltä katsomaan asioita itsekriittisesti, leikkisästi, jopa hämmentyneenä. Vokaaliosuuksien monipuolinen pääruoka ovat Senegalissa puhutun wolofin kielellä räpätyt osuudet ja myös suomeksi räpätään ja lauletaan välikkeitä. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Arja Kangasniemi Lempivärit: Tehkää jotain omakustanne 2024 H ienot kukkaiskannet ja bändin nimi sai minut ensin epäilemään, onko Tehkää jotain lasten levy. Vaikka laulukappaleet nousevatkin tästä syystä erityisesti esiin, on Maansin viulunkäsittely kautta linjan komeaa kuultavaa, etenkin levyn päättävässä Kökar Choralessa. New Stories on virkistävän tiukasti ajassa kiinni. Eräs jännä piire on kappaleiden valmius sovituksellisiin muokkauksiin. Osa kappaleista on hyvin perinteisen kuuloista karjalaista, hilpeää ja tanssillista musiikkia hienoisin melodisin japanilaismaustein, osa musiikista pohjautuu enemmän japanilaiseen perinteeseen. Musta ja valkoinen nainen ovat keskiössä ja muusikkoina yhdessä ja yksissä tuumin. Ne ovat tarkoituksellisesti välillä luonnoksenomaisiakin, alati esittäessä muuttuvia, hetken kuuntelukokemuksen maagisuutta arvostava. Tasaisin väliajoin yksinäistä viulua kuitenkin väritetään laululla, mikä pitää kokonaisuuden kiinnostavana ilman pelkoa pitkään jatkuvan samanlaisen äänenvärin puuduttavuudesta. Tämä puolen vuoden sisällä tehty kolmen ep:n kokonaisuus on yllättäen lähes kokonaan akustisella kitaralla soitettuja instrumentaalikappaleita. Musiikin polkuja on helppo seurata, ja pääasiassa rytmikkäästä, lyhyisiin melodia-aiheisiin perustuvasta musiikista saa helposti kiinni. Tämä yhdistelmä on täysin linjassa levyn sanoman kanssa, joka on maailmankansalaisuuden puolesta ja rasismia vastaan. Esimerkiksi jotkut kuin antavat luvan puettaa ne sanoilla. Materiaali kulkee sujuvasti kehtolauluista pelimannivalsseihin ja niiden kauniita ja usein haikeita tunnelmia korostaa entisestään sooloviulun minimalistinen tulkinta. Antti-J. Musiikillisesti Lempivärit on välillä kuin Pekka Strengin lapsenlapsia luonnonläheisessä progesävyisessä hippifolkissaan, mainiona esimerkkinä Mennään järvelle -laulun toteutus. Rapissa laulu on lyömäsoitin, jossa sanavalinnat ja tavujen aksentointi kuljettavat omaa rytmillistä ideaansa peruspoljennon päällä. Virpi Sahi Marianne Maans: Bow Waves omakustanne 2024 M arianne Maans on varmastikin yksi aktiivisimpia suomenruotsalaisen pelimanniperinteen ylläpitäjiämme, jonka monipuoliset projektit etenkin Varsinais-Suomen alueella ovat esitelleet niin perinteistä pelimannimusiikkia kuin uusiakin sävellyksiä, salonkimusiikkia ja vanhaa kirkkomusiikkia. Kappaleissa on kunnon konetaustat, ja esimerkiksi sormipiano ihastuttaa. On hämmentävää, miten upeasti karjalainen ja japanilainen musiikkikulttuuri sopivat ja sulautuvat yhteen. Jouhikon ilmaisumahdollisuudet ovat mielenkiintoisia, esimerkiksi yhdessä kappaleessa jouhikon näppäily soi kuulaasti kuin nailonkielinen kitara. Ja mitä kappaleita! Näin jossain huudahduksen: melodia on kuollut! Ei ole, niitä löytyy täältä! Näennäisen vaatimattomalla tavalla syntyneitä helmiä, karunkauniita, täynnä melodisia herkullisia yksityiskohtia olevia originaaleja. Haikeutta, mietiskelevyyttä ja kokeellisuuttakin soitosta löytyy, mutta liian oudoissa maailmoissa meno ei kuitenkaan liiku. Nikolain kitarointi ei ole virtuoosimaista, mutta silti se välittää musiikin erinomaisesti. Aina romanimusiikkivaikutteisesta Vaeltajat -kappaleesta Hirvihaaravalssiin. Sama selkeä poliittinen vire peittyy enemmän usein ironiaksi levyn muissa kappaleissa, mutta kellekään ei jää epäselväksi, kenen joukoissa Lempivärit haluaa musiikkiaan tehdä. Jouhikanteleen aika-avaruuden tutkimusmatkailijat: Maalis Rusko Records 2024 Y htyeen erikoisen nimen takaa paljastuu jouhikkoguru Rauno Nieminen ja hänen japanilainen oppilaansa Yuki Hattori, jotka sanovat tutkineensa levyllä jouhikon aika-avaruutta ja japanilaiskarjalaista improvisaatiota. Levyn aloittava Jotain tarttis tehdä -laulu on kyllä yksi yhteen bändin itsensä mainostaman kantaaottavan progefolkkuvailun kanssa. Kuten JVG miksasi Ammattimieheen Kake Randelinin iskelmän Pakko painaa pitkää päivää, ovat tämän levyn tekijät napanneet kohteekseen jopa kliseisen kansanmusiikkikappaleen Ruskie Neitsyt, valgie neitsyt, tehden siitä uudenkarhean ja tuoreen. Nimikappale on ainoa Maansin säveltämä uusi teos, muuten kappalevalikoima koostuu eri puolilta saaristosta ja rannikkoseuduilta löydetyistä sävelmistä. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Paras kuuntelukokemus syntyy aloittamalla toisesta raidasta, sillä avausraidassa ensimmäisenä kuultu wolofinkielinen räppäys ei välttämättä kylmiltään aukea pohjolan asukille ja sitä kommentoiviin suomenkielisiin välikkeisiin toivoisi tässä kohtaa lisää vireikkyyttä tai räväkkyyttä. Levy on eheä kokonaisuus, jossa räpin tyylikeinoja käytetään monipuolisesti. Levyn paras biisi Tuutujukka, kaunis hymnimäinen rakkauslaulu erinomaisine saksofoniosuuksineen, osoittaa suuntaa, mihin bändi kannattaa edetä. Kalervo Koskela Nikolai Blad: Kiertolaisia (3 EP:n -kokoelma) Bandcamp 2024 N ikolai Blad eli Eero Lehtinen on ollut nelisenkymmentä vuotta salaperäinen laulaja-lauluntekijähahmo, diggaripiirien arvostama, rakastama, mutta ehkä omasta tahdostaankin isompia parrasvaloja välttävä. Ja miten tiettyjä rajoituksia soittimena omaava jouhikko pystyy johdattamaan aina vaan uusiin maailmoihin taitavien soittajien käsissä. Ei ollut, vaan kansi ja levyn nimi kertovat luonnon ja vihreän aatteen ajamisesta. Janka-Murros. Kokoonpano haastaa rap-estetiikkaan oppinutta nuorisoa äijäuhosta poikkeavilla aiheillaan ja soittimillaan. Kalervo Koskela Eve Crazy & Mar Yo: New Stories omakustanne 2024 N yt on mahdollisuus kuulla raikas tuulahdus uutta musiikkia rap-sukupolven itsensä tarjoamana. Uusimmalla albumillaan Bow Waves Maans on saanut inspiraatiota merestä, purjehtimisesta ja saaristolaistunnelmista
