Irtonumero 8 € 4 • 2024 6 Jaakko Laitinen – ammattina Väärä Raha MUKANA PELIMANNI-LIITE 18 Jukka Lindfors kertoo, kuinka folk saapui Suomeen 28 Turkufolks! ei ole yhdistys vaan porukka 47 Monipuolinen liitelevy kurkistaa vuoteen 2024
..............................13 Kun kansanlaulusta tuli pop ........................................................................18 PELIMANNI-liite Joulumusiikkia kansalle ................................................................................21 Uudenmaan nurkka ........................................................................................22 Kaikuja Keski-Suomesta ................................................................................22 Nuottiliite ............................................................................................................23 Orivesi All Stars palasi synnyinkotiinsa .................................................27 Rientolan Pirtissä soi! ....................................................................................27 Turku Folks! ei ole yhdistys vaan porukka ...........................................28 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................28 Tapahtumia Varsinais-Suomessa ..............................................................28 Muistoissamme Taito Hoffrén ....................................................................29 Eurooppalaiset ekspertit kohtasivat Kaustisella ................................29 Karjalasta kolttien maille .............................................................................30 Lauri Niskanen rakentaa historiallisia soittimia ................................35 Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin lähteillä ....................................36 Levyt ja kirjat ....................................................................................................38 Taustapeilissä Veli-Jussi Lietsala ...............................................................46 Liitelevyn 2024 kappaleiden kuvaukset ................................................47 6 A nt ti Pa kk an en Sa ul i H ei kk ilä To ve D ju ps jö ba ck a Staffan Malmströmin kokoelma muodosti pääosan Nostalgitarr-näyttelyssa Maarianhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa loka-marraskuussa.. Jaakko Laitinen – laulu voitti opiskelun Pääkirjoitus: Pitäisikö kansanperinteen näkyä itsenäisyyspäivänä....4 Ajassa: Anne Mattila ja Tallari .......................................................................5 Arkistojen kätköistä: Sellopelimannien jalanjäljillä .........................10 Laulu elää Sugrifest elokuvaviikkoineen Oulussa ...........................12 Esittelyssä Wasel Arar: Miten menee, bluegrass. 2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 SISÄLTÖ 4 • 2024 17 32 14 KOLUMNISTI Hanni Autere Tove Djupsjöbacka esittelee Lissabonin fado-tarjontaa
Aiemmin tänä vuonna Grönfors vihittiin kunniatohtoriksi Taideyliopistossa. Arvonimi on elinikäinen. Milla Viljamaa, San. Elämäntyöpalkinnot: Allu Tuppurainen Satu Sopanen Erikoisjellona: Sävelpesä Šuo ?âpiäju Suõmmpie ?ss – Šuok ?abiedju Vuoden lastenmusiikkiteko: UMO Helsinki Jazz Orchestran lastenmusiikkihanke Vuoden tulokas: Laulukudelmia Vuoden artisti tai yhtye: Mimmit Vuoden lastenlevy: Milla Viljamaan lauluja Kirsi Kunnaksen runoihin: Tiitiäinen (Säv. Taideneuvoston perustelee akateemikon arvonimen myöntämistä Hilja Grönforsille hänen monipuolisuudellaan romaniperinteen käsityöläisenä, romanikielen ja musiikkiperinteen opettajana sekä hänen näkyvällä asemallaan Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtajana. Lastenmusiikki ry palkitsi musiikintekijöitä Ahdistaako ilmastonmuutos. Sävelen ja sanat sekä opetusvideot löydät osoitteesta: www.kalevalaistennaistenliitto.fi/2024/10/07/ilmastoitku/ WOMEX palaa Tampereelle 2025 Hilja Grönforsista akateemikko Tasavallan presidentti Alexander Stubb on myöntänyt taiteen akateemikon arvonimen mestarikansanlaulaja, muusikko Hilja Grönforsille. Akateemikkojen arkkitehti Juha Leiviskän ja säveltäjä Kaija Saariahon menehdyttyä akateemikon arvonimi oli väliaikaisesti yhdeksällä ansioituneella taiteenharjoittajalla. Joka vuosi WOMEX kokoaa yhteen yli 2500 ammattilaista 90 maasta. Tasavallan presidentti myöntää akateemikon arvonimen taideneuvoston esityksestä erittäin ansioituneelle taiteilijalle. Opettajana itkun sanoittanut ja säveltänyt Eila Hartikainen. Juhlapäivä huipentui Jellonagaalaan, jossa palkittiin lastenmusiikin tekijöitä, esittäjiä, tekoja ja elämäntyötä. Hän on toiminut myös romanikielen ja musiikkiperinteen opettajana sekä Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtajana. 3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 ALKUTAHDIT Laula Ilmastoitkua kanssamme! Ilmastoitku on Kalevalaisten Naisten Liiton kannanotto metsien kulttuuriperinnön puolesta. Tapahtuman kotimainen pääjärjestäjä on tamperelainen Rockadillo Production Oy. Grönfors on suomalaisen romanikäsityön ja -lauluperinteen taitaja ja tallentaja. Lastenmusiikkipäivää juhlittiin lapsen oikeuksien päivänä marraskuussa vuoden 2025 lastenmusiikkipääkaupungissa Kauniaisissa. Ohjeet sivulla 38. K im m o Tä ht in en A le ks i K al lio -o ja V ill e Pa ul Pa as im aa Ja co b Cr aw fu rd WOMEX 2019 avajaiset.. Ilmastoitkutyöpaja ja ensiesitys ovat Folklandia-risteilyllä 11.1.2025. Em m i Sy rjä ni em i / Ta sa va lla n pr es id en ti n ka ns lia Satu Sopanen (vas.), Mimmit, Milla Viljamaa ja Paistikka-duo. Keskeinen elementti on showcase-festivaali, jonka aikana seitsemällä lavalla esiintyy kymmeniä huipputaiteilijoita eri maista ympäri maailmaa. Kirsi Kunnas) Vuoden lastenmusiikintekijä: Tuukka Martiskainen ja Elina Vehkaoja (Päistikka) Vuoden lastenlaulu: Lattia on laavaa (Säv. San. WOMEX Worldwide Music Expon järjestää saksalainen musiikkiyhtiö Piranha Arts AG. Tuukka Martiskainen) Tampere isännöi maailman suurinta maailmanmusiikin markkinointitapahtuma WOMEX Worldwide Music Expoa jälleen ensi vuoden lokakuussa. Messuilla kohtaavat kansainväliset musiikin myyjät ja ostajat, ja WOMEX tarjoaa myös konferenssiohjelmaa, keskusteluja, dj-iltoja ja musiikkielokuvia. Äänestä Vuoden kansanmusiikkilevyä 2024. Edellisestä kerrasta on vain kuusi vuotta. Tänä vuonna ehdotuksia kategorioihin tuli ennätyspaljon ja yhdistyksen ulkopuolisilla raadeilla oli suuri, mutta iloinen urakka. Toiseksi uudeksi akateemikoksi nimettiin arkkitehti, professori emeritus Vilhelm Helanderille. Hilja Grönfors on saanut aikaisemmin useita palkintoja ja tunnustuksia: Mestarikansanlaulaja-titteli vuonna 2005, Etno-Emma -palkinto vuonna 2008, Kalevala-palkinto vuonna 2011 sekä Suomi-palkinto vuonna 2014. Sov. Taiteen akateemikkoja voi olla samanaikaisesti 11
Kohottakaamme malja suomalaiselle kulttuuriperinnölle! Hyvää itsenäisyyspäivää Sauli Heikkilä. Mukaan on valittu hienoja taiteilijoita, mutta missä on kansanmusiikki ja kansantanssi. Harrastajien määrät tuntuvat olevan kasvussa, ja sitä kautta elävään kansantanssiin ja kansanmusiikkiin voi törmätä yhä useammin. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. Kansanmusiikkitoimijat voisivat tehdä yhteisen julkilausuman ja ainakin suositella valtiovaltaa nostamaan oman kulttuurimme näkyvään rooliin valtiovierailuilla ja erityisesti itsenäisyyspäivänä. Onneksi Lönnrot kumppaneineen tallensivat niitäkin. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Jaakko Laitinen ja Väärä Raha kuva: Jori Huhtala Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/2025 ilmestyy 7.3. 4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (216) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. En voi sanoa tuntevani kovin hyvin muiden maiden valtiollisia käytänteitä, mutta havaintoni mukaan hyvin usein valtiovierailujen yhtey dessä, kansallisista juhlallisuuksista puhumattakaan, on isäntämaan oma kulttuuriperinne näkyvästi mukana. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Pitäisikö kansanperinteen näkyä itsenäisyyspäivänä. Olisi kiinnostavaa tutkia, mitä oikein tapahtui. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Siitä on nyt 40 vuotta. Se, jos mikä lisäisi myös tavallisen kansan kiinnostusta omaan perinteeseemme, onhan linnan juhlat yksi Suomen katsotuimpia televisiointeja. Kauan kesti ennen kuin klassiset piirit päästivät kansanmusiikin taideyliopisto Sibelius-Akatemiaan. Näin, vaikka Oskar Merikanto, jonka kuolemasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta, käytti kansanmusiikkia inspiraationsa lähteenä laajasti ja jopa sävelsi monia nykyään kansanlauluiksi miellettyjä kappaleita. Suomen modernisoituessa ja pop-musiikin vallatessa tilaa kansanmusiikki vaiennettiin medioissa ja jopa joissakin kouluissa. Meillä se ei tunnu olevan tapana. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. aineistot 10.2. Linnan juhlien ruokalista viittaa siihen, että suomalaisuutta arvostetaan, mutta miten onkaan kulttuurin laita. Sitä alettiin hävetä. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. Miksi kansanmusiikki ja kansantanssi lakaistiin näkymättömiin meillä, kun esimerkiksi Virossa se on suuri ylpeyden aihe. Kansanmusiikilla ja kansantanssilla on ollut historiallisesti merkittävä rooli kansakunnan identiteetin rakentamisessa, jos kohta mehevin kansanperinne ja räväkimmät tanssit joutuivatkin sensuurin kynsiin. mennessä. Nyt voisi hävetä sitä, että kansanmusiikkia ja kansantanssia on ylipäätään pidetty nolona. Nykyään näyttäisi olevan kuitenkin merkkejä siitä, että myös laajemmat joukot pitäisivät musiikkija tanssiperinteitämme kiinnostavina asioina. Onko niin, että jos valtion asemaa ja kulttuurista itsenäisyyttä on alettu pitää itsestäänselvyytenä, sen tunnusmerkkejä, kuten kulttuurillista perimää, ei osata enää arvostaa
Keikat ovat pääasiassa konsertteja kvarteteista duo-esiintymisiin ja kaikkea siltä väliltä. Tallari säesti minua ja totesin että tätähän voisi jatkaa myös yhteisen konsertin muodossa. Missä sinua voisi seuraavan kerran kuulla Tallarin säestyksellä. AJASSA Anne Mattila ja Tallari 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Anne Mattila Kuva: Niina Rautiainen Juuri pyöreitä vuosia kiertueen merkeissä juhlinut ja joulukonserttikiertuetta aloittava laulava taiteilija Anne Mattila tekee aika-ajoin keikkoja myös Suomen virallisen kansanmusiikkiyhtye Tallarin kanssa. Mistä yhteistyönne sai alkunsa. Ohjelmisto koostuu pääosin omista levytyksistäni, mutta mukana on hieman myös lainakappaleita, esimerkiksi sellaisia vanhoja klassikkoita kuin Neljän tuulen tiellä, Myrskyluodon Maija ja Kaksi ystävää. Siellä oli hyväntekeväisyyskonsertti, jossa esiinnyin. Soitatko itse. Tarkoitus olisi kehittyä, mutta olen hyvin itsekriittinen, joten saattaa olla että jätän soittamisen livenä ammattilaisille. Teen paljon erilaisia projekteja ja olen usein myös solistina erilaisissa kokoonpanoissa. Soitan itse auttavasti kiraraa ja saan pianosta sen verran ulos, että pystyn tekemään Logic-nimisellä musaohjelmalla omat demot. Sävellän ja sanoitan itse omat biisini nykyään joten siihen se perustaito on hyvä. Mitä laulat Tallarin säestyksellä. No itse olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Minulla on paljon erilaisia muusikoita, joista kerään kiertueita varten sopivan kokoonpanon. Kansanmusiikki on aika ajoin piristävä ja ihana kokemus. Millaisella kokoonpanolla konsertoit muutoin. Yhteistyömme sai alkunsa joskus aikoinaan Kaustisella. Teen keikkoja ainoastaan sesonkiluonteisesti ja aina jonkin teeman kanssa. On kivaa vaihtelua päästä esiintymään erilaisissa kokoonpanoissa. Vielä ei ole lyöty päivää lukkoon, mutta varmasti meitä kuullaan yhdessä tulevaisuudessa.. Mutta soittotaitoni riittää demojen tekoon. Pidän sen iloisuudesta sekä myös luonnollisesta soundista. Mikä on suhteesi kansanmusiikkiin. Myös sovitukset ovat aina todella mielenkiintoista kuultavaa
Hän ei ollut teini-ikään mennessä käynyt minkäänlaista musiikkikoulua, vaikka vanhemmat sisarukset harrastivatkin soittamista, veli viulun ja sisko huilun. Jaakko Laitinen – ammattina Väärä Raha Jaakko Laitinen keittelee poronkieliä kotonaan Rovaniemellä. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024. J aakko Laitinen perusti Väärä Raha -yhtyeen kavereineen viisitoista vuotta sitten esittämään hänen tekemiään lauluja. Niin Lapissa kuin Balkanilla, juhlinta on usein reipasta. Jaakolla on myös erinäisiä sivuprojekteja, mutta Väärä Raha tuo pääasiallisesti leivän pöytään. Boheemin laulaja-lauluntekijän esiintymisestä ei arvaisi, kuinka ammattimaista yhtyeen toiminta on. Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Ilkka Arola (vas.), Janne Hast, Jaakko, Juho Kanervo ja Marko Roininen. Sitä paitsi minä tykkään enemmän sanoittamisesta. Edellinen viikko meni Manchesterissä Womex-messuilla ja marraskuu vedetään henkeä ja tehdään toimistohommia. Kun orkesterissa on säveltämisestä innostuneita etevämpiä muusikoita, niin olen keskittynyt teksteihin. – Soittelen mie vähän kitaraa, mutta olen siinä sen verran huono, että sävellyksissä alkaa kiertää samat neljä sointua. Lauluntekijä Jaakosta tuli luonnollista tietä. Nykyään yhtyeelle säveltävät muutkin, mutta sanoituksista vastaa Jaakko lukuun ottamatta Niillas Holmbergin osuutta viimeisellä levyllä
Bändistä poistuneet ikuiset kunniajäsenet käyvät edelleen joskus tuuraamassa keikoilla. Kehuva palaute sai jatkamaan. Mainittava on vielä vuoden 2013 Femma-palkinto kategoriassa Aholaita-Femma. Parhaiten levyjä menee keikkojen yhteydessä. Aholaita-Femma luovutettiin ”perinteitä freesisti vaalivalle yhtyeelle”. – En oikein tajunnut siitä mitään, niin jätin kesken. Tuon jälkeen palkintoja ei ole näkynyt, mutta fanikunta on varsin uskollinen, ja keikkoja yhtye tekee Jaakon mukaan 7080 vuodessa. Yhtye itse kutsuu musiikkiaan lappibalkaniksi. Opiskelu jäi toiseksi selviytymistaistelussa, mutta hyvistä kursseista ja hienoista luennoista jäi kuitenkin hyvä muisto. Väärä Raha syntyy Helsingissä Musiikki tuli ammatiksi pikkuhiljaa. Balkanilaiseen kulttuuriin ja musiikkiin tutustuminen alkoi opiskeluaikana, kun Jaakko pääsi Unkariin vaihtoopiskelijaksi ja myöhemmin päästyään opiskelemaan eteläslaavilaisia kieliä Helsingin yliopistoon vuonna 2008. – Soitettiin sitten Kuuren Tuomolle , joka soitti Hastin Jannelle , joka soitti Jarkko Niemelälle, ja siinä meillä oli Väärä Raha. Sitä kesti pari vuotta, kunnes yhtyeen haitaristi Marko Roininen muutti Helsinkiin. Opiskeluja aloitellessa musiikkihommat olivat alkaneet kiinnostaa Jaakkoa yhä enemmän, ja Rovaniemellä hän oli perustanut kitaristi Antti Alatalon kanssa Orkestar Business Class Duon. Tyyliksi vakiintuu lappibalkan Jaakko Laitinen ja Väärä Raha -yhtye alkoi Jaakon pöytälaatikkokappaleiden soittamisella ja levyttämisellä vuonna 2010. Väärän Rahan alkuaikojen tyyliä – niiden Jaakon pöytälaatikkokappaleiden – voi kuvailla venäläis-balkanilaisvaikutteisiksi iskelmiksi. Sama reipas meno ja kaakkoiseurooppalainen tunnelma epätasajakoisine rytmeineen on läsnä uusimmallakin levyllä. Olen minä varmaan neljä kertaa käynyt laulutunneilla. Varsinkin Itä-Euroopassa keikkapalkkiot tuppaavat olemaan sen verran pieniä. Myös balkanilaisen kulttuurin ymmärtämiseen opiskelu toi työkaluja, ja kielten opiskelusta on myös ollut hyötyä. Toinen levy, Yö Rovaniemellä jakoi voiton Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksessä Friggin V ja Kardemimmien Autio Huvila -albumien rinnalla. Pikkuhiljaa duo-sana tippui pois, kun soittajia tuli lisää. Musiikkiopinnot rajoittuvat vuoden opiskeluun Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa digitaaliseen ääneen ja kaupalliseen musiikkiin perehtyen. 7 Jaakko sen sijaan kuvailee itseään muusiikkidiggariksi. Levymyyntiäkin on edelleen, vaikka ajat suosivat digitaalista ilmaisjakelua. Ulkomaan keikatkin ovat tulleet tutuksi yhtyeelle. – Isot fanikunnat meillä on etelän opiskelijakaupungeissa ja Lapissa. – Mie olin tosi ahkera ja tunnollinen opiskelija ensimmäisen vuoden, mutta silloin oli alkanut nämä Väärä Raha -hommat ja toisena vuonna opiskelu ei ollut niin mallikasta. Lukioikäisenä tykkäsi kuunnella ja laulaa mukana. Helsingissä Markon kanssa hänelle tuli ajatus laulujensa esittämisestä. Mietin luennoilla vain kappaleiden sanoja ja seuraavia keikkoja. – Kyllä niitä aina välillä suunnitellaan, mutta yhteistä aikaa vain ei tahdo löytyä. Femma-gaala on musiikkibisneksen virallisen Emma-gaalan varjotapahtuma, jonka taustalla oli muun muassa Elävän musiikin yhdistys Elmu ry. Jaakko haki ja pääsi opiskelemaan serbian kieltä. Jossain vaiheessa kokoonpanosta lähtivät hyvässä sovussa Tuomo Kuure ja Jarkko Niemelä, ja heidän tilalleen ovat tulleet Ilkka Arola ja Juho Kanervo . Eikä kulujen maksajaakaan ole helppo löytää. – En ollut asunut Helsingissä, niin lähdin perään katsomaan mitä siellä tapahtuu. Oman mausteensa tuovat muusikoiden omat mieltymykset Jaakko Laitinen syntynyt 4.12.1981 Rovaniemellä Laulajana yhtyeissä: Jaakko Laitinen & Väärä Raha Jaakko Laitinen & Lapin LIsä J Laitinen & Jouni J Lehtojärven Hirvenpää Serefe Sound System Orkestar Business Class Levytykset: Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Äyskäri (2024) Suomi-Disco (live-levy)(2021) Börek (2020) Näennäinen (2016) Lapland-Balkan (2013) Yö Rovaniemellä (2012) Jaakko Laitinen & Väärä Raha (2010) Muut Jaakko Laitinen & Lapin Lisä: Jaakko Laitinen & Lapin Lisä (2023) J Laitinen & Jouni J: Ouroboros (2023) Lehtojärven Hirvenpää: Lehtojärven Hirvenpää (2019) Orkestar Business Class: Orkestar Business Class (2008) Orkestar Business Class Duo: Ennen maanpakoa -ep (2005) KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Mietin luennoilla vaan kappaleiden sanoja ja seuraavia keikkoja.. Vaihtoehtona oli kirjastonhoitajan työ, kun Oulun ammattikorkeakoulusta tuli hankittua kirjastotradenomin paperit. Myöhemmin tehtiin useita kymmenien keikkojen kiertueita Saksassa, mutta nykyään pyritään täsmäiskuihin. Ura lähtikin vauhdilla liikkeelle, ja ensimmäiseltä levyltä löytyvä Hän ei lemmi mua oli jossain vaiheessa Radio Suomen kymmenen soitetuimman kappaleen joukossa. Alkuaikoina tehtiin vuosittain matkoja Balkanille hakemaan tunnelmaa. Siihen koulutukseen liittyvistä tiedonhankkimisen taidoista on ollut hyötyä nykyisessäkin toimessa
Säveltäjät sanoittavat Jaakon valmiita tekstejä tai tuovat sävellyksen sanoitettavaksi. Yhtyeeseen kuuluvat säveltäjä Kuusijärven ja sanoittaja Laitisen lisäksi basisti Sara Puljula ja rumpali Tuomas Timonen . Viimeksi perustettiin Lappi-iskelmää esittävä duo Jaakko Laitinen ja Lapin Lisä. Lapin Lisän levy ilmestyi vuonna 2023. Uuden ajan tango-orkesteriksi itseään luonnehtiva Lehtojärven Hirvenpää -yhtye sai alkunsa haitarivirtuoosi Harri Kuusijärven ja Jaakko Laitisen aloitettua uusien laulujen työstämisen. Sivuprojektit täydentävät tekemistä Kaikkia rakkaita musiikillisia intohimoja Jaakko ei ole päässyt toteuttamaan Väärän Rahan kanssa, ja sitä varten esiin putkahtaneet sivuprojektit ovat tuoneet lohtua. Väärää Rahaa ja Lehtojärven Hirvenpäätä yhdistävät Jaakon tekstit ja laulu, mutta jälkimmäinen nojaa balkanin sijaan enemmän perinteiseen tanssimusiikkiin, muuhunkin kuin tangoon. Viimeksi olen tehnyt sanoitukset korianterista ja nuorison väitetystä pilalla olosta. Äkikseltään kuunneltuna Hirvenpäällä ja Väärällä Rahalla on paljonkin yhteistä, mutta erojakin on.– Lehtojärven Hirvenpäälle tehdyt tekstit on vähän niin kuin väärään suuntaan lähteneitä Väärän Rahan lauluja. Korona-aikana oli levytykseen sopivasti aikaa.– Lapissa tuolla ohjelmistolla on tullut mukavasti keikkaa, mutta etelässä ne kuuntelee sitä vähän huuli pyöreänä. Synkempiä ja piruilevampia, tuumii Jaakko. – Oli mahtavaa laulaa omia kappleita semmoisen orkesterin kanssa. Varsinkin solisti itse sonnustautuu suorastaan keikariksi. Jaakko Laitinen ja Väärä Raha on myös pukeutumisessaan esiintyjä. – Yhteen väliin bändin pukeutuminen keikoilla meinasi mennä vähän smart casualiksi, niin siinä oli vakavan keskustelun paikka ja määrittelimme pukupakon. Jouni J:n kappaleelle Jaakko tuli tekemään lauluosuudet, yhteistyöstä syntyi kokonainen albumi. Mutta saa olla tumma tai värikäs. 8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 ja osaamisalueet. Taiteen edistämiskeskuksen rahoituksen turvin Tero Hyväluoma ja Esko Grundström tekivät Laitisen ja Väärä Rahan kappaleista sovitukset ohjeistuksella: mahdollisimman vaikeaa soitettavaa. Jaakko muistelee, että hanke sai alkunsa hänen ja kamariorkesterin klarinetisti Pekka Niskasen puheista. Sanoitusten tekemistä Jaakko luonnehtii helpoksi. Konsertti jäi toistaiseksi lajissaan ainoaksi. Jaakko ei oikein tiedä mihin sitä yrittäisi myydä, tähän astiset yritykset kun eivät ole tuottaneet tulosta. Esimerkiksi Marko Roinisen tuliaiset Georgian reissulta ja Ilkka Arolan trumpetinsoiton opiskelu Palestiinassa kuuluvat yhtyeen nykyisestä ohjelmistossa. Sa m u H ur sk ai ne n A nt ti Pa kk an en. Mieleen jäänyt pieni sivupolku yhtyeen uralla oli yhteistyökonsertti Lapin kamariorkesterin kanssa vappuaattona 2023. Marko Roinisen ja Jaakon perustaman yhtyeen ohjelmisto koostuu lainatuista Lapin lauluista, eli Lappi-aiheisista pääasiassa jenkoista, humpista ja valsseista. Orkesteri oli kyllä tykännyt ja mielellään tekisi uudestaankin. Vieläkin tiukemmin tanssimusiikkiin iskee kiinni toinen yhtye, Jaakko Laitinen ja Lapin Lisä. – Ideoita vaan tulee ja kuplii! Parhaat ideat tulee takavasemmalta jostakin yllättävästä aiheesta. Lavalle ei raahauduta likaisissa farmareissa. Marko Roininen on ollut perustamassa monta yhtyettä Jaakon kanssa. Yhtyeen ensimmäinen albumi noteerattiin Teosto-palkintoehdokkuudella vuonna 2020. – Marko Roinisen kanssa ollaan fiilistelty vanhoja Lappihumppia ja jenkkoja, mutta väärät rahat ei niin hirveesti tykkää vanhan liiton iskelmästä, niin tehtiin sitten kahdestaan. Siellä näiden kappaleiden esittäminen on kulttuurityötä ja täällä raakaa viihdettä
