Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. Mukana lattiajalusta. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. ALV € 89 sis. Nostokapasiteetti: 4200 kg. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Paino: 1355 kg. Nostokorkeus : 820 mm. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV € 1490 sis. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. ALV € 1290 sis. € 2290 sis. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Pulverimaalattu rakenne. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. ALV € 1290 sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV € 279 sis. Sopii käytettäväksi myös esim. ALV 1/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi M atka p aku CITROËN 2CV AZU ’61 1/ 20 25 Be dfo rd CF 35 ’81 • Cit ro ën 2C V AZ U ’61 • DA F 66 M ara th on Co m bi ’74 • Fo rd Sco rp io ’86 & ’96 • Ho nd a M on ke y Z5 0J ’90 • Va ux ha ll Cre sta ’62 36 84 80 -2 50 1 • PA L VK O 20 25 -1. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. ALV € 409 sis. ALV € 1290 sis. Nostokapasiteetti: 4200 kg. ALV € 89 sis. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ALV € 699 sis. ALV € 5090 sis. ALV € 409 sis. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. Nostokorkeus : 820 mm. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Nostokapasiteetti: 680 kg. ALV € 1290 sis. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Nostokapasiteetti: 680 kg. ALV € 1490 sis. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Digitaalinen syvyysilmaisin. Digitaalinen syvyysilmaisin. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Paino: 294 kg. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. KOKEILUSSA: Kahden sukupolven Ford Scorpiot MAINOKSEN IMUSSA: Nelivetovoimaa myyntiin TULEVA KLASSIKKO: Sporttimalli Etelä-Koreasta HONDA MONKEY Z50J BENETTON EDITION ’90 KONSERVOITU TIVOLI ROVERIN KASILLA VAUXHALL CRESTA ’62 HELPPOA MENOA DAF 66 COMBI ’74 #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Paino: 1355 kg. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. ALV € 1290 sis. Sopii käytettäväksi myös esim. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. ALV € 5090 sis. ALV € 1290 sis. Paino: 294 kg. Pulverimaalattu rakenne. Mukana lattiajalusta. ALV € 699 sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. kotimekaanikolle. € 2290 sis. ALV € 279 sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. kotimekaanikolle
Harrastajan pakeilla -sarjassa poiketaan Mauri Virtasen tallilla. Millaisilla eväillä Sumppi soraa viskoo, siihen tutustumme maaliskuussa ilmestyvän numeron sivuilla. Seuraavassa numerossa: Kostaja ja kumppanit Rootes-yhtymä toi 1970-luvun alussa markkinoille Sunbeam Avengerin, joka kevyenä takavetoisena taipui mainiosti myös rallipoluille. Maastokelpoisempaa rautaa löytyy huiman hienon Chevrolet Blazerin muodossa. Klassikot 2/2025 ilmestyy 6.3.2025 83
Yksi kaksipyöräinen löytyy tästä numerostakin. Ajankohdan ajateltiin olevan yleisöllekin kehno, sillä monessa perheessä jouluvalmistelut aloitetaan niihin aikoihin. Ainakin osallistujia sekä yleisöä vaikuttaisi talvellakin ilmaantuvan sinne missä tapahtuu. Mukavia lukuhetkiä kiinnostavien tarinoiden parissa. Pientä jälkikäteisnikkarointia on tehty vihreään DAF-farmariinkin. TILAAJAPALVELU Puh. Pienoismalli nähtiin viime numerossa. Hyvä esimerkki on kannen pääkuvassa komeileva paketti-Citroën. Oman rakentelutilan lattiapinta-alasta suurin osa on tällä hetkellä kaapattu poikien treenikämppäkäyttöön. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Helsingin moottoripyörämessuilla on totuttu näkemään runsaasti nostalgiaikäistä kalustoa, ja Jyväskylän rompetorilla on joka vuosi tehty hyviä löytöjä. Syksyn mittaan joissakin keskusteluissa talvinäyttelyn mahdollisuuksiin suhtauduttiin epäillen. Onneksi tuli viime kesänä haalittua pari kaksipyöräistä projektia, Solifermopo ja neuvostoliittolainen 80-luvun motocrosspyörä, joiden parissa askartelu onnistuu bändikamojen lomassakin. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Monta kiinnostavaa artikkelia löytyy nelipyöräisten tiimoiltakin. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Saataisiinko messuhalliin riittävästi tasokasta kalustoa, kun moni laite on työn alla tai talven ajaksi hankalasti varastoitu. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Viinitilan hyötykäytössä palveleva Bedford-pakukin on saanut pellin alle alkuperäistä pirteämpää tekniikkaa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Se on muokattu retkeilyautoksi jo 1980-luvulla, ja sillä on vuosien saatossa heitetty useita pitkiä retkiä kotimaassa sekä Euroopassa. Hämmästyttävän tarkkojen pienoismallien rakentajana tunnettu Eero Kumanto kehitteli mielessään kiinnostavan projektin. Toimittajan koeajettavaksi saatiin kaksi moitteettomassa alkuperäiskunnossa säilynyttä Ford Scorpiota: ensimmäisen lähdön karvalakkimalli sekä toisen sukupolven ripeä ja varusteita täyteen ladattu yksilö. Jyväskylän näyttelyssä riitti upeaa nähtävää, ja yleisö löysi perille. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Nyt on vuorossa täysikokoisen, pieteetillä konservoidun ja museorekisteröidyn yksilön esittely. Rumpusatsin ja vahvistimien sun muun roinan sekaan ei saanut autoa mahtumaan. Kaakonkulman ajot osuvat harmillisesti tämän lehden painopäivän jälkeiseen ajankohtaan. Olkaahan muuten varovaisia, jos liikutte vanhoilla vehkeillä talvisilla teillä! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3. Prätkäväelle talvi on perinteisesti ollut vilkkaampaa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Eivätköhän molemmat vielä valmistukin ennen lumien sulamista. Taas mennään! U udet tapahtumat piristävät kuluvaa talvea. Suuria kauppakeskuksia vastaan on paha kilpailla kävijöistä. Se syntyi Kymenlaakson harrastajien toiveesta, sillä monelle paikalliselle lähin eli KeskiSuomen mobilistien Talviajo on liian pitkän siirtymän päässä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Krossissa on tosin toiveikkaasti piikkipyörät alla, jos vaikka pääsisi vielä talvella kaasuvaijeria kiristämään. Kuvia ja tunnelmia on luvassa seuraavan numeron sivuilla. Aukeaman kuvaraportti tapahtumasta löytyy sivulta 58. Hän päätti rakentaa nuoruusvuosiensa moposta pienoismallin sekä tehdä vastaavan 1:1-mittakaavassa. Talleissakin tapahtuu talvisin. Kymen automobiilikerhon järjestämä Kaakonkulman Talviajo on toinen kuluvan talven uusi tapahtuma. Joulukuun puolivälissä Jyväskylän Paviljongissa järjestettiin jenkkiautoihin keskittynyt Big Wheels Winter Show ja sen yhteydessä Vintagemessut. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Pelot osoittautuivat turhiksi. Toivottavasti museoautoharrastajille löytyy jatkossakin useampia talvisia tapahtumia. Käsihallintalaitteiden asennuksen myötä pyörätuolin avulla liikkuva omistaja pääsee museoautollaan tien päälle. 80-luvun rakentelun tulos on myös Vauxhall Cresta, jonka alkuperäisen ulkokuoren alle on vaihdettu Roverin V8moottori
38 Vauxhall Cresta ’62. 18 Ford Scorpio ’86 & ’96 s. 26 DAF 66 Marathon Combi ’74 s. 42 Mainoksen imussa AJONEUVOT 12 Citroën 2CV AZU ’61 Rauno Tuomainen hankki 80-luvun alussa pakettiCitröenin, josta kunnosti matkailuauton lomareissuille. 72 Honda Monkey Z50J ’90 Eero Kumanto alkoi haikailla nuoruusajan mopoa talliinsa. 18 Ford Scorpio ’86 & ’96 Ford Scorpion kaksi mallisukupolvea edustivat valmistajansa isoja takavetomalleja aikana ennen tilaautoja ja kaupunkimaastureita. Samanlainen löytyi projekti kuntoisena, ja sen mies konservoi museokuntoon. 32 Bedford CF 350 ’81 s. 18 Ford Scorpio ’86 & ’96 s. 38 Vauxhall Cresta ’62 Jouni Kähärä kuuli navetan ylisillä seisovasta V8Crestasta. s. 26 DAF 66 Marathon Combi ’74 Käsihallintalaitteilla varustetulla Volvo 66:lla rallikisoja ajanut Jesse-Joonas Haake osti harrasteautokseen pirteän hollantilaisfarmarin. 12 Citroën 2CV AZU ’61 s. Tässä numerossa 4 s. Sellaisia kertyi lopulta neljän vuosikymmenen ajalta. Auto ei ollut myytävänä, mutta sitkeästi tavoittelemalla Jouni sai lopulta pelin itselleen. 32 Bedford CF 350 ’81 Kajabacan viinitilan kuljetusautona palvelee nostalginen Bedford-paku, jonka vanhojen kuorien alla ahkeroi Opel Omegasta lainattu tekniikka. 72 Honda Monkey Z50J ’90 s
Nyt on paluumatkan vuoro. 68 Kääpiöautomuseo Saksalainen kääpiöautokokoelma tarjoaa läpileikkauksen pienten automallien kehityksestä ja historiasta sodanjälkeisessä Euroopassa. 60 Rekisteriotteita Liikenteessä olevaan vuoden 1964 autokantaan heijastuu jälkituonti, mutta vuosi oli autokaupassa niin hyvä, että se näkyy harrastekentässä edelleen. 48 Harrastajan pakeilla Michael ”Micke” Cedercreutz on eräänlainen instituutio Suomen Citroën-piireissä. 60 Rekisteriotteita s. Moderniin museorakennukseen on koottu kalustoa moottoriajoneuvohistorian alkuvuosista lähtien. 58 Big Wheels Winter Show s. 78 Tuleva klassikko 2000-luvun alussa käynnistyi Hyundain toinen tuleminen Suomen markkinoille. 52 Paluumatka s. Tämä näkyi vahvasti myös mainonnassa. 6 Vakionopeus s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia vanhojen vehkeiden maailmasta. Käydään kysymässä, miten Sitikka-friikiksi oikein tullaan. 78 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 42 Mainoksen imussa Nelivetoisia automalleja ilmestyi 80-luvulla markkinoille valmistajalta toisensa jälkeen. 68 Kääpiöautomuseo s. s. 5 s. TAPAHTUMAT 58 Big Wheels Winter Show Uusi talvitapahtuma toi näyttävät amerikanautot Jyväskylään. 64 Riian moottorimuseo Baltian suurin automuseo löytyy Latviasta. 52 Paluumatka Lea Lahti ja Antti Vähälä ajoivat taannoin Etelä-Ranskaan vanhalla Renault 16:lla. Mukana rintamassa oli ensimmäisen mallipolven Coupé. 48 Harrastajan pakeilla
Tunnelmat noista hetkistä on kerrattavissa numerosta 4/2011. O ma nyanssinsa on Mercedes-Benzin W124-sarja, jonka museoautomaisuutta tai sen puutetta on ehditty puida vuosikaudet. Ajallista lisäkierrettä ikonisen taksi-Mersun tarina sai marraskuussa, kun sen esittelystä tuli kuluneeksi jo 40 vuotta. Siitä uusi omistaja oli valmis maksamaan 477 500 euroa. Taustalla on W124:n harrastesuosion ruokkima jälkituonti, mihin vuoteen 1997 ja yli 2,2 miljoonaan yksilöön yltänyt valmistusmäärä on antanutkin vankkaa selkänojaa. Valmistajan historiatietojen mukaan W124-sedan esiteltiin lehdistölle marraskuussa 1984 Espanjan Sevillassa, ja ensimmäiset yksilöt saapuivat Saksan markkinoille joulukuun aikana. Tai pidemmäksi aikaa ne eivät välttämättä sinne jääneet, sillä kyse oli RM Sotheby’sin Münchenissä järjestämästä huutokaupasta, jossa haettiin uusia omistajia toissa vuonna edesmenneen suomalaisen BMW-harrastajan ajoneuvoille. Huomiota keräsi etenkin useamman BMW-helmen siirtyminen kotimaan maisemista synnyinseudulleen Müncheniin. Näille muuten kopautettiin hinnoiksi 184 000 euroa ja 189 750 euroa. Klassikot-toimituksella oli kunnia tutustua huuto kaupattuun M1:een sen Suomi-taipaleen alkupuolella. Mutta samaan aikaan kannan vahvuudesta huolehtii, että moni W124 jatkaa edelleen sitkeästi arkikäytössä. Kokonaisuudessa oli lukuisia hämmästyttäviä BMW-harvinaisuuksia vuoden 1937 BMW 326 Roadsterista vuoden 2000 BMW Z8:aan. Munich Masterpieces Collection -nimen alla kaupatussa BMW-laivueessa oli 20 autoa ja neljä moottoripyörää. Lähtemätön W124 Alkaneen vuoden mittaan vuonna 1994 rekisteröityjä autoja siirtyy museoajoneuvostatuksen alle runsaslukuinen määrä. Suomessa oli loppuvuodesta rekisterissä edelleen 22 074 W124-Mercedestä, kun niitä oli vuonna 2017 selvästi vähemmän – noin 20 500 autoa. Ihastelun rinnalla väreillee tuttuun tapaan myös vihastelua, koska ”tavallisia nykyautoja” rekisteröidään museoautoiksi. Mutta saapa nähdä riittääkö 40 vuoden malli-ikäkään pehmittämään suhtautumista, vai onko W124 yhä edelleen joidenkin silmissä enemmän käyttöauto kuin harrasteajoneuvo. Bemari-väen sydämiä sykähdyttivät niin ikään muun muassa ’65 1800 Ti/SA (120 750 euroa), ’72 3.0 CLS (100 625 euroa) sekä ’88 M3 (86 250 euroa). Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. Ja sydämestä ottaa viimeistään rekisterikilpien väritys. BMW:t matkasivat maailmalle Alkutalven harmaudesta huolimatta klassikkoautojen kaupassa tapahtui uutiskynnyksen ylittäviä siirtoja. MB-maahantuoja Veho penkoi nimittäin äskettäin tilastoja, ja niiden mukaan W124-kanta sen kuin kohenee. Jos ja kun W124 tuntuu olevan yhä edelleen verrattain yleinen näky katukuvassa, löytyy asialle suorastaan yllättäviä perusteluita. Korkein hinta maksettiin odotuksien mukaisesti vuoden 1979 BMW M1:stä
Mukava kuulla, että Rover 75 -jutussa oli kosketuspintaa, mikä on helppo uskoa huomioiden perheenne pitkän Rover-historian. Vuosimalleista yleisin oli 2003 ja väreistä puolestaan harmaa sekä punainen. Museonjohtaja Leila Suutarinen kertoi olevansa iloinen, ylpeä ja nöyrän kiitollinen palkinnosta. Valinnan suorittanut Visit Tampereen hallitus kuvaili Vehoniemen automuseota yritykseksi, joka katsoo rohkeasti eteenpäin, on osoittanut kykyä uudistua ja näkee muutoksessa mahdollisuuden. Usein tangossa oli Autoklubin viiri tai esimerkiksi Maaseudun Autoliiton tai Yleisen Autoliiton vastaava tunnus – ellei sitten matkailu kohteen viiri: Kilpisjärvi, Punkaharju tms. Äskettäin luovutin auton tyttärelleni ja syystä: hänen isoisänsä isä näet osti sen uutena – säilyy nyt varmasti edelleenkin suvussa! Lehden artikkelissa pisti silmään useammankin kerran hämmästelty lippu tanko. VUOSIKERTAA 2003 VIEDÄÄN Suomen Autokierrätys Oy viestii, että sen viime kesänä käyttöön ottaman digitaalisen DELV-alustan kautta kierrätettiin ensimmäisen puolen vuoden aikana noin 12 000 autoa. Arvoisa toimitus! Kiitos numeron 7/2024 Rover-tarinasta! Aihe on minulle tuttu ja läheinen, olen moisella olympiavuoden autolla ajellut vuodesta 1961 lähtien. toimitus Lu ki ja po st ia 7. Vehoniemen automuseo on jo useammassa sukupolvessa toimiva perheyritys. Perusteiksi mainittiin lisäksi muun muassa pitkäjänteinen työ liiketoiminnan kehittämiseksi sekä korona-ajasta selviäminen innovatiivisin toimin. Määrän lisäksi systeemi antaa tietoa myös laadusta; eniten romutettiin VW Golfia, Opel Astraa ja Ford Focusta. ”Vehoniemen automuseossa olemme aina uskoneet omaperäisyyteen ja rohkeisiin ideoihin. Oletan toimituskunnasta puuttuvan vanhemman ikäluokan autoilijoita, kun tuo asia oli outo. Iso kiitos kuuluu myös asiakkaillemme, joista monista on vuosien aikana tullut myös ystäviämme.” Palkinto jaettiin marraskuussa Tampereen Työväen Teatterissa järjestetyssä Visit Festival -tilaisuudessa. Kesäkauden nuo kankaat heiluivat tangossa ja syksyllä jäljellä oli vain rispaantuneita lankoja! Niistä me pojat arvailtiin, mikä viiri on ollut alkujaan! Kari Tossavainen Hamari Tampereen matkailupalkinto Vehoniemeen Järjestyksessään seitsemättä kertaa jaettu Visit Tampere Award -palkinto on myönnetty tänä vuonna Vehoniemen automuseolle. Visit Tampereen vuosittain jakama palkinto on arvoltaan 5 000 euroa, ja sen saajaksi olivat ehdolla myös Kesäpäivä Rent & Adventures sekä Periscope. Ja kiitos ajatuksien ohjaamisesta lipputankoasiassa: esittämäsi aikakauteen liittyvä arkiliikenteinen selitys on eittämättä akateemisia spekulointejamme todennäköisempi. Lokasuojaan kiinnitettävä lipputanko oli toki erittäin yleinen ja halpa lisävaruste 1940ja 1950-luvuilla. Meillä riittää myös intoa ja luovuutta kehittää toimintaamme, ja voimaa siihen saamme yhteistyöstä muiden yritysten, Vehoniemen automuseon ystävien ja alan harrastajien kanssa
Yhdistelmäajoneuvo oli juuttunut tasoristeykseen muutamia minuutteja ennen törmäystä, eikä tapahtumasta ehditty varoittaa VR:n liikenteenohjausta. HELMIKUUN RIENNOT Keski-Suomen Mobilistien järjestämät Talwi ajot huristellaan helmikuun 1. Järjestelmä oli saatavilla joihinkin GM:n malleihin vuonna 1969. Pi dem pi, noin 140 kilometrin taival lähtee Laukaasta, ja lyhyemmän, noin 50 kilometrin reitin lähtöpaikka sijaitsee Kintauksessa. Ajo reittejä on kaksi. helmikuuta, tapahtumapaikkana tutusti Tampereen kauppaoppilaitos Tredu. Tiettävästi systeemi asennettiin noin 2 600 autoon. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8 1/2025 GM uskoi nestemäi seen lumiketjuun ja lisäsi joidenkin mallien lisä varuste listalle järjestelmän, jolla kemikaalia pystyi suihkaut tamaan takarenkaille ohjaamosta käsin. Keksintö jäi nopeasti historiaan, eikä sitä näkynyt enää seuraavan vuoden mallien lisävarustelistalla. Kemi kaalin vaikutus kesti vain hetken, ja tyhjentyneitä purkkeja piti vaihtaa tämän tästä täysiin. Maalipaikka on molemmilla sama, hotelli Keurusselkä. päivänä. Esimerkiksi sota-aikana Linnanheimo ompeli vaatteita evakkolapsille, teki maatöitä miesten ollessa rintamalla, toimi lottana ja osallistui myyjäisiin sodassa haavoittuneiden hyväksi. SA K U VA N estemäinen kitkapinnoite toimi yksinkertaisesti: auton takaosaan oli asennettu telineet spraypurkille, josta kemikaalia sumutettiin nappia painamalla suoraan vetäville pyörille. Onnettomuudessa loukkaantui kahdeksan ihmistä. Näin auton sai vaivatta liikkeelle liukkaan kelin yllättäessä. Helsingistä Pietariin matkalla ollut pikajuna törmäsi betonielementtejä kuljettavaan ajoneuvoyhdistelmään Kausalassa 13. Myöhemmin Linnanheimo jätti hyväpalkkaisen työnsä Suomi-Filmin palveluksessa ja siirtyi tekemään kunnianhimoisempia projekteja Teuvo Tulion kanssa. Käytännössä järjestelmän hyödyt osoittautuivat rajallisiksi. Lisäksi aineen sotkuisuus ja vaatimaton suorituskyky johtivat siihen, että autoilijat eivät innostuneet siitä laajassa mittakaavassa. päivänä. Järjestelmä tuli saataville vuonna 1969 ja poistui tarjonnasta saman vuoden päätteeksi.. Elokuvatähti Regina Linnanheimo kuoli 79-vuotiaana tammikuun 24. FHRA Tampereen järjestämä Pienois mallipäivä on 22. tammikuuta. TAMMI–HELMIKUU 1995 TAMMI–HELMIKUU 1995 Lumiketjua purkista General Motors toi 1960-luvulla markkinoille Liquid Tire Chain -nimisen lisävarusteen, jonka tarkoitus oli parantaa renkaiden pitoa liukkailla talviteillä. Linnanheimo oli yksi suomalaisen elokuvan suurista nimistä, mutta myös omaperäinen persoona ja hyväntekijä
JO K A JO U RN AL IS TIN EN K U VA -A RK IS TO / M AR K K U LE PO LA N KO KO EL M A H EL SIN G IN K AU PU N G IN M U SE O Ajankuva Airamin edustaja ja Fiat 500 Giardiniera sähkö ja radioliikkeen edessä Helsingissä. Keihänen oli ryhtynyt yrittäjäksi sodan jälkeen perustamalla autokorjaamon. Matkailualan legenda Kalevi Keihänen kuoli 9. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta hyväksyttiin eduskunnassa tammikuun viimeisenä päivänä. Muutaman vuoden kuluttua Keihänen perusti myös oman lentoyhtiön. Ensimmäiset naiset aloittivat varusmiespalveluksensa lokakuussa 1995. Vuonna 1965 hän pani pystyyn Keihäsmatkat Oy:n, ja ryhtyi järjestämään matkoja etelän lomakohteisiin. Alamäki alkoi öljykriisin aikaan 1973, ja Keihäsmatkat ajautui konkurssiin jo seuraavana vuonna. Kalevi viritteli myöhemmin uusia toimia matkailualalla, mutta ne eivät saavuttaneet menestystä. Keihäsmatkojen kulta-aika osui 1970-luvun alkuun. helmikuuta. Miehen ensimmäiset matkailualan pyrkimykset liittyivät urheilumatkojen ja laivamatkojen järjestämiseen. 9
