2025 1–2 7 € Kolumnistina Janne Saarikivi Aleksi Nurmen tie keskitysleiriin Benjamin Mitron visio Vienasta Karjalan kieli – nuorten näkökulma
35 Etnomusikologi Elina Niiranen arvioi Sattumayhtyeen levyn Karjalasta Karjalaan: ”Karjalaisen musiikin maailma on levyllä läsnä laajasti.” 36 Raamatunkäännösinstituutti on julkaissut Ruutin kirjasta videoversion livvinkarjalaksi. 10 Pohjoismaiden historiaa Petroskoin yliopistossa noin 30 vuotta opettanut, Vilnaan asettunut dosentti Ilja Solomeštš tuntee Venäjän historiapolitiikan. 6 Pia Paananen kertoo Valamon luostarissa tammikuussa järjestetyn Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen -kurssin sisällöistä ja tunnelmista. Lukijana on livvinkarjalaa äidinkielenään puhuva Aira Sumiloff. Elina Hatakka kertoo yhdistyksen toiminnan vuosikymmenistä. 18 Petri Paju tarkastelee vienalassukuisen tohtoriinsinöörin Benjamin Mitrofanoffin visioita Vienan modernisaatiosta ja teollisesta kehityksestä. 24 Miikku Häkki ja Elena Rapa ottavat karjalaksi kantaa Karjalan kielet ry:n näkemyksiin. KUVA: NIKO TYNNYRINEN Tverinkarjalaisten ystävät ry vietti 30-vuotisjuhliaan viime marraskuussa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 2 KARJALAN HEIMO 1–2/2025 28 4 Kuhmolainen Isä Kauko on sukutaustaltaan vienalainen ortodoksipappi, joka päätyi pitämään Vuokkiniemen ensimmäistä palvelusta 50 vuoden tauon jälkeen. 12 Vuokkiniemessä v. 2025 1–2 7 € Kolumnistina Janne Saarikivi Aleksi Nurmen tie keskitysleiriin Benjamin Mitron visio Vienasta Karjalan kieli – nuorten näkökulma 1-2 Karjalan Heimo 2025.indd 1 1-2 Karjalan Heimo 2025.indd 1 10.2.2025 9.54.24 10.2.2025 9.54.24 KANSI : Jelena da Miikku vuodena 2023. BENJAMIN MITRON VISIO VIENASTA. 1918 syntynyt Aleksi Nurmi lähetettiin jatkosodan aikaan Suomesta Gestapon käsiin. Pekka Vaara selvittää Nurmen kohtalon vaiheita. Mikä on tärkeää karjalan kielen elvytyksen tulevaisuudessa. MARTTI MALINEN SEURAAVA NUMERO Huhtikuu 2025 23 Janne Saarikivi kysyy karjalankielisessä Laukunkantajakolumnissaan, miksi Tilastokeskus ei tunnista Suomesta yhtäkään karjalan kielen puhujaa
Tässä ajassa suosituinta ei olekaan oikeaksi todistettu tieto vaan viihdyttävä sisältö, meemit, mitä uskomattomimmat jutut, salaliittoteoriat, kärkevästi liikkeelle runtatut häikäilemättömät ja ihmisarvoa halventavat roiskautukset. Piti katsoa uudestaan Steven Spielbergin ohjaama Schindlerin lista (1993). Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja karjalainen kulttuurilehti Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. 27.1.2025 EUROOPASSA vietettiin holokaustin uhrien muistopäivää. Vähemmistöjä on puolustettava, myös kielija kulttuurivähemmistöjen ääntä on pidettävä esillä yhä voimakkaammin. NÄISTÄ MUISTOISTA kuluneiden vuosikymmenten mittaan maailman informaatioja viestitulvat ovat ryöpsähtäneet tsunameiksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 3 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Vahvasti historiantutkimuksen avaamiin tietoihin pohjautuva Klaus Härön elokuva Ei koskaan yksin sai omassa mielessäni aikaan myllerryksen. Vaikka muistopäivän nimi on viime vuonna muutettu kansainvälisen käytännön mukaiseksi, on yhä edelleen tärkeää muistaa kaikkia vainojen uhreja. Varallisuus ja vaarallisuus lyövät kättä yli valtamerten. Yhdessä vaalimme kieltä, kulttuuria ja kokemuksia karjalaisesta identiteetistä. Vielä tärkeämpää on estää maailmaa tuottamasta uusia vainottuja. Mitä röyhkeämmin puhuu ja toimii, sitä mahtavammille paikoille maailman politiikassakin näköjään pääsee. Näkökulma on ainutlaatuinen, vaikka se resonoi myös Härön kiitetyn elokuvan sisältöjen kanssa. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaisen kulttuurin harrastajaksi ja tukijaksi. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Näitä kirjoja on käyttänyt yhtenä lähteenään myös historioitsija Pekka Vaara, joka on kirjoittanut tähän lehteen vaikuttavan artikkelin Aleksi Nurmesta, tiettävästi ainoasta vienankarjalaisesta, joka lähetettiin Suomesta toisen maailmansodan aikana keskitysleiriin Saksaan. KATRI KOVASIIPI paatoimittaja@karjalanheimo.fi BENJAMIN MITRON VISIO VIENASTA. Ihan itse ajatellen. Tilaa moniarvoiselle keskustelulle ei anneta ylhäältä päin, se otetaan ja luodaan. Oli tartuttava Elina Sanan (Suomisen) tietokirjoihin Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn ja Luovutetut. Näiden erottaminen toisistaan osoittautui vaikeaksi, ellei mahdottomaksi tehtäväksi. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Ajattelemisen aihetta PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2025 9 2 J o varhaisessa lapsuudessani kuulin isäni toisinaan puuskahtavan: ”Kun ihmiset eivät ajattele!” Isän sanat ajoivat minut suhteellisen varhain pohtimaan, mikä on oikeasti oma ajatukseni, mikä on jonkun muun minulle syöttämä ajatus. Sen paremmin omien ajatusten kuin tieteen ja taiteenkaan tuottaminen ei onnistu tyhjiössä. Myöhemmin myös lukion matematiikanopettajani antoi oppilailleen selkeän neuvon: lukekaa ja kuunnelkaa erilaisia näkökantoja, ja muodostakaa vasta sen jälkeen oma näkemyksenne. Jääkö tämän metelin keskellä omille ajatuksille yhä vähemmän tilaa. Sen ymmärsin, että isäni korosti itsenäisen ajattelun merkitystä. Joskus tieto laittaa myös tunteet liikkeelle – syntyy tieteen ja taiteen liittoja. Karjalan Sivistysseura yhdistää eri alueilla elävät karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet toimimaan karjalan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden hyväksi. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Suomessa päivä tunnettiin aiemmin vainojen uhrien muistopäivänä
Hetken epäröityään Kauko päätti lähteä. Kanttori Marko Patrosen kanssa hän kävi yhtenä kesänä myös kokonaisen viikon kestäneellä reissulla opettamassa ortodoksista uskontoa kyläläisille. Hän kuoli, kun olin 19-vuotias, Isä Kauko muistelee Kiimasjärvellä syntynyttä isäänsä. “A voi voi”, sanoi Santra: “ka viimeksi tiällä on jumalua molittu yli 50 vuotta sitten” – viiteenkymmeneen vuoteen ei ollut Vuokkiniemessä pidetty yhtään jumalanpalvelusta, Isä Kauko muistelee. Heti pappisvihkimyksen jälkeen hän sai tehtävän ja tilaisuuden lähteä Vuokkiniemeen suorittamaan siellä ensimmäistä palvelusta 50 vuoteen. Isä Kauko ja diakoni Marko Patronen tapaavat seurakuntalaisia Vuokkiniemessä vuonna 1995.. Pappa oli aina kertonut niin paljon Kiimasjärven ajoista, että kaikki näytti kovin tutulta. Juuriltaan karjalainen Leo huomasi, että Kaukon suku on Vienasta ja kehotti tätä lähtemään Vienaan. Matkaan lähdettiin yhdessä kanttorina Kajaanissa toimineen Heikki Huovisen kanssa. Kaiken kaikkiaan Isä Kauko ehti käydä Vuokkiniemessä parikymmentä kertaa. – Aloin pähkäillä, että edellinen palvelus oli pidetty sota-aikana. Vuokkiniemeläiset kutsuttiin pääsiäisyön palvelukseen kaupalle laitetulla ilmoituksella. Isä Kaukon äiti oli syntyisin Akonlahdesta. Kaukon vanhemmat tulivat Vienan pakolaisina Suomeen vuonna 1922 pakolaispassilla. Elettiin juliaanisen kalenPalvelusmuistoja Vuokkiniemestä Kuhmolainen Kauko Ivanoff on sukutaustaltaan vienalainen ortodoksipappi. Alttari saatiin tehtyä Klubitalon näyttämölle. MUISTOT KIIMASJÄRVESTÄ ovat erityisen voimakkaita. Ortodoksisuus eli lapsuudenkodissa vahvana. He lämmittivät meille kylyn ja pitivät meistä huolta. Myös oma mummuni oli omaa sukua Lesonen, muistelee isä Kauko. Kasteelle tuotiin nuoria ja lapsia pidemmänkin matkan takaa. – Sana jumalanpalveluksesta levisi talosta taloon. terin mukaan, joten pääsiäistä vietettiin eri aikaan kuin Suomessa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 4 S illoinen Oulun metropoliitta Leo vihki Kauko Ivanoffin papiksi 4.4.1995. Palveluksen pitopaikaksi järjestyi Klubitalo mäen päältä. Arkkipiispa Paavali oli silloin sotilaspappina ja toimitti ehtoollisliturgian. Vuonna 1968 Kuhmoon saatiin ruVuokkiniemen rakenteilla olleen kirkon edustalla liturgiaa toimittivat Isä Kauko ja diakoni Marko Patronen. Jo lapsena yksi Kaukon lempileikeistä oli papin leikkiminen: värikäs huivi selässään hän siunasi leikkihautoja ja asetti ehtoollista. Ensimmäisen kerran Isä Kauko kävi Kiimasjärvellä joulun aikoihin. Työn kuvaan kuului erilaisten palvelusten, liturgioiden ja rukouspalvelusten toimittaminen. Eipä paikalla ollut paljon ukkosia, enimmäkseen oli vain akkasia, naurahtaa Isä Kauko. Isä taisteli talvisodassa Suomen puolella, myös mummo ja mamma saivat Suomen kansalaisuuden 1950-luvulla. Kun Isä Kauko suoritti kasteita Kiimasjärvessä, lapsia tultiin kastattamaan Tiiksan kylältä asti. – Olimme silloin Roosa ja Nikolai Lesosen hoivissa. – Mentiin Vuokkiniemeen, Santra Remšujevan luokse. – Kun ajettiin Kiimasjärven kylään, ihan säikähdin, että minähän olen käynyt täällä. Työmatkoillaan Vienaan Isä Kauko ehti kastaa satoja eri-ikäisiä
– Aina, kun mentiin Santran luo, hän sanoi: “A voi voi, meijän poikani tulou”. Teksti: KATRI KOVASIIPI Kuvat: KAUKO IVANOFFIN ARKISTO Muistopalvelus Vuokkiniemessä kesällä 1996. Isä Kauko valmistui vuonna 1981 ja pääsi Haminan seurakunnan kanttoriksi. Kuvassa keskellä Isä Kauko Ivanoff, vasemmassa reunassa diakoni Marko Patronen.. Sekin oli hänelle hyvin mieluisaa työtä. Kävimme yhdessä Kiimasjärvellä ja Tiiksassa, Kauko muistelee. – Metropoliitta Leo oli se moottori, joka sai meidät Anjankin kanssa lähtemään. – Serkkujen kanssa perustettiin yhtye jo 1960-luvulla. MUSIIKKI ELÄÄ Isä Kaukon elämässä nyt eläkepäivinäkin, hän laulaa päivittäin. Hänen rakkautensa soittoon ja lauluun on kantanut niin nuoriso-ohjaajan työssä kuin pappinakin. ENNEN PAPPISVIHKIMYSTÄÄN Kauko Ivanoff ennätti tehdä työuraa nuoriso-ohjaajana Setlementtiyhdistyksen poikatyössä Toukolan setlementissä Kotkassa vuodesta 1973 alkaen. Harmittaa, kun nuo nauhat ovat sittemmin hävinneet. Laulunaiheet eivät rajoitu ainoastaan kirkkomusiikkiin, sillä ikivihreät iskelmät ovat kulkeneet mukana jo hyvin nuoresta asti. Hakkasimme pahvilaatikoita rumpuina ja rämpytimme kitaraa. Pian hän sai myös mahdollisuuden Isä Kauko kastaa Kiimasjärvessä monen ikäisiä ja kauempaakin kasteelle tuotuja lapsia ja nuoria. Kaukon lukuja kirjoitustaidottoman mummon ainoa puhekieli oli vienankarjala, ja myös hänen isänsä puhui vienankarjalaa. Kun Vuokkiniemen kirkko valmistui kesällä 1997, Iljan päivänä 2.8.1997 sitä olivat vihkimässä käyttöönsä metropoliitta Leo, Isä Kauko ja Petroskoin piispa Manuil. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 5 koushuone, jonka isännöitsijänä eli staarostana toimi Kaukon isä, Kauko itse puolestaan toimi alttaripalvelijana eli ponomarina. suorittaa teologisten aineiden tenttejä pappisseminaarissa. – Arkkipiispa Paavali kertoi, että uusi kanttorikoulutus alkaa syksyllä 1978 ja rohkaisi hakemaan sinne. Oikeastaan musiikki johdatti häntä myös kohti pappeutta, koska nuorisotyöaikoinaan, ahkerana kuoroharrastajana, hän soitti arkkipiispa Paavalille ja kysyi tältä mahdollisuuksista opiskella kanttoriksi. Niinpä ei Isä Kaukollakaan ollut kielimuuria vuokkiniemeläisten kanssa keskustellessaan. Nauhoitimme sen ajan iskelmistä kymmenen listoja, joita mamma, pappa ja sisarusten lapset sitten arvostelivat. Karjalan Heimon toimitukseen Isä Kauko innostui soittamaan luettuaan Anja Malisen (1938–2023) pojan Jari Malisen kirjoittamia muistoja Anja Malisen matkoista Karjalaan
2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 6 Kolmisenkymmentä omien juuriensa tutkimisesta ja karjalaisuudesta kiinnostunutta kurssilaista kokoontui Heinävedelle Valamon opiston kurssille. Yhteyttä luodaan usein tutkimalla historiaa, opettelemalla karjalan kieltä ja osallistumalla ortodoksisiin jumalanpalveluksiin, valmistamalla karjalaisia ruokia ja opettelemalla pukeutumiskulttuuriin liittyviä perinnekäsityötaitoja. Yksi perusongelma omaa karjalaista identiteettiä muodostaessa on se, että Karjala ei ole yksi selkeä paikka tai tila. – Karjala tarkoittaa monenlaisia, osin päällekkäisiä asioita. Kurssilla monessa roolissa ollut karjalaisuuden monitoimimies Hannu Lappalainen kysyikin luennossaan ”Mikä ihmeen Karjala?” ja myönsi, että vastaus kysymykseen on tiedon asioista selkeänä haluavalle nykyihmiselle vaikea, sillä Karjalaa ei voi määritellä yksiselitteisesti. Omasta karjalaisuudestaan ja sen tunnistamisesta kurssilla Kytkeytymässä karjalaisuuteen, opastumassa Karjalasta Valamolaiseen teepöytään kuuluivat karjalaiskurssin aikana vesirinkelit, kaalija lohipiiras, mannapuuropyöröt, karjalanpiirakat, hedelmä_ valikoima ja makeita hipleitä eli vähän hienompia pikkuleipiä. Siinä tulee sekavuutta. Oman suvun kielen menetys kipeä asia Karjala on suomen kielen lähin sukukieli, niin läheinen, että karjalan kieltä on usein pidetty virheellisesti suomen kielen murteena. Mirva Haltia (oik.) ja Eila Stepanova eivät karjalankielisessä Leipuri Hiivassa leivo pullaa vaan tietysti rypyttävät piiraita.. Karjala-sanan eteen tulevat määritteet liittyvät alueisiin, valtioihin, eri aikoihin, kieliin ja etnisyyksiin. Tähän kaikkeen Valamon opiston Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen -kurssi tarjosi juuriprojektinsa alkuvaiheissa oleville ja pitemmällekin päässeille tukea. J uuristaan kiinnostunut karjalainen saattaa vuonna 2025 joutua hakemaan hyvin tietoisesti itselleen sopivimman tavan kytkeytyä karjalaiseen kulttuuriin. Moni on kokenut hyväksi myös karjalaisjärjestöihin ja kielen elvytysohjelmaan tutustumisen, tai yhteys löytyy karjalaisen kansanlaulun tai Vaeltajan laulujen kautta
Meidän kotona on pagistu aina, jo pikkaraisena poikana pagisin. Isoisä ja muut tuonilmaisiin menneet ovat läsnä muussakin elämässä, ja erityisellä tavalla. Santerin Levoin Miša on saanut karjalaisen kasvatuksen, ja hän on pienestä lähtien myös pagissut karjalan kieltä. – Kieli kuolee, jos sitä ei paista. – He elivät omaa elämäänsä sodanjälkeisissä olosuhteissa ja toimivat kuten silloin piti. Kytkeytymässä karjalaisuuteen, opastumassa Karjalasta kertoi Santerin Levoin Miša eli karjalahipsteriksi itseään tituleeraava Mika Saatsi. Ehkä sitä pidettiin vain höblöttämisenä. Santerin Levoin Miša tietää, että monelle karjalaiselle oman suvun kielen menettäminen on tuttu ja kipeä asia. Kielitietoisuus vei opettajaksi Santerin Levoin Mišan kielitietoisuus heräsi paljon myöhemmin, ja omalla kohdalla myöhäinen herääminen harmittaa, sillä silloin oli myöhäistä siirtää luontevasti kieli omille lapsille. Kieli elää vain, kun sitä käytetään. Ja Loimolan Voima, Tulenlendo ja Pajojoukko Bratanat ovat yksi osa tätä työtä. – Isälle kävi kuten hänen ikäluokalleen yleensä tapahtui, eli suomalainen kansakoulujärjestelmä yhdenmukaisti. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 7 . Syyllistä kielen menettämiseen ei silti pidä hakea vanhemmista tai isovanhemmista. Mutta silloin me emme tienneet, että se on tuaton muamonkieltä, karjalaa. Miehen oma paikka karjalan kielen säilyttämisessä on löytynyt kielen opetustyöstä ja karjalankielisestä taiteesta. Siitä huolimatta hänen piti elää 40 vuotta, ennen kun hän ymmärsi, että karjala on hänen tuattonsa muamonkieli. Kun Saatsin Mika esittelee itsensä Santerin Levoin Mišaksi, hän esittelee samalla isänsä ja vielä isoisänsäkin ja liittää itsensä häntä ennen olleiden ketjuun, siihen yhteisöön mihin kuuluu. Hän näkeekin karjalan kielen kursseissa ja matalan kynnyksen paginapertti-toiminnassa lupaavia merkkejä kielen elpymisestä
