Meiltä löytyy erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, voit halutessasi maksaa joustavasti kuukausimaksulla. Kaikkien vakuutusyhtiöiden vauriokorjaamo AUTOMAALAUS // KOLARIKORJAUS // KUSTOMOINTI // ENTISÖINTI // HUOLLOT AUTOLASITYÖT // AUTONHOITO // RENKAAT // VANTEET // RENGASHOTELLI Työkkyrintie 1 05400 Jokela info@overpaint.. OverPaintFinland OverPaint 040 912 8272 OverPaint Huolto 0400 242 379 02 /1 7 Fia t 60 D ’6 4 • Fo rd An gli a ’55 • Au sti n A6 Ca m br id ge ’6 2 • To yo ta Cr es sid a ’8 1 • H on da Ja zz ’8 4 SUURI VAKUUTUSVERTAILU 2017. TOYOTA CRESSIDA ‘81 AMERIKAN MALLI PompanFIAT 600 D ‘64 02/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi PÅLSBODA Lännestä itään Ulkomaalaiset merkit Japanin markkinoilla Lancia Kappa Unohdettu laatuauto on tuleva klassikko Bremenin helmet Kuvaraportti Saksan harrasteautonäyttelystä 36 84 80 -1 70 2 • PA L VK O 20 17 -1 5 6 41 48 83 68 48 08 17 00 2 Viipale mediat Pe rin te in en VW-MUSEO nappi PERHEVAUNU AUSTIN A60 CAMBRIDGE ‘62 PALJON MUUTAKIN KUIN KAUNISTA PINTAA V.I.P ETUASIAKASTARJOUKSET • – 75 € vakuutusyhtiötyön omavastuu osuudesta • 3D nelipyöräsuuntaus 65 € • Rengashotelli 50 €/kausi • Allevaihdot 20/30 € Verkkokauppamme OverPaintShop avautuu pian! Automaalaustarvikkeet Maalarilta Maalareille. Meidän kauttamme kaikki tunnetuimmat vanne sekä rengas merkit järkevillä hinnoilla. Myymälässämme noin 70 vannetta esillä ja kattava Meguiars tuotevalikoima. Virallinen Vossen dealer. www.overpaint.
Seuraavassa numerossa: Riemukas rantakirppu, Lancia Beta Spider, Toyota Corona Mark II ja paljon muuta mukavaa! Klassikot 03/17 ilmestyy 13.4.2017 91 02/17 Tilaa uutuuslehti kotiisi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii. 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Lisäksi nykyiset sekä suunnitelmissa olevat veroluontoiset maksut muuttavat peliä siihen suuntaan, että harrastevälineen omistamisestakin pitää maksaa. Entäpä harrasteautojen hinnat sitten. Samalla laskukaavalla saa nykyisin aika paljon paremmin tehdyn, taloudellisemman, nopeamman ja turvallisemman auton. Saman auton palat löytyivät Motonetin sivuilta, josta ne sai poimia ostoskoriin 12 euron hinnalla. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ja koska harva hankkii uutta autoa käteisellä, on syytä vilkaista rahan hintaa. Halvempaa kuin nykyisin siis. Pääkirjoitus Numeroiden pyörittelyä T uskin olen ainoa, jonka mielestä harrastaminen tuntuu olevan vuosi vuodelta kalliimpaa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Se sentään oli ennen ilmaista ja niin oli parempi. Ensimmäisen harrasteautoksi laskettavan rakkineen hankin 80-luvun puolivälissä, joten ajankohta sai toimia verrokkina nykypäivälle. Niitä sai silloin nykyhintoihin verrattuna puoli-ilmaiseksi. Harrasteautolla meno on aavistuksen kalliimpaa, mutta käyttöautolla vastaavasti edullisempaa. Vuonna -85 92-oktaaninen menovesi maksoi samalla korjauskertoimella pyöräytettynä 1,25 euroa litralta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa, Mari Immonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Eräänä iltana rupesin pohtimaan asiaa hieman tarkemmin. 80-luvulla omat hankinnat painottuivat 60-luvun loppupuolen tuotteisiin. Vuonna -85 neliovisen Civicin hankkiminen vei keskituloiselta kymmenen kuukauden bruttoansiot. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Autolainaa sai pankista, mutta säästöjä piti olla pankista riippuen kolmannes tai puolet auton hinnasta ja korkoprosentti liikkui 13:n hujakoilla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja monessa kasvukeskuksessa asuminen on hurjan hintaista ja tallipaikat kiven alla ja kalliita. Tavallinen perheauto hörppi tuolloin kahdeksan litraa sadalle ja nykyautolla saman matkan pääsee helposti viidellä litralla. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Täytyy myöntää että yllätyin hieman. Vanha kuitti kertoi Sitikan jarrupalojen maksaneen parikymmentä indeksikorjattua euroa. Mutta jos katsoo auton ikävuosia niin tilanne muuttuu: 15–20-vuotiaita autoja saa edelleen aivan älyttömän halvalla. Melkoinen ero. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Kääntelin harrastamisen vanhoja hintatietoja nykyrahaksi ja yllätyin. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 3 02/17. Kaivelin esiin vanhoja kuitteja sekä hintatietoja ja kääntelin niitä aikani kuluksi rahanarvolaskurilla nykyrahaksi. Entäpä autot sitten. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 13-tuumaisia nastarenkaita saa nykyään kaksi silloisen yhden hinnalla. TILAAJAPALVELU Puh. No, polttoaine nyt on ainakin kallistunut hurjasti, ajattelin. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Elämä ei tietenkään ole näin yksinkertaista eikä varsinkaan yleistettävissä. Myös niitä kiinnostavia
12 Fiat 600 D ’64 s. 26 Austin A60 Cambridge ’62 Suomeen saapui perinteisellä kaavalla tehtyjä perheautoja kohtuullisia määriä, mutta harva selvisi näihin päiviin saakka. 48 Takavuoden auto s. Eino Kemppaiselta löytyy hieno kaappariovinen yksilö, jonka hän osti uutena 1964. 20 Ford Anglia ’55 Leena Haukiojalle ajoretket yli 60-vuotiaalla Fordilla tuo pintaan lämpimiä tunnelmia ja mukavia muistoja lapsuuden ajoilta. 70 Vakuutusvertailu AJONEUVOT 12 Fiat 600 D ’64 Pieni Fiat kipusi aikoinaan yhdeksi maamme suosituimmista autoista. Autona Jazz oli pätevä laite, mutta hinnoittelu pilasi sen mahdollisuudet Suomessa. 36 Toyota Cressida ´81 s. 62 MP 2017, Helsinki Talven prätkänäyttely toi yleisön ihasteltavaksi uusien pyörien rinnalla myös mukavasti museoikäistä kalustoa. 64 VW-museo s. s. s. 36 Toyota Cressida ´81 Arto Tiainen kiinnostui 80-luvun loppupuolella korjaamon riviin hylätystä Toyotasta ja osti erikoiselta vaikuttavan auton itselleen. 20 Ford Anglia ’55 s. 26 Austin A60 Cambridge ’62 ”Vedon hävinnyt toi sitten seuraavalla tankkauskerralla kossupullon mukanaan.” Tässä numerossa 4 02/17. 42 Honda Jazz ’84 Pikkuinen Honda on hauska ja ehkä vähän kummallisenkin oloinen vekotin. TAPAHTUMAT 58 Bremen Classic Motorshow Saksan suuressa klassikkoautonäyttelyssä nähtiin upeita keräilyautoja ja runsaasti rompetorin aarteita. Auto on edelleen samalla miehellä. Ossi Rantalaisen Austin on yksi niistä. 42 Honda Jazz ’84 s
53 Motorsporttia Tammikuinen harrasteautoajelu kulki Kymenlaakson maisemissa. 76 Pikkukilpurit s. Poikkesimme muun muassa Myllärin Esan tallille kysymään virittäjävelhon kuulumisia. Joillakin oli oikein radat ja kaikki. 82 Fotoalbumi Arkistokuvia, lukijoiden otoksia ja satunnaisia räpsyjä vanhoista ajopeleistä. Tutustuimme tarjontaan harrastajan näkökulmasta. 64 Maailman suurin VW-museo. 86 Tuleva Klassikko s. 84 Marginaalista s. Italialaisvalmistajan unohdettu laatuauto on nyt halpa, mutta toisin on vuosien kuluttua. 85 Klassikkomarkkinat Vanhat rassit ja niiden varaosat etsivät uutta omistajaa. 84 Marginaalista Myyntipalstojen ja huutokauppojen helmiä. s. 76 Pikkukilpurit Jokainen 70-luvun pikkupoika neppaili Matchboxin Superfast-autoilla. 53 Liikenteessä s. 78 Ulkomaalaiset Japanissa Japanilaisten suojatuilla markkinoilla myytiin myös muunmaalaista perua olevia autoja. 78 Ulkomaalaiset Japanissa s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, uutuuksia ja kuulumisia harrastekentältä. 70 Suuri vakuutusvertailu 2017 Uuden liikennevakuutuslain myötä vakuutusyhtiöt tarjoavat autoilijoille uudenlaisia vakuutuspaketteja. No, ainakin siellä oli paljon volkkareita ja kahvilassa hyvät eväät. 82 Fotoalbumi s. 62 MP 2017 AUSTIN A60:n markkinoinnissa korostettiin auton soveltuvuutta perhekäyttöön. 86 Tuleva Klassikko ARTIKKELIT 48 Takavuoden auto Menneiden vuosikymmenien Vuoden auto -voittajia ja -ehdokkaita tarkastellaan vuosilta 1967–69. Ratkaisut olivat usein erikoisia. Holmgrens Volkswagenmuseum Ruotsin Pålsbodasta kuuluttaa olevansa maailman suurin alallaan. 5 02/17. 58 Bremen Classic Motorshow s
Tapahtumapaikka on tuttuun tapaan Vaasan Autoja Moottorimuseo ja päiväksi on valittu 19. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 1970 -luvun mopomarkkinoilla urheilullinen imago syrjäytti hyötynäkökulmat, ja kauppaa käydäkseen valikoimissa piti olla vauhdikkaalta vaikuttavia malleja. Kun Soliferin SM 77 oli varustettu nestevaimenteisella etupäällä, Super Sportin etuhaarukassa oli pelkät jouset. Uusi runko oli kuin krossipyörästä ja muotoilu muutenkin onnistunut. Esimerkiksi taskulaskimissa ja rannekelloissa nähtiin pattereita säästävää tekniikkaa kuluttajaystävälliseen hintaan jo 70-luvulla. Vanha kovakromisylinteri oli korvattu valurautaputkisella alumiinisylinterillä, joten sen saattoi moottorivaurion jälkeen porata ylikokoon. PIKKUFIIU-TREFFEJÄ Tulevana kesänä pienten Fiatien omistajille tarjoutuu mahdollisuuksia tavata kaltaisiaan. ENERGIANSÄÄSTÖKELLOT Aurinkokennot kasvattavat suosiotaan energianlähteenä. Tekniikan toimivuudesta kertoo se, että osa 40 vuotta vanhoista kelloista toimii yhä moitteettomasti. elokuuta. Rompetoripaikka ei maksa mitään, joten myyntipaikka kannattaa vaikka itselle ylimääräisiä osia olisi vain muutama. Citizen ja Seiko toivat monen muun valmistajan ohella omat versionsa markkinoille pian 70-luvun puolivälin jälkeen. Super Sportin kaksoiskehtoputkirunko oli kokonaan uutta suunnittelua. Erilaisissa tulevaisuudenvisioissa ja prototyypeissä vilahteli kennoja paljonkin, mutta vimpaimista kiinnostuneet pääsivät niihin käsiksi myös käytännössä. Tänäkin vuonna 127-kokoontuminen järjestetään ABC Hiekkasärkät -liikenneasemalla Kalajoella, tapahtumapäivä on 10.6. Sen Puch-moottori oli alakerran osalta edeltäjän kaltainen. Ja se oli Super Sportissa kohdallaan. Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty Fiat 127 Summer Special saa myös jatkoa. Ja vielä melko vaatimattomalla joustovaralla. 6 02/17. Vaan kaikki tuo oli pian vanhanaikaista. Klassikkomopon statusta kun ei heppoisin eväin saavuteta. Neljäkymmentä vuotta ensiesittelyn jälkeen on helppo todeta reseptin toimineen. Viisarikelloihin tehdyt sovellukset olivat kömpelön oloisia, mutta digitaalinäytön yhteydessä pikkuruiset aurinkopaneelit tekivät rannekellosta huiman edistyksellisen näköisen. Autojen ihailun ja kokemustenvaihdon ohella aikaa sekä rahojaan voi kuluttaa Fiat-osien rompetorilla. Vaasaan toivotetaan tervetulleiksi myös muut takamoottoriset Fiatit. Sen kohokammio sijaitsi luistin alapuolella ja kiinteän laipan tilalla oli joustava kumikurkku. Moderni tekniikka aloitti läpilyöntinsä jo vuosikymmeniä sitten. Siihen oli myös hiljattain saatu kunnolliset jarrut kipakkaa menoa hillitsemään. Röyhkeästi näkyviin jäävä ilmansuodatin ja joustava takavalon kiinnitys pönkittivät katu-uskottavaa olemusta. Vuonna 1977 Tunturi toi markkinoille Super Sport -mallin. Fiatin 600-mallien kokoontuminen järjestetään jo neljättä kertaa. Kaasutin ei ollut enää vanhanaikainen. TUNTURI SUPER SPORT Sporttiakin sportimpi kotimainen mopo täyttää jo neljäkymmentä vuotta. Takajousitus oli sentään kunnossa. Kohderyhmälle, eli vaaleisiin farmarihousuihin ja mustaan nahkatakkiin pukeutuneille 15-vuotiaille ulkonäkö on teknisiä yksityikohtia tärkeämpää. Tukevalta vaikuttavan runkorakenteen mahdolliset edut sulivat kuitenkin kehnon jousituksen takia. Tunturi Sport sai vuonna 1976 lisäpontta mallinimelleen, kun sen vaihteistoon ympättiin päivityksen yhteydessä neljäs pykälä
Auto muistuttaa rakenteeltaan katamaraanivenettä, ja siitä löytyy tilaa myös apukuljettajalle. Mersu edustaa vuosikertaa 1991, ja tarjolla on harmaan lisäksi tummansininen vaihtoehto. Kiinnostuneita riitti, ja pian talossa oli vieraillut jo miljoonia silmäpareja. Alpine-rivinelonen sijaitsee apukuskin takana viistosti poikittain. Vuoden 1965 lehtimainoksessa Monsanto kertoi vierailijoiden määrän nousseen jo 15 miljoonaan, eikä tuokaan määrä uteliaita ollut valmistajan mukaan saanut huippukestävään taloon väsymisen merkkejä. Kilpurin takaosan katteet kätkevät alleen putkikehikon. Nyt sellaista on tarjolla Maxichampsin valmistamana 1/43-mittakaavassa. Kemianalan tehdas Monsanto valmisti muovista futuristisen asuinrakennuksen ja asetti sen yleisön tutustuttavaksi Disneylandiin. Uusia puslia Integraleen M ersumiehet ovat pitkään odotelleet keräilyversiota W124-mallista. Erilaisia tulevaisuuden vimpaimia, kuten näköpuhelin ja ultraääni-astianpesukone, sisältävä nähtävyys sai väistyä uusien ihmetysten tieltä vuonna 1967 kymmenen vuoden ja 20 miljoonan kävijän jälkeen. Tavallisesti toisen puolen pyörien väliin asetetaan kuljettaja ja toisen pyöräparin väliin tekniikka. esitteli Torinon näyttelyssä vuonna 1967 Silver Fox -kilpurin, jossa ideaa sovellettiin erikoisella tavalla. Alustan uretaanipuslavalikoima oli jo ennestään kattava, mutta etuvakaajan helavaihtoehtoja on nyt enemmän. Uutuuksia ovat mm. Italialainen koripaja O.S.I. moottorin, vaihteiston sekä tasauspyörästön kumityynyjen tilalle sopivat vahvistetut komponentit. www.modeltoys.fi 124pienoismalli Uusia tuotteita Hopeakettu 7 02/17. Vasemman ja oikean lohkon väli on valjastettu aerodynamiikan tarpeisiin ja etummainen siipi on ajon aikana säädettävä. B isiluro on italiaa ja tarkoittaa suomeksi tuplatorpedoa. Kesällä 1957 muovitalon ovet avattiin vierailijoille. Kuljettajan puolella vastaava tila on hyödynnetty vararenkaan säilytyspaikaksi. L ancia Delta Integrale 16V -osavalikoima on saanut pientä helpotusta Powerflexin lisättyä tuotteita katalookiinsa. Oman takan reunaa koristamaan sellaisen saa karvan alle neljänkympin hintaan. TALO TULEVAISUUDESTA Muovi on tulevaisuuden materiaali, ajateltiin jo 60 vuotta sitten. Automaailmassa termiä on käytetty silloin, kun auton rakenne jaetaan kahteen torpedomaiseen osaan
Formulasuunnitelma kariutui ja projekti kulki lopulta maaliinsa Clairmonte-urheiluauton muodossa. Samana vuonna mallin numero kuusi valmistus päättyi. Harrastekilpasarjoihin soveltuva 7 oli varustettu 40-hevosvoimaisella Fordin sivuventtiilimoottorilla. Lotus 7:n muodot on helppo tunnistaa, mutta lähemmin tarkasteltuna eri yksilöt saattavat poiketa toisistaan reilusti. Ja myös ratakilpailuissa. Sen seuraajaksi Lotus toi markkinoille samaa suunnittelufilosofiaa noudattaneen mallin, jonka numeroksi kaivettiin pöytälaatikosta kariutuneelle Riley-tekniikkaiselle aikoinaan varattu seitsemän. Auto numero SEITSEMÄN 8 02/17. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta C olin Chapman oli lahjakas insinööri joka suhtautui tinkimättömällä asenteella urheiluja kilpa-autojen suunnitteluun ja niiden kehittämiseen. Vaihtoehtoja oli tietenkin myös tehtaan valmiiksi saakka rakentamien yksilöiden komponenteissa. Seuraava malli pohjautui samaan malliin, mutta järjestysnumeroltaan kolmas oli jo 750-kuutiosenttisellä moottorilla varustettu formulakilpuri. Autojen numerointijärjestys koki pienen kolauksen viitosen kohdalla, sillä se formula jäi suunnittelupöydälle. Vuonna 1960 esiteltiin päivitetty S2-versio, ja heti seuraavana vuonna Cosworthin virittämällä Ford-moottorilla terästetty Super Seven. Auto oli kevyt, matala ja erinomainen ajettava, ja se liikkui varsin kelvollisesti pienestä teholukemasta huolimatta. Hieman samankaltainen kohtalo osui Riley-moottorisen F2-kilpurin kohdalle, jonka piti olla malli numero seitsemän. Ostaja sai suhteellisen alhaisen ostohinnan vastineeksi loistavasti käyttäytyvän ja runsaasti ajamisen riemua tarjoavan urheiluauton, jolla saattoi myös pistäytyä radalla. Seiskan resepti toimi erinomaisesti. Ensimmäisen Lotus-nimeä kantavan auton hän rakensi Austin 7:n pohjalta jo opiskeluaikanaan. Kuusikymmentä vuotta sitten esiteltiin urheiluauto, jonka perimä elää yhä lukuisten piensarjavalmistajien tuotteissa. Sen osoittavat ne lukuisat replikat, joita Lotus Sevenistä valmistetaan tänäkin päivänä. Eikä tämä resepti ole vanhentunut. Legenda oli syntynyt. Lotus Mark VI saapui markkinoille vuonna 1953, ja se oli Lotuksen ensimmäinen sarjavalmisteinen malli. Osa autoista myytiin valmistusmaan verokäytännöistä johtuen rakennussarjoina, ja asiakkailla oli osien suhteen valinnanmahdollisuuksia. Vuonna 1957 esiteltiin Lotus Elise, joka kantoi järjestysnumeroa 14
TAPAHTUMAKALENTERI Maaliskuu 4.3. Jo yhdeksän vuoden ajan Yhdysvaltoja terrorisoineen Unabomberin pommi räjähtää tietokoneliikkeessä Utahissa. Pienoismallipäivä, Tampereen Kauppaoppilaitos 4.3. American Car Show, Messukeskus, Helsinki 22.4. Mutta oli siellä muutakin, kuten suihkumoottorilla varustettu GAZ TR. Vanhan itänaapurin autoista tulevat ensimmäisenä mieleen karkeatekoiset käyttöautot. Avoimet ovet Korian Mobiilihallilla, Koria 29.-30.4. Metelev. Ennätysyritykset kaatuivat kuitenkin yksi toisensa jälkeen lukuisien ongelmien saattelemana. Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli, Tampere NEUVOSTOVAUHTIA 9 02/17. Yhdysvalloissa esitetään ensimmäinen jakso Kauniit ja rohkeat -saippuasarjasta. • 12.2. Raul Reiman menehtyi lääkkeiden yliannostukseen. Kuolonuhreilta vältyttiin, mutta liikkeen omistaja loukkaantui. AHS:n Talviajot, lähtö Rantaravintola Lahnajärveltä 5.3. • 23.3. • 6.3. Nopeusennätyksiä jahtaamaan rekrytoitiin taitava kilpa-ajaja M.A. VMPK Kevätrompe, Teivon Ravirata, Tampere 22.4. • 2.3. • Rockyhtye U2 julkaisee The Joshua Tree -albumin. • 6.3. TalviHeikki, Turku 11.3. Toisaalla kuitenkin häärittiin aivan eri kaliberin laitteen parissa. Maalissaalis-rompetori, kauppakeskus Tuulonen, Tuulos 25.3. Marjo Matikainen sivakoi kultaa viiden kilometrin hiihdossa ja kultaa tuli myös suomen mäkihyppääjille suurmäen joukkuekilpailussa. Minttu sekä Ville, Titanic ja Tummat silmät ruskea tukka. Kaksi Viking Linen alusta, Diana II ja Rosella osuvat toisiinsa Ahvenanmaan vesillä. • 12.2 . HELMI–MAALISKUU 1987 • 4.2. Jumalan teatterin jäsenet kahlitsivat itsensä kettingeillä Teatterikoulun ulko-oviin heidän kannattajiensa riehuessa ja rikkoessa samalla paikkoja. Parhaimmillaan sukkula saatiin kiitämään liki 300 kilometrin tuntivauhtia, vaikka tekniikan puolesta vehkeessä olisi ollut potentiaalia reilusti kovempiinkin nopeuksiin. Myös autojen nopeusennätyksiä jahdattiin, jos nyt ei aivan virallisesti, niin tosissaan kuitenkin. Vuonna 1954 innostuneelle yleisölle esiteltiin varsinainen vauhtilaite: MIG 17:n suihkumoottorilla varustettu GAZ TR. Hiihdon MM-kisat käynnistyivät Saksan Oberstdorfissa. Kauniisti muotoiltu ja 42-hevosvoimaisella moottoripyörän tekniikalla varustettu Zvezda-1 ylsi 160 kilometrin tuntivauhtiin Andrei Ponizovkin ohjastamana 1948. Syökerin Sauhut, Vihtijärvi 24.4. Sulavalinjainen hirmu näyttää neljän pyörän päälle nostetulta lentokoneelta, mitä se tavallaan onkin. • 19.3. Vaikeuksien kanssa pitkään kamppaillut American Motors siirtyy Chrysler Corporationin haltuun. Neuvostoliitossa rakennettiin nopeusennätyksiä tavoittelevia autoja jo 1940-luvulla. K ylmän sodan aikainen varustelukierre ei näkynyt ainoastaan suurvaltojen aseja avaruusohjelmissa. Jalkapalloilija Roman Eremenko syntyy Moskovassa. Zvezda-sarja sai uusia malleja ja lisää vauhtia. Vetkun Kevätkeikka -ajotapahtuma, lähtö Mikkelistä 13.3. Vantaalla käynnistyvät tiedekeskus Heurekan rakennustyöt. Winter Swap Meet, Teivon Ravikeskus, Tampere Huhtikuu 14.-16.4. Reiman sanoitti valtavasti iskelmiä, ja hänen kynästään on lähtöisin mm. • 20.2. Tuohon aikaan kilpailevan suurvallan huimapäät olivat kiitäneet jo liki 700 kilometrin tuntivauhtia, eli rima oli asetettu tässä sarjassa varsin korkealle
Keskipohjalaisen autokaupan vuodet yksiin kansiin Teksti ja kuvat: Antti Kautonen VUONNA 1980 perustettu Kokkolan Automyyjät ry on suunnitellut historiikkiteosta moneen otteeseen. Kokkolassa liikkuvalle vanhat valokuvat saavat myös aikaan ahaa-elämyksiä, kun hoksaa missä kiinteistöissä on ollut ennen autokauppa. Kokkolan Automyyjien omakustanteista teosta voi tiedustella esimerkiksi Autoliike Nystedtin Matias Brännströmiltä sähköpostitse osoitteesta: matias.brannstrom@ gmail.com. Paikallisvärin lisäksi teos käsittelee myös automyynnin historiaa Suomessa yleisesti, aina viime vuosisadan alkutaipaleilta lähtien. Kirjan tuotot menevät hyväntekeväisyyteen. Kirja onkin saatu liikkeelle vielä ennen kuin esimerkiksi Pitkänsillankadulla sijaitsevan Atomon autoliikkeen rakennus on saatu puretuksi Hagströmin vanhan nahkatehtaan kellotornin viereltä. Hienon silauksen kirjalle antavat Esa Tiaisen laatimat vesivärimaalaukset. Vuosikymmeniä suunnitteluasteella ollut kirja on nyt saavuttanut lukijoiden kourat. Kirja maksaa 29,90 € plus mahdolliset postikulut. Kuten Autoliike Nystedtin Matias Brännström kuvaa, historiikistä ei tahdottu tehdä puisevan näköistä mustavalkoteosta, vaan tarinat ovat yhtä värikkäitä kuin sen kansikuvat. Tämän kirjan synnyttänyt projekti alkoi reilut viisi vuotta sitten. 10 02/17. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K okkolalaisten autokauppiaiden yhdistys Kokkolan Automyyjät ry on kustantanut Autokuume! –nimisen kirjan, jossa keskipohjalaisen automyynnin tarinat kerrotaan hauskojen sattumusten ja faktatiedon kautta ja vanhojen lehti-ilmoitusten säestäminä. Christer Johanssonin tiimin aikaansaama ja Lalle Brobergin toimittama teos on, kuten sen kuvaama seutukin, kaksikielinen
Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Klassikot kestotilaus: 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus: 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Vanhat Koneet kestotilaus: 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus: 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Raskas Kalusto kestotilaus: 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus: 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Amerikan Rauta kestotilaus: 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus: 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lehtiä kustantaa Viipalemediat Oy • www.viipalemediat.fi Viipale mediat motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K 2_klassikot.pdf 1 06/02/17 16:40. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi kestotilaus: 64.90 €, 6 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus: 69.90 €, 6 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Kotimaista moottoriluettavaa! Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä
Hyrynsalmi 12 02/17
13 02/17. Kuitenkin on muistettava, että paraskin auto, jopa Rolls-Royce maineestaan huolimatta, on kompromissi; pikkuvaunussa ja halvassa pikkuvaunussa näitä kompromisseja on tavallista runsaammin. HANKINTA Harkittu Fiat 600 D ´64 Fiatin pieni 600-malli kipusi tuonnin vapauduttua yhdeksi maamme suosituimmista autoista, kiitos edullisen hankintahinnan. Näin arvioi myös Eino Kemppainen, jolta löytyy tuolloin uutena ostettu pikku-Fiat. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”P ikkuvaunua ja kaiken lisäksi halvan, ellei suorastaan halvimman, luokan pikkuvaunua olisi helppo moittia: ahtautta, keinumista ja kiikkeryyttä, heikkoa moottoria, kovaa melua. Pelkästään vuoden -64 alkupuolen aikana pikku-Fiatin myynti ylti maassamme 5000 autoon, vaikka sitä tuotiin yhtä aikaa myös Länsi-Saksassa lisenssillä valmisettuna Neckar 770 -muunnoksena. Koeajajalle Fiat tarjosi odotettua paremman istuinmukavuuden ja niukka mutta asiallinen varustelu oli mieleen: ”Täydellisyydestä tämän hintaluokan auton varusteissa kertovat myös nostinkammella avattavat ikkunat sekä erilliset tuuletusikkunat.” Fiatilla saattoi jopa kylmiltään, ilman aikaisempia ajokokemuksia, lähteä Helsingin keskustan liikenteeseen. Tavoitteenahan ei ole ollutkaan mahdollisimman suuri mukavuus, eivät suuret ajonopeudet eikä suuri kuljetuskyky, vaan sen sijaan se, miten voi mahdollisimman halvalla suhteellisen nopeasti ja siedettävän mukavasti kuljettaa jopa neljäkin henkilöä paikasta toiseen.” Näillä ajatuksilla Suomen Kuvalehden moottorilehtenä tunnettu Tuulilasi-lehti aloitti vuonna -64 tekemänsä Fiat 600 D -mallin koeajon. Fiatin lähemmälle tarkastelulle päätoimittaja Ilmo Kurki-Suonio esitti perusteeksi Kusiaisen verrattoman suosion, jonka se oli tuolloin vasta kaksi vuotta kestäneen vapaan autotuonnin aikana saanut osakseen. Myyntilukujen valossa päätoimittaja tekikin ensimmäisen ytimekkäistä johtopäätöksistään: ”Kaikesta päätellen siis ne vaatimukset, jotka suomalainen autoilija asettaa tällä hetkellä ”kansanautolle”, täyttää erinomisesti juuri FIAT 600 D.” Kapea puikkelehtija Itse koeajoartikkeli vaikuttaa ammattitoimittajan työltä ja auton suoritusarvojen vertailuun oli kaivettu ruotsalaisen, saksalaisen, englantilaisen ja amerikkalaisen autolehden tekemät, toisistaan paikoin reilustikin poikkeavat mittaustulokset. Tuulilasi-lehden koeajossa vuonna -64 tämän myyntimenestyksen arveltiin täyttävän erinomaisesti kansanauton vaatimukset
”Minkä kenties liikennevalostartissa hävisi, sai sen takaisin monikertaisesti siinä, että 138 senttimetriä löytää kaistansa sieltä mistä moni muu auto ei löydä. Mutta hevosvoimat maksavat, ensin hankintahintana, sitten kokonaispainona ja lopuksi vielä polttonesteenkulutuksena. Perheenemäntien arveltiin mielellään ottavan sellaisen ostoskulkuneuvokseen siinäkin tapauksessa, että perheessä oli toinen, isompi auto. Ehkäpä juuri sen vuoksi etsin niitä – ja löysin! Pikku-Fiatin käyttäytyminen oli nimittäin kaikissa olosuhteissa erinomaista.” Polttonesteenkulutus urheilullisella koeajolla asettui 7,6 litraan, mutta normaaliajossa Fiatilla arveltiin päästävän 100 kilometriä 6 – 6,5 litralla, tai mahdollisesti jopa pienemmällä jos oikein halusi säästää. Aikansa kilpailuhenkistä liikennekulttuuria kuvasti koeajajan arvio, että jo parin päivän harjoittelulla Fiatilla saattoi oppia ”puikkelehtimaan” ruuhkaliikenteessä niin että muut jäivät toisiksi. Fiat 600 D 14 02/17. Pitkässä laskussa noteerattu suurin nopeus, 120 km/h putosi edellämainittuun lukemaan heti pinnan tasaantuessa.” Kun odotuksia ajo-ominaisuuksista ei asetettu turhan korkealle, vaihtelevilla tiepinnoilla koeajettu pikku-Fiat ylitti ne ilahduttavasti: ”Oikeastaanhan ei tällaiselta pieneltä käyttöautolta, jonka raideleveys on 115 (takana 116 cm) ja akseliväli 200 cm, pitäisi ajo-ominaisuuksia juuri vaatiakaan. EINO Kemppainen on tyytyväinen siihen että tuli aikanaan valinneeksi 600 Fiatin. Vaikka numeroiden valossa Fiat tarjosikin mahdollisuuden liikkua ilmeisen halvalla, hivenen mukavuuksista ja ajonopeudesta tinkien, koeajon perusteella sitä oli vaikea suositella neljälle täysikasvuiselle kulkuneuvoksi pitkille matkoille. Toisen käden tietoa tai puhdasta päättelykykyä, mutta ilmatilan niukkuuden takia Fiatin ikkunoiden arveltiin tuolloin huurtuvan täydellä neljän hengen kuormalla ajettaessa. Fiat 600D:n 32 hevosvoimaa ovat kuitenkin tehokkaasti käytettyjä hevosvoimia ja riittävät täysin siihen tarkoitukseen, mihin ne tässä autossa on tarkoitettukin.” Erinomaista käyttäytymistä Vapaiden nopeuksien aikaan auton huippunopeutta painotettiin yleisesti varsin tärkeänä ominaisuutena, ja Fiatin kohdalla tehtaan lupaamaa 110 kilometrin tuntinopeutta kuvailtiin luonteeltaan teoreettiseksi. Auton kapeus ja sen kapeuden arvioimisen helppous pääsi oikeuksiinsa nimenomaan sellaisilla kaksikaistaisilla katuosuuksilla, joilla oikea kaista on osittain pysäköityjen autojen tukkeama: raosta, johon ”lännen rauta” olisi juuttunut kiinni pääsi kuussatanen kummasti läpi.” Pikku-Fiatin koeajo lieneekin ollut ilmeisen hauskaa ja puikkelehtimista oli arvatenkin harjoitettu aivan suoritusarvojen äärirajoilla. Fiatin epätäsmällinen simpukkaohjaus ei kiitosta saanut, mutta kivan ennakkoluuloisesti sukupuolet ajotaidon mukaan lokeroiva päätoimittaja arveli ”tämän vähemmän ohjaustarkkuutta vaativan rakenteen olevan ainakin naisautoilijoiden mieleen.” Kesäolosuhteissa suoritetun koeajon pohjalta auton soveltumista talviliikenteeseen arvioitiin suurpiirteisesti, mutta tehokas, joskin sisämelun tasoa nostava lämmityslaite vakuutti ettei autossa tarvinnut pahemmin palella kovillakaan pakkasilla. Tämä siksi että vaihteiston välityksistä nelosvaihde oli selkeä ylivaihde jolla huippunopeutta ajaessa ei ollut vaaraa moottorin karkaamisesta ylikierroksille, voimavarat kun loppuivat kesken. Fiatin vähemmän ohjaustarkkuutta vaativan rakenteen arveltiin olevan ainakin naisautoilijoiden mieleen. Nykyisin museorekisterissä oleva ensiauto on osana hänen autokokoelmaa. Esimerkillinen tutkiva journalismi edellytti myös teorian soveltamista käytäntöön: ”Tasamaalla en toistuvista yrityksistä, en sen enempää yhden kuin kahdenkaan hengen kuormalla, saanut nopeutta nousemaan enempää kuin 100-102 km/h saakka, ja senkin saavuttaminen kesti tuskastuttavan pitkään. SAMA auto ja sama mies, välissä yli puoli vuosisataa. Tätä ei hänen mielestään voinut suinkaan sanoa jokaisesta autosta. ”Koskaan ei hevosvoimia ole liikaa, jos harrastaa rallimaista ajotapaa. Mutta jos alamäessä sai ensin alkuvauhdin, piti Fiat sen sitten tasaisellakin samana, kuitenkin enintään arvossa 112 km/h. Tästäkin syystä puhtaana työmatka-autona Fiat 600 oli epäilemättä erinomainen
Italian akusta ei tainnut olla meidän pakkasissa starttaajaksi. 15 02/17. Auto-Liedeksen mainonta erosi vauhdikkuudellaan muiden jälleenmyyjien asiallisesta linjasta. FIATIN jälleenmyyjänä toiminut Heikki Liedes ajoi menestyksekkäästi kilpaa takamoottoriFiateilla. 60-LUVUN puolivälissä moneen otteeseen hienosäädelty autoverotus kohteli hellästi edullisimpia autoja. TAVATTOMAN tarkkoja Virtasia houkuteltiin 600 Fiatin taloudellisuudella. KUN monen pikkuauton lämmityslaite oli mitä oli, 600 Fiatissa tarkeni
Hänen isänsä oli vuonna -59 ostanut työmatka-ajokikseen uuden Rabeneick-mopon, ja Eino muistaa lainailleensa sitä mielellään heti kun ikä antoi myöten: ”Isä sanoi sitten että eihän siitä mitään tule kun se on aina se mopo pois, eikä hän saa ajettua sillä. Kai se pyörälläkin meni välillä töihin, kun minä menin mopolla.” Ei siinä auttanut kuin isän hankkia itselleen uusi mopedi, joka tällä kertaa oli Tunturi. Auton ostaminen oli tuona kevättalvena ajokortin saaneelle 18-vuotiaalle Einolle kaikkea muuta kuin tuttua hommaa, sillä hänen kotonaan oli aiemmin luotettu vain kaksipyöräisiin. Vähintään vuosittain tarkistettu verotuskäytäntö piti 600 Fiatin hinta-/laatusuhteen kilpailukykyisenä. Tosin paljon, paljon menestyksekkämmin kuin nykypäivänä arvaisi, kaupiteltiinhan tuolloin vielä montaa selkeästi vaatimattomampaa kääpiöautoa henkilöauton mainoslausein. Einoa nelisen vuotta vanhempi velipoika hommasi vielä samoihin aikoihin 250-kuutioisen Jawan, joten kakstahtisen tuoksu lienee ollut Kemppaisilla Fiat 600 D 16 02/17. Autotuonnin vapauduttua voimaan astunut uusi autoverolaki jakoi autot progressiiviseti tuontihinnan mukaan kolmeen veroluokkaan ja kohteli keveimmin edullisia pikkuautoja. Syyt kulutuskäyttäytymisen ohjailuun eivät löytyneet nykytyyliin kasvihuonekaasupäästöistä, vaan todellista huolta valtiovallalle aiheutti kasvavan tuonnin myötä heikkenevä valuuttatilanne. Yksi näistä tuhansista Fiat 600 D:n autokseen silloin valinneista oli Eino Kauppinen, jonka suojista tämä nyt jo neljännesmiljoona kilometriä taittanut italiaano edelleen löytyy. Hyrynsalmelainen Eino Kauppinen tunnustaa että ratkaisevin tekijä yli puoli vuosisataa sitten tehdyssä autohankinnassa oli hinta. ”Mutta pieni perhe suorittaa sillä kesälomamatkansakin riittävän mukavasti, kun päivämatkojen pituus jätetään kohtuulliseksi.” Hinta ratkaisi Jos Fiat 600 kokoluokaltaan asettuisi nykyisin jonnekkin isoimpien mopoautojen pintaan, paini se aikanaankin pienten henkilöautojen sarjassa. Vaikka se ei Kuplavolkkarin myyntimääriin yltänytkään, pykälää pienemmän budjetin ostajakunnan ykkösvalinta se oli. Huomionarvoista oli, että hintaan sisältyi etuistuimien säädettävät selkänojat. Keväällä -64 Kajaanin Hankkija hinnoitteli Fiat 600 D:n tarkalleen 5 360 markkaan
Kun auton hankinta tuli ajankohtaiseksi, oli lähdettävä Kajaaniin markkinatilannetta katsastamaan. Pieni reppukin kyytiin mahtuisi, joten ei ihme että yksi suosituimpia lisävarusteita oli kattoteline. Siitä sitten vähitelleen mentiin metsähommiin, palstoitettiin ja leimattiin”, hän muistelee työuransa alkuvaiheita. ”Minulla oli joku 2000 markkaa tai vähän yli rahaa, ja moottoripyörän kanssa ne riitti puoleen väliin. Veljen Jawa siirtyi myöhemmin Einon käyttöön ja palveli työmatkakulkimena aina auton hankintaan asti. Hankkijalla luvattiin Jawasta parisataa enemmän, ja niin vaaka kallistui edullisemman Fiatin puolelle. Säännöllinen tulo mahdollisti säästämisen, vaikka Eino tunnustaa että ei siitä tahtonut nuorella miehellä oikein säästöön jäädäkään. Loput meni vähittäismaksulle”, hän perustelee valintaansa. Hansikaslokeroa ei kojelaudassa ole, mutta sen alla olevalle hyllylle mahtuu yhtä ja toista. Silmää miellyttänyt Simca 1000 olisi Einolle kyllä kelvannut, mutta hänen muistikuvansa mukaan 7000 – 8000 markan välimaastossa ollut hinta tuntui hiukan kalliinpuoleiselta, eikä moottoripyörästä luvattu hyvittää kuin 600 markkaa. ”Pääsin jo poikasena Kajaani Oy:n taimitarhalle töihin. 17 02/17. Maksuaikaa loppuosalle Eino muistelee saaneensa puolisen vuotta, joten seuraavista tileistä hupenikin reilu siivu lyhennyksiin. Sehän oli aika heikko auto,” Eino tuumii tyytyväisenä. KUUSSATASEN varustelu on niukan asiallinen. ”Se ei ylettynyt minulla se budjetti, vaan minä olen tyytyväinen ollut että se meni noin päin, se Simcahan olisi lahonnut luultavasti. tuttua. ETULUUKUN alta löytyvät polttoainetankki, varapyörä, tunkki, työkalupussi ja pohjalta vielä akku
Armeijan jälkeen -67 Einon tuli muutettua töiden perässä pääkaupunkiseudulle, mutta autonsa hän säilöi kotitalliin ja nosti sen vielä pukkien päälle renkaita säästääkseen. Kapealti auratulla tiellä ei auttanut kuin tehdä lukkojarrutus, ja juuri ennen törmäystä löysätä sen verran, että Fiatin sai ohjatuksi lumipenkasta läpi. Seurustelu johti avioliittoon, ja nuorenparin tapana oli ajella Fiatilla kesälomillaan kotiseuduille. 08 Suorituskyky Huippunopeus 110 km/h Fiat 600 D ”Katsos kun minä kotona vielä asuin, eikä tarvinnut kotiin maksaa vuokraa.” Onnekas talviauto Talvisaatika nastarenkaat eivät olleet mikään itsestäänselvyys vielä tuolloin, ja ensimmäisenä talvena Eino liukastelikin ristikudosrenkailla. Onnea onnettomuudessa oli, eikä autoon tullut jälkeäkään. Takana: vinosti taakse suunnatut tukivarret, kierrejouset. Rumpujarrut 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pit. ETUISTUIMIEN SÄÄDETTÄVÄT selkänojat toivat satasen lisähintaa. 1380, kork. 3300, lev. Fiatin säilymisen kannalta hän katsoi parhaaksi palauttaa se takaisin vävypojalle, ja niin auto vuonna -89 palasi Einon nimiin. Tilavuus 767 cm2. Tietä on kuitenkin pikkuauto ehtinyt taivaltamaan, sillä vaikka matkamittari olikin välillä pois pelistä, tietää autoonsa tyytyväinen omistaja todellisen kilometrilukeman olevan 248 tuhatta. Kun bussin kyydissä sattui olemaan riskejä metsätyömiehiä, niin porukassa Fiat oli pian nostettu takaisin ajotielle. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Isku 63,5 poraus 62 mm. Eino muistaa joskus ajaneensa jouluksikin tuon satojen kilometrien matkan niin, että illalla kun lähti oli aamulla perillä, eikä Fiatissa parinkympin pakkasesta huolimatta palellut. Ainakin Eino Kemppaisen kokemusten perusteella voisi arvioida automallin vuonna -64 Tuulilasi-lehteen koeajaneen päätoimittaja Ilmo Kurki-Suonion olleen loppupäätelmässään totuuden jäljillä: ”On kuitenkin aina pidettävä mielessä mihin tarkoitukseeen auto on tehty, ja oman paikkansa Fiat 600 D täyttää täysin.” 18 02/17. Kerran iltahämärässä töistä palatessa tuli Einon kiihdytettyä Fiat lumiseen ylämäkeen vähän reippaammin, ja lähellä oli nokkakolari turhan keskelle pysähtyneen koululaisbussin kanssa. Teho 32 hv. Kauaa ei se kuitenkaan käyttämättömänä levännyt, vaan pääsiäisen aikoihin -68 se haettiin etelään jotta silloisen tyttöystävän, Lean kanssa oli mukavampi yhdessä liikkua. Paino 630 kg. Vuosikaudet hän ajelikin sillä seitsemän kilometrin työmatkaansa, kunnes päätti hommata Ladan. 01 Merkki ja malli Fiat 600 D 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Takaveto 05 Alusta Edessä: kolmiotukivarret, poikittainen lehtijousi joka toimii alatukivarsina, simpukkaohjaus. Kun Ristijärven Essolta tuli hankittua ensin takapyöriin nastattomat talvirenkaat, parani etenemiskyky, ja kun Eino raaski hommata sellaiset vielä etupyöriinkin, alkoi talviautoilu sujua jo vähän mukavammin. Ihan kommelluksitta ei työmatkat aina sujuneet. Nykyisin useamman auton ja moottoripyörän kokoelmaan kuuluva Fiat entisöitiin museorekisteriin jo vuonna -97 ja kilometrejä on sille sen jälkeen kertynyt harvakseltaan. Mittariin oli kertynyt 60 000 kilometriä kun Einon appiukko Eero Heikkola halusi ostaa Fiatin vuonna -71. 1400 akseliväli 2000 mm. YKSINKERTAINEN rakenne ja huollon helppous olivat 600-Fiatin moottorin etuja
Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE. Opel Kadett C ja tuhansia muita keräilyautoja osoitteesta modeltoys.net Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. KUUSJOKI • Puh. Teemme myös verhoilutöitä. email: info@klpartner. 02-7347 673 K&L Partner 30 vuoden kokemuk sella! Verhoomo Vanhojen autojen kankaita, nahkoja, vinyylejä, avoautojen kattoverhoilut. Liput 7,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Jokaisella autolla on tarina. 0400 570 413 • 040 736 0005 jyrkässä nousussa A-hallissa uusia autoja sekä moottoripyöriä Turun Messukeskus Su 5.3.2016 klo 8-15 sekä moottoripyöriä sekä moottoripyöriä Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. mobiilimaki@tsmry.. www.klpartner. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970
Lieto 20 02/17. Kyse ei kuitenkaan ole moitteista, vaan aiheen nostattamista lämpimistä tunnelmista ja muistoista. Ford Anglia ’55 Lapsuuden mielenmaisemiin Leena Haukiojalle ajoretket yli 60-vuotiaalla Anglialla tuovat mieleen lapsuusajan traktoriajelut
Ford Anglia ’55 Lapsuuden mielenmaisemiin 21 02/17
Reissurammarina palvelee moderni mutta tyyllin sopiva patteriradio. Traktori tuli tutuksi myös Leenalle ja hänen siskolleen sekä veljilleen, mutta heidän tapauksessaan traktori veti puoleensa todennäköisesti puhtaasta mielenkiinnosta konevoimaa kohtaan. 22 02/17. ”Silloin jo kun omat jalat eivät ulottuneet polkimille, otti isä usein traktorin kyytiin. TEKSTISSÄ mainittu David Brown vuonna -65 ikuistetussa kuvassa, Leena traktorin edustalla Teuvo-veljensä kanssa, puikoissa isä Alpo Mäkelä. Tuo merkityksellinen, sananmukaisesti maata mullistava kapine oli David Brown Cropmaster, jolla Alpo-isä sitten teki maatilan töitä perheen elannon eteen. Ford Anglia I hmisen muisti on siitä mielenkiintoinen, että laajoista tapahtumaketjuista tai elon kokonaisuuksista jää lopulta mieleen joitain yksittäisiä elementtejä tapahtumia, kohtaamisia, tunnelmia, paikkoja tai esineitä. Lapsuusvuodet perheen pientilalla Huittisissa jättivät nykyään Turun lähellä Liedossa asustavan Leena Haukiojan mieleen lähtemättömästi muun muassa monia maatilan töihin liittyviä muistoja, joista eräs aihe osoittautui niin tenhoavaksi, että se epäsuorasti johti oman harrasteauton hankintaan noin puoli vuosisataa myöhemmin. Kävin Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine VERHOILU on tiettävästi alkuperäinen paikoin hieman virttynyt mutta auton ikävuosiin nähden moinen lienee vähintäänkin sallittua. ”Se oli meille lapsille jännittävää. Muutama vuosi traktorin hankinnan jälkeen koitti aika nostaa perhe pyörille myös autoilun osalta. Itse asiassa ’muistikuva’ on vallan mainio termi ilmaisemaan tätä ilmiötä: muistiin ei ole tallentunut ”elokuvaa” eikä tarkan faktisia tallenteita hetkistä, vaan tietynlainen kuvasarja siitä millaisena ihminen on asiat painanut mieleensä tai pikemminkin miten ne ovat muistiin ilman tahdonalaista toimintaa sattuneet asettumaan. Mieleen ovat jääneet etenkin heinätyöt, kun isä laittoi hiljaisessa vauhdissa seipäitä ja me lapset pääsimme ohjaamaan”, kertoo Leena sisarusten välisistä ajovuorokilvoitteluista. Maatilan ajoarkea ”Kun kotiimme hankittiin ensimmäinen traktori, meillä ei ollut vielä televisiota tai autoa”, kuvailee Leena 60-luvun alkupuoliskon tunnelmia, jotka eivät ole aikalaisille mitenkään poikkeuksellista kuultavaa. Tavanomaiseen maaseudun tyyliin jälkikasvu pääsi varren karttuessa suorittamaan traktorilla myös omin neuvoin vaatimustasoltaan sopivia arjen ajoaskareita
Tai jos tarkkoja ollaan Anglian malliversioita saapui toinenkin, 101E. Vaikka auto oli etenkin nykynäkökulmasta kovin pieni, palveli se tarvittaessa suuremmankin perheen käyttöautona. Jo aiemmin perhe oli toki kaivannut välillä henkilöautokyytiä, ja tällöin käännyttiin useimmiten Leenan enon puoleen. 23 02/17. Se oli kokoluokassaan kelvollinen suoritus tai kuten Tekniikan Maailma sanoi aiheesta vuoden -55 koeajossaan: ”suorituskykyä on pidettävä painoon nähden oivallisena”. Akkunasta katselimme ja odotimme, ja kun näimme isän aiemmin hankitun oman auton kirkkaan keltaiset valot lähestyvän, odotus täyttyi. Eroa näillä kahdella ei tiettävästi kuitenkaan ollut muuta kuin se, että 101E oli toteutettu vasemmanpuoleisella ohjauksella mannermaisia markkinoita varten. ”Hänellä oli viistolla takalasilla ANKAN ELÄMÄÄ Anglia oli kuulunut brittiläisen Ford-siiven mallivalikoimaan 30-luvun lopulta lähtien, joten mallinimenä se oli tuttu kun 100E-sarja astui tuotantoon mallivuodelle 1953. Prefectin kohdalla mallinimi säilyi, mutta koodiksi vuosille 1959– 1961 vaihtui tekniikkapäivitysten myötä 107E. Vanhat muodot jatkoivat silti vuoteen -61, mutta Anglian nimi vaihtui vuonna -59 Popular 100E:ksi. EI ihme että tällainen näky hurmasi Leenan, vaikka mielessä oli tuoreempi E105-sukupolven Anglia. Sen innoittamana vähemmän virtaviivainen Anglia kipitti brittiläisen autolehdistön kiusaamana 113 km/h huippunopeuteen. Yhteensä 100E-sukupolven Angliaa valmistettiin vuosien 1953–1959 mittaan komeahko luku, noin 345 000 yksilöä. Leenakin muistelee Simcan kyydissä olleen parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa yhdeksän henkeä kun mukana matkassa oli myös tuttavaperheen lapsia. Vuoden -67 tienoilla hankittu Simca ei kuitenkaan ollut varhaisin Leenan mieliin jäänyt henkilöautomuisto. Anglian massaksi oli puntaroitu 725 kiloa ja kulutukseksi mitattu keskimäärin 7,5 litraa satasella. Anglian valmistus jatkui vuoteen -59 saakka jolloin persoonallisella takalasilinjalla toteutettu seuraavan sukupolven Anglia otti homman hoitaakseen. Anglian ohella Dagenhamista syötettiin myös neliovista versiota, jonka mallinimi oli Prefect. Fordin 100E-sarjan edustajien konehuoneissa palveli 1 172-kuutioinen sivuventtiilinelonen, joka rykäisi käyttöön ahkerimmillaan 36 hevosvoimaa. silloin itse ensimmäistä luokkaa koulussa ja muistan kun isä meni inssiin koulun kuusijuhlapäivänä ja jännitimme ehdimmekö juhlaan. Tavarankuljetuksen tarpeisiin oli peltikylkinen Thames-pakettiauto, mutta tilaa tarjosivat myös pitkillä sivuikkunoilla varustetut kolmioviset henkilöfarmarit Escort ja hieman ylellisempi Squire. Ilo oli sittemmin suuri, kun isä kyyditsi meidät koulun kuusijuhlaan omalla autollaan.” Tuo ajokki oli eräs 60-luvun hittituotteista, pirtsakka takamoottorinen pikkuauto Simca 1000
