36 84 80 -1 90 1 • PA L VK O 20 19 -0 9 6 41 48 83 68 48 08 19 00 1 Viipale mediat KOVIA KONEITA: Viron moottoriurheilumuseo TULEVA KLASSIKKO: Mitsubishi Pajero ’96 PELLINPIIRTOJA: Giorgetto Giugiaro PATINAA IDÄSTÄ HARRASTAJAN PAKEILLA 01 /1 9 Fo rd Ca pri 16 00 L ’69 • M erc ed es -B en z G ’84 • Op el Ka de tt GS i ’88 • PM C Sk ylin e ’66 • To yo ta Co ro lla Su pe r ’80 KUNINGAS TOYOTA COROLLA SUPER ‘80 VAUHTIPERÄ FORD CAPRI 1600 L ’69 VIISIOVINEN SPORTTI OPEL KADETT GSI 16V ’88 Korttelirallin 1/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. 228 sivua! 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 9 90 Avaimenperän arvo: Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: www.supermarket.?. 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka
020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Muutama vuosi ensiesittelystä mallistoon lisättiin voimakkaampi ja varustellumpi TS-versio. Klassikot 2/2019 ilmestyy 28.2.2019 Seuraavassa numerossa: Tuleva klassikko Jeep Cherokee Renegade ’04 2000-luvun alkupuolella markkinoille saatettu uutuus oli menestys. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. Pauli Rainion tallista löytyy iloisen värinen ja kiinnostavan historian omaava yksilö. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Kaupan päälle avaimenperä. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. K70 oli kaikkea muuta kuin merkin perinteinen edustaja – eikä se alun perin ollutkaan VW. Volvo 226 sivua. Poikkesimme metsäpolulle selvittämään onko Jeepissä ainesta tulevaksi klassikkomalliksi. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. PIRTEÄ SPORTTI Renault 12 TS ’73. Nyt hohdokkaan merkin rautaisia nelivetoja saa hienokuntoisina muutamalla tuhannella. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Renault 12 esiteltiin 50 vuotta sitten. Supermarket.. Uuteen aikakauteen Volkswagen K70 L ’72 Nykyisin lähes kadonnut malli saattoi VW:n pois ilmajäähdytteisten takamoottoriautojen tieltä etuvetoisten ja nestejäähdytteisten autojen valmistajaksi. Kaupan päälle avaimenperä. Kaupan päälle avaimenperä. 91 Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla
Henry Ford nousi legendojen joukkoon nimen omaan tuomalla muista riippumattoman liikkumisen työläisväestön ulottuville. Ei ole kenenkään etu jos maalla asuvien mahdollisuudet palautettaisiin sadan vuoden takaiseen tilaan varsinkin kun ehdotetuilla keinoilla se tapahtuisi kiristämällä asteittain ihmisen talous äärimmäisen tiukaksi ympäristösyihin vedoten. Mikäpä siinä sitten. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Eikä lähtöjä suinkaan ole joka tunnille. V iime aikoina autoilun osuus ympäristöongelmiin on ollut paljon esillä. Ennen Fordin hintakampanjaa autoilu oli harvojen etuoikeus. Puokiossa tuskin pärjää ilman omaa autoa. Liikutaan siis muiden autoilla ja muiden aikataulujen ehdoilla. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Suomessa on joitakin paikkoja missä niin voi myös tehdä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Autoilun historia on ihmisen vapauden historiaa. Viime aikojen säästötoimien myötä oma auto on muuttunut syrjässä asuville suorastaan elintärkeäksi. Autolla matka taittuu vartissa mutta julkisilla aikatauluhaun mukaan aikaa palaa seitsemän ja puoli tuntia suuntaansa. Syrjässä asuvien elämä on suorastaan mullistunut kun liikkuminen on tullut helpoksi ja edulliseksi. Poliisin sekä ambulanssin tulo saattaa viedä kohtalokkaan kauan. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Entäpä jos asuu Halsualla ja saa työtarjouksen vajaan parinkymmenen kilometrin päästä Känsäkoskelta. Sen verran pitkä matka on joka paikkaan. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Ihmiset eivät enää muista eivätkä ymmärrä kuinka valtavia ongelmia on ratkaistu nimen omaan autojen yleistymisellä. Siihen aikaan ei kannata palata. Ratkaisuksi tarjotaan autoilun kustannuksien nostamista entisestään, ja ajatellaan että ihminen löytäisi automaattisesti parempia keinoja päivittäisten asioidensa hoitamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kaupat, terveyskeskukset ja sairaalat sijaitsevat entistä kauempana. TILAAJAPALVELU Puh. Niin pitkä, että ihmiset eivät enää muista eivätkä ymmärrä kuinka valtavia ongelmia on ratkaistu nimen omaan autojen yleistymisellä. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Paikallisliikenteen kausilippu lompakkoon ja taksilla vaikeampaan kohteeseen. 3 Pääkirjoitus. Tietysti on kiistatonta että auton valmistus kuormittaa ympäristöä samoin kuin sellaisella liikkuminen. Autoilu on vapautta COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tuskin syrjäseutujen asukkaiden liikkumisen tarve vähenee kustannusten noustessa, elämä sen sijaan kurjistuu kun käteen jää entistä vähemmän rahaa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ne ongelmat ovat olleet paljon suurempia kuin ne, joita nyt voitaisiin ratkaista autoilun kustannuksia nostamalla. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Autoilun alkuajoista alkaa olla liian pitkä aika. Halsuassa tai Puokiossa asuvien ongelmat eivät monia koske, mutta vastaavia sijainteja Suomessa riittää valtavasti
Kyseinen Corolla-sukupolvi sai lempinimekseen DX, vaikka edullisempi Super-versio oli monelle tutumpi. 20 Ford Capri 1600 L ’69 s. Oulusta löytyy huippuhienosti pidetty yksilö. 20 Ford Capri 1600 L ’69 Fordin eurooppalainen vastine Mustangille oli sulavalinjainen Capri. 14 Toyota Corolla Super ’80 s. 86 Tuleva klassikko. Lahden Messukeskuksen halleissa riitti nähtävää myös takavuosien kilpureista kiinnostuneille. Vilkaistaan lähemmin hienoa Skyline-yksilöä ja merkin historian vaiheita. 34 Mercedes-Benz 300 GD ’84 Keltaisen maastoauton taival alkoi tarinoiden mukaan seitsemänpaikkaisena koulutaksina. Tutustutaan muutamiin Giugiaron suunnittelemiin erikoisuuksiin. s. Skylinen kohdalla mallinimi jäi elämään senkin jälkeen kun yhtiö sulautui Datsuniin. 56 Ammattikatsoja muistelee AJONEUVOT 14 Toyota Corolla Super ’80 Suositusta 80-luvun alun perheautosta tuli supersuosittu kortteliralliauto. Niin teki myös lahtelainen Hovin pariskunta. 26 PMC Skyline ’66 Japanilaisen Prince Motor Companyn tuotteet ovat nykyisin harvinaisia. Tässä numerossa 4 1/2019 s. Jani Ussan tallista sellainen löytyy vieläpä muutaman uutena asennetun erikoisvarusteen kera. 34 Mercedes-Benz G ’84 s. 44 Opel Kadett GSi ’88 Munamallisen Kadettin viisiovista vauhtimallia 16-venttiilisellä koneella tuskin montaa aikanaan myytiin. ARTIKKELIT 50 Muodollisesti pätevä Yksi 1900-luvun jälkipuoliskon menestyksekkäimpiä autosuunnittelijoita on eittämättä Giorgetto Giugiaro. 44 Opel Kadett GSi ’88 s. Sellainen löysi tiensä monen autointoilijan talliin, mutta moni osti Caprin puhtaasti tyyliseikkojen perusteella. Siitä matka jatkui monien vaiheiden jälkeen metsäpolkuja koluamaan, kunnes se lopulta palautettiin ryhdikkääseen alkuperäisasuun. TAPAHTUMAT 60 Hanaa Expo, Lahti Moottoriurheiluväki sai vihdoinkin pitkään toivommansa tapahtuman
84 Klassikkomarkkinat Eikö tallissa lymyävä projekti etene. 76 Joulupukin kelkat Napapiiriltä löytyy joulupukin paja ja pajon muuta ihmeellistä. 70 Viron moottoriurheilumuseo s. Tekniikasta kiinnostuneiden kannattaa piipahtaa myös joulupukin moottorikelkkamuseossa. 78 Fotoalbumi 56 Ammattikatsoja muistelee Rallisprint on ollut pitkään suosittu vauhtilaji. Vanhan voimalaitoksen sisätiloissa on huima kokoelma Neuvostoliiton aikaista kilpakalustoa ja aiheeseen liittyvää rekvisiittaa. 70 Viron moottoriurheilumuseo Naapurimaasta löytyy vaikuttava teknisen alan museo. 64 Harrastajan pakeilla Pellinpiirtoja-sarjassa tutustumme Giorgetto Giugiaron luomuksiin.. s. 76 Joulupukin kelkat s. Ammattikatsojamme on päivystänyt penkoilla kameransa kanssa niissäkin kekkereissä. Täältä valmis peli kesää odottelemaan. 78 Fotoalbumi Otoksia menneen vuoden tapahtumista eri puolilta Suomea. 82 Marginaalista Lähitarkastelussa maailmalla huutokaupattu autoharvinaisuus. 60 Hanaa Expo s. 5 s. Miehen tallista löytyy suorastaan metsäauton tasolle patinoituneita laitteita, mutta myös uudenveroisesti entisöityä kalustoa. 86 Tuleva klassikko Toisen sukupolven Mitsubishi Pajero näyttää tuoreelta vaikka sen valmistus päättyi jo 20 vuotta sitten. 64 Harrastajan pakeilla Keuruulainen Jarmo Norontaus on erilainen vanhojen vehkeiden harrastaja. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita ja vanhoja uutisia sekä kuulumisia nostalgisten ajopelien maailmasta. 26 PMC Skyline ’66 s
Markkinoinnissa kosiskeltiin naisväkeä, joskin mainoksissa naiselle tarjottiin paikkaa satulan takaosasta. MP 2019 Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa pääsee ihailemaan prätkämaailman helmiä. Tyylikkäät brittiskootterit V espa aloitti skoottereiden myynnin 1940-luvun puolivälin jälkeen, ja kymmenen vuoden päästä italialaisvalmistaja oli myynyt jo miljoona kauniisti muotoiltua pikku pörisijää. Skootterihistorian ensimmäisiä lehtiä kirjoitettiin kuitenkin jo huomattavasti aikaisemmin. Brittiskootterit kilpailivat muotoilunsa puolesta tasapäisesti italialaistuotteiden kanssa. Toinen moottorivaihtoehto oli 250-kuutioinen kaksipyttyinen nelitahtikone, joka tarjosi taloudellisuuden ohella hauskat pakoäänet. Naisellisesti nimetty Triumph Tigress sekä BSA Sunbeam olivat käytännössä keskenään samanlaiset, suurimmat erot löytyivät tuotemerkintöjen ohella värityksistä. BSA sekä samaan yhtymään lukeutuva Triumph kiilasivat taistelemaan markkinaosuuksista esittelemällä omat mallinsa lokakuussa 1958. Muotoilun puolesta brittiskootterit olivat kilpailukykyisiä mantereen puolella valmistettujen skoottereiden kanssa. Tilaa on järjestetty myös käytettyjen moottoripyörien kauppapaikalle, jossa viime vuosina on ollut esillä museomiestäkin kiinnostavaa kalustoa. Moni näytteilleasettaja luottaa museovehkeiden vetovoimaan osastollaan. Paikalle kannattaa suunnata, oli kiinnostuksen kohteena sitten uudet tai takavuosien prätkät. 6 1/2019. Muuten täydelliseltä vaikuttaneet kulkupelit kärsivät kuitenkin laatuongelmista, eivätkä toistuvat korjaamokäynnit sopineet skootterikuljettajien helpon ja yksinkertaisen liikkumisen ihanteeseen. Kaksitahtimoottoreiden ystäville tarjolla oli BSA Bantam -moottoripyörän koneesta jalostettu yksisylinterinen 175-kuutioinen pöristin. Legendaaristen tuotemerkkien alla valmistettiin hempeämpääkin kalustoa. Tuttuun tapaan uusien pyörien ohella esillä on runsaasti kalustoa takavuosilta. MP 2019 järjestetään 1.–3.2. Moottorin ja voimansiirron osalta valmistajalla riitti osaamista niin ikään mainiosti. 1950-luvulla yksi jos toinenkin valmistaja halusi päästä osalliseksi koko ajan kasvavista skootterimarkkinoista, ja tässä joukossa oli tietysti myös englantilaisia moottoripyörävalmistajia. Esimerkiksi All British Engine Company valmisti Unibus-skoottereita jo vuonna 1920. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Nimet BSA ja Triumph tuovat ensimmäisenä mieleen miehekkäät ja matalalla nuotilla paukkuvat moottoripyörät. Skootterimallien esittely ei sujunut ilman vastarintaa, sillä osa tehtaan väestä piti hanketta liian suurena riskinä miehekkään imagon ansainneille tuotemerkeille. Oma osionsa on varattu vanhoille kilpalaitteille, ja Petrol Circus -teemaosastolla on esillä sata rakennettua kaksipyöräistä
Kovimmin merkkipaalun saavuttamisesta kamppailivat ranskalainen aristokraatti Gaston de Chasseloup-Laubat ja maanmiehensä Charles Jeantaud sekä belgialainen kumitehtailija Camille Jenatzy. TALVIAUTOKEKKERIT Volvo-kerhon väki käynnistelee lämpimät ja pohjolan talviolosuhteisiin suunnitellut harrasteautonsa ja suuntaavat kohti Kangasalassa järjestettäviä talvipäiviään. päivänä yllettyään yli 90 kilometrin tuntivauhtiin. Välillä pysähdyttiin tuulettamaan leveitä lahkeita, eikä taustamusiikkia soitettu kannettavasta radiosta vaan sitä rämpytettiin omin voimin. Amerikkalaisten autojen harrastamiseen ja kiihdytysautoiluun keskittynyt Finnish Hot Rod Association aloitti toimintansa vuonna 1972. Tapahtumapaikka on jälleen Autoja tiemuseo Mobilian piha-alue, ja päivämääräksi on merkattu 26.1. Itäautoja oli käytössä niin Postilla, puolustusvoimilla, tullilla kuin poliisillakin. Muistojen 1970-luvulla kuljettiin itäautolla leirintäalueelle telttailemaan. Automatkailu tuli suosituksi vapaa-ajan lisääntymisen myötä, teltta ym. Näyttely aukeaa yleisölle 15.3. Ennätystehtailu kävi kiivaana 120 vuotta sitten. Ennätys ei montaa päivää ehtinyt vanheta, sillä muutaman päivän päästä Jenatzy täräytti sukkulanmallisella La Jamais Contente -merkkisellä kiiturillaan kilometrin matkan 105 kilometrin keskituntinopeudella. Saavutus ei ollut pelkästään tekninen, sillä tuohon aikaan sekä lääketieteen että uskontojen edustajat pohtivat laajalti niitä mahdollisia sielullisia sekä fyysisiä ongelmia, joita moista vauhtia kiitävät hurjapäät mahtavat joutua kohtaamaan. Politiikka vaikutti valtion ajoneuvojen hankintaan. 7. Leveät lahkeet Mobiliassa Autoja tiemuseo Mobilian kevätkaudella irrotellaan 1970-luvun väreissä ja tunnelmissa. Jeantaud teki uuden maantieautojen nopeusennätyksen maaliskuun 4. 1970-luvun aikana vanhojen ajoneuvojen harrastus lisääntyi ja jo aiemmin perustetun Suomen Automobiili-Historiallinen Klubin lisäksi vuonna 1975 toimintansa aloitti Veteraanimoottoripyöräklubi. Jeantaud ja Jenatzy luottivat keväällä 1899 edelleen sähkömoottorin voimaan. Aiemmin mies oli kirjoittanut nimensä ennätysten kirjoihin sekä höyryettä sähkökäyttöisillä autoillaan. Toki moni yksityishenkilö hankki 1970-luvulla Ladan pelkästään sen edullisen hinnan vuoksi. Näytteillä on myös jenkkiautoja ja -moottoripyöriä. Neuvostoliitossa valmistetuille ajoneuvoille jaettiin omia määrärahoja, ja niiden ostamista pidettiin velvollisuutena. Gaston de Chasseloup-Laubat ajoi lyhyen ajan sisään useita ennätyksiä bensiinikäyttöisellä koneellaan. Leveillä lahkeilla -näyttely tarjoaa aikamatkan 70-luvulle koti-interiööreineen ja tanssilavan parkkipaikkoineen. Kesäkuussa 1975 FHRA järjesti Keimolassa Suomen ensimmäiset kiihdytyskisat, josta on näyttelyssä esillä filmimateriaalia. tarpeelliset tavarat pakattiin katolle ja suunnattiin lähiseutujen lisäksi jopa Ruotsin ja Norjan Lappiin saakka. L eveillä lahkeilla -näyttelyn keskiössä ovat autot ja liikenne 1970-luvulla. Esillä on aikakauden ajoneuvoja Fiat 600:sta Ladaan. SATA RIKKI Sadan kilometrin tuntinopeuden saavuttaminen oli monella autoilun alkuaikojen autonrakentajilla haaveena
Menestystä ei kuitenkaan mainittavammin tullut. • Toinen MTV:n valmistamista valepommeista läpäisi Finnairin turvatarkastuksen. TAKAPENKILTÄ OHJATTAVA Korttelirallia kiertäessä juopuneita takapenkkiläisiä usein harmitti kuljettajan täydellinen hallinta rokkikoneistoon nähden. Neuvostoliitossa askarreltiin tämänkin ajatuksen parissa. Sitten tuli kaukosäädin ja kaikki muuttui. Ulkonäkö ei vedä vertoja italialaiselle kilpailijalle, mutta sille ei varmaan ollut tarvettakaan suunnitelmataloudessa kun elettiin. • Suomeen eksyi muun rahdin mukana 11 kiloa kokaiinia, jonka tulli otti saman tien parempaan talteen. Jos tallin hyllyltä löytyy esimerkiksi tällainen 30 vuotta täyttävä Philipsin nerokas soittopeli, voi sitä alkaa suunnitella museoikään hiipivän harrasteauton soittimeksi. Nyt takapenkiltä käsin saattoi kääntää äänenvoimakkuudensäätimen tappiin, kun nauha sattui sen kovimman Hurriganes-hitin kohdalle. Syntyi Maksi-konseptiauto. Moottori sijaitsi kilpailija Fiat Multiplan tapaan taka-akselin takana pitkittäin ja polttoainesäiliöt tilaa säästävästi takaistuimen alla. Finnair ja ilmailuhallitus vaativat MTV:lle rangaistusta ilmaliikenteen häiritsemisestä. On liukasta, ikkunat pitää raapata ja kaiken lisäksi ohjaamossa on hyytävän kylmä. Vaikka pieni tila-auto on jo määritelmänä hullunkurinen, ovat monet autovalmistajat sellaisia vuosien saatossa värkkäilleet. tammikuuta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAMMIKUU 1989 • Vuoden vaihtuessa Nuijamaan kunta liittyi Lappeenrantaan. 1950-luvulla saksalaisfirma nimeltä Steely GmbH ryhtyi ratkomaan Volkswagen-autojen sisätilojen lämmityksen tehostamista. Siinä on ahtaissa tiloissa etevät liukuovet ja nokkelasti sivuille kääntyvät etuistuimet. Steely Rapid vaati asentajalta jonkin verran vaivannäköä, mutta hitsaamaan ei sentään tarvinnut ryhtyä. 8 1/2019. • Yhdysvallat sai 41. MAKSIAUTO Pieni on kaunista paitsi ehkä tila-autoissa. Nokia-televisioiden valmistus siirrettiin muutosten jälkeen ulkomaille ja Salon Mobiraja Salora-tehtaat yhdistettiin Nokia-puhelintehtaaksi. Steely Rapid korvasi pakoputkiston omat alkuosat pulleilmmilla, hieman kaksitahtimoottorin pakoputkea muistuttavalla rakenteella johon oli lisätty eräänlaisia tappeja. Tämä merkillinen episodi pysäytti kotimaan lentorahtiliikenteen usean päivän ajaksi. • Nokia Oy tiedotti televisiotuotantonsa lopettamisesta Salon tehtaalla. Tällaisen epämukavuuden karsiminen kiinnostaa autoilevaa kansanosaa, ja sitä kautta tietysti myös lisävarusteita valmistavia ja niitä kauppaavia yrityksiä. LISÄÄ LÄMPÖÄ Pakkaskelit ovat autoilijalle riesa. Jaltan komponenttien ympärille pitkälti rakennettu tilaihme näyttää paperilla hyvältä. presidenttinsä kun George Bush vannoi virkavalansa 20. Pohdinnan ja kokeilujen seurauksena syntyi Steely Rapid, VW:n omien lämmönvaihtimien yhteyteen asennettava lisälämmönvaihdin. Ne, ketkä eivät moista toimintaa harrastaneet, tyytyivät yhteen ääneen ihmettelemään miksi ihmeessä autostereoihin tarvitaan kaukosäädintä kun se soitinhan on aina siinä aivan käsien ulottuvissa. Näin pakoputkiston lämpöä lämmityslaitteen ilmaan siirtävää pinta-alaa saatiin kasvatettua merkittävästi. Ajatushan on mitä mainioin, sillä sisältä suuri ja ulkomitoiltaan kompakti auto ratkaisisi monta autoiluun liittyvää ongelmaa
Pieni kaksipaikkainen avoauto houkutti autoihmisiä nuorista opiskelijoista keski-ikään ehtineisiin ja elämänsä vakiinnuttaneisiin entisiin nuoriin. Tällä hetkellä myynnissä on neljäs sukupolvi. Myynti lähti kuitenkin hyvin käyntiin ja soraäänet vaimenivat nopeasti. Japanilaisvalmistaja avasi uusia markkinoita perinteistä brittisporttireseptiä noudattaen. MX-5:n ensimmäinen versio pysyi tuotannossa vuoteen 1997 saakka. Chevrolet Corvetten alkaen-hinta oli liki puoli miljoonaa. Menestystä riitti varsinkin Yhdysvalloissa, jossa 13 000 dollarin hintaisen avosportin myyntiä jarruttivat lähinnä tuotantokapasiteetin rajoitteet. Kymmenen vuotta sitten malli esiteltiin Tuleva klassikko -palstalla (5/2009) ja numerossa 7/2015 kurvailimme Saksasta 999 eurolla hankitulla Mazdalla Nordkappin kautta Nürburgringin moottoriradalle. Vuoden 1990 autohinnastossa MX-5 oli noteerattu 164 900 markan arvoiseksi. Auton olemus ja idea olivat suoraa lainaa vuosikymmenien takaisista brittisporteista, mutta luotettavaksi mielletty japanilainen tekniikka ja valmistustarkkuus loivat mielikuvaa esikuvaansa käyttökelpoisemmasta nautiskelulaitteesta. Mazda-roadster 30 vuotta 9. Jotkut ajattelivat, ettei nykyihminen enää suostuisi ajamaan matalalla ja epämukavalla takavedolla. Kohta ensimmäiset modernit japsiroadsterit ovat jo museoiässä. Auto oli hinnoiteltu kohtuullisesti myös Suomessa. C hicagon autonäyttelyssä keväällä 1989 esitelty Mazda MX-5 ihastutti yleisöä laajalla rintamalla. Epäilijöitäkin oli. Urheiluautorintamalla hinnalla kilpaili lähinnä Reliant Scimitar SS1, jonka vapaastihengittävä versio oli hiukan Mazdaa edullisempi ja turbomalli vastaavasti tyyriimpi. Klassikot-lehdessä MX-5 on esiintynyt laajemmin pariin otteeseen
Lancian osana oli valmistaa hieman ylellisempi auto perheautomaisen Fiatin, urheilullisen Alfan ja kenties hieman toisenlaiselle kohderyhmälle tarkoitetun Saabin vaihtoehdoksi. Sen jälkeen neljä vuotta Rovaniemellä, kunnes siirtyi Pohjanmaalle vuonna 2010. Tällaisia olivat muun muassa täydellinen Alcantara-verhoilu ja 1988 päivityksen jälkeen sisustasta löytyvät ruusupuiset yksityiskohdat. Theman ajo-ominaisuuksia ja sisätiloja kiitettiin, moitteita tuli ajoasennosta sekä mittarinäytöistä, jotka jäivät osaksi ratin kehän taakse piiloon. Mitään isoja vikoja Themassa ei kuitenkaan ollut, ja pohjoisen suolaamattomat tiet yhdessä auton hoidon kanssa palkitsivat siten, ettei Themaa tarvinnut hitsata mistään. heinäkuuta 1991 valmistettu ja kyseisenä syksynä maahantuojalle rekisteröity FAA-749 muutti TM-vertailun jälkeen Ouluun ja oli siellä samalla omistajalla vuoteen 2006 saakka. Maalipinta kasvoi sammalta ja huoltokirja oli vuosien saatossa kadonnut. 1988 tehdystä päivityksestä lähtien neloskoneita sai myös 16-venttiilisinä 144–205 hevosvoiman tehoisina. Samalla PRV V6 -moottori korvattiin Alfa Romeon 3.0 V6:lla. Saab 9000 näki päivänvalon puoli vuotta aiemmin, Fiat Croma 1985 ja Alfa Romeo 164 puolestaan 1987. Themassa oli vakiona varusteita ja materiaaleja, joita sisarmalleihin ei saanut lisävarusteenakaan. Malliston huipulla oli Thema 8.32, jossa oli Ferrarin valmistama V8-moottori edessä poikittain. Lancia-osasto lisäsi Fiatin moottoriin tasapainoakselit. Lancia Thema 2.0 i.e Teksti ja kuvat: Jari Tyyskä 10 1/2019. Thema sai Pininfarinan korittaman farmarin vuonna 1986. Suomessa Thema lanseerattiin vasta 1987, kolme vuotta ensiesittelyn jälkeen, eikä maahan tullut farmarikoria ja moottorivaihtoehdoistakin tarjolla oli ainoastaan bensiinikäyttöiset rivineloset. Muita moottoreita olivat PRV 2.8 V6 sekä 2,5-litrainen diesel. -yksilön. Se merkitsi lisää hevosvoimia kirkollisen äänimaailman ohella. Perusmoottori oli maineekkaan Aurelio Lampredin Fiatille suunnittelema kaksilitrainen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla ja monipisteruiskulla varustettu kone vapaastihengittävänä tai turboahdettuna. Matkamittariin oli kertynyt 441 000 kilometrin lukema. Vastassa olivat Volvo 240, Chevrolet Corsica, Chrysler Saratoga, Honda Accord ja Toyota Camry, testituloksen mukaisessa järjestyksessä lueteltuna. Auton historia sekä ajetut kilometrit oikeuttavat kevyen patinan jättämisen Pertunmaalla liikkuessa vastaan voi tulla TM:n testivoittaja-auto vuosien takaa. Jari Tyyskä pelasti paljon ajetun ja sammalta kasvaneen yksilön takaisin tien päälle. Vuonna 1992 Thema koki jälleen lievän päivityksen. Testiyksilö Yksi 487:stä Suomeen uutena myydyistä Themoista osallistui 1993 TM-vertailutestiin. 1. Jarrut olivat ryhmän tehokkaimmat ja tavaratila suurin. Nyt hieno auto on kunnostettu ja se palvelee harrasteautona Pertunmaalla. Thema-mallit korvasi vuonna 1994 Lancia Kappa. Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vakionopeus Jari Tyyskä löysi vanhan TM-testivoittaja Lancia Thema 2.0 i.e. Testivoittajan paluu L ancia Thema esiteltiin toisena tunnetun Tipo4 yhteistyöprojektin autoista syksyllä 1984. Myöskään moottori ei kaivannut kuin perushuollot. Jari Tyyskän ostaessa auton syksyllä 2017 se oli ollut reilut kaksi vuotta katsastamatta