Karjalainen Suistamo-kvartetin konserttiohjelmaan kuului Valamon opiston kurssilla muun muassa Vaeltajan lauluja.. Tähän vaikuttavat muun muassa ortodoksien paastoajat, Mäkitalo selvitti. Nämä elämänvaiheiden muutokset elettiin luomalla asiaan tarvittavat itkuvirret, ja niitä tarvittiin useita . Mirva Haltia muistuttaa, että kenenkään ei tarvitse olla käsityöihminen saati hyvä ompelija tai virkkaaja voidakseen tehdä karjalaisia perinnekäsitöitä. – Itkuvirren esittäjä kommunikoi kuolleiden kanssa. – Esimerkiksi Vienassa Jyskyjärvellä kala ja vihannekset ovat perinteinen lounastarjoilu, Lappalainen kertoi ja selvitti kurssilaisille myös käsitteen ”syömäköyhä karjalainen”. Haltian mielenkiinto kohdistuu erityisesti seinävöihin eli viitelöityihin vöihin. Koska vainajat ja tuonpuoleisen olijat eivät ymmärrä tavallista puhekieltä, itkukieli on välttämätön, Stepanova kertoi. Itkuvirsiä on myös tallennettu kohtuullisen paljon, arkistot tuntevat noin 5000 tallennettua karjalaista itkuvirttä. Hän kuvaa, kuinka yhteyden uudelleenrakennus kieleen, kulttuuriin ja esivanhempiin on osin omien ja ylisukupolvisten lukkojen aukomista yhä uudelleen. – Opettelin tekemisen keskustelemalla muiden karjalaisten kanssa, tulkitsemalla kirjallisia kuvauksia tekniikasta ja yrityksen sekä erehdyksen kautta. ”Emännätön talo ja uuniton tupa, niil ei ou mittään virkaa” Karjalaisuuden koko kuvaa esitellessä on vaikea ohittaa ruokakulttuuria. Tutkijoille itkuvirsi oli vieras ja vaikea, Stepanova taustoitti itkuvirsien keruuhistoriaa. Tärkeintä on se, mitä matkan varrella tapahtuu ja mitä oppii käsityön suunnittelun ja tekemisen aikana omasta kulttuuriperinnöstään. Itkuvirret syntyvät oman elämän tilanteista ja niillä on paikkansa häissä, hautajaisissa ja myös nuorten miesten lähtiessä sotaväkeen, eli erilaisissa siirtymissä. Niiden mallit, värit ja monet käyttöön liittyvät merkitykset ovat unohtumassa. Se sisältää perinnettä tuntemattomalle vaikeaselkoisia piilonimityksiä, joilla korvataan kaikki henkilönimet, sukulaistermit ja ylipäätään kaikki yleisnimet. Ja samalla mukana on ajatus, että joskus, kun minua ei ole tässä ajassa, joku ajattelee ja rukoilee minun puolesta. Hän koki niiden muistiin merkitsemisen vaikeaksi ja kertoi itkuvirsien sisältävän kauheita sanoja ja olevan mahdottomia ymmärtää. Perinnekäsitöiden kielen oppiminen on ollut hänelle myös jatkuvaa pois oppimista lyhytkestoisten trendien ohjaamista muotimieltymyksistä ja aikamme yksilökeskeisyydestä. Näin itkut ja runolaulu säilyivät näillä alueilla erityisellä tavalla, Stepanova selvitti karjalaisen itkuvirsiperinteen säilymisen syitä. – Karjalaislounaalle oli ja on tyypillistä se, että lounaaseen kuuluu paljon vihanneksia. Siirtymäriittien itkuvirret Tutkija Eila Stepanova avasi kurssilla ikkunaa karjalaiseen itkuvirsikulttuuriin. Olkaoksaiset, kultalaitakiekkoiset ja piättömät hebozet ovat karjalankielisellekin haastavia ilmaisuja. – Perinnekäsityön kohdalla kyse ei ole siitä onko hyvä vai huono, vaan siitä, että haluaa kokeilla ja tutkia. – Kun siirtokarjalaiset tulivat Länsi-Suomeen, he tulivat alueelle, jossa leivottiin vain muutama kerta vuodessa ja leipä säilöttiin viljanjyviin. – Karjalassa ortodoksialueella ei suhtauduttu traditionaalisiin itkuihin ja runonlauluihin niin jyrkästi kuin luterilaisilla alueilla. – Jo vuonna 1835 Elias Lönnrot yritti kirjoittaa itkuvirsiä ylös Vienassa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 8 heidät voi kohdata rukouksessa, tuohuksen sytyttämishetkellä ja kirkossa. Valamon kurssiohjelmaan kuuluivat karjalaiseen tapaan kootut teepöytä, lounas ja iltapala, jotka Trapesan ravintolapäällikkö Tapio Mäkitalo ja Hannu Lappalainen olivat suunnitelleet. Perinnekäsityö karjalaisuutta vahvistavana arkitaitona Taiteilija ja karjalan kielen elvyttäjä Mirva Haltialle käsillä tekeminen ja perinnekäsityöt ovat olleet tärkeä väylä omaan karjalaisuuteen kytkeytymiseen ja sen vahvistamiseen. Tutkijan roolin lisäksi Stepanova toi kurssille Karjalan Sivistysseuran tervehdyksen. Perinteen säilymistä on edistänyt erityisesti se, että yhteisö koki ja kokee edelleen, ettei ketään saa haudata ilman itkuvirttä, sillä muuten kuollut ei löydä perheensä luo. Tämä on maailmalla yleinen tekniikka, mutta sen tutkiminen, miten viitelöidyt vyöt kehittyivät ja tulevat kehittymään karjalaisen kansanperinteen kontekstissa, on kiehtovaa. Perinnekäsityön voisi nähdä arkitaitona, jonka palauttaminen on osa karjalaisuutta. Itkuvirren kieli on erityinen itkukieli. – Kun menen kirkkoon, sytytän tuohuksen ja rukoilen ennen minua olleiden puolesta, niin siinä kiertyy eräänlainen ympyrä. – Itkuvirsikielen vaikeus ja erityisyys jossakin määrin vaikeuttaa itkujen tutkimusta tai oppimista. – Karjalaisesta perinnevaatteesta, sen väreistä ja kuoseista, ja jopa vaatteiden pukemisen tavasta perinnevaatteen kielen ja symbolijärjestelmän osaava yhteisö pystyi tulkitsemaan esimerkiksi kotipaikkakunnan, perheen ja siviilisäädyn
– Olemme ajatelleet sitä, että nämä erilaiset vähemmistökirkon sisällä olevat vähemmistöt on kiinnostava aihepiiri. Erityisen mukava oli saada Viktor Jetsu toimittamaan kurssiviikonlopun sunnuntailiturgia karjalaksi, Koriala kiittää. Nyt esillä olivat karjalaisortodoksit ja syyskuussa perehdymme kolttien kulttuuriin. Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Mikael kertoi tervetuliaissanoissaan karjalaisuuden elävän luostarin arjessa ja juhlassa monella tavalla. Useilla Valamon aktiivikävijöillä ja henkilökunnan jäsenillä on karjalaistausta. – Karjalaisten jatkuva uuninlämmitys vakuutti länsisuomalaiset siltä, että heillä on runsaasti ruoanlaittoon varoja ja heitä alettiin kutsua syömäköyhiksi karjalaisiksi, Lappalainen kertoi ja muistutti, että uunin merkitys mainitaan jo karjalaisessa sananlaskussa ”Emännätön talo ja uuniton tupa, niil ei ou mittään virkaa”. Silloin, aivan kuin tälläkin kertaa, kurssin tavoitteena oli tutustuminen omiin juuriin tai ylipäätään karjalaisuuteen, selvitti Valamon opiston rehtori Sirpa Koriala. – Heiltä ja heidän verkostostaan on löytynyt osaamista ja asiantuntijuutta kurssin sisällön suunnitteluun. Siitä kertoi kurssin suosio, sillä tammikuisena viikonloppuna Valamoon saapui kolmisenkymmentä kurssilaista eri puolilta Suomea. Jälkilämmössä tehtiin puurot, paistit ja potit ja vielä kuivattiin naurislastut lapsille karamelleiksi. Teksti ja kuvat: PIA PAANANEN Karjalakurssia isännöinyt Santerin Levoin Miša vakuuttaa, että tekoäly ja ennakoiva tekstinsyöttökin oppivat karjalan kielen.. – Edellisellä Minäkö karjalainen. Uuninlämmityspäivänä uunissa valmistuivat ensin korkeassa lämmössä piiraat ja rieskat, sitten leivät, kukot ja kukkoset eli pyöröt. Myös viime vuosina Suomeen syntynyt ukrainalaisvähemmistö on ajatuksissamme. Arkkimandriitta näkee karjalaisuuden koskettavan tässä ajassa ihmisiä uusilla tavoilla. Karjalaisuus puhuttelee tässä ajassa ihmisiä erityisellä tavalla Valamon opistolle Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen oli toinen laajempi karjalaisuuden ympärille koottu kurssikokonaisuus. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 9 ruokakulttuuri puolestaan elää uunin ympärillä, Lappalainen kertoi. -kurssilla toimme aihepiirin Valamon opistoon. – Suomessa on paljon ihmisiä, joiden sukuun linkittyy karjalaisuus. Myös nuoret ovat havahtuneet etsimään omia tapojaan olla karjalainen. Karjalaisuus puhuttelee tässä ajassa ihmisiä erityisellä tavalla. Valamon opistolla on mietitty ortodoksikirkon sisällä olevia vähemmistöjä. Karjalaisuus ei ole kaukana menneessä vaan se elää tässä päivässä ja siirtyy myös tuleville sukupolville. – Karjalaisia on aina ollut Valamon luostarin veljestössä, karjalaisia on ollut pyhiinvaelluksilla Valamossa ja karjalaisia on ollut ja on edelleen henkilökunnassamme. – Ilahduttavaa on se, että nyt katsotaan tulevaan
Siinä on semmoinen looginen virhe, että on olemassa menneisyys ja tulevaisuus, mutta missä on nykyisyys. Tilaisuuden alkupuoliskon moderaattorina toiminut diplomaatti Rene Nyberg nosti esiin voimakkaan kysymyksen. Puhutaan historian käyttämisestä ideologisena instrumenttina, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa. Haastattelun lähtökohtana on Historians without Borders / Historioitsijat ilman rajoja -yhteisön Helsingissä marraskuussa 2024 järjestämä seminaari Politics of History in Russia ja siihen kuulunut paneelikeskustelu, johon Ilja Solomeštš osallistui kolmen muun historioitsijan kanssa. – Stalin palasi 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa vähitellen vanhaan malliin, vaikka sanaa imperiumi ei käytetty. Katerina Suverina puolestaan totesi: ”Kun todellisuus loistaa poissaolollaan, on oltava tarkkana, miten ihmisille puhuu menneisyydestä.” Millaisena näet Karjalan kansan tulevaisuuden Venäjällä. Imperiumin markkereina ovat mahti, yhtenäisyys ja alueellinen laajentaminen, ja vaikka sen alueella voi asua paljonkin eri kansoja ja etnisiä ryhmiä, on olemassa imperiumin keskus, joka yhdistää ne kaikki reunamaat ja reunakansat. Politics of History in Russia -seminaarin keskustelijoihin kuulunut historioitsija, emeritusprofessori Jukka Korpela totesi, että historia on aina subjektiivista: Venäjä käyttää historiaa väärin ja oikeuttaa sillä poliittisia ja sotilaallisia tekoja, mutta eivätkö kaikki muutkin kansakunnat tee niin. Meitä on täällä nyt kolme sukupolvea, ja Petroskoista mukanamme muutti myös kissa. [Suomen liittäminen Venäjään Haminan rauhassa vuonna 1809.] Venäjän vallankumouksen jälkeen 1900-luvun alussa laajentumispyrkimykset jätettiin hetkeksi sikseen. Pietari Suuren laajentumispyrkimyksen aikana Venäjä julistettiin imperiumiksi, ja sitten tämä laajentuminen jatkui aina 1800-luvulle asti. – Historiaa käytetään sekä kansallisen että poliittisen identiteetin rakentamisessa, se on aika yleinen asia. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 10 Petroskoin yliopistossa Pohjoismaiden historiaa noin 30 vuotta opettanut FT, dosentti Ilja Solomeštš on asettunut asumaan ja työskentelemään Vilnaan. Historiallisten faktojen avulla tavallisille ihmisille aletaan selittää, miksi näin ja näin tapahtuu, mikä on oikea kehitysmalli, ketkä ovat vihollisiamme ja missä ne ovat. – Historiaa käytetään instrumenttina poliittisessa mobilisaatiossa. Se kulminoitui vuonna 2022, mutta se oli vain semmoinen korkein, kriittinen piste. – Venäjän valtiolla oli muutama keskeinen käännekohta Pietari Suuren (1672–1725) jälkeen. Muutos oli tavallaan hidas mutta johdonmukainen – maahan ruvettiin rakentamaan pystysuoraa, vertikaalista valtarakennetta. – Olisi suuri virhe väittää, että kaikki tämä poliittinen läpimurto ja murros olisi tapahtunut nimenomaan Ukrainan sodan yhteydessä. – Ihmisille aina esitetään, että meillä oli niin kaunis ja sankarillinen menneisyys ja tulevaisuuskin on yhtä sankarillinen ja kaunis – mutta pitää unohtaa tämän päivän vaikeudet. Kirill Levinson sanoi paneelikeskustelussa, ettei venäläisillä ole kuvaa tulevaisuudesta, he eivät ajattele sitä vaan katsovat taaksepäin. Karjalan tasavallan johtajat puhuvat aina toimenpiteistään ylläpitää karjalan kieltä ja kulttuuria jne., mutta toimintaa hallitsee etnografinen käsitys kaikenlaisine tanssiryhmineen ja laulajineen. Nykypäivä on valtion monopolisoima, samoin kuin menneisyys. Täytyy korostaa, että muutos alkoi paljon ennen vuotta 2022 – jo 15 ellei peräti 20 vuotta sitten. – Historiapolitiikka on osa tätä kuviota. – Minulla ei henkilökohtaisesti ollut sellaista kokemusta, mutta akateeminen ilmapiiri erityisesti yliopisto-opetuksen yhteydessä alkoi muuttua. Venäjän historiassa on kyse imperiumin mallin mukaisesta kehityksestä. – Viimeinen ratkaisu oli tehtävä keväällä 2022. On tapana tähdentää, että ne jotka hallitsevat menneisyyttä, hallitsevat tulevaisuuttakin. Valtion kehitysmalli joka tapauksessa alkoi toistaa vanhaa kaavaa; että on olemassa Venäjä keskuksena ja on olemassa [siihen kuuluva] yhtenäinen kansojen perhe. Sen viimeisiä saavutuksia 1800-luvulla oli Suomi. – Minulla on vähän pessimistinen käsitys kehityksestä, kun Karjalan kansa ihan numeroina kutistuu hyvin nopeasti. Tuo yliopistojen ilmapiirin muutos on tavallaan osa sitä yleistä muutosta Käännekohdissa historiasta tulee politiikan väline Venäjän poliittisessa kehityksessä, jonka ensimmäiset merkit olivat nähtävissä jo 2000-luvun alkuvuosina. Zoom-haastattelumme aikana kyseinen kissa viihtyy historioitsijan sylissä erinomaisesti. Suomessa hän käy melko usein luennoimassa ja keskustelemassa alaansa liittyvien aiheiden tiimoilta. Eli se on instrumentti valtion politiikassa. Hän siis kyseenalaisti historian objektiivisuuden yleisellä tasolla ja toisaalta myös huomautti, ettei historiaa pitäisi ottaa liian vakavasti:. Tämä ei ole osa sitä ihan säännöllistä työtä, jonka avulla voi säilyttää ja elvyttää kieltä ja kulttuuria. Onko historiantutkimus ja historiasta puhuminen Venäjällä nykyään rikollista. Paneelikeskustelua moderoi Markku Kangaspuro. Keskustelijoina olivat myös Saksaan emigroitunut tutkijatohtori Katerina Suverina, Vilnaan asettunut historiantutkija ja -opettaja Kirill Levinson sekä Itä-Suomen yliopistossa historian yliopistonlehtorina toimiva Kati Parppei. Mikä sitten on Venäjän historiapolitiikan nykytila. Korpela painotti, että historian yksi ominaisuus on vallan oikeuttaminen, ja muistin tulkitseminen on aina poliittinen teko. I lja Solomeštš kertoo Vilnaan muuttonsa taustalla olevan sekä perhesyitä että poliittisia syitä
Ainakin valtio ja valta ymmärtävät historian aseena (weaponizing history). Vuonna 2022 minulle sanottiin ensimmäisen kerran, mitä minun pitäisi sisällyttää historian luentokurssiini. Tällaista apua ja tukea voidaan tarjota esimerkiksi kutsumalla osallistumaan yhteisiin tutkimushankkeisiin, sekä vaikka etänä verkossa konferensseihin ja seminaareihin. – Täytyy pitää yllä olemassa olevia verkostoja ja pitää yrittää rakentaa uusia verkostoja. He eivät halunneet kertoa näistä kokemuksista. – Voin toteuttaa itseäni historioitsijana, mutta Venäjällä asuessanikaan minulla ei ollut ongelmia. – Perheja sukuhistorian yksityiset tarinat tekevät tavallisten ihmisten historiantuntemuksesta valtiollista tarinaa laajempaa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 11 se on vain tarinoita, joiden perusteella ei pitäisi oikeuttaa sotatoimia eikä tappaa ihmisiä. Olin ollut yliopistonlehtorina 30 vuotta, eikä opetuksen sisältöön ollut koskaan aiemmin puututtu. >> Ilja Solomeštš pitää Karjalan Sivistysseuran Studia Generalia -luennon otsikolla ”Karjala Venäjän historiapolitiikassa” 20.2.2025 klo 17.30 alkaen Helsingin yliopiston kirjaston Kaisa-salissa, os. – Kun alkoi näyttää siltä, että tilanne menee huonommaksi, lähdin Venäjältä. Ja pitäisi yrittää luoda uusia suhteita. Syntyi informaatiokatkos, joka on yleinen. >> Oulun Historiaseuran Oulu-opistolla 12.2.2025 järjestämästä Solomeštšin luennosta ”Karjala Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän historiapolitiikassa” on saatavilla myös videotallenne Ouluopiston YouTube-kanavalla. Toisaalta jos katsotaan, miten kova ote Venäjällä on nyt historianopetuksessa, on hyvin näkyvissä, että historiallinen suuri kertomus on valtion piirtämä. Annoit paneelissa selkeät ohjeet siitä, että pitäisi säilyttää ihmisten väliset suhteet Venäjällä oleviin tutkijoihin nimenomaan heidän vuokseen. Kesästä 2023 lähtien hän on asunut Liettuassa ja toimii mm. Pystytkö toimimaan historioitsijana vallitsevassa tilanteessa siten kuin haluaisit. KATRI KOVASIIPI Ilja Solomeštš työnsä ääressä Vilnassa. Miten tämä käytännössä voisi olla mahdollista. Valtio selittää ihmisille ja itselleen ja muillekin, mitä ollaan tekemässä ja miten tämä oikeutetaan historiallisesti. >> Lokakuussa 2023 Solomeštš piti Helsingissä Karjalan historian tutkimusta Venäjällä käsittelevän yleisöluennon, jota koskeva artikkeli on julkaistu Karjalan Heimossa 11–12/2023.. Historialla on vain tietty instrumentaalinen rooli, ja nimenomaan käännekohdissa tämä rooli kasvaa. KUVA: SEMYON SOLOMEŠTŠ ILJA SOLOMEŠTŠ >> Historioitsija Ilja Solomeštš on opettanut Petroskoin yliopistossa Pohjoismaiden historiaa vuosina 1992–2023 ja toiminut siellä vuodesta 1999 lähtien Pohjoismaiden tutkimuksen ja opetusyksikön johtajana. Fabianinkatu 30. Siinä on vain yksi ongelma; jos ajatellaan neuvostokauden historiaa ja sodanjälkeisiä vuosia, monilla ihmisillä, jotka olivat joko Stalinin leireissä tai suomalaisten jatkosodan aikaisissa leireissä, kokemus oli henkilökohtaisesti aikamoinen. Kirill Levinson nosti paneelikeskustelussanne esiin, miten merkittävä historiatiedon lähde tavallisille ihmisille ovat perheja sukuhistorian tarinat sekä niihin liittyvät dokumentit, kuten kirjeet ja valokuvat. apurahatutkijana Eurooppalaisessa humanistisessa yliopistossa Vilnassa. >> Artikkelin taustalla olevan paneelikeskustelun tallenne löytyy Historians without Borders -yhteisön YouTube-kanavalta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. – Tästä olen samaa mieltä Jukan kanssa. Samoin kuin oikeilla sotaveteraaneilla, oikeilla taistelijoilla ei ole ollut halua kertoa rintamaelämästä. Toisaalta pitää ajatella seuraavaa tutkijasukupolvea. On olemassa perheen, sukulaisten ja naapureiden tarinat
Hänet luovutettiin samana päivänä Valtiollisen poliisin Tampereen osastolle. Vuokkiniemestä Saksaan kauhujen keskitysleireille Tammikuun 14. Suomeen hän oli tullut kesällä 1937, asui Varkaudessa ja oli kirjoilla Viipurin Karjalan pakolaisten ortodoksisessa seurakunnassa. Ne viinat oli juotu ja ilmeisesti myös myyty, joten samassa tarkoituksessa hän oli jälleen matkalla jäädessään junapartion haaviin.. Suomalaisesta asepalveluksesta hänet oli ulkomaan kansalaisena vapautettu. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 12 P idätetty kertoi nimekseen Aleksi Nurmi, ammatikseen kippari ja olevansa matkalla Varkaudesta Tampereelle. Myös Tampereen matkan tarkoitus selvisi kuulusteluissa. Pidätystä seurasi perusteellinen kuulustelu, josta laadittuun kymmensivuiseen pöytäkirjaan Aleksin siihenastiset elämänvaiheet on huolella kirjattu. Kuulusteluissa kävi ilmi, että Aleksi Nurmi oli syntynyt 15. Poliisin epäilyksiä lienee herättänyt matkustajan juopumustila ja se, ettei hän ollut asepuvussa, kuten useimmat suomalaiset nuoret miehet tuohon aikaan olivat. Kävi ilmi, että kyseessä oli ilman asianmukaista matkustuslupaa maassa oleskeleva Neuvostoliiton kansalainen. Heti kuulustelun alussa selvitettiin rötökset ja tuomiot, joita pidätyksen aikaan 23-vuotiaan Aleksin kontolle oli ehtinyt kertyä Neuvostoliitossa ja Suomessa. päivänä vuonna 1942 pidätti poliisin junapartio Tampereella nuoren miehen. Äiti oli kuollut vuonna 1932, ja isä oli karkotettu Siperiaan kaksi vuotta myöhemmin. Joulun 1941 tienoilla Aleksi oli ryyppykavereineen tehnyt jo kaksi viinanhankintamatkaa Tampereelle. Sisarensa Olgan Aleksi oli viimeksi tavannut vuonna 1934 kotonaan Vuokkiniemessä. Aleksi Nurmen tarina Aleksi oli käynyt kansakoulun ja kaksi vuotta kolhoosimaatalouskoulua. toukokuuta 1918 Vuokkiniemessä Herman ja Maria Nurmen perheeseen. Junapidätyksen aikaan Aleksi oli jälleen syytettynä Varkaudessa, tällä kertaa pahoinpitelystä. Pöytäkirja on tallennettuna Kansallisarkistoon EK-Valpon arkistoon
