Myös muut koot saatavilla! 215€ tuotenro 492753 Sorvinteräsarja PRO 16mm Korkealaatuinen sorvinteräsarja 16mm teränpitimillä, vaihdettavin terin. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Uusi 4000kg malli! Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Teho 500W. Paino: 4,3 kg. Maks. pellin paksuus 2mm. Kitasyvyys: 700mm. Sisältää: 1kpl pistoterä, 4kpl sisäsorvausteriä, 4kpl ulkosorvausteriä + työkalut. Säilytysnostin 2:lle autolle Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. MUSTANG-MIES JARMO VILÉN AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Kardaanikunkku CITROËN XANTIA ’93: vähän ajettu huippuyksilö AARREAITTA: Vettenrannan rompehalli HARRASTAJAN PAKEILLA Je ep CJ -7 Re ne ga de ’76 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. 199€ tuotenro 511068 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 599€ tuotenro 494628 MANSEN KADUILTA MERCEDES-BENZ 230 SL ’66 VIRITETYT VEHKEET ILPO KEKIN FORDIT 2/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 02 /2 2 Citr oë n Xa ntia 2.0 i ’93 • Jee p CJ -7 Re ne ga de ’76 • M its ub ish i Pa jero V6 ’90 • Nis san Pic ku p Kin g Ca b 4W D ’90 • Su zu ki SJ 410 ’83 6 41 48 83 68 48 08 22 00 2 36 84 80 -2 20 2 • PA L V K O 20 22 -1 5. Maks. Oskillointi: 5 mm. 699€ tuotenro 497975 3190€ tuotenro 85268 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Työkorkeus: 1200mm. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. 2,5mm teräspelti. 199€ tuotenro 509658 Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Paino: 1kg. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 2490€ tuotenro 498003 125€ tuotenro 69765 Sorvinpakka 3-leukainen 125mm Itsekeskittävä 3-leukainen sorvinpakka, mukana sisä& ulkoleuat ja avain. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Vaihdettava neliskanttinen terä
Klassikot 3/2022 ilmestyy 14.4.2022 Seuraavassa numerossa: Vauhdilla Vauhdilla kevääseen! kevääseen! Kelit kirkastuvat ja kohta kuiva asfaltti paljastuu jään ja lumen alta – pian on aika kaivaa harrastevehkeet ulos tallista. Klassikot-lehden kevät rullaa urheilullisissa merkeissä. Kolmosnumeron sivuilla esitellään muun muassa kipakka Renault 5 GT Turbo, täysin läpikäyty Opel Manta B sekä ylellisyyttä vauhdikkaan kyydin ystäville tarjoava BMW 635 CSi.
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mieluiten tietysti sellaisesta, joka olisi vielä suunnilleen vuosikymmenien takaisessa kuosissa ja alkuperäisellä omistajallaan. Piileskeleekö omassa tallissasi ainutlaatuinen kotokylän legenda, jollaista ei taatusti tehtaalta saanut. Vuorenmaa kysäisi, että kävisivätkö Pastorin autot, kun ne taitavat olla vieläkin hänellä tallissa. Lähtökohdaksi kävi mikä tahansa halpa kulkine kuten Taunus tai Datsun 1600. Caprin ja Celican tapaiset urheiluvehkeet herättivät jo kateutta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Kylän jätkien tekeleet olivat karuja ja pitivät pahaa metakkaa. Kulkupuoli oli viritetty kohdalleen. 80-luvun jälkipuoliskolla norkoilin usein nakkariksi kutsutun Tervakosken linja-autoaseman kulmilla muiden nuorten kanssa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Isolla rahalla ja porukalla toteutetut näyttelyautot olivat tavallaan hienoja, etenkin Ruotsista tänne näyttelyihin tuodut yksilöt, mutta eivät ne saaneet samalla tavalla innostumaan. Pastori, oikealta nimeltään Ilpo Kekki, oli jo sen verran vanhempi kaveri, ettei hän nakkarilla maleksinut. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pyydä toimitus visiitille, ja tallennetaan yhdessä ajoneuvohistorian karkeampaa puolta. Viritettyjen vehkeiden pellin alla oli yleensä tuplakaasarit ja peltisarjat, sisällä Corollan tai Saabin penkit, katolla Finlandia-luukku ja tietysti spoilerit edessä ja takana. Onhan sellaisia oltava enemmänkin. 3 Pääkirjoitus. A lkuperäiskuntoisia ja uudenveroiseksi entisöityjä ajoneuvoja olen monen muun harrastajan tavoin oppinut arvostamaan aikuisiällä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Vaan eipä taida helposti sellaista löytyä, tuumin heti perään. Ikä painaa, mutta intoa piisaa. Nakkarilta muutaman kilometrin päässä asusteli Pastoriksi kutsuttu mies, joka tunnettiin erityisesti kovakulkuisista Fordeistaan. Puheenaiheena mies sen sijaan oli usein, etenkin värkättyään välikoppa-Escortiinsa ison tekniikan ja kylkeen vielä turboahtimen ja ruiskusysteemit. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Kaikista kiinnostavinta oli, kun auton omistaja oli itse rakentanut erikoisuutensa. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ja jos oikein kovia vehkeitä värkkäili, nousi suorastaan legendan maineeseen. Kylän jätkien tekeleet olivat karuja ja pitivät kovaa metakkaa. TILAAJAPALVELU Puh. Viime vuonna Vuorenmaan Jukan kanssa kahvitellessa tulin miettineeksi ääneen, että olisi mukava saada Klassikoihin tarinaa jostakin 70–80-luvun viritetystä autosta. Harrastuksen ensi vuosina suurin mielenkiinto kohdistui erilaisiin rakennelmiin ja viritettyihin vehkeisiin. Liekö se tai tämä kova vehje enää olemassakaan. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ja nehän olivat! Niistä teimme artikkelin tähän numeroon. Soittovehkeet koostuivat radiokasettisoittimen perään kytketystä vahvistimen ja ekvalisaattorin yhdistelmästä ja 6x9”-kaiuttimista. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Autoja rakentelemalla teki itsensä nopeasti tunnetuksi kylän nuorison keskuudessa. Mihin ne kaikki katosivat. Monesti sitä tulee kavereiden kanssa mietittyä, että mihin mikäkin takavuosien viritelmä mahtaa olla joutunut
38 Mercedes-Benz 230 SL ’66 Tampereen maisemissa liikkuu upea ja uutena Suomeen uitettu avo-Mercedes, jonka vaiheista liikkuu toinen toistaan värikkäämpiä tarinoita. Nykyisin auton alkuperäisestä kunnosta huolehtii Antti Pitkänen. 32 Suzuki SJ410 ’83 Pieni ja ketterä Suzuki etenee vaikeassakin maastossa hämmästyttävän hienosti. 50 Iloa ajamiseen s. 44 Citroën Xantia 2.0i ’93 s. 20 Mitsubishi Pajero V6 ’90 Suomalaisten suosimaa maasturimallia kuljetti useimmiten turbodiesel, mutta vuosikymmenen lopulla esitellyn huippuversion nokalla murahteli kolmelitrainen bensa-V6. 32 Suzuki SJ410 ’83 s. 20 Mitsubishi Pajero V6 ’90 s. Tässä numerossa 4 2/2022 s. 14 Jeep CJ-7 Renegade ’76 s. 26 Nissan Pickup King Cab 4WD ’90 Nelivetoiset japanilaiset avolava-autot joutuvat usein sietämään pitkään kovaa käyttöä. Kohtasimme Hailuodossa upeaan kuntoon entisöidyn yksilön teloilla varustettuna. 60 Talvikokoontuminen AJONEUVOT 14 Jeep CJ-7 Renegade ’76 Vuoden 1976 aikana maamme ankeaa ja perin harmaata autokantaa piristämään saapui raikkaan punainen ja sinisellä Levi’s-verhoilulla varustettu V8-koneinen Jeep CJ-7. 26 Nissan Pickup King Cab 4WD ’90. s. Edes uhkaava Valtteri-myrsky ei saanut Volvoharrastajia jättämään talvitapaamista väliin. Yksi harvoista selviytyjistä on Mikko Nepposen museorekisteröity Nissan. 38 Mercedes-Benz 230 SL ’66 s. TAPAHTUMAT 60 Volvojen talvikokoontuminen, Kangasala Ruostsalaisella autolla pärjää kelissä kuin kelissä. 44 Citroën Xantia 2.0i ’93 Ainoastaan 26 000 kilometriä ajetulla Xantialla on ollut omistajinaan ainoastaan merkkiharrastajia
