2021 11–12 7 € Sandarmohin suru koskettaa Parhaat karjalaiset piirakat kirjaksi Lastenkirjoja karjalaksi Hyvää joulua!
195 Katri Kovasiipi Kekriseminaarissa jaettiin tunnustuspalkintoja ja juhlittiin sadatta vuosikirjaa. SEURAAVA NUMERO Maaliskuu 2022 TARJARIITTA LEHTOLA 182 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12. 198 Katri Kovasiipi Vienankarjalan elvytyksen ja elinvoimaisuuden hyväksi merkittävän elämäntyön tehnyt professori Pekka Zaikov täytti lokakuussa 75 vuotta. Ansioituneen tutkijan palkinnon sai dosentti Frog. Tarjolla on klassikoita ja uusia tuttavuuksia. Hänen kuratoimansa näyttely Karjalan eeppisten laulujen kuvituksista avattiin Vieljärvellä. KARJALAN HEIMO 11–12/2021 186 184 Katri Kovasiipi Kanerva Cederströmin dokumenttielokuvassa Sandarmohin suru haastatellaan omaisiaan suuren terrorin aikana menettäneitä suomalaisia. Salme Syri löysi Vienan Karjalasta tätinsä Lainan ja tämän miehen Nikolain. Tarjariitta Lehtola kertoo upeasti kuvitetun tarinan Lainan elämänvaiheista. 200 Katri Kovasiipi Karjalankieliset lastenkirjat tuovat kielen niin pienten kuin suurtenkin lukijoiden iloksi ja opiksi. Lähettäjä Antti Alanko, Iivon lanko, joka oli Raumalla kauppiaana. 2021 11–12 7 € Sandarmohin suru koskettaa Parhaat karjalaiset piirakat kirjaksi Lastenkirjoja karjalaksi Hyvää joulua! KANSI: Uuden vuoden tervehdys, jonka Iivo Kaukoniemi perheineen sai 1909 Kuusamoon. 190 Katri Kovasiipi ja Tarjariitta Lehtola Pirkko Sallinen-Gimplin Suuri karjalainen piirakkakirja (SKS 2021) selvittää kattavasti erilaisten piirakoiden historian ja reseptit. 206 Timo Vihavainen Irina Takalan kirja Taistelua ja kuolemaa osoittautuu kansallisen muistin kannalta tärkeäksi kirjaksi. 205 Pekka Suutari Petroskoilainen suullisen perinteen tutkija Sandra Stepanova vie muistelmissaan Šombajärven kylän historiaan ja kielen kauneuteen. 216 Laukunkantajat Eeva-Kaisa Linna keskustelee Irina Takalan kanssa Stalinin hirmuteoista ja terrorin uhrien muistamisen välttämättömyydestä. 193 Eeva-Kaisa Linna ja Jelena Malodusheva Ilja Pad?in on juristi, mutta myös taiteilija
Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Jos on niin, ettei jouluna olekaan seuraa, voi palata vaikkapa kirjailija Merete Mazzarellan kirjaan Silloin en ole koskaan yksin (Tammi, 1999). Ehkäpä vaiettujen asioiden tukahduttavista kahleista voidaan näin myös vapautua ja nähdä tulevaisuus aidosti valoisampana. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. ”Jotkut ovat vakavia, toiset valoisia. Kirjailija Sirpa Kähkönen on puhunut usein siitä, miten tärkeää myös historian traumaattisista tapahtumista on puhua ja kirjoittaa. Historian synkimmistä hetkistä kerrottaessa mukaan tulvahtaa kuitenkin myös valonsäde: se, että raskaita, totalitaarisia asioita tutkitaan, niistä puhutaan, kirjoitetaan kirjoja ja tehdään elokuvia, on hyvin valoisa asia. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Vasta, kun vaikeat ja pahatkin tapahtumat otetaan osaksi perhehistoriaa ja yhteisön yhteistä muistia, niiden kanssa on mahdollista tehdä sovinto. Näin tehdään näkyväksi vaiettua historiaa, joka hiljaisuuden verhon alle piilotettuna kaihertaa ihmisten itsetuntoa, hautaa heidän välisensä yhteydet ja hukkaa sukupolvien jatkumon. Vaikuttaa siltä, että menneisyydestä kumpuavien kollektiivisten traumojen käsittely vaatii lähes sadan vuoden välimatkaa. T ätä lehteä on koottu vuoden pimeimpänä aikana. Jotkut muistuttavat meitä ja antavat vahvistusta, toiset ovat meille haaste”, kirjoittaa Mazzarella. LÄHESTYVÄ JOULU on sekin lupaus valosta. [ … ] Jotkut ovat hyvin kiihkeitä, toiset hiljaisia, tyyniä. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Sehän voisi olla vaikka karjalankielinen! KATRI KOVASIIPI Valonpilkahduksia PÄÄTOIMITTAJALTA Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Helsinki 2021 30 11 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 183. Myös lehden sisältöihin on tihkunut mukaan asioita, jotka juontavat juurensa suurimpaan pimeyteen, mihin ihmiskunta on kyennyt ja syyllistynyt. ”Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, jää jonkun yksin kannettavaksi”, totesi psykoterapeutti Martti Siirala jo 1960-luvulla. Merete Mazzarella kuvaa kirjojen lukemista seurusteluna, dialogina, ja kirjoilla on erilaisia luonteita, aivan kuin on ihmisilläkin. Puhumattomuus merkitsee esimerkiksi perheiden tasolla, sukupolvien ketjussa taakkasiirtymää, jossa kärsimys siirtyy eteenpäin ilman, että nuorempi sukupolvi enää ymmärtää, mikä sitä vaivaa. Jouluksi toivon ja toivotan rauhaa uppoutua hyvien kirjojen, rakkaan seuran ja hyvän ruoan ääreen. Ehkäpä tulevana jouluna on tärkeää huolehtia, että jokaisen vakavan kirjan rinnalla on luettavana myös valoisa kirja
Itseoppinut karjalainen historiantutkija ja aktivisti Juri Dmitrijev löysi Sandarmohin ja Krasnyi Borin joukkohaudat 1996–1998. Osa elokuvan haastateltavista oli osallistunut jo Gulag ja Suomi -seminaariin, mutta useimmat heistä löytyivät Facebook-ryhmien avulla. Cederström tarttui aiheeseen oltuaan järjestämässä Gulag ja Suomi -seminaaria tammikuussa 2020. Yritämme pitää elokuvan avulla yllä henkeä, ettemme taivu mielivallan edessä, vaan haluamme pitää muistissa tuhansien ja kymmenien tuhansien suomalaisten kohtalon. Venäjän johto iskee aikamoisen piikin järjestöön, joka haluaa vain muistuttaa ihmisoikeuksista. Sandarmohin suru on dokumenttielokuva, joka antaa äänen ja uuden elämän terrorin uhreille. Seija Jalagin kiteytti ajatuksensa Sandarmohin ja pakkomuuttojen jälkipolville jättämästä perinnöstä – se mitä jää jäljelle, on suru. Ohjaajan ja esiintyjän ajatukset kulkivat samalla taajuudella. Elokuvassa esiintyneet ihmiset ovat antaneet Cederströmille rohkaisevaa palautetta. KUVAT: KATRI KOVASIIPI 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 184. Juri Dmitrijevin vankeusrangaistus on voimassa, mikä merkitsee hänelle leirille joutumista. Jalaginin isovanhemmat tulivat alkuvuodesta 1922 Vienan Karjalan Sandarmohin suru – uusi elämä teloitetuille Kanerva Cederstömin uutuuselokuvan kutsuvierasnäytännössä oli pysäyttävä, kyynelkanavat avaava tunnelma. Dmitrijev on tuomittu adoptiotyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On monta eri Karjalaa Historiantutkija, yliopistonlehtori Seija Jalagin on yksi elokuvaan haastatelluista ihmisistä. Hän on myös toiminut kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin Karjalan osaston johtajana. Hän on kieltänyt olevansa syyllinen. – Mietin, pitäisikö järjestää toinen seminaari, mutta kun olen elokuvantekijä, oli luontevaa ruveta tekemään nimenomaan elokuvaa, kertoo Cederström. – Kaikki olivat kauhean iloisia, kun saivat olla mukana tässä yhteisessä työssä. Kanerva Cederström oli päättänyt jo viime toukokuussa elokuvan nimeksi Sandarmohin suru. Kutsuvierasnäytännön alussa hän lausui painokkaat sanat, joihin kiteytyy paljon elokuvan merkityksestä koko yhteiskunnalle, kansakunnan yhteiselle muistille ja historiankirjoitukselle: – Elokuva tulee esiin aikana, jolloin kansainvälinen Memorial-järjestö Venäjällä aiotaan lakkauttaa. Dmitrijev vangittiin ensimmäisen kerran vuonna 2016, ja häntä kohtaan on esitetty syytteitä, joita kansainvälinen yhteisö pitää tekaistuina ja Venäjän hallinnon pyrkimyksenä vaientaa Stalinin terrorin tutkiminen. Dokumenttielokuvaohjaaja Kanerva Cederströmin juuri valmistuneeseen elokuvaan näiden sielujen jälkipolvista valikoitui 12 suomalaista kertomaan sukunsa tarinaa. Ihmisoikeuskysymys – Toivon, että elokuva edesauttaisi historiatietoisuuden parantamista ja muistin palauttamista myös kansallisella tasolla, ja että Suomi reagoisi nykyiseen tilanteeseen Karjalassa, toteaa Cederström elokuvan merkityksestä. On valtavan tärkeä pointti, että tämä elokuvamme on ollut yhteistyötä, korostaa Cederström. S andarmohissa Karjalan tasavallassa on Stalinin vainojen aikaan vuosina 1937–1938 teloitettu Stalinin terrorin uhrien kohtaloita tutkineen Juri Dmitrijevin mukaan ainakin 9500 ihmistä. Monet seminaariin osallistuneet kyselivät, eikö suomalaisten ja itäkarjalaisten kohtaloon Stalinin vainoissa voisi kiinnittää huomiota painotetummin. – Monelle oli todella suurikin merkitys, että asia, joka on hirveän kauan painanut omassa ja suvun jäsenten mielessä, on nyt tullut esille – ja se teloitettu omainen on näin saanut uuden elämän. Nyt 65-vuotiaan Dmitrijevin tuomio on 13 vuoden mittainen vankileirituomio kovennetun kurin leirillä – käytännössä sitä voidaan pitää kuolemantuomiona
Ei ollut juuri tarvetta puhua. Rakas Laina-täti N ikolai Artemjev makasi tummaan pukuun puettuna sinisessä arkussa, keskellä talon suurinta huonetta. Oli kylmä. Ulkona pakkasta oli parikymmentä astetta. Salme halusi silti käydä hyvästelemässä rakkaiksi tulleet vanhukset, joilla ei ollut omia jälkeläisiä. YMMÄRTÄÄKSEEN Karjalan merkityksen Salmen elämässä täytyy matkustaa 1920-luvun Muhokselle, missä ei ollut pahemmin töitä tarjolla. Ei ollut liikettä tiellä, ei juuri kyliäkään, vain erämaa hengitti ympärillä, niin kuin se aina on hengittänyt. – Aiempina vuosina olimme monta kertaa kääntäneet auton keulan kohti Vienan Karjalan erämaita. Hiljainen harmaa kansa huopatöppösissään, huiveissaan ja ulstereissaan istui paikoillaan kunnioittamassa vainajaa. Laina oli kokenut paljon puutetta ja nälkää, mutta sai elää viimeiset vuosikymmenensä Salmen perheen ja muiden sukulaistensa rakastamana. Koska Karjalassa pyritään hautaamaan kuolleet kolmantena päivänä poismenosta, kutsut tulivat hyvin lyhyellä varoitusajalla. 1949) on käynyt Vienan Karjalassa saattamassa hautaan äitinsä siskon Lainan ja tämän miehen Nikolain. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Salme Syri löysi Vienan Karjalasta kadonneita sukulaisiaan, joista erityisen tärkeiksi tulivat äidin sisko Laina (1930–2015) ja tämän puoliso Nikolai. Jotkut lähtivät Amerikkaan, mutta Salmen äidin isä Henrik päätti lähteä itään, Vienan Karjalaan, koettamaan onneaan. KONNEVEDELLÄ ASUVA Salme Syri (s. Jo matka Vienan Kemiin oli rauhoittava. Laina ja Nikolai odottivat sydän ja perunakattila lämpiminä pitkän taipaleen kulkeneita matkalaisia. Lopulta oltiin perillä, Tsirkka-Kemijoen toisella puolella Gaisevan metsätyöläiskylässä. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 186. Henrik solmi avioliiton ja perheeseen syntyi neljä Teksti ja kuvat: Tarjariitta Lehtola Pitkään elämään oli mahtunut raskaita aikoja, mutta Laina ei ollut kokemuksistaan katkera. Laina ja Nikolai olivat toisilleen turvana ja tukena pitkän avioliittonsa ajan. Näin oli tehty jo kolme päivää
Kolhooseja ja sovhooseja oli rakennettu ympäri maata. Laina perheineen määrättiin työleirille Moskovan lähelle. . Äiti hyvästeli sisaruksensa ja äitinsä, eikä heitä enää koskaan nähnyt, Salme kertoo. – Äiti ehti solmia Suomessa avioliiton ennen kuin palautusmääräys vuonna 1945 annettiin. Edessä oli kylmyyttä, ankaraa työtä ja nälkää, mutta onneksi myös iloa ja rakkautta. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 187. Suomeen sotaa paenneet joutuivat palaamaan Neuvostoliittoon, jossa sota Saksaa vastaan jatkui ja Stalin oli vallassa. Myös Henrikille tuli tieto: ”Sinut haetaan.” Perhe otti mukaan välttämättömimmän omaisuutensa ja lähti patikoimaan Suomen rajaa kohti. Sota syttyi ja suomalaisia alettiin vainota. Uupunut isätön joukko taivalsi Kajaaniin asti. Salme Syri on kirjoittanut sukunsa tarinan kahteen Karjalan Sivistysseuran kustantamaan romaaniin. Niinpä hän sai jäädä Suomeen. Elämä palauttamisen jälkeen oli kovaa. lasta. Kahleissa kylmän maan on koskettava jatko-osa Ainon ja Lainan sekä heidän läheistensä tarinalle teoksessa Missä koti muamoseni. Palkkana oli lähinnä leipää, vaatteita ja jalkineita Laina Artemjeva hyvästelee Suomen vieraitaan vuonna 2010
OLI TULLUT AIKA viimeisen kerran Artemjevin tuvassa silittää Nikolain kylmennyttä poskea ja saattaa hänet jäisen maan poveen. Arkku oli edelleen auki. Lainasta ja Salmesta tuli pian hyvin tärkeitä toisilleen. Sukulaisia oli tullut pitkän matkan takaa Uralilta asti katsomaan kauan kadoksissa olleita heimolaisia. Pihalla odotti punainen matto ja kuorma-auto, jonka lavalle arkku nostettiin. Näin Nikolai hyvästeli kotipiirinsä ja saattajansa. Alkoi taistelunsa päättäneen veteraanin, Suomessa sotavankinakin olleen Nikolain viimeinen matka. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 188. Haudalla pidetyn lyhyen ja koruttoman tilaisuuden Vaikka Lainalla ei ollut omia lapsia, sai hän elää Salmen perheen ja muiden sukulaistensa rakastamana. Neljä miestä tarttui Nikolain arkkuun ja kantoi sen alas jyrkkiä kuistin rappusia. Kuva on vuodelta 2004. Puolivälissä portaita miehet nostivat arkkua kolme kertaa. Väki asettui kulkueeksi auton perään. Kahdeksankymmentäluvulla historian lehdet alkoivat aukeilla ja tapahtumat paljastua eri puolilla rajaa asuville suvun jäsenille. Maata käännettiin kuokalla ja lapiolla. – Kun löytää yli 40 vuotta sitten kadottamansa sisaren lapsen, niin onhan se rakas, Salme toteaa. oli lähes mahdoton saada. Seitsemäntoistavuotias Laina joutui myöhemmin Vienan Kemiin metsäsavotoille ja uittohommiin. Hiljainen vaellus kohti Vienan Kemin suurta hautausmaata. Päivän ruoka-annos oli 500 grammaa leipää. Salme kävi miehensä Leevin kanssa rajan takana Karjalassa ensimmäisen kerran Neuvostovallan aikaan vuonna 1988. Savottatyömaalla hän tapasi tulevan miehensä, työnjohtajana työskennelleen Nikolain
Hautajaisissa katetaan vainajalle paikka pöydän päähän. Sydäntä kouraisi mahdollisuus siitä, että edessämme oli nuoren Lainan vaatimaton, mutta silti hänelle muistoissaan niin rakas koti. Lainan lähtöpäivä kuusi vuotta myöhemmin tuli yllättäen, niin kuin usein tapahtuu. Sitten Galina katsoi merkitsevästi minuun, tiesin, mitä hän tarkoitti. Näin toimitaan myös muistomurkinoissa, jotka pidetään 40 päivän kuluttua vainajan poismenosta, yleensä tämän kotona. Amen. Jokainen kävi vuorollaan silittämässä vainajan otsaa ja sanoi jonkun sanan. – Yritin tosissani saada jotain tuttua pappia mukaani, mutta se oli niin lyhyellä varoitusajalla mahdotonta viisumien puutteen vuoksi. Vain kymmenen saattajaa oli paikalla. NIKOLAIN KUOLEMAN jälkeen Laina joutui muuttamaan talostaan Petroskoihin sukulaisten huolenpidon lähelle. Galina puhui venäjäksi pidempään kuin muut. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Arkku oli asetettu kahden jakkaran päälle lähelle avointa hautaa. En itkenyt surusta, sillä tiesin Lainan toivoneen jo kauan poispääsyä. Siinä hän kertoi ajatuksiaan sodan jälkeisistä vuosista: Me sodan jälkeen asuimme maakuopissa. – Laina ja Nikolai uskoivat luterilaisittain, mutta Nikolain haudalla ei ollut pappia. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 189. Lähdin seuraavana aamuna ajelemaan yksin lumisateeseen, kohti Petroskoita. Ulkona odotti valkoinen pakettiauto, jolla arkku vietiin hautausmaalle. Laina kirjoitti kuin testamenttina kirjeen sukulaisilleen, muutama vuosi ennen poismenoaan. Kop! Kop! Kop! Kop! Vasara takoi nauloja arkkuun ja Laina-tädin lempeät ja rauhalliset kasvot katosivat Salmen näkyvistä. – Minä rukoilin edelleen mielessäni, että pappi saapuisi. Enää ei ollut vastaanottamassa ketään, joka puhuisi suomea, joka halaisi minua ja sanoisi: "Kultaseni, sinä tulit, voi tyttöseni". Nikolai haudattiin Vienan Kemiin vuonna 2009 lähes 90-vuotiaana. Arkku oli avoimena asunnon ainoassa huoneessa. SEURAAVANA AAMUNA kannettiin kuuden miehen voimin Laina-tädin arkku alas neljännestä kerroksesta. Myöhemmin hän kuuli, että hautajaiset ovat lauantaina aamupäivällä. Jokin pato aukeni minussa. Salme astui arkun ääreen, piti kättään vainajan pään yläpuolella ja lausui suomen kielellä sanat: Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Hän sai laskea punaiselle arkulle kiitollisuuden kyynelillä kastellut kukat. Nyt kaikki ajattelevat vain sitä, miten voisivat tulla rikkaammiksi. Istahdin arkun ääreen ja näin Laina-tädin kauniina ja levollisena juhlavaatteet päällään. Salme oli kuitenkin saanut mahdollisuuden tutustua kadoksissa olleeseen Lainatätiin ja toteuttaa tämän viimeisen toiveen. Ei ollut vaatteita eikä kenkiä, ja aina oli nälkä. Jokainen kopsahdus vei rakkaan tädin kauemmaksi äitinsä jo kymmenkesäisenä menettäneen Salmen elämästä. jälkeen kokoonnuttiin baariin naapureiden järjestämään muistojuhlaan. Kävelimme kohti mäntyjen peittämää harjannetta, kun huomasimme osin jo oksittuneen aukon. – Serkkuni Galina ja Sina olivat Laina-tädin asunnossa odottaneet minua ruoan kanssa. Kun ajattelen nyt, se oli paras aika elämässä. Ymmärsin hänen kertovan, miten Laina uskoi ja halusi, että hänet siunataan hautaan. Laina-täti vannotti minua, että jos ei kukaan muu häntä hautaan siunaa, minun täytyy se tehdä, Salme muistelee. Herramme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä. Elimme puolinälässä ja kävelimme töihin viiden kilometrin päähän metsää kaatamaan talvella ja kesät olimme uitossa. Laina koki kovia tunnontuskia siitä, että mies oli niin "häpiällä toimitettu hautaan". Silloin oikeasti ymmärsin kaiken lopullisuuden. Minulla on sääli sellaisia ihmisiä. Keräsimme hapantunutta perunaa ja kaikkea mitä voi syödä. Sen vierellä lojui pari vuosikymmenten ruostuttamaa säilykepurkkia. KOLME VUOTTA Lainan poismenon jälkeen ajelimme Salmen kanssa Vienan Karjalassa yrittäen saamiemme tietojen perusteella löytää alueen, jossa Laina ja hänen perheensä olivat eläneet maakuoppakodissaan. – Etsin katseellani pappia, sillä toivoin viimeiseen asti, että sellainen saapuisi sittenkin, mutta turhaan. Silloin ihmiset olivat rakkaampia toinen toisilleen. Serkut Venäjällä lupasivat yrittää järjestää papin paikalle. Salme sai helmikuisena torstaipäivänä tekstiviestillä tiedon Lainan kuolemasta. Aika seisahtui
