Karjalan Heimo 5-6/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2023 5–6 7 € KSS:n puheenjohtaja vaihtui Tampereen heimopäivillä Kohtaamisia
KATRI KOVASIIPI SEURAAVA NUMERO Elokuu 2023 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 82 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 82 30.5.2023 18.12.47 30.5.2023 18.12.47. 96 Eeva-Kaisa Linna 1900-luvun alkupuolella vienankarjalaisten asia yhdisti Kuusamon vienalaisia kauppiaita, etenkin Paavo Ahavaa ja Iivo Kaukoniemeä. Häänäytös saattoi venyä kahdellekin päivälle. 92 Matti Polla Monitieteinen lähestymistapa on tarkentanut tietoja Vuokkiniemen kylän varhaishistoriasta. 102 Pia Paananen Uskontotieteen lehtori Helena Kupari on tutkinut kulttuurialan ihmisten juuriprojekteja, joihin liittyy karjalaisuuden ja ortodoksisuuden etsintää. 116 Eeva-Kaisa Linna 11 vuotta KSS:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Eeva-Kaisa Linna summaa seuran merkitystä ja vaiheita. 104 Lea Tajakka Vanhoja rajakarjalaisia häitä juhlittiin Suomessa sotien jälkeen 1940-luvun lopulta 1970-luvulle saakka. 94 Katri Kovasiipi Itkuvirsien tutkija Eila Stepanova painottaa, että Venäjän Karjalassa elävä itkuvirsikulttuuri ja suomalaiset nykyitkut edustavat aivan eri maailmoja. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 82 KARJALAN HEIMO 5–6/2023 89 84 Katri Kovasiipi Sugrit Lavalla -konsertti toi heimotapaamiseen karjalaista ja kolttasaamelaista musiikkia suomalaisugrilaisen kulttuuripääkaupungin Kuhmon hengessä. Laukunkantajat-sarja päättyy. KATRI KOVASIIPI Seura jakoi vuosikokouksessaan huomionosoituksia pitkäjänteisestä ansiokkaasta työstä karjalan kielen hyväksi. Sarja päättyy. 90 Katri Kovasiipi KSS:n uusi puheenjohtaja Seija Jalagin on historiantutkija ja yliopistonlehtori, joka arvostaa seuran pitkää historiaa ja korostaa yhteistyön merkitystä. 2023 5–6 7 € KSS:n puheenjohtaja vaihtui Tampereen heimopäivillä Kohtaamisia KANSI: Ystävyyskaupunkiveistos (1981) Tampereen Kiovanpuistossa. 99 Metropoliitta Panteleimon Maija Vartiaisen nuoruusmuistot kertovat elämästä Kuhmon Vartiuksen Rimmillä, joka toimi 1800-luvulta lähtien porttina monenlaisille Vienan-kävijöille. Historiantutkija Matti Polla käy läpi kylän syntyvaiheita
PATSAAT HERÄTTÄVÄT myös voimakkaita positiivisia tunteita ja kiteyttävät kansakunnan muistia. Siellä on esillä myös vitriini, jossa pieniä Lenin-patsaita lojuu läjäpäin kaadettuina ja murskattuina. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Tampereen ystävyyskaupungin Kiovan kunniaksi pystytetty, Anneli Sipiläisen luoma Ystävyyskaupunkiveistos (1981) Kalevan kaupunginosan Kiovanpuistossa sai jalkojensa juureen Sivistysseuran kukat. ITSE OLEN ENIMMÄKSEEN sillä kannalla, ettei mitään patsaita pidä hävittää, koska silloin tuhotaan historiallisia dokumentteja. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Silti huomaan olevani samaa mieltä Lyytin laulun kaadettavien patsaiden luettelon kanssa: Niiden patsaat jotka sanoi Ettei vaimon sovi säveltää sinfoniaa Jotka pystyttivät itselleen patsaita Muistoksi omista sodistaan Kähmijöiden patsaat, haalijoiden patsaat Pimittäjien patsaat KATRI KOVASIIPI 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 83 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 83 30.5.2023 18.12.47 30.5.2023 18.12.47. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 83 SEURAAVA NUMERO Elokuu 2023 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. Aivan erityisen patsaan luona vierailtiin myös Karjalan Sivistysseuran heimotapaamisen yhteydessä sunnuntaina 23.4.2023. Kun Suomen Käärijä valloitti Euroviisumaailman, vihreitä boleroita kääräistiin niin Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajien eli kivimiesten, Oulun Toripoliisin kuin Haapaveden Hiihtäjäpatsaankin päälle. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Patsaat, historia ja tunteet PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2023 23 5 J oensuulaissyntyinen, helsinkiläistynyt muusikko Lyyti teki jo vuosia sitten kappaleen, joka on palannut mieleeni tänä keväänä monien patsaiden äärellä. Hahmot ovat keskenään tasa-arvoisia, ne katsovat toisiaan samalta korkeudelta, ja niiden yhteisvoimin kannattelema rengas symboloi tasaveroisen ystävyyden ja yhteistyön merkitystä. Aivan viime aikoinakin myös Suomessa on käyty keskustelua, pitäisikö Helsingin Lenininpuiston nimi vaihtaa, ja mitä tehdään Moskovan Helsingille lahjoittamalle Maailman rauha -patsaalle, joka paljastettiin Hakaniemessä vuoden 1990 alussa. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Nykymuodossaan museo purkaa aikansa elänyttä henkilökulttia ansiokkaasti. Patsasta ei sentään tuhottu, vaan se siirrettiin rakennustyömaan tieltä varastoon 8.8.2022. Tampereen Hämeensillalla komeilevat, Väinö Aaltosen luomat Pirkkalaisveistokset puettiin jääkiekkopaitoihin, kun Tappara taisteli Suomen-mestaruudesta ja jääkiekon maailmanmestaruuskisojen pelejä järjestettiin Tampereella. Lyyti laulaa: Olen matkalla kaatamaan patsaita Aloittamaan uutta aikaa Pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni Tule kanssani kaatamaan patsaita Käytä kaikki rahasi tänään Kun patsaat on kaadettu et tee niillä mitään Kun kävimme Karjalan Sivistysseuran heimotapaamisen alkajaisiksi Tampereen Lenin-museossa, kokemus oli kokonaisuutena eräänlaista patsaiden kaatamista. Sipiläisen pronssiveistoksessa kaksi naishahmoa kannattelee suurta, alareunastaan avointa rengasta
Alun perin esiintyjäksi oli lupautunut myös karjalankielistä folk-poppia vetävästi esittävä Loimolan Voima, mutta sairastumisen vuoksi Loimolan Voiman osuus jouduttiin perumaan. Toisena esiintyjänä koettiin kokeellista ääniteatteria, arkaaista runolaulua ja ääni-improvisaatiota alkuvoimaisesti yhdistävä Iki-Turso. Kivimäki itse soitti Notka-haitaria ja lauloi. Kivimäki tuntee Kotikalliolta tallennetun runsaan ääniteaineiston syvällisesti, koska on käyttänyt näitä tallenteita aineistona taiteellisessa tohtorinväitöstutkimuksessaan. Pulkkisen jouhikko ja koko ryhmän upea laulu loivat syvältä kouraisevia tunnelmia kaihosta naurunremakkaan. Syvyyttä ja sykähdyttävyyttä konserttiin toivat myös nauhoitteet, joilta Kivimäki annosteli yleisön kuultavaksi suistamolaisen Ilja Kotikallion (1894–1961) karjalankielistä kerrontaa. Silja Palomäki soitti kanteletta, Kivimäki Notka-haitaria ja Jani Snellman loi rytmiä kontrabassollaan. Silja Palomäki soitti kanteletta ja lauloi, Jani Snellman rytmitti esitystä tyylikkäästi kontrabassollaan. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali nimesi Iki-Turson alkuvuodesta Vuoden yhtyeeksi. Perinteisissä kolttasaamelaisissa yhteisöissä leuddaaminen, leu’ddit ja niihin sisältyvät tarinat olivat merkittävä osa Sugrit lavalla – kulttuuripääkaupungin tunnelmia Tampereella Vuoden 2023 suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin Kuhmon hengessä heimotapaamisen yhteyteen 23.4.2023 toteutettu Sugrit lavalla -konsertti tarjosi yleisölle karjalaisia ja kolttasaamelaisia tunnelmia Tampereen työväentalon juhlasalissa, jota Konsuksikin kutsutaan. Kolttasaamelaista musiikkiperinnettä elvyttävässä Suõmmkarissa laulavat ja leuddaavat kolttasaamelaiset Anna Lumikivi ja Hanna-Maaria Kiprianoff. Suõmmkarin taitavia soittajia ovat Marko Jouste (mandoliini, kitara), hänen muusikkopoikansa Pessi Jouste (viulu, koskettimet) ja Uula Jouste (basso, koskettimet) sekä Elias Nieminen (rummut, perkussiot). Kuulijat aikamatkalle saatelleet murreäänitteet sekä energisesti ja koskettavasti esitetty musiikki loivat ainutlaatuisen dialogin. Sugrit lavalla -konserttiin yhtyeestä tulivat esiintymään Heikki Laitinen, Maari Kallberg, Ilona Korhonen ja Outi Pulkkinen. Loimolan Voimaa lähti lyhyellä varoitusajalla paikkaamaan loistava, muun muassa Suistamon sähköstä tunnettu Anne-Mari Kivimäki trioineen. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 84 K onsertin esiintyjinä olivat suistamolaisiin tunnelmiin johdattanut Anne-Mari Kivimäen trio, kolttasaamelaista musiikkiperinnettä elvyttävä Suõmmkar ja runolauluperinteestä ammentava Ääniteatteri Iki-Turso. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 84 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 84 30.5.2023 18.12.48 30.5.2023 18.12.48. Anne-Mari Kivimäki kutsui Sugrit lavalla -konsertin juontajan Arto Rinteen (vas.) mukaan trionsa esittämään viimeiseen kappaleeseen
Yhtyeessä mandoliinia ja kitaraa soittava Marko Jouste on ollut toteuttamassa tutkimushanketta, jonka tuloksena syntynyt tutkimusjulkaisu Nuortijärven leu’ddit (2022) löytyy Maailman musiikin keskuksen internetsivustolta (globalmusic.fi/fi/tagit/kolttasaamelaiset). Sugrit lavalla – kulttuuripääkaupungin tunnelmia Tampereella yhdessäoloa, tuntemusten käsittelyä, tapahtumien kommentointia ja muistitiedon siirtämistä. Suõmmkar ja Iki-Turso ovat mukana myös Sommelossa, jonne Runolaulu Akatemian johtaja Pekka HuttuHiltunen lupaa monipuolista ohjelmaa. Julkaisussa leu’ddit määritellään ”tärkeänä osana ihmisten välistä kommunikaatiota, yhdessä olemista, omien tuntemusten käsittelyä, yhteisön jäsenten elämän ja tapahtumien kommentointia sekä muistitiedon siirtämistä ihmisiltä ja sukupolvilta toisille. Antti Savilampi ohjasi ihmiset letkaan, joka kiemurteli ensin ympäri salin, sitten tiheneväksi spiraaliksi. Savilammen vihjeestä kaikkien tanssijoiden kädet kohosivat ylös kuin yhdestä käskystä, kipitettiin kohti soittajaa ja kiitokset taitavalle soittajalle kumarrettiin syvään. Ilona Korhonen (vas.), Outi Pulkkinen, Heikki Laitinen ja Maari Kallberg. Vaikka itseni oli pysyteltävä kameran takana enkä ehtinyt mukaan tanssiin, hauskaa oli! Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI INFO Kesän Sommelomusiikkitapahtuma heti juhannuksen jälkeisellä viikolla on Kuhmon suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunkivuoden päätapahtuma. Tanssiin osallistuminen ei vaatinut aiempaa tanssikokemusta, kävelykyky riitti. Suõmmkar sai soittovuorollaan myös kolttasaamelaisen tanssikulttuurin energiat esiin. Erityisesti Pessi Jousteen viulu ja Hanna-Maaria Kiprianoffin matalien sävelten syvyyksiin ulottuvat leu’ddit jäivät mieleen. HEIMOPÄIVÄT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 85 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 85 30.5.2023 18.12.49 30.5.2023 18.12.49. Ääniteatteri Iki-Turso luottaa arkaaisen runolaulun ja ääni-improvisaation voimaan. Leu’ddien ja niihin liittyvien tarinoiden kautta aukeaa ikkuna kolttasaamelaisten historiaan ja siihen, miten he itse siitä kertovat.” Suõmmkar tekee hyvin merkittävää työtä kolttasaamelaisen musiikkiperinteen ja leu’ddien elvytyksessä, ja tekee sen myös hyvin koskettavasti ja inspiroivasti. Esiintymään on tulossa niin karjalaisia, virolaisia, unkarilaisia kuin saamelaisiakin yhtyeitä. Lisätietoja: sommelo.net Suõmmkar-yhtyeen tahdissa kolttakatrillin taitajat pääsivät vauhtiin. Arto Rinteen säestäessä Antti Savilampi johdatti yleisön yhteiseen piiritanssiin, karjalaiseen kruugaan. Ripeärytmisen kolttakatrillin käynnistyessä tanssiin riensivät muun muassa lavalla laulaneen Anna Lumikiven isä Erkki Lumisalmi, lauluvuorosta taukoa pitänyt Kiprianoff ja pian myös koko Sugrit lavalla -konsertin yleisön yhteiseen karjalaiseen piiritanssiin, kruugaan johdattanut Antti Savilampi. Kun kruugan aika tuli, ilo ja yhdessäolon voima tihentyivät. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 85 . Lopulta ihmiset kääntyivät kohti soittajaa, haitarilla kruugaa säestänyttä Arto Rinnettä
Ohjeistus löytyy osoitteesta sampo.karjalansivistysseura.fi/aineistot/opas-stalinin-vainojen-uhrien-hakemista-varten-venajankielisista-tietokannoista. Timo Rossi esitteli DNA-sukututkimuksen mahdollisuuksia muistuttaen, että usein parhaisiin tuloksiin päästään yhdistämällä sitä perinteiseen sukututkimukseen. Kiinnostavan ajankuvan tarjoaa myös 1960-lukulaisen tallinnalaisen kodin installointi suomalaisine tv-lähetykHEIMOPÄIVÄT HEIMOPÄIVÄT Perinteiset heimopäivät keskellä muutosten tuulia Kiinnostavalla Lenin-museon kierroksella oppaana toimi Salla Kangas (oik.). Asiakirjalähteinä sukututkijat voivat hyödyntää myös Suomen Kansallisarkistosta löytyviä pakolaisluetteloita Suomen puolelle tulleista Karjalan pakolaisista, Sampo-tietokannasta löytyvää luetteloa karjalaisista laukkukauppiasta, Pitkästä aikaa Karjalan Sivistysseuran heimopäivät järjestettiin perinteiseen tapaan, yhdessäoloon keskittyen. DNA-tutkimuksessa voidaan lähteä seuraamaan joko äiti-, isätai serkkulinjaa. Viime vuosina, johtaja Kalle Kallion aikana, museo on kuitenkin tullut selkeästi osaksi nykyaikaa. Asiakirjalähteiden tueksi Kallio suositteli kyselemään sukulaisilta muistitietoa, mutta muistutti, että niin asiakirjojen kuin muistitiedonkin äärellä sukututkijan on syytä olla lähdekriittinen. Hän kertoi myös tuoreista sukututkimuslähteistä, jotka täydentävät perinteisiä rippikirjoja, ortodoksien vanhimpia kirkonkirjoja eli metrikkakirjoja ja verotuksen revisioluetteloita. Muun muassa nimien kirjoitusasuissa ja arkistoihin merkityissä syntymäajoissa on epätarkkuuksia, jotka tietojen etsijä joutuu aina ottamaan huomioon. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 86 K aksipäiväisinä Tampereella järjestetyt Karjalan Sivistysseuran heimopäivät alkoivat tutustumisella Lenin-museoon lauantaiaamupäivä 22.4. käräjäpöytäkirjoja sekä talousluetteloita. Eri tietolähteiden ja kertomusaineistojen tarkkanäköinen yhdistely onkin sukututkijalle tärkeä menetelmä. Hyväntahtoisena esiintynyt Väiski ei varmaan arvannut, että jossain hänen lihatiskiään tarkasteltiin myös epäluuloisten poliittisten linssien läpi. Pistojärven alueen asutushistoriasta väitöstutkimustaan laativa Sami Kallio käsitteli omalla klinikallaan sukututkimusta Vienan Karjalassa. Museo on herättänyt Tampereella voimakkaitakin tunteita, ja sen olemassaoloa on toistuvasti jopa vastustettu. Netistä löytyvistä tietokannoista Kallio suosittelee tekemään hakuja myös Family Search -tietokannasta. Vuosikokouksessa seuralle valittiin uusi puheenjohtaja ja myönnettiin lukuisia huomionosoituksia. Tietokantoja on vielä saatavilla netistä, ja materiaalit ovat myös levinneet internetin avulla Venäjältä eri maihin. Materiaalien tarkkuuksissa on kuitenkin vaihtelua. Tiedonhankinta-aineistoina voi käyttää myös muuta kirjallisuutta, esimerkiksi Ilmari Kiannon ja Samuli Paulaharjun matkakertomuksia sekä sota-arkistoa. Esille tuodaan henkilönpalvonnan vaarallisia seurauksia, myös poliittisten vankien ja vankileirien historiaa. Leninin ajan historiaa sekä Leniniin liittynyttä henkilökulttia tarkastellaan kriittisen katseen kautta, historialliset tapahtumat ja tosiasiat tunnustaen. Lenin-museo sijaitsee Tampereen työväentalolla, samassa rakennuksessa, jossa Vienan Karjalaisten Liitto perustettiin 3.8.1906. Hyviä vinkkejä sukututkimukseen Heimopäivien lauantai-iltapäivän ohjelmassa olivat sukututkimusklinikat, jotka rakentuivat asiantuntija-alustuksille ja mahdollisuudelle esittää kysymyksiä. Kallio muistutti myös ihmisoikeusjärjestö Memorialin sivustoista, joilta voi hakea sukunimenkin perusteella Stalinin vainojen uhreiksi joutuneita karjalaisia. Yhtenä nykyaikaisena sukututkimuksen apuvälineenä Kallio esitteli Karjalan Sivistysseuran verkkosivustolla sijaitsevaa, jatkuvasti päivittyvää Sampo-tietokantaa, josta löytyy hyvin monenlaisia sukututkijoita hyödyttäviä aineistoja. Heti ovenpielessä vierasta tervehtivät Ukrainan lipun värit. Kansallisarkiston Transcribus-digitalisointiprojektin ansiosta 1800-luvun tuomiokirjoista voi hakea ihmisiä hakusanan perusteella. Sampo-tietokannasta löytyy myös ohjeistus, miten venäläisistä arkistoista voi hakea tietoa, vaikka ei itse osaisi venäjää. Monipuolinen kuvaja videomateriaali, esineistö, pienoismallit, erilaiset installoinnit ja jopa vahanuket kertovat poliittisen sorron ajoista. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 86 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 86 30.5.2023 18.12.50 30.5.2023 18.12.50. sineen, joissa nostalgiaa tarjoaa muun muassa Suomenlahden yli tallinnalaisiin koteihin kantautunut K-Kaupan Väiski
Noin kolme vuotta sitten toimintaa rajoitti pandemia, jonka kestosta ja todellisista vaikutuksista ei ollut olemassa ennustetta. Meillä on ollut hyviä ja vielä parempia puheenjohtajia, ja kyllä minä sinut lasken tähän jälkimmäiseen luokkaan. Tänä aikana seuran toiminta on kehittynyt voimakkaasti. Linna luovuttaa hyvillä mielin puheenjohtajuuden Seija Jalaginin käsiin. Suuret kiitokset siitä! Kiitostensa yhteydessä Vaara lahjoitti Linnalle Karjalan Sivistysseuralta muistona A. Reilu vuosi sitten Venäjän aggressiivinen hyökkäys Ukrainaan loi täysin uudenlaisen turvattomuuden tilanteen. Varapuheenjohtaja Pekka Vaara summasi: – Olet tehnyt valtavan määrän työtunteja, tietysti kaikki vapaaehtoistyönä. Katse suunnataan yhä enemmän Suomeen ja täällä elävään moninaiseen karjalaisuuteen sekä diasporassa eläviin potentiaalisiin kumppaneihin. Sinun nimesi, tekemisesi ja kautesi tulevat jäämään seuran historiaan hyvin merkittävinä. Jo 11 vuotta seuran hallituksen puheenjohtajana toiminut Eeva-Kaisa Linna ilmoitti luopuvansa tehtävästä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 87 . Surun ja pettymysten tunteiden saattelemana organisaatiotason kumppanuuksista Venäjällä ja Venäjän Karjalassa on jouduttu luopumaan. Eiköhän se riitä. Ervastin matkakirjan historiallisesti arvokkaan ensipainoksen vuodelta 1881. Tutkimustyössään hän on erikoistunut pakolaisuuden aiheuttamien ylisukupolvisten muistojen ja integraation historiaan. Tarvittiin uudenlaista analyysia Venäjästä ja yhteistyön mahdollisuuksista. Kiitospuheissa kävi useaan otteeseen ilmi, miten historiallisena vaiheena Eeva-Kaisa Linnan kausi puheenjohtajana on toteutunut. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 87 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 87 30.5.2023 18.12.51 30.5.2023 18.12.51. Esimerkkinä seuran työn tuloksista Vaara nosti julkaisutoiminnan, joka on vuosi vuodelta runsaampaa ja laadukkaampaa. Seuran hallituksen jäsenenäkin kahdessa vaiheessa toiminut Jalagin työskentelee Oulun yliopistossa yliopistonlehtorina. Eeva-Kaisa Linna kertoi seuran käynnistämästä strategiauudistuksesta, jota muuttunut maailmantilanne on vaatinut. – Seuralla on tässä 117 vuoden aikana ollut hyvä onni puheenjohtajien kanssa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin historiantutkija, dosentti Seija Jalagin, jonka sukujuuret vievät Vienan Karjalaan Tunkualle. HEIMOPÄIVÄT HEIMOPÄIVÄT Vuosikokous muuttuneessa maailmassa V uosikokouksessa käytiin läpi sääntöjen määräämät asiat, eli vuosikertomus 2022, toimintasuunnitelma ja talousarvio 2023, jäsenmaksut vuodelle 2023 sekä seuran puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Seuralle valittiin uusi puheenjohtaja Vuosikokous toi merkittävän muutoksen Karjalan Sivistysseuran toimintaan. – Olen ollut 11 kovin intensiivistä vuotta puheenjohtajana. – Minä todella arvostan tätä, kiitti Linna. Seuran pitkäaikainen rahastonhoitaja Eeva-Kaisa Linna (vas.) toimi Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajana 11 vuotta. V. Korona-aika käynnisti toisaalta digiloikan, joka on vaikuttanut pysyvästi kaikenlaisten organisaatioiden, mukaan lukien Karjalan Sivistysseuran toimintaan. Olet tuonut seuran työskentelytapaan järjestelmällisyyttä, suunnitelmallisuutta, tarkkuutta, pitkäjännitteisyyttä, kaikkea sitä mikä näkyy nyt näissä tuloksissa
