NISSAN SUNNY COUPÉ GTI ’88 KERÄILYAUTOT LAHJAPROJEKTI Kuplia Tuplasti HEIKKI ESKOLAN ’ 58 EXPORT + ’ 64 CABRIOLET 01/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 92 SIVUA NOSTALGISTA LUETTAVAA ARJEN KULKUPELIT PIENOISKOOSSA 01 /1 7 Turun Hunter Pahvilaatikoista museokuntoon palautettu brittiklassikko Tallivierailu Anders Smeds – entisöijä ja rodin rakentaja Tuleva klassikko Pienellä kutosella varustettu pikkusportti Japanista MENEVÄMPI UUTENA SUOMEEN MYYTY ’63 COOPER MINI 36 84 80 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 1 Viipale mediat M -B 19 D ’6 • M orr is M in i Co op er ’6 3 • M os kv its h Eli te 15 00 ’75 • N iss an Su nn y Co up é GT I ’88 • Sin ge r H un te r ’55 • VW 12 00 Ex po rt ’58 & 12 00 Ca bri ole t ’6 4 ® AUTHORIZED DEALER Maahantuoja: Lapinjärven Huoltopiste Oy Katso lähin jälleenmyyjä www.eibach.. ja www.tehosuodatin.?
Porvoon suunnalla saattaa vastaan kurvailla outo pikkuauto: Honda Jazz vuodelta 1984. David Brownista Ford Angliaan Leena Haukiojan konemuistot kotitilalta innostivat hankkimaan ryhdikkään harrasteajokin. Seuraavassa numerossa: Klassikot 02/17 ilmestyy 23.2.2017 Jaz ia Japanista 91 01/17. KU VA : Su om en U rh ei lu m us eo 2 01/17 Harkittu hankinta Eino Kemppaisen harrasteautona toimii ‘64 Fiat 600, jonka hän osti aikanaan uutena. Numerolla 1 ajaa Jarno Saarinen. AJANKUVA Jäärata-ajoa vuodelta 1966
Projekteja tuli ja meni. Ajokortti-ikään oli matkaa vuosia, joten pienet koeajot piti suorittaa metsäpoluilla ja soramontuilla. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Prätkien tekniikka tuli tutuksi jo peruskouluikäisenä. Nyt sitten yli 125-kuutioisille kaavaillaan 150 euron vuotuista veroa, joka lankeaisi maksuun täysmääräisenä siltä vuodelta jona pyörä on liikenteessä – vaikka sitä käytettäisiin ainoastaan yhden päivän. Teknisen osaamisen ohella käsillä tekemisen taito kohenee nopeasti, kielien opiskelu sujuu hyvällä motivaatiolla ja lopulta tutuksi käyvät muun muassa fysiikka ja matematiikka. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 3 01/17. Mainoksia jakaen ja mansikkamaalla ahkeroiden ansaitut rahat menivät lyhentämättöminä projekteihin ja osiin. Prätkien kanssa puuhaaminen ei ole pelkkää rahanmenoa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Eikö kannattaisi pikemminkin pohtia, kuinka saisi ohjattua esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevia nuoria mainion prätkäharrastuksen pariin sen sijaan, että rankaisisi harrastajia muun hankaloittamisen lisäksi vielä kohtuuttomalla verolla. M oottoripyöräily on mukava harrastus, mutta itse olen aina ajatellut harrastavani moottoripyöriä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki pyörät ovat olleet hintansa puolesta varsin edullisia, jotkut romut aivan ilmaisia. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Merkittävä osa moottoripyöristä seisoo talleissa ja kokoelmissa, ja niitä ulkoilutetaan ehkä kerran pari kesässä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Pääkirjoitus Harrastus verolle. Teitä pitkin piti kulkea ensin fillarilla ja myöhemmin mopolla. Osa jatkoi matkaansa projektikuntoisena, mutta aika monta vehjettä palautui takaisin liikenteeseen. TILAAJAPALVELU Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Eikä pidä unohtaa kierrätystä. Kaikista rekisteriin merkityistä moottoripyöristä varmasti merkittävä osa seisoo talleissa ja kokoelmissa, ja niitä ulkoilutetaan ehkä kerran pari kesässä – toisia ei edes joka kesä. Purkuosien hyödyntäminen ja rikkinäisten osien kunnostus on ollut näissä hommissa arkipäivää kauan ennen kuin vanhan tavaran uudelleenkäytöstä tuli muotia. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Oma tapani harrastaa on kaikkea muuta kuin harvinainen. Niiden rakentelu tai kunnostus puolestaan vei aikaa ja rahaa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Prätkäintoilu jatkui auton hankkimisen jälkeenkin. Tietysti vuosien ja vuosikymmenien kuluessa minunkin moottoripyöriin on kertynyt jonkin verran kilometrejä, mutta pääosin ajomatkat ovat olleet lyhyitä, testimielessä suoritettuja pyrähdyksiä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Taisivat olla niitä oppirahoja, pyöristä kun ei milloinkaan saanut omiaan pois. Motocrossja endurohommissa kunto kohenee ripeästi ja vieläpä hauskalla tavalla
30 Morris Mini Cooper ’63 Uutena myytyjen Cooper-Minien rivit harvenivat kovan ajon ja kilpakäytön seurauksena. 44 Singer Hunter ’55 s. 30 Morris Mini Cooper ’63 Ylämäissä vetävät pyörät pyrkivät sutimaan vaikka kuinka varovasti yrittäisi ajaa. 44 Singer Hunter ’55 Brittiklassikko ehti olla pois rekisteristä runsaat neljä vuosikymmentä, kunnes Seppo Mikkola palautti käytännössä pahvilaatikollisiksi osia muuttuneen auton takaisin eloon. 66 Unionin skootterioppaat s. s. 68 VW autosanomat AJONEUVOT 16 Volkswagen 1200 Export ’58 & 1200 Cabriolet ’64 Heikki Eskolan tallista löytyy tuplasti Kuplia. Eräs säilyneistä Suomiautoista on Peltolan Ollin punamusta yksilö. 36 Nissan Sunny Coupé GTI ’88 Ville-Veikko Honkasaari sai 30-vuotislahjaksi autoprojektin. 56 Baarikierros Toimitus lähti joulun alla harrastekalustolla liikenteeseen. Kun miehen tallissa oli jo toinen projekti, hän kunnosti Nissanin sitkeästi taivasalla. 24 Mercedes-Benz 190 D ’60 s. Parinsadan kilometrin kierroksella ajeltiin pikkuteitä kierrellen ja kyläbaareja etsien. 36 Nissan Sunny Coupé GTI ’88 s. 4 01/17. 42 Moskvitsh Elite 1500 ’75 Itäauto on kiva ja luotettava matkatoveri läpi vuoden. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa paneudumme 60-luvun puolivälin ehdokkaisiin. ARTIKKELIT 50 Takavuoden auto Vuoden auto -titteliä on tavoiteltu varsin monipuolisella kalustolla alusta lähtien. 42 Moskvitsh Elite 1500 ’75 s. 24 Mercedes-Benz 190 D ’60 Kauniin valkoinen Ponttooni-Mersu on kuulunut laukaalaisen Markku Lauttanahon harrastekalustoon jo parin vuosikymmenen ajan. Avomalli taas on uutena maahan tullut yksilö, johon Heikki ihastui ensimmäisen kerran jo kauan sitten. Ojamäen Heikin Mosse onkin tuttu näky niin kesäkuin talvitapahtumissa. 16 Wolkswagen 1200 Export ’58 & 1200 Cabriolet ’64 s. Umpikorisen mies hankki jo 80-luvulla. Tässä numerossa s
74 Valtaväylä ja susiraja -kirjaesittely Kehä III on yksi Suomen vilkkaimmin liikennöityjä väyliä. 80 Fotoalbumi Arkistokuvia, lukijoiden otoksia ja satunnaisia räpsyjä vanhoista autoista. Erikoisliikkeiden valikoimista löytää myös niitä kerrostalon parkkipaikalta tuttuja vehkeitä. 86 Tuleva klassikko 62 Tallivierailu Anders Smeds tunnetaan monipuolisena harrastajana. 5 01/17. VAKIOPALSTAT 8 Vakionopeus Uutisia, uutuuksia ja kuulumisia harrastekentältä. 76 Brasilialaista paahtoa Katsaus Etelä-Amerikassa valmistettuihin ajopeleihin, joiden joukosta löytyy monta tutun oloista peliä. 72 Arkipäivän pikkuautot s. 82 Marginaalista Myyntipalstojen ja huutokauppojen helmiä. 76 Brasialaista paahtoa s. Nyt tien vaiheista on julkaistu mainio historiikki. 62 Anders Smeds s. 56 Baarikierros s. 50 Takavuoden auto FOTOALBUMIN sivuilla kurkistetaan suomalaisten metsäremonttien maailmaan, eli kuvia korjaushommista taivasalla. s. Poikkesimme Andersin tallilla ja kyselimme viimeisimmät kuulumiset. 83 Klassikkomarkkinat Tekemistä talveksi tai valmis harrastevehje kevääksi. 84 Tarvajärven poliisiautot Niilo Tarvajärvi järjesti keräyksen uusien poliisiautojen hankkimiseksi. s. 86 Tuleva Klassikko Kompakti japsisportti pienellä kutoskoneella. 66 Unionin skootterioppaat Kesäiseen Suomeen saapuneet turistit saattoivat 70-luvulla suunnistaa viehättävien vespakuskien opastuksella. 72 Arkipäivän pikkuautot Erikoisja urheiluautojen pikkuautoversioita on markettien hyllyt pullollaan. 74 Kirjaesittely s. Miehen historiaan kuuluu muun muassa Pro Stock -kiihdytysautolla kisailua, entisöintihommia ja rodin rakentelua. 82 Marginaalista s. 68 VW autosanomat Helsingin Sanomien sivuilla saattoi aikanaan tutustua Volkswagenin etevyyteen VW autosanomien muodossa
Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS Uutuuslehti, joka TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat!
UPEAT JA HAVAINNOLLISTAVAT KUVITTUKSET YKSITYISKOHTAISET LÄPILEIKKAUSGRAFIIKAT ENSILUOKKAISET VALOKUVAT OSTA TAI TILAA! LEHTI ILMESTYY 8 KERTAA VUODESSA.. Luvassa on syväluotaavia ja laajoja artikkelikokonaisuuksia, tiedeuutisia eri puolilta maailmaa sekä ajankohtaisia haastatteluja. TEKNOLOGIA Hämmästyttäviä ideoita ja mielenkiintoismpia keksintöjä! LIIKENNE Näin meitä palveleva liikenne todella toimii. Upeat läpileikkausgrafiikat esittelevät, miten asiat toimivat ja ensiluokkaiset valokuvat puolestaan tuovat nähtäväksi mitä uskomattomampia yksityiskohtia. Se on lehti täynnä hyödyllistä ja mielenkiintoista lukemista koko perheelle vastaten kysymyksiin, joita ette ole tulleet aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa kertomalla eri alojen faktoja – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 ruokkii aivojasi! Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle. TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat! YMPÄRISTÖ Maailma avautuu nyt aivan uusin silmin. HISTORIA Menneisyys ei ole todellakaan kuivaa kanssamme! AVARUUS Mitä ympäröivään äärettömyyteen kuuluu
1976 esitelty Porsche 924 oli laadittu yhteistyössä Volkswagen-Audin kanssa, ja siitä syystä sen keulalla hyrräsi näiltä peräisin oleva neloskone. Ferdinand Piech ehdotti kahdesta Audin viisisylinterisestä lohkosta yhdistettyä ”kymppikonetta”, jonka tilavuus olisi ollut 4.6 litraa. Seuraavalla mallilla Porsche halusi näyttää mihin se todella pystyy, ja Geneven autonäyttelyssä alkukeväästä 1977 esitelty 928 tulisi olemaan varsinainen huippumalli. Ensimmäiset muotoilututkielmat valmistuivat jo vuonna 1971. ja mitä auton isoon kasikoneeseen tulee, myös V10 oli välillä suunnitelmissa. Keskimoottoristakin mallia kaavailtiin. Porsche 928 Kuinka kehittää uusi huippumalli. 911-mallia oli valmistettu 1960-luvun alkupuoliskolta saakka, eikä sitä ollut tarkoitus korvata vaan täydentää mallistoa. 928:sta ei koskaan tullut 911:n päihittäjää, vaikka autoa myytiinkin 1990-luvun puoliväliin saakka. Kuulumisia klassikkojen maailmasta V uoteen 1977 mennessä Porsche oli jo laajentanut mallipalettiaan eikä valmistanut enää pelkästään takamoottorisia urheiluautoja. Porschella kuitenkin päädyttiin talon sisällä suunniteltuun, alun alkaen 4.5-litraiseen V8-moottoriin. Tulee kuitenkin muistaa, että 928:lla on plakkarissaan Vuoden auto 1978 -palkinto, jonka se nappasi reilulla erolla E23-korin BMW 7-sarjaan nähden. 928:n vaihdelaatikko on taka-akselin yhteydessä samalla tavalla kuin 924-mallissa ja myöhemmässä 944:ssä. Niin edistynyt laite 928 uutena mallina oli. Etumoottorinen V8-coupe oli Porschen ajatus 1970-luvun lopun taidonnäytteestä. Sen jakohihna on muuten yksi autohistorian pisimpiä: yli kaksi metriä. KUVAT: Porsche 928 40 VUOTTA Vakionopeus 8 01/17
Nyt Aston Martin on ilmoittanut tekevänsä rajatun 25 kappaleen sarjan 1959-1963-mallisia DB4 GT –autoja vastaavia uusia yksilöitä. Voimanlähteet valmistaa sama alihankkija joka tekee moottorit uuteen DB11-malliin. Museoautojen katsastuspakko tuskin poistuu kokonaan, mutta harvenisiko katsastusväli entisestään. Viimeisinä projekteina ennen eläkkeellejäämistään Saabilta Gillbrand työskenteli muuttuvapuristeisen SVC-moottoriprojektin parissa. DB4 GT syntyy uudellleen Aston Martin valmistaa 25 kappaleen sarjan uusia ’63 DB4 GT-malleja. PER GILLBRAND 1934-2016 Turbomoottoreiden kehitystyöstä muistettava Per Gillbrand menehtyi marraskuun lopussa 82-vuotiaana. Liikenneja viestintäministeriön mukaan uudistushankkeen toisessa vaiheessa tullaan ruotimaan laajemmin muun muassa museoautojen katsastusvelvoitteita. Uudet vanhat DB4:t kootaan Newport Pagnellin tiloissa. Poliisivolkkarit 9 01/17. Elämäntyönsä ruotsalaisten moottoreiden parissa tehnyt Gillbrand työskenteli 1950-luvulla Volvolla, auttaen B18-moottorin tuomisessa markkinoille, ja siirtyi 1960-luvun puolivälissä Saabille. U utisoimme aikaisemmin englantilaisen Listerin valmistavan rajatun sarjan Stirling Mossin Knobbly-kilpuria vastaavia uustuotantoautoja. KATSASTUSUUDISTUS Museoautojen katsastaminen on nykyisinkin joka toisen vuoden asialistalla, mutta sitä saatetaan myös tarkistella uudelleen katsastuslainsäädännön muuttuessa. Uudet yksilöt tulevat olemaan ratahenkisiä ja ne ovat turvakaarilla sekä palonsammutusjärjestelmällä varustettuja. Lähtöpaikkana toimii Jyväskylän Seppälänkankaan Prisma, ja ajot päättyvät Keuruun Hotelli Keurusselälle. XKSS:llä ajoi muun muassa Steve McQueen, joten halutusta mallista on varmasti kyse. Sovitettuaan Saab-malleihin Ford-pohjaisen V4moottorin ja Triumphilta kotiutetun B-nelosmoottorin, Gillbrand siirtyi turboteknologian pariin. Jaguarilla jäi hyllyyn käyttämättömiä valmistenumeroita, joten oli vain luonnollista, että niitä vastaamaan valmistettaisiin autoja. TALWIAJO 2017 Keski-Suomen Mobilistien järjestämä perinteinen Talwiajo pidetään tänä vuonna 11.2.2017. Autoissa tulee olemaan alkuperäisen, Tadek Marekin suunnitteleman kuutoskoneen kaltainen moottori hieman paranneltuna. Ensimmäiset autot toimitetaan asiakkaille kesällä 2017. Tapahtuma on järjestyksessään jo 44:s. Valmisteltavan uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan uusien autojen katsastusvälin muuttamista niin, että ensimmäinen katsastus olisi viimeistään neljän vuoden kuluttua käyttöönotosta, sen jälkeen kahden vuoden välein kunnes auto on ollut käytössä kymmenen vuotta. jatkotoimenpidemallit; Jaguar päätti valmistaa Browns Lanen tehtaan tulipalon takia kesken jääneen XKSS-sarjan loppuun. V ielä ehtii: Volkswagen esittelee historiansa aikana käytössä olleita poliisiautoja tammikuun loppuun saakka AutoMuseum Volkswagenissa Saksan Wolfsburgissa. Viimeksi siellä on rakennettu autoja vuonna 2007, ja nykyisin tiloissa sijaitsee klassikkomalleihin keskittyvä Heritage-osasto. Yli kymmenvuotiaat autot katsastettaisiin vuoden välein. Autojen valmistenumerot jatkuvat siitä mihin ne vuonna 1963 jäivät. Tuolloin DB4 GT -autoja valmistui 75 kappaletta. Kolmen kaksikurkkuisen Weberin ruokkimana moottori puskee ulos 331 SAE-hevosvoimaa. ”Bitte Folgen”, eli ”Olkaa hyvä, seuratkaa” -nimisessä näyttelyssä on esillä poliisi-Kuplien lisäksi myös autobahn-käytössä ollut kaunislinjainen Porsche 356. Turbo-Saabit ovat Gillbrandin tiimin tulosta. Yksittäiselle DB4 GT:lle kertyy hintaa noin 1.8 miljoonaa euroa. Myöhään syksyllä taas valmistuivat ensimmäiset Jaguar XKSS Continuation-, eli ns
Autossa on kaksilitrainen 16-venttiilinen 200-hevosvoimainen nelosmoottori. tammikuuta: Paris Dakar -ralli päättyy Dakariin, ja rallin voittaa Ari Vatanen Peugeot 205 Turbo 16:lla. Kilpanumerolla 211 varustettua autoa ajoivat Miquel Prieto ja Ramon Termens. NISSANIN resto-Patrol 30 vuotta siinä vierähti, mutta Nissanin kilpakäyttöön rakentama Fanta-Patrol on taas uudenveroisessa iskussa. Espanjassa valmistetut diesel-Patrolit olivat siitä mielenkiintoisia, etteivät niiden turbodieselit olleet Nissanin kuutosmoottoreita, vaikka näin olisi voinut arvella. Kuulumisia klassikkojen maailmasta N issan kilpailutti kahta Fanta Limon -virvoitusjuomamerkin väritystä kantanutta Patrolia vuoden 1987 Paris Dakar -rallissa. • 10. • 17. Voima välittyy kaikille pyörille ja auton vaihteisto on viisivaihteinen Getrag. Mikäli sillä teetetään näin erikoisia autoja, ei raha mene hukkaan. tammikuuta: Aretha Franklin valitaan ensimmäisenä naisena Rock and Roll Hall of Fameen. tammikuuta: Detroit Auto Show on ensi kertaa kansainvälinen NAIAS/North American International Auto Show -tapahtuma, ja sen tähtiiin lukeutuu myös Pontiacin superfuturistinen Pursuit-konseptiauto. Vakionopeus 10 01/17. Kahdeksanmiehinen kunnostustiimi teki tarkkaa työtä, tavoitteenaan saada auton juuri sellaiseksi kuin kilpuri oli ralliin startatessa vuonna 1987. Vuonna 2014 Nissanin eurooppalaisen tekniikkakeskuksen työntekijät bongasivat siitä kuvia. TAMMIKUU 1987 • 1. Nissanin NTCE-keskus päätyi ostamaan surkeassa kunnossa olleen Patrolin itselleen. Maaliin yhdeksäntenä päässyt 211 oli kilpailun paras dieselmoottorinen osallistuja. • 22. tammikuuta: Suomen ensimmäisestä, HelsinkiHämeenlinna -välillä ajetusta junamatkasta tulee kuluneeksi 125 vuotta. tammikuuta: pakkasennätys Helsingin Kaisaniemessä, -34,3°C. Se on voimassa yhä. Reissu oli rankka, sillä huoltoauto hajosi toisella erikoiskokeella, ja autojen piti jatkaa ilman varaosia. Fanta Limon -auton kunnostustyö rahoitettiin Nissanin Performance Innovation -rahastosta, jonka turvin Nissan pitää yllä moottoriurheiluprojektejaan. Toukokuussa 2014 aloitettu restaurointiurakka vaati osien metsästämisen ympäri Eurooppaa. Ja kunnostushommaa riitti: johdotukset olivat rotansyömät, etuakseli oli karmeassa jamassa ja ruostunut moottori ei ollut enää käyntikuntoinen. Pursuit vilahtaa aikanaan Paluu tulevaisuuteen -elokuvan kakkososassa. Kyseessä on Vatasen ensimmäinen Dakar-voitto, ja samalla paluu tositoimiin Argentiinassa 1985 sattuneen pahan onnettomuuden jälkeen. Seuraavat vuodet elähtänyt Patrol vietti yksityismuseon nurkassa. tammikuuta: skandaaliin johtanut Jumalan Teatteri -performanssiesitys pidetään Oulussa. Auto tahdottiin saada kuntoon ajoissa 30-vuotispäivikseen. Barcelonassa remontoitu auto laivattiin Dakarhenkisiin kuvauksiin Saharan aavikolle. tammikuuta: Metsäliiton Teollisuus Oy ja G. Marraskuussa 2016 Patrol oli valmis. • 31. • 19. A. Keulalla raksutti Perkinsin 2.8-litrainen nelosdiesel, joka tuotti kilpakäytössä 146 hevosvoimaa ja antoi laitteelle 150 kilometrin huippunopeuden. Toisin kuin kilpakumppani 212, 211 selvisi koko rallin maaliin saakka. Serlachius Oy yhdistyvät Metsä-Serla Oy:ksi. • 3
RS500:n parannukset tuottivat tulosta, sillä autolla voitettiin vakioautosarjojen mestaruudet vuonna 1988 sekä Australiassa, Japanissa että Saksassa. Kauhtuneen näköisestä vuoden 1988 Mercedes-Benz 300E AMG Hammerista pulitettiin 84 000 euroa. Miltei 400 valmistuneesta autosta oli mustia ja loput valkoisia sekä vaaleansinisiä. Näistä 500 autolle lankesi erityinen rooli seuraavan vuoden puolella. C osworthSierran juhlaa Sierra RS Cosworth astui näyttämölle -85-86, mutta 1987 seurasi varsinainen hirmu, RS500 Cosworth. Tehdyt muutokset kuitenkin mahdollistivat sen, että kilpaversioista saatettiin ottaa irti jopa 500 hevosvoiman tehoja. evoluutioversiosta haluttiin entistä järeämpi rata-ase. DUEMILA-TULOKSIA Viime numerossa uutisoimamme Italiassa pidetty Duemila Ruote -huutokauppa tuotti hurjia hintoja. Siis reilusti enemmän kuin itse autoja. Maaliskuussa 1987 teki Aston Martin Tickford -viritysjaoksen kanssa sopimuksen RS500 Cosworthin valmistamisesta käyttäen aihioina perus-cossua. Vuonna 1983 käynnistetyn vauhti-Sierran edellytyksistä päästiin pian selvyyteen: Ford tahtoi ainakin 180 hevosvoimaa katuversioon. Kaikki katukäyttöön laaditut RS500 Cosworthit myytiin IsoBritanniassa, ja niissä oli jokaisessa oikeanpuoleinen ohjaus. Porsche 959 Komfort ylitti miljoonan rajan, kuten Ferrari F40:kin. 11 01/17. Vähintään saman kuntoisesta A-ryhmän Ford Sierra RS500 Cosworthista (sivun yläkuvissa) saatiin 112 000 euroa – kova summa siksi, ettei ”Cossun” keulalla ollut moottoria. Nämä numerot luonnollisesti kalpenevat italialaisten urheiluautojen hintojen vierellä. Edellä mainittu viidensadan kappaleen erä ohjattiin näin jatkojalostukseen. Esimerkiksi alumiinikorisesta vuoden -66 Ferrari 275 GTB:stä saatiin 3 416000 euroa, ja vuosikymmeniä tuoreemmasta Maserati MC12-harvinaisuudesta myöskin reilut kolme miljoonaa. Katuversioissa oli 224 hevosvoimaa, eli aiempaan nähden käytössä oli 20 lisähevosta. Auton tekniikka kävi läpi merkittäviä muutoksia: moottorinlohkon seinämät olivat jatkossa paksummat, Garrettin ahdin oli aiemman T03:n sijaan isompi T04, välijäähdytin oli suurempi, polttoainesuuttimia oli kaksin verroin ja ilmanottoa sekä öljynkiertoa parannettiin. Pidemmälle kehitetystä Cosworthin ns. Vuonna 1985 esiteltyä ja kesällä 1986 viimein myyntiin tullutta autoa valmistettiin 5545 kappaletta. Nardon radalla testeissä hiottuun aerodynaamiseen koriin sijoitettiin mainitun turbomoottorin lisäksi Borg-Warner T5 -vaihteisto. Cosworthilta todettiin, että tehoa tulee vähintään 204 hevosvoimaa. Projektin voimanlähde pohjautuisi Cosworthin läpikäymään T88-moottoriin, ja moottoreita tultaisiin valmistamaan vähintään 15000 kappaletta. K un Ford korvasi Taunus-Cortina-mallistonsa Sierralla, oli uudesta autosta alusta saakka tarkoitus kehittää moottoriurheiluun sopivia muunnoksia