KUVA: TARJARIITTA LEHTOLA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 190. Kirjassa on tarkoin määritelty paikkakunnat, joilta kukin esitelty piirakkamalli on peräisin. Oma lukunsa löytyy Raja-Karjalan piirakoista. Sekä veden kielelle nostattavin kuvin että reseptein mukana ovat sultsinat, tsupukat ja keitineli sulhaspiiraat. Yleiskarjalaisina leivonnaisina monenmoiset piirakat ovat olleet tunnettuja aina Vienasta Tverin Karjalaan asti. Piirakoiden ohella karjalaiset toivat uusille asuinalueille mukanaan pehmeän ruisleivän, uuniruokansa, paistinsa, karjalaistyyliset tekstiilinsä, rotinat, virpomisen, omat juhlansa ja ahkeran kyläilykulttuurinsa. Reseptejä höystävät erinomaiset kuvat, joissa vuorottelevat tunnelmalliset arkistokuvat sekä Taru Korhosen ja Riikka Turusen laadukkaat kuvat leipomistaan piirakoista. Taustalla näkyvät Natalian perunapiiraat eli sangit. F ilosofian tohtori ja tietokirjailija Pirkko Sallinen-Gimpl on tehnyt kerrassaan herkullisen kulttuuriteon, Suuren karjalaisen piirakkakirjan (SKS Kirjat, 2021). Kirjan piirakkaohjeet painottuvat Pohjois-Karjalan ja Laatokan Karjalan luovutettujen alueiden kyliin. Siinä täyte korvataan taikinasaavin reunoista kaavitulla, liotetulla hapantaikinalla, koska paastonaikana ei kuulu syödä maito-, munaeikä lihatuotteita. Kalevalassa asuva Natalia Nikutjeva leipoo suussa sulavia runsastäytteisiä karjalanpiirakoita. Ei joulua ilman piirakoita Kukapa tuntee joulun tai muun merkittävän juhlan ilman karjalanpiirakoita. Kirjassa on lyhyesti huomioitu myös ortodoksinen paastonaika, johon vinkkinä tarjoutuu paastonaikaan sopiva, Outokummun Kuusjärveltä muistiinmerkitty kohopiirakka. Kirjan piirakkaohjeet on tallennettu vuonna 1988 järjestetyssä karjalaisen ruokaperinteen keruussa, jonka toteutti Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksella toiminut Karjalaisen perinteen työryhmä. Karjalaiseen ruokaperinteeseen on kuulunut paljon sieni-, kalaja kasvisruokia, ja niinpä myös piirakoissa on herkullisia sovelluksia näilläkin täytelajikkeilla. Keruuseen saatiin vastauksia yli 200:lta Karjalasta kotoisin olevalta henkilöltä. On globaalistikin ajatellen harvinaista, että vähemmistön ruokakulttuuri saa niin suuren suosion valtakulttuurin keskuudessa, todetaan jo Suuren karjalaisen piirakkakirjan alkupuolella. ja jatkuu jouluaattoon, joka on vielä paastopäivä. Paastonaika alkaa joulun alla 15.12. Kirja todistaa, miten vahva, monimuotoinen, muuntuva ja elävä karjalaisten piirakoiden perinne on. Suomeen karjalanpiirakat, sultsinat, tsupukat ja vatruskat vakiintuivat toisen maailmansodan jälkeen, karjalaisen siirtoväen mukana
Kirjassa on yli 70 reseptiä, mikä todistaa karjalaisen piirakkakulttuurin rikkaudesta. Näin myös ruokaperinteet kohtasivat. Kun muualla Euroopassa ihmisiä oli majoitettu sotien aiheuttamissa pakkomuutoissa joukoittain tilapäissuojiin ja leireihin, Suomessa evakot majoitettiin poikkeuksellisesti kanta-asukkaiden koteihin. SANAT PIIRAS JA PIIRAKKA tarkoittavat suunnilleen samaa leivonnaista suomen kielessä. Kun karjalainen pääsi käyttämään talon leivinuunia, hän mielellään leipoi piirakoita ja tarjosi niitä talonväellekin. Karjalanpiirakoita alettiin valmistaa suurimpien kaupunkien leipomoissa 1900-luvun alkupuolella, mutta laajempaan tietoisuuteen ne nousivat vasta siirtokarjalaisten saavuttua. Herkullinen maku ja tuoksu edesauttoivat karjalanpiirakan voittokulkua. E rilaiset piirakat kuuluvat erottamattomana osana karjalaiseen ruokapöytään. Etelä-Kannaksella vatruskoiksi puolestaan sanottiin perunatai rahkatäytteisiä, pyörösen näköisiä avopiiraita. Piirakka mainitaan jo Kalevalassa muodossa piiras, joka lueteltiin parhaiden ruokien joukossa, kun häärunoissa kuvataan morsiamelle uuden kodin hyviä oloja. Piirakat ovat olleet perusruokaa, jota on leivottu Karjalassa joka lauantai ja tarjoiltu ympäri vuoden. Karjalanpiirakka, karjalaisuuden symboli, on suomalaisille rakas. Ilomantsin vatruska on puolikuun muotoinen, riisitäytteinen, pasteijankokoinen, ja sen kuoritaikinassa on perunaa. Tuskin mikään voi voittaa vastapaistettua, voideltua karjalanpiirakkaa! Karjalainen piirakkaperinne käsittää suuren määrän erilaisia piirakoita. KATRI KOVASIIPI Avopiiraita leivotaan näin Kalevalan malliin. Vatruska on kantautunut Ilomantsin herkuksi mahdollisesti jo 1800-luvulla Aunuksen ja Petroskoin suunnalta, jossa ilomantsilaisia oli nälkävuosia paossa. Karjalanpiirakan nimen saanut soikea avokuorinen piirakka tuli suosituksi koko maassa. KUVAT: SUURI KARJALAINEN PIIRAKKAKIRJA, TARJARIITTA LEHTOLA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 191. Avopiirakkaa kutsutaan Vienan Karjalassa kalittapiirakaksi, Raja-Karjalassa, Aunuksessa ja Salmissa šipaniekuksi ja Suojärvellä šipaniekaksi. Vieraanvaraisuus on aina ollut osa karjalaista elämäntapaa ja sitä osoitetaan aivan luonnostaan uusillekin tuttaville. Ennen kuin riisi alkoi 1800-luvulla levitä Pietarin kautta pohjoiseen, piirakat täytettiin yleensä ohralla. Juhlatilanteisiin omistettuja olivat erityiset juhlapiirakat, joissa oli vehnäkuori ja riisitäyte. Ruistaikinasta ajellaan ohut kuori, jolle levitetään täytteeksi viljapuuroa, kalaa, sieniä, kasviksia, juureksia tai perunaa ja jätetään Rapea kuori, pehmeä sydän Toki myös makeat, marjaisat ja rahkaisat piiraat saavat oman sijansa. . Eri alueilla ollaan vieläkin eri mieltä siitä, millainen on vaikkapa vatruska. Pelkästään rahkaeli piimäpiirakoiden reseptejä löytyy viisi erilaista: rahkapyörykkä eli ruahto syväinkokoi tai ruahtopiirua Salmista sekä Muolaan piimäpiirakka, Parikkalan rahkapiirakka ja Uudenkirkon jamakkapiirakka. Karjalaisille piirakat olivat lauantain ja sunnuntain herkku, parhaille vieraille ja pitoihin varta vasten paistettu. Uuteen ruokalajiin suhtauduttiin monin paikoin epäilevästi – miksi puuro ja leipä piti tällä tavalla sotkea toisiinsa. Karjalaisilla piirakoilla on myös omat alueja kyläkohtaiset variaationsa. Kun entisaikaan taloon tuli kosija seurueineen, hän saattoi päätellä suosionsa siitä, alkoivatko emännät valmistaa tarjottavaksi sulhaspiirakoita
Paistetaan kuumassa uunissa ja usein voidellaan ennen tai jälkeen paistamisen, haudutetaan liinan alla ja tarjotaan lämpöisenä heti. KARJALANPIIRAKAN TÄYTE , joka valmistetaan ensin, on yleensä riisitai ohrapuuroa tai perunasosetta. Ne pyöritellään lopuksi sulassa voissa. Vienankarjalainen riisipiirakka jätetään päältä avoimemmaksi ja täytettä laitetaan runsaammin. Nuoren morsiamen oli osattava paistaa piirakoita. Seuraava vaihe on rypytys. Keitinpiirasta ei paisteta uunissa, vaan se paistetaan, oikeastaan keitetään, paistinpannulla vähässä rasvassa. ERI PIIRAKKATYYPPEJÄ erottaa esimerkiksi se, mitä laitettiin täytteeksi ja kuinka paljon – šipaniekut täytettiin muun muassa ryyneillä tai muusatulla perunalla ja kalittapiirakoissa taas vastaavia täytteitä oli ylipäätään runsaammin. Piirakat valmistuvat arkisista, kotoa yleensä aina löytyvistä aineksista. Jokaisella oli piirakanteossa omanlaisensa kädenjälki, niinpä karjalainen sananlasku toteaakin, että työn kun näkee, niin tekijän tuntee. Kun piirakat ovat saaneet väriä, otetaan ne uunista ja voidellaan. Lätylle laitetaan puuro tai perunasosetäyte ja NATALIAN PERUNAPIIRAAT ELI SANGIT 16 suurta ruokalusikallista vehnäjauhoja 2 ruokalusikallista sokeria 1 pkt kuivahiivaa hyppysellinen suolaa loraus kasviöljyä l Kuivat aineet sekoitetaan. Perunapiirakat ovat parhaimmillaan lämpimänä. käännetään reunat siten, että sisus jää näkyviin. Ne olivat nopeita tehdä, ja herkullisia syödä tuoreena. l Paistetaan 200 asteessa 10–15 minuuttia. Kosiomatkalle oli tapana tulla illalla muutaman hengen ryhmänä, johon kuului sulhanen, puhemies, sulhasen veljiä tai sukulaismiehiä. Karjalanpiirakkanimeä saa käyttää vain tietyllä tavalla valmistetusta piirakasta, koska sillä on nykyään EU:n nimisuoja, kuten esim. l Pyöritellään paistamisen jälkeen voisulassa. Niistä nähtiin, selviytyisikö hän nuorikon tehtävistä. Kun uuni on lämmitetty ja leipomaan on alettu, samoilla lämpimillä valmistuu useammanlaisia piirakoita. Jos kosijat olivat mieleisiä, ryhdyttiin tekemään sulhaspiirakoita. Niinpä aiemmin olikin tapana sanoa, että jos ei piirakka suussa maistu, voin käytössä on nuukailtu. Monien mielestä oikean karjalanpiirakan kuori tulee ajaa niin ohueksi, että valoa vasten nostaessa taikina kuultaa läpi. Tehdään pieniä palloja, joiden annetaan kohota. Karjalaisille lauantai oli täydellinen päivä, jos tupa siivottiin, leivinuunissa kypsyivät piirakat ja illalla mentiin hyvälöylyiseen kylyyn. Kuoritaikinaan käytetään ruisja vehnäjauhoja, vettä ja suolaa. Kuoritaikina ajellaan piirakkapulikalla ohuiksi lätyiksi. Jos taas piirakoita ei kuulunut, oli ennuste kosinnallekin huono. Keitinpiiras oli nopeatekoinen vierasruoka, jota varten ei uunia tarvinnut lämmittää. Karjalaiset piirakkataiturit ovat aina olleet perinteestään ylpeitä, ja piirakoita on pidetty arvossa. Piirakka laitetaan pellille ja kuumaan uuniin. Taito opittiin jo pikkutyttönä. KUVA: SAMPO-TIETOKANTA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 192. Se oli hyvin arvostettu tarjottava esimerkiksi kosiomiehille, mistä se sai rinnakkaisnimensä sulhaspiirakka. Kuoren pitää olla rapea ja sydän pehmeä. kreikkalaisella Feta-juustolla. Nuorikon ensimmäisiä tehtäviä uudessa kodissa häiden jälkeisenä aamuna oli tehdä muutamia rituaalinomaisia töitä: hänen oli haettava vettä, lakaistava lattia ja paistettava piirakoita. osin avoimeksi. Lisätään öljy sekä vesitilkkaan liotettu hiiva ja puoli litraa lämmintä maitoa. Karjalaisen emännän mielestä ilman voita ei kannata edes leipoa. Koko Suomen hurmanneen karjalanpiirakan lisäksi kotimaisesta ruokaperinteestä löytyy muitakin piirakkatyyppejä, kuten šipaniekuiksi RajaKarjalassa, Aunuksessa ja Salmissa kutsuttuja avopiirakoita, vatruskoja ja sulhaspiirakoita. l Kaulitaan levyksi ja päälle laitetaan perunamuusia, voidellaan keltuaisella. Hienoa täysjyväruisjauhoa voi käyttää sellaisenaan, jolloin ei tarvita vehnäjauhoa. Kohotetaan lämpimässä, jolloin taikina nousee ja repeää. Vienassa avopiirakoita kutsuttiin nimellä kalitta ja Suojärvellä šipaniekka. Kalevalassa asuva Natalia Nikutjeva tekee ruokaisat perunapiirakat vehnäjauhopohjaan. TARJARIITTA LEHTOLA Lähteitä ja kirjallisuutta: Pirkko Sallinen Gimpl: Suuri karjalainen piirakkakirja, SKS 2021 Piirakanleivonnassa kilpailtiin impilahtelaisten pikkujoulujuhlassa vuonna 1959
Karjalaisuus kiinnostaa muutenkin. ?????????, joka on toistaiseksi ilmestynyt venäjäksi ja ilmestymässä myöhemmin karjalaksi ja suomeksi (Lapsen kanssa karjalaksi. Ilja Pad?inin kuvitukset ovat tuttuja myös Karjalan Sivistysseuran julkaisuista ja Karjalan kieli eläy -Facebook-sivulta. Pad?in kehitteli ajatusta Kalevalaeepoksen juonen ja kalliopiirrosten yhdistämisestä. Opas karjalan kielen elvyttämiseen). Hän on opiskellut karjalaa lankonsa Jevgeni Karakinin kursseilla. Yhdessä nämä miehet ovat edistäneet kyykkäharrastusta Petroskoissa, Iljan toimiessa joukkueensa kapteenina. Vapaa-aika kuluu studiossa maalaillessa ja piirtäessä. Ilja Pad?in on tehnyt viime vuosina yhteistyötä Karjalan Sivistysseuran kanssa. Yhteistyö käynnistyi, kun Karjalan Sivistysseurassa nähtiin hänen luonnoksensa vienalaisen sissipäällikkö Iivana Roka??un sarjakuvalliseksi tarinaksi. I lja Pad?in on Petroskoissa syntynyt karjalainen, jonka äiti on lähtöisin Jyskyjärveltä. Ilja Pad?in aloitti piirtämisen jo lapsuudessaan, äitinsä Ninan innoittamana. 15-vuotias Ilja osallistui taideleirille Suomessa, jossa häneen teki vaikutuksen suomalaisten taiteilijoiden teosten erilaisuus verrattuna neuvostotaiteilijoiden töihin. Vuonna 2015 kaikki vaihto-ohjelmat suljettiin ja Pad?in palasi Petroskoihin, jossa nykyisin työskentelee asianajajana rikosja siviiliasioissa. Äiti vei 6-vuotiaan Iljan Petroskoin taidekouluun, jossa kului lähes 10 vuotta Juri Pavlovitš Vysokovskin ohjauksessa. Iljan kielivalinta oli englanti. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 193. Pääteema on Karjala, sillä kiinnostus Karjalan historiaan ja kulttuuriin on voimakas. Vuodet 2005–2015 vierähtivät Moskovassa American Bar Associationissa (ABA CEELI), jossa Pad?in johti vaihto-ohjelmia karjalaisille lakimiehille ja tuomareille sekä heidän Vermontin sisarkaupungista kotoisin oleville amerikkalaiskollegoilleen. Ilja Pad?inin koulu oli arvostettu koulu nro 17, jossa monet nykyisistä suomea taitavista venäjänkarjalaisista ovat opiskelleet ja saaneet pohjan vankalle kielitaidolleen. KOULUN JÄLKEEN seurasivat opinnot Petroskoin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, tuntuihan lakimiehen ura turvallisemmalta valinnalta kuin taitelijan ammatti. Karjalaa hänelle ei kuitenkaan puhuttu, vaikka kesälomat viettikin karjalankielisessä ympäristössä Jysykyjärvellä kalastaen, uiden ja maisemia maalaten. Kesken jäänyt sarjakuvatarina vienankarjalaista alkuperää olevasta sissipäällikkö Iivana Roka??usta saattoi Ilja Pad?inin ja Sivistysseuran yhteen. Intohimo piirtämiseen hiipui hieman. Vuonna 2018 hänellä oli näyttely Karjalan tasavallan kansalliskirjastossa ja seuraavana vuonna hänen töitään oli esillä Sortavalassa. 16-vuotiaana Ilja vietti vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Kansasissa, sattumalta samassa perheessä, jonka edellinen vaihto-oppilas oli suomalainen Tuomas Holopainen, sittemmin tunnettu muusikko Nightwish-yhtyeessä. Opinnot täydentyivät vuosina 2003–2004, kun Pad?in suoritti LLM (Latin Legum Magister) -tutkinnon kansainvälisessä kauppaoikeudessa Nottinghamin yliopistossa. ??. Hänen piirroksensa kuvittavat seuran julkaiseman esseekokoelman Meijän hierus sekä kielensiirtoon laaditun oppaan ??. EEVA-KAISA LINNA Ilja Pad?in on taiteellinen juristi Ilja Pad?in Vieljärvellä kuratoimansa näyttelyn avautumisen aikoihin. Ilja maalasi värityskirjoja, piirsi kuvituksia kirjoihin, joita luki äitinsä kanssa, osallistui piirustuskilpailuihin
Näyttely on järjestetty Karjalan taiteilijoiden luovan liiton ja Karjalan kielen kodin voimin. (Karjalan eeppisiä lauluja). Projektin aikana he halusivat muun muassa julkaista albumin kuvituksista ja järjestää maalauskurssin Vieljärven koululaisille, mutta he eivät saaneet tukea. Siihen ei ole koskaan ennen tehty kuvituksia, näyttelyn kuraattori Ilja Pad?in, asianajaja ja taiteilija, kertoo. Hänen taideteoksiaan on myös käytetty muutaman kirjan kuvituksina. Jevsejevin rintakuvaveistoksen on tehnyt Aleksandr Akulov. Näyttelyn teokset pohjautuvat kansanrunouden tutkijan ja professorin Viktor Jevsejevin laatimaan, vuonna 1950 ilmestyneeseen kirjaan ?????????. Karjalazet eeppizet pajot -näyttelyn idea syntyi tämän vuoden kunniaksi, joka on julistettu Karjalan tasavallassa Karjalaisten runojen vuodeksi. Ensimmäisenä ilmestyi yllä mainittu kirja vuonna 1950, toisena 1990-luvulla kaksiosainen kirja (??????-??????. ????. Karjalan kansalliseen teatteriin siirtyneessä näyttelyssä on teoksia 11 taiteilijalta. Erityistä huomiota haluaisin kiinnittää taiteilija Aleksandr Akulovin tekemään professori Jevsejevin rintakuvaan, Pad?in sanoo. Kolmantena julkaistiin 2000-luvulla Valentina Mironovan laatima julkaisu Anuksen karjalazien eeppiset pajot. KUVA: MIHAIL SKRIPKIN Näyttelyn teokset pohjautuvat kansanrunouden tutkijan Viktor Jevsejevin laatimaan kirjaan. Näyttely on myös kaksikielinen, tekstit ovat venäjäksi ja karjalaksi, Pad?in kertoo. ???????. ????), jonka toimittajana oli sama Viktor Jevsejev. — Näyttelyn sulkeuduttua Vieljärvellä se siirretään Karjalan kansalliseen teatteriin ja on siellä avoinna 15. — Elias Lönnrotin laatima Kalevalaeepos on kaikille tuttu, mutta Kalevala ei ole ainoa eeppinen teos Karjalassa. JELENA MALODUSHEVA Eeppisten laulujen kuvituksia esillä Vieljärvellä Karjalan eeppisten laulujen kuvitukset olivat esillä ensimmäistä kertaa Vieljärven Karjalan kielen kodissa. Näyttelyn järjestäjät laativat projektin ja pyysivät tukea sen toteuttamiseen Karjalan kulttuuriministeriöltä. — Jevsejevin Karjalan eeppisiä lauluja on kaksikielinen julkaisu, johon on koottu karjalankielisiä runoja ja niiden runomuotoisia venäjännöksiä. tammikuuta saakka, Pad?in sanoo. Ensimmäisessä kuvassa on hiiri, toisessa mäntymetsä ja kolmannessa metsästäjä. K arjalan eeppisten laulujen kuvitukset ovat ensimmäistä kertaa esillä Vieljärven Karjalan kielen kodissa. Uuden näyttelyn tarkoituksena on kiinnittää huomiota Jevsejevin kirjaan Karjalan eeppisistä lauluista. — Projektiin osallistui yksitoista taiteilijaa. Näyttelyssä on esillä yhteensä 25 eri tekniikoilla tehtyä teosta. Pad?in esittelee näyttelyssä triptyykkinsä. Hänen mielestään triptyykki on paras keino esittää kirjan runoja. Karjalassa on painettu kolme kirjaa, joissa on Karjalan eeppisiä runoja. Pad?inin tuotannon pääaiheita ovat Karjala ja karjalainen kulttuuri. ????????. KUVA: MIHAIL SKRIPKIN 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 194