Sunnuntaiaamuna Karjalan Sivistysseuran edustajat laskivat kukkavihon Tampereen Kiovanpuistossa sijaitsevalle Ystävyyskaupunkiveistokselle. > Erovuorossa olleet hallituksen jäsenet Kari Homanen ja Santeri Palviainen jatkavat hallituksen jäseninä. Hän otti vastaan hallituksen puheenjohtajaksi valitun Seija Jalaginin paikan, jolla hallituskautta oli jäljellä vuosi. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 88 HEIMOPÄIVÄT Ilmari Homanen sanoi minulle aikoinaan, että 10 vuotta pitää vähintään olla. (areena.yle.fi/162687999). Kiova on ollut Tampereen ystävyyskaupunki vuodesta 1954. Pitkän historiansa kuluessa Karjalan Sivistysseura on nähnyt monenlaisia poliittisia kriisejä ja selviää tästäkin, missä nyt Euroopassa olemme. Täällä meillä riittää paljon tekemistä. Omasta vienankarjalaisesta sukuhistoriastaan Seija Jalagin kertoo Kanerva Cederströmin dokumenttielokuvassa Sandarmohin suru (2021), jonka voi katsoa Yle Areenassa. Veistoksen Kiova-Tampere, rengas ystävyyskaupunkiketjussa on luonut kuvanveistäjä Anneli Sipiläinen vuonna 1981. Vuodesta 2014 hallituksessa toiminut Kai Peksujeff ei asettunut enää käytettäväksi ja hänen tilalleen valittiin seuran rahastonhoitaja Markku Pottonen. Seijan laaja haastattelu löytyy tämän lehden sivuilta 90–91. Seijaan voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: Seija.Jalagin@oulu.fi tai puhelimitse: 040 778 9021. Kaikki toiminta kielen, historian, perinteiden ja kulttuurin puolesta on työtä ihmisten hyväksi ja koko yhteiskunnan hyödyksi, uusi puheenjohtaja pohti. Työ on ollut uskomattoman antoisaa ja mielenkiintoista. Olen suuresti kiitollinen kaikille niille osaaville ihmisille, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Näiden vuosien aikana olemme saaneet nähdä karjalaisuuden ja erityisesti karjalan kielen nousevan näkyvästi esiin. > Muut hallituksen jäsenet ovat Jyrki Mäkelä, Mari Rajamaa, Outi Homanen, Senni Timonen ja Pekka Vaara. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 88 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 88 30.5.2023 18.12.51 30.5.2023 18.12.51. Lupasin, edellyttäen tietysti, että jäsenet niin halusivat, Linna summasi kauttaan seuran puheenjohtajana. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI MUUTOKSIA SEURAN HALLITUKSESSA > Karjalan Sivistysseuran hallitukseen valittiin uutena jäsenenä sukujuuriltaan vienankarjalainen korutaiteilija Reeta Suvanto. – Tunnen Karjalan Sivistysseuran monin tavoin kulttuuriseksi kodikseni. – Olen saanut tehdä hienoa työtä upeassa seurassa, isovanhempieni muistoa kunnioittaen. – Ryhdyn luottavaisena luotsaamaan seuraa, jossa arvostetaan yhteistyötä ja jossa kaikkien osaamiselle ja innostukselle on tilaa. Uusi puheenjohtaja Seija Jalagin kiitti Linnan työpanosta todeten, ettei yritäkään astua tältä jääviin suuriin saappaisiin. Seura on karjalaisten asialla kaikenlaisista rajoista huolimatta. Luotan täysin, että Seijan johdolla seura saa paljon aikaiseksi. He olivat aikoinaan perustamassa Vienan Karjalaisten Liittoa. Toiminnassa on mukana aikaansaavia ja iloisia ihmisiä, joiden kanssa onnistuu mikä vain, mitä haluamme yhdessä tehdä karjalaisuuden puolesta. Sivistysseurana olemme joutuneet luopumaan Venäjän Karjalan kanssa tekemästämme yhteistyöstä, toiminnan fokus on siirtynyt Suomeen. Sivistysseuralla on siinä tärkeä tehtävä osana karjalaisyhteisöä, pohti Linna ja jatkoi: – Kannan surua itänaapurimme aggression aiheuttamasta tilanteesta ja ihmisten kokemasta tuskasta
Kaikki tänä vuonna huomionosoituksen saaneet käyttävät tai pyrkivät mahdollisimman paljon käyttämään karjalan kieltä arjessaan toimien näin esimerkkinä ja innoittajina muille kielestä ja sen elvyttämisestä kiinnostuneille. Karjalainen kulttuuri on merkittävästi esillä niin hänen kielenopetuksessaan, kirjoituksissaan kuin arjessaankin. Karjalan Sivistysseura haluaa tämänvuotisilla huomionosoituksillaan osoittaa arvostusta erityisesti henkilöille, jotka ovat tehneet ansiokasta ja pitkäjänteistä työtä karjalan kielen parissa sen kehittämiseksi, elvyttämiseksi ja juurruttamiseksi arkeen. Viime kesänä kymmenen vuotta täyttänyt Karjalan Kielen Kodi on karjalan kielen puhujille turvallinen tila, ja siellä toimii aktiivinen kielipesä lapsille. KUVA: KATRI KOVASIIPI Ansiomerkit: Seuran ansiomerkki voidaan myöntää hallituksen päätöksellä seuran tarkoitusperien edistämisessä ansioituneelle henkilölle. Ari Burtsoff, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa sekä ansioistaan karjalan kielen siirtäjänä omalle lapselleen. Aira Sumiloff, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa. Jäsenmaksu on 32 euroa vuodessa, sisältäen jäsenetuna Karjalan Heimo -lehden. Oululainen Olga Gokkoeva on Vieljärvellä toimivan, karjalankielistä kielipesätoimintaa järjestävän Karjalan Kielen Kodin äiti, talonrakentaja ja kielipesätoiminnan edelläkävijä. Maria Kuismin, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa sekä ansioistaan karjalan kielen siirtäjänä omalle lapselleen. Vuokkiniemestä kotoisin oleva, joensuulainen Olga Karlova on opiskellut kieliä ja opettanut karjalaa sekä Petroskoin yliopistossa että lukuisilla kielikursseilla. Samaan hintaan on mahdollista tilata Karjalan Heimon digitaalinen näköislehti Lehtiluukku-palvelusta (lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo). 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 89 Karjalan Sivistysseura jakoi vuosikokouksessaan lauantaina 22.4.2023 huomionosoituksina yhden kunniajäsenyyden, yhden Virtaranta-mitalin ja kahdeksan ansiomerkkiä. Virtaranta-mitali myönnetään arvokkaasta työstä karjalaisen kulttuurin ja perinteen vaalimisessa sekä karjalan kielen ylläpitämisessä ja edistämisessä. Seuran hallitus voi kutsua kun. > Karjalan Heimo on edelleen mahdollista tilata myös ilman seuran jäsenyyttä kestotai vuositilauksena, jolloin tilaushinta on 40 € vuodessa. Nykyisin hän opettaa ja kehittää vienankarjalaa Itä-Suomen yliopistossa. JÄSENMAKSUT SÄILYVÄT ENNALLAAN > Vuosikokouksessa päätettiin säilyttää Karjalan Sivistysseuran jäsenmaksut ja Karjalan Heimon tilaushinnat ennallaan. HEIMOPÄIVÄT Huomionosoituksia karjalan kielen vaalijoille Helvi Alaviitala on karjalan kielen aktiivinen käyttäjä arjessa ja sosiaalisessa mediassa. Olga Karlova, Virtaranta-mitali. Karjalan Sivistysseuran ansiomerkistä hän kiitti omalla karjalankielisellä kiitosrunollaan. Helka Riionheimo, ansioistaan karjalan kielen elvytyshankkeen johtajana Itä-Suomen yliopistossa. Paavo Harakka, monikymmenvuotisista ansioistaan karjalan kielen käyttäjänä arjessa ja kirjoituksissa. Vuosikokouksessa 2023 ansiomerkki myönnettiin seuraaville kahdeksalle karjalan kielen vaalijana ja edistäjänä ansioituneelle henkilölle (ohessa lyhyet perustelut): Helvi Alaviitala, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa. niajäseneksi seuran jäsenen tai myös ulkopuolisen henkilön, joka on erittäin ansiokkaalla tavalla edistänyt seuran tavoitteita. Hän puhuu karjalaa myös omassa perheessään, karjala on hänen poikansa äidinkieli. Vuosikokouksessa huomionosoituksia olivat henkilökohtaisesti vastaanottamassa Olga Gokkoeva, Olga Karlova ja Helvi Alaviitala. Natalia Giloeva, ansioistaan karjalan kielen, erityisesti livvinkarjalan murteen elvyttäjänä Itä-Suomen yliopistossa. Huomionosoituksen saajista kolme siirtää karjalan kieltä myös omille lapsilleen. Katerina Paalamo, ansioistaan karjalan kielen, erityisesti eteläkarjalan murteen elvyttäjänä Itä-Suomen yliopistossa. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 89 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 89 30.5.2023 18.12.53 30.5.2023 18.12.53. Huomionosoitukset ja perustelut: Olga Gokkoeva kutsuttiin kunniajäseneksi. Henkilöjäsenen kanssa samassa taloudessa asuvan lisäjäsenen jäsenmaksu on 10 €/henkilö, opiskelijajäsenen jäsenmaksu 15 € ja kannattajajäseneksi tulevan yhteisön jäsenmaksu 100 € vuodessa
– Pitkän historiansa ansiosta seuralla on hyvät toimintaedellytykset. Olin jo aikaisemmin ollut niin monta vuotta hallituksessa, että seuran toiminta oli tullut tutuksi. Karjalan Sivistysseuran hallituksen jäsen hän on ollut aiemmin jo vuosina 2011– 2015 ja valittiin hallitukseen jälleen vuoden 2021 vuosikokouksessa. Eeva-Kaisan [Linna] jäljiltä toiminta on niin systemaattista ja hyvillä raiteilla, että siihen on helppo tarttua, uusi puheenjohtaja kiittää. Seuran strategiauudistus on jo pitkällä, ja jatkossakin seura toimii neljällä tutulla toiminnan pääalueella; historia ja perinne, kieli ja kulttuuri, julkaisutoiminta sekä kyykkä. On oltava valmiina yhteistyömahdollisuuksille Vaikka historia on Seijan oma intohimo ja työ, hän tunnistaa myös muiden seuran toiminnan osa-alueiden tärkeyden. Ihmisille pitää tarjota sitä mitä he kaipaavat, ja silloin se voi olla miltä tahansa toimintamme osa-alueelta. HENKILÖ 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 90 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 90 30.5.2023 18.12.54 30.5.2023 18.12.54. Karjalan Sivistysseuran tulevaisuuden suuntaa on pohdittu seuran hallituksessa strategiauudistuksen tiimoilta, ja toki sen pohtiminen monella tasolla on pitkä prosessi. – Seuralla on aika iso hallitus ja monta toimikuntaa. Seuran vakaa tilanne antaa mahdollisuuksia miettiä omasta näkökulmasta, mitä uutta toimintaan voisi kehittää. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 90 K arjalan Sivistysseuran uusi puheenjohtaja Seija Jalagin on historiantutkijana erikoistunut muun muassa pakolaisuuden historiaan. Seija toteaa, että samalla kun jatketaan tutuilla toiminnan alueilla, voidaan miettiä, tuleeko mukaan yhteistyökuvioita joidenkin uusien toimijoiden kanssa. – Nyt puhutaan paljon kielestä, ja tunnistan, että se on tärkeää, koska ilman kieltä joku osa kulttuurista katoaa täysin. Heti vuosikokouksen jälkeen juuri valittu puheenjohtaja ei salannut iloaan: – Tuntuu oikein hyvältä! – Heti siitä asti, kun palasin Karjalan Sivistysseuran hallitukseen, tuntui kuin olisin palannut kotiin. – Juuri nyt poliittinen tilanne on sellainen, ettemme voi tiettyjen tahojen kans”Tuntuu kuin olisin palannut kotiin” Seija Jalagin on Karjalan Sivistysseuran uusi puheenjohtaja. Ylirajaisen toiminnan saralla 1900ja 2000-luvuilla kehittyneet yhteistyömuodot ja lupaavat hankemahdollisuudet on käytännössä menetetty pitkäksi aikaa. Oulun yliopistossa yliopistonlehtorina työskentelevä Seija löysi vienankarjalaiset sukujuurensa sinnikkään tutkimustyön tuloksena vasta nuorena aikuisena, opiskellessaan historiaa. Tutkimushaastateltavien kutsukin julkaistiin viime kesänä Karjalan Heimossa. – Sain juuri kutsun valtioneuvostotasoiseen kielipoliittisen ohjelman asiantuntijaryhmään, joka aloittaa työskentelynsä ennen juhannusta, kertoo Seija. – Koen kiinnostusta kirjoittaa, mutta en ole varma ehdinkö. Ehdolle Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajan pestiin hän asettui vasta harkittuaan asiaa melkein vuoden päivät. Karjalan kielen aseman puolesta puheenjohtaja pääsee tarttumaan toimeen myös konkreettisella tasolla. Tutkimuksestani voisin lohkoa aina jotakin, mikä voisi kiinnostaa lukijoita. Sitä sain Karjalan Heimosta, koska Sakari [Vuoristo] toimitti valtavasti historiajuttuja. – Minulla on myös ideoita, ketä muita voisin houkutella kirjoittamaan lehteemme, vihjaa Seija. Samoin kuin sukujuurensa, Seija löysi myös Karjalan Sivistysseuran toiminnan nuorena historianopiskelijana. Olin nuori historianopiskelija ja kaipasin kipeästi omasta perhetaustastani tietoa, jota ei ollut. Olisiko uudella puheenjohtajalla kiinnostusta kirjoittaa seuran lehteen itse. On hyvä, että seuralla on niin pätevä toiminnanjohtaja kuin Eila [Stepanova], joka voi päätyönään miettiä ja visioida toiminnan tulevaa suuntaa. – Kansainvälis-poliittisessa mielessä seuran toimintaa joudutaan suuntaamaan uudella tavalla. – Olen liittynyt seuran jäseneksi, koska halusin jäsenetuna olevan Karjalan Heimo -lehden. Se antaa muillekin tilaa ideoida, pohtii Seija. Toiminnassa tarvitaan uutta ja vanhaa Vaikka seuran oma tilanne on hyvä, maailma ympärillä on luonut raskaitakin haasteita. Tutkin toisen, kolmannen ja neljännen sukupolven itäkarjalaisten pakolaisperheiden muistoja pakolaisuudesta ja muusta siihen liittyvästä. Haluan kannustaa niiden jäseniä pohtimaan myös tulevaa suuntaa, Seija toteaa
Meidän pitää huolehtia siitä, että meillä säilyy henkilökohtaisia yhteyksiä, vaikka nyt emme voisi yhteistyötä edistääkään, uusi puheenjohtaja painottaa. – Meillä on aika paljon tekemistä siinä, että teemme oman historiamme ja olemassaolomme itäkarjalaisina näkyväksi. Minulla on myös työ, joka vaatii paljon, mutta huomasin, etten ole viiteen vuoteen omistautunut pelkästään työlle. – Sitä itäkarjalaisten historiankirjoitusta minäkin omalta osaltani teen työkseni. Historiantutkijana ja yliopistonlehtorina hän painottaa opiskelijoilleenkin, ettei pidä tutkia vain sitä, mistä on kiinnostunut, vaan aiheita, joita ihmisten on tärkeää ymmärtää juuri tässä ajassa. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 91 sa tehdä yhteistyötä, koska ne ovat niin tiukasti valtion otteessa, tahtomattaan tai tahtoen. Valtiollisella tasollahan luottamuksen hakeminen kestää kauan, emmekä voi tietää, nähdäänkö sen palautumista enää meidän elinaikanamme, hän sanoo. – Koen niin kotoisana tämän karjalaisuuden. Mutta nykyään ei ole mikään ongelma hoitaa asioita etänä. – Ensin ajattelin, ettei minulla ole aikaa ja olen Oulussa. Tilaisuus käydä heidän luonaan samalla, kun hoidan seuran asioita, on ehdottomasti houkutteleva mahdollisuus. Sen vuoksi voi ajatella, että myös Karjalan Sivistysseuran ”On monta eri Karjalaa” -hanketta pitää jatkaa, pohtii Seija. Ja ajattelen, että tälle on nyt tilausta ja tälle on nyt hetki, siksi tuo seuran strategia on hyvä: historia ja perinne, kieli ja kulttuuri, kyykkä ja julkaisutoiminta. Käynnit Helsingissä seuran kokouksissa ja muissa puheenjohtajuuteen liittyvissä asioissa antavat tilaisuuden myös yhdistää monta tärkeää asiaa samaan reissuun. Ehkä saan vielä siirrettyä myös lapsille tai lastenlapsille kiinnostuksen karjalaisuuteen, seuran uusi puheenjohtaja Seija Jalagin visioi. Sitten meidän pitää olla valmiita siihen. – Tämä suuntaus on myös vahvuus, koska sen ansiosta erilaisten ryhmien ja vähemmistöjen olemassaololle on aiempaa paremmat edellytykset. – Ajat ovat nyt nämä, ja me alamme tehdä työtä – sittenhän se nähdään, kuinka luottamus aikanaan palautuu pala palalta. – Helsingissä minulla on kaksi lastenlasta. – Niin rajan toisellakin puolella toimitaan: siellä on paljon meidän yhteistyökumppaneitamme, jotka vain odottavat ja toivovat, ettemme käännä heille selkäämme emmekä syytä tavallisia venäläisiä tästä kaikesta. Kuinka kauan se kestää, sitä on mahdoton sanoa. Kun ajattelee näin, silloin toimii siihen suuntaan ja panee toimeksi. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 91 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 91 30.5.2023 18.12.55 30.5.2023 18.12.55. – Kun poliittinen tilanne puolestaan muuttuu sellaiseksi, että yhteistyö on jollain tasolla mahdollista, se käynnistyy kansalaistasolla heti. Yksilöt myös edellyttävät niiden kunnioittamista ja jokaisen oikeutta olla se kuka on. – Nythän elämme sellaista aikaa, jossa kaiken kaikkiaan identiteettipolitiikka on kauhean keskeistä. Teksti ja kuva: KATRI KOVASIIPI Seija Jalagin valittiin yksimielisesti Karjalan Sivistysseuran hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi vuosikokouksessa 22.4.2023. Identiteetit ovat tärkeitä ja niille haetaan tunnustusta, olivat ne sitten seksuaalisia, sukupuolisia, etnisiä tai jollain tavoin vakaumuksellisia. Itäkarjalaisille se on tarkoittanut, etteivät he löydä itseään historiankirjoituksesta ja kulttuurinkuvauksesta. Toki olemme paljon muutakin kuin itäkarjalaisia, itsekin olen monenlainen hybridi. Miten elinvoimaisena uusi puheenjohtaja pitää karjalaisuutta tai karjalaisuuksia tällä haavaa maassamme. Kaikki muu erilaisuus ja erityisyys on jotenkin häivytetty. Työt ja muu elämä kulkevat käsi kädessä Oulussa asuvan historiantutkijan ja yliopistonlehtorin arki on työntäyteistä. – Suomalaisessa historiatietoisuudessa on kuitenkin rakennettu sellaista käsitystä Suomesta, että Suomi on hirveän monoetninen, yksikielinen (plus ruotsinkielinen vähemmistö). Sen vuoksi puheenjohtajan pestiin astumista pitikin harkita melkein vuosi. – Toisaalta seuran toiminta ”harrastuksena” liittyy kiinteästi myös työhöni, koska tutkin pakolaishistoriaa. Itäkarjalaisten historiankirjoituksen hetki on nyt Uudistuvan strategian mukaan Karjalan Sivistysseuran toiminnassa keskitytään jatkossa karjalaisuuden eri muotoihin Suomessa