Kuulustelujen jälkeenkään ei Aleksille koittanut vapaus, vaan hän tuli viettämään lyhyeksi jääneen loppuelämänsä vangittuna ja karkotettuna Suomesta. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 13 . KUVA: PATAREIN VANKILAMUSEO/ EESTI MÄLU INSTITUUT sa asuttavakseen ja Aleksi saattoi käydä koulua. Tuossa vaiheessa perhe näyttää ottaneen käyttöön vanhan vienalaisnimensä Filipoff. Syksyllä hän sai tiedon isänsä pidätyksestä, jonka syyksi Aleksi arveli isän osallistumisen Karjalan vapaushankkeisiin. Seuraavan vuoden Aleksi vietti metsäja uittotyö. Kesäkaudeksi löytyikin työtä kalastaja-aluksella. Päästyään koulusta 16-vuotiaana keväällä 1934 sai Aleksi lähteä etsimään ansiomahdollisuuksia Vienanmeren rannikolle. Valtiollisen poliisin kuulustelija näyttää epäilleen vihollismaan kansalaiseksi osoittautunutta pidätettyä myös vakavammista rikoksista, joiden selvittämiseksi häntä pidettiin poliisin hallussa seuraavat kaksi viikkoa. Silloin perhe asui Varkaudessa, jonka lähiseudulla isä-Herman harjoitti kulkukauppaa. Seikkailut Neuvostoliitossa ja Suomessa Valpon kuulustelussa kertomansa mukaan Aleksi oli tuotu perheen mukana Suomeen ensi kerran jo parivuotiaana vuosien 1920–1921 tienolla. Vuokkiniemessä perhe sai vanhan talonPatarein vankila lähellä Tallinnan satamaa. Perhe siirtyi takaisin Vuokkiniemeen ”passilla” eli karjalaispakolaisten amnestian perusteella. Täällä Aleksi Nurmi virui elokuusta 1942 elokuuhun 1944
Sieltä löytyi vanhoja tuttavia, neljä Neuvosto-Karjalan oloihin pettynyttä suomalaismiestä, jotka suunnittelivat loikkausta vanhaan kotimaahan. Välirauhan kesän 1941 Aleksi toimi lotjan kipparina Varkauden lähivesillä. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 14 mailla. Siinä toimessa syntyi kaupan kassaan kuitenkin 30 000 ruplan vajaus, ja maan sisäinen passikin hävisi ryyppyreissulla. Vienan Kemin uittokonttorilla hänelle uskottiin työläisten varustelukaupan hoitajan tehtävä. Elokuussa 1937 joukko pääsi rajan yli Sallan Vuorikylässä, ilmoittautui Suomen rajavartijoille ja joutui Etsivän keskuspoliisin (vuodesta 1939 alkaen Valtiollinen poliisi, Valpo) kuulusteluihin. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja käytiin talvisota. KUVA: MUSEOVIRASTO, HISTORIAN KUVAKOKOELMA, 1929–1931. Jatkosodan aikaan Anthoni toimi Valpon päällikkönä ja valmisteli Suomen natsi-Saksalle tekemät ihmisluovutukset. Hänelle löytyi työpaikka Ahlström Oy:n tehdaslaitoksilta lotjamiehenä. Varkaudessa Aleksi pääsi asumaan enonsa Ville Mikkolan luo. Tältä Aleksi sai vanhan koulutodistuksen henkilöllisyytensä todistamiseksi ja otti käyttöön enonsa sukunimen. maaliskuuta 1940, kun Suomen valtuuskunta hyväksyi talvisodan päättäneen rauhan ehdot Moskovassa. Loppuvuodesta 1940 hän sai enoltaan Ville Mikkolalta 5 000 markan lainan, osti sillä hevosen ja pääsi ajamaan Ahlströmille faneeritukkeja. Vesien jäädyttyä lotja ve. Vankilasta hän palasi Varkauteen ja pääsi työhön Ahlströmin höyläämölle ja hinaaja-alukselle. Työskentely katkesi kuitenkin heti marraskuussa 1937 Aleksin jouduttua humalassa riitaan toisen lotjamiehen kanssa. Kaupanhoitaja joutui kansanoikeuden tuomittavaksi, ja hänet passitettiin kahdeksi vuodeksi työleirille Moskovan kanavalle. Takarivissä keskellä juutalaisvastaisena tunnettu Arno Anthoni (s. Sattumoisin Aleksille koitti vapaus vankilasta juuri samana päivänä, 10. Seuraavat kaksi vuotta olivat Aleksille vaikeaa aikaa. Uudella henkilöllisyydellä varustautunut kulkuri jatkoi matkaa pohjoiseen Knäsön kylään. Hevonen kuitenkin loukkaantui pian ja jouduttiin lopettamaan. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja passitettiin Sukevan vankilaan. Riita päättyi vastapuolen puukotukseen ja Aleksin vangitsemiseen. Aleksin kuokkiessa suota ja korjatessa heinää Sukevalla myös maailmanpoliittinen tilanne muuttui hänen kannaltaan kohtalokkaalla tavalla. Kuulustelun jälkeen maahantulijat vapautettiin ja Aleksi pääsi matkustamaan lapsuuden kotipaikkakunnalle Varkauteen. Kanavatöissä Aleksi ei pitkään viihtynyt, vaan onnistui pakenemaan ja passittomuudesta huolimatta matkustamaan Petroskoihin. 1900) nuorena juristina veljiensä, isänsä ja tämän pojanpojan ympäröimänä. Siellä hän tapasi äitinsä velipuolen Ivan Zamatajevin
Valpon saamien tietojen mukaan Aleksi olisi vankilassa lupautunut toimimaan vakoilijana Neuvostoliiton hyväksi. Hän oli syntynyt Norjassa, muuttanut sieltä Suomeen, edelleen Kanadaan ja vuonna 1935 Neuvosto-Karjalaan. Siellä Helge ja hänen vaimonsa Helvi värvättiin GPU:n vakoilijoiksi ja lähetettiin Suomeen. tammikuuta 1942 ja ”kuulusteltava passitettiin maasta karkoitettavaksi määrättynä Hämeen lääninvankilaan, kunnes hänestä toisin määrätään”. Tampereen Valpon kuulustelupöytäkirjan perusteella jää epäselväksi, miksi Aleksi Nurmi oli määrätty maasta karkotettavaksi ja mikä viranomainen oli tällaisen päätöksen tehnyt. Palkkiotakin Laine oli luvannut. Vakoilijana karkotettavaksi Valpon ylietsivän allekirjoittaman pöytäkirjan mukaan kuulustelu oli lopetettu 26. Laineen pariskunnan vakoojaura jäi lyhyeksi, eikä ehtinyt tuottaa mainittavia tuloksia. Aleksi oli kertomansa mukaan ollut myöntyvinään Laineen ehdotukseen ”voidakseen häntä jututtaa ja kertoa tilaisuuden tullen asiat EK:lle”. Aleksin kertomus ei näytä vakuuttaneen Kuopion Valpon kuulustelijaa, ja hänet määrättiin asettumaan enonsa luo Varkauteen ”kunnes hänestä toisin määrätään”. Välillä Aleksi pääsi halkojen lastaukseen, asui satunnaisten tuttavien luona, mutta ajautui juopottelemaan, tappeluihin ja laittoman viinan myyjäksi. KUVAT: UOLEVI RÄSÄNEN/SA-KUVA, ELINA SANAN KIRJASTA LUOVUTETUT. Vuonna 1937 he jäivät kiinni ja saivat 4–5 vuoden tuomiot. Sitä sovittaessaan Sukevalla Helge tapasi Aleksi Nurmen. Hieman enemmän selvyyttä löytyy Valpon Kuopion osaston arkistosta. Aleksi Nurmen ja muiden jatkosodan aikaan Saksaan luovutettujen siviilien kohtalosta päätti kommunistija juutalaisvastaisuudesta tunnettu sisäministeri Toivo Horelli. Sinne on tallennettu syyskuulta 1939 Aleksin vankitoverin tekemä ilmianto sekä Aleksin vankilasta vapautuessa laadittu kuulustelupöytäkirja. Tämä oli ehdottanut Aleksille, että hän ryhtyisi keräämään tietoja karjalaisista, jotka kulkevat vakoilemassa Neuvostoliiton puolella. Aleksia vakoilijaksi värvännyt Helge Laine oli Valpon paljastama neuvostovakoilija. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 15 . dettiin talviteloille ja kippari jäi työttömäksi. Myös Tampereen kuulustelijalle Aleksi vakuutti, ettei missään tapauksessa ryhtyisi vakoilijaksi Neuvostoliiton hyväksi, koska ”hän oli sen maan takia saanut kärsiä liian paljon”. Aleksi myönsi, että kesällä 1939 häntä oli heinäpellolla lähestynyt poliittinen vanki Helge Laine
Luovutuksia tapahtui vuoden 1942 aikana useassa pienessä erässä. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 16 Aleksi Nurmen henkilökortti Stutthofin keskitysleiristä Puolasta. Vierailun yhteydessä Saksa ilmoitti olevansa valmis vastaanottamaan ”kaikki sellaiset ulkomaalaiset, jotka Suomi poliittisesti epäilyttävinä, muissakin suhteissa epäluotettavina ja rikollisuuteen taipuvaisina pitää suotavana karkottaa valtakunnastaan”. Siitä huolimatta merkintä halukkuudesta vakoilupuuhiin jäi Aleksin rasitteeksi Valpon kirjoihin ja johti aikanaan karkotuspäätökseen. Heitä valikoitui marraskuun 1942 alussa Viroon karkotettavaksi kahdeksan henkeä, joukossa kaksi lasta. He päätyivät Auschwitzin keskitysleirille, jossa he yhtä henkilöä lukuun ottamatta menehtyivät. Luovutusvaatimukset tulivat Suomen juutalaisyhteisön tietoon. Lokakuussa 1942 käytiin Suomessa kiivasta keskustelua siitä, tulisiko Suomen suostua maahan tulleiden juutalaispakolaisten luovuttamiseen Saksaan. Luovutuksia koskeva poliittinen väittely keskittyi kokonaan juutalaisiin. Luovutukset tapahtuivat enimmäkseen Viron kautta ja perustuivat Viron Gestapon päällikön ja Valpon päällikön sopimaan menettelyyn. Saksan turvallisuushallinnon kanssa tehty sopimus tarjosi Valpolle varsin vaivattoman tavan päästä eroon vakoilijoiksi todetuista tai epäillyistä neuvostokansalaisista ja muista epäilyttävistä ulkomaalaisista. Muodollinen päätösvalta luovutuksissa oli sisäasianministeri Toivo Horellilla, jolle asian valmisteli virkatyönä Valpon päällikkö Anthoni. Juutalaisiksi tunnistettuja oli 10 henkeä. KUVA: MARIUSZ CIESZEWSKI/FLICKR Valpon arkistosta löytyvien vankilaviranomaisten raporttien mukaan Helgen mielenterveys horjui tuossa vaiheessa, ja hänellä oli tapana kerskua vakoojan urallaan. Elina Sanan tutkimuksien mukaan Valpo luovutti Gestapolle yhteensä 129 henkilöä, joista Neuvostoliiton, Viron ja Latvian kansalaisia oli noin 100 henkeä. Saksan vaatimuksia vauhdittamassa kävi Suomessa jopa SS-joukkojen ja Gestapon ylipäällikkö Heinrich Himmler. Heidän kohtalostaan Elina Sana (tuolloin Suominen) on kertonut kirjassa Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn (WSOY 1979). Aleksin syntymäpaikka Vuokkiniemi on vankilan kirjurin käsissä saanut muodon Vnokinien. Aleksin karkotuksen jälkeiset elämänvaiheet käyvät ilmi Elina Sanan kirjoittamasta kirjasta Luovutetut (Siltala 2003). S/S Hohenhörnin karkotetut Aleksi Nurmi sai odottaa karkotusta Hämeenlinnan vankilassa elokuuhun 1942 saakka. Vaille julkista huomiota. Näin hänen Aleksiin kohdistamaa värväystäkään ei voi pitää kovin vakavasti otettavana. Valpon päällikkö Arno Anthoni oli huhtikuussa 1942 Saksan turvallisuushallinnon vieraana. KUVA: STUTTHOFIN KESKITYSLEIRIN VERKKOARKISTO, STUTTHOF MUSEUM, SZTUTOWO Näkymä Stutthofin keskitysleirin portilta. Se järjesti kampanjan luovutusten estämiseksi ja sai puolelleen muutamia valtioneuvoston jäseniä, mutta lopulta valtioneuvosto taipui pienen juutalaisryhmän luovutukseen
Myös nämä karkotetut kuljetettiin Tallinnaan saksalaisella S/S Hohenhörn -laivalla. Hän oli tullut yhdeksänvuotiaana isänsä mukana Suomeen laukunkantajaksi. Vangit näkivät nälkää ja kärsivät kylmää. Pekka Honkosen tutkimusten mukaan puna-armeijan edetessä syksyllä 1944 Puolaan siirrettiin Stutthofin vangit Natzweilerin keskitysleiriin Elsassissa koillisessa Ranskassa. Aleksi Nurmi ei liene tavannut Karjalaan jääneitä sukulaisiaan vuoden 1934 jälkeen. Leirin arkistot on pääosin tuhottu, mutta Bisingenin leirimuseon tietokannasta löytyy merkintä Aleksista vielä lokakuun alusta 1944. Ville perusti vuonna 1927 oman kauppaliikkeen Varkauteen. Heidän joukkoonsa sijoitettiin ainoana karjalaisena Aleksi Nurmi. Sukututkija Sari Karjalaiselle kiitokset Aleksin vuokkiniemeläisen perhetaustan selvittämisestä. Niiden joukossa on Aleksi Nurmen kortti. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 17 jäivät luovutettaviksi määrätyt muut kansallisuudet. Vielä 1990-luvun alussa, kun rajat avautuivat ja sukuyhteyksiä jälleen voitiin solmia, kyseli Olga ALEKSIN PERHETAUSTA Polina Karjalan Heimo -lehdessä (KH 3–4/1991) tietoja äitinsä sisaresta Annista ja äitinsä veljen pojasta Olekseista. Kuulustelupöytäkirjassa mainittu, Aleksia Suomessa elämisen alkuun auttanut Ville Mikkola oli Aleksin äidin veli, alkuperäiseltä nimeltään Wasili Zamatajev, syntynyt 1896 Kenttijärvellä. Norma Laivon mukaan Aleksi Nurmi oli elossa vielä elokuussa 1944, kun vangit siirrettiin laivoilla Tallinnasta Puolaan. Aleksin kanssa samassa erässä luovutetut viruivat kaksi vuotta Patarein vankilassa Tallinnassa. Tieto Aleksin kohtalosta ei liene silloinkaan tavoittanut jäljellä olleita sukulaisia.. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA Aleksi Nurmen isä German (Herman) Fedorov Filippov oli syntynyt vuonna 1889 Mölkön kylässä Vuokkiniemen kunnassa. Sen jälkeen hänellä ei ole Aleksi Nurmesta tai muista karkotettujen joukkoon kuuluneista miehistä havaintoa. Vankeja oli sullottu selleihin kaksi kertaa enemmän kuin paikkoja olisi ollut. Hänen vaimonsa Maria Ivanova Zamatajeva oli syntynyt 1890 Kenttijärvellä. Tieto hänen kohtalostaan ei tavoittanut sukulaisia Suomessa eikä Karjalassa. Anni avioitui Poavila Lesosen kanssa ja muutti vuonna 1922 Suomeen Merijärvelle ja sieltä Oulaisiin. Germanilla oli kaksi sisarta Anni ja Darja. Karkotuksesta, vankilasta ja keskitysleiriltä hengissä säilynyt Norma Laivo kertoi Elina Sanalle karkotettujen kovasta elämästä Patareissa. PEKKA VAARA Kiitokset historian harrastaja Pekka Honkoselle lähdetiedoista, joihin tämä kirjoitus pääosin perustuu. Siihen merkintään päättyvät jäljet Aleksi Nurmesta. Patarei oli rakennettu merilinnakkeeksi tsaarin-Venäjän aikaan, ja sittemmin se toimi vankilana vuodesta 1920 vuoteen 2002 saakka. Elokuun lopulla 1942 Valpo sopi 26 venäläisen ja virolaisen henkilön lähettämisestä Tallinnaan. German perheineen ja Darja-sisar palasivat Karjalaan joulukuussa 1923 ja asettuivat asumaan Mölkköön ja Ponkalahteen. Kuria pidettiin muun muassa viikoittaisilla hirttonäytöksillä. Siellä heidät sijoitettiin Danzigin eteläpuolella sijainneeseen Stutthofin keskitysleiriin. Lisätietoa olen saanut EK-Valpon arkistosta, Elina Sanan teoksista sekä Oula Silvennoisen väitöskirjasta Salaiset aseveljet (Otava 2008). Norma Laivon muistelusten mukaan miehiä lähetettiin etulinjoille rakentamaan varustuksia venäläisiä vastaan tai Saksaan rikkikaivoksille. Ponkalahden kolhosnikkoja, keskellä Aleksi Nurmen isän sisko Darja Filipova. Leirimuseon arkistosta Elina Sana löysi kuuden Hohenhörn-laivalla Tallinnaan ja edelleen Stutthofiin lähetetyn vangin henkilökortit. Aleksi vietiin Bisingenin sivuleiriin Baden-W?rttenbergiin eteläisessä Saksassa. Toinen sisar Darja (Tuarie) palasi Karjalaan ja sai lapsen Olgan, joka oli myöhemmin sukunimeltään Polina
2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 18 Benjamin Mitro ja visio Vienan teollistamisesta Tohtori-insinööri Benjamin Mitro oli Vienan Karjalaisten Liiton ensimmäisen puheenjohtajan Aleksei Mitron pikkuveli, mutta mitä muuta hänestä tiedetään ja mikä oli hänen roolinsa ”Vienan karjalaisten henkisen ja aineellisen tilan kohottamisessa”. ”…Itä-Karjalan teollisuuden vastaisuus häämöttää tulevaisuuteen tähystävälle katseelle paljon lupaavana, mutta vain siinä tapauksessa, että Itä-Karjalan kysymys politisesta [sic] kypsyy onnelliseen ratkaisuunsa.” (Mitro 1919c.) B enjamin Mitrofanoff valmistui tekniikan tohtoriksi, tai tohtori-insinööriksi kuten silloin sanottiin, yhtenä ensimmäisistä suomalaisista, kun hän väitteli Saksan Karlsruhessa vuonna 1909. Takarivi: Paavo Mauranen, G. Benjamin Mitrofanoff syntyi 1881 Laihialla, jossa hänen vienalainen isänsä Ivan Mitrofanoff pyöritti omistamaansa suurta kauppaliikettä. A. Samalla hänestä tuli todennäköisesti ensimmäinen vienalaissukuinen tohtori. Äiti oli suomalainen, Maria os. Ivan Mitrofanoff oli tunnettua kauppiassukua Uhtualta ja siirtynyt Suomeen 1870-luvulla. Lapset kastettiin ortodoksiseen Karjalaisten lähetystö valokuvautti ryhmänsä käydessään Helsingissä toukokuun puolivälissä 1918. Ipatov. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA. Vähemmän tunnetuksi jäänyt Mitrofanoff tai vuodesta 1918 Mitro osallistui Karjalan Sivistysseuran toimintaan aktiivisesti myllerrysten vuosina 1917–1919. Hukka Laihialta. Mauranen, Valde Sario, Benjamin Mitro ja V. Tuolloin hän pohti ja suunnitteli Vienan tulevaisuutta omaksumastaan tekniikan ja teollisuuden näkökulmasta. Eturivi: Paavo Ahava, Iivo Härkönen, Aleksei Mitro ja Timo Manner