84 Fotoalbumi Tapahtumakiertäjän ja autoharrastajan pöytälaatikosta kaivettuja maasturikuvia. 82 Marginaalista s. 78 Harrastajan pakeilla Porilainen pitkän linjan Mustang-harrastaja ja kerhoaktiivi Jarmo Vilén. 84 Fotoalbumi ARTIKKELIT 50 Iloa ajamiseen Mainoksen imussa -juttusarjassa pengotaan kotimaista automainontaa. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita kuulumisia harrastekentältä takavuosien tarinoilla höystettynä. 56 Kardaanikunkku Ammattikatsojamme tamppaa yleenä rallija rallisprint-kilpailujen penkkoja, mutta on mies kameroineen ehtinyt välillä muuallekin kuten Kardaanikunkkua seuraamaan. 62 Citikkahuolto s. 78 Harrastajan pakeilla s. 56 Kardaanikunkku. 86 Tuleva klassikko Hybriditekniikan pioneeri Toyota Prius tuli tuotantoon neljännesvuosisata sitten. Tällä kertaa selvitämme, millaisilla ajokeilla pääsi kokemaan ajamisen iloa. s. 86 Tuleva klassikko s. 70 Ilpo Kekin Fordit Pitkän linjan harrastajan tallista löytyy vuosikymmeniä sitten viritettyjä klassikkomalleja. 82 Marginaalista Maailmalla myytiin superharvinainen ’54 Porsche 356 Glöckler -kilpa-auto. 66 Osametsästäjän aarreaitta s. 70 Ilpo Kekin Fordit s. 5 s. 66 Osametsästäjän aarreaitta Tapani Vettenrannan pyörittämän rompehallin hyllyt notkuvat vanhojen autojen osia. 62 Citikkahuolto Julkunen Loimaalta löytyy Citroën-markkikorjaamo, jossa hoituvat nykykaluston remontit ja harrasteikäisen kaluston kunnostukset
Yli 300-sivuisen teoksen anti vanhojen autojen ystäville riippuu näkökulmasta. 6 2/2022. Alle 1 100 kilon omapainoiselle avokkaalle 240-hevosvoimainen alumiinimotti antaa riittävästi kyytiä, valmistajan mukaan yli 250 km/h huippuihin asti. Teoksessa kerrotaankin jopa yllättävän suorasukaisesti paitsi erinäisistä sattumuksista, myös toimittajien ja autoalan toimijoiden kanssakäymisistä ja henkilökemioista. Kirjan anti on sitä suurempi, jos autolehtiä lukeva on vuosien mittaan kiinnittänyt huomiota artikkeleita kirjoittaneiden toimittajien nimiin. Totuuden torvet -teoksen myötä näiden nimien ympärille muodostuu inhimillisiä persoonia – osin henkilön itsensä kertomana, osin kollegoiden kuvailemina. Tämä merkitsee hetkittäin hieman puuduttavia listauksia kokousten ja seminaarien sisällöistä. Autoja liikennetoimittajat ry:n kustantaman kovakantisen kirjan suositushinnaksi mainitaan 39 euroa ja sitä voi tiedustella sähköpostiosoitteesta autoja. Ilmeisesti legendaarisen automallin tähän päivään siirtänyt oli suurimmille ja vauraimmille Abarth-entusiasteille niin pysäyttävä tapaus, että FCA:n Heritage-siipi on nyt kertonut suunnitelmistaan valmistaa Abarth 1000 SP -mallia viiden yksilön verran. Vastapainoksi kirjan sivujen lomassa juoksevat liki 200 valokuvaa ovat autoista kiinnostuneille kaikkiaan innostavaa silmäiltävää. Muodot eivät ehkä yllä alkuperäisen klassikon hienostuneisuuteen, mutta kuljettajan selän takana korskuva turboahdettu 1,7-litrainen neloskone tuonee joka tapauksessa hymyn huulille. Sekoittamisen vaaraa alkuperäisiin ei ole, sillä uusi versio perustuu tuotannosta poistuneeseen Alfa Romeo 4C -urheiluautoon, minkä myötä 2020-luvun Abarth on tuntuvasti suurempi kuin 1960-lukuinen esi-isänsä. Kuvia on epäilemättä valittu mukaan niissä näkyvät henkilöt etusijalla, mutta autoalalla kun ollaan, niin näkösällä on runsain mitoin toimitustyön kohteita, siis autoja. Tekniikkaa ja automallien historiaa kirjassa sivutaan vain välillisesti, sillä autojen ja autojournalismin sijasta paino on nimenomaan autoja liikennetoimittajien yhdistyksen historiassa. Teos kertoo mediakentän murrosten ohella paitsi Autoja liikennetoimittajat ry:n pitkästä taipaleesta ja monista muistoista, myös rohkeasti alan vaikeista hetkistä ja arkoinakin pidetyistä