36 84 80 -2 00 2 • PA L VK O 20 20 -1 6 6 41 48 83 68 48 08 20 00 2 Viipale mediat TALVEN TAPAHTUMAT: romppareita ja retkeilyajoa HAAVEIDEN AVOAUTO: Crayford-Cortinan replika HYMER-MUSEO: takavuosien matkailuvaunut 02 /2 BM W 15 02 ’75 • Fo rd Co rtin a ’70 • N iss an 24 00 GT ’72 • M in i ”C lu bm an GT ” ’72 • Ra m ble r Cla ssi c ’6 2 NISSAN 2400 GT ’72 AUSTRALIAN MAUSTEILLA TYYLKÄS ’72 MINI SUOMIAUTO BMW 1502 ’75 2/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi HARRASTAJAN PAKEILLA HARVINAINEN MITSUBISHIT SUOMEN RALLIPOLUILLA SITIKKAMIES KOIVUNEN
maailman suurin puukirkko Kerimäellä, vuosisadan tieksi valittu Punkaharjun harjutie. • Autojen näyttely Olavinkadulla • Savonlinnan kauppiaiden kesänavaus • Summerfest 2020 • Savonlinnan City Run juoksutapahtuma • Retretin luola vierailu • Johanna Oras I’m Every Artist 50v Juhlanäyttely on avoinna ajoihin osallistuville • ajoneuvo/asukilpailu, kaikki naiskuljettajat palkitaan SAVONLINNAN MOOTTORIKERHO RY Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.savonlinnanretkeilyajot.fi PÄIVÄN TAPAHTUMAT: Savonlinnan Retkeilyajot 6.6.2020 Seuraavan numeron sivuilla tutustutaan Toyota Corolla Liftbackiin, jonka konepellin alla lymyää tupla nokkainen voimanlähde. • Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: henkilöautot, kuorma-autot ja moottoripyörät • Vähimmäisikä 30 vuotta • Ei tarvitse olla museorekisteröity • Osittain uusittu reitti noin 90 km • Reitillä upeita kohteita, mm. Lisäksi poikkeamme Vantaalla sijaitsevan Grips Garage -erikoisautoverstaan tiloissa ja vierailemme Kiikoisissa vanhan ajan huoltoasemalla. Klassikot 3/2020 ilmestyy 16.4.2020 Seuraavassa numerossa: Autoja ja auto hommia 91
06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Mikä sitten ihmisiä nykyään kiinnostaa. Eivätkä suinkaan kaikki kävijät ole edes rompetta vailla, kunhan poikkeavat tapaamassa vanhoja tuttuja ja tutustumassa uusiin ihmisiin. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Harvoin sitä ihmisillä on ollut yhtä paljon aikaa ja mahdollisuuksia kuin nykypäivänä. Retkeilyajoja lukuun ottamatta autotapahtumia ei oikein voi rospuuttoaikaan pistää pystyyn, sillä autot ovat talleissa talvisäilössä tai työn alla. Tuskin koskaan nousee esiin sellainen ajatus, että mitäpä jos ihmisiä ei näy, koska heitä ei vain kiinnosta. Ja koska tarjontaa piisaa, ihminen poimii joukosta itseään kiinnostavimmat. Ainakin jokin hyödytön mutta hauska ajopeli, jonka kanssa värkkäillä. Aika moni harrastaja puuhaa autoa tai prätkää ajokauden ulkopuolella. 3 Pääkirjoitus. Autotapahtumat keskittyvät kesäaikaan. Ja ostoksiakin voi tehdä hyvällä omallatunnolla – näissä ympyröissä kun valtaosa romppeesta on kierrätystavaraa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Syitä on pohdittu monella taholla, ja tulokset ovat johdonmukaisia ja järkeenkäypiä: ihmisillä on liikaa harrastuksia ja liian vähän vapaaaikaa, eikä kävijöitä siksi riitä joka tapahtumaan. Myyntipöydillä tarinoidaan reilusti, ja tavara vaihtaa omistajaa ikään kuin oheistuotteina. TILAAJAPALVELU Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Muutamalle uudelle saattaisi silti olla kysyntää ainakin siitä päätellen, että niissä missä olen tänä talvena käynyt, on väkeä ollut tungokseksi saakka. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Vuosien saatossa talvirompetorien määrä on hieman lisääntynyt. Lehtijuttua varten valokuvaaminen vaatii väenpaljouden takia kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä. Vehkeen ollessa työn alla on osatarve tuoreessa muistissa, ja rompetorille mennessä voi ottaa vanhan osan mukaan malliksi. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Rompetorilla ei tunnu kiirettä olevan myyjällä sen enempää kuin kävijällä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Rennosti ruuhkaista COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ja sitten ovat nämä vanhat ajopelit, jotka vaikuttavat keräävän väkeä mihin vuodenaikaan tahansa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Myyntipöydillä tarinoidaan reilusti, ja tavara vaihtaa omistajaa ikään kuin oheistuotteina. Uusia moottoripyöriä myydään vain vähän, mutta alan messuille saapuu siihen suhteutettuna aivan hurja määrä kävijöitä. Talvi onkin parasta aikaa rompetoriasiakkaalle. Sama pätee useisiin kulttuuririentoihin. M oni urheilulaji kärsii nykyisin yleisökadosta. Koska kesä on lyhyt, tapahtumia on jokaiselle viikonlopulle useampi, eikä kaikkiin ehdi millään konstilla
36 Ford Cortina ’70 Kun Tarmo Hookanan haave Crayfordin koripajan tekemästä avo-Cortinasta näytti haaveeksi myös jäävän, päätti hän rakentaa sellaisen itse. Malli on etenkin ulkomailla kovassa kurssissa, ja 2400 GT alkaa olla entistä harvinaisempi näky meidän kulmilla. 72 Talvirompetori, Karkkila Karkkilassa järjestettiin talvirompetori jo toistamiseen. 72 Talvirompetori AJONEUVOT 12 Nissan 2400 GT ’72 Suomeen rantautui 70-luvun alkupuolella 38 Nissan 2400 GT -autoa. 12 Nissan 2400 GT ’72 s. Yksi selviytyjä on viihtynyt samalla omistajalla jo yli 20 vuotta. Suomen satavuotisjuhlien kynnyksellä valmistunut auto maalattiin tapahtuman kunniaksi isänmaan väreihin. Tarjolla oli kaikkea kirpputoritavarasta autojen ja moottoripyörien osiin. 18 Mini ”Clubman GT” ’72 B.M.C:n Australian-tehtaalla valmistettua Mini Clubman GT -mallia ei aikoinaan Suomeen eksynyt. s. Keski-Suomen teillä kurvaili helmikuun alussa hienoa kalustoa. 24 BMW 1502 ’75 Pekka Virkkula hankki Niko-poikansa kanssa pitkään ladon kulmalla seisseen BMW:n. 68 Talwiajo, Keski-Suomi Epävakaat talvikelit eivät museoautoväkeä lannistaneet. 28 Rambler Classic ’62 s. Tässä numerossa 4 2/2020 s. 18 Mini ”Clubman GT” ’72 s. Jyväskylän rompetorilla oli tuttuun tapaan kova kuhina päällä. 24 BMW 1502 ’75. 28 Rambler Classic ’62 Konstailematon käyttövarmuus on saanut hollolalaisen Sami Hyvärisen pitäytymään Rambler Classicissa vuosikymmenestä toiseen. Hannu Laakso liitti rakentamaansa Miniin vaikutteita aussimallista. TAPAHTUMAT 64 MP-rompetori, Jyväskylä Vanhojen kaksipyöräisten harrastajilla kausi käynnistyy heti tammikuussa. 36 Ford Cortina ’70 s. 64 MP-rompetori s. 68 Talwiajo, Keski-Suomi s
77 Harrastajan pakeilla s. Prätkien lisäksi kävijät pääsivät tutustumaan nostalgisiin ajovarusteisiin. 84 Klassikkomarkkinat Vanhoja vehkeitä ja niiden varaosia kaupan. 5 s. 82 Fotoalbumi Lukijoiden kuvia vuosien varrelta. Siitä eteenpäin vauhti on ollut hurjaa. Hiljattain Eero keksi tehdä pienoismallin ensimmäisestä omasta autostaan. 55 Se ensimmäinen Eero Kumannon rakentamat pienoismallit niittävät mainetta ympäri maailmaa. 60 Hymerin helmet Matkailuautovalmistaja Hymerin museossa esitellään matkailuautoja ja -vaunuja vanhoista vanerilaatikoista nykyajan luksusristeilijöihin. 86 Tuleva klassikko Parinkymmenen vuoden ikäinen Subaru Impreza WRX on tänään suhteellisen edullinen, mutta tulevaisuudessa hyvät ovat takuulla hinnoissaan. 82 Fotoalbumi 74 MP 2020, Helsinki Vanhat moottoripyörät olivat MP 2020 -tapahtumassa komeasti esillä. s. 55 Se ensimmäinen s. 85 Marginaalista Maailmalla huutokaupattiin hyvän historian omaava Mini Moke. 86 Tuleva klassikko s. 77 Harrastajan pakeilla Hyvinkääläinen valokuvaaja hankki ensimmäisen harrasteautonsa vuonna 2014. 60 Hymerin helmet s. 50 Ammattikatsoja muistelee 11 900 mailia ajettu Mini Moke myytiin 50 400 dollarilla.. ARTIKKELIT 44 Ralliartisti Mitsubishi kukoisti rallin SM-sarjassa parikymmentä vuotta sitten. 50 Ammattikatsoja muistelee Timantit ovat ikuisia paitsi rallipoluilla, joskin kolmen timantin logolla varustetut Mitsubishit opittiin tuntemaan erityisen luotettavina kilpureina. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, kuulumisia ja tuoteuutuuksia harrastuksen parista. 44 Ralliartisti s. Menestyksen taustalla vaikutti voimakkaasti Pekka Koski, jonka tekemisiin tutustumme kaksiosaisessa artikkelisarjassa. 74 MP 2020, Helsinki s
Sunqvist ehti elämänsä aikana tehtailla lukuisia hittikipaleita, mutta yhtä lailla legendaarisiksi muodostuivat miehen käsikirjoittamat radiokuunnelmat kuten Koeeläinpuisto ja Tietokoneenkorjauskurssi. Kuin ajan kuluttavaa hammasta uhmaten Gösta Sundqvistin sanoitukset ja sävellykset tuntuvat kiehtovan myös 2000-luvun nuorisoa. Muutamana esimerkkinä osastolla nähtävistä ajoneuvoista ovat Mazda MX-5, Citroën XM ja MercedesBenz 300 SL. Olympia-kirjoituskone, jolla mies naputteli lukuisia radiokuunnelmia. päivinä. Göstan teokset tunnetaan hyvin, mutta miehen itsensä yllä leijuu salaperäisyyden verho. Tapahtumapaikkana ovat aiemmin olleet paikallisen koulun tilat ja piha-alue. Esillä on mm. Tapahtuman yhteydessä on totuttu näkemään myös erilaisia työnäytöksiä. Paikka on varsinkin linja-autoharrastajille tuttu, sillä rakennuksissa oli aiemmin Lahden Autokori Oy:n koritehdas. Mastolan tiloihin on saatu koottua kiinnostavia esineitä Gösta Sundqvistin uran varrelta. Ihanasti sanottu – Tarinankertoja Gösta Sunqvist -näyttely on esillä 31.8.2021 saakka. Esillä on muun muassa joissakin valokuvissa ja tv-dokumenteissa vilahtava Olympia-kirjoituskone, jolla Gösta naputteli tekstejään. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Lahden radioja tv-museo Mastolassa pääsee tutustumaan Gösta Sundqvistin tuotantoon sekä musiikin ja radiohupailujen taustalla käytettyyn esineistöön. Mies kirjoitti pitkiä rupeamia kahvin voimalla, ja kirjoituskoneen viereen onkin saatu näytille kuuluisa pulputuspannu. Näyttelyyn on saatu kiinnostavaa ja hauskaa esineistöä Gösta Sunqvistin uran varrelta. Ensi kesänä Wanha Willähti järjestetään koululta vähän matkaa Lahteen päin sijaitsevan Liikeja yrityskeskus Korin alueella. 6 2/2020. Leevi and the Leavings -yhtyeen levyillä kuultavia soittimia on niin ikään näytillä. Kiinnostavaa käsityön jälkeä ovat myös Mikko Kurenniemen piirtämät levynkansiluonnostelmat. MUSEOIÄN SAAVUTTANEET LAHDESSA Kevään Classic Motorshow -tapahtumassa nähdään uusi Museoiässä-osasto, jossa esitellään sellaisia automalleja, jotka saavuttavat tänä vuonna museorekisteröinnin edellyttämän iän. Gösta antoi kyllä useita haastatteluja, mutta niissäkin mies saattoi esittää vakuuttavasti kuvitteellisia tarinoita. Lahden Radiomäellä sijaitsevan museon tiloissa on nyt mahdollista tutustua mystiseen hahmoon hieman pintaa syvemmältä. Esillä on myös Olympialla naputeltuja tekstiliuskoja. Vitriineissä on muun muassa Risto Paanasen Aria Diamond -bassokitara, Juha Karastien mandoliini ja Niklas Nylundin rumpukone. WANHA WILLÄHTI, UUSI PAIKKA Joka kolmas vuosi Nastolan Villähteellä järjestetty perinnetapahtuma pidetään tänä vuonna kesäkuun 13.–14. Suomessa ajoneuvo voidaan rekisteröidä museoajoneuvoksi, kun sen valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta, eli tänä vuonna Museoiässä-osastolla on vuonna 1989 ensiesiteltyjä ajoneuvoja. Wanha Willähti on koko perheelle suunnattu tapahtuma, jossa esitellään menneen ajan työvälineitä, esineistöä sekä ajokalustoa mopoista museoautoihin. Göstan kamppeet L eevi and the Leavings -hitit ovat soineet hattuhyllyyn ruuvatuista kaiuttimista jo useiden korttelinkiertäjäsukupolvien ajan
Myös tekniikkaa päivitettiin. HD:n hihnaveto oli jätetty näyttävästi esiin, mikä saattoi oudoksuttaa perinteisistä ratkaisuista pitävää HD-asiakkaita. Takaistuimen saattoi asetella eri asentoihin käyttötarkoituksen mukaan. Pandan muotoilu on onnistunut oikein mainiosti. Sen korista höylättiin pois tunnusomaiset yksityiskohdat, ja sisätiloja muokattiin mukavampaan suuntaan. Moni ihastui autoon ensi silmäyksellä. Sisätiloissa oli muutenkin näppäriä säilytysratkaisuja, mutta yksinkertaiset telttaistuimet eivät olleet erityisen mukavat. Muovisuojusten näköiset kyljet ovat peltiä. Alun perin Pandan konepellin alla ahkeroi Fiat 127-mallista napattu 907-kuutioinen rivinelonen tai 126-mallista tutuksi tullut ilmajäähdytteinen kaksimukinen puksutin. Niihin on ruiskutettu puolen millimetrin vahvuinen ja tarkalleen puskurien värinen suojamaalikerros, jonka ansiosta muovinen vaikutelma on syntynyt. Pandan ensimmäinen korimalli oli tuotannossa 23 vuotta, ja sinä aikana maailmalle pukattiin 4,5 miljoonaa autoa. Pohjoismaihin Pandoja saatiin vasta pari vuotta ensiesittelyn jälkeen. Istuimen etureunaa nostamalla syntyi pehmustettu kaukalo, johon saattoi lastata ruokakassinsa hyvillä mielin. Ketju kesti paremmin sekä tehoa että käyttöä. Vuosien vieriessä Panda kehittyi muistuttamaan aivan tavallista kaupunkiautoa. Pandan syntymä päivät 7. Toisaalta autoa ei ollut suunniteltu pitkiä siirtymiä varten. Rättisitikan ja Tipparellun jalanjälkiä seuraava Fiat Panda on yksi menestystarinoista. Miinuspuoliakin löytyi kuten huollon tarve sekä mekaaniset äänet. Harley-kuljettajien ennakkoluulot vaihtuivat pian ymmärryksen kautta arvostukseksi, ja hihnaveto yleistyi merkin valikoimassa ripeällä aikataululla. Vuosikymmenten kuluessa hihnatekniikka kehittyi ja moottoripyörävalmistajat alkoivat jälleen kiinnostua aiheesta. Askeettisesti varusteltuja pieniä henkilöautoja on valmistettu vaikka kuinka paljon, mutta malleista vain harva on saavuttanut suursuosion. Tarjolle tuli nykyaikaisempi FIRE-moottori ja alustaa päivitettiin muun muassa vaihtamalla lehtijousitettu taka-akseli modernimpaan kierrejousitettuun versioon. Pandasta ei juuri mukavuuksia löytynyt, mutta yksinkertainen muotoilu kätki sisäänsä useita käyttöä helpottavia nokkeluuksia. Penkit sai aseteltua myös vuoteeksi, ja jos oikein paljon piti saada kuljetustilaa, takaistumen saattoi irrottaa alle 15 sekunnissa. Sympaattiselta vaikuttava uutuus oli menestys, eikä liukuhihnalta riittänyt autoja kaikille halukkaille. HIHNAVETO-HARLEY Viime vuosisadan alkupuolen moottoripyörissä käytettin yleisesti hihnavetoa, mutta ketjulla ja rattailla toteutettu vetojärjestelmä yleistyi ja syrjäytti hihnat nopeasti. Niin Fiat kuin lukuisat koripajat tekivät Pandasta vuosien saatossa erikoisversioita moneen lähtöön. N eljäkymmentä vuotta sitten automaailmaan syntyi söpö pikkuauto, joka sai olemuksensa mukaisen nimen Panda. 40 vuotta sitten Harley-Davidson kohahdutti moottoripyörämaailmaa esittelemällä hihnavetoisen FXB Sturgis -mallin. Linjojen takaa löytyykin muotoilijamestari Giorgetto Giugiaro. Kulmikkaiden muotojen, erikoisen maskiratkaisun ja muovisuojuksilta näyttävien kylkimuotojen ansiosta Pandan ulkonäkö on vahvasti omalaatuinen, eikä sitä erehdy vahingossakaan sotkemaan mihinkään muuhun automalliin
Auton oikuttelevaa käyntiä ihmeteltiin ja annettiin samalla koneen lämmetä. Tervakoskella auto ajettiin pitkän linjan harrastajan Marko Virtasen pihamaalle, jossa alkoi järjestelmällinen vianetsintä. Sähkövika tuntui todennäköisemmältä. Kilpailu jäi historiaan erikoisen lopputuloksen ansiosta. Maadoituspisteet otettiin auki ja puhdistettiin, samoin lukuisat liittimet. Kukaan osallistujista ei ollut tuomariston mielestä riittävän kaunis, joten edellisen vuoden voittaja Tarja Nurmi sai pitää tittelinsä vielä toisenkin vuoden. 8 2/2020. Suomi saalisti kultaa kahdessa lajissa. maaliskuuta 1960. Pian ilmeni, että koneen ympärille oli jo vaihdettu jotakuinkin kaikki ne osat, jotka ensimmäisenä olisi pistetty uusintalistalle. Veekasin höpinän äänenvoimakkuus kasvoi roimasti, mutta pian jo kiinnitettiin huomiota moottorin tasaiseen käyntiin. Äänenvaimentaja, joka ei siihen saakka ollut vuotanut tai muutenkaan vaikuttanut risalta, repesi halki ja oksensi sisuskalunsa pihalle. Kalevi Hämäläinen oli miesten maastohiihdon ykkönen 50 kilometrin matkalla. Moottorinohjausyksikkö käytiin läpi ja hiukankin epäilyttävältä vaikuttavat juotokset tinattiin uusiksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta HELMIMAALISKUU 1960 • Miss Suomi -kisat järjestettiin 7. Ikonisen kuvan takana on kuubalainen valokuvaaja Alberto Kodra. Sitten kuului räminää ja pörinää. Rahaa siis säästyi, mutta oireiden aiheuttaja pysyi mysteerinä. Lyhyt automatka Helsingistä Tervakoskelle muuttui hermoja piinaavaksi seikkailuksi merkillisten teknisten ongelmien kasaantuessa. • Samana päivänä, jona Che poseerasi kameran edessä Kuubassa, pääsi Elvis Presley siviiliin vajaan kahden vuoden asepalveluksen jälkeen. Mauno piti ykkössijan helmija maaliskuun ajan. maaliskuuta 1960. • F1-legenda Ayrton Senna syntyi 21. Moottorin käynti oireili eri tavoin, ja oireiden ilmeneminen sekä kesto vaikuttivat satunnaisilta ja vaikeasti ennakoitavilta. Letukka leimassa! U seita vuosia Ruotsin länsirannikolla varastossa seissyt auto vaikutti ostohetkellä melko ehjältä, joskin myyjä kertoi, että koeajon yhteydessä moottori oli hieman oikutellut. Matkan aikana kovasti oikutellut retkeilyauto on nyt kunnossa ja katsastettu. Räimeellä kuntoon Sitten puuttui sattuma peliin. Klassikot-lehden numerossa 7/19 noudimme Ruotsiin livahtaneen karkulaisen takaisin Suomeen. Toinen olympiavoitto irtosi miesten 4x10 kilometrin viestijoukkueelle. Käyntiin näillä toimilla ei ollut vaikutusta. • Lukemattomia t-paitoja ja kahvimukeja koristava valokuva Che Guevarasta otettiin 5. helmikuuta. • 60 vuotta sitten talviolympialaisia kisattiin Kaliforniassa. • Singlelistan ykköspaikkaa tammikuussa pitänyt Laila Kinnunen joutui tekemään tilaa Mauno Kuusiston Kertokaa se hänelle -kipaleelle. Oireet vain pahenivat kilometrien myötä
Ruotsin vuosina tukivarsi oli moukaroitu lähemmäs alkuperäistä muotoaan. Winter Swap Meet, Teivon ravikeskus, Ylöjärvi 28.–29.3. TIELIIKENNEHISTORIAN MOBILIA-PALKINTO PIRKKO-LIISA KASTARILLE Vuoden 2020 tieliikennehistorian Mobilia-palkinto on myönnetty teokselle Artturi Tiura. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus Äänenvaimentajan sisuskalut olivat ruostuneet ja ilmeisesti pyörineet pöntön sisällä välillä tukkien pakokaasun reittiä. Tiuran arkistoja ei ole tallella, joten Pirkko-Liisa Kastari haastatteli lukuisia henkilöitä, jotka kertoivat työstään Tiuran kuljettajina, rahastajina ja asentajina. Vanhan kaluston 3. Hyllyssä oli ehjä alatukivarsi ja miehillä aikaa sen vaihtamiseen. Kilpailuun osallistui tänä vuonna kuusi ehdokasta, jotka kaikki olivat tietokirjoja. Laajoista säätömahdollisuuksista huolimatta pyöränkulmia ei kuitenkaan ollut saatu kohdalleen. Ilmoita tapahtumasi osoitteeseen: toimitus@klassikot.fi 9. Ja apu sieltä löytyi nytkin. Syökerin sauhut ja Nummituvan romppeet, Lopentie 1616, Vihti 25.–26.4. Ne olivat yksi tapa kertoa Tiuran värikkäästä persoonasta”, Kastari kertoo. Talviheikki, Turun messukeskus 8.3. ”Tiurasta on lukemattomia kaskuja. Maalissaalis-rompetori, kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, Tuulos 14.3. TAPAHTUMAKALENTERI HELMIKUU 29.2. Niiden kanssa kelpasi hoitaa auto tieliikennekelpoiseksi monen vuoden jälkeen. Artturi Tiuran persoona osoittautui projektin aikana kiehtovammaksi kuin Kastari oli osannut ajatellakaan. Tukivarret mutkalla Auton pitkäaikainen omistaja oli vanhoilla päivillään hieman törmäillyt autollaan, ja toinen alatukivarsi oli vääntynyt kieroksi. American Powerin miehet hommasivat tilalle ehjän varren, ja Vanhan äänenvaimentajan irti ruostuneet sisäkalut aiheuttivat ongelmia, jotka lakkasivat kun pöntön ulkokuori repesi. Tapio Mäntyniemen varaosahyllystä löytyi toimiva starttimoottori, joka vaihdettiin satunnaisesti toimivan startin paikalle. Pirkko-Liisa Kastari kuvaa Tiuraa ihmisenä, yrittäjänä ja työnantajana, mutta kertoo perusteellisesti myös linjaja maitoautojen kuljettajien, rahastajien ja autonasentajien työstä sekä tiestön kunnon merkityksestä heidän työssään. VINKKAA TAPAHTUMA! Oletko tapahtumanjärjestäjä. Muistitiedon ansiosta kirjasta ei Kastarin mielestä tullut tavanomaisen elämäkerta vaan kuvaus 1900-luvun maaseudun ihmisten elämästä ja yhteyksistä maailmalle. Lisäksi palkintolautakunta halusi jakaa kunniamaininnan Jorma Nykäsen teokselle Lapin puutavara-autokuljetusten toimintahistoriaa (2017). AHS:n Talviajot KeskiUudellamaalla, lähtö ja maali: Teboil Sveitsinhovi, Hyvinkää MAALISKUU 1.3. Saman katon alla tätä autoa on huollettu vuosien saatossa useamman kerran. Kirjoittaminen alkoi vuonna 2013 ja kesti muiden töiden ohessa viisi vuotta. Varmasti myös lambda-anturi on samasta syystä antanut keskusyksikölle varsin kummallisia arvoja. ”Kiitos Mobilian loistavan arkiston, kirjasta tuli myös kattava esitys Tiuran autokannasta”, Kastari kiittää. Operaation yhteydessä selvisi, että ylätukivarsikin oli saanut siipeensä. Käännyimme Hämeenlinnassa vaikuttavan American Power -firman puoleen. Hot Rod & Rock Show, Tampereen Messuja Urheilukeskus 27.4. Vanha katalysaattori sai uuden putkiston peräänsä. Voittajateos kertoo kurulaisen liikennöitsijän Artturi Tiuran (1908–1991) elämästä ja välittää samalla pohjoishämäläisen maaseudun elämänmenoa läpi 1900-luvun. Pienoismallipäivä, Tampereen Kauppaoppilaitos 29.2. peli alkoi olla valmiina katsastuskonttorilla käyntiä varten. VMPK:n kevätrompepäivä, Teivon ravirata, Ylöjärvi 25.4. Vetkun Kevätpäiväntasaus-keikka, Haapamäki– Ruovesi–Teiskon Murikka HUHTIKUU 10.–12.4. Autossa aikaisemmin olleet rekisteritunnukset olivat vielä vapaana, joten Chevyyn tilattiin uudet kilvet vanhoilla tunnuksilla. Linja-automiehen elämä ja autot (2019). Virtanen väkästeli alle uuden putkiston koeajoa varten, ja pitkä ajolenkki antoi varmuuden moottorin parantuneesta toiminnasta. Kastari on tehnyt elämänuransa sanomalehden toimittajana, pisimpään Hämeen Sanomissa. Keuruun talviajo, Lähtö Megamarket, Keuruu 28.3. American Car Show & Classic Car Show, Helsingin messukeskus 18.4. Uusia alatukivarsia ei löytynyt mistään
Tuossa vaiheessa Postin pakettiautokanta oli kasvanut vuoden -70 vain 18 Tjorvenista noin 500 postiSherpan laivueeksi. Näin myös oli, mikä vahvistui kun apuun riensi Risto Pennanen, joka on koonnut tarkkaa dataa Postin ajoneuvohankinnoista takavuosina. Riston kokoaman tilasto-otteen mukaan Tjorveneita hankittiin Postille kaikkiaan 38 ajoneuvoa – näistä 18 vuoden -70 hankinnoissa ja 20 Tjorvenia hankintavuoden -71 piikkiin. Työnäytteen antaa postimies Alvar Iivonen Espoossa talvikaudella -76 (kuva: Posti/Tapio Mustasaari) 2/2020. Sellaisten haalimisesta kertoo vuosien 1983–1984 ajoneuvohankintoihin kirjatut satakunta Freight Roveria. Olimme löytäneet juttua varten viittauksen, jonka mukaan Posti olisi tilannut Tjorveneita 12 yksilöä vuonna -70, mutta rekisteröintilastojen kertomien lukemien perusteella ounastelimme kokonaismäärän olleen suurempi. Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vakionopeus Saimme tarkentavaa lisätietoa Postin kirjoilla olleiden Kalmar Tjorven -pakettiautojen lukumäärästä. Riston kokoama tilasto kertoo myös jutussa viitattujen Morris J4:n ja Leyland Sherpojen käytöstä. Postikäyttöön varusteltujen Sherpa-pakujen ohella postinjakoa kokeiltiin myös Morris J4:llä. Tjorven ottaa lukua V iime vuoden viimeisessä numerossa kerroimme muun muassa eläköityneestä postiautosta Kalmar Tjorvenista. Leylandia hankittiin puolestaan vuosina 1976–1978 noin 50 autoa per vuosi ja vuonna -79 yhteensä 80 ja vuonna -80 peräti 100 autoa. British Leylandin alaisuuteen perustettu Freight Rover jatkoi Sherpan tuotantoa. Näistä Tjorveneista oli Postin ajoneuvokannassa vuonna -77 jäljellä vielä 14: viisi vuonna -70 hankittua ja yhdeksän vuodelta -71. Esimerkiksi Morriksia hankittiin vuonna -73 yhteensä 55 autoa, seuraavana vuonna 29 ja vielä kuusi vuonna -75. Pian sen jälkeen nämä ruotsalaiset postilaatikot poistettiin Postin muonavahvuudesta. Ilmeisesti Postin keräsi J4-laarin viimeisiä, sillä mallin valmistus päättyi vuoden -74 aikana Leyland Sherpan vallatessa tuotantolinjat