Arne Weychardtin pitämä ”Rent an Oldie” -palvelu kattaa pitkän liudan vanhoja Mersuja, joista jopa kuusi on farmarikorisia. Tarjolla on myös avomallin 124. Alpineja saa taas S aksan Hampurissa on mahdollista vuokrata käytettäväkseen W124tai W201korinen Mercedes-Benz. Länsinaapuri Ruotsi on lähin Renaultin listaamista Euroopan maista josta auton voi hankkia. Samalla pitää muistaa kuitata parin tonnin varausmaksu. Vuokratähti Vakionopeus 12 01/17. Nyt Renault on avannut Alpine-tilausvihkonsa, jonka sivuille 1955 asiakasta voi raapustaa nimensä Première Edition -version kohdalle. Valitettavasti Suomi ei kuulu maihin, joissa esisarjan autoja tullaan tarjoamaan. Automäärä viittaa vuoteen 1955, jolloin ranskalainen Jean Rédélé perusti yrityksen. Hinnoittelu on maltillinen, sillä kilometrit ovat rajattomat ja sedanmallin saa käyttöönsä 12 tunniksi 35 eurolla ja koko vuorokaudeksi kuudellakympillä. Renault ei ole vielä tiedottanut uusista Alpineista kovin yksityiskohtaisesti. Ostajat voivat myös valita haluamansa numeron yhden ja 1955:n väliltä, ja valittu tuotantonumero komeilee sitten valmistuvan auton kojelaudan lätkässä. Kuulumisia klassikkojen maailmasta S iitä lähtien kun Renault julkisti herättävänsä henkiin vanhan Alpine-urheiluautomerkkinsä, olemme täällä toimituksessa odottaneet innolla uusien urheiluautojen syntymistä. Tulevaa hintaa on kuitenkin haarukoitu: valmistajan tiedotteen mukaan ranskalaiset ostajat pääsevät maksamaan A120 Première Editionista 55-60 000 euroa. Tarjolla on kolme värivaihtoehtoa: klassinen sininen, pikimusta ja puhtaanvalkoinen
Valkoiset myllyt ovat luonnollisesti kalliimpia. Seuraavalla vuosikymmenellä mylly sai varsinaisen tähtiroolin: Paluu tulevaisuuteen –elokuvan DeLorean sai elokuvasarjan kakkososassa uusia toimintoja, ja takakontin päälle kiinnitettiin 2015-mallinen Mr Fusion –kotienergiareaktori. Parin viikon käyttökokemuksien perusteella kohtuullisen hiljainen ja kätevän tuntuinen Coffina 223 on paitsi keräilyesine, myös kelpo käyttöesine. V anhoista scifi-elokuvista kiinnostunut tunnistanee tämän valkokankaalta tutun kahvimyllyn. Krupsin valmistama, saksalaisen Hans-Jürgen Prechtin muotoilema ja 1976 esitelty Coffina 223 –mylly esiintyi ensin Alien-elokuvan Nostromo-rahtialuksen keittiössä vuonna 1979. Todellisuudessa kyseessä oli pyöreään alustaan ruuvattu Krups-mylly hienoilla atomienergialogoilla koristeltuna. Kulttiesineeksi elokuvarooliensa ansiosta muodostunut 223-mylly ansaitsee kiitosta myös kahvinjauhatuskykyjensä takia. Sivuun kaatuva, vieläkin ajastimella varustettu kylmäfuusiomylly nielaisi sisäänsä niin vanhat juomatölkit kuin banaaninkuoretkin aikakonelaitteiston pyörittämiseksi. Verkkohuutokaupoista sellaisen voi hankkia noin viidelläkympillä. Alien-elokuvan keittiön replikoimiseen tarvittaisiin vielä Braun Aromaster KF20-keitin ja jokunen Tupperwaren 1970-luvun kahvallinen kahvikuppi, mutta tyylillisesti esimerkiksi AeroPress-laite sopii hyvin Krupsin kaveriksi 80-90-lukuisen kahvihetken luomiseksi. FUUSIOMIES Mr Fusion ei ole vain elokuva-DeLoreanin aikakonelaitteiston voimanlähde, vaan sillä voi myös jauhaa kahvipapuja. DeLorean-fanille valkoinen on tietysti ehdoton, ja sellaiseen saa tilattua myös leffasta tutut tarrat. Ykkösosassahan laitteet pelasivat plutoniumilla. Värivaihtoehdot ovat varsin 70-lukuisia, eli tarjolla on myös oranssia ja punaista. Sen verran toimiva laite 223 on vielä usean vuosikymmenen ikäisenä. KU VA : JM or to np ho to /O to G od fr ey /W ik im ed ia 13 01/17. Tai ainakin näin katsojille kerrottiin
Sama valmistaja tarjoaa myös ruiskupumpun ja välitankin yhdistävää pakettia, jonka kanssa asennustyö helpottuu entisestään. Jenvey Heritage -sarjan rungot jäljittelevät hienosti oikeita kaasuttimia. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta O ikuttelevien kaasuttimien korvaaminen polttoaineen suihkutusjärjestelmällä kiehtoo ajatuksena monia harrastajia, mutta asennukseen liittyvät ongelmat saattavat askarruttaa. Vaihtoehtoja on 40-millisestä aina 48-millisiin saakka. Tuplakaasarit korvaavia läppärunkoja on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta ne on usein ollut helppo tunnistaa ruiskujärjestelmän osaksi. Läppärunko osuu siis varsin monen auton imusarjaan suoraan, ja kun päälle pudottaa alkuperäisen ilmansuodattimen, konehuoneen ulkoasu jää alkuperäiseksi. Muutostyö tuo usein mukanaan modernin näköisiä komponentteja, joita kaikki eivät suinkaan halua klassikkoautonsa konehuoneeseen – ainakaan näkyville. Retrohenkiset ruiskut 14 01/17. Ohjausjärjestelmää varten tarvitaan muutamia antureita, joista kaasun asennon tunnistin ja imuilman sekä jäähdytysnesteen lämpötila-anturit ovat pakollisia. Polttoaineen jakotukki on siististi piilossa, ja suuttimet on kätketty rungon sisälle. Jenvey on toteuttanut hieman vastaavalla ajatuksella läppärungon vaakaimukaasuttajan tilalle. Mitoitukseltaan osuvasti Retrojectiksi nimitetty runko vastaa Weber 32/36 DGV sekä 38 DGAS -kaasuttimia. Englantilaisen osavalmistajan Webconin valikoimista löytyy mielenkiintoinen läppärunkopaketti. Retrojectin runkoon on asennettu valmiiksi kaksi 480 kuutiosenttiä minuutissa tuottavaa ruiskusuutinta, kaasun asennon tunnistin, imuilman lämpöanturi sekä polttoainepaineen säädin. Valmistaja kertoo, että hinnat alkavat 240 punnasta. Pääpiirteissään ruiskun asennus vaatii moottorinohjausjärjestelmän, kaasuttimen tilalle asennettavan läppärungon ja suuttimet, polttoainepaineen säätimen, korkeapaineisen polttoainepumpun välisäiliöineen ja johtosarjan. Markkinoille on ilmaantunut kiinnostavia tuotteita, jotka korvaavat kaasuttimen ruiskujärjestelmällä. Läppärunkopaketin hinta briteissä on 399 puntaa, ja WFP600-polttoainepumppusetille valmistaja ilmoittaa hinnaksi 215 puntaa. KAKSIKURKKUISEN Weberin korvaavaan läppärunkoon on saatu mahtumaan kaasun asennon tunnistimen ja imuilman lämpöanturin lisäksi myös ruiskusuuttimet
Autoillen pankkiin Kultaisella 60-luvulla myös Suomessa saattoi hoitaa raha-asiansa suuren maailman tyyliin drive-inpankissa. Uudenmaankadun Yhdyspankin autopankki Helsingissä tosin sinnitteli 1980-luvulle saakka. Myös pankit kokeilivat ennakkoluulottomasti autoilevalle kansalle kehitettyjä palveluja. 15 01/17. 1960-luvun lopulla Kansallis-Osake-Pankin ja Yhdyspankin autokaistat pankkikioskeineen palvelivat asiakkaita muun muassa Helsingin Ympyrätalon sekä Turun KOP-Kolmio-liikerakennuksen vierellä. Tuolloin muun muassa maamme ensimmäinen drive-in-grillikioski avasi luukkunsa Porissa. Syy autopankkien sulkemiseen oli niiden vähäinen käyttö. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto A merikkalaistyyliset drive-in-palvelut rantautuivat rytinällä Suomeen 1960-luvun lopulla. Kokeilu jäi verrattain lyhytikäiseksi, sillä suurin osa autopankeista lopetti toimintansa jo 1970-luvulla. Autopankeiksi kutsutuissa palvelupisteissä asiakkaat saattoivat hoitaa raha-asioitaan autosta nousematta. Autoilijoiden tarpeisiin luotu palvelu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi kokeiluksi
TUPLASTI KUPLIA Pikkala TUPLASTI KUPLIA 16 01/17
Heikki Eskolaa on vanhojen Kuplien muotoilu viehättänyt jo vuosikymmeniä. TUPLASTI KUPLIA Volkswagen 1200 Export ’58 & 1200 Cabriolet ’64 TUPLASTI KUPLIA 17 01/17. Kun 80-luvulla talteen ostetun ’ 58 Kuplan entisöinti valmistui, tuli sen kaveriksi jäljitettyä uutena Suomeen muuttoautona kulkeutunut ’ 64 Cabriolet
Ensimmäisen omistajan voi arvella olleen ajoneuvoonsa tyytyväinen, 18 01/17. Kun haave ei ottanut toteutuakseen, katsoi Heikki viisaimmaksi myydä nämä ovaali-ikkunaiset projektit eteenpäin ja etsiä tilalle parempikuntoinen yksilö. Siuntion Pikkalassa asuva Heikki Eskola perustelee valintaansa Kuplavolkkarin helpolla korjattavuudella, koko ajan paranevalla varaosatarjonnalla sekä muotoilulla, jota hän on aina ihaillut. Yksilön historia on varsin aukottomasti tiedossa, sillä rekisteriin merkittyjä omistajia oli autolle ehtinyt ennen Heikkiä kertymään vain kaksi. Hän jäljitti sen Vantaan Martinlaaksossa asuneen omistajan tiedustellakseen Kuplan ostomahdollisuuksia, ja neuvottelun tuloksena auto vaihtoi omistajaa 2 250 markalla. Pelastettu museoinnilta Tie vei parikymppisen Heikin Kuplien pariin jo 80-luvun alkupuolella, jolloin kiinnostus vanhoihin autoihin syttyi autolehtien innoittamana. Parempi yksilö löytyikin kesällä -86 Espoon Automuseosta, jonka takapihalle oli ilmestynyt rekisteristä poistunut, Miranolilla joskus taivaansiniseksi maalattu ´58 Volkswagen. Volkswagen 1200 & Cabriolet Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”Se hinattiin Somerolle vaimon vanhempien kotiin ja siellä se oli vuosikymmeniä eikä sille tehty mitään, mutta hyvä kun ostin talteen.” O n varsin tavanomaista, että Kupla-harrastuksen taustalta löytyy lapsuusmuistoja omien vanhempien tai lähisukulaisten Kuplasta, jonka takapenkillä matkattujen lomareissujen tunnelma edelleen lämmittää mieltä. Volkkareita ei perheessä suosittu, mutta monista muista kansanautoista kertyi kokemuksia: Rättäri, Zwickau, Opel Kadett, Moskvitsh, 203 Peugeot ja Toyota, luettelee Heikki isällään olleita kulkupelejä. Auton vinyyliverhoilun alkuperäisyydestä ei ole varmuutta, mutta kalkkitehtaan arvatenkin pölyiset työolot huomioon ottaen vinyylipinnat ovat varmasti olleet ainakin helppo pitää puhtaana. Heikki innostui autosta ja näki siinä suhteellisen helpolla entisöitävissä olevan aihion, varsinkin kun ruoste ei ollut yksilön peltejä juurikaan nakertanut. Omistajanvaihdosta ei siitä tiettävästi ollut ainakaan tuolloin vielä vireillä. Vaikka Eskolan opettajaperheessä oli autoja aina 50-luvun puolivälistä asti ollutkin, toimittivat ne ensisijaisesti arkisen käyttöesineen virkaa. Kesäkuussa -58 ZA-188-tunnuksiin ensirekisteröity Kuplavolkkari palveli Virkkalassa asuneen ja paikallisella kalkkitehtaalla työskennelleen Nils Hagströmin ajokkina. Museon puuhamiehenä toiminut Rafael ”Rafu” Huhta kertoi Volkkarin jääneen omistajalleen jo tarpeettomaksi ja olevan tuloillaan osaksi museon kokoelmaa. ”Se oli siihen aikaan ihan kohtuullinen hinta”, hän muistelee kolmenkymmenen vuoden takaista markkinatilannetta. Mieltymys vanhoihin Volkkareihin johti parinkin 50-lukuisen Kuplan hankintaan, ja haaveena oli saada molemmat projektikuntoiset aihiot kunnostettua takaisin liikenteeseen
Heikki on tyytyväinen työn jälkeen, vaikka tarkkasilmäisenä löytääkin kuskin ovenkahvan luota pienen valuman. Alustaan uusittiin jarrut, iskunvaimentimet ja muutama pusla, hiukan maalausta sieltä täältä ja rasvaus. VUODEN 1958 Volkswagenin seitsemän vaihtoehdon värikartasta löytyi kaksi sinertävää sävyä. Tekniikan osalta autoon tehtiin peruskunnostusta. Vastaavasti urakka kustansi lähinnä materiaalikulut, hän huomauttaa. Matalalla 6,6:1 puristussuhteella 1192-kuutioisesta bokserista irtosi 30 hevosvoimaa, jonka luvattiin riittävän 110 kilometrin tuntinopeuteen. Rekisteristä auto putosi vuosipoistossa loppuvuodesta -84. Jo 80-luvulla hän hankki siihen uusia osia ja toi Saksasta tuliaisina kaikkea kiiltävää, mitä nyt automatkoilla varaosaliikkeistä sattui löytymään. Maaliskuussa -71 auto siirtyi Vantaalle Rurik Nymanille, jonka käytössä Kupla puksutti uutterasti aina 80-luvun alkupuolelle. No, siinä vaiheessa tulikin projektiksi lapset ja vanha talo ja asiat menivät tärkeysjärjestykseen.” Vaikka Kuplalle ei muilta kiireiltä tahtonut aikaa löytyä, Heikille oli kuitenkin koko ajan selvää, että senkin vuoro tulisi vielä koittamaan. Tekniikaltaan Kupla on nykyisin jotakuinkin niin käyttövarma kuin se ylipäätään on mahdollista. Alkuperäiseen voimanlähteeseen tehtiin Lohjan Moottorikoneistamossa remontti. Halutessaan sai valkosivurenkaat lisähintaa vastaan. ALKUPERÄISEEN voimanlähteeseen tehtiin koneremontti. ”Mutta ei sellainen pikkutarkka.” Heikki painottaa. Vasta viitisen vuotta sitten projektin oli aika nytkähtää eteenpäin. Kaprinsininen, sekä tämä vaaleampi jäänsininen. Tällä kertaa projekti tuli kuitenkin valmiiksi, joskin pari muuta projektia kiilasi ensin sen edelle: ”Kupla hinattiin Somerolle vaimon vanhempien kotiin ja siellä se oli vuosikymmeniä eikä sille ei tehty mitään, mutta hyvä kun ostin talteen. sillä Hagströmin nimissä Kupla ehti olemaan lähes kolmetoista vuotta. Kämmenen kokoisten peltitöiden jälkeen auton maalausurakan otti hoitaakseen Haagan Ammattioppilaitos, jonka automaalariopiskelijat toteuttivat sen oppilastyönä. Oppilastyönä maalattu Kolmannen projektikuntoisen 50-luvun Kuplan hankittuaan Heikillä oli samansuuntaiset haaveet kuin oli kahden aikaisemmankin kohdalla ollut. 19 01/17. Pintaan ruiskutettiin mahdollisimman tarkoin auton alkuperäistä jäätikönsinistä metalliväriä vastaava sävy, sillä auton sisäpuoliset metallipinnat haluttiin säilyttää alkuperäismaalissaan
Muistiinpanoista jäljitetty Vanhempiensa tavoin opettajauralle lähtenyt Heikki Eskola on tehnyt Munkkiniemen ala-asteella pitkän työuran, josta hän on toiminut rehtorina viimeiset 25 vuotta. Auton omistajaksi paljastui Helsingin Kalliossa asunut Pirkko Taskinen, jolta oli hyvä tiedustella auton nykyistä vointia. Heikki sai vakuuteltua että hänen ostoaikeensa olisivat aitoja ja sai sovittua, että Kiteelle varastoitua autoa lähdettäisiin yhdessä katsomaan. Voiman piti riittämän 115 km/h nopeuteen. Kirjaamisella ei ollut mitään varsinaista tarkoitusta, mutta vihkoon kertyi rekisteritunnuksia ja pieniä luonnehdintoja autojen kunnosta, väristä ja varusteista. SAKSAN Osnabrückissa toimiva Karmann valmisti vuosina 19491980 kaikkiaan 331 847 CabrioletKuplaa. Ainoa joka Heikin silmiin osui, oli GTL-64 –kilpinen yksilö, joka tiedot tallentuivat muiden muistiinpanojen joukkoon. Omistaja oli tiedusteluista ihmeissään, sillä ilman mitään markkinointia oli auto herättänyt samana keväänä muissakin uteliaisuutta. Aikana ennen kännyköitä ja tietokoneita hänen mukanaan kulki vihko, josta löytyi oppilaiden vanhempien yhteystiedot kaiken varalta. ”Se oli niin maaginen se hetki. Perillä tallin ovi oli hivenen raollaan ja sieltä pilkisti Cabrioletin kromipuskuri. Amerikkalaisille ilmoitettiin 3900 kierroksen teholukemaksi 41,5 SAE hevosta. Avo-Kuplia ei noihin aikoihin juuri rekisterissä saati liikenteessä ollut. Tarkemmin autoa tutkittuaan Heikin oli todettava että avokorin jäykisteprofiileissa ja lattioissa oli jo jonkin verran ruostevaurioita ja lämmönvaihtimetkin olivat jo tiensä päässä, mutta 20 01/17. Minä tiesin, että tämä on minun auto”, Heikki kuvailee intoiluaan. Rinnalla tehtiin KarmannGhiaa jonka valmistusaika oli lyhempi, mutta kappalemäärä yli 100 000 autoa enemmän. Avo-Kupla ei ollut varsinaisesti edes myynnissä ja paljastui että se oli parin vuoden sijaan ollut jo yksitoista vuotta niillä pyöränsijoilla. Tämän seurauksena sen jarrut olivat jumissa ja akkukin haljennut. Varsinkin erikoisemmat varusteet, kuten vaikkapa haitarikatot tuli kirjattua tarkoin ylös. Volkswagen 1200 & Cabriolet 1200 Cabrioletin myyntiesite lupasi 7:1 puristussuhteella 34 DIN-hevosvoimaa 3600 kierroksella. Tuo ainut muistiinpanoihin päätynyt Cabriolet palasi mieleen ja Heikin tuli kokeeksi otettua sen rekisteritunnuksesta tekstarihaku, josko tunnukset osuisivat vielä samaiseen Kuplaan. Näin kävi. Vihko oli myöhemmin painunut jo unohduksiin, kunnes se alkukeväästä 2014 kansliaa siivotessa putkahti esiin kohtalokkain seurauksin. Koska vanhat Volkkarit olivat lähellä sydäntä, tuli vihkoseen tehtyä myös muistiinpanoja vuoden -67 tai sitä vanhempien Volkkarien bongauksista liikenteessä
Sellaisesta myös todennäköisesti saa halutessaan omansa pois. Maahantuojan mainonnassa ei niitä juurikaan näkynyt ja tuskinpa on montaa tilattu edes näytekappaleiksi. HEIKKI Eskolalle on parin kesän aikana kertynyt runsaan 8000 kilometrin kokemus ´58 Kuplasta. Kuvauksissa Cabrioletilla kurvaili velipoika Manu Eskola (oik.). Myöhemmin käytettynä maahantuotavien autojen verotus järkevöityi tasolle, jolla korien vaihtelu ei enää maksanut vaivaa. Kymen lääni toi tullessaan GTL-64–tunnukset, joilla auto on sittemmin liikkunut. Kun katsastuksessa otteeseen merkattava muutosprosentti pysyi maltillisena, ei toimenpiteestä aiheutunut veroseuraamuksia. Rouva Märta Stenbäckin nimissä Cabriolet oli aina loppuvuoteen -69 jolloin se tipahti kilvistä vuosipoiston yhteydessä. tunnetusti autokuumeeseen moiset sivuseikat harvemmin vaikuttavat: ”Minusta tuntui siltä että kun tämä auto tuli minua vastaan, se valitsi minut, vähän niin kuin koira valitsee isäntänsä”, hän kuvailee ja jatkaa: ”Tuntui kuin olisin sitä 30 vuotta etsinyt ja tiesin etten mistään muualta saa sitä autoa. Seuraavan omistajan kaunis avoauto sai Myllykoskelta, kun se kesällä -70 palasi uudestaan rekisteriin, tällä kertaa Catarina Standertskjöld-Nordenstamin nimiin. Ennen Helsingin Kallioon päätymistä 21 01/17. Vanhat dokumentit kielivät Cabrioletin vakuutuksen alkaneen jo toukokuussa -64 ja Vaasan läänin VAE-94 -rekisterikilvet on siihen ruuvattu saman vuoden syyskuussa. Heikki Eskolan käsitys on, että auton olisi tuonut Uuteenkaarlepyyhyn Saksasta töistä palannut opettajapariskunta. Kautta aikain ovat muuttotavarana Suomeen kulkeutuneet ajoneuvot lisävärittäneet ennestään kirjavaa kantaamme ja näihin lukeutuu myös Heikin auto. Kesäkäyttöön alkoivat Volkkarit muuntautua meillä ensin 70-luvulla rantakirppurakentelijoiden toimesta ja näiden perässä seurasi korinvaihtovillitys 80-luvulla, jolloin ulkomailta tuotujen alkuperäisten avo-Kuplien koreja nosteltiin Suomessa jo rekisterissä olevien umpi-Kuplien pohjalevyille. Se oli vaan ostettava.” Kun omistaja taipui myynnin kannalle, tarjouskilpailussa pärjätäkseen riitti kun tarjosi muita enemmän. ”Älytön summa”, naurahtaa Heikki, mutta painottaa, että tässä kohtaa voidaan puhua erittäin halutusta klassikkoautomallista. Muuttotavaraa Nykyisin on vaikea ymmärtää kuinka harvinainen alkuperäinen Karmannin korittama Cabriolet maassamme on joskus ollut
Koska sen vanhat tunnukset olivat vapaana, päästiin siihen ruuvaamaan tutut ZA188-kilvet. Rumpujarrut 06 Kori Kantavaan pohjalevyyn pultattu kaksiovinen umpimallinen teräskori 07 Mitat Pit. Museoajoneuvovakuutus tuo omat rajoitteensa, mutta pelkäksi koristeeksi autoa ei kunnostettu, vaan Kuplalla taittuu matkat tapahtumiin yhtä kevyesti kuin kauppareissutkin: ”Ajamista varten nämä autot on, ja vaikka olisi kurakeli, saahan ne puhtaaksi”, Heikki toteaa 8 000 kilometrin ja kahden käyttövuoden kokemuksella. Poraus 77, isku 64 mm. Cabriolet kunnostettiin ensitöiksi tavalliseen rekisteriin ja kesäpäivien iloksi, mutta auton tulevaisuutta ei ole vielä kiveen hakattu. 4070, lev. ”Minä en ole ryhtynyt sitä vielä entisöittämään millään tavalla. 1500, akseliväli 2400 mm. Poikittaisin vääntövarsin jousitetut heiluriakselit. Paino 730 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 110 km/h 09 Valmistusmäärä 451 526 kpl. 01 Merkki ja malli Volkswagen 1200 Export 02 Vuosimalli 1958 03 Moottori Nelisylinterinen puhallinjäähdytteinen vastaiskumoottori takana pitkittäin. Ajamista varten Jäänsininen ´58 Volkswagen valmistui 2014 suoraan museorekisteriin. Takaveto 05 Alusta Kantava pohjalevy. 1540, kork. (1958 kaikki Kuplamallit) vuonna -87 Cabrioletilla on tiettävästi ollut jokunen väliomistaja, ja Heikin käsitys on että hän olisi vuorostaan seitsemäs. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Tai itse asiassa nykyisin se on jo hänen Kallepojan nimissä, Heikki lisää. Tilavuus 1192 cm2. Auto on edelleen alle 150 000 kilometriä ajettu ja monelta osin se on tehtaan jäljiltä. Sen takia se on nyt tuossa Volkswagen 1200 & Cabriolet 22 01/17. Auto on noin kokonainen ja suhteellisen kaunis, ja asiaa tuntematon ei sen kaikkia virheitä näe. ”Olen pyrkinyt säilyttämään auton hengen ja patinaa niiltä osin kuin se on ollut järkevää”, omistaja kuvailee filosofiaansa. Puristus 6,6:1, teho 30 hv / 3400 rpm