– Se on vaivalloista ja kallista, pitäisi keksiä sopivia tuotteita, joiden postittaminen olisi helppoa. Tapahtuman konserttiliput tulevat myyntiin joulukuun alkupuolella. Esiintymässä Eva Väljaots & Robbie Sherratt (EST/ENG). on rovaniemeläistaustainen Inariin muuttanut matkailuyrittäjä, jonka pääyhtye on Reindeer Kalashnikov. Sellosalissa kuullaan jälleen festivaalin suurimmat tuotannot. Vuonna 1990 yhteistyön aloittaneiden Wimme Saaren ja Tapani Rinteen musiikissa saamme nauttia elämyksellisiä tunnelmia. klo 19. Espoon kansanmusiikki viettää JuuriJuhlassa yhteistä 150-vuotisjuhlaa: Espoon kansanmusiikkikilta, Leikarit ja Espoon pelimannit täyttävät kukin 50 vuotta. Nuottikirjan Säveliä sivuteiltä, valikoituja nuotinnoksia vuosilta 2009-2022 yhtye julkaisi vuonna 2023. Tanssija, koreografi ja performanssitaiteilija Reijo Kela , vokalisti Heikki Laitinen ja harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen ovat yhdessä Kelavala. Tapahtuma alkaa toisena pääsiäispäivänä Espoon tuomiokirkossa Väsenin konsertilla. Ouroboros julkaistiin myös viime vuonna. Kela on tunnettu omintakeisista ja mielikuvituksellisista esityksistä, Laitinen on ääni-ilmaisun edelläkävijä, ja Pohjosen soolokonsertteja on nähty kaikilla mantereilla. Tyytyväinen taiteilija Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan 15. Yhtyeen primitiivisen alkuvoimainen rytmimaailma liikkuu ennakkoluulottomasti etnoteknon ja hiphopin maailmoissa tuottaen yleisölleen vallatonta ja kokeellista tanssimusiikkia. Wimme & Rinne -duon Linnunradalla / Lodderáidalasan -konsertti on levynjulkaisukonsertti. Festivaaliohjelmaan kuuluvat myös perinteiset päivätanssit ja Espoon Kansanmusiikkikillan Pilpatussoitot. Mikael Marin ja Olov Johansson esiintyvät yhdessä Maria Kalaniemen ja Timo Alakotilan kanssa. Laulaja ja kanneltaja Maija Pokelan Lohdun sanoja debyyttisooloalbumin julkaisukonsertissa kuullaan hänen säveltämäänsä ja sovittamaansa kansanmusiikkia viisihenkisen yhtyeen voimin. Albumin teemat pohjaavat pitkälti kansanlauluista tuttuun tunteellisuuteen: kaipaukseen, lohtuun, haaveiluun. – Se on sitten semmoista nykyajan toimintaa, että lavalla on vaan läppäri, räppäri ja laulaja. V ill e Va in io. Alun perin Jaakko meni vain fiittaajana eli vierailevana artistina laulamaan Jouni J:n singlelle. Tulot ja ilot tulevat keikoilta. – Marraskuu meni Lapin Lisän ja Jouni Jiin kanssa, mutta Väärän Rahan levyjulkkarikiertue jatkuu joulukuussa ja tipoittain ens vuoden puolella Seinäjoelta Inariin ja Kouvolasta Folklandialle. Juhlan aiheitahan voi löytää monesta muustakin syystä, pyöreä määrä keikkoja tai sadas laulu eikä parikymmentä vuotta ja kymmenen levyäkään ole enää kaukana. Pokela on kanteleensoittaja ja laulaja, joka on tehnyt uraa kansanmuusikkona yhtyeittensä Kardemimmit ja ENKEL kanssa ympäri maailmaa muiden kokoonpanojen julkaisuja unohtamatta. Hanke laajeni ensin ep:ksi ja lopulta kappaleita tulikin albumillisen verran. tarjolle etnoteknoa, ikiaikaista joikua, riemukasta improvisaatiota ja poreilevaa pelimannimagiaa Suomesta ja Ruotsista. Duo julkaisee pitkästä aikaa uutta musiikkia vuoden 2017 Human -levynsä jälkeen. Ikiaikainen joiku, improvisaatio ja modernit äänimaailmat kohtaavat. Aina pelataan niillä korteilla, mitkä käteen on sattuneet! Huhtikuinen Espoon kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest tuo 31.3.-5.4. 9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kolmas sivujuonne Jaakon muusikon uralla on ollut yhteistyö lappilaisen räppärin Jouni J :n kanssa. Suistamon Sähkö on riehakasta reivimeininkiä, syntetisaattorin surinaa, räppijulistusta ja neuvostovalmisteista paljepeliä suosiva genrehybridi. www.juurijuhla.fi JuuriJuhla-RotFest 2025 Espoossa Maija Pokela Suistamon Sähkö M aa rit Ky tö ha rju Ke rt tu M al in en JuuriJuhla-RotFestin uudenlaisen klubitoiminnan avajaskonsertti on Albergan kartanon Flyygelisalissa Leppävaarassa 17.12. Jaakko Laitinen ei ole ainoa päätoiminen muusikko, mutta on ehdotomasti ainoa päätoiminen väärärahalainen. lokakuuta. Ennen haastattelua hän postitteli t-paitoja. Äyskärin levyjulkaisukonsertti pidettiin Helsingissä Kuudennella linjalla 18. Sitten varmaan pitäisi olla jotakin vielä isompia ja hienompia juttuja... HoivaPelimannit eli Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä vierailevat tapahtumaviikolla espoolaisissa kirjastoissa. Tulevaisuudessa olisi mahtavinta jos saisi elämään tiettyä pitkän tähtäimen varmuutta, mutta jos keksisin mistä semmosta voi taikoa, niin olisin sen jo tehnyt. juhlavuosi meni varkain ohi, kun se huomattiin vasta kesäkeikkojen jälkeen. Jouni J. Suistamon Sähkö on julkaissut kolme albumia. Yhtye on julistanut ilosanomaansa myös kansainvälisillä areenoilla muun muassa Saksassa, Ranskassa, Norjassa ja Venäjällä. Jaakko Laitinen on varsin tyytyväinen itsensä ja yhtyeen tilanteeseen. Festivaali pitää sisällään kaksi levynjulkaisukonserttia. Yhteinen konsertti Espoon tuomiokirkossa on vuosikymmenien yhteisen taipaleen hieno kohokohta. Sivubisneksistä ei ole tullut kuitenkaan kovin laajaa eivätkä ne tuo merkittävää lisäansiota yhtyeelle. – Pelimerkkejä voisi tietenkin aina olla enempi, että voisi varata bändille roudarit roudaamaan, hienommat hotellihuoneet ja tilata isot orkesterisovitukset levylle. Improvisoidun musiikin ja tanssin yhdistelmää on esitetty satoja kertoja. Jos kappaleiden tekovastuuta on säveltämisen ohella jakamassa muutkin orkesterissa, tekee Jaakko omien sanojensa mukaan kaikki tylsät hommat, joista saa sovitun lisäpalkkion
Valo oli varsinaiselta ammatiltaan savenvalaja ja peltiseppä, mutta musiikki oli iso osa Valon elämää. Lääkäri Sjöberg soitti itsekin viulua ja pyysi Saloa tuomaan yhdelle tapaamiselle viulunsa mukaan. Nämä pohdinnat mielessäni ryhdyin penkomaan arkistoja kesällä 2023. Siis itseoppineita kansansoittajia, jotka olisivat soittaneet myös selloa. Liisa Haapanen Salon kvartetti, Salon jouhiorkesteri kuvattuna esiintymismatkalla Kokkolassa. Silloin lääkäri esitti suunnitelmansa kvartetin perustamisesta ja mitä viuluja pitäisi tätä varten hankkia. Lyhyt vastaus: löytyihän heitä. Orkesterilla oli käytössään myös nuotteja eli sovitettua materiaalia. Yhtye esiintyi iltamissa, erilaisissa aatteellisten yhdistysten tapahtumissa sekä häissä. Kuvaavaa on, että vaikka nykyään työskentelen ammattisellistinä kansanmusiikin parissa, saan jatkuvasti vastata kysymykseen: Voiko sellolla soittaa kansanmusiikkia. Hän myös kuvaili lyhyesti sellisti Ambrosius Valon ja alttoviulisti Waltteri Salon soittotyylejä: “No ei niillä oikeestaan ollu nuoteissa minä uskon, mutta ne soitti sitä, ne soitti vain korvakuulolta. Ennen arkistoihin perehtymistä en tiennyt paljoa sellonsoiton historiasta kansanmusiikissa ja tästä syystä olin kuvitellut sellon soineen historiallisesti lähinnä klassisen musiikin parissa. Lääkäri Sjöberg kyseli Johannes Salolta eikö hänellä olisi soittokavereita. Viulisti Johannes Salo oli loukannut sormensa, joka alkoi märkimään. Miltähän kvartetin soitto ja erityisesti sellisti Ambrosius Valon soitto kuulostivat. Ambrosius Valo (vas.), Waltteri, Kalle ja Johannes Salo.. Jousikvartetti soitti sekä klassista musiikkia että erilaista vanhaa tanssimusiikkia ja myös purppuria. Purppuria sellolla säestänyt Ambrosius Valo (1885–1949) Kun sellon historiaa kansanmusiikissa lähtee hahmottamaan, tuntuu luontevalta kertoa ensimmäiseksi Salonkylän jousikvartetista ja kvartetissa soittaneesta sellisti Ambrosius Valosta. Salo meni tapaamaan veteliläistä lääkäri Sjöbergiä selvittääkseen tulisiko sormi vielä soittokuntoon. Nuotteja opeteltiin lukemaan Kun aloitin matkani sellonsoiton historiaan perehtymisen parissa kesällä 2023 Tallari tuottaa -muusikkona, en arvannut miten paljon käsitykseni sellonsoiton historiasta tulisi muuttumaan. 10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Arkistojen kätköistä: Sellopelimannien jalanjäljillä V uosien ajan sello näyttäytyi minulle klassisen musiikin soittimena, ja sitä uskon sen suurelle yleisölle edelleen edustavan. Tämä Valtteriki oli semmonen ku se säesti sillä alttoviululla niin se vain soitti sillä lailla sointuja korvakuulolta ja samaten Ambrosius Valo ko se sillä, sello niillä vain oliki, niin se vain korvakuulolta sitte säesti niitä kansanmusiikkikappaleita, kyllä ne niitäkin soitti.” (Viljami Niittykosken haastattelu vuodelta 1973, Kansanmusiikki-instituutin arkisto) Kansanmusiikkia orkesterin sellisti ja alttoviulisti soittivat siis korvakuulolta. Tapaamisia lääkärin kanssa kertyi useampia. Lopulta lääkäri Sjöberg ja Johannes Salo soittivat viulujaan yhdessä. Kirjoitusten mukaan jousikvartetti sai alkunsa sattumalta. Ajatus oli toistenkin mielestä hyvä, ja niin tilattiin viulut: sello, alttoviulu, I ja II viulu Teodor Vuoriolta Vaasasta.” (Tietoa ja tarinaa Salonkylästä, muistiinmerkinnyt Sisko Valo äitinsä Fiina Valon kertomuksista, 1980, Kansanmusiikki-instituutti.) Pian kvartetti harjoitteli lääkäri Sjöbergin johdolla. Vieraillessani Kansanmusiikki-instituutin arkistossa kesällä 2023 käsiini osui viulupelimanni-säveltäjä Viljami Niittykosken haastattelu vuodelta 1973. “Tähän oli Johannes vastannut, että onhan hänellä kaksi veljeä, jotka soittavat ja vielä sisaren sulhanen. Esittelen tässä artikkelissa heistä muutamia 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Haastattelussa Niittykoski kertoi, miten juuri Salonkylän jousikvartetin soitto on vaikuttanut hänen omaan sävelkieleensä. Mielessäni minulla oli kysymys: Löytäisinkö arkistoista sellopelimanneja. Selloa Valo soitti 1900-luvun alkupuolella Kaustisella toimineessa Salonkylän jousikvartetissa. Orkesterin syntyvaiheita on kuvattu kirjoituksissa “Salonkylän musiikkihistoriaa ” (Vesa Tapio Valo , 1980, Kansanmusiikki-instituutti) ja “Tietoa ja tarinaa Salonkylästä ” (Sisko Valo, 1980, Kansanmusiikki-instituutti). Jousikvartettiin kuuluivat Valon lisäksi Johannes Salo (1.viulu), Kalle Salo (2.viulu) ja Waltteri Salo (alttoviulu). Yhtye tunnettiin myös nimillä Salon kvartetti tai Jouhiorkesteri. Sellonsoiton lisäksi hän soitti viulua ja tämmäsi pelimanneja harmonilla
Ku va t: K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o Perustettiin pahainen orkesterin tapainen. Salonkylän orkesteri esiintyi erilaisissa iltamaja juhlatilaisuuksissa ja ohjelmistossa oli esimerkiksi marsseja, tanssimusiikkia ja kansanlauluja. Olen törmännyt mainintoihin pizzicatosäestyksestä ja jousella luoduista säestyslinjoista. Harjoituskertomus Oriveden Opiston musiikkilinjalla työkautena 1938 1934, Kansanmusiikkiinstituutti. Tarpila Laura: Kapellimestari Juha Kangas on Kokkolan musiikkielämän rakentaja Musiikin syntymäpäiväkalenteri, Yle.fi, julkaistu 27.11. Sellonsoitto ei kuitenkaan loppunut, vaan jatkui muissa orkestereissa, jotka aloittivat toimintansa Salonkylän jousikvartetin jälkeen. Tapaninpäivän jälkeistä päivää sanottiin Jussinpäiväksi. Harmonin soittaja Veli Valo (1914–1998) myös sellon varressa Kaustislainen Veli Valo on tunnetumpi harmonin soittajana kuin sellistinä, mutta arkistot kertovat Veli Valon soittaneen myös selloa. On mahdollista, että esimerkiksi termillä viulu on välillä viitattu selloon. Lisäksi murre aiheuttaa omat ongelmansa. 1930-luvulla toiminut Salonkylän orkesteri oli kokoonpanoltaan vahvistettu kvartetti: Urho Ämmänkoski (vas.), Heimo Salo, Waltteri Salo, Tuomas Rauma, Uuno Rauma, Wiljami Niittykoski ja Hugo Rauma. Esimerkiksi Kaustisella käytetty sana paasifiuli voi tarkoittaa joko selloa, alttoviulua tai bassoa. Itseoppineita sellistejä ympäri Suomea Kaustisen lisäksi mainintoja itseoppineista sellisteistä löytyy ympäri Suomea. Arkistolähteet: Kivistö Tuula: Wiljami Niittykoski. Sisko Valon kirjoituksesta löytyy myös hauska anekdootti, joka liittyy sellisti Ambrosius Valoon ja joulun viettoon. Kyse ei siis ollut varsinaisesti kansanmusiikkiorkesterista, vaikka yhtyeessä soitti tunnettuja pelimanneja. ” (Veli Valo, Tampereen Kansanperinteen arkisto, 1981) Orkesterissa soittivat Valon lisäksi Elias Kentala (1. Orkesterin ohjelmistossa oli ainakin marsseja ja valsseja. Verkkolähteet: Kivelä Pekka: Valo, Ambrosius, Arviiti.fi, Sisko Valon kirjoituksen pohjalta. Välillä soittoreissut venyivät monien päivien mittaisiksi. 1930-luvulla Kaustisella toimi Salonkylän orkesteri, josta myöhemmin kehittyi Salon Sävel -niminen tanssiorkesteri. viulu), Konsta Jylhä (2.viulu), Veikko Järvelä (basso) sekä Kaustiselle kanttoriksi tullut Eino Kangas (piano). Valo Sisko äitinsä Fiina Valon kertomuksien pohjalta: Tietoa ja tarinaa Salonkylästä (1980), Kansanmusiikki-instituutti. Veli Valon haastattelu (1981), Tampereen Kansanperinteen arkisto. Siitä millä tavalla selloa on soitettu kansanmusiikissa, on vaikea antaa kattavaa kuvaa. 11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kaarlo Henningin Käytännöllisestä viulukoulusta ja nuotteja tilattiin Saksasta saakka. Soittoreissun jälkeen Ambrosius Valon kerrotaan nauttineen talven riemuista seuraavasti: “Tältä Jussinpäivän soittoreissulta on peräisin se isän kertoma juttu, että silloin hän laski Mäkilän törmää sellolla alas!” (Sisko Valo, em.) Salonkylän jousikvartetti lopetti toimintansa vuonna 1914, kun kvartetin viulisti Johannes Salo kuoli. Viljami Niittykosken haastattelu (1973), Kansanmusiikki-instituutti. Kiinnostavaa on, että tohtori Sjöbergin mielestä jousikvartetin ohjelmisto ei olisi sopinut häissä esitettäväksi, koska musiikki oli hänen mielestään näihin tilaisuuksiin liian “korkeaa”. Useita instrumentteja taitanut Veli Valo tarttui sellon varteen, kun Kaustiselle perustettiin salonkiorkesteri 1940-luvun loppupuolella. Hugo Rauma soitti myös viulua. Kirjalähteet: Salonkylän musiikkihistoriaa, kirjassa Viljami Niittykosken nuottikirja, Valo Vesa Tapio (1980), Kansanmusiikki-instituutti. Yleishaku Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Tällöin ajatus on ehkä ollut sellosta osana viuluperhettä. Sellistejä on soittanut esimerkiksi salonkiorkestereissa, perheorkestereissa, suojeluskuntien soittokunnissa, jazz-orkestereissa ja muissa tanssiorkestereissa. On myös sattumaa, mitä arkistoihin on taltioitu, ja itse olen perehtynyt toistaiseksi vain murto-osaan arkistomateriaaleista. Salonkylän orkesterin kokoonpanosta on mainittava myös viulisti Uuno Rauma , sillä myös hän taisi sellonsoiton. Tästä huolimatta jousikvartetti soitti myös useammissa häissä. Yksi haaste arkistotyössä liittyy havaintooni siitä, että selloa ei aina ole kutsuttu arkistoissa selloksi. Paasittaminen voi myös tarkoittaa säestyssoittamista. Arkistojen perusteella sello näyttäytyykin valtavan monipuolisena soittimena, jota genrerajat eivät ole pidätelleet. Sisko Valon kirjoituksen mukaan jousikvartetin pojat mielsivät itsensä myös kansanpelimanneiksi, jotka soittivat pyydettäessä myös häissä. Heistä osa on soittanut myös kansanmusiikkia. Tuntuukin arvokkaalta ymmärtää, että Suomessa on ollut itseoppineita sellistejä jo 1900-luvun alussa. “Perustettiin pahainen orkesterin tapainen. Näissä kokoonpanoissa selloa soittivat Tuomas Rauma (Salonkylän orkesteri) ja Hugo Rauma (Salonkylän orkesteri / Salon Sävel). Kansanmusiikki ei siis ole ainoa genre, mitä sellistit ovat soittaneet, sillä genret vaihtelevat jazzin, kansanmusiikin, klassisen/salonkimusiikin ja vanhemman tanssimusiikin välillä. Salon Sävelen ohjelmistoon tuli radion ja Dallapén vaikutuksesta myös tangoa ja jatsia. Eräänä Jussinpäivänä kvartetti vei musiikillisia tervehdyksiä taloihin. Toki esimerkiksi viulumelodioiden soittaminen sellolla vaatii teknistä taituruutta. 2020. Tällä hetkellä suunnittelen konserttia, jossa esittäisin arkistopohjaista sellomusiikkia sopivan kokoonpanon kanssa. Melodiasoittajia en arkistojen kansanmusiikkisellisteistä ole löytänyt, mutta se ei tarkoita etteivätkö sellistit olisi voineet soittaa myös melodialinjoja
Tässä muutama sana Oulun Sugrifestin pääjuhlasta sekä sitä seuranneesta Sugrifestin Oulun elokuvaviikosta. Sukukansapäivä elää Suomessa uutta tulemistaan. Seuraavaksi syvennyttiin Oulun murteeseen Harri Mantilan luennolla sekä kuultiin kolme karjalaista laulua Anton Häkkisen esittämänä. Oulussa Sugrifestin alla Kansanlaulu liikuttaa -kurssilla runolaulua opettanut Maija Karhinen-Ilo muistutteli kurssilaisia siitä, että meissä kaikissa elää pieni Väinämöinen. Lopuksi Karjalaseuran kuoro Käköset esitti suomalaisia ja karjalaisia lauluja. Juhlaväki oli monenikäistä ja monikielistä ja tunnelma sukukansamarkkinoilla oli lämmin. Yleistavoitteena on esitellä ja juhlistaa suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureita eri muodoissaan. Verso Folk Ensemble säestää.. Teemu Suorsa Laulu elää Sugrifest elokuvaviikkoineen Oulussa Kaisa Alatalon ohjaama poloneesi. Kolmas ja viimeinen elokuva oli Miia Tervon Santra ja puhuvat puut . Sekä pääjuhlaan että elokuvaviikolle riitti osallistujia tuvan täydeltä. Seuraavana päivänä vuorossa oli Selma Vilhusen ohjaama Laulu . Suomessa järjestettiin tänä vuonna isompi tapahtuma ainakin Tampereella, Helsingissä ja Oulussa. Viikko alkoi elokuvateatteri Studiossa Jyrki Haapalan trilogialla Dorogu Karjalan mystisillä poluilla . Suurena kysymyksenä elokuvista ja niiden jälkeisistä keskusteluista piirtyi esiin kysymys juurista ja elävistä yhteisöistä. Verso Folk Ensemble tarjoili suomalaista, unkarilaista ja karjalaista kansanmusiikkia sekä säesti Kaisan ohjaaman yhteisöllisen poloneesitanssin. Sugrifestin Oulun elokuvaviikko järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Suomi-Venäjä -seuran Kopeekka-teatteri lämmitteli osallistujia hölmöläisnäytelmällä Suolan kylvö . Sukukansapäivät ja sen ympärille levittäytyvät tapahtumat ovat kunakin vuonna järjestäjiensä näköisiä. Sugrifest tarjoaa hedelmällisen näyttämön suomalais-ugrilaisista kielistä ja kulttuureista kiinnostuneiden kansalaisten kohtaamiselle, merkitykselliselle yhdessätekemiselle ja juhlalle. Nuorisoseura Vilikkaan kansantanssiryhmä Ralli, elävien pelimanniensa kanssa, esitti Kaisa Alatalon ja Rallin koreografioiman polkan ja masurkan. Pia Pynttäri Oulun kalevalaisista kertoi läntisten ja karjalaisten kansallispukujen eroista elävien mallien avulla. Oulussa järjestävän sugrifest-yhteisön muodostivat tänä vuonna sukukansayhdistykset (Oulun Suomi-Unkari -seura, Oulun Tuglas-seura, Oulun Karjalaseura, Pohjois-Viena -seura, Oulun udmurtit ja Suomi-Venäjä -seuran Oulun osasto) sekä Oulun Kalevalaiset ja Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys. Juhlallisuudet levittäytyvät pitkin lokakuuta. 12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Suomalais-ugrilaista Sukukansapäivää vietetään vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina. Kahdessa elokuvassa esiteltiin viimeinen runolaulaja, ja annettiin näkymiä siihen, mitä Jussi Huovinen tarkoitti sanoessaan, että runolaulu ei kuole, vaan saa uusia muotoja. Oulun pääjuhlan ohjelmassa oli alkuun kielipajoja udmurtin, viron, vienankarjalan ja unkarin kielestä