Jalopuu on aitoa puuta, eikä sitä ole lakattu kiiltäväksi. Sen jälkeen Thema pääsi takaisin tien päälle palvelemaan kesäisenä harrasteautona. Kaikki varoitusvalot toimivat edelleen moitteetta. Auton historia sekä ajetut kilometrit oikeuttivat kevyen patinan jättämisen näkyviin. Aktiivinen alusta osallistuu ajamiseen, vastaa kuljettajan toimiin ja välittää hyvän tuntuman tiehen. Mittaristo on perusmallista puuttuvaa öljynpainemittaria lukuun ottamatta monipuolinen, mutta osa hienouksista jää ratin kehän taakse piiloon. 11. Jarin mukaan luonnehdinta on helppo allekirjoittaa edelleen, neljännesvuosisata myöhemmin. Osasyynä ääniin on 18-vuotiaat renkaat, jotka onkin tarkoitus vaihtaa ensi kesäksi. näkyviin tässä yksilössä, mutta pisteosia uusittiin listoista valoumpioihin ja keskikonsolista alkuperäisiin vanteisiin. Sukunäkö on ilmeinen. Tietä katsotaan hieman eri kulmasta kuin muissa autoissa. Joskus kiitettävän suuntavakavuuden omaavat autot eivät loista mutkaisilla osuuksilla, mutta Thema taipuu kaarteisiinkin hyvin. Giugiaro piirsi Theman lisäksi niin Saab 9000:n kuin Fiat Cromankin. Vanha Lancia Thema etenee moottoritietä nopeudesta riippumatta junamaisen vakaasti, mutta silti tunnokkaasti. Sisätilat ovat hyvin viihtyisät ja ylelliset käsinojineen ja monipuolisine varusteineen. Thema on myös hyvin viimeistely auto, sisusta ei kitise tai natise edelleenkään, mutta muutoin melua voisi olla vähemmänkin. Ohjaus reagoi nopeasti ja tarkasti eikä vetele missään olosuhteissa. Toki uutena autossa olleet takaovien Lancia-tarrat tekivät myös paluun. Ilo ajaa Theman ajoasento on, kuten testissä mainittiin, hieman etukeno, mutta omistajan mukaan siihen tottuu. Tekniikan Maailma tiivisti ajettavuutta muun muassa seuraavasti: Lanciassa tuntee itsensä taitavaksi kuljettajaksi. Auton suunnassa pitäminen on helppoa, edes tuuli ei muuta sen kulkua, väistö on kuin lasten leikkiä. Katsastusmies antoi hyväksytty-leiman kesäkuun viimeisellä viikolla, kun päästöt asettuivat kohdalleen uuden lambda-anturin asennuksen jälkeen. Tuntuu, että auto jopa itse seuraa tien loivia pitkiä mutkia
Työkalulla voi muokata 1,5 mm. www.brittiosa.com 12 1/2019. Koneen laaja runko mahdollistaa työskentelyn 120 cm leveyteen. W110, W111, W112 ja W 123 -mallien kattoluukkujen liukurullat. kaiutinpuhelin vastaa/hylkää-toiminnolla, musiikin suoratoisto tablettitietokoneelta, kannettavalta tietokoneelta tai matkapuhelimesta, äänenvoimakkuuden ja kappaleiden säätö suoraan kaiuttimesta sekä lataus USB-johdolla. Runko kiinnitetään tukevaan työpöytään tai erilliselle jalustalle, joka muuttaa työkalun poljinkäyttöiseksi vapauttaen molemmat kädet. autopeltiä ja alumiinilevyä. KIILTOA JA SUOJAA Prescon Ma-Fra LaboCosmetica -tuotesarjaan on lisätty nanokomposiittipinnoite Cupìdo sekä pinnoitteen pohjustusaine Vènere. Näihin kuuluvat mm. Suomessa kyseisen mallin osien kysyntä saattaa olla hiljaista, mutta löytyy tarjonnasta jotain tavallisen ihmisen ulottuvilla oleviin malleihinkin. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle KLASSIKOT KOHTAAVAT TULEVAISUUDEN Mercedes-Benz on hyödyntänyt 3D-tulostusta klassikkomalliensa varaosatarjonnassa vuodesta 2016 lähtien. Laitteessa on 4 x linjalähdöt sekä AUX-sisääntulo. Ominaisuuksista löytyvät mm. Cupìdoa voidaan käyttää yksistäänkin, mutta pohjustamalla pinta ensin Vènerellä kiiltoa saa syvennettyä entisestään etenkin tummilla pinnoilla. Cupìdossa yhdistyy carnaubavahan kiilto ja keraamisen pinnoitteen suoja. Tuote on helppo käyttää: suihkuta, levitä, ja pyyhi. Laitteen jäykkä runko mahdollistaa leveän sikkauksen 1,2 mm peltilevyyn tai 1,5 mm alumiinilevyyn. Radioissa on USB-liitäntä ulkoiselle muistille tai puhelimelle. Elite 8” sikkikoneen maksimiainevahvuudet ovat 1,2 mm peltilevyyn, 1,5 mm alumiinilevyyn sekä 0,9 mm ruostumattomaan teräkseen. Pohjuste levitetään joko käsin tai koneella ennen pinnoitteen käyttöä. Hinta 19,50 €. Toimitukseen kuuluu 3/8” ’U’-rullapari jäykisteurien sikkaukseen sekä offset-rullapari taivutukseen ja upotuksiin. Bluetooth-kytkentä on mahdollinen BluKit-lisäosalla. Vaikka kyseinen teknologia on vielä alkutaipaleella ja sen kehitystahti on huimaa, tulee tulostusmenetelmällä valmistettuja osia harrastajien saataville kiihtyvään tahtiin. Laitteessa on 300-wattinen vahvistin. Hinnat alkaen 179,00 €, lisärullat ja tarvikkeet alkaen 26,00 €. www.vintagemotors.fi KAIUTIN TALLIOLOIHIN Koivusen uutuustuotteista löytyy ladattava Bluetooth-kaiutin, jossa on kestävä rakenne ja karbiinihaka kiinnittämistä varten. Osat ovat tilattavissa Mersun Classic Centeristä virallisten jälleenmyyjien kautta. 27” sikkikoneessa on reilu runkosyvyys. Työkalu asennetaan tukevaan ruuvipenkkiin tai erilliselle jalustalle. Näin saadaan aikaiseksi vahva suoja, syvä kiilto, ja jopa neljän kuukauden kesto. Laite on vedenkestävä ja se sopii sekä sisäettä ulkokäyttöön. Marraskuussa Mercedes-Benz tiedotti viimeisimmistä uutuuksista, joista löytyy mm. www.koivunen.fi VIIMEISTELTYYN MOOTTORITILAAN Sytytyspuolan ruostumaton kiinnikesarja antaa entisöidylle konehuoneelle viimeisen silauksen. Toimitukseen kuuluu monikäyttöinen offset-rullapari. Pienin kutistustai venytyssäde noin 75 mm. Kutistaja-venyttäjäpakettiin kuuluu yksi runko, käyttökahva, yksi venytysasetelma sekä yksi kutistusasetelma. www.mve-online.com TYYLIIN SOPIVIA SOITTIMIA Custom Autosoundilta saa moniin klassikkoautoihin mallikohtaisen radion, jonka asennus ei vaadi muokkauksia kojelautaan. www.presco-shop.fi HARRASTAJAN PELTITYÖKALUT Eastwood Elite -sarjan peltityökaluihin kuuluvat teräsrunkoinen kutistaja-venyttäjä 17 cm runkosyvyydellä sekä 8” ja 27” sikkikoneet. 300 SL -mallin osia, kuten alkuperäisen kaltaiset tulpanhatut. Hinnat: Cupìdo 23,00 €/500 ml ja Vénere 21,00 €/250 ml
4. Voiko sika säkissä olla rikki. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. 1. 5. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Uutuuskirjat tilaat kätevästi osoitteesta: www.supermarke t.?. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. 2. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. • Puhelimitse: 03-2251 948 Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. 3. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh
Toyota Corolla ’80 Super-Corolla Suomeen myytiin 80-luvun alussa uutta Toyota Corollaa niin Superkuin Deluxe-varusteversiona. JukkaPekka Haatajan hopeanharmaan Corollan kohdalla Super-mallinimi sattuu kuitenkin maaliinsa auton kuntoa myöten. 14. Jälkimmäisen perässä komeili DX-merkki, kun taasen perusmallin takaluukku sai pärjätä ilman Super-merkintää, joten kansan kielenkäyttöön iskostui käsite DX-Corolla eikä suinkaan Super-Corolla
Tästä huolimatta paino oli pysynyt hyvin kurissa, jopa laskenut toistakymmentä kiloa. Kahdella ja puolella tonnilla sai takaovien lisäksi muun muassa monipuolisemman mittariston, tihkutoiminnon pyyhkimiin, tehokkaamman lämmityslaitteen puhaltimen, kannellisen hansikaslokeron, ovien kyynärnojat sekä koristelistoja. KE70-Corolla saapui maahamme kolmena koriversiona: kaksija neliovisena sedanina, kolmeja viisiovisena farmarina sekä kolmiluukkuisena Coupéversiona. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 15. Odotukset KE30-sukupolven korvanneen KE70:n suhteen olivat kovat, sillä vuodesta -66 Toyotan syömähampaisiin lukeutuneet Corolla-mallistot olivat myyneet upeasti. Super-Corolla Oulu K ahdeksankymmentäluvun alussa Toyota päivitti suositun Corolla-mallinsa uuteen. Näin ollen ”DXCorollan” sijaan olisi oikeampaa puhua ”Super-Corollasta”, mutta minkäs teet: kansakunnan katse ja kieli tarttuivat paremman Corolla-mallin takaluukussa komeilevaan DX-tekstiin ja loppu oli suomalaista korttelirallihistoriaa. Voimanlähteen valinta oli helppoa, sillä urheilukoriselle antoi kyytiä 75-hevosvoimainen 1,6-litrainen, mutta muissa mallissa konepellin alla huhki 1,3-litrainen 60 hevosvoimaa tuottava neloskone. Maailmalle oli tehtailta lähtenyt reilussa kymmenessä vuodessa yli seitsemän miljoonaa Corollaa ja Suomeenkin niistä oli saapunut yli 65 000 yksilöä. Vuodelle -80 saapunut uusi Corolla oli edelleen takavetoinen, mutta kantikas kori tarjosi edeltäjäänsä nähden avarammat tilat: malli oli aiempaan nähden kuusi senttiä pidempi ja liki viisi senttiä leveämpi. Helmikuussa -80 Corolla Super maksoi 38 300 markkaa, kun neliovisen DX:n listahinta oli 40 900 markkaa. Super-varusteversion ohjaimiin kannusti se markkinointikeinoista tehokkain hinta. Sedan-malliin päätyvä Corolla-asiakas sai pohtia ottaako autonsa perusvarusteisena Super-versiona vai hieman runsaammin maustettuna Deluxeeli DX-mallina. Ja kuten suomalaisen autoilukulttuurin elävästä perinnöstä hyvin muistetaan, opittiin koko Corolla-sukupolvi tuntemaan meillä päin nimellä DX. Näin siitä huolimatta, että kaksiovista Superversiota myytiin tiettävästi enemmän kuin kaksija neliovisena tarjottua DX-mallia
Erikoiselle taustalle on looginen selitys, joka samalla avaa myös Corollan säilymistä näihin päiviin saakka. Takavetoisen Corollan matkustamotilat nostavat muistoja monelle 80ja 90-luvuilla nuoruusvuosiaan viettäneille. Kesäautona uudesta lähtien KE70-Corolla löysi paikkansa suomalaisautoilijoiden sydämissä välittömästi, sillä vuoden -80 päätteeksi tilastot kertoivat, että rekisteriin oli mennyt 5 193 Corollaa, millä määrällä se oli vuoden kolmanneksi eniten rekisteröity automalli Suomessa niukasti ennen 5 184 yksilön verran rekattua Fiat 127:ää. Vuonna -81 maahamme rekisterötiin 4 793 Corollaa, joista yksi on nykyään Oulun seudulla vaikuttava uudenveroinen ’80 Corolla ja nimenomaan Supereikä DX-versio. Runsaat myyntimäärät pitivät huolen, että kantaa riitti niin perheen käyttötai kakkosautoiksi kuin sittemmin eritoten liikkuviksi nuoDX-malliin nähden Superissa oli muun muassa yksinkertaisempi ratti ja mittaristo, kanneton hanskalokero ja ovissa nojien sijaan pelkät vetolenkit. Corollaa ei hukattu edes silloin, kun omistaja päivitti autokalustoaan tuoreempaan: uusi Opel tuli ajoon, mutta Toyotaa ei annettu vaihdossa. 16 1/2019 Toyota Corolla. Katsastajan silmäterä Alkuvuosinaan Corollalla oli runsaasti saman mallisukupolven edustajia kotimaisessa kesäliikenteessä, mutta uuden vuosituhannen lähestyessä seurana oli yhä harvemmin alkuperäisessä kunnossa säilyneitä mallisisaria. Auton ensimmäinen omistaja oli espanjalaissyntyinen mies, jolla oli sekä Suomen että Espanjan kansalaisuus. Ensiomistaja kuitenkin kaipasi Superista uupuvaa kyynärnojaa ja värkkäsi sellaisen itse. Merkin saavuttama rekisteröintimäärä kertoo samalla sen, että Corollan harteilla oli karkeasti puolet merkin koko menekistä Suomessa. Corollan hankkiminen edeltävänä vuonna ennen sen rekisteröintiä selittyy kertoman mukaan sillä, että ensiomistaja oli halunnut nimenomaan hopeanvärisen Corollan, ja kun sellainen maahantuojalta löytyi, niin se korvamerkittiin vuoden -80 puolella odottamaan myöhempää rekisteröintiä. Auto on ensirekisteröity syyskuun ensimmäisenä päivänä -81, mutta saapunut maahamme vuoden -80 puolella. Kesät omistaja puolisoineen vietti Suomessa ja talvet Espanjassa, minkä seurauksena pariskunnan Toyota ei joutunut maistelemaan suomalaisen talvitiestön suolapitoisuutta. Toisena vuoden -80 rekisteröinneissä olivat Ladan 1200-1600-mallit yhteensä 9 255 yksilöllä ja kärjessä Datsun 100A-120A aivan omilla luvuillaan: pieniä Datsuneja oli kilvitetty peräti 10 426 autoa. Samalla tämä tarkoitti sitä, että Datsun kirjasi ykkössijan myös merkkitilastossa 17 237 rekisteröinnillä, mutta Toyota oli komeasti toinen, kun Korpivaaran toimesta oli maatamme rikastettu 11 030 uudella Toyotalla. Ensirekisteröinnin ajankohta syksyllä -81 saa pohtimaan olisiko auton varsinainen käyttö alkanut vasta keväällä -82, jos kerta omistajan kaamoslamppuna hehkui Espanjan aurinko. Niin tai näin, hopeanharmaa Corolla Super palveli omistajapariskuntaa kesä toisensa jälkeen, ja kun syksy saapui, niin auto ajettiin suojaan odottelemaan seuraavaa ajokautta. Tosin nuorisoautovaiheessa ohjaamon eheä alkuperäiskuosi oli vahvasti jo takanapäin. Sen sijaan Corollaa käytettiin vain kesäisin, jolloin sillä liikuttiin lähinnä pariskunnan Vantaan-asunnon ja kesämökin väliä
Yritys oli kuitenkin tulokseton, joten ensiomistaja laittoi Corollansa julkiseen myyntiin. Auton oli pistänyt merkille myös sen luottokatsastaja, jolle Corollan omistaja toimitti ajokkinsa joka vuosi tarkastettavaksi. Isällä ei ollut myyntiaikeita, mutta heitti mielestään sopivan hinnan, ja sitten kävikin niin että ostaja soitti myöhemmin perään ja tuli katsomaan autoa. Corolla-kyytiä riitti pari vuotta, kunnes valtio kutsui nuorta miestä tutustumaan maanpuolustuksen saloihin. Tämän myötä UNU-914-kilpinen Corolla kiinnitti siisteydellään enenevästi huomioita. risotiloiksi, mutta kuluttava käyttö pudotti rekisteristä Corollan toisensa jälkeen. Katsuri olikin ilmoittanut, että jos Corolla joskus myytäisiin, niin hän olisi ensimmäisenä kiinnostunut autosta. 17. Tämä ei kuitenkaan kauan halajamansa Corollan hankkineelle riittänyt, vaan hän päätti käydä koko auton huolellisesti lävitse. ”Olin -97 armeijassa, ja niihin aikoihin Seppo-isäni rupesi katselemaan tuoreempaa käyttöautoa. Kokoonpanovaiheessa pisteosiksi kelpasivat puhdistetut alkuperäiset, ainoastaan hapettunut takapuskuri jouduttiin korvaamaan uudella alkuperäisosalla. Kerran sitten kävi niin, että eräs mies kysäisi isältä että onko Corolla myynnissä. Auto oli edelleen alle puolitoista sataatuhatta ajettu ja moitteettomassa kunnossa. Kun Corollasta luopumisen aika koitti keväällä -04, piti omistaja puheensa ja koetti tavoittaa katsastajaa. Toyota-perheen elämää Oululainen Jukka-Pekka Haataja lukeutuu siihen entisten nuorten joukkoon, joka 80ja 90-luvulla otti ensiotteita autoiluun Corollan puikoissa. Ensiomistajan huolellinen ylläpito ja uuden omistajan antama kattava läpikäynti huomioiden ei ollut yllätys, että vuoden -06 alussa Corolla siirtyi museoajoneuvoksi kehujen kera. ”Kun sain ajokortin 90-luvun puolivälissä, niin aloitin ajelut perheemme sähkönsinisellä vuoden -80 Corollalla, joka oli hankittu perheeseemme kymmenisen vuotta aiemmin.” Jukka-Pekka muistelee hymyillen erityisesti talviautoilun iloja takavetoista Toyotaa ojien välissä pidätellessä. Sähkönsininen Corolla ei suinkaan ollut perheen ainoa Toyota, vaan niitä on Kansakunnan katse ja kieli tarttuivat paremman Corolla-mallin takaluukussa seisovaan DX-merkkiin ja loppu oli suomalaista korttelirallihistoriaa. Isäkään ei mennyt puheissaan puihin, ja niin Corolla myytiin pois, vaikka äidilläkin tuli oikeasti itku silmään kun mieluinen auto ajoi pois kotipihasta”, tietää Jukka-Pekka kertoa. Ulkoinen olemus kruunattiin Toyota-maahantuojan Corolla-lisävarusteiksi 80-luvun alussa tarjoamilla Centra-kevytmetallivanteilla. Tiettävästi hän purki auton osa osalta alkutekijöihinsä ja kävi läpi ruosteettomana säilyneen auton hitsausja massaussaumat ja teki tarpeen mukaan parannuksia. Sattuman kautta Toyota-merkkiä harrastava katsastusmies huomasi kuitenkin myynti-ilmoituksen, ja niin yhteyksiin päästiin ja Corolla siirtyi toiselle omistajalleen kesäkuussa -04
Sen myötä katse piti kohdistaa muihin aikakauden Toyota-vaihtoehtoihin, ja keväällä -17 esiin nousikin pulssia kohottava vaihtoehto. Jukka-Pekka päätti kuitenkin ottaa yhteyttä myyjään ja tiedustella Toyotan tilannetta. Jukka-Pekan mukaan ollut kaikkiaan liki 30 yksilöä. Siisti olemus jatkuu pellin alla. ”Autolle on oma mekaanikko Oulun Toyotalla, Seppo Mäkelä”, kiittelee Jukka-Pekka vanhempiin Toyota-malleihin innostunutta ammattilaista. ”Myyjä oli aluksi varautunut ja vaitonainen, minkä syyksi selvisi että myynti-ilmoitus oli tuottanut vain epäasiallisesti hoidettuja yhteydenottoja, minkä seurauksena hän oli ottanut auton pois aktiivisesta myynnistä.” Oulusta oltiin kuitenkin asiallisella linjalla liikkeellä, joten Corollasta käynnistettiin myyntineuvottelut. Pohjoisen pikkulamppu Netissä oli museorekisteröidyn ’80-mallisen Corollan myynti-ilmoitus, joka oli kuitenkin jo vanhentunut, toisin sanoen myyjä oli poistanut auton myynnistä. ”Kauppaa käytiinkin sitten kaksi ja puoli kuukautta, minkä päätteeksi ostin auton aprillipäivänä -17.” Huolella autoa laittanut ja ylläpitänyt Kankaanpäässä asunut myyjä ei jäänyt ilman harrastevälineitä, sillä hänen omistukseensa jäi Jukka-Pekan mukaan pari moottoripyörää ja museokatsastettu ’84 Corolla. ”Isällä on ollut toistakymmentä ja itsellänikin kymmenkunta. Ensimmäiset hetket takaveto-Corollan ohjaimissa olivat erityisen tunnelmallisia. Jalo ajatus jäi kuitenkin haaveeksi, sillä selvityksen perusteella kyseinen auto oli vaurioituneena poistettu rekisteristä lopullisesti. ”Peukkuja nousee ylös, ja ei ole tainnut olla sellaista reissua, etteikö pysähtyessä olisi tullut juttuseuraa ikäskaalalla kolmekymppisistä seitsemänkymppisiin”, antaa Jukka-Pekka esimerkin Corolla-kansan syvistä riveistä. Nyt taksiyrittäjänä minulla on ollut taksina aina Toyota.” Tätä taustaa vasten ei ole kohtuuton yllätys, että harrasteautoksi Jukka-Pekka päätti hankkia Toyotan ja mieluusti vielä sen samaisen Corolla-yksilön, jonka perään Tuula-äiti aikoinaan kyynelehti. Tuli nuoruus mieleen ja ne ajat kun oli 80-lätkä takaikkunassa.” Parin yhteisen ajokauden aikana mittariin on tullut muutama sata kilometriä kesässä ilman teknisiä murheita. Pikkulamppuinen Corolla kuitenkin aloitti uuden elämän pohjoisemmassa Suomessa. Auton 1 290-kuutioisesta työntörankokoneesta irrotellaan 60 hevosvoimaa. ”Kyllähän siinä oli nostalgisia tunteita. Jukka-Pekkaa innostaisi nuoruuden aikaisista automalleista vaikkapa Mexico-Escort tai Corolla Sprinter, joten ei ole täysin poissuljettua vaikka SuperCorolla saisi jossain vaiheessa vielä uuden kodin. ”Toyota laatuun voi luottaa”, omistaja hymyilee ja jatkaa. Vuoden -81 päivitys toi keulalle paitsi mustat puskurit ja isommat etuumpiot, myös viisi lisähevosvoimaa. Mitään kiirettä asian kanssa ei kuitenkaan ole, sillä alle 174 000 kilometriä ajettu Corolla tarjoaa takuuvarmoja kesäkilometrejä ja samalla nautintoa niin itselle kuin kanssaihmisillekin. 18 1/2019 Toyota Corolla
05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Toyota Corolla 1.3 Super 2d 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Peukkuja nousee ylös, ja ei ole tainnut olla sellaista reissua, etteikö pysähtyessä olisi tullut juttuseuraa.” Kevättalvella -81 kaksiovinen Super maksoi 40 900 markkaa, kun kaksiovisen DX:n pyynti oli 42 800 ja neliovisen 44 400 markkaa. 07 Mitat Pituus 405, leveys 161, korkeus 140, akseliväli 240 cm. 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0-100 km/h 15 s. Poraus 75, isku 73 mm. Puristussuhde 9,0:1. Tuossa vaiheessa ainoa 1,6-litrainen oli 53 500 maksanut Coupé DX. Teho 60 hv /5600 rpm, vääntö 93 Nm /3600 rpm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. Lattiavalitsin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset alaja ylätukitangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 19. Edessä levyja takana rumpujarrut. Vuodelle -83 tämä 75-heppainen 1 588-kuutioinen moottori ehti tarjolle myös kaksioviseen porrasperään. Iskutilavuus 1290 cm3. Omamassa 850 kg
Ford Capri 1600 L ’69 Vetoava VAUHTIPERÄ Ensimmäisen sukupolven Ford Capri puhutteli urheilullisilla muodoillaan myös suomalaisia. Nykyään automallin estetiikka vastaa nostalgian nälkään, kuten lahtelaisen Miika Hovin tapauksessa. Lahti 20
Capri-malliston avaavia 1,3-litraisella Kent-moottorilla varustettuja 1300-malleja rekisteröitiin 246 yksilöä ja menevyydestä vastanneita V4koneisia 2000-malleja puolestaan 22 autoa huomionarvoisena yksityiskohtana kesäkuun peräti 15:n Capri 2000 -yksilön rypäs. Autotuojien rekisteröintitiedot ynnäämällä saadaan vuoden -69 Capri-sadoksi komea luku, 1 153 ajoneuvoa. Ilmeisesti viranomaisella on ollut vaikeuksia suhtautua 2+2-tyyppisen Caprin henkilökapasiteettiin. Yksi arvaus on, että yhtenäisellä takapenkillä varustetut on rekattu viidelle ja X-varustelun mukana tulleella kahdelle muotoilulla takaistuimella varustetut Caprit ovat saaneet henkilökapasiteetiksi nelosen. syyskuuta paikallisesta Ford-liikkeestä Lappeenrannan Autokeskus Oy:stä. Näistä yksi oli Lappeenrantaan myyty punainen 1600 L, jonka mallitasosta kertova L-kirjain kieli perusvarustelua täydentävistä koristekapseleista ja -listoista, lukittavasta tankinkorkista, puskurien pystykävyistä sekä kromatusta pakoputkenpäästä. 21. Autoiluarkea Lappeenrannassa Suomen 569:n vuonna -69 rekisteröidyn viisipaikkaisen Capri 1600:n rekisteröinneistä viisi suoritettiin syyskuussa silloisessa Kymen läänissä. L-varustelu toi Capriin muun muassa kapselit, puskurikävyt sekä koristelistoja kuten takapyörien edessä olevat ilmanottoaukkoja muistuttuvat ritilät. Samalla kannattaa tosin huomioida, että kyseisenä vuonna kilpiin saatiin kaikkiaan lähes 14 000 britti-Fordia, suurin osa Escortja Cortina-mallistoista. Urheilullinen fastbackmuotoilu vietteli, vaikka vain malliston terävin kärki vastasi kunnolla muotoilun herättämiin odotuksiin suorituskyvystä. Caprin ensimmäistä, vuoden -68 lopulla esiteltyä mallipolvea valmistettiin Länsi-Saksan Kölnissä ja jopa Australiassa ja Etelä-Afrikassa, mutta Suomeen uitetut ensilähdön Caprit olivat brittiläistä tekoa Fordin Halewoodin-tehtailta. Sen jälkeen tahti on rauhoittunut 5 000 Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Vuonna 1969 maahamme rekisteröitiin tilaston mukaan 1 153 IsoBritanniassa valmistettua Ford Capria. GOH-72-rekisterikilpensä coupé-Ford sai kaksi päivää myöhemmin, joten ilmeisesti pari ensimmäistä ajopäivää sujuivat koekilvillä. Eniten on merkitty pelkän 1600-nimikkeen alle, yhteensä 575 Capria, ja näiden lisäksi 310 Capri 1600 GT -mallia, joissa kaksikurkkuinen kaasutin oli antamassa lisähevosvoimia perusmalliin nähden. Ensimmäiselle omistajalleen, sairaanhoitajaoppilas Hyppöselle uutuuttaan kiiltävä Capri luovutettiin 17. A ivan 60-luvun lopulla esitelty Ford Capri houkutti eurooppalaisia autonostajia heti tuoreeltaan eikä mallin hohto ole hävinnyt 50 vuoden aikana mihinkään. Vuoden -69 rekisteröintitilastoon on merkitty rekisteröityjen Caprien mallijakauma varsin tarkkaan, minkä ansiosta pääsee hyvin kartalle millaisia vauhtikorisia Fordeja maahamme oikein tuotiin. Edellisistä määristä on helposti arvattavissa, että ”kentiläisellä” 1,6 litran koneella vauhditetut mallit olivat sitä millä kauppaa varsinaisesti tehtiin. Auton mukana kulkeneesta huoltokirjasta voi tulkita, että kilometrejä on kertynyt kymppitonnin vuositahtia: 35 000 kilometrin huolto on suoritettu heinäkuussa -72 ja 55 000 kilometrin huoltotoimet alkusyksystä -74. Hauskana ilmiönä muutama perus-1600 ja useampi kymmenen GT-versiota on rekisteröity nelipaikkaiseksi suurimman osan Capreista ollessa viisipaikkaisia. Ensimmäiset neljä autoa rekisteröitiin Suomeen helmikuussa -69, minkä jälkeen kilpailukykyisesti hinnoiteltua coupé-Fordia saatiin maahan sangen runsaasti