Poraus 77, isku 64 mm. Menin sinne avolla. 01 Merkki ja malli Volkswagen 1200 Cabriolet 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Nelisylinterinen puhallinjäähdytteinen vastaiskumoottori takana pitkittäin. SAHK:in jäsenenä hän ollut vaikka kuinka kauan, ja Volkkariyhdistykseenkin on hänen ajatuksenaan ollut liittyä nyt uudemman kerran. Takaveto 05 Alusta Kantava pohjalevy. Bensamittari kun on siinä aika epäluotettava. Kyseinen Suomi-yksilö ilmestyi noihin aikoihin myyntiin, ja on edelleen hengissä, kuten 5/14 Klassikot-lehdessä ihailimme. Ja sen valothan on ihan tuikut.” Pelkästä nurkka-ajosta ei kilometrit ole kertyneet, vaan kuplailtu on milloin Turun, milloin Hämeen suuntaan ja Helsingin cruisingissa on ollut pyrkimys käydä aina kun se on mahdollista. Poikittaisin vääntövarsin jousitetut heiluriakselit. 1540, kork. Suomeen laivattu avoauto pääsi vuonna -90 museorekisteriin ja se toimi kesäisenä ajeluautona, kunnes se puolittain ostettiin alta pois. Kokoemusta kertyi välillä myös toisesta saksalaismerkistä, kun uustuonnin kultavuosina Amerikasta osui kohdalle vuoden -64 Mercedes-Benz Pagode. Käytännön kautta on myös lasten vanhemmista löytynyt autoharrastajia: ”Vuosi sitten keväällä avo-Kupla oli juuri saatu katsastettua ja viimeisenä koulupäivänä oli kirkko. Tilavuus 1192 cm2. 1500, akseliväli 2400 mm. ”Vaikka kauppa oli hyvä, niin oikeastaan vähän harmittaa että se tuli myytyä”, Heikki muistelee. Paino 810 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 115 km/h 09 Valmistusmäärä 948 370 kpl. 4070, lev. Puristus 7:1, teho 34 hv / 3600 rpm. Myös koulun oppilaille ovat rehtorin Kuplat tulleet tutuksi. Rumpujarrut 06 Kori Kantavaan pohjalevyyn pultattu kaksiovinen avomallinen teräskori 07 Mitat Pit. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Yhden oppilaan isä asui naapurissa ja hän haki apuun bensakanisterin ja taas matka jatkui.” Saksalaisiin kallellaan Heikki Eskola ei lokeroidu fanaattisiin kuplaharrastajiin, vaan tunnustaa tykkäävänsä vanhoista autoista aina 20ja 30-luvuille asti. Konservointi on ainakin vähän vaikeaa, sitä on liian paljon muuteltu”, Heikki pohtii ja jatkaa: ”Pitkän tähtäimen suunnitelmissa on kyllä laittaa se museokilpiin, ehdottomasti noilla kilvillä ja ei välttämättä sadan pisteen entisöinti, vaan sellainen käyttöentisöinti. Karmann-Cabrioletin pölykapseleista voi päätellä, että kolmannellakin saksalaismerkillä on maagista vetovoimaa: ”Minullahan on haaveena saada 356 Porsche”, Tunnustaa Heikki, jonka mieleen on erityisesti jäänyt 80-luvulla Espoon automuseossa ollut punainen avomalli. Kun lähdin ajamaan hiljaa väkijoukon lävitse, Kupla sammui kun siitä loppui bensa. Minun ideaali olisi se, että siitä nostettaisiin kori pois ja sen alusta tehtäisiin niin timmiin kuntoon, että se olisi huoleton. Niin että auto olisi aina käynnistysvarma, nyt siinä on kuumakäynnistysongelmia. (1964 kaikki Kuplamallit) ”Minusta tuntui siltä että kun tämä tämä auto tuli minua vastaan, se valitsi minut, vähän niin kuin koira valitsee isäntänsä.” asussa ja harkitsen mitä sille tapahtuu. 23 01/17. ”Se jäi harmittamaan se auto”, Toteaa Heikki ja lisää, että saman merkin 911-malli näyttää sekin kiinnostavalta ja Porsche Junior -traktori kelpaisi oikein mainiosti yli satavuotiaan talon pihapiiriin lumikoneeksi. Ennen museoon päätymistä tuota Porschea ja sen unkarilaista omistajaa saattoi nähdä Helsingin liikenteessä tai huoltoasemilla, josta Heikkikin sen muistaa joskus -83 tai -84 bonganneensa
Sitkeästi Laukaa Mercedes-Benz 190 D ’60 eteenpäin 24 01/17. Taipaleensa Keski-Suomesta aloittanut Ponttoni-Mersu vaikuttaa seudulla yhä, sillä auto on kuulunut laukaalaisen Markku Lauttaanahon harrastekalustoon jo parin vuosikymmenen ajan
Aluksi uutuutta oli tarjolla vain bensiiniversiona, mutta mallivuodesta -54 myös dieselinä. Ja sekin vaati hieman tuuria, sillä dieselkoneisia 170-mallin edustajia saapui maahantuoja Vehon kautta vain muutamia 50-luvun alkupuolella. Ensimmäiset suomalaisten havainnot diesel-Mercedeksistä tien päällä tapahtuivat pääasiassa vasta sotien jälkeen. Tämä PonttoniMersuksi lempinimetty korimalli Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 25 01/17. M ercedes-Benz kuuluu niihin henkilöautonvalmistaja pioneereihin, jotka 1930-luvulla toivat markkinoille tuotantoversionsa Rudolf Dieselin 1800-luvun lopussa kehittämästä puristussytytteisestä polttomoottorista. Lähtemättömästi diesel-Mersu ajoi osaksi suomalaista tiemaisemaa W120-mallissarjasta eli vuonna -53 esitellystä itsekantavalla korilla toteutetusta Mercedes-Benzin 180-mallistosta alkaen. Suomessakin tätä 45-hevosvoimaisella 2,5-litraisella dieselmoottorilla varustettua W138-mallisarjan edustajaa päästiin ihmettelemään varhain. Stuttgartilaisten ensimmäinen dieselöljyn voimin liikkuva henkilöautomalli oli 260 D, joka esiteltiin Berliinin autonäyttelyssä helmikuussa 1936. Sellainen oli näytillä kotimaisella Mercedes-Benz-kiertueella jo keväällä 1937, vaikka autoväen päähuomio saattoikin kohdistua uutta dieselteknologiaa edustavan mallin sijaan mukana kiertäneeseen kompressorikoneiseen 540 K -avovaunuun
Dieselpainoksessa eli 190 D:ssä tämä tarkoitti 1 897 -kuutioista ja edistyksellisesti kannen yläpuolisella nokka-akselilla toteutettua konetta, joka voimisteli 50 hevosvoiman edestä. Vuosina 1961 ja 1962 pellin alle soviteltiin myös 48-hevosvoimaista 1 988-kuutioista nokivasaraa. Mercedes-Benz 190 D ei sekään muodostunut meillä kovin yleiseksi, kiitos Mercedeksen korkeahkon hintatason sekä länsiautojen rajallisen saatavuuden tuontilisensseistä johtuen. Pirssiautoilijalle tai muutoin taloudellisen vaivatonta matkantekoa arvostavalle tuli muutama vuosi 180:n esittelyn jälkeen hieman prameampi vaihtoehto. Tavallisen suomalaisen kohdalla dieselin raksutus alkoi silti olla monen kohdalla vain yhden puhelinsoiton tai parhaimmillaan kädenheilautuksen päässä, sillä dieselkoneiset 180-Mercedekset työnsivät kumijalkaansa taksialan ovenväliin sillä seurauksella, että se ei ole sulkeutunut sen koommin. Mallivuodelle -59 niin ikään 1,9 litran kuutiotilavuudella toteutettu bensakone sai viisi lisähevosta tehojen noustessa 80:een. Tämä Boschin polttoainepumpun ruokkima esikammiodiesel antoi Ponttonille suotuisissa oloissa 110 km/h huippunopeuden. Dieselin voimin Voimanlähteenä 180 D:ssä oli vuonna 1954 tasan 40 hevosvoimaa ja tuotantovuosina 1955– 1959 kolme hevosta enemmän kehittänyt 1 767-kuutioinen työntötankonelonen. Kyseessä oli vuodelle -56 esitelty 190-malli, joka sai valmistajalta koodikseen W121. Se tavallaan ennakoi 26 01/17. Sen sijaan W121-malliin tehdyistä ulkoisista muutoksista pääsivät nauttimaan myös dieselin ostajat: 190 Db:n erotti edeltäjästään muun muassa leveämmästä maskista, uudelleenmuotoilluista puskureista ja takavaloista sekä uudesta ohjauspyörästä. Malli perustui samaan koriin kuin 180, mutta oli aavistuksen koristeellisempi ja mallimerkin lupauksen mukaisesti varustettu suuremmalla koneella. Päivitetyssä ratissa oli vahvasti samaa henkeä kuin sittemmin W110:ssä. Autolle yli 120 km/h huiput kirittänyt dieselmoottori pysyi samankaltaisena W121-mallin tuotannon loppuun, vuoteen 1961 saakka
”Isällä oli 50ja 60-luvun taitteessa taksissa ’58 180 D ja ’61 190 D. Mercedeksien pariin Markku oli saanut ohjausta nuoruusvuosinaan, sillä autoilun parissa perheelle elantoa tienannut Untoisä oli mieltynyt saksalaismerkkiin. Siitä ei ole tietoa kuinka kokonaisvaltaisen kuntoremontin ajokki vaati, mutta joka tapauksessa museoajoneuvoksi rekisteröintiin vaadittavat kriteerit se tuon rupeaman jälkeen täytti 90-luvun alussa. AUTOKATOKSEN sortuminen särki auton ikkunoita, joten kaikista sirpaleista eroonpääsemiseksi piti istuimet verhoilla uudelleen. tulevaa, sillä vuodesta -61 siivekäs 190 Dc otti huolehtiakseen Mercedeksen kasvavasta dieselautoilijoiden asiakaskunnasta. Auton nykyiselle omistajalle, laukaalaiselle Markku Lauttaanaholle vaaleanbeige 190 D tuli tutuksi juuri noihin aikoihin. ”Ensimmäinen harrasteautoni oli 220 S ’59. Vaaleanruskea yksilö pääsi saman tien toteuttamaan sitä todennäköisintä toimenkuvaansa, josta kieli katolle kiinnitetty keltainen kupu. 27 01/17. Voisi arvella että diesel-Mersu sai taittaakseen kilometrin toisensa jälkeen, mutta monen kanssasisarensa kohtaloa kokonaisvaltaisesta loppuunajamisesta se ei kohdannut. Mitä ilmeisemmin se sai osakseen kohtuullisen hyvää huolenpitoa, sillä auto nähtiin 80-luvun lopulla riittävän hyväksi yksilöksi museoajoneuvorekisteriin asti. Tuolloin hän oli silloin tällöin jutuissa Jyväskylän Vehon työntekijän kanssa, jonka omistuksessa kyseinen auto oli. ENSIMMÄISINÄ vuosina Mersun tuulilasin läpi katseltiin keskisuomalaismaisemia taksinajon merkeissä. Tähtikeulainen pirssi kuljettajineen päivysti tiettävästi Jyväskylän puolella olevalla taksitolpalla, mutta oikeastaan mitään muuta tarkempaa ei auton alkuvaiheista ole tiedossa. Taksitehtävien tultua täyteen auto aloitti kierroksensa siviilipuolen ajoneuvona. Luovuin siitä joskus 80-luvulla minkä jälkeen hankin pikkuponttonin, 180 D:n vuosimallia -54”, pitkän linjan harrastaja kertaa. Lisäksi ehti olla pari Mersun 312-kuorma-autoa huoltoajossa”, kertoo Markku perheen vaiheista Ähtärissä, ennen vuonna -67 suoritettua muuttoa Laukaaseen. Markku turisi autosta mielellään, sillä vanhemmat Mercedekset, etenkin dieselmallit olivat kuuluneet hänen mielenkiinnonkohteisiin jo pitkään. Kyseinen PonttoniMersu oli alkujaan Aaltosen kenkätehtaan auto Nokialta. Joka tapauksessa Markku on 70-luvulta asti lukeutunut autoharrastajaksi ja muutoinkin nostalgian ystäväksi, sillä talteen on tarttunut monenlaista menneiden aikojen ajankuvaa. Siihen löytyi taitoa omasta perhepiiristä. Markun oma ajoneuvoharrastus alkoi jo silloin kun aihepiiriä ei oikein vielä edes tunnustettu kunnon kansalaistoiminnan piiriin tämä siis sillä oletuksella tilanne on noista ajoista muuttunut. Taksitolpalta matkaan Yksi Suomen kymmenistä vuonna 1960 taipaleensa aloittaneista kuudelle rekisteröidyistä 190 D -Mercedeksistä saapui Vaajakoskelle Jyväskylän kupeeseen. NYKYISELLÄÄN 190 D:n mittariin kerrytetään lisää lukemia harvakseltaan, sillä huomiosta on Lauttaanahoilla kilpailemassa useampikin Mercedes
Sitten ajettiinkin saman tien Muurameen, ja kaupat tehtiin samalla reissulla”, muistelee Markku hymyillen. Tarkemmin katsoessa selvisi, että ”lumikerros” oli itse asiassa jäätä. ”Autossa oli mennyt pahasti katto sisään, ikkunat rikki ja jopa pakoputki kasassa.” Pyyhettä ei kuitenkaan aiottu heittää kehään, vaan Markku alkoi hiljalleen suunnitella auton elvytystä takaisin ajoon. Kysyin tutulta katsastusmieheltä vinkkiä kannattaisiko katto vaihtaa vai oikoa vanha. Siitä muutaman päivän päästä kun tulin iltasella kotiin, niin vaimo sanoi että on tullut töitä, menepä katsomaan.” Ja todellakin töitä oli tiedossa kuten Tuija-vaimo vihjasi: Mersun suojana olleen kapellitallin putkikehikko oli pettänyt lumitaakan alla. ”Ensimmäisen kerran kun menin katsomaan Mersua, niin käännyin heti pois auton nähtyäni. 28 01/17. ”Meni varmaan pari vuotta kunnes taas näin Vehon kaverin kaupassa ja hän kysyi että noh, milloin tulet katsomaan. Oikomisen, lasien uusimisen ja maalauksen ohella autossa oli toki muitakin osa-alueita, jotka kaipasivat laittoa. Ajokauden 2004 jälkeen 190 D laitettiin totuttuun tapaan talliinsa odottamaan seuraavan kesän reissuja, mutta niitä saatiinkin odottaa paljon pidempään kuin oletus oli. Kävin saman tien hakemassa konjakkipullon ja annoin sen työn tehneelle peltisepälle. Hän oli sitä mieltä, että alkuperäinen paksupeltinen olisi parempi oikoa.” Kunnostushankkeeseen kannusti myös autossa ollut vakuutus, joka tulisi kattamaan osan kunnostuskuluista. Eräs iso kokonaisuus oli verhoilun Vuonna -60 ensirekisteröity 190 D aloitti palveluksensa Vaajakoskella taksina. Sanoin että mennäänkö heti. ”Sinä talvena tuli tammikuuhun asti välillä lunta ja välillä vettä. ”Keväällä mietittiin asiaa ja kipinä kunnostamiseen syntyi. Lunta tupaan Auto siirtyi Laukaaseen 90-luvun alkupuolella, ja Markku ajeli perushyvässä museokunnossa olleella diesel-Mersulla kymmenkunta kesää. Kun työ oli edennyt loppusuoralle, meni Markku katsomaan aikaansaatua. ”Yritin nostaa jäämönttiä ensin tukkinosturilla, mutta se ei jaksanut. Katselin ajoittain kapellitallin katolle että pitäisikö tyhjentää lumia, mutta ei sitä ollut kuin viitisen senttiä. Autonosturilla se lopulta nousi”, muistelee Markku poikkeuksellisissa talvioloissa katolle muodostunutta jääkerrosta, jolle mitattiin painoksi 3,5 tonnia. ”Autoon uusittiin iskarit, jouset, pakoputki ynnä muuta. Apuna oli monessa työssä Leimolan Eki”, omistaja kiittelee. Siellä eräs peltiseppä otti haastavan tehtävän hoitaakseen. Hän oli oikonut ja hionut pellille niin, ettei tarvinnut ennen maalausta käyttää yhtään kittiäkään”, antaa Markku tunnustuksen ammattitaitoisesti tehdylle työlle. Ensin esitelty 180 sai mallivuodelle -56 rinnalleen 190-mallin. Auto vietiin Jyväskylään Vehoon, jossa oli tarkoitus koettaa oikoa kattoa alkuperäisiin muotoihin. Mercedes-Benz 190 D PONTTONIMALLIKSI tituloitu Mercedes-Benz oli tuotannossa vuodesta -53 vuoteen -62. Moinen painolasti oli arvatenkin tehnyt ilkeää jälkeä jäämassan vastaanottaneelle Mercedekselle. Näin ollen jyväskyläläisessä Mercedes-liikkeessä ajoittain esilläkin ollut beige 190 D herätti innostusta, kun sen omistaja pyysi ajoittain Markkua katsomaan autoa
04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Poraus 85, isku 83,6 mm. Markulle 190 D:n voimanlähde tarjoaa luotettavaa harrasteajoa. ”Jemmassa on kunnostettuina 170 S ’51, 190 D ’63 sekä farmarimalliset W115 ’69 ja W123 ’83.” Lisäksi tallin suojissa kunnostusta 80-luvulta asti odotellut 450 SE ’75 on nyt tekeillä, joten klassikko-Mercedesten kirjo on Laukaan suunnalla vain kasvamaan päin. MERCEDEKSEN varhaiset dieselmoottorit eivät näyttäytyneet urheiluvälineinä, mutta sitkeän kestävää ikiliikkujan ainesta niissä oli. Paino 1210 kg. Hommalle saatiin sinetti, kun auto katsastettiin myönteisin tuloksin kesäksi 2010. 07 Mitat Pituus 450, leveys 174, korkeus 156, akseliväli 265 cm. Takana erillisjousitus, heiluriakselisto, kierrejouset. uusiminen. Kun haaverista oli kulunut puolen vuosikymmentä, oltiin tilanteessa että Mersua voisi houkutella jälleen tien päälle. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 29 01/17. Samoin uusittiin sisäkatto ja kojelaudan keinonahkat. Tähän päädyttiin aiemman kuluneisuuden vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että verhoilu oli täynnä pieniä lasinsiruja. Tilavuus 1897 cm3. Alkuperäiset kumiset lattiamatot saatiin pelastettua muun muassa parafiinilla käsitellen.” Osa tähdistöä Ponttonin elvytystä ei tehty tasaista tahtia, vaan aina ajan ja inspiraation mukaan. ”Alkuperäisen mukaista kangasta tilattiin Saksasta. Sen jälkeen autolla on ajettu rauhallisen harvakseltaan. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 190 Db 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Verhoilijaa ei tarvinnut kauaa hakea, sillä apuun hälytettiin omaa verhoomoa pitävä Taina-tytär. Matka-ajossa se on hyvin stabiili auto ja hyvä ajettava, joskin meteliähän toki tuon ikäisessä riittää.” Menneenä kesänä museoajoneuvolle sallitut 30 ajopäivää jäivät silti täyttymättä. Puristussuhde 21:1. Edessä ja takana rumpujarrut. ”Auto on osoittautunut varmatoimiseksi, joten sillä uskaltaa lähteä minne vaan. Syy ei kuitenkaan ollut Ponttoni-Mercedeksen ominaisuuksissa, vaan tallissa huomiota kaipaavissa muissa tähtikeuloissa. Takaveto. Teho 50 hv /4000 rpm, vääntö 108 Nm /2200 rpm (DIN). 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori
Urjala menevämpi SE Morris Mini Cooper ’63 30 01/17. Eräs säilyneistä Suomi-autoista on Olli Peltolan punamusta ’63-mallinen. Uutena myytyjen Cooper-Minien rivejä kuluttivat usein reippaan siviiliajon ohella takavuosikymmenien kilpakentät
31 01/17
Cooper Car Companyn toimesta Mini kohennettiin kisauskottavaksi muun muassa etupään levyjarrujen ja yrityksen toteuttaman pidempi-iskuisen 997-kuutioisen koneen, joka kahdella kaasuttimella tuotti 55 hevosvoimaa eli parisenkymmentä heppaa enemmän kuin perus-Minin 848-kuutioinen moottori. Tässä pienessä autossa oli sitä jotain. Eikä näin toimineita käy oikeastaan soimaaminen: olihan tavatonta että hilpeän pienillä kymmentuumaisilla pyörillä varustettu pienimoottorinen pikkuauto lähti kiusaamaan isompiaan kilparadoille. Luottamusta rakensivat vuodelle -61 saapuneet Mini Cooper -mallit, joille lisänimensä oli antanut parantelutoimintaa kapellimestaroinut John Cooper, joka oli ansainnut kannuksiaan muun muassa formuloiden puolelta. Ensimmäiset kaiverrukset kunniatauluun kirjoitettiin toukokuussa -62 kun rallihistorian menestyksekkäimpiin naiskuljettajiin lukeutuva brittiläinen Pat MossCarlsson ajoi Tulppaanirallin voittoon toukokuussa -62 jättäen kakkoseksi Volvo Amazonia kurnuttaneen Ruotsin Gunnar Anderssonin. Saksassa, saksalaisella autolla ja saksalaisen kuljettajan oli päihittänyt Moss-Carlsson Mini Cooperillaan. Aluksi Austin Seven 850ja Morris Mini-Minor -nimillä markkinoidun pikkuauton pääaineksina toimivat etuveto, poikittainen moottori ja kolme metriä pitkä pystyperäinen kori, joka tarjosi reilut tilat matkustajille joskin hieman tavaratilojen kustannuksella. Pari vuotta tuotannon käynnistämisen jälkeen Minin maine alkoi karttua entisestään kilpa-autona. Nykynäkökulmasta Minin kisamenestys on etenkin suomalaisille lähtemätön osa koko automallin saagaa, mutta 60-luvun alun tilanteessa numerojen kiinnittäminen pyörillä varustetun koirankopin kylkeen herätti myös kummastelua. Morris Mini Cooper B ritish Motor Corporationin vuonna 1959 Morrisja Austin-merkkien tuotantoon ottama Mini muodostui välittömästi suunnannäyttäjäksi tulevien vuosikymmenien pikkuautokonstruktiolle. Taistoon ei BMC:n suunnalta lähdetty pelleilemään, vaan tuotteeseen ja sen mahdollisuuksiin uskottiin lujasti. Kyseessä ei ollut sattuma, minkä sai todeta 220 SE -Mercedestä käskyttänyt Eugen Böhringer katsellessaan Baden-Baden-rallin tulostaulua saman vuoden syyskuussa. Näin oli puntaroinut myös Rauno Aaltonen siitä eteenpäin, kun hän oli Puolan rallissa Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 32 01/17
Nämä mainitut lukumäärät jakaantuvat kutakuinkin puoliksi Austinja Morris-merkkien välillä. Klassikko-Minien varaosatoimintaa ylläpitävä Olli hankki autoon siihen kuuluvat puskurien kävyt ja yläraudat. elokuussa -61 jutellut BMC:n rallitiimin tulevan tallipäällikön Stuart Turnerin kanssa. Menestystä ei tuossa rallissa vielä siunaantunut, mutta auton ominaisuudet vakuuttivat rallipiireissä professorimaisesta analyyttisuudestaan tunnetun Aaltosen. ALAREUNASTA saranoidun takaluukun ajatuksena oli, että Minillä saattoi tarvittaessa kuljettaa konttia isompiakin kamppeita. Erään tilaston mukaan 1,1-litraista valmistettiin 4 031 yksilöä, tonnista 963 ja isoa 1,3-litraista Ässää Minin mk1-sukupolven aikana 14 313 ja vuonna -67 saapuneena mk2sukupolven edustajana 6 329 yksilöä. Siviilissä intohimoa heräteltiin Cooperin S-versioilla, joita valmistettiin 1963–1964 ensin 1 071-kuutioisella ja 1964 eteenpäin sekä 970että 1 275-kuutioisilla koneilla. Pientä Ässää valmistettiin vuoteen -67 ja Ison Ässän tuotanto jatkui aina vuoteen -71 saakka. 33 01/17. Kannattaa kuitenkin huomioida, että varsinaisina tehdaskilpureina, niin sanottuina Works-malleina Cooper-Minejä valmistettiin vain seitsemisenkymmentä yksilöä. Ja pian syntyi myös tulosta, jotka kirjoitettiin isoilla sinivalkoisilla kirjaimilla kilpa-autoilun historiaan. Nämä noin 70 kisa-Miniä eivät todennäköisesti miltään osin sisälly edellä esiteltyihin Cooperien Lentävät suomalaiset Coopereillaan kirjoittivat isoilla sinivalkoisilla kirjaimilla ralliautoilun historiaa. Aaltonen soitti ja ajoi Mini Cooperilla jo vuoden -62 Monte Carlo -rallissa. COOPERIN 55 hevosvoimaa tarkoitti yli 60 prosenttia enemmän tehoa kuin perusmallissa, joten kyyti oleellisesti kipakampaa. Samoihin aikoihin rataja rallikentillä suomalaisia nosti Minillä kärkeen myös Timo Mäkinen, jonka vauhtia ei 60-luvun vuosina hidastanut, vaikka konepelti olisi auennut kesken kiirustaipaleen. Kisaiskuun karaistuja koneita niihin valmisti virityspaja Downton. Ehkä parhaana esimerkkinä Aaltosen saavuttama ralliautoilun Euroopan mestaruus vuodelta 1965, työkalunaan Mini Cooper S. S-versioiden tuotantoaika oli pitkähkö, joten niiden tuotantomäärät kohosivat verrattain suuriksi. PERUSMINIEN tavoin myös Coopereita valmistettiin sekä Morrisettä Austinmerkkien alla. Ollin Cooperissa työskentelee tällä hetkellä tuoreempi 998-kuutioinen kone, mutta haussa on alkuperäinen pitkäiskuisempi 997-kuutioinen. Turner oli kehottanut Aaltosta soittamaan, jos vaan kaipaisi myöhemmin autoa kisaan. Cooper-kirjoa Minien kansainvälisillä moottoriurheilusaavutuksia pyrittiin tietenkin kääntämään myös myönteiseksi kassavirraksi