Kaunis Sea Of Sensations kutsuu aistien tähtitarhaan, maan yöhön, hetkessä, jossa et kaipaa mitään muuta. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut akateemiseen kuivakkuuteen – teos on ennen kaikkea vahva kokemus kuulijalle. Nimensä mukaisesti kappaleet ovat Järvivuoren lapsuuden ja nuoruuden musiikkia, jonka tuominen nykypäivään on varmasti yhtä lailla Järvivuoren henkilökohtainen projekti kuin laajempi kulttuuriteko. Kystnært toimiikin tehokkaana esittelynä siitä, miten lähialueiden perinnemusiikissa on yhtäaikaisesti sekä paljon samaa että aina vähintäänkin reilu ripaus joka alueelle ominaisia elementtejä. Ol’ Travelling Man on taas vaikuttava aavemaisessa myyttisyydessään, kuten on Musta veri julmassa vahvuudessaan ja Good Night, Laura Palmer haikeassa hyväksijätössään Kaikki levyn kappaleet luovat oman intensiivi§sen, melodisesti rikkaan äänimaisemansa. Samanlainen sikermämalli kantaa lähes koko levyn; vain muutaman otsikon alla kuullaan ainoastaan yksi sävelmä. Antti-J. Jouhikon karhea ääni luo linkin muinaisuuteen, kun taas Turkka Inkilän äänen muokkaus ja sähköinen rytmiikka luo joiuille tulevaisuuteen kurottavan pohjan. Musiikillisesti levy kallistuu ehkä enemmän vanhan tanssimusiikin kuin perinteisemmän kansanmusiikin suuntaan, mutta kaiken kaikkiaan musiikki palvelee kokonaisuutta joka reilun puolen tunnin mitassaan jättää kaipaamaan lisää. Nevrak on ainutlaatuinen teos. Levyllä on poikkeuksellisen vahva luontosuhde. Levyn avaava Devil among the sailors on mallikirjaesimerkki siitä mitä tuleman pitää, kun skånelaisen polskateeman perään yhtye esittää niin ruotsalaisen, norjalaisen kuin tanskalaisen versioinnin samasta sävelmästä. Säveltäjinä ovat mm. Kalervo Koskela Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet: Kystnært Taragot Sounds 2024 S uomalais-ruotsalais-tanskalainen Floating Sofa Quartet laajentaa omaa fennoskandista aluettaan entisestään ja yhdistää uusimmalla julkaisullaan voimansa norjalaisen, etenkin hardanger-viulun taiturimaisena käsittelijänä tunnetun Guro Kvitte Nesheimin kanssa. Janka-Murros. Kiitos Näppärit ja Mauno Järvelä & co! ”Marginaalissa mieltä nostetaan!” Minna Raskinen Ánnámáret: Bálvvosbáiki Uksi Productions 2024 Á nnámáret (Anna Näkkäläjärvi-Länsman) on Nuorgamissa asuva hieno saamelaismuusikko ja lauluntekijä, jonka uusi levy Bálvvosbáiki vie kuulijan pohjoissaamelaisten joikujen – luohtien – maailmaan. Kunnianhimoinen, heittäytyvä, rohkea, rikas, taidokas, paljas ja omaperäinen matka konkreettisissa ja sielullisissa maisemissa sekä myyttisissä tarinoissa. Ja levy on yksi vaikuttavimmista kokonaisuuksista, joita olen koskaan kuullut. Myös hiljaisimmat soiton sävyt haluaisin kuulla paremmin. Janka-Murros Näppärit live 2024: Marginaalissa omakustanne 2024 L evyllinen tuoreinta Näppäritsatoa on äänitetty Kansantaiteenkeskuksen salissa kesäkuussa. Nyt yhtyeen komeaääninen laulusolisti Timi Järvivuori on levyttänyt suurelta osin Arvo Valde Palmrothin sävellyksistä ja sanoituksista koostuvan pitkäsoiton Lapsuuteni laulut. Äänitys toimii myös kesämuistojen tallettajana, tärkeänä levynä kaikille Näppärit-faneille ja mukana olleille. 39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Maailman paras suomalaisen kansanmusiikin verkkokauppa kansanmusiikkiliitto.fi/ verkkokauppa Venla Ilona Blom: Nevrak Nordic Notes 2024 T uuletar-yhtyeessä ja muissakin musiikillisissa projektissa nimensä moneen mieleen positiivisesti iskostanut Venla Ilona Blom on yllättävästi vasta nyt tehnyt ensimmäisen soololevynsä. Kuitenkin se tärkein, yhdessä soittamisen riemu ja ilo suurella joukolla välittyy. On mukavaa, että mukana on tulkinta myös Palmrothin ehkä suurelle yleisölle tunnetuimmasta kappaleesta Muistojeni ruusut. Levykannesta löytyvät joikujen tekstit saameksi ja englanniksi – tosin valitettavan pienellä fontilla. Vieraileepa Edelmannkin kappaleessa Kohtalon tiellä. Kuriavalssin taustalta löytyy mielenkiintoinen tarina Honkalan Jalmarista Mauno Järvelän kertomana. Taustayhtyeenä toimiva Kaikuva kulkue koostuu OSLn kuuntelijoille tutuista soittajista, joiden myötä sekä ammattitaito että asiantuntevuus ovat huipussaan. Ainutkertaisuuden tunne on koko ajan läsnä. Mukana on monipuolisesti perinnesävelmiä Suomesta ja muualta, kuten Zulu Dowry song. Levyn aloittava jylhä, unenomainen At The Gate To Nevrak on kuin portti ikiaikaiseen luonnon temppeliin. Antti-J. Saliakustiikka toimii muuten hienosti, mutta esimerkiksi Sari Kaasisen Tämä kylä-kappaleessa ja Ville Kankaan Marginaalissa–kappaleissa on hetkittäin pinnisteltävä, jotta saa laulun sanoista selvää. Ilkka Heinosen jouhikko kuljettaa melodioita joikujen ympärillä, välillä hellän akustisesti, välillä rajusti prosessoituina. Se vie kuulijan arktisen luonnon ja Saamenmaan tarinoiden kudokseen. Kystnært (sanakirjan perusteella kutakuinkin suomennettuna ”Rannikkoseutu”) sisältää FSQlle tuttuun tapaan valikoiman jäsentensä kotimaista poimittua musiikkia, tällä kertaa luonnollisestikin norjalaisilla melodioilla vahvistettuna. Keikoilla esitysten visualisuutta on vahvistanut Marja Viitahuhdan arktiseen luontoon ja porojen elämään sukeltavat videoprojisoinnit. Nevrak vertautuu Eivørin, Meredith Monkin, Tim Buckleyn ja Kate Bushin parhaisiin teoksiin, joissa ihmisääni on virtuoosimainen tunteiden, elämän, kuoleman ja joskus myös ylimaallisen olevuuden tulkki. Paul Silfverberg Timi Järvivuori & Kaikuva kulkue – Lapsuuteni laulut omakustanne 2024 J o kolmattakymmentä vuotta toiminut romanimusiikin huippukokoonpano Orkestra Suora Lähetys pääsi suuremman yleisön tietoisuuteen 2010-luvun lopulla tehdessään useamman vuoden verran menestyksekästä yhteistyötä Samuli Edelmannin kanssa. Levyn taustoihin perehtyminen paljasti, että teos on osa Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin tohtoriprojektia. Tunnelmaa vahvistaa vielä Inkilän shakuhachi. Vaikka ne ovatkin oleellinen osa konserttitilanteita, ei levykuuntelussa kaipaa tätä visualisointia. Mestariteos. Näistä aineksista Floating Sofa Quartet ja Nesheim onnistuvat kasaamaan erinomaisen levyn, joka jättää ilmoille toiveen yhteistyön jatkumisesta tulevaisuudessakin. Onkohan koskaan tehty Blue In You’ ta kauniimpaa laulua masennuksesta tai oikeammin sen yhteydestä syvempään tietoisuuteen, lahjasta, jota et halua, hiljaisesta antautumisesta. Erik Hokkanen, Ian Stephenson ja Timo Alakotila. Vahva kokonaisuus vangitsee otteeseensa ja vie kuulijan omiin näkyihinsä
