2022 11–12 7 € Karjalan kieli siirtyy äideiltä tyttärille Annahan mie šilma šepyän Karjalan Heimo toivottaa lukijoilleen rauhaisaa joulua
213 Lea Tajakka Uskomusperinne yönitkettäjistä eli eri puolilla Karjalaa ja sai perheet aloittamaan suojaavat toimet pahan aiheuttajia vastaan heti lapsen synnyttyä. 224 Pekka Vaara Jatkosodan aikana toteutettu rautatielinja täydensi Suomen rataverkkoa Salmin kautta Aunukseen. Idean kirjaan hän sai kirkkolaulajana, kirkon kuoroa johtaessaan. 208 Maria Kuismin Livvinkarjalaksi laadittu harjoituskirja Kirjutan i?e 1 runsaine sanastoineen ja kuvitukseen soveltuu lukemaan ja kirjoittamaan opetteleville lapsille. KUVA: OLGA GOKKOEVA SEURAAVA NUMERO Helmikuu 2023. Tauno Hovatta selvittää kirjassaan radan vaiheita. 220 Katri Kovasiipi Ozan tiedoiniekku, L. KUVA: AILI RETTIJEVA Karjalan Kielen Kodi Vieljärvellä on viihtyisä ja turvallinen tila karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin vaalimiseen. 2022 11–12 7 € Karjalan kieli siirtyy äideiltä tyttärille Annahan mie šilma šepyän Karjalan Heimo toivottaa lukijoilleen rauhaisaa joulua KANSI: Raisa (vas.) ja Santra Remšujeva Vuokkiniemellä1990. 218 Pia Paananen Vihtiläinen valokuvaaja Dimi Doukas toteutti valokuvateoksen suomalaisista tsasounista. Frank Baumin jo vuonna 1900 kirjoittama rakastettu lastenkirjaklassikko on ilmestynyt livvinkarjalaksi Aleksi Ruuskasen kääntämänä. 1872) nousi 1900-luvun alkuvuosina Karjalan kansallisen heräämisen johtohahmoksi. 212 Katri Kovasiipi Kalevalaseuran ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinnon sai itämerensuomalaisten runolauluperinteiden tuntija, keskustelijanakin ahkera Kati Kallio. 202 Katri Kovasiipi Tänä syksynä opintonsa Petroskoin yliopistossa aloittanut Jelizaveta Spitsina kuuluu karjalaisten kielitaiturinaisten sukuun jo neljännessä polvessa. 216 Marie Mäkinen Sukukansapäivä tanssii ja soi -tapahtumassa Helsingin keskustakirjasto Oodissa nautittiin suomalais-ugrilaisesta kansanmusiikista ja -tanssista. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 198 KARJALAN HEIMO 11–12/2022 205 200 Eeva-Kaisa Linna Intomielinen vienankarjalainen Pavel Afanasjeff eli Paavo Ahava (s
Kielen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että elvytystyötä ansiokkaasti kaksi vuotta tehneelle Itä-Suomen yliopistolle järjestyy pysyvä rooli ja rahoitus. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 199 SEURAAVA NUMERO Helmikuu 2023 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Kielen elvyttämisen edellytys on, että on olemassa lainsäädäntö, joka velvoittaa valtiota toimiin. PITKÄÄN KYTENYT ONGELMA on ollut myös saamelaiskäräjälaki, jonka uudistusta on yritetty saada aikaan jo kolmen eri hallituksen aikana. Hybridikokoukset ja -tilaisuudet tulivat toivottavasti jäädäkseen. Hyvää joulua ja onnellista tulevaa vuotta kaikille Karjalan Heimon lukijoille!. Karjalaisen identiteetin tunnistamisessa ja karjalan kielen elvytyksessä voi nähdä ainakin joiltakin osin yhtymäkohtia saamelaisten vastaaviin ponnistuksiin. Suomi on ehtinyt saada YK:lta moitteet saamelaiskäräjälain syrjivistä pykälistä, eikä lain uudistamista pidä enää viivyttää. Enää ei tarvitse käyttää tuhottomasti aikaa näyttääkseen naamansa vaikkapa vain tunnin kestävässä palaverissa. Totta puhuen oli jo korkea aikakin aloittaa säästötalkoot. KORONAVIRUS EI KADONNUT maailmasta eikä kuulemma katoakaan, mutta on se sentään kesyyntynyt. Maailma on jakautunut vaarallisella tavalla. Ajan ohella säästyy luonnonvaroja ja energiaa, kun turhat reissut vähenevät. Tätä vuotta ovat pimentäneet äärimmäinen väkivalta, sotarikokset, valehtelu, pelko, kymmenien tuhansien ihmisten elämän tuhoaminen ja tulevaisuuden riistäminen lukemattomilta lapsilta ja nuorilta – minkä vuoksi. Ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta ei haittaa ollenkaan, jos lämmitämme talojamme pari astetta viileämmiksi ja ajamme polttomoottoriautoilla vähemmän kuin aiemmin. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Hyvästi hullu vuosi 2022 PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2022 28 11 K ohta saamme päätökseen vuoden 2022, joka jättää historiaan jälkensä yhtenä hirvittävien tapahtumien vuotena. Olemme oppineet elämään sen kanssa, matkailu ja kokoontumiset ovat tulleet taas mahdollisiksi. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Toisaalta virus opetti meidät pitämään yhteyttä myös verkon välityksellä. Kesäkuussa 2022 saavutettiin yksi etappi, kun kauan odotettu Kielipoliittinen ohjelma hahmotteli raameja myös karjalan kielen elvyttämiselle. Karjalan kielen kohdalla näin ei ole. Energiavarojen säästämiseen meitä kaikkia eurooppalaisia nyt patistellaankin, ja syyt siihen ovat painavat. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Siihen liittyvä militarisoitumisen paine herättää huolta. Vähänpä tiesimme, mikä meitä odottaa. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. Vielä tammikuussa odotimme vain, että COVID19pandemian kuristusote hellittäisi, jotta saisimme taas tavata toisiamme, järjestää tapahtumia ja matkustaa vapaasti
Paraskeva osoittautui taitavaksi kauppiaaksi, joka sittemmin hoiti muutenkin paljon matkustelevan miehensä liikeasioita, perheasioiden ohella. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 200 P aavo Ahava syntyi 1872 Uhtualla kauppias Simana Afanasjeffin ja Hoto Pällijeffin perheeseen. Passeja on ollut myös niin hänen isällään Simanalla kuin isoisä Efimillä. A. Vuoden 1909 passissa hän oli jälleen ortodoksisen uskon kannattaja. Lamminpohja lienee ollut Uhtuan osista vanhin, I. Kutvosen pääliikkeessä, jälleen kauppa-apulaisena vuoteen 1899 saakka. Afanasjeffien sukutalo sijaitsi Lamminpohjassa. Heidän Uhtualta poislähtönsä syyksi on merkitty ”kauppa”; lienevät harjoittaneet laukkukauppaa Suomessa. Työkokemusta kertyi ja kunnollinen venäjän taito karttui. Edistämään Vienan Karjalan asiaa, perustamaan yrityksiä ja noutamaan kauppatavaraa – tosin siihen tehtävään hän usein rekrytoi rahdinajajia. Perheeseen syntyi viisi lasta: Iivo (Ioann eli Ivan Pavlovits 1896–1919), Paavo (Pavel Pavlovits 1898–1966), Veera (Vera Pavlovna 1899–1981), Simo (Simeon Pavlovits 1906–1942) ja Nikke (1910–1955). Kylänosan talot olivat ”vanhanaikaisia” karjalaistyyppisiä ja ”usein Suomen malliin rakennettuja”. K. 1900-luvun alkuvuosina Ahava nousi Karjalan kansallisen heräämisen johtohahmoksi.. Tätä varten Ahava perusti tukikohdan myös paikan päälle Uhtualle, kauppapuodin ”Kauppaliike Paraskeva Nikitina Afanasjeffa”, vaimonsa Parasken nimiin. Jennin isä Kalle Vendelin oli toiminut Uhtuan nahkaverstaalla nahkurina. Afanasjevien ”komea talo Ojala” oli peritty Paavon isoisältä Efim Afanasjevilta, joka testamenttasi talonsa pojalleen Simanalle. Ensimmäinen pesti vuosina 1882–1886 on ollut kauppa-apulaisena Sodankylässä, sitten Yli-Torniolla, Virossa (kauppiaan juoksupoikana), Hatšinassa (kauppa-apulaisena Kutvosen liikkeessä) ja Pietarissa mainitun viipurilaisen kauppiaan G. Alkupääomana saattoi myös olla vakuutusyhtiöltä saatu korvaus, jonka hän sai menetettyään metsästysreissulla kaksi sormeaan. Lamminpohja taas oli yksi Uhtuan neljästä osasta, muita olivat Likopää, Ryhjä ja Miitkala. Paavo palasi ajoittain kotiseuduilleen, koska poliittinen toiminta ja liiketoiminta sitä edellyttivät. Passien ”uskonto”-sarake oli Ahavan kohdalla mielenkiintoinen. 1906 passi kertoo hänen kuuluneen kreikkalaiskatoliseen kirkkoon, 1907 lopusta maaliskuulle 1908 luterilaiseen ja siitä eteenpäin vuoden ajan hän oli ”lahkolainen uškovainen”. Intomielisenä vienankarjalaisten puolestapuhujana Paavo kehotti muiPAAVO AHAVA 150: OSA 1 150 vuotta Karjalan Paavon syntymästä Intomielinen vienankarjalainen Pavel Afanasjeff eli Paavo Ahava tunnettiin karjalaisten keskuudessa ”Karjalan Paavona” ja ”Ukko-Paavona”. Kaupan pariin Paavo Ahava lähti Uhtualta jo 1883 eli 10-vuotiaana, asettui Suomeen pysyvästi 1899, eikä enää palannut asumaan synnyinseuduilleen, joskin kävi siellä useasti. Inhan mukaan rakennettu ”sekalaisemmin kuin muu Uhut”. Sellaisia passeja on löytynyt myös Paavo Ahavan papereista, esimerkiksi joulukuun 1905 ja marraskuun 1909 välisenä aikana neljä. Hän avioitui 22-vuotiaana vuotta nuoremman Paraske Tihanovan kanssa 23. Talo oli suuri, tyypillisen karjalaistalon näköinen talo. Yrityksen laaja myyntialue ulottui Vienan puolelle asti. Paavo kävi usein kauppamatkoillaan myös Pietarissa ja toi sieltä posliinitavaraa, leikkikaluja, vaatetavaraa, hedelmiä. Lukuisien muiden rakennusten lisäksi Simana peri ”hevosen, neljä lehmää ja seitsemän lammasta”. Ahavasta tuli nopeasti paikkakunnan menestynein kauppias. Kauppa toimi jonkinlaisena tukkukauppana karjalaisille ja pääasiallisesti paikalliskauppana suomalaisille. huhtikuuta 1895, uhtualaisittain tyypilliseen avioitumisikään. Kuusamoon hän perusti kaupan 1900, ilmeisesti juuri tämän Kutvosen taloudellisen tuen avulla. Efim näyttäisi olleen varakas mies. Venäjän imperiumin talonpojat eivät pystyneet matkustamaan kotikylän ulkopuolelle ilman lupaa ja passia. Metsälintuja, turkiksia, oravannahkoja, lohta, siikaa, muikkuja, monenmoista tavaraa riitti kuljetettavaksi. Paraskevan kuoltua vuonna 1927 Ahava avioitui toisen kerran, nyt Jenni Vendelinin kanssa, joka oli synnyttänyt hänelle tyttären eli Vienan (1918–1992). Paavon ei tiedetä kantaneen laukkua
Ervastin kirjan Muistelmia matkalta Wenäjän Karjalassa kesällä 1879. Uhtualla pidettiin kaksi runsaasti osallistujia koonnutta kansalaiskokousta, joulukuussa 1905 ja tammikuussa 1906, joissa keskusteltiin karjalaisten tarpeista ja vaadittavista teoista. Tuodusta tavarasta tuli salakuljetettua. Tullimiesten ja kauppiaiden väliset selkkaukset eivät Vienan Karjalassa olleet aivan harvinaisia. Tarina Paavo Ahavasta jatkuu seuraavassa Karjalan Heimon numerossa. Mutta sitten tullimiehet takavarikoivat Uhtuan yrityksiltä suuren tavaramäärän, mistä aiheutui mittavat tappiot, joista Osuuskunta ei selvinnyt. Hänen ehdoillaan perustettiin suuri kansallinen yritys ”Uhtuan Kauppaja Teollisuus Osuuskunta”. EEVA-KAISA LINNA. Tulliasemia oli harvakseltaan ja tuontitavaran tullaus siksi vaivalloista. Katseet oli kohdistettava Karjalaan ja tehtävä kansallista valistustyötä alueen ja ihmisten hyväksi. Vaasaan saapui noin 20 osanottajaa, Tampereelle runsain mitoin enemmän. Ahava menehtyi Helsingissä 31. Tällaiset kansalliset ajatukset olivat vasAhavien perhe Kuusamossa kesällä 1917. Yhteiskunnallinen tilanne mahdollisti karjalaisten kansallisten aatteiden julkituomisen Venäjän keisarikunnassa. Karjalan asemasta kiinnostuneiden joukossa alkoi kyteä 1800-luvun lopussa vahva kansallisuusaate. Paavo kirjoitti Kuusamosta lukuisille vienalaissyntyisille kauppamiehille ja ehdotti yhdistyksen perustamista ajamaan karjalaisten pyrkimyksiä ja tarpeita. KUVA: MATTI PARVIAISEN KOTIALBUMI tatoimia ihmisten eriarvoistamiselle ja karjalaisten venäläistämiselle. Takana vasemmalta Paavo Paavonpoika, Paavo, Paraske ja Iivo. Lisäksi vaadittiin kansankielisiä kirkollisia toimituksia vanhojen slaavinkielisten tilalle. Lisäksi haluttiin parantaa kouluoloja. Osuuskunnan toiminta onnistui aluksi, työvoimaa riitti ja ammattilaisia löytyi tarvittaessa Suomesta. Edessä Simo, Veera ja Nikke. Iivolla rinnassaan vuonna 1916 saamansa kaksi Pyhän Yrjön ristiä. Sen toiminnan puitteissa Uhtualle perustettiin verstaita. Paavo Ahavan syntymästä tulee 17. Eri kustantajilta kerättyjen kirjalahjojen turvin hän perusti Uhtuan ensimmäisen kirjaston, joka aloitti toimintansa keväällä 1889. V. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 201 takin liikemiehiä osallistumaan Vienan ”väestön alhaisen henkisen ja taloudellisen tilan kohottamiseen”. Heidän mukaansa Vienan ja Aunuksen Karjalan ihmiset tuli liittää henkisesti heimokansaansa suomalaisiin. Suomen sivistyneistö tuli alusta alkaen niin henkisesti kuin taloudellisestikin tukemaan Wienan Karjalaisten Liiton, sittemmin Karjalan Sivistysseuran ajamia hankkeita. Toivomus oli, että valtion varoin perustettaisiin ainakin yksi kansankielinen koulu tuhatta asukasta kohti. Vienalaisia kiinnostivat kansalaisvapauksien lisäksi metsien osittamiset yksityistalouksien omistukseen. Raaka-aineita saatiin riittävästi Suomesta ja Pietarista, myyntialue oli rajaton. Kun raja oli auki, ei sen ylittäminen ollut ongelma. Paavo Ahavan mukaan ”hänen liikkeessään oli tapahtunut (vuonna 1911) pahansuopien henkilöiden tekemän väärän ilmiannon johdosta tulliselkkaus”. Näitä olivat nahkojen valmistamo, hevosvaljaiden valmistamo, jalkineiden valmistamo, ompelimo, villakutomo ja kutomo käsin kudottujen kankaiden valmistamiseen. Heimoaate innostaa Monipuolisen kauppatoimintansa lisäksi Paavo Ahava oli aktiivinen, jopa kiihkeä karelianisti, joka ajoi karjalaisten aseman parantamista. joulukuuta kuluneeksi 150 vuotta. Venäjälle epäonnisen Japanin sodan jälkeen vuonna 1905 valtiollisen toiminnan vapautumisen aalto eteni vauhdilla Vienan Karjalaan asti. Ahava innostui karjalaisesta heimoaatteesta jo 13-vuotiaana luettuaan A. joulukuuta 1944. Huhtikuussa 1906 Vaasassa järjestetyssä kokouksessa hahmoteltiin perustettavan liiton toiminnan raameja Uhtualla tammikuussa pidetyn kansalaiskokouksen pohjalta ja valmisteltiin elokuussa Tampereella järjesteltävää Wienan Karjalaisten Liiton perustamiskokousta