Kuvassa oleva tuoreemman Cooperin nopeusmittari on tätä luettaessa vaihtunut jo oikean ikäiseen. 34 01/17. Linjalta tulleiden S-Cooperien määrät jäävät joka tapauksessa melkoisesti perus-Cooperien lukemista, sillä vuosina 1961–1967 Cooperia valmistui yhteensä 64 224. Kuusikymmentäluvun alkupuolella maakuntatason kilpailuissa pärjäsi taitava kuljettaja mukavasti aivan vakioautolla, jos kyseessä sattui olemaan pirteä ja ajettavaksi tiedetty malli. Etenkin mitä kiharaisempi oli latu, sitä kiusallisemman vastuksen pieni BMCtuote antoi isommilleen. valmistusmääriin, sillä esimerkiksi -65 Jyskälän voittoauto Mini Cooper S (katso Klassikot 2/12) lähti tehtaan linjalta vuonna -63 normaalina Austin Mini 850:nä, mutta se rakennettiin perin pohjin uusiksi Works-kisapeliksi ja merkkikin vaihtui samalla Morrikseksi. Tuhansien sijaan CooperMinien määrä laskettiinkin pian kymmenissä tuhansissa. Morris Mini Cooper Morris Mini Cooper RYHDIKÄS verhoilu on uusittu jossain vaiheessa taivalta, kenties jo 80-luvulla. Kaiken kaikkiaan Minin eri Cooper-painoksien menekki oli huima: muutamien tuhansien sijaan myynti laskettiinkin pian kymmenissä tuhansissa. Suomen rekisteriin auto ilmestyi ’65-mallisena Morris Cooperina. Tällaisesta maakuntatason kisatoiminnasta innostui myös Mikkelin läänissä Mäntyharjulla vaikuttanut herra, joka päätti hankkia niin arjen ajoihin kuin kisakärpäsen pureman varalta oman Mini Cooperin. Ajatukset auton hankinnasta olivat varmasti alkaneet itää jo edellisenä vuonna, kun länsiautojen tuonti viimein vapautui Suomessa. Mäntyharjulle päätynyt auto on joka tapauksessa dokumenttihistorian mukaan rakennettu vientiin 23. Rallia ja jäärataa Kotimaassakin pieniä ja isoja Ässiä nähtiin, mutta kansallisella tasolla nähty ”kisa-Mini” oli usein perusCooper, joka tarjosi oivallista kyytiä ja tarkkaa ajettavuutta sekin. Siitä ei ole tietoa, tilasiko mäntyharjulainen juuri tietyn Mini Cooper -yksilön vai innostuiko hän maahantuoja Oy Voimavaunu Ab:n jo Suomeen tuottamasta Cooperista. Etenkin jäärata-ajot olivat noina talvina suosittuja, sillä ulosajokaan ei usein rangaissut niin kovalla kädellä kuin rallissa tai radalla tapahtunut lipsu. Samaisella ajokilla ajettiin usein työmatkaa arkisin ja kisaa viikonloppuisin
Mini-joukon jatkoksi Aidon Suomi-Cooperin omistaja on viimeiset kymmenkunta vuotta ollut Mini-harrastaja Olli Peltola, joka ylläpitää Urjalan Tarvike ja Varaosa -putiikkinsa yhteydessä Mini-varaosien maahantuontia ja myyntitoimintaa. 35 01/17. Eräs isompi savotta on vielä edessä, jos oikeanlainen kokonaisuus vain sattuu kohdalle. Ensimmäinen omistaja osallistui Minillään muutamiin ralleihin ja kokeili vauhtia myös jääratakisoissa. Kilpauralle ei mustalla katolla varustettu pirteän punainen Cooper kuitenkaan saapunut jäädäkseen, vaan sittemmin auto asettui siviiliajokiksi. 01 Merkki ja malli Morris Mini Cooper 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Iskutilavuus 998 cm3. ”Onhan tämä hätäinen perusmalliin verrattuna kun on tiheämpi välityskin, joskin sen seurauksena huutaa aikalailla jo kahdeksankympin vauhdissa. Etuveto. Pirteämpää mallistoa edustaa muun muassa Mini GT, mutta punamusta ’63 on Mini-katraan ainoa Cooper-versio. rivimoottori edessä poikittain. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret ja kumijouset. 08 Suorituskyky Huippunopeus n. Tällä hetkellä miehellä on Cooperin rinnalla Minejä vuosilta 1961–1979 niin peruskorimallisina kuin lavaja pakettiversioinakin. Kyseessä on menneen syksyn aikana suoritettu kohennus, joten vielä näiden sivujen kuvissa mittaristo ei ole kiinni. Takana erillisjousitus, kaksi eteenpäin suunnattua pitkittäistä tukivartta, kumijouset. Autoon on nimittäin jossain vaiheessa vaihtunut Cooper-mallissa vuosina 1964–1969 käytössä ollut lyhytiskuisempi 998-kuutioinen kone, joten Ollin haaveissa olisi joskus vaihtaa autoon Coopereissa vuoteen -64 käytetty 997-kuutioinen voimanlähde. Merkin harrastajana hän otti tavoitteekseen paikata muutamat puutteet alkuperäisyyden suhteet. Poraus 64,58, isku 76,2 mm. Auton alkuperäisasuun tähtäävää urakkaa on jo suoritettu muun muassa oikeantyyppisten puskureiden osalta, samoin mittaristo on vaihtunut oikean ikäiseen Cooper-mittaristoon. 07 Mitat Pituus 305, leveys 141, korkeus 135, akseliväli 204 cm. Siitäkin huolimatta, että ulkopuolisen silmiin punamusta Mini näyttää jo nyt sangen herkulliselta. ”Tuolloin autosta puuttui Cooper-mallin puskurit ja etupenkitkin olivat vaihtuneet.” Sisustus oli sinällään oivassa kunnossa, omistajan arvion mukaan todennäköisesti 80-luvulta peräisin olevassa kuosissa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori, apurunko edessä ja takana. Omamassa 605 kg. Senaikaiseen 850-Miniin verrattuna myös ohjausvaihde on nopeampi”, Miniharrastaja kuvailee. Teho 55 hv /5800 rpm, vääntö 77 Nm /3000 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Puristussuhde 9:1. Hän myös huomasi, että takavalot on jossain vaiheessa vaihdettu isompiin, kunnes taas palautettu pienempiin alkuperäisiin. 140 km/h 09 Valmistusmäärä 12 465 kpl (Morris Mini Cooper 997 cm3, 1961-1964) huhtikuuta ja lähtenyt tehtaalta eteenpäin 3. toukokuuta, määränpäänään Suomi. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Alustassa ei pitäisi ihmeemmin olla eroa 850-malliin, mutta on vähän jämäkämpi. TANAKAN jousituksen ansiosta auto ei mainittavammin kallistele kurveihin käskytettäessäkään. Mäntyharjulainen myi Cooperinsa pois helmikuussa -66, minkä jälkeen autolla ehti olla vuosituhannen alkuvuosiin mennessä kahdeksan omistajaa, niin yksityisomistajia kuin autoliikkeitäkin. Autosta on sentään hieman ehditty nautiskellakin, vaikka Olli onkin tarkoituksella säästellyt ajokkiaan suuremmalta kilometritehtailulta. Varusteeksi autoon oli poimittu neljän kilowatin lämmitin kieltämättä oivallinen varuste pohjoisen talvessa ja monesti kesässäkin. Pisimpään punainen Cooper tiettävästi viipyi Valkeakoskella, silloin jo selkeässä museoautoiässä. Olli kertoo auton olleen hankintahetkellä siistissä peruskunnossa, muttei kuitenkaan museorekisterissä. Ollin mukaan ajatuksissa on jatkossakin palauttaa Cooperia yksityiskohdiltaan yhä enemmän kohti alkuperäistä loistoa
Nissan Sunny Coupé GTI Lahja PROJEKTI 36 01/17
Ville-Veikko Honkasaaren kaverit hankkivat miehelle 30-vuotispäivän kunniaksi urheilullisen Nissanin, jossa sitten riittikin puuhaa vapaapäivien iloksi. Valtimo 37 01/17. Lahja PROJEKTI Mikäpä olisi automiehelle parempi lahja kuin auto
Nissan Sunny Coupé K auniina kesäpäivänä urheiluauton ratin takana kokee upeita hetkiä. Alarivin herra on lahjaidean organisoinut Kosti Toivonen vierellään tyttöystävänsä Linda Kemppainen. Arjen murheet unohtuvat, kun kiitää pitkin mutkaisia maanteitä, ja ihmisten ilmoilla voi nauttia kanssakulkijoiden huomiosta. Etuistuimien reilut sivutuet ja kolmipuolainen ohjauspyörä luovat urheilullista tunnelmaa, jota keskikonsolista esiin nouseva lyhyt vaihdekeppi ja asiallisesti varustettu kojelauta korostavat. Taaksepäin näkyvyys on voimakkaasti rajoittunut, ja samaa voi sanoa takapenkkiläisten viihtyvyydestäkin. Keskipilari jakaa autoa kahdella tavalla. Saman vuosikymmenen jälkipuoliskolla esitelty seuraavan sukupolven urheilumalli olikin sitten aivan eri luokkaa ulkonäkönsä puolesta. Sen etupuolella on tilaa mukavasti, ja kuljettaja näkee ulos hienosti. Kaikella on varjopuolensa. ”Ihan ensimmäinen auto minulla oli DX-Corolla. vas.) vierellään auton omistaja. Maltillisesti hinnoiteltua pitkää viistoperää ei moni välttämättä coupé-koriseksi hoksaa ennen kuin näkee mallimerkinnän. Autoja, autoja Ville-Veikko Honkasaaren tapa harrastaa autoja on monille meistä varsin tuttu. Erilaisia vehkeitä on kertynyt nurkkiin useita, ja niistä jokaisessa on jotain pientä tai isoa kunnostuksen tarvetta. Tylsäksi ei coupe-Sunnyn ohjaamoa sovi silti moittia. Sen kiilamaisessa muotoilussa tiivistyvät 80-luvun muotoilutrendit aivan upealla tavalla, etenkin jos yksilö on varustettu spoilerija helmasarjalla. Sitten on ylläpitokulut, kova hankintahinta, konstikas tekniikka, epämukavuus ja niin edelleen. 38 01/17. Kun autojen keskimääräinen ostohinta pysyy aina kohtuullisena, voi ajoauton kunnostuksen ajaksi hankkia taas yhden auton lisää. Samat sanat sopivat tietysti lähes jokaiseen tämän lajityypin edustajaan. Onneksi useimpien autovalmistajien valikoimista löytyy urheiluauton näköinen laite, joka lähemmässä tarkastelussa osoittautuukin aivan tavalliseksi arkiautoksi. Sunnymallistossa oli tilaa tarvitsevalle useita parempia vaihtoehtoja. Eksoottisella tekniikalla varustettu erikoisuuskin kerää kielteisiä huomioita osakseen. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine FINNJAE-REISSULLA kuskina operoinut Antti Väyrynen (ylh. Japanilaisautoille ominaiseen tapaan auton sisätilat ovat ulkokuorta konservatiivisemmat. Kaunis kasari 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla Nissan Sunny -mallistosta löytyi coupé-mallimerkinnällä varustettu kolmeovinen, joka osui edellä kerrottuun kuvaukseen muuten paitsi ulkonäkönsä osalta. Tällä tavalla miehen käyttöön ajautui myös ensimmäinen Nissani. Tällainen ratkaisu ei tietenkään vannoutuneita automiehiä sytytä, mutta puhdasoppisuudesta piittaamattomat pääsevät näin nauttimaan menevän ulkokuoren ja helpon käytettävyyden edullisesta yhdistelmästä
Vanhin peli on 510-korinen farmari vuodelta 1970, pienin laite Micra ja hyödyllisin vehje avolavainen King Cap. Niinpä Coupé jäi Lieksaan. ”Auto tuli syntymäpäiväjuhlien aikana pihaan trailerin kyydissä pressuun käärittynä.” Kun sitä sitten piti ruveta hitsailemaan, ostin ’89-Sunnyn viidelläkympillä ajoautoksi. Serkku tosin meinasi kerran baarireissulta tullessa lipsauttaa suunnitelman, mutta kaveri töni sitä sen verran, että juttu katkesi, enkä minä tietenkään tajunnut mitään.” Kuten edellä mainittiin, jo edellinen omistaja oli hankkinut Nissanin projektiksi, eikä vuosien seisonta ollut auton kuntoa ainakaan parantanut. Coupé-Sunnykin siinteli haaveissa. Tähän väliin on paikallaan todeta, että muunkinmerkkisiä autoja miehen tiluksilta löytyy. 39 01/17. Puheiden tuloksena eräs saman kylän kavereista alkoi pohtia, että mitä jos toteuttaisi haaveen Honkasaaren puolesta. Muitakin Nissaneita löytyy. Sunnykin on minulla vieläkin ajossa, joskin vähän säästellen sitä nykyään käytän”, Honkasaari tarinoi. Sellainen olisi ollut kaupan lieksalaisella tuttavalla, joka oli ostanut auton vuosia sitten kunnostettavaksi mutta ei sitten lopulta löytänyt aikaa projektille. ”Auto tuli syntympäpäiväjuhlien aikana pihaan trailerin kyydissä pressuun käärittynä. Aivan lohduttomassa tilassa se ei kuitenkaan ollut, ja mikä tärkeintä, autoa ei oltu vuosien varrella mitenkään tärvelty. Mikäpä olisi autoa parempi lahja automiehelle. Salassa olivat onnistuneet järjestämään kaiken. Ehkä vähän liikaakin, kuten Honkasaari itse asian ilmaisee. Tässäkin tapauksessa asiasta tuli keskustelua kanssaharrastajien kanssa. Auto oli myös käyntija ajokuntoinen, mutta moottori kävi ontuen. Sitä paitsi kohta olisi Honkasaaren 30-vuotispäivä. Verhoilu oli pääpiirteittäin kunnossa, ja hattuhylly sekä ovipahvit olivat säästyneet hifiasennuksilta. Synttärilahja Automiehet harvoin haaveilevat itsekseen. Itse asiassa Corolla ei ole vieläkään valmis. Korikin näytti hyvältä, PRESSU on pois, ja syntymäpäiväsankari sekä vieraat saavat tutustua lahjaan tarkemmin. Pian koossa oli kavereista ja sukulaisista koostuva parinkymmenen hengen ryhmä, joka porukalla osti auton ja kuljetti sen pihaan h-hetkellä. Tietysti Honkasaaren teki mieli ostaa auto, mutta aivojen järkevään ajatteluun kykenevä puolisko otti vallan ja viestitti pihassa olevan projekteja jo aivan tarpeeksi. Se tuli kyllä ihan yllätyksenä
Heti purkutyön alkaessa paljastui korin todellinen kunto. Honkasaari arveli saavansa auton kuntoon juhannukseen mennessä. Aikataulu kuulostaa tiukalta, sillä syntymäpäivä oli maaliskuussa. Pientä ja isoa laittoa Ennen työhön ryhtymistä piti vielä päättää, millä tasolla työ tehtäisiin. Pikainen vilkaisu ympärille riitti kuitenkin varoittamaan siitä, että silloin pihaan ilmestyisi vain yksi ikuisuusprojekti lisää. Välillä jo tuntui, että tuleekohan tästä yhtään mitään.” Mutta niin vain sitkeys palkittiin, kori tuli kuntoon, ja mies pääsi maalaushommiin. ”Ei se kyllä aina lystiä ollut siinä pihalla turata. Miehen tallissa oli toinen projekti pukeilla, ja niin kunnostus piti tehdä taivasalla. ”Etulokareissa näytti olevan pientä kupruilua, mutta kun irrotti muovilistan, huomasi heti, että lokari oli koossa lähinnä Sikaflexillä ja pakkelilla. Iltoja ei siis rassaamiselle voinut pyhittää, vaan työ oli tehtävä pääosin viikonloppuisin. Toisaalta miehen teki mieli purkaa auto aivan atomeiksi. Auto nostettiin hiekkakentällä pukkien päälle. Ja kuten Raamattu sanoo: eikä siinä vielä kaikki. Koska suuri osa maalipinnasta oli hyvässä kunnossa, päädyttiin värjäämään ainoastaan korjatut kohdat sopiviin VILLE-VEIKKO Honkasaarella ei ole vapaa-ajan ongelmia, sillä eritasoisia projektiautoja miehellä riittää. Honkasaari tienaa leipänsä vaihtoautomekaanikkona, joten myös päivät kuluvat autojen kimpussa. Kiristipä aikataulua vielä sekin, että auto seisoi kotipihalla Valtimossa ja Honkasaaren työpaikka oli yli 140 kilometrin päässä Joensuussa. Muiden muovilistojen alta löytyi niin ikään ruostereikiä, samoin eri puolilta pohjaa.” Uusia peltiosia ei löytynyt mistään, joten vanhat piti kunnostaa käsityönä. Niinpä käyttöön otettiin lyhyempi kaava. Mies puursi sitkeästi, ruoste väistyi, ja tilalle tuli uutta peltiä. Nissan Sunny Coupé mitä nyt vähän ruostekupruja oli siellä täällä. 40 01/17
Ilmeisesti joku edellinen omistaja oli yrittänyt säätää jotakin ja ruuvannut kaasuläpän kokonaan kiinni. Kun ei insinöörikään siitä moitittavaa löytänyt, pian oli otteessa tuore leima. ”Eiköhän se jää minulle. Sitä ei kuitenkaan otettu arkista, vaan vanha Fiatin ovi sai toimia luovuttajana. Hihnanvaihdon ja huoltotoimien jälkeen moottori oli hyvässä iskussa. Jakohihnaa vaihdettaessa paljastui, että vanha hihna oli asennettu hampaan verran pieleen. Ehkä nuo opit osaltaan vaikuttivat siihen, ettei hän lähtenyt purkamaan moottoria vaikka sen käynnissä olikin ongelmia. Autoväri Hirvosen ammattimes sekoitti osuvamman sävyn käyttäen mallina polttoainesäiliön kantta. Ei varmaan tule tässä vaiheessa yllätyksenä, että tuore maalipintakin ruiskutettiin pihamaalla. Takana MacPherson-tuenta, poikittaisja pitkittäistuet, kallistuksenvakaaja ja levyjarrut 06 Kori Kolmeovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 423, leveys 164, korkeus 138 cm, omapaino 1100 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 200 km/h 09 Hinta uutena Nissan Sunny Coupe-mallisto 90 780–138 500 mk RUOSTE oli nakertanut autoa useasta kohdasta. Teho 122 hv/6600 rpm, suurin vääntömomentti 138 Nm/5200 rpm 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta ja alatukivarret, kallistuksenvakaaja ja levyjarrut. 01 Merkki ja malli Nissan Sunny Coupé GTI 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen nelitahtimoottori edessä poikittain. Siihen mennessä kaikki oli muuten kunnossa, mutta käsijarru ei suostunut toimimaan kunnolla. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, 16 venttiiliä, polttoaineen suihkutus. Ensimmäinen vika löytyi takeltelevasta kaasuläpästä. ”Sorvasin laakerien tilalle nailonista holkit. Vielä tuntia ennen katsastusaikaa takasatulat olivat maassa levällään.” Mutta kas ihmettä: Nissan oli kuin olikin konttorilla määräaikaan mennessä. Koodin mukaan sekoitettu sävy kun ei ollut oikein lähelläkään auton väriä. Uusia peltiosia ei 80-luvun Nissaniin ihan niin vain löytynyt, joten osat piti naputella suorasta pellistä. Työ ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, mutta vika ei ollut tekijässä vaan värissä. Katsastusaika varattiin juhannusviikolle tiistaiksi. Peltityöt, auton muut korjaukset ja maalaukset Honkasaari suoritti pihamaalla. Ja sitten leimalle Omasta sekä muiden kokemuksista Honkasaari oli vuosien saatossa oppinut, että Nissanin tekniikka on kestävää ja luotettavaa mutta sama ei päde, kun puhutaan autojen koreista. Mutta miten on, jääkö auto taloon vai saako se joskus lähteä uusien projektien tieltä. Sorvina toimi porakone ja toisella kädellä käyttelin rälläkkää ja sillä muotoilin. Toinen yritys osui maaliinsa, ja lopputulos näyttää olosuhteet huomioiden oikein mainiolta. Syyksi selvisi toisen jarrusatulan käsijarruvivun atomeiksi kulunut neulalaakeri. Uusia ei saanut tietysti mistään, mutta sehän ei käsistään kätevää asentajaa lannistanut. Kesän ajelujen jälkeen hieno Coupé pääsi talvisäilöön, josta se taas kelien salliessa otetaan takaisin tien päälle. Sylinteritilavuus 1598 kuutiosenttiä. pokkauksiin rajaten. Niin ne on nuo muutkin autot jääneet.” 41 01/17
42 01/17. Sieviläisen Heikki Ojamäen 1500 M on tuttu näky alan tapahtumissa. Matkatoveri Sievi Moskvitsh Elite 1500 M 412 ’75 MOSSEN nupit ja katkaisimet ovat ergonomialtaan ilahduttavat. Radiota kyytiin ei ole otettu, mutta eipä se matkavauhdissa aina niin kuuluisikaan. Lämmin ja varmatoiminen neuvostopeli ei kaihda pakkaskelejäkään
Vuonna 1995 Kosti jätti Mossen vaihdossa liikkeeseen ja lähti kotiin uudella Lada Samaralla. Lukuisat tapahtumaja kerhotarrat kertovat aktiivisesta harrastuksesta. Heikki kertoo vierailevansa esimerkiksi Hailuodossa useasti. Tietysti muutakin ajoa kertyy. Vaaleanruskeat, miltei oranssit penkit heijastavat talviauringossa erikoista sävyä koko sisustukseen. HEIKKI Ojamäki näyttää kammella mallia, vaikka lähtee Mosse kiltisti käyntiin hytistäkin. Onhan se edelleen vähän ajettukin: mittarissa on vain reilut 90 000 kilometriä. Askareet ovat rajoittuneet kuljettajan puolen jousipakan, pakoputkiston, polttoaineletkujen ja jarruosien vaihtoon. Uutena sen hankki haapaveteläinen Kosti Rautio, joka viihtyi sen ratin takana 20 vuotta. Tielle Mosse ei ole jättänyt kertaakaan. Kimmo entisöi autoa oman omistussuhteensa aikana. Mosse-ajoissa Keuruulla Elite pyörähti vuonna 2011, Retkeilyajoissa Kokkolassa 2014 ja Idän ihmeissä Lehtimäellä jo 2003. Mossen matkailuhistoria on komeaa katseltavaa: Vaasa-ajot ja Suur-Saimaan ympäriajot sillä on kierretty kahdesti. Auton maalasi uudelleen sieviläinen Matti Korpi, ja siksi punainen maalipinta helottaakin upeasti valkoista lumihankea vasten. Moskvitsh Elite 1500 M 412 ’75 Teksti ja kuvat: Antti Kautonen K irkkaan punainen Elite 1500 M vuosimallia 1975 on ollut Pohjois-Pohjanmaan seudulla uudesta saakka. 43 01/17. Nykyisin Eliteä ajaa sieviläinen Heikki Ojamäki, jonka omistuksessa auto on uskollisesti kiertänyt tapahtumia vuodesta toiseen. Eliten ratin takana on komea tunnelma. Korjattavaa vuosien varrella on kertynyt vain vähän. Ajo-ominaisuuksista ei pikaisen tutustumisen perusteella suurta käsitystä saa, mutta pienen totuttelun jälkeen Elite on varmasti leppoisa matkakumppani. Heikin aikana Elite on viimeistelty museokuntoon, ja se on museotarkastettu heinäkuussa 2005. Hetken aikaa Mosse ehti odotella uutta omistajaa, mutta seuraavana vuonna sen hankki itselleen Kimmo Ahola Sievistä
Raisio 44 01/17
HUNTER Turun Singer Hunter ’55 Uudesta alkaen Turun seudulla olleen Singer Hunterin ensimmäinen elinkaari päättyi rekisteristä putoamiseen -72. 45 01/17. Runsaan neljän vuosikymmenen jälkeen Seppo Mikkola palautti käytännössä pahvilaatikollisiksi osia muuttuneen brittiauton takaisin eloon