Kappaleet ovat kuin pieniä vuoroin leikkisiä, rauhoittavia tai meditatiivisia – tarinoita, joiden maailmaan kuulija pääsee kurkistamaan. Jääkäämme siis odottamaan, mihin trion seikkailut seuraavaksi suuntaavat! Aurora Fustinoni Vellamo: Pikaruokaa ja rakkautta Soiva Records 2024 K okkolalaisen Vellamo-duon musiikkia on helppo kuunnella. Mutta soitinsooloja olisin kuunnellut mielelläni enemmänkin. Esimerkiksi Leinosen huuliharppu toi ihanan tervehdyksen 1970-luvun amerikkalaisilta folkartisteilta, mutta väritti sointia vain yhdessä kappaleessa. Taitavaa, taiteellista, ei aina kovin tanssittavaa, mutta elokuvamusiikkina tai muun visuaalisen taiteen kanssa toimisi erinomaisesti. Jännittävä Tango Revolution alkaa virkistävällä bassoriffillä. Viipurin Kingpin ei anna suoria vastauksia, mutta tarjoaa kokemuksen. Osa instrumenteista on toteutettu tietokoneella. Kertoja vaikuttaa tyytyvän siihen, mitä elämä on nakannut eteen ja jatkavan eteenpäin. Levyn loistavien solistien erilaiset äänenvärit, stemmalaulu sekä eläytyvä lauluja lausuntatapa vahvistavat runojen kuvitusta. Levy ei kuitenkaan ole huono, odotukset näiltä muusikoilta olivat vain todella korkealla. Tallari keikkailee ahkerasti muun muassa kouluissa ja palvelutaloissa ja tekee kansanmusiikkia tutuksi. Höyhenessä huomio kiinnittyi mehukkaaseen sähköbassotteluun. Soittimistosta löytyvät muiden muassa harmoni sekä tinaja kazoopilli. Leppäsen harmonikka ja Lotta Marien viulu hallitsevat melodista maailmaa, jota Ville Rauhalan kontrabasso ja Rauli Rantasen cajon tukevat. On ihana kuulla näin korkeatasoista lastenmusiikkia, jossa riittää ihmeteltävää, kummasteltavaa ja iloa sekä lapsille että aikuisille. Tiitiäinen on sävelletty edelleen esitettävään tanssiteokseen, josta näkee pätkiä vapaasti verkosta ladattavan levyn yhteydessä, mutta levyn äänimaailmakin synnyttää mielessä vahvoja visioita. Tarinat eivät kerro pelkästään tähtihetkistä, mutta ote on ennemmin toteava kuin ruikuttava. Sen sijaan kappaleet herättävät ajatuksia. Musiikki on ilmeikästä, yllätyksellistä ja taitavasti soitettua ja laulettua. Soja Murto Milla Viljamaa: Tiitiäinen Milla Viljamaa ja Glims & Gloms 2024 V iljamaa on luonut raikkaan sointija sävelmaailman sata vuotta sitten syntyneen Kirsi Kunnaksen lastenrunoihin. Silti soitanta jäi paikoin valjuksi, suorittavaksi. LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Tallari: Pelimannitalolla Kansanmusiikki-instituutti 2024 T allarin uusi kokoonpano juhlii tällä levyllä viisivuotissynttäreitään ja esittelee arkistojen ja nuottikokoelmien kätköistä kaivamiaan perinnesävelmiä. Seuraavalla levyllä kuulisin mieluusti ehyempiä ja pidempiä melodiakehittelyitä. Kautta linjan koko levyllä on käytetty runsaasti kaikua, omaan makuuni hiukan liikaa. Yhtye saa kiitosta hyvästä musiikillisesta vuorovaikutuksesta ja tanssittavista sovituksista, jotka saavat tanssijalan vipattamaan ja joissa kaikki soittimet saavat kuulua. Onneksi paikoin löytyy myös meininkiä ja heittäytymistä, sitä mitä ammattimaiselta pelimannimusiikilta on lupa odottaa. Levyllä kuultava laaja soitinvalikoimakin kertoo soittajien monipuolisesta osaamisesta. Hän on sukeltanut runojen pinnan alle ja puhaltanut niihin uuden elämän kauniilla, hauskoilla ja kaihoisilla melodioilla ja äänimaisemilla. Viimeisen kappaleen sähkökitarasoolo kuljetti kuuntelijan progemaisemiin kohottaen ilokseni tunnelman ennen loppua. Tanssittavuutta löytyy myös ja se on tietysti aina hyvä. Yhtyeen viulisti Anton Skårup Møller suoritti osan opinnoistaan Sibelius-Akatemiassa! Levy on eheä kokonaisuus, jossa samalla jokainen teos on oma, itsenäinen yksikkönsä. Musiikki kertoo tarinoita, joita on haasteellista sijoittaa mihinkään yksittäiseen aikaan. Elementit, joista albumi koostuu, ovat elektroninen äänimaisema, siihen sulautuva viulu sekä teksti edellä rakentuneet laulumelodiat. Ymmärrän tavoitteena olleen ”moderniuden”, mutta itselleni se kuulostaa hiukan turhan muoviselta. Arja Kangasniemi Tango Revolution: Intro Tampereen levyt 2024 T amperelaisen Tango Revolutionin instrumentaalilevyn sävellykset ovat kaikki yhtyeen perustajan, harmonikansoittaja Henna Leppäsen käsialaa. Sihinät, suhinat, kavionkopse, rutinat ja pärinät kuljettavat kuulijan robottien, perunan keiton ja villien ratsastajien maailmaan. Se nousikin monessa mielessä levyn helmeksi. Kokonaisuutena tämä debyytti on neljän muusikon vahva taidonnäyte sekä yhdessä että erikseen. Kokonaisuutena levy on kompakti mutta monipuolinen kokonaisuus, joka saa hymyilemään. Sovitukset eivät ole liian täyteen tupattuja, joten laulu saa arvoisensa aseman. Kappaleita yhdistävä tekijä on ehdottomasti niistä huokuva ilo ja pilke silmäkulmassa. Viipurin Kingpin fuusioi maailmoja, joita emme ole tottuneet kuulemaan yhdessä. Saana Pulkkinen Oikaisu Kansanmusiikki 2/2024 kerrottiin Mustarastas-yhtyeen Siluetti-albumin kappaleiden sovitusten olevan Kari Haapalan tekemiä, ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti Laura Airolan ja Aki Haurun tekemiä.. Suomen ainoa orkestereiden valtionosuusjärjestelmään kuuluva kansanmusiikkiyhtye hoitaa tehtäväänsä laadukkaasti ja ammattitaitoisesti. Arja Kangasniemi Trio Ged: West County omakustanne 2024 T anskalainen Trio Ged on viulisti Anton Skårup Møllerin, pianisti Marie Alma Slothin ja kitaristi Mathilde Salling Schoun muodostama yhtye, jonka ensi-ep on kunnianosoitus sekä trion yhteisille seikkailuille että heidän kotikaupungilleen Kalundborgille. Samoin lauluosuudet tuntuivat ohuilta, lukuun ottamatta yhdessä laulettua Polskatrallitusta Tyrväältä. Taustat ovat sujuvasti soitettua, jouhevaa folkpoppia, jota maustaa mukavasti progressiivinen ja rockmusiikki. Laulusolisti Pia Leinosen kirjoittamien tarinoiden juonet kulkevat jouhevasti, ja ne sisältävät hauskoja, persoonallisia kielikuvia ja jänniä käänteitä, jotta mielenkiinto säilyy. Minna Raskinen Dänkki Briha: Viipurin Kingpin Sick Boogie Recordings 2024 D änkki Brihan albumilla suomalais-karjalais-inkeriläisistä tarinaja kansanlaulumotiiveista tutut elementit pukeutuvat katu-uskottavuuden tavoittelun ja tulevaisuuden absurdiuden välimaastossa kutoutuneeseen ilmiasuun. Pidin ehkä eniten Tango Hurmiolle -kappaleen menevyydestä ja Valveunen sävelkuluista. Se lieneekin yhtyeen päätehtävä ja uskon, että livekokemus olisi huomattavasti ihastuttavampi