– Milma oikein miellyttäy opaštumini Petroskoin valtijonyliopiston filologijan insituutissa. Hän kuuluu karjalaisten kielitaiturinaisten sukuun jo neljännessä polvessa. Šamoin parituntien jälkeh on rikeneh mukavie rientoja, kumpasih myö mielellänä käymmä koko ryhmällä. KUVA: MAIKKI SPITSINA Jelizavetan ämmö on tunnettu kielentutkija ja Kal’evalan kääntäjä Raisa Remšujeva. Nyt meilä on luventoja ta harjotteluja, ta meijän kera paissah kuin aikuhisien ihmisien kera. KUVA: ALINA KARTINEN Santra Remšujeva lastenlastenlastensa Irinan (vas.) ja Jelizavetan kanssa Vuokkiniemen talonsa portailla vuonna 2006. Karjalan Heimon toimitus kysyi, mitä hän tulevaisuudelta odottaa ja mitä suvun vanhempien naisten esimerkki hänelle merkitsee. Tänä vuotena karjalan kielen alua ei juattu kahteh joukkoh murtehien mukah, kuin oli iellisinä vuosina, ta myö kaikin opaššumma vienankarjalua. Mie opaššun instituutin itämerenšuomelaisen filolog?an laitokšen šuomen kielen, kirjallisuon ta karjalan kielen alalla enšimmäisellä kurššilla. En voi šanuo, jotta kouluvuuvvet oltih mukavie, šilloin kun yliopistošša on ihan toini elämä. Jelizavetan äiti Maikki Spitsina on Petroskoissa ilmestyvän Oma Mua -lehden päätoimittaja. Ka niin pienellä joukolla myö opaššumma vain karjalan ta šuomen kielen tuntiloilla. Haastattelun kysymykset ovat suomeksi ja vastaukset vienankarjalaksi. Kaikkih toisih opaššušainehih myö käymmä yheššä itämerenšuomelaisen filolog?an laitokšen toisien studenttien kera. KUVA: MAIKKI SPITSINA Santra Remšujeva (1914–2010). – Enši vuotena yliopistoh otetah studenttija, kumpaset ruvetah opaštumah livvinkarjalua. Šen lisäkši mie harraššan intijalaisie tanššija yliopiston yhtyveheššä. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 202 Kieltä ja kulttuuria neljässä sukupolvessa – Kieltä ta kulttuurie nelläššä šukupolvešša J elizavetan isomummo, pravoämmö oli kuuluisa Santra Remšujeva, hänen mummonsa eli ämmönsä on tunnettu kansanrunoudentutkija ja kääntäjä Raisa Remšujeva ja äitinsä on Oma Mua -lehden päätoimittaja Maikki Spitsina. – Opaššušainehista milma eniten miellytetäh muinaisJelizaveta ja perheen voimanaiset Tänä syksynä Petroskoin yliopiston filologian linjalla suomen, kirjallisuuden ja karjalan kielen opintonsa aloittaneiden joukossa on Jelizaveta Spitsina. Meilä on pieni ryhmä, šiinä opaštuu šei??emen henkie. – Opaštumini yliopistošša hyvin eruou koulušša opaštumisešta. Mistä erityisen paljon pidät opiskelussa ja millaiset asiat siinä tuntuvat haastavilta. KUVA: RAISA REMŠUJEVAN KUVA ARKISTO. Jelizavetan suomen ja karjalan opinnot ovat lähteneet jo mukavasti käyntiin. Jelizaveta Spitsina, miten opiskelut ovat lähteneet käyntiin. Kohta yliopistošša alkau tutkintojen kauši, pitäy valmistautuo
KUVA: ALINA KUZNETSOVA. – Šamoin mukavana opaššušainehena on latinan kieli. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 203 . Toivottavašti tulovaisuošša tämä tilanneh ei koše karjalan kieltä, šitä varoin myö opaššummaki karjalua, jotta auttua šen šäilyttämistä. Ennein konšana en ole luken šemmosie kirjoja, šentäh kun tavallisešti luvin fantasija-romanija, ka huomasin, jotta neki ollah mukavie, viisahie ta toi??i ni huvittavie. Kaikki nämä tiijot varmašti autetah meitä tutkinnoissa. Voit olla, šiih vaikutti še, jotta koulun 5.–9. – Ka voin šanuo, jotta tällä hetkellä karjalan kielen opaštumini tuntuu melko vaikielta, šilloin kun šuomen kielioppi näyttäy helpommalta. Kenen tai keiden kanssa puhut karjalaa (ja/tai suomea) muualla kuin opinnoissa. Kuitenki miun huavehena on muuttuo elämäh Piiterih, še on miun mielehini kaupunki. Mie en ole kovuan uškovaini ta en ole luken Piiplijua, a muinaisvenäläisistä kirjoista voin lukie muun muašša ni kertomukšie pyhistä ihmisistä – ilmeni, jotta šeki on mukava. Onnakko nyt latina kuuluu šammunehien kielien ryhmäh, šentäh kun šitä enämpi ei käytetä muamonkielenä. Šamoin muamoni ta toiset heimolaiset Jelizaveta Spitsina aloitti syksyllä suomen ja karjalan kielen sekä kirjallisuuden opinnot Petroskoin yliopistossa. Tunnet i??ieš antikka-aikojen eläjäkši, konša pakajat Rooman valtakunnan halli??ijien kielellä. Piiterissä voisin ruatua kiäntäjänä yritykšeššä taikka olla ratijotoimittajana. venäjän kirjallisuš ta antikkakirjallisuš. – Miun kera pakajau karjalakši ämmöni, ka mie vaštuan hänellä venäjäkši. Mie tykkyän laulua, šoittua kitaralla, kuunnella folkta rockmusiikkie, a šuuri kaupunki antau hyvie mahollisukšie, jotta kašvua tällä alalla. Millaisia töitä haluaisit päästä tekemään, kun olet valmistunut opinnoista. Omie vaikutelmie ta ajatukšie luvetuista tevokšista myö kirjutamma lukijan päiväkirjah. luokissa meilä oli šuomen kielen opaššušta, vaikka še oliki vain yksi tunti netälissä. – Petroskoissa yliopiston jälkeh mie voisin ruatua karjalankieliseššä leheššä, tahi kanšalliskieliseššä TVta ratijotoimitukšešša, taikka koulušša šuomen tai karjalan kielen opaštajana
Muotokuvan on maalannut Konnevedellä asuva Salme Syri, joka ei valitettavasti päässyt mukaan juhlahetkeen. Hänen tärkeimpie kiännökšie ollah Kal’evala ta Piiplijan “Uuši Šana” vienankarjalakši. Samoihin aikoihin kävi ilmi, että Kansallisarkistossa oli salaperäinen Ukko-Paavon arkistoarkku. Mie pahoin muissan pravoämmyöni, šentäh kun hiän šiirty tuonilmasih konša miula oli kuuši vuotta. – Luulen, että en olisi lähtenyt toimintaan mukaan, ellei kanssani samoilta synnyinseuduilta lähtenyt Ilmari Homanen olisi ottanut yhteyttä. – Miun ämmö Raisa Remšujeva on kuulusa kanšanrunouven tutkija, opaštaja ta kiäntäjä. Ka on niin mukava kuunnella miun muamon kertomukšie šiitä, kun Santra joka ilta laulo hänellä vanhoja runoja ta kerto kummallisista šeikkailuista, konša hiän lapšena oli ämmöläššä kešälomalla. Miten valitsemaasi opiskelualaan on vaikuttanut, että olet kuuluisan runolaulaja Santra Remšujevan lapsenlapsenlapsi, isoäitisi on vienankarjalan hyväksi paljon työtä tehnyt Raisa Remšujeva ja myös äitisi työskentelee toimittajana kielen ja kulttuurin hyväksi. Ehkä viemme sen kesäpaikkaamme Sammattiin tai pidämme Espoossa tai kuljetamme Espanjaan, hän aprikoi taulua katsellessaan. Muutoma vuosi takaperin oli painettu miun muamon Pajuntaimen-starinakokomuš. Kanšanrunouven tutkijat ympäri muailmua käytih pakauttelomah häntä. Varmašti šiih vaikutti še, jotta olen šyntyn ta kašvan šemmosešša pereheššä. Lokakuun puolivälissä hän oli vielä vaimonsa Mairen kanssa Espoon Kulttuurikeskuksessa, missä hänelle luovutettiin muotokuvamaalaus. Olen ehkä saanut vähän liiankin hienon teoksen, kun näytän kuvassa paljon nuoremmalta kuin nyt olen. Uhtuan Seudun Perinneseura perustettiin 11.12.1991 ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ekonomi Paavo Ahava, joka veti seuraa vuoteen 2003 asti. Uhtuan kirkonrakentajana tunnettu Helmisaari myös lauloi ja lausui runoja. Pojanpoika Paavo ryhtyi selvittämään sen sisältöä. Hän jäi eläkkeelle Rauma-Repola oy:n kaupallisen johtajan tehtävästä vuonna 1986. Ilmari sanoi, että kyllä sinun nyt pitää pistää pystyyn sellainen Uhtua-Seura. Hän oli mukana Karjalan Sivistysseuran hallituksessa vuodet 1993–2001. Paavo kolmannen isoisä, kuusamolainen kauppias Paavo Afanasjeff-Ahava (1872–1944) oli yksi Wienan Karjalaisten Liiton perustajista, mutta pojanpoika pysyi pitkään sivussa kaikesta karjalaisuudesta siitäkin huolimatta, että poikana hän kävi koulua Äänislinnan yhteislyseossa lukuvuoden 1943–1944 eli suomalaismiehityksen aikana. – Otan suurella ylpeydellä vastaan tämän muotokuvan. Nyt hiän on karjalankielisen Oma Mua -lehen piätoimittaja. – Miun pravoämmöni Santra Remšujeva oli kuulusa starinankertoja ta runonlaulaja. Siitä avautui tie Uhtualle lukemattomiin uusiin seikkailuihin, joita muisteltiin Espoossa tänä syksynä yhdessä seuran kunniajäsenen Jari Helmisaaren kanssa. Olen kiinnoštun karjalaisešta kulttuurista, karjalaisien tavoista ta perintehistä. – Muamoni Maikki Spitsina ruato karjalan kielen opaštajana pedagogisešša yliopistošša. Teksti ja kuva: AILA-LIISA LAURILA Paavo Ahava III ikuistui muotokuvaan Salme Syrin maalaaman muotokuvan Paavo Ahava kolmannesta luovutti Uhtua-Seuran puheenjohtaja Reijo Sihvonen.. Paavo puolestaan kertoi tarinan, miten Uhtuan lintua kuvaava seuran tunnuskuva tilattiin graafikko Erik Bruunilta. Šentäh tahoinki piäššä opaštumah itämerenšuomelaisen filologijan laitokšella. – Mie pien i??ieni karjalaisena. Salme Syri itse ehdotti muotokuvan maalaamista noin vuotta aiemmin, kun huomattiin Uhtua-Seuran täyttävän pyöreät 30 vuotta. Santra šuatto šekä starinua šanuo, jotta runuo laulua. Paavon nykyisiä titteleitä ovat Uhtua-Seuran kunniapuheenjohtaja vuodesta 2018 ja KSS:n kunniajäsen vuodesta 2006. – Mie tykkyän opaštuo kielie. Melko rikeneh muamoni auttau milma valmistautuo karjalan kielen tuntiloih ta šelittäy miula vaikeita kohtija. Olen šyntyn Petroskoissa, vain miun juureni ollah Vienan Karjalašta, Vuokkiniemeštä, kummaista vielä Elias Lönnrot šano laulumuakši. Mie kainoštelen paissa karjalakši, šentäh kun vielä pahoin tiijän šitä. Pakauttelun luati KATRI KOVASIIPI Sekä Karjalan Sivistysseurassa että Uhtua-Seurassa ansiokkaasti toiminut Paavo Ahava III nauttii parhaillaan valosta ja lämmöstä Espanjan Aurinkorannikolla. Ahavalla itsellään täyttyi 90 vuotta 27.5.2020. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 204 toi??i käytetäh karjalua, konša paissah miun kera. Mielelläni luven šitä kirjua. Šiinä on muailman eri kanšojen 70 starinua, kumpasie muamoni kiänti vienankarjalakši. Paavo III teki työuransa liike-elämän palveluksessa. Toivon, jotta tulovaisuošša tämä tilanneh muuttuu parempah šuuntah
KUVA: OLGA GOKKOEVA. Ilomantsissa perustettu, Suomen puolella Karjalan Kielen Kodin hyväksi toimiva yhdistys Karjalan Kielen Koin Abuniekat ry juhli Varkauden Viljolahdessa, Karjalan Kielen Kodin väki paikan päällä Vieljärvellä. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 205 . – Tapasin häntä, ja hänestä tuli yksi idoleistani. Karjalan Kielen Kodin kymmenvuotisjuhlia vietettiin viime heinäkuussa. Verkkoyhteyksien avulla juhlasta tuli rajan ylittävä kokemus. Asuimme Petroskoissa, jossa karjalaa ei yleensä puhuttu, kertoo Olga. KUVA: ROMAN GOKKOEV Karjalan Kielen Kodi rakennettiin Vieljärvelle lahjoitusvaroin. – Äidin vanhempien talossa ja Kinnermäellä muutenkin kaikki puhuivat karjalaa, mutta itse en osannut. 500-neliöisen uudisrakennuksen suunnittelivat yhteistyössä arkkitehdit Kinnermäen ystävät ry:stä ja Petroskoista. Silloin Petroskoin yliopistossa ei vielä ollut karjalan kielen laitosta. Olga Gokkoeva nimitettiin Karjalan Kielen Kodin kunniapuheenjohtajaksi 17.10.2022. – Molemmat vanhempani ovat karjalaisia, mutta he eivät puhuneet karjalaa. Ljudmilan takia tiesin jo 14-vuotiaana, että halusin opiskella karjalaa. O lga Gokkoeva on tehnyt suuren työn käynnistäessään yhteistyötä, jonka tuloksena Vieljärvellä toimii kokonainen iso uudisrakennus karjalan kielen kielipesän ja muun aktiivisen karjalankielisen toiminnan kotina. Karjalan Kielen Kodin ensimmäiset yhdeksän toimintavuotta Olga oli myös yhdistyksen puheenjohtaja. Juhlaohjelman olivat suunnitelleet Karjalan Kielen Kodin nykyinen puheenjohtaja Ljubov Popova ja Karjalan Kielen Koin Abuniekat ry:n puheenjohtaja Hannu Lappalainen. Olga Gokkoevan suhde karjalan kieleen alkoi kehittyä jo pikkulapsena, kun hän vieraili isovanhempiensa luona. Karjalan Kielen Kodin rohkea kunniapuheenjohtaja Oululainen, Petroskoista kotoisin oleva Olga Gokkoeva on nimitetty kymmenen vuotta sitten perustamansa Karjalan Kielen Kodin kunniapuheenjohtajaksi. Olgan äidin ystävä oli karjalan kielen äitinä tunnettu Ljudmila Markianova
Pikkuhiljaa asiat etenivät, vaikka välillä käsissä saattoi olla miljoonan ruplan lasku, ja rahoitus sen maksamiseksi avoin kysymys. Suomen kieli kehittyi paljon paremmin, ja muutin Suomeen, Oulun yliopistoon jatko-opiskelemaan jo vuonna 1997. Ei voi pyytää muilta, jos ei pistä omia rahojaan likoon, Olga muistelee. – Sitten ymmärsin, että jos ei ole kieltä, ei ole karjalaisia eikä siten rakennuksen suojelijoitakaan. Kieli kehittyy vain puhumalla Olga keskittyi aikaisemmin Kinnermäen rakennusperinnön suojelutyöhön, koska koki oman karjalan kielen taitonsa puutteelliseksi. Siitä alkoi Kinnermäen kylän kehittäminen ja puurakennusperinnön suojelu. Hän alkoi saada rohkeutta omaan karjalan kielen käyttöönsä Martti Penttosen ylläpitämältä nettisivustolta opastajat.net. Arkkitehtien kanssa tuli opittua tärkeä asia, että rakennettu ympäristö vaikuttaa ihmisiin. Ei siinä voinut olla hiljaakaan, pakko vain oli ruveta puhumaan ja murtaa se este, joka oli monta vuotta jarruttanut omaa karjalan käyttöä. – En vieläkään puhu hyvää karjalaa, mutta ihmiset ymmärtävät. Kielen tarkoitushan on kommunikointi, Olga muistuttaa. Olgalla oli kuitenkin paljon tuttuja, jotka puhuivat karjalaa hienosti. Turvallinen tila puhua karjalaa Kun Karjalan Kielen Kodin rakennushanke saatiin käyntiin, asioita alettiin järjestää Vieljärvellä muutenkin. Rakennusprojektista tuli pitkä ja monivaiheinen. – Huomasin, että ihmisillä on iso este puhua julkisilla paikoilla karjalaa, kosKARJALAN KIELEN KOTI >> Lisätietoja Karjalan Kielen Kodin ja Karjan Kielen Koin Abuniekkojen toiminnasta: karjalankielenkodi.com >> Mahdollisuus tukea Karjalan Kielen Koin Abuniekkojen toimintaa: karjalankielenkodi.com/pages/ abuniekat-jasenlomake >> Mahdollisuus tilata kotitekoisia karjalanpiirakoita: Olga Gokkoeva, 0400 166 737 >> Tilaaja maksaa piirakat 2 €/kpl suoraan SPR:lle, Ukrainan kriisin uhreille: punainenristi.fi/lahjoita/ ukrainan-kriisi/ Karjalan Kielen Kodin kymmenvuotisjuhlaa vietettiin Suomen puolella Varkauden Viljolahdessa. Tilan pitää olla toimiva, hyvä ja kaunis. Hänelle syntyi käsitys, että jollei hän itse osaa karjalaa äidinkielenä, hän ei voi toimia kielen puolestapuhujana. – Tapasin myös Marttia, ja hän puhuu karjalaisten kanssa vain karjalaa. Uudisrakennus Karjalan Kielen Kodille Kinnermäen kokemusten ja yhteistyöverkostojen pohjalta oli hieman myöhemmin hyvä aloittaa myös Karjalan Kielen Kodin puurakennuksen suunnittelu. – Tapasin Suomessa arkkitehtejä ja tutustuin heihin. Rahoitusta alettiin järjestää lahjoitusvaroin. Karjalan kieli jäi sivuun. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 206 Ljudmila Markianovan avattua vuonna 1990 Petroskoihin karjalan kielen laitoksen Olga oli ensimmäisten karjalan kielen opiskelijoiden joukossa. Tehtiin vaikea päätös, että vanha rakennus puretaan ja rakennetaan uusi, vaikka rahoituksesta ei ollut tietoakaan. Se oli niin läpilaho, ettei sitä voinut saada kuntoon. – Martti Penttonen oli suurin rahoittaja, omia rahojakin lahjoitin, että ihmiset uskoisivat hankkeeseen. Kirvesmiehet saatiin töihin. Tavattiin kieliaktivisteja, tavattiin kulttuuritalolla ja koulussa, järjestettiin yhteisiä tapahtumia, kuten karjalan kielen päivää. – Aluksi oli tarkoitus korjata vanhaa taloa, jonka paikallishallinto antoi käyttöömme. He eivät olleet tienneet, että samassa kylässä asuvat ihmiset osaavat karjalan kieltä. Kinnermäen ystävät ry:n arkkitehdit alkoivat suunnitella Karjalan Kielen Kodin uudisrakennusta yhteistyössä Petroskoin arkkitehtien kanssa. – Lapset olivat ihmeissään, kun huomasivat, että puolet Vieljärven koulun opettajista puhuvat karjalaa. Lahjoittajia oli paljon, ja jokaisen panos teki hankkeen mahdolliseksi. – Selvisimme kuitenkin, ja saatiin aikaan komea talo, kokonaista 500 neliötä. Kieli kuitenkin kehittyy pikkuhiljaa vain puhumalla. – Opiskelimme karjalaa ja suomea. Siellä toimi karjalankielinen keskustelufoorumi, jonne Olga ryhtyi kirjoittamaan. Eturivissä vasemmalta Martti Penttonen, Hannu Lappalainen ja Olga Gokkoeva. KUVA: ROMAN GOKKOEV