Laatuvaunu toimi merkin maahantuojana tiettävästi vuosina 1952–1956. Autoyksilöön ei kohdisteta huomiota samalla tavoin kuin johonkin urheilutai muuhun erikoisautoon, vaan ajopeliä käytellään kuin mitä tahansa ihmiskuljetinta. 46 01/17. Kokonaisuutena SM1500 oli kerännyt kiitosta muun muassa jämerän rakenteensa sekä tilojensa osalta, mutta Hunterin menestykselle SM1500:n saamat moitteet muun muassa hallintalaitteiden raskaudesta eivät tienneet hyvää. Malli perustui vuonna -46 lanseerattuun Singer SM1500 -malliin. Jälkikäteen ajatellen oli ironista, että Hunterin pystymallinen maski oli vanhoillisemman näköinen kuin SM1500:ssa käytetty. Vastapainoksi teknisen perustan suuntaviivoissa muste oli tuoreempaa: jo SM1500:ssa taipaleensa aloittanut voimanlähde oli yhä kelpo tavaraa kannen yläpuolisine nokka-akseleineen. Hunterin suurin ulkonäöllinen ero SM1500-malliin liittyi keulailmeeseen. Se oli kuulunut ensimmäisiin uusiin brittiautomalleihin, joita maailmansodan savujen hälvettyä saatiin tuotantoon, mutta lähes vuosikymmen myöhemmin konsepti oli jo vanhenemassa käsiin. Eikä vähiten mennyttä aikaa henkivän muotoilun vuoksi. Asiaa tukee Autotuojien autokantatilasto vuoden -57 lopusta, joka kertoo että tuolloin maassamme oli rekisterissä vain yhdeksän vuonna -55 rekisteröityä Singer-merkkistä henkilöautoa. Jos Hunter-menekki oli ohutta Suomessa, ei ollut Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Hunterin esittelyn aikoihin konsepti oli jo vanhenemassa käsiin, sillä malli perustui -46 lanseerattuun SM1500malliin. Vähän tuodun automallin vaihtoehtoinen ennuste on myönteisempi: auton omistajiksi sattuu tahoja, jotka tunnistavat auton omintakeisuuden ja säästävät sen ihan vaikka siitä syystä, että vastaavaa samanlaista ei ole sattunut vastaan, joten romuttamisen sijasta päätetään nähdä ainakin tallentamisen vaiva. Taival jatkuu niin pitkälle kuin kunto riittää, ja loppuluisua saattaa mallin vähäisyys autokannassa jopa nopeuttaa, kun mallia pelätään esimerkiksi varaosasaatavuuden suhteen on epäillyillä sitten perustaa tai ei. Sen vuoksi eivät, että Hunter oli oikeastaan vain kasvojen kohotuksen saanut SM1500. Syksyllä -54 esitelty Singer Hunter oli nimittäin jo lanseerausvaiheessa vanhahtava kokonaisuus, vaikka nimi olikin uusi. Tällaisesta säästymästä käy esimerkkinä Seppo Mikkolan omistama vuosimallin -55 Singer Hunter, joita omistajan käsityksen mukaan saapui maahamme uutena vain kaksi yksilöä. Singer Hunter U utena niukasti maahantuotujen tavanomaisten automallien tulevaisuuden kuva on kärjistettynä kaksijakoinen. Muun muassa Chryslerin ja Lloydin maahantuojana toimineen Oy Laatuvaunu Ab:n paras Singer-menekki oli osunut heti vuoteen -52, sillä tuon olympiavuoden Singereitä oli vuoden -57 lopulla liikenteessä vielä 101 yksilöä. Näin toteutettiin muun muassa konepelti, mutta materiaalista luovuttiin tuotannon edetessä. Noina vuosina maahamme saapui Hunterien ohella varmasti myös sen edeltäjää SM 1500:aa sekä SM Roadster -urheiluvaunua. Uutta teknologiaakin kokeiltiin, kun autoihin asennettiin lasikuituisia korinosia. Vanhalle perustalle Singerin niukasta menekistä ei käy syyttäminen maahantuojaa, sillä kenkää puristivat paitsi tuontilisenssihaasteet, myös itse tuote
Tuolloin Hunterilla karautti liikenteeseen turkulainen Huhtamäki-yhtiössä työskennellyt diplomi-insinööri Kauko Wohlonen. 47 01/17. Kilometrejä autolle kertyi reilun 15 vuoden aikana nuukanlaisesti, kaikkiaan vain runsaat satatuhatta. Vuodet kuitenkin vaativat veronsa, joten vuonna -72 auton tekninen kunto oli kypsynyt siihen pisteeseen, että katsastuksen läpimenosta ei tarvinnut edes haaveilla. Mutta ehkäpä suurin syy oli haaste jonka projekti antaisi, ja sitä totta tosiaan oli tarjolla. Singereitä kyllä valmistui jatkossakin, mutta esimerkiksi Hunterin seuraaja Gazelle oli vain hieman personoitu Hillman Minx. Loppuaikoinaan Singerit olivat käytännössä Hillmaneja, joille oli annettu hohtoa ylellisemmällä varustelulla ja koristetulla. Hunterin keulakoristeena kohoavan hevosen ei kuitenkaan ollut määrä pysähtyä, joten seuraavat omistajat pyrkivät jo palauttamaan Hunteria laukalle. ”En muista kuulinko projektista suusanallisesti vai oliko ilmoitus lehdessä. Tällainen Rootesyhtymän hyödyntämä badge engineering -tyyli jatkui Singer-merkin markkinoilta katoamiseen vuoteen 1970 asti. Brittiläisyydellä oli tietty paino, sillä Seppo on kunnostautunut muun muassa Vauxhallja MG-mallien entisöijänä. Pitkä odotus, ripeä kunnostus Harvinainen ’55 Singer Hunter tuli myyntiin 90-luvun puolivälissä, jolloin autoon kiinnitti huomiota lukuisia autoja entisöinyt raisiolainen Seppo Mikkola. Tehtävä ei ollut helppo, joten seitsemäs ja samoin kahdeksas, auton vuonna -89 hankkinut turkulaisomistaja tekivät joitain korjaustoimia, mutta lopulta auto seisoi keskeneräisenä projektina tämän autoharrastajan tallissa. Tämäkin asusti Turussa kuten myös auton kuusi seuraavaa omistajaa. Kun viimeistä Hunteria rullattiin tehtaan linjalta ulos, taputeltiin omalla tapaa myös Singerin taival autonvalmistajana, sillä perinteikäs merkki ajautui taloudellisten vaikeuksien myötä Rootesyhtymän omistukseen. Lopulta omistaja päätti luopua projektista ja myydä osiksi puretun Singerin eteenpäin. helppoa kotisaarellakaan. ”Korin perusta siinä oli, mutta HUNTER jäi itsenäisen Singermerkin viimeiseksi omaa suunnittelua olevaksi malliksi. Ensimmäisellä omistajallaan meillä kuriositeetiksi jäänyt brittiautomalli ehti olla puolenkymmentä vuotta, kunnes jatkoi seuraavalle omistajalleen. Turkulaiselta toiselle Kuvien Singer Hunterin laskettelu Suomen teillä käynnistyi laskiaistiistain jälkeisenä keskiviikkona vuonna 1955. Ei minulla silloin ollut oikein hajua mikä on Singer, mutta menin katsomaan.” Ja niin vain kävi, että autoa kaupitelleen kanssa kirjoitettiin pian luovutustodistus Hunterista, vaikka omistaja ei oikein vieläkään tarkalleen tiedä mikä sai miehen innostumaan autoerikoisuudesta. Auton myyntiliikkeenä toimi Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy. Kaikkiaan Singer Hunteria valmistettiin vuosien 1954–1956 aikana alle 4 800 yksilöä. Rekisteristä putoamista ennakoi jo kuudennen omistajan vuonna -71 teettämät ruostekorjaukset, jotta auto saatiin vielä kertaalleen katsastettua. Myyntiin ei antanut kaivattua lisäpuhtia edes 1,5-litraisessa OHC-koneessa käyttöönotettu kahden kaasarin patteristo
Käytännön kannustimena toimi myös runsastunut aika harrastetoiminnalle, sillä noihin aikoihin Seppo oli juuri jäänyt eläkkeelle ruosteenestoalalla tekemästään työurasta. Mielenkiintoa jos ehkä jännitystäkin projektin aloittamiseen antoi Hunterin täydellisyys osien suhteen. ”Aina kun autokatoksen oven aukaisi, niin Hunter-projekti näkyi odottamassa tekijäänsä. Ihan vain siitä syystä, että nelisenkymmentä autoa entisöineen tekijän ammattitaito oli karttunut kahdessa vuosikymmenessä niin, ettei hän enää kelpuuttanut omaa aiempaa työnjälkeään. Lopulta sitten ajattelin, että kyllä tuokin pitäisi laittaa.” Tämä hetki koitti vuonna 2014, ja koko työ käynnistyi aivan alkutekijöistä. Sepon mukaan Singer oli olemukseltaan lohduton projekti, mutta hän aloitti pian hankinnan jälkeen työstää autoa. Odotus venyi lopulta lähes kahteen vuosikymmeneen, kunnes Singer-työmaalla alkoi jälleen tapahtua. Jos auto oli pelleiltään lohduton, niin osien kohdalla tilanne oli myönteinen. ERÄS auton upeista yksityiskohdista on tavaratilan työkalulaatikko, joka on kaiken lisäksi säilynyt kuin ihmeen kaupalla lähes täydellisenä varustukseltaan. Kuvaavaa oli että Seppo päätyi tekemään uusiksi 90-luvun lopulla suorittamansa peltityöt. ”Rupesin aluksi katsomaan kuinka paljon koneesta puuttuu osia, ja yllätykseksi suurimmaksi osapuutteeksi osoittautui vain puuttuva nokka-akselin ratas.” Vaikka laatikkoleikin jäljiltä ei puutteita pahemmin ilmennyt, ei moottorin kunnostus ollut silti mikään läpihuutojuttu. Suuri osa auton osista oli laatikoihin pakattuna”, muistelee autoharrastaja vuonna -96 hankkimaansa savottaa. TÄNÄÄN Hunterin ohjaamo hehkuu klassista tyyliä, mutta 50-luvun puolivälissä monet ratkaisuista näyttäytyivät asiakaskunnalle jo turhan vanhahtavina. 48 01/17. Singer Hunter esimerkiksi etupään pellit olivat irrallaan. ”Aloitin vähän tekemään joskus -97, lähinnä auton takapään peltitöitä.” Intoa ei sillä erää ollut sen enempään, vaan muut entisöintiprojektit veivät mielenkiinnon ja niin todennäköisesti ainoa jäljellä oleva ’55 Suomi-Hunter jäi odottamaan mitä tuleva toisi tullessaan
Edessä ja takana rumpujarrut. Takaveto. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Inspiraatiota piti odottaa liki kaksi vuosikymmentä, mutta sen jälkeen harvinainen auto valmistuikin ripeään tahtiin. Huomiota herättämätön harvinaisuus Projektin mittavuuden huomioon ottaen Singer Hunter nousi jaloilleen hämmentävän nopeasti. Poraus 73, isku 89,4 mm. Remontin aikana jouduttiin koneeseen hakemaan korvaavia osia muiden valmistajien puolelta, sillä alkuperäisiä Singer-osia ei käytännössä enää ole saatavilla. Paino 1225 kg. 07 Mitat Pituus 450, leveys 160, korkeus 163, akseliväli 273 cm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Takana jäykkäakseli, lehtijouset. Olisiko tuo ollut se toinen Suomiauto?” pohtii juuri ’35 Fordin juuri valmiiksi saanut ja seuraavaksi ’58 Anglian entisöintiin keskittyvä harrastaja. Alkuperäisen ohjauspyörän keskiön oli joku turmellut auton pitkien seisontavuosien aikana eikä vastaavan tavoittaminen ollut helppoa. Kokonaisuuden viimeisteli vapaana olleet auton alkuperäiset Turun ja Porin läänin EM944-tunnukset etupuskuriin löytyi kiinnitettäväksi jopa alkuperäinen, vahvasti patinoitunut kilpi. 06 Kori Erillinen teräspalkkirunko, 4-ovinen teräskori. SEPPO Mikkola hankki osiksi puretun Hunterin 90-luvun lopulla. Kaveri kertoi, että oli ollut yli kymmenen vuotta hänellä ja nyt sattumalta mukana reissussa”, kertoo Seppo onnekkaasti tarpeeseen löytyneestä osasta. Mustavalkokuvassa oli samanlainen Singer Hunter, jonka rekisterinumero oli AT-3. Erään yksityiskohdan tiimoilta auto jäi tuossa vaiheessa vielä vajaaksi. Puristussuhde 7,0:1. Tätä autoa pitää usein selittää paikalle sattuneelle, että mikä tämä oikein on.” Jos Sepon Hunter on toinen maahan uusina tulleista, lie toinen kadonnut jo aikapäiviä sitten. Mutta sitten Liedon romutorilla huomasin erään myyjän pöydänreunalla lupaavan näköisen osan. Joskin toivoa piti yllä että myös joissain muissa brittiautoissa oli käytetty samankaltaista keskiötä. 49 01/17. Vain noin puoli vuotta ponnistuksen alkamisesta alkuperäisen mukainen uusi sininen väri jo kätki alleen korin saamat seitsemän neliötä uutta peltiä, joten auto oli valmis katsastettavaksi ja rekisteröitäväksi museoajoneuvoksi. 01 Merkki ja malli Singer Hunter 02 Vuosimalli 1955 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kannen yläpuolinen nokka-akseli, kaksi Solex-kaasutinta. ”Koetin tavoittaa osaa, mutta ei sellaista tahtonut löytyä. ”Onhan tämä ulkonäöltään sellainen, ettei sinällään sytytä kuin joku ’59 Cadillac. Ajotapahtumissa auto on saanut kiinnostusta osakseen, kunhan joku on vain ymmärtänyt pysähtyä sen äärelle. Tilavuus 1497 cm3. Teho 58 hv /4600 rpm, vääntö 65 Nm /4200 rpm. Moottoria vietiin siten eteenpäin muun muassa Nissanin männänrenkailla ja Austinin laakeriliuskoilla. ”Kävin taannoin Uudenkaupungin automuseossa ja siellä näin vanhoja valokuvia, joissa eräässä oli tuttu automalli. Monelta tulee näitä ompelukonejuttuja, vaikkei niitä edes valmistettu samassa maassa kuin autoja. Oma vaikeutensa oli sähköissä, sillä alkuperäisiä sähkökaavioita ei tavoitettu käytettäviksi, joten sähköjä jouduttiin rakentamaan osittain yrityksen ja erehdyksen kautta. Parin kesän aikana omistaja on ajellut Singerillä muutaman pidemmänkin reissun ja omin voimin on Singer kotiinkin tultu, vaikka esimerkiksi venttiilien ajoitusta on pitänyt hakea tuntumalla vähitellen kohdalleen, sillä ohjearvoja ei ole oikein saatavilla
Nykyään Vuoden auto äänestykseen osallistuu liki 60 journalistia 22 Euroopan maasta. tunteen ENSIMMÄISEKSI Vuoden autoksi valittiin Rover 2000, kun taas Lancia Fulvia jäi vaille tunnustusta. Yli puolen vuosisadan aikana on Vuoden autoksi tullut valittua monta merkitykselliseksi osoittautunutta automallia, mutta joukossa on myös useita valintajulkisuuden jälkeen automaailman sivujuonteeksi jääneitä kulkupelejä. Mitä kaikkea on tullut valittua ja mitä merkitykselliseksi osoittautunutta on jäänyt huomioimatta. Seulomme sitä tässä ja muutamassa tulevassa numerossa läpi paikoin laajalla lapiolla, paikoin tarkalla sihdillä nostettujen esimerkkien voimin aina 80-luvun lopulle saakka. TAKAVUODE N Auto JÄRJEN JA VALINTOJA Heti ensimmäisestä eurooppalaisesta Car of the Year -valinnasta lähtien on toimittajaraadin puntaroitavana ollut hyvin monipuolista autokalustoa. Vuonna 1964 aloitetun perinteen kantavia voimia ovat alusta asti olleet eurooppalaisten autonvalmistajamaiden tunnetut autoalan julkaisut. On eri markkina-alueiden valintoja, joissa puolestaan saatetaan jakaa huomionosoituksia monelle ajoneuvotyypille, joten erilaisia tunnustuksia on kymmenittäin. ”Vuoden auto jopa kahden” vitsiäkin on ehditty heitellä kulumiseen asti. Suomen äänet on jo vuosikymmeniä antanut Tekniikan Maailma -lehti. Alusta asti mukana olleita lehtiä ovat alankomaalainen AutoVisie, saksalainen Stern ja ruotsalainen ViBilägare. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autonvalmistajat E rilaisia Vuoden auto -titteleitä annetaan nykypäivänä autolehdistön ja autoalan organisaatioiden toimesta lukematon määrä. Ensin mainittua AutoVisietä käy itse asiassa kiittäminen koko eurooppalaisen Vuoden auto -idean kehittelystä. 50 01/17. Aluksi Vuoden auton valinnasta huolehtiva organisaatio koostui kuudesta julkaisusta ja sittemmin seitsemästä. Eräs perinteisimmistä ja samalla eurooppalaisittain arvostetuimmista titteleistä on Car of the Year, joka on jaettu yli 50 vuoden ajan merkittävämmälle edeltävän vuoden aikana saapuneelle henkilöautomallille
Mutta ei kai 600-Mersunkaan valinta kuuroille korville soinut: mallin Pullman-versio tuntui 1970 1960 1980 1990 tunteen ROOTES koki tehneensä historiaa Imp-mallillaan, ja journalistit olivat pitkälti samaa mieltä. 1964– 1966 BRITTIAGENTIN valinta suosikkiautokseen oli selvä, joskin Aston Martin DB5:n ominaisuuksien vähemmän herrasmiesmäinen ulosmittaaminen sai jalankulkijat antamaan välitöntä palautetta. Voittoon ylti Rover 2000 eli brittivalmistajan uuden P6-malliston edustaja. Tavallisen autoilijan kannalta valinta oli käytännössä merkityksetön, jos ajatteli asiaa siltä kannalta mihin rivikansalaisen kynnet yltivät autonostossa. 1964 Ensimmäisen kerran eurooppalainen Vuoden auto -valinta suoritettiin vuodeksi 1964, mikä siis tarkoitti että valinta suoritettiin vuonna -63 esiteltyjen automallien kesken. VALINTARAADILLA on usein ollut värikäs kirjo erilaisia automalleja edessään. Brittiläinen Autocar-lehti julisti lokakuussa -63 Roverin olevan ”yksi vuosikymmenen huomattavimmista autouutuuksista”, joten ainakin kotisaarelle luottoa riitti. 51 01/17. Liekö avattava takalasi ollut se napakymppi. Minin ideaa maksimoimalla tehty Austin 1800 saavutti voiton, Lamborghini 350 GT jäi vuotta aiemmin vaille tunnustusta. Toiseksi nousi järkälemäinen Mercedes-Benz 600 ja kolmanneksi kiihdytti Hillman Imp. Itsekantavassa P6-Roverissa oli esimerkiksi levyjarrut joka nurkassa, täyssynkronoitu vaihteisto sekä de Dion -tyyppinen taka-akselisto. Roverin voitto ei ollut siinä mielessä yllätys, että vaikkakin se oli kohtuullisen konservatiivinen toteutus, oli se brittiläisessä perinteitä kunnioittavassa autonrakentamisessa kuitenkin askel eteenpäin. Silkan insinööritaiteen näkökulmasta Mercedes-Benz 600 oli tyylipuhdas valinta 6,3 litran V8-moottoreineen, ilmajousituksineen ja monine hydrauliikan voimin toimivine mukavuusvarusteineen. Vuoden auto -perinteen alkuvuosien tuloslistoja silmäillessä tuntuukin, että ylellisyyttä tai urheilullisuutta painottavat erikoismallit saivat enemmän painotusta kuin myöhempinä aikoina, jolloin käytettävyysominaisuudet ja autosta saatava rahanvastine näyttävät kasvattaneen painoarvoaan
Tulevat vuodet kuitenkin veivät ”Möhkö-Minin” hohtoa, sillä ensinnäkin potentiaalinen asiakaskunta arvosti sittenkin perinteisemmin toteutettua keskikokoista autoa. 1965 Järjestyksessään toinen Vuoden auto -titteli kiinnitettiin sekin timantiksi brittiläisen autoteollisuuden jo hieman horjuvaan kruunuun. Kori edusti suoraviivaisuudessaan aikakauden tuoretta tyyliä, mutta voimansiirrossa oli Rootes-yhtymässä päädytty silti perinteiseen takamoottorirakenteeseen, vaikka Minikin oli jo näyttänyt kyntensä etuvedon kyvykkyydessä. Ja vaikka englantilainen auto voittikin, olisi erään brittiagentin valinta ollut varmasti Aston Martin DB5. Kolmanneksi sijoittunut Hillman Imp oli kärkikaksikon vastapainoksi merkittävästi suuremman asiakasjoukon ulottuvilla. Valinnaksi nousi amerikkalaisen auton ikoniksi nouseva hittituote, Ford Mustang. Kunnia meni nimittäin BMC:n Austin 1800:lle, johon oli sijoitettu menestystä niittävän Mini ominaisuuksia poikittaisesta moottorista ja etuvedosta aina Hydrolastic-jousitukseen asti. Vuoden -63 uusia malleja silmäillessä italialaisilta oli voinut nostaa kohti kärkeä vaikkapa Lancia Fulvian tai ennakkoluulottomasti muun muassa traktorivalmistajana kunnostautuneen yrityksen ensimmäisen henkilöautopuolen tuotantomallin kyseessä Lamborghini 350 GT. Teoriassa kaikki siis hyvin, vielä kun autotoimittajatkin näkivät ansiot Vuoden auto -titteliin oikeuttavana. Mercedekseltä olisi 600:n sijaan ollut tyyliä tarjolla myös W113-sarjan muodossa, siis sittemmin Pagoda-Mercedeksenä tunnettuna SL-mallina. Niiden lisäksi 1800 tarjosi runsain mitoin tilaa, jota Minissä oli jääty kaipaamaan. Uutuusarvonaan ja myös historiallisesti merkittävänä tekijänä automalli oli Fiat-yhtiön ensimmäinen etuvetoinen tuotantomalli, mutta ikoniseksi etuvetoFiiuksi ei nelipyörälevyjarruin varustetusta Primulasta vielä ollut. Ja olihan malli siinä mielessä nappiosuma, että se pysyi tuotannossa vuoteen -81 asti. Toiseksi äänestyksessä nousi tänään monien kokolailla unohtama Autobianchi Primula. Epäkäytännöllisistä ominaisuuksista tunnetuimpiin kuuluu vaijerivälitteisen vaihteensiirron ongelmat mekanismin ikääntyessä. Valintaraatia voikin jälkikäteen onnitella avarakatseisuudesta, sillä vaikka Mustangin perusta oli 52 01/17. Mutta mitä muuta oli tarjolla. Jos Primulaa saatetaan googlailla automallin piirteiden nostamiseksi mieleen, ei kolmossijan napanneen kohdalla näin tarvitse toimia. Ei kolmanneksi laukannutta Mustangiakaan myyty meillä Taunuksen tahtiin, mutta kaikkien tuntemaksi se silti muodostui. Takavuoden auto 1964–1966 VUODEN Auto 1965 -mittelössä toiseksi tullut Autobianchi Primula jäi suomalaisittain outolinnuksi. Valmistusmäärä tosin jäi hintatason mukaisen maltilliseksi, kaikkiaan 2 677 yksilöä lähti maailmalle. Siinä missä kärkikaksikon ansiot olivat uudenaikaisissa rakenneratkaisuissa, olivat Mustangin ansiot jossain aivan muualla ulkonäössä. Nyk y näkökulmasta Vuoden auto 1964 -valinta oli varsin pätevä valinta, mutta vaihtoehtoja olisi ollut muitakin. kelpaavan varsin hyvin vallankahvasta tiukimmin puristaneille valtion päämiehille. Ja ne ketkä olisivat ehkä autosta innostuneetkin, pyörsivät päätöksiään kuultuaan etenkin alkupään tuotantoa riivanneista laatuongelmista