Voin yhtyä Kovasiiven asianmukaisiin huomioihin Haavion lähes 90 vuotta vanhan tekstin osittaisesta vanhentuneisuudesta ja kansanrunouden alkuperää koskevien teorioiden kolonisoivista piirteistä. Muilta osin Kuittijärvien tienoo kuului Paanajärven pitäjään. YläKuittijärven pohjoisranta myöhemmän Vuonnisen kylän kohdalta Enojoelle asti kuului Vienan Kemin suurpitäjään. Eräs kauppakirja vuodelta 1454 osoittaa, että rannikkolaiset omistivat metsästysmaita ja kalastuspaikkoja Kuittijärvien seudulla. Näkökulman lopuksi kysyttiin, millaista kansanrunouskäsitystä SKS kustantajana haluaa vahvistaa. Vienanmeren länsirannikolta lähtöisin olevat karjalaiset etenivät Kuittijärvien seudulle viimeistään 1400-luvulla. Seudun alkuasukkaat Saamelaisen paikannimistön tasainen levinneisyys kautta Vienan osoittaa, että kiertelevää elämäntapaa harjoittaneet metsälappalaiset olivat ensimmäisiä kansallisuudennimeltään tunnettuja seudun asukkaita. Varhaisin maininta asiakirjoissa Varhaisimpien eli 1590-luvun verokirjojen mukaan lapinkylä oli aiemmin sijainnut Uhutjoen itärannalla, missä asui tuolloin sekä karjalaisia että lappalaisia. Klassikot ovat klassikoita, hyvässä ja pahassa Näkymä Vuonnisesta vuonna 1894. Seuraavassa kootaan yhteen hajanaista todistusaineistoa, jonka perusteella Vuokkiniemen kylän varhaishistoria näyttäytyy entistä eheämpänä. K. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 92 Viimeisten 30 vuoden aikana on löytynyt historiallisia lähteitä, jotka valottavat Vuokkiniemen kylän varhaisvaiheita. M uut tieteet ovat tuoneet arvokkaita lisiä, joiden ansiosta tietomme asutuksen synnystä YläKuittijärven rannoille ovat tarkentuneet olennaisesti. INHA 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 92 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 92 30.5.2023 18.12.56 30.5.2023 18.12.56. Vuoden 1597 verokirjan mukaan lähes kaikki kyseisen pitäjän lappalaiset saivat surmansa Suomesta käsin 1589 ja 1591 tehtyjen hävitysretkien aikana. Ei kuitenkaan ole säilynyt tietoa siitä, että saamelaiset olisivat jääneet paikalle ja sulautuneet muualta saapuneisiin talonpoikiin. Vielä 1800-luvulla kyläläiset muistelivat, että paikalla sijaitsi muinoin lapinkylä. Toinen sodassa tuhoutunut lapinkylä sijaitsi oletettavasti Vienan Kemin pitäjän mailla, myöhemmän Vuonnisen kohdalla. 1800-luvulle säilyneen perimätiedon mukaan myös tämän kylän mailla oli muinoin asunut saamelaisia. Toisen kauppakirjan mukaan meren äärellä asuvien karjalaisten omistamat maat ja vedet ulottuivat lännessä ”Kainuun rajalle”. YläKuittijärven pohjasta Vuonnisen kylän kohdalta saatu siitepölynäyte todistaa maanviljelyn alkaneen seudulla 1100-luvulla, kaiketi nimenomaan kaukokaskeamisen muodossa. Vuonna 1620 tsaari Mihail Romanov lähetti Kuolan läänin Vuokkiniemen kylän asukkaille käskykirjeen, jossa kielsi Vuokkiniemen kylän syntyvaiheet Karjalan Heimo -lehdessä 3–4/2023 julkaistiin esittely Martti Haavion teoksen Suomalaisen muinaisrunouden maailma uudelleenjulkaisusta, johon liittyi päätoimittaja Katri Kovasiiven näkökulmakommentti otsikolla ”Vanhentunut teoria muinaisen kansanrunouden alkuperästä”. Menehtyneiden pitäjäläisten nimiä enempää kuin heidän asuinpaikkojakaan ei ole yksilöity lähteessä, mutta todennäköisesti rajan lähellä sijainnut Vuokkiniemen lapinkylä – jota ei ole mainittu lähteessä – tuhoutui sodassa kokonaan. MUSEOVIRASTO/ I. Tuolloin pelloilla ja läheisessä metsikössä näkyi kotien jälkiä
2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 93 kyläyhteisöä vastedes ottamasta vastaan Suomen puolelta saapuvia siirtolaisia. Toiseksi vanhimmassa Vuokkiniemen nimen sisältävässä Kuolan maaherran raportissa vuodelta 1655 sitä sanotaan pitäjän pääkyläksi. Matti Pöllä, Vienan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1900 (1995). Suomalaisen talonpoikaisasutuksen edettyä 1500-luvun jälkipuolella Kainuun itäosiin siellä asuneet karjalaissuvut vetäytyivät Maanselän toiselle puolelle. Kiitos hyvästä huomiosta, Karjalan Heimo! SKS Kirjat julkaisee myös tuoreita näkökulmia kansanperinteeseen. Kylän kantasuku Vielä 1800-luvulla muistissa olleen asutustarinan mukaan Vuokkiniemen kanta-asukas oli saapunut Kuhmon pitäjän Lentiirasta. KARTTAPIIRROKSET REETA SUVANTO 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 93 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 93 30.5.2023 18.12.56 30.5.2023 18.12.56. Emeritusprofessori Veikko Anttonen toteaa Suomalaisen muinaisrunouden maailman jälkisanoissa Haavion tekstin muun muassa oman aikansa historiakulttuurin ilmentymäksi – mutta olen samaa mieltä Kovasiiven kanssa siitä, että jälkisanoissa teoriat kansanrunouden alkuperästä tulivat suotta sivuutetuksi, ja mahdolliseen uuteen painokseen tulemme täydentämään jälkisanoja tältä osin. Sukunimeä Hilppanen ei kuitenkaan mainita Vuokkiniemeltä myöhemmin. Siksi 1500-luvulla elänyttä Hilppaa on syytä pitää kylässä 1870-luvulla asuneen Lipposen suvun kantaisänä. MATTI POLLA Suomalaisen kansanrunouden maailma kuuluu SKS Kirjojen kansanuskon klassikoiden sarjaan. Ensi syksynä ilmestyy Juha Hurmeen teos Kenen Kalevala?, joka haastaa lukijaa pohtimaan näkemystään kansanrunouden alkuperään, etnisyyteen ja omistajuuteen tässä ajassa. Etunimi Hilppa on johdettu ortodoksisesta ristimänimestä Filippos, joten Filippovin sukua on syytä pitää kuhmolaisen Hilpan jälkeläisinä. Denis Kuzmin, Vienan asutushistoria nimistön valossa (2014). Alkuaan kreikkalainen nimi Filippos on saanut kansan suussa myös muodon Lippo. Epookkia korostaakseen uudelleenjulkaisun kustantaja on käyttänyt klassikkosarjassa alkuperäistä taittoa, ja takakannessakin kustantaja kertoo alkuperäisjulkaisun ilmestymisvuoden (1935). Samalla vuosisadalla kuhmolaiset muistivat Lentiirasta vain kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Lentuassa asuneen muinaisina aikoina karjalaisen sissin nimeltä Hilppa. Edelleen on syytä olettaa, että myös joku Hilpan jälkeläisistä muutti Vienaan ja perusti Vuokkiniemen. Geoarchaeology. Mahdollisesti osa vuoden 1679 verokirjassa esiintyvistä pitäjän kylistä – niitä olivat Jyvälahti, Latvajärvi, Vuonninen ja Uhutjoen länsirannan taloryhmä – oli niin ikään syntynyt jo ennen vuotta 1620. TERO NORKOLA Kustantaja, SKS Kirjat Vuokkiniemen kylän syntyvaiheet Aiheesta enemmän: Teija Alenius, Records of Land Use and Medieval Settlement History in Vuonninen, Karelia, Russia. Vuonna 1679 kylässä asui Filippovin ruokakunta. Kai Paajaste (toimittanut), Tupenkolahuttajien mailla (2006). Edellisessä kappaleessa esitettyjen tietojen valossa kylän synnyn voisi viedä 1500-luvulle. Niitä kannattaa lukea uudelleen oman aikamme perspektiivistä kriittisesti keskustellen, kuten Kovasiipi tekee. Sen sijaan Lipposten eli Lippoloiden tiedetään olleen 1870-luvulla kylän toiseksi suurin suku. Näiden julkaisujen tarkoitus ei ole lanseerata uudelleen vanhentuneita käsityksiä, vaan tuottaa saataville tieteenja aatehistoriallisesti mielenkiintoisia teoksia, joiden vaikutus suomalaiseen perinteentutkimukseen ja laajemmin kansallisen identiteetin rakentumiseen on ollut merkittävä. Tämä seikka oikeuttaa sijoittamaan kylän synnyn 1600-luvun alkuun. Volume 26 (2011), s .142–163. Esteenä kuitenkin on se tosiasia, että Vuokkiniemi puuttuu vuoden 1597 verokirjasta. Maininta Hilpan ”ammatista” oikeuttaa ajoittamaan hänen elinaikansa rajasotien kaudelle eli 1500-luvulle
Eräille Karjala tarkoittaa toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle menetettyä Karjalaa. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 94 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 94 30.5.2023 18.12.57 30.5.2023 18.12.57. Kaikki eivät hahmota Karjalaksi Venäjällä sijaitsevia Karjalan alueita, vaan Karjala tarkoittaa heille Suomen Karjalaa – Joensuun seudulla sijaitsevaa Pohjois-Karjalaa ja Lappeenrannan alueella sijaitsevaa Etelä-Karjalaa. Folkloristi, itkuvirsien tutkija ja Karjalan Sivistysseuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova kieltäytyy puhumasta karjalaisista itkuvirsistä kadotettuna perinteenä. Hän vertaili Venäjän Karjalassa elävän itkuvirsikulttuurin ja Suomessa virinneiden uusien itkujen eroja. Karjalan kielen puhujia kuitenkin arvioidaan olevan Venäjällä noin 60 000 ja Suomessa noin 11 000. Helsingissä Itä-Suomen yliopiston Kyynelkanavat-hankkeen, SKS:n ja Karjalan Sivistysseuran yhteistyönä järjestetyn kansainvälisen itkuvirsikonferenssin Laments, lost or alive and well toisena avainluennoitsijana puhui Eila Stepanova. Kovin monet suomalaisetkaan eivät tiedosta, että karjalan kieli on oma kielensä; he mieltävät karjalaksi vain suomen pohjoiskarjalaiset ja eteläkarjalaiset murteet. Stepanova summasi, kuinka hankalaa Lönnrotin oli kirjoittaa itkuvirret muistiin: ”ne sisältävät kauheita sanoja, joita Itkuvirret ovat elävää kulttuuria Helsingissä toukokuun puolivälissä järjestetyn kansainvälisen itkuvirsikonferenssin avainluennoitsijana toimi folkloristiikan tutkija Eila Stepanova. Toisille Karjala merkitsee Vienaa, joka on mielletty myös ”alkuperäisen” suomalaisen kulttuurin ja historian säilyttäjäksi. Luennon aiheena oli ”Karelian Lament Poetry, From Oral Tradition to Cultural Heritage” eli ”Karjalainen itkuvirsirunous, suullisesta perinteestä kulttuuriseksi perinnöksi”. 93-vuotiaana hän edelleen jatkaa tutkimustyötään. Suomessa karjalaiset nähtiin passiivisina perinteenkantajina ja karjalaisuus ennen kaikkea kanavana suomalaisuuden historiaan ja kansallistunteeseen. Aleksandra Stepanova on tehnyt mittavan uran tutkijana tallentaen Venäjän Karjalan itkijöiltä näiden itkuja ja laatinut muun muassa Karjalaisen itkuvirsikielen sanakirjan (SKS, 2012). Perheen lapsi oli kuollut, ja lapsen äiti itki kuolleen lapsen äärellä. – Kansallisromanttisen aatteen seurauksena nykyhetken ihmiset eivät erota suomalaisuutta ja karjalaisuutta toisistaan, Stepanova totesi. Itkuvirsikulttuuri Venäjän Karjalassa – Elias Lönnrot kuuli ensimmäisen kerran itkuvirttä Latvajärvellä 1834, ollessaan Arhippa Perttusen luona. Luentonsa aluksi Stepanova selvitti kansainväliselle yleisölleen, miten karttakuvaankin voi piirtää monta eri Karjalaa sen mukaan, keneltä Karjala-määritelmää kysytään. Luotettavia arvioita siitä, kuinka moni kokee oman identiteettinsä karjalaiseksi, ei ole mahdollista esittää. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 94 I tkuvirsien tutkija Eila Stepanova on perehtynyt folkloristina tunnetun petroskoilaisen äitinsä, Aleksandra Stepanovan jalanjäljissä karjalaiseen itkuvirsiperinteeseen ja tehnyt siitä myös väitöstutkimuksensa. Karjalaisen karjalankielisen perinteen ja kulttuurin assimiloimisen osaksi suomalaisuutta voi katsoa alkaneen 1820-luvulla, kun runonkerääjät hakivat alkuperäistä suomalaisuutta Vienan Karjalan laulumailta
Media kutsui häntä viimeiseksi itkijäksi, kuten oli kutsunut myös hänen isoäitiään. Hän kertoo, ketä on paikalla, ketkä saattavat vainajaa toiseen maailmaan. Itkemistä alettiin jäljitellä ja keksiä uudelleen. – Matjoi asui kylässään täysin tietämättömänä suomalaisten kansallisromanttisesta innostuksesta, kunnes etnomusikologi A. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 95 ei voi ymmärtää eikä käsittää”, oli Lönnrot kirjoittanut. Vuonna 2001 perustettiin Äänellä Itkijät ry, ja esiin alkoi nousta nykyitkijöitä (neo-lamenters), joilla itsellään on usein karjalaisia sukujuuria. Stepanova totesi, että nykyitkijät (neo-lamenters) ovat useimmiten korkeasti koulutettuja, naisia – mutta miehiäkin heidän joukostaan löytyy. Yleisönään hänellä oli eliittiä, muun muassa Norjan kuningas. Videolla Karjalan Kielen Kodissa työskentelevä kielenelvyttäjä, karjalankielisen kielipesän opettaja Natalja Antonova itkee karjalaksi, ja nimenomaan itkukielellä. Itkukieli elää Venäjän Karjalassa Stepanova käytti luentoaan havainnollistavina aineistoina arkistoäänitteitä ja videomateriaalia. – Karjalaisilla itkijöillä on edelleen kiinteä yhteys itkukieleen. Itkukieli ei ole enää laajassa käytössä, mutta käsitys vainajien kielestä kuitenkin elää. Miten on mahdollista, että ahkera runonkerääjä ja ripeä muistiinmerkitsijä oli vaikeuksissa karjalaisten itkuvirsien kanssa. Sen sijaan suomalaiset nykyitkijät itkevät millä tahansa kielellä ja ovat innokkaita esiintymään kenelle vain, ketä itkuesitys kiinnostaa. – Venäjän Karjalassa kukaan ei puhu menetetyistä itkijöistä; itkut elävät yhteisössä ja yhteydessä nykyaikaan. Tavallinen, arkinen karjala tai venäjä ei olisi mahdollinen itkujen kieli Venäjän Karjalassa. Keskeistä on myös kunnioitus kaikkeen ympärillä olevaan, myyttinen tietoisuus. Matjoi tuotiin kotoaan Suistamon Loimolasta lukuisia kertoja Helsinkiin esiintymään. Alettiin järjestää itkuvirsikursseja, joilla keskitytään yksilöllisiin tunteisiin, itkujen ilmaisuvoimaan ja terapeuttiseen tehtävään. Hän pitää tärkeänä, että näistä kahdesta erilaisesta itkukulttuurin haarasta puhuttaessa ja kirjoitettaessa niille kummallekin vakiinnutettaisiin eri käsitteet. Nykyitkijöiden joukosta löytyy esimerkiksi terapeutteja tai luterilaisen kirkon työntekijöitä, taiteilijoita, turismin tai harrastustoiminnan alueilla työskenteleviä. Väisänen ”löysi” hänet ja toi hänen itkunsa kansakunnan parrasvaloihin. O. Syitä tähän pohtiessaan Stepanova listasi itkujen yleisiä piirteitä: – ei pysyviä tekstejä, jokainen itku on ainutlaatuinen – ei vakiintunutta mittaa – erittäin metaforinen, säännönmukainen ja salaperäinen kieli, jota ulkopuolisten on vaikea ymmärtää – kiertoilmaukset. Stepanova painotti, että itkijä voi olla niin luova kuin haluaa. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 95 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 95 30.5.2023 18.12.57 30.5.2023 18.12.57. Uudet itkut Suomessa kumpuavat eri lähtökohdista Esimerkkinä karjalaisen itkuvirsikulttuurin nostamisesta suomalaisen kulttuurin symboliksi Stepanova kertoi suistamolaisesta Matjoi Plattosesta (1843–1928). Hän itki menetettyä Karjalaa esiintyen paikallisille yleisölle, sekä suomalaisille että evakoille, mutta myös turisteille. – 1990-luvun lopulla Suomessa heräsi itkuvirsibuumi. Venäjän Karjalassa kukaan ei puhu menetetyistä itkijöistä; itkut elävät yhteisössä ja yhteydessä nykyaikaan. – Kuten näette, tässä ei ole kenelläkään karjalaisia pukuja, eikä tässä juhlita karjalaista kulttuuria, vaan muistetaan ja kunnioitetaan edesmenneitä, Stepanova tähdensi. Lopuksi hän palasi Venäjän Karjalaan, yllättävän lähelle nykyhetkeä. Itkijä toimii välittäjänä näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Nyky-Suomen itkuvirsikulttuurin tutkimuksessa tärkeätä työtä tekee ItäSuomen yliopiston Kyynelkanavat-hanke, jossa tutkijana toimiva folkloristi Viliina Silvonen tarjoaa suomalaisille itkuille peruskäsitteeksi nykyitkut tai nykyitkuvirret. Kyseessä ei ole missään tapauksessa esitystilanne, vaan intensiivinen yhdessäolon hetki. Itkuilla kommunikoidaan toisen maailman, sen asukkaiden ja jumalallisten voimien kanssa, ja tuonpuoleisen esi-isät ymmärtävät ainoastaan itkukieltä. Vuonna 1907 syntynyt Matjoin tyttärentytär Klaudia Plattonen oli oppinut isoäidiltään, miten arvostettua itkeminen oli, ja ensimmäiset itkunsa hän itki 36-vuotiaana. Samalla hän voi esimerkiksi varmistaa, että kuollut isä pitää huolta lapsistaan, jotka ovat lähdössä opiskelemaan kaupunkiin, Stepanova havainnollisti. Hän näytti videon Vieljärveltä, vuodelta 2021. Hän oli tähtenä myös Kalevalaseuran 1920-luvun elokuvaprojektissa Häiden vietto Karjalan laulumailla, ja häntä nimitettiin viimeiseksi itkijäksi. Toiminnan alkuvaiheessa nykyitkuja esiteltiin ”vanhan suomalaisen itkuperinteen elvyttämisenä”, vaikka suomenkielisiä itkuja ei ole koskaan tallennettu . – Kun vainajaa saatetaan tuonilmaisiin, itkijä johtaa koko tilannetta. Lisää pohdintaa aiheesta voi lukea Päivystävä folkloristi -blogista osoitteesta blogs.helsinki.fi/folkloristi/itkuvirsiperinteen-tenho/ Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Viliina Silvonen tutkii itkuvirsikulttuuria Kyynelkanavat-hankkeessa. Tässä kontekstissa vanhat, karjalaiset itkut ja niitä edustavat itkuäänitteet mielletään kadonneena, sukupuuttoon kuolleena kulttuurina, ja uusia itkuja on tuotettu hyvin monenlaisista lähtökohdista, esimerkiksi menetetyn Karjalan suremisena tai yksilöllisen surun ilmauksina. Suomen menetettyä Karjalan alueet Neuvostoliitolle Klaudia asettui asumaan Kiuruvedelle. Stepanova korosti, että Venäjän Karjalassa vanhan perinteen mukaisena edelleen elävä itkukulttuuri ja suomalaisten uusien itkijöiden toteuttama terapeuttinen ja taiteellinen itkukulttuuri edustavat aivan erilaisia maailmoja. Hänen ympärillään istuu ryhmä keskittyneitä naisia, silmin nähden apeutuneina
Samoin esitettiin hengellisten toimitusten suorittamista kansan omalla kielellä. Kokouksissa vaadittiin muun muassa lisää kouluja, lukutupia, kirjastoja, oppilaitosten muuttamista äidinkielisiksi ja kirkosta riippumattomiksi. Paavo oli selvästi suomalaiskansallisesti suuntautunut karjalainen, kaukana ”Bobrikovin kätyristä”. Kolmas oikealta Anna Kaukoniemi. Siinä Anna, joka huolehti Lamminpohjassa sijainneesta äitinsä Jevdokia Dorofejeffin kaupasta, tilaa tavaroita: Pyydän olemaan niin hyvän ja lähetPAAVO AHAVA 150: OSA 4, SARJA PÄÄTTYY Kuusamolaisia kauppakartanoita 1900-luvun alkupuolella yhteydenpito Kuusamon vienalaisten kauppiaiden välillä oli tiivistä, ja vienankarjalaisten asia yhdisti etenkin kauppakumppanuksia Paavo Ahavaa ja Iivo Kaukoniemeä. Kokousväki halusi poistaa myös tullit Vienan Karjalan ja Suomen väliltä, rakentaa teitä, perustaa postitoimipaikkoja. Paavo ja Iivo olivat tässä keskeisiä toimijoita. Kokoukset inspiroivat perustamaan Vienan Karjalaisten Liiton, Karjalan Sivistysseuran edeltäjän, elokuussa 1906. Heidän yhteistyönsä jatkui monella saralla, kaveruuden liimana vienalaisuus, vienankarjalaisten taloudellisten ja sivistyksellisten olojen parantaminen, Vienan Karjalan kysymys, Suur-Suomen tavoitteleminen, Itä-Karjalan pakolaiset – ja kauppa. Molemmat osallistuivat vuodenvaihteessa 1905–1906 Uhtualla järjestettyihin kansalaiskokouksiin, joissa vaadittiin monia parannuksia paikallisten asukkaiden olosuhteisiin. Pavel Afanasjeff ja Iivo Kaukoniemen (Mitrofanoff) tuleva vaimo Anna (Anni Dorofejeff, avioliitto solmittu tammikuussa 1906) ovat tunteneet toisensa ja tehneet kauppaa jo varhaisessa vaiheessa. Paavo Ahava sukukuntaansa kuuluneiden henkilöiden seurassa Tero Ahavan kauppatalon pihalla Kuusamossa kevättalvella 1939. Rajan sulkeutuminen vuonna 1922 ja pulavuodet 1930-luvulla aiheuttivat taloudellista ahdinkoa. Pavel Semjonoff Afanasjeff – Paavo Ahava – oli tyypillinen esimerkki. Vienalaisia oli Kuusamossa muitakin ja keskinäinen kanssakäyminen tiivistä. Vienankarjalaiset liikemiehet alkoivat perustaa paikkakunnalle kauppoja, tosin he usein jatkoivat liiketoimintaa myös kotipuolessaan. AHAVIEN KUVA-ARKISTOT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 96 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 96 30.5.2023 18.12.58 30.5.2023 18.12.58. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 96 B obrikovin vuonna 1899 antama asetus ”syntyperäisten venäläisten oikeudesta harjoittaa kauppaa Suomessa” näkyi myös Kuusamossa. Hän avasi liikkeen Kuusamossa vuonna 1900, säilytti Venäjän kansalaisuutensa ja jatkoi kaupanpitoa Uhtualla. Tästä kertoo P. Erityisen läheistä ja monipuolista oli Paavo Ahavan ja toisen uhtualaissyntyisen kauppiaan, Kuusamoon muuttaneen Iivo Kaukoniemen keskinäinen yhteydenpito. Paavoa ja Iivoa yhdisti vienankarjalaisten asia. Afanasjeffille elokuussa 1903 Kuusamoon Uhtualta saapunut kirje
Alun perin toiminta keskittyi tiedotustilaisuuksien järjestämiseen ja uusien työvälineiden ja -menetelmien esittelemiseen. Kaupankäynti perustui luottamukseen, ostokset kyllä merkittiin muistiin, mutPaavo Ahava Tero-veljensä pojan Veikon seurassa Kuusamossa 1939. Pula-ajan lähestyessä velkakauppa tuli kaupankäynnissä enemmän tavaksi. Todennäköisesti Pellervo-seuran taholta tuli sysäys perustaa Kuusamon osuuskauppa vuonna 1906, alkuunpanijoinaan ja tukijoinaan aktiivisia virkamiehiä ja valistuneita vaikuttajayksilöitä; rahvaan miehet liittyivät mukaan myöhemmin. Marraskuussa 1905 hän kirjoitti vähittäisja tukkukauppias, kauppaneuvos F. Vaimonsa Anna avasi vuonna 1913 kauppaliikkeen Heikkilän kylässä. Osuustoimintaliike pääsi alkuun Suomessa varsinaisesti vuonna 1899, jolloin perustettiin maalaisväestön edistämisseura Pellervo. Paavo Ahavan sukukuntaan kuului hänen ohellaan muitakin yrittäjiä; veljistä Iivo (Iivana) ja Tero olivat kauppiaita, jotka olivat aloittaneet liiketoimintansa paikkakunnalla vuoden 1907 alussa. Helmanauhaa tilkun väristä, wäriä, yksi almanakka, 1 par. Ostamalleen tilalle he rakensivat Suomela-nimisen kauppakartanon. hansikkaita, saippua Waasan... Kunnioituksella Anni Dorofejeff Kuusamossa oli lukuisia kauppahuoneita tai kauppakartanoita, kuten niitä myös tavattiin kutsua. AHAVIEN KUVA-ARKISTOT A. A. pyydän lähettään kalossit ... Erwastin kirja Muistelmia matkalta Wenäjän Karjalassa kesällä 1879, ensipainos vuodelta 1881. Teos herätti Paavo Ahavan vienankarjalaisten asialle. KANSALLISARKISTO, PAAVO AHAVAN ARKISTO 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 97 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 97 30.5.2023 18.12.59 30.5.2023 18.12.59. W. Näitä seurasivat yhteishankinnat maatalouden tarpeisiin. Tätä varten hän oli ostellut tavaroita ja aikoi hankkia niitä lisää Tampereelta ja Oulusta. Lupaa sille kuvernööriltä haettaessa takaajina esiintyivät Paavo ja Tero Ahava. Suhdanteet hyödyttivät myös uhtualaiskauppiaita, kuten Paavo, Iivana ja Tero Ahavaa, joilla oli entuudestaan suhteita rajan taakse. Kesti aikansa, ennen kun osuuskauppa vakiinnutti toimintansa eikä se vielä alkuvaiheessaan pahasti kilpaillut maakauppojen kanssa. Vuoden 1907 alkupuolella hän kuitenkin kirjoitti Helsingistä vaimolleen ja lapsilleen Kuusamoon, että ”hän oli lopullisesti päättänyt ryhtyä harjoittamaan kauppaa Kuusamossa”. Ensimmäinen maailmansota vilkastutti tilapäisesti suhdanteita ja niiden myötä kauppoja perustettiin sivukyliinkin. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 97 . Kun Iivo Kaukoniemi viimein asettui lopullisesti Kuusamoon vuonna 1910, työskenteli hän aluksi Paavo Ahavan kaupassa apulaisena. Anni Dorofejeff (Anni Kaukoniemi) tilasi kirjeitse myyntitavaraa Uhtualle P. Terveisiä äitini ja minun puolesta. tämään isänne mukana seuraavat tavarat: 3 mt. Afanasjeffilta (Paavo Ahava) Kuusamosta vuonna 1903. Vuonna 1916 Kuusamossa toimi puolen tusinaa maakauppiasta sekä osuuskauppa. tärpättiä puhdist., 1 kg rosinoita, 1 Weskynoita, 2 kg perunajauhoja ... Kauppa siirrettiin kolme vuotta myöhemmin kirkonkylään. Veljesten liiketoiminta kehittyi varsin huomattavaksi erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana. Paavo Ahavan into liike-elämään horjui ajoittain. Suhdanne perustui erityisesti Muurmannin radan rakennustyöhön. Rajan sulkeutuminen aiheutti tuntuvaa haittaa kirkonkylän maakauppiaille, kuten Ahavalle ja Kaukoniemelle. Riekille Ouluun, että haluaa luopua osuudestaan Kuusamon liikkeeseen terveydellistä ja muista harrastuksista johtuvista syistä
Iivo Kaukoniemelle tämä luottamus osoittautui tuhoksi, todisteiden puuttuessa saatavien periminen käräjilläkään ei tuottanut tulosta. Paavo oli venäjää taitava kosmopoliitti, joka hankki kauppatavaraa pitkienkin matkojen päästä, Pietaria myöten. Innostus osuuskuntatoimintaan johti kahden kansallisen liikeyrityksen perustamiseen, tavoitteena teollisuuden henkiinherättäminen ja Vienan Karjalan taloudellisten ja sivistyksellisten olojen parantaminen. Vuoden 1938 vuosikokouksessa Paavo Ahava päätyi esittämään vastalauseen asiassa, joka koski seuran toimistona toimineen, Runeberginkadulla sijainneen huoneiston myyntiä. Toimintakaudella 1933–1934 seuran johtokunta oli pohtinut elämäkertakirjasten sarjaa henkilöistä, jotka olivat toimineet ansiokkaasti Karjalan tutkimuksen, runonkeräyksen ja tunnetuksi tekemisen alueilla. Paavo Ahava päätyi syyttämään johtokuntaa taitamattomasta menettelystä. Liikenne lienee loppunut ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan lamakauteen. Näin Paavo Ahava ei onnistunut saamaan aikaiseksi julkaisua itselleen merkittävästä henkilöstä; olihan Ervastin matkakirja Paavon ollessa vielä nuori poika toiminut pontimena hänen elämänsä saralla karjalaisten oikeuksien puolustajana ja elinolojen kohentajana. Puolet hankintahinnasta seura rahoitti itse eri tavoin, toisesta puolesta vastasi Boris Karppela. Kalevalan riemuvuonna 1935 Paavo Ahava ehdotti toimenpiteitä A. Kuusamon historia -teoksen I osassa hänen kerrotaan olleen pääosakas – ilmeisesti myöhemmin ainoa omistaja – Kuusamon höyryveneosakeyhtiössä, joka omisti Kuusamo-laivan. Mikä sitten oli hänen roolinsa myöhempinä vuosina seurassa. Ahava oli myös pienteollisuuden harjoittaja, hän tarjosi työtä paikallisille asukkaille. Paavo Ahavan elämä liikemiehenä oli monipuolinen. Tavaraa itään kulki menokuormassa. KUUSAMON HISTORIA I VUODELTA 1978, KOILLISSANOMAT OY Kuusamolaiset kauppiaat toivottivat hyvää uutta vuotta sanomalehti Kalevassa 31.12.1925. Kuusamoa alettiin näin tehdä tunnetuksi matkailupitäjänä. Paavo Ahava hankki Kuusamon ensimmäisen henkilöauton 1924– 1926 tienoilla. Seura joutui kuitenkin luopumaan hankkeesta, koska ”kustannusmahdollisuudet todettiin neuvotteluissa vähäisiksi”. Paavo Ahavan 150-vuotissyntymäpäivän huomioimisesta syntynyt juttusarja päättyy tähän. Se aloitti toimintansa vuonna 1911, liikennöi Kuusamo-järvellä, siihen mahtui 30 matkustajaa ja se kuljetti jonkin verran rahtia. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 98 EPILOGI Paavo Ahava oli merkittävä vaikuttaja monella tavalla, Karjalan Sivistysseuran perustaja ja voimahahmo. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 98 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 98 30.5.2023 18.12.59 30.5.2023 18.12.59. Kyseinen kiinteistö oli osoittautunut seuralle liian kalliiksi ylläpidettäväksi. Hänen rahdinajajiensa verkosto oli laaja, myytävää hankittiin usein esimerkiksi Kannanlahden suunnalta. Sen pyytämistä olisi ilmeisesti pidetty epäluottamuksen osoituksena. Hänen kauppaliikkeensä päätyi konkurssiin vuonna 1932. Esitystä kannatettiin, mutta se jäi silloin toistaiseksi pöydälle. Tilanteen seurauksena seuran toiminta siirtyi yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi vaihtuviin vuokratiloihin, kunnes vuonna 1963 seura osti nykyiset tilat Katajanokalta. EEVA-KAISA LINNA Kuusamon höyryveneosakeyhtiön omistama Kuusamo-laiva liikennöi Kuusamo-järvellä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuusamo-laiva ja sen edeltäjä Kitka olivat ensimmäiset yritykset turismin harjoittamiseen elinkeinona. Paavo Ahava oli ajautunut konkurssiin vuotta aikaisemmin. Paavo oli seuran johtokunnassa vuosina 1906–1928, kaikkiaan 22 vuotta, minkä jälkeen hänellä ei tiettävästi ollut yhdistyksessä muodollista asemaa. Paavo Ahava oli rohkea ja innovatiivinen yrittäjä. Paavo Ahava ei kuitenkaan jättänyt kokonaan seuratoimintaa, vaan oletettavasti seurasi sitä tiiviisti myöhempinäkin vuosina. EEVA-KAISA LINNA ta kuittausta ei ollut tapana vaatia. Hän oli kauppias, jolla oli kauppaliike niin Kuusamossa kuin Uhtualla ja niissä luotettavana kumppaninaan vaimonsa Paraske. W. Ervastin muiston kunnioittamiseksi sekä elämäkerran kirjoittamiseksi hänestä. Historioitsija Pekka Vaaran voidaan katsoa myöhemmin korjanneen tämän puutteen, kun hän kirjoitti Ervastin Ahma -teoksen alkusanoiksi merkittävän elämäkerran kirjan kirjoittajasta
Nuori Maija Ahtonen. Sitten sattui suuri suru, kun äiti pian Yrjön syntymän jälkeen sairastui ja kuoli pois. Kyllä se oli murheen aika. Ala-Rimpi Iivana Ahtosen hautajaispäivänä kesäkuussa 1973. Mummo meitä hoiteli, vaan vaikeaahan se oli. Nyt sitten syntyi uusia lapsia: Heikki (1929), Vappu (1931), Paavo ja Liisa (1948). Vuosi oli 1923. Tähän artikkeliin Metropoliitta Panteleimon on kirjannut Maija Vartiaisen muistoja Rimmiltä. Äiti Anni oli samasta kylästä, Huosiusvaaran talon Huovisia. M aijan isän isoisä oli Rimmin Uljaskana tunnettu Eljas Ahtonen, jota Akseli GallenKallela käytti mallina luodessaan Väinämöisen kuvaa kuuluisaan Aino-triptyykkiinsä. Hän oli äidin sisaren tytär ja monta vuotta isää nuorempi. Kotitalo Meidän taloa Ala-Rimpiä sanottiin Alataloksi ja sitten samalla vaaralla seisovaa Ylä-Rimpiä Ylätaloksi. Siellä asui meitä Muistoja elämästä Rimminvaaralla Maija Vartiainen oli 81-vuotias kertaillessaan lapsuusja nuoruusmuistojaan Kainuun korpikylästä — Kuhmon Vartiuksen Rimmiltä. Kotona meillä asui vielä mummo, isän äiti Marppa, joka oli Latvajärvestä lähtöisin. Isän nimi oli Johannes Ahtonen, Iivanaksihan häntä kutsuttiin. Sitten isä otti uuden emännän eli Palagan. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 99 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 99 30.5.2023 18.13.00 30.5.2023 18.13.00. Äidin kuolema Rimmillähän minä synnyin. Palagasta me saimme uuden äidin ja hyvä hän oli meille orvoille kaikin puolin. Minua, Mariaa tai Maijaa, ennen oli maailman tullut sisaruksista: Johannes (1918), Nikolai (1919), Santeri (1920) ja minun jälkeen Anni (1925) ja Yrjö (1928). 1800-luvulta lähtien Rimpi toimi porttina Kuhmon kautta Vienaan taivaltaneille runonkerääjille ja karelianisteille. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 99
Hauta oli keskeltä syvempi. Avojaloin juostiin saunasta pirttiin, näin talvellakin. Sillä rahalla sitten ostettiin kaupasta tavaraa. Ruisoljista saatiin täytteet patjapusseihin. Muuten käytiin Lentiirassa jauhattamassa. Vielä muistan, että sota-aikana oli neljä tynnyriä haudattu suohon. Juortananjoessa, siinä lähempänä, oli myös mylly, ja siellä jauhatettiin keväällä, kun vettä siellä enempi. Niitä haettiin kesällä järven takaa kaksi venelastia. Mummolla oli vielä nurkassa ompelukone. Henkilöt oikealta: Heikki Ahtonen, Anni Ahtonen (o.s. Pesuvesi lämmitettiin siten, että kiukaasta otettiin pihdillä kuumia kiviä ja laskettiin vesikorvoon. Koti oli sellainen vanhanaikainen talo. Hilipän ja Domnan pojalla, Sassilla, oli kaksi lasta. Miesväki kylpi ensin, ottivat tuvasta puhtaat vaatteet kainaloon, sitten kylpivät muut. Ala-Rimmin pirtissä äidin kuoleman jälkeen. Vastat oli ripustettu kuivumaan. Ruokapöytä oli nurkassa ja sen yläpuolella ikonit. Omalla joukolla tehtiin hauta. Siellä ne pudistettiin ja pilkottiin. Kannoin puita sisään ja lakaisin lattioita. Silloin nostettiin kantoja metsästä ja ajettiin tervahaudalle. Sitten oli vuorossa jyvänjauhatus. Siinä vesi sitten lämpisi. Tukko piti olla sen takia, ettei tuli päässyt kynää pitkin ja koko hauta syttynyt tuleen. Pirtti oli asuinhuoneena ja siinä kaikki toiminta tapahtui. KAINUUN VIENALAISKYLÄT KAINUUN VIENALAISKYLÄT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 100 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 100 30.5.2023 18.13.01 30.5.2023 18.13.01. Kesällä siellä nukuttiin, muuten pidettiin säilytystilana. Tynnyrit uitettiin puomin sisässä Änättiä myöten. Vielä pihasta löytyi navetta ja tietysti savusauna, jota lämmitettiin kahdesti viikossa. Reikä taas oli kupeessa ja puutappi reiässä. Sintson eli eteisen takaa löytyi maitoja ruokahuone, varasto sellainen. Terva myytiin kauppias Aku Korhoselle. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 100 samoja Ahtosia. Tervanpoltto tapahtui keväällä, 85 tynnyriä saattoi tulla kerralla. Mummolla oli oma ikoni sivuseinällä ja sen edessä hän rukoili. Lentiirassa oli iso koski, jossa [jonka myllyssä] eloja jauhatettiin. Tervahauta tehtiin joka vuosi. Sirpillä viljat leikattiin, lyhteisiin sidottiin, huosiossa kuivattiin ja lopuksi vielä riihessä paremmin kuivattiin. Hyvin siellä perunat säilyi. Tehtiin niistä haudetta lehmillekin ja annettiin semmoisenaan myös. Koivusta otettiin tuohta kynän ympärille ja siihen painoja, ettei käperry. Maija istuu keskellä hattupäisen isänsä sylissä. Vähäiset pellot muokattiin, kylvettiin ja syksyllä leikattiin. Talon takaosassa oli tilava, lämmittämätön, ikkunaton huone. Hyvönen), Iivana Ahtonen, mummo lasten kera. Kun lyhteet olivat siellä riihessä valmiit, niin niitä pieksettiin seinään ja sitten riusalla paukutettiin. Kun tukat oli kuivuneet, käytiin levolle. Iltapalaksi syötiin leipää ja juotiin maitoa. Oljet pistettiin siteeseen ja vietiin sarajalle hevoselle annettavaksi. Mummo pesi pienempiä lapsia. Tervahauta Syksyn työ oli tervahaudanteko. Kynä kuljetti tervaa ulos haudasta tynnyriin. Suota kannettiin ja tampattiin pohjalle. Kesä oli touhun aikaa. Ruista, ohraa ja kauraa niissä viljeltiin ja kyllähän ne siellä vaaralla kasvoivat, kun peltoja koetettiin kaikin tavoin kohentaa ja oli karjaakin ja tunkioita hoidettiin. Vuoteita oli päätyseinällä peräkkäin. Piiroset asuivat myllypirtissä. Siellä oli koulukin talossa, luokkahuone tilava. Korhonen Iivana Ahtosen ruumiinsiunauksesta Ala-Rimmin talon edessä. Minun tehtävä oli sen lämmittäminen. Sitten kuormat ja kasukset. Isä laittoi kuusivanteiset tynnyrit, joissa oli pohja molemmissa päissä. Palaga hyvästelee miestään, taempana huivipäinen Maija Vartiainen. Koulussa ja maailmalla Kun vähän kasvoin, olin lapsenlikkana Kuivajärvellä Hilipässä. Kaikenlaista siellä tein. Jyvät laitettiin masinakoneeseen puhdistumaan, ruumenet sitten erikseen. Keskellä lattiaa oli luukku, josta pääsi kellariin
Vaan itku siinä tuli, kun näki, mitä jäljellä oli. Suruakin riitti, kun Heikki kuoli tapaturmaisesti. Anni-sisko oli luonteeltaan vaikea. Aikanaan sitten asetuttiin Heikin kotiin Iisalmen maalaiskuntaan Tuohimäkeen. Seuraavana syksynä aloitin koulunkäynnin Lentiirassa, siellä meitä ortodoksilapsia ei oikein suvaittu. Meille syntyi Heikin kanssa tyttö ja kolme poikaa. Mukana olivat isä, Palaga, Vappu, Maria, Paavo ja Yrjö. Puolisona hänellä oli Lyyli ja he saivat kahdeksan lasta. Alatalo sai 200 runkoa, Ylätalo 300 ja setä-Heikki, jolla oli vaaralla oma pieni talo, 100 runkoa. Santeri-veli ei saanut koulumahdollisuutta vaan läksi isän mukana savottahommiin. Muutossa tuli mukana niin siemenperunat kuin viljansiemenet. Heillä oli maanviljelystila Kuhmossa. Olimme siellä vanhassa kotitalossa yötä, kävimme Lapinsärkässä isän, äidin, Palagan ja muiden läheisten haudoilla. Tiet olivat heinittyneet. Avioon mentiin vuona 1941. Kuhmossa hän kuoli ja on sinne haudattu. Pitkät viikot piti vielä koululla majoituksessa ja ikävää riitti. Kuorin siellä petkeleellä puita puolipuhtaiksi. Se oli jäähyväismatka lapsuuspaikoille. Katselin vaaralla rakkaita maisemia. Yrjö ajoi hevosella uunitarpeita Saukkovaarasta. Yrjö oli Anni-äidistä viimeinen. Uuni tehtiin rauniokivistä. Omaan kotiin Tapasin tulevan mieheni Heikin Kuhmon kirkolla. Vielä muistan, että Ylätalossa oli sintsissä käsiastia rautaisessa telineessä. Siinä sitten asuttiin kaksi talvea. Kun sukupolvenvaihdos Ala-Rimmillä ei onnistunut, niin muutti asumaan Koivuniemeen. Koti palanut ja eläinten luurangot navetan paikalla. Hän siirsi ne Kuhmon kirkolle ja teki sinne talon. Vesipuoli talossa oli heikkoa. Pirtti oli heillä yhteinen, sitten molemmilla omat kamarit. Ryhdyttiin sitten elämistä jatkamaan. Siinä oli navettapuoli asunto-osan jatkeena. Hän haavoittui talvisodassa jalkaan. Sisarukset maailmalle Johannes-veli kävi savotoissa. Vain reppu tuli kotiin. Myöhemmin olin Kuhmon Riihimäellä pastori Leskisellä karjanhoitajana, sitten välillä kotona Rimmillä ja sitten Kuhmossa Tolppasella apulaisena kolme vuotta. Muutama sana naapureista Ylätalo vaaralla oli vanhaan malliin rakennettu. Hän oli sinisilmäinen, vaalea ja pitkä, komea nuori mies. Savina Iinevassa hän oli apulaisena ja oppi siellä työntekoa. Kaksi vuotta sitä koulua kävin, sitten läksin isän ja Palagan kanssa propsimetsään. Maija kuoli 12.7.2011. Kyllönen oli hyvä suutari ja piti koko kyläkunnan kengissä. Siitä vettä valutettiin käsille ja alas valkeaan emalivatiin. Kävi koulun Lentiirassa. Möi siellä suolaa, sokeria, jauhoja, karamelleja, kankaita, hevosenkenkiä ja muuta tarpeellista. Siellä pappilassa syötettiin ja juotettiin hääväkeä. Isä rakensi poikien avulla uuden talon. Mummo hoiti kotona pientä Paavoa. Isä laittoi siihen ikkunat ja oven. Isän veljen Yrjön toimesta kävi ompelukurssin Lieksassa. Kotiin Rimmille päästiin keväällä 1940. Nikolai eli Nikke palveli ratsuväessä ja kuoli talvisodassa. Kun pirtistä lähdettiin läävään, niin ei tarvinnut ulkona käydä. Nyt elelen kodissani yksin omaa hiljaista elämääni paljolti menneitä muistellen. Omeliella ei ollut lapsia, Santerilla taas useita. Sotahan kun vielä silloin oli käynnissä, niin että perhe-elämä sai vielä odottaa. Siitä sitten myöhemmin saatiin ostetuksi puolitoista hehtaaria maata ja rakennettiin asunto. Nukkumapaikka minulla oli pirtin lattialla. Saivat kantaa vettä Ala-Rimmin lähteistä vaaran alta. Sotkamosta matkaa jatkettiin härkävaunuissa kohti Pyhäsalmea. Lapset ovat lentäneet maailmalle ja niinhän se kuuluu ollakin. Oli kevättalvea, kun uudisrakennus valmistui. Vuonna 1959 siirryin mieheni kera nykyiseen asuinpaikkaan Kurenpolven Kantoahoon. Hoidettiin omaa tilaa, työtä riitti, mutta onnellisia olimme. Kädet kuivattiin pellavaiseen nuotanperään. Nikke oli työteliäs, osaava ja auttavainen. Vihkiminen tapahtui Nivalassa. Vielä oli edessä muutto. Vuokralaisina heillä oli luterilaiset Kyllöset Suomussalmen puolelta. Anni sai kaksi poikaa. Sotkamossa asuva Vappu-sisko otti miehensä Martin kanssa meidät ystävällisesti vastaan. Tiedettiin, että suomalaiset sotilaat olivat polttaneet kaikki rakennukset sodan alussa. Santeri oli ahkera työmies ja rakentamassa Kuhmon ortodoksista kirkkoakin. Maija ja Heikki. Avioitui sitten. Muutama vuosi sitten sain naapurini ja ystäväni Tertun avustuksella käydä Rimmillä. Hän oli sopuisa ja hiljainen, kätevä käsistään ja auttavainen. Uusien asuntojen tarpeiksi ja korvaukseksi menetetystä valtio leimautti metsistään rakennuspuita. Oli isän apuna rakentamassa sodan jälkeen uutta taloa Ala-Rimmille. Veljekset Omelie ja Santeri sitä perheineen asuivat. KAINUUN VIENALAISKYLÄT KAINUUN VIENALAISKYLÄT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 101 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 101 30.5.2023 18.13.01 30.5.2023 18.13.01. Sota hävitti kaiken Evakkoon lähtiessä kokoontumispaikkana oli Ahola. Kevätaika oli tuolloin. Matkattiin Kuivalan autossa ja sitten veneellä Änätin yli. Sintsossa oli pitkät penkit, joilla kauppaasiakkaat saivat lepuuttaa jalkojaan. Riihi oli säästynyt. Käytiin siellä elokuvissa Suojeluskuntatalolla. Huosiusvaarassakin pidettiin kauppaa. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 101 piti talossa kauppaa. Minä olin tuolloin 17-vuotias. Puolisona hänellä oli Saavisen Maikki Kuivajärvestä. Ylätalossa oli useita huoneita ja yhdessä Johannes-setä piti kauppaa. Siellä majoituttiin apteekkiin, jota parhaillaan remontoitiin. Puolisona hänellä oli Anni. Huosiusvaarakin, äidin kotitalo, oli vanhanmallinen ja huoneita useita. Välirauhan aikana haavoittui. Teksti: METROPOLIITTA PANTELEIMON Kuvat: MAIJA VARTIAISEN KOTIALBUMI Maija Vartiaisen kertomasta kirjasi talvella 2004 ylös Terttu Ottavainen ja artikkeliksi muotoili metropoliitta Panteleimon. Granaatti räjähti ja aiheutti silmävamman
Myös yhteisöön kuulumisen kokemus ja erilaiset sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä: – Tulee joku kollega tai ystävä, ja kutsuu mukaan Valamoon lomalle, Valamo-opiston kurssille tai oman lähiseurakunnan tilaisuuteen. Haastateltavien kokemukset ajoittuvat sotia edeltäviltä vuosilta nykypäivään asti, ja heidän elämässään ortodoksisuus ja karjalaisuus olivat elimellisesti yhteen kietoutuneita eikä toinen noussut toisen edelle. Uudemmassa tutkimuksessaan Kupari on haastatellut ortodoksikirkkoon liittyneitä kulttuuritoimijoita. – Voi tunnistaa jotain, ehkä sen lapsuudesta tutun, suvulleen silloin tyypillisen tavan elää, joka nykypäivään tultaessa on kadonnut omasta elämästä. Kupari kutsuu oman taustan selvittämistä juuriprojektiksi, jossa kytkeydytään tietoisemmin ja uudella tavalla sukuun tai laajempaan yhteisöön. Kupari kertoo, että tyypillinen tarina ortodoksisuuden löytämisestä korostaa erityistä elämäntilannetta ja erityiseen elämäntilanteeseen usein liittyvää elämän käännekohtaa, jossa haastateltava on tutustunut ortodoksisuuteen. Yksi säikeistä on karjalainen perinne ja tapakulttuuri, toinen säie on karjalan kieli ja kolmas ortodoksinen uskonto. Juuriprojekteihin liittyy myös vaikeasti sanoitettavia kehollisia tuntemuksia, joissa aistihavainnot, muistot ja tunnekokemukset – räsymatot tsasounan lattialla tai kirkkokahvien karjalanpiirakat – vievät takaisin mummolan ruokapöytään. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen uskontotieteen lehtori FT Helena Kupari, 45, on tutkinut viime vuodet työkseen sitä, miten ortodoksinen uskonto on osa ihmisen arkielämää ja juhlaa. Juuriprojekteja ja kotiin palaamisen tunnetta Monilla Kuparin haastateltavilla on ollut valmiina jonkinlainen yhteys karjalaisuuteen, esimerkiksi suvussa tai lähipiirissä voi olla karjalaistaustaisia ihmisiä tai naapurissa on asunut tai asuu karjalaisperhe, jonka kautta kulttuuri ja tavat ovat tuttuja. Tuoreissa tutkimuksissaan hän on syventynyt kulttuurialan ihmisten juuriprojekteihin, joihin liittyy karjalaisuuden ja ortodoksisuuden etsintää. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 102 K arjalaisuutta on usein kuvattu kolmesäikeisenä, yhteen tiiviisti punoutuvana köytenä. HENKILÖ 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 102 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 102 30.5.2023 18.13.02 30.5.2023 18.13.02. – Tutkittavani ovat eri alojen taiteilijoita, toimittajia, tiedottajia, tutkijoita sekä opettajia, jotka ovat liittyneet ortodoksikirkkoon aikuisiällä ja joiden kääntymisestä on kulunut jo pitempi aika. Tai ehkä uudessa ympäristössä löytyy ihmisiä, joiden tunnerekisterit ja tavat ilmaista itseään ovat ihmeen tuttuja ja kotoisia. Taiteilijoiden ortodoksikiinnostus on ilmiö Suomessa ortodoksisuus on kiinnostanut jo pitkän ajan kulttuuriväkeä. Muusikko Samuli Edelmann, toimittaja Taina West, näyttelijä Eija Vilpas, ohjaaja Kalle Holmberg, kuvataiteilija Tuuli Luukas – ja heidän lisäksi moni muu. Vuonna 2015 valmistuneessa väitöskirjassaan Kupari tutki siirtokarjalaisten naisortodoksien elämänmittaista uskonnollisuutta. – Uudessa ympäristössä tai uusien ihmisten keskellä tietoisuus omista juurista aktivoituu ja tulee tarve selvittää omaa taustaa. Uudemmassa tutkimuksessaan Kuparin aiheena ovat olleet ristisaatot ja pyhiinvaellukset ja laajemmin ja viime vuosina kulttuurialan ihmisten ortodoksikirkkoon liittymiset. Se Kaipuu karjalaisortodoksiseen tapakulttuuriin Helena Kupari on aiemmin tutkinut siirtokarjalaisten naisortodoksien elämänmittaista uskonnollisuutta. Listalta löytyvät runoilija Pentti Saarikoski, kirjailijat Elina Karjalainen, Eira Mollberg, Hellevi Salminen, Johannes Lahtela ja Joel Haahtela. Voi olla kokemus, että ”kuuluu olla ortodoksikin, kun on näin karjalainen”, ja tuntuu tärkeältä alkaa työstää asiaa
2022. * Elina Vuola ja Hanna Hentinen. – Paasto ja rukouselämä ikoneineen tai kirkkolaulu ovat kokemuksellisia ja kehollisia. Sen sijaan, että pyrkisi heti alusta lähtien uskomaan täydesti, arjessa tehdään uskonnolliseen elämäntapaan liittyviä tekoja. (toim.): Vaellus pyhiin, Ristisaattoja idän ja lännen rajalla. Teksti ja kuva: PIA PAANANEN Helena Kupari väitteli uskontotieteen alalta tohtoriksi 2015. – Kun haastateltavalla on luterilainen ja karjalainen tausta, hänellä on runsaasti pohdintaa. 2016. Helena Kuparin tutkimustyöstä voi lukea lisää: * Kupari, Helena, ja Mira Karjalainen. Tätä voi luonnehtia kokemuksellisuudeksi, joka nousee haastattelututkimuksessa keskeisesti esille. ”Ortodoksisuuden viehätys: Vähemmistöuskonnon ja uushenkisyyden risteyksiä.” Teoksessa Uushenkisyys, toim. Kupari on huomannut eri aikojen ortodoksisuudesta kertovista aineistoistaan yhden yhdistävän piirteen, liikuttavankin näkökulman ortodoksisuuteen ja karjalaisuuteen: – Haastateltavat kertovat kaikkina aikoina kohdanneensa jumalanpalveluksissa ja seurakunnan tapahtumissa iäkkäitä hartaita ortodokseja. Uutta hengellistä identiteettiä rakentaessaan he ottavat sukunsa karjalaisuuden esille, vertailevat luterilaisuutta ja ortodoksisuutta ja analysoivat niiden eroja. ”Taiteilija löysi ortodoksisuuden.” Teologia.fi 2022/2. Luostariperinne ja oman kirkon pyhät Heinävedellä sijaitsevien Valamon ja Lintulan luostareiden merkitys on suuri. 2016. 2018. Karjalaisina pyhinä monella haastateltavalla on heihin erityinen, konkreettinen suhde. * Kupari, Helena. Ortodoksitaustaisen karjalaisen ei tarvitse tehdä tätä pohdintaa, se on itsestään selvempää. Leiden, Brill. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 103 yhdistyy ortodoksiseen tapakulttuuriin, karjalaiseen vieraanvaraisuuteen, sydämellisyyteen ja suvaitsevaisuuteen. Luostareissa realisoituu ortodoksikirkon kansainvälisen ja ikiaikaisen luostarilaitoksen jatkumo, Valamon ja Konevitsan saarilta, Petsamosta ja Kivennavalta evakuoitujen luostarien perinne. Eletty usko tuo lähemmäksi Jumalaa Ortodoksisen elämäntavan omaksuminen näyttäytyy Kuparin aineistossa prosessina, jossa tärkeällä sijalla ovat rituaalien opettelu, uusi ymmärrys henkisen ja materiaalisen välisestä suhteesta ja kilvoittelun ajatus, arkisiin tekoihin yltävä eletty uskonto. Lifelong Religion as Habitus: Religious Practice among Displaced Karelian Orthodox Women in Finland. brill.com/display/title/33275?language=en * Kupari, Helena. Kupari tähdentää, että merkittävintä ortodoksikirkon jäseneksi liittymisessä ovat kuitenkin hengelliset ja uskonnolliset syyt. Tiina Mahlamäki ja Minna Opas, 259–283. Iäkkäässä seurakuntalaisessa ja hänen uskossaan nyt jo ehkä hiipuva karjalaisuus elää voimakkaana ja esikuvallisena. Jo heidän ulkoinen habituksensa kertoo haastateltaville heidän muita paikalla olijoita aidommasta ja alkuperäisemmästä ortodoksisuudesta ja karjalaisuudesta. * Kupari, Helena. Tekemisen ja niihin liittyvien kokemuksien kautta syntyy muutoksia myös uskomisessa ja uskossa. Kirjapaja. 2022. Sen jälkeen hän on muun muassa tutkinut kääntymiskokemuksia ja kirjoittanut pyhiinvaelluksista. Kupari muistuttaa, etteivät kaikki karjalaiset ole koskaan olleet ortodokseja vaan myös luterilaisuus ja erilaiset herätysliikkeet ovat osa Karjalan historian hengellisyyttä, ja tämäkin näkyy hänen tutkimusaineistossaan. ”Siirtokarjalaistaustaisten ortodoksinaisten ’elämänmittainen’ uskonto Pierre Bourdieun käytännön teorian valossa.” Ortodoksia 58: 146–156. – Haastateltaville myös viime vuosien aikana pyhäksi julistetut Johannes Valamolainen ja Johannes Sonkajanrantalainen ovat merkittäviä. – On tarve kehittää jumalasuhdetta ja tämä tuntuu oikealta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 103 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 103 30.5.2023 18.13.02 30.5.2023 18.13.02
Karjalaiset häät Tuupovaarassa (Saarivaara) 1973. Hääperinnettä haluttiin pitää yllä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 104 K uopion Väinölänniemessä on ollut kuhinaa kesällä 1949, kun suuri joukko siirtoväkeä on kokoontunut seuraamaan näytöstä Wanhoista Rajakarjalaisista häistä. Kirkon edustan kohtauksen yhteydessä mainitaan tuhatlukuinen yleisöjoukko. Rajakarjalaisen kansantanssin äitihahmo Rauni Riikonen muistelee, että Kuopion näytös kesti useita tunteja ja se oli ainakin repliikeiltään karjalankielinen. Kuopion 1949 häissä vihittiin avioliittoon Mirjam Saromaa Mantsinsaaresta ja Pauli Miihkinen Manssilasta. Kuopion hääkäsikirjoituksen ja ohjauksen takana oli Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liiton toiminnanjohtajana ja Nuori Karjala -lehden toimittajana toiminut Riku Kuikka. Häiden osien läpimeneminen on ottanut aikaa. Ensimmäisen ohjelmapäivän iltana on pidetty itsessään mittava kisajuhla, jonka loppupuolella on ollut sulhastus ja neitsytkylyssä käynti. Rajakarjalaista häiden juhlaa Karjalaisten kulttuurielämä oli sotien jälkeen paikoin vilkasta. Mukana on kulkenut rikas tanssiohjelma. Häiden vieton ympärillä on pidetty runsaasti myös muuta ohjelmaa. Häiden ohjelmalehtisen mukaan hän oli muistiinkirjoittanut ja laatinut käsikirjoituksen Salmin tapojen mukaan. Kuopion häät oli yksi useammista rajakarjalaisten häiden versioista, joita eri vuosikymmenillä toteutettiin. Rooleissa esiintyvät andilas ja zen´ihy, joukko druzkia (ottajat) ja myödäziä (morsiamen saattajat). JAAKKO JULKUNEN, MUSEOVIRASTO, JOKA JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO, JAAKKO JULKUSEN KOKOELMA 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 104 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 104 30.5.2023 18.13.02 30.5.2023 18.13.02. Kuopion häiden lisäksi on toteutettu pari muuta huomattavampaa, useammin esitettyä hääohjelmaa sekä lisäksi joitakin vähälukuisempia kertoja toteutuneita. Roolit ja hääosat on kirjoitettu ohjelmaan karjalaksi. On tanssittu käzikizaa, tuliluikkaa, Suojärven kadrillia, muanitusta, kasareikkaa. Kokonaisuus on eittämättä ollut näyttävä ja järjestäjien sekä esiintyjien ponnistuksen määrä mittava. Vihkivänä pappina Hannu Loima. Hääjuhlan esitteen seikkaperäisyys ja ohjelman runsaus osoittavat, että häitä on valmisteltu suurella antaumuksella. Kisaesitykseen on osallistunut runsas joukko nuorisoseuroja ja opintokerhoja. Toisen päivän ohjelman loppupuolella iltapäivällä ovat taas jatkuneet häät, joihin ovat sisältyneet läksiäiset morsiamen kodissa, vihkiminen kreikkalaiskatolisessa kirkossa, häät sulhasen kodissa sekä häätanssit. Omia haluttiin tavata ja perinteitä vaalia. Häävaiheita on mukana morsiamen kodissa 14 ja vihkimisen jälkeen sulhasen kodissa kahdeksan. Suuren kisaesityksen johtajana on toiminut Samppa Uimonen. Yleisohjelma on ollut kaksipäiväinen
Taljankan soittajia ovat olleet Vanja Tallas ja Teppo Vola. seurakunnan esimies pastori Vilho Hokkinen ja avustajana oli kirkkokuoro, jota johti pappismunkki Paavali. Se oli täpötäynnä yleisöä, kun morsiuspari astui kirkon ovelta sisälle. Häiden ja suuren kisajuhlan järjestäjänä toimi Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liitto. Lehtitiedon mukaan laatokankarjalaiset liikemiehet ovat muistaneet järjestäjiä runsain lahjoituksin, ”sillä suunnitelma vanhojen rajakarjalaisten häiden järjestämisestä Kuopioon nielee tavattomasti varoja”. Pastori otti vihittävät vastaan kirkon ovella, minkä jälkeen morsiuspari saatettiin kirkkoon, missä suoritettiin vihkiminen… Lehti kuvasi vielä heinäkuussa kahdessa numerossa tapahtumapäiviä. Kirkollisen vihkimisen suoritti Kuopion kr.kat. Väkeä kisaesityksessä on ollut Savosta, Itä-Suomesta ja Keski-Suomesta. Siinä kuvataan muun muassa vihille tuloa: Korskuvat hevoset tuotiin jälleen portaiden eteen ja väki nousi rajakarjalaisiin kärreihin ja silloin lähdettiin. Mukana perinnettä ja Karjalan ikävää Laatokka-lehti kirjoittaa seikkaperäisen kuvauksen häistä pian häiden jälkeen. Kun tämä meno oli suoritettu pääsi kulkue kirkkoon. Myös Nadja Pärnänen mainitaan lehtijutussa. Lahjoittajia mainitaan myös ohjelmalehtisessä. JAAKKO JULKUNEN, MUSEOVIRASTO, JOKA JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO, JAAKKO JULKUSEN KOKOELMA HÄIDEN OSAT MORSIAMEN KODISSA > Morsiamen herätys > Morsiamen sukulaiset tulevat > Ottajat tulevat > Teenjuonti > Naimakaupan vahvistus > Tyttöjen pöytä > Anteeksi pyynti > Nauhat poistetaan tukasta > Morsiamen pukeminen > Morsian luovutetaan sulhaselle > Lähtöateria > Siunauksen pyynti vanhemmilta > Ottajat kiertävät morsiamen kera pöytää > Lähdetään vihille Rajakarjalaisten häiden ohjelmalehtinen (Kuopio 1949) 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 105 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 105 30.5.2023 18.13.03 30.5.2023 18.13.03. Ajettiin värikkäänä kulkueena Väinölänniemen halki ja kaupungin ympäri... Itkuvirsiä on virsitellyt Martta Kähmi. Liikuttava on tietää, että sankariristin juurelle laskettiin korpiselkäläisten nuorten rajalta tuoma havuseppele, jonka ikivihreät oksat oli taitettu aivan rajanpinnasta, kuin meidän karjalaisten kotikuusista… Nykyaikaisten, ulkolaisten terassien villitessä maamme nuorison, oli erittäin miellyttävä näky, kun salmilaiset, suojärveläiset, impilahtelaiset, suistamolaiset, soanlahtelaiset, sortavalalaiset ym. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 105 . karjalaiset nuoret monisatapäisenä värikVuoden 1973 karjalaisia häitä vietettiin Tuupovaaran Saarivaarassa kahtena peräkkäisenä päivänä. Mutta kirkon lähellä heitä kohtasi este, sillä miehet olivat asettaneet heidän eteensä aidan ja ”viinoa” kuului huuto. Lauantaina on tehty myös kunniakäynti sankarihaudoille. Osallistumisintoa on ollut eri puolilta, muun muassa ajoneuvot on tuotu Ilomantsista
Mukana oli kovaääniset, jotta laajalle rinteeseen hajaantunut katsojajoukko kuulisi esityksen. Lehtitiedon mukaan Kuopion häät filmattiin. Jokainen mukana ollut muistelee aitosalmilaista esiintymistä, tapojen sujuvuutta ja runsautta sekä herkkyyttä. Ainakin vuonna 1952 häät Salmin tapojen mukana on pidetty Helsingissä. Nyt vain kyselemme: kuka on v. Häät haluttiin muuallekin Kuopion jälkeen häät tulivat Joensuuhun ja Helsinkiin. Vuosi 1950 Joensuussa liittyy Kuopioon. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 106 käänä tanhujoukkueena marssivat keskelle kenttää esittäen hyvin harjoitettuja, vanhoja rajakarjalaisia kansantansseja innolla… Mainitsen tässä vain »Suojärven kadrillin», joka Riku Kuikan viime kesänä Lieksassa suojärveläisiltä muistiin kirjoittamana oli nyt ensiesitys. Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liiton ohjaajana Samppa Uimonen kiersi noihin aikoihin innostamassa nuorisoseuroja ohjelmallisessa toiminnassa ympäri Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Keski-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan. – Neljä kertaa ehdittiin pitää häät. Alkuun vihittiin myös ulkoilmatsasouna ja perinnetalo, vihkijänä rovasti Erkki Piiroinen. Kokonaisuus lienee ainakin jonkin verran muuntunut. Hän oli mukana jokaisessa esityksessä. Äänellä itkua on tehnyt Anja Rastas sekä Martta Vornanen. Vihittävät parit löytyivät neljänä kesänä lähiseudulta, Saarivaarasta, Meriinahosta, Hoilolasta, Mutalahden suunnalta, Joensuusta. 1950 semtsugamorsian. Sulhastus pidettiin lauantain puolella ja sunnuntaina seurasi häitä vielä kolme osaa. Vihkivänä pappina on ollut Hannu Loima ja diakonina Olavi Lehmuskoski, vuoden 1975 häissä pastori Martti Päivinen. Seremonioissa on esiintynyt 80 henkeä. Arja Miinalainen toimi 55 vuotta Saarivaaran Nuorisoseura Sarastuksen sihteerinä ja oli mukana Saarivaarassa 1970-luvulla järjestetyissä rajakarjalaisissa häissä. Ainakin vuoden 1973 tiedoissa häät ovat ajoittuneet oheisohjelmineen kahdelle päivälle. Arjan rooli oli morsiamen sisaren rooli. Vuoden 1973 tapahtuman suojelijaksi on tullut maaherra Esa Timonen. Sulhastusosuuden kirjoittajaksi mainitaan lieksalainen Sanni Kuokkanen, joka on laatinut sulhastuksen suojärveläisen tavan mukaan. On myös toivottu, että tällaiset todelliset häät järjestettäisiin vuosittain. Saarivaaran helteiset häät Arja Miinalainen oli mukana 1970-luvulla Tuupovaaran, nykyisin Joensuuhun kuuluvan Tynkä-Korpiselän Saarivaarassa järjestetyissä karjalaisissa häissä. Kenen karjalaisen neidon päähän saamme kiinnittää arvokkaan karjalaisen hääkorun, joka yhdistäisi hänet menneiden maamojemme henkiseen ilmapiiriin. Mukana on ollut myös Kuopion karjalaisia tanhuajia, pelimanneja Enosta sekä laulajia Ilomantsista. Kulkupelit parkkeerattiin pellolle, ja yleensä oli heinäkuinen hellepäivä. – Väkeä oli paikalla paljon katsomassa, lähistöltä, ympäri Pohjois-Karjalaa, Ilomantsista ja Värtsilästä. päivänä kokoontuu jälleen ilosaarellinen kansanpaljous häätapojamme katsomaan. Morsiamen vanhempina esiintyivät Anja ja Ensio Muranen. Mukana on ollut myös Akuliina Martiskainen laulamassa ja kehräämässä. KUVA: LEA TAJAKKA 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 106 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 106 30.5.2023 18.13.03 30.5.2023 18.13.03. Hääkipinä jäi elämään. Kesäkuun 25. Järjestäjänä Saarivaaran häille toimi Saarivaaran Nuorisoseura Sarastus ja avioparin vihkimistä toimittamassa oli Ilomantsin ortodoksinen seurakunta. Ohjelmassa on arvioitu katsomoon mahtuvan 5000 henkeä. Vuoden 1950 Laatokassa kerrotaan, kuinka Riku Kuikka tiedustelee kiertokirjeessä Messuhallissa 1951 huhtikuussa vietettäviin häihin morsianta ja sulhasta. Kerran vihittävänä oli Arjan serkkutyttö. Saarivaaran häissä vihittiin avioliittoon aina oikea hääpari. Mukana oli useita kohtauksia ja kokonaisuus on kestänyt useita tunteja. Itkuja itkevä Martta sekä Muraset puhuivat rajakarjalaista puheenpartta, kertoo Miinalainen. Huhtikuussa on saatu tieto, että hääjuhla on päätetty järjestää Joensuussa. Juhlakokonaisuus tehtiin lähtökohtaisesti koko kylän voimin. Oli tarkoitus vielä edelleen, mutta Ensio kuoli ja sitten tämä jäi. – Tapahtumia selostavat osuudet olivat niissä esityksissä suomeksi, mutta oli myös karjalankielisiä osuuksia. Myöhemmin tuona syksynä on järjestetty esitys ainakin Kiuruvedellä, jossa on esitetty elokuvaa Kalevalan mailta (1935) sekä Kuopiossa filmatut häät. Viimekesäinen hääjuhlamme oli täysosuma, sanovat asiantuntijat. Aurinko paistoi helakasti rinteeseen. Kyseessä on tiettävästi Samppa Uimosen dramatisoima ja sovittama versio Riku Kuikan varhaisemmasta hääesityksestä
Riikonen muistaa, että näiden lisäksi Kalervo Eskelinen valmisti esityksen ilomantsilaisille vuonna 1957. Rajakarjalaisen kansantanssin pioneeri Rauni Riikonen oli kantanut suunnitelmaa lauluhäistä, jotka Riku Kuikka oli ohjannut Joensuussa 1950. – Kalervo ei ollut pitkään siinä asiassa. – Rooleissa oli mukana vanhempiakin ihmisiä, kuten pitojen laittajat, morsiamen pukijat… Sakari oli morsiamen isänä. – Niittylahden kansanopistolla kun tanhuttiinkin ja Riku Kuikka oli ohjaajana, niin hyvä, kun sovittiin saliin. Mukana häätapahtumassa oli kaksi tai kolme hevosta ja morsian tuotiin kieseillä vihittäväksi ja kieseillä ajettiin pois. Keskusteemaksi Rauni suunnitteli morsiamen noutoa miehelään mahdollisimman tarkasti aitojen häiden mukaan. Näyttämö sijoittui myllylle menevään rinteeseen. Rauni Riikonen muistelee juhannusaattona Ilosaaressa pidettyjä häitä, laulurinteellä pidettyjä sekä Kaustiselle matkanneita häitä. Ohjaajana toimi Kaisa Lampinen. Seurakunnalta saatiin pöytiä ja niistä alttari. Ensio Muranen mietti kaikki nämä asiat. – Häät rakennettiin vahvasti perinteen pohjalta, mitä oli löydetty Karjalasta. Lisäksi on pidetty vienankarjalaisia häitä, ainakin kostamuslaisen kansanperinneryhmän toteuttama vienankarjalaiset häät Kajaanissa. Tanssit olivat aitoja, muun muassa Suojärven katrilli kokonaan. 1952 Helsingissä, valok. Esiintyjät kokoontuivat vähintään kerran kuussa koko viikonlopun kestäviin harjoituksiin Lampisen ohjaukseen. Esityspäivänä juhannusaattona lämpötila kohosi 28 asteeseen. Museoviraston kuvista löytyy kuva hieman myöhemmin pidetyistä häistä Ilomantsissa. Tsasouna oli myös vastaavanlainen. Häiden aineistona käytettiin Lyyli Homeen ja Riku Kuikan muistiinpanoja sekä perinnearkistoon tallennettua filmimateriaalia aidoista häistä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 107 Lehtitiedoissa kerrotaan yleisöä olleen vuonna 1974 noin tuhat henkeä, ”vähän vähemmän kuin viime vuonna”, ja vuonna 1975 toista tuhatta tai jopa kaksi tuhatta henkeä. – Mukana aito ruisleipä. Kalervon teksti oli pidetty, muistelee Kyyrönen. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 107 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 107 30.5.2023 18.13.03 30.5.2023 18.13.03. Suunnitelmia on ollut myös Heinolassa 1960. Rauni pitää tärkeänä sitä, että Lampinen ymmärsi hyvin myös harrastajanäyttelijöitä. – Harjoittelu oli hauskaa, aloiteltiin koululla ja sitten pidettiin harjoituksia seurantalollakin ja lopulta keväällä näyttämöllä. Hän oli esitysten aikaan iältään alle 30-vuotias. Sivosen ottamassa kuvassa on häänäytelmän esiintyjiä Runonlaulajan pirtin edustalla. Innostus oli suurta. – Kaustisella oli ensin pohjalaiset häät, sitten rajakarjalaiset. Rauni Riikonen muistelee oman hääesityksensä vuosikymmentä, 1980-lukua. Riikosten esitys oli kokonaan karjalan kielellä. Toiminnanohjaaja toi tarvittavia peruukkeja ja vaatteita. Muita sotien jälkeisten vuosikymmenten esille pantuja karjalaisia häämenoja löytyy ainakin Karjalaiset kruunuhäät Lappeenrannassa 1965. Kuikka esiintyi morsiamen kummitätinä. Pekka Kyytinen KSS Kuvat III/52. Martta Kuikka tuli meille itkijäksi. Todennäköisesti siihen oli keräilty aineksia muista lähteistä, muistelee Olavi Kyyrönen. Joensuunkin häät vetivät mukaan kiinnostunutta yleisöä paljon. Vastaanotto oli silloin kiitollista. Meitä oli ainakin sata innokasta tanhuajaa siellä. Mukana oli kaikki alkuperäiset asiat, esimerkiksi katrillia tanssittiin niin kuin perinne on – ei nykyajan juttuja ollenkaan. Rauni ja Sakari Riikonen sekä pohjoiskarjalaiset nuorisoseurat, keskusseura ja kansantanssiryhmä Motora ryhtyivät suurhankkeeseen. Esitimme kohtauksen, jossa morsian noudetaan kotoa. pdf * Karjalan Sivistysseura, Sampo-tietokanta * Riku Kuikan ohjaama hääkuvaelma Salmin tapojen mukaan v. Samppa Uimonen toi Joensuun teatterilta tarvikkeita. Lauluhäihin tarvittiin monenlaisia taitajia, alkaen harrastajanäyttelijöistä. – Oli tarkoitus tehdä myöhemmin loppuosakin, mutta siihen emme enää yltäneet. Myöhemmin häät on pidetty myös Kuhmossa. – Itkijä meidän piti löytää. Rauni Riikonen ohjasi tanssit, Motoran pelimannit hoitivat musiikin. Rauni oli itse nähnyt lapsena Suistamolla häämenoja. Feresit oli kaikilla, miehillä mustat housut ja liivit. Olihan se pienessä kylässä iso ruljanssi, mutta hauskaa oli, sanoo Miinalainen. Runonlaulajan pirtti on jo olemassa, joten kuvan täytyy olla vuoden 1964 jälkeen otettu. Riikosilla oli oma, mainituista aineksista. – Ilomantsissa oli vihittävänä oikea hääpari. Rauni ja Sakari Riikonen ja 80-luku Joensuussa Kolmas versio rajakarjalaisista häistä nähtiin 1980-luvulla Joensuussa. Käsikirjoituksesta eri versioita Eri vuosikymmenien häitä seuranneet arvioivat, että kyseessä on ollut eri käsikirjoituksia. – Kuuluttiin Laatokan Karjalan Nuorisoseuroihin. – Siihen purettiin Öllölästä vanha Mujusen hirsitalo. Erkki A. – Esitys tuli oikein kuuluisaksikin. Rauni Riikosen puku oli vielä siellä lainassa. – Ei sotkettu suomalaisia juttuja, kuten lauluja, mukaan. Joensuun häitä pidettiin useampaan otteeseen. Tuottajina toimivat Sakari Riikonen ja Markku Sivonen. Ensio mietti nämä ja Anja puolestaan etsi morsiamet. Riku Kuikan Kuopion ajan käsikirjoitus on toiminut pohjana myöhemmin, kun Samppa Uimonen on muokannut oman versionsa Saarivaaraa varten. Ennen sotia vastaavanlaisia häätapahtumia on myös pidetty joskus. Pääsyliput ovat tuolloin päässeet välillä loppumaan. Käsikirjoitus oli joka tapauksessa erilainen kuin Riku Kuikalla. LEA TAJAKKA Lähteitä * Sisämaa-Laatokka 2.6.1949 * Laatokka 23.6.1949 * Laatokka 26.6.1949 * Laatokka 28.6.1949 * Laatokka 9.7.1949 * Laatokka 10.7.1949 * Laatokka 12.10.1949 * Laatokka 13.11.1949 * Laatokka 25.1.1950 * Laatokka 26.1.1950 * Laatokka 9.4.1950 * Laatokka 11.8.1950 * Laatokka 8.3.1951 * Pogostan Sanomat 27.6.1974 * Helsingin Sanomat 9.7.1973 * Pogostan Sanomat 12.7.1973 * Karjalan Maa 12.6.1973 * Pogostan Sanomat 10.7.1975 * Savon Sanomat 15.7.1975 * Tellervo Riikonen: Kulttuurin kylväjät * Wanhat Rajakarjalaiset häät 1949, esite * https://digi.kirjastot.fi/files/ original/5e99134e5fdeb5a5d2a4331d70ebc381. Näyttämön muodosti seinät ja lattia. Tapahtumaan saatiin mukaan kaksi hevosta
SKS ei järjestä keruita yksin; mukana on usein lisätietoa kaipaava toimija, joka on tehnyt aloitteen keruun järjestämisestä. Keruuvastauksien pohjalta on syntynyt vuosikymmenten aikana tietokirjoja, artikkeleja ja väitöskirjoja. Esimerkiksi keskustelu Kalevalan karjalaisuudesta on osa tätä tarvetta, Timonen muotoilee tilanteen. Evakkokaskut ja karjalaishuumori ovat olleet keruukohteena usein myös jälkeen päin. Jukka Timonen tähdentää, että ne ovat kirjoittamisen tueksi, mutta niitä ei tule ottaa rajoitteina, ja jos niissä on asioita, jotka eivät ole omakohtaisesti tärkeitä, ne voi hyvällä omallatunnolla ohittaa. Juuri nyt karjalaisuutta pohditaan suhteessa venäläisyyteen ja suomalaisuuteen. ”Karjala ja karjalaisuus ovat tarvinneet määrittelyä yhä uudelleen” – Karjala ja karjalaisuus ovat tarvinneet määrittelyä muuttuvina aikoina, Timonen selittää keruiden määrää. Kyselyyn voi vastata omin sanoin sekä verkossa että kirjeitse. Menetetty kotiseutu ja siirtoväen asuttaminen ovat luonnollisesti olleet mullistavia tapahtumia, jotka ovat luoneet määrittelylle tarvetta. N yt käynnissä oleva keruu ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) eri yhteistyökumppaneidensa kanssa kerää karjalaisuuteen liittyviä aineistoja. – Identiteettipohdiskelun tarve on suuri. Määräajan jälkeen aineisto on vapaa kenen tahansa käyttöön. SKS:n keruuarkisto kertoo, että esimerkiksi Karjalan Sivistysseura on kerännyt vuosina 1993–1994 tietoa aiheesta ”Minun karjalaiset juureni” ja vuonna 1996 keruukohteena oli Itä-Karjalasta vuosien 1917–1944 välillä paenneiden ihmisten elämäntarinat. PIA PAANANEN Karjalaisuuksien jäljillä -kyselyn avulla selvitetään, millaisia erilaisia kokemuksia karjalaisuudesta tai karjalaisuuksista ihmisillä nykyään on. Timonen näkee Joensuun toimipisteen arkistotutkijana, miten monien eri alojen opiskelijat käyttävät keruuaineistoja lähteinä ja aineistoina omissa opinnäytetöissään. – Karjala-aiheisten keruiden kohdalla olemme tehneet yhteistyötä eri karjalaisjärjestöjen kanssa. Tarvetta identiteettija osallisuuspohdinnalle Ensimmäisten SKS:n arkistoitujen karjalakeruiden kohteena olivat evakkokaskut, joita Suomen Kuvalehti keräsi jo vuonna 1947. KUVA: HANNA TUOMIVAARA 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 108 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 108 30.5.2023 18.13.04 30.5.2023 18.13.04. Jokainen keruuvastaus tallennetaan osaksi kansakunnan muistia. Vuonna 2019 Karjalan Sivistysseura teki aloitteen ”Karjalaisuus 2000-luvulla” -muistitietokeruusta. – Vastaukset tallennetaan SKS:n arkistoon täydentämään olemassa olevia aineistoja. Jotain erityistä, yhä uuteen tiedonhankintaan ja toistuvaan uudelleenarviointiin pakottavaa karjalaisuudessa on myös vuonna 2023. – Arkistointi takaa sen, että aineisto on myös tulevaisuudessa tutkijoiden käytettävänä. Myöhemmin on kerätty evakkomatkamuistoja, juhlaperinnettä, tapakulttuuria ja karjalaismuistoja, joiden laadun muistelija on saanut määritellä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 108 Karjalan Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräävät tietoa karjalaisuudesta. 1980-luvulta lähtien kiinnostus kohdistui elämäkertoihin ja sen jälkeen karjalaisuutta on lähestytty muun muassa identiteettikäsitteen kautta. Vastauksessa voi kirjoittaa auki omaa karjalaisuuttaan. – Jokaisen oma kokemus karjalaisuudesta on arvokas. Usein keruuta järjestämässä ollut yhteistyökumppanimme varaa tietyn ajan aineiston läpikäymiseen ja hyödyntämiseen omiin tarkoituksiinsa. Arkistoissa tieto säilyy ikuisesti Keruuohjeistuksessa on apukysymyksiä. Ne ovat halunneet saada lisätietoa heitä lähellä olevista teemoista, Timonen kertoo. Kuvan nimi on Kukkia Terijoella 2010. – Vuosikymmenten varrella on kerätty eri näkökulmista ja tarpeista lähtien aineistoja, joita tutkijat edelleen hyödyntävät, kertoo arkistotutkija FT Jukka Timonen SKS:n Joensuun toimipisteestä
> Lähetä kirjoituksesi 15.8.2023 mennessä nettilomakkeella: finlit.fi/fi/ arkisto/vastaa-keruisiin/karjalaisuuksienjaljilla tai postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Joensuun toimipiste, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu. – Jos vastauksia tulee runsaasti, niin sitten arvioimme tilannetta uudelleen, ja mietimme voisiko niistä koota ja toimittaa esimerkiksi julkaisun, Örn kertoo. 020 131 240, keruu@finlit.fi Kanteleellekin on toisinaan käyttöä SKS:n arkistossa, vaikka tietokone onkin Jukka Timosen tärkein työkalu. Voit kirjoittaa karjalaksi tai suomeksi ja lähettää myös muuta aineistoa, kuten kuvia, äänitteitä, videoita, muistelutekstejä ja haastatteluita. > Lisätietoja: SKS:n arkisto, p. Örn jatkaa toisena varapuheenjohtajana. Kysely laajeni, kun sitä suunniteltiin yhdessä keruusta vastaavan SKS:n kanssa, ja kotiseututyön rinnalle tuli muitakin ajankohtaisia aiheita, Örn kertoo. PIA PAANANEN Outi Örn toimi Karjalan Liiton liittohallituksen puheenjohtajana vuosina 2020–2023. Huhtikuussa 2023 liittokokous valitsi puheenjohtajaksi Martti Taljan. Tämän kaiken tiedon talteen saaminen tuntui tärkeältä, ja juhlapuhe sisälsi nyt menossa olevan Karjalakeruun idean. KUVA: OUTI ÖRNIN KOTIALBUMI ”Karjala ja karjalaisuus ovat tarvinneet määrittelyä yhä uudelleen” Kotiseututyö tuli juhlapuheen teemasta keruuaiheeksi KARJALAISUUKSIEN JÄLJILLÄ MUISTITIETOKERUU 15.3.–15.8.2023 > Kirjoita karjalaisuuteen liittyvistä kokemuksista ja käsityksistä vapaasti ja omalla tyylilläsi. – Nyt on juuri sopiva aika kerätä talteen kotiseututyötä tehneiden aktiivien muistot ja saada ne talteen arkistoon tulevaisuuden varalle. Keruuvastausten käytöstä ei Karjalan Liitolla tällä hetkellä ole täsmällistä suunnitelmaa; muistitiedon kerääminen ja tallentaminen arkistoon on ensisijainen tavoite. > Merkitse kuoreen tunnus ”Karjala” liitä mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteysja taustatiedot. KUVA: PIA PAANANEN 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 109 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 109 30.5.2023 18.13.05 30.5.2023 18.13.05. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 109 Kun Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Outi Örn piti Karjalaisten kesäjuhlassa Raumalla menneenä kesänä juhlapuhetta, yksi puheen teemoista oli kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana menetetyn Karjalan alueella tehty kotiseututyö. – Korona ja sen jälkeen Ukrainan tilanne hiljensivät kotiseututyön kokonaan, ja on hyvin epäselvää, koska sinne voidaan mennä seuraavan kerran, Örn taustoittaa puhelinhaastattelussa. Menetetyn Karjalan alueelle on tehty kivijalkamatkoja kotipaikoille, mutta paljon on tehty myös talkootyötä muun muassa luostareissa, kirkoissa ja hautausmailla
Joissakin niistä on nähtävissä Vuonnisen vanhan tsasounan ääriviivat. kipsin ja ohuen bamburuo’on, myöhemmin pronssin, lasin, silikonin, lentokonevanerin ja sorvatun puun kanssa. Materiaali sinänsä ei ollut hänelle tärkeä. Vuonna 1925 vääpeli Ville Hirsso avioitui Maria (Maiju) Maurasen kanssa, joka oli aloittanut opiskelun opettajaksi Repolan seminaarissa, mutta vallankumouksen jälkeen jatkanut opintoja Sortavalassa. ”Satun kuulumaan runonlaulajien sukuun.” Vaassila Kieleväinen, tunnettu runolaulaja ja tietäjä, oli Aihan esi-isä, jonka Elias Lönnrot oli tavannut vuonna Sakari Hirsso menehtyi joulun alla kotonaan Helsingissä kolme viikkoa ennen 80-vuotispäiväänsä. Hän oli TUONILMAISIIN Kuvanveistäjä Martti Aihan muisto elää aina Vaassilan kivessä Luottopelaaja Sakari Hirsso on poissa Martti Aihan laatimaan Vaassilan muistokiveen on upotettu 285 lasilevyä. Hän opiskeli Helsingin Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1970–1972. Perhe muutti Halmstadiin Ruotsiin Martin ollessa pikkupoika. Aihan töiden materiaalit olivat moninaiset. Yksi tunnetuimmista teoksista on suurikokoinen, mustaksi maalattu alumiiniveistos Rumba vuodelta 1992, joka sijaitsee Helsingin Ruoholahdessa. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 110 Pudasjärvellä vuonna 1952 syntynyt Martti Aiha menehtyi äkillisesti ja yllättäen toukokuun viidentenä päivänä. KUVA: RITVA RAJANDER-JUUSTI 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 110 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 110 30.5.2023 18.13.05 30.5.2023 18.13.05. Aiha löysi Taideteollisen iltakoulun ja alkoi tehdä töitä taiteilijoiden apulaisena. Martti tuli ensimmäistä kertaa käymään Helsingissä nuorukaisena eikä palannut, vaikka perhe jäi Ruotsiin. Suomen itsenäistyessä suvut hajosivat siten, että suuri osa kummankin puolison omaisista jäi Neuvosto-Venäjän puolelle. ”Olen kiinnostunut sisällöstä, en lähde liikkeelle materiaalista.” Parikymmentä vuotta sitten Helsingin Sanomissa julkaistussa haastattelussa Martti Aiha kertoi julkisista teoksistaan, joiden joukossa yksi salaperäisimmistä on Vaassilan kivi Vienan Karjalassa. ”Kohtalaisen hyvänä käsistään” ja metallialan ammattikoulun käyneenä hänestä tuli taiteilija ”vahingossa”. Sakari sai kotoaan vahvan karjalaisen identiteetin, hänen isänsä oli lähtöisin Uhtualta ja äitinsä Repolan Tuulivaaran kylästä. Vuonna 1976 hän oli jo mukana nostamassa Karjalan Sivistysseuran joukkueen A-sarjaan Karjalan Liiton mestaruuskilpailuissa, silloin kun mukana oli kymmenittäin joukkueita. Pian hänet tapasi Seurasaaren kyykkäkentältä useana päivänä viikossa. VIELÄ MYÖHEMMINKIN hän pelaili Seurasaaressa, mutta ei enää osallistunut isompiin kisoihin. Ennen taiteelleen leimallisia puuleikkaustöitä Aiha oli työskennellyt mm. Martti Aiha on tunnustettu ja arvostettu kuvanveistäjä, joka on tehnyt urallaan muun muassa useita lukuisia julkisia veistoksia. Hän osallistui aktiivisesti myös valtakunnallisten kyykkäkilpailujen henkilökohtaisiin peleihin ja joukkuepeleihin Karjalan Sivistysseuran joukkueen vakiopelaajana vuoteen 2014 asti. Hän oli syntynyt 13.1.1942 Sippolassa. Harrastuksekseen hän löysi kyykkäpelin ja hänet merkittiin Helsingissä kyykkäkerhon pelaajaluetteloon vuonna 1969. Sakari menetti isänsä jo vuonna 1946 ja jäi vanhempiensa ainoaksi lapseksi. Vuodesta 1951 alkaen säännöllisesti pelatun Seurasaaren perinteisen joukkuekilpailun kunniasauvaan kiinnitetyistä nimilaatoista hänen nimensä löytyy ensimmäisen kerran vuonna 1977 ja viimeinen kiinnitys tuli 2014. Hänen mukaansa teoksen nimi muun muassa viittaa vilkasliikenteisten katujen risteyksessä ”rumbaavaan” liikenteeseen. Isä Ville Hirsso (aiemmin Filipp Gerasimovits Afanasjev) oli mukana Uhtuan seudun kansalaiskokouksessa 1918 ja osallistui Karjalan vapautustaisteluihin suojeluskunnan päällikkönä. Kyykkäkentän lisäksi Sakarin tapasi säännöllisesti ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksista ja muista tilaisuuksista. Syntyi päätös ryhtyä kuvanveistäjäksi. Hän joutui punaisten pidättämäksi, mutta pääsi pakenemaan ja tuli Suomeen pakolaisena 1922. Suomen Taideakatemian ovet avautuivat vuonna 1972
Tverissä on painettu starinat Kuz’mi??a (2004), Stuanovoine (2012), Miun paginat kyläläzih näh (2019). Taivaškuningahuš i igähine muisto! LJUDMILA GROMOVA TUONILMAISIIN 1833 Vuokkiniemen Vuonnisessa. Muutettuaan pois Helsingistä Martti Aiha asui ja työskenteli Fiskarsissa. PEKKA PAMILO Sakari Hirsso oli vannoutunut kyykänpelaaja. KUVA: MARTTI MALINEN myös yli 30 vuoden ajan uskollisesti mukana itsenäisyyspäivän kunniavartiossa Helsingin ortodoksisella hautausmaalla. Pensillä hiän läksi v. Balakirev Stuanun kylässä vuonna 2006. Nikolai Mihailovi. Balakirev omanke naizenke Galinanke tuli tuaton kodih Stuanun kyläh. Starinat on kirjutettu hyvällä karielan kielellä. Lugija tiijuštau karielazin taboih näh: kuin karielazet ruattih, kuin yheššä pandih olutta Medvedi??a-joven rannalla pruazniekakši kuin kalaššettih. Vaassilan kivi on ensimmäinen runolaulajien muistomerkki, joka Sivistysseuran aloitteesta pystytettiin Kalevalan laulumaille. Jääkaudelta peräisin oleva vierinkivi on ainutlaatuinen muistomerkki, johon on upotettu syvänsinisiä, pyöreitä lasilevyjä, kaikkiaan 285 kappaletta. Lopettahuoh školan v. šyndy 30 šulakuuda vuodena 1935 vanhašša karielazešša kyläššä Stuanušša. Ainoa keino päästä muistomerkille on venekyyti. Hänet palkittiin uransa aikana muun muassa Pro Finlandialla vuonna 1992 ja pohjoismaisille taiteilijoille jaettavalla Prinssi Eugen -mitalilla vuonna 2013. NIKOLAI MIHAILOVI. Balakirevua, ristikanžua, kumbane eli pitän elännän, šua??i omua randua, omua perehtä, omua rahvašta i omua kieldä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 111 Tverinkarielane kirjailija Nikolai Mihailovi. šanelou kylän eländäh näh, kyläläzih näh. Kyykänpelaajat jäävät kaipaamaan aina rauhallista ja hyväntahtoista Sakaria. EEVA-KAISA LINNA Nikolai Mihailovi. Omah sluužibah näh hiän šaneli kniigašša Neuvostoliiton sukellusveneen muistiinpanot (2012). KUVA: SAKARI HIRSSON KOTIALBUMI 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 111 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 111 30.5.2023 18.13.06 30.5.2023 18.13.06. Muistomerkki nimettiin Vaassilan kiveksi, mutta se on omistettu kaikille Vienan Karjalan runolaulajille. Kaikissa omissah starinoissa Nikolai Mihailovi. Ketut ja karhut näkevät sen, ei monikaan ihminen.” Kivelle pääseminen ei ole ihan yksinkertainen asia, muistomerkki sijaitsee hiukan syrjässä Vuonnisen kylän laidalla. ”Siellä se elää omaa elämäänsä pusikossa. Enämmän hiän kirjutti omalla karielan kielellä, tahto jättiä kieli nuoremmilla pokonoilla. Aihaa pyydettiin tekemään kiveen muistolaatta, mutta hän päätti muuttaa koko kiven veistokseksi. moni vuotta oli kylän vanhembana, pidi äijän huolda omašta kyläštä. Sukututkijoiden mukaan Aihalla on suora isälinja Vaassilaan. Balakirev (30.04.1935– 27.03.2023), kallis’ tverinkarielazilla ristikanža, merikapitana. Balakirev Igävä viesti tuli Tverin mualda Stuanun kyläštä. 1986 ykkösluokan merikapitanana. Händä hyvin tietäh omalla mualla, Karielan Tažavallašša i Šuomešša karielazena lahjakkahana kniigoida kirjuttajana. Rubiemma muistamah Nikolai Mihailovi. Martti Aihan isä oli Kuusamossa 1922 syntynyt Väinö Matias Kieleväinen, joka myöhemmin käytti nimeä Aiha. Rahvaš šuattih händä, annettih hänellä arvonimen ”Stuanun kylän kunnia-asukas”. 27 keviäkuuda 87 vuodihizena kuoli Nikolai Mihailovi. Vuonna 1995 Kalevalaseura ja Karjalan Sivistysseura pystyttivät muistokiven lähelle sitä paikkaa, jossa Vaassilan pirtti on ollut. Kyläššä hiän rubei kirjuttamah prozua. Vaassilan pihassa Vuonnisessa oli iso siirtolohkare. 1952 aloitti opaššunnan Rigan linnašša merivoimien školašša, kumbazen jälgeh sluuži podvodnoilla lodkalla (sukellusvenehellä) Tyynellä valdamerellä
Samalla ne ovat eräänlainen lokikirja Mäkisen Karjala-tietouden karttumisesta. Ajatukset purkautuivat teksteiksi, jotka julkaistiin Karjalan Sivistysseuran ajankohtaiskanavalla, Uutis?upussa jo kesän 2022 mittaan. Joskus kirjoittaja joutuu myös toteamaan, etteivät kuluneet vuodet ole tuoneet edistystä: [ … ] yli sata vuotta myöhemmin olemme edelleen tilanteessa, jossa karjalankielisten on vaikea saada opetusta omalla kielellään. Mäkisen esiin nostamat arkistolöydöt ovat keskenään ilahduttavan erilaisia ja johdattaneet kirjoittajan pohtimaan karjalaisuuteen liittyviä kysymyksiä tuoreista näkökulmista. Sampo elää ja täydentyy edelleen. Arkiston yllättävän monipuoliset aineistot herättivät Mäkisen mielessä mietteitä ja kysymyksiä. Sammon etusivulle johtava vanha nettiosoite toimii edelleen. Uusi Sampo on vielä käyttöönottovaiheessa, joten virhetoimintoja voi tulla esiin. Nyt nuo blogitekstit ovat saatavilla myös yhteen koottuina, kirjamuodossa. Sen myötä syntyneet blogitekstit valaisevat helposti lähestyttävällä tavalla Karjalan historiaa, kieltä ja kulttuuria sekä Karjalan Sivistysseuran historiaa. Uutuutena on etusivulla Valokuvat-painike, josta voi selata eri kokoelmissa olevaa noin 2300 valokuvaa. Uudistus oli välttämätön palvelun teknisen alustan vanhenemisen takia. Hakua voi myös rajata aineistojen kohdistustietojen ja kohdevuosien mukaan. Tallennettua aineistoa voi tuttuun tapaan selata aineistojen kohdistustietojen (henkilöt, suvut, paikat, asiasanat) mukaan. Kellastuneet paperit sekä jyhkeät mapit ja kortistot näyttivät varmasti nuoren opiskelijan silmissä melko kuivilta seuralaisilta, varsinkin kun ikkunan takana viheriöi kesä. Sammon rakenteen muutoksen takia Sampo-tietokanta uudistuu mahdollisesti tallentamanne linkit suoraan vanhan Sammon sisältöihin eivät enää toimi. Mäkisen harjoittelujaksoon ajoittui aivan erityinen, historiallinen tapaus: vienankarjalaissyntyisen kirjailijan Löytöjä elämästä arkistojen takana KSS:n ylläpitämään Sampo-tietokantapalveluun on kuluneen talven aikana toteutettu mittava uudistus. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 112 Helsingin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta pääaineenaan sekä viroa ja kotimaista kirjallisuutta sivuaineinaan opiskeleva Marie Mäkinen työskenteli kesällä 2022 Karjalan Sivistysseuran toimistolla korkeakouluharjoittelijana. Muun muassa Sukututkimukset on nyt jaettu tekijöiden mukaisiin kokoelmiin. Mäkinen kuitenkin sukelsi arkistoihin koko tarmollaan – myös rajusti aivastellen, koska pölyistä aineistoa oli runsaasti jopa yli sadan vuoden takaa. Kirjoittajana Mäkinen palaa herkeämättä kysymään, mitä nuo löydöt voisivat viestittää ajastaan ja aikakautensa ihmisistä. KUVA: SARA MÄKINEN 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 112 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 112 30.5.2023 16.10.31 30.5.2023 16.10.31. Suora linkki uudistuneeseen Sampoon on Sampo. Otamme mielellämme vastaan ehdotuksia uusista aineistoista. Kyseiset aineistot ovat tallella entisillä nimillä, joten aineisto täytyy hakea uudesta Sammosta ja tallentaa linkki tarvittaessa uudelleen. Sampo-tietokannan rakennetta on uudistuksen yhteydessä muutettu selkeämmäksi. -painonappien alta. Uusi jaottelu aineistoihin ja niiden alla kokoelmiin näkyy avaamalla Aineistot-välilehti. Kesän aikana hänen tärkein tehtävänsä oli järjestää seuran arkisto. Karjalaisuuden tuntoja vuosisadan takaa Harjoitteluun tullessaan Mäkinen ei tuntenut kovin syvällisesti Karjalan alueita eikä karjalaisuuden eri ulottuvuuksia. Suurin uudistus on hakutoiminnoissa. karjalansivistysseura.fi/. Niistä ja mahdollisista kehittämisideoista toivomme viestejä sähköpostilla toimisto@ karjalansivistysseura.fi. Hakusanalla tapahtuvaa hakua voi nyt kohdistaa aineistojen otsikkotietoihin, kuten vanhassa Sammossa, ja myös aineistojen sisältöön. Samalla oli tilaisuus päivittää palvelun ulkoasua ja toteuttaa eräitä käyttäjien toivomia uudistuksia. Arkistolöytöjensä kautta hän on kuitenkin tehnyt syväsukelluksen aiheeseen. PEKKA VAARA Marie Mäkisen korkeakouluharjoittelun tuotoksena syntyi kirja. Käynnistyi eräänlainen dialogi – hiukan salapoliisimainen kysely, mitä nämä paperit, kirjoitukset, kortistot ja esineet voivat kertoa aikansa elämästä ja ihmisistä. Tarkennettu haku avautuu Sammon etusivulta, josta löytyy myös hakuohjeita i ja
Niistä Mäkinen aistii vahvan pohjavirran: Miihkalille Karjala edustaa siis jotakin peruuttamattomalla tavalla kadonnutta maailmaa, ja tämän menetyksen kipu huokuu teksteistä. Seura oli arvostettu kulttuuriväen piirissä jo alkuaikoinaan, ja jäsenkortistoa käsittelevä teksti paljastaakin tuttuja nimiä: runoilija Eino Leino, kansanrunouden tutkija ja professori Kaarle Krohn, Suomen toinen naistohtori ja kansanedustaja Tekla Hultin sekä tietysti kirjailijat Ilmari Kianto, Maila Talvio, Samuli Paulaharju ja Santeri Ivalo. Teoksen visuaalisesta suunnittelusta vastaa Tatu Rouvinen. Loput äänikirjasta julkaistaan kahdessa osassa tämän vuoden aikana, ja se tulee myöhemmin saataville myös muille digitaalisille alustoille. Tärkeä osa kokonaisuutta on kirjan kuvitus, jonka avulla lukija pääsee kokemuksellisesti mukaan arkistolöytöjen maailmaan. Erityisesti kiistanalaisena persoonana ja jatkosodan jälkeisessä Suomessa kiellettynä kirjailijana tunnetun Onttoni Miihkalin (eli Mikko Karvosen, tai uudessa kotimaassaan Ruotsissa Mikael Karresandin) arkistoja järjestäessään Mäkinen pysähtyy aistimaan hyvin henkilökohtaisen aineiston, Onttoni Miihkalin itse kirjoittamien runojen sisältämiä tuntoja ja merkityksiä. Osviittana mahdollisiin lukijan omiin syväsukelluksiin Mäkinen on kirjannut jokaisen tekstin loppuun tärkeimmät lisälähteet – ei liian monia, vaan keskeisiä, matalan kynnyksen lähteitä. Läskikapinalle nimen antanut amerikansilavalaatikko ei ollut suinkaan kapinan suunnittelijoiden pöytänä Moskovassa, vaan Juuso Materon puhujankorokkeena Sallan Värriön savotalla. Laulettu Kalevala -hankkeen koollekutsuja ja tuottaja on kuhmolaissyntyinen Mari Pääkkönen. Laulettu Kalevala äänikirjana YouTubessa LAULETTU KALEVALA -äänikirjan ensimmäinen osa, 10 ensimmäistä runoa, julkaistiin YouTubessa Kalevalan päivänä, 28. Äänikirjan laulavat ja lukevat Ääniteatteri Iki-Turson taiteilijat Eila Hartikainen, Taito Hoffrén, Maari Kallberg, Ilona Korhonen, Heikki Laitinen, Anna-Kaisa Liedes ja Juha Valkeapää. helmikuuta 2023. Karjalan Heimon 3-4/2023 sivun 52 kuvatekstiin oli tullut toimitusprosessissa virhe. Härkösen piirrosten äärellä tuntee melkein hyppäävänsä aikamatkalle Karjalaan. Vuonna 2023 Iki-Turso on valittu Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Vuoden yhtyeeksi. Äänikirjassa kuullaan Elias Lönnrotin teos vuodelta 1849. Syntyjään suistamolainen Iivo Härkönen (1882–1941) toimi Karjalan Sivistysseuran ensimmäisenä sihteerinä vuosina 1906–1938, toimitti Karjalan Heimoa edeltänyttä Karjalaisten pakinoita ja jätti jälkeensä mittavat arkistoaineistot. Iki-Turso on arkaaiseen runolauluun ja kokeelliseen ääniteatteriin erikoistunut esiintyjäryhmä, joka on perustettu Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna 1999. Analyyttiseen tarkasteluun pääsevät myös kirjailija Iivo Härkösen piirrokset Karjalasta vuosilta 1897–1938. Äänikirja on osa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän äänitesarjaa. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 113 Onttoni Miihkalin (1904–1979) lapsenlapset tulivat Ruotsista saakka lahjoittamaan isoisänsä henkilökohtaisen arkiston Karjalan Sivistysseuralle. Jokainen teksti on kuin polunpää, jota voisi lähteä seuraamaan syvemmällekin omin päin. Se voisi toimia hyvänä opastuksena myös ihmisille, jotka eivät paljoa tiedä Karjalan Sivistysseurasta ja vienankarjalaisten historiasta. Huovisen sorokka ja Härkösen piirrokset Kiinnostavan osan seuran arkistoa muodostavat ei-kirjalliset aineistot, joista Mäkinen ottaa käsittelyyn runolaulaja Domna Huovisen sorokan, siis naimisissa olevan vienalaisen naisen koristeellisen päähineen, ja kolikoista kilisevän tummanpunaisen metallipurkin. KANSAN ARKISTO 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 113 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 113 30.5.2023 16.10.32 30.5.2023 16.10.32. Lauletun Kalevalan julkaistut osat löytyvät YouTubesta: youtube.com/@ laulettukalevala OIKAISU. Mäkisen pieni kirja onnistuu avaamaan Karjalan Sivistysseuran kannalta keskeisiä aiheita ja kysymyksenasetteluja. KATRI KOVASIIPI Lisää luettavaa: Marie Mäkinen keskustelee Eeva-Kaisa Linnan kanssa Karjalan Heimon 11–12/2022 Laukunkantajissa
. päivänä professori Pekka Laaksoselle myönnettiin Kalevalaseuran palkinto tunnustukseksi pitkästä elämäntyöstä muun muassa SKS:n Kansanrunousarkiston johtajana ja Kalevalaseura-säätiön hallituksen puheenjohtajana. Viikonloppupelit alkavat kello 10 ja kestävät useamman tunnin. Toiminnan laajentuessa Niemisen ja hänen vaimonsa Sirpa Niemisen vuosien ponnistelujen ansiosta Uuden Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna 1999 Kuhmoon saatiin arkkitehtuurisesti näyttävä Kalevala-keskus, Juminkeko, jonka myötä toiminta on edelleen laajentunut. Markku Niemisen tekemä työ Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin esilletuomiseksi alkoi näkyä konkreettisesti vuonna 1985 Kuhmoon perustetun kulttuurilaitoksen, Kuhmon Kulttuurikornitsan myötä. Palkinto annettiin Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahaston vuosijuhlassa Kuhmossa sunnuntaina 7. . Pekka Laaksonen on Karjalan Sivistysseuran julkaisutoimikunnan pitkäaikainen jäsen. Helsingin kyykkätoiminnasta voi kysellä myös kyykkäkerhon sihteeriltä Pekka Pamilolta (pekka.pamilo@helsinki.fi, 040 7690 294). PEKKA PAMILO Pekka Laaksoselle Kalevalaseuran palkinto n. JUMINKEON perustaja, kulttuurintutkija ja kirjailija Markku Nieminen palkittiin Elias Lönnrot -mitalilla elämäntyöstään Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin edistämiseksi. Tervetuloa katsomaan ja torstai-iltaisin myös kokeilemaan. Juminkeon mittava arkisto on saatu aikaan Markku ja Sirpa Niemisen elämäntyön tuloksena. Markku Nieminen esitteli Vienan Karjalasta keräämiään satuja ja tarinoita Tie Vienaan -symposiumissa syksyllä 2022. ja 3.8.) peli-ilta kello 18–20. KUVA JUKKA TANNINEN Markku Niemiselle palkinto elämäntyöstä n. Syyskuussa kyykkäkauden päättävä cup-finaali järjestetään 2.–3.9.2023. . Karjalan Sivistysseuran kyykkäkerho järjestää kesän aikana Helsingissä tilaisuuksia, joissa voi seurata kokeneiden harrastajien peliä ja kokeilla itse, miten peli sujuu. Pukinmäen liikuntapuistossa, Kenttätie 3, on vielä kolmena torstaina (15.6., 6.7. KALEVALANPÄIVÄNÄ helmikuun 28. MONET OVAT tiedustelleet mahdollisuutta tutustua perinteiseen karjalaiseen kyykkäpeliin, jonka opetusja kulttuuriministeriö on nimennyt Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon osana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimusta. Silloin kentällä pelataan Kyykkäliiton kilpailukalenteriin kuuluva kyykän Helsinki-cup ja järjestetään samalla kiinnostuneille mahdollisuus kokeilla peliä kokeneempien opastamana. Lähde: Juminkeko UUTISIA KARJALAISUUDESTA Kyykkäkisa. Kalevalaseuran palkintoperusteissa todetaan, että Laaksonen on edistänyt ja kehittänyt monitahoisesti perinnearkistojen ja keruiden toimintaa, luonut yhä uusia verkostoja sekä osallistunut aktiivisesti rajantakaisten runokylien tutkimushankkeisiin. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 114 n. Kyykkäliiton tapahtumakalenteri sekä eri paikkakunnilla toimivien seurojen yhteystiedot löytyvät liiton verkkosivuilta Kyykkaliitto.fi. KUVA: KATRI KOVASIIPI 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 114 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 114 30.5.2023 18.13.24 30.5.2023 18.13.24. KARJALAZET Kiinnostaako kyykkä. KESÄKUU 2023 HALLITUKSET UUTISET n. Kalevalaseuran pitkäaikaisena puheenjohtajana Laaksonen uudisti merkittävällä tavalla säätiön toimintaa. toukokuuta. Niiden yhteydessä ei ole mahdollista järjestää pelikokeiluja ulkopuolisille, mutta niissä voi seurata eri puolilta Suomea tulevien pelaajien taitoja. Palkinnon arvo on 10 000 euroa
Julkaisutoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Pekka Vaara. Useamman äidinkielen, mukaan lukien karjalan, rekisteröiminen antaa paremman kuvan siitä, mitä kaikkia kieliä Suomessa käytetään, ja helpottaa useampikielisten perheiden lasten asemaa ja erilaisten palveluiden saatavuutta. KESÄKUU 2023 HALLITUKSET UUTISET Uusia luottamustehtäviä Varapuheenjohtaja Pekka Vaara, uusi puheenjohtaja Seija Jalagin ja toiminnanjohtaja Eila Stepanova kiittivät väistyvää puheenjohtajaa Eeva-Kaisa Linnaa (oik.). KUVA: KATRI KOVASIIPI 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 115 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 115 30.5.2023 18.13.25 30.5.2023 18.13.25. Syksyn luentojen teemana on Karjala Kremlin tähtäimessä, jossa pohditaan, miten Venäjän/Neuvostoliiton valtiolliset intressit ovat vaikuttaneet Karjalan ja karjalaisten historiaan. toukokuuta hallitus valitsi uudelleen varapuheenjohtajaksi kokeneen Pekka Vaaran. Uuden strategian painopisteenä on tässä ajassa elävä karjalaisuus ja sen tukeminen. EDELLISENÄ VUONNA käynnistetty seuran strategiauudistus on loppusuoralla. Järjestäytymiskokouksessaan 24. Karjalaisuutta, Karjalan historiaa ja kulttuuria käsittelevä Studia Generalia -luentosarja käynnistyy lokakuussa. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 115 V uosikokouksen jälkeen hallitustyö on alkanut uuden puheenjohtajan Seija Jalaginin luotsaamana. SEURAN HALLITUS päätti tukea kansalaisaloitetta “Äidinkielenä monikielisyys”, joka esittää useamman äidinkielen rekisteröimistä väestötietojärjestelmään. Kevään 2024 luentosarjan teemana puolestaan on ajankohtainen kysymys nykykarjalaisuudesta ja sen moninaisista tulkinnoista. Karjalan Heimon päätoimittaja Katri Kovasiipi jatkaa toimikunnan sihteerinä ja jäseninä toimivat Senni Timonen, Eeva-Kaisa Linna, Toni Saarinen, Santeri Palviainen ja Reeta Suvanto. Hallituksen työtä valmistelee ja tukee monta toimikuntaa, joihin tuli järjestäytymisen myötä pieniä muutoksia. Uusiksi jäseniksi valittiin Reeta Suvanto ja Pekka Pamilo. Apurahaja avustustoimikunnan puheenjohtajana jatkaa Jyrki Mäkelä ja jäseninä Mari Rajamaa ja Markku Pottonen. Taloustoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Kari Homanen ja jäseniksi Outi Homanen (siht.), Pekka Vaara, rahastonhoitaja Markku Pottonen ja Seija Jalagin. Sukututkimustoimikunnan puheenjohtajana jatkaa Santeri Palviainen, jäseninä ovat Seija Jalagin (siht.), Sari Karjalainen, Sami Kallio ja Timo Rossi. Toiminnanjohtaja Eila Stepanova osallistuu kaikkien toimikuntien työhön tehtävänsä puolesta. Asiantuntijajäseneksi kutsuttiin Pekka Laaksonen
Minua viehätti se, että he halusivat olla mukana rakentamassa parempaa ja oikeudenmukaisempaa elämää vienalaisille. Eeva-Kaisa Linna ja Katri Kovasiipi pysähtyivät keskustelemaan tässä muodossaan viimeisellä Laukunkantajat-palstalla. Dorofejeff olivat molemmat syntyneet Uhtualla. EKL Tietoisuus vienalaisesta taustasta oli aina olemassa, siitä pitivät huolen isä ja kaksi hänen sisartaan, jotka olivat erittäin kiinnostuneita Vienan Karjalan asioista. Isäkin syntyi Kuusamossa, kuten minäkin. Ne ovat identiteetin rakennusaineita, eikä niistä voi koskaan puhua liikaa. On myös olennaisen tärkeää saada keskittyä asioihin, joilla on laajempaakin merkitystä. Tuo mietintä on kiinnostava ja jatkuvasti käynnissä oleva prosessi. Nyt hänellä on takanaan 11 vuotta seuran johdossa. Harmittaa, että en oppinut tuntemaan häntä. KK Olen mielenlaadultani ikuinen opiskelija ja tiedonkerääjä, kiinnostun monista eri asioista yhtä aikaa ja limittäin. EKL Tunsin Vienan Karjalaisten Liiton perustamishistorian, isovanhempieni osallistumisen siihen ja sen, kuinka alkuvuosina seuran yhdeksänjäseniseen johtokuntaan kuului jopa neljä Sofronoffia (Annan äiti oli sukujaan Sofronoff). Ei meidän perhe ollut vienalainen eikä karjalainen, tavoiltaan, henki kyllä eli. Muutaman kerran Eeva-Kaisa on yksin pohtinut mieltä askarruttavia kysymyksiä, jotka ovat liittyneet karjalan kieleen, sen elvytykseen ja karjalaisyhteisön toimintaan. Sovin paremmin lehtityöhön kuin vaikkapa tutkijaksi, koska olen liian kiinnostunut monista aloista ja asioista. Tässä työssä saan oppia laajasti ja käsitellä myös sopivasti syventyen kulloinkin käsillä olevia aiheita. Meidän perheen lapsista oli jännää, että meillä oli erilainen tausta kun kavereilla, suvussa vilisi mielenkiintoisia -off ja -eff-päätteisiä sukunimiä. Tämä on jännä juttu, ystäväni, tottunut Venäjän-kulkija, koki samoin – ja hänelle selvisi vasta vuosi matkansa jälkeen, että hänen juurensa ovat osin Vienasta. Seura ei ole itseisarvo, vain se on tärkeää, että toiminta tuottaa mahdollisimman monelle sellaisia karjalaisuuden kokemuksia – mahdollisuuden oppia karjalan kieltä, nauttia karjalaisesta kulttuurista, ymmärtää enemmän historiaa, tuntea paremmin perinteitä – että ihmiset haluavat tulla mukaan. Kielen ja kulttuurin, mukaan lukien kulttuurien historian, merkitys ihmisyydellemme on keskeistä. En elä karjalaisuuden symboleiden keskellä, mutta olen ylpeä karjalaisista juuristani. Isoisäsi Iivo Kaukoniemi (alun perin Ivan Mitrofanoff) ja isoäitisi Anna, o.s. Tiesimme, että Iivo ja Anna olivat olleet perustamassa Karjalan Sivistysseuraa, mutta sen asian ja seuran toiminnan merkitys laajuudessaan on auennut vasta aikuisiällä. Samana kesänä syntyi ajatus palstasta, jolla hän keskustelisi kiinnostavista karjalaisuuden kysymyksistä erilaisten henkilöiden kanssa. KK Monessa yhteydessä olen kuullut sinun tuovan esiin, että isoisän esimerkki ja elämäntyö ovat olleet sinulle tärkeä ohjenuora, ikään kuin velvoittavakin asia. Päätoimittaja Aila-Liisa Laurila antoi palstalle nimeksi Laukunkantajat. Miten tuo vienalainen tausta näkyi lapsuudenperheessäsi. Mikä sinut saa tekemään lehteä numerosta toiseen. Mutta tottahan kaikki karjalainen saa sydämeni läikähtämään. Äitini tapasi sanoa, että “Iivo Kaukoniemestä pitivät kaikki”. Siitähän tässä on edelleen kysymys: tuottaa hyvää mahdollisimman laajalle joukolle. Koska äitini ei ollut appeaan koskaan tavannut, täytyy tuon arvion olla jotain, minkä hän oli kylällä kuullut. Isoäitini Annan kyllä ehdin tavata. EKL Äitini juuret ovat umpikuusamolaisessa perheessä, jonka kotipaikka on ollut suvun hallussa yli 350 vuotta. Keskusteluja erilaisista teemoista on vuosien mittaan käyty lähes 70. Olen ikuisella tutkimusmatkalla, aina kun vastaan tulee jotain uutta, tartun siihen. Päätoimittajan työssä on tietysti hyvin keskeistä miettiä, mitä lehden lukijat kaipaavat ja tarvitsevat. Se saa riittää, seuran pitkäaikaiselle rahastonhoitajalle Ilmari Homaselle annettu lupaus vähintään kymmenestä vuodesta on täytetty. Kun menin ensimmäisen kerran vienalaiseen kylään, Vuokkiniemelle, paikallisten pirtteihin, minulle tuli tunne, että olen tullut kotiin, omieni joukkoon. Iivon motiivit maahanmuutolle olivat nykytermein työperäiset – hän tuli, koska tällä puolella rajaa oli paremmat mahdollisuudet elää sekä kasvattaa perhettä ja kouluttaa lapsia. KK Olet lähtöisin vienankarjalaistaustaisesta perheestä. KK Milloin sitten itse havahduit omaan vienalaisuuteesi. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 116 KESÄKUU 2023 LAUKUNKANTAJAT E eva-Kaisa Linna oli valittu Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajaksi huhtikuussa 2012. Kuinka vahvasti sinussa on elämän eri vaiheissa vaikuttanut vienankarjalainen identiteetti. En voi sanoa, että identiteettini olisi puhtaasti vienankarjalainen, en elä karjalaisuuden ympäröimänä kuten karjalaiset heimolaisemme Venäjän Karjalassa. Paikkakunnalla on pitkään ollut paljon Vienan Karjalasta tulleita, kuka mistäkin syystä muuttaneena. Mutta kysynkin Katri nyt sinulta, mikä sinua tässä toiminnassa viehättää tai kiinnostaa. Iivohan kuoli jo 1937. Etenkin Iivo-isoisälläsi oli merkittävä rooli Karjalan Sivistysseuran perustamisessa. Hänestähän pitivät kaikki KESÄKUU 2023 LAUKUNKANTAJAT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 116 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 116 30.5.2023 18.13.25 30.5.2023 18.13.25
Mutta siinä tapauksessa koko karjalaisuutta koskeva historiankirjoitus ja sen soveltaminen maamme koululaitoksessa ja koko yhteiskunnassa olisi ollut ihan eri tavoin olemassa, ei näkymättömissä ja vaiennettuna. Ehkä se kuvaa hänen käsitystään matkan tarpeellisuudesta. Hän ei koskaan vihjannutkaan siitä meille oppilailleen. EKL Iivo joutui sotaan, koska oli Venäjän kansalainen. EKL Rajanylittävä yhteistyö on ollut ehdottomasti upeaa, saada oppia tuntemaan hienoja, karjalaisuuteen uponneita ihmisiä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 117 Rajaseudulla syntyneenä ja kasvaneena olen kokenut, että karjalaisuus on ollut yhtä aikaa sekä läsnä että rajustikin peitettyä. Oliko Iivo koskaan kertonut – tai puhuttiinko perheessänne siitä, miten rankkaa hänen oli tuolloin lähteä Suomen suuriruhtinaskunnasta sotimaan Venäjän armeijan riveihin. Iivo Kaukoniemi matkasi Kuusamosta Solovetskin kautta Arkangeliin ja sieltä edelleen junalla Vologdan kautta Petrogradiin – ja voi vain kuvitella, että matkamiehen mietteet ovat saattaneet olla hyvin ristiriitaisia. Tätäkin taustaa vasten osallistuminen karjalaisuuden näkyväksi ja kuuluvaksi tekemiseen tuntuu merkitykselliseltä työltä. KK Et ole peitellyt myötätuntoasi Ukrainan kansaa kohtaan. Iivo Kaukoniemi oli saanut käskyn lähteä tsaarin armeijaan, ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1916, ja teki matkansa rintamalle päinvastaisessa järjestyksessä kuin teidän seurueenne 102 vuotta myöhemmin. Tuo tieto teki minut vähän surulliseksi, ja siihen kiteytyy paljon: olisipa hän voinut pitää meille edes karjalan kielen kerhoa sen sijaan, että vaikeni totaalisesti taustastaan. Venäjän Karjalasta löytyi uusia ystäviä, joiden kanssa työskentely oli merkityksellistä ja toivoa antavaa. KUVA: JUKKA RAITIO 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 117 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 117 30.5.2023 18.13.25 30.5.2023 18.13.25. Annan oli pitänyt sinne luostariin joskus, kuten tapana oli, matkata “pyhiin”, mutta sitten “matka oli mennyt höpinäksi”. Hän oli minulle tärkeä opettaja, enkä silti koskaan hänen eläessään tiennyt hänen elämästään ja identiteetistään näin merkittävää asiaa. Iivo lähetteli matkaltaan kortteja ja yhdessä niistä hän tuumaa, että kaipa täältä piankin voi palata. Olimme sotareissusta tietoisia ja luultavasti myös tuosta pysähtymisestä Solovetskin laiturissa. Minua on myös aina kiinnostanut, miten yksittäisten ihmisten elämäntarinat heijastavat aikansa yhteiskunnallista tilannetta ja kertovat historian tapahtumista. Venäläisen median valtiollinen propaganda on mennyt ilmeisesti hyvin monille ihmisille läpi KESÄKUU 2023 LAUKUNKANTAJAT KESÄKUU 2023 LAUKUNKANTAJAT Eeva-Kaisa Linna ja Katri Kovasiipi tapasivat Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Vasta noin 50-vuotiaana sain esimerkiksi tietää, että lapsuusaikani merkittävä opettaja osasi puhua karjalaa. Ehkä näistä nousi lähes pakkomielteinen haluni päästä sinne joskus. Matkasta ei puhuttu perheessä koskaan mitään, ehkä koska Iivo oli kuollut niin aikaisin. Miten muistelet noita aikoja nyt. Muistelen kohtaamisia sydänlämmöllä – ja nyt saamieni viestien pohjalta tuntuu, että tunne on ollut monen kanssa molemminpuolinen. Hyvä esimerkki tästä on isoisäsi – hänen elämäänsä on liittynyt omasta ajastamme katsoen aika hurjiakin vaiheita. Teit veljesi ja kahden kälysi kanssa kesällä 2018 matkan isoisän jalanjäljissä Pietarin ja Arkangelin kautta Solovetskiin. KK Vielä 2010-luvulla yhteistyö Venäjän Karjalassa oli aktiivista, rajan yli liikuttiin ahkerasti, kielikursseja ja muuta yhteistä toimintaa oli paljon. Heimopäivillekin tuli ihmisiä rajan takaa
EKL Monien tuntemieni henkilöiden hyväksyvä suhtautuminen Venäjän aggressioon on ollut minulle suuri järkytys. KK Olet tehnyt merkittävää yhteistyötä myös akateemisissa piireissä, pidät tutkitun tiedon puolta sinnikkäästi ajassamme, jossa kaikenlainen disinformaatio sekoittaa ihmisten ajattelua ja saa yhä enemmän tilaa eri medioissa. Laadukkaita kirjoja on julkaistu sekä historian, sukututkimuksen että kaunokirjallisuuden ja lastenkirjallisuuden genreissä. EKL KSS tekee todella hyvää, monipuolista ja arvostettavaa työtä julkaisutoiminnassa. Tai kirjoittaa jotain laajempaa. Julkaisuissa on myös huolehdittu, että kaikki kolme karjalan kielen päämurretta (viena, livvi, eteläkarjala) ovat tulleet edustetuiksi. Seuran uskottavuus julkaisijana on vuosien mittaan lisääntynyt, mutta ehkä nyt pitää keskittyä tiedotusosaamisen kasvattamiseen. Omalta osaltasi olet puolustanut karjalan kielen aseman vahvistamista suomalaisessa yhteiskunnassa kaikin käytettävissä olevin keinoin. KSS:n kustantamien kirjojen äärellä tulen hyvin onnelliseksi. Miten näet kielenelvytyksen tilanteen nyt, mihin voimavaroja pitäisi suunnata. Kysymys laajemmasta tietoisuudesta on vaikea, sillä alueella emme ole parhaimmillamme. Aiotko kirjoittaa muistelmat. Sitten minulla on ne Iivon ja Annan 100 rakkauskirjettä ja heidän huikea historiansa, ehkä niistä voisi saada aikaan jotain. Olet kirjoittanut lehteen jatkuvasti laadukkaita artikkeleita, olet löytänyt ja vinkannut kirjoittajia ja juttuaiheita ja olet ollut aktiivisesti mukana faktantarkistusprosesesseissa. Ajatuksissa kylläkin pyörii joitakin pienempiä kiinnostavia karjalaisaiheita, ehkä niistä syntyy juttuja. Kaiken kaikkiaan työmäärä, jota olet tehnyt seuran puheenjohtajana, on huikea. Minkä verran me edes voimme tietää, miten Karjalassa asioista ajatellaan. EKL Yksinkertaisesti, olen pitänyt tästä työstä ja siitä, että tehdään yhdessä tärkeiksi ymmärrettyjä asioita suuremmalle joukolle, ollaan avoimia moneen suuntaan. lainsäädännön suhteen. Luullut ymmärtäväni, että he näkevät laillamme Kremlin toiminnan. Ajassa, jossa kirjallisuuden asema ei ole vahvimmillaan, KSS tekee erittäin korkeatasoista ja merkittävää kulttuurityötä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 118 KESÄKUU 2023 LAUKUNKANTAJAT myös rajantakaisen Karjalan kylissä, kun muutakaan tietoa ei ole ollut saatavilla. Vaikka voisimmekin vielä tietää, mitä asioista ajatellaan, emme koskaan ymmärrä miksi. Miehenkin puolelta on arkistoissa kiinnostavaa materiaalia hänen isänsä ja isoisänsä jäljiltä. KK Työpanoksesi myös Karjalan Heimo -lehden hyväksi on ollut merkittävä. Venäläisten käyttäytymiseen liittyvän Laukunkantaja-keskustelun kävin virolaisen ihmisoikeusaktivisti Oliver Looden kanssa otsikolla Hiljaisuus on turvallisempaa. EKL Olen varsin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. KK Puheenjohtajakaudellasi Karjalan Sivistysseuran julkaisutoiminta on ollut kukoistavaa. Tai äitini jälkeensä jättämistä kirjeistä. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 118 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 118 30.5.2023 16.12.09 30.5.2023 16.12.09. KUVA: EEVA-KAISA LINNA jalan kielen elvytys tulee institutionalisoida, että elvytystä tulee johtaa ammattimaisesti ja tutkitun tiedon pohjalta, yhteistyössä karjalaisyhteisön kanssa ja että siihen tulee osoittaa pysyvä rahoitus. Se keskustelu on kaikista keskusteluistani minulle henkisesti rankin. Kun asiat vielä hieman etenevät, tulee seuraavaksi ryhtyä siihen, että karjalaa opetetaan kouluissa. Suunta on nyt oikea, vaikka toki paljon on vielä tehtävää, mm. On julkaistu karjalan kielen opiskelumateriaaleja ja karjalankielisiä kirjoja, esimerkiksi tunnettuja lastenkirjaklassikoita karjalaksi. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen toimijoiden kanssa yhteistyö on ollut sinun johdollasi Karjalan Sivistysseurassa itsestään selvää ja tärkeää. Kuinka olen voinut ymmärtää niin väärin ihmisiä, joita olen pitänyt kavereina, jopa ystävinä. Pohjatyöt tulee tehdä perusteellisesti, vain siten syntyy kunnollista jälkeä. EKL Minun muistelmani eivät ole kirjoittamisen arvoiset. Jo vuosia olemme pitäneet esillä sitä, että karTULOSSA KARJALAN SIVISTYSSEURA Ivan Mitrofanoff antoi jouluna 1905 mielitietylleen Anna Dorofejeffille lahjaksi kuva-albumin.Täyteen kirjoitettujen postikorttien joukosta on löytynyt kortteja, jotka Ivan (Iivo Kaukoniemi) lähetti perheelleen, kun hän matkasi halki Venäjän palvellakseen tsaarin armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa. KK Sinulla riittää seuran toiminnan ja oman suvun vienankarjalaisen historian tiimoilta varmasti paljon muisteltavaa. Iloitsen siitä, että karjalan kieli kiinnostaa yhä laajenevia joukkoja. Se vaatii aikaa. Mistä tuo kaikki virta kumpuaa. Mitähän pitäisi tehdä, että tämä arvokas työ tulisi laajemminkin ihmisten tietoisuuteen
2.10. Painopaikka PunaMusta Oy, ISSN 0449-8828 Julkaisija Karjalan Sivistysseura ry Julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Vaara Digitaaliset näköislehdet tilattavissa irtonumeroina sekä jatkuvana tai määräaikaisena digitilauksena: Lehtiluukku.fi/lehdet/ karjalan_heimo Oikeudet muutoksiin pidätetään. Ajankohtaiskanava verkossa Karjalan Sivistysseura julkaisee kiinnostavia uutisia osoitteessa Karjalansivistysseura.fi/ uutiscuppu-uudiscuppu. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 119 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 119 30.5.2023 16.12.10 30.5.2023 16.12.10. Elokuussa järjestetään perinteinen ristisaatto Pörtsämön erämaakalmistoon Tuupovaaran Öllölään. Lukijoilla (arvio) 31.8. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 119 KESÄKUU 2023 LAUKUNKANTAJAT TULOSSA KARJALAN SIVISTYSSEURA Kyllä mie šukuni tiijän Suomen vienalaiskylien matkasta ja muutoksesta sodan raunioilta tähän päivään kertovat Huovisten kylien asukkaat ja jälkipolvet. Lea Tajakan artikkeli johdattaa meidät huhtikuuhun 1915, jolloin kuuluisa runolaulaja Pedri Shemeikka haudattiin, ja kesäkuuhun 1935, jolloin Shemeikan muistokivi paljastettiin. 2.11. Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 €, opiskelijajäsenet 15 € ja lehti sisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun. Tilaushinta/jäsenmaksu Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi. Painotuotteet 1234 5678 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuotteet 4041-0619 Tähän painopaperiin käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Uutuuskirjan toimitti Ella Karttimo. Lehden numero 7–8 9–10 11–12 Vuonna 1906 Lehden ensimmäinen näytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita Toimitus Päätoimittaja Katri Kovasiipi 050 554 3223 paatoimittaja@karjalanheimo.fi Karjalanheimo.fi Ulkoasu Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelut Marita Salonen Ilmestyminen Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, kaksoisnumeroina, 104. 14.12. vuosikerta Lehden tilaaminen ja osoitteenmuutokset Karjalan Sivistysseura ry Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki Puhelin: 050 5055 531 toimisto@karjalansivistysseura.fi Karjalansivistysseura.fi Aukioloajat Toimisto palvelee ma–to klo 10–15, heinäkuussa suljettu. SEURAAVA LEHTI ELOKUUSSA KUVA: LEA TAJAKKA TARJOA JUTTUA TULEVIIN LEHTIIN Aineistot: paatoimittaja@karjalanheimo.fi Juttujen aineisto 31.7. 13.11
2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 120 TILAUKSET: Karjalansivistysseura.fi/ kauppa tai sähköpostitse toimisto@karjalansivistysseura.fi tai käy ostoksilla ma–to kello 10–15 toimistolla osoitteessa Luotsikatu 9 D, Helsinki Vienan virroilla – Kalevalan kankailla Artikkelikokoelma hahmottaa vienalaisuuden ja karjalaisuuden kuvaa kirjallisuudessa eri aikakausina niin suomalaisen kuin neuvostokirjallisuudenkin näkökulmista. Taustalla on lempeä karjalainen maisema tsasounineen, tiellä tarinoivat ukko, akka ja laukkukauppias, kissa ja koira kuuntelevat tarkkaan. Karjalan Sivistysseura, 2023. Hinta 2,50 euroa/kpl 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 120 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 120 30.5.2023 18.15.38 30.5.2023 18.15.38. Pehmeäkantinen, 100 sivua. Karjalan Sivistysseura, 2023. Ikäheimosen lämmin värimaailma ja selkeä, naivistiseksi luonnehdittu tyyli hivelevät silmää. Teos on koottu Kuusamossa syyskuussa 2022 järjestetyn Tie Vienaan -symposiumin esitelmistä, joista vastasivat Jouni Alavuotunki, Pekka Vaara, Tiina Seppä, Tuomo Kondie, Panu Rajala, Tuulikki Kurki, Markku Nieminen, Veli-Matti Ural ja Eeva-Kaisa Linna. Karjalaisuuden kaikuja ja kerrostumia Karjalan Sivistysseuran korkeakouluharjoittelijana kesällä 2022 työskennelleen Marie Mäkisen blogitekstit avaavat monitasoisesti Karjalaa, karjalaisuutta, karjalan kieltä ja kulttuuria arkistoaineistojen näkökulmasta. Hinta 5 euroa. Pehmeäkantinen, 70 sivua. Alpi Ikäheimosen maalaamat postikortit Alpi Ikäheimosen maalauksiin perustuvat, valloittavan hyväntuuliset postikortit kuvaavat usein kohtaamisia leppoisassa kylämiljöössä. Kirjoitusten lähtökohtana toimivat mielenkiintoiset arkistolöydöt, jotka ovat herättäneet kirjoittajan pohtimaan nykyisen ja menneen välistä suhdetta sekä erilaisia ilmiöitä ja niiden vaikutusta karjalaisuuteen historian saatossa. Hinta 10 euroa