Ravintoloitsijat eivät usein halua ottaa jameja vastaan ilmaiseksikaan. Wasel & The Weasels -yhtye vaihtoi Waskun johdolla laulujen kielen pian suomeksi, ja yllättynyt yleisö alkoi osoittaa suurta kiinnostusta. Innostus amerikkalaisen juurimusiikki bluegrassin harrastamiseen on viimeisten vuosikymmenten saatossa kasvanut kasvamistaan eikä oppilaista ainakaan Wasel Ararilla – tutummin Waskuna tunnetulla soittoniekalla – ole Etelä-Helsingin kansalaisopiston kurssilla pulaa. Kohta tuleekin 25. Bändi soitti aktiivisesti vuoteen 2011 Eero Turkan ja Ville Karisen kera, kunnes John ei pystynyt enää soittamaan. W asku tunnetaan yhtenä bluegrassin ja sitä vanhemmankin amerikkalaisen folk-tradition, old time -musiikin keskeisenä tekijänä ja alan aktiivisena toimijana. Old-time -jamitkin ovat taas käynnistyneet kahvila Feeniksissä. Virtual Reality Boysin jatkajaksi syntyi Wasel & The Weasels sattumalta bluegrassworkshopin oppilaista, joiden kanssa oli löytynyt suuri yhteinen kiinnostus old timeen. Hän johdatti Waskun vielä syvemmin takaisin old time -laulujen, joita aikoinaan koulussakin oli laulettu, maailmaan. Saman pöydän ääressä, jossa juttua nyt kirjoitan, pidin Tomin kanssa spontaanisti keskellä kesää vuonna 2000 tuumaustalkoot, joiden myötä päätimme toteuttaa syksyn Etnosoi!-festivaaleillamme erityisen bluegrass-teemaohjelmiston. Banjokin on yleisempi soitin kuin 90-luvulla olisi uskaltanut haaveilla. Waskun törmättyä Kuchkaan myöhemmin hänen katusoittokeikallaan, hänelle alkoi selvitä, mistä oli kysymys. (Menestystarinasta voi lukea lisää tämän lehden numerossa 3/22.) Sittemmin yhtye on takonut mainetta luotuaan taustamusiikit Grand Tacticianin pc-peliin The Civil War 1861-1865 . – Rootsinpyhtää Bluegrass -festivaalin vetäjäporukkaan jouduin 90-luvulla vähän kuin pakosta, ja Suomen bluegrass-musiikin yhdistyksen aktiivina olen ollut yhtä kauan järjestämässä festivaalia, erilaisia konsertteja, klubeja ja jameja. Tomista tuli sattumalta ensimmäinen kitaraopettajani, kun kuusitoistavuotiaana olin alkanut tapailla ensimmäisiä riffejä sähkökitaralla. Etelä-Helsingin kansalaisopisto) workshopin vetäminen tipahti minun syliini vuonna 2000, kun hän yllättäen kuoli. Wasel Arar kertoo pitäneensä itseään lähinnä laulajana siihen asti kunnes kävi ensimmäisen kerran Haapavesi Folk -festivaalin kurssilla Dudley Connellin opissa. Etelä-Helsingin kansalaisopiston lisäksi bluegrassin soitonopetusta järjestävät ainakin Haapaveden opisto ja Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto. Toimelan (nyk. Ohjelmaa ja esiintyjiä ideoitiin innolla saman tien niin aikuisille kuin lapsille. – Samalla kurssilla Petri Hakalan tekniikkavalmennus sai minut treenaamaan soittotaidon uusiksi, jonka jälkeen vakavampi bänditoimintakin lähtikin käyntiin yhtyeissä Picks & Hammers, Ed Brauchli Band, Northstate, Virtual Reality Boys ja The Blue Velvet Band... Syksy toi tullessaan festivaalin, mutta ohjelmistossa olikin Tomin muistokonsertti, jonne eturivin esiintyjiä ilmoittautui omasta aloitteestaan hetkessä; Janne Viksten & Blue Harbor, Jussi Syren & Groundbreakers, Ed Brauchli Band (USA/Suomi) ja Speed Limit featuring J. Hän kysyikin heti kiinnostaisiko bluegrassmandoliini. Musiikin harrastaminen on hyvin aktiivista kansalaisopistoissa ja myös muun muassa Helsingin työväenopistossa.. Wasku kehottaa myös etsimään yksittäisiä opettajia, ammattilaisia on alalla jo paljon. – Marginaalimusiikin esille saaminen ja musiikin harrastamisen edistäminen on vaikeaa, kun edullisia tiloja on vähän jos ollenkaan. Waskun kohdalla bluegrassja old time tulivat tutuksi jo lapsena, kun monen kulttuurin kodista tullut Wasku kävi Englantilaista koulua Helsingissä uiden samalla amerikanenglannin kielikylvyssä. Hyviä uutisia on viime aikoina saanut etsimällä etsiä, mutta tässä on ainakin yksi. Parikolmekymmentä vuotta sitten Suomessa oli yhtyeitä tuskin kourallinen. – Äänitettiin materiaalia levyäkin varten, joka edelleen odottaa julkaisemista. Vuonna 2004 jameihin ilmestyi yllättäen taitava englantilainen clawhammerbanjon soittaja John Sheppard . Musiikkitunnilla laulettiin vanhoja old time -lauluja – englanniksi luonnollisesti. Tom Kuchkan poismeno kosketti syvästi myös meitä Maailman musiikin keskuksessa. Kysyn Waskulta mahdollisista ongelmakohdista kansojen musiikin alalla toimimisessa. Erinäisten kellaribändiseikkailujen jälkeen tie bluegrassin maailmaan alkoi 1980-luvun alussa Toimelan bluegrass-workshopin vetäjän, Suomeen asettuneen amerikkalaismuusikko Tom Kuchkan kautta. Mutta jos soitto aloitettiin kysymättä vaivihkaa ravintolan takanurkassa niin sitten saikin soittaa koko illan. 13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ WASEL ARAR NIMI: Wasel Arar AMMATTI: Graafinen suunnittelija, muusikko, musiikin opettaja KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Wasel & The Weasels, Dromos ELÄMÄN MOTTO: A stitch in time saves nine Teksti: Jaana-Maria Jukkara Miten menee, bluegrass. Karjalainen. Miten näillä perinteillä ja bluegrassin keskeisellä festivaalilla nykyisin menee Suomessa. – Tompan kanssa 90-luvulle tultaessa tulikin sitten vedettyä yhdessä monet keikat. – Tuttu soundi kolahti heti, kun siihen ensi kerran livenä törmäsin. Kun joskus ravintolalta kysyi etukäteen jammailulupaa vastaus oli aina tiukka ei. vuosi sitä vetäessä kurssin ollessa jatkuvasti täynnä. Hänen sekä Patrik Weckmanin kanssa perustettiin yhtye leikkimielisellä nimellä Virtual Reality Boys. En silloin edes tiennyt mitä on bluegrass, tai mikä on mandoliini. Kun ennen ajattelin tietäväni melkein kaiken mitä kentällä tapahtuu, niin nykyään bändejä ja soittajia alkaa olla niin paljon, ettei enää pysty olemaan kartalla kaikesta. Helsingin jokakuiset bluegrass-jamit pidetään John Scott’s Arcadiassa
Naisen laulaessa mies istuu minun takanani ja laulaa välillä mukana, etenkin välisoitoissa – ohjelmisto on siis selkeästi tuttua. Viimeisessä laulussa emäntä työntää yllättäen mustan huivin kaulaaukkoonsa ja kävelee laulaen pitkin pöytiä kiusoitellen miesasiakkaita. Setit ovat tiiviitä, 4–5 laulua, joiden aikana ravintolan valot sammuvat, palvelu keskeytyy, kaikki kuuntelevat keskittyneesti. Mutta itse annan myös virran viedä. Porta d’Alfama, R. Myöhemmin illalla ravintolan emäntä, Tininha d’Alfama , vetää ylleen mustan huivin ja muuntuu laulajaksi. Ja fadomusiikkia. Teksti ja kuvat: Tove Djupsjöbacka. Ihastun esimerkiksi näyttelyn alun salonkifadoon, jonka heleä sopraanosointi ei kuulosta ollenkaan nykyfadolta. Tai oikeastaan korvien. Vuonna 1998 avattu Museo do Fado löytyy Lissabonin vanhimmasta vesipumppuasemasta. Fado on eräänlaista kirjalTunteikas fado-musiikki puhuttelee ihmisiä ympäri maailman, ja on kulkenut pitkän matkan satamakortteleista maailman konserttisaleihin. Sitä mainostetaan joka toisessa kadunkulmassa, ja sitä kantautuu iltaisin ikkunaani monesta suunnasta. Auditoriossa näytettävässä dokumenttielokuvassa on kiinnostavaa lähinnä tapa, jolla tekijät puhuvat fadosta. 14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Hiljaisuutta, kiitos! Fado kutsuu Teksti: Tove Djupsjöbacka ”M eillä on olutta ja viiniä, on tuoretta kalaa, on fadoa tänä iltana”, huutaa ravintolan sisäänheittäjä asuntoani vastapäätä. Alfaman kaupunginosa Lissabonin vanhan kaupungin sydämessä on täynnä sokkeloisia pikkukujia ja -aukioita. Kaikki laulut eivät suinkaan ole surullisia ja melankolisia, myös iloa ja tanssillisuutta mahtuu mukaan. Lissabonissa sitä on tarjolla monessa eri muodossa. Tässä ravintolassa portugalilaista kitaraa soittaa nainen, ainoa matkallani tapaamani naisinstrumentalisti. Museo do Fado, Largo de Chafariz de Dentro 1 Aika pian fado herättää sen verran kysymyksiä, että on hakeuduttava museoon saamaan lisäoppia. Monet tasokkaat fadoravintolat ovat täyteen varattuja jo viikkoja etukäteen, joten ennakkosuunnittelu kannattaa jossain määrin. de São João da Praça 17A Kuuntelemalla löydän esimerkiksi Porta d’Alfama-ravintolan, jonka tunnelma on kansanomainen ja lämmin. Muusikoita on kaksi, soittiminaan hiukan mandoliinia muistuttava 12-kielinen portugalilainen kitara ja ”tavallinen” akustinen kitara. Museon ääniopastus tarjoilee faktojen lisäksi fado-musiikkia eri aikakausilta, mikä tietenkin elävöittää museovierailua. Kävelen Alfaman kujilla ja kuuntelen – mikä kuulostaa kiinnostavalta, mihin menisin tänään kuuntelemaan ja syömään. Muusikkonurkkauksessa laulajina vuorottelevat mustiin pukeutunut nainen ja karismaattinen valkotukkainen mies
Esineistöstä jää soitinten lisäksi erityisesti mieleen José Malhoan maalaus O Fado (1910), jonka kerrotaan olevan ensimmäinen fadoaiheinen taideteos. 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 lisuutta kaikille, sanoo yksi. Yleisö istuu pöydissään aivan kylki kyljessä, ja itse pääsen aivan muusikkojen viereen, joten kuulen myös heidän hiljaiset keskustelunsa kappaleiden välissä. Mainittujen paikkojen lisäksi kirjoittajalle suositeltiin mm. Alfaman lisäksi merkittäviä fadopaikkoja löytyy muun muassa Bairro Alton ja Mourarian kaupunginosista. Fadomuseo ei juurikaan tuo esille syitä lainsäädännön tiukentumiseen, jotka olivat vuoden 1926 sotilaskaappaus ja sen jälkeinen diktatuuri. Sitä kesti puoli vuosisataa, suurin osa António de Oliveira Salazarin johdolla. Odottelua riittää aivan joka välissä, eikä missään paikassa kerrota selkeästi, mihin aikaan musiikkia on tarjolla tai kuinka monta settiä. Kun lopetan laulun, tunnen itseni surulliseksi, sanoo kuuluisa fadolaulaja Carminho . Täällä myöskin toivotaan ystävällisesti, että yleisö kuuntelisi esityksiä ilman puhelimiaan, mikä sopii hyvin aikamatkakokemukseen. seuraavia paikkoja: O Faia, Mesa de Frades, Sr. Kansainvälisen suosion kasvattaminen liittyy hämmentävän suuressa määrin yhteen ainoaan henkilöön, nimittäin laulaja-supertähti Amália Rodriguesiin (1920–1999). Museovierailun jälkeen näen saman kuva-aiheen joka puolella kaupunkia – seinämaalauksissa, mainoksissa, ja vaikka missä fado-aiheisissa esineissä. Fado hyväksyttiin Unescon merkittävän aineettoman kulttuuriperinnön listalle 2011. Fadolaulajaa sanotaan fadistaksi. Museo mainitsee vuoden 1927 käännekohtana – silloin lainsäädäntö puuttui fadoon niin esiintymispaikkojen ja pukeutumisen osalta kuin lauluntekstien sensuurin kautta. Vasta 1870-luvulla fado alkoi kiinnostaa myös ylempiä luokkia. Ensimmäiset maininnat fadosta urbaanina populaarimusiikkityylinä ovat 1800-luvun lopulta. Itselleni hiljaisuuden korostaminen tuntuu varsin miellyttävältä, fadoravintoloissa saa rauhassa keskittyä musiikkiin. ja sinun hiljaisuutesi on osa esitystä”, julistetaan myös paikan kotisivuilla. Täällä ei tarvitse huutaa, kaikki pienimmätkin värisävyt pääsevät hienosti esille, ja tulkinnat ovat elegantteja. Silloin fado yhdistettiin yhteiskunnan alaluokkiin, merimiehiin ja maksullisiin naisiin, raakoihin ääniin ja katukieleen. Museon mukaan tämä johti improvisaatiokulttuurin näivettymiseen, perinne ritualisoitui ja kotiutui tiettyihin fadotaloihin. Ruokalistalla on kotiruokaa kuten lihapatoja, ja ainoa maksutapa on käteinen. Museo mainitsee toki lyhyesti, että Salazarin hallinto otti fadon suojelukseensa, mutta vasta myöhemmin opin Salazarin aikana Portugaliin liitetyt kolme f:ää, futebol, fado ja Fátima eli jalkapallo, fado ja katolinen uskonto (Fátima on Portugalin kuuluisin pyhiinvaelluskohde). Alun perin tekstit olivat anonyymejä tekeleitä, mutta 1900-luvun alkana moni kuuluisa runoilija ryhtyi kirjoittamaan fadosanoituksia. de São João da Praça 74 Clube de Fadolla on maine yhtenä Lissabonin tasokkaimmista fadopaikoista ja se on täyteen varattu viikkoja etukäteen. Monet melodiat ovat perinteisiä, ja samaan melodiaan saatetaan laulaa useita eri sanoituksia. Vinho ja Casa de Linhares. Fadon kansainvälistä suosiota pohjustettiin toki jo 1930-luvulla etenkin Portugalin entisissä siirtomaissa Brasiliassa ja Angolassa. Missään mainitsemassani paikassa ei käytetä äänentoistoa, kaikki laulu ja soitto on akustista. Tunnettu fado-termi on myös saudade, kaipaus, joka usein esiintyy lauluissa. Laulaja mainitsee laulun nimen ja sävellajin, joskus Saudadessa on Fadon sydän Fado tulee portugalin sanasta kohtalo (latinaksi fatum). Monet mainitsevat menneiden sukupolvien laulajista Alfredo Marceneiron (1891–1982), jota kuuntelen myöhemmin museossa – karkea, savuinen, mutta erittäin ilmaisuvoimainen ääni. Suurimmassa osassa paikkoja settiä tuntuu olevan kolme, joten sen verran kannattaa ainakin jaksaa odottaa, jos haluaa saada vierailustaan kaikki irti. Parreirinha de Alfaman kitaristi Bruno Costa toimii myös hovimestarina. Kolmessa setissä esiintyy kolme eri laulajaa, mutta muusikot pysyvät samoina. Illan mittaan viini virtaa ja joillekin yleisön jäsenille alkaa olla vaikeaa pysyä musiikkiesitysten aikana hiljaa. Muusikot odottavat vuoroaan Clube de Fadossa.. Laulajat huomauttavat asiasta englanniksi varsin suorasukaisesti: Ei tunnu hyvältä laulaa, jos samaan aikaan puhutaan. Kitaroiden lisäksi täällä bändiin kuuluu kontrabasso, ja tarjolla on myös virtuoottisia instrumentaalinumeroita. Clube de Fado, R. Fadomuseossa kerrotaan huomattavan paljon enemmän sanoittajista kuin säveltäjistä, mutta esimerkiksi Alain Oulman tunnetaan nimenomaan fadosäveltäjänä. Sen sijaan museo mainitsee, että diktatuurin loputtua vuoden 1974 neilikkavallankumoukseen monet liittivät fadon vanhaan autoritääriseen hallintoon ja halusivat siksi pysyä siitä kaukana. Fadohistorian kirkaimman tähden Amália Rodriguesin suurimpia hittejä oli Coimbra (Abril en Portugal), joka tunnettaneen Suomessa parhaiten Olavi Virtan Portugalin huhtikuu -tangotulkintana. Aikamme kuuluisia fadistoja ovat esimerkiksi Mariza, Carminho, Camané, Antonio Zambujo ja Ana Moura. Tila on miellyttävä, kuin fadolle omistettu palatsi, mutta täysin moderni – ja akustiikka on erinomainen. Parreirinha de Alfama, Beco do Espírito Santo 1 Melkoinen aikamatkakokemus on pikkuruinen Parreirinha de Alfama, joka on perustettu vuonna 1939 – ja näyttää siltä, ettei sen jälkeen monikaan asia ole muuttunut. Fadomuseosta löytyy myös kuunteluhuone, jossa voi nappia painamalla kuunnella satoja eri laulajia – varaa siis tarpeeksi aikaa arkistojen aarteista nautiskeluun. ”Sinä... Kaikissa paikoissa, joissa vierailen, fadoesitykset yhdistyvät syömiseen – mikä on yksin matkustavalle välillä raskasta. Fado kuitenkin onnistui raikastamaan maineensa ja nousi 1990-luvulla suureen kansainväliseen suosioon
Samalla hän vastaa kohteliaasti kysymyksiini englanniksi. 02 628 5300. Ylellinen, taide-esineillä täytetty talo kertoo paljon siitä, millaiseen asemaan Amália Rodrigues päätyi aloitettuaan köyhänä laulajana paikallisissa ravintoloissa. Opas kertoo Amálian menneen hyvin nuorena naimisiin muusikon kanssa – muuten hän ei olisi voinut liikkua ulkona yksin ja esiintyä. 1 9 . Täällä mikään ei tunnu aikamatkalta vaan ennemmin rennolta nykyajan jazzklubilta. 16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 hyräilee vähän melodian alkua – muut nyökyttelevät, ja sitten soitetaan. Hänen kotinsa luoteisLissabonissa toimii nykyään museona, johon pääsee tutustumaan oppaan johdolla tasatunnein, myös englanniksi. Parreirinha de Alfamaa pyörittävät muusikot itse. Fama d’Alfama, Rua do Terreiro do Trigo 80 Fadopaikoista parhaan ruokakokemuksen tarjoaa matkallani Fama d’Alfama, jonka ruokalista on mielikuvituksellinen ja raikas, ammentaen Portugalin entisten siirtomaiden ruokakulttuurista. Kitaristi Bruno Costa toimii myös hovimestarina ja tilaa esitysten päätyttyä takseja ovella. Kolmas setti yllättää yleisön – viereisestä pöydästä nousee koko rivi brasilialaisia muusikkoja esiintymään spontaanisti, yksin tai emännän kanssa. 1 . de Saõ Bento 193 Fadon kansainvälinen suosio liittyy vahvasti yhteen henkilöön, laulaja Amália Rodriguesiin. Jälleen tarjolla on kolme settiä ja kolme eri laulajaa. Ilahduttavaa on myös, että tämä paikka tiedottaa selkeästi, ketkä siellä laulavat ja soittavat. Ensimmäinen avioliitto loppui lyhyeen, mutta toinen avioliitto liikemiehen kanssa oli pitkä ja onnellinen, joskin lapseton. Casa-Museu Amália Rodrigues, R. Tässä paikassa saa selkeimmän kuvan siitä, miten niin sanotut fadotalot ovat toimineet instituutioina – laulajat kohtaavat ja oppivat samalla toisiltaan. Itse hän kertoo osaavansa useita satoja lauluja, ja olevansa valmis säestämään ne missä tahansa sävellajissa. Puutarhassa voi tutustua Amálian vanhaan papukaijaan nimeltä Chico ja siellä järjestetään myös fadoesityksiä. 1 7 . Hänen elämäänsä voi tutustua kotimuseossa Rua de Saõ Bentolla. Itselleni tämä toimii myös hyvänä muistutuksena siitä, kuinka portugalin kieli yhdistää miljoonia ihmisiä eri maanosissa. Fadoiltojen emännän, laulaja Joana Amendoeiran lisäksi laulaa myös nuorempi kyky. Illan päättää yhteisnumero, jossa jokainen laulaa vuorollaan. Käy ilmi, että muusikot ovat täällä myös ravintoloitsijoita ja pyörittävät koko paikkaa, laulajat sen sijaan vaihtuvat koko ajan. Talo on tupaten täynnä hänen värikkäitä ja mielikuvituksellisia esiintymisasujaan, kuten myös kenkiä, koruja, parfyymejä... Edelleen moni laulaja käyttää esiintyessään mustaa huivia, mikä talon oppaan mukaan liittyy siihen, ettei monella fadolaulajalla ollut varaa erillisiin esiintymisasuihin. Amália Rodriques (1920–1999) on Portugalissa tunnetuin fadista. Vanhin laulajarouva on jo kahdeksassakymmenissä ja kuulemma elävä legenda. Amálialla oli pikku hiljaa varaa. yyterin aallot KYLPYLÄHOTELLIN PALVELUT HERKULLISIA MAKUJA LIVEMUSIIKKIA LISÄTIEDOT & VARAUKSET: MYYNTI@VIRKISTYSHOTELLI.FI P. Yhteinen lopetus on improvisoitu, ja monet sanoitukset leikkivät kaksimielisyyksillä, Costa kertoo, ja vahvistaa havaintoni siitä, että ohjelmisto valikoituu hetkessä, sopimatta etukäteen. Yhden huoneen täyttävät runokirjat, Amália rakasti runoutta ja kirjoitti myös itse runoja
Ehdotin ryhmässä postausten kokoamista viralliseksi julkaisuksi. Lukiessani mainitun Facebookryhmän kulttuurileikkauksia kritisoivia postauksia, tuli mieleen, että nämä kertomukset ja ideat pitäisi saada kaikkien kulttuuritapahtumista nauttivien yleisöjen tietoisuuteen. Mutta kuinka kauan. Toimitusryhmä kokoaa nämä ammattilaisten sekä intohimoisten taiteiden harrastajien kirjoitukset, ja julkaisuun tulee myös sitä varten tehtyä kuvitusta. Juuri me voisimme olla vielä äänekkäämmin puhumassa rakastamiemme asioiden puolesta, sillä vaikuttaa siltä, että nykyisellään meidän viestimme ei mene perille. Kovasti vaikuttaa siltä, että tietyt päättäjät eivät aidosti ymmärrä mitä ovat saksineen tekemässä. Meidän kaikkien on enenevässä määrin oltava valmiita selittämään ja kuvailemaan, mitä taiteet pitävät sisällään, mitä ne merkitsevät ja ennen kaikkea mitä niiden puuttuminen sivistysvaltion arjesta tarkoittaa. Monet kansanmuusikot, kansantanssijat sekä tutkijat tekevät töitä oman alansa puolesta suurella sydämellä joka päivä. Sakset seis vai soitto seis. Tavoitteena on, että näitä asioita ymmärrettäisiin syvällisesti myös valtiovarainministeriössä. Sähköisesti sekä painettuna levitettävän julkaisun sisältö on näkemyksellisesti ja rehellisesti sanoitettuja ajatuksia ja kokemuksia taidealalta. Ennen kaikkea niiden, joiden velvollisuus olisi ymmärtää ja arvostaa taiteiden syvintä olemusta ja merkityksiä. Sakset seis! -kampanja taas on kaikkia luovia aloja yhdistävä hanke, jonka järjestäjänä ovat koko maan taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis sekä korona-aikainen Mitta on täysi! -työryhmä. Päässä pyörii paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä taiteilijaidentiteetistä, ihmisarvosta, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja ennen kaikkea taiteiden merkityksestä. Muistan elävästi, kun improvisointia minulle tuolloin opettanut Jouko Kyhälä havahdutti asian äärelle kysymällä: ”Miksi sä teet musiikkia?”. Menin aivan hiljaiseksi, sillä en ollut oikein koskaan pohtinut asiaa, itsestäänselvyyttä. Lisätietoa myös saksetseis.fi-sivustolta. Ainakin tähän asti on ollut. Mieluummin sakset seis kuin soitto seis! Laita viestiä: hannifanmail@gmail. 17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 R iik ka Lo uk ka an hu ht a. Sain kollegalta kutsun Sakset seis! -nimiseen Facebook-ryhmään. En pidä itseäni suurena ajattelijana tai merkittävänä yhteiskunnallisena toimijana, mutta tämänhetkinen kulttuuripoliittinen hätätila on herättänyt minut reagoimaan. Miten sanoittaa jotain mikä itselleni on verrattavissa hengittämiseen. Me perinteen parissa toimivat ammattilaiset ja harrastajat olemme aivan suomalaisen kulttuurin ytimessä. Miten pitkälle me kaikki annamme tämän kehityksen jatkua. Onneksi on mahdollisuus paeta kaikkea ankeuttamista musiikin pariin. Voisimme aktiivisemmin olla myös osa vaikuttamiskoneistoa, joka tuottaisi päättäjille tietoa suomalaisesta kulttuurista. Tai mitä mainittujen asioiden puuttuminen puolestaan aiheuttaa hyvinvointivaltiolle. Taiteiden, myös kansanmusiikin ja kansantanssin puolustajia tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan. Ideaani kommentoineiden, eri luovien alojen tekijöiden kera haettiin projektille rahoitusta. Entä tulevat sukupolvet, onko heidän arjessaan ihan normaalia elää ilman taiteiden tuomia näkökulmia elämään tai kuolemaan, mihin tahansa asiaan. Mutta mitä voi tehdä, kun tuntuu, että päättäjille pitäisi selittää jopa ihan alkeellisia asioita. Ryhmän on perustanut teatterija oopperaohjaaja Erik Söderblom, joka kuuluu samannimisen kampanjan ydintyöryhmään. Miten kauan me musiikin ammattilaiset annamme kuristaa alaamme ja pahimmillaan jopa tappaa kokonaisia työyhteisöjä. Kuten, että ihmisen hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavat itseilmaisu, empatiakyky tai luova ajattelu eivät pääse kehittymään ilman taiteita täyteen kukoistukseensa. Hanni Autere KOLUMNI Musiikin ammattilaisena minulla on suuri onni saada toimeentuloni siitä, mitä rakastan. com tai Messenger. Jos tulee mieleen jotain mistä olisi hyötyä taiteiden ominaispiirteiden, merkitysten tai tulevaisuuden sanoittamisessa, olen halukas yhdessä edistämään asiaa. Olen kohdannut taiteiden sanoittamisen pohdintaa erityisesti taiteellista tohtorintutkintoa tehdessä. Hallituksen suunnitelmat taidealojen leikkauksista hirvittävät ja aiheuttavat suurta huolta. Niiden, jotka tekevät tavallisen taiteiden kuluttajan arkea koskevia päätöksiä