Renault 16:n valinta oli sikäli nappiosuma, että kyseessä oli lähtölaukaus sittemmin erittäin suosituiksi muodostuneessa, tuolloin monikäyttöautoiksi kutsuttujen henkilöautojen luokassa. Muotoilullisesti Silver Shadow toi Rollsin tyylin 50-luvulta 60-luvulle, ja sittemmin samalla ilmeellä mentiin 80-luvun alkuun asti. Vai miltä kuulostaa kolmikko Renault 16, Rolls-Royce Silver Shadow, Oldsmobile Toronado. VUODEN auto -äänestyksissä eksoottinen tekniikka on usein taannut sijoituksia kärkijoukkoihin. Ja saattoipa joku ennakkoluuloton nähdä vuonna -64 myyntiin saapuneessa Porschen 911-mallissakin aineksia pidemmälle menestykselle. Kärkikolmikon ulkopuolelle -64 tuotantoon tulleista automalleista jäivät kansankuljettimet Fiat 850 ja Ford Taunus P5 sekä eksoottisemmat yrittäjät Panhard 24 ja NSU Spider puhumattakaan sellaisista itäisistä tienraivaajista kuin Moskvitsh 408 ja Škoda 1000 MB. Saattoipa joku nähdä Porsche 911:ssä aineksia pidemmälle menestykselle. Todisteeksi pony car -luokan pioneerin merkityksestä kassakoneet kilahtelivat satojen tuhansien myytyjen Mustangien merkiksi jo vuoden -65 loppuun mennessä. Kehitettävää jäi kuitenkin HILLMAN Imp sai tunnustusta -64 Vuoden auto -äänestyksessä, mutta seuraavana vuonna ei raatiin purrut niin Fiat 850:n kuin Škoda 1000 MB:nkään karisma. preeriarautaa Falcon-mallista, oli valitsijoilla kyky nähdä Mustangin pelinavaus kokonaiseen uuteen autoluokkaan. Vuoden -64 autosadosta sijoituksille ei silti ylletty Panhard 24: eikä NSU Spiderin eksotiikalla, mutta vaille tunnustusta jäi 408-Mossekin. Kyseisellä termillä alettiin nimittää viisiovista, viistoperäistä hatchback-koria, jonka tilankäyttömahdollisuuksia tehosti eritavoin taittuva takaistuin. Muotoilun ohella Silver Shadow’n isoimpia parannuksia olivat levyjarrut, takapään uusi erillisjousitus ja merkittävimpänä Citroënilta lisensoitu kaasunestejousitus. Näin jälkeenpäin ajatellen kaikille on perusteensa, enemmän tai vähemmän merkityksellisiksi osoittautuneet. 53 01/17. Uutta latua avanneen Renaultin jälkeen äänestyksessä toiseksi sijoittunut Rolls-Royce hiihteli perinteisellä tyylillä. 1966 Jos parin ensimmäisen kierroksen Vuoden auto -valinnat edustivat henkilöautojen laajaa kirjoa, ei vuoden -66 kärkikolmikkokaan ollut ihan samasta puusta veistetty
Takavuoden auto 1964–1966 54 01/17. Molemmat joka tapauksessa etuvetouutuuksia 60-luvun puolivälistä. Saksalainen takamoottoriauto jäi vuotta aiemmin tylysti huomiotta. MONIKÄYTTÖISEN viistoperän pioneeri Renault 16 otti varsin oikeutetusti Vuoden auto -kiinnityksen, mutta kakkosija meni brittiläisille perinteille. SIITÄHÄN se ajatus sitten lähti mutta kun idealismissa oli sävyeroja, niin lopputuloksetkin erosivat hivenen toisistaan. Wartburgin väki onnistui onnistui luomaan 353:een Rolls-Royce Silver Shadow’ta paremmin aikaa kestäneen korimuotoilun ainakin tuotannon keston perusteella
Ilmeisesti General Motorsin askel etuvetoon nähtiin Euroopassakin niin merkittävänä temppuna, että Toronado nousi äänestyksessä korkealle. Sen äänestystulosta saattoi verottaa, että moni muu valmistaja oli jo ehtinyt pelikentille omien etuvetomalliensa kanssa. Mutta miksei autolle voinut antaa myös tyylipisteitä, sillä eurooppalaisenkin silmään iso Amerikan coupé oli esteettisesti miellyttävä kokonaisuus. Kärkikolmikon ulkopuolelle jääneistä menestymättömyyttään saattoi jäädä ihmettelemään vaikkapa Wartburgin väki, joka 353:llaan onnistui luomaan jopa Rollsia paremmin aikaa vastaan taistelleen korimuotoilun ainakin jos automallin tulevaa elinkaarta pidetään mittarina. Tunnustusta vaille jäi myös Opelin B-Kadett sekä eräs ensimmäistä kertaa sitten 1930-luvun automerkiksi palannut saksalainen. Tosin ohjaustuntuma oli sinällään omistajalle toissijainen asia, sillä se oli pikemminkin kuljettajan ongelma. Yhteenvetona Silver Shadow’n korkeasta Vuoden auto -sijoituksesta herää tuntuma, että Rolls-Royce sai tunnustusta siitä syystä, että se oli Rolls-Royce. 55 01/17. Tulevaa menestystä alettiin rakentaa F103-mallisarjalla, keskikokoisella etuvetosedanilla jonka peräluukussa luki Audi. vuoden -77 Silver Shadow II -malliakin varten vasta silloin Rollsin ylellisyyden kanssa ristiriidassa ollut epätarkka kiertokuulaohjaus korvattiin hammastangolla. Oldsmobile Toronadossa uutta Amerikan auringon alla oli etuvetorakenne, jota Jenkkilässä ei ollut markkinoitu tosissaan sitten 30-luvun Cordien. Olisiko syynä ollut, että muutama muu valmistaja oli jo ehtinyt etuvetää välistä, joten OHCalumiinikone eivätkä etulevyjarrutkaan auttaneet ranskalaista valintamenestykseen. Siis siitäkin huolimatta, että etuveto-Olds oli muutoin business as usual kuten hulppea yli 5,3 metrin pituus, erillisrunko, jarrujen sijaan vain rumpuhidastimet sekä nokalla reuhaava seitsemänlitrainen V8 antoivat luvan ymmärtää. PEUGEOT 204 oli valmistajansa ensimmäinen sarjatuotantoon otettu etuvetomalli, mutta Vuoden autoksi siitä ei ollut. Myös Peugeot-leirissä saatettiin odottaa 204:lle kärkisijoja, olihan se ranskalaisvalmistajan ensimmäinen tuotantoetuveto
Amerikan Rauta -lehden päätoimittaja Tomi Erosella oli sopivan oloiset valssit kaupan. Hain vanteet ja toimitin ne rengasliikkeeseen, jossa niille pyöräytettiin tuliterät nastakumit. Liikkeelle lähtiessä jännitti hieman. Etukäteen mietittyjä pysähdyspaikkoja on kaksi: Tankki Baari Lappilassa ja Iisakin Baari Turkhaudalla. Lähdimme joulun alla etsimään olevia ja kadonneita kuppiloita. Turhauttavan etsinnän päätteeksi apu löytyikin sitten työkaverilta. Tilaa ei ole ruhtinaallisesti, mutta pyörät siellä sai vaihdettua kun autoa vain vekslasi välillä sopiviin kohtiin. Valtaosa pienistä kapakoista on sulkenut ovensa sinnikkäimpien yrittäjien jatkaessa perinteikästä toimintaansa. Jumiin jää helpommin, mutta kun auto alkaa sutia matkavauhdissa, perä ei ole heti rinnalla. Siitä, kun viimeksi ajoin amerikanautoa talvella, on varmasti ehtinyt kulua jo parikymmentä vuotta. Talviajelut saattoivat alkaa. Uudet nastat purevat jäiseen pintaan hyvin, mutta kaasun kanssa saa olla tarkkana. Teksti: Kari Mattila Kuvat: • Jan-Erik Laine, Jukka Vuorenmaa HOLLOLAN kirkonkylältä löytyy pieni kyläbaari Katinhäntä. Kesäkumit pyörivät alla 14”-vanteilla, ja sellaiset oli tarkoitus asentaa myös talvirenkaille. L I I K EN T EES S Ä T oimituksen reissuautoksi valjastetun Camaron varusteisiin ei lukeutunut talvirenkaita, joten se seikka oli saatava järjestykseen ennen tien päälle lähtöä. Chevroletin tasauspyörästössä ei ole lukkoa, mikä on yhtä aikaa huono ja hyvä asia. Autoon on hiljattain uusittu jäähdytin sekä lämmityslaitteen kenno, joten pikkupakkasella lämmityslaitteen säätimen saakin siirtää kohti viileämpää melkein heti. Vanteita oli tarjolla hyvin, mutta riittävän korkeita renkaita ei sitten löytynytkään. Lisää mielenkiitoisia kapakoita löytyisi varmasti matkan varrelta. Kompakti euroauto on kehnolla kelillä tunnokkaampi ajettava, mutta kyllä amerikkalaisen kanssa pärjää kun ei urheile eikä hölmöile. Teksti: Kari Mattila Kuvat: • Jan-Erik Laine ja Jukka Vuorenmaa kierros Baari 56 01/17. Tuumaa suuremmalle vannekoolle tarjontaa on paremmin. Kyläbaarissa oli tunnelmaa. Nastojen rapina kuuluu ohjaamoon selvästi heti liikkeelle lähtiessä. Toisaalta, kun silloin kaikki sujui mallikkaasti, niin miksi ei nytkin. Oikean rengastuksen löytäminen ei ollut kovan työn takana, mutta ei se aivan ongelmittakaan käynyt. Tupakansavusta sakea ilma ja kantapöydissä tarinoivien isäntien meteli sekoittui raskaiden kolpakoiden kolinaan. Vanteitakin luulisi olevan käytettyjen markkinoilla runsaasti, vaan nopealla aikataululla ei niitäkään löytynyt. Tällä kerralla emme poikenneet oluelle, mutta kuva oli saatava muistoksi. Baarikierrokselle Jan-Erik Laine nakkaa valokuvausvehkeet takaistuimelle ja hyppää kartanlukijan paikalle. Mukava ja lämmin Auton talviseisontapaikka on vanhan kerrostalon autotallissa
VANHAN pankin pihamaalla oli hyvä suorittaa jälkikiristys talvivanteille. Jos rakennukset osaisivat puhua, tällä talolla olis varmasti monta legendaa kerrottavana. IISAKIN Baari Turkhaudalla sulki ovensa viimeisen kerran jo kauan sitten. 1 6 5 KUIVANTO LAMMI TURENKI 4 TURKHAUTA 2 LUHTIKYLÄ 3 LAPPILA 57 01/17
Selvästikään emme ole ainoita harrasteautolla liikkuvia. Jatkamme pikkuteitä pitkin. Jälkimmäinen aloitti yrittäjätoiminnan jo 16-vuotiaana pitämällä omaa karkkikojua elokuvateatterin aulassa. Lahden Uudenkylän ja Orimattilan Kuivannon rajalla sijaitsee Asevarikko 2, joka tunnetaan 1960-luvun puolivälin tuhoisasta räjähdysonnettomuudesta. Polttoainetta on tankissa niin vähän, ettei sillä pääse kuin lähimmälle liikenneasemalle. Vanhoja rakennuksia, harrasteautoja ja sellaisten aihioita sekä pieniä kyläbaareja, joista jotkut ovat toiminnassa tänäkin päivänä. Siirrymme hetkeksi isolle tielle, jossa auto on jälleen elementissään. Lokariautorata Siirrymme pikkuteitä pitkin Orimattilaan ja sieltä Luhtikylään, jossa oli aikanaan baari jonka takapihalla pieni rata Lokari-autoille. Paikassa ei ole juuri nähtävää, sillä asuinkäyttöön muutetussa rakennuksessa ei näy merkkiäkään vanhasta käyttötarkoituksesta. On suorastaan välttämätöntä saada autosta kuva vanhan elokuvateatterin edessä. Parin arkiauton jälkeen meille näytetään peukkua tuoreemman Cadillacin tuulilasin takaa. Polanteiset pikkutiet ja sateen pehmentämät saviväylät eivät saa Camarosta esiin sen parhaita puolia. Nykyisin elokuvateatterin toimintaa ylläpitää Saarisen sisarukset Veli-Matti ja Maija. Liikenteessä JÄRVELÄN Kinossa on esitetty rainoja vuodesta 1949. Lappilaa kohti lähdetään suunnistamaan pikkuteitä pitkin. PIKKUTEITÄ kiireettömästi edeten näkee ehtii nähdä paljon kiinnostavaa. Mikä mainio idea: vanhemmat saivat juoda oluensa rauhassa jälkikasvun kiilaillessa toisiaan radalla. Vastaan tulee off-road-käyttöön rakennettu Lada Niva snorkkeleineen päivineen. Kuivannon kylästä löytyy ensimmäinen kyläbaari ja aivan uskomattoman upeasti vanhentunut meijerirakennus. Jotkut saattavat muistaa miehen ja auton Klassikot-lehden numerosta 2/11. Seuraavaksi kohtaammekin tutun laitteen, sillä vastaan huristelee Karjalaisen Veikko Bluebirdillään. Läheisiä puutaloja katsellessa tulee miettineeksi mitkä ovat niitä, jotka vaurioituivat onnettomuudessa. Järvelän Kino on hieno paikka. 58 01/17. Parin arkiauton jälkeen meille näytetään peukkua tuoreemman Cadillacin tuulilasin takaa
Ikkunan takaa toimiamme seuraa paidaton herra olutta siemaillen. Ajamme auton takapihan sotakoneiden joukkoon ja otamme kuvia muistoksi. Tulipalo vei aikanaan osan isosta terassista, ja loppurakennuskin taitaa olla jo purkukunnossa. Siellä pysähdymme hylätyn Iisakin Baarin pihamaalle. Yksityiskohtia katsellessa sisustus näyttää järjettömältä, mutta siitä huolimatta kokonaisuus on kelvollista kyläbaariluokkaa. Vanhan maatilan pihalla seisoi Finnairin vanha bussi, Turengissa 59 01/17. Valitsemme lihapiirakat makkaralla, kolajuomaa sekä kahvia, ja käymme pöytään. Katse siirtyy keräilyesineestä toiseen. Jatkamme sivuteitä pitkin kohti Lammia. Pitkään aikaan reitin varrelle ei osu yhtään vanhaa kuppilaa, tai emme ainakaan onnistuneet sellaisia tunnistamaan. Etelävaltioiden lippu, toisen maailmansodan aikaisia valokuvia, muovikrääsää ja vaikka mitä. Muuta jännittävää silmiin kuitenkin sattui. Tarjolla on baarikansalle sopivaa purtavaa. Lohduttomaan kuntoon päässyt rakennus oli pitkään kyläläisten vireä kantapaikka, mutta isännät lopulta vanhenivat eikä nuorempi väki ottanut paikkaa omakseen. Seuraavaksi otamme suunnan kohti Turkhautaa. REISSUFAKTAT AUTO: CHEVROLET CAMARO 1979 KUSKI: KARI MATTILA KARTTURI: JAN-ERIK LAINE KILOMETRIT: 210 KULUT: POLTTOAINETTA 31 LITRAA (15 L/100 KM) MURHEET: IRRONNUT PAKOPUTKI Lihapiirakkaa makkaralla Tankki Baari on merkillinen paikka. Siirrymme sisätiloihin ruokailemaan
Veekasi höpöttää raukeasti ja matkaajatkin alkavat haukotella. Vielä yksi baaripysähdys ja nokka kohti kotia. Ylämäissä vetävät pyörät pyrkivät sutimaan vaikka kuinka varovasti yrittäisi ajaa. JOS olet joskus ihmetellyt 54-tielle Lappilan kohdalla näkyvää sotakalustoa, niin kyseessä on Tankki Baarin takapihan rekvisiittaa. Kurvaamme Tuulimylly-baarin pihaan tutkimaan äänen aiheuttajaa, jonka lähteeksi osoittautuu irronnut pakoputki. Tien pinta on paikoin jäinen ja hurjan liukas. Värikkyydestään huolimatta tunnelma on reilun kyläbaarimainen. Satunnaisten vastaantulijoiden valot häikäisevät ilkeästi. Pientä remonttia Seuraavalla soratiellä auton takaosasta alkoi kuulua epämääräistä kolahtelua joka tuntui voimistuvan matkan edetessä. Hollolan kirkolla oli joskus pari vanhaa keskiolutkuppilaa, joten suunnistamme sinne. Katuvaloja, pihojen jouluvaloja, näyteikkunoita ja paljon vastaantulijoita. TUULIMYLLYBAARI sijaitsee Lammilla paikassa, jonka lähellä ei ole oikeastaan mitään. Samat koneet näkyvät myös junan ikkunasta Lahti–Riihimäki-rataosuudella. Jäisellä pihalla kelpasi sovitella irronnutta pakoputkea takaisin paikalleen. Ajavatko kaikki pitkät päällä, vai sopeutuvatko silmät vanhan auton vaatimattomiin valoihin liiankin hyvin. Saavumme ihmisten ilmoille. 60 01/17. Pian putki on jälleen kohdallaan. Kuppila on suljettu joulun pyhien ajaksi, joten kahvittelu saa jäädä väliin. Normaalisti virkeä kuppila oli joulun alla suljettu. Sama baari oli taustalla Datsun 100A -jutussa numerossa 8/15. Viitailassa soratie vaihtuu taas asfaltiksi. ihastelimme vanhaa ja huonokuntoista huoltamorakennusta ja sitä rataa. Liikenteessä TANKKI Baarin sisätiloista löytyy monenmoista keräilyesinettä. Alkaa hämärtyä ja pihamaa on veden peittämää jäätä, mutta ei auta kuin ryhtyä hommiin
verhoiluja tiivisteosia. • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörän talvihuoltoon palikat meiltä! Auki lauantaisin klo 10–15. Klassikot-tilaajapalvelu: 03-2251948, ma–pe 8.30–16.00 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •Autot •osAt •pAlvelut puh. 040-074 4587 www.varastopalvelu.. 0400-745 915 bh@britti-helmet.. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia tilaajapalvelu@ klassikot.fi Ford Escort mk1 ja tuhansia muita keräilyautoja osoitteesta modeltoys.net. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viikon välein). Tervetuloa! Puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. MYÖS JENSEN P1800. 0400-911356 info@freetechnics.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. www.freetechnics.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. Kun muutat, kerro myös meille. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Vakioja virityskaasuttimet sekä osat KLASSIKKO TUOTTEET Esim
HARRASTETALLILLA Anders Smeds 62 01/17
Peltoautosta museoajoneuvoksi Ajokortti-iän koittaessa alla oli toisenlaiset menopelit ja Opel jäi pois käytöstä. Isä tuumasi, ettei mopoa osteta ennen 15-vuotispäivää mutta peltoauton voisi hankkia. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 63 01/17. ”Ajattelin ensin, että entisöinti on isä-poika-projekti, mutta poika oli vielä liian pieni eikä innostus ihan riittänyt.” Perheen epäilyistä huolimatta Opel valmistui vuonna 2000 ja sai museoajoneuvostatuksen. ”Täytettyäni kolmekymmentä tuli sellainen nostalgiafiilis, että halusin kunnostaa oman peltoautoni museokuntoon. Kun innostus pääsi alulle, ei sitä sittemmin saanut enää seisautettua. Myin sen pois keskeneräisenä vuonna 2008.” Tekemisen palo ei kuitenkaan sammunut, vaan kiinnostus suuntautui toisenlaiseen kohteeseen. A nders Smeds oli hieman toisella kymmenellä, kun hän hinkui mopoa itselleen. Kolmas Opel, umpikylki-projekti, tuli hankittua samaan syssyyn, mutta sen kohdalla into hyytyi. Kiperät projektit opettavat, ja taito kasvaa töitä tehdessä. ”Kun tekniikkamurheet oli selätetty, alkoi välittömästi auton tuunaus finninaamaisen nuoren innolla. Olin aikanaan antanut sen ilmaiseksi vaimoni veljelle, eikä rahaa käytetty tälläkään kertaa”, Anders kertoo. Opelin kone oli leikannut kiinni kymmenen vuotta aikaisemmin. Perä nousi korkealle, kylkiin maalattiin liekit, ja totta kai autoon asennettiin myös spoilerit ja scoopit”, Anders nauraa. Chicagosta löytyi työn alle rodi-aihio Chevrolet Business Coupe 1937. Anders Smedsin kohdalla oppimisen vauhtia kiihdyttää harrastuksen monipuolisuus: miehen tallilta on valmistunut niin täydellisesti entisöityjä museovehkeitä kuin palkittu rodikin. Hankin toisenkin Opelin, vuosimallia 1962 olevan Coupén, ja haalin kaikki mahdolliset varaosat mitkä löysin. Niinpä isä ja poika suuntasivat paikalliselle autopurkamolle, josta löytyi jarruvikainen Opel Rekord 1962. ”Opel-entisöinti karkasi kokonaan käsistä. Auto oli muutenkin kaikin puolin surkeassa kunnossa, kun projekti käynnistyi vuonna 1993
”Ja kun tarpeeksi kauan harjoittelee, oppii tekemään ihan mitä vain.” 64 01/17. Tänne mahtuvat aloittamattomat projektit, valmiit autot sekä tuttavien harrastekalustoa. Työkaluja ja työstölaitteita on kertynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja nykyisin tallilla voi tehdä töitä varsin monipuolisesti. Anders Smeds KODIN yhteyteen rakennettu autotalli on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Töitä voi ja saa tehdä oman mielen mukaan. KULJETUSLIIKKEEN vanha kalustohalli toimii nykyisin harrasteautojen säilytystilana
VASEMMANPUOLEISESSA kuvassa Anders Smedsin rakentama palkittu Black Betty -rodi sekä pojanpojalle räätälöity 1:3-mittakaavan pienoisauto. ”Ja voi jessus, sisälokasuojat oli tehty vanhasta öljytynnyristä. Anders esittelee autotallin seinältä kuvaa kiihdytysautosta, kuljetusrekasta ja huoltoautosta. Moottori oli ihan loppu, laakerit, männät, sylinterit ja kansi. Tatraplan Muutama vuosi sitten Anders otti työn alle vuosimallin 1953 Tatraplanin. Kun tieto taitavasta tekijästä lähti liikkeelle tuli talliin tilaustyö, 1963 MGB:n entisöinti. ”Kauhistus mikä pommi se oli! Runkopalkit poikki, a-tolpat poikki, peltiä paikattu pakkelilla, alumiinipalasilla ja jopa hernekeittopurkilla”, Anders luettelee. Autolla oli omistajilleen niin suuri tunnearvo, että sen kunnostus saatettiin maaliin, vaikka aikaa ja rahaa kuluikin paljon enemmän kuin aluksi osattiin aavistaa. Anders lupautui avuksi mittavaan entisöintiprojektiin, joka osoittautui purkuvaiheessa paljon suuremmaksi kuin ennakkoon osattiin odottaa. Smedsin tallista löytyy hyvät työkoneet pellin muokkaukseen: kanttikone, englanninpyörä sekä sikkikone. Jos haluaa hyvän, missään kohdassa ei voi oikaista”, Anders toteaa. ”Auton ulkoasuun ei voi olla vaikuttamatta esimerkiksi se, kuinka paljon on valmis maksamaan maalauksesta.” Anders arvelee, että projekti, jossa auto puretaan osiin, käydään kauttaaltaan läpi, maalataan ja kasataan uudenveroiseen kuntoon, vie vähintään tuhat tuntia. Ja kun tarpeeksi kauan harjoittelee, oppii tekemään ihan mitä vain.” Aina puuttuvia osia ei ole helppoa löytää. ”Klassikkoauton kunnostaminen ja rodin rakentaminen on vielä halpaa harrastamista jos sitä vertaa esimerkiksi siihen, mitä nuorena miehenä harrastin.” Vuosina 1983-90 Smeds harrasti kiihdytysajoa ja kilpaili ensin Street Altered ja myöhemmin Pro Stock luokassa. Ainoastaan vaihteisto ja perä olivat kunnossa.” Rahaa oli käytettävänä rajallinen määrä, ja osin senkin takia kunnostaminen oli todella vaativa urakka. Chevrolet 3-Window Coupe 1934 saanee Andersin taitavissa käsissä uuden rodihenkisen ulkomuodon muutaman vuoden kuluessa. Smedsin tinkimätön työ huomioitiin ja Black Betty palkittiin Vuoden Suomalainen Rodi 2011 -palkinnolla Vammalassa Finnish Street Rod Associationin tapahtumassa. Niitä pitää kyllästymiseen asti kysellä kaikista mahdollisista paikoista niin kauan että löytää.” Joskus ei onnistu sittenkään. ”Se oli sellaista juppiaikaa, mukavaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta yhtään hinkua ei jäänyt niihin hommiin. ”Laskin, että käytin siihen 3000 työtuntia. Upeasti rakennettu Black Betty valmistui vuonna 2010. Harvinaisempien autojen kohdalla saattaa osan lopulta joutua itse tekemään tai teettämään. Peltityöt tuli viimeistään sen kanssa opeteltua perin pohjin, sillä autoon vaihtui kahdeksan neliötä uutta peltiä. Avomallikin on saanut vaikutteita siististä rodista. Kuin Legoilla leikkisi Tatraplanin entisöinnin jälkeen seuraava projekti, vuosimallin 1952 Kupla, valmistui varsin vaivattomasti. 65 01/17. Kun vain jaksaa sitkeästi kokeilla ja harjoitella, se alkaa sujua. Säilykepurkilla parsittu Mersu Kun Black Betty oli valmis, autotalliin tuli tilaa tuttavan 50-luvun Mercedekselle. Keulaosa oli niin huono, että Anders teki sen kokonaan uusiksi. ”Mersun kohdalla tunteja kertyi paljon eikä autosta silti tullut mikään kymppikuntoinen”, Smeds toteaa. Myöskään raskaan kaluston rattiin ei ole minkäänlaista kaipuuta”, Anders toteaa. Englannista saa uusia MG-osia, joten työ eteni vaivattomasti tasaista tahtia. ”Koneiden avulla voi muokata peltiä sellaiseen muotoon kuin haluaa. Seuraavaksi miehellä onkin vuorossa taas oma projekti, jonka aihio jo odottelee tallissa. ”Helppo projekti, ihan kuin Lego-palikoita kasaisi”, Anders nauraa. ”Osat eivät tule sinun luoksesi, vaan niitä pitää oikeasti etsiä, etsiä ja etsiä