Amerikkalainen markkinointimies on saanut liitettyä purkin kylkeen melkoisen määrän laatusanoja. www.meguiars.fi motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMANA RALLIAUTOT RAUTAESIRIPUN TAKAA JAPSIPYÖRÄT 60 VUOTTA SUOMESSA “MUSEOIÄSSÄ” Tänä vuonna museoiän täyttävät ajoneuvomallit AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. Anglo Parts on brittiautojen osiin keskittynyt yritys, ja sen valikoimista löytyy yli 80 000 tuotetta. www.gripsgarage.com SUPERKIILTÄVÄT KUMIT Autoihmiset ovat jo ammoisista ajoista saakka väitelleet siitä, pitääkö viimeisen päälle puunatun harrasteajokin kumipyörien olla hillityn mattapintaiset vai kiiltävät kuin silikonisuihkeen jäljiltä. Paperisen opuksen saa omakseen kympillä, digiversion voi ladata verkkosivuilta veloituksetta. Ranskalaiset.fi-nettikaupasta löytyy saksalaisvalmisteinen kilometrinäyttö, joka on kuin suoraan 70-luvulta. Ultimate insane shine tire coating -sanaryppään takaa löytyy helppokäyttöinen renkaan suoja-aine, joka jättää jälkeensä märältä näyttävän kiiltopinnan. Viimeisin luettelo kattaa Jaguar XJS -mallin varaosat. Hauska numeropyöritin ei ole kadonnut historian hämärään, sillä moisia valmistetaan edelleen. klo 9-17 su 3.5. 443 millilitran pakkaus verottaa rahapussia 26 euron verran. Nyt on olemassa kolmaskin vaihtoeto: Meguiar’s on tuonut markkinoille renkaiden käsittelyyn tarkoitetun hoitoaineen, joka tekee kumista erityisen kiiltävän. Hintaa härvelillä on vajaat kymmenen euroa. Toinen kätevä konsti oli pyöritellä härveliin seuraavan huollon mittarilukema. klo 10-17. Siihen saattoi pyörittää muistiin vaikkapa senhetkisen kilometrilukeman tulevan matkan mittaamista ajatellen. Hienoa on se, että Anglo Partsilta saa vielä paperille painettuja merkkikohtaisia osaluetteloita, joita on tällä hetkellä peräti 21. Ja mikä parasta, laitteesta ei löydy minkään sortin elektroniikkaa! XJS-KATALOOKI Vantaalla toimiva Grips Garage on touhunnut Anglo Parts -osafirman virallisena Suomen-edustajana jo pidemmän aikaa. Rompetori Tarpeellista tavaraa harrastajalle NUMEROIDEN PYÖRITTELYYN Ennen vanhaan autojen kojelaudoista löytyi usein matkamittaria muistuttava lisälaite. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 20 € Avoinna la 2.5
SUUNNATTU 12. Nissan 2400 GT ’72 Suomalaisille Otsikko on ehkä liikaa sanottu, mutta kiistatta Suomi lukeutui Nissan 2400 GT:n harvojen vientimaiden joukkoon
Tosin kuluttajalle tällainen jatkoaika saatettiin esittää ”erikoismallina”, josta kertoivat vaikkapa pari ylimääräistä koristelistaa, uudenmallinen taustapeili, urheilullinen verhoilukuosi tai jotain muuta yhtä mullistavaa. Tällaiseksi voidaan tulkita 70-luvun alussa Suomen Datsun-tuontiohjelmaan kuulunut Nissan 2400 GT. Joskus maahamme kaikesta huolimatta järjestyi monen muun maan autotarjonnasta edukseen poikennut automalli. Hän ilmiselvästi mieltyi harvinaiseen GTTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 13. Urheilullinen käyttöauto Vuonna -72 Suomeen rekisteröidyn 27:n Nissan 2400 GT:n joukossa oli pääkaupunkiin AIG-35-kilvissä asettunut yksilö. Valkeakoski S uomalaisten autoistuminen pääsi todenteolla vauhtiin 60-luvun mittaan, mutta kovinkaan monella ei ollut ylimääräisiä markkoja hukattavaksi pyörien päälle, vaan liikkeelle koetettiin päästä niin taloudellisesti kuin mahdollista. Tämä heijastui myös maahantuojien toimintaan: tuontiohjelmaan pyrittiin järjestämään kustannustehokkaita tuotteita, jotta ainakin hinnat alkaen -mallin pyynti saatiin mahdollisimman houkuttelevaksi. Ajoittain varustelu tilattiin jopa tehtaan tavanomaista minimiä niukempana, milloin taas tuotannosta poistuvaa mallia haalittiin varastoon ylivuotisina kaupiteltaviksi. Tämä punainen GT-sedan sai ensiomistajakseen Etu-Töölössä Helsingissä asuneen miehen
Sitä silmällä pitäen auto sai suojakseen runsaista massakerroksia ja eteen paksut, yli lokasuojien kaarileveyden yltävät roiskeläpät. Pyyhkimien ja lasinpesurin katkaisimet on sijoitettu omintakeisesti keskikonsoliin vaihdekepiin eteen. Kiinnostava erikoisuus Valkeakoskelaisen Markku Kallion autoilut alkoivat aikoinaan Toyota Corona Mk II HT:lla, jonka jälkeen omistuksessa on ehtinyt olla Toyota-merkkistä kalustoa lähemmäs 30 autoa – ensin käyttöautoja, mutta myöhemmin myös harrastepelejä. Vaikkei myyntikohteen merkki ollutkaan Toyota, oli mallimerkinnän perusteella silti kyseessä Markkua kiinnostava urheilullinen japanilaisauto. ”Nissan 2400 GT oli minulle silloin ennennäkemätön tapaus. Tuolloin 26 vuoden iän saavuttaneen 2400 GT:n elämä jatkui pian uuden omistajan toimesta; autoliikkeen myyntirivistöön harvinainen Nissan ei ehtinyt päätyä, sillä Nissan-liikkeen huoltopuolen autoasentaja lunasti auton omistukseensa. Pääkaupunkiseudun lisäksi 2400 GT:n saattoi nähdä liikkuvan erityisesti Valkeakoskella, jossa omistajan kesämökki sijaitsi. Toijalassa asustanut asentaja ei kuitenkaan päätynyt säilyttämään hankintaansa, vaan kokeili edelleen AIG-kilvissä olevan Nissanin markkina-arvoa virittelemällä autosta myynti-ilmoituksen Keltainen Pörssi -lehteen vielä saman vuoden puolella. Nissan sai nieltäväkseen kohtuullisen vähän kilometrejä, mutta talviajoakaan autolla ei kaihdettu. Niinpä 2400 GT jäi valkeakoskelaiseen Nissan-liikkeeseen ja kohti uusia seikkailuja matkattiin uudella Primeralla – kenties mallin 150-hevosvoimaisella GT-versiolla, jos sporttisuudesta oli halu pitää kiinni. Vuosituhannen käydessä kohti päätöstään teki 2400 GT:n omistaja siirtonsa ja päätti päivittää menevän mutta ikääntyneen ajopelinsä uuteen. Ajatuksissa oli tiettävästi jättää pitkään palvellut auto jälkipolven käyttöön, mutta Helsingin kantakaupungin haasteellisiksi koetut pysäköintimahdollisuudet hylkäsivät suunnitelman. Kirjastosta koetin mennä hakemaan tietoa automallista, mutta siitä ei löytynyt kuvan kuvaa.” Ruotsissa asuvalta Datsun-harrastajalta saadussa valokuvassa auto on Helsingissä Autokeskuksen parkkiksella tiettävästi vuonna -73. Jossain vaiheessa auton maalipinta myös uusittiin alkuperäistä vastaavalla punaisella sävyllä. Nissaniinsa, sillä hänen omistuksessaan ajokki säilyi vuoteen -98 saakka. Kolmipuolainen ratti ja pyöreiden mittarien patteristo luovat mallille sopivaa GT-tunnelmaa. Kun Markku vuonna -98 huomasi lehdessä ilmoituksen vuoden -72 Nissan 2400 GT:stä, heräsi mielenkiinto moista ajoneuvoa kohtaan. GTNissanin seurana näkyy olevan niin 100A-, Bluebirdja 1600-Datsunia kuin ilmeisesti ’70 Dodge Coronet. 14 2/2020 Nissan 2400 GT. Huomaa myös alkuperäiskapselit
Ja nimistä puheen ollen: Datsunin talliin siirtymisestä huolimatta automalliuutuus sai tosiaan pitää PMC-taustaisen nimensä Skyline. C10:n harkkomainen muotoilu antoi mallille myös sen japaninkielisen lempinimen Hakosuka, termin ’hako’ tarkoittaessa laatikkoa ja ’sukan’ puolestaan japanilaista ääntämystä englanninkielisen Skyline-mallinimen sk-kohdasta. Datsunilla C10-mallikoodin saaneen mallin suunnittelu oli käynnistynyt PMC:n aikana, mutta projekti vietiin päätökseensä Datsunin hartioilla vuonna -68. Liekö taustalla ollut kunnioitusta Prince-perintöä kohtaan vai halua osoittaa automallin taustan poikkeavuus muusta Datsun-mallistosta. Harvinainen 2400 GT jäi valkeakoskelaiseen Nissan-liikkeeseen ja matka jatkui uudella Primeralla. Mukana projektissa oli PMC:ltä siirtyneitä insinöörejä ja suunnittelijoita, joista ehkäpä näkyvimmin muistetaan autolle siron jämäkät linjat piirtänyt Shinichiro Sakurai. Jälkimmäiseen viittasi vielä yksi erikoisuus. 15. Ratakilpurissa samaisesta suorasta S20-kuutoskoneesta otettiin vielä vähintään 50 hevosvoimaa enemmän. Myös Skyline-nimi esiintyi näkyvästi. Autolle joskus varhaisvuosina sattuneen lievän peräkolhaisun jäljiltä takaluukun 2400 GT -merkki sekä pari listaa olivat kateissa ja toivo ehjien osien löytymisestä pieni. Viimein sellaiset kuitenkin järjestyivät läpimädästä Suomi-GT:stä. Noin 4,3 metriä pitkän, kaksija neliovisena sedanina sekä viisiovisena farmarina valmistetun Nissan Skylinen moottoriohjelma käsitti perusmalleissa 1,5ja 1,8-litraisia nelosia, mutta vauhtiväen huulille Skyline nousi vuoden -69 Skyline 2000 GT-R:n versiolla. Nissan 2400 GT:n ja sen sisarmallien perintötekijät eivät nimittäin olleet puhtaasti Datsun-taustaisia, vaan mukana oli vuonna -66 Datsuniin fuusioidun Prince Motor Companyn eli PMC:n perintöä. PMC:N JA DATSUNIN MAUSTAMA GT-NISSAN Neliovisena sedanina maahamme tuodussa kuutoskoneisessa Nissanissa oli useampiakin mielenkiintoisia elementtejä. Edullisempaa mutta silti varsin kipakkaa kyytiä tarjoili myös 120-hevosvoimainen Skyline 2000 GT. Sen moottoritilassa intoili 160 SAE-hevosvoimaa tuottanut 1 989-kuutioinen DOHCneliventtiilimoottori. Se oli jotain tältä väliltä. Auton merkiksi ei tullut Datsun vaan Nissan, joka yleistyi Nissan Motor Companyn uusien autojen keulilla vasta 80-luvun puoliväliin mennessä. Mutta se Suomeen tuotu malli. Nissan 2400 GT:n moottoritilaan oli sommiteltu Cedricsarjan Datsun 240 C:ssä käytetty L24-moottori, 2 393-kuutioinen 130 SAE-hevosvoimaa tuottava OHC-kuutonen. Useimmilla markkinoilla C10-Datsunin GT-versio oli varustettu kaksilitraisella kuutosella. Jostain syystä tämä rajallisille markkinoille leivottu 2400 GT markkinoitiin myös ilman Skyline-nimeä
Vuonna -73 rekisteröitiin kymmenen 2400 GT:tä ja seuraavana vielä yksi. ”Kytkimen luisto loppui kun vaihdoin uudet kytkinnesteet. Loppukesästä -72 Seppo Sankari kiidätti Jyväskylän Suurajoissa Nissan 2400 GT:n 31. Ylipäätään C10-sukupolven Nissan nauttii suurta suosiota tuning-piireissä esimerkiksi USA:ssa ja Lähi-idässä. Osviittaa aiheeseen antoi myös huoltokirjan viimeinen merkintä 129 132 kilometrin kohdalta vuodelta -83. Käsirahaa myyjä pyysi 50 markkaa, minkä annoin ja sovin että tulisin hakemaan auton lähipäivinä.” Entisöintiä ja urheiluhenkeä Valkeakoskelle siirron jälkeen Markku alkoi laittelemaan havaittuja epäkohtia kuntoon. Useimmat harmeista talttuivat sangen vähällä vaivalla. Auton hinta oli tuolloin 31 950 markkaa, kun esimerkiksi taksikokoluokan Datsun 240 C kustansi vajaat 33 000 markkaa. HARVOILLE JA VALITUILLE Suomen lisäksi Nissan 2400 GT -mallia tarjottiin ainakin Portugalin, Hollannin ja Sveitsin automarkkinoille. Yleiskunnoltaan myyntikohde oli asiallisessa peruskunnossa. Olemassa näistä alkuperäisistä Suomiautoista on arviolta kymmenkunta, joten säilymä on prosentuaalisesti varsin korkea. Vuonna -72 Nissan 2400 GT oli mukana Aro-Yhtymän Autokeskuksen kuusisylinterisien Datsunien mainoksessa. Ensimmäiset 2400 GT:t rantautuivat maahamme kevättalvella -72. Sen perusteella mittarissa ollut 6 000 kilometrin lukema sai olettamaan, että kokonaisajomäärä olisi ollut 206 000 tai 306 000 kilometriä. Neljän maaliskuussa -72 rekisteröidyn 2400 GT -yksilön seuraksi saapui saman vuoden mittaan vielä 23 lisää, joten koko vuoden saldoksi kertyi 27 autoa. sijalle, joten ainakin yhdellä mallin edustajista kokeiltiin myös kilvanajoa. Kokonaisuutena punainen 2400 GT vaikutti puhuttelevalta, esimerkiksi alkuperäiset pölykapselit olivat tallessa talvipyöriin kiinnitettyinä. ”Datsunin jalorotuiseksi” tituloitu 2400 GT oli tähän yhteyteen nimetty ehkäpä selkeyden vuoksi Datsunmerkkiseksi. 16 2/2020 Nissan 2400 GT. Automalliin ja etenkin myynnissä olevaan yksilöön tutustuminen käynnistyi, kun Markku otti yhteyttä myyjään ja matkusti Toijalaan erikoisen japanilaisauton äärelle. Nissan 2400 GT:n tarjonnasta Hollantiin kertovat niin myyntiesitteet kuin aikalaiskoeajot. Mallin valmistus päättyi kuitenkin jo -72, joten on todennäköistä että koko 38 GT-Nissanin satsi tuotiin vuoden -72 puitteissa mutta myytävää riitti lopulta vuoden -74 puolelle asti. Koeajolla pientä tekniikan ontumista ilmeni, mutta ei mitään kiinnostusta sammuttavaa. Niinpä Markku päätyi kauppaneuvotteluihin, joissa päästiin sutjakasti myös myönteiseen lopputulokseen. Ajossa kävi ilmi, että takaiskarit olivat lopussa minkä seurauksena perä keinui kuin västäräkki”, Markku kuvailee. ”Jos sen aikaisiin Datsun 100A -hintoihin vertaa, niin autolle tuli hintaa suunnilleen tuplat. Kaikki näistä hengissä olevista ja Suomeen uutena myydyistä 2400 GT -malleista eivät kuitenkaan enää ole maamme rajojen sisäpuolella, sillä harvinainen malli on herättänyt mielenkiintoa myös ulkomailla. ”Kone pölläytti sinistä savua ja lisäksi kytkin hieman luisti. Koneen savutus puolestaan asettui kun moottoriin vaihdettiin kunnon vanhan ajan öljyt. GT-mallin hinta oli tuntuva, jos vertasi sitä esimerkiksi yhteen Datsuntuoja Autokeskus Oy:n syömähampaista, noin 13 500 maksavaan Datsun Finniin. Edelleenkään ei ole tarvinnut tehdä moottorille mitään isompaa remonttia.” Auton pohjassa ollut paksu massa oli suojellut Mallin erikoisuus oli kaksilitraisen kuutoseen sijaan pannuhuoneeseen laskettu 2,4-litrainen OHC-kuutonen, jota käytettiin muun muassa Datsun 240 C:ssä. Mallin valmistusmääristä on vaikea tavoittaa lukuja, mutta vastavuoroisesti Suomeen tuonnista on tarkempaa dataa käytettävissä ensirekisteröintien muodossa
Puristussuhde 8,5:1. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Kyljissä olevia GT-merkkejä saa Japanista, ja ne olen uusinut molemmin puolin.” Näiden merkkien taustaväri on sininen, kun Markun mukaan kaksiovisissa GT-malleissa tausta oli puolestaan punainen. Sama koskee autoon muita tehtyjä tyylittelyjä: sporttihenkeä korostava etuspoileri on ruuveilla kiinni ja nyt alla olevat Mitsubishi Cordian 14-tuumaiset erikoisvanteet on nopeasti vaihdettavissa alkuperäisiin peltivanteisiin aiemmin mainituin originaalipölykapselein. Markun nähdessä 2400 GT:n myynti-ilmoituksen 90-luvun lopulla oli malli hänelle ennalta täysin vieras, mutta tilanne on korjattu runsaan kahden vuosikymmenen omistajuuden aikana. 17. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Teho 122 hv /5600 rpm, vääntö 196 Nm /3600 rpm. Edessä levyja takana rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 9 s. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. ”Käytännössähän näitä 2400 GT -merkkejä oli vain Suomi-autoissa, sillä Japanissa ja lähes kaikilla muilla markkinoilla malli oli ollut 2000 GT.” Ratkaisu järjestyi vuosikymmen myöhemmin Kiuruvedellä olleesta läpimädästä Suomi-GT:stä, josta Markku sai ostettua ehjät varaosat: takaluukun 2400 GT -merkin sekä rekisterikilven vieressä olevat pari pientä listaa. Nissanin ensimmäinen omistaja oli ilmeisesti peruuttanut auton kevyesti jotakin päin, minkä seurauksena puskurissa oli painauma, takaluukussa pieni lommo ja perästä puuttui 2400 GT -koristemerkki. Alkuperäiseksi palautettava ilme voikin näkyä mukavasti hintalapussa, jos Markku päätyy joskus myymään 2400 GT:n eteenpäin. Reilussa kahdessa vuosikymmenessä C10-Nissanien hinnat ovat nimittäin alkuperäisten Skyline GT/R -mallien ja niistä tehtyjen mitä villimpien kloonien vanavedessä hypänneet korkealle. Väriteema toistuu ratin keskiössä, johon Markku on tosin vaihtanut sinisen tilalle punaisen version, joka istuu punaisen auton sävyyn mukavasti. Poraus 83, isku 73,7 mm. Oikomishoito oli helpommin hoidettavissa, mutta mallimerkki tuotti enemmän päänvaivaa. Tilavuus 2393 cm 3 . Paino 1130 kg. 07 Mitat Pituus 440, leveys 160, korkeus 139, akseliväli 264 cm. Alkuperäinen sininen keskiökin on toki tallessa, jos tulee joskus tarve palauttaa auto mahdollisimman alkuperäiseen asuun. alustaa hyvin, mutta peltitöihin jouduttiin, sillä isoista roiskeläpistä huolimatta etulokarien alaosat olivat pehmenneet. Maahantuojan kautta löytyi uusi pakoputki, mutta isompaa mietintämyssyä tarvittiin auton takaosan puutteellisten pisteosien tähden. Takaveto. Takana erillisjousitus, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Nissan 2400 GT 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Villähde 18. Mini ”Clubman GT” ’72 Australian MAUSTEILLA BMC:n Australian tehtailla valmistettiin 70-luvun alussa Mini Clubman GT -mallia. Suomeen ei sellaista ole päätynyt, mutta Hannu Laakso poimi GT:stä ideoita Henry-poikansa syntymäpäivälahjaan
J os oli Britti-imperiumi satakunta vuotta sitten pinta-alaltaan mahtava, tuli brittiautoista puoli vuosisataa myöhemmin todellisia maailmanvalloittajia. Zetlandin Minit olivat aluksi tarkoin Englannin mallia vastaavia, mutta pian niihin ilmestyi paikallisia parannuksia. Koska poliisit olivat usein pitkiä – ainakin koppalakki päässä – poliisi-Minien penkit olivat tuuman vakiopenkkejä matalammat. 19. 165/70 -rengastus näyttää muhkealta 10-tuuman vanteella. Esimerkiksi ovien liukulasit korvattiin alasveivattavilla ikkunoilla jo kauan ennen kuin Englannissa luovuttiin liukulaseista. Pieniä autoja suosivaan Italiaan Minit valmistettiin Milanossa Innocentin tehtailla. Pohjois-Amerikka oli brittiautoille kyltymätön markkina, ja vaikka uudelle mantereelle suuntaavat rahtilaivat pakattiin täyteen pääasiassa urheilutai loistoautoja, saatiin sinne 60-luvun aikana myytyä kymmenisentuhatta Miniä. Ensimmäiset kolme Miniä kuskattiin Australiaan Englannista jo niinkin varhain kuin 1960. Karibian lämpöön Minejä valmistettiin Venezuelassa ja eteläisen pallonpuoliskon pikkuautomarkkinoille niitä tuotettiin Uruguayssa ja Etelä-Afrikassa. Tehtaiden liukuhihnoilta valmistui useita meillekin tuttuja brittiautoja, paikalliseen markkinaan muokattuina versioina ja usein hiukan esikuvistaan poikkeavilla mallinimillä. sireeni, aurinkolippa, tuuliohjaimet, pohjapanssari, paremmat ajovalot, poliisiradio, jauhesammutin ja palokirves. Positiivinen palaute BMC:n Australian tuotantolaitokset työllistivät parhaimmillaan 7 000 henkeä. Varsinainen poliisivarustelu tehtiin valtion virallisella autopajalla, mutta poliisi GT:t saivat jo tehtaalta pellin alle kilpakäyttöön luokitellut moottorit, joilla piti päästä hälytysajossa 100 mailin tuntinopeuksia. Sitä valmistettiin tiettävästi vain 1200 kappaletta. BMC:n Sydneyssä sijaistevilta Zetlandin tehtailta tulvi pian Morris 850 Minejä kengurumaan markkinoille. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Australian Clubman GT muistutti Englannin 1275 GTmallia, mutta käytännössä se oli Australian oma malli. VIRKAKÄYTTÖÖN Heinäkuusta -71 tammikuuhun -73 tuotannossa ollut Cooperin seuraaja Clubman GT jäi Australiassa harvinaisuudeksi. Kaukaisin Minejä valmistava tehdas sijaitsi Australiassa, jossa paikallisesti valmistetuilla brittiautoilla oli jo ennestään vahva jalansija. Australiassa poliisi oli suosinut Minejä jo aikaisemmin, ja myös kourallinen suorituskykyisiä Clubman GT Minejä valjastettiin virkakäyttöön. Kolmikon avulla oli tarkoitus kartoittaa paikallisten jälleenmyyjien käsityksiä uutuuden myyntimahdollisuuksista. Omille markkina-alueilleen autoja valmistavia tuotantolaitoksia pystytettiin sinne, missä pienelle mutta tilavalle ja ennen kaikkea edulliselle autolle oli kysyntää. Clubman GT:n urheilullisuutta henkivä myyntiesite havainnollisti kuinka kultaraita istui siniseen väriin. Poliisivarusteluun kuuluivat mm. Ja Minihän meni, melkeinpä kaikkialle. British Motor Corporationin vuonna -59 esittelemä, Austinja Morris-merkeillä markkinoitu Mini muodostui paljon kokoaan suuremmaksi autoksi, joka hurmasi ostajia puolelleen, minne ikinä menikään. Autoista 1001 myytiin Australiaan, 198 matkasi Uuteen Seelantiin ja yksi kulkeutui Amerikkaan. Muille eurooppalaisille Minejä kasattiin niin Espanjassa, Portugalissa, Jugoslaviassa kuin Belgiassakin. Cooperien tapaan myös Clubman GT -mallissa oli bensakorkit ja -tankit molemmin puolin. Palaute oli ilmeisen myönteistä, sillä maaliskuussa -61 automalli esiteltiin virallisesti Australiassa
Tuulilasista eteenpäin uudistuneen Clubmanin kerrottiin olevan viitisen tuumaa edeltäjäänsä pidempi. Cooper S -mallin seuraajaksi asettuneen Clubman GT:n hintalappuun kirjattiin 2 502 dollaria. Hannu Laaksolla on pitkä kokemus Minien rakentelusta. Uutuuden täysleveä kolmiosainen maski oli alumiinia ja pölykapselit ruostumatonta terästä. Leylandin mallisto Australian Mineistä harvinaisimpiin lukeutuu vauhtimalli Clubman GT. Itse asiassa kaikkien korin kiilto-osien kerrottiin olevan ruostumattomia materiaaleja. Kahdesta pyöreästä mittarista löytyvät varoitusvalojen lisäksi nopeus-, veden lämpötilasekä polttoainemittari. Clubman perustui pitkälti edeltäjänsä tekniikkaan, sillä merkittävimmät uudistukset ovat ulkokuoressa, sisustuksessa, sekä pienissä teknisissä parannuksissa. Mittaristo oli siirretty kojelaudan keskeltä kuljettajan eteen. Uudesta ilmeestään huolimatta Clubman-malliston kerrottiin säilyttäneen Minin edistykselliset ominaisuudet, kuten helpon pysäköinnin, erinomaiset ajo-ominaisuudet sekä edulliset hinnat. GT:n syntymäpäivälahjaksi saanut Henry Laakso oli mukana autonsa rakentamisessa aina kun lisäkäsille oli tarvetta. GT-mallin urheilullinen olemus täydentyi vielä 4,5-tuumaa leveillä erikoisvanteilla. Kun pitkälti suomalaisten rallikuskien ansiosta 60-luvulla legendaariseksi kivunneet Mini Cooper S -mallit saivat väistyä tuotannosta, esiteltiin elokuussa -71 Ässän korvaajaksi Clubman GT. Tuulilasin pyyhkijä oli kaksi20 2/2020 Mini Clubman GT. GT-mallin mittaristoa täydensi vielä kierroslukumittari. Leyland-merkin alle esiteltiin neljä Miniä, joista kolme edusti uusia Clubman-malleja. Myös sisutuksessa Clubman-mallisto siirsi Minit 70-luvulle. Katkaisijat löytyvät uudesta konsolista keskeltä kojelautaa. Värivalikoimasta löytyi viisi uutta sävyä, ja GT-mallin sai halutessaan mustin tai kullanvärisin vauhtiraidoin. Australian edullisimman 1100-kuutioisen auton paikkaa puolusti 1100 Mini 1850 Australian dollarin hinnallaan. Tuossa ajassa BMC oli ehtinyt valmistamaan Australiassa yli 130 000 Miniä, Mini Vania ja Morris Cooperia. Samalla BMC-nimensä British Leyland Australia -muotoon vaihtanut valmistaja esitteli uudistunutta mallistoaan, joka korvasi jo yli kymmenen vuotta tuotannossa olleet vanhat Minit. Vanhan Mini K-mallin korvannut 1100 Clubman irtosi Leyland-jälleenmyyjältä 1950 dollarilla ja Mini Vanista piti pulittaa 1 759 dollaria