”Olen tällainen vintage-friikki, jota kiinnostaa vanha muotoilu ja mennyt aika. Verhoilu on tiettävästi alkuperäinen. Caprin avaimet siirtyivät naishenkilölle, joka hänkin asusti Lappeenrannassa. En ole niin sanotusti autoiluihminen, ja autoilu ei ole minulle mikään itseisarvo, mutta vanhoissa autoissa kiinnostaa niiden identiteetti ja erityisesti muotoilu ennen 70-lukua suunnitelluissa autoissa puhuttelevat niiden pyöreät muodot.” Ensimmäisissä omissa autoissa näitä pyöreitä muotoja ainakin riitti. Tällä harrastajalla Capri viivähti yhdeksän vuotta ennen kuin siirtyi suolahtelaiselle harrastajalle kesästä -12 kevääseen -15 asti. ”Kun Iidakin oli antanut ohjeen, että autoa voi vaihtaa muttei vaimoa, niin aloin jälleen tutkia netin harrasteautotarjontaa.” Miikan Capri kuuluu viidelle rekisteröityjen mk1-yksilöiden enemmistöön. Tarina kertoo, että tämän lappeenrantalaismiehen toimesta Capri sai osakseen normaaleja huoltotoimia kattavampaa kunnostusta, mutta esimerkiksi maalipinta ja verhoilu jatkoivat tiettävästi alkuperäisinä. Kaupunkimiljöössä asuvana hän pärjää arjessa ilman varsinaista käyttöautoa, joten kesäaikaan ajossa olevalle vanhalle autolle on varattu toisenlainen rooli. Siitä eteenpäin Capri on päässyt yhä vähemmällä, sillä vihkon sivuun heinäkuussa -84 lisätty merkintä kertoo silloiseksi ajomääräksi reilut 89 000 kilometriä. Uuden vuosituhannen puolella, tarkemmin sanottuna syyskuussa -03 Capri siirtyi seuraavalle, järjestyksessään vasta kolmannelle omistajalleen. kilometriin vuodessa, sillä luottohuoltajana toiminut Lappeenrannan E-huoltamo on painanut 75 000 kilometrin huoltoleiman vasta syyskuussa -78. Punaisen Caprin ensimmäisellä omistajalla auto säilyi lähes 20 vuotta, sillä rekisteriotetietojen perusteella syyskuun ensimmäisenä päivänä -88 auton sai uuden omistajan. Sympaattisena huoltokirjan yksityiskohtana omistajan tittelistä on jossain vaiheessa viivattu oppilas-kohta pois, joten mitä ilmeisimmin sairaanhoitajaopinnotkin vietiin kunnialla loppuun. Miikan autoilufilosofia on kuitenkin tyystin erilainen. ”Ensimmäinen Kupla oli sellainen tonnin peli, jolla ajelin kesän -02. Tällä omistajalle oli selvästi autohistoriallista otetta, sillä hänen aikanaan Capri siirtyi museoajoneuvoksi huhtikuussa -95 ja muistona tämän omistajan aktiivisesta harrastustoiminnasta auton takaikkunoissa on edelleen Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry:n tarrat. Toinen, ’75 Kupla tuli syksyllä 22 1/2019 Ford Capri. Tunnelma edellä Kun kuulee, että lahtelaisen Miika Hovin ensimmäinen oma auto oli ’73-mallinen ja sen jälkeenkin hänellä on ollut vain harrasteikäisiä autoja, saattaa tulkita että kyseessä on kaveri joka haluaa osoittaa että vanhalla autolla pärjää ympäri vuoden
Vaihdokseen kannusti Amazonilla koetut eräänlaiset merkkihetket. Ensimmäinen oli vuodelta -68 ja sen jälkeen museokuntoinen ’65-mallinen. Tykättävän tyylikäs Bittimeri on tunnetusti autoja tulvillaan, eikä verkonkokeminen keväällä -15 jättänyt Miikaa saaliitta. ”Minulla oli peräkkäin kaksi Amazonia. Länsi-Saksassa valmistetuissa Capri-malleissa käytettiin 1,3–1,7-litraisissa versioissa Taunuksesta lainattua V4konetta, mutta britti-Caprien 1300ja 1600-malleissa hyödynnettiin kentiläisiä rivimoottoreita. Siistikuntoinen ja originaalia tunnelmaa henkivä kokonaisuus innosti, joten punainen coupé-Ford lähti Äänekosken seudulta kohti mastokaupunkia. ”Akku oli ok, mutta laturi oli traktorista peräisin. Enemmän pidin jälkimmäisestä, sillä päinvastoin kuin monet muut, niin tykkään enemmän isoilla takavaloilla varustetuista loppupään Kuplista.” Kahden Kuplan jälkeen oli vuorossa pari ikonista ruotsinrautaa. ”Lahdessa Classic Motorshow nostaa aina autokuumetta, ja kun vaimokin on antanut ohjeen että autoa voi vaihtaa muttei vaimoa, niin aloin jälleen tutkia netin autotarjontaa”, viittaa Miika niin ikään vintage-harrasteesta pitävään Iida-puolisoonsa. -03. 23. Aivan saman tien ajokki ei kuitenkaan ollut valmis edessä olleen suven rientoihin. Mielenkiinto kohdistui vain hieman yli 120 000 kilometriä ajettuun museorekisteröityyn ’69 Ford Capriin. Laturi uusittiin, mutta herätevirta sille jäi puuttumaan. Niinpä Capri meinasikin sitten jättää tielle jo kotimatkalla, kun ei oikein halunnut jatkaa matkaan uuden hankinnan kunniaksi nautittujen viineri-kahvien jälkeen.” Kotiin kuitenkin selvittiin ja seuraavalla viikolla selvisi myös syitä virtaongelmiin. ”Olin jo koeajon yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että laittaessa virrat päälle vain öljynpainevalo syttyi mutta latausvalo ei. Lopulta selvisi että latausvalon polttimo oli rikki, mikä samalla esti herätevirran syntymisen.” Seuraavan kuukauden aikana myös Syksyllä -69 Lappeenrantaan rekisteröity punainen Capri 1600 L vaikutti Etelä-Karjalassa aina tämän vuosikymmenen alkupuolelle asti. ”Kun kilometrimittari meni ympäri takaisin nollille, ja autolla oli käyty sen 50-vuotiskahvillakin, niin keväällä -15 myin Amazonin eteenpäin.” Kevätaika on kuitenkin tunnetusti autonhankintaan syyhyttävää aikaa etenkin autoharrastajalle. Amazonien välissä oli ainut nykyauto, Mini Cooper -03, sillä silloin oli opintojen vuoksi tarvetta käyttöautolle.” Jälkimmäisellä Amazonilla Miika ajeli kuusi kesää, mutta sen jälkeen mieli alkoi kaipailla jälleen jotain uutta
Omamassa 960 kg. ”Olen kyllä tykännyt tosi paljon Caprista ja haluaisin pitää sen. Puristussuhde 9,0:1. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, lehtijouset. Poraus 80,98, isku 77,62 mm. Teho 75 hv / 5000 rpm, vääntö 132 Nm / 2500 rpm (SAE). Meille on myös tulossa perheenlisäystä ja pitäisi sen myötä hankkia ympärivuotinen auto”, miettii Miika. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Toisaalta aika paljon sillä on jo tullut ajeltua, joten on käynyt mielessä yhtenä vaihtoehtona myydä se. ”Jos toisesta harrasteautosta pitää luopua, niin sitten se on Capri, sillä Dodgen lavalle on ollut hyötykäyttöä”, hän päättää. Edessä levyja takana rumpujarrut. Lattiavalitsin. Auto saattaa seistä viikon tai kaksi tallissa, mutta sitten tulee helposti ajettua pitkäkin matka esimerkiksi tanssilavalle”, viittaa hän pariskunnan tanssiharrastukseen ja jatkaa. Varsinaista syytä luopumiselle ei ole, mutta tuleva perhearki saattaa tuoda muutoksia tilanteeseen. Alkuhuolien jälkeen Capri on kuitenkin palvellut siinä tarkoituksessa mihin Miika auton hankkikin. bensavuoto vaivasi, sillä kaasuttimesta oli kiihdytyspumpun kalvo kovettunut ja pettänyt. 24 1/2019 Ford Capri. 08 Suorituskyky Huippunopeus 147 km/h, 0-100 km/h 15 s. Tilavuus 1599 cm3. 01 Merkki ja malli Ford Capri 1600 L 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 07 Mitat Pituus 426, leveys 165, korkeus 129, akseliväli 256 cm. 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. ”Aika paljonkin kesäaikaan ajan 30 käyttöpäivän puitteissa. Yhtälössä on elementtinä myös Miikan pari kevättä sitten hankkima harrastepeli, vuoden -76 Dodge Adventurer -pick-up. ”Sellaista huviajoa ei Caprilla tule juurikaan, vaan lähes aina on jokin syy ja määränpää ajamiselle.” Tässä vaiheessa Caprilla on Miikan ja Iidan omistuksessa takana kolme ajokautta
Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi • Puhelimitse: puh. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. 03 2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa
26
Nivala 27. Sen seurauksena PMC-autojen maahamme jättämä muistijälki oli alkujaankin pieni ja haalistui varhain kannan nopeasti harventuessa. PMC Skyline ’66 Prinssi kadonneesta valtakunnasta Prince Motor Companyn autotuotanto tyrehtyi pian sen jälkeen kun merkin maahantuonti oli saatu käyntiin
Edistyksellisyys jatkui kun mallisto täydentyi Gloria 6 -versiolla. 28 1/2019 PMC Skyline. millä se asemoitui hieman yläpuolelle 12 700 markkaa maksanutta Toyota Crownia. Kun PMC-merkin varsinainen maahantuonti polkaistiin käyntiin huhtikuussa -65, päästiin Regon toimitiloissa Helsingin Fredrikinkadulla suunnittelemaan myyntitoimia mukavan tuoreesta mallistosta. Merkkinä PMC sai Suomessa varsin mukavan vastaanoton, ja vuoden -65 aikana rekisteriin saatiin puolentoista sataa autoa. Suomessa PMC Gloria 6:n hinnaksi saatiin 13 920 markkaa, Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine PMC saapui Suomeen Datsunin, Toyotan ja Isuzun vanavedessä. Kesään -65 mennessä Prince-markkinointi oli saatu Suomessa hyvään vauhtiin, ja loppuvuoteen mennessä kilpiin saatiinkin lähes 150 PMC-autoa. Numerolla viitattiin moottorin sylinterimäärään, ja mikäs oli viitatessa, sillä kyseessä kehuttiin olevan Japanin ensimmäinen kannen yläpuolisella nokalla toteutettu kuusipyttyinen sarjatuotantomoottori. Glorian vanavedessä saapui kuitenkin jotain myös pienempää ja etenkin edullisempaa autoa etsivälle. Vertailuksi mainittakoon, että Datsun Bluebirdin pyynti oli samoihin aikoihin 7 985, Ford Cortina 1200:n 8 620, Morris 1100:n 9 880 ja Peugeot 204:n 10 980 markkaa. Japaninraudan hinta jäi reilusti alle kymppitonnin, kesän -65 mainostuksen mukaan 8 590 markkaan, joten Skyline löysi paikkansa Suomen markkinoilta. Autokeskus Oy:n tuoman Datsunin rinnalle liittyivät kaksi vuotta myöhemmin Toyota ja Isuzu ensin mainittu Korpivaara Oy:n hankkeena ja jälkimmäinen Helkama-konserniin kuuluvan Suomen Koneliike Oy:n toimesta. Merkin lippulaiva oli mallivuodelle -63 esitelty Gloria, jonka muotoilu oli Amerikkaa henkivää. Japanilaisrynnäkkö täydentyi samoihin aikoihin vielä neljännellä japanilaismerkillä, kun IFA:n, Trabantin ja Wartburgin maahantuojana touhunnut Oy Rego Ab sai oman edustuksensa. Uusi Skyline oli 4,1-metrinen ja alle tuhatkiloinen suoralinjainen sedan. Mittaakin autolla oli lähes 4,7 metriä, mutta kuitenkin itsekantavaan koriin toteutettuna. Tuotantoon otettiin myös farmariversio sekä sedanista kulkuhaluisempi Skyline GT, mutta tätä pidemmällä akselivälillä ja Glorian kaksilitraisella kuutosella varustettua mallia ei Suomeen tiettävästi saatu. Sen houkutuksiin lukeutui napakat 73 hevosvoimaa antava 1,5-litrainen neloskone, joka kiidätti viittä henkeä parhaimmillaan 140 km/h nopeudella. D atsunin avattua syksyllä -62 pelin japanilaisten henkilöautojen rantautumisessa Suomeen, sai merkki nopeassa tahdissa seuralaisia samalta suunnalta. Vastaus oli syksyllä -63 esitelty Skylinen S50-sukupolvi, joka tunnettiin myös A150-mallikoodilla. Modernia otetta edusti myös PMC:n suosima takapään DeDiontyyppinen erillisripustus, mitä ei unohdettu ottaa esille mallin mainonnassa. Iloa ei kuitenkaan riittänyt kovin kauaa, sillä PMC:n ylle oli noussut nousi tummia pilviä merkin kotikulmilta: suunnitelmia merkin siirtymisestä Nissanin haltuun oli esitetty jo vuonna -65 ja seuraavana vuonna hanke vietiin toSkylinen vuonna -63 tuotantoon tullut S50mallipolvi esiintyi monilla vientimarkkinoilla A150-mallitunnuksella. Kyseessä oli Prince Motor Company eli PMC, josta saatiin ensimmäiset neljä autoa näytteeksi Suomeen jo kesän -64 aikana. Sen sijaan tuontimallina oli Skyline 1500 sentään neliportaisella laatikolla, vaikka tuotannossa oli kolmipykäläinenkin aski
Yli 500 PMC:n laumasta oli kadonnut muutamassa vuodessa yli puolet. teutukseen asti. Tämä oli kuitenkin vasta alkua, sillä kymmenen vuotta myöhemmin, vuoden -86 lopulla autokantatilasto tunsi vain 21 PMC-merkkistä henkilöautoa. Suomeen tuotujen Skyline-yksilöiden pellin alla työskenteli poikkeuksetta 1,5-litrainen neloskone. Koko maan liikennekäytössä olevien ”Prinssien” kanta on kokonaista viisi yksilöä: kolme Gloriaa vuosilta -65 ja -66 sekä kaksi vuoden -66 Skylineä. Näin PMC-perintö sulautui vähin äänin osaksi Nissania. Kodittoman merkin kova kohtalo oli kuitenkin luettavissa kannan romahduksesta. PMC:n tuontivuosien myynti painottui edullisempaan Skylineen, minkä voi tulkita myös vuoden -76 lopun autokantatilastosta: tuolloin rekisterissä oli 28 Gloriaa ja 180 Skylineä. Ja kun mukana oli mallinimen lausumisohjekin, niin kahvipöytäjutustelu uutuudesta onnistui korrektisti. Maahantuoja Regon mukaan PMC Skyline oli hyrisyttävän hieno auto. Tämän perusteella voi laskea että kaikkiaan reilusta 500 Suomeen tuodusta PMC:stä on jäljellä prosentin verran olettaen että viitatun viiden Princen joukossa ei ole jälkituontiyksilöitä. Viisisataa Prinssiä Suomeen ehdittiin 60-luvun jälkimmäisellä puoliskolla myydä puolentuhatta PMC-autoa. Sen perusteella PMC-henkilöautojen määrä on kurjistunut entisestään 80-luvun puolivälistä. Seuraavan vuoden lukema oli vielä 161 autoa, mutta edellä kerrotuista syistä rekisteröinnit ymmärrettävästi putosivat roimasti vuodelle -68: vain 29 autoa. Tätä kirjoitettaessa viranomaisen tuorein ajoneuvokantatilasto oli vuoden 2017 lopulta. 29. Se tuotti mukavasti yli 70 hevosvoimaa, joten Glorian kaksilitraista kuutoskonetta hyödyntävää, yli sataheppaista GT-mallia ei tullut välittömästi ikävä. PMC:n lyhyehkö historia itsenäisenä automerkkinä päättyi fuusioon Nissanin kanssa. Skyline-mallin osalta urakka loppui Nissan-tunnuksin täydennettynä vuoden -67 jälkeen. Ilmeisesti käsiin jäi jonkin verran aiemmin tuotuja yksilöitä, sillä merkkiä ilmestyi rekisteriin muutamia vielä vuoden -69 puolellakin, tosin vain neljä yksilöä. Iso Gloria esittäytyi -67 uudessa, edelleen hyvin jenkkihenkisessä muotoilussa, mutta siitäkin Prince-nimi väistyi Nissanin rinnalta lopullisesti 70-luvun alkuun tultaessa. Vuoden -65 tarkka rekisteröintimäärä oli 146 autoa ja vuonna -66 yllettiin huippumääräksi jäävään 185 PMC:n rekisteröintiin
30 1/2019 PMC Skyline. Harvalukuista PMC-kantaamme edustanut Skyline siirtyi Ilmajoelle, joten pohjalaisesta ilmapiiristä sen ei tarvinnut luopua. Ajoneuvokalustona HeiSkylinen S50-/ A150-sukupolven valmistusohjelmaan kuului myös farmariversio. Sen sijaan se pysyi E-alkuisia kilpiä jakaneessa silloisessa Turun ja Porin läänissä, ja auton uutena ostaneessa Strangin perheessä vuodesta toiseen. Auto museorekisteriin vienyt harrastaja ylläpiti autoa vuoteen 2002, jolloin se siirtyi Merikaartoon; paikka löytyy läheltä Vaasaa, joten länsirannikolta PMC ei joutunut muuttamaan silloinkaan. Heinäkuun 14. Varhaisvuosilta ei auton nykyisellä omistajalla ole tarinaa jaettavaksi, mutta auton patinoitunut mutta ehjä yleiskunto sekä auton mukana säilyneet dokumentit kuten käsikirja ja takuutodistus jonka mukana sympaattinen, ilmeisesti maahantuojan kirjoittama suomennos vihjaavat auton ylläpidon olleen ensiomistajan suunnalta säntillistä. Auto oli ilmeisen ehjässä alkuperäiskunnossa, sillä vielä saman vuoden lopulla se siirtyi museoajoneuvoksi tiiviin luonnehdinnan saattelemana: ”Auto säilynyt kunnossa ja vähän ajettu.” Kunnossa ja vähillä kilometreillä auto jatkoi siitä eteenpäinkin. Skylinen isosisar oli perin jenkkimäinen Gloria, joka tuli Suomessakin tutuksi kuusisylinterisenä Gloria 6 -versiona. Viranomaistiedot vahvistavat pitkäjänteisen omistajuuden, sillä ensimmäisen kerran Skylinen papereihin kirjattiin uusi omistaja vasta syksyllä 1997. Länsirannikon Skyline-säilymä PMC Skylinen nykyisellä omistajalla auto on ollut lokakuusta 2005 lähtien. päivänä vuonna 1966 tiettävästi Pietarsaaren kulmille rekisteröity vaaleanruskea Skyline sai EJJ-6-tunnukset, joissa se onkin viihtynytkin siitä eteenpäin, jo yli 52 vuoden ajan. Tunnuksien pysyminen samana kertoo, että ensimmäisinä vuosina auto ei vaihtanut lääniä, sillä sellainen olisi samalla pakottanut tunnuksien vaihtoon. Reilusta 500 Suomeen tuodusta PMC:stä on liikennekelpoisina jäljellä prosentin verran. Sen sijaan on huomattavasti varmempaa, että Nivalassa Heikki Aitto-ojan omistuksessa oleva, tilaston perusteella puolet Suomen liikennekäytössä olevasta PMC Skyline -kannasta muodostava ’66 Skyline 1500 kuuluu Regon Suomeen uutena tuomien yksilöiden joukkoon
Lennokasta Packard-tyylistä mainosjargonia hyödyntävä mainos vuodelta -60 on ajalta, jolloin ajoneuvovalmistaja toimi nimellä Fuji Precision Machinery. Fuji Precision Machinery valmisti siis Prince-merkkisiä autoja, kunnes vuonna -61 yrityksen nimeksi vaihtui aina Nissan-fuusioon asti käytetty nimi, Prince Motor Co, Ltd. Tämän vuonna -52 esitellyn autouutuuden takana oli puolestaan Tachikawa. Ensimmäiset Princeautot edustivat neutraalia 50-luvun alun muotoilua. Polttoaineongelman ratkaisuksi muun muassa nimillä Tokyo Electric Cars, Tama Electric Cars ja Tama Cars toiminut yritys esitteli Tama-sähköauton. Japanin antautumisen jälkeen Nakajiman nimeksi vaihtui Fuji Industry samalla kun yritys alkoi etsiä uutta toimialaa rauhanajan yhteiskunnasta. Entisen laajuisessa mittakaavassa yritys ei voinut jatkaa, sillä toiminta jaettiin lukuisiin pienempiin yksiköihin. Molemmilla riitti 1940-luvun alussa kiirettä keisarikunnan sotateollisuuden kysyntään vastatessa. Nakajima tuli tunnetuksi muun muassa Sakaeja Homare-hävittäjämoottoreistaan, kun taasen Tachikawa muistetaan etenkin Hayabusa-hävittäjälentokoneiden runkojen valmistajana. Prince-tuotteisiin lukeutui myös kevyitä hyötyajoneuvoja kuten englanninkielinen mutta jälleenmyyjien perusteella Kaakkois-Aasiaan kohdennettu mainos vuodelta -63 osoittaa. Sodan jälkeen Japanissa kärsittiin pulaa monista raaka-aineista ja yksi näistä oli öljy. Yrityksen nimeksi vaihtui vuonna -52 kruununprinssi Akihitoa kunnioittava Prince Motor Company, mistä poimittiin nimi myös uudelle autolle. Aika ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut kypsä sähköautoilulle, mikä kävi ilmi viimeistään silloin kun öljyä alkoi Japanissa jälleen riittää jalostettavaksi ajoneuvojen polttoaineeksi. SOTAKONEISTA KANSANKULJETTIMIIN Prince-henkilöautoja ja -hyötyajoneuvoja valmistaneen Prince Motor Co., Ltd.:n alkuvaiheet kiertyvät kahteen lentoteollisuudessa toimineeseen japanilaisyritykseen: Nakajima Aircraft Companyyn ja Tachikawa Aircraft Companyyn. Yksi Nakajimasta pilkottu osa oli Fuji Precision Machinery, jonka tuotepaletti oli laaja ompelukoneista ja elokuvaprojektoreista aina dieselmoottoreihin asti. Tämän taustalla oli etenkin Yhdysvaltojen pyrkimys lopettaa japanilainen zaibatsu-perinne eli maan suuret yritysryppäät. Mallinimelläkään ei pahemmin kikkailtu, sillä kuvassa oleva ’54-mallinen oli yksinkertaisesti Prince Sedan. 31. Sähköautohankkeista luovuttiin ja uuteen automalliin poimittiin Fujin valmistama polttomoottori, mainittu 1,5-litrainen bensakone. Prince Motor Company kuitenkin yhdistettiin vuonna -54 sille moottoreita toimittaneeseen Fuji Precision Machineryyn, josta tuli myös yhteenliittymän nimi vuoteen -61 asti. Eräs yrityksen onnistumisista oli vuonna -51 lanseerattu 1,5-litrainen bensiinimoottori, jonka tuottamille 45 hevosvoimalle tuli tarvetta heti seuraavana vuonna uuden japanilaisen auton keulille
Perusmallina Skyline 1500 Sedan, mutta tarjolla oli myös suureen länteen vetoavaa HT-muotoilua, kuvassa 1800 Coupé. PMC:n ja Nissanin Skyline-malleilla ei kuitenkaan lyhyesti ilmaistuna ole muuta yhteistä kuin prinssiltä uudelle isännälle periytynyt nimi: PMC:n Skyline-sukuhaaran kuihduttua Nissan-fuusion myötä, jäi Skyline-tuotenimi Nissanin käsiin eikä uusi isäntä jättänyt menevää nimeä käyttämättä. Nissan Skylinen atleetin maine alkoi kehkeytyä helmikuussa -69, kun innovatiivinen japanilaisvalmistaja pyöräytti liikenteeseen Nissan Skyline 2000GT-R:n ensin neliovisena ja syksystä -70 myös malliston kaksiovisella hardtop-korilla. Tälle ensimmäiselle Skyline GT-R:lle antoi vimmaista kyytiä kaksilitrainen DOHC-neliventtiilikone 160 hevosvoimansa tunnossa mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrotaan, että moottori oli entisten PMC-insinöörien työnäyte. Tässä kohdin kannattaa kiinnittää huomio siihen, että tämä uutuus markkinointiin nimenomaan Nissan-merkkisenä eikä Datsunina kuten valmistajan tuotteet yleisesti tuolloin. Princen aloittama uuden Skylinen tuotekehitys näki maailman vuonna -68 Nissanina. Mallinimi Skyline vie monen ajatukset saman tien Nissanin nopeisiin tai vielä nopeampiin urheilumalleihin, joten mallinimi kohtuullisen säyseän PMC:n kansanmallin yhteydessä saattaa harotuttaa päälaen hiustuppoja. 32 1/2019 PMC Skyline. Siitähän se sitten lähti Nissan Skyline 2000GT-R. Vahva osa Nissan Skyline -saagan kerrontaa ovat alusta lähtien olleet GT-R-mallin näytteet ratakapinoissa. Vuodelle -68 esitelty C10-mallikoodin saanut Nissan Skyline oli 4,3-metrisenä PMCedeltäjää 20 senttiä pidempi, minkä myötä moottoritilaan istutettiin 1,5-litraisen vaihtoehdoksi alkuvaiheessa myös 1,8-litrainen moottori. SKYLINE SE TUNING-NISSAN. Heikin Skylinen ohjaamo verhoiluineen on alkuperäinen, tunnelmallisesti patinoitunut sellainen. Auto on vain 1,5 metriä leveä, mikä havainnollistuu lähes toisissaan kiinni olevista etuistuimista
Käytettävyydestä tämä ei kuitenkaan ole jäänyt kiinni, vaan pikemminkin ajanpuutteesta. ”Minulla oli veljeni kanssa pro33. Kyselin isältäkin tietääkö hän merkistä ja onko kiinnostusta. Tilavuus 1484 cm3. Heikki kertoo auton olleen liikkeellä joka kesä, mutta ajomäärien jääneen vähäiseksi. Hänen Kyöstiisäänsä ovat palvelleet käyttöautoina lähinnä Japanin autoteollisuuden tuotteet, mikä epäsuoraan johti myös PMC:n rantautumiseen kotipihalle Nivalaan. jektina ’83-mallinen Datsun Cabstar -lava-auto, joka kunnostuksen jälkeen laitettiin nettiin myyntiin”, Heikki taustoittaa. Takaveto. Kerran oli isompi Gloria-malli myynnissä mutta ei tullut silloin sijoitettua”, kertoo yksi Suomen harvoista PMC:n omistajista. ”Vaihdossa tarjottu PMC Skyline oli autona minulle aivan outo. Kun kauppoihin oli päästy, pääsivät Aitto-ojat tutkimaan tarkemmin mitä ihmettä tuli oikein hankittua. Näin kävi tässäkin tapauksessa, mutta poikkeuksellisen erikoinen sellainen. Suurimpana toimena auto maalattiin muutama vuosi sitten uudelleen mahdollisimman alkuperäisellä värisävyllä. Paino 960 kg. 07 Mitat Pituus 410, leveys 150, korkeus 144, akseliväli 239 cm. Kuten moni autoaan netin syövereissä kaupitellut tietää, suorien ostotarjousten sijaan tuppaa useimmiten satelemaan ehdotuksia erilaisista vaihtokaupoista. Hän sanoi että vaihdetaan, meillä kun on pidetty japanilaisia luottokamppeina”, Heikki naurahtaa. Skylinen rinnalle istuisi Gloria-mallikin, jos sopiva sellainen osuisi kohdalle. Poraus 75, isku 84 mm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 73 hv / 4800 rpm, vääntö 118 Nm / 3600 rpm (SAE). Skylinen käsikirja on englanniksi, mutta ensiomistajia jeesattiin suomennetulla takuudokumentilla. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h Heikille ennalta tuntematon PMC-merkki on tullut reilun kymmenen omistusvuoden aikana tutuksi. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 01 Merkki ja malli PMC Skyline 1500 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset. ”Ajamalla se haettiin mutta jonkin verran piti kotona sitten laitella jarruja ja pakoputkea lähinnä.” Kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana Skyline on pyritty pitämään sellaisena kuin se on tähänkin asti ollut: alkuperäiskuntoisena säilymänä. Tilaa sitaatille muutaman rivin verran. ”Ajoltaanhan tämä on ihan automainen, mutta huomaa että auto on tehty pienille ihmisille; penkki saa olla takimmaisessa asennossa.” Monen harrasteautomallin kanssa pääsee tai joutuu kuuntelemaan kanssaihmisten muisteloita automalliin liittyen, mutta Prince on eri maata. Puristussuhde 8,3:1. ”En ole ikinä nähnyt toista PMC:tä harrasteajoissa. Edessä ja takana rumpujarrut. ”Muistan vain yhden kerran, että eräs mies tuli kertomaan että hänellä oli tällainen ja oli kuulemma kovakulkuinen auto.” Samalla tavoin auton mallisisarta ei samalle tontille hevillä satu. Corem dolorpero dolor sequatu eraesecte faccum venisissi. killä on ollut sanojensa mukaan sekalaista autokuntaa, harrastepeleinä muun muassa ’74 VW Kupla ja ’73 Volvo N88