Ford Anglia 24 02/17. Lisäksi naapurin isännällä on säilynyt ja vielä käytössä lähes täydellinen yksilö Juustohöylä-Angliasta, jota Leena on ihastellut vuosien mittaan. ”Silloin myynnissä olleet Simca Tonnit eivät kuitenkaan olleet riittävän hyväkuntoisia. ”Vanhojen koneiden päiviltä heräsi kipinä hankkia jokin oma vanha auto, vaikka pojat sitä ihmettelivätkin, kunnes alkoivat itsekin tykästyä vähitellen ajatukseen.” Leena suhtautui aiheeseen hätiköimättä, mutta vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen taitteessa ajatus oli edennyt siihen vaiheeseen, että netin automyyntipalstoja selailtiin jo taajaan. Ja sellainen myös verkkokalvolle ilmestyi, mutta tutun Juustohöylän sijaan jotain muuta. Kyseessä oli Juustohöylää eli vuosina 1959–1968 valmistettua E105sukupolvea edeltänyt Anglia-sukupolvi, koodiltaan E100. Vanhat koneet Haave oman harrasteajopelin hankkimisesta alkoi Leenan kohdalla viritä vaivihkaa noin 15 vuotta sitten. Tavoiteautomallia ei ollut kiveen hakattu, mutta mielessä liikkuivat lapsuusajan käyttöautot, Ford Angliat ja myös se perheen ensimmäinen oma auto, Simca 1000. Myyntiin ilmestynyt kiiltävänmusta vuosimallin 1955 yksilö puhutteli saman tien olemuksellaan. Katselin kuvia ja pyörittelin asiaa, ja minun silmiin auto näytti tosi hienolta. ”Käytiin katsomassa upeita vanhoja koneita, ja noissa tapahtumissa oli myös usein näytillä vanhoja autojakin.” Suopeaa suhtautumista ”vanhoihin koneisiin” tuli myös isän suunnalta, joka oli eläkepäivien harrasteeksi hankkinut muun muassa maamoottoreita, ja kuinkas ollakaan, David Brown -traktorin ja vielä toisenkin. Merkitsi myös paljon, että auto vaikutti olevan upeassa kunnossa, valmista autoa kun etsin.” KONEHUONEESSA ahkeroi 1,2-litrainen sivuventtiilikone, sillä maailmaa valloittanut Kent-moottori saapui vasta seuraavaan Anglia-polven myötä. ”En ollut tiennyt tällaista Angliaa olevankaan. ”Viisi kuusi vuotta katselin ilmoituksia, mutta en käynyt katsomassa kertaakaan mitään autoa.” Ajatuksissa oli hankkia harrasteauto kerrasta, kun vaan sopiva sattuisi kohdalle eikä kierrellä ostomatkoilla turhia reissuja ympäri Suomea. varustettu Ford Anglia, jonka huolenpidosta hän oli tarkka. Eräänä vahvana vaikuttimena olivat vierailut vanhojen koneiden päivillä isän ja kahden, nyt jo aikuisikäisen poikansa kanssa. Tuon auton kyytiin hypättiin joskus, sillä hän asui samalla seudulla.” Juustohöylä-Anglian takapenkillä vietetyt kilometrit rakensivat varmasti myönteistä ajattelua sinisen ovaalin suuntaan, ja kuin varmuudeksi, kolmekymppisenä ajokortin hankkinut Leena aloitteli oman autoilunsa 90-luvun alussa Ford Taunuksella. Halusin ostaa jo kuntoon laitetun auton, sillä entisöintityöhön ei minulla ollut halukkuutta.” Leenan silmä poimi vaihtoehtoja useimmiten Ford-nimikkeen alta, etenkin Anglioita
Teho 36 hv /4500 rpm, vääntö 72,5 Nm /2150 rpm (SAE). Perillä Ylöjärvellä odotti myyntikuvien ja -puheiden mukainen Anglia. Auton hankinta ei ole kaduttanut hetkeäkään, pikemminkin päinvastoin kun sen kanssa on eletty tunnelmallisia hetkiä. Sisältä esimerkiksi lattiaverhoilu on uusittu, mutta tiettävästi istuimien nahkaverhoilu on yhä alkuperäinen, jos tosin paikoin hieman rispaantunut.” Autokaupoille lähdettiin ja ne myös tehtiin, joten Leena taittoi matkaa menestyksekkäästi omalla Anglialla kotiin Lietoon. Ruotsi-historiaa Taustatyöt oli tehty antaumuksella, joten Leena lähti Ylöjärvelle sillä mielellä, että sieltä tultaisiin takaisin Ford Anglian omistajana. Mukaan matkaan lähtivät isä, sisko ja veli, joten reissutunnelmaa oli luvassa molempiin suuntiin matkaa. ”Kerrottujen tietojen mukaan auto oli myyty uutena Ruotsissa ja ollut siellä uutena eläinlääkärillä ja säilynyt ensimmäisellä omistajaperheellä Suomeen tuontiin saakka”, Leena kuvailee. ”Moottori on kenties alkuperäinen jo aika väsynyt, mutta hiljaa kun ajelee, niin perille päästään. ”Suomeen tuonnin jälkeen auto oli maalattu uudelleen ja siinä yhteydessä tehty ilmeisesti tarvittavia peltitöitä. ”Angliassa puhuttelee sen yksinkertaisuus, mutta samalla myös hienot muodot ja yksityiskohtien kauneus.” KIILTÄVÄNMUSTA Ford on vastannut oivallisesti Leenan sille asettamiin odotuksiin. Pohjatyönä Leena etsi E100-malleista kuvia netistä ja katsoi myös innostavan videon kyseisen mallisukupolven suunnittelusta Dagenhamin tehtaalla vuonna 1952 (kyseinen Ford Anglian ja Prefectin mainospätkä löytyy Youtubesta haulla ’Five Stars Ahead’). Poraus 63,5, isku 92,5 mm. Tilavuus 1172 cm3. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kierrejouset. ”On kyllä aika uskomatonta mutta totta aina kun istun autoon ja lähden ajamaan, lapsuuden traktorimuistot täyttävät mielenmaisemani. Paino 755 kg. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Puristussuhde 7,0:1. ”Angliassa puhuttelee sen yksinkertaisuus, mutta toisaalta myös sen hienot muodot ja yksityiskohtien kauneus. 08 Suorituskyky Huippunopeus 113 km/h 25 02/17. Takaveto. Ei tällä lujaa kuulu mennäkään, vaan sellaista nautinnollista menoa. Myyjätaholla mustanpuhuva Ford oli ollut viitisentoista vuotta, sen aikaa mitä auto oli ehtinyt Suomessa viihtyä. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Edessä ja takana rumpujarrut. Tarinalle antaa uskottavuutta Anglian etulokasuojaan kiinnitetty Bergengrens-koristeteksti, joka viittaa Tukholman seudulla vaikuttaneeseen Ford-jälleenmyyjään. Mielenmaiseman vaihtaja Leenasta tuli Anglian omistaja kesällä 2015, joten hänellä on takanaan kaksi tunnelmallista ajokautta sympaattisella ajopelillä. Puolen vuosisadan ikäinen auto oli tietenkin saanut osakseen kunnostustoimia, mutta sen olemus oli alkuperäistä henkivä. Ehkä loukkaavaa Anglialle, mutta ne ovat kyllä hyviä muistoja”, painottaa Leena nauraen. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Ja jos ajatellaan esimerkiksi auton nuppeja ja vipuja: ne ovat tutunoloisia, hauskanmuotoisia ja toimivat verrattomasti, vaikkapa pyyhkimien liike tai pitkä valot, jotka kytketään lattiapainikkeesta.” Matkaa on taitettu ilman huolia muutama sata kilometriä kesässä, mitä nyt jotain pientä lataushäiriötä on välillä ilmennyt. Upeimmalla tavalla Anglia on vastannut sille asetettuihin tavoitteisiin viemällä omistajansa kultaisiin lapsuusmuistoihin. 07 Mitat Pituus 385, leveys 152, korkeus 151, akseliväli 221 cm. Mitään tehostajia ei ole, kyyti on vähän krouvia, mutta samalla varmaa.” Leena kuvaakin osuvasti, että kilometrien taittumisen sijasta pikemminkin oma mieli vaihtaa maisemaa vanhalla autolla ajaessa. 01 Merkki ja malli Ford Anglia 02 Vuosimalli 1955 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Lahti 26 02/17
Näin siis periaatteessa, mutta sen sijaan ei aina käytännössä. Suomeenkin näitä keskiluokan perhevaunuja saapui kohtuullisia määriä, mutta Ossi Rantalaisen ’62-mallinen on yksi harvoista näihin päiviin selvinneistä. Vuodet kuluivat, lapset kasvoivat ja 90-luvun alkupuolella tuntui avautuvan sopivasti aikaa nuoruusaikojen ajoneuvokaluston pariin. ”Olen aina tykännyt touhuta vanhempien vehkeiden parissa ja virisi ajatus että jokin harrastepeli olisi kiva, joten reilut pari kymmentä vuotta sitten hankin ensimmäisen mobiilin, Dmallin Sitikan.” Vauhtiin päästyään seuraavina vuosina ehti olla useita erityyppisiä klassikkoautoja. Austin A60 Cambridge ’62 PERINTEINEN Aivan 50-luvun lopulla esitelty Austin A60 Cambridge edusti brittiläisiä arvoja läpi 60-luvun. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine J os omasta, puolijoutilaana pitkään olleesta harrasteajokista tulee vaihtokauppaehdotus harrastajatutulta, on suuri mahdollisuus että avaimien vaihto tapahtuu, kunhan tarjottu vaihdokki on vähänkään innostava kapistus. Kaksitahtikyytiä ja ison kissan tyyliä Lahtelaisen Ossi Rantalaisen moottoriharrastus versoi 70-luvun alkupäivinä, jolloin innostus vei aikakauden suosikkilajien pariin. ”Sitikan jälkeen minulla oli muutaman kesän Triumph Spitfire, jonka sitten myin ja hankin perhevaunu 27 02/17. ”Moottorikärpänen puraisi ST-kisoista, ja myöhemmin ajoin muutaman kisan rallin ykkösryhmään laitetulla autolla”, hän kertaa. Tästä käy tyyppiesimerkkinä Ossi Rantalaisen vaihtokaupassa hankkima ’62 Austin A60 Cambridge, joka on ensimmäisen ajokauden perustalta muodostunut sangen mieleiseksi ajokiksi. Samalla on kuitenkin mahdollisuus, että tuorekin tulokas jää vähälle ajolle siitä yksinkertaisesti syystä, että ehdotus vaihtokauppaan ei ole syntynyt oman puntaroinnin tuloksena
28 02/17. Sen jälkeen auto oli minulla vaan tallissa säilössä.” Vaihtokauppaa Ralli-DKW:n lepohetki olisi saattanut jatkua ties kuinka pitkään, mutta auton olemassa olosta tietävä Ossin tuttu, Lahden Classic Motorshow’n isäntä Risto Laine kiinnostui siitä. ”En ollut nähnyt Riston autoa aiemmin, joskin tiesin kyllä minkälainen auto olisi kyseessä. ”Austiniin ei minulla ollut mitään erityisinnostusta, VAIHDOSSA Austiniin meni Ossilta joutilaaksi jäänyt historic-ralliauto DKW F12, joka on tässä vauhdissa kesällä 2011. Veri veti ennen vuosituhannen taitetta uudelleen myös rallin pariin. Toiminnan takana ei ollut mikään Austin-hurmos, vaan järkeväksi koettu kaluston päivitys kun sellaista nenän eteen tarjottiin. Se oli käytännössä vakioauto, johon oli laitettu kilpapenkit ja turvakaaret”, juttelee Ossi monen rallikansalaisen mieleen jääneestä Citroën ID 20:stä. Kun oli vielä mr-kunnossa, niin ajattelin että sellaisesta olisi enemmän iloa minulle kuin tallissa seisovasta ralliautosta.” Luottamusta autoa ja etenkin sitä tarjonnutta kohtaan osoitti, että viime keväänä Ossi sopi vaihtokaupasta edes näkemättä omistukseen tulevaa Austinia. ”Ajoin DKW:llä muutaman vuoden, viimeinen kisa taisi olla kaudella -13. Saabin jälkeen rakensin show-mielessä D-mallin Sitikan rallin. (kuva: Harri Onnila) SOHVAMAISELLA etuistuimien asettelulla oli tarkoituksensa, sillä A60 Cambridgeä sai myös rattivaihteella varustettuna. Kalusto oli yhä samankaltaista kuin nuoruuspäivinä, mutta lajin etuliitteeksi oli jossain vaiheessa lisätty termi historic. Vaihdossa hän tarjosi jonkin aikaa omistamaansa museorekisteröityä brittiautoa, Austin A60 Cambridgeä. ”Vuonna -97 aloin ajamaan rallia kaksitahtisella Saab Sportilla, jolla kilpailin kymmenen vuotta. Austin A60 Cambridge MGB Roadsterin sekä Alfa Romeo Spiderin. HIEMAN yli 1,6-litrainen nelonen antaa 1 100-kiloiselle ajokille käytännöllisen suorituskyvyn. Sittemmin olen myynyt molemmat, mutta tilalle tuli toinen Alfa Romeo Spider, ja tämä ’73-mallinen on minulla vieläkin”, Ossi listaa. Ison kissan jälkeen kisavauhtia haettiin niin ikään persoonallisesta ralliautosta, DKW F12:sta, jollaisen ratissa etenkin Olli-Pekka Paroma teki huimia suorituksia 60-luvun puolivälissä. Ossi laittoi DKW:stä historic-kilpurin, ja näin soraränneissä päästiin jälleen kuuntelemaan kaksitahtisen etuvetovehkeen soittelua tällä kertaa instrumentti vain oli Ruotsin sijasta länsisaksalaista alkuperää
Aiempaa aavistuksen pidempi akseliväli sekä suurempi raideleveys edistivät ajo-ominaisuuksia. Tämä olikin tervetullutta, sillä konehuoneeseen laskettiin suurempi, 1622-kuutioinen kone, joka tuotti 61 hevosvoimaa. Vakiona vaihdekeppi oli lattialla, mutta saatavilla oli myös rattivaihde. BMC:n suosimassa badge engineerin -hengessä Cambridge Mk II:n korilinjat eivät olleet vain Austinin ostajien ilo. Riley 4/68 saapui Farinaparven viimeisenä huhtikuussa -59, joten porukka oli lanseerattu markkinoille puolen vuoden sisällä. Vielä keväällä -60 mallistoon lisättiin Saloon-porrasperän rinnalle kaksiosaisella takaluukulla varustettu Country-farmari, mutta kun noin 150 000 autoa oli putattu markkinoille Longbridgen tehtaan linjalta, oli tuotantoon astumisvuorossa Cambridge Mk II:n ajanmukaistettu versio. Tosin Farina-tyylisuuntaus oli avattu jo pienemmän Austin-mallin, A40 Farinan yhteydessä hieman aiemmin, vuonna -58. Ikääntynyt malli oli mukana vielä vuonna -68 Tekniikan Maailman dieselvertailussa, jossa se haastoi Mercedes-Benz 220 D:n, Datsun 2200:n ja Peugeot 404:n. Vauhdin himmaaminen tapahtui rumpujarruilla. Diesel-Cambridge ei kiinnostanut laajoja kansanryhmiä, mutta taksiautoilijoille se tarkoitti yhtä dieselvaihtoehtoa lisää. Sen jälkeen Farina-kori poistui tuotantolinjalta, joskin vasta Austinin osalta, sillä Wolseleyn ja Morriksen malliversiot jatkoivat vuoteen -71. Alustarakenteen peruselementtejä olivat etupään kierreja takapään lehtijouset. Ei, vaan tulevina vuosina Battista ”Pinin” Farinan linjat olivat hahmotettavissa niin Riley 4/68:ssa, MG Magnette Mk III:ssa, Morris Oxford V:ssä sekä Wolseley 15/60:ssa, joka itse asiassa oli ensimmäinen Farina-perheen edustaja saapuessaan markkinoille jouluksi 1958. RIITTOISA FARINA Austinin vuonna 1957 saapunut A55 Cambridge korvattiin mallivuodelle 1959 kokonaan uudella korimallilla. Myös suuri tavaratila puhutteli ammattiautoilijoita, mutta kaikkein tehokkain myyntiargumentti oli hinta, sillä Austin oli kirkkaasti porukan edullisin. Korimalli oli Pininfarinan muotoilustudion käsialaa, mistä korimalli sai lisänimen Farina. Mielenkiintoa dieseliin riitti myös Suomessa, mistä kertoo että vuonna -62 rekisteröidystä 227:stä Cambridgestä 48 oli dieseleitä tilastojen perusteella tuontisäännöstelystä vapautuneessa Suomessa loppuvuonna -62 jopa suurin osa rekisteröidyistä Cambridgeistä oli dieseleitä. Kaikkiaan Austin A60 Cambridgeä valmistettiin vuosina 1961–1969 noin 277 000 yksilöä, joista viimeiset satatuhatta Cowleyn tehtailla 1965–1969. Kuriositeettina mainittakoon että korimuoto tuli tutuksi Etelä-Amerikassa asti, sillä Argentiinassa Farina-mallia tehtiin lisenssivalmisteena Siam Di Tella -nimellä. Austin A55 Cambridge Mk II lanseerattiin tammikuussa -59 ja oli olemukseltaan ja rakenteeltaan varsin ajanmukainen. Mukavuuden haluisille mallistoon lisättiin nyt myös automaattivaihteisto, kolmiportainen Borg-Warner 35. Aikaansa seuraava täydennys mallistoon oli vientimarkkinoille tähdätty 1 489-kuutioinen dieselmoottori, joka loppuvuodesta -62 lisättiin myös brittien kotimarkkinoiden tarjontaan. Siinä missä A55 Mk I -sukupolvi oli jatkanut hyvin pitkälle vuonna -54 tuotantoon tulleen A40:n pyöreitä linjoja, oli tuotantoon saapuva A55 Cambridge Mk II eri maata suorine linjoineen, kaarevine leikkauksineen ja 50-luvun lopun tyyliä ilmentävine takasiipineen. Keulailmettä rauhoitettiin Austinin silloisen merkki-ilmeen mukaisella laajalla yksiosaisella maskilla. Tuotantonsa loppusuoralla oleva Austin sai sapiskaa muun muassa vanhahtavasta yleissuunnittelusta, raskaista hallintalaitteista sekä 40-hevosvoimaisen dieselin tarjoamasta vaatimattomasta suorituskyvystä. Ohjaamossa kuljettajaa tervehti uusittu koristelu kojelaudan puujäljitelmineen sekä uudet etuistuimet. Maisemaa vaihdettiin SU-kaasarilla ruokitun 1 489-kuutioisen OHV-nelosen 52 hevosvoiman turvin, ja vaihteita voiman välittämiseen oli neljä. Huippunopeutta noin 4,5 metriä pitkälle ja reilut 1 100 kiloa painavalle brittiautolle luvattiin noin 125 km/h. Kun Mercedes maksoi yli 33 000 markkaa ja Datsun sekä Peugeot 26 000 markan tienoilla, niin A60 Cambridge lähti mukaan karvan yli 20 000 markan sijoituksella. Dieselversio pysyi tuotannossa A60 Cambridgen loppumetreille, aina vuoteen -69 saakka. Kiitosta Austin sen sijaan sai näkyvyydestä sekä ohjauksesta ja suuntavakavuudesta. 29 02/17. Muotoilun osalta tämä lokakuussa -61 esitelty Austin A60 Cambridge tukeutui samaan korimalliin, mutta linjoja oli modernisoitu varsinkin perästä, josta siivet oli höylätty matalammiksi ja takavalot uusittu
Pysyy liikenteen rytmissä, ja on kokonaisuutena kohtuullisen mukava ajettava kaupungissa ja maantiellä. Sisältä auton keinonahkasisustus on käsittääkseni osittain edelleen alkuperäinen. 30 02/17. Ossi toimitti DKW:n vielä kevään Classic Motorshow’n ralliteemaosastolle, mutta näyttelyn jälkeen Risto keräsi F12:n mukaansa ja Ossi siirtyi aloittelemaan kesää Austinin ratin takana. Myöhemmin Austin päätyi jotain kautta uusikaupunkilaisen autoliikkeen myyntilistalle, josta Laine bongasi auton. ”Lähdin varta vasten katsomaan sitä, sillä auton on otettu käyttöön helmikuussa 1962, siis aivan kuten minäkin”, kertoo Risto hymyillen. Cambridge on rekisteröity 16. ”Ihan hyvin tämä liikkuu, sillä 1600-moottorilla jaksaa mennä yllättävän mukavasti. Auto oli odotetunkaltaisessa hyvässä iskukunnossa, mutta suurimman yllätyksen tuore omistaja koki auton papereita tutkiessaan. Kaikkiaan vuonna -62 rekisteröitiin Suomessa 227 Austin Cambridgeä. Varmasti ollut aikanaan perheautona ihan käypänen peli, sillä tilaa on hyvin ja on suhteellisen pieniruokainen.” Kesän aikana bensaa kului Austinin neloskoneen kautta muutaman tankillisen verran, kun Ossi autokuntineen vieraili Cambridgellä muun muassa Woikosken automuseolla, Britit kohtaavat -tapahtumassa Riihimäellä sekä Päijät-Hämeen Austin A60 Cambridge ”Katsos, 404-Peugeot”, on muutamaan kertaan Austinista kuultu kommentti. ”Museoajoneuvotodistuksesta selvisi, että auton edesmennyt nikkiläläinen omistaja oli sama henkilö, jonka kuolinpesältä olin ostanut talon Nikkilästä”, Risto kertoo naapurustoa hämmentäneestä Austinin paluusta entiseen kotipaikkaansa. Yllättävä paluu Sipooseen Cambridgen varhaisvaiheista ei ole kantautunut tarkempia tietoja tähän päivään, mutta taival on alkanut Helsingin suunnalla, mihin myös AAB-18-rekisteritunnus viittaa. Cambridge on mielestäni enemmän sellainen perusauto, mutta se on kuitenkin museoauto ja sellainen malli jota ei tule joka päivä vastaan”, hän puntaroi. Kotkassa tehty kunnostustyö on ollut kelpoa ja Cambridgen sen jälkeinen kohtelu säädyllistä, sillä Ossille päätyessään auto oli edelleen asiallisessa harrastuskuosissa. ”Uskoisin että kunnostusvaiheessa autolle on tehty aika paljon peltitöitä, sillä korin puoleen se on aika lailla käyty läpi. Aiemmissa Cambridgeissä verhoilumateriaalina oli vielä aito nahka, mutta tässä vuosimallissa siis jo keinonahka.” Ajokauden 2016 Ossi pääsi aloittamaan ilman tekniikan ruuvausta ja samaa tahtia eteni matka syksyyn saakka, sillä ongelmia ei ajokauden aikana ilmennyt. Auton edellisen omistajan, Risto Laineen käsityksen mukaan Austin on viihtynyt alkuvaiheessa pitkään pääkaupunkiseudulla, tiettävästi Sipoon suunnalla mistä auto päätyi sittemmin tarkemmin ilmaistuna Sipoon Nikkilään. Siellä asustanut autoharrastaja aloitti auton kunnostusta, mutta varsinainen mr-kuntoon nousu tapahtui kotkalaisen omistajan toimesta. helmikuuta 1962 ja on Autotuojien rekisteröintitilastojen perusteella yksi helmikuussa rekisteröidyistä 14:stä yksilöstä. sillä olen ollut pikemmin kova Sitikkamies
Tällä hetkellä huomionkohteena on Hankkijan uutena maahantuoma brittipyörä Radco vuodelta 1925”, kertoo Ossi patinoituneesta veteraanipyörästään. Reissujen varrella kävi myös ilmi, että kaikille Austin A60 Cambridge ei ole aivan tuttu. Poraus 76,2, isku 88,9 mm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Paino 1105 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h, 0-100 km/h noin 21 s PUOLIVAHINGOSSA Ossille päätynyt Austin on osoittautunut mukavaksi reissuautoksi. Sinällään tulkinta on ymmärrettävä, sillä sekä Peugeot 404 että Farina-korityyppin Austin ovat Pininfarinan muotoilemia.” Mukavan luotettava Käyttöaristokratiaa henkivä Austin Cambridge saapui Ossi Rantalaisen omistukseen puolivahingossa, mutta näillä näkymin auto on saamassa häneltä pidempiaikaisen tallipaikan. Ei ole niin työläs, jos vertaa vaikka rallitouhuihin.” Aurinkoisimpien kesäpäivien varalle tallissa on aiemmin mainittu avo-Alfa, mutta on siellä jotain nakerreltavaa talli-illoillekin. 31 02/17. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset. 06 Kori Itsekantava 4-ovinen teräskori. ”Muutaman kerran kuului kommentteja, että katsopas, tuossa on 404-Pösö. 07 Mitat Pituus 442, leveys 161, korkeus 147, akseliväli 255 cm. ”Kyllä tämän varmaan pidän omistuksessa, sillä auto on osoittautunut mukavaksi peliksi, jolla voi lähteä liikkeelle milloin hyvänsä. Teho 62 hv /4500 rpm, vääntö 122 Nm /2100 rpm. Tilavuus 1622 cm3. Mobilistien ajoissa. ”Kavereille aikanaan sanoin, että moottoripyörää en hanki, mutta nyt niitä on muutama. Varsinkin ralliharrastukseen nähden matkan taittaminen ei vaadi jatkuvaa ruuvausta. Edessä ja takana rumpujarrut. Puristussuhde 8,3:1. 01 Merkki ja malli Austin A60 Cambridge Saloon 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takaveto
Perheelle suunniteltu Austin A60 Cambridgen huoletonta idylliä tulviva myyntiesite kuvaili kuinka onnellisen perheen keskihintainen perheauto rakentuu mukavuudesta, tyylikkyydestä ja turvallisuudesta. Ratkaiseva ero löytyi pehmeästi verhoillulta ja jousitetulta takaistuimelta, joka tarjosi nyt rentouttavaa mukavuutta kahden sijaan kolmelle. Ja perheellisille Austin A60 oli esitteestään päätellen todellakin tehty. Sulavalinjaisuudessaan ja loistavalla sisutuksellaan se tarjoaa kiinnostavimman auton keskikokoisten perheautojen hintaluokkaan. Varmuutta ajettavuuteen toivat aiempaa leveämpi raideväli sekä erikoisen pitkä akseliväli. Erikseen säädettävät erilliset etuistuimet oli pehmustettu vaahtokumilla antaen näin ryhtiä ajoasentoon. Siis todellakin, katsohan tarkemmin mitä meillä oikein on! Tämä uusi Austin A60 on viimeisin ja hienoin Austinin valmistama sedan. Ruosteenkestävä, yhtenäisen korirakenteen Austin oli turvallisen luja ilman erillisen rungon tuomaa liiallista lisäpainoa. ”Tällaisella suunnittelulla ja rakenteella oleva autoon kuin A60, siis suunnitteluun sinun perheesi turvallisuudeksi, ja koska kyseessä on Austin – voit luottaa!” Harkittua mukavuutta Käydessäsi Austinin sisään näit kuinka sen puhtaan tyylikkäät linjat olivat sopusoinnussa nykyaikaiseen sisustukseen. Molemmille etuistuimille Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine 32 02/17. Luotettavaa turvallisuutta Asiakkaan luottamuksen voittaakseen esite korosti, että uuden Austin A60 -mallin suunnittelu on pohjautunut vahvasti sen edeltäjistä saatuihin kokemuksiin. Näiden lisäksi jousituksen toimintaa täydensivät nesteiskunvaimentimet sekä kallistuksenvakaajat. ”H ei! Katsopas mitä meillä on. Itsekantavan korin turvallisuutta oli viety aiempaa pidemmälle, sillä turvalasia ei käytetty ainoastaan tuulilasissa, vaan nyt myös ovien lasit sekä takalasi olivat turvalasista valmistetut. Tähän uuteen malliin tehdyt parannukset tekivät siitä kaikilla mittapuilla parhaimman Austinin, ja todennäköisesti parannusten tuloksena oli turvallisin auto mitä teillemme oli valmistettu. A60-mallin edeltäjäänsä pidempi akseliväli antoi aiempaa enemmän jalkatilaa ilman että tavaratilasta on tarvinnut tinkiä. – Ja se todellakin on auto perheelle!” Näin aloitti Cambridgen myyntiesite asiakkaiden kosiskelun. Täsmällisesti tiehen tukeutuvan A60 Austinin vakuuteltiin suoriutuvan vaivattoman helposti kiperistäkin käännöksistä ja nielevän mutkikkaita maileja kuin tyhjää vain
Kojelaudan AISTIKAS kojelauta sisälsi kaiken tarpeellisen vakiona. Lisähintaan sitä saattoi täydentää radiolla ja kellolla. löytyvät turvavöiden kiinnityspisteet kuuluivat uutuuden vakiovarusteisiin. Mutta katsotaan tarkemmin Austinin nykyaikaista kojelautaa sekä sen aistikkaasti viimeisteltyä puupintaa. 33 02/17. Merkkija varoitusvalot on sijoitettu nopeusmittariin. Mukavuutta toi sisävalaistus, joka kytkeytyi päälle molemmista etuovista. LUONTEELTAAN sisukas B-sarjan moottori oli kasvatettu 1622 kuutiosenttimetriin. Muhkeat sisämatot vielä viimeistelivät Austinin muodikkaan kokonaisuuden. Jokaisessa neljässä ovessa oli kyynärnojat sekä ilmanvaihtoa varten tuuletusikkunat. Sisustus on pääosin viimeistelty kestävällä ja pestävällä vinyylillä, mutta istuimien päällisiin on käytetty käsin muokattua englantilaista nahkaa. Siitä löytyvät kaksi suurta helposti luettavaa mittaria, joista toinen on nopeusja matkamittari erillisellä trippimittarilla. Kojelaudan vipukytkimillä kontrolloidaan parkkija ajovaloja, tuulilasin pyyhkijöitä, mittarivalaistusta sekä lämmityslaitteen puhallinta. Toisesta löytyvät öljynpaine-, veden lämpötilasekä polttoainemittari. Tuulilasiin muodostuvat häiritsevät heijastumat oli saatu minimoitua tuulilasia lähellä olevien pintojen mustalla vinyyliverhouksella ja kojelaudan kolari-pehmustettu päällinen oli mattapintainen. Lapsiperheessä osattiin varmasti arvostaa takaovien lapsilukkoja. Näiden yläpuolelta löytyvät puolestaan rikastimen ja tuulilasipesimen vetoja painokytkimet
Häikäisevää näyttävyyttä ”Onnekas perhe! He eivät voi välttyä saamasta koko naapuruston ihailua heidän tyylikkäällä uudella A60 Sedanillaan. Mukautuvana ”BW 35” käyttää taloudellista, isointa vaihdetta kevyesti kiihdytettäessä, ilman että se vaihtaa pienemmälle vaihteelle. Austin A60 vakiovarusteisiin kuuluu tuhkakuppi, mutta lisähinnasta kojelaudan saattoi varustella vielä sähkötoimisella kellolla. Vaihteiston kolme isointa vaihdetta oli synkronoitu vaivattoman vaihtamisen varmistamiseksi. Koska uuteen Austiniin sellaisen nyt sai, katsottiin viisaimmaksi hälventää tähän ”nykyajan ajamistapaan” kohdistuvia ennakkoluuloja. Nykyaikaista ajamista Austinin kohderyhmän tuskin arveltiin olevan kovinkaan kiinnostunut voimanlähteen yksityiskohdista, joten siltä osin turvauduttiin kertomaan, että kyseessä oli jo ennestään hyväksi todistettu, nyt 1622 kuutiosenttimetriin kasvatettu B-sarjan moottori. Kerrottiin, että erityisesti 1½-litraisten luokkaan suunniteltu ”BW 35” oli vuosien kehitystyön tulos, ja että kyseessä on ainut täysin automaattinen keksihintaisten perheautojen vaihteisto, jonka valitsimen ”park” -asento mahdollistaa moottorin käynnistämisen autoa työntämällä. Polttoainetaloudellisella Austinilla päästiin helposti 30 mailia gallonalla. 34 02/17. Nelinopeuksisella manuaalivaihteistolla auton vakuuteltiin kiihtyvän reippaasti ja saavuttavan lähes 90 mailin tuntinopeuden. Kojelaudasta keskeinen paikka on varattu niin ikään lisähintaan hankittavalle radiolle. Austin tuli myös Austinin kylkilinjojen sorjia kaaria saattoi korostaa harmonisella kaksivärimaalauksella. Tämä saattaisi olla tarpeellista jos auton akku pääsisi tyhjentymään. Vaihteisto ei tällöin vaihda isoimmalle, ennen kuin valitsin palautetaan ”drive”-asentoon. Auton kohderyhmän ei uskottu olevan kovinkaan tietoinen myöskään automaattivaihteiston hienouksista. Kun tarvitaan pienempiä välityksiä, kuten jyrkkien mäkien ylityksissä, valitsimella voidaan pitää keskimmäinen välitys kytkettynä. Noviisille se tarjosi itsevarmuutta pelkällä hallinnan helppoudella, ja kokeneen se yllättää – automaattisesti – suorituskyvyllä, jota hän autoltaan odottaakin. Ja kuinka he voivatkaan olla vakuuttuneita heidän ihanasta vapaapäivästään, he kun tietävät autonsa tarjoavan parhainta mahdollista matkustusmukavuutta.” Jos sade nyt kuitenkin olisi vapaapäivän ajelijat yllättänyt, esite huomautti, että huonollakin ilmalla näkyvyys oli maksimaalinen sillä Austin oli varustettu erikoispitkillä tuulilasinpyyhkijöillä. Auton nopeuden laskiessa alle 12 mailin, kytkeytyy pienin välitys kuitenkin automaattisesti. Esite kehotti kokeilemaan tätä varmasti turvallisinta ja helppokäyttöisintä automaattivaihteistoa ikinä. Suoraan etumatkustajan edestä löytyy kannellinen hansikaslokero ja kojelaudan alapuolelta vielä koko auton levyinen hylly. Auton nopea kiihtyvyys saavutetaan painamalla kaasupoljin täysin pohjaan, jolloin moottorin on mahdollista saavuttaa maksimiteho ennen kuin isommalle vaihtaminen tapahtuu. 8,3:1 puristussuhteella se kykeni tuottamaan 61 hevosvoimaa ja luonteeltaan se oli sisukas ja nykyaikaiseen moottoritieajoon soveltuva
Kylkilinjojen sorjia kaaria saattoi pienellä lisäkustannuksella vielä korostaa harmonisella kaksivärimaalauksella. AUSTIN A60 oli edeltäjäänsä mittavampi. Auton häikäisevää muotoilua ajatellen oli uuteen Austin A60 Sedaniin valittavissa mitä hienostuneimpia ja puhtaita sävyjä. nähdyksi, sillä erikoisen suurissa takavaloissa oli sekä jarruvalot että vilkut, joiden näkyvyys kattoi täydet 180 astetta. ”Kustannuksia säästämättä ovat Austin-tehtaat varustettu mitä parhaimmilla maalamoilla takaakseen autojensa pitkäikäisen ja korkeakiiltoisen pintakäsittelyn, jota on totuttu odottamaan kaikilta Austin-autolta.” Esitteestä ei voinut jäädä epäselväksi millainen auto tämä uusin Austin oli: ”Se on hienoin kaikista – ja nykyaikaiselle perheelle se on heidän hienoin hankintansa!” KAKSIVÄRIMAALAUKSET tarkoittivat käytännössä valkoista raitaa kylkilistojen välissä. 35 02/17. Takaistuin tarjosi tilat kahden sijaan kolmelle. Käytännössä valtaosa vaihtoehdoista tarkoitti vain valkoista raitaa kylkilistojen väliin, mutta esite houkutteli vierailemaan paikallisen BMC-myyjän luona, joka esittelisi mielellään värinäytteet luonnossa
Toyota Cressida ’81 Amerikanmalli 36 02/17
Saarijärvi 37 02/17. Cressida oli silloin vasta yhdeksän vuotta vanha. Amerikanmalli Tavanomaisesta poikkeava Toyota Cressida kiinnitti Arto Tiaisen huomion 1980-luvun lopulla. Mies hankki moottorivikaisen ajokin itselleen ja päätti pitää siitä niin hyvää huolta, että auton saisi aikanaan museorekisteriin
Toyotan konepellin alla, tai tässä tapauksessa peräkontissa, oli tutun rivinelosen tilalla kuusisylinterinen rivimoottori. Oli automaattiset turvavyöt, automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin ja vaikka mitä. Toyota Cressida L okakuussa 1980 Toyotan tehtaalla valmistui seuraavan mallivuoden Cressida, jonka lähitulevaisuus toisi tullessaan tuhansia matkakilometrejä rahtilaivan uumenissa. Myös sisustan Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine 38 02/17. päivänä 1982 metallinsiniseen porrasperään ruuvattiin NJ-691-rekisteritunnukset. Auto oli hiljattain myyty uudelle omistajalle, jonka käytössä moottori vaurioitui melkein heti. Arto Tiainen huomasi pihalla seisovan Cressidan ja pani merkille, että tuo yksilö poikkesi muista kotimaan kamaralla liikkuvista mallisisaristaan. Kuutosmoottori ja sen perään kytketty automaattivaihteisto sopivat isokoriseen porrasperään mainiosti. Auton sisätiloista löytyi mukavuutta ja luksusta. Vielä samana vuonna autoon tehtiin ensimmäinen ruostesuojaus. Liekö yrittäjällä tai asentajalla palanut pinna remonttia tehdessä, sillä työ oli jätetty kesken, osat nostettu takakonttiin ja auto työnnetty pihamaalle. Ehkä hän oli lähistöllä työtään tekevä suomalainen. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että melko pian auto ajettiin seuraavalle pitkälle laivamatkalleen kohti kylmää pohjolaa. Moottori takakontissa Muutaman vuoden kuluttua auto seisoi epäkuntoisena erään korjaamon pihalla. Jenkkimalli oli päältä katsoen helppo erottaa etuvaloistaan, mutta lähempi tarkastelu osoitti eroja olevan enemmänkin. Ensin ylellisesti varusteltu perheauto lastattiin Yhdysvaltoihin matkaavaan alukseen, josta se jatkoi matkaansa Georgian osavaltiossa sijaitsevaan Marietta Toyota -liikkeen myyntitiloihin. Suomen Toyota-maahantuoja oli aikanaan ajatellut, että lukuisista moottorivaihtoehdoista meidän markkinoille piisaa kaksi neljäsylinteristä vaihtoehtoa, bensiinija dieselkäyttöinen. Siitä kuka poimi auton rivistä omistukseensa, ei ole varmaa tietoa. Asiakas palautti rikkinäisen ajokin liikkeeseen. Tammikuun 8
Yhdeksänvuotiaan auton mittarissa oli 93 000 mailia, joten ajomäärän perusteella ei normaalista kulumisesta luulisi olleen kyse. Kuitit ovat tallella, ja niistä voi ynnäillä kunnolla tehdyn remontin hinnaksi muodostuneen 4 000 markkaa. ARTO Tiainen on puuhaillut pitkään autojen parissa. Sen ajan Arto ajeli työnantajan 96-Saabilla. Kaikkia tarvittavia varaosia ei ollut hyllytavarana. Männät saapuivat sovitusti, mutta renkaat jäivät jälkitoimitukseen. OMINAISUUKSISSA piisaa. 39 02/17. Sittenhän se oli sellainen, että latki öljyä litran tuhannelle kilometrille. ”Niputin moottorin tietysti niillä osilla, jotta sain auton mahdollisimman äkkiä liikenteeseen. Amerikan markkinoille valmistetun ja luksustason varustetasolla ladatun yksilön herkkuihin lukeutuvat muun muassa automaatti-ilmastointi, automaattiturvavyöt ja automaattivaihteisto. Ehkä autolla oli ajettu kehnoilla öljyillä ja liian pitkillä vaihtoväleillä. Esimerkiksi ylikokomännät sekä männänrenkaat piti tilata Japanista. Nopeasti ajoon Arto sai erikoisuudesta kaupat tehtyä. Tuolloin myös lakkoiltiin, ja osin sen seurauksena männänrenkaat matkasivat Suomeen kolme kuukautta. Autokorjaamossa leipänsä tienaavan miehen tallista löytyy Toyotan lisäksi pari Opelia ja rouvan lempiauto Rättisitikka. Ostosta tutkiessa alkoi vaikuttaa siltä, että moottorivaurio olisi syntynyt huoltojen laiminlyönnistä. Korjaamon toimesta kampiakseli oli hiottu ja laakerit sekä männänrenkaat uusittu. Kymmenentuhatta kerkesin ajaa, sitten pistin uudelleen palasiksi ja tein täydellisen remontin”, muistelee Arto Cressidan moottorihuolia. yleisilme oli loistelias verrattuna tavalliseen Suomi-malliin
Jälkimmäinen liittyy Toyotan tarinaan sikäli, että sen Arto osti 90-luvun lopulla tarkoituksenaan tehdä siitä käyttöauto siksi aikaa kun Cressida olisi uudelleen työn alla. Välityönä Commodore GS Vaikka Arto ei miellä itseään merkkiuskolliseksi, on suuri osa hänen autoistaan ollut Opeleita. Tällä kertaa vihille vietiin oma poika. Näin se aika tekee tehtävänsä.” Toyota Cressida 40 02/17. Tälläkin hetkellä miehen tallista löytyy pari sellaista. Monesti kun katsastusmies kehui auton kuntoa, minä kerroin suunnitelmasta, ja ne vaan aluksi nauroivat. Esimerkiksi ilmastointilaitteesta auton alle tippuva kondenssivesi sai yhden jos toisenkin epäilevän vakavampaa nestevuotoa, eikä parkkipaikoilla asiasta huomauttelu ollut harvinaista. ”Sittenhän se oli sellanen, että latki litran öljyä tuhannelle. Ja kuten kaikki hyvin tiedämme, lasten kanssa aika kuluu yllättävän nopeasti. Hävinneet toivat sitten seuraavalla tankkauskerralla kossupullon mukanaan.” Kuskille Toyotan mukava kyyti maistui. Nämä ominaisuudet ovat omiaan myös hääautossa, ja niinpä omistaja puolisoineen lipui Cressidalla omiin hääjuhliinsa. Vuonna 2014 Toyota palveli jo toistamiseen hääautona. Arvonnousuaan rauhassa odottava V6-Calibra ja ’72 GS-Commodore. Myös verhoilu oli kestänyt vuosien käyttöä hyvin, mutta siihenkin oli omistajan huolellisella käytöllä osansa. Ei siis ihme, että varusteisiin liittyen sattui huvittavia kohtauksiakin. Mutta ei oo toukatkaan päässeet hiekkaisilla kengillään takapenkille hyppimään”, naurahtaa Arto. Museohaaveet todeksi ”Vaikka auto ei ollut vanhakaan silloin kun sen ostin, niin heti jo päätin että pidän sen kunnossa ja museorekisteröin aikanaan. Ruostetta löytyi ovien alareunoista sekä luukuista, mutta alustaa tai helmoja ei tarvinnut hitsailla. Pistin sitten uudelleen palasiksi ja tein täyden remontin.” Muistoja kertyy 1990-luvun alkuvuosina näin hyvin varusteltuja autoja ei ollut joka kulmalla. Sitten pariskunta kiiti Toyotalla synnytyslaitokselle vuonna -95, ja parin vuoden päästä reitti kuljettiin toistamiseen. Vuosituhannen vaihduttua Commodore oli kunnostettu ja maalattu, joten matka sai jatkua sillä ja oli Toyotan vuoro siirtyä työn alle. Viimein katsastusmiesten jutut kääntyivät niin päin, että ehdottelivat että eikös tuo kannattaisi museoida. Hyvän ruostesuojauksen ja tunnollisen ylläpidon jäljiltä Cressida oli varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa vastaavista ikätovereistaan, kun sen peltejä alettiin käydä huolellisesti läpi vuonna 2002. ”Ei oo ollu edes penkinpäällisiä koskaan. Auto kulki herkästi eikä sisämelu haitannut matkantekoa. Automaattiset turvavyöt aiheuttivat niin ikään ihmetystä. ”Huoltoasemalla töissä ollut appiukkokin tienasi kossupulloja, kun väitti että vävypojan autossa vyöt toimivat itsestään. Eihän ne sitä ikinä uskoneet, ja vetoja sitten lyötiin
07 Mitat Pituus 464, leveys 169, akseliväli 264,5 cm. Perusteellisen moottoriremontin jälkeen konepellin alle ei ole juuri tarvinnut kurkistella. Takaveto. ”Pojantytär on yksi vahva ehdokas seuraavaksi omistajaksi. Nyt Cressidan mittariin on pyörähtänyt jo 260 000 mailin lukemat. Maailmalla moottoreiden kirjo oli laaja, ja parhaimmillaan Cressidaan sai myös tuplanokkaisen kutosmoottorin. Esimerkiksi ilmastoinnin kompressori on edelleen alkuperäinen. 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori. Iskutilavuus 2759 cm3. Yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli, 2 venttiiliä/sylinteri. Näin muistorikkaasta ja hyvin palvelleesta autosta ei ole tarkoitus luopua jatkossakaan. Arto otti moottorin uudelleen työn alle ja kunnosti sen perusteellisesti. KUUSISYLINTERINEN rivimoottori ei lukeutunut kotimaisen maahantuojan ohjelmaan. Autokorjaamon jäljiltä koottu moottori ei toiminut toivotulla tavalla ja kulutti runsaasti öljyä. Omamassa 1310 kg. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. 05 Alusta Edessä MacPherson-pyöräntuenta, takana jäykkä akseli kierrejousin. Nyt hän on tosin vasta 2,5-vuotias, mutta Toyota kestää kyllä!” KOVAN onnen konehuone. Poraus 83,1, isku 85 mm. 04 Voimansiirto Neliportainen automaattivaihteisto lattiavalitsimella. Polttoaineensuihkutusjärjestelmä. Arto pohtii, että ehkä joku sukulainen saa Cressidan aikanaan itselleen. 01 Merkki ja malli Toyota Cressida 02 Vuosimalli 1981 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vuonna 2006 oli Commodoren aika jäädä seisomaan, sillä Cressidan ruosteet ja kulumat oli saatu korjattua ja pinnassa kiilteli tuliterä maalipinta. Reilut 400 000 kilometriä siis. Pian ostohetken suunnitelmakin konkretisoitui, sillä auto kirjattiin hyväksyttyjen museoautojen rekisteriin. Normaalien huoltotoimien ohella oikeastaan vain yksi ilmastointilaitteeseen liittyvä kalvo on rikkoutunut. Siitä lähtien auto on toiminut kuin kello. Lohko valurautaa, sylinterikansi kevytmetallia. 41 02/17
Honda Jazz ’84 Kivaa ja Isonpuoleinen hinta rajoitti Honda Jazzin myyntimenekkiä, mutta malliin päätyneet saivat uutta tyylisuuntaa edustaneen pirteän pikkuauton. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Espoo KORKEALTA 42 02/17
S uomalaisten autoilijoiden suhtautuminen kaikkein pienimpiin autoihin on ollut perin ristiriitainen. Meillä tämä oli myös ainoa tarjokas, sillä 100-hevosvoimaista Jazz Turboa tai välijäähdyttimen avittamana 110-heppaista Jazz Turbo II:a ei suomalaisasiakkaille edes yritetty kaupitella. Vertailua voi suorittaa vaikka toiseen pystyperäiseen kantikkaaseen pikkuautoon, Fiat Unoon. Jos tuotteesta pyydetty kilohinta on poikennut kilpailijoiden linjasta ylöspäin, on useimmiten suuren yleisön suosio menetetty ja edessä on ollut taistelua marginaalissa. Sama tilanne oli Jazzin pehmeäkattoisen version kohdalla, joskin yksi tällainen vain Japanin kotimarkkinoille ja Australiaan uutena tarjottu avo-Honda pujahti Suomeen heti tuoreeltaan vuonna -85 (katso Klassikot 5/2013). Petojen sukulaisen pituus oli 364 43 02/17. Kyseessä oli Hondan vuonna -81 esittelemä Cityniminen kaupunkiauto, jonka nimeksi päätyi Euroopassa kuitenkin Jazz, sillä City-nimi oli C-mallin Kadett Cityn jäljiltä GM:n käsissä. Hinnan vastapainoksi on saattanut olla monia muita oivallisia ominaisuuksia, mutta arjen realiteetit ovat olleet tylyt: jos samalla rahalla on saanut pykälää suuremman auton, on valinta kohdistunut mieluummin sellaiseen. Tilojen, matkustusmukavuuden ja suorituskyvyn niukkuuden vastapainoksi päätös on palkinnut maltillisempina menoina niin hankintakuin käyttökulujen osalta. Pikku-Hondan kohdalla tämä tarkoitti 147 sentin korkeutta ja vain 338 sentin pituutta. Toisaalta on haluttu hankkia ajoon mieluusti ainakin keskikokoinen ”oikea auto”, jolla pärjäisi niin talven nietoksissa kuin kelirikkojen kurittamilla väylillämme, mutta toisaalta autoiluun liittyvä ankara maksupolitiikka on ohjannut hankintoja autonvalmistajien mallistojen kepeimpään päähän. Pikkuauton hankinnan yksi tärkeimmistä myyntivalteista on aina ollut edullinen hinta. Pienistä pienin Tällaisen tilanteen edessä on Veho pitkälti ollut edustukseensa kuuluneen Hondan pienimmän mallin kanssa 80-luvun puolivälissä. Tyyliltään jatsari edusti uutta tila-automaista pikkuautotyyliä, jossa korkeaan kulmikkaaseen koriin yhdistyi huomattavan lyhyt kokonaismitta. Valtion epäsuoran ohjauksen seurauksena moni suomalaisperhe taittoi takavuosina matkaa esimerkiksi Fiat 600:lla, vaikka päällepäin moinen ajoneuvo ei näyttäytynytkään minään perheauton perikuvana. Jazzia oli saatavana vain kolmiovisena pystyperänä, jonka perusversiossa rytmiä löi 1 231-kuutioinen nelonen
Jazzin isoveikka Civic oli varttunut 80-puoliväliin mennessä jo yli 3,8-metriseksi. Myös polttoainetalous oli kevyellä autolla kunnossa, joskin moottoritienopeuksissa korkean korin ilmanvastus vaati osansa. Ja mikä nihkeintä Jazzin myynnille, sitä halvempiakin pikkuautoja oli keväällä -85 runsaasti: Citroën Visa, Daihatsu Charade, Fiatin Panda, 127 Stella ja Uno 45, samoin edullisimmat Nissan Micrat, Opel Corsat ja mainitut Suzukit. 44 02/17. Nissan Micra oli 364 senttiä pitkä ja jopa Daihatsu Charade venyi Jazzia pidemmäksi 355 sentin mitallaan. Esimerkiksi Ford Fiesta oli noin 3,6 metriä pitkä ja Peugeot 205 puoli senttiä päälle 3,7-metrinen. Jazz Futura nimittäin maksoi 1984–1985 tarkalleen 48 950 markkaa. Ja on hyvä muistaa, että halvinta mahdollista uutta autoa etsineet käänsivät katseensa suosiolla Ladan, Škodan, FSO:n, Moskvitshin tai Wartburgin suuntaan. Jazzin rinnalla monet muutkaan aikakauden pikkuautot eivät enää olleetkaan niin ”pikkumaisia”. Honda Jazz senttiä ja korkeus 143, joten olemus oli useimpien silmään Jazzin tarjoamaa harmonisempi. Tullessaan Suomen markkinoille vuonna -84 Honda Jazz Futura oli karkeasti ilmaistuna kymmenisen senttiä korkeampi ja saman verran lyhyempi kuin useimmat kilpailijansa. Itse asiassa Jazzista muodostui markkinoidemme lyhyin uusi henkilöauto 80-luvun puolivälissä, sillä myynnissä ollut vain 3,3-metrinen Suzuki Alto oli väistymässä liki 30 senttiä pidemmän SA310-mallin tieltä. Jazz Futuran kannalta harmillisesti auton hintalappu ei ollut samassa suhteessa lyhyempi kuin markkinaosuuksista kisailleet muut pikkuautot. Hinta oli korkea siihen nähden, että alle 50 000 markalla sai sananmukaisesti enemmän autoa esimerkiksi mainittujen Fiestan ja 205:n edullisimpien mallien muodossa. Honda Jazz Futuran Suomen valloituksen PITKÄISKUINEN 1,2-litrainen kone antoi Hondalle luokkansa kerkeimmän suorituskyvyn
Salon Jazz Yksi Honda Jazz Futuran maahantuonnin alkuvaiheessa maahamme saapuneista yksilöistä aloitti taipaleensa Salon Vehosta. Jos korkea kori alkoikin vastustaa ilmanhalkaisua kovemmilla nopeuksilla, oli siitä ehdotonta iloa hyvän näkyväisyyden ansiosta. Hauska nyanssi Jazz Futuran rekisteröinneissä on, että se kisaili kahtena ensimmäisenä vuonna varsin tasaisesti FSO Polonezin kanssa: vuonna -84 poloneesin pyörteisiin mentiin 189:llä ja seuraavana vuonna 420 autolla. Vuosi -85 nousi Jazzin parhaaksi, sillä rekisteriin meni yhteensä 412 Jazz Futuraa. Jazzin ensimmäisen vuosikymmenen aikana sillä ehti olla neljä omistajaa, joista kolmen kotipaikaksi oli merkitty Salo. Jazzin viimeisen maahantuontivuoden menestystä ei auttanut edes kolmella tonnilla alaspäin, 45 950 markkaan tarkistettu hinta. Ensimmäisenä rekisteröintivuotena 1984 autoa kilvitettiin Suomen liikenteeseen 171 yksilöä. Yhteensä pientä Hondaa lähetettiin maamme teille kolmen vuoden aikana siis 810 yksilöä. Tällä hetkellä Suomeen uutena tulleita ensimmäisen sukupolven Honda Jazzeja lienee muutama kymmenen. Kiitosta Jazz-esitys keräsi orkesterinjohtajasta, 1,2-litraisesta neloskoneesta, joka 56 hevosvoimansa turvin antoi Hondalle kivan suorituskyvyn. elokuuta 1984, ja piskuinen Honda siirtyi elävöittämään VarsinaisSuomen tiestöä. Tässä saattoi nauttia varsinkin kaupungissa, jossa liikkumista avitti myös lyhyen akselivälin suoma ketteryys. KOLMEN VUODEN JAZZ-ESITYS Artikkelitekstissä kuvatuista syistä johtuen Honda Jazz ei yleistynyt suomalaisessa tiemaisemassa. Normaaliasennossakin tilaa riittää yllättävän mukavasti, joskin sitä on toteutettu takapenkkiläisten jalkatilojen kustannuksella. Auton nykyisen omistajan Matti Talvelan isä, Esko Talvela oli jäänyt eläkkeelle, ja kaipasi keväällä -93 kätevää pikkuautoa Perniöön suuntautuville mökkireissuilleen. Vuonna -86 Polonez nykäisi pikku-Hondaa pidemmän korren, kun maahamme rekisteröitiin 432 uutta puolalaismerkin edustajaa. Vaikka mainittu FSO tuskin oli autonostajan puntarissa vaihtoehtona Jazzille, niin todettakoon että edullisin Polonez kustansi keväällä -86 vain 33 450 markkaa. Viidennestä omistajasta tuli autolle merkityksellinen, sillä Honda on samalla tiellä edelleen. Vuodelle -87 saapui Cityn/Jazzin toinen sukupolvi, jota Veho ei kuitenkaan enää ottanut maahantuontiohjelmaansa. Pari vuotta sitten kun kuvien yksilön omistaja Matti Talvela tarkisti asiaa Trafin suunnalta, oli 1984–1986 tuotuja Jazzeja rekisterissä noin 40 yksilöä. Sen edessä eivät myyntiä puhaltaneet edes iskeviksi todetut ominaisuudet. TAVARATILA on selkänoja taitettuna suorastaan ruhtinaallinen. ”Hankinta taisi mennä siten, että autontarpeesta tietävä tuttu automyyjä ehdotti isälle liikkeeseen tullutta Hondaa”, Matti muistelee. Lisähyvää järjestyi pienen polttoaineenkulutuksen muodossa, joskin tätä oli luvassa lähinnä pienillä nopeuksilla: Tekniikan Maailma mittasi Hondan kulutukseksi 80 km/h nopeudessa 5,5 litraa satasella, mutta 120 km/h vauhdissa jo 8,2 litraa. Vuonna -86 oli havaittavissa jo roima pudotus, kun ensimmäisen sukupolven Jazz päätti Suomen valloituksen 227 rekisteröinnillä. 45 02/17. Siellä myyty hopeanharmaa Jazz luovutettiin ensiomistajalleen 26. Mukava määrä, mutta asettuu mittakaavaan, kun huomioidaan että samassa ajassa Toyota Corollaa eri malliversioineen rekisteröitiin yli 31 000 yksilöä. uskaltaa väittää tökänneen osin omintakeiseen muotoiluun, mutta ennen kaikkea auton kokoluokan huomioiden suolaiseen hintaan
Mökkiliikenteessä auto viihtyi enempi kesäaikaan, mutta oli käytännössä läpi vuoden ajossa Eskon käyttöautona. Kuntoa kohentavaa toimintaa Espoossa asuva Matti suoritti kesäpaikkansa suunnalla Porvoossa paikallisella ammattiopistolla, jossa muun muassa jarrut laitettiin uusiksi. Hihna oli aiemmin vaihdettu, joten olisiko vika ollut kiristäjässä.” Edessä oli kansiremontti, jonka Auto oli siisti, sen rahallinen arvo pieni ja kun tallipaikkakin löytyi, niin ratkaisu Jazzin tallentamiseksi oli selvä. Ajojen päättämiseen eivät kuitenkaan olleet syynä tekniset ongelmat, vaan käytännölliset tekijät. ”Syitä tallentamiseen olivat, että autolla ei ollut tuolloin minkäänlaista rahallista arvoa, sille oli talli olemassa ja lisäksi auto oli hyvässä kunnossa. Honda Jazz 46 02/17. Ja auto oli tuolloin äärettömän vähän ajettu, noin 36 000 kilometriä.” Esko teki Hondasta kaupat huhtikuussa -93, ja auto merkittiin hänen puolisonsa, Tuulan nimiin. Tavoitteeksi asettui siis museoajoneuvotarkastus, ja siinä pysyttiin, vaikka säilytyksen aikana tavoite karkasi viidellä vuodella eteenpäin vaatimuksen päivittyessä 30 vuoden vähimmäisikään. Siinä oli vain pientä päälle näkymätöntä ruostevikaa, mutta ne korjattiin ennen säilöön laittamista. Mitään ongelmia ei kymmenvuotiaan pikkuauton kohdalle osunut. Teknisesti auto oli hänen nimissään, vaikka olikin koko perheen käytössä.” Talvelan toisen ja kolmannen polven käyttöpelinä Honda palveli lokakuulle -97, jolloin se poistettiin liikennekäytöstä. ”Hondassa oli pieni koppi mutta se oli silti yllättävän tilava. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Esko Talvela sairastui, minkä pakottamana autolla ajot jäivät hänen osaltaan. ”Eihän Hondissa mitään vikaa ole, nehän toimii kuin kello”, Matti heittää. Ajoon päästiin, mutta vielä ennen seuraavana vuonna häämöttävää mahdollisuutta museorekisteröintiin koki Jazz yhden vastoinkäymisen. Huomiota herättäväksi harrasteautoksi Epäilemättä Suomen näteimpiin kuuluvan Honda Jazzin kunnostus käynnistyi keväällä -14. Omistajana oli ensin vaimoni Eeva-Liisa ja sitten tyttäremme Anna. Ja mikäpä siinä, Eskon tavoitteissa oli ehjä ja pieni auto, jolla voisi vähän mökkikamppeitakin kuljetella. Tähän huutoon Jazz vastasi oivallisesti. ”Kerran kun olin laittamassa Hondaa ajon jälkeen talliin ja moottori kävi tyhjäkäyntiä, niin jakopää hyppäsi ilmeisesti pykälän. ”Syynä oli, että perheeseen hankittiin tuolloin ajanmukaisempi ja turvallisempi käyttöauto”, Matti perustelee. Eläkeläisen toimesta autolle ei kuitenkaan kovin kummoisia lisäkilometrejä tehtailtu, vaan auto oli mökkikauden jälkeen välillä pitkään tallissakin. Jazzia ei missään nimessä ollut tarkoitus hävittää, vaan noin 114 000 kilometriä ajettu auto laitettiin odottamaan museoiän täyttymistä. ”Honda siirtyi perheeni käyttöautoksi -95. Hondan ohuet pellit oli pelastanut varhain teetetty ruostesuojaus”, omistaja juttelee
Ja on sitä luultu jopa mopoautoksi”, Matti nauraa. ”Näkyvyys on hyvä ja sillä pysyy hyvin liikenteen tahdissa eikä kevyenä vie paljoa polttoainetta. Silloin tällöin Hondasta tullaan kyselemään, että mikä tämä tällainen on. Japanilainen tuotesuunnittelu ja -toteutus on tehty huolella, mistä käy esimerkkinä että katkaisimet pelaavat moitteetta yli 30 vuoden jälkeen. Puristussuhde 10,2:1. Poraus 66, isku 90 mm. Pahaa sanottavaa ehjän ja alkuperäiskuntoisen Hondan olemuksesta ei ilmennyt, joten ajokki siirtyi museoajoneuvoksi toukokuussa 2015. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Kasaamisen suoritti asialle omistautunut porvoolainen autokorjaamo. ”Auto kulkee hämmästyttävän pirteästi tuollaiseksi pieneksi jos vaan sietää meteliä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0-100 km/h 14 s operoimisessa auttoi Matin aiemmin hankkima varaosamoottori. Tällä hetkellä autolla on ajettu noin 117 000 kilometriä, joten auton uuden tulemisen jälkeen sillä on rullattu kolmisen tuhatta hyväntuulista kilometriä. ”Koneistamossa rakennettiin uusi kansi, ja Hondat tunteva Autokorjaamo E. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Olen tullut tutuksi korjaamon pitäjän kanssa ja häneltä olen saanut paljon vinkkejä ja neuvoja Jazziin liittyen. 47 02/17. Ja olisi hän ostanutkin minulta autoni”, Matti hymyilee. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Honda Jazz Futura 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Tilavuus 1231 cm3. Takana erillisjousitus, joustinja vaimennintuet, kierrejouset. Paino 720 kg. Etuveto. Teho 56 hv /5000 rpm, vääntö 93 Nm /3500 rpm. Forsén laittoi auton kuntoon”, kehuu hän korjaamoa, jossa jopa yrityksen heittoautoina palvelee pari Jazz Futuraa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 338, leveys 157, korkeus 147, akseliväli 222 cm. Remontin jälkeen oli seuraavan kevään koittaessa aika viedä Jazz Futura museoajoneuvotarkastajan silmäiltäväksi. SELKEÄÄ ja tarkoituksenmukaista. Edellisen keväänä kun kävin Hondalla Lahden klassikkonäyttelyssä, niin onhan se maantieajo aika hirveää nykyautoon verrattuna.” Pikkuteillä tai taajamissa auto sen sijaan herättää hyvää mieltä, kanssaihmisiä myöten
TAKAVUODE N Auto eksotiikkaa 48 02/17. Ajoittain Vuoden auto -valinta on kohdistunut selkeästi johonkin mullistavaan uutuuteen, mutta ilmiselvästi vuodelle -67 pääpaino oli käytännön ratkaisuissa. Samalla Fiat kirjautti tittelin nimiinsä ensimmäistä kertaa, mutta ei viimeistä, sillä merkistä muodostui seuraavina vuosikymmeninä Vuoden auto -valinnoissa suoranainen kestomenestyjä. Ja jos katsetta käännetään itään, pysyi 124:n linjat uusien autojen osastolla lähes näihin päiviin saakka. Välttämättä voittoisat mallit eivät olleet sittemmin yhtä suuria menestyjiä kaupallisesti, mutta 124-Fiatia ei tähän joukkoon voi laskea, sillä malli jatkoi Fiatin tuotannossa vuoteen 1974 asti. Tarkoituksenamme on paitsi käydä läpi vuosittaisia kärkikolmikkoa, tutkailla myös millaisia muita uusia automalleja kyseisenä ajankohtana oli valitsijaraadille tarjolla. Näin voi ajatella jo sen pohjalta, että uutta keskiluokan Fiatia pidettiin eräissä arvioissa jopa kiusallisen jokapäiväisenä ulkonäöllisesti ja tavanomaisena teknisiltä ratkaisuiltaan, joihin kuuluivat 1,2-litrainen työntötankomoottori, jonka voimaa välitettiin jäykällä taka-akselille. E dellisessä numerossa aloitimme juttusarjan takavuosikymmenien Vuoden auto -valinnoista. ARJEN Kuusikymmentäluvun lopulla Vuoden autoksi yllettiin paitsi poikkeuksellisten tekniikkaratkaisujen avulla, myös koeteltuihin ratkaisuihin pohjautuvilla toteutuksilla. 1967 Vuonna -67 Vuoden auto -pysti annettiin ensimmäistä kertaan saapasmaan suuntaan, kun Fiat 124 katsottiin edeltävän vuoden aikana saapuneista automalleista merkityksellisimmäksi. Vastapainoksi on kuitenkin todettava, Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat Suututettuina vaikeasti pideltäviä muotovalioita varmasti molemmat, mutta näistä taisteluhäristä kokeilisi mieluummin oikeanpuoleisen Miuran ohjastamista. Fiat 124:n nappisilmäisen lisenssivalmisteen, Lada 1200:n tuotanto päättyi vuonna -88, mutta muovisemmaksi jalostettuna takaveto-Ladan valmistus jatkui aina 2010-luvun puolelle. Viimeksi kävimme eurooppalaisen Vuoden auto -valinnan kolme ensimmäistä vuotta, joten jatkamme nyt vuodesta 1967
Satanen lisää, niin saadaan moderni auto, tuumattiiin Simcalla. 1970 1960 1980 1990 1967– 1969 että teknillistä hienostuneisuutta oli kuitenkin vaikkapa nelipyörälevyjarruissa ja joka nurkan kierrejousissa. Toiseksi sijoittunut automalli edusti niin ikään konstailemattomasti muotoiltua alemman keskiluokan automallia, mutta länsisaksalaisin eväin toteutettuna. Brittiläisen Jensen Motorsin luomus oli iso yli 4,8 metriä coupé, jossa tarpeen tullen reissasi pari norjaa matkalaista takapenkilläkin. BMW:n 02-sarjan avaus oli ajajan auto, joten edes ahtaat takatilat ja kompaktiksi kaksioviseksi korkeahko hinta ei latistanut vauhdinahneiden moottoritoimittajien innostusta tulokkaaseen. Ja muutenkin näytti olevan perin mukavaa. Tämä valmistajansa mallistossa uuden kokoluokan avannut tuote oli 1600-2, sittemmin 1602:ksi nimetty BMW-tuote. Vinkkelikasin voima oli tässä tapauksessa energia, jonka aktivoi liikkeeksi henkilöautoissa 49 02/17. Vuoden -67 äänestyksen kolmoseksi kivunnut Jensen FF oli kaikkea sitä ja vähän enemmänkin. Arjen käyttömukavuutta ja ajettavuutta tarjonneiden Fiatin ja BMW:n jälkeen kolmoseksi tullut kumijalka olikin jälleen kumarrus erikoisuuden alttarille. Menestykseen Bemaria siivitti sen oivalliseksi kehutut ajo-ominaisuudet. Tahtia menolle löi lyhytiskuinen 1,6-litrainen nelonen, joka tuotti rapsakat 85 DIN-hevosvoimaa. Matra M530:n mainoksessa otettiin kainostelematta esille voimanlähteen Ford-tausta. Datsun Sunny ei niittänyt menestystä Vuoden auto -äänestyksessä, mutta mallisarja sai sittemmin pauloihinsa joukoittain suomalaisautoilijoitakin. Tonni-malliin verrattuna 1100 oli uudenaikainen etuvetoineen ja isoine takaluukkuineen. Jenseniä mainostettiin Australiaa myöten, ja mikä ettei: V8-koneet olivat aussien makuun. Kieliikö vähistä tuotantomääristä, että mainoksen kuvassa on FF, vaikka mainos sinällään puffaa Interceptoria. Edessä autossa käytettiin McPherson-tuentaa ja takana oli erillisjousitus murrosnivelletyillä vetoakseleilla ja kierrejousilla. Ja tarjokkaita kyytiin varmasti riitti, sillä limpun linkosi liikkeelle Chryslerin 6,3-litrainen V8. Niiden takana eivät olleet eksoottiset ratkaisut, vaan huolellisen toteutuksen myötä syntynyt tasapainoinen kokonaisuus
Aivan oikein, puhumme NSU Ro 80:stä. Vuoden auto -tittelin ojentaminen juuri Ro 80:lle on helposti perusteltavissa, kun tarkastellaan auton sisältämää konservatiivista autonrakentamista ravistelleita ratkaisuja. Maailman eniten valmistetuksi automalliksi aikanaan nouseva Toyota Corolla koki syntymänsä, samoin samasta maasta myyntimenestykseksi ponnistanut Datsun Sunny, jonka ensimmäinen sukupolvi tuli meillä tutuksi nimellä Datsun 1000. Vuosi -66 oli monien pitkäikäisten mallihistorioiden alku, sillä myös Volvo esitteli tuolloin 140-sarjansa, jonka perintö eli 240-sarjan myötä 90-luvun alkuun saakka. Eikä vuoden -66 autokavalkaadissa ulkonäköään häpeilleet esimerkiksi Ferrari 365, Maserati Ghibli, Dodge Charger, Lotus Europa, Triumph GT6 tai aina 90-luvulle asti tuotannossa ollut avokas, Alfa Romeo Spider. Tai jos ei noussut, niin tulevat vuodet osoittivat että olisi ehkä pitänyt. Ja ajaton kun on, malli palasi modernisoituna tuotantoon viitisen vuotta sitten. Yhtälailla tulevaan kurkottava ratkaisu oli FF:ssä käytetty lukkiutumaton jarrujärjestelmä, ensimmäinen laatuaan tuotantohenkilöautossa. Moottorin kompaktista koosta johtuen auton etupäästä voitiin rakentaa matala, mikä yhdessä korin pyöreiden linjojen kanssa tiesi matalaa ilmanvastusta. Iso neliovinen sedan käsitti ensinnäkin kaksikammioisen kiertomäntämoottorin, mikä ei ollut täysi yllätys, olihan NSU harjoitellut wankeltekniikan kanssa jo Spider-mallissaan. Lehdistön puolustukseksi on tosin sanottava, että näistä kolmesta mallista yksikään ei tuonut automaailmaan mitään poikkeuksellista, pikemminkin vankan perusauton. Myös taka-akselin levyjarrut auttoivat vauhtien hallinnassa. Morgan Plus 8 oli muotoilultaan vuoden -68 klassisimpia autouutuuksia, joten niin vain malli jatkoi tuotannossa vuoteen 2004 asti. Tarjolla kun olisi ollut Lamborghini Miura, jota on sittemmin monissa yhteyksissä arvostettu maailman kauneimmaksi autoksi. Volvon turvallisuustekijöistä kaksipiirisine levyjarruineen, turvavöineen sekä korin törmäysvyöhykkeineen olisi toki voinut antaa tunnustusta, mutta uusien automallien turvallisuusasiat olivat vasta alkamassa nousta tärkeysjärjestyksessä. 1968 Vuoden auto 1968:n valinta oli ansiokas, sillä se kohdistui erääseen ikimuistoiseen automalliin, vaikka se ei tuonutkaan valmistajalleen taloudellista kunniaa, pikemminkin veti sitä hanakasti kohti kassakriisiä. Jos tavanomaisuus ei purrut voimalla autotoimittajiin, ei vuoden -67 valintaraati lähtenyt täysin unelma-autoilun tiellekään. Tavanomaisesta poikkeavia teknisiä ratkaisuja edustivat myös levyjarrujen sijoittaminen lähelle alustan keskilinjaa, tasauspyörästön läheisyyteen. mullistava ratkaisu neliveto. Autotoimittajien pohdiskeluihin vuoden -66 automallisadosta saattoi nousta muitakin mielenkiintoisia automalleja. Jokapyörävetoisia oli nähty, mutta lähinnä vain maastoajoneuvoissa. Mallinimen kielimällä Formula Ferguson -nelivedolla varustettua FF-mallia valmistettiin puoli vuosikymmentä kestäneen tuotannon aikana vain 320 yksilöä. Oiva aerodynamiikka ja kerkeä 115-hevosvoimainen voimanlähde tarkoittivat etuvetoiselle NSU:lle jopa 180 km/h huippuja, mikä oli omiaan lisäämään kiinnostusta automalliin. Kolmiportaisen vaihteiston kanssakaan 50 02/17. Takavuoden auto 1967–1969 NSU Ro80:ssä huomio kiinnittyi tavanomaisuudesta poikkeavien teknisten ratkaisujen ohella ajattomaan muotoiluun
Samoin Ford-konserni toi poniautoluokkaan Mustangia hivenen prameamman Mercury Cougarin. Muutamassa vuodessa ongelmat olivat pääosin ratkaistu, mutta tunnetusti menetetyn maineen korjaaminen on usein paljon hankalampi projekti. Tässä kohta uskaltanee ottaa esille, että Vuoden auto -valinta on vuosien mittaan sisältänyt myös pientä politikointiakin, kun journalistit ovat näyttäneet antavan ääniä mieluusti oman maansa autoteollisuuden tuotteelle. ei asteltu kuluneita polkuja, sillä käytössä oli eräänlainen puoliautomaatti: autossa oli alipainetoiminen kytkin, joka aktivoitiin sähköisesti kun kuljettaja tarttui vaihdekeppiin. Mallin tuotanto jatkui aina vuoteen -77 saakka, mutta tuolloin peli oli NSU:n osalta jo pelattu ja maineikas saksalaismerkki katosi VWkonsernin huomaan. 51 02/17. Etenkin wankelmoottorin kiertomäntien tiivisteet osoittautuivat ongelmakohdiksi, samoin roottoriseinämät ja laakeroinnit. Olisiko ranskalaistuotteen Vuoden -66 mallisatoon kuului sellaista automuotoilun siroutta kuin Lotus Europa ja Dodge Charger toki pienellä mannertenvälisellä mittakaavaerolla. Mallivuodelle 1967 saapuneita noteeraamisen arvoisia automalleja oli jälleen runsaasti Amerikkaa ja Japania myöten, vaikka eurooppalaistoimittajat suosivatkin vanhan mantereen tarjontaa. Menevää muotoilua ja ketterää keveyttä oli ollut Matra M530:ksi paketoituna, mutta urheiluluomus ei saanut raadilta äänivyöryä. Huolien kertymistä kiihdyttivät usein autoilijoiden wankelmoottorille sopimattomat ajoja käyttötottumukset. Tekniikkalaboratiomaisen NSU:n vastapainoksi äänestyksen toinen ja kolmas sija menivät perinteisempiä linjoja seuranneille automalleille, Fiat 125:lle ja Simca 1100:lle. NSU:lle Ro 80 kävi kalliiksi, sillä valmistaja joutui vaihtamaan takuuna lukuisia uusia moottoreita. Fiatin sijoitusta näin korkealle voi jopa ihmetellä, olihan hyvin samantyyppinen 124 vasta palkittu ykkössijalla. Innostus Ro 80:tä kohtaan oli valtaisaa, mutta vaihtui valitettavasti myönteisesti huomiosta pian kielteiseen. Hieman alle nelimetrisen auton tavarankuljetusta tehosti taittuva takaistuin. Samoin jäi vaille isompia äänisaaliita japanilainen pikkuautouutuus, Honda N360. BMW raivasi tietään isojen sedanien sarjaan E3-mallilla, jonka avaintekijöitä olivat silkinpehmeästi käyvät 2,5ja 2,8-litraiset rivikuutoset. Ranskalaisvalmistaja jätti etuvetoisella 1100-mallillaan saippualaatikkomaiset takamoottoriautot kerralla taakseen, sillä kori oli muodikkaan tilava, isolla takaluukulla toteutettu viistoperä. Opel Commodoren menestymättömyys äänestyksessä oli ymmärrettävissä ainakin sitä kautta, että samoille tyylikkäille korilinjoille perustunut C-Rekord oli jäänyt vaille tunnustusta edeltävän vuoden äänestyksessä. Uuden Simcan saama huomio oli perusteltavissa ilman kotiinpäinvetojakin. Tähtilippua heiluttivat Mustangin perään parin vuoden takamatkalta ampaisseet GM-tuotteet Chevrolet Camaro ja Pontiac Firebird
Rauhallisen seesteistä muotoilua edustava 504 sai toimittajaväen kiitosta kokonaisuudesta, jota hyvät yksityiskohdat rakensivat. Journalistien mekaanisina lobbareina toimivat epäilemättä pehmeästi käyvät ja reipasta voimaa tarjonneet suorat kuutoset, jotka niin ikään rakensivat BMW:n kasvavaa mainetta ajajan autona. Saab 99, Ford Escort, W114-/ W115-Mercedes. Aivan yltiöpäisimpään ylellisyyskumarteluun autotoimittajat eivät yltyneet, sillä kärjen ulkopuolelle jäi sellaisia vuonna -68 saapuneita ihanuuksia kuin Opel GT, Lamborghinin Islero ja Espada, Maserati Indy saati Daytona-nimellä tuntemaan opittu Ferrari 365 GTB/4. Myönteisistä ominaisuuksista esille nousivat muun muassa avarat sisätilat sekä matkustusmukavuus, jota rakensi osaltaan kantava jousitus. Kolmanteen sijaan oikeuttava äänimäärä kirjattiin niin ikään tarkan ajettavuuden ja eri aisteja hivelevän moottoriteknologian keinoin. Kaupunkiajossa hitaanpuoleinen ja kankeahko ohjaus oli tässä mutkikkaiden pikibaanojen italialaisessa merkityksetön nyanssi. Takavuoden auto 1967–1969 52 02/17. Valmistajan E3mallikoodilla nimetty sedan ja E9-coupé piirsivät Bemarin muotokieltä pitkälle tulevaisuuteen, joten valinta oli kohdallaan. Kuplan reinkarnaation kohdalla taidettiin olla jäljillä, kun toimittajakunta ei kokenut VW:n 411-mallia automaailmaa mullistaneeksi uutuudeksi. 1969 Kuusikymmentäluvun viimeisen Vuoden auto -äänestyksen ykköseksi nousi tasapainoisilla ominaisuuksillaan Peugeotin uusi matkavaunu keskiluokkaan, 504. Myös Mercedeksen modernin maineen rakentajiin eittämättä kuulunut W114/ W115-mallisto jäi ilman suurempaa tunnustusta, samoin Volvon kuutoskoneinen edustusmalli 164. voimanlähteenä palvellut Ford Taunuksen V4 laimentanut toimittajien intoa. Samalla tavoin järkeviä autonostajia puhutelleista automalleista jäi ilman suurempaa huomiota Fordin uusi kansanauto Escort. Kuusikymmentäluvun tai ylipäätään autoestetiikkaa parhaimmillaan edusti vuonna -69 tuotantoon tullut Maserati Indy, jonka sulavan muotoilun lupauksia lunasti 4,2-litrainen V8-moottori. Mutta ei purrut aina luksuskaan, sillä viidenneksi äänestyksessä tuli Jaguar XJ, jonka ajattoman tyylikkäät linjat elivät isojen sedan-Jaguarien muotokielessä aina 2000-luvun puolelle saakka. Ja olisihan siellä ollut sellainenkin ajattomia muotoiluarvoja edustanut automalli kuin Morgan Plus 8. Toiseksi nousi länsisaksalaisen BMW:n isojen autojen valmistajaksi sitten Barokki-Bemujen aikojen palauttanut 2500-/2800-mallisto. Suomalaista autoteollisuuttakin liipannut uutuus oli Saab 99, mutta sen persoonallisuus ei jostain syystä aivan puhutellut raatia kärkisijojen mittaisesti tuloksena äänestyksen neljäs sija. Moni menestykseksi muodostuva automalli jäi ilman tunnustusta. Kärkikolmikon ulkopuolelle jäi jälleen mielenkiintoinen ryhmä erilaisia autoja. Miinuksena koettiin 1,8-litraisen nelosen tarjoama vaatimaton suorituskyky sekä auton yleisilmeen eräänlainen värittömyys. Hyvä esimerkki siis siitä, että tavanomaisuus ei useinkaan ollut valttia Vuoden auto -valinnoissa, vaikka myyntipotentiaali on epäilemättä todettu jo aikalaishavainnoissakin. Takamatkalta ponikisaan pinkaisi Chevrolet Camaron ja Pontiac Firebirdin ohella Mustangin konsernisisar Mercury Cougar, jonka markkina-asemointi oli kilpakumppaneitaan piirun ylellisempi. Vuoden auto -69 -taiston podiumille nousi nimittäin kuumaverinen sedan, Alfa Romeo 1750 Berlina, jonka hurmausominaisuuksiin kuuluivat 1779-neloskoneen kaksi kannen yläpuolista nokkaa, kaksi tupla-Weberiä sekä koneen jatkeena palvellut viisiportainen manuaalilaatikko
Moottoriurheilua seuraavalle Mylläri on tuttu nimi, kohdistui oma kiinnostus sitten urheilusuorituksiin tai tekniikkaan mies kun on pärjännyt mainiosti molemmilla saroilla. Viime numerossa julkaistun baarikierroksen jälkeen Camaro ajettiin talliin, josta se kaivettiin esiin vasta Kymenlaaksoon suuntautuvan reissun koittaessa. Päätämme tulla silloin uudelleen vilkaisemaan tilannetta ja jatkamme matkaa. Tien pinta tuntuu hurjan liukkaalta ja kellertävät valokeilat valaisevat aamun pimeydessä vain vaivoin. Sitä ennen poikkeamme paikallisen virittäjävirtuoosin verstaalle, jonne olemme sopineet treffit yhdeksäksi. Esan palkintokaapista löytyy pitkät rivit rallicross-kapinoista ansaittuja pokaaleja, mutta on joukossa muun muassa moottorikelkkakisoista napattuja pyttyjä. Monella tavalla merkittävä ratahanke on edennyt upeasti, mutta silti tuntuu huimalta ajatukselta, että rata saisi asfalttin pintaan jo puolen vuoden päästä. Lämpötila on hiukan pakkasen puolella. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa T ämän talven ajot uhkaavat jäädä vähiin. Tillolan kohdalla pysähdymme hetkeksi ja patikoimme Kymi Ring -moottoriradan työmaan reunalle. Motorsporttia Tammikuinen harrasteautoreissu vei Kymenlaakson suuntaan. Viimeksi Esan luona vieraillessa hän pyöritti virityspajaksi muodostunutta yritystään ja hallissa oli työn alla kaikkea sporttia L I I K EN T EES S Ä MOTOr 53 02/17. Muutaman viikon seisonta ei onneksi haitannut, vaan auto hyrähti käyntiin pienen sahaamisen jälkeen. Kun muuta liikennettä ei ole nimeksikään, voi matkavauhdin pitää leppoisana ja tunnelma lämpimässä ohjaamossa on oikeastaan aika mukava. Suunnitelmissamme onkin poiketa vanhoillekin radoille ihan vain fiilistelemään millaista on, kun rata on tyhjä, luminen ja hiljainen. Kymenlaaksossa on pitkät perinteet kaikille näille lajeille jo entuudestaan. Kamat peräkonttiin, vaihteenvalitsin Dasentoon ja matkaan. Nautimme talveksi hiljentyneiden moottoriratojen tunnelmasta sekä vierailimme maineikkaan kilpakuskin ja virittäjävirtuoosin tallilla. Harrastetallilla Ajamme Kuusankosken keskustan läpi ja kaarramme siistin hallin pihaan, jossa Esa Myllärin sininen Toyota Hiace on jo parkissa. Ja jos luetaan mukaan ne palkintosijoitukset, joissa Mylläri on ollut osallisena esimerkiksi rakentamallaan moottorilla, alkaa saavutuksia olla jo lukematon määrä. Kymiringistä on tulossa monipuolinen moottoriurheilukeskus, ja ison radan ohella alueelle rakennetaan ajopaikat kartingkuskeille, motocrossareille sekä speedwayja endurokuskeille. Päivän valjettua saavumme Iittiin
MITÄPÄ moottorivelhon pöydällä olisi jos ei pari snurraa ja virityskantta. 1 SIISTI harrastetila pitää sisällään työkalujen ja työstölaitteiden lisäksi Myllärin harrastekalustoa. KUUSANKOSKI 2 UTTI 3 GULF-BAARI Liikenteessä 54 02/17. Jäähdytysrivoilla varustetut kuuluvat Harley Davidsoniin ja taaempi lankku on Starletin billet-kansi. MYLLÄRI ja Volvo ovat tuttu pari. Tällä kertaa työn alla ei ole oikea kilpuri vaan pienoismallista pitäisi saada konepelti auki. 50-luvun amerikanautolla kelpaa cruisailla ja kun keli sattuu kohdalleen, voi Harleylla paukutella mutkaista tietä näkymättömiin
On CIH-Opelin sylinterikansi, jonka rullakeinuvipusysteemiä Esa on prepannut toimivampaan suuntaan. Hauska muisto on myös seinälle ripustettu taulu ja siihen kiinnitetty ”kaira”, jolla saa kuulemma kairata asiakkaan seuraavan sylinterikannen – mutta vain pakopuolelta. Esimerkiksi häkellyttävän hienosti viimeistelty Volvo-kilpurin pienoismalli, jonka Esa sai tyytyväiseltä asiakkaaltaan. Toimeentulon ohella tämä ei voi olla vaikuttamatta virittäjän maineeseen. Suoralla kasikoneella varustettu ’51 Pontiac seisoo kahden Harleyn vieressä kesäkelejä odottelemassa. Toisella pöydällä lojuu eksoottinen, yhdestä alumiinikappaleesta työstetty kilpakansi Starletiin ja vanhoja kisakansia Harley-Davidsoniin. Ajamme parin kilometrin päässä sijaitsevalle ruukkialueelle ja jatkamme tarinointia kahvikupin äärellä. Jälkimmäinen kuulostaa hyvältä, sillä kirppiksiltä löytyy usein 55 02/17. Toisella laidalla lämmittelee matkailuauto, jolla Esa kiertää rouvansa kanssa kesäisin rompetoreja ja muita alan tapahtumia. Tiilirakennuksien uumenista löytyy pieniä taideja käsityöalan yrityksiä ja kirpputori. Luomukahvilassa on mukava tunnelma ja tarjolla on mainiota purtavaa. jokkisautosta rallivehkeisiin. ESA Myllärin pitkän uran varrelta on säilynyt monta mukavaa muistoa. Kilpa-autojen kanssa touhuavilla oli asiat oikeastaan aika hyvin Myllärin yrittäjäaikoina. KUUSANKOSKEN vanhalla ruukkialueella on paljon nähtävää. Muistelemme hetken Esan rallicross-uran alun kilpailuja, mutta koska kello käy ja Esalla on tapaaminen toisaalla, päätämme palata aiheen pariin kenties tulevan lehtijutun muodossa. Vilkaisu työpöydille osoittaa, että kilpamoottorit ovat edelleen lähellä miehen sydäntä. Asiakkaita ja töitä periaatteessa riittäisi, mutta rahaa tuntuu olevan käytössä paljon vähemmän kuin ennen. Vanhat ajat Tarinaa riittää, muistellaan vanhoja ja murehditaan tulevia. Kahvihammasta alkaa kolottaa. Nyt yritystoiminta on taakse jäänyttä aikaa, ja oven takaa paljastuu siisti ja kadehtittavan hyvin varusteltu harrastetila. Ruukkialueella on monta pientä käsityöja taidealan yritystä sekä kirpputori. Joskus aika kultaa muistot, mutta nyt ei ole siitä kyse, vaan tämän päivän viritysvelhoilla on eurot tiukassa. Kun joka paikasta säästetään, myös tekniikan luotettavuus kärsii, eikä ole vaikea arvata ketä syyttävä sormi silloin osoittaa
70-luvun stereoyhdistelmän 70 euron hintapyynti oli suorastaan halpa. Materiaali ei ole mukavin mahdollinen pakkasilla jos nyt ei ole sitä kovalla auringonpaisteellakaan. Kaahailujäljistä päätelleen radalla pistäydytään muillakin asioilla. Viereiset Radioteknikat olisivat taanneet kunnon jytäsoudit 45 euron lisäsatsauksella. Joku on saapunut henkilöautolla ulkoiluttamaan koiraansa rataalueelle. Mukaan ei tosin tarttunut mitään, mutta vanhoja romppeita katsellessa tuli entistä paremmalle tuulelle. Paikka näyttää hylätyltä. Ajamme kohti Tykkimäen moottorirataa, mutta pistäydymme matkan varrella Kuusankosken speedwayradalle. autoihin liittyvää tai muuten vain nostalgista rekvisiittaa. Ja niin oli täälläkin. Tykkimäen rataa katsellessa käy hetken mielessä että Liikenteessä 56 02/17. 55 eurolla olisi saanut television ja radion yhdistelmän, jonka kuvaruudun sai liukuoven taakse piiloon. AUTO: CHEVROLET CAMARO 1979 KUSKI: KARI MATTILA KARTTURI: JUKKA VUORENMAA KILOMETRIT: 225 KULUT: POLTTOAINETTA 33,5 LITRAA (15 L/100 KM) MURHEET: KIRPPUTORILTA olisi saanut päivittää edullisesti kodin viihdytyslaitteet. Putkiradio olisi lähtenyt vajaalla seitsemälläkympillä. Tyhjät kentät, autiot radat Hyppäämme autoon ja sadattelemme hetken istuimien vinyylipintoja
Utista matkasimme Ruotsinkylän Gulf-baarille, ja matkan varrella riitti ihmeteltävää autioituneista kaupoista harrastelijoiden pihamaihin ja hylättyihin rakennuksiin. UTIN aakkosaseman vetonaulana on vanha kaksitaso. Näillä eväillä jaksaa hyvin kotiin saakka. Pysähdymme Utin ABC:lle tankkaamaan ja haukkaamaan välipalaa. Ilma on usvainen, rata lumen peitossa, ja kun auton talviurheiluominaisuudet nyt ovat mitä ovat, unohdamme suunnitelman ja siirrymme eteenpäin. Otamme autosta muutaman tunnelmakuvan baarin edustalla, marssimme sisään ja ostamme kupilliset kahvia ja oheen tukevat ruisleivät. Siirrymme pykälää leveämpiä teitä pitkin kohti etelää. Juuri mitään kiinnostavaa ei löydy. Puolen tunnin jälkeen löydämme hylätyn Transitin ja pari traktoria. Seuraavat pari tuntia seikkailemme Utin ympäristössä pikkuteitä koluten. Sotilaslentoasema muistuttaa olemassaolostaan kun pääsemme tien päälle, sillä yhtäkkiä kuuluu kova jumputtava ääni ja säikähdän tietysti auton hajoavan. Inkeroisten kohdalta käännymme Ruotsinkylän suuntaan. Äänen lähteeksi paljastui matalalla yli lentänyt helikopteri. Jopa kohdalle osuneiden autiotalojen pihat ovat siistit eikä latojen kulmilla seiso romuautoja. Alkaa olla taas pimeää. soittaisimme rataisännälle jotta pääsisimme testaamaan Camaroa rallicross-radalla. Huonokuntoisilla teillä täryttäminen saa riittää. Sivummalla on harjoitukset käynnissä ja aseiden papatus kuuluu selvästi. Pihalla ihmettelemme vetonaulaksi hankittua lentokonetta ja marssimme sotilasalueella sijaitsevalle muistomerkille ihastelemaan Messerschmitt 109 -hävittäjäkonetta. Paikka on harrastajille tuttu Gulf-baaristaan. Yhden suulin avoimen oven takaa pilkottaa Jaguarin etuvalot. Itsellemme hieman hymyillen painamme kaasua ja maisemat saavat taas vaihtua. 57 02/17
58 02/17. Poikkesimme helmikuun alkupäivinä Saksan Bremeniin, jossa oli näytillä kaikkea arkiautoista harvinaisuuksiin. Sopivasti KAIKKEA Bremen, Saksa, 3.-5.2. Kun kotimaassa vietetään autotapahtumien suhteen talvilepoa, innokkaimmat lentävät Keski-Eurooppaan ihailemaan näyttelykalustoa ja rompetorin antia. Teksti: toimitus • Kuvat: Pekka Stellberg YKSI tämän vuoden teemoja oli Karmann ja sen vähemmän tunnetut erikoisuudet, kuten nämä kuvankauniit konseptiautot: 1965 type 1 Convertible ja 1973 Audi-urheiluauto
NELOSRYHMÄN Fiat 124 Sport Spider Abarth. RIEMASTUTTAVA ja nätisti viimeistellyn oloinen Fiat 127 -sporttiversio. 59 02/17. Aika pienillä trikeillä on muuten MG saatu näyttämään oikein mukavalta. SIITÄ ralliauton rakentajalle retrotrippimittareita, lisävaloja, katkaisijoita ja oikeastaan kaikkea mitä tarvitset. Tältä näyttää DAF-coupen sähköistetty konehuone. SÄHKÖKONVERSIOT yleistyvät vauhdilla – ainakin näyttelyissä. Autolla kisasi aikoinaan mies nimeltä Livio Lorenzelli, joka kurvaili uransa aikana Fiatin ratin takana useaan otteeseen ja kohtalaisella menestyksellä. BREXITISTÄ huolimatta brittilippua pidettiin korkealla, vaikka oltiinkin mantereen puolella. ALFA-ROMEO-KILPUREIDEN ohessa oli esillä myös kilpamoottoreita. Legendaarisia tuplanokkakoneita kelpaakin tarkastella läheltä ja kaikessa rauhassa
HERMAN Jolink on erilainen prätkäjätkä. VANHOJA Kawasakeja. 60 02/17. Makuasioista on mukava kiistellä, ja tämä modernisoitu ’73 Z1 saa varmasti aikaiseksi pientä kinaa kahvipöydässä jos toisessakin. VOITTOISAA NSU-tekniikkaa kahden pyörän päälle nostettuna. Münch on jokaisella kohtaamisella aivan yhtä merkillinen näky. PRÄTKÄUKOT pääsevät legendaaristen merkkien omistajiksi automiehiä edullisemmin. Kuvan kiihdytin on varustettu mekaanisella ahtimella ryyditetyllä v-twinillä. Bremen Classic Motorshow ROMPETORIN puolella oli autonosien ohella myös keräilytavaraa. Mies on tykitellyt varttimaililla vuodesta 1976 merkkiuskollisesti Ducatilla. Tästäkin olisi saanut 4500 eurolla aidon MV Agustan. On entisöityä, rakenneltua, alkuperäistä, nelaria ja kaksitahtista. Pienoismalleja oli joka lähtöön: lentovehkeitä, veneitä, maatalouskoneita ja niin edelleen
Vanhat Volvot ovat pohjoisessa tuttu näky, mutta saksalaisen silmissä niissä on varmasti ripaus eksotiikkaa. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka nopeasti urheiluautojen arvo kipittää ylöspäin. Hintalappuun oli raapustettu 34 500 euron lukemat. Hei, sinä siellä! Täältä löytyisi komea ratti juuri teidän ajopeliin! Laadukkaan oloisia konttorituoleja automiehille tutuilla muodoilla ja kuoseilla. Kirkkaankeltainen Karmann GF -rantakirppu on mieltäpiristävä näky. 61 02/17. AUTOT kulkee ja hintahissi nousee. Näin tinkimättömästi rakennettujen autojen tekniikkaa kelpaakin esitellä. AINA kun takamoottorisen kilpurin peltiä hieman raottaa, kerääntyy uteliaita kurkistelemaan. Hienojahan nuo, mutta 800 € kantturoissa pyörivät hinnat jarruttivat ostoaikeita. Hienon Honda S800 Coupen omistajaksi vielä yltää palkansaajakin jos kovasti ponnistelee, vaan kohta on ulottumattomissa sekin
Mauton mielenilmaisu hämmensi ja sai positiiviseksi virinneen tunnelman hetkeksi laskemaan. Oli miten oli, suosittu tapahtuma veti hallit täyteen jo perjantaina aamupäivästä, ja kävijöitä vieraili viikonlopun aikana peräti 59 000. Keskelle kylmää talviaikaa ajoitettu prätkämessu virittelee mukavasti odottavaa tunnelmaa kevään suhteen. MP Helsinki, 3.–5.2. Sovitaanko, että ensi vuonna intoa ei latisteta heti ovella. Melkoinen saavutus. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 2017 62 02/17. Tapahtuman sisäänkäynnin viereen oli pystytetty hautakivi, jonka kirjoituksessa kerrottiin moottoripyöräharrastuksen kuolleen 2017. Toivottavasti mahdollisimman moni käveli ohi huomaamatta koko hautakiveä, sillä sen vaikutus näytteilleasettajien toivomaan kaupankäynnin virittelyyn oli varmasti hyvin negatiivinen. L iekö moottoripyörämessujen valtava kävijämäärä merkki nousevista suhdanteista tai harrastuksen nousujohteisesta kasvu-urasta, vai peräti molemmista
Tänä päivänäkin se näyttää niin tuoreelta, ettei uskoisi moisia saaneen museorekisteriin jo usean vuoden ajan. Entäs tämä sitten. Pyörän toinen omistaja oli Teuvo Länsivuori, joka tuumasi pyörän sopivan kehnosti hiekkapintaiselle radalle, ja myi laitteen Kuopioon. Malli on tärkeä merkkipaalu superpyörien kehityskaaressa. Tämä kotimaassa valmistettu Finn-König 500 oli vähällä katkaista nelareiden voittokulun Imatralla -73, mutta matka katkesi vesiletkun irtoamiseen. Muovisukkuloiden seasta erottui kolaroitu Harley-Davidson, joka ei päältä katsoen kaivannut kovin suuria kunnostustoimia. ”PYÖRÄ joka teki Katanoista etanoita.” Näillä sanoilla otsikoitiin aikanaan V8-Magazinessa artikkeli, jossa tuore mestari Veli ”Jappe” Malin esitteli isommat pyörät varttimaililla taakseen jättäneen 750-kuutioisen GSX-RSuzukinsa. Ikoniseksi malli nousi Tom Cruisen kurvaillessa sellaisella Top Gun -elokuvassa -86. Vastaavalla nelisylinterisellä König-venemoottorilla saalistettiin hieman myöhemmin kaksitahtimoottoreiden ensimmäinen MM-osakilpailuvoitto, mutta suomalaisten käsistä se lipesi. RIVISSÄ pieniä ja kevyitä pyöriä, joilla useampi suomalainen hoiti arkiset ajonsa 60-luvulla. RAIMO Huttunen haki aikanaan tämän Montesa GP-125 -ratapyörän tehtaalta. BMW oli kova sana sivuvaunupyörien GP-sarjassa vielä 70-luvun alkupuolella. KAWASAKI GPZ900R oli ensiesittelynsä aikohin hurjan moderni laite. AUTOVAHINKOKESKUKSEN osastolla oli huutokaupattavaa kalustoa. Nykyinen omistaja ja pyörän kunnostaja on Matti Kinnunen. 63 02/17. Moni varttuneempi messuvieras jäi rivistön ääreen muistelemaan mennyttä aikaa. JAA että nykypyörät ovat hurjia laitteita
Pihaan saapuessa muutama Kupla ja Karmann Ghia viestittävät heti, että oikeassa paikassa ollaan. Navigaattorin opastamana paikka löytyy helposti ja seurueemme huomaa olevansa jonkinlaisella teollisuusalueella. Neliöiden perusteella museo ei voi olla maailman suurin ja yleisilme on hieman hämärä, silti suu vääntyy väkisin hymyyn, sillä tilat on pakattu erittäin tiiviisti vanhoilla volkkareilla! Heti lippuluukulta alkaa varsin vaikuttava Kuplien rivistö. Sehän selviää vain vierailemalla paikan päällä. Pålsboda sijaitsee noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta, heti Örebron eteläpuolella. Nettisivut tai esite ei sen enempää erittele, missä mielessä museo on maailman suurin. Voisiko naapurimaassamme tosiaan sijaita maailman suurin aihetta käsittelevä museo. Hieman vaatimattomien nettisivujen perusteella väite hieman epäilyttää. Kassan jälkeen ollaan heti asian ytimessä. Maailman suurin VW-museo. Näitä vastapäätä 64 02/17. Yhdellä silmäyksellä voi havaita, että tila koostuu yhdestä isosta hallista ja viereisestä vähän pienemmästä tilasta. Väite kieltämättä tuntuu suurieleiseltä, voisiko museo tosiaan olla suurempi, kuin esimerkiksi aiheeseen perehtyneet saksalaiset kollegat. Museon sisäänpääsymaksu aikuiselta on kohtuullinen 50 Kruunua. Lähes kaikki vuosimallit alkaen -48:sta seitkytluvun puolivälin tienoille ovat edustettuina. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto T oukokuusta lokakuuhun avoinna oleva Volkkarimuseo Ruotsin Pålsbodassa röyhistelee mainonnassaan olevansa vaatimattomasti maailman suurin Volkswagen-museo. Hieman vaatimaton rakennuksen ulkoasu ja sisäänkäynti eivät viesti siitä, että maailman suurimman tittelistä kamppailtaisiin. Holmgrens Volkswagenmuseum Ruotsin Pålsbodasta kuuluttaa olevansa maailman suurin Volkswagen-museo. Selväksi kuitenkin käy se, että museon tarjonta painottuu nimenomaan 80-lukua vanhempaan kalustoon ja pääosin Kuplajohdannaisiin keksintöihin
löytyy sitten erilaisia rakenneltuja yksilöitä, sekä tietysti muita ilmajäähdytteisen perheen edustajia. Keulalle ripustettavaa kapsäkkitelinettä en ihan varauksetta suosittelisi Suomen loskakeleihin. KUPLAT on museossa viritelty siistiin rivistöön alkaen vuodesta 1948. Auton takimmaiseksi asiaksi voi vaikka ripustaa lastenvaunut, tai sitten ihan oikean tavaratilan, kuten niin monissa muissakin autoissa on. Maailman suurin. On mainoslauseelle katetta tai ei, on paikka kuitenkin erittäin suositeltava vierailukohde, jos vaikkapa lomareissu kesäiseen Ruotsiin suuntautuu. Onko museo sitten maailman suurin Volkswagen-museo. Siistissä rivissä olevat Kuplat mahdollistavat vuosimallien tuomien eroavaisuuksien tarkistelun. 65 02/17. Museossa on kahvila, joten museon antia voi ihmetellä vaikka lihapullaleivän lomassa. SANOIKO joku, ettei Kuplasta olisi perheautoksi kuljetuskapasiteettinsa vuoksi. Selvää on se, ettei se ole sitä ainakaan tilojen koon puolesta. Autoja museo kertoo tiloissaan olevan 65 kappaletta, joten millään ei haluaisi uskoa, että tällä määrällä kiritään maailman suurimmaksi VW-museoksi. Niin tai näin, tilaongelmiin on ollut tarjolla varsin nerokkaita ratkaisuja. Kokoelma on vaikuttava ja kalusto hivelee silmää. Ensivaikutelma piti kutinsa, kokoelma painottuu takamoottorisiin, poikkeuksena siisti 1-koppainen Golf ja vähän tuntemattomammaksi jäänyt NSU-peräinen VW K70. Ratista on kansankodin tuleva lupaus päässyt käskyttämään Kuplan suuntaa, ainakin mielessään. Kuvissa nähtävä lastenistuin on melko varmasti maailman nopeimmin asennettava yksilö. Löytyy Karmann Ghiat, ”tonniviissataset ja -kuussataset”, Rantakirppua, Baja Buggya, Formula Veetä ja jopa Brasilian malli SP2. Kerrankin niitä pääsee ihan livenä vertailemaan, vaikkakin autot ovat liian ahtaasti pakattu vieri viereen. Äkkisilmäyksellä vain pakettimallit loistavat poissaolollaan. Kokoelman ohi vaappuessa on helppo todeta, miten lasit ovat pikkuhiljaa kaarevoituneet ja tolpat ohentuneet samalla kun valaisevien elementtien pinta-alat ovat kasvaneet. Erityisesti mieltä ilahduttaa taltioidut rakennellut yksilöt, joista osa on nykymittapuun mukaan jo vähän huvittaviakin
Työmäärä tämän punaisen yksilön aikaansaamiseksi on varmasti ollut valtava, sitä ei käy kieltäminen. 66 02/17. Päin vastoin, länsinaapurista on ajan saatossa pompahdellut esiin jos jonkinlaista lasikuituviritystä ja kustomointinäkemystä. Tälle keksinnölle ei kuitenkaan huomionarvoisuudessaan jää piiruakaan vieressä majaileva kapistus, joka näyttää täyteen puhalletulta Porsche 911-mallilta. VW-museo MONEEN LÄHTÖÖN Kuplavolkkari on maailmanlaajuisesti varmaan se kaikkein rakennelluin auto, eikä naapurimaamme Ruotsi tee siinä poikkeusta. Olkoonkin muovikori Kuplan tekniikan päällä, ei fiilis varmaan huono olisi tuollaisella ajellessa. ”Kamala”, kuuluu kommentti seurueestani. Nerokkaasti MP:ksi nimetty MG-replica ja vieressä pönöttävä Madisson-nimeä kantava rakennelma ovat yllättävänkin asiallisia. Museon antimista helpoiten sulatettavia ovat varmasti Rantakirppu ja varsin tyylikkäästi chopattu Kupla. Rakenneltujen yksilöiden kruunuksi nostaisin maukkaan Porschen legendaarista Spyderiä jäljittelevän yksilön. Nikottelu lisääntyy, kun saavutaan aistikkaasti vuoden 1940 Fordia keulasta muistuttavan laikka-avon kohdalle. Aito yksilö joka tapauksessa on suurimmalta osalta tavoittamattomissa
BRASSIN kehutaan olevan ainoa yksilö Skandinaviassa. AIKAANSA voi museossa viettää vaikka tutkimalla Type 3-mallin etuvilkun koon kehittymistä. NÄITÄ näkee usein kyllä kuvissa, mutta legendaarisia Baja-Buggyjä ei livenä liian usein kohtaa. KARMANNIN valmistama pyöreälasinen ”möhkö-Kupla” on varsin siistissä kunnossa. 67 02/17. Liekö infokyltti ajastaan jäänyt, sillä tokihan kotimaastammekin ainakin yksi SP2 löytyy
EI niin suureen suosioon noussutta ”type-nelosta” edustavat museossa niin 411 kuin myöhempi versio 412:kin. JOS tämä melko puhdasoppisesti Cal Looker-tyylisesti rakennettu limusiini ei talliin mahdu, voi tallin täytteeksi miettiä lyhyempääkin yksilöä. 68 02/17. Museon mukaan maahantuonti Ruotsiin alkoi juuri 1948 ja valittavissa oli kaikkiaan neljä eri väriä. VW-museo MUSEO ei ulospäin erityisesti koreile, mutta heti pihaan saapuessa annetaan vahvaa vihjettä, että oikeassa paikassa ollaan. Zero doors no waiting, vai miten se meni. MUSEON vanhin auto on vuoden 1948 yksityisomistuksessa oleva Kupla
Vakioja virityskaasuttimet sekä osat Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. 040-074 4587 Kun muutat, kerro myös meille. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Puh. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Klassikottilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ klassikot.fi TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi www.varastopalvelu.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. MYÖS JENSEN P1800. 0400-911356 info@freetechnics.. Kestotilaus 66,90 8 numeroa. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia www.facebook.com/klassikot TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. 2 viikon välein). www.freetechnics.. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. verhoiluja tiivisteosia. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme
Muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon, joten lähdimme selvittämään miltä tämän päivän vakuutustarjonta näyttää. SUURI VAKU UTUSVERTAILU Reilut kolme vuotta sitten teimme suuren vakuutusvertailun, jossa selvitimme erityyppisten harrasteautojen vakuutushintoja. Teksti: Mari Immonen Le ht ik uv a/ M at ti Ta po la 70 02/17
Etukäteen voi olla vaikea arvioida tarvitseeko oma ajoneuvo vakuuttaa esimerkiksi luonnonilmiöiden varalle. Lupaus lunastettiin ja monet vakuutusyhtiöt lanseerasivat alkuvuodesta markkinoille aivan uusia autovakuutuksia. Vertailuajoneuvoiksi valikoituivat Mercedes-Benz 280 W123, Saab 900 ja Chevrolet Camaro. Hintatietoja pyysimme kahdelle kuvitteelliselle vakuutuksenottajalle ilman alennuksia. Huomattavasti yleisemmän rättisitikan vakuutushinnoissa oli niin ikään suurta hajontaa: liikennevakuutuksen hinta liikkui 191-591 euron haitarissa ja täyskaskon hinta vaihteli 164-522 euron välillä. Harrasteautona melko harvinaisen Porschen liikennevakuutuksen hinta vaihteli 502-955 euron välillä ja täyskaskotarjoukset vaihtelivat 339-1059 euroon. Osalla vakuutusyrityksistä tuoteuudistukset olivat yhä käynnissä ja tästä syystä esimerkiksi Pohjantähti ilmoitti jättäytyvänsä pois vakuutusvertailustamme. Kolme harrasteautoa kaksi kuskia Jo ennen uuden lain voimaantuloa vakuutusyhtiöt kertoivat tarjoavansa tulevaisuudessa asiakkailleen uudenlaisia vakuutustuotteita. SUURI VAKU UTUSVERTAILU VAPAAEHTOISTEN autovakuutusten ehdot vaihtelevat vakuutuksesta riippuen. Esimerkiksi yhden auton vahinkohistoria voidaan ottaa huomioon useamman ajoneuvon vakuutusmaksuissa. M uutama vuosi sitten tehdyssä vertailussamme (Klassikot 7/2013) soittokierros vakuutusyhtiöihin paljasti harrasteautojen vakuutusten hinnoista löytyvän varsin suuria eroja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kakkosauton vahinkohistoria ja bonusten kerääminen ei ala nollasta. Laki antaakin vakuutusyhtiöille aiempaa paremmat mahdollisuudet huomioida asiakkaan vahinkohistoria hinnoittelussaan. Ensimmäiseksi vakuutuksenottajaksi esiteltiin kaupungissa asuva 20-vuotias mies, jolle ajokilometrejä oli ehtinyt kertyä vasta parin vuoden ajalta. Lakiuudistuksessa on pyritty huomioimaan myös tulevaisuuden tarpeet: esimerkiksi itseohjautuvien ajoneuvojen lisääntyminen on otettu laissa huomioon. Vuosi 2017 Mitä sitten vakuutusmaailmassa on ehtinyt tapahtua reilussa kolmessa vuodessa. Yksi suurimmista muutoksista on eittämättä tämän vuoden alusta voimaan tullut uusi liikennevakuutuslaki. Toinen 2017 71 02/17. Koska edellisestä vertailusta on kulunut jo aikaa, päätimme toimituksessa tarttua jälleen puhelimeen ja lähteä kartoittamaan tämän hetken tilannetta vakuutusrintamalla. Uudistuksen pyrkimyksenä on ollut selkeyttää liikennevakuutuslakia sekä parantaa vakuutuksenottajan ja vahingonkärsijien oikeuksia. Tuolloin tiedustelimme hintoja kahdelle varsin erilaiselle harrasteautolle: Porsche 968 Coupélle vuodelta 1992 sekä Citroën 2CV:lle. Pyysimme vertailuun osallistuvilta yrityksiltä hintatietoja kolmen erityyppisen harrasteauton pakolliseen liikennevakuutukseen sekä vapaaehtoisiin autovakuutuksiin. Lakiuudistuksen on toivottu myös edistävän markkinoiden kehittymistä sekä kilpailua vakuutusalalla. Tarjouksia kysyttiin seitsemältä suurimmalta vakuutusyhtiöltä
Erityisesti Camaron vakuutushinnoittelussa oli valtavia eroja, sillä täyskaskon hinnat vaihtelivat 271 eurosta jopa 1275 euroon. Vaikka kyseinen ajoneuvo tunnetaan turvallisuudestaan, yksi vakuutusyhtiöistä kieltäytyi antamasta vertailuautollemme minkäänlaista kaskoa. NUOREN miehen ajoneuvovakuutuksien hinnoista löytyi suuria eroja vakuutusyhtiöstä riippuen. Asuinpaikka: Tampere Liikennevakuutusbonukset 40%* ja kaskobonuksia 60% Ei aiempaa kolarihistoriaa 20-VUOTIAS MIESHENKILÖ * Jos vakuutusyhtiö ei myöntänyt kyseisiä bonuksia on vertailussa huomioitu yhtiön kyseiselle henkilölle myöntämät maksimibonukset. Oheisen hintavertailun tarkoituksena on lähinnä osoittaa kilpailuttamisen merkitys harrasteautojen vakuuttamisessa. W123 Mercedes-Benzissä on vakiovarusteena kokoonpainuva ohjausakseli ja tehostetut levyjarrut. ASIAKASPROFIILI 1 FENNIA FOLKSAM IF LÄHITAPIOLA OPVAKUUTUS POP VAKUUTUS TURVA M-B 280 Liikennevakuutus 737 638 420 696 755 799 755 Osakasko 111 105 170 229 156 225 Täyskasko 247 366 491 241 771 Saab 900 Liikennevakuutus 639 502 595 709 644 633 809 Osakasko 111 105 126 125 157 109 150 Täyskasko 224 366 318 241 466 Chevrolet Camaro Liikennevakuutus 737 615 441 676 976 824 666 Osakasko 111 112 176 344 225 131 338 Täyskasko 271 391 527 321 1275 EI TÄYSIN VERTAILUKELPOISTA Vakuutusyhtiöiden autoilijoille tarjoamat vakuutustuotteet vaihtelevat sisällöltään ja ehdoiltaan eivätkä tästä syystä ole täysin vertailukelpoisia. Omavastuuosuus, vakuutuksenottajan vahinkohistoria sekä vakuutettavan auton merkki ja arvo ovat esimerkiksi asioita, jotka vaikuttavat vakuutuksen lopulliseen hintaan. ASIAKAS 1 Vakuutusvertailu 2017 NYKYINEN omistaja hankki Saabinsa vahinkovakuutuskeskuksesta. Vakuutusyhtiön toimesta lunastettu Saab 900 on saanut korjauksen yhteydessä vanhemman vuosikerran keulan. Kuva: Paavo Pohjalainen 72 02/17
Nykyisin tällainen lähtöprosentti on uudellekin kuljettajalle vakuutusyhtiöstä riippuen mahdollinen. Aiempina vuosina bonukset sen sijaan lähtivät karttumaan usein nollasta ja kertyivät maltillisempaa vuositahtia. Asuinpaikka: Loimaa Liikennebonukset 80%* ja kaskobonukset 70% Ei aiempaa kolarihistoriaa 60-VUOTIAS MIESHENKILÖ * Jos vakuutusyhtiö ei myöntänyt kyseisiä bonuksia on vertailussa huomioitu yhtiön kyseiselle henkilölle myöntämät maksimibonukset. Lähdimme ennakkoluulottomasti pyytämään nuorelle kuljettajallemme 40%:n lähtöbonusta liikennevakuutukseen. ASIAKASPROFIILI 2 FENNIA FOLKSAM IF LÄHITAPIOLA OPVAKUUTUS POP VAKUUTUS TURVA M-B 280 Liikennevakuutus 247 211 123 138 206 131 148 Osakasko 111 105 137 160 150 167 Täyskasko 247 366 267 229 337 Saab 900 Liikennevakuutus 218 166 154 140 177 125 157 Osakasko 111 105 114 107 150 52 111 Täyskasko 224 366 204 229 204 Chevrolet Camaro Liikennevakuutus 247 203 128 134 263 135 133 Osakasko 111 112 148 241 214 49 252 Täyskasko 271 391 301 304 557 vakuutuksenottaja oli puolestaan maaseudulla asuva koko ikänsä autoillut 60-vuotias mies. Kahlaaminen bonusviidakossa Vaikka lakisääteisistä bonusrajoista luovuttiin jo vuonna 2003, ovat vakuutusyhtiöt jatkaneet perinteisten VAIKKA Chevrolet Camaro jää tehoissa Saabin taakse, osoittautui kyseisen ajoneuvon vakuuttaminen kaikista kalliimmaksi. Kaskobonukseksi määriteltiin puolestaan 70%:a, sillä se on useimpien vakuutusyhtiöiden myöntämä maksimibonus. ASIAKAS 2 Jotta yhtiöiden hinnoittelu lähti samalta viivalta, määrittelimme kuvitteellisille asiakkaille myös liikennevakuutusja kaskobonukset valmiiksi: iäkkäämmällä autoilijalla bonuksia oli kertynyt 80% ja 70%, nuoremmalla kuskilla 40% ja 60%. 73 02/17. KOKENEEMMALLE kuskillemme tarjotuissa vakuutushinnoissa eivät erot olleet niin päätähuimaavia kuin nuoren autonomistajan tapauksessa. Liekö asiaan vaikuttanut ajoneuvon merkki ja valmistusmaa. Kumpikaan kuskeistamme ei ollut törttöillyt aiemmin liikenteessä, joten heidän vahinkohistoriansa oli puhdas. Sen sijaan eroavaisuuksia hinnoista löytyi ajoneuvosta riippuen, joten vertailu kannatti tässäkin tapauksessa. Uuden liikennevakuutuslain myötä yhtiöt ovat esitelleet myös aiempaa korkeampia 80-83%:n maksimiliikennebonuksia, joten huomioimme tämän kokeneemman asiakkaan profiilissa
Kuvitteellisille kuskeillemme myönnettyjen liikennevakuutusbonusten taso vaihteli suuresti. Vakuutusvertailu 2017 Kuva: SA-Kuva 74 02/17. bonustaulukoidensa käyttämistä. Esimerkiksi POP Vakuutuksesta nuoren kuljettajamme oli mahdollista saada liikennevakuutukseen 40 %:n lähtöbonus, olettaen että hänellä ei ollut aiempaa vahinkohistoriaa. • Laissa on huomioitu myös itseohjautuvat ajoneuvot. Sen sijaan vähemmän ajohistoriaa omaavalle tarjottiin liikennevakuutusta hyvin erilaisin hinnoin: MercedesBenzin liikennevakuutuksen hintahaitari oli vakuutusyhtiöstä riippuen 420-799 euroa, Saabin 502809 ja Camaron 441-976 euroa. liikennevakuutukseen. Sen sijaan OP Vakuutuksen tarjoama liikennevakuutusbonus kahden vuoden vahingottomalla ajohistorialla oli vain 15 %. Kokeneemmalle kuskille kaikkiin kolmeen autoon tarjotut vakuutushinnat jakantuivat melko tasaisesti 123-263 euron välille. Jos vahinko ei johdu kuljettajasta vaan ajoneuvossa olleesta viasta tai esimerkiksi ohjelmistovirheestä, osan valmistaja on korvausvelvollinen tuotevastuulain mukaisesti. Bonustaulukoiden vertailu ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä korkeista lähtöbonuksista huolimatta esimerkiksi juuri POP Vakuutuksen liikennevakuutus osoittautui vertailussamme Mercedes-Benzin ja Camaron tapauksessa kalliimpien vaihtoehtojen joukkoon. Mainonnassa asiakkaita houkutellaan muun muassa aiempaa korkeammilla lähtöbonuksilla sekä entistä nopeammin kertyvillä maksimibonuksilla. OP Vakuutuksesta kuitenkin kerrottiin, että heidän liikennevakuutukseen on tulossa uudistuksia kevään aikana. • Vahingon käsittelyajat lyhenevät. Älä siis anna vakuutusyhtiöiden bonusten sokaista itseäsi! Vertailulla säästöjä Liikennevakuutuksen hinnoittelussa oli edellisen vertailun kaltaisesti runsaasti hajontaa. Uudistusten myötä myös he lupaavat asiakkailleen niin ikään 40 %:n lähtöbonusta. • Lain myötä liikennevakuutuksen laiminlyönnin seuraukset kovenevat. Vakuutusyhtiöiden on aloitettava korvausasian käsittely viikon sisällä ja annettava korvauspäätös kuukauden kuluessa asian vireille tulosta. Uuden liikennevakuutuslain tultua voimaan useat vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin esitelleet uusia bonuskäytäntöjä. Koska pakollinen liikennevakuutus on yhtiöstä riippumatta sisällöltään aina sama, hintavertailu todellakin kannattaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa vakuutusyhtiöiden hintoja vertailemalla nuori kuskimme säästäisi yli 500 euroa vuodessa. POP Vakuutuksesta tarjottiin harrasteautoillemme ajokilometreihin perustuvaa POP Auto Kilsa-vakuutusta. Vertailussa olevien autojen vuosittaiseksi ajomääräksi UUSI LIIKENNEVAKUUTUSLAKI PÄHKINÄNKUORESSA Uusi liikennevakuutuslaki tuli voimaan 1.1.2017. • Vakuutusyhtiöt voivat huomioida asiakkaan vakuutusja vahinkohistorian aiempaa joustavammin
Kaikenkirjavat kaskot Vapaaehtoisen autovakuutuksen hankkiminen vertailuajoneuvoillemme osoittautui, kuten edelliselläkin kerralla, lakisääteistä liikennevakuutusta haastavammaksi. määriteltiin alle 10 000 kilometriä, jolla liikenneja kaskovakuutuksesta sai 18 % alennuksen. Vähemmän ajohistoriaa omaavalle kuljettajalle tarjottiin liikennevakuutusta hyvin erilaisin hinnoin. Osakaskossa vastaava ajoneuvon ikäraja oli 30 vuotta. If oli yksi harvoista, joka myönsi harrasteautoillemme niin sanotun normaaliautovakuutuksen. Saabille ja Camarolle tarjottiin S-kaskoa, josta hinausturva oli tiputettu pois, koska kyseessä oli yli 20 vuotta vanhat ajoneuvot. Ajomäärätasoksi oli mahdollista määritellä myös alle 5000 kilometriä vuosi, jolloin vakuutusten hinnoista tippui 20% pois. Vakuutusta kannattaa pyytää omiin tarpeisiin ja kyseiseen ajoneuvoon sopivilla ehdoilla. Erityisesti kaskovakuutusta hankkiessaan kannattaa nuoren autonomistajan vertailla hintoja: Fennia ja Folksam tarjosivat molemmille asiakkaille samoja hintoja, kun taas esimerkiksi Turvan kaskohinnat olivat samalle ajoneuvolle, mutta kokemattomalle kuskille, yli puolet kalliimmat kuin varttuneemmalle asiakkaalle. Sen sijaan normaalin täyskaskon tilalle tarjottiin harrasteajoneuvon kaskovakuutusta, jonka hinnoittelu perustuu ajoneuvon arvoon. Vuoden vaihteessa ennustettiin vakuutusyhtiöiden tuovan uuden liikennevakuutuslain myötä markkinoille uusia vakuutustuotteita ja näin tosiaan näyttää tapahtuneen. Ajoneuvovakuutusten ehtoihin on syytä tutustua tarkoin. Huomiot ja päätelmät Kahden erilaisen asiakasprofiilin käyttäminen havainnollisti kuinka huimat hintaerot vakuutusmaksuissa voi olla vakuutuksenottajan iästä ja paikkakunnasta riippuen. Monipuolisen tarjonnan vuoksi autonvakuutusta hankkiessa kannattaa itse olla aktiivinen ja etsiä itselleen edullisin vaihtoehto. Myös LähiTapiola tarjosi vertailussa mukana oleville ajoneuvoille niiden iästä johtuen ainoastaan osakaskoa. OP Vakuutuksesta ja Fenniasta tarjottiin vertailussa mukana olleille autoille niin ikään harrastekaskoa. Turva puolestaan ilmoitti, että heillä yli 20 vuotta vanhoihin ajoneuvoihin kolarointivakuutuksen sisältävä kaskon myöntäminen harkitaan tapauskohtaisesti. POP Vakuutuksesta ei MercedesBenzille myönnetty minkäänlaista kaskoa. Toisin kuin liikennevakuutuksen yhteydessä, kaskovakuutusta hankkiessa vakuutuspaketin sisällöllä on suuri merkitys. 75 02/17. Joskin If:kin asetti ajoneuvolle ikärajan, yli 70 vuotta vanhoille autoille ei tavallista kaskovakuutusta yhtiöstä myönnetä. Esimerkiksi ratapäiville osallistuminen ja moottoriradalla tai yleiseltä liikenteeltä suljetulla tieosuudella ajaminen saattaa rajata ajoneuvon kaskovakuutuksen ehtoja merkittävästi
MUKAVASTI patinoitunut Hellraiser ja Ford Mustang Piston Popper. Radan pahoihin paikkoihin sai asennettua magneettijarrut vauhtia hillitsemään. 76 02/17. Matchbox oli yksi kovista nimistä. Käytön jäljet saavat pikkuautot näyttämään virheettömiä kiinnostavammilta. PIKKUKILPURIT 1970-luvulla pienen pojan tai tytön elämään kuuluivat pikkuautot. Ja jos oikein hyvin meni, saattoi joulupukki tuoda paketillisen radanrakennuspalikoita ja muita tarvikkeita, jolloin olohuoneen lattialle rakentui upea kilparata. Jälkimmäisen nimi tulee siitä, kun konepellistä törröttävä systeemi nousee ja laskee auton rullatessa. Scorpions-sarjan sähkömoottorilla varustettu auto sai huoltamopysähdyksellä lisää virtaa akkuihinsa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila TÄLLAISTA settiä ei ihan jokaisen pikkupojan leikeissä ollut
HURJAT tekniset ylilyönnit tekivät autoista entistäkin halutumpia tenavien silmissä. Vasemmalla Fordin jättimoottorilla varustettu Tyre Fryer. HAASTAJA. PARISTOILLA toimiva Superbooster antoi pikkuautoille kunnon vauhdit. Oranssi kaksimoottorinen on Gruesome Twosome. 77 02/17. Sininen versio oli tuotannossa 1977–1978. Vasemmalla radalla lähtöä hurjaan kaksintaisteluun odottaa punaisilla pyörillä varustettu Matchbox Mod Rod vierellään Gorgi Juniors Marcos XP. KURVIKAS Hellraiser avaamattomassa paketissa
Tuoreimpana esimerkkinä tuore Fiat 124 Spider, joka valmistetaan Hiroshimassa ja on pohjimmiltaan ND-korimallin Mazda MX-5. Toinen Mazdan erikoinen linjanveto periytyy 1970-luvun loppupuolelta, jolloin Mazda hankki Japanissa Japanilaismerkkien yhteistyö muiden autonvalmistajien kanssa on vuosien saatossa aikaansaanut useita hyvin erikoisia ratkaisuja. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: valmistajat J apani on mielenkiintoinen autontuottajamaa. Mazdan lipun alla Mazdan yhteistyökumppani oli puolestaan Citroën, jonka malleja myytiin Mazdan Eunos-pikkumerkin myymälöissä. Roadsterina tunnetun MX-5:n esitteessä komeilee myös Citroënin 1990-luvun alun mallisto: AX, BX, ZX ja XM, jälkimmäinen kantaen nimeä ”XM-S” korostetumman sporttisuuden takia. Japanilaisten autojen identiteetti on vaihdellut 1900-luvun jälkipuoliskolla villisti, mutta silti niissä on ollut se jokin, mikä on paljastanut niiden kotimaan. Vaikka saarivaltio on tiukka omista tuotteistaan, jotkut muista maista peräisin olevat merkit ovat päässeet maan markkinoille. Santanaa muokattiin jonkin verran Japanin markkinoille, sillä oikeanpuoleisen ohjauksen lisäksi autot olivat viisi millimetriä tavallista saksalaista Santanaa kapeampia japanilaisten mittasäädösten vuoksi. Ulkomaalaiset 78 02/17. Volkkarin yhteistyö 1980-luvun alussa Volkswagen ja Nissan solmivat sopimuksen, jonka myötä Volkswagen Santanaa ryhdyttiin valmistamaan Kanagawan tehtailla Japanissa. Autot eivät kuitenkaan käyneet kaupaksi aivan toivotulla tavalla, ja Nissanin haaveet yhteenliittymästä Volkswagenin kanssa kariutuivat 1990-luvun alkuun mennessä, kun VW ryhtyi yhteistyöhön Toyotan kanssa. Jotkut Japanissa valmistettaviksi, toiset saamaan japanilaisen autonvalmistajan merkin keulalleen. Tämän yhteistyön hedelmiä on mm. Santana sai jopa Nissanin mallikoodin M30, ja mainoksissa näkyi Nissanin logo. Volkswagen Taro, joka oli käytännössä VW:n merkkejä kantanut Toyota Hilux. Autoja päästiin myymään vuonna 1984, ja ne olivat reippaasti edullisempia kuin Saksasta tuodut VW-mallit
79 02/17. MAZDA Roadpacer -loistoauton australialaista koria liikutti köykäinen wankelmoottori, jossa ei vääntöä piisannut. GOLFLEGENDA Jack Nicklaus oli ilmeisesti tarpeeksi valtiomiesmäinen mainostamaan Isuzun merkeillä varustettua StatesmanHoldenia. EUNOKSEN esitteessä komeilevat myös Sitikat
Isuzun ja General Motorsin linkki onkin vahva: Yhdysvalloissa Opel Kadettin C-mallia vastaavaa Isuzu Geminiä myytiin hämmentävällä Buick Opel by JENKKIMARKKINOITA varten Isuzu valmisti Opeleita, joita myytiin Buickin nimen alla. Valtiomiesmäinen Isuzu ei sekään myynyt odotetusti, vaikka sen sisustaa muokattiin japanilaiseen koristellumpaan tyyliin. Selkeää. V8:n sijaan Mazda nosti Holdenin keulalle 1.3-litraisen wankelmoottorin. Nämä olivat myös ainoat General Motors -pohjaiset wankelmoottoriset tuotantoautot. Vain 800 autoa valmistui. Kulutus nousi huimaan 26 litraan satasella. Ainoastaan 246 autoa löysi omistajan. Opelin sijaan nämä olivat aidommin Isuzu Geminejä. Ison V8moottorin tai kuutoskoneen sijaan Mazda nosti Holden-korin keulalle 1.3-litraisen, 130-hevosvoimaisen wankelmoottorin, jonka ominaisuudet eivät millään riittäneet kuljettamaan 1600-kiloista autonjärkälettä kunnialla – varsinkaan automaattivaihteisena. Isuzun apajilla Mazdan lisäksi Isuzu käytti Holdenia loistoauto-alihankkijanaan. 80 02/17. Ulkomaalaiset Japanissa loistomalli Roadpacerinsa korin australialaiselta Holdenilta, hyödyntäen Premier-mallia. NISSANIN esitekuvien tyyliin kuvattu Santana täytti japanilaiset normit, kun sitä oli ensin kavennettu viisi milliä. Mazdan päätös käyttää omaa tekniikkaansa johti kuitenkin siihen, että Roadpacer ei menestynyt kovinkaan hyvin. Vaikka moottorin koon ansiosta auto pääsikin matalampiin veroluokkiin, se ei houkutellut ostajia. Auton mainoksissa patsasteli golfinpelaaja Jack Nicklaus. Vuosien 1973-1976 välillä Holden Statesmania myytiin Japanissa Isuzu Statesman De Villenä. Vuosina 19751977 myyty Roadpacer suunniteltiin kilpailemaan tuolloisten loistoautojen, kuten Toyota Centuryn, Nissan Presidentin ja Mitsubishi Debonairin kanssa
Eräänlaisena vastinparina yhdysvaltalaisvalmisteista Chevrolet Cavalieria laivattiin Japaniin ja siihen kiinnitettiin Toyotan merkit. ON se Toyota! Paitsi että kyseessä on Jenkkilässä valmistettu Chevrolet Toyotan merkeilllä. Kookkaan 2.4-litraisen moottorinsa ja mittasäädökset ylittävän leveytensä takia Cavalier jäi kalliiksi, eikä yhdysvaltalainen laatu ei ollut aivan Toyota-asiakkaiden vaatimalla tasolla. Isuzu –nimellä. Opelin Zafira-tilaautoa on puolestaan myyty Japanissa Subaru Traviq-nimellä. 81 02/17. Kavaljeeri lainatakissa Eräs merkillisimmistä yhdysvaltalaismerkin ja japanilaisen autonvalmistajan yhteiskokeiluista on ollut Toyota Cavalier. Vuosikaudet Toyota valmisti Corollaa Kaliforniassa nykyisen Tesla-tehtaan paikalla Fremontissa, jolloin samoja autoja myytiin myös Chevrolet Nova –nimen alla. Myöhemmin Ckorin Asconasta laadittiin Isuzu Aska, jota myytiin Japanin lisäksi Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Amerikan maissa. NISSAN valmisti Santanaa mielellään, mutta yhteistyö kariutui Volkswagenin alkaessa kaveerata Toyotan kanssa. Cavalier ei ollut ainoa jenkkitekoinen Toyotan myymä auto, sillä Saturn-merkkiä myytiin joissakin Toyotan Vistaliikkeissä
DDR-henkisten asuinkerrostalojen ja ostarin kainalossa sijaitsevat parkkialueet keräsivät autoja niin lyhytaikaiseen kuin ilmiselvästi pitkäkestoiseksikin linjattuun pysäköintiin. Teksti & kuvat: Harri Onnila 82 02/17. Pisteosiltaan eheältä vaikuttava B310 yhdessä tutuimmista värisävyistään odotteli kesäkuussa -03 mitä tuleman piti. Takalasin pyyhinkoneiston jäänteiden perusteella tämä Combi lienee ollut 1500-koneella. AUTOMALLINA Peugeot 405 viskasi olan yli herjat rapeista ranskalaisista, eikä huonopeltiseltä näyttänyt tämäkään yksilö. Ohessa muutamia näytteitä noina vuosina ikuistamistani, hylkyautoiksi tulkitsemistani kulkupeleistä. Sinällään hylkyauton ja opiskelijabudjetilla hankitun käyttöpelin olemusero oli ajoittain hiuksenhieno, joten väärintulkinnan mahdollisuus oli läsnä. Korostettakoon, että varmaa tietoa säilytyksen tarkoitusperistä ei minulla ollut, vaan oletus hylkäämisestä perustui lähinnä autojen pysähtyneisyyden tilaan, jota rekisterikilpien poisto usein korosti. FARMARI-LADOJA näytti keväällä -04 riittävän vielä hetken hurmassa rikottaviksi asti. Fotoalbumi Akateeminen parkki O piskelin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Jyväskylässä, jossa kotikulmikseni muodostui idyllistä 70-luvun arkkitehtuuria edustava Kortepohjan ylioppilaskylä. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa P.S. Mutta niin vain jo toukokuussa -04 peli näytti uhkaavasti pelatulta. ANARKISTI-KADETT on viimeisillä voimillaan laittanut hanttiin yhteiskunnan lokeroinnille. Keski-Suomen läänin X-kilvet Opel sai uutukaisena vuonna -71, mutta heinäkuussa 2000 tulevaisuus näytti heikolta. Lommoja lukuun ottamatta perusehjässä autossa oli kapselitkin tallella, joten toivottavasti ohjautui edes varaosalähteeksi romutuksen sijaan. TAKAVETO-DATSUN on saatava, joten ostotarjouksia satelee lasiin. Muista liittää mukaan yhteystietosi
KIITOS ja kumarrus. SPOILERIN tuoma painolisäys oli kompensoitu suoraviivaisesti takapuskurin poistolla, mutta Sierran menohalut näyttivät muutoin huolestuttavan vähäisiltä kesällä -03. Kesällä -03 tämän vuosina 1984–1987 valmistetun viidennen sukupolven Galantin maallinen taival näytti olevan ohi. Akateeminen parkki W115-MERCEDES hakeutui kuolemaan kuin vanhasta muistista taksiasemaalueelle. Tuolloin edellisestä hyväksytystä katsastuksesta oli kulunut yli kaksi vuotta. 83 02/17. Kyytiin nousevalle olisi ollut tarjolla jääkylmää juotavaakin. MINNE Fiat 127:t katoavat talven tullen. ELÄMÄN kolhima Fiat Regata 85 ’87 kuvattuna keväällä -05. Tyhjentynyt rengas taisi olla murheista pienin. Ilmeisesti talviunille ainakin tämän alkuvuodesta -01 ikuistetun tilanteen perusteella
Vuosien 69-71 aikana rakennetut kymmenkunta PHASE III GT – mallinimen saanutta Corvettea olivat tiettävästi kaikki keskenään hiukan erilaisia. Nykyisin näistä erikoisuuksista tiedetään olevan jäljellä kuusi, ja arvattavasti parhaiten niistä on säilynyt hiljattain Houstonissa toimivan urheiluautoliikkeen eBay-nettihuutokauppaan listaama yksilö. Kun kilvanajo ja kiihdyttely oli lähes kansanhuvia, kaikenlainen virittelytoiminta mahdollisti monelle menestykselliset liiketoimet. Kyseinen 427-koneinen erikoisuus patsasteli jo uutena tärkeimpien hot rod-lehtien kansikuva-autona, ja on yksilöä ihmetelty myöhemminkin alan julkaisuissa. 289 Cobralla ja ´63 Corvetella rata-ajoa ja kiihdyttelyä harrastanut Rosen alkoi menestyä harrastuksissaan ja innostui kokeilemaan varmasti kaikkia autourheilulajeja joissa vaan saattoi kaahailla. Lasikuituisen Corvetten kohdalla Rosen intoutui jalostamaan teemaa. Tämä yksilö listattiin huutokauppaan 100 US dollarin lähtöhinnalla. Yhden näistä menestystarinoista kirjoitti Joel Rosen, jolle koulunkäynti ei maistunut, mutta pääsy ilmavoimien tähtimoottorimekaanikoksi toi oppia jota saattoi soveltaa omien autojen virittelyssä. Äkkivilkaisulla korin lukuisia muutoksia ei edes keksi, mutta vertailu vakio-Vetteen saa huomaamaan että mikään pikaviritys ei PHASE III GT-mallin rakennus ole ollut. Vaikka kaikkein tehokkaimmat mallit jäivät usein myynnillään marginaaliin, merkin ja mallin imagolle oli hyvin tärkeää päästä rehentelemään lippulaivan kuutiotuumilla ja hevosvoimilla. Ja jos nimeä oli itse hankittu kilparadoilta, saattoi sen hyödyntää kaupallisesti. Vuosien 67-74 välissä 20 henkeä työllistänyt paja rakensi arviolta viitisensataa autoa, joista valtaosaa muuteltiin vain tekniikaltaan ja alustaltaan. PHASE III GT ´69 Kuvat: Exotic Cars of Houston Marginaalista A merikkalaisten muskeliautojen kulta-aikana, 60-luvun puolivälistä energiakriisiin bensiini oli halpaa, moottorit suuria ja voimaa rutkasti. New Yorkin Baldwinissa paikallinen Chevrolet-kauppias uskoi touhukkaaseen Roseniin, joka pian perustikin oman Motionviripajansa lähelle kauppiasta. Vain 46 tuhatta mailia ajettu ja alkuperäismaalissaan oleva yksilö on kuulunut 33 vuotta edellisen keräilijän kokoelmaan, josta se oli liikeeseen hiljattain tullut. PHASE III GT kuuluu vaikeasti hinnoiteltaviin keräilyesineisiin. 84 02/17. Yhteistyöllä syntynyt Baldwin Motion ryhtyi rakentamaan virimalleja tehdasuusista Chevroleteista. 11 eri huutajaa korottivat tarjouksiaan aina 80 000 taalaan, mutta oletettavasti jäätiin vielä kauas tavoitteista, eikä kauppaa syntynyt
Kappaa tarjotaan vain vasemmanpuoleisella ohjauksella, eli esimerkiksi Iso-Britanniassa sitä ei myydä. Mallisarjaan kuuluu myös varsin harvinainen coupeversio, jollaiseen saattaa törmätä Suomessakin. KAPALLINEN tyyliä 86 02/17. Penkit uudistuvat. Samaan aikaan myös pienin, kaksilitrainen moottori saa muuttuvapituuksisen imusarjan. Tuleva klassikko Lancia Kappa MALLIHISTORIA 1994 Valmistus alkaa. 1996 Farmarimalli SW esitellään. 1997 Coupe-malli tulee tarjolle, ja samalla koko mallisto saa pieniä muutoksia sisustukseen, jousitukseen ja vannevalikoimaan. Lancian Kappa-mallisto haastoi monta isoa kilpailijaa 1990-luvun puolivälin tienoilla, mutta jäi tuntemattomaksi suuruudeksi
Myös itsekantavan korin sekä sähköjärjestelmän parissa Lancia on tehnyt urotöitä. Sen akseliväli on 120 milliä muita lyhyempi ja takaraideväli leveämpi, minkä lisäksi coupekorin myötä Lancia hyödynsi mahdollisuuden antaa autolle karmittomat ikkunalasit. Maggiora kasasi myös Fiatin Barchetta-roadstereiden koreja, mutta firma päätyi sulkemaan ovensa vuonna 2003. 2000 Viimeisen vuosimallin kunniaksi Kappa-mallisto saa ksenon-valot. Variaatioita teemasta 1990-luvulla Lancia oli vielä voimiensa tunnossa. Viime vuosina pitkälti Chryslermalleilla korvaantunut mallisto on sittemmin kutistunut vain pienen Ypsilon-hatchbackin kokoiseksi ja Lancioita myydään nykyisin vain Italiassa. 01 Auton merkki ja malli Lancia Kappa Coupé 2.4 20v 02 Vuosimalli 1998 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja muuttuvapituuksisella imusarjalla varustettu viisisylinterinen bensiinikäyttöinen rivimoottori. (coupe) pituus 469, leveys 183, korkeus 146, akseliväli 270 cm, paino 1450 kg. Siitä käy erinomaisena esimerkkinä iso Kappa-mallisarja. 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, jäähdytetyt levyjarrut, takana monivarsituenta, levyjarrut. Tilavuus 2446 cm3, teho 175 hv /6100 rpm, vääntö 230 Nm/3750 rpm. 1998 Tähän asti tarjottu 205-hevosvoimainen 16-venttiilinen nelosturbo korvataan viisisylinterisellä turbomoottorilla joka tuottaa 225 hevosvoiman tehot. Lancia on aikoinaan tuonut ensimmäisenä tarjolle tuotantoautoihin sellaisia innovaatioita kuin viisinopeuksinen vaihteisto, V4ja V6-moottorit sekä erillisjousituksen. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Jan-Erik Laine H iljattain 110 vuotta täyttänyt italialainen autonvalmistaja Lancia muistetaan monesta merkittävästä automaailman kulmakivestä. (sedan, farmari) 08 Suorituskyky Huippunopeus 214 km/h, 0-100 km/h 9.2 sekuntia. 06 Kori Itsekantava teräksinen coupekori 07 Mitat Pituus 457, leveys 183, korkeus 142,5 akseliväli 258 cm, paino 1455 kg. Coupet valmistettiin koriräätäli Maggioralla, ja ne olivat ensimmäisiä luiskaperäisiä Lancioita 1984 väistyneiden Betaja Gamma –mallien jälkeen – eikä Lancialla sittemmin ole coupea mallistossa ollutkaan Kappan valmistuksen päätyttyä vuonna 2000. Tinkimättömästi tehty Themaan verrattuna Kappa on alustarakenteen osalta pitkälti samanlainen, mutta koria, tekniikkaa ja 87 02/17. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto. 1997 esitelty coupe eroaa mittasuhteiltaan jonkin verran muista versioista. Perinteisen sedanin lisäksi Kappaa sai myöhemmin myös farmarina ja coupena, joista jälkimmäinen on valikoitunut juttumme esimerkkiautoksi. Aiemman, Saabin, Fiatin ja Alfa Romeon kanssa yhteistyössä suunnitellun Theman tilalle tuotu I.DE.A-studion muotoilema Kappa esiteltiin vuonna 1994. Merkin olisi aika syntyä uudelleen, ellei liekkiä sitten olla kokonaan sammuttamassa
3.2-litrainen moottori tarjosi nyt 240 hevosvoimaa. Alfa Romeota näkee kadunkulmissa useammin, mutta Lanciat ovat harvinaisempia. 166:n sisustaa hallitsee iso monitoiminäyttö, jonka nykyaikaisuus on kuitenkin jäänyt vuosituhannen vaihteen tasolle. 156:n kanssa rinnakkain suunniteltu, mutta taloustilanteen takia myöhemmin esitelty 166 on samanlainen solakka ja estottomasti muotoiltu tapaus, jonka pienivaloinen keula jakoi aikanaan mielipiteitä. hallintalaitteita on kehitetty edelleen 1990-luvun asiakkaiden tarpeiden täyttämiseksi. Kumpaakin merkkiä on vuosien Lancia Kappa Tuleva klassikko 88 02/17. Suomessa Kappa on eräänlainen outolintu. Tämä vaikuttaa huomattavasti auton mittasuhteisiin. Ainoa korimalli oli neliovinen sedan, eli 166:sta ei muotoiltu farmaria 156:n tapaan, eikä siitä tehty coupea Kappan lailla. Coupessa V6 liitettiin aina nelinopeuksiseen ZF-automaattilaatikkoon, eikä coupea myöskään saanut vaatimattomimmalla kaksilitraisella viitosella eikä muihin malleihin tarjotulla dieselillä. Mallia myytiin Suomessa uutena. TOINEN VAIHTOEHTO ALFA ROMEO 166 Valmistusvuodet 1998-2007 Teho 155-240 hevosvoimaa Sopiva vastakappale Lancian Kappa-mallistolle on sisarmerkki Alfa Romeon edustava 166, jota valmistettiin kymmenisen vuotta. Moottorivalikoima rinnastui 156:n suurempiin vaihtoehtoihin: kaksilitraista Twin Sparkia pienempää moottoria 166:een ei saanut. MAGGIORAN valmistaman coupemallin akseliväli on 120 milliä muita koriversioita lyhyempi, ja sen takaraideväli leveämpi. Toisin kuin edeltäjämalli Themaan, Kappaan ei tarjottu Ferrarin tekemää kolmilitraista V8-moottoria, vaan suurin moottori oli Alfa Romeolta peräisin ollut kolmelitrainen kuutonen. 166:n hintataso Suomessa vastaa pitkälti 156:ta, eli kaksilitraisesta Twin Sparkista pääsee kauppoihin parin tonnin satsauksella. Takavalot ovat peräisin 1990-lukuisesta Delta-hatchbackista, eroa on luotu kromikoristeilla. Malli koki myös uudistuksia vuonna 2003, jolloin keulailme muuttui terävämmäksi ja isoin kuutonen suuremmaksi. Hyvän alaväännön taustalla on osaltaan muuttuvapituuksinen imusarja. Suunnittelupöydältä alkaen on pyritty tekemään todella laadukasta autoa. Kuvissa esiintyvän yksilön 2.4-litraista ja 175 hevosvoimaista viitoskonetta voi kehua luonteensa puolesta. Uudemman tai isomoottorisemman auton saa alle kuudella tuhannella eurolla. Viisisylinterisiä 2.4-litran dieselmoottoreita oli kahta vaihtoehtoa, ensin esitelty 124-hevosvoimainen pumppusuutinversio ja myöhempi JTD-mallimerkintää kantanut yhteispaineruiskutteinen 136-hevosvoimainen versio
Tuolloin miehellä oli Lancia Prisma, joka on tutumman Deltan porrasperäinen versio. Suomessa oli sillä hetkellä tarjolla parikin konevaihtoehtoa: irrallaan ollut paljon ajettu moottori, sekä romutukseen lähdössä olleen sedanKappan keulalla vielä tuolloin asunut ja koekäytettävissä ollut kertaalleen remontoitu voimanlähde. Nautittavan mutta pikkuvikaisen Prisman Timo vaihtoi myöhemmin Dedraan, jota mies muistelee hyvällä. Suunnittelupöydältä alkaen on pyritty tekemään todella laadukasta autoa. Noin 150 tuhatta kilometriä ajettua moottoria tutkittiin ja ilmeni, että Italian päässä autoon oli jossakin vaiheessa tehty hutiloitu laakeriremontti. Edullisempiin Lancioihin verrattuna kabiinin nitinät loistavat poissaolollaan. Moottoririkko oli harmittava takaisku, varsinkin kun Timo alun perin suunnitteli ostavansa kuutosmoottorisen coupen, mutta päätyi viitoskoneeseen luotettavuus mielessään. SISÄLLÄ on alcantaraa, kiiltävää puuta ja 1990-luvun muotoiluideoita. LANCIAN RATISSA Timo Tilli on viihtynyt Lancian puikoissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Myöhemmin Timo pääsi Kappan rattiin, ja suunta oli selvä: auto oli aiempiin Lancioihin verrattuna kuin eri puusta veistetty: jämäkkä, mutta silti kuljettajan toiveita säntillisesti noudatteleva. COUPEN KOTIUTUS Vihreä yksilö paikannettiin Italian pohjoisosasta. Auton oli myynyt uutena rallikuski Miki Biasionin omistama Lancia-liike, jossa sitä oli myös huollettu ensimmäiset vuodet. ”Ei ne olleet Kappan laakerit ollenkaan”, muistelee Timo, ja kertoo ongelman lopulta ratkenneen vaihtokoneella. Ensin kolkuttavan äänen arveltiin tulevan yläkerrasta, mutta syyksi paljastui vikaantunut alakerran laakeri joka antoi männän koputtaa kanteen asti. Timo päätyi jälkimmäiseen, jonka myyjä sitten irrottikin laittaessaan loput hylystä paaliin. Ja kun Kappoja tuli pidettyä vain yhtä kerrallaan, siirtyi farmari harmonisten vuosien jälkeen seuraavalle Lancia-harrastajalle ja kuviemme coupe astui kuvioihin. ”Pääsihän sinne sitten kuitenkin vaihtamaan alustan osia vähän helpommin, kun kone oli poissa keulalta.” Muutoin hyväkuntoinen ja tärvelemätön auto osoittautui kuitenkin lopulta passeliksi ostokseksi. Kappa on kuin jämäkämpi ja paremmin tehty Thema. Pluspuolelle voi kirjata senkin, että aiemmat pikkuviat ja natinat loistivat poissaolollaan. Auto jätettiin vielä Italiaan, josta Timon tuttava ajaisi sen Suomeen myöhemmin. Timo hymähtää, että ostamansa Kappan ainoa säröääni oli kojelautaan jälkikäteen ruuvatun Nokia-puhelintelineen nitinä. Rampautunut Kappa rantautui aikanaan Suomeen ja vikaa päästiin tutkimaan. 89 02/17. Timo pääsi tutustumaan autoon perhelomalla, ja pian Kappasta solmittiin kaupat. Myöhemmin tuo viitoskoneinen sedan vaihtui kuutosmoottoriseen farmariin, joka oli täydellisesti varusteltu nahkapenkkejä myöten. Dedrastakin kuitenkin aisti auton Tipo-pohjaisuuden, sillä Tipoonhan Fiatkonsernin tuolloiset tuotteet nojasivat varsin pitkälti. Suunnitelma toimi hienosti siihen asti, kunnes Timon puhelimeen pärähti tekstiviestejä kotimatkalta: Kappan moottori oli rikkoutunut Nürnbergin pohjoispuolella 140 kilometrin tuntivauhdista paukauksen saattelemana
Yleisimpiä huoltoosia saa kuitenkin siinä missä moneen yleisempään merkkiin. puolestaan 2,4 litran tilavuutta ja muuttuvapituuksista imusarjaa. 5.20 -merkintä tarkoittaa viittä sylinteriä ja 20 venttiiliä. Karmittomien ikkunoiden hissit ovat myös vaikeasti löydettävien listalla. Autojen kokonaismäärän ollessa vaatimattomalla tasolla, aivan kaikkia varaosia ei paikallisen harakiriliikkeen hyllystä löydy. Lancia Kappa HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Kappan viitosmoottorit ovat samaa perua Fiat Marean isompien moottoreiden kanssa dieselversiot mukaan lukien, eli osasaatavuus konepalettiin on hyvä. Lämmityslaitteen moottori on sijoitettu syvälle kaukaloon, jonne kertyy lehtiä ja muuta mujua. KORI Kappa ei ole herkkä ruostumaan, ja esimerkiksi vastaavan ikäisiin Alfa Romeoihin verrattuna Kappan korit ovat usein paremmassa kunnossa. Siihen nähden farmareita tehtiin todella vähän, vain hieman päälle 9200 autoa. Maailmalla niistä ei kuitenkaan ole pulaa, joten oma aktiivisuus on Lancian kanssa paikallaan. Nelosturbo on alun perin Lampredin suunnittelema Fiat Twin Cam -kone. 90 02/17. Nivelien kuntoon kannattaa kiinnittää huomiota, mutta osat eivät ole erityisen lyhytikäisiä. Tämän huomioiden Kappan hintataso käytettynä on alhainen, sillä farmarit ja coupet eivät ole juurikaan sedaneita kalliimpia. Mahdollinen vikaantuminen voi johtua ulkoisista tekijöistä ja laitteeseen on vaikea päästä käsiksi. 2400 V.I.S. ALUSTA Alustasta on hyvä selvittää taka-akselipalkin kunto, sillä vanhimmissa yksilöissä se saattaa tarvita kunnostusta tai jopa uusimista. Coupe on joiltakin osilta perusmallia haastavampi omistettava. SISUSTA Sähköviat eivät vaivaa Kappaa samalla tavalla kuin edullisempia Lancioita. 205-hevosvoimainen viitosturbo on sama moottori kuin Fiat Coupessa. Coupemalli on jo merkittävä harvinaisuus, sillä liukuhihnalta rullasi aikanaan vain 3263 autoa. Esimerkiksi taka-akseliston iskunvaimennus on toteutettu hieman sedanista poikkeavalla tavalla, ja juuri jälkimmäisen osia on helpompi löytää. Alcantara-sisustus on vaaleana erityisen herkkä nuhraantumaan. Tuleva klassikko saatossa palloteltu maahantuojalta toiselle, mutta ilmeisesti Alfa on kyennyt olosuhteiden heitellessä säilyttämään haluttavuutensa paremmin. Hinnatkaan eivät kulutusosien kohdalla hirvitä, esimerkiksi viidenkympin hintainen jarrulevypari on kaikkea muuta kuin kallis. Sedan-mallista Kappaa valmistettiin reilut satatuhatta yksilöä. Halvimmat sedanit maksavat Suomessa alle parituhatta euroa, ja siinä hintaluokassa ne ovat mielenkiintoinen vaihtoehto jo Alfa Romeolle, saati sitten saksalaistai japanilaismerkeille. Ruosteen kannalta olennaisia suunnitteluvirheitä ei ole
Seuraavassa numerossa: Riemukas rantakirppu, Lancia Beta Spider, Toyota Corona Mark II ja paljon muuta mukavaa! Klassikot 03/17 ilmestyy 13.4.2017 91 02/17 Tilaa uutuuslehti kotiisi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii. 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS
OverPaintFinland OverPaint 040 912 8272 OverPaint Huolto 0400 242 379 02 /1 7 Fia t 60 D ’6 4 • Fo rd An gli a ’55 • Au sti n A6 Ca m br id ge ’6 2 • To yo ta Cr es sid a ’8 1 • H on da Ja zz ’8 4 SUURI VAKUUTUSVERTAILU 2017. Kaikkien vakuutusyhtiöiden vauriokorjaamo AUTOMAALAUS // KOLARIKORJAUS // KUSTOMOINTI // ENTISÖINTI // HUOLLOT AUTOLASITYÖT // AUTONHOITO // RENKAAT // VANTEET // RENGASHOTELLI Työkkyrintie 1 05400 Jokela info@overpaint.. Meidän kauttamme kaikki tunnetuimmat vanne sekä rengas merkit järkevillä hinnoilla. Virallinen Vossen dealer. Myymälässämme noin 70 vannetta esillä ja kattava Meguiars tuotevalikoima. TOYOTA CRESSIDA ‘81 AMERIKAN MALLI PompanFIAT 600 D ‘64 02/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi PÅLSBODA Lännestä itään Ulkomaalaiset merkit Japanin markkinoilla Lancia Kappa Unohdettu laatuauto on tuleva klassikko Bremenin helmet Kuvaraportti Saksan harrasteautonäyttelystä 36 84 80 -1 70 2 • PA L VK O 20 17 -1 5 6 41 48 83 68 48 08 17 00 2 Viipale mediat Pe rin te in en VW-MUSEO nappi PERHEVAUNU AUSTIN A60 CAMBRIDGE ‘62 PALJON MUUTAKIN KUIN KAUNISTA PINTAA V.I.P ETUASIAKASTARJOUKSET • – 75 € vakuutusyhtiötyön omavastuu osuudesta • 3D nelipyöräsuuntaus 65 € • Rengashotelli 50 €/kausi • Allevaihdot 20/30 € Verkkokauppamme OverPaintShop avautuu pian! Automaalaustarvikkeet Maalarilta Maalareille. www.overpaint.. Meiltä löytyy erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, voit halutessasi maksaa joustavasti kuukausimaksulla