Sattuman uudempi musiikki levyllä on lähinnä folkrockia, vaikka soittimistossa on runsaasti muitakin kansansoittimia kuin kitara. Levyn päättää Säkkijärven polkka, jossa pääsoittimena on haitarin sijaan Dmitryn soittama klarinetti. Yleensä ottaen instrumenttitaustat kuulostivat korviini kuitenkin turhan yksinkertaisilta loistavien sanoitusten rinnalla, koska soittajien potentiaali riittää varmasti enempään. Erityisesti steel kitaristi Ilkka Vartiovaara osoittaa kuuluvansa soittimensa kärkinimiin Lieksan tyttö ja Ava-hotelli -kappaleissa. Kalervo Koskela Leija Lautamaja: Sydän tuli piilosta Leija Organs Records 2024 L umouduin Leija Lautamajan soololevyn rakkaudesta kertovista sanoituksista, jotka voisivat olla peräisin esimerkiksi Paula Vesalan levyltä. Ehkä kuulemme vielä joskus tarinoita Oeyn indonesialaisesta sukuhaarasta… Paul Silfverberg Huojuva lato: Elävänä Osulassa Bluelight Records 2024 H uojuva lato kantaa suomikantrin lippua ylväästi, vaikka genren isot hahmot kuten Jussi Raittinen, Pekka Myllykoski ja Kari Tapio ovat poissa rivistä. Tosin Lautamajalla on ihan oma sanoitustyylinsä ja kielikuvansa – vai sanooko joku muu, että sinä olet minun pääsiäismämmi. Jälkimmäisen puoliskon kappaleet on äänitetty viime vuosikymmenellä, kun mukana oli vielä vuonna 2020 kuollut Sattuman perustajajäsen Dmitry Demin. n e t | v a p a a l e h d y k k a . 28 kappaleen livekaksoiscd Valtimon Osulan baarissa on vankka osoitus bändin livekunnosta. Melodiat tarttuivat soimaan omille äänihuulille ja rytmit svengaamaan kehoon. Itseäni liikkutti eniten Arto Rinteen ja Vlad Deminin haikea Mailla vierahilla, joka sai ajattelemaan suljettua rajaa ja tätä murheellista aikaa. Ohjelmiston rungon muodostavat Suonnan omat Kesän, Sydänmaantien ja Suomenhevosen kaltaiset alansa klassikoiksi muodostuneet, täynnä sydäntä ja sielua olevat biisit, joiden lisäksi monet americanahelmet, kuten Tom Russellin U.S.Steelin eli Outokummun kupari, saavat hellän ymmärtävän tulkinnan. Huojuva lato kunnioittaa edelleen perusarvoja: vireisiä kitaroita ja juurevaa musiikkia eli kaikki hyvin Karjalan metsämailla. Voi miten lämmin tunnelma levyltä välittyykään! Jos sulkee silmänsä, heti ensimmäisen raidan sävelten kajahtaessa ilmoille voi kuvitella istuvansa lämpimässä tuvassa kuuntelemassa pelimannien svengaavaa soittoa. Jalka alkaa vaistomaisesti vipattaa ja kuulijan valtaa tarve saada laulaa mukana, eikä tämä tarve ainakaan hellitä levyn edetessä: viimeistään Amerikan rannalla -laulun kohdalla en ainakaan itse enää pystynyt olemaan hiljaa! Levy sai jälleen pohtimaan perinteen jatkumoa. Herkät, hauskat ja osuvat sanoitukset koskettivat ja kuunteluttivat levyä uudestaan ja uudestaan. m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . Hauska kuriositeetti levyllä on Rulla, 1960-luvun alussa venäjäksi käännetty suomenruotsalaisten opiskelijoiden vappulaulu. Vanha tuttu on myös karjalankielinen hitti Petroskoi, josta Rinteen toinen yhtye Myllärit teki iskelmäversion. Vaikka levyä on studiossa työstetty peräti 14 muusikon ja laulajan voimin, mukana muun muassa Johanna Juhola, Maija Kauhanen, Ville Rauhala ja Amanda Kauranne, on lopputulos ilmava ja kevyt. Hänen perinnettään Sattumassa jatkaa poikansa Vlad. Levyllä lauletaan suomeksi, karjalaksi ja Äänisniemen venäjän murteella. Lopputulos on viehättävä paketti folk-laulelmaa. Sauli Heikkilä Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . Arja Kangasniemi Saija Penttilä: Kylillä kuultua omakustanne 2024 K ontrabasisti Saija Penttilän Miehikkälästä keräämät kansansävelmät ja -laulut soivat Kylillä kuultua -levyllä Penttilän ja ystävien upeina tulkintoina. Musiikkiin erityissävyjä ja persoonallisuutta tuovat bändisoittimien ohella soivat harmoni ja välillä virtuoottiseksi yltävä jouhikko, jonka valintaa soittimistoon viulun sijasta ihastelin erityisesti. Laulukokonaisuuden työstäminen on ollut Oeyn keino purkaa oman sukunsa historiaa ja samalla reaktio nykypäivän sotiin ja pakolaisuuteen. n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . Toki tällaisenaan säestys nostaa Lautamajan karheansuloisen äänen ja tarinat upeasti tarjottimelle. Fokuksessa ovat itse tarinat, joihin voi perehtyä myös tyylikkään kansiliitteen avulla. Koskettavia tarinoita lähihistoriastamme. Onneksi bändin johtaja, pohjoiskarjalaisen sielun vahva tulkki, Suonna Kononen, on vielä luomisvoimissaan, ja bändi on muutenkin tiiviimpi kuin koskaan. Sattuma teki kappaleen tätä junaprojektia varten. 41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Maco Oey: Inkerin laulu Eclipse music 2024 M aco Oeyn Inkerin laulu on tarina Oeyn äidinpuolisen suvun kohtaloista Inkerinmaalla ja evakkomatkalta Suomeen. Tämä jos mikä levy huokuu perinnettä! Aurora Fustinoni Sattuma: Karjalasta Karjalaan omakustanne 2024 L evyn nimikappale viittaa suunnitelmaan avata junareitti Joensuusta Petroskoihin. Arto soittaa myös muun muassa kanteletta, mandoliinia ja pitkähuilua. Jaakko Löytty on sanoittanut Oeyn tarinat lauluiksi ja Oey vastaa sävellyksistä. n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki K?sity?mestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Toimipiste on muuttanut Ikaalisiin Tervetuloa jatkossa osoitteeseen Peltotie 15 Ikaalinen ~~~ Olemm e muutta neet! Seuraavassa lehdessä huomioitavien levyjen tulisi olla toimituksessa viimeistään 21.10. Vaikutuin siitä, kuinka kappaleet olivat saaneet ihanan raikkaat tulkinnat, mutta silti sovituksissa oli onnistuttu säilyttämään kappaleiden alkuperäinen lämpö sekä tunnelma ja vieläpä siirtämään nämä elementit 1800ja 1900-lukujen Miehikkälästä nykypäivään. Välillä musiikki soljuu gospel-laulelman suuntaan, mikä heijastaa uskonnon merkitystä Inkerinmaan kulttuurissa. Levyn alkupuolen kappaleet ovat Petroskoissa syntyneen, mutta Suomessa viisi vuotta asuneen Arto Rinteen korona-aikaan tekemiä lauluja. Isovanhemmat menehtyivät matkan rasituksiin ja yhteys itärajan taakse jääneisiin sukulaisiin katkesi