puheenaiheista. UUDESTISYNTYVÄ ABARTH 1000 SP Viime keväänä Fiat Chrysler Automobiles eli FCA kutitteli historiallisista Abarth-menijöistä syttyvien vatsanpohjaa tekemällä modernin konseptin vuoden 1965 keskimoottorisesta Abarth 1000 SP -kilpurista. liikennetoimittajat@gmail.com. Autotoimittajien taipaleelta T ietokirjailija ja autotoimittaja Juha Partasen kirjoittama Totuuden torvet – Autoja liikennetoimittajien yhdistys AuLin ensimmäiset 50 vuotta -teos on kuvaus suomalaisesta autoja liikennejournalismista, johon liittyvää kollegiaalista yhteisöllisyyttä luonnehditaan kirjailijan tekemän tutkimustyön perusteella kansainvälisestikin ainutlaatuiseksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Viime vuonna 50 vuoden iän saavuttanut autoja liikennetoimittajien yhdistys AuLi ry juhlisti taivaltaan julkistamalla pitkään tekeillä olleen historiikin yhdistyksen toiminnasta
Mangasarjakuvien tarinat lomittuvat Corolla-sukupolvien aikajanalle sen verran tohdimme tulkita pelkkien kuvien perusteella. Hurjaa valmistusmäärää on Toyotan toimesta nostettu tietenkin esille erilaisin tavoin. Seuraavalla vuosikymmenellä huomionkohteena on menevä AE86-Corolla. Toimituksen japanin kielen taito on pysyvässä umpiruosteessa, mutta kuvien perusteella tarinat ja aikajana nivoutuvat Corollan mallihistoriaan: 60-luvulle sijoittuvassa mangasarjakuvassa on mukana KE10-Corolla ja 70-lukuisessa KE20malli. Yrityksen itsensä suunnalta Race Pointin kuvaillaan olevan samalla sekä huoltoasema että autoharrastajamekka. Näyttäviä kuvia ja japania taitavien osalta myös sanallista kerrontaa voi käydä ahmimassa nettiosoitteessa toyota.jp/info/ corolla_50million/time_corolline. SUUNTA PORNAISIIN Tammikuun lopulla Pornaisiin aukesi harrastehenkisemmän autoilijan pirtaan osuva taukopaikka nimeltä Race Point. Niistä persoonallisimpiin mutta samalla japanilaiseen kulttuuriin osuviin lukeutuu Corollan vuosikymmenistä kertova mangasarjakuva. Jälkimmäistä tukee muun muassa se, että samassa kiinteistössä toimii Race Performance Oy eli myös Race.fi-nimellä tunnettu viritysosiin erikoistunut autotarvikeliike. Race Pointin palvelujen ääreen pääsee Pornaisissa osoitteessa Kirkkotie 164, ja ainakin alkuvaiheessa ovet ovat avoinna arkisin kello 7–20 ja lauantaisin 9–20. Suursarjatuotettua sarjakuvaa V iime vuoden puolella Toyotan Corolla-mallinimen alla valmistettujen autojen valmistusmäärä ylitti huimat 50 miljoonaa, mikä tarkoittaa että tasaisen vauhdin tahdilla Corollaa olisi pukattu vuodesta 1966 lähtien yli 900 000 yksilöä vuodessa, ja siis lähes 2 500 autoa päivässä. Kuva: Race Point Pornainen 7. Yritystä luotsaava Willem van Schevikhoven toivottaa asiakkaat tervetulleiksi Race Pointin palveluiden äärelle
Moottorikelkka tuo iloa pimeään vuodenaikaan, mutta sen kohtaloksi on tietysti jäädä talliin homehtumaan koko kesäksi. Popular Mechanics -lehden sivuilla esiteltiin tasan sata vuotta sitten puurakenteinen reki, jonka voimanlähteenä palvelee moottoripyörä. Ongelmahan on itse asiassa jo ratkaistu. Käyttöönotto on helppoa: prätkästä irrotetaan etuhaarukka ja etupyörä, takakumiin pyöräytetään ketjut pitoa lisäämään, ja sitten vain vanha Indian puurungon sisään ja kaasua! U uden italialaisauton hinta oli Suomeen tullessa painettu näyttävästi alle kymppitonnin. Niukasti yli kolme metriä pitkä säästömalli antoi markoille reilusti vastinetta. MOOTTORIREKI Arvokkaan moottoripyörän talviseisonta tuntuu monesta prätkähemmosta turhauttavalta. Spartalaisuuden ohella 126:n miinuspuolia oli korkea sisämelu ja hankalakäyttöinen lämmityslaite. Moni päätyi kuitenkin pulittamaan pikkuautosta