Kansalaisyhteiskunta on ajettu Venäjällä alas Koko Ukrainan-sodan ajan Olga on tehnyt aktiivisesti sodanvastaisia some-päivityksiä. Ihmisiä käy paljon kielikursseilla, ja selvästikin on iso tarve paikalle, jossa voi turvallisesti käydä ja jossa on hyvä olla. Haluttiin luoda oma tila, esteistä ja kahleista vapaa paikka, jossa voi puhua rauhassa karjalaa. Aktivismi, jossa luotetaan pienien tekojen voimaan, ei riitä, jos ei auta oppositiopoliitikkoja tai mene itse politiikkaan, Olga painottaa. Uskon kuitenkin, että kaikki hyvä työ, jota ihminen tekee elämänsä aikana, ei mene hukkaan. Karjalan Kielen Kodin rakennusvaiheessa yksi varainkeruumuoto oli karjalanpiirakoiden leipominen. KUVA: OLGA GOKKOEVA. Rahasummat, joita karjalanpiirakkaprojekti on tuottanut, eivät ole valtavia, mutta ne ovat suurempia kuin summat, joita yksittäiset ihmiset yleensä voivat lahjoittaa. – Ainakin yli 20 000 internet-sivustoa on blokattu Venäjällä sodanvastaisten kommenttien vuoksi. Jatkan kirjoittamista kuitenkin Suomessa. Olga kertoo, että ennen sotaa kansalaistoiminnassa keskityttiin pieniin asioihin. – Onko karjalankielisellä vähemmistöllä tulevaisuudessa kielioikeutta – vaikea sanoa. Yhdessä lähteessä on mainittu jopa yli miljoona estettyä sivustoa (reestr.rublacklist.net/ru/disseminators). – Rakentaminen on materiaa. Olga toteaa, että on vaikeaa sanoa, kuinka paljon sivustoja on todellisuudessa blokattu. Se kasautuu yhteisen hyvän tilissä. Se ei kuitenkaan riitä, jos Venäjästä halutaan saada oikeusvaltio. – Puheenjohtajuuden menettäminen oli minulle helpotus. On tosi harmi, että kansalaisyhteiskunta on mennyt monia vuosia taaksepäin. Uskon, että Karjalan Kielen Kodille saa aikaan uuden nousun, että se on täysin paikallisten käsissä, kiittelee Olga. KATRI KOVASIIPI Karjalan Kielen Kodi Vieljärvellä on viihtyisä ja turvallinen tila karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin vaalimiseen. – Monet ihmiset, jotka ovat tehneet hyvää työtä, jotta Venäjästä tulisi kansalaisyhteiskunta ja oikeusvaltio, ovat lähteneet Venäjältä. Vaikka se on henkisesti vaikeaa, sen avulla pystyy saamaan tuloksia aikaan. – Tässä tilanteessa, kun ei voi paljon tehdä, helpottaa omaakin oloa, että tekee edes jotain asian hyväksi, toteaa Olga. Sen vuoksi hänet heitettiin jo viime kevättalvella ulos Venäjän VKontaktesta. Kinnermäen ystävät ry:n aktiivina Olgalla oli jo aiempaa kokemusta rakennusprojektien vetämisestä. Henkilöpuoli on paljon vaikeampi; haluavatko karjalaiset säilyttää kielen, onko nuorisolla enää intoa, käyvätkö nuoret tulevaisuudessa enää talkoissa kuten vanhempi väki nyt, pohtii Olga. Venäjän tilanteen vuoksi hänen mielensä on ollut maassa. Ensin ajateltiin, että seurataan tilannetta rauhassa. – Ei voi olla martta Venäjällä. Ihmiset olivat tästä innostuneita. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 207 ka se on ollut kiellettyä. Ihmiset keskittyivät tekemään pieniä töitä, paransivat omia asuinalueitaan ja yhdistivät voimiaan. Häneltä voi tilata haluamansa määrän aitoja, herkullisia šipainiekkoja, joista tilaaja maksaa kaksi euroa kappaleelta suoraan SPR:lle Ukrainan kriisin uhrien auttamiseksi. Šipainiekkoja sodan uhrien auttamiseksi Juuri nyt Venäjän nykytilanne askarruttaa. – Kunniapuheenjohtajuus sai minut takaisin jaloilleen, toteaa Olga. Olen erittäin iloinen, että puheenjohtajana on nyt vieljärveläinen Ljubov Popova, pitkäaikainen kielipesän työntekijä, Olga kertoo. On hyväksi ja luontevaa, että siirryn sivuun ja toimin Karjalan Kielen Abuniekkoin kautta Suomessa. Paikan syntymäpäivää juhlittiin Vieljärvellä myös kesällä 2021. Viime kevättalvesta asti Olga on tarttunut karjalanpiirakoiden leipomiseen toden teolla uudelleen. Kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen oli vielä uskoa jäljellä. Siellä on estetty kaiken sodanvastaisen tiedon jakaminen. Karjalan Kielen Kodi on hyvissä käsissä – Vastustan sotaa enkä halunnut, että omat näkemykseni asettaisivat Karjalan Kielen Kodin vaaraan, joten olen pyytänyt erottamista puheenjohtajan tehtävistä. – Kieliaktivisteille Venäjällä oli ollut jo pitkään hyvin tiedossa, että sananvapauden kaventaminen käy siellä vuosi vuodelta yhä ankarammaksi. – Nyt Vieljärvellä on hyvä uusi puheenjohtaja, joka pärjää hienosti
2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 208 J ogahizele kirjaimele on oma sivupuaru harjaituksienke. Kaksi programmastu Kniigastu luadijes käytin sežo ohjelmoi?endumaltuo. Livvinkarjalazes ruadotetratis on harjaitustu, kuduat on luajittu pättäväkse alguopastukseh. Ezmäine programmaine suau syöttehenny kirjaimen, da se andau sanaluvettelos net sanat, kuduat pätäh sille kirjainsivule. Karjalan kielen koin abuniekat ry piästi kirjan ilmah Karjalan Sivistysseuran tuvel. Konzu Juuli rodiihes, ga olin i?e vastevai ruvennuh opastumah karjalan kieleh. Kielen on tarkistannuh Lena Ruppijeva. Olin planiiruinnuh vihandua värii käytettäväkse syväindös kirjainsivuloil da Juuli sit luadi kanzikuvan, kudai pädi sih syväinsivuloil olijah värih. Lapsienke nämmii harjaituksii ruadajes ei sit vie vältämättäh pie paista kirjaimis niilöin nimienke. Tietyn sivun kirjutusda luvenduharjaituksis suas olla vaiku sidä kirjaindu, kuduah sissah on opastuttu. Pidi luadie ei vaiku yksi programmaine, ga kaksi: yksi sanoin keriändäh sanaluvettelospäi, toine virkehien tarkistamizeh. Kniigazen ezmäzien sivuloin alguharjaitukset ollah harjaitustu niilöih maltoloih, midä pidäy kirjaimien eroloi tunnustajes. Iivon rodivujes minun karjalan kielen malto oli jo moine, ku rubein pagizemah hänele allus algajen karjalakse. Hil’l’akkazeh olin luadinuh pluanoi kniigazen syväindöh da harjaituksih, da jälgimäi tänävuon se piäzi ilmah. Kirjan harjaituksis on äijy sanua kuvienke da lyhy??ästy virkehty, kuduat pätäh niilöile, kuduat vastevai opastutah lugemah. Tämä programmaine suau syöttehenny virkehen da opastutun kirjaimen, da se tarkistau ongo annetus virkehes vaiku niilöi kirjaimii, midä sissah on opastuttu. Hänen luajittu on kniigazen kanzikuva. Kirjutan i?e -harjoituskirjan kansikuvan on laatinut Maria Kuisminin tytär Juuli. Heilegi moine ruadotetratti pidäshäi. Sellitin hänele pluanua, ku kuvas vois olla lapsi kirjuttamas sanua tetrattih, da sit kuvas olis net samazet tetrattih kirjutetut dielot. Minul on kaksi lastu. Sendäh luajiin sežo toizen programmazen. Myöhembä Iivon opastujes lugemah da kirjuttamah, ga huaveilin, ku olis karjalankieline kirjuttamah opastumizen ruadotetratti. Maria Kuismin kirjuttau: Pluanois nengoine kniigaine minul oli jo ammui. A-sivul on harjaitus, kuduas pidäy värittiä kohtat, kudualois on a. Erähäs harjaitukses on ezimerkikse A-, Vda H-kirjaimet, ga net ollah vaiku muoduo, kuduas on eri ?urah ozuttajua viivua: tärgei ei ole vie tiediä mibo on merkin nimi, ga ka??uo kui muvvot erotah toine toizes. Juulil on 15 vuottu da Iivol yheksä vuottu. Olin kerännyh vägitukun kaikenjyttymiä tavallistu sanua midä kirjas vois olla. Sendäh automiirui?in tädä hommua ohjelmoi?endan vuoh. Sežo Iivo avvutti ?omazien kel: silloi-toi?i kyzelin hänes midäbo sit libo täs kuvas on, ku tiijustazin ongo kuva selgei lapsen silmis. KUVA: MARIA KUISMIN kirjaimet toine toizes; pidäy tunnustau ongo juablokas kandua vai ei yhtenjytyi, kui kirjaimien R da P eroloi tunnustajes yksi viivu eroittau kirjaimet toine toizes. ?omazii luadijes avvutti Juuli. Kielen siirdymine sugupolvespäi toizeh oli katkennuh, ga tahtoin, ku se katkatun puun kando myöstin rubies kazvamah karjalankielisty vezastu. Kirjan on luadinuh Maria Kuismin lapseh Juuli Kähärin kel. Iivo oli olluh zooma?i keräl Karjalan Kielen Koin ildupäivykerhon karjalan kielen urokoil. Ga kniigazen harjaituksih pidi sanoin ližäkse virkehty, da sanua virkeheh niškoi taivuttajeshäi kirjaimetgi roitah toizet. Yhtenjyttyzien da puaroin löydämizien harjaitustu voibi verrata kirjaimien eroloin tunnustamizeh: pidäy tunnustua kuduahgo ?urah nuoli ozuttau yhtenjytyi, kui kirjaimien d da b eroloi tunnustajes suundu eroittau Kirjutan i?e 1 opastau lugemah da kirjuttamah Kirjutan i?e 1 on harjaituskogomus lugemizen da kirjuttamizen opastundah niškoi. Ga täydys ruaduo, ku pidäs alalleh livata sanaluvetteluo da opastuttuloin kirjaimien kazvajua joukkuo da ka??uo pädöygo migi sana ruavon ual olijale sivule käytettävis olijoin kirjaimien luvun alalleh kasvajes. Sidä harjaitustu luadijes voibi lapsenke duumaija
15-vuotias Juuli on auttanut kirjan kuvittamisessa ja tehnyt myös kansikuvan. kirjainten yleisyyttä. I:n jälles tulou vokalit a, u da o, da sit konsonantua, ku vois jo putin sanua lugie da kirjuttua. Alkuopetuksessa käytettäväksi suunniteltu kirja on jo Karjalan Kielen Koin iltapäiväkerhon käytössä. Pieni ero voibi muuttua kirjaimen ihan toizekse. A-kirjaimeh opastujes ei olis mih verrata, ku ei maksas verrata lyhytty da pitkiä a-iännehty sendäh ku normiiruitus livvinkarjalas tavan mugah ei ole pitkiä a-iännehty. Ližiä materjualua pidäy Kniigaine on planiiruittu käytettäväkse alguopastukses da se ongi nygöi jo Karjalan Kielen Koin ildupäivykerhon käytös. Kirjaimissa ei edetä aakkosjärjestyksen mukaan, vaan kirjainten järjestys on laadittu aapisten tapaan mukaillen mm. Tehtävien kielentarkistuksesta on vastannut Lena Ruppijeva. Maria kyseli Iivolta, mitä kussakin kuvassa on – näin tuli tarkistetuksi, ovatko kuvitukset riittävän selkeitä lapsen näkökulmasta. Kniigazes kirjaimih ei opastuta kirjaimikon jälletykses, ga aberiloin jytyi kudakui sit jälletykses, ku ezmäzekse on tavallizembua puaksumba käytettyy kirjaindu da jällembä vähembä puaksuh käytettyy kirjaindu. Kirjan on julkaissut Karjalan Kielen Koin Abuniekat ry Karjalan Sivistysseuran tuella. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 209 mibo ero on ada u-kirjaimien muodolois: net ollah muite rouno ku yhtenjyttymät, aku jättänöy a-kirjaimen piäl avvonazekse, ga se rodieu kirjaimekse u. Lisää oppimateriaalia kuitenkin tarvitaan, ja suunnitelmissa onkin laatia tälle ensimmäiselle harjoituskirjalle jatko-osia. Kirjan on laatinut Maria Kuismin lapsensa Juuli Kähärin kanssa. KUVAT: MARIA KUISMIN. Oppijat, jotka jo hallitsevat ensimmäisen kirjan asiat, tarvitsevat lisää erilaisia harjoituksia. Ga eihäi tävvy yhtes kniigazes. Tehtävien laatimisessa Maria Kuismin käytti apuna tietokoneohjelmointia, jonka avulla pystyi automatisoimaan kirjassa käytetyn sanaston keruun ja kullekin aukeamalle sopivat sanastovalinnat. Školisgi opastujil on tavan mugah joga vuvven keviäkse da sygyzykse omat ruadotetratit da niilöin ližäkse ruatah äijän muudugi. Sendäh kniigazen ezmäzenny kirjaimennu on i, da ezmäzis harjaituksis duumaijah kuuluugo sanas lyhyt vai pitky i. Mostu, kuduas olis ližiä erijyttymiä harjaitustu opastujale, kudai jo maltau kirjah. Muga kui tämän harjaituskniigazen nimi andau ellendiä, tämä on ezmäine kniigaine. Joga kirjaimeh on tavuu lugiettavakse da niilöis voi e?itellä mit niilöis jo ollah oigiet sanat, sanommo, m-sivun lugiettavis tavulois löydyy sana ”mi”. Ga ezmäzekse kirjainharjaituksis ei rodie tavanmugaine a-kirjain sendäh, ku allus kirjaimih tuttavutah iändehii verraten. Hän laati omat ohjelmat kunkin kirjaimen kohdalla käytetyn sanaston keräämiseen ja sanojen taivutusmuotoja sisältävien esimerkkivirkkeiden sanaston tarkistamiseen. MARIA KUISMIN Livvinkarjalan harjoituskirja lukemaan opetteleville lapsille Kirjutan i?e 1 on alkuopetukseen tarkoitettu harjoituskirja karjalan kielen lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen. Myös Marian nuorempi lapsi, 9-vuotias Iivo auttoi kirjan kuvitusten kanssa. Erähis toine toizen vieres olijois tavulois sežo rodieu sanua, sanommo, k-sivun ”muak-kua”. Pluanois on luadie ližiä materjualua. Suomenkielinen tiivistelmä: KATRI KOVASIIPI Esimerkkejä Kirjutan i?e -harjoituskirjan tehtävistä. Harjoitusten runsas sanasto, kuvitukset sekä lyhyet esimerkkivirkkeet soveltuvat hyvin vasta lukemaan opetteleville lapsille. Ensimmäiseksi on kuitenkin harjoituksia, joissa käydään läpi lukemiseen tarvittavia perustaitoja eli muotojen tunnistamista toisistaan. Livvinkarjalaksi laaditussa tehtäväkirjassa on oma aukeama jokaiselle kirjaimelle. Da materjualua pidäs ei vaiku yhtekse vuvvekse. Sendäh on tärgei harjavuo kirjuttamah muga, ku kirjaimet oldas kudakui selgiet
Tilaisuudessa julkistettiin Kalevalaseuran vuosikirja 101, jaettiin kekrinpäivän tunnustuspalkinnot ja kuultiin vuosikirja-artikkeleista kummunneita tutkijoiden puheenvuoroja. Ruotsin uusi oikeistohallitus haluaa pyrkiä kohti vastaavien listausten ja kulttuurikaanonin tekemistä. Karvonen (vas.). Jo volyyminsä vuoksi marginaalit kertovat kulttuuristaan enemmän kuin vallan keskukset, kiteytti Tarkka kekriseminaarin puheenvuorossaan. Yhteistä kokoelman artikkeleille on tehdä marginalisoituja aineistoja ja toimijoita näkyviksi ja kuuluviksi ja siten haastaa ajatusta kaanonista pysyvänä ja suljettuna rakenteena. Siihen sisältyvien listausten avulla on yritetty määritellä, mitkä teokset ”merkkiteoksina” edustavat tanskalaista yhteenkuuluvuutta. (HS 1.11.2022) Kekriseminaarin puheenvuorossaan Tarkka viittasi Sirénin artikkeliin ja kertoi konservatiiviministerin aloitteesta Tanskaan jo vuonna 2006 toteutetusta kulttuurikaanonista. – Demokraattisissa yhteiskunnissa Kulttuuriperinnön vaiennetut äänet esiin Lotte Tarkka kertoi kekriseminaarin puheenvuorossaan Kalevalaseuran vuosikirjan 101 teemoista ja taustoista. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 210 ”Marginaalit kertovat kulttuuristaan enemmän kuin vallan keskukset.” T iistaina 1.11.2022 Kalevalaseura järjesti kekriseminaarin SKS:n juhlasalissa. Nuoren taiteilijan palkinnon vastaanotti tutkiva muusikko Anna E. – Kaanon väistämättä ammentaa marginaaleista ja marginaali kyseenalaistaa kaanonia, kirjoittaa Tarkka. Juuri vuosikirjan julkistamispäivänä Helsingin Sanomat julkaisi Vesa Sirénin analyysin aiheesta Kaipaako kulttuuri kaanonia. Joonas Ahola puhui suomalaisessa folkloristiikan tutkimusperinteessä syrjään jääneestä tutkimusaiheesta, neuvostokalevalaisesta runoudesta. Vuosikirjan ovat toimittaneet Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen ja Helsingin yliopiston folkloristiikan professori Lotte Tarkka. – Marginalisaatio voi olla aktiivista torjuntaa, kuten paheksuntaa tai sensuuria, tai passiivista; unohtamista, hukkaamista ja ohittamista. Tarkan johdantoartikkeli avaa kirjan lukijalle kulttuuristen kaanonien ja marginaalien merkitystä monitasoisesti. Tuoreen Kalevalaseuran vuosikirjan teemana on Kaanon ja marginaali – Kulttuuriperinnön vaiennetut äänet. Ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinnon vastaanottanut Kati Kallio on kuvassa toinen vasemmalta. Kanonisointi ja marginalisointi ovat jatkuvasti käynnissä olevia prosesseja. Perinteentallentajan kekripalkinnot saivat Keijo Koivisto, Anneli Seppälä ja Mia Turpeinen.