Vienalaisten edustajat kokoontuivat Tampereelle käynnistämään toimintaa uudelleen Elias Lönnrotin syntymäpäivänä 9.4.1917. Oppivainen poika koulutettiin perusteellisesti, kuten perheen muutkin lapset. Veljensä tavoin hän rahoitti toimintaa suhteellisen suurilla lahjoituksilla, todennäköisesti yhteisen kaupan alan yrityksen, myöhemmän Oy Mitron tuotoilla. Kirjoitin hänen työurastaan tarkemmin verkossa ilmestyvässä lehdessä Tekniikan Waiheita 2/2023. Hänen sähköakkuja tarkastellut väitöskirjansa hyväksyttiin Saksassa Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1909. Hän valmistui sieltä insinööriksi vuonna 1905 pääaineena sähkökemia. Laihialla tai yleensä valkoisten Keski-Suomessa oleiluun viittaa se, että Paavo Ahava Benjamin Mitron valkoiseen käsivarsinauhaan on lisätty tursaansydän, oletettavasti symboloimaan Vienaa tai karjalaisuutta. Isoveljensä Aleksei Mitrofanoffin lailla Benjamin kävi koulua Pietarissa, jossa isä omisti osan liikeyrityksestä, mutta kirjoitti ylioppilaaksi Vaasassa vuonna 1901. Benjamin Mitrofanoff muutti takaisin Suomeen, kun hän sai töitä Tampereelta vuonna 1911, ja pysyi vähintään isoveljensä Aleksein kautta hyvin selvillä Suomen vienalaisten yhdistystoiminnan vaikeasta tilanteesta. Tohtori-insinööri Itä-Karjalan asialla Vienan Karjalaisten Liitto aktivoitui Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen, kun viranomaisten aiemmat vastatoimet lamaantuivat. Benjamin aloitti insinööriopinnot Helsingissä, mutta välttääkseen Venäjän armeijan siirtyi vuonna 1903 Karlsruhen teknilliseen korkeakouluun Saksaan. Aleksei Mitrofanoff jatkoi puheenjohtajana – aina vuoteen 1936 saakka. Vienan Karjala oli veljeksille jatkuvasti läsnä suvun yhteyksien ja maanmiesten liikkuvan kaupankäynnin koordinoinnin kautta. Kutsumanimellä Venja tunnettu Mitrofanoff matkusti syksyllä 1906 eräänlaiseen työharjoitteluun Yhdysvaltoihin, mistä jatkoi seuraavana vuonna Saksaan syventyäkseen väitöskirjatutkimukseen. Suomen itsenäistyttyä ja sisällissodan ratkettua varsinkin Suomessa asuvat vienalaiset ryhtyivät kannattamaan Itä-Karjalan liittymistä Suomeen. Benjamin Mitrofanoff palasi vuonna 1905 Suomeen, jossa venäläistämispaine oli helpottanut ja karjalaisuus nousussa. Seura muotoili vuonna 1917 päämääräksi, että Karjala seuraisi niiden Venäjän vähemmistökansallisuuksien esimerkkiä, jotka pyrkivät hankkimaan sisäisen itsenäisyyden. Keväästä 1906 alkaen hän oli mukana synnyttämässä Vienan Karjalaisten Liittoa, joka perustettiin Suomessa ja jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin nuori kauppias Aleksei Mitrofanoff. Samoin Suomen venäläistäminen muokkasi ajatusmaailmaa. Sama tai samanlainen nauha näkyy toukokuun 1918 karjalaislähetystön johtajalla Aleksei Mitrolla. Sisällissodan aikana Benjamin Mitrofanoff luultavasti matkusti lapsuuden kotiin Laihialle sodan ajaksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 19 . Kesällä Benjamin toimitti yhdistyksen äänenkannattajan Karjalaisten pakinoiden ensimmäisen eli näytenumeron yhdessä Paavo Ahavan kanssa. Karjalan Sivistysseuran johtokunnan jäsenenä, sen puheenjohtajan veljenä ja muutenkin aktiivisena Benjamin Mitrofanoff kuului Itä-Karjalan asian johtomiesten sisärenkaaseen, vaikka ehkä hieman sen ytimen ulkopuolella. Mitrofanoff keskittyi seuraavaksi Tampereen kaupungin elintarpeiden tarkastusaseman kemistin töihin ja johtamiseen. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA. Vuonna 1917 uudistuneen yhdistyksen tarkoitukseksi muotoiltiin Itä-Karjalan henkisen ja aineellisen kehityksen edistäminen. Seuran tarkoitukseksi määriteltiin ”Vienan karjalaisten henkisen ja aineellisen tilan kohottaminen”. Benjamin Mitrofanoff kuului Karjalan Sivistysseuran johtokuntaan vuodesta 1917 vuoteen 1923 ja toimi sen sihteerinä vuosina 1919–1920. Venäjän keskusvallan heikennyttyä Karjalan Sivistysseura ryhtyi ajamaan poliittisia tavoitteita. Yhdistyksen nimeksi vaihdettiin Karjalan Sivistysseura. Mitron kaikista toimista Itä-Karjalan hyväksi näinä vuosina ei ole täsmällistä tietoa, mutta silti niistä jäi monenlaisia jälkiä aikalaisjulkisuuteen. uskoon. Korkeasti koulutettu Benjamin Mitrofanoff edusti luontevasti molempia puolia
Diplomatiassa vaihdettiin suuntaa. Lähetystön matkasta kertova teksti julkaistiin useissa sanomalehdissä. Yrittäjäperhe ja nimi tunnettiin laajasti Sisä-Suomessa, ja he ilmoittivat nimenmuutoksesta useissa sanomalehdissä. Puheessaan Mitro käsitteli erityisesti tulen, raudan ja oluen synnyn kuvauksia kansalliseepoksen runoissa ja päätteli niistä, mitä aikanaan tiedettiin. Ainakin tässä kirjoituksessa Mitro Sukunimen muokkaaminen ei ollut harvinaista Suomen vienalaisten keskuudessa. Alueella piili teollistamisen vaatimia energiavaroja runsaasti etenkin koskissa ja valtavien soiden turpeessa. Jos näin oli, matka jäi todennäköisesti Benjamin Mitrolle ainutkertaiseksi käynniksi hänen isänpuoleisen sukunsa kotiseudulle. Helmi-maaliskuussa 1919 itäkarjalaiset lähettivät kolmihenkisen lähetystön Tukholmaan vetoamaan liittoutuneisiin länsivaltoihin kansansa puolesta. tursaansydän tai mursunsydän. Yhtenä lähettiläistä Benjamin Mitro kiersi Englannin, Yhdysvaltojen, Ranskan, Belgian ja Italian suurlähetystöt. Tilanteen rauhoittuessa Benjamin Mitro osallistui lähetystöön, joka vieraili Suomen valtiojohdon puheilla Helsingissä toukokuussa 1918. Tohtori Mitron kielitaito ja ulkomaiden, erityisesti Saksan tuntemus pääsivät hyvään käyttöön. Unelmana moderni, länteen katsova Itä-Karjala Valistushenkinen Mitro edusti ja edisti monipuolisesti teknillistä kulttuuria myös Vienan asiassa. Millaisia visioita Mitrolla oli Itä-Karjalan kehittämiseksi. Varsinkin Suomen itsenäistyttyä Viena keikkui jännitteisellä raja-alueella, johon kohdistui mielenkiintoa luultavasti enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. LÄHDE: KANSALLISKIRJASTON DIGITAALISET AINEISTOT. Ranta 1997, 131.) Loppukesällä 1918 Mitron veljekset matkustivat Berliiniin pyytämään sodassa toistaiseksi voittoisan Saksan apua ”Kauko-Karjalan kansalle”. Hän kirjoitti: ”Syksyllä saattaa olla taas jo liian myöhäistä mennä Saksaan. Tiedustelujen perusteella näyttää siltä, että Mitron veljekset olivat keksineet lisätä nauhaan tursaansydämen, mutta tunnus ei tiettävästi ollut laajemmin käytössä. Tapahtumat kehittyvät nykyään kovin joutuun.” (Lainaus Mitron kirjeestä Tampereelta 18.6.1918. Vuonna 1919 Mitro julkaisi karjalaisille heimoveljilleen ja -sisarilleen pohdintoja Itä-Karjalan voimistamiseksi teollisuuden avulla. Sitten Saksa joutui sodassa alakynteen. Esitelmästä muokatun tekstin hän julkaisi pian Teknillisessä aikakauslehdessä otsikolla ”Muinais-suomalaisten kemian tiedot”. Matkalaisia saattoi osan aikaa saksalainen upseeri. Mitrot tiedottivat uudesta nimestään perusteellisesti. Näyttää vahvasti siltä, että yhtäältä tiede ja tekniikka ja toisaalta poliittinen toiminta liittyivät yhteen Mitron ajatuksissa ja kenties tulevaisuuden tavoitteissa. Karjalaislähetystön ryhmäkuvassa toukokuulta 1918 huomio kiinnittyy Aleksei Mitron valkoiseen käsivarsinauhaan, jossa suurennettaessa erottuu ns. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 20 nuoremman lyhyen maininnan mukaan ”Mitrot”, mikä tarkoittanee Aleksei ja Benjamin Mitroa, olivat mukana valmistelemassa eversti Malmin sotaretkeä Vienaan maaliskuussa 1918 – myös sotilaallinen ratkaisuyritys oli siis keinovalikoimassa varhain mukana. Suurin pullonkaula olivat takapajuiset kulkuja tietoliikenneyhteydet. Toisaalta löytyy valokuva, jossa Benjamin Mitrolla on täsmälleen samanlainen, erityinen hihanauha. (Mitro 1919c.) Maanja vesiteiden parantaminen sekä rautatielinjat idästä länteen vapauttaisivat karjalaiset kehnojen nyky-yhteyksien esteistä rakentavaan työhön. Karjalan Sivistysseuran vuosikokouksessa keväällä 1919 hän esitelmöi Kalevalan sisältämistä kemian tiedoista. Aleksei Mitro johti pientä matkalaisten ryhmää, johon kuuluivat Benjamin Mitro sekä seuran johtokunnan varapuheenjohtaja Timo Manner. Mitron mukaan jokaisen eteenpäin katsovan karjalaisen sisällä asui ”pyrkimys länteen, vapauteen, valistukseen ja edistykseen”. Mitro jatkoi: ”Silmiinpistävin raaka-aine on metsissä.” Lukuisten teollisuusalojen käyttämän puutavaran lisäksi muut metsien antimet kuten marjat ja toisaalta vesistöjen kalansaaliit tarjoaisivat raaka-ainetta säilyketeollisuudelle, minkä lisäksi halpa sähkö tekisi mahdolliseksi luoda sähkökemiallista teollisuutta. Jälleen hanke Itä-Karjalan vapauttamiseksi tai itsenäistymiseksi – todennäköisesti Suomen yhteyteen – sai Suomessa paljon palstatilaa sanomalehdissä ympäri maan. Mitron veljekset tunsivat poliitikoista hyvin ainakin laihialaisen Santeri Alkion, joka oli kansanedustaja ja parhaillaan vaikutusvaltaisessa asemassa eduskunnassa. Bolsevikkeja vastustanutta karjalaista kansaa ymmärrettiin ja luvattiin yrittää tukea. (Mitro 1919b.) Mitro tuntui viestivän, että kemia ja tekniikka olivat ammoisista ajoista olleet osa Vienaa. (Raija-Liisa Kianto, sähköpostitse 21.12.2023.) Diplomatiaa ja raja-alueen konflikteja Kesäkuussa 1918 Benjamin Mitro kannatti ajatusta hakea Itä-Karjalalle tukea Saksasta. Benjamin Mitrofanoff saattoi siis vierailla maaliskuun puolimaissa 1918 Uhtualla, kuten Paavo Ahava nuoremman muistelut antavat ymmärtää. Merkki viittasi ilmeisesti Vienan sotaretkeen tai -rintamaan (1918), ja siihen oli mahdollisesti saatu vaikutteita Ilmari Kiannolta, joka oli puolestaan tyttärensä Raija-Liisa Kiannon mukaan ottanut muinaisen kironsuojelumerkin varhain henkilökohtaiseen käyttöönsä. Jälkimmäinen rakentuisi tarvittaessa tuonnin ja viennin varaan. Eri puolilla Venäjän rajaa, myös vienalaisten omassa keskuudessa, vallitsi erilaisia mielipiteitä toivotusta tulevaisuudesta. Toivottua suoraa kontaktia Saksan johtoon ei kuitenkaan saatu. Vienalaisten edustajille vuodet 1917–1920 olivat toivon ja pettymysten vuoristorataa. (Mitro 1919c; Mitro 1919a.) Vaikka alueen monet voimavarat olivat heikosti tutkitut ja tunnetut, tulevaisuus siinsi lupaavana. Kuten muillakin suomalaisilla, Mitroilla oli vaikeuksia pysyä selvillä mielialoista ja muutoksista Venäjällä ja Vienassa. Pian sisällissodan ratkettua, toukokuussa 1918 Mitrofanoffin veljekset Aleksei ja Benjamin sekä Aleksein perheen jäsenet lyhensivät sukunimensä Mitroksi
Vuonna 1919 hän ehti olla mukana osakeyhtiössä Suomen Säilykeliike, joka ryhtyi valmistamaan sokeripitoisia mehuja ja hilloja. Yrityksen kemistinä hän kehitti ja sekoitti marjamehuja myytäväksi. Uusi tilanne kannusti häntä kuvittelemaan Vienan teollisuutta tulevaa taloudellista nousukautta odottaen. Samalla hän saattoi hankkia lähempiä tietoja ja kokemuksia Vienalle soveltuvasta elinkeinosta, metsien marjasadon jalostamisesta laajemmille markkinoille. sivuutti alueen luonnon muut kuin taloudelliset arvot. Ajatuksineen Mitro edusti siten aivan toista kuin kansallisromanttista Vienan ihailua, jossa keskeistä oli ’koskematon’ luonto, kansa ja perinteet, joita oli vaikea enää löytää Suomesta modernisaation jäljiltä. Ehkä vähemmän yllättäen tekniikan tohtori Mitro halusi nimenomaan ulottaa modernisaation Vienaan. Itä-Karjalan tulevan teollistamisen ja kukoistuksen edellytyksenä oli Mitron mukaan irtautuminen Venäjästä. Sen sijaan heimokansan Mitrofanoffin sisarukset Aleksei (oik.), Benjamin, Mascha (Maria) ja Irene vuonna 1899. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA. Valtavan Venäjän yhteydessä Itä-Karjala jäisi karkotusja rankaisupaikaksi, ikuiseksi syrjäseuduksi. Marjateollisuus työllisti Mitroa konkreettisesti. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 21
Joka tapauksessa Mitron kuvitelma Vienasta kehittyvänä osana itsenäistä uutta valtiota luhistui, kun sisällissota Venäjällä kääntyi bolsevikkien voitoksi ja Neuvosto-Venäjä ulotti otteensa Itä-Karjalaan. Mitron elämään sopivasti vielä kirkkomaalla ylitettiin kristinuskon sisäinen raja, kun Vaasan kreikkalaiskatolisen seurakunnan kirkkoherra toimitti hautajaiset Laihian hautausmaalla. Vedestä. Vuonna 1920 molemmat Mitron veljekset olivat mukana käynnistämässä ja organisoimassa avustustoimintaa Vienasta ja Aunuksesta Suomeen saapuneille pakolaisille. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 22 yhteydessä ja vapaana Itä-Karjalalla olisi lupaava tulevaisuus. Karjalan Sivistysseura ry. Mitron näkökulmasta uusi rajalinja nousi väärään paikkaan, kun hänen toinen, karjalainen kotiseutunsa jäi sen taakse Neuvosto-Venäjälle. Mitro, A. Benjamin Mitro – kansainvälinen kemisti Tampereelta. SKS, Helsinki 2006. Suomen Säilykeliike mainosti marjatuotteitaan kemistinsä Mitron mainiten myös ruotsiksi. Paju, Petri. Karjalan kapinasta Stalinin vainoihin. Oy Mitro, Jyväskylä 1936. Mitron asiantuntemus, joka ulottui sähkökemiasta turpeen käyttöön ja marjasekä säilyketeollisuuteen, olisi ollut erityisen hyödyllistä itsenäisen ja Suomeen yhdistetyn Vienan Karjalan uudistamisessa tieteen ja tekniikan tarjoamin menetelmin. Samalla hän suunnitteli alueelle uusia, tekniikan ja teollisuuden suomia mahdollisuuksia. Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto 2021. e-kirja 2014. Teknillinen aikakauslehti, nro 4, 1919, 157–159. Lähde: ”Vår sockrade bärsaft.” Dagens Press, 30.4.1919, s. Karjalan Sivistysseura, Helsinki 2024. 5.) Hautajaisiin Laihialla osallistui henkilöitä monelta taholta, Mitron eri yhteyksistä tunteneita. 1920-luvulla Mitro oli jatkanut työtään Tampereen kaupunginlaboratorion johdossa ja paikallisten tekniikkaan liittyvien hankkeiden edistäjänä. Karjalan kansaa valistamassa. Karjalaisten Sanomat 3, nro 1–2, 1919, 2–3. (c) Nevalainen, Pekka. Muutamia ääriviivoja Itä-Karjalan teollisuusmahdollisuuksista. Karjalaisten Sanomain nrot 3–24, 1919, 6. Nevalainen, Pekka. Vapausja heimosotamuistelmia. (Mitro 1919c.) Tulkintani mukaan Mitron näkemykset olivat yhteensopivia Karjalan Sivistysseuran aikeiden kanssa, ja ne olisivat saattaneet muodostua seuran suuntaviivoiksi. Benjamin Mitron suhteellisen unohdettu elämäntarina tarkentaa käsityksiä 1900-luvun alkuvuosikymmenten modernisoituvan karjalaisen kulttuurin historiasta ja erityisesti vienankarjalaisista aktiiveista. Lehes, Pertti. Vienan Karjalaisten liitosta Karjalan Sivistysseuraksi v. Pietariin, Pariisiin ja Uhtualle. Riskumäki, Eetu. Toteutumaton vaihtoehto Kenties suunnitelmien toteuttamista olisi hankaloittanut se, että Benjamin Mitro oli kokemuksiltaan ja monine vaikutteineen melkoisen etäällä aikansa Vienan kanta-asukkaista. Omakustanne, Tampere 1997. 1906–1922. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.. Mitro, B. 4. Punainen Uhtua. Lunastamaton Viena: Suomalaiset siirtomaaherroina 1918–1920. Muinais-suomalaisten kemian tiedot. Aleksei Mitro: Karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Teollistamisen tarkoitus ja liikesuunta oli silti aivan toinen kuin suomalais-vienalaisen tekniikan tohtorin mielikuvissa, kuten Pekka Vaara kertoo kirjassa Punainen Uhtua. Heidän joukkoonsa lukeutui uudenaikaisten teknisten aiheiden asiantuntija, jolla oli tiiviit yhteydet ulkomaisen tiedon lähteille. (b) Mitro, B. Karjalaisten JouluSanomat III. Mitro oli hiljattain palannut kotiin esitelmämatkalta Virosta, kun hän sairastui ja kuoli lyhyen sairauden jälkeen joulukuussa 1924. (a) Mitro, B. 43-vuotiaaksi eläneen Mitron hautajaisista kehkeytyi Aamulehden sanoin ”huomattava juhlatilaisuus”. Mitron elämänvaiheet syventävät tietoja Vienan historian vaihtoehdoista ja erityisesti niistä poluista ja unelmista, jotka jäivät toteutumatta. Vaara, Pekka. Mitro osallistui erityisesti vuosina 1918–1919 kansainväliseen diplomatiaan Vienan ja Itä-Karjalan hyväksi. Neuvosto-Karjalaa uudenaikaistivat ja teollistivat 1920-luvun edetessä ja 1930-luvulla muut, kuten punaiset suomalaiset ja näiden Amerikasta työvälineineen saapuneet maanmiehet ja -naiset 1930-luvun lopun valtioterroriin saakka. Karjalan Sivistysseuran poliittinen toiminta maaliskuun vallankumouksesta Tarton rauhaan. PETRI PAJU Lähdekirjallisuus Ahava, Paavo. Jälkikäteen ajatellen ne olisivat muokanneet ja epäilemättä heikentäneet alueen luontoarvoja, vaikka kenties toisin kuin sittemmin muiden tekemät uudistukset. Benjamin Mitron elämä päättyi yllättäen hieman yli sata vuotta sitten. (Aamulehti 23.12.1924, s. Karjalan Sivistysseura, Helsinki 1986. SKS Kirjat, Helsinki 2022. Ranta, Raimo. Tuo historian vaihe Mitrolta jäi valtaosin näkemättä. Tekniikan Waiheita, 41, 2/2023, 7–32. Mitro 1876–1936