Alkusoitoksi hootenannya Se alkoi parhaimman Beatles-buumin aikaan vuonna 1964, kun edellissyksyiset Finn Trio ja Anki, Bosse & Robert tekivät ensilevynsä ja tuoreen Hootenanny Trion perustaja Juhani Joutsenniemi veti opiskelijoiden lauluiltoja Helsingin Vanhalla Polilla. Sitä alettiin kutsua ”folkiksi”. Huumoria. Romantiikkaa. K ar i K än sä lä. Iltanuotiotunnelmaa. Silloin oli uutta huutoa juuri tuo ”hootenanny”. USA:ssa se tarkoitti lähinnä vapaamuotoisia laulujameja, täällä se viittasi myös amerikkalaisen kansanmusiikin koko elvytysbuumiin, sen esiintyjiin ja tyyliin. Pyhää henkeä. Kertovia balladeja. Tapa purkaa ilmoille omia tuntemuksia. Se kokoontui Helsingissä eri osoitteissa useiden vuosien ajan. Varhaisten open stage -iltojen tiivistä tunnelmaa muisteltiin Kansanmusiikki-lehden edeltäjässä Friitissä vuonna 2004. Mutta kukaan ei kutsunut niitä ”folkiksi”, eikä siitä osattu vielä puhua edes vuonna 1964. Siinä jotakin, mitä ”folk” merkitsi seuraajilleen 1960-luvun puolivälin tienoilla. Sisältöä ja sanomaa. Vastaavaa toimintaa syntyi eräissä muissakin kaupungeissa – ainakin Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä – ja myös joissakin oppikouluissa. Rempseyttä. Tarinoita farmarien ja hobojen elämästä. Oli termi kumpi tahansa, suuntaus sai kannattajia ympäri Eurooppaa, itäblokkia myöten. Yhteistä laulamista. Elettiin kansainvälistymisen aikaa: vaikutteita saatiin levypuotien, median, vaihto-oppilaiden ja stipendiaattien kautta. Lähtölaukaus ”urbaanin kansanmusiikin” uudelle renessanssille oli Kingston Trion vuoden 1958 maailmanhitti Tom Dooley. Media oli myötäsukainen siivon näköisille ”hootenannisteille”, koska konservatiiviset toimittajat kokivat heidän akustisen musiikkinsa vastavoimaksi inhoamalleen rockille eli ”rautalangan räimeelle”. Baezin, Dylanin ja skottilaulaja Donovanin suosion myötä folk-nimitys syrjäytti meilläkin ”hootenannyn” viimeistään syksyllä 1965. Keväällä 1965 Joutsenniemi järjesti myös ensimmäiset konserttinsa, joita kaikkiaan kertyi kymmeniä. Samaan aikaan tv:n Nuorten tanssihetki piti hootenanny-bändien kilpailun, johon keräytyi hämmästyttävästi lähes 30 kokoonpanoa. 18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Y ksinkertaisia ja tarttuvia melodioita. Myöhemmin Guldgurkornatrion Pekka Aarnio luonnehtikin folkia nimenomaan sosiaaliseksi ilmiöksi: se oli yhdessäoloa, jaettua hengenlaatua ja tietysti myös kollektiivista musiikintekemistä. Cowboylauluja ja skiffleä oli täällä toki esitetty jo aiemmin. Se oli musiikkia, jota oli – folklaulaja Risto ”Mäx” Mäkelää lainaten – helppo oppia ja lupa soittaa korvakuuloltakin, jota sai tulkita, venyttää ja lyhentää ja joka oli vaihtoehto kuluneille rakkausiskelmille ja räytyville tangoille. Jukka Lindfors Kun kansanlaulusta tuli pop FOLK SAAPUI SUOMEEN, OSA 1 Ensimmäisillä Kaustisen festivaaleilla 1968 Helsingin folkkareita edustivat muun muassa Hector (kärryillä), Päivi Paunu, Mäx Mäkelä ja Juhani Joutsenniemi. Kauniita lauluharmonioita ja kitarapikkausta. Samanlaisten opiskelijayhtyeiden rinnalle ja tilalle nousivat 1960-luvulla Peter, Paul & Mary, Joan Baez , Bob Dylan , veteraani Pete Seeger ja monet muut. Kuusikymmentä vuotta sitten, kesken parhaan sähkökitarakuumeen, osa nuorisostamme villiintyi äkkiä hoilaamaan akustisten kitaroiden ja banjojen säestyksellä. Huhtikuussa 1965 kaikille avoin Hootenanny Folk Song Club perustettiin touhun keskipisteeksi. Eikä pelkkää musiikkia vaan kokonainen ilmapiiri. Voi puhua jo jonkinlaisesta liikkeestä
Kevään 1965 konserteissa laulettiin vielä suurelta osin englanniksi, ja joidenkin folkkarien esikoisalbumit koostuivat lähes pelkistä käännöskappaleista. Banjoja ja lehmisavuja Folk oli modernin jazzin jälkeen ensimmäinen populaarimusiikin suuntaus, joka koki tärkeäksi pohtia omaa eetosta ja päämääriä, ehkä siksikin että se jo nimellään vihjasi olevansa jossain suhteessa ”kansaan” ja sen kulttuuriin. Sitä toisinnettiin kitaroin, banjoin ja huuliharpuin ja Amerikasta omaksutun svengaavamman rytmikäsityksen kautta. Rockissa tämä debatti oli vasta edessä. Anki Lindqvist ja Nellin palmikosta tunnetut Bosse ja Robert. Riimillisestä kansanlaulusta tai kansanomaisesta kupletista tulikin eräille tuntuva osa ohjelmistoa. Monissa lehtijutuissa vedettiin silti hanakasti linjaa ”aitouden” ja kaupallisuuden välillä. Vuosina 1965–1966 levyttäneitä folkkareita olivat myös mm. Marjatta ja Martti Pokela , jotka nousivat 1950-luvulla suursuosioon kansanlaulusovituksillaan, lauloivat Espoon Sandvikissa pidetyllä folkfestivaalilla vuonna 1966. 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Tv-kisaan osallistui koko joukko myöhemmän musiikkihistorian nimiä, kuten Cumuluksesta tuttu Petri Hohenthal (Three Voices), Pihasoittajien perustajat Kim Kuusi ja Harry Lindahl (The Fourparty), oopperalaulaja Pirkko-Liisa Tikka ja musiikkipedagogi Maija Salo (Me Muut), kitaristi Antero Jakoila ja Heikki Harma (Folk Song Trio), joka pian nousi Hootenanny-klubin lauteilta julkisuuteen Hectorina. Alkuvaiheessa esiintyjät ponnistivat pääasiassa amerikkalaisperäisen hootenannyn pohjalta. R ob er t Ö st er be rg in ar ki st o Barbara Helsingius PSO-yhtiön mainoskortissa. Guldgurkorna, Hootenanny Trio, Hector, Päivi Paunu ja Sinkat konserttimainoksessa 1966. Osa pääsi levyllekin. Keinosen esimerkki rohkaisi myös oululaista Liisa Lääveriä , joka oli oppinut samoja lauluja livvinkieliseltä mummoltaan: ”Nää ei olekaan niin noloa musiikkia!” Kansanperinnettä kuitenkin päivitettiin modernimpaan asuun. ”Mä soitin sitä kun mä tykkäsin soittaa sitä”, sanoo Harry Lindahl. Syntyi myös uusia liittolaisuuksia. Anki Lindqvistille , Hootenanny Triolle ja Guldgurkornalle se kirkastui viimeistään kesällä 1965 vierailulla Keelen folkfestivaalille, jossa kunkin odotettiin esittävän musiikkia nimenomaan kotikonnuiltaan. Tutkija Erkki Ala-Könni luennoi Tom Dooleyn tarina laulettiin suomeksi jo 1958. Harvinaisimmille vesille ylsivät muun muassa Sinkat-trion kalevalamittainen a cappella -veto Noita laulan ja Heli Keinosen karjalankieliset levytykset. Kaikkia teoretisointi ei kiinnostanut. Olennainen kysymys oli myös suhde omaan kulttuuritraditioon. Ja kun perusrekilauluista yleensä puuttuivat joukolla hoilattavat refrengit, Hootenanny-klubin yhteislauluissa puute korvattiin kertaamalla esilaulajan laulamat säeparit yleisön kanssa. Osalle porukasta kotimainen kansanmusiikki olikin vain jotain, mitä oli muinoin laulettu – kuten tamperelainen Tiia & Jussi -duo totesi pisteliäästi Iskelmä-lehdessä – ”kansallispuvussa kantele polvilla lehmisavujen vierellä”. Päivi Paunu , Sinikka Sokan vetämä Sinkat, Guldgurkorna, Mikko Heiniö alias Michel, Jarkko ja Laura, Me Kolme, Muut-kvartetista sukeutunut Pirkan Neidot, Jukka Kuoppamäki , Barbara Helsingius ja – yhtenä harvoista ei-helsinkiläisistä – turkulaisjoensuulainen Heli Keinonen . Suomifolkin ydinjengi omaksui kuitenkin Seegerin ja kumppanien neuvon panostaa oman maan perinteeseen. Kansanlaulusta alkoi tulla pop. Nykyviestinnässä ”folk”-etuliite kattaa usein kaiken kansanja maailmanmusiikkiin vivahtavan, mutta 60 vuotta sitten käsite tarkoitti aivan erityistä genreä. R is to M äk el än ar ki st o
Tämän vuoden teemalla nostetaan esiin kansanmusiikin ja kansantanssin yhteisöllisyyttä. Kaikki ovat kutsuttuja tanssimaan, soittamaan, laulamaan ja viettämään aikaa yhdessä! Ensi vuoden teemana Me yhdessä. Jokainen voi harrastaa vauvasta vaariin, erilaisia ikäryhmiä ja tasoryhmiä on valittavissa kaikentasoisille harrastajille. K im Ku us en ar ki st o Ir m a Ta pi on ar ki st o Pirkan Neidot Visuveden raitilla 1965. Julkisuudessa kansanlaulu eli Pokeloiden, Rautavaaran ja folkkarien varassa. Kenttä on melko pieni ja se tuo mukanaan toimintaan tunnun yhteisestä perheestä tai suvusta. Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2025 on Me yhdessä. Ensi numerossa mm. Näppärit ja erilaiset soittoja tanssijamit ovat esimerkkejä yhdessä tekemisen voimasta, kun ammattilaiset ja vasta-alkajat musisoivat ja tanssivat yhdessä. Ei tosin ilman soraääniä. Kun Kalevalaseura vuoden päästä piti oman kansanlauluviikkonsa, parikin arvovaltaista kirjoittajaa huomautti, että kansanlaulujen uussuosiosta oli kiittäminen juuri folkia. Hänelle sopii lähettää omia muistoja osoitteeseen jukkatlindfors@gmail.com The Fourparty harjoitteli usein Helsingin saaristossa. Sen ohjelmaan kuuluivatkin viiden ensimmäisen vuoden ajan erilliset ”folk-illat”. Joutsenniemen helmikuussa 1967 järjestämän Kansanlauluviikon pääkonsertissa esiintyivät muun muassa trubaduuri Tapio Rautavaara sekä Konsta Jylhä bändeineen. Kiinnostus musiikkiin, tanssiin ja pukuperinteeseen yhdistää meitä pohjoisesta etelään ja idästä länteen. ”Ei niitä kuullut muualla”, vahvistaa varhaisteininä folkiin kiintynyt Hannu Saha . Kuulumme kaikki samaan yhteisöön, ja haluamme vaalia aineetonta kulttuuriperintöä ja pitää sitä elävänä ja muuttuvana eri aikoina. Vuositeeman valitsee Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Es ko R ah ik ai ne n Lappeenrantalainen Folk Group 64 Hootenanny-klubilla Finnish-British Societyssä 1965. Yhdessä tekeminen on hauskempaa kuin yksin puurtaminen. Ve sa N uo ti o Helsinkiläinen CBK-trio lännenlavasteissa TV2n hootenanny-kilpailussa 1965. Kansanmusiikin ja kansantanssin yhteisöt ovat usein ylisukupolvisia, ylirajaisia, yhdistäen jopa kansakuntia. Kansanmusiikki ja kansantanssi voivat kutsua meitä yhteen, toistemme luokse. Vuonna 1969 säveltäjä Pehr Henrik Nordgren piti juhlien ydinongelmana juuri tätä ”helsinkiläisten pop-piirien” antia, joka oli ”aivan liian kaukana aidosta pelimannimusiikista”. K ai K al ug in in ar ki st o. protestilaulua, omintakeisia trubaduureja, folkia pitkin Suomea, folkin buumi ja sen hiipuminen. Kirjoittaja valmistelee aiheesta laajempaa kirjallista esitystä. Teemavuonna 2025 otetaan katse pois omasta itsestä kohti meitä ja yhteisöä. Elämme yhä polarisoituvammassa maailmassa. The Finn Trio otti alussa oppinsa ja paitamallinsa Kingston Triolta. 20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 siellä itkuvirsistä ja joiusta. Myös Kaustisen festivaali tunnisti folkin roolin lauletun kansanmusiikin popularisoijana
Cás ja Pauliina Kumpulainen: Joulun siemen (Levyltä ”Tonttumasurkka”, 2006) Kokkolassa vuosituhannen alkupuolella vaikuttanut viiden yhtyeen kollektiivi Pelimannit ry julkaisi ainoana yhteisenä pitkäsoittonaan levyllisen uutta ja vanhaa joulumusiikkia. 21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE 21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2024 Joulumusiikkia kansalle Musiikki on tunnetusti merkittävä osa jouluperinteitä ja -tunnelmaa. Antti-J. Vuodesta toiseen erilaiset joulukonsertit vetävät tuvat täyteen ja Sibeliukset, Topeliukset, Hannikaiset ja Hellénit ovat lunastaneet paikkansa koko kansan yhteisenä joulun perinnesävelmistönä. Tämäkin albumi on valitettavasti suoratoistonatiivien ulottumattomissa, joten siinäpä lisää syitä ostaa oikeita levyjä. Alla on listattu kourallinen ehkä hieman tuntemattomampiakin kappaleita ja tulkintoja tuomaan joulumieltä. Antti Raekallion valssimelodian saattelemana tämä jouluoluen makuinen tarina tuo kaiken synkkyyden ja ahdistuksen keskelle väläyksen ystävyyttä ja toivoa. Helismaan toinen, samankaltaisia sävyjä sisältävä Hipsun ja Nipsun joulupuuro on muuten sekin mainio kertomus, sillä kertaa tosin Toivo Kärjen säveltämänä polkkana. Siispä on luonnollista, että myös kansanmusiikkikentällä joulua on juhlistettu vuosikymmenten saatossa niin perinteisinä piirileikkisävelminä kuin yhä uusina sävellyksinä ja lauluina. Harvinaisena äänityksenä tämän löytäminen vaatii hieman työtä, mutta ainakin tätä kirjoittaessa YLEn taltiointi on kuunneltavissa Areenassa. Sari ja Mari Kaasinen: Joulukirkkoon (Levyltä ”Joko joulun alkaa saa”, 1993) Rautaiset ammattilaiset olivat myös tulkitsemassa rääkkyläläissiskosten luentaa vanhasta ”Kello löi jo viisi”-kappaleesta, sillä kokoonpano on hengästyttävä: jo pelkästään laulajat tuovat takuun erinomaisesta laadusta, mutta levyllä kuullaan myös joidenkin silloisen Värttinän soittajien lisäksi muiden muassa Mauno Järvelää ja Petri Hakalaa, vain muutamia mainiten. Janka-Murros Ragni Malmstén: Metsän joulu (Singlejulkaisu, 1961) Vanha kotimainen tanssimusiikki sekä varhainen iskelmä ammensivat aikoinaan huomattavasti perinnesävelmistöstä, joten ei liene yllätys, että myös joululaulujen osalta inspiraatio löytyi useinkin trad.osastosta. Tallari: Nisse-polkka (Minilevyltä ”Hyvää joulua”, 2002) Luonnollisesti myös kotimaisen kansanmusiikin peruskiviin kuuluva Tallari on valtavan levytetyn tuotantonsa aikana tarttunut joulumusiikkiinkin. Eveliina, Marjatta ja Martti Pokela: Kille Linnunpelätin (Yleisradion kantanauha, 1962) Suomalaisen kansanmusiikin kuningasperhe otti tietysti osaa myös uuden jouluperinteen luomiseen. Finnforest Guerrillas: Joululaulu suomalaismetsissä (Levyltä ”Luossan kerjäläinen”,2020) Taalainmaan Suomalaismetsien alueella syntyneen Dan Anderssonin runot ovat miellyttäneet suomalaisiakin jo vuosikymmenten ajan. Kappaleen tulkinta on sitä paitsi poikkeuksellisen mielenkiintoinen, sillä kerrankin kuullaan Immi Hellénin runon kaikki toistakymmentä säkeistöä. Ja mikä oli versioidessa, kun taustayhtyeessä oli sellaisia kansanmusiikkikentältäkin tuttuja nimiä kuin Seppo Paakkunainen , Matti Kontio ja Seppo Hovi . Tarkistamisen arvoisia ovat mainittujen lisäksi esimerkiksi Friggin Joululaulut , Alakotila-Iivanainen-IivanainenKalaniemi -kollektiivin Seimiyö , Sakari Kukon Joulu – Christmas from the North sekä länsinaapurin Jul i folkton -levyt ja Benny Andersson Orkesterin Tomten har åkt hem , vain muutamia mainitakseni. Tämä kantanauhaäänite Marjatta Pokelan kirjoittamasta kappaleesta on kovin viehättävä kertomus talven ja joulun saapumisesta, jossa linnunpelätin alkaa tonttujen avustuksella päästä sekin joulutunnelmaan. Tämän pintaraapaisun puitteisiin eivät luonnollisesti mahtuneet läheskään kaikki aihepiiriä sivuavat levyt, kappaleista puhumattakaan. Sen legendaarisimman kokoonpanon, Hosioja-Hotakainen-Talvitie-Valo käsittelyssä suomalaisten suosikkeihin vakiintunut tanskalaiskappale saa niin autenttisen pelimannipolkkakäsittelyn, että ei paremmasta väliä. Reino Helismaa kirjoitti tähän muutamastakin tutusta sottiisisävelmästä yhdistettyyn kokonaisuuteen satukirjoista tuttuja elementtejä, joissa eläimet availevat lahjojaan sulassa sovussa. Kuopiolaisen emeritusprofessori Atte von Wrightin uusien käännösten joukosta löytyy myös yksi Anderssonin tunnetuimmista, Julvisa i Finnmarken . Kuuden kappaleen mainio pikkulevy on ikävästi nykyään valitettavan harvinainen, eikä sitä tunnu löytyvän myöskään digitaalisessa muodossa, eli siinäpä Kansanmusiikki-instituutilla olisi uudelleenjulkaisulle paikka. Anneli Saaristo & Maiju Salmenkivi: Tonttu vai Nukkumatti (Levyltä ”Ihan kiva joululevy”, 1980) Pokelat tekivät ainakin samana vuonna, elleivät peräti samoissa sessioissa äsken mainitun kappaleen kanssa kantanauhoituksen tästä Marjatta Pokelan kirjoittamasta kappaleesta, jonka viimeistään Saaristo ja Salmenkivi ”Orkesteri Oivan” säestyksellä versioivat 80-luvun lasten suosikkitarinoiden joukkoon. Halogeeni, Pirukapo, Spooky Hamsters, Cás sekä Mööbeli tulkitsevat kukin kaksi kappaletta, joista voisi nostaa monta esiin, mutta tämä Tomi Nurmen säveltämä Hannele Huovin runo on seesteisessä kauneudessaan omiaan tuomaan joulutunnelman jokaiselle. G Fo rs tr öm
ja ne saivat hyvän suosion – varsinkin Helsingin pitäjän kansanmusiikkia käsittelevä pelimannikurssi Jari Komulaisen ohjaamana. Ne mahdollistavat matalan kynnyksen osallistumisen erilaisille kursseille ja tarjoavat näin myös mahdollisuuksia alan ammattilaisille tarjota kansanmusiikkikursseja opinto-ohjelmaan ja näin työllistyä. Opetuksesta vastasi kolme taitavaa kouluttajaa: pelimannikurssia johdatti perinteen taitaja Antti Järvelä, kansanlaulajia ohjasi jämpti mutta lämminhenkinen kanttori Sirpa Lampinen, ja perkussioiden rytmeihin osallistujia johdatti uuden polven muusikko Minna Koskenlahti. Keski-Suomessa kansanmusiikki elää vahvana, sykkii energiaa ja yhteisöllisyyttä, ja sen perinne jatkaa rikastumistaan. Myös hallitukseen saatiin uusia jäseniä, mikä tuo uutta virettä tulevaan toimintaan. Kurssit osoittivat jälleen, että kansanmusiikki yhdistää sukupolvia, ammentaa menneisyydestä ja katsoo tulevaan uteliaasti. Hiiden pelimannit sai alkunsa Hiiden Opiston pelimannikursseista ja alkoi toimia pikkuhiljaa omana ryhmänään. Yhtye on muutenkin aktiivinen tänä vuonna, koska Luoteis-Helsingin musiikkiopisto täyttää 40 vuotta. Kaamospelit – Vantaan Kansanmusiikkiviikkoa juhlittiin 9.-17.11. Jos sinulla on mielessäsi tiedotettavaa voit myös lähettää sähköpostia minulle suoraan osoitteella: tiedotus.ukmy@gmail.com. Juhlintaan on aihetta myös Lohjan suunnalla, jossa Hiiden pelimannit täyttävät tänä syksynä 10 vuotta. Marraskuussa kokoonnuttiin KeskiSuomen Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokoukseen, jossa koettiin merkittäviä muutoksia. Moni taitava pelimanniryhmä onkin saanut alkunsa paikallisen kansalais-, työväen-, aikuistai musiikkiopiston kautta. Konserteissa oli hyvin porukkaa, ja marraskuun kaamos kellistyi kansanmusiikilla eri puolilla Vantaata. Kuuden tunnin tiiviin harjoittelun jälkeenkin energiaa riitti vielä illan jamisessioihin ravintola Muurmanniin. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Riitta Reijonen, joka tuo mukanaan raikasta näkökulmaa ja innokasta otetta yhdistyksen kehittämiseen. Esiintymässä ovat Vuosaaren Näppärit ja yhteiskonsertti pelimannien kanssa on odotettu tapahtuma. Kolmen vuoden aktiivisen ja ansiokkaan kauden jälkeen puheenjohtaja Katja Lampinen jättää tehtävänsä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja pohdittiin toiminnan kehittämistä sekä miten saada lisää aktiiveja yhdistyksen toimintaan mukaan. Vielä loppuun muistutus kerro meille Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistykseen oman seutusi tai yhtyeesi ajankohtaisista tapahtumista, uutisista ja ilmiöistä niin kerromme niistä Uudenmaan nurkassa ja mahdollisesti myös Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen omilla nettisivuilla (uudenmaankamu.net) ja Facebook-sivulla. Kansanmusiikkikurssit Viertolan koululla pidettiin 16.11. Olisi kiintoisaa tietää, onkohan pelimanneilla paljon esiintymisiä näin pikkujoulujen aikaan. 22 Uudenmaan nurkka 22 M ar ko M yö hä ne n Syksy on soljahtanut varsin nopeasti ja lämpimästi, kohti uutta vuotta mennään. Niilo Oikari Muuramen kurssilla soi yhteissoiton ja -laulun ilo. Huhtikuussa, 11.4.2025 kajahtaa LuoMuKanteleiden oma konsertti ilmoille Kanneltalossa. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Tony Wallius. Edellisessä Uudenmaan nurkassa mainittiinkin, että Espoon pelimannit täyttävät ensi vuonna 50 vuotta kuten myös Espoon kansanmusiikkikilta ja Leikarit. Ohjelmamaksu 10€ menee Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Hänen panostaan yhdistyksen toimintaan kiitettiin lämpimästi. Helsingissä. Konserttiin on vapaa pääsy. Maarit Aarvala kertoi uutisia LuoteisHelsingin musiikkiopiston LuoMuKanteleet-yhtyeen kuulumisista. Pikkujoulun terveisin, Pauliina Pajala Luomukanteleet Kaustisen soittosalissa viime kesänä. Kokouksen päätteeksi viriteltiin soittimet ja soitettiin pelimannijamit Palokan Pelimannitalolla. Yhtye esiintyi viime kesänä kolmatta kertaa peräkkäin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Ensi vuoden teeman ”Me yhdessä” mukaisesti konsertissa esiintyvät Vuosaaren näppärit ja Spelarit Vantaalta, mukana tuore mestaripelimanni Patrik Weckman. Katsahdetaan vielä lisää ensi kevääseen – Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen jo perinteeksi muodostunut kevätkonsertti pidetään 22.3.2025 Vuosaaren kirkossa. H an nu R ei jo ne n PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024. Uudenmaan pelimannikentällä on tänä ja ensi vuonna paljon aihetta juhlaan. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous pidettiin 14.10. Kaikuja Keski-Suomesta Syksy käynnistyi vauhdikkaasti Keski-Suomen kansanmusiikkiväen parissa! Muuramessa tempaistiin KaMu-syksy käyntiin, kun Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys ry järjesti kurssit, jotka keräsivät lähes 70 osallistujaa nuorista ikäpelimanneihin
. . . Nuottirivin alla tabulatuuri kertoo, monettako reikää ns. . . . . . . . ?. ?. . . ?. . . ?. . . . ?. . . . ?. . ?. ??. . . ?. . ?. . . . . . ?. . ?. 23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä makupaloja vuoden 2024 aikana ilmestyneistä julkaisuista. +5 +4 +4 +4 -5 +5 +4 -4 +5 -4 -3 -5 +5 -4 -4 -4 +5 -4 +5 +4 +5 +5 +6 +6 +4 +5 -5 +5 -5 +6 -5 +6 -5 +6 +6 +6 Am: +6 +4 +4 -3 -4 -6 -5 +6 -6 +6 -5 +6 -5 +5 +6 +6 -6 +5 -5 -5 +5 -4 -6 +6 -5 +6 -4 +5 +5 -4 +6 -5 +6 -6 +6 +6 -5 +6 -4 +5 +5 -4 +6 -5 +6 -6 +6 +6 C: B A Am E Am Am E C C Am G G C C Rallijenkka C harp 13 9 5 ?. . . . . . . . . . Polkka Kaksi porsasta C harp Am harp 13 9 5 ?. ??. . . . . . ?. . . . . . . . . . . . . . ?. . . . . . bluesharpussa puhalletaan (+) tai imetään (–). . . . . . . . . . Kirjasta Frans Fredrik Komulainen – Kainuun huuliharpisti Jari Komulainen nuotinsi samaa sukuhaaraa olevan huuliharppupelimannin Frans Fredrik Komulaisen soitteita ja julkaisi ne vuonna 2024. . . . . . . ?. . . . . . ?. . . . . . ?. . . . Omakustanne 2024.. . . . . . . . . . . . . . . . . ?. . . ?. . . . . . . ?. +7 -4 +4 +4 +5 +4 +5 -3 -4 +6 -3 +6 -4 +5 -5 -4 +5 -5 +4 +4 +4 +4 -5 +5 -5 +5 +6 -6 +6 -6 +6 -6 +6 -7 -6 -6 -6 -7 -7 -7 -7 -7 +7 +7 -7 +7 -6 -7 +6 -7 +4 -5 +5 -6 +6 +6 -6 -6 -7 +6 -7 +5 -5 -4 -4 +5 +6 -5 +5 -5 +4 +5 +5 -5 -4 -4 +5 +6 -5 +5 -5 +5 +4 B A C G C G C G C C C G G G C C . ?. ?. . ?. ?. . ?. . . . . . . . . . . . . . . Kappaleet ovat äänitteinä Soundcloud-alustalla internetissä. . . . . . ?. . . . ?. . . . . . . . . . . .
Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2024. Liki kuudenkymmenen kappaleen valikoima kattaa perinnesävelmistöä, maistiaisia naapurimaista ja varta vasten sävellettyä uutta tuotantoa. Oppaan ohjelmisto on sovellettavissa myös muille kantelemalleille. 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä, Jenni Venäläinen: Saarijärven kanteleen soitto-opas Useimmiten tikulla soitettava Saarijärven kantele on elänyt uutta kukoistuskauttaan jo 1980-luvulta lähtien, mutta tämä soittimen nykyisten eturivin taitajien ja opettajien kokoama opas on lajissaan ensimmäinen. Oppaassa käydään läpi erilaisia Saarijärven kanteleen soittotapoja ja tekniikoita
25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Anu Alviola & Aurora Visa Kanteleen pyörtehissä Kanteleen pyörtehissä on tekniikkaja ohjelmisto-opas 10ja 15-kielisten kanteleiden maailmaan. Opas sisältää myös uutta 10ja 15-kielisille kanteleille sävellettyä ja sovitettua ohjelmistoa. Oppaassa tutustutaan pienkanteleiden perussoittotekniikoihin sointujen soitosta näppäilysoittoon, sekatyyliin sekä komppimelodiaan. Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2024
™ œ œ œ ?# œ . ™ œ Œ œ . œ ?™ œ œ œ ?™ . ™ œ Œ œ . ™ . ™ ?# ™ . ™ . ™ . ™ œ œ œ œ œ œ# . ™ . œ . ° ¢ ™™ G A‹ E‹ D G C B E‹ D E‹ B‹ C G ü † ™™ G C G/D D G G 1. œ . ™ . ™ . ™ œ œ œ œ œ œ# . ™ . 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 16 17 ° ¢ ™™ G C G A‹ A E‹ D G C G ü † ™™ G/B C G/D D G G 1. Œ œ œ œ œ œ œ œ™ œJ œ œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ‰ œJ œ œ ?™ G‹ D G‹ C‹ D A D C‹ D G‹ C‹ D G‹ D G‹ C‹ D G‹ C‹ D G‹ G‹ F B¨ B C‹ G‹ C‹ D G‹ F B¨ C‹ G‹ D G‹ 34 & bb ARTUN MUISTOJA, JENKKIVALSSI Trad. œ œ ‰ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ . ™ œ Œ Œ œ œ œ . œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ . ™ œ Œ Œ . ™ . ™ œ œ œ . œ . & bb . œ œ œ œ œ œ™ œJ œ œ œ œ œ œ œ . ™ . ™ . 34 & # SKOGLUNDEN Granfors & Nordman & # & # & # & # & # œ ?™ œ œ œ ?™ . & bb & bb . œ œ œ ™ œ#J . ™ œ Œ Œ Kaustisen jamivihko 2024 Kaustisen tämän vuoden jamivihkossa ovat mukana Natalie & Brittany Haas (US), Baltic Crossing (UK/DK/FI), Ladama (BR/CO/VE/US), Kaustislaiset pelimannit, Eilbhe (IE}, Alice in WonderBand (RS) & Vilma Talvitie, Antti Järvelä & co sekä Vuoden yhtye I Fäälan, jolta nuottiliitteeseen valikoitui Skoglunden. ™ œ Œ Œ . ™ œ Œ Œ . ™ . . ™ œ ™ œJ œ œ œ . ™ œ Œ œ œ œ œ œ œ ‰ œJ œ œ œ . Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2024. 3 & bb . Arttu´s Memories, Yankee Waltz & bb . ™ . ™ . ™ . ™ ?# ™ . ™ . & bb & bb . ™ . ™ . 2. œ œ œ œ ?# œ . œ œ œ œ œ œ œ œ™ œJ œ . ™ . ™ . 2
klo 18, Pakkahuone Oulussa 18.12. klo 15, Villa Rana Joensuussa 16.12. Kuulumisia vaihdettiin tuttujen kesken ja uusiin ystäviin tutustuttiin. Kappaleet sopivat erinomaisesti sekä vasta-alkajille että kokeneemmillekin pelimanneille. Tämä spontaani, mutta keskittymistä vaatinut iltapuhde hitsasi kurssilaisten yhteissoiton todella hyvään kuosiin, joka kuului sunnuntain konsertissa. Lue hankkeesta lisää: kamukanta.fi/ kamukanta-kaynnistaa-tanssituvat-kaupungeissa/ ja löydä tulevat tanssituvat kamukanta.fi/tapahtumat/ Hanke nojaa kansanomaisen paritanssin ja tanssisoiton valintaan Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 9.10.2023. Kansanmusiikin harrastaminen on Tampereella ja Pirkanmaalla vireää ja kasvamaan päin. Useimmalle uutta oppia tarjosi norjalaisen polsin lyhyt ykkönen eli ”kort ettan”. klo 18.30, Jyväskylässä 14.12. Soittajat kiittelivät ohjaajaa hyvin valitusta ohjelmistosta. Vuoden viimeiset jamit järjestettiin 20.11. Tätä lisää ja isommat lusikat! ’ Teksti ja kuva: Veli-Jussi Lietsala Orivesi All Stars-pelimanni Antti Järvelä ja Veera Kuisma toimivat kurssin vetäjinä. Osalle kokemus oli haikean nostalginen. Mukana oli jopa 35 musiikinharrastajaa monenlaisten soittopelien kanssa. Viulujen, huilujen, kitaroiden, mandoliinien, haitarien, harmonien ja kontrabassojen komeaa yhteissoittoa saapui ihastelemaan lisäksi noin viisitoista kansanmusiikin ystävää. Kurssilaisia oli ajallisesti haasteellisena isänpäivän viikonloppuna kolmisen kymmentä. Antti Järvelä ja Veera Kuisma toimivat kurssin vetäjinä. Harrasteryhmiä löytyy kansalaisopistoista, Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen ryhmistä ja muista yhdistyksistä, lähikunnista ja kaupungeista. Puheensorina täytti pirtin, porstuan ja kammarin. Tällä kertaa jamien teemaksi oli valittu pohjoismainen kansanmusiikki. Rientolan Setlementin toiminnanjohtaja Sanna Natunen sai toivottaa tervetulleeksi ison joukon kansanmusiikin ystäviä ympäri Pirkanmaata ja aina Porista asti. Soittamisen lomassa pidettiin tietenkin kahvitauko ja nautittiin omatekoista omenapiirakkaa. Konserttiin tuli lähes sata kuulijaa, useimmat olivat odottaneet OASin konserttia pitkään ja myös kaipasivat Kansanmusiikkiliiton kurssikonsertteja. Tampereella 7.11.2024 Pelimannit Teppo ja Heikki Rientolan Pirtissä soi! Orivesi All Stars palasi synnyinkotiinsa Orivesi All Stars palasi synnyinsijoilleen Orivedelle ja piti Kampuksella viikonloppukurssin sekä soitti konsertin. Rientolassa. Rientolan suurjamit ovat osa Rientolan Kulttuurisyksyn ja -kevään ohjelmaa ja ne ovat onnistuneet kokoamaan yhteen kaikenikäisiä osallistujia alueen kansanmusiikin jamija soittoporukoista. Oulun, Joensuun, Lahden ja Jyväskylän Tuvissa on tarjolla tanssinopetusta ja jamihautomoita, sekä Tupien oheen järjestettyjä työpajoja ja kursseja vapaan kansanparitanssin ja jamitanssisoiton teemoista. Seuraavat Tanssituvat ovat Lahdessa 7.12. Polskaa, sottiisia, valssia ja muita tanssilajeja soitettiin kullekin tyylille ominaisin rytmein ja nyanssein. Heille, jotka eivät ole olleet koskaan Oriveden Opistolla järjestetyillä kursseilla, se oli osoitus, kuinka jokin paikka pystyy harvinaisella tavalla luomaan yhteisöllisyyttä pitämällä kaikki lähellä toisiaan. Joku sanoi kappaleen ja se soitettiin. Haastetta soittajille tarjosivat mm. On vaikea löytää Tampereelta sopivampaa paikkaa vanhan kansanmusiikin soittamiseen kuin Niemenrannan Rientola-keskuksessa sijaitseva 1800-luvulta peräisin oleva valtava Rientolan Pirtti, jonka kunnostamiseen paikallisen setlementin talkooporukka on uhrannut vuosien työn. Hän oli valinnut tusinan verran perinteisiä sävelmiä Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Näistä sävelmistä saatiin hyvät korvamadot kotiin vietäviksi. Pirtin jykevät hirsiseinät suorastaan huokuvat historiaa tarjoten mahtavan kaikupohjan ison joukon soittaa. Lähes jo perinteeksi muodostuneisiin suurjameihin oli kutsuttu kansanmusiikin harrastajia matalalla kynnyksellä kaikista Pirkanmaan seudun soittoporukoista ja kuulijoita suuren yleisön parista. Soittajia on ollut mukana ainakin Rahvaanmusiikin kerhon, Orivesi All Starsin, Ahjolan Pelimannien ja Pirkanmaan maakuntapelimannien riveistä. ruotsalainen triolipolska ja tanskalainen jig-tyylinen rytmi. Tilaisuutta järjestämässä olleet lukuisat vapaaehtoiset saivat tilaisuudesta intoa syventyä kansanmusiikkiharrastukseensa. klo 18, Mallassauna Vapaan tanssin ja soiton Tanssituvat. Tampereella kokoontuvat säännöllisesti sekä Orivesi All Starsin että Rahvaanmusiikin kerhon jamit. Valssi oli jo suomalaisillekin tuttua ja se sujui kuin vettä vain. Perjantai-iltana oli jo iltajamit ja lauantain kurssipäivän jälkeen yli kolmen tunnin soittosessio lähinnä aikaisemmasta ohjelmistosta. Neljään kaupunkiin on käynnistynyt vapaan kansanparitanssin ja tanssisoiton Tanssituvat, jotka tarjoavat elämyksiä ja mahdollisuuden osallistua kaikille taitotasosta ja iästä riippumatta. Tunnelma oli tiivis ja kansanmusiikin riemu taattu! Asiantuntijan opissa Pohjoismaisen kansanmusiikin soittoa ohjaamaan oli tällä kertaa kutsuttu musiikkipedagogi ja musiikin lehtori Alina Kivivuori . Rahvaanmusiikin kerhon eli ”Rahviksen” 25-vuotisjuhlakonsertti pidettiin 15.11., jossa myös sen säännöllisesti kokoontuva jamiryhmä esiintyi omalla ohjelmistollaan. 27 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 • PELIMANNI-LIITE Tampereen Lielahdessa Rientolan Setlementti ry:n Pirtissä soi pohjoismainen kansanmusiikki perjantaina 25.10.2024
Vanhainkodeissa ja vastaavissa hoitolaitoksissa ovat vierailleet ainakin Ämpärporin pelimannit (Uusikaupunki) ja Yläneen pelimannit. R iit ta Ko rh on en. Janka-Murros Kuulumisia Pohjois-Savosta Alku Turku Folks! -orkesteri perustettiin vuonna 2017, kun Turussa järjestettävän Europeade Turku 2017 -tapahtuman suurtanssiteokseen tarvittiin orkesteri. Kesäisin Turku Folks! -orkesterin näkee vähän milloin missäkin, esimerkiksi ainakin Turun tuomiokirkon kupeessa Kirkkopuiston terassilla. Kaikille avoimen suurkokoonpano Savon pelimannien ohjelmisto siirtyy viimekesäisten pelimannitanssien tunnelmista vaihteeksi hieman raskaampaan sarjaan, sillä melkein vuosikymmen sitten viimeksi näillä seuduilla esitetty Friikoolin messu on taas lämmiteltävänä. Iso osa listalle liittyvistä ei ole juurikaan aiemmin soittanut kansanmusiikkia – tai välttämättä soittanut mitään soitinta. Muutaman kerran vuodessa järjestetään lisäksi julkiset, ilmaiset harjoitukset kauppakeskuksessa, palvelutalossa, museossa tai muussa julkisessa tilassa. Orkesteri on vieraillut festareilla kolmesti ja porukan koko on kasvanut joka kerta. Vuoden 2025 suunnitelmissa on tarjota kursseja, konsertteja ja soitto-, laulusekä tanssitupia koko maakunnan alueella, Vieremältä Vesannolle. Vuoden 2025 yksi kohokohta tulee olemaan Kaustisen kansanmusiikkifestarit. Siilifolkin taustalla vaikuttava Savon kansantaide ry laajentaa toimintaansa tulevaisuudessa laajemmin myös festivaalin ja Siilinjärven ulkopuolelle. Orkesterin ohjelmisto koostuu Varsinais-Suomesta ja Turunmaan saaristosta taltioidusta tanssittavasta musiikista 1700-luvulta tähän päivään. Jamit järjestetään yhteistyössä Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen, Folklandian ja Nuorisoseurojen kanssa. Tulevat soitot Seuraavan kerran Turku Folks! -orkesteria kuulee Folklandia-risteilyn lähtöterminaalissa pe 10.1.2025. Myös erilaisia konsertteja sekä ohjelmiston harjoitussessioita alkuvuoden rientoja varten tehdään paikallisten voimin kiihtyvällä vauhdilla.Aktiivista kenttää on koetettu vuoden jälkipuoliskolla laajentaa myös eteläisempiin osiin ja Leppävirran alueella – totutun aktiivisen pelimannitoiminnan lisäksi – marraskuussa tarjoiltiin muun muassa sahansoittoon tutustumista Pentti Kervisen johdolla sekä paikallisen lauluperinteen levittämistä Jukka Suomisen toimesta. Vuonna 2024 mukana oli jo noin 70 henkeä, katsotaan, toisiko vuosi 2025 taas uuden osallistujaennätyksen! Marjaana Puurtinen Tapahtumia Varsinais-Suomessa Nilsbyn pelimannit tekee joulumusiikkikiertueen Paraisten-Kaarinan suunnalla. Toiminnan pääajatus on vapaaehtoisuus, treeneihin, keikoille ja jameihin saa tulla juuri silloin kun itselle sopii. Savolaiset ovat luonnollisestikin mukana myös tulevalla Folklandia-risteilyllä, jonne bussilastillinen paikallisia alan harrastajia lähtee tammikuussa. 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Ensilumi on tätä kirjoittaessa jo satanut (ja sulanut) täälläkin päin Suomea, mutta eiköhän lehden ilmestyessä ole jo tuttuun tapaan ihan kunnon talvi saapunut Savoon. Turku Folks! ei ole yhdistys, vaan porukka, jota Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistys auttelee muun muassa kimppakyytien järjestelyissä. Turku Folks! myös laulaa molemmilla kotimaisilla kielillä. Tällä superkokoonpanolla esitetään Kyllä Kaj -konsertti, joka on kunnianosoitus aiemmin tänä vuonna joukosta poistuneen Kaj Chydeniuksen sävellyksille. Alueen pelimannien vahva yhteistyö paikallisten kuorojen ja kanttoreiden kanssa on aiemminkin tuottanut komeita ja suosittuja konsertteja myös näiden suurempien tuotantojen kuten Suomalaisen messun ja Savolaisen messun myötä. Turku Folks! ei ole yhdistys vaan porukka TurkuFolks! Kaustisella 2024. Lisäksi tarjoillaan taas harvinaislaatuista herkkua, kun Nyhtöpelimanni-yhtye saa vakiosolistinsa Antti Heikkisen lisäksi matkaan kaksi muutakin monilahjakkuutta, Laura Malmivaaran ja Puntti Valtosen . Edustusyhtyeenä toimii tällä kertaa jo vuosia festivaaleilla yleisöä hurmannut Triijuulla. Loppuvuosi on aina tunnetusti esiintyville muusikoille kiireistä aikaa. Laitilassa on tulossa yhteiskonsertto viihdekuoro Boleron kanssa. Talvikaudella kokoonnutaan joka toinen keskiviikko Turun suomenkielisellä työväenopistolla. Alusta alkaen orkesteritoiminnan rinnalla on järjestetty myös avoimia Turku Folks! -jameja ja korvakuulosoittokursseja ja -työpajoja, näissä ohjelmistolla ei ole mitään maantieteellistä rajaa. Myös vuoden kestänyt Pohjois-Savon hyvinvointialueen rahoittama hanke, jonka myötä alueen palvelutaloihin vietiin kansanmusiikkia ja muuta virikettä on nyt saatu kunniakkaasti päätökseen 120 esiintymisen myötä. Kertaluontoiseksi tarkoitettu soittoporukka oli niin innoissaan, että toimintaa haluttiin jatkaa ja tässä ollaan! Nykyhetki Tällä hetkellä yhteisön sähköpostilistalla on jo yli 260 henkeä. Antti-J. Perinteistä pelimannimusiikkiakaan ei toki jätetä harjoituksissa kokonaan laskuista, kesällä ja festivaalikaudella kun on tapana saapua taas talven jälkeen. Puskaradion välityksellä listalle liittyi heti pitkästii yli sata soittajaa ja laulajaa. Tarkoituksena on tiettävästi tämän risteilykansalle esitetyn debyytin jälkeen tuoda konsertti kevätkaudella myös kotimaan kamaralle, joten kannattaa pysyä kuulolla. Folklandia ei pääty laivan saapuessa Turun satamaan, vaan meno jatkuu jamien muodossa Panimoravintola Koulussa lauantaina
Vietnamissa hän pääsi kokemaan paikallisen runolauluesityksen, jossa laulaja esitti lauluaan maaten selällään lattialla. Ääniteatteri Iki-Tursossa hän oli mukana sen alusta lähtien. Suomesta jäseninä on 7 organisaatiota. 29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 MUISTOISSAMME Runolaulaja, säveltäjä, muusikko, tutkija, monitaituri ja musiikin maisteri Taito Hoffrén kuoli sairauden uuvuttamana lokakuun 18. Tämä esitystapa teki Taitoon sen verran suuren vaikutuksen, että hän halusi kokeilla sitä myös itse. Konferenssin teemana oli aineettoman kulttuuriperinnön turvaaminen, johon kaustislaiset toimijat ovat viime vuosina paneutuneet niin vahvasti, että Brysselin, Budapestin, Barcelonan ja Manchesterin jälkeen verkosto halusi kokoontua Keski-Pohjanmaalla. Kansanmusiikin tallennustakin hän ehti tekemään sekä Vienan Karjalassa että Vietnamissa. Puheenvuoroja kuultiin ainakin Suomesta, Ruotsista, Portugalista, Englannista, Skotlannista, Latviasta, Iranista, Syyriasta, Saksasta, Unkarista, Espanjasta ja Belgiasta.Vähintään yhtä arvokasta oli salikeskustelujen jatkaminen, verkostoituminen ja yhteisten intressien löytäminen kokoushuoneiden ulkopuolella, ja pienellä syyshiljaisella paikkakunnalla päästiinkin mukavasti intensiiviseen ja intiimiin tunnelmaan. Yksi hänen uransa alkuvaiheen teatteritöitä oli Q-teatterissa tehty Kalevala-esitys. Eero Grundsrömin kanssa hänellä oli monigenreduo Von & Af, jossa Taito laulamisen lisäksi soitti myös tuubaa ja kitaraa. Hän esiintyi sekä yksin että monissa erilaisissa yhtyeissä ja projekteissa. Tästä hankkeesta tuli yksi hänen uraansa ja ehkä elämäänsäkin määritellyt hanke. Taito hallitsi runolaulun ja runolaulukielen sekä teki runolaulua monin tavoin tutuksi. Idean hän toteuttikin Gilgamesh esityksissään, jossa lauloi Gilgameshin tarinaa runolaulumitalla lattialla selällään maaten. EFN on lanseerannut myös European Folk Dayn, joka tänä vuonna järjestettiin toista kertaa 23.9. Laulajuuden ytimessä Taitolla oli hieno, uskomattoman kaunis ja moneen taipuva äänensä. Kuopiosta matka jatkui Kokkolan kautta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 2008. Näitä lauluja hän lauloi ja hyödynsi konserteissa ja muissa yhteyksissä sekä kesken jääneessä tohtorin työssään. Teemaa käsiteltiin keynote-puheenvuoroissa, paneelikeskusteluissa ja työpajoissa muun muassa festivaalitoiminnan, koulutuksen, median, ammattilaisten ja maahanmuuttajayhteisöjen näkökulmista. Konferenssin järjestivät Pro Kaustinen ry sekä European Folk Network yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston tuella. Kaustislaista ja maailmallisempaa palanpainiketta väelle tarjosivat Aapintuvan pelimannit, Näppärit, Ottoset, Erkki Virkkala ja Iikka Huntus, Teho., Tallari sekä Paula Ketun että Mehrnoosh Zolfagharin kanssa, Maija Kauhanen ja espanjalainen El Pony Pisador yhtye. Kalevalan päivänä hän julkaisi netissä runolauluuutisia. Taito oli syntynyt Kuopiossa 16. Sommelon myötä tutuksi tulivat myös Venäjän Karjalan kansanmusiikkipiirit ja kulttuuritoimijat. Mukana oli järjestöja oppilaitosväkeä, tutkijoita, artisteja, promoottoreita ja tapahtumajärjestäjiä. Levysarja on upea pala suomalaista kansanmusiikin historiaa. Äänitaiteilija Juha Valkeapään kanssa Taito teki monta produktiota ja kiersi esiintymässä festivaaleilla ympäri Eurooppaa. Taitoa jäivät puolison ja lasten lisäksi kaipaamaan laaja ystävien ja kollegojen joukko. Vanhasta mersusta hän loihti runolaulubussin, johon pystyi festivaaleilla pistäytymään ja altistamaan itsensä runolaululle. päivänä 2024 kotonaan Pukkilassa läheisten läsnä ollessa. Kansanmusiikin kentällä Taito tunnettiin todellisena moniosaajana, joka toteutti taiteilijuuttaan monella saralla. Hän opetteli kaikki Arhipalta tallennetut tuhannet runosäkeet tavoitteenaan oppia Arhipan runolaulukieli ja päästä syvälle runolaulun maailmaan. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kuopion musiikkilukiosta. Taito sävelsi ja toimi muusikkona useissa teatteriproduktioissa. 2000-luvun alussa Taito perusti yrityksensä Kanteleen ääniä, jonka puitteissa hän äänitti, tuotti ja julkaisi kymmeniä levyjä. Kaikkiaan viides konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran Pohjoismaissa. Mukana on yli 160 organisaatioja henkilöjäsentä noin 25 maasta. Niissä Taitoa muisteltiin rauhallisena, läsnä olevana, osaavana, suurisydämisenä ja lehmänhermoisena ihmisenä, joka oli ilo tuntea ja jonka kanssa oli mutkatonta työskennellä. Arhipan runolauluja Taito julkaisi vuonna 2020 yhdessä puolisonsa runolaulaja, taiteilijaprofessori Ilona Korhosen kanssa tehdyllä tupla cd:lla Minä, Paraske, Sinä, Arhippa. maaliskuuta 1974. Taiton kanssa pystyi helposti juttelemaan aiheesta kuin aiheesta. Lauri Oino Eurooppalaiset ekspertit kohtasivat Kaustisella. Taiton kuoleman jälkeen moni ystävä ja kollega muisteli somepostauksissaan Taitoa sanoin ja kuvin. Kymmenen vuoden ajan Taito toimi Kansanmusiikkijuhla Sommelon taiteellisena johtajana. Maari Kallberg Taiton ystävä ja kollega Taito Hoffrén W ilm a H ur sk ai ne n Su sa nn a Sa lo ka nn el Kaustisella oli syyskuun lopussa liikkeellä kesän festivaalien verran erivärisiä passeja, kun European Folk Networkin kaksipäiväinen konferenssi toi kylään reilut 100 osallistujaa 21 maasta. Hänen puoleensa pystyi kääntymään, jos tarvitsi teknistä tukea musiikkilaitteiden, tietokoneiden, autojen tai muiden moottorilla toimivien koneiden kanssa. Samoihin aikoihin hän ryhtyi työskentelemään Arhippa Perttusen runolaulujen parissa. European Folk Network on 2019 perustettu kansanmusiikin, kansantanssin sekä tarinankerronnan toimijoiden verkosto
Kolttasaamelaisten uskontona on Venäjältä omaksuttu ortodoksisuus muiden saamelaisten ollessa pääasiassa luterilaisia. Konserttien runkona on jokaisen itsenäisesti tekemä arkistotyö muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Helsingissä ja Saamelaisarkistossa Oulussa. Ensimmäiset konsertit järjestettiin Inarin Sajoksessa ja Helsingin Vuotalossa vuonna 2022. – Ohjelmistoa on tullut lisää, koska ensimmäisen konsertin aikaan hanke oli vasta käynnistynyt, ja ensitöiksemme halusimme polkaista pystyyn konsertin. Ennen kuin pyydettiin kouluttautumaan kanttoriksi, tein metsäja tietöitä. Karjalan ja kolttien kulttuureissa yhteisiä piirteitä Amandan havahtuminen kulttuurien yhtäläisyyksiin alkoi, kun hän kansanmusiikin opiskelijana sai kuullakseen vuonna 2007 ilmestyneen Marko Jousteen, Elias Mosnikoffin ja Seija Sivertsenin kokoaman Esivanhempien leu´ddit -kirjan ja cd-levyn. – Sukujuureni ovat Petsamossa. Konsertissa kuultiin kehtolauluja, leu’ddeja, tanssilauluja, itkuvirsiä ja runolaulua koltansaameksi, karjalaksi ja suomeksi. Karjalaisia sukujuuria omaavien muusikoiden rinnalle pyydettiin mukaan kolttasaamelainen, KeskiPohjanmaan konservatoriossa muusikon tutkinnon suorittanut Anna Lumikivi, ja ylisukupolvista kokemusta saatiin houkuttelemalla ryhmään neljänneksi työryhmän jäseneksi Annan isä, ortodoksikanttori Erkki Lumisalmi . – Huomasin, että kolttasaamelaisissa ja karjalaisissa musiikkiperinteissä on paljon samankaltaisuutta, muun muassa katrillilauluja ja pitkiä kertovia lauluja. Kaikille avointa työpajatoimintaa puolestaan ovat tukeneet Karjalan sivistysseura ja Taiteen edistämiskeskus. Tapahtumia Helsingistä Inariin Yksi hankkeen näkyvistä osista on konserttitoiminta. Hänen mukaansa saaminen oli upeaa, koska hän edustaa vanhempaa sukupolvea ja samalla ryhmän miesnäkökulmaa, Amanda kertoo. Konsertteja ja levyä on tukenut Suomen kulttuurirahaston Lapin maakuntarahasto sekä Taiteen edistämiskeskuksen Lapin taidetoimikunta. Vuonna 2020 alkanut hanke tutkii kolttasaamelaisten ja karjalaisten yhteistä perintöä ja erityispiirteitä. Erkki oli mukana Inarin Nellimissä kansantanssiryhmässä, joka päätti keskittyä muihin kolttasaamelaisten tansseihin, koska moni muu ryhmä tanssi jo kolttakatrillia. 30 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Karjalasta kolttien maille Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä H ankkeen alkuunpanija oli Amanda Kauranne , joka pyysi hankkeeseen mukaan Emmi Kuittisen . Nyt on tullut sellaisia lauluja mukaan, jotka ovat syntyneet inspiroituneena siitä, kun on käyty tutkimassa arkistoja tai kaivauduttu juurille. Pyysin hänen lisäkseen mukaan itkuvirsiin ja karjalaiseen musiikkiin erikoistunutta Emmiä ja Anna puolestaan isäänsä Erkkiä. Karjalasta kolttien maille -hanke sai alkunsa Amanda Kauranteen arkistoäänitteistä tekemistään havainnosta kolttasaamelaisen ja karjalaisen kulttuurin yhteisistä piirteistä. Arkistotyö on jatkunut läpi hankkeen ja sen mukana ohjelmisto on myös täydentynyt ja muuttunut ajan mittaan. – Ilman näitä huipputyyppejä ei tästä olisi tullut mitään, Amanda hehkuttaa. Hanke huipentui uutta ja perinteistä, karjalaista ja koltatasaamelaista kansanmusiikkia yhdistävään levyyn ja levynjulkaisukiertueeseen. Myöhemmin hän tutustui vielä Ilpo Saastamoisen Son vuäinn -kirjaan ja äänitteeseen, jossa on ennenkuulemattomien leu’ddien lisäksi myös muuta kolttasaamelaista musiikkia. Kotipaikkani on muutaman kilometrin päässä rajalta ja tunsin paljon myös karjalan evakoita, Erkki muistelee. Erkki oli jonkun verran leuddannut ja laulanut muita kolttasaamelaisia perinnelauluja, mutta erityisen tuttua hänelle oli kolttasaamelainen kansantanssi. Kun tutustuin Yle Radio 1:n toimittajana Annaan ja hänen musiikkiinsa niin Suõmmkar-yhtyeessä kuin soolonakin, tuli vahva tunne, että tällainen projekti pitäisi toteuttaa. Arkistosta on tullut vastaan jokin sytyttävä kappale tai tekstit ovat inspiroineet meitä tekemään uuden kappaleen, kertoo Emmi. Työryhmän ensimmäinen konsertti pidettiin Vuotalossa marraskuussa 2022.. Hankkeen suunnittelua tuki Karjalan sivistysseura. Koneen säätiön rahoitus antoi mahdollisuuden taiteelliseen työhön. Niitä on musiikin lisäksi myös puvuissa ja tansseissa