on mahdoton määritellä objektiivisia kriteerejä arvoille, joiden avulla paikka kaanonissa saavutetaan. Stalinin kuoleman jälkeen Neuvosto-Karjalassa hiipunutta, sisällöltään sosialistisen realismin ihanteita noudattavaa mutta muodoltaan ja mitaltaan kalevalaista, sepitettyä runoutta ei ole käsitelty suomalaisessa folkloristiikan tutkimuksessa nimeksikään. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 211 . Ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinto Kati Kalliolle Itämerensuomalaisiin suullisiin lauluperinteisiin, erityisesti kalevalamittaiseen runolauluperinteeseen erikoistunut folkloristi, FT, dosentti Kati Kallio (s. Ahola myös esitteli kalevalamittaisen runouden perinteisiä, keskeisiä määritelmiä, joiden perusteella sepitetyt neuvostokalevalaiset runot voitiin määritellä tutkimuksessa folkloren ulkopuolelle. Me kaikki oltiin vain suomalaisia nuoria, ei ollut väliä, mistä sun vanhemmat on kotoisin, totesi Maikal. Yhdeksi esimerkiksi riistosta he nostivat, miten suomalaiset olivat varastaneet Kalevalan karjalaisilta, ja miten suomalaiset käyttivät tätä ryöväämäänsä Kalevalaa Suur-Suomi-propagandan välineenä. Neuvostoliitto ei ollut ainoa paikka, jossa perinnettä sovellettiin tarkoitushakuisesti etenkin ennen toista maailmansotaa. Ongelmallista on myös se, että kulttuurikaanoneita voidaan käyttää ja käytetään konkreettisen sosiaalisen ulossulkemisen välineinä, Lotte Tarkka muistutti. Kati Kallion moniulotteinen, Karjalan Heimossa 3–4/2022 julkaistu artikkeli karjalaisuuden ja suomalaisuuden välisistä kipukohdista on luettavissa myös Uutis?uppu-ajankohtaiskanavalta: uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi/kipukohtia-karjalaisuuden-ja-suomalaisuuden-valilla/ Lisätietoa marraskuun alun kekriseminaarissa palkituista ja palkintoperusteista voi lukea Kalevalaseuran verkkosivuilta, kalevalaseura.fi/palkinto/ kekripalkinnot-2022/ Karjalaista runolaulua kaanonin ulkopuolelta Vuosikirjan julkistustilaisuudessa omiin artikkeleihinsa liittyen puhuivat myös dosentti Joonas Ahola ja dosentti Hanna Karhu Helsingin yliopistosta sekä tutkijatohtori Heikki Kokko Tampereen yliopistosta. Kovakantista painettua kirjaa voi tilata SKS:n verkkokaupasta. – Kullakin ajalla on omat marginaalinsa, ja väittäisin, että kullakin ajalla on myös omat historialliset marginaalinsa ja marginaaliset historiansa. Maikal kertoi myös kauneuden ja yhteisöllisyyden kokemuksista, joita hänellä on ollut kantakaupungin näkökulmasta marginalisoidussa Itä-Helsingissä. Joonas Ahola keskittyi esityksessään karjalaisesta runolaulusta kysymykseen, miksi neuvostokalevalainen runous on jäänyt suomalaisessa folkloristiikan tutkimuksessa marginaaliin. Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan (Karjalan ASNT) rakentajina vaikuttaneet suomalaistaustaiset henkilöt, esimerkkinä sukujuuriltaan kuhmolainen Kustaa Rovio. Näistä tunnelmista on syntynyt hänen viime vuonna ilmestynyt esikoisalbuminsa Betonitarha. Esityksen jälkeen Niina Hämäläinen kysyi, mistä Tampereella vuonna 1996 syntyneen ja Itä-Helsingissä kasvaneen Maikalin omakohtaiset lyriikat kumpuavat. Tavoitteena on luoda yleiskuvaa näistä runokulttuureista, niiden sisäisestä intertekstuaalisuudesta, historiallisista jatkumoista ja myyttisistä sisällöistä. 1977) vastaanotti ansioituneelle tutkijalle suunnatun kekrinpäivän tunnustuspalkinnon. Uudenlaisia digitaalisen humanistisen tutkimuksen laskennallisia menetelmiä käyttämällä ja kehittämällä hänen johtamissaan hankkeissa on pystytty käsittelemään massiivisia aineistoja. – Itähelsinkiläisessä koulussani Vesalan yläasteella 60 % oppilaista oli maahanmuuttajia. Tulevaisuudessa omakin aikamme nähdään hyvin eri tavoin kuin me itse sen näemme, totesi Ahola esityksensä päätteeksi. – 1930-luvun nationalismin aallonharjalla kansallista identiteettiä ja kansallistunnetta pönkitettiin eri puolilla Eurooppaa kansanperinnettä ylistävien representaatioiden avulla, totesi Ahola. Kalliota kiitetään myös aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Betonilähiön kauneus löysi sanoittajansa Tilaisuuden lopuksi SKS:n juhlasalissa esiintyi rap-artisti Hassan Maikal. Palkintoperusteissa todetaan: ”Kallio toimii myös eettisesti valveutuneena tieteen popularisoijana ja keskustelijana verkkoympäristöissä; hän on aktiivinen sillanrakentaja muun muassa runolauluun ja karjalaisen kulttuuriperinnön omistajuuteen liittyvissä ajankohtaisissa keskusteluissa.” Suomen Akatemian tutkijana toimiva Kallio on tällä hetkellä keskittynyt kokonaisvaltaisesti itämerensuomalaisiin runotraditioihin. Poliittisena taustana näille runoille toimivat mm. Kekriseminaarissa esiintyi itähelsinkiläinen rap-artisti Hassan Maikal.. Ahola myönsi, että esityksen otsikko ”Karjalainen runolaulu suomalaisen folkloristiikan marginaalissa eli Kuinka jäädä kaanonin ulkopuolelle” oli provokatiiviseksi tarkoitettukin. – Taidetta ja kulttuuria voimakkaasti arvottavat ja käyttöä ohjaavat listat ovatkin olleet tyypillisiä totalitaarisille järjestelmille. SKS:n juhlasalissa ei liene usein kuultu rap-musiikkia. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Kalevalaseuran vuosikirja 101, Kaanon ja marginaali – Kulttuuriperinnön vaiennetut äänet on luettavissa kokonaisuudessaan verkossa: doi.org/10.21435/ksvk.101. Tutkijantyössään erittäin monipuolinen Kallio saa palkintoperusteissa kiitosta syvällisestä tekstija äänitearkistotuntemuksestaan sekä kiinnostuksestaan ajalliseen ja alueelliseen variaatioon. He maalasivat kuvaa suomalaisista porvareista ahneina riistäjinä, joilta Neuvostoliitto suojelee karjalaisia. Ahola kertoi, että ainakin julkaistussa muodossaan tämä genre oli täysin peittelemätöntä Neuvostoliiton propagandaa
Runolauluun rakastuin laulamalla sitä. Tämä varmasti suuntaa myös tulevia tutkimushakemuksiani. Olet poikkeuksellisen monipuolinen tutkija sekä tutkimusaiheidesi että -menetelmiesi suhteen. Käsittääkseni palkinto myönnettiin etenkin karjalaisuuden ja suomalaisuuden suhteista käytävään keskusteluun osallistumisesta ja FILTER-hankkeen piirissä tehtävästä työstä. Olet aktiivinen ja kärsivällinen keskustelija myös sosiaalisessa mediassa, kirjoitat blogitekstejä ja luennoit ahkerasti. Emme katso vain laskennallisesti saatavia näkymiä vaan myös aineiston yksityiskohtia niiden takana, yksittäisten tekstienkin tasolla. Vanhempani olivat huolissaan siitä, pystyykö humanistisella alalla elättämään itsensä. Olen viimeisen vuoden aikana käydyistä keskusteluista todella kiitollinen. Opin jatkuvasti uutta. Keskustelusta iso osa siis tapahtuu omalla ajalla. Millainen on yleensä suhtautumisesi teknologioihin. Kansanmusiikista innostunut ystäväni kokosi teini-iässä lauluyhtyeen ja pyysi Sibelius-Akatemiassa opiskelleen Maari Kallbergin meitä opettamaan. Yritämme keksiä tapoja tarkastella isoa karjalaisten, inkeriläisten, virolaisten ja suomalaisten kansanrunotekstien kokoelmaa myös laskennallisin keinoin: runotekstejä on sähköisessä muodossa tällä hetkellä kaikkiaan 275 274. Miten alun perin kiinnostuit itämerensuomalaisista lauluperinteistä. Aikaa muulle kuin tutkimustyölle on esimerkiksi Suomen Akatemian rahoituksissa kuitenkin varattu enintään kymmenen prosenttia työajasta, ja tähän sisältyy myös oman alan opetus ja ohjaus. Haastattelija: KATRI KOVASIIPI Aktiivinen keskustelu tärkeää Kati Kalliolle Kati Kallio luennoi 10.11.2022 Tampereen työväenopiston avoimen yleisöluentosarjan ”Me ja muut – kielija kulttuuriyhteisöjen reunamilla” aiheesta Suomalaisuuden ja karjalaisuuden suhde kansanperinteen tutkimushistoriassa. Folkloristiikka kiinnosti eniten, vaikka luin yliopistossa kaikenlaista muutakin. – Mietin nuorena tosissani sekä biologiaa, psykologiaa että farmasiaa, vähemmän vakavasti myös keramiikkaa. Ajattelen, että tämä on tunnustus kaikille niille, jotka näitä keskusteluita ovat käyneet. – Tällä hetkellä tutkimuksen parissa riemastuttavinta on yhteistyö kahden tietojenkäsittelytieteilijän sekä kahden virolaisen ja yhden suomalaisen folkloristin kanssa FILTER-hankkeessa. Teet samanaikaisesti työtä merkittävissä tutkimushankkeissa, julkaiset artikkeleita ja toimitat laadukasta tutkimuskirjallisuutta. – Jos ajankohtaiseksi nousee keskustelu, johon oma tutkijantausta antaa eväitä osallistua, on minusta tärkeää yrittää löytää sille aikaa. Miten käytännössä sovitat yhteen aktiivisen keskustelijan roolin ja suurta keskittymistä vaativan tutkijan työn. Nämä eivät ole yksilösuorituksia. Erilaiset karjalaiset, inkeriläiset ja suomalaiset perinteiset laulut – niiden tyylit, rakenteet ja merkitykset – olivat jotain ihan muuta kuin se musiikkikulttuuri, mihin olin kasvanut tai ne kansanlaulut, mitä olin koulussakaan oppinut. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 212 Kati Kallio, vastaanotit Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon ansioituneelle tutkijalle. Jos et olisi folkloristi, mikä voisi olla ammattisi. – Se on iso kunnianosoitus, jota en osannut odottaa. Mukana on ihmisiä, jotka tuntevat aineiston eri osien syntyhistoriaa ja niitä paikalliskulttuureita, joista runoja on tallennettu. Kaikenlainen yksityinen ja julkinen, tieteellinen ja yleistajuinen keskustelu antaa uusia näkökulmia, auttaa tajuamaan oman tietämyksen ja oman oppialankin rajoitteita ja vie siten tutkimustakin eteenpäin. Olen oppinut nuorilta ja vanhemmilta karjalan kielen ja kulttuurin eteen toimivilta ihmisiltä käsittämättömän paljon. Etenkin näin ruuhkavuosien keskellä sekä oman tietämyksen että käytettävissä olevan ajan rajallisuudet tulevat kyllä välillä hyvin konkreettisesti vastaan! Mitä Kalevalaseuran myöntämä ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinto merkitsee sinulle. – Nykyään tutkimusrahoituksiin sisältyy usein myös ajatus siitä, että on tärkeää yleistajuistaa omaa työtä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. KUVA: KATRI KOVASIIPI. Otat myös uusia tekniikoita ennakkoluulottomasti käyttöösi. Mitä merkitystä tässä työnkuvan kokonaisuudessa näet tutkijan käymällä julkisella keskustelulla. Maari ei opettanut vain lauluja ja niiden variaatiota, vaan myös selitti, mitä lauluilla oli tehty ja mistä paikalliskulttuurista ja kielestä mikäkin oli peräisin. – Sekä oman että muiden kulttuurien kertomukset, tavat, uskomukset ja myytit ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Vaikka olisi onnekas, on tutkijanura yleensä epävarma ja pätkittäinen: pitää olla valmis tekemään tarvittaessa kaikenlaista muutakin
MUSEOVIRASTO, KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA. …Lapsi valetaan aivan kokonaan kolmeen kertaan. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 213 . Karjalasta tuntuu löytyvän itkettäjän jälkiä kauttaaltaan. Erikoisesti avuttoman lapsen ajateltiin olevan alttiina vaaroille ja vaivoille. P ahantahtoisten henkivoimien ja ihmisten uskottiin ennen aiheuttavan tauteja ja onnettomuuksia, jos niitä vastaan ei ollut varauduttu riittävästi. Joku toinen kysyy: ”Mitä hait?” ”Unta lapselleni,” sanoo etsijä. Ja sittä pujotetaan länkiin läpi, luvetaan manaussanoja ja tuuvaan sittä kätkyveen ja sittä unta haitaan lapselle: ummessa silmin, neljän kontan kuletaan ympäri huonetta ja hamutaan. Kansanperinteessä laajalti tunnettu Yönitkettäjä oli yksi tällainen vaiva, lasta öisin kiusaava olento. Puheja tapayhteyksistä voi löytää tällaisia tilanteita varten olleita toimia ja sanoja. Itkettäjäinen syntyi talonväkeen kohdistetuista pahantahtoisista ajatuksista, ja suojaavat toimet pahan aiheuttajia vastaan aloitettiin heti lapsen synnyttyä. Suomessa on käytetty itkettäjästä myös nimeä huudattaja, valvottajainen, pelottaja. Jos sattui näkemään pihalla tai päivänlaskun jälkeen sisään livahtavan mustan koiran, tiesi tällaisen harmia aiheuttavan hengen olevan paikalla. PIIRROS SEVERIN FALKMAN, 1880. Se kysyjä osottaa jonkun sillan raun, että: ”Tuossahaan tuota on!” Se ei näe, kuin on ummessa silmin ja Yönitkettäjä ja huudattaja aiheuttivat vaivaa ja harmia Eri puolilla Karjalaa eli uskomusperinne yönitkettäjistä, jotka kiusasivat lasta auringonlaskun ja -nousun välillä
Vilahdus hämärissä Yönitkettäjästä uskottiin, että se kiusasi lasta auringonlaskun ja -nousun välillä. Valvottajan vaikutus huomattiin, kun lapsi alkoi päätä kääntää taaksepäin, siitä uskottiin johtuvan kierosilmäisyyden. Ensimmäiset viisi viikkoa pidettiin lasta tuvassa salassa. Olento saattoi päästä sisään veden, halkojen, valjaiden tai kalojen tuonnin yhteydessä. Itkettäjältä lasta pyrittiin suojaamaan erilaisin loitsuin. Pätšil ku magain, sid bokan kobristi, ylen oldih kynnet kovad, yönitkettäi se on olluh. Itkettäjäisen uskottiin syntyvän vihaisista, kateellisista, talonväkeen kohdistetuista kostavista tai muutoin pahoista ajatuksista. Sittä on viepinään kätkyveen ja sanoo: ”Tuossa on unta makaajalle, työtä jouten olijalle.” Niin sillä erovaa itkettäjä. Lapsen tiedettiin olevan alttiina tällaisille vaikutuksille niin kauan kuin pehmeä kohta (henkireikä, hautalakka) päälaessa ei ollut luutunut ja kun lapsella ei ollut vielä yhtään hammasta. Samppa Riiko. Sieltä tarttukoon, kenen mukaan tahtoo. Oven yläpuolelle voitiin laittaa jalkarätti, sillä uskottiin, että kun hamppukankainen jalkarätti alkoi kertoa itkettäjälle elämänsä vaiheita, unohtui itkettäjä kuuntelemaan loputtomia tarinoita, ja kun aikaa kului kukon lauluun asti, itkettäjän oli poistuttava. 1924) Itkettäjää karkottamaan Lasta koeteltiin päästää Itkettäjästä monin toimin, asetettiin kuosali oven päälle tai isä teki poikalapselle lepästä pienen jousipyssyn ja ampui sillä illalla suolaa oveen: Yön itkettäjää, silmän lipettäjää ammun. Samuli Paulaharju: Syntymä, lapsuus, kuolema. Tuhkala. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 214 pimeässä. Lapsi oli heikompi pahan elkeitä vastaan seitsemänvuotiaaksi asti. Kun itkettäjä pidetään kolme yötä muussa toimessa, se ei enää saavu. Saatettiin myös sydänyöllä säikäyttää se ampumalla laukaus kätkyen hihnojen läpi niin, että luoti meni avatusta ovesta. (Ks. Se kysyjä sittä vihassa ottaa sen käin ja painaa erääseen paikkaan ja sanoo että: ”Tuossahaan tuota on.” Se alkaa siitä rapastella kynnen kanssa. Meriläinen. Itkevää lasta asetellessa kätkyen laitaan on tehty Raja-Karjalassa kolmikolkkainen risti. Rukajärvellä on kerrottu, että se tuli muka niin kuin itse sen ajatteli: Se tuli n?inkun omašta ajatukšešta še yönitettäjä. Suojärveltä on tallennettu tieto: Yönitkettäjäl on kynnet pitkät, kobristeloo, sentäh laps itköö. Se valanta vesi viijään kolmen tien haaraan. Tverissä yönitkettäjästä parannettiin. Myös buabot, isoäidit, päästivät yönitkettäjistä. – SKVR I4 665. MUSEOVIRASTO, KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA. Säämäjärvellä on sanottu tyttölapsen kohdalla olevan apua oven taakse päähineeseen laitetusta kivestä. Hahmo näyttäytyi kätkyen vieressä, milloin mustan kissan, milloin korpin muodossa, kadoten samalla silmänräpäyksessä. Ensimmäisillä ikäviikoilla lapsi oli erityisen arka suuteloitumaan. Vienan Karjalassa on poikalapselle laitettu verkonkudelma pärepuun sydämestä tehtyine pienine kalvosimineen ja käpyineen sekä jousipyssy pulikkoineen viritettynä, tyttölapselle pieni päreestä tehty kuosali värttinöineen ja päävaatteineen. Kolme kertaa piti kysyä tekemisestä ja vastata, että jauhoi silmän lipettäjää pois. Tyttöä auttoi värttinä, poikalasta verkonkutojan tarpeet: Sanotah: täs kived, kandele kivilöi, PIIRROS SEVERIN FALKMAN, 1880. Herkän ajan suojatoimia Suojaavia toimia tehtiin heti lapsen synnyttyä eri pahan aiheuttajia vastaan. Varsinkin yksin jäävää lasta suojasi vaatteeseen rinnan kohdalle piirretty risti. Salmin Palojärven kylästä on saatu talteen itkettäjältä suojeleva pieni veistetty auramies, adra. Se tuli joskus, jos lapsi oli laskettu maahan päivänlaskun jälkeen tai jos vilu höyrähti avoimesta ovesta sisään. Vielä ripustetaan isän housut, puksut, pirtin oven yläpuolelle. Joku on tuntenut olennon kynnet uunilla nukkuessaan. Itkettäjän pääsyä sisälle taloon pyrittiin estämään ennakolta. Joskus äiti saattoi asettaa lapsen karsinaan jauhinkivelle ja pyörittää sitä. Säämäjärvellä ajateltiin, että yönitkettäjän kynnet ovat kovat