Pidäshäi virguniekoilgi nähtä, jotta muas eläy karjalankielizie rahvahie. Da gu pidäs suaha zakonat vähembistökielen situacies. A äijygo on karjalankielisty. Hos nämmis oigevuksis täydyy vie ruaduo da riidua, on heil kui saamelazien suudo, mugai kielizakon. Isän puolelta hän on karjalaista sukujuurta Laatokan Karjalasta. Statistiekkukeskus keriäy tiedoloi rahvahan muamonkieles. Vähembistöaktivistat paissah äijän sih niškoi, jotta vähembistölöil pidäs kirjuttua oma muamonkieli rahvahalistoregistrah. Karjalan kieltä hän on tutkinut ja opettanut Helsingin yliopistossa ja monilla kenttäretkillä Venäjällä. Vähembistörahvahan muamonkieli voibi olla enämbistökieles pahem maltettu, ga yhtelläh tärgie da oma. A toizielpäi vahnat vähembistöt ollah mugaže Suomen algueläjie. Ristikanzat puaksuh ollah monikul’tuurahizet da monikielizet. Suomes eletäh statistiekan mugah “kodimualazen kielen pagižijat” da “toizien kielien pagižijat”. Sendäh pannah heidy suomen kieldy opastumah, da statistiekas voit nähtä heijän muamonkielet. Täs ei ole nimidä pahua, ga eihäi rahvas puaksuh duumaija statistiekkua, zakonua da valdivuo. Kodimualazie kielie ollah suomen, ruo?in da saamen kielet. Ollahhäi karjalazet sežo Suomen valdivon alguperäzie eläjie, da onhäi heijän kieli igivahnu oza monikul’tuurallistu Suomie. Ga moizet dielothäi ollah kaikil vähembistökielen pagizijoil. Ga valdivon poliitiekas eule monikielizie yhten yhtä. Karjalan kieldy on Suomes paistu ylen hätki, ei vähem, migu suomen kieldy. Vähembistörahvahil muamonkielen käyttyö on äijiä vähembi, puaksuh sih paistah vai erähien omien rodnienke. YLEN HYVÄ OLIS, gu vai zakonan mugah vois olla enäm yhty muamonkieldy, nengahäi on tovelližuos. A statistiekan mugah hyö kaikin ollah suomen kielen pagizijoi. Harvu maltau lugie karjalakse, da sendäh eule harjavundua käyttiä kieldy. Karjalan kieldy eule täs statistiekas ni vouse, ei kodimualazis eigo ni toizis kielis. Duumaijah, ollougo karjalan kieli minun oigei muamonkieli, oma kieli, minähäi pagizen puaksumbah suomekse. Pagistah monikul’tuuražuos. Kuibo on roinnuh moine situacii. Ga ni yhty. Da saamen kielii on tiettäväine paistu Suomen alovehel vie hätkembä. Saarikivi on kirjoittanut lukuisia tiedejulkaisuja ja yleistajuisia teoksia kielestä. Uvvet migrantat puaksah ei malteta äijäl suomen kieldy. A karjalazil eule omua “karjalastu suuduo” eigo ni kielizakonua. Saamelazien kielellizet da kul’tuurallizet oigevuot ollah eistytty edehpäi äijäl. JANNE SAARIKIVI Kielentarkistus: Natalia Giloeva Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, dosentti ja tietokirjailija. Tietähhäi yhtelläh ne?en lehten lugijat, tietäh hyvin, jotta Suomes eletäh karjalankielizet rahvas. Huom! Tekstu on livvinkarjalakse, ga sit on suvikarjalazie piirdehie.. Nenga pidäs vahnoilla vähembistölöillä olla samanmoizet oigevuot muamankieleh da kul’tuurah, mittumat ollah suomenda ruo?inkielizil. Saamelazil da karjalazil ei pie hommata integraciiopastustu libo kiändäjie. Vahnat vähembistöt, a maltetah kaikin enämbistökieldy, tietäh, kui eletäh suomelazes yhtehiskunnas. Enämbistörahvahan muamankieli on heijän kaikis parembi kieli, sendäh gu sidä käytetäh školas da ruavos, uudizis da rekluamas. Tiettäväine muga on äijy mostu saamelastu da ruo?inkielisty suomelastu, kuduat ollah statistiekas suomenkielizet. Äijät ebäröijäh omua kielenmaltuo. Tovessah hyö ollah kaksikielizet, suomenkielizes školas opastunnuot, a sendäh voibi heidy ku??uo ga suomenkielizikse. On äijy uuttu vähembistyö: migrantua, sugupuolivähembistyö, monenmostu uskondollistu vähembistyö. A synnytähgo täh diversitiettah karjalazet da karjalan kieli. Statistiekan mugah Suomes eläy 900 ?e?enien kielen pagižijua, 2200 amharan kielen pagizijua da 9000 bengalin kielen pagižijua. Mindäh eule Suomen kielistatistiekas karjalan kielen pagižijoi. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 23 HELMIKUU 2025 LAUKUNKANTAJA N ygözel aigua paistah äijän diversitiettah näh. Ga vie pidäs nämmil virguniekoil mustua, gu moizile vähembistökielien pagižijoile, kuduat maltetah suomekse, pidäy tarita palveluloi: kielenopastusta školas, uudizii da programmoi Yleisradios sego kielipezii. Karjalaine vois ilmoittua rahvahalistoregistrah muamonkielekse suomen da karjalan kielen, hos ei ni pagizis häi karjalua tävvellizesti
Kielitiijolline näkökanda Karjalan Kielet ry:n kirjutuksessa sanotah, što karjalan kielii on kolme: vienankarjala, varzinkarjala (suvikarjala) da livvinkarjala. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 24 T ämä kirjutus on luajittu Karjalan Kielet ry:n 16. Iellä mainittu Karjalan kielet ry:n kirjutus on kirjaine, kumbaine on luajittu da työnnetty Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytysprojektan ruadajilla. Taroin Santra, Häkin Miikku da Ravan Jelena Suojärven Pidäjäsebran kezäpruazniekas vuvvennu 2024. Täs kirjutukses ei paissa karjalan kielimuodoloin nimityksih näh, ga alguh pidäy sellittiä, što Karjalan kielet ry käyttäy suvikarjalas nimitystä varzinkarjala. Väiteh pohjavuu lähtehien mugah esim. Kirjakieli on kielen selvin tuntomerkki. — ”Kielitieteellisen tiedon mukaan” kirjakieli erottaa kielen murteesta eli kirjakieli on kielen selvä ja yksiselitteinen kielen tuntomerkki, kriteeri – muita kriteerejä, esim. Tiijon termibankan miäritelmäh kirjakieles, Eira Söderholmin (1998) artikkelih da Pertti Virtarannan (1995) artikkelih: ’’Tieteen termipankin mukaan ”kielen kirjallinen, normitettu muoto on kirjakieli” – ei murre. syyskuuta 2024 luadiman kirjutuksen inspiirui?emana. Niin kuin suomen kirjakielen kieli on suomi, niin on vastaavasti vienankarjalan kirjakielen kieli vienankarjala, livvinkarjalan kirjakielen kieli livvinkarjala ja varsinaiskarjalan kirjakielen kieli varsinaiskarjala. KUVAN OTTANUH IHALAZEN SIVI .. Olemmo sebrannun kirjutukseh liittyjiä 20-vuodehistu kielitorua, kudai silloi-toi?i nouzou vai uvvessah paginaksi. Kirjaine levii kuiteski somen kautti rahvahalla luvettavaksi, konza Matti Jeskanen jullasi kirjutuksen 25.9.2024 sežo omassah Facebook-profiilissa da sitä ruvettih jagamah ielläh. Kielen tulii aigu dai kielen elvytys jiähäh rikeneh toizien näkökandojen pimettöh, hoš net ollah yksi tärgiembis nägökohtis monikerroksellizes ’’karjalan kieli libo kielet’’ -kyzymykses. Tässä kirjutuksessa ka??elemma eri tabua miäritellä kieldä da lopuškal smietimmä tilannehta karjalan kielen kohalla niijen dogadindoin perustehel, kumbazie olemma aktivnoina kielenkäyttäjinä da kieliyhtehizön ozanottajina huomannun. keskinäinen ymmärtäminen, ei tarvita Karjalan kieli vain kielet – nuorien näkökandua hiilavas kartohkas Rodivuisgo karjalan kielen elvytändäs kebiembiä libo jygiembiä, konza karjalan kielii olis kolme. Ka??elemma sežo alguh Karjalan kielet ry:n kirjutusta dai siinä käytettyjä lähtehii. Meijän dovariššukämpäs ongi vienanpagizijua, livvinpagizijua da suvenpagizijua da käytämmögi kaikkii karjalan kielimuodoloi ku vastavummo
KUVAN OTTANUH KISSAN AGAFIA. Esimerkkinä täh vois mainita, što Söderholmin (1998) tekstas mainitah sežo se, što on olomassa kielie, kumbazis käytetäh samua nimitystä, hoš net ollahgi valdivon rajat ylittäjät tahi niilöi paissah muantiijollisesti ylen loitton toizistah, da eri kohtis käytettylöillä kielillä kehittyy kebieh minih miärä toizistah eruojua normie. (Häkkinen 2007: 37). Ennein näyttehii Virtaranta (1995: 20) kuiteski sellittäy, što karjalas on käytös kolme eri murdehih perustujua kniigakieldä da pagizou muitenki karjalan kielimuodolois, ili murdehis. On tottu, što esimerkikse ruo??i da norja ollah eri kielet, ga kuiteski niijen pagizijat sežo ellennetäh toine tostu hyvin. Karjalankielizet eletäh kahten valdivon alovehel da hyö juatah saman kulttuuran da istorijan. keskinäinen ymmärtäminen, ei tarvita (Söderholm, Eira 1998: 579)’’ Söderholmin (1998) miäritelmä ei tovessah ole nenga jyrkkä, vain hiän sanelou nenga: ’’Kirjakieli siis useimmiten ratkaisee, mitä kieltä mikin kansa tai ryhmä katsoo puhuvansa, mikä on heidän oma kielensä. PIKKARAINI SANASTO azuo = tehdä, saavuttaa ?ura = suunta, puoli denga = raha dielo = asia dogadindu = havainto duumaija = ajatella, pohtia ellendiä = ymmärtää hengilanga = elinvoima hiilava kartohka = kuuma peruna hoš = vaikka ili = tai jygie = vaikea, raskas konza = milloin konstatiiruija = todeta kämppä = porukka linna = kaupunki loitton = kaukana luadie = tehdä maksua = kannattaa muamankieli = äidinkieli ne?e = tämä, se nenga = niin, näin, noin nettasaitta = nettisivu ozuttua = esittää paissa = puhua praudu = totuus ristikanzu = ihminen, henkilö ruadua = työskennellä, tehdä sežo = myös siämyssässä = sisällä što = että, jotta tuagieh = usein vastavunda = tapaaminen äijä = paljon, moni. Valtiollisesta rajasta myös johtunee, että karjalaa pidetään omana kielenään eikä yhtenä suomen murteista.’’ (1998: 579) Kaisa Häkkisen (2007) mugah kielen da murdehen eruo luajittajes voijah kielitiijollisesti ka?ella sitä, ellennetähgö eri kielimuodoloin pagizijat toine tostu. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 25 (Söderholm, Eira 1998: 579). Miikku plettimäs kassua Jelenale Suojärven Pidäjäsebran vuozikerähmös vuvvennu 2024. Lizäksi yhissyksen kirjutuksessa viitatah Söderholmin (1998) artikkelin sivuh 579 nenga: ”Kielitieteellisen tiedon mukaan” kirjakieli erottaa kielen murteesta eli kirjakieli on kielen selvä ja yksiselitteinen kielen tuntomerkki, kriteeri – muita kriteerejä, esim. 20-22).’’ (Karjalan kielet ry, 2024) Virtaranta (1995) andau Karjalan kielet ry:n mainitus artikkelis näyttehii kaikis ’’itämerensuomalazis kielis’’, da näyttehis on eriže keralla viena, livvi da tverinkarjala. Meänkieli tuaste on Ruo?is miäritelty kieleksi, ga Suomes se on vai murreh. Kuibo sit verdailu toizih vähemmistökielih. Monikeskizien kielien eri varianttoi on tabana pityä saman kielen eri varianttana. (Söderholm 1998: 580). Karjalan kielen kohtal vienankarjalan pakasija ellentäy livvinkarjalan pagizijua ilmai probliemua, ili tämän perustehel voizi sanuo, ku karjalan kielii on vai yksi. Saamen kielen pagizijoilla on kuiteski sidä jygiembi ellendiä toine tostu, midä loitombana hyö ollah muantiijollisesti toine toizes (Fáktalávvu). Da sit vie pidäy ottua huomivoh segi, ku norjan kieles on käytös kaksi kirjukieldy, ga kuiteski paissah yhestä kielestä. Fed’an Paušugi, Paavo Harakka, (2023: 125– 126) kirjuttau omassah omaeloskerras, što Virtaranta pagizi Suojärven Pidäjäsebran pruazniekkapaginassa vuodena 1978 nenga: ’’Professor Pertti Virtaranta sanoi: -Karjalan kieli on monine muotoineen mitä hienoin ajatusten ja tunteiden tulkki, täyspätevä kieli siinä missä sen läheisin sukulaiskieli suomen kieli.’’ (2023: 126) Karjalan kielet ry:n toine lähe on Söderholmin (1998) kirjutus, ga yhissyksen tekstas otetah vain palaine kontekstua huomivoh. Sendäh on jygie verrata karjalan kielimuodoja ruo?in da norjan kielih, ku pagin on kuiteski vähemmistökieles da suurembis kielis. yhtehvedo). Ero karjalazien dai norjalazien da ruo??ilazien välil on kuiteski se, što Norja da Ruo??i ollah omat valdivot, kumbazilla on omat kulttuurat da nenga sežo kieletgi. Häkkisen (2007: 37) mugah eräs taba miärittiä ongo pagin kieles vain murdehes, on andua kielen pagizijoin arpivoija . Moizii kielii kudamil on enämbi, migu yksi kesku??u ku?utah monikeskiziksi kieliksi, kumbaine on Heinz Klossin luajittu termi. Karjalan kielet ry:n väittehet Virtarannan sanois ollah tekstin viärissäntyä da net männäh vastah tiijollisen kirjutannan etiikkua (k?. Saamen kielie on yhtehes 9 da niilöi paissah nellän eri valdivon (Norja, Ruo??i, Suomi da Venäjä) alovehel. Ero meänkielen azemas Suomes da Ruo?is rippuu siid, što istorija on eri da meänkielen pagizijat omas mieles paissah eri kieldä kui suomie, ili pagina on tuaste politiekallizis da identitiettah liittyjis kyzymyksis. Monikeskizii kielii ollah esimerkiksi espanja, anglie, portugali, kiina, saksa da ruo??i. Virtaranta (1995) ei maini?e, što karjalan kielii olis enämbi, migu yksi. Konza pagizijat ellennetäh toine tostu, on pagina vai murdehis. Tällä perusteella akateemikko Pertti Virtaranta jo 1995 totesi, että silloiset karjalan kielen kirjakielet viena, livvi ja tverinkarjala ovat itsenäisiä itämerensuomalaisia kieliä (Itämerensuomalaiset, s
Tämä sendäh ku äijät ollah i?e opastuttu kieleh nengozel materjualal, kuduadu on olluh heile suadavilla. Sen lizäksi hiän kuiteski sanelou, što elvytyksen keskivös on kieliyhtehistön hengilanga eigo kielitiijollizet syyt. Täs väittehes ei oteta huomivoh karjalazien historien, kul’tuuran da murrehjatkumon merki?ysty. Da voigo yksi suvikarjalazien joukko paista kaikkien suvikarjalan pagizijoin puoles. Ollahgo niilöingi kielien kirjakielet omii kielii, hos kieliyhtehisöt ei nenga duumai?is eigo olis muvvostunnuh eri?ysty identitiettua kirjakieleh näh. Ronald Wardhaugh (2014: 29–32,39) sellittäygi, ku kielen miärittämizes enämbi välii on yhtehiskundapoliittizil rajoil da identitietal ku kielitiijollizil perustehil. Karjalan kielimuvvot ollah samua murrehjatkumuo. (Ristikanza, 30.11.2024) Karjalankielizet karjalazet voijah jagua eri joukkoloih alovehien libo kielimuvvon mugah, ga yhtelläh nämmii joukkoloi yhtistäy kul’tuuru, histourii da murrehjatkumo. Materjualua eule äijiä da sendäh kebjieh ristikanzu käyttäy materjualua, kudai eule vaigu yhtel normiiruitulla murdehella. KUVAN OTTANUH TYNNYRIZEN NIKO. Häkkinen (2007: 37) sežo ka??ou, što karjalan kielen kohtal poliittizet perustehet ollah tärgiemmät kui kielen piirdehet. Yhtehiskundapoliittine näkökanda Karjalan kielet ry:n kirjutukses vedotah sih ku kirjakieli on kielen selvin tundomerki. Nengozen eron azundu on sit jo ihan mintah joukon tiijustettu valli?us. Wardhaughin (2014: 30,39) mugah yhtehine murrehjatkumo merki??öy sežo ku rajua ei voi luadie kielitiijollizien dieloloin perustehel. Ven’al luajitut, vienanda livvinkarjalan kirjakielet ollah käytös i Suomes. Duumai?endua kielen elvytyksen da nygykarjalan näkökannas Kieli–kielet-dieluo pidäs duumaija karjalankielisten perehien, lapsien da nuorien nägökannas, sendäh ku hyöhäi tuliel aijal kieldy käytetäh, kehitetäh da elvytetäh. Tämän lizäksi Suomeshäi on moine tilandeh ku tuagieh vienanpagizijat, livvinpagizijat da suvenpagizijat kai paistah yhtes kohtas. Karjalazet Suomes ollah pietty lujah yhtevytty karjalazih, kudamat eletäh Ven’al. KUVAN OTTANUH HÄKIN MIIKKU.. Jeskanen, ken on sežo olluh luadimas KK ry:n kirjutusta, argumentiirui??ou niise Ristikanzan pagizuttelus (30.11.2024) kolmie karjalan kieldä kielitiijollizil dieloloil. Mostu kielimuodoloin välisty vastavundua tulou äijiä enämbi, Hillazes kniigakerähmös luvimmo Fed’an Paušun omaeloskerdua. Nygöihäi äijät nuoris enämbi käytetäh nengostu “nygylibo keskikarjalua”, ei yhty tarkkah normiiruittuu karjalua. Sendäh maksaugi duumaija voigo yksi suvikarjalazien joukko piättiä sežo vienalazien da liygiläzien puoles ku vienanda livvin kirjakielet ollah omii erillizii kielii. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 26 i?e, jotta paissahgo hyö eri kielii libo samua kieldy. Yhtehiskundapoliittizes nägökannas painotetahgi sidä ku piätösty kielen da murdehen välil ei voi enäm luadie vaigu kielitiijollizien perustehien mugah, sendäh ku kieli da kielenkäyttäjät ei eletä tyhjivös. Eron azundanke maksau olla läbinägyjä rahvahale, kudaman välile eruo azutah. Ne?en lizäkse on hyvä ottua huomivoh ku on toiziigi kielii, kudamil on enämbi, migu yksi kirjakieli, kui jo maini?imma aijembah. Wardhaugh (2014: 37–38) sanou, ku kirjakieligi on vaigu yksi kielen kielimuvvois. Karjalankielizii kniigoi Hillaine kniigakerähmö -tapahtumas karjalan kielen nedälil 2024. Tämän täh syviä rajua karjalankielizien karjalazien kesses on jygie azuo meijän dogadindoin mugah. Täs pidäis kuulla jogahizen kielimuuvvon pagizijua da heijän mielii: midä kieliyhtehizön ozanottajat duumaijah i?e, paissahgo vienan pagizijat omas mieles eri kieldy kui suvilibo livvinkarjalan pagizijat
(Haettu 4.11.2024) TENK = Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Jovensuun kaupunki. Pidäy sežo duumaija äijängo Suomes on karjalan opastajua, kudamil on oigieluaduine pättävys opastua lapsii da nuorii perusškolas. Propsime?ästä kundasovetniekaksi. Nengoine ohjuau kieldy sih suundah ku kielimuvvot sevotah da kielimuvvot otetah vaikutehtu enämbi toizis kielimuodolois. Tämä on monikerroksine dielo. Kieli, murre, varieteetti vai oma kieli. p. Tietyn normiiruitun murdehen kieliopassuksen ulkopuolella piästyö nuoret dai kaikki karjalan pakasijat eletäh monimurdehisessa joukossa, kumpasessa paissah ken mitä malttau da paginaluavut imetäh i??eneh eri piirdehie luonnolliseh luatuh. Toinah sengi täh heidygi maksau sit kuunnella täh dieloh näh. Täh dieloh näh pidäs kenentah luadie ezmäi tutkimustu, kudamah voizi sit pohjata omat väittehet. John Wiley & Sons, Incorporated. Virittäjä 4/1998. – Pohjoiskalotin kielet ja kielimuodot. (Haettu 4.11.2024) Rantamäki, Aapi. Tiettäväini iellehgi on tärgie vualie sidä karjalan kieldä, kudamua on enne vahnah paistu da luadie tutkimuksii sih niskoi, ga nygöi maksais keskittyö sežo nygyda tulijah aigah da ellendiä, što kieli kehittyy da sen pidäy kehittyö, što se eläis vie pitkän aigua. (Haettu 12.12.2024) Söderholm, Eira. 2014. Meijän mieles ei nivouse, sendäh ku edes se nelli lastu da yksi opastai on tarbehekse jygieydy suaha. Itämerensuomalaiset. Eihäi kaikil kielil ole edes kirjakieldy. Sendäh ku on kolme kirjakieldy, ga on kuiteski äijy kielii, kudamil on enämbi, migu yksi kirjakieli, valdivottomii dai valdivollizii. Kuibo se vaikuttais karjalan kielen elvytändäh, što olis kolme kieldä – luadisgo se elvytännäs kebiembiä libo jygiembiä. 1998. Teoksessa: Jokipii, Mauno. Meijän dogadindoin mugah äijät karjalankielizet ollah väzytty aijembah mainittuh kielitorah da tahottais vaigu keskittyö kielen elvytykseh da eliä karjalakse. Nygöigi eule tarbehekse ruadajua dai dengoitusgi on liijakse pieni. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2023. Häkkinen (2007) sanelougi, što uuzii kielii voi rodivuo, konzu murreherot kielen siämyssässä kazvetah da syvennytäh kielieroloikse. Virtaranta, Pertti. Kirjakieli on luajittu dielo, eihäi nengostu ole aijembah olluh. Ongo nengozeh mahtuo nygözes tilandehes Suomes. Mibo hyöty sil olis kieliyhtehizöllä, konza piätettäis, jotta karjalan kielie on enämbi, migu yksi. Esimerkiksi tieteellisessä raportissa esitettyjä havaintoja ei tällöin ole tehty raportissa kuvatulla tavalla tai menetelmillä.’’ (TENK 2023: 16) Mindäh kolme kieldy eigo yksi. Joensuu.fi. 1995. Meijän dogadindoin mugah karjalua pagizijoil nuoril da nuoril aiguhizil enämbi välii ongi kielen käyttämizel, elvytyksel da jatkuvuol ku kuibo kielimuodoloi ku?utah libo ongo yhten kielen sijas kolme. Ga kui olemma jo sanon, meijän dogadindoin mugah karjalan kohtal tilandeh on Suomes mänemäs justih eri ?urah. (Häkkinen 2007: 37–38). Ruadopäivä kniigažikos 10: sivarin päivä. 2. 2007. Bookea Finland Oy. Wardhaugh, Ronald. (toim.). SKS. Aijembah ku karjalazil ei olluh normiiruittuu kirjakieldy, eigo karjalan kieldy silloi vie olluh. 