Vaikka hän on tutkinut paljon karjalaista perinnettä, juuri ne alueet olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Emmillä on kaksi yhtyettä, joiden ohjelmistossa itkut ovat keskiössä: Surento Liisa Matveisen ja Emilia Kallosen kanssa sekä seitsemän laulajan Ikuisen ikävän orkesteri, jossa Amandakin on mukana. Sota hankaloitti hanketta Hankkeen aikana Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja suunnitelmat menivät suurelta osin uusiksi. Alkuvuodesta 2025 järjestetään myös koululaiskonsertit sekä kaikille avoimet iltakonsertit Lapissa, ainakin Ivalossa ja Sevettijärvellä. Tällaista yhteistyötä elävän perinteenkantajana kanssa on ollut aika vähän omassa kansanmuusikon arjessani, sillä monia karjalaisia perinteitä olen opetellut arkistonauhojen perusteella, Amanda kuvailee. – Siihen aikaan opetettiin, että lapsella pitää olla vain yksi kieli, mutta sehän on todistettu vääräksi uskomukseksi jo kauan sitten, Erkki kertoo. Amandalle oli koskettavaa ja yllättävää löytää SKS:n arkistosta omilta sukulaisilta tallennettuja pieniä tekstejä. Annalle kolttasaamelainen kulttuuriperintö tuli kotona kyllä tutuksi, mutta kieltä hän alkoi opiskella vasta aikuisena. Ihmisten kohtaamisen lisäksi jokaisella on ollut hankkeen aikana monia tunteisiin meneviä hetkiä. Nykyisin Suomen kolttasaamelaiset asuvat SevettiNäätämön ja Keväjärvi-Nellimin alueilla ja he polveutuvat Petsamosta tulleista evakoista. Marraskuun alussa ilmestyneen levyn kansiteksteissä kerrotaan, että levyn avausraita, Tattarpeäldd – Tsurun kylvö summaa projektin luonteen: musiikki matkaa ja muuttaa muotoaan kulkiessaan Karjalasta kolttien maille ja takaisin. Suomessa kolttasaamelaisia on 600-700 ja Venäjällä ja Norjassa pari sataa. Kappaleessa kohtaavat rajakarjalainen, aunukselainen ja kolttasaamelainen versio samasta leikistä. 31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Yksi ehkä yllättäväkin samankaltainen perinne ovat itkuvirret eli äänellä itkeminen. Koskettavia löytöjä ja kohtaamisia Työryhmällä ei ollut mahdollisuutta analysoida kappaleita nuotti nuotilta, mutta yhteneväisyydet monissa kappaleissa olivat hyvin selviä. Karjalasta kolttien maillehanke järjesti kaikille avoimen webinaarin koltansaamen ja karjalan kielistä lauantaina marraskuun lopussa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Lapset suhtautuivat itkuun luonnollisesti. – Kannas on koltta-alueilta jo aika kaukana, mutta juurieni lisäksi se haluttiin mukaan osoituksena karjalaisuuden moninaisuudesta, Emmi kertoo. Kappaleesta on useampi arkistoäänite, ja Emmi oli löytänyt sen vuonna 2016 Maailman musiikin keskuksessa työskennellessään Neuvostoliitossa painetusta karjalaisesta nuottikirjasta. Sen lisäksi, että Anna on opiskellut koltansaamen kielen aikuisiällään, on hän päässyt tutustumaan karjalaisiin juuriinsa Karjalasta kolttien maille -hankkeen myötä. Kotona vanhemmat eivät puhuneet koltansaamea lapsille, mutta Anna kuuli isänsä puhuvan koltansaamea muun muassa työasioissa ja iäkkäämpien sukulaisten kanssa. Amanda on opintojensa ja yhtyeidensä kautta tutustunut itkuvirsiin, ja perehtyy paraikaa suistamolaiseen itkuvirsikieleen. Suomessa koltansaamea puhuu 300-400 henkilöä Venäjällä ja Norjassa puhujia on vain muutamia. Anna oli taas oppinut laululeikin koltansaamenkielisen version jo lapsena Erkki-isältään. Annalle itkeminen on tullut tutuksi vasta hankkeen myötä. Norjan kolttasaamelaiset ovat lähes täysin menettäneet yhteyden koltansaamen kieleen ja laajalti myös kulttuuriin. Karjalaisuuteen lähdin tutustumaan lähes nollasta, Anna kertoo. blogspot.com Karjalasta kolttien maille -levyn julkaisukonsertti oli Pihlajamäen kirkossa marraskuussa 2024. Arkistokuvia Suistamon Kuusimäeltä hän oli jo aiemmin löytänyt Museoviraston arkistoista. – Alun perin oli tarkoitus mennä konkreettisesti Karjalasta kolttien maille, RajaKarjalasta Petsamoon ja niin edespäin, mutta ne reissut jäivät toteutumatta, suree Amanda. Erkkiä oli koskettanut Annan arkistolöydöt, muun muassa ukkinsa vuonna 1898 syntyneen sisarenmiehen leuddaaminen. Useimmat osaavat yhdistää sen karjalaisuuteen, mutta myös kolttasaamelaiset ovat itkeneet äänellä. – Julkisesti itkeminen on ollut aikaisemmin hirveän hankalaa, joten tämä on ollut hyvin terapeuttista. – Olen asunut elämästäni suurimman osan saamelaisalueella, siksi kolttasaamelaiset juuret ovat tutummat. Innostuin siitä jopa niin, että otin itkut mukaan saamenkieliseen muskarisarjaan Suõmmpie?ss (Sävelpesä), jota olin mukana tekemässä Ylelle. Viena oli tarkoitus ottaa mukaan ja vierailla siellä, koska se oli kuitenkin alue, jossa karjalaiset ja kolttasaamelaiset asuivat lähekkäin, mutta sodan vuoksi vierailu jäi tekemättä ja myös Petroskoin arkistot koluamatta. Hänellä kun sattuu olemaan äidin puolelta juuria myös Karjalassa. Jännitin, miten lapset ottaisivat sen vastaan, mutta hyvin meni: ohjelmaa varten kuvatuissa muskariosioissa pehmolelukissaa itketti ja lasten itse tekemät puput tulivat lohduttamaan. Työryhmä valmistautuu: Erkki Lumisalmi (vas.), Anna Lumikivi, Emmi Kuittinen ja Amanda Kauranne.. Erkki muistaa kuulleensa lapsena itketyn hautajaisissa kaksi kertaa Nellimissä. Viime vuonna ilmestyi Emmin oma levy Surun synty . Karjalaista perinnettä on mukana lähes koko laajuudeltaan, kun Amanda keskittyi omaan perinteeseensä Suistamon alueella ja Emmi Kannaksen ja Kirvun alueella. – Muistin kauan sanat ja sävelen, mutta sävel on unohtunut, sanat vielä muistan. Historiallisesti kolttasaamelaisten alue käsitti Norjan ja Suomen koillisnurkat ja Kuolan niemimaan luoteisosan. Emmille tulee ensimmäisenä mieleen ihmisten kohtaaminen ja erityisenä hetkenä se, kun Erkki hyräili tanssiessaan Emmin säveltämää karjalaisen ja kolttasaamelaisen katrilliin yhdistävää melodiaa. – On ollut tärkeää saada tehdä tätä Erkin kanssa ja kuulla hänen taustoittavia juttujaan kolttasaamelaisesta kulttuurista. – Se oli aikamoinen kunnianosoitus, että kolttasaamelainen katrillimestari hyväksyy säveltämäni kappaleen, Emmi kertoo.Amanda haluaa nostaa vielä yli sukupolvien jakamisen. Emmi on perehtynyt äänellä itkemisen karjalaiseen perinteeseen perinpohjin. Konserttien tarkemmista ajankohdista tiedotetaan myöhemmin esimerkiksi hankkeen blogissa: www.karjalastakolttienmaille
Lapinjärven aikana Malmström oli tutustunut ahvenanmaalaiseen naiseen, jonka kanssa asui Raaseporissa. St af fa n M al m st rö m Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä. – Silloin keräily riistäytyi käsistä. Kun Malmström muutti perheineen Lapinjärvelle, jossa työskenteli Siviilipalveluskeskuksessa, hän osti asunnokseen suurehkon entisen kanttorin talon, jossa oli tilaa kitaroille ja myös muille soittimille. Maarianhaminan näyttelyssäkin oli yksi Hagströmeille omistettu vitriini, vaikka muutoin esillä olleet kitarat olivat suomalaisia. Taustalla olevasta Ragnar Nybergin tekemästä kitarasta alkoi Staffan Malmströmin keräilyinnostus. Sen jälkeenkin oli vielä yritys erään tilan restauroimisesta museokäyttöön, mutta erilaisten ongelmien takia se ei edennyt. Sitten iski korona ja muutenkin huonommat ajat, ja työt vaihtuivat lyhyisiin pesteihin. Huonosti soitettava kitara oli Malmströmin mielestä niin kaunis, että siitä alkoi kahden muun vanhan kitaran kanssa hänen kitarakokoelmansa siemen. Pikkuhiljaa myös puolet kitarakokoelmista on muuttanut mukana. Malmström ehdotti työnantajalleen, että otetaan siviilipalvelusmiesten koulutukseen kulttuurien suojelu esimerkiksi ajatuksella, että mitä kannattaa pelastaa kriisitilanteessa. Siihen antoi luonnollisesti vauhtia kulttuurihistoriallisen museon myönteinen suhtautuminen näyttelyn pitämiseen tiloissaan. Vuonna 2017 muutin vanhalle kotipaikkakunnalleni Raaseporiin. Myös kaikki veljet soittivat kitaraa. Huuto.net ja muusikoiden.net olivat ahkerassa käytössä. Kun Ahvenanmaalla avautui tilaisuus saada mielenkiintoinen sijaisuus, pariskunta päätti muuttaa sinne. 32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Suomalaista kitaranrakennusta Maarianhaminassa Nostalgitarr-näyttelyssä S taffan Malmströmin kitaroiden keräily alkoi erikoisesta sattumasta 1970-luvun lopulla, kun hänelle tuli kitaransoitto-oppiin poika, jolla oli hirveän vanha kitara, jolla ei pystynyt soittamaan. Erilaisia soitinkokoelmia on runsaasti, ja sellaiseen johti myös Staffan Malmströmin soitinkeräilyharrastus. Malmström on kuitenkin päättänyt keskittyä kokoelmassaan suomalaisiin kitaroihin. Välillä tuli parempia ja välillä huonompia kauppoja. Sitten tuli bändikausi, niin kuin monelle muulle teini-iässä. – En minä koskaan ajatellut, että se johtaisi sellaiseen maniaan. Raaseporissa Malmström löysi juhlahuoneistonakin pidetyn isomman tilan, jonka hän sisusti kitaroilla ja kaikilla mahdollisilla soittimilla. Hän ehdotti Maarianhaminan kulttuurihistorialliselle museolle näyttelyä, ja loka-marraskuussa siellä oli esillä osa hänen kokoelmistaan täydennettynä muualta hankituilla soittimilla ja rekvisiitalla. Kolmesta kitarasta kokoelmaksi Malmströmin lapsuus oli varsin kitarapitoinen, äiti oli opettaja ja hän opetti myös kitaransoittoa koulussa ja kansalaisopistoissa. Kitara oli mustiolaisen Ragnar Nybergin rakentama soitin vuodelta 1926. Näyttelyjulisteen kitara on myös Lindforsin rakentama. En välittänyt, mistä soittimet tulivat. Lapinjärvellä Kitarakartanoa pitänyt Malmström muutti ensin Raaseporiin ja nyt hän asuu Maarianhaminassa. Ajattelin, että on niitä huonompiakin harrastuksia. Kun siviilipalvelukoulutuksessa tapahtui hallinnollisia muutoksia, rahoitus meni alta ja Malmström siirsi museonsa kirkonkylälle. Ahvenanmaalaisen Bernard Lindforsin rakentamia soittimia ja pieniä puuveistoksia oli esillä näyttelyssä ensimmäistä kertaa. – Se oli taloudellisesti huono veto, joten pistin kokoelman varastoon. Talon hän nimesi Festhusiksi ja vuokrasi sitä juhlatilaksi. Lapinjärveltä löytyi myös sopiva kartano, josta Malmström sai käyttöönsä kolme huonetta. Haitarikauppiaana aloittanut ja 1950-luvulla sähkökitaroiden valmistamiseen siirtynyt Hagström on ehkä tunnetuin ruotsalainen kitaravalmistaja. Staffan soitti pojan vanhemmille, kävisikö, jos hän hankkisi pojalle kohtuuhintaisen Landolan ja saisi tilalle sen vanhan. Staffan keskittyi Hagströmeihin. Siitä syntyi Kitarakartano, Suomen ja pohjoismaiden ensimmäinen kitaramuseo. Elettiin vuotta 2011. Suomessa ei juuri musiikkimuseoita ole Turun Sibelius-museota ja Mikkelin mekaanisen musiikin museota lukuunottamatta
Etualalla Juha Nuutisen vatikitara. Staffan Malmströmille itselleen rakkain näyttelyesineistä on koruton Ragnar Nybergin rakentama kitara, josta kaikki alkoi. Näyttelyssä vierailijan otti vastaan höyläpenkki sekä kitaranrakentajan työkaluja ja kitaran osia. Tämä johtunee siitä, että 1800-luvulta asti kitara oli suosittu säestyssoitin Pelastusarmeijassa ja helluntaiseurakunnissa, ja näin ne edistivät kitaroiden yleistymistä merkittävästi. 33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 – Nyt sitten mietin, pitäisikö Raaseporin toiminta lopettaa lopullisesti ja siirtää kaikki toiminta Ahvenanmaalle. Suomalaiset kitarat pääroolissa Näyttely on rakennettu museon yhteen vaihtuvien näyttelyiden huoneista. Näyttelyssä on esillä myös Marko Pakasen kitaranmuotoiseen pohjaan maalaama presidentti Tarja Halosen muotokuva, jonka presidentti Halonen lahjoitti vieraillessaan Kitarakartanossa Lapinjärvellä viimeisillä maakuntamatkoillaan. Jaakko Noson rakentamia soittimia vasemmalla, oikealla Johannes Malmströmin – ei sukua Staffanille – rakentama kitara.. Näyttelyn kaikki kitarat ovat suomalaisia ja mukana ovat kaikki merkittävimmät rakentajat. Aktiivisista rakentajista näyttelyssä on mukana Rauno Niemisen lisäksi Juha Ruokangas , Matti Nevalainen ja Juha Nuutinen , jonka näyttelyssä esillä olevan kitaran kopan virkaa hoiti pesuvati. Tunnettuja kitararakentajia yhdisti kuuluminen johonkin herätysliikkeeseen. Rauno Niemisen rakentamat kitarat ja akustinen basso. Taitaa kuitenkin olla niin, että hän on kokoelmastaan varsin ylpeä ja onnellinen. Kitaroiden ohella esillä oli hieman bändirekvisiittaa Hurriganesilta, The Sounds -yhtyeeltä ja Pentti Kurikan nimipäivät -yhtyeeltä sekä pari muutakin soitinta ja vahvistinta Malmströmin kokoelmista. Näyttely on nyt ohi, mutta Malmström selvittelee, voisiko Ahvenanmaalle perustaa myös pysyvän näyttelyn. Landola, jonka ääniaukossa hämähäkin verkkokuvio. Hienoa olisi, jos näyttely voisi kiertää myös muissa suomalaisissa museoissa, mutta se vaatisi rahoitusta. – Ilman sitä olisin onnellinen mies, Malmström vitsailee. Näyttelyn tekstit kirjoitti mestarisoitinrakentaja Rauno Nieminen. Näyttelyn esitteleminen Ahvenanmaalla on luontevaa myös siksi, että esillä on ensimmäistä kertaa myös ahvenanmaalaisen Bernhard Lindforsin rakentamia kitaroita. Aika näyttää.Ahvenanmaa voisi saada pysyvästä kitaramuseosta vetovoimatekijän matkailuun. Kulttuurihistoriallisesta museosta kerrotaan, että loka-marraskuinen kitaranäyttely on tuonut jo uusia kävijöitä museoon. Näyttelyssä oli muutakin rekvisiittaa kuin kitaroita. Näin yleisöä haluttiin muistuttaa, mistä kaikki alkaa. Se esitteli noin viisikymmentä kitaraa ja myös jonkin verran oheismateriaalia. Neuvottelut jatkuvat myös Kulttuurihistoriallisen museon kanssa. Lindfors rakensi muun muassa Fazerille 1930-40 luvuilla 400 kitaraa. Jaakko Noso oli esimerkiksi helluntailainen, ja Landolan edeltäjän Munkersin perustaneet Mattsonin veljekset olivat baptisteja
Ilman musiikkiharrastusta olisin monella tavalla nykyistä huonompi työntekijä.” Kulttuurin harrastajat kokevat, että omalla harrastuksellaan voi tuoda iloa myös ympärillä oleville ihmisille. Kulttuurin harrastajat kokevat harrastuksen vaikuttavan heidän elämäänsä monella tapaa. Vastaajat iloitsevat siitä, että kulttuuriharrastamisen parissa tulee toimittua yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa. Voit tutustua selvityksen tuloksiin tarkemmin Kansalaisfoorumin verkkosivuilta osoitteesta: kansalaisfoorumi.fi/kulha Hanna Pulkkinen, koulutussuunnittelija, Opintokeskus Kansalaisfoor Selvityksen toteuttivat Kansalaisfoorumin kanssa Suomen Harrastajateatteriliitto, Suomen Kansanmusiikkiliitto, Suomen Nuorisosirkusliitto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuori Kulttuuri sekä Suomen Puhallinorkesteriliitto. Paikallisesta levykaupasta ostin vuonna 1968 Dallapén vanhoista levytyksistä kootun ensimmäisen lp-levyn. Harmo nik kamusiikki alkoi kiinnostaa. Myös isoisäni ja hänenkin isänsä olivat viulupelimanneja. Se oli kuin halolla päähän, kun... Erityisesti orkestereissa soittaa yhdessä ihmisiä hyvin erilaisista taustoista ja tämä rikastuttaa monen muusikon elämänpiiriä. Kappalevalikoima ei ollut laaja, mutta polkat sain menemään aika mukavasti. Kaksikymppisenä säveliä alkoi irrota ensin huuliharpusta ja sitten haitarista. Tämä on hieno määrä, lämmin kiitos kaikille vastaajille! Vanhemman suomalaisen ja amerikansuomalaisen musiikin harrastaja Toivo Tamminen kiinnostui soittaessaan antiikkiharmonikoista ja opetteli niiden korjausta ja entisöintiä. ”Musiikki kuului kotonani jo lapsuudessa, sillä isäni soitti viulua, mandoliinia ja gramofonia usein. ”Harrastukseni on antanut minulle lisätietoa työtäni varten. En kuunnellut juurikaan oman ikäisteni musiikkia, sillä musiikkimaku oli samanlainen kuin isällä. Lähes kaikki vastaajat kertovat kokevansa oppimisen iloa harrastuksessaan. ”Soittokeikalla esim vanhustentalolla voin tuottaa iloa monelle.” Harrastamisen myönteiset vaikutukset eivät siis rajoitu vain harrastajiin itseensä vaan vaikuttavat monella tavalla myös ympäröivään yhteiskuntaan. Siinä soiva Ville Alangon laulama Hämärän lapsi -foxtrot aiheutti kylmiä väreitä selkäpiissä monen muun kappaleen ohella. Aikuisiällä tapahtuvaa oppimista kuvataan virkistäväksi ja se kannustaa harrastajia jatkamaan eteenpäin. Hän on jatkanut sitä pienimuotoisesti vielä eläkepäivilläänkin. Jopa 97 prosenttia koko kyselyn vastaajista ja 98 prosenttia Kansanmusiikkiliiton vastaajista kertoo, että voi harrastuksellaan ilahduttaa muita. Harrastus tuo hyvää koko yhteiskuntaan Kulttuuriharrastamisen tuottama oppimismyönteisyys, pystyvyyden tunteen lisääntyminen ja luovuuden kehittyminen vaikuttavat myös muihin elämän osaalueisiin, kuten opintoihin, työelämään ja aktiivisuuteen yhteiskunnassa. Saimme selvitykseen yhteensä 1332 vastausta, Kansanmusiikkiliitosta vastaajia oli 143. ”On mahtavaa, että olen saanut tutustua eri ikäisiin ihmisiin kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämässä toiminnassa.” Myös oppimiseen liittyvät vaikutukset nousevat esiin vastauksissa. Moni vastaaja kertoo saaneensa uusia ystäviä ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita harrastamisen myötä. Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys toteutettiin jälleen tänä vuonna. Haastan seuraavaksi palstalle Rauno Niemisen.. Olen oppinut uutta musiikista, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja verkostoitunut laajasti. Vastauksissa korostuivat myönteiset sosiaaliset vaikutukset sekä oppimiseen liittyvät vaikutukset. Kansanmusiikin harrastajat kuvaavat, kuinka harrastusryhmissä jokainen voi soittaa omalla tasollaan ja silti kaikki voivat soittaa yhdessä. 34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Kansanmusiikkiliitto mukana selvityksessä kulttuuriharrastamisen vaikutuksista Selvityksen tuloksista käy ilmi, että kulttuurin harrastaminen tuo mukanaan monia positiivisia vaikutuksia, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan. Into kasvoi ja harjoittelin iltaa aamua
Renesanssiluuttu. Hänen tavoitteenaan on tuottaa historiallisesti tarkkoja soittimia aikakauden musiikin esittämiseen sellaisena kuin se on saatettu kuulla aiemmin. Välillä tulee inspiraatio johonkin kummalliseen, ja teen soittimen jonon ohi. Barokkikitara. Nykyaikana ei ole mitään tekosyytä olla osaamatta jotain, kun kaiken tiedon saa netistä ja kapitalismi on tuonut tuotannon välineet kansan käsiin. Riittävätkö Suomen markkinat vai meneekö soittimia maailmalle. Millainen prosessi soittimen rakentaminen on. Pelkästään historiallisia näppäilysoittimia. Viuluja ja kitaroita saa suunnilleen Prismasta ja ne ovat kaikki samanlaisia, joten turha niitä on rakentaa. Siinä vaiheessa kun firman pistin pystyyn, alkoi vaikuttamaan siltä että täytyy tehdä soittimia työkseen. Uusien soitinten rakentaminen tilaustyönä. Pääasiassa menee ulkomaille. Niskasen rakentamien soittimien jokainen yksityiskohta on käsin tehty. En tiedä tarkalleen kuka sitä käyttää, mutta luulisin, että harrastelijat pääasiassa, ja minä itse. Arvelin että vähemmän vaivaa ja yhtä paljon hyötyä on jakaa ilmaiseksi kuin myydä sitä tuotteena. Satoja varmaankin. 35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Lauri Niskanen rakentaa historiallisia soittimia Lauri Niskanen rakentaa luuttuja ja muita historiallisia soittimia Tampereella. Olet erikoistunut historiallisiin soittimiin. Miten pidät sitä yllä vai tarvitseeko. Millaisista työtehtävistä saat pääsääntöisesti elantosi. Esimerkiksi: Kuinka usein tapaat asiakkaan tai tilaako joku soittimen sokkona. Sovimme soittimen yksityiskohdat, harvemmin asiakas kuitenkaan osaa tarkasti kertoa niistä omaehtoisesti ja joudun puristamaan tiedot väkisellä. Käsintehty soitin on sekä soitinrakentajan taideteos että muusikon työkalu. Useimmiten asiakas tilaa soittimen sähköpostilla, enkä tapaa häntä ikinä. Itsehän olen ohjelmoinut Lute Designerin, jolla voi tehdä tekniset piirustukset mihin vaan eurooppalaiseen luuttuun ja vanhempiin kitaroihin, ja se on ilmaiseksi saatavilla kaikille. Teetkö lainkaan arkisempia soittimia. Jaatteko tietoa. Pitääkö mielestäsi soitinrakentajan osata soittaa. Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuvat: Lauri Niskanen Muistatko hetken, kun tiesit, että sinusta tulee soitinrakentaja. Lauri Niskanen kalvamassa reikiä viritystapeille.. Minkä verran sinulla on historiallisiin soittimiin erikoistuneita kollegoita maailmalla. Oletko itsenäinen yrittäjä. Toiminnan kansainvälisyydestä kertoo se, että kotisivu on vain englanniksi. Kovin syvällisiä ammattisalaisuuksia ei tule jaettua, mutta jos joku käy kuvaamassa museosoittimen, niin ne kuvathan löytyy heti facebookista. Jotkut käyvät hakemassa soittimen itse. Internetistä ja David Van Edwardsin CD-kurssilta. Minulla on oma osakeyhtiö, mikä tuntuu välillä turhan monimutkaiselta systeemiltä. Äänen ja soitettavuuden ohella olennaista on myös estetiikka. Kokeilemalla kaoottisesti kaikenlaista, ja jatkamalla hyväksi havaittuja metodeja. Yleensä ottaen luulen, että henkilökohtaisesti kysymällä saa kyllä tietoa. Viime Kaustista varten tein itselleni pienen mandolinon. Vastikään jakoi eräs eläköitynyt luutunrakentaja kaikki muistiinpanonsa netissä. Eihän muuten voi tietää onko tehnyt hyvän soittimen. Teetkö kaikki soittimesi vain tilauksesta. Miten olet hankkinut ammattitaitosi