viisinumeroisen summan valitsemalla lisävarustelistalta mukavan kangasverhoilun sekä kääntyvät selkänojat. Toisin sanoen auto oli perusmuodossaan varsin niukasti varusteltu. Ilmajäähdytteinen moottori tuottaa lämmintä ilmaa sisätiloihin Kuplavolkkarin tapaan lämmönvaihtimen avulla moottorin omaa jäähdytyspuhallinta hyödyntäen. Pieni Fiat ihastutti tuoreeltaan samoilla ominaisuuksilla kuin harrastajia nykyisin; auto on pieni, ketterä ja kokoisekseen Säästömallin Säästömallin merkkipäivä merkkipäivä 8 2/2022. Mitä jos nämä kaksi päristintä saisi jollakin konstilla yhdistettyä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Puoli vuosisataa sitten Fiatin mallistoon ilmestyi ryhdikäs pikkukirppu. Synkronoimaton ykkösvaihde ja ilman kiihdytyspumppua toteutettu kaasutin toivat vielä pientä lisäkitkaa ruuhka-ajoon. Ketterällä ja bensapihillä autolla etenkin kaupunkiajo oli riemukasta. Maantiellä lämmön säätäminen ei tuota vaikeuksia, toisin on kaupunkiajossa pakkaskelillä, jolloin kuljettajan pitää kierrättää moottoria tämän tästä tarpeettomasti riittävän puhalluksen aikaansaamiseksi. Onneksi hyvien ominaisuuksien listalle kertyi enemmän merkintöjä
Italian-tehtailla kirppu teki tilaa Fiat Pandalle vuonna 1980. Kulutusta pitäisi saada maltillisemmaksi, vaan kuinka ihmeessä. Vuoden 1977 hinnastossa inflaatio oli vivuttanut hintaan jo puolet lisää. • The Blues Brothers -elokuvan myötä legendojen joukkoon noussut viihdetaiteilija John Belushi kuoli huumausaineiden yliannostukseen 33-vuotiaana maaliskuussa -82. Pikkuinen Fiat on esitelty Klassikot-lehden sivuilla vuoden 2008 kolmosnumerossa. sen ajo-ominaisuudet ovat hyvällä tolalla. Kaikkiaan 31 ryhmää osallistui kilpailuun. Suomeen saapuessa 126 oli hinnoiteltu alle kymppitonniin. Viimeiset 126-yksilöt valmistuivat Puolassa vuonna 2000. No sehän on yksinkertainen kuten kaikki suuret keksinnöt tapaavat olla: Mile-o-matic koostuu kaasuvivustoon lisättävästä pienestä sylinteristä, jousesta ja oheisnippeleistä, joiden yhteisvaikutuksesta kaasupolkimen levoton pumppailu välittyy kaasuttimelle sopivasti vaimennettuna. Uutisotsikoihin nousi elinkeinohallituksen vahvistus polttonesteiden hinnanalennuksesta. HELMI–MAALISKUU 1982 • Lumiveiston ensimmäiset viralliset MM-kisat järjestettiin Hämeenlinnassa. Vuodessa myytiin arviolta 2,2 miljoonaa pimeää pulloa, mikä tarkoitti 150 miljoonan markan liikevaihtoa. Fiat 126:n hilpeästi muotoillun itsekantavan kuoren sisältä löytyy taakse asennettu kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen kone ja neliportainen vaihteisto. Iskutilavuutta on 600 kuutiosenttiä ja tehoa irtoaa 23 hevosvoimaa, joka riittää viemään alle 600-kiloista kirppua ainakin kaupunkioloissa mukavasti. Päätöksen laskettiin tuovan kuluttajille yli miljardin markan säästöt. 9. Yhdysvaltalaiskuluttajat saattoivat löytää 80-luvulla ratkaisun Mile-o-matic -härvelistä, jonka avulla valmistaja maalailee pilvilinnan kylkeen lupauksen vähintään 10 prosentin polttoainesäästöstä. Muihin malleihin verrattuna 126 oli edelleen selvästi edullisin Fiat. Tekniikan Maailma -lehden halpojen autojen vertailussa -76 Fiat 126 jäi suorituskyvyssä neljälle muulle halpikselle mutta oli pujottelutestin nopein. KAASUJALAN KESYTIN Konepellin alla lymyää polttoainetta litrahinnasta piittaamatta hörppivä peto. • Polttoaineen hinta puhutti kansalaisia 40 vuotta sitten. Fiat 126 pysyi tuotannossa pitkään ja sitä koottiin Italian lisäksi Puolassa, Jugoslaviassa sekä Itävallassa, ja useamman tuotemerkin alla. Voittoon veisteli helsinkiläisryhmä Mikko Lehto, Keijo Heiskanen ja Esko Valkama. Samoihin aikoihin Neste päätti korvata työntekijöilleen jälkiverot, jotka verottaja oli pannut maksuun työväen saatua Nesteeltä alennusta polttoaineen hinnasta. • Keskusteluaiheiden joukkoon nousi sisäasiainministeriön salaiseksi julistettu kartoitus, jonka mukaan Suomen pimeän viinan myyjät ovat Suomen suurin ammattirikollisten joukko. Mikael Jokisen turkoosinvärinen yksilö on vuosimallia ’74. Mikä oikein on liki 25 taalaa maksavan ihmevempeleen juju