Vastaavasti brittiovissa oli vanhanaikaiset ovenkahvat ja aussiovissa taas uuden ajan upotettu ratkaisu. Pikaisesti vilkaistuna Australian Mini Clubman GT muistutti Englannissa Cooperin seuraajaksi esiteltyä 1275 GT-mallia, mutta käytännössä kyseessä oli Australian-tehtaan oma malli. 21. Lämmityslaite sähköisellä puhaltimella sentään siitäkin löytyi. 1 275 cm³ tilavuus syntyi isommalla porauksella, mutta kampiakseli oli iskultaan pari milliä lyhyempi kuin pikkukoneessa. Säästömalli Mini 1100 luotti monelta osin vielä vanhoihin ratkaisuihin, ainakin niin kauan kuin vanhoja osia tehtaalla riitti. Myös alkuperäinen käyttöohjekirja on kulkeutunut maapallon toiselta puolelta. Tavoitteena ei ollut esikuvan tarkka jäljentäminen, vaan autosta rakentui Henry-pojalle syntymäpäivälahja, jossa toteutettiin myös päivänsankarin omia toiveita. Harsoinen lattia vaihtui laajalti uuteen ja kuljettajanpuoleisen takakyljen pintapelti uusittiin ikkunalinjaa myöten. Aussiovien rungoissa oli sisäpuolilla metalliset karttataskut, joita brittiovista ei löytynyt. Kun Englannissa oli siirrytty piilotettuihin ovien saranoihin, aussiovissa saranat olivat näkyvillä. Muttereiksi purkamisen jälkeen kori hiekkapuhallettiin, jota seurasi mittavat peltityöt. Brittiluukussa meidän kilvellä on väljät oltavat. Syksyllä 2011 projekti alkoi kaivamalla omasta varastosta aihioksi englantilaista alkuperää oleva Mini Clubman, joka oli ehtinyt viettää latosäilytyksessä viimeiset parikymmentä vuotta. Kyseessä ei ollut mikään virheettömänä latoon työnnetty helmi. GT-varustelu kattoi jarrutehostimen, etuEtulokarien aidot Leyland Australia -merkit löytyivät eBay-nettihuutokaupasta. Kahdella SU-kaasuttimella varustettu, 9,75:1 puristeinen GT-moottori tuotti 78 hevosvoimaa 5 800 kierroksella. ”Mitä bensankulutukseen tulee, vaikuttaa kuljettajan kaasujalka siihen paljon enemmän kuin kaasuttimien määrä.” nopeuksinen ja pissapoika sähkötoiminen. Brittiovissa veivattiin koko lasi oven sisään, aussiovissa oli puolestaan pienet tuuletusikkunat. Clubmanit lähtivät matkaan Hydrolastic-jousituksella, Mini 1100 sekä Mini Van -malleissa luotettiin kumijousiin. Minien parissa pitkään puuhaillut Hannu Laakso näki vauhtimallin mielenkiintoisena, ja siitä syntyi ajatus Clubman GT:n rakentamisesta kotikonstein. pään levyjarrut, öljynjäähdyttimen, laminoidun tuulilasin, sisämatot sekä Cooper-tyyliin 5,5 gallonan tuplatankit takaluukussa. Clubman GT Clubman GT:n tekniikka oli Cooper S -mallista peräisin. Tarkemmin katsottuna eroja löytyi runsaasti, ja hyvänä esimerkkinä tästä käy vaikkapa ovet. Mieleiseksi rakennettu Suomeen ei tiettävästi ole kulkeutunut ainuttakaan Australian Clubman GT Miniä, ja auton kotimaassa sellaisesta saisi nykyisin pulittaa jo pitkän pennin. Australiassa Minin takaluukkuun prässättiin kapeampi syvennys rekisterikilvelle. Vain Australian malleissa olleet matalat karttataskut ovien alareunassa ovat Hannu Laakson toteuttamat
(kuvat: Hannu Laakso) Korroosio oli nakertanut koria monin paikoin ja kuskinpuoleinen takakylki meni vaihtoon ikkunalinjaa myöten. 22 2/2020 Mini Clubman GT. Maalaus on pitkälti omaa toteutusta, vain pintavärin ruiskutus korin ulkopintoihin jätettiin ammattilaisen tehtäväksi. Pienen korin pyörittely helpotti peltitöitä. GeeTeen aihioksi valikoitui parikymmentä vuotta aiemmin latoon varastoitu brittivalmisteinen Mini Clubman
Teho 78 hv/5800 rpm. Auton sisälle ei ulkoa juuri näe, varsinkin kun sisustus on sisäkattoa myöten musta. Osa valmistumisen jälkeen ajetuista 9 000 kilometreistä on kertynyt lähiseudun tapahtumista. Paino 600 kg. Sisutuksen muovisuus väheni 90-lukuisen Minin jalopuusarjalla. Koria ei lähdetty muokkaamaan tarkoin GT-mallin mukaiseksi, eikä oviin tullut ulkoisia saranoita saati tuuletusikkunoita. Poraus 70 mm, isku 81 mm. 23. Koriin tulevien lasikuituisten lokarilevikkeiden leveydestä oli sukupolvien välisiä näkemyseroja, mutta koska Henry halusi autoonsa GT-mallia leveämmän rengastuksen, päädyttiin levikkeissäkin leveämpiin. GT-teemaa myötäilee myös kartturinpuoleisen bensaluukun lisäys koriin, vaikka tavaratilaan ei toista tankkia lisättykään. Mittarien sommittelussa noudatettiin Clubman GT:n teemaa jalopuukojelautaan yhdisteltynä. Kolme pyöreää mittaria myötäilevät vanhaa GT Clubmania, ja sporttiteemaan istuvat kuppipenkit sekä 1275 GT:n ohjauspyörä. Myös mittarit purettiin ja huollettiin toimivuuden varmistamiseksi. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pit. Hannu Laakson tapa rakennella autoja on varsin perusteellinen. Puristussuhde 9,75:1. Tilavuus 1275 cm 3 . 1410, kork. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, etuveto 05 Alusta Hydrolastic-jousitus, simpukkaohjaus, jarrutehostin. Hannu tosin toteaa, että olisi omista varastoista tuuletusikkunalliset Mini Innocentin ovetkin löytyneet. Moottoriksi vaihtui myöhemmin esikuvan mukainen 1300 Cooperin moottori, mutta Clubman GT-mallista poiketen nykyinen moottori saa seoksensa vain yhden kaasuttimen kautta. Yksi kaasutin on helpompi pitää säädöissään, ja mitä bensankulutukseen tulee, Hannu toteaa että kuljettajan kaasujalka vaikuttaa siihen paljon enemmän kuin kaasuttimien määrä. Jokainen osa pienintä katkaisijaa myöten puretaan osiksi ja kunnostetaan uutta vastaavaksi. 3170, lev. Ohjauspyörä on 1275 GT -mallista peräisin. Korin ammattilaisella teetetty pintamaalaus viimeisteltiin esikuvan mukaisin teippiraidoin. 08 Valmistusmäärä 1200 kpl. 1340, akseliväli 2040 mm. Valmistumisensa jälkeen Clubman GT:llä on vierailtu Minikokoontumisissa kotimaassa ja ulkomaillakin. 01 Merkki ja malli (Leyland Australia) Mini Clubman GT 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Näin auto saatiin valmistumaan aikataulussa kesäksi -12, mutta kilvet se sai pari viikkoa syntymäpäivien jälkeen. Ovien sisäpuolelle hän kuitenkin muokkasi vanhoista Minin ovista karttataskut. Ovien lasit sekä tuulilasi teetettiin tummennettuna ja muut lasit teipattiin tummennuskalvoin. Koska aikataulu Henryn 18-vuotispäiviin alkoi käydä tiukaksi, konehuoneeseen nostettiin valmiina ollut 1070-kuutioinen Cooper S:n moottori
Salla BMW 1502 ’75 24. Suomi-auto Käsitteellä Suomi-auto viitataan uudesta asti maassamme olleeseen autoyksilöön. Tämä pitää paikkansa myös Pekka Virkkulan ja hänen Niko-poikansa rakentaman Bemarin kohdalla, mutta lisäksi 1502 kumartaa kotimaan suuntaan myös värityksellään
Tällä erää kunnostusta on odottamassa toinenkin Fiat 600, mikä onkin sikäli oivallista, että rakennetun 600:n Pekka lahjoitti Niko-pojalleen valmistumislahjaksi. Aseman tankkauskentällä 12-vuotias nuorimies palvelee asiakkaita jo tottuneesti. Jopa helteisenä 70-luvun juhannuksena Aavasaksan juhannuskekkereihin tehty retki viiden hengen kuormaan ladatulla Fiat 600:lla näyttäytyi myöhemmin vuosien kultaamana muistona, mikä sai Pekan hankkimaan 90-luvun alussa kyseisen Fiat-mallin kun sopivasti kohdalle sattui. Mustang on poistunut jättäen jälkeensä mustaa vanaa asfalttiin sekä haalistumattoman muistijäljen nuoren miehen mieleen. Pihaan lipuu uudenkarhea punainen Ford Mustang, jonka poika tietää paikallisen hammaslääkärin ohjastamaksi. Omistaja saapuu takaisin ratsunsa luokse, laskeutuu kyytiin ja käynnistää ajokkinsa voimaauhkuvaan tyhjäkäyntiin. Vaihde kolahtaa silmään, ja lähes välittömästi V8-moottorin jyrinä ja takarenkaiden valitus täyttävät hetkeksi tienoon. Ulkoasuun soveltuvan värityksen ohella ne tarjoavat kuljettajalle ja apukuskille alkuperäisistuimia huomattavasti tukevammat istumapaikat. 25. T avallinen päivä Sallassa, paikallisella huoltoasemalla vuonna -66. Työvuosia huoltoasemalla erinäisissä työtehtävissä kertyi hänelle itselleen lopulta 38 ennen kuin hän perheineen siirtyi matkailualalle, silti edelleen Sallatunturin komeissa maisemissa pysytellen. Autoon tuli laitettua 127:n moottoria ja Sierran kattoluukkua. Fiatilla juhannusjuhlilla Sallalainen Pekka Virkkula kertoo autojen ottaneen vahvan roolin hänen elämässään jo lapsuusvuosina perheen pitäessä Sallan Shelliä. Tämän toisen pikku-Fiatin Pekka hankki talteen jo 80-luvulla. Nuori asiakaspalvelija suorittaa tuulilasin pesun, kenties jopa piirun huolellisemmin kuin tavallisesti, ja siirtyy hieman sivuun ihastelemaan amerikanraudan silmiä hiveleviä linjoja. Ajoon Fiat valmistui -95”, hän kertoo. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine USA:sta tilattu uusi Nardin puuratti ei ollut edullisin ratkaisu ohjauspyöräksi, mutta on tyylinsä puolesta nappiosuma. Huoltoasematoiminnan Virkkulat lopettivat vuonna -02, mutta kiinteistö jäi omaan omistukseen. Autoon ulkomailta hankitut sportti-istuimet ovat peräisin nuoremmasta BMW:stä. Vuodet autojen parissa työskennellen eivät leipiinnyttäneet Pekkaa, vaan myöhemmällä iällä nuoruusvuosien ajoneuvot alkoivat puhutella harrastusnäkökulmasta. Hallitiloineen ja työkaluineen tästä on ollut erinomainen apu niin matkailuyrityksen kymmenien moottorikelkkojen ylläpidossa kuin vapaa-ajan ajoneuvoharrastuksen vaalimisessa. Arki soljuu kuten sillä on tapana tehdä, kunnes hetkien virran sekoittaa jokin, joka terävöittää nuorukaisen aistit. ”Asentajallamme oli isänsä vanha 600, jonka hän myi. Asiakkaita vierailee harvakseen tahtiin, kuka tankkaamassa, kuka pientä tai isompaa huoltotointa teettämässä, joku ehkä vain kahvitauolla tai aikaa tappamassa
Isän ja pojan yhteisprojektin rakentelutyyliksi valikoitui race-henkinen kokonaisuus, jossa silti olisi alkuperäisyyttä kunnioittavia rakenneratkaisuja. Satavuotiaalle Suomelle Alppien valkoinen BMW 1502 sai odotella laittamisen alkamista puolisen vuosikymmentä, minä aikana Niko ehti varttua ajokortti-iän kynnykselle. Hän kertoi että oli luvannut pojille peltoautoksi 800 markalla. BMW:llä slalom-mäessä Pekan kolmas harrasteajoneuvo löytyi sekin lähiseudulta, tällä kertaa kuitenkin tuttavan vinkkaamana vuonna -08. ”Lattiaa oli jonkin verran hitsattu, mutta pohja oli hyvin ruostesuojattu. ”Linja-autoliikennöitsijänä toimineella tätini miehellä oli uudenkarhea BMW 2002, jolla 70-luvun alussa ajeltiin serkkujeni kanssa ympäri Suomea sukset auton katolla, kun harrastettiin siihen aikaan syöksylaskua ja suurpujottelua. Auto oli seissyt sijoillaan ainakin pari kolme vuotta, mutta omistaja oli tehnyt sikäli järkevästi, että alle oli levitetty pari isoa pressua, mikä eristi maan kosteutta ruostuttamasta pohjaa.” BMW:llä oli ollut yli 30 vuoden aikana käytännössä vain kahdella omistajalla – rovaniemeläisellä ensiomistajalla ja sen jälkeen jonkin aikaan hänen nuorella sukulaismiehellään. Sanoin että peltoautona se tulee särkymään, mutta jos myyt minulle, niin ei säry.” Leskirouva teki harkinnan jälkeen omat johtopäätöksensä ja Fiat siirtyi Pekan omistukseen 600 markalla. Alpinweiss-valkoisessa yksilössä oli kuitenkin ominaisuuksia, jotka kannustivat haalimaan lokakuussa -75 ensirekisteröityä Bemaria omaksi projektiksi. ”Kemijokivarressa Muurolassa asuva kaverini kertoi havainneensa koiraa ulkoiluttaessaan ladon takana seisovan vanhan 02-Bemarin.” Tämä herätti oitis Pekan mielenkiinnon, sillä myös kyseisestä BMW-tyypistä oli mukavia nuoruusmuistoja. Niistä ajoista tuollainen BMW jäi ihon alle.” Ladon vierustalla seissyt Bemari ei ollut malliston yläpään kaksilitrainen 2002, vaan 02-sarjan loppusuoralla malliston ainoaksi vaihtoehdoksi tuotu 1,6-litrainen 1502. Siinä missä muistot Fiat 600:sta olivat suorastaan hikisiä, nostatti Bemari mieleen talvisia tunnelmia 70-luvun alusta. Kerran sitten kysyin, että möisikö autoa ja paljonko maksaisi. 26 2/2020 BMW 1502. Englannista on tullut mattosarja, Amerikasta uusi Nardin ratti ja Latviasta löytyi sähköistuimet jostain 90-luvun BMW:stä” Auton alkuperäinen 1,6-litrainen nelonen käytiin läpi kattavasti ja urheiluhenkeä kohottamaan pakosarjan jatkoksi pultattiin sporttiputki. Ikänsä autojen ja koneiden kanssa touhunnut isä ja toisaalta pienestä pitäen tekniikasta kiinnostunut poika osoittautuivat tehokkaaksi työpariksi. ”Alle tuli 16 tumman renkaat, lisäksi jousitus laitettiin ja iskarit uusittiin.” Värimaailmaksi valikoitui sini-valkoinen, sillä vuonna -16 valmistuneella BMW:llä haluttiin kunnioittaa seuraavana vuonna edessä olevaa Suomen satavuotisjuhlavuotta. Alle satatonnia ajettu 1502 oli muutavan vuoden ulkosäilytyksestä huolimatta ryhdikäs aihio, mutta tekemistä riitti kuten Pekan ottama projektikuvakin kertoo. Kolmannen omistajan se sai Pekasta ja hänen Niko-pojastaan, joten odotusarvo oli korkealla, että 1502:n noin 94 000 kilometrin ajomäärä saisi lähitulevaisuudessa taas lisäystä. ”Kotikulmilla kävellessäni olin huomannut, että naapurin leskirouvalla oli tallissa Fiat 600, jolla ei ajanut lainkaan talvisin. Autoon valitun Suomi 100 -värityksen ohella ilmettä rakentavat urheilulliset korivarusteet – kruununa nostalginen takalasin ritilä. Raikkaan värityksen lisäksi ilmettä rakentavat lisätyt korivarusteet. ”Minulla on sen verran ikää, että en ole ollut tietokoneaikana nuori, mutta Niko hallitsi sen puolen, joten autoon on hankittu etenkin Saksan kautta osia kuten tuulilasi ja auton koko letkusarja. Tosin siinä missä Pompannapista ne olivat suorastaan hikisiä, nostatti Bemari mieleen talvisia tunnelmia
BMW sai vuodelle -75 uuden maahantuojan Vehosta, joka mainosti BMWmalliston edullisinta tarjokasta aikakaudelle tyypillisen runsassanaisesti. Etuvaloumpiot ovat VW Golfin tummennetut, takavalot ovat kirkkaiksi elvytetyt alkuperäiset. Tilavuus 1 573 cm 3 . Loppuvuodesta -76 BMW 1502 maksoi jo 36 950 markkaa, kun esimerkiksi 1,6-litrainen Ford Taunus halvimmillaan 34 070 markkaa ja 1,9-litrainen Opel Ascona 39 600 markkaa. Takaikkunaritilä oli puolestaan kova sana 70-luvulla, jolloin minäkin niitä asiakkaille myin. Konehuone jatkaa ulkoasun linjaa viimeistelyn osalta. ”Olemme jo viisi kertaa järjestäneet kyseisen tapahtuman, jonka yhteydessä on myös pieni ajoneuvonäyttely”, toivottaa Pekka autoja koneharrastajat tervetulleeksi elokuussa Sallatunturille. 07 Mitat Pituus 423, leveys 159, korkeus 141, akseliväli 250 cm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Viime vuoden päättyessä Suomessa oli liikennekäytössä 37 BMW 1502 -autoa, joista oletettavasti valtaosa on ollut maassamme uudesta lähtien. Puristussuhde 8,0:1. Takana viistosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. BMW:n maahantuojana oli vuoden -75 alussa aloittanut Veho, joka asetti pikku-Bemarin pyynniksi 30 900 markkaa. Samalla suurin teho oli laskenut kymmenellä hevosella 75 hevosvoimaan. Siellä on tullut todettua, että hyvin tämä istuu tiessä.” Seuraavaksi suveksi Bemarin 1,6-litraisesta on suunnitelmissa päästää valloilleen muutama hevonen lisää. 27. Entistä pirteämmässä kunnossa Bemarin voi todennäköisesti nähdä loppukesästä Sallatunturilla Elonkorjuujuhlassa. Vuonna -66 BMW 1600-2:n muodossa alkaneen niin sanotun 02-mallisarjan taival tuli päätökseensä, kun baijerilaiset esittelivät ensimmäisen 3-sarjan BMW:n. NOLLAKAKKOSEN JOUTSENLAULU Puolivälissä 70-lukua BMW:n pienimmän malliston kohdalla tapahtui sukupolvenvaihdos. Tämä E21-koodin saanut mallisto käsitti tuotannon alkaessa vuoden -75 puolivälissä neloskoneiset versiot 90-hevosvoimaisesta 316-mallista ruiskulla varustettuun 125-hevosvoimaiseen 320iversioon. Tuossa ajassa kysyntää riitti kuitenkin varsin komeaan, 71 564:n yksilön tuotantomäärään. 01 Merkki ja malli BMW 1502 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Jo ennen E21-malliston lanseerausta valmistaja oli esitellyt BMW:n koko henkilöautomalliston avaajaksi viimeiseksi 02-sarjan edustajaksi jäävän hinnat alkaen -tuotteen, BMW 1502:n. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Hyvää kyytiä Alustan säätämisen ja muiden pienien puutteiden korjaamisen jälkeen koitti viimein aika aistia ajamisen iloa. Teho 75 hv/5 800 rpm, vääntö 118 Nm/3700 rpm. Bemariin löytyi yksi käytetty Suomesta, kiinnikkeet piti vain rakentaa itse.” Rekisteröintikatsastuksessa Kemijärvellä jarrupääsylinteri korkkasi, mutta Pekan tunteman paikallisen entisen varaosaliikeyrittäjän avulla pääsylinteri saatiin eheytettyä vielä samana päivänä, joten kotiin saatiin palata tuore rekisteriote matkassa. ”Uusina osina hankittiin levitykset sekä spoilerit eteen ja taakse. 05 Alusta Edessä MacPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Vuosina 1975–1977 mallia rekisteröitiin Suomeen yhteensä 1 329 autoa, kun 316–320i-malleja rekisteröitiin samalla ajanjaksolla yllättäen jopa vähemmän – 1 312 autoa. ”Tässä lähellä on yksi hyvä hiljainen öljysorapintainen, mutkainen ja mäkinen tie. Poikittaistuki on paitsi näyttävä, myös hyödyllinen osa; jämäkälle korirakenteelle on enevästi hyötyä, kun moottorista on lähiaikoina tarkoitus puristaa ulos lisää voimaa. Hinta oli BMW:ksi kohtuullinen, tasan 6 000 markkaan vähemmän kuin 1602:n, mutta suunnilleen samalla investoinnilla sai monelta kilpailevalta valmistajalta suurempaa koria tai moottoria. Poraus 84, isku 71 mm. Vuoden -75 alussa esitellyn pikku-Bemarin voimanlähteenä oli 1602-mallista tuttu 1 573-kuutioinen nelonen, mutta matalaoktaaniselle bensiinille soveltuvuuden vuoksi puristuksia oli pudotettu 8,6:1:stä arvoon 8,1:1. Paino 990 kg. Takaveto. Ja tiedä vaikka siellä nähtäisiin eräs pitkään hautuneen haaveen täyttymys: Pekan vastikään hankkima ’05 Mustang. 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 14,3 s. ”Tupla-Weberit, tiukempi nokka-akseli ja käärmeenpesäpakosarja on hankittuna sekä kansi avarrettuna”, Pekka kertoo. Edessä levyja takana rumpujarrut. BMW 1502 säilyi tuotannossa heinäkuulle -77, joten malli huolehti listan edukkaimman Bemarin vakanssista kahden ja puolen vuoden ajan. Ensirekisteröintien perusteella edullisimman Bemarin kauppa oli käynyt ilahduttavasti
28
Vuonna -63 merkkiä rekattiin 135 auton Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Etusohvalla on tarpeen tullen kolmelle tilaa ihailla 60-luvun alun jenkkiautoa arkisimmillaan, mikä nykyautoilijalle näyttäytyy klassisena tyylikkyytenä. Automerkkikin oli vasta pari vuotta vanha, sillä AMC oli korvannut Hudsonit ja isot Nashit yhdellä tuotemerkillä, Ramblerilla. Tuonnin alkaessa Suomi eli vielä länsiautojen tuontilisenssien kurimuksessa, mutta tästä huolimatta maahamme saatiin tuntuva määrä sekä pienempää American-mallia että muun muassa taksiväen suosimaa Classic-mallia. Mitään virallista jakolinjaa eri Rambler-mallien myynnissä ei kahden maahantuojan välillä ilmeisesti kuitenkaan ollut. Pienessä kokoluokassa Nash-nimi eli vielä muutaman vuoden, kun Englannissa valmistettu Nash Metropolitan pysyi markkinoilla vuoteen -61 asti. Lähes 1 700 Rambleria vuosina 1960–1965 Amerikkalaisittain arkinen Ramber-mallisto asettui meikäläisestä vinkkelistä isojen autojen sarjaan täyttäen kuitenkin ratkaisuillaan odotukset järkevyydestä hinnoittelua myöten. Mainio yksityiskohta on radiota muistuttava koristelu keskellä kojelautaa. TUTTU JA TURVALLINEN Konstailematon käyttövarmuus on saanut Sami Hyvärisen pitäytymään vuoden -62 Rambler Classicissa vuosikymmenestä toiseen. Tiettävästi Voimavaunun pelimerkit olivat erityisesti Americanin markkinoinnissa ja SMK:n puolestaan isommissa Classicissa ja miksei myös Ambassadorissa. Erikoisen järjestelyn takana oli Nashja Hudson-merkkien tuontihistoria: Voimavaunu oli ollut perinteinen Nash-maahantuoja, ja Hudson oli puolestaan päätynyt SMK:n käsiin Stockmannin luovuttua merkin edustuksesta 50-luvun alkupuolella. Vuonna -60 Ramblereita rekisteröitiin 61, vuonna -61 yhteensä 73 ja vuonna -62 jo yli sadan, tarkalleen 106 autoa. Hollola Rambler Classic ’62 Y hdysvaltalainen Rambler tuli suomalaisillekin tutuksi, kun American Motors Companyn Ramblerit saapuivat maamme automarkkinoille vuonna 1960. Suomessa Rambler-tuontia viriteltiin peräti kahden maahantuojan, Oy Voimavaunu Ab:n ja Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n (SMK) voimin. 29
Harmillisesti Autotuojien tilastoihin ei ole jaoteltu eri mallien menekkiä, joten Rambler-malliston kotimainen suosiojako jää tulkintojen varaan. Näistä samoista elementeistä johtuen SuomiRamblereita ei näihin päiviin saakka ole selvinnyt sankoin joukoin. Vielä kotimaisen jenkkiautoharrastuksen orastaessa 70-luvun puolivälissä olisi ollut kohtuullisen paljon mistä ottaa. Runsaat neljä vuosikymmentä myöhemmin tilanne on tyystin toinen. Arvioiden mukaan 60-luvun puolivälissä joka neljäs Rambler valjastettiin uutena taksikäyttöön, mikä tarkoitti näille autoille pitkää päivää ja kilometrien virtaa. Rampsu Viime vuoden päättyessä Suomessa oli liikennekäytössä kaksi vuoden -62 Rambler Classicia. Auton käyttöarvo tunnustettiin ja ulosmitattiin usein viimeiseen kilometriin, mutta vastavuoroisesti USA-autojen harrastajat eivät elvyttäneet harsoista torinkiertäjiä samalla innolla kuin monista Fordin, Chryslerin ja General Motorsin aikalaismalleista. Niistä toinen on hollolalaisen Sami Hyvärisen omistama entiViime vuosikymmenen päättyessä Suomessa oli liikennekäytössä kaksi vuoden -62 Rambler Classicia. Eleettömän ajattomaksi muotoillulla itsekantavalla korilla ja kuutoskoneella varustettu Classic kelpasi myös siviiliajoon – joko tuoreeltaan tai virkauran jälkeen. Tämän perustalta voinee olettaa, että Americanin tuonti käynnistyi vasta vuodelle -64, minkä myötä vuosien 1960–1963 tuonti olisi koostunut valtaosin Classiceista. Myöhemmät autokantatilastot antavat vihiä myyntijaosta, sillä vuoden -76 lopulla vuonna -63 rekisteröityjä American-malleja ei ollut liikenteessä ensimmäistäkään, mutta seuraavalta vuodelta 252. Esimerkiksi American-malleja oli vuosilta 1964–1965 rekisterissä 668 yksilöä ja Classiceja samoilta vuosilta puolestaan 164 yksilöä. Viime vuoden lopulla liikennekäytössä olevien Ramblereiden lukumäärä oli 86 autoa vuosilta 1959–1970 – ja niiden lisäksi 1900-luvun alussa valmistetun Rambler-ajoneuvon tiimoilta Rambler Runabout -seniori vuodelta 1902. Auton entisöimätöntä alkuperäisyyttä korostaa sen patinoitunut, mutta detroitilaisen AMC-tuotantolinjan jäljiltä oleva Majestetic Blue -metalliväri. verran, mutta seuraavina vuosina menekki kiihtyi poikkeuksellisen hurjaksi: vuonna -64 saatiin rekisteriin 572 uutta Rambleria ja seuraavana vuonna peräti 738. 30 2/2020 Rambler Classic