2023. KIRJUTTAN: FM Ravan Jelena da yhtehiskundatiedoloin opastuja Häkin Miikku Teksti on kirjutettu vienankarjalua, suvikarjalua da livvinkarjalua käyttäjen. Häkkinen, Kaisa. Ongo suvikarjalan pagizijoin mielii kerätty tukkuh da tutkittu. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. UKK. Olis hyvä, što sežo Karjalan kielet ry ottais tämän huomivoh eigo ozuttais dielos yhtä kandua ainavonnu praudunnu. Itämerensuomalaiset kielet. ProQuest Ebook Central.. Ongo Karjalan kielet ry:n väitehty kolmen kielen puoles kuitahto tutkittu. 30.11.2024. muailmanvoinan jälgeh, konzu karjalazet yhtehizöt murettih. Lähtehet Fáktalávvu. Täsgi nuoril da nuoril aiguhizil on suuri roula. (Haettu 4.11.2024) Ristikanza. 2023. An Introduction to Sociolinguistics. Lisäksi se heikentää tieteellisen työn, sen tulosten tai tuotosten arvoa ja tieteen arvostusta sekä aiheuttaa haittaa muille tieteellisen työn tekijöille ja tutkittaville. UEF Library. Aapi Rantamäen (2024) da Oma Suojärvi -aviezan noumeras 3 (2024) jullattu kirjutus Lapinlahen kesäbriegus dai tämä kirjutus, kudamua justih luvet, ollah hyvät ezimerkit nuorien kielenkäytändäs. Matti Jeskanen ja Olavi Kyyrönen: ”Karjalan kielen elvytystyössä on tärkeää huomioida kieltä käyttävän ortodoksikarjalaisen yhteisön etu”. Jovensuun linnan nettasaital (Jovensuun linna, 2024) sanotah ku oman muamankielen opastandah vuajitah nellän lapsen libo nuoren joukko da opastai. Oman äidinkielen opetus. Karjalan kielet ry:n kirjutuksessa mainittih sežo, jotta yliopissossa ruatah vilpillisty ruaduo, ka kuiteski Karjalan kielet ry:n kirjutuksessa on meijän mielestä mänty tiijollisen kirjuttannan etiikkua vastah, konza ka?omma TENKin (2023) ohjavoloi hyväs tiijollizes käytännös: ’’Kunnioitetaan tiedeyhteisössä muiden työtä, annetaan muiden saavutuksille niille kuuluva arvo ja viitataan muiden julkaisuihin asianmukaisella tavalla.’’ (TENK 2023: 14) ’’Vilppi tieteellisessä toiminnassa vääristää tutkittua tietoa ja harhauttaa tiedeja tutkimusyhteisöä, päätöksentekijöitä tai yleisöä. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Resursat, dengat da rahvas javotas kolmeh vuittih. Loppuh ezitämmä kolme kyzymystä, kudamii olis tärgie duumaija tämän dielon kohtal: Mindäh tahotah kolme karjalan kieldä, midä sil tahotah suaha azuttuo, ili mi on piämärä. 7. 2024. Nuoris da lapsis on karjalan kielen tulii aigu. Yhtehvedo Täs kirjutukses aijembien tiedoloin valgies voi konstatiiruija, ku eule yhty vastavustu, yhty praudua. Sepittämisellä tarkoitetaan tekaistujen havaintojen, aineistojen tai tulosten esittämistä. Helsinki. 2024. Luadiugo kirjakieli kieles kielen. Jyväskylä. Midä kolmel kielel suadais aigah elvytyksen nägökannas. Ezimerkikse ku olis kolme karjalan kieldy virallizesti pidäs nellän lapsen sijas suaha yhtes linnas kerale 12 karjalankielisty lastu da yhten karjalan kielen opastajan sijas kolme opastajua, ku tahtoizi suaha lapsile da nuorile karjalan opastandua. Yksittäzet virkkehet termibankas libo eri julgavois, kudamat ollah toi??i vie viärin ellendetty da otettu kontekstas iäreh, ei riitetä. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 27 migu ezim. Ensimmäinen julkaisu. (Haettu 4.11.2024) Harakka, Paavo. Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. Kielitieteen perusteet. Nuorien ruandan kesses ongi kielen käyttö, jatkuvus tuliel sugupolvel da kehitändä eigo se ongo yksi libo kolme kieldy
Akateemikko Virtaranta varmisti perustettavalle ystävyysyhdistykselle hyvät lähtöasemat kutsumalla jo vuonna 1992 Karjalan Liiton järjestämälle matkalle joukon valtakunnan eturivin tiedotusja lehtiväkeä. KUVA: MARTTI MALINEN. Tverinkarjalaisten ystävät perustettiin keväällä 1994. – Meitä tietenkin rohkaisee, että siellä tapahtuu jo noin paljon. Kieli ja karjalaiset tavat eivät olleet kadonneet 400 vuoteen, joista 80 viimeisintä oli täydellisten kieltojen aikaa. Karjalaisuus tarvitsee aina puolustajansa. Kolmekymmentä vuotta sitten Kun Neuvostoliitto romahti, tverinkarjalaiset perustivat välittömästi Kulttuuriseuran. Kulttuuriseurasta tuli Tverinkarjalaisten kulttuuriautonomia, joka sai vaihtelevasti yhteiskunnallista rahoitusta. Kun yhdistys viime syksynä vietti 30-vuotisjuhlaansa, se saattoi ilokseen todeta, että tänään karjalaiset Tverin alueella opiskelevat ja tutkivat kieltä, julkaisevat karjalankielisiä oppikirjoja ja vaalivat omaa kulttuuriaan monilla erilaisilla tavoilla, festivaaleilla ja pruasniekoilla, joilla on pysyvä paikka heidän arjessaan ja vuoden tapahtumakalenterissa. – Vaikka olosuhteet ovat nyt tällaiset, ei anneta kaikkien railojen avautua liikaa, lisää Railas. Vaikka ystävyysyhdistys on 30 vuotta ollut tverinkarjalaisten tukena, kaikkein tärkein osa sukukansan kielen ja kulttuurin elvyttämisessä ja säilyttämisessä on ollut tverinkarjalaisilla itsellään. Tveriläiset ovat avanneet silmiämme, olemme saaneet heiltä jotain sellaisesta omasta karjalaisuudestamme, joka on meiltä jo kadonnut. Akateemikko Pertti Virtaranta oli saanut viestinsä perille: kaukaiset sukulaiset tarvitsivat apua. Sana kaukaisista sukulaisista, satoja 30 VUOTTA TVERINKARJALAISTEN YSTÄVÄT RY Kaukaisten sukulaisten auttaminen on ollut palkitsevaa toimintaa Karjalaisille kesäjuhlille Lahteen vuonna 2012 saapui linja-autolastillinen tverinkarjalaisia, mukana mm. yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Tapio Mustonen. – Tilanne ei tule olemaan pysyvä, ja haluamme jatkaa toimintaa katsomalla eteenpäin, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja, oikeustieteen tohtori Lauri Railas. Pitkään salassa valmisteltu Aleksandra Punžinan karjalan kielen sanakirja ilmestyi jo vuonna 1994. Viralliset yhteydet ovat tällä hetkellä poikki, mutta henkilökohtaisella tasolla viestit kulkevat. Kuvassa vuonna 2008 isäntänä pöydän päässä Oljossovan kyläpäällikkö Valeri Kritskin ja vieraina pöydän oikealla sivulla keskellä mm. KUVA: TVERINKARJALAISTEN YSTÄVÄT Yhdistyksen matkalaiset tutustuivat tverinkarjalaisten elämään paitsi kylätai piirakkajuhlissa myös ennen kaikkea perheissä, joissa he majoittuivat. Lauluyhtye Karielan Koivuset, joka on esiintynyt Suomessa jo monta kertaa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 28 I nnostus oli suurta kolmekymmentä vuotta sitten, kun Tverinkarjalaisten ystävät ry perustettiin. On juhlia, seminaareja ja kielikursseja
Tavaraa, stipendejä, matkoja Toiminta rakennettiin tuolloin yhteistyössä Tverinkarjalaisten kulttuuriautoTverinkarjalaisten ystävät vietti 30-vuotisjuhliaan viime marraskuussa Ravintola Ilveksessä Helsingissä. Puheenjohtaja Lauri Railas kertoi toiminnan vaiheista ja iltapäivä sujui leppoisan seurustelun ja kakkukahvien kera. Ohjelmassa oli runolaulua ja lausuntaa, jota esittivät kansanmuusikko Katariina Loisa (kuvassa) ja yliopisto-opettaja Olga Karlova. Tahto auttaa tätä hämmästyttävästi säilynyttä karjalan kieltä ja kulttuuria säilymään ja edistymään oli laajaa. Yhdistyksen jäsenmäärä nousi heti yli kahden sadan ja rivijäsenien rinnalla mukaan tuli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseuran, Kansanrunousarkiston, eri ministeriöiden sekä Museoviraston asiantuntijoita. Jäsenmaksujen lisäksi saatiin lahjoituksia, jotka ohjattiin Pertti ja Helmi Virtarannan stipendirahastoon. KUVA: ELINA HATAKKA. Hyvänä kannustimena oli tverinkarjalaisten oma tahto ja työ saman päämäärän tavoittamiseksi. Näillä eväillä, ja kun Virtarannan ”määräämä” ensimmäinen puheenjohtaja, ohjelmapäällikkö Erkki Hatakka YLE:stä tunsi hyvin maan yhteiskunnallisen ja poliittisen kentän, onnistuttiin hankkimaan toiminnalle myös rahoitusta. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 29 . Tärkein tukipilari yhdistyksen työlle alusta alkaen oli ja on edelleen Karjalan Sivistysseura. Musiikista huolehti Loimolan Voima. Yhdistyksen syntyminen oli osa yleistä, laajaa Karjala-liikettä ja kielentutkimusta, jonka Neuvostoliiton romahtaminen oli nostanut pintaan. Hatakan viidentoista ensimmäisen vuoden jälkeen puheenjohtajina ovat toimineet Tapio Mustonen Joensuusta, Kalevi Rajala Hämeenlinnasta, Ari Burtsoff Helsingistä ja nyt Lauri Railas, myös Helsingistä. Sittemmin Tverin Karjala tuli monien kansalaisten tietoon myös toimittaja Arvo Ahlroosin TV 2:lle tekemistä kahdesta pitkästä dokumentista, jotka edelleen löytyvät YLE Areenasta. vuosia sitten Suomesta lähteneiden karjalaisten jälkeläisistä levisi laajalle. KUVA: LEENA JOKI Alkuvuosien tiivis työryhmä Joensuussa pidetyssä tilaisuudessa, vasemmalta Teresa Töntsi ja Pirjo Uino, molemmat sihteereitä vuorollaan, puheenjohtaja Erkki Hatakka, tverinkarjalaiset Zoja Turi?eva ja Zinaida Golovkina
Yhdistyksen edustajat saattoivat näissä juhlissa todistaa, kuinka asiat Tverissä on hoidettu määrätietoisesti oikeaan suuntaan, mitä kielenharrastukseen ja kulttuurin vaalimiseen tulee. Jo ennen yhdistyksen perustamista oli Virtarannan järjestämällä tuella julkaistu ensimmäinen uusi aapinen, Mihail Orlovin Bukvari. Gorkin kirjastossa Tverin kaupungissa toimii Lindu-keskustelukerho ja kaksikielinen Paginaklubi, ja kielikursseja järjestetään kaupungin lisäksi monissa kylissä. Myös Tverin kaupungissa sijaitsevan, silloin huonokuntoisen Pyhän Katariinan luostarin kunnostaminen oli monille jäsenille tärkeää. Autonomian ohjelmassa on myös joka vuosi suomalais-ugrilaisten kansojen päivä, ja Kodimailla-etnofoorumi tapahtuu Mämminossa. KUVA: MARTTI MALINEN. ELINA HATAKKA Nykyisten tverinkarjalaisten ortodoksiset esivanhemmat lähtivät Suomesta, lähinnä Laatokan pohjoispuolelta, 1500–1600-luvuilla pakoon Ruotsin valtaherroja ja luterilaista käännytystä. Vaeltajat päätyivät Moskovan liepeille sotien tyhjentämille seuduille, ja on arvioitu, että nykyisen Tverin oblastin alueella on ollut jopa 500 karjalaiskylää. Jo Virtarannasta alkaen suomalaisten kiinnostus tverinkarjalaisia kohtaan on myös ollut heille omaan toimintaan kannustava tekijä. Usein Suomessakin vieraillut lauluyhtye Karielan Koivuset ei suinkaan ole ainoa laatuaan. Monet aikuisten ja lasten soitinja lauluyhtyeet ovat elävä osa tverinkarjalaista kulttuurielämää tänä päivänä, kuten on monissa juhlissa nähty ja koettu. Kulttuuriautonomian vastaavat, puheenjohtajat Zinaida Golovkina ja Nikolai Turi?ev vastasivat paikallisista järjestelyistä. Juhlittiin myös uuden etnokulttuurikeskus Mämminon avajaisia, jossa oli läsnä myös alueen virkavaltaa. Isäntäväki ja paikalliset virkamiehet järjestivät kyläjuhlia, grillijuhlia ja iloisia illanviettoja. Taloja ympäröivät paitsi isot kasvimaat, myös monet komeat kukkaistutukset. Alkuvuosina avustukset saattoivat olla hyvinkin käytännöllisiä: tietokoneita, vaatteita, lasten kenkiä, kangaspuutkin vietiin. Uusin oppikirja ilmestyi viime vuonna, Ljudmila Gromovan Terveh, Terveh!. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1995. Tverin Karjalassa tänään Vuonna 2017 vietettiin Tverissä tapahtumaa nimeltä 400 vuotta karjalaisia Tverin maalla. Myös viime kesänä yhdistys oli edustettuna Karjalan Liiton karjalaisilla kesäjuhlilla Mikkelissä. Tverinmatkaaja Martti Malisen komea valokuvanäyttely kiersi yli 50 paikkakunnalla ympäri Suomea. Kymmeniä tiedotustilaisuuksia ja seminaareja on pidetty Oulua myöten. Toisena päätehtävänään yhdistys halusi tutustuttaa suomalaiset ja tverinkarjalaiset toisiinsa. Tveriläisten vuosikalenterissa ovatkin nykyään myös yhdistyksen matkalaisten tuntemat valtavat Tolmatsun piirakkajuhlat, Oma Randa -festivaalia on vietetty jo seitsemän vuotta. Yhteistyö luostarin kanssa on ollut luontevaa, koska luostarin igumenia eli johtaja oli suomalainen nunna, äiti Juliana. Kotimaassa yhdistys otti päätehtäväkseen tehdä Tverin Karjala ja sen kulttuuri tunnetuiksi. 130 000, mutta viimeksi toimitetussa väestönlaskennassa vuonna 2010 karjalaisiksi ilmoitti itsensä noin 7400 henkeä. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 30 nomian kanssa. Myös tveriläisiä kutsuttiin Suomeen, usein juuri karjalaisten kesäjuhlien aikaan ja niin kauan kuin Karjalan Liitto salli, myös Tverin karjalaiset saivat marssia juhlakulkueessa oman kylttinsä alla siinä missä Floridan ja Tukholman karjalaiset. Tänään Tverinkarjalaisten ystävät keskittyy työhön kotimaassa mutta luottaa ja toivoo maailmanjärjestyksen jälleen joskus muuttuvan ja yhteistyön yli rajojen palautuvan. Siihen kuului seminaareja, keskusteluja ja monenlaista muuta festivaaliohjelmaa. Juhlilla oli paljon esiintyjinä myös nuoria tverinkarjalaisia. Muuttoliikettä tutkineen professori Veijo Saloheimon mukaan yhteensä lähtijöitä oli jopa 30 000. Matkoilla suomalaiset vieraat kohtasivat maalaiskylissä muinaisen Karjalan. Oppaana ja tulkkina toimi Zoja Turi?eva niin Tverissä kuin Suomessakin. Professori Veijo Saloheimon kertomukset karjalaisten muinaisista muuttoliikkeistä herättivät paljon hämmästystä. Siitä on yhdistyksen jäsenillä selviä havaintoja. Tverinkarjalainen tausta voi kuitenkin olla paljon useammalla, ja sekä kieli että kulttuuriset lähtökohdat ovat selvästi alkaneet kiinnostaa myös nuorta sukupolvea. Zoja Turi?evan Armas Šana ilmestyi 1996. Pitkiä ystävyyssuhteita luotiin. Lisätietoja: * www.tverinkarjala.fi Yhdistyksen nettisivut sekä Facebook * www.tverinkarjala.pictures.fi/kuvat Martti Malisen kuvasivut * www.tverinkarielat.ru Tverinkarjalaisten kulttuuriautonomian sivut, toistaiseksi vain venäjäksi, * http://aiga.library.tver.ru Ljudmila Gromovan kielen multimedia Aiga paissa ja lugie karielaksi Tverinkarjalaisten juuret ovat Suomesta Tverinkarjalaiset ikkunat ja ovet ovat yksi osoitus siitä, miten asukkaat rakastavat kauniita asioita. Se tarkoitti stipendejä karjalan kielen opiskelijoille, tukea autonomian julkaisuille oppikirjoista runoja keittokirjoihin ja Karielan Šana -lehden avustamista. He yöpyivät kodeissa, joissa navetta saattoi olla alakerrassa, söivät piirakoita ja kävivät savusaunassa eli mustassa kylyssä. Myös kaikki kylien ränsistyneet kirkot tutkittiin. Tverin alueella on puhuttu karjalaa siis yli 400 vuotta, mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon tverinkarjalaisia tänään on. Viime vuosituhannen alussa, ennen 30-lukua, tiedemiehet laskivat, että karjalaisia oli n
Liskin isä, jo edesmennyt professori Paavo Liski (1939–2005) ohjasi Lallukan Karjalaiselle näyttämölle 1990-luvun alussa. Rauni Mollbergin Tuntemattoman sotilaan (1985) Antti Rokkanakin unohtumaton isä-Paavo teki ahkerasti yhteistyötä Venäjän Karjalassa ja suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueilla toimivien teattereiden kanssa, esimerkiksi ohjatessaan Kantelettaren Petroskoin Suomalaisessa draamateatterissa ja Kalevalan Mari Elin kansallisteatterissa Joškar-Olassa. Sekin ohjaus oli yleisömagneetti ja vieraili Espanjan Aurinkorannikolla ja Floridassa asti. Silloin säätiön hallituksen näyttämötaiteen edustaja Petri Liski muisti näytelmän Lallukka – kauppaneuvos Karjalasta, jonka Inkeri Kilpinen kirjoitti vuonna 1986. – Se on historiallinen kuvaus Juho Lallukan elämänvaiheista, alkaen 16-vuotiaasta räätälioppilaasta, hänen liiketoimintansa kehityksestä, siitä kaaresta ja niistä yhteiskunnallisista teemoista, joita hänen toimintaansa liittyi. Esitys on osa Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakotisäätiön satavuotisjuhlaohjelmaa. Näytelmän tapahtumapaikkoina ovat Räisälä, Käkisalmi ja Viipuri, mikä myös kuuluu repliikkeihin kirjoitetusta murteesta. ja 17. Lallukan nimi vetoaa yleisöön edelleen Paavo Liski ohjasi Oulun kaupunginteatteriin vuonna 1972 Kalevalan, ja sen Petri Liski näki jo 7-vuotiaana poikasena kymmeniä kertoja. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 31 TEATTERI L allukan Taiteilijakotisäätiö viettää satavuotisjuhlaa näyttelyiden, konserttien ja juhlanäytelmän merkeissä. – Vaikka olen syntynyt Turussa ja asunut Kuopiossa, Oulussa, Helsingissä ja Lahdessa, on isän perinnön ja isän ammatillisten teemojen kautta karjalaisuus ollut aina vahvasti läsnä. – Kun liput tulivat myyntiin, puolet niistä varattiin jo kahden ensimmäisen päivän aikana, toteaa Liski. Karjalankannaksen Vuokselassa syntyneen isänsä rinnalla Petri Liski on itsekin kasvanut vahvaan karjalaisidentiteettiin. Lallukan Taiteilijakotisäätiössä alettiin pari vuotta sitten miettiä, miten Lallukan satavuotisjuhlaa voisi juhlia. KUVA: LAURA MALMIVAARA. Se myös vieraili Viipurissa, Petroskoissa ja Tampereen teatterikesässä. Se on hyvin vahvasti myös karjalaisuuden kuvaus, koska näytelmässä on historiallisten henkilöiden lisäksi fiktiivisiä sivuhenkilöitä, joiden kautta näyttämölle tuodaan erilaisia ihmiskohtaloita, kansanluokkia ja monenlaisia karjalaisia persoonia runsaan murteen ryydittäminä, Liski kertoo. Lisätietoja: taiteilijakoti.fi/ juhlavuosi2025 Nuoren Juho Lallukan roolissa on Karlo Haapiainen. Liski ei itse ollut nähnyt Lallukan esityksiä, mutta hankki tekstin Näytelmäkirjailijaliitosta ja esitteli näytelmäidean taiteilijakotisäätiön hallitukselle. KATRI KOVASIIPI Juho Lallukka, kauppaneuvos ja mesenaatti Karjalasta LALLUKKA, KAUPPANEUVOS KARJALASTA Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 16.–17.5.2025 Ohjaus: Petri Liski Käsikirjoitus: Inkeri Kilpinen Sovitus: Eva Buchwald Päärooleissa: Karlo Haapiainen (nuori Juho Lallukka), Vesa Vierikko (Juho Lallukka), Marketta Tikkanen (nuori Maria Lallukka) Pirjo Luoma-aho (Maria Lallukka), Vappu (Irina Pulkka) Kuorona ja avustajina 20 hengen iskuryhmä Viipurin lauluveikoista sekä viisi tanssijaa Pääkaupungin Karjalaisista Nuorista. Näytelmän esitykset nähdään Kansallisteatterissa 16. Siitä tuli aikanaan valtava menestys: näytelmää esitettiin melkein neljän vuoden ajan ja esityksiä kertyi 113. toukokuuta. Petri Liskin ohjaama Juho Lallukan henkilökuva näyttää, miten karjalaisesta paimenpojasta ja räätälioppilaasta kasvoi suurliikemies ja taidemesenaatti. – Lallukassa asunut edesmennyt Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Timo Närhinsalo ohjasi näytelmän kantaesityksen Lappeenrantaan. Se on ainakin 50 prosenttia henkistä identiteettiäni. Petroskoin Kantelettaren Petri Liski pääsi myös näkemään. Huhtikuun alusta lähtien voi Kansallisteatterin lipunmyynnistä kysellä, onko varattuja lippuja vapautunut myyntiin