vuosikirja ja jaettiin kekrinpäivän tunnustuspalkinnot. Paradigma tarkoittaa minkä tahansa tieteenalan kulloinkin hyväksyttyä oppirakennelmaa, joka ohjaa käytännössä sitä, millaisia kysymyksenasetteluja ko. Kekrinpäivän tunnustuspalkintoina jaettiin taiteilija Leena Lehdon uniikkeja Tulesta tulleet -keramiikkaveistoksia. Kannen valokuva Harmaa meri (2019) on taiteilija Aura Saarikosken käsialaa. Hän myöntää sen olleen vaativa tehtävä. Kalevalaseuran vuosikirjojen satavuotinen kaari: vasemmalla ensimmäinen vuosikirja vuodelta 1921, oikealla juuri julkaistu Paradigma (2021). . Juhlava vuosikirja on sisällöltään ansiokas ja ulkoasultaan seesteisen tyylikäs. Moninaisuus esiin Kekriseminaarin esityksessään Ulla Piela tiivisti vuosikirjan vuosisataista kehityskulkua elävästi. – Kalevalaseuran vuosikirja on kiinnostanut muitakin lukijoita kuin folkloristiikan tutkijoita. tieteenalalla tehdään: mitä tarkkaillaan ja tutkitaan, millaisia kysymyksiä tutkimustilanteissa esitetään ja kuinka niitä esitetään, sekä kuinka tutkimustuloksia lopulta tulkitaan. 20 vuotta vuosikirjaa toimittaneena hänellä on kuitenkin aiheeseensa vahva perspektiivi. Käsillä oleva Kalevalaseuran 100. Tilaisuudessa julkistettiin Kalevalaseuran 100. Vuoden 2021 tunnustuspalkinnot Kalevalaseuran hallitus myönsi kekrinpäivän tunnustuspalkinnot viidelle Kalevalaseuran kekriseminaaria vietettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa perjantaina 29.10.2021. vuosikirja esittelee 17 tutkimusartikkelin voimin folkloristiikan suuntaviivoja, keskusteluja ja kysymyksenasetteluita. Teemansa ja nimensä Paradigma kirja sai perinteentutkija Ulla Pielalta, joka on ollut kirjan pitkäaikainen toimittaja ja vastannut myös Kalevalaseuran toiminnanjohtajan tehtävistä 2002–2019. – Myös paradigmaattiset erimielisyydet ja kiistat avautuvat useassa artikkelissa – ristiriidat, joista harva on lukenut, mutta moni kuullut kahvipöytäkeskusteluissa, totesi Niina Hämäläinen. Se ei pyri ykseyteen eikä yksimielisyyteen, vaan moninaisuuden esilletuomiseen, kuvaili Piela. Se on tieteenalan koetinkivi, estradi ja joskus ehkä myös periferia. Ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinnon sai dosentti Frog. Omassa artikkelissaan Kalevalaseuran vuosikirja 100 vuotta – Vaiheita, aiheita ja paradigmoja Piela hahmottaa sadan vuoden aikana folkloristiikassa esiin nousseita paradigmoja. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 195. Vuosikirjan voi poikkeuksellisesti lukea ja ladata omalle koneelle verkosta, osoitteessa Oa.finlit.fi/site/books. KEKRISEMINAARI Kekriseminaari – vuosikirjojen vuosisataa ja tunnustuspalkintoja K alevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen avasi tilaisuuden painottaen juhlinnan kohdetta, Kalevalaseuran sadatta vuosikirjaa
Onnittelemassa Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen ja vasemmalla prof. Duo Pajolaine eli kansanmuusikot Emmi Kuittinen ja Minsku Tammela esittivät näytteitä uusista musiikillisesta tulkinnoistaan. Teksti ja kuvat: Katri Kovasiipi 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 196. Ennakkotietojen perusteella elokuKEKRISEMINAARI Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot vastaanottivat Juhana Saarelainen, Margot Apilainen ja Tuula Hyyrö. Saarelainen on ansioitunut Elias Lönnrotin toiminnan perustana olevan filosofisen ajattelun tutkijana ja selvittäjänä. Perinteen taitajien ja tallentajien palkinnon saivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruutoimintaan aktiivisesti osallistuneet ja siten SKS:n arkiston kokoelmia kartuttaneet Ella Heino Imatralta, Margot Apilainen pääkaupunkiseudulta, ja Tuula Hyyrö Lempäälästä. emer. suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneelle tutkijalle, asiantuntijalle ja perinteen tallentajalle. Ansioituneen tutkijan palkinnon sai dosentti Frog Helsingin yliopistosta. Elokuvaa on luonnehdittu kansatieteelliseksi, taiteelliseksi ja kulttuuriseksi konstruktioksi, joka heijastelee mielikuvia kalevalaisesta perinteestä, jollaista ei sellaisenaan ole koskaan ollut. Kekriseminaarin päätteeksi näytteen omasta tulkinnastaan elokuvan ääniraidaksi esitti duo Pajolaine, jonka muodostavat kansanmuusikot Emmi Kuittinen ja Minsku Tammela. Uutta musiikkia Pajolaisen esitys oli ennakkomaistiainen ensi keväänä julkaistavasta Häiden vietto Karjalan runomailla -elokuvan uudesta musiikista. Tuon retken aikana filmille tallennettiin rekonstruktio karjalaisista hääperinteistä, jotka olivat häviämässä jo tuolloin. Elokuvan sisällön ja tapahtumat oli suunnitellut Kalevalaseuran työryhmä, joka myös ohjasi filmin ja kuvasi sen suojärveläisten kanssa. Kuvaus elokuvan 1920-lukulaisesta tekoprosessista ja valmiin elokuvan vastaanotosta löytyy Kalevalaseuran verkkosivuilta: Kaku.kalevalaseura.fi/haidenvietto-karjalan-runomailla/ Osa elokuvasta löytyy sen nimellä hakien myös YouTubesta. Nuoren tutkijan tunnustuspalkinnon sai kulttuurihistorioitsija, FT Juhana Saarelainen Turusta. Tanssi vuosisadan takaa Kekriseminaarin lopuksi pääsimme nauttimaan valloittavasta aikamatkasta sadan vuoden taakse. Uudessa versiossa musisoivat Kuittisen ja Tammelan lisäksi myös laulaja-puhallinsoittaja Juulia Salonen sekä kantelisti-laulaja Maija Kauhanen. van ääniraidan uudessa tulkinnassa merkittävän roolin saavat myös kuuluisana itkuvirsien taitajana tunnettu Matjoi Plattonen Suistamon Loimolasta ja suojärveläinen kanteleensoittaja Iivana Brelo. Juhlasalin seinälle heijastui riehakas tanssikohtaus, joka sisältyy vuonna 1920 Suojärvellä tallennettuun elokuvaan. Pekka Hakamies. Elokuvan alkuperäisen musiikin sävelsi Armas Launis. Katoavia perinteitä tallentamaan ja kuvittamaan syntyi elokuva Häiden vietto Karjalan runomailla (1921)
Mikä on rakkain kielesi. K alevalaseuran ansioituneen tutkijan palkinnon sai Helsingissä asuva, Yhdysvalloissa syntynyt filosofian tohtori, dosentti Frog. Silloin aloin oppia myös karjalaa, mutta vain lukemaan enkä puhumaan. Lukuisten Suomen Akatemian hankkeiden ja säätiörahoitteisten projektien vetäjänä ja tutkijana työskennellyt Frog sai Helsingin yliopistossa folkloristiikan dosentin arvon vuonna 2013. – Nyt johdan Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta Aineellisuus, suullinen runous, myyttinen tieto ja eletty ympäristö (ASME). Osaan lukea karjalaa, mutta keskustelussa vastaan tavallisesti suomeksi. – Kalevalaiset, mytologiset, eeppiset runot. Frog valmistui tohtoriksi vuonna 2010 University College Londonissa, alanaan Scandinavian Studies. – Pidän myös Rainer Maria Rilken runoista, jotka näyttävät, että jopa saksan kieli voi olla kaunis. – Kurssilla opin myös, että Kalevala on Elias Lönnrotin tekemä kirja, eikä ’aitoa’ mytologiaa, ja tunsin itseni petetyksi! Näin aloin tutkia sitä, kuinka Kalevala tehtiin kansanrunoudesta, minkä jälkeen siirryin tutkimaan suomalais-karjalaista runoutta ja mytologiaa. Niissä on koko maailma, joka vaihtelee kylästä kylään ja ihmisten mielikuvasta toiseen. Väitöskirjassaan Baldr and Lemminkäinen: Approaching the Evolution of Mythological Narrative through the Activating Power of Expression. Kuinka olet oppinut suomea – osaatko myös karjalaa. – Jokainen kieli on oma juttunsa, ja minun on vaikea verrata niitä toisiinsa. Frogin erikoisalaa ovat suomalais-karjalainen suullinen runous, uskomusperinteet sekä viikinkiaikainen ja keskiaikainen mytologia ja runous. Tutkijana Frogia luonnehtivat teoreettinen äly, metodologinen mielikuvitus ja poikkeuksellisen lavea aineistontuntemus. Ja löydän jotain mystisesti lumoavaa Planet P Project -bändin laulujen sanoituksista. Olen kiitollinen enkä ole voinut lopettaa hymyilemistä! – Minulle merkitsee todella paljon, että minut tällä tavalla tunnustetaan teoriaja metodologiatyöstäni. Osaat ilmeisesti useita kieliä. A Case Study in Germanic and Finno-Karelian Cultural Contact and Exchange hän keskittyi vertailevaan mytologiantutkimukseen. Pitää myös olla varovainen, koska jos yhtä rakastetaan enemmän kuin toisia, toiset voivat tulla kateellisiksi, ja mikään ei ole pahempaa kuin kostonhimoinen kieli. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 197. KATRI KOVASIIPI KEKRISEMINAARI Ansioitunut tutkija: dosentti Frog Dosentti Frog tunnetaan monipuolisena, tutkimustraditiota uudistavana tutkijana. Sait kymmenen vuotta sitten Kalevalaseuran nuoren tutkijan tunnustuspalkinnon – miltä tuntuu nyt, kun sait myös ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinnon. Se on uskomaton kunnia minulle. – Tämä oli täydellinen yllätys. Heti aloitettuani jäin koukkuun. Mitä sinulla on nyt työn alla, mitä tutkit parhaillaan. – Tällä hetkellä tutkin suomalais-karjalaisen kansanrunouden ja mytologian metamorfooseja. Hänet nimetään kansainvälisestikin edellä mainittujen alojen merkittävimpiin kuuluvaksi tutkijaksi, ja Kalevalaseuran palkintoperusteissa nostetaan esiin hänen laajat ja kiinteät kansainväliset verkostonsa. Mutta vain kalevalaisten runojen kieleen ja kertomukseen voin kadottaa itseni päivien ajaksi. Millaiset runot ovat lähinnä sydäntäsi. – Minnesotan yliopistossa opiskelin kirjakieltä muutaman vuoden ajan 1990-luvulla, mutta elämä on paras opettaja, ja opin enemmän, kun tulin Suomeen. Haastattelussa Frog Frog kertoo haastattelijalle, kuinka hän alun perin kiinnostui suomalais-karjalaisesta ja kalevalaisesta runoudesta: – Opiskelijana Minnesotan yliopistossa kävin kursseja Kalevalasta ja skandinaavisesta mytologiasta samaan aikaan. KUVA: KIRA LESKINEN. Frogin erikoisalaa ovat suomalais-karjalainen suullinen runous, etenkin kalevalamittainen epiikka ja loitsut, uskomusperinteet, viikinkiaikainen ja keskiaikainen mytologia ja runous sekä suomalainen viikinkiajan tutkimus. Mikään ei ole merkityksellisempää kuin tietää, että ihmiset, joiden mielipiteitä kunnioitetaan, arvostavat työtäsi. Palkintoperusteet “Hänen hallitsemansa aineistokokonaisuudet ja -tyypit ovat häkellyttävän moninaiset: hän työskentelee tottuneesti keskiaikaisten käsikirjoitusten, varhaisten kielimuotojen korpusten ja arkeologisen datan parissa mutta myös 1800-luvun kontekstissa syntyneiden perinneaineistojen ja teosten tai tämänhetkisen median kontekstissa. Hän on uudistanut tutkimustraditiota kehittäen ja uudelleenarvioiden niiden peruspilareita ja avaten rajoja monitieteisiin, ilmiölähtöisiin ulottuvuuksiin”, todetaan palkintoperusteissa. Ihastuin siihen, että Suomi ja Skandinavia olivat olleet yhteydessä satojen vuosien ajan, mutta niiden mytologiat olivat niin erilaisia toisiinsa verrattuna. Odotan myös pandemian loppumista, jotta voin lähteä uudelleen Indonesiaan kenttätöihin, ja siihen asti tutkin koronaan liittyviä salaliittomyyttejä
KUVA: KARJALAN SIVISTYSSEURAN ARKISTO 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 198. Kasvuvuotensa ja 10-luokkaisen keskikoulun hän kävi Koutajärven rannalla sijainneessa Knäsöissä, Murmanskin alueella, jonne perhe oli muuttanut sodanjälkeisten vaikeiden vuosien aikana nälkää pakoon, paremman leivän toivossa. Karjalan kieli saattoi elää ainoastaan perhepiirissä, suullisessa muodossa. Kielletty kielikeskustelu heräsi Vielä 30–40 vuotta sitten karjalan kielestä ei uskallettu puhua kummallakaan puolen Neuvostoliiton ja Suomen välistä rajaa. Zaikov syntyi Kiestingissä 16.10.1946. Karjalan Rahvahan Liiton alueosastoja alkoi syntyä eri puolille Karjalan tasavaltaa. Tieteellistä pohjaa ja materiaaleja Petroskoin yliopistoon perustettiin vuonna 1990 Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunta, johon kuuluvan Kirjoitetun vienankarjalan isä Pekka Zaikov 75 vuotta SYNTYMÄPÄIVÄT Professori Pekka Zaikov luennoi Kuusamossa Tie Vienaan -symposiumissa vuonna 2018. Perestroikan myötä 1980-luvun puolivälin jälkeen Neuvostoliiton ilmapiiri vapautui, ja kielen elvytykseen kohdistui innostusta etenkin 1990-luvulla. Toukokuussa 1987 Petroskoissa järjestettiin konferenssi “Karjalaiset”, jonka yhteydessä perustettiin Karjalan kulttuuriseura ja päätettiin ryhtyä aktiivisesti elvyttämään karjalan kieltä. Karjalan tasavallassa siitä puhuminen oli käytännössä myös kiellettyä, ja opettajat kielsivät karjalaislapsia puhumasta äidinkieltään, koska heidän oli puhuttava vain venäjää. Armeija-aika vei Zaikovin Riikaan tulkin tehtäviin, minkä jälkeen avautuivat ovet akateemisiin opintoihin Petroskoin yliopiston historiallis-filologisen tiedekunnan suomalais-ugrilaiselle osastolle. 1980-luvulta alkaen Zaikov keskittyi karjalan kielen tutkimiseen, ja hänen karjalan kielen verbeihin keskittyvä väitöskirjansa valmistui vuonna 1996. P ’otr Mefodijevi. Myöhemmin Karjalan kulttuuriseura nimettiin Karjalan Rahvahan Liitoksi (KRL), jonka puheenjohtajana Pekka Zaikov toimi vuosina 1990–1999. KUVA: AILA-LIISA LAURILA Juuri perustetun nukketeatteri ?i?iliuškun innostunutta väkeä vuonna 2005. 1980-luvulla mahdollistui myös karjalan kielen tutkiminen, ja siihen Zaikov keskittyi. Toiminta monipuolistui, ja eri kylissä ryhdyttiin järjestämään esimerkiksi karjalaisia kesäpruasniekkoja ja kielikerhoja. Opintojensa edistyessä Zaikov syventyi tutkimaan Kuolan niemimaalla saamelaismurteita ja sai valmiiksi lisensiaatintyönsä Akkalan saamen murteesta vuonna 1979. VÄITÖKSET Vienankarjalan kirjakielen kehittämisen ja elvyttämisen merkkihenkilö, professori Pekka Zaikov on täyttänyt 75 vuotta
Kun karjalan kielen opiskelu oli saatu vakiinnutettua Petroskoin yliopistossa, ?i?iliušku-nukketeatterin näyttelijöiksi pääsivät vienankarjalan ja livvinkarjalan opiskelijat. Kimmokkeen nukketeatteri-ideaan Zaikov sai jo 1980-luvulla vierailtuaan Petroskoissa nukketeatterissa ja huomattuaan, että se esiintyi vain venäjäksi. Muutto Joensuuhun tarjosi karjalan kielen professorille muistutuksen karjalan kielen elvytyksen ja aseman parantamisen tärkeydestä myös uudessa asuinpaikassa. Teatteri oli Zaikovin näkemyksen mukaan mainio paikka saada opiskelijat käyttämään kieltä varmemmin ja harjoittelemaan ääntämystä – opintojen jälkeen monilla olisi myös valmiuksia perustaa uusia, paikallisia teatteriryhmiä. c) 5. Kehittämistyössään Zaikov on kiinnittänyt huomiota erityisesti lasten tarpeisiin: lapsia olisi hankalaa motivoida karjalan oppimiseen, jos kirjoitettu kieli poikkeaisi paljon siitä kielimuodosta, jota kodeissa puhutaan. sanastoerot, ovat huomattavia. Vienankarjalan ja livvinkarjalan murre-erot, mm. Työsarkaa Suomen puolella Pekka Zaikov veti runsaat 10 vuotta vienankarjalan ja kulttuurin kesäkursseja opettajille, lastenkasvattajille ja toimittajille. ?i?iliušku tarkoittaa a) sisiliskoa b) liuskekiveä c) liukasta keliä 3. c)OIKEAT VASTAUKSET: 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 199. Vuonna 2006 Pekka Zaikov nimitettiin Kalevalaseuran kunniajäseneksi ja vuonna 2016 Oulun yliopiston kunniatohtoriksi. Zaikov merkitsi muuttoon liittyviin asiakirjoihin äidinkielekseen karjalan, mutta viranomaiset vaihtoivat sen venäjäksi. b) 6. Hänet valittiin tehtävään, ja työt alkoivat vuoden 2009 alussa. Aapisen valmistuttua kasvoi huoli, miten saadaan lisää karjalan kielen oppimateriaaleja valmistettua tarpeeseen nähden riittävän ripeässä tahdissa. Se on nimeltään a) poklietta b) petshorkka c) runtukka 7. Vienankarjalaisen talon portaikossa voit nähdä salaperäisen komeron. Suomi ei tunnustanut karjalaa kieleksi. Karjalan kielen normittamisen käynnistyttyä hän laati vienankarjalalle latinalaisen aakkoston, ja Vienan aapini julkaistiin 1992. a) 7. ?i?iliušku syntyi Zaikov on syvällisesti ymmärtänyt, miten tärkeää kielen siirtäminen sukupolvelta toiselle on, jotta kieli pysyisi elinvoimaisena. Zaikov on pitänyt tärkeänä, että eri alueilla puhutuilla karjalan kielen murteilla on oma kirjakielensä. Tuolloin toisena kouluttajana oli Aleksandra Stepanova. Vienan Karjalassa vuosina 1918–19 toimineen Karjalan rykmentin johtaja oli syntyperältään a) irlantilainen b) venäläinen c) skotlantilainen 4. Kun Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen professuuri tuli haettavaksi, Zaikov päätti hakea professuuria suomen kielen professorin Marjatta Palanderin kannustamana. a) 4. Myös niille tahoille, jotka ovat ehdotelleet vienankarjalan kirjakieleksi lähintä sukukieltä suomea, Zaikovilla on ollut hyvin perusteltu vastaus: suomi olisi mahdoton kirjakieli vienankarjalaisille jo suuresti poikkeavan kielioppinsa ja ääntämisensä vuoksi. Tsupukoiden kuoritaikina valmistetaan a) ruisjauhoista b) vehnäjauhoista c) kaurajauhoista Tunnetko, tiedätkö, oletko tietoniekka. 1.b ) 2. “Pitäy ruveta toimeh eikä itkie”, Zaikov totesikin Oma Mua -lehden haastattelussa kannustukseksi karjalaisille kielenelvyttäjille. a) 3. Jos Vienan Karjalassa "keryän hepokkua", vakassani on a) vadelmia b) punaherukkaa c) mesimarjoja 5. Runonlaulaja Santra Remsujeva syntyi a) vuonna 1904 Uhtualla b) vuonna 1914 Vuokkiniemellä c) vuonna 1918 Jyskyjärvellä 6. Hän itse on laatinut lukuisia karjalan kielen oppimateriaaleja, sanakirjoja ja lukemistoja sekä muun muassa Vienankarjalan kieliopin Karjalan Sivistysseuran kustantamana vuonna 2013. Jos taas kirjoitettu vienankarjala katoaisi suomen kirjakielen tieltä, sen tilalle tulisi ainoastaan venäjä. VÄITÖKSET karjalan ja vepsän kielen laitoksen johtajaksi Pekka Zaikov eteni. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1991 Kalevalassa ja seuraavana vuonna Kuusamossa. Vuodesta 2004 lähtien kurssit on järjestetty yhteistyössä Karjalan Sivistysseuran kanssa, opettajina Valentina Karakina ja Olga Karlova. Elias Lönnrotin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi a) 250 vuotta b) 220 vuotta c) 200 vuotta 2. Karjalankielisiä näyttelijöitä ei kuulemma voinut löytää, mutta ajatus karjalankielisestä nukketeatterista jäi silti itämään Zaikovin mieleen. Teatteri on tuonut elävää karjalankielistä kulttuuria Karjalan tasavallan eri alueille ja Tverin alueen kaupunkeihin sekä Suomeen suuntautuneilla lukuisilla vierailunäytöksillään. Zaikovin ja Karjalan Rahvahan Liiton aloitteesta perustettiin Karjalankielinen nuorisonukketeatteri ?i?iliušku vuonna 2005 Petroskoihin, yhteistyössä Karjalan tasavallan Kansallisten kulttuurien keskuksen, Nuori Karjala -järjestön ja Petroskoin yliopiston kanssa. KATRI KOVASIIPI TIETONIEKKA 1
Karjalan Sivistysseura, 2021, 133 s.. Se on tositapahtumiin perustuva suomalais-karjalaisen perheen muistelu kesästä, jolloin lapset ryhtyivät hoitamaan maatilalle asumaan asettunutta ilkikurista, fiksua, orpoa varista. – Par embua sanua en vie nikonzu kuulluh. Karjalankieliset lastenkirjat ovat hyvä, jopa välttämätön alku kohti karjalan kielessään viihtyviä nuoria ja nuoria aikuisia, jotka kykenevät kirjoittamaan myös omat runonsa, scifinsä, räppinsä ja starinansa karjalaksi – ja lopulta siirtämään rakkauden karjalan kieleen myös omille lapsilleen. Lastenkirjaklassikot, joilla on merkitystä jo usealle lukijasukupolvelle, toimivat mainioina kielen oppimisen tukijoina kaikille, jotka ovat aloittaneet karjalan kielen opiskelun vasta aikuisena. Kunnas puhui ääneenlukemisesta suomen kielen näkökulmasta, mutta samaa voi soveltaa mihin tahansa kieleen – myös karjalaan. Karjalan Sivistysseura, 2021, 105 s. [...]– K ogo kaikkii sanoi paremban, – vastai Peppi. – Uuvven sanan, – sanoi P eppi da ka?ahtihes T ommih da Annikah, buiteku ei ni huomannus heidy aijemba. Eemeli vienankarjalaksi “Mie tahon miun huraškaisen – Mie tahon miun pyššykkäisen!" Astrid Lindgrenin lastenkirjaklassikon Vaahteramäen Eemeli on kääntänyt vienankarjalaksi Olga Karlova. 1950-lukulaisen maatilan elämänmenoa huokuvan tarinan on kertonut Kondien setä Jorma Salonen. Kalle-varoin starinoi Monessa mukana oleva Karjalaaktivisti ja kielentutkija, sosiolingvisti Tuomo Kondie on yhdessä Jorma Salosen ja Therese Olenius-Noopilan kanssa toteuttanut kaksikielisen lastenkirjan nimeltä Kalle-varoin starinoi – Kalle-variksen tarinoita (KSS 2021). Lastenkirjat kasvattavat karjalan kielen suvai??ijoita Karjalan Sivistysseura on julkaissut viime vuosina joukon lastenkirjoja. Äskettäin edesmennyt runoilija Kirsi Kunnas on korostanut, miten tärkeää on lukea lapsille ääneen. Kaikki Pepit karjalaksi Karjalan Sivistysseura on julkaissut jo useiden sukupolvien rakastamat Astrid Lindgrenin Peppi-kirjat karjalaksi. Niitä lukien sanasto vahvistuu, kielen rytmi tarttuu, lukemiseen tulee sujuvuutta ja intensiteettiä – ja mikä parasta, karjalaksi lukeminen on hauskaa! Myös Karjalan Sivistysseuralle livvinkarjalaksi käännöksiä tehnyt Aleksi Ruuskanen toteaa, että hänen karjalansa ei ole muamonkieli, vaan muuminkieli: hän kertoo oppineensa kielen karjalaksi käännettyjä Muumi-kirjoja lukien. Näillä julkaisuilla on iso merkitys karjalan kielen elvytyksen kannalta. Tarinakokonaisuuden editoimisesta ja käännöksestä livvinkarjalaksi vastaa Tuomo Kondie. Š?erbakovan ensisijaisena lähdetekstinä ovat olleet venäjänkieliset LASTENKIRJOJA KARJALAKSI Peppi Pitkysukku suvimerel Kalle-varoin starinoi – Kalle-variksen tarinoita ”Kalle oli viruttainnuh klumbas da konzu se huomai Ailan pal’lahat varbahat rubei se nennii n’okkimah, lienöygo duumainnuh, što net oldih mittah syödävät böbökät.” Karjalan Sivistysseura, 2021 Pehmeäkantinen kirja, 27 s. K arjalaksi julkaistua kirjallisuutta ei ole vielä olemassa tarpeeksi, joten jokainen uusi nimike on tervetullut. Peppi-kirjojen käännökset livvinkarjalaksi ovat syntyneet Tamara Š?erbakovan ja Aleksi Ruuskasen yhteistyönä. Therese OleniusNoopilan mehevä akvarellikuvitus luo kirjaan lukemaan kutsuvaa tunnelmaa. Silloin lapsi omaksuu kielen rytmin ja sen ilmaisuvoiman mahdollisuudet kuin itsestään. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 200 – Midäbo sinä sit keksiit, Peppi. Julkaistaan joulun alla. Karjalan ja suomen kielen rinnakkaisuus auttaa tekstin seuraamisessa sekä kielen oppimisessa ja siirtämisessä. Jotta kieli voisi elää ja kehittyä, ja kielellä voisi ajatella vivahteikkaita ajatuksia, tarvitaan sillä kirjoitettua kaunokirjallisuutta kaiken ikäisille
Lopputuloksen kannalta alkuperäisten kuvitusten käyttö onkin erittäin hyvä asia: karjalaksi on saatu myös visuaaliselta ilmeeltään ja tunnelmaltaan aidot ja alkuperäiset Peppi-kirjat. KATRI KOVASIIPI Sarjakuvasanakirja eteläkarjalaksi: Adaman gruunu vienankarjalaksi: Otavaisen kruunu livvinkarjalaksi: Odavan koronu Pehmeäkantinen kirja Karjalan Sivistysseura, 2021, 56 s. Lisäksi Ruuskanen on toimittanut Š?erbakovan käännösosuuksia lähentämällä niitä alkutekstiin. Eeva-Kaisa Linna ja Aleksi Ruuskanen kertovat ensimmäisen Peppikäännöksen tarinan kirjoituskokoelmassa Meijän hierus – esseitä karjalan kielestä (KSS 2019). Sarjakuvasanakirjan eri murreversiot antavat varmuutta oman kotimurteen tai oman suvun lähimurteen sanaston ja kielen käyttöön. Kielentarkastajana käännöksissä on toiminut Natalia Giloeva, joka on tehnyt teksteihin kielenhuoltoa ja täsmentänyt niiden ilmaisutapoja normitetun livvinkarjalan mukaiseksi. Joensuulainen LASTENKIRJOJA KARJALAKSI sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen on loihtinut mukaansa tempaavan kuvituksen, joka ruokkii jokaisen sivun runsasta sanastoa milloin kotoisan arkisessa, milloin metsäisessä tai jopa lumoavan sadunhohtoisessa ympäristössä. Esseen lopetus osuu naulan kantaan: ”…kun on tarpeeksi rohkea ja vahva, voi vaikka nostaa ilmaan hevosen ja oppia karjalan kieltä, vaikka olisi itse vielä melko pieni.” Sarjakuvasanakirja elää Karjalan Sivistysseuran tänä vuonna kustantama Adaman gruunu on lapsille suunnattu mutta kaikenikäisille erinomaisesti sopiva karjalan kielen perussanakirja. Kirja on toteutettu kolmella karjalan kielen päämurteella: eteläkarjalaksi (Adaman gruunu), jolla kääntäjä ja opettaja Katerina Paalamo alun perin sarjakuvasanakirjan kirjoitti, sekä vienankarjalaksi (Otavaisen kruunu) ja livvinkarjalaksi (Odavan koronu). Jokaisen sivun reunoja kiertävät ornamenttimaiset kuvarivistöt antavat runsaasti paikkoja sivun aihetta syventäville sanoille – vaikkapa erilaisia tunteita ilmaiseville ilmeille, metsän eri puulajeille tai maatilan työvälineille. Tilanteet ja tarina etenevät sulavan luonnollisesti. Näin käännöksiin on saatu yhdistettyä elävää karjalan kieltä ja uskollisuutta alkuperäiselle tekstille. Vienankarjalaisesta käännöksestä vastaa Olga Karlova ja livvinkarjalan käännöksestä Ilja Moshnikov. Toisaalta eri versioita vertaillen voi tutkia, miten karjalan kielen päämurteet eroavat toisistaan ja mikä niille on yhteistä. Astrid Lindgrenin kirjallista perintöä ja julkaisuoikeuksia hoitava Astrid Lindgren Aktiebolag on edellyttänyt myös teosten alkuperäisten, Ingrid Vang Nymanin luomien kuvitusten käyttöä. Peppi-käännökset, Ruuskasella ruotsinkieliset alkuteokset. Kukin murre tulee käsitellyksi omana kirjasenaan. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 201. Jaoimme loput luvut keskenämme. Minä käänsin omat lukuni ruotsista suomennoksien avulla, hän omat lukunsa pääosin venäjästä. Lukijana voi unohtua pitkäksikin aikaa tietyn sivun tai aukeaman sanastoihin, joita eläväinen kuvitus auttaa painamaan mieleen. Kuvittajan otteessa kukkii myös huumori. Lopuksi sitten toimitin Tamaran osuudet ja lähensin niitä ruotsinkieliseen alkutekstiin hänen hyväksynnällään, Ruuskanen kertoo. Oikeastaan jokainen sarjakuvasanakirjan sivu on taideteos. – Kun tutustuimme Itä-Suomen yliopiston Kiännä!-hankkeen (2015–2018) käännösseminaarissa, Tamara oli kääntänyt ensimmäisen Pepin alusta pari lukua
KUVA: KARJALAN KUNINGAS 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 202. elokuuta 1917. Eversti P. Woodsin persoonasta ja urasta innoittunut Karjalan Kuninkaan kirjoittaja, historiantutkija Nick Baron on keskittynyt jo kauan Venäjän Karjalan tutkimiseen. Hän kuitenkin mainitsee Kuinka britti-imperialistista tuli karjalaisten ystävä Philip Woods kuvattuna 8. Vaaran kirjaa voi lämpimästi suositella Karjalan kuninkaan taustalle tai rinnalle. Virheelliset tiedustelutiedot ja tahallaan liikkeelle lasketut huhut lisäsivät varustelua, ja joukkoja kasvatettiin puolin ja toisin. KSS 2021 Ei tarvitse lukea kovin pitkälle Nottinghamin yliopiston professorin Nick Baronin kirjaa Karjalan kuningas, kun tulee jo vakuuttuneeksi, että karjalaismiehiä Vienan korpikylissä rykmenttiinsä värvännyt brittieversti Philip J. S. Eipä silti mennyt kauankaan, kun Woods oli hyvin sitoutunut karjalaisiin joukkoihinsa, joihin onnistui värväämään lisää väkeä vauhdikkaasti. Hän kertoo heti havainneensa, että tuo päiväkirja sisälsi arvokasta uutta tietoa niin Venäjän sisällissodasta, Karjalan kansan historiasta kuin ensimmäisen maailmansodan ympärysvaltojen vuosina 1918–1919 PohjoisVenäjälle tekemästä interventiostakin. Filsellille heinäkuussa 1919 Woods kirjoitti: ”Minä tiedän, mihin he pystyvät, [...] ja jos heihin suhtaudutaan kuin ’valkoisiin ihmisiin’, he käyttäytyvät vastaavasti, mikä on paljon paremmin kuin monilla paremmat lähtökohdat saaneilla ihmisillä.” Karjalaisten tappio Karjalan rykmentin palveluksessa kaatuneiden karjalaisten määristä Woods ei kerro mitään. Woods oli erityinen ja monisärmäinen henkilö. Ensi kohtaamistaan karjalaisten kanssa Woods on luonnehtinut ”partaturjakerosvojen lähetystön” vastaanottamiseksi. Woodsin johtaman Karjalan rykmentin päätehtävä olikin häätää suomalaisjoukot pois Vienan kylistä. Kirjeessään Karjalan vapaaehtoispataljoonan uudelle komentaja H. J. Lopulta rykmentti päätyi vastatusten myös bolsevikkien kanssa. Woods ja brittiläinen interventio Pohjois-Venäjällä 1918–1919 Suomennos Mirko Harjula 384 s. Lontoon Imperial War Museum tarjosi Baronille yllättävän aarteen, kun hän sattui löytämään sieltä eversti Philip Woodsin (1880–1961) Karjalan päiväkirjan. Vieraat joukot haluttiin pois omista kylistä, ja brittiläisten komento, varustus ja muonitus antoivat sopivaa tukea karjalaisten tukalaan tilanteeseen. Irlantilaissyntyisenä hän koki myös jotain hyvin tuttua: ”Karjalaiset”, Woods kirjoittaa muistelmissaan, ”olivat irlantilaisten kaltaisia siinä, että heitä pystyi johtamaan muttei ohjaamaan.” Woods kasvoi myös puolustamaan joukkojaan, kun niihin kohdistui tekaistuja syytöksiä kapina-aikeista tai silkkaa rasistista kohtelua, johon tuon ajan ammattisotilaat olivat hakeneet mallia Etelä-Afrikan komennuksilta. Win-win-tilanne Erityisesti Muurmannin rata kuumensi ympärysvaltojen tunteita: brittiläiset saivat tietoja Suomen rajalle kokoontuvista saksalaisten johtamista suomalaisista joukoista. Hyvin jäsennettyä ja lukijaystävällisesti kerrottua tutkimustietoa Vienan tilanteesta ja Karjalan rykmentin perustamisesta on julkaistu aiemmin myös Pekka Vaaran kirjoittamassa teoksessa Viena 1918 – Kun maailmansota tuli Karjalaan (Docendo 2018). Brittiläisten tavoite suojata Muurmannin rataa ja strategisesti tärkeitä Pohjoisen Jäämeren merialueita saksalaisilta, joita valkoiset suomalaisjoukot tukivat, yhdistyi lopulta vienankarjalaisten tarpeisiin. Karjalaiset kaipasivat vapautusta niin suomalaisten, venäläisten kuin bolsevikkienkin valtapyrkimyksistä. Osa Karjalan kansasta haaveili autonomiasta, ja brittiläisessä ohjauksessa taistelemisen toivottiin olevan väylä kohti itsenäisyyttä. KIRJAT Nick Baron: Karjalan kuningas
Woodsin teksti on hyvin nautinnollista ja viihdyttävää luettavaa: se on nokkelaa, eloisaa, voimakkaasti kuvailevaa, tarkkanäköistä. Woodsin poliittisessa toiminnassa korostui valtaeliittiin kohdistuva kritiikki. Woodsin päiväkirja saatiin ensimmäisen kerran julkisuuteen, kun Baronin King of Karelia (Karjalan kuningas) julkaistiin vuonna 2007. Samalla se paljastaa kirjoittajansa arvoja, arvostuksia ja luontoestetiikan tajua. Soljuvasti hän kuvaa myös syvän pettymyksensä siitä, ettei toive voinut Solovetskin uuden vankilasaaritehtävän vuoksi koskaan toteutua. ”Tällä lailla epätyydyttävästi päättyi hanke, joka oli alkanut aikeesta estää pohjoiseen sijoitettuja saksalaisjoukkoja vahvistamasta Saksan armeijoita länsirintamalla ja vähitellen muuttunut bolsevismia vastaan käydyksi sotaretkeksi, johon emme olleet valmistautuneet mitenkään. Taustalla vaikutti Britannian pelko, että muut liittoutuneet tulkitsisivat karjalaisten tukemisen pyrkimyksenä Karjalan kaappaamiseksi. Karjalaan fokusoitunut lukija alkaa jo hieman tuupertua tietomäärän alle. Toisaalta saksalaisten ja suomalaisten paisuteltu uhka Pohjois-Venäjällä oli osoittautunut kuplaksi, toisaalta ei haluttu ärsyttää valkoisia venäläisiä tai muitakaan liittoutuneita. Britannian vastaus oli tyly ja peräänantamaton: ei ole mahdollista. Kun Britannian joukot vedettiin pois Vienasta, Woods koki syvää tappiomielialaa ja oli huolissaan, aiheellisestikin, mikä olisi Karjalan rykmentissä palvelleiden kohtalo, kun brittiläiset jättivät heidät valkoisten venäläisten komentoon ja oman onnensa nojaan. Lisäksi Woodsilla riittää silmää ja herkkyyttä myös vuodenaikojen tunnelmille ja luonnon kauneudelle. Emme päässeet ajatuksesta, että heidän vaikea tilanteensa johtui ensi sijassa turhasta interventiostamme”, tilittää Woods. … [mielialamme] latistui pahasti venäläisiä ystäviämme lähestyvästä kohtalosta jättäessämme heidät ’vihollistemme’ armoille. Taustaltaan Woods muuten oli irlantilaista tekstiilisukua, tekstiilisuunnittelija Ulsterista. Karjalan jälkeen sotilasuralla on vuorossa Liettua, sitten poliittinen ura Pohjois-Irlannissa, Länsi-Belfastissa. Woods toivoi hartaasti voivansa palata sinne. Siitä löytyy myös jokunen virhe, mutta Nick Baron oikaisee ne omassa osuudessaan. Woods tiivistää tapahtumien kulkua mainiosti, ja hänen tekstinsä tihkuu monin paikoin jopa satiirisella asenteella rikastettua, brittiläisen älykästä huumoria. Erityisen upea on kuvaus vierailusta Solovetskin luostarisaarelle. Todistusaineistoa siihen suuntaan Baron ei löydä. KUVA: IMPERIAL WAR MUSEUM 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 203. KATRI KOVASIIPI Karjalan rykmentin karjalaiset marssivat englantilaisen upseerin johdolla. Siitä lukiessa tulee mieleen, olisiko luokkayhteiskuntaan kohdistuva kärkäs arvostelu syynä Karjalan päiväkirjojen pitkään unohtumiseen arkistojen kätköihin. Baron pohtii hienovaraisesti ja suoraviivaisia päätelmiä kaihtaen, onko aihetta olettaa, että natsiaate viehätti myös Woodsia. Hän oli suunnitellut kankaat, jotka upposivat Atlantin syvyyksiin Titanicin neitsytmatkalla 15.4.1912. Kylmä tosiasia oli, ettei Britannia enää tarvinnut karjalaisia. Henkilökuvan ohella se on ajankuva 1900-luvun imperialistisen politiikan synnyttämistä miehuuden arvoista. Kerrontaan pujahtelee myös veijarimaisia sävyjä. KIRJAT järjestäneensä taloudellisesta tukea leskille ja sotainvalideille. Omassa osuudessaan historioitsija Baron taustoittaa ja saattaa huolella loppuun Woodsin elämäkerran. 1930-luvulla Woodsin lähipiiriin kuului myös useita kirjassa nimettyjä henkilöitä, joihin on kiistatta liitetty fasistisympatioita tai ilmiselvää natsiaatteen viljelyä. Tuettuaan brittiläistä imperiumia Karjalan rykmentin sotilaina kesästä 1918 lähtien karjalaiset lopulta vetosivat helmikuussa 1919 peräti Britannian kuninkaaseen Yrjö V:een, jotta Karjala pääsisi Britannian suojelukseen. Woodsin monet sävyt Kirjassaan Baron asettaa oman, tasokkaasti kirjoitetun, tiiviin historiallisen analyysinsä ja Woodsin lennokkaan Karjalan päiväkirjan seuraamaan toisiaan
Johan tilastot kaunistuvat, mutta aate ei syvene. Juminkeko 2021 Kuhmolainen kirjailija Markku Nieminen (s. Sillä on samalla kertaa sekä uskonnollinen että kulttuurinen ulottuvuus. Nieminen taitaa vienankarjalaisen puheenparren ja niinpä dialogi soljuu pehmeästi tuoden mielen ja tunteet luontevasti esille. Nieminen on koonnut hienosti starinaperinnettä teokseensa ja enemmänkin niitä olisi lukenut. 1945) tuntee Vienan runokylät ja vienalaisen kulttuurin perin pohjin, sillä hän on johtanut yli kolmenkymmenen vuoden ajan runokylien elvytyshankkeita keräten samalla runsaasti muistitietoutta sekä starinaperinnettä. Sen kokee Ljuba, kaupanhoitaja, joka joutuu tilille 70 ruplasta tarkastajien inventaariossa. Jäljelle jää vain aavesaari. Niemisen henkilögalleria on lavea ja monipuolinen. Heidän kohtalonaan oli teloitus. Viimein kylä tyhjennetään voimalan tieltä ja siirrytään mantereelle. Leimallinen piirre runolaulun ohella on kylissä ollut ortodoksisuus. Teos on kaunis, lyyrinen ja lähihistoriaan Kalevalan laulumaille juurevasti johdattava. Aate ei tahdo levitä, joten on oltava kekseliäs, kuten metsäpunktin punanurkan hoitaja Vuokko. Nieminen kiteyttää: ”Ei eletä kylässä kuin ennen. Sanoilla tekijä kuitenkin kuittaa parhaan tilin ja katoaa kuin tuhka tuuleen. Aallot loiskuvat väliin raskaina kylän yllä. Hän ajautuu itsemurhaan ja aamulla kauppaan tulee maksettu jauholasti kuitin kanssa: 70 ruplaa. KUVA OLGA ZAITSEVA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 204. Yksi heistä on Vasselei, joka lähetetään Suomeen siltojen kuntoa tutkimaan. Uuden ajan koittaessa puhaltavat uudet tuulet kylässä, joka on vanha, harmaa ja sijaitsee saaressa. Kerronnassa Nieminen noudattaa hyvin pitkälti starinaa, jossa lauseet ovat lyhyitä, toteavia, mutta tunneskaalaltaan niukkoja. Vähin äänin hän palaa takaisin Vienaan. Kyläpäällikkönä toimii Miitrei-ukko leppoisalla ja ymmärtävällä asenteella. Lainaustilastoissa hänen nurkkansa on viimeinen, mutta hän keksii seinälehden, jossa julkaistaan niiden nimet, jotka eivät ole lainanneet yhtään kirjaa. Pientä korvausta vastaan nimet lähtevät listalta ja kirjoja merkitään lainatuiksi, vaikka ne eivät liiku hyllystä mihinkään. Jos on iloja, on myös suuria suruja: hukkumisia, tappeluja ja tappoja. Mutta seuraavalla vakoilureissulla hän jää kiinni ja joutuu vangituksi. Aikojen päästä hänet kuitenkin vapautetaan. Kylän elämä soljuu verkkaisesti, mutta erikoisia persoonia kulkeutuu metsätyömaille. Rakkautta väreilee nuorten kesken, avioliittoja solmitaan, lapsia syntyy ja tiedustelijoita värvätään salaisen poliisin palvelukseen. 1930-luvulla etsittiin kulakkeja, jotka olivat pitäneet vierasta työvoimaa, mutta jos heitä ei löytynyt, kelpasivat tukkukauppiaatkin. Yksi heistä on Jaakko, joka ei itse juuri työhön tartu, mutta opastaa muita paremmilla menetelmillä huimempiin ansioihin. RISTO KORMILAINEN Verkalleen soljuu elämä Kalevalan laulumailla neuvostoaikana Juminkeko-säätiön puheenjohtaja, kirjailija Markku Nieminen on karjalaisen kulttuurin ja runolaulun tuntija. KIRJAT Markku Nieminen: Kylä 151 s. Niin nuori kuin vanhempi väki tulee vivahteikkaasti kuvatuksi. Eletään kuin maailmassa.” Uusi aika rynnistää perinteiden keskelle eikä tuo aina hyvää mukanaan. Hänen teoksensa Vienan runokylät, kulttuuriopas (1995) on muodostunut klassikoksi varhaisen runonkeruun ajoista nykypäivään. Pihat ovat pienet, mutta musta kyly on liki joka talossa. Nyt Nieminen on julkaissut romaanin Kylä, joka valottaa kuvitteellisen vienalaiskylän elämää neuvostovallan aikana. Silloin tällöin kylään tuodaan kinoja, joita kyläläiset innokkaasti kokoontuvat katsomaan
Onneksi viikonloppuina kotona sai ruokaa, puhtaat vaatteet ja hoitoa. Kaksi ensimmäistä kouluvuotta Sandra eli internaatissa Haikolassa. Silti kerrotaan ensimmäisestä keruumatkasta, julkaisutyöstä Unelma Konkan kanssa sekä ajan mittaan myös rajaaylittävästä yhteistyöstä suomalaisten tutkijoiden kanssa. Se oli karjalaiskylä ja olosuhteet huolevat: lämpimät hirsitalot, ruoka hyvää, lasten vaatteet pestiin, heistä huolehdittiin myös iltaisin. Samalla myös kylmän sodan ajan poliittinen kontrolli ulottui ihmisten elämään. Teksti on kiinnostavaa myös tinkimättömän ja varovaisuutta korostavan lähdekriittisyyden takia (esim. KSS 2020 Karjalan Heimon lukijoille hyvin tuttu petroskoilainen suullisen perinteen tutkija Sandra Stepanova (s. Silti pieni kylä on tehnyt lähtemättömän jäljen karjalaiseen kulttuuriin. Lähikylään Haikolaan oli sinnekin kinttupolkua kävelymatkaa 20 km. STEPANOVAN PERHEEN suuri kriisi liittyi hänen miehensä Pekka Tupitsinin Suomeen loikkaamiseen vuonna 1959. KIRJAT Sandra Stepanova: Elämäni polku Šombajärven kylän istorija šekä muisselmie miun elokšešta 368 s. Tärkeintä on kuitenkin Sandra Stepanovan eloisa mutta objektiivinen kerronta, jota on erityisen nautittavaa lukea vienankarjalaksi, kielellä joka vie lukijan myös emotionaalisesti lähelle vienalaisten arkea. Tietyt opettajat ja sattumukset vaikuttivat Sandra Stepanovan elämänuran valintaan. Vuosien systemaattinen työ oman suvun ja kotikylän vaiheiden selvittämiseksi on täydentynyt myös mahdollisimman kattavan arkistoaineiston läpikäymisellä, muun muassa Arkangelissa. Koulua Stepanova kävi aluksi karjalaksi ja vuodesta 1940 suomeksi. Kohtalot olivat usein traagisia, kun esimerkiksi synnyttämiset ja sairaiden parantamiset piti hoitaa kotikonstein. Sitten omana kokonaisuutenaan käsitellään kaikki kylän talot ja niiden asukkaat 100 vuoden ajalta. Vääjäämättömästi ja vähitellen ihmisten elämä asettui noihin uusiin puitteisiin. 1930) on pitkän uransa aikana tallentanut aineistoa Karjalan tasavallan eri osista ja siinä ohessa haastatellut oman entisen kotikylänsä Šombajärven asukkaita. Šombajärvessä oli 20 taloa, joiden asukkaat olivat usein eri mutkien kautta sukua toisilleen. kun viitataan lasten isyyteen aviottomilla pareilla). Kirja näyttää, miten suuret historialliset tapahtumat tuntuivat ihmisten elämässä: vainovuosina naapurista vietiin isäntä, sodat toivat raskaita menetyksiä ja evakkoon lähtö on kuvattu perheen silmin. Samoin pikku Sandran kotiin jääminen pienempiä sisaria hoitamaan oli tiukka paikka, kun äiti joutui sairaalaan. Silti on raastavaa lukea, miten suuri ongelma oli esimerkiksi, kun talvikenkiä ei otettu evakkoon mukaan (koska sodan piti muka kestää vain kaksi viikkoa) eikä toisia saatu hankittua tilalle koko sodan aikana. Niitä meidän 5-vuotias poikammekin tykkäsi kuunnella! PEKKA SUUTARI Sandra Stepanova kuljettaa lukijan kadonneelle Šombajärvelle 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 205. Kaksi seuraavaa vuotta meni hätäisesti rakennetussa metsätyökylässä Kannuššuolla, jossa asukkaat olivat enimmäkseen tulokkaita. Valitettavasti kylä oli liian pieni Neuvostoliiton oloissa, väki muutti vähitellen Haikolaan ja suurempiin kyliin, ja vuoden 1959 jälkeen siellä käytiin enää vain heinää niittämässä. Šombajärvi sijaitsi pienehkön metsien ja suoalueiden ympäröimän järven niemellä. Tutkimuskirjallisuudesta tutut karjalaiseen elämäntapaan liittyvät elementit tulevat kuvatuiksi kiinnostavasti lapsen näkökulmasta: miten osallistuttiin heinän ja viljan korjuuseen, kalastukseen, marjanpoimintaan ja muihin kotitaloustöihin. Kirjan liitteessä on kansanperinnetallenteita vanhemmilta kyläläisiltä: kalevalamittaisia runoja, satuja, tarinoita ja sananlaskuja. Siellä asuttiin ja opiskeltiin kylmissä ja likaisissa parakeissa ruokana hernebriketeistä tehtyä keittoa ja makaronia, jolloin lapset sairastuivat ja saivat täitä. HYVÄNÄ RATKAISUNA kirjassa onkin kuvata ensin kylän historia elinkeinoineen, uskontoineen ja suullisine perinteineen. Koulunkäyntiä Uhtualla ja pääsykokeita Petroskoissa kuvataan elävästi. Merkittävin osa (yli 200 sivua) on kuitenkin kirjailijan omat muistelmat perheen elämästä 1930-luvun alkupuolelta kirjan ilmestymiseen saakka. MIELENKIINTOISIMMAT tarinat liittyvät Sandra Stepanovan varhaislapsuuteen, jolloin Šombajärven perinteinen elämäntapa näyttäytyi vastakohtana muun maailman mukanaan tuomalle modernisaatiolle: ei ollut sähköä, teollisesti valmistettuja vaatteita, teitä tai autoja. Sandra Stepanovan elämäntyö folkloristina (vuodesta 1962 alkaen) jää muistelmissa vähäisempään osaan. Evakkotaipaleella selviytyminen vaati paljon kekseliäisyyttä, onnea ja ihmisten hyväsydämisyyttä. On hurjaa, miten kurjaksi elämä muuttui, kun vanhan nopeasti syrjäyttänyt neuvostovalta muutti arkea paikallistasolla. Vaikutus oli pitkäkestoinen, ennen kuin elämä kutakuinkin palasi raiteilleen 1970-luvulla
Paljon toki tiedämme aiheesta kirjallisuudesta, elämäkerroista, muistelmista ja elokuvista. Erityisesti asia koskee yksittäisiä tapauksia, joita niitäkin on jo martyrologioissa selvitelty. Esimerkiksi suurimmat meillä esitetyt arviot suomalaisiin kohdistuneen terrorin määristä ovat ilmeisen liioiteltuja, koska populaatio ei yksikertaisesti ollut niin suuri. Petroskoilainen professori Irina Takala on tutkinut NeuvostoKarjalan suomalaisten historiaa jo neuvostoajoista lähtien ja erityisesti 1990-luvulla hän pystyi käyttämään myös aineistoja, joiden saaminen nykyään olisi ehkä mahdotonta. Tarvitsee vain lehteillä martyrologioiden tuhansia sivuja, joilla kerrotaan tarkemmin, keitä nuokin ”vakoilusta” ammutut olivat. Historiallisen totuuden ja kansallisen muistin kannalta kyse on yhä keskeisen tärkeistä kysymyksistä. Takala on myös jatkuvasti julkaissut tutkimustensa tuloksia useissa kirjoissa ja artikkeleissa, mutta enimmäkseen venäjäksi, minkä vuoksi tieto niistä on Suomessa jäänyt harvojen omaisuudeksi. Takalan mielestä ei aineisto alkuunkaan riitä sen osoittamiseen, että se olisi ollut suomalaisten tarkoituksena. Toki näistä asioista on olemassa tutkimuksia sekä venäjäksi ja suomeksi että englanniksi, ja kirjoittajalla on sanottavaa myös kollegoille. SUOMEN RAJAN läheisyydellä oli näissä asioissa oma merkityksensä, vaikka kaukainenkaan raja ei sinänsä ketään pelastanut, kuten nähdään vaikkapa kreikkalaisten tapauksesta. Siinä selostettiin perusteellisesti, mitä suomalaisille oli tapahtunut. NYT SUOMESSA ALOITETTU suuri valtiollinen projekti tulee toivottavasti vielä merkittävästi täydentämään kuvaamme ns. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla Kääntänyt Mirko Harjula. Joka tapauksessa Takalan tutkimusten julkaiseminen nyt suomeksi on ollut ehdottoman tarpeellista ja tarjoaa myös tutkimusprojektin osallistujille vankalla pohjalla olevan yleiskuvan siitä, mitä tällä alalla itse asiassa tapahtui, sillä Takala on osannut sijoittaa tapahtumat suureen kontekstiinsa ja huomioinut koko ajan myös sen, mitä muualla Neuvostoliitossa tapahtui. Näistä asioista on epäilemättä syytä vielä keskustella tarkemmin kollegoiden kesken jollakin arvovaltaisella foorumilla. Mutta emme riittävästi. Suomalaiset olivat yksi diasporakansallisuus muiden mukana ja neuvostoajan maahanmuuttajaryhmistä he kuuluivat suurimpiin. Kovan onnen lapset KIRJAT K un toimittaja Unto Hämäläinen elokuussa 2019 Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissaan vetosi presidentti Sauli Niinistöön ja pääministeri Antti Rinteeseen selvityksen tekemiseksi Stalinin vainoissa kuolleiden suomalaisten kohtaloista, harva osasi arvioida mitä tuleman pitää. Myös suomalaistamispolitiikka oli joidenkin mielestä ollut juuri sellaisen porvarillisen nationalismin ilmentymää, josta suomalaisia aikoinaan syytettiin. Irina Takala, Taistelua ja kuolemaa. Mitä suureen terroriin tulee, on sen ymmärtäminen täysin mahdotonta, ellei sitä sijoiteta kontekstiinsa. Tähän kirjaan on koottu koko Neuvosto-Karjalan suomalaisten tarina, jonka pääpiirteiden voi katsoa tulleen varsin pitkälle selvitetyiksi. Valtioneuvoston kanslia tarttui aiheeseen nopeasti ja esiselvitys tutkimustarpeesta valmistui muutamassa kuukaudessa. Karjalan Sivistysseura ry 2021. Tulos oli laiha: isosta pinosta kirjoja löytyy vain lyhyitä mainintoja. suuresta terrorista Neuvostoliittoon ja erityisesti Itä-Karjalaan muuttaneiden suomalaisten keskuudessa. Tämä kirja ei kuitenkaan rajoitu vain suureen terroriin, vaan käsittelee myös laajasti suomalaisen diasporan syntyä ja koko Itä-Karjalan ”suomalaisvaihetta”. Mutta siinäkin todettiin, ettei lopullista selvitystä heidän kohtaloistaan ole tehty. Sellainen projekti sen sijaan oli kyllä venäläisellä kommunistipuolueella ja sitähän yritettiin toteuttaa niin vuonna 1918 kuin vuonna 1939. Jotkut tutkijat ovat myös selvittäneet, että Suomesta lähetettiin Neuvostoliittoon ihan oikeasti vakoilijoita, mikä sitten muka tekee laajat tutkintaja rankaisutoimet ymmärrettäviksi, ainakin jollakin tasolla. Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven Suomen poliittinen historia (vuoden 2009 painos) muodosti poikkeuksen. Hämäläinen oli käynyt läpi suuren määrän historiateoksia saadakseen selville, mitä niissä kerrotaan sortotoimien kohteeksi joutuneiden suomalaisten kohtaloista. 344 s. Päätös 5-vuotisesta hankkeesta Sanan voimasta Helsingin Sanomat 31.8.2019 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 206. Ylivoimaisesti suurimman osan muodostivat tavallista ruumiillista työtä tekevät nuoret ihmiset, joiden käsiin ei missään tapauksessa voi kuvitella päässeen valtiosalaisuuksia tai mitään muutakaan vakoilemisen arvoista tietoa. Toinen merkittävä erimielisyys eräiden toisten tutkijoiden kanssa koskee niin sanottua ”punaista Suur-Suomea”. Tarkemmin katsoen voi todeta sen olleen vielä 1930-luvun alussakin Moskovan politiikkaa
On myös hyvin helppohintaista arvioida terrorin merkitystä vain menetettyjen ihmishenkien määrän mukaan, vaikka se toki on hyvin tärkeä osa asiaa. Mikäli asioista puhutaan vain korkealla abstraktiotasolla, voidaan helposti esittää narratiivi, jossa koko suuri terrori muuttuu vähintäänkin ymmärrettäväksi. Oliko siis kyseessä kansallisuuden perusteella tapahtuva vaino eli kansanmurha, genosiidi. Näihin prosesseihin liittyi runsaasti myös ilmiantoja, ”irtisanoutumisia” ja tuomitsemisia, joita hän ei ryhdy esittelemään. Kiitoksia niille, jotka ovat saaneet aikaan tämän kirjan ja sen julkaisemisen suomeksi. Luulenpa, että se tulkinta, jonka mukaan stalinilainen valtioterrori oli 1940-luvun etnisten puhdistusten suoranainen edeltäjä, on yhä vahvoilla. Mutta näistä asioista sopii nyt meillä Suomessakin kiistellä asiapohjalta, kun käytettävissä on ajantasainen yleisesitys tästä problematiikasta. Meneillä oleva suuri tutkimusprojekti voi kenties tuoda tähänkin asiaan lisävalaistusta, ainakin ellei suuria linjoja kadoteta näkyvistä. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla perustuu venäläiseen arkistoaineistoon ja tutkimukseen, mikä on olennaisen tärkeää. Tähän suuntaan haluavat nähtävästi eräät henkilöt tänäkin päivänä viedä noista asioista tehtäviä johtopäätöksiä. Hankkeessa tehdään yhteistyötä Venäjän arkistolaitoksen kanssa. ja sille myönnettävästä rahoituksesta tehtiin ripeään tahtiin. TIMO VIHAVAINEN KIRJAT Poliittisten sortotoimien uhreja siirretään uuteen hautaan Petroskoissa, Zarekan hautausmaalla 30.10.1991. Karjalan Sivistysseuran julkaisema Irina Takalan Taistelua ja kuolemaa. EEVA-KAISA LINNA Helsingin Sanomat 21.8.2020 Helsingin Sanomat 13.11.2021 Yle Novosti 18.9.2021 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 207. Kirjoittaja ei ole valmis hyväksymään tuota tulkintaa, vaan viittaa muihin selittäviin tekijöihin, mutta en olisi valmis myöntämään, että tämä asia on sillä loppuun käsitelty. Kansallisarkisto käynnisti hankkeen syyskuussa 2020. Silti toimittiin tiukkojen sääntöjen mukaan, toivoen kaiketi sitä, että tarina jälkipolvien silmissä muuttuisi leimojen ja allekirjoitusten ansiosta uskottavaksi ja lailliseksi. Genosiidin käsite oli kukaties 1930-luvulla anakronistinen, mutta itse asia oli jo vahvasti olemassa. Monet tahot tuottavat tutkimuksia ja aineistoja hankkeelle, esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tammikuussa 2020 käynnistämä muistitietokeruu Stalinin vainoista. Siitä huolimatta heidät ammuttiin näennäisesti korrektin ”oikeusprosessin” jälkeen, jossa normaaleista oikeusperiaatteista ei voinut olla puhettakaan. Takala esittää Karjalan osalta sen, miten terrori eskaloitui ja millaisia mekanismeja siinä käytettiin. KUVA: TAISTELUA JA KUOLEMAA (KSS 2021) Suomalaisia tapettiin suuren terrorin aikana moninkertaisesti enemmän kuin heidän osuutensa väestöstä olisi edellyttänyt. Monen yhä elävän henkilön kannalta nuo asiat ovat yhä arkaluontoisia käsitellessään lähisukulaisten toimintaa. Suomalaisia tapettiin suuren terrorin aikana moninkertaisesti enemmän kuin heidän osuutensa väestöstä olisi edellyttänyt. Kyseessä on kuitenkin syvältä aikakauden totalitarismin luonteesta kumpuava ilmiö, jota ei pidä liian nopeasti kuvitella ymmärtävänsä. Se on kovin ajankohtainen
Vienalaisnuorukainen matkusti Helsinkiin pappisKanttori Mikko Nikolai Huovinen Mikko Huovinen kesällä 2013 sukujuurillaan Kuivajärvellä. 1996) syntyjään Rimmin kylältä. hevosmiehenä, koska aikuiset miehet olivat sodassa. Kotiväelleen tienestiä Mikko haki mm. Mikon uralle käänteentekevä oli ortodoksinuorille pidettävä kristinoppikoulu. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 208. Viimeisen syksynsä hän vietti tehostetun palveluasumisen yksikössä Pielakodissa. TUONILMAISIIN S uomussalmen Kuivajärven vienalaiskylään 20.4.1928 syntynyt kanttori Mikko Nikolai Huovinen siirtyi 93-vuotiaana tuonilmaisiin Pielavedellä 9.11.2021. Nuoriso koottiin uskonnonopetukseen Kuivajärvelle kesällä 1949 ja koulua veti pappismunkki Paavali. Nuoruutta ja koulunkäyntiä vietettiin siten Rantsilassa (1939–41 ja 1944–45), Puolangan Törmänmäellä (1941–43), Suomussalmen Ala-Vuokissa (1943) ja Suomussalmen Betaniassa (1944). Naapurimaan rajalla syntyneen monilapsisen perheen esikoisena hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan sävyttivät sodan vuodet evakkomatkoineen. Ahtonen (s. metsätöistä. Sodan jälkeen poltetun vienalaiskylän arki oli jälleenrakentamista ja leivän syrjässä pysymisen taistelua. 1904, k. Koulun ohella aika kului arkisissa askareissa perheenhoidossa ja mm. 1987) ja äiti Olga o.s. Mikon isä oli Johannes (Iivana) Miikkulanpoika Huovinen (s.1903, k. Äidin ukki oli Rimmin Uljaska (Elias Ahtonen). Hän huomasi Mikon musikaalisuuden ja niinpä syksyllä 1949 häntä pyydettiin kanttorikurssille. Armeijakin piti käydä. Niinpä vienalaisperintö vaikutti Mikon elämään koko hänen elämänsä ajan siirtyen myös hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen
Sitten arkkipiispa Paavali pyysi häntä jatkamaan päätoimisena kanttorina. Vienalaiskanttori sopeutui karjalaisväestöön nopeasti. Toiminta oli vilkasta. Ortodoksiväestö oli alueelle sijoitettu pääosin Salmin ja Suistamon pitäjistä. Ortodoksikarjalaisuuden vaaliminen tuli esille mm. Mikko-ukin vaalima perinne on siirtynyt myös hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tuo alkujaan Salmin Brihat on vuosikymmenet toiminut Pielavedellä esiintyen myös naapurimaissamme. AVIOLIITON MIKKO SOLMI Varsinais-Suomesta Kuivajärvelle opettajaksi tulleen Raija Paasikiven kanssa kesällä 1953. TUONILMAISIIN seminaariin ja valmistui keväällä 1951 kanttoriksi. Vienalainen kotikylä kalaisine jokineen ja lampineen, karjalaisuus eri muodoissaan, ortodoksisuus ja perheyhteys olivat Mikolle tärkeitä. Ensimmäinen paikka oli Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa, jossa hän toimi matkakanttorina/uskonnonopettajana. Oman sukukunnan Toarie ja Lari Huovisen sukuseura on vaalimassa tätä perintöä. Kirjallisuuden lisäksi rakkaan harrastuksen käsistään näppärä Mikko sai nypläyksestä, johon hän perehtyi Kiuruvedellä toimineen kirkkoherra Mikko Kuhan johdolla. Lukuisat ovat ne starinat, joita hän kerkesi kertoa jälkeläisilleen. Nypläyksen oppeja kanttori saikin jakaa Pielaveden lähialueiden ohella myös Turun seudulla. Jumalanpalvelusten ohella töihin kuului kirkkoherranviraston hoitoa, uskonnonopetusta, tiistaiseuratoimintaa, kirkkokuoron harjoittamista ja kirkollisten tuotteiden myyntiä Savoon vähitellen kotiutuvien karjalaisten parissa. Viimeisimpänä suosikkikirjanaan Mikko piti Kal’evala vienankarjalaksieeposta, jota hän ääneen luki niin itsekseen kuin muillekin. Pian kuitenkin Mikko sai paikan Pielaveden seurakunnan kanttorina. Hän koki sukuseuratyön tärkeänä kulttuurin säilyttämisessä. Puolison valmistuttua kansakoulunopettajaksi Oulun seminaarista tuli Mikonkin aika siirtyä kanttoriksi. Perhe asettui Pielavedelle. Vuonna 1970 Pielavedelle hankittiin kirjastoauto ja kirjastotyöntekijän kurssin käynyt Mikko valittiin autokirjastonhoitajaksi. Kanttorityönsä ohessa hän hoiti kirjastovirkaa vajaan puoli vuotta. Niiden kanssa hän siirtyi tuonilmaisiin. hänen kootessaan Pielaveden ensimmäistä Valassin praasniekkaa varten mieskvartetin oman kirkkokuoronsa mieslaulajista. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 209. Pielaveden seurakunta käsitti Pielaveden ohella Keiteleen ja Maaningan kunnat. Kiitollisena isää kaivaten MARKUS JA IRENE Mikko Huovinen laulattaa kristinoppikoululaisia Kuivajärvellä ennen kanttorikurssille menoaan. Poika Markus syntyi keväällä 1956 vielä Kiuruvedellä, mutta joulun alla 1957 syntynyt Irene saikin jo kodikseen Pielaveden kanttorilan. Valmis kanttori palasi koulutuksen jälkeen takaisin Kuivajärvelle auttamaan kotiväkeään maatilan hoidossa ja tekemällä savottahommia. KANTTORIN TYÖ jatkui vuoteen 1983 asti, jolloin oli aika siirtyä eläkkeelle ja rakentaa oma talo. Vienalaisuutta ja ortodoksikarjalaisuutta koko elämänsä ajan korostanut Mikko rakensi talonsa hirrestä ja on ollut monella tavalla mukana karjalaisen kulttuurin edistämisessä
Ja kuitenkin he jaksoivat katsoa eteenpäin ja selviytyivät. Äiti raatoi kolhoosin navetassa. Aktiivisena jäsenenä hän oli aina valmis valmistelemaan ja osallistumaan seuran tapahtumiin. Sairaalassa hän joutui olemaan ajoittain lyhyitä aikoja. Sieltä palattiin tilanteen vähän rauhoituttua takaisin Tollonjoelle. Kun kirkko oli rakennettu Vuokkiniemeen, päätti seuran hallitus Heikki Kyyrösen johdolla rakentaa sinne vielä vanhustentalon. Siitä hän kärsi monet vuodet. Häntä jäivät kaipaamaan tytär, tyttären pojat sekä hänelle niin rakkaat veljet ja monet sukulaiset ja ystävät. Epätietoisuus tulevasta ja huoli muualla olevista omaisista sai kuitenkin osan asukkaista jäämään alueelle. ”Odottamaan mitä tuleman pitää …” Evakuointikertomuksen mukaan siviilit saivat ottaa mukaansa ”huomattavan” määrän omia tavaroitaan. Hän syntyi 5. Oili nukkui ikiuneen rauhallisesti ensimmäinen sulakuuta 2021 Tampereella. Myöskin suomalainen koulu tuntui Oilista kovin mieluisalta, se oli ihan muuta kuin mihin aikaisemmin oli totuttu. Koulutuksen kautta hän eteni kauppaurallaan nopeasti myymälänhoitajaksi. Oili sanoi aina, että jos tarpeeksi haluaa, niin oppii tekemään mitä vaan. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 210. Sodan syttyessä oli Oili 10-vuotias ja perhe vietiin Vienan Kemiin sotaa pakoon. Voidaan sanoa, että hän oli koko seuran iloinen työmyyrä ja ideoiden pystyttäjä. Oili oli mukana Vuokkiniemi-seurassa sen perustamisesta lähtien ja monen vuoden ajan hallituksen jäsenenä. Ja naurusta ja iloisesta elämänasenteesta monet Oilin muistavatkin. Oili lopetti karjakon työt ja siirtyi Lempäälään Tuotannon kauppaan. Suomesta lähtevän Raatteentien toisessa päässä sijaitsivat Vuokkiniemen törmät, jotka olivat vain viitisen kilometriä Oilin kotiseudulta. Opiskeli mielellään ja teki työnsä tarkasti. Se oli hänelle erittäin tärkeä sydämen asia. Oilin perheessä tavaroita, joissa oli ollut mm. Hänellä oli suuri sydän ja hän toimi varaäitinä sekä veljilleen että monelle nuorelle elämän matkan varrella. Ryssittelyä vielä ikävästi kuuli 50-luvun alkupuolella. VUOKKINIEMEN KYLÄN kirkon pystyttämisessä ja vanhainkodin rakentamiseen tarkoitettujen varojen keräyksissä Oililla oli lujasti kätensä mukana. Vienankarjalainen, joka osasi mitä pyydettiin. Myös kotityöt tuli tehdä ja lisäksi olla nuorempien lasten tukena ja turvana. Oili joutui olemaan äitinsä tukena, kun oli itsekin vasta lapsi. Oili kertoi, että ruoka parani ja perheet saivat kolhoosin lehmiä ja muuta karjaa omistukseensa. Kävi karjanhoitokoulun ja työskenteli karjakkona Savossa ja myöhemmin Tampereella. Oilin perhe asettui Savoon, Lukkarilan kylään Varpaisjärvelle. Hän leipoi karjalanpiirakoita Vuokkiniemi-seuran myyjäisiin, joilla kerättiin rahaa kirkon ja vanhustentalon rakentamista varten. Oili halusi niin kovasti auttaa kylän vanhuksia. huhtikuuta (sulakuuta) vuonna 1929 Vienan Karjalassa Livojärvellä, mihin hänen vaarinsa (Remsujev) oli talonsa rakentanut. O ili oli perheen esikoinen ja ainoa tyttö. Denisova) sukutaloon Tollonjoelle. kalliit suvun ikonit ja muut, oli heitetty toisiin rattaisiin kuin ihmiset. Mutta nauru oli herkässä, vaikka vuodet painoivat. Rattaat jätettiin jälkeen ja ne piti hakea jälkikäteen, mutta saksalaiset polttivat sillat, ja tavarat jäivät Venäjälle. OILI SUHTAUTUI SUOMEEN mahdollisimman aktiivisesti. Oili oli sairastellut elämänsä aikana melko vähän ja jaksoi hyvinkin kertoilla vanhoja tarinoita. Oilin ollessa 5-vuotias Venäjälle rakennettiin kolhoosit ja perhe muutti äitinsä Joukin (o.s. Oili oli myös tunnettu karjalanpiirakkamestari. Oili koki suomalaisten miehityksen ajat Vuokkiniemellä pelkästään myönteisenä sekä sotilaat mukavina, nuoruudesta jäi rikkaat muistot. Tämän vapaaehtoisen mierontien valitsi Vuokkiniemen asukkaista 58 henkeä, Tollonjoelta 67 ja Pirttilahdelta 14. SUOMALAISET MIEHITTIVÄT Vuokkiniemen. Oili ja hänen isänsä olivat sukunimeltään Remsujev, ja sukulaisia oli paljon Vuokkiniemellä ja ympäri Kuittijärvien rantoja. Oilin isän veivät kommunistikapinalliset takaisin Venäjälle vankileirille vuonna 1946 suoraan pellolta, eikä häntä kukaan enää koskaan nähnyt. Kaiken kaikkiaan Oili oli osaava ja tekeväinen ihminen. ”Minä pidin kovasti kasvimaan hoidosta, jota oli Suomesta saakka tullut ihmisiä meitä opastamaan”, Oili muisteli. Lihan käsittelyn opetuksen jälkeen hän nousi tosi taitavaksi lihamestariksi. Sota syttyi uudelleen, ja taas oli muutto edessä, tällä kertaa Vuokkiniemeen melkein keskelle rintamaa. Ja niin kävi monessa muussakin Länsi-Vienan syrjäkylässä, että suomalaismieliset ja ehkä luokkavihollisina syrjäkarein katsotut – mahdollisesti isättömät perheet, joutuivat pakenemaan toiseen suuntaan kuin mitä neuvostojen maa odotti. Oilin äiti jäi seitsemän lapsensa kanssa yksin Varpaisjärvelle. Myöhemmin Oilin veljet muuttivat yksitellen Tampereelle Oilin hoiviin ja muuttivat omilleen, kun avioituivat. Tämä vaikutti luonnollisesti suuresti perheen elämään. MILJA KOIVUNIEMI Oilin tytär TUONILMAISIIN Vuokkiniemen tytär Oili Koivuniemi Oili Koivuniemi pukeutuneena vienalaiseen kostoon. Oili oli isänsä ja veljensä Vilhon kanssa oksankarsijana metsätöissä ja usein itku kurkussa väsymyksestä sai mennä nukkumaan. Eläkkeelle hän jäi Tapolan Palvaamosta Tampereelta 1990-luvun alussa
Kilpailun tavoitteena on edistää Venäjän alueiden elintarvikealan yritysten tuotteita. Kaikkiaan kilpailun järjestäjät saivat tänä vuonna 700 hakemusta maan 84 alueelta. tammikuuta 2022, ja PeterBURGin voi nähdä Karjalan draamateatterin näyttämöllä 18. Listalla on mukana kolme petroskoilaista teatteria: Karjalan musiikkiteatterin oopperat Aleko ja Tsaarin morsian, Karjalan draamateatterin esitys PeterBURG ja Karjalan nukketeatterin Cyrano de Bergerac. Online-äänestys päättyi 7. Karjalaiset kalatuotteet saavuttivat kilpailussa menestystä: karjalan muikku saavutti online-äänestyksessä kolmannen sijan. . UUTISIA KARJALASTA n . VENÄLÄISEN Kultainen naamio -teatteripalkinnon valitsijaraati on julkaissut lyhyen ja pitkän ehdokaslistan. Karjalan nukketeatterin esitys on nimeltään Cyrano de Bergerac. Esitykset, jotka pääsivät pitkälle ehdokaslistalle, vierailevat ympäri Venäjää Kultainen naamio -festivaalin aikana. Finaaliin pääsi 491 kotimaista ruoka-aarretta. marraskuuta. ja 26. Viime vuonna Venäjän maut -äänestykseen osallistui yli miljoonaa venäläistä. huhtikuuta 2022. . Kilpailuun osallistuvat yritykset saavat valtion tukea alueellisia tuotemerkkejä edistävän ohjelman mukaan. KUVA: MIHAIL NIKITIN 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 211. KARJALAN SANOMAT Kolme petroskoilaista teatteria Kultainen naamio -festivaalille Karjalan muikku menestyi Venäjän maut -kilpailussa Kolmen petroskoilaisen teatterin esitykset ovat päässeet teatteripalkinnon pitkälle ehdokaslistalle. joulukuuta. KARJALAN SANOMAT n . Kultainen naamio -palkinnon voittajat valitaan kuitenkin lyhyestä ehdokaslistasta. Cyrano de Bergeracia esitetään Karjalan nukketeatterin näyttämöllä 15. VENÄJÄN MAUT -kilpailu järjestettiin Venäjällä jo toista kertaa. Palkinnonsaajat julkistetaan palkintogaalassa 20. Esillä oli muikun ohella myös muita karjalaisia tuotteita: marjamehu, hunaja, mansikka, pastila (perinteinen hedelmämakeinen) ja karjalanpiirakka
Tempauksen järjestäjät valitsivat sen jälkeen runon, jonka osallistuja lausui ja tallensi maksimissaan kahden minuutin mittaiselle videolle. Jouhikko+ -hankkeeseen otetaan kymmenen osallistujaa, jotka pääsevät tutustumaan jouhikon historiaan ja oppivat soittamaan sitä. Hän sai puolestaan 20 viime vuoden aikana kerätyn, runsaan sanastomateriaalin kieliaktivisti Aleksandra Punžinalta. Kalevalan lausuntatempaukseen ovat voineet osallistua kaikenikäiset Karjalan kansallisen kirjaston lukijat. Koko Kalevalan Zaitseva käänsi suomen kielestä. Puuttuvista sanoista voi ilmoittaa heille. . Petroskoissa opetellaan jouhikon soittoa ja rakentamista kahden eri hankkeen voimin. KARJALAN SANOMAT Kalevalaa lausuttiin videolle 26 kielellä marraskuun aikana Kalevala on käännetty nyt myös vepsän kielelle Rokotetuille kaksi palkallista vapaata Karjalassa n . Karjalan terveysministeriön tuoreiden tietojen mukaan tasavallassa rokotetaan yli 2 000 ihmistä koronaa vastaan päivässä. Nyt sanakirjassa on yli 15 tuhatta sanaa ja runsaasti esimerkkejä niiden käyttöyhteyksistä. Marraskuun lopulla noin 225 000 ihmistä oli saanut molemmat Sputnik-koronarokotteen annokset ja noin 250 000 ihmistä oli saanut ensimmäisen rokoteannoksen. KARJALAN SANOMAT SUOMEN KANSALLISMUSEO 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 212. Lapsille suunnatun lyhennetyn Kalevalan julkaisi Periodika-kustantamo tuhannen kappaleen painoksena, ja sen julkaisua tuki Juminkeko-säätiö. Ensin sanakirja vietiin verkkoon pdf-muodossa kieliaktivisti Aleksandr Bulkinin aloitteesta. Kesäkuussa 2022 järjestetään päättäjäiskonsertti, jossa osallistujat esiintyvät samalla lavalla hankkeen pääpartnerin, tasavallan tanssija lauluyhtye Kanteleen kanssa. Karjalan tasavallan parlamentin jäsenet ovat hyväksyneet lainmuutoksen, jonka mukaan rokotuspäivänä ja sitä seuraavana päivänä tasavallassa työskentelevät voivat saada kaksi palkallista vapaapäivää. Jokaiselle oli jaettu eri kirjaimet, joita he lukivat ja tarkistivat. KARJALAN SANOMAT n . . Vuonna 1994 julkaistun, Aleksandra Punžinan laatiman Karjalan kielen tverin murteen sanakirjan sähköinen versio löytyy nyt internetistä. Lopuksi sanakirjaan lisättiin uusia sanoja, joiden lisäämisestä vastasi Irina Novak. Jokaisen sana-artikkelin tarkisti kaksi ihmistä. Rakenna soitin -hankkeen osanottajat puolestaan rakentavat oman jouhikon Kantele-talon kokeneen soitinrakentajan Andrei Smolinin johdolla. KARJALAN SANOMAT Petroskoissa rakennetaan omia jouhikoita n KALEVALAN vepsännös on valmistunut tänä vuonna. Valtion rahoittamien organisaatioiden työntekijöille maksetaan rokotustai tehosterokotuspäivistä myös lomakorvaus. Sanakirjan vastinkielenä on venäjä. Muutama vuosi sitten Karjalan tasavallassa järjestetyn kyselyn perusteella Kalevala julistettiin Karjalan parhaaksi kirjaksi. Tverin karjalan sanakirjan digitaalinen versio on julkaistu Karjalan tiedekeskuksen internet-sivulla. Osallistuakseen piti ensin ilmoittaa, millä kielellä haluaa lausua runoa. Käännöksen on tehnyt kielentutkija ja runoilija Nina Zaitseva, joka on jo vuonna 2002 kääntänyt vepsäksi Kalevalan lyhennetyn version lapsille. Karjalan kansallisesta kirjastosta Kalevala löytyy 26 kielellä, ja se kuuluu yleisvenäläiseen, koululaisille luettavaksi suositeltujen kirjojen joukkoon. . OMA MUA Tverin murteen sanakirja saatavilla sähköisenä n . Sanakirjan verkkoversion laatimiseen otti osaa kahdeksan ihmistä. MARRASKUUN ajan Karjalan kansallisen arkiston kirjastossa on voinut osallistua videoprojektiin, jossa Kalevalan runoja lausutaan videolle eri kielillä. Osallistuminen on ollut mahdollista marraskuun loppuun asti, minkä jälkeen erikieliset videopätkät kootaan yhteiselle videolle, joka julkaistaan Karjalan Kansallisen kirjaston nettisivuilla ja YouTube-kanavalla. Tulevaisuudessa kieliaktivistit haluavat kartuttaa puuttuvia sanoja myös sanakirjan käyttäjien avulla. Projektiin osallistuminen on ollut yksi tapa juhlistaa Karjalaisten runojen vuotta. Tuolloin kuitenkin korostui tarve selainpohjaiselle sanakirjalle, koska pdf-muotoista on hankala käyttää. Aiempaa kokemusta soitinrakentamisesta ei tarvita. UUTISIA KARJALASTA n . Käännöstyön apuna hän on käyttänyt aiemmin kääntämäänsä Kalevalan lyhennetyn version vepsännöstä sekä Eino Kiurun ja Armas Mišinin tekemää venäjännöstä.
A. 1836 Jyvälahdessa ja äiti Maria Ivanovna o.s. Nikolai on ollut laukkukauppiaana Suomessa Merikarvialla ja mennyt siellä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. 1922 äitinsä Marian ja tyttärensä Outin kanssa. 1852 Uhtualla. Kolttasaamelaiset ja karjalaiset tekevät yhteistyötä Tunnetko miehen. Karjalassa sijaitseva Lytän rajanylityspaikka on lisätty niiden rajanylityspaikkojen listaan, joiden kautta Venäjälle voi jatkossa matkustaa e-viisumilla. Tämän jälkeh on johtokunnan kerähmö. Nikolain äiti oli myös Suomessa. Projektin tavoitteena on ollut tukea suomalais-ugrilaisten kansojen kielityötä, jakaa kokemuksia ja vahvistaa yhteistyötä. Karjala valmistautuu vastaanottamaan sähköisellä viisumilla matkustavia ulkomaalaisia. TULKUA TERVEH! Johtokunta n . Vaimon nimi ei ole tiedossa. Heille syntyi tytär Outi 19.2.1915. UUTISIA KARJALASTA n . Koulutuksen teemoina olivat muun muassa kielien siirtyminen sukupolvelta toiselle, lapsen oikeus omakieliseen koulupolkuun, kielipesät ja kieliaktivismi, produktiivinen kaksikielisyys, pienten kansojen tilanne ja saavutukset kulttuurin alalla, kulttuurinen omiminen, alkuperäiskansojen hyvinvointi, sosiaalinen media ja vihapuheeseen reagoiminen. Marraskuun ajan on järjestetty kahdesti viikossa zoomin välityksellä kokoontunut Kolttasaamelaiset ja karjalaiset – yhteistyö jatkuu -koulutusseminaari. Seminaarisarjan järjesti Kolttakulttuurisäätiö yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Karjalan kielen kodi ry:n kanssa. päivänä helmikuuta 2022 klo 12 alkaen Oulussa, Aleksinkulman Pohjansalissa, Aleksanterinkatu 9, 90100 Oulu. Kerähmön jälkeh laulamma yheššä, juomma kahvie ta tšäijyö šekä noššamma arpoja. Luennoitsijoina toimivat alan ammattilaiset. ANNELI HARTIKAINEN anneli_hartikainen@hotmail.com 050 360 3315 Kiitämme jäsenistöämme ja kaikkia yhteistyökumppaneita Suomessa ja Karjalassa kuluneesta vuodesta 2021! Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022! Passipo hyväštä yhteisruavošta vuuvven 2021 aikana! Hyvyä roštuota ta onnie uuvvella vuuvvella 2022! Pohjois-Viena-seuran johtokunta VUOSIKOKOUS Pohjois-Viena -seuran sääntömääräinen vuosikokous pidetään lauantaina, 19. Kokouksen jälkeen laulamme yhdessä, juomme kahvia ja teetä sekä pidämme arpajaiset. TERVETULOA! Johtokunta VUOSIKERÄHMÖ Pohjois-Viena -šeuran šiäntöjenmukani vuosikerähmö pietäh šuovattana, 19. Etsin tietoa Nikolai (Mikko) Torvisesta (Torvijev), joka on syntynyt 9.5.1888 Jyvälahdessa Vienan Karjalassa. Venäjänsähköviisumien myöntäminen on keskeytetty koronapandemian vuoksi. Työpajan vaihtuvat teemat oli suunniteltu tukemaan uhanalaisten kielten ja kulttuurien parissa työskentelevien asiantuntijoiden, opettajien, kielija kulttuurityöntekijöiden sekä lasten vanhempien dialogia. M. Erottuaan vaimostaan Nikolai lähti Uhtualle n. Tämän jälkeen on johtokunnan kokous. KARJALAN SANOMAT Lytässä ja Värtsilässä valmius alkaa myöntää e-viisumeja 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 213. Jos jollakin on tietoa kyseisistä henkilöistä, olisin kiitollinen tiedosta. Castrénin seura on tukenut hanketta. Fotijeva s. Jo aiemmin valmius palvella sähköisten viisumien omistajia on lisätty Värtsilän raja-asemalle. . piänä tuiskukuuta 2022 klo 12 Oulušša, Aleksinkulman Pohjanšalissa, Aleksanterinkatu 9, 90100 Oulu. Nikolain vanhemmat olivat isä Grigorij Torvijev s. . Matkalla äiti kuoli ja hänet on haudattu Kauhajoelle. Lisätietoa löytyy Venäjän ulkoministeriön konsuliosaston kotisivulta
Karjalan kielen opiskelijat, opettajat, karjalaisjärjestöt ja jopa yksityiset ihmiset järjestivät viikolla erilaisia tapahtumia eri puolella maata: etäkahvitteluja, karjalaisia illatsuja, vierailuja kirjastoihin ja päiväkoteihin, karjalankielisiä musiikkiesityksiä yleisölle useilla paikkakunnilla, karjalaista ruokaa, karjalankielisen pikkujoulun Zoomissa. Karjalan kielen opiskelijoiden määrä on lisääntynyt niin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa kuin Itä-Suomen yliopistossa ja sen avoimen yliopiston tarjonnassa. Lyydi määritellään Venäjällä karjalan murteeksi, Suomessa omaksi kielekseen. Lainsäädännöllinen aukko on korjattava karjalan kielen osalta, ilman sitä karjalaisten oikeus omaan kieleensä ei toteudu. Siinä ja muissa tilaisuuksissa ja ministeriöön toimitetussa palautteessa on nostettu tiukasti esiin karjalan kielen saaminen lainsäädäntöön, lähtien perustuslain 17. Karjalan kieli eläy -karjalan kielen viikkoa vietettiin marraskuussa 22.–28.11. Oikeusministeriö on joutunut tuomaan johtamansa valmisteluryhmän työn osittain julkisuuteen, ohjelmaa koskevien kieliryhmien (karjala, saamen kielet, romanikieli, viittomakieli) kuulemistilaisuuteen syyskuussa. Viimeisimmän kielioppeja analysoineen tutkimuksen mukaan lyydikin on karjalan murre. Kirjoitusten aiheena oli vuodenajat ja niiden merkitys kirjoittajalle. Tapahtumia oli erityisesti sosiaalisessa mediassa: Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutis?uppu – Uudis?uppu -ajankohtaiskanavalla, mutta viikko laajeni myös somemaailman ulkopuolelle. Jopa karjalankielinen näytelmä kiersi paikkakunnalta toiselle koko viikon ajan. Tässä näkyy selkeästi se, että karjalan kieltä on kuluneen vuoden aikana pidetty aiempaa enemmän, systemaattisemmin ja sympaattisemmin esillä. on nykyisin Suomen karjalankielisten viettämä epävirallinen karjalan kielen päivä. Saamen kielten elvyttäminen on oiva esimerkki siitä kuinka kielen sisältyminen lakiin velvoittaa valtion toimiin. Marinin hallitusohjelmaan kirjattu kielipoliittisen ohjelman laadinta on loppusuoralla, ohjelman pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. marraskuuta vuonna 2007, kun Tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi asetusmuutoksen, jolla Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaa sovelletaan myös karjalan kieleen. VIIKON YDIN ovat karjalankieliset kirjoitukset, joita tänä vuonna saatiin yli 70 sekä näiden lisäksi useita videotallenteita. Kirjoituksia oli hieman enemmän kuin vuosi aikaisemmin. Karjalan kielen elvytysvastuun siirtyminen Itä-Suomen yliopistolle, ammattimaisiin käsiin, on johtanut positiivisiin tuloksiin. Riitely elvytyksen omistajuudesta, valtion jakamasta rahasta ja taksonomiasta on jäänyt taka-alalle, toivottavasti lopullisesti. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 214. KARJALAN KIELEN KOHTALO on tavallaan vaakalaudalla. Kaikki Suomessa puhutut murteet, vienankarjala, eteläkarjala ja livvinkarjala sekä myös lyydi olivat edustettuina. 27.11. Ilja Pad?inin piirroshahmot seikkailevat useissa Karjalan Sivistysseuran tuottamissa karjalan kielen elvytykseen liittyvissä julkaisuissa. nyt toista kertaa. §:stä. JOULUKUU 2021 HALLITUKSEN UUTISET Elvytämme karjalan kieltä K arjalan kieli, maassamme ”aina” puhuttu kieli tunnustettiin 27
140 €, 1/8 s. 5.10. 3.11. 235 €, 1/4 s. 430 €, 1/2 s. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 215 Tilaushinta/jäsenmaksu Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi. SEURAAVA LEHTI MAALISKUUSSA Vuonna 1906 Lehden ensimmäinen näytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita Toimitus Päätoimittaja Katri Kovasiipi 050 554 3223 paatoimittaja@karjalanheimo.fi www.karjalanheimo.fi Ulkoasu Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelut Marita Salonen Ilmestyminen Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, kaksoisnumeroina, 102. 4.5. Pekka Vaara kertoo tästä metsäsissikapinaksi kutsutusta kansannoususta. 185 €, 1/6 s. KARJALAN SIVISTYSSEURA TULOSSA Ajankohtaiskanava verkossa Karjalan Sivistysseura julkaisee kiinnostavia uutisia osoitteessa Karjalansivistysseura.fi/ uutiscuppu-uudiscuppu. Pankkiyhteys Danske Bank IBAN: FI92 8000 1500 0617 19 BIC/SWIFT: DABAFIHH Julkaisija Karjalan Sivistysseura r y Julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Senni Timonen Painopaikka Libris Media ISSN 0449-8828 Oikeudet muutoksiin pidätetään.. Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 €, opiskelijajäsenet 15 € ja lehti sisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun. 8.9. Lukijoilla (arvio) 10.3. Joulukuussa 1921 lähti satoja suomalaisia nuoria miehiä Vienaan. MUSEOVIRASTO / HISTORIAN KOKOELMA ERKKI RÄIKKÖNEN TARJOA JUTTUA TULEVIIN LEHTIIN Aineistot: paatoimittaja@karjalanheimo.fi Lehden numero 1–2 3–4 5–6 7–8 9–10 11–12 Juttujen aineisto 9.2. Lönnivuaran Eemelin käännöksestä vastaa Olga Karlova. 7.7. Helmikuussa 1922 punaarmeija kukisti karjalaiset, ja seurauksena oli pakolaisaalto rajan yli. 16.11. Karjalaiset olivat nousseet bolsevikkivaltaa vastaan. 300 €, 1/3 s. 115 € Ilmoitusten toimitusosoite paatoimittaja@karjalanheimo.fi Lehden tilaaminen ja osoitteenmuutokset Karjalan Sivistysseura ry Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki Puhelin: 050 5055 531 toimisto@karjalansivistysseura.fi www.karjalansivistysseura.fi Aukioloajat Toimisto palvelee ma–to klo 10–15, heinäkuussa suljettu. vuosikerta Ilmoitushinnat Takakansi 490 €, sisäkannet II ja III 450 €, 1/1 s. 15.12. Lönnivuaran Eemeli Astrid Lindgrenin rakastetut Peppi-kirjat livvinkarjalaksi saavat kaverikseen vienankarjalaa puhuvan Eemelin. 8.6. 2.6. 10.8
Sodanjälkeiset vainot toivat lopulta kaikki Inkerinmaalla eläneet sukulaiset Petroskoihin. IT Jukka Petrov lähetettiin ensin Pihkovan alueelle Dedovitšeskyn piirikomitean sihteeriksi, mutta marraskuussa 1937 hänet pidätettiin ns. Nimi Petrov olisi kirjattu vuonna 1897 koko Venäjän käsittäneen ensimmäisen väestölaskun aikaan. Isänisä, Oulussa syntynyt Väinö Viktor Takala työskenteli oululaisissa sanomalehdissä ja vuodet 1918–1921 Ruotsissa toimittajana. Hänen isänsä Aapo Hämäläinen oli rautakauppias mutta myös näyttelijä ja teatterijohtaja. Irinan perheen tarina on osa kaikkea sitä, mitä hän kuvaa kirjassaan Taistelua ja kuolemaa. Äidinisä Jukka Petrov oli karjalainen, lähtöisin Kontokin kylästä. EKL Kun taistelu "suomalaista porvarillista nationalismia" vastaan käynnistyi Karjalassa, Gylling ja Rovio lähetettiin Moskovaan. Äidinäiti Katri Kurhinen oli syntynyt Inkerinmaalla. IT Isoisoisä Aapo työskenteli Uhtualla ja meni naimisiin tunnetun tarinankertojan Jouki (Jevgenia) Hämäläisen kanssa. Sisällissodassa hän toimi punakaartin päällikön apulaisena. Hän työskenteli Pihkovan alueella kuluttajaliiton tarkastajana, kunnes hänet pidätettiin uudelleen keväällä 1949 ja karkotettiin Krasnojarskin alueelle. Vastassa olivat kuitenkin sorto ja leirit, sota, saarto ja evakuoinnit, karkotukset ja työarmeija. Puolueaktiivi Väinö lähetettiin 1921 Viron ja Petrogradin kautta Petroskoihin, jossa hän toimi Karjalan Kommuunin toimittajana, kustannusliike Kirjan päätoimittajana sekä erilaisissa tehtävissä koulutussektorilla ja oppikirjojen toimittajana. Miten isoisä Jukka Petrovin kävi. Lapset kuljetettiin isänsä luokse Uhtualle. Ryhmän jäsenet tuomittiin kaksi vuotta myöhemmin erityisneuvonpidossa kahdeksaksi vuodeksi leirille, yhtä lukuun ottamatta, joka oli menehtynyt vankilasairaalassa edellisenä vuonna. Petroskoissa Jukka työskenteli Edvard Gyllingin ja Kustaa Rovion alaisuudessa aluekomitean kolmantena sihteerinä, Katrin vastuulla oli alueen puoluetoimisto. Syytös perustui erityisesti Etsivän keskuspoliisin päällikön Esko Riekin tuntemiseen lukioajoista lähtien. Alli-vaimolle riitti pari viikkoa elämää siirtoleirillä, hän palasi Suomeen kolmen lapsen kanssa mutta Aapo jäi Venäjälle. Hän toimi silloin teknillisen koulun biologian opettajana. Valmistuttuaan nuori pari lähetettiin työhön Karjalaan. Riekin väitettiin värvänneen Väinö Takala vastavallankumoukselliseen propagandatyöhön NeuvostoKarjalassa. Ryhmää, jonka jäseninä oli viisi suomalaista ja eräs karjalainen, syytettiin vastavallankumouksellisesta toiminnasta, osallistumisesta "vakooja-kapinallisjärjestön" toimintaan ja vakoilusta Suomen hyväksi. ”Forstén-ryhmän” tapauksessa ja kuljetettiin Petroskoihin. Nuoret tapasivat Lännen vähemmistökansallisuuksien kommunistisessa J. Perhe muutti 1918 Viipurista NeuvostoVenäjälle. EKL Isänäiti Irja Takala (syntyisin Hämäläinen) syntyi Kotkassa. Äidinisä Petrov suoritti tuomionsa Krasnojarskin työleirillä ja vapautui 1946. I rina Reijovna Takalan perheen tarinassa on kuin koko maan historia. §:n perusteella 1938 ja rehabilitointi 1957. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 216. Saatuaan takaisin puoluejäsenyyden vuonna 1961 Jukka Petrov palasi kotiin, istahti sohvalle ja kuoli. Alli Hämäläisellä oli epäonnea elämässään, hänet vangittiin vuonna 1925 epäiltynä veronkierrosta. Väinö sai kuolemantuomion poissaolevana vallankumoukseen osallistumisesta, vaikka ei sisällissotaan osallistunutkaan. Kuolemantuomio tuli rikoslain 58. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla. Monet perheet jäsenet olivat muuttaneet Suomesta Venäjälle, koska uskoivat kommunistisiin ihanteisiin ja mahdollisuuksiin saada hyvä elämä, koulutus ja työpaikka. Marchlewski -yliopistossa Leningradissa ja menivät naimisiin päivänä, jolloin Lenin kuoli. Ryhmän jäsenet rehabilitoitiin heinäkuussa 1955. Legendan mukaan nimi oli alkujaan Perttunen. Vuonna 1936 hänet erotettiin kommunistipuolueesta VKP (b) ja Kirja-kustantamosta ja pidätettiin helmikuussa 1938 syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja vakoilusta Suomen hyväksi. Lapsista Irja, isoäitini, päätyi näyttelijäksi kansalliseen teatteriin, kävi Petroskoin suomalaisen pedagogisen teknillisen koulun ja avioitui varhain isoisäni Väinö Takalan kanssa. EKL Myös Irjan isän Aapon tarina on tyypillinen Suomesta Neuvosto-Venäjälle muuttaneen tarina: työskentely pohjoisessa Karjalassa, erottaminen puolueesta, pidättäminen loppuvuodesta 1937, JOULUKUU 2021 LAUKUNKANTAJAT Ei koskaan enää! Vastassa olivat sorto ja leirit, sota, saarto ja evakuoinnit, karkotukset ja työarmeija
Suomea lasten kanssa ei puhuttu, muuta kun silloin kun heidän ei haluttu asiaa ymmärtävän. Reijo oli karkotettu setänsä kanssa Puudosiin. §:n perusteella, ampuminen maaliskuussa 1938 Sandarmohissa ja viimein rehabilitointi vuonna 1957. Niin Irja lähti Rauno-vauva sylissä vanhemman pojan kohtalosta tietämättä Eteläisen Olenian saaren eli Kalkkisaaren kaivokselle. Irja pyysi, että saisi odottaa poikaa, mutta tähän ei suostuttu. Näin äidistäni tehtiin venäläinen Jelena Ivanovna Petrova. Olen pyrkinyt kollegoideni kanssa kouluttamaan Pohjoismaiden historiaan JOULUKUU 2021 LAUKUNKANTAJAT Irina Takala ja Eeva-Kaisa Linna Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Pietarissa 2017. Äitini Lean nimi, samoin kuin kansallisuutensa ”karjalais-suomalainen” eivät kelvanneet passiin – niitä ei viranomaisten mukaan yksinkertaisesti ollut. Hän selviytyi hirvittävistä menetyksistään ja palasi uudelleen pystytettyyn teatteriin vuonna 1940. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 217. IT En voi sanoa, että olisin unelmoinut ryhtyväni historioitsijaksi. Olin kiinnostunut fysiikasta ja matematiikasta, mutta humanistina päädyin opiskelemaan historiaa Petroskoin yliopistossa. Jäin yliopistoon, jossa olen nyt ollut lähes 40 vuotta. Irja pelastui häneen rakastuneen vartijan avulla Gorkin alueelle, jossa syntyi Vladimir-poika. Irina Reijovna, mistä kumpusi halu historian tutkijaksi. IT Lapsista kasvoi kuuluisia opettajia, insinöörejä, toimittajia, tiedemiehiä. Isäni on julkaissut kuusi runokirjaa, joista kaksi suomeksi. Siellä lapsi sairastui ja kuoli pian. Isäni Reijo Väinövitš Takala (1931–1989) oli kaksikielinen runoilija ja kirjailijaliiton jäsen. Olen kolmannen sukupolven historioitsija. Kesällä 1938 tultiin hakemaan häntä: annettiin kaksi tuntia aikaa kerätä tavarat ja ilmaantua kokoontumispaikalle karkotusta varten. kuolemantuomio rikoslain 58. Siellä hän tapasi kanadansuomalaisen Fredrik Lindholmin, teatterin päätaiteilijan, joka auttoi häntä kasvattamaan poikansa. EKL ”Kansanvihollisten lapsina” kasvaneen sukupolven kohtalo ei kuitenkaan ollut niin traaginen, vaikka perheet kokivat monia vaikeuksia. IT Irja erotettiin teatterista kansanvihollisen vaimona ja karjalan kieltä taitamattomana. Äitini Jelena Ivanovna Takala oli arvostettu bibliografi, hänen vanhempi sisarensa Eila oli koulunjohtaja ja heidän serkkunsa Ivan Aleksejevitš Petrov tunnettu päätoimittaja ja valtiojohdon käyttämä tulkki. KUVA: EILA STEPANOVA . Pojista vanhempi, seitsemänvuotias Reijo, isäni, oli käymässä sedän luona. Suuntauduin opiskelemaan Pohjoismaiden historiaa, yksinkertaisesti koska yleisen historian laitoksen päällikkö Ivan Ivanovitš Käiväräinen kysyi kiinnostustamme ja valitsi opiskelijoita, joilla oli suomalainen tai karjalainen sukunimi. Hän jäi yksin kahden pienen pojan kanssa. Irjan elämä ei myöskään ollut kovin helppo. EKL Perheen lahjakkuus ja pyrkimys eteenpäin näkyy myös jälkipolvissa. Isoäitini Katri Petrova ja äitini Jelena Takala valmistuivat aikoinaan Leningradin yliopiston historian laitokselta
Suomen kieleen perustuva ainutlaatuinen kulttuuri näkyy Karjalan tasavallassa tänäkin päivänä. Valitettavasti Venäjän viime vuosien uudistukset korkea-asteella ja tutkimuksessa tuhoavat ainutlaatuisia koulutusrakenteita. Myös Venäjällä Suuren terrorin jälkeen keskeisten henkilöiden nimet ja teot poistettiin historiasta puolen vuosisadan ajaksi. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että menneisyyden traumaattisia aiheita koskeva tutkimus ja eri ryhmien välinen vuoropuhelu myötävaikuttavat aidosti keskinäiseen ymmärrykseen. Nyky-Venäjä katselee maailmaa enemmän kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan prisman kautta. Siksi perustimme kolme vuotta sitten yhteisen hankkeemme On monta eri Karjalaa ???. ?????. NeuvostoKarjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla, joka perustuu Irina Takalan vuosikymmenten mittaiseen tutkimukseen Stalinin terrorista. IT Maittemme historiat kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Irina Takalan isoäiti Irja Takala oli Karjalan kansallisen teatterin näyttelijä. Sekä Karjalalle että Suomelle näistä muutoksista on tullut olennainen tekijä etnopolitiikassa sekä yhteiskuntaja taloushistoriassa. ???????. Käsitykseni on, että tämä häiritsi pitkään objektiivista Suomesta Neuvostoliittoon muuttaneiden kohtaloihin kohdistunutta tutkimusta. ????. EKL Oivallinen esimerkki tästä yhteistyöstä on syyskuussa julkaistu Taistelua ja kuolemaa. EKL Myös Suomessa tarvitaan Venäjän historiaa tuntevia tutkijoita. Sama pätee Venäjään. Kuvassa hän on rooliasussaan V. Kun arkistot taas sulkeutuivat 1990-luvun puolivälistä lähtien, tutkin mm. Tuona aikana suomalaisten – olivat he sitten punasuomalaisia, loikkareita tai amerikansuomalaisia – avulla Karjalassa rakennettiin teollisuutta ja taloja, luotiin infrastruktuuria, modernisoitiin useita aloja. Venäjällä on nykyisin hyvin vähän Suomen historian asiantuntijoita, jotka osaavat suomea ja ruotsia. IT Kiinnostuin alun perin Suomen 1700ja 1800-lukujen historiasta. Siinä pyrimme lisäämään ihmisten naapurimaittensa historian tuntemusta monin eri tavoin, kuten esitelmin, konferenssein, edistämällä tutkimustoimintaa, artikkeleita ja kirjoja kääntämällä ja julkaisemalla. Kontaktit ja konfliktit, rajamuutokset ja väestöliikkeet ovat olennainen osa maiden yhteistä historiaa. EKL Kuten jo totesimme, Suomessa tunnetaan huonosti Neuvostoliiton historiaa. Tässä mielessä yhteinen hankkeemme, joka popularisoi yhteisen historiamme keskeisiä ongelmia, vaikuttaa mielestäni erittäin merkittävältä ja lupaavalta. Arkistoja avattiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla, Karjalan Memoralia -järjestö perustettiin (olin yksi sen viidestä ensimmäisestä varapuheenjohtajasta) ja alettiin koota martyrologiaa sorrettujen muistoksi. Tiedon puute naapurimaan historiasta rajan molemmin puolin on ilmiselvä. Nyky-Venäjää ei voi ymmärtää tuntematta sen historiaa. 2010-luvun alussa kävi selväksi, että valtion historiankirjoituksen tavoitteena oli unohtaa neuvostovaltion rikokset kansalaisiaan ja maata kohtaan. Minusta tuntuu, että olin aina tiennyt Stalinin harjoittamasta sorrosta, vaikka perheessä siitä ei puhuttukaan. Kirshonin näytelmässä "Ihmeellinen seos" vuonna 1934. Miksi juuri terrori nousi tutkimusten kiinnostuksen kohteeksi. Oli luonnollista vaieta, perheestähän ammuttiin kaikkiaan neljä miestä vuosina 1937–1938, neljä joutui leireille, lisäksi on monia karkotettuja ja hallinnollisesti karkotettuja henkilöitä ja myös kolme lasta, jotka kuolivat karkotuksessa. perehtyneitä tutkijoita. Esimerkiksi voidaan ottaa Neuvosto-Karjalan ”suomalainen aika” vuosina 1920–1935, jota on tutkittu 30 vuotta. Aikakausi tunnetaan huonosti Karjalan tasavallassa, Suomessa tuskin sen vertaa. Joudumme kuitenkin huomaamaan, että luotettava ja hyvin perusteltu tieto korvataan usein myyteillä ja stereotypioilla ja monet tapahtumat yksinkertaisesti unohdetaan. Venäjän alkoholiongelman historiaa. Onneksi Stalinin terrorin ajasta on julkaistu lukuisia elämäkertoja ja kuvauksia sekä koottu martyrologioita. IT Vuoden 1918 sisällissodan trauma jakoi suomalaisen yhteiskunnan ”valkoisiin” ja ”punaisiin”. Timo Vihavainen toteaa tässä lehdessä julkaistussa kirja-arvioissaan, että, ”kirja ei kuitenkaan rajoitu vain suureen terroriin, vaan käsittelee myös laajasti suomalaisen diasporan syntyä ja koko Itä-Karjalan 'suomalaisvaihetta'”. KUVA: TAISTELUA JA KUOLEMAA (KSS 2021) JOULUKUU 2021 LAUKUNKANTAJAT 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 218. Minun oli pakko palata stalinismin historiaan. Vanhemmat olivat ”kansanvihollisten lapsia”
Hän ei osallistunut sisällissotaan mutta sai kuolemantuomion. Ennen kaikkea tarvitsemme tutkimusta ja asioiden dokumentointia, tallentamista tuleville polville. He olivat nähneet muiden maiden elämää ja pettyivät monin tavoin sosialistiseen ajatukseen. IT Totean kirjassani, että olen yhtä mieltä kulttuurinja historiantutkija Alexander Etkindin kanssa siitä, että kommunismi on osa yhteistä eurooppalaista perintöämme ja vastuu sen uhrien muistosta ei ole pelkästään kansallinen vaan myös koko Euroopan yhteinen. Mielestäni on hyödyllistä ajatella Venäjän historiaan syvällisesti perehtyneen Peter Holquistin "haitallisen aineksen hävittämisen" politiikkaa, jonka juuret ovat 1800-luvun eurooppalaisissa käytännöissä. Suomessa on parhaillaan Kansallisarkistossa menossa dosentti Aleksi Mainion johtama tutkimus suomalaisista Venäjällä vuosina 1917–1964. Tämän mallin mukaan oletettiin, että tietyt väestön elementit voidaan tunnistaa ja valtion hyvinvointi edellytti joko vaarallisten elementtien eristämistä tai poistamista. EKL Mieltä askarruttaa tietysti kysymys siitä, miksi Stalin tapatti niin suuren joukon ihmisiä, jotka kokivat tulleensa kutsutuiksi rakentamaan uutta utopiaa ja joita esitettiin tarvittavan ratkaisemaan työvoimapulaa ja tuomaan mukanaan uudenlaisia taitoja, teknologiaa ja pääomia. IT Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että valtion terrorin yhtä, yleistä selitystä on mahdoton määritellä. Propagandistiset kampanjat ”meistä” ja ”vihollisista” kanavoivat sosiaalista tyytymättömyyttä vihaksi kaikenlaisia ”vihollisia” kohtaan ja legitimoivat terrorin. KUVA: TAISTELUA JA KUOLEMAA (KSS 2021) Eeva-Kaisa Linna keskustelee tällä palstalla Karjalan Sivistysseuraa lähellä olevista asioista. Tarvitsemme muistinpaikkoja, yhteisölle tärkeitä ja koossa pitäviä konkreettisia paikkoja ja muistomerkkejä, mutta myös esimerkiksi juhlia ja rituaaleja. Ja sellaiset muistinpaikat kuten ampumaradat (Butovon harjoituskenttä ja Kommunarka Moskovan lähellä), Levašovon muistohautausmaa Pietarin lähellä tai Karjalassa sijaitsevat Sandarmoh ja Krasnyi Bor on myös säilytettävä, vaikka emme tiedä, kuinka paljon ihmisiä niihin on todella haudattu. Nyt on erittäin tärkeää säilyttää koko Memorialin kolmen vuosikymmenen työn aikana keräämä valtava ja korvaamaton tietomassa. Näistä surupaikoista tulee lopulta opetusväline, rokote totalitarismia vastaan, ja silloin asenne valtion terrorismiin on kaikille Venäjällä yhtä yksiselitteinen kuin muisto holokaustista: "Ei koskaan enää!" Irina Takalan isoisä Väinö Takala oli toimittaja, opettaja, oppikirjaosaston toimittaja ja Kirjakustantamon päätoimittaja. Ulkopoliittiset fobiat alkoivat juurtua yleiseen tietoisuuteen, maailmanvallankumouksen teoria hylättiin, Stalin kehitteli ajatusta rakentaa sosialismi yhdessä maassa. Miksi stalinistinen hallinto siirtyi tiettyihin väestöryhmiin kohdistuneista pidätysja karkotuskampanjoistaan massiivisiin sortotoimiin. Tämän bolsevikit ajattelivat uudelleen marxilaisuuden prisman kautta, se oli uudenlaista "väestöpolitiikkaa". Alueelliset erot valtakunnallisten operaatioiden toteutuksessa olivat melko suuria, kunkin alueen viranomaiset vainosivat juuri kyseiselle alueelle ongelmallisina pitämiään henkilöitä. JOULUKUU 2021 LAUKUNKANTAJAT 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 219. Suomalaisten surmattujen luvut pitää suhteuttaa Neuvosto-Venäjällä olleeseen suomalaisdiasporaan. Osoitan kirjassani, että monet usein esitetyt luvut eivät voi pitää paikkaansa. Uutiset Venäjän valtakunnansyyttäjänviraston aikeesta sulkea kansainvälinen Memorial-järjestö on isku koko kansalaisyhteiskunnalle, ja yritys riistää yhteiskunnalta muisti. Uskon myös sen tuovan runsaasti lisävalaistusta Stalinin aikaan. Kirjani perustuu vuosikymmeniä jatkuneisiin tutkimuksiini ja on suunnattu lisäämään niin asiantuntijoiden kuin suuren yleisön tietoa Stalinin sortokaudesta. Poliittiset emigrantit, loikkarit ja ulkomaalaiset asiantuntijat joutuivat etnisten ryhmien pääuhreiksi. Karjalan erityispiirre oli rajan läheisyys ja paikallisten pitkäaikaiset siteet naapuriin. Keskeistä oli myös ulkoisen uhan teesi. EKL Miten voimme estää sen, ettei tämänkaltainen terrori unohdu, saati toistu. Vaikka tutkimusta on jo paljon, emme vieläkään voi vastata kysymykseen siitä, kuinka moni suomalainen maksoi hengellään ihanteistaan
Hinta 20 euroa Kolmella karjalan murteella julkaistu Adaman gruunu on mukaansatempaava, upeasti kuvitettu perussanakirja kaikille kielestä kiinnostuneille. Käännös vienankarjalaksi (Otavaisen kruunu) Olga Karlova ja livvinkarjalaksi (Odavan koronu) Ilja Moshnikov. Kovakantinen, 105 sivua. Ennakkotilauksia otetaan vastaan, ja kirja postitetaan heti sen ilmestyttyä. Pepin seikkailuja siivittävät Ingrid Vang Nymanin alkuperäiset kuvitukset. Kuvitus Sanna Hukkanen. Kääntänyt Olga Karlova, kuvittanut Björn Berg. Monipuoliset, nykyaikaiset sanastot on laatinut eteläkarjalaksi karjalan UUTUUS Arvioitu ilmestymisaika on 20.12.2021. HANKI KIRJAT: Karjalansivistysseura.fi/ kauppa tai tilaa sähköpostitse: toimisto@karjalansivistysseura.fi tai käy ostoksilla ma–to 10–15 toimistolla osoitteessa Luotsikatu 9 D, Helsinki MYYNNISSÄ KOIRIEN KALEVALA vienankarjalaksi Mauri Kunnaksen maailmankuulun lasten ja aikuisten yhteisen Koirien Kalevalan on kääntänyt äidinkielelleen vienankarjalaksi Nadja Lutohina. Karjalankieliset käännökset Tamara Š?erbakova ja Aleksi Ruuskanen. Hinta 20 euroa Peppi Pitkysukku Kovakantinen, 153 sivua Hinta 20 euroa HUOM: Kaikki kolme Peppi-kirjaa yhteishintaan 40 euroa Peppi Pitkysukku nouzou laivale Kovakantinen, 151 sivua Hinta 20 euroa Peppi Pitkysukku Suvimerel Kovakantinen, 133 sivua Hinta 20 euroa kielen kääntäjä ja opettaja Katerina Paalamo. KARJALAN SIVISTYSSEURAN VERKKOKAUPPA Lönnivuaran Eemeli “Mie tahon miun huraškaisen.” ”Mie tahon miun pyššykkäisen!” Kaikkien rakastama Astrid Lindgrenin lastenkirja Vaahteramäen Eemeli ilmestyy nyt vienankarjalaksi. Hinta 25 euroa/kpl Jäsenhinta 20 euroa/kpl ADAMAN GRUUNU -sarjakuvasanakniiga. Pehmeäkantinen, 56 sivua. KAIKKI PEPPI-KIRJAT livvinkarjalaksi! Astrid Lindgrenin kolme alkuperäistä Peppi-kirjaa ovat nyt saatavilla livvinkarjalaksi