34. Mercedes-Benz 300 GD ’84 Maaston kautta Juha Peltosen pitkä G-Mercedes ehti osoittaa kyvykkyytensä tiettömillä taipaleilla, mutta valmistuneen käyttöentisöinnin jälkeen maastoajokoitokset ovat nyt takanapäin
Heinola 35
Kerran sitten olin menossa hitsauttamaan erikoisempia jutTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Auton papereissa on merkintä mahdollisuudesta seitsemälle rekisteröintiin, ja huhun mukaan auto olisikin ollut alkuvuosinaan koulutaksina Keski-Suomessa. Sanoin kuitenkin että eihän me voida hinausautostamme luopua. 36 1/2019 Mercedes-Benz 300 GD. Menetettyjä maastureita Vehnänkeltaisen G-Mersun tarina on syytä aloittaa hieman kauempaa Land Roverin puikoista 80-luvulta. Sitten ehti olla W111-mallinen 250 SE Coupé -67 ja myöhemmin W116-koppainen 350 SE sekä W123Mersuja”, hän listaa. Kun ensimmäisen oman auton hankinta tuli ajankohtaiseksi vuoden -80 kieppeillä, oli merkkivalinta selvä. ”Meillä tuli joskus -84 firmalle ’75 Land Rover Series III. Tähtikeulaisten ajokkien käyttäjäksi mies päätyi nuoruusvuosien vaikutteiden kautta, ja valittu linja on pitänyt autohankinnoissa myöhemmälläkin iällä. Isänsä Seppo Peltosen vuonna -71 perustamaa autohuoltoa vetävä Juha kertoo, että museoajoneuvoksi rekisteröityä autoa hänellä ei toistaiseksi ole ollut, vaikka autoja on ehtinyt vuosien mittaan kulkea omistuksessa 30–40 yksilöä. Seuraava autoni oli niin ikään 220 S mutta vuodelta -65. ”Oli meillä aikanaan muun muassa Volkkaria ja Angliaa, mutta siinä vaiheessa kun sain ajokortin, tuli ajeltua isälläni silloin olleella ’64-mallisella 190 D:llä”, kertoo Juha. H einolalaisen Juha Peltosen autovalinta on liki poikkeuksetta kohdistunut MercedesBenziin. ”Se oli siipimalli vuodelta -60, 220 S. Muutama autoista on kuitenkin ollut vahvasti harrastehenkinen, vaikka onkin palvellut omistajaansa myös käyttöauton roolissa. Osuva esimerkki on Juhan -84 MercedesBenz 300 GD, jonka käyttöentisöinnin hän sai pitkän rupeaman jälkeen valmiiksi vuoden -17 lopulla. Ajokilometrejä sille tuli vain tuhannen kilometriä vuodessa, mutta auto palveli meitä vuosikausia. Yksi tuttu opettaja sitten kiinnostui autosta ja pyysi usein josko voisi ostaa sen
”Kun yhtenä helmikuun -02 varhaisena maanantaiaamuna olin lähdössä töihin, niin parkkipaikalla oli G:n tilalla vain tyhjä reikä. Sanoin hänelle että tarvitsen vähän miettimisaikaa, mutta niin sitten päädyin luopumaan autosta tämän ’kiristyksen’ edessä”, hän hymähtää. Luotto-Lantikasta luopuminen tapahtui 90-luvun lopulla, minkä jälkeen Juha alkoi katsella tilalle uutta käytännöllistä maasturia. ”G-maasturi alkoi kiinnostaa ja kävin sellaisia sitten ajelemassa. 37. tuja koululle, missä tämä opettaja sanoi että joo, voidaan kyllä tehdä, mutta mitään ei tapahdu jos et myy Land Roveria. Kai se oli jokin tilauskeikka, autosta ei jäänyt jälkeäkään, ainoastaan rekisterikilvet paikallistettiin myöhemmin Lahdesta toiseen autoon kiinnitettynä.” Onneksi autossa oli ollut varkausvakuutus, joten vakuutusyhtiön kanssa käydyn väännön jälkeen taskussa oli jonkinlainen kasJuhan G-Mercedeksen tie nykyiseen kuntoon vaati paljon aikaa ja vaivaa, mutta nyt on tullut aika nauttia työn tuloksista tien päällä. ”Kun yhtenä helmikuun varhaisena maanantaiaamuna olin lähdössä töihin, niin parkkipaikalla oli G:n tilalla vain tyhjä reikä.” Moni kaipasi tuoreeltaan lisäpuhtia maasturi-Mersuun, mutta ahdetut dieselit oli vasta myöhempien vuosien tarjonnassa. Nehän oli melkoisia hirviöitä, kun näillä rahavaroilla koetti hankkia.” Keväällä 2000 tarttui itärajalta haaviin kuitenkin riittävän asiallinen yksilö. Juha on korjannut tilanteen asentamalla pellin alle W123:sta poimitun turbodieselin. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistui lempimerkin tarjontaan, käytännössä 80-luvun alkupuolen G-Mersuihin. Samalla laitatin autoon uudet talvirenkaat.” Pitkään Juha ei kuitenkaan ehtinyt G-kyydistä nauttia. ”Se oli viiden hengen pakettiautoksi rekisteröity ’82-mallinen pitkä 300-malli. ”Lähes kaikki männänrenkaat olivat poikki, minkä seurauksena tein 2001–2002 vaihteessa moottorin uusiksi. Värityksenä sellainen hirvittävä keltainen.” Juhan ostama G vaatii melko pian huomiota muun muassa moottorille, mutta osaavalle urakka ei ollut iso ponnistus
Silloin oli sellainen maastoajotapahtuma kuin Häkävuoren Walloitus. Mielenkiinto kohdistui jälleen maamme niukahkoon G-kantaan. Parin vuoden omistajuuden jälkeen jo uutena laiskaksi parjatun G-Mersun menohalut paranivat, kun Juha vaihtoi autoon ensin viisiportaisen laatikon ja sitten W123-mallista lainatun turboahdetun 125-hevosvoimaisen version kolmelitraisesta viisipyttyisestä dieselistä. ”Aloin katsella seuraavaa, mutta tarjokkaat olivat melkoisia romuja. Piristyneen kulkupuolen myötä Juha löysi maasturilla uuden harrastuksen pariin. Kuva on vuoden 2005 Häkävuoren Walloitus -tapahtumasta, jossa ratin takana Jyrki Uolamo ja omistaja itse apukuljettajan paikalla. Silmään pisti kuitenkin yksi vähän siistimpi, Jyväskylässä päin ollut yksilö.” Kyseinen G-Mercedes oli mitä ilmeisemmin tullut Suomeen jo ennen maastureiden autoverottomuuden päättymistä marraskuun alussa -83, mutta rekisteriin NEL-34-kilpinen pitkä 300 GD oli astunut helmikuussa -84. Siihen kuului muun muassa mäennousua ja jäärataa enemmän sellaista taitoajoa, jossa ei auto särkynyt”, Juha kertoo Hankasalmen Häkärinteillä järjestetystä tapahtumasta. ”Vuonna 2005 tuli paras sijoitus, olimme 31 auton joukossa kuudensia. Maastojen valloitusta Juhan omistukseen vehnänkeltainen G-Mercedes siirtyi huhtikuussa -02. Auto oli vastikään maalattu, mutta päältä näki ettei se kovin hyväpeltinen ollut.” Parempaakaan ei siihen hätään ollut tarjolla, ja kun hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen, niin auto lähti Heinolaan. Suurempia laittamisen kohteita ei välittömästi ollut vuotavaa tankkia lukuun ottamatta, joten Juha pääsi jälleen G:n puikoissa tien päälle. 38 1/2019 Mercedes-Benz 300 GD. ”Minulla syttyi paikallisten kavereiden innoittamana kiinnostus maastoajeluun. Mukana oltiin vielä 2007, jolloin olin kuljettaja samoin kuin ensimmäisellä osallistumiskerralla.” Auton maastokyky tuli todistetuksi maastoajotapahtumissa. ”Auton kerrottiin palvelleen Keski-Suomessa seitsemän hengen koulutaksina, henkilömäärästä on maininta otteessa edelleen. Ohjaamon elementit ovat konstailemattomia ja tarkoituksenmukaisia. Ensimmäisen kerran Juha osallistui ajokaverinsa kanssa tapahtumaan vuonna 2003. Vielä silloin ei mainittavampaa tulosta syntynyt, mutta tulevina vuosina sijoitukset kohenivat. Omistajan tekemiin parannuksiin lukeutuu viisiportainen laatikko, kun taasen maastoajossa apukuljettajan parhaisiin kavereihin on G:ssä perinteisesti lukeutunut kojelaudan ”kauhukahva”. sa korvaavan ajokin hankkimiseksi
Kuvasarja Juhan albumista paljastaa vuosina 2011–2017 pala palalta suoritetun kunnostuksen laajuuden. Kun mielenkiinto kohdistui jälleen enenevästi veneisiin, maastoajoharrastus loppui kymmenisen vuotta sitten. Kilpailuissa oppi myös sen että pellit on paljon helpompi saada lommolle kuin oikaista”, hän naurahtaa ja muistelee erityisesti Kalkkisten suunnalla järjestettyä ajosafaria, jossa muutaman kilometrin kivikkoiseen reittiin kului koko päivä. Sen sijaan metsäretket ovat tältä erää takanapäin. ”Olin haalinut etukäteen varaosia sieltä täältä tulevia laittamisia varten. Vuonna -11 otin sitten lokarin pois ja totesin, että no joo, täällähän on kaikenlaista.” Samoihin aikoihin Juha havaitsi takajousien tukien olevan heikossa kunnossa, joten nekin vaatisivat huomiota, kuten myös oikea takakulma. Ajotapahtumissa pääsi myös ponnistamaan G-Mercedeksen erinomaisiksi tiedettyjä maasto-ominaisuuksia. Olisi mukavampi kuitenkin jonkun toisen autolla oman kanssa kun joutuu itse korjaamaan kolhut.” Alla pyörivät anastetusta G:stä muistoksi jääneet alumiinivanteet. Puristussuhde 21,0:1. Sitten tajusin että ei hemmetti, tämä ottaa aikaa. ”Apumiehen jalkatiloihin vuoti vettä, mikä alkoi vähitellen harmittaa yhä enemmän. Juhan harrastustoiminta ei ole kohdistunut vain nelipyöräisiin; toisena harrastuksena ovat vanhat puuveneet. Poraus 90,9, isku 92,4 mm. 39. Omamassa 2100 kg. ”Edellinen omistaja kertoi että autolla olisi siihen mennessä ajettu reilut 300 000 kilometriä. ”Sisälokarista löytyi railo mistä vesi oli päässyt. Löysin onneksi kaksi ovea purkamosta Tampereelta, ne olivat jostain Nato-autosta: hiekkaa sisällä ja kuhmuisia mutta ruosteettomia. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, panhardtanko, kierrejouset. Esimerkiksi talvella -07 vaihdoin toisen helman ja takakulman.” Muutama vuosi myöhemmin yhdestä ongelmakohdasta alkanut projekti venähti lopulta niin suuruusluokaltaan kuin kestoltaan ennakoitua laajemmaksi. Uusi lokari olisi maksanut 600 euroa, joten aloin korjailla itse. ”Uusia peltiosia teetin peltifirmalla. Erillinen runkorakenne. Auton nykyistä olemusta katsellessa ei helpolla uskoisi kuinka pitkä ja kuluttava taival autolla on takanaan. Minä olen ajanut noin 180 000 kilometriä, joten kokonaismäärä olisi vähän alle 500 000 kilometriä.” Kuluneena vuonna Juhalla oli pitkästä aikaa mahdollisuus ajella G-Mersullaan niin harrastekuin hyötyajoja. Teho 88 hv /4400 rpm, vääntö 172 Nm /2400 rpm. ”Olen käynyt niin rompetoreilla kuin ajotapahtumissa. ”Tämän erottaa monista muista maastoautoista siitä, että tällä pääsee erittäin pahoihin paikkoihin jumiin, kun on sataprosenttiset lukot. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 300 GD 28 STW 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Viisisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 07 Mitat Pituus 460, leveys 170, korkeus 198, akseliväli 285 cm. Edessä levyja takana rumpujarrut. Se ei kuitenkaan merkinnyt, että G-Mercedestä olisi tullut hukattua. Eräällä tapaa ympyrän sulki, kun Juha laittoi alle alkuperäisiä peltivanteita muhkeammat alumiinivanteet: samat jotka jäivät jäljelle talviaikaan anastetusta G-Mersusta. 05 Alusta Edessä jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, panhard-tanko, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Niinpä piti rakentaa perustukset uudelleen, mutta onneksi sentään sai osia.” Mainittujen kohteiden lisäksi työlistalle lisättiin joukko auton peltiosista, jotka olivat vuosien mittaan saaneet osansa niin osumista kuin korroosiosta. ”Kunnostuksen alkuvaiheessa auto oli rekisterissäkin monta kuukautta, kun ajattelin että eihän tässä kauaa mene. Kori kuntoon Runsaasti tietä ja tässä tapauksessa myös maastoa nähnyt GMercedes oli käyttökunnossa, mutta ajan ja energian järjestyessä laitettavaakin oli aina tiedossa. 06 K ori Umpimallinen, 5-ovinen teräskori. Hauskaa se kyllä oli, tälläkin kun pääsee aika huimista paikoista. Auton kolme muuta luukkua olivat isoja ja hankalia tehdä, mutta nekin korjattiin.” Kunnostus venähti lopulta noin kuuteen vuoteen, mutta kaiken aikaa projektia ei toki viety eteenpäin. 04 Voimansiirto Takaveto, kytkettävä neliveto, etuja takatasauspyörästöt lukittavia, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kaksialueinen jakovaihteisto, lattiavalitsin. Iskutilavuus 2998 cm3. Maastoajot olen unohtanut. Oikea takakulma oli puolestaan saanut osumaa kolarissa ilmeisesti taksiaikoina, minkä jälkeen se oli korjattu huonosti. 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h, 0-100 km/h 26 s. Se on kun työt häiritsee harrastuksia ensin korjaat muiden autoja päivät ettei leipä ihan heti lopu, niin sen jälkeen ei aina ole suurin innostus rassata omia autoja.” Valmista kuitenkin tuli, ja niin marraskuussa -17 alkuperäisellä sävyllä maalattu G-Mercedes palasi rekisteriin. Peltiöiden ohella myös maalaus suoritettiin omin voimin omissa tiloissa
Vain yhden miehen tilauksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka shaahi-tarinaa G-Mersun yhteydessä usein kerrataankin. Liki viidennes Daimler-Benzin osakkeista oli shaahin taskussa, joten idea kuulosti Stuttgartin suunnallakin varteenotettavalta; shaahin armeijan lisäksi asiakkaita laskeskeltiin löytyvän muun muassa Länsi-Saksan armeijan suunnalta. Tilaustuote valmistuu Daimler-Benzin johtaja Joachim Zahn ja Steyr-Daimler-Puchin nokkamies Karl Rabus päättivät laittaa tuumasta touhuksi, joten vuoden -72 loppupuolella insinööri Erich Ledwinkan johtama tiimi päästettiin töihin. Seitsemänkymmentäluvun alussa Mercedes-Benzin merkittäviin osakkeenomistajiin lukeutui Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavi, joka kaipaili tiluksiensa tarkasteluun kunnollista maastoautoa. Daimler oli tiettävästi jo 60-luvun lopulla keskustellut itävaltalaisen Steyr-Daimler-Puch AG:n kanssa mahdollisesta yhteistyöstä, jonka tarkoituksena olisi luoda maastokykyinen mutta samalla maantiekelpoinen ajoneuvo. Suomessa G-Mersun parhaat myyntivuodet koettiin 80-luvun alussa. Näin on tulkittavissa myös Mercedes-Benz G:n syntytarinan osalta. A rvovaltaisilla ihmisillä on mahdollisuus jättää jälkensä historiaan. G niin kuin maastoauto Neljäkymmentä vuotta sitten esitelty Mercedes-Benzin G-malli aloitti urakkansa pelkistettynä maasturina, mutta on muuttunut vähitellen yhä salonkikelpoisimmaksi. Suunnittelussa hyödynnettiin Mercedeksen oma, eritoten Unimog-puolelta kertynyt osaaminen ja itävaltalaisten näytöt Haflingerja Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Daimler AG 40. Toki sellaisia oli markkinoilla, mutta hallitsijaa kiinnosti erityisesti maasturi, jonka keulaa koristaisi tähti
Erillisrunkoinen G-Mersu astui 80-luvun maasturimarkkinoille varsin monipuolisella mallistolla: tarjolla oli kahta eri akseliväliä (2 400 ja 2 850 mm) ja niihin koriversioina umpimallia niin henkilöversiona kuin sivuikkunattomana pakettimallina. Sen sijaan todennäköisemmin siellä mietittiin minkä maiden armeijoille G-vaunua saataisiin markkinoitua. Iranin vallankumous vei shaahilta vallan ja samalla Mercedekseltä 20 000 G-maasturin ennakkotilauksen. Tiettävästi jo tässä vaiheessa oltiin hyvin lähellä ikonisiksi muodostuvia tuotantomallin muotoja. Vähitellen karun työroolin rinnalle on noussut G:n soveltuvuus ylelliseen vapaa-ajan viettoon. Mercedes-Benzin luottomuotoilija Bruco Sacco oli viimeistellyt uuden perheenjäsenen ulkonäön, jolle oli luonteenomaista kantikas muotoilu ja suorat ikkunapinnat. Mercedes-väen helpotukseksi tuote otettiin kuitenkin markkinoilla myönteisesti vastaan ja G alkoi löytää asiakaskuntaansa. Pohtiminen olikin arveltua ankarampaa, sillä ennakkoon suunnitelluille asiakkaille tuoretta G-Mersua ei toimitettu. Huhtikuussa -74 maasto-Mercedeksen suunnitelmat olivat jo hyvässä vauhdissa. Keväällä -73 oli arvioitavana ensimmäinen puumalli ja seuraavalle vuodelle rakentui ajettava prototyyppi. Daimlerin kannalta harmillisesti myös Saksan Liittotasavallan armeija Bundeswehr valitsi pääasialliseksi maasturikseen Volkswagenin edullisemman Iltis-mallin. 41. Kun reitti alkoi muuttua tiettömäksi, oli kytkettävissä paitsi hidas välitys, myös taka-akselin lukko ja aluksi lisävarusteena tarjottu etulukko. G:n olemus oli alkuvaiheessa kokonaisvaltaisen karu, joten tulevaisuudessa odottava mallin luksusja edustusimago ei todennäköisesti tullut mieleen vielä valmistajan pakeillakaan. Kahden eri akselivälin mitat näyttivät olleen jo lukkoonlyödyt, samoin koriversiot olivat hahmollaan, joskin neliovisien avomallien yli vedettiin sittemmin henkselit. Vuodesta -85 eteenpäin voimansiirron kaikki kolme lukkoa tulivat vakiovarusteiksi. Koreilun sijaan mallin tähtäin kun oli konstailemattomassa maastokykyisyydessä unohtamatta kuitenkaan kelvollista ajettavuutta myös maantiellä. Mercedeksen käyttämällä mallikoodistolla tyypiksi merkittiin W460. Karu mutta kyvykäs Yleisellä tiellä G-maasturilla liikuttiin lähtökohtaisesti takavedolla, mutta nelivedon kytkemällä vetoa oli tarjolla tasaisesti eteen ja taakse. G:n olemus on ollut läpi vuosien lähes muuttomaton, mutta alusta alkaen mallistotarjonta oli varsin monipuolinen. Vain lyhyenä mallina tarjottiin lisäksi kangaskattoista, taitettavalla tuulilasilla varustettua versiota. Kun sitten päästiin vuoteen -79, oli Mercedes-Benzillä esitellä ihka uusi maastoautomalli, jota alettiin helmikuussa valmistaa Puchin tehtailla Graz-Thondorfissa. Mallitunnukseksi tuli G, joka viittasi maastoautoa tarkoittavaan saksankieliseen termiin Geländewagen. Pinzgauer-maastoajoneuvojen osalta
Dieselvoimanlähteinä oli 240GD:ssä 2,4-litrainen nelonen (72 hv) ja 300GD:ssä kolmelitrainen viitonen (88 hv). Kaikkiaan tuttua pataa siis merkin henkilömallien puolelta. Veroetu teki G-mallista, ei missään nimessä halpaa, mutta kuitenkin Mercedes-malliston edullisimman vaihtoehdon. Suomessa G-mallin myynti käynnistyi varsinaisesti vuoden -80 puolella ja runsaimmat rekisteröintivuodet osuivat heti alkuun, vuosiin 1981–1983. Samaan aikaan maaliskuussa -83 tuli valinnaisvarusteeksi myös viisiportainen manuaalivaihteisto, jota tosin ei tarjottu 240 GD:n yhteyteen. Saapuessaan vuonna -79 markkinoille, oli 230 G selkeästi hinnaston huokein uusi MercedesBenz Suomessa. Voimanottovaatimuksen ja maasturien verottomuuden taustalla oli varmistaa nelivetoisten maasturien saatavuus puolustusvoimille mahdollisen kansallisen poikkeustilanteen kohdatessa. Tämä oli kuitenkin myrskyä tyynen edellä: 1.11.-83 jälkeen maahantuotuja maastoautoja koski 30 prosentin 42 1/2019 Mercedes-Benz G. Auton korvasi kaksi vuotta myöhemmin lähes identtisesti toteutettu 230 GE. Johannes Paavali II:n näyttäytymisajokin perustana oli ensin 230 G vuodelta -80. Vuoden -80 mittaan rekisteröitiin 33 uutta Mercedes-maasturia. Verottaja vie markkinat Suomeen G-malli saapui Mercedes-maahantuoja Vehon toimesta tuoreeltaan, käytännössä heti kun maastoautojen autoverottomuuden kriteereihin lukeutunut vaatimus mekaanisesta voimanulosotosta oli täytetty. Vaihteistona tarjottiin alkuvaiheessa neliportaista manuaalivaihteistoa edellä mainittuun aluevaihteistoon liitettynä. Bensakoneiden osalta oli syötillä 2,3-litrainen nelonen, ensin 230 G:ssä 90-hevosvoimaisena ja -82 eteenpäin 125-hevosvoimaisena 230 GE -ruiskuversiona. G:n tunnetuimpia tehtäviä on ollut toimiminen paavimobiilina. Huippuversioissa 280 GE ja 300 GD oli alusta alkaen myös ohjaustehostin vakiona, ja koko G-malliston vakiovarusteeksi tehostin tuli 1987. Kun malliston pienimmällä bensiinikoneella varustetun 230 G:n hinnaksi laskettiin vuonna -79 noin 90 000 markkaa, oli merkin henkilöautoissa edullisimpia W123:n 200ja 200 D -mallit, joiden molempien hinta oli 110 000 markan tuntumassa. Keväällä -82 verhoilua päivitettiin, minkä jälkeen TN-pakusta peräisin ollut kaksipuolainen ratti vaihtui S-sarjan nelipuolaiseen, paremmin törmäysvoimia sitovaan versioon. Bensamallien kunkku oli 2,7-litraisella ruiskukuutosella (156 hv) kulkeva 280 GE. Vuonna -81 rekisteröintejä oli jo 95, mutta -82 niitä kertyi 134 ja huippuvuonna -83 peräti 158 yksilöä. Huomattakoon silti, että Toyotan Land Cruiser -maasturia kilvitettiin tuona vuonna hurjat 1 317 yksilöä. Neliportainen automaattivaihteisto tuli tarjolle 280 GEja 300 GD -malleihin keväällä -81, ja kaksi vuotta myöhemmin automaatti tuli myös 230GE:n yhteyteen
Maasturi-Mersun leveimpien siviilivuosien jälkeisinä aikoina Gsarjalaisen arkkikäyttäjäksi muodostui Suomessa puolustusvoimat, jos tosin vielä 80-luvun mittaan armeijan maasturitilauksissa ”luotettiin” useimmiten itätuotteisiin, käytännössä UAZ:iin. Luksushotellien parkkipaikkoja G-sarjalainen alkoi koristaa yhä useammin viimeistään siinä vaiheessa, kun keulalle alettiin kammeta ensin V8ja viimein jopa V12-moottoreita. Pidemmällä akselivälillä varustettu automaattivaihteinen 300 GE kustansi puolestaan huimaavat 725 200 markkaa. Vuoden 2018 aikana G-sarjalainen uusiutui 39 tuotantovuoden jälkeen viimein kokonaisvaltaisesti. autovero, joka kohosi 22.11.-89 ensin 50 prosenttiin ja lopulta 3.5.-93 täyteen autoveroon. Erämaata halkaistiin 280 GE:n voimin. Ilmeisesti perinteiden vuoksi W463-mallikoodin säilyttäneen uuden G-sukupolven merkittävimpinä rakenteellisina eroina entiseen ovat moderni ohjaamoilme sekä kasvaneet akseliväli ja korin leveys. Kummoista ulkonäkömuutosta ei uudistuksessa koettu, mutta valmistaja otti sen sijaan huomioon G:n kasvaneen vapaa-ajan: W461 jatkoi jämerän karulla ammattilaislinjalla, mutta W463 oli runsaampaa varustelua ja mukavuutta arvostaville maksukykyisille asiakkaille toteutettu versio. Myös tuulilasi on nyt aavistuksen kaareva. Veroja sitä myöten hintakehitys näkyi G-sarjan Mersujen rekisteröinneissä. Erämaarallit ovat olleet todellisia koitoksia ajoneuvoille ja kuljettajille, joten voittajatiimit ovat ottaneet tilaisuuden tullen markkina-arvon irti. Loppuina 80-luvun vuosina rekisteröinnit jäivät alle kymmenen tasolle vuotta kohden. Viidennelle vuosikymmenelleen G-Mercedes jatkaa tutussa olemuksessa mutta radikaalisti uudistuneena. Mutta ei G-Mercedeksen ostajalla silti huolta ole: kovasti auto edelleen näyttää samalta kuin neljä vuosikymmentä takaperin. Eivät uudet maasturit tosin olleet enää edullisia muutoinkaan: esimerkiksi halvin pitkä Mitsubishi Pajero maksoi tuolloin 265 000 markkaa. Aikoinaan 1,7 metrin korileveyttä perusteltiin auton soveltuvuudella kapeille alppiteille nyt pitää hakea leveämpiä latuja, sillä korin leveys on noin 1,9 metriä. Täyden autoveron myötä G-mallisto siirtyi Suomessa entistä rajallisemman ostajajoukon harkintaan: loppuvuodesta -93 edullisin malli oli 560 600 markkaa maksava lyhytakselivälinen 230 GE. Vuoden 1983 Paris–Dakar-rallin jälkeen Mercedeksen joukoissa päästiin nostamaan maljoja Jacky Ickxin ja Claude Brasseurin voiton kunniaksi. Uuden ja yhä käytössä olevan W463-mallikoodin saanut MB-ikoni otti uuden sukupolven myötä askeleen kohti mukavuuspainotteisuutta niin sisustuksen, varusteiden ja voimanlähteiden osalta. Poikkeuksena vuosi -89, jolloin maahantuoja juhlisti perustamaansa Veho Erikoisajoneuvot -yksikköä ja siinä sivussa pankkien tuputtamaa halpaa rahaa tuoden maahan 20 yksilön sarjan G-mallin kymmenvuotisjuhlamalleja. 43. Kuvassa vuoden -97 mallistoa. Suomessa näistä kymmenestä lyhyestä manuaalivaihteisesta ja kymmenestä pitkästä automaattimallista vielä muovattiin Grazer-nimeä kantaneita erikoisversioita. Harvojen herkuksi G-Mercedeksen ensimmäinen, W460-sukupolvi jatkoi tuotannossa vuoteen -90, mihin mennessä mallia oli valmistettu noin 75 000 yksilöä. Tähän jatkuvalla nelivedolla toteutettuun W463-malliin tarjottiin valinnaisvarusteena myös ABS-jarruja, mutta maastoajo huomioiden poiskytkettävänä versiona. Armeijan hankkimien ja käyttämien G-Mersujen määrää ei kuitenkaan tohdi edes arvailla, sillä keltakilpisien rekisteröinteihin eivät siviilitilastot yllä jo ihan turvallisuuspoliittisista syistä. Kymmenen tuotantovuoden jälkeen G uudistui vuonna -89. Pitkä umpimalli oli harvemmin siviilikäyttäjän hankintalistalla, mutta erilaisiin etenemiskykyä vaativiin viranomaistehtäviin se oli varteenotettava vaihtoehto
