2/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 2 • PA L VK O 20 18 -1 6 6 41 48 83 68 48 08 18 00 2 Viipale mediat TALVEN TAPAHTUMAT: Rompetoreja ja kokoontumisia ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ: Lahtikaupungin taksiautoilijat AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Jyväskylä & Lempäälä -90 FILEMONIN PIRSSI MOSKVITŠ 1500 ’79 02 /1 8 Fo rd Cu sto m ’50 • M erc ed esBe nz 200 D ’83 • M erc ury Co m et ’64 • M os kvit š 150 ’79 • Sa ab 99 GL ’77 • Vo lga M -22 ’63 Pieni Pala Amerikkaa MERCURY COMET ’64 TAKAVUOSIEN MITTARIAUTOT ESITTELYSSÄ KUUSI VANHAA PIRSSIÄ RÄTTÄRIT REISSUSSA HELSINKI – NORDKAPP JO VU OD ES TA 20 08
Rakkaudesta Rautaan. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. 91 SEMA SHOW LAS VEGAS JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’53 DODGE CHARGER 6.1 HEMI ’70 Ford ’A Coupe ’31 • Hudson pickup ’46 • Chevrolet Corvette ’96 Ford Mustang GTA Fastback ’67 • Harley-Davidson Fatboy ’93 Ford Country Sedan ’64 • Cadillac Sedan DeVille AMG ’59 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Rakkau desta Rautaan • 8/2017 • 8,90 € 6 414887 002455 1 7 8 70 02 45 -1 70 8 PAL VKO 2018-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 08 /2 01 7 NR O 40 ”R U O ST ET TA KIN O LI TO D EL LA PA LJ O N , KÄ YT ÄN N Ö SS Ä U U SIM IS TA VA AT I KA IK KI KY LJ EN PU O LIV ÄL IS TÄ AL AS PÄ IN PU SK U RE ITA LU KU U N OT TA M AT TA .” VUODENVAIHTEEN TUPLAJUHLANUMERO Suuri Valmet-traktorikirja Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Martti Huttusen käsissä se pääsi takaisin iskukuntoon. Anne Leinosen hallusta löytyy projektikuntoisesta hienoon kuosiin loihdittu yksilö. Ford Escort Mexico ’74 Siestan jälkeen Mexico-Escort jäi ensimmäiseltä omistajaltaan 80-luvun lopulla 25 vuodeksi lepäilemään. Klassikot 3/2018 ilmestyy 19.4.2018 Seuraavassa numerossa: Kääpiöluokan karavaani Steyr-Puch 700 C ’61 + Eriba Puck ’63 Suomeen tuli 60-luvun alkupuolella pieniä itävaltalaisia Steyr-Puch 700 C -farmariautoja, joista säilyi vain kourallinen. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Ykköslähdön lahjaidea! Moonclone SRT-8 EKENS GASSERS SWAP MOONEYES SHOW YOKOHAMA CHEVROLET CAMARO ’67 FORD A DELUXE ROADSTER ’31 KOTIMAINEN RODIUUTUUS! LISÄKSI ESITTELYSSÄ H-D ’42 • Willys STW ’55 Plymouth Duster ’70 Mercury Monterey ’56 Chevrolet Speedster ’50 Chrysler 300G Convertible ’61 Chevrolet Chevelle Malibu ’65 Rakkaudesta Rautaan • 1/2018 • 8,90 € 6 414887 002455 1 8 1 70 02 45 -1 80 1 PAL VKO 2018-10 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 01 /2 01 8 NR O 41 ”S ITA AT TI PO M IN TA LE H D EN PÄ ÄA RT IK KE LIS TA TÄ SS Ä” RAUDASSA RAHA ON VARMASSA TALLESSA Lil’ Twister Näin tehdään pitsimaalaus Nostalgia raaseri Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Joulu lähestyy! Osta kova lahja! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa vuoden uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Yksi niistä kiskoo perässään saman kokoluokan asuntovaunua. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Pikku-Barracuda Sunbeam Alpine GT ’70 Omaperäisesti muotoiltu sportti sai tuoreeltaan amerikanautoon viittaavan lempinimen takalasiratkaisunsa ansiosta
TILAAJAPALVELU Puh. Kuski hekotteli kuin vajaamielinen ja päästeli hurjalla vauhdilla välillä ratakiskoja pitkin, välillä kaasu pohjassa isojen lumikasojen yli. Takapenkilläkin oli ahdasta kun kuljettajanistuimen selkänojaa piti pystyssä höyläämätön patikka joka tukeutui takaistuimeen. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Jos joskus on auton kyydissä hirvittänyt, niin tuo taisi olla sellainen reissu. Muutama vuosi sitten jonotin taksia Pariisissa. Kyydin hinta on ehkä tyyris, mutta vastapainoksi matka taittuu turvallisesti ja kohtelu on reilua ja ennakoitavaa. 3 Pääkirjoitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Meillähän lyhytaikaiseen vuokrakäyttöön kuljettajan kera tarkoitettu auto on aina moitteettomassa kunnossa ja ylemmälle keskiluokalle suunnattua mallistoa. Keltaisen ison jenkkiauton kuljettajan paikalla istui, tai oikeammin nojaili, löysän oloinen kaveri. Tiedostomattomassa tilassa oleva kaatui välillä kohti kuljettajaa, joka sitten yritti työntää tätä toiseen suuntaan. Se vasta olikin kyytiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Muutaman vuoden kuluttua tuli tarve päästä osoitteesta toiseen Uralin liepeillä. Jos joskus on auton kyydissä hirvittänyt, niin tuo taisi olla sellainen reissu. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Etumatkustajan istuimelle ei mahtunut, sillä siinä retkotti jo joku tiedostamattomassa tilassa. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ensimmäisen kerran sain kokea toisenlaista taksikyytiä 80-luvulla Yhdysvalloissa. Vieraalla maalla auto ja kuljettaja taas voivat olla sellaista sorttia, että jokainen matka on oma hurja seikkailunsa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Suomessa sen elämyksen takana on stereotyyppisesti kapakasta jatkoille suuntaava hilpeä seurue. Suomalaisen taksin kyydissä ei tällaisia herkullisia tarinoita synny, ja siitä etuoikeudesta kannattaa pieni lisähinta maksaakin. Auto keinahti matkaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Oli talvi. Jonon kärjessä olevilla kahdella kuljettajalla oli keskenään menossa välienselvittely joka yltyi tuuppimiseksi. Saivat sitten selvitettyä välinsä ja pääsin toisen riitapukarin kyytiin. Yhdet vielä ja sitten taksi COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. T aksimatka voi olla elämys. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kohta kuski pisti tupakaksi ja ojensi sitten savukeaskinsa takamatkustajille: palaako. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Kuljettajan kierrokset kun eivät mainittavasti olleet laskeneet ja sielun kiehunta sai hänet ajamaan kilometrikaupalla kuin heikkopäinen. Radiosta kuului särisevää diskomusiikkia liian lujaa. Taustapeilistä roikkuivat karvanopat, pari hajukuusta ja joku Etelä-Amerikan monista pyhimyshahmoista. Vanhoista taksiautoista puolestaan syntyy mukavia muistoja ja tarinoita. Näiden kansien väliin olemme niitä koonneet ja samalla huomanneet, ettei se meidänkään taksimaailma ole aivan niin harmaata ja tylsää kuin helposti sortuisi ajattelemaan. Hyppäsimme työtovereiden kanssa valkoisen Volgan takaistuimelle
Sellaisella Honkasen isäntäkin mittaili aikoinaan Lahden katuja. 18 Ford Custom ’50 s. Joku varmasti muistaa Antti Ryömän, jonka Saabit kuljettivat väkeä Vammalassa kymmenen vuotta. Kuopiossa työuransa suorittanut sininen Mercury on yksi näihin päiviin säästyneistä yksilöistä. 36 Moskvitš 1500 ’79 s. 24 Saab 99 GL ’77 Jykevyydestään huolimatta Saab on merkki, jota ei helposti miellä mittarikäyttöön. 12 Mercury Comet ’64 s. s. Siihen Saab kuitenkin tuotteitaan tarjosi, ja tarjoukseen myös tartuttiin. 70 Volvo-kerhon talvipäivä AJONEUVOT 12 Mercury Comet ’64 Suomeen rekisteröitiin vuonna 1964 toistasataa uutta Cometia, joista monet aloittivat tuoreeltaan taksina. 36 Moskvitš 1500 ’79 Taksikuskien joukossa on omat legendansa. Arto Mäkinen ihastui sellaiseen pirssiin pikkupoikana. 42 M-B 200 D ’83 s. 24 Saab 99 GL ’77. Filemon ei ole enää keskuudessamme, mutta hänen vihreä Mossensa on pelastettu heinikosta takaisin tien päälle. Kittilän maisemissa Mossella asiakkaitaan kuskannut Filemon Vaarala on yksi heistä. Volgan monikäyttöinen farmariversio oli 1960-luvun tilataksi. Tässä numerossa 4 s. 18 Ford Custom ’50 Sulavalinjainen Custom oli aikanaan yleinen näky taksitolpalla. Vuosikymmeniä myöhemmin hän kunnosti itselleen Customin liki toivottomasta aihiosta. 30 Volga M-22 ’63 s. 30 Volga M-22 ’63 Suurikokoiset itäautot Pobeda ja Volga olivat kovia rautoja, eikä niiden suosio romahtanut edes tuonnin vapauduttua. 68 MP-rompetori s. 70 Volvo-kerhon talvipäivä, Kangasala Volvo-kerhon talviselle kokoontumiselle osui kehno loskakeli, mutta siitä huolimatta paikalle ilmaantui klassikkoautoja Pyhimys-Volvosta lähtien. TAPAHTUMAT 68 MP-rompetori, Jyväskylä Vuosi käynnistyi komeasti, kun harrastajat kokoontuivat sankoin joukoin Jyväskylän messuhalleihin tekemään löytöjä rompetoripöydiltä. 42 Mercedes-Benz 200 D ’83 Evoluutio kehitti nokivasarasta ikiliikkujan, joka vuosien saatossa kypsyi klassikoksi taksiautojen joukossa
s. Mukana oli tuttuun tapaan myös museoikäisiä moottoripyöriä. 72 VW-harrastajien rompetori s. 64 Ammattikatsoja muistelee Elokuun loppupuolelle 1990 osuivat Lempäälän OPralli ja Jyväskylän Suurajot. 50 Lahtikaupungin taksiautoilijat s. Määränpää oli kaukana pohjoisessa. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita kuulumisia ja vanhoja uutisia harrastuksen parista. 74 MP 2018 s. 86 Tuleva klassikko Chevrolet’n kaupunkimaasturi oli mukava ja pirteästi kulkeva tuttavuus. Tarkastelussa Tuomari Nurmion vanha hitti. 84 Marginaalista Erikoinen Alfa Romeo Boano kaupattiin kovaan hintaan. 50 Lahtikaupungin taksiautoilijat Taksamittareiden raksutus alkoi Lahdessa vuonna 1911, eivätkä pirssin pyörät ole päijäthämäläiskaupungissa sen koommin pysähtyneet. 74 MP 2018, Helsinki Helsingin messukeskuksessa esiteltiin uutta moottoripyöräkalustoa. Täältä matkaan liittyi lisää rättärikalustoa. 80 Fotoalbumi Karua taksikalustoa kaukomailta. 76 Rättisitikat pohjoisessa s. 5 s. 80 Fotoalbumissa kuvia karusta taksikalustosta.. 76 Rättisitikat pohjoisessa, Helsinki–Nordkapp Letka Rättisitikoita lähti Keski-Euroopasta kohti Suomea. 64 Ammattikatsoja muistelee s. 85 Klassikkomarkkinat Kesäksi uusi kulkupeli alle tai varaosia vanhaan projektiin näiltä sivuilta. 84 Marginaalista s. ARTIKKELIT 49 Yön ainoa valopilkku Taksin syvempää olemusta on pohdiskeltu myös lauluissa. Ilman vastoinkäymisiä ei rallien kuvaaminen sujunut. 56 Meccanoista mittarimekaanikoksi Seppo Rossin mieltymys tekniikkaan alkoi jo pikkupoikana. 86 Tuleva klassikko 72 Pirkanmaan VW-harrastajien rompetori, Tampere Marketin parkkihalli täyttyi ilmajäähdytteisen osista, ja olipa myynnissä myös museoleimattu K70-Volkkari. Sittemmin miehen työuran varrelle osui kiinnostavia vaiheita mittarikorjaajana
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Lahden seudulla liikkuessa kannattaa pyörähtää vuosi sitten uudelleen avatussa Mastola-radiomuseossa. Kun nousee museon portaat ja astuu sisään rakennukseen, eteen avautuu näkymä tekniikkaa täynnä olevasta hallista. Se on avoinna maanantaita lukuun ottamatta joka pävä. Esimerkiksi vanhalla valintakiekkopuhelimella saattoi soittaa toiseen samanlaiseen ja seurata samalla lasin takana olevan puhelinvaihteen toimintaa. 6 2/2018. Kuvan masiinan punaisista painikkeista painelemalla ruuduille saa näytteitä eri aikakausien tv-ohjelmista. Lähetintä sekä toiminnan laajenemista varten rakennettiin uusi suurasema, ja tässä vuonna 1935 valmistuneessa rakennuksessa sijaitsee nykyisin Radioja tv-museo Mastola. Radiomäen museo L ahden kaupunkikuvaa leimaavat kolmen hyppyrimäen lisäksi Radiomäellä seisovat vuonna 1927 pystytetyt radiomastot. Auton saa parkkiin aivan toisen maston juurelle. Radiolähetyksiin liittyvien laitteistojen ohella näyttelytiloissa pääsee tutustumaan menneen ajan kodin viihde-elektroniikkaan. Vuosi niiden jälkeen eli pyöreät 90 vuotta sitten vihittiin käyttöön yleisradioasema. Tilan takanurkasta pääsee auditorioon, jossa esitetään tasatunnein kooste aseman historiasta rakennusajasta aina nykypäivään saakka. Lahden radioja tv-museo löytyy osoitteesta Radiomäenkatu 37. Alakerran näyttely tarjoaa kävijälle nostalgisen aikamatkan. Esillä on vanhoja tvja radiolaitteita, puhelimia ja muuta esineistöä, kuten vanhojen animaatiosarjojen hahmoja, Heikki Kahilan puku miehen uutistenlukija-ajoilta ja eri paikkakuntien merkkejä täyteen ommeltu urheiluselostaja Pekka Tiilikaisen takki. Nykyajan tyyliin joihinkin näyttelyesineisiin on yhdistetty toimintoja. Monimutkaisen taskukellon näköinen laite on yövartijan kello 1940-luvun alkupuolelta. Lisätehoa lähetyksiin saatiin 30-luvun puolivälissä 150 kW:n Marconilähettimen hankinnan myötä. Radiomastot näyttävät suurilta jo etäältä, mutta niiden todellinen koko näyttäytyy vasta kun kaartaa museon pihalle. Radiomäellä riittää katseltavaa
Muilta osin Shiftyn osalista on varsin vakuuttava ja sisältää komponentteja muun muassa Brembolta, Benelliltä ja Laverdalta. Shiftyn tekniikka ei ole räyhäkäs amerikanmoottori eikä kiihkeä italialainen – vaikka saapasmaasta onkin: tämän pyörän voimanlähteeksi on kaikista maailman vaihtoehdoista valittu Fiat 127:n 903-kuutioinen työntötankomoottori. Lopulta Helkama-tehtaan liukuhihna nytkähti liikkeelle, ja helmi-maaliskuun vaihteessa 1978 sieltä alkoi putkahdella markkinoille voittaja-ainekseksi luokiteltavia mopoyksilöitä – Raisuja. Moni innostui mopolla maastoon vasta Raisun hankittuaan – niin hauskaa sillä oli koluta kinttupolkuja tai vaikka umpimetsää. Tuolloin saatiin sulavamman ulkonäön ohella uusittu moottori ja runko. Maineikkaat palikat eivät kuitenkaan juuri lohduta, kun hevosvoimia on 53 ja pyörällä painoa kuivana 269 kiloa. Raisu peli! H elkama Sport oli pellistä prässättyine runkoineen auttamatta vanhanaikainen mopo 70-luvun puoliväliä lähestyttäessä, ja se häipyikin myynnistä vähin äänin vuonna 1975. SHIFTY 900 Taannoin brittiläisen moottoripyöräliikkeen vaihtopyörärivistöön ilmestyi erikoinen Shifty 900 -moottoripyörä. Viimeisimmät uudistukset osuivat tuotannon loppupuolelle ja olivat lähinnä kosmeettisia. Kuljettajan ajoasento oli korkealla sijaitsevien jalkatappien ja matalan satulan myötä pidemmän päälle puuduttava. Nykyään projekti-Raisuja näkyy enenevissä määrin rompetorien tarjonnassa. Ensimmäinen päivitys Raisuun tehtiin jo seuraavalle mallivuodelle. Jo ensivilkaisulla huomaa oudon olemuksen liittyvän pyörän moottorin ja vaihteiston yhdistelmään, joka puolestaan on helposti tunnistettavissa autopuolelta lainatuksi. Tuoreimmat mallit tunnistaa helpoiten muovisista lokasuojista ja neliskanttisesta ajovalosta. Korkea maavara ja trial-polkuja silmälläpitäen viritetty alustan geometria tekivät Raisusta hieman levottoman ajettavan. Neljä vuosikymmentä sitten Tunturin ja Soliferin hallitsemille kotimaisten mopojen markkinoille saapui kovan luokan haastaja. Kuva: CMC motorcycles 7. Sen jousitus tuntui tasoittavan pienet kuopat ja nielaisi pehmeästi nyökäten suuremmat heitot. Vastapainoksi mopo oli kevyt ja ketterä maastossa. Raisu osoitti pätevyytensä minitrialissa, jossa sillä ajettiin pitkään voitokkaasti. Ensimmäistä kertaa kotimaisen mopon jousitus oli kunnollinen, ja samaa saattoi sanoa myös mainion Minarellimoottorin sujuvasti toimivasta vaihteistosta. Vuoden 1977 esittelyn aikoihin mallille kehnoa tulevaisuutta veikanneet osuivat oikeaan. Trial-pyörämäisyys ylti myös pinnan alle. Seuraava suuri päivitys tehtiin 1981. Kömpelöt jalkatapit vaihtuivat kunnollisiin, ja samalla vaihdepolkimen pää saatiin saranoitua. Se on paitsi harvinainen myös kummallisen näköinen: kaksipyöräisille tyypillinen vapaata elämänmuotoa korostava sielukkuus puuttuu siitä kokonaan. Vaikutteita oli haettu noihin aikoihin suosituista trial-pyöristä, ja se näkyi reilusti päällepäin. Juuri kunnollinen jousitus ja napakasti päälle kytkeytyvät vaihteet saivat Raisun tuntumaan hiukan enemmän oikealta kevarilta, joka taas miellytti kovasti 15-vuotiasta kohderyhmää. Viiden valmistusvuoden aikana 127:n moottori asennettiin vain 70:n Shiftyn runkoon. Helkama Raisu MM oli suunniteltu puhtaalta pöydältä. Hyviin ominaisuuksiin voi tietysti lisätä huoltoja korjaustoimien edullisuuden – 127:n osia kun saa halvalla ja lähes joka varaosaliikkeestä. Sen seuraajaa saatiin odotella pitkään. Käynnistyspoljin siirtyi tutuksi tulleeseen paikkaan takahaarukassa, ja myös jousituksen valmistaja vaihtui. Raisun matka kotimaisen mopovalmistuksen historiassa kesti kymmenen vuotta. Tämä näkyi myös markkinoinnissa
Maaliskuun viimeinen neuvostolataus täräytettiin Novaja Zemljassa. Länsi-Saksa päätti hyväksyä ydinaseiden sijoituksen alueelleen. Vuoden kestävään testirupeamaan otti osaa neljä Talbotia, joilla suoritettiin testejä maantiellä sekä laboratorioolosuhteissa. Työryhmä suositteli jatkotutkimuksia ja arveli metanolin olevan ennen pitkää varteenotettava polttoaine. • Monessa maassa talous oli hiljentymään päin ja työttömien määrä nousi otsikoihin. Loppukuusta Neuvostoliitto ilmoitti pistävänsä kokeet jäähylle, jos muut maat tekevät samoin. Maaliskuun 27. Bensiinisyöttö piti muistaa kytkeä päälle myös määränpäätä lähestyttäessä, jotta kaasutin ehtisi täyttyä bensiinillä ennen seuraavaa kylmäkäynnistystä. Bensiinin ja alkoholin sekoituksesta koituvat ongelmat ajateltiin selättää hyödyntämälllä petrolikäyttöisistä autoista tuttua kaksoispolttoainejärjestelmää. • Suomessa tv-viihde hivuttautui vauhdilla koteihin. Yhdysvalloissa atomipommi putosi vahingossa pommikoneen kyydistä asuinrakennukseen. Alkoholin voimalla V uonna 1980 Saab-Valmet oli kerännyt hyviä kokemuksia kaksoispolttoainejärjestelmällä toimivista Saab-malleista. Hallitus oli huolissaan tarjonnasta ja jätti maaliskuun lopulla eduskunnalle lakiesityksen televisiossa esitettävien elokuvien ennakkotarkistuksesta. Neuvostoliitossa tehtiin kolme ydinkoetta, joista yksi osui vieläpä samalle päivälle toisen suurvallan Nevadassa tekemän testin kanssa. päivä CBS-levy-yhtiö julkaisi ensimmäiset stereona soivat vinyylilevynsä. Toisaalla omia testiajojaan suorittivat alkoholia polttoaineenaan hyödyntävät testiHorizonit. Lehtikohtaiset parkkikiekot ovat tuorein lisäys verkkokaupan valikoimissa. Tyylikkään rento Klassikot-parkkikiekko kustantaa 8,90 € + mahdolliset toimituskulut, ja sama hintalappu on lätkäisty myös neljään muuhun parkkikiekkoon. De Angelis menehtyi F1-harjoituksissa sattuneen onnettomuuden seurauksena 1986. Kylmäkäynnistystä ja raskasta kuormitusta varten moottorin saattoi kytkeä käymään bensiinillä. MAALISKUU 1958 • Ydinaseet nousivat toistuvasti uutisiin. 1958. 8 2/2018. Petro-haisuliksikin haukuttujen autojen varsinainen polttoaine oli petroli. Erikoista kyllä, VTT:n työryhmässä oletettiin, että pitkällä tähtäimellä metanolia tuotettaisiin turpeesta. Samana vuonna toisen petrolikäyttöisen ajoneuvon Talbot Horizonin testit saatiin siihen malliin, että seuraavana vuonna alkavaa sarjatuotantoa päästiin jo valmistelemaan. Neuvostoliitossa oli toisin, sillä sieltä uutisoitiin työttömyyden poistuneen ikuisiksi ajoiksi. • Äänilevypuolella 50-luvun loppu oli mullistusten aikaa. Urallaan hän starttasi 108 kertaa Formula 1 GP -kilpailussa ja ajoi kahdesti voittajana maaliin. 1958 markkinoille saapui stereofonisia savikiekkoja, mutta vinyylin voittokulku näytti väistämättömältä. Alkoholi polttoaineena houkutteli, sillä sitä voitiin tuottaa kotimaisin voimin. Pommin sytytin räjähti ja aiheutti tuhoa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta VAAKAIMUKIEKKO Viipalemediat Oy:n verkkopuodista www.supermarket.fi voi tilata lehtien ja kirjojen ohella myös muuta rompetta. Saab-Valmetilla haettiin bensiinin korvaavaa vaihtoehtoa petrolin ohella myös metanolista ja etanolista. • Italialainen kilpa-autoilija Elio de Angelis syntyi Roomassa 26.3
Saab käynnistyy siis kuin palmun alta, ja karvalakin voi riisua jo sisään astuessa. Mallivuodelle 1988 esiteltiin myös Eagle Medallion, joka oli Renault 21:n amerikanpainos pienin muutoksin toteutettuna. Pian nähtiin tuoreemman Coltin Eagle-versio Summit ja urheilumalli Eclipse nimellä Eagle Talon. KOTKAN LYHYT LENTO Uusia automalleja tulee museoikään tämän tästä mutta uusia automerkkejä enää harvoin. Ennen sekin seikka oli toisin. Pisimpään Eaglen lippua heilutti Talon, jonka viimeiseksi mallivuodeksi jäi 1998. Lämmitin oli myös helposti asennettavissa vaikka kotikonstein. Ensimmäinen Eagle oli jo valmiiksi mallinimeltään Eagle: AMC Eaglesta tuli nyt Eagle Wagon. Valmiita merkkikohtaisia asennussarjoja löytyi 70-luvun suosikkiautoihin, ja jos omaa merkkiä ei listasta löytynyt, saattoi askartelun avuksi ostaa yleismallisen asennussarjan. 9. Auton sisätilalämmittimien markkinat ovat pitkään olleet kahden suuren valtamerkin hallussa. Polttoainekäyttöistä Monark 6000 -lämmitintä tuotiin myös Suomeen Hankkijan toimesta. Kun Eagle-automerkki syntyi, sen tuotteet olivat osin entuudestaan tuttuja malleja uudelleen nimettynä. Eagle on yksi lähihistorian tuoreista merkeistä, ja nyt eletään niitä hetkiä, jolloin ensimmäiset Eaglet saa museokilpien väliin. Laite kytkettiin puhisemaan munakellon tapaisesta ajastimesta joko heti tai halutulla viiveellä. Mitsubishi Galantin Eagle-versio 2000GTX saapui mallivuodelle 1991. Tehoa Monark 6000 -lämmittimessä oli. Kuin kesällä konsanaan R uotsalainen Monark oli yksi monista lämmitysjärjestelmiä valmistavista yrityksistä. Vuonna 1993 markkinoille tuupattiin vielä iso loistoauto Eagle Vision, jota myytiin Euroopassa Chrysler-merkin alla. Akkua Monark ei ime tyhjiin, sillä laite on varustettu akkuvahdilla, joka katkaisee lämmityksen, jos jännite uhkaa pudota alle määrätyn rajan. Samassa ajassa jäähdytysnesteen lämpötila on jo hellelukemissa. Monarkin toimintaperiaate ei käytännössä eronnut kilpailijoista, ja myös laitteen käyttö oli muiden valmistajien tuotteista tuttua. ”Laite lämmittää auton sisätilat sekä moottorin kesälämpimiksi alle puolen tunnin”, kehuttiin markkinointimateriaalissa. Valmistajan esite kertoo testiauto Saab 99:n sisätilojen lämpiävän -25 pakkasasteesta huoneenlämpöön tunnissa. Uuden nimen taustalla oli Chryslerin tarve virtaviivaistaa tarjontaansa, kun mallisto oli paisunut sekavaksi yrityskauppojen myötä. Kaksi muuta vuoden 88 Eaglea olivat suurikokoinen, AMC-Renault-yhteistyönä hieman aiemmin syntynyt Premier ja Mitsubishi-pohjainen Vista. Mitsubishi-pohjaisten autojen lanseeraus jatkui. Monarkin menestyksestä Suomen markkinoilla ei toimituksessa ole tietoa, mutta harvinaiseksi laite taisi jäädä. Hankkijan Monark-esittelyautona toimi Fiat 124