Puolentoista vuosikymmenen huili Muutaman ajokesän jälkeen Rambler päätwyi tavanomaisesti talvilepoonsa lämpimään talliin, mutta tällä kertaa tauosta venähtikin himpun pidempi. Ramblerin hän oli ostanut kesäautoksi, jolla hän ajoi lähinnä Helsingin ja Porkkalassa sijainneen kesämökin väliä”, juttelee Sami tammikuun toisena päivänä -62 AT-655-kilpiin rekisteröidystä ”Rampsusta”. Samille vuonna -88 siirtyessä Rambler Classicilla oli ikää 26 vuotta, mutta kokonaisajomäärä oli vasta 48 000 kilometrin tuntumassa. ”Alkuperäisen keraamisesti pinnoitetun pakoputken uusin -89”, hän muistelee. ”Sadantonnin mittari” käy tiettävästi vasta ensimmäistä kierrostaan. Samana kesänä tehtiin myös museotarkastus ja Rambler siirtyi museoajoneuvoksi loppusyksystä -89. Auto on kuulunut miehen ajoneuvokalustoon jo sen verran kauan, että nimi Rampsu on tuttavapiirissä viitannut tilanteen mukaan joko mieheen tai autoon niin pitkään, ettei enää ole tarkkaan muistissa saiko mies vai kone ensin kyseisen lempinimen. Samille auto päätyi ensiomistajan lähiomaisilta. Hyvä ja alkuperäinen yleisolemus olikin suurimpana syynä Samin mielenkiinnon heräämiseen autoa kohtaan. Alumiinilohkoinen ja hydraulisilla venttiilinnostajilla varustettu 3,2 litran kuutonen oli vakiona 400-versiossa ja optiona Deluxeja Custom-tasoihin mekaanisilla nostajailla toteutetun valurautalohkoisen sijaan. ”Ei Ramblerin ulkonäkö minua silloin erityisesti sykähdyttänyt, mutta hyvä alkuperäiskunto puhutteli”, perustelee muutamia muitakin amerikkalaisia omistanut hollolalainen. Vuonna -88 edesmenneen ensiomistajan tyttären mies toimi tiettävästi Suomen luonnonsuojeluliiton johtotehtävissä, mutta nelisen vuotta kestäneen Ramblerin ylläpidon perusteella hänellä puolisoineen riitti ymmärrystä myös ajoneuvokulttuurille. Jo vanhuuden päiviään viettänyt ensiomistaja päätti kertoman mukaan vuonna -84 luovuttaa Ramblerin tyttärelleen ja hänen miehelleen, joiden omistuksessa Rambler jatkoi kesäkausien kulkupelinä. Päijät-Hämeeseen muuttaneessa Ramblerissa ei ollut kipukohtia, joten Sami saattoi ottaa sen alkuvaiheessa lähes käyttöautomaiseen kesäajoon. Itsekantavat korit tekivät vasta tuloaan laajempaan käyttöön USA:n autotuotannossa, joten American Motors Corporationin kelpasi ottaa asiaa esille. söimättömässä alkuperäiskunnossa oleva metallinsininen yksilö. ”Auton oli ostanut uutena Hugo Katila, joka oli työskennellyt aikanaan Helsingissä vossikkakuskina. ”Jos pidemmälle kesäreissulle meinaa, niin tämä on varmatoiminen ja menee pienellä bensalla”, hän kehuu. Yksikurkkuisella kaasarilla tuotto oli 127, tuplakurkuin 138 SAE-hevosta. Autoa ei Samin mukaan kuitenkaan ollut missään vaiheessa määrä hukata, sillä hienokuntoinen Rambler oli ehtinyt tehdä vaikutuksen ensimmäisten vajaan kymmenen kesän aikana. Tämä 90-luvun puolivälissä koittanut huili kesti aina 2010-luvun alkuun. Joka tapauksessa tämä lienee tapahtunut joskus 90-luvulla, sillä Rambler siirtyi Samin hoiviin kohta 32 vuotta sitten. Seisokin jälkeen Rambler elpyi takaisin ajoon käytännössä jarruremontilla, mutta esimerkiksi voimalinjalle ei ole vielä tähän 31. Sen myötä Ramblerin mukana välittyi tietoa myös auton varhaisvuosilta
08 Valmistusmäärä 68 699 kpl (4D Custom Sedan ’62) Ramblerin myyntivaltteja oli tarvittaessa makuuasentoon asti säätyvä etuistuimen selkänoja – oiva ominaisuus kun monessa aikalaistuotteessa selkänojan kulma saattoi olla kiinteä. Kysyin että olisiko hän valmis kilvittämään prätkänsä uudestaan, jos maksan kulut. Omamassa 1380 kg. Sami listaa mainittujen pienien huoltoja korjaustoimien ohella muiksi yli kolmen vuosikymmenen mittaan tarvituiksi töiksi ainoastaan apusimpukan sekä etupään iskarien ja pyöränlaakerien vaihdon. Toinen syy on ettei näitä Ramblereita enää oikein ole juuri missään”, Sami huomauttaa. Edessä ja takana rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Rambler Classic-6 Custom 4D Sedan 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Jotain pieniä kohennuksia on lähitulevaisuuteen suunnitteilla, mutta kaikkiaan laitettavaa on vuosien varrella ollut erittäin vähän. Tauon aikana auto ehti myös pudota pois rekisteristä, mikä ei olisi muutoin aiheuttanut huolta, mutta auton alkuperäiset tunnukset olivat ehtineet livahtaa erään moottoripyörän kilpiin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotukivarret, kierrejouset. Teho 127 hv /4200 rpm, vääntö 244 Nm /1600 rpm. 32 2/2020 Rambler Classic. Nykyäänhän autossa ja moottoripyörässä voi olla samakin tunnus, mutta ei vielä muutama vuosi sitten. 07 Mitat Pituus 482, leveys 184, korkeus 146, akseliväli 274 cm. ”Viime kesänä mittariin tuli 900 kilometriä, mutta välillä on tullut tuhannen, vähän toistakin. Selkänojat takapenkkiin kytkevät raudat ovat yhä tallella. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Poraus 79,38, isku 107,95 mm. (SAE) 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen manuaalivaihteisto, ylivaihde, rattivalitsin. ”Tämä on niin tuttu ja turvallinen. Vuonna -88 hankittaessa ostetut renkaatkin uusittiin vasta äskettäin valkosivupyöriin, joten rengaskulutkaan eivät ole taivalta riivanneet. päivään mennessä tarvinnut tehdä nesteiden vaihtoja ja yhtä vesipumppuremonttia kummempaa. ”Otin yhteyttä kyseisen moottoripyörän omistajaan, ja kävi ilmi että hänkin oli amerikanautoharrastaja. Olen koettanut pitää liikenteessä, sillä autot pysyvät paremmassa kuosissa kun niillä ajetaan.” Kaikkiaan mittarissa on nykyään reilut 75 000 kilometriä, ja lisää on tulossa rauhallista tahtia Samin ja hänen Maija-vaimonsa toimesta. Puristussuhde 8,7:1. Iskutilavuus 3205 cm 3 . 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Se sopi hänelle, joten sain Ramblerin uudelleen henkiin AT-655-kilvissä.” Kesästä toiseen Viimeisen viiden kesän aikana alkuperäisessä Majestetic Blue -metallivärissä oleva Rambler Classic on ollut jälleen aktiivisemmassa käytössä. Käyttövarmuus ja sitä myöten taloudellisuus saa patinoituneessa alkuperäiskunnossa olevan ”Rampsun” pysymään perheen vahvuudessa jatkossakin
Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 02-7347 673 Supermarket.fi Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! 37 90. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. KUUSJOKI • Puh. 040-074 4587 www.paradisecars.com JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • RIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. puh. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. mobiilimaki@tsmry.. verhoiluja tiivisteosia. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. mobiilimaki@tsmry.. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa www.britti-helmet.fi Kerää palikat verkkokaupasta! Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. Huollot ja entisöinnit. Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Liput 8,(+ messukeskuksen parkkimaksu 6,-) Su 1.3.2020 klo 8-15 Turun Messukeskus Myyntipaikkavaraukset: puh.(02) 238 5775 Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Varaosat ja tarvikkkeet. 2 viikon välein). Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla
Korkealaatuinen RAMBLER 1962 Vuoden -62 Rambler-mallistosta löytyivät pieni American sekä kompaktit Classic 6 ja Ambassador V8. H arvemmin autojen myyntiesitteissä yrityksen toimintakulttuurin tinkimättömyydestä kertoi konsernin pääjohtaja itse. Ramblerin mukavuustasoa ei myöskään koskaan aikaisemmin oltu tässä hintaluokassa nähty, ja lisävarustein mukavuudesta sai mieleisensä. Uusi, vuoden -62 Rambler-mallisto toimi konkreettisena todisteena siitä kuinka American Motors tätä periaatettaan toteutti – kuluttajille parempia tuotteita niin laadultaan kuin hinnaltaankin. Vakiona koko mallistossa oli myös itsesäätyvät kaksipiirijarrut. Uudessa Rambler-mallistossa edistys tarkoitti alustan voiteluvälin pidennystä 33 000 mailiin ja moottoriöljyn vaihdon normaaliajossa 4 000 mailiin. Ramblerin edistyksellinen rakenne, itsekantava kori, oli jo 22 vuoden ajan vakuuttanut autoilijat vahvuudellaan ja turvallisuudellaan. Moottorin suljettu jäähdytysjärjestelmän takuu kattoi joko kaksi vuotta tai 24 000 mailia ja sama takuu annettiin myös Ramblerin Power-Guard-akulle. Vuoden -62 Rambler-esitteessä näin kuitenkin tehtiin. Autoja kutsui koeajamaan tuleva kuvernööri. Rambler-malliston lippulaiva oli juhlavasti koristeltu Ambassador V8. Upotusmenetelmällä aina 34 2/2020. George Romney vakuutteli kuvansa kera kuinka hänen johtamassaan yhtiössä kaiken toiminnan perustana oli tietoisuus velvoitteesta jakaa kaikki yhtiön saavuttama edistys sen asiakkaille
”Kun ajat uudella Ramblerilla, ymmärrät kuinka korkealaatuinen auto se on. Sen avarista sisätiloista löytyi entistä pehmeämmät istuimet sekä mukavasti jalkatilaa pidemmillekkin. Ambassador-farmari oli lähes sama auto V8-moottorilla. Classic oli kuitenkin edelleen helppo käsitellä ja taloudellinen, ja siksipä se oli pysynyt suosittuna vuodesta toiseen. Me tarkastamme sen jokaisen osan, valmistuksen jokaisen työvaiheen ja lopulta jokaisen auton tullaksemme vakuuttuneeksi siitä suorituskyvystä, luotettavuudesta sekä huolettomuudesta, jota Sinun on Ramblerilta oikeus odottaa.” Ja korkeaa laatua saattoi Ramblerilta odottaakin, sillä AMC oli ottanut käyttöön autoteollisuudessa ainutlaatuisen laaduntarkastusosaston, jonka tehtävänä oli tarkistaa sekä osien että valmiin auton laatu. Kun Ramblerin ohjattavuus ja helppo hallinta yhdistyivät 250tai vaihtoehtoisesti 270-hevosvoimaiseen 5,3 litran V8-moottoriin, oli tuloksena poikkeuksellinen teho-painosuhde. Molempien tilavuus oli 3,2 litraa ja riippuen kaasuttimista ja puristussuhteesta, molemmat moottorit sai joko 127tai 138-hevosvoimaisina. Tarkoin suunniteltu pakoputkisto sekä lasikuituinen, pehmustettu sisäkatto vähensivät sisämelua jopa 30 prosenttia. Lisävarusteita tilailemalla Ramblerista sai varmasti teetettyä mieleisen. Kuten nimikin kertoi, luotettiin mallissa kuutosmoottoreihin. Valikoimassa oli valurautainen perusmoottori sekä noin 35 kiloa kevyempi, hydraulisin venttiilinostimin varustettu alumiininen voimanlähde. Autoon oli edellisvuodesta tehty 75 parannusta. Mutta me emme tyytyneet vain siihen. Lisähinnasta kone vaihtui kansiventtiiliseen, jolle hevosvoimiksi kirjattiin 125. Ambassadorin sisältä löytyi Ramblerin hienoimmat verhoilut ja valinnaisena erilliset etupenkit. Kompaktiin kokoluokkaan Rambler tarjosi 108 tuuman akselivälin Classic 6 -mallia. Voimakas auto oli luonnollisesti varustettu myös isommin jarruin. Tällä perusteellisuudella valmistettiin jokainen 1962 Rambler – auto jonka muotoilu, suunnittelu ja valmistus takasivat tyytyväisemmän ja nautinnollisemman autoilun. Vuodesta -54 pääjohtajana toimineen Romneyn vakuuttava esiintyminen vuoden -62 myyntiesitteessä ei ollut sattumaa, sillä autokaupan lisäksi meneillään oli voitokkaaksi osoittautunut vaalikampanja Michiganin kuvernöörin virasta. Ramblerin lippulaiva, Ambassador V8 oli pitkälti sama auto kuin Classic 6, mutta sen säkenöivän suorituskykyiset V8-moottorit tekivät siitä auton, jollaista ei ennen ole ollut. ”Erinomaista laatua Amerikan huokeimpaan hintaan.” Classic-farmarille oli perheellisen helppo keksiä perusteet. Vuodesta -63 kuvernööri Romney jatkoikin poliittisissa tehtävissä ja niin teki myös hänen poikansa Mitt Romney, joka muutama vuosi sitten kamppaili maan presidenttiehdokkuudesta. Flash-O-Matic-vaihteisto oli sekin kokenut parannuksia. ”Kun ajat uudella Ramblerilla, ymmärrät kuinka korkealaatuinen auto se on.” 35. kattolinjaa myöten tehty pintakäsittely antoi jokaiselle Ramblerille erinomaisen kyvyn vastustaa korroosiota. Molempiin sai kolmannen penkkirivin. Ambassadorin kerrottiin olevan kompakti tehopaketti, jossa erinomainen taloudellisuus yhdistyi sähäkkään suorituskykyyn. Uutuus, 2-ovinen Club Sedan, toi Classic-mallistoon enemmän valinnanvaraa. Ramblerin American-, Classic 6 -mallistoa tarjottiin DeLuxe-, Customsekä 400-varustetasolla. Ambassador V8-lippulaivasta oli jätetty niukin DeLuxe-vaihtoehto kokonaan pois. Malli täytti melkeinpä kaikki vaatimukset mitä perheautolle asettaa saattoi. Americanin perusmoottori oli matalapuristeinen 3,2 litran suora kuutonen sivuventtiileillä ja 90 hevosvoimalla. Tämän uuden osaston jäsenillä oli valtuudet pysäyttää tuotantolinja koska tahansa, mikäli ilmeni ettei laatu vastannut sitä tasoa, jota asiakkailla oli oikeus vaatia. Americanista Ambassadoriin Rambler-mallisto käsitti pienen, 100 tuuman akseliväliin pohjautuvan American-mallin, joka taipui 2ja 4-oviseksi sedaniksi, farmariksi sekä Rambler-merkin ainoaksi avoautoksi. Ramblerin pikkuauto oli American, jonka sai myös farmarina ja merkin ainoana avoautona. Ja ainoana valmistajana vain Rambler tarjosi pitkäikäisen keraamisesti päällystetyn pakoputkiston äänenvaimentajineen
36. AVARTAVA projekti Ford Cortina ”Convertible” ’70 Kun Tarmo Hookanan haave Crayfordin koripajan tekemästä avo-Cortinasta näytti haaveeksi myös jäävän, päätti hän rakentaa sellaisen itse
Kemi 37
Aihio omistukseen ja hakemus vetämään Aika kului vuoden -08 syksyyn, kunnes silloisessa paikallislehdessä Pohjolan Sanomissa oli Tarmon katseen terästänyt myynti-ilmoitus. Laitoin EnglanTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Projektin valmistuttua Tarmo innoistui avoautoilusta 5 000 kesäisen kilometrin verran. Keksivällä on kuitenkin keinonsa. ”Silloin ei oikein mistään löytynyt lisätietoa avomallista, mutta siitä eteenpäin oli takaraivossa, että tuollainen pitäisi saada.” Vuodet, pari vuosikymmentä ja yksi vuosituhatkin ehti vaihtua, mutta Tarmon Cortinoissa katto pysyi kovana ja sinitaivaan peittävänä suvesta toiseen. ”Kerran sitten heräsi ajatus, että miksei voisi tehdä itse”, muistelee Cortina-harrastaja 2000-luvun alussa päähän pälkähtänyttä ideaa. ”Mökkiautona palvellut Cortina oli kauhean näköinen, Ferrexillä maalattu, ja ollut katsastettuna viisi vuotta aiemmin.” Rujosta olemuksesta huolimatta Cortina 1600 Deluxe vastasi perustaltaan ja hintatasoltaan Tarmon ajatuksia, joten elämää nähnyt Ford siirtyi aloittamaan jossain hamassa tulevassa odottavaa uutta elämää Kemin suuntaan. ”Ensin kun kävin konttorilla Kemissä, niin katsastusmies kysyi umpija avomallin eroista. Aihio oli nyt olemassa, joten seuraavaksi piti saada myös viranomainen innostumaan avoautoilun ihanuudesta. Ajatus jäi muhimaan vuosiksi muiden arjen kiireiden kuin myös sopivan aihion puuttumisen vuoksi – hyvää yksilöä kun ei ehkä hennoisi muokata ja toisaalta liian harsoisen aihion parissa muutoinkin työläästä projektista voisi äkkiä hävitä mielekkyys. Valtaosa Crayfordin valmistamista oli oikeanpuoleisella ohjauksella, mikä laimensi intoa aitojen yksilöiden suuntaan. Sieltä miesääni vastasi ja kertoi ettei autoa ollut kukaan ostanut.” Tarmo meni katsomaan Ylitornion Törmäsjärvellä ollutta Cortinaa toukokuussa -09. Sen jälkeenkin avo-Cortinalla liikkuminen on kuulunut pohjoisen lyhyestä suvesta nauttimiseen. Otin puhelinnumeron ylös ja soitinkin siihen numeroon heti seuraavana talvena. Autolehden sivuilla esiintynyt brittiläisen avoautoperinteen työnäyte teki saman tien vaikutuksen nuorukaiseen. ”Aitohan se oli haaveena, mutta kynnet eivät sellaiseen oikein pystyneet”, viittaa Tarmo Crayford-Cortinoiden kapeaan tarjontaan ja myös korkeaan hintatasoon. Unelma avoversiosta oli yhä elossa, mutta se alkoi vähitellen muovautua uudella tavalla. 38 2/2020 Ford Cortina. E lettiin vuotta -84, kun kemiläinen Tarmo Hookana näki ensimmäistä kertaa kuvan Crayfordin avomalliseksi muovaamasta Ford Cortina mk2:sta. ”Lehdessä oli ilmoitus, että myydään ’70-mallinen Cortina
”Brittiläiseltä Crayford-kerholta tuli vihainen vastaus, että replikan tekeminen olisi suorastaan rikollista.” Kattokaarien työläs sovittaminen on voiton puolella, samoin valmiina ovat tuulilasin turvakaari ja yläreuna. 39. Pohjamaalia vetäessä alkoi maali häämöttää ja mieleen nousi ajatus, että tästähän voi tulla hyväkin. (kuva: Tarmo Hookana) tiin Crayford-kerholle viestiä avomallin vahvistuksista kysyäkseni, mutta sieltä tuli vihainen vastaus että replikan tekeminen olisi suorastaan rikollista”, Tarmo naurahtaa. Sanoin että mehän ollaan EU:ssa kuten brititkin, mutta siitä ei ollut apua.” Englannista tulleiden vinkkien ja avomallin entisöinnistä kertovan nettisivun pohjalta Tarmo sai tarvittavaa kuvallista ja sanallista informaatiota, jonka perusteella hän koosti hakemuksen Trafille. ”Katsastusmies sanoi, että koska avomallia ei ole tyyppikatsastettu Suomessa, niin pitäisi hakea lupa Trafilta. Suomalaiskilpiin saattaminen ei kuitenkaan olisi aivan mutkaton prosessi. Kului kahdeksan kuukautta eikä viranomaisen suunnalta kuulunut mitään. Nyt istuimissa on väliaikaisratkaisuna penkinpäälliset, mutta verhoiluttaminen keinonahkalla on merkitty työlistaan. Seuraavaksi hän otti yhteyttä uudelleen Englantiin, tällä kertaa sikäläiseen Cortina mk2 -kerhoon, ja sieltä tulikin ystävällistä ja asiallista vinkkiä avoversion vaatimista muutoksista. Sporttinen puuratti on puolestaan 15 euron kirpputorilöytö. (kuva: Tarmo Hookana) Ovia ja takapenkkiosaston sivustoja koristavat 1600E-mallin puupaneloinnit
”Ostin ensimmäisen Cortinan -82. Yhden tuttavalla oli myynnissä kilvetön ’69 Cortina, josta piti tulla minulle peltoauto. Kemissä rakentumaan alkavassa avokkaassa tulisivat olemaan ne ja mainitun tuulilasikaaren lisäksi takapenkin selkänojan takana pellitys, jollaista ei alkuperäismallissa ollut. Varsinaisia vahvistuksia Crayford-koppa käsitti Tarmon mukaan helmoissa ja lattiassa, kojelaudan alla sekä takapenkin sivustoilla. Auto oli siirtynyt uudelle omistajalle, joka oli purkanut auton palasiksi, mutta sen jälkeen mielenkiinto oli loppunut. Työläimmäksi vaiheeksi ennakoitu tukirakenteiden toteuttaminen sujui odotettua kevyemmin. Projekti eteni rauhallista mutta tasaista tahtia talvesta 2010–2011 eteenpäin aina talvisin, sillä maanrakennuspuolella työskentelevänä Tarmolla kesät menivät tarkkaan ansiotyössä, mutta pimeään vuodenaikaan oli aikaa tallitouhuille. ”Vuonna -89 kiinnostuin ’68 Cortinasta sen vuoksi että omassa ei toiminut mittari, ja tämä Cortina oli paikallislehden ilmoituksen mukaan myynnissä osissa tai kokonaan.” Tarmo haki siis mittaria, mutta alla olleiden Mangelsin erikoisvanteiden innoittamana lähtikin mukaan koko auto. ”Turvakaari piti laittaa 50-milNELJÄN CORTINAN LOUKUSSA – JA MUKAVASTI Torniosta kotoisin oleva Tarmo Hookana kertoo ajautuneensa mk2-Cortinoiden lumoon jo ennen täysi-ikäisyyttään 80-luvun alussa. Tämä Cortina on koriltaan ihan kopsakka, sillä se on ollut kaikki vuodet sisällä.” Sanojensa mukaan ”neljän Cortinan loukussa” olevan Tarmon Cortina-kalustosta on saattanut nähdä väläyksiä myös valkokankaalla, sillä edellä mainittu museorekisteröity ’68 Cortina on esiintynyt elokuvissa Kahlekuningas, Tumman veden päällä sekä Cannesin filmijuhlillakin näytetyssä lyhytelokuvassa Ylitys. ”Kunnostin Cortinan ja museorekisteröin sittemmin.” Näiden lisäksi on vielä ’67-mallinen mk2Cortina odottamassa laittoa. ”Vahvistusten tekeminen oli yllättävän helppoa, oletin että niissä olisi riittänyt enemmänkin tekemistä.” Poikkeuksena oli turvakaaren toteuttaminen tuulilasille. Tämän ’69-mallisen hain Rovaniemeltä heinäladosta, jossa se oli seissyt viimeiset seitsemän vuotta. ”Auton uudesta asti omistanut rovaniemeläinen oli kolaroinut auton vänkärin lokarin kohdalta -82. Seisomaan se oli jäänyt hajonneen startin vuoksi. Kysyin suoraan, että saanko tehdä sillä tavoin kuten olin suunnitellut. Nyt se on laiton alla, jos saisi ensi kesäksi tyttärelle kesäautoksi.” Kolmas Cortina siirtyi Tarmolle toisen ollessa vielä käyttöpelinä. 40 2/2020 Ford Cortina. ”Siinä tulikin Cortina-taukoa aina huhtikuuhun -86 asti, kunnes hankin toisen tilalle. Isän kanssa se Oulusta haettiin, mutta kotona katsottiin että auto oli niin hyväkuntoinen, ettei sitä haluttukaan laittaa pellolle. Ostin auton ja hain sen odottamaan kunnostusta kolmisen vuotta sitten. Vein Cortinan Ylitornioon mummolaan, josta hain auton kolme vuotta sitten pois. ”Minulla oli hyvä paikka missä rakentaa, ja siellä projekti sai odottaa levällään rakentamisen jatkumista. Siellä oli joku ylitarkastaja, jonka pöydällä hakemukseni sattui juuri olemaan. Kortin sain -83 ja sillä sitten ajelin ensiajojani.” Ensimmäinen Cortina palveli aina tammikuuhun -86, kunnes se poistui rivistä tulipalon seurauksena. Ensiksi Tarmo kunnosti aihiossa olleet ruostevauriot, joita ei onneksi ollut liiemmin. ”Soitin sitten Trafiin kysyäkseni onko hakemus tullut lainkaan perille, kun ei ole kuulunut päätöstä. Sillä jos turvakaari pitäisi laittaa niin kuin sienikorissa, niin entistäisin auton, mutta jos kaaren voisi laittaa tuulilasin karmiin, niin tekisin avoauton.” Seitsemän talven työmaa Viranomaispäätös saapui viimein toukokuussa -10, päätös oli Tarmon kannalta suotuisa: avoauton voisi rakentaa hänen esittämällään tavalla. Alkuperäisissä Crayfordavoissa tuulilasissa ei ollut lainkaan turvakaarta, vaan lasin yläreuna oli ainoastaan ulkonäkösyistä koteloitu. ”Sitten tuli perhettä, lapsia ja talon laittoa. Vaihdoin startin mutta käyntiin se ei lähtenyt, kunnes huomasin että virranjakajassa oli paikallaan vääränlainen kansi.” Korjaamisen jälkeen auto palveli Tarmon käyttöautona vuoteen -95. Kaverina projektissa minulla oli isäni, Tauno Hookana”, hän kiittelee. ”Auto oli pohjasta kova, vain edessä jalkatilojen alla olevat 30-senttiset poikkipalkit piti uusia.” Sen jälkeen Cortina-harrastaja alkoi rakentaa edellä mainittuja avomalliin vaadittuja tuentoja
01 Merkki ja malli Ford Cortina 1600 Deluxe ”Convertible” 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Mukava harrasteajoneuvo.” Avo-Golfin kattokaarien sovittaminen paikoilleen oli projektin työläimpiä vaiheita. 07 Mitat Pituus 427, leveys 165, korkeus 139, akseliväli 299 cm. Taivutus meinasi sitten olla mahdoton homma tietäähän sen kun on sellainen paksu putki. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,0:1. Takaveto. Paino 880 kg. Edessä levyja takana rumpujarrut. Myös viranomainen oli kiinnostunut projektin toteutumisesta luvanmukaisella tavalla, joten Tarmo otti kuvia ja lisäksi katsastusmies kävi muutamaan otteeseen katsomassa paikan päällä. Tarpeeseen tehty Kesän -17 alkaessa Tarmo saattoi todeta, että seitsemän tallitalvea olivat tuottaneet tulosta ja käsissä oli oma cabrio-Cortina valmiina katsastusasemalla käytettäväksi. Niissä sitten olikin rakentaminen, että sai sopimaan paikalleen ja toimimaan.” Ulkokuoren osalta eniten työtä teetti Ferrexillä pensselöidyn pinnan silottaminen paljaaksi. Kun kattoraudat oli saatu soviteltua paikoilleen, piti paljaille raudoille keksiä verhoilu. Verhoilun valmistamiseen löytyi tekijä keminmaalaisesta verhoomosta. Poraus 80,98, isku 77,62 mm. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori. Henkisesti voitonpuolelle projekti kääntyi rakentajan mukaan talvella 2015–2016, kun korin pintaan päästiin vetämään pohjamaali. lisestä saumattomasta putkesta kolmen millin seinämällä. Moni firma sanoi, että joo, löytyy, mutta ei sitä sitten ollutkaan saatavilla. Teho 63 hv /5000 rpm, vääntö 116 Nm /2500 rpm. ”Yllätyin itsekin että yli 5 000 kilometriä tuli ajettua syksyyn mennessä. Mutta sitten yksi paikallinen hydrauliikkafirma sai hommattua. Että kyllä tämä tarpeeseen tuli”, hän hymyilee ja jatkaa, ”Sen jälkeen tällä on oltu joka kesä liikkeellä. Tilavuus 1598 cm 3 . ”Kun auto alkoi näyttää yksiväriseltä, niin tuli fiilis että tästähän voi tulla hyväkin.” Auto alkuperäinen ruskea pintaväri päivitettiin Fordin 70-luvun värikartasta löytyneeseen Olympic-siniseen. ”Hän suorastaan innostui asiasta ja ehdotti että nyt kun on lupahakemusta, niin laitetaan isompaa konettakin.” Tarmo päätyi kuitenkin pitäytymään alkuperäisessä 1,6-litraisessa, sillä auton voimalinja osoittautui moitteettomaksi palvelemaan sille tarkoitetussa tehtävässä. ”Vaasasta eräältä romuttamolta sattui löytymään avo-Golfin kattokaaret. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Isän kanssa ensin koetettiin putkentaivuttimella, mutta lopulta sitten putkea laitettiin muotoon kaasulla kuumentamalla ja pihakoivun välissä taivuttamalla.” Lisää hikeä otsalle oli luvassa, kun alkoi sufletin kaarien kehittely. Istuimien päälle järjestyi penkinpäälliset, mutta varsinainen verhoilu keinonahkalla on tulevaisuudessa odottava hanke. ”Olisi pitänyt puhaltaa puhtaaksi, sillä hioessa oli paperi koko ajan tukossa”, tuumaa Tarmo jälkikäteen. ”Aurinko paistoi joten sai ajaa konttorille ja sieltä pois katto alhaalla.” Ensimmäisen kesän aikana avo-Cortinan kyyti tuli osoitettua oivalliseksi, minkä Tarmo havaitsi syksyn koittaessa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, 0-100 km/h 15,8 s. Olin siinä vaiheessa ehtinyt jo tehdä itse kaavat lakanoista vaimoni Birgitan kanssa, mutta oman ompelukoneen neula ei mennyt kattokankaasta läpi”, nauraa Tarmo. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 41. ”Konttorilla ei enää tutkittu rakenneratkaisuja, vaan katsottiin vain että auto on teknisesti liikennekelpoinen.” Ja niin kesäkuun puolivälissä autoon ruuvattiin kilvet ja Tarmo pääsi nauttimaan työn tuloksista suomalaisen suven näyttäessä yllättäen parastaan. ”Moni verhoomo nosti kädet ylös tarjotun työn kohdalla, mutta keminmaalaisen Verliz-verhoomon ammattilainen sanoi, että hän tekee
Mutta koska uutuuden ensimmäinen julkinen esittely oli vasta edessä, ei Fordin pakeilla oltu innokkaita antamaan esituotantoyksilöä vieraisiin käsiin. Odotettuja Ford-paketteja Miehet tarttuivat härkää sarvista ja tiedustelivat suoraan suuren sinisen ovaalin suunnasta liikenisikö pajalle yhtä esituotannon Cortinaa muokattavaksi. Tähtiperä-Cortinan avoversio oli itse asiassa saatu vasta tuotantoputkeen ja puolen sataa yksilöä ehtinyt valmistua, kun Crayfordilla saatiin Fordin suunnalta sykähdyttävä tieto: Cortinan toinen sukupolvi oli valmis ja ensikertaa suuren yleisön silmien edessä Lontoon autonäyttelyssä lokakuussa -66. Crayfordia johtaneet insinööri-suunnittelija Jeffrey Smith ja myyntimies David McMullan eivät halunneet odottaa kokonaista vuotta, jotta uusi näyttely ja mahdollisuus mk2-Cortinan avomuunnoksen esittelyyn tulisi, joten he keksivät kuningasidean: rakennetaan uudesta Cortinasta Convertible-versio jo vuoden -66 autonäyttelyyn. V uonna -62 perustettu Crayford Engineering oli Fordin ja monen muun automerkin avo-, farmarija muita erikoiskoriversioita varsin menestyksekkäästi valmistanut yhtiö. Pikaiset mutta sinnikkäät neuvottelut tuottivat Crayfordin kannalta kuitenkin yllättäen myönteisen lopputuloksen. Ford suostui toimittamaan uuden Cortinan paljaan korin ja loput osat mukaan pakattuna. Kiireinen syksy Westerhamissa Crayfordin koripaja päätti yrittää mk2-Cortinan avoversion toteuttamista vuoden -66 Lontoon autonäyttelyyn kunnianhimoisessa aikataulussa. Katse olisi siis syytä kääntää pian uuden Cortina-sukupolven suuntaan. Tämä puolestaan tekisi heidän suflettikattoisesta mk1-Cortinasta yhdessä yössä avoautojen rajallista asiakaskuntaa vähemmän kiinnostavan tuotteen. Ennen mk2-Cortinan katon pehmentämistä Westerhamin Kentissä toimiva yritys oli tehnyt avoversiot jo muun muassa Ford Corsairista sekä mk1-Cortinasta. 42 2/2020. Näyttelyn jälkeen GT-varusteiseksi päivitetty varhainen Crayford-Cortina on olemassa edelleen, upeaan kuntoon palautettuna brittiläisellä harrastajalla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Crayford Crayfordin avottama valkokattoinen vaaleansininen Cortina ehti kuin ehtikin vuoden -66 Lontoon autonäyttelyyn Earls Courtiin Lontooseen, joten lehdistökuvillekin tuli tarvetta
Lyhyemmän katon ja lisäpellityksen myötä takatilat kuihtuivat lapsikäyttöön. Syksyllä -67 esitellyssä Cabriolet-versiossa oli lyhyempi katto, joka avattuna piiloutui tyylikkäästi. Crayford jatkoi Cortina-jalostusta mallin kolmannessa sukupolvessa. Työn hedelmiä Uudelle avoversiolle saatu lentävä lähtö näkyi sittemmin mukavasti Cortina Convertiblen menekissä. Crayfordin valmistamista avomallisista mk2-Cortinoista ilmeisesti vain puolenkymmentä oli varustettu alkujaan vasemmanpuoleisella ohjauksella. Niissä takapenkkitilojen kustannuksella oli tehty rättikatolle enemmän tilaa, jotta avattu katto saatiin istumaan huomaamattomammin korin hartialinjaan. Satsaukset kannattivat, sillä Crayford sai erinomaisella tavalla huomiota osakseen, sillä osasto sijaitsi luontevasti vieläpä varsin lähellä Fordin oman osastoa, jossa kiilteli kuusi uutta toisen mallipolven Cortinaa. Kovasti odotettujen postipakettien saavuttua Fordilta Dagenhamista Westerhamiin Crayfordin katon alle, alkoi siellä vähätellen ilmaistuna kiirus. Varustetaso valikoitui asiakkaan toiveen mukaan, minkä seurauksena kaikista valmistetuista noin 20 oli kipakkoja Lotus-koneisia versioita. Mallia kerrotaan valmistetun noin 400 yksilöä ennen kuin koitti 70-luvun alku ja mk3-Cortina – jonka avomuunnosta Crayford myi yhtä menestyksekkäästi. Yleisön innostus ei kuitenkaan ollut samaa luokkaa kuin avoversiolla. Avoversioiden lisäksi Crayford taiteili mk2-Cortinasta myös hardtop-version, jota valmistettiin vain kourallinen: tiettävästi viisi GT-mallista ja yhden Lotus-version. Lopulta Ford suostui toimittamaan esiteltävän Cortinan paljaan korin ja loput tarvittavat osat mukaan pakattuna. Käsityönä ympäripyöreitä päiviä tehden koripajalla muovattiin parissa viikossa sedan-Cortinasta avomalli. Crayfordin osastolla uutta avo-Cortinaa esittelivät Sally Stokes, joka malliuransa lisäksi tunnettiin tuolloin kilpa-autoilija Jim Clarkin tyttöystävänä, sekä Anita Taylor, jolla oli puolestaan omia näyttöjä kilvanajosta Fordilla. Jos avo, niin miksei myös hardtopmalli – kattoluukulla tai ilman. Tuloksena karmillinen avoversio nimeltä Sunshine. Lisäksi CrayfordCortinoiden joukossa oli muutamia Länsi-Saksan Kölnissä valmistettuja Cabriolet-versioita (huomaa mallinimi). Kuin ihmeen kaupalla korityöt ja viimeistely saatiin valmiiksi määräajassa, ja niin Crayfordin ensimmäisellä esiintymisellä Lontoon autonäyttelyssä yrityksen osastoa koristi parin muun osaamisnäytteen ohella uusi vaaleansinisellä metallivärillä maalattu Cortina valkoisella rättikatolla varustettuna. 43. Näissä 2+2-paikkaisissa CabrioletCortinoissa ei ollut takasivuikkunoita ja hattuhylly oli pellitetty
Ralliartisti 44. Määrätietoisesti ja intohimoisesti työhönsä suhtautuvaan Pekka Koskeen henkilöityy vuosituhannen vaihteessa rallin SM-sarjassa kukoistanut Mitsubishi Ralliart Finland. Nykyään Pekka Koski edustaa saksalaista tähtimerkkiä, mutta moottoriurheiluväki muistaa hänet eritoten Helkama-Auton aikakaudelta Mitsubishi Ralliart Finlandin vaativana mutta samalla itseään säästelemättömänä pr-miehenä
Perheeseen vuonna 1958 syntynyt poikalapsi sai nimekseen Pekan, jonka syntymäkaupunki Helsinki jäi taakse hänen ollessa vain parin vuoden ikäinen. Ontariojärven kautta Raisioon Pekka Kosken pedantti ja tinkimätön suhtautuminen työntekoon ja käsillä olevien projektien edistämiseen periytyy vahvasti kotitaustasta. Mitsubishin kultaisimmat rallivuodet ovat merkittävä ajanjakso Pekan pitkässä ja edelleen jatkuvassa urassa autoalalla, ja matkan varrelle on sattunut monta tapausta, joissa Pekan intohimoisesta ja päämäärähakuisesta mutta samalla lojaalista ja avarakatseisesta suhtautumisesta on ollut iso apu monien suomalaiskuljettajien uran urkenemiselle. Hänen molemmat vanhemmat tekivät merkittävän uran lääketieteen parissa – äiti Maija-Liisa oli suomalaisen lastenpsykiatrian pioneereja ja isä Kalevi puolestaan toi hampaiden oikomishoidon Suomeen. Vaikka vanhempien mielenkiinto kohdistui aivan muuhun kuin kiivaskulkuisiin moottorivehkeisiin, ei mielenkiinto urheiluakaan kohtaan ollut suvussa kokonaan vierasta. Akateemisten vanhempien ammatillinen kunnianhimo vei Kosken perheen 60-luvun alussa muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin Rochesteriin, Ontariojärven rannoille. Valokuvausta harrastavana Pekalta löytyi muistikuvien tueksi nippu jo nostalgiaiän saavuttaneita valokuvia suomalaisesta rallitallitoiminnasta. ”Kun mennään tarpeeksi äidin suvun, Halmeen, puolelle niin löytyy jopa yksi olympiaurheilija 20-luvulta luistelusta.” Tie moottoriurheilun maailman aukesi Pekan kohdalla pitkälti isoveljeä seuraamalla. Tiukka, mutta asiallinen. Sieltä paluu kotimaahan ja asettuminen Raisioon oli edessä Pekan koulutien koittaessa. Vei sporttihommat erinomaisella tavalla huippuluokkaan. Sellainen oli kotimaisen N-ryhmän meininki pitkin 90-lukua. O sasi hommansa. Istahdimme Pekan kanssa saman pöydän ääreen muistelemaan kuinka kaikki oikein kävikään. OSA I Ralliartisti 45. ”Tapani rakensi kotipihamme puutarhaan mainion crossiradan, jossa opettelin ajamaan niin polkupyörällä kuin mopolla – ja autollakin. Muun muassa näillä lausahduksilla juttumme päähenkilön kanssa työskennelleet tai muuten tekemisissä olleet kuvailevat Pekka Koskea, jonka moni kotimaisessa rallimaisemassa kulkenut muistaa erityisesti Mitsubishi Ralliart Finlandin itseään säästelemättömänä tallipäällikkönä. Hänellä oli iso merkitys miksi autourheilu alkoi kiinnostaa”, viittaa Pekka velipoikaansa, joka ajoi menestyksekkäästi Teksti: Harri Onnila Kuvat: Pekka Koski, Kari Näätänen, Kari Ruusunen ja Harri Onnila Ensin ajettiin, sitten Mitsubishi-kuljettajat suihkuttivat voittojuomia
Tuohon aikaan kun mopot ja moottoripyörät olivat kiinnostuksen kohteena, niin lähdin mukaan Turun Moottorikerhon toimintaan”, kertoo Pekka ensimmäisestä kosketuksestaan organisoituun moottoriurheilutoimintaan. Ajokortti-ikään ehdittyään kiinnostuksen kohteeksi vaihtuivat nelipyöräiset moottoriajoneuvot. Tämä ydinryhmä vei mukanaan yhä syvemmälle moottoriurheilun pariin. Helkama-Auton johdossa suhtauduttiin kriittisesti rallitoiminnan aloittamiseen, mutta Mitsubishin menestyksestä niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla osattiin ottaa hyöty irti kuten alkuvuoden -91 Lancer-mainos osoittaa. Siellä oli kaksi vahvaa autourheilunimeä – Ingmanin Ismo ja Artukan Pekka, molemmat silloisia huippuja autosuunnistuksessa. mikroautoilla 70ja 80-luvun taitteessa ja on myöhempinä vuosina tullut tutuksi muun muassa historic racing -taiturina Lotus-Cortinan puikoissa aina 2010-luvun puoliväliin saakka. Samalla aukesi väylä varainhankinnan suuntaan, mikä tietysti oli jo silloin merkityksellistä harrastuksen jatkuvuudelle. ”Sepon vieressä istuin -79 ensimmäisen kilpailun ja siitä eteenpäin kolme–neljä vuotta junnu-SM:ää.” Samoihin aikoihin kauppaopistossa opiskellessaan Pekka sai tuntumaa myös rahoituksen keräämisestä, kun 1300-kuutioinen Mazda 818 pyrittiin pitämään valmiina koitoksiin. Ennen ajokortti-ikää suurin ihailun kohde löytyi kuitenkin autourheilutähtien sijaan kaksipyöräisten maailmasta. Ralliharrastuksen myötä tulleista tutuista muodostui noin kymmenen hengen porukka. ”Mopopoikien idoli oli tietenkin Jarno Saarinen. Heidän vaikutuksestaan tutustuin Turun Autourheilijoiden toimintaan ja liityin mukaan.” Moottorikerhossa alettiin samoihin aikoihin kehittämään jäsenlehteä, jonka tekeminen asemoitui pian nuoren ja innokkaan jäsenen tehtäväksi. ”Huomasin että niillä kirjoituksilla, joita olin tehnyt kerhon jäsenlehteen, oli jonkinlainen käyttöarvo. Kari Näätäsen harvinainen otos Pekka Kosken ralliharrastuksen alkuhetkiltä vuoden -80 Hankirallista, jossa Pekka luki Mazda 818:n apukuskin penkillä nuottia Seppo Lehtolalle. ”Samoihin aikoihin tutustuin kaveriin nimeltä Seppo Lehtola, jonka kanssa ajettiin autosuunnistusta -77 tai -78.” Touhu ei Pekan mukaan osoittautunut kaksikon vahvimmaksi osaamisalueeksi, joten edessä oli lajinvaihto. Galantin äärellä nuoret herrat Tommi Mäkinen ja Arto Kumpumäki. Merkittäviä hetkiä Helkaman Ralliart-toiminnan näkökulmasta: ensimmäiset yhteistyösopimukset kuljettajien kanssa julkistetaan tammikuussa -90. ”Kartsalla pyörittiin illat ja päivät talleilla – tai päinvastoin. ”Pääsin 18-vuotiaana kesätöihin Turun Autotarvikkeeseen. Tämän rupeaman jälkeen oli edessä armeijan suorittamien ja merkonomiksi valmistuminen. Kyseessä oli ralliautoilu, josta Pekka ei sen koommin ole eroon päässyt – jos tosin ei ole pyrkinytkään; kokemusta on myöhemmin tullut kuljettajana ja kartanlukijiana radalta, sprintistä ja rallista noin 60 kisan verran. 46 2/2020 Ralliartisti Pekka Koski. Kun 80-luvun taitteessa Turun Sanomat perusti Aamuset-ilmaisjakelulehden, jonne alettiin tehdä autoja liikennepalstaa, niin tekemieni jäsenlehden juttujen ansiosta pääsin kirjoittamaan muutaman koejutun.” Kynänjälki kelpasi, minkä seurauksena seuraavien kolmen vuoden ajan Pekka kirjoitti Aamuset-lehteen palstaa, jossa autoja liikennejuttujen ohessa oli myös kisaraportteja lähiseudun moottoriurheilutapahtumista. Mukana oli muun muassa jokkista ajanut Niiniahon Jarmo, jonka vanhemmat pitivät paikallista Shell-asemaa”, Pekka muistelee
”Olimme lehdistön koeajomatkalla Galant VR-4:n suhteen. Kondo sanoikin moneen otteeseen, että hänen mielestään kuljettajapari tekee auton sisällä taidetta ja ajaminen on kuin käsialanäyte.” Kunnes koitti marraskuu 1983. Ylemmässä kuvassa mennään loppukesässä -81 Anders Kullängin kyydissä 12. Merkittävin niistä liittyi rahaan. Tämä näky oli kuulemma se innoittaja, mistä sana ’art’ lisättiin ’rallin’ perään – ralliautoilu on siis kuin taidetta. Ilmeisesti tuossa vaiheessa oli kuitenkin jo Galant työn alla.” Mitä Helkamaan tulee, niin kilpailutoimintaa oli siis ollut jo aiemminkin, mutta ei tulevassa mittakaavassa. Ensimmäinen oli Helkaman edustama automerkki, ja toiseen, vielä merkityksellisempään seikkaan palaamme hieman tuonnempana. Takana oli ennen kaikkea Mitsubishin panostus valmistajana, sillä japanilaismerkkiä kiinnosti osaltaan saada menestystä silloin voimissaan olleesta rallin B-ryhmästä. Hän oli joskus nähnyt erään 80-luvulla RAC-rallissa otetun valokuvan ja hankkinut sen sitten työhuoneensa seinälle tauluksi. Sanoin että selvä”, Pekka hymyilee ja jatkaa, ”Vuonna -89 se rallitouhu sitten alkoi.” Hommiin Helkama-Autolle Siihen miksi Helkama-Auton raskaimpien ja kiiltävälakkaisimpien pöytien takana sittenkin nyökättiin hyväksyvästi rallitoiminnalle, oli kaksi hyvää syytä. Lasse Lampi palkattiin Audi-kokemustensa kautta Mitsubishille tuotekehitykseen testikuljettajaksi. Pekka haki ja sai paikan, joten edessä oli muutto Espooseen. Suomalaisittain muistiin on jäänyt muun muassa takaveto-Lancerin ja myöhemmin Starionin vierailut Jyskälässä 80-luvun puolivälissä. Sillä matkalla tulin tietoiseksi, että tehdas haluaa profiloitua erityisesti N-ryhmään, vaikka Aryhmäläinenkin tehtiin. Helsingin Sanomissa Pekan katse poimi ilmoituksen, jossa Helkama-Auto Oy haki uutta mainosja pr-päällikköä. Kun sen suhteen Pekalla oli esittää pätevä liiketoimintasuunnitelma, tuli Helkama-päättäjiltä 47. Ralliartnimi syntyi havainnosta, että ralliauton kuljettaminen on parhaimmillaan kuin taidetta. Luokitteluprosessihan meni niin, että ensin piti tehdä 5 000 N-ryhmän autoja ja sitten jalostettiin A-ryhmäläinen, jolla muun muassa Vatanen ajoi heti ensimmäisenä vuonna.” Aluksi uutta ralli-Mitsua ei ollut Pekan mukaan edes mahdollista ostaa Suomeen, sillä japanilaiset ajoivat autolla ensimmäisen vuoden vain Aasian kilpailuissa kaudella 1988–1989. Ratkaisevaksi hetkeksi muodostui matka Japaniin vuonna -88. Ennen kuin VR-4-Galantit ja Evo-Lancerit hyökkäsivät rallipoluille, oli valmistaja kunnostautunut aiemminkin lajin parissa. sijalle ja vuoden päästä samalla kilpanumerolla Pentti Airikkalan lennokkuudella kolmoseksi. Takaveto-Lancereilla ajoivat Jyväskylässä muun muassa Airikkalan Pena, Hämäläisen Kyösti ja Laineen Antsa”, taustoittaa Pekka. ”Tuoteportfolio ohjasi Helkamaa, sillä jo ennen minun aikaa Mitsubishilla oli ollut kilpailutoimintaa. Tämä Kari Korpelaisen otos vuoden -82 Jyväskylän Suurajoista käy hyvin perusteena – taiteilijaparina Pentti Airikkala ja Juha Piironen. Samalla rallimaailmakin näytti jäävän kauas taakse – ainakin jos se oli yhtään kiinni uudesta työnantajasta. Ensin hän ajoi takavetoisella Starionilla SM:ää ja Lähi-itää. Tämä kiinnitti konsuli Eero Helkaman huomion viimeisessä haastattelussa, ja hän sanoi että jos sinä tulet valituksi, niin tiedoksi että tässä yhtiössä ei sitten koskaan enää ajeta rallia. Tämä kuva oli jossain Kielderin metsissä myötävaloon aamuvarhaisella otettu valokuva, jossa ensimmäinen kilpa-auto tulee alas mutaista mäkeä, ja tiehen jäävät vain tämän yhden, vastaheitolla tuodun nelivetoauton kuin kynällä piirretyt jäljet. Sitten tuli neliveto, mutta sitten japanilaiset huomasivat että Starionin nelivetorakenne ei ollut paras mahdollinen. Soralapiona Mitsubishi Lancer 2000 Turbo. KUIN TAIDETTA Ralliart on mukavasti suomalaiseenkin suuhun istuva napakka nimi, mutta termin tausta on harvojen tuntema. ”Ralliart-nimen takana on Mitsubishin markkinoinnissa työskennellyt suuri Suomen ystävä, nyt jo edesmennyt Akira Kondo. ”Mitsubishi teki B-ryhmän Starionin, jota ei koskaan luokiteltu. Mahdollisesti hyvinkin kilpailukykyinen auto Suomeen rallin N-ryhmään oli siis tiedossa, mutta edessä oli vielä monta mutkaa. ”Suosittelijoina CV:ssäni oli ollut muun muassa Jaakko Markula, joka oli ajanut Alfa Romeolla Suomen Koneliikkeen tallissa
Sitä ei olisi hyväksytty koskaan, että vain maahantuoja olisi laittanut tähän rahaa.” Tässä kohdin saattaa herätä kysymys, miten Eero Helkama katseli vauhdilla käynnistyvää rallitoimintaa, kun muistetaan hänen loppuvuodesta -83 naulaamat rallinvastaiset teesit. Lasse Lampi palkattiin Audi-kokemustensa myötä Mitsubishille tuotekehitykseen testikuljettajaksi. ”Toimitusjohtaja sanoi minulle, että et lähde Japaniin, mutta seuraavana päivänä hänen työpöydältään löytyi faksi, jossa ilmoitettiin että Koski-San lähtee ja lähettäkää matkasta lasku Japaniin.” Ratkaiseva liiketoimintamalli Syyt siihen miksi Mitsubishin kotimainen rallitalli sai alkuun päästyään toimia peräti 22 vuotta ensin Helkaman ja viimeiset vuodet Vehon alaisuudessa, perustuu Pekan mukaan järkevään liiketoimintamalliin. ”Niin kauan kun rahaa tuli taloon, niin asia hyväksyttiin. kilpailutoiminnalle se ratkaiseva nyökkäys, johon aiemmin viitattiin. Toimitusjohtaja ilmoitti silloin, että Koski ei sinne sitten lähde.” Mutta lähtipä kuitenkin – omalla rahalla. Pekan ottamassa kuvassa Jarmo Kytölehto ja Arto Kapanen edustamassa uuden Lancerinsa äärellä. Jos joku Helkamalta kysyi bisnessuunnitelmien perään, niin hän sai ne nähdä.” Oma taustavaikutuksensa oli emomerkillä. Toinen vastaava tapaus kertoo samalla niin Pekan kuin valmistajan suhtautumisen ralliprojektiin. Etenkin ensimmäisinä vuosina 90-luvun alussa, jolloin Suomea kuritti raju taloustaantuma. Toimintamallista piti saada sellainen, että sillä oli selkeä ansaintalogiikka. ”Lamanaikainen Helkaman toimitusjohtaja olisi halunnut ampua tämän toiminnan alas. Toiminnan kantavia seikkoja oli myös iso pääperiaate: asiat puhutaan suoraan ja ne ovat täysin läpinäkyviä. Esimerkistä käy Mitsubishin järjestämä vuosittainen motorsporttapahtuma Japanissa, johon kaikkien kilpatallien edustajat olivat velvoitettuja osallistumaan. ”Rallitalli oli markkinointija viestintäyksikkö, joka ei omistanut yhtään kilpa-autoa, huoltoautoa tai muuta kalustoa. Seuraavat 20 vuotta jokainen vuosi toiminta tuotti omistajille – myyntikatteiden ja Japanin tuen kautta.” Iso tekijä oli maassa kisaavien Mitsubishi-merkkisten ralliautojen suuri määrä. ”Paine tuli Japanista: jokaiselle markkina-alueelle oli saatava oma kilpatallinsa.” Vaikka Mitsubishin suunnalta asiaa peukutettiin, teki rallitoiminnan kanssa välillä tiukkaakin. Hän auttoi asiantuntemuksellaan merkkiä kilpailutoiminnassa liki neljännesvuosisadan ajan. Kahtena ensimmäisenä vuotena tiimi ei tuottanut talolle rahaa, kulut katettiin ’starttipaketin’ kautta pitkälle Japanista. Jos olisimme omistaneet kilpa-autot – kuten moni siihen aikaan luuli – homma olisi loppunut ensimmäiseen lamaan. ”Ilman bisnessuunnitelmaa kilpailutoiminta ei olisi lähtenyt käyntiin. ”Rafu Pettersonin tilastojen mukaan meidän autoja oli parhaimmillaan aktiivikäytössä pelkästään Suomessa 140 samaan aikaan, joten varaosiakin kului. Ei Helkaman kannattanut lypsävää lehmää tappaa, vaikka joku organisaatiossa ei henkilökohtaisesti olisi kilpatoiminnasta pitänytkään.” Pekan mukaan syy miksi tuore kilpatoiminta pystyi toimimaan jopa lama-ajan ylitse, oli se että Isona elementtinä Ralliarttouhussa oli suunniteltu markkinointiviestintä ja yhteydenpito lehdistön suuntaan. 48 2/2020 Ralliartisti Pekka Koski
Pekka ottaa esille 2000-luvun alun, jolloin sellaiset herrat kuin Juha Salo, Jani Paasonen, Juha Kangas, Janne Tuohino, Kristian Sohlberg ja Juuso Pykälistö ajoivat kaikki Mitsubishillä. Toiseksi suurin oli Eero Räikkösen vetämä Printsport Lievestuoreelta ja kolmantena Kaj Kuistilan RRE Sports Salosta. Sen vuoksi joskus 90-luvun puolivälissä lasketutin taloushallinnollamme kilpaosien liikevaihdon ja tuoton, niin kävi ilmi että se oli suurempi kuin yhteensä niiden kaikkien muiden Helkaman liiketoimintojen, jotka eivät olleet suoranaista autojen varaosamyyntiä. ”Nämä kaksi yrittäjää olivat kokonaisuutta tarkasteltaessa myös suurimpia Helkaman varaosatukun asiakkaita, mikä kertoo osaltaan kilpatoiminnan volyymistä.” Varaosat olivat myös tehtaalta tulevan tuen tärkeä muoto. Kuljettajille järjestyi sellainen tarjous, että jos he haluaisivat ajaa Australian rallin 2000, 2001 ja 2002, niin tehdas maksaisi puolet kuluista varaosina. ”Nämä nuoret olivat kaikki todella taitavia ja jokaisella oli mahdollisuus tehdä läpimurto. ”Tämä aiheutti keskustelua jälleenmyyjäverkostossa, koska nämä tietyt myivät liki kaikki ralliautojen varaosat. Jarmo Kytölehto matkalla Mitsubishi Galant VR-4:llä N-ryhmän mestaruuteen vuonna -92. Hän sanoi että nämä suomalaiskaverit ajavat kyllä Jyväskylässä hyvin, mutta nyt pitäisi nähdä että he ajavat myös muualla hyvin. Kuvaavaa on, että pääosa Helkaman rallitoimintaan liittyvästä työstä tehtiin omalla ajalla, paikoin jopa omalla kustannuksella. ”Työnantaja sanoi, että niin kauan kun tämä toiminta ei vie talolta rahaa ja kun hoidat tätä omalla ajallasi, niin se saa jatkua.” Ja vapaa-ajalla hoitamiseen kannusti osaltaan Suomen aikaero Japaniin. Näiden lukujen esittämisen jälkeen päästiin jonkin verran asialliseen keskusteluyhteyteen.” Varaosatoiminnan tehokkuuden ja ammattitaitoisen palvelun takaamiseksi osamyynti keskittyi puolelle tusinalle ”racing-diilerille”. Jos myyjä olisi myynyt kutosen osan vitoseen, kun ’ne ovat ihan samanlaiset’, niin kilpailijalle olisi seurannut väärästä luokitteluosasta kilpailussa hylky ja pahimmillaan varaosamyyjälle myöhemmin kutsu käräjille. Ne olivat muutoin ihan samat, mutta iskarin kiinnityspisteissä oli muutama milli eroa. Keskustelu vietiin kuitenkin läpi hyvässä hengessä, sillä jälleenmyyjät ymmärsivät asian perustelut. Tämän vuoksi halusin taata oikeusturvan, ja luotiin asiansa osaava racing dealer -verkosto.” Myynniltään verkoston suurin oli Helkaman oma varaosapiste Helsingissä Lautamiehentiellä. Ralliartilla oli tuolloin myyntijohtaja Jun Nakamura, joka istui Production WRC -sarjaan suunnattavien rahojen päällä. 49. Näitä liiketoimintorönsyjä olivat tuolloin esimerkiksi rengasja radioedustukset. Tällä haluttiin ajotaidon lisäksi nähdä onko kavereilla niin paljon intoa että vielä SM-budjetin päälle hakevat rahat Australiaan”, kertoo Pekka kuviosta jonka seurauksena esimerkiksi Kangas ajoi kolme vuotta sarjaa Australiassa, ja Paasonen ylsi kaudeksi -02 ja Sohlberg -04 Mitsubishin tehdaskuljettajaksi WRC-Lancerilla. Mitsubishi valmistajana maksoi puolet rallitoiminnasta eli markkinoinnista ja nuorien kuljettajien koulutusbudjetista. Minulla oli esimerkiksi sellainen tapa, että soitin Japaniin aamulla kuuden ja puoli seitsemän välillä, sillä opin että japanilaiset olivat käyneet niihin aikoihin lounaalla ja heillä oli pieni tauko hektisessä työssä, niin silloin kannatti esittää heille asioita”, kertoo Pekka varhaisaamujensa puhelinsoitoista Japaniin – omasta kotipuhelimesta omaan piikkiin. Toinen vähintään yhtä suuri tekijä oli edellä viitattu varaosien kysyntä. Toiminnan menestykseen ja jatkuvuuteen tarvittiin intohimoa myös muilta kuin kuljettajilta. ”Talon sisällä oli tosin rasite, että varaosapäällikkö ei olisi voinut vähempää välittää autourheilusta, koska se ei tuonut hänelle henkilökohtaisesti mitään. ”Japani on aika omanlaisensa yhteiskunta, ja jotta saat luotua hyvät henkilösuhteet, se on usein vuosien työn tulos. Otetaan esimerkiksi Lancerin evo-vitosen ja evo-kutosen takatukivarret
Kuten tiedämme, timantit koristavat Mitsubishin logoa. Eräänlainen merkin edelläkävijä ja läpilyöjä ralleissa oli takavetoinen nelosryhmän Lancer 2000 Turbo 1980-luvun alussa. Tämän japanilaismerkin rallihistoria ei ole aivan vähäpätöinen. Päin vastoin, vaikka kasinolla Mitsuja on useinkin nähty, ei sinne ole ajeltu hissukseen rantabulevardin kautta, vaan kaasu pohjassa merialppien petollisen jäisiä polkuja pitkin. Parhaiten muistamme Mitsubishin menestyksen 1990-luvulta, ja varsinkin sen jälkimmäiseltä puoliskolta kun Tommi Mäkinen saavutti neljä peräkkäistä maailmanmestaruutta Mitsubishi Lancerin (joissakin kilpailuissa Carisma GT) puikoissa. Tuo olikin varmasti japanilaismerkin kultaaikaa, vaikkakin jo aikaisemmin Mitsubishit olivat olleet menestyksekkäitä mm. Mikäli näitä jalokiviä on aseteltu kolmin kappalein varsinkin hieman urheilullisemman auton keulalle, niin ovat ne karvaisemmankin sukupuolen edustajille yleensä kelvanneet. Rallikäytössä nämä kalliit jalokivet eivät välttämättä ole ikuisia, mutta merkittävä rooli niilläkin on symbolisesti ollut, kun huimapäiset gladiaattorit ovat timanttikeulaisilla kilpa-autoilla itselleen ja tiimeille meriittejä ajaneet. Marilyn Monroe puolestaan lauloi että timantit ovat tyttölapsen parhaimmat ystävät. Tämä rikkauden symboli ei välttämättä tarkoita että kyseisellä merkillä livuttaisiin hitaasti ja arvokkaasti vaikkapa Monacon kuuluisalle kasinolle. Koska toisaalla tässä lehdessä pureudutaan Mitsun kotimaiseen kilpailutoimintaan, niin hämmennetään soppaa hieman lisää ammattikatsojan näkökulmasta, myös kansainvälisesti. 50 2/2020. O tsikko viittaa erääseen James Bond -seikkailuun. aavikkoralleissa Pajero-malleillaan. Mitsubishin tarkoitus oli taistella Ford Escortin, Opel Ascona K ari Ruu sune n AMMATT IKATSOJA muistelee Timantit ovat ikuisia Kun Mitsubishi Galantit ja Lancia Deltat siirtyivät eläkkeelle, tuntui siltä että kaikki siirtyivät ajamaan Mitsubishi Lancerilla. Mäkinen ja Harjanne vuonna 1997 Neste-rallissa Västilän erikoiskokeella
Mies on myös tunnettu onnettomuuspaikkakuvaaja jonka realistisia, mutta tapahtumaan joutuneita inhimillisesti ja kunnioittaen käsitteleviä kuvia olemme saaneet valtakunnallisissa sanomalehdissä useasti nähdä. Paras sijoitus MM-sarjassa Turbo-Lancerille tuli vuoden 1982 Suurajoissa kun Pentti Airikkala – Juha Piironen ajoivat sijalle kolme, heti Hannu Mikkolan ja Stig Blomqvistin Quattrojen jälkeen. Mies sopeutui nopeasti myös nelivetoisen puikkoihin ja kiersi SM-sarjan lisäksi muitakin kisoja Mitsu Lancerilla. MMrallimme maisemissa ajettu Laukaanhovisprint oli kuuluisa Ruuhimäen hyppyristä jossa loikittiin huomattavasti rohkeammin kuin Jyväskylän Suurajojen tiimellyksessä. Nelivetoaikakauteen Mitsubishi tutustui hieman jo kehitellessään B-ryhmän Starionin nelivetoversiota, mutta varsinainen menestystaival alkoi A-ryhmän Galant VR4:n myötä, kun vuonna 1989 Mikael Ericsson voitti Jyväskylän Suurajot ja Pentti Airikkala nousi ykköspallille kauden päättäneessä RAC-rallissa. Tämä kuuluisa slogan piti paikkansa kun vuonna 1995 talliin palkattiin Tommi Mäkinen, joka alkoi tuomaan Mitsulle menestystä. Vuonna 1995 Korhonen ajoi PTV-rallissa Tampereella. 400:n, Nissan Silvia Turbon, Toyota Celica 2000 GT:n ja Talbot Sunbeam Lotuksen kanssa. Myös mestari Mäkinen siirtyi vuonna 2002 Subarun parempiin leipiin. Takavetoisen Turbo-Lancerin jälkeen muistamme niin ikään takavetoiset Mitsubishi Starionit sekä merkin kilpailutoimintaa pyörittämään alkaneen Mitsubishi Ralliart Europen. Ehkä uudelle tulokkaalle, Audi Quattrollekin haluttiin aluksi aiheuttaa hieman päänsärkyä. MRE:a johti Andrew Cowan, jolla oli kokemusta sekä perinteisistä ralleista että aavikkoralleista. Mika Korhonen muistetaan 1990-luvun alkupuolelta kun hän käski korkealle kiertävää Opel Mantaa muun muassa F-Cupin kisoissa. Vuodet 1996–1999 olivat Mäkisen valtakautta henkilökohtaisine maailmanmestaruuksineen ja myös Mitsubishi sai tuntea merkkimestaruuden huumaa kaudella 1998. Kaudelle 1993 saatiin pitkästä aikaa viivalle jälleen Lancer, mutta tulos MM-sarjassa jäi vielä vaatimattomaksi, samoin kuin seuraavanakin vuonna jolloin menestys oli pääasiassa Kenneth Erikssonin ja Armin Schwarzin harteilla. Mitsubishin alamäki alkoi kauden 2001 toisella puoliskolla kun talli siirty A-ryhmäläisestä WRC-Lanceriin, joka ei ollut enää kilpailukykyinen Peugeotin, Fordin, Citroënin ja Subarun WRC-kilpurien joukossa. 51. Jaakko Keskinen ajoi Mitsubishilla voittoisasti rallisprint-kilpailuita. Vuoden 1993 Vilppula-rallissa nolla-autoa ajoi Simo Päivärinta. Vuoden 2005 Uudenkaupungin SM-rallissa oli kimurantti oikea jossa suistui muutama Mitsubishikin. MM-kauden loppupisteissä Mitsu sijoittui mainiosti sijalle seitsemän, kun pisteitä jaettiin kaikkiaan 18:lle eri automerkille. If you wanna win, take a Finn. Nykyisin Päivärinnan voi nähdä edelleen autourheilukilpailuissa, kilpuri on tosin vaihtunut kameraan. Kuvassa ei näy kilpailunumero joten kilpailijapari jäi ammattikatsojalta tunnistamatta
Viime vuosina Afrikan suunnalla kilpaillut Laukkanen voitti junioreiden Suomen mestaruuden Mitsubishi Galantilla vuonna 1993. 52 2/2020 Ammattikatsoja muistelee. Isoon ännään alkoi tuolloin ängetä mukaan Mitsubishi Galant VR-4:t. Mies tunnettiin rallien lisäksi aavikkokilpailujen osallistujana. Pitkä ja menestyksekäs kansainvälinen ura on viime vuonna miehen ikään ehtineellä Tapio Laukkasella. Tylsyyttä Lanciasta Mitsubishiin Täällä kotimaassa, arvokisojen ja kyläkilpailuiden tiimoilla penkalla päivystäessä oli automerkkien puolesta aina joku joka oli muita yleisempi. Tavallisten harrastajien joukossa Ford Escortit olivat 1980–90-luvuilla valtamerkki soraränneissä. Kuva on kyseiseltä kaudelta, tammikuisesta Hyvinkään Punaraitarallista joka oli junioreiden SM-osakilpailu. Tämä tavallaan loi omanlaista tylsyyttä kisojen seuraamiseen. Jouko Puhakka – Keijo Eerola olivat menestyksekäs kilpailijapari kotimaamme rallipoluilla sekä Galant VR-nelosella sekä Lancerin eri evoluutioversioilla. Arvokisoissa sekä kyläkilpailuiden yleiskilpailun voitoista 1980-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle isoissa Aja N-ryhmissä taistelivat Lancia Deltat. Cowan odotteli suojattejaan Tommi Mäkistä ja Freddy Loixia saapuvaksi huoltoon vuoden 2000 Neste-rallissa. Juniorimestaruusvuotenaan Laukkanen ajoi runsaasti kilpailuja. Lokakuussa 2019 edesmennyt Andrew Cowan aloitti kilpailu-uransa vuonna 1973. Syksyllä 1993 ajetussa Nokia-rallissa Laukkanen osui kameran eteen Perämaan erikoiskokeella. Aikaa on kulunut sen verran, että nämä N-ryhmän kestävät sotanorsut ovat jo historic-ikäisiä. Vuonna 2000 Posti kunnioitti nelinkertaista maailmanmestaria julkaisemalla ensipäivän kuoren sekä asiaan kuuluvat postimerkit. Mitsu oli ainakin alustan osien suhteen kestävämpi kuin Delta, jonka myötä japanilaistulokas syrjäytti italialaismerkin nopeasti. Cowan oli 1980-luvulla perustamassa Mitsubishi Ralliart Europea ja toimi sen tallipäällikkönä. Kun Galantit ja Deltat siirtyivät eläkkeelle, tuntui siltä että kaikki siirtyivät ajamaan Mitsubishi Lancereilla sekä Aettä N-ryhmissä. Syksyllä 1995 miehet olivat mukana Nokian SM-rallissa
Suomen mittakaavassa harvinainen kilpailu ajettiin Riihimäellä 1990-luvun lopulla. Tamperelainen Jussi Välimäki rakensi kansainvälistä ralliuraa itsenäisesti, ilman managerien apuja. Harri Steiner – Pekka Huolman keskeyttivät vuoden 1992 Kesoilrallissa tähän ulosajoon kylmäkoskelaiselle pellolle. Vuonna 2005 Uudenkaupungin SM-rallin kilpailukeskuksessa kuvattu, rekisterikilpeä myöten asiallinen nuotitusauto. Juuso Pykälistö Laukaanhovi-rallisprintissä vuosituhannen vaihteessa Venäläispari Igor Sokolov – Vasily Mirkotan kaatoivat Mitsunsa ja keskeyttivät Uudenkaupungin SM-rallissa vuonna 2005. Vuonna 2005 mies voitti Aasian-Tyynenmeren rallisarjan ensimmäisenä suomalaisena. Vauhdin Maailma 7/95 julkaisi PTV-rallin katsojaoppaan, jossa Tommi Mäkinen vinkkasi tämän Ylöjärvellä ajetun pätkän maalimutkan olevan nuottikisassakin haastava. Vuonna 2003 hän kiersi rallin MM-sarjaa hankkimallaan Hyundai Accent WRC -ajokilla. Näyttävimmän suorituksen esitti Jussi Mäkynen evo-Lancerilla. Vuonna 1999 hän kurvaili luottokartturinsa Jarkko Kalliolevon kanssa Salossa, Citymarket-rallissa Mitsubishilla. 53. Juuso Pykälistö – Esko Mertsalmi ajoivat viidennelle sijalle vuoden 1998 SM-Waltikka-rallissa Valkeakoskella. Kansainvälisen ralliuran tehnyt Pykälistö on nykyisin lääkärihelikopterin lentäjä. Tämä Mitsu on kuvattu kyseisessä, RiiUA:n järjestämässä asvalttirallissa
Mitsubishi Galant VR-4:t ovat jo historic-iässä. 54 2/2020 Ammattikatsoja muistelee. Aikaa on kulunut sen verran, että nämä varsinkin N-ryhmässä hyvin kestäviksi muistetut sotanorsut ovat jo historic-ikäisiä. Mäkisen ajokki oli Lancer Evo6. Tommi Mäkinen vuonna 2000 Neste-rallin huoltopaikan AT-asemalla toimittajien ympäröimänä. Argentiinan rallissa kilpuri esiintyi Carisma GT Evo kutosena. Tarvaisen hallussa. Sillä kilpailtiin vuosina 2002-06 muun muassa Alistair McRaen, Jani Paasosen, Juho Hännisen ja kuvassa esiintyvän Kristian Sohlbergin ohjaamina. Autolla ajoivat Erikssonin lisäksi Armin Schwarz ja Tommi Mäkinen. K5 MRE osallistui kaikkiaan yhteentoista kilpailuun vuosina 1993–95 ja koki tuona aikana muutokset Evo2ja Evo3-malliksi. Tällä R66 MRE -kilpisellä Lancerilla Tommi Mäkinen ja Risto Mannisenmäki voittivat vuoden 1998 Neste-rallin. Vuonna 1997 Neste-rallin voittoon ajoivat Tommi Mäkinen ja Seppo Harjanne Mitsubishi Lancer Evo nelosella. Mitsubishi Galantit ovat kisatouhuista nykyisin lähes kokonaan kadonneet. W9 MMR -kilpisellä autolla ajettiin 2000–2001 viisi MM-rallia Mäkisen ja Freddy Loixin toimesta. Yksilö koki dramaattisiakin vaiheita, kun San Remo -rallissa 1994 se vaurioitui tulipalossa. He ajoivat autolla myös kauden päättäneessä Network Q RAC -rallissa, mutta keskeyttivät takaripustuksen rikkouduttua. Samana vuonna Britannian MM-rallissa Richard Burns toi tämän P55 MRE -kilpisen yksilön sijalle neljä. Albumeita plärätessä löytyi otoksia, joita seuraavassa ihmettelemme, ja muistelemme samalla aikoja jolloin ralliautoilu oli mäkihypyn ja keihäänheiton ohella kansan suosikkilajeja. Tämä oli tietysti luonnollinen kehityssuunta, olivathan nämä aikansa ultrasuositut merkit tuolloin kilpailukykyisiä, käytännössä ainoita joilla oli mahdollista ajaa voitosta. Vuosien saatossa ammattikatsojan filmirullille on valottunut rivakoita Mitsubisheja – nelosja B-ryhmän kilpureita lukuun ottamatta. Yksi säilynyt yksilö on Matti J. KP51 RWM on aito tehdaskilpuri ja yksilön ensimmäinen kilpailu oli Ruotsin ralli 2002. Mitsubishin menestys MM-sarjassa alkoi hiipua kun talli siirtyi Aryhmäläisestä WRC-versioon. Mäkinen voitti sillä Safari-rallin 2001 ja samana vuonna auto muuttui kehitysversioksi 6,5. Lancereita, etenkin myöhäisempiä evo-malleja sen sijaan näkee vielä usein varsinkin rallisprint-kilpailuissa, ja niitä on tarjolla myös kilpa-autoja kaupittelevilla nettisivuilla. Auton mallinimi oli tuossa kilpailussa Carisma GT. Tarvainen ja Anni Villikka osallistuivat vuonna 2015 Autoglym-ralliin jonka lähtöpaikka oli Mobilian piha-alue Kangasalla. Kenneth Eriksson – Staffan Parmander ajoivat vuonna 1993 Jyväskylän Suurajojen viidennelle sijalle. Kuka nyt ehdoin tahdoin valitsisi altavastaajatasoista ajokkia, jos voittaja-autokin olisi mahdollista hankkia. Kilpailu tuli kuuluisaksi kun ”varmaan mestaruuteen” ajaneen Carlos Sainzin Corolla WRC hyytyi 500 metriä ennen viimeisen erikoiskokeen maalia ja Mäkinen kruunattiin maailmanmestariksi kolmannen kerran peräkkäin
Tällaista epäkohtaa ei kuitenkaan ole liiaksi syytä karsastaa pienoismallin lähtökohtaa valittaessa. Se ensimmäinen Ensimmäisen oman auton muistanee varmaan lähes jokainen autonomistaja. 55. Revellin rakennussarja kuvasi tosin huippumalli XR-3:sta, kun oma kulkine oli vaatimattomasti varusteltu vakiomalli. P ienoismallivalmistaja Revell on tehtaillut muovista rakennussarjaa aikanaan varsin modernista ja edistyksellisestä ensimmäisestä etuvetoisesta Ford Escortista. Sama pätee työn laatuun. Tässäkin tapauksessa XR-3 oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto mallin rakentamiselle. Laadunvalvontaa Markkinoilla olleiden pienoismallirakennussarjojen laatu vaihtelee huomattavasti. Nämä seikat riippuvat hyvin paljon eri valmistajista, mutta mallisarjojen ikä on myös syytä ottaa huomioon. Tämä seikka luonnollisesti houkutteli entistä enemmän rakentamaan pienoismallin ensimmäisestä omasta autostani. Vaikka oma ensimmäinen autoni on jo joutunut kierrätyksen uhriksi, säilyy auto muistoissa nyt pienoismallin muodossa. Revellin Ford Escort XR-3:n rakennussarja on vuodelta 1981. Lähemmässä tarkastelussa se asettuu Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Lukuisten työtuntien jälkeen vitriinissä on lopulta pienoismalli ensimmäisestä omasta autosta. Tyhjästä nyhjääminen kun on aina suuremman savotan takana. On olemassa hyvin tarkkoja malleja, jotka sisältävät satoja osia, ja toisesta ääripäästä löytyvät patterikotelolliset simppelit sarjat. Sinä missä varsinkin uudehkot rakennussarjat ovat tarkkoja ja hyvälaatuisia, saattaa hieman kuluneilla muoteilla kymmeniä vuosia sitten suunniteltu tuote olla laadultaan karmea. Tekniikka kehittyy, joten nykyaikaisilla tuotantomenetelmillä on syytäkin odottaa parempaa laatua. Hyvä lähtökohta on jo työvoitto, vaikka muutoksia olisikin tiedossa. Siihen liittyy paljon muistoja, ja sillä myös suurella todennäköisyydellä on opittu ajamaan
Pienoismallista löytyy selkeitä muotovirheitä oikeaan autoon verrattuna. Myös puskureiden muodoissa oli pieniä eroja, joten niitäkin muokkailin käyttäen apuna lähinnä suoraa muovilevyä. Näistä tunnistan omani oitis! tarkkuuden puolesta keskikastiin mutta laadun osalta lähelle karmeaa. Yksilöintiä Kun rakennetaan pienoismallia autosta, jollainen on todella ollut Revellin rakennussarja kuvasi tosin huippumalli XR-3:sta, kun oma kulkine oli vaatimattomasti varusteltu vakiomalli. Vakiointia Ensimmäiset varsinaiset muokkaukset korin osalta koskivat XR3:lle tyypillisten lokasuojien levikkeiden poistoa. Uskottavan hieman himmeän maalipinnan aikaansaaminen malliin on kuitenkin haastavaa. Pienoismalliin rakentelu sujui hyvin samalla kaavalla. Työtä olisi siis rutkasti luvassa pimeiksi syysilloiksi ja useammankin syksyn ajalle. Biltemasta hankittu vaihdekepin nuppi sen sijaan on veistelty muovitangosta ja viimeistelty maalilla. Omaan autooni olin teettänyt kaverilla takavalojen väliin kantatun pellin, joka jatkoi valojen muotoja koko perän leveydeltä. Ne ovat vanhassa sarjassa melko matalat ja reunoiltaan kovin pyöristyneet. Ne oli valettu kiinni koriin, joten saha ja hiomapaperi saivat töitä. Tämän pokatun pellin rakentelin malliin ohuista muovirimoista. Esikuvaan rakentelin vanerista keskikonsolin, jotta 6,5" keskiäänikaiuttimille löytyi sopiva paikka. Pienoismallissa luukkujen saumat pitää saada skarpeiksi, jotta niihin on mahdollista ujuttaa siististi tummaa maalia syvyysvaikutelman aikaansaamiseksi. Lopputulos näyttää helposti epäonnistuneelta maalipinnalta. 56 2/2020 Pienoismalli. Pienoismallin maalaaminen on monessa suhteessa hankala aihe. Formulingin ratti syntyi messingistä syövytetyn osan turvin. Aiemmin mainittu hieman kehnohko laatu ilmeni erityisesti paneelirajoissa. Rakennussarjan osissa on myös melko paljon ohutta muovipursetta ja pieniä muottien kohdistusheittoja. Tästä mallista tuli esikuvaan nähden liian kiiltävä. Nämä vaativat oman huomionsa, joten paranteluja siivoustyötä oli luvassa enemmänkin. Ruiskuvalun laaduntarkkailussa on katsottu sormien läpi. Tämä siis tarkoitti pientä kaiverrusurakkaa, eli kaikki mahdolliset paneelirajat kaiverrettiin syvemmiksi. Mangelsit, Mr Horsepower-tarrat, antenni ja pienen pieni etuspoileri. Sahan sijaan käytin kuitenkin mattoveistä, ja vanerin virkaa toimitti 0,75 mm styreenilevy
Ehkä tänä päivänä en enää liimaisi Clay Smith Cams -yrityksen legendaarista Mr. Sisustan osalta ei punaista väriä säästelty. Sitä paitsi se sopi tuon lokasuojan kaaren kanssa kuin nakutettu. Ruotsin kielen viimeistelyharjoitukset saattoivat jäädä tästä syystä kesken. 57. Horsepower -logoa 1.3-litraisen euroauton etulokasuojaan, mutta aikanaan se oli ylitsepääsemättömän hieno. Kaikki detaljit on pyritty toteuttamaan pienoismalliin, myös vanhakoppaisesta Escortista lainattu ja punaiseksi maalattu mallimerkintä. Mallin valmistuminen on tässä jo loppusuoralla. KULTAINEN 90-LUKU Escort saapui omistukseeni keväällä 1998 ylioppilaskirjoitusten loppumetreillä. Stereoihin tietysti satsattiin ikään kuin itsestäänselvyytenä pienestä rakentelubudjetista leijonanosa, joten oli keksittävä keinoja venyttää penniä muilla tavoin. Noista uusista tuulista ammennettiin sitten ideoita omaankin autoon. Valmis kori ja alusta sisuskaukaloineen odottavat lopullista yhteenliittämistä. Noihin aikoihin tuning otti ensiaskeliaan, mikä ilmeni kasvavana ilmiönä niin autolehtien sivuilla kuin autonäyttelyissäkin. Muun muassa autoon löytyneet legendaariset kolmioreikäiset kromi-Mangelsit päätyi alle juuri siksi, että käytettynä ne olivat huomattavasti huokeammat kuin uudet alumiinivanteet. Nuorempana intoa oli niin, ettei aina tullut edes ajateltua, kuinka korrekteja asiat ovat tai eivät ole. Mangelsit muuten löytyivät lehti-ilmoituksen perusteella Kyröskoskelta ja myyjänä oli itse legendaarinen Tappi Suojanen! Vanteille sitten käytiin rengasliikkeessä pyöräyttämässä ihan älyttömän leveät 175-sarjan Barumit. Ne näyttivät Escortissa ihan oikeasti aika leveiltä
Käytännössä rakentelin koko konehuoneen sisällön tyhjästä sarjan oman moottorin ympärille. Lopuksi vielä uskottava määrä kaapeleita ja letkuja paikoilleen, hieman ruostetta, vuotoja ja pölyä sinne tänne, ja lopputulos alkoi näyttää 69-hevosvoimaiselta voimanpesältä. Lopulta osat syövytettiin levymäisenä messingistä ja taiteltiin muotoonsa. Tyypillisesti juuri tällaiset yksityiskohdat yksilöivät mallin. XR-3:n rakennussarja eroaa omasta vakiomallistani konehuoneen osalta. Vaati aika paljon etsimistä ja kyselyjä kanssaharrastajilta en58 2/2020 Pienoismalli. Revellin rakennussarja vuodelta 1981 voidaan laskea vintageksi. Apulaitteita ja komponentteja puuttuu tai ne on valettu vain hyvin viitteellisesti osaksi sisälokasuojia ja rintapeltiä. Rakensin muovikuulasta, jousenpätkästä ja metallilangasta mahdollisimman samantyyppisen tarvikeantennin, joka pyrki kaappaamaan radioaaltoja heikolla menestyksellä vuosituhannen vaihteessa. Asianmukaiset rekisterikilvet ovat tietysti itsestäänselvyys, mutta detaljointia kannattaa ulottaa pidemmälle. Ilmanpuhdistimen kotelo on rakenneltu erilaisista muovinpaloista, koska vastaavaa ei valmiina pienoisosana löydy mistään. olemassa, on syytä kiinnittää erityisesti huomiota uniikkeihin yksityiskohtiin. Korin ulkopintaan lisäilin myös yksityiskohtia. Jo kannen kuvasta voi päätellä jotain rakennussarjan heikohkosta laadusta. Pyyhkijänvarret oli helppo maalata esikuvan mukaisesti punaiseksi, mutta Biltemasta hankitut kumiset varsien suojakumit tuottivat hieman päänraapimista. Näin syntyivät pikkuhiljaa niin akku, pyyhkijänmoottori, paisuntasäiliö kuin jarrupääsylinteri. Myös ratin osalta turvauduin samaan syövytystekniikkaan, sillä pienoismallimaailmassa ei ole vielä tullut itselleni vastaan Formulingin ratteja, ainakaan juuri tätä nelipuolaista versiota. Aikaa saattaa kulua pelkkien osien metsästämiseen huomattavasti, kuten vanteiden kohdalla kävi. Riittävä määrä likaa ja patinaa takaa riittävän realistisen lopputuloksen. Suurin näkyvä eroavaisuus on ilmanpuhdistimen kotelo, mutta silti silmäänpistävintä on rakennussarjan yksityiskohtien puute. Rakennusmateriaaleina käytin pääosin erilaisia muoviprofiileja ja levyjä. Konehuoneeseen panostettiin paljon työtä, sillä rakennussarjan näkemys aiheesta oli varsin vaatimaton
Tässä yksi harvoista säilyneistä paperikuvista ensimmäisestä autostani. nen kuin lopulta onnistuin löytämään neljä siistiä kromi-Mangelsia 1:25-skaalassa. 59. Huomaa myös rekisterikilven valot, jotka jäivät siirtämättä puskurin alapuolelle. Konepellin ilmanottoaukkojen suojaksi syntyi lumisuoja messingistä ja muovista. Pultinkannoille porattiin 0,5 mm reiät. Vanteista uupui kiinnityspultit, mutta onneksi moisia on saatavilla hyvin varustetuista pienoismalliliikkeistä. Muistot talteen Escortin pienoismalli oli normaalia rakentelu-urakkaa huomattavasti vaativampi ja työläämpi muun muassa jutussa mainittujen puutteiden vuoksi. Tärkeitä yksityiskohtia: vanteiden tasapainot, venttiilit ja kotimaiset Ford-kuraläpät. Vanteita detaljoin vielä lisäämällä niihin metalliset pultinkannat, venttiilit ja tietysti tasapainot. Nyt se ensimmäinen oma auto on vitriinissä, vaikka 1:1-kokoisesta peltiversiosta ei ole jäljellä kuin muistot ja muutama paperikuva – ja se Formulingin ratti. Takavalojen väliin piti saada kantattu pelti, koska se mielestäni korosti hienosti Escortin muotoilua. Taakse asensin vielä ovaalilogoilla varustetut paperiset kuraläpät. Vaikka projekti kokonaisuudessaan vei arvion mukaan lähemmäs sata tuntia harrasteluaikaa, lopputulos kyllä palkitsee. Aikaa saattaa kulua pelkkien osien metsästämiseen huomattavasti, kuten juuri vanteiden osalta kävikin. Kuvassa näkyy hyvin takavalojen väliin kanttailtu pelti. Lopputulos alkoi muistuttaa omaa ensimmäistä autoani
Toki pitää muistaa, että Hymerin talliin on aikojen saatossa ostettu monta kilpailijaa kuten Eriba, Dethleffs, TEC ja Laika. Vaunut vuoristotiellä Vuonna 2011 avatun museon yli 6000-neliöinen rakennus pitää sisällään varsin kattavan historian moottoroidun matkailun vaiheista. Asuntovaunujen ja matkailuautojen historiaa esitellään rakennuksen sisällä kahdessa kerroksessa. Matkailuautovalmistaja Hymerin tuotantotilojen liepeillä sijaitseva museo on tulvillaan nostalgista nähtävää. Hymerin helmet Vaikka museo kantaa Erwin Hymerin nimeä, esitellään siellä muitakin kuin oman tehtaan aikaansaannoksia. E rwin Hymer Museum sijaitsee Etelä-Saksan Bad Waldseessä. Museossa esitellään matkailuajoneuvojen kehitys askeettisesta retkeilyvaunusta täysin varustelluksi loma-asunnoksi mukavuuksineen. Nukkumapaikka löytyi kolmelle. Esillä on tien päällä liikkuvien majoitustilojen koko skaala säälittävän pienistä peräkärryistä pröystäilevän suuriin konevoimalla kulkeviin koteihin, kömpelöistä kyhäelmistä upeasti muotoiltuihin valioyksilöihin – ja kaikkea siltä väliltä. 60 2/2020. Vanhimmat esillä olevat vaunut ovat 1930-luvulla valmistettuja, ja tuoreinta alan tyyliä edustaa vastavalmistunut, lähes kauttaaltaan aurinpaneeleilla päällystetty moderni matkailuauto. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Vuosimallin 1930 Eccles Motor Caravanin kuusisylinterinen moottori kuljetti matkailuautoa maksimissaan 50 kilometrin tuntivauhtia. Vuoristotien tavoin toiseen kerrokseen nouseva luiska johdattaa vierailijat eri aikakausien matkailuajoneuvoihin vanhimmista alkaen
Vuoden 1956 VW T1 -mallista varusteltu matkailuauto on omistajineen nähnyt maailmaa. Viimeinen pidempi reissu vuonna 2000 suuntautui Afganistaniin. Knaus Schwalbennest ei ole koolla pilattu. Sportberger G2 1946 on saanut vetoautokseen 1952 Volkswagenin. Nostettava katto avautuvine ikkunoineen antaa lisää tilaa ja valoa yöpyjille. Dethleffs Tourist vuodelta 1939 on ensimmäinen asuntovaunu, jonka ulkopinnat on muotoiltu kaareviksi. Vuonna 1977 Jürgen Schulzin matkakohteina olivat Intia, Sri Lanka ja Nepal. 61. Helmut Knausin ensimmäinen matkailuvaunu valmistui vuonna 1961
Opel Rekord P1 1959 ja Fahti Luxus 600 1967 ovat tyylikäs yhdistelmä. Matkailun tilaihme Zündapp Janus 250 vuodelta 1958 todistaa, ettei kahden hengen matkailuauton tarvitse olla tämän suurempi. Troll-, Puch-, Touringja Nova-mallien valmistus antoi kipinän Hymer AG:n perustamiselle. HYMEREITÄ 50-LUVULTA LÄHTIEN Ensimmäisen Hymer -matkailuajoneuvon kerrotaan syntyneen, kun Erwin Hymerin isä, korjaamoyrittäjä Alfons Hymer ja tilaustyönä aiemmin yhden matkailuvaunun tehnyt lentokonesuunnittelija Erich Bachem suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä Eriba-matkailuvaunuperheen 1950-luvun lopulla. Trabant-matkailija on ratkaissut majoittumisen kattoteline-teltan avulla. Matkailuautojen sarjavalmistus saatiin Hymerillä käyntiin vuonna 1971. Ensimmäinen Hymer-tehtaan tuotos Caravano tuli markkinoille vuonna 1961. 62 2/2020 Hymer-museo. Silloin esitellyn, Mercedes-Benz L 508 D:n alustalle rakennetun Hymermobil 550:n on sanottu olevan ensimmäinen puoli-integroitu matkailuauto. Auton sisätilat muuntuvat kätevästi matkustamisesta majoittumiseen. Kolme vuotta myöhemmin Hymer esitteli ensimmäisen täysintegroidun 660-mallinsa
Lemmikit voi museovierailun ajaksi jättää niille varatulle aidatulle alueelle. Museossa vieraillessaan voi tehMuseorakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita matkailuautosta. Vierailijoita palvelevat myös ravintola ja museokauppa. Taustaksi on tarjolla Venetsia-maisema, itämainen kupolikattotausta, cowboy-henkinen ympäristö sekä merimaisema surffilautoineen. MZ 125 vuodelta 1958 vetää perässään Siegfried Uhligin valmistamaa yksipyöräistä perävaunua. Kierrosta tehdessä voi kuvauttaa itsensä neljässä eri pisteessä. Nettikuvat ovat pääsylipussa olevan koodin takana, joten kaikkien nähtäville otokset eivät päädy. Jokaisella kuvauspisteellä on käytettävissä vaatteita ja asusteita, jotka voi pukea ylleen kuvauksen ajaksi. Matkailuvaunut on asetettu esille oman aikansa ajoneuvojen vetäminä. Alpeille, preerialle ja merelle Jokaisesta vaunusta ja vetoautosta on tehty selkeät tietokyltit – tosin ainoastaan saksaksi. Kolmella nukkumapaikalla varistettu matkailuvaunu on 4,48 metriä pitkä ja 1,88 metriä leveä. Vuosimallin 1982 Mitsubishi L 300 Campingbus on kuljettanut omistajaperhettään kesäisin surffaamaan ja talvisin hiihtoharrastuksen pariin. Panttia vastaan saa kojeen, josta voi kuunnella vastaavat tiedot englanniksi. Museo on avoinna päivittäin koko vuoden ajan kello 10–18 muutamaa juhlapyhää lukuunottamatta. Petipaikkoja luvataan 3–4 henkilölle. 63. Useimpiin vaunuihin pääsee kurkistamaan sisälle, jolloin voi ihailla aikakauden mukaista varustusta tekstiilejä, astioita ja radioita myöten. Vaunuun voi lastata 35 kiloa matkatavaroita, jolloin yhdistelmän maksiminopeuden ilmoitetaan olevan 60 km/h. ERWIN HYMER MUSEUM Robert-Bosch-Straße 7 88339 Bad Waldsee dä pienen mielikuvamatkan istahtamalla aurinkotuoliin katselemaan upeita alppimaisemakuvia tai kuvitella kelluvansa Atlantin aalloilla 3D-efektein varustetussa teltta-auditoriossa. Vaunuissa on oman aikakauden varustelua tekstiilejä, astioita ja radiota myöten. Lennokkaan oloinen Maly Windspiel vuodelta 1962 on entisöity alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Berliiniläinen Klaus Pieper valmisti itselleen kulmikkaan ja pirteän keltaisen vaunun vuonna 1986. Valokuvat voi tulostaa myymälässä postikorteiksi, tai vaihtoehtoisesti ne voi ladata netistä 30 vuorokauden ajan. Matkailuajoneuvolla saapuville on tehty laaja parkkialue, josta löytyy sähköpistokkeella varustettuja paikkoja
Jyväskylä 11.1. Kuluvan vuoden prätkärompetorikausi käynnistyi totuttuun tapaan Jyväskylässä. Onneksi sisäänkäynnin yhteydessä oli rompenarikka, jonne sai jättää ostoksensa parkkiin pientä korvausta vastaan. Myyjiä ja ostajia riitti tungokseksi asti. Nähtävää riitti ulkonakin, sillä lämpimän kelin ansiosta Jyväskylän kaduilla kruisaili runsaasti harrastekalustoa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Sataprosenttisesti vedenpitävä Plastexajoasu on paitsi muodikas myös turvallinen – moiseen asuun sonnustautunut prätkämimmi huomataan jo kaukaa. Romppeet näyttivät tekevän kauppansa, sillä jo tunti ovien avaamisen jälkeen käytävillä kulki roimasti väkeä moottoripyörän osia käsissä. Rompetta ja rakennelmia 64 2/2020
Tapahtuman härskein tekele oli tämä jääratakäyttöön väkästetty Ural. Tämän Ural Wolf -tyylisen customin olisi voinut ostaa vaikka koristeeksi talliin. Hinta oli onneksi yksiselitteinen: häkkyrä oli hinnoiteltu 600 euron arvoiseksi. Ensi-ihastuksen jälkeen sitä jää miettimään, että oliko se nyt onni vai harmi, kun joltakulta jäi tämä projekti kesken. Vanhat rakennelmat ilahduttavat aina. 65. Jyskälässä oli kaupan ’78 RV50, jonka upea ulkoasu selittyy alle 3500 kilometrin mittarilukemalla. Tämä yksilö on jossain vaiheessa muokattu enemmän monttukoneen suuntaan. Aivan kertanäkemällä ei rakentajan mielessä liikkunut tyylisuunta auennut. Museorekisteröityjä Garelli-hybridejä eli sekä lihasettä konevoimalla kulkevia kaksipyöräisiä. Kawasaki F11 oli 70-luvun alkupuoliskolla valmistettu äijäenduro. Variaattorivedon ansiosta ei tarvitsisi vaihteiden kanssa pelata. Suzuki RV on pirteä kulkupeli, jollaisella kelpaa päästellä työmatkat ja hupiajelut niin kaupungilla kuin maaseudun hiekkateillä. Etummainen taittuvarunkoinen Mosquito Super on vuosimallia 1970. RV-sarja kattoi 50-, 90ja 125-mallit. F11-mallista valmistettiin hetken ajan myös F11-M-motocrosspyörää, joten tyylisuunta ei ole aivan kaukaa haettu. Taaempi Noi Matic on 15 vuotta uudempi malli, ja se on varustettu oikein käynnistysmoottorilla
Vanhat kunnon sivulaukut, ja ympärillä sen verran tukeva raudoitus, että kamppeet pysyvät ehjinä, vaikka pyörä vähän kaatuisikin. Rompparilta löytyy paljon sellaista, mitä ei vielä hetki sitten ymmärtänyt tarvitsevansa. Vuonna 1982 ensi-iltansa saaneen ET-elokuvan jälkeen kaikkien piti saada BMX-tyylinen pyörä, ja tämä teki choppereista kertapolkaisulla vanhanaikaisia. Laser-tekstikin nokassa! Huikean hieno Royal Enfield Interceptor 750 vuosimallia 1970, joka oli viimeinen vuosi niin kyseisen mallisarjan kuin koko englantilaisen Royal Enfield -merkin osalta. 66 2/2020 Jyväskylän rompetori. Ei aivan vintage-osastoa, mutta komea koriste tallinoven yläpuolelle kumminkin. Tästäkin saisi värkkäiltyä vaikka ja mitä. Chopper-tyyliset fillarit olivat pitkään kova sana nuorison keskuudessa. Ikoninen Raleigh Fireball – joskin BSAtuotemerkillä varustettuna – oli tarjolla 590 euron hintaan
Suzuki RG Gamma oli piikkiluokassa superhaluttu peli, mutta varttilitrainen jäi harvojen herkuksi. Isona poliisiksi haluavalle pikkuharrastajalle oli tarjolla komea virka-autosimulaattori. Kunnon talviturkki yllä kelpaa ajella Pappiksella pakkaskelillä. Ja tästä kotimatkalle Matkamusaa! Ennen kaikki oli kauniimpaa – hätäjarrun käyttökahvakin. RG250 oli esittelynsä aikoihin 1983 suorastaan älyttömän kevyt ja tehokas luokassaan. 67. Liekö jonkun hermot menneet joulunjälkeiseen kinkunsulatusprojektiin, kun kunto-Jopokin on pistetty lihoiksi. Ajo-ominaisuudetkin olivat sitä luokkaa, että aivan vakiokuntoisella saattoi vetää radalla kovia kierrosaikoja
Heti ilmottautumisen ja aamukahvien jälkeen oli ensimmäisillä tehtävärasteilla tunnistettava entisaikaisia polttoaineita ja arvioitava moniurahihnojen pituuksia. Kun tehtäviin oli vastattu, päästettiin kilpailijat kukin vuorollaan jääradalle kaahailemaan ja siitä suoraan ajoreitille. XLVII Talwiajo Laukaa 8.2. Laukaan Tupaswillassa tehtävärastilla vaadittiin heittotaitoa, kun nippu tuulettajanhihnoja oli saatava lentämään tarkasti. Pakkasten ja lumen tulo on aina hiukan epävarmaa, mutta Talwiajon ei. Hitaimmille ajoneuvoille oli reititetty samoihin maisemiin hiukan helpompi 60 kilometrin lenkki. 68 2/2020. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Aamiaiskahvit nautittiin lämpimissä korjaamotiloissa. T änä vuonna Laukaan Peurungalta startannut KeskiSuomen Mobilistien Talwiajo kierteli 120 kilometriä kiemuraisia ja paikoin liukkaitakin pikkuteitä. Keski-Suomen Mobilistien tapahtumassa kierreltiin taas liukkaanpuoleisia pikkuteitä ja kilpailtiin tiedoilla ja taidoilla. Tupaswillan mahtavista hirsirakennuksista löytyi tilat isonkin osallistujajoukon muonittamiseen. Ajojen maalissa Peurunka hotellilla oli vielä viimeiset kysymykset ennen kuin osallistujille jaettiin ajomerkit muistoksi
69. Yhtenä tehtävänä oli päätellä kahden nipuksi puristetun moniurahihnan yhteispituus sekä hihnojen keskinäinen pituusero. Erkki Niskalan hempeänsininen ’57 Ford Consul odottelee lähtölupaa. Ei ollut mitään tarvetta nostaa kattoa ylös kun varusteina olivat karvalakki, lammaspenkit ja hyvä lämmityslaite. Lähtöpaikalla oli ihmeteltävänä Valmetin 6-pyöräinen erikoisuus. Auto esiteltiin taannoin Klassikoissa, numerossa 6/11. Maalissa tentittiin tämän harvinaisuuden mallinumeroa ja valmistusmäärää. Rekordin etenemistä haittasivat bensansaantiongelmat. Kevyt pumppuremontti kenttäolosuhteissa helpotti tilannetta. A-Fordin bensamittari näytti kastuvan riittävästi, mutta Tonavan tankkiin tarvittiin ruokapaikalla jo 2,5-prosenttista täydennystä
Toisessa mutkassa Geländewagen ei voinut enää vastustaa luonnon vetovoimaa. Järvenpään Matin pienessä Lloydissa oli uunituoreet ÄSSÄ-renkaat. 125–15" nastarengasta voisi olla vaikeaa löytää, ellei Lammilla niitä paistettaisi. Ruotsi on hieno maa ja ruotsalaisuudesta kelpaa olla ylpeä, mutta hiukankin tätä tarjotinta isompi maatunnus Volvon perässä alkaisi verottaa jo ennestäänkin heikkoa takanäkyvyyttä. 70 2/2020 Talwiajo. Puukaasukuormurin kyydistä tunnistettiin entisaikain polttoaineita. Antti Savolaisen G ampaisi jääradalle uhmakkaasti ja ensimmäinen loiva vasen menikin hienosti. Kangaspusseja kopeloimalla tunnisteltiin pussin sisällöstä se esine, joka ei kuulunut joukkoon. Yleisin vastaus taisi olla jääkiekko
MB 200 DIESEL -RALLIAUTO Ihan ensimmäisenä ei W110-korisesta 200 Diesel -Mersusta tulisi mieleen ralliautoilu, mutta Tuomo Mäkysen hienolla Mersulla onkin toisenlainen tarina. sija. 155 leveä nastarengas tahtoo pyöristyä kolme tuumaa leveillä peltivanteilla. Kun Jyväskylän ajojen 60-vuotista historiaa juhlittiin tasanopeuskilpailuna vuonna 2010, Hämäläinen osallistui siihen tällä Tuomo Mäkysen Mersulla. Muistona kilpahistoriasta hattuhyllyllä kulkee nimmarilla koristeltu osallistumisnumero. Oikealta ohjattavia Minoreita ei Suomessa montaa ole. 71. Kartturina hänellä toimi Veijo Aho, ja tulokseksi vanhalle taksille kirjattiin yleiskilpailun 41. Ralliautoilun kolmetoistakertainen Suomen mestari Kyösti Hämäläinen osallistui vuoden -70 Jyväskylän Suurajoihin samanlaisella, tuolloin jo yli 300 000 kilometriä ajetulla diesel-Mersulla. Tätäkään ei olisi jos ei muuan engelsmanni olisi tuonut vuonna 2011 tullessaan
Vuosi sitten tapahtumakalenteriin ilmestyi uusi tapahtuma, Karkkilan talvirompetori. Silloin emme paikalle päässeet, mutta tämän vuoden rompparille sentään päästiin! Ja oli siellä muutama muukin. Keksipurkkien seassa oli tallin rekvisiitaksi hienosti istuva peltiastia, jonka sisältönä on alkujaan ollut röntgenkuvien kehityksessä käytettävää kemikaalia. Pyyntihinta oli asetettu 290 euroon. Högforsin vanhaan konepajahalliin saapui ihmisiä tungokseksi saakka. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ison veden tuolta puolen laivattu hedelmäpeli olisi tarvinnut vielä muuntajan toimiakseen. Sopivia kolikoita oli laari pullollaan. 90-luvulla kiparilta sai irtokarkkeja ja Aurinko Sittis -limua. T alvirompetori Karkkila 1.2. 72 2/2020. Karkkilasta olisi saanut mopon tarakalle Lahtikko-korin täynnä Sittis-pulloja
T alvirompetori Persoonallisesti väritetty ja muotoiltu langallisella kauko-ohjaimella varustettu Saab 99. Kaikkea sitä... Huolimatta helmikuun alkuun sijoittuvasta tapahtuma-ajankohdasta kelit eivät suosineet harrasteajokilla liikkuvia. Tältä pöydältä olisi saanut matkaan epäilyttävältä vaikuttavan lasiesineen tai liikennemerkin. Onneksi rohkeimmat eivät vesisateesta piitanneet. Tällaisen kun kantoi 80-luvulla hiekkalaatikolle, kyllä oli kateellisia ympärillä. 73. Ruutia Kuplaan! Kaasuttimissa ja imusarjoissa oli mistä valita. Tai liikennemerkki-pehmolelun. Karkkilan rompetorin pöydillä oli paljon tavallista kirpputoritavaraa sekä keräilyesineitä
Moottoripyörät kiehtovat ihmisiä vuodesta toiseen. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Olavi Keskitalo sai 80-luvun lopulla haltuunsa huonoon kuntoon päässeen Maico-crossipyörään. Itse pyörä on Suzukin ensimmäinen sarjatuotantocrossi vuodelta 1967. Pyörä on vuosimallia 1970, ja sen luistiohjattu kaksitahtimoottori raikaa 20 hevosvoiman edestä. Vuosia kestäneen entisöintityön perästä 125-kuutioinen monttukone oli kuin uudestisyntynyt. Uusien menovehkeiden lisäksi MP 2020 -tapahtumassa oli reilusti nähtävää vanhojen huimapyörien ystäville. Prätkäkortti löytyy yhä harvemman taskusta, uusia moottoripyöriä myydään kolmisen tuhatta vuodessa, mutta alan messut keräävät saman katon alle yli 55 000 kävijää. 74 2/2020. Helsinki 31.1.–2.2. Suzuki RH 250:n 30 hevosvoimaa tuottava kaksitahtimylly on kuitenkin yksimukinen. Prätkämessujen HELMET 250-kuutioisen Suzuki-crossipyörän pakoputket erehdyttävät luulemaan, että runkoputkien välistä löytyisi kaksipyttyinen kone
Markku Weckman oli tuonut näytille vuoden 1994 maaratapyörän ja kaksi vuotta vanhemman speedway-kilpurin. Näiden kisavehkeiden ikää on alaan vihkiytymättömän vaikea arvioida. Speedwayja maaratapyörät muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Moottoriurheilun saralta hankitun kokemuksen myötä kestävyys ja suorituskyky olivat kohdallaan siinä missä vetävä ulkonäkökin. Yritys reagoi nopeasti autojen halpenemiseen, ja alkoi markkinoida kaksipyöräisiään vapauden symboleina. Harley-Davidson on huvimoottoripyöräilyn pioneereja. Maaratapyörän takapäässä saa olla jousitus, toisin kuin speedway-pyörässä, ja se onkin nopea tapa päästä jyvälle kummasta on kyse. Speedway-rata on tasainen ja suhteellisen lyhyt, kun maaratapyörillä kisataan pidempää rataa jonka mutkat ovat kallistettuja. Vanhan raudan harrastaja löytää prätkämessuilta muutakin kuin silmänruokaa: paikalla oli muun muassa useampi varustekauppa, joiden valkoimat suorastaan pursuivat nostalgisia ajokamppeita. 75. Lapinjärvellä sijaitseva HD-liike Artmotor oli tuonut näytille upean ’36 VD 1200:n
Alkuaikojen Monkey ei tainnut tulla monellekaan tutuksi, eikä jännittävästi muotoiltu Dax ollut joka pojan ajokki sekään. Japsistarojen osastolla oli totuttuun tapaan hienoja vehkeitä. Tositoimissa laitteen kuulemma näkee ensi kesän classiccrossikisoissa. 80-kuutioisen K11-mallin suositushinta oli 1 100 markkaa, joten uutuusjapsi oli hiukan halvempi kuin 90-kuutioinen Vespaskootteri ja 300 markkaa kalliimpi kuin Pappa-Tunturi. Tällaisella pikkupyörällä raivattiin Suomen maahan väylää Suzuki-merkkisille moottoripyörille. Kun Tommi Ahvala voitti trialin maailmanmestaruuden 1992, hänellä oli käytössään juuri tällainen Aprilia 280 R Climber. Eipä ollut 90-lukukaan niin vähäväristä kuin yleensä muistellaan. Jarno on kiistaton legenda, vaan kova kuski on Ryhänenkin. 750-kuutioinen Kawuri on entisöity vanhaan kilpa-asuunsa. Mies on aloittanut kilpauransa 60-luvun alussa, ja vuosien saatossa vitriiniin on kertynyt muun muassa TT-ajojen SM-sarjan kirkkaimpia mitaleita. Benellin ohjaimissa Ryhänen ajaa Classic TT -tapahtumissa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Jocke Ryhäsen Benelli 500 GP -replika mukailee Jarno Saarisen vuonna 1972 käyttämää ratapyörää. Yleisöä riemastutti vanhat pienet Hondat. 76 2/2020 MP 2020. Jarkko Tallqvistin kunnostama ’85 Kawasaki KX 125 oli hankittaessa lohduttoman surkeassa kunnossa, mutta jo vuoden kuluttua sitä kelpasi esitellä prätkämessuilla. Kenneth Caleniuksen vanhan sivuvaunukilpurin satulalle oli aseteltu vanha Vauhdin Maailma -lehti, jonka kansikuvassa poseeraa sama vehje
Mika Koivunen on kahdella tavalla tuttu kaveri rallipiireissä, sillä hän on valokuvannut kisoja kymmenen vuoden ajan ja auttanut ystäviään rallitouhuissa huollon puolella. Koska talliin tarvittiin lisää tilaa, oli Sätkän vuoro siirtyä seuraavalle harrastajalle, eli Mikalle. “Muutama vuosi sitten laskeskelin, että viimeisen 13 vuoden aikana olin ollut kiinni kuvaushommissa lähes jokaisena viikonloppuna, ensin ralleissa ja myöhemmin ratsastuskilpailuissa. Puodissa tarvittiin henkilökuntaa myös lauantaipäiville. Etsinnän kohteeksi vaihtuikin sitten Rättisitikka.” Rättäreitä oli jonkin verran tarjolla, ja joitakin Mika kävi myös paikan päällä katsomassa. Samalla päätin, että nyt kun vihdoinkin saan vapaa-aikaa, hankin myös sen harrasteauton”, Mika taustoittaa. Miehen omat ajopelit olivat olleet aina tavallisia käyttöautoja, mutta niiden huollot ja korjaukset Mika oli vuosien varrella tottunut tekemään itse. Päivätöissä olin tuolloin valokuvausalan liikkeessä Fotomanissa Hyvinkäällä. Kun pohdin asiaa hiukan pidempään, tulin siihen tulokseen, että harrastevehkeen pitää olla avomallinen. Ja sellaista sitten etsinkin jonkin aikaa. “Eräänä päivänä Fotomanin Ville vinkkasi, että hänen kaverinsa oli laittanut Rättisitikkansa myyntiin – ja loputhan te tiedättekin”, Mika naurahtaa. A ivan tyhjästä ei harrasteauton hankkimisen idea ollut kuitenkaan miehen päähän pälkähtänyt. Hyvinkäällä asuva Mika Koivunen hankki ensimmäisen harrasteautonsa vuonna 2014. Onneksi sopivaa yksilöä ei kuitenkaan heti löytynyt. Kauppoihin asti ei ensimmäisten ehdokkaiden kohdalla päästy. Päätin vetäytyä kuvaushommista ja sovin työnantajan kanssa, että olen käytettävissä viikonloppuisin. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vauhdilla mukaan 77. Olimme nimittäin hankkineet sen valokuvaaja Vuorenmaan kanssa yhteiseksi reissupeliksi noin vuotta aiemmin. Kiinnostus ralliautoiluun on kuitenkin rajoittunut kavereiden jelppimiseen ja katsojan osaan. Kyseinen auto oli allekirjoittaneelle tuttu peli. Nykyisin Mika on rättäriväelle tuttu mies. Pian sen jälkeen mies rupesi touhuamaan laajemmin harrastuksen parissa. Ranskalaiset tähtäimessä Mika oli jo kauan sitten alkanut haaveilla harrasteauton hankinnasta, ja sellaisen merkki ja malli oli niin ikään selvillä hyvissä ajoin: “Jostakin olin saanut päähäni ajatuksen, että Tipparellu se vasta onkin hieno peli
Keravanjärvellä sijaitsevan vanhan leirikeskuksen alueella pidetty tapahtuma oli ensimmäinen, jota Mika oli pistämässä pystyyn. Paikallisten harrastajien kanssa verkostoitumisen kanssa Mikan piti nähdä hieman vaivaa. Siitä läksin ajamaan elämäni ensimmäiset kilometrit Rättisitikalla.” Autoharrastus on parhaimmillaan muiden samanmielisten joukossa, ja niinpä Mika liittyi pian Rättärin hankittuaan 2CV-kiltaan. Autonomistajasta aktiiviharrastajaksi Yhtenä kauniina kevätpäivänä auto sitten otettiin ulos talvisäilöstä ja sidottiin kuormaliinoilla ostajan trailerin päälle. Tavara-Vespa on ollut aikoinaan työkäytössä. Autot – ja etenkin Rättisitikat – ovat ajettavaksi tehtyjä. Mika valittiin pian hallituksen jäseneksi, ja toimeliaana kaverina Mika otti vastuulleen kerholehden taittotyön. 2CVkillan Hyvinkään–Riihimäen-jaoston toiminta oli vuosien saatossa hiipunut: jäljellä oli vain vuosittainen osallistuminen Riihimäen vappuparaatiin. Vanha koppimopo on päässyt rujoon kuntoon, joten Mikalla ei ole lähiaikoina ongelmia vapaa-ajan suhteen. Niinpä Mikan kiinnostus siirtyi tapaamisista retkeilyajoihin eli rättäritermein raideihin. Pientä laittoa luvassa. 78 2/2020 Harrastajan pakeilla. “Kun päästiin pois jäisiltä pikkuteiltä, ajoimme huoltoaseman pihaan ja otimme auton pois trailerilta. Siellä se ei kuitenkaan kauaa matkaa tehnyt. Niitä mies on Mika ryhtyi herättelemään uinuvaa jaostoa, ja kohta seutukunnan rättäriharrastajat jo kokoontuivat omassa tapahtumassa. Mika ryhtyi herättelemään uinuvaa jaostoa, ja kohta seutukunnan rättäriharrastajat kokoontuivat pitkästä aikaa omaan tapahtumaansa. Ehkäpä työajoa on tulossa myöhemmin lisää, omistajalla kun on vastuullaan kahden verkkokaupan pyörittäminen
Sivun kuvat: Mika Koivunen 79. Mikan ensimmäinen harrasteauto on ollut siinä käytössä mihin se on aikanaan suunniteltukin. Tuoreen sitikkaharrastajan viime aikojen käänteitä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon ihminen ehtiikään saada aikaiseksi vajaan kuuden vuoden aikana. Maantie on tullut tutuksi kotimaassa ja vähän muuallakin. Lopulta hän päätti paneutua korjaamotoimintaan, ja minä otin sitten vastuulleni vanhojen Citroën-autojen osia välittävän nettikaupan”, Mika taustoittaa ammatinvaihdostaan. Miehen tallissa lymyää kaksi Vespaa, ja verkkokaupan tiloissa on vielä Rättisitikkaharrastus on yhteisöllistä toimintaa. Eikä tässä vielä kaikki. Aktiiviharrastajasta osakauppiaaksi Nykyisin Mika Koivunen myös elättää itsensä harrastevempaimien parissa, sillä mies on ryhtynyt vetämään varaosien maahantuontiin ja myyntiin keskittynyttä yritystä. Samoihin aikoihin kun itse etsin uusia työllistymismahdollisuuksia, toisaalla eräs Citroën-autoihin keskittynyt yrittäjä kamppaili ajan riittämisen kanssa. ollut mukana järjestämässä jo useampaan otteeseen. ”Ammattikuviot menivät osin sattuman kautta tähän pisteeseen. Mika aloitti aktiivisen kerhotoiminnan heti oman Sätkän saatuaan, ja muutamassa vuodessa sitikkaväki on tullut tutuksi
Kun mies sitten löysi Vespan myötä uuden harrastuksen, taisi mennä toinenkin käsi. Näin kävi myös Mikalle. Kun harrastukselle antaa pikkusormen, kohta menee koko käsi. 80 2/2020 Harrastajan pakeilla
Mika on puuhannut mahdollisimman paljon itse, mutta peltityöt hän jättää suosiolla ammattimiehen hoidettaviksi. ”Vespa sopii Sitikan kaveriksi hyvin. Artikkelissa mainitut nettikaupat löytyvät osoitteista www.ranskalaiset.fi www.italialaiset.fi 81. Sattuman kautta Mika päätyi vetämään ranskalaisten autojen varaosia välittävää nettipuotia. Uteliaisuuden tyydyttämiseksi pitää kysyä, kuinka italialaiset pöristimet oikein liittyvät miehen touhuihin. Pian mies oli jo mukana elvyttämässä kauan sitten hiipunutta Vespa-merkkikerhoa, jonka toiminta lähtikin ponnisteluiden myötä mukavasti liikkeelle. Uusia harrastuksia ei kuulemma ole näköpiirissä. Kerholta on hiljattain alkanut ilmestyä oma jäsenlehti Ampiainen, jonka taittotyö on Mikan harteilla. Nykyiset projektit, kerhokuviot ja verkkokauppojen isännöinti pitävät miehen varmasti työn touhussa pitkälle tulevaisuuteen. Sen rinnalle on tullut skootteriharrastuksen myötä toinen verkkokauppa Vespan osille. kolmas, projektikuntoinen tavara-Vespa. Ostohetkeen verrattuna oranssista kulkimesta ei ole jäänyt ropaamatta kuin kuoret, ja nekin ovat kohta entistä ehommat. Ja kun aikaansaavalla kaverilla oli nyt uusi harrastus ja ennestään varaosia välittävä verkkokauppa, oli Vespan osiin kesittyvän nettipuodin pystyttäminen luonteva seuraava askel. Niissä on samaa henkeä muotoilullisesti sekä harrastajan näkökulmasta katsottuna.” Ensimmäisen Vespan hankinta oli touhukkaalle kaverille tietysti vasta alkua. Näilläkin kuulemma pärjää, mutta vielä voisi olla yksi oikein huono, jolla raaskisi ajaa suolatuilla teillä ja loskakeleillä. Kun on kahden auton talli, on turha seisottaa toista puolta tyhjänä, joten siihenkin paikkaan on hankittu kiva menopeli
Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa. Markku Ikonen Ilomantsista toimitti näytille kuvamuistoja niiltä ajoilta, kun unelma-auto haettiin usein ulkomaankomennuksen sivuprojektina. Otokset on räpsitty 1980-luvulla Riadissa Saudi-Arabiassa. Kunnollisesta menopelistä haaveiltiin ja sellaisen saamiseksi tehtiin joskus suuriakin uhrauksia. Osa näistä on jo kuulemma paremmassa tallessa. Marko Aatsinki on kuvannut pohjoisen maastossa maatuvia autoja, joukossa hienoja coupé-korisia. Haaveista ryteikköön T akavuosina auton hankinta oli kaikkea muuta kuin arkipäiväinen ostotapahtuma. Saudi-Arabiassa Markku Ikosen kohdalle osunut monimerkkikorjaamo. Lohduttomaan tilaan ajautuneista klassikoista on kuulemma osa jo pelastettu. Marko Aatsinki lähetti toimitukseen kuvia Pohjois-Suomessa maatuvista vehkeistä, jotka antavat mukavasti kontrastia tuliterille arvoautoille. 82 Fotoalbumi 2/2020 Komeita vehkeitä kissoilta suojaavan verkon takana: Toyota Supra, Opel Senator, Opel Manta GT/E, Opel Rekord ja takana vielä toinen Manta. Elinkaarensa toiseen päähän matkannut ajopeli on usein surullinen näky, vaan sieltäkin voidaan vielä nousta entiseen loistoon. Otos on vuodelta -83. Kuvausvuosi on 1985. Auton ostotilanne Riadissa vuoden 1983 tammikuussa. Mercedes-Benz 230 C on vuosimallia 1977
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: www.supermarket.fi 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 8 00 Klassikot pelikortit 8 90 Edelliset numerot Vuoden 2019 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Klassikot parkkikiekko
Austin Mini Moke ’67 T unnettu amerikkalainen huutokauppatalo RM Sotheby’s järjesti hiljattain nettihuutokaupan, johon Indianan Auburnista listattiin myytäväksi mielenkiintoinen Mini Moke. 85 Marginaalista. Muutama vuosi ennen kuolemaansa hän myi vuonna -88 Moken veljelleen, joka puolestaan antoi sen vuonna -06 tyttärelleen. Hienosti säilynyt auto nähtiin muutamassa näyttelyssä ja se ehti olemaan yli 40 vuotta samassa perheessä, kunnes 2013 se siirtyi nykyiselle omistajalleen indianalaiseen autokokoelmaan. Tarkalleen ottaen hän tilasi kaksi Mini Mokea, toisen itselleen ja toisen pitkäaikaiselle ystävälleen Frank Sinatralle ja hänen vaimolleen Mia Farrowille häälahjaksi. Kuvat: RM Sotheby’s Vain 11 900 mailia ajettu ’67 Mini Moke kivalla historialla matkasi Indianan Auburnista uuteen kotiin 50 400 US dollarilla. Ehkä BMC:n värivalikoima ei ollut riittävän pirteä managerin makuun, sillä saatuaan Mokensa Kaliforniaan hän teetti autoonsa punavalkoraidallisen katon ja samaa teemaa myötäilevät istuimet. Miniin oli tehty ennen huutokauppaa perusteellinen huolto, ja mukaansa ostaja sai mapitettuna auton aukottoman historian aina ostokuittia myöten. Herra Durgomin tiedetään ajelleen Mokellaan Los Angelesissa yli 20 vuotta. Auton tilasi uutena Hollywoodissa monien tähtien managerina toiminut George Durgom vieraillessaan Lontoossa vuonna -66. Molemmat autot laivattiin Los Angelesiin saman vuoden lopulla. Muutoksen esikuvana toimi suositussa tv-sarjassa The Prisoner taksina esiintynyt raitateemaan verhoiltu Moke. Nyt myyty, manageri Durgomin oma auto tilattiin uutena Old English White -värisävyllä, vihreällä sisustuksella ja vihreällä kangaskatolla. Tuossa vaiheessa Moken mittariin oli kertynyt vasta runsaat 11 000 mailia
Kaudella 2001 sarjan ykkössijan otti Richard Burns, ja toistaiseksi viimeisen Subarulla ajetun mm-sarjan voiton nappasi Petter Solberg kaudella 2003. Näin teki myös Subaru, ja nappasi lähes koko siihenastisen mm-uransa italialaisvalmisteilla ajaneen Markku Alénin riveihinsä. S ubaru oli 30 vuotta sitten keltanokka rallin mm-sarjassa. McRaen otteet Legacyn puikoissa nostivat miehen kovien vetomiesten joukkoon jo ennen voittotilin aukeamista. Ensimmäinen mm-rallin voitto otettiin Imprezalla heti seuraavalla kaudella -94, asialla oli Carlos Sainz. 1993 Imprezan mmrallidebyytti Jyväskylässä. Saman kauden kuluessa Subaru toi kilpailuihin Imprezan. Bokserimoottorin ansiosta Subaru Imprezan voimalinjasta on saatu tehtyä täysin symmetTeksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila, valmistaja MALLIHISTORIA 1992 Subaru Impreza esitellään lokakuussa. Lisäksi suuri osa Subaruista on nelivetoisia. Niihin aikoihin kannatti palkata suomalainen kuski menestyksen takeeksi. Japanilaisvalmistajan ase rallikapinoissa oli ripeä nelivetoinen Legacy RS. Teknisesti omaperäinen Vuosituhannen vaihteen autojen joukosta on vaikea löytää massasta poikkeavia vehkeitä, ainakin jos eroa keskivertokulkimeen pitää löytyä muualta kuin ulkokuoresta. 1992 Marraskuussa esitellään Impreza WRX. Kauden päättyessä kuljettajien maailmanmestaruus kirjattiin Colin McRaen nimiin, ja Subaru otti samalla itselleen merkkimestaruuden. Merkintä on lyhenne sanoista World Rally eXperimental. Vuosi 1993 oli Subarun rallihistorian kannalta merkityksellinen myös ulkonäöllisesti – silloin Subarukilpureiden väritys vaihtui sinisen ja keltaisen yhdistelmäksi. Kaudella 1995 Sainz ja McRae kamppailivat Imprezoillaan tiukasti kärkipaikoista. Tuleva klassikko Subaru Impreza 86 2/2020. Toisen ajoi Markku Alén Jyväskylässä, toinen kirjattiin Possum Bournen nimiin Australiassa. Subaru Imprezan voittokulku Kaudella 1993 Subaru Legacy saalisti Colin McRaen ohjastamana ensimmäisen ykkössijan. Vuoden 1992 tilastoihin Subarulle kaksi kakkossijaa, toisen saalisti Ari Vatanen, toinen sulka kiinnitettiin Colin McRaen kypärään. Tässä mielessä Subaru on piristävä poikkeus. 1990-luvulla rallimaailmaan nousi uusi tähti, jonka näköispainoksiin pääsee vielä käsiksi järkirahalla. Marraskuussa uusi automalli on jo Japanin markkinoilla. Jo pelkästään eteen sijoitettu vastaiskumoottori on erityinen ratkaisu. Valmistajien maailmanmestaruus kirjattiin Subarulle myös vuosina 1996 ja 1997. Farmarikorisen WRX:n tuotanto käynnistyy. Rallitähti 70ja 80-lukujen ralliautojen ikoniset siviiliversiot ovat vaikeasti löydettäviä ja usein myös kalliita. Uuden A-ryhmäläisen Impreza 555:n ensiesiintyminen tapahtui Jyväskylässä, jossa Ari Vatanen ajoi sillä heti toiselle sijalle. Kaudella 1990 Legacy RS:n parhaiksi sijoituksiksi jäi kaksi nelossijaa. Seuraava kuljettajien mestaruus sai odottaa seuraavaan vuosituhanteen. Seuraavana vuonna Subaru oli jo palkintokorokkeella, kun Alén pääsi Ruotsin rallin kolmossijalle
Valmistajien mestari oli Subaru. 1994 WRX-mallin terästetty STi-versio esitellään. 87. Carlos Sainz ottaa ensimmäisen mm-rallivoiton Imprezalla. 1995 Colin McRae voitti Imprezalla rallin maailmanmestaruuden, ja Sainz tuli kokonaispisteissä toiseksi. 1995 Rallimenestyksen kannustamana Prodrive viimeisteli 200 Series McRae -erikoismallia Englannin markkinoille
Mutta vaihtoehtokin on tarjolla. 01 Merkki ja malli Subaru Impreza WRX 02 Vuosimalli 2000 03 Moottori Nelisylinterinen turboahdettu bokserimoottori edessä pitkittäin. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 5,9 s, huippunopeus 230 km/h. 2000 Toisen sukupolven WRXImpreza tulee myyntiin. Seuraavana vuonna Subaru päättää vetäytyä rallin mm-sarjasta. Etuistuimista löytyy hyvin tukea rajuunkin menoon. WRX ja Evo liikkuvat suunnilleen samoissa hinnoissa, ja tarjoavat ostajalle hurjan suorituskykyvyn lisäksi räyhäkän ulkoasun. 04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, kuivalevykytkin, neliveto. McRae saavuttaa toisen sijan mm-pisteissä. Impreza sai rallin mm-sarjassa heti kovan kilpailijan Mitsubishi Lancer Evo -mallista. 05 Alusta Edessä kolmiomalliset alatukivarret ja joustintuet. Takana monivarsituenta ja joustintuet. Museoautoharrastaja saattaa pitää Evo-Mitsua vielä nuorisolaitteena, mutta jos rallihistoria vetää puoleensa, kannattaa miettiä uudella asenteella. 1996 Vuoden mittaan WRX:n ulkoasua raikastetaan. Imprezan verhoilua voisi kuvailla asialliseksi. Nyt hinta on kohtuullinen, mutta museoiän koittaessa ehjä maksaa maltaita ja raadon entisöinti tuplasti enemmän. Kun lähestytään asiaa tavallisen palkansaajan vinkkelistä, sellaisen hankkimalla pääsee silti niin lähelle aitoa asiaa kuin on kohtuullisella vaivalla mahdollista. Sama kaksikko kilpaili uusien autojen markkinoilla samanhenkisistä asiakkaista, eikä tilanne ole niistä päivistä paljoakaan muuttunut. Jatkuva neliveto. Teho 217 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 292 Nm. Suorituskykyistä nelivetoa ajatellen lyhyt ja matala moottori tarjoaa mahdollisuuden symmetrisen voimalinjan toteuttamiseen. 2007 Imprezan toisen sukupolven valmistus päättyy. TOINEN VAIHTOEHTO MITSUBISHI LANCER EVO VII Valmistusvuodet: 2001–2003 Teho: 272 hevosvoimaa Suorituskyky: 0–100 km/h 5,4 s Hinta uutena: ei hinnoiteltu Suomeen On liioittelua kutsua Subaru Imprezan WRX STi -versiota siviiliasuiseksi kilpaautoksi. Tuleva klassikko Subaru Impreza 88 2/2020. 06 K ori Neliovinen itsekantava teräskori. Molempien automerkkien saavutusluettelot vilisevät kovia suomalaiskuskeja ja myös muunmaalaisia legendaarisia ratinpyörittäjiä. Valmistajien mestaruus otetaan Subarulle. 07 Mitat Pituus 4 405 mm, leveys 1 730 mm, korkeus 1 440 mm, akseliväli 2 525 mm. Vuoden 2004 päivitys toi uutta ilmettä sisätiloihin. Villimpi muotoilu tuo porrasperäiseen malliin 40 mm lisää leveyttä. 2004 Ulkoasu uudistuu ja myös sisätilat saavat uutta ilmettä. Bokserimoottorin ja sen persoonallisen murinan myötä Subaru poikkeaa valtavirrasta mukavalla tavalla
Edes sen vauhtimalli ei pullistele ulkonäöllään, ja sen suorituskyky tuleekin monille yllätyksenä. Lisäksi STi:n valmistamia erikoisosia tuotiin myyntiin, jolloin aivan perusmalliin saattoi hankkia ripauksen rallimaustetta. Mikä parasta, auton voimavaroja voi hyödyntää kaikilla tienpinnoilla ja joka kelissä. Hinnan ja suorituskyvyn suhde on siis kohdallaan, ja mikä parasta, auton voimavaroja voi hyödyntää kaikilla tienpinnoilla ja joka kelissä. Moottori on vaihteiston etupuolella pitkittäin, joten keskilinjasta katsottuna vasen puoli on oikean peilikuva. Vuonna 1996 244 900 markan arvoiseksi hinnoiteltu GT tuottaa edellä mainitut 210 hevosvoimaa, mikä on kova lukema 1235 kiloa painavalle autolle. Ensimmäinen vuosina 1992–2000 valmistettu korimalli on sopusuhtainen joskin tavanomainen. Niinpä Impreza kipittää nollasta sataan 6,6 sekunnissa. Subaru Impreza 555 tuotiin mm-ralliareenoille kesken kauden Jyväskylässä 1993. Ensimmäinen Subaru Impreza WRX STi valmistui helmikuussa 1994, ja mallia tuotettiin sadan kappaleen kuukausivauhtia. STi-versioita esiteltiin myöhemmin muistakin Subaru-malleista. Bokserimoottori on lyhyt ja matala. STi:n eroavaisuudet eivät rajoitu hevosvoimiin ja ulkonäöllisiin seikkoihin vaan ulottuvat pintaa syvemmälle voimansiirtoon, jarruihin ja jousitukseen. Näin syntyi kilpaosasto Subaru Tecnica International, jonka lyhenne STi on tullut vuosien saatossa tutuksi kaikkein ripeimpien Subarumallien yhteydessä. Näiden eroavaisuudet eivät rajautuneet mallimerkintöihin: esimerkiksi ’92 WRX:n kone tuotti 240 hevosvoimaa, ja GT:n heppaluku oli 210. rinen. Myöhemmin valmistusmenetelmä muuttui tavanomaiseksi, eli WRXmallien purkamisen ja uudelleenkokoamisen sijaan STi valmistui omana mallina alusta loppuun saakka. Hinnan ja suorituskyvyn suhde on kohdallaan. Maailmalla malliston nopein Impreza sai WRXkirjaimet nimensä yhteyteen jo ensiesittelyssä, mutta Euroopassa – myös Suomessa – malli ristittiin yksinkertaisemmin Impreza GT:ksi. SUBARU TECNICA INTERNATIONAL Vuonna 1988 Subaru kokosi moottoriurheiluun liittyvät voimat omaksi osastokseen. Etuakselin etupuolelle sijoitettuna sen vaikutus auton painopisteeseen on samalla tavalla asennettuun rivimoottoriin nähden vähemmän epäedullinen. 89. Imprezan ralliavaus tehtiin kahden auton voimin, toista ajoi Markku Alén. Englannin-markkinoilla WRX oli Impreza Turbo. Vuosimallien kesken on myös eroja, lukuisista erikoisversioista puhumattakaan. Eikä Impreza ole hassumman näköinenkään. Numerolla 2 ajanut Ari vatanen oli kiinni voitossa mutta ajoi lopulta toiseksi. STi:n resepti oli simppeli: otettiin liukuhihnan päästä tuore WRX, johon vaihdettiin nippu kilpaosaston tuottamia osia. Rallihenkisen vehkeen pitää tietenkin liikkua ripeästi, ja sen GT-Impreza myös tekee
WRX STi on meluisa ja alustaltaan monelle liiankin jämäkkä peli, minkä lisäksi auto on erittäin huomiotaherättävästi muotoiltu. Hurjalle ulkonäölle löytyy katetta kulkupuolelta. Isompi Legacy oli halutumpi arkiautoilijoiden keskuudessa. Tämä ei varmastikaan ollut suuri harmi maahantuojan kannalta, sillä Imprezan myynti ei ollut aiemminkaan kovin suurta. Vetomiehen auto, kuten Mikko Hirvonen aikanaan WRX STi:stä totesi. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Subaru Imprezan vauhtimallia ostaessa pitää aivan aluksi tehdä itselleen selväksi auton tuleva käyttötarkoitus. Erikoismalleja ja kehitysversioita on paljon. Pääkuvan sininen yksilö edustaa toisen sukupolven viimeistä, vuosina 2006–2007 valmistettua kehitysversiota. Vetomiehen auto, kuten Mikko Hirvonen aikanaan WRX STi:stä totesi. Viritetty Impreza on vielä näinä päivinä mahdollista palauttaa alkuperäiseen kuosiin vähillä kustannuksilla. Pieneen lottovoittoon vertautuva onnenpotku olisi löytää alkuperäiskuntoinen tai kevyesti kohdeltu yksilö. Moni yksilö saikin lisää löylyä heti uutena, ja vuosien vieriessä Imprezoihin on ladattu tuhansia ja tuhansia euroja erilaisten viritysosien, alustasarjojen ja jarrupakettien muodossa. Neljännessä kuvassa on toisen sukupolven ensimmäinen versio vuosimallia 2001. Nopeaan ajoon toisen sukupolven Impreza tarjoaa edeltäjäänsä paremmat eväät, joten kuljettaja voi nauttia suorituskyvystä karuissakin olosuhteissa. Impreza WRX ehti olla pitkään myynnissä ennen kuin perusmallit saatiin myyntiliikkeiden halleihin. Niiden keskenäisten erojen selvittämiseen kannattaa uhrata aikaa, jotta osaa napata markkinoilta itselleen mieluisimman kokonaisuuden. Arkiajoon on tarjolla mukavampia vehkeitä. Ratapäivätouhuihin auto on luonnollisesti omiaan. Imprezan GTja WRX-malleja voi eräällä tavalla ajatella kesytettyinä kilpa-autoina, ja niiden voimansiirto sekä ajo-ominaisuudet pystyvät käsittelemään enemmän voimaa kuin niihin on tehtaalla pistetty. Suomen-markkinoille uusi korimalli rantautui rallimalli edellä. Valmistaja luetteli kovia arvoja ’04 STi-mallille: nollasta sataan 5,5 sekunnissa ja huippunopeutta 244 kilometriä tunnissa. WRX on näyttävän näköinen, ja STi-malli hurjan takasiiven kanssa suorastaan villi ilmestys. Ratapäiväajokkia hankkiessa kannattaa seurata tarjontaa kaikessa rauhassa. Sekä ensimmäistä että toista korimallia uudistettiin teknisesti moneen otteeseen mutta myös ulkonäköä päivitettiin. Räväkkä ja rivakka Vuonna 2000 Subaru esitteli toisen sukupolven Imprezan. Vakio-osia lojuu rakentelijoiden tallien nurkissa, ja niihin saa rahaa myymällä omasta autosta löytyviä viritysosia halukkaille ostajille, joita takuulla riittää. Vasemman yläkulman auto on vuosimallia 1994, valkoinen on vuodelta -96 ja kolmas vanhakorinen on -98. Toisen sukupolven Impreza oli muotoilultaan edeltäjäänsä onnistuneempi – ainakin jos ralliväeltä kysytään. Tuleva klassikko Subaru Impreza 90 2/2020. Kaikkein lähimmäksi mm-sarjan rallitykkiä pääsee hankkimalla WRX STi -version. Ennen pitkää kohdalle osuu juuri oikea malli oikeilla viritysosilla terästettynä. Rallifanin keräilyaarteeksi Imprezan nopeat mallit ovat melko varma sijoitus. Aivan alkuperäiskuntoisia yksilöitä ei ole paljoa tarjolla
• Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: henkilöautot, kuorma-autot ja moottoripyörät • Vähimmäisikä 30 vuotta • Ei tarvitse olla museorekisteröity • Osittain uusittu reitti noin 90 km • Reitillä upeita kohteita, mm. Lisäksi poikkeamme Vantaalla sijaitsevan Grips Garage -erikoisautoverstaan tiloissa ja vierailemme Kiikoisissa vanhan ajan huoltoasemalla. Klassikot 3/2020 ilmestyy 16.4.2020 Seuraavassa numerossa: Autoja ja auto hommia 91. maailman suurin puukirkko Kerimäellä, vuosisadan tieksi valittu Punkaharjun harjutie. • Autojen näyttely Olavinkadulla • Savonlinnan kauppiaiden kesänavaus • Summerfest 2020 • Savonlinnan City Run juoksutapahtuma • Retretin luola vierailu • Johanna Oras I’m Every Artist 50v Juhlanäyttely on avoinna ajoihin osallistuville • ajoneuvo/asukilpailu, kaikki naiskuljettajat palkitaan SAVONLINNAN MOOTTORIKERHO RY Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.savonlinnanretkeilyajot.fi PÄIVÄN TAPAHTUMAT: Savonlinnan Retkeilyajot 6.6.2020 Seuraavan numeron sivuilla tutustutaan Toyota Corolla Liftbackiin, jonka konepellin alla lymyää tupla nokkainen voimanlähde
36 84 80 -2 00 2 • PA L VK O 20 20 -1 6 6 41 48 83 68 48 08 20 00 2 Viipale mediat TALVEN TAPAHTUMAT: romppareita ja retkeilyajoa HAAVEIDEN AVOAUTO: Crayford-Cortinan replika HYMER-MUSEO: takavuosien matkailuvaunut 02 /2 BM W 15 02 ’75 • Fo rd Co rtin a ’70 • N iss an 24 00 GT ’72 • M in i ”C lu bm an GT ” ’72 • Ra m ble r Cla ssi c ’6 2 NISSAN 2400 GT ’72 AUSTRALIAN MAUSTEILLA TYYLKÄS ’72 MINI SUOMIAUTO BMW 1502 ’75 2/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi HARRASTAJAN PAKEILLA HARVINAINEN MITSUBISHIT SUOMEN RALLIPOLUILLA SITIKKAMIES KOIVUNEN