Karjalan Heimo 9-10/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2021 9–10 7 € Iivo Ahava Uusi sarjakuvasankari kertoo tositarinoita Heimopäivä näytti runon mahdin Kalmismaan outo kauneus Arto Rinne ja suvun tarina
Tarjariitta Lehtolan kuvareportaasi näyttää, miten kalmismaat ja vainajien muisto ovat kietoutuneet luontevaksi osaksi vienalaista elämänmenoa. 160 Aila-Liisa Laurila: Nuori Iivo Ahava päätyi sarjakuvasankariksi ohjaaja-käsikirjoittaja Matti-Pekka Heikuran ja sarjakuvataiteilija Veli-Matti Uralin käsissä. 2021 9–10 7 € Iivo Ahava Uusi sarjakuvasankari kertoo tositarinoita Heimopäivä näytti runon mahdin Kalmismaan outo kauneus Arto Rinne ja suvun tarina KANNEN PIIRROS Veli-Matti Ural kuvaa Ilmari Kiantoa ja Oulun taistelua 1918. KARJALAN HEIMO 9–10/2021 154 148 Katri Kovasiipi: Heimopäivä tarjosi vaikuttavan ohjelman Runon mahti -seminaarin, musiikkiesitysten ja ajankohtaisten kirjajulkistusten muodossa. 172 Aila-Liisa Laurila: Puurakentamiseen keskittyvässä seminaarissa kerrottiin Suomesta Venäjälle tuoduista koottavista puutaloista sekä Kižin Kristuksen Kirkastumisen kirkon vaativasta restauroinnista. Yksi kuva, monta tarinaa Jyskyjärven kalmismaalla. SEURAAVA NUMERO Joulukuu 2021 Valokuvat 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 146. 178 Laukunkantajat: Eeva-Kaisa Linna keskustelee karjalan kielen asemasta Kotuksen johtajana toimineen professori emerita Pirkko Nuolijärven kanssa. 158 Aila-Liisa Laurila: Eetu Riskumäki selvitti pro gradu -tutkielmassaan Karjalan Sivistysseuran mittavista arkistoista, millaista seuran poliittinen toiminta oli vuosina 1917–1920. 164 Aila-Liisa Laurila: Irina Takalan teos Taistelua ja kuolemaa näyttää, miten Neuvosto-Karjalaan päätyneet suomalaiset elivät ja kuolivat 1920ja 1930-luvuilla. 170 Eeva-Kaisa Linna ja Senni Timonen: Karjalan Heimon päätoimittajana 15-vuotisen uran tehnyt Aila-Liisa Laurila sai Sivistysseuran ansiomerkin työstään karjalaisuuden näkyväksi tekemisessä. 168 Aila-Liisa Laurila: Sukututkijana ja Karjalan Rahvahan Liiton aktiivisena toimijana tunnettu Rudolf Toivonen siirtyi 86 vuoden iässä tuonilmaisiin 29.8.2021. 166 Aila-Liisa Laurila: Kirjassaan Karjalaan kaikonneita toimittaja ja muusikko Arto Rinne asettaa sukunsa tarinan laajoihin yhteiskunnallisiin kehyksiin
Lukupino kasvoi siis entisestään! Kiitos teille kaikille, jotka olette tähän mennessä avustaneet Karjalan Heimoa kirjoituksin ja kuvamateriaalein sekä juttuaiheita ehdottamalla. Tarvitsen tienviittoja, jotka opastavat hyville tietolähteille, sekä tietojaan ja kokemuksiaan jakavia ihmisiä. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Teettehän niin jatkossakin! Vaikka henkilö päätoimittajan paikalla nyt vaihtuu, tuttu sähköpostiosoite paatoimittaja@karjalanheimo.fi kutsuu teitä edelleen ottamaan yhteyttä ja tarjoamaan juttuja. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. TARVITSEMME MYÖS luotettavaa tietoa uusimmista tutkimuksista, jotka vievät karjalaisen kulttuurin ja kielen elvytystä eteenpäin. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalais-kalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Verkkokurssilla me kukin karjalan kielen opiskelija haluamme omalla tavallamme antaa oman äänemme kielelle, jota jo varsin paljon ymmärrämme, mutta jonka sanat ja lauseet eivät vielä tule luontevasti ulos suustamme. O len mykkä karjalainen", totesi yksi karjalan kielen verkkokurssin kanssaosallistuja pienryhmäkeskustelun yhteydessä. Karjalan kielen opiskelu ja päätoimittajan tehtävä Karjalan Heimo -lehdessä ovat osaltani alkaneet rinnakkain. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Helsinki 2021 3 10 KATRI KOVASIIPI " 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 147. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. Lukuisat tuoreet kirjat tulivat lauantain ohjelmassa esitellyiksi, jokainen niistä ansaitsee tulla luetuksi. Vaikka matkat Karjalaan eivät ole pandemian jäljiltä vielä tulleet aivan ajankohtaisiksi, tuntuu, kuin olisin jo aloittanut elämäni tärkeimmän matkan. Olen hyvin kiitollinen tästä uudesta tehtävästä! Yksin en kuitenkaan tästä matkasta selviydy. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Tasokkaat musiikkiesitykset antoivat yleisölle tilaisuuksia astua myös tunteiden ja muistojen virtaan. Kertomuksianne ja kokemuksianne on tärkeätä jakaa lehdessämme, jotta yhä useampi karjalaistaustainen ja karjalaiseen kulttuuriin tavalla tai toisella kiinnittyvä ihminen voisi kokea, ettei enää ole mykkä. Heimopäivänä oli innostavaa tutustua myös Karjalan Sivistysseuran ansiokkaaseen julkaisutoimintaan. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Tuon matkan vaiheisiin kuuluu kielen opiskelun lisäksi runsaasti perehtymistä, uusiin ihmisiin tutustumista sekä Karjalan historian omaksumista ja tunnetuksi tekemistä. Ollaanhan yhteyksissä! Ääni karjalaisuudelle PÄÄTOIMITTAJALTA Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Lauantaina 18.9.2021 Helsingissä järjestetyt Heimopäivät tarjosivat erittäin laadukkaan ohjelman, joka johdatti osallistujat Karjalaa koskevan tutkimuksen ajankohtaisiin lähtökohtiin niin musiikin-, kulttuurinkuin kielenja historiantutkimuksenkin aloilta
Seminaarin puheenjohtajana toimi FT Senni Timonen, joka on Sivistysseuran hallituksen jäsen ja sen julkaisutoimikunnan puheenjohtaja. Viena ei ole periferiaa, vaan ydinaluetta Pekka Huttu-Hiltunen toi esityksessään voimakkaasti esiin, että laulu on inhimillisen kulttuurin tärkein kommuniRunon mahti täytti Heimopäivän poikkeusoloissa Helsingissä 18.9.2021 Helsingin Paasitornissa pidetyn Heimopäivän pääohjelmana oli Runon mahti -seminaari. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 148. Seminaariteema sopi yhteen myös Karjalan tasavallassa nyt vietettävän Karjalaisen runon vuoden kanssa. FT Joonas Ahola Helsingin yliopistosta ja Kalevalaseurasta valotti, kuinka kansanrunoutta ja runolaulua muovailtiin sosialistisen realismin tarpeisiin Neuvostoliitossa ja Neuvosto-Karjalassa Stalinin aikana. R unoseminaarin ensimmäinen puhuja, MuT Pekka Huttu-Hiltunen Runolaulu-Akatemiasta, on jo väitöskirjassaan osoittanut, miten runolaulu yhä elää Vienan Karjalassa. FT Kati Kallio Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta puolestaan havainnollisti, miten tietojenkäsittelytiede voi auttaa itämerensuomalaisen runolaulun variaatioiden ja yhtäläisyyksien tunnistamisessa ja tutkimisessa sekä uudentyyppisten tutkimuskysymysten esiin nostamisessa. Esityksessään Huttu-Hiltunen keskittyi kysymykseen, mistä syistä runolaulu on säilynyt nimenomaan Vienan Karjalassa. Nykykirjallisuuden suhdetta kalevalamittaisiin runoihin analysoi FT, MuM Heidi Henriikka Mäkelä Helsingin yliopistosta. Runon mahti -seminaari tarjosi korkeatasoisen ja monipuolisen katsauksen ajankohtaiseen kansanrunouden tutkimukseen. Yhtenä esiintyjänä oli FT Kati Kallio, joka esitteli tietojenkäsittelytieteen tarjoamia mahdollisuuksia laajojen runoaineistojen tutkimiseen
Henkilökohtaisen uskonelämän vaatimus ei ole siinä samalla tavalla ensisijaista kuin esimerkiksi luterilaisuuteen liittyvissä herätysliikkeissä. Ennen kirjoitettua kulttuuria tiedot, taidot ja perinteet ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle laulamalla, joten laulut ovat olleet hyvin ratkaisevassa roolissa koko ihmiskunnan kehityksen kannalta. Tasokkaat esitykset ajankohtaisista kansanrunouden tutkimuksen näkökulmista saivat keskittyneen yleisön huomion. Runolauluperinteen säilymiseen vaikuttavista kulttuurisista tekijöistä tärkeimpänä Huttu-Hiltunen piti ortodoksista uskontoa, joka mahdollisti vanhojen uskomusten ja niitä ylläpitävien käytäntöjen säilymisen. Ihmiskunnan historia on 100 000 vuotta vanhaa, ja laululla on ollut siinä paikkansa noin 90 000 vuotta. kaation muoto. Huttu-Hiltunen tähdensi, että runolaulumittaisen laulun on täytynyt näin ollen syntyä jo ennen kuin nämä kielialueet erkaantuivat toisistaan ja alkoivat kehittyä omiksi kielialueikseen. Tietojenkäsittelytiede runolaulututkimuksen apuna – Me suomalaiset voimme käyttää minkä tahansa itämerensuomalaisen kielen . Vienassa vallinnut ortodoksinen uskonto ei edellyttänyt laulujen vaihtamista, joten vanha runoperinne sai säilyä. Kirjoitettu kulttuuri on sen sijaan vain muutamia tuhansia vuosia vanhaa. – Vienan Karjalasta ja Länsi-Vienasta kotoisin olevat ihmiset voivat olla ylpeitä, etteivät he ole mistään perukasta, vaan nimenomaan keskipisteestä kotoisin, Huttu-Hiltunen totesi. MuT Pekka Huttu-Hiltunen eritteli syitä vanhan runolauluperinteen säilymiseen Vienassa. HEIMOPÄIVÄ 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 149. Kotikeskeistä elämää viettäneet naiset siirsivät lauluperinnettä lapsilleen. Kielialueen ulkopuolelta tulevat vaikutteet ja muutokset tapahtuvat ensin reuna-alueilla, ja ydinalueilla vaikutuksilta säästytään tai ne ovat vähäisimpiä. Vienan alueella myös sukukeskeisyys ja perinteiset elinkeinot tukivat runolaulun säilymistä. Runon mahti tuli päivän aikana koetuksi myös aitojen runonäytteiden ja äänellä itkemisen muodossa. Vieraillessaan luterilaisen herätysliikkeen seuroissa Huttu-Hiltunen oli oivaltanut uskontotaustan vaikutuksen runolauluperinteen säilymiseen, kun saarnamies kuvasi henkilökohtaista uskoon heräämistään: ”Laulut vaihtui”. Ortodoksisuudessa uskonnon harjoittaminen perustuu tapakulttuuriin ja perinteisiin, ja se on luonteeltaan rituaalinomaista. Pitkät hämärät illat ja aamut, ”hämärän hyssyt” täyttyivät tarinoista ja lauluista, kun oikein muutakaan ei nähnyt tehdä. Uskonto, elinkeinot ja hämärän hyssy Aiemmin on ajateltu, että Vienan Karjala oli periferiaa, jossa muutokset tapahtuivat hitaasti, koska ulkopuolisia vaikutteita ei juuri ollut. Samalla, kun on kiinnostavaa tietää, miksi runolaulu säilyi Vienan Karjalan alueella, ei voida sivuuttaa kysymystä, miksi se samalla harvinaistui muualla. Myös ympäristötekijät tukivat runolauluperinteen säilymistä. Itämerensuomalaisella kulttuurialueella runolaulua on esiintynyt yhtä lailla suomalaisilla, karjalaisilla, inkeriläisillä ja virolaisilla. Runolaulua esiintyi vielä 1800-luvulle tultaessa suhteellisen yleisesti Itä-Suomen ja Karjalan alueella, mutta se oli harvinaistunut läntisen Suomen alueelta. Huttu-Hiltuselle kuitenkin syntyi jo yli 20 vuotta sitten oivallus, ettei Vienan Karjala suinkaan ole periferiaa, vaan se on itämerensuomalaisen kielialueen kannalta keskellä, ydinaluetta
Tietojenkäsittelytieteen keinoin, tietokonepohjaisten menetelmien avulla voidaan käydä tehokkaasti läpi hyvin laajoja aineistoja, mutta aineiston sisältämä suuri kielellinen variaatio tuottaa näille menetelmille usein haasteita. Heidän tilalleen valittiin Jyrki Mäkelä sekä Seija Jalagin ja Mari Rajamaa. Korona on aiheuttanut mittavan määrän rajoituksia tapaamisille ja matkustamiselle, mutta sen kanssa on myös opittu elämään. Seuran 115. Käsiteltävät runoaineistot on kerätty pitäjäkohtaisesti Karjalasta sekä Suomen että Venäjän puolelta, Kannakselta, Inkeristä ja Virosta. Digitaaliset alustat, etäkokoontumiset ja -opetus sekä virtuaaliset tilaisuudet ovat osa arkea. puhujien perinnettä ikään kuin mainitsematta, mistä se on lähtöisin, ja sehän ei tietenkään käy – mutta siitä huolimatta sekä erot että yhtäläisyydet ovat kiinnostavia, pohti FT Kati Kallio esityksensä aluksi. Aineistosta löydettyjä itämerensuomalaisten laulurunojen yhteisiä piirteitä ovat esimerkiksi tietyt myyttirunot, joita löytyy sekä Karjalasta että Virosta (esiKorona rajoitti väkimäärää K arjalan Sivistysseuran heimotapaaminen järjestettiin nyt toisen kerran koronapandemian aikana, poikkeuksellisissa olosuhteissa, vasta syksyllä perinteisen huhtikuun sijaan, yksipäiväisenä ja osittain nettiin striimattuna. Jalagin ja Rajamaa palaavat nyt hallitukseen oltuaan sieltä poissa vuodesta 2015 lähtien. Puhetta johti Jyrki Mäkelä, jonka monet tuntevat Vuokkiniemi-seuran puheenjohtajana. Päivän ohjelmasta runoseminaarin esitelmät ja Aleksi Mainion vuosikokousesitelmä ovat katsottavissa seuran YouTube-kanavalla, jonka löytää Sivistysseuran nettisivuilta kohdasta tarinat/ tallenteet. Kallio esitteli tutkimushanketta, jossa selvitetään laajapohjaisen yhteistyön avulla, mitä yhteisiä piirteitä on itämerensuomalaisessa runolaulussa. – Usein unohdetaan, että Virossa on ollut hyvin samankaltainen runokulttuuri kuin Suomessa, osin tutkimustraditiotkin ovat kulkeneet erillään, Kallio toteaa. Hallitus uusiutui kolmasosaltaan, kun Kari Kontu (vuodesta 2011 lähtien), Tuulikki Halla ja Terttu Louhikoski-Alasuutari (molemmat vuodesta 2015 lähtien) jättivät paikkansa. Seuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova esitteli vuotta 2020 koskevassa katsauksessaan aikaansaannoksia, joiden joukossa korostuu laaja julkaisutoiminta. Kalevalaiset runot saavat nykykirjalllisuudessa etenkin pakanallisuutta ja seksuaalisuutta korostavia tulkintoja, kertoi FT, MuM Heidi Henriikka Mäkelä. Hankkeessa on mukana virolaisia ja suomalaisia folkloristeja sekä tietojenkäsittelytieteilijöitä. vuosikokoukseen osallistui parikymmentä seuran jäsentä. Puheenjohtajana jatkaa Eeva-Kaisa Linna. HEIMOPÄIVÄ 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 150. Tee-ja tarinaillan päätteeksi muusikot Jouko Kyhälä ja Outi Pulkkinen esittivät karjalaista tanssimusiikkia jouhikolla ja huuliharpulla sekä Nikkari Kerttu -balladin. Kallion esittelemässä aineistossa esimerkiksi sana ”Väinämöinen” esiintyy 300 erilaisena variaationa