Tarkastelun kohteena ovat ainoastaan sooloesitykset, koska niistä soiton tyylilliset piirteet ovat helpoiten kuultavissa. Aineistosta erottuu muutamia pelimanneja, joilta on tallennettu huomattavan suuri määrä sävelmiä. Määrällisesti eniten esityksiä on Haudanmaan polskasta, joka on ollut suosittu kappale kansansoittokisoissa. Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin lähteillä Mitä arkistonauhat kertovat eteläpohjalaisesta pelimanniviulismista. Yleispolskan eri versioista on hyvin havaittavissa pelimannimusiikille tyypillinen hienovarainen rytminen ja melodinen muuntelu. Suuresta aineistomäärästä huolimatta osoittautui yllättävän haastavaksi löytää sävelmiä, joista löytyy useamman kuin kahden tai kolmen eri pelimannin soittama versio. Kaikki Haudanmaan polskan esitykset ovat d-mollissa. , M us eo vi ra st on ko ko el m a Isojokinen Viljami Pentilä soittaa viulua. Lisäksi ohjelmistossa on ollut muun muassa sotiiseja, jenkkoja, masurkkoja ja marsseja. Vertailukappaleet ovat: 1) Tulopeli (8 eri versiota 7 eri pelimannin esittämänä), 2) Haudanmaan polska (23 eri versiota 8 eri pelimannin esittämänä), 3) Ns. Kappaleella on monia eri nimiä, mm. Kansanperinteen arkiston ääniraitakuninkaina komeilevat evijärveläiset Eemeli Nurmela (242 kappaletta) ja Aleksi Hautala (169 kappaletta). Piia KleemolaVälimäki R is to Sa vo la in en Ju ss i K an ga s. SKS:n arkistossa on 476 sooloviulusävelmää 22 pelimannilta. Pelimannien joukossa on ainoastaan kaksi naista (isojokiset Emmi Salonen ja Tyyne Vanha-Villamo), joilta on tallennettu yhteensä 33 kappaletta. Vertailukappaleet Tutkimuksen vertailukappaleiksi on tässä vaiheessa valikoitunut viisi eri tanssilajeja edustavaa kappaletta, joiden avulla on mahdollista tarkastella laajan pelimannijoukon soittotyylejä. SKS:n arkiston superinformantit ovat Iivari Hautala Evijärveltä (157 kappaletta) ja Eemeli Risku Kauhajoelta (112 kappaletta). Eemeli Nurmelalta sävelmästä on tallennettu kuusi eri versiota, joista yksi on kilpailutallenne, jolla hän soittaa kappaleesta kaksi erilaista muunnelmaa. Yleispolskaa on soitettu Dja G-duurissa. Kansanmusiikkiinstituutin tallenteet eivät ole vielä tässä vaiheessa mukana tutkimuksessa. Vertailukappaleista Tulopeliä on soitettu ympäri Etelä-Pohjanmaata häiden aloitusmarssina. Kappaleiden tallennusajankohdat sijoittuvat vuosien 1917–1980 välille. Alajärveläiseksi polskaksi, Hoijakaksi, Rinkipolskaksi ja Floorin Iikoon ja Fiian polskaksi. 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 T utkimuksen tässä vaiheessa on käyty läpi Kansanperinteen arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viulumusiikkia sisältävät arkistonauhat, jotka ajoittuvat vuosille 1917-1980. Kappaleen arkistotallenteet ovat kolmessa eri sävellajissa, C-, Dja G-duurissa. Kokonaisuudessaan tutkimuksen aineisto koostuu tässä vaiheessa 104 eri pelimannilta nauhoitetuista noin 1930 kappaleesta. Häämarssi, Ruma-Jussin marssi, Purpurin marssi ja Eteläpohjalainen häämarssi. Pelimannit ovat nimenneet kappaleen mm. Soittotyylien vertailussa on mukana 31 pelimannia. Nämä soittajat olivat tallentajien ja aikalaisten arvostamia, usein kansansoittokilpailuissa meritoituneita muusikoita ja pelimanneja jo monen sukupolven takaa. Sävelmien tallennuspaikkakuntien osalta aineistosta nousee esiin kaksi eri puolella maakuntaa sijaitsevaa viulumusiikin keskittymää, Eteläja Keski-Pohjanmaan rajalla sijaitseva Järviseudun alue ja läntisellä Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Suupohjan alue. Vaikka arkistonauhoilla on määrällisesti eniten polkkia, ei niiden joukosta noussut esiin yhtään laajemman soittajajoukon suosimaa kappaletta. Määrällisesti eniten sävelmiä on taltioitu Evijärveltä (657 kappaletta) ja Kauhajoelta (271 kpl). Myös kauhajokiselta Urho Myllymäeltä on polskasta monta eri versiota. Tanssilajeista suosituimmat ovat polkka (515 kappaletta), polska (476 kpl) ja valssi (340 kpl). Vahvasti arkistoista ammentava eteläpohjalaisen pelimanniviulismin tutkimushanke jatkaa kansanomaisen viulunsoiton tutkimusta. Vertailukappaleissa Pentilän soittamia sävelmiä ovat Yleispolska ja Kukkuva kello.. Yleispolska (15 eri versiota 13 eri pelimannin esittämänä), 4) Kalamiehen valssi (11 eri versiota 8 eri pelimannin esittämänä) ja 5) Kukkuva kello -jenkka (11 eri versiota 8 eri pelimannin esittämänä). Löytyykö alueelta yhtenäistä viulunsoittotyyliä, vai onko jokainen pelimanni tulkinnut kappaleita omalla tavallaan. Lukumäärät elävät hiukan koko ajan, kun äänitteitä kuunnellessa paljastuu eroavaisuuksia luetteloitujen tietojen ja soivan materiaalin välillä. Kansanperinteen arkistossa sävelmiä on noin 1455 ja esittäjiä 100
Antti-J. Musiikki luo tarinoihin herkulliset raamit, erityisesti kevyesti rullaavassa, lempeässä Laula vielä uudestaan -päätöskappaleessa: laula vielä uudestaan, niin silmäni mä kiinni saan ja Linnunradan nään. Salamakannel: IV Bafe’s Factory / Nordic Notes 2024 S alamakannel on palannut julkaisukantaan. Viime vuosien säästeliäästi tiputeltujen esiintymisten myötä 1980-1990–lukujen taitteen etulinjaan kuulunut yhtye on selvästikin huomannut, että virtaa riittää niin yleisöllä kuin soittajillakin. Pianoa ja moogia soittava Kari Ikonen on ratkaissut ongelman kehittämällä hämmästyttävän Maqiano-mikrovirityslaitteen. Hän on luonut 40-vuotisen uransa aikana positiivisesti nyrjähtänyttä "lastenmusiikkia kaikenikäisille" kunnioitettavalla taidolla ja omistautumisella. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Lopputuloksena on kiehtova sekoitus arabialais-andalusialaista perinnettä ja uutta musiikkia. Koskettaviin melodioihin ja sovituksiin yhdistyy tyylikkäästi ripauksia muista musiikkigenreistä, esimerkiksi laulelmasta. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! Äänestyslomake on osoitteessa: kamukanta.fi/vuodenkansanmusiikkilevy-2024/ Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokauppaan. Sattumaa vai suunniteltua. Hienon soiton lisäksi levyn merkittävyyttä lisäävät sen tekstit – tekstiliitteessä on onneksi englanninkieliset käännökset arabiankielisistä runoista. Moni runoista liittyy pakolaisuuteen, levykannen puhuttelevan Välimerentyttö -maalauksen konkretisoidessa pakolaisuuden hädän. levy tai miten se nyt voidaan sanoa: pitempi äänite. Voit äänestää myös postikortilla: Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Voit äänestää myös levyä, jota ei ole ilmoitettu KamuKantaan. Levyn avaava Kostner-Avenue Waltz ja JPP:n jousikvartetilla vahvistettu päätösraita Kultaneito kuulostavat selkeästi 2000-lukuisemmalta säveltuotannolta, mutta myös vanhan liiton fanit voivat huokaista helpotuksesta: ytimekkäästi roomalaisella järjestysnumerolla nimetty uutuus on tunnistettavaa Salamakannelta moninaisine sävyineen, tunnelmineen ja soitinvaihteluineen. Yllättävää on myös Moog-syntetisaattorin käyttö: sen ääni tulee täysi eri maailmasta kuin muu soitto, mikä yllättäen toimii juuri sen vuoksi. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Kivijalkana trion soitannassa on yllättäen piano – yllättäen sikäli, että tasavireinen piano ei juurikaan sovellu mikrointervalleja vilisevään musiikkiin. Lähimmäs nostalgiatunnelmia menee luenta perinteisestä Aarnion marssista, joka olisi voinut helposti olla vaikkapa Väinön paluu -levyltä. Yksittäisillekin soittimille annetaan tilaa, esimerkiksi Slip-kappaleessa viulut matkivat hauskasti kappaleen nimeä. Yhtyeen soundi on täyteläinen. Perinteeseen musiikin sitovat puolestaan upeaääninen laulaja ja oudin soittaja Nemat Battah ja perkussioita soittava Abdissa Assefa sekä kahdessa kappaleessa Ana Lazarin viulu ja Mahmoosh Zolfagharin santoori. Äänestysaikaa on 15.12. Vaikka Pentti Rasinkangas kokee olevansa enemmän tarinankertoja kuin leikittäjä, on hänellä myös kyky villitä kuulijoitaan. Itsellä on jo pari viikkoa soinut korvamatona vastustamaton Me ollaan kärpäsiä -rallatus! Pullavisero eli kauniisti kuvioitu villapusero on täynnä trubaduurillemme ominaisia oudonkivoja tarinoita helikopterista, joka opettaa hevosta lentämään, tassustaan tatuoidusta tylystä jäniksestä, joka moittii kaikkea, koirattomasta elämästä tietysti pullaviseroon. Onneksi runot löytyvät painettuna, joten niiden sisältöön pääsee paremmin käsiksi kuin kuunnellessa. Yhtyeen ensimmäinen ja toinen levy ovat kansitaiteensakin osalta hyvin samanlaisia ja tämän uusimman kannen asettelussa puolestaan on tiettyä samankaltaisuutta edeltäjäänsä, vuonna 1992 ilmestyneeseen Koivunrunkorakkautta-albumiin, jossa yhtye uudisti soundimaailmaansa lisäämällä laulua. Suurimmaksi osaksi Hannu Sahan ja Arto Järvelän sävellyksistä koostuvan levyn suurinta ennakkohuomiota on saanut osakseen toinen trad.-pala, Tuomi on virran reunalla, jonka laulajavieraana kuullaan Ismo Alankoa. Voit äänestää vuoden 2024 aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä. Erityismaininta täytyy lisäksi antaa alkuperäisjäsen Jussi Ala-Kuhan saappaisiin astuneen Antti Kettusen sävellykselle Suruinen, jonka haikeankaunis valssimelodia nousee Salamakanteleen tunnelmapalojen kärkikaartiin. Komea kappale nouseekin neloslevyn huippuhetkiin. Kalervo Koskela Wishamalii: Al-Bahr Nordic Notes 2024 W ishamalii tuo suomalaiseen musiikkikenttään mielenkiintoisen lisän: arabialaisen ja andalusialaisen musiikkiperinnön. Sen avulla pianosta tulee tasaveroinen soitin itämaisiin skaaloihin perustuvaan musiikkiin. Milla Viljamaan pianoja harmoni luovat mehevän, ilmeikkään, toisinaan leikkisänkin pohjan. Lista levyistä on osoitteessa kamukanta.fi/ julkaisut/. Ordseglarnan musiikki värisytti sisintä ja tanssitti kehoa valloittaen mielen kokonaisvaltaisemmin kuin mikään nykykansanmusiikki pitkään aikaan. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Unohtaa ei voi taitavia hajamielisiä jäniksiäkään eli Sami Kontolaa ja Jarno Karjalaista, joka on sovittanut pääosan musiikista. saakka. Janka-Murros Ordseglarna: Ordseglarna Kråktjärn 2024 N orjalais-ruotsalais-suomalais-tanskalaisen Ordseglarnan jäsenet ovat säveltäneet kotimaidensa naisrunoilijoiden upeita tekstejä – mikä ihana idea! Riipaisevan kaunis laulu koskettaa, vaikkei tanskan-, ruotsinja norjankielisiä tekstejä ymmärtäisikään. Paul Silfverberg Kansanmusiikki-lehti ja KamuKanta.fi julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksen. Ordseglarnan sävelkieli ja poljento pohjautuvat nautinnollisen vahvasti pohjoismaiseen kansanmusiikkiin, mutta musiikki on selvästi yhtyeen omaa. Sen päälle Julia Alapnesin ja Helene Blumin viulut sekä Josefina Paulsonin avainviulu taituroivat rouheaa sointimattoa ja kuulaita melodioita. Arja Kangasniemi Pentti Rasinkangas ja Hajamieliset Jänikset: Pullavisero Omakustanne 2024 K aikista suoratoistopalveluista löytyvä Pullavisero on Pentti Rasinkankaan 21. Mikäpä siis sen parempi tapa jatkaa matkaa kuin uuden materiaalin tarjoaminen. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Äänestä vuoden 2024 kansanmusiikkilevyä Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi tai toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi
Tuulentei-trion levyllä musiikki soi vahvasti tässä ajassa, nostaen silti Pokelan perintöä hienosti esille. Levyllä kuullaan niin sanaleikkejä, veikeää riimittelyä kuin taidokasta tarinankerrontaakin. Laulujen taustalta löytyy koskettavia tarinoita anopin huonosta kohtelusta kuolleiden läheisten muistamiseen. QRkoodin kautta avautuvat tekstien selitykset, jotka auttavat kurkistamaan malilaiseen kulttuuriin. Suden hetki on levy, joka saa pohdiskelemaan syntyjä syviä olematta kuitenkaan liian raskasta kuunneltavaa. Jyri Sariolan kädenjälki monipuolisena musiikintuottajana näkyy laajalti ja mukana on useita sävellyksiä ja hieno Sotilaan uni -laulusoolo. Välillä ollaan veikeissä ja rempseissä sävelmaailmoissa, toisinaan kellutaan rauhallisissa ja syvällisissä tunnelmissa, ja tunnelma yltyy välistä suorastaan riehakkaaksi! Melodiat sekä onnistuneet sovitukset ja soitinnukset voimistavat lyriikoiden merkitystä entisestään. Amanda Kauranteen, Emmi Kuittisen, Anna Lumikiven ja Erkki Lumisalmen kehtolaulut, itkuvirret, leu’ddit ja leikkija tanssilaulut soivat sävykkäästi kokonaisuudessa, jota soittimet, muun muassa haitari, harmoni, erilaiset perkussiot, mandoliini, buzuki ja akustinen kitara monipuolisesti tukevat. Ja osoittaa, miten erilaiset musiikkikulttuurit voivat sulautua toimivaksi kokonaisuudeksi ja upeaksi elämykseksi. Österbotnicanalla tarkoitetaan juurikin tätä kahden perinteen soivaa kulttuuricocktailia. Ainutlaatuinen elämäntyö musiikin parissa kantaa edelleen hedelmää monin tavoin. Sanoitukset hienovaraisine vivahteineen kutsuvat kuulijan todella hiljentymään kappaleiden äärelle. Nyt Pokelan elämäntyöhön ovat tarttuneet kolme hänen lastenlastaan, kaikki erittäin meritoituneita ja monipuolisia musiikintekijöitä. Levyn kansivihossa on ansiokkaasti kerrottu taustatietoja kappaleista ja työryhmän jäsenten arkistolöydöistä. Sanoituksissa vuorottelevat molempien maiden kielet. Rytmistä ilottelua rauhoittaa karjankasvatuksesta kertovan Pulaku-kappaleen laulu-huilu-vuoropuhelu sekä Tuutu-kehtolaulu. Erilaiset huilut värittävät kauniisti musiikkia muissakin kappaleissa. Pienoiseksi pettymykseksi jää Virtaa vereni, joka on monine laulukerroksineen suggestiivinen, mutta dynamiikaltaan turhan tasainen. 39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Tuulentei: Pokela Omakustanne 2024 M artti Pokela ei varmaan tämän lehden sivuilla suurempia esittelyjä kaipaa. Petteri Sariolan omaperäistä ja virtuoottista kitaraa kuullaan monella raidalla. Tätä levyä on mukava asettua kuuntelemaan viltin alle syysiltana. Upeasti soiva kokonaisuus, jota kuunnellessa ei ole pakko ymmärtää joka sanaa. Lämpimät ja valoisat melodiat sekä syvälliset lyriikat myös tasapainottavat hyvin toisiaan. Ihana yllätys on myös yläsävellaulu Pienkätistä pihalle -laulussa. Soilan Saaga Ensemble -vuosien estetiikasta minua muistuttaa eniten Sydämen ääni, Jyri Sariolan sävellyksessä on selkeää hittiainesta. Itseeni erityisen vaikutuksen tekee isoisä-Martin jouhikonsoitto, jossa erottuu luovaa hulluutta ja heittäytymiskykyä. Jyriltä kuullaan myös vaikuttava pianosoolo Martti Pokelan Hansin koira -sävellyksen pohjalta, ja hänen rumpusoolonsa nostattaa Pikku tokka -kappaleen ihan uusiin sfääreihin. Jos kappaleiden kieli on monipuolista, niin sitä ovat niiden melodiatkin. Vaikka kappaleiden lyriikat käsittelevätkin hyvinkin suuria ja syvällisiä aiheita, melodioiden lämpö, ilo valo sekä eräänlainen huolettomuus kietaisevat kuulijan syliinsä ja hellivät korvia. Se tärkein eli tunne kyllä välittyy! Tämä diska on komakka da tärgie kunnivonozutus perindehellä i juuriloilla. Janne Lappalainen soittaa osan säestyksistä ja vastaa levyn miksauksesta sekä Kauranteen kanssa äänityksistä, joita on tehty Ivalossa, Kaivokselassa ja Cantoirassa. Aurora Fustinoni Sinimuso: Nouskaa sisaret Omakustanne 2024 I loa, tanssillisuutta, syvälle sisimpään sukeltavaa – näitä tuntemuksia viiden malilaisen ja kahden suomalaisen naisen musiikki minussa herätti. Levy onkin alusta loppuun tasapainoinen kokonaisuus. Tove Djupsjöbacka Väinö Tuonelan Österbotnicana Orkesteri: Suden hetki UHO Production 2024 S uden hetki on totta totisesti hyvin ainutlaatuinen julkaisu! Levy on nimittäin maailman ensimmäinen ja tiettävästi ainoa österbotnicana-genreä edustava levy. Aurora Fustinoni Susanna Leppänen: Kaikki on kaikki Omakustanne 2024 S usanna Leppänen riemastuttaa kuulijoita jälleen levyllisellä itse säveltämiään ja sanoittamiaan kappaleita, jotka hän herättää eloon yhdessä yhtyeensä kanssa. Kappaleiden sävelkieli kumartaa vahvasti uuden mantereen americana-perinteen suuntaan, mutta ammentaa samalla vahvasti suomalais-ugrilaisesta perinteestä. Kappaleiden sanoitukset ovat silkkaa verbaalista taituruutta. Laulajien äänissä helisee herkkyys ja kauneus. Arja Kangasniemi Karjalasta kolttien maille Global Music Centre 2024 P erusteelliseen pohjatyöhön – arkistojen tutkimiseen, perinteen tallentamiseen ja luovaan työskentelyyn – perustuva levykokonaisuus on matka esittäjien juurille. Leppäsen levy on kokonaisuutena kuin suuri, kaunis ja monivivahteinen taideteos, jonka maisemat on maalattu monipuolisten melodioiden ja taidokkaiden lyriikoiden keinoin. Vahvimpina musiikkia kuljettavat afrikkalaistyylinen, verevä sooloja moniääninen laulu sekä rytmikkyys lyömäsoittimien lisäksi esimerkiksi kitaralla ja kanteleilla soitettuna. Samoin kuin kansanmuusikot käyvät dialogia arkistoaarteiden kanssa, käyvät kolme muusikkoa dialogia Pokelan ohjelmiston ja soitteiden kanssa. Erityisesti hänen Tappelupolkka-soolonsa on nautinnollista ja rohkeaa kuultavaa. Sinimuson levy ei olekaan pelkkä musiikkielämys, vaan se avaa kokonaisvaltaisesti kahden maan naisten kokemuksia elämästä. Soila Sariola tunnetaan varmaan parhaiten Rajaton-lauluyhtyeestä ja kuten siinä, ihailen tässä hänen lämmintä ääntään ja rauhallista tulkintakykyään. Minna Raskinen Maailman paras suomalaisen kansanmusiikin kauppa kansanmusiikkiliitto.fi/ verkkokauppa
Hieman onnea ja markkinointikykyä, ja Luut laulaa -albumi saa ansaitsemansa ison läpimurron. Poljento on Balkanilta, mutta sanan säilä rillumareitä ja laulelmaa. Tyttö joka katosi metsään on myyttinen tarina, kauan sitten koettu tai sittenkin ikuinen rakkauden, kaipuun, ihmeen jälki auki olevalle ihmiselle. Monet levyn kappaleista ovat olleet jo äänitteinä pitkään saatavilla, mikä osaltaan alleviivaa harkittua tasapainoista kokonaisuutta. Markus Asunta on hyvää vauhtia matkalla kotimaisen nykyfolkin parhaiden tarinankertojien joukkoon. Nimikappaleen intensiivinen arkeologinen manaus vaihtuu Taikuriin, kiehtovaan, nerokkaaseen deeppoppiin. Asunta on onnistunut löytämään varsin täydellisen tasapainon oman äänensä ja edelläkäyneiden jättiläisten opetusten välillä. Ei voi kuin nautiskella kuunnellen vuoroin kutakin muusikkoa ja vokalistia. Taigan laitaa mennään vahvasti balkanilaisittain. Tove Djupsjöbacka. Runsasmuotoiset vaativat trumpettiosuudet ja itämaisesti helähtävä buzuki kruunaavat yhtyeelle ominaisen soinnin – vuorovedoin, sillä soittaja on sama Ilkka Arola. Itselleni kansanmusiikki tuttuna nousi hienosti esiin. Levyllä ei ole mitään pois otettavaa, kaikki biisit vakuuttavat niin sanoituksillaan kuin musiikillaan. Tämä ei suinkaan ole moite. Kappaleet ovat tyylilleen uskollisia pienoistarinoita pienestä ihmisestä – vaikkapa keikkapaikalta, oluttuopin äärestä tai nakkikioskin jonossa koetusta valaistumisesta. Salonen) ja Kirsi Ojala ovat yhdistäneet voimansa Olli Variksen kanssa, jota onkin ilo kuunnella levyllä pitkästä aikaa. Virpi Sahi Kielo Ilona: Luut laulaa Omakustanne 2024 K ielo Ilonan toinen albumi on vankka näyttö voimasta, inspiraatiosta ja monipuolisesta luovuudesta. Ehkä vene täynnä kaloja tuntuu nykyajan lapselle vieraalta, mutta vene täynnä kahvia ja pullaa tai tyynyjä ja peittoja osuu nykylapsen maailmaa lähemmäs. Kalervo Koskela Trio Kaiunsäde: Ruusujen aikaan Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry 2024 R uusujen aikaan sisältää uudelleensovitettuja, säveltäjä Raimo Tanskasen kuoroja yksinlauluja sekä aiemmin levyttämättömiä instrumentaalikappaleita. Sävellykset ovat mieleenpainuvia ja mukaansa tempaavia ja sovitus oikein onnistunut. Raskaiden bassojen klezmerhumppa Tahdon löytää yhden laulun on laulajan nöyrä tilitys laulun palvelemisesta. Solen sover -laulu erottuu poljennollaan ja valoisalla, koristeellisella melodiallaan. Siihen verrattuna joikusta ja shamaaneista ammentava Minä soin jää irralliseksi levyn tyylillisestä kokonaisuudesta. Sanoituksellisesti minua ihastuttaa erityisesti Lilla Lasse, jossa vanha tuttu kehtolauluteksti on saanut lisäsäkeistöjä. Kunnioitan sitä, että nämä ja monet muut silti ahkeroivat tiensä mestareiksi. LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Äyskäri Playground Music 2024 H äikäisevä kuplettiorkesteri ravistelee rytmitajua, hivelee soittoja laulutaidollaan ja hykerryttää huumorin oivalluksilla. Nimikappale Äyskäri on yhteiskunnallinen ja huomaa, että veneemme on eri, vaik’ yhteinen on meri. Suurin osa kappaleista käyttää lähtökohtanaan arkistotekstejä, mutta lähes kaikki sävellykset ovat uusia ja usein minimalistisia, joten kerronnalla, fraseerauksella ja sovituksilla on tärkeä rooli tunnelman luomisessa. Pidin hyvin paljon levyn monipuolisesta soitinja äänivalikoimasta sekä solistin, Helena Taskilan, kauniista äänestä. Yhtye haluaa levyllä kunnioittaa säveltäjä Tanskasta, joka teki mittavan ja taiteellisesti kestävän uran musiikkimaailmassa aikana, jolloin se oli näkövammaiselle vaativaa ja työlästä. Onko tämä folkindietä tai folkprogea, jopa Värttinän raskaampi painos, sen voi kuulija määrittää. Tuloksena on teemalevy, jossa muusikot pureutuvat suomenruotsalaiseen kehtolauluperinteeseen ja luovat sen pohjalta uutta. Monet lauluista ovat sopivan vähäeleisiä, kuten teemaan sopii. Janka-Murros Vila: Vila Omakustanne 2024 V ila on uunituore trio, jossa Juulia Björn (ent. En väitä ymmärtäväni haasteita, joita näkövammaisilla edelleen luultavasti on mihin tahansa ammattiin tai taitoon tähdätessään. Rummut ja perkat, kontabasso ja haitari työskentelevät taidokkaasti leveällä rintamalla. Muutama raskaammalla kädellä käsitelty pala, kuten viehättävän hyväntahtoinen baaritarina Asterix ja Obelix hyppäävät tosin hieman joukosta, mutta ensiyllätyksen jälkeen istuvat kohtalaisen hyvin kokonaisuuteen nekin. Yleensä arvostelijan ei sovi myöntää nukahtaneensa levyä kuunnellessa, mutta tämän levyn kohdalla se voidaan varmaan tulkita hyväksi palautteeksi. Soja Murto Markus Asunta: Se on loppu nyt Humble House Records 2024 M arkus Asunta on julkaissut musiikkia aiemminkin, mutta Se on loppu nyt on miehen ensimmäinen laulumusiikkia sisältävä levy. Useammin kuin kerran voi kappaleissa kuulla tyylikkäästi omaksuttuja vaikutteita Hectorilta, Matti viittaa ohimennen tekstissään varsin suoraan Kolmannen naisen tuotantoon ja etenkin erinomaisessa Christy Moore -käännös Normijätkässä Asunta tuo hämmästyttävän paljon mieleen AP Sarjannon tarinat ja tyylin. Lapikasta lattiaan on bilemusiikin parhaimmistoa ja Punkkitarkastus puree riettaan huumorin ystäviin. Levyä kuunnellessa ei nimittäin herää minkäänlaista ajatusta haasteista, vaan muusikoiden taito ja meininki lumoavat ihanien sävellysten rinnalla. Pitkäsoittoa on kypsytelty pitkään ja rauhassa, ja lopputulos on vakuuttava paketti uutta suomifolkia. Niekut ja yksityiskohdat täydentävät kerrontaa ja hivelevät korvaa. Yhtye kuvaa itse yhdistävänsä kamari-, jazzja kansanmusiikkia. Jaakko Laitisen ääni on sulaa vahaa, josta hän vaivatta muotoilee täyteläiset tummat äänet ja ohuemman värisevän rekisterin. Syvästi inhimillinen Yöbussi kuljettaa lajitovereita elämän linjurissa. Oumuamua tuo kutsun kosmoksesta. Multi-instrumentalistina etenkin vihreän saaren soittimiin erikoistunut Asunta tuo kuitenkin levynsä yleistunnelmaan buzukin ja erilaisten huilujen kautta hienoisen irlantilaisen pohjavärin. Kuitenkin Kielo Ilona on omaääninen ja taidokas kahden naisen, Marjo Kiukaanniemen ja Eeva-Maija Vehviläisen johtama yhtye, jolla on todella potentiaalia isommille areenoille. Vesi on taas harras sukellus veden hiljaiseen maailmaan. Tässä myös muusikoiden parhaat puolet tulevat esille, Juulia Björnin luonnollinen tekstintulkinta, Olli Variksen herkkä kitarankosketus ja Kirsi Ojalan runollinen puhallinsoitinkerronta. Itse innostun myös ideasta, että kehtolaulun laulajaa voisi kannustaa tällä lailla improvisoimaan ja luomaan vapaasti lauluille jatkoa. Samalla yhtye tahtoo nostaa esiin näkövammaisten omaa ja yhdenvertaista toimijuutta muusikkoina ja musiikkituottajina myös tämän päivän Suomessa. Antti-J. Levy on Trio Kaiunsäteen ensimmäinen, ja se on todella hieno ja laadukkaasti soitettu kokonaisuus. Levyn taiteellinen tuotanto on tehty kokonaan näkövammaisvoimin. Orkesteri soittaa yhdessä kuin ajatus, välillä laulusolistin kanssa miehissä rairaikuorona huudahtaen tai aamun utuna viipyen
Pieni on kaunista -periaate toteutuu levyllä hienosti. Lp:n A-puolella (hienoa että lp-formaatti on taas käytössä) musiikissa on vielä jatsillisia elementtejä, mutta B-puolen Korpi-kokonaisuus nousee suosikikseni luokitteluja kaihtavan soittonsa ansiosta. Kolme yhdeksästä kappaleesta on Thomsonin sooloja, loput duettoja, kumppaneina Adriano Adewale (berimbau ja laulu), Nemat Battah (oud ja laulu) ja Puoro Jerome (maorisoittimia). 41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . Vahvat melodiat vuorottelevat välillä jopa Brian Enon mieleen tuovan ambienttunnelmoinnin kanssa. Tutustu mahdollisuuksiin verkkosivuillamme www.oph.fi/luovaeurooppa. Levy huipentuu lopulta revontulien alla tapahtuneeseen kohtaamiseen ja vuoropuheluun joutsenten kanssa luoden hyvin visuaalisen kuulokuvan Lyytisen fonin ja joutsenten vuoropuhelusta. Lähtökohtana on matka suomalaiseen luontoon; lp:n A-puolella keväisen lehtoon, B-puolella vanhaan korpimetsään. Levyn kappaleet ovat pienimuotoisia resonanssitutkimuksia, mutta juuri pienimuotoisuudessaan vangitsevia. Virtuoottinen soittimen hallinta – fonista loihditut perkussiiviset äänet ja huikea kiertohengitystekniikka – palvelee levyllä kokonaisuutta ja mahdollistaa monipuolisen tarinan kerronnan. Paul Silfverberg Pauli Lyytinen: Lehto/korpi We Jazz 2024 P auli Lyytinen tunnetaan muun muassa Elifantreeja Magnetia-orkestereista sekä yhteistyöstä saamelaisartisti Niillas Holmbergin kanssa. n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . Paikoin soittoa laajentaa tyylikäs luonnon äänien, perkussioiden ja mellotronin käyttö, mutta fokus on silti läpi levyn saksofonissa. Levyn julkistamiskonsertti Temppeliaukion kirkossa oli yksi rauhoittavimmista esityksistä mitä olen aikoihin kokenut. Välillä soittoa tuskin kuuli, mutta kuunteluun virittynyt mieli silti aisti sen. m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . Saksofonin käyttö yksinäisenä soolosoittimena on haastava tehtävä, mutta Lyytisen monipuolinen fonin hallinta selvittää haasteen suvereenisti. Sointikuvaa rikastuttavat lisäksi Helsingin Mustavuoren luolassa ja Uuden-Seelannin Aotearoassa tehtyjen äänitysten luonnonäänet. Musiikkialan ammattilaiset voivat yksin tai ryhmänä hakea ohjelmasta Culture Moves Europe -liikkuvuustukea. Lehto/korpi on bändilevyjen jälkeen rohkea hyppäys sooloartistiksi. Pohjan tutkimusretkelle luo Thomsonin kontrabasson syvä sointi, jota basson kaulaan kiinnitetty resonanssilevy tehostaa. n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki K?sity?mestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Toimipiste on muuttanut Ikaalisiin Tervetuloa jatkossa osoitteeseen Peltotie 15 Ikaalinen ~~~ Olemm e muutta neet! Nathan Riki Thomson: Resonance II Global Music Centre 2024 N athan Riki Thomson jatkaa Resonance II -levyllä resonanssikäsitteen tutkimista sen eri merkityksissä: soittimien sointimahdollisuuksien, erilaisten soittotilojen ja eri kulttuuritaustoista tulevien muusikoiden välisenä resonanssina ja vuorovaikutuksena. Tarjolla on terapiaa liialla volyymilla pilattujen konserttien jälkeen. Paul Silfverberg Luova Eurooppa -rahoitusta voi nyt hakea! EU:n Luova Eurooppa -ohjelma tarjoaa hankerahoitusta musiikkialan organisaatioiden eurooppalaiseen yhteistyöhön. Vaikkei kotikuuntelussa voikaan kokea samaa tilaresonanssia, toimii musiikki hyvin myös levyltä, kunhan sen kuunteluun malttaa rauhoittua. n e t | v a p a a l e h d y k k a
MäSä Duo perustettiin vuonna 2014 kahden pelimannin istuessa Folklandia-risteilylle menevän bussin takapenkillä vain todetakseen, että tämähän toimii, miksei siis soitella yhdessä. Oulu To 13.2. Kokoonpanon muusikot tunnetaan useista huippuluokan yhtyeistä, kuten Dumari ja Spuget, J. Hämeenkyrö Ke 12.3. Aino Peltomaa: laulu, harppu, perkussiot Ilkka Heinonen: jouhikko, alttojouhikko, tenorigamba, G-violone Juho Myllylä: nokkahuilut, elektroniikka Ke 15.1. Tampere Maaliskuu: The Bikini Brothers The Bikini Brothers pitää yllä kylmän sodan henkeä esittämällä reippaita bluegrass-, countryja rock & roll -lauluja atomiajalta. Oulu To 10.4. Gamut on myös värisävyjen kokonaisuus, ja “kamut” viittaa tietysti suomalaiseen kansanmusiikkiin sekä kaveruksiin. Valitettavan ajankohtaiset tekstit tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käsitellä sekä historiaa että nykyaikaa. Tytti Metsä on eturivin jouhikonsoittaja sekä pitkän linjan laulaja-muusikko ja biisintekijä. Helsinki Ti 11.2. Yhtyeen nimi viittaa keskiajan musiikinteoreettiseen järjestelmään, gamutiin. Tampere Pe 14.3. Rusko Huhtikuu: MäSä-duo MäSä Duo julkaisee kiertueen aikana uuden levyn ”Hyppööllä”. Nousiainen To 13.3. Yhtyeen toinen albumi RE oli “Vuoden Etno” -ehdokkaana Emma Gaalassa 2024. Tampere Helmikuu: Tytti Metsä ja Hyypiöt Tytti Metsä ja Hyypiöt on uusi kokoonpano, joka soitti ensimmäisen keikkansa Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2024. “Tämähän on kuin Laila Kinnunen kohtaisi Tom Waitsin.” Tytti Metsä: laulu, jouhikko ja harmoni Miikka Paatelainen: steel-kitara ja kontrabasso Janne Haavisto: lyömäsoittimet Pe 7.2. Kielisoitintaituroinnin ja stemmalaulun lisäksi keikoilla kuullaan usein myös putkiradiosta soivia vanhoja tiedotteita ja mainoksia onhan sinullakin kotivara kunnossa. Yhtye on julkaissut aiemmin kaksi albumia: Eläköön (2017) ja Kutsumattomat (2020). 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi H en ri M el aa nv uo Ja nn e H aa vi st o. MäSä Duo lupaa tuleville keikoille vauhtia ja vaarallisia tilanteita, polkkaa ja paskoja vitsejä ja lupaa näyttää myös pohjanmaalaisen miehen herkän puolen. Joensuu Pe 25.4. Savonlinna Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueyhtyeet keväällä 2025 Luvassa on jälleen upea kiertue kevät neljän erilaisen yhtyeen voimin – jos paikkakunnaltasi puuttuu vielä kiertuekonsertti, niin ota yhteyttä Kansanmusiikkiliiton tuottajaan ja yritetään korjata asia! Lisätietoja: Maarit Aarvala, p. Helsinki Ke 22.1. Siitä lähtien on soiteltu erilaisissa perhetilaisuuksissa ristiäisistä häihin ja kyläjuhlista festivaaleille sekä kotimaassa että ulkomailla. Seinäjoki Pe 17.1. Tytti Metsä ja Hyypiöt -trion soundissa jouhikon karheus ja Metsän heleä laulu yhdistyvät Paatelaisen kontrabasson sekä Haaviston perkussioiden hypnoottiseen rytmiikkaan. Tampere Pe 11.4. Lauri Kotamäki: 3-rivinen haitari ja laulu Kyösti Järvelä: viulu ja laulu Ke 9.4. Kauan sitten unohdettujen amerikkalaisten kappaleiden sanoituksissa käsitellään ydintuhoa, kristinuskon tuomiopäivää sekä kommunistivihaa. Mayim Alpert: laulu, kitara Antti Korhola: viulu, kitara, laulu Philip Holm: kontrabasso, laulu Ke 5.3. Sekä RE että debyyttialbumi UT ovat saaneet osakseen laajaa kiinnostusta kansainvälisissä musiikkimedioissa. Ensemble Gamut!in mielikuvituksellista tyyliä on kuvattu “virkistäväksi, rauhoittavaksi, kiintoisaksi ja valaisevaksi”. Karjalainen Yhtyeineen, Laika & The Cosmonauts, The Latebirds, Marjo Leinonen & Viranomaiset, Pauanne, Paukkumaissi, Pienet miehet ja Scandinavian Music Group. Oulu To 23.1. 44 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Tammikuu: Ensemble Gamut! Ensemble Gamut! on luonut oman uniikin soundinsa yhdistämällä ja rohkeasti uudelleen sovittamalla elementtejä keskiaikaisesta musiikista, kansansävelmistä, improvisaatiosta sekä elektronisista äänimaisemista. Juureva kansanmusiikki sulautuu svengaavaan americanaan. Helsinki To 24.4. Trion ensimmäinen albumi julkaistaan piakkoin. Helsinki La 15.3
Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Huntus Sanna (toim.): Pollari, Pakkala, Alapää ja Kainuu. 20 €) FBB: Katrilli toisesta elämästä cd 12 € (norm. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. 15 €) Maans Marianne: Bow Waves cd 16 € (norm. Hänelle ojennettiin oltermannikirja Lahdessa 6.11.2024. Pöytästandaari Ivalon Pelimannit ry, Ivalossa 21.7.2024 Ahti Similä, Inari, Ivalossa 21.7.2024 Hopeinen ansiomerkki Anne Kumpulainen, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Heikki Lavonius, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Tiina Mustakallio, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Jaana Tihilä-Pihlanen, Jämsä, Jämsässä 2.11.2024 Onnea! Pä iv i Yl ön en -V iir i Hurmioidu Oriveden kansanmusiikkija tanssikursseilla soiton ja tanssin riemusta 27.-30.12.2024 Murikassa ja etänä Kursseille mahtuu vielä, tule nauttimaan Oriveden kurssien ainutlaatuisesta tunnelmasta huippuopettajien opissa! Orivesi All Stars –kurssi: Antti Järvelä ja Veera Kuisma Pelimannikurssi mandoliinille: Jarmo Romppanen Viulukurssi: Emilia Lajunen 2-rivisen haitarin oppipoikakurssi: Pekka Pentikäinen 2-rivisen haitarin kisällikurssi: Leija Lautamaja. 2024. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Kansanlaulukurssi: Maija Karhinen-Ilo Lyömäsoitinkurssi: Oskari Lehtonen Sävellysja sovituskurssi: Timo Alakotila Kansantanssikurssi: Maiju Laurila, Antti Savilampi ja Petri Hoppu Joulukuun alussa vahvistetaan eri kurssien toteutuminen, joten tarkemmat tiedot Suomen Kansanmusiikkiliiton sivuilta: www.kansanmusiikkiliitto.fi Heikki Rassi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Toivo Alaspään ohjelmistoa (kirja) 16 € (norm. 20 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. 2-rivisen haitarin tyylija tekniikka: Lauri Kotamäki. Merkit ja huomionosoitukset Oltermanni Heikki Rassi nimitettiin Etelä-Hämeen oltermanniksi yhdistyksen vuosikokouksessa 15.3
kerran. Sitä soittivat aikansa mestarit taitavasti ja kaikilla oli hauskaa. O´Rives, Orivesi All Stars, Pirkanmaan maakuntapelimannit, Nummela & Lietsala, Cavanteri-trio ja oma yhden miehen orkesteri. Olet viisinkertainen huuliharpunsoiton suomenmestari, mikä huuliharpussa viehättää. Kuinka pelimanniurasi lähti liikkeelle. Mukana on hyviä tyyppejä, hyvää kuuluu. Festivaalien SM-kilpailuihin tulee myös jazzsekä traditionaalinen sarja. Olen kateellisena ja lämmöllä ihaillut virolaisten tekemisiä, varsinkin asennoitumista kansanmusiikkiinsa. Meilläkin pitäisi olla. Monimuotoinen soitin, se on minun lauluääneni. Mandoliinin rinnalle tuli tenoribanjo, ja huuliharppuosasto kasvoi. Pitää olla koko ajan haastetta, herkullisia sovituksia, yhteisöllisyyttä ja lämmin vuorovaikutus tanssijoiden ja yleisön kanssa. Letkajenkka puri maailmalla, niin miksei kävelyhumppa tekisi samoin – step fox. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Veli-Jussi Lietsala Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Veli-Jussi Lietsala Nimi: Veli-Jussi Lietsala Syntynyt: 14.05.1952 Kotipaikka: Orivesi Koulutus: Merkonomi Toimi: Yrittäjä www.pelimanni.net www.suomenhuuliharpistit.fi. Se vangitsi. Soittamisen ja kuvaamisen lisäksi mitä muuta kansanmusiikkitoimintaa sinulla on. Loistava henkireikä pitämään jakausta kohdallaan. Otetaanko huuliharppua tarpeeksi vakavasti. Olemme yhdessä laajentaneet julkikuvaamme. 46 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024 Lehteämme vakituisesti valokuvillaan avustava Veli-Jussi Lietsala on Suomen kansanmusiikkiliiton hallituksen jäsen, Suomen Huuliharpistien puheenjohtaja ja ahkera pelimanni. Yhdistys on tarkoitettu koko huuliharppukentälle. Mitä kuuluu Suomen Huuliharpisteille. Huuliharppu soi lukemattomilla levyillä. Hyvältä, jos nykytilanne on lähtökohta eikä olotila. Pärnun festivaalien kautta on luotu kontakteja muihin eurooppalaisiin soittajiin. Kansanmusiikkitapahtumien kuvaaminen on poikinut myös sinfoniaorkesterin kuvauksia. Viime vuonna perinteinen pelimannien soittotyyli pääsi kansalliseen elävän perinnön luetteloon. Ojajärven Pentin kanssa pidämme pelimanni.fi-sivustoa. Meidän ei pidä jäädä omaan kuplaamme pyörimään. Soittajana nautin eniten, kun näen tanssivia jalkoja…soittaa niille ja niiden kanssa. Kerro hieman valokuvaharrastuksestasi. Ehdottomasti hauskin paritanssimme! Meidän soittajien pitää tarjota mahdollisuutta tanssin riemuun ja omiin variaatioihin myös jo pelkällä kävelytaidolla. Meillä on pitkään ollut todella läheistä toimintaa virolaisten kanssa. Kansanmusiikkiliiton hallituksessa jatkan nyt varajäsenenä. Luonnossa ei huomaa kilometrejä. Ei ole alempiarvoista, jos jo viidenkympin pelilläkin voi mennä lauteille missä vaan. Miltä näyttää kansanmusiikin tila Suomessa tänä päivänä. Onko meillä niin, että kelvollisena kansanmusiikkina pidetään vain teknisesti huippuvaativaa musiikkia niin soittajille kuin kuulijoillekin. Järjestän Suomen Huuliharpistien Finland Harmonica Festivaleja ja huuliharpun SM-kisoja. Pessi ja Juntti-duo lienee monelle tuttu, missä muissa yhtyeissä soitat. Sydämenasiani on kannustaa lupaavia soittajia eteenpäin. Soittajien ainakin tulee ottaa oma instrumenttinsa vakavasti, vain niin voi ansaita kunnioituksen tulla kuulluksi. Kaustisen festivaaleille kokosin juuri Suuren huuliharppukonsertin 12. Kun ajatellaan, mitä Dubliners teki aikanaan irlantilaiselle kansanmusiikille tuodessaan siihen mukaan rosoa ja ryskettä, niin toivon, että joku ryhmä viitoittaisi kansanmusiikkiamme tällekin väylälle. Se jos mikä oli todellinen mandoliininsoiton korkeakoulu, kun kuuli ja näki aivan vierestä, kuinka kappaleita pitää soittaa. Varsinainen pelimannipuun alla valaistumiseni tapahtui mestaripelimanni Heikki Lahden kursseilla ja kun pääsin Heikin taustalle säestämään. Muiden kanssa soittamiset alkoivat parikymppisenä ja kohta myös keikkasoitot. Vaarini soitti mandoliinia ja huuliharppua todella herkästi. Dokumentointi on ollut hyvä lisäseuraus. Meillä on valtavat luonnonvarat omassa humpassamme. Jos tuntee löytäneensä kappaleen sielun ja huomaa kuulijoista, että onnistuu tuomaan sen julki, niin se siinä viehättää. Antti Järvelän luotsaama Orivesi All Stars on toimiva malli koko tälle asialle. Asiaan vaikuttaa myös, osaako tai haluaako kuulija avautua itselleen oudomman soittimen soinnille. Orivedeltä kun olen, kuvaan myös lentopalloa junnuista Mestaruusliigaan. Keski-Euroopassa on huippuhyviä klassista soittavia yhtyeitä
Kirsi Kunnas Milla Viljamaan levy Tiitiäinen Milla Viljamaan lauluja Kirsi Kunnaksen runoihin juhlii rakkaan runoniekan 100-vuotisjuhlaa. Olennainen osa Salamakannelta ovat yhtyeen jäsenten persoonalliset sävellykset. Kappaleen alkuja välisoittona on Vanha loikka -sävelmä, jota myös on soitettu Iissä 100 vuotta sitten. Salamakanteleella on kunnia saada laulun tunteikkaaksi tulkiksi suomalaisen rockin suurmies Ismo Alanko. trad., sanat trad., sov. ja san. Leija Lautamaja, sov. Albumi sisältää Soila, Jyri ja Petteri Sariolan sovituksia Pokelan musiikista, sekä kolmikon uusia omia sävellyksiä. Leija Lautamaja/Aku Rannila Leija Lautamaja on lauluntekijä ja artisti, jonka musiikki on minimalistista ja lempeää suomirokkia. Arto löysi kappaleen Matti Valtteri Lehtisen toimittamasta mainiosta kirjasta Pas päästäje Sastamalan kansan lauluja, ja sommitteli välisoiton matkalla Sastamalaan laulua esittämään! Taas ne mennee ryhjää, vaik on taskut tyhjät, eik’ oo viinaryyppyäkän antaa. Esittäjinä on Iin Laulupelimannit. 20 vuotta Svängaamista ansaitsee uuden albumin täysin uutta musiikkia. Lassi Logrén Lassi Logrén on tuttu mm. Levyn idea on syntynyt Tanssiteatteri Glims & Glomsin esityksestä, johon Milla sävelsi musiikit. Levyltä: Sväng: Svängo Nuevo (GMC109) 6. Kun rakkaus iski minuun oli koko tammikuun kolmanneksi soitetuin kappale Radio Helsingissä. Levyltä: Leija Lautamaja: Sydän tuli piilosta (LEIJAORGANS004) 2. Svängin 10. Polkuharmonin, sähkökitaran ja rytmikoneen säestyksellä Leija kutsuu kuulijan universumiinsa, jonka ajattomat laulut ja nostalgialla leikittelevät sanoitukset pitävät otteessaan ja puhuttelevat kuulijoita kuroen sukupolvia yhteen. trad., sov. Laulaja suree virran reunalla kasvavan tuomipuun alla kaukomaille lähtenyttä rakastaan. Nillan ja seitan tarina kertoo kuvitteellisen kertomuksen, jonka inspiraationa on ollut Martti Pokelan Snow Kantele -albumin kappale Nilla ja seita, joka syntyi Sari Kaurasen, Timo Väänäsen sekä Martti Pokelan yhteistyöstä 1990-luvulla. Levyltä Iin Laulupelimannit: Tuulen terveiset (ILP2024) 7. Jouhikko-levy valittiin hiljattain Songlines (UK) -lehden Top of the World kokoelmalevylle (10/24). Tällä kertaa säveltäjinä toimivat kaikki yhtyeen jäsenet. Levy sisältää sävelmiä, joita on soitettu ja laulettu Iin seudulla 1800-luvulla. Toukokuussa ilmestynyt debyyttisooloalbumi sai ihastuneen vastaanoton muun muassa Radio Helsingissä, Ylen erikoisohjelmissa, Rumbassa ja Helsingin Sanomissa. Venla Ilona Blom Palkitusta Tuuletar -yhtyeestä tunnetun laulajan, säveltäjän ja beatboxaajan Venla Ilona Blomin ensimmäinen sooloalbumi maalailee unenomaisia hetkiä. Hannu Saha, Antti Kettunen, Kimmo Känsälä, Arto Järvelä Salamakannel on palannut! Yhtyeen neljännen levyn musiikki sisältää vaihtelevia tunnelmia sydäntä särkevän lyyrisistä kaunosävelistä kirkonkellosoittoon, Chicagon valssiin, polskaan ja polskettiin tai humppaan. Pekko Käppi: Kun rakkaus iski minuun säv. Tapani Varis Omintakeisen huuliharppukvartetti Svängin kansainvälinen ura saavuttaa jo aikuisiän: vuonna 2024 tulee kuluneeksi yli 20 vuotta konsertointia eri puolilla maailmaa. Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Rahapolska Kannonkoskelta säv. ja san. Arto Järvelä & Tallari Tämän polskan trallatteli Ville Syrjälä vuonna 1954 Tyrväällä, jossa Satakuntalainen osakunta oli tuolloin äänitysretkellään. Salamakannel, Ismo Alanko, JPP String Quartet: Tuomi on virran reunalla säv. Tallari: Polskatrallitus Tyrväältä säv. Levyltä Ánnámarét: Bálvvosbáiki (ZT3-013) 5. Se on syntynyt muusikoiden Ánnámáret (joiku), Ilkka Heinonen (jouhikko) ja Turkka Inkilä (elektroninen musiikki) yhteistyöstä. yhtyeistä Freija ja Värttinä. trad, sov. Albumin joiut pohtivat, miten saamelainen maailmankuva ilmenee tässä ajassa ja missä ovat tämän ajan palvontapaikat. Säveltäjänä ja sovittajana Marianne Maans luo kertovia tunnelmia, jotka vaihtelevat minimalistisista taustoista ekspressiivisiin tunnelmiin. Venla Ilona Blom: Aavis säv. Levyltä: Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Toisjalkainen (NN182) 11. trad., sov. Isoisänsä merkittävää musiikillista perintöä juhlistaakseen kolme lastenlasta on yhdistänyt voimansa uuden Tuulentei -trion Pokela -levyllä. ja sov. Tuomi on virran reunalla on rakastetuimpia suomalaisia kansanlauluja. Kolmannen levynsä Toisjalkainen julkaisua juhlistava Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala on kahden vahvasti persoonallisen viulistin duo. ja san. ja sov. Lassi Logrén: 1000 Sheep säv. Marianne Maans Bow Waves -levy on saanut inspiraationsa merestä, purjehtimisesta perinteisellä puuveneellä ja saariston kansanmusiikista. Logrén soittaa soololevyllään omia sävellyksiään soolona jouhikolla. Sväng: Marrasvalssi säv. Levyllä vierailee solisteina upeat Soila Sariola, Tuukka Haapaniemi ja Simo Heiskanen, mutta tämä raita on Millan laulama. Ánnámarét: uoivvatáldu säv. Levy on osa Logrénin jatko-opintoja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Levyltä: Marianne Maans: Bow Waves (FUGA-9492) 4. Unto Kukka Laulun on muistiin merkinnyt iiläinen Fiina Palukka 1920-luvulla. trad./Marianne Maans, sov. Levyltä: Lassi Logrén: Jouhikko (SRLP-1031) 3. He ovat tehneet levyn Iin kunnan 650-vuoden merkeissä. Abumi on kuin fantasiaelokuva, jolla kuullaan kaikuja pohjoismaisista kansanperinteistä sekä elektronisesta ja elokuvamusiikista. Emilia Lajunen & Suvi Oskala Rahapolskalla on häissä kerätty varoja hääparin elämän alkua varten. Rantala tiliala tuliala, tuijala tiliala tuliala, rantala tiliala tuliala, taliala tiili juuli jiili jalla... Levyltä: Tallari: Pelimannitalolla (KICD48) 8. Levyltä: Milla Viljamaa: Tiitiäinen (GGTII24) 9. Albumin äänimaailman keskiössä on Blomin erikoisalaa oleva monipuolinen ihmisääni, joka muuntautuu taidokkaista vokaaliharmonioista efektoituun lauluun, spoken wordiin sekä Blomin beatboxausta samplaamalla luotuihin biitteihin. Tuulentei: Nillan ja seitan tarina säv: Jyri Sariola, Sari Kauranen, Timo Väänänen, Martti Pokela, san: Jyri Sariola, sov: Tuulentei Kanteletaiteilija Martti Pokelan syntymästä tuli tammikuussa 2024 kuluneeksi 100 vuotta. Levyltä: Tuulentei: Pokela 47 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2024. Leija Lautamaja feat. ja sov. Marianne Maans: Koumosan säv. Levyltä: Venla Ilona Blom: Nevrak (NN180) 12. albumi on ensimmäinen nykyisellä kokoonpanolla, kun mukana on bassoharpun soittajanana Tapani Varis. palvontapaikka) albumin musiikki yhdistää vanhasta perinteestä lähtöisin olevaa saamelaista joikaamista ja suomalaista vanhaa perinnettä jouhikkoa täysin uuteen elektroniseen äänimaailmaan. Duo ottaa soitossaan kaiken irti viisikielisistä viuluistaan, joiden sointivärien maailmaan yhtye on ollut yhteisellä tutkimusmatkalla jo vuodesta 2010. Kielisoittimistot helisevät sekä perinteisen akustisesti että osin modernin efektoidusti. Anna NäkkäläjärviLänsman, sov. Liekö rahaa ansainnut myös mahtipelimanni Elias Leppänen tätä polskaa soittaessaan. LIITELEVYN 2024 SISÄLTÖ 1. Levyltä: Salamakannel: IV (MBA059) 10. ja san. Yhtyeen soittajat ovat tahoillaan ansioituneita ja monesta yhteydestä tunnettuja kansanmuusikoita, joiden soitannassa perinnetuntemus kohtaa virtuoottisen viulun sahauksen. Milla Viljamaa: Nunnutus säv. ja sov. Milla Viljamaa, san. Iin Laulupelimannit: Vanhoille piioille säv. Vain tuomi on enää laulajan ystävänä. Turkka Inkilä, Ilkka Heinonen & Anna NäkkäläjärviLänsman Bálvvosbáiki (suom
Ruotsin 19 on Suomen 20. Samuelin Poloneesi 13.-16.3.2025 HaparandaTornio kansanmusiikkia kahdella paikkakunnalla, kahdella kielellä folkmusik på två orter på två språk w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet Gränslösa Spelmän. +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. . sekä Arto Järvelä & WAO, Folkets Hus, Haparanda. Perjantai 14.3.2025 klo 17–19 Pelimanniparaati I, Pelimanniryhmiä Suomesta ja Ruotsista. klo 11 Suomen Kansanmusiikkiliiton vuosikokous ja pelimannimerkkisuoritukset, Musiikkitalo, Tornio klo 11 Soiva Siili – lastenkonsertti ja työpaja, Musiikkitalo, Tornio klo 13–17 Pelimanniparaati II, pelimanniyhtyeitä Suomesta ja Ruotsista, Musiikkitalo, Tornio klo 19–21 Duo Maria Kalaniemi ja Jouko Kyhälä, Guro Kvifte Nesheim & Floating Sofa Quartet, Musiikkitalo, Tornio klo 20-24 Klubit Folkets Hus, Haparanda ja klo 21Park Arena-ravintola, Tornio Sunnuntai 16.3.2024 klo 11 Kansanlaulukirkko, pelimannit soittavat Jumalanpalveluksen musiikit, Haaparannan kirkko klo 13 Samuelin Poloneesin Pääjuhla: Kansanmusiikin huiput lavalla, –15.30 ohjelmassa mm. Folkets Hus, Haparanda. klo 19–21 Pohjoisen pelimannit, mm. Kaisa Ristiluoma, Gränslösa Spelmän ym. Alustava ohjelma: Torstai 13.3.2025 Klo 19–22 Samuelin Poloneesin aloitustapahtuma: Nordic Dance, Järjestötalo, Tornio. Lisätietoja: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi tai tuottaja Maarit Aarvala, puh. klo 21–24 Tanssit/klubi salissa ja kahvilassa, Folkets Hus, Haparanda Lauantai 15.3.2025 Pelimannit esiintyvät kauppakeskuksessa, hoivakodeissa, museoissa, kirjastoissa ym. pelimannien suuri yhteissoitto, Joensali, Tornio Aulasoittoja ennen ja jälkeen konserttien koko tapahtuman ajan! Pelimanni-ilmoittautumista on jatkettu 15.12.2024 saakka ! Huom! Ajat paikallista aikaa