Harrasteautotapahtuma & rompetori Ylistaron asemalla 26.5. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta T oimituksen postilaatikkoon putkahti Lancia-kerhon jäsenlehti 2/2016. HF-1-kilpinen auto joutui myöhemmin vorojen käsiin ja sai julkisuutta Poliisi-TV-ohjelmassa esiintymisen myötä. Kerhon 50-vuotisjuhla näkynee myös tapahtuman yhteydessä. Tyyskän itsensäkin on saattanut tavata Lancia Delta -taksin ohjaimista. Classic Motorshow, Lahti 6.5. TAPAHTUMA KALENTERI MAALISKUU 3.3. Rompetori Nokian RC/JM-radalla 19.–20.5. Rompetori Sastamalan Vatajalla 26.–27.5. AHS:n talviajot, lähtö ja maali Teboil Sveitsinhovi, Hyvinkää 3.3. Mikkelin Mobilistien Rompetori, Kasarmin kenttä, Mikkeli TOUKOKUU 1.5. VMPK:n rompepäivä, Teivon ravirata, Ylöjärvi 21.4. Rompetori ja harrasteparkki Zoolandian parkkipaikalla, Lieto 1.5. Päijät-Hämeen Mobilistien Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 26.5. TalviHeikki, Turun messukeskus 11.3. LC Forssa perinteinen rompetori, Pilvenmäen ravirata, Forssa 5.5. Retro Trucks Rekkakukossa, Hollola 5.–6.5. VETKUn Kevätpäiväntasausajo, lähtö Lempäälän Retailparkista 30.3.–1.4. Hauska ammattiautoilua sivuava tarina on myös juttu tamperelaisen autokoulun 90-luvun alkupuolella käyttämästä Lancia Delta HF Integrale -opetusautosta. Winter Swap Meet, Teivon ravirata, Ylöjärvi 24.–25.3. Äitienpäivän rompetori, Espoon automuseo 19.5. Turun seudun mobilistien TalviHeikki-tapahtumassa järjestetään tänä vuonna ajoneuvohuutokauppa. Tyyskä on koonnut kerholehteen Lancia-omistajien muisteluita vuosien varrelta, ja niiden joukosta löytyy useampikin tarina Lanciatakseista. Syökerin Sauhut, Vihtijärvi 28.4. Kainuun Mobilistien peräkonttikirpputori, A-Katsastuksen pihaalue, Kajaani 19.5. Sen lähetti taksinumeron motivoimana italialaisten autojen harrastaja Jari Tyyskä, jonka kalustoakin on vuosien saatossa esiintynyt Klassikoiden sivuilla. Helamarkkinat, rompetori ja raskaan kaluston Helamiittinki, Porin ravirata 12.5. VW & Vintage -rompetori Espoon automuseolla 9.–10.5. Vaasan Veteraaniautoseuran talviajo, lähtö Vaasan automuseolta 17.3. Hot Rod & Rock Show, Tampereen messuja urheilukeskus 21.4. American Car Show, Helsingin Messukeskus HUHTIKUU 14.–15.4. Lehti on mukava muistutus siitä, että vaikka valtaosa tolpilla päivystävästä kalustosta edustaa muutamaa valtamerkkiä ja -mallia, joukosta on aina löytynyt kiinnostavia poikkeuksia. Minien kesänavaus, Mobilia, Kangasala 13.5. Mama’s Classics -ajotapahtuma, Pirkanmaa 27.5. 10 2/2018. Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajien rompetori, Auran Nuortentalo Lancia-taksit Pääsiäisviikonloppuna tuttuun tapaan järjestettävä American Car Show tarjoaa silmänruokaa kaikille ajoneuvoharrastajille. Kevätsavutus Parolan Panssarimuseo, Hattula 5.5. Pienoismallipäivä, Tampereen kauppaoppilaitos 4.3. Deltan ohella kerholehden sivuilta löytyy tarinaa muun muassa useammasta taksi-Themasta. Kuninkaantieajo, reitti Pyhtäältä Elimäelle 26.5
Mercury Comet ’64 Suomeen rekisteröitiin vuonna -64 toistasataa uutta Mercury Cometia, joista monet aloittivat tuoreeltaan taksina. AMERIKKAA Pala 12. Eräs näihin päiviin säästyneistä on Kuopiossa työuransa suorittanut, uudesta lähtien KCA-60-tunnuksilla liikkunut yksilö
Pyhäsalmi 13
”Väliaikaiseksi” vuonna -58 määrätty autovero piti haaveet toki nöyrinä eikä siten millään Cadillacilla kyytejä kuviteltu jatkossakaan suoritettavan, mutta muutama säännön vahvistava poikkeus kuten iso Chevrolet tai jenkki-Ford taksiksi sentään ilmestyi. Vaikka isoja jenkkilaivoja ei taksitolpille ankkuroitunutkaan, 60-luvun amerikkalaisista pienikin neliovinen automalli tarjosi neljälle hengelle yltäkylläiset ja vielä kuudellekin riittävän avaran matkustamon, joten jenkkiauto asettui Suomessa liki poikkeuksetta isojen autojen luokkaan. Ford-kauppaa tehtiin lähinnä Fairlanella, joka vuonna -64 sai Suomessa kirittäjän omasta tallista, kun Mercuryn tuontiohjelmaan lisättiin keväällä -64 suoraviivaisesti muotoiltu Comet. Itäautot pitivät edullisuudellaan ja vahvoiksi muodostuneilla myyntiverkostoillaan asemiaan, mutta taloustilanteen salliessa yhä useampi suuntasi uuden ajokin nälkäänsä läntisen autoteollisuuden tuotteisiin. Niin länsieurooppalaisten kuin amerikkalaisten autojen asettuminen mahdollisten uusien työkalujen joukkoon otettiin taksareiden keskuudessa tyytyväisenä vastaan. H einäkuussa 1962 lisenssivaatimuksesta vapautunut länsiautojen tuonti heijastui nopeasti kotimaiseen uusien autojen kauppaan. Runsaat ajokilometrit milloin loskaisilla ja routareikäisillä, milloin lipeällä tai suolalla hölvätyillä sorapoluilla tuntuivat nimittäin syövän pirssin peltejä nopeammin kuin ammattiautoilija ehti nauttia eväsleipiään. Ja lisenssivapauden jälkeisinä vuosina sitä riitti yllättävänkin hyvin: vuonna -63 rekisteröitiin 175 jenkki-Fordia. 14 2/2018 Mercury Comet. Autokaupan vapautumista erityisellä mielenkiinnolla seuranneisiin ammattikuntiin lukeutuivat taksiautoilijat, sillä heille työkalun päivittäminen säännöllisesti tuoreempaan oli useimmiten olosuhteiden sanelema pakko. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Amerikkalaisen autokäsityksen mukaan Comet ei lukeutunut isojen autojen luokkaan, mutta Suomessa tilanne oli toinen. Yksi automyynnin vapautumisesta hyödyn irtiottaneista toimijoista oli jenkki-Fordien maahantuonnissa vuosikymmenien perinteen kerännyt Oy Ford Ab, joka tuotti Atlantin yli emoyhtiön valtavasta mallistosta sitä mille vain kysyntää ilmeni. Etenkin jälkimmäisiin suhtauduttiin mielenkiinnolla, sillä monessa taksisuvussa oli yhä hyvässä muistissa reilun parin vuosikymmenen takaiset ajat, jolloin taksiautokannan selkäranka muodostui USA-autoista. Kipukohdaksi taksissa muodostui tilojen sijaan kytkin, joka pitkän ykkösen myötä joutui kovalle rasitukselle etenkin täydellä kuormalla
Kysymyksessä oli kuopiolaisen taksiautoilija Ville Tilan elokuun 12. Auto ei nimittäin päätynyt kuluttavaan käyttöön kuten nuorisolle, hui olkoon vaan sen sijaan se sai Korhosesta autoaan huolellisesti ylläpitävän omistajan. Kuopion pirssiin Vuoden -64 parhaaksi pikku-Mercuryjen kilvityskuukaudeksi muodostui elokuu, jolloin liikenteeseen lähti 23 säihkyvää Cometia. Oletettavasti näihin aikoihin päättyi myös Cometin käyttäminen ympärivuotisena käyttöautona. Fordia ylemmäs konsernin merkkihierarkiassa asemoidun Mercuryn kompakti malli kiinnostikin oivallisesti, sillä vuoden -64 ensirekisteröinteihin kirjattiin 113 Ford Fairlanen rinnalle peräti 123 Cometia jos pari ilman mallimerkintää tilastoitua Mercuryä olivat nekin Cometeja. KCA-60-tunnuksin liikkunut Comet palveli savolaisia taksikyydin tarvitsijoita taksiautolle luontevan aikajakson, reilut pari vuotta alkuvuoteen 1967, minkä jälkeen Cometin virkaura oli suoritettu. Puhdikkaammat kuutoset, saati muhevat V8:t sekä nelipykäläiset manuaalit ja automaattilaatikot jäivät näin ollen kiiltelemään Comet-esitteiden sivuille. Syyskuun toisena päivänä 1969 Mercury siirtyi jälleen yksityisomistukseen pysyen kuitenkin edelleen tiukasti Kuopion seudulla. 15. Ammattikäytön vuoksi auto varustettiin luonnollisesti taksimittarilla ja todennäköisesti myös kattokaarella taksikupuineen. Tämän jälkeen rekisteriin merkittynä omistajana oli Väänäsen Auto Ky vuoden päivät, joten autolle ei joko löytynyt ostajaa tai ehkäpä topakka Comet toimi autoliikkeen toimintaan liittyvän henkilön kulkupelinä. Suurin osa uusista Cometeista jolleivät peräti kaikki edustivat maahantuojan valitsemaa järkilinjaa: kuudelle hengelle rekisteröityä neliovista sedania, jonka voimalinja muodostui 2,8-litraisesta kuutosesta ja kolmiportaisesta manuaalivaihteistosta. Kevättalvella Mercury jatkoi kuopiolaisen Autorastin myyntihuoneen kautta kuopiolaiselle mieshenkilölle, jonka omistuksessa jenkkipeli oli elokuun lopulle 1968. päivänä rekisteröity sininen Mercury Comet 202 4D Sedan, joka mallinsa ja varustelunsa puolesta edusti Ford-maahantuojan aiemmin kuvattua sapluunaa. Myöhemmät ajat tosin paljastivat autosta vahvoja pyrkimyksiä ruostesuojaukseen, joten talviajotkaan eivät siinä mielessä ole poissuljettuja 70-luvun touhuja. Suoritus oli vaikuttava, koska käytännössä rekisteröinnit tapahtuivat muutamaa yksilöä lukuun ottamatta toukokuusta eteenpäin. Omistajaksi tuli Kalevi Korhonen, mitä voi näin jälkikäteen pitää auton valoisan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeänä. Kaksi niistä kiiruhti liikenteeseen Kuopion läänissä ja niistä varmuudella toisella alettiin saman tien tinkiä takaisin amerikanpeltiin sijoitettuja markkoja. Korhonen omisti Cometin reilun puolentoista vuosikymmenen ajan lokakuulle 1986 asti, mutta auto pysyi senkin jälCometin takavalot häipyivät Savon maisemista ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa vasta kesällä 2007
Vasta 43 vuoden jälkeen Mercury Cometin takavalot katosivat ensimmäistä kertaa pidempiaikaisesti savolaismaisemista, kun se heinäkuussa 2007 sai uuden omistajan Pohjois-Pohjanmaalta. Kauppakohteena oleva Mercury paljastui siistiksi yksilöksi, joten kauppoja alettiin viritellä myötätuulessa. ”Hankin sen vuonna -85 ajellakseni sillä työmatkoja. Lähde: kilpipaja.com/Pasi Hakala, kuva: Seppo Rossi Tilavuudeltaan 2,8-litrainen kuutonen oli Cometin vähäväkisin moottorivaihtoehto, mutta oli pätevä yhdistelmä tehoa, taloudellisuutta ja luotettavuutta. Pakolliseksi varusteeksi vuonna -63 käyttöönotettu taksikupu tuli vuoden alussa 1968. ”Cometissa kiinnosti kunnon lisäksi automallin harvinaisuus. Vuosina 1949–1956 pirssin saattoi tunnistaa suoraan rekisteritunnuksesta: jos auton rekisteröintiläänistä kertonutta ensimmäistä kirjainta seurasi X-kirjain, oli kyseessä taksi. Ehostusta ja tyyliseikkoja Kun vanha kuopiolainen taksi-Mercury oli saatu kotipihaan Pyhäsalmelle, ei Erkki polkaissut saman tien Cometilla kylille, vaan otti homman harkitun rauhallisesti. Hänen nimissään vanha kuopiolaistaksi oli uuden vuosituhannen puolelle, aina kesänkorvalle 2006 asti. Auto oli minulla jokapäiväisessä käytössä vuosikausia kunnes sitten laitoin sen sivuun nykyaikaisemman auton edestä. 16 2/2018 Mercury Comet. Vielä aiemmin, vuoteen -51 asti taksien kilpiä oli ympäröinyt punainen kehysmaalaus. Sellainen päätyi Erkin omistukseen harrastajan omien sanojen mukaan vahingossa. Katon taksikyltti oli vuonna -64 asiakkaille suhteellisen tuore ilmestys, sillä keltainen kupu oli saapunut taksien vapaaehtoiseksi tunnukseksi vasta vuonna 1963. ”Vuosien mittaan minulla on ollut muun muassa VW Kupla, Renault Estafette, Lada 1200 sekä Ural-sivuvaunumoottoripyörä ja ’63 Helkama Mini -mopo, joka minulla on edelleen”, kertoo Erkki, jonka harrastekenttään on mainittujen lisäksi mahtunut myös vanhoja polkupyöriä ja moottorisahoja. Volvo vie harrastamaan Pyhäsalmelainen Erkki Lehvonen kertoo vanhojen ajopelien harrastuksen alkaneen sattumalta, 80-luvun puolivälissä hankitun Duett-Volvon myötä. ”Loppukesän -07 lähinnä tutkin ja siivosin autoa, ja vasta seuraavana kesänä aloin sitä laittamaan.” Tavoitteeksi Erkki asetti auton museorekisteröinnin, minkä saavuttamiseksi auto kaipasi ainakin uuden maalipinnan kuluneen, mahdollisesti jopa alkuperäisen sellaisen tilalle. Muutaman vuoden päästä innostuin laittamaan Volvoa ja kunnostin sen”, kertoo Erkki sittemmin Jyväskylään myymästään ajopelistä. keen Savossa: seuraavaksi omistajaksi löytyi Kalevin veli Toivo Korhonen Varpaisjärveltä. Mietin että minkähänlainen sellainen oli kun en ollut ikinä nähnyt, joten kyselin hintaa ja millaisesta autosta oli kyse.” Myyjänä oli Erkin vävypojan tuttava, jolla auto ei ollut ehtinyt olla kuin syksystä 2006. Tämän jälkeen Comet sai kaksi lyhytaikaisempaa omistajaa, mutta kotiseuturakkaus piti sen edelleen sitkeästi Savossa, nyt Siilinjärven kulmilla: ensin Leppäkaarteessa ja syyskuusta 2006 Harjamäellä. ”Tyttären Siilinjärveltä oleva poikaystävä soitti ja sanoi että siellä olisi nyt myytävänä hyvä ’64 Comet. Samalla oli tarkoitus kartoittaa tarve ruostevaurioiden paikkaamiseen. Lisäksi kun minulla ei sitä amerikkalaista ollut aiemmin ollut, niin kädet syyhysi sellaiseen”, harrastaja naurahtaa. Sitä ennen kojelaudan vapaavalon ohella taksin tunnuksena oli toiminut lähinnä etukilven alle lisätty oranssi ammattiautoilun tunnus. Tästä käytännössä luovuttiin Helsingin taksimäärän kasvaessa ja mainitun tunnuslogiikan saavuttaessa rajansa rekisteröintien edettyä tunnukseen AX-999 asti. Vaikka ajokki oli päällepäin huokunut perussiistiä olemusta, oli Cometin korin kunto YÖN AINOA VALOPILKKU Kuvissa ’64 Cometin katolla oleva kaari taksikyltteineen ei ole alkuperäinen, mutta aikakaudelle mahdollinen kapistus joka tapauksessa. Toivo jatkoi velipoikansa valitsemalla tiellä, joten paitsi ylläpiti Cometia huolella, ryhtyi sen pitkäaikaiseksi omistajaksi. Volvon hukkaaminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että harrastus olisi tökännyt siihen, vaan erilaisia moottorivehkeitä ilmestyi yksi toisensa jälkeen. Amerikkalaisvalmisteista ajoneuvoa hänelle ei kuitenkaan ollut siunaantunut ennen kuin koitti kesä 2007
Poraus 89, isku 75 mm. rivimoottori edessä pitkittäin. Toisesta suunnasta puolestaan kuulin, että Cometin kytkimiä piti aikanaan taksikäytössä kuulemma vaihtaa muutaman kuukauden välein, kun pitkän ykkösen vuoksi kytkintä joutui luistattamaan kaupunkiajossa isolla kuormalla.” Nimenomaan Cometin varhaista taksihistorian muistamiseksi Erkki laitattikin autoon muutaman detaljin. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Samoin vaihteiston toiminnassa ei ollut moitittavaa. Ruostesuojaukseen oli käytetty jotain siirappimaista massaa, jota kertyi pyöränlokareista taltalla pesuvadillinen”, Erkki kuvailee. Rivistä näyttäisi erottuvan Mercedeksiä, Volgia, Rambler ’63, VW Kleinbus ja Opel Kapitän. Nyt jenkkirautaa ei kiusattu kovalla kuormalla ja pitkillä ajovuoroilla, vaan ensimmäisenä ajokesänä kilometrejä kertyi koko ajokaudella sen verran mitä pirssivuosina ehkä viikonlopussa. 01 Merkki ja malli Mercury Comet 202 4D Sedan 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Kuusisylinterinen vesijäähd. ”Isoin homma oli oikeastaan listojen ja koristemerkkien poisto, mihin kului minulta monta päivää. Näin ollen jätin kromaamatta ja kiillottelin vain.” Kun Comet oli saanut ylleen uuden, mahdollisimman lähellä alkuperäistä metalliväriä olevan sinisen pinnan, oli edessä listojen ja merkkien kiinnitysrumba, mutta tehty työ palkitsi lopputuloksellaan. Iskutilavuus 2790 cm 3 . ”Menin Kuopioon harrasteajoihin, niin sieltä käveli vanhempi mies luokse ja sanoi, että siinähän on Tilan Villen entinen taksi. Teho 102 hv /4400 rpm, vääntö 212 Nm /2400 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen manuaalivaihteisto. ”Paikallinen yritys, Tekstiilitalo Iivari Parkkinen lahjoitti paikallisille takseille muistikuvien mukaan vuonna -64 mainosviirit. silti myönteinen yllätys. Keikat Savon suunnan harrastetapahtumiin nostivat esille mukavalla tavalla auton historiaa. Puskurit olivat sen verran hyvät, että sain museotarkastajalta ennakkoon tiedon että ne kelpaavat. Voimalinjan osalta toimenpiteitä ei tarvittu, sillä ilmeisesti alkuperäinen moottori pelitti edelleen. Sain yrittäjän tyttäreltä sellaiset Cometiin, sillä käyttämättömiä viirejä oli jäänyt talteen laatikon pohjalle.” Tilan vanha Museoajoneuvorekisteriin Mercury Comet kirjattiin toukokuussa 2009, minkä jälkeen Comet pääsi entistä ehompana kokeilemaan miltä taksitunnukset tuntuivat yli 40 vuoden tauon jälkeen. Puristussuhde 8,7:1. Edessä ja takana rumpujarrut. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierrejouset. Kymmenen omistusvuoden aikana Erkki Lehvonen kertoo ajaneensa Cometilla reilut 6 000 kilometriä, mistä uuden omistajan on hyvä jatkaa. Katolle hommasin taksikaaren kupuineen.” Kaaren päätyihin järjestyi puolestaan hauska pala pyhäsalmelaista taksihistoriaa. Kesällä -18 Kuopion vanha taksi taittaa matkaa nimittäin Noormarkussa, jonne Erkki myi auton viime syksyn aikana. Rattivalitsin. ”Varastoihini oli päätynyt vapaakyltti, jonka laitoin Cometiin. Maalausta varten Erkki teki pohjatyöt, jotka eivät apumiehenpuoleista ovea lukuun ottamatta vaatineet ihmeempiä pakkelointeja. ”Kuulin Korhosen Toivolta, että vaihdelaatikko olisi jossain vaiheessa uusittu. 07 Mitat Pituus 496, leveys 181, korkeus 141, akseliväli 290 cm. Sisusta Cometissa oli ehjä, mutta Korhosten veljesten omistajuuden aikana asennetut istuinverhoilut kaipasivat uusintaa, joten Erkki teetti verhoilijalla uudet. Mercury siirtyi viime syksynä Erkki Lehvosen omistuksesta eteenpäin, mutta Pyhäsalmen taksihistoriaan liittyvät viirit hän jätti muistoksi autosta. ”Autosta ei löytynyt hitsattua paikkaa mistään. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Tunnisti rekisteritunnuksen ja muisti etenkin siksi, koska oli asentanut Cometiin uutena sen taksamittarin”, Erkki tunnelmoi. Omamassa 1240 kg. Tekstiilitalo Iivari Parkkinen teetti pyhäsalmelaistakseihin 60-luvun puolivälissä mainosviirit, joiden luovutustilaisuudesta otettu kuva kertoo paikkakunnan taksikalustosta. 17
Ford Custom ’50 Ameriikan VOORTTI 1950-luvulla saattoi taksitolpalla päivystää iso ja näyttävä pirssi, jonka mukavalla takaistuimella kelpasi loikoilla ja nauttia ääneti lipuvasta matkanteosta. Alavus 18
19
Sen linjoista pidin eniten ja kyydistä myös. Noista muistoista jäi kytemään ajatus oman Customin hankinnasta, ja vuosikymmeniä myöhemmin Artolle tarjoutuikin tilaisuus ostaa projektikuntoinen Ford Custom vuosimallia 1950 – vanha taksi sekin. Kuudentoista vuoden kova käyttö oli vienyt ison auton tiensä päähän. A rto Mäkisen ollessa seitsemänvuotias pikkumies, ei heidän perheellään ollut omaa autoa. Jos hyvän ’50 Customin halusi itselleen, varmin tapa oli valita tarjolla olevista kehnoista aihoista joku ja tehdä siitä auto omin käsin. Heistä jälkimmäinen palautti kilvet konttorille vuonna 1966. Sumiaisista matka jatkui -64 Kuorevedelle kahden lyhytaikaisen omistajan käyttöön. Oli oikein amerikkaa kun sen kyydissä pääsi matkustamaan, ei kuulunut pörinöitä ja meni niin hippoisesti että...” Arto muistelee lapsuuden taksikyytejä lempiautonsa takaistuimella. ”En oikein tiedä mitä sille autolle oli vuosien varrella käynyt, mutta raatokuntoiseksi se oli päässyt. Enää en kyllä lähtisi sellaisesta aihiosta tekemään, oli se niin kelvoton”, Arto pohtii. Myyntiedustustehtävissä Custom palveli valtaosin pohjoiseen suuntautuvilla matkoilla puolitoista vuotta. Kovin tomerasti sen kunnostus ei alkuun sujunut, sillä Artolla oli samanaikaisesti työn alla Morris Oxfordin entisöinti. Raatokuntoinen projekti Vuodet ja vuosikymmenet vierivät. Hauskana sattumana tämä tuttava oli ollut tuttu näky taksin ratin takana hänkin. Aluksi siihen tehtiin uusi latTeksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine Aikuiskoulutuskeskuksessa verhoillut istuimet ovat säilyttäneet ryhtinsä vaikka auton museokatsastuksesta on aikaa jo 17 vuotta. Yksilö on alun perin ollut käytössä Itä-Suomen suunnalla, ja Alavudelle se kulkeutui erään myyntiedustajan matkassa vuonna 1955. ”Eräällä tutulla taksikuskilla oli silloin 50-luvulla kaksi Fordia, Vedette ja Custom. Auton päällä oli ilmeisesti hypitty ja koria hakattu joka puolelta, ja sitten vesi on jäänyt seisomaan lytätyille pelleille. Kaupparatsuuran jälkeen auto siirtyi jälleen taksiin, tällä kertaa Sumiaisten pitäjään. Pikkuhiljaa Fordikin alkoi edistyä. Jossakin vaiheessa lohduttomaan kuntoon päässyt Custom oli siirtynyt Arton tuttavan latoon seisomaan. Tilanne oli tuolloin 90-luvulla toinen kuin nykyisin, eikä tarjontaa ollut samalla tavalla. Jo tuohon aikaan Artolla oli selvä mielipide omasta suosikkiautosta. Vaikka Vedette oli hieno vehje, niin toivoin aina että tulisi se Customi hakemaan. Tuttavan ladosta Arton haltuun Custom-raato siirtyi vuonna 1996. Niitä oli Alavudella taksina useampikin siihen aikaan. Ostohetkellä Custom oli raatokunnossa myös sisältä, joten kaikki oli uusittava tai kunnostettava pienintä yksityiskohtaa myöten. Kattokin vuoti vettä kuin kastelukannu. ”Enää en kyllä lähtisi sellaisesta aihiosta tekemään, oli se niin kelvoton.” 20 2/2018 Ford Custom ’50. Kyläreissuille lähdettiinkin usein taksilla. Lattia oli lähes kokonaan ruostunut, sisusta riekaleina ja kori hyvin huono
Auto on osoittautunut haaveiden mukaiseksi, ja juuri Ford Customin Arto Mäkinen mieluiten valitsee kokoelmastaan kun pitää lähteä pidemmälle matkalle. Moni pitää tämän aikakauden tuotteita Amerikan autoteollisuuden onnistuneimpina: muotokieli on kaunista mutta ei liian prameilevaa. tia lähestulkoon tyhjästä. 21. Tai piti esimerkiksi oviin alareunat tehdä, mutta pienempi työ niissä oli kuin alkuperäisissä olisi ollut. Kaiserin kattopellistä sovittamalla Arto sai sepitettyä uuden katon rikotun tilalle, mutta vaikka lopputulos hyvältä näyttikin, pelti muljahteli lommolle pienestäkin painalluksesta. Arto haki varaosa-auton kotiin ja sitä myöten oma projekti sai ison pinon ehjiä tai ainakin kunnostuskelpoisia osia. Katon osalta tilanne oli pulmallisempi. Periaatteessa olisi kannattanut tehdä auto siitä varaosavehkeestä, mutta siihen ei taas ollut papereita.” Vuonna 1949 esitellyn Ford Customin edeltäjä edusti suunnittelunsa puolesta sotaa edeltävää aikaan. Alkuperäisestä pohjasta oli jäljellä vain vaihteiston ja taka-akselin yläpuoleiset alueet. Custom vei Fordin kerralla 50-luvulle vaikka tekniikka olikin vanhaa perua. Kattopulma ja samalla moni muukin murhe ratkesi kun Juthbackan markkinoilla kohdalle osui herra jolla oli kaupan samanlainen, mutta ulkopelleiltään ehjempi auto. Mikä nostaisikaan paremmin suupielet hymyyn kuin se, että alla on omin käsin kunnostettuna juuri sellainen vanha taksi jonka kyytiin toivoi pikkupoikana pääsevänsä. ”Katon lisäksi siitä sain ehjät ovet ja luukut. Ilmeisesti niihin oli vuotavista tiivisteistä roiskunut sen verran rasvaa, että ruoste ei ollut kyennyt tarttumaan kiinni
Nykyaikaisempiin moottoreihin verrattuna valu on monimutkaisempi, sillä sivuventtiilirakenteen myötä venttiilit sekä imuja pakokanavat olivat sylinterikansien sijasta lohkossa. Fordilla onnistuttiin löytämään materiaalin ja käsittelyn yhdistelmä joka kesti akselille asetetut vaatimukset ja mahdollisti suurien sarjojen valmistuksen edullisesti. Sama koskee moottoria kokonaisuutena, sillä pieni lisäleveys ei muodosta samanlaisia vaikeuksia kuin rivikahdeksikon valtava pituusmitta. Suunnitteluosasto onnistui laskemaan kustannuksia muissakin komponenteissa kuten kampiakselissa. LÄTTÄPÄÄ Henry Ford ei keksinyt autoa mutta toi sen tavallisen työmiehen saataville. Moottorin suosio edesauttoi kunnostuksen sujumista sillä varaosatarjonta on yhä runsasta. Pitkään eli myös Fordin lättäpääkasi. Tehoa piti tietysti olla reilusti jo tuolloin, joten lisähevosvoimien toivossa sylinteritilavuutta kasvatettiin suurempiin lukemiin. Myös John Dillinger suosi V8-Fordia hämäräpuuhissaan. 1920-luvun tekniikalla moottoreiden teho suhteessa sylinteritilavuuteen jäi varsin alhaiseksi. V8-moottorit kiehtoivat Henry Fordin ohella muitakin autovalmistajia. Pulmalliseksi koetun sylinteriryhmän valmistustekniikka saatiin toteutettua niin, että lohko saatiin valettua yhtenä kappaleena ja laadukkaasti. Keihtystyön tuloksena syntyi moottori, jonka vaikutusta automaailmaan tuskin edes Henry Ford osasi aavistaa. Vanha kunnon lättäpääkasi oli tuotannossa vielä 50-luvulla. Kalliin takomenetelmän sijaan V8-koneen kampiakseli tehtiin valamalla, jonka jälkeen se lämpökäsiteltiin. Oman merkillisen lisän suorituskykyisen henkilöauton maineen kasvattamiselle toi kriminaalikaksikko Clyde Barrow ja Bonnie Parker. Rivimoottorin kohdalla sylinterimäärän kasvattamisen myötä pitenevä kampiakseli ja sen värinät muodostuivat monen kuusija kahdeksansylinterisen moottorin ongelmaksi. V-moottorissa kampiakseli pysyy järkevissä mitoissa. He suosivat toimissaan V8-koneisia Fordeja joilla saattoi pitää takaa-ajotilanteissa virkavaltaa pilkkanaan. Ford oli vakuuttunut siitä, että kangerteleva autokauppa lähtisi uuteen nousuun V8-koneen ja sen myötä tulevan lisätehon myötä, joten päätti ratkaista valmistustekniset ongelmat ja tuoda markkinoille edullisen V8-moottorisen auton. Moottorityypin laajemman käyttöönoton esteeksi oli muodostunut rakenteen monimutkaisuus ja sitä kautta korkeaksi kohonneet valmistuskustannukset. 1934-mallinen V8-Ford vei Bonnien ja Clyden myös viimeiselle matkalleen. 22 2/2018 Ford Custom ’50. Moottorityypin ongelmakohtiin paneuduttiin Fordin suunnitteluosastolla ja tulosta syntyi. Barrow sekä Dillinger lähettivät jopa kiitoskirjeet Henry Fordille verrattoman pakoauton kehittämisestä. Lohkon valu oli vaikea tehdä yhtenä kappaleena ja moniosainen lohko taas oli sekä kallis että monimutkainen koota ja huoltaa. Pian puhuttiin jo Ford-suorituskyvystä käsitteenä. Tavoitteeseen on kolme tietä: sylinterin porauksen ja/tai kampiakselin iskunpituuden kasvattaminen sekä sylinterimäärän lisääminen. Ford ei myöskään kehittänyt ensimmäistä V8-moottoria mutta otti sen ensimmäisenä sarjatuotantoon ja nosti massojen ulottuville. Legenda ja siihen olennaisesti liittyvä pakoauto jäi elämään. Vuonna 1932 markkinoille tulleen veekasin myötä sarjavalmisteinen auto oli nyt hintaansa nähden suorituskykyinen ja suorituskykyysä nähden ketterä ja kevyt. Pienin muutoksin moottoria käytettiin Fordin henkilöautoissa vuoteen 1953 saakka ja hyötyajoneuvokäytössä vielä pitkään sen jälkeenkin
Pikaisen laskutoimituksen jälkeen näytti siltä, että kulutus jäi matka-ajossa kymmenen litran tuntumaan. Urakka valmistui uudelle vuosituhannelle tullessa ja museorekisteriin Ford saateltiin vuonna 2001. Iskutilavuus 3,9 litraa (isku 95,25, poraus 80,96 mm), teho 100 hevosvoimaa. Kyytikin oli juuri sellaista kuin mies lapsuudestaan muisti: kevyttä ja hiljaista. 01 Merkki ja malli Ford Custom 02 Vuosimalli 1950 03 Moottori Kahdeksansylinterinen v-moottori edessä pitkittäin. Liekö aski ollut Fordin heikko kohta, sillä pian tallin lattialla oli jo neljä vaihteistoa joista jokainen oli jollakin tavalla rikki. ”Minulla on tuossa muitakin vanhoja autoja ja tuntuu että tämä vie niistä vähiten bensiiniä. Renkaat 6.70-15 06 K ori Neliovinen porrasperäinen teräskori erillisrungon päälle asennettuna. 07 Mitat Pituus 499,9, leveys 185, akseliväli 289,6 cm. Vaihdelaatikko oli hajalla myös varaosa-autossa. Vuosien saatossa auto alkoi näyttää vähä vähältä valmiimmalta. Kuopioon lähtiessä Arto täytti polttoainetankin ja reissun päätteeksi uudelleen. Omamassa 1540 kg Arto Mäkisen Fordin kunnostusurakka ei ole vieläkään ohi. Lähempi tarkastelu paljasti moottorin olevan jumissa ja vaihteistonkin rikki. Kauttaaltaan tärviölle mennyt sisusta sai varaosa-autosta ehjiä osia rikkinäisten tilalle. Trabantikin kuluttaa saman verran, ellei peräti enemmän”, Arto naurahtaa. Lättäpää ja vaihteisto Kun lähtökohta oli edellä kuvatussa kunnossa korinsa osalta, eivät tekniikan suhteenkaan odotukset olleet korkealla. Onni oli sikäli myötäinen, että kaikki eivät sentään olleet samalla tavalla vaurioituneita, ja neljästä risasta sai koottua yhden ehjän. Pieniä pisteosia uusitaan sitä mukaa parempiin kun niitä vain jostain sattuu löytämään. Välimäki hoiti kunnostuksen alusta loppuun osahankintoja myöten, joten aivan joka kohdan kanssa ei miehen tarvinnut itse kamppailla. 04 Voimansiirto Kolmeportainen ylivaihteella varustettu manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspyörän yhteydessä 05 Alusta Edessä erillisjousitus, takana jäykkä akseli, takaveto. Teuvan Aikuiskoulutuskeskuksen tiloissa repaleiset verhoilut entisöintiin uudenveroiseen kuntoon. 23. Lohko sekä kannet valurautaa, sivuventtiilirakenne. Hienosti toimivan auton ensimmäinen pidempi reissu osui Kuopion retkeilyajoihin. Sen matkan, kuten lukuisat tulevat automatkatkin, puolen vuosisadan ikäinen amerikanauto suoritti ongelmitta. Jo aiempien projektien kohdalla Arto oli turvautunut moottoriasioissa Alavudella toimivan Koneistus Välimäki & Jokiahon palveluihin, ja sinne hän kuskasi myös Fordin V8-koneen
Vammalalainen taksinkuljettaja Antti Ryömä sai kuitenkin merkkiä edustaneelta paikalliselta autokauppiaalta niin houkuttelevan tarjouksen, että päätyi suomalaisvalmisteiseen vaihtoehtoon – kolme kertaa peräkkäin. 24. Saab 99 GLs 1977 Tolpan ainut kotimainen Saab ei ollut 70-luvulla kovinkaan yleinen näky taksitolpalla. Hänen taksi-Saabeistaan viimeisin viettää makoisia eläkepäiviä Virroilla Jari Isokivijärven huomassa
Virrat 25
Ensimmäisen pirssin virkaa ajoi Simca Ariane, vuodesta 1957 vuoteen 1963 valmistettu täysikokoinen ranskatar, joka tilavine kuuden hengen sisätiloineen oli diesel-mallina Suomessa verrattain suosittu vaihtoehto taksinkuljettajien keskuudessa. Kotimainen. Varaosaliikkeeltä saatu värikoodi ei tuottanut toivottua tulosta, mutta oikea sävy saatiin kopioitua sisustan peltiosista. Simcan jälkeen palvelukseen astui peräkkäin kaksi Ford Taunusta, joiden jälkeen Antti aloitti uuden työkalun hakemisen avoimin mielin. Antillekin lausutuissa myyntipuheissa korostettiin varmasti ainakin levyjarruja kaikissa pyörissä, hammastanko-ohjausta sekä energiaa sitovia, kolaritilanteessa kokoonpainuvia korivyöhykkeitä niin edessä kuin takanakin. A ntti Ryömä oli aloittanut taksiautoilun jo 60-luvun alussa pääelinkeinonsa maanviljelyn ohessa. Vuonna 1975 Saab toi markkinoille GLs-mallin, jossa kaksilitraisesta koneesta oli puristettu kahdella kaasuttimella ulos riuskat 108 hevosvoimaa. 99 oli Saabin siihenastisista automalleista tilavin, joten se soveltui lähtökohdiltaan varsin hyvin asiakkaiden kuljettamiseen. Antin ensimmäinen Saab oli väriltään kermankeltainen. Se oli Antin valinta hänen täyttäessään kolmannen 99:nsä tilauslomaketta vuonna 1977. Tolpan yleisin merkki oli arvatenkin Mersu, olihan Veho tuonut ensimmäisen dieseltaksin Suomeen jo vuonna 1950, ja luonut maahantuojan ja taksiyrittäjien välille vahvan siteen esimerkiksi vuonna 1964 käynnistettyjen Taksiralli-tempausten merkeissä. Parhaimmillaan joka toinen kotimainen taksi olikin merkiltään Mercedes-Benz. Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Jan-Erik Laine Kori on maalattu kokonaan uudelleen auton nykyisen omistajan, Jari Isokivijärven toimesta. 26 2/2018 Saab 99 GLs 1977. Tällä kertaa värikartasta poimittiin hiukan hillitympi, ei niin yltiömäisen 70-lukuinen sinisen sävy. Se. Se, oliko syynä hinta vai dieselmoottorivaihtoehdon puute, on jäänyt epäselväksi, mutta joka tapauksessa Vammalan Autokeskus onnistui vuonna 1971 tekemään Antille tarjouksen, josta mies ei voinut kieltäytyä. Myös Saabia yritettiin markkinoida suomalaisille taksiautoilijoille, mutta myyntiluvuissa se jäi kauas Mersusta. Varma. Epäilemättä myyntivalttina käytettiin myös kotimaisuutta ja suomalaisen työn laatua, sillä mallia oli valmistettu vuodesta 1970 lähtien Suomen Uudessakaupungissa. Alkupään tuotannossa 99:t varustettiin Triumphin valmistamilla pitkittäin asennetuilla neloskoneilla, mutta vuonna 1972 Saab sai valmiiksi oman kaksilitraisen moottorinsa, jollainen löytyi Antin seuraavasta, vihreästä 99:stä
Eno kävi sillä jossain vaiheessa Lapissakin”, Jari aloittaa. Teknisesti Saab oli varsin hyvä, sillä Aimo oli huollattanut autoaan yhtä tunnollisesti kuin sen ensimmäinenkin omistaja. Palveluksesta vapautettu Ryömien viimeisin Saab jäi taksiuransa jälkeen samalle seudulle ja vuonna 1984 sen hankki itselleen Aimo Pajunoja, auton nykyisen omistajan Jari Isokivijärven eno. Se on siis minulle tuttu auto pitkältä aikaa ja sen vaiheita on tullut seurattua kauan. Juha sen sijaan jatkaa vielä tänäkin päivänä keskittyen esteettömien kuljetuspalveluiden tarjoamiseen kahdella ajokilla, Fordin isolla Transitilla sekä Connectilla. jettamiseen astetta ylellisemmän vivahteen. Tarkasti pidetty huoltomuistio on tallessa edelleen, ja se paljastaa muun muassa 140 000 kilometrin kohdalla tehdyn isomman huollon kansiremontteineen. Isältä pojalle Antti Ryömän poika Juha oli saavuttanut vuonna 1976 ajokortti-iän, ja vuotta myöhemmin nuorella miehellä oli taskussaan ammattiajolupa. ”Aloitin tosiaan taksin ajamisen jo koulunkäynnin lomassa. Antti ajoi taksia aina 70-vuotiaaksi saakka ja lopetti vasta vuonna 2006. Takseja Ryömillä oli ajossa vain yksi kerrallaan ja ne vaihdettiin uusiin keskimäärin kolmen vuoden välein. Kesän 2014 ajokauden aikana Jari kartoitti auton kuntoa ja päätti lopulta marraskuussa aloittaa sille isomman remontin. Kun kolmas 99 tuli vaihtoikään vuonna 1981, puntaroi Antti vaihtoehtoja jälleen ennakkoluulottomin ottein. Kokeilimme aluksi varaosaliikkeestä saatua vä27. Syksyllä hän haki auton ajamalla kotiinsa Virroille ja katsasti sen. Autossa oli tehostettu ohjaus, sähköikkunat ja keskuslukitus, jotka toivat asiakkaiden kulGLs-mallien voimanlähteenä on Saabin oma kaksilitrainen nelosmoottori kahdella Zenith-Strömberg-kaasuttimella. Talven se sai viettää tallissa säältä suojassa, mutta seuraavana keväänä se otettiin ajoon. Niinpä hän pääsi tuoreeltaan uuden 99 GLs:n rattiin jatkamaan isänsä jalanjälkiä. Korille ikä oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Juhan muistikuvien mukaan kaikki Saabit toimivat hyvin koko palvelusaikansa, eikä niissä esiintynyt mainittavia vikoja. Aimo siirtyi ajasta ikuisuuteen keväällä 2013, minkä jälkeen Jari peri auton häneltä. ”Ostin varaosa-autoksi koriltaan hyvänä säilyneen ’74 LE-mallin, josta saatiin hyödynnettyä paljon peltiosia. Arvaapa vaan, kumman valitsin”, Juha naurahtaa. Korikorjausten jälkeen auto maalattiin päältä kokonaan uudelleen alkuperäisellä värisävyllä, joka sekoitettiin matkustamon peltiosien mukaan. ”Yksi hauska piirre kaikissa meidän Saabeissa oli se, että jokaisen rekisterinumero päättyi lukuihin 46”, Juha muistelee hauskaa sattumaa. Sillä kertaa pisimmän korren veti vuoden 1980 vaihteessa myyntiin tullut Nissan Cedric 280C, joka oli varustettu 2,8-litraisella kuusisylinterisellä dieselmoottorilla. ”Muistan auton jo nuoruudestani, kun eno tuli vaimoinensa Vammalasta kylään tällä samaisella Saabilla. Joskus saattoi käydä niin, että kun tulin viikonloppuna aamuyöstä kotiin, niin isä kysyi, lähdenkö mieluummin Helsingin lentokentälle vai lypsänkö lehmät. Niinpä Juhallekin löytyi töitä omasta takaa jo nuorena – halusi tai ei. Antti harjoitti edelleen maataloutta ja hänellä oli hoidettavanaan muun muassa navetallinen lehmiä. Etuosastaan se oli vielä yllättävän hyvä, mutta takapäässä töitä oli senkin edestä. Huollot teetettiin säntillisesti merkkihuollossa Vammalan Autokeskuksessa, josta auto oli tilattukin. Sisustan siisti alkuperäisilme on saatu aikaiseksi yhdistämällä kahden samanvärisen sisustan parhaat palat
Pohjan korjausten yhteydessä entistettiin myös sisälokasuojat, joihin saatiin tehtyä korjauspalat varaosa-autoa hyödyntäen. Sinne autoa saapui ihastelemaan myös sen vanha tuttu, Juha Ryömä. ”Jälleennäkeminen herätti fiiliksen, että jos jossain vaiheessa olisi aikaa, niin voisin hankkia itselleni jonkun vanhemman pelin laitettavaksi. 07 Mitat Pituus 442, leveys 169, korkeus 144, akseliväli, 247 cm. Toistaiseksi sellaisia ei ole vielä ollut”, Juha tuumii. Keväällä 2017 Saab nähtiin Lahden Classic Motor Show’ssa, jonka teemana oli 70-luku. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen kokoteräskori. Jarin aika puolestaan kuluu jatkossa Parkanon palolaitoksen ensimmäisenä johtoautona toimineen ’79 Wagoneerin parissa. Takana jäykkä akseli, eteen suunnatut viistot alatukivarret, kierrejouset. Paino 1200 kg. Yhdistelemällä kahden sisustan parhaat palat saatiin aikaiseksi yksi siistinnäköinen alkuperäissisusta verhoilematta mitään uusiksi. Pikantin lisän sisustan autenttiseen ilmeeseen antaa alkuperäinen kasettisoitin keskikonsolikaiuttimineen. ”Ennen kuin vanhoja paikkoja päästiin korjaamaan, siivosimme todella pitkään pohjaa vanhoista tiikerimassoista paikallisen autoliikkeen nosturilla”, mies päivittelee. Jarin yksilö on kuitenkin palvellut uutena pirssinä. Kun oikea sävy lopulta löytyi, teetin sitä spray-pulloon siltä varalta, että joku kohta vaatii jossain vaiheessa paikkamaalausta”, Jari tarinoi. Teho 108 hv. Poraus 83,5, isku 78 mm, tilavuus 1985 cm3. Jotkut lukijat saattavat muistaa miehen ’73 Wagoneerin, joka esiteltiin Klassikoiden numerossa 3/2009. Kuskin penkkiä piti hiukan korjata, mutta apukuskin penkki on edelleen tehtaan jäljiltä. Hammastanko-ohjaus. Massoja oli paikoitellen senttitolkulla, mikä selittää työhön vierähtäneen ajan. Neliovista 99 Saabia yritettiin markkinoida 70-luvulla suomalaisille taksiautoilijoille, mutta se jäi varsin harvinaiseksi näyksi taksitolpalla. Vaikka autot olivat koreiltaan eriväriset, sattui penkkien materiaali olemaan täsmälleen sama. Ajattelinhan minä joskus niinkin, ettei minulle tule koskaan Saabia”, mies päättää pilke silmäkulmassaan. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, etuveto. Tiikeriä pohjassa Saabin pohjaan ei koskettu koritöiden kohdalla lainkaan, sillä Jari oletti sen olleen paremmassa kunnossa kuin se todellisuudessa olikaan. Varaosa-auto osoittautui hyväksi hankinnaksi myös sisustaa silmälläpitäen. 28 2/2018 Saab 99 GLs 1977. Vaikka autot olivat koreiltaan eriväriset, sattui penkkien materiaali olemaan täsmälleen sama. ”Ajelin sillä yhdessä kesässä toistatuhatta kilometriä ja se osoittautui todella soivaksi peliksi”, Jari kehuu auton nykytilaa. 08 Valmistusmäärä 60 316 kpl rikoodia, jonka piti olla alkuperäinen, mutta se antoi tulokseksi aivan väärän sävyisen sinisen. 01 Merkki ja malli Saab 99 Grand Luxe Super 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kannen yläpuolinen nokka-akseli, kaksi ZenithStrömberg-kaasutinta. Kaikissa pyörissä levyjarrut. Auto museorekisteröitiin remontin päätteeksi kesällä 2016. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset. Lopulta sieltä löytyi kuitenkin vanhoja syntejä, jotka päätettiin korjata ajan tasalle. ”Sen projektin jälkeen taisin tulla todenneeksi, etten rakenna enää ikinä yhtään autoa, mutta ei näköjään pitäisi koskaan sanoa ei koskaan. Varaosa-auto osoittautui hyväksi hankinnaksi myös sisustaa silmälläpitäen
motonet C M Y CM MY CY CMY K final_klassikot_2_101x297.pdf 1 08/02/2018 12.16
Tilataksi 30
Volgan menekkiä ylläpitivät etenkin taksiautoilijat, joista moni päätyi porrasperäiseen M-21-malliin. Volga M-22 ’63 Länsiautojen myynnin vapautuminen ei suoraan merkinnyt itäpelien suosion sakkausta. Tilaa kaipaavan valinta oli sen sijaan farmariversio M-22. Kotka 31
Ei, sillä Pobedan seuraajaksi järjestyi GAZ-uutuus, jota alettiin markkinoida meillä Volga-merkkisenä. Voimanlähteenä Volgassa palveli 2,4-litrainen bensanelonen, ja kohtuullisen matalaviritteisenä, sillä versiosta riippuen tarjolla oli 70–85 DIN-hevosta. Vuosina 32 2/2018 Volga M-22. Auton yleinen laatutaso ei ollut kaikilta osin ammattiautoilijoita imartelevaa, mutta muun muassa tehokas lämmityslaite, kohtuulliset tilat, reilu maavara sekä ennen kaikkea hyvä saatavuus länsiautoihin nähden teki Pobedan takapenkistä tutun 50-luvun taksiasiakkaille. Jos näillä konimäärillä Volga vaikutti turhan ärhäkältä, saattoi itämenijän valita myös dieselvoimanlähteellä. Pyöreäperäisen Pobedan väistyminen tuotannosta vuonna -58 ei tarkoittanut, että iso itäystävä olisi jättänyt suomalaiset vaille sosialistisen autotuotannon hedelmiä. Ja itse asiassa erityisesti niin, sillä vuoden -62 autotuonnin vapautumisen jälkeen Volgan menekistä huolehtivat poliisien ja muiden viranomaisten ohella eritoten taksiautoilijat. Keulamerkkinsä perusteella Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Volga-mallistoa monipuolisti kuuden tai kahdeksan hengen farmarin ohella pakettiautoversio sekä bensakoneen rinnalla tarjottu dieselvaihtoehto. auto sai nopeasti lempinimen Hirvi-Volga, ja hirven komeaa laukkaa päästiin seuraamaan myös taksamittarin raksutuksen saattelemana. N euvostoliittolaiset ajoneuvot muodostivat 50-luvun mittaan merkittävän osan suomalaisesta taksikalustosta, missä Oy Konela Ab:lla oli sormensa vahvasti pelissä. Kauppatavarana ammattiautoilijoiden suuntaan oli tuotantoon vuonna -46 saapunut GAZ M-20, joka opittiin tuntemaan meillä nimellä Pobeda. Varusteiden nyansseihin lukeutui radion pudottaminen pois vakiovarustelusta, antennin säilyessä mielenkiintoisesti silti osana perusvarustelua. Dieseleitä asennettiin Volgaan useimmiten maahantuojien tarpeesta ja myös toimesta. Samalla muun muassa puskurit vaihtuivat sirompiin ja etuvilkkujen umpiot aiempaa leveämpiin, samoin takavalojen ilmettä muovattiin. On kerrottu, että eräässä vaiheessa jopa yli puolet Helsingin takseista oli Pobeda-merkkisiä. Vuonna -62 saapuneen M-21:n kolmannen kehitysversion myötä hirvikoriste katosi keulalta, mutta vastapainoksi maskiksi viritettiin komea tiheähampainen kromirivistö
Tässä kohdin pitää laittaa hetkeksi arvuuttajan hattu päähän: saapuiko Volga maahan henkilöversiona josta oli poistettu takapenkit vai pakettiautona josta aiottiin kotimaassa loihtia henkilöfarmari. Korimallien osalta tarjonta laajeni, kun porrasperäinen M21-malli sai rinnalleen kaksiosaisella takaveräjällä varustetun viisiovisen M22-farmarimallin, joka huomioitiin muun muassa ambulanssikäytössä etenkin auton laajassa kotimaassa. 33. Mallinimenä pakulla oli Volga 22 G Van. Auto ei sen mukana kulkeutuneiden tietojen mukaan saapunut maahan kolmella istuinrivillä varustettuna, vaan pelkillä etupenkeillä. Vahvemmilla takajousilla varustettu M22 esiteltiin Volgan toisen mallivaiheen lopulla, mutta varsinainen tuotanto käynnistyi M21:n kolmannen malliversion myötä vuonna -63. marraskuuta 1963 käyttöönotettu Volga M-22M Kombi-8. Peltikylkistä pakettiautomallia ei tiettävästi otettu sotkemaan tehtaan tuotantolinjaa, vaan kustannussyistä ikkunalasien paikalle hitsailtiin käsityönä peltilevyjä pienemmillä pajoilla. Taksiksi varusteltu Suomessa Volgan asema taksiautoilijoiden keskuudessa oli varsin vahva, mistä osoituksena merkki teki siis kauppansa ammattikäyttöön vielä länsiautojen kaupan vapautumisen jälkeenkin. Ensimmäistä vaihtoehtoa tukee Konelan Volga-mainonta, jonka perusteella listoilla oli henkilöfarmaria niin kuusikuin kahdeksanpaikkaisena, mutta erikseen pakettiautoversiona, jossa takaovien lasien ja pitkien takaikkunoiden sijalla oli pellitys. Eräs kortensa kekoon kantaneista oli Kajaanin maalaiskunnassa vaikuttanut Sulo Oikarinen, jonka nimiin merkittiin marraskuun 26. Palataksemme aiheenamme olevana taksi-Volgaan, voisi uskoa että Volgasta kuoriutui pitkäkattoisena varsin tasapainoisen oloinen farmarimalli. Pekka Armisen (vas.) ja Paavo Horton suorittaman peruskunnostuksen seurauksena vanhasta taksiVolgasta on muodostunut tyylikäs ja käytännöllinenkin harrasteajoneuvo, jonka nostalgiavoima on taattu. Volgan M21-mallin tuotannon viimeisen kahden vuoden ajan eli vuoteen -70 asti dieseltarjokkaana oli kaksilitrainen 68-hevosvoimainen Indenor. Kaksiosainen takaluukku on käyttötilanteesta riippuen joko lastausta mukavoittava tai hankaloittava ominaisuus. 1960–1962 oli käytössä 43-hevosvoimainen 1,6-litrainen Perkins ja sen jälkeen vuoteen -68 asti Roverin 2,2-litrainen diesel, joka puuhasteli 65 hevosen edestä. Konelan tarjoamasta Volga-mallien kirjosta kertoo, että kyseistä Volga-pakua sai myös aiemmin mainitulla dieselvaihtoehdolla. Tyyliltään farmari oli sedanin linjoilla, mutta B-pilareista taaksepäin sen peltiosat olivat omanlaisiaan. Yleisesti ottaen menekki taksikäyttöön oli niinkin vahvaa, että vuodesta -63 eteenpäin Volgan ensirekisteröinnit olivat pitkälti mainitun ammattikunnan hankintojen varassa. Pohjapellin takaosan eriävällä muodolla haettiin lisätilaa mahdollisen kolmannen penkkirivin jalkatilan tarpeisiin. Kokonaisuutena Volgan M21ja M22-mallien tuotanto saavutti lähes 640 000 yksilön valmistusmäärän 70-luvun alkuun mennessä. Mallinimen loppuosa on seurausta ensirekisteröintiin liittyvästä suomalaisesta omintakeisuudesta
Kun tiedonjyviä ei ole, nokitaan arvauksien apetta: olisiko autoilijalle luvattu vaihtohyvitys ollut niin vaatimaton, että hän olisi katsonut taloudellisesti samantekeväksi jättää ajokki palvelusuran jälkeen jonnekin ladon suojiin seisomaan. Omistuksessa on ehtinyt olla autoja niin eri ikäryhmistä kuin valmistusmaistakin. ”Auton omisti kerhoon kuuluva kaveri, jolla oli useita autoja ja hän halusi jostain syystä luopua Volgasta. Komea kimppakärry Kotkalainen ajoneuvoharrastaja Paavo Horto ei ole harrastetaipaleensa aikana sulkeutunut merkkifanaattisuuden tai muiden näkökulmaa kapeuttavien porttien taakse, vaan on suhtautunut takavuosikymmenien ajokkeihin avarakatseisesti. takapenkkisäädön taustalla oli veroedun saavuttaminen rekisteröintivaiheessa. Vuonna 2012 Volga siirtyi Kotkaan ja vaikuttaa siellä edelleen, syksystä -15 lähtien nykyisillä omistajillaan. 34 2/2018 Volga M-22. Voisi olettaa että kuljettajan ohella seitsemälle matkustajalle rekisteröity auto olisi palvellut sujuvasti koululaistaksina ison Volgan sisuksiinhan olisi sopivalla suurpiirteisyydellä sovitellut tarvittaessa vaikka tusinan verran tenavia. Niin tai näin, M-22 virittäytyi kahdeksanpaikkaiseksi tilataksiksi vasta Konelan toimesta, kun autoon lisättiin kotimaista valmistetta olevat toisen ja kolmannen rivin takapenkit. Farmari-Volgan virkavuosista ei ole harmillisesti muuta virallista kerrottavaa kuin toiminta-alue ja aikakausi: Kajaanin eteläosissa vuodenvaihteen 1967–1968 tienoille saakka. ”Edelleen omistuksessa on ’62 Rover P5, alkuperäiskuntoinen teettämääni uutta nahkaverhoilua lukuun ottamatta.” Yhteisomistajuudestakin Paavolla oli kokemusta kaverin kanssa aiemmin omistetusta W110-mallisesta Mercedes-Benz 190 D:stä, joten hänelle nousi mieleen kimppaomistajuus, kun Paavon pitkään luotsaaman Kymen Automobiilikerhon tallitiloissa Kyminlinnan varikolla ollut Volga-farmari oli mahdollisesti kaupan. Ensimmäinen heistä omisti auton vapulle 1998, kunnes toinen veljeksistä otti ison Volgan kontolleen. Jo neljä vuotta aiemmin auto oli saanut takaisin alkuperäiset Oulun läänin OEO-6-tunnuksensa. Sen ostaminen alkoi kiehtoa minua ja taisin jossain vaiheessa Kuusikymmentäluvulla taksimatkoja taittaneille Volga tarjoaa matkan menneeseen, kun puolestaan nuoremmilla sukupolville se raottaa tunnelmia siitä millaista pirssikyyti oli puoli vuosisataa sitten taksamittarin raksutusta myöten. Joka tapauksessa Volga sai odottaa matkan jatkumista aina 80-luvun puoliväliin saakka, jolloin se päätyi suomussalmelaisen koneurakoitsijan omistukseen. Taksivuosien jälkeen M-22 ei päätynyt rapauttavaan käyttökierteeseen, vaan jostain syystä se jätettiin seisomaan. Omistuksessa käyneisiin laitteisiin kuuluvat muun muassa Ford A, kuusipyttyinen Citroën Traction Avant, 404ja 504-Peugeotit sekä ’66-mallinen Mini. Tämän jälkeen edelleen ilmeisen vähän ajettu ja taksivarusteita myöten säilynyt kokonaisuus siirtyi sotkamolaisille veljeksille. Hänen toimestaan auto siirtyi myös museoajoneuvorekisteriin heinäkuussa 2003. Tätä tukevat auton rekisteritiedot, joissa ensirekisteröintipäivämäärän jälkeen seuraava päivämäärätieto on yksityisomistajuus syyskuulta 1987 elokuulle 1994. Myös tavarankuljetukseen farkku-Volga oli edelleen kelpo, sillä molempien sohvien selkänojat olivat taittuvaa mallia. Auton muihin mahdollisiin varhaisiin kilpiin Trafin tiedot eivät yllä, vaan kertovat ainoastaan vuosina 1993– 1998 käytetyistä MFS-829-kilvistä ja sen jälkeen vuoden käytössä olleista neuvostohenkisistä CCP-807-rekkareista. Samalla ne ovat osoitus sen ajan turvallisuuskulttuurista tai sen puutteesta: selkänojat eivät lukitu millään tavoin pystyasentoonsa, joten linkkuveitsimäinen selkänojien taittuminen oli uhkana jo kohtuullisista hidastuvuuksista lähtien, kolaritilanteista puhumattakaan
Iskutilavuus 2445 cm3. Ja mitä taksamittariin tulee, niin sekin pelaa edelleen. Muisteluun antavat erinomaista tukea Kajaanin vanhassa tilataksissa edelleen kiinni olevat taksivarusteet. Auton muista sähkölaitteista huomiota vaativat tuulilasinpyyhkimen sekä lämmityslaitteen moottorit. rivimoottori edessä pitkittäin. 01 Merkki ja malli Volga M-22 M Kombi-8 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähd. Alustasta uusittiin jarrut ja jarruputket, samoin etujouset ja -iskarit.” Maalausta farmari-Volga ei kaivannut, sillä auton entisöineen sotkamolaisomistajan teettämä maalipinta oli yhä käypäsessä kunnossa. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Toinen asia sitten on löytyykö matkalaisilta markkoja taskusta. Vanhatkin ovat tallessa jos haluaa ne joskus näytille.” Uljaassa kunnossa oleva entinen pirssi on kerännyt huomiota ja vanhemman kansan suunnalta tietenkin Volgaan liittyviä taksimuistojakin. ehdottaa Volgan hankkimista porukkaan Armisen Pekalle. Kajaanin maisemissa etua on varmasti ollut niin reilusta maavarasta kuin tilanteen mukaan isosta kyytiläiskapasiteetista tai pakettiautomaisesta tavaratilasta. Poraus 92, isku 92 mm. Talven ahkeroinnin jälkeen Volga oli keväällä -16 jälleen valmis astumaan palvelukseen tai niin luultiin. Puristussuhde 7,15:1. ”Kolinan syyksi paljastui, että jakopään hammaspyörä oli keskiöstä lähes irti.” Suurempi vaurio olisi ollut vain lyhyen ajan kysymys, joten remontti oli vähintäänkin ajankohtainen. ”Bensatankki oli ollut irti mutta ei hoksattu sitä putsata perusteellisesti. Samassa yhteydessä käytiin apulaitteet läpi, jotta Volgan 2,4-litrainen nelonen palvelisi taas nöyrästi. Ajokauden ollessa syksyllä -15 lopuillaan, oli Paavon ja Pekan käytännöllistä pureutua saman tien Volgan kunnostusta vaativiin kohteisiin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 120 km/h. Hankintahetkellä moottorista kantautunut huolestuttava kalina talttui jakopääremontilla. Edessä ja takana rumpujarrut. Teho 80 hv /4000 rpm, vääntö 180 Nm /2000 rpm. ”Peltitöitä piti tehdä vähän, lähinnä kuskinpyörän päällä olevaan palkkiin. Uutena Volga on ollut taloudellinen valinta taksikäyttöön. Samassa yhteydessä moottoriin uusittiin vesipumppu ja virranjakaja sekä peruskunnostettiin laturia ja starttia. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. 35. ”Aluksi alla olivat neuvostoliittolaiset ristikudosrenkaat, mutta kun eivät paikat meinanneet pysyä suussa, niin vaihdettiin vyörenkaat. Omamassa 1510 kg. 07 Mitat Pituus 480, leveys 182, korkeus 162, akseliväli 270 cm. Sitä oli huljuteltu puhtaaksi ja laitettu kasaan, mutta ei päästy kuin vähän matkaa niin meno pysähtyi. Auto oli harvinainen ja erikoisennäköinen, ja niin ostimme sen lokakuussa -15”, kertaa toinen auton nykyisistä omistajista. Suurimpana huomionkohteena oli moottorista kantautuva kolina. Rattivalitsin. Suodattimia ensin vaihdettiin, mutta tankki oli sen verran möhnää täynnä, että se piti aukaista, hiekkapuhaltaa ja hitsata takaisin kiinni.” Samassa yhteydessä bensapumppu piti uusia, mutta tämän jälkeen auto on toiminut noin tuhannen ajetun kilometrin aikana moitteetta
Moskvitš 1500 ’79 Filemonin pirssi Kun elämää nähneen itäauton katolla näkee taksikyltin, tulee mieleen, että kyseessä on omistajan humoristinen älynväläys. Tämä Mosse on kuitenkin virkavuotensa tunturien juurella tehnyt aito mittariauto. 36
37. Sastamala Jari Siuko (vas.) ja Juha Juvela palauttivat legendaarisen taksi-Mossen takaisin tien päälle lähes kahdenkymmenen vuoden seisonnan jälkeen. Jarin poika Philip lähtee aina mielellään mukaan, kun on tiedossa itäautokyytiä
Vuonna 1939 tuli Filemonille kutsu rintamalle. Vuonna 1954 Filemon osti Pobedan. Hänen poikansa Jorma Vaarala kertoo, että autoilusta tuli Filemonille ammatti jo ennen sotia. ”Isä hankki ensimmäisen taksin vuonna 1934. Hän istui saman tien etupenkille.” 38 2/2018 Taksi-Mosse. Pieni Moskvitš sen sijaan kuulostaa varsin erikoiselta valinnalta taksiliikenteeseen. Maassamme on aikanaan mittari raksuttanut tienestiä isännilleen Pobedan ja Volgan kojelaudoilla. Punalipun sävy vaihtui vihreämpään vuonna 1979, kun Filemon hankki alleen kuvissa esiintyvän moskovalaisen. Vihreä Moskvitš jäi Filemon Vaaralan viimeiseksi ammattiautoksi. Kun ottaa huomioon 1970-luvun tiestön ja pohjoisen Suomen arktiset olosuhteet, ymmärtää paremmin, miksi kittiläläinen Filemon Vaarala päätyi hankkimaan teknisesti yksinkertaisen mutta lämpimän ja huonoille teille soveltuvan neuvostovalmisteen työajokikseen. Sieltä siirryttiin kotipaikalle Könkään kylään, kunhan vaatimatonta tieverkkoa oli saatu sinne saakka kasvatetttua”, Jorma muistelee. Ehkä Lapin karaistunut asiakas ei myöskään ollut yhtä nirso mittariauton suhteen kuin etelän maalikylissä asuva serkkunsa. Volgan jälkeen tuli ensimmäinen Moskvitš, joka oli väriltään osuvasti punainen. Se vaihtui vuonna 1960 Volgaan. I täauto taksina ei suinkaan ole ennenkuulumaton asia. Isä palasi, mutta Ford jäi sille tielleen.” Sotien jälkeen Filemonin taksiautoilu jatkui. Moskvitš sai toimia hänen Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen ”Vanhempi rouvashenkilö kysyi, että olenko vapaa. ”Isä ajoi taksia kunnes hän täytti 80 vuotta ja ammattiajoluvasta piti luopua. Aluksi asemapaikka oli Kittilän kirkonkylällä. Ajokeiksi kokenut autoilija valitsi neuvostovalmisteisia autoja. Taksiautoilija jo ennen sotia Filemon Vaarala syntyi Kittilässä Könkään kylässä vuonna 1905. ”Meiltä lähti myös yksi Ford sotareissulle. Vastasin, että periaatteessa kyllä
Taksiauton sydän on takapenkki. Mossen hankintaa puolsivat huonot tiet. Runsas mittarivarustus sisältää nopeus-, polttoaine-, ampeeri-, öljynpaineja lämpömittarit. 39. ”Täällä oli tuohon aikaan paljon savottatyömaita, jotka työllistivät myös taksiautoilijoita. siviiliajokkinaan vielä kymmenen vuotta, sillä ajokortti hänellä oli 90-vuotiaaksi saakka”, Jorma tarinoi isänsä pitkästä urasta. Tulevaisuudessa takapenkki saanee jälleen olla silloin tällöin asiakkaiden käytettävissä mikäli pohjoisen tähdet osuvat kohdilleen. Talvisin ei kaikkia teitä aina aurattu ja savotoille mentiin usein pelkkää traktoriuraa pitkin, jossa Mossen runsas maavara pääsi oikeuksiinsa. Muiden ajojen lisäksi keikkoja oli säännöllisesti muun muassa Rovaniemelle, joka oli lähin paikka hankkia valtion monopolin tuotteita. Juvela ja Siuko myöntävät, että valinta entisöinnin ja konservoinnin välillä on vaikea. Auto on korin osalta jätetty täysin alkuperäiseksi kolhuineen ja kulumineen. Mikä sitten sai lappilaisen autoilijan valitsemaan pienen itäauton ammattiajoon ja minkälaisia kyytejä Mossella aikanaan ajettiin. Täällä on matkustanut aikoinaan väkeä niin Lapin savottatyömaille kuin pohjolan pääkaupungin riemuihin. Suorat ja kiiltävät pinnat ovat yleensä edukseen, mutta autosta myös katoaa paljon, kun elämän jäljet poistetaan. Moskvitš tarjoaa kuljettajalle tarkoituksenmukaisen ympäristön. Sähköä auton lämmittämiseen talvella ei ollut, ja jos moottori ei käynnistynyt akun voiRuotsalaisvalmisteinen Halda-taksamittari raksutteli markkoja Moskvitšin kojelaudan alla, kun Filemon Vaarala ajoi asiakkaita määränpäihinsä Länsi-Lapissa
Tuore leima rekisteriotteeseen lyötiin liki kaksikymmentä vuotta edellisen katsastusreissun jälkeen. ”Tapaamisemme olikin erikoinen”, Juvela muistelee. ”Olimme silloisen kihlattuni eli Juhan tyttären kanssa viettämässä vuodenvaihdetta Levillä. Hakureissu tehtiin tyylikkäästi Juvelan Jyry-Sisun vetämällä lavetilla. Hän sanoi, että isän taksi-Mosse. Minulle tuli hieman vaivaantunut olo. Tunnettu ja siunattu auto Taksi-Mosse on tunnistettu paitsi pohjoisessa myös yllättäen etelässä. Ehjä moottori löytyi lähistöltä, ja se vaihdettiin lohkovikaisen tilalle Äetsän hiekkapuhaltamolla. Kotona autoa tutkittaessa huomattiin moottorin lohkon jäätyneen halki. ”Kysyin Vaaralalta, mitä tuolla on. Silloin se oli ajettu konttorille ja katsastuksen jälkeen takaisin kotitalliin, jonne se myös jäi sillä erää seisomaan. Syksyllä 2015 Jari ryhtyi Mosseprojektin osakkaaksi ja autoa alettiin toden teolla kunnostaa. Samoista syistä täällä oli taksiajossa Ladojakin.” Etelän miehet Lapissa Juha Juvela ja hänen ex-vävypoikansa Jari Siuko ovat Sastamalan miehiä. Ajoneuvot herättivät matkalla runsaasti huomiota, eikä yleisöstä ollut pulaa taukopaikoilla. Kaikki vuosikymmenten aikana tulleet kolhut ja kulumat on jätetty näkyviin. Lopulta Vaarala päätti hiljaisuuden ja sanoi, että mennäänpä sisälle”, Juvela muistelee ensitapaamistaan lapinmiehen kanssa. Pihalla Jari huomasi lumihangen alta pilkottavan vihreän väristä peltiä ja auton sivupeilin. Kihlattuni sanoi Vaaralalle, että isä varmasti haluaisi tavata hänet”, Siuko kertoo. Esittäydyin mieheksi, jonka tyttären kanssa hän oli aiemmin keskustellut. Mossen mukana seuranneista dokumenteista saattoi päätellä auton olleen viimeksi liikenteessä elokuussa 1997. Kunnostuksen yhteydessä auton olemukseen ei kajottu. He tutustuivat Juhani Vaaralaan 1990-luvun puolivälissä. Vaarala jatkoi pitkän aikaa mitään sanomatta puiden pilkkomista. Eräänä iltana Vaarala tupsahti pöytäämme istumaan. ”Kun autoa hakiessamme ajoimme Sisun Levi-hotellin eteen, huomasivat portsarit oitis kyydissä olleen Moskvitšin ja huusivat: File”Jatsarit on jo kiillotettu ja pussihousut hankittu, sitten vain punainen villapaita päälle ja ajurinlakki päähän.” 40 2/2018 Taksi-Mosse. Ruoste ei ollut päässyt pesiytymään rakenteisiin, vaikka auto oli majaillut vuosikaudet pienessä kovalevystä rakennetussa tallissa sekä revontulien alla ulkona. Maaliskuussa 2009 kaksikko poikkesi jälleen Kittilässä Juhanin luona. Sittemmin Juha ja Jari ovat useasti poikenneet pohjoisen reissuillaan Juhania tervehtimässä. malla, niin sitten se saatiin käyntiin veivillä. ”Mennessäni käymään Vaaralan luona oli hän puita pilkkomassa. Jarrut vaativat läpikäynnin, mutta pohjassa ei yllättäen ollut hitsttavaa. Tiedustelin hintaa ja ostin sen käytännössä näkemättä sitä, sillä lunta oli auton päällä korkea kinos.” Sisun kyydissä etelään Etelään Moskvitš haettiin vasta saman vuoden syyskuussa
Tuhatviisisatanen Mosse todettiinkin oman aikansa vertailutesteissä hintaluokassaan hyvin suorituskykyiseksi autoksi. Vaarala vastasi, että jos Moskvitš joskus myydään, he ostavat sen takaisin.” Omistajakaksikko pohdiskelee yksissä tuumin, että autokaupat onkin käytännössä lyöty lukkoon. Tilavuus 1478 cm³, puristussuhde 8,8:1, teho 75 hv DIN, vääntö 116 Nm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 1550, kork. Hän oli oikein mielissään maksuttomasta kyydistä – halusi lopuksi vielä siunata auton.” Jari kysyi katolla olevan taksikyltin käyttöön poliisin ja taksimiesten kantaa. Vaikka autoa oltiin säilytetty myös taivasalla, ei pohjasta iloiseksi yllätykseksi löytynyt hitsattavaa. Molemmilta tahoilta evästettiin kuvun käytön edellytykseksi taksilupaa tai vaihtoehtoisesti ajoneuvon museorekisteröintiä. Omamassa 1050 kg, kokonaismassa 1450 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 147 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 16,9 s. Jari on ajanut autolla yhden kyydin, tosin ilman maksua. Juvela löysi tilalle ehjän voimanlähteen, jonka 75 hevosvoimaa vievät autoa vaivattomasti eteenpäin. Renkaat 165 SR 13 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Näillä näkymin autolla ei kuitenkaan ole aikomus ajattaa asiakkaita, mutta tulevaisuudessa sellainenkin vaihtoehto on mahdollinen. ”Syksyllä 2016 laitoin Vaaralalle viestiä ja kerroin, että autolla on ajettu 3000 ongelmatonta kilometriä ja nyt se viedään talliin talvisäilöön. Sama toistui jokaisella taukopaikalla. Moskvitš haettiin syyskuussa 2009 Kittilästä Sastamalaan. ”Eipä katolla olevaan kylttiin ole kuitenkaan kukaan puuttunut, joten olen antanut sen olla paikallaan. Vanhempi rouvashenkilö kysyi, että olenko vapaa. ”Olin parkissa Vammalan pääkadun varrella, kun auton oveen koputettiin. Siinä jääpi kuule ässä-Mersut kakkoseksi! Jatsarit on jo kiillotettu ja pussihousut hankittu, sitten vain punainen villapaita päälle ja ajurinlakki päähän”, Antti suunnittelee veijarimaisesti virnistäen. Vein rouvan määränpäähänsä. ”Tarkoitus olisi saada isoisän legenda museorekisteriin. monin taksi! Vammalan keskustassa eräs mies kierteli autoa pitkään ja sanoi, että se on hyvin tutun oloinen. (kuva: Jari Siuko) Ensimmäinen etappi oli Levi, jossa ajoneuvoyhdistelmä keräsi uteliaita ympärillleen. Ehkäpä Levillä ruska-aikaan voisi ajella jokusen kyydin. Sitä kautta Mossen oikea koti on alkuperäisen omistajan suvussa. 4250, lev. Niin ikään kotinurkilla kävin näyttämässä autoa tuttavalleni, ja hän totesi, että Filemonin auto, perkele!” Jari Siuko kertoilee. Onhan se sentään auton alkuperäinen varuste.” Kyytejä Mosselle olisi kuulemma tarjolla vaikka kuinka paljon. Moskvitšin alkuperäinen moottori oli jäätynyt halki pitkän säilytyksen aikana. Takaisin kotiseudulle saavuttuaan pirssi pääsee Filemonin pojanpojan Antti Vaaralan hoiviin. Onhan auto ja sen tarina osa Kittilän historiaa. Takana lehtijousin tuettu jäykkä akseli, rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Moskvits Elite 1500 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Auton alkuperäinen taksikyltti asennettiin paikalleen autoa haettaessa Kittilästä. Maavara kuormattuna 165 mm. 1480, akseliväli 2400 mm. Takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierukkarullatyyppinen ohjausvaihde, levyjarrut. (kuva: Jari Siuko) 41. Vastasin, että periaatteessa kyllä, ja hän istui saman tien etupenkille. Kyltti ei ole huumoriväläys, vaan se kuuluu olennaisena osana auton historiaan
Lahti 42
Mercedes-Benz 200 D ’83 Pitkä kyyti Moni leikittelee ajatuksella jonkin aikoinaan omistuksessa olleen ajokin hankkimisesta takaisin. Honkasen veljekset sen sijaan kävivät tuumasta toimeen ja etsivät kunnostettavaksi perheessä uutena taksikäytössä olleen W123-Mersun. kotiin 43
Suunnitelman sytyttäväksi kipinäksi singahti idea hankkia jokin Honkasen perheen vanhoista autoista. Niinpä pohdiskelut Fiat X1/9:n, Alfa Romeon tai muiden urheiluvälineiden kohdalta nakattiin takaviistoon ja tähtäin käännettiin kohti veljesten isän, vuosina 1963–2003 Lahdessa taksiautoilijana toimineen Oiva Honkasen menneitä työkaluja. Tuumaus ei ollut veljeksille uusi, mutta tällaiset arjen yläpuolelle asettuvat hankkeet vaativat usein palikoiden loksahtamisen paikoilleen sopivalla tavalla ennen kuin suunnitelmat siirtyvät kahvipöydästä tai saunanlauteilta kohti konkretisoitumista. Kaikkiaan omistajia oli ennen rekisteristä poistoa ehtinyt olla puolentoista kymmentä. Teron alkaessa selvittää asia elettiin kevättalvea 2008. 44 2/2018 Mercedes-Benz 200 D. Kartoitus kohdistettiin ymmärrettävästi työrupeaman alkupään autoyksilöihin. Laitoimme jopa kirjeitä viimeisten omistajien yhteystietojen perusteella, mutta ilman tulosta.” Ensimmäisen taksi-Mersun jälkeen Honkasilla oli ansaittu elantoa Dodge Dartilla ja vuosien myötä monella muullakin merkillä kuten Opelilla ja Volvolla. ”Isä aloitti taksiuransa ’63-mallisella W110-Mersulla, mutta kyseisen auton jäljet päättyivät 80-luvulle. ”Selvisi että vanha Mersumme oli ollut meiltä lähdettyään muutaman vuoden Lahdessa, mistä se oli sittemmin siirtynyt Keski-Suomen suuntaan. L ahtelaiset Tero ja Tomi Honkanen pyörittelivät vuosituhannen alussa ajatusta yhteisen harrasteauton hankinnasta. Pari vuotta myöhemmin auto oli kuitenkin jälleen kuin lahtelaisesta Mercedes-liikkeestä noudettaessa tammikuussa 1983. Yksitellen autoyksilöiden kartoitus veti kuitenkin vesiperän, kunnes Teron mieleen nousi vielä yksi vaihtoehto: kouluikäistä Tero-poikaa vuonna -83 sykähdyttänyt hankinta, punainen W123-mallinen Mercedes 200 D, jolla Oiva-isä piti perheen leivässä lokakuulle -86 asti. Auto oli pudonnut rekisteristä pois vasta vuonna 2007, joten toivo tämän auton suhteen heräsi eloon.” Viranomaisten suuntaan laitettujen tiedustelujen ja muiden selvitystöiden perusteella W123:n viimeisen omistajan asuinpaikkakunnaksi osoittautui Kainuussa sijaitseva Paltamo. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine, Harri Onnila ja Honkasten albumi Vuosikymmen sitten HPU-513 oli juuri pudonnut pois rekisteristä ja aloitteli maatumista paltamolaisessa pihapiirissä
Näin kai voisi tulkita siitä, että diesel-Mercedes jaksaa edelleen, yli 650 000 kilometrin ja 35 vuoden jälkeen. Tästä osoituksena esimerkiksi sisustukselle riitti etuistuimien verhoiluja lukuun ottamatta tarmokas puhdistus. Sinällään Tero otti kyseisen vaurion helpottuneena huomioon, sillä olihan moinen syy ajojen loppumiselle myönteisempi kuin vaikkapa kolarointi. ”Tunnin verran autoa tutkin, ja kun se oli varmistettu meidän vanhaksi Mersuksemme, lähdimme takaisin Lahteen miettimään seuraavia siirtoja.” Sinällään asiassa ei ollut isommin mietittävää, sillä päätös autonhankinnasta oli oikeastaan tehty samalla hetkellä kun Tero varmistui auton olevan Oiva-isän uutena hankkima, HPU-513-kilvet saanut W123. Auton sijainti ja omistaja saatiin lopulta selville paltamolaisen taksiyrittäjän avulla. Oletuksia hetken merkittävyydestä ja koskettavuudesta tuhansia ja taas tuhansia työvuoroja taksin ratissa viettäneelle Oiva Honkaselle voi tulkita siitä, Sen minkä kiireessä häviää, matkan pituudessa lopulta voittaa. Paltamoon ja takaisin Kun kohde oli paikallistettu ja omistajalta saatu varmennus auton olemassa olosta, oli seuraavaksi aika suunnata paikan päälle. ”Selvisi että omistajalla oli sellainen filosofia, että hän osti muutaman satasen diesel-Mersun, jonka käytti sitten raa’asti loppuun: ei tehnyt huoltoja, vaan ajoi niin pitkään kuin auto toimi, ja hankki sitten seuraavan.” Punaisen W123:n taival oli päättynyt siihen, että takapään vasen tukivarsi oli ajettu kiinni routavaurioon ja rikkoutunut, minkä seurauksena auto oli päätynyt pihamaalle palveluksensa jo aiemmin suorittaneiden tähtikeulojen rinnalle. W123-Mercedeksen olemus oli perusvarustuksessaan karu ja koruton, mutta tarjosi eleetöntä laatua ja kestävyyttä. Kokonaisuutena auto oli ehjä, vaikka tietenkin neljännesvuosisadan ajan ja yli 650 000 kilometrin verran tietä nähneenä kokonaisilme oli uupunut. Käytännössä pohdiskelu kohdistui siihen milloin ja miten auto kuljetettaisiin kotitallille Lahteen. Perillä odotti maatilan pihapiiri, jossa tutunoloinen punainen Mercedes seisoikin muutaman muun kohtalotoverinsa kanssa tuomiopäivää odottaen. ”Lahdestahan on Paltamoon vain vaivaiset 500 kilometriä, joten päätin lähteä heti ensitilassa katsomaan autoa”, kertoo Tero, jonka matkaseuraksi pitkänäperjantaina 2008 suoritetulle reissulle lähti hänen Hilkka-äitinsä. 45. ”Lähdimme reissuun aamuvarhaisella ja 18 tuntia myöhemmin olimme takaisin Lahdessa vinssaamassa renkaat tyhjänä olevaa Mersua tallin lämpöön.” Isä oli suhtautunut innostuneena ja kiinnostuneena poikiensa hankkeeseen palauttaa vanha sotaratsu takaisin perheeseen. Toimeen käytiin ripeästi ja vain pari päivää myöhemmin retkikunta Lahdesta suuntasi kohti Paltamoa, jos ei nyt ihan Sammon ryöstöön, niin Mersun hakuun ainakin. Teron ja Tomin avuksi ja samalla traileriyhdistelmän kuljettajaksi lähti vielä veljessarjan kolmas jäsen, Allan
”Tulokset olivat kaksijakoisia: osa niin sisustan kuin ulkoisista osista oli yllättävänkin hyvässä kunnossa, kun taas osa näytti vaativan paljon työtä tai kokonaan uuden osan. ”Alkuperäisistä verhoiluista saatiin pelastettua niin ovipaneelit, kattoverhoilu kuin takapenkin verhoilukin. ”Ajatuksena oli niin teetettyjen kuin itse tehtyjen töiden kohdalla, että missään ei oiota, vaan kaikki laitetaan kerralla kuntoon, jotta ei tarvitse tehdä heti uudelleen. Peltitöiden osalta Tero kertoo heidän päätyneen helpoimpaan, joskaan ei edullisimpaan vaihtoehtoon: korityöt annettiin paikallisen Mercedes-edustajan MegaAuto Oy:n hoidettavaksi ruuhka-aikojen ulkopuolella suoritettavana työnä. Osia ja osakokonaisuuksia oli puhdistettu ja tarvittaessa uusittu yksi toisensa jälkeen. W123-aikakauden Mercedes-laatu keräsi kiitosta, sillä esimerkiksi sisustan osalta yllättävän monessa kohdassa pelkkä huolellinen siistiminen riitti, esimerkiksi kojelaudan päällimuovi oli kestänyt vuosikausien lämpötilavaihtelut halkeamatta. Yhdessä Tomi-veljen kanssa strategiaksi valittiin peltija maalaustöiden teettäminen ammattilaisilla, mutta vastavuoroisesti Honkaset suorittaisivat itse mahdollisimman paljon osien puhdistusja kunnostustöitä. Honkasen Teron ja Tomin (oik.) pakeille pysähtyi tarinoimaan niin W123-Mersujen takapenkkejä taksiasiakkaina kuluttaneita kuin myös ohjauspyörän takana aikanaan ahertaneita taksiautoilijoita. Tähän mennessä oli ehditty ahkeroida myös Honkasten omalla tallilla. että vanha isäntä oli tullut koleaan aamuyöhön moottoritiesillalle katsomaan, kun neljännesvuosisadan takaista työkalua huolehdittiin kärryn kyydissä takaisin kotiin. Paluu pala palalta Kun yhä punainen mutta vuosien himmentämä Mercedes-Benz 200 D oli saatu oman tallin suojiin, oli vuorossa suunnitelman laatiminen auton palauttamiseksi alkuperäiseen ryhtiinsä. Työ käynnistyi siivoilemalla ja puhdistamalla autoa, jotta saataisiin käsitys sen yleiskunnosta ja vaadittavista toimenpiteistä. ”Moottori ja vaihteisto jätettiin paikoilleen, joskin jälkikäteen osoittautui että monet työvaiheet olisivat onnistuneet helpommin jos nekin olisi nostettu pois paikoiltaan.” Vaikka puntarilla mitaten suurin osa W123:sta siirtyi ammattilaisten eheytettäväksi, jäi kotipuoleenkin vähintään riittävästi puuhaa, josta päävastuun otti Tero yhdessä isänsä kanssa. Moottori lähti myönteisenä havaintona käyntiin uuden akun turvin”, Tero kertaa. Ainoastaan etuistuimet piti käyttää verhoilijalla, jossa ne verhoiltiin uudelleen alkuperäisen Lahden Classic Motorshow’ssa 2009 oli aika nauttia tehdyn työstä. Ajatuksena oli kuitenkin säilyttää kaikki se alkuperäinen, mikä vaan järkevästi voitaisiin säästää.” Rauhalliseksi määritellyn työtahdin ja toki myös laajojen kunnostustoimien myötä W123 viivähti ammattilaisten käsissä helmikuulle 2009, jolloin se toimitettiin lahtelaisen Esa Erosen automaalaamoon. 46 2/2018 Mercedes-Benz 200 D. Niinpä jo huhtikuussa -08 sisustaltaan ja koristeosiltaan riisuttu mutta omilla renkaillaan rullaava ja luukut paikoillaan oleva hylsy toimitettiin merkkikorjaamolle peltitöitä ja muun muassa jarrujärjestelmän ja polttoaineputkien läpikäyntiä varten
Otokset Honkasten kuva-albumista kertovat: vasemmalla W123 aktiiviaikoinaan taksivarustuksessa, alla moottoritila ennen entisöinnin aloitusta ja alhaalla vasemmalla alusta keskellä kunnostusrupeamaa. 47. Vanha isäntä saapui öiselle moottoritiesillalle katsomaan, kun neljännesvuosisadan takaista työkalua huolehdittiin takaisin kotiin
04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Niihin kuuluivat Teron mukaan niin isän ajotunnelmat uudelleensyntyneen 200 D:n puikoissa kuin tuttujen ja tuntemattomien kanssa käydyt, ikonisen taksi-Mersun siivittämät lukuisat tarinaja muistelutuokiot. Etuja takavaloumpioille riitti huolellinen puhdistus. Voimalinjalle päädyttiin tekemään vain perushuollot, sillä maltilliseen harrasteajoon kaavaillulle autolle ei nähty tarpeelliseksi tehdä laajoja konetai vaihteistoremontteja. Hyväksytyn katsastuksen myötä HPU513 palasi rekisteriin huhtikuussa 2009, juuri sopivasti ollakseen ensin mukana Lahden Mercedes-toimipisteessä uuden E-sarjalaisen esittelyillassa ja toukokuussa koko harrastekansan silmien alla Lahden Classic Motorshow’ssa. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori. Haikeaa iloa Honkasen veljeksille kuitenkin antaa, että isä ehti kokea niin tunteita nostattaneen W123:n kotiinpaluun, tiiviin kunnostusrupeaman kuin valmistuneen auton tiimoilta koetut hetket. Apurungot edessä ja takana. 48 2/2018 Mercedes-Benz 200 D. Omamassa 1375 kg. Lattiavalitsin. 09 Valmistusmäärä 378 138 kpl (1976-1985) Kolmen vuoden ammattiajon ja reilun kahden vuosikymmenen kuluttavan käyttöautoajan jälkeen Honkasten Mercedes-Benz pääsee nykyään helpommalla. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h, 0-100 km/h 27,4 s. Myös sisäpuoliset kyllä toimivat edelleen, mutta uusimme etuovien sisäliipaisimet kun uusia oli vaivattomasti saatavilla.” Puskurien osalta alkuperäinen takapuskuri sai jatkaa palveluksessa, ja etummaisesta säilytettiin alkuperäiset kumija muoviosat, mutta kromipalkkinen osio uusittiin. ”Ulkopuoliset kahvat säilytettiin. Päijät-Hämeeseen palanneen MercedesBenzin museoikä tuli täyteen vuoden 2014 alkaessa, ja auto rekisteröitiinkin museoajoneuvoksi ilman huomautuksia tuon vuoden toukokuussa. Poraus 87, isku 83,6 mm. Talvet kuluvat tallin suojissa ja kesäisin ajoa kertyy keskimäärin yhden tankillisen verran. Edessä ja takana levyjarrut. Teho 60 hv /4400 rpm, vääntö 130 Nm /2400 rpm. mukaisella kankaalla.” Kulutusta kestäviksi osoittautuivat muun muassa Mercedeksen ovenkahvat. Tarinoita ja tunnelmia Honkasille mieluinen auton kokoamisvaihe koitti keväällä 2009 mieluinen etenkin siksi, että vajaan vuoden aikana puhdistettuja tai uusittuja osia oli ilo laitella kiinni peruskunnostettuun ja paikoin sisäosia myöten maalattuun koriin. Iskutilavuus 1988 cm3. Lehti Oy:stä vastaanottanut Oiva Honkanen ei tuota hetkeä ei enää ollut todistamassa, sillä hän nukkui pois vuoden -14 alkupuolella. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmionmuotoiset alatukivarret, poikittaiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 473, leveys 179, korkeus 144, akseliväli 280 cm. rivimoottori edessä pitkittäin. Uuden Mercedes-Benz 200 D:n tammikuussa -83 lahtelaisesta K.Y. Takana erillisjousitus, apurunkoon kiinnitetyt leveäkantaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 21,0:1. ”En tiedä aiemmista omistajista, mutta luulen ettei isompia remontteja ole tähän päivään mennessä tehty. Ja onhan W123-Mercedes kuitenkin yksi vakavimmista yrityksistä keksiä ikiliikkuja”, hymyilee Tero. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 200 D 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd
”T aksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku.” Tuomari Nurmion Valo yössä -kappaleen aloitus on epäilemättä tunnetuimpia suomalaisen kevyen musiikin taksiaiheita. Tai tarkemmin sanottuna taksi on ollut meidän kansallisaarteemme silloin, kun kappale oli uusi, 70–80-lukujen taitteessa. Valon yössä – tai tarkemmin sanottuna sen esimuodon, Nurmion runon Juopon retki – kerrotaan pohjautuvan muun muassa runoilija Lauri Viidan legendaarisiin taksimatkoihin. Nurmion rakentama suomalaisen taksin kuva perustuu yhtäältä siihen luottamukseen, jota taksinkuljettajia kohtaan on tunnettu. Silti aivan laulun lopussa painotetaan vielä kerran sitä, että matka on sittenkin ryyppyreissu ”tuhannen kapakan kautta.” Lautturi kuljettaa meitä lyhyin välipysähdyksin edestakaisin valon pilkahduksista sameisiin aatoksiin, nousuhumalasta laskuun ja kohmeloon. Alalle odotetaan paljon uusia yrittäjiä. Siitä huolimatta uransa alkuvaiheessa perinteiseen vasemmistoon kallellaan ollut Nurmio laulaa taksista myönteiseen, suorastaan pelastavaan sävyyn. Jos viitta ei vielä riitä, tuon lautturin irvistävän olemuksen valaisee kuva auton lamppujen keiloista rakennusten seinissä: ”Valoviikatteet taloja niittää.” Päähenkilö haluaa jo kuolla: ”En osaa elämää syyttää, en kiittää, se jääköön, en piittaa.” Kappaleen lopussa yhtenä taksimatkana alkanut tarina laajenee koko elämäksi, kaikkien elämäksi, jossa lautturi kuljettaa meitä rannalta toiselle: ”Kohdusta hautaan ui uuttera lautta.” – Tuo ajatus on tuskin koskaan todempi kuin nyt, synnytyssairaaloiden vähentyessä. Tuota taustaa vasten korostuu se, mikä kappaleessa muutoinkin pyrkii pinnalle: tämä taksin kyyti on viimeinen matka, kuoleman matka Tuonelan lautturin kyydissä. Jos se on sitä, taksi on tuossa laulussa eräänlaisen kansallisaarteen asemassa. Samankaltainen merkitys taksilla on muissakin Nurmion teksteissä. Rattijuopon ajama kuorma-auto törmäsi Viitaa kuljettaneeseen taksiin, ja runoilija menehtyi onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Leinon vanhan talonpoikaisen maiseman tilalla vain on uusi maailma kumijalkoineen. Yössä kulkevalle kerjääjälle, jota hallasilmien himerrys hyytää, taksin katolla näkyy ainoa valonpilkahdus. Teksti: Mika Rassi • Kuvitus: Thomas Backman 49. Yhä useammin taksilla ei vain mennä synnyttämään vaan taksiin myös synnytään pitkää sairaalamatkaa taitettaessa. Samoin käy parhaimpien rentturunoilijoidemme teksteissä: otetaan vaikkapa Eino Leino, jonka Jumalien keinu vei keinujaansa pilvien ääristä syvälle kuin koski. Viita kulkikin ryyppyreissuillaan paljon taksilla, mutta kaikkein tunnetuin lienee miehen viimeinen mittarikyyti. Valo taksin katolla loistaa kuin päre saunassa. Jos esimerkiksi palvelun laatu ja hinnoittelun reiluus kärsivät lähivuosina, yksi kulttuurimme suurista kertomuksista on historiaa sellaisena kuin me sen vielä tunsimme. Heti ensi säkeistössä taksi muuttuu mutteriveneeksi, toisessa säkeistössä hamutaan lautturin viittaa. Taksilla ajaminen on lähivuosikymmeninä merkinnyt tavalliselle härmän ihmiselle ainakin jonkinasteista ylellisyyttä. Peter von Bagh julisti Valon yössä tuoreeltaan Suomen uudeksi kansallislauluksi. Juuri nyt taksiyrittäminen on Suomessa murroksessa. Taksi on uusi sauna, jossa synnytään, kuollaan, ja joka aika ajoin merkitsee meille pientä puhdistavaa taukoa arjesta. Yön ainoa valopilkku Taksi kuljettaa meitä kohdusta hautaan Tuomari Nurmion haitarijatsihitissä Valo yössä. Esimerkiksi Aavaa preeriaa -laulun parakin työläiset pääsevät viluisista kopeistaan pirssillä pakoon grilli Mustaan mölyapinaan
Kuljettajana on tiedon mukaan Vihtori Siltala, autoa arvaamme 20-luvun puolivälin Chevroletiksi. A mmattiautoilun lisäännyttyä viime vuosisadan alkupuolella koettiin Suomessa tarpeelliseksi perustaa valtakunnallinen keskusliitto. 50. Lahtikaupungin Ensimmäiset taksit ilmestyivät Lahden katukuvaan tiettävästi vuonna 1911, eivätkä pirssin pyörät ole sen koommin päijäthämäläiskaupungissa pysähtyneet. Kiitos avusta myös Lahden Aluetaksi Oy:n Jari Kasakkamäelle. Tähän artikkeliin poimitut lahtelaiseen taksiautoiluun liittyvät historiatiedot ja muistot on kerätty Veikko Nurmen kirjoittamasta teoksesta ”Historiikin omaisia muistoja Lahden taksiautoilijat ry:n toimintataipaleelta vuosilta 1926– 1991”. Tämä tapahtui tammikuun lopulla 1926, jolloin sai alkunsa Suomen Autoilijaliitto. Taksialan suuntaviivojen vetämistä seurattiin pitkin 20-lukua myös maakuntatasolla. Teksti: Harri Onnila TAKSIAUTOILIJAT Torin reunassa kyytiä odottamassa. Valokuvat ovat puolestaan peräisin Jaakko Raskin ja Lasse Sipilän valokuva-albumeista, mistä suuret kiitokset heille. tammikuuta 1926 oli perustettu lahtelaisten pirssija kuorma-automiesten toimesta ammatillinen edunvalvontayhdistys, Lahden Seudun Autoilijayhdistys ry. Hitaudestaan parjattu Häme osoitti päinvastaista, sillä jo 10
Hintatasosta kertoo tieto vuodelta 1939: lähtömaksu oli kuusi markkaa, ja sillä päästiin eteenpäin 750 metriä. Lahtelaista pirssikyytiä vuodelta 1926 eli aivan Lahden Seudun Autoilijayhdistyksen perustamisen ajoilta. Tausta-ajatuksena oli kuitenkin pyrkimys kulujen kontrollointiin merkittävimpien autoilukulujen kohdalla, joten niin Aleksanterinkatu 6:een perustettiinkin pian mainittujen tarvikkeiden myyntipiste, joka ei kuitenkaan noussut taloudelliseksi menestykseksi. Näin myös Lahdessa, jossa valtaosa polttoaineista, taksikalustosta kuin myös autoilijoista joutui siviilitouhujen sijaan turvaamaan maamme itsenäisyyttä. Kaupungin vuokratontille Vesijärvenkatu 1:een avattiin bensiiniasema vuonna 1935, ja polttoainemyynnin ohella asema tarjosi menestyksekkäästi autojen huoltoja ja pesuja. Kaikkiaan Lahdessa oli takseja vuonna 1955 yhteensä 85 autoa, mikä oli ammattiautoilijoiden mukaan tuolloin yli kaupungin kuljetuskysynnän. Autoilijan kustannuksista antaa osviittaa bensan hinta: 2,90 markkaa litralta. Ennen sitä kynnyskysymys oli auton hankinta, sillä tiettävästi poliisilaitokselta sai liikenneluvan sinällään ongelmitta. Taistojen tuoksinan rauhoituttua alkoi paluu arkeen. Eräs tunnettuja sodanjälkeisen ajoneuvopulan ratkaisuksi haetuista tapauksista on noin 500 käytetyn taksi-Checkerin tuottaminen Chicagosta Suomeen 50-luvun alussa. Keskustan Shellillä juotetaan lisää menovettä häikäisevän hienolle 50-luvun alun Lincoln Cosmopolitanille. Rivistössä herrasmiehet Halme, Rask, Temonen, Salonen ja Rantala. Henkilökohtaisten tragedioiden ohella taksitoiminnan jatkamista haastoivat loppuunajettu autokalusto sekä huutava pula muun muassa renkaista. 51. Toimintaperiaatteista ”kuljetusmaksujen saaminen kustannuksia korvaaviksi” kuulostaa nykyäänkin loogiselta, mutta ”käydä kauppaa polttoja voiteluaineilla, renkailla sekä muilla autoiluun liittyvillä tarvikkeilla” on nykynäkökulmasta hieman vieraampi taksiautoilun toimintamuoto. Oman haasteensa taksien ”sopivan lukumäärään” määrittelyyn toivat Lahden alueliitokset Hollolasta, Nastolasta ja Orimattilasta, mitkä toteutuivat vuonna 1956. Lahdessa kuten toki monilla muillakin paikkakunnilla omat sovittelunsa vaati kotiseutujensa jättämiseen pakotettujen karjalaisten taksiautoilijoiden ansiotyön käynnistäminen uusilla kotiseuduilla. Yleisesti ottaen taksiautoilijan kuluista polttoaineen osuus oli ennen sota-aikaa noin 30–35 prosenttia ajotuloista, joten bensanhinnasta riitti parran pärinää jo tuolloin. Etenkin kaupunkiajossa soppa maistui isoille amerikkalaisille. Kuljettajien ajonaikaisen pukeutumiskoodin noudattamisesta piti sen sijaan huolta pormestari Otto Lyytikäinen. Virkaa vuosina 1907–1930 hoitaneen Lyytikäisen muistetaan olleen tiukka tapaus: eräs tarina kertoo pormestarin ajattaneen taksin ja kadulla kohdatun passipoliisinkin poliisiasemalle, koska kumpikaan ei tiennyt pormestarin kotiosoitetta. Vuosikymmenen jälkipuolisko oli taksiautoilulle suotuisaa aikaa, mitä se oli eittämättä myös asiakkaille. Yöja pyhälisiä ei tuolloin ollut kuten ei myöskään henkilömäärään perustuvia taksaluokkia. Tässä ollaan linja-autoaseman tolpalla 50-luvun alussa Chevrolet ’49:n äärellä. Tässä yhteydessä ei liene perusteltua kerrata episodia sen tarkemmin, mutta mainittakoon että toistakymmentä Checkeriä saapui myös ”Suomen Chicagoon”, ja niistä pari vähiten merimatkasta kärsinyttä palveli sentään jonkin aikaa pirssikäytössäkin. Sotavuosina taksiautoilu eri puolilla Suomea oli suurissa vaikeuksissa. Kolmekymmentäluvun alun lamavuosien jälkeen yhdistys haki toimintaan uutta potkua, mistä yhtenä tunnusmerkkinä yhdistyksen nimeksi vaihdettiin Lahden Autoilijat ry. Asemalla hän oli ripittänyt kuljettajan ja poliisin lisäksi paikalla olleen päällystön, että ”tärkeiden virkamiesten kotiosoitteita ei saisi vastaisuudessa unohtaa”. KOLME ENSIMMÄISTÄ VUOSIKYMMENTÄ Lahden Seudun Autoilijayhdistyksen jäsenistö koostui alkuvaiheessa ammatiksi autoilleiden lisäksi muun muassa maanviljelijöistä, metsätyönjohtajista ja yksityisautoilijoista, jotka kokivat tuoreen yhdistyksen hengen omakseen. Taksiautoja oli 30-luvun lopulla enimmillään 78, mutta lupamäärä eli tuolloin jatkuvasti joten taksikaluston määrä vaihteli ennen kuin enimmäismääräksi vahvistettiin 60 taksiautoa
PITKÄÄ PÄIVÄÄ JA YÖTÄ Ennen sotia ja pitkään sotien jälkeen Lahden taksit ajoivat kiinteissä ajoryhmissä, joissa ajettiin 24 tunnin ajovuoro aina samalta taksiasemalta. Ajovuorolista kesäkuulta 1974. Arkiöinä oli joskus kovinkin hiljaista, joten aikaa kollegoiden kanssa turinointiin riitti ja miksei pieniin torkkuihinkin. Tällainen epätasa-arvoiseksi koettu järjestely päättyi vasta vuoden 1969 alussa, jolloin Lahden takseilla tuli voimaan uusi ohjesääntö, joka määräsi pisimmäksi vuorokautiseksi ajoajaksi 16 tuntia; käytännössä ajovuorojen pituudet asettuivat 10–16 tuntiin. Samaan aikaan päättyi myös taksiasemasidonnaisuus, joten kyytejä saattoi mennä odottamaan parhaaksi katsomaltaan tolpalta. 52 2/2018 Lahtikaupungin taksiautoilijat. Kun huoleton vapaaherra oli kerännyt eväänsä, saattoi matka jatkua Volvo 244:llä kohti uusia seikkailuja vuonna -75. Vuonna -74 Peugeotin takapenkillä silmiään lepuuttamassa Kasakkamäen Hannu, Onnilan Kalevin päivystäessä. Eripuraa aiheutti joidenkin ajoryhmien pääsy operoimaan vilkkaampien taksitolppien juuresta, kun taas eräiden ryhmien oli tyytyminen keskimäärin hiljaisempiin taksiasemiin. Vaakasarakkeissa päivät, pystysarakkeissa 12 ajoryhmää
Viisikymmentäluvulla monen taksin työkaluksi järjetyi Pobeda, mutta useimpien tähtäimessä oli länsivaunu. Kilpien perusteella ollaan vuodessa -72, jolloin valkopohjaiset kuusimerkkiset kilvet otettiin käyttöön. Vastaukseksi tuli ”henkilövuokra-auto” sekä ”henkilövuokra-autoilija”, mutta termien pituuksien johdosta kielitoimisto päätyi kuitenkin suosittelemaan vierassanaan pohjautuvaa sanaa ”taksi”, joka voitiin tarpeen mukaan liittää niin autokuin autoilija-sanan eteen. Pirssi-termi jäi elämään, mutta virallisessa kielenkäytössä vakiintui ”taksi”. Hauskana yksityiskohtana muissa autoissa on valkoiset UAH-kilvet, mutta yksi on saanut ottaa tai joutunut ottamaan vielä vanhat mustapohjaiset ZVE-kilvet. VUOKRA-AUTO, PIRSSI, TAKSI Sotavuosien molemmin puolin oli henkilöliikennettä ammattimaisesti suorittaneista autoilijoista puhuttu käytännössä pirsseinä ja pirssikuskeina. Rautatieaseman parkkiin järjestäytynyt persoonallinen kattaus 40ja 50-luvun taitteen pirssikalustoa: Kaiser, Vauxhall, Mercury ja Humber. Vaikka Lahdessa ollaan, Uudenmaan rekisterikilvet selittyvät, että autot ovat lähdössä Lahden eteläpuolelle Orimattilaan. Vuonna 1953 taksiliiton hallitus tiedusteli Suomen Akatemian kielitoimistolta suositeltavaa termiä. Käytössä ollut Lahden Autoilijat ry:n nimeksi vaihtui huhtikuussa 1959 Lahden Taksiautoilijat ry. Tässä luovutetaan Oy Maan Auto Ab:ssa Okeroistentie 1:ssä samalla kertaa seitsemän uutta Peugeot 504 -autoa omistajilleen, joista kuusi oli taksiautoilijoita. Tämän myötä myös Lahdessa yhdistyksen nimi laitettiin jälleen uusiksi. Rekisterikilven läänitunnusta seuraava X-kirjain sekä ”nälkäraamit” kertovat taksikäytöstä. Lahden takseja tässäkin, Chevrolet ’48 ja pellossa poseeraava ’51-mallinen. 53
Taksiautoilija Raskin pitkä seitsemän hengen Chrysler ’51 koko komeudessaan rautatieaseman tolpalla vuonna -57. Taustalla Raskin pitkä Chrysler. Ensimmäinen oma odotushuone ilmestyi asema-aukiolle vuokratontille – joskin se sai olla paikallaan vain talvella ennen kuin sai pysyvän sijoitusluvan. Lahden rautatieaseman taksikoppi rakennusvaiheessa 24. Työn etenemistä ja kevätaurinkoa ihmettelemässä joukko pirssimiehiä. Lisää rakennuslupia saatiin pian aseman kopin jatkoksi, ja niinpä vuosina 1958–1968 Lahden katukuvaan ilmestyivät taksien odotushuoneet niin linja-autoasemalle ja kauppatorille kuin Savonkadulle, Möysään, Mukkulaan sekä kaupungin keskustan itäosan niin sanotulle Reunan palstalle. 54 2/2018 Lahtikaupungin taksiautoilijat. TAKSIKOPPEJA Pitkään lahtelaisten taksinkuljettajien ainoa auton ulkopuolinen lämmittelypaikka talviaikaan oli rautatieaseman odotushalli. maaliskuuta vuonna 1957
Pakaasit siis Nissan Cedricin ja Volvo 740:n kyytiin, ja matka voi jatkua. Vuonna 1975 Lahdessa taksien määrä kohosi jo 97 autoon. Keinoksi parantaa kuljetustarjontaa ilman autojen määrän lisäämistä nousi ularadiotoiminnan käyttöönotto. Tehostuneesta kyydinvälityksestä huolimatta myös autojen määrää katsottiin tarpeelliseksi lisätä. ”SAISKO AUTON TÄNNE…” Kiinteiden puhelimien varassa olevaan tilausliikenteeseen kaivattiin tehostusta talouden kierrosten noustessa 60-luvulla ja samalla kuljetuskysynnän kasvaessa. Linjaautoaseman taksikopin kyltti sen sijaan vinkkaa, että numeroon 170 soittamalla aukeaa yhteys taksikeskukseen. huhtikuuta 1972, kun tilauksia asiakkailta autoille alkoivat välittää taksikeskuksen neidit ja rouvat. Mersujen, Volvojen ja muiden tavanomaisten taksien seasta erottui 90-luvun alussa autoilija Heinon Chevrolet Caprice Classic. Kaupunkien ularadiokeskuksista ensimmäisenä oli aloittanut Turku maaliskuussa 1954, joten siihen nähden olikin jo vähintään ajankohtaista, että Lahdessa taksiyhdistyksen johto päätti esittää jäsenistölleen ularadiolaitteiden hankintaa helmikuun 1971 kokouksessa. Ularadiolaitteisto puhelinpäätteineen sijaitsi yhdistyksen vastavalmistuneissa toimistotiloissa osoitteessa Viipurin Valtatie 11. Taksiasemilla olleet puhelimet säilytettiin varatoimenpiteenä, kunnes lokakuussa -72 päätettiin ne tarpeettomiksi käyneinä poistaa. Takavuosina virkaveljen muistoa kunnioittamaan järjestetyt hautajaissaatot olivat osa taksien yhteisöllisyyttä. Tolpan oma puhelin oli vuonna -74 jo taaksejäänyttä aikaa. Lahdessa taksinkuljettajan ja autontilaajan yhteydenpito muuttui 10. Tässä ollaan keräämässä saattuetta liikkeelle Saimaankadun alkupäässä kevättalvella -76. Vasemmassa reunassa näkyvästä VR:n tavarakärrystä päätellen aseman taksiin on saapunut kerralla enemmänkin matkalaukkukansaa 80-luvun lopulla. 55
MECCANOISTA MITTARIMEKAANIKOKSI Kuopiolainen Seppo Rossi tuntee läpikotaisin taksien taksamittarit, niiden tekniikan ja kehityksen. – Seppo Rossi 56. Vuonna -59 taksin ajoon lähteneelle ja samana vuonna mittarikorjauksen aloittaneelle Rossille on kertynyt vuosikymmenten aikana vankka tietotaito aiheesta, sekä huikea kokoelma niin mittareita kuin taksiautoilun historiaa
K uopion Automuseossa näytteillä olevaan taksiaiheiseen kokoelmaan kuuluu kymmenien taksamittareiden lisäksi muutakin taksiaiheista esineistöä. Täydessä sorakuormassa ollut Chevrolet kiepsahti kyljelleen takajousen norran katkettua. Seuraavakin ajokki oli Zim, joka kulki omalla bensakoneellaan. Ajoja riitti vakituiseen viitisen vuotta, vaikka rinnalle tuli pian varsinaiseksi päätyöksi muodostunut mittareiden korjaus. Minä sanoin että se on semmonen asia, että jos minä osaan tämän hajottaa, niin osaan sen kasatakin.” Taksamittari tuli kerralla kuntoon, eikä mennyt kuin pari viikkoa kun Seppo sai olla jo seuraavaa mittaria korjaamassa. Tätä Aatu Pasasen autoa Seppo kuljetti monta vuotta, kunnes siitä napsahti kampiakseli poikki. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine ja Seppo Rossin arkisto Seppo Rossin ajohommat alkoivat vuonna -57 kuorma-auton ohjaimissa. ”Tämä mittarihomma lähti käyntiin kun vuonna -58 minä suoritin taksiajoluvan ja seuraavana vuonna aloitin ajamaan. Minä vaihdon puolen vuoden perästä isäntää ja taas oli ajokkina ZIM ja siinäkin oli vanha mittari, joka sekin hajosi. No isäntä lähetti sen Helsinkiin korjattavaksi. Taksiura alkoi punaisella Zimillä. Sotalapsena ollessaan hän sai jouluna -45 joululahjaksi kolme Meccano-rakennussarjaa, jollaisista sodan keskellä olevassa Suomessa olisi ollut turha edes haaveilla. Varusmiespalvelus meni Helsingissä puolustusvoimien postia Volkkareilla jaellessa. Joululahjaksi Meccanoita Vuonna -36 syntynyt Seppo Rossi ei lapsena päättänyt ryhtyä mittarikorjaajaksi, mutta lapsuuden kokemukset ohjasivat uravalintaa mekaniikan suuntaan. Seppoa pyydettiin Valtionrautateiden palvelukseen, sillä koulupoikana oli hänen kesät kuluneet junissa Rautakirjan lehtimyyjänä. Seppo sai seuraavaksi alleen ruskean Volgan. Seppo oli yksi niistä kymmenistä tuhansista lapsista jotka lähetettiin ensin talvisotaa ja myöhemmin jatkosotaa pakoon Ruotsiin. Meitä oli Kuopion Keskussairaalalla neljä taksia siihen aikaan ja muut kuskit olivat vanhoja pappoja paitsi minä. Varsinaiset ajohommat alkoivat vuonna -57 Chevrolet kuorma-autolla ja taksiajoluvan myötä hän siirtyi taksin ohjaimiin vuonna -59. Pasasen Zim vaihtui mustaan Volgaan, joka vaurioitui kolarissa uudenvuodenyönä -60. Mahtavaa 8-hengen neuvostoautoa vauhditti Traderin diesel-kone. Kuvassa auton omistanut Kalle Kinnunen poikineen. Myöhemmin hän siirtyi Kuopion palolaitokselle, jonka toiminta oli tuttua jo VPK:n poikaosastoajoilta. 57. Auton päällä istuva kuljettaja ajatteli ajohommien loppuvan siihen paikkaan. Kokoelman takaa löytyy aiheen parissa ikänsä puuhaillut Seppo Rossi, joka osaa varmasti kertoa mittareiden tekniikasta enemmän kuin kuulija kykenee ymmärtämään. Se oli kahdeksan hengen ZIM ja siinä oli vanha mittari, joka hajosi. ”Oli reikälevyjä, ruuveja ja muttereita, ja niistä saattoi rakentaa nostureita, autoja ja yhtä sun toista”, hän muistelee lahjaansa. Minä otin työkalut ja levitin ne taksikopin pöydälle kun yksi kuskeista haastoi: kuule elä sie mee ropeloitsemaan sitä mittaria, katsos se täytyy laittaa Helsinkiin Holmbergille Kolmannelle linjalle. Sodan loputtua keväällä -46 hän palasi Suomeen Meccanot mukanaan, ja niillä ahkera rakentelu toi itseluottamuksen, jonka rohkaisemana ensimmäinen taksamittarikin tuli vuosia myöhemmin avattua
Tammikuussa -61 Pielavedellä esiintynyt ihastuttava neitokainen oli vasta 18-vuotias Rauni Pekkala. Ja minä opin nopeasti sen homman.” Nopeaa kauppaa Vuoden -61 loppuun mennessä markkamääräiset taksamittarit tulivat pakollisiksi myös maaseudun takseissa ja se tarkoitti kaikkiaan noin 5000 taksamittarin markkinoita. Suomen Taksiliitto oli toiminut ruotsalaisten Rekordja Halda-mittareiden virallisena maahantuojana ja Niilo Tammilehto Oy hoiti näiden teknisen puolen. Vierailu sielläkin tuotti tulosta, sillä yritykseen oli juuri saapunut Halda 6ja 8 -esittelymittareita, joista molemmista Seppo sai mukaansa esittelykappaleet. Kuopion mittarit muutin kaikki, Kajaanin mittarit laitoin kun minulle tuotiin yhdellä taksilla aina sellaiset kymmenen viisitoista mittaria kerralla, ja seuraavalla viikolla veivät takaisin ja toivat taas lisää. 58 2/2018 Seppo Rossi. Mittarikorjaamo S. Näissä tiloissa muutettiin mm. Rekordin kohdalla Tammilehto esitti vaatimuksen, että esittelymittarista tehtäisiin kuukauden vekseli joka lankeaisi Sepon maksettavaksi, myi hän mittarin tai ei. Muutettavia taksamittareita oli paljon, ja toiminnan virallistamiseen patistettiin jo verottajankin taholta: ”Aloitin sitä toimintaa ensin naapurin autotallissa ja sitten verotoimistosta soitettiin, että pitäisi alkaa veroja maksamaan. Rossi aloitti vuonna -60 Kuopion Karppasentiellä autotallissa. Vuosikymmenen vaihteessa määräykset taksamittareiden kohdalla muuttuivat ja mittarin tuli jatkossa näyttää suoraan kyydin hintaa. Olin siellä kaksi päivää ja vein vanhan Halda-mittarin mennessäni. Kalustoon kuului virtalähde ja vanha kellosepänsorvi, johon Seppo sovitti ompelukoneen moottorin. Seppo Rossi yritti neuvotella perustamalleen mittarikorjaamolle merkkien edustuksen, mutta Haldaa ei hänelle luvattu laisinkaan. Mittarikorjaajana Kuopion seudulla mainetta saaneelle Seppo Rossille muutos takasi puuhaa, kun vanhoja mittareita piti muuttaa määräysten mukaisiksi. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä ja muutostahdissa oli alueellisia eroja. Ja Savonlinnan taksimiehet tulla pölähti kerran porukalla mittareineen.” Lisäoppia mittarikorjaukseen oli hankittava Helsingistä, jossa taksiliiton mittareiden myynnistä ja korjauksesta vastasi Fiat-myyjänäkin toiminut Niilo Tammilehto Oy. Muutosten aikaa Vielä 50-luvulla taksamittarit raksuttivat taksaa ja kuljettajat laskivat pahvisesta taksataulukosta tai -viuhkasta kyydille hinnan. Olivat kuulleet että tein töitä ja siitä tulisi tehdä ilmoitus. Tuloksekkaan neuvottelupäivän jälkeen yöjunalla kotiin lähtenyt Seppo hyppäsi pois Suonenjoen asemalla, ja aseman taksimiehille aamutuimaan esitellyt mittarit Seppo ajoi viikoloppuisin orkestereita ja artisteja soittokeikoille vuosikaudet. Tammilehdon tarjous ei houkuttanut. Samalla kertaa johtaja Sundström vinkkasi Haldan edustuksen siirtyneen Kumi-Tuote Oy:lle. Hintaan vaikutti kyytiläisten määrä ja mahdollinen sunnuntailisä. ”Tammilehto laajensi silloin autoliikettään ja siellä oli pelkkä työmaakoppi pihalla. Stigu sanoi että tuossa on työkaluja, ryhdy korjaamaan, kyllä he opastaa. Argo-mittarista Seppo saikin sovittua edustuksen, ja esittelymittari lähti hänen matkaansa välittömästi. Ajattelin, että perustetaan sitten mittarikorjaamo, ja siitä se alkoi. Kuopion ja Kajaanin taksamittarit markkamääräiseksi. Seuraava vierailukohde oli paineilmamittareita maahantuova ja korjaava Lyht-Koje Oy, jonka valikoimiin kuului myös saksalaisen Kienzlen valmistama Argo-taksamittari. Siellä oli Stig Söderling, pikkuisen minua vanhempi ja jo muutaman vuoden mittarihommia tehnyt, ja toisena korjaajana Urpo Väikäs. Kajaanin, Joensuun ja Varkauden seutujen seuraintalot ja tanssilavat tulivat niillä reissuilla tutuiksi
Mittareita korjattiin tuolloin kolmen hengen voimin. Mittarikorjaamon ensimmäinen auto oli sekin VW, Hankkijan radio-osaston entinen paku. Haldan peltirullainen mittarimalli saapui Suomeen vuonna -52. 59. Siihen lisättiin eristys, vanerointi, bensalämmitin, Singer Hunterin lisäpenkit, pari ikkunaa ja mainosviiri katolle. Vuonna -62 Mittarikorjaamo muutti Kuopion Vuorikadulle. Olympia-malli puuttuu kokoelmasta. Volkkarit tulivat tutuksi jo armeijan postinjakelussa. Joihinkin mittareihin lisättiin yksi numerorulla lisää, jolloin summaksi saattoi kertyä tonni. Tämä yksilö tuli huoltoon ja puhdistukseen. Länsisaksalaisen Kienzlen valmistama Argo ja ruotsalaisen Haldexin valmistama Halda olivat korjaamon ensimmäiset edustukset. Junakeula vaihtui myöhemmin tyylikkääseen Cortinaan. Uusiin tiloihin sopi kolme autoa sisälle. Kun 60-luvun lopulla taksikyyti Kuopiosta Helsinkiin maksoi 400 markkaa, niin Halda 6-malli pyörähti matkalla neljä kertaa ympäri. Henkilöautoksi katsastetun junakeulan sai virittämällä kulkemaan toistasataa. Tämä harvinainen ns. Kauppa lähti hyvin alkuun, sillä jo ensimmäisenä päivänä Seppo sai taksamittareista yhdeksän tilausta
Muutettavia mittareita oli paljon ja uusien akseleiden kohdistamiseen oli tehtävä sapluunat. Tarjolla oli ruuvattavaa ja pikalukittavaa mallia. 40-luvun Haldoissa vaijeri tuli vielä vaihdelaatikosta. Kun mittareita muutettiin markkamääräiseksi, koneistoihin oli lisättävä rattaita ja akseleita. 60-luvun puolivälin 220-Mersuun taksamittarin sai asennettua tyylikkäästi. Rekordin Triplex-kulmavaihteesta mittariin lähtevä vaijeri pyöri 1:17 välityssuhteella. Tuttu kaveri Sorsakosken tehtailta valmisti työkalun tilauksesta. Niilo Tammilehto Oy:llä mittarimekaanikkona ollut Stig Söderling opasti Seppo Rossin Rekordja Haldamittareiden saloihin. 60 2/2018 Seppo Rossi. Haldan vastaavan kulmavaihteen välitys oli 1:16 puhtaasti kilpailusyistä. Eestinkielisillä teksteillä oleva 30-luvun Halda löytyi kokoelmaan Virosta. Ensimmäiset Rekordit rantautuivat Suomeen 50-luvun alussa, mutta yleistyä ne alkoivat vuoden -58 paikkeilla. Kokoelmaan kuuluu myös ruotsinkielinen Halda, joka tarttui matkaan rompetorilta Turusta. Ruotsalaisen Rekord-mittarin akseleihin teetetty erikoistyökalu, jolla rattaan sai joko pois akselilta tai akselille tarkalleen oikeaan kohtaan. Taksien kattovalot kuuluivat mittarikorjaamon tuotevalikoimaan. 60-luvulla Mekaaniset taksamittarit saivat tiedon kuljetusta matkasta nopeusmittarin taakse tulevan kulmavaihteen kautta
Ja niin minä laittelin niitä.” Käytyään kurssin Star-polttoainemittareita maahantuovalla Oy Hans Palsbo Ab:lla Seppo alkoi kiertää maaseudulla polttoainemittareita korjaten, mutta se oli lopetettava polttoaineista aiheutuneen ihotaudin vuoksi. Taksat oli kuitenkin vaikeasti ohjelmoitavia eikä mallista tullut suosittua. Minä sanoin että kyllähän niitäkin pitää korjata. Kyseli vielä että olinko käynyt heillä konttorilla kysymässä VDO:n osia. Näkemänsä hän painoi tarkasti mieleensä: ”Olinpahan utelias katsomaan niiden koneita, teknillisiä arvoja ja niin poispäin. Semel Oy kehitti ensimmäisiä digimittareita pienellä muistilla. Minulla oli tuttu insinööriopettaja Kuopion ammattioppilaitoksessa, menin sen luo ja sanoin, että tämmösiä pitäisi ryhtyä tekemään. Niillä oli monopoli. ”Sitten aloin riiaamaan Alftanilta Helsingistä että tarvitsen VDO-mittareiden osia. Todellisuudessa van61. Taksariin ei voinut kytkeä kirjoittimia. ”Kun bensamittarit lakkoili kesällä, niin naftamittarit lakkoili talvella. Keskellä oleva kultainen veteraanimerkki on myönnetty vuonna -67 Yrjö Salmiselle 30 vuoden taksiautoiluista. ”Näin sitä rupesi tulemaan tavaraa ja sittenhän minä korjasin kaikki eetteritäytteiset lämpömittarikin ja kaikki VDO:t laidasta laitaan.” Lauttasaaressa toiminut S&N Oy edusti brittiläisiä Smiths-mittareita, mutta ei toimittanut Kuopioon varaosia, vaan rikkinäiset mittarit piti lähettää Helsinkiin korjattavaksi. Kuten ranskalainen Jaeger, niihin ei saanut osia.” VDO-mittarit Seppo korjautti aluksi maahantuoja Alftan Oy:llä Helsingissä. Ja yhtenä päivänä pöllähti Alftanilta joku huoltotai myyntipäällikkö ja kysyi että sinäkö se korjaat VDO:n mittareita. Piirtelin koneista suunnitelmat, piirustukset ja kaaviot. Pirkan Elektroniikka Oy:n Nokialla valmistama Taksari oli suosittu ja sopi moneen kojelautaan tuhkakupin paikalle. Mittarikorjaamo S. Juliste Haldan evoluutiosta vuoteen 1978 on muisto tehdasvierailulta. Se teetätti pojilla niitä ja ihan sopivaan hintaan”, Seppo muistelee vakoiluaan ja jatkaa: ”Kävi niin että kun ne oli tehty, niin alkoivat Alftanilla ihmettelemään että mittareita ei tältä seudulta tule enää korjattavaksi. Rossi ei erikoistunut ainoastaan taksamittareihin vaan korjasi niin nopeusmittareita kuin piirtureitakin, ja toiminta laajeni tarpeiden mukaan: ”Sehän levisi se tieto ja minulle kannettiin kaiken maailman mittarit. Sanoivat että ei tule. Se katseli vähän aikaa vehkeitä ja sanoi että nämähän on melkein samanlaiset kuin meidän vehkeet, ja minä sanoin että niinhän ne on. Sama oli brittiläisen Smiths-mittareiden suhteen, osia ei toimitettu muille korjaajille. Sanoin että kyllä, ja olisihan se kiva jos niihin saisi osia.” Varaosatoimituksista päästiin sopimukseen ja VDO-osia toimitettiin jatkossa Helsingin kautta myös Kuopioon. Koppalakin kokardista erotti istuiko ratin takana isäntä vai renki. Ei mennyt montaa päivää kun Niilo Tammilehto soitti Sepolle ja haukkui tämän varastettujen mittareiden myyjäksi. Vietyään mittarit korjaukseen, hän jäi korjaamoon seuraamaan kuinka korjaus eteni ja millaisilla koneilla ja työkaluilla työt tehtiin. tuottivat heti neljä Argoja viisi Halda-tilausta. Digitax– malleissa M tarkoitti muistia. Taisi pieleen menneet neuvottelut johtajaa harmittaa. Olivat jostakin kuulleet, että Kuopiossa on mies joka pystyy korjaukset tekemään. Minä aattelin että ei helkkari, minä lopetan niiden korjailun.” Teollisuusvakoilua Uskottavan mittarikorjaamon pyörittäminen vaati erikoistyökalujen lisäksi myös varaosia, eikä niiden hankkiminen ollut aina täysin vaivatonta, sillä maahantuojat korjaamoineen pyrkivät puolustamaan asemiaan. Kaikkiin merkkeihin ei saanut ollenkaan varaosia, vain koko mittareita
hoihin kuoriin vaihdettiin aina kokonaan uusi koneisto ja tälle ns. Hän sai neuvoteltua AmerTupakan kanssa sopimuksen, jossa yritys maksoi kaikkiin Kuopion 54:ään taksiautoon Rautateollisuus Pyrkijä Oy:n valmistamat kattovalokaaret sillä ehdolla, että niihin kiinnitettäisiin Time-savukemerkin mainosviirit kolmeksi kuukaudeksi. Mallin rakenteessa oli huomioitu myös tulevaisuuden tarpeet, sillä siihen saattoi vaivattomasti liittää autoilijan oman ATK-järjestelmän. Vuoden -83 Semel TM-4 -uutuusmallissa oli monipuolinen muistijärjestelmä. Valot katoille Vielä 50-luvulla vapaan taksin saattoi hämärässä erottaa tuulilasissa olleesta taksivalosta. Seppo keksi lähettää firmaan vanhoja kuoria ja kun ne saapuivat ”korjattuina”, nämä saattoi purkaa varaosiksi. Semel Oy osti Kajaani Oy:n ja jatkoi Minitaxmittarin valmistusta sen aikaa kun osia riitti. Katolle tulevat kuvut yleistyivät Suomessa 60-luvun alussa, ja Kuopion taksiautoilijoiden kohdalla tämä tapahtui Seppo Rossin ansiosta. Myöhemmin Seppo alkoi myös itse valmistamaan taksien valokaaria ja niitä myytiin autoilijoille pitkin etelä-Suomea. Näitä erilaisia valoja valmistivat samat yritykset kuin taksamittareitakin. korjaukselle oli vakiohinta. ”Laittelin aina viisi tai kuusi mittaria menemään sinne kerralla, ja mitkä oli niistä kysyttyjä siihen aikaan oli Minin mittarit. puolielektronimittareiOtalammella toiminut Taksomat valmisti sympaattsen näköistä Digijussia, joka painoi vain 400 grammaa. Laitteet valmistettiin Leppävirralla. Kokoelmasta löytyy mittarit molemmilla merkeillä. Toiset malleista kiinnittyivät katon vesikouruun ruuvaamalla, toiset taas pikalukoin. Semel CT820i oli ensimmäisiä maksukortin lukulaitteita. Semel 2000 -malliin sai kirjoittimen ja 2002-malliin enemmän ohjelmia ja kuittiin enemmän tietoa. Erillisen nestevirtausanturin avulla se saattoi taltioida jopa polttoaineen kulutuksen. Värivalikoimaan kuului oranssin lisäksi ruskea ja harmaa. Elektroniaikaan Taksamittareiden tekniikan kohdalla suurin murrosvaihe koettiin 70-luvun alussa, jolloin mekaanisista taksamittareista alettiin siirtyä elektronisiin mittareihin. Välivaiheessa markkinoilla nähtiin myös ns. 62 2/2018 Seppo Rossi. Kyllä minä kävin sielläkin katsomassa ja sain asentajilta vinkkejä, varsinkin kierroslukumittareihin.” Yksi keino varaosien hankintaan oli lisäksi autohajottamot, joista Seppo osti mittareita purettavaksi aina matkalaukullisen kerrallaan. Kajaani OY valmisti Minitaxmittareita vuodesta -70
Siirtyminen uuteen aikakauteen ei ollut täysin mutkaton, sillä alkuvaiheessa elektronimittareiden ohjelmointi oli vaivalloista. Taksamittareihin liitettiin myös kuittitulostimet, joihin pikkuhiljaa saatiin tulostettua yhä enemmän tietoa. Vuonna 2010 hän lahjoitti mittavan kokoelmansa Kuopion Automuseoon, jonka vitriineissä on nähtävillä mittareiden ohella muutakin taksihistoriaan liittyvää. 63. Kokoelman keräämisessä ovat isona apuna olleet tutut taksiautoilijat vuosikymmenten varrelta. Se konkurssi oli ihan minun vika”, Seppo naurahtaa ja jatkaa: ”Kaksikymmentä mittaria meni kerralla salkkuun ja sinne minä niitä vein joka toinen viikko. Kokoelma ei ole keräilijän mielestä mitenkään täydellinen ja tiedossa on montakin taksamittarimallia, joita mittarimekanikko mielisi vielä kokoelmaan joskus päätyvän. Elektronimittareiden kehityksen myötä vanhentunutta tekniikkaa alkoi kertyä uusien mallien tullessa markkinoille. Jos minä nyt arvioisin että ainakin 600700 taksamittaria vein Viroon.” Seppo Rossi lopetteli mittarikorjaamonsa toiminnan vuosituhannen vaihteeseen, mutta taksija taksamittarihistoriaa hän on tallentanut senkin jälkeen, ja keräily jatkuu edelleen. Viron vapauduttua Seppo Rossi ryhtyi kuskaamaan Suomessa vanhentuneita taksamittareita etelänaapuriin, jossa kysyntää oli siellä toimineesta mittarivalmistajasta huolimatta. Edistysaskelia oli ensimmäiset kortinlukulaitteet, joissa korttien tiedot tallentuivat erilliselle kasetille. Suomessa ehti toimia useita elektronimittareiden valmistajia, ja malleja kehiteltiin käyttäjäystävällisemmiksi ja monipuolisemmiksi. Ennen kattovaloja vapaan taksin tunnisti tuulilasin valosta. Amer-Tupakka kustansi Kuopion takseille kattovalot, ja vastapalveluksena niihin liitettiin Time-savukkeiden mainosviirit kolmeksi kuukaudeksi. ”Ne virolaiset mittarit oli vähän huonoja ja se firma tekikin konkurssin kun minä rupesin näitä sinne viemään. Näistä tieto purettiin ajovuoron päätteeksi erillisellä purkulaitteella ja tieto laskutuksesta siirrettiin pankkiin. Kokoelmaan kuuluu Taksamittarimainoksien lisäksi esitteitä sekä käyttöja ohjelmointiohjeita. Opetin yhden armeijassa radiomekaanikkona olleen pojan niitä asentamaan. Kienzle-mittareiden testauslaitten Seppo myi 70-luvun alussa pois, mutta osti oman koneensa vuosikymmeniä myöhemmin rompetorilta takaisin. ta, joissa nopeusmittarin takaa ei tullut enää pyörivää vaijeria, vaan tieto matkasta tuli taksamittarille sähköimpulssina
Peltoaukealla kun olimme, näkemäalue oli pitkä. Reittikartan ostimme Marjamäen Kesoililta Savontien ja Kolmostien risteyksestä. Pettymyksestä seuraavaan Lempäälän OP-ralli ja Jyväskylän Suurajot 1990 Ammattikatsojan kilpailukalenterin runko muodostui pääosin lähialueiden kyläkisoista, ralleista ja maastoajoista. Edellä mainittu risteys oli asfaltoitu, ja ainoana väriläiskänä mielen syövereiHannu Alanen ajoi Lempäälässä kolmea nollaa A-mallin Ascona Voyagella. Katselupaikan valitsimme ainoalta ajamaltamme pätkältä Lastusten ja Ahtialan suunnalta. Muutama kuva kummastakin kilpailusta sentään jäi muistoksi. 64. Kovin kauas ei tarvinnut kotoa lähteä, sillä suuntana oli Lempäälä ja OP-ralli. Reissuissa oli aina kamera mukana valmiina ikuistamaan huimia suorituksia. Lastunen Heinäkuisena lauantaiaamuna pakkasimme Pasin kanssa itsemme ja eväät Fiat Unoon. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Volvo 66:n lokasuojassa lukee Jukka Raustola. Lempäälässä lupaava paikka ei alkanut toimia, ja Jyväskylässä taas loppukesän harmaa sää ei suosinut halpiskameran kuvausominaisuuksia. Roikkumisia kummallisempia suorituksia emme paikassa nähneet. Elokuun lopulla pitkä viikonloppu pyhitettiin kotoiselle MM-rallille joko kotinurkilla tai hieman etäämmällä. Valtio tosin oli pystyttänyt kohteeseen kessunväkäset, jotka innokkaimpia kilpailijoita hillitsivätkin. Peltoaukealla sijaitsi tiukka oikea, johon sai edellisestä risteyksestä kohtuullisen kovan vauhdin. AHM-168 on aloittanut kilpailu-uransa jo 1970-luvulla. A ikuiselämän alkutaipaleen asetuttua uomiinsa alkoi ammattikatsojalle kertyä autourheilupainotteisia viikonloppuja tihenevää tahtia. Muun muassa Leo Kinnunen on ajanut kyseisellä yksilöllä Hankirallit vuosina -76 ja -77. Aina ei katselupaikan valinta kuitenkaan osunut nappiin, ja toisinaan saattoi pilvinen päivä olla Panasonic-pokkarille liian haastava
Riisikupissa oli ainesta myös pienemmän budjetin kilpa-autoksi. Minun lanttuuni sen sijaan singahti kivi Mikael Ericssonin Celicasta, kun olin kyykistyneenä kuvausasentoon. Savo, EK 27 Lauantaiksi oli tukka jälleen valkaistu. hin jäi Mikael Sundströmin huimavauhtinen risteysajo: Mazda tuli mutkan läpi pyöreällä linjalla nelipyöräluisussa ja renkaat savuten kuin nykypäivän driftingissä. 65. Ammattilaiset osasivat kuitenkin hommansa eikä isompia tilanteita sattunut – siis kuljettajille. Arkipäivän reissulle ei löytynyt kaveria kyytiin, joten tuonaikaisen mittapuun mukaan kauas kotoa piti lähteä yksin ja vielä Fiatilla. Se löytyi yhdeksänneltä erikoiskokeelta Laukaan Äijälästä. Ammattikatsojan raamatusta eli VM:n Suurajo-oppaasta oli perjantaille etsitty katselupaikka. Mikael Sundström ja Juha Repo kilpailunumeron arvoisessa vauhdissa Lempäälän kyläkisassa. Pienemmissä kisoissa samassa kohdassa oli ollut tapahtumia, joten odotukset olivat korkealla. Tämä tiesi sitä, että ajelin kotiin pysähtymättä kahville tai muuallekaan ihmisten ilmoille. Suurajot, EK 9, Äijälä Elokuussa kotoisen MM-rallin aikaan sattui töistä sopivasti siunaantumaan pitkä viikonloppuvapaa, joka tietysti piti uhrata autourheilun alttarilla. Ari Vatanen vielä pisti tiukasti kampoihin Carlos Sainzille, joka oli ajamassa ensimmäisenä ei-pohjoismaalaisena Jyväskylän voittoon. Osa kisajännityksestä oli tosin jo poissa, sillä suosikeista Juha Kankkunen menetti pelin jo perjantaina kaasuvaijerin katkeamiseen. Datsun 100A oli aikansa suosituimpia henkilöautoja. Nuorta miestä se hieman jännitti. Timo Kjelin kohahdutti yleisöä, mutta johtotähti pysyi radalla. Kivi teki päänkuoreen pienen reiän, josta valui tummanpunaisia raitoja luonnonvaaleisiin kutreihini. Hapulahti ja Pukkanen Riihimäen urheiluautoilijoista roikkuivat ojan reunalla Talbot 424:llä. Katselupaikka Äijälässä oli ylämäkivasuri. Sain repsikaksi lapsuuskaverini Paulin, kun lähdimme katsomaaan vielä kisassa mukana olevia gladiaattoreita Lempäälän Savoon. Tunnelma oli kaikesta huolimatta korkeaalla, olinhan päässyt penkalta näkemään idolieni suorituksia livenä. Hieman pettyneinä kisan saldoon palasimme kotiin jo alkuillasta seuraaviin kisoihin valmistautumaan. Ammattikatsojan albumiin kertyi harvoin kuvia kärkiautoista, elleivät ne suorittaneet poikkeuksellisia kuvioita. AXD-31 on ollut tuttu näky Pirkanmaan rallipoluilla vuosikymmenet, 2000-luvulla luonnollisesti historic-luokissa. Harmittava homma, sillä näitä oman aikansa huippukilpureita on vuosikymmenten jälkeen mukava katsella, vaikka pyörät ovatkin maata vasten
Ysipätkällä Äijälässä oli vielä kärkikamppailu käynnissä. Mutta sitä ennen oli Panasonicillakin vielä kesää ja kisoja jäljellä. Muita Sierroja ajoivat Pentti Airikkala ja Franco Cunico. Sisäkurvissa lähellä tietä Panasonicillakin sai lähikuvia. Jarkko ja Jukka Aalto sladittivat leveästi, ja ulkokurvissa kuvaajat valmistautuvat ottamaan Escortista koppia. Edellisvuonna kiveä pussasi useampi kilpailijapari, mutta kuten Jyväskylässä yleensä, sama paikka ei toimi peräkkäisinä vuosina. Voimasanojen säestyksellä vahvistui päätös määrätietoisen säästämisen aloittamisesta paremman kuvauskaluston hankkimiseksi. Kuvassa Malcolm Wilson ja Nicky Grist. Pilvinen sää oli ollut liian vaikea olosuhde pokkarin ominaisuuksille, ja suurin osa kuvista oli tuhruista viivaa. Seuraavana vuonna MM-rallin penkalla seisoinkin rinta kaarella pitkällä putkella varustettu laatujärkkäri kaulassa roikkuen. Eipä nytkään. Lopputulos harmitti. Paikka oli kuitenkin hyvä. Katsomaan jäimme lähtöpään kuuluisaan alikessumutkaan, jossa tuolloin oli ulkokurvissa suuri kivi. Juhat Kankkunen ja Piironen menettivät Suurajo-voiton kaasuvaijerin katkeamiseen jo kilpailun alkupuolella. Ford toi Jyväskylään nelivetoversion Sierra Cosworthista. Seuraavalla viikolla suurajokuvat olivat noudettavissa paikallisesta kuvaamosta. Kivi teki päänkuoreen pienen reiän, josta valui tummanpunaisia raitoja luonnonvaaleisiin kutreihini. 66 2/2018 Ammattikatsoja muistelee
Tässä Matador kurvaa Savon pätkän kuuluisaan alikessumutkaan. Timo Mäkelä Roman Fehrmann rikkoivat Celican ripustuksia Äijälässä, mutta kisa jatkui tästä huolimatta vielä lähes 30 erikoiskokeen verran. Jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna, kun Carlos Sainz ja Luis Moya valtasivat ensimmäisinä ei-skandinaaveina kisan ykköspaikan. Lopullinen keskeytys tuli ek 28:lla. Ari Könösen ja Tapio Eirtovaaran kilpailu päättyi ek 9:llä Äijälässä. Mikkola keskeytti, mutta Timo Salonen ajoi Mazdansa kuudenneksi. Hannu Mikkola ja Arne Hertz Mazda 323 GT-X:llä, joka oli ensimmäistä kertaa mukana 1800-kuutioisella moottorilla luokiteltuna. Prodriven Subaru Legacy RS koki ensiesiintymisen Jyväskylässä Markku Alénin käskemänä. Boxerin murina siivitti uutukaisen sijalle neljä. Vuonna 1989 Mikael Ericsson katkaisi suomalaisten voittoputken Suurajoissa. Didier Auriol ja Bernard Occelli murjoivat Lanciaa jo kilpailun alussa Harjun pätkällä. 67
Honda Monkey ratsastaa mopotrendien aallonharjalla vuosikymmenestä toiseen. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 350-kuutioinen Panther 75, olisiko 50-luvun alkuvuosilta. Pellistä prässätyt simppelit motskarit käyvät niin kirjahyllyn koristeeksi kuin lasten leikkeihin. Punainen jäykkäperä on vuosimallia 1970. Suosittu romppari veti hallit tungokseen saakka täyteen. 68 2/2018. Paperillinen projekti oli varustettu 1200 euron hintalapulla. päivänä. Keräilyleluista moottoripyöräväkeä innostivat eniten tietysti moottoripyöräaiheiset. Tästä saisi väkästettyä vaikka mitä, eikä entisöintikään olisi aivan mahdoton urakka. Taustalta pilkistää modernimpaa rakennelmaa. Osia ja osakasoja Tapahtumakauden avausta ei alkaneena vuonna tarvinnut odottaa viikkoakaan, sillä Jyväskylän prätkärompetori järjestettiin jo tammikuun 6
Maukkaan näköisestä museorekisteröidystä vehkeestä pyynti ei kuulosta lainkaan pahalta. Varaosia ei tule kaupan mukana, sillä tämä muotitietoisen toivepyörä ei niitä kuulemma tarvitse. Projektikuntoinen ja paperillinen TS oli kaupan 1200 euron hinnalla. Sivuvaunu-IC oli kaupan 172 685,50 ruplan eli 2500 euron tarjoushintaan. Suzuki TS oli suosittu vehje 125-kuutioisena, mutta tällaista 250-kuutioista näki harvoin. Matkapyörän yläkate on hauska lisä vaikka riiteleekin alkuperäisen ajatuksen kanssa. 69. Paksupyöräinen Tula suunniteltiin alkujaan maastokäyttöön sopivaksi. Näitä vehkeitä ei hidas datayhteys halvaannuttanut. Toivottavasti museokatsastaja ymmärtää, että näissä oli Gianellin tehoputki melkein uutena. Retroaseman rekvisiitaksi olisi 25 eurolla saanut komean luottokorttihöylän. Yamaha RD:n kiihkeä seuraaja TZR tuli markkinoille 1987, mikä tarkoittaa sitä, että näitäkin on pian museokilvissä. Se olikin Neuvostoliitossa suosittu peli metsäja maatalouden parissa työskentelevien keskuudessa
Autovanhuksien maskeihin kiinnitetyt merkit raottavat tarinaa autoyksilöiden takaa. Lunta ja loskaa 70. Eihän siihen ole enää kuin pari kolme vuotta, kun ensimmäiset 940-Volvot tulevat museoikään. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa Museorekisteröidyn Pyhimys-Volvon omistaja ei ollut loskakeleistä moksiskaan vaan kaartoi urheiluvaununsa tyylikkäästi pelipaikalle. Jutustelun välillä saattoi piipahtaa museon tiloissa katselemassa vanhoja mainosvideoita ja osallistua opastettuun museokierrokseen. Hyvin pidettyjä ja kohtuullisesti ajettuja yksilöitä saa nyt sopivasti, mutta tilanne voi muuttua lähivuosina. Volvo 940 Turbo alkaa olla haluttu auto harrastepiireissä, ja kartanoperinteen jatkajallekin voi povata valoisaa tulevaisuutta. Volvo-kerhon väki treffasi tammikuun lopulla Kangasalla Mobilian pihamaalla. Loskainen keli verotti vanhemmalla kalustolla saapuneiden määrää, mutta muutama takavetoinenkin uskaltautui paikalle. Sininen Amazon kurvaili paikalle Satakunnan maisemista. Vaikka kehno keli ei houkutellut laajalti väkeä paikalle, se ei tarinan iskentää häirinnyt. Ei aivan tavallinen näky tällaisilla keleillä
Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.. Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! 140 -72-74 kangasmattosarja eri väreissä Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Liput 7,Liput 7,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) (+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Myyntipaikkavaraukset: Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. mobiilimaki@tsmry.. www.v-palvelu.. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. 02-7347 673 Kun muutat, kerro myös meille. mobiilimaki@tsmry.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.facebook.com/ klassikot. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. mobiilimaki@tsmry.. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Liput 7,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Su 4.3.2018 klo 8-15 Turun Messukeskus Myyntipaikkavaraukset: mobiilimaki@tsmry.. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. www.klassikot.. KUUSJOKI • Puh. 2 viikon välein). (+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) (+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Turun Messukeskus Turun Messukeskus (+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) (+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Ajoneuvohuutokauppa klo 14.00 KLASSIKKO TUOTTEET Esim. verhoiluja tiivisteosia
Museorekisteröity NSU-johdannainen VW K70 oli myös kaupan. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa Vanhan Volkswagenin tehoja olisi saanut lisää niin konehuoneen puolelle kuin sisätiloihin. Citymarketin parkkihallista olisi saanut tarpeellista ja tarpeetonta varustetta, varaosia tai vaikkapa kokonaisen museoauton talliinsa. Lämmitysjärjestelmän tehot tuplaavan polttoainekäyttöisen lämmittimen aihion olisi saanut kympillä, mutta konehuoneen hevosmäärää lisäävästä ahdinpaketista olisi pitänyt pulittaa reilusti enemmän. Volkkarirompetta Pirkanmaan Volkkariharrastajien Talviswapissa oli kaupan roinaa laidasta laitaan. 72 2/2018. Varmasti kiehtova harrasteauto, ja punaisen värin ja takalasiritilän kera oikein hauskan näköinenkin
73. Prosyyriä löytyi esimerkiksi jäähdytysja sairasautoversioista. Yksin tuo Songs-teksti kasettipesässä nostaa pienen hymyn huulille. Avaimesta virrat päälle ja mankka soimaan. Oi niitä aikoja! Näin komeaa autorataa ei joka pojalla ollutkaan. Takavuosien halpis-autostereot odottelevat vielä uutta tulemistaan, kun laatumerkit ovat jo kysyttyä tavaraa. Varmasti on ollut hieno kokemus kisata minikokoisilla rantakirpuilla. Merkki tilauskupongin kulmaan ja kuponki postiin. On tällainen oikeasti purettava pyörä vaan ihan eri maata kuin jäljitelmä keinopultteineen. Mihin kaikkeen VW-paku taipuikaan. Käärmeenpesähän se piti Kuplan perään saada aikanaan. Aika komeita vanteita ja niiden osia oli myytävien tavaroiden joukossa. Ja pian Kuplan säksätys vaihtui ikkunoita vavisuttavaksi murinaksi. Parin viikon päästä postista sai sitten noutaa merkillisen muotoisen paketin, jonka kääreiden alta paljastui jotakin tällaista
74. Prätkäklassikot messuilla Huoli moottoripyöräharrastuksen suosiosta puhuttaa vuosi vuodelta, mutta alan messuilla on yleensä toivoa herättävää hulinaa. Niin tänäkin vuonna: MP 2018 -tapahtuma keräsi Helsingin Messukeskuksen tiloihin 59 000 kävijää
Esillä oli veteraanisarjojen kilpakalustoa ratapyörien lisäksi myös vaikkapa enduro-, trialja mopo-gp-lajeista. Heikki Seppälän jäykkäperäinen ’52 BSA on varmasti mielenkiintoinen ajettava vaikeassa maastossa. Muistatko vielä suositun Yamaha RD 350 -cupin. Toivottavasti tuore rakennelma nähdään myös viivalla. 75. Komeimmat vehkeet löytyvät tietysti Classic-luokasta. Vakiopyöräluokkaa ajettiin vuosina 1984–1987. Veteraanimoottoripyöräklubin osastolla oli komeaa kalustoa. Thomas Modevin Tunturi on hieno esimerkki Classic-luokan pyörästä. Trial on hyvä ja halpa vaihtoehto kilpahommiin. Klassikkoikäisten pyörien harrastajille riitti tuttuun tapaan nähtävää. Jouni Laitisen ’84 Honda Monkey oli piristävä poikkeus joukossa. Kimppakyydeille oli varmasti tilausta, sillä reilusti yli puolet kävijöistä saapui paikalle pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Se ei kuitenkaan näkynyt kävijämäärissä, sillä tapahtumajärjestäjä oli tilannut omia messubusseja asiakkaita kuljettamaan ja harrastajat olivat aktivoituneet kokoamaan kimppakyytejä sosiaalisessa mediassa. Antin Aran Honda vuodelta 1984 muistuttaa ulkoisesti nykyaikaisia trial-pyöriä. Ducati Scrambler 450 vuodelta 1972 oli yksi tontin hienoimmista. Sellaisen saattoi kilpailuihin osallistuva ostaa edulliseen sponsorihintaan. Vasemmanpuoleinen GS 125 on vuosimallia 1982 ja sen viereen on saatu saman vuosimallin GS 250. Pikkupyöräisistä mopoista suuri osa oli värikkäästi toteutettuja rakennelmia. Peter Lillkvist oli tuonut paikalle vanhan kilpapyörän lisäksi samasta sarjasta tutuksi tulleen Sinisalon ajopuvun. Takavuosien katupyöristä rakennetut Harleyt olivat parhaiten edustettuna, mutta muitakin oli reilusti näytillä vanhan kaluston hallin ohella myös Veteraanimoottoripyöräklubin osastolla. Myös moni kaupallinen näytteilleasettaja oli valinnut museoikäisen prätkän osastonsa vetonaulaksi. KTM-endurot näytillä. T ämän vuoden messutapahtuman avauspäivälle osui valtaosan pääkaupunkiseudun julkisista liikennevälineistä seisauttanut lakko. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Mopo-GP on edullinen moottoriurheilulaji kaksipyöräisten harrastajille
ARKTISET ANKAT Jäämerta valloittamassa Kansainvälinen rättäriporukka tunnetaan erikoisista tapahtumista ja tempauksista. Ensimmäiselle Suomen tapahtumapäivälle osui ulkomaisia vieraita ajatellen mainio keli. Lyhyt pyrähdys jäätiellä vei Juoksenkiin Suomen puolelle ja siellä Tuomaan tuvan pihamaalle. Reitti jatkui Ylläkselle ja Jounin kaupalle. Uudet nastakumit oli jo ennalta asennettu tuliteriin vanteisiin, joten vaihto sujui kitkatta. Iin kohdalla reittimestari Henkka Castrénin Garfield-kulkineen polttoainepumppu antautui. E urooppalaisten Citroën 2CV -harrastajien yhteinen Lapin-retki tehtiin helmikuussa Helsingin kautta Nordkappiin. Alkutalvena etelää piinanneet vesisateet olivat väistyneet ja hyytävä talvi oli ulottanut jäisen otteensa Helsinkiin saakka. Tämä etappi sisälsi potkukelkkakilpailun, jossa voittajaksi potkutteli norjalainen Dag Amble. Toinen matkapäivä Sunnuntai-aamuna edessä oli pisin etappi Joensuusta Haaparantaan. Varaosa oli matkassa mukana, mutta kova pakkanen ja vilkasliikenteinen tie ei antanut mahdollisuutta turvalliseen osan vaihtoon. Tässä kohdassa kiltahenki astui mukaan kuvioon: Matti Hintikka hinasi sammuneen Garfieldin Haaparantaan, josta Lapin jaoksen Markku Holappa oli järjestänyt käyttöön lämpimän huoltotilan. Mikkelistä matka jatkui kohti Joensuuta, jonne karavaani pysähtyi yöpymään. Rankimpia oli helmikuinen retki Suomen halki kohti Jäämerta. Paikallisesta matkamuistomyymälästä jäi päällimmäisenä mieleen SanTeksti: Mika Koivunen Kuvat: R4AD-retkikunta 76. Tiukan kisan jälkeen taival jatkui kohti Sonkamuotkaa. Napapiirille Maanantaiaamuna matka jatkui Tornionjoen Ruotsin-puoleista rantaa pitkin. Vuosaaressa suoritetun mediatapahtuman jälkeen etelämmästä saapuneiden autoihin vaihdettiin olosuhteisiin sopivat talvipyörät. Matkalla letka pysähtyi Vuonislahdella ihastelemaan Ewa Ryynäsen ateljeeta ja Paaterin puuveistoksilla koristeltua kirkkoa. Renkaiden vaihdon jälkeen matka jatkui kohti Mikkelin Kärkimerkkien ja CitiX-korjaamon tiloissa järjestettyä lounasta
Kunnon vaatetus pitää lämpimänä pohjoisen jäätävässä säässä. Välillä maisema vaihtui hyvää tahtia, välillä tilannenopeutta oli hiukan liikaakin. Keli oli etelämmästä saapuneille piristävän eksoottinen koko reissun ajan. Yleisö pääsi seuraamaan matkan edistymistä reaaliajassa nettisivujen välityksellä. 77. Napapiiri oli yksi pysähdyspaikoista ja ulkomailta saapuneille autokunnille varmasti mieleenpainuva sellainen. Pakkastakin riitti Helsingistä Jäämerelle saakka
Jylhät ja karut maisemat vetävät automatkailijoita puoleensa vuosikymmenestä toiseen. Stressaantunut majatalon omistaja sai kun saikin kaikille järjestymään huoneen, toisille lämpimän, toisille kylmän. Muutoin matka jatkui kohti Altaa ja sieltä Honningsvågiin, lähelle Nordkappia. Torstaina aura-auton johtama saattue starttasi viimeiselle 11 kilometrin etapille. Luovien ratkaisujen jäljiltä se pääsi jo seuraavaksi päiväksi ajoon. Pinnapultissa riitti sen verran kierrettä, että tarvittavan uloskiertämisen jälkeen mutterin sai vielä kiinni. Majoittuminen kylän majataloon aihetti reittijohtaja Castrénille sydämen tykytystä, koska majatalon virheen vuoksi he luulivat seurueen saapuvan vasta päivää myöhemmin. Dagin Sätkän koneesta katkesi keinuvipuakselia kiinni pitävä pinnapultti, ja matkanteko katkesi saman tien. Varaosien joukosta löytyi keinuvipuakseli vääntyneen tilalle. Nordkappin tuuliselle ja myrskyisälle parkkipaikalle päästiin ilman isompaa dramatiikkaa. Yöpymispaikoilla pöydät olivat koreana ja sapuskaa riitti. Seuraava päivä oli niin sanottu kalsaripäivä, eli autojen piti olla parkissa koko päivän. Välillä aterioitiin lapin herkkuja, välillä taas maisteltiin osallistujien tuomisia. 78 2/2018 Helsinki-Nordkapp. Norjan puolelle Keskiviikkona retkueen oli määrä siirtyä Norjan puolelle. Dagin Sätkän moottori stoppasi pinnapultin katkeamiseen. Matkalla oli mahdollisuus tutustua Kautokeinon hopeapajaan. Matkalla kohti Altaa. Tämä maisteluhetki ikuistettiin Hetassa. Takaisin etelään Edessä oli yksi retken pisimmistä päivistä, sillä yöpyminen oli Hetassa ja reitillä satoja kilometrejä tuulista Jäämeren rantaa. Auto saatiin parin tunnin odottelun jälkeen hinausautokyydillä hettalaisen korjaamon tiloihin. Dag Amble oli kuitenkin päättänyt poiketa Norjan puolella, mikä taas ei sujunut ongelmitta. Monin paikoin tuulen riepottelema lumi peitti tien kokonaan, ja näkyvissä oli vain aurauskeppejä jos niitäkään. Teknisiä murheitakin osui kohdalle. nan putiikki ja kaupan levottomia puhuva kauppias
Joukossa oli reissuväkeä muun muassa Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Belgiasta, Hollannista, Ranskasta ja Englannista. Karsinnan ja muutamien peruutusten seurauksena lopulliseksi ryhmän kooksi muokkaantui 31 autokuntaa ja 60 osallistujaa. Kun Raid 4 Arctic Ducks -tapahtuma julkaistiin helmikuussa, parissa kuukaudessa tuli yli 70 ennakkoilmoittautumista. Ryhmään valittiin keltanokka Mika Koivunen Hyvinkäältä, kerran aikaisemmin pohjoisen raidilla ollut Matti ja Eija Lampila Seinäjoelta ja tuusulalainen Henkka Castrén, joka jokaisella kymmenellä aiemmin järjestetyllä Laponie Raideilla mukana olleena toi ryhmään kokemukseen pohjautuvaa osaamista. Autokunnista yhdeksän oli Suomesta ja loput 22 ulkomailta. Ne kaadettiin ämpäriin ja nautittiin. Ja sitten kotimatkalle Päätöseremonia alkoi bussikuljetuksella Tornion panimoon. Päätösseremonian yhteydessä kaikkien tuliaisviinat kaadettiin ämpäriin ja sekoitettiin. Killassa lämmettiin ajatukselle, ja seuraavaksi perustettiin työryhmä suunnittelemaan ja organisoimaan tapahtumaa. Tempaus kiinnosti myös mediaa. Yle Helsinki teki lähtöpaikalta suoraa lähetystä radioon ja MTV3:n Mika Tommola kevennyksen Kymmenen uutisiin. Tehdaskierroksella halukkailla oli tietysti mahdollisuus osallistua myös maisteluun. Perjantaina käynnistyi retken viimeinen päivä. Nordkapp. Jokainen oli tuonut mukanaan oman maansa alkoholipitoista juomaa. Sitten oli vuorossa ”Enough drink”. Ranskalaisen Frédéric-Hubert Berlèquen kulkineeseen tuli öljyvuoto, jonka aiheuttaja ei aluksi löytynyt. Illallisella nautittiin poronkäristystä, jonka jälkeen hotellilla jaettiin osallistujille diplomit. Edellisen kerran Raid Laponie järjestettiin vuonna 2004. Keli suosi reitin pohjoisosissa. TAPAHTUMAN TAUSTALLA Vuosi sitten Suomen 2CV-Killan keskieurooppalaiset ystävät alkoivat kysellä mahdollisuutta järjestää arktinen ajelu entiseen Raid Laponie -tyyliin. Toiselle reitille sattuva Game of Thrones Snow Village sai vieraakseen kaikki muut. Jäämeren rannalla näkymät olivat mitä upeimmat. Tulos maistui kamalalta, joten onni, että ämpäri saatiin juotua nopeasti tyhjäksi. Rovaniemen kautta menevän Joulupukin pajan reitin valitsi vain kaksi autokuntaa. Hetassa vuotopaikaksi osoittautui kampiakselin takastefa. Korjausta varten piti vielä matkata Tornioon Markku Holapan pajalle, jossa korjausryhmä nosti moottorin pois ja vaihtoi takastefan. Onneksi juomaa ei ollut paljon, sillä se ei todellakaan ollut hyvää. 79. Osanottajamäärää rajoittavaksi tekijäksi muodostuivat pohjoisen majoitusmahdollisuudet. Määränpään saavuttaminen oli seikkailun kohokohta, mutta edessä oli vielä toinen seikkailu tulomatkan veroisen kotimatkan muodossa. Kahdesta reittivaihtoehdosta molemmat päätyivät Tornion Joentaloon
Näissä kyydin hinta voi ainakin turisteille olla mitä hyvänsä, jos et sovi sitä ennen liikkeelle lähtöä. Sivuovi on tehtävässä tarpeeton. Hinta on aina sama, 20 Pesoa, joka euroiksi muutettuna jää meidän valuutassa 35 sentin nurkille. Reitit eivät noudata orjallisesti karttaa, vaan kyyditettäviä tiputellaan tarvittaessa toivottuihin osotteisiin reittien varrella. Kuski on häippässyt tien toiselle puolelle limutauolle jättäen stereot pauhaamaan karibian rytmimusiikkia takaluukun kaiuttimesta. Tavallista on kuormata kolmen takapenkkiläisen syliin vielä kaksi matkustajaa, joten tunnelmasta ei pirssikyydeissä ole pulaa. Paikalliset kulkevat kuitenkin reilusti edullisemmilla kyydeillä. Nämä ikiliikkujan tavoin päättymätöntä ajovuoroaan kiertämään jääneet juhdat nauttivat kuitenkin saarelaisten kunnioitusta, ja aika ajoin tehtyjen korjausten jälkeen ne palaavat takuuvarmasti tehtäväänsä suorittamaan. Teksti ja kuvat Jan-Erik Laine 80 Fotoalbumi 2/2018. Turistien suosimien kohteiden ja hotellien edustalta saa napatuksi oikean taksin, karkeasti kymmenvuotiaan ja yleensä kohtuullisen siistin ajopelin, jonka voi pyytää ajamaan haluttuun paikkaan ilman että kesken matkan taksiin pyrkii lisää matkustajia. Lakia ei kuitenkaan noudateta, ja taksien etupenkkien väli on aina topattu jotta eteen mahtuu kuskin lisäksi kaksi, toisinaan jopa kolme matkustajaa. Nämä autot sahaavat määrättyjen katujen ja paikkojen väliä ja kyytiin voi hypätä päätepisteistä tai matkan varrelta – mikäli autossa suinkin on tilaa. Kuuban itäpuolella olevan Dominikaanisen Tasavallan pirssikulttuuri eroaakin sitten varsin paljon naapuristaan, ja erot kalustossa eri kaupunkienkin välillä on silmiinpistävää. Maan pääkaupungissa, etelärannikolla sijaitsevassa Santo Domingossa prätkätaksit ovat harvinaisempia, sillä väkeä on paljon ja joka suuntaan on menossa enemmän ihmisiä kuin taksiin mahtuisi. 80-luvun puoliväliin ajoittuva AE80-korinen Corolla on vielä käypänen työkalu, mitä nyt katkennut c-pilari on jouduttu kertaalleen hitsaamaan. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Dominikaanien pirssit M onelle kuubanmatkaajalle on varmasti jäänyt elävästi mieleen maan ainutlaatuisen kirjava taksikalusto, joka koostuu 50-luvun amerikanautoista aina nappisilmä-Ladoihin. Kuorman suhteen meininki on ennen ollut villimpää, mutta hiljattain voimaan astui laki joka määrää että taksiin saisi ottaa vain istumapaikkoja vastaavan määrä ihmisiä. Kaupungin ylivoimaisesti rähjäisin autokanta toimii takseina, joiden suurpiirteisesti pyörimät reitit on kirjoitettu taksikupuun. Pääkaupungin julkisen liikenteen tehtäviä hoidetaan paljon myös luotettavilla japsipakuilla. Pienemmissä kaupungeissa valtaosa taksitehtävistä hoidetaan moottoripyörillä, ja hinnoittelu mahdollistaa prätkäkyydit köyhemmällekin kansanosalle
Boca Chican pienen rantakaupungin taksitolpalta voi napata alleen näinkin upean Caprice Classicin. Erot eri kaupunkien taksikalustossa ovat huomattavia. Kiirettömässä tunnelmassa joutaa huoltaa reistailevia sähköikkunoita siinä missä kulkukoirat torkkuvat turvassa jykevän Chevroletin alla. Takaikkunatarrasta ja yleisestä olemuksesta päätellen on tälläkin neliveto-Tercelillä puskettu jumalaan luottaen ainakin jo ne kalleimmat kilometrit. 81. Kolmannen sukupolven Honda Accordin luomia alkaa jo kilometrit painaa. 80-lukuinen Subaru Leone on sekin saanut monta lommoa matkoillaan. Alkuperäiset alumiinivanteet ovat kuitenkin säilyttäneet tyylikkyytensä. Joka ikinen vilkku on autosta kadonnut, niin kuin kuskin ovenkahvakin. Kolmella mutterilla kiinni olevaa etuvannetta koristaa Chevroletin logo
Se, että kolareissa tuhoutuneet ajovalot ja vilkut on jätetty korjaamatta, on kustannustehokkuudella perusteltavissa, mutta täysin säröillä olevan tuulilasin luulisi jo haittaavan ajamista. Voisi kuvitella että tekniikaltaankin oletettavasti jo terminaalivaiheen taksikalusto aiheuttaisi sankan pakokaasuongelman, mutta ei. Savuttomuuden salaisuus paljastuu tämän Liftback Corollan takaluukusta. Varapyöräkotelossa vapaasti kieriskelevästä kaasupullosta menee letkut moottoriin – ja oli pullossa sitten maa-, biotai mitä kaasua hyvänsä, palamistulos on nenäja silmämääräisesti arvioituna ihmeen puhdas. 82 Fotoalbumi 2/2018. Kollegoihinsa verraten tämä hyvin ryhdikäs toisen sukupolven Camry taitaa palvella taksitehtävissä vain satunnaisesti. Siihen viittaisi hellyyttävän kotikutoinen TAXI-kyltti, joka on sujautettu näppärästi antenniin
Verotarrojakin on matkan varrella tuulilasiin kertynyt kunnioitettava määrä. Kuvan kaikki kolme henkilöautoa palvelevat edelleen työtehtävissä taksina. TakavetoCorollat alkavat jo poistua Santo Domingon taksikalustosta, mutta Anthonyn farmari saattaa päästä vielä maalaukseen, tai ainakin kittailu on saatu hyvään alkuun. Suht suora olemus on toteutettu jollain vuosikymmenellä tukevalla ylipaklauksella, sillä peltitöiden ääreen on päästy vasta kun lokarista on piikattu puolitoistasenttinen kittikerros. Hiukan on hylkyautomainen tunnelma, mutta todellisuudessa kuski järjestelee viereisestä varastosta kantamiaan riisisäkkejä taksinsa takaluukkuun. 83. Vasquezin kuljetysyhtiön pakettiauto on sen sijaan virkavapaalla, sillä tulipalo on tuhonnut ohjaamon täysin. Corollan lokariinkin on taiteiltu toistakymmentä peltipaikkaa, sillä työuraa on arvatenkin vielä pitkälti edessä. Chevrolet Novasta ei yleensä tule mieleen 80-luvun Corolla, mutta kyllä tätä Chevrolettinakin kolme vuotta (1985-1988 ) Kaliforniassa valmistettiin. Arkinen kamppailu ruostetta vastaan on tuttua Karibian kosteassa ilmastossa
Molemmissa firmoissa autoja muotoilleen Boanon todellinen taidonnäyte oli Argentiinan presidentille, Juan Perónille vuonna -54 koritettu Alfa Romeo 6C 3000 Coupe, jonka Boano olisi halunnut esitellä automaailmalle vuoden -55 Torinon autonäyttelyssä. Malttamaton presidentti halusi kuitenkin ainutlaatuisen autonsa heti Argentiinaan, joten Boano toteutti näyttelyä varten suunnilleen samat muodot Alfa Romeon nelisylinterisen 1900-mallin alustalle. Uniikki Alfa Romeo myytiin näyttelyn jälkeen ja sillä ehti olemaan useita italialaisomistajia ennen päätymistä osaksi Mario Righinin kokoelmaa vuonna -80. Kuvat: RM Sotheby's Tammikuussa RM Sothebyn Arizonan huutokaupassa tämä uniikki Alfa Romeo vaihtoi omistajaa 1 270 000 US dollarin hintaan. -Alfojen sekä Touringin esittelemän Disco Volanten vaikutteet. 84 Marginaalista 2/2018. -firmassa Kaliforniassa ja keltaiseksi palautettu, virheetön auto voittikin oman luokkansa 2017 Pebble Beachin tapahtumassa. Poikansa kanssa -54 Garrozzeria Boanon perustanut Mario Boano ei ollut aivan kuka tahansa, sillä hän oli ostanut kaverinsa Giorgio Albertin kanssa Ghian koripajan jo vuonna -44. Jossain vaiheessa punaiseksi maalattu auto sai uuden omistajan vuonna 2013 ja -14 se nähtiin Pariisin Rétromobile-messuilla. Futuristinen auto edusti muotoilun terävintä kärkeä ja siitä oli kiistatta tunnistettavissa Franco Scaglionen muotoilemien B.A.T. Tämän jälkeen omistaja teetti autoonsa täydellisen entisöinnin Fastcars Ltd. Alfa Romeo 1900C SS Boano ‘55 T orinossa sijainnut Italialainen koripaja Boano toimi vain kolmisen vuotta, ja sinä aikana yritys erikoistui pääosin yksittäiskappaleisiin. 2015 patinoitunut harvinaisuus kuskattiin Amerikkaan Pebble Beachin Concours d’Elegance-tapahtumaan
suuremmat pyörät, eri välitykset ja alustamuutoksia. Yksilö on kunnossa ja vähän ajettu, joten avaimien kylkiäisiksi ei tarvita automiehen niksejä. Haemme valokuvaajan kanssa avaimet Paronin konttorista. ISO Valtavan kokoinen Chevrolet Blazer sai vuonna 1982 rinnalleen kompaktimman pikku-Blazeriksi kutsutun S10-mallin. T oisen sukupolven Chevrolet Blazer näyttää kaksiovisena sopusuhtaiselta laitteelta. Verhoilun sävyt ovat sekoitus mustaa ja harmaata, eikä puulistoja tai kromia näy. Ensimmäisen sukupolven pikkuBlazerin pellin alla ehdittiin kokeilla monenlaistia voimanlähteitä, mutta toisen sukupolven ainoaksi moottorivaihtoehdoksi jäi koeajoautossakin ollut 4,3-litrainen kuutoskone. Amerikanautoja harrastavalle ympäristö on mukava ja tuttu. Toinen korimalli vei auton amerikkalaiseen keskisarjaan. Alaspäin kaareutuva konepelti ja leveä maski valoineen tosin saavat keulan näyttämään etuviistosta katsottuna painuneelta ja alakuloiselta, mikä taas riitelee sähäkän takaosan kanssa. pikku-Blazer Tuleva klassikko Chevrolet Blazer 86. Neliovinen on siltä osin tasapainoisempi kokonaisuus. Myös kojelaudan ja istuimien muodot sopisivat sellaisenaan muunkinmaalaiseen autoon. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine MALLIHISTORIA 1994 Vuodesta 1982 tuotannossa ollut S-10 Blazer jää pois mallistosta. Neliovinen malli vaikuttaa pitkältä ja raskaalta, mutta kaksiovisen olemus on kevyempi. Eurooppalaisiin tai japanilaisiin maastureihin mieltynyt ei välttämättä vierasta näin tuoretta Chevrolet’ta hänkään. ZR2-varusteversio tulee tarjolle 2-oviseen Blazeriin. Offroad-paketti sisältää mm. S10 päivittyi vuonna 1995, jolloin isoveli oli jo poistunut tuotannosta. 1995 Uuden korimallin ensimmäinen mallivuosi. Pirteästi liikkuu Avaimen kierto virtalukossa herättää suurikokoisen V6-moottorin käymään tasaista hyrinää. 1996 Voimanlähde päivitetään. Blazerin ovi on pitkä, ja tilavaan ohjaamoon on helppo nousta. Sivukuvaa voisi luonnehtia jopa urheilulliseksi. Seuraajaksi esitellään toisen sukupolven Blazer. Kävimme kokeilemassa tuoreempaa Blazeria Päijät-Hämeen maisemissa. Vanhojen amerikanautojen kanssa kauppaa käyvän Paimelan Paronin pihamaalla huomaa, ettei Blazer näytä pihan muihin jenkkiautoihin verrattuna mitenkään pieneltä. Blazer on Motor Trend ja Playboy-lehtien Truck of the year -tittelin voittaja
uuden kojelaudan ja takaistuimelle pääntuet. Jatkuva nelivetojärjestelmä Autotrac esitellään. Teho 195 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 353 Nm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä erillisripustus ja kierrejouset, takana jäykkä akseli ja lehtijouset, Lukkiintumaton jarrujärjestelmä levyjarruin 06 Kori Erillisrungon päälle asennettu kolmiovinen monikäyttökori. TrailBlazer-varustepaketti tulee tarjolle. Omamassa 1700 kg. Blazerin kahdesta korimallista lyhyempi tarjoaa pienemmän kuljetuskapasiteettinsa vastapainoksi nuorekkaamman olemuksen. 1998 Ensimmäinen kasvojenkohotus tuo mm. ovenkahvat ja ajovalot päivittyvät. Rekisteröity neljälle 07 Mitat Pitus 445, leveys 166, akseliväli 255 cm. Iskutilavuus 4,3 litraa (poraus 102, isku 88 mm). 01 Auton merkki ja malli Chevrolet Blazer 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Bensiinikäyttöinen V6 edessä pitkittäin. Ulkonäkö muuttuu, kun mm. 1999 Taustapeilit saavat uutta ilmettä ja muotoa. Koeajoauto oli takavetoinen, joten mökkitietä huonommalle reitille emme koeajolla lähteneet. 87. 1997 Viimeinen vuosimalli, johon sai manuaalisesti kytkettävän jakolaatikon nelivedon yhteyteen. Matkustajan airbag vakiovarusteeksi
Isolla tiellä meno on hiljaista ja vakaan oloista. Mutkaisella maantiellä auto viihtyy oikeastaan hämmästyttävän hyvin – kunhan pitää koko ajan mielessä, että alla on korkea ja raskas auto. Muutenkin reilussa vauhdissa kohdalle osuvat isot sekä pienet heitot saavat kuljettajan tuntemaan olonsa tukalaksi. Mitäpä sitä aikuinen mies moottoria huudattamaankaan. Seoksen palotilassa pyörteilyyn viittaava nimi otettiin käyttöön vuonna 1985 juuri 4,3-litraisen kuutoskoneen yhteydessä. Myöhemmin sama nimi laajeni käsittämään useita muita GM:n moottoreita. Alaja keskirekisterillä vääntöä on miellyttävästi, mutta – amerikkalaiselle tuttuun tapaan – yläkierrosten käyttöön kone ei kuljettajaa houkuttele. Aikaisempien mallien amerikkalaisuus näyttää olevan poissa, mutta siitä huolimatta auto tuntuu jenkiltä heti kun kiipeää kuljettajanistuimelle. Markkinoinnissa amerikkalaiset ovat aina olleet hakoja. 2002 Moottori vaihtuu tuoreempaan kehitysversioon. 2001 Mallisto kasvaa Xtreme-versiolla. Lehtijousilla varustettu yhtenäinen taka-akseli ei pidä tassuja maassa hyvän erillisjousituksen tavoin. 2000 Ulkokuorta ehostetaan modernimmaksi uusilla puskureilla. Tuleva klassikko Chevrolet Blazer 88 2/2018. Vesivehmaan lentokenttää ympäröiviä pikkuteitä vaativampaan maastoon ei takavetoisella koeajoautolla suunnattu. Tässä tapauksessa siitä kertoo se, että vanhanaikaiselle moottorille on keksitty vetävä nimi: Vortec. Kokoonsa nähden se on ketterä pyöriteltävä. 2000-luvun auton kohdalla polttoaineen ruiskutusta tai tasapainoakselia ei voi luonnehtia edistyksellisiksi ratkaisuiksi, mutta niiden avulla on pantu kuriin työntötankomoottorin polttoanekulutusta sekä vapinoita. Vain pieni kosketus kaasuun ja Vortec-moottori nykäisee ison korin reippaasti liikkeelle. Tunnelma ohjaamossa on kaksijakoinen. Siltä osin kaikki tuntuu olevan kunnossa. Ajossa amerikkalaisuus tuntuu heti ensi metreiltä lähtien. Polttoaineensuihkutusjärjestelmä ja nokka-akseli eroavat vanhasta, mutta teho pysyy samana. Samalla autoa kiertänyt listoitus jää pois. Huonopintaisella tiellä kannattaa kaasujalkaa keventää suosiolla. Voimaa riittää, ja niin kiihdytykset kuin ohitukset sujuvat vaivattomasti. Vilkaisu teknisiin tietoihin paljastaa moottorin olevan sukua legendan maineeseen kohonneelle 5,7-litran veekasille. Voimaa riittää, ja niin kiihdytykset kuin ohitukset sujuvat vaivattomasti. Amerikkalaisille tuttuun tapaan moottoriin on pakattu tulevaisuuden ratkaisujen sijaan menneen ajan teknologiaa. Nelivetoisena Blazer olisi varmasti pätevä laite Vortec-moottori nykäisee ison korin reippaasti liikkeelle. Sylinterimitat ovat täsmälleen samat ja muutenkin ratkaisut ovat monin osin yhteneväiset. Mukavasti menee Blazerissa on hyvät varusteet. Kaksiovinen Xtreme on takavetoinen ja perusmallia matalampi ja viisipuolaisilla 16”-vanteilla varustettu. Tekniset ratkaisut ovat tietysti sivuseikkoja, jos moottorissa on voimaa ja se käyttäytyy nöyrästi
Fordimiehet ja GM-kuskit ovat pitkälti omissa leireissään, mutta mikään ei estä katselemasta, josko naapurin puolella olisi jotakin tehty houkuttelevammalla tavalla. Kun Blazeria oli tarjolla vain 4,3-litraisella kuutoskoneella, oli Fordilla valittavana myös vanha kunnon viisilitrainen kasikone. TOINEN VAIHTOEHTO FORD EXPLORER Valmistusvuodet: 1995–2003 Teho: 160–210 hevosvoimaa Suorituskyky: 0–100 km/h 8,5 sek. Kaupunkimaasturien kohdalla Fordin vetovoimatekijää voi etsiä konehuoneen puolelta. Paketti toimii tien päällä oikein mainiosti. Molemmat Fordiin tarjotut kuusisylinteriset moottorivaihtoehdot olivat nelilitraisia. Toisen korimallin Blazerin kilpailijaksi osui vuosina 1994–2003 tuotannossa ollut kakkossukupolven Explorer. Pikku-Blazerin kilpailija Fordin leirissä kulki samoja latuja, sillä ison Ford Broncon pikkuveli sai ristimänimekseen Bronco II. (4,0 SOHC V6) Blazer peri nimensä järkälemäiseltä isoveljeltään. Vuonna 1990 Bronco II:n seuraaja nimettiin Ford Exploreriksi. 89. Täytyy vain muistaa, että alla on perinteisiä ratkaisuja noudattava raskas maastoauto, ja pitää nopeudet sen mukaisissa rajoissa. Perustaltaan vanhanaikainen moottori on kehystetty nykyaikaisilla kipinäja polttoainejärjestelmillä. Lukema on yllättävän lähellä kasikoneen 210 hevosvoimaa. 2005 Tuotanto päättyy 10 valmistusvuoden jälkeen. Vanhempaa suunnittelua edusti 160-hevosvoimainen työntötankomoottori ja modernimpi ylänokka-akselinen kone puski pihalle 205 hevosvoimaa. Nimi ei ollut kuitenkaan pitkään käytössä. Chevrolet on vakaa ja rennon oloinen kulkupeli kaikenlaisilla teillä. Reipaskulkuisella ja hiljaisella autolla moiset seikat tuppaavat helposti unohtumaan. Maasturin tarina jatkuu tämänkin jälkeen Brasiliassa, jossa liukuhihna pysähtyy vasta vuonna 2012
Blazer ei ole poikkeus. tien ulkopuolellakin, mutta pelkästään takaa raapivana autoon tulee suhtautua kuin tavallista korkeammalla kulkevaan farmariautoon. Parinkymmenen vuoden ikä merkitsee usein taitekohtaa vanhalle autolle. Sellaiseksi Blazer kulkee huonollakin tiellä hyvin. Harrastevai käyttöauto. Moottori on ehjänä hiljainen, ja se käy tasaisesti niin kylmänä kuin kuumana. Varsinkin pitkä malli on saattanut palvella huoletonta koiranomistajaa, joten takaosastonkin pinnat kannattaa tarkastaa. Tietysti auton tulisi erottua massasta edukseen, ja sillä ajamisen täytyisi tuntua jollakin tavalla erityiseltä. Monen yksilön taival onkin alkanut muilla mailla. Esimerkiksi jousitusta on moneen lähtöön, ja myös nelivetojärjestelmiä on erilaisia. Eikä loppujen lopuksi ole kovin pitkä aika siihen, kun tämän näköisiä autoja alkaa saada museokilpien väliin. 15-vuotias auto voi olla huippusiisti valioyksilö, mutta yhtä lailla se voi olla metsässä kolhittu ja pikaisesti myyntifiksattu rassi. Takaisinkutsujen syistä löytyy listat helposti internetistä. Ne kannattaa käydä läpi, jos historia ei ole tarkkaan dokumentoitu. Sen pitäisi olla järkevällä hinnalla hankittavissa ja toimia moitteetta työja harrastusmatkoilla. Niin myös koeajetun Blazerin kaltaiselle laitteelle. Kotiläksyt kannattaa tehdä huolellisesti jo ennen ensimmäistä koeajoa. samannäköiset autot voivat siis poiketa ominaisuuksiltaan paljonkin. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Amerikkalaiset autot ovat kautta historian olleet Suomessa haluttuja käytettynä, mutta uutena ei monikaan malli ole myynyt hyvin. Muutaman tuhannen euron autolla ei omaa statusta kohoteta sen enempää naapurustossa kuin työpaikallakaan, joten sitä kaipaava suuntaa automaattisesti katseensa tuoreempien autojen rivistöön. Tällä on merkitystä sikäli, että autoyksilö on saattanut livetä jo melko tuoreena valmistajan takaisinkutsujen ja huoltopäivitysten ulottumattomiin. Tällaisen perässä tulisi kevyesti iso kärry tai autotraileri. Kuvitellaan tilanne, jossa olisi mahdollista ylläpitää ja säilyttää ainoastaan yhtä autoa. Nelivetoisena käyttöikä jatkuisi vaikkapa metsästysporukan kimppa-autona. Tukevan rakenteen ja korkean maavaran ansiosta vauhtia voi mökkitiellä pitää yllä reilummin kuin normaalilla perheautolla. Siihen rakoon Blazer sattuisi oikein mukavasti. Lähihistorian autot eivät ole aivan niin toivottoman tylsiä kuin usein ajatellaan. Auton alta kannattaa hyvän taskulampun kanssa etsiä merkkejä öljyvuodoista. TEKNIIKKA Chevrolet’n moottori ja voimansiirto ovat periaatteessa kestävää laatua. Paikkamaalauksia, ruosteenalkuja ja tavallista kehnommin istuvia korinosia kannattaa etsiä huolellisesti. ULKOKUORI Blazerin omistajia on joka lähtöön. Tuleva klassikko Chevrolet Blazer 90 2/2018. Kuuntele koneen ja voimansiirron ääniä niin koeajolenkille lähtiessä kuin sieltä palatessa. Näennäisestä malliston suppeudesta huolimatta Blazeria on saanut lukuisina eri versioina. Lisäksi sitä pitäisi voida huollattaa muuallakin kuin erikoisliikkeissä. Toisaalta käyttöarvoa voi hyvällä yksilöllä olla vielä reilusti jäljellä, ja huonokin kelpaa vielä monelle harrastajalle varatai talviautoksi. Varhaisempien koneiden polttoainesuihkutusjärjestelmä voi oikutella, viimeisin versio taas on toimivin. Parin vuosikymmenen takainen Chevy ei ole aivan huippumateriaaleista koottu, joten sisätiloista voi löytää repsahtaneita yksityiskohtia ja rikkinäisiä muoviosia
Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. 91 SEMA SHOW LAS VEGAS JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’53 DODGE CHARGER 6.1 HEMI ’70 Ford ’A Coupe ’31 • Hudson pickup ’46 • Chevrolet Corvette ’96 Ford Mustang GTA Fastback ’67 • Harley-Davidson Fatboy ’93 Ford Country Sedan ’64 • Cadillac Sedan DeVille AMG ’59 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Rakkau desta Rautaan • 8/2017 • 8,90 € 6 414887 002455 1 7 8 70 02 45 -1 70 8 PAL VKO 2018-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 08 /2 01 7 NR O 40 ”R U O ST ET TA KIN O LI TO D EL LA PA LJ O N , KÄ YT ÄN N Ö SS Ä U U SIM IS TA VA AT I KA IK KI KY LJ EN PU O LIV ÄL IS TÄ AL AS PÄ IN PU SK U RE ITA LU KU U N OT TA M AT TA .” VUODENVAIHTEEN TUPLAJUHLANUMERO Suuri Valmet-traktorikirja Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Martti Huttusen käsissä se pääsi takaisin iskukuntoon. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Yksi niistä kiskoo perässään saman kokoluokan asuntovaunua. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Klassikot 3/2018 ilmestyy 19.4.2018 Seuraavassa numerossa: Kääpiöluokan karavaani Steyr-Puch 700 C ’61 + Eriba Puck ’63 Suomeen tuli 60-luvun alkupuolella pieniä itävaltalaisia Steyr-Puch 700 C -farmariautoja, joista säilyi vain kourallinen. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Ford Escort Mexico ’74 Siestan jälkeen Mexico-Escort jäi ensimmäiseltä omistajaltaan 80-luvun lopulla 25 vuodeksi lepäilemään. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Ykköslähdön lahjaidea! Moonclone SRT-8 EKENS GASSERS SWAP MOONEYES SHOW YOKOHAMA CHEVROLET CAMARO ’67 FORD A DELUXE ROADSTER ’31 KOTIMAINEN RODIUUTUUS! LISÄKSI ESITTELYSSÄ H-D ’42 • Willys STW ’55 Plymouth Duster ’70 Mercury Monterey ’56 Chevrolet Speedster ’50 Chrysler 300G Convertible ’61 Chevrolet Chevelle Malibu ’65 Rakkaudesta Rautaan • 1/2018 • 8,90 € 6 414887 002455 1 8 1 70 02 45 -1 80 1 PAL VKO 2018-10 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 01 /2 01 8 NR O 41 ”S ITA AT TI PO M IN TA LE H D EN PÄ ÄA RT IK KE LIS TA TÄ SS Ä” RAUDASSA RAHA ON VARMASSA TALLESSA Lil’ Twister Näin tehdään pitsimaalaus Nostalgia raaseri Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Joulu lähestyy! Osta kova lahja! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa vuoden uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Anne Leinosen hallusta löytyy projektikuntoisesta hienoon kuosiin loihdittu yksilö. Rakkaudesta Rautaan. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Pikku-Barracuda Sunbeam Alpine GT ’70 Omaperäisesti muotoiltu sportti sai tuoreeltaan amerikanautoon viittaavan lempinimen takalasiratkaisunsa ansiosta. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.
2/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 2 • PA L VK O 20 18 -1 6 6 41 48 83 68 48 08 18 00 2 Viipale mediat TALVEN TAPAHTUMAT: Rompetoreja ja kokoontumisia ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ: Lahtikaupungin taksiautoilijat AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Jyväskylä & Lempäälä -90 FILEMONIN PIRSSI MOSKVITŠ 1500 ’79 02 /1 8 Fo rd Cu sto m ’50 • M erc ed esBe nz 200 D ’83 • M erc ury Co m et ’64 • M os kvit š 150 ’79 • Sa ab 99 GL ’77 • Vo lga M -22 ’63 Pieni Pala Amerikkaa MERCURY COMET ’64 TAKAVUOSIEN MITTARIAUTOT ESITTELYSSÄ KUUSI VANHAA PIRSSIÄ RÄTTÄRIT REISSUSSA HELSINKI – NORDKAPP JO VU OD ES TA 20 08