Marko Nenosen luento: Miten ajoneuvoharrastuksen käy lähivuosina Tampereen Museokeskus Vapriikki Postimuseo, Mobilia ja Tampereen Seudun Mobilistit ry 26.3. Tai oikeastaan pitäisi puhua malliversiosta, sillä H1 pohjautuu vuosia aiemmin esiteltyyn sotilasajoneuvoon. Kuninkaantieajo Lähtö: Mobiilihalli, Jokipellontie 1, Inkeroinen Hämeen Mobilistit ry 28.5. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus FHRA Tampereen Seutu ry. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus Tallitie 3 Koria Kymen Automobiilikerho ry. Sotilasversio keräsi valtavasti huomiota ja sitä kautta myös ostohaluja varakkaampien autoihmisten joukossa. Helatorstai-ajo Hämeen Mobilistit ry 14.5. M998 High Mobility Multipurpouse Wheeled Vehicle -nimihirviöksi ristityn laitteen nimi tiivistyi HMMWV-lyhenteeseen, joka kääntyi sotaväen suussa nopeasti muotoon Humvee. 23.4. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Äijämaasturi miehen ikään J ärkälemäinen Hummer H1 saapui täydentämään maailman maastoautomarkkinoita vuonna 1992, eli malli saavuttaa piakkoin museorekisteröinnille vaaditun iän. Tarinan mukaan siviiliversion valmistuksen aloittamista lobbasi voimakkaasti itse Arnold Schwarzenegger, joka innostui ajatuksesta nähtyään armeijan käytössä olevan Humveen Lastentarhan kyttä -elokuvan filmausten yhteydessä. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata FHRA Kouvola, 045-6576 818 TAPAHTUMA KALENTERI Otsikon termiä käytetään monen karukuntoisen nelikon kohdalla, mutta on yksi jota saattoi kutsua äijämaasturiksi heti tuoreeltaan. TAPAHTUMIA SAATETAAN PERUA TAI SIIRTÄÄ TARKISTA TILANNE TAPAHTUMAJÄRJESTÄJÄLTÄ ENNEN MATKAAN LÄHTÖÄ Päivämäärä Tapahtuman nimi Paikkakunta Järjestäjä 27.2. Kevätsawutus Parolan Panssarimuseo Hämeen Mobilistit ry 7.-8.5. 2.–3.4. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti Päijät-Hämeen Mobilistit ry 28.5. Ladojen talvikokoontuminen Mobilia, Kangasala www.ladakerho.fi 5.3. Näin myös siviiliversio etenee erinomaisesti vaikeassakin maastossa kunhan latu on vain riittävän laveaa liki 2,2-metrisen auton kuljettavaksi. Hummerin valmistus alkoi AM Generalin Indianan Mishawakassa sijaitsevassa tehtaassa 30 vuotta sitten, ja ensimmäinen kappale meni tietysti Arnoldin itsensä käyttöön. Markkinatalouden lakien mukaisesti Humveen vetovoimaa hyödynnettiin muokkaamalla siitä siviiliversio Hummer. Valmistus jatkui aina vuoteen 2006 saakka, ja kaikkiaan autoja valmistui 11 818 kappaletta. Talwiajot lähtöpaikka: Laukaa Keski-Suomen Mobilistit ry. Hummer H1 ja sotilaskäyttöön tarkoitettu Humvee ovat pitkälti yhteneviä ja ne myös koottiin samalla linjalla, ainoastaan siviiliversion maalausja viimeistelytyöt suoritettiin eri tiloissa. 0400 623 276 24.3. Ensimmäisenä valmistusvuonna 1992 tehtaalta lähti ainoastaan 316 yksilöä. Rompetori Karkialampi, Mikkeli Mikkelin Mobilistit ry 25.4. Jyväskylän rompepäivä (MP) Jyväskylän paviljonki www.konepyoraseura.fi 19.3. 0400 623 276 9.4. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere FHRA Tampereen Seutu ry. Paras myyntivuosi oli 1995, jolloin tehtaalla pajoitettiin kokoon 1 432 Hummeria. 10 2/2022. 040 716 7659 30.4.–1.5. American Car Show Oulu Ouluhalli American Car Club Oulu ry 12.5. AHS Talviajot Lähtö ja maali Hyvinkään ABC AHS/Hans Brummer: 0400 317 082 5.3. American Car Show Helsingin Messukeskus Finnish Hot Rod Association FHRA ry. Drive In -näyttely Vangshallen, Bennäsvägen 300, Pedersöre Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap rf 14.–15.5. Lapua Motor Show Patruuna-Areena Vintage Car club ry 15.–17.4. Classic Motorshow Lahden Messukeskus RLO Events Oy 1.5