44. Pellin alla lymyää väkevin versio 16-venttiilisestä moottorista. Jani Ussa omistaa vähän ajetun GSi:n, jossa erikoista on vähemmän urheilullinen väritys yhdistettynä viisioviseen koriin. Opel Kadett GSi ’88 Toisenlainen tapaus Opel Kadett GSi oli suosittu pikkusportti jolla ajettiin myös kilpaa hyvällä menestyksellä
Opel Kadett GSi ’88 Tampere 45
46 1/2019 Opel Kadett GSi. H iekanruskea viisiovinen Opel Kadett saapui maahan vuoden 1988 elokuun alkupuolella, ja se rekisteröitiin auton tilanneen helsinkiläisen Jorma Savolaisen nimiin saman kuun lopulla. Alpine huippusoitin löysi tiensä kojelautaan kun auto uutena varusteltiin omistajan mieltymysten mukaiseksi. Rakennuksilla työskennellyttä Savolaista kiinnosti tekniikka ja luonteeltaan hän oli asioihin tarkasti perehtyvä. Suolakylpyjäkään se ei ole välttänyt, sillä huoltokäyntejä on ajoittunut myös talvikuukausille. Autoon on uutena asennettu numeroitu Nardin valmistama Fittipaldi-erikoisohjauspyörä. Kun päätös oli tehty ja hankintaan tarvittavat rahat saatu säästettyä, tilaukseen laitettiin mahdollisimman tehokas ja urheilullinen mutta samalla käytännöllinen kulkuneuvo. Savolainen oli vaimoineen haaveillut tuliterän auton hankinnasta, joten sen varustelussakaan ei tyydytty kakkoslaatuun. Kuinkahan moni on astunut GSi-Kadettin matkustajaksi takaovien kautta. Opel Club Finlandin selvityksen mukaan kesäkuussa 2017 maassamme oli rekisterissä ainoastaan kaksi viisiovista GSi:tä. Opelin omasta lisävarustelistasta autoon poimittiin ohjaustehostin sekä kaksitoiminen kattoluukku, jotka kustansivat yhteensä runsaat 10 000 markkaa. Aikalaiskoeajoissa modernia näyttöä pidettiin vaikeaselkoisena perinteisiin analogisiin mittareihin verrattuna. Näitäkin asioita lienee pohdittu ja harkittu tovi jos toinen, sillä Kadett varustettiin merkkituotteilla heti uutena. Matkataipaleiden viihtyvyyttä lisättiin Alpinen oman aikansa huippusoittimella ja hattuhyllylle puhkaistiin reiät saman valmistajan 6x9”-kolmitiekaiuttimille. Alle laitettiin Bilsteinalusta, kesärenkaat kiedottiin BBS-alumiinivanteille ja alkuperäinen ratti vaihdettiin Nardin valmistamaan numeroituun Fittipaldi-erikoisohjauspyörään. Näin ollen myös autohankinta oli pitkällisen selvitystyön ja harkinnan tulos. Viisiovisena GSi on Suomessa harvinaisuus. Seuraavan 16 vuoden aikana tahti hiljentyi entisestään, sillä tänä aikana lukema lisääntyi ainoastaan 27 000 kilometrillä. Vaikka ajoa autolla oli vähänlaisesti, on se katsastettu vuosittain. Niistä toinen oli Janin yksilö ja toinen 8-venttiilinen versio. Kadett GSi:n erikoisuus oli digitaalinen mittaristo. Auton myyjäliike oli Auto-Bil Espoo. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Tilaukseen laitettiin mahdollisimman tehokas ja urheilullinen, mutta samalla käytännöllinen auto. Kaikista herkuista huolimatta Savolainen ajoi autolla varsin säästeliäästi: huoltotietojen mukaan ensimmäisen kymmenen vuoden aikana matkamittariin kertyi runsaat 8 000 kilometriä vuodessa. Auton sisustus on säilynyt erinomaisessa kunnossa kolme vuosikymmentä
Hän halusi, että Kadett päätyy asiantuntevalle omistajalle. Tämä oli ”punakantisella” 16-venttiilisellä moottorilla varustettu Vectran erikoismalli, joka oli ollut saatavana myös nelivetoisena. Mielenkiinto kohdistui kuitenkin hieman tuoreenpaan Opeliin, ja vuonna 1992 mies hankki Autovahinkokeskukselta kolaroidun GSi-Kadettin. Mittarilukema oli 86 000, mutta jälkeenpäin Ussalle selvisi että lukemaa oli kaunisteltu sadan tuhannen kilometrin verran. Jokin sai kaipaamaan autoa jälkeenpäin takaisin ja soitin kymmenen Savolainen varusteli autoa harkitusti ja toisaalta rahaa säästämättä. Toisaalta Alpinen 6x9-tuumaiset laatuämyrit ovat olleet paikallaan 30 vuotta, joten ne kuuluvat tiukasti auton historiaan ja aikakauden hifiasennustyyliin. ”Meillä oli kotona ajoautoina paljon Opeleita, joten sieltä mielenkiinto ympyrää ja nuolta kohtaan lienee peräisin.” Ensimmäiseksi omaksi autoksi Ussa hankki ennen ajokortti-ikää ’79-mallisen B-Asconan. Jani hieman harmitteli kaiuttimia varten puhkottua hattuhyllyä. Tuttu juttu Jani Ussan autoharrastuksen juuret ovat hyvin tyypilliset. Saman verran lisää markkoja paloi kun mies päätyi piirtämään rastin myös ohjaustehostimen kohtaan. ”Myin auton vuonna -97 Saloon. Vasta nelivuotias auto oli väsyneen oloinen ja vaati peltien oikomisen lisäksi jo ruostepaikkauksiakin. Opeliin on todennäköisesti murtauduttu 1990-luvun alkuvuosina koska autoon on asennettu kauko-ohjattava DEFA-hälytin vuonna 1992. Armeija-aikana Lahdessa Jani lueskeli Keltaista Pörssiä, ja silmiin osui Helsingissä myynnissä ollut Vectra 2000. Miehen ikään ehtinyt Savolainen joutui terveydellisistä syistä luopumaan rakkaaksi muodostuneesta autostaan vuonna 2014. Savolainen oli hyvin tarkka autostaan. Auto ehti olla Savolaisella päivää vaille 26 vuotta. ”Isällä oli Vesilahdella kolarikorjaamo jossa vietin pikkupoikana paljon aikaa hänen apurinaan. Lisävarustelistalta poimittiin kaksitoiminen kattoluukku, joka rokotti kukkaroa 5 275 markallla. Auton ensimmäinen omistaja hankki kuvassa olevat BBS-alumiinivanteet Kadettin ollessa tuliterä. ”Sain GSi:n kunnostettua ja ajoin sillä ajokortin saatuani vuodet 1993–1995”, Jani jatkaa. 47. Kirjallisuus on hävinnyt todennäköisesti murron yhteydessä”, kertoo auton nykyinen omistaja, lempääläläinen Jani Ussa. Tosin taisin aluksi olla enemmän tiellä kuin hyötynä, mutta isä antoi minun melko vapaasti verstaalla touhuta”, Jani muistelee lapsuusaikoja. Auto käytiin iltalomalla hakemassa omiin nimiin ja Ussa ajeli sillä tyytyväisenä seuraavat kaksi vuotta. GSi:n alkuperäiset erikoisvanteet jäivät talvirenkaille ja ne seurasivat auton mukana uudelle omistajalle. ”Käyttöohjekirja ei ole auton alkuperäinen, vaan hiemaan uudempi, sillä siinä ei tunneta ollenkaan katalysaattoritonta 16V GSi:tä. Opelin mukana kulkevassa kirjasessa on lähes joka sivulla hänen tekemiään alleviivauksia sekä käsin kirjoitettuja lisäyksiä ja huomautuksia. Myös huoltokirja on kadonnut, huoltotiedot olen saanut autoa huoltaneesta Metro-Autosta. Siitä piti tulla aihio Manta-korinvaihtoprojektiin
Golfista sai tuolloin myös 16-venttiilisen version joko kolmitai viisiovisena, ja näiden lähtöhinnat olivat 152 500–157 000 markkaa. Auton kyydissä viihtyvät myös pojat Daniel ja Eemil. Pata tuntee koodin 20XE. Niillä kevyehkö auto liikahtaa melkoisen ripeästi. Kokonaisuutenakin auto sai varsin mairittelevan arvosanan, ainoastaan korkeaa hankintahintaa Peltonen piti ostointoa lievästi jarruttavana tekijänä. Vertailun vuoksi kahdeksanventtiilisen GSi:n omistajaksi pääsi 127 400 markalla, joka oli lähempänä kilpailijoiden tasoa. Nämä pirteimmin liikkuvat Kadettit tunsivat lisänimen GSi. Ilmoituksessa mainittiin maltillinen ajomäärä 108 000 kilometriä. 48 1/2019 Opel Kadett GSi. Voimanlähteet olivat aluksi 1,8-litraisia, ja myöhemmin sylinteritilavuus kasvatettiin kahteen litraan. Autolla oli ollut vain yksi omistaja, joka oli huollattanut auton aina Metro-Autossa paitsi ollessaan pois Helsingistä. Näistä esimerkiksi Ford Escort 1,6 RS Turbo maksoi 130 600, Peugeot 309 1.9 GTI kolmiovisena 122 900, Renault 11 Turbo 134 900 ja Volkswagen Golf GTI 132 900 mk. Aivan näin priima kori ei sentään ollut, mutta Savolaisen teettämät ruosteenestokäsittelyt olivat pitäneet koko ikänsä ulkosäilytyksessä olleen auton kohtuullisessa kunnossa. TEHOA JA HINTAA Vuosina 1984–1991 valmistetun E-mallisarjan Kadett tarjosi ostajaehdokkaille järkevien ja arkisten käyttöautojen lisäksi sporttisempiakin versioita. Opel oli jossain vaiheessa ylimaalattu, ja siitä puuttuivat kaikki GSi:lle tyypilliset merkit ja mustaksi värjätyt alueet. Katalysaattori ei ole vielä ahdistamassa Kadettin uloshengitystä, joten potkua löytyy 156 hevosvoiman ja 203 Nm:n verran. Daniel oli mukana kun autoa kuvattiin artikkelia varten Teivon raviradan pysäköintialueella. Vauhdin Maailma maisteli tehokkainta GSi:tä numerossa 7/88. Kalliinpuoleinen 16-venttiilinen GSi olikin: alkaen-hinta vuonna 1988 oli 145 800 markkaa. Auto oli yhä hänellä mutta osiin purettuna. Autoa ei myynyt omistaja vaan hänen tuttavansa. Hevosista kuusi pääsi karkuun kuristuksen myötä ja vääntö laski 196 newtonmetriin. Toisaalta sisustus oli siisti ja ennen kaikkea ehjä”, Jani muistelee ensitapaamista. Jani viimeisteli ulkokuoren tältä osin vastaamaan alkuperäistä. Tämä lienee karkoittanut useammankin autosta kiinnostuneen ostajaehdokkaan matkoihinsa. Jos ruksi tilauslomakkeesta hieman lisukkeita kuten ohjaustehostimen, kipusi hinta 5 275 markkaa ylöspäin. Ensin kaksilitrainen moottori oli perinteinen kahdeksanventtiilinen, mutta vuonna 1988 esiteltiin tehokas tuplanokkainen ja 16-venttiilinen moottori. Tehoa kone tuotti 156 hevosvoimaa ja vääntöä 203 Nm. Hupaisaa tässä oli se, että mies asui vanhassa kansakoulussa ja Vectran osat koria myöten oli koulun sisätiloissa”, Jani nauraa jälleennäkemistä. Varusteista mainittiin autoon uutena hankitut laadukkaat ja nykypäivänä erikoiset lisukkeet sekä tehokkain, ilman tehoja kuristavaa katalysaattoria oleva versio 16-venttiilisestä moottorista. Siinä toimittaja Juha Peltonen ylisti Opelia ihmemoottorien taikomisesta. Tämä katalysaattoriton versio tunsi koodin 20XE. Laakea vääntökäyrä ja kuudellatuhannella kierroksella saavutettava huipputeho ei jättänyt kuljettajaa kylmäksi. Auto oli jossain vaiheessa maalattu uudestaan ammattilaisen toimesta, mutta siitä puuttuivat kaikki teippaukset ja merkit, samaten sivuikkunoiden puitteiden ja takavalojen välin mustat osuudet olivat korinväriset. Viisiovinen Artikkelin auto oli ollut pitkään netissä myynnissä, kun ilmoitus osui Janin silmiin vuonna 2014. vuotta myöhemmin auton ostaneelle henkilölle. Ussa toi osakasan kotitalliin, jossa se odottaa omaa kunnostusvuoroaan. ”Kun näin auton livenä, se oli jollain tavalla epäsiistin näköinen, muistutti paremminkin tavallista perus-Kadettia johon on laitettu GSi:n puskurit. Saman verran kustansi kaksitoiminen kattoluukku. Hitsaamaton auto Kadett ei kuiOpeleita harrastava Jani Ussa hankki vähän ajetun harvinaisuuden alkuperäiseltä omistajalta. ”Katillinen” versio kulki koodinimellä C20XE. Janin autossa majailee tehokkain versio Opelin kaksilitraisesta DOCH-moottorista. Myynti-ilmoituksessa mainittiin auto hitsaamattomaksi yksilöksi jossa ruostetta on lähinnä pyöränkaarissa ja pisteittän hieman muuallakin. Lisäksi vääntöalue oli laaja, sillä 90 prosenttia maksimiväännöstä oli saatavilla kierrosluvuilla 3 100–6 000
01 Merkki ja malli Opel Kadett GSi 16V 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. 08 Suorituskyky Huippunopeus: 220 km/h, kiihtyvyys: 0-100 km/h: 7,6 s, 0-400 m: 15,5 s, 0-1000 m: 28,4 s. Myös kynnyspellit oli vaihdettu ja etupyörän koteloissa oli näkyvissä korjausjälkiä. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, etuveto 05 Alusta Edessä McPherson tuenta, kallistuksenvakain, jäähdytetyt levyjarrut. ”Olen hankkinut autoon jo paljon osia kun niitä vielä saa edullisesti. Iskutilavuus 1998 kuutiosenttiä (86 X 86 mm). Vanhimmasta päästä on yhdellä omistajalla ollut ja alle sata tuhatta ajettu A-Rekord sekä suvussa uudesta asti ollut ’82 D-Kadett, jolla on ajettu vain 49 000 kilometriä. Varsinkin Opel-Classicpartsilta Saksasta löytyy kaikkea mahdollista peltiosista muovihelmoihin kohtuuhinnoilla. 1395, akseliväli 2520 mm, omapaino 1050 kg, polttoainesäiliö 52 l. Myös e-Baysta olen tehnyt hankintoja. Jani kertoo kuitenkin olevansa mieltynyt hieman tuoreempiin Opeleihin, ja nimenomaan kaksilitraisiin punakantisiin 16V-versioihin. Niistä saakin kattavan rivistön sportti-Opeleita: Kadett, Astra, Vectra ja Calibra. Lisäksi minulla on Saksassa eräs tuttu, joka aina Suomeen tullessaan tuo mukanaan osalöytöjä. 1680, kork. Teho: 156 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti: 203 Nm. Myös E-Kadettin tyyppivika, alatukivarsien kiinnityspisteet etulattiassa, korjattiin alkuperäistä vastaaviksi. Kun aikaa tulevaisuudessa jää paremmin tallipuuhasteluihin, niin tavoitteena on kunnostaa kaikki nyt omistuksessa olevat tehoversiot. ”Tulevaisuudessa on tarkoitus laittaa auto korin osalta kerralla kuntoon, mutta ajellaan nyt tällä versiolla, kun ei tämäkään aivan surkea ole”, Jani toteaa vaatimattomasti. Keskityn nyt pääasiassa tähän osienmetsästykseen, sillä tällä hetkellä elämä on sen verran hektistä työja perhe-elämän osalta, että suurempiin kunnostusprojekteihin ei jää aikaa.” Punakantinen kokoelma Harvinaisen Kadett-yksilön ei tarvitse potea yksinäisyyttä, sillä Janilla on Opel poikineen. Elektroninen polttoaineensuihkutus, kärjetön sytytysjärjestelmä. Ussa teki takapuskurin takana olevat sivuposket uusiksi. 3998, lev. Kaiken kukkuraksi Kadetteja ja Vectroja on kaksin kappalein. Takana kierrejouset, tukivarret ja kaksoisvakaintangot, levyjarrut 06 K ori Itsekantava 5-ovinen teräskori, kaksitoiminen kattoluukku 07 Mitat Pit. Kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia, neliventtiilirakenne. 49. tenkaan ollut, sillä tavaratilan toisen sivun verhoilu on osittain sulanut valokaaren lämmöstä
Vuonna 1938 syntynyt italialainen palveli 1960-luvulla Bertonen ja Ghian muotoilustudioita, ja vuodesta -68 lähtien perustamassaan suunnitteluja insinööritalossa Italdesign Giugiarossa aina viime vuosiin asti. Muodollisesti pätevä Yksi 1900-luvun jälkipuoliskon menestyksekkäimpiä autosuunnittelijoita on eittämättä Giorgetto Giugiaro. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autonvalmistajat ja muotoilustudiot 50 1/2019 Pellinpiirtoja. Hänen ansiolistalleen on merkitty esimerkiksi Alfa Romeo Alfasud, Audi 80, BMW M1, DeLorean DMC-12, Fiat Uno ja Croma, Lancia Delta ja Thema, Lotus Esprit, Maserati Merak, Saab 9000, Seat Ibiza, Renault 19 sekä VW Golf vain muutamia mainitaksemme. Tutustutaan muutamiin niistä. Vuosikymmenien aikana mies ehti kynäillä lukemattomia automaailman hittituotteita tai muista syistä autohistorian sivuille jääneitä automalleja. Näiden lisäksi Giugiaro hahmotteli huiman määrän yksittäiskappaleeksi tai piensarjaksi edenneitä prototyyppejä
Ilmeisesti sisäänkulku silti onnistui, sillä itsensä Nuccio Bertonen kerrotaan ajaneen auton keväällä -63 Torinosta Geneven autonäyttelyyn. Tuotantoon tätä jalorotuista italialaista ei päästetty, ja mikä surullisinta, myös uniikki prototyyppi kolaroitiin jo tuoreeltaan Monzan radalla mainoskuvausten yhteydessä. Omintakeisinta antia oli yhtenä kokonaisuutena avautuva ovi-tuulilasi-rakenne. Yksi Giugiaron Bertone-kauden 1960–1965 huomiota herättävimpiä töitä oli vuoden -63 Chevrolet Corvair Testudo. Bertonen nimissä luotu vuoden -64 Alfa Romeo Canguro on hieno osoitus aiheesta. 51. Autocostruzioni Società per Azioni eli ytimikkäämmin ASA käynnisti autotuotantonsa -64 sulavalinjaisella 1000 GT -mallilla, mutta Giugiaron esteettisestä tuesta ei ollut apua, sillä tuotanto ei jatkunut kuin 60-luvun lopulle. Tuotanto-Alfat eivät koskaan ole olleet parkkikentän rumistuksia, mutta mikään ei ole estänyt hakemasta automerkille yhä jalompia muotoja. Moottorina kiukutteli Ferrari-insinöörien kehittämä 1 032-kuutioinen OHC-moottori: nelipyttyinen motti oli luotu palasesta Ferrarin V12 Colombo -moottorilohkoa. Auto jäi seisomaan keulasta pahoin vaurioituneena Bertonen tontille vuosikausiksi, mutta tarinalla on onnellinen loppu: auto palasi tämän vuosituhannen puolella parrasvaloihin alkuperäiseen loistoonsa entisöitynä. Tekniikka oli takatuuppari-Chevyä ilmajäähdytteisine kuutosboxereineen, mutta muotoilu teki irtioton tuotantomalliin
Ja ei Mustang torinolaistunut lainkaan hullummin: eurooppalaisen coupé-korin lisäksi huomio kiinnittyi luukkulamppuihin. Ja hyvältähän Chryslerin 235 hevosvoimaa tuottava 4,5-litrainen V8 kuulosti kauniin auton vauhdittajana, mutta niin vain Torinon autonäyttelyssä -66 esitellyn, pitkälti käsityönä valmistetun sportin tuotanto jäi 52 yksilöön. Fiatin 850-malliin perustuva auto oli saanut mukiinmenevät linjat Giugiarolta, mutta varustelu oli nykynäkökulmasta paikoin arveluttavaa. 52 1/2019 Pellinpiirtoja Giorgetto Giugiaro. Tarina kertoo, että Bertonelta pyydettiin näkemystä suursuosioon nousseesta Ford Mustangista, ja muotoilustudion väestä Giugiaro pääsi huolehtimaan villihevosen jalostamisesta. Näkivätköhän tulevan Audi 100 Coupén suunnittelijatkin tämän Bertone-Mussen. Silloin tällöin miehekkäillä autosuunnittelijoilla on ollut ajatus suunnitella auto erityisesti naisautoilijoille. Vuoden -66 Torinon autonäyttelyssä esitelty Fiat Vanessa oli juuri tällainen. Automaattivaihteisto, luukkumaisesti aukeavat takaikkunat helppoon pikkutavaroiden lastaukseen ja takapenkin integroitu lastenistuin kuulostavat asiallisilta, mutta entäpä kääntyvä etuistuin jotta istuutuminen käy sujuvasti minihameessakin. Paketissa hyödynnettiin muutamien muidenkin kokeilemaa reseptiä: amerikkalaisia lihaksia yhdistettynä italialaiseen muotoiluun. Mainoskuvankin perusteella Ghialta oli 450SS:n muodossa luvassa luksusta
Torinossa -67 näytetty sähkömoottorinen Rowan-kaupunkiauto tunnusteli tulevaa niin muotoilun kuin käyttövoiman suhteen. Suunnittelijan Ghialle tekemiä töitä oli myös vuoden -67 Oldsmobile Thor, joka oli General Motorsin Bill Mitchellin tilaama muotoilututkielma GM:n uudesta isosta etuvetoisesta coupésta. DeTomaso tunnetaan vauhtivaunuistaan, mutta ei aina. 53. Hirvikolariin tällä vuoden -71 luomuksella ei välttämättä haluaisi joutua. Vuoden -70 Torinon autoshow’n unelmaosastoa edusti Volkswagen-Porsche Tapiro, joka perustui teknisesti Porschen 914/6-malliin. Alfa Romeon Alfasudiin perustuneessa Caimano-konseptissa wau-efektiä tai päänpudistelua aiheuttaa massiivinen tuulilasin kanssa aukeava käyntiovi. Koska sivuikkunoita ei ollut, oveen toteutettiin pieni luukku vaikkapa drive in -paikkojen rahaliikennettä varten. Ulkoasussa yhtymäkohtia tuotantomalliin ei kuitenkaan juuri ollut. Huomio kiinnittyy aikansa kiilamuodin ohella neljään lokinsiipioveen, joista jälkimmäiset ovat kuitenkin ovien sijaan ”takakontin” luukkuja
Prototyyppejäkin saatiin aikaiseksi eikä porrasperän ohella farkkuna ja luiskaperänä rakennettu Škoda 720 -konsepti näyttänyt hullummalta. Rajallisista toteuttamismahdollisuuksista huolimatta Škoda hahmotteli 60-luvun lopulla kovasti ajanmukaista keskikokoista mallia. Volkswagen tiedosti Kuplan elon rajallisuuden 70-luvun alussa, minkä vuoksi pyöreille muodoille haettiin korvaajaa. Matala ja nuolimainen Maserati Boomerang oli vuonna -72 ajanmukainen ainakin urheiluauton prototyypiksi. Sosialismin koneistolle ajatus oli kuitenkin liikaa, joten moottorin kokoluokista vihjaavilla 1250ja 1500-mallinimillä tuotantoon haaveiltua etumoottorista takavetomallia ei koskaan päästetty. 54 1/2019 Pellinpiirtoja Giorgetto Giugiaro. Karmannin ja ItalDesignin yhteistyönä vuonna -71 tehty Cheetah-konsepti ei kuitenkaan ennakoinut Golfia, mutta 1600-Kuplan tekniikalle perustunut malli hahmotteli jossain määrin -74 esiteltyä, Giugiaron suunnittelemaa Sciroccoa. Maserati Boran perustalle toteutettu kokeilu taidetaan muistaa silti ulkoasua paremmin omintakeisesta kojelautaratkaisusta, jossa ohjauspyörän keskelle oli sijoitettu mittaristo ja nippu katkaisimia. Kieltämättä käden ulottuvilla, mutta ilman koeajoa emme tohdi ottaa kantaa käyttömukavuuteen
Isot lokinsiipiovet edustivat enemmän huomionhakuisuutta kuin tuotantohaaveita, mutta sinällään malli tunnusteli yleisöreaktioita parin vuoden päästä julkistetun Renault 21:n muotokieleen. Vuoden -83 Geneven autonäyttelyyn Renault toimi muun muassa tämän Gabbiano-konseptin. ItalDesignin nimiin syntyi 90-luvun alussa muun muassa Nazca M12 -konsepti, jolla puhuria lykkäsi Bemarin viisilitrainen V12-moottori. Maailmaan kohdanneet energiakriisit kannustivat liukkaampaan muotoiluun ja sitä myöten parempaan polttoainetalouteen. BMW:n aito urheiluautomalli M1 lukeutui Giugiaron töihin eikä se suinkaan ollut suunittelijan ainoa työ Baijerin suuntaan. Ja mitä tavaratilaan tulee, sen käyttö on teoriassa mahdollista. Elektroniikan kehitys kannusti ilmeisesti elektroniikan käyttöön ainakin ohjauspyörän perusteella. Vuoden -80 Lancia Medusan kehuttiin olevan prototyypin esittelyhetkellä maailman aerodynaamisin auto ilmanvastuskertoimeksi mainittiin 0,263. 55. Hyundai Ponyn sedan-versioon perustuva Coupéhahmotelman tekee mielenkiintoiseksi, että mallissa on jo nähtävissä DeLorean DMC-12:ssa kuuluisuuteen nousevia muotoja
Kotimaan uutispalstalla osui silmiin edellisyönä kotikylässäni raivonnut tulipalo. Pyöräilimme äidin kanssa Lohjan soramontulle, Ylöjärven Soppeenmäen teollisuusalueen kupeeseen katsomaan Paroonin valssina tunnettua kisatapahtumaa. E nsimmäisen kerran pääsin nauttimaan rallisprintin kuhinasta 1980-luvun alkupuolella. Renaultin laittoi rasvausasentoon järjestävän seuran Anssi Koskinen. Uutinen oli melkoinen shokki, ja ehkä tästä johtuen ajatukset Vammalan Kaltsilassa kävin ensimmäisen kerran vuonna 1991. Sprint oli ja on edelleen hyvä keino harjoittaa pääsyä sataprosenttiseen vauhtiin heti lähtölipun noustua – rallissa kun monella on ykköspätkällä vielä ranteet kankeina ja unihiekkaa silmissä. Urjalan sprint huhtikuun lopun kelirikkoisella kylätiellä vuonna 1992. Kilpailu oli perinteinen SM-osakilpailu ja nimi oli vaihtunut maastoajosta rallisprintiksi. Rallia ja sprinttiä Viikonloppu saattoi toisinaan muodostua kahdesta kisatapahtumasta. Tosin lauantain rallikilpailussa piti vältellä huimimpia riskejä, jotta kalusto olisi ehjänä seuraavan päivän kisaan. Tuhopoltto ja bensa-nafta-cocktail Ammattikatsojan uran alkupuolelta on jäänyt muistoihin Urjalan rallisprint keväällä 1992. Sunnuntaina ajettuna se mahdollisti todellisen superviikonlopun alan harrastajalle, joka oli lauantaina osallistunut rallikilpailuun. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 56 1/2019. Monen muun tavoin Urjalan urheiluautoilijoiden Jorma Marjamäki joutui hakemaan PV:stä pakkivaihdetta tässä takaviistovasurissa. Maastoajot ja rallisprint vetivät mukaansa monia rallikuljettajia, olivathan ne oiva keino ylläpitää ajotuntumaa. Tuolloin tosin ei kukaan ollut vielä kuullutkaan mistään rallisprintistä, sillä kyseisen nopeuskilpailulajin nimi oli rehellisesti maastoajo. Tuonaikaisissa maastoajokisoissa nimekkäimpiä ja yleisöä vetävämpiä nimiä olivat muun muassa Timo Virtanen, Hemmo Salonen ja Timo Mäkelä. Tuhopolttaja oli sytyttänyt päiväkodin tuleen ja rakennus oli vaurioitunut pahoin. Lauantai vietettiin luonnollisesti rallin parissa, ja jos virtaa riitti niin sunnuntaina suunnattiin rallisprintin nopeatempoiseen tunnelmaan. Toimin tuolloin kiinteistönhoitajana, ja tämä päiväkoti oli yksi työmaistani. Kisa alkoi vasta puolenpäivän maissa, joten aamulla ehti rauhassa juoda kahvit ja selata päivän lehden