Karjalan Vapaus 1.12.1935 Arno Forsius: Yönitkettäjä eli painaja, saunalahti.fi/arnoldus/yonitket Heikki Lehmusto: Lapsen syntymään liittyviä uskomuksia…/ Länsi 31.3.1939 Karhun kynsi on voitu laittaa lapsen kehtoon lapsen haltiaksi. Ohvo Omenain?e. Pujotellessa luettiin uhkasanoja. Ohjeena on vähintäänkin ”halteutua vähän ja lukea”. Akonlaksi. Ainakin Vienan Karjalasta mainitaan tämä jälkimmäinen tapa syntynyttä lasta suojatessa. Forsius mainitsee näkemyksellä olevan yhteyksiä kätkytkuoleman esiintymiseen. Se mainittiin tulleeksi tuulen tietä, ahavan rekirataa, ehkä kiihtyneen kiroista ja sitä uhattiin harmaan hevosen kyydillä. Vaivan selville saamiseksi on saatettu arpoa. Jos lapselle tuli rotimeets, käärittiin lapsi ruokaliinaan, asetettiin rinnoille Pyhän Pohrotsan obrasa ja asetettiin lapsi rukouksia lukien vähäksi aikaa pöydän alle, nostettiin sitten varovasti kätkyeen ja laitettiin ikoni ”piän pohjih da vastakolikka kätkyön alla”. Samuli Paulaharjun kuvauksessa lasta suulassutetaan äidin vasempaan kantapäähän kolme kertaa. Tohtori, historioitsija Arno Forsiuksen mukaan karkottamiskeinoja olivat myös itkettäjän kutsuminen aterialle ja suututtaminen sen jälkeen, pakosalle ajaminen pelottelemalla, ristinmerkkien tekeminen ja lapsen kylvettäminen. Vielä ristittiin silmät, pantiin lapsi kätkyeeseen ja siunattiin. Yönitkettäjän häätämisessä tunnettu muasterskoi oli mantsinsaarelainen Kokatin Sasha. Vaikeissa tapauksissa pidettiin kirvestä pään alla, jolla sitten huideltiin lapsen ympäri, kun tämä aloitteli itkeä. Obrasan piti pysyä pääpuolessa vähintään kolme vuorokautta. Tietäjä ottaa lapsen, sen kanssa kiertää huonetta ja lukee että: Yön tytti, hämärän neiti, Käy tänne käskettäissä, Kule tänne kutsuttaissa; Täällä on lapsi kätkyessä, Vakahinen vuotehissa, Anna maata mankumatta, Nukkua nuriematta! – SKVR I4 660. Kuitenkin painaja on voinut olla jopa kuolemaksi, jos se pääsi painamaan lapsen päätä. Kiimasjärvellä otettiin kolme pintapärettä, sidottiin ne ristikoksi ja sytytettiin tuli jokaiseen. Uhtualla vietiin lapsi kolmasti muutetun huoneen kynnykselle ja siinä kierrettiin pyhäin kuvalla, leivällä ja raudalla ja luettiin luvut. Tämän jälkeen oven ylle laitettiin hevosenkenkä estämään pahan palaamista. Karjalan Ääni 15.10.1938 Karjalaisia tapoja ja uskomuksia. Jos taas lapsi oli suuveltu, täytyi koota ”kolmeyheksiä” esineitä, kuten härkin, kapusta, potakkapetkel, veitsi, lusikka, kuosalirihma tai värttinä ja valella lapsi tämän seulan läpi lämpimällä vedellä kolmen kynnyksen kohdalla samalla lukien loitsua. Kylvettämiseen saattoi liittyä monenlaisia apukeinoja, kuten pujottelua, kiertämistä, vöillä vahvistamista, sylkemistä, rukouksia ja siunauksia sekä suulle polkemista. Sortavalan seudulta mainitaan myös petransarvi pään alla, kaulaan laitettu vihkisormus, karhunhammas tai kynsi, päiväkinnas, virsikirja, raamattu tai lapsen nukuttaminen kirkkohousun lahkeessa, vuode vainajaa vieneen hevosen länkien päällä sekä puukko tai viikate tuvan ovikamanan päällä, kunnes ne oli aamulla poistettu ja lupa sen jälkeen ovesta kulkea. Jurvalta Forsius mainitsee myös pyhimysten apuun huutamisen. Parannuskeinoja luetteli Anni Nupposelle Sairaanhoitajalehteen vuonna 1927 impilahtelainen Amalia Anavjew. Lapsi asetettiin kätkyeen Jumalan sanan keralla. KUVA: SUOMEN KANSALLISMUSEO, SUOMALAIS-UGRILAISET KOKOELMAT.. Parannus syiden mukaan Tautien olemusta ja aiheutumista on hahmotettu eri tavoin, kuten parantumattomina jumalantauteina eli kuolemantauteina ja panentaeli tekotauteina. LEA TAJAKKA Lisää luettavaa: Kirsi-Maria Nummila: Kurkunkuristaja, jäsenkolottaja ja rinnanpistäjä…/ Sananjalka 50 Raila Kataja: Adra – yön itkettäjäisen karkoitin/ Museovirasto SKVR = Suomen Kansan Vanhat Runot Karjalan kielen sanakirja/KOTUS, kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi Matti Moilanen: Vanhaa kansantietoutta. Hietajärveläisen tunnetun tietäjän Miina Huovisen mukaan taudin selityksiä oli ”tautinuoli”, pahantahtoinen ihminen, tartunnainen ja ihmiseen tunkeutunut tauti tai tautidemoni. Kiestingistä kerrotaan lapsen kätkyeeseen laitettavan lintujen kynsiä, luita ja höyheniä. Lasten kohdalla vain ”rotimeets” (kouristus) on tiedetty ilman arpomistakin. Jos ei sekään auttanut, käytiin torstai-iltana jauhamassa tyhjää käsikiveä ja irtoava pöly sekoitettiin lapsen pesuveteen. Uhkana oli eriasteisia ja vakavampiakin aiheita, joihin sovitettiin toimet ja sanat sitä mukaa. Kynsi Porajärveltä/Jussi Lukkarinen 1941. painajaisolento, ihmisruumiissa elävä tautimato, kurkunkuristaja, jäsenkolottaja, rinnanpistäjä, ajajainen, itkettäjäinen, jäsenkolottaja, syöjä, syöpä, juoksiainen, säilöstäjä, kaaduttaja, langettaja, kouristaja, pieksäjäinen, salpaaja, rinnankorventaja, mahastaottaja ja vilustaja. Tällaisiin vaivan syihin nähden Yönitkettäjän häätäminen saattoi olla yksinkertaista ja helppoa. Eräs tällainen on Pyhä Georgius. Ristikko pantiin kolmannella sijalla olevan huoneen kynnykselle, ja lapsi pujotettiin siitä läpi kolmasti, sisäänja ulospäin. Suojärvellä taas pielukseen ja oven päälle laitettiin ohdaketta. Jollei muu auttanut, Salmissa äiti saattoi lähteä lapsen kanssa veden yli toiseen taloon ja jättää kätkyeen lapseksi puetun halon itkettäjän kynsittäväksi ja kouristeltavaksi. Joku saattaakin vielä muistaa vanhempien polvien puhuneen vaikkapa eläimiä etenkin öisin kiusanneesta ajattajasta, minkä merkkinä eläin tulee niin ”märjäksi nawetasa, että hiki tippu karwan päistä”. Kontokista kerättyjen runojen yhteydessä on kuvausta kätkyen kiertämisestä hiilien kanssa. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 215 älä koske oigiedu lastu; täz verk?oine, kuvo verk?ostu, älä oigiehengie lastu koske. Päreen kappaleet nakattiin tielle tai kerjäläisen rekeen. Uskomustarinoista tunnetaan mm. Kantapää on muutenkin merkittävä kehonosa eräissä uskomuksissa. Meriläinen. Kirves ja teräs ovat kansanuskossa suojaavia elementtejä. Itkettäjän muisti mainita myös mantsinsaarelainen Prokin-Ristjoi
Lintu vastaa viisaasti: ”ystävyys, lembi da rakkahus, ne ei keššä kuin päivän tai kaksi.” Rinne esiintyi uudestaan myöhemmin iltapäivällä, ja tämän vedon kruunasi Myllärien ikihitti Petroskoi, johon yleisöstäkin lähdettiin mukaan. Karjalan Sivistysseuran puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna esitteli Rinteen, joka on alkujaan petroskoilainen radiotoimittaja ja muusikko. Rinteen vedosta kirkkaimpana jäi mieleen reippaan haitarisäestyksen saattelema Šoutelimma-kappale vienankarjalan Tunkuan murteella. Ovi Maijansaliin pidettiin koko päivän auki, mikä kiinnitti kirjastovierailijoiden huomion: vähän väliä ovella käytiin vilkaisemassa, mitä auditoriossa tapahtuu. KUVA: MARIE MÄKINEN.. Järjestävinä tahoina Karjalan Sivistysseuran ohella olivat Suomi-Venäjä-seura sekä Unkarin kulttuurija tiedekeskus. Toiminta tyrehtyi 1940-luvulla poliittisen tilanteen muututtua: Suomen yhteydet rautaesiripun taakse jääneisiin sukukansoihin katkesivat. Sukukansapäivää (ja miksei kokonaista -kuukauttakin) vietetään Suomen lisäksi Virossa ja Unkarissa. Monet ohikulkijat istahtivat hetkeksi seuraamaan esityksiä. Laulukielinä taas toimivat sujuvasti suomi, karjala ja vepsä. Päivän edetessä yleisö ehti vaihtua useampaan kertaan. keskustakirjasto Oodissa Sukukansapäivä tanssii ja soi -tapahtumassa. Hän on monille tuttu mm. Juhlinta on kuitenkin laajentunut siten, että koko lokakuun aikana järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, joissa on mahdollista tutustua sukukansoihin, -kieliin ja niiden kulttuureihin. Myös Venäjällä asuvat sukukansat ovat joskus olleet tapahtumissa edustettuina. Maijansalin auditoriossa järjestetty ohjelma painottui suomalais-ugrilaiseen kansanmusiikkiin ja -tanssiin, joita saatiin ihastella niin paikan päällä kuin myös dokumenttielokuvassa. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 216 L okakuun kolmantena lauantaina vietetään perinteisesti sukukansapäivää. Aiemmin sukukansapäivä on tunnettu nimellä heimopäivät, ja esimerkiksi Virossa käytetään edelleen ”Hõimupäevad”-nimeä. Sukukansapäivän historia ylettyy sadan vuoden taakse: 1920ja 1930-luvuilla järjestettiin Suomalais-ugrilaista kulttuurikongressia vuorotellen Suomessa, Virossa ja Unkarissa. Monitaituri ehti säestää itseään kitaralla, huuliharpulla, kanteleella ja haitarilla. Virolaisia paritansseja perinnesoittimien säestyksellä Arto Rinteen jälkeen saatiin kuulla virolaista kansanmusiikkia Eva & Robbie -yhtyeeltä. Kappale kertoo nuoresta parista, joka on soutelemassa järvellä ja pysähtyy kysymään puussa laulelevalta linnulta neuvoa. Rinteen ohjelmisto oli niin musiikillisesti kuin kielellistikin laaja. Virolainen kannel on hieman erinäköinen kuin suomalainen – se on pidempi ja väriltään tummanharmaa, mutta soi Suomalais-ugrilaista yhteisöllisyyttä sävelin ja askelin Virolais-englantilainen duo Eva Väljaots (oik.) ja Robbie Sherratt musisoivat . Virolais-englantilaisen duon Eva Väljaots ja Robbie Sherratt esiintyivät viululla, jouhikolla ja kanteleella. Rinne esitti sekä kansanlauluja että omaa tuotantoaan – yksi artistin uusimmista kappaleista kertoi sosiaalisesta mediasta. Karjalaista tunnelmointia monella kielellä Päivä sai alkunsa mainiolla karjalaisella musiikilla, kun Arto Rinne nousi lavalle. Edustettuina olivat erityisesti karjalainen, virolainen sekä unkarilainen kansankulttuuri. Helsingissä sukukansajuhlaa päästiin viettämään lauantaina 22.10. Santtu Karhu & Talvisovat sekä Myllärit -yhtyeistä
Joitain ei-toivottuja poliittisia kannanottoja musiikissa kuitenkin ilmeni. Kansanmusiikki ei myöskään joutunut kovin helposti sensuurin uhriksi. Keskeisimpänä syynä voidaan ehdottomasti pitää tanssitupien hiljaista, mutta silti selkeää sopeutumattomuutta sosialistisen järjestelmän ihanteisiin. Dokumenttielokuvassa palattiin tanssitupaliikkeen juurille etsimään syitä sille, mikä ruohonjuuritasolla syntyneestä liikkeestä teki niin valtavan suositun. Oli ilahduttavaa nähdä, miten innokkaasti yleisö oli mukana kokeilemassa unkarilaisia ja moldovalaisia tansseja vauhdikkaan säestyksen tahdissa. Yhteisöllisen oppimisen myötä ei olekaan ihme, että myös lapset saattavat oma-aloitteisesti ruveta harrastamaan kansanmusiikkia. Budapest on kuitenkin edelleen tanssitupakulttuurin sydän. Tanssitupaliike ei ole kuitenkaan missään vaiheessa historiaansa identifioitunut nationalistiseksi. Sukukansajuhla osoitti, millaista suomalais-ugrilaisten kansojen yhteisöllisyys on nykypäivänä parhaimmillaan: esiintyjiä kunnioitettiin kuuntelemalla heidän kaunista soittoaan ja lauluaan, ja tansseihin taas lähdettiin mielihyvin mukaan. Ensivuoden sukukansapäivää odotellessa! MARIE MÄKINEN Sukukansapäivä Oodissa huipentui aitoon unkarilaiseen tanssitupaan . Unkarilaiset ymmärsivät sanojen merkityksen, joka voitiin tulkita neuvostovastaiseksi. Siinä, missä rock-muusikoiden katsottiin tuottavan poliittisesti arveluttavaa sisältöä, kansanmusiikkia esittävien yhtyeiden lyriikoita ei kansantasavallassa syynätty yhtä tarkasti. Tanssikuviot sen sijaan aiheuttivat hieman hankaluuksia: parit eivät tanssineet vain keskenään, vaan useamman parin muodostamissa kuvioissa. Sukukansapäivä huipentui Oodilla aitoon unkarilaiseen tanssitupaan. Allekirjoittanut kokeili mm. Tämän puolesta puhuu se, että tanssitupakulttuuri on nykyisin levinnyt esimerkiksi Puolaan. Kansanperinteestä syntyneet tanssituvat kapinoivat tietoisesti ylhäältä käsin saneltuja normeja vastaan. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 217 yhtä kauniisti ja vienosti. Unkarilaisen tanssituvan juurilla Sukukansapäivän sydämenä toimi erityisesti unkarilainen tanssitupaliike. Dokumenttielokuva Fly, Bird, Fly (2020) esitteli liikkeen taustahistoriaa ja nykytilaa. Yhdessä viulu ja kannel soivat, kuten kansanmusiikissa kuuluukin. ”kolm paari” (kolme paria) ja ”neli paari” (neljä paria) -tansseja, joiden yksinkertaiset askeleet oli helppo oppia. Hyvä esimerkki on Muzsikás-yhtye, jonka kappaleesta juontaa juurensa myös dokumentin nimi. Tanssitupaliike on otettu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listaan vuonna 2011. Kansanmusiikin ajateltiin luonnollisesti kertovan sosialismista ja tavallisesta kansasta, eikä sen siksi katsottu olevan epäilyttävää. Tämä kuitenkin korosti hauskasti tanssien yhteisöllistä luonnetta. Tanssitupia tavataan myös ulkounkarilaisissa yhteisöissä, kuten Transylvanian unkarilaiskylissä, joissa ihmiset kerääntyvät yhteen viettämään aikaa kansanmusiikin ja -tanssin parissa. Tanssituvat (unkariksi táncház) ovat saaneet alkunsa 1970-luvulla sosialistisessa Unkarissa valtiollisen, elitistisen kulttuurin vastavoimaksi. Eva ja Robbie kutsuivat yleisöstä halukkaita kokeilemaan virolaisia kansantansseja. KUVA: EMESE JOÓB. ”idästä saapuvista kylmistä tuulista”. Keskeistä oli, että urbaaneissa olosuhteissa järjestettyjen tanssitupien puitteet olisivat mahdollisimman kansankulttuurimaiset niin tanssien, laulujen kuin musiikin suhteen. Muzsikás on yksi tunnetuimmista tanssitupamusiikkia esittävistä yhtyeistä, joka eri kansanlauluja yhdistelemällä rohkeni laulaa julkisesti mm. Orkesterin jäsenet istahtivat Maijansalin rappusille, kun taas tanssijat muodostivat salin etuosaan suuren ympyrän. Pitkien perinteiden lisäksi liikkeen pysyvään suosioon nykypäivänä myötävaikuttanee se, että tanssit ja laulut omaksutaan yhteisöllisellä tavalla: kuka tahansa voi tulla mukaan ilman taitotasovaatimuksia tai muitakaan rajoitteita
1919 piispa Serafim vihki tsasounan. Juuri nyt arvokas ja laaja kuva-arkisto odottaa, että se löytäisi seurakuntia ja koko Suomen ortodoksikirkkoa hyödyttävän toimijan sen säilyttämiseen. Hienona ja persoonallisena lisänä mukana on lyhyehkö, tsasounan erityispiirteitä tai jonkun sen historian vaiheen kuvaava teksti. Olosuhteet, alueen historia ja tsasounat vaihtelevat eri hiippakunnissa, ja se tulee näissä puheenvuoroissa hyvällä tavalla esille. Yhteystietojen lisäksi kerrotaan koko ja muistutetaan, että kuten muissakin profeetta Elialle omistetuissa tsasounoissa, juhlitaan Sotkumassa praasniekkaa 20.7. – Kirkkoa ja tsasounaa ei voi erottaa Kirkkolaulajan kiitos tsasounanrakentajille KIRJAT KIRJAT Dimi Doukas vierellään valmis kirjauutuus Suomen ortodoksisia tsasounia. Doukas kertoo, että kuvaustuokiot kestivät 2–4 tuntia ja jokaisesta tsasounasta on nyt 250–500 yksityiskohtaisia kuvaa. Lisäksi tsasounan kellot, katot, tuulilaudat ja jokaisen kohteen erityiseksi tekevät yksityiskohdat on ikuistettu. Pitkäaikainen projekti ja haave kuvata suomalaisia tsasounia ja kertoa niiden ominaispiirteet on vienyt lomat ja viikonloput. Lukijalle kerrotaan, että palveluksia on kaksi kertaa kuukaudessa ja kävijämäärä vaihtelee 10–50 välillä. Hän kuvasi jokaisessa kohteessa rakennuksen kahdeksasta suunnasta. Tuloksena on ainutlaatuisen laaja ja arvokas valokuva-aineisto eri puolilla Suomea olevista ja eri aikoina rakennetuista tsasounoista ja ennen kaikkea Suomen ortodoksisia tsasounia -valokuvateos. Sotkuman tsasounalla ei ole esikuvaa, ja kelloja löytyy neljä. KUVA: PETRA PALJAKKA. Mukana on myös johdantoluku, jossa Doukas kertoo kirjan tavoitteista, syntyvaiheista, esittelee lyhyesti tsasounien historiaa, praasniekkoja ja tapakulttuuria. Mahdollista on sekin, että tsasouna vihitään kirkoksi. Vihtiläisellä valokuvaaja Dimi Doukasilla, 52, ei viimeisten seitsemän vuoden aikana ole ollut vapaa-ajanongelmia. Doukas loi itselleen tarkan rutiinin, jonka pohjalta hän kuvasi jokaisen tsasounan. Dimi Doukas muistuttaa että hiippakunnat ovat hyvin erilaisia: – En antanut kirjoitusohjeita, jokainen kirjoitti juuri omasta hiippakunnastaan. Tsasounaa ja kirkkoa ei voi aina erottaa Doukas huomasi kirjaa tehdessään, ettei kukaan voi koskaan olla varma Suomen tsasounien tarkasta määrästä. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Savon ja Karjalan piispa metropoliitta Arseni ja Oulun piispa metropoliitta Elia kertovat puheenvuoroissaan hiippakuntansa tsasounien erityispiirteistä ja historiasta. Sotkuman tsasounasta kerrotaan muun muassa, että kyläläiset hankkivat kellon järjestämällä hengelliset iltamat Emil Havulan talossa, hirret ovat Polvijärven ortodoksisen kirkon ylijäämähirsiä, ja ikonostaasin ikonit on saatu Valamon luostarista. Ihmiset rakentavat tsasounia lähipiirilleen tai esimerkiksi lahjoitukseksi, joku tsasouna jää joskus pois käytöstä tai joku käytöstä jäänyt tsasouna puretaan, siirretään ja rakennetaan entistä ehompana uuteen paikkaan. Myös Valamon luostaria kirjahankkeen aikana johtanut Haminan piispa Sergei ja Lintulan igumenia Mikaela kertovat luostareidensa alueella olevista tsasounista. Sisätiloista on kuva ikonostaasista, joka asettui yleensä rakennuksen itäseinälle, ja molemmilta sivuilta. Tsasounat esitellään hiippakunnittain. Polvijärven Sotkuman kylässä sijaitsevasta Pyhän profeetta Elian tsasounasta kerrotaan, miten tsasouna rakennettiin vuosian 1914–1916 ja miten 19.9. Selkeästi ja kauniisti esitelty kokonaisuus Tsasounien esittelytapa on selkeä: jokainen kohde saa oman aukeaman, jossa on helposti silmäiltävät perustiedot ja näyttäviä valokuvia, joissa tsasounaa kuvataan ulkoapäin ja sisätiloista. – Ajattelin, että dokumentoin tsasounat siten, että kuvien pohjalta voisi tarvittaessa rakentaa vastaavan. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 218 Suomen ortodoksisia tsasounia Dimi Doukas Doukas Arts 2022, 207 sivua Dimi Doukaksen kirja syntyi tsasounanrakentajien ammattitaidon ylistykseksi, matkaoppaaksi Suomen ortodoksisuuteen ja dokumentoimaan rakennushistoriaa
