36 84 80 -2 00 1 • PA L VK O 20 20 -0 9 6 41 48 83 68 48 08 20 00 1 Viipale mediat HARRASTAJAN PAKEILLA: Subaru-Karhu TULEVA KLASSIKKO: Ylellinen Volvo S80 LAMBRETTA-MUSEO: Skootterierikoisuuksia DEXA-RALLI 1993 AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Pikkupaku Fiat 500 Van ’61 Fia t 500 Va n ’61 • Ho nd a Civ ic 130 ’82 • M erc ed esBe nz 220 ’69 • Op el Re ko rd 2.0 E Be rlin a ’84 • Ply m ou th Fu ry III ’70 01 /2 PIENI LAATUAUTO HONDA CIVIC ’82 PELLIN PIIRTOJA NEUVOSTOLIITON KONSEPTIT 1/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi
ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokorkeus: 1930mm. Ajoneuvon akseliväli: max. Ajoneuvon leveys: max. Seuraavan numeron sivuilla tutustumme Lapin tapahtumissa usein nähtyyn avo-Cortinaan. Myös muita malleja! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 430mm. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Pyörimisnopeus: 30m/s. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Rengaskone U-2011 Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi & apuvarsi. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! Parkkipaikkanostin 3200kg Nostokorkeus: 1,86m Sähköliitäntä: 230V Mitat: (PxLxK) 5255x2596x2081mm Levys pilarien välillä: 2350mm. Nostokyky: 4000kg. Tarjoaa täydellisen työskentelykorkeuden korjauksiin, renkaanvaihtoon, peltitöihin, pesuun/kiillotukseen ym. Nostokyky: 2800kg. Nostokyky: 1350kg 499€ tuotenro 494628 599€ tuotenro 511083 Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla Sisältää 143-osaisen tuumamittaisen työkalulajitelman. Moottori: 3kW 400V 3-V. Kevättä kohti Talven pimeinä ja kylminä iltoina on mukava haaveilla kesästä ja avoautoista. Mitat: 2630x1787x110 mm. Paino: 480kg 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Maksiminostokorkeus: 1330mm. Paino: 68kg. Luvassa tuttuun tapaan paljon muutakin nostalgista luettavaa! Klassikot 2/2020 ilmestyy 27.2.2020 Seuraavassa numerossa: 91 1990€ tuotenro 506545 U U TU U S! Nauhahiomakone BS75 Kallistettava nauhahiomakone. 1450€ tuotenro 32836 Kaikki hinnat sis. Nosto-/laskuaika: <35sek. Lisäksi kevään odottelua helpotetaan ’62 Ramblerin ja hienon Mini Clubmanin esittelyillä. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Hiomanauhan koko: 75x2000mm. Koko: 970x420x1070mm. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. 1950€ tuotenro 510425 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. 2550€ tuotenro 85268. 2400mm. 3000mm. Räikät, hylsyt, lenkit, ruuvimeisselit, pihdit ym. 649€ tuotenro 494135 Siirrettävä saksinostin 2800kg Siirrettävä saksinostin erillisellä hydrauliyksiköllä ja kahdella voimakkaalla sylinterillä. Sähköliitäntä: 230V
Ykkönen ei ole muuten synkronoitu, eli älä yritä kytkeä sitä ennen kuin auto on pysähtynyt. Ja pari säkkiä hiekkaa takakonttiin niin pääset mäet ylös. V anhojen vehkeiden lisäksi perheellämme on käytössa aivan tavallinen nykyauto. Ennen sentään oli auton omistajalla tärkeä osa vastaavassa tilanteessa: ”Pumppaa ensin pari kertaa kaasua ennen kuin käynnistät. Tuosta saat valot päälle, mutta muista sitten sammuttaa myös, siinä ei ole mitään summeria. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Kuramatot pyörien alle, jos vielä sutii! 3 Pääkirjoitus. Muista sitten ottaa ryyppy ajoissa pois, muuten alkaa kone röpöttää. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Eräänä päivänä kaverini haki sen lainaan. Hetki siinä meni, kunnes älysin, ettei ole mitään evästettävää: napista käyntiin, vaihteenvalitsin dasentoon ja matkaan. Kaukovalot vaihtuvat, kun painat vasemmalla jalalla tuolta. Kuramatot pyörien alle, jos vielä sutii!” Tekniikan ja autojen jatkuvasti kehittyessä uhkaavat autoaiheiset essonbaarikeskustelutkin jäädä tylsäksi kitkat vai nastat -tyyppiseksi saman kehän kiertämiseksi. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ja jos sittenkin jäät jumiin, koeta peruuttaa – sillä tavalla on monesti paremmin pitoa. Automiehen kikat COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Yritin siinä kertoa, miten autolla pääsee liikkeelle ja mitä kaikkea pitäisi tien päällä huomoida. Niin, ja jos tarvitset pissapoikaa, tuosta kumityynystä painamalla tulee vettä lasiin. Ryyppy on siinä vasemmalla alhaalla, älä vedä sitä ihan tappiin. Jos ei heti syty, koeta vielä kaasu pohjassa ilman ryyppyä. TILAAJAPALVELU Puh. Vaan onneksi on noita menneen ajan vehkeitä tallissa ja niihin liittyvät niksit hyvin hallussa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kun vika osui tien päällä kohdalle, ei puhelinkioskia yleensä ollut näköpiirissä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Hihnan katketessa uusi tehtiin rouvan sukkahousuista, vuotava bensatankki paikattiin palasaippualla, katkojankärkien katkenneen jousen tuuraajaksi tungettiin vaahtomuovia, ja lopuksi käynnistettiin auto asettamalla ruuvimeisseli starttimoottorin solenoidin kaapelinapojen väliin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Harvalla tietysti oli montaakaan varaosaa matkassa, joten korjaushommissa piti olla erityisen luova. Vanhemman polven kuskit jakoivat huoltoaseman kahvilassa vinkkejään nuoremmille: ”Pistä pahvia syylärin eteen niin pysyy lämpö. Takakontissa on sitten työkaluja ja starttipilottia.” Takavuosina autoja piti myös huoltaa tämän tästä, ja aika usein niihin tuli myös jotakin vikaa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Niin se maailma muuttuu. Kun kone pulautti nesteet pihalle, uutta vettä piti äyskäröidä ojan pohjalta. Ei auttanut kuin kääriä hihat ja alkaa etsiä vikaa. Jos vaikka joku joskus hakisikin lainaan vanhan kunnon menopelin. Mies istui kuljettajan paikalla ja minä ovenraossa
TAPAHTUMAT 64 Hanaa Expo, Lahti Toista kertaa järjestetty moottoriurheiluaiheinen messutapahtuma kasvatti kävijämääräänsä. ARTIKKELIT 44 Vuoren varmasti Fordilla Vuoren perheen autovalinta on kohdistunut lähes poikkeuksetta Fordiin jo kolmannessa polvessa. 64 Hanaa Expo, Lahti s. 38 Honda Civic 1300 ’82 s. 32 Mercedes-Benz 220 ’69 Matilaisen veljeksien harrasteauto on nähnyt maailmaa. 10 Fiat 500 Van ’61 s. Kokoonsa nähden korkeahko hinta piti kuitenkin myyntimäärät pieninä. Uudesta saakka Nokian katuja maistelleen Opelin mittariin on kertynyt maltilliset 114 000 kilometriä. Muistelemme Sakari Vuoren kanssa vanhoja Ford-kilpajuttuja ja tutustumme siinä sivussa miehen GT-Cortinaan. 26 Opel Rekord 2.0E Berlina ’84 Pitkän linjan merkkiharrastajan tallissa majailee museorekisteröity E-Rekord. 18 Plymouth Fury III ’70 Kun kohta 50 vuotta vanhan entisöimättömän auton olemus vastaa pitkälti sitä mitä se oli uutena, on taustalla tavallisuudesta poikkeava tarina. 61 Utin purkamomuseo AJONEUVOT 10 Fiat 500 Van ’61 Fiat 500:n pakettiversio on pienimpiä Suomeen tuotuja pakettiautoja. 38 Honda Civic 1300 ’82 Varhaisia Honda Civicejä pidettiin laadukkaina pikkuautoina. s. Vaalea Mercedes myytiin uutena Suomessa, mutta se laivattiin tuoreeltaan Yhdysvaltoihin, josta se palasi Suomen maaperälle 1973. Historickalusto oli hienosti edustettuna. 18 Plymouth Fury III ’70 s. 50 Sirpillä ja vasaralla s. Kinnusen Pasin tallista löytyy hienokuntoinen toisen sukupolven Civic. 26 Opel Rekord 2.0E Berlina ’84. 32 MB 220 ’69 s. Kari Pynnä päätti palauttaa farmarimalliseksi muutetun 500:n takaisin alkuperäiseen umpikylkiasuunsa. Tässä numerossa 4 1/2020 s
86 Tuleva klassikko Otimme koeajoon ison etuvetoisen Volvon, ja pohdimme olisiko sellaisesta harrastevärkiksi. 76 Harrastajan pakeilla Subaru on suosittu automerkki varsinkin ralliväen piirissä. s. 68 Bodenseen autoja traktorimuseo s. Tällä kertaa sivuilla saadaan hämmästellä maatuvia amerikanrautoja. 56 Ammattikatsoja muistelee Vuoden 1993 Dexa-rallissa oli täysi määrä osallistujia eikä penkallakaan tarvinnut seisoskella tumput suorina. Matti Karhu on yksi merkin aktiiviharrastajista. 5 s. Poikkesimme parin hehtaarin laanille vilkaisemaan, millaista kalustoa alueelle on kerääntynyt. Kokonaan yhden merkin varaan näyttelyä ei sentään ole pystytetty, vaan saman katon alta löytyy monen valmistajan erikoisuuksia. 68 Bodenseen autoja traktorimuseo Saksalaisen museon tiloista löytyy hieno ajoneuvokokoelma, mutta runsas oheisrekvisiitta saa kävijän tuntemaan olonsa aikamatkustajaksi. Muiden harrastajien kohdalla merkki on jäänyt hieman paitsioon. 72 Skootterimuseo s. 61 Utin purkamomuseo Vuodesta 1969 lähtien toiminut Ketosen purkamo muutettiin purkamomuseoksi. 84 Klassikkomarkkinat Vanhojen vehkeiden ja varaosien kauppapaikka. 85 Marginaalista Maailmalla myytävien klassikkoautojen joukkoon on ilmaantunut wankelmoottorinen Citroën GS. 86 Tuleva klassikko 50 Sirpillä ja vasaralla Pellinpiirtoja-artikkelisarjassa matkustetaan idän suuntaan katsastamaan prototyyppien välittämää kuvaa neuvostoaikaisesta autosuunnittelufilosofiasta. 76 Harrastajan pakeilla s. 56 Ammattikatsoja muistelee. 72 Skootterimuseo Italiasta löytyy mahtava Lambretta-skoottereihin keskittyvä museo. 44 Vuoren varmasti Fordilla s. 82 Fotoalbumi Kuva-aarteita vuosien varrelta. 82 Fotoalbumi s. 85 Marginaalista s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita uutisia ja vanhoja tarinoita klassikkoautojen maailmasta
tammikuuta, järjestetään Suomen Volvo-kerhon talvipäivä. Kaunis RAF-977 tuli tuotantoon 1959 ja mallin valmistusta jatkettiin vuoteen 1976 saakka. Raviradan sisätilat tarjoavat hyvät tilat suurellekin ihmisjoukolle, ja kelien salliessa pihallakin saattaa olla myyntikojuja. päivänä järjestetään Seinäjoella Botnia Swap Meet -rompetapahtuma. Pikkubussien valmistus lankesi Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitsevan koritehtaan harteille. Vuosien saatossa RAF-22-sarjasta toteutettiin useita erilaisia versioita moneen käyttöön. Tammi-helmikuun taitteessa pidettävä MP 20 -moottoripyörämessu tarjoaa nähtävää kaikille kaksipyöräisten ystäville. 1970-luvulla rakennettu RAF 2205 oli sähkömoottorin turvin kulkeva pikkubussikokeilu. Heti ensimmäisenä päivänä voi käydä penkomassa Karkkilan talvirompetorin tarjontaa Konepajahallilla. Neuvostoliitossa tehtaiden ja tuotemerkkien nimet olivat hyvin käytännönläheisiä, joten pikkubussi sai ristimänimekseen RAF (Rigas Autobusu Fabrika, eli Riikan linja-autotehdas). Yksityisille RAFia ei ollut tarkoitettu, mutta jonotuslistalle pääsi kuitenkin, jos perheestä löytyi vähintään viisi lasta. Autotapahtumia on talvella harvakseltaan, ja siksi Seinäjoelle saapuu ostajia sekä osamyyjiä useamman sadan kilometrin säteeltä. Helmikuu käynnistyy mukavasti myös autoharrastajan näkövinkkelistä katsottuna. Suunnitelmallisuus ei rajoittunut valmistukseen, sillä RAF-pikkubussien käyttäjäryhmäkin oli päätetty jo etukäteen. Autovalmistajan konkurssi koitti vuotta myöhemmin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Neuvostoliitossa vierailleet saattavat muistaa ihmetelleensä siellä täällä vilisseitä, persoonallisen kulmikkaita RAFpikkubusseja. 1950-luvun lopulla tuotettiin Pobeda-pohjaista RAF8-mallia. RAF tehtiin palvelemaan yhteiskuntaa monissa eri tehtävissä kuten ambulanssina, taksina sekä ilman takaistuimia tavarankuljetuksessa. RAF-bussien esi-isänä voi pitää 50-luvun puolivälin jälkeen valmistettua pienikokoista linja-autoa, joka lainasi tekniikan GAZ-51-kuorma-autosta. Tämän vuoden Talviajo kurvaillaan Keski-Suomen teillä. Uusien pyörämallien lisäksi veteraanikalusto sekä rakennetut moottoripyörät ovat laajasti esillä. Sen DT 81 -tasavirtamoottori kykeni kiidättämään auton 70 kilometrin tuntinopeuteen. N euvostoliitossa kaikki pyrittiin tekemään suunnitellusti ja keskitetysti. Harrasteajokkinsa talviominaisuuksista kiinnostuneille 8.2. järjestettävä SAHKin Talviajo tarjoaa mukavan tilaisuuden päästä tien päälle. Pian Botnia-Swapin jälkeen, 25. Autoja tiemuseo Mobilian piha-alueella nähdään silloin kaikenikäistä Volvo-kalustoa, ja niihin tutustumisen jälkeen voi kiertää lämpimissä sisätiloissa museon aarteita hämmästelemässä. ALKUTALVEN MENOVINKIT Tammikuun 18. Vaihtoehtoisia polttoaineitakin testailtiin. Moskovan olympialaisia varten valmistettiin sarja erikoismalleja urheiluväkeä kuljettamaan. Pikkubussi Latviasta 6 1/2020. Suunnitelmatalous toi ratkaisun sähköautojen perusongelmaan eli toimintasäteeseen: sähkömallin suunniteltiin kulkevan ennalta määrättyä reittiä, jonka molemmista päistä löytyisi asema akkujen lataukseen tai akuston vaihtamiseen. Sen korvasi alakuloisen näköinen malli 2203, joka jatkoi käytännöllisesti katsoen tuotemerkin loppuun saakka vuoteen 1997
1960-luvulla nastarenkaat olivat jo yleinen talvivaruste. Testeissä nastarengas oli kuitenkin lyömätön varsinkin nollakelin tuntumasa jäisellä pinnalla. Kitkat vai nastat. Nastoitus oli pitkään asiakkaan vastuulla. 7. Talven kestoväittelyaihe omaa pitkät perinteet, sillä kitkoja väitettiin nastapyöriä paremmiksi jo 70-luvun puolivälissä. Aluksi renkaat piti rei’ittää ennen nastoitusta, mutta 60-luvulla lähes kaikki talvikumit olivat valmiita nastoitettaviksi heti hankittaessa. Pitoa teräspiikeistä M etallisia liukuesteitä keksittiin käyttää renkaissa hyvin varhain. Runsaan käytön myötä ongelmat tienpinnan kulumisen suhteen nousivat harmiksi samaan tahtiin nastojen suosion myötä, joka puolestaan johti niin nastojen kuin talvirenkaiden nopeaan kehitykseen. Nastavalmistajat kehittivät ja mainostivat kilvan tuotteitaan, ja kehityksen kulku näkyykin parhaiten vanhoista lehti-ilmoituksista. 1970-luvun puolivälissä markkinoille kiilasivat pehmeäseoksiset kitkarenkaat, jotka osoittautuivatkin päteviksi monissa sääolosuhteissa
Vuonna 1990 esitelty ION RC-260 oli jo varsin edistyksellinen, kuluttajalle suunnattu elektroninen kamera. Tästä mallista puolestaan versioitiin 2142R5 Kalita, joita tehtiin muutama kappale. helmikuuta. ALEKON SISARET Viime numeron artikkeli Moskvitsh Alekosta sai Mika Nurmisen muistuttamaan 2141-mallin lukuisista johdannaisista. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAMMI–HELMIKUU 1990 • Pisan kalteva torni houkuttelee turisteja vinoudellaan. Pidennetyn 2141 Svjatogorin eli 2141Y2-mallin nimenä esiintyy Juri Dolgoruki. Etuveto-Mossesta sukeutui muun muassa edustusversio Knjaz Vladimir ja arkisempi 2335-pickup. Myös autojen piti olla pitkälti vakiokunnossa, joskin kokeneet kilpailijat olivat varmasti tehneet ajokkeihinsa omia pikku säätöjään. Tuolloin urheiluvalokuvaaja Tom Dillon otti kuvia elektronisella Canon RD-701 -kameralla. Nykyisin alus on nimeltään M/S Celestyal Crystal ja risteilee Kyproksella. Kuvat lähetettiin USA Today -lehteen sähköisiä reittejä pitkin, ja ne julkaistiin lopulta lehden kannessa. Kyseessä ei ollut varsinainen pisaralla pisimmälle -kisa, vaan autoilla ajettiin maantiellä rajoitusten ja sääntöjen mukaisesti 350 kilometrin matka. tammikuuta. Tekniikkaa kehitettiin edelleen. Tšekkiauto oli ainoa viiden litran alittaja 4,96 l/100 km kulutuksellaan. 67 vuoden ikäisenä. 30 vuotta sitten torni lopulta suljettiin yleisöltä remontin ajaksi. Morris Marina 1.8 coupe pääsi ainoana luokassaan alle seitsemän litran kulutukseen. Yli 1,6-litraisista bensapihein ajokki oli sekin yllätys. Tekniikan nimi oli still video. • Neuvostoliiton ensimmäinen McDonald’s -hampurilaisravintola avattiin Moskovassa 31. Erikoisuutena kameraan sai lisävarusteena filmisovitteen. Niitä saatiin aikaiseksi 1998–2000 sen verran, että sitä oli käytössä Moskovan aluehallintovirastolla. Turvaja mukavuusvarusteet ovat lisänneet autojen massaa reilusti, eikä kokoluokkavertailua voi reilusti tehdä. Kallistuminen tuotti päänvaivaa jo rakentamisaikana, eikä huoli kaatumisesta helpottanut seuraavien vuosisatojen kuluessa. Ja vielä 2141-malliin perustui kaksipaikkainen 2142S0 Duet, joita tehtiin noin 15 kappaletta. 8 1/2020. • Risteilyalus M/S Sally Albatross tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa tammikuun 9. Yli 10 vuotta kestäneen korjaustyön ansiosta tornia saatiin suoristettua liki puoli metriä. Lavamallin perään tehtiin jopa peräkärryä, jonka kantavuus oli 640 kg.” Kiitämme täydentävistä tiedoista! ELEKTRONISTA KUVAA Digikuvaus on syrjäyttänyt filmin jo aikoja sitten. Saman mallin konttiperäversio vei kakkossijan 7,11 litran keskikulutuksella. ”Hyllyssäni on muutama venäläinen autokirja, joista näkee, minkälaisia eri versioita 2141-malliin perustuen tehtiin, jopa piensarjoja tai vain prototyyppejä. Vuoden 1975 Taloudellisuusajon lopputuloksista voi päätellä jotakin ainakin siitä, kuinka vähällä pääsee 70-luvun kalustolla. Nämä kaikki osallistuivat alle 1600-kuutioisten luokkaan. Sittemmin sama laiva risteili mm. Mallin 2142V3 (edellisestäkin pidennetty versio) nimenä oli Knjaz Vladimir. Se tarjosi käyttäjälleen lukuisia mahdollisuuksia niin ominaisuuksien kuin kytkentävaihtoehtojen suhteen. päivänä. • Itävaltalainen mäkihyppääjämestari Gregor Schlierenzauer syntyi 7. PIENELLÄ KULUTUKSELLA Nykyautojen todellista polttoaineenkulutusta kritisoidaan usein, ja joissakin yhteyksissä epäillään, liekö kehitystä tapahtunut sillä saralla paljoakaan. Yksi elektronisen valokuvaamisen merkkipaalu saavutettiin Los Angelesin olympialaisissa 1987. Suoraa vertailua vanhojen ja uusien autojen välillä on vaikea tehdä. Alle kuuden litran kulutukseen päästiin Citroënin 2CVja Dyane-malleilla, 127sekä 126-Fiatilla, Simca 1000:lla ja Audi 50:llä. Alus oli laskettu vesille Viking Saga -nimisenä vain kymmenen vuotta aiemmin. Kuvien siirtoon kului 12 minuuttia. Pickupversiota eli 2335-mallia tehtiin 1988–2001 yhteensä noin 6400 autoa. Tulipalossa säästyneen vedenalaisen osan päälle rakennettiin uusi Sally Albatross -alus. • Yhdysvaltalaissyntyinen kaunotar ja elokuvatähti Ava Gardner menehtyi 25.1. Kamera ei kuitenkaan ollut digitaalinen, vaan se tallensi analogista videokuvaa sähköiseen muotoon. Silja Opera -nimisenä. Paperittoman valokuvauksen läpimurto kesti kuitenkin vuosia. Hieman yllättäen pienimmällä kulutuksella reitistä selvisi Klaus Louhivuori Skoda S 1100 -autollaan
Rompetori Tarpeellista tavaraa harrastajalle NOSTURI TALLIIN Työkaluja ja autotallin järjestyksen ylläpitoon liittyviä kalusteita myyvän Toraforsin valikoimiin on tullut edullinen saksinostin. Aineen asentaa aina ammattilainen. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.torafors.com. 1990 € maksava nosturi on varustettu erillisellä hydrauliyksiköllä, ja sen kerrotaan olevan helposti siirreltävissä. Itse aineen kerrotaan puhdistavan tehokkaasti ja kuivuvan nopeasti – eikä pinta jää tahmeaksi. Sen kerrotaan kestävän käyttöä jopa viiden vuoden ajan. 0400-911356 info@freetechnics.fi Vakioja virityskaasuttimet sekä osat TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi. Hinta riippuu lähtökohdan peruskunnosta, mutta keskimäärin työlle ja pinnoitteelle muodostuu hintaa noin 800 euroa. HUOLTOAUTON PIENOISMALLIT Monen harrastajan kirjahyllyssä komeilee ralliautojen pienoismalleja. Hintaesimerkiksi käy 43,90 euroa kustantava Team red rallyn punainen Ford Transit. Kätevän siitä tekee purkkiin liitetty verhoilunpuhdistusharja, jonka myötä puhdistusoperaatioon saattaa ryhtyä entistä pienemmällä ennakkovalmistelulla. Myös Onen hintaan vaikuttaa auton maalipinnan kunto, mutta peruskuntoisen auton käsittelylle kertyy hintaa noin 300–400 euroa. Korrek Pro Ceramic TFC One on edullisempi kestopinnoite, jonka luvataan muodostavan maalipintaa suojaavan keraamisen kalvon noin 1–2 vuoden ajaksi. Laitteen nostokyky on 2800 kiloa ja suurin nostokorkeus 1330 mm. Modeltoys.net-verkkokaupan valikoimista löytyy nyt Ixo Modelsin huoltoautoja ja trailereita rallimallin kaveriksi. HARJAN KERA Meguiar’s-tuoteperheeseen on tullut kätevä Carpet & Upholstery Cleaner -verhoilunpuhdistusaine. Puhdistusvaahtopurkissa on ainetta 562 millilitraa, ja sen suositushinta on 24 euroa. Korrek Pro Ceramic TFC Evo on suunniteltu erityisen kestäväksi ja kaikkea likaa hylkiväksi pinnoitteeksi. 9 Puh. UUDET PINNOITTEET Korrek on esitellyt kaksi uutta tuotetta auton maalipinnan käsittelyyn
10
Fiat 500 VAN ’61 Paketiksi Palautettu Varmasti pienimpiä pakettiautona Suomeen tuotuja ajoneuvoja oli Fiat 500 VAN. Umpikylkisenä automalli on niin harvinainen maailmallakin, että Kari Pynnä päätti palauttaa oman Fiatinsa takaisin pakettiautoksi. Rovaniemi 11