Nykyauton moottorille kyseinen rääkki olisi varmasti kuolinisku, mutta 1960-luvun perua olleelle kaasutinkoneelle hetkellinen ruokavalion muutos taisi olla vain arjen piristys. Kangasalan rallisprint vuonna 1994 ajettiin järven jäälle auratulla radalla. 57. Runsaan kilometrin jälkeen alkoi Express kakoa väärää soppaa, mutta päätimme jatkaa matkaa. Poikkesimme Pasin kanssa heti lähdettyämme tankkaamaan läheiselle huoltamolle. Kaikesta huolimatta itse pääkohde, Urjalan sprint, oli kaikin puolin onnistunut kisareissu. Urjalaan ja takaisin kuitenkin pääsimme, ja seuraava urakka oli ajaa tankki tyhjäksi, jotta ongelma-aineesta pääsi eroon. Baarista metsään Mikäli lauantai ei kulunut rallin parissa eli olin kotinurkissa, iski useasti päälle baarireissu. Kaltsilassa kävin myös vuonna 1993. Tuntemattomaksi jäänyt kuljettaja nojaa ronskisti penkkaan Datsun 1200 Finnillään. Parikymmentä litraa loroteltuani huomasin tankkiin menevän bensiinin sijaan dieseliä. Tämä oli ainoa vaihtoehto, sillä letkua ei tankkiin saanut ujutettua eikä säiliötä raaskinut puhkaista tyhjennystä varten. harhailivat ainakin sprinttireissun alkumetreillä. Tampereen talvisprint vuonna 1994 ajettiin Pirkkalan Säijässä. Itse en tuolloin valtion monopolin tuotteista juurikaan piitannut, mutta kaverit hyödynsivät tämän omaksi edukseen. Nolona kävin maksamassa polttoaineet ja lähdimme matkaan. Mutta kaverit olivat hyviä ja sitkeitä suostuttelijoita. Joskus en olisi millään jaksanut siihen pestiin ryhtyä, varsinkin jos seuraavan päivän ohjelmassa oli autourheilua. Kuuluisa autoja syövä muuntajan mutka ei tuolloin toiminut, mutta joitakin roikkumisia osui kohdalle. Sakean savun ja varsin puhdittoman voimanlähteen kanssa onnuimme eteenpäin seuraavalle tankkauspisteelle, jossa tankkasin oikeaa menovettä tankin piripintaan jotta cocktail hieman laimenisi. Eikä ilmainen sisäänpääsy soittoruokaloihin, kaParikymmentä litraa loroteltuani huomasin tankkiin menevän bensiinin sijaan dieseliä. Tässä kaksi tyylinäytettä kuinka vanhakoppaisilla Escorteilla nojataan penkkaan tieltä suistumatta. Avasin bensakorkin ja Pasi ojensi tankkauspistoolin. Klassikot 4/16 -lehdessä esitelty Leif Tuomelan vanha sotaratsu Turva-Sprintissä Nokian Pinsiössä keväällä 1994. Oma suosikkini 1990-luvun alkupuolella oli porilainen Seppo Hannukainen, joka piti Lada VFTS:llään monia nelivetokuskejakin lähes pilkkanaan. Sain siis toimia ikätovereitteni hovikuskina. Roiskiva mutta silti äärimmäisen nopea ajotyyli oli yleisön mieleen
Mukavia kisoja Sprintit tulivat tutuiksi myös talkoohommien myötä, kun oma autourheiluseura kävi avustamassa naapuriseuroja. Seuraavana vuonna oli perhekin mukana ja vuokrasimme tunturin huipulta oikein kelohuoneiston. Herätyskello soi puoli kahdeksalta. Turva-Sprintissä Jaakko Salonen kaatoi Escortinsa aivan kameramiehen jalkojen juureen. Esimerkiksi Marko Mänty vetäisi huiman pitkän ja korkean hypyn Toyota Corolla Levinillä. Se veteli kapealla asvalttiradalla näyttäviä sladeja Södertäljen sinfonian raikuessa pakoputkista. Lähdimme ajoissa paluumatkalle. Kisasta tuli mahtavien loikkien myötä oitis suosikkini. Varsinkin kun sain tallennettua filmille Salosen Jaakon kaadon. Sprintiä ei Tero ajanut metriäkään. Häkkisen ja Schumacherin taisteltua kuvaruutuhäiriöiden seassa ruutulipulle jatkoimme matkaa. Olin Koivulan Kaitsun kanssa katselemassa rallia hieman kauempana kotoa. Jäin heti koukkuun, sillä kisa tarjosi uskomattomia leiskautuksia. Saavuimme puolenyön tienoilla rallireissusta kotosalle, saunoimme ja otimme pari olutta. Ruuhimäki tuli korvamerkittyä aina kun uusi kilpailukalenteri julkaistiin, eikä sieltä tarvinnut kertaakaan palata pettyneenä kotiin. Ollaan lähes tunturin huipulla, ja iltaa voi jatkaa aamuun saakka, sillä aurinko pysyy mittumaarin aikana sitkeästi näkösällä niillä leveysasteilla. Aamukuudelta oli lähtö runsaan parinsadan kilometrin päähän Karjaalle, jonne ajelimme silmät sikkurassa. Minä ja Kaitsu nukahdimme dieselkasin matalaan jytinään. Iso-Syötteellä tuli käytyä vuosina 2000–2001. vereiden hienot autot sekä maksuttomat ruuat ja juomat olleet lainkaan huono houkutin asuntovelkaiselle ja pienipalkkaiselle nuorukaiselle. Ei onnistuisi nykyään, mutta nuorena sitä jaksoi. Kotiin kömmin puolikuolleena viiden maissa. Kahden maissa pääsimme nukkumaan. Varikolta lähtöpaikalle siirtyessä Escortin öljypumpun akseli meni poikki, ja homma oli sillä selvä. Juhlasprintissä nolla-autona rataa kiersi Scania 141 -kisakuormuri. Lauantai-illasta seuraavan päivän aamuyöhön saakka kuljettiin kavereiden (kuningas-) ideoiden parissa Tampereelta Hämeenlinnaan ja takaisin. Ensimmäisellä kerralla olin yksin liikkeellä ja yövyin autossa. 58 1/2019 Ammattikatsoja muistelee. Aamuvarhaisella lähtiessämme Kaitsu sanoi tulevansa meille yöksi. Ensimmäisen kierroksen katselin puoliunessa, mutta toisen kierroksen alettua ja hieman katselupaikkaa vaihtaen alkoi elämä voittaa. Omakin seura järjesti pari asvalttisprintiä, jotka toivat muassaan monenlaista puuhaa. Toukokuussa 1999 kävin ensimmäisen kerran katsomassa Laukaanhovi-sprintiä kuuluisalla Ruuhimäen Suurajopätkällä. Monesti sain olla ratatuomaripisteillä heiluttelemassa keltaisia ja valkoisia lippuja. Se tapahtui aivan jalkojeni juuressa. Ruuhimäessä kävin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Mielenkiintoisimpia sprinttikisoja olivat Pudasjärven Iso-Syötteellä juhannuksena ajettu ylämäkisprint ja Laukaan kuuluisalla Ruuhimäen suurajopätkällä kurvailtu ja varsinkin hypitty kilpailu. Hän oli luvannut meidät huoltomiehiksi Toivosen Terolle, joka oli ilmoittautunut Karjaan sprintiin. Toukokuussa 1994 oli yksi näistä ”baarista metsään” -viikonlopuista. Seuraava viikko töissä oli raskas, kuten yleensä näiden lähes samoilla silmillä vietettyjen viikonloppujen jälkeen. Erään huoltamon pihaan laitoimme retkueemme parkkiin, sillä oli F1-viikonloppu, ja Teron Chevy Van oli varustettu mustavalkoisella matkatelkkarilla. Silmät kulkusina keittelin kahvit ja lähdin Nokian Pinsiöön rallisprintiä katsomaan. Kisan nimi oli Laukaanhovi-rallisprint. Pisimmän ja korkeimman hypyn tuona vuonna esitti Marko Mänty, jonka Toyota Corolla Levin kesti rajun alastulon niin kuin kilpa-auton kuuluukin. Toinen kestävyyttä vaatinut viikonloppu oli 1990-luvun loppupuolella. Sainpa myös kirjoittaa seuran 20-vuotishistorian juhlakisan ohjelmavihkoseen. Syötteen kisassa oli pääsääntöisesti tehokasta kalustoa, ajettiinhan asfalttitietä ylämäkeen. Syötteellä voi varsinkin viimeisen mutkan kohdalla nauttia upeista maisemista
Tunturin huipulle kiivetään vauhdikasta serpentiinitietä. 59. Toyota Starletit on kuvattu vuoden 2000 kisasta ja Lancia vuonna 2003, jolloin kilpailun nimi oli muuttunut Laukaanhovista RuuhimäkiSprintiksi. Kisa oli nimeltään joko Paroonin Valssi tai Ylöjärven Maastoajo. Ruuhimäen hyppyrille palasin yhä uudelleen. Skoda on kuvattu radan puolivälin tienoilta, mutta parhaat maisemat avautuvat maalin tienoilta. Tässä mies sladittaa sumun sekaan vuoden 1994 Turva-Sprintissä. Kalusto on mielenkiintoista ja myös tehokasta. Kaksi juhannusta vuosituhannen vaihteessa on tullut vietettyä autourheilun parissa. Pudasjärvellä Iso-Syöte-rallisprint lienee yksi parhaimmista kilpailuista sarallaan. Olli Harkki ajoi rallin lisäksi myös sprintiä. Timo Virtanen kaasuttaa Audi Quattrolla Ylöjärvellä. Vanhin arkistoista löytynyt sprinttai tässä tapauksessa maastoajokuva on 1980-luvun puolivälin paikkeilta. Oman aikansa suosittu ja menestyvä ralliauto varsinkin kotimaisessa N-ryhmässä oli Mitsubishi Galant VR-4
Lisäksi lavalla jaettiin palkintoja menestyneille autourheilijoille. L ahden messukeskuksessa järjestetty yksipäiväinen tapahtuma toi paikalle yli 2 500 alan ihmistä. Joulukuun alussa järjestetty Hanaa Expo täytti odotukset. Suomessa on pitkään kaivattu autourheiluun keskittyvää messutapahtumaa. marraskuuta. Hanaa Expo järjestetään ensi vuonna 30. Yleisö pääsi seuraamaan muun muassa ralliharrastukseen sekä ajovarusteuudistukseen liittyviä puheenvuoroja. Näytteilleasettajien joukossa oli mukavasti varusteja osamyyjiä, joten kävijät saattoivat pähkäillä tulevia hankintojaan ammattilaisten kanssa ja näytillä olevia tuotteita tutkimalla. Ulkomaisten moottoriurheilumessujen tapaan myös Lahdessa nähtiin alaa sivuavaa ohjelmaa päivän mittaan. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 60 1/2019. Autourheilumessut Lahti 1.12. Kahteen messuhalliin oli saatu koottua mainio kattaus kotimaisen autourheilun saralta
Marko Väisäsen Fiat 131 Abarth -replika houkutteli tehokkaasti väkeä saman miehen pyörittämän yrityksen tontille. Corollan muodot näyttävät hyvältä vaikka pellit jo hiukan peilailevat. Crosskart tarjoaa helpon ja edullisen lähestymisen moottoriurheilun maailmaan. Jalavan Kimmo on vieraillut Starletillaan ahkerasti naapurimaa Viron kilpailuissa, joissa mies on saalistanut useita mestaruuksia kaksivetoluokassa. Kilpa-autojen alustakomponentteja ja muita alan tuotteita valmistavan kotimaisen verstaan tuotteita voi käydä vilkaisemassa osoitteesta www.uniball.fi. Kuvan kotimaista tuotantoa oleva auto on Mini-luokan kilpuri, jolla pääsee kisaamaan jo kuusivuotiaasta lähtien. Kovasti näytti Jalavan 4A-GE-moottorinen kilpuri yleisöä kiinnostavan. Laji sopii myös juniori-ikäisille. Vanhoista kilpureista pitäviä suorastaan hemmoteltiin Lahdessa. Hieno tähtiperä-Cortina oli yleisön suosikkeja eikä vieressä kiillellyt Jawa jäänyt sekään huomiota vaille. Autourheilumessut Toyota Starlet on yksi Suomen pidetyimmistä rallija rallisprint-autoista. Jari Lukkarilan ”Suomen ruotsalaisimman näköinen” Volvo 142S esitteli vaakaimukaasuttimiaan tiimivaatteita myyvän yrityksen osastolla. 61
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Historic rally club Finland oli tuonut osastolleen perinteisiä ralliklassikkoja. Fiat Historic Ratapotti -kilpasarjaan hyväksytään ensimmäisen ja toisen korimallin (1971–1981) Fiat 127 -mallit lähes vakiokuntoisena. Aivan niin halvalla tuskin selvisi jos ei omasta tallista löytynyt jo valmiiksi sovellettavaa rompetta, mutta joka tapauksessa Ronin ohjeita noudattamalla pääsi edullisesti harrastuksen pariin. Locost-luokassa ajetaan vastaavilla, Lotus Seven -mallia muistuttavilla autoilla, ja mukaan pääsee kuulemma hyvin kohtuullisin kustannuksin. Messuilla esillä ollut yksilö oli niin siisti ettei sillä moni rohkenisi lainkaan sorarännejä koluamaan. Lisäksi tarvitaan kuulemma reipasta urheilumieltä ja hurttia huumoria. 62 1/2019 Hanaa Expo 2018. Modernin teknologian hyödyntämisen myötä Minillä pääsi kokeilemaan omia rallikuskin taitojaan. E30-korimallin BMW M3 on Historic-ralliautona säväyttävä ilmestys. Tuoreempaa historiaa edusti GT-Corolla ja Mini taas vei katsojan muistelelmaan varhaisempia erikoiskokeita. Ron Champion opasti aikanaan kuinka rakennetaan 250 punnan kilpa-auto. Sallitut muutokset liittyvät lähinnä turvavarusteiden asennuksiin. Vaan vielä halvemmalla ratakapinoihin pääsee Fiat 127:n puikoissa
Esillä olleiden kilpalaitteiden vanhimpaa kaartia edusti pitkään Historic-kuvioissa viihtynyt Alfa Romeo Giulietta. Vielä joku aika sitten sama yksilö kasvoi sammalta pellonreunassa. Legendaarinen takavuosien ratatähti Kalle Sarlin on pyörittänyt omaa vauhtikauppaa jo vuosia. Lahden tapahtumaan Välimäki toi hiljattain valmistuneen Skoda Favorit -ralliauton. Työnjälkeä kehtaa tarkastella lähempääkin. Ulkomaisten tuotteiden ohella Sarlinin pajalta syntyy kotimaisia kilpaosia. 63. Harri Välimäki on vuosien saatossa kunnostanut historiallisesti arvokkaita mutta muuten vähälle huomiolle jääneitä kilpaautoja
HA RRA STA J AN 64 1/2019
Jos saisi mahdollisuuden tavata auton entisiä omistajia, heillä varmasti riittäisi tarinaa kaikista kulumista ja arvista joita Pobedan pintaan on kertynyt. Rekvisiittaa löytyy niin irrallaan kuin ajopeleihin kiinnitettynä. Katoksen alla on parkissa hurjan näköinen Pobeda. Patinoitunut ulkonäkö ei olekaan se ainoa ja oikea. Rouva jäi katselemaan hetkeksi loitontuvaa ilmestystä iloinen ilme kasvoillaan. Ja niinhän se onkin. Miehellä on omia hauskoja ideoita mitä tulee pieniin yksityiskohtiin, ja niitä hän myös mielellään ideoi ja lisää laitteisiinsa. Poikkesimme miehen tallille tutustumaan erikoisiin kaksija nelipyöräisiin kulkupeleihin. Ja kuinka se on edes tuotu tänne. Patinoitunut ulkonäkö ei olekaan se ainoa ja oikea. Jarmo kertoo tällaisissa kohtaamisissa piilevän osa harrastuksen ydintä; merkilliset ajopelit tuovat hyvää mieltä paitsi omistajalleen myös muille ulkona liikkuville. Sekin on siisti ja hyvässä järjestyksessä kun ottaa huomioon laitteiden ja esineiden määrän. Hyllyissä ja kaapeissa on paljon hienoja esineitä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Tallista löytyy myös uudenveroiseksi entisöityjä mopoja. Auton pinta on kuin kartta menneisyyteen, sen kulkema matka ja matkan jättämät jäljet ovat tallessa. Jarmon esteettiset mieltymykset avautuvat katsojalle sitä mukaa kun siirtyy esinejoukosta seuraavaan. Näin syntyy hauskoja tarinoita, mitä on sitten mukava jakaa muiden harrastajien kesken. Jalkakäytävällä matkapuhelimiaan roplaava joukko teini-ikäisiä poikia nosti puolestaan katseensa hetkeksi ruudulta, koko porukalta nousi peukut, ja ilmeistä päätellen jokunen hauska kommenttikin irtosi ilmoille. Alkuperäisenä säilyneitä itävehkeitä löytyy lisää, mutta myös uudenveroiseen kuntoon entisöityjä mopoja. Ei kai ajamalla sentään, eihän tuo voi olla ajokuntoinen!” Jarmo hymyili kohteliaasti ja kertoi auton olevan mitä parhaimmassa tieliikennekunnossa, minkä jälkeen mies hyppäsi karun oloiseen Pobedaan ja kaasutteli matkoihinsa. Vanheneminen näkyy meissä kaikissa, miksi se pitäisi meikata piiloon käyttämistämme esineistä. Merkillinen kokoelma Norontauksen talo ja sen pihamaa ulkorakennuksineen ovat siistissä kunnossa. Vaikka Jarmon aikuisiän ensimmäisen harrasteauton hankinnan motiivit löytyivät pikemminkin hetkeen tarttumisesta kuin nostalgiasta, niin nuoruuden kokemukset saattoivat ainakin alitajuisesti olla vaikuttamassa päätöksentekoon, kun mies hankki juuri itäauton aikuisiän ensimmäiseksi harrasteautokseen. J oskus satunnaisten ohikulkijoiden reaktiot tiivistävät hauskalla tavalla harrasteauton olemuksen. Kaverin kanssa me purettiin se aivan pieniksi palasiksi”, hän muistelee. Tarkemmin katsoessa huomaa eri puolilla persoonallisia ratkaisuja. Kerran Jarmo Norontauksen astellessa marketin parkkialueella kohti autoansa, vieressä seisova rouva ryhtyi juttusille: ”Kuinka meinaat tuon auton saada pois täältä. Astumme talliin. Yksityiskohdat nivoutuvat toisiinsa ja lopulta läpi kokoelman. Kaikenlaisia mopoja tuli rassattua ja erikoisia ajopelejä ihailtua. Alkuperäiskuntoisia itävehkeitä Muistat varmasti jos olet nähnyt Jarmo Norontauksen ajopelin jossakin tapahtumassa, sillä vain harva kurvailee yhtä mieleenpainuvilla laitteilla. Mutta aika ei pysähdy siihen hetkeen kun ajopeli ajautuu Jarmon haltuun. Monella niistä on oma tarinansa, mutta osa on hankittu ainoastaan sen takia että esine on miellyttänyt silmää. Autoihin ja moottoripyöriin lisätyt yksityiskohdat eivät ole sattumalta sinne tänne ruuvattuja, vaan niiden valikoituminen sekä asennustapa ovat yleensä pitkän pohdinnan ja ideoinnin tulos. 65. Mitä kaikkea arvokasta kunnostuksen yhteydessä katoaisikaan. ”Olin siinä alun toisella kymmenellä kun vanhemmat ostivat minulle vanhan Eliten. Jarmon nuoruus kulki pitkin tavanomaisia 60-luvulla syntyneen latuja, sikäli kun oli kyse suhteesta moottoreilla kulkeviin härveleihin. Moporivillä on oma juonensa: siinä on koko Tunturi-mallisto Jarmon syntymävuodelta. Jonkun mielestä auto kaipaa kunnostusta, Jarmo taas arvostaa sen jokaista kolhua alkuperäisyyttä, kuten mies itse asian näkee
Lähtiessä mies kilautti kaverilleen Orivedelle ja pyysi matkaseuraksi. Ja sille sitten tapahtui että se vaihtoi omistajaa”, hän muistelee skootterin hankintahetkeä. ”Sanoin, että nyt mennään paikkaan missä on 600 mopoa, ja sehän lähti.” Perillä oli paitsi mopoja myös kaksi alkuperäiskuntoista Jawa-moottoripyörää. SKOOTTERI ON ITÄPYÖRÄ Cezeta on tšekkiläisen CZ-moottoripyörävalmistajan skootterimalli. Jarmo tietysti maksaisi operaatiosta aiheutuneet kulut. Sehän oli silkkaa hölmöyttä. Varusteiden tuoma paino alkaa jo tuntua varsinkin sorateillä ajaessa, joten kovin paljoa ei rekvisiittaa ole tulossa lisää. Cezeta on rekisteröity tieliikenteeseen alkuperäisin tunnuksin. Ei noin pieni poimuri ole mikään urakkavehje kuitenkaan.” Jotkut Jarmon kulkupelit ovat käytössä vain lähikulmilla, mutta Pérák on pitkien reissujen kulkupeli. Jarmo jäi seuraamaan säännöllisesti rekisterinumeron tilaa, ja se kannatti. Nokkelia yksityiskohtia löytyy sitä mukaa lisää kun laitetta tutkii tarkemmin. Kahvipannukin löytyy. Pellillä päällystetty moottoripyörä vai omalaatuinen skootteri. Ostohetkellä Cezetan kone oli purettuna pahvilaatikossa ja satula puuttui kokonaan, mutta muuten skootteri oli suunnilleen kuvassa näkyvässä kunnossa. KUVAT 3899 + 3935 + 4008 Jawasta löytyy nokkelia yksityiskohtia joka puolelta. Siinä on täytynyt tekijällä olla kova hinku marjametsälle. Jarmo jäljitti omistajan ja yritti neuvotella omistajan rekisteröimään laitteensa uudelleen jolloin Jawan alkuperäinen tunnus vapautuisi, mikä taas mahdollistaisi itäpyörän reksiteröinnin sen alkuperäisillä kilvillä. Jawan varustukseen näyttää kuuluvan retkeilyvermeitäkin, sillä tarakalla on nippu halkoja, pari marjanpoimuria ja tankin vieressä on öljylamppu. Ja aina on kuulemma pysähdyspaikalla riittänyt juttukavereita. HYVÄ REISSUPELI Jawa Pérák oli ostohetkellä ajokuntoinen, mutta sen moottori on myöhemmin kunnostettu ja samalla alkuperäisen kipinäsysteemin tilalle on asennettu sytytysjärjestelmä. Siitä sitten soitin välittömästi myyjälle ja tein kaupat. Eikä ole kaduttanut, pyörä on ollut hyvä ja sen kanssa on ollut hauskaa.” Jawassa oli alkuperäinen rekisterikilpi paikallaan ostohetkellä, mutta rekisteristä se oli pudonnut jo aikoja sitten. ”Kotimatkalla sitten harmittelin miksi en ostanut sitä toista. Sillä mies on kiertänyt etäämmällä sijaitsevia tapahtumia ilman ongelmia. ”Moneen esineeseen liittyy oma tarinansa. Jarmo löysi vuosimallin 1960 Cezetan kun oli hankkimassa Moskvitsh-varaosia harrastustaan lopettelevan miehen tallilta Hollolasta. Skootteri oli hieman myöhemmin poistettu kilvistä ja Jarmo sai tunnukset siirrettyä Jawaansa. Tallessa oli myös alkuperäinen rekisterikirja veromerkkeineen. Pitkille reissuille on eri vehkeet. Toinen niistä on tehty peltisestä kahvipakkauksesta johon osat on kiinnitetty juottamalla. Omaleimainen rakenne poikkeaa valtavirrasta, akseliväli on epätavallisen pitkä ja polttoainetankki sijaitsee etupyörän yläpuolella. Jarmo nikkaroi pyörään satulan, ja tuttu kaveri kokosi ja kunnosti moottorin. Tuulisuojan takana katse osuu karvanoppiin ja tupakannatsoja täynnä olevaan tuhkakuppiin. ”Tämä nökötti siellä tallilla, ja pitihän sitä kysäistä että mitä sille tapahtuu. Se nostettiin peräkärryyn Tunturin kanssa. 66 1/2019 Harrastajan pakeilla. Päällisin puolin moottori kuten pyörän muutkin pinnat ovat säilyneet alkuperäisinä. Omat lisäykset Jarmo on tietysti tehnyt tähänkin peräkärryllä ja suksilla varustettuun pyörään. Jarmon kaveri, jolla oli ennestään Jawa, tekikin kaupat toisesta seinään nojailleesta moottoripyörästä. Harmi kyllä tunnukset olivat käytössä toisaalla eräässä skootterissa. PITKÄNMATKAN KULKUPELI – JAWA PÉRÁK 250 ’53 Eräänä päivänä Jarmo lähti Urjalaan hakemaan Tunturi Sport -mopoa. Jarmo liikkuu Cezetalla lähialueen kahviloissa ja harrastetapaamisissa. Cezetan voimanlähde on lainaa tehtaan moottoripyörälinjalta. Skootterimies ei ollut halukas auttamaan. Oikeanpuoleinen Jawa on armeijamallia ja kevyemmin varusteltu. Marjanpoimurit löysin Virosta rompetorilta
Silloin Jarmo matkasi puolisonsa Hannan kanssa sillä muun muassa Säkylässä järjestettyyn Jawasakki-tapahtumaan. Itäpyörän matka länttä kohti johti Viroon. Sieltä eräs harrastaja osti sen kymmenisen vuotta sitten ja toi Suomeen. Sivuvaunupyörä sopii hienosti reissaamiseen. Sivuvaunu pyörään löytyi toisaalta. Sekä Jawa että sivuvaunu ovat pinnoiltaan alkuperäisessä kuosissa. Jarmo hankki sen sittemmin omalta asuinpaikkakunnaltaan Keuruulta. Piikkinokka oli nimittäin suunnilleen samassa kuosissa jo silloin, kun hän osti sen muutama vuosi sitten Kankaanpäästä. PYÖRÄ URALIN TAKAA – JAWA 350 ’65 Sivuvaunumoottoripyörän maanpäällinen taival kulki aluksi Tšekkoslovakiasta Uralin taakse Siperiaan. Jarmo ei ole ainoa näin ajatteleva. Ensimmäisen kerran pyörä oli sivuvaunulla varustettuna tien päällä viime kesänä. 67. Hauskin yksityiskohta on vanhoista luistimista tehdyt lepuuttimet jaloille. Tekniikkaan liittyvistä osista ainoastaan renkaat on uusittu, ne Jarmo tilasi Belgiasta. Mutta jotakin puoleensavetävää siinä on. Se on omistajansa sanoin karun isänmaan patinoima ja paras juuri tuollaisena kuin on tällä hetkellä. Auto huokuu samanlaista ruosteromanttista tunnelmaa kuin latolöydöt tai metsään kauan sitten unohtuneet ajopelit, mutta tällä voi karauttaa kavereiden kanssa kahville kun sattuu huvittamaan. Edellisellä omistajalla auto oli kilvissä ja myös ajossa. Vaunun nokkaan on kiinnitetty pyörän sekä kuljettajan vuosimallista juoruava numerokyltti. Piikkinokka-Mosse on ollut yksinkertainen ja karusti varusteltu auto jo uutena. Tunnelma on kuin metsäautossa, mutta kone käy ja rekisteriote löytyy hanskalokerosta. Nyt kun sen pinta on auringon haalistama ja ruosteen värjäämä, auton olemus on entistä karumpi. PATINOITUNUT PIIKKINOKKA – MOSKVITSH 401 ’54 Moni autoharrastaja näkee kunnostuskelpoisen aihion siinä, missä seisoo Jarmon mielestä täydellinen laite. Niitä on ihaillut moni Harley-kuljettajakin. reilun parinsadan kilometrin päähän Säkylään muita Jawa-harrastajia tapaamaan. Moskvitsh on liikenteessä harvoin, ja silloinkin Jarmo ajelee sillä pääosin lähiseuduilla. Sivuvaunu-Jawa on saanut oman osansa omistajansa luomisvimmasta. Moskvitshin pinta ei kaipaa pohjatöitä eikä uutta maalipintaa. Viime kesänä Jarmo ja Hanna päristelivät tällä mm