Tekniikan ja yksityiskohtien osalta eroja Rekordiin oli enemmän juuri paikallisesti valmistettujen osien käytön takia. Rangerit olivat Opel Rekordin muunnelmia. Ulkoisesti uutuus oli kolmannen sukupolven Opel Rekord Victor FD:n maskilla ja ajovaloilla varustettuna. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 10 1/2025. Mallisto koostui Rekordin muunnelmista, ja Rekord D:n esittelyn myötä Ranger päivittyi B-koriseksi. R anger-merkin juuret johtavat EteläAfrikkaan, jossa GM:n autoja koottiin ja myytiin 1960-luvulla kahden verkoston välityksellä. C-Rekordiin pohjautuva Ranger A oli tuotannossa vuodet 1968–1973, ja se jäi tuotemerkin ainoaksi malliksi Etelä-Afrikassa. Sikäläiset autot koottiin niin ikään paikallisesti. Ranger oli yksi jälkimmäisistä. Mutta koska Opelilla oli oma verkostonsa, Vauxhallin korvaajamallia muokattiin hieman ja sen nokalle lätkäistiin uusi tuotemerkki – Ranger. GM:n sateenvarjon alla toimi aikojen saatossa monta tunnettua automerkkiä ja myös joitakin vähemmän tunnettuja. 1970-luvulle tultaessa Vauxhallin kilpailukyky oli heikoissa kantimissa, mikä aiheutti tyytymättömyyttä jälleenmyyjien keskuudessa. GM Suisse esitteli Rangerin helmikuussa 1970. General Motors oli vuosikymmenien ajan maailman suurin autonvalmistaja. Euroopassa Rangerin myynti keskittyi Sveitsin ja Belgian alueille, joitakin autoja myytiin myös Hollannissa. Ratkaisun myötä paikallisten osien käytön vaatimukseen oli helpompi vastata. Sveitsissä koottu Ranger A pohjautui niin ikään C-koriseen Rekordiin, johon oli yhdistelty osia muista GM:n malleista. Toinen verkosto markkinoi Chevroletja Opel-merkkejä, toinen puolestaan Pontiacin ja Vauxhallin tuotteita. Ranger A vastasi Rekord C -mallia, Ranger B puolestaan D-koppaista Rekordia. Etelä-Afrikan hallitus edellytti paikallisten alihankkijoiden valmistamien osien runsasta käyttöä, mikä kannusti valmistajia malliston yhteneväistämiseen Kun Vauxhall Victor FC:n valmistus Etelä-Afrikassa päättyi, sen seuraaja valittiin Vauxhallin sijaan Opelin mallistosta. Mikä ihmeen Ranger. Marraskuussa 1970 Ranger esiteltiin Belgian markkinoilla. Etelä-Afrikassa käytettyä reseptiä päätettiin testata myös Euroopassa. Belgiassa Ran ge rin valmistus jatkui vuoteen 1978 saakka. Kaavan toistoa Opel ja Vauxhall kilpailivat Euroopassa samoista asiakkaista. Sveitsissä Rangerin matka katkesi tehtaan sulkemiseen vuonna 1975. Suurin osa komponenteista rahdattiin Länsi-Saksasta, mutta osia valmistettiin myös paikallisesti
#513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Nostokorkeus (mm): 1880. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Paino: 1355 kg. Nostokorkeus (mm): 1880. Paino: 294 kg. Pulverimaalattu rakenne. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV VETÄVÄMPI MALLI Maastokelpoinen GAZ-63A 1966 PARTNER R11 Ruotsalaisvalmistajan klassikkosaha OMATEKELEET Itse tehdyt traktorit Viron museossa 74 50 00 -2 50 1 • PA L VK O 20 25 -1 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 1/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LOKOM O TERÄSKARHU 12 11 5 1 / 20 25 • Va lm et 56 5 • G A Z -6 3A • Te rä sk ar hu 12 • S im it S .6 00 • M aa g S H -4 5 • P ar tn er R 11 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet Osoit a kame ralla ( V. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Nostokapasiteetti: 680 kg. ALV € 409 sis. ALV € 1290 sis. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. Nostokorkeus : 820 mm. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. Teksti tähän! #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. ALV € 1290 sis. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. ALV € 279 sis. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV € 279 sis. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. ALV #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. ALV € 1290 sis. ALV € 89 sis. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. ALV € 699 sis. Vaunun mitat: 700x455x975mm. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Nostokapasiteetti: 4200 kg. ALV € 5090 sis. Sopii käytettäväksi myös esim. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. ALV € 5090 sis. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 699 sis. Sopii käytettäväksi myös esim. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Digitaalinen syvyysilmaisin. kotimekaanikolle. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. ALV € 1490 sis. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. Nostokorkeus : 820 mm. kotimekaanikolle. ALV € 1490 sis. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. ALV € 89 sis. Nostokapasiteetti: 680 kg. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Pulverimaalattu rakenne. ALV € 409 sis. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. € 2290 sis. ALV € 1290 sis. Paino: 294 kg. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Mukana lattiajalusta. Nostokapasiteetti: 4200 kg. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. € 2290 sis. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. ALV € 1290 sis. Digitaalinen syvyysilmaisin. Mukana lattiajalusta. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 1290 sis. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Paino: 1355 kg
12. Citroën 2CV AZU ’61 Pakettimat kailua Rauno Tuomainen hankki 80-luvun alussa käytöstä poistetun ’61 pakettiCitröenin. Hän kunnosti aihiosta matkailuauton lomareissuille, joita kertyi lopulta neljän vuosikymmenen ajalta. Tätä nykyä retki-Rättäri on nuoremman polven Citroën-harrastajan, Raimo Hallanevan hoivissa
Hän ei sitä kuitenkaan hankkinut, mutta kannusti minua ostamaan.” Näin myös tapahtui, ja seuraavina parina vuotena Rauno taittoi opiskelijaelämänsä siirtymiä ranskalaisella mukavuudella. ”Olin vuonna -77 kesätöissä Jyväskylässä, ja minua viisi vuotta vanhempi velipoikani jutteli, että hänen tekisi mieli ostaa Rät tä ri. Päinvastoin. Pakettimat kailua Loppi 13 Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Virpi Miettinen ja Tuomaisten albumi T amperelaisen Rauno Tuomaisen viehätys Citroën-merkkiä kohtaan virisi 70-luvun jälkipuoliskolla. Kunnostuksen ohella tavoitteena oli palauttaa auto kaksipaikkaiseksi, jotta auto soveltuisi paremmin retkeilyyn, tulevaa harrastekäyttöä silmällä pitäen.. Rauno kävi toimeksi alakuloisessa kunnossa olleen paketti-Sitikan elvyttämiseksi. Työ elämään siirtyessä käyttöautoksi tuli Ford Taunus, mutta tämä vaihe jäi lyhytaikaiseksi. Näin ollen Rättärin harrastemahdollisuudetkin tulivat tutuksi jo varhain. ”Myin Taunuksen, liityin Tampereen 2CV-porukkaan ja ostin ’77-mallisen Rättärin, joka oli tosiaan varsin uusi tuolloin.” Ratkaisun myötä uudempi 2CV toimi talviautona ja hänellä edelleen ollut vanhempi ’62-mallinen enempi kesäautona. Kul ku neuvo innosti myös liittymään maamme vanhimpaan merkkikerhoon, Suomen 2CV-Kiltaan. ”Sain vuonna -81 vinkin Lappeenran nas sa seisovasta ’61 paketti-Rättäristä sekä auton omistajan yhteystiedot, joten lunastin auton itselleni ja hinasin sen Tam pereelle”, hän tiivistää. Jyväskylän Halssilassa oli myynnissä ’62-mallinen 600 markalla. Jyväs kylässä tuolloin asunut nuorukainen oli aloittanut opiskelunsa Helsingissä, ja etäisyyksien nujertamiseen oli tarve käytännölliselle ja edulliselle ajokille. Alkupuolella 80-lukua Rauno päätyi myymään vanhemman Rättärin eteenpäin, mutta tämä ei suinkaan merkinnyt 2CV-harrastuksen laantumista. Vuosien aikana autosta oli muovattu henkilöauto, mistä kertoivat sivuikkunat kaappimaisen tavaratilan kyljissä. Lappeenrannasta mukaan Vuonna -79 opiskelut tulivat päätökseensä ja Rauno muutti Tampereelle
Näistä retkistä kertoo kuvaavasti pakun takasivuikkunan kansallisuustarrojen kimara. Kauimpana kotoa oltiin, kun ajeltiin Espanjassa ja Andorrassa.” Pariskunnan viimeiseksi kansainväliseksi 2CV-reissuksi jäi ennen koronakurimusta Kroa tiassa vuonna 2019 järjestetty 2CV-maailmankokous. Ja lisätilaa sai mukavasti, kun pystytti itse tehdyn peräteltan. Auto on sisältä vain metrin leveä, mutta kyllä siellä mahtuu pariskunta nukkumaan.” Kansainvälistä toimintaa Vuonna 1983 auto palasi rekisteriin, tuolloin NCH-92-tunnuksiin. Alkujaan varapyörä sijaitsi sivukotelossa, mutta Rauno siirsi renkaan konehuoneeseen ja vapautti elintärkeää tilaa retkivarusteille. Paketti-Rättäri palasi kunnostettuna rekisteriin vuonna 1983, ja sen myötä retkeilykäyttö saattoi alkaa. Uuden omistajan käsiin HRD-32 -kilpiin vuonna 2008 palannut auto siirtyi keväällä 2021. ”Autosta löytyi kaikki tarpeellinen: tilanteen mukaan keittiö, makuuhuone tai tarvittavat oleskelutilat. Näin ollen lemmikinsiniseksi maalatun paketti-Rättärin retkeilykäyttö saattoi alkaa. Ikkunan tarrakokoelma kertoo Raunon ja Mervin lukuisista kansainvälisistä 2CVreissuista. Moni paketti2CV vaihtoi nuoruusiässä identiteettiä henkilöautoksi ja sai samalla ikkunoita kylkiinsä. Olen puukäsityötaitoinen, joten rakensin sisään kaapistot. Ensimmäisenä tein peltihommat, ja toinen talvi meni kokoamiseen ja sisustamiseen. Ohjaamoa voisi kuvailla sanalla pelkistetty. Samalla tiesin, että tässä alkaa ikää olla sen verran, ettei välttämättä enää tule lähdettyä pitkille kansainvälisille retkille. Suih ku ja vessa tietenkin puuttuivat, mutta niitähän on camping-alueilla.” Ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui kesällä 1983 Puolan ja DDR:n kautta Länsi-Saksaan, jossa järjestettiin tuolloin 2CV-ystävien viides maailmankokous. ”Britteinsaarilla ja Venäjän puolella tuli vierailtua parikin kertaa. ”En ollut luopumassa autosta, mutta kun korjailin nokialaisen harrastajan Sitikkaa, alkoi hän kysellä, että myisinkö. Mietin viikon verran, sitten ilmoitin hinnan ja tehtiin kaupat. Ohjauspyörän edessä ollut ampeerimittari on tehnyt tilaa pienelle digitaalinäytölle. Sen jälkeen maailmankokousja muita matkoja Rauno kiersi Mervivaimonsa kanssa lukuisia. 14 1/2025 Citroën 2CV AZU ”Tampereella oli silloin 2CV-piireissä villitys, että tehdään matkailuautoja”, hän taustoittaa ja jatkaa, ”Kaksi talvea meni kunnostaessa. Rättäriin esiteltiin vuonna 1960 uusi nokka peitto maskeineen, mutta vuoden 1961 aikana AZUmallia valmistettiin osittain vielä tällä vanhemmalla konepellillä. Ja vaikka auto ehti olla minulla 40 vuotta, en koskaan ajatellut asiaa sillä tavoin, että välttämättä pitäisin sitä loppuun asti”, juttelee Rauno, jonka Citroën-harrastus jatkuu tällä hetkellä yhden 2CV, mutta myös hienon Ami 6:n omistajana.
Käsityötaitoisena Rauno nikka roi sisälle kompaktin kaapiston. 15. Kyllä sinne kaksi nukkumaan mahtuu, kunhan yhteisymmärrystä riittää ja etupenkit siirtää mahdollisimman eteen
Kokonaisuuden kannalta merkitsevin vuosi oli 1962, jolloin pakuja saapui peräti 330 autoa, kun puolestaan 2CV:n henkilömallia tuntuvasti vähemmän, 262 autoa. Tuolloin auto rekisteröitiin oittilaisen opiskelijan nimiin – mahdollisesti teknikon pojan, sillä sukunimi oli niin ikään Virtanen. Meno jatkui samanlaisena 60-luvun ensivuodet, sillä vuosina 1960–1962 maahan saapui virallista tietä yhteensä 741 kaappiRättäriä, kun henkilömallia tuli 712 autoa. Heinäkuussa -75 se rekisteröitiin 1+1-paikkaisesta pakettiautosta 1+3-paikkaiseksi henkilöautoksi HEU-896-kilpiin. Berline-henkilömallin ohella saapui Fourgonnette-pakettiversio, jollainen oli liitetty 2CV-mallistoon vasta edeltävänä vuonna. Tämä oletettavasti Riihimäen Autokumppanien henkilöstöön kuulunut Virtanen omisti Sitikan kesäkuulle 1973. Tässä Rauno ja Mervi ovat Ami 6:llaan Viron Haapsalussa kesällä 2022. KAAPPIKAUPPAA Suomen kaksi ensimmäistä Citroën 2CV:tä saapui maahamme laivarahdilla lokakuussa 1952. Moni kaappimalli tosin rekisteröitiin sittemmin henkilöautoksi. Kahden vuosikymmenen ikää hätyytelleen ’61 2CV AZU:n ensimmäisen elämänvaiheen loppusuora koettiin Lappeenrannassa, jonne se oli myyty kesällä 1978. Ensi omistajana oli Riihimäen Auto kump panit Oy, joka toimi tuohon aikaan muun muassa Vanaja-kuorma-autojen paikallisena jälleenmyyjänä sekä päällirakentajana. Se nimittäin vaihtoi paitsi omistajaa ja lääniä, myös ajoneuvoluokkaa. Parin opiskelijaomistajuuden jälkeen se päätyi huilaamaan lappeenrantalaisen navetan taakse. VANAJA-TALON VAHVUUTEEN Yksi maaliskuussa 1961 Suomeen rantautuneista 2CV AZU -pakettiautoista rekisteröitiin elokuun lopulla 1961 Kanta-Hämeeseen. Vuoden 1962 esitekuva kertoo 2CV AZU:n silloisen maski ja konepeltimuotoilun – sekä kuskinpuoleisessa etu lokarissa seisovan parkkitutkan hämmästyttävän koon. Rekisteritunnukset IX-212 saanut paketti-Sitikka tuli oletettavasti autofirman näppäräksi yleiskoneeksi huollon tarpeisiin ja juoksevien asioiden hoitoon. Vuonna 1961 maahantuotuja 2CV-Citroëneja oli 439, joista lähes puolet, 216 oli pakettimallisia 2CV AZU -versioita. Citroën Suomessa -kirjan mukaan Korpivaara Oy:n Citroën-tuontiyhtiö Autoliike Teho Oy toi 50-luvun mittaan yhteensä 995 2CV:tä, joista 173 oli pakettiversioita. Citroën-paku pysyi riihimäkeläisyrityksen omistuksessa kevääseen 1971, mutta oli välillä pois käytöstä ja rekisteristä sen perusteella, että kilvet vaihtuivat vuonna 1965 HRD-32-tunnuksiin. Puolivälissä 70-lukua kaappi-Citroën koki enemmänkin muutoksia. Autotuonnin vapautumisen vuosi 1962 jäi samalla 2CV:n hyötyversiotuonnin joutsenlauluksi, sillä 60-luvun mittaan pakettimalleja saapui enää yhteensä 55 autoa vuosina 1965–1966. Huhtikuussa 1971 auto sai kilvet IU-313 samassa yhteydessä, kun sen haltijaksi tuli oittilainen teknikko Virtanen, josta tuli heinäkuussa 1972 myös auton omistaja. 16 1/2025 Citroën 2CV AZU. Kirjainlyhenteessä AZ viittasi 2CV-mallistoon mallivuodelle 1955 saapuneeseen 425-kuutioiseen moottoriin, joka oli korvannut 375-kuutioisen A-perusmallin. Pakettiversion tuottaminen Suomeen näin varhain oli tulevaa ajatellen symbolista, sillä seuraavina vuosina Rättisitikan aaltopeltiset pakettimallit olivat näkyvässä osassa mallin maahantuontia. Omistajaksi kirjattiin turkulainen valokuvaaja. Moninaiset reissut pakettiRättärillä ovat takana, mutta matkanteko Citroëneilla jatkuu. U-kirjain kertoi puolestaan, että kyseessä oli Uti li taire-hyötyajoneuvoversio
Lyhyen takaylityksen seurauksena pakettimalli on parisenkymmentä senttiä lyhyempi kuin henkilömallin 2CV. Tilavuus 425 cm 3 . Poraus 66,0, isku 62,0 mm. 06 Kori Erillinen levyrunko, umpimallinen 2-ovinen teräskori, tavaratilassa takana pariovet. Takana erillisjousitus, eteen suunnatut pitkittäiset tukivarret, koteloidut kierrejouset vaakatasossa. Harraste piireissä mukana olevana hän tiesi auton Tuomaisen pariskunnan pitkäaikaiseksi reissuvaunuksi, mutta se ei ollut ainoa syy innostua autosta. Ulkomaille suuntautuvia matkoja ei ainakaan parin ensimmäisen yhteisen kesän aikana suoritettu, mutta kilometrejä yli 60-vuotiaalla paketti-Sitikalla on kerrytetty silti mukavasti. Ja silloin harvoin kun sellainen tulee myyntiin, niin menee yleensä heti.” Raimo ei antanut nopeasti esille tulleen tilaisuuden mennä ohi, vaan teki asiallisella pyynnillä varustetusta autosta kaupat sen pari vuotta omistaneen Citroënharrastajan kanssa. Kesähelteillä tämä on umpinaisena malli tosin huomattavasti kuumempi matkustettava kuin rättikattoiset”, omistaja huomauttaa. Auton ensimmäinen omistaja oli Riihimäen Autokumppanit Oy, joka toimi tuohon aikaan paikallisena Vanaja-edustajana. Sen sijaan suunnitelmissa on muutamia kohennustoimia. 07 Mitat Pituus 360, leveys 150, korkeus 172, akseliväli 240 cm. Takatilaan pitäisi puolestaan uusia ikkunoiden tiivisteet, jos jostain saisi hankittua sopivaa kiilatiivistettä”, hän aprikoi.. Puristussuhde 7,5:1. ”Minulla oli ollut kiinnostusta pakettimallisiin Rättäreihin, mutta niitä on vähän myynnissä, varsinkin kun alkuperäisiä Suomi-autoja on säilynyt niin vähän. ”Penkinverhoilut on ajatuksissa uusia, samoin sisustusta voisi muutoinkin vähän siistiä. Pakettimalli liittyi hänen 90-luvulta asti omistamansa ’76 2CV6:n sekä myöhemmin hankkimansa ’62 2CV:n seuraksi. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, taakse suunnatut pitkittäiset tukivarret, koteloidut kierrejouset vaakatasossa. 01 Merkki ja malli Citroën 2CV AZU 02 Vuosimalli 1961 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. 17 Matka jatkuu Nykyisen omistajansa, Lopella asuvan Raimo Hallanevan käsiin sininen paketti-Sitikka siirtyi loppusyksystä 2022. Teknisiä huolia ei pieniä jarrumurheita lukuun ottamatta ole ollut, joten Raimo on voinut keskittyä ajamiseen ja pieneen paranteluun. Etuveto. Edessä ja takana rumpujarrut. ”Tämä on muutettu 12 voltin jännitteelle, joten mittaripaneeliin alkuperäisen ampeerimittarin tilalle vaihdoin digitaalisen mittarin, joka näyttää lämmöt ja jännitteen sekä sisältää öljynpainevalon.” Raimolla ei ole aikomusta luopua harvinaisesta Suomi-Sitikasta lähitulevaisuudessa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kojelautavalitsin. Paino 550 kg. ”Ei mitään pidempiä reissuja, mutta silti viime kesänä kertyi noin 5 000 kilometriä. Raimo Hallaneva oli valmis tarttumaan tilaisuuteen, kun yksi kotimaan pakettiRättäreistä tuli tarjolle. Hän huomasi 2CV-Killan nettikeskusteluissa vinkin myynnissä olevasta ’61-mallisesta paketti-Rät täristä. Teho 13,5 hv /4 200 rpm, vääntö 26,5 Nm /2 500 rpm
Ford Scorpio 2.0i GL ’86 & Ford Scorpio 2.9i 24V ’96 Ulkonäköpa ineita 18
Ulkonäköpa ineita Ford Scorpion kaksi sukupolvea edustivat valmistajansa ylemmän luokan mallistoa ajalla ennen tila-autoja ja kaupunki maastureita. Rakenteeltaan Scorpiot olivat varsin konservatiivisia, mutta ulkonäön suhteen ravisteltiin perinteitä. Forssa 19
Vieritysten pysäköidyt ensimmäisen ja toisen mallipolven Scorpio-yksilöt ovat lähtövalmiina, mutta ennen ohjauspyörän taakse pujahtamista on suorastaan pakko pysähtyä sellaisen asian äärelle, mistä ei saisi kiistellä. Aivan samaa ei sen sijaan voi todeta ensilähdön Scorpion vieressä olevasta toisen mallisukupolven edustajasta. Keulassa huomion keräsivät – ja keräävät edelleen – epäsymmetrisen pyöreälinjaiset ja kuperat umpiot. Veistelyyn antoi mahdollisuuksia sekä keulan että perän muotoilu. Niiden välissä oleva ovaalimainen maski osaltaan vain lisää auton mulkosilmäistä ilmettä. Etenkin kun paneelin yläja alapuolelle jää pyöreyttä takaluukusta ja -puskurista. Porrasperäisenä lanseeratun mk2-Scorpion takamuksesta tekee sangen tuhdin kapealinjainen valopaneeli, joka yltää takakylkien puolelle asti. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila E dessämme vartoilevat edustajat Fordin eurooppalaisen mallitarjonnan kärkituotteesta 80ja 90-luvun taitteen molemmin puolin. Esittelynsä aikoihin vuonna 1994 toisen polven Scorpiota kutsuttiin lievimmillään persoonallisen näköiseksi tai erikoiseksi, mutta voimakkaampiakin luonnehdintoja singahteli ilmassa. Korien ohjaamo-osioita katsoessa Scorpiosukupolvet vaikuttavat identtisiltä kooltaan ja muodoiltaan. Scorpion muodot otettiin kuitenkin vastaan sangen tyynesti, sillä sen tietä oli valmisteltu. Kun autolla oli mittaakin lähes 4,7 metriä, niin kokonaisuus oli lievästi valasmainen. Makuasioista on siis kyse, mutta onhan Ford Scorpion ulkonäkö asia, joka puhutti aikoinaan ja puhuttaa asian äärellä yhä edelleen. Silmästä silmään Lähes 40 vuotta myöhemmin ensimmäisen polven Scorpiota katsellessa tuntuu, että iso Fordhan on suorastaan tyypillinen aikansa edustaja. Mk2-mallin 483 sentin kokonaispituus on sen sijaan noin 16 senttiä enemmän kuin ensimmäisen polven viistoperä-Scorpiossa ja yhdeksän senttiä enemmän kuin porrasperäja farmariversioissa. Sivuhuomiona mainittakoon, että Granadalla oli ollut pituutta kymmenisen senttiä uutuutta enemmän. Peruskonsepti onkin ennallaan, mutta mitat kertovat mk2-Scorpion akselivälin kasvaneen yhdeksällä millimetrillä 277 senttiin. Scorpion mk1-sukupolvi tosiaan täydentyi alun jälkeen myös sedanja STW-versioilla. Toisen polven Scorpiota ei vastavuoroisesti valmistettu viistoperänä missään vaiheessa. Siinä missä vuonna 1977 esitelty toisen mallipolven Granada oli työnäyte taitavasta viivoittimen käytöstä, niin viistoperäisenä lanseerattu Scorpio edusti aerodynaamista 80-lukua pyöreän pehmeinä muotoineen. Se oli tapahtunut kolme vuotta aiemmin, kun Sierra korvasi suoraviivaisen Taunuksen. Pyöreää muotoa oli alkanut esiintyä enenevästi monen muunkin autovalmistajan tuotepaletissa, mutta Scorpion edustamasta muotokielestä oli iskut jo ottanut vastaan Sierra. Toisin kuin nykyautoissa, tupakansytytin, vaihdekeppi ja käsijarrukahva hallitsevat keskikonsolia. Saapuessaan vuonna 1985 Scorpio oli ulkoisesti jotain aivan muuta kuin edeltävän ylemmän luokan Ford-mallin eli Granadan kohdalla oli totuttu. 20 1/2025 Ford Scorpio mk1 & mk2. Ohjaamotunnelma ei ole pirskahteleva, mutta huoliteltu ja asianmukainen
Vanhemman mallin takaosan muotoilu on nykysilmin katsottuna varsin eleetöntä, mutta tuoreempaa jää tuijottamaan – edelleen. 21. Pyöreitä linjoja riittää mk2-Scorpiossa myös sisällä, mutta huomattavasti seesteisemmässä muodossa kuin ulkokuorissa. Kärkimallin kansitöissä jeesannut taho ei jää pellin alla epäselväksi – eikä myöskään venttiilimäärä
Viimeiset vuodet auto on ollut Kanta-Hämeessä harrasteajossa, joten kilometrejä kertyy ensilähdön Scorpion mittariin edelleen perin niukasti. Kesällä 2007 mittarin liike pysähtyi kokonaan, sillä auto oli seisonnassa aina vuoden 2019 lopulle saakka. Sinällään moottori käy tasaisesti ja lähtee nöyrästi suorittamaan kuljetustehtävää. Prameamman GL:n varustelusta saa käsityksen katsetta ohjaamossa kierrättäessä ja materiaaleja hypistellessä. 22 1/2025 Ford Scorpio mk1 & mk2. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Scorpiolla ehti olla muutamia omistajia, mutta ajomäärät jäivät kaikilla maltillisiksi. Keskiluokkaista arkea Käynnistämisen jälkeen Scorpion ohjaamoelementtien rakentama ylevähkö ilmapiiri menettää hieman hohtoaan. Käsillä on vuonna 1986 ensirekisteröity auto, joten se edustaa mallikaaren alkupäätä. Ham mastanko-ohjaus on tehostettu, mutta sen verran maltillisesti, että kävelynopeudessa sen olemassaoloa jopa epäilee hetken. Asia on onneksi läsnä lähinnä ulospäin, joten oven sulkemalla tilanne tasaantuu. Ja samaa rataa jatkoi auton marraskuuhun 1999 asti omistanut yksityishenkilö – tosin on mahdollista, että toinen omistaja oli sama taho kuin auton uutena hankkinut yritys. Kunhan kuski on ensin tottunut kytkinpolkimen pitkään liikerataan: kun kytkin on jo ottanut kiinni, on polkimessa vielä paljon palautusta jäljellä. Ruis kulla varustettu kaksilitrainen Pinto-moottori käy nimittäin yllättävän karkeasti – ei sentään missään sepelimyllyhengessä, mutta kuitenkin. Scorpio-malliston laki oli tuossa vaiheessa kaksihuippuinen, sillä 2.8i oli tarjolla sekä automaattivaihteisena Ghia-varusteversiona että 4x4-versiona, jossa oli kuitenkin käsivaihteisto ja GLvarustelu. Nohevimpana murikkana oli Granadan tapaan 2 792-kuutioinen ruisku-V6, joka antoi 150 hevosvoimaa ja tukevan väännön. Kokonaisuutena ohjaamon tunnistaa joka tapauksessa helposti 80-luvun puolivälin Fordiksi: tunnelmassa on samaa kuin Sierrassa, kaikki on vain vähän isommin ja piirun ylellisemmin. Edul lisin malli, Scorpio 2.0 CL maksoi 137 400 markkaa. Viisiportainen laatikko on toiminnaltaan looginen ja kepin liikeradat pitkät, mutta kurotteluun ei silti ole tarvetta. Tehoa kaasarikoneessa oli 105 hevosvoimaa, iivarissa kymmenen konia enemmän. Auton uutena tammikuussa 1986 käyttöönsä ottanut turkulainen puualan yritys ei jostain syystä Scorpiolla juuri kilometrejä veistänyt jouluun 1991 kestäneen omistajuutensa aikana. Maantielle kiihdyttäessä kahden litran OHC-kone ei edelleenkään tarjoile kauneudellaan silmäkulmia hikoiluttavaa äänimaailmaa, mutta eipä katse kostu ISO AUTO VÄHÄLLE AJOLLE Suurehko auto hankitaan usein suurehkoon ajotarpeeseen. Joillakin markkina-alueilla Scorpio-linjan avasi 90-hevosvoimainen 1,8 litran neloskone. Ei kuitenkaan kuviemme mk1-Scorpio, sillä sen kokonaisajomäärä on vain runsaat 63 000 kilometriä. Ta ka luukussa seisoo merkintä 2.0i GL, mikä kertoo sen olevan silloisen Scorpio-mallistomme keskeltä. Scorpio totutti isojen Fordien asiakaskunnan viistoperiin, jos tosin porrasperäkin liittyi myöhemmin mukaan kuvaan. Hinnastossa nelivetoversio oli listan viimeinen, sillä se maksoi maaliskuussa 1986 tarkallaan 250 950 markkaa, kun Ghia-varustellun kuutos-Scorpion sai 225 350 markalla. Nopeuden kasvaessa ohjastelu on luontevaa, mutta erityisen herkäksi ja tunnokkaaksi ison Fordin ohjausta ei tohdi kehua. Sierraa suuremmin Aloitetaan Scorpion makustelu luontevasti varhaisemmasta yksilöstä. Varustelusta voi nostaa esille keskuslukituksen, sähkölasit edessä, tuulilasin yläpuolen digitaalisen kellon ja lämpömittarin, etupenkkien välisen keskikonsolin sekä säädettävät takaniskatuet. Nyt ollaan kuitenkin Scorpio 2.0i GL:ssä, jolla oli uutena hintaa 168 050 markkaa; ruiskuteknologialla oli arvonsa, sillä kaasari-GL:n sai tuolloin 12 000 markkaa pienemmällä summalla. Hinnat alkaen -mallina oli Suo messa 2.0 CL, jonka voimanlähteenä oli kaasuttimella ruokittu 1 993-kuutioinen, kun puolestaan GL:n polttoaineensyötöstä vastasi Boschin L-Jetronic-suihkutusjärjestelmä. Istui mien kangasverhoilu on miellyttävän pehmeä, ja kuljettajanistuinta voi tavanomaisten säätöjen lisäksi rukata muun muassa korkeuden sekä ristiseläntuen osalta. Vuodelle 1986 Scorpion moottorivalikoima kasvoi asiaankuuluvasti dieselvaihtoehdolla, 96-hevosvoimaisella 2 498-kuutioisella
VARUSTELTU VALIOYKSILÖ Yltäkylläisesti varusteltu Cosworth-Scor pio on hieman yllättäen Suomi-autoja. Kertoman mukaan varsinaissuomalaisen Ford-liikkeen omistajiin lukeutunut henkilö oli tilannut uuden Scorpion itselleen. Sen jälkeen alkoi viimein tapahtua. Laadusta kertoo sekin, että verhoilulla on ikää sentään 28 vuotta. Auto viihtyi ensiomistajaperheessä kymmenisen vuotta, kunnes löysi uuden omistajan lähipiiristä vuoteen 2019 saakka. Arkisen yläpuolelle Alussa jo taivasteltiin toisen sukupolven Scorpion ulkonäköä, joten mennään suoraan asiaan. Nykyiselle omistajalleen V6-Scorpio siirtyi vuosikymmenen vaihteessa, edelleen alle satatuhatta kilometriä ajettuna. Autoa ei kuitenkaan määräaikaan mennessä eikä sen jälkeenkään alkanut kuulua, joten hän päätyi pohtimaan päämiehen suuntaan, että tässä pitää ilmeisesti ostaa sitten uusi Mersu. Aktiivisessa turvallisuudessa Ford otti Scorpion kohdalla merkittävän askeleen, sillä se lanseerasi lukkiutumattomat jarrut mukaan vakiovarusteluun läpi malliston. Käsissämme oleva mk2Scorpio on vuosina 1994–1998 tapahtuneen tuotannon keskivaiheilta, vuodelta 1996. Uutena ruiskuScorpiolle mitattiin kelpo suorituskyky, noin 11 sekuntia sataseen, ja kun huippujakin luvattiin yli 190 km/h, niin autolla kyllä ehti aikakauden arkiliikenteen etujoukoissa. Äänimaailma rauhoittuu ja hieman etäinen ohjaustuntuma ajaa asiansa. Huomiota herättävimpinä luksuselementteinä ovat kojelaudan jalopuupaneloinnit sekä istuimien nahkaverhoilu. Nahkaverhoilun laadussa ei ole nuukailtu, sillä kohta kolmen vuosikymmenen jälkeen istuimet ovat kuin uudessa autossa – tai liekö näin korkeatasoista materiaalia nykysukkuloihin edes tarjolla. Etenkin jälkimmäinen puhuttelee: monien nykyajokkien muovimaisten nahkojen sijaan Scorpion pehmeä ja istuinosien kohdalta rei’itetty nahkaverhoilu suorastaan hivelee pehmeydellään ja ulkonäöllään. Saapunut yksilö olikin huomattavasti runsaammin varusteltu kuin alkujaan tilattu, ja siinä oli käytännössä kaikki mahdolliset varusteet kattoikkunaa lukuun ottamatta. Tämäkin varustetason nimi tuntuu suomalaisittain varsin vieraalta, mutta sellainen meillä edessämme mitä ilmeisemmin nyt on. Takaisinpäin ajellessa mieleen palautuu vielä tekninen erityisominaisuus. Ford-edustajalle järjestyi uusi Scorpio, mutta ei juuri sellainen kuin oli tilauksessa, vaan jo tuotantoputkesta putkahtanut yksilö. Malliversio ei sen sijaan ole keskitien kulkija, vaan malliston ehdotonta kärkeä. Nyt ei ole kiire, joten etenemme valtatietä vaihtelevien 80ja 100-taulujen mukaisesti. Jousitus tuntuu tanakalta, joskin samalla nykyautoihin verrattuna varsin korkealta. 23. Keskimmäinen varustetaso oli Ghia, ja sen yläpuolella vielä Ultima. Nyt emme rutinaa jarrupedaalille hae, mutta seikka muistuttaa kouriintuntuvasti, että niin vain ABS:n saapumisesta paremman keskiluokan autojen vakiovarusteluun alkaa olla jo 40 vuotta aikaa. Maalis kuussa 1996 ensirekisteröidyn varhaisvaiheet eivät ole tarkalleen tiedossa, mutta koska niihin liittyy hyvä tarina, ansaitsee se tulla kerrotuksi – on se sitten täysin totta tai ei. Epäröintimme johtuu siitä, että missään ei Ultima-nimeä näy, mutta varusteita tummanvihreään Fordiin on kipattu saavista kaataen. Moottorin 115 hevosvoimaa heittävät ajokunnossa hieman alle 1,5-tonnisen kasarisukkulan matkavauhtiin tasaisen varmasti. Tuolloin Scorpion perusvarustelu tunnettiin nimellä Executive, jota termiä tosin kotimaisissa autohinnastoissa ei juuri näkynyt. harmituksestakaan. Viitonen silmässä ja tasaisessa lentonopeudessa Scorpio tuntuu olevan omimmillaan
Teho 115 hv /5 500 rpm, vääntö 160 Nm /4 000 rpm. Yleisilmeeltään kojelauta seurailee aikakautensa merkki-ilmettä. Sähkövarusteisiin liittyen huomionarvoista oli myös käyttöönotettu Multiplex-väylä, joka vähensi tuntuvasti tarvittavien sähköjohtojen määrää. Tuulilasi on lämmitettävää sorttia. Ilmastointi on automaattimallia ja kaksialueinen. Peilit säätyvät tietenkin sähköllä, mutta lisäksi oikeanpuoleinen kuvastin säätyy alaspäin peruutusvaihde kytkettäessä. Laajalla rintamalla Ohjaamo ei ole tutustumassamme Scorpiossa ainoa yltäkylläisyyden tekijä, vaan samoilla linjoilla jatketaan konehuoneessa. Sileää ja kovan kopisevaa muovia ei juuri ole, vaan muovilaadut ovat astetta parempia ja kestäneet vuosien kiertoa napisematta. 07 Mitat Pituus 467, leveys 176, korkeus 143, akseliväli 276 cm. Takana erillisjousitus, vinosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Toisen polven Scorpion persoonalliset muodot osoittautuivat houkuttelevuuden sijaan luotaantyöntävyydeksi. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillis jousitus, poikittaiset ala tuki varret, kierrejouset, kallistuksen vaimennin. Kuljettajanistuin liikkuu sähköllä, ja käytössä on kolme muistipaikkaa, myös sivupeilien säädöille. 24 1/2025 Ford Scorpio mk1 & mk2. Se on ajokin ikäluokka huomioiden ikään kuin väkisin asiaankuuluvaa, mutta tässäkään kohtaa ei ole menty halvinta tietä pitkin. Takaveto. Mutta otetaanpa näytteitä tämän Scorpion varusterunsaudesta. Poraus 90,82, isku 76,95 mm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tilavuus 1 993 cm 3 . 06 Kori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Edessä ja takana levyjarrut. Näkökulman mukaan se on hyvä tai huono asia: Scorpion erikoisen ulkoasun innostama saattaa pettyä, mutta vastavuoroisesti vaikkapa samanikäisellä Mondeolla ajanut kotiutuu isomman Fordin konttoriin välittömästi. Scorpiot ovat omimmillaan maantieajossa. 01 Merkki ja malli Ford Scorpio 2.0i GL 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Puristussuhde 9,2:1. Ensimmäiseen Scorpio-polveen nähden ohjaamo on pyöreälinjaisempi ja kojetaulun muotoilun osalta kuljettajakeskeisempi. Puuviilutuksien ja nahkojen rinnalla isoa roolia näyttelee tumma muovi. Taustapeilissä on automaattinen himmennystoiminto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 193 km/h, 0-100 km/h 10,5. Paino 1 300 kg. Myös vetoluistonesto ja vakionopeudensäädin kuuluvat kuvaan. Ykköspolven menoa leimaa arkinen jämptiys, toisen polven Cosworth-version liikehdintää puolestaan kepeä kulku ja runsas varustelu. Sähköisiä mukavuusvarusteita on huomattavasti enemmän, mutta toisaalta elektroniikkahuumassa on otettu myös askel taaksepäin: kun ensimmäisessä polvessa digitaalinen kello oli vielä kova juttu, niin kakkoslähdön Scorpion kojelaudassa aikaa seurataan viisarien osoittamana
Haettu persoonallisuus osoittautui houkuttelevuuden sijasta luotaantyöntävyydeksi. Kaikki tapahtuu nopeasti ja eleettömästi – jopa liiankin eleettömästi. Seuraavana syksynä Scorpio olikin sitten jo poistunut aktiivisesta tarjonnasta ja koko mallin tuotanto päättyi samana vuonna. 01 Merkki ja malli Ford Scorpio 2.9i 24V Cosworth 02 Vuosimalli 1996 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Teho 207 hv / rpm, vääntö 275 Nm /4 500 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 225 km/h, 0-100 km/h 9,0. Kokonaan toinen kysymys on, olisiko Scor pio saanut kolmatta mallipolvea, vaikka toisen sukupolven myynti olisikin ollut toivotunlainen. Perusmalli kustansi 253 000 ja Ghiaversio 301 600 markkaa. Tilavuus 2 935 cm 3 . Kierroslukumittarin liikkeestä ottaa samaan aikaan mallia nopeusnäytön viisari, joka kiertyy vaivattomasti kolminumeroisiin lukuihin. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. Jonkin sortin turvatekijä ilmeisesti, mutta pidemmän päälle hieman ärsyttävä seuralainen. Tyhjäkäynti on tasaisen kehräävää puhinaa, jota sisälle tuskin edes kantautuu. Suomeen Scorpio saapui mallivuodelle 1995 sekä sedanina että farmarina, aluksi kaksilitraisilla 8ja 16-venttiilisillä (115 ja 136 hv) bensakoneilla. Rajoituksena vaihtuessa sataseen on kysyttävä Cosworth-kantisen koneen kuulumisia: laatikko vaihtaa pienemmälle ja kuutonen väkevöityy välittömästi. Siellä majailee 2 935-kuutioinen 24-venttiilinen V6-moottori, jonka neliventtiilikannet olivat Cosworthin työtä. Tämä nosti voimavarat 207 hevoseen. Joka tapauksessa mk2-Scorpion vaisu kaupallinen menestys, joidenkin tietojen mukaan vain runsaat 98 500 autoa, teki lopettamispäätöksestä Fordille helpon. Jos nyt harrastekäytössä ehkä kaipaisikin menneen maailman äänimaailmaa, niin V6Scorpion ollessa uusi, on edustusluokkaan kurkotellut hiljaisuus ollut pelkästään etu. Samalla se karkotti heitä, jotka muuten olisivat tykänneet perinteisestä porrasperästä ja takavetorakenteesta. Cosworthin kyytimänä Ensimmäisen polven nelos-Scorpion käyntiin verrattaessa liki kolmelitrainen neliventtiili-V6 tarjoaa aivan toisenlaisen kokemuksen. Paino 1 680 kg. Kadulle kääntyessä käy ilmi, että kaasunvaste on yllättävän napakka: jo pieni polkimen painallus vie Scorpiota ponnekkaasti eteenpäin. Takaveto. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillis jousitus, kolmiomaiset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Hinnastosta oli tosin nähtävissä merkkejä myös Scorpion häämöttävästä lopusta, sillä Fordin takavetoisen lippulaivan jälkeen listalla oli uutuus: iso tila-automalli Galaxy. Nahkaistuimella on leppoisaa istua ja ohjaus on huomattavan keveä käänneltävä. 25. Jos ensimmäisen mallipolven ulkonäkö oli ajanmukainen, mutta hieman arkinen, niin toisen sukupolven kohdalla mentiin ylitse. Keväällä 1996 hinnoiteltuna oli myös neliportaisella automaatilla varusteltu 2.9i-farmari, mutta 12-venttiilisenä 150 hevosvoiman versiona. Salaa toivottua veekutosen mouruamista ei nimittäin kummemmin kuulu. Takana erillisjousitus, vinosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Parkkipaikkaja kulmapyörittelyä leimaa helppous. Hintahaitari oli 194 900–263 900 markkaa. Ky seinen moottori oli liittynyt moottorivalikoimaan jo 1 991 eli edellisen mallipolven aikana, mutta toisessa Scorpio-polvessa sen tehoa oli kasvatettu 12 hevosvoimalla. Luopuihan moni muukin autonvalmistaja vuosituhannen taitteessa takavetoisista ylemmän luokan malleistaan ja panosti tila-autoihin sekä pian myös katumaastureihin. Poraus 93,0, isku 72,0 mm. Voimaa syntyy enenevästi kierroksien lähestyessä maksimitehon, 6 000 r/min lukemia. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Vuoden 1997 Ford-hinnastossa olivat uusien 16-venttiilisten 2,3-litraisten (147 hv) ohella viimein mukana myös 24-venttiiliset 2.9imallit. Olemuksensa vanki Ulkonäön perusteella ei saisi leimata, mutta sellaiseen ihminen helposti sortuu. Puristussuhde 9,7:1. 07 Mitat Pituus 483, leveys 175, korkeus 139, akseliväli 277 cm. Ja sellaiseen kaatui osaltaan myös Scorpio. Tätä ei kuitenkaan voi ottaa moitteena. Hintaa niille oli keksitty 299 900– 345 900 markkaa. Rauhan rikkoo automaatin siirtäminen D-asentoon: paitsi että menokirjaimen pykälöitymistä seuraa tuntuva nytkähdys, jo vaihdekeppiä siirtäessä varoittavat piippausäänet saattelevat suoritusta. Maantielle päästessä ohjaus rauhoittuu, ja asiaan perehtyessä käykin ilmi, että V6-Scorpiossa oli vakiovarusteena nopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostus
DAF 66 Marathon Combi ’74 MENEE MENEE Hollantilainen perävaunuvalmistaja DAF ryhtyi tehtailemaan kuorma-autoja 1940-luvun lopulla ja henkilöautoja kymmenen vuotta myöhemmin. DAFin henkilöautopuoli siirtyi 1970-luvun puolivälissä Volvon omistukseen, ja poistui markkinoilta pian sen jälkeen. M Mukavasti ukavasti 26. DAF 66 jäi merkin viimeiseksi malliksi
Vuonna 1967 mallistoon saatiin urheilullinen DAF 55 -malli, jonka voimanlähteenä höyrysi Renault’n nestejäähdytteinen rivinelonen. Hämeenlinna Teksti: Kari Mattila • Kuvat Virpi Miettinen H ollantilaisvalmistajan taipale henkilöautojen valmistajana kesti vajaat kaksi vuosikymmentä, ja koska viimeiset yksilöt lähtivät tehtaalta maailmalle jo puoli vuosisataa sitten, merkki on jäänyt etäiseksi etenkin nuoremmille harrastajille. Luksusta pikkuautoluokkaan Vuonna 1958 DAF esitteli Amsterdamin autonäyttelyssä ensimmäisen henkilöautonsa, pienen DAF 600:n. Helppokäyttöistä kaupunkiautoa etsivät innostuivat uutuudesta, ja väylä markkinoille oli avattu. Yritys kehitti variaattorista ensin teollisuutta palvelevia ratkaisuja, ja ryhtyi myöhemmin suunnittelemaan keksinnöstä henkilöauton vaihteiston korvaavaa järjestelmää. Muista kokoluokkansa aikalaisista poiketen DAF oli varustettu automaattilaatikolla, joita niihin aikoihin tapasi lähinnä kalliissa loistoautoissa. Luodaan siis pikainen katsaus historiaan ennen varsinaisen aiheen pariin siirtymistä. Lisäksi vetopyörien puoleiset hihnapyörät liikkuvat jousituksen mukana, mikä lyhensi vetohihnojen käyttöikää. Etenkin huonoissa olosuhteissa variaattorisysteemi toi etua tavanomaiseen voimansiirtolinjaan verrattuna. 600-mallin voimanlähteenä touhusi DAFin suunnittelema ja valmistama kaksisylinterinen 600-kuutioinen bokserikone. 66 Marathonin moottorin iskutilavuus kasvoi päivityksen yhteydessä 1,1-litraisesta 1 300-kuutioiseksi. DAFilla kiinnostuttiin Gustave Fouillaron 1800-luvun lopulla patentoimasta variaattorista, joka mahdollisti voimansiirron välityssuhteen portaattoman muutoksen. Ensimmäisenä DAF ei asialla ollut, sillä Fouillaron valmisti variaattorivetoisia autoja jo 1900-luvun alkuvuosina. Kaarreajossa rinnakkaisten variaattorien hihnat pyrkivät kumoamaan toistensa voimaa, jolloin auto ikään kuin haluaa jatkaa kaartamista ja yliohjautuu. 27. Liukkaalla ajettaessa perä käyttäytyi kuin tasauspyörästön lukolla varustettu, minkä ansiosta DAFit olivat eteviä pelejä liukkaalla kelillä. Variaattorivedon toteutuksessa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Ongelmia oli kaksi. DAFin tarina käynnistyi vuonna 1928, kun Hubert van Doorne pani pystyyn pienen metallialan yrityksen. 1960-luvun jälkipuoliskolla ilmajäähyn kasvuvaran rajat alkoivat tulla vastaan. Rallipuolella 55 saavutti jonkin verran menestystäkin. Yritys puuhasi kuorma-autojen parissa jo 30-luvulla, mutta vasta toisen maailmansodan jälkeinen kalustopula avasi saumoja laajamittaisen sarjavalmistuksen aloittamiselle. 55:n heilurityyppinen taka-akselisto ei ollut ajo-ominaisuuksien kannalta paras mahdollinen. Uuden merkin lanseeraaminen 1950-luvun henkilöautomarkkinoille olisi eittämättä ollut vaikea rasti ilman omaperäistä ideaa, ja juuri sellainen oli automaattivaihteiston tuominen pikkuautoluokkaan. Kokonaan uuden voimanlähteen kehittelyn sijasta DAF liittoutui Renault’n kanssa. Samaa mies oli yrittänyt jo aiemmin, mutta toisella yrittämällä mukaan lähtenyt rahoittajataho mahdollisti paremman startin. Malliston kasvaessa bokserimyllyä kehitettiin ja kasvatettiin tarpeen mukaan. Edeltäjämallien tavoin 55:n veto oli järjestetty siten, että voima molemmille takarenkaille siirtyi oman variaattorin välityksellä. 55:n myötä hollantilaisvalmistajan autoja alkoi näkyä myös moottoriurheilussa. Ongelmiakin oli
DAF 66:n myyntilukemat jäivät Suomessa vaatimattomalle tasolle. Vinottain kääntyvä selkänoja helpottaa kulkua taakse. Jesse-Joonaksen auto on tullut maahan jälkituontina Ruotsista. 28 1/2025 DAF 66 Marathon Combi. Auto oli koko luokassaan huomattavan kallis, ja moni päätyi sijoittamaan saman rahan isompaan ja komeampaan ajopeliin. Jesse-Joonas Haaken museoautoon rakennettiin samanlainen käsihallintalaitteisto kuin Volvo 66 -ralliautoon oli tehty hieman aiemmin. Marathonmallin keskikonsolissa on valmiit paikat kolmelle lisämittarille. Farmarimalliseksi DAF 66 ei ole erityisen käytännöllinen – etenkin tavaratilan suuri nostokorkeus kirvoitti negatiivisia kommentteja aikalaiskoeajoissa
Vaihteenvalitsimen sijasta DAFissa on vain suunnanvalitsin. Jos Variomatic-kilpurit herättävät uteliaisuutta, kannattaa kaivaa arkistosta Klassikot 3/10, josta löytyy DAF 55 Coupé -ralliauton esittely. DAFin variaattorissa hihnapyöräpareja on kaksi kappaletta. Kun puoliskot ovat lähellä toisiaan, kiilahihna kulkee pyörän ulkokehällä. Variomatic ei jäänyt pelkästään siviiliautojen varusteeksi, sillä DAF uskoi järjestelmän tuovan etua myös moottoriurheilussa. 66 jäi DAFin kohdalla viimeiseksi voimanponnistukseksi henkilöautojen saralla, mutta variaattorivetoinen matka jatkui Volvon ohjauksessa. Portaaton voimansiirto tarjoaa etuja moottoriurheilussa. Variaattori koostuu kahdesta hihnapyörästä ja kiilahihnasta. DAF oli kehittänyt voimansiirtopaketin kokonaan uudelleen. Henkilöautotuotannon siirryttyä ruotsalaisvalmistajan haltuun 66 sai jatkoaikaa Volvo-merkkisenä. Peruuttaessa variaattori toimii samalla tavalla kuin eteenpäin ajaessa – huippunopeus on siis sama molempiin suuntiin. 66-mallistosta löytyi kaksiovinen porrasperä, tyylikäs coupé sekä kolmiovinen farmari. Taka-akseliston yhteyteen toteutettu variaattorivaihteisto on painojakauman kannalta edullinen ratkaisu. Moottorikin voi olla korkeaviritteisempi, sillä vetosysteemin ansiosta laajaa vääntöaluetta ei tarvita. Variomatic teki DAF-henkilöautoista poikkeuksellisen mukavia ja helppokäyttöisiä. AN TT I K AU TO N EN 29. Tasauspyörästö oli mahdollista varustaa lukolla. Vetopito on maksimaalista kun repivät vaihdot jäävät pois. Perässä oli nyt tavanomaisen kaltainen tasauspyörästö ja kaksiniveliset vetoakselit. Edullisin versio oli De Luxe, sen yläpuolelle asettui Super Luxe ja kovin hintalappu roikkui Marathon-mallin tuulilasissa. Suurin edistysaskel löytyikin voimansiirron puolelta. Ulkoiset päivitykset olivat kasvojenkohotukseksi luokiteltavaa tasoa. Heiluriakselin tilalla oli nyt De Dion -tyyppinen tuenta ja variaattori eriytetty vetopyörästöstä. Puoliskojen etääntyessä hihna siirtyy hihnapyörän keskiosaa kohti. Varustetasojen nimistä päätellen karvalakkimalleja ei ollut tarjolla lainkaan. Kun väli suurenee etummaisessa hihnapyörässä, se vastaavasti pienenee taaemmassa ja päinvastoin. Marathon-nimi viittaa DAFin saavutuksiin moottoriurheilussa; vuonna 1968 merkki saavutti luokkavoiton Lontoo–Sydney-rallimaratonissa. Variaattorivetoisia kilpureita nähtiin monessa lajissa rallista rata-autoihin. Hihnapyörät ovat kaksiosaisia. Moottorikelkoista tutun ratkaisun ansiosta moottorin kierrosluku on mahdollista pitää koko kiihdytyksen ajan parhaan tehon tai vääntömomentin alueella. VARIAATTORIVETOA Variomatic-automaattivaihteistossa välityssuhde muuttuu portaattomasti. Hihnapyörien toiminnassa hyödynnetään keskipakovoimaa, jousia sekä alipainetta. Hihna pyörien puoliskojen etäisyyttä toisistaan hallitaan keskipakovoiman, jousien ja alipaineen avulla. Ratkaisun varjopuolia ovat kehno polttoainetalous sekä erikoinen käyttäytyminen moottorijarrutuksessa, joka saattaa yllättää kokemattoman kuljettajan etenkin liukkaalla tienpinnalla. Viimeinen näytös Vuonna 1972 markkinoille saapunut DAF 66 oli uudesta mallimerkinnästä huolimatta pitkälti sama auto kuin edeltäjämalli 55
”Laitoin sitten eräälle foorumille ilmoituksen, että ostetaan Volvo 66 tai DAF 66. 05 Alusta Edessä olkatappeina toimivat iskunvaimentimet, poikittaiset alatukivarret, vääntösauvajouset ja kallistuksenvaimennin. Ensimmäisen rallin pääsin ajamaan vielä saman vuoden puolella.” 30 1/2025 DAF 66 Marathon Combi. ”Siinä sitten kaikki muuttui. Teho 57 hevosvoimaa, vääntö 9,6 kpm. Seuraavana vuonna otin Pekkaan yhteyttä ja kysyin, auttaisiko hän Volvon rakentamisessa ralliautoksi. Ulkoisesti Haaken auton tunnistaa päivitetyksi tuplavaloista, teknisesti merkittävin uudistus oli puolestaan moottorin iskutilavuuden kasvatus 1 100-kuutioisesta 1,3-litraiseksi. Se jäi jotenkin mieleen – että voihan sitä vieläkin kaikkea tehdä”, Haake muistelee. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 20 s. Vuonna 2023 edesmennyt Lehtiö ehti vuosien saatossa kisata monenlaisilla autoilla, mutta erityisesti hänet muistetaan DAF-harrastajana. 06 Kori Itsekantava kolmiovinen teräskori. Hän oli tuolloin 17-vuotias. Se onkin pitkä tarina, johon liittyy vahvasti miehen toinen harrasteauto. Vastauksia ei kuulunut, ja ehdin jo unohtaa koko ilmoituksen, kunnes eräänä päivänä sain sähköpostia.” Pohjois-Suomessa asustelevalla harrastajalla oli sopivan hintainen Volvo 66 kaupan, ja kun myyjä vielä lupasi kuljettaa auton etelään, Jesse-Joonas löi kaupat lukkoon autoa näkemättä. 07 Mitat Pituus 388, leveys 152, korkeus 144 cm. Ralliharrastuksen pariin Hämeenlinnalainen Jesse-Joonas Haake hankki muutama vuosi sitten harrasteautokseen museorekisteröidyn DAF 66 Combi Marathonin vuosikertaa 1974. Mutta kuinka Jesse-Joonas päätyi kaikista mahdollisista museoautoista hankkimaan juuri DAFin. Jesse-Joonas Haake innostui variaattorivetoisista hollantilaisista ensin rallihommien tiimoilta. Museoauton hankinta tuli ajankohtaiseksi pian ralliauton valmistumisen jälkeen. Olin aiemmin harrastanut jalkapalloa, mutta myös käynyt isän kanssa katsomassa ralleja ja muutenkin seurannut niitä kuvioita. Jännittävästi Marathonin pienempitilavuuksinen mylly oli aavistuksen tehokkaampi, tuoreempi pata puolestaan nöyrempi ja väännökkäämpi. ”Sain auton talliin vuonna 2013. Sairaalassa isä rupesi juttelemaan, että hyvinkääläinen Pekka Lehtiö ajaa rallia, vaikka on pyörätuolissa. Pekka innostui auttamaan, ja saatiin kaikki muutokset valmiiksi vuoden 2015 loppupuolella. Jesse-Jonas ei heti ottanut yhteyttä Lehtiöön, mutta selvitteli uteliaisuuttaan miehen rallitouhuja, ja siinä puuhassa huomio kiinnittyi Volvo 66 -ralliautoon. Sitä väkästeltiin ensin sen verran, että sain sen leimalle. Malli läpikävi kevyen kasvojenkohotusoperaation vuodelle 1973. 01 Merkki ja malli DAF 66 Marathon Combi 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu nelisylinterinen nelitahtimoottori, iskutilavuus 1,3 litraa (poraus 73 mm, isku 77 mm), sylinteriryhmä valurautaa, vaihdettavat sylinteriputket, viidellä runkolaakerilla tuettu kampiakseli, sylinterikansi kevytmetallivalua, kansiventtiilit, keinuvivut ja työntötangot. Vajaat parikymmentä vuotta sitten Jesse-Joonas vammautui liikenneonnettomuudessa. Takana DeDion-tuenta, pitkittäiset lehtijouset ja akselin kiertymisen estävä pitkittäistukivarsi. Hammastanko-ohjaus, tehostetut kaksipiirinestejarrut, edessä levyt, takana rummut. 04 Voimansiirto Portaattomasti toimiva Variomatic-automaattivaihteisto, takaveto
Hän tiesi myyjän, ja kannusti kaupantekoon. Kesäotos on Top Building -rallista 2021, tuolloin karttaa luki Joni Leander. Jotkut taas katselevat kummissaan ja pudistelevat päätään, että mikä kumma tuokin on.” 31. ”Monenlaisia reaktioita tällainen auto ihmisissä herättää. Jotkut tulevat juttelemaan ja muistelevat, kuinka jollakin sukulaisella oli tällainen aikoinaan. Vaihtokauppaa Ralliautoksi rakennettu Volvo oli Haaken ensimmäinen ja jonkun aikaa myös ainoa harrastepeli. Se alkoi tympiä, ja ajattelin, että joku muunlainen laite olisi mukava olla.” Haake selaili netin ilmoituspalstoja ja pohti erilaisia vaihtoehtoja. Muutamassa lähiseudun tapahtumissakin on tullut poikettua. Tai ei oikeastaan ihan ainoa. ”Mulla oli kotipaikalla mönkijä, jolla kävin toisinaan ajelemassa. Vihreä DAF-farmari tuli ilmoitusten seassa toistuvasti vastaan, ja veti tietysti variaattorin voimalla puoleensa. Ajot ovat tosin jääneet vähäisiksi, mutta jonkin verran Haake on ehtinyt vaivattomista kilometreistä nautiskella. Mutta kun on tämä pyörätuoli, eikä sitä saa mönkijän kyytiin, niin ei voinut ajella kuin pieniä lenkkejä. Laitoin sitten myyjälle viestiä, jossa ehdotin, että vaihtaisi mönkijän DAFiin. Haake sai Volvo 66 -ralliauton valmiiksi kymmenisen vuotta sitten, ja on kiertänyt sillä harrastemielessä Historic-kisoja siitä lähtien. M AR KO K YÖ ST IL Ä DAFin pirteä väritys ja omaperäinen muotoilu herättävät ohikulkijoiden huomion. ”Juttelin Lehtiölle siitä. Vihreä DAFfarmari tuli ilmoitusten seassa toistuvasti vastaan, ja veti tietysti variaattorin voimalla puoleensa. Talvikuvassa mennään Hämeenlinnassa 2023, kartturin paikalla istuu Joonas Kolehmainen. Sehän sopi hänelle, ja sain vielä auton mukana hyvän varaosapaketin.” Keväällä 2016 taloon tullut farmariDAF on palvellut kesäautona moitteettomasti
Urjalassa sijaitsevan viinitilan tuotanto laitteet edustavat asianmukaista nykyaikaa. Joi denkin yksityiskohtien perusteella Pekka arvelee, että auto lienee ollut naapurimaassa jonkinlaisessa matkailukäytössä. Lumettomalla kaudella Bedford palvelee Kajabacan marjaja viinitilan jokapäiväisenä kuljetusvälineenä. Pa ris kunnalla on luonnonmukaisessa viljelyssä punaisia karviaisia ja viherherukoita. Lyhyen konepellin alla on alkuperäisen dieselmoottorin tilalla kaksilitrainen bensiinikäyttöinen ruiskukone ensimmäisen sukupolven Opel Omegasta. Tilan konetyöt hoidetaan vanhalla David Brown Implematic -traktorilla ja tuotteita kuskataan Bedford-pakettiautolla. Vaaleansininen Bedford CF on tien päällä liikkuessaan myös oiva ja mieleen jäävä mainosväline yritykselle. ”Marjaja viinitilan myötä meillä tuli tarvetta kuljetuskalustolle. Uusista autoista en oikein lämpene, ja olinkin jo hetken aikaa katsellut vanhempia Transiteja sekä näitä omaa silmää miellyttäviä Bedfordeja”, Pekka taustoittaa. Kesäaikana Bedfordin työtehtäviin kuuluu esimerkiksi marjojen kuljetus Lem päälässä sijaitsevaan pakastamoon. 34 1/2025 Bedford CF 350. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen U rjalassa, tarkemmin Urjalankylän Rutajärven rantamaisemissa Pekka Heikkilä pyörittää puolisonsa Astan kanssa Kajabacan marjaja viinitilaa. Aiemman omistajan aikana pakuun on vaihdettu modernimpaa tekniikkaa. Sen sijaan kesäaikaiset kuljetus tarpeet hoidetaan hieman vanhemmalla kalustolla. Pekka kertoo arvostavansa kaikkea vanhaa. Pekalle auto kulkeutui tällaisenaan Karjaan suunnalta. Moottorin jatkoksi on asennettu viisivaihteinen vaihdelaatikko. Ruotsista rantautunut Sympaattinen brittipaku saapui maahamme Ruot sista ja se on rekisteröity kotimaisiin kilpiin heinäkuussa 2019. Näistä raaka-aineista jalostuu käsityöläishengessä viinejä sekä virvoitusjuomia
Oikealle takaviistoon sen sijaan ei kannata edes vilkaista, jos ei halua sivuoven sisäpintaa ajaessaan katsella. Bedfordissa on kookkaat taustapeilit, joiden avulla autoa on helppo pakittaa. Bedford onkin sellaiseen muutokseen hyvä lähtökohta, sillä siinä on kantavuutta lähes 1 700 kiloa, joten ajoakkujen lisäksi kapasiteettia jäisi vielä rahtiosaston käyttöönkin. Ratin takana Astun avoimesta ovesta kuljettajan penkille. ”Petteri on tullut meille jäädäkseen, ja se pidetään ruosteettomana ja hyvässä työkunnossa. Pekka rientää neuvomaan, ja muutaman katkaisijan käännön jälkeen ruiskumoottori pärähtää avaimesta käyntiin. Se on kyllä siinä missä kuuluukin, mutta 43-numeron jalkine ei hälpi poljinta kuin hieman sen alaosasta. Näkyvyys eteen ja sivuille on niin hyvä kuin umpikylkisessä pakettiautossa voi ylipäätänsä olla, kapeat a-pilarit eivät jätä suurta katvetta etuviistonäkymiin. Syksyllä kun viininvalmistus alkaa, marjat haetaan takaisin. Seitsemänkymmenen marjalaatikon kuormilla painoa kertyy kuutisensataa kiloa. Ennen kuin pääsee eteenpäin, pitää peruuttaa auto pois viinitilan lastauslaiturilta. 35. Teknisien muutosten takia kuluu hetki äimistellessä, kuinka Petteri saadaan tulille. Kun ajoasennon saa hierottua hyväksi, oikealla jalalla pitää hieman haeskella kaasupedaalia. ”Uusista autoista en oikein lämpene, ja olinkin jo hetken aikaa katsellut vanhempia Transiteja sekä omaa silmää miellyttäviä Bedfordeja.” Tekniikan vaihdon myötä alkuperäinen mittaristo on vaihtunut moderniin tablettinäyttöön. Voi olla, että kun ajassa mennään tarpeeksi eteenpäin, näihin vanhoihin ajokkeihinkin on alettava sovittamaan sähköisiä voimalinjoja, jos niitä haluaa liikenteessä käyttää”, Pekka pohdiskelee. Kaasun annostelussa tulee heti kättelyssä ladamainen tunnelma, kun pyrkii samanaikaisesti välttämään moottorin huudatusta ja varomaan sen sammumista. Monessa pakussa isot peilit värisevät matka-ajossa niin että näkymä sumenee, mutta Petterin peileissä kuva säilyy selkeänä
Toki matkaa kannattaisi tehdä maakunnassa mutkittelevia maisemareittejä pitkin ja unohtaa valtateiden kiihkeä ja kiireinen syke. Mikä ettei tällaisella voisi kesäaikana retkeillä kauemmaksikin, tuskin näin leppoisalla vehkeellä olisi pitkänkään ajopäivän päätteeksi puolikuollut uupumuksesta. 36 1/2025 Bedford CF 350. Mukavasti kulkee Jo alkumatkan hiekkatie antaa tukea omistajan kehuille Petterin erinomaisesta ajettavuudesta. Kolahduksia ei erillisjousitetusta etuakselin tuennasta kuulu, ja vaikka kuinka korvia höristää, on takapääkin kolinoista vapaa. Pikitiellä saa rauhassa katsella maisemia, peli säilyttää kurssinsa eikä sumupaalut kopsahtele kylkiin – moni vanha pakettiauto vaatii kuljettajalta aktiivista otetta kaistaviivojen välissä pysyäkseen. Sitten voikin päästellä huoletta kuin automaattivaihteistolla varustetulla nykyvempaimella. Liikkeelle lähtö tapahtuu tietenkin ykkösellä, mutta jo kahdenkympin nopeudessa kolmonen on käyttökelpoinen yleispykälä ja viidessä kympissä saa jo haeskella suurimman vaihteen silmään. Huippunopeuksia ei mutkaisella tiestöllä uskalla kokeilla, mutta toiselle sadalle mittari kuulemma kipuaa, kun alla on siihen soveltuva baana. Vaihdekeppiin ei tyhjällä kuormalla kruisaillessa tarvitse juuri kajota, vaikka seututie ei pelkkää lakeutta olekaan. Lyhyt perävälitys yhdessä viisivaihteisen laatikon kanssa tekee Petteristä hauskan matkakumppanin. Seitsemänkymppiä on passeli matkavauhti. Vaihdekeppiin ei tyhjällä kuormalla kruisaillessa tarvitse juuri kajota, vaikka seututie ei pelkkää lakeutta olekaan. Auton alusta on timmi ja ohjaus täsmällinen
37. Bedford on liikkuessaan myös mainio markkinointiväline yritykselle. Bedford vaati yli kaksitoistametrisen kääntöympyrän ja oli siten muihin verrattuna kankea kääntyjä. Jotain kuitenkin. Ohjaus oli nopeaksi välitetty, mutta silti kevyt. Sivuovi vaikuttaa puolestaan avattuna kassakaappimaisen massiiviselta. Ajettavuus todettiin joukon parhaaksi. Iskutilavuus 2,0 litraa (poraus 86 mm, isku 86 mm), teho 122 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, kierrejouset ja putkiiskunvaimentimet. Tavaratila oli vertailtavista pienin, mutta kuorman kantavuus puolestaan suurin. Hammastankoohjaus. Petteri osallistui vertailuun huomattavasti muita myöhemmin, joten kaikkia testitoimenpiteitä ei auton kohdalla olosuhteiden erilaisuuden takia saatu vertailukelpoisiksi. 06 Mitat Pituus 485, leveys 206, korkeus 208, akseliväli 320 cm. Takana jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset sekä putkiiskunvaimentimet. Dieselmoottorissa kerrottiin tehoa olevan niukanlaisesti, mutta mielekäs vaihteisto sai auton kulkemisessa ihmeitä aikaan. Loppukommenttina todettiin Petterin olevan parempi kuin myyntilukemista voisi päätellä. 01 Merkki ja malli Bedford CF 350 02 Vuosimalli 1981 03 Moottori Opel Omegan nelisylinterinen bensiinimoottori. Pekka Heikkilä arvostaa vanhempaa ajoneuvoja konekalustoa sekä työssä että vapaaajalla. Bedfordin takaosaa hallitsee kapeahkoilta näyttävät pariovet. Mukana olivat Bedford, Citroen C35, Mercedes-Benz 467 D, Peugeot J7, Renault SG 2 ja Volkswagen LT 31. Moottorin jatkona on niin ikään Omegasta lainattu viisivaihteinen vaihdelaatikko. Sisämelu aistittiin ja mitattiin kovaksi, mutta sadesään ja alustaan kertyneen kuran myötä melutaso hieman laski. Hinnaltaan Bedford oli yhdessä Peugeot’n kanssa joukon edullisin. VERTAILUTESTISSÄ Tekniikan Maailmassa 6/1977 vertailtiin pakettiautoja. Opel Omegan kaksilitrainen bensakone piiloutuu syvälle keulan uumeniin. Alipainetehostetut nestekäyttöiset 2-piiriset rumpujarrut
Sen todistaa 1980-luvulla uuden tekniikan saanut yksilö. Näyttävästi muotoiltu ja runsaasti varusteltu malli olisi ollut täydellinen, jos pellin alla olisi ollut rivikuutosen sijasta vinkkelikasi. Orimattila ja automaatilla Vauxhall Cresta ’62 38. Kasilla 1950-luvun jälkipuoliskolla esitelty toisen sukupolven Cresta oli Vauxhallin amerikkalaishenkinen lippulaiva
Eurooppalaiseksi auto on liian iso ja pröystäilevä, amerikkalaiseksi loistoautoksi taas liian pieni. V8-Crestan hankkiminen vaati mieheltä kärsivällisyyttä, mutta lopulta sitkeys palkittiin. Tarinoinnin lomassa mies kertoi omista harrasteautoistaan, joista kasikoneinen ’62 Cresta herätti välittömästi omistamisen tarpeen. ”Niinhän se on, ettei tällä tekniikalla saa museoleimaa huolimatta siitä, että muutostyö on tehty jo pian 40 vuotta sitten. Jouni Kähärä on puuhastellut Vauxhallien parissa jo pitkään. Eräs Hikiällä asunut harrastaja teki autoon silloin mittavan kunnostustyön, ja päivitti tekniikan samalla”, Jouni taustoittaa. Ihmetellään, miten moinen muutos on saatu aikoinaan katsastettua. Jouni avaa pellin, ja sen myötä auton ympärille kerääntyy lisää väkeä. Tähän on vaihdettu Roverin 3,5-litrainen kone ja TH 350 -automaattivaihteisto muistaakseni vuonna 1986. Kaverit haluavat tietysti nähdä konetilan puolelle. V8-koneen leppoisa lotkotus varmistaa asian – jenkkihän se on. Mitä hittoa, Vauxhall Cresta, tällaisesta en ole kuullutkaan. Kähärä oli heti valmis hieromaan autosta kauppoja, mutta harmittavasti omistajalla ei ollut halua luopua siitä. Vuosikymmeniä sitten Ensimmäiseksi kysytään tietysti tekniikasta, että tehtiinkö näitä tosiaan kasikoneella. Vanhempi herra toteaa, ettei autoa nyt saa museorekisteriin, kun se ei ole enää alkuperäinen. Kuljettajan paikalta nousee pitkään vanhojen vehkeiden ja erityisesti Vaux hallien parissa puuhastellut Jouni Kähärä, jonka seuraava puolituntinen kuluu vastailemalla uteliaiden kysymyksiin autosta ja sen historiasta. Ja omalla moottorilla Cresta kuluttaisi takuulla vähemmän bensiiniä. Auto lipuu hitaasti kohti. ”Roverin kone on teholtaan ja painoltaan aika lähellä alkuperäistä, ja sen ajan säännöillä muutos onnistui tiettävästi ilman ongelmia.” Pientä kritiikkiäkin nousee ilmoille. Kaverit ottavat vehkeen tarkempaan syyniin. Aidon innokkuuden hän kuitenkin aisti, ja lähetti Jounille autosta valokuvia sekä pitkän kirjeen sen vaiheista. ”Kyllä tämä sen 15 litraa satasella hörppää, mutta mitä siitä, kun ei joka päivä kumminkaan ajele.” 39. Mutta mikä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila K esäisen tapahtuman harrasteparkkiin kaartaa valkoinen, kovasti 1950-luvun loppupuolen jenkkiautoa muistuttava peli. Muutaman nuorenmiehen porukka kiinnittää autoon huomiota, ja alkaa arvuutella mistä on kyse. ”Uutena PA-Crestassa oli tarjolla vain kuusisylinterinen rivimoottori. Ja joo, kyllä tämä sen 15 litraa satasella hörppää, mutta mitä siitä, kun ei joka päivä kumminkaan ajele.” Lapsuuden haave Kähärä on omistanut V8Crestan nelisen vuotta, mutta jos asioiden tila olisi ollut Jounista kiinni, yhteisiä vuosia olisi nyt takana reilusti enemmän. Osto-operaatio sai alkunsa, kun Jouni oli tuulilasikauppojen tiimoilta yhteyksissä Ylöjärvellä asuvaan harrastajaan
Teknisesti Cresta toimi kohtuullisen hyvin, mutta maalipinnan hilseily muuttui pahemmaksi, ja pian pintaväriä irtosi isoina lastuina joka puolelta koria. Kirjeessä mies kertoi nähneensä lapsena Tekniikan Maailma -lehdessä Crestan koeajoartikkelin. Kun Hikiällä asuva harrastaja pani kunnostamansa Crestan myyntiin vuonna 1996, hän tarttui tilaisuuteen ja teki autosta kaupat. Tekniikanvaihto on tehty jo 1980-luvulla. Auto oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Ei auttanut, kuin hioa kori pellille ja maalauttaa tuore väri pintaan. Eräänä päivänä omistaja soittelikin Jounin suuntaan, ja tuumasi, että nyt hän on valmis luopumaan autosta. Myöhemmin mies oli hankkinut käyttöönsä tuoreempia Vauxhalleja, mutta ajatus Crestan omistamisesta ei haihtunut mielestä. Kuluvana talvena Jouni aikoo vielä kunnostaa vaihteiston, jonka lisäksi suunnitelmissa on päivittää muuttuvakurkkuisten tilalle nelikurkkuinen kaasutin. Hän soitteli omistajalle aina välillä, kyseli kuulumisia ja tietysti, että mahtaisiko Vauxhall jo olla kaupan. Omistaja epäili, ettei konetta saisi noin vain hörisemään. Sitähän piti heti lähteä hakemaan. ”Pitkiä matkoja tällä on hieno vetää, on niin letkeä peli, että hakkaa kyllä nykyautot mukavuudellaan.” 40 1/2025 Vauxhall Cresta V8. Jouni päätti kuitenkin kokeilla. Uusi elämä Kähärä sai siis hänkin huomata, kuinka haave Crestan omistamisesta voi jäädä kytemään. Leima irtosi ensimmäisellä yrittämällä. Vuosikausien seisominen oli tietysti painanut vanhat renkaat lyttyyn ja maalikin jo hieman hilseili, mutta muuten peli vaikutti eheältä. Tähtäimessä on ajella Crestalla ensi kesän Vauxhall-tapaamiseen. Vuonna 2003 Crestalla tehtiin vielä yksi pidempi reissu, jonka jälkeen auto jäi navetan ylisille odottelemaan parempia aikoja. Ajelut jäivät kuitenkin verrattain vähäiseksi, mutta toisinaan autolla tehtiin pidempiäkin reissuja. Usvaa molemmista putkista. Suurempia remontteja ei kohdalle osunut, mutta himmentynyt maalipinta uusittiin Mäntsälän suunnalla vielä 90-luvun lopulla. Varsinainen koeajo alkoi seuraavana päivänä, kun Jouni seurueineen suuntasi Vauxhallilla tuhannen kilometrin mittaiselle automatkalle. Roverin kone istuu moottoritilaan hienosti. Kasikoneen ja automaatin yhdistelmä sopii auton luonteeseen mainiosti. Akku pellin alle, hiukan bensiiniä tankkiin ja pientä herkistelyä, ja Roverin mylly heräsi henkiin. Perillä odotteli lupaavalta ja helpolta vaikuttava projekti. Kotitallissa Jouni kävi vielä jarrut läpi, ja lähti näyttämään autoa katsastuskonttorille
41. Rattikarahkan ja sohvamallisen etupenkin myötä Cresta on kuuden hengen malli. 01 Merkki ja malli Vauxhall Cresta 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori 3,5-litrainen Rover V8, sylinteriryhmä ja -kannet kevytmetallivalua, kaksiventtiilirakenne, nokkaakseli sylinteriryhmien välissä, työntötangot ja keinuvivut, kaksi muuttuvakurkkuista kaasutinta 04 Voimansiirto GM TH 350 -automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäisin kolmiotukivarsin toteutettu erillisjousitus, takana jäykkä akseli ja pitkittäiset lehtijouset 06 Kori Itsekantava neliovinen porrasperäinen teräskori 07 Mitat Pituus 455, leveys 174, korkeus 145 ja akseliväli 267 cm. Crestan sisätilatkin huokuvat amerikanautoista tuttua tunnelmaa. Akku pellin alle, hiukan bensiiniä tankkiin sekä pientä herkistelyä, ja Roverin mylly heräsi henkiin
Siitä sai tosin maksaakin tuntuvasti enemmän: takavetoinen KBD26 maksoi 36 880 markkaa ja nelivetoinen KBD41 puolestaan 47 800 markkaa. Henkilöautopuolella oli muutamia poikkeuksia, kunnes 80-luvulla tilanne muuttui: 4x4-malleja ilmestyi markkinoille valmistajalta toisensa jälkeen. Vuonna 1982 GM mainosti Isuzu KB -pickupin 4x4-versiota termillä ”ylivetoneliveto”. 42. Tämä ei tietenkään voinut olla näkymättä mainonnassa. Neliveto voimaa Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Nelivetoisia autoja kehiteltiin jo kohta autoilun aamunkoiton jälkeen, mutta jokapyöräveto pysyi pitkään puhdasveristen maastoautojen ja muiden työ kalu maisempien ajokkien erityisominaisuutena. Neliveto on kuulunut jo pitkään lavapakettiauton perushyveisiin, mutta 80-luvun alussa ne vasta tekivät tuloaan
Hieman erikoiselta tuntuu sen sijaan nelivedon perustelu mainoksessa: ”Kovan linjan kuorma-autoilijat ovat jo sukupolvien ajan pitäneet siitä huolen.” Ja vakuudeksi vielä piirros telivetoisesta nokkamallin kuorma-autosta. Kyytiä riitti esimerkiksi Mazda 323 Turbo 4WD:ssä. Uuden 125-hevosvoimaisen ja 258 Nm vääntävän Economy-V8:n suorituskyvyn kerrottiin olevan lisäksi 15–20 prosenttia aiempaa taloudellisempaa. Tercel 4WD oli markkinoillamme ensimmäisiä tavallisen autoilijan ulottuvilla olevia nelivetohenkilöautoja. Ja totta tosiaan: ”ECE-normin mukainen kulutus 90 km/h tasaisella nopeudella on 13,09 l/100 km ja 120 km/h nopeudella 16,44 l/100 km.” Subarun vanavedessä Toyota oli japanilaisvalmistajista nopeasti valmis nelivetoaikaan. Vuonna 1982 sitä mainostettiin jopa hitusen liioitellen: ”Enää sinun ei tarvitse ajatella edes talvea. Vuonna 1983 sen kerrottiin olevan ”tehty edustamaan kun tarvitaan, ja kulkemaan kaikkialla missä tarvitaan”. 43. Voit ajatella itseäsi.” Ja jos oikein teki tiukkaa, niin ”tukalimmista paikoista selviät maastoykkösellä”. Isuzun maasturimalli Trooper päästi vuonna 1984 pälkähästä. Ralliautojen myötä kävi selväksi, että neliveto ei ollut enää vain ratkaisu hitaaseen etenemiseen metsässä, vaan sen avulla saattoi myös ajaa metsään vauhdilla. Tiellä pysyttäessä tulostakin syntyi: ”Mazda 323 4WD voitti N-ryhmän Jyväskylän Suurajoissa 1986.” Ennen kuin katu-uskottavia blingbling-räppäreitä oli edes liikenteessä, heille olisi ollut sopiva ajoneuvo – Range Rover
44 1/2025 Mainoksen imussa. Siitä pitävät huolen neliveto, tehostettu ohjaus ja tasauspyörästön luistorajoitin”. Vuonna 1986 Subarun kerrottiin olevan ”nelivetoinen salonkivaunu”. Koskaan ennen ei kukaan ole vakiovarusteena tarjonnut näitä ylellisyyksiä: automaattinen maavaran tasaus, sähköinen maavaran nosto, nopeutesi huomioiva ajomukavuuden automatiikka ja tien kuntoon mukautuva iskunvaimennusvoima.” Kun nelivetoisia pakuja alkoi olla muillakin, kaivoi vuoden -86 Syncro-tölkki uuden vaihteen silmään: ”Voit unohtaa entiset kokemuksesi maastureista, niiden tiloista, ajettavuudesta nelivedon kytkemisestä… Niin mahtavan toisenlainen on uusi ainutlaatuinen Volkswagen Maastobussi!” Ylelliset maasturit tai turbomoottoriset rallihirmut eivät heilauttaneet kansan syvissä riveissä, mutta tämä uutuus keikautti karvalakkeja huoltoasemien pöydissä: Hiace 4WD! Vuonna 1986 saatettiin mainoksesta tavata, että se ”tottelee jokaista käskyäsi, menet sillä minne haluat, milloin haluat ja viet tavarat mukanasi. Tukea väittämälle antoi ilmajousitus: ”Koskaan ennen ei puhdasta ilmajousiteknologiaa ole toteutettu tämän hintaluokan henkilöautossa. Subarulla luotettiin nelivetoon jo silloin, kun moni valmistaja vasta aprikoi koko asiaa
Vuonna 1987 mainostettiin, että ”uudet nelivetoiset Mazdat ovat ratkaisu sinulle, jolle tavallisen pakettiauton suorituskyky on riittämätön”. Sen sijaan 4Matic-nelivetoautomatiikka oli osa ”ajodynaamista turvapakettia” ASD-tasauspyörästönlukon sekä ASR-luistonrajoitusjärjestelmän rinnalla. Kohtuullisen harvinaiseksi Sunny SLX 4x4 kuitenkin jäi, mille antaa ymmärrystä vuoden -87 mainoksen ohessa olevat hinnat: Sunny-mallisto alkoi 59 580 markasta, mutta nelivetoversio maksoi rutkasti enemmän, 95 900 markkaa. Hiace 4WD:n levittäessä nelivedon ilosanomaa suomalaiseen hyötyajoon, oli Sunny samalla asialla perheautoilussa. W124-Mercedeksen vuoden 1987 mainonnan ytimessä ei ollut maastokykyisyys. Mutta oliko sittenkin liikaa maalailtu, että 4x4-pickup nykäisisi kiinnijääneen Massikan liikkeelle. 45. Audi lukeutui nelivetoisten henkilöautomallien pioneereihin osoittaessaan jokapyörävedon ylivertaisuuden ralliautoilussa 80-luvun alussa. Vuonna 1987 neliveto oli jo tuttu juttu ja sen kerrottiin lukeutuvan Audin tasapainoisiin, suorastaan rauhoittaviin ominaisuuksiin: ”quattro-neliveto, jota ilman maailma olisi entistäkin turvattomampi”
Vuonna 1989 Toyota saattoi mainostaa ”ylivoimaista moniventtiilitekniikkaa ja nelivedon tarjoamaa jokapaikan turvallisuutta”. Corolla ei jäänyt Camrylle vetokyvyssä, sillä samaisena vuonna mainostettiin, että ”jatkuvalla nelivedolla varustettu Toyota Corolla 4WD on kuin tehty oloihimme. Vuoden -88 Toyota Camryn luvattiin olevan 4WD-versiona ”kaksi kertaa vetovoimaisempi”. No, ehkäpä vuoden 1989 Nissan Prairie 4x4:n mainoksessa viitattiin liikkeellelähtökykyyn. Joka nurkasta raapivia ja moniventtiilimoottorein varustettuja vaihtoehtoja löytyi niin Corollan, Camryn kuin Celicankin paletista. Ei tainnut kuitenkaan nelivetokaan auttaa, jos sattui pyyhältämään mustalle jäälle liian lujaa. Tekstissä nelivetosysteemin ominaisuuksia kuvailtiin yksityiskohtaisesti, kuten että ”keskitasauspyörästössä on automaattinen viskoosilukitus, jonka ansiosta kaikki pyörät säilyttävät hyvän otteen tiehen lähdettäessä liikkeelle liukkaalta alustalta tai ajettaessa esim. Suomen vuodenaikojen ja keliolojen alituinen vaihtelu tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet nauttia nelivedon ylivoimaisista ominaisuuksista”. 46 1/2025 Mainoksen imussa. pehmeässä lumessa”
Nelivedon iloista sai maksaa, sillä neliovisten Civic-mallien hinnat alkoivat 84 700 markasta, mutta Civic 4D 1.6i-16 4WD:stä pyydettiin 139 000 markkaa. Vuoden 1989 mainoksessa kuitenkin muistutettiin tuotteesta: ”tämä kaksilitrainen voimanpesä erottuu toki tavallisten nelivetoisten joukosta jo kuivalla asfaltillakin, mutta sateella, soratiellä, jäällä tai lumella se ei enää anna muilla sanan sijaa.” Jos vuonna 1989 muodikkaita aurinkolaseja, lippalakkia ja collegepuseroa piti vaihtaa tai vaatetusta keventää, niin ”ajattele, miten ylivoimaisen avara Caravelle on vaatteiden vaihtoon ja lepotaukoihin”. 47. Rallimenestyksen myötä nelivetoinen ja turbomoottorinen Delta kaasutti autoväen tietoisuuteen niin väkevästi, että 115-hevosvoimainen Prisma 4x4 Integrale uhkasi jäädä paitsioon. Nelivetoinen katalysaattoriCivic sai vuonna 1989 mainostilaa, mutta myyntimäärät taisivat jäädä marginaaliin
Michael ”Micke” Cedercreutz on eräänlainen instituutio Suomen Citroënpiireissä. Käydään kysymässä, miten Citroën-friikiksi oikein tullaan. Etenkin mallihistoriaan liittyvien detaljien osalta herra on kuin tietopankki. Pitkä kokemus merkin parissa maustettuna ulkomaankomennuksilla tarkoittaa laajaa tietämystä ja vankkaa kokemusta. Kysy Mickeltä Citroën-harrastajan tarina 48 HA RRA STA J AN
Siellä Micke aloitti uuden harrastuk sensa purkamalla auton osiin. Michael ”Micke” Cedercreutzilla ei hänen mukaansa ole mitään tällaista. 49. Homma oli sikälikin kaistapäinen, että Micke oli vasta 16vuo tias, joten ajokortin saamiseenkin oli vie lä pari vuotta. Tallin seinille on koottu Citroën-aiheista rekvisiittaa. Isälle autot olivat pelkkä yleishyödyllinen väline liikkumiseen, eikä tuttavapiirissä kään ollut yhtään autoharrastajaa. ’57 DS odottaa vielä valmistumistaan. Hommaan tuli vähän lisää har rasteen makua, sillä tuohon aikaan Rät täreitä oli hylättynä siellä täällä pitkin Helsinkiä. Vaihtoehtoisesti autoista sai monia käyt tökelpoisia varaosia. Moottori on jo läpikäyty, mutta muuten työmaata riittää. Kimmokkeena Rättäri Kalliolaisen autoliikkeen perällä möllöt tävä, kullanväriseksi maalattu, hädin tus kin kulkeva 72mallin 2CV sai kelvata. Rättisitikka palveli käyttöautona koko 80luvun. Kysy Mickeltä Citroën-harrastajan tarina Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi L äpeensä autohullun ihmisen koh dalla löytyy yleensä jokin kiinne kohta, jonka kautta fanaattinen harrastus on saanut alkunsa. Esi mer kiksi isän tai muun läheisen kautta ruuvaaminen on tullut jo pienestä pitäen tutuksi, tekniikan opinnot ovat aikanaan vieneet mukanaan, tai jotain muuta vas taavaa. Ensimmäinen ke sätyöpaikka Kkaupassa tuotti nuorelle miehelle sen verran rahaa, että se riittäi si käytettyyn Rättisitikaan, ja isän mää rätietoisesta vastustuksesta huolimatta sellainen piti saada. Micken isän mukaan häntä oikein hä vetti ajaa sellaisella rotiskolla, mutta hän suostui kuitenkin ajamaan ”kammottavan kotteron” heidän kesäpaikkaansa säilöön. Suomen 2CVkiltaan liittyminen toi mukanaan kontakteja, ja viimeistään tässä vaiheessa miehestä oli kuoriutunut autoharrastaja. Ei tarvinnut kuin ottaa rekis terinumero ylös, soitella perään ja sopia treffit kadunvarressa, johon auto oli jä tetty. Koko homma lähti liikkeelle puolihul lusta päähänpistosta. Omistajuus vaihtui välillä jopa 50– 100 markan hinnalla, ja monesti pienellä kunnostuksella Micke teki autoista käyt tökelpoisia, ja sai myytyä ne eteenpäin. Apuna oli ratakaupasta hankittu vaatimaton hylsy sarja, jolla 2CV muuttui pikkuhiljaa osa riviksi navetan hyllyille. Niin vaan osat ja niiden kunnostaminen tulivat tutuksi, että kahden vuoden kuluttua nuorella miehel lä oli ajokortti ja toimiva oma auto, joka oli Helsingissä tuohon aikaan kova juttu
Yhteyksiä kotopuoleen ei kuitenkaan unohdettu, päinvastoin. 50 Harrastajan pakeilla 1/2025. Britanniassa vanhojen autojen harras taminen oli yhtä juhlaa. Mies Lontoossa Vuonna 1991 Micke muutti työn perässä Lontooseen, jonne matka taittui – kuinkas muuten – samaisella Rättisitikalla. Siinä sivussa tuli hankit tua myös vuoden 1962 DS, joten homma alkoi jo oireilla vakavuudellaan. Au tot matkasivat ranskalaisten kontaktien kautta Suomeen. Kalustoa oli pal jon, harrastajia samoin, ja arvostus van hoja autoja kohtaan oli hyvin korkealla. Hom ma sai siellä uuden käänteen, kun muuan John astui mukaan kuvioihin. Kesätyöpaikka tuotti nuorelle miehelle sen verran rahaa, että se riittäisi käytettyyn Rättisitikaan, ja isän määrätietoisesta vastustuksesta huolimatta sellainen piti saada. Micke sai pian maineen ”miehestämme Lontoossa”, ja hänen kauttaan kulki monet varaosat ja kokonaiset autot sen kahdeksan vuoden aikana, jonka hän Britanniassa vietti. Siitä alkoi kipinä Traction Avantien harrastamiseen. Annettakoon vähän perspektiiviä asiaan: ”Pelkästään Lontoon alueella oli tuol loin noin 400 gangsterimallin Citroënia”, kertoo Micke. Johnilla oli vanhoihin Sitikoihin, erityisesti gangste rimallisiin, erikoistunut yritys sikäläisessä naapurustossa, ja Micke sanojensa mukaan hoksasi, että ”ai tämmöisiäkin Sitikoita on”
Näinköhän tuota uskoisi… 51. Riittää, kun valit see eniten itseä kiinnostavan linjan, jonka hallitseminen on ajan ja rahan puitteissa realistista. Ahkeran verkostoitu misen myötä Ranskan vuosina tuli vastaan myös ääriharvinaisia, pienten koripajo jen valmistamia Citroënmalleja. Ranskassa Micke sukelsi myös Citroën kirjallisuuteen, jolloin jo tutuksi tulleet käytännön yksittäiset asiat saivat laaja alaisen kontekstin. Rättäriäkään ei ole kokonaan unohdettu. Upean Suomikaluston kun nossapitämisen lisäksi Mickellä on vielä yksi keskeneräinen projekti harteillaan, nimittäin harvinainen vihreän sävyinen 1957mallin DS. Kahdeksan Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen kotimaahan palattuaan miehen tahti on rauhoittunut hieman. Tämä 50-lukuinen yksilö on varustettu liki kaikilla aikakauden lisävarusteilla. Autoja tuli ja meni, samoin varaosia. Kun on nähnyt kai ken, tulee ymmärtäneeksi, että kaikkea ei voi eikä pidäkään saada. Micken harvinaisista tehdasmalleista maininnan ansaitsee vuoden 1936 11A Coupe, jol laisia tehtiin noin sata kappaletta. ”Tämän kun saan valmiiksi, en enää uu sia projekteja ota”, sanoo Micke. ”Miehestämme Lontoossa” tu likin nyt ”Miehemme Pariisissa”. Fokus on pikkuhiljaa siirtynyt Suomessa uutena myytyihin autoihin. Mies Pariisissa Micke sai vuonna 1998 työtarjouksen Rans kasta, josta ei kuulemma voinut kieltäytyä. 1962-mallinen DS palvelee Micken käyttöautona. Jos homma meni vakavaksi Britanniassa, Pariisiin muuton myötä se lähti kokonaan lapasesta. Tamperelaisen pankinjohtajan omistuksessa aikanaan ollut 30-luvun Suomi-gangsteri on säilynyt hämmästyttävän hyvässä alkuperäiskunnossa. Micke laskee tuo hon aikaan omistaneensa parhaimmillaan noin 30 vuosikertaautoa, kaikki Citroën merkkisiä
Kun kierros täyden palvelun klassikkoautotalossa päättyi, jatkoimme Bilbaon keskustaan. Lentomatkan jälkeen kolmeviikkoinen reissu alkoi tervetuliaiskahveilla ystäviemme kodissa. Paluumatka Paluumatka Vuotta aiemmin aloitettu reissu jatkui syksyllä Ranskasta Andorran ja Espanjan kautta Portugaliin, josta Espanjan rannikkoa pitkin Ranskan ja Saksan kautta kotiin. Toiselle reissupäivälle kertyi viitisen sataa kilometriä ajoa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti S yksyllä 2023 matkasimme Eu roo pan halki Renault 16:lla, ja jätimme reissun päätteeksi auton vuokratalliin Etelä-Ranskaan (katso Klassikot 4/2024). Parkkipaikan löytäminen oli oma ohjelmanumeronsa, sillä kaupungissa oli alkamassa juoksutapahtuma ja suurin osa kadunvarsipysäköinnistä oli varattu sen käyttöön. Parin yön jälkeen kiitimme vieraanvaraisuudesta ja lähdimme liikkeelle kohti An dor raa, jossa poikkesimme katsastamassa paikalliset autoja moottoripyörämuseot. Matka Andorrasta eteenpäin kulki pieniä teitä idyllisissä maalaismaisemissa. Seuraavana päivänä ajelimme vajaan parinsadan kilometrin testiajon lähialueilla. Kolmessa viikossa ehdittiin ajella vuorilla pilvien yläpuolella ja nauttia auringonpaisteesta palmurannalla – ja kolusimme tietysti matkan varrelle osuneet automuseot ja -kokoelmat. Matka jatkui lokakuussa 2024 sen jälkeen, kun saimme kutsun kyläilemään. Varasimme liput Bilbaon Retromobilen aamupäivän kierrokselle. Auto toimi kaikin puolin hyvin, joten seikkailu saattoi alkaa. Maantie maistui Renault’lle, joten poikkesimme alkuperäisestä suunnitelmasta jäädä Biarritziin yöksi, ja paahdoimme San Sebastianiin asti. 52. Onnistuimme onneksi löytämään paikan lähes täydestä parkkihallista
Aikataulu piti, ja ehdimme tutustua museon antiin reilun tunnin ajan. Keskus oli todella korkealla paikalla ja jo ajomatka oli elämys sinänsä. Renault ehti seistä tallissa vuoden päivät, joten pieni läpikäynti oli paikallaan ennen matkaan lähtöä. Maanantaille oli tiedossa ylimääräinen tunti, sillä olimme siirtymässä Portugalin puolelle. Kun Caramulo Experience Center, täyden palvelun entisöintikeskus oli avoinna myös maanantaisin, suunnistimme sinne. Lähdimme liikkeelle heti aamutuimaan. Kierrettyämme sen harhailimme pihalla pieniä, kuluneita kylttejä seuraten hallista toiseen. 53. Tämän paikan näkeminen oli upea kokemus – vastaavaan arvoautokokoelmaan ja ympäristöön ei usein pääse tutustumaan. Portugalia kohti Yöksi varasimme majoituksen pienestä Liendon kylästä. Paikka oli vierailun väärti, näimme mielenkiintoista kalustoa ja ammattimaista tekemisen meininkiä. Sen takaa löytyi juhlava kattokruunuin valaistu suuri sali ja kokoelman vanhimmat autot. Bilbaon Retro mobilessa riitti mielenkiintoista tutkittavaa. Tiet kapenivat kapenemistaan ja epäilimme jo eksyneemme, mutta kyltti aidassa pienen hiekkalevikkeen kohdalla kertoi, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan. Renault jaksoi kiivetä väsymättä ylös asti. Torre Loizagan Rolls Royce kokoelmaan pääsee tutustumaan ainoastaan sunnuntaisin. Olimme ajoissa liikkeellä, ja ehdimme Salamancan automuseoon vielä ennen iltaa. Sunnuntain kohde oli ainoastaan kerran viikossa avoinna oleva Torre Loizaga -automuseo, jossa kerrotaan olevan Euroopan suurin Rolls Royce -kokoelma. Hieman epäröiden avasimme raskaan oven. Paikka olisi seuraavana päivänä suljettu, joten pieni kiiruhtaminen oli paikallaan. Renun mittarilukema karttui jälleen 500 kilometrillä. Ostimme liput päällepäin vaatimattoman oloisesta peltihallista. Arkisen oloisten autohallien jälkeen löysimme juhlavan linnamaisen näyttelytilan ja kokoelman vanhimmat autot. Luulimme jo nähneemme kaiken, kunnes huomasimme viitan, joka osoitti linnamaisen muurin ovea kohti
Automatkailu on aina elämys. Maisemissa riittää ihmeteltävää ja ihailtavaa etenkin pieniä teitä kulkiessa. Aikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme etelää kohti. Jo ajomatka korkealla paikalla sijaitsevaan Portugalin Caramulo Experience Centeriin on elämys, eikä näytillä ollut kalustokaan aiheuttanut pettymystä. Halusimme käydä Sevillassa katsomassa erikoista nähtävyyttä: Suomalaisesta puusta valmistettua rakennelmaa, jossa 3 400 elementtiä muodostaa kuusi suurta sienen muotoista osaa. Tuttavamme oli sillä seudulla työkeikalla, ja kun varasimme yöpymisen samaan hotelliin, jossa tuttavamme majoittui, sujui ilta mukavasti kuulumisia vaihdellen. Olimme saaneet kutsun ystäviemme luo Algarven Portimãoon ja päätimme suoriutua reilun 500 kilometrin matkasta yhdessä päivässä. Kuudesta päivän varjon muotoisesta osasta koostuvalla rakennelmalla on korkeutta 28 metriä ja pintaalaa yli 11 000 neliömetriä. Kolmen Portimãossa vietetyn yön jälkeen jatkoimme matkaa. Myrskyä povattiin tuhovoimaiseksi, eikä sen jalkoihin kannattanut jäädä. Sevillan päivänvarjo on suuri puurakennelma, jonka elementit on valmistettu suomalaisesta puusta. Helteisessä säässä tutustuimme Sagresiin, Euroopan lounaisimpaan paikkaan. Aamuhämärissä matkalla Portugalista Espanjaa kohti. Pienten tullimuodollisuuksien jälkeen ajoimme tunnelin läpi niemenkärkeä kohti aina Europa Pointille asti. Kun väsymys ei vielä vaivannut, päätimme jatkaa Gibraltarille asti. Sevillasta matka jatkui satamakaupunki Cadiziin. 54 Ranskasta kotiin 1/2025. Tapaamisia ja kyläilyä Portugalin Figueira da Foz osui sopivasti reittimme varrelle
Tummia pilviä Gibraltarilla olisi mielellään viettänyt aikaa enemmänkin, mutta lähestyvä Danamyrsky pakotti miettimään aikatauluja ja reittisuunnitelmia tarkasti. Fuengirola on monelle suomalaiselle tuttua seutua. Onneksi akussa oli vielä virtaa. Kävimme Gibraltarillakin. Pepe Morenon autokokoelman sisäänkäynnin luona oli hyvä paikka tutkia vikaa. Myrskyä povattiin tuhovoimaiseksi ja varoituksia kuuli tämän tästä, eikä sen jalkoihin kannattanut jäädä. Espanjankielistä esittelyä selvennettiin käsimerkein. Pepe lupasi ottaa meidät vastaan neljän tunnin kuluttua. Ampeerimittarin punaiselle painu nut viisari huolestutti. Matkalla auto vaikutti toimivan normaalisti, mutta pieni huoli oli niskassa koko ajan. Kun museo oli tutkittu, laitoin espanjankielentaitoni testiin ja soitin Pepe Morenolle, joka omistaa autokokoelman vajaan parinsadan kilometrin päässä El Ejidossa. 55. Soitimme Torreviejan kupeessa talvet viettävälle autoharrastajalle, joka toivotti meidät tervetulleeksi iltaa viettämään. Perille päästyämme Pepe avasi ovet suureen ja korkeaan tilaan, jossa silmiemme eteen avautui monipuolinen kokoelma erilaisia ajoneuvoja. Malagan automuseo osoittautui vierailun arvoiseksi. Maanantaina suuntasimme aamukahvien jälkeen paikalliseen korjaamoon laturin vaihtoon. Kaveriapu ja suomalaisomisteisen autokorjaamon työkalut helpottivat hom maa ja laturin vaihto sujui vaivattomasti. Pepe Morenon ajoneuvokokoelma linnamaisessa talossa on ainutlaatuinen nähtävyys. Seuraava majoituspaikka sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä. Torreviejassa vietimme sunnuntaipäivän tuttavien vieraanvaraisesta kestityksestä nauttien. Varalaturikin oli matkassa, mutta sen vaihto ei siinä hetkessä ollut mahdollista. Diagnoosi varmistui yleismittarilla. Sunnuntaina heräsimme poutaiseen aamuun. Museonäyttely oli ainutlaatuinen yhdistelmä ajoneuvojen ja muodin historiaa, taidetta ja prototyyppejä esiteltynä upeassa vanhassa rakennuksessa. Yksi museon harvinaisuuksista on pikkuinen Biscuter. Seuraavan päivän pääkohde oli Malagan automuseo. Taivaalta ripotti vettä, tuuli yltyi ja pimeäkin oli tulossa, joten katsoimme viisaimmaksi yrittää eteenpäin oikuttelevan laturin kanssa. Aurinkorannikon turistikohteesta toiseen kulkeva reitti sujui muuten mukavasti, mutta ampeerimittarin punaiselle painunut viisari povasi laturiongelmia. Autoilimme niin pitkälle kuin tie vei
Puiston liepeillä turistimassojen seassa suoritetun kävelyn jälkeen oli aika jatkaa matkaa, mutta nyt Renu alkoi köhiä. Seuraavaksi Antti vaihtoi jakajaan uudet kärjet, putsaili tyhjäkäyntisuutinta ja testaili tulpan johtoja. Kärkivälin ja tyhjäkäynnin säätö ei tuonut apua. 56 1/2025 Ranskasta kotiin. Matkakohteisiin kuului muu tama vuosi sitten avautunut Museo del Motor Benidormissa. Hölmistyneenä astuimme ulos ja ovi sulkeutui takanamme. Myrskyn rippeitä oli vielä luvassa, joten lähdimme ripeästi Ranskaa kohti. Tulppa-avain oli harmittavasti unohtunut kotiin, mutta onnistuin läheisessä mopoparkissa monen ”tilatkaa hinausauto”-vastauksen jälkeen löytämään avuliaan skootterikuskin työkaluineen. Söimme museon amerikkalaistyylisessä ravintolassa ja tutkimme säävaroituksia. Illan uutisista seurasimme, kuinka tulosuunnassamme Valenciassa Dana-myrskyn aiheuttamat tulvavirrat valuivat rakennuksiin ja kuljettivat autoja isoihin kasoihin korttelien päähän. Kuului simmat nähtävyydet, Güellin puisto ja Sagrada Familia -kirkko ovat niin suosittuja, että pääsyliput olisi pitänyt ostaa useita päiviä etukäteen. Kun kutsuimme miestä katsomaan autoamme, hän kertoi kyllä tietävänsä hyvin miltä Renault 16 näyttää, eikä siksi halunnut tulla katsomaan. Onnistuimme kuitenkin huristelemaan Barcelonan automuseolle. Perillä Antti avasi hotellin pihalla kaasuttimen. Nyt toisesta tyhjäkäyntisuuttimesta löytyi roska, ja kun sen poisti, Renu alkoi käydä jälleen tasaisesti. Ovikelloa soittaen pääsimme sisään. A75-tie tarjosi yli kolmesataa kilometriä jyrkkää yläja alamäkeä sekä upeita maisemia. Iäkäs mies puhui ainoastaan espanjaa, esitteli kokoelman pikavauhtia, johdatti meidät lopuksi ovelle ja toivotti hyvää jatkoa. Matkantekoa saatteli lämpöinen pilvipoutakeli, ei tietoakaan myrskystä. Matka jatkui, mutta nyt kone kärsi epätasaisesta tyhjäkäynnistä. Klubilla katettiin parhaillaan kahvi pöytää. Hoteliyö Barcelonassa olisi ollut kallis, eikä pysäköintitilaakaan tuntunut olevan tarjolla, joten ajelimme yöksi parinkymmenen kilometrin päähän Alellaan. Epätasaista käyntiä Kiiteltyämme avusta jatkoimme matkaa. Futuristinen sähköauto 1940luvulta Mullhousen automuseossa. Museosta seuraavaan Ajoimme pitkän päivän ja majoituimme vasta ClermontFerrandissa, kun takana oli 650 kilometriä. Löysimme Barcelonasta parkkihallin, jossa Barcelonan Automuseo eli Antic car Club de Ca talunia sijaitsee. Tulppien sijaan vika löytyi kondensaattorista. Mullhousen rautatie museossa oli esillä veturin keulaan kiinnitetty lumilinko. Beni dormissa poikkesimme muutama vuosi sitten avattuun automuseoon. Aamulla uutiskuvat olivat vieläkin hurjempia. Vieraanvaraisuus ei ilmeisesti kuulu tämän klubin toimintaperiaatteisiin. Tiistaiaamu alkoi vajaan 200 kilometrin ajolla Barcelonaan. Päätimme jättää moottoripyörämuseon väliin ja jatkaa Valencian ohi L’Ampollaan. Näyttävä portti ohjaa tulijat Sochauxin Peugeotmuseoon
57 REISSU NUMEROINA Renun matkamittariin kertyi hieman yli 7 000 kilometriä. Pienin yksittäinen maksu oli euron ja suurin 32 euroa. Halvimmillaan lipun olisi saanut 700 eurolla. Illaksi ehdittiin Saksan puolelle. Museosta löytyi hengästyttävä määrä nähtävää, emmekä olisi millään malttaneet lähteä pois. Sinsheimin tekniikkamuseon parkki alueelta ei tyhjää ruutua löytynyt, mutta se ei haitannutkaan – klassikkoautot saivat pysäköidä näyttävästi ravintolan eteen. Aamulla matka jatkui pohjoista kohti. Yöksi ajoimme Sochauxiin Peugeotmuseon kupeeseen. Yöksi ajoimme sadan kilometrin päähän Neckarsulmiin. Sunnuntaiaamun kohteena oli NSUja moottoripyörämuseo, jota ei turhaan kehuta Saksan suurimmaksi: tornimainen sokkeloinen rakennus oli täynnä toinen toistaan hienompia kaksipyöräisiä. Hieman isomman hytin, ruokailujen sekä wifi -paketin kera lippu maksoi noin tuhat euroa.. Marraskuun ensimmäinen on pyhäpäivä Ranskassa, ja jännitimme ovatko museot auki. Poikkesimme vielä kyläilemään tutun harrastajan luo Hampuriin, ja pääsimme tutkimaan isännän kalustoa. Matkalla oli vaihtelevaa maastoa ja paljon pitkiä ylämäkiä, joissa mentiin säästelemättä sen mitä auto kulki. Tien päälle päästyämme jatkoimme ajoa pimeään saakka ja jäimme yöksi Fuldaan. Parkkipaikalta ei tyhjää ruutua löytynyt, mutta se ei haitannut, sillä klassikkoauton sai pysäköidä museon pihalle. Huoli oli turha, päivään mahtui kolmen museon maraton: Peugeot-museo, Mullhousen automuseo ja niin ikään Mullhousessa sijaitseva Rautatiemuseo. Polttoainetta tankattiin kaikkiaan 617 litraa. Ilman ystävien luona vietettyjä öitä summa olisi ollut huomattavasti suurempi. Aamuyöllä lähtevään laivaan pääsi onneksi jo ennen puolta yötä. Laivaliput tilasimme yöllä lähtevään alukseen. Kolme isoa kohdetta samana päivänä oli selvästi yliannos, viimeisessä museossa meinasi turnauskestävyys loppua, vaikka ihailtavana oli monta rakennusta täynnä upeaa kalustoa. Kotia kohti Lauantaina reilun parinsadan kilometrin ajomatkan päässä odottivat Stuttgartin Porscheja Mercedes-Benz-museot, viimeisen päälle tyylikkäästi toteutettuja molemmat. Kallein yksittäinen kulu oli laivamatka Travemündestä Helsinkiin. Ajomatkaa kertyi viitisen sataa kilometriä. Hotelliyöt aamiaisineen kustansivat yhteensä 1 400 euroa. Matka jatkui 30 kilometrin päähän Sinsheimin tekniikkamuseoon. Neckarsulmin NSU ja moottoripyörämuseon kokoelmaa kehutaan aivan aiheesta. Halvinta polttoaine oli Andorrassa ja arvokkainta Saksassa. Tietulleja maksettiin 220 eurolla. Tällä kertaa ajettiin myös paljon moottoritienopeuksia. Hampurin kanavamaisemia ihaillen kävelimme illalliselle paikalliseen bistroon. Seuraavaksi ohjelmassa oli Henri Malarten automuseo Lyonin lähellä. Iltakahvien jälkeen ajoimme 100 kilometrin matkan Travemünden satamaan
Ai mikä tämä on. 58. No se on Locomobile 8-70 Sedan vuosimallia 1927, valmistusnumeroltaan 6708. Ei jäänyt epäselväksi, mitä tässä tilassa tapahtuu. Lunta saa tuis k uttaa Sää ei juuri siunaillut, vaan lunta tuprutti taivaan täydeltä pitkin viikonloppua. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jyväskylä, 14.–15.12. Auto on toiminut uutena Helsingissä taksina ja sitä on todistettavasti käytetty kieltolain aikana pirtun salakuljetukseen, sillä se jäi kiinni Muuramessa lokakuussa 1928. Highway Patrol Buick on jättimäisen kokoinen, muut mallit eivät olleet pieniä. Paviljongilla, Jyväskylän rauta tie aseman kupeessa järjestettiin joulukuussa aivan uusi sisänäyttely, jonka puitteet eivät jättäneet juurikaan toivomisen varaa, vaikka sää ulkona ei olisi juuri lumisempi voinut olla. Taustalla näkyvä ’59 Plymouth sen sijaan oli kuulemma ympärivuotinen käyttöauto, ja toimi mainiosti kelistä huolimatta. Autonäyttelyn yhteydessä pidettiin myös vintagemessut, joiden mielenkiintoisemman pään tarjontaan lukeutuivat nämä peltiautot. Puitteissa paviljongilla ei ollut juuri valittamista. Viimeksi vuonna 2005 kunnostetun ja jälleen työn alla olevan auton omistaa nykyisin Suomen Ilmavoimamuseo, jolle se lahjoitettiin 2013. Niklas Viitanenkin joutui jäämään sulattelemaan Aspeninsa kaasutinta Vaajakosken ABC:lle ennen pääsyä Jyväskylään saakka
Neliovista mallia on valmistettu kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Allu on jatkanut perinnettä Pistohiekan Hayride Jamboree -hiekkaradalla. Joensuulaisen Allu Mutasen Fourbanger ’31 Ford Speedsterin rakensi tähän kuosiin Juha Vengasaho Römön hiekkarantakisat mielessään. Yksi näyttelyn vaikuttavimpia laitteita oli jyväskyläläisen Tomi Niemisen Classicsluokan parhaana palkittu Facel Vega EX 2. Pakko sanoa, että flatroof-katto tekee neliovisesta jopa kaksiovisia komeamman. Siivekkäät sisarukset rinnakkain. Tällaisia Triple Black -mustia vastaavia on tiettävästi kaksi maailmassa – ja vanhan totuuden mukaan tietysti toinen on silloin Suomessa. Vaajakoskelaisen Pasi Heikkisen ’59 Electra 225 4d HT on aito Suomi-auto. Antti Halosen hieno Cadillac Series 61 Sedanette ’49 palkittiin Classicsluokan kakkospytyllä. Teemu Rekikosken ’70 Dodge Charger R/T SE on aito, päällisin puolin entisöimätön 426 Hemi -yksilö. 59. FHRA:n peruspilareihin kuuluvan Martti Luoson poika Jimi oli myös paikalla myymässä pikkuautojaan. Tämä yksilö on numero 007, ja kelpaisi varmasti Bondillekin. Auto on täysin entisöity vuosina 2022–2024. Etummaisena jyväskyläläisen Juha Pykälisen ’70 Plymouth Road Runner Superbird ja taaempana huittislaisen Teemu Rekikosken vastaava yksilö
R e k is t e ri ot t ei t a 19 64 60 196 4 196 4. Kasvun aikaa Liikenteessä oleviin vuoden 1964 autoihimme heijastuu voimallisesti jälkituonti. ja 13. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: toimitus K otimainen henkilöautovuosi 1964 jatkoi vahvalla kasvu-uralla ensirekisteröintien suhteen. Tulevien vuosien tuulista antoi ennakkovaroituksen Wartburgin kannoille, sijalle 14 yhteensä 2 027 rekisteröinnillä noussut Datsun. Nousijoiden joukkoon voitiin laskea myös BMC-kaksikko Austin ja Morris, jotka nappasivat nyt sijat seitsemän ja kahdeksan, kun edeltävänä sesonkina sijoitukset olivat 12. Mutta kyseinen vuosi oli autokaupassakin sen verran hyvä, että vaikutus näkyy harrastekentässä edelleen. – silloin järjestyksessä Morris ja Austin. Lukemaksi ynnättiin tilastojen perusteella lähes 82 000 autoa, mikä merkitsi roimaa noin 57 prosentin kasvua edeltävään vuoteen. Vuoden 1964 kovin nousija kärjessä oli Opel, joka ponkaisi vuoden 1963 yhdeksänneltä sijalta neljänneksi. Samalla merkin rekisteröinnit kohosivat lähes 3 000:lla lukemaan 4 922. Putoajiin lukeutui Wartburg, joka tipahti sijalta seitsemän kärkikymmenikön ulkopuolelle, sijalle 13 yhteensä 2 203 autolla. Automerkkien kohdalla voimasuhteet pysyivät ennallaan, sillä ykkösenä jatkoi Ford, takanaan Volkswagen ja Fiat. Myynninkasvusta kertoo vastaansanomattomasti näiden kolmen yhteismäärä: kun edeltävänä vuonna kolmikkoa meni rekisteriin hieman yli 19 000 autoa, niin nyt näiden kolmen merkin yhteissaldo oli piirun päälle 30 000 autoa
Austin ja Morris heiluttivat unionilippua korkeimmalla, sillä kumpaistakin BMC-merkkiä meni vuonna 1964 henkilö autorekisteriin yli 3 300 autoa. Mallijakaumaa silmätessä käy ilmi, että Fordin menestys seisoo kahdella mantereella, sillä Anglian ja Taunuksen lisäksi harrasteliikenteessä lipuu näkyvästi myös Thunderbirdja Galaxie-malleja. Rootes-yhtiön merkeistä myydyin oli 1 936 rekisteröintiin yltänyt Hillman, mutta Humber-merkkiä tuotiin vain muutamia. Volvo oli vuonna 1964 yhdeksänneksi rekisteröidyin henkilöauto liki 3 200 yksilöllä. Ja mikäpä oli irrotellessa, sillä edullinen 600-malli upposi kansaan kuin häkä. Harvoin nähty Sceptre viiletti julkaisussa 8/2015. 61. Yksi länsiautojen myynnin vapautumisesta täysin rinnoin hyödyn irrottanut oli Autonovo Oy. Morris 3 301 9. Pienemmät isojen seassa Nykypäivän näkökulmasta vuoden 1964 rekisteröintikärki on siinä mielessä pitänyt pintansa, että kolmen parhaan joukossa ovat Ford ja VW, seuranaan toiseksi yleisin vuoden -64 henkilöautomerkki Volvo. Peugeot 2 769 Rekisteröityjä uusia henkilöautoja vuonna 1964 yhteensä 81 915. Opel 4 922 5. Suurin osa oli Amazoneita, mutta automaattivaihteisina niitä saapui maahamme tiettävästi vain kaksi. Auton tarinaa kuultiin numerossa 8/2021. Moskvitsh 4 697 6. Ford 13 062 2. Huomiona kesän 2023 yleisimmistä vuoden 1964 automalleista voi havaita myös Cadillacin vähäisyyden: kun rekisterissä olevista vuoden 1960 henkilöautoista se on meillä yleisin, niin vuoden 1964 autojen kymmenen kärkeen se ei ihan yllä. Vietimme iltaa sellaisen kanssa numerossa 2/2016. Fiat melkein tuplasi edeltävän vuoden menekin ja merkkiä rekisteröitiin lähes 7 000 autoa – yksi tuhansien joukossa oli 600 D, jota makustelimme aviisissa 2/2017. Simca 4 327 7. Fiat 6 959 4. Rekisteröidyimmät automerkit 1964 1. Sen sijaan Fiat on ilmestynyt monien korskeampien vaunujen rinnalle harrasteautojen yleisyydessä – kiitos aikanaan tuhansittain myydyn Pompannapin. Autonovo Oy:n vuonna 1964 tuomien Fiatien joukossa oli kolme 2300 Coupéa, joista yksi nousi muutama vuosi sitten upeaan alkuperäisloistoonsa. Volkswagen 10 010 3. Volvo 3 197 10. Austin 3 426 8
Chevrolet Impala 36 6. Viime vuoden kolmosnumerossa tutustuimme sedanmalliseen yksilöön ja vuotta nuorempaan lavaversioon. Vuonna 1964 rekisteröityjä auto malleja rekisterissä kesällä 2023 1. Chevrolet Impala 61 8. Volvo PV544 154 3. Volvo Amazon 54 5. Volvo PV544 274 3. Ford Volvo Volkswagen Chevrolet Plymouth MercedesBenz Fiat Triumph Opel Peugeot 682 375 604 538 213 112 163 105 97 61 86 45 85 56 82 50 Vuonna 1964 rekisteröityjä henkilöautoja oli kesällä 2023 rekisterissä 3 775 ja niistä liikennekäytössä 2 039. Cadillac DeVille 33 7. Triumph 1200 48 Vuonna 1964 rekisteröityjä auto malleja liikennekäytössä kesällä 2023 1. Volkswagen Kupla 393 2. Volvo Amazon 145 5. Ford Taunus 17M 19 R e k is t e ri ot t ei t a 19 64 Peugeot 403 oli vuonna 1964 tuotantokaarensa ehtoopuolella, mutta kauppa kävi edelleen tuoreemman 404:n rinnalla. Vuonna 1964 rekisteröityjä henkilöautoja rekisterissä/liikennekäytössä kesällä 2023 165 72 318 245 62 1/2025. Renault Dauphine 20 10. Varsin näkyvässä roolissa automalli kuitenkin oli, sillä moni Comet suoritti urakkansa taksikäytössä. Ford Thunderbird 34 7. Romuttamon porteilta vuonna -77 pelastetun ’64 Impalan vaiheita selvitettiin numerossa 1/2021. Niin myös tämä numerossa 2/2018 tavattu vanha kuopiolaispirssi. Mutta kyllä niitä tuliterinäkin tavattiin, esimerkiksi tämä seinäjokisen mattokutomon uutena hankkima. Cadillac DeVille 51 9. Chevrolet Impala lukeutuu automalleihin, joiden kanta on nykyään runsaampi kuin autojen ollessa uusia. Peugeot 404 69 7. Vuonna 1964 Saabin rekisteröintimäärä oli rapiat 600 autoa, joten ero toiseen ruotsalaismerkkiin oli tuolloin tuntuva. Ford Anglia 62 4. Volkswagen Kupla 184 2. Plymouth Valiant 125 6. Ford Anglia 147 4. Runsaan 120 auton rekisteröintimäärällään Mercury Comet ei noussut kärkikahinoihin vuoden -64 tilastoissa. Ford Galaxie 33 9. Ford Galaxie 50 10. Ford Thunderbird 48 10. Kaikkien aikojen ensimmäisessä Klassikot-numerossa seurasimme tämän 96:n menoa
www.klassikot.fi Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.fi mobiilimaki@tsmry.fi Liput 10,Liput 10,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) (+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Su 2.3.2025 klo 8-15 Su 2.3.2025 klo 8-15 Turun Messukeskus Turun Messukeskus Myyntipaikkavaraukset: 040 7720 948/Altti Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma ...jo vuodesta 196 8 H yv ällä porukalla ... 2 viiikon välein). Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. verhoiluja tiivisteosia. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! Lattiamattosarja Volvo 164 Klassikot tilaajapalvelu: 03 2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi Kun muutat, kerro myös meille. Autoharrastajan verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: supermarket.fi Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 14 90 Klassikot kalenteri 8 90 Klassikot parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot 212 sivua! 37 90 Olympiavuoden Klassikot. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
Paikka tarjoaa runsaasti elämyksiä myös heille, jotka ei vät ole erityisen kiinnostuneita vanhoista ajopeleistä. Moot toriurheiluväelle sijainti saattaa olla tuttu museorakennuksen vierestä löy tyvän Bikerniekin moottoriradan ansiosta. Modernin museorakennuksen kolmeen näyttely kerrokseen on koottu kalustoa moottori ajoneuvo historian alkuvuosista lähtien. Näyttelykalustoa on koottu kolmeen kerrokseen. Riian moottorimuseo Museon näyttely kattaa yli sata ajoneuvoa. Yleisvaikutelmaa voisi pikemmin kin verrata muihin nykyaikaisiin, valtion tai muun suuren toimijan ylläpitämiin museoihin. Museokierros tarjoaa havainnollistavan läpileikkauksen autojen kehityksestä niin arkisten me nopelien kuin arvoautojen saralta. Valtion omistama museo eroaa monilta osin yk sityisten kokoelmien ympärille pystyte tyistä. Itäautoille on ymmärrettävästi annettu reilusti tilaa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila R iian moottorimuseo sijaitsee reilun parinkymmenen kilometrin pääs sä kaupungin keskustasta. Museorakennus ja sen ympäristö te kevät vaikutuksen siisteydellään. 64. Baltian suurin automuseo löytyy Latvian Riiasta. Esille on pantu hienokuntoisia arkiautoja ja useita harvinaisuuksiakin. Katsaus menneeseen Moottorimuseon rakennus on edustava ja moderni. Juuri sen takia Riian moot torimuseota voi mainiosti suositella koko perheen vierailukohteeksi. Autoilla saapuville on tarjolla reilusti pysäköintitilaa. Ja jos kierroksen jälkeen alkaa nälkä kur nia, museon ravintolasta saa erinomaista sapuskaa edullisesti. Pohjakerroksesta löytyvät raskaammat ajoneuvot ja mopot, kah desta muusta hienokuntoisia autoja noin sadan vuoden ajanjaksolta. Esillä on entisten itäblokin maiden kalustoa, arvoautoja, kilpureita, hyötyajokkeja ja kaksipyöräisiä. Luku määräisesti autoja ei ole erityisen paljon, mutta niiden koostamisessa on käytet ty harkintaa, minkä lisäksi laitteet ovat johdonmukaisesti näyttelykuntoisia ja aseteltu sekä valaistu siten, että ajopele jä voi tutkia rauhassa ja huolellisesti
Muutama kaksipyöräinenkin näyttelystä löytyy. 1930-luvun upeaa kalustoa. Näyttelytiloja on kolmessa kerroksessa. Neuvostoajan ajopelit muistuttavat parhaimmillaan kuubalaisten vastaavia. Pohjakerros on pyhitetty hyötyajoneuvoille ja kaksi seuraavaa autoille. Saab 96:n ja Jawan äärellä suomalainen on hetken kuin kotonaan. Mahtava Packard olisi samassa mielikuvitusmaailmassa suuren elokuvastudion pääjohtajan käytössä. Kierroksen aikana kävijälle avautuu mahdollisuus tutustua moottorilla liikkumisen historiaan sen koko laajuudessaan. BMW 326:ta on vuosien saatossa korjailtu ties millaisten vehkeiden osilla. Autoilun historiaa kattavasti esittelevästä näyttelystä löytyy myös arkisempia ajokkeja Ministä Rättisitikkaan. 65. Avo-Steyr on helppo kuvitella filmitähden autoksi. Stutz Series A Bearcat vuodelta 1912. Vuonna 1912 Bearcateilla osallistuttiin 30 kilpailuun, joista voitto irtosi 25 kisasta. Takamoottorinen ja omaperäisesti muotoiltu Tatra erottuu erikoisautojenkin joukosta. Auton viereen on järjestetty alku peräis kuntoinen yksilö vertailukohdaksi. Ei pelkkiä outouksia ja harvinaisuuksia. Niihin aikoihin kehitys laukkasi vauhdilla; seuraavan vuoden mallissa oli jo sähkövalot ja starttimoottori. Tämä oli kova peli nopeaa katuautoa tai kilpuria etsivälle omana aikanaan
Syyskuussa 1963 suolajärven pinnalla kiidettiin Pioneer 2M -autolla 311 kilometriä tunnissa. ZIL 112S tuo hakematta mieleen jenkkien hurjan AC Cobran. Kehitys ei pysähtynyt siihen; myöhemmin mies päästeli samalla vehkeellä noin 250 kilometrin tuntivauhtia. Bonnevillen suola-aavikon sijasta ennätyksiä tehtailtiin Baskunchakin suolajärvellä. VW:n dieselmoottorinen maailmanennätyspeli. Alumiinikorisen ennätysauton voimanlähteenä on kaksi 80 hevosvoiman kaasuturbiinia. ?rmanis lähti 1950-luvun alkupuolella rikkomaan nopeusennätyksiä rakentamallaan 500-kuutioisella BMW-pohjaisella moottoripyörällä. Toisessa yksilössä on peräti seitsemän litran vinkkelikone. 125-kuutioinen mikroauto on vuodelta 1959. Neuvostoliitossakin tavoiteltiin nopeus ennätyksiä. Yhteneväisyyttä mallien välillä löytyy konehuoneen puoleltakin: pellin alla mylvii nimittäin 6,0-litrainen V8. Kartin vieressä komeilee 1 000-kuutioisella koneella varustettu Estonia-formula vuosimallia -66. Sukkulassa on 175-heppainen kuusisylinterinen 2,3-litran kuutoskone, jonka voimat riittivät yli 360 kilometrin tuntinopeuteen vuonna 1980. Parhaimmillaan mies sai viilattua kaksipyttyisestä työntötankobokserista 78 hevosvoimaa. Latvialainen moottoripyörämies Edgars ?rmanis oli taitava virittäjävelho ja kova kilpakuski. 66 1/2025 Riian moottorimuseo. Taaempi formula on niin ikään Estonia, vuoden 1975 350-kuutioinen kilpuri. Vuonna 1954 ?rmanis saavutti viiden kilometrin matkalla 207 kilometrin tuntinopeuden, jonka myötä miehen nimi kirjattiin maailmanennätyksen haltijaksi. Moottoriurheiluvälineitä on kiitettävästi esillä. Autoja on valmistettu kaksi kappaletta, joista molemmat ovat säilyneet näihin päiviin saakka
Taaempi laite on vuonna -52 tuotantoon saatu kolmipyöräinen SMZ S1L. Latvialainen OSC on rakentanut kilpaautoja vuodesta 1983 lähtien. Pohja kerroksesta löytyy Rigamopojen näyttely. Vaalea symppis on SMZ S-A3, jollaisia valmistettiin vuosina 1958–1971. ’64 ZIL-limusiinilla on massaa reilut 2 800 kiloa ja pellin alla louskuttaa kuuden litran kasi. Vauhtimaasturin konehuoneessa jyllää BMW:n nelilitrainen veekasi. Neuvostoaikana työväestön ulottuvilla oli perin vaatimatonta ajokalustoa, eikä sittenkään kaikille tarvitsijoille. Kuvan autolla on kisattu Dakar-ralli vuonna 2005. Paremmissa asemissa olevat saattoivatkin sitten herättää kateutta vaikkapa tällaisella loisto biilillä. Latvialla on pitkä historia kaksi pyöräisten valmistuksessa. Oscar on museon tuoreimpia laitteita. 67. Piikkinokka-Mossen puukylkinen pakettiautoversio on komea ja myös harvinainen näky. Kääpiöautoluokan invalidi ajoneuvot ovat neukkuvehkeiden sympaattisimpia ilmestyksiä
Esillepano tarjoaa kattavan esittelyn pienten automallien kehityksestä ja historiasta sodanjälkeisessä Euroopassa. Kahden kadun risteyksessä sijaitseva iso kiinteistö on suurimmalta osin Voitin pyörittämän yritystoiminnan käytössä. Värikäs ranskalaisvalmisteinen kaksikko punainen Rolux ja keltainen Kover. Kokoelmaan kuuluu myös kolmisenkymmentä skootteria sekä suuri määrä nostalgista keräilytavaraa. Kääpiöautojen lisäksi esillä on muutamia pienikokoisia matkailuautoja ja -vaunuja. Ajoneuvoissa ei ole erillisiä tietokylttejä, mutta Stefan esittelee perusteellisesti jokaisen ajoneuvon. Autoja saa katsoa ja tutkia lähietäisyydeltä, museossa ei ole ei nauhoja eikä köysiä rajaamassa liikkumista. 68. Aikaa vierailulle onkin syytä varata kahdesta kolmeen tuntiin. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Y hden miehen elämäntyö, hämmästyttävän laaja, harvinaisuuksia sisältävä pienten ajoneuvojen kokoelma on aseteltu taidokkaasti esille ajoneuvoihin sopivan rekvisiitan kera. Kleinwagen Oldtimersammlung Pieniä Pieniä harvinasuuksia harvinasuuksia Stefan Voitin museo Saksan Saarlandissa on ainutlaatuinen kääpiöautokokoelma. Kokoelmaan pääsee tutustumaan ainoastaan ennakkoon sopimalla. Museolla ei ole säännöllisiä aukioloaikoja, eikä rakennuksessa ole museosta kertovia opastekylttejä. ”Museoni on kunnianosoitus pienautojen aikakaudelle ja niiden vaikutukselle autokulttuuriin”, nuorekkaan oloinen 80-vuotias keräilijä kertoo. Noin tuhannen neliön kokoisessa näyttelytilassa on esillä vaikuttava valikoima hyväkuntoisia ajoneuvoja. Nyt kun keräily on jatkunut yli 30 vuoden ajan, esillä on noin 120 ajoneuvoa, autot ja skootterit yhteen laskien. Aluksi Sefan Voit oli kiinnostunut vain saksalaisista merkeistä, mutta pian keräilyvimma pääsi valloilleen ja kokoelma alkoi karttua muissakin maissa valmistetuilla pienikokoisilla ajoneuvoilla
Ajoneuvojen aikakauteen sopiva runsas rekvisiitta täydentää ajankuvaa. BMW Isetta 600 vetää vaunua, jossa on kätevä ominaisuus. Stefan Voit esittelee museovieraille Bond Minicarin tekniikkaa. Pakkia ei ole, mutta vain 150 kg painavan auton voi kätevästi kääntää nostamalla. Korokeosan seinät muodostuvat telttakankaasta. 69. BMW Isetta on asetettu Piccolino miniasunto vaunun veturiksi. Etummaisena saksalaisvalmisteinen Spatz. Auton keskelle sijoitetun 14hevosvoimaisen moottorin voimin saattaa ylämäki hieman hengästyttää tätä yhdistelmää. Etupyörän saa käännettyä 90 asteen kulmaan, jolloin kääntämiseen vaaditaan vain auton mittainen tila. Vaunun yläosaa nostamalla saadaan kätevästi lisäkorkeutta. Ajon ajaksi vaunun katto lasketaan takaisin ala asentoon. Vaihteita löytyy kolme ja huippunopeu deksi kerrotaan 70 km/h. Stefan Voitin oma suosikki kokoelmassa on Paul Kleinschnittgerin suunnittelema Kleinschnittger F 125 vuodelta 1949. Kääpiöautojen rivistöjä pääsee vapaasti tutkimaan lähietäisyydeltä. Etuvetoisessa autossa on 125 cc moottori. Zündapp Janus jäi moottoripyörävalmistajan ainoaksi auto malliksi. Auton perässä on Scholzin veljesten kehittelemä kätevästi kokoon taittuva vaunu. Piccolinon alaosaa voi käyttää myös veneenä
Mainio matkailu ajo neuvo yhdistelmä: kolmipyöräinen Heinkel, teltta perä vaunu ja päivänvarjo. Mitäpä muuta matkailija voisi tarvita. Autoa liikuttaa Jawan moottori. Messer schmitt on varmasti kääpiöau toista tunnetuimpia. 70 1/2025 Kääpiöautomuseo. Espanjalainen, Barcelonan lähellä valmistettu PTV 250. Auto oli vuonna 1956 perustetun Automóviles Utilitarios, S.A. tehtaan ensimmäinen tuotantoon tullut malli. Fulda mobilin takaa kurkkii punainen Inter. Fiatin ja Apen matkustajia suojataan paahteelta ja sateelta kevyt rakenteisella katolla. Kaikki muu lienee turhaa pröystäilyä. Tšekkiläinen Velorex, aiemmin moottoripyöriä valmistanut yritys valmisti vuosina 1958– 1971 putki runkoista autoa, jossa oli keinonahkainen konepeitto. Museosta löytyy niin tutumpia kuin harvinaisempiakin kääpiöautomerkkejä
Museossa on esillä Zyndapp, jolla Voit teki 17vuotiaa na 5000 kilometrin Skandinavian reissun vuonna 1960. Auto perustuu saksalaisen Goggomobilin korirakenteeseen ja tekniikkaan. Sympaattiset skootterit sopivat hyvin kokoelmaan. Ingbert www.oldtimercamping.de Stefan Voit +49 171 9755007 svoit@votronic.com Tilaustyönä teetetyt seinämaalaukset elävöittävät näyttelyhallin seiniä. KLEINWAGEN OLDTIMERSAMMLUNG ST. 71. INGBERT Alleestrasse 12 / Dudweilerstrasse 41 66386 St. Stefan Voit istuu Bond Minicarin päällä ja kertoo etualalla olevasta australialaisen Buckle Motorsin kehittelemästä Goggomobil Dartista. Halli on otettu museokäyttöön parisen kymmentä vuotta sitten. Bussikuskina näyttää olevan Stefan Voit itse
Tuo yksilö on kuitenkin myyty aikoinaan eteenpäin, joten tästä säilymä ajatuksesta piti luoda illuusio. Sillä olisi ollut aikuisenakin mukava päristellä silloin tällöin kotona käydessä. Kun pikkuvelikin aikoinaan sai ajokortin, laitettiin paljon paikallisia pikkuteitä nähnyt Monkey myyntiin. Siskoa ei lopulta mopoilu hirveästi innostanut, sen sijaan minä ja pikkuveli huristelimme Monkeylla mittarin pariinkin kertaan ympäri. Väriin tottui nopeasti, ja olihan se jotenkin pirteämmän näköinen kuin se punamusta. Nopean tiedustelun perusteella mopossa olisi kuitenkin alkuperäinen maalipinta ja muutenkin paljon alkuperäisiä osia oli säilynyt. Olisiko ollut punamustaan nähden vieläpä jossain erikoistarjouksessa. Jossain kohtaa sitten huomasin, että hinnat olivat Honda Monkeyn osalta kokeneet jonkinlaisen nousukäyrän, eikä haluamaani väritystä enää näkynytkään juuri ollenkaan myynnissä. Isä oli tuumaillut, että valinta olisi ennemmin Hondan Monkey kuin Suzukin PV, jotta ei tarvitsisi kaksitahtiöljyn kanssa läträtä. Teksti: Eero Kumanto Kuvat: Kari Mattila • Projektikuvat: Eero Kumanto 12. Muistan kirkkaasti värivaihtoehtoja olleen kaksi: punamusta ja sitten aivan kamala pinkin ja turkoosin sekamelska. Nostalgia alkaa kuplia Vuosien mittaan tuli toisinaan harmiteltua, että Honda piti myydä pois. Tivolin konservointi 73 Nostalgiahuumassa oli mielessäni muhinut ajatus, että entä jos se oma mopo olisikin säilynyt nämä kaikki vuodet mahdollisimman hyvänä, ajan patina hyväksyen. Ostopäätös oli tehtävä nopeasti, sillä olin aistinut, ettei vastaavat juuri myyntipalstoilla viipyilleet.. Tämä ei ole ihan tyypillistä, sillä monet Mankit ja Peeveet on aikoinaan maalattu moneen kertaan ja nykyään arvostetut alkuperäisosat on korvattu tarvikkeilla. kesäkuuta vuonna 1990 meidän perhe pakattiin autoon ja suuntasimme Vammalaan Järvinen & Hauhonsalolle ostamaan mopoa isosiskolleni, joka oli puoli vuotta aiemmin saavuttanut 15 vuoden virstanpylvään. Aina silloin tällöin joitain yksilöitä ilmestyikin myyntiin, mutta ne eivät johtaneet toimenpiteisiin. Eräänä sunnuntaina Tori.fi-palveluun sitten ilmestyi melko paljon elämää nähnyt Tivoli-Monkey. Sisko sai kuitenkin valinnan tehdä, joten Tivoli-lisänimellä tunnettu sirkusmopo meille sitten toimitettiin. Vuosia myöhemmin huomasin aina silloin tällöin tutkivani nettipalstojen Monkey-tarjontaa, josko näitä turkoosipinkkejä Benetton Edition -nimellä kutsuttuja olisi tarjolla
Aloin pikkuhiljaa purkaa mopoa osa kerrallaan. Tämän artikkelin kohteena oleva Tivolija Benetton Edition -lisänimillä tunnettu raikkaan värinen tapaus voidaan kuitenkin todeta vielä harvalukuisemmaksi Brandtilta saatujen valmistusmäärätietojen perusteella. 74 1/2025 Tivolin konservointi Inventaario Noudettuani Monkeyn ja todettuani sen käyntikuntoiseksi, rakentelin sille ihan aluksi pyörillä varustetun pukin, jonka ansiosta mopon sai kätevälle työskentelykorkeudelle. Muualla maailmassa näitä ei myyty. Vaikka jotkut osat ovat poistuneet tuotannosta, niin Monkeyyn on edelleen saatavilla melko hyvin alkuperäisiä varaosia. Monkeyn kaltaisia kopioita on Hondan tuotannon päättymisen jälkeen tehty Kiinassa useammalla eri merkillä, joten luonnollisesti kiinalaisia varaosiakin on markkinoilla ja niitä on tietysti asennettu myös aitoihin Hondan tuotteisiin. Vaikka löytämäni Honda Monkey oli patinoitunut ja ruostettakin löytyi, oli tässä yksilössä joka puolella alkuperäinen maalipinta. Ajattelin niin, että mopon voisi koska tahansa maalata ja entisöidä, mutta alkuperäisyyden voi vaalia vain yhden kerran. Kyseessä on siis varsinainen matching numbers -yksilö. Sen verran monta vuotta ollut ulkosäilytyksessä, ettei henno enää päähän vetää. Kesän aikana on nostalgia fiiliksissä heitetty muutama lenkki. Tivolin väriteema on muuten poimittu Ezio Gianolan 125 cc GP-pyörästä. Ajatus mopon konservoinnista alkoi vahvistua mielessäni. Osien metsästystä Puuttuvien ja rikkoutuneiden osien tilalle päätin etsiä käytettyjä oikean aikakauden Hondan osia. Honda Monkeyn osalta Rothmansvärityksen omaavaa sinivalkoista versiota pidetään usein yhtenä harvinaisimmista malleista, joka näkyy näiden yksilöiden pyyntija myyntihinnoissa. Lähetin vielä Hon daa maahantuovan Oy Brandt Ab:n jälkimarkkinointiosastolle tiedustelun mopon runkonumeron kera. Huolellisen putsaamisen jälkeen oli helppo todeta osien kunto ja koota listaa tarvittavista uusista osista. Ilahduttava lisätieto oli vielä se, että moottorinkin numero täsmäsi. Toki kulumaa ja ruostetta oli siellä ja täällä, ja esimerkiksi tankissa oli pari lommoa ja tarrat jo melko kuluneet. Rothmans oli mallistossa useampana vuonna, Tivoli sen sijaan oli saatavilla vain vuonna 1990 ja Brandtilta saatujen tietojen mukaan niitä valmistettiin ainoastaan 1 049 kappaletta. Uusia osia tietysti tuli kuluvien osien muodossa, mutta myös huomattava määrä Hondan alkuperäisiä muttereita, pultteja ja ruuveja tuli hankittua, sillä työn alla olevaan yksilöön oli matkan varrella vaihdettu paljon niin sanottuja kilopultteja.. Molemmat väriyhdistelmät on itse asiassa ideoitu Suomessa Oy Brandt Ab:n toimesta. 38 km/h huippunopeus säväyttää edelleen. Rekvisiittana kuvassa oma kypärä 90-luvulta. Tämä seikka luo suomalaisista yksilöistä jo sinällään poikkeavia muun maailman tarjontaan. Sieltä sain vahvistuksen, että runkonumeron perusteella mopo tosiaan on alkuperäinen ”Benetton-edition” vuosimallia 1990. Koko tämä erä oli siis Brandtin Hondalta ainoastaan Suomen markkinoille tilaama. Netin markkinapaikoilla ja rompetoreilla on tarjontaa hyvinkin, mutta joidenkin osien kohdalla hinnat alkavat olla jo päätä huimaavia, mikäli osan tuotanto yksinkertaisesti on loppunut. Näin päädyin ratkaisuun, että osia ei lähdetty maalaamaan uudelleen. SUOMIPAINOS Honda Monkey omaa erityisen Suomihistorian, sillä lainsäädännön vuoksi mopoa on alusta asti jouduttu räätälöimään vastaamaan maamme asetuksia. Entisöidyt uutta vastaavat yksilöt ovat toki hienoja, mutta itse arvostan myös alkuperäisyyttä ja säilymää. Tähän yksilöön eksyneet kiinalaiset osat laitoin sivuun ja listasin näistäkin puutteet jatkoa varten
Itse satulan parsi allekirjoittanut. Itseltäni ei hitsausvehkeitä löydy, joten apuun tuli peltivelho Janne Ahonen, joka hitsaili järsityn peltiosan kuntoon. Löysin jonkin nettipalstan kautta suhteellisen hyvän alkuperäisen satulan, jonka keinonahkainen verhoilu oli kuitenkin tyypilliseen tapaan hieman repeillyt. Korjattu osa on luonnollisesti maalattava, mutta en halunnut koko osaa maalata, sillä siinä näkyy tehtaan alkuperäinen leima maalipinnassa. G120-koodin takaa paljastuvat hauskat nimet ns. Niinpä tein korjattuihin kohtiin paikkamaalaukset ja hävitin maalisaumat parhaani mukaan. Varteenotettava vaihtoehto on osan korjaaminen. Alkuperäisen tunnistaa Made in Japan-tekstistä. Korjasin vaahtomuovisisuksen. Näihin Janne loihti korjauspalat mahdollisimman alkuperäisen kaltaisena. Lisävarusteena myydyn tavaratelineen kiinnitys oli nimittäin suunniteltu niin, että tästä valon telineestä piti järsiä pienet palat peltisaksilla tai rälläkällä pois. Jotkut alkuperäisosat alkavat olla kiven alla. 75 Muutama osa vaati erityishuomiota ja korjaustoimenpiteitä, sillä näiden kohdalla ehjiä alkuperäisosia on saatavilla hyvin niukasti. Jannesta metalliverstaineen oli korvaamaton apu muutaman muunkin osan kohdalla. Uustuotantona on saatavana eritasoisia uusia verhoiluita, mutta itseäni jälleen houkutteli alkuperäisen säilyttäminen. Tämäkin yksilö oli lohjennut paristakin kohdasta, mutta saatiin TIGhitsattua vielä kuntoon. Vapaavaihteen osoittava vihreän merkkivalo on sekin kananhammas-osastoa. Vaijerien ja johtojen mahdollisimman oikeat reitit tuottivat päänvaivaa. Benetton-väreille: Urban Green, Penelope Pink ja Shasta White. Magneeton koppa on herkkä lohkeamaan, joten monessa Monkeyssa on alkuperäinen korvattu varaosalla. Hyvä esimerkki tästä on takavaloteline. Aikoinaan se on ollut pieni uhraus siitä, että rahdinkantokyky on kasvanut, mutta tänä päivänä nuo saattavat harmittaa. Rungossa on paikoillaan alkuperäinen värikoodauksen kertova tarra. Ilmeisesti näissä on ollut eroavaisuuksia jo uutena, sillä mopon loppukokoonpanon viimeistely on tehty vasta Suomessa. Etuvalon Stanleymerkkinen lasi ja Suomi-version leveämpi kromikehys ovat haastavia löytää ehjänä. Muun muassa satulan alla olevan työkaluputken ohuet kiinnitysraudat ovat olleet herkkiä ruostumaan poikki
Puhtaiden ja osin uusien osien kanssa oli tietysti paljon mukavampi puuhailla kuin kiinniruostuneiden pulttien ja muttereiden. Kokoonpanossa ei lopulta kauaa mennyt. Pari pikkuvaivaa piti vielä fiksata ja sitten konservointiprojekti voitiin julistaa valmiiksi. Kesäloman palapeli odottaa kokoajaansa! 76 1/2025 Tivolin konservointi liimaamalla vauriokohtiin uutta vaahtomuovia. Kaikki muu onkin sitten purettu pikku nippeleihin asti ja käyty huolella läpi. Palapeli Moottori oli ostettaessa käyntikuntoinen, joten sitä ei tässä vaiheessa lähdetty avaamaan. Keinonahassa olevat viillot ja repeämät on korjattu liimaamalla paikkapalat sisäpuolelle. Kun lopulta kaikki osat oli jollakin tavalla inventoitu, tuli eteen päivä, kun palapeliä saisi aloittaa kokoamaan takaisinpäin. Mopoa käytiin tarkkaan läpi ja hyväksytyn tarkistuksen jälkeen Honda Monkey sai museokilvet. Kesän 2024 aikana on nostalgiafiiliksissä heitetty muutama lenkki. 38 km/h huippunopeus säväyttää edelleen.. Laitoin tässä vaiheessa perusteellisen konservointiselvityksen kera tiedustelua museotarkastajille, josko yksilön museorekisteröinti olisi mahdollista. Sitten koitti jännittävä hetki, kun ensimmäinen koeajo koitti. Ihan uutta vastaava se tietenkään ei ole, mutta nyt alkuperäinen osa on edelleen käytössä ja sai jatkoaikaa
77. Suhteellisen ryhdikäs siitä vielä kuitenkin tuli. Satulan vaahtomuovipehmuste sai monta paikkapalaa ja itse verhoilua on korjattu monesta kohtaa. Pelkällä liuotinpesuaineella tekee ihmeitä. 6. Näistä moni on järsitty taakkatelineen kiinnityspulttien vuoksi. Takavaloteline saatiin elvytettyä takaisin käyttöön. Ennen osien purkamista poistin suurimmat pinttymät, sillä onhan puhtaita osia mukavampi käsitellä. 4. 3. 1. Muistin heti, että tuollainenhan aikoinaan piti omaan mopoon saada. 3. 1. 6. Myös vanteiden maalipintaan jätettiin kaikki kiveniskemät ja ajan patina, mutta sisäpinnat kuitenkin hiekkapuhallettiin ja suljettiin parilla pohjamaalikerroksella. Penkoessani vanhempieni luona autotallin kaappeja, tuli eteen vanha NGK:n tulpanhatun pahvirasia. Nyt hattu sai arvoisensa paikan artikkelin Monkeysta. 4. Yllätys oli suuri, sillä pahvilaatikossa oli säilynyt Hondan alkuperäinen tulpanhattu! Isä oli sen ehjänä laittanut talteen. 5. 5. 2. Runkoa varten terassin jämäpaloista nikkaroitu pukki oli kätevä apuvälinen niin pesuoperaatiossa kuin kokoamisen alkuvaiheessa. 2
E teläkorealainen Hyundai Motor Company perustettiin vuonna 1967, ja autotuotanto käynnistyi Fordin lisenssivalmistuksen merkeissä. Vuoden 2001 jälkipuoliskolla merkin henkilöautomalleista oli kotimaisessa hinnastossa pienestä Accentista Elantran ja Sonatan kautta Trajet-tilaautoon, Santa Fe -katumaasturiin ja jopa XG-edustusmallin. Ajankohdallisesti hetki ei ollut suotuisa, sillä pian talouslama nyhti mattoa uusien autojen kaupalta toden teolla. Tuleva klassikko Hyundai Coupé KOREA COUPÉ Aivan 2000-luvun alussa käynnistyi Hyundain toinen tuleminen Suomen automarkkinoille. Mukana joukossa lisäksi Ponyyn perustuva pikkusportti, suorastaan hyperkorrekti Scoupe. 1998 Hyundain F2-ralliauton innostamana lanseerataan F2 Evolution -erikoismalli, samoin seuraavana vuonna. 1997 Mallistoa täydennetään 1,6-litraisella moottorivaihtoehdolla. Hyundain tie maamme yleisimpien automerkkien joukkoon oli kaksivaiheinen. Suzukitoiminnan rinnalle perustettiin vuoden 2000 lopulla Hyundai Motor Finland Oy. Tuolloin Suomeen laukkasivat pienen Ponyn vanavedessä isommat perhemallit Elantra ja Sonata. MALLIHISTORIA 1996 Hyundai Coupé esitellään Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa. KorMotors jatkoi edustusta vuoteen 1996, kunnes Helkama irtisanoi sopimuksen ilmoittaen syyksi liiketoiminnan kannattamattomuuden. Tuossa vaiheessa Hyundailla oli Eurooppaan tarjolla sangen kattava mallisto, josta Suomen-tuontiohjelmaankin valikoitiin reipas annos. Hyundai-edustuksen takana oli nyt Simetron Group, jonka omistuksiin lukeutui Suzuki Motor Finland. Siitä oli kuitenkin vielä hyvän matkaa suomalaisen autoilijan luokse. Hyundain toisen tulemisen aika koetti kuitenkin pian, heti uuden vuosituhannen alussa. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Hyundai Motor Company ja Ford Motor Company 78. Ensimmäinen maihinnousu Hyundai Motor Companyn tuotteilla tehtiin vuonna 1990 Helkama-Auton tytäryhtiö KorMotors Oy:n toimesta. Ja olipa joukossa myös merkille menevää mainetta rakentanut Coupé. Vaikka myynti ei ollut yltänyt tavoitellulle tasolle, oli Suomeen ehtinyt kasvaa useamman tuhannen Hyundain autokanta. Niukasti mukaan rintamaan ehti ensimmäisen mallipolven Coupé. Ensimmäinen oma automalli, Pony, saatiin silmäiltäväksi vuonna 1974
2001 Hyundain maahantuonti käynnistyy uudelleen, ja sitä myöten hetkeksi Coupén ensimmäisen polven myynti. Sen tehokkaimpana voimanlähteenä on 2,7-litrainen V6-moottori. 79. 1999 Keulan, perän ja sisustan osalta päivitetty facelift-versio saapuu. 2002 Seuraavan, GK-sukupolven tuotanto alkaa
Tarjolla oli hieman markkina-alueiden mukaan vaihdellen 1 599-, 1 795ja 1 975-kuutioiset vaihtoehdot. Tosin Coupé ei ollut sen ainoa kutsumanimi, sillä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Australiassa automalli tunnettiin nimellä Tiburon, ja kotikulmillaan Koreassa sen niminä olivat Turbulence ja Tuscani. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmiomaiset poikittaiset alatuki varret, kierrejouset, kallistuksen vaimennin. 01 Merkki ja malli Hyundai Coupé 2.0 GLS 02 Vuosimalli 2001 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Eurooppaan 1,6ja 2,0-litraisina, mutta myös 1,8-litrainen oli korealaisten valikoimassa. 07 Mitat Pituus 435, leveys 173, korkeus 130, akseliväli 248 cm. Tilavuus 1 975 cm 3 . Jyskälässä Hyundai Coupé Evo 2 -kilpureiden taival päättyi kuitenkin teknisiin murheisiin niin länsinaapurin Kenneth Erikssonin kuin australialaisen Wayne Bellin osalta. Kaarevia ja pyöreitä linjoja tuntui riittävän enemmän kuin niille oli oikeastaan tilaa. Paino 1 250 kg. Muo toi lultaan auto oli hieman ristiriitainen: keula oli varsin voimaauhkuva, mutta perän osalta lopputulos ei ollut aivan yhtä onnistunut. Elantraan rakenteellisesti tukeutuneen Coupén voimanlähteinä käytettiin 16-venttiilisiä nelisylinterisiä bensakoneita. Hyundai Coupé oli esitelty kevään 1996 Geneven autonäyttelyssä. 80 1/2025. Monen suomalaisen osalta ensikohtaaminen Coupén kanssa tapahtui elokuun lopulla 1998 KeskiSuomen sorateillä. Nimestä riippumatta kyseessä oli keskikokoinen, runsaat 4,3 metriä pitkä nelipaikkainen tai paremminkin 2+2-paikkainen perinteinen coupé. Puristussuhde 10,3:1. Poraus 82,0, isku 93,5 mm. Takana erillisjousitus, joustintuet, poikittaiset alatuki varsi parit, eteen suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 200 km/h, 0100 km/h 8,6 s. Teho 139 hv /6 000 rpm, vääntö 180 Nm /4 800 rpm. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. Mielipideseikka, mutta peräosa ei ole aivan yhtä onnistunut kuin Coupén keula. Hyundai Motorsport oli nimittäin rakennellut aseen silloiseen rallin MM-sarjan F2eli niin sanottuun kit-car-luokkaan, jossa ajettiin kipakoilla etuvetoisilla kaksilitraisilla. Vaihteistoina hyödynnettiin viisipykäläisiä manuaaleja ja kahden isomman moottorin kanssa vaihtoehtoisesti neliportaisia automaatteja. Moottoreiksi tarjoiltiin 16-venttiilisiä Beta-nelosia. Eurooppaan malli saapui 114 hevosvoiman 1,6-litraisella ja 139 hevosvoiman kaksilitraisella. Facelift-version korkeammat takaumpiot ja takaluukun pokkaus tasapainottivat takaosan ilmettä. Tuleva klassikko Hyundai Coupé Mikä lapselle nimeksi. Etuveto. Hyundai toi Coupén markkinoille esittelyvuoden 1996 syksyksi, mutta KorMotorsin toimesta ei tätä Scoupén korvannutta uutuusmallia saapunut tiettävästi ensimmäistäkään. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3ovinen teräskori
Luvun perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä jakaumasta väistyneen RD-sukupolven ja sen korvanneen GK-sukupolven välillä. Asia heijastuu vääjäämättä myös tarjontaan – joulun alla Nettiautossa ei ollut myynnissä yhtään ensimmäisen lähdön CoupéHyundaita. Vuoden 2024 alkaessa kotimainen Coupé-kanta oli liikenteessä olevien yksilöiden osalta hieman alle 300 autoa. Yksityiskohdiltaan se on tunnistettavissa 90-luvun jälkipuoliskon lapseksi. Tuolloin oli jo menossa ensimmäisen sukupolven loppunäytös, sillä uuden Coupé-mallin lanseeraus oli jo käsillä. Vaihteistona Pumassa palveli aina viisiportainen manuaali. Aluksi perusmoottorina oli 1,4 litran 90-hevosvoimainen, kunnes se vuonna 2000 korvattiin 1,6-litraisella 103 hevosvoiman Zetecmoottorilla. Suomessa ensimmäisen sukupolven Coupé ehti olla myyntilistoilla vain hetken aikaa. Uutta otetta haettiin myös takavalojen muotoon sekä sisustan yksityiskohtiin. Suomeen viime tingassa saapunut Coupé edusti ensimmäisen sukupolven vuonna 1999 esiteltyä facelift-versiota. Kompakti koko merkitsi samalla ketterää ja kulkevaa menopeliä teoriassa neljälle, mutta käytännössä kahdelle hengelle. Vuoden 2001 ensirekisteröinnit kertovat ensimmäisen lähdön Coupé-mallien niukkuuden: kilpiin on tilastojen mukaan laitettu 53 sporttista korealaista. Vuonna 1999 saapui vielä 155-hevosvoimainen erikoismalli Racing Puma. Korimuotoilultaan Coupé kunnioittaa mallinimensä mukaisia yleislinjoja. Suomessa ensimmäisen mallisukupolven Hyundai Coupé ehti tuottaa vain hetkellisen kassan kilinän, sillä heti alkuvuodesta 2002 Hyundai Motor Finlandilla oli tarjota tuoretta menokasta: Coupé 2.0 FX hintaan 28 990 euroa ja Coupé 2.7 V6 FX puolestaan 37 800 euron pyynnillä. Eroa aiempaan se teki päivitetyllä keulailmeellä, jossa oli nähtävissä ammentamista samasta tyyliämpäristä kuin Toyota Celicassa tai Honda Integrassa. Niistä vain pieni osa edusti RD-sukupolvea: 14 autoa vuodelta 2001 ja loput yksittäisiä tuonteja vuosilta 1997–2000. Puhumme Ford Pumasta, jota valmistettiin lähes samalla ajanjaksolla kuin Coupén ensimmäistä mallisukupolvea. Pumalla oli kokoa Coupé-Hyundaita vähemmän, hieman alle neljä metriä. Viime hetkellä Suomeen Kotimaisiin myyntihuoneisiin Hyundai Coupé laskeutui vuoden 2001 puolella Coupé 2.0 GLS -mallilla, jonka hinnaksi oli leivottu 159 900 markkaa. Seuraavana vuonna Hyundai Coupé -menekki oli 85 autoa. Mistään välivuodesta ei kuitenkaan ollut kysymys, pikemminkin hyvästä myyntivuodesta, sillä vuonna 2003 kotimaiseen rekisteriin liittyi 63 uutta Hyundai Coupé -autoa. TOINEN VAIHTOEHTO FORD PUMA Valmistusvuodet: 1997–2001 Teho: 90–155 hevosvoimaa Hinta uutena: 142 900 markkaa (Puma 1.7i kesäkuussa 2001) Pieniä coupé-malleja oli 90-luvun puolivälistä markkinoilla useampiakin, mutta poimitaan tähän yksi Fordilta. 81. Kyytiä etuvetoiselle kissapedolle antoivat nelisylinteriset bensakoneet. Tehokkain perusvaihtoehto oli läpi tuotannon 1,7-litrainen 125 hevosvoiman Zetec
Automaattivaihteisto meni kaupaksi etenkin PohjoisAmerikassa, jossa mallia markkinointiin Tiburon-nimellä. Kohtuullisen harvinaisena ja vanhempien yksilöiden osalta 30 vuoden ikärajaa kolkuttelevana on kannattavaa selvittää ennalta varaosien saatavuutta. Matalan alustan myötä maavaraa on niukalti, joten pohjakosketuksia on voinut tapahtua. Edellä mainitun Elantran omistajapalautteista voi kuitenkin huomioida kaksilitraisen moottorin osalta muun muassa sytytyspuola-, starttimoottorivikoja sekä ruiskun ohjainelektroniikan häiriöitä. Vuoden 1999 päivitys vei ohjaamoa hienoisesti modernimpaan suuntaan. Coupén ominaisuutena on erikseen huomioitava auton tilat. Asiassa auttaa mallisukulaisuus Elantraan, ja Coupén kipukohtia voikin jossain määrin peilata Elantran kautta. Moottorin osalta kannattaa ehdottomasti selvittää nokkahihnan ikä ja siten mahdollinen vaihtotarve, muutoin Hyundain moottorien kerrotaan olevan luotettavia, kunhan etenkin öljyvaihdoista on huolehdittu asianmukaisesti. Luonnollisesti pienen coupé-mallin tilat ovat lähtökohtaisestikin pienet, mutta matala kattolinja ja korkeahko istuinkorkeus rajaavat pystysuuntaista tilaa: yli 180-senttisen kuljettajan kannattaa siis koesovittaa itseään konttoriin rauhassa. Tuleva klassikko Hyundai Coupé HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Hyundai Coupén vuosina 1996–2001 tuotannossa olleen RD-sukupolven edustajia ei Suomessa juuri liikehdi, joten arvioita auton mahdollisista ongelmakohdista pitää kuulostella toisaalta. Hyundai on varsin laadukkaita autoja tuottavan valmistajan maineessa, joten mitään erityisen hälyttävää ei Coupén osalta nouse esiin. Lisäksi maininnoissa nostetaan esille virtalukkoja ajonestolaiteongelmat, nopeasti kuluva kytkin sekä flektin lämpökytkinmurheet. Alustaan liittyen tunnetaan myös tapauksia, joissa alatukivarsi on mennyt poikki kesken ajon. Auton alle on tästäkin syystä suotavaa vilkaista, sillä osuma on voinut vioittaa esimerkiksi pakosarjaa. Mutta nämä siis kokemuksia Elantrasta. Äkkiseltään ei tule mieleen toista automallia, jossa on keulalla peräti kymmenen erillistä etuvaloa! 82 1/2025. Pyöreät mittarit ja ilman suuttimet pyrkivät nostattamaan urheilumieltä. Sähköhuolia on ollut niin ikään takavaloissa
Harrastajan pakeilla -sarjassa poiketaan Mauri Virtasen tallilla. Millaisilla eväillä Sumppi soraa viskoo, siihen tutustumme maaliskuussa ilmestyvän numeron sivuilla. Maastokelpoisempaa rautaa löytyy huiman hienon Chevrolet Blazerin muodossa. Klassikot 2/2025 ilmestyy 6.3.2025 83. Seuraavassa numerossa: Kostaja ja kumppanit Rootes-yhtymä toi 1970-luvun alussa markkinoille Sunbeam Avengerin, joka kevyenä takavetoisena taipui mainiosti myös rallipoluille
ALV € 1290 sis. ALV € 279 sis. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Mukana lattiajalusta. ALV € 1290 sis. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Paino: 294 kg. Digitaalinen syvyysilmaisin. ALV € 1290 sis. ALV € 1290 sis. ALV € 699 sis. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. ALV € 409 sis. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. ALV € 1290 sis. Paino: 1355 kg. € 2290 sis. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 1290 sis. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. ALV € 5090 sis. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. ALV € 699 sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. ALV € 89 sis. Sopii käytettäväksi myös esim. Paino: 1355 kg. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. ALV € 279 sis. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Nostokapasiteetti: 680 kg. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. ALV € 1490 sis. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. ALV € 5090 sis. ALV #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Nostokorkeus : 820 mm. Nostokapasiteetti: 680 kg. Mukana lattiajalusta. kotimekaanikolle. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Digitaalinen syvyysilmaisin. Pulverimaalattu rakenne. Nostokapasiteetti: 4200 kg. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. € 2290 sis. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. Paino: 294 kg. Pulverimaalattu rakenne. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 89 sis. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Sopii käytettäväksi myös esim. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Nostokorkeus : 820 mm. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. ALV € 1490 sis. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. Nostokapasiteetti: 4200 kg. ALV € 409 sis. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. kotimekaanikolle. KOKEILUSSA: Kahden sukupolven Ford Scorpiot MAINOKSEN IMUSSA: Nelivetovoimaa myyntiin TULEVA KLASSIKKO: Sporttimalli Etelä-Koreasta HONDA MONKEY Z50J BENETTON EDITION ’90 KONSERVOITU TIVOLI ROVERIN KASILLA VAUXHALL CRESTA ’62 HELPPOA MENOA DAF 66 COMBI ’74 #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Nostokorkeus (mm): 1880. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV 1/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi M atka p aku CITROËN 2CV AZU ’61 1/ 20 25 Be dfo rd CF 35 ’81 • Cit ro ën 2C V AZ U ’61 • DA F 66 M ara th on Co m bi ’74 • Fo rd Sco rp io ’86 & ’96 • Ho nd a M on ke y Z5 0J ’90 • Va ux ha ll Cre sta ’62 36 84 80 -2 50 1 • PA L VK O 20 25 -1