Karuista kohtaloista kerrotaan esimerkkinä Nikolai Mantsisen muistama tapaus. Yläjärvellä verkkoa on kudottu itse kasvatetusta ja ostoliinasta. Tšikissä on osattu suutaroida itsekin, samoin Kitilänselässä melkein joka toinen mies ompeli kenkiä. Filip Torssonen muistelee, että keyrin seuvussa jokaisessa kunnassa pidettiin ruotikokous, missä sovittiin, miten työhön kykenemättömät jaettiin taloissa hoidettaviksi. Myös verkonkudonta on ollut tärkeä toimi. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 32 KIRJAT KIRJAT Outi Patronen, Tolvajärvi: runokylä, matkailukohde, sotatoimialue 292 sivua, omakustanne 2024 Outi Patronen, Kun mujetta puttših pantih: Muistelmia 1800–1900-lukujen Korpiselästä 156 sivua, omakustanne 2024 Outi Patronen on ahkeroinut kaksi uutta kirjaa Korpiselästä ja Tolvajärvestä, muistelmallisen Kun mujetta puttših pantih: Muistelmia 1800–1900-lukujen vaihteen Korpiselästä ja tietokirjan Tolvajärvi: runokylä, matkailukohde, sotatoimialue. Tolvajärvi ja Korpiselkä avautuvat Outi Patrosen kirjoissa Varvara Volotinen Tšokista on yksi murreäänitteisiin haastatelluista. On kalastettu nuotalla, rysällä, verkolla, pössillä, ongella ja ’loppujen lopuksi’ katiskalla. Uluko-oven korvassa levvee puinen jakku, siinä se mummo sai olla yösä, päiväsä, kesäsä, talavesa samalla jakulla, ei rievun riepua ollut alla eikä peitettä eikä jalasa mittään kerta kaikkiaan. KURJILTAKAAN AJOILTA ei olla pitäjässä säästytty. On yövytty majoilla, tulilla tai saaressa. Eräs kalastaja on käynyt 10–20 kilometrin päässä kalapaikoilla, ja kotoa ovat vaimo ja lapset käyneet välillä saalista kotiin. Kirjat ovat keskenään erityyppisiä ja täydentävät toisiaan. Eläväistä tunnelmaa on saatu tekstiin osallistuvaa tyyliä käytettäessä. Kutojina ovat olleet erityisesti miehet. Hänet tapasi 1963 Matti Jeskanen ja tässä Varvaran on kuvannut Matti Punttila 1968. Kun Korpiselässä kolme taloa otti hoidettavia vakituisesti, eräässä vanhus sai niin huonoa kohtelua, että kymmenien vuosien jälkeenkään sitä ei voi ymmärtää. Tarvevälineet on osattu tehdä omin käsin, ja joku on aina kehittänyt taitoaan eteenkin päin. Nuottaporukat ovat saattaneet viipyä kalassa viikkokausia. Kirjan käsittelemät aiheet saavat tapahtumisen tuntua ympärilleen, ja kerrotusta muodostuu kuin arjen elävä kudelma. Muistelmallisessa kirjassa teemat kattavat melko lailla elämän kirjon ja kerrottuihin yksityiskohtaisuuksiin meneminen tuo ajasta ja toimista sellaista tietoa, jota ei aiemmin ole ollut niin saatavilla. MUSEOVIRASTO, KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA, KOTIMAISTEN KIELTEN TUTKIMUSKESKUKSEN KOKOELMA.. Saarivaarassa Nikolai Mantsinen opetteli itse kengänteon ja alkoi tehdä omalle perheelleen kenkiä. Asiakokonaisuudet on koottu haastattelukertomuksista, ja mukana on jonkin verran lehtiartikkeleita. Pitkälti Suomen kielen nauhoitearkiston haastattelujen pohjalta koottu Kun mujetta puttših pantih on pientä kokoaan suurempi kirja. Kalat on rannalla suolattu ja pantu korvoon odottamaan. Haastateltujen ääni kuuluu tekstissä, ja mukana on jouhevasti karjalankielisiä ilmaisuja. Siitä alkoi kengänteko muillekin, Nikolai opetteli kaiken omin päin. Esimerkiksi kalastus on ollut varsin keskeisessä osassa korpiselkäläisten elämässä. Kotipuolesta on sitten haettu välillä kalaa kotiin. Tarinat tuovat tietoa monista järvistä, missä käytiin kalalla ja mitä kalaa on pyydetty. […] Talossa annettiin vain ruuantähteitä, ei samaa ruokaa kuin muulle talon väelle
OUTI PATRONEN SAI isänsä kotikylää Yläjärveä ja koko Patrosen suvun kotikylää Ägläjärveä käsittelevän kirjan valmiiksi syksyllä 2015. – Minulla itselläni ei ole lapsuusmuistoja karjalan kielestä, koska isäni tai hänen sisaruksensa eivät sitä aktiivisesti osanneet. – Toistaiseksi en enää suunnittele kirjoittavani mitään Korpiselästä, Outi sanoo. Kirja käy Tolvajärveä läpi pääasiassa arkistotiedon, hyvin valikoitujen lehtiartikkeleiden ja kuvituksen kera. Rukoushetken jälkeen on menty murkinalle taloihin. Kiinnostavia asioita oli silti. Kuulemma isänisänikään ei enää puhunut karjalaa, mutta hänen äitinsä Palaga, joka kuoli 1950-luvun lopulla, sitä puhui. Lukijoilta on tullut palautetta siitä, että karjalan kielen sanat tuovat mieleen muistoja vuosikymmenien takaa. – Kuuntelin silloin vain tietyt haastattelut, mutta minua jäi kiinnostamaan, mitä muissa haastatteluissa olisi. Kiinnostavaa oli myös se, että vaikka Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä on moni puhunut suomea, haastatteluissa on käytetty karjalan kielen sanoja. Kirja valaisee myös historiallisia tapahtumia, nälkävuosia, vuoden 1918 tapahtumia, sotatoimia, evakkoa ja sen vaiheita. Ägläjärvi-kirjaa tehdessä Matti Jeskanen vinkkasi Outille 1960-luvun murrehaastatteluista. Tolvajärven omaleimaisuutta ovat myös viisi metsänvartijatilaa, Ristisalmi, Haukivaara, Hirvasvaara, Honkavaara ja Taipale. ”Praasniekassa tanssittiin taljankan tahdissa ja kokoonnuttiin päiväbrieguille”, kirjoittaa Vilokkinen. Kuvaaja Vilho Koljonen, 1931. Kylään tuli useita kauppiaita, tarjolla oli vaatteita, limonaatia, leikkikaluja, rinkeleitä, keksejä, karamelliä, hevosvaljaita, oli kahvinkeittäjiä leivoksineen. Uutta tietoa on myös se, että Tolvajärvellä kerrotaan olleen ennen tunnettua tsasounaa toinenkin, Neitsyt Marian syntymälle pyhitetty tsasouna. Outi on halunnut etsiä tietoa ja kirjoittaa, sillä kiitollisia lukijoita riittää. Vieläkö Korpiselkä laittaa kirjoittamaan uusia kirjoja. Praasniekkakuvauksen kertoo kirjassa Mikael Vilokkinen. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 33 KIRJAT KIRJAT Kirjan kautta avautuu myös korpiselkäläisten miesten osallistuminen aikanaan merkittävällä järvimalmin ja sukunalastien kulkureitillä malminnostoon, malminajoon, metsäja uittotöihin sekä pääasiassa naisia koskettava palveluksessa olo. RUNSAAN 280 SIVUN Tolvajärvi-kirja avaa puolestaan monipuolisesti kylän vaiheita. Kirjastani tuli suosittu ja se innosti kirjoittamaan muitakin Korpiselkää käsitteleviä kirjoja. Näihin on Outi Patronen saanut lisätietoa muun muassa Metsähallituksen arkistotiedoista. Gramofoni ja savikukot soivat, saattoi olla posetiivarikin. Teemat käsittelevät runonlaulajia ja perinteentaitajia, ansiokkaasti muistelmakirjaa täydentäen uuttakin tietoa tuovaa kestikievarien asiaa, kouluoloja, joitakin ammattikuntia sekä Tolvajärveä sotanäyttämönä. Valoa saavat myös kestikievarit ja kauppiaat. – Tutkijaja opettajataustani ja persoonani näkyy kirjoissani siinä, että käytän monipuolisia lähteitä, merkitsen käyttämäni lähteet selvästi ja kirjoitan kirjoja, joita on mukava lukea. Joskus seudulla matkanneiden tökerötkin ”mieron tokaisut” on mainittu sopivan alavireisesti, mutta niihin ei kuitenkaan jäädä rypemään. Muita teemoja ovat muun muassa kaikkinaiset työt ja askareet, viljelyja ruokatalous, vuodenkierto, metsästys, vaatteiden valmistus ja räätälin työt, markkinat ja praasniekat, kansanuskomukset ja runon taitaminen. – Ägläjärvi-kirjan kirjoitin siksi, että näin kotiseutumatkalla 2013, että korpiselkäläisten päätietolähde on vuonna 1958 painettu Korpiselkä-kirja, muuta ei ollut. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.. Kokonaisuus kertoo myös tarinaa ajan tuomista muutoksista ja Tolvajärvestä matkailukohteena sekä sen myötä erilaisista tavoista katsoa seutua. Kaikkiaan nämä kirjat ovat tärkeä lisä täydentämään Korpiselkään liittyvää historiatietoa. Tiesin, että tietoa on arkistoissa ja sanomalehdissä, mutta jonkun täytyy etsiä ja koota ne. Minulla taitoa ja mahdollisuuksia oli, koska minulla on tutkijan koulutus ja asun Helsingissä. Aamulla käytiin tsasounassa, ja jos paikalla oli joku kirjanlukutaitoinen, toimi tämä esilukijana tai sitten vain rukoiltiin hiljaa. Kirjaani tein sanoista pienen sanaston. Kun kuuntelin kaikki 40 tuntia, huomasin, että haastatteluissa on kysytty haastatelluilta pitkälti samoista asioista. LEA TAJAKKA Kalastaja Konoi Mönttinen paikkaa verkkoaan
Kirjan kulttuurihistoriallinen merkitys on muistuttaa, että kaukana alkuperäisiltä asuinsijoiltaan, Uudellamaalla Vihdissä on elänyt vanhan vienankarjalaisen runolauluperinteen aito, merkittävä taitaja. Denisovan runolaulua on tallennettu runsaasti, ja osaltaan tämä uutuuskirja tuo myös hänen laulajan laatunsa niin lähelle lukijaa kuin ilman äänitteiden kuulemista on mahdollista. Kirjahanketta ovat tukeneet Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, Karjalan Sivistysseura ja Vihdin kunta. Tenisovan repertuaarin kautta kirjassa korostuu tyttöjen, naisten ja lasten elämään liittyvä runous, vaikka mahtuvathan mukaan myös Karhunkaatovirsi ja Juoponvirsi. Omassa tekstiosuudessaan Kallio käyttää runonlaulajan nimen kirjoitusasuna arkistoista ja tutkimuksen piiristä tuttua muotoa Tenisova. Tätä kirjaa varten Kallio on myös toimittanut alkuperäisiä runolitterointeja hieman helpommin luettavaan muotoon. Arvokasta, tehokkaasti tiivistettyä tietoa sisältävät myös Kallion omaan osuuteensa kirjoittamat johdantotekstit, joissa hän kuvaa Anni Tenisovaa monipuolisena, esitystilanteissa runoja vahvasti varioivana laulajana sekä olennaisena osana vienalaisen runolaulun perinnettä. Itse runotekstejä voi olla antoisampaa lukea ääneen kuin ääneti – alun perin laulettuna elänyt ilmaisu löytää rytminsä ja etsii tietään ulos ennen muuta ihmisäänen kautta. Niin kertoo dosentti Ritva Ketola Vihdin Kalevalaisten Naisten kustantamassa kirjassa Anni Denisova – runolaulun taitaja Vuokkiniemeltä (2024). Kylän lapset tiesivät Denisovan ”kalamummona”, jonka kalareissut kuuluivat Tuohilammen rannalle haikeina itkuina. Kirjaan valikoidut runotekstit ovat peräisin Erkki Ala-Könnin, Lauri Simonsuuren ja Jouko Hautalan 1950-luvulla äänittämiltä tallenteilta. Kirjan alkuperäinen tarkoitus lienee ollut tuoda nimenomaan vihtiläisille tutuksi oman kotiseutunsa yllättävältä kuulostava yhteys maantieteellisesti ja kulttuurisesti kaukaiselta tuntuvaan vuokkiniemeläiseen, vanhaan vienankarjalaiseen runolauluun. Esineenäkin kauniin kirjan kansikuvana on taiteilija Inari Krohnin grafiikanteos Heijastus (2021). KATRI KOVASIIPI KIRJAT MUSIIKKI Vuokkiniemeläistä runolaulua Vihdistä – kirjan muodossa Runonlaulaja Anni Denisova. Denisova oli tunnetun runonlaulajan, Domna Huovisen (1878–1963) serkku. Etenkin Tenisovan laulamiin runoihin ja laulajanlaatuun keskittyvän loppuosan kautta kirja onnistuu kuitenkin avaamaan kiinnostavia näköaloja laajaan, itämerensuomalaiseen runoperinteeseen. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 34 Anni Denisova – Runolaulun taitaja Vuokkiniemeltä Vihdin Kalevalaiset naiset 2024 89 sivua Vuokkiniemen Tollonjoen kylässä keski-ikäänsä saakka elänyt, 1870-luvulla syntynyt vanhan vienalaisen runolaulun taitaja Anni Denisova päätyi jatkosodan viimeisinä vuosina 1943–1944 Suomeen. Kajaanin ja Helsingin kautta Denisova asettui Suomessa asuneen poikansa avulla viimeisille asuinsijoilleen Vihtiin, ensin Otalammelle ja vuonna 1952 Tuohilammen kartanon sivurakennukseen, jossa hän sai vapaasti asustaa ja kalastaa elämänsä loppuun, vuoteen 1956 saakka. Ketola on kirjoittanut kirjan alkupuoliskoksi Denisovan tiiviin, kuvitetun elämäkerran, jota hän taustoittaa ja täydentää katsauksilla Vienan Karjalan ja vienalaisten elämäntapojen historiaan. Runolitteraattien rinnalla kulkevat Kallion laatimat runoja esittelevät ja niiden merkityksiä avaavat tekstit, mikä on nykylukijan kannalta erittäin hyvä ratkaisu. Kirjauutuus kiteyttää Denisovan elämäntarinan ja laulajanluonteen. Kirjan jälkipuoliskolle on dosentti Kati Kallio toimittanut jo vuosina 2002–2005 SKS:n ja Sibelius-Akatemian yhteisessä Runolaulun tutkimusja julkaisuhankkeessa litteroimiaan runotekstejä. KUVA: KSS/ SAMPO-TIETOKANTA. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, eivätkä runot ja loitsut tulleet hänen suustaan lausuttuina vaan ainoastaan laulettuina
Rinteen omissa sävellyksissä on kuultavissa viittauksia Venäjän Karjalan ikonisiin lauluihin. Molemmissa niistä Arto Rinne on ollut keskeisessä roolissa. Kahdessa kappaleessa kuullaan myös yhtyeen edesmenneen jäsenen, muusikko ja soitinrakentaja Dimitry Deminin (1967–2020), musisointia klarineteilla ja huiluilla. Karjalaisen musiikin maailma on levyllä konkreettisesti läsnä laajemminkin kuin vain yhden yhtyeen ohjelmistona. Armoton ajankierre on, kylmät tuulet puhaltaa. Mukana on tunnistettavia elementtejä yhtyeen aiemmilta äänitteiltä, vaikka varsinaisia folkrock-vivahteita levyllä on hiukan vähemmän kuin muutamilla aiemmista levyistä. Karjala on läsnä levyllä monessa mielessä: juurruttavana omana paikkana, ystävinä, konkreettisina sävelminä, tuttuina soundeina sekä karjalan kielenä. Nykyään Suomessa asuva Arto Rinne vastaa levyllä soololauluista, kitaroista, haitareista, kanteleesta, mandoliinista, huuliharpusta ja yläsävelhuilusta. Miten voi pärjätä, kun yhteys Venäjän puolen Karjalaan on poikki. ELINA NIIRANEN Levynkannen suunnitteli Oleg Rastaturin.. Se on taidokas, folk-henkinen levy. Mistä löydän mä voimia mieleen katkeraan. Säkkijärven polkka rakentaa siltaa venäjänkarjalaisen ja suomalaisen yleisön välille, molemmille se on merkityksellinen kappale. Viena-kappaleessa lauletaan: ”Tulkoa, tulkoa käymäh kylässä.” On kuin Rinne olisi siirtänyt levylle palan vienalaista kesää, jossa feresi-asuinen kuoro esiintyy Suomesta tulleille turisteille. Musiikillisesti levy on vivahteikas. Levy onkin rakkaudentunnustus Karjalalle: se pysyy mukana, vaikka ajat muuttuvat. Teema jatkuu kappaleessa Aivan sekaisin. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 35 KIRJAT MUSIIKKI Sattuma sanoittaa rajan sulkeutumisen kipua V enäjän Karjalan tunnetuimpiin folk-yhtyeisiin kuuluva Sattuma on juhlistanut kaksikymmenvuotista taivaltaan julkaisemalla albumin Karjalasta Karjalaan. Vladimir Demin soittaa viulua, huiluja, jouhikkoa, mänkeriä ja erilaisia sarvia, Artem Undalov sähköja pystybassoa sekä Jegor Papsuev rumpuja. Halki metsien, yli vaarojen sinun luokses kiitelen, läpi rajojen. Säkkijärven polkka rakentaa siltaa Albumilla kuullaan myös Ivan Levkinin kuuluisa kappale Petroskoi, joka on tullut rajan tällä puolella tutuksi 1990-luvulla Myllärit-yhtyeen esittämänä. Myös Rinteen säveltämässä Viena-kappaleessa on kaikuja vienalaisten kuorojen laulamasta Tulkoa Vienah työ käymäh -laulusta. Albumi koostuu varsin erilaisista kappaleista. Sattuman levy tuo kuuluville tuntoja, jotka yhdistävät niin evakkokarjalaisina Suomeen tulleita kuin Suomeen myöhemmin muuttaneita karjalaisia. Esimerkkeinä tästä ovat polveilevat viulumelodiat, haitarin läsnäolo, monenlaisten puupuhallinten käyttö sekä Arto Rinteen sävykäs laulu. Kuka saa portin avata, suunnat nimetä. Potentiaalista kuulijakuntaa siis riittää. Lisäksi levyllä on joukko nimekkäitä avustavia muusikoita niin Venäjän kuin Suomenkin puolelta. Mukana levyllä on myös vuonna 2010 äänitettyä materiaalia, jossa Eila Rinne laulaa taustalauluja ja soittaa viuluosuuksia. Yhtyeet muodostavatkin jatkumon venäjänkarjalaisen folkrockin perinteessä. Kappaleesta Kaunis Karjala tulee jo nimen perusteella mieleen Ivan Levkinin (1903–1974) kuuluisa laulu Ongo kaunis Karjala. Siihen on ammennettu vaikutteita kansanmusiikista. Mylläreiltä se on periytynyt myös Sattuma-yhtyeelle. Näkökulmana on Suomen puolella asuvan karjalaisen kokemus: ”raja meidät yhdistää ja raja erottaa”. Keskeisiä ovat yhtyeen keulahahmon, Arto Rinteen, sävellykset ja sanoitukset. Keskeisen maadoittavan taustan luo kuitenkin hyvin kulkeva komppi, joka muodostuu kitaroiden, basson ja rumpujen yhteistyönä. Vaikka missä kulkisin, oot kartalla. Neuvostoliitossa sen suosio kasvoi sotien jälkeen ja se tunnetaan nimellä Karjalais-suomalainen polkka. Mukana on myös perinteisiä sävelmiä Venäjän Karjalasta ja Suomesta. Suomessa kappaleen nosti kuuluisuuteen kannakselainen harmonikan taitaja Vili Vesterinen, joka levytti sen vuonna 1939 ja joka niitti mainetta Dallapé-orkesterin jäsenenä. Rakkaudentunnustus Karjalalle Vaikka Karjalasta Karjalaan on musiikilliselta yleisilmeeltään positiivinen ja jopa hilpeäkin, sen alkupuolella hilpeys vaihtuu haikeisiin säveliin kappaleessa Kylmät tuulet. Levyn päättää Säkkijärven polkka, joka tunnetaan sekä Suomessa että Neuvostoliitossa. Siinä kysytään, mitä on tehtävissä, kun naapurilta menee järki. Tähän kysymykseen Sattuman levy on eräänlainen vastaus. Rinne kuvailee suhdetta Karjalaan kappaleessa Kaunis Karjala: Ajatuksissani aina kaunis Karjala. Rinne sanoittaa Venäjän ja Suomen rajan sulkeutumisen aiheuttamaa katkeruutta ja avuttomuutta: Rautaisten aitojen taakse jäänyt on elämä. Yhteyttä Karjalaan voi kokea uudelleen ja uudelleen, vaikka onkin vierailla mailla, erossa omasta Karjalastaan. Sattuma tuo kuuluville sekä tärkeät ikoniset laulut että elämän keskeiset tukipilarit