Ennen kesällä -62 tapahtunutta autojen tuonnin vapautusta oli jo selvää, että säännöstely tulisi vaurastumisen myötä jäämään historiaan. Yksi jos toinen välttämätön elintarvike ja kulutushyödyke vapautui ostokorteista jo 50-luvun alkupuolella ja ylellisyystuotteet seurasivat tätä valtion valuuttatilanteen hiljalleen parantuessa. Tuulilasinpesunestesäiliö on vain pieni pussukka bensatankin kyljessä. Esitys Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Myös etuluukun alla kaikki on pientä. A utojen tuontia Suomeen on rajoitettu ja niitä on verotettu monenkirjavin keinoin, mutta usein on lainsäädäntö mahdollistanut lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen kiertämisen. Hallitus perusteli muutosta sillä, että kyseessä oli selkeä henkilöautoja koskevan tuontisäännöstelyn kiertäminen. Sen sijaan että muutoskatsastusta olisi rajoitettu tai pakettiauton määritelmää tarkennettu, pakettiautot palautettiin tuontisäännöstelyn piiriin kesällä -61. Säännöstelyn palautus aiheutti teräväsanaista kirjoittelua aikansa lehdistössä, sillä kukaan ei rikkonut lakia ja autokauppa kävi hienosti. Syksyllä -61 hallitus antoi eduskunnalle esityksen pakettiautojen verottamiseksi siinä tapauksessa, että sellainen muutettaisiin myöhemmin henkilöautoksi. Pakettiautojen katsottiin helpottavan monenlaisen yritteliäisyyden viriämistä ja sitä kautta vauhdittavan kansakunnan vaurastumista ja parantavan valtion verotuloja. Nämä ensirekisteröitiin liikenteeseen useimmiten 1+1-paikkaisina pakettiautoina, joiden takapenkin käyttö oli sallittu vain tilapäisesti. Paketit etusijalla Autojen säännöstelyn loppuvaiheissa valtiovalta katsoi, että kansantaloudellisesti järkevintä olisi vapauttaa ensin kaupallisen toiminnan tarpeisiin suunnitellut pakettiautot tuontilisensseistä. Päällimmäisenä ongelmana nähtiin valtion menettävän verotuloja, sillä pakettiautoksi maahantuotu ja rekisteröity auto oli ilman veroseuraamuksia mahdollista muutoskatsastaa ja rekisteröidä henkilöautoksi. 12 1/2020 Fiat 500 VAN. Tavaratilan alta löytyy todella matala, sivulle kallistettu kaksisylinterinen moottori. Pienestä huoltoluukusta varmistetaan moottorin öljytilavuus. Jarrunestettä autoon menee kahvikupillinen. Näin varmasti olikin, mutta aika pian huomattiin että pakettiautona maahan virtasi monenlaisten henkilöautojen farmarimalleja
Suosion syitä on monia: pieneenkin talliin mahtuva 500 on edullinen hankkia, ylläpitää ja ajaa sekä yksinkertainen tekniikaltaan ja erittäin hyvä varaosatarjonnaltaan. Tutuksi ovat tulleet myös suurimmat varaosatoimittajat kautta mantereen. Kerhoon mahtuu Fiatin 500ja 126-mallien lisäksi 2-sylinteriset Autobianchit, Neckarit sekä Steyr-Puchit. Laaja tietämys ja vuosien kokemus aiheesta innoitti miehen perustamaan -16 Suomeen epävirallisen Fiat 500 -kerhon, jonka tarkoituksena on koota yhteen kaikki Fiat 500 -sukuisten autojen ystävät. päivänä vuonna -61 FH-634-tunnuksiin rekisteröidyn pikkupaketin ensimmäinen omistaja oli autonasentaja Tauno Suominen Raisiosta. FIAT 500 CLUB FINLANDIA Fiat 500 on Euroopassa yksi suosituimpia harrasteautoja, jolle löytyy omia kerhoja vaikka kuinka monta. Maahantuojalle palannut Syyskuun 21. Kari arvelee olevan hyvinkin mahdollista, että kyseessä oli Turussa toimineen maahantuojan omia asentajia, joilla oli mahdollisuus ”syödä kuormasta”, kun autoja alettiin saada myytäväksi. Ainut takaisin pakettiautoksi palautettu Giardiniera löytyy nykyisin Rovaniemeltä, Kari Pynnän omistuksesta. fiat500club.fi sekä facebookista Fiat 500 Club Finlandia –ryhmänä. Tämä on helpottanut varaosien yhteistilauksia ulkomailta sekä tietotaidon jakamista harrastajien kesken. meni eduskunnassa läpi ja laki astui voimaan heti alkuvuodesta -62. Kerhon löytää netistä sivulta www. Fiatin maahantuojana toiminut Finla Oy onnistui tuomaan näitä pikkupakuja varsin vähän ja jäljellä niistä on enää vain muutama. Pakettiauton kantavuudeksi rekisteriotteeseen oli merkitty 360 kiloa, ja tavan mukaan painonumerot maalattiin myös auton kylkeen. Varmasti pienin esimerkki näistä pakettiautona maahantuoduista ja pikimmiten henkilöautoksi muutetuista kiertolaisista oli pikkuruinen Fiat 500 Giardiniera, joka umpikylkisenä pakettiautona tyyppikatsastettiin lisänimellä Van. Autoa rekisteröitäessä kirjattiin sen kantakorttiin maininta: ”Tilapäistä henkilökuljetusta varten on hyväksytty istuimet kuljettajan paikan lisäksi 1+2 henkilölle.” Tilapäiskuljetuksia ei asentaja Suomisen tarvinnut kuitenkaan Fiatin istuimilla kauaa suorittaa, sillä jo 13 päivää myöhemmin Fiat oli käyty rekisteröimässä henkilöautoksi. Tehtaan ilmoituksen mukaan vuonna -17 Italiassa oli rekisterissä vielä noin 360 000 viissatasta kaikkiaan lähes neljästä miljoonasta tehdystä. Auton kylkiin on arvatenkin tuolloin puhkaistu takasivulasit. 13. Mallin harvinaisuuden innoittamana syntyi ajatus auton palauttamisesta umpikylkiseksi. Kari Pynnä kuuluu Italian isoimman, Fiat 500 Club Italian, sekä useiden muiden maiden Fiat 500 -kerhoihin
Autojen maailma on muutenkin vienyt miestä mennessään, sillä työura tuli tehtyä Tekniikan Maailma -lehden toimittajana ja vapaa-aika on sujuvasti kulunut autojärjestöjen ja kilpailutoiminnan tehtävissä. Karille -09 siirtynyt ’61 Fiat 500 -farmari on saanut palvella museorekisteröitynä harrasteautona ja monena vuonna se on nähty Bella Italia -tapahtumassa Tammelassa. Maisteri Lehtonen teki autohankintansa pitkällä tähtäimellä; huolellinen ruosteenestokäsittely sekä säilytys katoksessa edesauttoivat Fiatin säilymistä ensiluokkaisessa kunnossa. Aika tarkalleen autotuonnin vapautumisen aikoihin kesäkuussa -62 asentaja Suominen myi pienen Fiatin Turkuun filosofian maisteri Taimi Lehtoselle. Auton liikenteeseen palauttaminen vaati kuitenkin jonkin verran paikkojen herkistelyä. Yhtiö nousi saneerauksen jälkeen jaloilleen, mutta maahantuojan kokoelmasta uuden omistajan löysivät parin Mossen lisäksi muun muassa Tshaika, Volga, Pobeda, Lada, Fiat 126, Fiat 600 sekä Fiat 500 Giardiniera. Oli jo päällepäin selvää että kyseessä oli poikkeuksellisen hyvin säilynyt yksilö, sillä kori oli täysin hitsaamaton ja auton alkuperäiset verhoilut kauttaaltaan ehjät. Tuttu merkki Karille pienet Fiatit ovat tuttuja vuosikymmenten kokemuksella. Auto rekisteröitiin maahantuontia hoitaneen emoyhtiö Delta Motor Group Oy:n nimiin, ja kun firma kesällä 2009 haettiin konkurssiin, siirtyi Fiat realisoitavan omaisuuden listalle. Fiatin 600ja 850-mallien jälkeen hän siirtyi vuonna -74 kaksisylinteriseen Fiat 126 -malliin. 14 1/2020 Fiat 500 VAN. Fiatin palveluvarmuus on turvattu pitkälle tulevaisuuteen -16 tehdyllä Vaikka Fiatin kyljet palautuivat umpinaisiksi, avattava kangaskatto pysyy kesäkuumalla aina auki. Siitä hän rakensi AL Sportin järjestämiin autoslalom-kisoihin ketterän 500 Abarth -replikan, jonka pujottelua nähtiin joskus Klassikot-lehden sivuillakin. Kari Pynnä tutustui realisoitaviin autoihin Konelan maahantuontikeskuksessa Lappeenrannan Raipossa ja teki 500-Fiatista voittaneen tarjouksen. Vielä 80-luvulla sai liikenneministeriöltä anomalla luvat, jolla 126:n konehuoneeseen saattoi vaihtaa nelisylinterisen 127-Fiatin moottorin. Kyseessä oli poikkeuksellisen hyvin säilynyt yksilö, sillä kori oli täysin hitsaamaton ja alkuperäiset verhoilut kauttaaltaan ehjät. ”Sopivasti viriteltynä” hevosvoimat kasvoivat moninkertaiseksi. Auto vaihtoi omistajaa seuraavan kerran vasta 35 vuotta myöhemmin, kun se vuonna -97 siirtyi Turun Fiat-jälleenmyyjän Delta Auton maskotiksi. Vuonna -92 hankitusta ’63 Fiat 500 -mallistakin jalostui Karin toimesta myöhemmin reilusti vakiota ripeämpi
Kun maahantuonti loppuvuodesta -62 siirtyi Autonovo Oy:n hoidettavaksi, tuli maahan vielä pieni erä 500-farmaria. Sivulasit saivat olla ensin monta vuotta teipattuna umpeen, mutta viime talvena Kari purki auton, takasivulasit korvattiin peltilevyin ja koko kori maalattiin kauttaaltaan uudelleen punaiseksi. 15. Teho 21,5 hv/ 4800 rpm. Tavaratilasta aukeava takaistuin kelpaa kahden henkilön tilapäiskuljetuksiin. Välimatkat Rovaniemeltä tapahtumiin eivät ole muodostuneet ongelmaksi, sillä hivenen päälle kolmemetrinen auto kulkee kätevästi pienen kuomukärryn kyydissä, uuden Fiat-retkeilyauton vetämänä. Rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kolmiovinen teräskori avattavalla kangaskatolla 07 Mitat Pit. Pakettiautoksi sisustus on pirteän värikäs. Poraus 67, isku 70 mm. Kauempanakin on Kari pikkupaketteineen käynyt, sillä vuonna -17 Italian Garlendassa Fiat 500 -mallin 60-vuotisjuhlissa se oli yli 1 200 Fiatin joukossa kauimpaa tullut auto. Suomen lisäksi ainakin Tanskassa saattoi Giardinieran hankkia umpikylkisenä ja tuolloin malli sai vielä Belvedere-lisänimen. Alkuperäisessä farmarissa, Giardinierassa oli kaksiosaiset liukulasit. Samalla myös kuljettajan oveen palautuivat pakuissa aikanaan pakolliset painonumerot. Tilavuus 499 cm 3 . 01 Merkki ja malli Fiat 500 VAN 02 Vuosimalli 1961 03 Moottori Kaksisylinterinen puhallinjäähdytteinen sivulle kallistettu rivimoottori takana pitkittäin. Ensimmäisen farmarin tiedetään saapuneen Finla Oy:n toimesta jo mallin ensimmäisen valmistusvuoden -60 lopulla ja se rekisteröitiin suoraan henkilöautoksi. Takana: kolmiotukivarret, kierrejouset. Takaveto 05 Alusta Edessä: kolmiotukivarret, poikittainen lehtijousi, simpukkaohjaus. Autobianchi tarjosi korimallia myös umpinaisena, mutta Fiatin valmistama umpikylkinen pakettiauto jäi maailmalla hyvin harvinaiseksi. Karia mallin harvinaisuus viehätti ja sen innoittamana syntyi myös ajatus auton palauttamisesta umpikylkiseksi. Ei ole varmuutta siitä, tekikö Fiat mallin varta vasten veronkiertoon sopivaksi niille markkina-alueille, jossa pakettikikkailu kuului maan tapoihin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Palautus ei jäänyt ainoastaan visuaaliseksi toimenpiteeksi, vaan Fiat myös muutoskatsastettiin kesällä -19 ajoneuvoluokkaan N1 eli siitä tuli virallisesti museorekisteröity pakettiauto. Paino 550 kg moottoriremontilla. Kaikki Suomeen tuodut Giardinierat eivät olleet uutena umpikylkisiä, eivätkä edes pakettiautoja. 1323, kork. 3185, lev. Harvinaisia ne ovat meillä kuitenkin kaikki, sillä Karin käsitys on että 500-farmarien tuontimäärä jäi kokonaisuudessaankin alle sataan autoon. Jäsenyys useissa ulkomaisissa Fiat 500 -kerhoissa innoitti miehen perustamaan myös Suomeen automallille oman kerhon. Kaksi vuotta aiemmin hän oli tehnyt saman reissun 500 Abarth -replikan kanssa. Palautuspaketti Fiat 500:n farmarimalli eli Giardiniera oli aikanaan suhteellisen suosittu, sillä Fiatin ja vuoden -67 jälkeen Autobianchin merkillä sitä valmistettiin yhteensä 327 000 autoa. 1330, akseliväli 1940 mm. Kari Pynnällä on pitkä harrastehistoria pienten Fiatmallien parissa. Vuoden -61 aikana tulleista farmareista arvatenkin valtaosa oli umpikylkisiä, joihin puhkottiin poikkeuksetta pitkät takasivulasit
Autoa suunniteltaessa oli pohjana 500:n alusta, johon jouduttiin kuitenkin tekemään monia muutoksia ja ratkomaan melkoisia pulmakysymyksiä, joista helpoin ei suinkaan ollut ilmajäähdytteisen moottorin sijoittaminen edelleen auton peräosaan. Ne ovat pituus 318 cm, leveys 132 cm, korkeus 135 cm ja paino 555 kg. Ja mitatkaan eivät paljoa poikkea Saloon-mallista. Fiat 500 Giardiniera Puutarhurista siivekäs lähetti Suomessa Fiat 500 Giardinieran esittelystä uutisoitiin heti tuoreeltaan, mutta puutarhuriksi ei mallia meillä nimetty. Autosarjan nuorin on esitelty Torinossa. Kevyen luokan kuljetusautoa mainostettiin siivekkäänä lähettinä. Viimeksi mainittu probleema ratkaistiin siten, että moottori käännettiin 90 astetta kyljelleen ja sijoitettiin lattian alle. Se sai nimekseen Fiat 500 Giardiniera. Tämä ratkaisu toi mukanaan muita yhtä mutkallisia asioita, mutta kaikista on selvitty ja Giardiniera sai yllä olevan kuvan esittämät muodot. ”F iat-tehtailta on jälleen kuulunut uutta. 16. Moottori on sama kuin vakiomallissa 500, Fiatin makaava moottori mahtuu todella pieneen tilaan. Tavaratilan kun täytti paketeilla niin painoa oli varmasti vetävillä pyörillä. Tämä uutuus on 500:n farmariautomuunnos, jossa on hyvin tilaa 4 henkilölle tai 2 henkilölle ja melkoiselle kuormalle tavaroita
Sen asiallisesti muotoiltu kori on erittäin vankkarakenteinen ja hyvin ruostesuojattu. Siivekkäät lähetit Henkilöautojen tiukan säännöstelyn vuoksi Fiatmaahantuoja Finla Oy keksi tilata vuonna -61 sekä 1100että 500-farmarit Suomeen umpikylkisinä, ja näitä mainostettiin ”Siivekkäät Fiat lähetit” -teemalla jakelutehtäviin. Tanskassa umpikylkinen pakettimalli sai Belvedere-nimen, joka oli peruja vanhan Fiat 500 Topolinon farmarimallista. Kantavuus kuljettajan ollessa yksin on 270 kg. Sitkeävetoinen, ilmajäähdytetty moottori on sijoitettu taakse tavaratilaan alle makaavaan asentoon. Siinä on runsaasti matkatavaratilaa. Arveltiinkohan auton mallinimen, Giardiniera (suom. Sähkölaitteiden jännite 12 V. Vaihteita on 4 eteen. Kun Autonovo Oy otti maahantuonnin vetovastuulleen, nimettiin farkku meillä yksinkertaiseen muotoon 500 F. Se on mitä hyödyllisin kaksoiskäyttöön soveltuva pikkuauto.” Toisin kuin maailmalla, Fiat 500 ja sen farmariversio jäivät Suomessa lopulta täysin marginaaliin huippusuosioon nousseen, talvilämpimän 600-mallin rinnalla. Tavaratilaa Fiat 500 Vanissa oli peräti kuution verran. puutarhuri) olevan turhan vaikea suomalaiseen suuhun tai kirjoitustarkkuuteen, sillä kun se tyyppikatsastettiin henkilöautoksi, taipui sen nimi muotoon Fiat 500 G Kombi. Vuodesta 1936 lähtien Fiat on ollut suosittu kaikkialla maailmassa. Monia vanhoja Fiat 500 Farmareita on yhä käytössä. Tunnettuja ovat olleet >>TOPOLINO>> ja >>BELVEDERE>> mallit. Autonovon myyntiesitteessä tämän kaksoiskäyttöauton perinteet mainittiin: ”500 Farmari on muunnos 500 D henkilöautosta. Muut paitsi 1. Suuri takaovi. Kombi vaihtui Vaniksi kun lähetti tyyppikatsastettiin pakettiautoksi. Tämän nerokkaan ratkaisun ansiosta on saatu peräti 1 m³ suuruinen tavaratila. Lisäksi normaaliin tapaan peruutusvaihde. Myyntiesite kuvaili nerokasta jakeluautoa seuraavin sanakääntein: ”Fiat 500 Van – näppärä ja taloudellinen auto kevyen luokan kuljetuksiin. Se soveltuu sekä henkilöettä tavarakuljetuksiin. Tehokas lämmityslaite vakiovarusteena.” Suomessa ei malli saanut Belvedere-nimeä. Ensimmäiset Giardinierat saataneen Suomeen ensi syksynä.” Näin uutisoitiin Fiat Giardinieran suunnitteluvaiheen ”pulmakysymyksistä” Uusi Suomi -lehden taloussivuilla vuonna -60. Sisusta on verhoiltu keinonahalla. ”Fiat 500 Van – näppärä ja taloudellinen auto kevyen luokan kuljetuksiin.” mutta hieman suurempi ja teho 21,5 SAE-hv, joka takaa yli 95 km:n tuntinopeuden. Leveät sivuovet tekevät kuormauksen mahdolliseksi myöskin etukautta. 17. Arvailut autojen toimituksista osuivat kohdilleen, sillä ensimmäiset 500-farkut saapuivat maahan vuoden lopussa. synkronisoitu. Nykypäivän 500 Farmari on tekniikan viimeisten saavutusten tulos
kilometriä Ensimmäiset 18. Plymouth Fury III ’70 Kun kohta 50 vuotta vanhan entisöimättömän auton olemus vastaa pitkälti sitä mitä se oli uutena, on taustalla tavallisuudesta poikkeava tarina
Pori 19
Ei kuitenkaan aina. Kaksi päivää myöhemmin auto rekisteröitiin, jolloin se sai BGY-1-tunnuksensa ja oli valmis ajoon. USA-autojen muuttuessa suuremmiksi ja loisteliaammiksi niiden myyntiosuudet maassamme pienenivät, mutta yhtä kaikki, sellaisista haaveilevia oli vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Kun meikäläisittäin kallis uusi jenkkiauto sitten ostettiin, oli päätös poikkeuksetta tarkoin puntaroitu. P uoli vuosisataa sitten yhdysvaltalaiset autot nauttivat Suomessa suosiosta, jota ne olivat rakentaneet autoilun ensiaskelista lähtien. 20 1/2020 Plymouth Fury III. Plymouthin ensiomistajan motiiveista on jälkikäteen paha mennä sanomaan mitään, mutta kiistämättömän vähällä käytöllä auto oli ja harvoista kilometreistä monet taitettiin nekin muun kuin omistajan ohjastamana. Valtiollisen tai suuryrityksen edustusauton hankinnan kohdalla hintalapun kanssa ei ehkä ollut ihan niin markan tarkkaa vaikka tavallinen rahvas olisi sitä toivonutkin mutta yksityisihmisten autohankintojen kanssa tilanne oli toinen. Tarina kertoo, että Fury käytettiin Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Seitsemänkymmentäluvun alun suomalaisesta katsantokannasta Fury III oli loistelias vaunu, mutta amerikkalaisittain varustelu oli niukka liikenteessä piti pärjätä esimerkiksi ilman sähköikkunoita ja ilmastointia. Iso neliovinen sedan-Plymouth oli niukasti varusteltu, joten auton kotimarkkinoilla varsin yleisiksi käyneitä varusteita kuten ilmastointia tai sähköikkunoita siinä ei ollut. Sen sijaan kiiltävänmusta jenkkiauto seisoi uudesta lähtien pääasiallisesti kartanon tallitilojen suojissa. Laajan konepellin alle oli kuitenkin valittu Furyn perusvoimalinjana palvellutta 3,7-litraista 145 SAE-hevosvoiman kuutosta ja kolmepykäläistä manuaalivaihteistoa rotevampi paketti: nokalla jymisi 290-hevosvoimainen 6,3-litrainen V8-moottori, jonka tilavuus kuutiotuumina seisoi konepellin koristemerkinnöissä 383. Kartanon suojissa Berner Oy:n vuonna -70 maahantuomista Plymoutheista eräs, kiiltävänmusta Fury III luovutettiin Espoon Suomenojalla sijainneen Finnon kartanon isännälle syyskuun 15. Kasikoneen voimaa välitti kolmeportainen TorqueFlite-automaattivaihteisto. päivänä -70. Uusi auto oli tarkan harkinnan tulos, ja se hankittiin ehdottomaan käyttötarpeeseen. Chrysler Corporation Chrysler-Plymouth-divisioonan kokoonpanolinjalla Newarkissa Delawaressa vientimarkkinoille valmistettu Fury III asettui Finnon kartanolle, mutta viimeisistä vapaiden nopeuksien ajoista sillä ei päädytty nauttimaan
Perikunta ei tahtonut jättää jouten seissyttä Plymouthia muistoksi auton edesmenneestä isännästä, vaan päätyi myymään auton eteenpäin. Tarinat kertovat, että Fury III:n vuosittaisista vierailuista Aro-Yhtymän merkkihuollossa Konalassa muodostui ajan oloon henkilökunnan huomiota osakseen saanut merkkitapaus. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kartanon rouvalla oli 60ja 70-luvuilla ehtinyt olla ajokkinaan useampiakin Plymouth Barracudia. Ja niin taksikyyti suoritettiin Furyn vääntävän kasin voimin ja asiakkaan omistamasta kuljetuskalustosta huolimatta hän maksoi kyydistä kuljettajalle reissun päätteeksi asianmukaisen taksan. Kertoman mukaan Furyn vierailuista vuosihuollossa muodostui suoranainen ohjelmanumero: kun Plymouth huollettiin ja vuoden aikana kenties hieman jumiutuneita jarruja herkisteltiin, niin henkilökunnasta kävi moni vuoronperään kummastelemassa ”autoa, jolla ei ajeta ollenkaan”. Sillä kertaa asiakas oli todennut, että panehan nokivasara sivuun, nyt otetaan tallista oikea auto. Samaisella huoltoasemalla Plymouthia oli tavattu tankata joskaan ei auton ajomäärä huomioiden toki kovin montaa kertaa. Kyseinen ammattikuljettaja on kertonut erityisesti yhden Finnon kartanolle suuntautuneen työkeikan jääneen lähtemättömästi mieleen. Huoltoaseman omistaja oli enempi liikemies kuin vanhojen autoja ystävä, mutta tiettävästi hän oli Furyn myyntiaikeista kuullessaan katsonut, että niin poikkeuksellisen hieno auto oli syytä ottaa talteen. Huoltoasemayrittäjän hoiviin Päivät Finnon kartanossa tulivat Furyn osalta täyteen syksyllä -86 auton omistajan poismenon johdosta. Valinnan seurauksena Furyn omistaja liikkui asioillaan muilla keinoin, esimerkiksi luottokuljettajan asemaan päätyneen espoolaisen taksinkuljettajan kyydillä. POIKKEUKSELLISTA PIRSSIKYYTIÄ Plymouth Fury III:n ensimmäisen omistajan, Finnon kartanon isännän aikana autolla ei juuri poistuttu kartanon mailta. Pitkän ja mustan Plymouthin muuttomatka ei ollut pitkä, sillä se päätyi Espoon Suomenojalla sijainneen huoltoaseman omistajalle. Ja hyvässä tallessa auto hänen omistuksessaan lokakuusta -86 eteenpäin olikin, sillä seuraavan kuuden vuoden aikana Plymouthin mittariin kertyi vain 1 200 kilometriä lisää. Tuossa vaiheessa 16 vuotta vanhalla jenkkiraudalla oli ajettuna kaikkiaan nuukat 6 500 kilometriä. vuosittain huollossa ja katsastettavana Aro-Yhtymän Autokeskuksessa Helsingin Konalassa, minne se jopa haettiin kartanolta ja palautettiin takaisin huollettuna ja katsastettuna. Plymouth oli kiistämättömän vähällä käytöllä ja harvoista kilometreistä useat taitettiin nekin muun kuin omistajan ohjastamana. Fury III:n myynnin taustoista ei ole tietoa, mutta lopputuloksena Fury sai auton siihenastisen historian tuntevan ja arvostavan omistajan. Yhden Moparin perään ei oltu siis jääty haikailemaan ennenkään. 21
Ajattelin että kyseessä oli painovirhe ja oikea ajomäärä olisi ehkä 70 000 kilometriä.” Saadakseen asiaan selvyyden, Kyösti soitti ilmoituksen puhelinnumeroon. Ja jos tämä toinen ostaja oli jo maksanut käsirahan, niin auto menisi hänelle.” Asiaa ei kuitenkaan voitu saman tien tarkistaa automyyjältä, sillä hän oli juuri parahiksi lomalla puhelimen ulottumattomissa, joten Kyöstin ei auttanut kuin odottaa pari kuumottavan pitkää elokuun -92 päivää. Tässä vaiheessa auton omistaja otti suoraan yhteyttä. Myyjä otti sen vastaan ja samalla evästi, että älä ota yhteyttä auton omistajaan vaan hoida asiaa hänen kauttaan.” Ensimmäinen tarjous ei poikinut Kyöstin kannalta myönteistä vastausta, mutta hän innostui nostamaan tarjoustaan pariin otteeseen. ”Kysyin uteliaisuudesta, että mitä tuollainen sitten maksaa, ja vastaukseksi sain, että sitä ei tiedä kukaan ei omistaja eikä autoliike, mutta tarjouksia otetaan vastaan.” Kyösti ei alkanut kokeilemaan kepillä jäätä Furyn hinnan suhteen, mutta asia jäi sen verran vaivaamaan, että parin kuukauden päästä hän otti uudelleen yhteyttä Mazda-liikkeeseen kyselläkseen millä hinnalla uniikki Plymouth oli mennyt kaupaksi. Soitin sitten sinne ja sieltä kerrottiin sellainen auto siellä tosiaan on, ja edelleen myymättä.” Auto oli yhden automyyjän vastuulla, ja hän suorittaisi myyntiä ja arvioisi ketkä ostajat olivat asian suhteen sen verran tosissaan, että Furyllä voitaisiin käydä koeajolla. Mopar-mieheksi tunnustautuvan Kyösti Termosen omistuksessa Suomi-Plymouth viivähti 26 vuotta, minä aikana mittari liikahti 7 000 kilometristä reiluun 15 600 kilometriin. Kävi ilmi että Plymouth oli espoolaisessa Mazda Centerissä, joka myi autoa asiakkaan lukuun ja samalla myös se, että kilometrit olivat ilmoituksessa kuten pitikin. ”Minulle kerrottiin, että se ei ollut maksanut mitään: autoa ei saatu myytyä ja se oli nyt siirretty AutoJalosen myytäväksi. ”Kävin katsomassa autoa ja mentiin koeajollekin ensin ajoi myyjä ja sitten minäkin. ”Siellä oli sellainen ihan pikkuinen rivi-ilmoitus, jossa kerrottiin että myytävänä olisi seitsemäntuhatta kilometriä ajettu Plymouth Fury. Pitkälliset kauppaneuvottelut Eräänä keväisenä sunnuntaina vuonna -92 porilainen Kyösti Termonen silmäili tavanomaiseen tapaansa Helsingin Sanomia tavallista tarkemmin, sillä lehden pyhänumero sisälsi tunnetusti autojen myynti-ilmoituksia muita viikonpäiviä enemmän. Palasin sitten kotiin ja tein asiaa harkittuani seuraavana päivänä tarjouksen liikkeeseen. ”Hän sanoi että voisi myydä auton minulle, mutta oli ehtinyt tulla toinenkin ostaja. ”Olin sitten töissä, kun tuli soitto, että toinenkin ostaja oli luvannut ostaa auton, mutta koska käsiraha oli vielä maksamatta, niin auto olisi minun ostettavissa.” Seuraavaksi Kyösti matkasikin jo Porista bussilla kohti Helsinkiä, jossa perillä oli vastassa Plymouthista luopuva omistaja. ”Siellä me sitten kurvailtiin 202 senttiä leveällä Furyllä pitkin Helsingin keskustan kapeita katuja.” Vaivaiset 7 000 kilometriä ajetun 22 1/2020 Plymouth Fury III