klo 10-17. SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMANA OMISTAJIEN HELMET “MUSEOIÄSSÄ” Tänä vuonna museoiän täyttävät ajoneuvomallit AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! motonet LAHDEN MESSUKESKUS Avoinna la 30.4. klo 9-17 su 1.5
Vuoden 2019 Omistajien helmeksi kruunattiin rovaniemeläisten Jorma ja Joni Valkaman ’66 Volkwagen T2 T1 Kastenwagen. Mikäli haluat ilmoittaa ajoneuvosi mukaan kisaan, tee se osoitteessa www.classicmotorshow.fi. Ilmoittautumisen mukaan tarvitaan julkaisuvapaa kuva, faktat ajoneuvosta ja ilmoittajan pieni kertomus, miksi juuri tämä ajoneuvo on helmi ja ansaitsee päästä näyttelyyn. Ilmoittautumisaika on 21.2.–13.3. Sen verran tiedetään, että bussi on otettu käyttöön vuonna 1967, ja jossakin vaiheessa se on liikkunut ainakin Varkauden maisemissa. Omistajien helmet osastolle valitaan yleisöäänestyksellä kymmenen ajoneuvoa kisaan ilmoittautuneista ajokeista. Osastolla esillä olevista ajoneuvoista valitaan lopullinen Omistajien helmi 2022 näyttelyvieraiden äänin vappuviikonloppuna. Kaikki mukaan ilmoitetut ajoneuvot kootaan esittelyyn Classic Motorshown verkkosivuille yleisöäänestystä varten. Vinkkejä ja vihjeitä voi pistää toimituksen sähköpostiin: toimitus@klassikot.fi 12 2/2022. Äänestämään osastolle kuuluvista ajoneuvoista pääset 15.3.–31.3. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Löytyykö tallistasi vuoden 2022 Omistajien helmi. Äänestyksen päätteeksi kymmenen eniten ääniä saanutta ajoneuvoa kutsutaan Classic Motorshow -näyttelyyn Omistajien helmet -osastolle. Omistajien helmi valitaan nyt kolmatta kertaa. Omistajaa kiinnostaisi saada selville vaiheita auton historiasta. Sen verran komeat farkkumainokset kylkeen on aikanaan pistetty, että jo niiden perusteella jollekulle saattaa tulla muistoja mieleen. Kari Haaranen Hyvinkäältä on hankkinut reilut pari vuotta sitten entisöintiprojektikseen vanhan VW-bussin. TUNNISTAAKO JOKU. Yksi kiinnostava osastokokonaisuus on ”Omistajien helmet”, joka tarjoaa kaikille harrastajille mahdollisuuden saada ajokkinsa esille näyttelyyn pienen kisan myötä. samassa osoitteessa ja Classic Motorshown sosiaalisen median kanavien kautta. Classic Motorshown teema on vappuun mainiosti sopiva ”Työn sankarit – ajoneuvot työssä”, mutta näyttelyssä on perinteisesti ollut mukana yli 400 ajoneuvoa ja toistasataa harrastekerhoa, joten näyttely pitää sisällään paljon muutakin. Edellisellä kerralla mukaan ilmoittautui yli 50 toinen toistaan kiehtovampaa ajoneuvoa, joista kymmenen valittiin yleisöäänestyksellä mukaan näyttelyyn. K olmen vuoden tauon jälkeen suuri suomalainen klassikkoajoneuvonäyttely Classic Motorshow järjestetään jälleen Lahden Messukeskuksessa, nyt vappuviikonloppuna 30.4.–1.5.2022. Mukaan voi ilmoittaa mitä tahansa vähintään 25 vuotta vanhoja ajoneuvoja – mopoista raskaaseen kalustoon ja arkisista latolöydöstä pieteetillä entisöityihin huippuharvinaisuuksiin