Oppaat kuljettivat mukanaan erilaisia mainosbrosyyrejä tarjoten tietoa muun muassa majapaikoista. Kesäiseen Suomeen saapuneet turistit saattoivat 70-luvulla suunnistaa kaupungissa varsin viehättävien vespakuskien opastuksella. H uoltoasemaketju Union palkkasi kesäkausiksi 1972-74 Helsinkiin ja Turkuun Vespoilla liikkuvia turistioppaita. Unionin skootterioppaat Eksyksissä. – No problems. Kilometrejä skoottereiden mittareihin kertyi yhteensä noin 55 000. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto 66 01/17. Edustavissa ajoasuissaan esiintyneet kielitaitoiset opasneitokaiset ennättivät muutaman kesän aikana palvella arviolta 66 000 matkailijaa. Muualla maailmassa vastaavaa mainoskikkaa oli jo aiemmin kokeiltu yhdysvaltalaisen huoltoasemaketju Texacon toimesta. Tarvittaessa he myös ohjasivat autoilevat turistit kädestä pitäen määränpäähänsä. Trendikkäisiin ajopukuihin sonnustautuneet skootterikuskit opastivat kaupungin humussa niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin turisteja
Mainontaan kuului perinteisiä lehtimainoksia auton kuvalla ja muutamalla ytimekkäällä lauseella ryyditettynä. Autosanomia ei äkkivilkaisulla mainokseksi aina tunnistanut, sillä tekstityypit, palstat, otsikointi ja kuvamateriaali, joita VW autosanomissa käytettiin, sulautuivat täysin lehden uutistuotannon joukkoon. K uplavolkkari oli maamme jonotetuimpia autoja aikana, jolloin länsiautojen saanti oli vielä kiven alla. Vaikka perusratkaisut pysyivätkin samoina, tehtiin Volkkareihin koko ajan parannuksia ja mallisto kasvoi pitkin 60-lukua. Suoraan kärkeen Siirtyminen vapaan kaupan aikaan ei olisi voinut Volkkarilta paremmin onnistua, sillä vuoden 1963 rekisteröintitilastossa Kupla oli automallien ykkönen. Yksi esimerkki tästä oli Helsingin Sanomissa julkaistu VW autosanomat, jota seuraamalla pysyi kärryillä Volkkarin maailmanvalloituksesta. Toinen markkinointikeino oli Helsingin Sanomissa vuosikaudet pyörinyt mainoskampanja VW autosanomat. Syystäkin palstan jokaiseen kulmaan oli lisättävä pienen pieni maininta, että kyseessä on ilmoitus. Teksti: Jan-Erik Laine Volkswagen-mainontaa uutisten muodossa 68 01/17. Kun autojen tuonti kesällä 1962 vapautui, markkinatilanteen muutoksia ei kannattanut jäädä tumput suorina seuraamaan. VW autosanomat Volkswagenin menestystarina perustui luotettaviin tuotteisiin ja taitavaan markkinointiin. Merimiehet tekivät tiliä omalla maahantuonnillaan, ja eivätköhän katteet Wihuriyhtymään kuuluneen VW-Auton maahantuomissa Kuplissakin olleet kohdillaan. Hyvän mielikuvan luomiseen ja ennen kaikkea markkinaosuuksien säilyttämiseen oli valmistauduttava mainonnan keinoin. Asiakkaiden luottamus merkkiin oli kunnossa, mutta mitä enemmän markkinoille virtasi automaailman uutuuksia, sen vanhanaikaisemmalta 30-luvulla suunniteltu Kupla näytti. Kauppaa tehtiin ennätystahtiin seuraavinakin vuosina
Myös antennivalintaan kannatti kiinnittää huomiota: ”Antennin reijän poraus on tarkkuutta vaativa työ ja siitä selviää vain antennin mukana seuraavan kaavion avulla.” 110 sentin antenni oli ihanteellisen mittainen ula-kuunteluun. AUTORADION kerrottiin lisäävän viihtyisyyttä ja turvallisuutta varsinkin kesäaikana, jolloin tehdään pitkiä automatkoja Lappiin tai Espanjaan. Asiasta oli tehty oikein tutkimus, jonka mukaan yksitoikkoiset kestopäällystetiet päästävät kuljettajien valppauden laskemaan varsinkin yöajossa. V formuloiden lanseeraus vuonna -66 onnistui hienosti ja kilpailemaan pääsi kotitekoisilla formuloilla. Blaupunkt-radion ohella Volkkariin kannatti hankkia VW-lisätarvikepakkaus, jossa tuli kojelaudan muihin nappuloihin sointuvat radionupit, kaikki tarpeellinen häiriönpoistomateriaali moottoriin sekä tietenkin asennusohjeet. Vieläkin hurjempaa oli luvassa. Ralliin tuli muun muassa 911 L -tehdaskilpuri ja radalle tämä keskimoottorinen Porsche 904 Carrera GTS, jota valmistettiin luokittelun vaatimat satakunta yksilöä. Autosanomissa kutsuttiin väkeä Eiran Merisataman Volkkari-näyttelyyn, jossa saattoi nähdä juuri tilatun Porsche Carrera 6 -kilpurin. Iloinen musiikki piti ajajan mielen vireänä ja valppaana. 69 01/17. ANTTI Aarnio-Wihurin menestys ei jäänyt ainakaan kalustosta kiinni, ajettiin sitten rataa tai rallia
Onnea oli törmätä Folkkarilla vain yhteen pieneen kenguruun, joka sekin selvisi hengissä ja loikki pakoon. 70 01/17. MONI pääsiäismainoksen lukenut varmasti kuvitteli mielessään kahta 7000 osaan purettua Kuplaa. RAUNO Pankola uutisoi safarikuulumisia Australiasta. VW autosanomat ERÄS Burman-matkailija oli ampunut tiikerin ja kuskasi saalistaan nokkapellin alla. Epäselväksi jäi, mitä neljää osaa niistä ei ollut muutettu. Autosanomat suositteli seuraavalle reissulle Volkswagen Variantia
Jos et millään pystynyt päättelemään, mistä uusi luokka sai lyhenteensä, valotettiin autosanomien lukijoille, että kyllä sekin Volkswagenista oli peräisin, aivan kuten lähes kaikki formuloiden tarveaineetkin. 71 01/17. Pikku-uutisten joukossa seurattiin jatkokertomuksia hurjista autoseikkailuista, joita eri puolilla maailmaa oli Volkkareilla meneillään. Uutiseksi kelpasivat vaikka Volkkari-korjaamojen muuttuneet aukioloajat. Volkswagen-myyntipisteiden tapahtumista kerrottiin aina. Aina kun Volkkari oli jotain uutta jossain esitellyt, tai Volkkarilla oli jossain jotain saavutettu, oli se mitä parhainta uutismateriaalia autosanomiin. Uutisia maailmalta VW autosanomissa käsiteltiin artikkelimuodossa autoiluun liittyviä arkisia asioita. Samalla kappalemäärät maailmalla mitattiin jo miljoonissa. Ratkaistulla sanaristikolla saattoi hyvinkin voittaa vaikka Hella-sumuvalot. Tai se taisi ainakin olla ohjeistuksen tavoite. KUINKAHAN tarkkaan maahantuoja oli kappalemääristä selvillä. Uusimmista lisävarusteista pysyi myös hyvin kärryillä autosanomia seuraamalla. VW autosanomia ei äkkivilkaisulla aina mainokseksi tunnistanut. Eräs keino saada lukija viihtymään autosanomien äärellä oli sanaristikot. Ei liene yllätys, että saattoi niissäkin Volkswagen tavalla tai toisella esiintyä. Kuplia kun oli tullut merimiestuontina arvatenkin tuhansia. Yleisten ongelmien kohdalla selväksi tuli, kuinka Volkswagen-insinöörit olivat ne jo ratkaisseet uusimmissa malleissaan. Jokaisen mainoksen lopussa selvisi, montako kymmentätuhatta Volkkaria Suomessa kulloinkin oli. Merkki ei näytellyt kaksista roolia autokaupan liikevaihdossa, mutta näkyvyyttä se autosanomissa sai – harrastihan Antti Aarnio-Wihuri itse kilvanajoa merkin suorituskykyisimmillä malleilla. Kun Autola Oy ja sen tytäryhtiö VW Auto 50-luvulla siirtyivät Wihurille, tuli Volkkari-edustuksen kylkiäisenä myös Porsche. Kilpaluokka, jonka kuulumisia autosanomissa uutisoitiin, oli kesästä 1966 ajettu Formula V. Yhtenäistä autosanomissa oli Volkkarin maailmanlaajuisen menestystarinan hahmottaminen numeroiden valossa. MITÄ tarkemmin noudatit autosanomien koeajo-ohjeita, sen varmemmin päädyit Kuplan ostajaksi
NAPPISILMÄ-LADAT, ensimmäisen lähdön Fiestat ja 99-Saabit olivat kerrostalojen parkkipaikoilla tavallinen näky vielä jokin aika sitten. On suorastaan riemastuttavaa, että näitäkin saa pikkuautona. Teksti ja kuvat: Kari Mattila SAKSAN itäisen puolen autot ovat monella tavalla kiehtovia. ARKIPÄIVÄN Kukapa meistä ei olisi joskus leikkinyt pikkuautoilla. Vain kaksitahtimoottorin aromit jäävät puuttumaan. Wartburgin konstailematonta muotoilua voi ihailla kirjahyllyn pikkuautokokoelmassa porrasperäisenä tai tilavana farmariversiona. Marketeissa myytävien leikkikalujen ohella tarjolla on hienosti viimeisteltyjä keräilyesineitä, joiden neppailukäytön estää jo hintakin. Urheiluja erikoisautojen lisäksi saatavilla on myös aivan tavallisten arkiautojen pienoismalleja. Poikkesimme erikoisliikkeen hyllyjen välissä tutkimassa tarjontaa. PIKKUAUTOT 72 01/17
Komeat vanteet ja hauska väriyhdistelmä. OPEL-HARRASTAJILLE markkinoilta löytyy nykyisin vaikka mitä, esimerkiksi C-Kadett farmarikorisena. Liiketoiminta muutti Helsingistä Lahteen. Pekka on tullut monille tutuksi rallikuvioidensa kautta, sillä hän kisaili vuosia F-ryhmän kalustolla. Autoharrastus ei ole kiireisen miehen aikatauluihin mahtunut aikoihin, mutta se epäkohta on korjaantumassa. Verkkokaupan hankinta pari vuotta sitten laajensi toiminnan kerralla koko maata palvelevaksi, mutta tapahtumien kiertely on edelleen vahvasti kuvassa mukana. Sen päivän jälkeen mies katseli ympäristöään keräilyharrastajan silmin. VÄLIKOPPA-ESCORTIAKIN saa miniatyyriversiona. Leluihin ja pienoismalleihin kipinä syttyi, kun Pekka löysi kadonneiksi luulleensa omat ja sisarusten vanhat peltilelut. Pari vuotta kivijalkamyymälää pyöritettyään Pekka muutti suunnitelmia ja ryhtyi kiertämään tapahtumia. Volvojakin löytyy, asui sitten kartanossa tai rivitalossa. Merkkiuskollisuus ei ole Pekkaa vaivannut, sillä hän on ehtinyt viskoa soraa ja väistellä puita niin Mantalla ja Escortilla kuin Starletilla ja Samarallakin. Porrasperäinen Mosse on ollut aikanaan useamman talon tallissa, mutta tilamalli olikin harvinaisempi. Tallissa on tätä nykyä jälleen uusi Starlet-projekti, mutta kisailun sijasta sitä on tarkoitus käyttää aikanaan rauhallisemmissa merkeissä maantiellä. HARRASTUKSESTA AMMATIKSI Modeltoys.net-verkkokaupan takaa löytyvä Pekka Stellberg on vanhan liiton automies. TIPPARELLU on niin harrastettu laite, että sellaisen löytyminen pikkuautovalikoimista ei ole yllätys. 73 01/17. REKISTERIKILPI viittaa SuomiSaabiin, vaikka väri ei kilven kanssa täsmääkään. ITÄAUTOISTA löytyy keräilypotentiaalia. Kun helsinkiläinen lelukauppa Westerlund tuli myyntiin 2008, näki Pekka siinä tilaisuuden muuttaa harrastus ammatiksi
Ennen asemakaavojen aikaa kaupunkien tiet johtivat säteittäin keskusaukiolta pois. Kirja esittelee aluksi eurooppalaisten kaupunkiväylien muodostumista keskiajalta nykyaikaan. Ne olisi pitänyt korvata aiheen historiateoksilla. Sen vaiheilla on kuitenkin ollut liikennettä jo vuosisatoja. Tuusulan eritasoliittymässä kahden maatilan talousrakennukset jäivät loukkuun ramppisilmukan sisään. Menneen ajan autoilun ystävää lämmittänee erityisesti Iltasen kokoama kehätien huoltoasemien historia. Kehä III – nuori tie ikivanhalla reitillä P ääkaupunkiseudun poikittaisja ohitusliikenteen valtaväylä on nuori tie. Silti ensimmäisiä Kehä III:n suunnitelmia on laadittu jo 1940-luvun lopulla. Iltasen kirjassa havainnollistetaan tekstin, valokuvien ja karttojen avulla, kuinka merkittävä muutos kehätien seudulla ja tiessä itsessään on vuosien varrella tapahtunut. Kehä III:n ensimmäiset osuudet avattiin liikenteelle vuoden 1965 loppupuolella. Valtaväylä ja susiraja on yhden tien ja tietyypin historiikki. 74 01/17. Monin paikoin sen reitti käy yksiin vanhan Kuninkaantien kanssa. Tästä ei kuitenkaan muutoin hyvin perehtynyttä teosta voi liiaksi moittia. Kehätiehen liittyviä mediatapauksia käsitellään mehukkaasti: mukana ovat niin Niilo Tarvajärven kolari kuin Hannu Karpon toimittama Ansatien ratsiajekku. Ohikulkutiet ovat olleet jossain määrin lapsipuolen asemassa. Se ei kuitenkaan soveltunut valtatieksi, ja esimerkiksi kaukoliikenne joutui kulkemaan Helsingin keskustan kautta. Teollisuuden merkitystä kehätielle selostetaan suunnittelutasolla, mutta tarkkaa esittelyä Kehä III:n varrella toimineista pienistä ja isommista pajoista ei kirjassa ole. Paikallisten piti sopeutua heidän reviirilleen tunkeutuvaan suurkaupunkimaiseen valtaväylään. Väylällä nähtiin olevan merkitystä vain paikallisliikenteen kannalta. Vantaa. Kirjan aiheena on tien rooli valtaväylänä, ei susirajana. Jussi Iltasen tuore Kehä III -historiikki johdattelee lukijan aiheeseen hyvin. Tuo kapea ja sorapäällysteinen tie oli ennen Kehä III:n rakentamista käytännössä ainut pääkaupunkiseudun poikittaisliikenteen väylä. Kirja on sopiva sekoitus byrokratiaa, suunnittelutyötä, rakentamista, tien julkisuuskuvaa ja yleisiä ongelmia viitoituksesta ja nimeämisestä lähtien. Kehä III:n suunnitteluvaihetta ja rakentamisen alkua kuvatessaan Iltanen osoittaa, kuinka nopeasti oletetut tiestötarpeet muuttuivat ja kuinka piinallisen hitaasti linjauksia saatiin kuntien johtoelimissä läpi. Esimerkiksi Pariisin Grands Boulevards, yksi Euroopan vanhimmista kehäkaduista, alkoi muodostua 1600-luvun loppupuolella. Kellastupa. Tien kulttuurista merkitystä, sen vedenjakajaroolia maaseutu-Suomen ja urbaanin pääkaupunkiympäristön välillä ei juuri pohdita. Liikenneonnettomuuksia tapahtui. Kirjan lopussa tien jokaisen liittymän historia käydään läpi. Ohikulkutai yhdystien ajatus on siis yllättävän nuori, vain muutamia satoja vuosia vanha. Teksti: Mika Rassi • Kuva: Erkki Laitila / Lehtikuva Eräs Suomen vilkkaimmin liiken-nöidyistä teistä on tullut miehen ikään. Kehä III 50 vuotta. Kirjan nimi – Valtaväylä ja susiraja – on hieman liian laaja. Suuri osa Kehä III:n ympäristöä oli rakennustöiden alkaessa metsää tai maaseutua. Vanhat karttaotteet ovat selkeitä, hyvin selitettyjä ja – harvinaista kyllä – kauniita. Kun liikennemäärät kasvoivat rajusti 1950-luvulla, Etelä-Suomen keskusten ympärille syntyi painetta parantaa tiestöä. Eräs mies päästi hevosensa vapaaksi kehätien varteen syömään heinää, ja humma loikkasi pahaa-aavistamattoman kehätieautoilijan konepellille. Kaupunkien kasvaessa näitä sädeteitä yhdistäville reiteille tuli tarvetta. Myöhempiä aikoja kuvaava on tapaus alle kymmenen vuoden takaa, kun Vantaanjoesta siirrettiin tuhansia uhanalaisia simpukoita turvaan pois kehätien uuden siltatyömaan alta. Rakentaminen viivästyi, tultiin 60-luvulle, ja suunnitelmat pantiin koko lailla uusiksi. Se on tarkkaa paikallishistoriaa, jolla on Suomen kokoisessa maassa laajat ulottuvuudet: päälentoasemalle ja tärkeimpään satamaan johtavaa kehäväylää on moni suomalainen joskus ajanut. Teos on hyvin toimitettu niin sisällön kuin ulkoasun puolesta. Iltanen, Jussi 2016: Valtaväylä ja susiraja. Puute on ymmärrettävä, sillä tältä osin vaihtuvuus on epäilemättä ollut suurta ja historiatietojen tallennus vajavaista. Iltanen esittelee tunnollisen pikkutarkasti tien suunnittelua, toteutusta, muutoksia ja pieniä yksityiskohtia kuten numerointia ja viitoitusta. Myös huonekaluliikkeiden hyökkäystä tien varteen esitellään hyvin. Päähuomio kiinnittyi tällöin – ja vuosikymmeniä myöhemminkin – kaupungeista suoraan pois johtaviin moottoriteihin. Näiden kahden maailman törmäystä Iltanen kuvittaa monilla herkullisilla tarinoilla. Aluksi Kehä III:sta suunniteltiin 7 metriä leveää soratietä, jolla olisi vain pari liittymää. Kuninkaantie on Norjasta Venäjälle kulkeva vanha valtareitti, jonka Suomen-osuus tunnetaan myös nimillä Turun–Viipurin valtatie ja Suuri Rantatie. Lähteet ovat vakuuttavia lukuun ottamatta kehäteiden yleiseen historiaan käytettyjä Wikipedia-artikkeleita
Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan
Niillä seuduilla on saatettu valmistaa hyvinkin mielenkiintoisia jalosteita suomalaisille tutuista ajopeleistä. Niistä useissa on samalla kertaa jotakin tuttua ja jotakin todella erikoista. Urheilullisempiakin malleja oli tarjolla. Brasiliaan ei saanut noin vain tuoda autoja ulkomailta, joten VW kehitteli paikalliseen valmistukseen sopivia sportteja tutulla tekniikalla. Jännittävimmän näköinen laite oli kuitenkin 1972 esitelty SP2-coupe, jota valmistettiin kaikkiaan kymmenisen tuhatta. Sen lisäksi, että alkuperäistä Karmann-Ghiaa valmistettiin siellä vuoteen 1975 asti, tuotiin tarjolle modernimmin muotoiltu TC-versio vuonna 1970. Kuplaa rullasi saksalaiselta tuotantolinjalta vuoteen 1980 asti, jolloin siellä valmistettiin enää viitisensataa autoa. Perussa autoja kasattiin vuoteen -87 asti, Brasiliassa 1996 asti ja Meksikossa aina vuoteen 2004. Brasilialaista paahtoa K un esimerkiksi Euroopassa valmistetun auton malli-ikä lähestyy parasta ennen –päiväystään, käy sen ja tuotantolinjojen suunta usein uusille markkina-alueille, kuten vaikkapa Brasiliaan. Sininen ovaali Fordin brasilialaiseen mallihistoriaan kuuluvat oleellisena osana Willys-merkin ja Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: valmistajat 76 01/17. Volkswagen Brasília oli 412-mallia muistuttavalla korilla tehty kolmetai viisiovinen perheauto, jonka moottori oli Kuplasta ja alusta Karmann-Ghiasta. 1980-lukuista mallistoa taas edusti Scirocon ja Polon kaltainen pikkumalli Gol. Etelä-Amerikan mantereella on valmistettu monenlaisia autoja. Monelle autoharrastajalle on tuttu juttu, että Volkswagen Kuplaa valmistettiin Meksikossa ja Brasiliassa vuosikausia sen jälkeen kun valmistus loppui Saksassa. Pelkillä Kuplilla ei EteläAmerikan mantereen volkkaritarjontaa täytetty, vaan VW keitti kokoon muunnelmia myös isommista malleista
Kaiser-yhtymään kuulunut Willys tuotti Brasiliassa takamoottorista Dauphinea 1960-luvun ajan, mutta malli ei oikein soveltunut paikallisiin tarpeisiin. Corcel uudistettiin 1980-luvulla kevyesti Taunusta muistuttavaksi, ja sen rinnalle esiteltiin sedanversio Del Rey. 147-mallinen Fiat kulki raa’alla etanolilla, ja kasvatti aikanaan vielä porrasperän muuttuakseen Fiat Oggiksi. Argentiinassa onnistuttiin myymään pohjimmiltaan samanlaisena pysytellyttä Falcon-sedania vuodet 1962-1991, Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: valmistajat 77 01/17. Renaultin yhteiset ponnistelut. Brasilian Fordeja ei voi mainita ilman hatunnostoa merkin argentiinalaiselle jaokselle. Brasilian Fordilla nähtiin hankala tilanne mahdollisuutena astua peliin, ja Ford osti Willysin Brasilian-toiminnot vuonna 1967. VOLKSWAGENIN brasilialaiseen mallistoon kuului monta jännittävää mallia. Corcelista tehtiin myös kätevää avolava-Pampaa. Oikeanpuoleinen peli on 147 Rallye Sport. Isompina Ford-sedaneina tarjottiin Versaillesia ja Royalea, jotka merkistä huolimatta noudattelivat kakkoskorin VW Passat/Santana -perusrakennetta. ONHAN se FIAT, mutta mikä. Seuraavana vuonna esiteltiin Ford Corcel, joka pohjautui Renault 12-malliin ja joka kulki 1300-kuutioisella Renault Cléon-moottorilla. Tämän taustalla oli VW:n ja Fordin muodostama Autolatina-yhteenliittymä, johon valmistajat päätyivät tuolloisen haastavan taloustilanteen takia. Willysin tarkoituksena oli korvata Dauphine Renault 12-pohjaisella etuvetoisella ratkaisulla, mutta projektiin ei saatu tarvittavaa määrää rahoitusta. Tavanomaisin oli perusauto Brasilia, mutta tarjolla oli myös hieman porschemainen KarmannGhia TC ja suorastaan eksoottinen coupe SP2
Omegaa ehdittiin myydä modernilla rivikuutosella pari vuotta, kunnes B-Omegan tultua Saksassa tuotantoon Opelin suorien kuutosten liukuhihna hyytyi. Moottoreina oli Pinto-nelosen lisäksi suurempia kuutosmoottoreita ja VM Motorin suunnittelema diesel. Moottorit olivat yhdysvaltalaista sukujuurta. Brasilian General Motors ratkaisi asian tuomalla 1962 esitellyn ja alun alkaen 1920-luvulta periytyvän 250-kuutiotuumaisen moottorin takaisin tuotantoon ja Omegan keulalle. Sen ulkoasua viilattiin kevyesti Asconan suuntaan vuosien varrella. Asconasta myytiin versioita Monza-nimellä. Alun perin amerikkalaismallisesta Falconista muokkautui loppuvaiheessa myöskin Taunus-keulainen auto, joka kuitenkin oli selkeästi 1960-lukuista perua. Argentiinalainen Falcon pysyi tuotannossa 1990-luvulle asti. Tarjolla oli esimerkiksi eurooppalaisesta valikoimasta kokonaan puuttunut kolmiovinen fastback. Moneen kertaan uudistettu, tyylikkäänä coupenakin tarjottu Opala poistui mallistosta vasta vuonna 1992, jolloin se korvautui A-korin Omegalla. Lotuksen läpikäymänä, uudistetulla sylinterinkannella ja muilla muutoksilla se palveli vielä vuoteen 1998 saakka. Nimi voidaan nähdä yhdistelmänä Opelia ja Impalaa, sillä kyseessä oli hieman amerikkalaistettu versio Rekord-sedanista johon oli tarttunut vaikutteita Chevrolet Impalasta. joka heijasteli keulamuutoksilla miltei jokaista Fordin Euroopassa tekemää sedanmallisarjaa. Chevroletin nimen alla brasilialaisille asiakkaille myytiin pitkälti Opel-tuotteita, jonka malliston merkittävänä osana oli Opala-sedan. Chevette korvattiin 1990-luvun puolivälissä Opel Corsan paikallisella muunnoksella. Sen mallistoon kuului ison 2300-sedanin lisäksi mielenkiintoisia lasikuitukorisia urheilumalleja. Italialaista makua Takamoottoristen Fiatien jälkeen eteläamerikkalaiset Fiat-jaokset ryhtyivät tuottamaan 127-mallin muokattuja versioita. Kenraali Moottori Entä General Motors. 147-nimellä esitelty malli oli ensimmäinen nykyaikainen puhtaalla etanolilla 78 01/17. Myöhemmin mukaan tuli pieni lavapakettiversio Chevy 500. Pienempänä Chevrolet-mallina toimi Chevette, joka tunnettiin Suomessa Vauxhall Chevettenä ja Opel Kadettin C-korina. Brasialaista paahtoa ALFA Romeota tuotti Brasilian markkinoille FNM-niminen yhtymä. Rivinelonen oli tuttu Chevrolet Novasta, samoin kuin 250-kuutiotuumainen kuutonen, joka oli malliston selkäranka 1990-luvulle asti. FORDIN tuotteet olivat erikoisia yhdistelmiä: Del Rey oli pohjimmiltaan kuin Renault 12 ja alakuvan Versailles taas on salaa Volkswagen Passat