Takaveto. ”Pentti sanoi joskus, että hän kyllä vaihtaa öljyt ja suodattimet ja muut, mutta sinun tehtävä on ajaa se on vanhan auton hoitoa.” Normaaleja huoltotoimia kummempia Plymouth ei tosin tulevina vuosina kaivannut. Edustavan ulkonäön herättämiä odotuksia vastaamaan oli voimalinjaksi poimittu 383-kuutiotuumainen eli 6,3-litrainen V8-moottori, jonka vääntöä välitti kolmiportainen automaattivaihteisto. Minulla ei siinä vaiheessa ollut autotallia, joten vuokrasin sille autohallista paikan tai oikeastaan kaksi: pysäköin Furyn keskelle kahta paikkaa, kun pelkäsin että useamman kymmenen auton hallissa naapurit kolhisivat ovilla Plymouthin kylkiä.” Sittemmin Kyösti järjesti autolle suojaisamman lämpimän tallipaikan. ”Minulle tullessa Fury ei ollut vielä museoauto, ja pidin sitä seisonnassa kunnes se tuli museoikään. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kolmiomaiset ylätukivarret, vinosti eteen suunnatut reaktiotangot, pitkittäiset vääntösauvat. Ajoasiassa hän pyrki noudattamaan autojensa hovihuoltajana vuosikymmenien ajan toimineen Autokorjaamo Pentti Järvenpää Oy:n ohjetta. ”Tehtiin paperit ja juotiin viineri-kahvit. 09 Valmistusmäärä 50 876 kpl (vuosimallin 1970 Plymouth Fury III 4D Sedan) Plymouthin siirtyminen järjestyksessään kolmannelle omistajalleen hoidettiin myyjän huoltoaseman kahviossa. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. syyskuuta, niin hän kertoi että Fury oli rekisteröity samaisena päivänä vuonna -70, ja jatkoi että kyllä tämä on tosiaan sinun auto”, Kyösti tunnelmoi ja lisää, että 17. ”Maailma on täynnä hienoja vanhoja autoja, ja jos jotakin alkaa himoitsemaan, niin jostain täytyy vastavuoroisesti luopua, että saa käteistä ja tilaa”, hän perustelee. Sen jälkeen autolle kertyi ajoa keskimäärin 300–400 kilometriä kesässä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 10 s. Kotiin päästyään hän noudatti aikaisempien omistajien hyväksi havaitsemaa reseptiä: kun omistuksessa on hieno ja iso Plymouth Fury III, niin ei ajeta sillä juuri laisinkaan. Puristussuhde 8,7:1. Edessä ja takana rumpujarrut. Kun toistin että 17. Porista pohjoiseen Kyöstin lähtiessä ajamaan Plymouthilla kohti Poria elokuun lopulla -92, osoitti auton mittari 7 770 kilometrin lukemia. -65 uuden Plymouth Valiantin, ja se oli hänelle tärkeä auto, minkä myötä myös hurjan vähän ajettu Suomi-Fury kiinnosti. Teho 290 hv /4400 rpm, vääntö 529 Nm /2800 rpm (SAE). Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset lehtijouset. Siinä auton myynyt sitten kysyi, että mikä minulla oli se kipinä että innostuin moisesta 22 vuotta vanhasta Plymouthista.” Kyösti kertoi vastaukseksi, että hänen isänsä oli ostanut 17.9. Tilavuus 6286 cm 3 . ”Myyjä kysyi että mikä se ostopäivä oli. Vuoden -96 alussa Fury saavutti silloisen yli 25 vuoden vaatimuksen museoajoneuvoksi rekisteröinnille, ja tämä asia hoidettiin pois alta kesän kynnyksellä. Ja jos unohdetaan öljyt, akut ja vastaavat, niin vaihtoon joutui vuosien aikana ainoastaan vilkkurele sekä pakoputken äänenvaimentaja ja takaputki.” BGY-1-kilpinen ’70 Plymouth Fury III ehti olla Kyösti Termosen omistuksessa kaikkiaan 26 vuotta, kunnes se syksyllä -18 siirtyi pitkän linjan harrasteautoilijan omistukseen Oulun seudulle. ”Silloin kun Fury rekisteröitiin museoajoneuvoksi, niin hankin siihen uudet valkosivurenkaat. Poraus 107,95, isku 85,85 mm. 01 Merkki ja malli Plymouth Fury III 4D Sedan 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. syyskuuta sattuu olemaan kaiken kukkuraksi myös hänen syntymäpäivänsä. Tuossa vaiheessa ajomäärältään ainutlaatuisen Suomi-Furyn mittari näytti runsaan 15 600 kilometrin lukemaa. Paino 1890 kg. 23. 07 Mitat Pituus 546, leveys 202, korkeus 140, akseliväli 305 cm
Kahdeksikoissa 318-kuutiotuumainen yllättää sekin kulutuksellaan, positiivisesti.” Halpismallien sisustus oli vaatimaton, muttei sentään spartalainen, vakuutti esite. Kaikki muut sen ominaisuudet olivatkin sitten vapaasti valittavissa. Varusteita ei hinnat alkaen -malleissa vakiona juuri ollut, paitsi vyörenkaat, rattilukko ja kiva värivalikoima. Vuonna -70 Furyn valikoimasta pudotettiin VIPluksusmalli (Very Important Plymouth) kokonaan pois, mutta tilalle tarjottiin muhkeampaa Brougham-sisustusta vaativille asiakkaille. Vuoden -70 Plymouth-mallistossa Fury kuului ulkomitoiltaan täysikokoisiin maantielaivoihin, siinä missä malliston Satellite, Belvedere, GTX, Cuda, Road Runner, Duster ja Valiant puhuttelivat asiakkaita joko spottisuudella tai järkevällä kokoluokalla. Niiden hankintahinta on edullinen, mutta siitä vasta taloudellisuus alkaakin. Ykköstä, Kakkosta… Halvemmat Fury Ija Fury II -mallit haluttiin nähdä jopa taloudellisina vaihtoehtoina, mikäli vaatimuksena oli isokokoinen auto: ”Isot, hyvännäköiset autot jotka mennessään säästävät rahojasi. Vuoden 1970 Plymouth Fury oli iso auto. No tässä sinulle sellainen auto, vuoden 1970 Plymouth Fury. Sisältä säädettävät peilit ja radion saattoi lisähintaan autoonsa valita, ja Furyn kokoluokka huomioiden jarruja ohjaustehostinta kannatIsosti kaikille – Plymouth Fury ‘70 24. Kuusija kahdeksansylinterisistä malleista varsinkin 225 kuutiotuuman kuutonen on varsinainen bensa-asemien vihaaja. Ykkös-Furyssa sohvat olivat silkkaa vinyyliä, kakkoseen oli jo tikattu hiukan kangastakin joukkoon. Vaikeinta onkin sitten valita mikä meidän 28 Fury-mallista olisi sopivin sinulle.” Tähän tapaan aloitti Plymouth Fury asiakkaidensa kosiskelun monisivuisella myyntiesitteellään. Vaikka Fury ei kotimarkkinoillaan kilpaillut suoranaisesti luksusautojen sarjassa, tahtoi esite korostaa että luksus ei välttämättä tarkoita korkeaa hintaa – ainakaan Furyn kohdalla. ”J o ajat sitten lupasit itsellesi auton joka korottaisi sinut muiden yläpuolelle, auton joka olisi selvästikin huolellista suunnittelua ja valmistetta
”Iso auto itsetarkoituksena on naurettava, mutta kun iso koko tarkoittaa enemmän mukavuutta, siinä on ajatusta – kuten Plymouth Fury III:ssa.” Fury oli mittava, lähes 18 jalkaa pitkä, mukavan väljä sisältä ja lisäksi vielä hiljainen. Tuplaputkisto kromatuilla putkenpäillä näytti hyvälle ja varmasti myös kuulosti, mikäli vain Sport Fury GT -malliin tarjotusta 440 Super Commando -moottorista ulosmittasi liikennevalojen vaihtuessa kaikki sen 390 hevosvoimaa. Ei muuta kun kruunu päähän ja kylille. …ja Kolmosta ”Tämän päivän meininki on muutakin kuin leveät lahkeet ja pulisongit, se on asenne. Ison Plymouthin kerrottiin olevan ajettavampi ja vakaampi, kiitos vyörenkaiden, vääntövarsijousituksen ja kasvaneen raidevälin. Farmari olikin jo ihan omaa luokkaansa, sinne ei mahtunut vain pelkkä kakku, vaan tarvittaessa sillä kuskasi koko leipomon, runoiltiin esitteessä. Kolmosen sohviin sai alastaittuvat kyynärtuet. Ija II-Furyn valinneet saivat kuitenkin auton, joka ei perheen budjettia sotkenut. Sporttia ja lisävoimaa Sport Furyssa oli jo vakiona yhtä ja toista, lisähinnasta katolle sai vinyyliä ja sisään mainitut ylelliset Brougham-sohvat. Vuoden 1970 Fury III on varsinainen menijä ja vielä leveämmän ja kauniimman näköinen kuin koskaan aiemmin.” Kolmos-Furyn vakiomoottori oli 318 kuutiotuuman veekasi, mutta lisää meininkiä konepellin alle sai halutessaan 383ja 440-moottoreilla. Avoautoon sekä kaksioviseen hardtopmalliin sai halutessaan erilliset etupenkit. Kojelautaan sai myös tilttiratin, stereo-radion 8-raitasoittimella ja Chrysler Airtemp -ilmastoinnin niin halutessaan. 25. Ei mennyt perheen budjetti näillä sekaisin, vakuuteltiin esitteessä. Ajovalot menivät Sportissa hauskasti piiloon, ja lisää hauskaa Sportiin tarjottiin GTja S/23-lisävarustepaketeilla. Rajuin voimanlähde oli 440 Super Commando. Furyn säästömallit I ja II olivat kyllä suuria, mutta niukalti varusteltuja. ti varmaankin harkita. Farkkuun meni kakku poikineen ja lastaaminen oli aina helppoa, luukku kun aukesi sekä alas että sivulle. Kojelautaan lisättiin pätkä jalopuujäljitelmää ja mittareita, joista näki missä mennään eikä niitä pikkuvaloja jotka vain kertovat että olet jo pulassa, kuten esite asian ilmaisi. Mittaristokin oli esitteen mukaan enemmän lentokonemainen. Brougham-sisustus sai tuntemaan itsensä melkeinpä kuninkaalliseksi. Autoissa se asenne on Plymouth. Ja takaluukku – huimat 21,5 kuutiojalkaa tilaa, sinne sujahti useampi matkalaukku ja golfbagi. Tuli vauhtiraidat kylkiin ja nokkapellin pahkoihin, tanakampaa alustaa levyjarruilla ja leveillä renkailla. Sport Furyn ajovalot sai piiloon, ja GT -paketti toi vauhtiraidat kylkiin ja konepellin pahkoihin. Esite perusteli, että vaikka Fury oli eittämättä iso auto, oli se iso oikeista paikoista ja oikeista syistä
Auto on koko ikänsä majaillut Nokialla, jonka katuja se on vuosikymmenten aikana maistellut niukanlaiset 114 000 kilometriä. Viisi vuotta myöhemmin malli sai kokea kevyen modernisoinnin, ja tämän uudistuksen voimin Rekord siirsi viestikapulan sukunsa viimeisenä uudelle Opel Omegalle vuonna 1986. E-mallinen Opel Rekord tuli markkinoille vuonna 1977. Nokia 26. Opel Rekord 2.0E Berlina ’84 Nokialainen uudesta alkaen Opel Rekord oli pitkäikäinen mallisarja. Kalliomäen Pasilla on hopeanharmaa yksilö viimeiseksi jääneestä Rekord E-sukupolvesta
Ne ovat meikäläiselle helpompia harrastaa kuin nykyautot, vähemmän sähköherkkuja, joiden kanssa tapella”, Kalliomäki taustoittaa. N okialainen Pasi Kalliomäki mieltyi Opeleihin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Näistä tämä Opel-harrastus oikeastaan lähti. Se oli minulla yhdeksän vuotta. Pasi Kalliomäki on harrastanut Opeleita kolmekymmentä vuotta. ”Minulla oli ensiksi Toyota Starlet. Viikon ajeluiden jälkeen siitä kajahti moottori. Häjyyttäni laitoin Mantan nettiautoon myyntiin, ja se jatkoi matkaansa Ähtäriin. Kun sain Mantan myytyä, meni kolme viikkoa ja tuli olo, että uusi Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Pasi on siistinyt Rekordin konehuoneen ja vaihtanut venttiilikopan sporttisempaan versioon. Kone tehtiin uusiksi, ja Jyrki Kero maalasi auton. Toinen rakas harrastus on ralli, jonka myötä kotimaamme soratiet ovat tulleet miehelle tutuiksi kartturin paikalta nähtynä. Starletista saadut rahat polttelivat taskussa, ja hyvältä näyttänyt Ascona oli saatava. Myöhemmin myin Asconan Viljakkalaan ja kävin Kotkasta hakemassa kullanvärisen GT/E-Mantan. 27. ”Ruotsissa olen vieraillut useasti. Olen tykästynyt vanhempiin, 1980-lukujen malleihin. Kun myin sen eteenpäin, oli Pirkkalassa samaan aikaan kaupan B-mallin ruisku-Ascona. Siitä tuli kieltämättä hieno. Miehen asuintalon parkkipaikalta löytyy kyllä hieman tuoreempikin Opel, 2001-mallinen Omega, jonka Pasi haki Ruotsista seitsemän vuotta sitten. Aikakauden mukaisena alkuperäisenä Opel-osana se on hyväksytty myös museotarkastuksessa vuonna 2015
28 1/2020 Opel Rekord ‘84. ”Puskurit on vaihdettu parempiin. Auton ensimmäinen omistaja oli PekKeskikonsolissa on siisti säilytystila matkamusiikkia varten ajalta, jolloin C-kasetit olivat Opelin tavoin pop. Mantaa olen hiljakseen rakennellut ja asentanut muun muassa parivalot, nelisatasen konepellin ja A-ryhmäläisen jarrut. Maskiksi löysin aikakautensa hittituotteen eli Hellan lisävalomaskin.” Pasilla on kotonaan laaja kokoelma Opel-pienoismalleja, joiden joukosta mies on koonnut Opelin hattuhyllylle kattauksen E-mallin Rekordin molemmista kehitysversioista. Auto oli alkuperäiskuntoinen GSi. Recaron sisustus, lukkoperä ja Getrag-vaihteisto näissä onkin jo vakioherkkuina”, Kalliomäki kertoo. Matkustamoa hallitsevat sinisävyinen verhoilu ja osittain saman väriset muoviosat. Nurmisen Arskan kanssa lähdimme autoa katsomaan. Näillä eväillä Manta osineen lähti mukaamme Nokialle. Menin naapurimaan Nettiautoon eli Blocketiin ja näin siellä houkuttelevan hintaisen punaisen Mantan. Kuljettajan paikka on saksalaiseen tapaan asiallinen, ja suurikokoiset nopeusja kierroslukumittarit ovat selkeitä ja helppolukuisia. Historia kumikaupungissa Kuvissa komeileva Rekord on ollut Nokialla koko ikänsä. Tein siitä ja myyjällä olleista varaosista vielä paikan päällä tarjouksen, joka hänelle kelpasi. vastaava on saatava
E-malli jäi vuonna 1953 lanseeratun Rekord-sarjan viimeiseksi. Vuonna 1963 uusiksi muotoiltu kori sai lisää mittaa, ja tällä kertaa akseliväliäkin kasvatettiin. Auton ulkomitat hieman kasvoivat. 29. Muotoilussa oli edelleen vaikutteita rapakon takaa muun muassa sivuille kaartuvan panoraamatuulilasin muodossa. Rekordin uudistustahti jatkui melko kiivaana. E-malli jäi viimeiseksi Rekord sukupolveksi, mutta se oli myös pitkäikäisin, sillä vuonna 1977 esitelty malli koki kasvojen kohotuksen vuonna 1982. Ensimmäinen E-Rekord saapui markkinoille -77 ja päivitetty E2 viisi vuotta myöhemmin. Tuttu moottorivalikoima täydentyi Opel Kapitänin 2,6-litraisella kuutoskoneella. BMW-tyylisesti kallistettu keula kantikkaine ajovaloineen oli tämän viisi vuotta markkinoilla säilyneen mallin eräs tunnusmerkki. Mallista käytettiin nimeä Rekord P1. OLYMPIASTA OMEGAAN Opel Rekord saavutti mallinimenä 33 vuoden iän. C-Rekord vuonna 1967 oli jälleen piirustuslaudalla uusiksi luotu malli. Vuonna 1957 Rekord koki muodonmuutoksen. Tätä hyvin amerikkalaistyylisesti muotoiltua mutta huomattavasti jenkkiserkkujaan pienempää olympiaennätystä valmistettiin noin 580 000 kappaletta. E-malleja rullasi tehtaalta maailmalle runsaat 1,4 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1953 esitelty mallisarja kantoi aluksi mukanaan edeltäjänsä Olympian nimeä, tällöin auto tunnettiin Opel Olympia Rekordina. Nyt alkoi myös Opeleille tunnusomainen aakkosten käyttö mallisukupolvien erottamiseksi. Pituutta ja leveyttä auto sai aavistuksen lisää, akseliväli pysyi entisenä. Kori uudistui jälleen kokonaan. A:sta luonnollisesti aloitettiin. Opelilla eivät suunnittelijat lorvailleet, sillä vuonna 1972 ilmestynyt D-Rekord näyttäytyi taas uudessa asussa. Ulkomittoihin tuli taas aavistus lisää kokoa. Vuosina 1965–66 tyydyttiin tekemään ainoastaan kosmeettisia muutoksia, mutta sukupolvi vaihtui silti Rekord B:ksi. Seuraaja P2 ilmaantui vuonna 1960. Silloin esitelty E2 jatkoi vuoteen 1986, jonka jälkeen sen korvasi Opel Omega. Korkeus oli jokaisen isomman uudistuksen myötä saanut maistaa höylää muutaman millimetrin verran – niiin kävi nytkin
Opel sai uudet bensalinjat alusta loppuun, etujarrulevyt ja -palat, iskunvaimentimet ja jouset eteen, uuden pakoputkiston, uudet puskurit molempiin päihin. Siellä matkanteko on kuljettajalle ja kyytiläisille miellyttävän hiljaista. Nieminen luopui autosta runsaan vuoden omistajuuden jälkeen. Nieminen puolestaan keräsi jo puolen vuoden aikana 10 000 kilometriä Rekordin matkamittariin. Nieminen myös ajoi autolla. 30 1/2020 Opel Rekord ‘84. Marraskuussa -09 auto siirtyi Isomäen suvussa eteenpäin. Huoltomuistioon on listattu runsaasti tapahtumia normaalitoimenpiteiden lisäksi. Ulkonäön piristykseksi Pasi asensi Rekordiin GT-Mantan alumiinivanteet, jotka mainitaan myös museotarkastuskortissa. Sellainen löytyy myös Pasin Opelista. Pasi Kalliomäki pääsi jatkamaan nokialaisomistajien perinteitä maaliskuussa 2011. Hän omisti vähän ajetun Rekordin runsaat yhdeksän vuotta. Hjeltiltä auto siirtyi seuraavalle nokialaisomistajalle vasta toukokuussa 2000. Autolla oli tuolloin ajettu vasta 81 000 kilometriä. Rekord tarjoaa kohtuullisen kokoisen matkatavaratilan, joskin korkealla nostokynnyksellä. Uudeksi omistajaksi kirjattiin Pentin lapsenlapsi Mikko Nieminen. Auton hankki tuolloin itselleen Pentti Isomäki. ka Hjelt. Ensi töikseen Nieminen huolsi auton perusteellisesti. Aikaisempien omistajien toimesta Rekordilla oli kulutettu renkaita reilut kolmetuhatta kilometriä vuodessa. 1980-luvulla lisätarvikkeina markkinoitiin tämän tyyppisiä Vent Shade -tuuliohjaimia, jotka mahdollistavat vedottoman tuuletuksen sivuikkunoiden kautta. Mies ei antanut kenenkään muun ajaa sillä, eikä Hjelt itsekään Opelin mittariin kilometrejä ahnehtinut. Hjelt oli aurinkoakin tarkempi autonsa suhteen. Monta pienempää osavaihtoa tehtiin alustaan ja koriin. Omistussuhde alkoi heinäkuun kolmantena päivänä vuonna 1984. Suurehko auto on omimmillaan isolla tiellä. Eräs 1980-luvun hittituotteista automaailmassa oli Hellan valmistama lisävalomaski. Hän osti Rekordin Tampereella Hatanpään valtatien varrella sijainneesta Autokumipalvelu Oy:stä, joka toimi tuolloin Opel-jälleenmyyjänä Tampereen seudulla
Teho 110 hv/5400 rpm, vääntö 162 Nm/3000 rpm. Takaveto. Samasta autosta on vielä tarkoitus käydä hakemassa moottori ja laatikko, kunhan ehdin naapurimaassa taas käydä”, Pasi jatkaa. Puskurit on vaihdettu parempiin. Juhan kanssa teimme aikoinaan parin viikon reissun Saksaan. Polttoaineen suihkutus. Puuhaa ja parantelua Rekord on ollut jossain vaiheessa pois rekisteristä, sillä Pasille tullessa siinä oli eurokilvet GIR-696-tunnuksin. Olihan se, ja saman tien laitettiin kilvet tilaukseen”, Pasi kertoo. 08 Suorituskyky Huippunopeus 187 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 12 s. Ruotsissa olen käynyt varaosa-apajilla runsaan vuosikymmenen, ja Falunin seudulla asuvan Jari Harjulan kanssa olemme kiertäneet paikallisia purkamoita osia metsästäen. Rekordia on aikanaan saanut kahdella erilaisella ratilla. Takana pitkittäiset tukivarret ja kierrejouset. Opel oli Ruotsissa hyvin suosittu merkki, ja usein niiden varustelutaso oli parempi kuin Suomeen tuotujen merkkitovereiden. Kävimme Opelin pääkallonpaikalla Russelsheimissa ja myös Irmscherin pajalla. ”Niveliä olen alustaan uusinut, iskarit on vaihdettu, jarrulevyt ja -rummut ovat uudet. Vähäisestä ajomäärästä ja runsaista huoltotoimenpiteistä johtuen auto on vapaa resonansseista ja kolinoista. Edessä nestetoimiset levyjarrut, takana rumpujarrut. Vaikka Nieminen oli kunnostanut autoa monilta osin, jäi Kalliomäellekin puuhaa asian suhteen. Tämä osa on aikakauden mukainen varuste, ja se oli paikallaan jo silloin kun auto vuonna 2015 museokatsastettiin. Niihin aikoihin reissasimme sellaisella kaverini kanssa parina kesänä lomamatkat Lappiin ja Norjaan. 06 K ori Neliovinen itsekantava teräspeltikori. Raideleveys edessä/ takana 1435/1412 mm. Kalliomäki antoi istahtaa autonsa ratin taakse verestämään Rekordmuistoja. Museorekisteröity auto voi olla hieman alkuperäistä pirteämmässä kuosissa, kunhan muutokset on tehty aikakauden mukaiseen tyyliin ja sopivilla tarvikkeilla. 1730 mm, kork. Asconan, Mantan ja Rekordin osat alkavat olla kiven alla, mutta naapurimaasta niitä vielä hieman paremmin löytää”, Pasi rupattelee. 1420 mm, akseliväli 2668 mm. Puristussuhde 9,0:1 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla. ”Kun ryhdyin Rekordia kunnostamaan, kysyin katsastuasemalta, olisiko alkuperäinen rekisteritunnus vapaana. Ehjä sisustus, ryhdikkäät istuimet, toimivat ja jämäkät hallintalaitteet sekä uudenveroinen alusta tekivät ajokokemuksesta kuin paluun aikakoneella omaan nuoruuteen. Allekirjoittaneella on vastaavasta Rekordista kokemuksia 1990-luvun alkupuolelta. Menomix Oy:n Jouni Iltanen on myös ollut monessa jutussa jeesinä. Poraus 95 mm, iskun pituus 69,8 mm. Opel-harrastaja Petri Mikkola on tarjonnut paikan autojen säilytykseen. Iso Opel tuntui edelleen miellyttävältä matka-autolta. Samoin GT-Mantan alumiinivanteet on museoajokkiin hyväksytty. töisin ruotsalaisesta purkuautosta. 07 Mitat Pit. Rekisteritunnus on nyt sama kuin uutena. Rekordin kanssa puuhatessa heistä onkin ollut paljon apua. 31. Konehuonetta olen piristänyt Sprintin venttiilikopalla. 4652 mm, lev. Nyt paikallaan oleva ratti on läh01 Merkki ja malli Opel Rekord 2.0E Berlina 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Jarrusatulat olen joutunut tekohengittämään alkuperäisistä, mutta uudet odottavat jo asennusta. Omapaino 1160 kg. Maskiksi löysin aikakautensa hittituotteen eli Hellan lisävalomaskin. Sylinteritilavuus 1,979 litraa. Hyviä yhteistyökumppaneita ja avustajia on Kalliomäki vuosien varrella harrastukseensa löytänyt. Simpukkaohjaus. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen pyöräntuenta, kierrejouset. ”Ylöjärveläinen Juha Tuominen on Opelmania-yrityksensä kanssa ollut suuressa roolissa monissa osahankinnoissa
Rovaniemi 32
Mercedes-Benz 220 ’69 Amerikan -KÄVIJÄ Matilaisen veljeksien W115-Mercedes myytiin uutena Suomessa, mutta se suoritti tuoreeltaan visiitin Yhdysvaltoihin. 33
Bensa-Mercedes oli omistajalleen ilmeisen mielekäs kulkuneuvo, sillä sitä ei päädytty vaihtamaan kotimaahan paluun jälkeen tukoksi seteleitä, vaan se aloitti tehtävänsä käyttöautona. Sen sijaan että hän olisi tallustellut vasta kohdemaassa paikalliselle Mercedes-diilerille, tilasi hän pystylyhty-Mersunsa Suomessa Veholta, ja vuoden -69 puolella valmistettu 220-malli toimitettiin rekisteröimättömänä Atlantin yli. Joten mikä oli sen komeampaa kuin reissun jälkeen ajella pitkin kylänraittia kohti kotitorppaa pari vuotta vanhan amerikanlaivan kapteenina. Tuossa vaiheessa W115 oli jo siinä iässä, että aktiivisia käyttövuosia ei välttämättä olisi ollut enää kovin runsaasti edessä. Autoon ruuvattiin edeltävänä vuonna Suomessa käyttöönotetut valkopohjaiset kilvet HAR-410-tunnuksin. Tällä tavoin räknäili myös muuan pääkaupunkiseudulla vaikuttanut suomalainen, kun hänellä oli vuonna -70 edessä lähtö töiden perässä pariksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Tähän kannusti epäsuorasti kotimainen veropolitiikka. Kun auton oli omistanut ulkomailla määrätyn ajan, niin sen sai kotimaassa rekisteriin ilman ankaraa autoveroa. Aikakirjoihin ei ole tallentunut minne päin Yhdysvaltoja saati mihin tehtäviin suomalainen suuntasi, mutta jonkinlaista kuvaa maalaa 220-Mercedeksen varustelu. Mercedes oli kuitenkin kiitos omistajiensa huolenpidon toista maata, sillä se sinnitteli ylväästi uuden vuosituhannen puolelle. Hämeen kautta Pohjanmaalle Vuoden -72 loppuun mennessä Amerikan ihmeet olivat W115:n omistajalta siltä erää nähty, sillä heti alkuvuodesta -73 kermanruskea Mercedes-Benz 220 oli jälleen Suomen maaperällä. Etuistuimien välityynyt ja rattivaihde nimittäin täydensivät Mercedeksen kuuden hengen autoksi, mikä viittaisi että Yhdysvaltoihin lähdettiin koko perheen voimin. Ruskeita värisävyjä niin päältä kuin sisältä tarjoavan Mercedeksen ensimmäisinä vuosina suorittamalta Amerikan-reissulta ei ole historiatietoja jaettavaksi. Kiikarissa hänellä oli Mercedes-Benzin pari vuotta aiemmin esitelty W115malli, jossa valinta kohdistui bensiinimoottoriseen 220-versioon. Auto oli tiettävästi toiminut ensin seinäjokelaismiehen arkiajokkina Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 34 1/2020 Mercedes-Benz 220. tammikuuta -73 se sai ensimmäistä kertaa suomalaiset rekisteritunnukset. Jenkkiauto ei kuitenkaan ollut kaikilla haaveena, vaan jotkut suhtautuivat asiaan käytännöllisemmin: eurooppalainen auto saatettiin kokea järkevämpänä ja taloudellisempana vaihtoehtona Suomeen palatessa. Etupenkkien välityynyt saavat kuitenkin arvailemaan, että liikkeellä oltiin koko perheen voimin. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin suuntautuneilla komennuksilla käytäntö oli houkutteleva, sillä Amerikassa autot olivat suomalaisesta näkökulmasta halpoja. Tässä toimessa pystylamppu palveli aina heinäkuun lopulle -85, jolloin sille järjestyi uusi omistaja Seinäjoelta. Rekisterin ensimmäinen kirjain kertoi että rekisteröinti tapahtui Hämeen läänissä. Auton senhetkisestä ajomäärästä ei ole tietoa, mutta 22. J os suomalainen sai takavuosikymmeninä työkomennuksen kaukomaille, oli enempi sääntö kuin poikkeus että pestistä sopiessa välähti jossain ajatuksien syövereissä: kotimatkan koittaessa tulee muuttokuorman mukana kunnon auto
USA:sta Hämeen kautta Pohjanmaalle reissannut 220 oli kuitenkin selvinnyt vähemmällä kuin sen ”miljoona kilometriä” taittaneet dieselserkut. Sikäli reissun voi nähdä onnistuneen Vehonkin näkökulmasta: raskasta tähtikeulaa ei Matilaisille ilmestynyt, mutta uusi Pystylamppu sentään. Mercedes-Benz 220:n kunnostus valmistui vuoden -02 alkupuolella, ja savotan kruunasi auton rekisteröinti museoajoneuvoksi saman vuoden kesäkuussa. Sisuja ja Mercedeksiä Rovaniemeläinen Marko Matilainen kertoo ensimmäisiin varhaisiin muistikuviinsa lukeutuvan tilanteen, jossa hänen isänsä peruuttaa tallista ulos perheen Mercedes-Benz 220 D:tä 70-luvun alkuvuosina. Sikäli peli oli tosin jo ennalta selvää, että kuorma-autoissa Pentti Matilainen luotti Sisuun ja henkilöautoissa Mercedekseen. ”Isä usein sanoikin, että on olemassa kahdenlaisia autoja: on uusia ja vanhoja Sisuja ja sitten on uusia ja vanhoja Mersuja.” Toki muidenkin kuorma-automerkkien edustajien suunnalta koetettiin saada Matilaisen kuljetusyhtiön Sisu-kantaan säröä erilaisilla markkinointitavoilla, muun muassa viemällä perheyhtiön nokkamiestä tehdasmatkoille automaahantuojien toimesta. Vuosina 1967–1973 valmistetun 220-mallin tuotanto oli rapiat 128 000, kun 220 D:tä syntyi samassa ajassa yli 345 000 autoa. 35. ”Veljellä oli pystylamppuinen 220 D aika monta vuotta 80-luvun alussa. Vuonna -91 edesmenneen Pentti Matilaisen näyttämä tie ajoneuvovalinnoissa heijastui poikiinkin Markoon ja hänen Pekka-isoveljeensä. Liikennöitsijä Pentti Matilainen oli hankkinut Mercedeksen uutena vuonna -68 ja pitänyt sitä Markon muistin mukaan vuoteen -73 tai -74, viimeiset vuodet perheen äidin, Eila Matilaisen ajokkina. Tuossa vaiheessa kolmikymppisiään lähestyvä auto oli päästetty huilimaan ja odottamaan vuosituhannen taitteessa koittanutta kunnostusrupeamaa. ja sittemmin hänen vaimonsa käyttöautona aina vuoteen -97. Suomessa bensakone oli Pystylyhdyn keulilla poikkeuksellinen joskaan ei tavaton tapaus. Pystylamppu-Mersuja ei opittu tuntemaan erityisen ansiokkaina korroosion vastustajina; tehtaan ruiskuttama huokoinen ruosteenestoaine antautui suomalaisissa soratieolosuhteissa huomattavasti aiemmin kuin auton vankka voimalinja. ”En muista myikö isä sen Mersun suoraan pois vai menikö se kuorma-autokaupan yhteydessä vaihdossa”, Marko pohtii. Marko ja hänen Pekka-veljensä hankkivat W115:n poikien isällä 60ja 70-lukujen taitteessa olleen Pystylyhdyn innoittamana. Silti edessä oli lokasuojien ja lokarinkaarien uusimista ennen kuin päälle voitiin vetää uusi maalipinta alkuperäistä vastaavalla sävyllä. Kuorma-autokauppoja väännettiinkin tasaiseen tahtiin, kun perheen kuljetusyhtiön polttoaineautoja päivitettiin tuoreempiin. Taksikäytön myötä monen dieselmoottorisen Suomi-W115:n ohjauspylväässä törrötti vaihdekeppi, mutta bensamallin yhteydessä rattikarahka on harvinainen näky. Minulla oli jonkin aikaa ’70-mallinen bensa-200 ja sen jälkeen pidempään W123”, kertaa Marko. Mahdollisesti tässä vaiheessa takaluukkuun ilmestyi hämäävä 220 S -merkki: sellaista mallitunnusta W115-sarja ei tuntenut, vaan luukussa pitäisi tässä mallissa seistä alleviivatusti pelkkä ”220”. Kolarit ja muut vastaavat ikävyydet se oli onnistunut väistämään kokonaan, eikä mahdottoman isoja korroosio-operaatiota tarvittu. Eräästä tällaisesta on muistona kuva, jossa Matilainen on Mercedeksen vieraana Sindelfingenissä seuraten W115-/W114-mallien valmistumista
Viimeksi mainitun edistysaskeliin lukeutui diagonaaliheiluriakselistoksi kutsuttu erillisjousitettu taka-akseli. Luvussa ovat mukana myös sedan-mallien pitkät Lang-versiot sekä pelkät alustat normaaleina ja Lang-versioina esimerkiksi hauturija ambulanssiperustoiksi. Jos lasketaan mukaan sitä seuranneet 230.6-versiot, nousee mallin kokonaismäärä 216 319 yksilöön. W115:n bensiinimalleista suosituin oli 200-malli 288 785:n tuotannolla. Puoliväliin vuotta -73 valmistettua 220-versiota syntyi 128 398 yksilöä. Sedan-versiona ja kuutoskoneen yhteydessä myös coupéna tarjotun uuden henkilöautomalliston tunnistettavimmaksi elementiksi nousivat pystyyn asetetut suorakaiteenmuotoiset umpiolasit. MONEN LÄHDÖN PYSTYLYHTY Mercedes-Benzin W114ja W115-malliston alkaessa lipua kohtia myyntihuoneita vuodenvaihteessa 1967–1968, kuului helpotuksen huokaus niin merkin edustajien kuin -asiakkaidenkin piiristä. (kuva: Daimler) Vuoden -73 IAA-autonäyttelyssä päästiin arvioimaan muun muassa kevyen päivityksen kokenutta W114-/W115mallistoa sekä S-sarjan W116-mallia. Pitkistä alustaversioista moni päätyi sairaankuljetustehtäviin. W114-mallien hitti oli 1967–1973 valmistettu 230-malli yhteensä 152 822 auton tuotannolla. Selkeää mallinumeroinnin ja moottorikoon yhdistävää logiikkaa olivat sekoittamassa 2,8-litraisella M130-kuutosella ladatut 250-mallit. 36 1/2020 Mercedes-Benz 220. Saksalainen Binz lukeutui merkittäviin ambulanssikorien valmistajiin. (kuva: Daimler) Malliston eleganteinta antia tarjosivat W114-sarjan Coupé-versiot. Kasvojenkohennus tuli W114-/W115-mallistoilla ajankohtaiseksi syksyllä -73. Ulkomitoiltaan uutuus oli joka suunnassa muutaman sentin W110-mallia pienempi, mutta tarjosi silti vähintään yhtä hyvät sisätilat. Nelisylinterisillä bensiinija dieselmoottoreilla liikkuvien W115-mallien sekä bensakuutosilla kiiruhtavien W114-mallien kohdalla design oli toista maata: korimuotoilu oli suoraviivaista mutta sopivilla pyöristyksillä ja merkin tutulla maskilla tyyliteltyä. Yhteensä W114ja W115-malleja valmistettiin MB:n mukaan yhteensä 1 919 056 yksilöä. W114:n coupé-versioista suosituin oli 250 CE, joita lähti linjalta 21 787 yksilöä vuosina 1968–1972. Näiden erikoismallien yhteismäärä oli 18 566 autoa. (kuva: Daimler) Veho mainosti keväällä -68 uutta Mercedes-mallia seikkaperäisten kuvailujen saattelemana. Vuoden -67 lopulla käynnistyneestä ja vuoteen -76 jatkuneesta tuotannosta tulivat Suomessa tutuimmiksi nelisylinterisen malliperheen eli W115:n dieselmoottoriset vaihtoehdot: alkuun saapui etenkin 60-hevosvoimaista 220 D -mallia ja sittemmin myös 55-hevosvoimaista 200 D -versiota. Vaikka 50-luvun lopussa esitellyt W111-mallit ja pari vuotta myöhemmin saapuneet arkisemmat W110-versiot olivat laadukkaasti tehtyjä vaunuja, oli aika ajanut ohitse etenkin niiden siipiaikakaudelta ponnistavasta korimuotoilusta. Tässä talvisissa olosuhteissa olettavasti Alpeilla vuonna -69. Takaumpiot saivat Mercedeksille tunnusomaiseksi muodostuvan ”likaahylkivän” urituksen. Samaa logiikkaa noudattaen kuusipyttyisen mallimerkintä päivittyi loppukesästä -73 arvoon 230.6. Malliston edullisin oli versio oli 31 850 markkaa maksanut 220, kun taasen 250 maksoi tasan 10 000 markkaa enemmän. Varsinaiset 280-mallit saapuivat vuonna -72 niin sedankuin coupé-koreihin. W114:n alkuvuosien lippulaiva niin sedankuin coupé-versioissa oli 250, jonka 2,5-litraisesta kuutosesta vapautettiin kaasuttimen kanssa 130 hevosta ja Boschin D-Jetronicin ruokkimana 150 hevosvoimaa. Vuosiksi 1973–1976 tuli saataville 65 hevosvoimaa tuottava 2,4-litrainen 240 D ja kahdelle viimeiselle vuodelle 240 D 3.0, joka oli samalla W115:n ”nelisylinterissäännön” vahvistava poikkeus: kolmelitraisen 80 hevosvoimaa syntyivät viidellä sylinterillä. Tuplanokkainen 2,7-litrainen M110-kuutonen antoi kaasutinversiona 160 hevosvoimaa ja ruiskun kanssa 185 hevosvoimaa. Tuotantomäärältään W115-malliston menestynein oli 220 D, joita syntyi vuosina 1967– 1976 yhteensä 412 829 yksilöä. W115:n bensiinimoottoreina tarjottiin vuoden -73 puoliväliin 95-hevosvoimaista 200-mallia ja 105-hevosvoimaista 220:ä, kunnes lopputuotannon ajan W115:n ainoa bensavaihtoehto oli 110-hevosvoimaa antava 230.4-malli. Ja pinnan alla oli paljon uutta: kohennusta olivat saaneet osakseen muun muassa moottorien vääntöominaisuudet, vaihteistojen välitykset ja synkronointi sekä pyöränripustukset. Tällöin esimerkiksi maski muuttui keulamuotoilun hienosäädön myötä leveämmäksi, etupään ”tuplapuskuri” vaihtui yksiosaiseen, samoin etuovien ikkunat vaihtuivat yksiosaisiksi ja peilit siirtyivät a-pilareihin tullen samalla sisältä säädettäviksi. Mallimerkinnän nelosnumero erotti sen W114:n vuosien 1967–1973 perusmallista, 120-heppaisella 2,3-litraisella kuutosella varustetusta 230:stä
Paluu Pystylamppuun Alkupuolella 2000-lukua W114-/ W115-mallit alkoivat kiinnostaa veljeksiä uudelleen, tällä kertaa harrasteautoilun näkökulmasta. 09 Valmistusmäärä 128 398 kpl (220-mallit 1967-1973) 37. Paikan päällä Seinäjoella odotti hienokuntoinen ’69 Mercedes-Benz 220 ja lisäksi toinenkin Pystylamppu, 280-mallinen W114. Kunnes koitti kevät -06. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Hyväkuntoiset yksilöt olivat harvassa, mutta houkuttavia myynti-ilmoituksia pisti silmään silloin tällöin. Tilavuus 2197 cm 3 . Ensimmäisinä kesinä veljekset ajoivat tuoreella hankinnallaan enemmänkin, mutta sittemmin tahti on rauhoittunut, sillä ajoajasta kilpailee nykyään pari muutakin harraste-Mercedestä. Samalla kun kone on pois, niin uusitaan kytkin. Kaupungissa tämä on vähän kankea, kun on ohut luurankoratti eikä ohjaustehostinta.” Vajaan puolentoista vuosikymmenen omistajuuden aikana Matilaiset ovat suoritettujen perushuoltojen ohella tehneet muutamia kunnostustoimia. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 220 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 105 hv /4800 rpm, vääntö 178,5 Nm /2800 rpm. Mercedeksiä myi vanhempi mies, joka oli päätynyt harrastepeliensä myymiseen autojen tallipaikan ollessa menossa alta ja myöhemmin purkuun. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Puristussuhde 9,0:1. Ajovakaudesta käy kiittäminen muun muassa erillisjousitusta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 168 km/h, 0-100 km/h 13,7 s. Paino 1380 kg. ”Muuten auto oli hyväkuntoinen, mutta maalipinta on sellainen ’kymmenen metrin maali’ lähempää sitä ei kannata mennä tarkastelemaan”, Marko juttelee. ”Hinta oli sellainen, ettei siitä viitsinyt tinkiä.” Mercedes siirtyi Matilaisen veljeksille ja samalla vasta kolmannelle omistajataholleen pari päivää ennen vappua -06. Ruostehommina on laitettu paikkaa kaasupolkimen alle ja helmakoteloiden etupäihin.” Edellä mainittu pölyhiukkasia ja hiontajälkiä paljastava maalipinta on lähitulevaisuudessa suunnitelmissa uusia huolellisesti. 07 Mitat Pituus 469, leveys 177, korkeus 144, akseliväli 275 cm. Milloin kunto ei vastannut lupauksia ja milloin hinnoittelu ei ollut kohdallaan, joten sopivaa yksilöä ei tuntunut löytyvän. Matilaisen veljeksiä kiinnosti myyntikohteista 220-malli, ja kauppoihin päästiin nopealla tahdilla. Edessä ja takana levyjarrut. Takaveto. ”Suurin meidän aikana tehty kunnostus on taka-akselin käyttäminen pois, jolloin akselistot maalattiin ja puslia uusittiin. ”Tien päällä W115-Mersu on hyvä, jos vaan on alusta kunnossa. ”Lehdessä oli myynti-ilmoitus ja mukana kuva, joka sai innostumaan autosta”, Marko kertoo. Tämä on harrasteautoistamme se viimeinen mikä myydään.” Viisikymppisiään viime vuonna viettäneen Mercedeksen kunto-ohjelmaan on lähitulevaisuudessa suunnitteilla maalipinnan uusiminen. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Maantiellä 80–100 km/h vauhti on sopiva, sillä moottoritienopeudella kone alkaa huutaa. Takana erillisjousitus, yksinivelinen heiluriakseli, pitkittäiset eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset. Itse moottori on alkuperäinen eikä arvioiden mukaan mahdottomasti ajettu”, Marko juttelee ja jatkaa, ”Täytin kuluneena vuonna tämän W115:n tavoin 50 vuotta, ja tarkoitus on ajaa tällä loppuun asti. ”Kori tullaan purkamaan rullaavaksi maalausta varten. Teknisesti ajokki oli hyvässä peruskunnossa, mutta Pystylamppu aloitti matkan uudelle kotiseudulleen PohjoisSuomeen trailerilla varmuuden vuoksi alla olleiden korppumaisten renkaidensa johdosta. Poraus 87, isku 92,4 mm
38
Kangasala 39. Tyylikäs näyte toisen mallisukupolven edustajasta löytyy Pasi Kinnusen tallista. Honda Civic 1300 ’82 Säntillisesti PIDETTY Varhaisia Honda Civicejä pidettiin laadukkaina pikkuautoina, mutta korkeahko hinta leikkasi menekkiä
Tästä Kajaanin Salmijärvellä asustaneesta naisesta tuli Hondan pitkäaikainen omistaja, joka vaali pientä japanilaisautoa seuraavat 26 vuotta. Tämä Sotkamon Kaitaansalmessa vaikuttanut henkilö omisti auton kuitenkin vain muutaman viikon ajan. kesäkuuta lähes käyttämätön Civic sai toisen omistajansa. Vuoden -82 rekisteröintitilastot kertovat, että koko maan kakkosena oli Datsunin 100A–150A-mallit 10 570 rekisteröinnillä heti Lada-menekin (10 634) kannoilla. Tarkkaan kirjattuja kesäkilometrejä OKO-875-kilpisen Honda Civicin kotimaan taival alkoi Oulun läänistä kuten tunnuksen avaava Okirjain paljastaa. Seuraavan syyskuun kirjaus, ”kaihileikkaus, lopetin mökilläkäymisen”, kertonee toisaalta kuljetTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Edellisellä vuosikymmenellä alkananut hatchback-buumi kiihtyi 80-luvun tullen. Kiistatta keskimmäiseen luokitteluun asemoituu Kangasalalla asuvan Pasi Kinnusen omistama valkoinen Civic, jonka ajomäärä on vajaan neljän vuosikymmenen jälkeen vain runsaat 84 000 kilometriä. Niin tai näin, jo 11. Auton rekisteröitiin ensimmäiselle omistajalleen 25. Vihkosta käy selville, että Hondan säilyminen liki uudenveroisena näihin päiviin johtuu pitkälti siitä, että auto on ollut käytössä vain sulan maan aikana. Uusi ajokausi on poikkeuksetta käynnistetty keikalla katsastuskonttorille. Japanilaisten suosiota tukivat neljäntenä ja viidentenä olevat Toyota Corolla (5 772) ja Mazda 323 (5 256). Kajaanilaisen suoria lausuntoja Civic-kokemuksistaan ei ole tässä yhteydessä käytettävissä, mutta omistajan säntillisesti kesästä -82 kevääseen -08 täyttämä ruutuvihko kertoo yhtä sun toista arjen sujumisesta Civicin ratin takana eivätkä merkinnät rajaudu orjallisesti vain auton huolenpitoon. Muutamat epäilemättä vielä käyttöautoina, eräät vaalittuina harrasteyksilöinä ja loput kenties kesäautoina. Honda Civiciä ei kilvitetty aivan samaan tahtiin, mutta ensirekisteröintien 21. sijaan oikeuttavat 2 118 auto oli joka tapauksessa tuntuva määrä. Autolle tehtyjen toimenpiteiden lisäksi merkinnät kertovat parissa kohtaa myös kuljettajan kuulumisista: vuodelta -01 kerrotaan, että ”särjin käteni, ei ajoa paljon”. Civicin suurempaa suosiota rajoitti menestyneempiä kilpasisariaan pienempi koko sekä suhteellisen korkea hinta, jota edes korkeaksi koettu laatu sekä pirteä voimanlähde eivät kyenneet paikkamaan. Merkintöjen perusteella Civic on laitettu seisontaan useimmiten lokakuussa ja otettu jälleen käyttöön vappuun mennessä. Vuonna -82 rekisteröidyistä yli kahdestatuhannesta Civicistä oli vuoden -18 lopulla liikennekäytössä enää 44 yksilöä eli noin kaksi prosenttia. K ahdeksankymmentäluvun alussa japanilaisautot olivat vakiinnuttaneet asemansa Suomessa ja tekivät menestyksekkäästi kauppansa. toukokuuta -82. Menee spekulaation puolelle, mutta mahdollisesti taustalla on ollut tapaus, että Civic olisi kuitattu alueen Veholiikkeestä Mercedes-Benz-kuorma-autokaupan kylkiäisenä. Öljynvaihtomerkintöjen lisäksi vihkossa on tarkkaa kirjanpitoa ajomääristä ja tankkauksista esimerkiksi ajokauden -89 tankkausten välisien keskikulutuksien on laskettu liikkuneen 6,3–6,8 litrassa satasella. 40 1/2020 Honda Civic. Ison luukun ja selkänojan taittamisen jälkeen Civicissäkin kuljetti enemmän rompetta kuin monessa isossa sedan-korisessa autossa
Mallia mainostettiin mielenkiintoisesti nelieikä viisiovisena. Yhtä kaikki, moni asia oli laitettu edeltävään Civiciin nähden uusiksi. Keihäänkärkenä oli vuoden -72 Honda Civic noin 3,5-metrinen etuvetoinen pikkuauto, jota tarjottiin sittemmin viistoperäkoriseksi monipuolisesti niin kaksija kolmeovisena kuin nelija viisiovisena vaihtoehtona. Tuotanto alkoi 50-hevosvoimaisen 1 169-kuutioisen neloskoneen voimin, mutta 70-luvun mittaan moottorikoot kasvoivat: ensin tuli saataville 1 238-kuutioinen ja 70-luvun puolivälissä tarjottiin määrätyillä markkina-alueilla jo 1 488-kuutioista vaihtoehtoakin. Mainossarjan muissa osissa kerrottiin Preluden olevan japanilaismerkin urheilullisin, Accordin ylellisin ja Quintetin puolestaan uusin malli. LAATUPIKKUAUTO Moottoripyörillään maailmanmaineeseen nousseen japanilaisen Hondan henkilöautot tulivat suomalaisille tutuiksi asteittain. Voimansiirtoa hoidettiin nelija viisiportaisilla käsivaihteistoilla sekä Hondamaticilla, joka oli momentinmuunninta ja kaksinopeuksista planeettavaihteistoa hyödyntävä ”puoliautomaattivaihteisto”. Farmariversiokin löytyi, nelija viisiovisen tavoin kahdeksan senttiä pidemmällä, 228-senttisellä akselivälillä, jolloin kokonaispituus oli himpun päälle neljä metriä. Vuonna -81 Veho mainosti Civicin olevan taloudellisin Honda. Vuonna -76 Honda-autojen Suomen-edustus siirtyi Oy Veho Ab:lle BMW:n ja päämerkki Mercedes-Benzin rinnalle. Kääpiökokoluokan S500–S800-sporttimallit esittäytyivät 60-luvulla muutamia näytteitä lukuun ottamatta lähinnä autolehtien sivuilla, mutta 70-luvun myötä muutos alkoi kyteä. Suomeen ensimmäiset Honda-autot oli maahantuonut moottoripyöriin erikoistunut Oy Otto Brandt Ab, jonka jäljiltä liikennettämme piristi muutama S600ja S800sportti. Huomattavin uutuus oli kuitenkin viistoperän ja farmarin vaihtoehdoksi lisätty neliovinen sedan-versio, jonka takapenkkitiloja rakennettiin seitsemän senttiä pidemmällä akselivälillä. Tästä huolimatta taloudellisuus oli edelleen kohdallaan: 1,3-litraiselle viisiportaiselle Civicille mitattiin tasaisen 80 km/h nopeuden kulutukseksi 6,1 litraa, kun ykköspolven Civic oli kuluttanut 5,8 litraa satasella. Noin neljän vuoden elinkaaren merkittävimmät päivitykset osuivat mallivuoteen 1981, joka toi tullessaan ilmettä terävöittäneet nelikulmaisten ajovalot ja uudet puskurit. Vuoden -83 lopussa maassamme oli liikennekäytössä 9 858 Honda Civiciä vuosilta 1973–1983. Civicin saapuminen muutti tilannetta suotuisammaksi, mutta rekisteröintitilastojen kärkisijoista Honda ei 70-luvun alkupuolella taistellut: kun vuonna -73 Suomen suosituin automalli oli Toyota Corolla 1200 yli 7 900 auton myynnillä, niin Honda Civiciä kirjattiin ensiomistajille vaivaiset 16 yksilöä. Jopa Dodge Monacoa ja Mercedes-Benz 450:ä myytiin enemmän molempia 18 autoa. 41. Kasvaneelle väännölle oli käyttöä, sillä toisen mallipolven Civic oli edeltäjäänsä verrattuna 20 senttiä pidempi, kymmenisen senttiä leveämpi ja painoi liki sata kiloa enemmän nyt noin 800 kiloa. Toisen sukupolven Civicin kaksi ensimmäistä mallivuotta mentiin pyörein etulyhdyin. Jos kokoa oli pienentyneitä pääntiloja lukuun ottamatta enemmän, niin näköä ehkä ei. Vuodesta -68 eteenpäin Hondan henkilöautojen edustuksesta alkoi huolehtia Berner Oy, mutta merkin osuus Suomen uusien autojen markkinoilla säilyi edelleen marginaalisena. Aiempiin 1,1ja 1,2-litraisiin nähden tehoa ei ollut merkittävästi runsaammin, mutta vääntöä kymmenisen newtonmetriä enemmän. Moottoritilassa palveli kärjettömällä sytytyksellä varustettu 1 335-kuutioinen nelonen valmiina työskentelemään 60 hevosen voimin. Niistä 7 749 eli lähes 80 prosenttia oli rekisteröity vuosina 1980–1983. Vuodelle -79 saapunut toisen polven Civic ei ollut valmistajan suunnalta totaalinen uutuus siinä mielessä, että Civicin tekniikka nojasi monelta osin Accordhenkiseen Prelude Coupé -malliin, jonka Honda ehti lanseerata jo edeltävän vuoden puolella. Isompien moottorien hienouksiin lukeutui niin lyijyllisellä kuin lyijyttömällä bensiinillä toimiva CVCC-teknologia (Controlled Vortex Combustion Chamber), jonka edistyksellinen palotapahtuma auttoi alittamaan USA:n kiristyneet päästörajoitukset ilman katalysaattoria. Joka tapauksessa piskuisia N360ja N600-malleja saapui maahamme jo sen verran, että 70-luvun alussa voitiin jo rehellisesti puhua maamme Honda-kannasta. Vuosikymmenen lopulla uudelle maahantuojalle tarjoutui mahdollisuus aloittaa Hondan kanssa ikään kuin puhtaalta pöydältä, kun japanilaiset toivat malliston syömähampaana toimineesta Civicistä uuden mallisukupolven. Kaksipyöräisten taitajana Honda osasi pienien mutta pirteiden voimanlähteiden valmistamisen, mikä näkyi myös Civicin keulilla. Valmistajan valitsema tie osoittautui kuitenkin osuvaksi, sillä uusi Civic täytti leiviskänsä suunnitellusti aina vuoden -83 lopulle, jolloin esille astui mallin kolmas sukupolvi. Myyntiartikkeleina japanilaismerkin osalta olivat Civic ja sen yläpuolelle vastikään lisätty porrasperämalli Accord. Civic oli ehdottoman ajanmukainen, mutta samalla ensimmäiseen Civic-polveen nähden neutraalimpi. Mainittu Corolla maksoi vuoden -73 puolivälissä noin 14 500 markkaa, mutta sitä puoli metriä lyhyemmästä Civicistä tahdottiin 18 200 markkaa. Vuoden -72 päättyessä Suomessa oli liikennekäytössä noin 650 Honda-henkilöautoa. Toisen polven Civic ei Suomessa missään vaiheessa saavuttanut Toyotan tai Nissanin hittituotteiden myyntimääriä, mutta toi silti huomattavasti suuremman menekin kuin edeltäjänsä. Veho pyrki edesauttamaan farmariCivicin suosiota teettämällä siitä oman suomenkielisen esitteen vuodelle -80. Kansa suunnisti Toyota-liikkeeseen. Civic oli todettu laadukkaaksi, mutta kokoonsa nähden se oli hintava
”Pari kolme kertaa olin kysynyt Hondan myymisestä, viimeisen kerran muutama kuukausi ennen hänen kuolemaansa. Omasta napista käytettävä ajovalonpesuri kelpaisi monelle nykyauton omistajallekin. tajan ikääntymisestä, mutta mahdollisesti myös tarkoituksen johon Civic on hankittu mökkimatkojen taittamiseen. 42 1/2020 Honda Civic. Pasi kertoo pitäneensä 80-luvun Honda Accordia hienona automallina sellaisen ollessa uusi. ”Harrastettiin 80-luvulla rallia molemmat, mitä kautta tunsin Hondan omistajan. Aikanaan minulla oli haavekin Hondan hankkimisesta, sillä silloinen Accord oli mielestäni hieno auto”, perustelee Civicin nykyomistaja. Samoihin aikoihin Pasi kiinnitti synnyinseudullaan vierailleessaan huomiota takavuosilta tuntemansa miehen autohankintaan. Pasi otti yhteyttä veljeksiin kevättalvella -13 ja tiedusteli auton kohtalosta. Samaisesta kainuulaiskunnasta kotoisin olevan Pasi Kinnusen käsityksen mukaan auton myyjä ja sen ostaja olisivat olleet mahdollisesti mökkinaapureita, mikä selittäisi Civicin mutkattoman siirtymisen kolmannelle viralliselle omistajalleen kesäkuussa -08. ”Pojat selvittivät olivatko kaikki halukkaita myymään ja sopivat sitten hinnan.” Ja niin vuoden -82 Honda Civic siirtyi Pasin omistukseen. Virttymätön vinyylityyppinen verhoilumateriaali kertoo, että näitä penkkejä ei ole istuttu länään. Lisäksi Honda oli tuolloin 80-luvun alussa vähän kalliimpana merkkinä harvinainen Kainuussa. Erityisen lämminhenkinen on merkintä kevään -07 katsastusreissulta: ”Meni kiitoksella läpi, sanoivat että hyvässä kunnossa, ajat pitkään vielä”. Hän kertoo olevansa enemmän Volvomies, mutta silti poikkeuksellisen hienossa kunnossa ollut Honda puhutteli ryhdikkään yleiskunnon ohella muillakin tavoin. Toisin kuitenkin kävi katsurin ystävällisistä sanoista huolimatta, sillä kesä -07 jäi kajaanilaisnaisen ja Civicin viimeiseksi yhteiseksi suveksi. Hänellä oli tarkoitus pitää autoa ja laittaa sitä, vaikka ei siinä ihmeempiä laitettavia mielestäni ollut.” Pasi kertoo auton jääneen seisomaan vuoden -09 aikana, minkä jälkeen sillä oli edessä ensimmäiset talvet ulkona. Puhelinnumeron ottikin jo talteen, mutta sitä soittoa ei sitten koskaan tullut.” Hiukan yli 81 000 kilometriä ajettu Civic päätyi miehen perikunnan, käytännössä hänen kolmen poikansa omistukseen. Liki uudenveroinen ’82 Civic osuu siinä mielessä miehen automakuhermoon. Ostattelua Ristijärveläismies otti Civicin ilmeisesti kohtuullisen keveään käyttöajoon, sillä reilun vuoden aikana kilometrejä kertyi kymppitonnin verran. ”Ehkä siinä oli sitäkin, että sain ajokortin niihin aikoihin kun tämä Civic oli uusi. Olisinko joskus sitten vienyt hänet kotiin ja nähnyt Civicin pihassa, minkä myötä innostuin autosta”, Pasi kertoo ja jatkaa, ”Ostattelin häneltä autoa muutamaan otteeseen, mutta hän ei innostunut myymään. toukokuuta kaikkiaan 70 520 kilometriä, ja tasan kuukautta myöhemmin Civic sai uuden omistajan ristijärveläisestä miehestä. Vihkon viimeinen merkintä keväältä -08 kertoo mittarissa olleen 13. Ristijärveläisen pidempiaikaiset suunnitelmat Hondan suhteen jäivät lopulta toteutumatta, sillä miehen maallinen taivallus päättyi loppuvuodesta -12. Yksi kuljettajanistuimen sauma osoitti siitä huolimatta antautumisen merkkejä, mutta Pasin naapurissa asuva verhoilija hoiti asian kuntoon
43. Ylläpitävää harrasteajoa Pasin omistukseen siirtyessä OKO-kilpisellä Hondalla oli ikää 31 vuotta, minkä puolesta museorekisteröinnille ei ollut esteitä. Mutta kyllä tällä liikenteen tahdissa pysyy”, tarinoi Pasi ensimmäisen Hondansa äärellä. Omamassa 770 kg. Kun yleiskuntokin oli priimaa ja liki ainoa kauneusvirhe, vaurioitunut apukuskin sisäpuolinen ovenkahva eheytyi liimaamalla, niin auto siirtyi tarkastuksen jälkeen museoajoneuvojen joukkoon elokuussa -13. 07 Mitat Pituus 376, leveys 158, korkeus 135, akseliväli 225 cm. Poraus 72 mm, isku 82 mm. Kun tämä malli on vuonna -79 tullut, niin on se ollut edellä aikaansa. rivimoottori edessä poikittain. Edessä levyja takana rumpujarrut. Merkintä kevään -07 katsastusreissulta on lämmin: ”Meni kiitoksella läpi, sanoivat että hyvässä kunnossa, ajat pitkään vielä”. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, 3-ovinen teräskori. ”Joka kesä tämä on ollut ajossa, sillä käytön myötä auto pysyy paremmassa kunnossa kuin seisottamalla.” Taitettuja kilometrejä ei siis ole kertynyt kummoisesti, mutta mukavia pienet kesäkeikat ovat olleet joka tapauksessa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0-100 km/h 14 s. ”Yllätyin miten hyvä tämä on ajaa, jos vertaan johonkin samanikäiseen takaveto-Nissaniin. Tosin kun aikanaan puhuttiin että pieni Honda on äreä auto, niin tänään tulee lähinnä leveä hymy sen suhteen. Iskutilavuus 1335 cm 3 . 04 Voimansiirto Etuveto, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto. Sen jälkeen Pasi on ulkoiluttanut harraste-Hondaansa maltillisesti, sillä viime syksyyn mennessä kilometrimittarin kiekot olivat pyörähdellyt reilun 84 000 lukemaan. Takana McPherson-tyyppiset joustintuet, pitkittäiset kolmiotukivarret, poikittaistuet, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Honda Civic 1300 3D 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Teho 60 hv /5500 rpm, vääntö 99 Nm /3000 rpm. Civic viihtyi ensiomistajan hoteissa keväästä -82 kevääseen -08. Tuossa vaiheessa mittari näytti 80 906 kilometrin lukemaa. Moottoripyörien maailmasta kannuksensa ansainnut Honda opittiin tuntemaan myös autopuolella virkeiden voimanlähteiden valmistajana. Puristussuhde 8,7:1. Tarkasta ylläpidosta on muistona ruutuvihkoon suoritettu kirjanpito. Lattiavalitsin
44
Myös Vuoren perhe siirtyi Escort-aikaan 60ja 70-lukujen taitteessa, kun Matti-isä hankki ’68 Escort 1300 GT:n. ”ZZA-12-kilpinen Escort ostettiin Hyvinkään Autokeskuksesta. Merkkivalinta heijastelee ajoista ennen Sakun syntymää, kun Osmo Vuori perusti Mäntsälään autokorjaamon. Matti Vuoren kiinnostus autourheilua kohtaan näkyi samaan aikaan vahvasti yrityksen toiminnassa jos ei aina suoraan kassavirrassa, niin ainakin yötä myöten jatkuvan ruuvailun merkeissä. Harrastaja Sakari Vuori & Ford Cortina GT ’66 VUOREN VARMASTI Vuoren perheen autovalinta on kohdistunut lähes poikkeuksetta Fordiin jo kolmannessa polvessa. Lähellä Nelostietä, Mäntsälän keskustassa toiminut yritys jatkoi yleisautokorjaamona nimellä Autokorjaamo M. Tuohon aikaan teimme varmaan 90 prosenttia Mäntsälän seudun Fordien huolloista”, juttelee Saku. Väitettiin että kyseessä olisi ollut 13. Tsatsatsaa Vuonna -68 Ford-väen huomion kiinnitti uusi mallitulokas Escort, joka aloitti saman tien loppumattoman menestyksen erilaisien vauhtikarkeloiden luottokilpurina. Sitten tuli ’65 GT-Cortina, jolla ajeltiin niin siviiliajot kuin kilpailut talvisin viikonloppuina piikkipyörät vain takakonttiin ja kisoihin. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Vuorien kuva-albumit Vieremä 45. Vuori, mutta side Fordiin vahvistui entisestään. Myös kotimaahamme aikaansaadut moottoriradat tulivat tutuiksi tälle rekisteritunnuksensa perusteella Tsatsatsaa-lempinimen saaneelle Fordille. Vuori opittiin tuntemaan juuri Ford-osaamisestaan. Vuonna -62 syntynyt Saku ei omakohtaisesti 60-luvun kilpatouhuja muista, mutta on kuunnellut tarinat tarkkaan. Valittua ja hyväksi todettua linjaa jatkoi sittemmin Osmon poika Matti Vuori. Sakun isoisän yritys ei sinänsä tähdännyt erityisesti Fordien ylläpitoon, mutta merkin yleisyys suomalaisessa autokannassa johti luontevasti siihen, että Autokorjaamo O. Tuo Cortina oli valkoinen mutta listojen väli oli kuparinvärinen, sisustus puolestaan punainen.” Tähtiperän sporttiversio oli Sakun mukaan seutukunnalla tuolloin kohtuullisen yleinen kilvanajokapine, sillä Vuoren perheen tuttavapiirissä oli tuohon aikaan kymmenkunta GT-Cortinaa. Suomeen rekisteröity Escort.” Matin käskemänä GT-Esco kiirehti harva se viikonloppu ralleissa ja talvisin jääradoilla. Fordilla V ahvasti sinisen ovaalin tuotteisiin niin siviilikuin kilvanajossa luottavan vieremäläisen Sakari Vuoren elämään Fordit asettuivat jo vuosikymmeniä sitten, vahvana verenperintönä. ”Isällä oli alkuun Anglia 1200, jolla hän ajoi aikakauden tyyliin etenkin jääratakisoja. ”Korjaamomme teki yhteistyötä Hyvinkään Ford-merkkiliikkeen kanssa, ja asensimme 60ja 70-luvuilla uusiin autoihin muun muassa turvavöitä ja vetokoukkuja
”Ahvenistolla ja Keimolassa oli Lahden, Tampereen ja Helsingin urheiluautoilijoiden välisiä kilpailuja, joihin isä osallistui. Kilpailut olivat siis rata-ajoja, vaikka ei kilpailuihin osallistuneiden autojen joukossa kovinkaan montaa varsinaista rata-autoa ollut.” Kilpa-autoilu koitui lopulta myös ”Tsatsatsaan” kohtaloksi, joskaan itse kilpailusta ei turmassa ollut kysymys, vaan siihen valmistautumisesta. ”Naapurin pojan kanssa ostettiin kimpassa Escort, jolla ajettiin pari kolme rallia. Turvakaarena oli pelkkä pääkaari viistoine tukirautoineen ja kuppipenkkikin vain kuljettajalla, joten jälki oli ikävää. Hankirallissa Hannu ajoi alle 1 600-kuutioisten luokassa ja tuli luokkakakkoseksi, mikä herätti ihmetystä. ”Escortista jäi vain kasa osia, hyviä muistoja ja muutama huono valokuva.” Tuhoutuneen GT-Escon tilalle Sakun isä hankki kaverinsa Hannu Klenin kanssa UAL-751-kilpisen Escort 1100:n. Sakun käsityksen mukaan salaisuus piili hieman tuurillakin syntyneessä erinomaisessa nokka-akselissa. Miehet selvisivät toisiaan tukien kilometrin päähän isomman tien varteen, jossa paikalle sattunut ohikulkija koitui pelastukseksi. Minäkin pesin tuolla Escortilla kolmentoista vanhana jääradalla kaksilitraisen Volvon.” Kovaa ajoa ja onnea Sakun virallinen kilvanajorupeama käynnistyi vuoden -82 tienoilla, kun armeija oli takana ja 80-lätkän poistumisen jälkeen kilpailulisenssin suorittaminen mahdollista. 46 1/2020 Ford-harrastaja Saku Vuori. Auton omistus siirtyi kokonaan minulle, kun rikoin Tuhoutuneen ”Tsatsatsaan” tilalle hankittu Escort 1100 sai kyytiä etenkin Klenin Hannun käskemänä. Niinpä tämäkin perheessä vuodesta -16 ollut GTCortina siirtyi loppuvuodesta seuraavalle harrastajalle. ”Tuohon aikaan ajettiin talvikisoja vinopäänastaisilla Hakkapeliitoilla, ja kun ei ollut kunnon liimoja, niin niitä koetettiin paistaa kiinni saunassa. ”Siihen aikaan ralleissa oli alle 1 150 kuutiosentin luokka, jossa ajettiin. ”Lisenssin jälkeen ajoin ensimmäisen autokilpailuni jokamiehenluokassa, mutta sitä lajia ajoin lopulta vain kaksi kisaa. Loukkaantuneet pääsivät sairaalahoitoon, missä listattiin pitkä lista vammoja, muttei onneksi sittenkään mitään kohtalokasta. Värikuvassa ollaan 70-luvun puolivälissä jossain Etelä-Suomen talviralleista, mustavalkokuvassa jääradalla Porvoossa. Isä oli sitten yksi yö kartturinsa kanssa ajamassa nastoja sisään renkaiden saunottamisen jälkeen, kun tapahtui vahinko.” Escort meni kylki edellä sähkötolppaan ja siitä edelleen mäntyyn. Kaksikko selvisi rysäyksestä sentään hengissä, mutta tilanne ei ollut vielä ohi olivathan loukkaantuneet hiljaisella metsätiellä ja kello löi aamuneljän ja -viiden väliä. Ajokkina oli Sunbeam 900, sanoivat sitä filmitähdeksi, sillä huhun mukaan kyseinen auto oli se, jolla Bensaa suonissa -elokuvassa ajettiin sikalaumaan. Vuosien saatossa Sakulla on ollut lukuisa joukko erilaisia Fordeja. ”Teetettiin siihen kireämpi nokka-akseli, ja siinä sattui sellainen lipsahdus, että nokasta tuli sellainen, että moottori kiersi sen kanssa aivan hulluna. AKK:n ukot eivät uskoneet, että moottori olisi sääntöjen mukainen.” Moottori tutkittiin tarkkaan mutta mitään sääntöjen vastaista ei löytynyt. Ei siis mikään virallinen Härmän Häjy -Sumppi.” Rallin pariin Saku siirtyi 80-luvun puolivälissä, ja milläs muulla kuin Fordilla
”Isä muun muassa kiersi Kyösti Hämäläisen huoltojoukkojen kiireapuna niin kauan kuin KyösGT-version mittarivarustus on runsas. ”Olin melko pian ulosajon jälkeen käymässä isän tallilla, kun joku isäntä soitti Mäntsälän pohjoispuolen Shelliltä, että hänen Escortista oli irronnut ajossa öljyproppu. Hän kun oli käynyt Pitäjänmäellä tekemässä kaupat uudesta autosta, joka tulisi kahden viikon päästä. Tutuksi tulivat Timo Mäkisen ja Hannu Mikkolan BDA-Escortit ja sittemmin Henri Toivosen Avengerit ja Kari Sohlbergin Quattrot”, Saku listaa. Cortinan noin 130 000 kilometrin ajomäärästä Saku ehti taittaa parisenkymmentä tuhatta. Mäntsälästä Vieremälle Kahdeksankymmentäluvun mittaan Saku ehti nähdä ja kokea monenlaista vauhdikasta toimintaa ennen kuin vuosikymmenen lopulla muutti kolmikymppisenä kotiseudultaan Vieremään Pohjois-Savoon. Kori meni huonoksi, kun törmäsin siihen samaiseen puuhun, johon oli mennyt Tsatsatsaa”, pudistelee Saku päätään ja jatkaa ulosajoon johtaneilla syillä, ”Moottorinkorva petti ja kone kallistui jumittaen vaihdekepin, minkä vuoksi en ennen mutkaa saanut vaihdettua neloselta kolmoselle.” Huonoa onnea siis riitti, mutta välillä tähdet olivat piirun mukavammassakin asennossa, kun Saku etsi kilpa-Escortista jääneelle tekniikalle uutta koriaihiota. Varusteluun lukeutuu näyttävä ja käytännöllinen säilytyslokeron sisältävä kyynärnoja. Hetken päästä ukon rouva tuli uudella Nissan Micralla pihaan. Pyysimme odottamaan siellä, ja minä otin mukaan sopivan propun, tiivisten ja öljykannun. Onneksi kaupat oli kuitenkin ehditty tuossa vaiheessa jo tehdä”, Saku hymyilee. Kun oli ajettu perille ja laitettu rasvat koneeseen, niin tämä isäntä kysyi, että tietäisinkö ketään kuka tarvitsisi tällaista Escortia. 47. ti kilpaili Escortilla. ”Faijalla kävi paljon kilpa-autoja laitettavana tai säilössä esimerkiksi Hankirallin aikaan. Kysyin että mitä maksaa, ja hän tokaisi että saisiko tuosta 1 500 markkaa. Minä puolestaan oli tuohon aikaan Autoracingin huollossa hommissa.” Vuorien korjaamohalli oli eräänlainen keskipiste Mäntsälän Mätäjärvestä nimensä saaneelle, tutuista kavereista koostuvalle Mätäjärvi Racing & Service Teamille, joka oli toiminut vapaamuotoisesti mutta sangen aktiivisesti 60-luvulta eteenpäin. Pyysin että soita kun olet tulossa, niin olen rahat kourassa korjaamolla.” Sopimus piti ja parin viikon päästä eräänä helteisenä päivänä samainen mies Escorteineen kaarsi korjaamolle. ”Kori meni huonoksi kun törmäsin siihen samaiseen puuhun, johon oli mennyt Tsatsatsaa.” sen vuoden -89 Helsinki-rallissa ja minun piti lunastaa auto. Käsijarrukahva löytyy sen sijaan kojelaudan alta. Faija ei malttanut siinä tilanteessa pitää suutaan kiinni, vaan heitti miehelle, että pidempään olisit tuolla Fordilla ajanut kuin Nissanilla. ”Ojensin rahat ja tehtiin kaupat. Kuljettaja voi tarkkailla niin ampeereja, nesteen lämpöä, öljynpainetta kuin polttoaineen määrää
Seuraavana vuonna hän myi kyseisen Escortin eteenpäin, minkä jälkeen miehen ralliura oli ainakin toistaiseksi ohitse lukuun ottamatta vuonna -01 suoritettua yksittäistä nolla-autokeikkaa. Tuo auto on nykyään Oulussa”, Saku kertoo ja jatkaa, ”Siviiliharrasteautoina on ollut Capria, Cortinaa ja Escortia ja esimerkiksi 2000-luvun alussa oli Huhujen mukaan Cortina GT:n ensiomistaja vaikutti Porissa, mitä E-alkuinen kilpikin tukee. ”Ajoin yhteensä 42 kilpailua, viimeisen joulukuussa -00 Iisalmessa. ”Siellä sipaisin puoltatoistasataa keula edellä puuhun. Sen jälkeen vauhdinnälkää tyydytettiin 90-luvun lopulla rallisprintissä Matti Kemiläisen Escortin replikaksi rakennetulla Escortilla alle 1 600-kuutioisten luokassa. Käsi meni poikki, joten yksikätisenä sitten korjasin autoa.” Kun sitten eräänä keskiviikkona kädestä otettiin viimein kipsi pois, niin jo lauantaina Escortin edessä heilahti lähtölippu. Näin varsinkin miehen oman autojen pesuja fiksausfirman puitteissa, mutta myös kilpa-autojen laittamisessa. Escortin takana päätoimittaja Mattilakin sovittelee Corsaa kurvaan parhaansa mukaan. Hänelle itselleen muutto Pohjois-Savoon ei tarkoittanut kilpatoiminnan lopettamista, vaan sen sijaan hän vietti kilpailu-uransa aktiivisimmat vuodet 90-luvun mittaan. Ansiotyöt eivät ole kuitenkaan kokonaan sotkeneet omaa Ford-harrastusta. ”Oikea käsi oli kuin kalastajanlankaa, mutta pääsinpähän ajamaan rallia, vaikkei tulosta tullutkaan”, Saku hymähtää. Tässä kaarretaan Ahveniston Historic Grand Racessa -04. Sakun viimeisen sprintti-Escortin koppa ei saanut rauhaa kilpauran tauottua, sillä se päätyi Markus-veljen RoadsportEscortiin (206). Escortista tuli vaihdossa GTCortina, jolle en kerinnyt ajaa kuin sata kilometriä. 48 1/2020 Ford-harrastaja Saku Vuori. Tuon Escortin aito twincam-kone kiertää yhä kisoissa, ja auton kori meni Markus-veljelleni Roadsport-kisoihin 2001–2014.” Fordeja joka lähtöön Kisailujen jälkeen Sakun aikaa on kulunut enenevästi muiden omistamien autojen parissa. Sillä on sittemmin ajettu historicia muiden toimesta. ”Ajoin vanhakoppaisella ’74 Escortilla, alkuperäisellä 1300 Sportilla, jonka rekisteri oli ABN-484.” Mies muistelee, että tulostakin syntyi, mutta joskus myös kolisi. Ohjelmassa oli niin rallia kuin rallisprinttiä. Kesän -92 Uudenkaupungin rallissa turhankin kovaa. ”Vuonna -01 ostin Miniliten vanteet ja rakensin niiden ympärille Escortin, replikan Mikkolan vuoden -69 tehdasautosta