Viivastolla nuotit, nuottien alla numero, monettako reikää pitää imeä tai puhaltaa. On ilo lukea selkeästi jäsenneltyä tekstiä erilaisten soitinten äänenmuodostuksesta ja rakenteista sekä käytännön sanastosta, kuten mitä ovatkaan toisinaan muusikoiden puheissa vilahtelevat, ehkä vähemmän tunnetut sanat kuten ”mensuuri”. Kappaleet ovat nimien perusteella iloisia ja tanssittavia, osin myös kaksimielisiä ralleja, joiden avulla on hyvä alkaa nuotinluku ja huuliharpun soiton harjoittelu. Muutamilla säveltäjänaisista, kuten viulisti Kerttu Wanteella, oli läheinen suhde kansanmusiikkiin sen esittäjänä ja kerääjänä. Emmi Kujanpää Susanna Välimäki & Nuppu Koivisto-Kaasik: Sävelten tyttäret: Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle. Keitä vuosina 1784–1909 syntyneet säveltäjänaiset olivat ja mitä ja miten he sävelsivät. 1800-luvulla ammatit eivät olleet vielä eriytyneitä, ja säveltäjänaiset toimivat usein samanaikaisesti opettajina, laulajina, soittajina ja kirjailijoina yhteiskuntaluokkansa sukupuolinormeihin sopeutuen. Alle kahdensadan sivun mitastaan huolimatta kyseessä on sisällöllisesti tarkastellen melkoinen järkäle. Antti-J. Musiikkia sävellettiin arjen tilanteisiin: voimistelutunneille, juhliin ja perhetapahtumiin. Haltioitunut muusikko ja myyttinen dialogi. Sympaattinen pikkuvihkonen tuo lähes kuusikymmentä vuotta sitten kuolleen pelimannin ohjelman elämään. kielikomppia, mistä olisi esipuheessa voinut jonkun rivin kirjoittaa. Soittimena voi käyttää periaatteessa mitä tahansa kymmenreikäistä bluesharppua, mutta Komulainen on kirjoittanut nuotit C-harpulle. Näillä tiedoin ne ovatkin ainoat tallenteet Frans Fredrikin soitosta. ”Soitinrakentajan laskuoppi”-luvussa tekijät toteavatkin hieman pilke silmäkulmassa ”Tämän esityksen laskuista selviytyy hyvin lukion matematiikan taidoilla tai hartaalla yrittämisellä”. Kansanmusiikin historialliset naiset ansaitsisivat oman kirjansa! Sävelten tyttäret on luettavissa painetun kirjan lisäksi SKS:n verkkosivuilla. Kolmannesta jatkotutkintotyöstä Karhunpeijaiset alkaen tutkimukseen lisättiin muuntuneen tietoisuuden tilojen avulla mahdollistuvat kokemukset myyttisestä dialogista. Esipuheessa on myös vuonna 1888 syntyneen Frans Fredrikin tiivistetty elämänkerta. Myös sellaiset asiat kuten viritys sekä soitossa että soitinrakennuksessa saavat varsin mittavan tarkastelun osakseen. Jari otti asiakseen nuotintaa levyn kappaleet. Tutkinnon taiteellisissa osioissa tutkittiin esiintyjän eriasteisia transsitiloja ilmaisullisena muotona. Puhaltaminen on merkitty +-merkillä ja imeminen miinuksella. Tekijät ovat omien sanojensa mukaan pyrkineet kirjoittamaan tekstin mahdollisimman helppotajuisesti, mutta aihepiirin ollessa varsin laaja ja monimuotoinen, ei vahvalta teoreettisuudelta voida aina välttyä. Kansanmuusikon näkökulmasta säveltävien naisten historia nostaakin uuteen valoon kansanmusiikkipedagogiikan lähtökohdan: kaikkien oikeuden laulaa, soittaa ja säveltää. Kun nuottien aika-arvot on opeteltu, voi lähteä harjoittelemaan. Soiton synty tulee näillä varmasti joka tapauksessa toimimaan sekä oppikirjana että lähdeteoksena hyvinkin toiset 40 vuotta, miksei pidempäänkin. Monet sävelsivät laajamittaisia teoksia, mutta omalla nimellä julkaiseminen oli 1800-luvun naiselle vallankumouksellista. Suomessa säveltäjänaisten tila oli kapeahko, koska kansallinen musiikkielämä keskittyi tukemaan suomalaisen miesten suursäveltäjäkaanonin syntymistä. 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 KIRJAT Rauno Nieminen & Jyrki Pölkki – Soiton synty Santa kustannus 2024 M aamme tunnetuimpiin soitinrakentajiin lukeutuvat Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki ovat koonneet yksien (sähköisten) kansien väliin 40 vuoden aikana kertyneen, käytetyn ja hyväksi havaitun aineiston soitinrakennuksen teoriasta ja käytännöstä. Tuomas Rounakari on viulisti, säveltäjä ja äänisuunnittelija. Osaltaan kirja sivuaa myös musiikin historiaa, etenkin sähköisen vahvistuksen ja mikrofoniteknologian kehityksen sekä sähkökitaran rakenteen osalta. Kokonaisuutena opus on hengästyttävän sisältörikas ja pelkkää asiaa täynnä. Rounakari aloitti Sibelius-Akatemian musiikin tohtorikoulutuksen vuonna 2011. Käsityksen vahvistivat vielä myöhemmin saadut dokumentit. Kirja lieneekin laajemmalle musiikin ammattilaistai harrastajakentälle käyttökelpoisin puhtaasti lähdeteoksena tarkasteltuna. Jos on enemmän korvakuulosoittaja, voi kappaleet opetella myös internettiin tallennetuilta alkuperäisäänitteiltä, osoite löytyy vihkosta. Myös Korpiklaaniyhtyeestä tuttu Rounakari on julkaissut kaksi soololevyä Shamanviolin (2009) ja Bear Awakener (2022). Sauli Heikkilä Jari Komulainen: Frans Fredrik Komulainen, Kainuun kansanhuuliharpisti omakustanne 2024 Tuomas Rounakarin tohtorintutkinnon otsikko oli Karhun katseella laulan. Kirja luo yhteyden historiaan genrerajoista, yhteiskuntaluokasta ja sukupuolesta huolimatta. SKS, 2023 J ari Komulainen oli saanut sukujuhlissa käsiinsä cd-levyn, jolla oli oman sukuhaaransa edustajan Frans Fredrik Komulaisen huuliharpunsoittoa. Nyt Jari Komulainen on julkaissut nuotit A5-kokoisena vihkona. Säveltäjänaiset olivat aikansa kosmopoliitteja, ja monet heistä olivat naimattomia tai elivät queer-suhteissa. Jonkinmoista musiikin teoriapohjaa on myös lukijalle suositeltava, jos haluaa saada kaikesta informaatiosta kaiken irti, eli ihan peruskoulupohjalta ei kirja ehkä ole helpointa luettavaa joskaan ei varmasti siihen tarkoitettukaan. Sisältö on mielenkiintoista jopa soitinrakennuksen ulkopuolelta tarkasteltuna, mutta näin lyhyen fysiikan oppimäärällä tekstiä piti toisinaan tavata muutamankin kerran ymmärtääkseen sisällön. On tärkeää, että säveltäjänaisten musiikkia kuullaan jälleen konserteissa ja heidän teoksiaan opetetaan eteenpäin. Janka-Murros S uomalaista musiikinhistoriaa uudistava Sävelten tyttäret esittelee 126 suomalaisen säveltäjänaisen elämänkerran. rounakari.com Tuomas Rounakari tohtoroitui kesäkuussa. Laajaan arkistotyöskentelyyn pohjautuvan, vertaisarvioidun kirjan säveltäjistä suurin osa kuului suomalaisiin aatelisja porvarisukuihin, joiden tapakasvatukseen kuului taidemusiikin, käsitöiden ja kielten opiskelu. Komulainen käyttää äänitteellä ns. Juttujen perusteella hänelle tuli kuva vääräleukaisesta ja lupsakasta savolaisesta