MARIE MÄKINEN Ruutin kirjan videoversio valmistui livvinkarjalaksi Aira Sumiloff lukee Vanhan Testamentin Ruutin kirjaa livvinkarjalaksi. Kunne menet sinä, sinne menen minägi, kunne jiät sinä, sinne jiän minägi. Vuoden Etno 2024 -kategoriassa Levyllä kuullaan yhteensä 17 kappaletta koltansaamen, karjalan ja suomen kielillä. Myöhemmin niin veljekset kuin perheen isä kuolevat, ja leskeksi jäänyt Noomi päättää palata kotiinsa Juudaan, jossa nälänhätä on hellittänyt. Boas on myös perheensä sukulunastaja: hänellä on oikeus lunastaa Elimelekin perintömaa, jotta Noomin ei tarvitse myydä sitä suvun ulkopuolelle. Videolla kuultava äänite nauhoitettiin syyskuussa 2024 Avainmedian studiolla Keravalla. Orpa hyvästelee anoppinsa, mutta Ruut ei tahdo jättää Noomia. Suunnitteilla on uusi näyttelykokonaisuus, muutoksia Juminkeon yleisötilaan sekä piha-alueelle pystytettävä Maailman synty -taideteos, johon liittyy tieteellisenä osiona tutkielma Maailman patsaasta eri kulttuurien mytologioissa.. Videoversio on julkaistu aiemmin myös vepsäksi. Levyllä esiintyvät Amanda Kauranne: laulu, kehärumpu, sormipianot, pitkähuilu ja erilaiset perkussiot, kuten kivet, kahvikupit ja kellot, Emmi Kuittinen: laulu, haitari, harmooni, ukulele, Anna Lumikivi ja Erkki Lumisalmi: laulu sekä Janne Lappalainen: akustinen kitara, busuki, mandoliini, basso ja ohjelmointi. Ruutin kirjan videoversio “Ruutin kirja livvinkarjalaksi” löytyy Raamatunkäännösinstituutin YouTube-kanavalta youtube.com/watch?v=CKvoJxhgQBA. Karjalaisille tuttuja elementtejä Ruutin kirjassa ovat mm. agraarielämän kuvaus ja sukurakkaus, minkä takia tarina tuntuu erityisen läheiseltä. Hankkeen nimi on ”Kalevalaa uusin eväin”. Hän sanoo: “Älä pakota minuu eruomah sinus da lähtemäh iäre. ?EMMA GAALASSA Vuoden Etno -kategoriassa on ehdolla Karjalasta kolttien maille -levy, joka liittyy karjalaisen ja kolttasaamelaisen kulttuurin yhteneväisyyksiä tutkivaan hankkeeseen. Mahlonin mukana ovat lähteneet pakoon myös tämän isä Elimelek, äiti Noomi ja veli Kiljon, joka ottaa vaimokseen Orpa-nimisen naisen. Noomi käskee miniöitään Ruutia ja Orpaa eroamaan itsestään ja etsimään uudet aviomiehet. Tekstin on kääntänyt karjalainen runoilija ja kirjailija, Kotkatjärvellä opettajana toiminut Zinaida Dubinina (1934?2022). Juminkeolle apuraha Kalevalan uudenlaiseen esille tuomiseen n. RAAMATUNKÄÄNNÖSINSTITUUTTI on julkaissut Ruutin kirjasta videoversion livvinkarjalaksi. JUMINKEKO-SÄÄTIÖ on saanut Kainuun liiton Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 EU:n alueja rakennepolitiikan ohjelmasta hakemansa noin 170 000 euron suuruisen apurahan. Sinun rahvas on minungi rahvas, sinun Jumal on minungi Jumal. Kus sinä kuolet, sie tahton minägi kuolta, sinne minuu anna pannah muah. Tekstin lukijana on livvinkarjalaa äidinkielenään puhuva Aira Sumiloff. Tarinan keskushenkilö on nuori moabilainen nainen Ruut, joka menee naimisiin Juudan maasta nälänhätää paenneen Mahlonin kanssa. . He saavat pojan nimeltä Obed, jonka pojasta Iisaista tulee kuningas Daavidin isä. Ruutin kirja on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Vuoden Etno -kategorian muut ehdokkaat ovat Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan Äyskäri, Leija Lautamajan Sydän tuli piilosta, Polentan Karkelo, Tuulentein Pokela ja Wishamaliin Al-Bahr. Hän on kääntänyt livvinkarjalaksi myös Uuden testamentin ja Psalmit. Se ilmestyi livvinkarjalaksi ensimmäistä kertaa vuonna 2020 nimellä Ruutan kniigu. Voittaja selviää Emma-gaalassa, joka järjestetään 8.3.2025. . KUVA: HEIKKI JÄNTTI Karjalasta kolttien maille Vuoden Etno -ehdokkaana n. Anna tazuau minule Ižändy nygöi i ainos, gu muu pai?i surmua eroitannou minuu sinus.” (Ruutan kniigu 1:16?17) Uuden kansan keskuudessa Ruut tekee työtä viljapellolla ja tapaa Boaksen, joka on kuolleen Elimelekin rikas sukulainen. – Tutustuin Ruutin kirjaan aluksi suomeksi, ja sen tarina oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 36 KARJALAISUUDESTA UUTISIA n. Valmistauduin äänitykseen huolella ja luin tekstiä livvinkarjalaksi itselleni ääneen, Aira kertoo. Lisäksi äänite tulee saataville Finugorbib-sivustolle. Sen nähneet Kotkatjärven karjalaiset ihastuivat videoon niin, että pyysivät sitä myös omalla kielellään. Boas käyttää lunastusoikeuttaan ja menee Ruutin kanssa naimisiin. Kertomus uskollisuudesta Ruutin kirja kertoo uskollisuudesta ja siitä seuraavasta siunauksesta. Ruutin tarina tulee lähelle Ruutin kirjan videoversiossa nähtävät tapahtumat on sovitettu raamatunaikaiseen ympäristöön. Kappaleet sisältävät muun muassa leu?ddia, runolaulua, tuutulauluja, tanssija leikkilauluja sekä itkuvirsiä. Osa kappaleista on vanhoja ja perinteisiä, osa uusia sävellyksiä. Hankkeessa on tavoitteena parantaa Juminkeon edellytyksiä antaa niin kotimaisille kuin kansainvälisille kävijöille elämyksiä ja tietoutta Kalevalaan liittyvästä kulttuuriperinteestä uusimman teknologian keinoin
ILMU on saanut musiikkivideoilleen lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia kansainvälisillä elokuvaja lyhytelokuvafestivaaleilla. Kiuru kertoo, että elokuva yritetään saada esitettäväksi Tampere Film Festivalin ohjelmistossa. KUVA: ANNE KALLIOLA. tammikuuta. Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä ohjaajaan sähköpostitse: emma.kiuru@ hotmail.com ja sopia suoraan hänen kanssaan elokuvan esitysmahdollisuudesta. Lisäksi tarkoitus on hakea mukaan Viron Finno-Ugric Film Festivalille ja tarjota elokuvaa myös Yle Areenaan. Myös Suomessa asuvien karjalankielisten kulttuuriperintö nähtiin tärkeänä: ”Loimolan Voima jatkaa kansanmusiikin perinteiden uudistamista ja tuo karjalaisen kulttuuriperinnön ylpeästi osaksi nykypäivää.” Loimolan Voiman muodostavat suistamolaistaustaiset veljekset Mika ”Miša” Saatsi ja Niko ”Miikkula” Saatsi. Karjalankielistä folk-poppia esittävä ILMU yhdistää tälläkin kertaa tummasävyistä luontomystiikkaa vahvaan dramatiikkaan, videon visualisoinneissa vilahtelee myös kauhuelementtejä. . 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 37 KARJALAISUUDESTA UUTISIA ILMU julkaisi voitokkaan musiikkivideon Lyhytelokuva vaietun karjalaisuuden löytämisestä ja siirtokarjalaisuudesta n ??EMMA-LOTTA KIURUN käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva Ruotuin Serehvia sai ensi-iltansa Tampereella elokuvateatteri Niagarassa lauantaina 18. . Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye on Loimolan Voima. FOLKLANDIA -kansantanssija kansanmusiikkifestivaalilla järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin 10.1.2025 alan merkittävimmät tunnustukset maamme kansanmusiikin, kansantanssin ja folkloren tekijöille ja toimijoille. Elokuvaa on mahdollista tiedustella Lyhytelokuvan Ruotuin Serehvia rooleissa nähdään Vilma Jää ja Eeva Liltmanen. Asiat eivät mene niin kuin hän on kuvitellut, mutta hän löytää ainakin jonkinlaisen polunpään kohti oman perheensä karjalaisuutta. Elokuvan tarinassa nuori Miila (24) on saanut selville, että hänen Marja-mummonsa (84) on karjalaissyntyinen. Loimolan Voima Kaustisen Vuoden yhtye n . Vuonna 2024 Langat palkittiin parhaana musiikkivideona sekä Ruotsin Luleån että Intian Lahoren kansainvälisillä filmifestivaaleilla, ja se löytyy YouTubesta ILMUn omalta kanavalta youtube.com/@ilmukarjala. ”Loimolan Voiman folkrock-ilmaisu yhdistettynä karjalan kieleen tuo tuoretta näkökulmaa suomalaiseen kansanmusiikkiin, ja sen rohkea tapa sekoittaa akustisia ja elektronisia elementtejä tekee yhtyeen musiikista moniulotteista ja ajankohtaista”, todetaan tunnustuksen myöntöperusteissa. Eeva Litmasen ja Vilma Jään tähdittämä, noin puolituntinen lyhytelokuva on tarina karjalaisten juurien löytämisestä ja siirtokarjalaisuuden kokemisesta kolmannessa sukupolvessa. Videon on ohjannut Constantine Rodi ja se on kuvattu Kintahankylässä (Kindasovo) lähellä Petroskoita. PETROSKOISTA SUOMEEN muuttanut ILMU-yhtye julkaisi syksyllä 2024 uuden musiikkivideon nimeltä Langat. Miila haluaa osaksi somen karjalaisyhteisöä, joten hän matkustaa mummonsa luokse kuvaamaan karjalaisuutta käsittelevää videosarjaa mummostaan. ILMU julkaisi voitokkaan musiikkivideon n. KUVA: SAARA LEUTOLA ja pyytää osaksi esimerkiksi karjalaisyhteisöjen tapahtumia, opetusmateriaaliksi tai muuten yhteisön nähtäville
. on yhdessä. Tätä lukiessasi käyntiin on pyörähtänyt myös kurssi Perintönä perheen historia, jossa osallistujat kehittelevät tekstejä suvun ja perheen vaiheista julkaisuiksi. Tärkeää on paitsi saada ohjausta ammattitaitoiselta opettajalta, myös jakaa vertaistukea, ideoita ja kannustusta kurssilaisten kesken. Asia on yhteinen! Seura tarjoaa sitten mahdollisuuksien mukaan myös tilaisuuden julkaista artikkelin, kirjasen tai kirjan. Hallituksen johdolla tehdään parhaillaan toimintasuunnitelmaa vuodelle 2025. Välähdyksinä jo tässä vaiheessa, että suunnitelmissa on Tie Vienaan -symposium yhdessä Kuusamo-opiston kanssa, Karjalan kulttuuria käsittelevä kurssiviikonloppu, Pitkästä ikävästä -näytelmän ensi-ilta ja useita esityksiä (käsikirjoitus ja ohjaus Eppu Nuotio yhteistyössä opettaja Katja Hyryn kanssa), Studia Generalia -yleisöluentoja – ja mitä muuta vielä keksimmekään. Myös seuran 120-vuotisjuhlien ohjelmaa vuodelle 2026 kehitellään hallituksen johdolla. Varttuneemmat ja nuoremmat tekevät yhdessä ja oppivat toisiltaan, onpa sitten kyse musiikista, tanssista, kyykästä, käsitöistä, sukututkimuksesta tai sukujen kohtaamisista. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 38 S amaan aikaan, kun yhteistyösuhteemme Karjalan tasavallan karjalaisten tahojen kanssa ovat Venäjän Ukrainassa käymän sodan vuoksi lamaannuksissa jo kolmatta vuotta, yhteydet lukuisten karjalaistoimijoiden kanssa Suomessa ovat yhä tiiviimmät. ke–pe 12–18, la–su 12–17 Helsingissä, galleriassa Oksasenkatu 11. Kuuden taiteilijan muodostama kokonaisuus on avoinna 7.3.–29.3. Tavoitteena on tuoda ohjelmaa pääkaupungin lisäksi maakuntiin. Ilmainen sisäänpääsy. Karjalaisuuden ilo kuuluu kaikille, juhlitaan yhdessä. Olemme avoimia toiveille ja ideoille, joita voi ehdottaa puhelimitse (050 5055 531) tai lähettää seuran toimistolle: toimisto@karjalansivistysseura.fi Yhdessä hyvä tulee! SEIJA JALAGIN & EILA STEPANOVA HELMIKUU 2025 HALLITUKSEN UUTISIA Yhtessäh pidäy roadua – rahvahan viällä i kallivo eistyy! n. Näyttelyn teemat pohtivat kulttuurin jatkumoa, haasteita sekä nykytilaa ja tulevaisuutta. Pruasniekan aikana kokoontuu myös pakinapirtti, johon ovat kaikki tervetulleita juttelemaan karjalan kielellä tai vain kuuntelemaan karjalaa. Teemme yhteisprojekteja, tuemme ja mahdollistamme monenlaista toimintaa sekä tietysti järjestämme jäsenille ja muille karjalaisuudesta innostuneille omia tapahtumiamme. NYKYKARJALAISTEN kuvataiteilijoiden yhteisnäyttely Keššetäh suuntaa katseen karjalaisuuteen ja rituaaleihin taiteen kautta. Karjalaisnuorison ja Suojärven Pitäjäseuran kanssa suunnittelemme nuorten kesäjuhlia, kun taas Valamon kansanopiston kanssa ideoimme karjalaisia laulujuhlia ja karjalankielistä kurssitarjontaa. Pruasniekan ja vuosikokouksen mottona Oulussa 12.–13.4. Näin kartutamme itäja rajakarjalaisten historiatietämystä ja raivaamme paikkaamme laajemmassa historiatietoisuudessa. Luvassa on siis tapaamisten juhla. Pruasniekan lisäksi syksylle on luvassa ortodoksisuuden ja karjalaisuuden merkityksiä käsittelevä seminaaripäivä yhteistyössä Kulttuurikeskus Sofian kanssa, ja osallistumme myös Kuulutko sukuuni -tapahtumaan sekä Helsingin Kirjamessuille. Instagram: @oksasenkatu11 Facebook: facebook.com/ oksasenkatu11/?locale=fi_FI Karjalaista nykytaidetta Helsingissä. Taiteilijat: Lumi Tuomi (kuvassa teos Tyttö kirjou hivuksil, 2023) Reeta Suvanto, Henna Hyvärinen, Mikki Noroila, Hannele Kumpulainen, Papu Hyypiä/Afanasjeffin Papu
4.8. 30.10. Pia Paananen vieraili Ilomantsin Kokonniemessä Johannes Sonkajanrantalaisen haudalla. 12.6. Lehden numero 3–4 5–6 7–8 9–10 11–12 Vuonna 1906 Lehden ensimmäinen näytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita Toimitus Päätoimittaja Katri Kovasiipi 050 554 3223 paatoimittaja@karjalanheimo.fi Karjalanheimo.fi Ulkoasu Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelut Marita Salonen Ilmestyminen Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, kaksoisnumeroina, 106. Kääntäjä: Maria Kuismin, kustantaja: KSS. vuosikerta Lehden tilaaminen ja osoitteenmuutokset Karjalan Sivistysseura ry Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki Puhelin: 050 5055 531 toimisto@karjalansivistysseura.fi Karjalansivistysseura.fi Aukioloajat Toimisto palvelee ma–to klo 10–15, heinäkuussa suljettu. Ajankohtaiskanava verkossa Karjalan Sivistysseura julkaisee kiinnostavia uutisia osoitteessa Karjalansivistysseura.fi/ uutiscuppu-uudiscuppu. Tilaushinta/jäsenmaksu Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi. Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 €, opiskelijajäsenet 15 € ja lehti sisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun. SEURAAVA LEHTI HUHTIKUUSSA P IA PA A N A N EN TARJOA JUTTUA TULEVIIN LEHTIIN Aineistot: paatoimittaja@karjalanheimo.fi Juttujen aineisto 10.3. Pyhä marttyyri ja tunnustaja teloitettiin Suomen sisällissodan aikaan 33-vuotiaana. Lukijoilla (arvio) 10.4. 10.11. 4.9. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 39 HELMIKUU 2025 HALLITUKSEN UUTISIA TULOSSA KARJALAN SIVISTYSSEURA Häi eli pajol Leena Lehtolaisen ensimmäinen Maria Kallio -dekkari Ensimmäinen murhani ilmestyy livvinkarjalaksi nimellä Häi eli pajol. Tähän painopaperiin käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista.. Painopaikka PunaMusta Oy, ISSN 0449-8828 ISSN 2984-4231 (verkkojulkaisu) Julkaisija Karjalan Sivistysseura ry Julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Vaara Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Digitaaliset näköislehdet tilattavissa irtonumeroina sekä jatkuvana tai määräaikaisena digitilauksena: Lehtiluukku.fi/lehdet/ karjalan_heimo Oikeudet muutoksiin pidätetään. 11.12. Vaan mitä Johannes Sonkajanrantalaisen elämä ja esimerkki voivat opettaa meille nykyajan ihmisille. 12.5. 29.9
kokousja kongressihotelli Lasaretissa, Kasarmintie 13b, 90130 Oulu. Tiedot päivittyvät verkkosivuille: – karjalansivistysseura.fi/uutiset – uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi. vuosikokous lauantaina 12.4.2025 klo 17.00 kokousja kongressihotelli Lasaretissa, osoitteessa Kasarmintie 13b, 90130 Oulu Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! KARJALAN SIVYSTYSSEURA RY Hallitus Vuosikokouksen materiaaleja voi tiedustella 4.4. VUOSIKOKOUSKUTSU Karjalan Sivistysseuran ry:n 119. Mahdollisuus osallistua klo 10 messuun Tuomiokirkossa, Kirkkokatu 3a tai liturgiaan Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa, Torikatu 74. TERVETULOA PRUASNIEKKAAN OULUUN 12.–13.4.2025 KUTSU Pruasniekka järjestetään Oulussa lauantaina ja sunnuntaina 12.–13.4. Muutokset mahdollisia. Kahvitarjoilun vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista sähköisen linkin kautta tai toimistolle. jälkeen Karjalan Sivistysseuran toimistosta puh. Ilmoittautumiset 20.2.–1.4.2025 sähköisesti osoitteessa www.karjalansivistysseura.fi/uutiset tai Karjalan Sivistysseuran toimistoon puh. vuosikokous 19.00 Karjalainen teeja tarinailta – tee-/kahvitarjoilu (omakustanteinen) – musiikkia, sum?ankantaja, kirjauutuudet, arpajaisten arvonta ja yhdessäoloa Sunnuntai 13.4. Pyydämme sitovat ennakkoilmoittautumiset paikkojen riittävyyden varmistamiseksi sekä ruokailua ja kahvi-/teetarjoiluja varten. 050 5055 531 tai sähköpostitse toimisto@ karjalansivistysseura.fi. 18.30 alkaen Aajuolahden Torviset ja Lahdenperät kokoontuvat Lauantai 12.4. 050 5055 531 tai sähköpostitse: toimisto@karjalansivistysseura.fi. Perjantai 11.4. 10.00–11.00 Kyykkäpelin esittely Tuiran hiekkakentällä, säävarauksella 12.00–14.00 Heimomurkina (omakustanteinen, ennakkoilmoittautuminen) 12.00–14.00 Pohjois-Viena -seuran jäsentapaaminen 13.00–14.00 Vuokkiniemi-seuran vuosikokous 14.00–16.00 Paginperti – pakinapirtti 14.30–16.30 Sukututkimusklinikat, sukututkimuksen tietoiskut ja Timo Rossi (DNA) 17.00 Karjalan Sivistysseuran 119. 09.00 Kukkatervehdys Maikkulan muistokivelle 10.00–12.00 Tanssityöpaja Santra Solovevan kera 12.00–13.00 Heimomurkina (omakustanteinen, ennakkoilmoittautuminen) 13.15–14.15 Konsertti ja karjalainen kruuga Santra Solovevan kera MAJOITUS PRUASNIEKALLA Omakustanteista majoitusta voi tiedustella hotelli Scandic Oulu Citystä tai muista kaupungin hotelleista. Pruasniekan ohjelma on alustava ja täydentyy vähitellen. Ilmoitathan samalla erityisruokavaliosi