KUVA: DIMI DOUKAS Dimi Doukas kuvaa tsasounaa. KUVA: SIRPA RISTOLA. Kaikki nämä ihmisten äänillä tai käsillä tehdyt asiat yhdistyvät kokonaisuudeksi, jossa toimitaan yhdessä toinen toistaan palvellen Jumalan kunniaksi. Moni pyysi kuvaustuntien jälkeen kahville tai kertoi, että olisi siellä ruoka valmiina. Ne ovat ainutlaatuinen jälki siitä, miten ortodoksisuus on elänyt ja levinnyt eri historian vaiheissa Suomeen. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 219 ulkoapäin koon tai minkään ulkoisen tunnusmerkin perusteella. Tärkeintä ovat ihmiset tsasounissa Liikuttavinta ja mieleen jääneintä kuvauskierroksella ovat tsasounien ovia kuvaajalle avanneet rukoushuoneiden isännöitsijät tai heidän varahenkilönsä. – Onneksi, olisi voinut jäädä tekemättä. He kertoivat tsasounien historiasta, vaiheista ja ikoneista, kukin omalla tavallaan. ”Toimitaan yhdessä Jumalan kunniaksi” Idea tsasounakirjasta syntyi kirkkolauluja laulaessa. Opin varmistamaan projektin aikana, että olen matkalla varmasti tsasounaan. Viimeinen haaste oli ortodoksisen kirkon seurakuntauudistus, joka vaikutti jo paikalleen asettuneeseen teoksen rakenteeseen. Doukas ajatteli aluksi, että dokumentoisi Suomen kaikki tsasounat ja niiden historian. – Tsasounien rakentajat ovat usein iäkkäitä, ehkä jo edesmenneitä. – Laulatko kuorossa, toimitko ponomarina, oletko kirkon rakentaja ja kaunistaja, kirkkokahvin keittäjä. PIA PAANANEN Tsasounakirjan tekemisen vaiheita voi lukea Dimo Doukasin blogista: blogi.suomenortodoksisettsasounat.fi KIRJAT KIRJAT Sotkuman tsasouna. Myöhemmin tuli lisää rajauksia, ja Doukas on ensisijaisesti keskittynyt seurakuntien omistamiin tsasouniin. Doukas myöntää, että ihan tarkkaan hän ei kirjaprojektia aloittaessaan hahmottanut urakkansa suuruutta. – Siksi oman alueen tsasounissa pitäisi muistaa käydä, ja niihin kannattaa myös matkoilla tutustua. Historian ja rakennusvaiheiden kerääminen ei ollut mahdollista, ja se olisi ollut valtava ja osin mahdoton työ. Suunnitelma tarkentui, ja lähdin tekemään valokuvateosta Suomen tsasounista. Valokuvateoksen Suomen ortodoksisia tsasounia -kuvitusta. – He tulivat avaamaan ovia tai luovuttivat avaimet sovittuina kellonaikoina, avasivat polkuja lumituiskussa. Doukas lauloi Tikkurilan kirkon kuorossa, toimi kuoronjohtajana ja ihaili jumalanpalvelusten aikana myös kirkkorakennuksen kauneutta. Ja minulla oli hyvin tiukkoja, jopa kolmen kohteen kuvauspäiviä kesäisin enkä voinut jäädä kuin harvoin, Doukas kertoo kuvaushankkeen aikana kokemastaan vieraanvaraisuudesta ja kohtaamisista. Doukas muistuttaa kirjan lukijoita ja meitä kaikkia siitä, että tsasounat ovat tyhjinä vailla merkitystä
2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 220 Ozan tiedoiniekku L. Jo tarinan ensihetkillä sykloni todella myös tulee täydellä voimallaan kohti Dorotin kotia. Frank Baumin ( 1 8 5 6 – 1 9 1 9 ) kirjoittama englanninkielinen The Wizard of Oz ilmestyi jo vuonna 1900. Ihmemaa Ozin, Ozin velhon tai Ozan tiedoiniekun lumovoima ei ole huvennut reilun vuosisadan myötä. Pian Doroti ja ?uu?eloine kohtaavat merkillisen paikalleen ruostuneen metallisen miehen, joka on Peltimetsuri, Žestine Me?änkuadai. Frank Baum Livvinkarjalaksi kääntänyt Aleksi Ruuskanen Kuvitus: W. Eipä aikaakaan, kun he kohtaavat leijonan, joka karjuu julmasti ja hyökkää päin matkalaisia – mutta joutuu pian tunnustamaan, että on todellisuudessa Pelkurileijona, Vara??u Leijon. W. Hän oli eräänä päivänä työhön lähtiessään unohtanut voidella nivelensä, ja sade oli yllättänyt hänet. Denslow Karjalan Sivistysseura 2022, 352 sivua I hmemaa Ozista ja Ozin velhosta kertovan lastenkirjasarjan ensimmäinen osa, L. Aivoja itselleen kovasti halajava ?uu?eloine ihmettelee, mitä sydämellä tekee ilman aivoja, mutta Žestine Me?ankuadai tietää vastauksen, jota on ehtinyt pohtia vuoden päivät metsässä ruostuneena seisoessaan: – Minä otan syväimen, sanoi Žestine Me?änkuadai. Niinpä tuo pieni hassunkurinen seurue, Doroti pienen Toto-koiransa kanssa, aivoja kaipaava ?uu?eloine ja sydäntä ikävöivä Žestine Me?änkuadai lähtevät yhdessä etsimään Smaragdikaupunkia ja sitä hallitsevaa mahtavaa Oz-velhoa. – Aivot ei tuvva ozua, da ozakkahannu olendu on kaikkii parembi dielo muailmas. Eletään preerialla, hurrikaanivyöhykkeellä. Kuinka esteet voitetaan Matka kohti Smaragdikaupunkia on täynnä esteitä ja vaaroja. Niistä selviytyäkseen uudet ystävykset tekevät ihSatuklassikko yhteistyöstä ja itseensä luottamisesta KIRJAT Karjalan Sivistysseuran julkaisemat karjalaksi käännetyt lastenkirjaklassikot saivat joukkoonsa suurenmoisen uutuuden. – Da työndiä minuu järilleh Kanzassah, sanoi Doroti. Pian käy ilmi, että maa, johon he ovat lennähtäneet, on velhojen ja merkillisten pienikokoisten ihmisten, Man?kinoin asuttama Ozin taikamaailma. kyzyi Vara??u Leijon. Lisäksi hallitsijoista suurin on kaiken keskus, mahtava Oz, jonka luota Smaragdikaupungista Dorotin on lähdettävä etsimään apua päästäkseen takaisin kotiinsa Kansasiin. Nimittumua vuiškua ei olluh, eigo ni podvualua — pai?i piendy muah kaivettuu koluo, kudamua ku?uttih siklonkarzinakse. Pyörremyrsky lennättää koko talon ja sen mukana Dorotin ja tämän pienen Toto-koiran ihmeelliseen, tuntemattomaan maailmaan. Joskus kauan sitten, kun hän oli vielä aivan tavallinen ihminen – tai Man?kinoi, hän oli hyvin rakastunut. Yli vuoden hän on odottanut liikkumatta, että joku tulisi auttamaan. – Kuibo duumai?etto, voisgo Oz vois andua minulleni rohkevuttu. KIRJAT. Variksenpelätin, ?uu?eloine, liittyy Dorotin matkaseuraksi toiveenaan saada mahtavalta Ozilta aivot, joilla voisi ajatella yhtä hyvin kuin ihmiset. – Muga kebjieh, kui andua minulleni aivot, sanoi ?uu?eloine. Juuri sopivasti ennen joulua on saataville tullut Aleksi Ruuskasen livvinkarjalaksi kääntämä Ozan tiedoiniekku. Se kuuluu eittämättä maailman tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin lastenkirjoihin, ja siitä on tehty lukuisia elokuvasovituksia sekä teatteriesityksiä. Sih pereh vois peittiäkseh, nossou moine suuri pyördepa?as, kudai vois omal hirviel väil hävittiä hos mittuman sen tiele puuttunuon koin. Sen eri ilmansuunnat on jaettu neljän velhohallitsijan kesken, joista kaksi on pahoja, kaksi hyviä. – Etto olle vastah, ga yhtyn minägi teijän joukkoh, sanoi Leijon. – Mielihyväl otammo sinun, vastai Doroti. Žestime?änkuadain suurin murhe on, ettei hänellä ole sydäntä. Se on tarina pienestä tytöstä, Dorotista, joka asuu Kansasin ankeassa harmaudessa etäisiltä tuntuvien, elämänilonsa raskaaseen arkeen kadottaneiden Em-tädin ja Henry-sedän kanssa. Em-täti ja Henri-setä olivat sen sijaan ehtineet paeta pyörremyrskykellariin, joten Dorotilla ja Totolla alkaa ainutlaatuinen seikkailu omillaan, ilman aikuisia. Nyt hän ei halua mitään niin kiihkeästi kuin sydämen, jotta voisi palata aiemmin rakastamansa neitosen luokse. – Minun elaigua et sua ni tirpua ilmai rohkevuttu. Seuraa Smaragdikaupunkiin Matkan varrella Doroti kohtaa variksenpelättimen, joka suree sitä, ettei hänellä ole aivoja, koska sen pää on pelkkiä olkia täynnä. Hän kertoo tarinansa, kuinka hänestä tuli peltinen ja kuinka hän menetti myös sydämensä. Suomennoksiakin löytyy useita, esimerkiksi Kersti Juvan suomentama, Otavan kustantama Ozin velho vuodelta 1977 sekä Tuomas Nevanlinnan mainio suomennos Ihmemaa Oz (Art House, 2001, kolme painosta vuosilta 2001, 2011 ja 2022). – Da minule syväimen, sanoi Žestime?änkuadai. Teos on käännetty jo yli neljällekymmenelle kielelle
Ihmeellisiä ja uskomattomia asioita tapahtuu, eläimet puhuvat, henkilöillä ja esineillä on taikavoimia ja taikaesineillä on myös ratkaiseva rooli vaaroista selviytymisessä. Teos on rikas ja yllättäviä käänteitä sisältävä kertomus jokaisen omasta erityislaadusta. Žestine Me?änkuadai puolestaan on toistuvasti vaarassa ruostua paikoilleen uudelleen, koska hän liikuttuu tämän tästä kyyneliin – vaikkei hänellä ole sydäntä. Doroti ja hänen ystävänsä joutuvat myös paljastamaan valtavan mittakaavan huijauksen, suoranaisen valtionpetoksen, jolloin heidän onkin saavutettava tavoitteensa pitkälti omin neuvoin. KATRI KOVASIIPI KIRJAT KIRJAT Aleksi Ruuskasen livvinkarjalaksi kääntämän Ozan tiedoiniekun kuvituksena ovat W. Lisää klassikoita livvinkarjalaksi Ozan tiedoiniekku vertautuu jossain määrin toiseenkin maailmankuuluun tarinaan, jossa pikkutyttö seikkailee oudossa taikamaailmassa. Ozan tiedoiniekun kuvituksina ovat alkuperäiset W. Tarvitaan vain uskoa omiin mahdollisuuksiin, niin oljilla täytetty ?uu?eloine sukeutuu teräväksi ajattelijaksi, Vara??u Leijon rohkeaksi hallitsijaksi ja sydämettömäksi itsensä määrittelevä Žestine Me?änkuadai mitä herkkätunteisimmaksi henkilöksi. Suunnattoman kiinnostava, jopa hupaisa, on myös kerronnassa piilevä idea tai opetus siitä, millä keinoin negatiiviset uskomukset itsestä väistyvät ja usko omiin mahdollisuuksiin lopulta syntyy ja löytyy. Denslown (1856– 1915) piirrokset. Irti vääristä uskomuksista Ozan tiedoiniekussa päähenkilö Doroti ei tavallaan vielä lopullisesti aikuistu eikä erkane kasvattajistaan. W. Siinä on voimakkaita piirteitä ihmesaduista, joissa seikkaillaan tuntemattomassa, määrittelemättömässä maailmassa, ratkaistaan ylivoimaisia tehtäviä ja selviydytään suunnattoman suurista vaaranpaikoista. Myös ihmesatujen määritelmissä todetaan, että ne ovat tyypillisesti initiaation kuvauksia. Aleksi Ruuskanen on kääntänyt livvinkarjalaksi myös Lewis Carrollin Alisan šeikkailut kummanmuas (Karjalan Kielen Seura, 2018). Samalla he kaikki tulevat löytäneeksi oman voimansa. Käännöksen kielentarkastuksesta on vastannut Natalia Giloeva. Kun omaa erityisyyttään huomaa käyttää yhteiseksi hyväksi, selviydytään myös mahdottomilta tuntuvista esteistä. Silti se on ennen kaikkea kertomus ihmisyydestä ja omaksi itsekseen kasvamisesta. Vuonna 2018 puolestaan ilmestyi Karjalan Kielen Seuran kustantama Antoine de Saint-Exupéryn Pieni Prinsut Ruuskasen livvinkarjalaisena käännöksenä. Denslown alkuperäiset piirrokset.. Ozin ihmemaassa hän joutuu matkakumppaneineen ratkomaan isoja, pienille olennoille mahdottoman tuntuisia tehtäviä. Tarinan käänteissä piilee runsaasti pedagogista eli kasvatuksellista viisautta sekä eväitä elämän ja itsensä ymmärtämiseen. Pelkurileijona taas kuljettaa toverinsa yksi kerrallaan hengenvaarallisen rotkon yli selässään voimakkailla loikkauksillaan ja karkottaa tämän tästä monenlaisia kiusankappaleita mahtavilla karjahduksillaan. Ozan tiedoiniekku sisältää monia vanhoista kansansaduista tuttuja rakenteita. Huomiota heidän neuvokkaissa toimissaan kiinnittää, että merkittävimmät suunnitelmat ja hengenvaarasta pelastavat ratkaisut suunnittelee henkilö, jolla ei ole aivoja – siis ?uu?eloine. Hän saa kuitenkin aikaan isoja muutoksia. Ozan tiedoiniekku on viisas ja kasvattava kertomus siitä, kuinka ihminen, joka suree itsessään jotain puutetta, ei huomaa, että hänellä sittenkin jo on kaikki se, mitä vailla hän luulee olevansa. Lisäksi Ruuskanen on kääntänyt yhteistyössä Tamara Š?erbakovan kanssa livvinkarjalaksi Karjalan Sivistysseuran kustantamat Astrid Lindgrenin Peppi-kirjat Peppi Pitkysukku (2018), Peppi Pitkysukku nouzou laivale (2019) ja Peppi Pitkysukku Suvimerel (2021). 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 221 meellistä yhteistyötä. W
Inkerinmaan Lempaalassa, Miskulan kylässä maaorjien lapseksi syntynyt Paraske päätyi avioliiton kautta asumaan suurimman osan elämäänsä Suomen suuriruhtinaskunnan puolella, äitinsä syntymäkylässä Etelä-Karjalan Vaskelassa, joka myös oli inkerikkokylä. Miehensä Larin Kaurilan kanssa Paraske eli ja asui Larilan köyhässä tuvassa, ja näin hän sai myös tunnetun nimensä Larin Paraske. Ovatko karjalaisten ja inkerikkojen laulut, Parasken vaalimat virret, suomalaisten yhteistä perintöä. Näyttelijänä tunnettu Litmanen Larin Parasken elämän ilot, surut ja työ kuvakirjana Ihminen ja luomakunta. Syvemmälle Inkerin laululyriikkaan ja Larin Parasken laulajaluonteeseen sukeltavan on tartuttava myös Senni Timosen väitöskirjaan Minä, tila, tunne. Suomen supernaisia 5. Ilman Neoviusta ja hänen Parasken lauluista talteen merkitsemiään 32 676 säettä emme ehkä tietäisi Paraskesta mitään. Mitä merkitsee olla aineellinen ja silti Jumalan kuvaksi luotu. Reitti historiaan ennen Suomen itsenäisen valtion syntyä, kurkistus inkeriläisyyteen, aavistus Venäjällä vallinneesta maaorjuudesta, ja ennen kaikkea käsitys runolaulukulttuurin olemassaolosta ja suuresta merkityksestä etenkin naisten kulttuurina avautuvat ytimekkäästi kirjan hauskasti yhteen helkkyvistä teksteistä ja kuvituksista. Ihminen ja luomakunta ei ole kevyttä luettavaa, mutta sitäkin merkityksellisempi se on. Missä merkityksessä Jumala on maailmankaikkeudesta erillinen, ja missä merkityksessä hän on siinä läsnä. Mitä on materiaalisen maailman hengellinen, henkinen merkitys, sen suhde Jumalaan. Kukaan ei pysähdy sitä pohtimaan. Äskettäin ilmestynyttä, Larin Parasken elämää luotaavaa teosta Paraske! Runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet (Teos 2022) edeltäneitä kirjasarjan sankarittaria ovat Minna Canth, Ellen Thesleff, Eeva Kilpi ja Fredrika Runeberg. Mikä on muiden luontokappaleiden ja ihmisten merkitys jumalasuhteessamme. Vihreäsävyinen kansi ja Petter Martiskaisen valokuva kesäisestä ristisaatosta Ilomantsin Kokonniemen hautausmaan lähimetsästä kertoo luonnonläheisyydestä, halusta kokea Jumalan läheisyys luonnossa. Johdantoluvussa Theokritoff esittää kipeitä kysymyksiä, joita juuri nyt myös ortodoksikirkon sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa on ratkaistava. Virtasen ja Pelliccionin kirja toimii mainiona pikakertauksena tai johdatuksena Parasken elämän vaiheisiin. Ortodoksisen kirkon näkökulmia ekologiaan. 1904 Suomen suuriruhtinaskunnassa) tosiaan pitää suomalaisena. Täytyypä vielä kurkistaa myös Eeva Litmasen kirjoittamaa teosta Surun suitsima suku (Like, 2018). Kansi on lempeydessään hiukan harhaanjohtava. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 222 Paraske! Runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet. Onko muu luonto ”langennut” ihmisen synnin seurauksena. Jean Sibeliuksen kanssa. Millaiset puitteet Ortodoksisen uskon vastauksia aikamme ongelmiin KIRJAT KIRJAT. Mutta hetkinen, onko Paraske suomalainen. Mitä merkitsee käsitys maailmasta Jumalan luomana. Suomen supernaisia -nimeä sarjan osana ilmestyvän kirjan sisällössä on aiheellisestikin otettu esiin olennainen kysymys, voiko Larin Paraskea (s. On haettava kirjastosta Anu Kaipaisen upea romaani Poimisin heliät hiekat (WSOY 1979), Senni Timosen toimittama Näin lauloi Larin Paraske (SKS 1980), Senni Timosen ja Liisa Enwald-Ahon artikkeleihin perustuva, Liisa Suurlan toimittama Runonlaulaja Larin Paraske (Maaseudun sivistysliitto 1981). Lapselle luettuna se avaa näköaloja maailmoihin, joita nykylapsen todellisuuteen ei muuten noin vain pääse sujahtamaan. Paraske oli syntyjään inkerikko, eikä Suomi ollut hänen eläessään vielä saavuttanut itsenäisyyttä. Sarjan teokset on luokiteltu lastenkirjoiksi, mutta kuten hyvät lastenja nuortenkirjat aina, ne ovat antoisaa luettavaa ja katseltavaa kaiken ikäisille – myös aikuisille. Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni Teos 2022, 40 sivua Leena Virtasen kirjoittamana ja Sanna Pelliccionin kuvittamana on syntynyt jo viisi mainiota kuvakirjaa merkittävän elämäntyön tehneistä suomalaisista naisista. Näkökulmia kalevalamittaiseen kansanlyriikkaan (SKS 2004). Elizabeth Theokritoff: Valamo Kustannus 2022, 311 sivua Elizabeth Theokritoffin Ihminen ja luomakunta (Valamo kustannus, 2022) näyttää kädessä kauniilta ja kutsuvalta kirjalta. 1833 Venäjän keisarikunnassa, k. Aikuista lukijaa Paraske! houkuttaa ja koukuttaa lukemaan lisää Paraskesta muualla kirjoitettua. Vasta noin viisikymppisenä kohtaamiensa suomalaisten runonkerääjien, erityisesti pappi Adolf Neoviuksen sinnikään keruutyön ja kiinnostuksen ansiosta Paraske vietti pitkiä aikoja myös Porvoossa ja tuli tutuksi tuolloisten merkkihenkilöiden, mm
Mitä tämä kaikki on vuonna 2022. Tarkoituksena oli selvittää ortodoksisen uskon vastauksia tämän ajan ongelmiin, joista ympäristökysymys on yksi suurimmista. Suomalaislukija ilahtuu löytäessään kirjailija Tito Collianderin (1904– 1989) ajatuksen siitä, miten askeettisen elämäntapaan voi päätyä vaientamalla Jumalan avulla oman kovaäänisen tahtonsa. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 223 on suoraan alenevassa polvessa Larin Parasken jälkeläinen. Hän taivaltaa metsän läpi ja hoilottaa sudesta, jotta pedot pysyisivät loitolla. Mutta jos etsii ymmärrystä tai sanoja, joilla perustella itselleen tai toiselle ihmiselle nykyisestä luopumisen, kulutuksen vähentämisen ja elintasosta tinkimisen syyt, Theokritoffilla voi olla siihen ajatuksia, vuosisatojen tai ehkä tuhansien kilometrien takaa tulevia, mutta ihmeen tuoreita. Theokritoff valitsi viisiosaisen luentosarjansa aiheeksi luomakunnan teologian, ja Ihminen ja luomakunta -teos perustuu näihin luentoihin. Kaikkien Paraskea koskevien taustatietojen ja lähdeteosten ympäröimänä on ilo tunnustaa: Virtasen ja Pelliccionin kirja kiteyttää olemassa olevat tiedot Larin Parasken elämästä ja suuresta merkityksestä runolaulajana oivallisesti. Theokritoff ei pelkää edes esittää kiusallista kysymystä ”Pitäisikö meidän luopua jostain?” Theokritoff vastaa, oppaidensa ajatuksiin tukeutuen, että ainakin lentomatkailusta, yksityisautoilusta ja vesikriittisillä alueilla tuotetuista elintarvikkeista on pakko tinkiä. ”Suvet ulvoot suon perällä!” Laulu se tosiaan tehoaa! Metsän möröt jäävät piiloihinsa, pelko katoaa, ja Paraske oppii, että hänen lauluissaan on voimaa. KATRI KOVASIIPI ortodoksisen kirkon traditio ja opetukset tarjoavat tarpeellisten muutosten tekemiseen. PIA PAANANEN KIRJAT KIRJAT. Kirjan visuaalinen eloisuus ja siihen upotetut, muuta kerrontaa osuvasti tukevat poiminnat Parasken laulamista runoista tekevät kokonaisuudesta yhtä aikaa houkuttelevan, viihdyttävän ja informatiivisen. Litmanen on myös esittänyt Paraskea Ritva Holmbergin ohjaamassa ja Annina Holmbergin edelleen työstämässä esityksessä Rautamuurahaisten sukua. Myös runolaulun laulajalleen antama voima ja rohkeus, jonka ydintä erityisesti Anu Kaipainen kuvaa romaanissaan hienosti, tulee ilmi lapselle ymmärrettävässä muodossa: Kerran Paraske ottaa ja lähtee omin päin viemään isoveljelleen tämän lempiruokaa tehtaalle. Kokonaisuuden ymmärtämiseen voi varata ehkä vuoden – tai loppuelämän. Vuonna 2009 englanniksi ilmestyneen teoksen suomentaminen on linjakas teko Valamo Kustannukselta, ja Elina Lehmuskoski onnistuu suomennoksessaan ja teoksen joidenkin ehkä suomalaislukijalle vieraiden yksityiskohtien taustoituksessa. Kokonaiskuvaa voi luonnehtia holistiseksi mosaiikiksi; Theokritoff näkee kaiken ja kaikkien todistaneen ja todistavan vaatimattomamman elämäntavan puolesta. Jos etsii kevyttä iltalukemista, Ihminen ja luomakunta ei ole sopivin valinta. Ihminen ja luomakunta on syntynyt keskikreikkalaisen Veloksen hiippakunnan Teologisen tutkimuksen akatemian hankkeeseen kuuluvan luentosarjan pohjalta. Runolaulun luonne sukupolvesta toiseen kulkevana ja eri laulajien mukaan luontevasti muuntuvana perinteenä tulee tutuksi. Kun Theokritoff selvittää teoksessaan ihmisen, luomakunnan ja Jumalan yhteyttä, hänen oppaanaan ja aineistonaan ovat kaikki häntä ennen eläneet ja tässä ajassa elävät kirkkoisät, pyhät henkilöt, hymnien ja kirkkotekstien kirjoittajat, ikonimaalarit ja teologit
Riihimäki-Pietarin radan rakentaminen alkoi 1868 ja valmistui vaikeuksista huolimatta nopeasti syksyllä 1870. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 224 Rata Salmiin ja Aunuksenlinnaan Tauno Hovatta Omakustanne 2022, 114 sivua T auno Hovatan kirja kertoo elävästi radan taustasta, rakentamisesta ja liikennöinnistä sekä radan varren paikkakuntien elämästä sodan jaloissa. Ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 1862. Radan tehtävänä olisi kiinnittää Raja-Karjala muun Suomen yhteyteen, se elvyttäisi Laatokan rannan teollisuutta ja sillä saataisiin Suojärven laajat metsät ja järvien runsas rautamalmi hyödynnettäväksi. Tulemajoen rautatiesiltaa viimeistellään marraskuussa 1942. Kuva: Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma, 6.11.1942. Suojärven radan vihkiäisiä vietettiin vuoden 1923 lopulla. KIRJAT KIRJAT. Karjalan radan toteutus eteni lopulta Suomen itsenäistyttyä, jolloin radan rakentamisen perusteluihin tulivat mukaan puolustuspoliittiset tekijät. Jo vuonna 1876 avattiin ratayhteydet Tampereelle ja Turkuun. Suomen rataverkon rakentaminen käynnistyi tsaari Aleksanteri II:n käydessä Suomessa vuonna 1856. Taustalla talvisodassa ja jatkosodan alussa pahoin vaurioitunut Salmin ortodoksinen kirkko. Seuraavina vuosina rautatiehallitus teetti rataan jatkoa silloiselle valtakunnanrajalle saakka. Karjalan radan eteläisin osuus Viipurista Antreaan ja Imatralle avattiin 1892. 1890-luvun puoleenväliin mennessä olivat ratayhteyksien ulottuvissa jo Vaasa, Oulu, Kuopio ja Kotka. Karjalan suuntaan alettiin suunnitella rautatieyhteyksiä keisarin armollisella esityksellä valtiopäiville 1888 ja rakentamaan päästiin vuonna 1890. Sortavalaan Karjalan rataverkon syntyvaiheita Juuriltaan salmilainen Tauno Hovatta tekee omakustanteisessa kirjassaan selkoa jatkosodan aikana toteutetusta uudesta rautatielinjasta, joka täydensi Suomen rataverkkoa Salmin pitäjän Uuksun kylästä Laatokan rantaa seuraillen Aunuksen kaupunkiin. ehdittiin 1893 ja Joensuuhun vuotta myöhemmin. Yhteys Suomen ja Raja-Karjalan välille Vuoden 1897 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn edustaja Pekka Ahokas esitti tutkittavaksi mahdollisuuksia rakentaa Karjalan radalta poikkirata Salmiin. Radasta oli suurta hyötyä sodan loppuvaiheessa sotilaiden ja siviilien huollossa ja evakuoinnissa
Puna-armeijan 9.6. Tuuloksessa, kun vihollisen maihinnousu keskeytti kuljetukset Kannakselle. Radan sillat ja osa ratalaitteista tuhottiin suomalaisten peräytyessä. iltapäivällä mukanaan noin 2000 salmilaista. Viimeinen evakuointijuna lähti Uuksusta 2.12. Suomalaiset ottivat hallintaansa myös Karhumäki-Petroskoi-Syväri välisen osuuden Muurmannin rataa. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 225 Haararata Jänisjärveltä Läskelään avattiin liikenteelle vuonna 1924. Salmilaisia oli vapaaehtoisesti muuttanut myös muualle Suomeen siten, että entisiä salmilaisia asuu nykyään kaikkialla Suomessa. Kirkonkylässä kaikki, joilla oli hevonen, käskettiin jatkamaan matkaansa Uuksun rautatieasemalle. Sijoituspaikaksi tuli valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1945 Kuopion kaupunki ympäristökuntineen. Karjalankannaksella käynnistämä hyökkäys merkitsi ratkaisutaistelujen alkamista. Maihinnousu katkaisi suomalaisten ratayhteyden Aunuksen kaupungin suuntaan. Kannakselle tuli nopeasti keskittää uusia joukkoja ja Itä-Karjalasta oli peräännyttävä. Rautatie Aunuksen kaupunkiin, jonka suomalaiset olivat näihin aikoihin nimenneet Aunuksenlinnaksi, valmistui maaliskuussa 1943. Joukkojen siirrot voitiin toteuttaa nopeasti rautateitse. Aloite hylättiin aluksi sen takia, etteivät käytettävissä olleet kiskot riittäneet edes vihollisen rikkomien ratojen korjauksiin. Tohmajärvelle ja Varkauteen, josta kuljetukset jatkuivat evakuointipaikkakunnille kuten Saarijärvelle, Leppävirralle, Jurvaan ja Jalasjärvelle. Ne, joilla ei ollut hevosta, lastattiin kuorma-autoihin ja kuljetettiin Uuksun asemalle. Ensimmäinen evakkojuna lähti 1.12.1939 yöllä mukanaan noin 800 salmilaista. Aunuksessa toimineet pioneerijoukot saivat alueen kurjia teitä keväällä 1942 korjatessaan ajatuksen rautatien ulottamisesta lähemmäs rintamaa. Mukana oli sairaita ja vanhuksia, äitejä ja lapsia eri kylistä yhteensä noin 1000 henkilöä. Aunuksen rata palveli sotilaita ja evakkoja Talvisodassa oli junilla tärkeä merkitys sotilaiden kuljettamisessa rintamalle ja siviiliväestön siirrossa turvaan sisä-Suomeen. Radan rakentaminen Uuksusta Aunuksen kaupunkiin alkoi elokuussa 1942. Ensimmäinen evakuointijuna lähti Salmista 23.6. Salmilaisten pääevakuointialueena oli nyt Pohjois-Savo. PEKKA VAARA Tauno Hovatan tekstin pohjalta Tauno Hovatan kirjaa Rata Salmiin ja Aunuksenlinnan on saatavissa KSS:n kirjamyynnistä. Jatkosodan alussa suomalaiset valtasivat takaisin Raja-Karjalan ja etenivät Itä-Karjalaan. Oulun lääniin oli asettunut noin 1500 henkilöä ja Vaasan lääniin noin 800 henkilöä. Vuonna 1948 tehdyn selvityksen mukaan salmilaisia siirtolaisia asui Kuopion läänissä noin 7700 henkilöä. Evakoiden paluumuuttoa ja lopullinen pako Junakyydillä palasivat myös monet talvisodan evakot kotiseuduilleen. Pahin häiriö ratakuljetuksille aiheutui 23.6. Se palveli sotatarvikkeiden ja elintarvikkeiden kuljetuksia ja sotilaiden lomaliikennettä asemasotavaiheessa. Myös Salmin siviiliväestö sai nopeasti tiedon vihollisen maihinnoususta. Pika-asutuslain perusteella salmilaisia siirtokarjalaisia ryhdyttiin siirtämään vuoden 1940 lopulla Oulun eteläpuolisiin kuntiin. Suomen armeijan päämajassa nähtiin, että Kannaksella olevat joukot eivät riittäisi torjumaan suurhyökkäystä. Työvoima koostui sotarautatieja linnoitusjoukoista sekä sotavankikomppaniasta. Yhdellä junalla tuotiin siis keskimäärin 1000 sotilasta ja vietiin vastaava määrä siviiliväestöä toiseen suuntaan. Junat veivät Salmin evakkoja mm. Suomalaiset saivat korjattua vallattujen alueiden rautatiet liikennöitävään kuntoon lokakuun puoliväliin 1941 mennessä. Aunuksen rata oli elintärkeä Syvärin armeijan huollolle. Yhdessä junassa on arvioitu olleen keskimäärin 15 härkävaunua, joihin kuhunkin mahtui 50–60 henkilöä. Loput rakennuksista olivat kärsineet eriasteisia vaurioita. Se synnytti pelkoa tulevasta ja siviiliväestön keskuudessa ymmärrettiin, että muutto oli jälleen edessä. Heti ensimmäisen sotapäivän iltana, seuraavana yönä ja aamuna Salmin Tulemalle virtasi sotaa pakoon lähteneitä siviilejä hevoskuormineen. Kesäkuussa 1941 käynnistynyt jatkosota ja nopea menetettyjen alueiden uudelleenvalloitus keskeytti uudelleensijoittumisen ja valtaosa salmilaisista halusi palata kotiseudulleen heti, kun se oli mahdollista. Paluu vuoden 1941 lopulla oli salmilaisille yllätyksiä täynnä. Rakennustyömaan vahvuus oli syyskuun puolivälissä noin 3600 työntekijää. Kesään 1942 mennessä Salmiin oli palannut yli puolet vuoden 1939 väestöstä, noin 6300 henkilöä. Suhteellisen rauhallisen jälleenrakennuksen ja asemasodan aika päättyi keväällä 1944. KIRJAT KIRJAT. Saman ja seuraavan vuorokauden aikana saatiin Salmista lähtemään kolme eri junaa ja 21 linja-autoa, joiden mukana poistui yhteensä lähes 8200 henkilöä. Jälleenrakentaminen alkoi näkyä alueen elinkeinotoiminnan elpymisenä. Ongelmaan löydettiin ratkaisu purkamalla Petroskoi-Syväri-radan toinen raide. Lähes puolet pitäjän rakennuskannasta oli tuhoutunut talvisodassa tai jatkosodan alussa. Rakentamista jatkettiin Laatokan koillisrantaa seuraillen Pitkärantaan 1929 ja edelleen Salmin Uuksun kylälle, joka sijaitsi noin 21 kilometriä luoteeseen Salmin kunnan keskuksesta, Tulemajoen kylästä. Suurin osa karjasta kuljetettiin maanteitä pitkin. Aamulla lähteneessä junassa oli noin 1000 evakkoa. Salmilaiset yrittivät saada Uuksun rataa jatkettua Tulemajoen kylään saakka, mutta hanke ei edennyt 30-luvun loppuvuosina ja lopulta talvisota päätti radan jatkosuunnittelun ja toteutuksen. Tällöin todettiin, että Neuvostoliitto oli talvisodan jälkeen yhdistänyt Itä-Karjalan rautatiet uudella radalla Suojärveltä Petroskoihin. Läskelä-Uuksu-rataosuus vihittiin juhlallisesti keväällä 1934
Kaikki videoilla esiintyvät nuoret ovat karjalaisia. Pohjoissaame valitaan klikkaamalla SME. Valitsemalla lisättäväksi kieleksi pohjoissaamen saa omalle koneelle käyttöön kaikki karjalan kielessä tarvittavat erikoiskirjaimet ?:n, š:n ja ž:n. Myös tekstien lukijat ovat karjalaisnuoria. Ne saadaan aikaan painamalla ’Alt Gr’ -näppäintä ja samaan aikaan kirjainta c, s tai z. Eri laitetyypeille on erilaiset ohjeet. Videot on tekstitetty suomeksi, karjalaksi ja englanniksi. . TERVETULOA! Johtokunta VUOSIKERÄHMÖ Pohjois-Viena -šeuran šiäntöjenmukani vuosikerähmö pietäh šuovattana, 25. ELVYTYSHANKKEEN blogissa livvinkarjalaksi julkaistu perheja sateenkaarisanasto koostuu perhe-elämää ja seksuaalija sukupuolivähemmistöjä koskevista ajankohtaisista termeistä. Tämän jälkeh on johtokunnan kerähmö. TULKUA TERVEH! Johtokunta. Pohjoissaamen näppäimistövalintaa käyttäen voi kirjoittaa aivan normaalisti esimerkiksi suomea, mutta lisäksi käytössä ovat karjalan kielessä tarpeelliset ?-, šja ž-kirjaimet. SaKarjalaine iäni -videosarja avaa nuorten kokemuksia UUTISIA KARJALAISUUDESTA Kiitämme jäsenistöämme ja kaikkia yhteistyökumppaneita Suomessa ja Karjalassa kuluneesta vuodesta 2022! Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2023! Passipo hyväštä yhteisruavošta vuuvven 2022 aikana! Hyvyä roštuota ta onnie uuvvella vuuvvella 2023! Pohjois-Viena-seuran johtokunta VUOSIKOKOUS Pohjois-Viena -seuran sääntömääräinen vuosikokous pidetään lauantaina, 25. ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON karjalan kielen elvytyksen blogista löytyvät ohjeet, miten karjalan kielen suhuäänteet saadaan kirjoitettua tietokoneilla ja älypuhelimilla. Videot julkistettiin Joensuussa marraskuun 24. Videoilla kuullaan kaikkia karjalan kielen päämurteita eli vienan-, eteläja livvinkarjalaa sekä suomen kielen kaakkoisia karjalaismurteita. Tämän jälkeen on johtokunnan kokous. Suomessa asuvien karjalaisnuorten kokemuksia ja identiteettejä käsittelevä videosarja koostuu viidestä lyhytelokuvasta, joiden kesto on yhteensä 15 minuuttia 22 sekuntia. Ohjeet näppäimistöasetusten hallitsemiseen eri laitetyypeille löytyvät osoitteesta blogs.uef.fi/karjalanelvytys/ karjalaksi-kirjoittaminen-tietokoneella-ja-puhelimella/ Perheja sateenkaarisanasto livvinkarjalaksi n. KARJALAZET NUORET SUOMES – Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistys, valokuvaaja Anne Kalliola ja Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshanke ovat julkaisseet karjalaisia nuoria käsittelevän videosarjan. piänä tuiskukuuta 2023 klo 12 Oulušša, Aleksinkulman Pohjanšalissa, Aleksanterinkatu 9. Esimerkiksi Windows-koneilla etsitään koneen asetuksista ”Aika ja kieli” -asetukset, valitaan ”Kieli”, minkä jälkeen ”Ensisijaiset kielet” kohdasta valitaan ”Lisää kieli”. päivänä, ja ne löytyvät osoitteesta blogs.uef.fi/karjalanelvytys/videot/. Siitä klikkaamalla avautuu valikko, josta voi valita muita käytössä olevia kirjoituskieliä. Ohjeet löytyvät Windowsja Mac-tietokoneille sekä Androidja iPhone -puhelimille. päivänä helmikuuta 2023 klo 12 Oulussa, Aleksinkulman Pohjansalissa, Aleksanterinkatu 9. Lisäksi videoilla kuullaan tekstejä, jotka perustuvat karjalaisnuorille suunnatulla kyselylomakkeella kerättyihin kirjoituksiin. Kokouksen jälkeen laulamme yhdessä, juomme kahvia ja teetä sekä pidämme arpajaiset. Sarjaan kuuluvien videoiden teemoiksi kiteytyivät etsiminen (e?indä), kipu (kibu), kotiinpaluu (kotihmyöštymini), yhteisö (yhtehistö) ja ylpeys (ylbevys). Jos koneen näppäimistön oletuskieli on suomi, siinä lukee FIN. . 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 226 n. Suomenkielisen näppäimistön ja pohjoissaamen näppäimistön vaihtaminen käy kätevästi tietokoneen näytön oikeasta alakulmasta, kellonajan vierestä. Karjalan kielen erikoismerkit esiin erilaisissa laitteissa n. Kerähmön jälkeh laulamma yheššä, juomma kahvie ta ?äijyö šekä noššamma arpoja.
2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 227 UUTISIA KARJALAISUUDESTA Karjalaine iäni -videosarjan ohella karjalaiset nuoret esiintyvät sarjassa Anne Kalliolan valokuvateoksia. Sanaston perustana olevan suomenkielisen sanalistan on koonnut Katerina Paalamo. Esitelmät striimataan Suomen Sukututkimusseuran Youtubekanavalle. Koko perheja sateenkaarisanasto löytyy osoitteesta blog s.uef.f i/kar jalanelv y tys/pereh-da-ukonvemmelsanasto-suomi-livvinkarjala/ Suomen Sukututkimusseura järjestää Oulussa 45. SAMPPA ROHKIMAINEN Pistojärven Suvannon kylän asukkaiden vaiheita viime vuosisadan murrosvaiheissa Esitelmässä käsitellään Suvannon kylän asukkaiden vaiheita arkisto-lähteiden ja haastattelumateriaalin valossa. SEIJA JALAGIN Heimopakolaisten jäljet Suomessa ja Ruotsissa: Lähteitä tutkimukseen Esitelmässä keskitytään heimopakolaisuuteen ja heimopakolaisten arkistolähteisiin jättämiin jälkiin Suomessa ja Ruotsissa. Tapahtuman verkkosivu on genealogia.fi/suku2023. ELLA KARTTIMO Kainuun vienalaiskylät: muutto-liikettä ja yhteydenpitoa yli rajan Esityksessä käsitellään Suomussalmen ja Kuhmon vienalaisia kyliä ja erilaisia lähteitä Kainuun vienalaiskylien asukkaiden liikkeistä ja yhteyksistä omaan sukuun yli rajan. Itäkarjalaisille on luvassa kiinnostavaa esitelmäohjelmaa Valtakunnalliset sukututkimuspäivät 25.–26.3.2023 SANTERI PALVIAINEN Muuttoliikkeitä Aunuksesta Esityksessä syvennytään muuttoliikkeeseen Aunuksen Karjalaan ja Aunuksen Karjalasta Suomen vuoden 1939 mukaisten rajojen alueelle ja alueelta. valtakunnalliset sukututkimuspäivät 25.–26.3.2023. Kuola-sektiossa esiintyy lisäksi Sari Karjalainen, jonka otsikkona on ”Heitä nyt kylmille kotosi, asuinmaasi autiaksi” – Vienalaisten muutto Petsamon alueelle.. KUVA: ANNE KALLIOLA nasto julkaistaan myöhemmin myös vienanja eteläkarjalaksi. Sanaston ovat laatineet Natalia Giloeva, Milla Tynnyrinen ja karjalan käännösseminaarikurssin opiskelijat. Yleisteemana on ”Muuttoliikkeitä yli rajojen” ja tematiikkaa käsitellään viiden eri alueen kautta: Tornionlaakso, Kuola, Saamenmaa, Ruija ja Finnmark sekä Itä-Karjala
Nyt työskennellään karjalan kielen parhaaksi yhdessä, akateeminen maailma ja kieliyhteisö käsi kädessä. Sitä kohti kuitenkin ollaan menossa, elvyttämistehtävästä on tulossa Itä-Suomen yliopiston kolmas pilari karjalan kielen ja kulttuurin opetuksen ja tutkimuksen rinnalle. Selvitys valmistui vuonna 2021. Opetusja kulttuuriministeri päätti antaa elvytystehtävän ja sen tueksi 200 000 euroa Itä-Suomen yliopistolle vuosille 2021–2022. Kieliyhteisö voi olla monilla tavoin elinvoimainen, eikä ruohonjuuritason elinvoimaisuutta ole syytä väheksyä. Itä-Suomen yliopistossa voi opiskella karjalaa sivuaineena sekä myös avoimen yliopiston kautta. Seuran ansiota on vuonna 2009 voimaan saatettu asetusmuutos, jonka myötä myös karjalan kieli määriteltiin vähemmistökieleksi Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjassa. Pitkään karjalan kielen asiaa edistänyt seura sai valtionavustustarkastuksen, toiminnan keskeyttämisen ja lopulta konkurssin myötä ikävää julkisuutta. Yhdistyslaki, kirjanpitolaki ja valtionavustuslaki olivat ilmeisesti jääneet avustuksen käyttäjille hieman vieraiksi. Hinta oli kova, että tälle tielle päästiin. Karjalan kielen edistäminen ei ole harrastus. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 228 O petusja kulttuuriministeriö päätti 10.11., että Karjalan Kielen Seuralta peritään takaisin väärin käytettyjä valtionavustuksia vuosilta 2017–2019. Sen mukaan seura oli käyttänyt valtionavustuksia myös muihin kustannuksiin kuin tukiehdot sallivat. Käytännössä kyseessä on määräaikainen elvytyshanke, ei vielä elvytysohjelma. Vuonna 2020 opetusja kulttuuriministeriö käynnisti kielen elvytysohjelmaan myönnettyjen valtionavustusten tarkastuksen rahoitukseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Myös keskittyminen julkaisemaan käytännössä lähes pelkästään livvinkarjalan murteella koettiin kiusalliseksi ja muita murteita syrjiväksi. Muita KKS:n ansioita ovat runsaslukuiset karjalankieliset julkaisut sekä karjalan kielen elvytysohjelman käynnistäminen vuonna 2017 opetusja kulttuuriministeriön kautta kanavoidun valtionavustuksen turvin. Yle aloitti vuonna 2015 karjalankieliset uutiset. Kiinnostus karjalan kieltä kohtaan on lisääntynyt todella paljon. Yhdistyksen konkurssipesä päättää nyt jatkotoimista, mm. Hankekausi on tuonut paljon myönteistä karjalan kielen elvytykseen, nyt edetään vauhdikkaasti, johdonmukaisesti ja oikeaan suuntaan. MAHDOLLISUUDET KARJALAN KIELEN ja kulttuurin opiskelemiseen ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Kesällä julkaistu kielipoliittinen ohjelma tuo nyt hieman valoa karjalan kielen systemaattisempaan kehittämiseen. Huolimatta maksullisuudesta, yleisöryntäys kaikille avoimille, monimuoto-opetuksena järjestettäville kursseille on ollut valtava. Mutta entä se hyvä tämän surullisen ja dramaattisen konkurssin seurauksena. Osasta kuluja ei tarkastuksessa kirjanpidon puutteiden vuoksi saatu selvää, mihin rahat on laitettu. Tarvitaan jatkuvuutta, pysyvää rahoitusta, insitutionaalinen koti elvytyksen ja muun toiminnan organisointiin. Elvyttäminen oli jäänyt puhtaasti – yliopistotasoista karjalan opetusta ja tutkimusta lukuun ottamatta – aktivistien ja ruohonjuuritason toimijoiden vastuulle. Yhden konkurssin ansiosta. JOULUKUU 2022 HALLITUKSET UUTISET Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin TULOSSA KARJALAN SIVISTYSSEURA. KKS vaikutti myös siihen, että Joensuun (sittemmin Itä-Suomen) yliopistoon perustettiin karjalan kielen ja kulttuurin professuuri vuonna 2009. siitä ryhtyykö se vaatimaan yhdistyksen hallituksen jäseniä korvausvastuuseen pesälle mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta. Valtakunnallisesti karjalan kielen revitalisaation ongelmina ovat pitkään olleet hajanaisuus sekä lainsäädännön, institutionaalisen tuen ja jatkuvan rahoituksen puute. Tosin karjalaa koskevan lainsäädännön puute ei käytännössä velvoita valtiota oikeastaan mihinkään. Lait takaisivat selustan myös karjalaisten kielellisille oikeuksille. Odotukset karjalaisyhteisössä ovat korkealla: mitä tuovat mukanaan lupaukset valtioneuvostotasoisen karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän perustamisesta ja karjalan kielen elvytyssuunnitelmasta ja toimenpideohjelmasta. Seura toimi pitkään ansiokkaasti ja sai merkittäviä asioita aikaiseksi. Karjalan kieleen keskittynyt yhdistys Karjalan Kielen Seura KKS perustettiin vuonna 1995. Tietysti, eläähän se kieli niinkin, opintopiireissä ja kerhoissa opiskellen, ehkä hieman kituen, mutta tuskin kehittyen ja seuraaville sukupolville siirtyen. Toki vuosien varrella oli karjalaisyhteisössä ongelmaksi noussut se, että KKS ei koskaan ollut halukas yhteistyöhön ja varjeli mustasukkaisesti karjalan kielen elvyttämistä; suorastaan monopolisoi sen. Summa on 325 000 euroa
02.10. 13.11. 08.06. 31.07. Lehden numero 1–2 3–4 5–6 7–8 9–10 11–12. TULOSSA KARJALAN SIVISTYSSEURA Vienankarjalainen joiku hehettelyineen eli kelkettelyineen on tavoittanut oopperalavat Kaija Saariahon ylistetyssä Innocence-oopperassa esiintyvän nuoren laulajan, Vilma Jään taituruuden avulla ja ansiosta. 31.08. Raija-Liisa Mäkelän vuonna 1994 ilmestyneen teoksen uusittu laitos ilmestyy tammikuussa 2023. 185 €, 1/6 s. 115 € Ilmoitusten toimitusosoite paatoimittaja@karjalanheimo.fi Lehden tilaaminen ja osoitteenmuutokset Karjalan Sivistysseura ry Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki Puhelin: 050 5055 531 toimisto@karjalansivistysseura.fi www.karjalansivistysseura.fi Aukioloajat Toimisto palvelee ma–to klo 10–15, heinäkuussa suljettu. 02.11. Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 €, opiskelijajäsenet 15 € ja lehti sisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun. Lukijoilla (arvio) 23.02. Pankkiyhteys Danske Bank IBAN: FI92 8000 1500 0617 19 BIC/SWIFT: DABAFIHH Julkaisija Karjalan Sivistysseura ry Julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Senni Timonen www.karjalansivistysseura.fi Painopaikka Libris Oy ISSN 0449-8828 Oikeudet muutoksiin pidätetään. 08.05. 13.04. 13.03. 140 €, 1/8 s. 235 €, 1/4 s. Mitä joikujen ilmeikkäällä kuvakielellä on ennen haluttu sanoa. 430 €, 1/2 s. JOULUKUU 2022 HALLITUKSET UUTISET Solovetskin luostari Solovetskin luostarin historia vuosisataisesta pyhyyden tyyssijasta gulag-leirin synkkiin vuosiin. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 229 . 14.12. 300 €, 1/3 s. Ajankohtaiskanava verkossa Karjalan Sivistysseura julkaisee kiinnostavia uutisia osoitteessa Karjalansivistysseura.fi/ uutiscuppu-uudiscuppu. SEURAAVA LEHTI HELMIKUUSSA KUVA: EEVA-KAISA LINNA TARJOA JUTTUA TULEVIIN LEHTIIN Aineistot: paatoimittaja@karjalanheimo.fi Vuonna 1906 Lehden ensimmäinen näytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita Toimitus Päätoimittaja Katri Kovasiipi 050 554 3223 paatoimittaja@karjalanheimo.fi www.karjalanheimo.fi Ulkoasu Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelut Marita Salonen Ilmestyminen Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, kaksoisnumeroina, 103. Tilaushinta/jäsenmaksu Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi. Juttujen aineisto 23.01. vuosikerta Ilmoitushinnat Takakansi 490 €, sisäkannet II ja III 450 €, 1/1 s
EKL Suoritit korkeakouluharjoittelusi Karjalan Sivistysseurassa kesällä 2022. Monet kommentoivat, että olisivat todennäköisesti vastanneet venäjän kielen kohdalla eri lailla (eli myönteisemmin) ennen sodan alkamista. KUVA: SIMO KANTELE. Hänen pääaineensa on venäjän kieli ja kirjallisuus, ja sivuaineinaan hän opiskelee viroa ja kotimaista kirjallisuutta. Lähetin kutsun kyselytutkimukseeni viikko sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Viron ohella olen opiskellut myös muita lähisukukieliä, mm. Suomalais-ugrilaiset kielet ja kansat alkoivat kiinnostaa minua lukioikäisenä, mutta tietous ja ymmärrys niistä kasvoivat varsinaisesti viron opintojeni myötä. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 230 JOULUKUU 2022 LAUKUNKANTAJAT JOULUKUU 2022 LAUKUNKANTAJAT M arie Mäkinen on 23-vuotias opiskelija Helsingin yliopistossa, alun perin kotoisin Mäntsälästä. karjalaa ja vepsää. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia asenteita suomalaisilla yliopisto-opiskelijoilla on venäjää ja viroa kohtaan, ja onko kohdekielten välillä selkeitä eroavaisuuksia. Tie yliopistoon avautui heti valmistuttuani ylioppilaaksi, ja pääsin jatkamaan venäjän opintojani. Kirjoituksesi julkaistiin Uudis?upussa ja ne saavuttivat lukijoiden Karjalaisnuorissa on toivoa Eeva-Kaisa Linna ja Marie Mäkinen osallistuivat yhdessä sukukansapäivään Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Pidän itseäni kuitenkin vahvasti suomalais-ugrilaisesti suuntautuneena slavistina. Tärkeimpinä tehtävinäsi oli järjestää seuran arkisto ja kirjoittaa mielenkiintoisesta arkistoaineistosta blogitekstejä. MM Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut Venäjästä, sen historiasta ja kulttuurista, ja lukiossa aloitin vihdoin venäjän kielen opiskelun. Kieliasenteet ovat usein tiedostamattomia, ja ne syntyvät ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksesta; ne saavatkin huomiota yleensä kielteisissä asiayhteyksissä. Sotatilanne oli varsin tuore, kun aloitin tutkimukseni tekemisen, mikä näkyi myös tuloksissa: informantit suhtautuivat monilla osa-alueilla myönteisemmin venäjän kieleen kuin viron kieleen – sota ei ollut ehtinyt vielä aiheuttaa niin suurta tuhoa ja vahinkoa, että se olisi näkynyt jyrkän kielteisenä suhtautumisena venäjää kohtaan. Luonnollisesti kyselyn vastaanotto oli moninainen: jotkut pitivät kyselyä täysin tahdittomana, toisista aihe oli taas mielenkiintoinen. EKL Olet jo ehtinyt opinnoissasi aika pitkälle ja gradusikin on jo tarkistettavana. MM Tutkin maisterintutkielmassani tosiaan Helsingin yliopiston suomalaisten opiskelijoiden kieliasenteita venäjän ja viron kieliä kohtaan. Jos tekisin saman kyselyn nyt, luulen, että vastaukset olisivat nyt kielteisemmät venäjää kohtaan kuin saamissani tuloksissa. Löysin aiheen, kun osallistuin syksyllä 2021 kielitieteelliselle kenttämatkalle Virossa. Aiheesi opiskelijoiden asenteista venäjän ja viron kieliä kohtaan on mitä ajankohtaisin, ja mikä mielenkiintoista, Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan ja sen vaikutukset ihmisten suhtautumiseen tekee siitä erityisen kiinnostavan
Eeva-Kaisa Linna keskustelee tällä palstalla karjalaisuuteen liittyvistä asioista. Kaikkea tätä olemme toteuttaneet itäisen rajamme ylittäen. Ilman virheiden ja väärintekojen tunnustamista emme pääse eteenpäin, eikä kansojemme välistä railoa saada korjattua. On ollut upeaa huomata, miten paljon karjalan kieli ja karjalaisuus näkyvät sosiaalisessa mediassa – tuntuu, että monet nuoret ovat kokeneet ”karjalaisherätyksen”, minkä ansiosta he ovat alkaneet etsiä juuriaan, opiskella karjalan kieltä ja pukeutua perinneasuihin, mutta ennen kaikkea he ovat löytäneet yhteyden muihin karjalaisnuoriin! Vaikka karjalan kielen virallisen aseman puolesta saadaan vielä taistella, karjalaisnuorissa on paljon toivoa. Ei ole oikein, että kieliryhmät yrittävät selviytyä omin voimin – suuren yleisön on tultava avuksi ja tehtävä työtä kielivähemmistöjen eteen. Tiettyjen historiallisten narratiivien on muututtava Suomessa, jotta ymmärrys karjalaisuudesta kasvaa. Niinpä myös jokaisella yksilöllä, joka on jo kokenut tämän ahaa-elämyksen Karjalan ja karjalaisuuden suhteen, on vastuu levittää saamaansa totuudenmukaista tietoa. Harjoittelu oli varmaankin syväsukellus karjalaisuuteen. 2022 Karjalan Heimo N:o 11–12 231 JOULUKUU 2022 LAUKUNKANTAJAT JOULUKUU 2022 LAUKUNKANTAJAT joukossa runsaasti mielenkiintoa. Aiemmin Karjala on edustanut minulle, suomalaiselle, vain sitä aluetta, jonka Suomi on menettänyt sodassa. Mielestäni tällä puolen rajaa Karjalan, karjalaisten ja karjalan kielen asemaa parannetaan sillä, että niiden tunnettuutta lisätään Suomessa. Tätä olemme tavoitelleet monin eri tavoin: seminaarein, konferenssein, tukemalla tutkimusta, julkaisutoiminnalla ja tietysti tukemalla karjalan kielen elvyttämistä ja kehittämistä. Koen, että yksilöt ovat tämän kysymyksen keskiössä: ymmärtämisen täytyy tapahtua yksittäisten ihmisten kohdalla, jotta myös suuremmat massat alkavat muuttaa ajatusmallejaan. Äidinkieli on ihmisoikeus. Menetetyn ja kadonneen sijasta pitää puhua siitä Karjalasta, joka on koko ajan jatkanut elämistä ja joka elää edelleen. Tietysti myös ylemmiltä tahoilta täytyy saada tukea ja vahvistusta. Olin tutustunut karjalan kieleen muutamaa vuotta aikaisemmin alkeiskurssilla ja jatkanut kielen opiskelua sen jälkeen itsenäisesti, mutta karjalaisyhteisön ulkopuolisena en tiennyt karjalaisesta kulttuurista tai karjalaisten historiasta juuri mitään. EKL Sivistysseura on viime vuosina nostanut esiin monen eri Karjalan näkökulmia, pyrkinyt lisäämään ymmärrystä karjalaisuuden moninaisuudesta. Tämä tapahtuu nykypäivänä helposti esimerkiksi somen kautta. Erityisen kiitollinen olen siitä, että pyrimme ohjaajani Eila Stepanovan kanssa tekemään harjoittelusta mahdollisimman hyödyllisen sekä minulle että seuralle: koen, että sain käyttää ja kehittää omia vahvuuksiani, ja samalla pystyin edistämään seuran toimintaa tekemälläni työllä. Ymmärrettyäni, että mielikuvani Karjalasta on virheellinen ja puutteellinen, huomasin tutkiskelevani kotimaani historiaa ja menneisyyttä aivan uudelta kantilta, erityisesti kriittisemmin. On äärimmäisen surullista, miten huonosti Suomessa on hoidettu ja hoidetaan edelleen kielivähemmistöjen asioita. Yleisen ymmärryksen lisääminen Karjalasta ja karjalaisuudesta vaatii meiltä suomalaisilta kipeää prosessia ja tosiasioiden hyväksymistä, eli sitä, että historiaamme kuuluu väärinkäytöksiä karjalaisia kohtaan – oli kyseessä sitten Kalevalan alkuperän kiistäminen tai karjalaisten assimiloiminen. Harjoitteluaikana sekä arkistoaineiston että käymieni keskustelujen avulla tutustuin hyvin syvällisellä tavalla karjalaisuuteen, karjalan kieleen ja Karjalaan alueena, enkä usko, että minun olisi ollut mahdollista saada niin kokonaisvaltaista ymmärrystä ilman harjoitteluani. Harjoitteluaikanani sain monia ahaa-elämyksiä siitä, millä tavalla Karjalaan voidaan suhtautua. Totuus vapauttaa, ja olisi aika vapauttaa myös Karjala olemaan se monimuotoinen alue ja käsite, mitä se on aina ollutkin. Yksipuolisen ”Karjala takaisin” -retoriikan sijasta Suomessa pitäisi nostaa esiin sitä, että ”Karjala” edustaa sanana niin paljon enemmän kuin mitä suomalaiset tällä hetkellä ehkä ymmärtävät. Kortin aiheena Reeta Suvannon korutaideteos ”Inehmini” (2022).. MM Valtioiden rajat ylittävä työ on hyvin tärkeää. Uskon, että oman sukupolveni aikana tullaan saavuttamaan ne merkkipaalut, joihin karjalaisyhteisö pyrkii kielipolitiikassa. MM Harjoittelu Karjalan Sivistysseurassa oli antoisa monelta osin
Voitpa vaikka itsekin kokeilla karjalaksi puhumista! Opas on tehty suomeksi, vienankarjalaksi, eteläkarjalaksi ja livvinkarjalaksi. Vauras luostari nautti hallitsijoiden suosiota ja lahjoitusten ansiosta se kasvatti omistuksiaan. L. Vuonna 1994 ilmestyneestä, Raija-Liisan Mäkelän (Pöllä) alkuperäisteoksestaan laajentama uusintapainos avartaa tietämystä poliittisen valtionterrorin synnystä, tarkoitusperistä ja käytänteistä, jotka yhä riivaavat Venäjää. Pehmeäkantinen, 30 sivua Karjalan Sivistysseura, 2022 Hinta euroa Ozan tiedoiniekku Pyörremyrsky heittää Dorotin ja hänen uskollisen pienen koiransa Toton tuntemattomaan maahan. Pieni suomi-karjala sanakirja / šuomi-vienankarjala šanavakkani / suomi-suvikarjala sanavakkane / suomi-livvinkarjala sanavakkaine TILAUKSET: Karjalansivistysseura.fi/ kauppa tai sähköpostitse toimisto@karjalansivistysseura.fi tai käy ostoksilla ma–to kello 10–15 toimistolla osoitteessa Luotsikatu 9 D, Helsinki HUOM: kirja on ilmainen ja lähetämme sen ilman postituskuluja; max 3 kpl/tilaus Tämä pieni sanakirja on tehty sinulle, joka haluat tutustua karjalan kieleen. Hauskojen virkkeiden avulla voit tarkastella ja vertailla Suomessa puhuttavia karjalan murteita. Rakastetun lastenkirjaklassikon on kääntänyt livvinkarjalaksi Aleksi Ruuskanen. Denslown alkuperäiset piirrokset. 352 sivua, hinta 35 euroa, jäsenille 32 euroa. Ihmemaa Ozissa he kohtaavat erikoislaatuisia matkakumppaneita, taikuutta ja vaaroja, joista selviytymiseen tarvitaan neuvokkuutta ja yhteistyötä. innoittamana. Frank Baumin (1856–1919) englanninkielinen alkuteos The Wizard of Oz ilmestyi jo vuonna 1900. Karjalan Sivistysseura 2022 Solovetskin luostari – Venäjän historian peili Solovetskin luostari oli vuosisatoja alueen talouden ja kristillisyyden keskus. Tämä sanakirja on laadittu Euroopan kielten päivän 26.9. Hinta 35 euroa, jäsenille ja ennakkotilaajille 32 euroa Karjalan Sivistysseura, 2023 Ilmestyy tammikuussa. 1920-luvulla Solovetskiin syntyi vankileiri, jossa pakkotyömenetelmät kehitettiin gulagleirien verkostolle esimerkiksi. W. Gulag-vuodet ovat olleet luostarin pitkän historian synkimmät. 288 sivua, kaksi värikuvaliitettä. Kuvituksena ovat W