Tapahtuman pääyhteistyökumppaneina ovat Lapin Kansanmusiikki -yhdistys sekä Tornion ja Haaparannan kaupungit. Tarkemmat tiedot omista esiintymisistä saat helmikuun alussa 2025. Tapahtuma järjestetään nyt ensimmäistä kertaa kahdessa maassa eli sekä Torniossa että Haaparannalla. klo 15–17 Iltapäiväkonsertti, Folkets Hus, Haparanda klo 19–21 Iltakonsertti, Musiikkitalo, Tornio klo 21–24 Klubit Folkets Hus, Haparanda ja Tornion keskustan ravintola Sunnuntai 16.3.2024 klo 10 Kansanlaulukirkko, pelimannit soittavat Jumalanpalveluksen musiikit,Haaparannan kirkko. klo 19–21 Iltakonsertti, jossa pohjoisen pelimannit esittäytyvät, Folkets Hus, Haparanda klo 21–24 Tanssit/klubi salissa ja kahvilassa, Folkets Hus, Haparanda Lauantai 15.3.2025 Pelimannit esiintyvät kauppakeskuksessa, hoivakodeissa, museoissa, kirjastoissa ym. Lisäksi mukana järjestelyissä on lukuisia muita toimijoita. Viemme kansanmusiikkia myös useisiin hoivakoteihin, joiden asukkaat eivät pääse itse tulemaan konsertteihin. Tämä saikin meidät tekemään tapahtuman pohjoismaisella teemalla! Tulet kuulemaan upeaa pohjoismaista kansanmusiikkia konserteissa, tutustut eri maiden soittajiin ja opit soittamaan monipuolista musiikkia työpajoissa. 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Tule mukaan ainutlaatuiseen kahden maan ja kahden paikkakunnan yhteiseen kansanmusiikkitapahtumaan! Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu talvikauden suurimpiin ja vanhimpiin kansanmusiikkitapahtumiin. Samuelin Poloneesi levittäytyy molempiin kaupunkeihin – päätapahtumapaikkoina toimivat Haaparannan Folkets Hus ja Tornion Musiikkitalo sekä Joentalo. Ilmoittautuminen päättyy 30.11.2024 klo 21 . Samuelin Poloneesi järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla, joka kolmas vuosi se on Helsingissä. kerran. pelimannien suuri yhteissoitto Joensali, Tornio. Sunnuntain Kansanlaulukirkko järjestetään Haaparannan kirkossa. Samuelin Poloneesi 13.-16.3.2025 HaparandaTornio pohjoismaisella teemalla Alustava ohjelma: Torstai 13.3.2025 Klo 19–22 Samuelin Poloneesin aloitustapahtuma: Nordic Dance, Järjestötalo, Tornio Perjantai 14.3.2025 Koulukonsertteja, työpajoja, kauppakeskussoittoja ym. Tapahtuma tulee olemaan kaksikielinen. Myös yksittäiset esiintyjät voivat ilmoittautua täyttämällä kaavakkeen. Lisätietoja: tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi +358 44 738 1933 B us in es s To rn io n ku va pa nk ki Tervetuloa mukaan!. Samuelin Poloneesi levittäytyy myös konserttisalien ulkopuolelle kauppakeskuksiin, museoihin ja kirjastoihin. klo 11 Suomen Kansanmusiikkiliiton vuosikokous ja Pelimannimerkkisuoritukset, Musiikkitalo, Tornio klo 11 Lastenkonsertti ja työpaja, Musiikkitalo, Tornio klo 13–17 Pelimanniparaati II, pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista Musiikkitalo, Tornio. Aulasoittoja ennen ja jälkeen konserttien koko tapahtuman ajan! Tarkemmat tiedot päivittyvät Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivulle: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi/ Samalta sivulla voit ilmoittaa mukaan myös pelimanniyhtyeesi tai kansantanssiryhmäsi. klo 13–15.30 Samuelin Poloneesin Pääjuhla: Kansanmusiikin huiput lavalla, ohjelmassa mm. klo 17–19 Pelimanniparaati I, pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista, Folkets Hus, Haparanda. Vuonna 2025 Samuelin Poloneesi järjestetään 52
Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet syksyllä 2024 Nothflip-yhtye: Viivi Maria Saarenkylä, harmonikka J-P Piirainen, akustinen kitara Konsertit: ke 13.11. Räsynuken ensimmäinen pitkäsoitto julkaistiin tammikuussa 2014 ja toinen kokopitkä Kaksi vuodenaikaa näki päivänvalon helmikuussa 2016. Omaperäisten sävellysten juuret ovat syvällä suomalaisessa kansanmusiikkiperinteessä, ja kahden instrumentalistin orgaaninen yhteys tuo mukaan intiimiä folk-tunnelmaa samalla kun äänimaailma laajenee mukaansa tempaaviin rytmeihin ja herkkiin melodioihin. Yhtye julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa Metsien tuolle puolen maaliskuussa 2021. Viivi Maria Saarenkylä ja J-P Piirainen edustavat nousevaa nuorta kansanja maailmanmusiikin artistisukupolvea Suomesta. klo 19 Oulu, Mallassauna pe 15.11. Kiertuehaku aina syyskuussa ja maaliskuussa. Lisätietoja : Maarit Aarvala, p. klo 19 Oulu, Mallassauna Ca ro lin a St en bä ck R ik u Su on io. Marraskuussa 2024 Räsynuken musiikkia voi kuulla myös musikaalissa Minä rakastin yötä . Saarenkylä on palkittu harmonikkataiteilija, jolla on laaja kansainvälinen ura. Se on herkkää, seikkailunhaluista ja dynaamista. Kiertuetoimintaa tukee MES. Tällä hetkellä Räsynukke työstää neljättä pitkäsoittoaan. klo 21 Kannus, Kahvibaari Räsynukke esiintyy kiertueella kokoonpanolla: Suvi Uura, laulu Laura Vähä-Ruona, laulu ja sello Olli Tanttu, kitara Vili Kallonen, perkussiot Konsertit: ke 4.12. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. 44 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Marraskuussa Northflip Northflipin musiikki on säkenöivä fuusio pohjoismaisia kansantanssigrooveja ja virtuoosimaisia instrumentaaleja. Räsynuken musiikki virtaa kepeästi ja soi väkevästi. Räsynukke on seikkaillut ja soittanut Suomen lisäksi Kiinassa. klo 19 Savonlinna, Kulttuurikellari to 5.12. Yhtyeen musiikki on saanut vaikutteita suomalaisesta luonnosta ja mystiikasta. Yleisön kertoman mukaan bändi luo keikoillaan intiimin ja helposti lähestyttävän tunnelman. klo 20 Helsinki, Cafe Roasberg to 19.12. klo 20 Helsinki, Cafe Roasberg pe 29.11. klo 18 Kaarina, Kaarina-sali la 30.11. Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle edullisesti. Suvin heleä ja moneen taipuva ääni luo perustan, jota jokainen Räsynuken muusikko omalla instrumentillaan taidokkaasti täydentää. klo 21 Tampere, Kulttuuritalo Telakka to 16.11. Kiertueyhtye paikkakunnallesi. klo 21 Tampere, Kulttuuritalo Telakka pe 20.12. Hän on kiertänyt 10 vuoden ajan kansainvälisesti tärkeimmillä folk ja harmonikkafestivaaleilla ja saanut kansainvälisiä musiikkipalkintoja, kuten Euroopan komission Music Moves Europe Talent Awardin vuonna 2021 alkuperäiskokoonpanonsa VILDÁn kanssa. Piirainen on tuottelias säveltäjä ja kansanmusiikin akustisen kitaran asiantuntija, jolla on laaja diskografia omaperäistä kitaramusiikkia soolona ja eri yhtyeissä. Joulukuussa Räsynukke Räsynukke on vuonna 2011 perustettu jyväskyläläinen akustista suomenkielistä musiikkia soittava bändi, joka tyylillisesti risteilee folkin ja modernin kansanmusiikin välillä