Jarmo kuuli omistajakaksikon autonmyyntiaikeista muutama vuosi sitten. Myöhemmin rikkoontunut tekniikka korvattiin Nissan Bluebirdin moottorin ja automaattivaihteiston yhdistelmällä, ja Pobeda saatiin jälleen tien päälle. Niitä on varastossa lisää siltä varalta jos ajoviima vie edellisen mennessään. Läksin sitten kesken löylyjen etsimmään sitä palaa, ja kun se löytyi, niin ruuvasin paikalleen ja painuin takaisin saunomaan.” Pobeda on saanut osansa omistajansa luomisvimmasta. Karussa ilmestyksessä riittää tutkittavaa. Se ei Jarmoa haittaa, ja hän jääkin mielellään toviksi jos toiseksi vastailemaan ihmisten uteluihin. Pobeda on liikkunut suunnilleen tässä kuosissa Keuruun maisemissa jo aiemmin. Kerran autosta meinasi hukkua pala pakkelia, mutta onneksi Jarmo löysi sen ja sai ruuvattua takaisin paikalleen. Pysähtyi sitten marketin parkkialueelle tai huoltoaseman pihalle, auton ympärillä on heti uteliaita ihmisiä kysymyksineen. ”Kerran kyljestä irtosi kämmenen kokoinen pala pakkelia kun paiskasin oven kiinni. Tai oikeastaan Jarmo on poiminut puupinosta lintujen hylkäämän pesän ja asentanut sen nokalle. Saunan lauteilla istuessa asia rupesi vaivaamaan. Edellisen omistajakaksikon aikana tämän yksilön kone tuli tiensä päähän ja auto jäi toviksi seisomaan. 68 1/2019 Harrastajan pakeilla. Alkuperäisyys on etusijalla myös Pobedan kohdalla. Tällaisella autolla kun pysähtyy hetkeksi niin saa takuulla juttuseuraa. Pobedalla liikkuessa ei sovi olla kiireinen. Vanteiden keskiöihin on kiinnitetty sirppi ja vasara -koristeet, etuistuimen selkänojasta kurkistaa hiiri ja etupuskurin päälle on rastas tehnyt pesänsä. Auton aiemmin omistaneet kaverukset hankkivat auton Lappeenrannasta, jonne se oli aikanaan kulkeutunut Neuvostoliiton puolelta. Nakkasin sen pusikkoon. RÄKSÄNPESÄ EDELLÄ – GAZ-M20 POBEDA ’55 Kokoelman helmi saa ohikulkijoiden päät pyörimään ja suupielet virneeseen. Rähjäinen neuvostoauto ei ole hankittu huomiota herättämään, mutta hymyileviä ja peukuttavia ihmisiä on kulkiessaan mukava katsella. Siitä alkoi hintaneuvottelut, jotka puolestaan johtivat Pobedan siirtymiseen Jarmon talliin. Pobeda on häkellyttävä näky tien päällä. Alun perin Pobedan pellin alla rouskutti 50-hevosvoimainen moottori kolmeportaisen manuaalivaihteiston kera. Palahan pitää saada takaisin autoon kiinni. Jos haluaa liikkua rauhassa niin on viisainta valita tavallisemman oloinen kulkupeli
Muista tallin ajovehkeistä poiketen mopoista neljä on uudenveroisessa kunnossa ja vain yksi alkuperäisenä säilynyt. Juuri tästä avolava-Mossesta lähti koko Jarmon aikuisiän harrastustoiminta liikkeelle. Se oli kuitenkin ehtinyt seistä käyttämättömänä jo vuosikaudet. Niiden yksinkertainen tekniikka on eräs puoleensavetävistä piirteistä. Leikki loppui lyhyeen. Jarmon aikuisiän ensimmäinen harrasteauto oli tämä avolava. Mosse innosti myös hankkimaan lisää itäautoja. Sen alhainen ja autoverosta vapaa hinta houkutteli hurjasti asiakkaita, ja luonnollisesti muiden merkkien maahantuojat halusivat päästä samaan kakkuun käsiksi. ”Se oli vuonna 2005 kun eräs tuttu Pielavedeltä soitteli. Soitin Mossen omistajalle Juvaan saman tien, ja pian autosta jo tehtiin kaupat.” Ostaessa auto oli kokonainen ja täydellinen. Konela liittyi vuonna 1977 mukaan kilpailuun Elite-avolavalla. SIITÄ SE LÄHTI – MOSKVITSH ELITE PICKUP ’77 1970-luvulla Toyotan maahantuoja Korpivaara Oy keksi tuoda Suomen markkinoille pienen Timangi-avolavan. Yksi löytyy tietysti Jarmon tallista. Sen hinta oli painettu 11 350 markan tasolle. Tältä näyttää Tunturi-mopedimallisto Jarmon syntymävuodelta. Jarrujen herkistelyllä Mosse tokeni katsastuskuntoon ja konttorilla saatiin auto rekisteröityä sen alkuperäisille tunnuksille. Verotusta muutettiin ja jatkossa pakettiautojen lavan minimipituudeksi määriteltiin 185 senttimetriä. 69. Esimerkiksi pikkuruinen Honda Civic maksoi tuolloin 26 000 markkaa. Avolava-Mossen tarina sai jatkoa lavaa pidentämällä, mutta samalla tärveltyi alun perin sopusuhtainen kylkiprofiili. Hän oli nähnyt Savon Sanomissa myynti-ilmoituksen tästä autosta. Lyhytlavaisia ehti kuitenkin tulla maahan useita, ja jokunen on säilynyt näihin päiviin saakka
ZAZ ajautui rallicross-käyttöön, ja se on sittemmin entisöity yhteistyössä teknillisen korkeakoulun kanssa. Neljä vuotta 1980-luvulla kestänyt projekti keskeytyi B-ryhmän lakkauttamisen myötä. Ukrainalaisen autotehtaan valmistamasta ZAZ:sta rakennettu, Peugeot 205 -mallia erehdyttävästi muistuttava B-ryhmän ralliauto. 70 1/2019. Ainoastaan moottoriurheiluun keskittyvänä museo on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Viron moottoriurheilumuseo Sillatin suvun historia Estonia-formuloiden parissa on antanut alkusysäyksen keväällä 2017 avatulle museolle
Museolle luo upeat puitteet vuonna 1923 rakennettu, arkkitehti Aleksander Vladovskin suunnittelema entinen Ellamaan voimalaitos. Nykyinen näyttely on rakennettu 4 000 neliömetrin alalle, joten laajentamisen varaa on vielä. Vuonna 1985 tehtaan linjalta valmistui 1000. Kun vakiomallin GAZ kulkee maksimissaan kahdeksaakymppiä, kilpakäyttöön viritetyt kuormurit saavuttavat jopa 180 km/h huippunopeuden. Osat ovat lisäksi edullisia, joten nuortenkin on helppo lähteä mukaan lajiin. Erikoiskokeilla vauhdilla etenevä GAZkuorma-auto on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen moneen katsojaan. Upea tiilirakennus on tätä nykyä suojeltu arkkitehtooninen muistomerkki. Vuonna 2001 suljettu tehdas oli yksi maailman suurimmista formuloiden valmistajista kautta aikojen. E esti Mootorispordi Muuseum sijaitsee vajaan 50 kilometrin päässä Tallinnasta Ääsmäe–Haapsalu-tien kupeessa Turban kylässä. Momussa on esillä yli 200 autoa, moottoripyörää ja venettä. Kaikkiaan kilpureita ehti valmistua 1 331 yksilöä. 71. Vasta 1970-luvulla katsojamäärät kääntyivät laskuun. ”Joka viides virolainen oli paikan päällä mukaan luettuna vauvat ja vanhukset”, Sillat havainnollistaa. Nykyisen sataman ympäristö oli 1900-luvun alkupuolella teollisuusaluetta. Suojelu koskee ainoastaan ulkoasua, joten sisätiloja on voinut muokata vapaasti museokäyttöön. Varaosia lienee saatavilla vielä monen vuosikymmenen ajaksi. Elettiin vielä Estonia kilpa-autojen kulta-aikaa ja tehdas oli sillä hetkellä maailman toiseksi suurin Kuorma-autoilla ajettava ralli on huima laji. Paljon myöhemmin rakennettu ja suomalaisten hyvin tuntema Viru-hotelli sijaitsee formulapajan lähistöllä. Estonia-formulat Sillatin suvun työhistoria kietoutuu monen sukupolven ajalta Estonia-merkkisiä formula-autoja valmistaneeseen tehtaaseen. Tehdas sijaitsi Tallinnassa Hobujaama-kadulla. Rakennuksessa on hyödynnettävää tilaa kaikkiaan noin 6 000 neliötä. ”Neuvostovallan aikaan kaikki museot olivat valtiollisia. Paja tuotti 44 vuoden aikana 26 erilaista kilpa-auton perusmallia ja 40 jatkojalostettua muunnelmaa. Estonia-auto. Tämä on Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kilpalaitteiden ohella kokoelmien joukosta löytyy arkisempiakin ajokkeja, jotka nekin kuulemma kytkeytyvät tavalla tai toisella maan moottoriurheiluhistoriaan. Piritan moottoriradalla kävi puolestaan 1950–1960-luvuilla kahdesti vuodessa noin 180 000 ihmistä katsomassa Kalevin Suurajoja. Arnon isoisä työskenteli seppänä tehtaalla vuodesta 1921, äiti aloitti työt vuonna 1959 ja isä 1961. ”Olen oikeastaan tehtaan lapsi”, Arno toteaa ja lisää, että on itsekin nuorempana ollut tehtaalla asentajana. sataprosenttisesti yksityinen”, museon puuhamies Arno Sillat kertoo. Formula-autojen valmistus aloitettiin vuonna 1957. Moottoriurheilu on kautta aikojen ollut Virossa suosittua, mistä käy esimerkkinä että Viron itsenäisyyden ajan ensimmäinen autokilpailu järjestettiin jo vuonna 1921
Kuukausien teltassa asumisen ja Ladalla reissaamisen suorittivat tietokoneiden parissa työskentelevät kaverukset Tartosta. Sittemmin veljekset Mets ajoivat sillä metsään. Auto maksoi vain 250 euroa ja kesti kuulemma hyvin reilun kolmen kuukauden matkan Lontoosta Mongoliaan. Piti olla hyvä sukeltaja, hallita laskuvarjohyppääminen tai osata ajaa jotakin ajoneuvoa. Putkia piti kaikissa teollisuuslaitoksissa olla iso oma varasto rikkoutumisen varalle, sillä neuvostoaikaan ei kaupasta aina ollut mahdollista ostaa yhtä pientä putkenpätkää. 72 1/2019 Viron moottoriurheilumuseo. Ahkeralla työllä, kekseliäisyydellä ja sinnikkyydellä saatiin luotua lähes samanlaista kalustoa kuin länsimaissakin oli. Silloin valmistauduttiin aina suureen sotaan ja sotilailla tuli olla erityistaitoja. Ongelmat ratkaistiin luovuutta käyttämällä. Rautaisen esiripun takana edes käyttöautoja ei saanut ostettua vapaasti eikä myöskään varaosia niihin. Kuinka tavallisesta vakioautosta sitten saatiin tehtyä ralliauto kun sopivia varusteita ei ollut myynnissä, ja kun pelkästään pienempikehäinen ratti olisi maksanut kahden–kolmen kuukauden palkan. Museossa olevalla B-luokan autolla on ajettu viimeinen MM-kilpailu Jyväskylässä vuonna 1988. Näin luotiin vankka, seuraavia sukupolvia hyödyttävä perusta moottoriurheilulle. Esimerkiksi ohjauspyörä napattiin bulgarialaisvalmisteisesta nosturista, vesikulkuneuvoista lainattuja mittareita sovitettiin erilaisten adaptereiden avulla ja turvakaaret hitsattiin kasaan teollisuuslaitosten takapihan varastoista haalituista putkista. SIRPIN JA VASARAN VARJOSSA Neuvostovallan alaisuudessa Viron moottoriurheilu oli monien vaikeuksien edessä. Vilnan autotehdas Liettuassa varusteli Ladoista ralliautoja riisumalla ne 300 kiloa kevyemmäksi ja virittämällä moottorin tehot nelinkertaiseksi alkuperäiseen nähden. Lada säästyi ja se saatiin nyt pienillä peltitöillä näyttelykuntoon. Tämän seurauksena auto meni myyntiin ja päätyi harrastajapajalle, jossa korjaus kesti niin kauan että Neuvostoliitto ehti hajota. Hieman toisenlaiseen autokilpailuun osallistunut Lada. Kun tarjolla vihdoinkin oli uudempia japanilaisia autoja, ei kukaan enää halunnut ajaa neuvostoliittolaisella takavetoautolla. Jotain hyvääkin neuvostovallan ajassa oli. Vuosimallin 1985 Lada VFTS on yksi museon helmistä. Mongoliarallissa tärkeintä on päästä maaliin halvalla autolla käyttäen mahdollisimman vähän rahaa. Tästä johtuen valtio tuki moottoriurheilua treenaavia sotilaita ja puolustusministeriö kustansi ohjelmassa mukana olleille ralliautot ja kilpamoottoripyörät
Taustalla komeilee kokoelma testilaitteita, jotka on toteutettu Viron teknillisen korkeakoulun auto-osaston ja formulatehtaan kanssa yhteistyönä. Arno Sillat esittelemässä hänelle tärkeitä Estonia Formula -autoja. ”Noin 35 vuotta ennen museon toteutumista isäni meni johtajaksi teknilliseen korkeakouluun. ”Neljän vuoden aikalisän jälkeen päästiin jatkamaan omien yritysten tuomalla voitolla vuodesta 2014 eteenpäin”, Arno muistelee. Neuvostoliiton aikaan puitteet olivat rajalliset ja kekseliäisyyttä vaadittiin vauhdin ylläpitämiseksi. Lama iski päälle ja omien yritysten talous oli odottamatta vaakalaudalla. Etusijalle nousi työpaikkojen pelastaminen ja lamasta selviäminen, joten museoprojekti jäädytettiin. Vuonna 2005 Sillat kävi ensimmäisen kerran katsomassa Ellamaan voimalaa. Ja niin kävi, että vuonna 2007 Sillat perusti säätiön ja ryhtyi valmistelemaan voimalaitokseen museota. Ensimmäisenä vuonna museoon tutustui 11 000 kävijää. Oppilaitoksessa teetettiin tutkimus Estonia-autojen valmistuksen historiasta”, Arno kertoo. ”Ja niin he alkoivat tuoda esineitä. Monet tekniset ratkaisut ja joskus myös väritykset olivat läntistä lainaa. Melko pian tuli takapakkia. Virolla on pitkä historia formuloiden rakentamisessa. Avajaiset pidettiin yksitoista vuotta kestäneen valmistelun jälkeen 6.4.2017. Valtava rakennus, jonka uumenissa oli putkien ja kattiloiden lisäksi satoja kiloja asbestia, tuntui ensin mahdottomalta projektilta. Kun Formula-kuljettajia ja tehtaan entisiä työntekijöitä haastateltiin, lähti liikkeelle perätön huhu Estonia-museon perustamisesta. Valtava rakennus, jonka uumenissa oli putkien ja kattiloiden lisäksi satoja kiloja asbestia, tuntui ensin mahdottomalta projektilta. Kahden pienen varikkopaikan vuokrauksesta saatiin sovittua, mutta sopimusta pienen näyttelyn rakentamiseksi ei saatu syntymään. Upea, historiaa huokuva rakennus jäi kuitenkin kummittelemaan ajatuksiin. Haave museosta oli kuitenkin jo tarttunut tiukasti takaraivoon. 73. Paikalta poistuttiinkin kiireen vilkkaa. Eräskin autotalliinsa tilaa raivannut mies toi romutetun mutta kokonaisen Estonian, jossa oli 2/3 alkuperäisistä osista tallella.” Autojen, esineiden ja valokuvien arvo ymmärrettiin, ja niille saatiin järjestymään säilytystila Kalevin moottorikerholta Piritan moottoriradalta. Formula-autojen valmistaja Lolan jälkeen
Vihurilta ei pyynnöstä huolimatta palautettu moottoria takaisin, lähetettiin vain paperit joissa kerrottiin, että on moottori on tuhottu. Museossa on esillä Moiseevin kunnostettu KTM GS250 vuodelta 1974. Jos niitä oli kilpa-ajoneuvossa, ne peitettiin teipillä kisan ajaksi. IŽ 500 Vihur -moottoripyörä on todellinen harvinaisuus, sillä Neuvostoliitto ei ole virallisesti tuottanut kyseistä moottoripyörää eikä myöskään moottoria. Kolme muutakin moottoria on säilynyt näihin päiviin kaksi sellaisenaan ja yksi traktoriin asennettuna. 74 Viron moottoriurheilumuseo 1/2019. KAKSIPYÖRÄISIÄ KILPALAITTEITA Neuvostoajan tunnetuimpia virolaisia kilpamoottoripyäräilyn mestareita lienevät Viktor Arbekov, Gennadi ja Moiseev, joka sai ajaa itävaltalaisella KTM:llä. Nelitahtisella moottorilla varustetut 250-, 350ja 500-kuutioiset pyörät olivat toimivia ja voimakkaita, mutta eivät aina kestäneet maaliin saakka. Valmis pyörä myytiin yksityiselle harrastajalle, joka teki siitä katupyörän ja se säästyi ehjänä. Itävallan viranomaisten avustuksella mestari sai kuitenkin ansaitsemansa palkintoauton omakseen. Tarrat eivät siis olleet merkkejä saadusta sponsorituesta, vaan ne liimattiin siksi että pyörät näyttäisivät samanlaisilta kuin länsimaiset. Arbekov kilpaili tšekkoslovakialaisella CZ:lla joka oli kaikille ”sallittu” merkki. Kun vuonna 1982 nuo 500 moottoria vihdoin valmistuivat, Moskovassa päätettiin, ettei Neuvostoliitto sittenkään tarvitse kyseistä luokkaa, ja koneet määrättiin hävitettäväksi. Moiseev sai kaikista kolmesta motocross-maailmanmestaruudestaan palkinnoksi Mercedes Benz -auton. Yksi moottori oli kuitenkin lähetetty Vihurin tehtaalle, jossa oli jo ehditty rakentaa moottorin ympärille prototyyppi. Viron suurin moottoripyörävalmistaja Vihur valmisti ratamoottoripyöriä sekä sivuvaunuja. Neuvostoaikana ei yleensä kilpailuissa saanut olla länsimaisten yhtiöiden mainostarroja moottoripyörissä eikä autoissa. Se on hankittu romukuntoisena Moiseevin mekaanikon pojalta. Planeta Sportin tankki ja muita osia on muun muassa Pannoniasta. Yksi tunnetuimmista virolaisista, Endev Kiisa, ajoi Vostok C360 -pyörällä Imatralla vuonna 1960. Sillat esittelee IŽ Planeta 3:a, motomatkailijan ajokkia. Tarrat olivat haluttuja ja niitä hankittiin ostamalla tai vaihtokaupoilla. Vuosina 1957–1967 kilpapyöriä kehiteltiin yhteistyössä Jawan kanssa, ja niillä ajettiin myös palkintopaikoille MMkisoissa. Neuvostoliitossa aiottiin käynnistää 500-kuutioisten rataluokka, ja Izhmas-moottoritehdas sai tehtävän tuottaa luokitukseen vaaditut 500 moottoria. Myöhemmin pyörä romuttui kilpailussa, jonka jälkeen se joutui ilmeisesti vahingossa Moskovan keskusmoottorikerhon varastoon, jonne pyörä unohtui 30 vuodeksi. Ensimmäisen valtio otti pois ja antoi tilalle Volgan
75. Rautaesiripun takana kisakuskit käyttivät pääsääntöisesti itäpyöriä, mutta poikkeuksiakin oli. Esimerkiksi KTM teki vuosikausia yhteistyötä Neuvostoliiton moottoripyöräliiton kanssa. Moottoripyöräosastolla riittää ihailtavaa kömpelöistä neuvostoajan luomuksista lännen supernopeisiin laitteisiin. Alakuvan etualalla oleva KTM on kolminkertaisen motocross-maailmanmestarin Guennady Moisseevin vanha kisapyörä
Lapissa lomaillessa rahaa palaa, mutta tämä nähtävyys on kaikille ilmainen. Vuonna -73 Rovaniemelle perustetun Polar Metal Plast Oy:n tehtävänä oli jatkaa Winha-kelkkojen valmistusta, mutta tehdas meni pian konkurssiin. Kelkkojen taustalle on tehty esittelytekstejä vanhojen valokuvien kera, minkä ansiosta kävijä pääsee hyvin kärryille kunkin kelkan taustoista. Yrityksen tiloihin muutti Kurikasta kelkkavalmistaja Lynx, ja sopimusteknisistä syistä markkinoille lähti hetken aikaa koneita molempien tuotemerkkien alta. 76 1/2019. Kelkat ovat hyvin esillä valoisassa ja siistissä näyttelytilassa. Joulupukin pajakylän yhteydestä löytyy nimittäin mielenkiintoinen moottorikelkkamuseo. Lynx AS 50 tervehtii sisäänkäynnin liepeillä pirteällä olemuksellaan. Lisäksi kelkkavalikoimaa vaihdellaan säännöllisesti, joten seuraavalla reissulla on uutta nähtävää. Hämärämmästä ja laajemmasta hallista aiheeseen vihkiytymättömät perheenjäsenet livahtaisivat omille teilleen jo kauan ennen kierroksen päättymistä. Joulupukin kelkat Jos talvilomamatka vie pohjoisen hiihtokeskuksiin, niin kannattaa pysähtyä Rovaniemen kohdalla. Mallia valmistettiin vuonna 1968 reilut parisataa yksilöä. Näyttelyesineiden asettelu on tehty harkiten ja moottorikelkat ovat mallikkaasti esillä. Alueella on paljon muutakin nähtävää, ja siinä mielessä kelkkamuseon järjestely on onnistunut mainiosti. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kotimaisen kelkkahistorian värikkäisiin vaiheisiin lukeutuu Wihuri-Yhtymä Oy:n Teijon tehtaiden valmistamat Winha-kelkat. M oottoriaiheiseksi museoksi Santa’s house of snowmobiles ei ole suuri, mutta tilat ovat erittäin siistit ja valoisat
Eurooppaan tiedetään saapuneen vain kolmisenkymmentä yksilöä, joista tämä löysi reittinsä Suomeen naapurimaa Ruotsista kymmenisen vuotta sitten. Sen jälkeen miehen ura johti kohokohdasta toiseen ja huipentui lopulta snowcross-maailmanmestaruuteen vuosina 2004–2005. Japanilainen moottoripyörävalmistaja yritti kahmaista siivun kelkkamarkkinoista ja hankki omistukseensa Sno-Jet-kelkkatehtaan jälleenmyyntikanavineen vuonna 1972. 77. AMF:n yritysryppääseen kuului jo ennestään kelkkoja valmistava Ski-Daddler, joten aivan umpihangesta ei yhtiön tarvinnut ponnistaa. Harley-Davidson-moottorikelkkoja valmistettiin vuosina 1972–1975. Siitä huolimatta ruotsalainen Lenko AB valmisti moisia kiitureita vuosina 1965–1980 peräti 4 500 kappaletta. Mikä olisi harrikkakuskille parempi menovehje talvikeleille kuin saman merkin moottorireki. Toimintaa ei kuitenkaan saatu kannattavaksi ja Kawasaki-kelkkatuotannon telastot jäätyivät lopullisesti jo muutaman vuoden päästä. Johnson Skee-Horse BJ 200 vuodelta 1969. Idea suksilla liikkuvan motorisoimisesta kuulostaa yhtä kummalliselta kuin näyttääkin. Sno-Jet jäi merkkinä historiaan vuoden 1977 jälkeen, kun seuraavalle mallivuodelle esiteltiin Kawasaki-kelkat. Harley-Davidson liukui kelkkavalmistajaksi emoyhtiö AMF:n alaisuudessa. Upeasti entisöidyn yksilön omistaa Erkki Ojala. Janne Tapion kilpa-Lynx. Tällä kelkalla Janne voitti nuorena miehenä Suomen mestaruuden 440-kuutioisissa 1991. Belgian tehtaalla kokoonpantuun kelkkaan valittiin aikanaan simppeli yksipyttyinen voimanlähde Sveitsistä. Liekö apumoottorilla varustetut polkupyörät motivoineet aikoinaan Larvenkelkan suunnittelijoita. Kawasaki-merkkisiä kelkkoja ei juuri tapaa
Läheskään kaikissa ei toimituksen väki ehdi vierailla, eikä niistä käydyistäkään saa mahdutettua lehden sivuille kuin osan. Ruotsinkylässä sijaitseva yksityinen Jokelan kotiseutumuseo pitää sisällään runsaan kattauksen menneen ajan maatalouskoneita ja -rekvisiittaa. Ford Taunus -harrastajat kokoontuvat vuosittain Apianlahden leirintäalueella Valkeakoskella. Vanhan ajan päivillä kannattanee piipahtaa tulevanakin kesänä, sillä tuskin autonäyttely tästä ainakaan vähäisempään suuntaan on menossa. Joskus tapahtumassa käväistään vain tunnelmoimassa ja tapaamassa ihmisiä, ja kamera sekä muistilehtiö on jätetty tarkoituksella matkasta. Lähialueiden tapahtumissa usein vieraileva Fiat Regata oli niin ikään piristävä näky. Museolla järjestettävät Vanhan ajan päivät on kasvanut mittavaksi traktoritapahtumaksi, mutta myös harrasteautoja on hyvin esillä. Taunus-väki ei tyylisuunnista piittaa tervetulleita ovat kaikki julmetun tehokkaista rakennelmista entisöityihin ja alkuperäiskuntoisiin yksilöihin. Teksti ja kuvat: toimitus 78 Fotoalbumi 1/2019. hienokuntoinen ja sellaisena harvinaiseksi käyvä viidennen sukupolven Toyota Hilux. Kännykkäkameran muistista voi niistäkin reissuista kaivaa kuvamuistoja. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Menneen kesän kuvia K esään mahtuu valtava määrä tapahtumia. Menneen kesän tapahtuman harrasteparkissa oli esillä mm
Kesä-heinäkuun vaihteessa Lopen Läyliäisissä maamoottorit puksuttivat ja pärehöylät lastusivat puuta. Vuoden 1981 apinamopo näytti kiinnostavan yleisöä monin verroin Rekordia enemmän.. VW-pakettiautot sopivat mainiosti maatalouskoneiden joukkoon, ja olivathan niin Toyota Corolla kuin Triumph Herald myös maalta tuttuja ajokkeja. 79 Heinolan maalaiskylän Puotinkamarin pihalla järjestettiin toukokuussa Kevätkarkelot. Monenmoisen ohjelman ohella alueelle kokoontuu harrastelaitteita. Klassikot-lehteä paikalla edusti takana pilkottava päätoimittajan Opel sekä poikansa punainen Honda Monkey. Kyseesä oli pienimuotoinen mutta sitäkin tunnelmallisempi kesäkauden avaustapahtuma. Letut ja makkarat maistuivat ja näytillä oli kaikkea paukkuen ja pöristen liikkuvaa vanhaa rautaa. Vaan vanhoja autoja vaaliva väki löysi tiensä sinnekin. Helatorstaina punainen Rekord ajettiin näytille Jokipellon maatalousmuseolle muutaman muun museoauton joukkoon
Valokuvaajamme Jukka Vuorenmaa kierteli tapahtumia kevään Tuleva klassikko -palstalta tutulla Buick Regalilla. 80 Fotoalbumi 1/2019. Muutenkin Porissa oltiin liikkeellä avoimin mielin, ja alueella oli varsinkin lukumäärään nähden varsin monentyylisiä laitteita. Toiseen riviin oli ohjattu värikkäämpää kalustoa. Porissa Buick pääsi toisen modernin klassikkoauton viereen näytille
Viime kesän anti oli edellistä vähäisempi, siitä pitivät huolen säätiedotukset. Paikalla on lähinnä vanhoilla Opeleilla paikalle kurvannutta porukkaa eikä muuta yleisöä näy. Paikalla sai kaikessa rauhassa tutustua arkisempiin ja myös harvinaisempiin saksalaismerkin edustajiin. Rauta ja Petrooli -tapahtuman alueelle pääsevät kaikki 40 vuotta tai sitä vanhemmat autot. Esimerkiksi patinoituneen Transitin vieressä oleva inva-Vespa herätti hämmästystä. Nuoremmilta katsotaan paperit, ja jos niihin on lyöty museoleima, niin sitenkin pääsee aitojen sisäpuolelle. Konepuolellakin riitti ihmeteltävää. 81. Toivottavasti vanhoilla suomikilvillä varustettu harvinaisuus palaa jonakin päivänä tien päälle. Opel-väki kokoontuu Rengossa ilman ylimääräistä hälyä. Nähtävää riitti silti. Osapuutteisiin löytyivät rohdot rompetorin puolelta. Tunnelma on kuin vanhaan hyvään aikaan. Rekordille löytyi parkkiruutu toisen Rekordin vierestä. Esiin voisi nostaa hauskat JuustohöyläAngliat turvakaarilla ja ilman
Vaikka Carnesin idea oli tehdä suorituskykyisiä kilpureita, autot saattoi varustaa ajovaloin ja rekisteröidä katukäyttöön. Tämä valmistenumerolla 043 tunnettu XP-5 on yksi viimeisistä valmistuneista. Kuvat: RM Sotheby’s Lukemattomiin kilpailuihin osallistunut Bocar XP-5 vaihtoi taannoin omistajaa 159 500 US dollarilla. 82 Marginaalista 1/2019. Tiettävästi vain 15 yksilöä ehti valmistua ennen kuin tulipalo tuhosi koko tuotantolaitoksen. Eri Bocar-versiot pohjautuivat joko täysin omaan putkirunkoon tai useimmiten Triumphin alustaan. Triumphin runkoon pohjautuvaa autoa vauhdittaa Chevyn 327-moottori ja vauhtia hillitsee edessä Triumphin levyt ja takana Chevyn rummut. Carnesin vuonna -57 aloittama Bocar-projekti tähtäsi sarjatuotantoon, jossa asiakas saattoi ostaa joko rakennussarjan tai valmiin auton. Vuonna -59 tuotantoon tullut XP-5-malli rakentui asiakkaan toivomiin alustaosiin. Spyder-Porschella 50-luvun alussa uransa aloittanut Carnes ihastui Porschen hallittavuuteen, mutta kaipasi autoltaan lisää voimaa. Sothebyn huutokauppatalo realisoi hiljattain yhden näistä harvinaisuuksista. Hän yhdisti Cadillacin V8-moottorin XK-120 Jaguariin ja kisaili aikansa tällä ”Jagillacilla”, mutta hänen haaveena oli kehittää kokonaan oma auto, joka rakentuisi eri valmistajien parhaista komponenteista. Auton omistushistoria tunnetaan tarkoin ja sillä on kisattu jokaisella vuosikymmenellä. Bocar XP-5 ‘59 C oloradolainen Bob Carnes oli yksi niistä touhukkaista kilpa-ajajista jotka toteuttivat unelmansa omasta kilpa-autosta. Painojakaumaltaan ihanteelliset rakennelmat verhoiltiin lasikuitukoreihin. Akseleita lainattiin milloin Porschelta, milloin Jaguarilta. Bocarin voimalinjasta löytyivät kuitenkin poikkeuksetta Chevrolet’n V8 sekä nelilovinen Borg-Warner T-10 –manuaalivaihteisto
Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua laatuluettavaa!. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Unelmia ja visioita! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.fi Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja
Nuppien värivaihtoehdot: musta, vaaleanharmaa ja norsunluu. Matti Yli-Piipari, Puh. Lada WFTS F/B1600 vm. 1984. Matti 0500 438585, Helsinki. Kun muutat, kerro myös meille. Kysy lisätietoa 040 7664580 Hannu. Ajettu 450 000 km. Löytyy kaikki osat, mm 2 moottoria, suorakytkentävaihteisto, 5.1 perä + paljon uusia osia. Takuuhuollettuja, 6/12 v. Etusovitteita n. Blaupunkt ja Becker autoradioita. Rakennna projekti WFTS. 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT Jokaisella autolla on tarina. Pekka Salmela, puh. 0400 563928, Kauhajoki. Ruosteeton kori. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Kirjallisuutta: Skoda 105/120/130/Rapid tehtaan korjaamokäsikirja (engl.), Skoda S100S110R ‘Autoni on Skoda’, Lada 1200-2107 korjauskäsikirja, Volvo 240/260 ‘Tee itse käsikirja’, Volvo 240 osa 3 (sähkökaavio), Volvo 240 -sarja Haynesin korjausopas, Renault Dauphine alkuperäinen varaosakirja 1960, Fiat 1800B varaosakirjan kopio, Datsun 160B/180B korjaamokäsikirja (engl.). Uudet kesärenkaat, alkuperäiset vanteet. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. 050 5565 998, Pyhäsalmi. Myös antenneja ja kaiuttimia. MB 200D vm. 85 123, Taxikyltti ja taksamittari tulee mukaan. www.klassikot.. www.facebook.com/klassikot. 2 varakoria mukaan. Hinta 3700 €, Petri Nurmi, puh. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. 3400 €. Hp. 30 erilaista. 040 5420484, Kuusankoski Aermacci Harley-Davidson SS 350 -72, entisöity, hyvin toimiva harvinaisuus
Tällaisena aikana onkin mieltäylentävää päästä ajamaan autoa, joka tuntuu rehelliseltä maasturilta ilman mitään etuliitteitä. Mieleni tekisi kirjoittaa äijämaasturilta, mutta niin ei taida nykyään saada enää sanoa. Suomenkielessä tämä kääntyi katumaasturiksi. Useimmissa Suomeen myydyissä malleissa oli Super Select -neliveto, joka yhdistää jatkuvan ja kytkettävän nelivedon etuja. Sen ulkomuoto oli varsin lähellä edeltävää mallia, mutta kulmia oli hieman pyöristetty aikakaudelle tyypilliseen tapaan. Vuonna 1996 Suomeen rekisteröidyistä 155 Pajerosta vain yksi oli lyhyt malli, loput 154 olivat pitkäkorisia. Niistä on tullut arkipäivää. M uistan kun autonvalmistajat esittelivät 90-luvulla suurelle yleisölle uudenlaisen korimallin. Leopardus pajeros Mitsubishi Pajero Mk2 esiteltiin vuoden 1991 alussa. 1953 Mitsubishi aloitti Mitsubishi Jeep -maastoautojen valmistamisen Jeepin lisenssillä Japanin markkinoille. Valittavissa oli joko lyhytkorinen 398,5-senttinen 3-ovinen tai pitkäkorinen 465-senttinen 5-ovinen malli, jota kutsuttiin Wagoniksi. Nopean nelivedon pystyy valitsemaan toimivaksi joko joustavasti viskokytkimellä tai kiinteästi 50/50 eteen ja taakse. Siinä oli 4,4-litrainen 6-sylinterinen dieselmoottori ja jatkuva neliveto. Jälkimmäinen vaihtoehto on valittavissa alennusvaihteistolla maastoajoon, jolloin puhutaan hitaasta nelivedosta. Bensakoneiksi taas oli saatavilla 3,0-litrainen V6 OHC sekä 3,5-litrainen V6 DOHC 24V. Klassikot koeajoi kakkossukupolven edustajan. 1981 Pajero esiteltiin ja sitä pidettiin aikalaisekseen varsin henkilöautomaisena maasturina. Sitä kuvailtiin eräänlaiseksi perheauton ja maasturin risteytykseksi ja kutsuttiin nimellä Sports Utility Vehicle – SUV. Ihan oikea maasturi Ensimmäisen sukupolven Mitsubishi Pajerot ovat kuin varkain saavuttaneet museoauton iän, aloitettiinhan niiden myynti jo vuonna 1982. En tiedä osasiko kukaan vielä 20 vuotta sitten aavistella kuinka iso juttu näistä katuja kaupunkimaastureista tulisi, mutta nykyään ei taida löytyä montaakaan autonvalmistajaa, jolla ei olisi sellaista mallistossaan. Pian SUV:eille syntyi alalaji, josta käytettiin englanninkielessä termiä Crossover Utility Vehicle – CUV, eli käytännössä hieman paremmilla maasto-ominaisuuksilla varustettu henkilöauto, joista Suomessa alettiin puhua kaupunkimaastureina. Käytännössä Super Selectillä on valittavissa vetotavaksi joko takaveto tai kolme erilaista nelivetoa. MALLIHISTORIA 1934 Mitsubishi kehitteli maailman ensimmäisen dieselkäyttöisen nelivetoisen henkilöauton, joka tunnetaan mallinimellä PX-33. Näillä ansioilla sitä voidaan pitää todellisena nykypäivän klassikkona, ellei jopa elävänä legendana. Tuleva klassikko Mitsubishi Pajero Wagon ’96 86 1/2019. Voimanlähteiksi oli valittavissa dieseleistä joko 2,5tai 2,8-litrainen R4 OHC -turbomoottori. Pajeroa on valmistettu tähän päivään mennessä yli 2,5 miljoonaa kappaletta ja nykyään sen neljättä sukupolvea myydään yli 170 eri maassa. Ne ovat hyvin sivistyneitä ja tutkimukset kertovat niiden olevan erityisesti naisten suosiossa
Vetotapana takaveto tai kolme erilaista nelivetoa: joustavasti viskokytkimellä tai kiinteästi 50/50 eteen ja taakse, tämä myös alennusvaihteistolla maastoajoon 05 Alusta Erillinen runko, edessä kolmiomaiset alaja ylätukivarret, vääntösauvajouset, kallistuksenvakaaja, takana jäykkä akseli, Panhard-tanko, eteen suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, sähköisesti säädettävä iskunvaimennus 06 Kori 5-ovinen maastoauto 07 Mitat Pituus 4725 mm, leveys 1785 mm, korkeus 1865 mm, akseliväli 2725 mm, raideväli 1465 mm edessä ja 1480 mm takana, paino 2000 kg, sallittu perävaunupaino 3075 kg. 2006 Neljännen sukupolven Pajero, kokonaan uusi malli, esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä. 01 Merkki ja malli Mitsubishi Pajero Wagon 02 Vuosimalli 1996 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu V6-moottori. 87. Iskutilavuus 3497 cm3. Voimaa, maavaraa ja erilaisia vetotapoja siitä löytyy moneen eri käyttötarkoitukseen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 10,5 s. Kaksi sylinterinkannen yläpuolista nokka-akselia molemmissa sylinterikansissa, neliventtiilirakenne. Mallia valmistetaan edelleen. 1991 Toisen sukupolven Pajero esiteltiin vuoden alussa. Ulkomuoto oli lähellä edeltävää mallia, mutta kulmia oli hieman pyöristetty. 22-vuotias Pajero on ryhdikkään näköinen ilmestys, eikä se häviä varustelutasossaan nykyautoille monessakaan suhteessa. Teho 193 hv, suurin vääntömomentti 313 Nm. 1999 Kolmannen sukupolven Pajeron valmistaminen aloitettiin. 1984 Pitkäakselivälinen Pajero Wagon esiteltiin. 04 Voimansiirto Super Select -neliveto
Kun avaan oven, näyttää myös sisusta epätodellisen siistiltä. Siistien yksilöiden hinnat pyörivät neljän, viiden tuhannen euron paikkeilla. ”Tuohon kattoverhoiluun on joku polttanut savukkeella jäljen. Autosta siis löytyi myös virheitä, mutta rehellisesti sanottuna en olisi huomannut niitä, ellei kohtia olisi minulle sormella osoitettu. Kyseessä on kuitenkin puhdas lipsahdus, sillä alun alkaen Pajerolla haluttiin viitata eteläamerikkalaiseen pampakissaan, latinalaiselta nimeltään Leopardus pajeros. Pajeron tapauksessa on pakko käyttää muutama rivi myös mallinimen merkityksen avaamiseen, sillä asiaa on spekuloitu milloin milläkin taholla. Kuvissa tämä vähillä kilometreillä säilynyt yksilö näyttää maalipinnaltaan ja sisustaltaankin poikkeuksellisen hienolta, mutta en anna sen hämätä. Selailtuani Nettiauton tarjontaa, löysin listalta yhden ylitse muiden. NormihenkilöauTuleva klassikko Mitsubishi Pajero Wagon ’96 88 1/2019. Espanjankielessä pajero on varsin karkea alatyylinen ilmaus, minkä vuoksi mallinimi on vaihdettu muun muassa latinalaisamerikkalaisissa maissa soveliaampaan Monteroon. Mikko kertoo Pajeron tulleen hänelle puolivahingossa ja jääneen hiukan tarpeettomaksi, kun perheessä oli jo ennalta ajoneuvoja niin harrasteiksi kuin päivittäiseen käyttöönkin. Niinpä hän päätyi laittamaan helmen myyntiin. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että seuraavaksi vähiten ajetun mittarissa on 258 000 kilometriä ja keskimäärin myytävillä Pajeroilla on ajettu yli 400 000. Katsaus käytettyihin Nettiautosta toisen sukupolven Pajeroja löytyy alle tonnin hintaisista projekteista lähtien. Vieressä touhujani seuraa autoa myyvä Mikko Kylmälä, joka kertoo omistaneensa sen vasta verrattain vähän aikaa. Löytyypä joukosta lähes 700 000 ajettujakin yksilöitä, jotka näyttävät ajavan asiansa vielä ihan täysillä. Entisellä omistajallaan Pajero oli toiminut veturina umpitrailerille, jossa kuljetettiin tähtiperäCortinaa ratakisoihin ja takaisin. Tiedän, että kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Itselläni ei ole aiempaa kokemusta Pajeroista, joten luon silmäyksen käyttäjien kirjoittamiin kokemuksiin: ”Vakuutusmaksu on korkea.” ”Suomen verotus huolehtii siitä, että et voi olla kuin suuttunut käyttökustannuksiin.” ”Muuten hyvä auto, mutta vei löpöä enemmän kuin Lokomon veturi.” ”Kärsii japanintaudista, eli kaikki paikat ruostuvat.” ”Vaatii huoltoa ja mielellään käden taitoa.” ”Hyvä varaosien saatavuus.” ”Varmaa ja yksinkertaista tekniikkaa, järeä voimansiirto.” ”Todella hyvä auto, jos käyttöalue on huonoissa paikoissa.” ”Sillä voi tuoda muut pois maastosta.” ”Seitsemänpaikkaisena mahdollistaa isonkin porukan siirron.” ”Vahva vaununveturi.” Arviot puhuvat puolesta ja vastaan, mutta en halua muodostaa omaa mielipidettäni toisten kehujen tai moitteiden perusteella. Nousen kuskin paikalle ja luon silmäyksen hallintalaitteisiin. Kyseessä on kaikkein suurimmalla, eli 3,5-litraisella bensakoneella ja automaattivaihteistolla varustettu ’96-vuosimallinen yksilö, jolla on ajettu käsittämättömän vähän, vain 147 500 kilometriä. Mukavuuksia ja maasto-ominaisuuksia Jo seuraavana päivänä olen Nurmijärvellä pyörimässä kyseistä autoa ympäri hämilläni siitä, ettei sen helmoissa näy yhden yhtä ruosteläikkää tai -korjausta. Osa noista keskikonsolin valoista ei pala, mutta en ole katsonut tarpeelliseksi ryhtyä niitä korjaamaan”, Mikko tokaisee
Takarenkaat suttaavat tyhjää aivan kuten arvelinkin. Neliovista farmaria sai rekisteröitynä jopa yhdeksälle ja voimanlähteinä toimineita rivikuutosia oli uutena valittavissa 4,0-litraisesta 4,5-litraiseen. Keskimmäiselle penkkiriville mahtuu kolme matkustajaa ja lisäksi takatilassa on kääntyvät penkit kahdelle, mutta ne toimivat lähinnä apuistuimina. Jäljellä olisi vielä ollut 4LLc, eli hidas 89. Kierroslukumittarin sisällä oleva näyttö osoittaa sähköisesti säädettävän iskunvaimennuksen kovuuden asteikolla soft, medium ja hard. Elektroninen ajonvakaudenja pidonhallintajärjestelmä siirtää jarrutustehoa luistaviin ja voimaa pitäviin pyöriin. Land Cruiser on hyvällä harrastepotentiaalilla varustettu malli, jota valmistetaan edelleen. Samalla tajuan, ettei minun olisi tarvinnut pysähtyä. Super Select -järjestelmä tuntuu jakavan voimaa keskitasauspyörästön viskolukon kautta eleettömän herrasmiesmäisesti. Vaihdan jakovaihteiston 4H-asentoon, eli jatkuvaan nelivetoon. Toyotan maastoautojen valmistus alkoi toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisen Willys Jeepin pohjalta kehitetyllä BJ-mallilla, joka oli lähinnä sotilaskäyttöön tarkoitettu karu ajoneuvo. Land Cruiserin edelliseen sarjaan nähden J80 varustettiin lehtijousien sijaan kierrejousilla, joiden suuremmat joustovarat paransivat sen maasto-ominaisuuksia, puhumattakaan tasauspyörästön lukoista keskitasauspyörästössä sekä etuja taka-akselilla. Vuodesta 1989 vuoteen 1998 valmistettu J80-sarja on suunnittelultaan ja varmasti kohderyhmältäänkin lähellä koeajamaamme Pajeron toista sukupolvea, vaikka se onkin vielä asteen verran kookkaampi. Kattoikkunassa on kaksiosainen luukku, jolla siitä saa myös kattoikkunan. Varusteista löytyy tummennetut lasit, sähköiset ikkunannostimet, keskuslukitus, kattoluukku, jonka saa myös kattoikkunaksi, vakionopeuden säädin, kaksitehoinen ilmastointi ja jopa erillinen lämmityslaite takatilaan. Päätän, ettei talvi yllätä autoilijaa tällä koeajolla toistamiseen ja pysähdyn bussipysäkille laittaakseni nelivedon päälle. Ajan auton eturenkaat varovasti vasten nurmipintaisen kumpareen reunaa. Etupenkillä tuntuu olevan hyvin tilaa, eikä istuimissakaan ole moittimista. Tielle ja tieltä pois Lähden liikkeelle pelkällä takavedolla, sillä olenhan suuntaamassa asfalttipäällysteiselle maantielle. Kojelaudan keskellä olevista mittareista voi seurata muun muassa auton kallistuskulmaa. Nousu on sen verran jyrkkä, ettei tavallisella henkilöautolla olisi tähän leikkiin mitään asiaa. Tämän nopean nelivedon voi kuitenkin lukita auton ollessa pysähdyksissä tuuppaamalla jakovaihteiston seuraavaan pykälään, eli asentoon 4HLc. Keskimmäiselläkin penkkirivillä on hyvin tilaa, mutta taaimmaiset kääntöpenkit kelpaavat lähinnä väliaikaisiksi apuistuimiksi. Jakovaihteiston valitsimessa näkyy tällöin asentona 2H. Auto lähtee nousemaan rinnettä huomattavasti päättäväisemmin, mutta liukas pinta ja painovoima meinaavat ottaa yliotteen. TOINEN VAIHTOEHTO TOYOTA LAND CRUISER J80 Valmistusvuodet: 1989-1998 Teho: 167 hv Suorituskyky 0-100 km/h: 13,3 s, huippunopeus 165 km/h Hinta uutena: 444 900 mk (Toyota Land Cruiser 80 Turbodiesel 1996) Toyotalla on samankaltainen pitkälle ulottuva historia maastoautojen valmistajana kuin Mitsubishilläkin. Kyseistä valintaa suositellaan ajoon vaikeissa olosuhteissa mutaisella tai jäisellä tiellä, ja sillä Pajero selvittääkin tiensä kukkulan laelle. Keskikonsolista löytyy myös kytkin, jolla säädellään sähköisesti iskunvaimennuksen kovuutta. Osoitinvalo näyttää kulloisenkin valinnan kierroslukumittarin sisällä. Istuinten muuntelumahdollisuus tekee Pajerosta todella monikäyttöisen. Edeltäjästään malli poikkeaa siinäkin, että sen ajo-ominaisuuksia on kehuttu hyviksi myös maantiellä. Liukas keli osoittautuu mitä parhaimmaksi olosuhteeksi maastoauton testaamiseen. Ajatukseni ovat ristiriitaiset, sillä auto on niin siisti ja koskemattoman oloinen, ettei sitä haluaisi altistaa kovemmalle rasitukselle, mutta toisaalta se suorastaan kannustaa kokeilemaan, millaisia ominaisuuksia sillä on reservissä. toon nähden poikkeuksellisista varusteista silmiini osuu ensimmäisenä vaihdekepin vieressä sijaitseva toinen valitsin, jolla säädellään Super Select -nelivetoa. Ajettuani tovin, en malttaisi enää pysyä tiellä. Super Select -nelivedon näyttö sijaitsee nopeusja kierroslukumittareiden välissä. Pajerossa varustelutaso on kaiken kaikkiaan ollut jo vakiona todella hyvä, mikä osaltaan selittää auton korkeahkoa hankintahintaa uutena. Seitsemän hengen kuljettimesta saa kahden hengen pakettiauton, jonka takatilaa voi hyödyntää vaikka täysimittaisena vuoteena. Valittavissa on joko soft, medium tai hard. Märän nurmen päälle on juuri satanut lumi, mutta päätän kuitenkin ensin kokeilla pelkällä takavedolla, ihan vain saadakseni perspektiiviä. Vuonna 1967 esitelty J55 oli ensimmäinen pitkällä akselivälillä varustettu farmariversio, joka synnytti myös mallin korkean arvostuksen. Sen näyttö on sijoitettu mahdollisimman näkyvälle paikalle nopeusja kierroslukumittareiden väliin. Etuistuimista ei löytynyt moitittavaa tilan kuin säätöjenkään puolesta. Nopeaan nelivetoon näet voidaan siirtyä vauhdissa alle 100 km/h nopeudessa. Myös auton kallistuskulma on tarkkailtavissa kojelaudasta. Samaan, jota hetki aiemmin olin käyttänyt liukkaalla maantiellä. Nousu pihasta tielle osoittautuu kuitenkin juuri sataneen lumen johdosta liukkaaksi ja minulle meinaa tulla kiire oikealta tulevan auton alta pois. Alan sisäistää, että kyseessä on todellakin maastoauto. Painan kaasua hiukan reippaammin ja yllätyn kuinka liukkaasti kahden tonnin painoinen maasturi lähtee kiihtymään. Sitä on seurannut kahdeksan eri sarjaa ja nykyään mennään jo J200:ssa
neliveto tasauspyörästö lukittuna, mutta sen rajojen testaamiseen minun hermoni eivät laina-autolla riittäneet. Siitä huolimatta pidin Pajerosta. Mallia on parjattu erityisesti alustarakenteiden ruosteherkkyydestä. Ja tämän Mikon yksilön pelastaminen sekä vaaliminen olisi suoranainen kulttuuriteko. Tavaraakin sillä saisi kuljetettua varsin hyvin. Koeajamamme auton listahinta on ollut uutena 450 000 markan luokkaa. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se sana olisi jämäkkä. Jälkimmäisten kannalta asia on tietysti aivan toinen siinä vaiheessa, kun auto tulee riittävään ikään ja on rekisteröitävissä museoajoneuvoksi, johon ei välttämättä ole enää montaa vuotta. Polttoainemittarin viisari näet tipahti yhdellä kahdeksannella ajettuani sillä vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Pajero on auto, joka minulla olisi varaa ostaa, mutta jota minulla ei olisi varaa käyttää. Jotkut niistä voivat olla hyvin kuluttavia, niitä joihin muista ajoneuvoista ei ole ollut. Nopean nelivedon pystyy valitsemaan joko joustavasti viskokytkimellä tai kiinteästi tasauspyörästö lukittuna. Auto eteni varmasti ja sen ohjaimissa oli turvallinen olo. Se ei silti tarkoita, etteikö se olisi toimiva ratkaisu jollekin toiselle. Konepellin alta löytyy toisen sukupolven Pajeron suurin ja tehokkain voimanlähde, eli 3,5-litrainen DOHC 24V -bensiinimoottori, johon on hiljattain tehty perushuoltojen ohella jakopääremontti. Vaakakupissa painoivat hyvä varustelu ja verraton eteneminen huonoissakin oloissa, mutta toisaalta en voinut olla pohtimatta myös sen janoisuutta ja korkeita käyttökustannuksia. Tuleva klassikko Mitsubishi Pajero Wagon ’96 90 1/2019. Pajero on ollut uutena suhteellisen kallis auto ja siinä on aikalaisekseen todella hyvä varustelutaso. Käytännössä valittavana on takavedon lisäksi kolme eri nelivetoyhdistelmää. Kun autosta on moneksi, sitä myös käytetään hyvin moninaisiin eri tehtäviin. Kyllä vai ei Nukuin yön yli ja ajelin autoa vielä seuraavan päivän mietiskellen, mihin tarkoitukseen se olisi omiaan. Alle 15 litran kulutuksesta sadalla kilometrillä ei tarvitsisi unelmoidakaan. Kun jälkimmäistä käytetään alennusvaihteistolla, saadaan hidas neliveto kaikkein hankalimpaan maastoon. Pajeroa on valmistettu paljon ja sitä myös harrastetaan yleisesti, minkä vuoksi varaosia on saatavilla hyvin, eivätkä ne ole erityisen kalliita. Melko pienellä hankintahinnalla saa siis todella paljon autoa, mutta vastaavasti kannattaa varautua korkeisiin käyttökustannuksiin polttoaineen hinnan, vakuutusten ja hiilidioksidipäästöihin perustuvan ajoneuvoveron muodossa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Pajerosta on moneksi, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Mikäli huoltoja korjaustoimet onnistuvat omin voimin, voi sillä saada nipistettyä auton käyttökustannuksia pienemmiksi. Se oli olemukseltaan sivistynyt ja mukava, mutta tarvittaessa siitä tuntui löytyvän puhtia myös likaisiin hommiin, niihin, joista jotkut muut eivät ehkä suoriutuisi lainkaan. Meidän koeajamamme yksilö oli kuin ihmeen kaupalla ruosteeton ja suorastaan käsittämättömän siisti yksilö muutenkin, mutta kaikki Pajerot eivät ole. Pajerossa on Super Select -neliveto, jolla se suoriutuu varsin hankalastakin maastosta
Uuteen aikakauteen Volkswagen K70 L ’72 Nykyisin lähes kadonnut malli saattoi VW:n pois ilmajäähdytteisten takamoottoriautojen tieltä etuvetoisten ja nestejäähdytteisten autojen valmistajaksi. Nyt hohdokkaan merkin rautaisia nelivetoja saa hienokuntoisina muutamalla tuhannella. 91 Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. PIRTEÄ SPORTTI Renault 12 TS ’73. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Volvo 226 sivua. Pauli Rainion tallista löytyy iloisen värinen ja kiinnostavan historian omaava yksilö. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Muutama vuosi ensiesittelystä mallistoon lisättiin voimakkaampi ja varustellumpi TS-versio. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. K70 oli kaikkea muuta kuin merkin perinteinen edustaja – eikä se alun perin ollutkaan VW. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Kaupan päälle avaimenperä. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Kaupan päälle avaimenperä. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Kaupan päälle avaimenperä. Supermarket.. Renault 12 esiteltiin 50 vuotta sitten. Poikkesimme metsäpolulle selvittämään onko Jeepissä ainesta tulevaksi klassikkomalliksi. Klassikot 2/2019 ilmestyy 28.2.2019 Seuraavassa numerossa: Tuleva klassikko Jeep Cherokee Renegade ’04 2000-luvun alkupuolella markkinoille saatettu uutuus oli menestys. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.
Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. 36 84 80 -1 90 1 • PA L VK O 20 19 -0 9 6 41 48 83 68 48 08 19 00 1 Viipale mediat KOVIA KONEITA: Viron moottoriurheilumuseo TULEVA KLASSIKKO: Mitsubishi Pajero ’96 PELLINPIIRTOJA: Giorgetto Giugiaro PATINAA IDÄSTÄ HARRASTAJAN PAKEILLA 01 /1 9 Fo rd Ca pri 16 00 L ’69 • M erc ed es -B en z G ’84 • Op el Ka de tt GS i ’88 • PM C Sk ylin e ’66 • To yo ta Co ro lla Su pe r ’80 KUNINGAS TOYOTA COROLLA SUPER ‘80 VAUHTIPERÄ FORD CAPRI 1600 L ’69 VIISIOVINEN SPORTTI OPEL KADETT GSI 16V ’88 Korttelirallin 1/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. 228 sivua! 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 9 90 Avaimenperän arvo: Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: www.supermarket.?. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen