Kiiruhda hakemaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU NYT LEHTIPISTEISSÄ Tilaa verkkokaupastamme supermarket.fi TULEVA KLASSIKKO: ripeä Peugeot 206 RC ASAN ASAMUSEO: radiokeräilijän aarreaitta ARKIJENKKI: Rambler American 220 ’64 IMP-GURU SAARENMÄKI HARRASTAJAN PAKEILLA KESÄAUTON TARINA MAZDA 1800 ’74 TAKSIMALLI SIVIILISSÄ DATSUN 220C DIESEL ’76 1/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 01 /2 2 Alf a Ro m eo 3.0 V6 ’9 • Da tsu n 22 0C Die se l ’76 • Fo rd Tra ns it ’75 • M az da 18 00 ’74 • Ra m ble r Am eri ca n 22 ’6 4 Työjuhtien Työjuhtien 36 84 80 -2 20 1 • PA L V K O 20 22 -0 7 6 41 48 83 68 48 08 22 00 1 Fo rd Tra ns it ’75
8 00 Klassikot pelikortit 8 00 Klassikot parkkikiekko 12 90 Mopo Teemanumero 8 90 Edelliset numerot Alk.. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea ! Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: supermarket.fi 212 sivua! 37 90 Olympiavuoden Klassikot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Parikymmentä vuotta vanha ja 300 000 kilometriä ajettu auto oli kirjaimellisesti tullut tiensä päähän. Näin oli lähellä käydä myös tässä lehdessä esitellylle Mazdalle. Joskus rahallisen arvon aallonpohjasta on selvitty läpi vain sattuman kaupalla. Ei ole sattumaa, että Tuleva klassikko -palstan autot ovat malliiältään noin 20-vuotiaita. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Auto oli viisi vuotta vanha, kun Ilkka Jutila hankki sen itselleen. Vuosi oli 1988 ja kaunis ranskalainen coupé vuosimallia 1972. Varttuneempi harrastajaväki ei sen ikäisiä ajopelejä oikein osaa vielä harrastekamppeeksi mieltää. Tuon ikäisellä autolla ei ollut silloin keräilyarvoa sen enempää kuin 2000-vuosimallin tavallisella perheautolla tänä päivänä. Hän oli reilut 70 000 kilometriä ajetun ja timanttisessa kunnossa olevan auton kolmas omistaja. Seuraavan omistajan kohdalla toistuu sama kaava. Auton elinkaari kulkee usein tuttua reittiä pitkin. Arvostuksen taitekohdassa COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Tämän lehden Harrastajan pakeilla -palstalla Imp-tietäjä Kai Saarenmäki muistelee, kuinka hankki ensimmäisen Sunbeam Impin niin ikään kesällä 1988, auton vuosimalli oli 1968. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3 Pääkirjoitus. Ison remontin edessä moni näkee viisaimmaksi tai ainakin taloudellisesti kannattavimmaksi toimittaa koko rakkine paalattavaksi. Mutta kun katsoo aikaa taaksepäin, juuri parikymppisen vehkeen parissa moni on harrastuksen pariin hurahtanut. Mazdan pelastukseksi koitui silloisen pikkupojan autoon muodostanut tunneside, minkä johdosta Ilkka ei raskinutkaan hävittää autoa vaan pisti pellit kuntoon poikiensa ja parin työtoverin avustuksella. Matkan varrelle on saattanut kertyä useampikin päätepysäkiltä näyttävä kohta, jonka omistaja on ylittänyt määrätietoisesti ja vaivaa säästämättä. Ajan kuluessa ja kilometrien karttuessa auton arvo putoaa, ja lopulta jokaista korjausja huoltokustannusta peilataan ajokin käypään hintatasoon. TILAAJAPALVELU Puh. Ensimmäinen omistaja nauttii huolettomista kilometreistä muutaman vuoden ajan ja pistää menovehkeen sitten kiertoon. Sen ikäisenä erikoisiakin autoja saa vielä taskurahalla, mikä puolestaan tarjoaa monelle nuorelle edullisen pääsyn vanhojen autojen harrastamisen pariin. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Siitä alkoi varsinainen hyötykäyttö vuosien ajaksi. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Viidentoista vuoden käytön jälkeen tekniikka vielä pelasi, mutta kori oli jo aivan mätä. Ja kun parikymmenvuotiasta ostostaan pitää hyvänä seuraavat kymmenen vuotta, saattaa käsissä olla haluttu harvinaisuus, jonka saa parhaimmassa tapauksessa museokilpiin ilman mittavaa entisöintiurakkaa. Kun ajoin ajokortin, olin juuri saanut kuntoon ensimmäisen vanhaksi mieltämäni auton. A ivan tavallisilla arkiautoilla on usein kiinnostavimmat selviytymistarinat. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 20 vuoden ikä vaikuttaa olevan eräänlainen arvon ja arvostuksen aallonpohja
32 Rambler American 220 ’64 Arto Karttunen on ostanut saman Ramblerin jo kahdesti. 10 Ford Transit 175 ’75 s. Sama auto on kulkenut yhtä matkaa Kallen kanssa siitä lähtien. Jälkimmäisen ostotapahtuman jälkeen mies kunnosti kotiseudun paikallishistoriaa huokuvan auton museokuntoon. 38 Alfa Romeo 3.0 V6 s. 16 Transit-erikoinen s. Sen jälkeen se on palvellut matkailuautona ja kantojuhtana. 44 Mainoksen imussa s. 50 Ammattikatsoja AJONEUVOT 10 Ford Transit 175 ’75 Antti-Pekka Moision kunnostama lava-Transit on ollut töissä sairaalassa ja palolaitoksella. 20 Mazda 1800 ’74 Kalle Jutila matkasi synnytyslaitokselta kotiin punaisen Mazdan kyydissä. 26 Datsun 220C Diesel ’76. 38 Alfa Romeo 3.0 V6 ’90 Vaasalainen vanhojen ajoneuvojen aktiiviharrastaja Harri Ala-Aho täydensi kokemusmaailmaansa hankkimalla Alfa Romeo 164:n pramean V6-version. 26 Datsun 220C Diesel ’76 Taloudellinen ja mukava japanilaisauto haastoi tutut taksimallit 70-luvun lopulla. Tässä numerossa ”Olivat Lassin kanssa salaa tehneet pohjatyöt loppuun ja vetäneet maalin pintaan.” 4 1/2022 s. Jyväskylästä löytyy yksi 220C-Datsun, joka on säästynyt kuormittavalta työkäytöltä. 20 Mazda 1800 ’74 s. s. 32 Rambler American 220 ’64 s. Kokonaisia ajopelejäkin oli kaupan. TAPAHTUMAT 54 MP-Rompetori, Forssa Torikeskuksen parkkihallissa oli osia tarjolla niin mopoihin kuin moottoripyöriin
56 Juhlan paikka Vaasan autoja moottorimuseon toiminnan alkuhetkistä tuli kuluneeksi 40 vuotta. 70 Harrastajan pakeilla s. 50 Ammattikatsoja muistelee Menneiden rallikisojen muistelu vie tällä kertaa vuoteen 1994 ja Nokian kautta Jurvaan. 80 Marginaalista Klassikkoautohuutokaupassa myytiin harvinainen GSM Dart -pikkukilpuri vuodelta 1964. 84 Tuleva klassikko VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita uutisia ja takavuosien tarinoita harrastuksen parista. 5 s. 66 Harrastajia kolmessa polvessa s. 60 Asa-museo s. 76 Suomeen ihastuneet ARTIKKELIT 16 Transit-erikoinen Fordin mainio pakettiauto taipuu moneen tehtävään. 44 Mainoksen imussa Uudessakaupungissa valmistettujen autojen myyjille kotimaisuus oli tärkeä valttikortti. Moni muukin yritti käyttää markkinoinnissa sinivalkoista leimasinta. s. 70 Harrastajan pakeilla Kai Saarenmäki on touhunnut Sunbeam Imp -autojen parissa jo yli 30 vuotta. 66 Harrastajia kolmessa polvessa Vääksystä löytyy harrastetalli, jossa monipuolisen harrastekaluston kimpussa häärii kolmen sukupolven väkeä. Siinä ajassa on kertynyt tietoa, taitoa ja kalustoa. 84 Tuleva klassikko Peugeot 206 GTI ei ollut yhtä innostava kuin edeltäjänsä – mutta 206 RC pääsee jo lähelle.. Kokosimme pienen kuvakatsauksen vanhojen Transitien taipaleelta. 60 Asa-museo ASA-kujalta löytyy Asa-laitteita esittelevä museo, jota pyörittää mies nimeltä Asa. 56 Vaasan automuseo s. 76 Suomeen ihastuneet Saksalaispariskunta on saapunut kiertämään kesäistä Suomea harrastevehkeillään useamman kerran. 82 Fotoalbumi Ennen oli autot rautaa, eikä niiden korjaamiseen tarvittu moitteettoman siistejä tiloja. 64 Autossa soi Asa s. Suosion takana oli laadun lisäksi vahva mainososaaminen. 64 Autossa soi Asa Kotimainen Asa-radio soi monessa ajopelissä 60-luvulla. Poikkesimme juhlan kunniaksi ihastelemaan museon antia. 54 MP-Rompetori s
Suurella takaluukulla varustettujen suosio kasvoi noina aikoina nopeasti, ja Renault’lla ymmärrettiin, että uusi rakenne sopii mainiosti niin edustusautoihin kuin urheilullisiin coupé-malleihin. 6 1/2022. Ranskalaisilla on kuitenkin vallan hyvät perusteet, kun se paaluttaa TippaRellun eli Renault 4L:n monikäyttöautojen eli viisiovisten viistoperien vyöryn käynnistäjäksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tippa-Rellu käynnisti ranskalaisvalmistajan monikäyttöautojen jatkumon kuusi vuosikymmentä sitten. Renault’n mukaan liikkeellepaneva voima oli yhtiön vuosien 1955–1975 pääjohtaja Pierre Dreyfus, joka antoi uutta pikkuautoa suunnittelevalle tiimille selkeän pyynnön: ”Haluan autoon suuren tavaratilan.” Ja kieltämättä vuonna -61 esitelty Renault 4L täytti tämän tavoitteen: uutuusmallissa oli viisi ovea ja tasainen lattia, jotka tekivät autosta paitsi tilavan, myös helposti lastattavan. Tippa-Rellun henkisen perinnön jatkajia saattoi myöhempinä aikoina nähdä niin tila-autoissa kuin tämän päivän hittituotteeksi muodostuneissa katumaastureissa. Takana oleva viides ovi antoi suunnittelijoille aivan uudenlaisen mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan. Tai ehkä voisi paremminkin sanoa että täydentynyt, sillä uusi idea on aina liittynyt jo käytössä olevien rinnalle, ja vasta vähitellen rivistä on poistunut vaihtoehtoja niiden suosion vähentymisen myötä. Renault itse valmisti legendaarista Tippaa lopulta 30 vuoden ja kahdeksan miljoonan yksilön verran, mutta ymmärsi monistaa neronleimaustaan myös muihin kokoluokkiin. Niistä esimerkkinä Renault-mallit R20 ja R30 ja myöhemmin R25 sekä Fuego. Perheautoluokassa nopeasti yleistynyttä viistoperämuotoa hyödynnettiin puolestaan R11:ssä. A ikojen saatossa henkilöautojen korimuoti on vaihtunut moneen otteeseen. Matkustamo muuntui neljän tai viiden hengen tilasta tarpeen vaatiessa lähes pakettiautomaiseksi ruumaksi. Jos tosin lähinnä vain viisiovisina, vaikka aiemmin henkilöautomyynnin peruspilareihin kuuluivat myös kolmeoviset viistoperämallit. Ensimmäisen viistoperä-, monikäyttö tai englanniksi hatchback-mallin tittelistä saisi ehkä aikaan hyvän väittelyn, mutta väittelyn sijaan Renault ilmoitti taannoin uuden viistoperämallinsa esittelyn yhteydessä, että mehän tämän korimallin itse asiassa keksimme. Parhaimpana esimerkkinä vuonna -65 lanseerattu Renault 16, joka toi viistoperän rohkeasti suurien perheautojen luokkaan, missä oli perinteisesti juhlittu vain porrasperämalleilla. Etulinjan viistoperiä Eri aikakausien Renaultviistoperämuotia esittelevät 4L, 16 ja hattuhyllyn nahkaverhoiltua käsimatkatavaralokeroa myöten ylellinen 25 Baccara. Esimerkiksi perinteinen porrasperämalli tuntuu olevan kovaa vauhtia harvinaistuva korimalli uusien autojen joukossa, mutta sen sijaan viistoperäkori pitää edelleen pintansa
”Suomen luonto ja kotimaiset raaka-aineet ovat inspiraatiomme lähde ja uutuustuoksu onkin hyvä jatkumo vuosi sitten lanseeratulle Lasol Havuntuoksulle”, perustelee Berner Oy:n autonhoitotuotteiden tuoteryhmäpäällikkö Tomi Laitila. V iime vuoden lopulla ilmestyneessä Oi niitä autoja -teoksessaan Nymanin luvataan vievän lukijan musiikin siivittämälle matkalle, jossa autot käyvät tasatahtia kotimaisen iskelmän ja popin kanssa. Mutta toimisiko terva myös suomalaisen autoilijan arjessa, lasinpesunesteen tuoksuna. Yhtiön mukaan Lasolin laatu perustuu laadukkaan etanoliraaka-aineen ja tarkoin valikoitujen pesutensidien yhdistelmään, jonka on määrä taata ettei tuulilasiin jää häiritsevää kalvoa tai raitoja. Muistojen valtatiellä rullaavat niin Mikan faijan BMW, Teuvon Anglia kuin Kummeli-ryhmän Toyotakin. Lasol-lasinpesunesteiden tuotekehitys tehdään Helsingin Herttoniemessä ja valmistus Heinävedellä Bernerin omassa tehtaassa. Ilmeisesti, tai ainakin Berner Oy on päättänyt kokeilla asiaa tuomalla markkinoille tervantuoksuisen Lasolin. Tietenkin autojen kehitys otti valtavia harppauksia koko 1900-luvun ajan, mutta aina lähdettiin siitä, että autot tulevat kulkemaan maailman tappiin joko bensalla tai dieselillä. Käyttövalmiin Lasol Tervan pakkaskesto on -22 °C ja sitä kerrotaan olevan saatavilla vain Motonet-myymälöissä. Mitaltaan 183-sivuisen teoksen kerrotaan käyvän läpi suomalaisen autoilun historiaa keskittyen etenkin 50-, 60ja 70-luvulle. TERVAN TUOKSUA Hienoinen tervan tuoksu on monelle suomalaiselle sopivassa asiayhteydessä miellyttävä, suorastaan hajuaistillista perinnemaisemaa piirtävä elementti. Heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle kaavailtu tapahtuma tule sisältämään tietenkin road racing -kuljettajien tiukkaa taistoa Imatran perinteikkäällä katuradalla, mutta juhlavuoden kunniaksi luvassa on myös nostalgiaa. Automuistoja ja matkamusiikkia Jarno Saarinen taittamassa Pistetalonkurvia Imatranajoissa kesällä 1971. Vasta 1970-luvun alun öljykriisin myötä polttoaineiden hinnoilla alkoi olla vaikutusta”, juttelee Nyman. ”Jotkut ovat sitä mieltä, että parhaat autot tehtiin 50-luvulla ja paras musiikki seuraavalla vuosikymmenellä. Autoja ja musiikkia yhdistävän kirjan tekemisen motivaatioksi Nyman kertoo halunsa muistella yksityisautoilun historiaa aikana, jona autotekniikan kehitys on ennennäkemättömässä murroksessa. Kerromme muistoseremonioista myöhemmin lisää”, kertoi Imatran Moottorikerhon puheenjohtaja Sami Backman loppuvuodesta. Ei siinä silloin muistella huonoja teitä tai nykytekniikkaan verrattuna sangen alkeellisia levytysstudioita”, Nyman tunnelmoi ja jatkaa, ”Ensimmäinen auto on vähän niin kuin ensirakkaus. ”Juhlistamme ensi kesänä Imatranajon 60-vuotistaivalta, mutta haluamme myös kunnioittaa 50 vuotta sitten maailmanmestaruuden 250-kuutioisissa voittaneen ja sen Imatralla varmistaneen Jarno Saarisen muistoa. IMATRANAJOISSA MUISTETAAN JARNO SAARISTA Ratamoottoripyöräilyn pohjoismaalaisiin klassikkotapahtumiin lukeutuva Imatranajo järjestettiin ensimmäinen kerran kesällä 1962, joten ensi kesänä vietetään tapahtuman 60-vuotisjuhlia. Yleisradion musiikkitoimittajana ja alan kirjailijana tunnettu Jake Nyman on kunnostautunut myös autokirjan tekijänä. ”Ennen kaikki oli tietyllä tavalla yksinkertaisempaa. Olipa se millainen tahansa, sitä ei unohda koskaan.” Ku va : H olg er Ek lu nd 7
Opelin monikäyttösukkulan ulkonäkö on konseptiautojen joukossakin omaperäinen. Bensiinikäyttöinen voima yksikkö sisältää kaiken tarvit tavan jäähdytys ja polttoaine järjestelmää myöten. Konseptiautojen tapaan Opel Twin on muotoiltu huomiotaherättävällä tavalla. Näillä eväillä pikkuauton toimintasäteeksi muodostuu noin kaksisataa kilometriä. Kaupunkiajossa takarenkaiden välissä hyrrää kaksi 14-hevosvoimaista sähkömoottoria, joille virtaa syöttää 29 kWh akusto. Polttomoottori on bensiinikäyttöinen ja kolmisylinterinen, iskutilavuutta on 800 kuutiosenttiä ja tehoa 34 hevosvoimaa. Kuljettaja istuu edessä keskellä ja kaikki kolme matkustajaa takana. Kaiken lisäksi voimayksikkö on nopeasti vaihdettavissa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Opel esitteli 30 vuotta sitten kekseliään konseptiauton, jossa kuljettaja saattoi ennen matkaan lähtöä valita kahdesta voimalinjasta sopivamman. Vuonna 1992 yleisölle esitellyssä Twin-konseptissa auton voimanlähde on toteutettu tiiviiksi paketiksi taka-akseliston ympärille. Se ei tuota paikallisia päästöjä. Opel kehitti ongelmaan kekseliään ratkaisun. Mökkireissulla sähkön edut tavanomaiseen mäntämoottoriautoon nähden ovat vähäisemmät, ja varsinkaan takavuosina akkujen lataus ei aivan joka huoltamolla onnistunut. Se on hiljainen ja mukava. Ku va t: Cla us Ab lei te r K aupunkiympäristössä sähköauto on mitä kätevin laite. Takana on istumatilaa kolmelle matkustajalle. Outous jatkuu sisätiloissakin, sillä Twinissä on vain yksi etuistuin keskellä ohjaamoa. Maaseutukierrosta varten auton takaosasta irrotetaan koko voimalinja, ja tilalle työnnetään polttomoottorilla, vaihteistolla ja polttoainesäiliöllä varustettu takapää. Sähkömoottorin vetoalue ja nopea reagointi tuovat etua liikennevaloista seuraaviin kiihdytellessä. Erikoisuus jatkuu sisätiloissa. Vaihtoehtoisilla voimalinjoilla 8 1/2022
Sen kuusisylinterinen rivimoottori on kuin Honda CB:n voimanlähteestä jatkettu. Kaupungin järjestämää ja Pelle Miljoonan tähdittämää uudenvuodenkonserttia saapuu seuraamaan 15 000 hengen yleisö. Käytännön miehenä de Tomaso näki menestyksen eväiden piilevän japanilaisten tuotteissa, tarkemmin sanottuna Hondan CB-mallissa. Blomstedt toimi pääosin itsenäisenä keraamikkona mutta teki töitä esimerkiksi Arabialle, Kupittaan Savelle ja Kumelan lasitehtaalle. Moottoripyörien valmistus alkoi vuotta myöhemmin. De Tomason ohella Sein suunnitteluun on sekaantunut toinenkin autopuolelta tuttu nimi, sillä pyörän vetävä ulkonäkö on peräisin Ghian studiolta. Totovoitot päätetään siirtää arpajaisveron piiriin ja V5-pelin toimeenpano siirretään Hippokselta Veikkaukselle, minkä jälkeen raviratojen pitäjät katsovat toiminnan muuttuvan tappiolliseksi. Kuutonen, kiitos! Kuutonen, kiitos! TAMMIKUU 1982 • Uusi vuosi alkaa kaaoksella Helsingissä. Pyörän ideoinnin takana on autopuolelta tutut nimet de Tomaso ja Ghia. • Mauno Koivisto valitaan Suomen tasavallan 9. Ravilakko kestää viikkoja, mutta kriisitilanne jatkuu vielä kuukausien ajan. Puoli vuosisataa sitten yleisölle esiteltiin Benelli Sei, josta tuli historian ensimmäinen kuusisylinterisellä rivimoottorilla varustettu sarjatuotantomoottoripyörä. • Muotoilija ja keramiikkataiteilija Heidi Blomstedt kuolee 70 vuoden ikäisenä tammikuussa 1982. Japanilaisten vallatessa markkinat Benelli jäi jalkoihin monen brittivalmistajan tavoin. Tarkempi syynäys paljastaa kuitenkin joitakin eroavaisuuksia, kuten startin ja laturin sijainti sylinteriryhmän takana. Tekniset ongelmat haittaavat konserttia, ja yleisön keskuudessa koetaan runsaasti järjestysongelmia. V iime vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta italialaisvalmistaja Benellin ensimmäisen moottoripyörän valmistumisesta. Varaosien valmistukseen Benelli ryhtyi jo yrityksen perustamisen aikoihin, ja ensimmäinen omassa pajassa valmistunut moottori näki päivänvalon vuonna 1920. Vuonna 1972 moottoripyöräilevää kansanosaa kohahdutettiin esittelemällä rivikuutosella varustettu Benelli 750 Sei. presidentiksi 27.1.1982. Benellissä yksi kaasutin ruokkii kahta sylinteriä, kun Hondassa jokaisella sylinterillä on oma kaasuttimensa. Benellin ratkaisu on tehty kuljettajaa ajatellen: kuuden kaasuttimen rivistön laitimmaiset olisivat osuneet pahasti polvien tielle. • Ravikriisi alkaa. 11. Vuosien vieriessä Benelli menestyi edistyksellisien malliensa myötä kilparadoilla mutta valmisti samanaikaisesti teknisesti vanhanaikaisia pienikuutioisia moottoripyöriä ja skoottereita. Vuonna 1911 perustettu yritys oli alun perin pienehkö verstas, jossa korjattiin polkupyöriä sekä moottoripyöriä. Talousvaikeuksien kanssa paininut moottoripyörävalmistaja ajautui vuonna 1971 urheiluautopuolella menestyneen Alejandro de Tomason haltuun. tammikuuta alkaa ravilakko, mikä tarkoittaa ravikilpailujen keskeyttämistä. Benelli 750 Sei on näyttävä ilmestys. 9. Sein voimanlähde oli ulkonäkönsä ja teknisten ratkaisuiden osalta kuin parilla sylinterillä jatkettu Honda CB 500:n moottori. Tuotantoon malli tuli pari vuotta myöhemmin. Heidi Blomstedt oli Jean ja Aino Sibeliuksen kuudesta tyttärestä nuorin. Koivisto on hoitanut presidentin tehtäviä jo aiemmin presidentti Kekkosen terveydentilan heikennettyä
Tutustutaan Transitin tarinaan ja tutkitaan sen taustat. Sen jälkeen se on palvellut matkailuautona ja kantojuhtana. Tammela 10. Ford Transit 175 ’75 Yksi auto, monta elämää Antti-Pekka Moision kauniiksi kunnostama lava-Transit on ollut töissä sairaalassa ja palolaitoksella
Automaattivaihteisto tuli parin valmistusvuoden jälkeen lisävarusteeksi. Transitista tuli heti suosittu. Transit ei ole koskaan ollutkaan pelkkä pakettiauto, vaan sitä on taivutettu tehtävään kuin tehtävään. Alusta asti Transitia on kehitelty ja paranneltu vähitellen. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Suoraan sivulta näkee parhaiten, kuinka lyhyt nokka vanhimman korimallin Transitissa on. Nyt tutustumme yhteen autoon, jonka vivahteikas tarina paljastaa meille omalla tavallaan Transitin monet kasvot. 26 vuotta myöhemmin Langleyssä ryhdyttiin tekemään paljon lempeämpää liikennevälinettä, joka oli siinnyt länsisaksalaisten ja englantilaisten yhteistyöstä. Kirmola Ky pidensi sen lyhyen hytin kuuden hengen miehistömittaan ja rakensi siihen kappaletavaralavan. Seuraavana vuonna ne siivittivät britit voittoon maansa ilmaherruudesta, kun vastassa oli natsi-Saksa. Oli elokuu vuonna 1965, tehtaan omisti Ford, ja sen uusi tuote oli pian miljoonamyynteihin yltävä uusi Transit. Nuo mallit alkoivat käydä vanhoiksi, mutta toinen ongelma oli, että ne kilpailivat keskenään kotimarkkinoidensa ulkopuolella. Fordin päämajan mahtikäskyllä eurooppalaiset pakettiautomallistot yhdistettiin ja Transitia ryhdyttiin valmistamaan sekä Brittein saarilla että mantereen puolella. Moottorivaihtoehtoina olivat nelisylinteriset bensiinija dieselmoottorit ja hieman myöhemmin bensiinikuutonen. Auto oli tarjolla kahdella, 2 692 ja 2 997 millimetrin akselivälillä. Ensimmäisenä valmistusvuonna pelkästään Britanniassa rekisteröitiin yli 18 000 Transitia. Sieluhuollosta pelastustoimeen Heinäkuussa 1975 Englannin Southamptonissa kokoonpantiin Ford Transit -alusta, joka tuli samana vuonna Suomeen. Ja kuten suositut autot aina, myös vanhat Transitit ovat harrasteja keräilyautoina arvossaan. V uonna 1939 lentokonevalmistaja Hawker alkoi tehdä Hurricane-hävittäjiä Langleyn tehtaalla liki Lontoon Heathrow’n lentokenttää. Miljoonas Transit valmistui vuonna 1976, ja nyt niitä on tehty jo yhdeksättä miljoonaa. Yksi Transit tekee usein monta työuraa, sillä käytettynäkin ne ovat suosittuja autoja. Uutukaisen moottori sijoitettiin edeltäjistä ja muistakin aikalaispakettiautoista poiketen ohjaamon eteen. Ulkoiset muutokset eivät ole aina tarkoittaneet isoja teknisiä uudistuksia, mutta kaksi samannäköistä Transitia voivat olla sisimmältään hyvinkin erilaisia. Harva lie ounastellut, että tuo hyrysysy järisyttäisi maailmaa monin verroin sotakonetta rajummin. 11. Fordin tehtaille syntyi pian omia erikoisajoneuvoosastoja, jotka varustelivat Transiteja moniin erikoistehtäviin. Auton akseliväli on kolme metriä, peränylitystä 1,7 metriä. Yhdistävä tekijä Ford Transit korvasi sekä brittiläisen Thames 400E:n että länsisaksalaisen Taunus Transitin. Kun kaikki eri mallivaihtoehdot vasemmanja oikeanpuoleisine ohjauksineen lasketaan mukaan, pelkästään tehtaan variantteja oli miltei alusta alkaen tarjolla 78 kappaletta. Porilainen Autokorikorjaamo M
Mitä vanha ajomies sanoo vanhan Transitin ajo-ominaisuuksista. Perä on aika tiheä. Kolmiovinen jatkohytti on harvinaisuus. Kyllä ne pattingit kotiin saatiin”, AnttiPekka Moisio kertoo. Muutoinkin Transit oli huoltoautona. Paloheimon entinen työntekijä Jari Kosenius muistelee, että Transit korvasi vanhemman sukulaisensa Traderin palokunnan kalustossa. Hän teki pitkän uran huonekalualalla ja kiersi rakentamassa näyttelyitä jälleenmyyjäliikkeisiin. Välillä auto alkoi heijata, ja tuntui, ettei liike pysähdy ollenkaan. Se oli painava kuorma, kun oli nelimetristä kankea katon päällä. Autoa käytti tehdaspalokunta, joka toimi Paloheimon sahan, parkettitehtaan ja Lundian tehtaiden alueella. Koko ajan sillä pyörittiin pienellä alueella”, Aulis muistelee. ”Kuskasin sillä taannoin 400 metriä kakkos-nelosta. Katolle asennettiin vilkut ja kuormalavan päälle tehtiin pressukatos. Aiemmin Transit oli ilmeisesti ollut harmaa, mutta palokuntakäytössä se sai pintaansa punaisen värin ja hytin kylkeen valkoisen vaakaraidan. ”Kellokosken sairaalassa ei ole käytäviä rakennusten välillä, joten Transit toimitti ruoan eri rakennuksiin. Silloin ei sutinut! Kuoppaista kylätietä ajettiin. Tässä vaiheessa autolla oli ajettu noin 43 000 kilometriä. Parhaana vuonna pelkkää treenijuoksua kertyi 4 600 kilometriä. Hän on ajanut sillä noin 30 000 kilometriä, osapuilleen tonnin vuodessa. 12 1/2022 Ford Transit. Siellä autoa käytettiin pääasiassa ruokakuljetuksiin, kertoo sairaalan entinen työntekijä Aulis Koivusara. ”Molemmissa päissä on lehtijouset, ja jousitus on yllättävän mukava: pehmeä mutta ei kuitenkaan vetelä. Transitin ensimmäinen omistaja oli Kellokosken sairaala Tuusulassa. Tammikuussa 1980 auton omistajaksi tuli Paloheimo Oy Riihimäellä. KEINU KANSSANI Antti-Pekka Moisio tietää, millaista on kiertää maailmaa eri tavoin. Säilyneestä huoltokortista ilmenee, että vuosina 1986–1992 mittariin kertyi vain 310 kilometriä. Työvuosina ajokilometrejä kertyi 60 000 kilometriä vuodessa, suuri osa pakettiautojen ratissa. Tämän hytin on jatkanut porilainen Kirmola. Myös Ohkolan sairaalaan kilometrin päähän vietiin sillä ruoka. Autojen lailla mies ajoi itseään: Vuosina 1992–2015 Moisio juoksi 60 maratonia. Muut korirakentajat ovat niitä kyllä jälkikäteen Transiteihin tehneet. Transit-tuntija Peter Leen mukaan niitä tehtiin vain Fordin brittitehtailla. Transitiaan Moisio on rääkännyt vähemmän. Riihimäellä autolla ajettiin ainakin 80-luvun jälkipuoliskolla hyvin vähän. 80 on ihan mukava vauhti, mutta isoilla kierroksilla jyrinä on jo aikamoista.” Kuorma päällä autosta saattaa tulla melkoinen ikiliikkuja
Muutoin Transitin sisätilat ovat säilyneet erittäin hyvässä kunnossa. Transit on jatkanut palvelusta perinteisimmässä tehtävässään tavarankuljetusautona. Kymmenisen vuotta sitten A-P rakensi kaverinsa kanssa etulaidan päälle kehikon pitkiä tavaroita varten. Nostalginen kojelautanäkymä monelle. Se oli raskas kuorma, kun oli nelimetristä kankea katon päällä. Moisio heitteli palokunnan jäljiltä kyytiin jääneet kypärät sun muut pois lavalta ja porhalsi autolla perheineen Inariin. Sittemmin pressukatoskin on tippunut kyydistä. Jo vuonna 1995 auto vaihtoi omistajaa. Lisäksi paksun pressun alla oli hikistä Lapin auringossa. Moision Transit on nykyään kuitenkin pääasiassa harrasteauto. Pressukatoksen alla oli hyvin tilaa nukkua, mutta rei’istä viiletti mäkäräisiä sisään. Heti heinäkuussa 1996 se palveli matkailuautona. Mitä kaikkea ehostustyötä autolle on tehty. Urat jatkuvat Moisio on nyt auton pitkäikäisin omistaja. Vuonna 1993 auto lähti tavallaan firman oman miehen matkaan, kun Lundialla töissä ollut Seppo Viljanen osti sen. Hänenkin hallussaan Transit on näytellyt ainakin kolmea eri roolia. Päivänä muutamana Viljanen kurvasi Transitilla alaisensa Antti-Pekka Moision pihaan. Englantilainen kaksilitrainen Essex V4 moottori ei ole vaatinut paljoa vaivannäköä. Toinen pää puusta katon päälle, niin menee komeasti”, Moisio sanoo. ”Nyt tällä saa tuotua kuusimetristäkin tavaraa rautakaupasta. Vaikka A-P on kunnostanut Transitia paljon ja museorekisteröinyt sen vuonna 2015, oikeita töitäkin autolla siis yhä riittää. ”Kuskasin taannoin tällä 400 metriä kakkos-nelosta. 13. Silloin ei sutinut!” Penkit on verhoiltu uudelleen. Moisio totesi oitis, että kun myyt sen, myy minulle
Pieni herra on nykyään kahden lapsen isä. Tilaa nukkua oli hyvin, mutta rei’istä viiletti mäkäräisiä sisään. Antti-Pekka Moision ottamissa kuvissa näkyy Transit katselemassa Kaunispäältä maisemia. Autossa oli tuolloin vielä sen alkuperäinen maski. Sivun kuvat: Antti-Pekka Moisio 14 1/2022 Ford Transit. MATKALLA POHJOISEEN Heinäkuussa 1996 Moision perhe matkusti Transitilla Ivaloon tuttavaperheensä luokse. Lisäksi paksun pressun alla oli hikistä Lapin auringossa. Lavalla oli patjat ja petivaatteet, ja pari yötä perhe vietti lavalla pressukapellin suojassa
Moisio on verhoiluttanut penkit uudelleen. Es itt ee t: Ja nn e Rii ka se n ark ist o 15. Päällirakenne sen sijaan lahosi vuosien mittaan niin, että se vaati aikaa ja rahaa. Työnjohtaja Jarkko Laine Auto-Kirmolasta kertoo, että Kirmola teki jatko-ohjaamoja Transiteihin 90-luvulle asti, jolloin tehtaalaisia alkoi tulla Suomeen. Muuten sisätilan verhoilut ovat alkuperäiset. Sylinteritilavuus 2,0 litraa (poraus 94 mm, iskun pituus 72 mm). ”Piti saada alkuperäisen kaltainen ura paneeliin. Teho 74,5 hevosvoimaa / 4 500 rpm 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, takaveto 05 Alusta Edessä ja takana jäykkä akseli, lehtijouset 06 K ori Kolmiovinen kuuden hengen miehistöhytti, puinen avonainen kappaletavaralava 07 Mitat Pituus 5 420 mm, leveys 2 130 mm, korkeus 1 845 mm, takaylitys 1 700 mm, akseliväli 2 996 mm, omapaino 1 920 kg ”Lisäsin tänä talvena puuttuvia alipaineletkuja. Väreihin mieltynyt Moisio on maalannut venttiilikopatkin sinisiksi. Myös suomenkielisiä Transit-esitteitä painettiin Englannissa. Leen käsityksen mukaan jatko-ohjaamoja on valmistettu Euroopassa vain Englannissa. Kieliasun kanssa olikin joskus vähän niin ja näin. Muutoin on vain vaihdettu öljyjä ja venttiilit kerran säädetty.” Ohjaamo on kuin ihmeen kaupalla säästynyt kulumilta ja vaurioilta. Puristussuhde 9:0:1. Lankku on kustomoitua, juuri oikean levyistä.” Lisäksi A-P on muun muassa maalauttanut auton, remontoinut jarrut ja hankkinut monenmoista pisteosaa, kuten valkosivurenkaat ja pölykapselit. Sen jälkeen on täytynyt vähän kaasaria säätää. Yhtiö on yhä olemassa Auto-Kirmola-nimisenä, ja se tekee edelleen ohjaamopidennyksiä muiden koritöiden ohella. Kirmola Ky. Riikasen keräämissä 70-luvun suomalaisissa Transit-esitteissä ilmoitetaan, että jatkoohjaamoja lavamallit eivät kuulu tehdastoimituksena varastomallistoon, vaan ne tehdään Suomessa. Puuosat sen sijaan täytyi teettää. Nyt Transit onkin viimeisen päälle kaunis yksilö. V4-moottori tehtiin varta vasten sopimaan uuden Transitin pieneen moottoritilaan. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa. ”Viime talvena rakensin lavan kokonaan uudestaan”, Moisio sanoo, ”Siihen meni varmaan 200 tuntia.” Lavan metalliosia ei tarvinnut vaihtaa. LONTOO–GENK–PORI Valmistenumeron mukaan Antti-Pekka Moision Transit on valmistettu Englannissa Southamptonin tehtaalla. Tämän auton ohjaamopidennys on kuitenkin tehnyt Suomessa porilainen Autokorikorjaamo M. Nykyisessä asussaan autolla on myös sellainen ominaisuus, jota harrasteautolta epäilemättä salaa tai julkisesti usein toivotaan. 01 Merkki ja malli Ford Transit 175 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Eteen pitkittäin asennettu nelisylinterinen V-moottori. Leen mukaan autoja kuljetettiin Britanniasta Belgiaan ja päinvastoin jatkuvana virtana, ja tehtaat tekivät tiivistä yhteistyötä. Ford Transit Fifty Years -kirjan kirjoittaja ja brittiläisen Transit Van Clubin nokkamies Peter Lee otaksuu, että viime silausta varten auto on mennyt Fordin Belgian-tehtaalle. Nämä työt eivät olekaan aivan pikku juttuja, sillä niin lamput, sähköt, istuimet kuin matotkin ovat autoissa erilaiset. ”Se on semmoinen peli, joka saa varsinkin naisihmiset hymyilemään”, AnttiPekka Moisio vakuuttaa. ”Auto on ilmeisesti kokoonpantu Southamptonissa, mutta vasemmanpuoleisen ohjauksen vaatimat viimeistelytyöt on tehty Genkissä”, Lee sanoo. Transit-harrastaja Janne Riikanen vahvistaa Laineen käsityksen
Sitä on käytetty niin nakkikioskina kuin ambulanssina. Sillä on tehty rahaa ja vedetty tiliä sileäksi. Tässä muutama erikoisetappi vanhojen Transitien taipaleelta. Sellaista Transitiin sopivaa tavaraa tuskin onkaan, joka ei olisi sen kuormatilassa kulkenut. TransitTransiterikoinen erikoinen Ford Transitilla ovat kaahanneet poliisit ja rosvot, valkokauluksiset herrat ja nokinaamaiset nuohoojat. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Peter Lee / Transit Van Club 16
Autolla päästiin yli 270 kilometrin tuntivauhtiin. Alla olivat Firestonen kilparenkaat. Pääsiäisenä 1971 Thruxtonin moottoriradalla Englannissa nähtiin hurja Transit. Transiteista tehtiin Supervan-rataversioita myöhemminkin, mutta niitä ei enää rakennettu tavallisen Transitin peltien sisään. 435 hevosvoiman Ford Gurney Eagle V8 oli tavaratilassa, ja sen jatkona oli GT40-kisa-auton voimansiirto. Mutta Suomessa oli nähty Ransiitteja jo aiemmin. Suomesta autot vietiin suoraan Portugaliin kuuman ilmanalan koetteluun. Meidän raukoilla rajoillamme koeteltiin sekä bensiiniettä diesel-Transitin kylmänkestoa. Talvella 1964–65 uutta automallia testattiin Suomessa 30 asteen pakkasessa. 17. Ford Transit tuli myyntiin vuoden 1965 jälkipuoliskolla
Transiteja on käytetty myös maan alla, esimerkiksi Cheshiren suolakaivoksessa Luoteis-Englannissa. Sveitsissä huomattiin, että Transitin raideleveys on sama kuin sikäläinen rautatien raideleveys. Kaivoksessa on hyvin kuivaa, eikä suola siellä ruostuta autoja. 18 1/2022 Transit-erikoinen. Uudelleen kasattuja autoja käytettiin räjähdeja suolakuljetuksiin. Autot piti leikata kappaleiksi, jotta ne saatiin alas kaivoskäytäviin. Niinpä Transitit valjastettiin siellä radan sähköverkon huoltohommiin
Suurin Transitin kyydissä kulkenut eläin lienee dinosaurus. Heinäkuussa 1965 alustamallia koeteltiin Belgiassa Lommelin testiradalla. Muihinkin autoihin Dormobilea rakennettiin, mutta Transit veti monia aikalaisia pidemmän korren ohjaamon edessä olevalla moottorilla. Countyn nelikko-Transiteissa oli osia amerikkalaisista pick-upeista ja apurunko, jolla saatiin maavaraa. Vuonna 1973 tämä 15-metrinen lisko matkasi Englannista Skotlannin luonnonhistorialliseen museoon. Brittiläinen Dormobile oli tarjolla jo vuonna 1965 Transitin päälle tehtynä. Vuonna 1978 esitellyssä pitkänokkaisessa korimallissa niitä ei enää nähty. Ensimmäisissä nelivedoissa oli myös paripyörät takana vanhojen pitkärunkoisten Transitien malliin. Transitista sai hypättyä suoraan kuljettajan istuimelta takaosaan. Transitista tuli suosittu matkailuautoalusta heti kättelyssä. Jos moottori oli ohjaamossa, kuljettajan piti kiertää ulkoa olotilaan. Mutta kyllä firma kajosi muihinkin Fordin ajoneuvoihin, esimerkiksi Transiteihin. Englantilainen County-yhtiö tunnetaan Suomessa parhaiten Fordsonja Ford-traktoreiden rajuista nelivetoversioista. Suurin osa tehtaan tekemistä miehistöhyteistä oli kaksiovisia. 19. Pitkällä ja lyhyellä ohjaamolla varustettuja alustamalleja oli tarjolla heti alusta alkaen
Mazda 1800 ’74 Erään Erään Tean tarina Tean tarina 20
Auton osto oli luku sinänsä, ja sitä episodia Ilkka Jutila muistelee vieläkin huvittuneena. ”Minulla oli silloin autona BMW 1800. Paljon ehti miehelle ja autolle kertyä yhteisiä kokemuksia siinä välilläkin. Mazdaa ei vain näkynyt missään. Kalle on tuotu Mazdan kyydissä kotiin synnytyslaitokselta. ”Hän meinasi, ettei tämmöisestä voi viittäton nia hyvittää missään tapauksessa. Vuosikymmeniä myöhemmin hän seilasi saman auton takaistuimella avioliiton satamaan. Hämeenlinnalainen Kalle Jutila on pitänyt kesäautonsa kanssa yhtä koko elämänsä ajan. Ilkkakin aikoi alun perin ostaa Saabin, mutta uteliaisuus sai miehen vilkaisemaan Mazdan suuntaan. J utilan perheeseen ’74 Mazda 1800 hankit tiin Hämeenlinnan Vaihtoautopörssistä viisi vuotta vanhana ja 74 000 kilometriä ajettuna. ”Mazdan hinta oli 14 900 markkaa, eli välirahaa piti pistää 9 900 markkaa. Rahat olivat silloin aika tiukalla. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Hämeenlinna Mazda 1800 on viihtynyt samassa perheessä yli neljänkymmenen vuoden ajan. Kotona kerroin vaimolle, että aion vaihtaa autoa ja välirahaa pitää laittaa seitsemäntuhatta.” Sitten oli aika kurvata Bemarilla Vaihtoautopörs siin tuore kuntoraportti hansikaslokerossa. Vaihto autopörssin myyjä lupasi siitä näkemättä 5 000 mar kan hyvityksen ja ehkä sitäkin enemmän, jos vain teettäisin heidän kustannuksellaan kuntotestin.” Ilkka vei BMW:n kuntotestattavaksi, ja auto osoittautui sen perusteella aivan surkeaksi. Myy jä irvisteli hetken ja sanoi sitten, että tehdään kaupat.” Noihin aikoihin autoihmisten suhtautuminen japanilaisvalmisteisiin oli usein epäilevä. ”Myyjä kertoi erään perheen lähteneen sillä koe ajolle. Välillä auto pääsi kurjaan kuntoon, mutta Ilkka (vas.) ja Kalle Jutila apureineen kunnostivat siitä mainion kesäpirssin. Muistutin, että hän oli luvannut vähintään sen summan. Sanoin, että nyt mennään heti tekemään Mazdasta kaupat.” Ennen kauppojen kättelyä automyyjä vilkaisi BMW:n kuntoraporttia. Ennen autokauppaan palaamista Ilkan piti vielä harhaut taa vaimo vaihtokaupalle suopeaksi. 21
”Meillähän ei muita autoja ollut silloin kun olin lapsi. Pintaan vedettiin punais ta Miranolia. Hieman yllättäen pohjalevyssä ei ollut paljoa paikattavaa. Isältä pojalle Vuonna 1983 syntynyt Kalle Jutila oli alun toisella kymmenellä, kun Mazda jäi seisomaan. Sen sijaan ovet, loka suojan kaaret ja helmat olivat aivan mä dät, samoin kuin takapuskurin irrotuk sen paljastamat korisaumat. Sillä sain pikkupoikana opetella ajamaankin”, Kalle tunnelmoi. Takakontin lattiassakin oli paikattavaa. Mazda oli päässyt pahasti ruostumaan. Yhdentoista vanhana Kalle jo jolla kin tavalla ymmärsi auton merkityksen. Niin siinä sitten kävi, että ajoin sillä yhtä soittoa 15 vuotta, eikä Mazda jättänyt kertaakaan tien päälle.” Noiden vuosien aikana Mazdan matka mittari pyörähteli aina 300 000 kilometriin saakka. Koeajo yllätti, sillä Mazda ei tuntunut kaan heppoiselta riisipussilta. Vuonna 1995 auto jäi katsastamatta ja pois käytöstä. Sitten kun saisin ajokortin, ottai sin auton käyttöön.” Kalle halusi auton itselleen, ja isä ymmärsi pojan toiveet. Mazda oli tullut jo en nen kuin olin syntynyt, ja sillähän minut tuotiin synnytyslaitokselta kotiin. ”Isä rupesi hitsailemaan, ja veljeni Lassi auttoi työssä. ”Silloin oli ideana, että ensin ajellaan kesäisin vähän ja pidetään katsastus voi massa. Sillä kuljettiin loma matkat Ouluun ja Lappiin, työ matkoja ympäri Suomea ja neljä vuotta Hämeenlinna Helsinkiväliä kolmes ti viikossa. Ensimmäinen vuosi tuli ja meni. Sellaista kokemusta minulla ei ollut autojen kanssa aiemmin ollut. Sen takapenkillä on veljien kanssa matkus tettu kaikki lapsuuden kauppamatkat ja kesä loma reissut. Ehkäpä Tea ajaa Tealla, kun ajokortti-ikä koittaa 16 vuoden kuluttua. Isä sai pari työkaveria avuk si, ja he tekivätkin sitten ison työn. Mi tenkään ei oltaisi selvitty ilman heitä”, Kalle muistelee kiitollisena. Lopulta jouduttiin kui tenkin toteamaan, että työmaa oli liian suuri meille. ”Viisi vuotta meni niin, ettei tarvinnut kuin pestä ja tankata. Maalaamon palveluksia ei ollut mahdol lista käyttää, eikä edes kunnon automaa lia voitu ostaa. Rekisteritunnuksesta napattu nimi on nyt myös Kallen ja Satu-vaimon tyttärellä. Kalle halusi auton itsel leen, ja isä ymmärsi pojan toiveet. Raha oli jälleen kortilla. Se oli va kaa ajettava ja kevyt käsitellä. Auto sai perhepiirissä lempinimekseen Tea. Kalle tökki peltiä puukollaan, eikä pel ti monessakaan kohdassa antanut kovaa vastusta. Pikku mies oli tomerasti kieltänyt isää hä vittämästä Mazdaa, oli sen kunto kuinka kehno hyvänsä. Alkoi mittava kunnostusurakka. Ilkka ajat teli, että voihan tällaisella nyt vuoden ajella. Auto olisi varmasti pääty nyt romuksi, jollei Ilkan kolmesta pojasta nuorin olisi asettunut sitä puolustamaan. Todellinen kunto paljastui purkutyön edetessä. Tekniikan puolesta Mazdalla olisi voi nut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään, mutta kori alkoi olla vanha ja väsynyt. En nen purkua auto näytti vain hieman ruos teiselta ja väsyneeltä. Syksyllä 1996 Mazdan pellit alkoivat olla kuosissaan. 22 1/2022 Mazda 1800 ‘74. Maz da tuntui hyvältä, vei hämmästyttävän vähän bensiiniä, eikä sitä tarvinnut lain kaan korjata
Armeijaan lähtö tuli samoi hin aikoihin, ja auto jäi keskeneräisenä seisomaan.” Isä joutui kuskaamaan poikaa palve lukseen Parolannummelle ja sieltä välillä kotiin lomille. Mies sanoi, että kaksi kymppiä.” Kalle ihmetteli, että mikä oikein maksaa kaksikymppiä – moottori vai vaihteisto. Kalle suoritti ajokor tin opetusluvalla isänsä avustuksella – tietysti Mazdan ratissa. ”Mies sanoi siihen, että kaikki, mitä saat peräkärryyn mahtumaan, maksaa kaksikymmentä euroa. Miranolilla maalattu pinta ei ollut kestänyt ajan hammasta, ja auto näytti kauhtuneelta. 23. Olivat Lassin kanssa sa laa tehneet pohjatyöt loppuun ja vetäneet maalin pintaan.” Armeijan jälkeen Mazdan matkamit tarin kilometrit karttuivat päivittäises sä käytössä vielä tovin, kunnes Kalle ei raaskinut enää kylvettää vanhaa japsia suolassa ja hankki itselleen talviauton. Kalle törmäsi ilmoitukseen, jossa tar jottiin osia takavetoisesta Mazda 626 mallista. Kesällä 2005 nuorimies päätti päi vittää autonsa tekniikkapuolta. Ja niin me men tiin Nousiaisiin, purettiin läpimädästä autosta tekniikka irti ja saatiin tosiaan kaikki osat kahdellakympillä”, Kalle nauraa. Autoon lai tettiin kunnon soittovehkeet ja muuta siihen elämänvaiheeseen kuuluvia pik ku parannuksia. Olihan mittarissa jo jonkin matkaa yli 300 000 kilometrin lukemat, mutta mootto ri sekä voimansiirto olivat vielä aivan koskemattomia. Mazdan ulkonäkö kaipasi jälleen ko hennusta. ”Soittelin ilmoittajalle ja kyselin tekniikan hintaa. Vuosien saatossa tehdyt parantelut ovat saaneet jäädä muistuttamaan omistajan erilaisista elämänvaiheista. Juuri kortin saaneen Kallen ajosuorit teet painottuivat viikonloppuiltoihin ja Hämeenlinnan keskustaan. En ollut uskoa silmiäni. Sen kaksilitrainen moottori ja viisinopeuksinen vaihteisto sopisivat 1800malliin jotakuinkin heittämällä paikoilleen. ”Kerran isä tuli hakemaan Parolasta kiiltävän punaisella Mazdalla. Kalle kääri hihat ja otti auton jälleen työn alle. ”Se oli 2002 syksyllä, kun aloin teh dä pohjia. Mazdaa on vuosikymmenien saatossa kunnostettu useaan otteeseen, ja paikoin auto on jälleen pienen puuhastelun tarpeessa. Rinksaa ja inttiä Suunnitelma piti
Kuulamutterityyppinen ohjausvaihde. Hääautoksi Tuoreemman Mazdan moottori purettiin ja sen kuluvat osat pistettiin uusiksi. Mazda oli silloin hää autona. Tehostetut kaksipiiriset nestejarrut, edessä levyt ja takana rummut. Bemarin kanssa pienempi isku oli vääntänyt tukivarren niin, että se piti rautakangen kanssa oikaista. Varmaan otetaan auto lähiaikoina työn alle ja pistetään pinta taas sellaiseen kuntoon kuin kuuluukin.” Alun perin 1,8-litrainen moottori on vaihdettu 626-mallista napattuun kaksilitraiseen. Myöhemmin Kal le hankki alle vielä hienot Japan Racing vanteet, mutta nyt hän pohtii jo niiden vaihtamista alkuperäisiin peltivanteisiin ja kokopeittäviin pölykapseleihin. Alustassa oli silläkin kerralla kaikki täysin kunnossa, edes pyöränkulmia ei tarvinnut säätää uudelleen. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin. Se alkaa jo monin paikoin näkyä. Silloin vastaan tuli yllättäen kaksi lasta polkupyörineen, eikä Ilkan auttanut kuin väistää ja ajaa ulos tieltä. Muistan kuinka oma äitini ei puhunut milloinkaan autosta tai Mazdasta vaan aina Teasta sen rekis terikilven mukaan. 07 Mitat Pituus 4 370 mm, leveys 1 630 mm, korkeus 1 430 mm, akseliväli 2 500 mm. ”Maalipinta on melkein parikymmentä vuotta vanha. Takana jäykkä akseli ja lehtijouset. Pari vuotta sitten meille syntyi tytär, ja hänen ristimänimeksensä an nettiin Fiona Tea. Vaan eipä ollut, mitään ei tarvinnut säätää.” Ilkka liukasteli Mazdalla toisenkin kerran. ”Vuoden 2020 keväällä mentiin Satun kanssa naimisiin. Vein sen heti korjaamolle. Kerrankin Ilkka Jutila luisteli liukkaalla kelillä tieltä sivuun jyrkän rotvallinreunan yli jalkakäytävälle. 24 1/2022 Mazda 1800 ‘74. ”Vanteenvaihdon jälkeen ajoin auton suoraan pyöränkulmien suuntaukseen. KESTÄVÄ ALUSTARAKENNE Vuosien vieriessä yleensä sattuu ja tapahtuuSattumia on osunut myös Mazdan historian varrelle. Edessä oli kova hyppy ja sen jälkeen rytyytystä jäisellä kyntöpellolla. ”Meitä oli autossa viisi henkeä, eli painoa oli jonkin verran. 06 K ori Itsekantava porrasperäinen neliovinen teräskori. Auto saatiin lopulta hinattua pois pellolta. Tea oli ikään kuin perheenjäsen, ja siinä hengessä tuntui oikealta antaa sama nimi myös omalle tyttärelle.” Mazdan tulevaisuuden suhteen varmaa on ainakin se, että auto tulee pysymään perhepiirissä. Lasinpesunestesäiliön oikealla puolella näkyvä musta laatikko on kärjettömän sytytysjärjestelmän ohjainyksikkö. 08 Suorituskyky Huippunopeus 158 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 14,0 s. Tie oli onneksi niin liukaspintainen, että Ilkka sai ajettua auton etupyörä lukkiintuneena takaisin kotitalliin. Isku oli niin kova, että etuvanne litistyi eikä enää mahtunut pyörimään tilassaan. Ajattelin, että tästä on nyt oltava kulmat aivan sekaisin. Pientä laittoa on vanteiden vaihdon ohella kuitenkin näköpiirissä. Ulkonäköä teräs tettiin samassa yhteydessä vaihtamalla etujouset lyhyempiin. Re montin yhteydessä virranjakajaan asen nettiin amerikkalaisvalmisteinen kärje tön sytytysjärjestelmä. Sylinterikansi kevytmetallivalua, kannen yläpuolinen ketjukäyttöinen nokka-akseli, puolipallon muotoiset palotilat, kaksi venttiiliä sylinteriä kohden. Iskutilavuus 1 796 kuutiosenttiä (poraus 78 mm, iskun pituus 94 mm), sylinteriryhmä valurautaa, viidellä runkolaakerilla laakeroitu kampiakseli. On se vaan kovaa tekoa!” 01 Merkki ja malli Mazda 1800 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Kalle Jutilalle on ’74 Mazda 1800:n kanssa kertynyt vuosien varrella yhteisiä muistoja niin paljon, että autoa voi hyvällä syyllä kutsua jo perheenjäseneksi. Harvoin on miehen hääautona ollut sama ajopeli, jolla hänet on tuotu synnytys sairaalasta kotiin vuosikymmeniä aiemmin. 25
26
Jälkimmäisistä voi tehdä harrastekentällä havaintoja kohtuullisella vaivalla, mutta Datsunin kanssa tekee jo tiukkaa. Jyväskylä 27. Datsun 220C Diesel ’76 Taksimalli siviilipalveluksessa Datsun 220C Diesel haastoi 70-luvun lopulla suosittuja dieseltakseja kuten W123Mercedestä ja 504-Peugeotia. Jyväskylässä sellainen majailee, mutta taksihistoriaa tällä hienolla diesel-Datsunilla ei poikkeuksellisesti ole
Syötillä oli bensiinimoottoria arvostavalle kuusisylinterinen 260C-mallisto ja taloudellisuuden etusijalle asettavalle 220C Diesel -malli, aivan kuten edellisessäkin mallipolvessa. ”Olisiko amerikkalaistyylinen, mutta käyttökustannuksiltaan edullinen malli kiinnostanut. Voi myös olla, että Käyttöautosta on tullut edullinen tarjous, johon vaari on tarttunut”, hän pohtii. Tässä kohtaa on tosin otettava huomioon, että mukana lukemissa saattoi olla myös joitakin edellisen 230-sukupolven edustajia. Näin ollen siviiliajoon suuntasi vain 37 autoa. ”Isoisä teki Datsunista kaupat Seinäjoen Käyttöautosta, yrityksen perustajan Jaakko Viitalan myymänä. Taksimallin dieselDatsunin hankkiminen on myöhemmin mietityttänyt myös Jaakkoa, mutta tarkkaa tietoa juuri 220C Dieseliin päätymisestä ei ole. Näistä yksi rekisteröitiin Seinäjoella VCT-491-kilpiin kesäkuun kolmantena päivänä; kesäkuu olikin 220C Dieselin rekisteröintien huippukuukausi vuonna -76. Pikemminkin keskiluokkaisten sedanmallien arvostaja, sillä aiemmin omistuksessa oli ehtinyt vierailla niin farmarikorista Toyota Crownia kuin Ford Taunustakin. Paavo Kiviniemen omistukseen uusi diesel-Datsun siirtyi edellisen korimallin Cedricin seuraajaksi, mutta sinällään mikään vannoutunut Datsun-mies hän ei ollut. Ja mitä edellä viitattuun amerikkalaisuuteen tulee, niin muotoilun lisäksi myös Datsunin pyörissä on ripaus suurta länttä, todennäköisesti maahantuoja Aro-Yhtymän Dodge-edustuksen seurauksena. Vertailun vuoksi mainittakoon, että samaan aikaan Volga 24-2 Diesel maksoi 45 900, Peugeot 504 LD puolestaan 58 550 ja Mercedes-Benz 200 D jämäkät 79 800 markkaa. Tämä tarkoitti, että vuodelle -76 Aro-Yhtymän Autokeskuksen Datsun-piirimyyjillä oli tarjota asiakaskunnalleen isoa Datsun-mallistoa uudella ilmeellä, mutta perinteisin vaihtoehdoin. Silloinhan Käyttöautolla ei autoliikkeitä vielä muualla ollutkaan kuin Seinäjoella, ja liike myi vain Datsunia”, taustoittaa Jaakko. Diesel-mallin myötä vaihteisto oli joka tapauksessa rattipylvään karahkasta käyteltävää sorttia. Kaupoilla Käyttöautossa VCT-491-rekisterikilpisen ensiomistajaksi kirjattiin Jaakko Kääriäisen isoisä, Seinäjoella asustanut maansiirtourakoitsija Paavo Kiviniemi. 28 1/2022 Datsun 220C Diesel. Datsunin alla ovat nimittäin uudesta lähtien rullanneet Chrysler-leimatut peltivanteet, joiden tyyli muistuttaa kovasti Moparin kuuluisien Rallye Wheels -vanteiden linjaa. Tilastoa syynätessä selviää pelin henki entistä tarkemmin. Rekisteriin lisättiin tuolloin yhteensä 62 autoa, joista kuusi siviilikäyttöön. Maahamme kilvitetyistä 220C Dieseleistä 240 yksilöä eli lähes 84 prosenttia rekisteröitiin ammattikäyttöön, käytännössä siis taksiksi. D atsunin Cedric-mallisto päivittyi vuoden -75 aikana 230-sukupolvesta seuraavaan 330:een. Datsun-kansa asetti tässä kohdin panoksensa vahvasti dieselmallin kohdalle, mistä vuoden -76 lopulla tilastot kertoivat kiertelemättömästi: 287 rekisteröityä 220C-Datsunia ja vain viisi 260C-mallin edustajaa, joista yksi oli farmari. Hinta ei viisipaikkaisen suuntaan ollut ohjannut, sillä loppuvuodesta -76 kuuden hengen 220C Diesel hinnoiteltiin 58 680 markkaan, mutta viisipaikkainen 59 480 markkaan. Vaikka Paavo Kiviniemi taksimallin Datsuniin päätyikin, kallistui hän siinä suhteessa siviilikäytön suuntaan, että pirsseissä yleisen kuusipaikkaisen sijaan valinta kohdistui viisipaikkaiseen eli erillisillä etuistuimilla ja keskikonsolilla toteutettuun versioon. Vetotehtäviä ja vähäisiä kilometrejä Jälkikäteen tarkastellen Paavo Kiviniemen päätymisestä isoon diesel-Datsuniin löytyy perusteita Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Vuosien mittaan 220C Dieselin harvinaisuus on käynyt Jaakolle konkreettisesti selväksi, sillä kotimaassa ei ole vielä toista samanlaista vastaan tullut
29. ”Huoltokirjan perusteella alkuunkin vain kymmenisen tuhatta vuodessa ja 80-luvun puolivälin jälkeen ajot vähenivät.” Vaihtoa uudempaan ei tapahtunut, vaikka mahdollisuuksia siihen olisi ollutkin. Tällaiseen toimeen sitkeävetoinen ja taloudellinen diesel-Datsun oli varmasti omiaan. Jaakko tietää isoisänsä ajelleen Datsunillaan toki arkiajonsa ja satunnaiset kesälomareissut, mutta kaikkiaan kilometrejä kertyi dieselvankkurille niukasti ja ajan myötä yhä vähemmän. Hieman heikommin perusteluita löytyy sen sijaan Datsunin ajomääristä. Penkkien verhoilua ovat säästäneet aikanaan pitkään paikoillaan olleet istuinsuojat. Dieselauto kun hankittiin yleensä runsaita ajokilometrejä ajatellen, jotta dieselvero saataisiin kuitattua edullisella menovedellä, ja siten ajoista tulisi kokonaisuutena taloudellisempaa kuin bensa-autolla. Uudesta lähtien alla pyörineet vanteet eivät pelkästään hengi Mopar-maailmaa, vaan niistä myös löytyy Chrysler-leima. Diesel-Datsunia myytiin sekä sohvalla että erillisistuimilla, molemmissa tapauksissa rattivaihde kuului kuitenkin kuvaan. Valintaa puoltaa 220C:n käyttö sittemmin esimerkiksi peräkärryn vetäjänä, jolla yrittäjä kuskasi voiteluja polttoaineita urakkakohteissa ahertaville kaivinkoneille. tavallaan sekä puolesta että vastaan
Mutta silloin kun hän Datsunin alkujaan osti, niin ei hän ehkä arvannut, että siitä tulisi hänelle niin pitkäikäinen auto.” Jaakko arvelee Datsunissa pitäytymiseen vaikuttaneen myös auton edullinen ylläpito – dieselveroa lukuun ottamatta. ”Kokonaiskustannuksiltaan auto oli edullinen: ei tullut kalliita korjauksia ja polttoaineenkulutus oli suhteellisen pieni. 08 Suorituskyky Huippunopeus 110 km/h, 0-100 km/h 31,4 s. Edessä levyja takana rumpujarrut. Taksikupu oli luonteva tyylikeino, mutta kuinkas yleisiä tykkivanteet olivat diesel-Datsunin alla. Dieselvero tosin on ollut aikamoinen, viimeinen maksettu vero vuodelta -96 oli puolen vuoden osalta 1 425 markkaa.” Kuten edeltä voi tulkita, Datsunin palvelus Paavo Kiviniemen käytössä tuli päätökseensä 90-luvun puolivälin jälkeen, kun ensiomistaja siirtyi ikääntymisensä myötä Datsunin puikoista nauttimaan elämän ehtoohetkistä muiden kyyditsemänä. Teho 65 hv /4000 rpm, vääntö 141 Nm /1800 rpm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Lauma on auton kokoon nähden ehkä pieni, mutta luonteeltaan sitkeää sorttia. Vain runsaat 128 000 kilometriä ajettu 20-vuotias Datsun sai jäädä seisomaan talliin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tykkäsi kuitenkin Datsunista ja koska ajomäärät olivat vähäisiä, niin ei siksi vaihtanut uuteen. Puristussuhde 22:1. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, kallistuksenvaimennin. Paino 1445 kg. 07 Mitat Pituus 469, leveys 169, korkeus 146, akseliväli 269 cm. RAJATUT VIENTIMARKKINAT Vuoden 1979 lopulla maassamme oli liikennekäytössä 1 264 vuosina 1976–1979 rekisteröityä dieselkäyttöistä Datsun 220C–280C-ajoneuvoa – käytännössä siis 220C Diesel -mallia. Tilavuus 2164 cm 3 . 30 1/2022 Datsun 220C Diesel. Poraus 83, isku 100 mm. Tosin juhlavasti erikoisvanteilla on näemmä varusteltu koko katras. ”Vuonna 2003 alettiin kuitenkin pohtia, että mitäs Datsunille oikein tehdään. Datsun 220C Diesel oli mukana maahantuojan ’76 Datsun -mallistoa ja niiden takuuta esittelevässä mainoksessa. Ehostettuna Jyväskylään Datsun poistui rekisteristä vuoden -96 jälkeen, mutta aivan oman onnensa nojaan sitä ei jätetty. ”Vaari kyllä kävi joskus autokaupoissa ja koeajamassakin jotain uutta autoa. Sekin oli Norjan rekisterissä oleva auto pian kymmenen vuotta sitten.” 01 Merkki ja malli Datsun 220C Diesel 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takaveto. Itse olen Datsun-omistajuuteni aikana nähnyt vain yhden samanlaisen 220C Dieselin liikenteessä. Jaakon mukaan sitä käytiin seuraavina vuosina ajoittain käyttelemässä ja siirtelemässä Seinäjoella piipahtaneiden sukulaisten toimesta. Suomi saattaa siitä huolimatta olla parhaita paikkoja maailmassa, jos mieli löytää edes aihion 330-sukupolven 220C Diesel -mallista. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Jaakko Kääriäisen saaman tiedon mukaan Suomi oli nimittäin yhdessä Norjan kanssa ainoa maa, mihin automallia tuotiin vasemmanpuoleisella ohjauksella ”Japanissa ja Australiassa olivat 220C–260C:n päämarkkinat, ja jonkin verran vietiin Iso-Britanniaan, mutta nämä siis oikeanpuoleisella ohjauksella. Siinä kohtaa aloin miettiä, että minähän voisin sen ostaa.” Nelipyttyinen 2,2-litrainen diesel tuottaa 65 hevosvoimaa. Samaiseen, jossa sitä oli säilytetty aina ennenkin. Vuoden 2020 lopulla lukema oli typistynyt viiteen, joten kato on ollut lähes totaalinen
Ryhdin pysymisessä läpi vuosien oli epäilemättä auttanut myös Paavo Kiviniemen joka suvi suorittama alustan öljyäminen. ”Ylläpitokulut ovat koostuneet lähinnä öljynvaihdoista, mutta toissa kesänä tehtiin iso alustaremontti. Datsun saatiin kuntoon vielä saman illan aikana ja lauantaina rallin seuraaminen jatkui.” Retki jatkui samalla myös hieman rallihenkisemmällä Datsunilla, sillä etupuskuri puuttui ja äänimaailmaa jykevöitti vaurioitunut pakoputki. Alajärvelle Datsun vietiin sen vuoksi, että Jaakon appiukko toimi siellä autokorjaamoyrittäjänä ja oli lupautunut käymään ajokkia läpi. Ajoja eivät kuitenkaan ole rajoittaneet tekniset ongelmat tai korkeat käyttökulut. Mutta toisaalta kulutuskaan ei ole kuin 7–8 litraa satasella”, vaarinsa Datsun-perinteitä kunniakkaasti jatkava Jaakko juttelee. Mahdottomia vaurioita ei syntynyt, lähinnä etupuskuri kolhiintui, mutta kun rytäkässä petti myös tukivarsi, niin ilman ulkopuolista apua rallireissu ei jatkuisi. Verkkaisestihan tämä kulkee, kun on 65-heppainen diesel ja neliportainen rattivaihde. ”Kävin hakemassa auton Seinäjoelta vaimoni isän kanssa. Seinäjoelta Alajärvelle auto tuotiin ajamalla, mutta matkalla ei viitsinyt jarrua turhia painella”, hän kertaa. Heinäkuussa 2003 Datsun sitten siirtyikin Jaakon omistukseen, minkä myötä alkoi auton paluu kohti tieliikennettä. Ku va : Ja ak ko Kä äri äin en 31. Sitä seuranneina vuosina Jaakko on liikkunut harvinaiseksi käyneellä Datsunillaan harkiten, sillä auton nykyinen mittarilukema on matalat, noin 136 500 kilometriä. ”Jotain pieniä lommoja oli ja jarrujen kunnostusta, mutta lopulta autossa ei ollut hirveästi korjattavaa.” Muutamia koristemerkkejä Datsunista kuitenkin puuttui, mutta Jaakko onnistui hankkimaan niitä harrastajakentältä. ”Vaari oli tarkka autosta, mutta hän tapasi lainata autoaan suvun nuorille Jyväskylän Suurajoihin kohdistunutta reissua varten. Olin itse yläasteikäinen, kun joskus 80-luvun puolivälin jälkeen oltiin taas rallireissulla. Sisustukselle ei tarvinnut tehdä ihmeempiä, sillä penkeissä oli ollut istuinsuojat läpi vuosien.” Rauhallisia retkiä Vaivattomasta kunnostuskohteesta kertoo, että jo helmikuussa -04 Datsun 220C Diesel museorekisteröitiin hyväksytysti. Reissun jälkeen autonomistaja ei tietenkään ilahtunut autonsa kokemista vastoinkäymisistä, mutta Jaakon mukaan suhtautui asiaan lopulta varsin ymmärtäväisesti. Kauppaan houkutti osaltaan se, että ikäisekseen 220C Diesel oli muutoinkin poikkeuksellisessa kunnossa kuin vain ajomäärältään. ”Ennen tämä oli varsin jäykkä ajettava, mutta nyt käyttömukavuus on parantunut huomattavasti. ”Yhden sukulaisen kaveri oli kuitenkin pääkaupunkiseudulla töissä ja hän huolehti osat pikavuoron kyytiin, ja niin ne saapuivat perjantai-illaksi perille. ”Auto saatiin yötä myöten Jämsänkoskelle korjaamolle, missä auttoi että autossa oli rallireissulla aina mukana LA-puhelin. Kuten kuvastakin voi tulkita, Seinäjoella tallissa odotti varsin ehjä ja ryhdikäs kokonaisuus. ”Liityin jo vuoden -03 puolella Suomen Nissan-kerhoon, mitä kautta sain ostettua koristemerkkejä ja muun muassa sisältä oven lukkonupin ympäriltä puuttuneen kehyksen. Niin ikään taka-akselistoa kunnostettiin: purettiin, hiekkapuhallettiin sekä maalattiin. Seuraavana aamuna korjaamolla sitten tutkittiin tarkemmin mitä oli rikki. Sää oli syksyisen märkä, oli satanut paljon ja saviset soratiet siksi liukkaat. Datsunin rallireissuperinteistä on pidetty kiinni auton museorekisteröinnin jälkeenkin, sillä Jaakko kertoo käyneensä seuraamassa muutamaan otteeseen kotimaista MM-rallia tutulla Datsunilla – kuitenkin rauhallisemmalla tahdilla ja ojien välissä pysyen. Erään lainaustapauksen jälkeen ei kuitenkaan olisi ollut ihme, vaikka hän olisi tarkistanut käytäntöjään. RALLIPOLULLA – JA VÄHÄN VIERESSÄKIN Paavo Kiviniemi huolehti Datsunistaan säntillisesti, mutta hän ei silti arkaillut lainata autoa esimerkiksi nuorempien sukulaisten tarpeisiin. Seurueella oli kiire Urrian erikoiskokeelle, ja liian suuren tilannenopeuden ja Datsunin hitaan ohjauksen viisi ja puoli kierrosta laidasta laitaan seurauksena auto lipesi kuskiltamme ojan puolelle”, kuvailee Jaakko. Tällainen oli tilanne ennen kunnostuksen alkua vuonna 2003. Muuramelainen firma vaihtoi muun muassa etuakselistolle etunapojen stefat, ja nivelien suojakumeja uusittiin. Datsun lähti hyvin käyntiin ja ilma pysyi renkaissa, mutta jarrut olivat toki jumissa. Myös lehtijouset saivat saman käsittelyn kunnostuksen yhteydessä.” Remontin myötä Jaakko kertoo Datsunin ajettavuuden kohentuneen tuntuvasti. Keski-Suomen Datsun-liikkeistä ei eturipustuksen varaosia löytynyt, joten liikkeestä soiteltiin ympäri maata osien löytämiseksi.” Tarvittavat kamppeet löytyivät maahantuojalta Konalasta, mutta ongelmana oli miten saada osat perjantain aikana Jämsänkoskelle
Rambler American 220 ’64 Rakennustarkastajan Rambler Outokummun rakennustarkastajana toiminut Aarne Moisio hankki aikanaan selkeälinjaisen Ramblerin. Tarkastukset jäivät viime vuosituhannelle, mutta tuttu Rambler nähdään seudulla edelleen. Varislahti 32
33
Näistä kolmesta Ramblerista vankimman paikallishistorian keräsi juuri Moision auto, sillä se pyörähti Kuusjärven maalaiskunnan jokaisella tontilla, mistä vain timpurijoukon vasaranpauke kaikui. Moisio piti Ramblerisaan huolta esimerkillisellä tarkkuudella, eikä sen hansikaslokerossa matkanneeseen ruskeakantiseen rekisterikirjaan tarvinnut ensimmäisinä vuosina huomautettavaa kirjata. Rakennustarkastajana Kuusjärvellä toimineen Aarne Moision keväällä 1964 ostama viininpunainen Rambler oli yksi kolmesta tuona vuonna lähiseudulle myydyistä American Ramblereista. Kojelaudan tyyliin sopiva ja aikakauden mukainen radio on peräisin Toyotasta. Paikallisen Rambler-piirimyyjän autoille löytyi kaikille ostajat hyvistä asemista, sillä maalaiskunnan raitilla uutta kaksiovista Americanyksilöään nähtiin luotsaavan opettaja Vuorialho ja kolmannella Americanillaan kurvaili muun muassa leipomon omistanut kauppias Veikko Metsälä. Seuraavan kerran Ramblerista löytyi huomautettavaa keväällä -78, kun suuntavalon vilkutustaajuus ei miellyttänyt katsastusmiehenä toiminutta Kari Kolehmaista. Tuhansien kaltaisiensa tavoin liukuhihnan päästä maailmalle lähteneestä esineestä on sen vaiheiden ja ajan kulumisen myötä tullut yksilö. Arto Karttunen toteaa, että heidänkin maatalonsa pihapiiristä löytyy vuonna -65 valmistunut talousrakennus, joka on Moision piirtämä. Kun vanhan auton kohdalla tunnetaan sen historia, aikaisemmat omistajat ja auton vaiheisiin liittyviä tarinoita, alkaa massoittain valmistettu tuote muuttua ainutlaatuiseksi. Kilpa-autoille kertyy kilpailuhistoria ja loistoautoilla usein vaikuttava omistajahistoria. Mutta Arto Karttusen ’64 Ramblerille on kertynyt ainutlaatuinen paikallishistoria. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kojelaudanpäällinen sekä kaksiväriset oviverhoilut ovat peräisin varaosaautosta. 34 1/2022 Rambler American 220. A sioiden ja esineiden arvoa voi pohdiskella monesta näkökulmasta. Keväällä -80 oli katsastusinsinööri Veli Levän puolestaan hapuiltava kuulakärkikynää rintataskustaan ja kirjattava Ramblerin rekisterikirjaan korjauskehotus ravistavan kytkimen lisäksi myös samalla akselilla olleista nastarenkaista, joiden nastojen keskinäinen kokoero oli sietorajan tuolla puolen. Tarkastusauto Karttusen Rambler American 220 on Outokummun seuduilla kotimaisemissaan. Kun auto oli uusi, tunnettiin seudut vielä Kuusjärven maalaiskuntana, sillä vasta neljä vuotta myöhemmin nimi vaihtui Outokummun kauppalaksi. Vasta vuonna -73 oli Ramblerin konepellin alta alkanut katsastusmiehenä toimineen insinööri Pauli Rauvannon korviin kuulua liiaksi suoran kuutosmoottorin jyrinää. Rakennustarkastajan Rambler pyörähti Kuusjärven maalaiskunnan jokaisella tontilla, mistä vain timpurijoukon vasaranpauke kaikui. Tuomiona langetettu korjausmääräys oli jyrkkä mutta selkeäsanainen: pakosarjan ja pakoputken liitos oli korjattava viipymättä
Rivikuutosen kyljessä on nokkaakselin tahdittama polttoainepumppu. Arton kulkupelinä palveli nyt C-mallin farmari Opel Rekord. Hän laittoi Rekkunsa myyntiin, ja pian siitä tarjottiin vaihdokkina rekisteristä poistunutta Rambleria. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. 35. Takaveto. Kansiventtiilit. Ratkaisua ei tarvinnut kaukaa etsiä, sillä seuraavana kesänä Tuusniemeltä löytyi Ramblerille sukua oleva V8-moottorinen AMC Hornet. Poraus 78, isku 108 mm. Arton opiskellessa ammattikoulun autonasentajalinjalla oli Moisio tiedustellut Arton isältä, josko poika kiinnostuisi laittamaan hänen Ramblerinsa jälleen katsastuskuntoon. 05 Alusta Edessä erillistuenta kierrejousin, simpukkaohjaus. Keväällä -98 Hornet oli jo jatkanut kiertoaan. Takana jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin. Puristus 8,7:1. Autostaan hän ei kuitenkaan luopunut vaan varastoi sen odottamaan myöhempiä päätöksiä. Kettunen puolestaan myi auton kolme viikkoa myöhemmin Tuusniemelle maanviljelijä Tauno Räsäselle. 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pituus 4 502, leveys 1 740, korkeus 1 385, akseliväli 2 692 mm. Marraskuussa -92 Rambler siirtyi autoilija Juha Juntusen omistukseen. Paikalliskiertoa Arto Karttusen muurarina toiminut isä kiersi rakennustarkastaja Moision kanssa vuosikaudet samoilla työmailla, ja miehet olivat kavereita keskenään. Lokakuussa -94 Rambler kulkeutui Räsäseltä Arton veljen Ari Karttusen Tuusniemellä pitämään korjaamoon. Tilavuus 3,2 litraa. Paino 1 220 kg. Konehuoneeseen asennettu sähköinen pissapoika ja pesunesteen muovisäiliö saivat väistyä, kun varaosa-autosta siirrettiin tehtaan alkuperäiset lasinpesuvälineet tilalle. Näin olikin, ja Rambler palasi takaisin Artolle muutaman vuoden jälkeen. Auto liikkui kesän ajan JXO81-kilpien välissä, mutta kun suunnitelmissa oli ryhtyä perusteelliseen kunnostukseen, poistui Rambler ajosta projektin ajaksi. Tuolloin parikymppinen Arto innostui autosta ja osti sen itselleen. NPY12-kilpiin rekisteröidyn Ramblerin uudesta kiertonopeudesta kertoo se, että jo kolme kuukautta myöhemmin auto oli Varislahdella autopurkamoa pitäneen Hannu Kettusen omistuksessa. Siihen kytketty toinen pumppu tehostaa moottorin imusarjasta otettua alipainetta, jota hyödynnetään tuulilasinpyyhkijäin liikutteluun. Heinävedelle Jouko Räsäselle päätynyt American kuulosti kuvailun perusteella hyvinkin tutulta, ja Arto ajatteli, että kyseessä saattaisi olla hänellä jo kertaalleen kääntymässä käynyt yksilö. Kun päänavaus jenkkiautojen pariin oli tehty, oli selvää, että V8-moottorit alkoivat vetää puoleensa. Rouva Pikkarainen jatkoi matkojaan Americanilla. Helmikuussa -81 Moisio ei rohjennut Ramblerillaan enää onneaan koittaa. Arto puolestaan hommasi Hornetin perään uudet osat, jotka löysivät paikoilleen veljen korjaamolla. Rumpujarrut. Hän katsoi viisaimmaksi palauttaa autoon uutena ruuvatut PohjoisKarjalan läänin ST-623-tunnukset Outokummun nimismiehen toimistoon. Teho 125 hv / 4200 rpm. Hornettia kauppakassinaan pitäneen Aune Pikkaraisen autosta oli kuitenkin perä särkynyt. 01 Merkki ja malli Rambler American 220 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Osia haaliessa kohdalle osui paremmin varusteltu auto, joka sai toimia osien luovuttajana. Kojelaudan päällinen sekä kaksiväriset ja ehjät oviverhoilut tulivat tarpeeseen, sillä alkuperäisiin ovipahveihin oli puhkottu kaiuttimien reiät. Arto tunnustaa, että hieno Hornet sokaisi hänet liikuntakyvyttömänäkin ja autosta päästiin vaihtokauppoihin. Tiedustelu ei kuitenkaan johtanut toimepiteisiin. Arto muistaa hatarasti itsekin tavanneensa Moision 90-luvun alkupuolella, mutta Ramblerin ohjaimissa hän ei koskaan rakennustarkastajaa nähnyt
Veijo Leskinen Pyhä selästä verhoili istuimet. Se liikkuu nykyisin alkuperäisillä ST-623-tunnuksillaan. Ajanmukaiseen varusteluun kuuluvat uskottavan kokoinen sähkömittari sekä Ramblerin merkkikohtainen varatankki. Marteliukselta tuli Rambleriin uusi pakoputkisto. 36 1/2022 Rambler American 220. Aarne Moision auto kuitenkin liikkuu edelleen ryhdikkäästi, ja se tunnetaan kotiseudullaan hyvin. Arto Karttunen tuumii, että tuskinpa Rambler häneltä toista kertaa kiertoon lähteekään. Lämmityslaite autossa sentään on, ja sekin toimii jälleen, kun lämmityskennon hana tuli vaihdettua uuteen. 2004 auto läpäisi museoajoneuvotarkastuksen. Jarrut remontoitiin uusilla osilla. Kun aikansa odottaa, nojaa nopeusmittarin neula lopulta asteikon vastakkaiseen laitaan. Liikkeelle Ramblerilla lähdetään kiirehtimättä, sillä ykkönen on pitkä ja vaihteita löytyy vain kolme. Ari Karttunen ruiskutti Ramblerin pintaan hieman alkuperäisestä poikkeavan uuden maalin. Kolmannesta ei ole tehty näköhavaintoja aikoihin. Outokummun Ramblereista opettaja Vuori alhon yksilö päätyi ruoste vaivaisena varaosaautoksi. Ruosteenestosuojauksen edelläkävijä Rambler mainosti itsekantavan korin olevan galvanoitu ja uppomaalattu. Hiljattain auto sai pintaansa uuden Mika Pasasen ruiskuttaman maalipinnan, joka vastaa tarkoin alkuperäistä. Auton kyydissä ovat säilyneet alkuperäiset ohjekirjat sekä tehtaan lisävarusteluettelo. Rambler on varustelultaan niukka, ja Arto toteaa, että jarrutehostin olisi ehkä ollut asiallinen hankinta
Alle 13 000 markkaan asettunut kaksiovinen American kilpaili jo suoraan Toyo ta Crownin, 404 Peugeot’n sekä vaikkapa Volvo Amazonin ostajista. Ainakin maahantuoja kat soi tarpeelliseksi nostaa seikan osaksi American mallin mainontaa. Tämä tosin siinä tapauksessa, että verrokkiryhmä koostui muista amerikkalai sista. Edelleen liikuntakykyinen varaosa-auto oli aikanaan hyödyllinen hankinta. Ramblerista on kuin suurella veitsellä leikattu kaikki tuo mahtailu pois. Ramblerin eduksi voitiin laskea myös sen talou dellisuus. Neljän peräkkäisen vuoden voitot Ameri kan taloudellisuusajoista saattoivat vedota myös suomalaisiin ostajiin. AITO AMERIKANRAUTA Vuoden 1964 Rambler American edustaa selkeä linjaisuudessaan uutta järkevyyden aikakautta. Se alitti muutamalla satasella kaksiovisen Plymouth Valiantin hinnan. Autoa katsoessa on vaikea uskoa, että amerik kalaisen autoteollisuuden avaruuteen kurotte leva kromisekoilu mahtipontisine siipineen oli vain muutaman vuoden takaista todellisuutta. Se oli tonnin neliovista Dodge Dar tia huokeampi. 37. Alkuperäinen käyttöohjekirja sekä lisävarustekuettelo matkaavat hanskalokerossa. Jäljelle on jäänyt suora viivainen, järkevän kokoinen auto. Loppu tuloksen voisikin kuvailla olevan eurooppalaisen elegantti. Ramblerin edullisella Americanmallistolla oli ai kanaan Suomessa kaksi kilpailuvalttia: aito ame rikkalaisuus ja edullinen hankintahinta. Neliovinen perusvarusteinen American 220 puhutteli 14 900 markan hinnallaan keskikokoisten perhe autojen ostajakuntaa
Vaasalaiselle pitkän linjan autoharrastajalle Harri Ala-Aholle kävi näin kolmisen vuotta sitten, kun hän kiinnitti huomiota kaverinsa Jari Sundmanin pihassa pitkään seisoneeseen vuoden -90 Alfa Romeo 164:ään. Kuten sanottua, hänellä oli omia kokemuksia samaisen 164:n tarjoamasta matkustusmukavuudesta, mutta toisekseen hän oli ehtinyt saada Visconti-suvun käärmeen puraisun paristakin 90-lukuisesta Alfasta. Eivätkä muistot olleet pelkkää kissankultaa, sillä noin 30 vuotta vanha 164-Alfa tarjosi edelleen hienon ja ylevän kyydin. Rekisterikilpiensä perusteella Helsingin seudulla Suomi-taipaleensa aloittanut, urheilumieltäkin kutkuttava Alfa oli Harrille tuttu tapaus, sillä hän oli vuosia aiemmin matkannutkin kolmelitraisen V6-moottorin ja automaattivaihteiston suomassa miellyttävässä kyydissä. Harrilla alkoi orastaa mielenkiinto autoa kohtaan paristakin syystä. Tumma metallinvihreä värisävy istuu kokonaisuuteen hienosti. Näiden taustojen saattelemana Harri huomasi pian olevansa hienolla Busso-moottorilla varustetun metallinvihreän 164:n omistaja. 40 1/2022 Alfa Romeo 3.0 V6. Jarilla auto oli nimittäin ollut käyttöpelinä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Yhden talven ajan hänellä oli vieraillut 156 2.0 TS ja sittemmin myös GTV. ”Voisi todeta lainausmerkeissä, että pelastin tämän Alfan pihalta seisomasta”, hän muotoilee ja jatkaa, ”Ei Jari varsinaisesti halunnut Alfasta eroon, mutta olosuhteiden vuoksi hän ajatteli että olisi hyvä, jos joku laittaisi auton kuntoon. ”Koska moottorilla oli pitkä seisonta takanaan, niin ei uskaltanut ihan sellaisenaan ottaa käyttöön. Pitkän seisonnan jäljiltä polttoainelinjakin piti tietysti puhdistaa kokonaisuudessaan.” Kohdatut ongelmat olivat haaveillun liikekannallepanon kannalta kohtuullisella vaivalla selvitettäviä, ja kun ehostuksen edetessä ei uusia isoja murheita ilmennyt, saattoi Harri kevätpuolella kohdistaa energiansa korjaamisesta huoltavien toimenpiteiden puolelle. Tai ei ajoneuvo kalenterista katsoen tietenkään uusi ole, ainoastaan harrastajalle itselleen uusi tuttavuus. Eikä tässä yhteydessä sovi unohtaa muun muassa Toyota-merkkiä harrastaneen Harrin ensimmäistä omaa autoa, joka sekin sattui olemaan sielultaan kuumaverinen italialainen. Tein sen vuoksi jakoremmirempan ja vesipumpun uusin. Aktiivisista ajeluista oli syksyllä -18 kuitenkin vierähtänyt jo hyvä tovi, sillä viimeiset seitsemän vuotta Alfa oli seissyt käyttämättömänä Vähässäkyrössä. Harri havaitsi tyytyväisenä, että auton pohja ei vaatinut hitsaustoimia, joten hän saattoi keskittää seuraavana talvena energiansa 164:n menon pysäyttäneiden sähköongelmien selättämiseen. Lamaantumisen syynä olivat lähinnä polttoainepuolen sähköongelmat, vaikka auto olikin aikanaan ajettu sijoilleen sen omin voimin. ”Sieltä oli muun muassa relettä rikki ja bensapumppu piti uusia. Kysymyksessä on hänellä edelleen omistuksessa oleva, Espanjassa Seat-linjalta alkunsa saanut vuoden -72 Fiat 600. Minä puolestani vähän ihastuin autoon. Pidempään omistussuhteeseen asettui 156:n farmariversio Sportwagon, väkevällä 2,5-litraisella V6-moottorilla. Alfa oli saanut seistä murskepohjaiselle pihamaalle asetetun pressun päällä, joten kosteus ei ollut päässyt nousemaan maanpinnasta tavalliseen tapaan. Siinä kiehtoi etenkin se kolmelitrainen kuutonen: tuplanokkaisen sijaan aito ja alkuperäinen 12-venttiilinen Busso.” Takaisin tien päälle Pitkähkö huili ei ollut nakertanut isoa Alfaa lopulta kovinkaan pahasti, sillä säilytysolosuhteet olivat kohtuullisen suotuisat. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila ”Alfassa kiehtoi etenkin sen kolmelitrainen kuutoskone: aito ja alkuperäinen 12-venttiilinen Busso.” Alfa Romeo 164:n muotoilu on vähäeleisessä särmikkyydessään kestänyt hienosti aikaa. Lisäksi vaihdoin muun muassa yhden pyöränlaakerin.” Talvikauden 2018–2019 puuhien jälkeen Harri pääsi jälleen tutun Alfan penkille, tällä kertaa kuljettajan paikalle. A joneuvoharrastajan näkökulmasta tilaisuus tekee perin harvoin varasta, mutta sen sijaan se saattaa tehdä uuden ajokin omistajan
Kolmiopuolainen ratti vinkkaa, että edustustason matkanteon vastapainoksi 164:ssä on läsnä myös urheilullinen luonteensa. Vuonna -89 kyseinen valinnaisvaruste kustansi 16 500 markkaa. Automaattinen ilmastointilaite lisää keskikonsolin nappularuuhkaa. 41. Neliportainen automaattivaihteisto haukkaa palan 164:n urheilullisuudesta, mutta antaa vastineeksi aimo annoksen mukavuutta
Harri kehuu V6-koneisen 164:n olleen matkustamoltaan hiljaisin hänen omistuksessaan ollut auto. Tilavuus 2959 cm 3 . Mutta kuten edellä kerrotun perusteella tiedetään, kesäajoon on hänellä edelleen makeaa Alfa-kyytiä saatavilla, sillä kuutoskoneinen 156-farkku saa jatkossa ottaa käyttöharrasteauton roolin. Janoista mukavuutta Edustava ja ajoltaan erinomainen Alfa 164 viipyi Harrin omistuksessa menneeseen syksyyn asti. Alfan voimakas kolmen litran kuutonen ja neliportainen automaatti olivat mitä mukavin, mutta kesäiseen työmatka-ajoon kuitenkin turhan janoinen yhdistelmä tämän päivän polttoaineenhinnoilla. Etuveto. Hidastamisesta huolehtivat vakiona ABS-jarrut. Samaan aikaan kaksilitrainen, 148-hevosvoimainen 164 2.0 Twin Spark lähti mukaan noin 75 000 markkaa pienemmällä summalla. 42 1/2022 Alfa Romeo 3.0 V6. Puristussuhde 9,5:1. Takana joustintuet, kahdet poikittaiset tukitangot, viistosti eteen suunnatut tukitangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Edessä tuuletut levyjarrut ja takana levyjarrut. Teho 192 hv /5600 rpm, vääntö 245 Nm /3000 rpm. Poraus 93,0, isku 72,6 mm. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo 164 3.0 V6 Automatic 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. 07 Mitat Pituus 456, leveys 176, korkeus 140, akseliväli 266 cm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Ennen oli toisin, varsinkin Alfan kohdalla: Busso puhuttelee niin esteettisesti kuin ominaisuuksillaan. Nykyautojen voimanlähteet piilottelevat muovisuojien alla, ehkä siksi kun ei ole juuri näytettävääkään. ”Suoraan myyminen tuntuu kuitenkin olevan nykyään kovin vaikeaa, joten päädyin vaihtamaan 164:n turbokoneiseen Fiat Bravoon.” Alfa Romeo 164:n jatkettua matkaansa pääkaupunkiseudulle, palvelee Bravo nyt Harrin käyttöautona. ”Ajaessa ei kantaudu juurikaan rengasmeteliä, vaan auto on tosi hiljainen maantiellä. Lihaksiltaan 192-hevosvoimaisen huippuversion valinneen mieltä kuitenkin lämmittivät manuaalivaihteiselle luvatut 230 km/h huiput ja 7,7 sekunnin pinkaisu sataseen. Paino 1450 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 225 km/h, 0-100 km/h 8,8 s. Sitä kuutoskoneinen 164 on uutena ollutkin, sillä vuonna -90 sen lähtöhinta on ollut 284 400 markkaa. BFA382-tunnuksiin lokakuussa -90 rekisteröidyn vihreän 164 3.0 V6:n hintaa ovat nostaneet kolmosella alkavaan lukemaan muun muassa automaattivaihteisto, automaatti-ilmastointi ja erikoisvanteet. Harri ehti kolmen kesän aikana ajaa 164:llä kolmisen tuhatta kilometriä ennen kuin menneenä syksynä innostui tarjoamaan kaikkiaan noin 185 000 kilometriä ajettua autoa seuraavalle nautiskelijalle. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset kolmiomaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tämä 164 onkin varmasti hiljaisin auto, joka minulla on ollut. Auto oli Harrin kertoman mukaan miellyttävä muun muassa tilavan ja valoisan ohjaamonsa ansiosta. Mukavuudeltaan kaikkiaan ihan pankinjohtajatason auto”, hän kuvailee. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin
Yhtiö alkoi vuoden -89 alusta lähtien palvella Alfa Romeo -asiakkaita yhdeksässä Veho-liikkeessä. Fiat-henkilöautot liittyivät mukaan ohjelmaan -92, ja Alfa Romeo -edustus heti seuraavana vuonna. Helsingissä Eteläisellä Rautatienkadulla sijainneen Alfa Romeo Centerin ohella palvelua sai Konalan, Tikkurilan ja Malmin Veho-liikkeissä. Alfa Romeo Suomessa 1950 2000 -kirjan mukaan Suomessa myytiin vuonna -89 komeat 799 uutta Alfaa ja seuraavanakin vuonna vielä 345 yksilöä. Sen käsissä Alfan maahantuonti oli 50-luvun alusta aina vuoden -86 loppuun asti, minkä jälkeen perinteikäs italialaismerkki sai luvan hakea uusia askelmerkkejä kylmässä pohjoisessa. 43. Sen jälkeen käyrä alaspäin oli jyrkkenevä: vuonna -91 yhteensä 155 autoa, seuraavana vuonna vain 78 ja vuonna -93 mitättömät 13 uutta Alfa Romeota. Nämä neuvottelut myös etenivät Vehon kannalta suotuisasti, sillä vuoden -88 lopulla Veho tiedotti tuoreesta Alfa-jälleenmyyntiverkostostaan. Alfa Romeon Veho-aikakautta jatkui runsaat kolme vuotta, kunnes vuoden -92 aikana Veho luopui merkin jälleenmyynnistä. VEHON VUOSILTA Alfa Romeon maahantuonnin ensimmäisistä vuosikymmenistä huolehti suvereenisti Helkama-yhtiöiden tytäryhtiöihin lukeutuva Suomen Koneliike Oy. Tässä vaiheessa viestikapulan otti Konelan tytäryhtiöksi jo vuonna -91 perustettu Italkon Oy, joka oli aloitti toimintansa Lancian henkilöautojen ja Fiatin pakettiautojen parissa. Yritys perusti toimintaa varten Helsinkiin sivuliikkeen, mutta ruotsalaisten yllätykseksi pääkaupungissa oli pian muitakin Alfa Romeo -edustuksia. Varsinaista kotimaista maahantuojaa ei tuohon saumaan löytynyt, mikä oli epäilemättä harmi, sillä talouden kuumentuvalla 80-luvulla Alfa Romeo oli meneviä uraohjuksia puhutteleva valinta. Alfa Romeon maahantuonnin kiemurat sekä Suomeen iskenyt lama näkyvät merkin 80ja 90-luvun taitteen myyntitilastoissa. Tuolloin Fiatin maahantuojana toiminut Oy Veho Ab oli aloittanut kertoman mukaan omatoimisesti neuvottelut suoraan Italiaan Alfa Romeon johdon suuntaan, tavoitteenaan solmia Alfa Romeo -autojen piirimyyntioikeuksista. Näiden lisäksi Alfa-kauppoja saattoi hieroa Espoon, Tampereen, Raision, Porin ja Lahden Veho-toimipisteissä. Ilman ei sentään tarvinnut jäädä, sillä vuoden -87 alussa Suomen-tuonti otettiin hoitoon länsinaapurissa Alfa Romeo Svenska Ab:n toimesta
Saab jos mikä vetosi autonostajien tunteisiin sinivalkoisuudellaan, mihin tietysti Uudenkaupungin autotehtaan myötä olikin erinomaiset mahdollisuudet. Lisäksi mittava sellainen, sillä mainoksen mukaan takaistuimella kyynärpään korkeudella vain MB 600, Jaguar 420 G, Chevrolet Impala, Buick Electra ja Chrysler New Yorker tarjosivat enemmän tilaa. Kotimainen.” Erityisenä huomionkohteena oli tuolloin uusi 99L Combi Coupé. Ne kotimaiset Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Vuoden -74 mainonnassa Saab oli jo ”Se. Ennen kuin Saab oli ”Se. Kotimainen.” oli se vuonna -69 jo ”se suomalainen”. Varma. 44 1/2022. Saabin markkinointikoneisto ei kuitenkaan ollut ainoa, joka pyrki kotimaisuuteen vetoamalla ratsastamaan kohti myyntimenestystä
Tästä osoituksena vuoden -73 Datsun 160J Finn, josta kerrotaan että ”on järkevää valita Suomen oloihin tehty Datsun”. Vakuudeksi mallin mainittiin olevan ”suomalaisempi kuin yksikään japanilainen ennen tätä” ja olevan peräti ”Nissanin auto suomalaisille”. Mikäs sen suomalaisempi Datsun kuin 1200 Finn. Käsillä oli ”Suomessa hyvin tehty Iso Kotimainen Talbot”. 45. Vuonna -70 sen kerrottiin olevan ”samurai, joka puhuu kieltä, jota suomalainen ymmärtää”. Samalla mainos on hieno osoitus silloisesta kotimaisen kuvamateriaalin käytöstä automainonnassa. Finn oli jo historiaa, mutta 80-luvun alussa maahantuoja Aro-Yhtymä Oy:n Autokeskus osoitti konkreettisesti, miten ”Datsun on Suomessa parhaimmillaan kesät, talvet – vuodesta toiseen”. Pitkään ei Suomi-Chryslerin aikakausi kestänyt, sillä jo vuoden -79 puolella Crys-Auto tiedotti, että ”menevä kotimainen Chrysler on saanut 80-lukua varten uudet mallit ja uuden nimen”. Finn-Datsun nostaa välittömästi kuvan 70-luvun alun 1200-mallista, mutta oli Finn-nimi muussakin malliyhteydessä. Crys-Auto mainosti vuonna -79 Chrysler 1307/1508 -mallistoa muun muassa siten, että kyseessä olivat ”kotimaisen työn entisestään parantamat kuuluisat eurooppalaiset Chryslerit”. Suomi-pökköä lyödään pesään myös aiemmalla myyntimenestyksellä: ”Yli 15 000 suomalaista autoilijaa valitsi Punaisen paholaisen: Datsun 1600.” Talbot-aikakausi starttasi Uudenkaupungissa Chrysler-merkin alla, ja siitähän otettiin tietenkin ilo irti
46 1/2022 Mainoksen imussa. Maahantuojan mukaan syy ei edes piillyt saatavuudessa tai hintatasossa: ”Ne ovat suosittuja sen vuoksi, että ne sopivat niin hyvin maamme olosuhteisiin.” Vuonna -82 suomalainen oli Saabissa jo kuin kotonaan. Tähän eivät muut pysty.” Jos ei koko ’79 Taunusta, niin ainakin jousitus oli luotu Suomen oloihin: ”Uusi jousitus antaa n. Vuonna -64 länsiautojen tuonnin vapautumisesta oli pari vuotta, mutta Konelan mainonnan mukaan se ei tien päällä juuri näkynyt, sillä ”suomalaiseen katukuvaan kuuluu Moskvitsh ja Volga”. Jousituksen perusrakenne on vahva ja suunniteltu maamme poikkeuksellisiin tieolosuhteisiin.” Tiestömme nykykunnon perusteella ”poikkeukselliset tieolosuhteet” tuntuvat jatkuvan edelleen. Ja perin mukavaltahan 900 GLE:n matkustamo näyttikin. Urho mursi jään lisäksi epäilyksiä Mazda 323:n sopivuudesta kotimaan koviin oloihin vuonna -89. Lisävakuutena oli Mazdan kolmen vuoden takuu: ”Mazdan laatu ja suoritusvarmuus ovat mahdollistaneet Suomen parhaan takuun. 20 mm korkeamman maavaran muualla Euroopassa myytäviin malleihin verrattuna
47. Vuosina 1984–1985 Scan-Auto nosti lehtimainonnassaan näyttävällä tavalla Suomessa valmistettujen Saabien menekin vientimarkkinoilla. Liekö Volvon leirissä laitettu merkille Saabin voimallinen Suomi-mainonta, kun vuonna -74 Ovako-terästehdas ja Volvon maahantuoja nostivat yhteistuumin esille maamme teräsosaamisen merkityksen Volvo-tuotannolle. Suomalaisia tavattiin niin Manhattanilla, Nizzassa kuin Lontoossakin
Vuonna -76 Saabin kotimaisuudesta otettiin mainonnassa irti entistä enemmän, kun listalla oli 30 kotimaisuuden etua. Crys-Auto vauhditti asiaa vuonna -80 vahvasti tunteisiin vetoavalla kotimaan kuvastolla. Nyt ei tulla Ukista, mutta suomalaisuuden työn merkkiä vaadittiin Polski-Fiatiin ”tai miltä kuulostaisi Finski Fiat?” Wihuri-Yhtymä Oy:n tytäryhtiö Wi-Auto perusteli asiaa vuonna -70 muun muassa niin, että ”kaiken italialaisen ja puolalaisen lisäksi tässä autossa on suomalaiset renkaat, suomalainen laminoitu tuulilasi ja suomalainen akku”. 48 1/2022 Mainoksen imussa. Saabin kohdalla osattiin nykiä sinivalkoisista naruista, mutta osattiin homma myös Talbot 1510 -edustuksessa, jossa isolla Talbotilla ajaminen nähtiin vaatimattomasti kansalaisvelvollisuudeksi. Mukana oli jopa osio ”Saabin merkitys kansantaloudelle”
Yhtä lailla Oy Saab-Valmet Ab:n tuotteita kuin yrityksen merkitystä koko valtakunnalle korostettiin vuonna -85. Oli aika jolloin Seat kelpasi meille Fiatina, mutta vuonna -88 hienoisesti kotimaisenakin. Suurin osa niistä liittyy kaasuttimeen, polttoainejärjestelmään ja sähkölaitteisiin”. Ja pian oli tulossa ”kolmas Huoleton: taloudellinen Horizon Petro”. Mallin ”suomennoksiin” listattiin vuonna -79 laadukkaan ruosteeneston ohella muun muassa ”suojapuskurit, rullaturvavyöt, miellyttävä kangasverhoilu ja entistä leveämmät suomalaiset teräsvyörenkaat”. 49. Ja syitä niin Saabien kuin Talbotien laadukkuudelle löydettiin tietenkin runsaasti. Kuten muistamme, ”Iso Talbot” eli 1510 lukeutui Crys-Auton edustukseen ja Horizon puolestaan Scan-Autolle, joka haaveili siitä korvaavaa tuotetta väistyvälle Saab 96:lle. Ja tietenkin kotimaisuus nähtiin myös Horizonin valtiksi. Saab-Valmetin tuotekehitysosastolla ei lepäilty, joten Talbotit kokivat parannuksia läpi niiden suhteellisen lyhyeksi jääneen tuotantoajan. Vuodeksi -81 Horizonia ”suomennettiin” esimerkiksi valomuistilla, huomiovaloilla, täydennetyllä ruosteenestokäsittelyllä, parannetuilla etuistuimilla ja verhoiluilla sekä takapenkin kolmilla turvavöillä. Ratkaisevana tekijänä oli Saab-linkki Scan-Auto Oy, joka kertoi että ”Suomesta saatujen kokemusten pohjalta Seateihin on tehty kaikkiaan 21, lähinnä moottorin käynnistyvyyteen vaikuttavaa parannusta
Olin edellispäivänä ollut Lempäälärallin talkoohommissa, kun siellä ajettiin F-cupin osakilpailu. Sebastian Lindholm, Marcus Grönholm, Jarmo Kytölehto, Jouko Puhakka ja Jari Latvala olivat muiden kiireiden vuoksi joutuneet jättämään palkintopöydän kilpakumppanien putsattavaksi. Sprintissä tulos pitää tehdä mielellään jo ensimmäisellä ajokerralla, sillä radan olo-suhteet voivat olla uusintakierroksella muuttuneet oleellisesti huonompaan suuntaan. A-mallin Ascona oli nätti kuin karamelli. Hieman yleistäen voi todeta, että nykyisin molempiin kilpailumuotoihin erikoistutaan ja ajetaan vain itselle paremmin sopivaa lajia. Pinsiöön lähdön hyvänä houkuttimena toimi F-cupiin lauantaina osallistuneet kilpailijat kuten myös rallin SM-sarjan kiertäjät. Ammattikatsojan kesäkausi vuonna 1994 käynnistyi SM-rallisprintissä Nokialla ja jatkui F-cupin pikataipaleilla Jurvassa. Pinsiössä Siukola ajoi luokkansa kakkoseksi. Molemmissa kilpailuissa oli sopivasti viihdykettä vauhdikkaiden ajosuoritusten myötä. F-sarjan osallistujista mukana olivat muun muassa Esa Peltonen, Seppo Hannukainen ja Timo Kuukka. N okian Pinsiössä ajettiin rallisprintin SM-avauskilpailu toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Siinä voi treenata maksimisuoritusta heti ensimmäisestä kytkimen nostosta lähtien. Sprint-kilpailu on kuitenkin rallikuljettajalle oiva keino pitää kilpailutuntumaa yllä. Tunnelmaa hieman latisti Aja Nryhmien kuumimman kärjen puuttuminen lähtöviivalta. Kuudenneksi sijoittunut Jari Kankaanmäki otti Pinsiössä luokkavoiton edellispäivän F-cupin yleiskilpailuvoiton jatkoksi. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Turva-sprint & Turva-sprint & Jurvan OP-ralli 1994 Jurvan OP-ralli 1994 Siistillä ja tarkalla ajolinjalla ajoi Erkki Kosonen. 1990-luvulla oli tavanomaista, että rallikuljettajat ajoivat aktiivisesti myös rallisprint-kilpailuja. Sama ralliväen menestysjuhla jatkui junioreidenkin puolella Kari Kämäräisen, Asko Mäkisen ja Pasi Paussun toimesta. 50 1/2022. Yleiskilpailun kolmen kärki oli: Saku Vierimaa, Mika Korhonen ja Olli Harkki. Hannu Siukola oli nopea kuski, oli autossa veto sitten takatai etupäässä. Rallimiehet menestyivät Pinsiössäkin
Seppo Hannukainen oli edellispäivänä ajanut Lempäälässä F-cupin osakilpailussa, ja viivalla oltiin sunnuntainakin rallisprintin SMkilpailussa Nokialla. 51. Ne onneksi sijaitsivat samalla erikoiskokeella juoksumatkan päässä toisistaan. Vauhdeista johtuen kärkikuljettajat roikottivat kilpureidensa takakulmia ojan päällä, mutta kuumimpien osallistujien jälkeen homma rauhoittui ja penkalla alkoi käydä aika pitkäksi. Jurvassa ajettiin sarjan toiseksi viimeinen osakilpailu. Vauhdikkaita roikkumisia näimme runsaasti, joitakin suistumisia ja yhden näyttävän kaadon. Sisäkurvi oli valloitettu lähes jokaista neliömetriä myöten. Mahduimme kuitenkin joukkoon ja melko hyvälle paikalle kuvien napsimisen kannalta. Kilpailu starttasi ajan hengen mukaisesti kello 14. Reittimme kulki Kurikan kautta. Jurvan kisasta ei ole jäänyt jäljelle oheismateriaalia, joten nyt kirjoitan tätä pelkästään pölyn ja hämähäkinseittien peittämien muistikuvien varassa. Mietaan pitäjän raitilla Pasin kanssa naureskelimme pajupensaiden keskellä ollutta, ränsistyneisyydestä päätellen toimintansa lopettanutta Puska-Jussi-nakkikioskia. Jaakko Salonen valitsi hieman ahneen ajolinjan ja tarjosi kuvaajalle näyttävän kaadon aivan tämän jalkojen juureen. Vaikka kisapaikkakunta oli kotoa katsoen kohtalaisen kaukana, ei lauantaiseen kesäaamuun tarvinnut lähteä ennen kukonlaulua. Reittiä kiertäessämme emme löytäneet kuin kaksi kelvollista katselupaikkaa. Valitsimme näistä pienen rakennuksen taakse kääntyvän ysikymppivasurin. ja luokan 2. Saman paikan oli valinnut moni muukin, joten hyvältä näytti. Täällä sijoitus oli yleiskilpailun 9. Kun hommasta ei alkanut tulla valmista, totesi hän turhautuneena: ”Voi jumalauta kun kaikki tarttis aina tehdä itte.” Hannu ”Okskulman Vatanen” Jokinen menetti avauskierroksen tuloksen tähän spinnaukseen. Luokkavoiton vei Esa Peltonen 0,78 sekunnin erolla Hannukaiseen. Lisäksi katselijat olivat hyvin kilpailijoilta piilossa, joten ei muuta kuin tapahtumia odottamaan. Mieleen on jäänyt erään poistumisen aiheuttamat nostotalkoot: Kilpuri oli hankalasti jumittunut tien oheen ja sen palauttamisessa takaisin radalle kului normaalia kauemmin aikaa. Hölkkäämisestä hengästyneinä saavuimme perille ja hämmästyimme penkalla ollutta väkimäärää. Eräs Leipuri-lempinimellä kutsuttu ammattikatsojakollega huuteli kuuluvalla äänellä nostoporukalle ohjeita ojanpenkalla istuen. Ratkaisuna päätimme lähteä siihen toiseen paikkaan, kiristyvään oikeaan metsän siimeksessä. Päivä oli lämmin, suorastaan helteinen. F-cupia Jurvassa Vaikka elettiin vasta heinäkuun alkupuoliskoa, oli F-cup edennyt kohti ratkaisuvaiheita. Toisella ajokerralla mies otti vahingon takaisin ja nappasi luokkavoiton
Siististi rakennettu yksilö oli myös liikkeissään rivakka. Jurvan kilpailusta ei ole jäänyt arkistoihini mitään dokumentteja kilpailijoiden osalta. Tilanne oli hetkellisesti päällä tässäkin, tiessä vielä riitti leveys, vaikka fysiikan lait työnsivät Hoppaa kohti synkkää kuusikkoa. Tekemistä Etelä-Pohjanmaalta olisi hikisille ja pölyisille nuorukaisille löytynyt vaikkapa Seinäjoen tangomarkkinoiden humusta tai herättäjäjuhlien hieman hartaammasta tunnelmasta. ”Ilman autoa olisin jo pitkällä,” toteaa sponsorin slogan. Pitkälle kaseikkoon olisi Escort mennyt, mikäli kuskin pelitaito ei olisi riittänyt. Reittikartan hankkimalla toki edelleen pääsi kaksi henkilöä vapaasti jokaiselle pätkälle. Vaikka kilpailu alkoi vasta iltapäivällä, niin Hanaalehdessä julkaistussa ennakkoilmoituksessa kerrottiin homman olevan paketissa jo Kymmenen uutisten aikaan. 52 1/2022 Ammattikatsoja muistelee. Jurvan F-cupin ensimmäinen katselupaikkamme tarjosi kärkiautojen osalta roikkumisia. Rallia, tangomarkkinoita ja herättäjäjuhlia Jurvan OP-ralli oli liittynyt kilpailuihin, joihin myytiin pääsylippuja erikoiskokeelle. Tässä sai takavalopaneeli oman osansa kisarääkistä. Vauhtia oli tässäkin. Kahdenkymmenen markan hintaisista lipuista puolet tilitettiin eri urheiluseurojen nuorisotyöhön, joten Jurvan Ua teki hyvää pr-työtä rallin puolesta. Onneksi lyhyen matkan päästä löytyi runsaammin tapahtumia. Kanttilamppuinen Escort oli hukannut taistelun tiimellyksessä jo maskinsa. Tämä ei ollut vielä kovin yleinen käytäntö tuolloin. VSU-811 oli tuttu kilpuri tuon aikaisissa kisoissa. Koti, sauna ja pari huurteista ohrapirtelöä veivät voiton matkan varrella tarjolla olleista houkutuksista. Paikallinen ravitsemusliike järjesti kisatanssit ja lupasi tarjota päivällisen kaikille vielä sunnuntaina paikalla oleville luokkavoittajille. Tämän jälkeen alkoi penkalla aika käydä pitkäksi. Katalasti kiristyvä oikea tuotti Jurvassa monelle kuljettajalle kättenvoiteita. Me emme Pasin kanssa jääneet kisatansseihin vaan suuntasimme lämpimässä kesäillassa takaisin kotimatkalle
Vuonna 1994 Opel Manta oli hyvin kilpailukykyinen F-ryhmässä. Vaikka tällä kerralla kuljettajaparista ei ole jäänyt tietoa, on kilpuri sentään alan ihmisille hyvin tuttu. Vuodelle 1995 oli jokunen muukin väkertämässä ruotsinrautaa viivalle. Tuttu mies ja auto vielä tämän päivän rallisprint-kilpailuissakin. Näyttävä kaato tarjoiltiin violetin Asconan toimesta. Leif Tuomela toi Alfaa näyttävästi jo lähes 30 vuotta sitten. Yritystä näytti tässäkin olevan, joten Opelilla ei ollut Jurvaan tultu vain terveisiä ajamaan. Mikko Dahlman oli ensimmäinen kilpailija, joka toi Volvo 242:n F-cupin kisoihin. Vuosituhannen viimeisinä vuosina Volvo alkoi hiljalleen yleistyä ja menestyäkin F-ryhmän rallirintamalla. Heistä esimerkkeinä Mika Sillankorva, Irma Pekkarinen, Kari Kivenne ja Leif Anttila. Helteinen päivä kuumassa kilpurissa lisättynä nopeaan kieputukseen ulosajossa sai kartanlukijan voimaan pahoin. Nostotalkoissa oli porukkaa. 53. Leifin ’68 Alfa Romeo 1750 GTV on esitelty Klassikoiden numerossa 4/16. TKS-773 on menestynyt 1980-luvulta alkaen monen kuljettajan käskemänä
Kuvat: Jukka Vuorenmaa Tossua toisen eteen! Punainen pikkumopo sai monet pysähtymään ja katsomaan tarkemmin, mitä koneen kyljessä lukee. Pitkän ja pimeän talven kynnyksellä monessa autotallissa otetaan vanhat projektit työn alle ja aloitellaan uusia. Syksyn Syksyn prätkärompeet prätkärompeet Forssa 6.11. Montesa Cota -trialpyörä vuodelta 1971 oli tarjolla 1 800 euron pyynnillä, ja tarjouksiakin kuunneltiin. Osien metsästäjälle marraskuu on juuri sopivaa aikaa metsästää puuttuvia osia. Siinä välissä mies napsi mestaruuksia Bultacon ohjaimissa. Trial-legenda Yrjö Vesterinen voitti Montesalla suomenmestaruuden 1970, 1971 ja 1980. Äkkivilkaisulla Helkama Tossun eli Fantic Lein näköinen vekotin on italialainen Garelli. Moottoripyöriin ja mopoihin niitä on perinteisesti löytynyt Forssasta. Samankaltaista mutta isommilla pyörillä varustettua Garellia myytiin aikoinaan Suomessa Jupiter-tuotemerkillä varustettuna. Tässäkin laitoksessa on monenmoista häkkyrää niin istuimen kuin vetopuolen ratkaisuissa. Tietokyltin kertoman mukaan tämä yksilö olisi yksi Vesterisen entisistä pyöristä. Oikein iäkkäiden moottoripyörien rakenteita on mukava tarkastella. 54 1/2022
Moottoripyörän osien ohella joillakin myyntipöydillä tarjottiin keräilyesineitä ja nostalgiaa huokuvaa rekvisiittaa. Joissakuissa meissä asuu pieni harakka, joka herää heti, kun eteen osuu krominkiiltoisia osia. 55. Hittoako sitä takapuoltaan palelluttamaan. Tästä Pohka-istuinlämmitin, ja penkki lämpenee pakkasellakin mukavaksi 35 sekunnissa. Ennen ei puhelimesta löytynyt sisäänleivottua viihdekeskusta, vaan lenkkeilijän piti musiikkia kuunnellakseen kantaa vyöllään erillistä soittopeliä. Pyöreän polttoainetankin pinnasta kelpasi peilata rompetarjontaa. Joukossa Sonyn Walkmanja Diskman-klassikkomallit. Marraskuun alkupuolella oli etelässä vielä hyvät ajokelit, ja niinpä moni tuli rompetorillekin harrasteautollaan. Tästä olisi lähtenyt korvalappusteroiden ystävälle sopivasti niin radio, kasettisoitin kuin laserlevyjä pyörittävä musiikkisoitin
Säikähtäneenä kuin pikkubritit Vanajan ajovaloissa. J uhlavuoden meininkejä rajoitti tietenkin pandemia, mutta monenmoista museon aktiivinen väki onnistui rajoitteista huolimatta järjestämään. Tämän vuoden puolella on luvassa uusi erikoisnäyttely, jonka teemaa ei ole vielä vahvistettu. Myös museon teemanäyttelyä englantilaisesta autoteollisuudesta jatkettiin kaksivuotiseksi. Sen verran monipuolista antia tämä Suomen tiettävästi suurin yksityinen alan museo tarjoaa, että paikan päälle kannattaa kurvata vaikka vähän kauempaakin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila MGB Roadster ei suotta haukottele, sillä pellin alta löytyy SUkaasuttimien kruunaama siisti pannuhuone. Yleisöllä oli päättyneenä vuonna paremmat mahdollisuudet päästä tutustumaan siihen koronarajoitusten hieman hellitettyä. Englantilaisen autoteollisuuden nousuja tuho -näyttelyssä olivat mukana muun muassa nämä ikisympaattiset ’52 Ford Anglia ja ’58 Austin A35. Näistä parhaita esimerkkejä ovat ajotapahtumat ja rompetorit. Museoon on siis syytä piipahtaa jälleen, kun tie sattuu viemään Vaasan seudulle. Juhlan paikka Juhlan paikka Vaasan autoja moottorimuseo juhli viime vuonna komeaa merkkipaalua, sillä toiminnan alkuhetkistä tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta. 56 1/2022
Minipakun tilankäytön tehokkuudesta kertoo se, että kantavuus-, kokonaispainoja akselipainoarvot on jouduttu piirtämään kyljen puolelle tavanomaisen etulokasuojapaikan sijasta. Zagaton muotoileman kaksipaikkaisen urheiluvaunun kerrotaankin olevan ainoa laatuaan Suomessa. Pyörät valkeina ja kori mustana tai päinvastoin, klassiset brittiroadsterin muodot kyllä kestävät. Museon harvinaisuuksiin lukeutuu Lancia Fulvia Sport 1.3 S vuodelta -69. Tunnelmaa luodaan harkituilla yksityiskohdilla. Morris Oxford oli vuonna -56 vielä selkäruoto suorana, mutta ’74 Austin Allegro 1100 hartiat painuksissa kuin pahaa enteillen. Mannekiineina Jaguar XK120 ja pinnavanteinen MGA. 57
Pahnanpuhaltimen ennakkoluulottomia rakenteluperinteitä edustaa tämä ’72 Kupla, joka on saanut osakseen niin katon madalluksen kuin lokasuojien levityksen. Takavuosina rakenneltuja ajopelejä tuntuu säilyvän niukasti tähän päivään. Jos niitä säilyykin, ne ovat uudelleen muuttaneet muotoaan. Ilkikurinen Kupla liikkuu 1 840kuutioisella moottorilla, joten kojelaudan Streetmachine-tekstillä on oikeutuksensa. 58 1/2022 Vaasan autoja moottorimuseo. Ja epäilemättä tallitunteja on vierähtänyt siinäkin, kun voimanlähteeksi on pajoitettu Subaru Leonen 1,6-litrainen bokseri. Vuoden -54 Porsche 356 1500 Super vie nokkapellin vyökiinnityksineen ja riisuttuine puskureineen ajatukset kilparadan varteen. Sitäkin riemukkaampaa on säilymien, kuten tämän jo 80-luvulla rakennetun Baja Bugin äärellä
Museo sisältä nimensä mukaisesti myös moottoreita, tunnetaanhan Vaasa muun muassa Wickströmin Moottoritehtaasta ja Olympia-moottoreita valmistaneesta Suomen Moottoritehtaasta. Museon toisen kerroksen annista ison osan muodostavat kilpa-autot. Niitä onkin moneen lähtöön, rata-Amazonista kiihdytys-Kuplan kautta lokasuojattomiin kilpureihin. 59. Museon moottorinäytteet ovat vieläkin laajemmalta otannalta, sillä voimanlähteitä on niin maalta, mereltä kuin ilmasta
Silloin takalevyn aukoista vapautui ilmaan kiehtova tuoksu. Kuvan alimmaista mallia, Asa Car Ula 1197, valmistettiin noin 14 000 kappaletta. Vielä aikuisenakin tuo tuoksumuisto vie takaisin lapsuuteen, vanhaan hyvään aikaan. Muistan hyvin vieläkin, miten jännittävää oli seurata kuinka virityssilmä liikkui”, mies muistelee. Näitä huokeahintaisia autoradioita valmistettiin ja myytiin runsaasti. ”Ensin kuului vain suhinaa, mutta kun silmä oli oikealla kohdalla, ääni alkoi kuulua selkeästi ja upeasti.” Kun putket hehkuivat vastaanottimen takana, koko radio ja sen kotelon osat lämpenivät. Vierailuaikaa sopiessa puhelimeen vastaa museoisäntä Asa Laine ja perille löytää osoitteella ASA-kuja 2. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Asa Radio Oy:n kolme Car-ula-mallia. Asan Asamuseo Asan Asamuseo Elinikäisen harrastuksen myötä Kotkan Tavastilaan on syntynyt Asa-merkkiin keskittynyt radiomuseo. ”Moni sanoo, että se on haju, mutta minulle se on tuoksu”, Laine kertoo hymyillen. Yksi koko perheen suosikkiohjelmista oli Lauantain toivotut levyt. K un Laineen perheeseen hankittiin 1950-luvulla Asa 115 -radiovastaanotin, oli perheen pikkupoika, silloin vielä etunimeltään Kari, erityisen kiinnostunut uudesta laitteesta. 60 1/2022. ”Sain rassailla sitä ja käännellä nuppeja. Pieni poika lumoutui tuolloin radiovastaanottimista niin, että niistä tuli elinikäinen mielenkiinnon kohde
Rouva Laine osti valkokangasmaalia ja maalasi sillä yhden seinän, jotta museossa voitaisiin videotykin avulla esittää radioihin ja Asa-merkkiin liittyvää materiaalia ja elävää kuvaa. I-kirjaimen maali on jätetty pois ja tekstiksi on muodostunut ”As aton oleskelu kielletty”. ”Katsoin netistä määritelmää museolle. ”Tuolloin lähetettiin myös mukavia kuunnelmia, oma suosikkini oli Pekka Lipposen seikkailut. ”Päätin jatkossa kerätä ainoastaan Asaradioita ja myin kaikki muut pois”, Laine muistelee. Väritelevisio saapui valikoimaan vuonna 1969. Radiota kutsuttiin aikanaan nimillä Kukkopilli ja MäkiMatti. Keräily oli jo silloin hyvällä alulla. Aluksi keräilyn kohteena olivat vain matkaradiot, mutta pian mukaan tulivat myös muut radiomallit sekä Asan valmistamat levysoittimet, televisiot ja kaikenlainen merkkiin liittyvä rekvisiitta. Ei aikaakaan, kun idea omasta museosta alkoi sittenkin tuntua toteuttamis kelpoiselta. Aluksi keräilijän kokoelmiin kertyi monen merkkisiä radioita, muun muassa Helvaria, Saloraa ja Asaa. Laine liittyi myös valtakunnalliseen Suomen Radiohistorialliseen Seuraan. ASAradiomuseo ry rekisteröitiin 17.5.2011. Miten ihmeessä näin pieneen tilaan voisi museon perustaa”, mies muistelee. Paljon musiikkia tuli kuunneltua myös”, Laine muistelee. Etualalla omin jaloin seisova radion ja levysoittimen yhdistelmä Asa 756 LK vuodelta 1959. SHRS kerää, tutkii ja tallentaa radiohistoriallista esineistöä sekä tietoa ja tukee jäsentensä toimintaa. Sotavuosina lähes koko AsaRadio Oy:n tuotanto meni puolustusvoimien käyttöön. Radioita ja rekvisiittaa Kun museoon astuu, huomio kiinnittyy heti oven päällä olevaan kylttiin. Tila kuitenkin täyttyi ja seinä peittyi niin nopeasti, ettei ensimmäistäkään rainaa ehditty esittää. Laineen Asa-museosta löytyy myös mittava kokoelma sotilaskäyttöön valmistettuja radioita. Lopulta syntyi päätös keskittyä yhteen merkkiin. ”Vaimon tytär kysyi minulta, että miksi et saman tien perusta museota. Hyllyssä on Asan viritinvahvistimia. Näin minimivaatimus kolmesta jäsenestä saatiin täytettyä. Asia jäi kuitenkin mie tityttämään. Kun en löytänyt mitään vaatimuksia sille, kuinka suuri pysyväisnäyttelyn tulisi olla, että sitä kutsuttaisiin museoksi, oli päätös aika helppo”, mies naurahtaa. Laitteiden määrä lisääntyi hyvää vauhtia, ja museota pidettiin avoinna aina kun joku halusi tulla käymään. 61. päivänä vuonna 2017 Asa Radion perustamisesta tuli kuluneeksi 90 vuotta, päätettiin museolla pitää syntymäpäivien lisäksi viralliset vihkiäiset merkkipäivän kunniaksi. Ensimmäinen Asa-televisiovastaanotin valmistui myyntiin vuonna 1957. Kun toukokuun 21. Esillä on muun muassa Helsinkiin vuoden 1940 olympialaisiin suunniteltua radiomallia, jota sodan sytyttyä käytettiinkin kenttäradiona rintamalla. Kymin Uittoyhdistyksen autonkuljettajana työskentelevä isä toi pojalleen Kotkasta tarvikkeita rakenteluun, joista Laine onnistui rakentamaan muutamia toimivia laitteita. Huoneissa on siistissä järjestyksessä radioita, televisioita, levysoittimia sekä runsaasti Asa-merkkiin liittyvää rekvisiittaa. Ehdotus tuntui ihan hullulta. Keräily käynnistyi pikkuhiljaa Hieman isompana Laine alkoi kasata omia transistoriradioita. Perustamiskokouksessa Laine itse valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi, vaimo sihteeriksi ja poika varapuheenjohtajaksi. Näyttelystä museoksi Kun radioita oli nelisenkymmentä, Laine päätti rakentaa niistä pienen näyttelyn kodin autotalliin. Kiinnostus radioihin jatkui aikuisiälle asti, ja Laine hankki omistukseensa useita toimivia laitteita. Tilaisuuteen saatiin mukaan myös Asa Radio Oy:n perustaja Arvo Sakreliuksen tyttären tytär miehensä kanssa sekä muutamia tehtaalla aikanaan työskennelleitä henkilöitä
62 1/2022 Asa-museo. Museon vanhimmat laitteet ovat kaksi vuodelta 1927 olevaa Asa 3 -putki radiota. Tehtaan tuotanto hiipui loppua kohti, ja Asalta valmistui 1970-luvun alussa enää kaksi uutta pöytäradiomallia. Museoon on päätynyt myös yksi tunnistamaton Asan valmistama laite. Edellisvuosien malleja valmistettiin vielä, ja uusia stereoita ja televisioita esiteltiin. Yksi tuolloin valmistettu väritelevisio löytyy niin ikään Asa-museon kokoelmista. Nuorimmat museossa esillä olevat laitteet ovat 1970–1980-lukujen taitteesta. Vuoden 1980 puolella myytiin vielä viimeisiä 8000-sarjan televisioita. Viimeisin tuotannossa ollut radiolaite, vuonna 1979 valmistettu 3200-mallin stereoradio löytyy sekin museon kokoelmista. Sieltä jokaisesta yksilöstä löytyy tarkat tekniset tiedot sekä kuvia eri puolilta otettuna. Laine esittelee kahdeksanputkista matkavastaanotinta vuodelta 1956. Jokaisen esillä olevan laitteen luona on tieto mallista ja valmistusvuodesta sekä QR-koodi, joka johdattaa museon nettisivulle. Asa-stereolaitteissa löytyi aikanaan viritinvahvistin sekä yhdistelmät kasettisoittimella tai kasettisekä levysoittimella. Kotisivuilla olevissa kuvissa esitellään mysteerilaite, josta ei toistaiseksi ole löytynyt mitään tietoa. Kaiken kaikkiaan esillä on yli 400 AsaRadio Oy:n valmistamaa laitetta. Radiot ovat ulkoasultaan hieman erilaisia, mutta tekniikka on molemmissa identtinen. Verkko-paristokäyttöistä mallia löytyy kokoelmista kahdessa eri värissä. Pelkästään mustavalkoisia televisioita löytyy paria vajaa 80 kappaletta. Radiovastaanottimia löytyy pitkälti yli 200. Museon nettisivuille onkin tallennettuna melkoisen kattava Asa-tietopankki. Vuonna 1957 valmistetussa ASA 1046 A -mallissa saattoi kuuntelu nautinnon viimeistellä musiikkityyliin sointuvaksi. ASA 832M on Asan ensimmäinen ULA-taajuusalueella varustettu matkaradio. Samuli Sauran suunnittelemaa avaruusajan muovikuorista, trumpettijalan varassa pyörivää Asa Futura TV:tä on esillä kolmessa eri värissä
Asa 4 -mallista jouduin maksamaan 600 euroa, se on suurin hinta mitä olen koskaan yksittäisestä laitteesta maksanut”, museoisäntä paljastaa. Jokaisen esillä olevan laitteen luona on tieto mallista ja valmistusvuodesta sekä QR-koodi, joka johdattaa museon nettisivulle tarkempien tietojen äärelle. Periaatteena on, että kaikki lahjoitukset otetaan vastaan. Museon helmet Museonpitäjä ei osaa nimetä yhtä suosikkia kokoelmastaan. 63. Kymmenen vuotta sitten Laine lähetti viranomaisteitse hakemuksen etunimensä muutoksesta. Moni myyjä ei halua lähettää laitetta postissa, ja parempi niin, sillä rikkoutuminen harmittaisi varmasti molempia osapuolia. Museoisännän nimi on nykyisin Asa Laine. ”Siitä olen tähän mennessä nähnyt vain kuvan, en yhtään oikeaa radiota”, Laine huokaa. Joskus lahjoitettu laite on parempikuntoinen kuin ennestään esillä oleva, silloin uusi laitetaan esille ja huonompi kuntoinen eteenpäin. Yksi erikoisimmista on Asa-tupakka-aski. ”Asa Radion perustajan Sakreliuksen jälkeen toimitusjohtajaksi tullut vävy Tapio Peltonen myi Asan Lohja Oy:lle vuonna 1979 vain kaksi kuukautta perustajan kuoleman jälkeen. Toisinaan radioita käydään harrastajaystävien kanssa etsimässä ja hakemassa koko päivän pitkillä reissuilla toisella puolella Suomea. Jos pakon edessä pitäisi luopua kokoelmasta ja vain muutaman saisi jättää itselleni, valitsisin varmaankin vanhimmat Asa 3 -mallit sekä mallin 115, jollaista nuorena kuuntelin ja ruuvailin”, mies toteaa pitkän pohdinnan jälkeen. Asa Laine on onnistunut löytämään museoonsa runsaan määrän Asa-rekvisiittaa. Nimi vaihtui vastaamaan elinikäistä kiinnostuksen kohdetta. Peltonen perusti myöhemmin Musta Pörssi -ketjun”, Laine kertoo. ”En osaa sanoa mikä näistä olisi kokoelman helmi, nämä ovat kaikki yhtä tärkeitä ja muodostavat yhdessä helminauhan, josta muodostuu kokonaisuus. 1960-luvun transistorimatkaradioita tyylikkäissä nahkakuorissaan. ”En ole laskenut rahaa enkä aikaa, mitä radioharrastukseen on vuosien mittaan mennyt. Museolle johtava kadunpätkä on saanut nimekseen ASA-kuja. Itse noutamalla laitteen saa varmasti ehjänä kotiin. Hankintoja ja lahjoituksia Iso osa museon laitteista on tullut lahjoituksena. Mikäli lahjoituksena tuleva malli löytyy jo museon kokoelmista, annetaan se tarvittaessa toisiin museoihin. Asa Laineen haaveena on löytää museoon lattiamallinen Asa 5 -radio
Myöhemmin Sakrelius perusti oman radioliikkeen, josta muodostui yksi Suomen johtavista radioja televisiotuotteita valmistavista yrityksistä. Yhtäällä mainoksissa painotettiin korkeaa teknistä tasoa ja suorituskykyä, toisinaan myyntiponnisteluissa turvauduttiin humoristisiin keinoihin. Arvo Sakrelius kehitti jatkuvasti niin yksittäisiä osia kuin työmenetelmiäkin. Asa-tuotteet ovat tuttuja useimmille vanhojen autojen kanssa pelaaville. Asa oli yksi onnistujista. Kaiken lisäksi ulkopinta oli aitoa Friitalan nappanahkaa. Nimen radiolleen mies nappasi omista nimikirjaimistaan. 64. Autossa SOI ASA SOI ASA Turkulainen sähköasentaja Arvo Sakrelius valmisti ensimmäisen radiovastaanottimensa 1920-luvun alkupuolella. Matkamallissa oli liitäntä ulkopuoliselle äänilähteelle sekä kytkentämahdollisuus autokäyttöön. Teksti: Mari Immonen ja Kari Mattila Vuoden 1969 radiomainoksessa esiteltiin kätevää ja monipuolista Asa Matkaautomatic -mallia. A rvo Sakreliuksen vuonna 1927 perustama yritys myi radiokomponentteja ja valmisti yksinkertaisia radiolaitteita. Uusia komponentteja ja keksintöjä tulvi markkinoille, ja menestyäkseen alalla yrittäjien oli kyettävä ennakoimaan markkinoiden kehitystä ja luotava jatkuvasti uusia tuotteita. Etenkin 1960-luvun loppupuolella yritys markkinoi autoradioita ponnekkaasti. 1930-luvulla elektroniikan kehitys kulki hurjaa vauhtia
65. Putkiradioiden kulta-aikana värikkäitä ASA-mainoksia nähtiin muun muassa elokuvateattereissa valkokankaalle heijastettuna. Asan autoradiomainonta oli 1960-luvun lopulla kekseliästä ja humoristista, mutta moinen tyyli ei ehkä nykyaikana tuottaisi toivottua tulosta
Harrastajia Harrastajia kolmessa polvessa kolmessa polvessa Kävimme marraskuisena arkiiltana Vääksyssä Koskeman perheen harrastehallilla. Eeron Triumph TR4 1962 on hankittu samana vuonna kuin Eetu syntyi. Paikan päällä oli harrastajia kolmessa polvessa: nuori mies Eetu Koskema, Eetun vanhemmat Jaana ja Heikki sekä Jaanan vanhemmat Pirkko ja Eero Volanen. ”Eetu on sanonut tätä ei saa koskaan myydä koskaan pois”, Eero mainitsee. Hallilla oli meneillään monenmoista projektia Erkkola-mopon entisöinnistä jokamiesluokan Escortin remonttiin. 66. Eero ja Eetu ovat ajelleet autolla yhdessä pitkät pätkät. Autosta on kerrottu tarkemmin Klassikot-numerossa 4/2010
Lapsuuden perheen ensimmäinen auto, neloskoneellinen kanttiLetukka oli pienen pojan mielestä kovin kiinnostava kulkupeli. Kuvauspaikkana legendaarisen Hennalan Shellin piha Lahdessa. Vuosimallin 1928 Chevrolet oli jo lähes 30 vuotta vanha, kun se 1950-luvulla hankittiin, joten pientä remonttiakin päästiin toisinaan tekemään. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kauko Ollila, toimitus Eeron omistushistoriaan mahtuu klassinen Porsche-korimalli nelisylinterisenä 912-versiona. Päijät-Hämeen Mobilistien jäsenyyden pariskunta hankki pian yhdistyksen perustamisen jälkeen 1970-luvun loppupuolella. Kotipihan kurvailuista kisoihin Eeron ja Pirkon tytär Jaana kasvoi mukaan harrastukseen. Heti kun ikä antoi myöten, Eero ajoi kortin ja hankki oman auton. Ajokkina oli Fiat 600. Isä pisti tikut pihaan ja antoi tehtäväksi osua tikkujen väliin etuperin ja pakilla”, Jaana muistelee. Mutta heti perään hän esittelee innostuneena kuvaa uusimmasta hankinnasta. E ero Volanen on ollut autoista kiinnostunut pikkupojasta lähtien. Kun Pirkko liftasi Eeron punaisen Taunuksen kyytiin, liittyi hänkin huomaamattaan mukaan ajoneuvoharrastukseen. Kun pysäköinti alkoi sujua, tuli lupa ajaa taloa ympäri. Eeron mielenkiinnon kohteesta tuli yhteinen, lähes kaiken vapaa-ajan vievä harrastus. Kyllä niitä on vähän liikaa”, mies toteaa päätään puistellen. Commer Cob alkoi oikutella ja hyytyi tien sivuun kesällä 2016. Kalustoon kuuluu nyt myös Fiat 600 vuodelta 1958. Niissä ei ollut aina avaimiakaan, mutta liikkeelle pääsi oikeat johdot yhdistämällä. Eeron avomallinen Austin on vuodelta 1951. Viimeisten vuosikymmenten aikana museoautokokoelma on ollut kasvamaan päin, ja tätä nykyä Eeron ja Pirkon autotallista löytyy kymmenkunta klassikkoautoa sekä muutama mopo. ”Ja projektit päälle. Tämä yksilö on tuttu pitkäaikaisille lukijoillemme, sillä se on esitelty aivan ensimmäisessä Klassikot-lehden numerossa 1/08, jolloin Austin oli vielä edellisellä omistajalla. Jaana ajoi kotipihaa edestakaisin, ja koira istui aina uskollisesti apumiehen istuimella. ”Vanhemman mallin kuussataset ovat melko harvinaisia, uudempia on tarjolla kyllä”, Eero perustelee Fiatin ostoa. 67. Onneksi perhepiiristä löytyi nuori asentaja, joka pisti koneet kuntoon ja auton takaisin liikenteeseen. ”Ajoin autoa ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana. Kilometrejä kertyi ja bensaa paloi. Museoautoharrastukseen tuli kuitenkin parinkymmenen vuoden tauko, kun ralliautoilu ja jokamiesluokan kilvanajo veivät voiton vapaa-ajan käytöstä. Autot vaihtuivat välillä. Aina ei kaikki suju käsikirjoituksen mukaan
Jokamiesluokan suomenmestaruuskisoissa on Jaanalle kertynyt hyviä sijoituksia kärjen tuntumassa, SM-mitaleita on kaikkiaan viisi. Vuonna 1996 huoltotiimiin liittyi myös asikkalalainen Heikki Koskema, ja vuonna 2004 Jaanan sukunimi vaihtui Volasesta Koskemaksi. Volasen-Koskeman kolmen suku polven perinteinen kesälomareissu tehdään aina Pelloon, jossa järjestetään vuosittain iso nelipäiväinen jokamiesluokan kilpailu. Erkkola on Eetun projekteja. Pienestä pitäen mukana Harrastukseen on kasvanut mukaan jo kolmaskin polvi, Jaanan ja Heikin poika Eetu. Kun kilvanajoharrastus käynnistyi, oli Pirkko kuitenkin vahvasti mukana huoltotiimissä Eeron kanssa. Vuonna 2017 talliin tuli huonokuntoinen Volvo N86. Kuorma-autokuume alkoi vaivata hieman myöhemmin. ”Eetu on ollut pienestä lähtien minunkin kaverina kaikenlaisissa projekteissa”, Eero kertoo. Ensimmäistä ralliautoa kaverukset rakentelivat jo 15-vuotiaina, vaikkei vielä pitkään aikaan ollut tietoa ajamaan pääsystä. Heikin ja Eetun perusteellisen entisöintityön jälkeen se hyväksyttiin viime keväänä museoajoneuvoksi. Pellon Poikkinaintiajossa Jaana on ollut kaksi kertaa kakkosena ja kerran kolmantena. ”Eetu on ollut oikeastaan ihan kaikissa projekteissa mukana”, vanhemmat ja isovanhemmat kertovat. Vuonna 2017 mitalin väri oli kultainen ja Jaana palkittiin jokamiesluokan naisten sarjan Suomen mestarina. Vuonna 2021 tuli hopeaa. ”Aina on ollut poika ”Järkevämpää olisi hankkia vesisäiliöllä varustettu paloauto, sen avulla voisi vaikka jäädyttää jäärataa.” 68 1/2022 Harrastajia kolmessa polvessa. ”Varsinainen klassikko autoihin hurahtaminen on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden sisään”, Heikki sanoo. Perhe ei suuremmin hämmästellyt, kun Eetu neljäntoista vanhana halusi ostaa itselleen joululahjaksi vanhan traktorin. Jaanan nuortenluokassa käyttämä Fiat 600 on vielä tallella. ”Toivoin kyllä kovasti, ettei tytär olisi alkanut ajaa kilpaa. ”Omilla vanhemmillani ei ole ollut mitään autoihin liittyvää harrastusta, joten minulle tämä ei ole ainakaan verenperintönä tullut”, Heikki Koskema kertoo. Kardaani vetoisten autojen jokamiehenluokan kilpailussa Jaana on kruunattu Kardaanikuningattareksi kolmesti, vuosina 2000, 2015 ja 2017. Hallissa pannaan kuntoon pienempiäkin ajopelejä kuten mopoja. Kilpailuihin mies lähti aluksi muiden kyydissä ja siirtyi sitten ohjauspyörän taakse. ”Olin kyläkoulussa samalla luokalla Haran Jukan kanssa, ja alettiin yhdessä rakennella kaikenlaisia kulkupelejä”, mies jatkaa. Mutta eihän siinä mikään auttanut, kun Jaanalla oli niin kova innostus ajamiseen”, Pirkko sanoo. Ralliura kesti 16 vuotta, kunnes Heikki siirtyi Jaanan menestyksen myötä huoltohommiin. Suuritöinen projekti ei säikäyttänyt, päinvastoin, sittemmin kuorma-autoja on tullut jo kaksi lisää. Viime talvena Koskema kokeili Rallisprintiä hyvällä menestyksellä: Rantasalmelta napsahti ykkössija. Nuori mies viihtyy vapaa-ajallaan perheen harrastehallilla. Jaana on ajanut myös Historic-rallia Fiat 600:lla sekä Lady Cupia Toyota Starletilla. Talvisin kodin kupeessa oli jäärata, joten harjoitusta liukkaan kelin ajoon oli tarjolla niin paljon kuin vain halusi. Jaana pääsi kilpailemaan jokamiesluokassa vuonna 1992
Volvo on hyväksytty museojoneuvoksi viime keväänä. Kesäkuun alusta lähtien 17-vuotias nuorimies on tehnyt töitä oppisopimuksella lahtelaisella Kaivinpalvelu J. Jaanalla on myös Fiat 850 odottamassa kunnostusta. Fiat 850 coupe on mielestäni maailman kaunein auto, sellainenkin olisi haaveena löytää.” Hallissa on aluillaan kuukausi sitten hankittu kuorma-autoprojekti. Eetu esittelee kuvaa myynnissä olevasta Lielahden sahan vanhasta paloautosta. Jaana on pistänyt ohjaamon siistiksi, Heikki ja Eetu laittoivat muut paikat kuntoon. Kaikkien hämmästykseksi, eniten omakseen, Eetu kaasutteli nuorten luokan voittajana maaliin. ”Kyllä jonkun täytyisi näitäkin säilyttää”, Eetu perustelee. Timatti-Fiat ja hankintahaaveet Kun Heikki olisi halunnut ostaa vaimolleen timanttisormuksen, Jaana vastasi, ettei niin välittäisi timanteista, mutta ilahtuisi kovin, jos voisi sen sijaan saada Fiat satakolmekolmosen. Mielenkiintoa riittää sen lisäksi myös Jaanaäidin jokkis-Escortin huoltoon ja oikomiseen sekä vastikään hankitun kuormaauton kunnostukseen. Pitkällä miehistöhytillä varustettu MercedesBenz 206 olisi nuoren harrastajan unelmaprojekti. Jää nähtäväksi, ilmestyykö Koskeman hallille seuraavaksi isompaa vai pienempää kalustoa. Toive juontaa siitä, että Jaanan ensimmäinen oma auto oli keltainen Fiat 133. Iso, paljon tilaa vievä auto ei tunnu kovin järkevältä hankinnalta. Eetu opiskelee Koulutuskeskus Salpauksessa logistiikkaa kuljetuspuolella. Kesäksi ajoon löytyi Fiat 126. ”Pidän näistä kuorma-autoistakin, olen niihinkin niin ihastunut”, Jaana tunnustaa. Tottahan toki aviomies toteutti toiveen, joten Jaanalla on nyt oma oranssinpunainen Fiat 133. ”Järkevämpää olisi hankkia vesisäiliöllä varustettu paloauto, sen avulla voisi vaikka jäädyttää jäärataa”, Jaana ehdottaa. Ajokortin Eetu sai vuoden ikäpoikkeusluvalla viime elokuussa. Volvo N86 1968 tuli Koskemalle vuonna 2017. ”Yhden maanantain aikana Eetu opiskeli Youtube-videoiden avulla Simmssyöttöpumpun purkuja kokoamisvaiheet, ja niin saatiin vuorokauden kuluttua laite toimimaan”, vanhemmat hämmästelevät. Parhaillaan Eetulla on omana projektina Erkkola-mopedin kunnostus. Sen jälkeen kuormuri on moottoria lukuun ottamatta käyty kokonaan läpi. Timantit ovat toisten tyttöjen parhaita kavereita, mutta Jaana halusi jalokiven sijaan punaisen Fiatin – ja sellaisen Heikki hänelle hommasi. ”Muistan ikuisesti sen hetken, kun Eetu tuli finaalin jälkeen varikolle ja kysyi ihmeissään, että voitinko minä. 69. valmis lähtemään, vaikka viikonloppuna aamuyöstä Rovaniemelle auton hakuun.” Tuleva ammattikin löytynee koneiden ja ajoneuvojen parista. Eräänä sunnuntaiiltana Heikki toi hallille epäkuntoisen Fordin kuusipyttyisen kompuran raadon. ”Haluaisin vielä museokuntoisen Fiat 600:n sekä 126:n. Koulunkäynti ei kuulu suosikkeihin, työnteko sen sijaan maittaa. Ensimmäisen kisansa Eetu ajoi Mäntyharjulla ajokkinaan Fiat 850. Kun ajolupa tuli, nuori mies otti mummin ja papan kyytiin ja vei heidät ensin 150 kilometrin mittaiselle ajelulle ja seuraavana lauantaina jo 400 kilometrin reissulle. Eetu on ajanut kilpaa jokamies luokassa viidentoista vanhasta saakka eli siitä lähtien, kun sääntöjen mukaan sai ruveta ajamaan. Ei meinannut uskoa itsekään voittoa todeksi”, Jaana kertoo nauraen. Muu perhe jarruttelee hankintaa. Saarisella
HA RRA STA J AN Monipuolista Monipuolista menoa Impeillä menoa Impeillä Kai Saarenmäki 70 1/2022. Mikäli jossain päin Suomea kokoontuu harrastemerkeissä Sunbeam Imp-autoja, löytyy paikalta todennäköisesti myös Kai Saarenmäki. Runsaat 30 vuotta pienen takamoottorisen brittiauton lumoissa olleen harrastajan mittaviin kokoelmiin on kertynyt niin entisöityjä yksilöitä, kilpureita kuin tarpeellista ja hiukan ylimääräistäkin varaosaa
Kai Saarenmäki toteaa, että sprintti ei tuntunut omalta lajilta. Harrasteen alkupiste ajoittuu kesään 1988 kun paikallislehden myyntipalstoilta silmiin osui ilmoitus myytävästä ’68 Sunbeam 900 autosta, jonka hinnaksi ilmoitettiin 3 500 markkaa. Lähtökohtainen ajatus oli entisöinnissä ja alkuperäisyyden vaalimisessa. Terveellä itseironialla varustettu pohjalainen toteaa pilke silmäkulmassaan, että parantumaton impismisairaus vei muuten terveen miehen mennessään jo nuorena. Vaihdokkina autosta kelpuutettiin myös mopo ja sille tielle lähti 17-vuotiaan Kain alta Tunturi Super Sport. Hillman Impejä ja Sunbeam 900-yksilöitä on sen jälkeen kertynyt monta, ja parhaimmillaan niitä ennätti yhtä aikaa pellonreunalla olla komea seitsemäntoista auton rivi. K ai Saarenmäestä on helppo aistia, kuinka rakas autoharrastus tuo iloa elämään. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine ja Kai Saarenmäki Automerkistä voi puristaa iloa monella tavalla. Kohtuullisena rajapyykkinä voidaan pitää päivää, jolloin viideskymmenes Sunbeam tuli hankituksi. Rallia Kai ei ole vielä koskaan ehtinyt edes kokeilla. Rakenteilla on Historic-luokkaan sopiva ralliauto ja hyllyille on kertynyt jokunen pokaali Roadsportja sprinttikisoista. ”Silloin sai kokonaisia autoja vielä kossupullolla tai sadalla markalla, molemmista on kokemusta”, hän muistelee. Perheellä ei Hillman Impejä käyttöautoina ollut, mutta hauskan näköinen ja kovakulkuinen automalli jäi mieleen kilparadoilta, kun isän kanssa tuli seurattua autourheilua. Kai muistaa, kuinka vielä harrastuksen alkuaikoina Vaikka varaosia onkin kertynyt paljon, ei kokonaisuus ole mikään sekamelska. Kyseinen Imp-yksilö jatkoi myöhemmin matkaansa. 71. Melkeinpä mikä tahansa osa löytyy tarvittaessa varsin nopeasti ja sen vierestä vielä useita vaihtoehtoja samasta aiheesta. Kaitsu toteaa, että ei varsinaisesti enää haikaile ensimmäisen Sunbeamin perään, sillä auto on nykyisin entisöitävänä ja hyvissä käsissä. 80-luvun loppu ja vielä 90-lukukin olivat hyvää aikaa harrastaa, sillä aihioita, raatoja ja varaosia löytyi vaivatta ja pyyntihinnat liikkuivat usein muodollisilla tasoilla. Kaitsu toteaa noina aikoina varsin tarkoin putsanneensa Pohjanmaan joutilaista Impin romuista ja varaosista
Kaitsu toteaa aina pyrkineensä osallistumaan kerhon tapahtumiin, ja vain muutama on häneltä jäänyt käymättä. Ensimmäinen tapaaminen pidettiin samana vuonna Suonenjoella ja kansallinen Imp-kokoontuminen Kemorassa -97. Nykyisin noin 120 jäsenen kerho järjestää jäsenistölleen tapaamisia ja ratapäiviä. Kaitsun seuraava Imp olikin jo kilpuri. paheksui kaveriaan, joka ajoi Impillä sprinttikisoja. Näkemys muuttui kuitenkin ratkaisevasti, kun kilvanajo alkoi näyttää hauskalta. Tavallisesti jokaisen auton mukana on tullut irto-osaa enemmän tai vähemmän. Uutta palikkaa löytyy vielä pitkäksi aikaa. Osia on kertynyt koriltaan läpimätiä autoja purkaessa. Kerran yhden 350 markan jokkisauton kaupassa tuli mukana seitsemän auton tekniikat. Jokaisella moottorilla on tarina kerrottavanaan. Kerhon virallistaminen tapahtui -98. Niistä muistoina ovat pokaalit tallin hyllyillä. Tilaa harrastaa Saarenmäen nykyiset harraste tilat ovat monin tavoin ihanteelliset. Harvinaiseksi käyneitä autoja ei olisi saanut enää uhrata moottoriurheilun alttarille. Varaosia onkin kertynyt, sanotaanko nyt vaikka reilusti. On sitten toinen asia, tarvitaanko niitä 17. Kilvanajoakin Kaitsun on tullut kokeiltua Roadsport-luokassa sekä sprintissä. Niilläkin jotka tuhoutuivat kilparadoille. Tilat on hiljattain remontoitu harrastekäyttöön. Talvisin ajoja jääradoilla järjestetään kelien puitteissa. Merkkikerhon toiminnassa Kai Saarenmäki on ollut mukana sen alkumetreiltä alkaen. Kaitsu on aina myynyt osia todellisille tarvitsijoille, mutta esimerkiksi vanhoja penkkejä ei kukaan ole koskaan kysynyt, joten ne lentävät useimmiten suoraan romukuormaan. Konepeltejä on hyvä olla varalla. Varaosa liikkeiden jäämistöistä ja eBay-huutokaupoista on tullut poimittua melkeinpä kaikki vähänkin järkevä pois kuljeksimasta. Nelisen vuotta sitten hankitun lapsuuden kodin piharakennus on remontoitu, ja autojen lisäksi varaosia saa säiltä suojaan osittain kahteen kerrokseen. Hyviä tyhjiä koreja ei ole enää juurikaan tarjolla, joten kaikkien purkuosien säilyttämisen järkevyys pistää ajoittain miettimään. Mutta onpahan mistä valita, kun tarvetta ilmenee. Joskus on tullut hankittua myös pelkkä rullaava kori. Suomen Imp-kerhon isänä voidaan pitää ikänsä Impeillä ajanutta Matti Toivasta, joka vuonna -96 alkoi soitella harrastajille aiheen tiimoilta. 72 1/2022 Harrastajan pakeilla
Sitä ennen tallista valmistuu keskeneräinen Historicralliauto. Hyvät tarinat alkavat aina alusta. Eri viritysasteiden kilpakansia on kertynyt hyllyille pitkät rivit, mutta vakiokansille ei harrastajapiireissä ole kysyntää. Toinen auto olikin jo jokkikseen päätynyt kilpuri, jolla Kaitsu alkoi 90-luvun alussa ajaa sprinttikisoja. Kai Saaremäen Imp-harrastus alkoi kesällä -88 mopoon vaihdetusta punaisesta Impistä. Leikkauslinjat ovat selvillä ja projekti aloittamista vailla valmis. Kai Saarenmäki tunnustaakin, ettei itse tule koskaan tarvitsemaan läheskään kaikkea mitä vuosien mittaan on tullut keränneeksi. Aika näyttää, kertyykö sillä pokaalihyllyyn joskus täydennystä. Jossain vaiheessa työn alle on tuloillaan vanha kilpuri Singer Chamois Coupé, joten aika ei tule Saarenmäellä käymään pitkäksi harrasteen parissa. Autoja on Saarenmäelle kertynyt, ja moni niistä on jatkanut myöhemmin eteenpäin. Kohtuullisena rajapyykkinä voidaan pitää päivää, jolloin viideskymmenes Sunbeam tuli hankituksi. Englannissa avolavoja on mallista tehty useita, ja periaatteessa rakennelma on helppo toteuttaa. Yksilö on nykyisin Samu-pojan omistuksessa. Uusien Imp-osien löytyminen alkaa käydä harvinaiseksi, mutta joskus tuuri ratkaisee. 73. Muutoslupien saaminen ratkaisee aikanaan suunnitelman toteutumisen. Kaitsu toteaa, että joka ukko saa kyllä Impin laatikon palasiksi, mutta niitä luottomiehiä, joilla on erikoistyökalut ja taito kasata osista jotakin käyttökelpoista, on vähemmän. Imp-materiaalia on kertynyt riittävästi harrastetilojen seinäpinnoitteeksi. Autoja tuli säilytettyjä aikaisemmin useissa eri vuokratiloissa. Visioitakin harrastajalla riittää. Kaikista hankinnoista ei harrastaja ole itsekään selvillä. Uusia puskureita ei automalliin ole löytynyt enää aikoihin. Neljäs, hyvin vähän ajettu auto tuli hankittua Nilsiästä. Hiljattain Kaitsun tuli lähetettyä 16 vaihdelaatikkoa Rami Kuikalle Kuopioon tutkittavaksi. Tarkoitus olisi löytää parhaat sisuskalut tekeillä olevan ralliauton laatikkoon. Mutta aina kun jokin autoista on rakenteilla, onpahan ainakin osia mistä valita. Punainen yksilö tulee päätymään avolavamallin aihioksi. Uudet etulokarit löytyivät netistä, kun suomalainen myyjä luuli myyvänsä Hillman Minxin lokareita. Yhdestä Imp-aihiosta on suunnitteilla rakentaa joskus avolava
Keltainen väri vaihtui vaalensiniseen, ja ideana oli kasausvaiheessa käyttää mahdollisismman tarkoin auton omat osat aina pultteja myöten. Neljäs omistaja Saku Heinonen ajoi autoa ensin peltikorilla, mutta muutti sitä myöhemmin radikaalisti pullistetuilla lasikuitulokareilla, sekä kokonaan lasikuituisella keulapalalla. Omistajaluetteloon liittyivät vielä Ville Pasonen sekä Juho Korpela ennen kuin se päätyi Saarenmäen haltuun. Kaitsun käsitys on, että aihion tilasi vuonna -75 Juha Miettinen, mutta kun hän vuonna -76 siirtyi ajamaan Porschella, jäi kori Miettiselle ylimääräiseksi. 74 1/2022 Harrastajan pakeilla. Seuraavana yksilöä käskytti Markku Mäki. 2006 auto purettiin kunnostuksessa alkutekijöihinsä, jolloin Kaitsun Samu-poika pääsi myös mukaan projektiin. Nykyään paikallaan olevasta 2006 kasatusta 1040-kuution moottorista on penkissä puristettu 115 hevosvoimaa. Kiuas ajoi kilpurilla sprinttikisoja kauden -80, jonka jälkeen hän lopetti kilpailut. Kaitsun ajatuksena on rakentaa auto Roadsport-luokkaan, ja toteutus tulee vaatimaan auton perusteellista läpikäyntiä sekä muutamia päivityksiä. Korin turvakaaria vahvistettiin lisäputkin, ja alle vaihtui myöhemmin viisi vaihteinen suorakytkentälaatikko. Ihan tarkkaa luetteloa yksilön jokaisesta kilpailusta ei ole, mutta pääasiassa kamppailuja on käyty jääradalla, maaradalla sekä sprinttikisoissa, joita aikanaan maastoajoiksi kutsuttiin. Kolmas omistaja oli Kari Männikkö. Kaitsu laskeskelee, että joka nurkkaan varatut levyjarrut ovat nekin odotelleet hyllyllä jo viitisentoista vuotta. SINGER CHAMOIS COUPÉ Kai Saarenmäen kokoelman räyhäkkäimmän näköinen menopeli on uutena kilpuriksi rakennettu Singer Chamois Coupé. Tai tarkalleen ottaen auton lähtökohtana on toiminut Sunbeam Impin maahantuojalta hankittu varaosakori. Hän halusi autosta linjakkaamman, ja koriin vaihtui Sunbeam Stiletossa ja sen sisarmalli Singer Chamois Coupéssa käytetty katto. Osia on onneksi kertynyt projektiin kivasti, eikä hankkeella ole kiireistä aikataulua. Kori rakennettiin kilpuriksi kaudelle -80 ja ensimmäisenä sillä ajoi Erika Kiuas. Nyt useamman vuoden huilanneen auton tulevaisuudessa häämöttää paluu kilpa kentille, mutta ei ihan nykyisessä muodossaan. Häneltä auto matkasi Jyväskylään Heikki Linnannolle
Erika signeerasi ja luovutti vanhan kilpakypäränsä osaksi Kaitsun kokoelmaa. Kilpauralta on kertynyt kivasti kuvia. Kamppailuvälineen taisteluarpia korjatessa kului monta iltaa. Markku "Uru" Mäki Pöllytti soraa tuolloin vielä peltilokarisella autolla Vammalassa 1982. Kuvan napannut Kaitsu ei osannut aavistaa, että 17 vuotta myöhemmin auto päätyisi hänelle. 75. Syyskuussa 1989 Seinäjoen SM-Rallisprintissä Singeriä käskyttää auton silloinen omistaja Saku Heinonen. Erika Kiuas luisutti tuoretta kilpuriaan Kalpalinnassa vuonna -80 (kuva Kari Näätänen). Kilpuri purettiin osittain lapsityövoimaa hyödyntäen alkutekijöihinsä. Heikki Linnannon omistuksessa Singer lensi tähän tapaan. Mika Ikola migittää lasinkehykset kohdilleen. Jääradoillakin on Coupella päästelty
Menneenä kesänä näytti jo hetken siltä, että kotimatkalla mukana olisikin kaksi harrasteautoa. Vuonna 2010 Hollannissa entisöity auto siirtyi Saksaan tammikuussa 2021. Kun matkaan lähdetään, Suomessa viihdytään pitkän kaavan mukaan. Prinssin vuoro Menneenä kesänä mukaan otettiin vuosimallin 1959 NSU Prinz 2. Punainen Prinz on Carmenin auto, joten Hans joutui tällä kertaa tyytymään kartanlukijan rooliin. Pieni ja kevyt ajoneuvo kulkee kätevästi puhtaana ja kuivana pressulla vuoratussa kuljetuskärryssä. Tapahtumiin osallistutaan ja pieniä matkoja ajellaan harrasteajoneuvolla, mutta isommat siirtymät tehdään matkailuajoneuvon ja kuljetustrailerin yhdistelmällä. Keski-Suomessa hierottiin kauppoja Messerschmittistä, mutta kunto ja hinta eivät ilmeisesti asettuneet ostajan mielestä oikeaan suhteeseen eikä auto vaihtanut omistajaa. On tullut tavaksi nauttia Suomen kesästä useamman kuukauden ajan. Viime vuosina reissut on tehty matkailuautolla. Ernstin ja Wunderlichin kotitallista löytyy myös muun muassa BMW Isetta, Goggomobil sekä useita kaksipyöräisiä museoikäisiä menopelejä. S uomi on saksalaisille Carmen Ernstille ja Hans-Dieter Wunderlichille pariskunnalle varsin tuttu paikka, sillä he ovat matkailleet maassamme jo usean vuosikymmenen ajan. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 76 1/2022. Hän toimi noin 20 vuoden ajan kuljettajana Saksasta Suomeen tehdyillä ryhmämatkoilla. Lisääkin ajoneuvoja ilmeisesti mahtuisi vielä. Suomeen ihastuneet Suomeen ihastuneet Saksalaispariskunta vieraili viime kesänä monissa erilaisissa harrasteauto-, perinneja konetapahtumissa Suomessa pienen punaisen NSU Prinzin kera. Uutena Tanskaan myyty ja sieltä Hollantiin kulkeutunut auto on varsin tuore hankinta pariskunnan kokoelmassa. Viimeiset parikymmentä vuotta Suomi-matkoja on tehty Carmenin kanssa kahdestaan. ”Vuonna 1981 olin ensimmäistä kertaa Suomessa ja ihastuin välittömästi”, Hans kertoo hymyillen. Prinz ei ole pariskunnan ainoa harrasteauto
Carmenin pientä punaista Prinziä liikuttaa 0,58-litrainen ja 30-hevosvoimainen moottori. 77. Pituutta autolla on vajaat 3,2 metriä ja korkeutta 137 senttimetriä. Rekisterikilven kaksi ensimmäistä kirjainta kertovat omistajan asuinpaikkakunnan. NSU Prinz 2 vuodelta 1959 ei ole koolla pilattu, ei sisältä eikä ulkoa. Nokkapellin alla on varapyörän lisäksi mainiosti tilaa polttoainekanisterille ja pienelle matkalaukulle
Suomen teitä on körötelty traktorilla, jonka perässä on vedetty majoituskäyttöön rakennettua peräkärryä. Muutamaan otteeseen Suomen teitä on körötelty Eicherilla, jonka perässä on vedetty majoituskäyttöön rakennettua peräkärryä. Viime kesän reissun viimeinen kohde oli Päijät-Hämeen Mobilistien tapahtuma Lahden Jokimaalla syyskuun alussa. Kolme eri kertaa Suomi-lomalla onkin oltu traktorin kanssa. 78 1/2022 Suomea kiertäen. Carmenilla ja Hansilla on myös useampi eri mallinen Eicher-traktori. Ensi vuonna uudelleen Suomi-reissulla on kertaalleen oltu Lloyd Alexander TS -henkilöautolla. NSU-spesialisti Pentti Pihlaja-Kuhna tuli tapaamaan Hansia ja Carmenia Suomen Borgward-seuran kesäkokoontumiseen Vääksyyn omalla NSU:llaan, yhdellä niistä. Tämän jälkeen Hans liittyi Suomen Borgwardseuran jäseneksi, ja pariskunta on siitä Harrasteajoneuvo kulkee kätevästi mukana pressulla suojatulla kuljetustrailerilla
Carmen ja Hans suuntasivat kotimatkalle syyskuun alussa. Saksalaiset toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kerhotapahtumaan, vaikka ajokkina olikin nyt eri merkkinen auto. Pariskunnan harmiksi useita tapahtumia peruuntui Suomessa epidemiatilanteen vaikeutuessa, mutta onneksi joitakin saatiin järjestettyä. Entisenä bussikuskina Hansia kiinnosti kovasti 1963 vuosimallin Bedford Päijät-Hämeen Mobilistien hallilla. Jäämme pienellä jännityksellä odottelemaan, minkä ajoneuvon kera pariskunta nähdään ensi kesän Suomi-reissulla. Carmen ja Hans olivat mukana myös tämän kesäisessä Borgward-kokoontumisajossa Asikkalassa. Carmenia, Hansia ja Prinziä valokuvattiin ahkerasti muun muassa Weteraanikonepäivillä Oulaisissa, Harrastusajoneuvoja rompetapahtumassa Kuhmossa sekä PäijätHämeen Mobilistien tapahtumapäivässä Lahden Jokimaalla. Bussia esittelemässä Pentti Pihlaja-Kuhna. Vuonna 2018 Carmen ja Hans olivat Eicher-traktorillaan mukana Rauta ja Petrooli -tapahtuman kulkueessa Riihimäellä. 79. lähtien osallistunut vuosittain kerhon kesätapahtumiin
Jos GSM Dart ei soittele kelloja, ei ihme. Tähän mennessä 25 000 puntaa haukannut projekti alkaa olla loppusuoralla. Kuvat: Bonhams Uusi omistaja Etelä-Afrikassa valmistetulle GSM Dartille löytyi huutokaupassa 8 775 puntaan. Näitä EteläAfrikassa ja Briteissä koottuja lasi kuitupulkkia tehtiin vuosina 59–64 tiettävästi vain 168 kappaletta. Mallin saavutuksiin on kirjattu muun muassa oman luokan vuosia säilynyt kierrosennätys Brands Hatchin radalla. Autoa on rakennettu viime vuosina historicratakisoihin. Turvakaaret ovat kelvolliset, etupäästä löytyvät levyjarrut, ja puhtia on koneesta mitattu 118 hevosvoimaa. Kilpakäyttöön kapine luokiteltiin 1961 Fordin 997-kuutioisella koneella, ja Darteja nähtiin radoilla pitkin 60-lukua. Mutta oli joukossa tällä kertaa ainakin yksi suurelle yleisölle vieraampi kilpuri. (10 400 €) 80 Marginaalista 1/2022. Auto on pienin muutoksin palautettavissa katuliikenteeseen. Huutokauppaan asetettu viimeisen tuotantovuoden Dart rekisteröitiin uutena EteläAfrikkaan. Nykyisin 1500-kuutioisella Cortinan koneella liikkuva GSM siirtyi 2001 Britteihin. Irrotettava kovakatto lisää harvinaisuuden käytettävyyttä. GSM Dart ’64 B onhamsin taannoisen klassikkoautohuutokaupan listaus koostui pääasiassa kaikille tutuista automalleista
2 viikon välein). Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. verhoiluja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Korjauspellit saatavilla kattavasti klassikkoosi! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! w w w .in st ag ra m .c om / kla ss ik ot w w w .fa ce bo ok .c om / kla ss ik ot
Kuva: Museovirasto/Helsingin kaupunginmuseo/Kari Hakli. Helsingin Hertankadulla, entisen PuuPasilan alueella, sijaitsi Autoampperi Oy. Työtilat on valokuvannut Kari Hakli kesällä 1971. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo /K ari H ak li Kuva: Museovirasto/Helsingin kaupunginmuseo/Kari Hakli Kuva: Museovirasto/Helsingin kaupunginmuseo/Kari Hakli A utokorjaamot ovat nykyisin usein siistejä paikkoja, mikä on tietysti hyvä, sillä puhtaassa ympäristössä remontin onnistumisprosentti on aina korkeampi ja onnettomuudetkin harvinaisempia. Autosähkökorjaamon työpöydälle ei kannata laturia pistää palasiksi ennen siivoushommia. Verstastunnelmia 82 Fotoalbumi 1/2022 Teboil-huoltoaseman pajassa on hieman sottaista, mutta työkalut ovat kohtuullisen hyvässä ojennuksessa. Liekö Kawasaki omistajan vai asiakkaan pyörä, siitä ei ole tietoa, mutta poikkeuksellisen siistiltä se näyttää tässä ympäristössä. Kaivellaan arkistojen kätköistä rasvantuoksuisia ja bensiininkäryisiä kuvia takavuosien korjaamotiloista. Jokin menneen ajan sotkuisessa pajatunnelmassa kuitenkin viehättää. Tunnelma vaikuttaa vanhalta, seinäkalenterit ovat kuitenkin tämän vuosituhannen alusta
Mitäpä sitä siivoamaan, kun voi käyttää aikansa paremmin vaikkapa ottamalla nokoset työpöytien välissä. Ei taida Liikennelaitoksen varikolla nykyisin olla työpöydillä samanlaista sotkua kuin kesällä 1953. Valokuvaaja Pekka Punkari vieraili Helsingin Kytösuontiellä sijainneen Autokorjaamo K. Varaosavaraston suhteen Kauko Immonen on ottanut rennommin. Tarpeettomat romut on nakattu huolettomasti pitkin pihaa. Sumppi on sentään nostettu pukkien varaan ennen kuin asentaja on hivuttautunut sen alle hommiin. Ensisilmäyksellä sotkuiselta vaikuttava työtila onkin tarkemmin katsottuna melko hyvässä järjestyksessä. 83 Nyt ollaan osoitteessa Kytösuontie 38 Helsingin Ruskeasuolla. Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo /P ek ka Pu nk ari Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo /O kk ola Be rte l Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo /P ek ka Pu nk ari Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo /P ek ka Pu nk ari. Immosen tiloissa kesällä -78. Vuonna 1978 alan firmoissa ei vielä oltu erityisen huolissaan sen enempää työturvallisuuden kuin ympäristöasioiden suhteen
Suorituskykyisten pikkuautojen saralla Peugeot iski 205 GTI:n myötä pöytään valttikortin, jota ei seuraajamalli 206 GTI kyennyt nokittamaan. Hiljattain Hollolassa sijaitsevan erikoisautoliike Paimelan Paronin nettisivulle putkahti myyntiilmoitus 177-hevosvoimaisesta Peugeot 206 RC -mallista. Seuraavaksi ranskalaisvalmistaja kaivoi pakasta 177-hevosvoimaisen 206 RC:n. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Hauskaa koko rahalla Tuleva klassikko Peugeot 206 RC 84 1/2022. Taskurakettiluokan autoja onkin ollut tallissa useita, ja niistä Peugeot 205 GTI 1.9 on painunut mieleen erityisen hauskana ajopelinä. Sellainen piti tietysti saada koeajoon. Joskus valmistaja luo jotakin erityistä, minkä lyöminen ei tahdo onnistua edes tehtaan omalta väeltä. Legendan saappaita täyttämään tarvitaan enemmän. Se on auto, jota keskinkertainenkin kuljettaja oppii helposti viemään lujaa kaikissa olosuhteissa. Harrastajahenkinen yrittäjä Reijo Valkama lupasi lainata auton kuvattavaksi ja koeajoon, mutta kehotti samalla nopeaan toimintaan, sillä ilmoitus oli saanut toimituksen Kehitys kulkee teknisestä saavutuksesta seuraavaan kiihtyvällä tahdilla, mikä yleensä tarkoittaa seuraajan olevan edeltäjäänsä parempi laite. Klassikkomallin seuraaja 206 GTI on sekin nautinnollinen ajettava mutkaisilla pikkuteillä, mutta jättää kuitenkin itsestään hieman edeltäjäänsä vaisumman kuvan. Se oli ripeä laite, mutta 205 GTI:n erityisyys ei kuitenkaan piile suorituskyvyssä vaan ajettavuudessa eikä siinäkään termin perinteisessä merkityksessä. Eikä 205 GTI:llä lujaa ajaminen tunnu hurjalta, hallinnan tunne säilyy nelipyöräluisussakin. R ipeäkulkuisille pikkuautoille on oma kannattajakuntansa, johon olen itsekin kuulunut jo autoharrastuksen alkumetreiltä lähtien
Sylinteriryhmä ja -kansi kevytmetallia. Takana erilisjousitus, pitkittäiset tukivarret ja viistosti eteen suunnatut poikittaistuet, vääntösauvajouset ja kallistuksenvaimennin. Teho 177 hevosvoimaa, vääntömomentti 202 Nm 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto, luistonestoja ajonvakautusjärjestelmä 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret ja kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 3 835 mm, leveys 1 673 mm, korkeus 1 428 mm, akseliväli 2 442 mm. Tehostettu hammastanko-ohjaus, Edessä tuuletetut levyjarrut, takana levyjarrut 06 K ori Kolmeovinen itsekantava teräskori. Iskutilavuus 1 997 kuutiosenttiä (poraus 85, isku 88 mm), puristussuhde 11,0:1, neljä venttiiliä sylinteriä kohden, kaksi hammashihnakäyttöistä kannen yläpuolista nokka-akselia, muuttuva imuventtiilien ajoitus. Omapaino 1 100 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 7,4 s, huippunopeus 220 km/h 85. 01 Merkki ja malli Peugeot 206 RC 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain
Suurihalkaisijaiset vanteet, madallettu jousitus, näyttävä takaspoileri ja kahdella ulostulolla varustettu pakoputkisto ovat tuunaajankin työlistalla aina ensimmäisenä. Jäykkä jousitus ja matalaprofiilirenkaat eivät kaikkia tien epätasaisuuksia niele, joten kori joutuu kuoppaisella tiellä kovan rasituksen alle. Aivan kivireki RC ei sentään ole, matka-ajo sujuu kohtuullisen mukavasti ja ohjaamo on hiljainen. Kone kuulostaakin vireältä heti tyhjäkäynnillä. Mikroautoa ajaessa kokee HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Peugeot 206:n suosio perustui mukavuuteen, ajo-ominaisuuksiin ja taloudellisuuteen, mutta ei varsinaisesti luotettavuuteen. Hintaa RC-kirjainparille tulee siis reilusti, mutta jos ennustamaan rupeaisi, niin sen alkuperäisen 205 GTI 1.9:n seuraaja on nimenomaan RC. Menevyyttä Kolmeovisen Peugeot 206:n korimuodot huokuvat urheilullisuutta aivan perusmallinkin kohdalla. Lisäeuroille saattaa siis kertyä reilu korko lähivuosien aikana. RC-mallin ulkonäköä on viety urheilullisempaan suuntaan perinteisin keinoin. Alustan ja voimansiirron ääniä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Mittariston sekä sähköllä toimivien varusteiden toiminta kannattaakin käydä huolellisesti läpi jo ennen koeajolle lähtöä. RC-mallien hinnat liikkuvat tällä hetkellä 4 000–5 000 euron välimaastossa. Moottori reagoi äkäisesti kaasupolkimen liikkeisiin ja on käytökseltään hyvin johdonmukainen. Auto tottelee nöyrästi nopeita ja tempoilevia ratinliikkeitä, ohjaus on melko nopea, palauttaa voimakkaasti ja tuntuma tiehen on hyvä. Tuleva klassikko Peugeot 206 RC 86 1/2022. Mekaanisesti auto on kestävä mutta sähkölaitteiden ongelmien parissa on kamppaillut moni RC:n omistaja. Viisto ja voimakkaasti kapeneva keula ja katon laskeva takaosa tuovat olemukseen ärhäkkyyttä, jota vauhdikkaasti muotoillut etuvalot ja puskurin alapuolella ammottava ilmanottoaukko korostavat. Eihän siinä auttanut kuin pakata valokuvausvälineet tavaratilaan ja kääntää keula kohti Paimelaa. Liikkeelle Peugeot’lla pääsee moottoriurheiluhenkisestä äänimaailmasta ja sporttisesta tunnelmasta huolimatta helposti. Viisinopeuksisen vaihteiston ykkönen on välitetty pitkäksi ja pykälät siitä eteenpäin on porrastettu lähelle toisiaan. Vastaavan kuntoisen GTI-mallin saattaa saada parilla tonnilla. Ruostekohtien lisäksi kannattaa syynätä kattopilareiden saumakohdat ja iskunvaimentimien kiinnityspisteet halkeamien varalta. RC-versio kirvoittaa käyttäjissään samankaltaisia kommentteja. lisäksi runsaasti huomiota ostajaehdokkaiden joukossa. 206 RC:n urheilullinen sisusta virittää odotukset korkealle, eikä kuljettajan penkille istahtavan tarvitse pettyä. Epäilemättä suurin osa RC-malleista on ollut kovan käskytyksen alla. 177 hevosvoimaa on iso lukema kahden litran vapaastihengittävästä moottorista. Autolla pääsee lujaa, ja ajaminen on hauskaa niin kauan kun mutkaista tietä riittää
Laajan vetoalueen ansiosta autoa voi ajaa kuin mitä tahansa kauppakassia jos vain malttaa tehdä niin. Viritystyö on F1-maailmassa vaikuttavan ranskalaisyritys Mécachromen käsialaa. Kahden litran vapaastihengittävästä moottorista on puristettu 177 hevosvoimaa. GTI:n vanteet olivat aluksi 15ja myöhemmin 16-tuumaiset kun taas RC:n alla pyörii 17” vanteet. Koneen äänimaailma on erityisen onnistunut eikä nuotista poikkeavia resonansseja tai pörinöitä kuulu millään kierrosalueella. Merkittävin ero mallien välillä löytyy konehuoneen puolelta: GTI:n moottori tuottaa 136 hevosvoimaa ja RC-mallissa samasta voimanlähteestä on puristettu 177 hevosvoiman tehot. Pikkusportti on ladattu hyvillä varusteilla ja sen äänieristys on hyvällä tasolla. LÄPIKOTAISIN PARANNETTU Peugeot 206 RC on 206 GTI -mallista kehitetty versio. Kosmeettisten muutosten lisäksi tekniikkaa on GTI-malliin verrattuna parannettu monilta osin. Jarruja on terävöitetty asentamalla suuremmat etulevyt. GTI-malliin verrattuna RC:n alusta on jämäkämpi ja taka-akseliston tuentaa parannettu. 87. Tämä voimapaketti houkuttelee käyttämään kierroksia. Konehuoneessa palikat ovat hyvässä järjestyksessä. Menneinä aikoina urheilullisuus tarkoitti usein myös askeettisuutta, vaan toisin on nykyisin. Ykkösvaihteen pidempi välitys mahdollistaa alimman pykälän käytön tiukoissa mutkissa ja moottorin kierrosalueen pysymisen tehoalueella kakkoselle vaihdettaessa
Kokonaisuus on tyylikäs ja lisukkeet korostavat maukkaasti korimallin alkujaankin sporttisia muotoja. Se on selvää, että tällaisen auton rajat selviäisivät vasta moottoriradalla, ja sekin on jo tässä vaiheessa selvää, että radan kiertäminen RC:n kanssa olisi varmasti hersyvän hauska kokemus. Tiukka alusta ja napakka ohjaus yhdessä korkealle naukuvan moottorin ja tiuhaksi välitetyn vaihteiston kanssa houkuttelevat ovelasti rauhallisenkin kuljettajan välillä tarpeettomiin vedätyksiin. Suurin teholukema on tasan seitsemässä tuhannessa, ja rajoittaja puuttuu peliin kolmesataa kierrosta myöhemmin. TOINEN VAIHTOEHTO RENAULT CLIO SPORT Valmistusvuodet 1998–2005 Teho 172 hevosvoimaa Suorituskyky kiihtyvyys 0–100 km/h 7,3 s, huippunopeus 220 km/h Hinta uutena 31 500 € (2013) Ripeälle Peugeot’lle löytyy haastaja aivan kulman takaa. jotakin samankaltaista. Mutta kokoisekseen 206:n vauhtimalli käyttäytyy aivan fiksusti rauhallisessakin ajossa. Ranskalaiskaksikon välit selvittääkseen pitää suunnata asfalttiradalle, jossa molempien autojen kuljettajille on takuuvarmasti luvassa hauskoja hetkiä. Peugeot’n korista löytyy lukuisia viittauksia vauhtivaroihin. Ruutia kuitenkin löytyy ja Sportin alusta taipuu erinomaisesti nopeaan ajoon. Clion ulkokuori ei ole samalla tavalla urheilullinen kuin Peugeot’n, vaan se on muodoiltaan pulleamman ja kiltimmän oloinen. Moottorin ääni on siitä erikoinen, että se kuulostaa samalta läpi vetoalueen, aivan kuin äänet olisivat lainaa hyvästä rallipelistä. Jos 206 GTI olisi alun perin esitelty tällaisena, legenda olisi saanut maineensa veroisen seuraajan. Toinen ranskalaisvalmistaja Renault esitteli toisen sukupolven Cliosta tehokkaan, kaksilitraisella ja 167-hevosvoimaisella koneella varustetun Sport-mallin. Clio Sportin pyynnit liikkuvat samoissa summissa RC:n kanssa, joten ostajan mieltymys ja senhetkisten tarjokkaiden kunto ratkaisevat sen, kumman ratissa kiihdytellään ostoksille seuraavan kerran. Tuleva klassikko Peugeot 206 RC 88 1/2022
TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90 € Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh. 03 2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan Kestotilaus 8 numeroa 79 90. • MALMI SHOW & GO POWER FESTIVAL RIDE IN OULU MOTOR MEET · HAYRIDE JAMBOREE PONTIAC TRANS AM ’82 FORD A COUPE ’30 CHEVROLET 454 SS PICKUP ’91 CHEVROLET CHEVELLE ’69 PONTIAC GTO ”BRUTUS” ’65 • HARLEY-DAVIDSON V-ROD TURBO ’04 CHEVROLET BEL AIR NOMAD ’55 DODGE CHALLENGER ’70 • DODGE CHALLENGER ’73 THUNDERBIRD-PROJEKTI Pullasorsasta Petolinnuksi Rakkau desta Rautaan • 7/2021 • 9,90 € 6 414887 002455 2 1 7 70 02 45 -2 10 7 PAL VKO 2021-47 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 21 NR O 71 ”A U TO H AN O N PÄ ÄL TÄ RU SK EA JA RU PU IN EN , M U TT A SIS ÄL TÄ H ER KU LL IS EN VIH RE Ä – AIV AN KU IN AV O KA D O .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ EE ll Av ocado Av ocado ANSSIN KITT DODGE CHARGER SE BROUGHAM 507 ’73 CHEVROLET 3200 PICKUP TWIN TURBO ’55 BUICK ROADMASTER SLEDANETTE ’49 • CHEVROLET CORVETTE STINGRAY ’71 MERCURY COMET CYCLONE COUPE '64 • FORD T-HOT ’23 OCTOBER SWAP MEET TOMAHAWK TOWN SWAP FHRA MEGA SWAP · VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE SEMA SHOW CHEVROLET SEDAN DELIVERY ’60 • CADILLAC COUPE DEVILLE ’60 PLYMOUTH FURY III 4D ’65 • HARLEY-DAVIDSON FATBOY ’03 Rakkaudesta Rautaan • 8/2021 • 9,90 € 6 414887 002455 2 1 8 70 02 45 -2 10 8 PAL VKO 2022-03 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 21 NR O 72 ”V AIK KA JU SS IN AU TO O N TO TE U TU KS EN A EH D OT TO M AS TI SE M A-T AS O A, EI SE N BU DJ ET TI O LE O LL U T M ILJ O N ÄÄ RIL U O KK AA .” LISÄKSI ESITTELYSSÄ MAAILMANLUOKKAA Muoto valio Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
Amerikkalaista unelmaa edustaa ’76 Jeep CJ-7 Renegade. Klassikot 2/2022 ilmestyy 17.2.2022 Seuraavassa numerossa: Vain maastoauton omistaja tietää, kuinka vaikeaan paikkaan auton saakaan jumiin. Ensi numerossa esittelemme suomalaisille rakkaita maasturimalleja eri vuosikymmeniltä. Tiettömällä Tiettömällä taipaleella taipaleella 90. Pikkumaastureista luupin alle otetaan hieman paranneltu Suzuki SJ 410 ’83. Legendaarinen Mitsubishi Pajero ’90 johdattelee takavuosien työmaan nokkamiehen ajotunnelmiin
Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea ! Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: supermarket.fi 212 sivua! 37 90 Olympiavuoden Klassikot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. 8 00 Klassikot pelikortit 8 00 Klassikot parkkikiekko 12 90 Mopo Teemanumero 8 90 Edelliset numerot Alk.. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Kiiruhda hakemaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU NYT LEHTIPISTEISSÄ Tilaa verkkokaupastamme supermarket.fi TULEVA KLASSIKKO: ripeä Peugeot 206 RC ASAN ASAMUSEO: radiokeräilijän aarreaitta ARKIJENKKI: Rambler American 220 ’64 IMP-GURU SAARENMÄKI HARRASTAJAN PAKEILLA KESÄAUTON TARINA MAZDA 1800 ’74 TAKSIMALLI SIVIILISSÄ DATSUN 220C DIESEL ’76 1/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 01 /2 2 Alf a Ro m eo 3.0 V6 ’9 • Da tsu n 22 0C Die se l ’76 • Fo rd Tra ns it ’75 • M az da 18 00 ’74 • Ra m ble r Am eri ca n 22 ’6 4 Työjuhtien Työjuhtien 36 84 80 -2 20 1 • PA L V K O 20 22 -0 7 6 41 48 83 68 48 08 22 00 1 Fo rd Tra ns it ’75