Ahola näkee näiden runojen nykyluennoissa mahdollisuuksia myös tulkinnoille, joita tekstien syntyaikoina ei ole uskallettu ajatellakaan. Nick Baronin Karjalan kuningas on irlantilaisen everstin P. Keskusjohtoista kansanrunoutta Sosialistinen vallankumous ulotti otteensa myös Stalinin ajan Neuvosto-Karjalan kansanrunouteen. Uudet tulkinnat voivat rakentua esimerkiksi teksSivistysseura on kutsunut kunniajäsenekseen pitkäaikaisen hallituksen jäsenensä Pekka Pamilon, joka on ansioitunut myös erityisesti kyykkätoiminnassa KSS:n Kyykkäkerhossa, valtakunnantason toimijana sekä aktiivisena pelaajana. Vaihtelu näissäkin on aina suurta sen perusteella, katsotaanko aineistosta pitkiä, isoja tarinakokonaisuuksia, pieniä tekstimotiiveja vai yksittäisiä säetyyppejä. Neuvostokalevalaisista runoista on lopulta tunnistettavissa kaava, joka kulkee johtajan tervehtimisestä ja ylistämisestä kansan ahkeruuden ja runoilijan oman kansanomaisuuden kuvaamisen kautta Neuvostoliiton saavutuksien kehumiseen ja kiittämiseen. – Muodoltaan runot ovat kalevalamittaan kirjoitettuja, mutta sisällöt kaikkea muuta kuin perinteisiä, Ahola totesi. FT Joonas Ahola havainnollisti sosialistisiin tarkoitusperiin sepitetyn runoperinteen tyypillistä kaavaa Jouki Hämäläisen laatiman Kalevalan kankahilta -runon (1952) avulla. . Irina Takalan Taistelua ja kuolemaa. Iltaa jatkettiin runoseminaarin teemoissa. Woodsin elämänhistoria ja hänen omat muistelmansa; Pavel Tšubinskin Elämää Vienan kylissä 1860-luvulla Karjalan tilastollinen ja kansatieteellinen katsaus ja Eetu Riskumäen gradu Pietariin, Pariisiin ja Uhtualle – Karjalan Sivistysseuran poliittinen toiminta maaliskuun vallankumouksesta Tarton rauhaan tutkii seuraa ja sen johtohenkilöitä poliittisina toimijoina. Pekka Vaara esitteli seuran uunituoreita, juuri heimotapaamisen alla painosta tulleita julkaisuja. Samalla kun kirjailijoita ja taiteilijoita velvoitettiin 1920–1930-luvuilla tuottamaan tekstejä ja teoksia, jotka tukivat sosialistisen yhteiskunnan rakennustyötä, myös folklorelle asetettiin sama tehtävä. – Ideologisesti oikeaoppisen perinteen tuli olla sosialistista sisällöltään, kansallista muodoltaan, ja sen tehtävänä oli propagoida sosialistista ideologiaa, tiivisti esityksessään FT Joonas Ahola. HEIMOPÄIVÄ 151 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla esiteltiin Aleksi Mainion vuosikokousesitelmän yhteydessä. – Tärkeää on katsoa todella tarkkaan, mitä ne itse runot ovat, sanoi Kallio. Sosialistisen sepitetyn runoperinteen vakuutettiin olevan aitoa, koska sekä opastajat että sepittäjät olivat proletariaatin edustajia, ja folklore kuului proletariaatille. Karjalaisia runonlaulajia ryhdyttiin kouluttamaan poliittisesti. Outi Pulkkisen runolaulun voimaa tulvivassa esityksessä kuultiin Myyty neito ja Lunastettava neito -runot, jotka edustavat karjalaista kanteleja jouhikkoperinnettä. – Karjalalle ja karjalaisille katsottiin olevan tärkeää erottautua Suomesta myös kulttuurisesti. RAIJA PYÖLI ESITTELI teeja tarinaillassa Ljudmila Markianovasta, livvinkarjalan äidistä kirjoittamansa elämäkerran, jonka seura julkaisi heinäkuussa Markianovan 80-vuotispäivän kunniaksi. Illan päätteeksi Pulkkinen ja Jouko Kyhälä esittivät karjalaista tanssimusiikkia jouhikolla ja huuliharpulla esitettyinä sekä Nikkari Kerttu -balladin. Eläkkeelle siirtyvää Karjalan Heimon päätoimittajaa Aila-Liisa Laurilaa kiitettiin työstään seuran ansiomerkillä. Kallio tähdensi, että vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin tietojenkäsittelytieteen suoma apu ovat ihmiset, jotka tuntevat aineiston ja tietävät, mitä kaikkea siinä on taustalla. merkiksi Virossa nimetön seppä, kun Karjalassa Ilmarinen). Heille kerrottiin Neuvostoliiton saavutuksista ja heille hankittiin radioita ja sanomalehtiä, jotta virallinen propaganda saavutti heidät. J
HEIMOPÄIVÄ 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 152. Kalevalaiset runot nykykirjallisuuden aineksina FT, MuM Heidi Henriikka Mäkelä keskittyi esityksessään kysymykseen, miten kalevalamittaisia runoja käytetään kertomaan menneisyydestä nykyisyydessä. – Kalevalaisuuden ajatuksiin viittaamalla haastetaan myös modernin kipupisteitä, kuten kahlittua kehollisuutta, luonnosta erkaantumista ja ihmisten hyväksikäyttöä uskontojen nojalla, pohti Mäkelä. Mäkelä on tutkinut Juha Hurmeen Finlandia-voittajateosta Niemi (2017) ja Risto Isomäen teosta Viiden meren kansa (2018). Suomalaiset Venäjällä vuosina 1917–1964 Ennen Karjalan Sivistysseuran 115. Merkittävin Neuvostoliittoon saapunut ihmisryhmä olivat loikkarit. Mäkelä on kiinnittänyt huomiota myös Hurmeen tekstien vastaanottoon esimerkiksi kirjablogeissa, joissa tällainen pakanallisuutta korostava kalevalaisen runouden tulkinta on otettu vastaan innostuneesti. Suomalaisuuden määritelmä esimerkiksi siltä osin, luetaanko inkeriläiset tai karjalaiset tutkimuskohteena olevien suomalaisten joukkoon, on vielä avoinna. Tietoja kootaan aina Stalinin seuraajan Nikita Hruštšovin valtakauden loppuun, vuoteen 1964 saakka. Valtiojohto, tehkää selvitys heidän kohtalostaan.” Aloite sai runsaasti mediahuomiota, ja niin Valtioneuvoston kanslia päätyi tilaamaan Kansallisarkistolta esiselvityksen. . vuosikokousta FT Aleksi Mainio kertoi tutkimushankkeesta Suomalaiset Venäjällä 1917–1964. tin rakenteille, intertekstuaalisuudelle ja johtopäätöksille suhteessa menneisyyteen. Hurmeen Niemessä tekemät uskontoon ja seksuaalisuuteen liittyvät runotulkinnat joutuvat perustoiltaan vaikeuksiin, jos runot palautetaan niiden syntyalueille ja kontekstiin, jossa ne on luotu. Teoksissa tuodaan esille, että kalevalamittaisten runojen kautta voitaisiin päästä käsiksi aikaan, jossa ajatus seksuaalisuudesta ja kehollisuudesta olisi vapaampaa kuin nykyisin. Neuvostoliitosta puolestaan kaikui viesti, ettei siellä ole työttömyyttä. Hankkeen lähtölaukauksena voidaan pitää politiikantoimittaja Unto Hämäläisen aloitetta Helsingin Sanomissa 31.8.2019: ”Stalinin vainoissa kuoli yhtä paljon suomalaisia kuin talvisodassa. Molemmat teokset liittyivät Suomi 100 -juhlavuoden teemaan. Suomalaiset Venäjällä muodostuu kahdesta ryhmästä, ennen vuotta 1917 siellä oleskelleista ja vallankumousvuoden 1917 jälkeen Neuvosto-Venäjälle saapuneista, joita olivat punapakolaiset, amerikansuomalaiset ja loikkarit. On kuitenkin kiinnostavaa, miksi nykytulkinnat syntyvät sellaisina kuin syntyvät. – Puhuminen ja kirjoittaminen ovat olemassaolon ilmaisua – myös yksilönä. Arviot loikkarien määrästä ovat vain suuntaa-antavia, mutta voidaan puhua 15 000–20 000 loikkarista. Amerikansuomalaisia Neuvostoliittoon muutti noin 5 000–7 000 taloudellisista ja ideologisista syistä. Lapuan liike sai suomalaisen vasemmiston kärsimään hätää 1930-luvulla ja työttömyyttä oli paljon. Toinen Hurmeen ja Isomäen teksteissä esiin nouseva teema on seksuaalisuus. Hanke jatkuu vuoden 2025 loppuun saakka. Tehtävään pyydettiin poliittisen historian tutkija Aleksi Mainio. Itse tutkimushanke saatiin käyntiin 1.9.2020 ja se jatkuu vuoden 2025 loppuun asti. Heitä värvättiin myös tarkoituksellisesti töihin rakentamaan sosialistista yhteiskuntaa. Julkaiseminen merkitsi runonlaulajille myös tuloja, mikä mahdollisti elossaolon yksilönä tai ylipäätään, Ahola painotti. Tutkimuskohteena ovat suomalaisten elämä ja kohtalot – keitä nämä ihmiset olivat, miksi he lähtivät Neuvostoliittoon, mitä tapahtui matkan varrella ja kuinka heille kävi Stalinin vainoissa ja niiden jälkeen. Punapakolaisia saapui Suomesta vuoden 1918 sisällissodan aikana ja heti sen jälkeen Neuvosto-Venäjälle kaikkiaan 10 000–13 000. Teksti: Katri Kovasiipi Kuvat: Aila-Liisa Laurila FT Aleksi Mainio kertoi vuosikokousesitelmässään merkittävästä tutkimushankkeesta, jossa selvitetään suomalaisten kohtaloita Venäjällä vuosina 1917–1964. Mäkelä löytää sekä Hurmeen että Isomäen teksteistä kalevalaisen runouden tulkintoja, joissa kalevalamittaisia runoja ja kalevalaista kulttuuria tulkitaan kristillisyyttä häivyttäen ja pakanallisuutta korostaen. Esimerkiksi Vitun vihat on ollut tietäjän parannusloitsu, ja Mäkelä toteaakin, että sen yhteyteen on hyvin haastavaa tuoda moderneja käsityksiä seksuaalisuudesta tai kielestä. Tutkimushankkeen tulokset julkaistaan interaktiivisena tietokantana, tietokirjoina ja populaareina artikkeleina. Vaikka runojen sisällöt olivat sensuurin rajaamia, niissä on luettavissa runonlaulajien itseilmaisua ja omaa taiteellista ilmaisuvoimaa. Nykykirjallisuuden kontekstissa vanhojen runojen kautta on haluttu ensisijaisesti kertoa hyvä tarina. Esimerkkinä Hurme nostaa kirjassaan esiin Vitun vihat -loitsun
Emmi Kuittisen itkut juontavat juurensa karjalaisiin itkuvirsiin, jotka kuuluivat menneinä aikoina erityisesti erotilanteisiin, häihin, hautajaisiin ja sotaan lähtöön. Lisäksi niitä pyritään tutkimaan ja esittämään juuri sellaisina kuin niitä on joskus kauan sitten esitetty. Tuollainen nykyajan itku saatiin kuulla myös seminaarissa. Hän sanoi runoseminaarissa, että on todella onnellinen, jos itse pystyy tuottamaan edes jotakin sinne päin, mitä vanhat itkuvirret ovat olleet. Emmi kertoi Runon mahti -seminaarissa, että on hieman arastellut itkuvirsien esittämistä, koska ei ole itse syntynyt karjalaiseen kulttuuriin. Tämä kielii, että itkuvirret kiinnostavat ihmisiä yhä 2020-luvulla. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut tällainen asia elämässäni, hän sanoi. Kuittinen on osoittanut, että itkuvirsikulttuuri ei ole pelkästään jotakin vanhaa ja kauas historiaan jäänyttä. KUITTISTA KIEHTOVAT erityiset inkeriläiset itkuvirret, koska niissä ei ole yhtä paljon vieraita sanoja kuin karjalaisissa itkuvirsissä. Inkeriläiset itkut tuntuvat hänestä erityisen läheisiltä, mutta itkeminen onnistuu myös ihan puhtaalla nykysuomella. Kuittinen päätyi tekemään maisterityönsä itkuvirsistä eli äänellä itkemisestä. KUVA: AILA-LIISA LAURILA HEIMOPÄIVÄ 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 153. AILA-LIISA LAURILA Emmi Kuittinen itkee suomeksi Emmi Kuittinen on paneutunut itkuvirsikulttuuriin kymmenen vuoden ajan. Yleisö kuunteli hievahtamatta. Käännekohdaksi muodostui vuonna 2012 ilmestynyt Aleksandra Stepanovan Karjalaisen itkuvirsikielen sanakirja, perusteos, joka käänsi suomeksi ilmaus ilmaukselta itkuvirsisanaston ja selitti keskeiset metaforat. I tkuvirsiin syvällisesti paneutunut kansanmuusikko Emmi Kuittinen oli monille kuulijoille täysin uusi tuttavuus Runon mahti -seminaarin puhujien joukossa. Toisaalta kuulijat pitää saada ymmärtämään itkuja, kun toimintaympäristö on Suomi. – Vasta muutaman vuoden ajan olen rohjennut sanoa, että olen itkijä. Kuittinen on vetänyt itkuvirsikursseja Helsingin Työväenopistossa ja saanut ne täyttymään nopeasti. Sibelius-Akatemian opiskelumetodeihin kuuluu, että tutustutaan arkistonauhojen kautta entisaikojen taitureiden esityksiin. Itkuvirsiä tunnetaan karjalaisten ja inkeriläisten lisäksi ainakin vatjalaisilta, virolaisilta, setukaisilta ja lyydiläisiltä. Hän on osoittanut sen luomalla itse itkuvirsiä tämän päivän aiheista, viimeksi korona-ajan ankeudesta. – Minulle tuli ajatus, että haluan oppia koko itkuvirsisanaston. Aunuslaisissa itkuissa on paljon venäjän sanoja, hän vertaa. Karjalaisten itkuvirsien kielikuvat ovat haastavia ja fraasit pitkiä, hän kertoi. Huomasin, että vaatisi aivan hirveästi paneutumista, jos opettelisi karjalan kielen, kun ei ole syntynyt siihen kulttuuriin. Nyt hän valittaa itkullaan jopa korona-ajan ankeutta ja puhtaalla suomen kielellä. Kuittinen oli kiinnostunut tai suorastaan lumoutunut itkuvirsiin niiden kauniin kielen ja vahvan tunneilmaisun vuoksi. – Vienankarjalaisissa itkuissa ei ole vaikeita venäjän kielen sanoja, mutta niissä on älyttömän pitkiä fraaseja ja paljon täytesanoja. Myöskään niiden rakenne ei ole yhtä monipolvinen. Hän löysi itkuvirret tasan kymmenen vuotta sitten opiskellessaan Sibelius-Akatemiassa
Vainajia kunnioitettiin ja kaivattiin, mutta heitä myös pelättiin. Nuoret kantoivat nuoria, vanhat vanhoja, miehet miehiä ja jopa naiset naisia. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 154. Kirjailija ja kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju kertoo vuonna 1924 julkaistussa teoksessaan Syntymä, lapsuus ja kuolema, että kun joku lähti tuonilmaisiin ja vainajaa oli kolme vuorokautta pidetty pirtissä, tämän kantajiksi rupesivat ketkä vain olivat saapuvilla. Outo kauneus karjalaisilla kalmismailla Teksti ja kuvat: Tarjariitta Lehtola Vienan Karjalan hautausperinteissä sekoittuvat muinainen luonnonusko sekä myöhempi idän kirkon kristinusko. Läheiset sukulaiset eivät osallistuneet kantamiseen, Vienan Karjalassa on perinteisesti ajateltu, että vainajien sielut tulevat hautausmaalle pikkulintujen hahmossa. V ienan Karjalassa elettiin elävien ja kuolleiden kaksoisyhteisössä, jossa kuolleet pysyivät suvun jäseninä, ja heihin pidettiin yhteyttä erilaisin rituaalein. Kyyhkynen vahtii hautarauhaa Vienan Kemin kalmistossa. Kuolleitten leposija kalmismua on luonteva osa karjalaista elämää
Kalmistoon matkaavaa kulkuetta ei saanut katsoa talojen ikkunoista. Puolenpäivän jälkeen kalmismaan rauhaa häirinneelle saattoivat kalmot suuttua niin, että onnetonta häiritsijää saattoi kohdata jopa kuolema, ellei tämä osannut kalmiston kansaa lepyttää. Joka veräjällä, mistä mentiin, pysähdyttiin. Iltapäivällä sen jälkeen, kun päivä kääntyy länteen, ei tullut kysymykseen haudata, sillä puolenpäivän jälkeen hautaan laitetulle ei Tuonelassa päivää näytetä, vaan vainaja saa olla ainaisessa pimeydessä. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 155. Eikä kalmismaalle ollut soveliasta mennä muutenkaan iltapäivän puolella, ei edes uskallettu mennä. Ruumis piti tietysti saattaa maahan ennen puoltapäivää. Taaksepäin ei saanut katsella, jotta vainaja ei liikaa ikävöisi kotiinsa. ORTODOKSISTEN KARJALAISTEN hautausmaat löytyvät usein kirkon läheltä tai kylän laidalta veden ääreltä, joskus saarestakin. Hautausmaan portti on kuitenkin tapana pitää raollaan, että henget pääsevät liikkumaan. Hiljalleen kuljetettiin. Hautaristiin solmitaan usein kankaita ja nauhoja, tuulipaikkoja, joita hypistellään samalla, kun rukoillaan vainajan puolesta. Ikkunan sille puolelle, jossa kuollutta kuljetettiin, asetettiin jokin rautaeste, ettei vainajasta kalma hinkautuisi talon seiniin. Vienan Karjalassa on perinteisesti ajateltu, että vainajien sielut tulevat hautausmaalle pikkulintujen hahmossa. Outo kauneus karjalaisilla kalmismailla sillä siitä vainaja olisi voinut pahastua, että he niin höylisti olivat perheenjäsentään kalmismaan helmoihin luovuttamassa. Kyyhkynen vahtii hautarauhaa Vienan Kemin kalmistossa. . Vienalainen kalmismaa on perinteisesti sijoitettu aina kylän kauneimmalle kohdalle
HAUTAJAISPÄIVÄN AAMUNA ei syöty mitään, ainoastaan teetä juotiin ja sitä vieraillekin tarjottiin. Jos joku oli kovin rauhaton, oli tapana sanoa, että tämä ”kävelöö kuin laulamaton kuolija”. Miten vainajaa pestäessä on meneteltävä, miten ja millaisesta puusta on arkku valmistettava, miten on rakas vainaja hautaan laskettava, miten haudalta palatessa häntä tyhjistä asuinhuoneista etsittävä. Papille piti myös maksaa laulantapalkka heti toimituksen päätyttyä. Metsään haudatulle pidettiin kyllä kotona maahanpanijaiset itkuineen ja muisteliaisineen. Vienan Karjalassa uskottiin, että vainajat eivät ymmärrä tavallista, puhuttua kieltä, vaan ainoastaan itkukieltä. Hautausmailla oli omat kolkkansa eri suvuille. Mutta kun tytär meni miehelään, joutui hän kuoltuaan haudatuksi miehensä suvun kalmismaahan. Jokainen halusi tulla haudatuksi omien taattojensa ja maamojensa viereen, oman suuren sukukuntansa ja heimokuntansa seuraan. Paitsi itkuvirsillä ja muistoaterioilla pidettiin tuonilmaisiin menijän muistoa yllä vaateparsilla. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 156. Itkuvirsillä helpotettiin surua, mutta myös saatiin yhteys tuonpuoleiseen. Naisen, vaikka olisi ollut nuorikin, piti käydä suruvaatteissa siihen Vienalainen kalmismaa on perinteisesti sijoitettu aina kylän kauneimmalle kohdalle. Haudoilla käydään säännöllisesti muistelemassa vainajia ja syömässä yhteisiä muistoaterioita. Lapset ja nuoret haudattiin oman kalmistosijan keskipuolille, vanhemmat taas kuin turvan ja suojan antajiksi laitamaille. Ruokapöytään oli vainajalle varattu istuinsija ja pöydälle asetettu häntä varten lusikka. Tiheä ja korkea kuusikko tai männikkö on yleensä jätetty vainajia suojaamaan. Vainajalla ei ole maassa rauhaa, ellei ole laulettu ja laulantapalkkaa maksettu. Kalmistoalueet ovat pyhiä. Kalmistoista ei saa ottaa mitään mukaan, koska siellä kaikki kuuluu vainajille. Papille annettiin lammas, tai pohatat saattoivat luovuttaa jopa lehmän tai häränkin. Jos joku sattui kuolemaan metsässä tai heinäniityllä kaukana kotoa, haudattiin kuollut surmapaikalleen, hän kun oli siihen katsonut kalmismaan itsellensä. Itkuvirret ovat herkkää, hellää ja syvää tunnetta, toivotonta ikävää ja lohdutonta tuskaa. Vienan Kemin suurella ja värikkäällä kalmismaalla on monta pysäyttävää hautakiveä. Suvun on pidettävä yhtä, myös kuoleman jälkeen. Vieraat söivät ensin, miehet etunenässä. Ei taiteta oksaa, eikä poimita marjaa. Mutta jokainen varallisuutensa mukaan oli varannut kaikenmoista parempaa syötävää odottamaan haudalta paluuta. Mutta samalla niissä voi edelleenkin tutustua moniin vanhoihin esi-isiltä perittyihin vainajan palvomistapoihin ja uskomuksiin
Vienan Karjalan kylissä on aina oltu suvaitsevaisia kaikkien mahdollisten siellä vaikuttaneiden uskonnollisten virtausten suhteen. saakka, kunnes menee toiselle miehelle. Vainaja saattoi ruveta näyttäytymään yöllä painajaisina. Joskus siitä oli ikävät seuraukset, jos vainaja laittoi sen pahakseen. Silloin ei auttanut kuin käydä sitomassa tuulipaikka hautaristiin ja monimuotoisin sanankääntein pyydellä anteeksi. Helsinki, 2017. Vanhimmilla haudoilla on nähty hirrestä rakennettuja koristeellisia pikkumökkejä, kropnitsoita, joiden itäpäähän on kiinnitetty katoksellinen puinen pylväs tai risti. Tarjolla muistelumurkinoilla Vuokkiniemessä vuonna 2010. Rajan pinnassa kristinuskon virtauksia on tullut idästä ja lännestä, mutta ne ovat sopeutuneet asukkaiden tapaan tulkita ihmisen ja luonnonvoimien suhdetta, ikiaikaista kalevalaista runonlaulantaa ja edelleen perinteenä elävää mytologiaa. Vienan Karjalassa pakanalliset perinteet ja ortodoksinen kulttuuri kohtaavat luontevasti. Lähteitä: Samuli Paulaharju: Syntymä, lapsuus ja kuolema – Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia. Jopas leppyi ukkovainajakin. Vainaja saattoi alkaa monella tapaa vaivata jälkeen jääneitä, jos hänen suhteensa lyötiin jotain laimin. Tavan takana on ajatus, että vainaja näkee ikkunasta kotiinsa ja voi seurata suvun elämää. Jos joku ei kutsusta huolimatta tullut saattamaan vainajaa eikä maahanpaniaisiin, se oli hänen oma reähkänsä eli synti. Kun ukko sitten alkoi ahdistella, perhe huomasi, että kyllä kuollut omansa perii. Toimintatavat ovatkin sekoitus monista eri kulttuureista ja voivat vaihdella alueittain. Hän oli kuolinvuoteellaan määrännyt annettavaksi lehmän papille, mutta perilliset eivät olleet raskineetkaan sitä tehdä. Myöskään eivät pojat ja tyttäret saaneet vuoteen mennä naimisiin ja tyttäret kulkivat suruvaatteissa sen jälkeen, kun taatto tai maamo oli saateltu hautaan. Karjalassa uskotaan, että linnut edustavat vainajien sieluja. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 157. Ristin ympärille on vainajien muistopäivinä kiedottu vaalea liina, jota hypistellen rukoillaan. Se on itse koettava. Alueen syrjäinen sijainti on vaikuttanut elämäntavan ja kulttuurin säilymiseen. Kropnitsan toisessa päässä on ikkuna ja toisessa aukko. Tyhjän päälle pudotetut ihmiset toimivat oman muistinsa sekä eri puolilta saatujen vaikutteiden ja tietojen pohjalta. Eräs vanha ukkovainaja Vuonnisessa kävi vuosittain ottamassa talostaan lehmän hengiltä. Neuvostovallan romahdettua 1990-luvun alussa alue muutettiin Pyhäksi lehdoksi ja sinne pystytettiin suuri ortodoksinen risti. PAIKALLISET ovat kertoneet, miten viime sotien jälkeen uskonto kiellettiin ja ihmiset jätettiin kuin lehmät läävään. Vienalaiset tavat ja uskomukset on aina opittu luonnollisena osana jokapäiväistä arkea. Suruvaatteiden piti olla huonot, kuluneet ja muoto murheenalaisen näköinen. Teuvo Laitila: Jumalat, haltiat ja pyhät – eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000–1900. Porvoo 1924. Uhtuan taajaman kalmistosta poistettiin hautamuistomerkit, ja siitä tehtiin huvipuisto, jossa järjestettiin kansanperinnejuhlia ja tanssiaisia. Se teurasti lehmän ja kutsui sukulaiset ”muissinlehmämurkinalle”. Laiminlyöjällä saattoi alkaa hammasta kolottaa, päätä huimata tai tulla jokin muu tauti. Hautausperinteet ovat yksi Vienan Karjalan ominaispiirre, joka on kiehtova sekoitus erilaisia aikakausia, tapoja ja uskomuksia ja sen lumoa on vaikea selittää. ”Sielunrei’ästä” hän siirtyy lintuna tuonpuoleiseen ja voi käydä linnun hahmossa elävien ilmoilla. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 234. KARJALAISET KALMISTOT kertovat omaa tarinaansa elämän ikuisesta kiertokulusta, ja ne kuuluvat erottamattomasti karjalaisuuteen. Vahvat runonlaulajanaiset ovat saaneet omia patsaitaan Uhtuan kalmistoon. He ovat kohta kaikki tuonilmaisissa, pitkään jatkunut perinne elää harvojen laulajien varassa. Kansanuskon mukaan mielenmaisemassa kalmisto on alue, jossa tämänja tuonpuoleinen kohtaavat. Ihmisillä ei ollut ohjeistusta erilaisiin tilanteisiin. Mutta vähintään vuosi piti pysyä naimattomana
Yhteiskunnallisten olojen kiristyttyä ennen Suomen itsenäistymistä seuran aktiivisuus hiipui lähes olemattomaksi vuonna 1911. Seuran arkistossa on myös merkittävät määrät muiden tahojen tuottamaa materiaalia käsiteltävältä ajalta, muun muassa Itä-Karjalan toimituskunnan ja Karjalan väliaikaisen hallituksen aineistoja. Mitro). vuonna 1917. Lisäksi tutkielmaa varten on perehdytty ulkoministeriön arkiston mittavaan Itä-Karjalan kysymystä koskevaan sarjaan Sivistysseuran toimialaa sivuavasta materiaaleista. Eetu Riskumäen mukaan yhdistys oli leimallisesti Suomeen asettuneen venäjänkarjalaisen sivistyneistön järjestö, joka toimi Suomessa, mutta katse kääntyAleksi Mitron 50-vuotispäivillä 1.6.1921 otettu kuva osoittaa, ketkä kuuluivat Sivistysseuran sisäpiiriin. Tutkimansa perusteella Riskumäki päättelee, että Sivistysseuran poliittinen toiminta ei rajoittunut yhdistyksen sääntöihin, vaan poliittinen vaikuttaminen ulottui sen keskeisten toimijoiden työskentelyn kautta erittäin laajalle suomalaisessa ja karjalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielma osoittaa, että seuralla oli alusta alkaen erittäin laaja poliittinen toiminta. K arjalan Sivistysseuralla on Kansallisarkistossa suuri arkistokokonaisuus. Sivistysseura pyrki vaikuttamaan Karjalan politiikassa Oulun yliopistossa on hiljattain valmistunut pro gradu -tutkielma, joka käsittelee Karjalan Sivistysseuran poliittista toimintaa Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksesta Tarton rauhaan vuonna 1920. Tätä ja muuta aineistoa Eetu Riskumäki on käynyt läpi ja löytäyt uusia näkökulmia seuran alkuvaiheiden historiaan. Vuosilta 1917–1920 hän tutki Sivistysseuran yleiskokousten ja johtokunnan pöytäkirjat, puheenjohtajan, sihteerin ja toimiston kirjeenvaihdon sekä erinäiset sekalaiset arkistoyksiköt lentolehtisistä adresseihin, kiertokirjeisiin, matkakertomuksiin ja puheisiin. Uusi alku saatiin aikaan Tampereella Elias Lönnrotin syntymäpäivänä 9.4. SIVISTYSSEURAN toiminta alkoi vuonna 1906 Vienan Karjalaisten Liitto -nimisenä. Edessä lapset Paula ja Pekka Mitro. Ne pitävät sisällään pääosin virkakirjeenvaihtoa, kirjelmiä, anomuksia ja pöytäkirjoja Karjalan Sivistysseuran ja sen toimijoiden piiristä. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 158. Mukana olivat Iivo Härkönen, Benjamin Mitro, Probus Rahikainen, Paavo Ahava, Timo Manner, Simo Niemi, Pekka Pankkonen, Matti Väisänen, Heikki Hyppönen, Iida Manner, Aino Mitro ja Mascha Pfaler (o.s
Kaikilla näillä oli vienankarjalainen tausta. Osin saattoi olla kysymys jopa siitä, että nuoren valtion viralliset edustajat halusivat pysyä taustalla ja antoivat seuran edustajien toteuttaa näkyvän työn. Tekstin voi lukea myös Oulun yliopiston opinnäytteiden verkkosivuilta. ALKUVAIHEESSA Karjalan Sivistysseura laski tekemisensä sen varaan, että se saisi Venäjän väliaikaisen hallituksen hyväksynnän toiminnalleen. Sivistysseuran lehti ilmestyi tuolloin nimellä Karjalaisten Sanomat. Kolmipäiväisen kokouksen yksimielisenä päätöksenä julistettiin Karjala itsenäiseksi valtioksi. l Karjalan Sivistysseura on julkaissut tutkielman kirjana, hinta 15 euroa. l Arvosana: 5/5. Erityisellä tarkkuudella lehdessä seurattiin Venäjän muiden vähemmistökansojen tilanteen kehittymistä vuoden 1917 mittaan. Aihe nousi esiin muutamia kertoja, mutta minkäänlaisiin konkreettisiin toimiin tai päätöksiin se ei johtanut. l Ohjaaja: yliopistonlehtori Seija Jalagin. Vienan ja Aunuksen Karjalan kansan elämää haluttiin helpottaa taloudellisesti, henkisesti ja sivistyksellisesti. Se oli kahdesti kuussa ilmestyvä sanomalehti ja välitti viestejä varsinkin Vienan ja Aunuksen karjalaisille. Seura halusi osoittaa uutisten kautta karjalaisille, että muutkin kansat Venäjällä toimivat ahkerasti itsenäisyysja autonomiahankkeiden parissa, ja toivoi tietysti esimerkin innostavan karjalaisia. Riskumäki toteaa, että Vahtola näkee Sivistysseuran ja sen toimijat käytännössä suomalaisina, Karjalassa asuvasta väestöstä täysin erillisenä ryhmänä. Ketkä muut kuin rajakarjalainen Iivo Härkönen olivat seuran aktiiveja tuohon aikaan. Karjalan oloja haluttiin edistää, koska kyse oli seuran aktiivien omista juurista, sukulaisista ja tuttavista. Suomen hallituksen yhteyteen perustettiin syksyllä 1918 Itä-Karjalan toimituskunta, jonka alaisuuteen kuuluivat Uhtua, Pistojärvi, Oulanka, Kiestinki, Jyskyjärvi, Kontokki ja Repola. Sivistysseuran toimijaverkko hajosi sen jälkeen, kun seura menetti itseoikeutetun monopolin tapaisen aseman Karjalan asioiden hoitoon kesän 1919 päätyttyä. ITÄ-KARJALAA Suomen politiikassa tutkinut emeritusprofessori Jouko Vahtola saa hieman kritiikkiä. Härkösen tavoitteena oli selkeästi antaa Venäjän väliaikaiselle hallitukselle kuva mahdollisimman venäläisestä ja venäläismielisestä yhdistyksestä. Seuran piirissä toimineet yksittäiset henkilöt saattoivat tahoillaan toimia jatkossakin Karjalan hyväksi, mutta vuosien 1917–1919 kaltaista aktiivisen poliittisen toiminnan täyteistä aikaa ei enää syntynyt. l Gradutyön otsikko: Pietariin, Pariisiin ja Uhtualle: Karjalan Sivistysseuran poliittinen toiminta maaliskuun vallankumouksesta Tarton rauhaan. Karjalaisten omatoimisuus pääsi yllättämään Sivistysseuran aktiivit housut nilkoissa. Tarton rauhansopimuksen jälkeen Karjalan kysymys painui sivuun pulpahtaen välillä pinnalle, kuten syksyllä 1921 Karjalan kansannousun yhteydessä tai vuonna 1923, kun asiaa käsiteltiin Kansainliitossa. Seuran aktiivit eivät Riskumäen arvelun mukaan oikein itse uskoneet tähän täysin, mikä näkyy erityisesti sihteeri Iivo Härkösen väliaikaiselle hallitukselle laatiman kirjelmän sisällössä. Seuralla oli myös toimituskunnan puheenjohtajan kautta vaikuttamisja tiedonhankintakanava suoraan Suomen hallituksessa. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 159. Tunnelmia laski muun muassa se, että Sivistysseuran tietämättä Kemissä oli pidetty Karjalan kuntien kokous. Riskumäen mukaan Suur-Suomesta haaveilivat lähinnä ne suomalaiset, jotka eivät ymmärtäneet karjalaisten elämästä mitään. RISKUMÄEN GRADU l Filosofian maisteri Eetu Riskumäen historian oppiaineen pro gradu -tutkielma liittyy maisteriopintoihin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Riskumäki arvelee Vahtolan unohtavan, että suuri osa Sivistysseuran toimijoista kuului käytännössä molempiin viiteryhmiin. Sivistysseuran tavoitteet Karjalassa ajautuivat täydelliseen umpikujaan, ja toiminnan karjalaiset kannattajat alkoivat siirtyä pakolaisiksi Suomeen. SUOMESSA ASUVAT karjalaiset olivat tehneet töitä tosissaan, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi. Helmikuussa 1918 Sivistysseura oli toiminut vasta alle vuoden, mutta se oli ehtinyt jo hakea toimintamahdollisuuksia erittäin monista suunnista juurikaan välittämättä niiden poliittisista viitekehyksistä. neenä tiukasti itään päin. Myös Baltian, Puolan ja Ukrainan tapahtumista kerrottiin Karjalaisten Sanomissa ahkerasti. Sivistysseuran aktiiveille kelpasivat niin Venäjän bolševikit kuin Suomen valkoisetkin, kunhan ne tarjosivat puitteet työskentelylle Karjalan aseman parantamiseksi. Sivistysseuran harmiksi Itä-Karjalan kysymyksen käsittely jäi myös vuonna 1919 Pariisin rauhanneuvotteluissa käytännössä kokonaan pois virallisista pöydistä. Silläkin oli Riskumäen mukaan tietty poliittinen tarkoitusperänsä. KSS:n säännöissä määritellyn ”aineellisen ja henkisen edistyksen” lisäksi ja niiden ohikin alettiin nopeasti tavoitella Karjalan valtiollisen aseman muuttamista ensin autonomiaan vuonna 1917 ja sitten Suomeen liittämiseen vuoden 1918 kevättalvesta alkaen. Sivistysseuraan kuuluvat henkilöt saivat merkittävän jalansijan Itä-Karjalaan suuntautuvassa suomalaisessa toiminnassa. Suur-Suomi-ajatuksen kannattajia ei sivistysseuralaisista silloin eikä myöhemmin juuri tullut. AILA-LIISA LAURILA Riskumäen mukaan Suur-Suomesta haaveilivat lähinnä ne suomalaiset, jotka eivät ymmärtäneet karjalaisten elämästä mitään. Viimeistään tammikuussa 1919 käytännössä koko Itä-Karjalan toimituskunnan toiminta oli Karjalan Sivistysseuran käsissä. Tavoitteisiin pyrittiin hakeutumalla vaikutusvaltaisiin asemiin kaikilla mahdollisilla tahoilla hallinnollisissa, sotilaallisissa ja poliittisissa rakenteissa. Seura oli jo tammikuussa 1919 tosiasiallisesti luopunut Karjalan valtaussuunnitelmista. Tutkielma mainitsee tiuhaan seuraavia nimiä: puheenjohtaja Aleksei Mitro, varapuheenjohtaja Timo Manner, johtokunnan jäsenet Sakari Alanko ja Paavo Ahava sekä johtokunnan ulkopuolelta Juho Tanner
2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 160. Sarjakuvataiteilija Veli-Matti Ural pyrki kuvaamaan Iivo Ahavan ulkonäöltään mahdollisimman totuudenmukaisena
Sen loivat kaksi oululaista tekijää, joista toinen on jopa etäisesti sukua oikeasti eläneelle Iivo Ahavalle. l Matti-Pekka Heikura (s. Ajattelin, että sarjakuva voisi olla äärimmäisen toimiva tapa kuvata tämä tarina. Matti-Pekka osoitti minua, Ural nauraa tapaamista muistellessaan. Arktinen Banaani. Tarina ei kuitenkaan lopu siihen, sillä tuosta nuoresta soturista ilmestyi syyskuussa sarjakuvateos. Käsikirjoitusta hän ei kuitenkaan päässyt heti tekemään, kun esimerkiksi apuraha-anomuksille tuli hylkäys. l Veli-Matti Ural (s. Matti-Pekka Heikura ja VeliMatti Ural. Tuli sellainen kysymys, että kuka on kaikista epämiellyttävin. Yhteisenä nimittäjänä oli teatteri. Hän huomasi, että Iivo Ahavan tarinaa ei ole juuri kerrottu kaunokirjallisuudessa tai esittävässä taiteessa. Yllättävän hedelmälliseksi lähteeksi osoittautui Kuusamon kaupunginkirjaston arkisto, josta löytyi juttuja Iivosta, Iivon kirjeitä, kuvia ja vaikka mitä, Matti-Pekka kertoo. Iivo Ahava – Ensimmäinen lippu -sarjakuvaromaanin kannessa nähdään nuori sotilas Iivo Ahava, jolla on rinnassaan yksi Pyhän Yrjön risti. Matti-Pekan äidin isä Pekka Ahava on Iivo Ahavan serkku. Sitten Iivo Ahava astui kuvioon mukaan. Sukua Iivo Ahavalle äitinsä puolelta. Lisäksi Ural teki julisteen Heikuran ohjaamaan näytelmään Rattoisilta Rantamilta vuonna 2018. Ahava on Matti-Pekka Heikuran sukua kuusamolaisen äidin puolelta, eli niitä Uhtuan Afanasjeveja. Nuori Iivo Ahava teki päätöksensä ja värväytyi vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Uusi sarjakuvasankari: Iivo Ahava, nuori soturi T eatteriohjaaja ja sananikkari Matti-Pekka Heikura, 41, ja kuvataituri Veli-Matti Ural, 29, eivät ole esimerkiksi koulukavereita tai pitkäaikaisia tuttuja toisilleen. Jo vuonna 2013 molemmat näyttelivät Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun lyhytelokuvassa Mein Lieber Feind. AHAVA l Sarjakuvaromaani Ahava – Ensimmäinen lippu, 2021. 1980) on ohjaaja, käsikirjoittaja ja tarinankertoja. Erään ystävän tupareissa pelasimme sellaista peliä, jossa tehtävänä on näyttää, kuka meistä on vaikka Bruce Springsteenin näköinen. – Yhteisten kavereiden kautta tutustuttiin. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 161. Sitten Karjalan Sivistysseuran Sampo-tietokannasta alkoi löytyä lisää tietoa miehestä. – Oltiin Oulun Sarjakuvakeskuksella, kun kerroin Uralille parhaat palat Iivon elämästä. Lisäksi molemmat kaverit ovat olleet Lintulan kaupunginosan nuoria, joskin hiukan eri aikaan. 1991) on kuvittaja, sarjakuvataiteilija ja sarjakuvan opettaja, teokset Taivalkoskelta ilmataisteluihin (Zum Teufel 2018), Sarjakuvapaja hyppysiin – Sarjisopen oppimateriaali (Oulun Sarjakuvaseura ry 2018) ja Keijo Teuras (Arktinen Banaani 2016). Oululaisesta kirjastosta löytyi vielä Ilmari Kiannon retkipäiväkirja Vienan Karjalan Heimon viime numerossa päättyi Iivo Ahavasta kertova juttusarja. . Mieleen välähti teatteriesitys hänen elämästään. Oulun kokoisessa kaupungissa on kuitenkin mahdollista törmätä toiseen ja huomata, että kiinnostuksen kohteissa on paljon samaa. Paremmin he tutustuivat pari–kolme vuotta sitten. YHTEISTYÖPROJEKTINA kaksikko oli tekemässä Oulun Päivien yhteyteen toissa vuonna teatteriesitystä Matti Hällin teoksesta Kosken kuuluvissa, joka on Hällin kolmas Oulu-aiheinen teos. Pekka Ahavan isä Tero Semjoninpoika Ahava ja Iivo Ahavan isä Paavo Semjoninpoika olivat veljeksiä. MATTI-PEKKA HEIKURA törmäsi Iivo Ahavaan tehdessään Vienan Karjalaan liittyviä historian elävöityksen taustatöitä
Onko hänessä jotakin läheistä. Joitakin asioita on ollut ihan pakko sepittää, kun varmaa tietoa ei ole löytynyt. Toisaalta faktaa on, että Iivo liittyi sotaväkeen vapaaehtoisena. Tarina vei miehet mennessään. Matkapäiväkirja valaisi esimerkiksi kysymystä, miksi Iivo lähti ensimmäiseen maailmansotaan. Tältä hän näyttää Ahava-sarjakuvan piirroshahmona, joka vanhenee selvästi tarinan edetessä. Yli sadan vuoden takainen Kuusamon maisema on ikuistettu tähän Veli-Matti Uralin piirrokseen. virroilta, Karjalan kankahilta, joka kertoo Iivon ja Kiannon seikkailuista yhdessä pitkin Vienan maita ja mantuja. Veli-Matti Ural teki kirjoittajakumppaninsa kanssa paljon töitä selvittääkseen Iivo Ahavan elämään liittyviä vaiheita. Jos itseämme mietitään, niin armeijaan lähteminen kyllä kiinnosti, mutta jotenkin meidän aikanamme on alettu ajatella, että armeija on vain Suomen isoimmalla budjetilla tehty sotalarppi, kaksikko tuumaa. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 162. Näitä kysymyksiä nykypolvi voi vain arvailla. Kummastusta herätti esimerkiksi se, että Kianto kertoo Iivon kadonneen seurastaan yllättäen ehkä siksi, että pelkäsi joutumista sotaan. Toisaalta maailmassa soditaan koko ajan Syyrian ja Afganistanin kaltaisissa sodissa. – Ensimmäinen maailmansota ei tarkoittanut nopeaa voittoa ja jouluksi kotiin! Yhtäkkiä siitä tulikin sota, joka lopettaa kaikki sodat. Lisäksi löytyi Jukka Nevakiven teos Muurmannin legioonasta eli aineistoa alkoi olla tarjolla varsin hyvinkin. Houkuttivatko häntä ehkä edut, jotka propaganda lupasi tsaarin armeijaan liittymisestä. Tekijät toteavat kuitenkin heti seuraavaan hengenvetoon, että syyskuussa ilmestynyt Ahava – Ensimmäinen lippu ei ole mitään puhdasta dokumenttia eikä elämäkertafaktaa. Kirjailija Ilmari Kianto muistetaan kiinnostuksestaan Karjalan laulumaita kohtaan. MINKÄLAINEN KUVA nykyajan nuorehkoille miehille hahmottui vuosina 1896–1919 eläneestä sankarista. Matti-Pekka Heikura on oululainen ohjaaja ja kirjoittaja, jota oman suvun vienankarjalainen tausta kiehtoo. Hänelle olisi tärkeää, että Ahava-sarjakuvaromaani saisi vielä rahoitusta jatkoon. Suomessa kun ei olla enää viime aikoina oikeasti oltu lähdössä sotaan. Kaikesta ei varmaa tietoa saatu, joten loput luotiin kuvittelemalla. Kiannolla Iivo esiintyy salanimellä Johannes. Tarina on herättänyt ajatuksia aliupseerikoulutuksen saaneissa miehissä. Kokonaisuutta täydentävät fiktiiviset elementit
Mukana on perhettä ja Ilmari Kianto. Yhden ison muutoksen todellisuuteen tein. Matti-Pekka ja Veli-Matti näkevät Iivo Ahavan kiinnostavan ristiriitaisena tyyppinä. Maljoja nostetaan Karjalan itsenäisyydelle teoksen alkupuolella, vuoden 1905 verisunnuntain jälkeen. Korjailuakin Ural päätyi tekemään ennen painoa, vaikka hänen tyylinsä on niin pelkistetty, ettei kaiken ole tarpeenkaan olla aivan yksi-yhteen todellisuuden kanssa. Iivo asui lapsuusperheensä kanssa Kuusamossa, opiskeli Oulussa ja liikkui siellä myöhemminkin sotareissujensa jälkeen. Siskon, Veera Ahavan vaihdoin blondiksi, vaikka hän ei ainoan näkemäni perhekuvan mukaan sitä ollut. Kaksikko uskoo, että Karjalan historia on monille suuri mielenkiinnon kohde. Sarjakuvaromaanista löytyy tunnistettavia rakennuksia ja katunäkymiä niin Kuusamosta kuin Oulusta ja muualtakin. Yksi puoli aiheen kiinnostavuudessa oli sen pohjoissuomalaisuus. Veli-Matti Ural piirtää kuvansa digitaalisesti piirtonäytöllä. Hän ehti Kuusamosta Ouluun, Helsinkiin, kiertomatkalle Vienan Karjalaan, rintamalle ensimmäiseen maailmansotaan, kansalaiskokoukseen Uhtualle sekä taistelemaan Muurmannin legioonassa ja Karjalan rykmentissä. Veli-Matti Ural kertoo keskittyneensä miettimään tarkasti Iivo Ahavan ulkonäköä piirtäessään hänen kasvojaan. – Kun tekstissä ja dialogissa ei puhuta punakaartilaisista, niin en keksinyt pointata sitä millään muulla tavalla kuin punaisella värillä, hän perustelee. Ahava-teoksen kuvat ovat mustavalkoisia, mutta silloin, kun niissä on punaista tai sinistä väriä, on värillä jokin tietty, melko suurikin merkitys. Rintamalla kului muun muassa joulu 1914. Sarjakuvasankari Iivo Ahavan sotareissu ensimmäiseen maailmansotaan oli kova kokemus. Matti-Pekka Heikuran mielestä Suomen itsenäistymisen ajoista on nykypolvelle tarjoiltu hieman liian siistiä kuvaa. TEKIJÄT TUNNUSTAVAT , että ei ole välttämättä ihan helppoa tehdä tällaista oikeasti eläneiden henkilöiden tarinaa. Täydellinen fiktio saattaisi kieltämättä olla helpompaa tehdä. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 163. Sen tutkimista pitää jatkaa samoin kuin pitäisi saada mahdollisuus tehdä Ahavalle Toinen lippu ja vielä Kolmas. Korostin muutoksella sisaruutta heidän välillään, Veli-Matti selittää. Hahmoja ei haluta ylistää eikä alentaa. Iivo oli osin järkähtämätön, mutta toisaalta erittäin temperamenttinen, äkkiliikkeinen ja idealistinen hahmo. Pari–kolme säilynyttä valokuvaa ei välttämättä kuitenkaan riitä antamaan varmaa kuvaa siitä, miltä henkilö näytti. – Ilmari Kiannon kasvoja oli helpompi tehdä kuin Iivon, koska Kiannosta on enemmän valokuvia. Ahavan perhe oli vaativampi. Kiantoa vanhensin hieman, jotta miesten ikäero tulee esiin. Aiempia töitään hän on piirtänyt tussilla paperille ja skannannut ne sitten, mutta nyt paperi on jäänyt kokonaan pois. Iivo on vielä nuori poika, joka kuuntelee aikuisten puhetta sivusta. Sotamies kirjoitti kirjeitä kotiin. Monet nuoret harrastavat tänä päivänä 1900-luvun historiaa. Teksti ja kuvat: Aila-Liisa Laurila Piirrokset: Veli-Matti Ural Raunioita ja kuolemaa. Punaisen heimosoturin maallinen vaellus päättyi kuitenkin surmaan jo 22-vuotiaana
Paljon vähemmän tiedetään siitä, millaisiin töihin nuo sosialismin rakentajat aivan tarkalleen päätyivät, kuinka he elivät arkeaan, kehittivät aluetta ja miten lapset kasvoivat ja suhteet paikalliseen väestöön kehittyivät. Loppuosassaan se antaa varsin tarkan selvityksen myös siitä, miksi ja millä tavalla suuri terrori ja Stalinin vainot toteutettiin. TARKAT TILASTOTIEDOT on haettu arkistolähteistä, joihin kovinkaan moni suomalaistutkija ei liene perehtynyt yhtä laajasti. Teloitukseen päättyi tuhansien suomalaisten kurja vaellus kommunistisessa paratiisissa. Siitäkin on kerrottu julkisesti varsin paljon, kuinka Pohjois-Amerikasta lähdettiin rakentamaan uutta sosialistista työläisten valtakuntaa. Takalan mukaan vuoden 1931 puolivälissä Karjalasta lähtemään halukkaiden määrä alkoi kasvaa jatkuvasti ja vauhdilla. KUVAT: TYÖVÄEN MUSEO, DANIEL NYBLIN/MUSEOVIRASTO 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 164. Näitä asioita valottaa erinomaisen hyvin Irina Takalan odotettu teos Taistelua ja kuolemaa – Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–1930-luvuilla. Takala tietää kertoa, että vuonna 1935 Karjalan tasavallassa oli noin 15 000 suomalaista, joista kaksi kolmasosaa oli tullut Suomesta ja loput Pohjois-Amerikasta. Hän esittää tarkkoja lukuja ja tilastoja hahmottaen suurta kokonaiskuvaa. Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa – Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–1930-luvuilla Käännös: Mirko Harjula Tietokirja, 344 sivua Karjalan Sivistysseura 2021. Hän suunnitteli Karjalan työkansan kommuunin perustamisen. Jo ennen tuota vuotta olivat monet pettyneet sosialismin rakentajat ehtineet muuttaa pois unelmiensa maasta. Kaikilla suomalaisilla lienee erittäin hyvin tiedossa, miten Suomesta on loikattu, paettu ja muuten vain muutettu itärajan ylitse Neuvostoliittoon. Jos on aiemmin lukenut suomalaisten tutkijoiden teoksia punaloikkareista ja onnenonkijoista, voi huomata Irina Takalan kääntävän esiin mitalin toista puolta. Hieman esillä on myös yksittäisten ihmisten ja perheiden karuja kohtaloita, mutta ne eivät ole kirjan keskeisintä antia. Paluumuuton huippu osui vuoteen Neuvostoliiton synkkä vaihe KIRJAT Edvard Gylling oli Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja ja puoluejohdon jäsen, Helsingin yliopiston tilastotieteen dosentti sekä vuoden 1918 sisällissodan aikana kansanvaltuuskunnan raha-asiainvaltuutettu. Siitäkin tiedetään, että idealismi karisi monien muuttajien mielestä nopeasti vaihtuen pahaan pettymykseen ja palaamiseenkin
Panteleimon kuvaa tarinoissaan 1950-luvun loppua ja 1960-luvun alkupuolta. Tuo aikakausi ja pienen maalaiskylän elämänmeno antavat tarinalle viehättävän taustan. Väkisinkin lukija ottaa tuon toteamuksen vastaan ilman suurta tunnekuohua kuten muunkin sisällön. Tästä lienee suurta hyötyä tuleville tutkijoille. Tarina osoittaa, että hänen vaistonsa toimivat jälleen kerran oikein. NIMEN UUTUUSTEOKSELLE on antanut hautalöydön yhteydessä maasta paljastuva vienalainen risti, joka ei kuitenkaan näyttele kovin merkittävää osaa kokonaisuudessa. Hän kirjoittaa aiheista, jotka tuntee hyvin. Se tuntuu olevan puhdistajalleen rakas. Autonomian perustamishetkellä alueella asui noin tuhat suomalaista. Tavalliselle lukijalle merkitsee erityisen paljon se, että kirjan teksti on sujuvaa ja virheetöntä suomea. Tuo risti olisi voinut saada suuremmankin roolin, kun se on julkaisun nimenäkin. Lopussa kirjoittaja toteaa, että kommunismi on osa yhteistä perintöämme ja vastuu sen uhrien muistosta on koko Euroopan yhteinen. Luokkapuhdistukset vaihtuivat etniseen siivoukseen. Hän laati Karjalan työkansan kommuunin suunnitelman, sai kutsun V. AILA-LIISA LAURILA Metropoliitta Panteleimon: Vienan risti Rikosromaani, 189 sivua Myllylahti 2021. Vienankarjalainen laukkukauppias oli aikoinaan surmattu vieremäläisen Panteleimonin kotipaikkakunnalla ja haudasta löydettiin aikanaan ristiaiheinen metalli-ikoni. Monietniset rajaseudut haluttiin muuttaa kontaktialueista suojavyöhykkeiksi. Lukijalta ei vaadita liikaa. Toki kerrotaan, miten Elisabet Urhonen -niminen nainen pesee sitä huolellisesti lämpimässä vedessä. Oliko vielä jotakin muutakin yhteistä taannoisen uhrin kanssa. Leniniltä ja johti syksyllä 1920 perustettua autonomista kommuunia vuodet 1920–1935. Harvassa teoksessa näkee lähdeviittauksia, lähdekirjallisuutta, henkilöhakemistoja ja muuta vastaavaa tietoa 85 sivun verran. Suomalaiset piti tuhota, koska he olivat eläneet muualla ja nähneet liikaa. Panteleimonin tarttuminen rikosaiheisiin ei kuulosta lopulta kovin oudolta, kun tietää, että niin hänen isänsä kuin molemmat isoisänsä olivat poliiseja. Kaikki eivät ehkä ole huomanneet, että tänä kesänä häneltä ilmestyi jo yhdeksäs Koskijärvi-sarjan dekkari Vienan risti. Lukijalle jää hieman avoimeksi, miksi se on juuri rouva Urhoselle niin tärkeä. Murha tässäkin uutuudessa tapahtuu, mutta tarina ei ala tuoreesta murhasta, vaan vanhan haudan löytymisestä. Miksi vallankumous sitten alkoi syödä omia kannattajiaan. Takalan mukaan Stalinin hallinnon kansallisuuspolitiikassa tapahtui jyrkkä käänne 1930-luvulla. I. Kyllä, hän on toimitellut kirkollisia tehtäviä ja kirjoitellut erilaisia tekstejä. Pohjavärinä erottuu tummansininen emali ja pinnassa on kohokuvina kirjaimia. Mitä arkkimandriitta Panteleimon alias Petri Sarho on puuhannut sen jälkeen, kun jäi eläkkeelle Oulun metropoliitan tehtävistä vuonna 2013. Tässä Vienan ristissä ammattipoliisit haluavat jättää hänet syrjään tutkimuksista, mutta hänpä ei itse moiseen alistu. Kirjan käsittelemä ajanjakso osuu aikaan, jolloin suomalainen sosialisti Edvard Gylling (1881–1938) oli Karjalan johdossa. Hauskasti näissä Koskijärvi-dekkareissa poliisin leskeksi mainitun Elisabet Urhosen vaistot vievät kohti ratkaisun löytymistä. Syynä on se, että asiakirjoista löytyy mitä erilaisimpia, ristiriitaisia ja vaikeasti tarkistettavia tietoja. Ehkäpä näin. Tapaukseen liittyy tosielämän rikos. Joka tapauksessa tuo esine antaa heti selvän vihjeen siitä, millaisen henkilön hauta on löydetty. AILA-LIISA LAURILA Metsähaudasta löytyy laukkumiehen ruumis KIRJAT Metropoliitan työt jätettyään Panteleimon alias Petri Sarho on kirjoittanut liudan dekkareita. 1933, mutta muuttajien määrää on Takalan mukaan vaikea kertoa ihan tarkkaan. TEOS KUVAA melko niukasti yksittäisten ihmisten vaiheita, vaikka henkilöiden nimiä mainitaankin aika runsaasti. Vuoteen 1926 mennessä maahanmuutto kasvatti alueen suomalaisväestön määrän kaksija puolikertaiseksi. Viileä fakta kertoo sentään yhdestä 1900-luvun järkyttävimmästä ajanjaksosta. Jokaiselle tasavallalle, oblastille ja aluepiirille jaettiin pyöristetyt ja suuntaa-antavat kiintiöt ensimmäisen luokan eli ammuttavien ja toisen luokan eli vankilaan toimitettavien määristä. Kuvaliite näyttää runsaan tusinan verran kasvoja miehistä, jotka olivat merkittävissä rooleissa Karjalan kehityksessä. Teoksen nimi ei kerro heti suoraan, että kyseessä on rikosromaani. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 165. Kun kirjoittaja vielä onnistuu ilmaisemaan sanottavansa ihailtavan selkeästi ja sujuvasti, on Vienan risti erittäin miellyttävä lukukokemus. Tämä asiaan keskittyvä teos vetoaa tunteisiin kovin heikosti. Esimerkiksi aiemmissa Murha kirkonkylässä (2011), Murha näyttämöllä (2013) ja Murha kirjapiirissä (2016) rikosasia käy ilmi jo nimestä
Arto Rinne laajentaa sukutarinan kokonaisen aikakauden kuvaksi KIRJAT 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 166. Dokumentaarinen julkaisu Karjalaan kaikonneita, suomalaisten pakolaisten kohtaloita sukutarinana kertoo jo nimellään, että kyse on omaelämäkerrallisesta aineistosta. Hän sijoittaa tapahtumia yleisiin yhteiskunnan tilanteisiin ja tarjoaa näin ymmärrettävän kokonaiskuvan, joka osaltaan selittää yksittäisten ihmisten ratkaisuja. Koronapandemia pysäytti keikkailun musiikkiklubeilla, joskin hän on myös päässyt soittamaan ja esiintymään jonkin verran. Sisältö ei keskity pelkästään Rinteen perheen vaiheisiin, vaan laajentuu kuvaamaan aikoja ja aikakausia, joissa niin monet ovat yrittäneet selvitä. Karjalaispiirien hyvin tuntema toimittaja ja muusikko Arto Rinne ei ole heittäytynyt laiskottelemaan muutettuaan jokin aika sitten Suomeen. Virolahti, Vehkalahti ja Viipuri mainitaan Pietari Joninpojan kirjeessä Tallinnan raadille paikkoina, joissa hansakaupungin porvareilla on oikeus käydä kauppaa paikallisten asukkaiden kanssa. Samoilta ajoilta on nimittäin peräisin ensimmäinen kirjallinen maininta Virolahdesta, jossa Rinteen esi-isät aikoinaan asuivat. Osan lisääntyneestä ajastaan hän on käyttänyt oman sukutarinansa kirjoittamiseen. Jo tämä lähtö osoittaa, että Rinne ei halua kertoa ainoastaan sitä, mitä hänen sukunsa aiemmat polvet ovat eläessään tehneet. Arto Rinne: Karjalaan kaikonneita, suomalaisten pakolaisten kohtaloita sukutarinana Sukutarina, 239 sivua Juminkeko, 2021. Tarina lähtee liikkeelle peräti Pähkinäsaaren rauhasta vuodelta 1323. Kirja osoittaa, että suvulla on mitä kertoa
Päällystakkia. c. Perinneruokia Trapesaravintolassa. 2. Mitä sana sunduga tarkoittaa. 6. Sukunimi vaihtui Rinteeksi 6.6.1924. Kostamuksen kaupunginjohtaja. Laivaliikennettä luostarin laiturissa. Lammaskatras luostarin pelloilla. Kolmen vuoden kuluttua Uuno-isä oli viety, surmattu ja haudattu Krasny Boriin, punakankaalle. AILA-LIISA LAURILA Arto Rinne on tehnyt pitkän uran toimittajana ja muusikkona Petroskoissa. a. Oma Mua -lehteä. Karjalaisten käyttämä talvikalastusväline. Hänen teatteriuransa on kieltämättä niin komea, että siinä riittää kerrottavaa. TIETONIEKKA 1. 3. Muistelut, haastattelut, lehtileikkeet, kirjeet, lähdekirjallisuus ja kuvitus ovat antaneet tukevan pohjan sukukirjan laatijalle. KUN KATSOTAAN AIKAA useiden vuosisatojen matkalta, on selvää, että yhden ihmisen esi-isiä kertyy satojen ihmisten verran. Kalalajeja. Naapurimaassa vastaanotto oli monella tapaa tylyä. Esimerkiksi siitä, miten suomen kieli säilyi perheessä ja miten elämä eteni kaikista vaikeuksista huolimatta. Karjalan television ja radion suomenja karjalankielisten ohjelmien päätoimittaja. Tunnetko, tiedätkö, oletko tietoniekka. Vesilintulajeja. a. c. Mikä Kekri on Mikael Agricolan vanhan määritelmän mukaan. Lahden Hennala ja Tammisaaren vankileiri tulivat tutuiksi suvulle vuoden 1918 sisällissodan jälkeen. Loppu tosin olisi aina yhtä surullinen ja traaginen. c. b. Carelia-lehteä. 5. b. Kovin suuri onni ei odottanut vielä sittenkään, kun pienellä pojalla kasvanut perhe pääsi viimein Karjalaan keväällä 1935. Uusi sivu oli kääntynyt. karjaa. Tiedonantaja-lehteä. Sen miehet ovat olleet kalastajia ja sahureita. Järven lahtea. b. Karjalaisia koirarotuja. Mitä uutta Heinäveden Valamossa on kuluneena kesänä nähty. a. KUVA: AILA-LIISA LAURILA 1.b , 2.c , 3.a , 4.c , 5.c , 6.a . Tässä kirjan osuudessa näkyy erinomaisesti myös teoksen aineiston monipuolisuus. Mitä työtä Jukka Akimov teki vuosina 1975–1992. Pauli Rinteen Lilja-vaimo jää aika vähäiselle esittelylle, mutta Saimin myöhemmän Onni-puolison tarinaa käydään läpi perusteellisesti. Elokuussa 1931 moottorivene suuntasi kohti Neuvostoliittoa ja vei mennessään seurueen, johon kuuluivat Uuno Rinne ja Saimi Piensalmi. Kirjoittaja toteaa, että Onnin elämästä saisi kymmenen elokuvakäsikirjoitusta. b. Esimerkiksi maahanmuuttajien toive pääsystä Edvard Gyllingin Karjalaan jäi toteutumatta. 4. Mitä ovat norssi, rääpys ja kurvi. b. ARTO RINNE OMISTAA merkittävän osan teoksestaan isälleen, näyttelijä ja teatteriohjaaja Pauli Rinteelle. Pitkärannan paperitehtaan johtaja. c. c. Karjalaisten perinneruoka. a. On kullanarvoista, että vuonna 1966 Petroskoissa syntyneellä kirjailijalla itselläänkin on jo sen verran pitkä elämä, että hän voi luodata tapahtumia oman kokemuksensa kautta. Vankilareissu ei suinkaan ollut lyhyt käynti vaan pitkä kärsimys, joka jatkui junamatkana Siperiaan ja sen jälkeen vielä muihin kurjiin loukkoihin. b. Ensimmäinen etappi uudessa kotimaassa oli Krestyn vankila Leningradissa. c. KIRJAT OIKEAT VASTAUKSET: 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 167. Mitä nykyään ilmestyvää lehteä Punalippu edelsi vuosina 1940–1990. Suomeen siirryttyään hänellä on riittänyt aikaa paneutua oman sukunsa historiaan ja kirjoittaa siitä. a. Karjalaisten jumala, joka suojeli mm. Kiitos päiväkirjojen, saamme lukea Saimin oman kertomuksen loikkausmatkasta. Perheiden asuinpaikat vaihtuivat sukupolvien ja vuosisatojen mittaan Haminaksi, Karhulaksi, Kotkaksi ja jopa Yhdysvaltojen Port Angelesiksi. Tunnetun politiikan ja siihen liittyvien tapahtumien peilaaminen yhden perheen kautta tekee teoksesta erityisen läheisen tuntuisen ja auttaa jollain tapaa ymmärtämään, joskaan ei hyväksymään Stalinin aikaa Neuvostoliitossa. Lukijalle piirtyy kuvaksi erittäin mielenkiintoista henkilöhistoriaa ja yleistä ajankuvaa. a. Hän kirjoittaa väliin hyviä analyyseja kaikesta tapahtuneesta. Kirstua, lipasta tai arkkua. Rinne tutustuttaa Virolahden Pitkäpaaden Kiiski-sukuun
Tekstit voi lukea Karjalan Sivistysseuran Sampo-tietokannasta. Vasili löysi silloisen Säräisniemen kunnan Veneheiton kylästä Henrik Matinpoika Huovisen tyttären Katriinan, josta tuli hänen vaimonsa vuonna 1888. Hän työskenteli aluksi metsäalalla Jyskyjärven lespromhosissa vuosina 1959–1966 ja oli sen jälkeen Vienan Kemin rakennusviraston johtajana vuosina 1966–1969, mistä siirtyi Karellesstroi-yhtymään Petroskoihin. Hän toimi pitkään johtokunnan aktiivisena toimijana ja lauloi Oma Pajo -kuorossa. KUVA: AILA-LIISA LAURILA Sukututkija Rudolf Toivonen P erusteellista työtä tehneenä sukututkijana Suomessa tunnettu Rudolf Toivonen on siirtynyt tuonilmaisiin. Sen jälkeen hän sai lukuisia tilauksia Suomessa asuvilta karjalaisjuurisilta perheiltä. Lapsia heille syntyi 11. Toivosen isoisoisä oli Vasili Outokanpoika Panfilov Kenttijärveltä. Karjalan Sivistysseura myönsi Rudolf Trofimovitsille seuran ansiomerkin keväällä 2017 hänen suuresta panoksestaan sukututkimustyölle, joka toi esiin paljon Karjalan tasavallan arkistoihin kätkettyä uutta tietoa karjalaisista suvuista. NUORUUDESSAAN Rudolf Toivonen kävi koulua Uhtualla vuoteen 1953 asti ja jatkoi opintoja vuoteen 1958 Leningradin metsäakatemiassa. RUDOLF TOIVONEN teki laajaa vapaaehtoistyötä. TUONILMAISIIN TUONILMAISIIN Rudolf Toivonen oli sukututkija ja aktiivinen toimija Karjalan Rahvahan Liitossa. Panfilov-sukunimi muuttui Toivoseksi Vasilin pojan Ossipan oltua perheineen Suomessa vuosina 1922–1924. Toivosen äidin puolen sukuun kuuluivat Vaasan seudun Lipkinit, isoisoisä oli Stafei Stepanov Lipkin, joka oli syntynyt noin vuonna 1820. Nuorimmat pojista Kirill, Semen ja Jegor olivat ahkeria kauppamiehiä ja perustivat kauppoja Vöyrille. Viime vuosien aikana hänen oli lopetettava rakas, mutta voimia vaativa harrastus. Hän osallistui useisiin Karjalan Rahvahan kerähmöihin ja kerrytti sitäkin kautta laajan tuttavapiirin. Rudolf Toivonen aloitti sukututkimustyöt tekemällä selvityksen omasta suvustaan vuonna 1997. Toivonen on itse kertonut suvustaan Karjalan Heimo -lehdessä 2000-luvun alussa. maaliskuuta 1935 Vuokkiniemessä ja menehtyi sairauteen Petroskoissa 29. AILA-LIISA LAURILA 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 168. Hänen aloitteestaan on kiinnitetty muistolaatat hiihtäjä Ljudmila Lukinalle Jyskyjärvelle, puna-armeijan tiedustelijajoukon komentaja Vasselei Kirilloville Kalevalaan, hiihtäjä Veikko Hakuliselle Kurkijoelle, sotaveteraani Anani Arhipoville Lietmajärvelle ja kirjailija Jaakko Rugojeville Petroskoihin. elokuuta 2021. Lisäksi karjalaiselle olympiavoittajalle, paatenelaiselle hiihtäjälle Fjodor Terentjeville pystytettiin patsas Petroskoihin. Hän oli syntynyt 10. Toivonen oli Karjalan Rahvahan Liiton jäsen perustamisesta lähtien. Stafeilla oli kuusi poikaa ja neljä tyttöä
Sotien jälkeen perhe asettui Kuusamon Käylään, jossa Erkin isä Risto Homanen (ent. SAARA HOMANEN puoliso JUKKA HOMANEN veli Lehtori Erkki Homanen TUONILMAISIIN Erkki Homanen oli lapsesta asti innokas kalastaja, vaikka kalansyöjä hänestä tuli vasta aikuisena. Hän oli vuosia seuran puheenjohtajana ja senkin jälkeen aktiivisesti mukana toiminnassa. Ensimmäinen kerta oli erikoinen helikopterimatka Kostamuksesta. He kaikki olivat Erkille hyvin tärkeitä, lastenlapsille Erkki sanoitti ja sävelsi omat laulutkin. Lapsuutensa talvisodan alkuun saakka Kuusamon Paanajärvellä viettänyt vienankarjalaistaustainen Erkki joutui jättämään maisemiltaan kovin kauniin ja erikoisen kotiseutunsa talvisodan puhjettua. Äidin isä kuoli Hirvisalmen kahakassa vuonna 1920. Erkin isä Risto oli kotoisin Oulangan Vartiolammen kylästä, josta oli nuorena miehenä tullut pakolaisena Kuusamoon. Saarakin on toiminut Kuusamo-Viena-seurassa alusta asti, vaikka hän ei itse ole karjalaista sukua. HARRASTUKSIA Erkillä oli paljon, mm. Siunauksen toimitti 20.8.2021 Kuusamon Pyhän Ristin kirkossa Erkin työtoverina pitkään historianopettajana työskennellyt rovasti Seppo Ervasti. Äiti Anna (o.s. Kansakoulun jälkeen Erkin opinnot jatkuivat Nurmijärvellä oppikoulussa, ja myöhemmin liikunnanopettajaksi valmistuttuaan hän hakeutui työhön ja virkaan Kuusamon lukioon, missä oli eläkeikään saakka. Hän oli 88-vuotias, syntynyt 28.10.1932. Vuonna 1994 Kuusamossa aloitti toimintansa vienankarjalaisuutta vaaliva Kuusamo-Viena-seura, jonka perustajajäseniä Erkki oli. TUONILMAISIIN L iikunnanopettaja, lehtori Erkki Homanen siirtyi tuonilmaisiin Kuusamon terveyskeskuksen akuuttiosastolla 14. elokuuta 2021. Tuolloin kolmilapsisen perheen oli lähdettävä evakkoon, ja toiseenkin, kun jatkosota syttyi. Paanajärvi jouduttiin luovuttamaan jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle. Uurna lasketaan Kuusamon seurakunnan Ristikankaan uurnalehtoon. Paanajärvellä oli mukana myös puoliso Saara (o.s. Iltamatoimintaakin oli varojen hankkimiseksi. KUVA JUKKA HOMASEN ARKISTO 169 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10. valokuvaus, kalastus, musiikki ja mökkeily ja eläkeaikoina puutyöt sekä kivien keruu ja niiden tutkiminen. Salmenkorva, ent. Potapoff) oli puolestaan Uhtuan Pistojärven Hirvisalmesta ja aloitti koulunkäynnin Kuusamon Lämsänkylässä. VARTIOLAMMELLA voi nykyään käydä, kun vierailee Paanajärven kansallispuistossa, jonne pääsee Pääjärven kautta. Arhipoff) toimi kauppiaana. Erkki oli myös Karjalan Sivistysseura ry:n jäsen. Myöhemmin sinne pääsi Kuusamosta tilapäisen rajanylityspaikan kautta suoraan, ja mukaan saattoi ottaa oman veneen ja tehdä retkiä 24 kilometrin pituiselle vuonomaiselle järvelle. Isän vanhemmat häädettiin Vartiolammelta Arkangeliin, josta he palasivat Tsupaan Vienanmeren rannalle. Valmennusta, kilpailuja ja ottelumatkoja järjestettiin runsaasti. Hän oli suunnittelemassa karjalaisia juhlia ja oli mukana esiintymässä. Hän oli luonteeltaan iloinen ja seurallinen ja soitteli mielellään mandoliinia ja huuliharppua niin kotona kuin Kuusamo-Viena-seuran tilaisuuksissa. Lämsä). Paanajärvellä Erkkikin pääsi vierailemaan. Lastenlapsia on viisi, kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Siellä syntyi kaksi sisarusta lisää. Sieltä hänet tavoitettiin, kun muu perhe pakeni Kuusamoon. Kuusamossa perustettiin kylille 1950-luvulla lukuisia urheiluseuroja, joissa Erkin työpanos oli merkittävä. Erkin ja Saaran perheeseen kuuluvat Tanskassa asuva tytär Marita ja Oulussa asuvat pojat Pekka ja Harri
Aila-Liisan toimittajan ura jatkuu vapaana toimittajana, erityisesti Kulttuuritoimituksen sekä journalistisen järjestötoiminnan parissa. Lehti on Laurilan kaudella uudistunut, välillä näkyvämmin, välillä vähäisemmin. Lehden perustan luovat kirjoitukset, jotka liittyvät seuran pääasiallisiin alueisiin, erityisesti kieleen ja kulttuuriin sekä historiaan ja perinteeseen sekä seuran toimintaan. Tämän hän on päätoimittajavuosinaan saanut todeta, koskaan ei ole tarvinnut miettiä millä lehden täyttäisi. Nuoruusvuosiin mahtui jakso Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana ja opintoihin vaadittava harjoittelu oululaisessa Liitto-lehdessä. Kylkiäisenä on lisäksi tullut suuri määrä aktiivisia suomalais-ugrilaisia naisia ja miehiä eri maissa; ovathan karjalaiset osa tätä laajaa perhettä. KUVA: KATRI KOVASIIPI AILA-LIISA LAURILA l Syntynyt 1.11.1957 l 1976 ylioppilas, Muhoksen lukio l 1980 sosionomi, toimittajatutkinto, Tampereen yliopisto l 2005 filosofian maisteri Tampereen yliopisto l 1976–2021 työpaikat: Liitto, Oulun ylioppilaslehti, Yle TV2, Ruotsin radio, Aamulehti, Karjalan Heimo 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 170. KUUSI KERTAA VUODESSA ilmestyvä lehti ei ole se nopein tiedonvälityskanava, siksi se ei ole lehti, jonka keskeisen osan muodostaisivat ”päivän uutiset”. EEVA-KAISA LINNA SENNI TIMONEN Päätoimittaja Aila-Liisa Laurila vapaaksi kirjoittajaksi Aila-Liisa Laurila (vas.) sai seuran ansiomerkin työstään karjalaisuuden näkyväksi tekemisessä. Aila-Liisa Laurila on kuitenkin, esimerkiksi pääkirjoituksissaan, jatkuvasti nostanut esiin karjalaisuuden kannalta ajankohtaisia asioita. A ila-Liisa Laurilan karjalaisuus on äidin peruja, Salmin Koveron kylästä. Siirtokarjalaisten muodostamassa yhteisössä, mummon luona ja perheessä puhuttiin livvinkarjalaa, jonka kielen Aila-Liisakin oppi. Karjalan Sivistysseura on kiitollinen Aila-Liisa Laurilalle hänen lukuisista päätoimittajavuosistaan, kiinnostavista ja informatiivisista jutuistaan, historiallisista katsauksistaan. TOIMITTAJAURAN keskeisen osan muodosti 30 vuoden ajan Tampereella ilmestyvä Aamulehti, vielä sittenkin kun työ Karjalan Heimossa oli alkanut. Karjalaisuus jäi pitkäksi aikaa sivuun Tampereella eläessä, heimolaisia saattoi tavata vain Utajärvellä kotona käydessä. Se karjalaisten ja karjalaisjuuristen ihmisten joukko Suomessa ja Venäjällä, johon Laurila on työssään saanut tutustua, on valtavan laaja. Päätoimittajana Laurila on ollut vastuussa lehden välittämästä kuvasta karjalaisuudesta ja tämän päivän Karjalasta. Hänen paneutuvat henkilökuvansa, kirjallisestikin nautittavat matkakertomuksensa luontoja ihmiskuvauksineen sekä eloisat tapahtumaselostuksensa (heimopäivät, praasniekat, konsertit ja muut) tulevat hakematta mieleen. Artikkeleissaan Aila-Liisa on liikkunut laaja-alaisesti Karjalan kentillä. Aila-Liisa Laurila onkin joskus todennut, että ”Karjalainen kulttuuri on valtava rikkaus”. Siitä rikkaudesta hän on kuluneina vuosina saanut ammentaa ja kirjoittaa huikean määrän artikkeleita ja uutisia, hänen päätoimittamiaan lehtiä on ehtinyt ilmestyä yli 90 numeroa. Ansiomerkin luovutti seuran puheenjohtaja EevaKaisa Linna. Karjalan Heimon edellinen päätoimittaja Sakari Vuoristo toimitti parhaillaan lehden juhlanumeroa Karjalan Sivistysseuran 100-vuotisjuhlan kunniaksi, kun Laurila tuli hänen seuraajakseen. Sieltä elämä siirtyi Tampereelle, journalistiikan ja suomen kirjallisuuden opintojen sekä työuran pariin, tuli perhe. Kiitoksena tehdystä työstä Karjalan Sivistysseura myönsi hänelle seuran ansiomerkin. Lukijoita kiinnostavat erityisesti historiajutut, artikkelit suvuista, vanhoista kylistä, ammoin eläneistä ihmisistä sekä henkilöhaastattelut. Aila-Liisan syntymäpaikka on Oulu, lapsuus ja nuoruus menivät Utajärvellä. Kokemusta karttui myös radiotoimittajan työstä, Yleisradiossa ja Ruotsin radion suomenkielisessä toimituksessa. Tilaisuus keskittyä Karjalaan koitti vuonna 2006, kun ura Karjalan Heimon päätoimittajana alkoi. Innostus toimittajan työhön oli syntynyt jo kouluaikana, kirjoittaminen maistui, aineet luettiin aina ääneen. Ja selvitys Karjalan karhukoirasta: siinä kävi ilmi, että tämän koiran toi Karjalasta Suomeen Aila-Liisa Laurilan äidinisä Antti Herrala. Perehdyttäminen tarkoitti työnjakoa: Vuoristo teki lehdestä suurimman osan, Aila-Liisa pienemmän. Vuoristo oli aikoinaan sanonut Laurilalle, ettei hänen tule huolehtia lehtijuttujen riittävyydestä. Perhe hankki maatilan Utajärven Ahmaskylästä, kun isoisä Andrei ei halunnut jäädä Savon kivisille pelloille, sinne kun lukuisat salmilaiset asutettiin. Äiti tuli sieltä evakkona nykyisen rajan tälle puolelle kahteen kertaan, ensin 12-vuotiaana, sitten muutaman vuoden vanhempana
Karjalaisen laululiikkeen ilosanomaa voi edistää tarttumalla rohkeasti mikkiin ja kuvaamalla karjalankielisen karaokevetonsa sosiaaliseen mediaan tägillä #karaokekarjalakse. Aiheeksi voi ottaa vuodenaikaan liittyvät ruoat, juhlat, työt tai harrastukset ja kertoa niistä. KARJALAN KIELEN VIIKKOA eli Karjalan kielen nedäliä vietetään Suomessa 22.–28.11. n . Tuotantoa ovat tukeneet mm. Tänä vuonna teemaksi on valittu vuodenajat, karjalaksi vuuvvenajat/vuuvenaijat. Karaoketuotanto on osa Leader-rahoitteista Parempi Pajot -hanketta. Pohjois-Karjalan tulevaisuusrahasto ja Karjalan Sivistysseura. – Hankkeen avulla innostamme ihmisiä karjalaisen kulttuurin äärelle. Karaokea voi nyt laulaa karjalaksi Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalan voi laulaa nyt karaokeversiona karjalan kielellä. KARELIA FOLK RY tukijoineen on julkaissut maailman ensimmäisen karjalankielisen karaoketallenteen. . Karaokevideot tuovat karjalaista kulttuuria näkyväksi hauskalla ja tarttuvalla tavalla, Sinkkonen sanoo. Lisäksi videot löytyvät YouTubesta ja Pajot.fi-sivustolta. KUVA: JUSSI SINKKONEN UUTISET 171 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10. . UUTISIA KARJALASTA Karjalan kielen viikko näkyy some-sivustoilla n . Karjalan kielen päivää juhlitaan lauantaina 27.11. Lyhyet videot, 10–12 virkkeen tekstit ja niihin liittyvät kuvat voi lähettää Itä-Suomen yliopistoon (karjalanelvytys@uef.fi), mistä elvytysprojektin osallistujat noutavat niitä julkaistaviksi sivuilla Karjalan kieli eläy ja Opastummo/Opassummo/Opassumma karjalan kieleh. Kaikkia kannustetaan kirjoittamaan karjalan eri murteilla pieniä tarinoita tai kuvaamaan videoita, joita julkaistaan viikon aikana Karjalan Sivistysseuran Uutis?upussa, Facebookissa ja Vkontakte-sivustolla. Joensuun Torilavalla kappaletta tulkitsi kesällä 2021 Timoi Munne, laulun toinen kääntäjä. Karjalan kielellä voi laulaa kaikissa Feelment®-karaokealustaa käyttävissä ravintoloissa. Tallenteen tuottaja on Jussi Sinkkonen. Karaoketiähti olet sinä! -tallenteelle on koottu kattava läpileikkaus uutta ja vanhaa karjalankielistä musiikkia folkista rokkiin ja kansanlauluista käännösiskelmään. eli viikolla 47. Tuotannossa avustivat Riverian äänija videotuotannon oppilaat, Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen opiskelijat, paikalliset muusikot sekä karjalan kielen ja kulttuurin harrastajat, Karjala-seurojen aktiivit ja kappaleiden alkuperäisesittäjät molemmin puolin rajaa. Ruskie neicyt, Tietoi karjalas ja Karjalan kumbuzil. Vanhoista perinteisistä lauluista on päässyt mukaan mm. Timoi Munne ja Santtu Karhu ovat tehneet myös hauskan karjalankielisen version Leevi & the Leavings -yhtyeen tunnetusta Pohjois-Karjala-kappaleesta nimellä Suvi-Karjal
Päivän aikana perehdyttiin suomalaisen ja venäläisen puurakentamisen erityispiirteisiin. Taloja vietiin sodassa tuhoutuneisiin kaupunkeihin Murmanskista Kamtšatkan niemimaalle asti. METSÄYRITYS LESNIYETÄ edustavat Jevgeni Lapin ja Pavel Meleteev kertoivat siitä vaativasta työstä, mitä he tekiKARJALASTA UUTISIA Puurakentaminen täytti webinaaripäivän Piirustus osoittaa, miltä Neuvostoliittoon viedyt talot näyttivät. Puutalo Oy oli usean toimijan yhteenliittymä, joka perustettiin vuonna 1940. Neuvostoliiton tilaukset loppuivat kuin seinään vuonna 1955, kun maan oma asuntotuotanto oli päässyt vauhtiin. Tätä Netta Böök on koettanut jäljittää niin sanotusti kissojen ja koirien avulla. Suomalaiset ovat nähneet viime vuosina Venäjällä matkaillessaan kommunismin aikaisia tiilija kivirakennuksia sekä vanhoja perinteisiä hirsitaloja, mutta missä ovat Suomesta sotien jälkeen tuodut koottavat puutalot. Böökin mukaan yksi talojen sijoituskohde olivat uudet asuinalueet, jotka rakennettiin itäsaksalaisille tiedemiehille. Osa taloista rahdattiin naapurimaahan sotakorvauksina ja osa kauppatavarana, osana maiden välistä bilateraalista kauppaa. KUVA: ELKA 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 172. YKSI ERITYISEN KIINNOSTAVA alustus valaisi koottavien suomalaisten puutalojen vientiä Neuvostoliittoon. S uomalais-venäläinen yhteistyö jatkui sujuvin etäyhteyksin syyskuun puolivälissä, kun Suomen Metsämuseo Lusto järjesti yhdessä venäläisen Kižin ulkoilmamuseon kanssa puurakentamiseen keskittyvän seminaarin otsikolla Puurakentamisen taito, perinteet ja tulevaisuus. Talotyyppiä 291d vietiin aina Kamtšatkan niemimaalle asti. Siitä kertoi arkkitehtuurihistorioitsija Netta Böök, joka on ollut jo pitkän aikaa kiinnostunut rakentamisesta Venäjällä. Erityisen isoja ja mukavia taloja räätälöitiin Neuvostoliiton tiedeakatemian ansioituneille jäsenille Komarovoon eli Kellomäkeen, Böök kertoi. Böök toivoo pääsevänsä pian matkustamaan Venäjälle, koska tämän historian selvittäminen on vasta alkuvaiheissaan. ASUNTOPULA OLI toisen maailmansodan jälkeen kova. Heidät pakkosiirrettiin Neuvostoliittoon syksyllä 1945 kehittämään sotaja ydinteknologiaa. Neuvostoliitto halusi perinteisempää arkkitehtuuria, esimerkiksi ikkunaluukkuja ja pieniruutuisia ikkunoita, verantojakin, Böök kertoi. – Aluksi ei ollut mitään erityistä mallistoa Neuvostoliiton tarpeita varten. – Vielä nykyäänkin näitä taloja on jäljellä esimerkiksi Zelenogorskissa eli Terijoella, missä niistä on rakennettu vuonna 1947 pieni datša-alue. Seminaarissa kuultiin raporttia Kižin saaren restaurointityöstä, joka jatkuu vielä pääkirkon valmistuttuakin, mutta myös paljon muuta kiinnostavaa. Neuvostoliitto oli yhtiön tärkein vientialue vuosina 1944–1955. Sotakorvauksiin kuuluva viimeinen lähetys lähti vuonna 1948, mutta taloja vietiin vielä sen jälkeenkin. Yritys kasvoi yhdeksi maailman suurimmista koottavien talojen valmistajista. Tuotanto oli Böökin kertoman mukaan valtava, vaikka tämä on tähän asti jäänyt pahasti syrjään suomalaisessa arkkitehtuurihistorian kirjoituksessa. Suomalaistaloja lienee sijoitettu myös Karjalan tasavaltaan, mutta suomalaistutkija ei ole vielä toistaiseksi päässyt kartoittamaan paikkoja. Sitä alettiin arkkitehtien kesken kehittää kotimaiseen tuotantoon tehtyjen mallien pohjalta. Venäjälle vietyjä suomalaisia koottavia puutaloja valmisti kaksi yritystä, Puutalo Oy ja Myyntiyhdistys Puurakenne
Tuohiastioita valmistettiin talvisin ja niitä käytettiin talouksissa esimerkiksi jauhojen ja ryynien säilyttämiseen. Koivun tuohi oli entisaikaan suosittu raaka-aine. KARJALASTA UUTISIA vät etsiessään sopivaa puuraaka-ainetta Kižin Kristuksen Kirkastumisen kirkon restauroimista varten. Laho-oksia ei puussa saanut olla eikä tulipalovaurioita eikä tuhohyönteisten puremia. Jo esimerkiksi ikää puulla piti olla vähintään 160 vuotta. KUVA: AILA-LIISA LAURILA Kun ne sitten seisoivat paikoillaan, halkeamat kasvoivat suuriksi ja jouduimme luopumaan erästä, alustajat kertoivat. Kaikki Kižin saarella sijaitsevat historialliset rakennukset on rakennettu puusta. AILA-LIISA LAURILA 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 173. Jevdokimovin mukaan tavaroiden materiaali on pääasiassa mäntyä, mutta myös koivua, haapaa, tammea, pajua ja tuomea on valmistuksessa aikoinaan käytetty. – Pakkasen aiheuttamia halkeamia ei saanut olla. Puuesineet olivat ja ovat ihmisille läheisiä ja ekologisia. Yhä nykyään puusta valmistetaan koriste-esineitä, matkamuistoja ja soittimia, Jevdokimov lopetti. Esimerkiksi rukin lavat ja kuosalit maalattiin koristeellisesti. KUVA: ALEKSANDR BRAVO Tukit odottavat käsittelyvuoroaan Kižin saaren puutyöverstaalla. – Museolla on yli 5 000 kappaletta erikokoisia, eri tarkoituksiin tehtyjä ja eri alueilta koottuja puuesineitä, kertoi Jevdokimov. Vaatimukset olivat erittäin kovat. Myös kalastusvälineiden valmistamisessa tuohi oli tarpeen. Kižin saarella on kokonaisia varastorakennuksia, jotka on täytetty erilaisilla historiallisilla esineillä puulusikoista erilaisiin astioihin, kalusteisiin ja työkaluihin. Sitä kerättiin kesällä ja säilöttiin tynnyreihin. Puusta käytettiin kaikki osat juurta myöten. Zelenogorskiin eli entiselle Terijoelle laadittu alue odottaa nyt purkua. Osa pääkirkon restaurointia varten kerätystä puusta halkeili kuivuessaan niin pahasti, etteivät rakentajat voineet hyödyntää sitä pääkirkon korjaamisessa. Tuohen etuja alustuksen mukaan on, ettei se haise. Tämän vuoden alkupuolella otetussa kuvassa on yksi vuonna 1947 rakennetun pienen datša-alueen suomalaistalo. Lisäksi museon suurin esinekokoelma koostuu puuesineistä. Puudosin alueelta korjattiin talteen puita, joissa oli pieniä halkeamia. – Monet kodin esineet palvelivat arkisia tarpeita, mutta siitä huolimatta niistä tehtiin mahdollisimman kauniita. KIŽIN ULKOILMAMUSEON puuarkkitehtuuria ja puuesinekokoelmia esittelivät museon johtaja Elena Bogdanova ja amanuenssi Jevgeni Jevdokimov. Myös pihkapitoisuudesta, paksuudesta ja monesta muusta asiasta tehtiin tarkkoja mittauksia
Tutkimusretken johtaja, Petroskoin valtionyliopiston dosentti Aleksandr Žulnikov arvelee haudan kuuluvan rikkaalle miehelle, koska siinä on paljon meripihkaa ja punaista okraa. Festivaalin kilpailuun osallistui tänä vuonna noin 200 työtä, joista 30 sijoittui parhaimpien joukkoon. Talvella heidät siirrettiin Petroskoin eteläpuolelle Interposolkan leirille siviilisotavangeiksi. . Olga Ogneva sai myös toisen kakkospalkinnon, joka annettiin valokuvien ja videoblogien sarjassa. KARJALASTA UUTISIA n . n . Dokumentissa päähenkilö on Tatjana Jelisejeva, joka on koko ikänsä tehnyt käsitöitä. Karjalan television toimittaja Olga Ogneva on palkittu toisella palkinnolla ohjelmastaan Suija suija sukkulainen Venäjän kultainen rengas -tv-festivaaleilla Jaroslavlissa. Vain rikkaat ihmiset pukeutuivat niihin rituaaliseremonioiden aikana. Vieraiksi saatiin korkean tason väkeä, kuten Karjalan päämies Artur Parfen?ikov ja Venäjän Duuman edustaja Valentina Pivnenko. Tasavallan juhlaa vietettiin suppeana Uhtualla n . Karjalaisten IX kerähmön edustajat puheenjohtaja Raisa Samodajevan johdolla sen sijaan pahoittivat mielensä, kun kutsua ei tullut. Säästetyt varat on käytetty kunnostustöihin. Oma kieli, usko, elämäntapa ja identiteetti joutuivat koetukselle. Ilotulitus kylläkin nähtiin. lokakuuta. Löydetty hauta sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Petroskoista etelään lähellä Puujoen taajamaa. Rauhan tultua vangit palautettiin Suomeen, mutta vuoden 1944 jälkeen Hyrsylään ei ollut enää asiaa. Kahden vuoden aikana Kalevalan piirissä on remontoitu ja uudistettu monia kohteita sekä korjattu teitä. Monologi perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Vuonna 1939 talvisodan alkaessa Suojärven Hyrsylänmutkan asukkaat jäivät Neuvostoliiton hyökkäyksessä puna-armeijan miehittämiksi. Karjalaispojan monologi on kasvukertomus 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 174. Arkielämässä esi-ihmiset eivät dosentin mukaan pukeneet päälleen meripihkakoruilla koristettuja pukuja. Äänisen länsirannalla oltiin kesällä tutkimassa kuparikauden esi-ihmisten asuinpaikkoja. syyskuuta Kalevalassa eli Uhtualla. Työn yhteydessä paljastui alkuihmisen hauta, jossa oli noin 140 meripihkakorua ja piiesineitä. Petroskoin valtionyliopiston opiskelijat ovat löytäneet Karjalan tasavallasta ensimmäisen yli 5 500 vuotta vanhan hautapaikan. Nykyään hän kutoo huippulaatuisia mattoja. Koronapandemian rajoitusten vuoksi juhlan vierasjoukkoa ja ohjelmaa supistettiin eikä suuria yleisötilaisuuksia järjestetty. Olga Ogneva palkittiin perinneohjelmasta Karjalan television toimittaja Olga Ogneva sai tv-festivaaleilla palkinnon ohjelmasta, joka esittelee karjalaista käsityökulttuuria. Tässä ensimmäisessä Suomessa tehdyssä karjalankielisessä monologissa karjalaisten kokemukset nähdään pienen pojan näkökulmasta. . Hän asuu Nuosjärvellä Aunuksen Karjalassa. . Ensi-illan jälkeen 45-minuuttinen esitys kiertää Pohjois-Karjalaa, erityisesti Karjalan kielen viikolla marraskuun lopulla. Karjalan tasavallan 101-vuotispäivää vietettiin 11. Timoi Munnen käsikirjoittama, ohjaama ja näyttelemä Unis da mierol (Unissa ja vierailla mailla) kertoo Raja-Karjalan Hyrsylänmutkassa syntyneen Santeri-pojan kasvutarinan sodan jaloista aikuisuuden kynnykselle. Festivaali on omistettu Venäjän kulttuuriperinnön säilyttämiselle. Itämeren etelärannikolla asuneet heimot tekivät meripihkakoruja ja vaihtoivat niitä muille heimoille. . Ognevan toimittaman ohjelman tuotantoryhmään kuului kaikkiaan neljä henkeä. Monologin ensi-ilta oli Taipaleen Valistustalolla Viinijärvellä 2. Karjalaisten oli aloitettava uusi elämä, uusilla elinpaikoilla, uusissa olosuhteissa. KUVA: AILA-LIISA LAURILA Arvokas hauta löytyi Äänisen länsirannalta n
Oheinen kuva on otettu vuonna 1945, mistä päätellen hän on syntynyt ilmeisesti vuosien 1915–1925 välisenä aikana. Suomesta puhujina olivat muun muassa Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä, Designmuseon vastaava museolehtori ja hankejohtaja Leena Svinhufvud ja Espoon Emma-museon markkinointija viestintäpäällikkö Saara Suojoki. Kostamuksen kaupunginmuseon johtaja Aleksandra Basova kertoo Karjalan Sanomille, että pelinappuloihin on tulossa Väinämöisen, Kullervon, Lemminkäisen ja muiden hahmojen piirteitä. Haussa on nyt tämän miehen oikea henkilöllisyys, koska hänen lapsenlapsensa kaipaavat tietoja omasta suvustaan. Ilman oikeaa henkilöllisyyttä sukua ei voi löytää. Miehelle ja Vuokko Juutisen serkulle syntyi poika vuonna 1946, joten nyt ollaan etsimässä isoisää. Ohjelmaa esittivät mm. Vuokko Juutinen kiittää kaikista tiedoista. – Aiemmin veistin isokokoisia veistoksia, ja nyt on mielenkiintoista kokeilla jotain uutta, Tšurin sanoo. Vielä 1970-luvun alussa mies asui/eli Ruotsissa ja kävi tapaamassa poikansa äitiä Varpaisjärvellä. Pandemiasta huolimatta Aunuksessa järjestettiin perinteinen Brendojevin muistofestivaali. n . Ystävälliset vastaukset ja pienetkin vihjeet voi lähettää osoitteeseen vuokkojuutinen@gmail.com. Mukana oli sisar/sisarpuoli Anni (ehkä Töppönen/ Topponen). Vastauksia suomalaisilta tuli 208. Esimerkiksi sotilaat tehdään eläinten muotoon. Kaikki, jotka hänen oikean henkilöllisyytensä mahdollisesti tiesivät, ovat kuolleet. Kostamukseen tulossa šakkipeli Kalevalan hahmoin n . Kulttuurifoorumi järjestettiin jo toistamiseen virtuaalisena Kuka mies on tässä kuvassa. Nappuloita veistää petroskoilainen puunveistäjä Jevgeni Tšurin. Kulttuurifoorumiin perinteisesti kuuluvat hankeneuvottelut käytiin virtuaalisesti jo kesän aikana. Seminaariohjelmaa toteutettiin vuorovaikutteisesti Pietarin studiosta ja Helsingistä. Šakkisarjaan kuuluu kaikkiaan 32 nappulaa. Hahmojen korkeus on 60–80 senttimetriä. Vuonna 1946 hän ”joutui” muuttamaan Ruotsiin. Lisäksi palkittiin runoilijat Valentina Kondratjeva ja Zinaida Dubinina karjalankielisen kirjallisuuden kehittämisestä. Haussa on tämä mies, joka on kuvattu vuonna 1945. KARJALASTA UUTISIA 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 175. syyskuuta pyöreät 90 vuotta, jos vielä eläisi. Tämä mies on tullut vuonna 1944 tai 1945 Varpaisjärven Viitamäkeen, Lyytisen taloon, ehkä läheisen Alapitkän väestöleirin kautta. XXII Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi pidettiin virtuaalisena tapahtumana 24. Tällä kertaa sen ohjelmassa oli mm. Eniten ehdotuksia tuli Pietarista, Karjalasta, Mordvasta ja Murmanskin alueelta. tammipuun istuttaminen Komsomolskaja-pihalle. Päivän aikana paneuduttiin erityisesti museotoimintaan. On mahdollista, että katušakki vierailee myöhemmin myös Vuokkiniemessä. aunukselainen Koivikko-kuoro ja Tuuksen Kiuruine. Venäjältä tuli hanke-ehdotuksia tänä vuonna ennätyksellinen määrä eli 311. Tämä nimi ei ollut hänen oma nimensä vaan hän on joutunut ottamaan sen suojatakseen henkilöllisyytensä (kertonut olevansa liikkeellä veljensä papereilla). Puheenaiheena oli mm. Virtuaalitapahtumaan osallistui ennätykselliset lähes 600 osallistujaa Suomesta ja Venäjältä. Useat suunnitelmat tuottivat yhteistyöprojekteja, mutta monet hankkeet jäivät odottamaan rahoitusta tai korona-ajan jälkeisiä vuosia. Mies on käyttänyt nimeä Yrjö Mitronen. Osa nappuloista kuvaa muita Karjalan symboleja. Samassa yhteydessä järjestettiin Aunuksen kansallisessa museossa paikallisen käsityötaidon näyttelyn avajaiset. Kuuluisa karjalainen runoilija Vladimir Brendojev olisi täyttänyt 6. Kimmo Levä huomautti, että samalla museoiden rahoituspohjaa on laajennettava kulttuurirahoista ja säätiöavustuksista opetukseen ja sosiaaliseen toimintaan tarkoitettuihin rahoihin. Tätä asiaa on tutkittu ja henkilöllisyyttä etsitty, mutta nyt ollaan umpikujassa. . Tunnistatko, onko sinulla mahdollisesti edes joitakin tietoja valokuvan miehestä. Virtuaalisen kulttuurifoorumin ohjelmassa olivat mm. Hän on joka tapauksessa Karjalasta kotoisin. Yhteiskunnallisesta toiminnasta palkittiin Anuksen karjalazet -liitto ja Korela-liitto. toiminnan vieminen ulos varsinaisista museotiloista. avajaisistunto, pääteemaseminaari Kulttuurikoodi – avain kaupunkien ymmärtämiseen ja säilyttämiseen sekä kulttuuriohjelma, johon sisältyivät muun muassa virtuaaliset tutustumiskäynnit ja Rjazanin filharmonian konsertti. Uusia käsitöitä vanhojen perinteisten rinnalle ovat tehneet Jul?a Žuravlova, Roman Leontjev, Tatjana Jušina, Jelena Skobkina ja Irina Tikkujeva. Kostamuksen kaupunginmuseo on hankkimassa katušakkipeliä, jonka nappulat muistuttavat Kalevala-eepoksen hahmoja. n . syyskuuta. Aunus juhli Brendojevin syntymäpäivää n
Valtaisien tiedostomäärien läpikäyminen asiasanojen tarkistamiseksi manuaalisesti on vaatinut runsaasti työtä. Esityksen toinen näkökulma on pakolaisuus ja sen tuomat hankaluudet sekä pakolaiselle itselleen että tutkijoille ja jälkipolville, jotka haluavat asiasta tietää lisää. Tällaisia olivat esimerkiksi kirjallisuus (noin 1 700 osumaa) ja matkakertomukset (noin 450 osumaa). Sukututkijoiden kannalta tämä saattaa tarkoittaa lisääntynyttä tietoa kiinnostuksen kohteena olevista henkilöistä. Hän tuo esityksessään esille sukututkimuksen aloittamisen haasteet, kun suvustaan kiinnostuneella on tiedossa vain sukunimi ja tuntematon paikkakunta vieraassa maassa. Joulukuun 9. Marraskuun 11. KARJALAN Sivistysseuran ja Karjalan Liiton yhteistyö karjalaisia sukutarinoita esittelevässä webinaarisarjassa jatkuu. ASIASANOJEN MÄÄRÄ oli paisunut vuosien mittaan noin 1 600 sanaan. Vuonna 2014 avatussa tietokannassa on kaikkiaan noin 15 000 dokumenttia: artikkeleita, asiakirjoja ja kirjoituksia Karjalaan, sen historiaan sekä karjalaisiin sukuihin liittyen sekä valokuvia. Miesvirran työn seurauksena määrää on nyt saatu vähennettyä noin 600 sanalla, muun muassa synonyymejä yhdistelemällä ja epäselviä sanoja poistamalla. Kylän tarinaa ja kehityskulkua tarkastellaan sen perustajasukujen (Burtsoff, Kononoff, Murto, Löllö ja Pimenoff) vaiheiden kautta. Osana asiasanojen tarkistusja uudistamistyötä erilaisia relaatioita eli artikkeliviittauksia henkilöihin, sukuihin ja paikkoihin on lisätty huomattavasti. Niitä on nyt yhdenmukaistettu ja tiivistetty, tavoitteena käytettävyyden lisääminen ja tiedon etsinnän parantaminen valtaisasta tietomäärästä. Essi Miesvirran työtä ohjasivat toiminnanjohtaja Eila Stepanova ja varapuheenjohtaja Pekka Vaara. Esitelmässä tulee esille Ignoilan merkitys strategisena rajakylänä rauhan ja sodan aikana. Sivistysseuran heimotapaamisessa järjestetyn runoseminaarin luennot löytyvät myös samasta osoitteesta, samoin kuin viime vuonna järjestetyn historiaseminaarin esitelmät. Tämän vuoden aikana lähetettyä kuutta luentoa on katsottu jo yli 7 000 kertaa. Kaikki luennot ovat katsottavissa myös jälkikäteen Karjalan Sivistysseuran verkkosivuilla osoitteessa tarina/tallenteet, eli samassa paikassa, jossa niitä voi seurata myös suorina lähetyksinä. Essi Miesvirran tekemän kehittämistyön ansiosta asiasanoitus ja viittausominaisuudet ovat todella parantuneet ja Sampo-tietokannan käytettävyys lisääntynyt selvästi. Suurissa tietokannoissa on aina parantamisen ja päivittämisen varaa, kehitettävää jää tämänkin jälkeen. Tietokannan asiasanoitus syntyi aikanaan ilman yhtenäistä suunnitelmaa, mikä on johtanut asiasanalistojen epäloogisuuteen ja laajuuteen. LOKAKUU 2021 HALLITUKSEN UUTISET Netistä se löytyy K orkeakouluharjoittelija Essi Miesvirta, Tampereen yliopiston historian opiskelija, on kesän aikana kehittänyt Sampo-tietokannan asiasanajärjestelmää. Luennot ovat joka kerta koonneet joukon kiinnostuneita netin äärelle. Kaikki luennot ovat katsottavissa myös jälkikäteen Karjalan Sivistysseuran verkkosivuilla. Karjalainen sukuni -webinaarisarja jatkuu keväällä 2022. Tietokanta on kaikille avoin, ja sieltä voi etsiä tietoa niin asiasanojen kuin henkilöiden ja paikannimien avulla. Runsasta pohdintaa edellyttivät esimerkiksi lukuisat asiasanat, joihin liittyi suuri määrä osumia. Erityisen haastavia ja pohdintaa vaativia työssä olivat termien ja hakusanojen valinnat käyttäjän näkökulma huomioon ottaen. Englanninkielisen luennon aiheena on Raja-Karjalan ja Aunuksen rajalla sijaitsevan Ignoilan kylän historia sen perustamisesta lähtien. Historiaan ja sukututkimukseen liittyvät kysymykset kiinnostavat, sukutarinat innostavat pohtimaan omia juuria sekä omia esivanhempia Karjalassa. päivänä klo 18 vienalaisjuurinen Tanja Lasaroff luennoi otsikolla Sukunimen jäljillä (suku Lasaroff/Lazarev Röhöstä). 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 176. Karjalainen sukuni -sarja on ollut todella suosittu. päivänä klo 18 Ted Leclaire luennoi otsikolla The Village of Ignoila – at the Crossroads of Two Nations
7.7. Woods johti karjalaiset joukot suomalaisia heimosotureita vastaan kesällä 1918. 10.8. Lehden numero 11–12 1–2 3–4 5–6 7–8 9–10 11–12 Juttujen aineisto 20.11. Pankkiyhteys Danske Bank IBAN: FI92 8000 1500 0617 19 BIC/SWIFT: DABAFIHH Julkaisija Karjalan Sivistysseura ry Julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Senni Timonen www.karjalansivistysseura.fi Painopaikka Libris Oy ISSN 0449-8828 Oikeudet muutoksiin pidätetään. 3.11. 9.2 4.5. KARJALAN SIVISTYSSEURA TULOSSA A jankohtaiskanava verkossa Karjalan Sivistysseura julkaisee kiinnostavia uutisia osoitteessa Karjalansivistysseura.fi/ uutiscuppu-uudiscuppu. Kurkistamme Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämään kekriseminaariin, jossa julkistetaan Kalevalaseuran vuosikirja 100 ja jaetaan Kekripalkinnot. 8.9. 2.6. 185 €, 1/6 s. 10.3. Tilaushinta/jäsenmaksu Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi. 115 € Ilmoitusten toimitusosoite paatoimittaja@karjalanheimo.fi Lehden tilaaminen ja osoitteenmuutokset Karjalan Sivistysseura ry Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki Puhelin: 050 5055 531 toimisto@karjalansivistysseura.fi www.karjalansivistysseura.fi Aukioloajat Toimisto palvelee ma–to klo 10–15, heinäkuussa suljettu. 140 €, 1/8 s. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 177. Lukijoilla (arvio) 17.12. vuosikerta Ilmoitushinnat Takakansi 490 €, sisäkannet II ja III 450 €, 1/1 s. 235 €, 1/4 s. Vuonna 1906 Lehden ensimmäinen näytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita Toimitus Päätoimittaja Katri Kovasiipi 050 554 3223 paatoimittaja@karjalanheimo.fi www.karjalanheimo.fi Ulkoasu Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelut Marita Salonen Ilmestyminen Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, kaksoisnumeroina, 102. 8.6. 5.10. 300 €, 1/3 s. 430 €, 1/2 s. 5.12. 16.11. Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 €, opiskelijajäsenet 15 € ja lehti sisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun. SEURAAVA LEHTI JOULUKUUSSA TARJOA JUTTUA TULEVIIN LEHTIIN Aineistot: paatoimittaja@karjalanheimo.fi Karjalan kuningas Nottinghamin yliopiston professori Nick Baron kertoo, kuinka irlantilainen eversti P.J
Jotta karjalan kielellä olisi vankka yhteiskunnan tuki, on syytä lisätä kotoperäinen karjala perustuslain 17. Oppikoulu oli Orimattilan yhteiskoulu, jonka jälkeen tuli muutto opiskelemaan Helsinkiin. Olen yrittänyt paneutua myös karjalaisia koskevaan yhteiskuntatieteiden, historian ja kielitieteen tutkimukseen ja keskustellut karjalaisuutta tutkivien kollegojen kanssa, koska faktat ratkaisevat, eivät luulot ja arvelut. EKL Karjalan kielen kannalta elämme merkittäviä aikoja. Kieliyhteisö ei kaipaa löysää höttökieltä sisältäviä papereita, vaan se kaipaa aitoja toimia ja ratkaisuja. Vuonna 2009 voimaan tulleen asetuksen mukaan karjala sisällytettiin eurooppalaiseen vähemmistökieliä ja alueellisia kieliä koskevaan peruskirjaan, mutta tämä ei velvoita valtiota mihinkään eikä tuo karjalankielisille mitään oikeuksia. Päinvastoin. Karjalankielisten kielelliset oikeudet eivät toteudu ”tulevaisuuden kielimaiseman laajentamisella eivätkä kieliryhmiä koskevan tietoisuuden lisäämisellä”. Olen ikäni ollut suomen kielen tutkija, mutta se ei estä ymmärtämästä muiden kielten asemaa. Sinä aikana perehdyin kaksija monikielisyyteen, ja sain silloin paljon myös kokemusperäistä tietoa perheiden kielivalinnoista ja ruotsalaisen yhteiskunnan suhtautumisesta eri äidinkieliin. EKL Kotuksessa työskennellessäsi saatoit osallistua kielipoliittiseen työhön monella tavalla. Voiko kieli olla elinvoimainen, jos sillä ei ole lainsäädännöllisesti määriteltyä asemaa. pykälään siksi, että se on pitkään Suomessa käytetty kieli, kuten suomi, ruotsi, saamen kielet, romanikieli ja viittomakielet. PN Yhden vuoden opetin Uppsalan yliopistossa. Karjalan kielen olemassaolo Suomessa valkeni minulle vasta opiskeluaikana, ja karjalankielisten tilanteeseen sain sittemmin mahdollisuuden perehtyä työssäni Kotuksessa. Mitä tämä tarkoittaisi karjalan kielen kohdalla. Kaikkea taistelua ei kuitenkaan pidä ajatella vain kulloisenkin kieliyhteisön omana erillistaisteluna, vaan myös valtakielinen yhteisö voi monilla toimillaan vaikuttaa eri kielten aseman ja käytännön parantamiseen. PN Perustuslaki on nimensä mukaisesti kaiken muun lainsäädännön perustana. Sitä paitsi haluaisin kuulla perusteluja sille, miksi karjalaa ei sinne tarvitsisi lisätä. Olen useasti kuullut perustelun, että perustuslakia ei ole syytä nyt muuttaa, mutta jos vuosituhannen vaihteessa kyettiin muuttamaan lakia, miksi se ei olisi mahdollista nytkin. Vaikka kielilait eivät aina takaa oikeuksien toteutumista käytännössä, ei ole syytä väheksyä niiden merkiLOKAKUU 2021 LAUKUNKANTAJAT Lainsäädännöllinen aukko EKL Paon m XX Hura 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 178. P irkko Nuolijärvi on syntynyt päijäthämäläiseen sukuun, joka on elänyt sukupolvien ajan Artjärvellä (nykyisin osa Orimattilaa). EKL Olet kielitieteilijä ja työskennellyt kielentutkimuksen parissa muun muassa Helsingin yliopistossa, Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Kotimaisten kielten (tutkimus)keskuksessa (Kotus). Lapsuusaika ja nuoruus menivät maalaiskodissa eläen. Nyt tulee tehdä konkreettisia ehdotuksia karjalan kielen aseman parantamiseksi. Hallitusohjelman kielipoliittisten uudistusten tavoitteena on ”edistää kielellisten oikeuksien toteutumista ja kielten elinvoimaisuutta Suomessa”. Karjalan kielen edistäminen ei ole harrastus vaan työtä oikeuksien toteutumisen puolesta. PN Kieliyhteisö voi olla monilla tavoin elinvoimainen, eikä ruohonjuuritason elinvoimaisuutta ole syytä väheksyä. Siksi suomenkielinen ei voi sulkea silmiään muiden kieliryhmien pyrkimysten edessä, vaan on syytä olla mukana rakentamassa parempia oikeuksia kaikille. Vasta aikuisena tulin siis sen asian äärelle, että karjalaisuus on muutakin kuin se karjalaisuus, joka oli tuttu kotiseutuni kannakselaissyntyisten naapureiden kaakkoismurteisesta identiteetistä ja kielimuodosta. Jatkuvasti edessä oli karjalan kohdalla lainsäädännön aukko, ja vaikka jotain parannusta tapahtuikin, käytännössä karjalan aseman parantaminen on ollut toivottoman hidasta. EKL Odotukset karjalaisyhteisössä ovat korkealla kielipoliittisen ohjelman suhteen. Vaikka suomen kieli on nyt enemmistökieli ja vaikka enemmistönä olemme kohdelleet muita kieliryhmiä – emmekä vähiten karjalankielisiä – huonosti, suomen kielen historia osoittaa, että väheksytyn kielen puolesta on taisteltava; oikeudet eivät toteudu itsestään. Karjalan kielen asemaan kiinnitin erityistä huomiota muun muassa niissä keskusteluissa, joita kävimme kieliasiain neuvottelukunnassa, kun valmistelimme aineistoa Valtioneuvoston kertomukseen kielilainsäädännön soveltamisesta. On kuitenkin mahdoton kuvitella kielen elinvoimaista kehitystä ja kielen elämän jatkuvuutta ilman lainsäädännön antamaa selustaa. PN Kysymys ei ollut vain siitä, että johtajana tulin pyydetyksi erilaisiin työryhmiin ja voin seurata eri kielten tilannetta myös kollegojen ja Kotuksen lautakuntien työn kautta, vaan tämä työ oli luonnollista kielen ja yhteiskunnan suhteesta kiinnostuneelle sosiolingvistille
Pysyvän rahoituksen takaaminen instituutiolle ei estä kolmannen sektorin toimintaa oman kielen hyväksi. EKL Karjalan kielen elvyttämisen ongelmina ovat olleet hajanaisuus sekä institutionaalisen tuen ja jatkuvan rahoituksen puute. Kulunut fraasi mutta sisältää niin paljon totuutta. Kaikessa työssä on hyvä edetä ennakkoluulottomasti, ja tätä ennakkoluulottomuutta odotan myös parhaillaan laadittavalta kielipoliittiselta ohjelmalta. Se loisi toivoa karjalankielisessä yhteisössä ja näyttäisi myös maailmalle, miten näitä asioita edistetään Suomessa. Kertarahoituksilla, jotka ovat aivan riittämättömiä, ei saavuteta pysyviä ratkaisuja. Eri kieliryhmien yhteistyökin auttaa elvytystyössä. Siksi olisi tärkeää, että karjalan kielellä olisi institutionaalinen koti, josta käsin elvytystä ja muuta toimintaa organisoitaisiin. Kielen ammattilaisten ja karjalan kielen käyttäjien yhteistyö kantaisi varmasti hyvää hedelmää, niin kuin se kantaa jo nyt. Tähän yhteyteen tulee lisätä karjalan kieli. Verkossa tarjottavalla opetuksella tavoitetaan suurempia ryhmiä, varsinkin niissä kielissä, joiden puhujat asuvat laajalla alueella. Asiat eivät muutu hetkessä, vaan kielen aseman parantaminen vaatii pitkäjänteistä toimintaa. PN Ja kieli elpyy, kun sitä käyttävät lapset ja nuoret. Nähdäkseni tällainen tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta keskeinen instituutio olisi Itä-Suomen yliopisto, jonne olisi hyvä sijoittaa Giellagas-instituutin tapainen karjalan kielen laitos. Tämä ei edes maksaisi paljon, koska yksi opettaja tavoittaisi oppilaita eri puolilla. EKL ”Kieli elää vain, kun sitä puhutaan”. Näiden kielilakien puuttumiselle ei ole mitään perustetta. Suomessa on kaksi pitkään käytettyä kieltä, joilla ei ole omaa lakia: karjalan kieli ja Suomen romanikieli. Lait eivät ratkaise kaikkea, mutta kielten yleislaeilla olisi sekä symbolista että käytännön merkitystä, koska ne takaisivat selustan näiden ryhmien kielellisille oikeuksille. Siksi olisi hyvä perustaa asiantuntijaryhmä, joka veisi muutoksia eteenpäin. 2021 LAUKUNKANTAJAT Pirkko Nuolijärvi ja Eeva-Kaisa Linna ovat sitä mieltä, että olisi hyvä perustaa asiantuntijaryhmä, joka vie ennakkoluulottomasti eteenpäin karjalan kielen asemaan liittyviä ratkaisuja. Kielipoliittista työtä ei kuitenkaan tehdä maailman takia, vaan sitä tehdään kieliyhteisön parhaaksi. Eeva-Kaisa Linna keskustelee tällä palstalla karjalaisuuteen liittyvistä asioista. Kun karjalan kieli ei ole näkyvissä muualla lainsäädännössä, ei se näy tässäkään. Esimerkiksi inarinsaamen elvytyksen onnistuneet ratkaisut ovat malliksi muillekin. tystä. Kaikkien kieliryhmien äidinkielen tai heidän kotonaan käyttämän muun kielen opetuksen tulisi olla osa opetussuunnitelman perusteita, ei erillään siitä, kuten nykyisin. Kaksi tuntia viikossa on vähäinen määrä, ja opetusta tulisi lisätä. 2021 Karjalan Heimo N:o 9–10 179. Siksi olisi syytä rakentaa pysyvä koulutuspolku, jossa karjalan kielellä on vahva rooli. Valtionavustusta voi nykyisin hakea ja myöntää ”vieraskielisten esija perusopetuksessa olevien oppilaiden ja lukiokoulutuksen opiskelijoiden oman äidinkielen tai heidän kotonaan käyttämän muun kielen opetukseen sekä saamen kielen ja romanikielen opetukseen enintään kahdesta tunnista viikossa jokaista neljän oppilaan/opiskelijan laskennallista ryhmää kohti”. PN Jatkuvuus onkin tärkeää kielenelvytykselle
Sen käänsivät Aleksi Ruuskanen ja Tamara Š?erbakova, kuvitus Ingrid Vang Nyman. Teosta elävöittävät Tšubinskin keskustelut paikallisten ihmisten kanssa. Kirjoittaja työskenteli Arkangelin tilastokomitean sihteerinä ja käytti lähteinä eri viranomaisdokumentteja. 32 €, jäsenh. 25 € TAISTELUA JA KUOLEMAA Irina Takalan teos keskittyy Neuvostoliittoon 1920ja 1930-luvuilla Suomesta ja PohjoisAmerikasta muuttaneiden suomalaisten traagiseen historiaan aikakaudella, joka päättyi Stalinin vainoihin. Miten syntyi legendaarinen Muurmannin suomalainen legioona. Takala pohtii, miksi juuri suomalaiset joutuivat niin laajojen sortotoimien kohteeksi. Vastaukset löytyvät Nottinghamin yliopiston professorin Nick Baronin 2007 ilmestyneestä teoksesta The King of Karelia, jonka Karjalan Sivistysseura on nyt julkaissut suomeksi. Astrid Lindgrenin suositun kirjasarjan kolmas osa on julkaistu livvinkarjalaksi. 35 € jäsenh.28 €. Kirjassa on kaksi osaa: Baronin kirjoittama eversti Woodsin elämäkerta ja Woodsin muistelmat Karjalan retkestään. Tekijä tarkastelee sen maantieteellistä asemaa sekä vienankarjalaisten taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista tilannetta 1800-luvun puolivälissä. 15 € PEPPI PITKYSUKKU SUVIMEREL Kenbo on Peppi Pitkysukku. Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon mukaan lukien FSB:n arkisto Karjalan tasavallassa, kirjallisiin lähteisiin, haastatteluihin ja muistelmiin. 20 €, jäsenh. 20 € KARJALAN KUNINGAS Mitä ihmettä pohjoisirlantilainen eversti Woods teki Vienan korpikylissä maailmansodan viimeisenä syksynä. KARJALAN SIVISTYSSEURAN VERKKOKAUPPA HANKI KIRJAT: Karjalansivistysseura.fi/kauppa tai tilaa sähköpostitse: toimisto@karjalansivistysseura.fi MYYNNISSÄ ELÄMÄÄ VIENAN KYLISSÄ 1860-LUVULLA Pavel Tšubinskin (1839– 1884) Karjalan tilastollinen ja kansatieteellinen katsaus kuuluu aikansa harvinaisiin venäläisiin Vienan Karjalan kuvauksiin. Kaikkii vägevembi, ystävällizembi, vesselembi da bohatembi tyttöine kogo kaikes muailmas, tiettäväine! Midä roihes, konzu suuri herttu tahtou ostua Villa Vellekullan, Pepin koin, kus tyttöine eläy kolmei i??eh oblezjanan da hebozen kel