Pohjoismaissa brasilialaista LX-Escortia myytiin vuodet 1983-1986 kyseisen korin faceliftiin asti. 79 01/17. Myös Alfasta tuotiin myyntiin etanolikäyttöisiä muunnoksia. OPEL Rekordista kehitetty Chevrolet Opala -mallisto oli todella kattava. Fiat ei ollut ainoa italialaismerkki markkinoilla, sillä myös Alfa Romeolla oli jalansijansa Brasiliassa FNM-yhtymän kautta. Toisin kuin Alfettassa vaihdelaatikko oli moottorin eikä taka-akselin yhteydessä. kulkeva ajokki. Alkuperäisestä korimallista kehitettiin komea fastback, ja aikanaan keulakin muotoiltiin 1990-luvun tyyliin. Alfa Romeon tekniikkaan pohjautuivat myös FNM:n loihtimat Furiaja Onca -coupet, joista jälkimmäinen oli selvästi mallinnettu Ford Mustangin mukaan, kun edellinen muistutti Lamborghini Jaramaa. 1970-luvun öljykriisin myötä Brasilian valtio tuki alkoholikäyttöisten autojen tuomista bensiinimoottoristen rinnalle. Suomessa brasilialaiset autot ovat harvassa. Etanolia paloi sataselle 30% enemmän, mutta polttoaine maksoi bensiiniin verrattuna vain neljäsosan. Eurooppalaisille tuttu Fiorino-muunnos kuului niin ikään mallistoon. Yleisesti niistä muistetaan varmaankin vain 1980-luvun alun etuvetoisen Escortin LX-malli, jossa oli aiemmin mainitun Renault-yhteistyön myötä ranskalaisperäinen CHTtyöntötankomoottori. Montakohan Suomessa mahtaa olla jäljellä. ASCONALLA oli hyvät kehitysmahdollisuudet. Kolmenkymmenen vuoden aikana Unoja valmistui komeat 3,6 miljoonaa kappaletta. 50-luvulta periytyvästä 1900-sedanista muokattiin Alfettan korilinjoja käyttäen uusi 2300-sedan, jota myytiin Brasiliassa vuodet 1974-78. 147:stä kehiteltiin myös kaksiovinen sedan Oggi. 127/147-sukupolven seuraajamallia Unoa valmistettiin Etelä-Amerikassa vuoteen 2014 asti
Ja jos intoa piisaa, voi taivasalla ja varsin vaatimattomillakin työkaluilla tehdä vaikka mitä. Remontin syy on jäänyt unohduksiin, mutta irrotetuista osista ja ajopelin kunnosta päätellen menossa on kaiketi laajempi kunnostus. Päätoimittaja Mattila pähkäilee tuplakaasuttimien asennuspalikoiden kanssa valokuvaaja Vuorenmaan tutkiessa konehuonetta lähietäisyydeltä. KAIKEN muun autoharrastuksen ohella Jukka Vuorenmaa ehti kokeilla maastossa möyrimistäkin. Ajorampit saattavat näyttää hieman epäilyttäviltä, mutta ne kestivät kuitenkin moitteetta. SAAB 96 työn alla. Pieni Suzuki-maasturi sai 80-90-luvun taitteessa lisää rautaa nokalle. Kaivelimme pöytälaatikon pohjalta vuoden ensimmäiseen Fotoalbumiin kuvia koruttomissa oloissa tehdyistä remonteista. Vuosi lienee 1987. Fotoalbumi Suomalainen metsäremontti Mikäpä on autoa laitellessa, kun on talli sekä pelit ja vehkeet. Muista liittää mukaan yhteystietosi. VÄLIKOPPA-ESCORTIN viritystä pihanurmikolla. Fotoalbumi 80 01/17. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa P.S
”Hössö” Virtanen tuumailee tupakkatauolla seuraavia työvaiheita. FIAT 128 ei ollut pelleiltään niitä kestävimpiä. Sittemmin auto pääsi säältä suojaan. Kuntoon tuli tämäkin Mazda. Valtaosa työstä tehtiin kirjaimellisesti kuusen alla. JOSKUS saattoi käydä niin, että auto kiepsahti katolleen ja edessä oli suurempi remontti. Onneksi viikonlopun mittaan pihalla ehti korjailemaan suurimmat ruostevauriot. Opel on edelleen saman miehen omistuksessa. Esimerkiksi automaattilaatikon kunnostus on viisainta tehdä olohuoneessa. Työpöydäksi käy vaikka lihalaatikko. TAPIO Mäntyniemen Opel Admiral sai aikanaan V8tekniikan pellin alle. KAIKKEIN hienointa tekniikkaa sisältäviä kokonaisuuksia ei kannata purkaa hiekkakentällä. 81 01/17
Kovan onnen Monzalla oli 60-luvulla monta omistajaa. Meidän valuutassa kauppahinta vastaa jotakuinkin 168 000 euroa. Kuvat: Mossgreen AINUTLAATUINEN alumiinikilpuri vaihtoi omistajaa huutokaupassa 241 500 Australian dollarilla. Molina M arraskuun lopussa Australian Melbournessa järjestettiin klassikkoautoharrastajien näkökulmasta mielenkiintoinen huutokauppa, jossa tarjolle asetettiin kilpa-autohistoriallista keräilytavaraa sekä kolmisenkymmentä autoa. Vuonna -59 julkaistussa Gregory Peckin, Ava Gardnerin, Fred Astairen tähdittämässä elokuvassa “On the Beach” autolla oli pienehkö sivurooli vauhdikkaassa kilvanajokohtauksessa. Molina Monzan piti vierailla kutsuttuna vielä saman vuoden Goodwood-näytösajoissa, jonne se ei kuitenkaan ehtinyt valmistua. Huutokauppatalo Mossgreenin järjestämän tapahtuman erikoisuus oli yksittäiskappaleena vuonna -57 valmistettu Molina Monza, jolla on sekä kilpaettä elokuvahistoriaa. 40 % auton vaurioituneista runkoputkista. Repcon läpihengittävällä kannella ja moottorin eteen asennetulla Marshall-ahtimella viritelmän teholukemaksi väitettiin dynotetun 199 hv/6000 rpm. Vuonna -60 se kiepsahti ympäri, jonka jälkeen se koritettiin umpikoriseksi. Ohjauksen palikoita Monzaan napattiin Citroenista ja jarrut puolestaan HWM-Jaguarista. Marginaalista Monza ?57 82 01/17. Putkirunkoisen kilpurin voimanlähteeksi valikoitu paikallisen Holdenin rivikuutonen. Monzan kilpahistoria alkaa Rob Roy -mäkikisoista toukokuussa -57. Kilpa-autoilija ja ravintoloitsija Lou Molinan rakentama Monza syntyi yhteistyössä Sil Massolan sekä alumiiniseppä Brian Burnettin kanssa. Jo 70-luvulla sen silloinen omistaja oli suunnitellut auton entisöintiä, mutta myi projektin vuonna 1980 Gavin ja Bryan Salalle, jotka joutuivat uusimaan n. Hitaasti edennyt kunnostus valmistui kertaalleen vuonna 2000, jolloin Molina Monza nähtiin paikallisissa historic-näytösajoissa. Koneen jatkoksi valikoitui Jaguarin “Moss” -vaihteisto sekä de Dion-tyyppinen taka-akseli. Kerran se tipahti kuljetusauton kyydistäkin. Teknisiltä osiltaan auton uskotaan olevan edelleen pääosin alkuperäinen, mutta 2013 sen uusi omistaja teetti vielä 150 000 Australian taalaa maksaneen täysentisöinnin, jossa auton jokainen osa entisöitiin uutta vastaavaksi
84 01/17. Lahjoitusautojen joukossa oli edustettuina eri automerkkejä ja ja -malleja: Volvo Amazon, Volvo 144, Volkswagen 1500, Opel Rekord, Dodge Dart, Plymouth Valiant sekä Moskvitsh Elite. Mukaan mahtui myös yksi Pyhimys-Volvokin. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva YKSI Tarvajärven lahjoitusautoista, Volvo 144s, on nähtävillä Poliisimuseon näyttelyssä Tampereella. Tarvaautot Toimittaja Niilo Tarvajärvi järjesti vuonna 1967 kansalaiskeräyksen, jossa kerättiin poliisivoimille 58 uutta ajoneuvoa. Samainen peikko seikkaili myös Niilo Tarvajärven suositussa Laatikkoleikki-ohjelmassa, jossa pelaajat valitsivat yhden mysteerilaatikoista. Paikalle oli saapunut myös runsaasti yleisöä. Loput seitsemän autoa tulivat lahjoituksina Shelliltä, Volvoautolta sekä Urheiluautoilijoilta. Juhlallisessa tilaisuudessa koko kansan tuntema radioja televisiotoimittaja Niilo Tarvajärvi lahjoitti liikkuvalle poliisille 58 uutta poliisiautoa. Rahat uusiin poliisiautoihin kerättiin hyväntekeväisyystempauksella. Laatikosta saattoi paljastua pääpalkinto tai hieman epäonnisemmille kisailijoille Hamsteri-peikko, jolloin kilpailija menetti kaikki siihen mennessä voittamansa palkinnot. Huoltoasemilla myytiin kansalaisille Hamsteri-tuulilasitarroja markan kappalehintaan. T oukokuisena päivänä vuonna 1967 Senaatintorilla seisoi komea rivi upouusia poliisiautoja. Monen autonlasin kulmassa virnistikin pörröisen Hamsteri-peikon kuvan. Hamsteritarrojen myyntituloilla saatiin hankittua 51 autoa
Jokaisella autolla on tarina. ja www.tehosuodatin.. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. NISSAN SUNNY COUPÉ GTI ’88 KERÄILYAUTOT LAHJAPROJEKTI Kuplia Tuplasti HEIKKI ESKOLAN ’ 58 EXPORT + ’ 64 CABRIOLET 01/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 92 SIVUA NOSTALGISTA LUETTAVAA ARJEN KULKUPELIT PIENOISKOOSSA 01 /1 7 Turun Hunter Pahvilaatikoista museokuntoon palautettu brittiklassikko Tallivierailu Anders Smeds – entisöijä ja rodin rakentaja Tuleva klassikko Pienellä kutosella varustettu pikkusportti Japanista MENEVÄMPI UUTENA SUOMEEN MYYTY ’63 COOPER MINI 36 84 80 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 1 Viipale mediat M -B 19 D ’6 • M orr is M in i Co op er ’6 3 • M os kv its h Eli te 15 00 ’75 • N iss an Su nn y Co up é GT I ’88 • Sin ge r Hu nte r ’55 • VW 12 00 Ex po rt ’58 & 12 00 Ca bri ole t ’6 4 ® AUTHORIZED DEALER Maahantuoja: Lapinjärven Huoltopiste Oy Katso lähin jälleenmyyjä www.eibach.
Mazdan pieni sporttimalli MX-3 on sellainen. Sen kauneus ei vedä vertoja urheiluautoille, mutta silti auton muotoilussa on paljon mukavia yksityiskohtia. Tuleva klassikko Mazda MX-3 PIKKUSPORTTI Mazda MX-3 ei ensiesittelynsä aikoihin 1990-luvun alkupuolella osunut kilpailtuun luokkaan. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine H aussa on parin tonnin auto. Näillä ehdoilla valinnanvaraa on riittämiin, mutta nostetaan hieman vaikeusastetta. Matalaan autoon laskeutuu yllättävän helposti. Tilaa ja muotoilua Kun Mazdan linjoja tarkastelee lähietäisyydeltä, siinä näkee hieman Porsche 944:n tai kolmannen sukupolven Mazda RX-7:n piirteitä. Se tulee jokapäiväiseen ajoon, joten luotettavuus ja helppokäyttöisyys ovat valintakriteerien kärjessä. Pikemminkin se löysi oivan markkinaraon kaksipaikkaisten urheiluautojen ja kompaktien gti-mallien välimaastosta. Illuusio särkyy heti, kun ottaa hieman etäisyyttä autoon. Moottoritilassakin odottaa kutkuttava yllätys. Istuin tuntuu kaikin puolin hyvältä, ja vaikutelma vastaa muutenkin hintaluokan ja valmistusmaan asettamia odotuksia. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä pienet ulkomitat ja neljälle kelvolliset sisätilat asettavat sellaiset kehykset, ettei paraskaan kynä pysty niiden ehdoilla täydelliseen suoritukseen. Sporttisuus on silti muodoissa vahvasti läsnä, ja lisää urheilullisuutta on luvassa. Eikä olisi pahitteeksi, jos siitä kuoriutuisi muutaman vuoden päästä kelpo harrasteauto. 86 01/17. Matalaan autoon laskeutuu yllättävän helposti. Auton pitää olla myös teknisesti kiinnostava ja poiketa massasta ulkonäkönsä puolesta
Takana monivarsituenta. Se lakkaa heti, kun konepelti avataan. 07 Mitat Pituus 422, leveys 169, korkeus 131 cm. Teho 136 hevosvoimaa, vääntömomentti 160 Nm. Auto oli aikaisemmin Tonin tuttavalla, eikä toiminnan suhteen ollut huomauttamista silloinkaan. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto. Sylinteritilavuus 1845 kuutiosenttiä (poraus 75 mm, isku 69,6 mm). MAZDA MX-3:n kuusisylinterinen v-moottori oli oman aikansa pienin laatuaan. 06 Kori Kaksiovinen teräskori. 1993) OMISTAJAN MIETTEITÄ Lahtelainen Toni Lyyra on ollut MX-3:een tyytyväinen. 09 Hinta uutena 159 500 markkaa (v. Oikeastaan katto ja kesä ovat osasyynä siihen, miksi kaikin puolin miellyttävä ajopeli on nyt myynnissä. Pikkuauton moottorikonstruktio herättää joskus keskustelua, mutta ei sillä tavalla kuin luulisi. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 8,5 s. Huippunopeus 202 km/h. Levyjarrut. Pienessä japsiautossa V6 on sen verran harvinainen voimanlähde, että takaluukun merkistä kuulee usein vitsailua. Luotettavuuden ohella kiitosta saavat yleiset käyttöominaisuudet: vaikka peli ulkoisesti näyttää erikoiselta, ei sen arkikäyttöön liity minkään sortin konstikkuutta. Pirteän moottorin ohella hän listaa miellyttävimmäksi varusteeksi kattoluukun, joka oli kuulemma auki koko kesän. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset tukivarret ja pitkittäistuet sekä kallistuksenvaimennin. Eihän siinä voi kuin selittää, että en ole sitä itse liimannut vaan ihan tehtaalla ovat sen pistäneet”, Toni nauraa. 01 Auton merkki ja malli Mazda MX-3 02 Vuosimalli 1993 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nestejäähdytteinen V6-moottori. ”En tästä muuten varmaan luopuisikaan, mutta avoauto on ruvennut kovasti kiinnostamaan. Myymällä Mazdan saisin sitä haavetta rahoitettua.” 87 01/17. Vajaan vuoden omistusaikana ei autoon ole tarvinnut uusia kuin tavallisia kulutusosia. Paino 1100 kg. Kannen yläpuoliset nokkaakselit ja neliventtiilirakenne. ”Usein joku huomauttaa tuosta takaluukun V6-lätkästä ja kysyy, että miksi on tuollainen pitänyt liimata ja että olisit nyt pistänyt saman tien V8-merkin
Mazda MX-3 88 01/17. Tuleva klassikko TOINEN VAIHTOEHTO NISSAN 100NX 2,0 Valmistusvuodet 1990–1996 Teho 90–150 hv Suorituskyky 0–100 km/h 8,4s Hinta uutena alk. Nissanin mainio 100NX muistuttaa olemukseltaan kovasti Mazdaa. Erinomaisen luotettava, kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 140-hevosvoimainen kone kiidättää autoa ulkonäön mukaisesti. 118 500 mk Artikkelin alun vaatimuksiin vastaa Mazda MX-3:n ohella moni muukin japanilaisvalmiste. Kooltaan Nissan on hieman pienempi. Erilaisista varusteversioista nousee esiin T-palakattoinen ja kaksilitraisella SR 20DE -moottorilla ryyditetty malli. Kattoratkaisu tuo avoautomaista meininkiä ohjaamoon. V6-moottoria niistä ei tosin löydy. Pituutta on 11 senttiä vähemmän, ja leveyskin jää sentin verran Mazdan mitoista. Sisätiloiltaan kilpailijat ovat toistensa kaltaisia. Parinsadan ylittävä huippunopeus riittää hienosti erottelemaan hilseet hiuksista. Sataseen ehtii 8,4 sekunnissa eli karvan Mazdaa nopeammin. Molempien valmistajien kohderyhmänä on varmasti ollut meneviä lajeja harrastavat nuoret. Vanhempaa ja vakiintuneempaa asiakasta olisi kiinnostanut aivan muunlaiset ajopelit
15 000 markan lisäpanostuksella olisi yltänyt Volvo 480 ES:n omistajaksi. 89 01/17. Moottori herää välittömästi eloon ja asettuu tyhjäkäyntikierroksille. Samalla rahalla saattoi kaupasta kuitata esimerkiksi Ford Escort RS2000:n tai 16-venttiilisen GSi-Astran. On selvää, ettei erikoisuudelle ollut aikoinaan suuria markkinoita. Arkiajon kannalta positiivista oli, että parhaan tehon kierrosluku laski tasan kuuteentuhanteen, kun se oli aiemmin ollut 6800. Vilkaisu takaistuimille hämmästyttää hieman, sillä auton herättämien mielikuvien vastaisesti tilaa näyttää olevan ihan mukavasti. Jos MX-3:n ulkonäkö viehättää mutta kuutosen murina ei herätä tunteita, rivinelosella varustettu peli on sekin oiva vaihtoehto. Päivityksen malli sai jo varhain, vuonna 1994. Sellaisia on tullut vuosien saatossa meillekin, joten niitä liikkuu myös myyntipalstoilla. Tuskin takana kuitenkaan pitkään viihtyy, mutta perheautoa kaipaava ei MX-3:a lähtisi ostomielessä edes katsomaan. Kuutoskone pysyi edelleen valikoimissa: sen teho laski hieman, mutta huippuvääntö pysyi samoissa lukemissa. Takaistuimen selkänojan erikoinen muotoilu miellyttää silmää. Suomen hinnastoissa ei vaihtoehtoja tarjottu, mutta maailmalla mallia sai myös neloskoneella varustettuna. Istuin tuntuu kaikin puolin hyvältä, ja vaikutelma vastaa muutenkin valmistusmaan ja hintaluokan asettamia odotuksia. Myös vääntöhuippua oli saatu hilattua hieman alemmalle kierrosluvulle. Tämän yksilön etuistuimista verhoilut ovat jo hieman ratkeilleet, ja jälkiasennuspäällisetkin ovat nähneet jo parhaat päivänsä. Uutena Suomeen rekisteröidyt MX-3-yksilöt jäivät muutamaan kymmeneen. Vaikka ääni on hyvin vaimennettu, moottorin tunnistaa heti kuusisylinteriseksi. Takaselkänojan saa myös kumoon, jolloin kyytiin mahtuu kauppakassien lisäksi harrastusvälineet. Liki 370 000 kilometriä ajetuksi tämä peli on sisätiloiltaan varsin ryhdikkäässä kunnossa. Kevyellä kaasulla Kierrän virta-avainta. Vaikka ääni on hyvin vaimennettu, voimanlähteen TYYRIS KOKOISEKSEEN Uutena V6-moottorilla varustettu Mazda MX-3 asettui hintansa puolesta kovien kilpailijoiden joukkoon. Tarkkasilmäinen saattaa huomata lampunpesimien hävinneen. Muuten ohjaamo näyttää ehjältä. Kasvojenkohotuksesta ei tässä yhteydessä kannata puhua, sillä päällisin puolin ei vanhaa mallia päivitetystä erota. Ainakin huoltotoimien luulisi ajan mittaan tulevan edullisemmiksi. Jos päätyi ostamaan MX-3:n sijasta Peugeot 205 GTI 1,9 -mallin, jäi 36 000 vanhaa rahaa vaikkapa renkaisiin ja polttoaineisiin käytettäväksi. Sisätiloissa uudistui muun muassa kojelauta. Mielessä käy ajatus, että mittarilukemaa olisi ruuvattu ylöspäin
Välitykset ovat tiuhat eikä liikennevirran mukana lipuessa tarvitse juuri vaihteita käyttää. Liikkeellelähdössä Mazda on kuin mikä tahansa kompakti japanilaisauto. Käyttöautoa etsivälle tärkeintä ovat ajallaan tehdyt huollot. tunnistaa heti kuusisylinteriseksi. HELPOSTI SAATAVIA OSIA MX-3 on rakennettu saman pohjalevyn ympärille kuin esimerkiksi Mazda 323. KÄYTTÖÖN VAI TALTEEN. Tuleva klassikko HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Aikansa pienimmällä V6-koneella varustettu sporttimalli näyttää ja kuulostaa eksoottiselta. Suorastaan harmittaa, etten pääse nauttimaan Mazdan kaarreominaisuuksista ja korkealle kiertävän veekutosen tarjoamasta äänimaailmasta mutkaisella maantiellä kauniina kesäpäivänä. Tarkempi tutustuminen osoittaa auton olevan kulutusosien puolesta helppo ylläpidettävä. Tämähän on oikeastaan aika kiva peli. Marraskuun loskainen keli ja alla olevat talvirenkaat asettavat koeajolle kapeat raamit, mutta mikään auton käytöksessä ei anna syytä epäillä 90-luvun autolehtien positiivisia mainintoja ajettavuudesta. Esimerkiksi jakohihnasarja irtoaa varaosapuodin tiskiltä reilusti alle parinsadan euron. Sisältä täysin ehjää yksilöä tokko hevin löytää. Ainoastaan moottorin äänimaailma ja kaasupolkimen tuntuma poikkeavat tavallisesta. Korin osat ja sisustan ehjät komponentit ovat tulevaisuudessa varmasti kiven alla. Kannattaa siis käyttää aikaa mahdollisten huonosti tehtyjen kolarija ruostekorjausten etsimiseen. Ostoa harkitsevan kannattaa aluksi pohtia, tuleeko auto persoonalliseksi käyttöpeliksi vai onko tarkoitus saada se tulevaisuudessa museorekisteriin. Useat huollon yhteydessä uusittavat osat löytyvätkin suoraan harakiriliikkeen hyllystä kohtuuhintaan. Jälkimmäisessä tapauksessa autoehdokkaat on syytä käydä tavallista huolellisemmin läpi. Kuutoskone on niin ikään tuttu useasta Mazda-mallista. Erilaisten hifija lisämittariasennusten jäljiltä vaikkapa ovipahvit saattavat olla vaikeasti korjattavia. Aivan kevyt kaasunkäyttö ja viitosvaihde piisaavat lähes joka tilanteessa. Samoin moni tekniikan komponentti on suoraan lainattu pienestä perheautosta. Aivan alkuperäisenä säilyneitä yksilöitä ei ole enää montaakaan jäljellä. Mazda MX-3 90 01/17. Esimerkiksi jakopääremontti voi maksaa korjaamolla suhteettoman paljon auton ostohintaan nähden. Muidenkaan huoltoosien hinta tai saatavuus ei tuota ongelmia
Porvoon suunnalla saattaa vastaan kurvailla outo pikkuauto: Honda Jazz vuodelta 1984. David Brownista Ford Angliaan Leena Haukiojan konemuistot kotitilalta innostivat hankkimaan ryhdikkään harrasteajokin. AJANKUVA Jäärata-ajoa vuodelta 1966. Seuraavassa numerossa: Klassikot 02/17 ilmestyy 23.2.2017 Jaz ia Japanista 91 01/17. KU VA : Su om en U rh ei lu m us eo 2 01/17 Harkittu hankinta Eino Kemppaisen harrasteautona toimii ‘64 Fiat 600, jonka hän osti aikanaan uutena. Numerolla 1 ajaa Jarno Saarinen
NISSAN SUNNY COUPÉ GTI ’88 KERÄILYAUTOT LAHJAPROJEKTI Kuplia Tuplasti HEIKKI ESKOLAN ’ 58 EXPORT + ’ 64 CABRIOLET 01/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 92 SIVUA NOSTALGISTA LUETTAVAA ARJEN KULKUPELIT PIENOISKOOSSA 01 /1 7 Turun Hunter Pahvilaatikoista museokuntoon palautettu brittiklassikko Tallivierailu Anders Smeds – entisöijä ja rodin rakentaja Tuleva klassikko Pienellä kutosella varustettu pikkusportti Japanista MENEVÄMPI UUTENA SUOMEEN MYYTY ’63 COOPER MINI 36 84 80 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 1 Viipale mediat M -B 19 D ’6 • M orr is M in i Co op er ’6 3 • M os kv its h Eli te 15 00 ’75 • N iss an Su nn y Co up é GT I ’88 • Sin ge r H un te r ’55 • VW 12 00 Ex po rt ’58 & 12 00 Ca bri ole t ’6 4 ® AUTHORIZED DEALER Maahantuoja: Lapinjärven Huoltopiste Oy Katso lähin jälleenmyyjä www.eibach.. ja www.tehosuodatin.?