”Olen jo vanha käpysäkki, mutta kun laitan kypärän päähän, niin sitten mennään minkä vehkeistä lähtee. Poraus 80,97, isku 72,75 mm. ”Historic-kisoissa ajetaan täysillä mutta rehdisti, ja varikolla jeesataan kavereita. Alkavalle kaudelle tavoitteet on asetettu korkealle. Tällä hetkellä vapaa-ajan hetkiä vie historic-luokan ratapeli, ’65 Anglia 1200, joka siirtyi Sakun omistukseen viime kesänä. 07 Mitat Pituus 428, leveys 159, korkeus 144, akseliväli 249 cm. HT-Mustang ja talviautona Anglia 1200. Kuluvan talven aikana on Fordharrastaja on ahkeroinut Anglian laihdutuskuurin parissa: kiloja karsitaan muun muassa vaihtamalla lasit polykarbonaattiin ja korvaamalla lämmityslaite lämmitettävällä tuulilasilla. Paino 880 kg. 01 Merkki ja malli Ford Cortina GT 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vähät ajokilometrit näkyvät autossa muun muassa hitsaamattomuutena. Tätä lukiessa hieno GT-Cortina on jatkanut matkaansa uuteen hyvään harrastajakotiin, mutta se ei tarkoita että Saku olisi toimettomana vanhojen Fordien suhteen. Vuonna -16 Vuoren ruokakuntaan saapuneen, uutena Turun ja Porin lääniin rekisteröidyn Tähtiperän historiasta ei ole sataprosenttisen varmaa tietoa, mutta hyvällä pidolla se on vuosikymmenien mittaan ollut. Tarkoituksena on voittaa mestaruus”, Saku virnistää ja kannustaa väkeä myös yleisön puolelle. ”Kuulopuheiden mukaan auto on myyty uutena Poriin, mistä siirtynyt aikanaan Pohjanmaalle ammattikoulun opettajalle, jolla se olisi ollut kaikkein pisimpään.” Tätä nykyä autolla on ajettu kaikkiaan vasta runsaat 130 000 kilometriä, joista Saku kertoo ajaneensa noin 20 tuhatta. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Takaveto. Fordeja on tullut ja mennyt, kun minua on kiinnostanut niin monet autot, mutta useampaa ei ole ollut vara pitää.” Kuvien vuoden -66 Ford Cortina GT lukeutuu tähän sattumien kautta omistukseen päätyneisiin hienoihin Ford-yksilöihin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 149 km/h, 0-100 km/h 14,8 s. Tilavuus 1498 cm 3 . ”Lähdin ratakilpailuun 13 vuoden tauon jälkeen, edellisen kerran olin ajanut rataa seitsemän kisaa vuosina -05 ja -06. Angliassa oli alla 15 vuotta vanhat renkaat ja auto pääosin rallivarustuksessa. Auto on koko lailla niin nätti kuin miltä kuvissakin näyttää, ja sisällä penkit ja kattoverhoilukin ovat ehjiä”, juttelee Saku. Kuluva talvi ruuvataan ja ensi suvena mennään taas minkä rahkeet antaa myöden. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Tämä on maalattu ilmeisesti talvella 1989–1990, olisiko akku räjähtänyt tai jotain miksi on maalattu uudelleen. Myös yleisö pääsee varikolle katsomaan autoja ja haastelemaan kuskeille.” Tähtiperän huolellisesta ylläpidosta kertoo esimerkiksi takakontin pohja, josta ei löydy merkkejä hitsaushommista. Mutta esimerkiksi takaluukun lattia on edelleen alkuperäisessä maalissa. Teho 78 hv /5200 rpm, vääntö 124 Nm /3600 rpm. Hän ehti kokeilemaan Angliaa syksyn viimeisessä kilpailussa, mikä samalla katkaisi pitkän kilpailutauon. Puristussuhde 9,0:1. Edessä levyja takana rumpujarrut. Sakun pitkä kilpailutauko päättyi viime syksynä hankitun rata-Anglian myötä. Otettiin pohjapanssari pois ja sitten kylmiltään radalle, mutta tuloksena oli lauantain lähdöstä oman luokan kakkossija”, kertoo hän tyytyväisenä. 49. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, lehtijouset
Esimerkkinä toimikoon Yuri Dolmatovskyn jo 40-luvun lopulla hahmottelema tila-auto, Pobedan tekniikkaa hyödyntänyt NAMI-013 (otsikkokuvassa) ja sitä seurannut NAMI-050 (kirjainlyhenne NAMI viittasi Neuvostoliiton autoteolliseen tutkimusinstituuttiin). Tarkastelun alle otamme näytteitä neuvostoliittolaisen autoteollisuuden konsepteista ja muotoiluhahmotelmista. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autonvalmistajat 50 1/2020 Pellinpiirtoja. Sirpillä ja vasaralla Jatkamme Pellinpiirtoja-sarjaa vielä hieman erilaisella katsantokannalla. Suuren ja mahtavan automobiilihankkeita on usein parjattu kopioiksi länsivehkeistä, mutta osaavia visionäärejä idässäkin touhusi, vaikka järjestelmä ei juuri pelivaraa antanutkaan. Yksittäistä suunnittelijaa ei suuressa idässä juurikaan korostettu, tehtiinhän töitä yhteisen hyvän ja tasa-arvon nimissä. Prototyypit annettiin valmistaa, mutta tuotantoon ei ylemmällä tasolla uskottu. USA:ssa monikäyttörakenteessa nähtiin potentiaalia, mikä konkretisoitui Chevrolet Corvair Greenbrierissä vuonna -61
NAMI-082 vuodelta -62 hahmotteli pikkutai pikemminkin kääpiöautoluokan linjoja aikakaudelle ominaisesti takamoottorirakenteeseen. ZIS-112-prototyyppi näyttää tutulta, sillä muodoissa on samoja elementtejä kuin General Motorsin kuulussa LeSabre-konseptissa. Kykloopiksi lempinimetty itäproto oli varustettu ZIS-110:n kasikoneella, jota ravittiin neljällä kaasarilla. Muodoissa on pientä kömpelyyttä vaikkapa BMW 700:n nähden, mutta asiallinen esitys silti. Kirjainlyhenne NAMI tarkoitti vapaasti suomennettuna Neuvostoliiton autoteollista tutkimusinstituuttia. 51. Molemmat julkistettiin vuoden -51 aikana, joten suurvallat olivat pitäneet toisiaan silmällä ilmeisen tarkasti. Kovaa siis mentiin tarvittaessa vähän huonommallakin tiellä, sillä Pobedan reilua maavaraa ei oltu uhrattu aerodynamiikan hyväksi. Moottorin 105 hevosvoiman ja korin linjakkuuden siivittämänä huippuja luvattiin 190 km/h. Jyhkeälle ZIS-roadsterille mainitaan muutamissa yhteyksissä yksittäinen suunnittelijakin: Valentine Rostkov. Pobedan perustalle vuonna -50 kyhätyn Sport-tutkielman kerrotaan pitäneen sisällään mekaanisesti ahdetun voimanlähteen
Eräs vakuuttavimmista oli vuosiin 1963–1969 kirjattu KDja Sport 900 -nimillä tunnettu autoprojekti. Aikaiseksi saatiin lopulta puolentusinaa prototyyppiä. Kepeän lasikuitukorin sisällä oli ZAZ-965:n eli Jaltan tekniikkaa, mikä tarkoitti että urheiluhenkeä loi 27-hevosvoimainen 887-kuutioinen ilmajäähdytteinen V4. Valtiojohtoisen autonvalmistuksen pöydältä putoavia leivänmuruja keräiltiin Neuvostoliitossa omatoimisen autonrakennuksen tarpeisiin. Voimalinja lainattiin tuoreesta 408-Mossesta ja sijoitettiin auton takaosaan. Autoon suunniteltiin etuvetorakennetta, mikä kerrotaan yhdeksi pääsyistä projektin torppaamiseen: etuveto nähtiin sopimattomaksi suuren idän olosuhteisiin. Rakenteeltaan IZh TE -konsepti oli silti hyvin kaukana Elite-meiningistä, sillä liukuovilla varustetussa korissa hyödynnettiin monin paikoin muovia. VNIITE:n vuosien 1964–1965 taksiautokonseptissa tilankäyttö näytti olevan mukavasti hallinnassa. Hankkeen taustalla oli ryhmä NAMI:ssa kannuksiaan keränneitä insinöörejä, jotka saivat aikaan kivannäköisen pienen takamoottorisen 2+2-paikkaisen sportin. 52 1/2020 Pellinpiirtoja Neuvostoliitto. Ajoittain somekanavissa uiskentelee ihastelun kohteeksi tämä Moskvitsh-prototyyppi, vuonna -64 väläytetty 408 Tourist, jonka irrotettava hardtop-katto oli sangen linjakkaaksi veistetty. Ainoa valmistunut prototyyppi seisoo kuuleman mukaan tekniikkamuseossa Moskovassa. Puolivälissä 60-lukua oli autosuunnittelupuolellakin kovat piipussa, sillä työn alla oli Moskvitsh 408:n osia mahdollisimman tehokkaasti hyödyntänyt malliuutuus. Yksi Izhevskin kaupungissa sijainneista tehtaista tunnetaan Kalashnikov-riidanselvittelyvälineistään, mutta myös IZh-merkkisistä Moskvitshajoneuvojen rinnakkaismalleista. Edistyksellisestä tila-autokorista huolimatta tuotantoajatukset torpattiin; ehkäpä moderni mittariauto olisi ollut sittenkin liian kapitalisista hapatusta
Seitsemänkymmentäluvulla IZh:n nurkissa puuhattiin tuotetta modernisoituvan automaailman tarpeisiin. Mutta ehkä ulkoasun ”muovittamisen” sijaan ulkoasun ajanmukaistamisen olisi voinut ohjata sinne, mistä Ladan design oli alkujaan lähtöisin Torinoon. Vuonna -72 syntyi viistoperäinen viisiovinen pikkuautoproto IZh-13 ja kolme vuotta myöhemmin hieman isompi ja kolhompi IZh-19, jossa matkustamon raikasilma otettiin omintakeisesti tuulilasin yläpuolelta. Porsche on ajan oloon ehtinyt jakaa teknistä osaamistaan myös muille merkeille Suomessa muistetuimpana ehkäpä 80-luvun Seat Ibiza, jonka voimalinjan suunnittelussa länsisaksalaiset jeesasivat espanjalaisia. VNIITE oli jälleen vauhdissa, kun se esitteli vuonna -67 pienen tila-auton, jonka nimi oli vastavuoroisesti Maxi. Ja erosi vuoden -76 VAZ-Porsche 2103 -prototyyppi tosiaan alkuperäisestä: tiettävästi jousitusta oli paranneltu, samoin sisustan ilmettä. Vuosikymmentä aiemmin Porschen väki oli häärännyt venäläisten apuna takaveto-Ladan uudistamisessa. VNIITE oli Neuvostoliiton design-tutkimuslaitos. Taksihahmotelman tavoin siihen suunniteltiin yhtenäistä matkustamotilaa. Sisäänheittoa helpotettiin liukuovin, mutta tilaa ei ollut yltiöpäisesti, sillä rakenteen perustana oli Jalta samaa akseliväliä myöten. Vanteet johtavat jälleen valmistajan jäljille. Lada 2802 oli väline tehokkaaseen työskentelyyn, sillä apukuljettajan kanssa ei turhia haasteltu. 53
Kyseessä oli tila-autokonsepti, jossa oli panostettu erityisesti sisustan muokattavuuteen. Etuistuimet kääntyivät 180 astetta, jolloin puolestaan keskipenkit saattoi taittaa pöytätasoksi. 54 1/2020 Pellinpiirtoja Neuvostoliitto. Okhta edusti vuoden -87 NAMIa. VAZ 1801 oli avoimella korirakenteella toteutettu sähkökäyttöinen ajokki vaikkapa messuhalleihin ja lentoaseman terminaaleihin. Ja itse asiassa leveillä lokinsiipiovilla varustettu Istra-konsepti ei näyttänyt lainkaan hassummalta, mutta kaavailtua 2144-Mossea siitä ei koskaan tullut. Sisällä oli kolme istuinriviä, joista kaksi takimmaista irrotettavia tavarankuljetuksen ajaksi. Jokin tässä kuvassa saa epäröimään valmistuiko vuoden -80 VAZ X-1:stä täysikokoista hahmotelmaa. Moskvitsheja valmistanut AZLK suunnitteli 80-luvun puolivälissä tuotetta suoraan 2000-lukulaiseen makuun. Ajatuksissa oli tiettävästi Moskovan olympialaiset -80, mutta kisat hoidettiin sittenkin latvialaisilla RAF-pakuilla, joten näitä Ladan golfkärryjä valmistettiin vain kahden proton verran
Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. 8 90 Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. 2 viikon välein). Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoiluja tiivisteosia. Supermarket.. Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Rakkaud ta Rautaan! Tilaajalahja ksi hieno metallinen avaimenp ä, arvo 14,90 € 74 90 KESTOTILAUS 8 NUMEROA. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla
Kevättalvella 1993 naiset kilvoittelivat SM-osakilpailussa Hämeenlinnassa. Vakiokaverini Pasi oli kiinni muissa harrastuksissaan, mutta yksin ei kuitenkaan tarvinnut varuskuntakaupungin kisaan lähteä, sillä lauantaipäivänsä autourheilun alttarille uhrasi Koskenniemen Ville. Ykkönen ei tarjonnut ihmeempiä ylläreitä, ja siirryimmekin Alvettulan kautta Lahdentien pohjoispuolelle. Tämä olikin oiva valinta. Violetilla Mantalla naisten yleiskilpailun viidensiksi ajoivat Päivikki Ylä-Lyly ja Arja Kettinen. Tuota kilpailua muistelemme toisessa yhteydessä, sillä kuvamateriaali sieltä on hieman tylsää kun filmille tarttui lähinnä hartialukkoluisua keskitalven tummassa illassa. Naisväki ehti tämän kolmospätkän ajaa vielä valoisaan aikaan. Hypätään sen sijaan maaliskuun puolivälin pimeyteen. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Dexa-ralli 1993 56 1/2020. Reittikartta näihin Hämeenlinnan kilpailuihin tuli usein haettua Rahkoilan Shelliltä, aivan kuten tälläkin kertaa. Samat kujeet olivat mielessä heti vuodenvaihteen jälkeen, kun kilpailukautemme alkoi tammikuun puolivälissä Paimion rallispecialissa, missä kilpailijat kilvan ajelivat risteyksessä siiman alle. Kolmoserikoiskoe ajettiin AvuskulDexa-ralli oli naisten SM-osakilpailu. Kakkospätkä ajettiin tunnetuissa Koivulahden maisemissa. Kisassa oli täysi määrä osallistujia, eikä penkallakaan tarvinnut tumput suorana seisoskella. R allivuosi 1992 päättyi osaltamme muutamiin tapahtumarikkaisiin kilpailuihin. Maalipään kohdalle olemme merkanneet ympyrän, mutta mitään selitystä sille emme karttaan näemmä kirjoittaneet. Ykköspätkä lähti kivenheiton päästä, Pälkäneentien tuntumasta kohti Hauhontakaa. Rikhard Litja Tiina Koskinen ja roikkuva Golf
57. Vauhdin Maailman Dexa-raportissa toimittaja Jarmo Vainio kertoo Peltosen tehneen pikakaadon täällä kolmospätkällä. Oliko se tämän nojailun jatkoseuraus, sitä ei ammattikatsojamme jaksa enää muistaa. Äijät kisaavat edelleen, eikä vauhtia ja näyttäviä tilanteita heidän suorituksistaan vieläkään puutu. Sakari Vierimaa Hasse Kallström olivat jo täällä kolmosella liki poistumista. Strawberryhill bros. Mika ja Jari Korhosella oli tiukat paikat, mutta latu riitti nippa nappa ja hanskalla paikattiin loput. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy kilpailun lähtöluettelosta, sillä numerolla 17 oli kisaan ilmoittautunut Pekka Kanerva Jaana Hänninen Sierra Cosworthilla. Reittikartan merkinnöistä näkee, että jo nolla-autoa ajanut Jorma Laaksokin nojaili penkkaan. eli Marko ja Kimmo Mansikkamäki Hämeenkyröstä poistuivat nätillä VFTS:llä hankeen. Vierimaan kilpuri oli ensimmäisiä Escort Cosworth -ralliautoja maassamme. Esa Peltonen ja Jouko Jaakkola nojaavat penkkaan. Viitospätkällä lumihanki sitten kutsuikin hieman pitemmäksi aikaa
A-junnuissa kovinta kyytiä piti Heikki Lappalainen, seuraavina tulivat Juha Högström ja Ari Ojanen. B-juniorien podiumille nousivat Juha Saksman, Jukka Toivonen ja Mika Koukku. Riihimäen urheiluautoilijoiden Pekka Häyhä ja Harri Puisto ulkoilivat näyttävästi. Kaksilitraisella RS-Escortilla sai hyvät kyydit puskan puolelle. Miesväen kisassa nopein oli Micael Sjöberg, toiseksi kaasutteli Jari Viita. F-ryhmän kärki oli Ilkka Rantala, Timo Kuukka, Jorma Rissanen ja Pasi Hapulahti. Ykkösenä lähteneen Minna Sillankorvan Mazdassa kartturina istui Finnish Hot Rod Associationia edustanut, aivan toisenlaisista kilpureista tunnettu Anita Mäkelä. Kiihdytysratojen mestarille rallikokemus oli ensimmäinen. Molemmat ajoivat nelivetoisilla Cosworth-Sierroilla. 58 1/2020 Ammattikatsoja muistelee. Hyvin näiden nopeiden naisten yhteistyö sujuikin, sillä Mazda-pari voitti toiseksi tulleen, Toyota Celican teknisten ongelmien kanssa painineen Marjo Berglundin yli kolmella minuutilla. A-ryhmän Starletilla olivat liikkeellä myös Jari-Pekka Vanne ja Toni Ruoho. Suzuki Swift GTi:n kanssa pöykkyyn livauttivat Jari Vilkkinen ja Harri Hurskainen. NOPEITA NAISIA Lähtöluettelosta löytyi harvinainen, kenties ennen näkemätön autourheiluseura ralliympyröissä. Timo Harakkamäki ja Tapani Uusitalo mannekiineina. Kolmoseksi ehti Mitsubishi Galantilla Olli Harkki, joka kuittasi samalla ison N-ryhmän voiton. Pienessä A-ryhmässä kärkikaksikko oli Vesa Harjunen ja Jari Luostarinen. Seuraavat sijat menivät Leena Kytömaalle, Pirjo Rantaselle, Päivikki Ylä-Lylylle, Anitta Vuorensyrjälle ja Rhea Lappeteläiselle. Nätti vanhakoppainen oli Euran urheiluautoilijoiden Pasi Peltomaalla ja Juha Juujärvellä. Tarmo Tuominen Jouko Ylönen Starletilla joka ei ollut äffäläinen vaan A-ryhmän vireinen
Näyttävästi WRC:llä (Wartburg Rally Car) rypivät ojan pohjia pitkin Jari Mäkinen ja Rauno Koskinen. massa, Kuohijärven rantamaisemissa. Vaikka erikoiskoe ajettiin metsän keskellä, oli juuri tuossa kohdassa pieni puustosta parturoitu kohta. Pätkältä ei tämän vuoksi kannattanut poistua, sillä sulkuaika oli napsahtanut päälle, eikä takaisin olisi Taito Pimiä ja Timo Varkila poistuivat tonnikolmesatasella Nappisilmällä. N-ryhmän Citroën AX Sportilla pääsi nostettavien runsaaseen joukkoon. Warre oli ilmoitettu A-ryhmään. Pessimismin vallitessa ajoimme kuitenkin erikoiskoetta läpi. A-ryhmän Ladalla hurjastelivat Janne Niskala ja Hannu Rajamäki. Tiesin että ”oikeaan suuntaan” ajettaessa tällä perinteisellä eekoolla olisi varma runkipaikka, jossa edellisvuonna oli Lammi-rallissa poistuiltu tieltä ahkerasti. Ajoimme eekoon lähes maaliin saakka, ja tuumimme, että tämä vasuri oli ajamiemme erikoiskokeiden paras paikka. Kun näin reittikartasta ajosuunnan, oli pettymys suuri. Ja mitä sieltä löytyikään: viattoman näköinen, loivassa notkelmassa ollut vasuri, joka olikin todella tiukka. Reittikarttaa tutkiessamme totesimme, että Avuskulmaan, välitielle jonne auto olisi kaikista paras jättää kisan ajaksi, tulisi melkoinen kiertomatka Tuuloksen, Hauhon ja Sappeen kautta. Tämän saivat tuta Marko Helander ja Jukka Virtanen. 59. Miksi emme ajaneet pätkää aivan maaliin saakka. Jouni Laatusen ja Tommi Latvasen N-ryhmäläinen GT-Corolla
Kunnon runkipaikassa poistuu vielä se viimeisenäkin taipaleelle lähtenyt. Mustakilpisen Mexico-Escortin kaatoivat Aarno Salonen ja Kai Id. 60 1/2020 Ammattikatsoja muistelee. Kilpailijoista muiden muassa Sakari Vierimaa puski penkkoja Cosworth-Escortillaan, Mika Korhosella oli tiukat paikat Mantan kanssa ja jopa Esa Peltonen oli Starletinsa kanssa vaikeuksissa. Sitähän sitten riitti. Tapahtuiko se tässä paikassa, sitä ei enää oma miesmuisti kerro. Jarno Jokelainen Petri Viitala. Helena Suhonen ja Hillevi Ruponen olivat liikkeellä B-junnujen isossa luokassa kaksilitraisella RS:llä. ollut asiaa jos sieltä olisi hurauttanut sulkusiimojen ja puomien taakse. Arto Korpiranta ja Timo Jääskeläinen perussiistillä, levikkeettömällä ja spoilerittomalla Escortilla ajautuivat yleisön autettavaksi. Kilpurina harvemmin nähty Mazda 1300. Palasimme pätkää vastakarvaan ajaen takaisin Avuskulmaan, jonne jätimme auton ja jatkoimme jalkaisin muutaman kilometrin päähän katselupaikkaamme odottamaan actionia. Vauhdin Maailman kisaraportti kertoo, että Peltonen teki pikakaadon tällä kolmoserikoiskokeella. Lasse ja Jouni Laakso sekä Lada 1300. Timo Lehtinen ja Jani Kujala olivat paikassa katkolla. Toni ja Teppo Vekkalla oli tilanne päällä. Reittikartan merkinnöistä näkee, että jo nolla-autoa ajanut vanha kettu Jorma Laakso nojaili penkkaan. Aki Tarkka ja Timo Kaikko vetäisivät vauhdilla hankeen
Purkamolle on mahdollista päästä sopimalla vierailusta etukäteen Ossin pojan Risto Ketosen kanssa. Viranomaisvaatimusten kiristyessä 2000-luvun alussa toiminta vaikeutui, ja koko kalustoa uhkasi häätö ja romutus. Kuutostien varressa Kouvolan Utissa lepää mittava määrä museoikäistä purettavaksi tuotua kalustoa, autoja sekä traktoreita. Tilava tontti muuttuu metsäksi puiden vallatessa lisää tilaa itselleen ja neulasten varistessa kaluston peitoksi. Vierailu kahden hehtaarin kokoisella alueella tarjoaa katsojalle huikean elämyksen. Ajoneuvot painuvat syvemmälle, ja sammal levittäytyy peltipinnoille. Utin purkamomuseo 61. Ketosen purkamomuseo on elävä muisto ajasta, jolloin kaikki mahdollinen hyödynnettiin, ja käyttökalustoa korjattiin kuntoon kohtuuhinnalla purkuosia hyödyntäen. P itkän linjan yrittäjä Ossi Ketonen jatkoi purkamon pyörittämistä vielä harrastusmielessä eläkeiän saavutettuaankin. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Purkamon toimistorakennus on sekä ulkoa että sisältä edelleen samassa kuosissa kuin toiminnan vilkkaimpaan aikaan. Ketosen purkamolla ei tuhlattu rahaa kyltteihin, vaan tiedotukset julkaistiin tontilta löytyviin pelteihin printattuna. Hyppälän Nuorisoseuran talo, sen kupeessa oleva 1940-luvulla rakennettu tanssilava ja niitä ympäröivä tontti ovat toimineet Ketosen purkamona vuodesta 1969 lähtien. Ratkaisu löytyi, kun Ketosen purkamo päätettiin muuttaa purkamomuseoksi yhteisymmärryksessä paikallisen ELY-keskuksen kanssa. Nyt luonto ottaa purkamolla lepäävää kalustoa pikkuhiljaa omakseen. Purkamomuseo on tällä hetkellä avoinna ainoastaan sopimuksen mukaan, sillä ikä painaa jo purkamon perustajaa. Ehtona oli, että alueelle ei tuoda enää lisää materiaalia, mutta kaikki tontilla oleva sai jäädä paikoilleen
62 1/2020. Kymenlaakson Traktori Oy:n Ford-huoltoautona työuransa tehnyt Transit on luovuttanut tekniikkansa jo purkamolle tullessaan. Kuusaan maansiirron kelta-vihreisiin väreihin maalaattu avolava-UAZ on työnsä tehnyt. Zil-kuorma-auto on tullut aikanaan Belaruksen huoltoautoksi Kouvolaan, muttei jostain syystä koskaan päässyt tositoimiin. Volgan koneella varustettu hyötyajokki ei ole ollut aivan pieniruokaisimmasta päästä. Kuutoskoneella varustettu Opel Blitz ei lukeutunut yleisimpiin hyötyajoneuvoihin Suomen teillä. Alkupään tuotantoa oleva UAZ 450 -umpipakettiauto lepäilee vierekkäin Täystuhon eli DT-20-traktorin kanssa. Ruokolahden Sähkön entinen Land Rover viettää vanhuudenpäiviään Zilin vierellä
Pikku-ZILin takana piilottelee Willys. IFA:n ja BMW:n konepellit ovat odotelleet ostajaa jo jonkin aikaa. Moskvitsh Elite lähti vierailumme jälkeen uuteen kotiin harrastajan varaosa-autoksi. Sisätiloissa hyllyt pursuavat purkuosia edelleen. Vahva ja kestävä Austin Gipsy oli pitkään purkamon omassa käytössä. Pohjolajäähdytysneste ja Shell Motor Oil -kyltit somistavat seinää. 63. Riston omasta käytöstä seisomaan jäänyt korotettu Fiat 127 Fiorino on purkamon tuoreinta kalustoa
Legendaarinen rallitähti Timo Mäkinen käytti autoa aluksi lehdenjakoon, mikä kuulemma antoi hyvät pohjat tulevalle uralle. Historic Rally Club Finland on historic-ralliharrastusta edistävä yhdistys, joka pyrkii eri tavoin tukemaan vanhoja harrastajia sekä kannustamaan uusia ihmisiä lajin pariin. Jokaisella autolla on tarina, ja tämän Triumph TR3:n tarina on poikkeuksellisen hieno. Toivotaan, että kolmentuhannen haamuraja rikotaan jo seuraavassa tapahtumassa! Teksti ja kuvat: Kari Mattila 64 1/2020. Vanhoista kilpureista kiinnostuneille riitti katseltavaa. Hanaa Expo Lahti 30.11. Yhdistyksen osaston kaksi esillä ollutta autoa riitti avaamaan lajin monipuolisuutta. Yleisöä paikalla nähtiin reilut 2 700, mikä oli parisataa enemmän kuin vuotta aiemmin järjestetyssä tapahtumassa. M arras-joulukuun vaihde on juuri sopiva aika moottoriurheilumessulle. Kun edellinen ajokausi ja sen esille tuomat tekniset tarpeet ovat tuoreessa muistissa, on mukava astella alan yrittäjien pakeille suunnittelemaan uusien palikoiden hankkimista. Eniten esillä oli historic-luokan ralliautoja, joista useampaa pääsi tutkimaan niin ohjaamon kuin konehuoneen puoleltakin. Nätti punainen Toyota Corolla KE25 on Timo Markkasen kakkosryhmäläinen historic-kilpuri. Messuluonteinen tapahtuma on otollinen myös ajovarusteiden sekä kilpaistuimen hankkimisen kannalta, kun eri vaihtoehtoja voi kokeilla kaikessa rauhassa. Vuonna 1959 sama mies osallistui Triumphillaan Eläintarhan ajoihin, ja paria kuukautta myöhemmin vielä Jyväskylän Suurajoihin. Toista kertaa järjestetty moottoriurheiluaiheinen messutapahtuma kokosi saman katon alle kisakuskit, alan yrittäjät sekä vauhdikkaasta menosta kiinnostuneen yleisön
Mekaanikoille ja muille tallissa viihtyville riitti houkutuksia. Pieni keskimoottoriauto Toyota MR2 on etevä aihio moneen lajiin. Auto on Juha Salon vehkeitä ja rakennettu A-ryhmään. Toraforsin osastolla pääsi tutkimaan lähemmin niin hallinosturia kuin pellintaivutustyökaluja. Alan tapahtuma tarjoaa moottoriurheiluväelle mahdollisuuden tutkia useamman puodin ja pajan kilpaosatarjontaa saman katon alla. Joonas Tuomisen hienosti viimeistelty yksilö on rakennettu rallicrossin sisääntuloluokkaksi miellettyyn autokrossi-luokkaan. Punaisen pikkurähisijän rattia pyörittää Daniel Majander. Mitäpä olisivat F-ryhmän kapinat ilman Toyota Starletia. Kylläpä paljaan valkoinen Lancia Delta Integrale -ralliauto näyttää oudolta. 65. Samalla avautuu mahdollisuus keskustella eri vaihtoehdoista alan asiantuntijoiden kanssa. Hetken katseltuaan keksii jo monta hienoa teippausideaa. Autourheiluvälineiden joukosta löytyy sopiva laite jokaiseen makuun
Historic-luokan kilpailuissa riittää värikästä kalustoa. Tero ja Jari Saarinen ovat värkkäilleet autokrossi-luokkaan hurjan Kuplavolkkarin. Auton peräluukun alla ärisee Mazdan wankelmoottori, joka on kytketty Subaru Imprezan vaihteistoon. Reijo Hartikan Opel Kadett C Rallye oli saanut myytävänä-lapun tuulilasiin. Mies ja auto ovat pitäneet yhtä jo pitkään. Reijo hankki Opelinsa Ruotsista jo 70-luvun lopulla, osallistui sillä vuoden 1979 SM Junior Cup -sarjaan, ja päästeli samalla rassilla historic-luokassa vielä viime vuonna! Pienestä ranskalaisesta on moneen lähtöön. Kari Herrosen Rellu riehuu rallisprint-kilpailuissa alle kaksilitraisten luokassa. 66 1/2020 Hanaa Expo 2019. Renault 5:n perusmalli tarjoaa mukavuuspainotteista menoa, ja samoja piirteitä löytyy hurjan B-ryhmäläisen lasikuitulevikkeiden altakin. Mercedes-Benz 190 2.3-16 oli E30-korisen BMW M3:n haastaja pienikoristen mutta vauhdikkaiden premium-autojen saralla. Cosworthin piristämällä neloskoneella varustettu tähtikeula taipuu tarvittaessa myös rallipolulle
Petteri Sappinen esitteli huiman hienosti viimeisteltyä Talbot Lotus -historic-kilpuriansa. Auton on toteutettu muistuttamaan mahdollisimman tarkoin Mäkelän Timpan vanhaa ralliautoa. Nelivetoinen Alfa Romeo 33 on nykypäivänä kovin harvinainen näky. Formula kiersi pitkään omistajalta toiselle, kunnes päätyi vuonna -06 Olkinuoran pilttuuseen. Sunbeam Avengeria myytiin vuosien varrella ties kuinka monen merkin alla, ja tarjolla oli myös useampia korimalleja. Kari Olkinuoran Autodynamics Formula V on vuodelta -68, johon myös auton tunnettu historia kilpailujen osalta päättyi. Konepellin alla lymyävä Lotus-tekniikka pysäytti tehokkaasti ohikulkijoita. Tummanvihreä kuutosryhmään rakennettu historic-ralliauto on Mikko Filanderin vehkeitä. 67. Ilmajäähdytteisillä Volkswageneilla on oma rallisarjansa, jota esiteltiin omalla osastollaan kahden ralli-Kuplan avustuksella. Hankintahetkellä huonokuntoisen kilpurin entisöintityö kesti alun toistakymmentä vuotta. Harri Välimäki on kumppaniensa avustuksella virponut yhden nelikon hienoon rallikuosiin. Aircooled.fi VW -rallisarjalla on takanaan jo yhdeksän vuotta. Parhaimmillaan Avenger on tietysti rallipolulla. Nyt alkavaa kymmenettä vuotta juhlistetaan ajamalla yksi osakilpailu Ruotsin puolella. Formula V:n uusi tuleminen koitti vuonna -17 Ahveniston moottoriradalla
Koneinsinööri, liikemies ja pitkän linjan traktoriharrastaja Schumacher avasi traktorimuseon Gebhardsweilerin entisen kartanon maille rakennettuihin tiloihin vuonna 2013. Yläkerran nukkekoti-installaatiot esittelevät havainnollisesti, hauskasti ja hyvin pikkutarkasti entisajan arkea. Gerthard Schumacherin yksityinen Bodenseen autoja traktorimuseo esittelee mielenkiintoisella tavalla noin 200 traktorin ja 150 auton kokoelman. Museon kalusto laajeni huomattavasti vuonna 2017, kun osa Fritz Bob Buschin laajaa ajoneuvokokoelmaa liitettiin osaksi museota. Konepeiton alla paukkuu Royal Enfield -moottoripyörän kaksisylinterinen pata. E telä-Saksassa Constancejärven rannalla Überlingenin ja Friedrichshafenin naapurissa sijaitsee monipuolinen ajoneuvomuseo. 68 1/2020. Auto & Traktormuseum Bodensee Uhldingen-Mühlhofen, Saksa Bodenseen autoja traktorimuseo ei ole pelkkä ajoneuvonäyttely vaan kiehtova visiitti menneeseen aikaan klassikkoja museoajoneuvojen ystäville. Ajoneuvojen lomaan sijoitetut eri vuosikymmenien tyyliin rakennetut asuinhuoneet kertovat tarinaa menneestä ajasta. Samalla nimikin muuTeksti ja kuvat: Lea Lahti Saksassa köyhän miehen Ferrariksikin kutsuttu Berkeleyavoauto vuodelta 1959. Huolellinen ja harkittu somistus ja runsas rekvisiitta vievät museovieraat kiehtovalle aikamatkalle menneeseen
Keskilattialle rakennetut katokset ja seinämät tarjoavat näppärästi tilaa runsaalle rekvisiitalle. Yksisilmäinen Hanomag on kuvattuna myös museon esitteen kanteen. Vuosina 1925–29 valmistettu pikkuinen kaksipaikkainen ja haitarikattoinen ajoneuvo kulki valmistajan mukaan jopa 60 km/h. Vuodelta 1932 olevan kolmipyöräisen BSA:n luvattiin puolestaan kulkevan 100 km/h! Ilmajäähdytteisen kaksisylinterisen moottorin tilavuus on 1100 cm³. 69. Lattianeliöt on hyödynnetty museossa tarkasti
Vierellä Victoria Spatz vuodelta 1956. Lloyd LT 600 -bussi vuodelta 1956 tarjosi istuimet kuusihenkiselle perheelle. Bond Minicar Mark C:n remontti meneillään nurmikolla. Verrokkina esimerkiksi Opel Kapitän, jonka sai omakseen hintaan 11 800 DM. Huippunopeus 35 km/h. Pienen matkailuvaunun kera omistajaperhe vieraili Italiassa asti. 70 1/2020 Bondenseen museo. Sporttinen auto maksoi uutena 17 500 DM. Mochet CM Luxe vuodelta 1950 on somistettu tankkaukseen bensa-asemalle. Hermann Schmidtin valmistama Merkur 1928 oli kätevä peli kaupustelijoille ja käsityöläisille. Porsche 911:n pikkuveli Porsche 912 Coupe vuodelta 1967
AUTO & TRAKTOR MUSEUM BODENSEE Gebhardsweiler 1, D-88690 Uhldingen-Mühlhofen www.autoundtraktor.museum tettiin autoja traktorimuseoksi. Buschin vuonna 1973 perustama automuseo toimii yhä alkuperäisellä paikallaan 50 kilometrin päässä Wolfeggissä. Ford Capri RS 2600 on kauttaaltaan nimikirjoitusten peitossa. 71. Palaamme tämän museon kokoelmaan myöhemmin. Retkeilyteemaiseen lavastukseen on nähty paljon vaivaa. Bodenseen museo on esteetön. Ravintolassa on 200 asiakaspaikkaa, joten isokin ryhmä mahtuu mainiosti syömään. Vaurauden lisääntyessä 60ja 70-luvulla myytiin ja ostettiin taas hieman suurempia ajoneuvoja. Esillä on kaikkea nostalgista ruokailuvälineistä ja aurinkotuoleista vanhaan ruohonleikkuriin. Museon Jägenhof-ravintolassa voi ostaa pientä välipalaa tai nauttia kolmen ruokalajin lounaan. Nimmareita Caprin peltiin ovat piirrelleet muun muassa Ronnie Peterson, Walter Röhrl ja Emerson Fittipaldi. Toukokuusta lokakuuhun museo on avoinna joka päivä 9.30– 17.30. Talviaikaan aukioloaika on hieman lyhyempi ja maanantaisin ovet pidetään suljettuna. Ajoneuvoja esitellään sadan vuoden takaisista hevoskärryä muistuttavista kulkupeleistä aina 1970-luvun vehkeisiin saakka. Busch oli saksalainen autokirjailija, autojen testaaja, toimittaja ja tunnettu televisiokasvo. Traktoreiden rinnalla esitellään maaseudun elämää, ja autojen lomaan on sijoitettu kaupungissa asumisen historiaa. Autotallissa on työn alla Mochet CM 125 Y -kääpiöauto ja Horex S350 -moottoripyörä. Ajoneuvoja esitellään sadan vuoden takaisista hevoskärryä muistuttavista kulkupeleistä aina 1970-luvun vehkeisiin saakka. Se keskittyy tuoreempaan klassikkoajoneuvokalustoon. Museossa voi helposti nähdä, kuinka 1920ja 30-luvun loistokkaita isoja autoja seurasivat sodanjälkeisen ajan pienet kulkupelit kuten Isetta, Messerschmitt ja Goggomobil. Bodenseen museossa traktorit on sijoitettu museon alempaan kerrokseen, ja autot sekä kaksipyöräiset pääosin ylempään kerrokseen. Lapsille on tarjolla polkutraktoreita vierailun ajaksi, ja nelijalkaisetkin vieraat toivotetaan tervetulleiksi museoon. Kesäaikaan ilmastointi varmistaa, ettei hiki nouse pintaan pidemmälläkään museokierroksella. Siellä voi vaivattomasti liikkua myös pyörätuolilla sekä lastenvaunuilla. Fritz B
Oma yritys on erikoistunut Lambretta-skoottereihin. Perusmalleja ja harvinaisuuksia Casa Lambretta esittelee kaksipyöräisten menopelien historiaa varsin kattavasti. Lambretta-harrastaja Vittorio Tesseran unelmat ovat käyneet toteen. Historialliset polkupyörät johdattelevat katsojat moottoriavusteisten kaksipyöräisten pariin ja siitä sujuvasti skoottereihin. Tutuimpia lienevät Peugeot, Triumph, Moto Guzzi ja BSA. Firman tilojen yläkerrassa on hulppeat tilat keräilijän kokoelmalle. Piaggion Vespat ovat saaneet museosta kokonaisen huoneen esittelytilakseen. Nelisenkymmentä vuotta museoikäisiä skoottereita harrastaneen ja niistä elantonsa hankkineen Vittorio Tesseran Casa Lambretta on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Vuodesta 1996 lähtien Tesseran museoskoottereiden entisöintipaja, Lambretta-varaosia myyvä yritys ja skootterimuseo ovat olleet saman katon alla. Museossa esitellään kattavasti myös muita merkkejä. Se työllistää neljä henkilöä Vittorion lisäksi. Kulkimet on aseteltu porrastetusti eri tasoihin, ja niitä voi tutkia lähietäisyydeltä eri puolilta. Näyttelyn kahdeksasta huoneesta suurin on pyhitetty Lambretta-merkille. Esillä on kaikkiaan noin 180 kaksipyöräistä kulkupeliä. I taliassa vajaat 20 kilometriä Milanon keskustasta itään Rodanon teollisuusalueella sijaitsee upea yksityinen skootterikokoelma. Itselleni täysin uusia tuttavuuksia olivat Salsbury Aero ja Lowther Lightnin’. Näyttelytilan seiniä somistavat suurikoiset Lambretta-aiheiset kuvat, joiden avulla vierailija pääsee Teksti ja kuvat: Lea Lahti Casa Lambretta skootterimuseo 72 1/2020. Joukossa on myös erikoisempia ja harvinaisempia merkkejä kuten Orix, Terrot, Simat ja Velta, puhumattakaan 1910-luvun Autopedja Motopattino-moottoripotkulaudoista
Vittorio esittelee siistiä restaurointipajaansa, jossa tehdään monipuolisia töitä pienistä korjauksista täysentisöintiin. 73. Lambretta 125 C Corsa on varta vasten kestävyysja maastoajokilpailuihin rakennettu malli. Innocenti tarjosi 80 kappaletta kyseisen mallin Lambrettaa vuonna 1960 Rooman kesäolympialaisiin urheilijoiden ja toimittajien käyttöön. Pajalla työskentelee vakituisesti kolme ammattilaista: päämekaanikko ja restaurointipajan päällikkö Mario, Lambrettaja Rumikonservointiin erikoistunut Maurizio sekä vintageskoottereiden ekspertti Fabio. Kaksi alkuperäistä Olympia-logoin somistettua skootteria on esillä Casa Lambrettan näyttelyssä. Takatelineellä on edelleen alkuperäinen kilvanajossa käytetty maastoajoon tarkoitettu rengas. Vuonna 1959 syntyi Lambrettan suosituin malli 150 LI II
Automaattivaihteistolla varustettu varsin futuristinen amerikkalainen Lowther Lightnin’ on vuodelta 1949. Moottorin suunnittelu annettiin Pier Luigi Torren tehtäväksi. Lopulta BLMC osti talousvaikeuksien nujertaman Innocentin. LAMBRETTA Milanossa sijaitseva Lambraten alue ja sen ohittava Lambrojoki ovat antaneet nimen kansantarujen Lambretta-henkiolennolle. Skootterissa on kaksi vaihdetta ja sitä sai usealla eri värillä. Yhtenä innoittajana toimivat Italiassa sodan aikana nähdyt USA:n sotilaiden käyttämät Cushman-skootterit. Innocentin tehtaalta valmistui ensimmäinen teräsputkirunkoinen Lambretta vuonna 1947. Menekin hyydyttyä tuotanto lopetettiin kokonaan 1997. Innocentin tehdas alkoi valmistaa lisenssillä British Leyland Motor Corporationin pieniä henkilöautoja. Toiminta laajeni, kunnes tehdas tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa lähes täysin. Lambretta-museon vuosimallin 1957 Piatti on tehty Englannissa. Toisaalla Intiassa, niin ikään valtioomisteisessa API:n tehtaassa oli jo 1950-luvulta lähtien kasattu Lambrettaa Intian markkinoille. Innocenti palkkasi suunnittelijaksi lentokoneinsinööri Corradino D`Ascanion. Lambrettaa on valmistettu lisenssillä myös muun muassa Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä ja Kolumbiassa. Ranskalaisvalmisteinen Terrot VMS 2 on vuodelta 1952. Lambrettatuotemerkki, koneet ja valmistusoikeudet myytiin 1970-luvun alussa Intiaan valtio-omisteiselle SIL-yhtymälle. Innocenti jatkoi suunnittelua toisen lentokoneinsinöörin, Cesare Pallavicinon kanssa. Tuotanto jatkui API:llä SIL-kaupan jälkeenkin, mutta oikeudellisista syistä osaa Intiassa valmistettuja, Lambrettaan vahvasti perustuvia skoottereita myytiin ainakin myös Lamby-nimisinä. Piatti-skootteria valmistettiin ensin Belgiassa. Espanjassa valmistetut ristittiin Servetanimiseksi, ja Saksassa tehtiin NSU-Lambrettaa. Kysyntä Intiassa oli yhtä kovaa kuin Italiassa 1950-luvulla. 74 1/2020 Lambretta-museo. Sodan tauottua tehtailija näki yksityisen liikenteen kasvun tulevaisuuden suurena mahdollisuutena. Uudenveroiseksi entisöity Peugeot S 57-B on valmistettu Ranskassa vuonna 1957. Vuosimallin 1956 Lambretta 150 FD -huoltoskootteri tarjosi kyydin kahdelle. Ensimmäistä VMS-mallia tehtiinkin vain punaisena. Innocenti päätti valmistaa italialaisille ketteriä kaksipyöräisiä kulkupelejä. Vuonna 1922 Ferdinando Innocenti perusti Roomaan teräsputkia valmistavan tehtaan. Kerrotaan, että suunnittelijan halu käyttää lentokoneista tuttua prässättyyn peltiin perustuvaa runkorakennetta ei miellyttänyt Innocentia, joka halusi ehdottomasti hyödyntää tehtaansa teräsputkiosaamista. Tuotannon huippuvuodet Intiassa ajoittuivat 1980-luvun alkuun. Sama nimi annettiin myös alueella sijainneella Innocentin tehtaalla valmistetuille skoottereille. Varallisuuden kasvu 1960-luvun lopulla sai kuluttajat valitsemaan isompia kulkuneuvoja, ja kaksipyöräisten menekki hyytyi. Etelä-Amerikassa skootterit kaupattiin Siambretta-nimisinä. Kantavana ideana oli valmistaa edullinen kulkuneuvo, jossa oli hieman sääsuojaa edessä olevan peltikilven muodossa sekä jonkin verran kuljetuskapasiteettia. Lavalla kaksi ensimmäisen valmistussarjan Lambretta 125 M -mallia vuodelta 1948. D`Ascanio poistui tiimistä ja vei suunnitelmansa Piaggiolle
Näin Tesseran kokoelmaan tuli muun muassa kaksisylinterinen Lambretta Grand Prix -kilpapyörä. Vittorio perusti 1980-luvulla Italian ensimmäisen skootterikerhon, johon olivat tervetulleita kaikkien merkkien harrastajat, sillä Italian Lambretta-intoilijat saattoi vielä silloin laskea yhden käden sormilla. Ainakin englanninkielinen Lambretta restoration guide on myynnissä Suomessakin. Alakerran 800 neliömetriä on jaettu myymälätilaksi ja restaurointipajaksi. Museon yksilön numero on 104, ja se tarkoittaa, että kyseinen yksilö on neljäs valmistunut Simat. Simat oli ensimmäinen italialainen sarjavalmisteinen skootteri. Lambretta oli merkkinä aliarvostettu, suorastaan halveksittu. Lopulta sinnikkyys palkittiin. Mentyään tiedustelemaan asiaa tehtaalle Vittorio joutui odottamaan tuntikausia johtajan puheille pääsyä ja poistumaan useamman kerran pettyneenä tyhjin käsin. Sen kerrotaan olleen myös ensimmäinen skootteri, jossa oli sähkötoiminen käynnistys. Moottoroidun potkulaudan esi-isät, amerikkalainen Autoped 1917 ja itävaltalainen Motopattino 1920. Tessera sai myös ostettua muutamia harvinaisia Lambretta-malleja Innocentin perikunnalta. Simat-skootteri syntyi Vittorio Belmondon suunnitelman pohjalta vuonna 1940. Viime vuosina Vittorio on myös ajanut kilpaa viritetyillä Lambretta-skoottereilla. Tesseran yritys oli ensimmäinen laatuaan Italiassa, ja kesti 15 vuotta ennen kuin alalle tuli toinen toimija. Vittorio alkoi järjestelmällisesti tallentaa ja dokumentoida Lambrettan valmistuksen historiaa. Koska Vittorion synnyinkaupunki ja asuinpaikka olivat Lambrettan synnyinsijoilla, oli valinta luonteva. Vanhoja skoottereita ei tuolloin juurikaan arvostettu. kurkistamaan menneiden vuosikymmenten tapahtumiin, tyyliin ja vaatetukseen. Portaattomalla vaihteistolla varustettu malli saavutti suuren menestyksen, ja kilpailijat Cushman ja Moto Scoot julkaisivat omat vastaavat mallinsa varsin pian. Aluksi virittäminen tuntui entisöintiä ja alkuperäiskuntoa arvostaneesta museomiehestä vieraalta, mutta pian innostus syttyi tähänkin lajiin. 75. Tessera ei pidä Lambretta-osaamista pelkästään omana tietonaan, vaan mies on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Heti suoritettuaan mekaanikon tutkinnon vuonna 1979 hän perusti vanhojen skoottereiden kunnostamiseen erikoistuneen verstaan. Kun Tessera sai 1980-luvun lopulla tietää, että Innocentin dokumentit Lambrettan valmistuksen ajalta lojuvat varastossa Aresessa Alfa Romeon tehtaalla, hän päätti toimia. Myymälän hyllyissä on varaosia lähes kaikkiin Italiassa valmistettuihin Lambretta-malleihin vuosimallista 1947 eteenpäin. Muutaman toimintavuoden kuluttua oli aika erikoistua yhteen merkkiin. Osat ovat pääosin Italiassa valmistettuja, ja monet niistä ovat Tesseran tilaustyönä alkuperäisen mallin mukaan teettämiä. Kilpatallissa on muutama kuljettaja, ja se kantaa nimeä Casa Lambretta Racing Team. Yksityisasiakkaat voivat tehdä ostoksia paikanpäällä, talon ulkopuolelle lähetetään ainoastaan jälleenmyyjien tilauksia. Jokaisen skootteriyksilön kohdalla kerrotaan muutamalla lauseella kyseisen mallin historiasta. Innocentin perhe lahjoitti kaikkien valokuvien lasinegatiivit sekä suunnittelijoiden tekemät alkuperäiset mallipiirustukset Vittoriolle. Vittorio Tessera Vuonna 1960 Milanossa syntynyt Vittorio Tessera on aina ollut kiinnostunut skoottereista. Japanilainen Honda Juno vuodelta 1954 on ensimmäinen Hondan valmistama skootteri. Salsbury Aero -kaksikko on valmistunut USA:ssa vuonna 1937
HA RRA STA J AN 76 1/2020
Puolankalainen Matti Karhu ajautui Subarujen pariin nelivedon houkuttelemana. Vanhemmalla naisella pitkään ollut auto oli takertunut katsastukseen ja oli jo romutusuhan alla, mutta omistajan veli halusi pelastaa auton ja tarjosi sitä Matille. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 77. Pitkän matkaa toistakymmentä vanhempaa Subarua kerännyt Matti kertoo autoharrastuksensa alkaneen jo ennen ajokortti-ikää. T ietyn automerkin harrastajaksi saattaa ajautua puoliksi huomaamattaan vain siitä syystä, että jokin ominaisuus autossa viehättää. Lämmin ja toimintavarma auto sai palvella pari vuotta, kunnes Matti päätti säilöä ensimmäisen Subarunsa sellaisenaan. Kerran kokeiltuaan opiskelutoverin nelivetoista Nissan Sunnya, hän ihastui ajatukseen nelivetoisista henkilöautoista. Maltillinen 50 euron pyyntihinta houkutteli Matin kauppoihin autosta, joka osoittautui lopulta todella hyväksi hankinnaksi. Kun ajokortti oli taskussa, hän sai lahjaksi isänsä aikanaan uutena ostaman ’92 Opel Vectran, joka sai alkuun palvella nuoren miehen kulkupelinä. Subaru tuntui heti oikealta merkiltä, ja kytkettävällä nelivedolla varustetun auton talviominaisuudet olivat se juttu, johon Matti lopulta ihastui. Matti näki jo tuolloin että Datsun olisi säilyttämisen arvoinen, eikä nyt vuosia myöhemmin harmittele yhtään että tuli estäneeksi auton hävityksen. Lehteen laitettu ostoilmoitus poiki muutamia tarjokkaita, joista kiinnostavin oli Kiimingissä ollut ’83 Subaru Leone. Harjoitteluautona sai toimia pakettiautoksi aikanaan rekisteröity Datsun 1600 -farmari, joka oli myöhemmin päätyä romunkeräykseen. Ensimmäinen Subaru tuli varastoitua hyväkuntoisena latoon parin käyttövuoden jälkeen. Harvinaiseksi käyneen auton kunnossa pysymisen varmistamiseksi pihaan tuli toinen samanlainen auto varaosiksi, ja sitten vielä mallin harvinaisempi farmariversio. Hankittuna on myös jääradalta pelastettu varaosa-auto, sekä mallin farmariversio. Sen verran autot vetivät puoleensa, että Matti lähti ammattikouluun autonasentajalinjalle. Matti Karhulle on kertynyt toistakymmentä vanhempaa Subarua. Jarrujen läpikäynti ja kaasuttimen puhdistus riitti Subarun tekniikalle, ja toiseen takaoveen ja takakaariin tulleet moitteet laitettiin nekin kuntoon ammattikoululla. Subaru-Karhu Maaseudulla autojen harrastaminen on kaupunkiympäristöä helpompaa, varsinkin jos on taipumusta varaosa-autojen keräilylle. Isän Vectra alkoi tuntua vähän setämäiseltä, ja Nissanista syntyi päähänpisto opiskelijabudjettiin sopivan nelikon hankinnasta
Alle kuusi litraa sadalla kuluttava viisivaihteinen auto on edelliseen korimalliin verraten varsin hiljainen. Ei pelkkiä nelikkoja Subaru mielletään poikkeuksetta nelivetoiseksi, ja Matti tunnustaa itsekin ajatelleensa ettei koskaan ostaisi etuvetoista Subarua. Tori.fi-myyntisivulle aivan naapurista putkahtanut -89 Leone vaikutti ehjältä ja järkevästi hinnoitellulta. Vaan toisin kävi. Korotettukattoisessa turbo-farkussa on sähkölasit, ilmastointi, automaatti, vakionopeuden säädin ja ilmajousitus. Runsaasti varustellun farmarin ylänokkabokseri odottaa remontti-inspiraatiota. Matti on poiminut talteen useita kierroksia Subarun alkuperäisiä alumiinivanteita. Saman vuosimallin Leone löytyy nykyisin kokoelmasta myös nelivetoisena farmarina ja aivan tappiinsa varusteltuna. Matti tunnustaa, että hinnat alkaen -malli 1,6 DL on varusteiltaan melko aneeminen, mutta maantiellä aivan loistava menijä. 78 1/2020 Harrastajan pakeilla. Paikan päällä auto osoittautui koriltaan niin hyväksi, että nelivetovaatimuksesta oli helppo luopua. Etuvetoinen ’89 Leone palveli Matin käyttöautona 70 000 kilometriä. Matti vaihtoi Leonen sisälle mukavammat penkit, ja matkaa niillä taittui 70 000 kilometriä. Auton voimanlähteenä on 1,6-litrainen työntötankobokseri. Matti arvelee, että kattoluukku Nelivetoinen ’89 turbo-Leone palveli sekin aikansa Karhun käyttöautona
Matille XT ei ollut haaveauto, mutta luukkulamppuisen sportin muotoilu kuitenkin puhutteli. Laajan kunnostuksen läpikäynyt yksilö herätti ihastusta FinnJae-tapahtumassa 2016. Hän arvelee, että sporttisen XT:n hankinta on aikanaan vaatinut ostajalta hyvän kassatilanteen lisäksi ennakkoluulottomuutta. Talvipakkasella Etelä-Suomesta noudettu XT tuntui heti hakumatkalla upealta autolta ajaa. Yksi automallin uutena hankkineista oli Spede Pasanen, mikä kuvastaa oivasti kummallisen auton kohderyhmää. Matti myöntää käyneensä aika ajoin istuskelemassa XT:n sisällä fiilistellen 80-luvun huippumuotoilua. Oston jälkeen auto sai ladossa odotella kunnostusta pari vuotta. Ihmeellinen XT Futuristinen Subaru XT lukeutuu 80-luvun erikoisimpiin japsiautoihin. Teknisiä haasteita Tehtaan korjauskirjojen avulla Subarut ovat korjattavissa, mutta varaosien saatavuuden suhteen vanhemmat Subarut ovat käymäsSubarun futuristinen XT edustaa oman aikakautensa huippumuotoilua. Matti toteaa, että varsinkin perheen viisija seitsemänvuotiaat lapset ovat erityisen ihastuneita autoon. Varaosa-autoja XT-mallille on kertynyt pari, ja kolmaskin saattaa olla tuloillaan. Harvat Suomessa uutena myydyt XT:t alkavat olla harvassa. 79. on ainut varuste jota autoon ei ole ruksittu. Vuonna -11 kohdalle osui sopiva yksilö, jonka mies sitten hankki kokoelmaan. Syksyllä -13 Matti otti urakakseen kunnostaa autosta kaikki mallille tyypilliset viat, ja XT on sen jälkeen nähty muun muassa FinnJae-tapahtumassa. Jonkin aikaa käyttöautona palvellut yksilö odottelee sopivaa ajankohtaa moottoriremontille. Varaosa-autojen joukosta löytyy parikin XT-mallia
Laite on helpottanut huomattavasti vian etsintää, ja Matti toteaakin, että kunnossa oleva ilmajousitus säädettävällä maavaralla on nelivedon ohella osa Subaruiden viehätystä. Koriltaan hyväkuntoinen Leone Coupe kelpaisi kokoelmaan, sillä tämän yksilön Matti arvioi olevan jo korroosiolle menetty. Matti toteaa, että hän suhtautuu tekniikkaan sillä filosofialla, että jos johonkin osaan tulee vika, niin aina ensin tutkitaan, sen jälkeen vika pyritään korjaamaan, ja vasta viimeisenä lähdetään purkamaan varaosa-autosta ehjä osa. Tallessa on myös Matin ensimmäinen auto, isän uutena ostama ja runsaat satatuhatta kilometriä ajettu ’92 Opel Vectra. Matti tutki aikansa aihetta ja kehitti testerin, joka ilmaisee jousen tunnistimen asennon ledivaloin. Puskurin kannakeisiin kiinnitetty teline mahdollistaa auton pyörittämisen kuin grillissä, mikäli alustasta tarvitsee purkaa varaosia. Nykyään sitä virkaa hoitaa ’99 Legacy. Moni on purkanut vanhemmista Subaruistaan aktiivisen ilmajousituksen pois, mutta Matti on ottanut haasteekseen pitää järjestelmän kunnossa. Siksi varaosa-autojen hankinta ajoissa on ollut perusteltua. Liittimien kosketushäiriöt ovat yleisin muttei ainut ongelma. Käyttöautoina perheessä on ollut lukuisia Subaru-autoja. sä vaikeiksi ylläpidettäviksi. Työkalu helpottaa vikojen etsintää. Ajovaloja suojaavat teräsverkot on asennettu autoon heti uutena. Tehdas ei ilmeisesti tarkoittanut Subarun ilmajousia korjattavaksi, sillä niiden toimivuuden varmistamiseksi ei ole olemassa erillistä testeriä. 80 1/2020 Harrastajan pakeilla. Itse kehitetty ja rakennettu testeri kertoo ilmajousen anturin asennon
82 Fotoalbumi 1/2020. Nyttemmin piha on jo tyhjennetty, villi veikkaus, että romuksi joutui hän. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Varaosa-auton virkaa toimittanut kuutos-letukka oli unohdettu tallin nurkalle. Pitkään tämäkin hippijengin Kaiser Manhattan seisoi hakkuuaukon laidalla Etelä-Savossa. Vieressä maatui toisen korin ja rungon rippeet. Ryhdikäs ja särkemätön Jeep Cherokee oli menettänyt kumitassunsa muualle. Tässäpä muutama hautomo ruostebongarien iloksi ja harrastajien ihailtavaksi. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Pure Jenkki M aatuva amerikanrauta hätkähdyttää metsän siimeksessä, vaikkei jenkkirauta sen ihmeellisempi ole kuin mikään muukaan malmikasa. Autiotalon pihapiirissa oli ison vaahteran alla hyvä olla. Kävin kuvaamassa tätä Plymouth Volare yli kymmenen vuoden aikana lukuisia kertoja. Ford 1938 näinkin ”kokonaisena” on aina ilo silmälle kaikkien muiden vähäpätöisempien metsälöytöjen rinnalla
Vuoden 1949 Kenkälaatikko-Fordin kuvasin vanhan kaatopaikan törmällä. Ahkeran ”kuukkeloinnin” tuloksena tunnistin sen vuoden 1930 Chrysler CJ6:seksi. Hävitettiinköhän sen myötä myös kuvan montussa makaava 1939 Dodgekin samalla. Maahan puoliksi hautaaminen ei koskaan ole ehkä se parhain tapa säilyttää 30-luvun Fordia läpi vuosikymmenien, mutta luulen, että tässä ei varsinaisesti voida puhua ”säilyttämisestä” vaan enemmänkin hylkäämisestä. Pelastin vuosia sitten metsästä tämän kuvan kantin tietämättä mikä se oli. Tämän Dodge Dartin rapistumisvaiheita olen seurannut myös yli kymmenen vuoden ajan, nyttemmin hieman harvemmin. 83. Lohduttomuus vai lohdullisuus. Viimeksi kun kävin paikalla, jäi lähikuvat ottamatta, koska ympärille oli tehty lampaille aitaus ja joukossa oli yksi pässi. 1950-luvun alun Nash Ambassadorista ei ole jäljellä enää paljoakaan, mutta juuri sen verran, että sen vielä tunnistaa. Täytynee ottaa selvää. 1962 Ford Sunlinerin takavalo on kokenut turmion. Lohduttomassa kunnossa olleet Willys Jeep FC-150:t saivat uuden kodin allekirjoittaneen hoiteista. Ikiaikainen Ruususen uni rikottiin pari vuotta takaperin, kun kuusikko leikattiin matalaksi. Koko kori kyllä tallessa, mutta tunnistettavuutta ei löytynyt kuin takakulmasta muun peittyessä maan uumeniin. Chevrolet Caprice Classicin moottoriremontti oli jäänyt kriittiseen pisteeseen kesken kaiken. Hyvin autuaalta maatumispaikalta vaikuttaa vanha kuusimetsä sammalpetineen kaikkineen. Aihion matka jatkui käsieni kautta Pohjanmaalle, enkä tiedä sen koommin sen vaiheista. 1930-luvun Pontiac oli uitettu tiettävästi ison veden takaa. Kahdesta pick-upin hytistä ja yhdestä pakusta saatiin melko uljas lasti kuormaauton lavalle
Yksilöä myy La Riche Automobile Restorers Ltd. Citroën GS Birotor F elix Wankel tunnetaan kiertomäntämoottorista, joka taas yhdistetään usein NSU:n valmistamiin autoihin. Sitikan ja NSU:n yhteisyritys Comotor oli jo toteuttanut yksikammioiosen wankelmoottorin Citroën M35 -prototyyppiin vuonna -69, ja tämä projekti innosti jatkamaan tuotekehitystä. Kuvat: Le Riche Automobile Restorers Ltd. Vuoden autoksi -71 Euroopassa valittu GS sai toimia lähtökohtana johon sovitettiin kaksikammioinen wankelmoottori. Varusteluina Birotorissa on puoliautomaattivaihteisto sekä kattoluukku. Tehdas pyrki järjestelmällisesti ostamaan takaisin kaikki myydyt Birotor GS -autot ja romutti ne päästäkseen eroon pieleen menneen auton takuukorjauksista ja varaosamarkkinoista. 85 Marginaalista. Noin 74 000 ajettu Birotor on täysin ehjä ja villakangassisustus moitteeton. Bensankulutus oli pikkuautolle kohtuuton, moottorin kestävyys niin ja näin, ja kaiken huipuksi energiakriisi osui juuri tuohon ajankohtaan. Nopeasti romuksi Birotor-mallia ehdittiin valmistaa vain 847 yksilöä, kun Citroënilla kääntyi kelkka mallin suhteen. GS Birotor esiteltiin -73, mutta siitä tuli turhan kallis. Onneksi osa erikoisen auton omistajista kieltäytyi myymästä autoaan ja harrastajien ihmeteltäväkisi niitä säilyi muutama kourallinen. Kuvien yksilön tallensi aikanaan Citroënin tuotekehitysosaston työntekijä, ja nyt se on kulkeutunut Ranskan edustalle Jerseyn saarelle. Kovana liikemiehenä herra Wankel onnistui vakuuttamaan kourallisen muitakin valmistajia keksinnöstään, ja ennakkoluuloton Citroën oli yksi joka tarttui mahdollisuuteen tuoda moottorityyppi mallistoonsa. Tehtaan romutuskampanjalta pelastunut Birotor GS lähtisi uuteen kotiin 33 800 eurolla
Sporttisuuttakin on hyvä olla, kunhan mukavuudesta ei tingitä. Edellä mainittu on tietysti karkeaa yleistystä, mutta jotakuinkin tuollaiseen kehykseen on Volvot tavattu suunnitella. Viimeisenä takavetoisena sinnitteli vuonna 1990 markkinoille saateltu 900-sarja. Konservatiivisten tai peräti tylsänä pidettyjen valmistajien tuotteet jäävät monesti vähemmälle huomiolle, vaikka tuote itsessään tarjoaisi hyvät eväät herkutteluun. 1998 S80 saapuu markkinoille. Pahimpien kilpailijoiden kuten Mercedeksen ja BMW:n isokorisia etuvetoja ei ole ilmaantunut markkinoille vieläkään. 2001 VW-pohjainen dieselmoottori korvataan Volvon omilla 2,4-litraisilla koneilla. Volvo-kuski ei ole liikenteen kuumakalle eikä rämäpää, mutta koska kanssa-autoilijoista ei voi koskaan tietää, on auton syytä olla mahdollisimman turvallinen. Ruotsalaisvalmistajan viimeinen takavetoinen henkilöautomalli sai väistyä historian lehdille uuden S80-mallin tieltä. Tämä pätee erityisesti eksoottisina pidettyjen tuotemerkkien kohdalla. EECprototyypin voimanlähde on sähkömoottorin ja kaasuturbiinin yhdistelmä. Tuleva klassikko Volvo S80 86 1/2020. Uuden Volvon ostaja ei ehkä halua pröystäillä hankinnaltaan, mutta silti auton on hyvä tehdä vauraan oloinen vaikutus. 940 jatkoi olemuksensa puolesta perinteistä isojen Volvojen muotokieltä, jonka juuret yltävät aina 1966 esiteltyyn 140-sarjaan. Aloitus oli räväkkä, mutta luukkulamppuista sporttia seurasi liuta varovaisemmin muotoiltuja malleja. Samalla päättyy viimeisen takavetoisen Volvon (900-sarja, myöhemmin S90) valmistus. Edullisempi diesel on 128-hevosvoimainen, ja D5 tuottaa 161 heppaa. Ruotsalaisvalmistaja Volvo on pitkän historiansa aikana tuottanut monta innostavaa automallia, mutta rehellisyyden nimissä on todettava sekin, ettei ihan joka ainoa Volvo saa autoihmisen intohimoa syttymään. Amerikkalaisten loistoTeksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Jukka Vuorenmaa MALLIHISTORIA 1992 Volvo S80:n muotoilua enteilevä konseptiauto esitellään Pariisissa. Autosta pitää löytyä huippuunsa vietyä edistyksellistä tekniikkaa, mutta mieluummin niin, että asiasta ei nosteta sen suurempaa meteliä niin kuljettajan kuin ulkopuolistenkaan suuntaan. Etuvetoratkaisu ei tietenkään ollut 90-luvun lopulla mikään uutuus, mutta tässä hintaja kokoluokassa kohderyhmä suhtautui epäillen moiseen hapatukseen. Tätä taustaa vasten vuonna 1998 esitelty S80 oli rohkea irtiotto perinteistä. Mukavasti turvallinen 1990-luvun lähestyessä loppuaan Volvo uudisti rohkeasti valikoimaansa. A utonvalmistajan käänteentekevät mallit ja merkkipaaluiksi luokitellut saavutukset ovat omiaan lisäämään tietyn automallin haluttavuutta harrastajapiireissä. Viimeisen takavedon syrjäyttäjä Volvo siirtyi etuvetoaikaan kiilamaisella 480-mallilla (numeron 7/17 tuleva klassikko). Volvon kohderyhmä on ollut tarkkaan rajattu jo kauan. Aivan yllätyksenä eivät uudet, pyöreän sulavat muodot sentään tulleet, sillä merkin pienemmät mallit olivat kokeneet saman tyyppisen uudistumisen jo aiemmin
Runsaan varustelun lisäksi mallissa on takana erilliset istuimet kahdelle matkustajalle. 2003 Laaja päivitys tuo uutta ilmettä ja teknisiä uudistuksia. Toisen sukupolven S80 on kehitetty yhteistyössä Fordin kanssa. 2001 Malliston huipulle esitellään Executive-versio. 87. 2006 S80:n ensimmäinen korimalli poistuu markkinoilta. Nelivetoversio saapuu mallistoon
Päädyimme hakemaan koeajoautoksi parin-kolmentuhannen euron yksilöä. Moottoritila ei siis Tuleva klassikko Volvo S80 88 1/2020. Volvon omistaja saa kulkea rauhassa, mutta saabisti saa perustella valintaansa joka käänteessä. Varustepuoli on kuitenkin kunnossa. 9-5:n edeltäjä Saab 9000 pohjautui useamman valmistajan yhteistyönä toteuttamaan rakenteeseen. Aluksi räväkältä vaikuttanut hyppy 900-sarjasta S80-malliin muuttuu tarkemman pohdiskelun jälkeen volvomaisen varmaksi vedoksi. Uudet on tilattu, mutta ne ovat vielä matkalla Paimelaan. Turvallisuuden ohella kestävyys on aina ollut Volvon valtteja. Uusi Volvo oli kovassa seurassa. Saabin omistajaksi ei kuitenkaan voi ryhtyä kuka tahansa. Lisäksi se on kuusisylinterisellä bensiinimoottorilla ja hyvillä varusteilla ladattu yksilö. Tällä hetkellä ensimmäisen korimallin S80-Volvoja on tarjolla liki kymppitonnin vähän ajetuista huippuyksilöistä muutaman satasen hylkyihin. Myynnissä oli samaan aikaan useampi reilusti yli puoli miljoonaa ajettu S80. Koeajamamme kuutoskoneinen malli maksoi 315 000 markkaa, ja mallisarjan ripein ja kallein T6 kuihdutti pankkitiliä 375 000 markalla. autojen joukossa etupyöräveto oli ollut arkipäivää jo kauan, mutta ne eivät taas olleet saavuttaneet suurta suosiota Euroopassa. Mittarissa oli rapiat 300 000 kilometriä, minkä ei pitäisi olla vielä hurjan paljon ison Volvon kohdalla. VW Passat V6-moottorilla ja nelivedolla ryyditettynä oli merkitty 226 500 markan arvoiseksi. Ainoastaan jalopuukuvioidut koristeosat tuovat väriä harmaata ja mustaa yhdistelevään kokonaisuuteen. Sillä rahalla moni etsii mukavaa talviautoa harrasteauton seisonta-ajaksi, ja toisaalta sama rahasumma on monella nuorella käytettävissä ensimmäisen harrastehenkisen auton hankkimiseen. Toisaalta juuri Atlantin takana nähtiin S80-mallille mahtavat markkinat. Vuonna 1997 esitelty 9-5 puolestaan perustuu GM:n rakenteisiin, mutta se on kuitenkin 9000:n tapaan vahvasti omaleimainen tuote. TOINEN VAIHTOEHTO SAAB 9-5 Valmistusvuodet 1997–2010 Teho 200 hevosvoimaa (3,0 V6) Suorituskyky kiihtyvyys 0–100 8,0 s Huippunopeus 235 km/h Hinta uutena 299 000 mk Edustusluokan Volvoja valmistettiin Göteborgissa, ja tunnin ajomatkan päässä Trollhättanissa tehtiin sille kovan luokan haastajia. Epäilemättä edustus-Saab on edelleen pätevä laite hintaluokassaan. Vilkaisu syksyn -98 autohinnastoon kertoo, että S80:n sai alleen halvimmillaan 235 000 markalla. Saab on etuvetoisten uranuurtajia, joten johtoportaalle suunniteltu malli 9-5 edusti sillä saralla jo vanhaa perinnettä. Tällä hetkellä ensimmäisen korimallin S80-Volvoja on tarjolla liki kymppitonnin huippuyksilöistä muutaman satasen hylkyihin. Sisätilat eivät ole pröystäilevät. Reijo Valkama esittelee Volvoa ja kertoo ennen koeajolle lähtöä, että autossa on joitakin pieniä puutteita. Itsetunnon pitää siis olla kunnossa. Mercedeksen E-sarjan alkaen-hinta oli 311 000 ja Toyota Camryn 3,0-automaatti karvan alle kolmesataa tuhatta. Aika harvasta 90-luvun autosta löytyy esimerkiksi tehdasasenteinen navigaattori. Tämä näkyy esimerkiksi tekniikkavaihtoehdoista: 9-5:n pellin alle tarjottiin ainoastaan turboahdettuja moottoreita. Kyseinen S80 herätti kiinnostusta, sillä se on rekisteröity mallin esittelyvuonna 1998. Konehuoneen puuttuvat muoviosat ovat hukassa. Saabin etevyys näkyy parhaiten siinä, ettei saabisti hevillä vaihda autoaan muuhun kuin toiseen Saabiin. Hyvä kone, mukavaa matkaa Entäpä nyt, reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Onko iso etuvetoinen ikääntyessään valmistajan maineen veroinen. Summat asettuvat oikeaan kehykseen kaivamalla joitakin verrokkeja. Internetin hakusivustojen kautta löytyi muutama lupaava yksilö, joista kokeiluun päätyi Paimelan Paronin rivistössä myynnissä ollut auto. Siinä missä Volvo kosiskeli konservatiivisia asiakkaita, Saab rakensi autonsa tekniikasta kiinnostuneille ja urheilullisuutta arvostaville autoihmisille
Kasettisoittimen lisäksi löytyy CD-soitin sekä RDS-radio. Keskikonsolin etuosasta löytyy automaatti-ilmastoinnin säätimet molemmille etumatkustajille. Apumiehenpuoleinen ikkunannostin ei toimi, ja tehdasasenteisen navigaattorin karttalevy on kadoksissa. Kuljettajan työympäristö on harmaa ja korostetun rauhallinen. Tästä yksilöstä vaikuttaisi saavan oikein hienon pienellä vaivannäöllä. ole kuvauskunnossa. Pienet puutteet eivät tässä hintaluokassa haittaa. Istuimet ovat ryhdissään ja katkaisijat napsuvat topakasti. Astumme autoon ja käännämme keulan kohti maantietä. Sisätilat vaikuttavat ryhdikkäältä, mutta nahkaverhoilu ja keinonahkaiset osat ovat hieman kuluneita. Yli 200-hevosvoimainen moottori vie raskasta autoa kevyesti ja ohitukset sujuvat ripeästi. Ensimmäinen mallivuosi oli kuitenkin 1999. Käsijarrun ja vaihdekepin pussukat ovat haurastuneet ja vaihtokunnossa. S80:n muodot ovat selkeästi tunnistettavissa, ja lisäksi auto vaikuttaa ikäistään tuoreemmalta. 89. Volvo etenee johdonmukaisesti sekä suorilla että mutkaisilla osuuksilla. Malli tuli markkinoille 1998, jolloin koeajossa ollut yksilökin on otettu käyttöön. Kilometrit alkavat näkyä verhoilussa ja joissakin muoviosissa. Kilometrit tuntuvat pienenä vetelyytenä, joka poistuisi luultavasti puslaremontin myötä
06 K ori Neliovinen itsekantava teräskori. Kurvaamme vanhan bensa-aseman pihalle ja pysäköimme 15 vuotta tuoreemman Volvon viereen. 1990-luku toi tullessaan valtavasti elektroniikkaa. Teho: 204 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti: 280 Nm. Epäluuloisimmat tuomitsivat elektroniset moottorinohjaukset ja muut hömpötykset kerrassaan typeriksi keksinnöiksi, joiden toimimattomuuden aika tulee takuulla näyttämään. 09 Valmistusmäärä Ensimmäisen korimallin S80mallia valmistettiin vuosina 1998-2006 yhteensä yli 388 tuhatta yksilöä. Vianetsintä voi kuitenkin olla vaikeaa, ja tähänkin autoon on aiempi omistaja vaihtanut ison nipun osia ennen kuin arvonta osui käyntihäiriön aiheuttaneeseen osaan. Silloin jännitettiin, kuinka moinen sähköistys kestäisi aikaa. Sylinteriryhmä ja -kansi kevytmetallia. Tehostettu hammastanko-ohjaus. Rivikuutosen ääntä saisi kantautua ohjaamoon reilummin, varsinkin silloin kun painaa kaasun pohjaan. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, etupyöräveto. Tuleva klassikko Volvo S80 90 1/2020. Rivikuutosen murina soi mukavalla nuotilla, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, ääntä saisi kantautua ohjaamoon reilummin, varsinkin silloin kun painaa kaasun pohjaan. Elektroninen moottorinohjausjärjestelmä, suorasytytys, sähköisesti ohjattu kaasuläppä. Lukkiintumaton jarrujärjestelmä, edessä tuuletetut levyjarrut, takana levyjarrut. Konepelti ja takaluukun kansi kevytmetallia. Kaksi hammashihnakäyttöistä kannen yläpuolista nokkaakselia, neljä venttiiliä / sylinteri, hydrauliset nostimet, muuttuva imuventtiilien ajoitus. Iskutilavuus: 2 922 cm 3 (poraus 83 mm, isku 90 mm). Aika vähän on ison ruotsalaisen muotokieli siinä ajassa muuttunut. 01 Merkki ja malli Volvo S80 02 Vuosimalli 1999 03 Moottori Kuusisylinterinen bensiinikäyttöinen rivimoottori edessä poikittain. Huippunopeus: 225 km/h. Nykyajan sähköisillä mukavuusja turvavarusteilla ladattu S80 osoittaa silloiset epäilykset turhiksi: auto toimii kuten kuuluukin. 05 Alusta Edessä kolmiomallisilla alatukivarsilla varustetut joustintuet, takana erillisjousitus monivarsituennalla. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys: 0-100: 9,2 s. 07 Mitat Pituus: 4,822 m, leveys: 1,832 m, korkeus: 1,434 m, akseliväli: 2,791 m omapaino: 1 640 kg. S80 on hiljainen auto vielä vanhanakin
Nostokyky: 4000kg. 3000mm. Pyörimisnopeus: 30m/s. 2550€ tuotenro 85268. Luvassa tuttuun tapaan paljon muutakin nostalgista luettavaa! Klassikot 2/2020 ilmestyy 27.2.2020 Seuraavassa numerossa: 91 1990€ tuotenro 506545 U U TU U S! Nauhahiomakone BS75 Kallistettava nauhahiomakone. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Nostokyky: 2800kg. Myös muita malleja! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 430mm. Tarjoaa täydellisen työskentelykorkeuden korjauksiin, renkaanvaihtoon, peltitöihin, pesuun/kiillotukseen ym. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Kevättä kohti Talven pimeinä ja kylminä iltoina on mukava haaveilla kesästä ja avoautoista. Hiomanauhan koko: 75x2000mm. Nosto-/laskuaika: <35sek. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 1450€ tuotenro 32836 Kaikki hinnat sis. Paino: 480kg 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. 2400mm. Koko: 970x420x1070mm. 649€ tuotenro 494135 Siirrettävä saksinostin 2800kg Siirrettävä saksinostin erillisellä hydrauliyksiköllä ja kahdella voimakkaalla sylinterillä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Rengaskone U-2011 Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi & apuvarsi. Moottori: 3kW 400V 3-V. Ajoneuvon akseliväli: max. Räikät, hylsyt, lenkit, ruuvimeisselit, pihdit ym. Nostokorkeus: 1930mm. Mitat: 2630x1787x110 mm. Paino: 68kg. Nostokyky: 1350kg 499€ tuotenro 494628 599€ tuotenro 511083 Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla Sisältää 143-osaisen tuumamittaisen työkalulajitelman. Ajoneuvon leveys: max. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! Parkkipaikkanostin 3200kg Nostokorkeus: 1,86m Sähköliitäntä: 230V Mitat: (PxLxK) 5255x2596x2081mm Levys pilarien välillä: 2350mm. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Lisäksi kevään odottelua helpotetaan ’62 Ramblerin ja hienon Mini Clubmanin esittelyillä. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. 1950€ tuotenro 510425 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Maksiminostokorkeus: 1330mm. Seuraavan numeron sivuilla tutustumme Lapin tapahtumissa usein nähtyyn avo-Cortinaan. Sähköliitäntä: 230V
36 84 80 -2 00 1 • PA L VK O 20 20 -0 9 6 41 48 83 68 48 08 20 00 1 Viipale mediat HARRASTAJAN PAKEILLA: Subaru-Karhu TULEVA KLASSIKKO: Ylellinen Volvo S80 LAMBRETTA-MUSEO: Skootterierikoisuuksia DEXA-RALLI 1993 AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Pikkupaku Fiat 500 Van ’61 Fia t 500 Va n ’61 • Ho nd a Civ ic 130 ’82 • M erc ed esBe nz 220 ’69 • Op el Re ko rd 2.0 E Be rlin a ’84 • Ply m ou th Fu ry III ’70 01 /2 PIENI LAATUAUTO HONDA CIVIC ’82 PELLIN PIIRTOJA NEUVOSTOLIITON KONSEPTIT 1/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi