Kuunteletko sinäkin entisten nuorten sävellahjaa. Verkkokaupassa saat AMSOIL-tuotteista 15 % alennuksen koodilla ”KLASSIKKO” Voimassa kerran/asiakas www.roadmachine.. Tulet myös huomaamaan että ohivuodot ovat tällä öljyllä minimaaliset. Näillä löylynkestävillä oljyillä paineet ja vaihteet löytyvät myös kuumana, vaikka ajaisit keskikesällä Kreikan vuoristossa. Kun muut öljyt huutavat armoa korkeissa lämpötiloissa, tämä öljy pyytää lisää löylyä! Laakerit ovat kauden jälkeen niin hienot että niiltä voisi syödä joululounaan. Oletko sitä mieltä että yhden ja saman moottoriöljyn pitää sopia kaikkiin vekottimiin. Öljyt on lisäaineistettu niin että ne sopivat myös vaihteistoon ja märälle kytkimelle. V-TWIN öljyt on suunniteltu erityisesti kuumana käyviin ilmajäähdytteisiin ja METRIC öljyt puolestaan korkealle kiertäviin japsija europyöriin. 040 5678 924 Onko kurveissa kallistelu ja valkoiset sormet sinun juttusi. Premium Protection on moottoriöljyjen ”yhden koon sukkahousut” joka on korkeasinkkinen (ZDP) laahurinokkia silmällä pitäen, ja sopii sekä bensiiniettä diesel-moottoreihin, ja myös märälle kytkimelle (prätkät) Oletko sinä niitä jotka eivät sääli Historic klassikoita vaan antavat niille hanaa . • Puh. USKALLA RAKASTUA TÄYSSYNTEETTISIIN AMSOIL -ÖLJYIHIN! Niiden tekijät ovat intohimoisia moottorihörhöjä. 36 84 80 -1 90 2 • PA L VK O 20 19 -1 6 6 41 48 83 68 48 08 19 00 2 Viipale mediat PRÄTKÄTAPAHTUMAT: Jyväskylän rompetori & mp-messut TULEVA KLASSIKKO: Jämerä Jeep Cherokee Renegade VIIMAISTA MENOA: Talviajot Keski-Suomen lumisilla teillä 02 /1 9 2/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi Citr oë n 2C V4 ’70 • Jee p Ch ero kee Re ne ga de ’04 • Re na ult 12 TS ’73 • Stu de ba ker La rk ’62 • Vo lks wa ge n K7 L ’73 PUHTOINEN TUSINA RENAULT 12 TS ’73 Allun kuplat HARRASTAJAN PAKEILLA 90-LUVUN LUISUT RALLIKUVIA TAKAVUOSILTA TŠEKKEIHIN HURAHTANEET JAWATALLI MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.. Z-ROD® on tehty sinulle, jonka venttiilikoneisto joutuu koville nykyöljyillä. Oletko edelleen siinä uskossa ettei vanhoissa vehkeissä voi käyttää synteettisiä öljyjä. Z-ROD sisältää sinkkifosfaatttia (ZDP) tuplasti nykyöljyihin verrattuna, ja vanhat ”tappikoneet” rakastavat sitä! Öljyssä oleva erityinen korroosionestopaketti takaa huolettoman talviseisonnan (vaikka se vähän venyisikin).. DOMINATOR® Racing öljyssä ei ole mukana mitään turhaa, kuten ei sinun kilpurissasikaan
020 774 1500 • murikanranta.fi • Juuri remontoidut, tasokkaat tilat • Upea sijainti esim. 35 km päässä keskustasta. Sijaitsemme Tampereen Teiskossa, n. Yhdessä ystävien kanssa keskelle ei mitään. Huhtikuussa ilmestyvän numeron sivuilla tutustumme Toyota-Toukoseen ja hänen laajaan varaosakokoelmaansa. Tervetuloa! Kokoushotelli Murikan ranta tarjoaa ainut laatuiset puitteet isompiinkin ajoneuvo harrastustapahtumiin. Keskelle ei mitään ei ole pitkä matka. yhteisajeluun • Iso asfaltoitu parkkipaikka • Majoituskapasiteetti 208 hengelle • 150 hengen auditorio ja isot kokoontumistilat • Näköalaja anniskeluravintola • Hulppea hirsisauna ja uusi spa-osasto PS. Takaamme, että keskellä ei mitään mieli lepää ja moottori laulaa. Talven loppu häämöttää jo horisontissa. Autoesittelyissä kevätlaitumille kirmataan muun muassa viimeisen päälle entisöidyn Fiat X1/9:n kyydissä. Klassikot 3/2019 ilmestyy 18.4.2019 Seuraavassa numerossa: Kevätmeininkiä! 91 Murikanranta Oy Kuterintie 226, 34260 Terälahti • Myyntipalvelu myynti@murikanranta.fi • p
Kysymyksen esittäjä katsoo aikaa ja rahaa harrastukseensa polttavaa rahansäästön tai mukavuuden suunnasta eikä todennäköisesti aidosti ymmärrä, mistä on kyse. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mitä järkeä. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 3 Pääkirjoitus. Ja joskus maalaamossa ryssitään koko homma, ja sen paikkaamiseen menee taas aikaa, vaivaa ja rahaa. Turha on järjettömyyttä siinä kohdassa kiistää. Ajatellaanpa aluksi auton entisöinnin järkevyyttä raha-asioiden näkövinkkelistä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Onneksi elämä ei ole toimimista viihteen kuluttajana, eikä se myöskään ole perimmältään sijoituspeliä. Valmiiksi kunnostetusta autosta saa vain vähän enemmän kuin hyvästä aihiosta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Onneksi elämä ei ole toimimista viihteen kuluttajana, eikä se ole perimmältään myöskään sijoituspeliä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Hyvä elämä on yhdistelmä oppimista, ponnistelua, vastoinkäymisiä ja niiden ratkaisuja sekä tietysti leppoisaa palautumista. Tuskin monikaan nauttii joka hetkestä ruosteisten peltien ja ryytyneiden pulttien kanssa painiessa. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Vaan mietitäänpä hetki, mitä jäi projektista käteen. Siinä jää suosikkisarjojen ja sosiaalisen median seuraaminen vähälle, ja lopulta leppoisa sohvalla makoilu uhkaa loppua tyystin. Entäpä ajankäyttö sitten. Valmiin laitteen saa ostamalla, mutta kokemusta ja tietotaitoa ei, vaikka valmiin ostamiseen on usein pätevät ja aivan yhtä kannatettavat perusteet. Tekijän etevyys nyt ainakin harppasi monella osa-alueella, vaikkapa ongelmanratkaisussa ja metallitöissä. Kunnostuksen vaatima rahamäärä on usein kaksintai kolminkertainen lopputuloksen arvoon nähden. Joskus koko projekti on yhtä suurta vastoinkäymistä siihen saakka kunnes päästään valmistelemaan autoa maalaamokuntoon. Ja noin ajateltuna kriitikko on oikeilla jäljillä. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Jos projekti tuli valmiiksi, tekijän luonnetta voi kiistatta kuvata peräänantamattomaksi. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. T uskin on autoharrastajaa, joka ei silloin tällöin törmäisi otsikon kysymyksen esittävään henkilöön. Päivät väännetään ansiotyössä ja illat sekä viikonloput tallilla. Kauan sitten pohdiskelin vanhan raudan kanssa pelaamisen etuja sairaseläkkeellä olevan harrastajan kanssa. Hän tiivisti osuvasti, että kyllä pää pysyy varmasti terävänä sanaristikoitakin täyttelemällä, mutta on tämä touhu vaan monin verroin antoisampaa. Historiantiedot karttuivat, ja varmasti tekniikan saralla tuli monenmoista oppia. Sellaiseen autoharrastus tarjoaa hyvät mahdollisuudet. TILAAJAPALVELU Puh
s. 36 Studebaker Lark ’62 Loimaalaisen vaatekauppiaan syksyllä -62 uutena ostama Studebaker Lark on edelleen samassa perheessä, nyt jo neljännen sukupolven hoivissa. 54 Talwiajo 2019, Saarijärvi s. Pistäydyimme myös musiikkiklubi Lutakossa, jossa chopperiväki myi omia romppeitaan. Liekö vieraat taustavoimat olleet osasyyllisiä siihen, että uraauurtava VW on katosi nopeasti katukuvasta. 58 MP-rompetori, Jyväskylä Eräs kauden ensimmäisistä tapahtumista järjestettiin totutusti Jyväskylän messukeskuksessa. 12 Renault 12 TS ’73 s. 30 Citroën 2CV4 ’70. Tässä numerossa ”Kai sitä oli käsketty vähän liikaa. 58 MP-rompetori, Jyväskylä s. Pauli Rainion tallista löytyy pirteän keltainen yksilö, joka palveli uutena kilpakuljettaja Leo Kinnusen perheessä käyttöautona. TAPAHTUMAT 54 Talwiajo 2019, Saarijärvi Museovehkeillä voi ajaa kaikilla keleillä. 36 Studebaker Lark ’62 s. Tämän vuoden Talwiajo-tapahtumassa riitti lunta ja tuisketta, mutta niin riitti osanottajiakin. 18 Volkswagen K70 L ’72 VW siirtyi etuvetoisten ja nestejäähdytteisten aikakauteen alun perin NSU-tuoteperheeseen suunnitellulla K70-mallilla. 18 Volkswagen K70 L ’72 s. Mies sai muutama vuosi sitten valmiiksi pitkään projektina olleen Rättisitikkansa. Leksa sen tietysti rikkoi...” 4 2/2019 s. Auto on poikkeuksellinen monella tapaa. 62 MP 2019, Helsinki AJONEUVOT 12 Renault 12 TS ’73 Persoonallisesti muotoiltu ranskalaisauto viettää tänä vuonna viisikymppisiä. 30 Citroën 2CV4 ’70 Juha Anttonen tunnetaan Sitikkapiireissä asialleen omistautuneena harrastajana
72 Jawatalli Paolo Martinin kynä on piirtänyt linjakkaita muotoja.. 5 s. 80 Fotoalbumi Arkistojen kätköistä kaivettuja itäblokin kaksitahtareita. Pellinpiirtoja-sarjan artikkelissa tutustumme hänen vakuuttavaan kädenjälkeensä. 48 Ammattikatsoja muistelee 62 MP 2019, Helsinki Säiden haltija ei hemmotellut helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta hurjasta kelistä huolimatta prätkäväkeä oli liikkeellä sankoin joukoin. Uusien prätkien ohella firma toimittaa osia ja varusteita vanhan Jawa-kannan ylläpitämiseen. 84 Klassikkomarkkinat Vanhoja vehkeitä ja niiden varaosia kaupan. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutuuksia, uutisia ja kuulumisia harrastuksen parista. 76 Tekniikan museo Päivä Tukholmassa -risteilyn aikana ehtii tutustua valtavan museon monipuoliseen tarjontaan. 48 Ammattikatsoja muistelee Kari Ruusunen kiertelee kamera kaulassa 90-luvun talviralleja. 82 Marginaalista Maailmalla huutokaupattiin erikoinen Apollo 3500 GT. 76 Tekniikan museo s. 72 Jawatalli Jawa-moottoripyörien maahantuoja löytyy Myllykoskelta. Penkalle sai kahlata umpihangessa, eikä kameran käyttö kovassa pakkassäässä onnistunut kintaat kädessä. 66 Harrastajan pakeilla Mustangista haaveillut Allu sai aikanaan alleen vanhan Kuplavolkkarin, ja se taas vei miehen mennessään. 66 Harrastajan pakeilla s. 86 Tuleva klassikko Perinteikkään maasturivalmistajan 2000-luvun alkupuolen laitteita saa nyt sopivasti. 80 Fotoalbumi s. 82 Marginaalista s. s. Nähtävää piisasi myös vanhoista pyöristä kiinnostuneille. 86 Tuleva klassikko s. ARTIKKELIT 44 Muotoilun monitaituri Italialaisista autosuunnittelijoista Paolo Martin ei kenties ole niin tunnettu kuin muutamat maanmiehensä
Kisapuolella menestystä kyllä riitti. Jawan tarina alkaa kuitenkin paljon itäblokin aikaa kauempaa. Sota ja Jawa kietoutuvat yhteen sillä tavalla, että tehtaan perustaja oli asetehtailijana tunnettu insinööri František Jane?ek. Uudet isännät määräsivät lopettamaan moottoripyörien kanssa puuhastelun ja keskittymään sotimisvälineisiin. Jawan toiminta pyöräytettiin käyntiin heti seuraavana vuonna. Mies organisoi tuotantolaitoksen valmistamaan lisenssillä Wanderer-moottoripyöriä. Monien muiden teollisuuslaitosten tavoin myös Jawa alkoi horjua. Kaksipyöräisten kanssa pelaavilla on usein intohimoinen suhtautuminen pyöriinsä, ja niin oli asian laita myös Jawa-väen kohdalla. maaliskuuta. Niinpä tehtaalla jatkettiin moottoripyörien kehitystyötä salaa. Vielä kommunistien vallan aikana markkinoille saateltiin teknisesti edistyksellisiä laitteita, juuri niitä, joita totuttiin näkemään myös Suomessa. MAALISKUU 1979 • Philips esitteli cd-soittimen toimivaa prototyyppiä Hollannissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa 8. Jawa 90 vuotta U seimmille Jawa tarkoittaa vain kömpelöltä vaikuttavia kaksitahtisia itäpyöriä 50-luvulla valmistanutta tehdasta. Tehdas suljettiin ja lopulta tuotemerkki myytiin, mutta se ei merkinnyt tarinan loppua. Tšekkoslovakian valtio oli perustettu Itävalta-Unkarin hajoamisen jälkimainingeissa 1918. Tuotteen nimi muodostettiin yhdistämällä miehen sukunimen sekä saksalaismerkin kaksi ensimmäistä kirjainta. Saksa miehitti Tšekkoslovakian vuonna 1939. eduskuntavaalit. Tehtaan perustamisvuonna ei Tšekkoslovakiassa ollut vielä sosialismista tietoakaan. • Euroviisut voittaneen Lordiyhtyeen entinen kosketinsoittaja Leena ”Awa” Pelsa syntyi 16.3. • Maaliskuun 18. Uusin voimin luotiin perusta uudelle yhtiölle ja pian myös uudelle mallistolle. Jawa jatkoi puurtamista. Kommunistien valta tuli tiensä päähän 1989 samettivallankumouksessa. Kahden maailmansodan väissä Tšekkoslovakia oli vauras demokratia. Ensimmäinen malli oli 500-kuutioinen nelitahtinen, jonka rinnalle ilmaantui pian edullisempi Villers-tekniikkainen kaksitahtipyörä. Tämä sivuventtiilikonstruktio sai kansiventtiilisen seuraajan jo vuoden kuluttua. Kilpaja katupyörätoiminta jaettiin omiksi yhtiöikseen. • Suomessa järjestettiin 28. Nykyisin hän soittaa koskettimia legendaarisessa Dingo-yhtyeessä. Jawa-tarinan jatkoa kirjoitetaan tänäkin päivänä. Vuonna 1934 tehdas valmisti ensimmäisen oman nelitahtimoottorinsa. Sodan jälkeen Tšekkoslovakia oli hetken demokraattinen valtio, mutta kansalaiset antoivat kommunistipuolueelle 40 prosenttia äänistään. • Ranska teki lukuisia ydinkokeita Mururoan atolleilla 1966–1996. Vientimarkkinat eivät lopulta enää vetäneet, mutta tuotantoa jatkettiin tyydyttämään omien markkinoiden suurta kysyntää. Pian kommunistit kaappasivat vallan kokonaan ja maa ajautui Neuvostoliiton johtaman itäblokin osaksi. Ensikertalaisina eduskuntaan valittiin mm. Suunnitelmatalous ei kuitenkaan toiminut, eikä Jawa ponnekkaista yrityksistä huolimatta saanut markkinoille muutoin kuin hinnan puolesta kilpailukykyisiä katupyöriä. Kuluttajien saataville lasersoittimet saapuivat kolmen vuoden kuluttua. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tšekkoslovakialaisen valmistajan mainiot moottoripyörät olivat pitkään merkittävä osa Suomen katukuvaa. Tarja Halonen sekä Ben Zyskowicz 6 2/2019. Yksi näistä testipävistä oli 9.3.1979. päivänä sai ensi-iltansa kiihdytysajon ympärille luotu elokuva Fast Company. Alun tekninen etevyys hyytyi, ja muut merkit ajoivat Jawan lopulta marginaaliin mutta eivät sentään kokonaan pois pelistä
Arviointi tehdään hakemuksen perusteella, eli ajoneuvon historian selvittäminen on tärkeää ennen hakemuksen täyttöä. Erityisen ajoneuvosta voi tehdä esimerkiksi pitkäaikainen omistushistoria, ajoneuvon harvinaisuus tai sen pelastuminen romusta autotallin aarteeksi. Perinneajoneuvorekisteri avautuu toista maailmansotaa edeltäneen ajan ajoneuvoille. Tapahtuman sivuilla osoitteessa www.classicmotorshow.fi julkaistaan osastolle mukaan hakeneet ajoneuvot 4.3. Perinneajoneuvorekisteriin ajoneuvot valitaan sen perusteella, mitä ne voivat kertoa Suomen ajoneuvohistoriasta. Omistaja voi hakea ajoneuvoaan perinneajoneuvorekisteriin täyttämällä Mobilian verkkosivuilta (https://www.mobilia. Vuodesta 2017 lähtien perinneajoneuvorekisteriin valittiin aluksi ajoneuvoja, jotka ovat olleet Suomessa ennen vuotta 1922. Perinneajoneuvoissa entisöity, virheetön alkuperäistä vastaava kunto ei lisää arvoa. Nyt rekisteriin voidaan valita ajoneuvoja, jotka ovat olleet Suomessa käytössä ennen vuoden 1939 loppua. Monet perinneajoneuvot ovat samaan aikaan museoajoneuvoja, mutta läheskään kaikki museoajoneuvot eivät käy perinneajoneuvoiksi. Hakemusta arvioidessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka hyvin ajoneuvoyksilön historia Suomessa tunnetaan ja toisaalta siihen, miten hyvin tämä historia näkyy fyysisesti ajoneuvossa. Äänestysaikaa on maaliskuun loppuun saakka. ÄÄNESTÄ SUOSIKKISI NÄYTTELYYN! Classic Motorshow’n Omistajien helmet -osastolla yksityishenkilöt voivat esitellä heille rakkaita, vähintään 25 vuotta vanhoja ajoneuvoja ja niihin liittyviä tarinoita. Hakemus lähetetään joko sähköpostitse osoitteeseen mikko. Perinneajoneuvorekisterin verkkosivuilta löytyy jonkin verran apuneuvoja tähän, eli perustietoja ajoneuvohistoriasta ja ohjeita oman ajoneuvon historian tutkimukseen. Tämän vuoden helmet valitaan yleisöäänestyksen perusteella. fi/kokoelmat/perinneajoneuvorekisteri) löytyvän hakulomakkeen samalta sivulta löytyvien ohjeiden mukaisesti. Hakemus voidaan täyttää tietokoneella tai tulostaa ja kirjoittaa käsin. 7. Perinneajoneuvorekisterin kuulumisia P erinneajoneuvorekisteri on museaalisin perustein koottava rekisteri museoajoneuvorekisterin rinnalla. Mukaan voivat nyt hakea kaikki Suomessa ennen vuoden 1939 loppua käytössä olleet tieliikenteen ajoneuvot, lukuun ottamatta hevosajoneuvoja, eli autot, moottoripyörät, työkoneet kuten traktorit ja tietyökoneet sekä polkupyörät. Kymmenen eniten ääniä saaneet pääsevät näytille, ja niiden joukosta valitaan edelleen yleisöäänestyksen perusteella vuoden 2019 Omistajien helmi. Perinneajoneuvorekisteri luodaan tukemaan yksityisessä omistuksessa olevien historialliselta ja museaaliselta arvoltaan suurten ajoneuvojen säilymistä. Suurin osa Suomessa käytetyistä tieliikenteen ajoneuvoista on valmistettu ulkomailla, joten niiden arvo Suomen historiassa liittyy juuri niiden käyttöhistoriaan Suomessa. pentti@mobilia.fi tai postitse osoitteeseen Mikko Pentti, Mobilia, Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala
Keski-Suomen MP-Messut, Hipposhalli, Jyväskylä 13.4. Ensimmäinen kuorma-auton maalaus syntyi 1960– 70-luvun taitteessa. Riikosen maalaamista ajoneuvoista esillä on muun muassa ensimmäinen hänen maalaamansa kuorma-auto. Monikäyttökorisen Deltan porrasperäinen sisarmalli Prisma jäi pois mallistosta 1989. Keuruun talviajo, lähtö: Megamarket, Keuruu 23.–24.3. Lancia Dedran saavuttaessa miehen iän, voi vain hämmästellä, kuinka harvinaiseksi automalli on käynyt. Pienoismallipäivä, Tampereen kauppaoppilaitos 2.3. Winter Swap Meet, Teivon Ravikeskus, Ylöjärvi HUHTIKUU 6.–7.4. Maalissaalis MP-rompetori, Kauppakeskus Tuulonen, Tuulos 16.3. Avoimet ovet Antin Automuseolla, Vesivehmaa 27.4. American Car Show, Helsingin Messukeskus 20.4. Aikalaiskoeajoissa auto sai kehuja laatuvaikutelman ja hyvien ajo-ominaisuuksien ansiosta. Ensimmäisen ajoneuvomaalauksen Riikonen teki 16-vuotiaana omaan mopoonsa vuonna 1965. DEDRAN KOLMEKYMPPISET Vuonna 1989 Lancialla meni lujaa. Maalauspinnat suurenivat ja myöhemmät työt ovat pääosin olleet rekka-, kuormaja säiliöautoja. Syökerin Sauhut, Vihtijärvi SIMO RIIKOSEN TYÖT MOBILIASSA Simo, autoihin ei saa piirrellä! Näin sanottiin pienelle Simo Riikoselle hänen piirtäessään auton ja sen kylkeen kasvot. Näyttely aukeaa yleisölle 15.3.2019. Tästä huolimatta Riikonen on ruiskumaalannut vuosina 1965–2016 ajoneuvoihin yli tuhat teosta. Vanhat lelut, nukke& nukkekotimessut, Hiekkaharju, Vantaa 19.–21.4. Pikemminkin sen muotokieli viesti rauhallisesta ja hillitystä menosta. AHS:n talviajot, lähtö ja maali Teboil Sveitsinhovi, Hyvinkää 3.3. Talviheikki, Turun Messukeskus 10.3. Miki Biasion päästeli Delta Integralla rallin MMsarjan ykköspaikalle jo toisena perättäisenä vuonna. Mikkelin Mobilistien rompetori, Mikkeli 27.4. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMA KALENTERI MAALISKUU 2.3. Näyttelyssä esitellään Simo Riikosen tekemiä ajoneuvomaalauksia runsaan valokuvamateriaalin kautta. Vetkun Kevätpäiväntasaus-ajo Keski-Suomen alueella 30.3. Vanhan kaluston 2. Saa nähdä, montako yksilöä mahdetaan merkitä museorekisteriin tulevina vuosina. Aluksi maalauskohteet olivat pääasiassa henkilöautoja. Ralliosaamistakin tuotiin tarjolle myöhemmin turboahdetun nelivetomallin muodossa. 1987 mestaruus otettiin niin ikään Lancialla, mutta kuski oli Juha Kankkunen. Ainoastaan perinteinen keulailme oli tuttua Lanciaa. Riikonen on pitkän uransa aikana tehnyt lisäksi mittavan määrän muotokuvamaalauksia, joista esillä on rallikuljettajien kuvia. Riikosen maine ruiskutaidemaalarina kasvoi koko ajan niin Suomessa kuin Euroopassa. Näytteillä on myös taiteilijan työvälineet maalaustelineineen. VMPK Kevätrompe, Teivon ravirata, Ylöjärvi 27.4. 8 2/2019. MP-Messut, Seinäjoki Areena 23.–24.3. Prisman korvaajaksi esiteltiin Lancia Dedra, jonka muotoilussa ei rallimenestystä pyritty hyödyntämään
veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 19 € Avoinna la 4.5. motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMAOSASTOT URHEILUAUTOT SPORTTIPYÖRÄT AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. klo 10-17. klo 9-17 su 5.5
Jokaisesta autokuvasta on kirjattuna kuvausaika sekä mahdollisesti kuvauspaikka. Erityisen ahkeria pojat olivat vuosien -55 ja -58 kesinä, minkä myötä kuvia kertyi useampi sata ruutua. Panulla oli käytössään isänsä pieni Retina-kamera, jolla lauottu saalis sijoitettiin pieninä kinofilmin pinnakkaiskopioina vanhaan postimerkkialbumiin. Kirja etenee automerkki kerrallaan aakkosjärjestyksessä, joten autoja on kirjaimellisesti Armstrong Kirjan sivuilta paljastuu ainakin yksi lehdessämme esitelty autoyksilö: Klassikot 3/2015 -numeron kannessa paistatellut Fiat 600 Multipla ’56. Harrastuksen täytettyä tehtävänsä filmiruudut ja muistiinpanot katosivat vuosikymmeniksi, kunnes löytyivät sattumalta vuonna 2015. Lisäksi mukana on teknisiä tietoja kuvatusta automallista ja aina automerkin otsikkosivulla triviatietoa kyseisen autovalmistajan historiasta. Lukijamatka 50-luvun Lahteen K eväällä 1955 Lahden Lyseota käyneet koulupojat Panu Kaila ja Pentti Virtanen keksivät ajankuluksi oivan harrastuksen: automerkkien metsästämisen valokuvaamalla. 10 2/2019. Automerkkiin ja malliin liittyvä informaatio ja anekdootit ovat paikoin hieman päälle liimattu lisä, mutta ovat toki omalla tavallaan syventämässä lukukokemusta. Ehkäpä vielä näemme toisen, kovakantisen painoksen lukijoiden kuviin liittyvillä taustatiedoilla täydennettynä. Uudenkaupungin automuseo, julkaisu 1. Kirjan hinta on 38 euroa ja sitä voi tiedustella puhelinnumerosta 0500 845 835 tai sähköpostiosoitteesta automuseoinfo@gmail.com PANU KAILA ja PENTTI VIRTANEN 2018: Lyskan pojat ja limusiinit Valokuvia Lahdesta 1950-luvulta, Autonäyttely Helsingissä 1960. Kokonaisuutena kirja on joka tapauksessa loistava kuvasikermä 50-luvun lopun suomalaisesta henkilöautokalustosta. Siddeleystä Zwickauhun. Kirja on pehmeäkantinen, mikä on sinällään sääli, sillä kuvatarjoilun yltäkylläisyydelle olisi mielellään suonut komeammat raamit ja piirun huolitellumman taittoilmeen. Kirjaa voikin suositella niin autoista kuin ajankuvasta kiinnostuneille, mutta napakymppiin teos osuu sellaiselle vanhoista autoista innostuneelle, jolla sattuu olemaan lisäksi siteitä Lahden seudulle. Mukaan kirjaprojektiin lähti Uudenkaupungin Automuseo, josta saimme vuodenvaihteessa teoksen käsiimme. Harvinaiset kuvatallenteet innostivat ensin toteuttamaan kuvanäyttelyn Lahden historialliseen museoon vuonna 2016 ja viime vuonna kuvamateriaalia ja muistiinpanoja hyödynnettiin laajaksi, yli 400 kuvaa käsittäväksi valokuvateokseksi, jota Lahden-kuvien lisäksi täydentävät otokset Helsingin vuoden 1960 autonäyttelystä. Tämä kertoo että 50-luvun lahtelaiskaverukset olivat perehtyneet valokuvaustekniikkaan huolellisesti. Lyhyesti ilmaistuna voi todeta, että ”lyskan poikien” Panun ja Pentin vuosikymmenien takainen kuvausharrastus tuotti nykypäivän lukijalle upean kuvakavalkadin 50-luvun jälkipuoliskon autokalustosta ja siinä samalla Lahden katukuvasta ja elämänmenosta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Lyskan pojat ja limusiinit -kirja avaa silmien eteen 50-luvun lopun autokirjon Lahdessa. Autojen kuvat ovat kirjan sivuilla poikkeuksetta postikorttikoossa, mutta mikä puhuttelevinta, kuvien laatu on pääosin erinomainen. Silmien eteen aukeaa niin merkkikirjon laajuus kuin autojen ikäjakauma sekä ylipäätään tuon ajan kulkuvälineiden monimuotoisuus kääpiöautoista ja dollarihymyihin. Painotalo Painola, Kaarina
Opas on saatavilla sekä suomenettä englanninkielisenä versiona. www.myllylahti.fi KOSTEUDEN LÄPI TUNKEUTUVAT LIUOTINAINEET HL Group on tuonut kuluttajien saataville Mac Serienin raskaan sarjan liuotinaineet, joiden erikoisuutena on se, että ne tunkeutuvat läpi kosteuden. Hinta 10,90 €/litra. Se soveltuu myös moottoriosille ja moottorin pesuun. Kemiläisen vuonna 1972 käyttämä Gulf-teemainen rata-auto. Hinta 19,91 €. Kirjaan on koottu useimmat kohteet, jotka olivat merkittäviä Elviksen yksityiselämässä sekä uralla. Väritystä ja ajoasentoa myöden aikakauden tyylille uskollisella pyörällä kelpaa kaartaa kahvilan pihaan. Prickfritt on puolestaan hidas pienpoistoaine, jonka voi antaa vaikuttaa pinnassa jopa tunteja toisin kuin perinteisen liuottimen, joka kuivuisi pintaan kiinni aiheuttaen ongelmia. 1960-luvun ratapyöristä vaikutteensa saanut Jawa 350 OHC Special luokitellaan cafe raceriksi. Pyörät, ajopuvut ja radat kunnioittavat mennyttä aikaa, mutta tämän päivän visuaaliseen asuun tuotuina. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle UUSI JAWA ALLE! JawaTalli Oy tuo maahan Jawan uusia malleja, jotka tarjoavat nostalgisia fiiliksiä vanhempienkin Jawojen faneille. Jawa 350 OHC:n suunnittelu perustuu Jawa 350 Type 634 -malliin, joka oli tuotannossa 1970-80-luvuilla. www.hlgroup.fi 11. www.elvisfinland.fi PARONIN TARINA LASTENKIRJANA Jarno Saarinen on ainoa suomalainen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari. Hinta 6300,00 €. Prickbort on niin sanottu nopea pienpoistoaine, joka poistaa tehokkaasti asfalttiroiskeet ja öljyt sekä muut vaikeat mineraalipohjaiset liat. Pirita Tolvasen vauhdikkaassa lastenkirjassa hän on sympaattinen huippukuski, joka ei epäröinyt lähteä jahtaamaan unelmiaan merten taa. Se soveltuu esimerkiksi asfaltin, tervan, vahan, noen, öljyn ja rasvan poistamiseen soveltuen näin erilaisten laitteiden, moottoreiden, maalipintojen ja runkojen puhdistukseen. Mennyttä kunnioittava, mutta tähän päivään modernisoitu kuvitus kiehtoo niin lapsilukijoita kuin Paronin legendan jo tuntevia vanhempia. Normaali liuotinpesuaine ei tähän pysty. 1:32-mittakaavaan toteutetun auton teippaus on kopioitu tarkasti aina pieniä suomenlippuja myöten. postikulut). kodit, koulut, studiot, esiintymispaikat sekä ravintolat osoitteineen sekä taustatietoineen pienten matkavinkkien kera. Hinta 15,00 € (sis. www.scalextric.com MATKAOPAS ELVIKSEN JALANJÄLJILLE The Official Elvis Presley Fan Club of Finland on julkaissut kattavan oppaan jokaiselle, joka suunnittelee matkaa Elviksen kotikonnuille Memphisiin sekä Tupeloon. Autoa voi tiedustella Scalextrick-jälleenmyyjiltä. Oppaasta löytyy mm. Hinta 7300,00 €. www.jawatalli.fi GULF-ESCORT AUTORADALLE Autoratavalmistaja Scalextrickilta tuli tammikuun lopussa saataville ensimmäisen sukupolven Escort, jonka esikuvana on toiminut Matti J. Kuluttajapakkauksina aineet myydään litran suihkepulloissa
Renault 12 TS Berline 1973 Puhtoinen tusina Sastamala 12
Pauli Rainion TS-malli on osittain säilynyt hienosti ja muilta osin entisöity hartaudella. 12-malleja Pauli on omistanut useampia. 90-luvun alkupuolella Pauli hitsaili yhden 12:n ajoja katsastuskuntoon mutta luopui sittemmin siitäkin. ”Ihmettelin, että miten auto oli niin hyvin säilynyt pelleistään ja pohjastaan. Neljä vuotta sitten Paulin silmiin sattui myynti-ilmoitus keltaisesta 12 TS:stä. Tällä kertaa Pauli ei tehnyt pelkkää käyttöremonttia vaan entisöi 12:n viimeisen päälle. Seuraava omistaja ajoi autolla kymmenisen vuotta. Auto on siis vieläpä ensimmäistä Suomeen saapunutta erää. Pyörän syvennys tahtoi näissä malleissa kerätä vettä ja ruostua puhki. ”Ihmettelin, että miten auto oli niin hyvin säilynyt pelleistään ja pohjastaan.” 13. Koska autolla oli lisäksi hyvin tallennettu ja kiintoisa historia, kaupat tehtiin. Se on ruostesuojatTeksti ja kuvat: Mika Rassi Tavaratila on hienossa kunnossa varapyörän suojusta myöten. Auto on alun alkaen ollut käyttöpelinä kilpakuljettaja Leo Kinnusen perheessä. Tuossa vauhdikkaassa perhepiirissä auto viihtyi viisi vuotta. Remonttia se selvästi vaati, mutta pellit ja alusta olivat ihmeen ehjät”, Pauli muistelee. ”Siitä tuli mukavat muistot mieleen, ja menin katsomaan autoa. R enault on Pauli Rainiolle tuttu merkki. Tämä auto on kuitenkin niin huolella tervattu, ettei pehmeää paikkaa ole missään. Säilyneestä takuukuitista selviää myös luovutuspäivä – 29.1.1973. Mallin eri versioita tehtiin pitkään ja paljon, mutta aika on suistanut useimmat niistä tieltä. Mies on ajanut Renuilla kolmekymmentä vuotta, ja alla on ollut muun muassa kasia, ysiä, kymppiä, kahdeksaatoista ja kaksykköstä. 80-luvun lopulla Renault jäi seisontaan. Renault 12 viettää tänä vuonna viisikymppisiä. Liikettä ja lepoa Paulin Renault 12 TS Berline on vuodelta 1973, auton ensimmäiseltä myyntivuodelta. Se on myyty uutena Turun Sanomat Oy:lle. 12:n ensimmäisenä haltijana oli eräs Turkkarin omistajista, Taru Ketonen, jonka aviomies puolestaan oli pari vuotta sitten edesmennyt kilpa-ajaja Leo ”Leksa” Kinnunen. Niiltä sijoilta Pauli haki sen pois vuonna 2014
”Vanha tuulilasi oli hirveillä naarmuilla. ”Yksi mäntä oli haljennut alaosasta. Väri vaihtui käsittääkseni pian tuotannon alun jälkeen ruskeaksi ja beigeksi.” Rellun keltainen väri on myös melko ainutlaatuinen. Syy selvisi, kun koneeseen kurkistettiin. Se tuli 60-luvun lopulla käyttöön, ja 1973 oli viimeinen vuosi, jona se oli käytössä.” Pisteosia on tullut hankittua paljon, niin rahalla maailman toreilta kuin vaihtokaupalla muilta harrastajilta. Monia osia saa myös Suomesta. tu kahteen kertaan, mistä on ilmeisesti ollut apua. Weberin kaksikurkkuinen kaasutin tuo moottoriin hieman lisätehoa. Varsinaiset varusteluerot ovat pieniä. Sitten törmäsin yhteen firmaan, joka tekee ja myy juuri tuota muovilistaa. Uuteen uskoon Töitä oli Paulille silti tiedossa. Syykin on selvä: näitä malleja valmistettiin miltei kymmenessä eri maassa yhteensä kolmatta miljoonaa. Vielä senkin jälkeen autoon löytynyt aikalaismausteita, kuten Marshallin sumuvalot. TS:n lanseerauksen aikaan käsijarruvipu siirtyi kuljettajan edestä penkkien väliin. Siellä Jaakko-tuotteella on vanhojen autojen tuulilaseihin tekomuotteja ja iso varasto tuulilaseja. ”Istuimien verhoilussa oli ohut veluuri ja sen alla sidekangas, johon oli tehty kuvio lämpöprässäämällä. Uuden verhoilun kuvio on tehty tikkaamalla. Matkustusmukavuus takapenkillä ja ajettavuus jättivät puolestaan ”Yksi mäntä oli haljennut alaosasta, mutta silläkin moottori vielä kävi.” TS:ssä on vakiomallista poiketen myös kierroslukumittari. 14 2/2019 Renault 12 TS Berline. Sisällä uutta ovat etupenkkien kiinteät niskatuet ja kierroslukumittari. Lisäksi nokkaakseli oli niin kulunut, että se piti uusia.” Suurimpia töitä moottoriremontin lisäksi olivat peltien hionta ja maalaus, jarruremontti ja penkkien verhoilu. Moottori kävi mutta huonosti. Siinä oli kuitenkin yhä ehjät puristusrenkaat. ”Tämä koodi on 386 Belgian racing yellow. ”Sillä oli iso merkitys, sillä mustaa verhoilua on vaikeaa löytää mistään. Kaikki männät ja sylinteriputket vaihdettiin. Kun verhoilu oli vuosien saatossa kulunut ja aurinkokin sitä polttanut, myös kuvio oli hävinnyt. Sieltä sitä saa metritavarana.” Vapun tienoilla 2016 entisöintiprojekti oli niin pitkällä, että Pauli museorekisteröi Renunsa. Se on hyvin lähellä alkuperäistä kuosia. Verhoilijalla oli kymmenittäin erilaisia malleja, ja tämä valittiin. Takalasin ritilä löytyi sattumalta Turun liepeiltä varaosaliikkeen vinttivarastosta.” Mutta joskus täytyy tilata tavaraa vähän kauempaa. Vuoden 1973 testissä Tekniikan Maailma kehui juuri 12 TS:n etuistuimia ja mittaristoa. Ari Mäkinen Huittisista teki hyvää työtä.” Katon ja ovien sisäverhoilut olivat kunnossa ja vaativat vain pesemistä. Paulin mukaan 12:een löytyy kuluvia perusosia maailmalta hyvin ja hinta on huokea. Paikka oli Malta. Lisäksi se on jäänyt melko vähän ajettuna seisomaan pariksi vuosikymmeneksi.” Kovapeltisen auton mukana seurasi runsaasti dokumentteja, joista oli luettavissa käyttöja huoltohistoria toisen omistajan ajalta. Mietin, että mistä tuommosenkin saisi. Uusi lasi löytyi edullisesti Paneliasta. Viimeisiä vaeltajia 12 TS:n erottaa perusmallista ensisilmäyksellä kyljessä kulkevasta kromilistasta. ”Tuulilasin tiivisteen lista oli aivan himmentynyt. Iso vahinko oli ollut lähellä
Renault oli toisella omistajalla pitkään seisonnassa. Leo Kinnusen ja Taru Ketosen lapset Nina ja Niko istuvat Renun konepellillä. Tästä tilanteesta se lähti Paulin matkaan. Puristusrenkaat olivat yhä ehjät, ja tälläkin männällä auto vielä kävi. Ku va : Pa ul i Ra in io Uusi verhoilu on tehty eri tekniikalla kuin alkuperäinen, mutta kuvio on aivan samanlainen ja työn jälki moitteetonta. Kuva: Nina Kinnusen kotialbumi Kuva: Lauri Tapiola Paulin tutkimuksissa selvisi, että yksi Renault’n männistä oli haljennut. 15. Kuva on 70-luvun puolivälistä
Pauli Rainiolla on vuosikymmenten Renault-kokemus. Sen myötä oli saatu kuuden hevosvoiman tehonlisäys. Pitkän valmistusiän lisäksi Renault 12:n kokoonpanotehtaiden levinneisyys oli laaja, sillä samaan malliin pohjautuvia autoja kasattiin yli kymmenessä maassa. Tipparellu eli pieni hatchback-malli Renault 4 oli esitelty jo 1961, viistoperä Renault 16 ja porrasperä Renault 8 neljä vuotta myöhemmin. 1975 koko mallistolle tehtiin kasvojenkohotus, joka muutti niin maskia, etulamppuja kuin kojelautaa. 12 oli aluksi saatavilla vain porrasperänä eli Berline-mallina. Esimerkiksi Romaniassa Renault 12:een perustuvaa Dacia 1310 -mallia tehtiin vuoteen 2004 asti. Vuonna 1973 katraaseen syntyi vielä 12 TR, jossa oli automaattivaihteisto. 12 olikin pitkäikäisempi malli kuin huippusuosittu Tipparellu. Tavallisen 12:n teho oli 54, Gordinin 113 hevosvoimaa. 12 L:ssä edessä oli yksi leveä istuin kuljettajalle ja apukuskille, 12 TL:ssä puolestaan oli erilliset istuimet. Näitäkin malleja oli silti kaksi. 16 2/2019 Renault 12 TS Berline. Pauli on Suomen Renault-kerhon 12-mallivastaava, joten lempimallista ei liene epäilystä. Samalla se kiilasi mallistoon kolmen vanhemman Renault-perhemallin joukkoonn. Vuonna 1972 esiteltiin 12 TS, jossa oli perusmallin moottori mutta Weberin kaksikurkkuinen kaasutin. PITKÄÄN ELÄNYT, LAAJALLE LEVINNYT Vuonna 1969 etuvetoinen Renault 12 tuuppasi takavetoisen Renault 10:n pois markkinoilta. 12:n valmistus päättyi Ranskassa vuonna 1980. Muualla maailmassa se jatkui paljon kauemmin. Jälkimmäisessä oli Renault 16:n alumiinilohkoinen moottori, joka oli huomattavasti suorituskykyisempi kuin 12-perusmallien rautalohkoinen kone. Jo 1970 esiin rullasivat farmariversio Break ja 12 Gordini. 12 TS oli kuitenkin hänen ensimmäinen entisöintityönsä
Maantiellä voi niiden myötä ajaa hieman pienemmillä kierroksilla kuin perusvanteilla. Kaksikurkkuinen Weber-kaasutin. Monet 60ja 70-luvun Rellut olivat kovia ruostumaan. ”Renault’n laatukirjo vaihtelee. Hän saikin Leksan ja Tarun tyttäreltä Nina Kinnuselta auton luovutuskuitin ja vanhan valokuvan. 12 TS:ään kuuluisivat Gordini-tyyliset vanteet. Matkustusmukavuus takapenkillä ja ajettavuus jättivät toivomisen varaa. Kai sitä oli käsketty vähän liikaa. Iskun pituus 77 mm, sylinterin halkaisija 73 mm, tilavuus 1289 cm³. 17. Pauli Rainio on Suomen Renault-kerhon 12-mallivastaava, ja pieni kanta on hänelle tuttu juttu: yhteydenottoja tulee hyvin harvoin. ”Minulla on alkuperäisvanteetkin entisöityinä, ja niissä on myös renkaat päällä. Ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä. ”Kyllä Rellun moottorit kestävät. Takana teräslevystä puristettu akseli, tuettu kahdella pitkittäisellä reaktiotuella ja keskellä olevalla kolmiotuella, kierrejouset, putki-iskunvaimentimet, kallistuksen vakain, rumpujarrut 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 434 cm, leveys 162 cm, korkeus tyhjänä 143 cm, akseliväli 244 cm, paino 910 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 kilometriä tunnissa 09 Valmistusmäärä Kaikki Renault 12 -mallit 2 865 079 toivomisen varaa. Vielä yksi tuntomerkki pitäisi 12 TS:ssä olla: Gordini-tyyliset teräsvanteet. Toisaalta Paulilla on tiedossa, että näitäkin yhä kunnostellaan Suomessa. Syy mallin katoon on kaikesta huolimatta selvä. Mutta vähiinpä nämä autot käyvät. Teho 60 hevosvoimaa / 5500 kierrosta minuutissa 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Laitoin nämä 14-tuumaiset alle, koska autossa on aika tiuha perä ja vanteen isompi säde harventaa vähän nelosvaihdetta. Maantiellä voi ajaa ehkä 100–200 pienemmillä kierroksilla. Märät sylinteriputket. En tiedä, miten tuosta oli saatu mäntä halki. 01 Merkki ja malli Renault 12 TS Berline 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Myöhemmissä malleissa oli jo kestävämpiä koreja.” Renujen tekniikasta Paulilla sen sijaan on vain hyviä kokemuksia. Historia alkaa olla siis kerättynä kasaan. Leksa sen tietysti rikkoi…” Aikalaistesti kehui 12 TS:n etuistuimia ja mittaristoa. Viime vuoden lopussa niitä kulki kilvissä enää parisenkymmentä, TS:iä niistä viisi. Paulin autossa on kuitenkin 17-sarjan vanteet. Paulin autossa on kuitenkin tuumaa isommat 17-sarjan vanteet. Etuveto 05 Alusta Edessä erillistuetut pyörät, kierrejouset, putki-iskunvaimentimet, kallistuksen vakain, hammastanko-ohjaus, levyjarrut. Voimasta lähtee toki ihan vähän pois.” Sittemmin Pauli on ottanut yhteyttä myös auton ensimmäisiin käyttäjiin. Vuoden 1980 lopussa kaikkia 12-malleja oli Suomessa rekisterissä yli 7000
Laukaa 18
Se, mitkä kuluttajille tarjotuista vaihtoehdoista tulevat valtaamaan kulloisetkin markkinaosuudet eri markkina-alueilla, on vain osittain ohjailtavissa. V apaasta markkinataloudesta johtuen kaupan tulevaisuus ei ole täysin ennakoitavissa, sillä sitä suunnittelevat ja muokkaavat lukuisat nykyhetken toimijat. Tämän lisäksi osuutensa on sattumilla, joiden lopullisia vaikutuksia kyetään arvioimaan vasta jälkeenpäin. Siinä vaiheessa, kun kuluttajilla vihdoin oli mahdollisuus päästä vaihtamaan rahojaan Kooseitsenkymppiseen, liehuivat liikkeen pihan lipputangoissa NSU:n sijaan Volkswagenin liput. Tämä Volkkariksi kummallinen auto oli kaikkea, mitä Kupla tai merkin muut takatuupparit eivät olleet. Kun K70-mallia hahmoteltiin piirustuspöydällä, sen tehtäväksi kaavailtiin NSU:n takamoottorimalliston ja Wankel-moottorisen Ro80-lippulaivan väliin jäävän kuilun täydentäminen. Monen teoreettisesti lyömättömän projektin kaataa seikka, josta ei suunnitteluhetkellä ollut aavistustakaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 19. Volkswagen K70 L ’72 Uuteen aikakauteen Nykyisin lähes kadonnut Volkswagen K70 siirsi automerkin aikanaan etumoottorien, etuvedon ja vesijäähdytyksen pariin. Vaan toisin kävi. Yksittäisten asioiden ja esineiden kohdalla tulevaisuus suunnitellaan näyttämään ja toimimaan suunnittelijoiden halujen mukaan – mutta vain teoriassa. Eikä ihme, sillä eihän se alkujaan edes ollut Volkswagen
Felix Wankelin usko patentoimaansa moottorityyppiin oli vahva. Vaikka K70:n tarkoitus oli asettua malliston keskivaiheille, mistään kokoon kyhätystä välimallista ei autossa ollut kysymys. Moottorin etuina perinteisiin mäntämoottoreihin oli pieni koko ja liikkuvien osien vähäisyys, jotka molemmat puolsivat alhaisia valmistuskustannuksia. Mikäli moottorityyppi olisi saatu kehiteltyä kestävyydeltään ja taloudellisuudeltaan perinteisen polttomoottorin tasolle tai jopa hitusenkin paremmaksi, valmistuslisenssien kauppa olisi tehnyt keksijästä äärettömän varakkaan miehen. Wankel-moottorissa piilevät mahdollisuudet rohkaisivat merkin tuomaan vuonna 1963 ensimmäisenä markkinoille kiertomäntämoottorisen NSU Wankel Spiderin. Hyvin varakas hänestä silti tulikin, sillä muutama toimija jatkoi Wankelmoottorin kehittelyä vielä, kun tie NSU:n kohdalta oli noussut pystyyn. Wankeleiden väliin Autonvalmistajana vahvan omaleimaisia malleja markkinoille tarjonneen länsisaksalaisen NSU-merkin kohtaloksi on sanottu koituneen liian kalliiksi osoittautunut kiertomäntämoottorin kehittely. Sen kehittely puhtaalta pöydältä oli aloitettu jo 1964, ja teknistä kehitystä johti merkin pääsuunnittelijana toiminut Ewald Praxl. Felix Wankel ei ollut vain potkurihattuinen keksijä vaan myös jääkylmä liikemies, joka näki moottorityypin suuret mahdollisuudet lisenssien myynnissä. 20 2/2019 Volkswagen K70 L. Vastaavasti Ro80-mallin Selkeälinjainen K70 esiteltiin lehdistölle NSU-merkkisenä, mutta 23 kappaleen esisarjaa enempää ei niitä ehditty valmistaa. Sinnikkyydellään ja NSU:n tarjoamia mahdollisuuksia apuna käyttäen hän ratkaisi useita moottorityyppiin liittyneitä ongelmia. Projektin työnimessä K70 K-kirjain tarkoitti perinteistä mäntää (Kolben) ja luku 70 moottorista tavoiteltua hevosvoimamäärää
23 kappaleen esisarja NSU K70 -autoja oli valmistettu ja testattu, promomateriaalikin oli noudettu painosta, ja tulevaa ensiesittelyä vuoden 1969 Geneven autonäyttelyssä oli sitäkin ehditty jo mainostamaan. Vasta armeijasta päässeen ja avioituneen nuoren miehen tilanne pakotti tyytymään Neckariin. Turvallisuusajattelu oli K70:ssä viety pitkälle, sillä siinä missä Kuplan tankki oli etupenkkiläisten sylissä, nyt tankki sijoitettiin taka-akselin etupuolelle. Siinä missä Wankel Spiderissä oli hetkeä aiemmin ripustauduttu 50-luvun klassiseen italialaiseen muotokieleen, K70 katsoi akvaariolampuillaan terävästi 70-luvulle. Autoon piti kohdistua vuosisadan peräkolari ennen kuin tankkiin tuli lommoakaan. Jos silti pahin toteutui, kolariturvallinen ja tarkoin testattu rakenne rusentui törmäysvyöhykkeiltään hallitusti ja vaimensi energiaa. Pitkittäin konehuoneeseen sijoitetun moottorin takana oli vaihteisto ja alla puolestaan vetopyörästö. Auton kohdalla kaikki olikin hyvin, mutta uuden NSU:n ensiesittelyä ei Genevessä koskaan tapahtunut. Juuri sellainen, jonka valintaperusteet järkeväksi itsensä mieltävä ihminen mielellään esittää niin itselleen kuin naapuruston lajitovereillekin. Tämä Volkkari-malliston uusi lippulaiva siirsikin automerkin onnistuneesti nykyaikaan. K70:n moottorin kohdalla ei pyörää keksitty ihan uusiksi, sillä takamoottorimallien tuomaan tietotaitoon lisättiin lähinnä nestejäähdytys. Sitä seurasi 80-luvulla ostettu konevikainen yksilö, joka tuli entisöityä perusteellisesti. Tämä korkea ratkaisu pakotti kallistamaan moottoria vahvasti oikealle. Onneksi nyt persoonallisena pidettävän laatikkoauton mittavaa kehitystyötä ei heitetty romukoppaan. kirjaimet viittasivat rotaatioon eli kiertomäntämoottoriin. 700 litran vaikuttavaan tavaratilaan oli ladottavissa matkalaukkuja todennäköisesti yli tarpeiden. Selkeillä suunnitelmilla K70:stä oli aidosti tarkoitus tehdä kilpailijoitaan parempi auto. Kassakriisiin ajautunut valmistaja siirtyi Volkswagenin omistukseen, ja uusi isäntä ennätti perumaan automallin esittelyn NSU-nimellä. Auton muotoilusta vastannut Claus Luthe asetti kaiken etusijalle toimivuuden. Kaksipiirijarrut olivat tehokkaat, ja näkyvyys joka suuntaan vastasi suunnilleen avoautoa. Tyylittelylle oli sijaa vain sen ehdoilla. Kaiken piti olla kunnossa. Suunnittelun lopputuloksena oli väistämättä asiallisen selkeälinjainen laatikkoauto täynnä hyvin perusteltuja ratkaisuja. Auton sisätilat olivat todella väljät, ja vaikutelmaa tehosti vielä suurten ikkunapintojen tuoma valoisuus. Hyvin suunnitellut ajo-ominaisuudet pysyivät vakaina ja ennakoitavina, oli kyydissä sitten täysi kuorma tai pelkkä kuljettaja. Reijo Eskelinen hankki ensimmäisen K70:n jo vuonna -78. Hän tunnustaa mieltyneensä automalliin heti tuoreeltaan, mutta tuolloin hinnakkaan uutuuden hankkimista ei tarvinnut edes harkita. Käyttökokemuksia K70.mallista on hänelle kuitenkin ehtinyt kertymään jo viideltä vuosikymmeneltä, sillä ensimmäinen 21. Vuonna 1978 hankittu kuusivuotias K70 tuntui heti hyvältä käyttöautolta. Tilavaa käyttöä Laukaalainen Reijo Eskelinen muistaa hyvin Volkswagen K70 -mallin sen esittelyajoilta lähtien. Monelta osin tulos olikin tavoitteissaan onnistunut. Muutamia pikkumuutoksia ja VW-merkkejä lukuunottamatta K70 otettiin sellaisenaan tuotantoon seuraavana vuonna
Ominaisuus oli arvossaan, kun perheeseen siunaantui vuosien mittaan kolme lasta. Reijo muistelee, kuinka moottoriremontti meni ensi kerralla paikoin opetteluksi. PuBlaupunkt-radio ja istuinten keinonahkaverhoilu ovat auton alkuperäisiä lisävarusteita. Mäntien kääntelyä K70 muodostui Reijolle harrastukseksi vähitellen. Lomareissulla Hammerfestiin kaikki matkatavarat aina lastenvaunuja myöten sopivat vaivatta takaluukkuun. Reijo muistelee, kuinka tuolloin kuusivuotias punainen K70 tuntui heti hyvältä käyttöautolta. Se oli moneen aikalaiseensa verrattuna tilava auto, jossa kulki tarvittaessa paljonkin tavaraa. Kolmisen vuotta käyttöautona palvelleeseen Volkkariin ehti kertyä 40 000–50 000 kilometriä. 22 2/2019 Volkswagen K70 L. Vuonna 1985 Reijon silmiin osui huoltoaseman pihalla lojunut nelivalomaskinen K70, joka oli kärsinyt moottorivaurion. Tämä kullanvärinen vuoden 1973 yksilö oli koriltaan vielä pelastamiseen houkutteleva, ja vaikutti siltä, että sen korjaantumista ei huoltoasemalla tulisi lähiaikoina tapahtumaan. Hyvältä tuntunut automalli jäi päinvastoin vaivaamaan sen verran mieltä, että mies katsoi aiheelliseksi palata aiheen pariin. Ensin hän tallensi Perhossa purkaamoon viedyn yksilön hyvien osien takia – siitä tuli vihje Kyyjärvellä asuvalta veljeltä. Pitkänpuoleiseksi välitetyn ykkösvaihteen seurauksena autosta paloi kytkin, mutta muita varsinaisia murheita ei Reijo ensimmäisestä Kooseitsenkympistään muista. Reijon asentama potkurituuletin toimii köyhän miehen ilmastointina. Kun auto kerran kiinnosti tarpeeksi, myös se päätyi Reijolle, ja etukäteen hankituille varaosillekin tuli käyttöä. NSU:n hienossa moottorissa on epäsymmetriset männät, joissa männäntapin reikä ei ole männän keskikohdassa. ”Kai tämä uutena oli pikkuisen paremman väen auto, sellainen, joka sopi vaikkapa lääkärin statukselle.” K70 tuli hankittua vuonna 1978
Reijo pystyi toimittamaan korjaamolle tarvittavia osia. Kyydissä on jo 70-luvulta kulkenut hiukan harvinaisempi Orion-lääkefirman työkalusarja. Moottori on suoraan vetopyörästön päällä ja vahvasti oikealle kallellaan. Auto palveli muutaman vuoden perheen kakkosautona. Kyytiin mahtuu sekä lastenvaunut että matkalaukut. Moottori kävi kasaamisen jälkeen kuitenkin huonosti. 1988 perheeseen syntynyt tytärkin tuli haettua sillä synnytyslaitokselta. Nähtyään siellä poikkeuksellisen hienokuntoisen yksilön hän jätti auton ikkunalle lapun, jossa ilmaisi kiinnostuksensa, mikäli auto tulisi joskus myyntiin. Raudasoja kertoi 700 litran tavaratila on vaikuttava. Asiaa selvitettäessä ilmeni, mistä huonokäyntisyys johtui. Toisin kuitenkin kävi. Huvittavan asiasta teki se, että osia kyseltiin Jyväskylässä Volkswagenia edustavan Jyväskylän autotarvike Oy:n korjaamolta. Onni onnettomuudessa Keväällä 1991 Reijon puhelin soi ja häneltä tiedusteltiin K70-Volkswagenin varaosia. rettua moottoria kasatessaan hän asetteli männät koneeseen niin, että mäntien päällä olleet nuolet osoittivat loogisesti pakopuolelle. 23. Ei auttanut kuin nostaa voimanlähde uudestaan konehuoneesta ja pyöräyttää männät toisin päin. Ajatuksena oli tehdä harrasteauto, josta olisi iloa pitkälle eläkevuosiin. Mikäli verenpaine nousi pultinkantoja pyöristäessä, oli Diurex-verenpainelääkkeen paikka. Korjaamolle oli tuotu etukulmastaan vaurioitunut hopeanvärinen yksilö, jonka ehjäämiseen kaivattiin etupuskuria, umpiota, vilkun lasia ja lokarin listanpätkää. Polttoaineseoksesta vastaa kaksikurkkuinen vaakaimu-Solex. Korjaamolta osattiin soittaa juuri Reijolle, olihan hän ostanut sieltä tuolloin liikenteestä jo lähes täysin kadonneen K70-mallin varaosat ja tullut vielä maininneeksi, että liikenteessä olevan kullanvärisen yksilön lisäksi jemmattuna löytyy myös kokonainen varaosa-auto. Kun Reijon työnkuva postivirkailjana oli vaihtunut konttoritöistä jakelutehtäviin, lisääntyi sen myötä myös vapaa-aikaa harrastukseen. Ei ehtinyt kulua kahtakaan vuotta, kun Volkswageninsa vuonna -72 uutena ostanut lääketieteen lisensiaatti Marja-Liisa Raudasoja otti Reijoon yhteyttä ja pyysi häntä vierailulle. Vuoden päivät hän käytti autonsa perusteelliseen entisöintiin
220 markkaa lisähintaa tuoneet istuinverhoilut olivat Reijon käsityksen mukaan harvinainen lisävaruste, sillä hän ei ole koskaan nähnyt Suomessa toista sisustukseltaan vastaavaa yksilöä. Vuonna 1983, kun mittarissa oli 67 000 kilometriä, autoon tehtiin kytkinremontti, joka kustansi runsaat 1300 markkaa. Tuolloin 75 vuoden ikäinen lääkäri kertoi käyttäneensä autoaan lähinnä kesäisillä mökkimatkoilla Mäntyharjulle, jonne hän kuskasi Volkkarilla vanhaa äitiään. Hän myi aiemmin entisöimänsä nelivalomaskisen Volkkarin Porvooseen ja piti mieluummin alkuperäiskuntoisen akvaariolampun itsellään. Huutokaupasta on löytynyt myös jarrupääsylinterin korjaussarjaa sekä kytkimen kitkapintoja, joita hän on niittaillut itse kytkinlevyihin kiinni. Molemmat K70-Volkkarit olivat Reijolla ensin muutaman vuoden rinnan, mutta sitten rajalliset säilytystilat ohjasivat hänet luopumaan toisesta. K70-mallin varaosatilanteen käyneen jo pakoputken osaltakin niin heikoksi, että katsoi viisaimmaksi luopua autostaan. Tarkkaan tallennettujen Jyväskylän autotarvike Oy:n huoltokuittien mukaan autoa oli huollettu esimerkillisen säntillisesti auton myyneessä merkkiliikkeessä. Käteisellä autonsa kuitannut Raudasoja oli kuitenkin saanut autosta tuhannen markan maksutapa-alennuksen. Harrasteena harvinaisuus Reijo Eskelinen museotarkastutti Volkkarinsa vuoden 1998 tammikuun ensimmäisenä päivänä, eli heti kun auton valmistusvuoden lopusta tuli tuolloin vaaditut 25 vuotta täyteen. Kerran kohdalle osui sylinterikannen tiiviste, ja kun selvisi, että varaosaliikkeen jäämistöä realisoineella myyjällä oli niitä kaikkiaan viisi, oli ne ostettava kaikki pois. Automallin huonona puolena Reijo pitää vaihdelaatikon epäonnistuneita välityksiä. Pitkän harrastushistorian aikana Reijolle on kertynyt kattava kokoelma automalliin liittyää materiaalia kuten korjaamokirjallisuutta, autolehtien koeajoja sekä myyntiesitteitä. Liekö lääkärin entinen auto ollut sitten kovinkin karvainen, sillä K70 L Volkkaria tilatessaan hän oli halunnut auton keinonahkapenkeillä, joihin eivät koiran karvat tarttuisi. Juuri mökkitiellä auto aiemmin olikin lipsahtanut ojaan, jonka seurauksena se oli hinattu korjaamolle. Vaikka ojaan ajo olikin Raudasojalle onnettomuus, osoittautui se Reijolle onneksi, sillä lapseton lääkäri oli ajttellut luovuttavansa autonsa joskus sisarensa lapsille peltoautoksi. Huuto.netistä hän on poiminut malliin sopivat varaosat aina sitä mukaa kuin niitä on tarjolle aseteltu. 24 2/2019 Volkswagen K70 L. Ilme muistutti jo kovasti saman aikakauden Audia. Vuonna 1973 K70:n nokalle vaihtui pyöreät tuplavalot. Metalliväristä oli pitänyt pulittaa vielä 400 markkaa lisää, jolloin auton kokonaishinnaksi keryi 30.6.1972 kirjatun ostokuitin mukaan 26 100 markkaa. Liian pitkä ykkönen pakottaa väkisinkin luistattamaan kytkintä, jotta autolla pääsee liikkeelle, varsinkin moottorin ollessa kylmä. Muilta osin ei parinkymmenen vuoden aikana kertyneistä kuiteista isompia korjaustarpeita paljastu – poislukien huono-onninen ojaan ajo, jonka vauriokorjaukseen kului runsaat 6500 markkaa. Reijon korjaamolla auton tuulilasiin jättämä lappu oli kuitenkin saanut hänet pohtimaan hyvin palvelleelle, vasta 110 000 kilometriä ajetulle ja varsin hyväkuntoiselle autolleen armollisempaa kohtaloa. Asiaa auttaa sentään Moni ei vastaantulevaa K70-Volkkaria edes tunnista, eikä ihme, sillä liikenteessä niitä on enää vain muutamia. Myös vuosikatsastus oli jätetty aina merkkiliikkeen tehtäväksi. Näin myös kävi, kun auto siirtyi vuonna 1992 Reijon omistukseen
Vaihtoehtoisesti laatikkoon olisi voinut sovittaa viitosvaihdetta, sillä matka-ajossa moottori kiertää nelosella tarpeettoman kovaa. Reijo Eskelinen on ollut autovalintaansa tyytyväinen. 01 Merkki ja malli Volkswagen K70 L 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Kyllä sillä kaksi ihmistä pysyy vähän viileämpänä”, hän toteaa etupenkkiläisiä vuorotellen ilahduttavasta asennuksestaan. 4420, lev. Vajavaisuutta korjaa nykyisellään pöytätuulettimen tapaan itsekseen kääntyilevä lisätuuletin, jota Reijo kutsuu köyhän miehen ilmastoinniksi. 1450, akseliväli 2690 mm. Poraus 82, isku 76 mm, tilavuus 1605 cm 3 . Museoautolta vaadittavien 30 vuoden täyttymistä on odottamassa myös BX-Citroën. Etuveto 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, hammastankoohjaus, kallistuksenvakain, levyjarrut. Paino 1050 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 148 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 16 s. Pisin ajoreissu on toistaiseksi tehty Lahden Classic Motorshow -tapahtumaan. 1685, kork. Teho 75 hv / 5200 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. se, että palaneen kytkimen pystyy remontoimaan moottorin ollessa paikoillaan. 25. Kokemusta K70-malleista on kertynyt jo viideltä vuosikymmeneltä. Raitisilmatuuletusta Reijo pitää Volkkarissa turhankin vaatimattomana. Suomessa tyyriinpuoleista K70Volkkaria myytiin arviolta vain noin 900. ”Kai tämä uutena oli pikkuisen paremman väen auto, sellainen, joka sopi vaikkapa lääkärin statukselle”, Reijo arvioi ja huomauttaa, että hänellä on paperit toiseen K70-yksilöön, jonka ensimmäinen omistaja oli Pieksämäen aluesairaalan ylilääkäri. ”En ole kulkenut valtavirtojen mukana näissä asioissa”, hän toteaa autovalintoihinsa tyytyväisenä. Tuulettimen moottori on kaiken lisäksi vieläpä niin kovaääninen, ettei sitä jaksa ajossa edes kuunnella. Nykyisellään Suomen rekisterissä lienee Kooseitsenkymppejä enää 4–5 yksilöä, mutta oletettavasti niitä voisi olla Volkkari-harrastajilla tallennettuna jonkin verran enemmän. Ainut harrasteauto ei harvinainen Volkkari Reijolla nykyisellään ole. Laatikon nelonen olisi puolestaan saatu välittää reilusti pidemmäksi. Lokarin reunaan on viimeisen kymmenen harrastevuoden aikana ilmestynyt jokunen kupla, mutta se ei huoleta omistajaa. Ketjukäyttöinen nokka -akseli sylinterikannessa. Tämä johtuu ainakin osittain sen korirakenteissa petollisesti etenevästä ruosteesta. Takana McPhersontyyppiset joustintuet, kallistuksenvakain, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava neliovinen kokoteräskori 07 Mitat Pit. K70 on harrastetapahtumissa nykyisin todellinen harvinaisuus. Oman yksilönsä tulevaisuutta Reijo ei osaa lähteä ennustamaan, mutta ainakin toistaiseksi se pysyy perheessä ja siirtyy aikanaan mahdollisesti joko lapsille tai lastenlapsille. Korin pistehitsaussaumoihin tehtaalla sivelty vinyylimassa kykenee peittämään korroosion niin, että pelti on massan alta täysin kadonnut ennen kuin ongelma on mitenkään havaittavissa. Paremmalle väelle Reijo Eskelinen on autoineen ollut tuttu näky lähiseutujen klassikkoautotapahtumissa. Reijon auton osittaisena pelastuksena on ollut uutena suoritettu ruosteenestokäsittely ja pitkälti kesäaikaan painottunut käyttö. Ajatuksena hänellä on kuitenkin ollut lähteä autollaan joskus Saksassa pidettäviin K70-mallien kokoontumisajoihin, joissa automallin Facebook-ryhmän perusteella vierailee autoja sankoin joukoin. 09 Valmistusmäärä Kaikki Volkswagen K70 -mallit (1970-1975) 211 127 kpl
Auto on miellyttävä katsella, ja sitä tulee olemaan vaikea jäljitellä huolimatta sen yksinkertaisesta rakenteesta. Nykyaikainen alustaratkaisu Erillisjousitus oli automerkille tuttua kautta sen historian, mutta aina vääntövarsin toteutettuna. K70 toi McPherson-tyyppisen ratkaisun kerralla joka kulmaan: ”Jousitus, joka olisi samalla urheilullinen ja kuitenkin mukava, oli vaikea pulma ratkaista. Ensi silmäyksellä näette, että se ei ole tavallinen auto. Sen myyntiesitteessäkin korostettiin auton olevan täysin uudenlaista suunnittelua – sellaista, joka täyttäisi mahdollisimman monta autoilijan toivetta. VW K70 on mukavaa vaihtelua kaikkien tavanomaisten statussymbolien joukossa.” Tähän tyyliin K70-Volkswagenin myyntiesite johdatteli asiakkaita tutustumaan merkin edistyksellisimpään automalliin. Nivelöity takatuenta piti pyörät linjassa, mutta kuvituksen kallistelusta jäi vaikutelma, että urheiluautojen maailmasta olisi voinut lainata sen lisäksi myös ripauksen tuhdimmat vakaajat. Pitkien joustomatkojen ansiosta on jousille riittävästi tilaa, ja ne toimivat tehokkaasti vielä täydelläkin kuormalla.” Vauhdikkaassa kuvituksessa Volkkarilla mentiin suorituskyvyn äärirajoilla. VW K70:ää varten löydettiin ihanteellinen ratkaisu: pitkälle joustavien joustintukien ja eteen sijoitettujen kolmiotukivarsien ansiosta autolla on hyvät ajo-ominaisuudet kaikissa olosuhteissa. Teksti: Jan-Erik Laine Volkswagen K70 26. K70-mallin kohdalla nostettiin esiin Volkswagenille ei niin perinteisiä ominaisuuksia kuten ylellisyys, tilavuus ja jopa urheilullisuus, mutta pääpaino asiakkaan vakuuttelussa kohdistui kuitenkin auton turvallisuuteen. ”E i ole epäilystäkään siitä, etteikö VW K70 olisi viime vuosien odotetuimpia autoja. Korin selvä ja tyylikäs muotoilu luo kuvan järkevästä tekniikasta, josta on jätetty kaikki turhat koristeet pois. Epätavallinen statussymboli K70-Volkswagen erosi automerkin siihenastisesta mallistosta. ”Taka-akselisto on rakennettu juuri etuvetoista autoa varten, ja se takaa ensiluokkaisen ajomukavuuden. Graafiselta ilmeeltään se oli helposti tunnistettavissa aikakauden VW-esitteeksi, mutta siinä missä Kuplien prosyyreissä painotettiin kokonaistaloudellisuutta, traditiota ja vedottiin tunteisiin, oli K70:n esite toista maata. Hyvin näyttivät sen pyörät tienpinnassa pysyvän
Kannen yläpuolinen nokkaakseli oli ketjukäyttöinen. Turvallisuutta lisäsivät vielä kokoonpainuva ohjauspylväs, lapsilukot takaovissa, turvavyöt ja varoitusvilkkujärjestelmä. Kun katsotte kuvia, huomaatte, mitä hyötyä tästä on.” Matkustajia suojelevan korirakenteen lisäksi Kooseitsenkympin turvallisuus koostui tehostetuista kaksipiirijarruista, joissa etupään suuret levyjarrut olivat vetopyörästön yhteydessä. ”VW K70:ssä on turvallisuutta enemmän kuin lain säädökset määräävät. Turvallisuus ei tarkoittanut enää vain kojelaudan paranneltuja toppauksia, vaan kun turvakorissa kerrottiin olevan törmäyksiä vaimentavat etuja takapää, kuvituksesta kävi selväksi, mitä se kolaritilanteessa tarkoittaa. Samalla poikittaisen kallistuksenvakaimen tukemat viistotukivarret pitävät myös erittäin nopeassa kaarreajossa renkaiden koko profiiilileveyden tiellä. Jos tähän lisätään vielä suuri raideleveys ja pitkä akseliväli, on tuloksena auto, joka voi selviytyä jopa ajoteknisestä virheestä.” Testattu turvakori Kun Volkswagenin muu mallisto kurvaili myyntiesitteissään vielä kauniissa maisemissa, K70-mallilla ajettiin päin seiniä jo ihan tosissaan. 27. Autossa on turvakori. Tämä on rauhoittavaa tietää. Nopeille ja kalliille urheiluautoille tyypillinen kaksoisnivelakselisto ohjaa takapyöriä pitäen ne aina oikeassa asennossa. Varusteluvalintaa Ei yhteiselo uuden automallin kanssa sentään pelkkää kaahailua ja kolareita ollut vaan myös miellyttävää ”Tuloksena on urheilullinen ja tehokas moottori huolettomaan ja kovaan ajoon.” 1,6-litraisen moottorin viidellä runkolaakerilla tuettu kampiakseli pyöri vetopyörästön päällä. Jarrutehostimen ja jarruvoimansäätimen ansiosta auton luvattiin pysähtyvän höyhenenkevyesti ja suuntavakaasti
Vauhdikkaassa kuvituksessa Volkkarilla mentiin suorituskyvyn äärirajoilla. Ensinnäkin Teillä on mahdollisuus valita auto normaalivarusteisena. Niille, jotka haluavat enemmän loistokkuutta, on saatavana luxusvarustus L. Mutta sisustuksessa huomaatte heti eron. 105 hv mallissa on molemmissa varustuksissa vakiona kierrosnopeusmittari.” Valitsemaansa versiota saattoi sitten lisävarustella mieleisekseen sävylaseilla, lämmitettävällä takalasilla, etuistuinten niskatuilla, kartturinpuoleisella ulkopeilillä sekä tekonahkaverhoilulla. matkantekoa, neljällä eri versiolla. ”Näistä löydätte varmasti omanne. Lisäksi Lvarustukseen kuuluu osamatkamittari, lukittava hansikaslokero sekä ehostuspeili vieressä istujan häikäisysuojassa. 28 2/2019 K70. Joko 88 hv tai 105 hv mallina. Myös L-varusteiseen auton voitte valita joko 88 hv tai 105 hv moottorin. Hyvin näyttivät sen pyörät tienpinnassa pysyvän. Muita valinnaisvarusteita olivat roiskeläpät, radio ja kattoluukku. Kumimattojen sijasta on lattialla nukkamatot, ja takaistuimen keskellä on kyynärnoja. Kovaan ajoon Myyntiesitteen mukaan auton konepellin alta löytyi ”kaksikerroksinen voimansiirtoryhmä”, jonka lyhyt ja kompakti rakenne toi mukanaan etuja etupyörävetoiselle autolle. Tarjolla oli myös erikoinen huonoon sään paketti, jonka valinnut sai lämmitettävän takalasin lisäksi tehokkaamman laturin, halogeenivalot, lepoistuimet sekä osamatkamittarin. Etuistuimet kääntyvät makuuasentoon, ja niiden selkänojissa on tilavat taskut. Ulkonaisesti se ei eroa normaalivarustuksesta lainkaan
Ja vaikka myyntiesitteen kannessa uutta Kooseitsenkymppiä suositeltiinkin nykymittapuun mukaan hiukan sukupuolisyrjivästi ”miehille, jotka osaavat ajaa”, kävi kaikesta selväksi, että täysin uudella automallilla oltiin tavoittelemassa myös täysin uusia kohderyhmiä: ”VW K 70 on toisenlainen kuin muut Volkswagenit, se saa ystäviä niidenkin joukosta, joilla ei tähän mennessä ole ollut Volkswagenia.” Myyntiesitteen kuvituksesta ei voinut jäädä epäselväksi, mitä turvakorin törmäysvoimaa vaimentavat vyöhykkeet käytännössä tarkoittivat. L-mallin varustelussa lattioiden kumiatot vaihtuivat nukkamattoihin ja takapenkille lisättiin kyynärnoja. Lisähinnasta istuinten kangasverhoilut vaihtuivat keinonahkaan. 88 SAE-hevosvoiman matalapuristeisella voimanlähteellä auton luvattiin saavuttavan 148 kilometrin tuntinopeuden, kun taas superbensiiniä vaativalla 105-hevosvoimaisella versiolla kiidettiin jo noin 160 kilometriä tunnissa. Moottorissa oli runsaasti kiihdytysvaraa, kannen yläpuolinen nokka-akseli ja kaksoiskaasutin, joka huolehti riittävästä polttoaineseoksesta myös suurilla pyörimisnopeuksilla. Ainakin tyhjänä 700-litrainen takakontti rypistyi kauniisti. Vetopyörästön päälle sijoitettu kampiakseli pyöri värinättömästi viidellä runkolaakerilla. 29. ”Tuloksena on urheilullinen ja tehokas moottori huolettomaan ja kovaan ajoon.” Uusille ystäville Kun ajatuksena oli ollut täyttää mahdollisimman monta autoilijan toivetta ja yhdistää koko autohistorian edistyksellisimmät tekniikan saavutukset, oli Volkswagen-tehtaan huippumallissa kaikki, mitä autolta saattoi koskaan toivoa
Citroen 2CV4 ‘70 Poikkeuksellinen TAPAUS Hiljattain kuopiolaistunut mikkeliläissyntyinen Juha Anttonen on harrastanut Rättisitikoita 14-vuotiaasta saakka. Omistautuneisuudesta merkille kertovat muun muassa oman Citroenmerkkihuollon perustaminen sekä Suomen 2CV-Killan puheenjohtajuus. Esittelemämme yksilö on Suomen vanhin 2CV4-malli. 30
Vähitellen aloimme käyTeksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jan-Erik Laine 31. Jo vuotta myöhemmin ostin itselleni ensimmäisen oman Rättisitikan, ’72-vuosimallisen, joka minulta löytyy edelleen”, Juha alustaa sitikkamieheksi päätymistään. Ihailin autoa tankkauksen ajan ja se iski minuun todella kovasti. Mietin, että tällainenhan olisi hauska laite ja ruokin herännyttä kiinnostustani hankkimalla mallista kaiken mahdollisen tiedon, minkä suinkin löysin. Kuopio C itroen iski Juhan tajuntaan jo nuorena niin lujasti, ettei muille merkeille ole ollut sijaa koko hänen elämänsä aikana. Muita Citroenin malleja sen sijaan on ollut käyttöautoina lähes laidasta laitaan. Kaikki alkoi Rättisitikasta, jolle mies onkin pysynyt harrastepuolella täysin uskollisena aina näihin päiviin saakka. Siihen saakka tyydyin sinnikkäästi istumaan apukuskin paikalla isäni toimiessa kuskina. Tuon 14-vuotiaana hankitun auton hän purki ja rakensi uusiksi seuraavan talven aikana isänsä avustuksella. Seuraavana kesänä se oli valmis ajoon. ”Olin 13-vuotiaana isäni mukana tankkaamassa autoa, kun näin huoltoaseman pihassa myytävänä olleen Rättisitikan. Kyseisessä virassa ovat toimineet muun muassa Visa, ZX, Xantia, XM, C5, C-Crosser sekä Cactus. ”Rehellisesti sanottuna en ajanut autolla itse ennen kuin olin ammattikoulussa
Juha Anttonen on todellinen Sitikka-moniosaaja. Niinpä se jäi silloin ostamatta.” Kuten edellä mainittiin, tuli ensimmäinen oma Rättisitikka hankittua lopulta toisaalta. Mies hankki ensimmäisen oman Rättärinsä 14-vuotiaana ja toimii nykyään 2CV-Killan puheenjohtajana. Ajeltuaan sillä aikansa Juhalle tuli kuitenkin tunne, ettei yksi enää riittänyt. Sitä kautta aloimme tutustua yhdistystoimintaan ja harrastuspuoleen. 2CV-Killalle on skannattu jäsenistön käyttöön kaikki kyseisten mallien maahantuontikirjat, joista tämänkin yksilön taustat selvisivät varsin tarkasti. Liäsksi hän on kunnostautunut oman Citroenhuollon parissa. ja toimitettiin päivämäärällä 3.4.1970. Toinen omistaja oli Jyväskylästä ja käytti autoa vuoteen 1984, jolloin se muutti Mikkelin maalaiskuntaan ja jäi seisomaan ihastjärveläisisännän pellon laitaan. Auto tullattiin 12.3. Hyvin menneet työharjoittelut poikivat jatkoa kesätöiden merkeissä, ja kun nekin menivät hyvin, pyydettiin häntä sinne lopulta vakituiseen työsuhteeseen koulun päättyessä. Eteen pitkittäin sijoitetussa 2-sylinterisessä bokserimoottorissa on iskutilavuutta 435 cm ³ . Se oli kuitattu tehtaalla valmiiksi Pariisissa 2.3.1970 ja lastattu laivaan jo kahta päivää myöhemmin. 32 2/2019 Citroen 2CV4 ’70. Sittemmin minusta tuli Mikkelin jaoksen sihteeri, seuraavaksi jaoksen vetäjä ja nykyään olen koko Suomen 2CV-Killan puheenjohtaja”, Juha jatkaa. Sisusta on entisöity vaivaa säästämättä aina mittariston lasiin uudelleenpainettuja numeroita ja viivoja myöten. Kun siellä koitti ensimmäisen työharjoittelun aika, hakeutui Juha mikkeliläiseen Citroen-liikkeeseen. Suomeen auto saapui Hektos-nimisen laivan kuljettamana 11.3. Kolmea viikkoa myöhemmin se rekisteröitiin yksityiskäyttöön ensimmäiselle omistajalleen, joka piti autoa kolme vuotta. Vuonna 2007 hän perusti oman Citroen-huoltoliikkeen, johon tuli vuonna 2011 mukaan myös Peugeotin edustus. Tällä hetkellä olen Kuopiossa Autotalo Hartikaisessa Citroen/Peugeot-työnjohtajana. ”Se oli Mikkelin kupeessa Ihastjärvellä eräällä isännällä, jolla oli pellot täynnä autonromuja, mutta hän piti niitä hiukan liian suuressa arvossa. Toimiessaan merkkihuollossa Citroen-asentajana Juha kävi ahkerasti sekä tehtaan että maahantuojan järjestämissä koulutuksissa, mikä huipentui vuonna 2005 Citroen-asentajakilpailun voittoon. Kyseinen ’70 Citroen 2CV4 oli jäänyt seisomaan vuonna 1984, ei siis kovinkaan vanhana. ”Viime ajat tein siellä asiakaspalvelua ja hallinnollisia töitä, kunnes viime joulukuussa myin yhtiöni pois. Syy oli se, ettei auto ollut mennyt katsastuksesta läpi, koska jarrut puolsivat. Vanha yritys jatkaa Mikkelissä edelleen”, Juha päättää varsin kattavan Citroen-ansioluettelonsa. Ammatillinen Citroen-suuntautuneisuus alkoi heti peruskoulun jälkeen hänen jatkettua opintojaan ammattikoulun autopuolella. Vuonna 2001 hän yritti ihastjärveläisen isännän kanssa uudelleen kaupantekoa, mikä päättyikin menestyksekkäästi sillä seurauksella, että auto siirtyi Juhan omistukseen. dä perheeni kanssa 2CV-Killan tapahtumissa, ja isäni liittyi kiltaan kun minä olin vielä alaikäinen, enkä päässyt itse jäseneksi. Pellolta pelastettu Jutussamme esiteltävää yksilöä Juha yritti ostaa jo silloin 14-vuotiaana, vuonna 1994
Kaikki 2CVmuunnokset mukaan lukien yli 3 800 000 kpl. 33. Vuonna 1970 tuli myyntiin 2CV4, joka tämäkin on. ”Puskurit ovat 60-luvun Deluxemallin puskurit, jotka eivät sinällään kuulu 2CV4:een, mutta tähän kyseiseen yksilöön sellaiset on kuitenkin tehtaalla laitettu. Kierrejouset vaakatasossa. Koriin jouduttiin vaihtamaan muun muassa kaikki lattiapellit, kynnyskotelot, takakontin pohja ja lokasuojat. Ilmeisesti sellaiset on vain sattunut olemaan ylimääräisinä. Sylinterin mitat 68,5 x 59,0 mm. Mittava remontti Purkaessa auto osoittautui todella huonokuntoiseksi rungoltaan ja korin alaosiltaan, mutta koska kyseessä oli poikkeusyksilö, kannatti se Juhan mielestä pelastaa ja rakentaa uusiksi. 06 Kori Kantavaan runkoon pultattu 4-ovinen teräskori avattavalla kangaskatolla. Autot koottiin Ranskassa sillä mentaliteetilla, että varastosta käytettiin loppuun kaikki osat. Jo keskellä vuotta 1970 ne muutettiin pyöreiksi, jollaiset ne olivat loppuun asti. ”Tuo kyseinen väri on ollut tuotannossa hyvin vähän aikaa, muis01 Merkki ja malli Citroen 2CV4 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori 2-sylinterinen bokserimoottori edessä pitkittäin, puhallinjäähdytys, kansiventtiilit. Ensimmäiseksi hänen silmiinsä sattuivat kromatuilla kaarilla varustetutut, niin sanotut Ranska-puskurit sekä suorakaiteen muotoiset etuvilkut, joista huomasi heti, että yksilössä oli jotain poikkeuksellista. Suorakaiteen muotoisia etuvilkkuja käytettiin hyvin lyhyen aikaa 2CV4-mallihistorian alussa. Tarkempi perehtyminen autoon paljasti, että siinä on esimerkiksi ’69 mallin runko, minkä vuoksi vastaavasti myös korin lattiapeltien on pitänyt olla vanhanmalliset, jotta ne on saatu käymään vanhalle rungolle. Rumpujarrut. Suomen vanhin 2CV4 Kun Juha lopulta pääsi autoon käsiksi vuonna 2001, hoksasi hän varsin pian, että kyseessä oli hieman spesiaalimpi tapaus. 08 Valmistusmäärä Tuotantoa lukuisissa eri maissa. Nekin juontavat juurensa 60-luvun malleista”, Juha listaa poikkeavuuksia. Se on siis Suomeen tuoduista 2CV4-malleista kaikkein vanhin. Etuveto. Moottorille ja vaihteistolle tehtiin vain perushuoltotoimenpiteet. Näin ollen Juhan autosta tuli mallien muutoksen välivaiheessa mielenkiintoinen sillisalaatti. Paino 605 kg. Hammastanko-ohjaus. 07 Mitat Pituus 383 cm, leveys 148 cm, korkeus 160 cm, akseliväli 240 cm. Myös akselistot pystyttiin hyödyntämään kunnostamalla, puhdistamalla ja maalaamalla. Bokserikoneen sylinterikannet käytettiin irti, mutta sen enempää sitä ei avattu. Iskutilavuus 435 cm³. Tässä vuoden 1970 ensimmäisessä 2CV4malleja sisältäneessä maahantuontierässä oli tullut kaikkiaan yhdeksän autoa, joista tämä kyseinen yksilö oli varustettu pienimmällä valmistenumerolla. Mallien muutoksen välivaiheessa autoja tehtiin Ranskassa sillä mentaliteetilla, että varastosta käytettiin loppuun kaikki osat, mitä siellä pyöri. Penkkien kiinnityskiskot ovat kuitenkin uudemmasta mallista, ja niille on jouduttu tekemään aivan omanlaisensa kiinnitykset, jotta ne on saatu istutettua vanhoihin lattiapelteihin, joissa ei ole samanlaisia kiinnityspaikkoja penkkien kiskoille. Ovet ja takaluukku saatiin pelastettua, mutta muuten alkuperäistä jäi käytännössä ikkunalinjan yläpuolelle. 05 Alusta Keskiosastaan koteloitu tikapuurunko, erillistuenta pitkittäistukivarsin. Tämä yksilö on siis käytännössä sillisalaatti, johon on käytetty sekaisin molempien mallien osia, sekä ’69 2CV:n että ’70 2CV4:n”, Juha selvittää. Samasta syystä myös pakoputken kannakkeita on jouduttu tehtaalla soveltamaan. Rättisitikoihin on saatavilla uusia runkoja, mutta Juha päätyi kunnostamaan vanhan. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin kojelaudassa. Peltitöiden päätteeksi auto maalattiin uudelleen sen alkuperäisellä AC090 Beige Erable -sävyllä. Tavallisen kytkimen rinnalla keskipakoiskytkin. Juhan yksilö on sekoitus ’69 2CV:tä ja ’70 2CV4:ta. ”Rättisitikkaahan myytiin nimellä 2CV aina vuoteen 1970 asti. Malliin päivitettiin silloin hiukan tehokkaampi moottori sekä monta muuta uudistusta
Auto rekisteröitiin uudelleen liikenteeseen vasta vuonna 2015. Eräällä kangasvalmistajalla oli kuviollisesti hyvin lähellä olevaa kuosia, jolla penkit saatiin alkuperäisten näköisiksi. Mittaristo on alkuperäinen, mutta lasiin painettiin uudelleen nopeudet ja viivoitus. Aurinko oli polttanut lasista painatukset heikkoon kuntoon, mutta Juha onnistui löytämään erään vanhan liiton painajan, jolla oli vielä sopivia värejä ja tekniikka hallussa niiden painamiseen. Oikeanlaista verhoilumateriaalia ei näet tuntunut löytyvän mistään. Kun oli jo ennestään kunnostanut ’72-mallisen Rättisitikan, oli jännää huomata, kuinka paljon tämä kaksi vuotta vanhempi malli poikkeaa siitä. Maalauksen aikaan hänellä oli auton rakentamisessa niin sanottu laiska vaihe, mikä osoittautui lopulta onneksi onnettomuudessa. Onneksi en ollut kiinnittänyt siihen vielä mitään, niin se oli helppo maalata uudelleen. 34 2/2019 Citroen 2CV4 ’70. Aseteltuani osat korihylsyn rinnalle, jouduin kuitenkin toteamaan, etteivät ne olleet samanväriset. Saatuani korin raadon tallilleni, vein luukut sun muut irto-osat maalarille. Yhden samanvärisen auton olen nähnyt Suomessa”, Juha muistelee. Työ oli ollut jännittävä verhoilijallekin, kun hän tiesi, ettei mikään saa mennä pieleen, koska kangasta ei ole missään lisää”, Juha päivittelee. ”Vein maalaamolle ensin tyhjän korihylsyn ja sovimme maalarin kanssa, että vien peltiosat vasta sitten kun se on maalattu. Jos olisin ollut ahkera, kiinnitellyt siihen osia ja liimaillut mahdollisesti verhoilujakin kiinni, niin sitä ei olisi voinut tehdä. taakseni vain kaksi vuotta. Monet sellaiset osat eivät käyneetkään, joiden kuvitteli kuuluvan siihen. Haasteita riittää Yksi asia mikä entisöinnissä tuotti odottamattoman paljon tuskaa, oli penkkien verhoilu. Eri mallien osia oli sekoiteltu siis varsin vapaasti myös sisustassa. Muilta osin mittaristolle riitti puhdistus. Sikäli voi sanoa, että siitä tuli parempi nyt, kuin mitä siitä olisi tullut, jos sen olisi tehnyt valmiiksi 2000-luvun alussa”, Juha järkeilee. Nykyään saa huomattavasti helpommin ja laajemmalla skaalalla osia kuin vaikka 2000-luvun alussa. Maalarikaan ei pitänyt kiirettä ja sain ne takaisin vajaan vuoden kuluttua. Se, että kunnostus venyi lopulta niinkin pitkäksi omakotitalon, lastenkasvatuksen ja muiden isompien asioiden ajettua ohi, osoittautui lopulta monessa suhteessa hyväksi. Googlailtuaan sinnikkäästi ja oltuaan yhteydessä kaikkiin eurooppalaisiin tavarantoimittajiin, Juhalle selvisi, että autoon asennettu verhoilu olikin sisarmalli Dyanen vaihtoehtoinen sisustan väri, jollaisen oli voinut saada vain tiettyjen ulkovärien yhteydessä. Sekin on sikäli poikkeava, että normaalisti 2CV4:ssa on painettu mittarinlasiin vaihdekaavio, mutta tästä yksilöstä se puuttuu. Kaiken kaikkiaan Juha kuvailee autoa hyvin mielenkiintoiseksi kunnostusprojektiksi. Maalari tuli siihen tulokseen, että viimeksi maalatut peltiosat ovat oikeanväriset, mutta korinhylsyn kanssa sävy oli päässyt heittämään. Sitäkin kangasta oli tosin vain muutama metri ja se riitti aivan juuri ja juuri. Jo edellä mainittujen lisäksi muun muassa kojelaudan sivumuovit ovat tässä yksilössä valkoisia, kuten 60-luvun 2CV-malleissa, vaikka 2CV4malleissa niiden kuuluisi olla mustia. Näin teimmekin. Nyt sävy on tismalleen oikea ja maalaus erittäin onnistunut”, Juha naureskelee. Loppujen lopuksi materiaali löytyi niinkin läheltä kuin Kuopiosta. ”Sillä välin ehti tulla markkinoille sellaisia osia, joita siitä puuttui. ”Rättisitikoihin saa lähestulkoon kaikkia osia uustuotantona aina penkinverhoiluja myöten, mutta tämä Dyanessa ollut sisusta oli niin harvinainen, ettei sellaisia verhoiluja tai edes kangasta ollut enää missään
Turku 36
Studebaker Lark ’62 37. Ajatonta muotia Loimaalaisen vaatekauppiaan syksyllä -62 uutena ostama Studebaker Lark on edelleen samassa perheessä, nyt jo neljännen sukupolven hoivissa
Perheessämme kerrotaankin tarinaa, että vaatekauppa olisi pyörinyt niin hienosti, että erään lauantaipäivän myynnillä hän olisi käynyt ostamassa tuon Chevroletin”, kertoo Jussi Suominen ja miettii samalla onko isänsä isoisästä kerrottu anekdootti totta vaiko sittenkin legendaa. Jussin käsityksen mukaan perheen Lark on nimenomaan Yhdysvalloissa valmistettu. Yksi näistä oli loimaalaisen Yrjö Suomisen ensimmäisenä päivänä lokakuuta rekisteröity neliovinen Studebaker Lark Regal. Studebakerilla oli 60-luvun alussa kokoonpanolinjoja USA:n tehtaan lisäksi Kanadassa, Israelissa ja jopa Australiassa. ”Ennen Jaguaria Yrjöllä oli ollut muun muassa Chevrolet. Suomisten albumikuvissa Mika nojailee Larkin keulaan Virttaalla -73 tai -74, ja toisessa kuvassa eletään vuotta -77, jolloin Lark tummansinisessä olemuksessaan ja Jussi liikkeellä silloisella ajopelillään. Studebaker palautettiin alkuperäiseen sävyynsä 90-luvun alussa. ”Isäni kertoo, että Yrjö ei olisi kuulemma kelpuuttanut Israelissa koottua. V uoden 1962 aikana Suomeen rantautuneista 257:stä Studebaker Larkista 34 löysi kotinsa Turun ja Porin läänistä. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Suominen jätti vanhan Jaguarinsa Kelhu & Lindblom Oy:n pihaan ja pyyhälsi liikenteeseen uudella Studebakerilla. Menestyksekkäästi vaateliikettä Loimaalla pyörittänyt Suominen pyyhälsi liikenteeseen kiiltävällä Studebakerilla ja jätti Korpivaaran merkkejä edustaneeseen turkulaiseen Kelhu & Lindblom Oy:n autoriviin vaihdossa Jaguarinsa. Oli kuulemma tarkka mies näissä asioissa.” Auton Amerikan-syntyperä on vailla sataprosenttista vahvistusta, mutta asiaan viittaisi paitsi ovenpielen Made in USA -kilpi, etenkin se taustatieto että ainakin osassa Suomeen tuoduista Larkeista oli maskissa laatta, jossa kerrottiin auton kokoonpanon tapahtuneen Israelissa. Korimalli ja voimanlähde edustivat samalla sitä mitä maahamme tuoduissa Larkeissa valtaosin nähtiin. Vaikka urheilullinen britti vaihtui nyt jenkkiautoon, ei kosketus yhdysvaltalaisen autoteollisuuden tuotteeseen ollut suinkaan ensimmäinen. 38 2/2019 Studebaker Lark. Deluxe-perusmallista Regal erosi sisältä lähinnä tasokkaammalla sisustalla ja ulkoa runsaammalla kiiltotavaran viljelyllä: perusversiossa etuja takalaseja kiersivät kumitiivistelistat, kun Regal-version vastaavat olivat ruostumatonta terästä. Näyttävän ajokin voimalinja edusti konstailematonta perus-Larkia: 112 hevosvoimaa tuottava kuutonen, jonka voimavaroja välitettiin rattivalitsimella toteutetun kolmipykäläisellä manuaalivaihteistolla, jota täydensi ylivaihde
Nyt suunnitelmissa tosin on päivitys, kunhan vain jostain löytyy oikeaa kangasta. ”Isäni muistaa hänen sanoneen Larkista heti hankinnan jälkeen, että häneen teki vaikutuksen auton jousitus: oli kuulemma tuntunut kuin auto olisi kulkenut ilmassa.” Studebakeria ei asetettu talviliikenteen kiroihin lainkaan, millä oli luonnollisesti merkittävä vaikutus auton hehkeän yleiskunnon säilymiseen vuodesta toiseen. Voisi kuvitella että vaatealalla työskennellyt Yrjö Suominen on katsellut vuonna -62 hyväksyen verhoilun pirteitä sävyjä. 39. Suvun kalustoon kuuluvaa Studebakeria ei sentään hennottu hukata. Pian tuon jälkeen Suomisten Studebakerin aktiiviajot olivat kuitenkin suoritetut, sillä Jussin vanhemmat hankkivat perheen käyttöautoksi pienen ja taloudellisen japanilaisauton. ”Auton päätyessä isälleni oli siinä mittarissa vasta 42 000 kilometriä. Kauppiaan kesäauto Yrjö Suominen oli Studebakerin hankkiessaan noin kuusikymppinen, mutta edelleen vahvasti mukana työelämässä. Muutaman vuoden päästä myös neljäs polvi sai ensikyytinsä Larkilla. Yrjö ei kuulemma ollut antanut sen kummempia saatesanoja, mutta Eevi-mamma oli evästänyt isääni sanomalla Studebakerista, että ei se kovin kummoinen ole, mutta ei se tielle jätä”, hymyilee Jussi. ”Yrjö hankki vuonna -72 Volvo 144:n ja tarjosi Larkia vaihdossa, mutta ilmeisesti hyvitys jo merkkinä kadonneesta Studebakerista oli niin kehno, että hän jätti auton itselleen.” Taustalla saattoi tosin piillä myös ajatus Larkin uudesta käyttäjästä. ”Vaateliike sijaitsi Loimaalla ja sinne autokin ostettiin. Pääosin Yrjö liikkui autolla kotinurkilla, mutta joskus saattoi käydä hakemassa Helsingistä jotain tavaraa”, Jussi kuvailee. Studebakerin ajomukavuuteen Yrjö oli erityisen tyytyväinen. Ladon rauhasta takaisin päivänvaloon Nuoremman polven omistajaa Studebaker kuljetti 70-luvulla opintoihin Turkuun ja usein viikonloppuisin takaisin kotikulmille Loimaalle. Kilometrejä kertyi herrasmiehen käytössä niukalti ja Larkin huolenpito oli säntillistä. ”Auto vietiin Eeva-äitini kotipaikalle Virttaalle latoon suojaan, mutta sillä kyllä ajettiin parina kesänä vielä 70-luvun lopulla.” Kahdeksankymmentäluku sujui perheen amerikanraudan osalta ladon rauhassa, ja päivänvalosta se sai nauttia vain väläyksittäin. ”Synnyin lokakuussa -75 ja minut kuljetettiin Larkilla kotiin Heidekenin synnytyslaitokselta”, tietää Jussi. Ja vuosi toisensa jälkeen auto samalla omistajalla pysyikin, sillä autonvaihdon tullessa ajankohtaiseksi uusi auto kyllä ilmestyi pihaan mutta ei Larkin tilalle vaan sen seuraksi. Yrjön suhtautumisesta autoihin ja autoiluun kertoi osaltaan kuuluminen Suomen Autoklubiin, minkä myötä Larkin etupuskurissa kiilteli klubin keulamerkki. Ja jälkiviisaana voi todeta, että laatukaan ei osoittautunut hullummaksi. Yrjö nimittäin päätyi luovuttamaan avaimet lapsenlapselleen, opiskeluiässä olevalle Mika Suomiselle vuonna -72
Mikan omistuksessa Lark oli 70-luvun alusta vuoden 2016 lopulle, jolloin auto siirrettiin Jussin nimiin. Auton elvyttämiseksi ei siten ollut edessä kohtuutonta urakkaa, mutta työ annettiin joka tapauksessa ammattilaisen suoritettavaksi. ”Auto vietiin laitettavaksi liikennekuntoon Rautakummun Matille US Centeriin.” Valmista tuli nopeasti, sillä jo saman vuoden syksyllä, lokakuussa -88 Lark rekisteröitiin uudelleen liikenteeseen. 40 2/2019 Studebaker Lark. Konettakin pyöritettiin käsin sen jumiutumisen estämiseksi.” Saman vuosikymmenen lopulla perheessä heräsi ajatus Larkin herättelystä takaisin liikenteeseen, kesäiseksi harrasteautoksi. ”Auto kaivettiin esille -88. Hetkeä ehti olla Museotarkastajakin jäi epäuskoiseksi moottorin värityksen suhteen, mutta totta se on: keltainen venttiilinkoppa sekä punaiset öljykorkki ja tuulettajan propelli ovat alkuperäistä värimaailmaa. ”Kun käytiin äidin kotopaikalla, niin usein mentiin katsomaan Larkia, mistä minäkin olin pikkupoikana aina innoissani. Muistan vielä kun sitä hinattiin Loimaalle puomin avulla jämähtäneiden jarrujen takia.” Auto oli päätynyt seisomaan ehjänä ja pelkän kesäkäytön seurauksena varsin ryhdikkäänä
Teho 112 hv /4500 rpm, vääntö 209 Nm /2000 rpm. ”Minulla on kolmeja viisivuotiaat tyttäret, joten uutta sukupolvea on tulossa aikanaan rattiin”, suvun Studebakerista huolehtiva Jussi kertoo tyytyväisenä. kokemassa myös Yrjö Suominen, joka nukkui pois 90-luvun alussa. 06 K ori Erillinen teräspalkkirunko, umpimallinen 4-ovinen teräskori. Larkin palatessa rekisteriin oli se edelleen tummansininen, jollaiseksi Jussin isä oli sen maalauttanut 70-luvun puolivälissä. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Kerhossa on noin 60 jäsentä, autoja lähes sata. 07 Mitat Pituus 478, leveys 181, korkeus 149, akseliväli 287 cm. Vuodelle -62 Lark sai keulalleen tuplavalot ja korin takaosa muuttui suoraviivaisemmaksi. Viime vuosien harrasteajojen pisin reissu suuntautui Jussin osalta nimenomaan länsinaapuriin, kun Jussi ja Mika osallistuivat Larkillaan heinäkuussa -16 ruotsalaisen Studebaker-kerhon tapahtumaan Norrtäljessä. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Ja mikä mainiointa, Suomisen perheen viideskin polvi on jo ottanut tunnelmia perheen Larkin leppoisilla sohvapenkeillä. Mutta lisääkin Stude-väkeä otettaisiin mieluusti mukaan. (SAE) 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen manuaalivaihteisto, ylivaihde, rattivalitsin. Kesäkokoontumisiin osallistuu muutamia autokuntia, viime kesänä oli koolla kymmenkunta, kun mukana oli eräitä autoja Ruotsista asti”, Jussi juttelee. Samaisen vuoden päätteeksi Lark siirtyi virallisesti neljännen polven omistukseen, kun auto siirtyi Mikalta Jussin nimiin 27. Puristussuhde 8,25:1. Suomesta oli mukana Avantillaan Antero Lähteenmäki, joka on osaltaan kuulunut kerhon aktiiveihin. Poraus 76,2, isku 101,6 mm. Tunnustus oli hieno kannustin merkkikerhon suunnalta, joskin Suomen Studebaker Klubi olisi muutoinkin asettunut mukavaksi mausteeksi Jussin autoharrastukseen. Pari vuotta Larkin uuden tulemisen jälkeen autoon palautettiin alkuperäisyyttä kunnioittavasti vaaleanvihreä väritys pintaan. Iskutilavuus 2779 cm 3 . Vuosituhannen alkupuolelta viime vuosiin asti kerho eli suvantovaihetta, mutta parin viime vuoden aikana toiminta on Jussin mukaan jälleen piristynyt. Suomisten Studebakerin alkuperäinen rekisteritunnus palautettiin autoon pari vuotta sitten. Edessä ja takana rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Studebaker Lark 4D Regal Sedan 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Sisätilojen peltipinnat ovat sen sijaan edelleen Studebaker-tehtaan jäljiltä. 41. joulukuuta -16. Omamassa 1300 kg. Takaveto. Tuolloin 90-luvun alkupuolella Jussi oli itsekin ehtinyt ajokorttiikään, minkä kannustamana perheen Lark alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja samalla hän alkoi ottaa luontevasti vetovastuuta auton hoidosta. ”Aloin touhuta tuolloin TLK305-kilvissä ollutta Larkia mr-kilpiin, ja museoajoneuvoksi se rekisteröitiin kesäkuussa -96 saaden MRV-53-tunnukset.” Mukavaa merkkikerhoilua Uusi tulokas Suomen harvalukuisten museorekistetöityjen Suomi-Studebakerien joukkoon ei jäänyt huomioimatta kotimaisen merkkikerhon suunnaltakaan, sillä Suomisten ’62 Lark sai syksyllä -98 Vuoden Studebaker -palkinnon
Jotain pysyvämpiä arvojakin talossa sentään oli: jo vuonna 1925, yrityksen toimiessa vielä Korpivaara & Halla Oy -nimellä, oli alkanut amerikkalaisen Studebakerin tuonti ja olihan ranskalainen Citroënkin saatu yrityksen valikoimaan jo -34 maahantuontiyhtiöksi perustetun Autoliike Teho Oy:n kautta. V uosi 1962 oli ollut Korpivaara Oy:lle ristiriitainen, sillä perinteikkään automaahantuojan arkea olivat sekoittaneet muutokset merkkiedustuksessa. Brittiläisen Triumph-merkin edustus oli puolestaan siirtynyt Sisu Autolle vuonna -62, mutta vastavuoroisesti alkuvuodesta Japaniin Toyotalle suoritetun tiedustelumatkan tulokset olivat lupaavia, mistä osoituksena kaksi näytteeksi tuotua Toyopet Tiaraa. Liikkumisen taloudellisuudesta huolehti 2,8-litrainen suora kuutosmoottori, joten etenkin kotimarkkinoilla auto oli myös ehdottoman polttoainetalouTeksti: Harri Onnila Valtio luottaa Studebakeriin -lehtisessä maahantuoja Korpivaara & Halla Oy listasi 20ja 30-lukujen taitteessa arvovaltaisia Studebakerautoilijoita. Lark oli 60-luvun alussa selkeästi eniten maahantuotu Studebaker, mutta muutamia uusia Hawkmallejakin näille leveysasteilla pesiytyi. Korpivaaran luottomerkki Studebakeria oli saatu Suomeen varsin mukavasti 30-luvulla, ja 60-luvun alussa merkin sinivalkoinen tulevaisuus näytti jälleen lupaavalta. StudebakerPackard Corporation oli esitellyt 50-luvun lopulla automallin, joka herätti mielenkiintoa niukkuuteen tottunutta Suomea myöden. Kysymyksessä oli vuodelle -59 esitelty Studebaker Lark, joka oli yhdysvaltalaisesta näkökulmasta suoranainen pikkuauto vain 4,4 metriä pitkänä. Lupaava Lark Studebakerin osalta parhaat sinivalkoiset tuontivuodet oli eletty talvisotaa edeltävinä vuosina, mutta 60-luvun alku lupaili jälleen parempaa tulevaisuutta. Kompaktius oli kuitenkin suoritettu jättämällä auto vaille vallinneen jenkkiautomuodinmukaisia reiluja etuja takaylityksiä, joten niukemmasta näyttävyydestä huolimatta Lark tarjosi lähestulkoon vastaavat matkustamotilat kuudelle hengelle kuin kokoluokkaa isompi jenkkilaiva. 42. Länsisaksalaisessa Borgwardissa ei enää ollut mitä myydä, sillä merkki oli ajautunut konkurssiin edellisen vuoden mittaan. Maahantuojallakaan tuskin arvattiin, että koko automerkki olisi pian historiaa
Varsinkin kun 50-luvun Studebakerin viimeisien tuotantovuosien mallit jäivät meillä kuriositeetiksi. dellinen ratkaisu jos joku suuressa lännessä nyt bensankulutuksesta halusi numeroa tehdä. Vapautuminen otettiin epäilemättä mielihyvin vastaan, vaikka vastavuoroisesti vuonna -58 käyttöönotetun ”tilapäiseen” autoverotukseen tehdyt kiristykset suitsivatkin autokansanjuhlia. Sitä tilastot eivät sen sijaan kerro, kuinka moni Suomi-Lark oli koottu StudebakerPackardin tuotantolaitoksella South Bendissä Indianassa ja kuinka moni oli aloittanut matkansa Yhdysvalloista osissa ja koottu vasta Israelin Haifassa Kaiser Ilin Industriesin toimesta. Suomessa pari ensimmäistä Larkin mallivuotta meni vielä vanhaan malliin länsiautojen tuontikiintiöistä kärsien, mutta vuosi 1962 toi viimein muutoksen. Suomessa oli 50-luvun alusta muistissa Israelissa koottujen Kaiserien laatupuutteet, joten tuskin Korpivaaralla ainakaan haluttiin Larkeja Israelista, saati nostaa esille vaikka osa Larkeista olisikin tuonut terveisensä Lähi-idästä. Suomen päässä yskähtely ymmärrettiin viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli tietoa Studebakerin South Bendin tehtaan sulkemisesta ja valmistuksen keskittämisestä Ontarioon Kanadaan. USA:n autoteollisuuden kolme suurta General Motors, Ford ja Chrysler ottivat kompaktimalleista nopeasti kopin, ja kun ne yksi kerrallaan toivat pienien autojen luokkaan omat tuotteensa, kävi Studebakerin olo äkkiä ahtaaksi. puolivälissä henkitoreisen Packardin omistukseensa haalineen yhtiön taloudellinen tila ei missään vaiheessa pääsyt kovin auvoisaksi. On arvailujen varassa missä vaiheessa automaahantuojat saivat vihiä heinäkuussa -62 koittavasta tuontikiintiöistä luopumisesta, mutta voisi kuvitella ”varmoja huhuja” kantautuneen Korpivaarankin suuntaan hyvissä ajoin ennen hhetkeä. Siellä tuotanto päättyi vuonna -66 ja viimeiset Studebakerit syntyivät vuoden -67 puolella Haifassa Israelissa. 43. Laulun loppu Huolimatta siitä että Studebaker seisoi Lark-malleineen uutta ajattelua edustavien pienien ja taloudellisien mallien eturintamassa, jäi rynnistys lyhyeksi. Studebakerin kurimuksesta alkoi kantaa huolta myös Korpivaara, kun se esimerkiksi vuoden -63 jälkipuoliskolla tiedusteli kuvia ja hintoja ’64-mallistosta, mutta sai vastaukseksi lähinnä kiertelyä. Ehkä raikaskin, mutta ”Kanadan oman auton” Studebakerin ’66-mallisto tarkoitti pikemminkin viimeistä henkäystä. Autotuojien rekisteröintitilastot kertovat joka tapauksessa menekin kasvusta Korpivaaran Studebakertuonnin suhteen. Studebakerin joutsenlaulusta kertovat osaltaan viimeisten tuotantovuosien aikaiset Suomi-rekisteröinnit: -63 yhteensä 31 rekisteröintiä, -64 seitsemän, -65 ei yhtään ja vuonna -66 vielä yksi jostain kilpiin etsiytynyt Studebaker. Tässä ’64-mallisto, urheilullinen Avant keulakuvanaan. Yhdysvaltain vanhimpiin kuuluvan automerkin taival oli ohitse, mutta Korpivaaralle pitkäaikaisen edustuksen päättyminen ei käynyt kohtalokkaaksi, sillä valtamerten takaa oli nousemassa uusi menestystarina, joka otsikoksi oli kirjoitettu Toyota. Kun vuoden -61 aikana rekisteröitiin 68 Studebaker Larkia, määrä lähes nelinkertaistui seuraavana vuonna, kun yhteensä 257 Larkia sai kilpensä ja niiden lisäksi maahan saapui ainakin joitakin Hawkeja. Niinpä valttikortit alkoivat olla jossain muualla kuin omassa kourassa. Larkeista pelkästään heinäja elokuussa rekisteröitiin peräti 108 , joten ainakin tilastojen perusteella tuontisäännöstelyn vapautus näkyi välittömästi myös arjessa. Näin ollen tiettävästi Belgiassa kootut ja erityisesti taksiautoilijoille tähdätyt, 50-hevosvoimaisella Perkins-dieselillä varustetut Larkit näyttelivät yllättävän isoa osaa tuontiluvuissa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana vuonna rekisteröidyistä -62 Larkeista peräti 55 eli lähes viidennes oli dieselmoottorisia
Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja muotoilu studiot 44 2/2019 Pellinpiirtoja. Tuotantomallien ohella on vuosien kuluessa syntynyt lukuisia suunnitelmia, joista monet mielenkiintoiset ovat yltäneet prototyypeiksi asti. Vuonna -67 työnantajaksi vaihtui Carrozzeria Bertone mutta vain yhden vuoden ajaksi, sillä jo -68 Martin siirtyi suunnitteluosaston johtoon Carozzeria Pininfarinalle. Työntäyteiset vuodet autosuunnittelun parissa alkoivat vuonna -60 Studio Michelottissa. Näitä ovat muun muassa Peugeot 104, Fiat 130:n Coupé-versio, Rolls-Roycen massiivinen kaksiovinen Camargue, Lancia Beta Montecarlo sekä Giovanni Michelottin kanssa yhteistyössä tyylitelty Triumph Spitfire. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä hän työskenteli Fordin omistukseen siirtyneelle Ghialle, kunnes vuonna -76 Martin alkoi johtaa omaa suunnittelutoimistoaan, jonka asiakkaisiin ovat lukeutuneet esimerkiksi BMW, Fiat, Nissan ja Subaru. I talialaisen autoteollisuuden ytimeen Torinoon vuonna 1943 syntynyt Paolo Martin on teollisessa suunnittelussa näyttänyt luomisvoimaansa muun muassa polkupyörien, moottoripyörien ja veneiden suunnittelijana, mutta ennen kaikkea vuodet muotoilustudioissa tuottivat maailmaan monia tunnettuja automalleja. Katsellaanpa siis pellinpiirtoja Martinilta, joka tuntui olleen erityisen aikaansaava 60-luvun jälkipuoliskolla. Muotoilun monitaituri Italialaisista autosuunnittelijoista Paolo Martin ei kenties ole niin tunnettu kuin muutamat muut maamiehensä, mutta vaikuttavaa jälkeä on hänenkin kynästään syntynyt
Suoras taan harmittaa BMC:n puolesta, että tuolloin ei ollut rohkeutta lykätä ajokkia tuotantoon kuin Matchbox pikkuautona. Sen sijaan britit joutuivat pitkin ham pain katselemaan, kun seitsemän vuotta myöhemmin MannerEuroopassa ihasteltiin hyvin pitkälti vastaavia linjoja Citroën CX:n muodossa. Vuoden 67 Frankfurtin autonäyttelyssä paljastetun luomuksen huomionkerääjiä olivat erityisesti räyhäkät ilmanohjaimet ja lokinsiipiovet. Ferrari Dinon siviiliversion lanseeraamisen aikoihin Pininfarina julkisti Ferrarille tekemänsä Ferrari Dino 206 Competizione prototyypin, jonka Martin oli muotoillut Dino 206 S kilpamallin perustalle. Vuotta myöhemmin Martin todisti, että BMC 1800 konseptin tyyli istuisi myös pienempään auto luokkaan tuloksena BLMC 1100. 45. Epäilemättä elämyk sellisyys olisi jatkunut, jos Modulon ovea olisi joutunut availemaan sankan räntäsateen jäljiltä. Ja kas kummaa, loppuvuonna 70 esitellyssä Citroën GS:n olemuksessa tuntui olevan jotain perin tuttua. Vuonna 70 yleisön aistittavaksi paljastettu Ferrari 512 Modulo näytti mitä italialaisella muotoilulla olisi annettavana uudelle vuosikymmenelle. BMC:n ADO17rakenteeseen eli Austin/Morris 1800:n perustaan tukeutuva BMC 1800 Berlina Aerodinamica oli Pininfarinan studiolla syntynyt raikas esitys viisioviseksi viistoperämalliksi vuodelta 67. Fiatin Dino ehti jul kisuuteen loppuvuo desta 66, siis ennen Ferrarin mallinimikai maansa. Vuodelle 67 syntyi shooting break hen kinen Parigi (yllä) ja seuraavaksi vuodeksi Ginevracoupé. Pyörillä varustetun kirveenterän keskelle oli istutettu Ferrarin V12, joten liikettäkin riitti. Kaksipaik kaisena Spideravona ja 2+2paikkaisena Coupéna valmistetun auton ensin mainittu malli antoi perustan Martinin visioille
Jos NSU Ro80 tuntui sinällään liian konservatiiviselta ja tylsältä tuotteel ta, oli Pininfarinalla lääkkeet asiaan vuonna 71. Kuusikymmentäluvulla autoilun ja autoistumisen taivas oli lähes pilvetön, minkä myötä autoa soviteltiin osaksi vapaaajan viettoa monin tavoin. Särmikkäästi muotoillun avokkaan jippoihin lukeutuivat pienet ylöspäin taittuvat ovet ja heti istuimen takana sijaitseva kantokahvamainen spoileri. Savio Freely nimeä kantaneessa prototyypissä retkeilyautokäsite oli otettu tosissaan, sillä ajokki tarjosi mahdollisuuden telttamajoitukseen. Martin jäljiltä pyöreät perusmuodot jäivät taakse ja tilalla oli Amerikasta ammentava sedan muotoilu. Kaupaksi komeut ta kerrotaan menneen peräti kolmen yksilön verran: kaksi SaudiArabian kuninkaalle ja yksi KeskiAfrikkaan Gabonin presidentille. Alfa Romeo Tipo 33:n alustalle rakennettu Alfa Romeo Stradale P33 Pinin farina Roadster oli Martinin muotoilutyö, joka esiteltiin yleisölle Torinon autonäyttelyssä marraskuussa 68. 46 2/2019 Pellinpiirtoja Paolo Martin. Vuoden 88 Torinon autonäyttelyä varten Pandan kehittely oli viety vielä Gobitutkielmaakin pidem mälle. Martin ei jättänyt hommaa vielä siihenkään, vaan hän piirsi aiheesta Royalelimusiinin. Stutz on alkujaan vuosina 1911–1935 valmistettu yhdysvaltalainen auto merkki, joka teki omintakeisen paluun 70luvun alussa, kun persoonallis ta muotoilu edustanut coupékorinen Stutz Blackhawk näki päivänvalon. Ghialle 73 valmistunut Ford Blue Car kuului tulevaa Fiestaa pohjustaneisiin hahmotelmiin. Mallistoon kuului myös sedanversio IVPorte ja myöhemmin esitelty ylellinen Cadillacpohjainen Diplomatica. Ulkoasun viimeistelyä ei suoritettu vain esteettisistä lähtökoh dista, sillä kokonaisuuteen kuului turvavarustelua kuten törmäysvoimia sitovat puskurit ja vahvistetut ovet. Martinin piirtämä ’69 Fiat 128 Teenager rantaautokonsepti syntyi erityisesti nuorisoa silmällä pitäen. Ja kyllähän tällaisella olisi kelvannut Italian auringon alla kerätä katseita. Sateen sattuessa suojaksi oli taisteltavissa kangaskatto. Erikoisimpana varusteena autossa oli radiopuhelimet toisensa hukanneiden tulevaisuuden toivojen väliseen yhteydenpitoon. Alusta oli Fiat 128:sta lyhennetty, ja auton käyttötarkoitusta korostivat oveton rakenne ja taittu va tuulilasi. Prototyypin alustalle oli tarvetta kolmisen vuotta myöhemmin, kun koriksi vaihtui Pininfarinan Cuneokonsepti, joka esiteltiin Brysselin autonäyttelyyn 71
Fiatin kasarihitti Uno antoi tekniikkansa 80luvun puolivälin Halleypikkuautotutkielmalle. Vielä pelkkä hahmotelma, mutta kyllä siitä vuonna 1975 tuotantoon tulleen Lancia Beta Montecarlon jo tunnistaa. Martin sipaisi aiheesta coupéversion sisustaa myöten, mutta 1971–1977 valmistetun komeuden tuotantomäärä jäi alle 4 500 yksilöön. Vuonna 69 esitelty Fiat 130 oli hieno auto, mutta ei oikein saavuttanut sille tavoiteltua asemaa edustuksellisten sedanien joukossa. Autojen muotoilun ohella Paolo Martin on näyttänyt luomisvoimaansa muun muassa polkupyörien, moottoripyörien ja veneiden suunnittelijana. Taiturin kynä ei hidastunut vuosikymmenien vaihtuessa. 47. Vuonna 84 saatiin arvioida miltä maistuisi Fiat Gobi toisin sanoen nelivetoinen Panda pieneksi pickupiksi muokattuna. Martinin suunnittelemat modernit linjat vei prototyypiksi koripaja Maggiora. Mar tinin muotoi lemaa jättiä valmistettiin puolisen tuhat ta 1975–1981. RollsRoyce sai Pininfarinalta sitä mitä tilasi järkälemäisen coupén
Kisassa ajettiin muun muassa Jyväskylän suurajoista tuttu Urrian mahtihyppyri, tosin ”väärään” suuntaan. Hannu Alanen taittaa kiristyvään vasuriin tällä palstalla muutamaan kertaan esiintyneellä farkku-Asconallaan. Tuolloin naisten kisoja hallitsi lähes suvereenisti Minna Lindroos, joka oli kova luu myös monelle miehiselle kanssakilpailijalle. Lumettomuuden lisäksi tuosta kisasta mieleeni jäi Kangasalan Pelisalmessa jäihin uponnut Caterpillar-puskukone. Peltovasuri oli merkitty taustalla näkyvällä ”ohjaavalla siimalla”, jonka käyttö on oman käsitykseni mukaan nykyään täysin hylätty. Penkalle pääsyä haittaavat monesti munaskuihin asti ylettyvät nietoksetkin. Talviralleja katsojana ja jopa kilpailijana kertyi vuosikymmenten varrella kuitenkin sen verran, että Toinen talvirallini oli viikko Kärkölän kisasta ajettu Vammala-ralli. Usein valon vähyys eli pimeys haittaa kuvaamista, eikä kipakka pakkanen ole mukavin kaveri tuntikausien penkalla seisoskelua ajatellen. Työurani sisältämässä kahdessa eri ammatissa on juuri talvi ollut se hektisin ja työllistävin vuodenaika, jolloin ralleihin on päässyt varsin rajallisesti. Minna sai kartturinsa Taina Lindroosin kanssa Escortin ilmaan Urriassakin. Ensimmäinen varsinainen lumella kisattu ralli jonka olen nähnyt, oli tammikuussa 1992 Kärkölässä ajettu Tapiola-ralli. Ehkäpä perjantaipullo oli antanut maansiirtokoneen kuljettajalle pilkkimiehen keveyden kun kuningasidea eteni toteutusasteelle. Tosin edellisvuoden marraskuun viimeisenä päivänä kävimme Pasin kanssa Kuhmoisissa katsomassa kaatoja talvirallissa, jossa ei ollut lumesta tietoakaan. Näky oli todella erikoinen sillä pakkasukko ei ollut saanut vielä suuria järviä kuin pieneen riitteeseen. Talviralleissa on oma tunnelmansa ja omat haasteensa. Sukat märkänä 48 2/2019. R alleissa ravaamiseni alkoi 1980-luvun puolella, mutta työelämä haittasi talvisten rallitapahtumien kiertämisiä melkoisesti. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Tammikuussa 1997 ajettiin naisten SM-osakilpailuna Keurusselkä-ralli
Löysimmekin paikan jossa oli ohjelmaa kylliksi. Petri Kuokkanen ja Jaana Mäkitasku kilpailivat tuolloin ahkerasti A-mallin Asconalla ja toisinaan latu meinasi käydä heillekin kapeaksi. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Laukkanen ajoi Kenian mestariksi kaudella 2016. Pakkasta oli runsaat 25 astetta. Marraskuun lopulla vuonna 1992 olimme Pasin kanssa katsomassa Lahti-rallispecialia. Käsiäkin palelsi Kylmyys on luonnollisesti talvella kaverina missä milloinkin liikkuu. Eipä muuta kuin oikaisemaan, näyttihän pelto täysin tasaiseltakin ja tuuli oli huuhtonut lumipeitteen ohueksi, sitä 49. Maaliskuussa 1993 olin Koskenniemen Villen kanssa Dexarallissa Hämeenlinnassa. Tuntematon kilpailijapari siirteli näyttävästi varhaistalven runsaita penkkoja ykköskopan Golfilla. Ensimmäinen talviralli jonka kävin katsomassa oli Tapiolaralli Kärkölässä tammikuussa 1992. Menestys jatkui myös maailmalla, mies nappasi brittien rallisarjan mestaruuden vuonna 1999 ja ura jatkuu yhä Afrikan mantereella. Peltojen poikki oikaisten matka äkkiä arvioiden enemmän kuin puolittui. Kovassa pakkasessa ja täydenkuun mollottaessa näimme muutamia ulosajoja. niistä saan jutunaihetta tulevaisuuden seniorikodin keinutuoliparlamentissa. Olimme valinneet hyvän katselupaikan jonne oli kävelymatkaa tietä pitkin mukamas liian paljon. Sääliksi kävi erästä nuorisoporukkaa joka lompsi paikalle lenkkareissa ja collegehousuissa, he tosin häipyivät paikalta ennen kuin alkoi kunnolla tapahtua. Edellisvuonna lähes päivälleen samana ajankohtana ei Kuhmoisten rallissa ollut lunta ollenkaan, mutta nyt Lahdessa oli kunnon penkat. Kaverikseni uhrautui Raiskion Antti, jonka kanssa sitkeästi katselimme koko kisan läpi. Hämeenlinnan Raketti-rallissa vuonna 1992 oli tapahtumia pienellä metsäautotiellä. Marraskuun lopussa 1992 ajettiin kolmen ek:n mittainen Lahtirallispecial, josta löysimme todellisen runkipaikan Tennilän tienoilta. Tässä taisi hänelläkin olla jonkinmoinen tilanne päällä. Vanhakoppaisen Escortinsa penkkaan tössäsi Tapio Laukkanen, joka jo seuraavana vuonna voitti juniorien suomenmestaruuden. Lumi teki omat hankaluutensa katselupaikalle etenemiseen, varsinkin jos sattui että oli hieman myöhässä ja kisa oli jo käynnissä. Eräs vilpoisimpia kisoja oli Reska-ralli Hämeenlinnassa helmikuussa 1994. Tuolloin sai minuutin välein hypätä ajoradalta metsän tai pellon puolelle, mikä tiesi ainakin sitä että kengät olivat lunta täynnä ja sukista sai kotvan kuluttua vettä vääntää. Viisi tuntia seisoskelua lumisella pellolla sai varpaat ja sormet ikiroutaan vaikka varustuksemme oli arktisiin olosuhteisiin tarkoitettu. Itselläni varsinkin oikean käden sormet alkoivat kohmettua varsin nopeasti, koska kameran laukaisunappia ei pystynyt paksulla talvikintaalla painamaan vaan käsi oli otettava paljaaksi aina kun kilpa-auto porhalsi kohdalle. Muutama roikkuminen ja yksi kaato oli tämän paikan saldo. Länsirannikon ralli Turussa kisattiin vuonna 1993 junioreiden SM-osakilpailuna. Mika Korhonen toi korkealle kiertävää Mantaansa aina huimaa vauhtia, mutta melkoisen varmasti tietä pitkin
Virroilla olimme maaliskuussa, matka keskytyi kolmospätkälle kun kentiläisestä tuli kiertokanki lohkon kyljestä läpi. Lammi-rallissa vuonna 1996 oli kilpailijoita kiusaamassa äkkiväärä ylämäkivasuri jossa oli monenmoisia esityksiä. Tikkakoskella ajettiin aikoinaan legendaarisia Kinkkuralleja, jotka olivat kilpailukauden viimeisiä rallikisoja ajoittuen joulukuulle. (Kuva: Pro Technic fotoklubi). Etelä-Suomen ralleille oli tyypillistä että ne alkoivat vasta myöhään iltapäivällä ja kisa jatkui usein sunnuntain puolelle. Vuonna 1993 penkkoja pöllytteli muun muassa Esa Saarenpää Audillaan. Hataran muistini mukaan nimi juontui palkinnoista, jotka olivat lähestyvän juhlan mukaisesti juurikin possun pakarasta valmistettuja herkkuja. 50 2/2019 Ammattikatsoja muistelee. Nyt pääsimme maaliin mutta teknisten murheiden jälkeen sijoitus oli vaatimaton. Meidät nostettiin takaisin tielle ja pääsimmekin viimeiselle pätkälle, jonne Escortin meno hyytyi. Hyvinkäällä kävimme ajamassa ulos kisan puolivälissä. Juhan ja hänen Penttiisänsä Lada VFTS poiki jo kakkospätkälle kun perä hajosi. Moni kisaaja hurauttikin vasurista suoraan pellolle josta heidät oli varsin helppo tuuppia takaisin oikealle polulle. Kilpailusta muistan ykköspätkän, jossa lähtölipulta lähdimme kiihdyttämään peltosuoraa jota seurasi ysikymppi vasen. Tässä istun Järvisen Juhan kyydissä Jyväskylän AKU-rallissa 1994. Jyväskylässä kävi mukava tapaus kun noin 30 kilometrin pätkällä perässä lähtenyt Kostaja-Sumppi ajoi meidät kiinni. Mitään ongelmaa käännösessä ei kuitenkaan ollut, auto meni mutkaan kuin kiskoilla. Ensimmäinen kartturikeikka talvirallin parissa oli, kun Järvisen Juhan kanssa kävimme Somerolla keskeyttämässä vuonna 1994. Kuski kiitti meitä näyttämällä suuntavilkulla pari kertaa vasemmalle. Terveisiä vain Kostaja-kavereille jos sattuvat tämän lukemaan. Koivulan Kaitsun kyydissä olin kahdessa talvirallissa vuonna 1997. Tämä sekoitti hänen pasmansa ja seuraavassa mutkassa Sunbeam sukelsi sisäkurviin jääden perä pystyssä odottelemaan nostajia. Hämmästelin tuolloin, ja ihmettelen yhä kuinka hyvin piikkipyörä pitää jäisellä pinnalla, kesäkisoissa sorapinnalla en vastaavaa hidastuvuutta ole koskaan kokenut. KARTTURIN PAIKALLA Olen saanut nautiskella raikkaista talvikeleistä ja nuoskaisesta pöperöstä kilpurin sisätiloissakin. Juhan kanssa ajoimme samana talvena vielä Aku-rallin Jyväskylässä. taidolla. Virtain kisa oli todellinen piikkipyörien surma, sillä vaikka lunta oli vielä runsaasti, oli tiestö sulanut suurimmaksi osaksi paljaaksi. Tällä Kuohun erikoiskokeella ohitimme edellämme lähteneen Escortin joka oli viettänyt tovin lumihangessa. (Kuva: Pro Technic fotoklubi). Pysähdyimme erääseen risteykseen ja päästimme Kostajan ohi. Olin aivan varma että poistumme pellolle, sillä Juha jätti jarrutuksen todella myöhäiseksi. Pääsimme kisassa melkein maaliin. Viimeisen erikoiskokeen puolivälissä Käkisalmen Quattro kierähti keulan kautta ympäri ja loppuilta kului traileria odotellessa. THU-ralli Nummi-Pusulassa 1993. Teemu Patajoki Mantoineen selvitti paikan tuur... Viimeinen talvikisa kartturin penkillä oli vuonna 1998 kun olimme Toivosen Juhan kanssa Alavuden Ittellismies-rallissa. Ittellismies-rallissa Alavudella vuonna 1998 olin Toivosen Juhan Ladan kyydissä. Tuo kisa päätyi viimeisen pätkän puolivälissä kun Lada kiepsahti nokan kautta ympäri. Löysimme kuvassa sinisessä takissaan selkä kameraan päin olevan Pasin kanssa vekkulin paikan: takaviisto-oikea risteys jossa etumerkin jälkeen tie taittoi ensin ysikympin vasempaan. Itsekin olen päässyt nautiskelemaan talvisesta kilpavauhdista vöihin sidottuna, piikkipyörien raapiessa jäistä soratietä
Talvella lumipenkka saattaa honaista varomattoman kuskin odottamattomasti ojan puolelle. Kangasniemellä ajettiin kevättalvella 2000 historic-rallia. Vielä oli mäen jyrkin osuus kuitenkin edessä. Kalustovauriot ovat talvisessa ulosajossa yleensä huomattavasti pienemmät kuin kesäkelillä. Santsia mäkiin Talvi on kisaturistille toisinaan vaativaa aikaa kun liikutaan pääsääntöisesti pääteiden ulkopuolellla. Meillä oli lisäksi jalat märkinä, samaten paita sillä oikotiemme sai hien virtaamaan. Amazon oli viimeisiä filmille valottuneita ulosajoja tuosta kisasta. Anglia-kaksikko hoiti oman osuutensa tyylillä. Perääntyä ei enää voinut saati jäädä notkoon odottelemaan. Tuossa puolivälissä oli sitten joku edellä lähtenyt lajitoveri jäänyt autoineen kiinni ja odotteli apujoukkoja. Tämä Ascona tarvitsi apua EastSide raliissa Hämeenlinnassa vuonna 1996. Päätimme kavereiden kanssa siirtyä Hassin suunnalta valitsemaamme paikkaan lähes täsmälleen kohteeseemme vievää välitietä pitkin. Tasaisen lumipeitteen alla oli kuitenkin kynnöspelto, mikä teki etenemisestä melkoisen työlästä. Lisäksi tasaisin väliajoin upposimme vyötäröä myöten sarkaojiin, joita ei tuulten tasaamalta peltoaukealta tietenkään silmällä erottanut, varsinkin kun alkutalven pimeys oli jo peittänyt tienoon. oli vain nilkkaan asti. Ihme tapahtui, mahduimme juuri tientukkeen ohi. Sieltäkin löytyi hyvä kuvauspaikka jossa penkkoja tuupittiin urakalla. Oli tietä joku muukin ajanut sillä muutama rengassarja oli onneksi jäljet tiehen painanut. ItäSuomi lienee tässä asiassa aivan oma lukunsa pohjoisen Suomen ohella. Runsaan tunnin ehdin tapahtumia kuvata kunnes tienoollle laskeutunut pimeys lopetti salamattoman kuvauskaluston työt. Tietä pitkin kiristyvään peltovasuriin tallustelleet olivat reilusti ennen meitä pelipaikalla. Toisaalta tuo peltovasuri oli todellinen runkipaikka, jossa pääsi kameran takaa välillä nostohommiin lämmittelemään. Siinä olikin hyvät lähtökohdat tuntikausien paikalla seisoskeluun talvipakkasella. Metsäisellä osuudella saavuimme mäen harjalle, mistä tie laskeutui syvään notkoon josta se jälleen lähti jyrkkänä ja pitkänä kiipeämään seuraavaa rinnettä ylös. Nostajilla sen sijaan kastuu paidanselkämyksen lisäksi sukat. Olen useasti käynyt Jämsän seudulla rallikisoissa sekä turistina että huoltoporukan matkassa. Mutta kyllä Keski-Suomestakin löytyy talvikelillä paikoin töitä teettäviä osuuksia. Tie oli auraamatta, lunta oli kymmenen senttiä, paikoin ylikin. Alamäessä piti santsata vauhtia jotta etuvetoinen perheauto kiipeäisi mäen edes puoliväliin. Pidin vauhtia niin paljon kuin suinkin uskalsin ja toivoin että mahdumme ohittamaan mäkeen jääneen auton ilman että itse suistumme ojaan. 51. Eräs mieleen jäänyt katselupaikalle oikotietä siirtyminen tapahtu tällä vuosikymmenellä. Onneksi autoni puhti Kangasniemeltä löysimme toisenkin runkipaikan jossa vauhdikkaita peltoon sukelluksia riitti
riitti kakkosvaihteella kiipeämään neljän hengen kuormansa kanssa mäen laelle ilman että olisi tarvinnut pykältää alemmaksi, ja pyörissäkin riitti pito. Saavuimme samantyyppiseen paikkaan kuin edellä kerroin. Ja jos notkoon olisimme joutuneet pysähtymään, olisimme olleet siellä varmaan lumien sulamiseen saakka. Lopen urheiluautoilijoiden kilpalijapari heitti Escortin näyttävästi nurin. Nyt mäkeen oli juuttunut huoltoauto, etuvetoinen Fiat Ducato, jolla oli trailerin kyydissä tuolle ek:lle keskyttänyt kilpuri. sella oliko niissä ollut ulosajoja. Siinä oli talkoota kun porukalla tuuppasimme jäisellä tiellä sentti kerrallaan tuon painavan yhdistelmän mäen päälle. Tapahtumia arktisella ja pimeällä pellolla oli kuitenkin sen verran että ainakin nostoporukka sai itsensä pidettyä lämpimänä. Olimme Pasin kanssa olleet katsomassa jotakin Jämsän seudun rallia. 52 2/2019 Ammattikatsoja muistelee. Helmikuussa 1994 palelimme Raiskion Antin kanssa Hämeenlinnan Reska-rallissa, jossa pakkasta oli runsaat 25 astetta. Taaksepäin yhdistelmää ei passannut päästää valahtamaan, siinä olisi ollut katastrofin ainekset. Toinen vastaava tilanne oli myös samoilla seuduilla joitakin vuosia aiemmin. Usein tapanamme oli vielä ennen kotiinlähtöä kiertää muutamia pätkiä läpi ja katVuoden 1993 Kinkkurallin eräs poistujista oli tämä Lancia. Mutta kyllä paita kastui selästä, sen verran oli tiukka paikka. Mutta kyllä tuostakin hommasta selvisimme, aikaa tosin kului ja taas paita kastui. Paikalle tuli muutama muukin autokunta, onneksi
2. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. 1. Voiko sika säkissä olla rikki. 5. • Puhelimitse: 03 2251 948 Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. 4. Uutuuskirjat tilaat kätevästi osoitteesta: www.supermarke t.?. 3. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne
XLV I T a l w ia jot Saarijärvi–Uurainen, 2.2. Reittejä oli kaksi. Keski-Suomen Mobilistien Talwiajoissa kierreltiin pikkuteitä verkkaisesti ja jäärataa vauhdikkaasti. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Hyvin lähtivät kaikki ajoneuvot Summasaaresta aamulla käyntiin – Mossekin, kunhan sitä ensin aikansa veivattiin. Tehtävärasteilla saatiin autokuntia paremmuusjärjestykseen, vaikka kilpailu ei ajotapahtumassa tärkeintä olekaan. Pääasiassa mutkaisia ja mäkisiä pikkuteitä kulkevalla reitillä ei päässyt pitkästymään. Muutama ajokki lipsahti penkkaankin, mutta onneksi ilman isompia vaurioita. 54 2/2019. Loput lähes 200 ajoneuvoa starttasi Saarijärveltä noin 140 kilometrin ajolenkille. Tänä vuonna ei hirmupakkasia viikonlopulle osunut, mutta lunta riitti senkin edestä. P erinteisten Talwiajojen päivämääräksi on joskus aikojen alussa määritelty talvien keskimääräisesti kylmin viikonloppu, ja tuona ajankohtana on Keski-Suomen maisemissa ajeltu nyt jo 46 kertaa. Heti lähtöpaikan tehtävärastien jälkeen suunnattiin järven jäälle auratulle radalle, jossa yksi jos toinenkin hyvää kierrosaikaa tavoitellut pyörähti liukkauden yllättämänä. Niistä lyhyemmälle eli noin 60 kilometrin mittaiselle starttasi muutama kanttiauto. Höytiän koululla pidettiin välillä soppatauko, ja sieltä jatkettiin tehtävärastin jälkeen Lanneveden kautta kohti Summasaarta, jossa oli viimeinen tehtävärasti ja ajojen maali
Mikäli neuvostoliittolaiset autot olivat tuttuja, mittaritehtävästä sai helposti täydet pisteet. 55. Osien tunnistus näppituntumalta olikin jo monin verroin vaikeampaa. XLV I T a l w ia jot Lähtöpaikalle saapuvat kilpailjat ohjattiin tarkoin paikoilleen ja suoraan AD-huoltokorjaamoon ensimmäseen tehtävän äärelle. Kilpanumero on parasta kiinnittää näkyvällle paikalle, sillä reitin varrella olevilta tuomareita ropisee pisteitä liikennesääntöjen noudattamisesta. Raimo Mustosen huikean hieno ’59 Volvo Amazon sai lähtömumerokseen 32. Lähtöpaikan ensimmäisillä tehtävärasteilla tunnistettiin mittareita ja pussissa olleita osia
56 2/2019 Talwiajo. Puutteenperän mobilistien Mika Lyhty odotteli lähtövuoroaan hiljattain entisöidyllä ’65 Mercedeksellään. Onkohan tällainen 120A matala farmari vai korkea luiskaperä. Hienoa Datsun-mallia on muutama reksiterissä ja parikin taitaa olla työn alla. Pöljän Varaosakeskusta pyörittävältä Riku Kukkoselta löytyy Itä-Saksan ihmeitä mistä valita. Auto saa nykyisin reipasta liikuntaa Risto Harvian käskyttämänä. Ruotsista aina ajoihin saapuva Gunnar Sjölin ei tingi tyylistään. Tasan 10 vuotta sitten Klassikot 2/09 -lehdessä esiteltiin tämä maahantuojan ralliautoksi rakentama harvinainen ’69 Isuzu Bellett 1600 GT. Talviajoihin valikoitui nelitahtiWarpunen. Miehellä on aina alla kummallisia ajopelejä, niin kuin nytkin tämä pieni Bultaco. Pyöräilykaveriksi lähti Lars Bjurenvall Husqvarnallaan
Iso amerikanauto kesärenkailla ja ilman lukkoperää on ylämäessä rauhallinen etenijä. Talviautoilu 30-luvun Fiateilla edellyttää asianmukaisia ajoasuja, sillä minkäänlaista lämmityslaitetta ei näissä alkupään Topolinoissa ole. Tässä urheilullista tyylinäytettä antamassa Heikki Huhdanpään PV 544 Sportillaan. Loppuosa mentiinkin varovaisemmin ajosaappaat jäänpintaa viistäen. Jääradalla sai kaahata taitojensa mukaan. 57. Bultaco pyörähti jääradalla heti ensimmäisessä mutkassa ja sammui siihen. Ruotsalaiset tulevat aina sankoin joukoin talviajoihin, ja kelpaahan sitä tulla, kun alla on näinkin komea ’51 Volvo PV 832 kuten Dan Wernerillä on
Solifer TS 50 S, Lego-mopo näin kavereiden kesken, ei käynyt uutena kaupaksi toivotulla tavalla. 58 2/2019. Ensimmäiseksi ja samalla viimeiseksi mallivuodeksi jäi 1983. Tämä hämmästyttävän vähän ajettu yksilö lienee ainoita aivan alkuperäisenä säilyneitä
Saisiko olla ison kissan turkkijäljitelmää vai perinteistä reikävinyyliä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ei ole Raisun omistajalla mennyt sormi suuhun kytkinkopan rikkoonnuttua. Italjet-minicrossi siinteli monen pikkunassikan haaveissa 1970–1980-luvuilla. Jyväskylä, 12.1. Yli kaksisataa myyjää houkutteli Paviljonkiin kävijöitä hallien ja käytävien täydeltä, ja kaupaksi näytti menevän niin osat kuin kokonaiset moottoripyörät. Jyskälän romppeet 59. Mainoskirjaimia 20 € per kappale. Jyväskylässä oli kaupan ainakin kaksi melko siistin näköistä italialaista. Keltainen päristin kävisi vasta-alkajalle, ja hieman varttuneemmalle oli peltitankkinen ja komeasti säilynyt JC 5C. Moottoripyöräharrastajien kausi käynnistyi Jyväskylän rompetorin merkeissä heti tammikuun toisella viikolla. Kuvassa asetteluehdotus. Toivottavasti turkkilevystä konstruoitu paikka saa kunnostuksen yhteydessä jäädä tulevia mopointoilijoita hämmästyttämään. Kaksi laatikollista iskemättömiä ratinpäällisiä
Onkohan tämä ollut alkujaan puusorvi ja muokattu myöhemmin metallin työstöön. Valittavana oli viatonta tai vähän tuhmempaa opusta. 5-heppainen Cucciolo olisi saanut kammeta reelingin yli 280 euron korvausta vastaan. Tavaraa riitti myöhään saapuneillekin. Iltapäivällä halleissa alkoi olla paremmin tilaa liikkua. Hieno vanha työkalu kävisi vaikka koriste-esineestä. Jos tallista löytyy Ducati-prätkä, kesämökin rannassa huilivaan veneeseen pitää tietysti saada samanmerkkinen perämoottori. 60 2/2019 Jyväskylän romppeet. Lukemista kotimatkalle. Puukenkä vai heinäkenkä
Tiukasti ei täälläkään aiheessa pysytty, sillä prätkäkilkkeiden ohella oli kaupan myös rekvisiittaa tallin seinälle. Satapiikki-MZ vuodelta 1960. Toimivaan laitteeseen oli liimattu 30 euron hintalappu. Hintaa helpolta vaikuttaneella projektilla oli 700 euroa. Symppis Hitachi-kasettiradiosoitin olisi kiva vaikkapa kuplavolkkarin rekvisiitaksi. Jotta rakentelusuuntauksen pääpiirteitä ei tarvitsisi vääntää rautalangasta, paikalla oli moottoria ja pientä viimeistelyä vaille valmis chopper-projekti. CHOPPERTORI Jyväskylän Paviljonki sijaitsee kivenheiton päässä legendaarisesta Lutakon musiikkiklubista. Varaosia olisi saanut reilusti matkaan, ja kaiken lisäksi kone oli vielä rekisterissä. 61. Ja laitetaan matkaan vielä kuparipannu sekä pyykkilauta. Saman pöydän valikoimista voi hankkia Michelin-ukon, ajosaappaat ja ZZ Topin Afterburner-pitkäsoiton. MPrompetorin aikaan Lutakon tiloissa oli käynnissä Choppertori-tapahtuma, jossa kaupan oli otsikon mukaista rakentelutavaraa lähinnä Harley-Davidson-moottoripyöriin. Reilun pelin merkeissä myyntipaikat olivat ilmaisia eikä pääsylippukaan maksanut kuin vitosen. Leppoisaa tarinointia ja baarin puolelta tuopillinen kuohuvaa, niin osienkin katselu sujuu mukavissa merkeissä. Mitäpä ei rompetorilta löytäisi
Vanhan raudan ystäville oli tämän vuoden moottoripyörämessuilla tavallista enemmän nähtävää. Klassikot areenalla 1.–3.2. Helmikuun alun oikutteleva keli sai pääkaupunkiseudun liikenteen takkuamaan, mutta moottoripyöräväki ei antanut olosuhteiden häiritä: tapahtuma keräsi peräti 57 000 kävijää. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 62
Bridgestone touhusi kuitenkin moottoripyörävalmistuksen parissa 70-luvun alkuun saakka. Nykyisin tämän ’60 Rotrax -runkoisen laitteen omistaa Pekka Kortelainen. Kaverit selvästi tiesivät mitä olivat tekemässä. 63. SWM-crossipyörä on harvinainen näky Suomessa. Keijo ajoi Bultaco-koneisella Soliferillaan -62 Päijänneajon voittajaksi ja kuittasi samana vuonna myös luotettavuusajon (nyk. Työtä on riittänyt mm. enduro) suomenmestaruuden. Kaverit olivat kaksi vuotta aiemmin yltäneet maailmanmestaruuteen, mutta tämän pyörän valmistumisen aikoihin nelitahtikoneet jäivät kaksitahtisten kyydistä. Niistä ”elossa” on enää tämä kappale. Teknisesti edistykselliset ja kipakasti kulkevat kaksitahtiset olivat päteviä vehkeitä aikanaan. syöpyneiden ja murtuneiden magnesiumvaluosien kunnostuksessa. Rungon ja koneen ympärille on koottu runsaasti takavuosien rakenteluosia. Bridgestone on jokaiselle moottoripyöräilijälle tuttu merkki, mutta ainoastaan rengasvalmistajana. Pekka Kortelainen innostui rakentamaan DT 175 -mallista itselleen Classic TT -kilpurin. Solifer-tehtaan työntekijät Göran ja Vidar Grönqvist sekä Keijo Sundberg nikkaroivat työpaikalla omalla ajallaan Solifer-enduropyörät. Liki tuhatkuutioinen kaksisylinterinen Yamaha-moottori liikuttaa sivuvaunucrossiin rakennettua konetta. ’83 SWM RS 250 TF3 ehti seistä konevaurion jäljiltä ulkokatoksessa vuosikymmenen ajan, kunnes nykyinen omistaja Rauno Mattila kunnosti pyörän kuvan kuosiin. Tamperelainen kilvanajaja Eino ”Emppu” Vuorela onnistui aikanaan risteyttämään Norton Manx -moottorin yläkerran JAP-koneen alakertaan. Wasp-runkoinen pyörä on rakennettu 1983 hollantilaisen kaksikon Ton van Heugtenin ja Frits Kiggenin käyttöön. Pyörä on tullut Suomeen pari vuotta sitten Ruotsista ja sen omistaa Pasi Takalo. Honda CB 750 ’72 on tulossa kesäksi liikenteeseen nostalgisessa kuosissa. Veljekset Göran ja Vidar ajoivat Soliferin sarjassa sijoille 3 ja 4. Vastaavia kahden voittajamoottorin yhdistelmiä tehtiin tiettävästi vain kourallinen, ja niistä kaksi on Suomessa
Suzukin osastolla esiteltiin uutta Katana-mallia. Toimituksen puolesta oltiin paikalla muutenkin kuin kameran ja muistilehtiön kanssa. Veteraanimoottoripyöräklubin osastolla oli näytillä tavallista sekä tavallisuudesta poikkeavaa kalustoa. Pyörän olemus on lainattu alkuperäisestä Katanasta, jollainen oli tuotu niin ikään näytille. Classic-luokan ykköspalkinnon Petrol Circuksessa voittanut pyörä vie ajatukset takavuosien lautarataovaaleille. Jawasakki ry toi merkin 90-vuotisjuhlan kunniaksi paikalle laajan kattauksen tšekkivalmistajan tuotteita. ’27 Raleigh Model 15 -pyörään perustuva ”Evileigh” on toimittaja Kimmo Janhusen ensimmäinen etappi moottoripyöräilyn maailmaan. Riippuu näkökulmasta onko Messerschmitt auto vai moottoripyörä, mutta mikä kumma sitten on tämä Maico Mobil. Ehkä Maicon voi nähdä ennakoivan Honda Gold Wing -tyyppisten mukavuuslaitosten ilmaantumista. Kuvan ”Vanha kunnon” Katana näytti kiinnostavan yleisöä uutuutta enemmän. 64 2/2019 MP 2019
Hieno pyörä, hieno moottori. Brittipyörän takana komeilee tuttu näky takavuosien kilpailuista: Jawa Six Days 350 ’62. Vanhalla kalustolla pääsee Classic-sarjaan mukaan helposti ja suhteellisen edullisesti. Paras saavutus MM-kisoissa oli Hollannin Assenissa ajettu neljäs sija. Japsistarojen osastolla riitti juhlittavaa. Jälkimmäinen on ollut uutena kolminkertaisen maailmanmestarin Yrjö Vesterisen pyörä. Tietokyltti kertoo tämän pyörän moottorin olevan tiettävästi ainoa kunnossa oleva yksilö kolmesta Phil Prattin Kai Niemiselle rakentamasta Weslake 500 -speedway-moottoreista. Yksi synttärisankareista oli 50 vuotta täyttävä Honda CB 750 eli kavereiden kesken ihan Tuutti vaan. 65. Eikä siinä vielä kaikki: pyörä on edelleen samalla miehellä ja toisinaan myös radalla classic-tapahtumissa! Trial on siitä mukava moottoriurheilulaji että suoritusta ei mitata kelloa vastaan vaan taidot ratkaisevat. Lajin kilpavälineistä esillä oli Hannu Alajan ’57 Francis-Barnett 200 sekä Hannu Ihatsun Montesa Cota 247 vuodelta 1971. Matti Salonen tiimeineen muokkasi Yamaha-katupyörän TTkilpuriksi 125-kuutioisten luokkaan vuonna 1972. Oi sitä pauketta kun motocross-rataa kiertää 50-luvun lopun kilpapyörä Triumphin kaksisylinterisellä 500-kuutioisella voimanlähteellä varustettuna. Kai Niemi ajoi tällä moottorilla neljänneksi speedwayn MM-finaalissa Los Angelesissa 1982. Tuona sekä seuraavana vuonna mies ajoi pyörällään suomenmestariksi
Liperiläisen Arto ”Allu” Karttusen juttu ovat Kuplavolkkarit. HA RRA STA J AN Kuplakokoelman kartuttaja 66 2/2019. Ne eivät kuitenkaan ole vieneet miehen sydäntä ihan kokonaan, sillä pahnanpuhaltimien sekaan mahtuu myös junakeuloja sekä esimerkiksi yli 30 polkuauton kokoelma, puhumattakaan vuosikausia kerätystä huoltamorekvisiitasta
Kuplaa Kuplan perään. Tarkkasilmäinen saattaa erottaa metsän reunasta kivikasan ja horsmien taakse maastoutuneita, osin sammaloituneita tutun pyöreitä muotoja. Parempia aikoja odottavat Kupla ja Junakeula ovat siellä ikään kuin väijyssä, valmiina varoittamaan muita asukkaita paikalle saapuneista muukalaisista. 67. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Itsensä kanssa samaa vuosikertaa edustavaan ’61 Kuplaan Allu on haalinut kaikki mahdolliset lisävarusteet, jotka on suinkin löytänyt. Kun tarkkaan katsoo, niin sen päädystä saattaa erottaa haalistuneen pyöreän kyltin, jossa on Volkkarin logon päälle kirjailtuna teksti ”Hurula Racing”. Auto maksoi 500 markkaa ja vasta papereita tehdessä Vararenkaan sisälle pakattu Volkkarin oma työkalusarja on harvinaiseksi käynyt lisävaruste, josta joutuu nykyään maksamaan pitkän pennin. Suomessa valmistettu Kupla Allu avaa ovet ja kutsuu sisään. Näky on melkoinen. Olemme ilmajäähdytteisten reviirillä. Ensimmäisen Kuplansa Allu osti ihan siitä syystä, että se sattui olemaan niin halpa. ”Niin, ja siis tässä luvussa on mukana vain ne autot jotka ovat sisätiloissa ja säilyttämisen arvoisia”, mies täsmentää. Kaikkiaan niitä on viitisenkymmentä, osa tehtaan alkuperäisiä osia ja loput sen aikakauden tarvikevaraosia. Olemme saapuneet Allun tallille. ”Miehän olen aina haaveillut Mustangista, mutta kun ostin vuonna 1986 ensimmäisen Kupla-Volkkarin, niin sillä tiellä olen edelleen”, aloittaa pilke silmäkulmassaan Allu, jolla on tällä hetkellä kaikkiaan 15 Volkkaria. M etsänsiimeksessä seisova punainen peltiverhoiltu rakennus on kuin mikä tahansa pienteollisuushalli
Muovisia täysikokoisia Carlake-miehiä seisoi 80-luvulla monella huoltoasemalla, vaan harvaksi on käynyt heidänkin joukkonsa. Lasikuituisia replica-koreja on saanut Kuplaan moneen lähtöön. Vanhat kotimaiset öljyja nestepurkit kuvastavat omaa aikaansa. Kuplien keskellä majailee myös Pritzenwagen, lyhyellä ohjaamolla varustettu avolavainen junakeula. 68 2/2019 Harrastajan pakeilla. Tämä Aztec GT -nimellä rekisteriotteeseen merkattu laite lienee yksi erikoisimpia varsin poikkeuksellisesti avautuvine luukkuineen. Allu on ostanut auton 90-luvun loppupuolella Punkaharjulta
Allu on huono luopumaan aarteistaan. ”Sitä ei maallikko tunne erikoiseksi, mutta kun siellä lukee ”Made in Finland” ja kokoonpanijana on Wihuri, niin se tekeekin autosta aika spesiaalin. ”Se auto on minulla edelleen ja nykyään se on semmoinen perheenjäsen, että sille pitää käydä hyvät joulutkin toivottamassa. Se on ollut kovalla käytöllä ja olen rakentanut sen käytännössä jo kahteen otteeseen alusta alkaen uusiksi.” Allu ihastui Volkkareihin niiden helpon harrastettavuuden vuoksi, mutta jottei homma kävisi liian yksitoikkoiseksi, on mies haalinut itselleen varsin erikoisia yksilöitä. Lähtökohtaisesti kaikki, mitä tallille on hankittu, myös jää sinne. Auto oli taannoin eräässä Suomessa valmistettujen autojen näyttelyssä ja sai siellä melkoisesti huomiota, koska kaikkihan tietävät, että Volkkarit on valmistettu Saksassa. Kokoelman kenties harvinaisin auto on vaaleansininen ’69 Kupla, joka ei näytä päällepäin erikoiselta, mutta on yksi 48 autosta, jotka on koottu Suomessa. Polttoaineen jakeluun Allulta löytyy Unionin pumppuja sekä kevyesti liikuteltavana 2-tahtimallina että kiinteänä mittarikenttäpumppuna. Ensiksi mainitun valmistaja on Hamag, toinen puolestaan on Ljungmansin valmistama Star-mallin pumppu. Näi69. mies kiinnitti huomionsa sen erikoiseen rekisterinumeroon, joka oli SEX-17
Bensisrekvisiitan joukosta löytyy perinteisten purkkien ja kylttien lisäksi mm. Käytännössä kaikki varusteet ja osat, joita siihen aikaan Suomessa valmistettiin”, Allu opastaa. den 48 auton kohdalla kyseessä oli kampanja, jossa erä autoja tuli Suomeen osina ja niihin laitettiin mahdollisimman paljon kotimaisia osia mukaan lukien akut, renkaat, lasit ja turvayöt. Sunin ja Championin testereitä sekä Hellan ajovalojen suuntauslaite. Sen lisäksi hänellä on tallissaan muun muassa vuosimallin ’51 split window sekä pari kappaletta var70 2/2019 Harrastajan pakeilla
Volkkareiden lisäksi tallista huomaa jo ensisilmäyksellä isännän mieltymyksen entisaikojen huoltamorekvisiittaan. Itsensä kanssa saman ikäiseen ’61 vuosimallin Kuplaan mies on haalinut kaikki mahdolliset lisävarusteet, joita siihen on ollut saatavilla. Rahaa saa työtä tekemällä, mutta se sama tavara ei välttämättä tule vastaan enää koskaan. Päätyseinällä huomion varastaa suurikokoinen Castrol-teksti, minkä lisäksi lähes kaikki seinätilat on vuorattu rekisterikilvillä tai huoltamoiden mainoskylteillä, joista monet ovat kotimaisia ja näin ollen varsin harvinaista herkkua. ”Olen saattanut ostaa mielenkiintoisia yksilöitä joskus ylihintaankin, mutta olen järkeillyt asian siten, että vaikka saisin sen tavaran 50 euroa halvemmalla, niin kyllä se viiskymppinen johonkin menee joka tapauksessa. Sehän se tämän harrastuksen suola onkin. Lopulta hänen vaimonsa patisti miehen hakemaan auton itselleen seuraavana päivänä messujen avattua taas ovensa. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Vanhoja polkuautoja Allulle on kertynyt yli 30 kappaletta. Vanhojen polkuautojen keräileminen lähti 60-luvun alkupuolen peltikorisesta Mersusta, jonka mies bongasi taannoin Joensuussa järjestetyiltä antiikkimessuilta. Aluksi Allu piti myyjän sille asettamaa 300 euron hintaa kovana, eikä raaskinut ostaa sitä. Toisinaan esineiden saaminen vaatii sitkeyttä, mutta kun tämänkin lopulta sain, niin meinasi ruveta laulattamaan. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Rouva oli seurannut koko lauantai-illan vierestä, kuinka Allu oli kuin tulisilla hiilillä eikä saanut autoa mielestään. sin mielenkiintoisia automaattilaatikolla varustettuja Kuplia, joita on valmistettu vain parisataa kappaletta. Ja minun kohdalla tahtoo olla niin, että jos tähän talliin jotain hankitaan, niin se ei täältä pois lähde, ellei joku varasta”, Allu päättää. 71. Tilaa kuvatekstille. Siitä saakka se on ollut kuin perheenjäsen. Sen jälkeen niitä on kertynyt tasaiseen tahtiin ja tällä hetkellä määrässä ollaan kolmenkymmenen paremmalla puolella. Ensimmäisen Kuplansa, Sexiseiskan, Allu osti vuonna 1986. Jos kaiken saisi ekalla yrittämällä, niin eihän siinä olisi mitään mielenkiintoa”, Allu tarinoi. Kaikkiaan niitä on viitisenkymmentä, osa tehtaan alkuperäisiä osia ja loput sen aikakauden tarvikevaraosia. Näin ollen tuo tallin nimi on sille luonnollinen jatkumo”, Allu viitoittaa. Haitarikattoinen musta ’57-vuosimallinen Kupla on museorekisterissä. Bensiskrääsää ja pedaaliautoja Allun tallirakennus on hänen itsensä 80-luvulla rakentama ja siinä on neliöitä lähes parisataa. Joukossa on paljon ihan oikeita tunnistettavia automalleja; Volkkaria, Porschea, Mersua, Mossea, Ferraria, Renaultia ja Jaguaria. ”Tämän meidän asuttaman tilan nimi on ihan virallisesti Hurula, jonka olen itse sille antanut. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci. ”Erästäkin VW-huoltokylttiä jouduin ostattelemaan Pihtiputaalta 10 vuotta, ennen kuin sain sen itselleni
Jawatalli Arto Heino ja Eila Paronen pyörittävät Jawa-moottoripyörien ja niiden varaosien maahantuontia harjoittavaa yritystä Kouvolan Myllykoskella. 72. Kaarramme pihaan, jossa tapaamme Jawa-maahantuontiyritystä pyörittävän pariskunnan Arto Heinon ja Eila Parosen. Jawa-aiheiset merkit kertovat, että osoite on oikea. Omakotitalon pihapiiristä käsin toimitetaan uusien moottoripyörien ohella osia vanhojen Jawojen kunnostukseen. Astumme sisään valoisaan ja siistiin myymälätilaan. U udelta vaikuttava piharakennus saa omakotitalon erottumaan lukuisista muista saman aikakauden taloista. Siellä tunnelmaa ylläpitää kaksi museorekisteröityä Jawa-moottoripyörää. Lattialla talvehtii muutama Jawamoottoripyörä. Eila Parosen suhde Jawaan alkoi kauan sitten vanTeksti ja kuvat: Kari Mattila Arto Heino ja Eila Paronen muokkasivat harrastetilan ja autokatoksen yhdistelmästä paikan maahantuontiyritykselleen. Näin on asia myös Jawatallia pyörittävän pariskunnan kohdalla, vaikka yrittäjäkaksikko onkin opiskellut myös liiketalouden lainalaisuuksia. Kello on hiukan yli neljä iltapäivällä. Oven takaa löytyy varaosamyymälä myyntitiskeineen. Idean takaa täytyy löytyä reilusti sydäntä itse tuotemerkkiä kohtaan. Kaksi niistä on aivan uusia, joskin muotoilu henkii mennyttä aikaa. Hyllyissä on siistissä järjestyksessä varaosia ja monenlaista tšekkimerkin rekvisiittaa. Jawoihin hurahtaneet Kun näinä aikoina pohditaan yritysideoita, tuskin monellekaan tulee mieleen ryhtyä maahantuomaan ja myymään tšekkipyöriä, joiden kulta-aika Suomessa oli 50-luvulla. Pariskunta on vähän aikaa sitten päässyt päivätöistään ja avannut liikkeen ovet. Valikoimista löytyy tuotteita myös vanhan kaluston ylläpitoon ja entisöintiin
Arton ja Eilan liikeyritys pyörii rakkaan harrastuksen ympärillä. Arto Heinon tarina taas on monelle entiselle nuorelle tuttu. Niissä Jawalla kuljettiin riiausreissuilla ja marjastusmatkoilla. Joskus joku liikuttuu aivan kyyneliin asti, kun näkee, että näitä vielä on”, Eila tarinoi. ”Mukavia muistoja kuulee ihmisiltä myös nykyään, kun kiertää tapahtumissa Jawoilla. ”Aloitin moottoripyörien parissa jo 13-vuotiaana. Jawalla mentiin metsätöihin ja ajettiin heinätöiden lomassa vilvoittavia lenkkejä maaseutumaisemissa. Niinpä varaosahyllyissä on myyntiartikkeleiden lomassa muistoja moottoripyörämatkoilta ja lahjoja tuttavilta ja tyytyväisiltä asiakkailta. 73. Eilan oma prätkäharrastus alkoi vasta myöhemmin. Jawa oli silloin lähinnä edellisen sukupolven juttuja.” Kymmenisen vuotta sitten ArMoottoripyöräilyharrastus koostuu paitsi talli-illoista ja ajamisesta myös merkkiuskollisuudesta ja rekvisiitan haalimisesta. hempien tarinoiden kautta. Jawatallilta löytyy merkkikohtaista esineistöä naulakosta lähtien. Ensimmäinen pyörä oli peltirunkoinen 70-kuutioinen Yamaha, jonka jälkeen hankin isomman Yamaha RD:n
Arton ja Eilan autotallissa on tuoreempaa Jawa-kalustoa. ton isä hankki projektiksi pahvilaatikoihin pakatun osakasan. Hyllyssä on osia myös veteraanikalustoon, ja vanhojen pyörien varaosien kysyntä on kasvanut tasaista tahtia. Palikoista koottiin myöhemmin 175-kuutioinen CZ. Museopyörät toimivat vetonauloina varaosamyymälässä, mutta välillä niitäkin ulkoilutetaan. Sitten Arto hankki itselleen 250-kuutioisen Jawan. Jawatallin myymistä varaosista valtaosa menee 2000-luvun moottoripyöriin. Sillä pariskunta kurvaili ajolenkkejä vapaailtoinaan. Arto pääsi testaamaan pientä tšekkipyörää, ja se vei miehen sydämen heti mennessään. Sen jälkeen hän ei enää suostunut takana istumaan vaan hankki oman pyörän.” Tie yrittäjäksi Piharakennus on kuin pieneksi liiketilaksi tehty, mutta alun perin se rakennettiin kuitenkin harrastuskäyttöön. ”Eräänä päivänä Vantaalla Jawa Motors -liikettä pitävä ja toimin74 2/2019 Jawatalli. Toinen puoli oli autokatosta ja toinen puoli lämmintä työtilaa. Pariskunnan toiveissa on, että joskus olisi enemmänkin aikaa vietettäväksi museovehkeiden sarvissa. ”Kerran sitten annoin Eilan ajaa
Artolla oli entuudestaan kokemusta yritystoiminnasta, mutta kaupankäynnin suhteen pariskunta aloitti puhtaalta pöydältä. ”Museokaluston kunnostukseen käytettävien osien myynti kasvaa koko ajan.” 75. Kilpailuakin alalla on, joskin suurin paine tulee kotimaan sijasta Tšekistä. Osan on myös oltava kerralla oikea”, Arto korostaa. Ahkeran pariskunnan elämä ei sentään ole pelkkää työntekoa. Merkin kilpapyörätkin ovat niittäneet laajalti mainetta, mutta sellaisia ei Myllykoskella nyt ollut esillä. Välillä Eila oli päivätyöstä opintovapaalla ja syventyi liiketalouden opintoihin puolentoista vuoden ajan. Eilalle erilaisten tapahtumien järjestäminen onkin erityisen mieleistä puuhaa. Viime joulukuussa ryhmä Jawa-harrastajia matkusti Tšekkiin hänen organisoimallaan ryhmämatkalla. taansa jo jäähdyttelemässä oleva Leo Laine poikkesi täällä. Tuolloin elettiin vuotta 2013. Työ ja harrastus kulkevat Arton ja Eilan yritystoiminnassa käsi kädessä. Opittavaa riittikin. Asiakkaille on usein tärkeätä suomenkielinen palvelu ja se, että osat saapuvat nopeasti perille. Koska yritystoiminta liittyy olennaisesti harrastuksiin, nämä kaksi asiaa sekoittuvat usein toisiinsa. Eikä niitä aina tarvitse niin tarkasti erotellakaan. Hän totesi, että sinullahan on tässä hyvät tilat, ala sinä myymään näitä Jawan osia”, Arto muistelee. ”Oman yrityksen pyörittämisessä on se etu, että voi tehdä oikeastaan mitä haluaa, ja niinpä pääsin kokeilemaan sitäkin työtä.” Jawatallin varaosakaupan painopiste on 2000-luvun pyörissä, mutta museokaluston kunnostukseen käytettävien osien myynti kasvaa koko ajan. ”Mutta kyllä me hyvin siinä kilpailussa pärjätään. Jawan lähihistoriaan mahtuu monenlaisia vehkeitä retropyöristä modernisti muotoiltuihin katuja enduropyöriin. Pariskunta mietti asiaa yön yli ja soitti sitten Laineelle – joo, kyllä me aletaan. ”Yrittämiseen liittyy kuitenkin kaikenlaista, eikä kaikkea suinkaan kannata opetella kantapään kautta”, painottaa Arto. Esimerkiksi ulkomaan reissuilta on kerääntynyt kokemusta alan tapahtumista. Ilman moottoripyöräänsä liikkuvan Jawaharrastajan tunnistaa vaatetuksesta. Tarjolla on lähes kaikkea Jawa-sukista lippalakkeihin ja vöihin. Sen pohjalta Arto ja Eila ovat järjestäneet omia Jawatalli-ajojaan jo useana vuonna. Pariskunta kuuluu merkkikerho Jawasakkiin, jonka myytävät kerhotuotteet toimitetaan ostajalle Jawatallin varastosta
Reitin päässä pääsee virittämään räjäytyspanoksia ja kokeilemaan konesimulaattoria. Moottorikäyttöisiä kulkupelejä on myös esillä. Tekninen museo tarjoaa elämyksiä koko perheelle. Laaja kokoelma kattaa elektroniset pelihärvelit tv-peleistä nykyaikaan. T ekniikan museo löytyy Tukholmasta Gärdetin kaupunginosasta, jonne hurauttaa keskustasta bussilla muutamassa minuutissa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ruotsalaismerkit Saab ja Volvo ovat toimineet turvallisuuden edelläkävijöinä vuosikymmenien ajan. Lapsille on pistetty pystyyn kaivospeliosasto. Tekniikka a Tukholma ssa 76 2/2019. Kellarikerrokseen on rakennettu sokkeloinen kaivosjäljitelmä. Mittakaava avautuukin kävijälle vasta näyttelytiloja kiertäessä. Siksipä turvavöiden kehitys on tuotu museokävijöiden näkyville. Nostalgisin anti löytyy peliosastolta. Päähallista löytyy laajempi katsaus tekniikan historiaan. Kattoon on ripustettu lentokoneita ja jopa satelliitti. Pimeitä käytäviä kulkiessa tulee tutuksi kaivostoiminnan koko kehityskaari. Nuorisoa kiinnostivat tuoreemmat pelit, joten Space Invaders -pelin ääreen pääsi jonottamatta. Päivä Tukholmassa -risteilyllä voi ajan kuluttaa ostoskierroksen sijaan museovierailulla. Koneita löytyy suuresta höyryvoimayksiköstä maataloudessa käytettyihin paikallismoottoreihin. Osaa peleistä pääsee myös kokeilemaan. Gärdetin maamerkeistä näkyvin on Kaknäsin tv-torni, ja alueelta löytyy Tekniikan museon lisäksi Poliisimuseo sekä Merihistoriallinen museo. 1930-luvulla valmistunut ja 1960-luvulla laajennettu rakennus ei vaikuta päällisin puolin erityisen suurelta
Saabin viereen on pysäköity Ruotsinkin autoistumiseen merkittävästi vaikuttanut T-Ford, jonka takana pilkottaa ruotsalaisvalmisteinen ajopeli 1800–1900-lukujen taitteesta. Takamoottoriratkaisu vaikuttaa yksinkertasen nokkelalta, mutta kovin kivikkoisia polkuja tuskin kannattaa lähteä koluamaan. 77. Dion Bouton -moottoripyörä 1800-luvun viimeisiltä vuosilta. Nostalgisia nestepakkauksia menneiltä ajoilta. Harmi kun suomalaisille tuttu Trip-pakkaus ei ole päässyt joukkoon. Olisihan se komeamman värinenkin kuin nuo vitriiniin valitut pyramidit. Varhainen Saab 92 vuodelta 1952 oli päässyt oikeutetusti päähallin näyttelyyn. T-Fordin voimanlähteeseen pääsi tutustumaan pintaa syvemmältä. Parikymmentä miljoonaa tällaista moottoria lähti aikoinaan Fordin liukuhihnalta maailmalle
Vanhat ja värikkäät varmuusvälinepakkaukset hymyilyttävät ohikulkevaa yleisöä. Tällainen rasia tarvittiin, kun Ruotsissa mieli nähdä kakkoskanavan tarjontaa 60-luvulla. Hauska muoviluuri tuli tuotantoon vuonna 1954, mutta tavallisen kuluttajan ulottuville se saapui vasta pari vuotta myöhemmin. Tämä soittopeli on vuodelta 2000. Kaksi takavuosien mikroaaltouunia. Päältäladattavat eivät olleet pitkään muodissa, sillä sellaisen asennuspaikka vaati tilaa yläpuolelleen. Ericofon-puhelin tunnetaan paremmin ulkonäön mukaan annetulla lempinimellä Cobra. Kaipa nämäkin tekniikan museoon sopivat, ainakin jos tekniikan käsitettä hieman venyttää. Tutumpi tvlisävaruste on videonauhuri. Elektroniikka vanhenee muuta tekniikkaa nopeammin. Millä sitä oikein kuunneltiin ennen suoratoistopalveluita. TV:n kanssa on jouduttu käyttämään lisäosia jo ennen digiboksiaikaa. Kaivostunneleiden hämärässä saattoi tutustua alan työmenetelmiin käsityökaluilla suoritettavasta louhinnasta lähtien aina nykyaikaiseen koneelliseen tunnelintekoon. No vaikkapa tällaisella Archos Jukebox MP3 -soittimella. 78 2/2019 Tekniikan museo. Vasemmanpuoleisen kaltaista ei monikaan ole nähnyt, mutta kyllä tällaisiakin Suomeen aikanaan rantautui
Vanhemmat saivat rauhassa muistella menneen ajan pelikonsolien äärellä, kun nuoriso testaili tuoreempia vehkeitä. Peliosastolla riitti ihasteltavaa. Space Invaders oli kokeiltavista ainoa, johon pääsi ilman jonoa – mikä oli entiselle nuorelle pelkästään hyvä asia. 79. Nintendon tuotoksia oli esillä konsolipelien lisäksi myös taskuun menevinä malleina
Saasteita kaksitahtimoottori tupruttaa ilmoille varsin huolettomasti. Käyttöikä ei aivan vastaa nelitahtimoottoria, ja taloudellisuudenkin kanssa on vähän niin ja näin. Kaivelimme kuva-arkistojen kätköistä ihastuttavia Trabanteja ja Warreja ja pari muuta käryävää päristintä. Vai miten kuvailisi paremmin Trabantista veistetyn avoauton olemusta. (Kuva: Kalevi Hallasuo) Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Rin-tin-tin K onstailematon kaksitahtimoottori on valmistuskustannuksiltaan hyvin halpa. Mutta vanhan itäblokin asukkaille hinta oli se eniten määräävä ominaisuus, joten kaksitahtisten markkinat vetivät sen, mitä tuotantokoneisto vain saattoi työntää ulos liukuhihnoiltaan. Jotkut autot vaikuttavat tosin sen verran modernisoiduilta, että ehkä pellin alta löytyykin rauhallisemmin raksuttavaa tekniikkaa. (Kuva: Kalevi Hallasuo) Trabant-autoja rakennellaan paljon, ja joskus maalausja muutosideat ovat varsin nokkelia. Vaatimatonta luksusta. Tämä yksilö vieraili Idän ihmeet -tapahtumassa 2013. Ajokin sielu käy kuitenkin parhaiten ilmi aivan alkuperäisessä asussa. Teksti: Toimitus 80 Fotoalbumi 2/2019. Tuninkia! Keski-Euroopan Wartburg-kokoontumisessa kymmenisen vuotta sitten nähtiin ajan hengen mukaisesti tuunattu sininen Warre-kaksikko
Tuskin montaakaan saatiin myytyä vapailla markkinoilla uutena, mutta rautaesiripun romahdettua moni itäpyörä on jo haluttu keräilykappale. Jos virityskonstit loppuvat, lisätään koneita. Kuusankoskella lähipoliisi Rautiaisen käytössä ollut Trabant tuli 90-luvulla lahjoituksena Puolasta. (Kuva: Kalevi Hallasuo) Jos siinä on moottori, sitä voi myös käyttää moottoriurheiluun. Museoon lahjoitettu auto vieraili taannoin Naisten automobiiliklubin retkeilyajossa. (Kuva: Pekka Stellberg) Aaro Partanen lähetti taannoin Saksasta Grüne Woche -messuilta kuvan hiilineutraaliksi muutetusta Trabant-autosta. Warren meno kuulostaa hurjalta, sillä harvoin nelitahtikoneesta saadaan kutiteltua ulos niin korkeanuottista kilpamoottorin ääntä kuin trimmatusta kaksitahtimoottorista. Kuva on otettu Uralin liepeillä sijainneen moottoripyörämyymälän tiloissa 1995. (Kuva: Johanna Helin) 81. Kaksitahtimiehille mikään tekninen ratkaisu ei ole vieras. Ja jos tehoputkien kulkureitti tuottaa päänvaivaa, käytetään mielikuvitusta. Coba-enduroa vauhdittaa 175-kuutioinen kaksitahtimylly. MZ on rouhean näköinen konepyörä. Näitä ei liene juurikaan Suomeen kulkeutunut
Kun Reisner kysyi Brownilta, mikä lopputuloksen pitäisi olla, Brown tiivisti ideansa kahteen sanaan: Amerikan Ferrari. Hän oli ehtinyt valmistamaan 21 Steyr-Puchin alumiinikorista IMPurheiluautoa ennen kuin Carlo Abarth esti tuotannon. Kun Buick esitteli seuraavana vuonna alumiinisen, 3,5-litran V8-moottorin, oli se kuin suoraan Apolloon tilattu. Apolloa suunniteltiin molemmin puoli Atlanttia. 82 Marginaalista 2/2019. Kohtuullisen pienellä budjetilla International Motor Car -firmansa perustaneen Brownin ajatus oli tuottaa puolivalmiit autot Italiasta ja viimeistellä ne asiakkaan toiveiden mukaan Amerikassa. Apolloa vauhdittaa Buickin 3,5-litran alumiininen V8-moottori. Italiasta löytyi yhteistyökumppaniksi muutama vuosi aikaisemmin Torinoon oman Intermeccanica-vauhtipajansa perustanut amerikkalainen Frank Reisner. Vasta viime vuosina niiden hinnoissa on alkanut näkyä italialaisen käsityön arvostus. Brownin piirustukset Apollon rakenteesta ja Ron Plescian hahmotelma sen muotoilusta on päivätty vuonna 1960. Apollo 3500 GT Coupe ‘63 A pollo on melko tuntematon automerkki ja klassinen esimerkki yhden unelman toteutumisesta. Kalifornialaisen Milt Brownin täydellisen urheiluauton resepti ei ollut kovinkaan ainutlaatuinen: korin oli oltava italialaista käsityötä ja moottorin luotettava ja tehokas V8. Loppuvuodesta 1962 valmistuneen prototyypin jälkeen Reisner pyysi Franco Scaglionea hiomaan auton muotoilua enemmän italialaiseksi. Tammikuun lopussa Arizonassa huutokaupassa omistajaa vaihtoi tämä neljäs koskaan valmistettu Apollo. Brownilta loppuivat rahat autotehtailuun jo 42 auton kohdalla, mutta tiettävästi autoja valmistui 90. Kuvat: RM Sotheby’s Apollo 3500 GT valmistenumeroltaan 1004 vaihtoi huutokaupassa omistajaa 134 400 USdollarilla. Apolloja on arveltu säilyneen joitain kymmeniä
Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Sireenejä ja sinivilkkuja Tämä ainutlaatuinen kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 228 sivua laatuluettavaa!. 200 sivua. Rasvanäppien olohuoneet Yli 30 persoonallista suomalaista autotallia uskomattomine puitteineen ja esineistöineen. Me teemme myös lehtiä! viipalemediat.fi Volvo-uutuuskirja! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. 212 sivua. Runsaasti harvinaista kuvitusta. Finnjet – Itämeren superkulkija Finnjetin tarina alusta loppuun. 228 sivua. 216 sivua. Suuri Valmet -traktorikirja Upea teos kaikille Suomen teollisuusja maatalous historiasta kiinnostuneille. Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. 248 sivua. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa
Alkup. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. Austin Minin takavalot -64. 040-542 0484, Kuusankoski. Saab 9000 CDE 2,3 Turbo 4D Sedan. 050-500 5888. Toinen täydellinen 3.0 varaosaauto hyvillä osilla. 3500 €/tarjous. 4500 €. Pioneer CD, Volvo S70 S60 K&N ilmansuodatin, C4-vetten keltaiset takavilkut, VW kuplaan Luisi ratti + 1303 ohjekirja, VW Golfin alkuperäinen kasettikonsoli, Audi A5:n spacerit + pultit, Kuplan pissapoika, Ilmanpuhdistaja + vasen peili. H. 500 €. Puh. Valitse etupaneli 3. mobiilimaki@tsmry.. Ei rek. Myydään pakettina. Saab EMS aluvanteet 4 kpl. mobiilimaki@tsmry.. JKY-398, hyvässä ajokunnossa, kori ei hitsattu, sisustus ehjä, ollut kesäautona samassa perhessä 42 vuotta. Opel Rekord Berlina 2.0 vm. Hyvä Fiat 127:n moottori. H. H. 1500 €. 2 omistaja. Automaatti, nahkaverhoilu. 1981. Tee tarjous. Saab 96 -72 osina. Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. 200 + 20 hv. Puh. 040-587 1515, Helsinki. 0400-365 666, Mustasaari. Puh. Ajettu 316 600 km. 1995. Toinen liikkuva varaosa-auto moottorilla. 1995. Vaihto asuntovaunuun. Auton sijanttipaikka Suomenniemi (Mikkeli). Käy Audi Coupe GT / Coupe Quattro. Vanteet ovat suorat ja hyväkuntoiset, ei kolhittu. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. Opel Commodore -67 bensatankki ja ratti. Opel Blizin 4-vaihteinen vaihdelaatikko. Museorekisteröity. Vm. 050-918 2751, Leppävirta. Tuleva klassikko taltioitavaksi, ikääntyvä omistaja myy. Katsastettu 1.11.2018. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Ajettu 370 000 kilometriä, kaikki varusteet. Liput 8,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Su 3.3.2019 klo 8-15 Turun Messukeskus Myyntipaikkavaraukset: mobiilimaki@tsmry.. Puh. Puh. 1977. Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Vanteiden ET35 ja pulttijako 4 x 108. Mercedes Benz 300 TD-123 vm. Puh. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi 84 2/2019 Myydään Momo Corse 6.5 x 15 kevytmetallivanteet sekä Good Year NCT 5 -renkaat, 195/55 x 15, pintaa 5 mm. Puh. H. Valitse nupit Avoinna ark. 0400-328 990, Lieto. Saab 99 Petro. 040-505 9565, vemu@pp.inet.fi, Jämsänkoski. 12000 €. Siisti, ruost. Vientimalli, katsastettu, rek. 0400-570 372, Ruotsinkylä. asennus, kovapeltinen, punainen. reijo.ollikainen@outlook.com, Puh. Volvo 960 farmari 3.0-24 vm. 1. 040-720 6355, Nastola. 1976. Museorekisterissä. nro. Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 •. H. Moskvitsh Elite 1500 farmari vm. Valitse soitin 2. Puh
Kulmikas ja ominaisuuksien ja laadun osalta viimeistelemättömän vaikutelman jättänyt maasturi oli ehtaa amerikkaa hyvine ja huonoine puolineen. Edullisempi versio on siis käytännössä takavetoinen – nelikon voi kytkeä käyttöön ainoastaan liukkailla keleillä. Sen historiaan mahtuu karuja kovan paikan menijöitä ja luksusluokan isoja nelivetoja. Tasan viisi vuotta sitten esittelimme tällä palstalla Jeep Cherokeen toisen sukupolven edustajan XJ:n. Kolmannen sukupolven Jeep Cherokeen hankintaa suunnittelevan kannattaa nimittäin perehtyä eri tekniikkavaihtoehtoihin ennen kaupoille rientämistä. Neliveto on tietysti maastoauton tärkein ominaisuus, ja se on luonnollisesti Jeepin osaamisen ominta aluetta. Liukkaalla pinnalla takavedolla ajaessa Cherokeen kanssa pitää olla jatkuvasti varuillaan, sillä perän ote tiestä irtoaa helposti ja äkillisesti. 2002 Kesällä edullisen Sportin ja loisteliaan Limited-mallin rinnalle esiteltiin korostetun maastohenkinen Renegade. Ja jos tie on pääosin kuiva ja jäästä vapaa, ei neliveto voi olla kytkettynä ajoa vakauttamaan. 2002 Ensimmäinen varsinainen mallivuosi osoittautuu menestykseksi ja yli 171 000 autoa valmistuu. Monta vaihtoehtoa Vilkaistaan kuitenkin ennen virta-avaimen kiertämistä, millaisesta autosta oikein on kyse. Ei ole myöskään yhdentekevää, millaisella moottorilla Cherokee on varustettu. Cherokeeta valmistettiin myös takavetoisena versiona, joskin sellaiseen törmääminen Suomessa on sangen epätodennäköistä. Dieselja V6-koneet sopivat luonteeltaan amerikkalaistyyliseen menoon, mutta saTeksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 2001 Jeep Cherokee KJ esitellään. Ensimmäinen mallivuosi on 2002, mutta jo 2001 valmistuu liki 70 000 autoa. Toinen korimalli saapui 1984, ja kolme vuotta kakkoskorisen esittelystä Jeepin omistajaksi vaihtui Chrysler. Lähdetään tällä kertaa tielle ja tieltä pois pyöristyneellä KJ-Cherokeella. Vuonna 2001 esitellyssä Cherokee KJ -mallissa on ripaus kumpaakin. Tuleva klassikko Jeep Cherokee 86 2/2019. Seuraavan sukupolven Cherokee korjasi puutteet, mutta jätti ajamisen ilon ja amerikkalaisen meiningin ennalleen. E nsimmäinen Cherokee-sukupolvi ilmestyi maisemiin vuonna 1974, jolloin Jeep-tuotemerkki oli osa American Motorsia. AITO ASIA Jeep on ikoninen maastoautovalmistaja. Kolmannen sukupolven eli kuviemme automallin esittelyn aikoihin vuonna 2001 elettiin DaimlerChryslerin omistajakauden viimeisiä hetkiä. Cherokeen kohdalla on tarjolla kahta erilaista nelivetojärjestelmää, joista vain kalliimpi on varustettu keskitasauspyörästöllä. Yhdysvalloissa mallinimi on Liberty. Lukema jää KJ:n historian korkeimmaksi. Tänään ostajille kaupitellaan vuonna 2014 esiteltyä viidettä Cherokee-sukupolvea, jonka takaa löytyy Fiat Chrysler -yhtymä. Autolla ajaminen oli herkkua, mutta takaistuimella matkustaminen ei sitä ollut. Neljäs sukupolvi syrjäytti edeltäjänsä 2008
2005 Kasvojenkohotus tuo pieniä muutoksia ulkonäköön sekä varusteisiin. Rocky Mountain Edition -erikoisversio saapuu myyntiin. Ensimmäisenä myyntiin tulee Freedom Edition. Renegade-varustelu tekee Jeep Cherokeesta tavallista maastokelpoisemman näköisen. 87. Muutokset eivät ole pelkästään kosmeettisia, sillä Renegaden alusta on suojattu perusmallia paremmin. Molemmat erikoismallit perustuvat Sport-versioon. 2004 Vuosi Freedom Edition -erikoismallin jälkeen ilmestyy Columbia Edition. 2003 Amerikkalaiseen tapaan Cherokeesta esitellään useita erikoisversioita
2003) Legendan haastajaksi nousee toinen legenda. Sportin ja Renegaden ohella tarjolla oli myös loisteliaasti varusteltu Limited-malli. Sen myötä brittimaasturi nousee todelliseksi vaihtoehdoksi amerikanautojen äänimaailmasta pitäville maasturimiehille ja -naisille. Allekirjoittaneella oli vielä muutama vuosi sitten käyttöautona vaatimattomammin varusteltu nelisylinterinen ja manuaalivaihteinen Cherokee Sport, jonka muistiin jääneitä käyttökokemuksia on koeajon kuluessa mukava palauttaa mieleen. Jeepin tavoin Land Roverin historia kulkee karujen ja työkalumaisten autojen kautta hovikelpoisten luksusautojen valmistajaksi. 2006 2,4-litrainen rivinelonen jää pois tuotannosta. Dieselversioita on tarjolla mukavasti 3000–4000 euron kuluneista autoista vajaan kymppitonnin huippukuntoisiin valioyksilöihin. TOINEN VAIHTOEHTO LAND ROVER DISCOVERY II Valmistusvuodet 1998–2004 Teho 182 hevosvoimaa (4,0 V8) Suorituskyky 0–100 km/h:11,7 s Huippunopeus 170 km:h Hinta uutena 63 810 € (V8 SE v. Kasikoneisten kohdalla pitää ostajan olla kärsivällisempi, sillä tarjontaa on huomattavasti vähemmän. Korkea maavara, epätasaisuudet pehmeästi ylittävä jousitus ja joustavasti toimiva voimalinja riittävät pitkälle. Kaupunkilaisympäristöön suunnattu Latitude korvaa Renegaden. Mukavasti hurisee Paimelan Paronilta lainattu koeajoauto on bensiinikäyttöisellä kuutoskoneella ja automaattivaihteistolla varustettu maastohenkinen Renegade-erikoismalli. Vaihteita ja kierroksia joutuu siis käyttämään ahkerasti, mikä harmittaa varmasti leppoista ja vähävaivaista ajokokemusta arvostavaa kuljettajaa. Sisällä istutaan ryhdikkäästi ja korkealla, mikä helpottaa ennakoivaa ajotapaa maantiellä sekä maastossa. Land Rover -valikoima laajeni 1989 uudella Discovery-mallilla. Hieman hämmentävästi V8-vaihtoehto oli saatavilla Discoveryyn mutta ei Cherokeehen. Kuusisylinterinen haaramoottori saa Tuleva klassikko Jeep Cherokee 88 2/2019. Nelipyttyiselläkin pärjää ja matka joutuu, mutta se on kovin puhditon alhaisilla kierrosluvuilla. 2007 Viimeinen mallivuosi. Syntymäpäivien kunniaksi esitellään 65:th Anniversary Edition. Bensiinikäyttöistä neloskonetta ei ole Lantikkaan tarjolla lainkaan, mutta turbodieseltekniikalla varustettu versio oli suosittu. Mittareiden ja hallintalaitteiden sijoittelu nojaa perinteisiin, eikä ensikertalaisenkaan tarvitse turvautua käyttöohjekirjaan. maa ei voi sanoa Jeepin nelisylinterisestä vaihtoehdosta. Jeep Cherokee KJ:n esittelyn aikoihin Discoveryn toinen sukupolvi oli ollut myynnissä jo reilun kolmen vuoden ajan. Rocky Mountain tulee erikoismalliksi toistamiseen. Teknisten tietojen valossa Jeep ja Land Rover eroavat toisistaan paljon ollakseen samanlaiseen käyttöön suunniteltuja autoja
Toisaalta kauempana menneisyydessä ovat ne päivät, jolloin maastoautojen välillä oli käytännössä merkittäviä eroja etenemiskyvyn osalta, ainakin kun etenemiskykyä katsotaan satunnaisesti metsätielle poikkeavan arkiautoilijan näkökulmasta. Halpa mutta kallis Hyviä yksilöitä saa nyt sopivasti. Myös tien isot ja pienet epätasaisuudet ylittyvät tyylikkäämmin, mikä selittyy osaksi uudella alustarakenteella. Ensimmäiset kilometrit sujuvat ilman nelivetoa. Lukkiintumaton jarrujärjestelmä, hammastanko-ohjaus 06 K ori Itsekantava viisiovinen monikäyttökori 07 Mitat Pituus 4496, leveys 1819, korkeus 1866, akseliväli 2650 mm 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, kiihtyvyys 0-100 kmh 10,8 s 09 Hinta uutena Renegade-mallin hinta vuonna 2003 oli 47 400 euroa 89. Lopulta auto jää kiinni, mutta nelivedon kytkemisen jälkeen metsäteiden koluaminen jatkuu mukavissa merkeissä. Yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli sylinterikantta kohden, 2 venttiiliä / sylinteri. Kun tieliikennekelpoisen yksilön saa edullisimmillaan reilulla parilla tuhannella ja hinKatolle sijoitetut lisävalot kuuluvat Renegadevarusteisiin. Iskutilavuus 3701 kuutiosenttiä (poraus 93, isku 91 mm). 01 Merkki ja malli Jeep Cherokee 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Kuusisylinterinen v-moottori edessä pitkittäin. Autossa istutaan ryhdikkäästi ja korkealla, ja KJ:n hammastanko-ohjaus on täsmällisempi kuin edeltäjän simpukkaohjaus – vai pitäisikö sanoa edeltäjien, sillä KJ oli ensimmäinen hammastanko-ohjauksella varustettu Jeep. Teho 210 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 450 Nm 04 Voimansiirto Neliportainen automaattivaihteisto, nelivetojärjestelmä, tasauspyörästön luistonrajoitin takaakselilla 05 Alusta Edessä päällekkäisin tukivarsin ja kierrejousin toteutettu erillisjousitus, kallistuksenvakain. Jeep kulkee vakaasti ja ilman ylimääräistä metakkaa. Sekin oli uutta Jeepiltä, joskin vuonna 1963 mallistossa komeili hetken ajan etupäästään erillisjousitettu Wagoneer. hymyn huulille jo tyhjäkäynnillä muristessaan. Liikkeelle lähtö sujuu leppoisasti. Takana pitkittäistukivarsilla ja kolmiomallisella ylätuella ripustettu jäykkä akseli, kierrejouset ja kallistuksenvakain. Kauas on tultu sota-ajan traktorimaisesti eteenpäin jyristävistä maastoautoista. Metsäteillä Jeep kulkee mukavasti, ja sitä on hyvin helppo ajaa vaikeakulkuisellakin reitillä. Vauhdin lisääntyminen ei tuo ylimääräistä ohjelmaa. Risteysajokin on mukavaa. Kun seutu on vielä erityisen mäkistä, sopii se koeajon jälkimmäiseksi osuudeksi oikein mainiosti. Sylinteriryhmä valurautaa, sylinterikannet kevytmetallivalua. Melko jyrkätkin mäet Jeep kipuaa nätisti, kunhan vain saa pidettyä yllä tasaisen marssivauhdin. Vääksyn pohjoispuolelta löytyy eri suuntiin risteilevien metsäteiden verkosto. Maasto-ominaisuuksia ei laina-autolla kehtaa kokeilla. Tuskin hintataso lähtee nousuun lähivuosinakaan, mutta hyvät harvenevat varmasti. Korkea maavara, epätasaisuudet pehmeästi ylittävä jousitus ja joustavasti toimiva voimalinja riittävät pitkälle. Edessä on nyt erillisjousitus. Metsätielle poikkeamme mekin. Omalla yksilöllä tuli sitäkin puolta testattua, ja voin vakuuttaa, että Jeepin saa hyvin vaikeaan paikkaan jumiin
Vaan halvaksi ei isolla maasturilla ajaminen tule. Alan harrastajiahan tässä kuitenkin ollaan. Moni yksilö voi olla kaikin puolin kolhimaton, sillä maastokelpoisuudestaan huolimatta autolla ei ole välttämättä vierailtu maantien ulkopuolella. Ollaan siinä välissä, josta hyvät voi pelastaa halvalla. Sellaiseksi auton tunnistaa perinteikkäästä maskista pyöreine ajovaloineen. Vararenkaan paikka sanelee vetokoukun muodon hullunkuriseksi. Onhan tämä kuitenkin aito Jeep. Varmista siis sivuikkunoiden sujuva toiminta. Alkupään V6-moottorit tuottivat aikanaan murhetta, mutta vuosimallista 2003 eteenpäin ongelmakohdat on ratkaistu. Vanhemmankaan kanssa ei ole välttämättä murheita edessä, mutta korjausja huoltohistoriaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Sellaiseksi auton tunnistaa perinteikkäästä maskista pyöreine ajovaloineen. Ulkokuori kannattaa siitä huolimatta käydä tarkoin läpi ja etsiä kolhuja, ruostetta ja jälkiä huonosti tehdyistä korjauksista. Varapyörä teki edellisen Cherokeen tavaratilasta epäkäytännöllisen. Vaan eipä iso ja hiljainen neliveto ole varsinainen säästöporsas muidenkaan valmistamana. Toinen yleinen ongelmakohta liittyy ikkunannostimiin. KJ-mallissa vararengas on takaluukun ulkopuolella, mikä vapauttaa tilaa takakontista ja tuo ulkonäköön rouheutta. Onneksi sen saa helposti irti. tahaitarin toinenkin pää huitelee seitsemän tuhannen nurkilla, alkaa malli kiinnostaa monenlaista maastossa kulkijaa. Ja vaikka museoautoharrastajien näkövinkkelistä malli on vielä vuosia turhan tuore, Cherokeen statusarvo ei ole firman parkkialueella enää kovassa kurssissa. Kunnolliset levikkeet tuovat ulkoasuun mukavasti rouheutta. Dieselmallin ajoneuvovero lähentelee tuhatta euroa. Myös auton alustan tutkimiseen samoilla kriteereillä kannattaa uhrata aikaa. 2,4-litraisella nelosella ja manuaalivaihteistolla varustetun perusmallin omistajan on pulitettava valtiolle vuoden ajoista reilut neljäsataa. Kai tavallista korkeammat käyttökustannukset voi perustella legendaarisella merkillä ja mitä mainioimmalla ulkonäöllä. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Erikoisuutensa vuoksi Jeep Cherokeen omistajahistoriaan mahtuu tavallista tunnollisemmin autostaan huolta pitäviä harrastehenkisiä omistajia. Renegade-varusteversion katolle asennetut lisävalot luovat vaikutelman rakennellusta erikoisautosta, joskin sellaiset löytyvät vain alkuvuosien malleista. Onhan tämä kuitenkin aito Jeep. Jälkimmäinen kuluttaa teknisten tietojen perusteella hiukan yli kympin satasella, mutta käytännössä sellaiseen lukemaan on vaikeaa ellei peräti mahdotonta päästä. Usein auto on ostettu tyyli edellä eikä suinkaan kovaan työkäyttöön. Tuleva klassikko Jeep Cherokee 90 2/2019
Sijaitsemme Tampereen Teiskossa, n. Autoesittelyissä kevätlaitumille kirmataan muun muassa viimeisen päälle entisöidyn Fiat X1/9:n kyydissä. yhteisajeluun • Iso asfaltoitu parkkipaikka • Majoituskapasiteetti 208 hengelle • 150 hengen auditorio ja isot kokoontumistilat • Näköalaja anniskeluravintola • Hulppea hirsisauna ja uusi spa-osasto PS. Tervetuloa! Kokoushotelli Murikan ranta tarjoaa ainut laatuiset puitteet isompiinkin ajoneuvo harrastustapahtumiin. 020 774 1500 • murikanranta.fi • Juuri remontoidut, tasokkaat tilat • Upea sijainti esim. Talven loppu häämöttää jo horisontissa. Huhtikuussa ilmestyvän numeron sivuilla tutustumme Toyota-Toukoseen ja hänen laajaan varaosakokoelmaansa. Yhdessä ystävien kanssa keskelle ei mitään. 35 km päässä keskustasta. Takaamme, että keskellä ei mitään mieli lepää ja moottori laulaa. Keskelle ei mitään ei ole pitkä matka. Klassikot 3/2019 ilmestyy 18.4.2019 Seuraavassa numerossa: Kevätmeininkiä! 91 Murikanranta Oy Kuterintie 226, 34260 Terälahti • Myyntipalvelu myynti@murikanranta.fi • p
36 84 80 -1 90 2 • PA L VK O 20 19 -1 6 6 41 48 83 68 48 08 19 00 2 Viipale mediat PRÄTKÄTAPAHTUMAT: Jyväskylän rompetori & mp-messut TULEVA KLASSIKKO: Jämerä Jeep Cherokee Renegade VIIMAISTA MENOA: Talviajot Keski-Suomen lumisilla teillä 02 /1 9 2/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi Citr oë n 2C V4 ’70 • Jee p Ch ero kee Re ne ga de ’04 • Re na ult 12 TS ’73 • Stu de ba ker La rk ’62 • Vo lks wa ge n K7 L ’73 PUHTOINEN TUSINA RENAULT 12 TS ’73 Allun kuplat HARRASTAJAN PAKEILLA 90-LUVUN LUISUT RALLIKUVIA TAKAVUOSILTA TŠEKKEIHIN HURAHTANEET JAWATALLI MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.. Verkkokaupassa saat AMSOIL-tuotteista 15 % alennuksen koodilla ”KLASSIKKO” Voimassa kerran/asiakas www.roadmachine.. V-TWIN öljyt on suunniteltu erityisesti kuumana käyviin ilmajäähdytteisiin ja METRIC öljyt puolestaan korkealle kiertäviin japsija europyöriin. Tulet myös huomaamaan että ohivuodot ovat tällä öljyllä minimaaliset. Kuunteletko sinäkin entisten nuorten sävellahjaa. 040 5678 924 Onko kurveissa kallistelu ja valkoiset sormet sinun juttusi. Premium Protection on moottoriöljyjen ”yhden koon sukkahousut” joka on korkeasinkkinen (ZDP) laahurinokkia silmällä pitäen, ja sopii sekä bensiiniettä diesel-moottoreihin, ja myös märälle kytkimelle (prätkät) Oletko sinä niitä jotka eivät sääli Historic klassikoita vaan antavat niille hanaa . DOMINATOR® Racing öljyssä ei ole mukana mitään turhaa, kuten ei sinun kilpurissasikaan. Näillä löylynkestävillä oljyillä paineet ja vaihteet löytyvät myös kuumana, vaikka ajaisit keskikesällä Kreikan vuoristossa. USKALLA RAKASTUA TÄYSSYNTEETTISIIN AMSOIL -ÖLJYIHIN! Niiden tekijät ovat intohimoisia moottorihörhöjä. Oletko sitä mieltä että yhden ja saman moottoriöljyn pitää sopia kaikkiin vekottimiin. Kun muut öljyt huutavat armoa korkeissa lämpötiloissa, tämä öljy pyytää lisää löylyä! Laakerit ovat kauden jälkeen niin hienot että niiltä voisi syödä joululounaan. Oletko edelleen siinä uskossa ettei vanhoissa vehkeissä voi käyttää synteettisiä öljyjä. Öljyt on lisäaineistettu niin että ne sopivat myös vaihteistoon ja märälle kytkimelle. • Puh. Z-ROD sisältää sinkkifosfaatttia (ZDP) tuplasti nykyöljyihin verrattuna, ja vanhat ”tappikoneet” rakastavat sitä! Öljyssä oleva erityinen korroosionestopaketti takaa huolettoman talviseisonnan (vaikka se vähän venyisikin).. Z-ROD® on tehty sinulle, jonka venttiilikoneisto joutuu koville nykyöljyillä