20 €) Nordik Tree, Contradans. 20 €) Päivi Hirvonen: Kallio (cd) 16 € (norm. Sävellykset tulee olla Suomen Kansanmusiikkiliitossa 1.11.2024 mennessä osoitteella: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Jussi Tarkkanen, viulu, Helsinki, Kaustisella 9.7.2024 Eila Sammallahti, laulu, Helsinki, Kaustisella 9.7.2024 Arto Haapaniemi, viulu, Helsinki, Kaustisella 9.7.2024 Janne Ojajärvi, pitkähuilu, Joensuu, Kaustisella 9.7.2024 Samuli Korpi, 2-rivinen haitari, Kokkola, Ilmajoella 3.8.2024 Eero Kuopio, 5-rivinen haitari, Tampere, Ilmajoella 3.8.2024 Hopeinen pelimannimerkki Timo Saarimäki, 5-rivinen haitari, Seinäjoki, Ilmajoella 3.8.2024 Onnea! Ihan omasta päästä -sävellyskilpailu Suomen Kansanmusiikkiliiton sävellyskilpailu vuonna 2024 liittyy Omasta päästä -vuositeemaan. Merkit ja oltermanni Huomionosoitukset Etelä-Hämeen oltermanniksi on nimetty Heikki Rassi. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Hanna Ryynänen: Taite (cd) 16 € (norm. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. ja sähköposti). Laita sävelkynä laulamaan, tee itsesi näköinen sävellys, ja lähetä tuotoksesi nuottina nimimerkillä varustettuna. Music Book 2 (kirja) 32 € (norm. Lisätiedot: Päivi Ylönen-Viiri, toiminnanjohtaja@ kansanmusiikkiliitto.fi, 0500 431913 Runsasta osanottoa toivoen Suomen Kansanmusiikkiliitto fr ee pi c. Kuoreen tunnus: Sävellyskilpailu 2024 Palkinnoiksi kolmelle parhaalle lahjakortit Suomen Kansanmusiikkiliiton myymälään. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. 40 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. co m. KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. Laita erilliseen kirjekuoreen oma nimesi ja yhteystietosi (osoite, puh. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen
Tämän vuoden festivaaliviikon aikana kiersimme kaksikielisesti kaikissa kouluissa ja päväkodeissa Kristiinankaupungissa esittämässä kansanperinnettä, musiikkia ja tanssia. Omat pienemmät kokoonpanot kiinnostavat enemmän. Millainen asema kansanmusiikilla on opiston opinto-ohjelmissa. Työnkuvani on aika laaja. Yllämainitun lisäksi kuluu työajastani 40% hankkeenjohtajana Folkmusikforum i Österbotten -hankkeessa Anni Järvelän kanssa. Kerrotko Lafo folkmusikcenterin toiminnasta. Lappväärtin kansanopiston nettisivut nostavat esille pääasiassa popin ja jazzin. Mitä yhtyeellesi merkitsi valinta Kaustisen festivaalin juhlayhtyeeksi. Kansanmusiikikentällä opetan viidettä vuotta kansalaisopistossa kolmea kansanmusiikkiryhmää ja toimin pelimannina kansantanssiryhmälle Lapväärtissä. Olette järjestäneet kansanmusiikkifestivaalin nyt kaksi kertaa. Tietysti olemme hyvin kiitollisia tästä kunnianosoituksesta, ja onhan se tuonut huomattavasti lisää näkyvyyttä I Fäälanille. Näyttääkö siltä, että festivaalilla on kysyntää. Mutta yritämme nostaa esille kansankulttuuria myös laajemmin. Suomenruotsalaisen kansanmusiikin nykyinen tila on kaksijakoinen. Perustoiminta on kyllä jotenkin vakiintunut mutta tavoitteena on sisällön kehittyminen vastaamaan odotuksia ja kysyntää. Mitä työnkuvaasi kuuluu. Suunnittelemme muun muassa kurssitarjontaa opettajille ja varhaiskasvattajille Novian ja Centrian avoimessa ammattikorkeakoulussa. Monen suomenruotsalaisen pelimanniryhmän keski-ikä on valitettavasti aika korkea. Folkmusikcenterin toiminnassa elvytettiin äskettäin Härkmerin purppuri, josta syntyi aktiivinen kansantanssiryhmä. On tullut myös paljon onnitteluja ja olemme saaneet muutamia keikkoja lisää. 46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Musiikkikasvatuksen maisteri ja Finlands svenska spelmansförbundetin hallituksen jäsen Kenneth Nordman on Lapväärtin kansanopiston musiikin tuotantolinjan pääopettaja, mutta opettaa myös muilla linjoilla. Etenkin festivaalia ajatellen rahoitus on tietenkin keskeistä: miten tätä voidaan kehittää ja laajentaa. Tällä hetkellä toiminta on pääasiassa soittokursseja eri teemoilla viikonloppuisin sekä vuosittainen LaFolk-festivaali. Yleensä oppilaat ovat kyllä kovasti tykänneet soittaa myös polskia, vaikka se on ollut heille vähän haastavaa. Se on kaksivuotinen hanke. Erittäin positiivinen asia on, että viime vuosina kansanmusiikki on alueellamme saanut huomattavasti lisää näkyvyyttä ja tapahtumien määrä on kasvanut. Kansanmusiikin harrastajien määrä on kuitenkin varmaan pienentynyt. Lafo folkmusikcenter sai alkunsa Svenska Kulturfondenin ja Svenska folkskolans vännerin rahoittamana hankkeena vuonna 2021. Meidän vuoden mittaiset linjat ovat musiikki (rytmimusiikki), musiikkituotanto ja musiikkiteknologia. Meillä on myös syksyllä vuosittainen menuettikurssi, jossa voi oppia sekä menuettisoittoa että tanssia. Opettajaroolissani opetan popin, rockin ja jazzin teoriaa ja soittamista sekä laulunkirjoittamista, miksausta ja masterointia. Kysyntää siis on. On tullut paljon positiivista palautetta. Yleisömäärä oli tänä vuonna yli kaksinkertainen viime vuoden festivaaliin verrattuna. Toivottavasti pidemmällä aikavälillä näkyvyys johtaa siihen, että harrastajien määräkin alkaa vähitellen kasvaa. Hän on myös Lafo folkmusikcenter -hankkeen johtaja sekä aktiivinen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja muun muassa menneen kesän Kaustinen Folk Music Festivalin juhlayhtyeessä I fäälanissa. Se kävi tämän vuoden Kaustisen festivaalilla opettamassa pari purppurin osaa yleisölle. Miten suomenruotsalaisella kansanmusiikilla menee. Mistä se sai alkunsa ja millaista toiminta on nyt. Toimin myös Tiukan pelimannien johtajana ja opetan suomenruotsalaista kansanmusikkiperinnesoittoa eri kursseilla. Vaikka nuoria harrastajia löytyy, niin he eivät välttämättä löydä tietänsä näihin ryhmiin. Onko Lafo folkmusikcenterin toiminta vakiintunut festivaaleineen vai menettekö vuosi kerrallaan. Varsinaisesti kansanmusiikkia ei sinänsä ole näissä ohjelmissa, mutta minä kyllä pidän joka vuosi muutamia kansanmusiikkiin liittyviä tunteja. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Kenneth Nordman Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Kalle Teir Nimi: Kenneth Nordman Syntynyt: 1971, Tiukka Kotipaikka: Kristiinankaupunki Koulutus: Musiikkikasvatuksen maisteri Örebron yliopistosta Toimi: Musiikinopettaja, muusikko ja hankkeenvetäjä www.lafo.fi net.centria.fi/hanke/folkmusikforum-iosterbotten/ facebook.com/ifaalanmusic/. Koululla on Lafo folkmusikcenterin kautta viikonloppukurssit, joissa kansamusiikkia opetetaan. Tavoitteena on rakentaa kaksikielisiä opintopolkuja kansanmusiikista kiinnostuneille. Olemme erittäin kiitollisia tämänvuotisille rahoittajille, että pystyimme järjestämään tosi hienon festivaalin
Sävellysja sovituskurssi, opettajana Timo Alakotila Kurssi sävellyksen ja sovituksen saloista kiinnostuneille. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 105 € koko ajalta. Kokoaikaisesti lomautettu saa saman tuen kuin työtön. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. tanssilajeja, jonka lisäksi perehdymme vanhempien perinnelajien estetiikkaan. Tutustumme erilaisiin soittotekniikoihin, joissa hyödynnetään vähärivisten haitareiden monipuolisuutta. Sisällöstä voi kysellä lisää Jarmolta, puh. Antti Savilampi opettaa runsaista sottiisivariaatioista koostuvan neljän parin ryhmätanssin ja omasta tuotannostaan menuettisovitelman. Ilmoittautumislomake ja lisätiedot ovat Oriveden kurssin sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset/ Kysy lisää: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Tuo mukaasi oma sävellyksesi, jota haluat kurssilla sovittaa muiden kanssa. Soitamme sottiisia, polskaa, valssia ym. Pääpaino on komppauksessa, mutta myös melodista soittoa ja improvisaatiota sivutaan. 2-rivisen hanurin kisällikurssi opettajana Leija Lautamaja Kurssilla opetellaan mukavia kotija ulkomaisia pelimannikappaleita, tutustutaan erilaisiin soittotyyleihin ja tanssilajeihin ja tutkitaan vähärivisten haitareiden monipuolista ilmaisuvoimaa. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 50 € Tarjoamme kyydiksi kurssille rattoisaa omakustanteista edestakaista linjaautokuljetusta Murikka Expressiä. Kansantanssikurssi, opettajina Maiju Laurila, mestari kansantanssija Antti Savilampi ja Petri Hoppu Petri Hoppu haluaa seikkailla julkaisemattomien karjalaisten tanssien parissa (kontria, katrilleja, pienimuotoisia tansseja). Kurssin pelimannina toimii Osmo Hakosalo. Etäkurssilainen pääsee seuraamaan opetusta ja kurssin loppukonserttia. Lyömäsoitinkurssi opettajana Oskari Lehtonen Kurssilla perehdytään kansanmusiikissa yleisesti käytettyjen lyömäsoitinten perustekniikoihin ja harjoitellaan valmiuksia toimia kansanmusiikkiyhtyeissä. Laita tieto tarpeesta ilmoittautumislomakkeeseen. Kansantanssikurssin yhteistyökumppanina mm. Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen Opetus jaksotetaan niin, että soiton eri osaalueet ja soittajien tasot tulevat huomioitua; aamulla soitetaan yhdessä Heikki Lahden ohjelmistoa, lounaan jälkeen käydään läpi säestystä ja komppausta sekä soittotekniikkaa ja -tyylejä, iltapäivällä jatketaan yhteissoiton merkeissä; uusien kappaleiden, sovitusten ja esityskappaleiden harjoittelua (teemana ”Mandoliinisäveltäjät ja -sovittajat eri puolelta Suomea, osa 2” sekä Anders Juurelan ohjelmisto). Maiju Laurila opettaa kansantanssikoreografioita sekä vapaasti vietyä paritanssia eri lajeissa (esim. Nuorisoseurat. 050 5853847. Opettajana alan paras taitaja! Ota mukaan myös oma soittimesi. Kurssin tuottaa nyt viimeistä kertaa Päivi Ylönen-Viiri, tehdään tästä ikimuistoinen! Jos kurssi on vain lähikurssina, lukee se esittelytekstin lopussa. Vain lähikurssina. Opintoseteli eläkeläisille, työttömille ja maahanmuuttajille: 20 €/hlö ensimmäiselle 30 henkilölle. Ilmoittaudu nyt ja kutsu kaverit mukaan! Vain lähikurssina. Vain lähikurssina. Kurssilla et tule välttymään meheviltä tarinoilta tai groovaavan viulusoundin etsinnältä. Kurssilla opetellaan uusia selkeitä ja korvaan tarttuvia kappaleita niin Suomesta kuin maailmaltakin. 47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2024 Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit Murikassa Teiskossa ja etänä Orivesi All Stars –kurssi, opettajana Antti Järvelä ja Veera Kuisma Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Kurssi myös etänä mahdollinen. Mukaan voi siis ottaa myös oman soittimensa, jos sellainen löytyy. Tukea ei saa osa-aikaisesti lyhennettyä työaikaa tekevä tai osa-aikaeläkeläinen. Murikkaan Tampereen Teiskoon! Spa-osasto rentouttaa hikisen kurssipäivän jälkeen lähikurssilaisia. Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Viulukurssi, opettajana Emilia Lajunen Emilia Lajusen viulukurssilla soitetaan viulupelimannien hittibiisejä Keski-Suomesta, soiton tanssillisuutta ja improvisaatiota etsien. Nuotinlukutaitoa ei tarvita. Etäkursseja ei tallenneta. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 9 €, lounas 14,50 €, kahvi 9 €, päivällinen 13,50 €) Etäkurssin hinnat: Koko kurssi etänä 125 €, ei jäsenille 155 €. Kappaleiden nuotit, osittain myös äänitteet ja soittolista lähetetään osallistujille etukäteen marraskuun lopulla. Kurssin opetusmetodina korvakuulolta oppiminen, myös nuotit tarjolla niitä haluaville. Osallistuminen ei edellytä kokemusta lyömäsoittimista, mutta kurssi soveltuu kokeneemmille lyömäsoittajille. Suurin hyöty kurssista on tulla paikan päälle, mutta etäyhteydellä voi myös opetusta seurata. Kansantanssikurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Lisäksi Antti opettaa pieniä ja helppoja välipalatansseja kansantanssiharjoituksiin. 2-rivisen tyylija tekniikka, opettajana Lauri Kotamäki Mestarikurssilla opetellaan niin perinteisiä pelimannisävelmiä kuin uudempaakin vähärivisille sävellettyä materiaalia. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Jos sinulta löytyy pimpparauta (triangeli), cajon, kalvotamburiini (tai pandeiro), sheikkeri tai lusikat, ota mukaan. Lisätietoja myöhemmin. Pelkkä opetus jäsenille 185 €, ei jäsenille 210 €. Ve liJu ss i Li et sa la. Mutta tulkaa mieluummin paikan päälle, pääsette kokemaan koko ainutlaatuisen Oriveden kurssitunnelman! Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 400 €, ei jäsenet 425 €. Lauluun yhdistetään välillä kevyttä liikettä, jota voi tarvittaessa tehdä myös istuen. Pääset kurssille jäsenhintaan, jos olet jonkun kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Lisäksi voit tuoda mukanasi muitakin lyömäsoittimia, niille saattaa löytyä käyttöä kurssin aikana. Toiveita kurssin sisällöstä voi lähettää osoitteella: oskarilehtonen82@gmail.com. Kansanlaulukurssi, opettajana Maija Karhinen-Ilo Kurssilla lauletaan monipuolisesti eri tyylisiä kansanlauluja yksija moniäänisesti sekä säestyksen kanssa. hambo, sottiisi, masurkka, valssi, polkka, polska). Kurssi tarkoitettu soittotaitoa jo paljon kartuttaneille. Kurssi sopii kaikille yhdessä laulamisesta pitäville. Etäosallistuminen on mahdollista, mutta tällöin olisi hyvä ilmoittaa, mitkä päivän teemat kiinnostavat. Lisäksi kiinnitämme kurssilla huomiota oikeanlaiseen soittoasentoon ja ergonomiaan. 2-rivisen haitarin oppipoikakurssi, opettajana Pekka Pentikäinen Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka olet jo käynyt 2-rivisen alkeiskurssin, tai sinulle, jolle haitarin soitto on muuten vain ollut pitkään satunnaista ja uuden ohjelmiston oppiminen tuntuu työläältä. Materiaali jaetuissa kansioissa. Reitti: Kouvola-PorvooHelsinki-Hyvinkää-Hämeenlinna-Tampere-Murikka. Omia soittimia ei tarvita, mutta niistä on apua. Tule mukaan iloiseen joukkoon hakemaan uutta virtaa harrastukseesi Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille kansanmusiikkija tanssikursseille 27.-30.12