Kevätajo mielessä. VMPK on Suomen suurimpia moottoripyöräkerhoja. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 2 viikon välein).. Liity Veteraanimoottoripyöräklubiin! www.vmpk.fi | VMPK | vmpk_ry VAROITUS Moo oripyöräharrastus voi aiheu aa hallitsematonta iloa ja vakavaa riippuvuu a! 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT puh. Tutustu toimintaamme ja keskustelufoorumeihin osoitteessa www.vmpk.fi. Tule tapaamaan heitä foorumeillamme ja aluekerhojen tapahtumissa! Asiaan vihkiytyneestä joukosta löydät varmasti myös etsimääsi tietoa, taitoa, vinkkejä tai vaikka varaosia. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Korjauspellit saatavilla kattavasti klassikkoosi! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Hankkimassa klassikkoa talliin. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Jäsenistönämme on laaja ja kokenut harrastajaverkosto. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Maksamalla 35€ jäsenmaksun, pääset hyödyntämään kaikkia jäsenetujasi. verhoiluja tiivisteosia. Tervetuloa mukaan! Prätkäkuume
Klaukkala 14. Yksi harvoista Suomeen uutena tulleista yksilöistä palvelee Ollikaisten perheen kesäisenä menopelinä. Jeep CJ-7 Renegade ’76 Farkkujeeppi Ensimmäisen vuosikerran Jeep CJ-7:n Renegade-versio piti sisällään muun muassa Levi’s-farkkukangasta jäljittelevän vinyyliverhoilun
15
Tässä samaisen vuoden mainoksessa myyntiartikkeleina ovat Cherokee ja Wagoneer, joka muodosti merkin Suomi-tuonnin selkärangan. Edellä viitatun automaattivaihteiston, kolmiportaisen Turbo HydraMaticin yhteyteen oli valittavissa myös jatkuvatoiminen Quadra-Trac-nelivetojärjestelmä. Uudet tuulet alkoivat puhaltaa 70-luvun alussa, jolloin Jeepin maahantuojaksi asemoitui Wihuri-Yhtymä Oy. Kallein tulikin edellä jo mainittua, sillä listan hintavin oli V8-Wagoneer; esimerkiksi Range Rover maksoi liki kymppitonnin vähemmän, 45 800 markkaa. Uusien sukupolvien syntyessä sota-ajat jäivät yhä kauemmaksi ja niiden merkitys muuttui, kun sodan omakohtaisesti kokeneiden joukko väheni hitaasti mutta varmasti. Kattaus käsitti tuossa vaiheessa nimittäin Simcan, Sunbeamin, Ranskan Chryslerit ja tietenkin myös AMC-konsernin tuotteet, Suomi-tuonnin kannalta lähinnä Jeepin. Suomen Jeep-laivaston muodostivat lähinnä VR:n, armeijan ja muun muassa palolaitosten hankkimat Wagoneerit, kun puolestaan CJ-7:t jäivät selvästi harvinaisemmiksi. Myös 40-luvun USA:n armeijan Jeep oli kaikin puolin karu, mutta samalla tehtävistään selviytyvä, kestävä ja moniin käyttökohteisiin taipuva. Puolivälissä 50-lukua Jeepiä toi hetken aikaa myös Oy Veho Ab ennen kuin Oy Voimavaunu Ab otti amerikanmaasturit ruokalistalleen vuonna -59. Seuraavalla vuosikymmenellä Jeep-merkkiä toi Kansanauto Oy, joka oli Bromanin suvun hallitseman Autokeskus Oy:n tytäryhtiö. Heti taistelujen tauottua sota oli vielä läsnä kaikessa arkisessa toiminnassa muistuttaen äskettäisestä kurjuudesta ja näkyen niukkuutena monessa asiassa. Jeepin muusta mallistosta listalla olivat kolmiovinen Cherokee hintaan 43 900 markkaa ja sama perustaa edustava viisiovinen Wagoneer Custom: 4,2 litran kuutoskoneella 48 500 ja 5,9-litraisella V8:lla 55 000 markkaa. Ensin mainitun hinnaksi kirjattiin 39 900 markkaa, ja V8-moottorilla ja automaattivaihteistolla maustetun Renegaden pyynniksi 46 500 markkaa. JEEP-TUONTIA Jeep-maahantuonti oli 70-luvun puoliväliin mennessä ehtinyt kiertää Suomessa monen toimijan kourissa. Jeepin uusista tuulista käy esimerkkinä mallivuodelle -76 saapunut uusi Civilian Jeep -perheen jäsen, CJ-7. J eepin mallistokehitystä voi hieman vapauksia ottaen verrata toisen maailmansodan asemaan sodan kokeneissa yhteiskunnissa. Ulkoisesti CJ-7 muistutti tuttua Jeepiä, mutta CJ-5-malliin nähden 25 senttiä pidempi akseliväli mahdollisti paitsi väljemmät sisätilat, myös automaattivaihteiston sovittamisen mukaan. Makeammaksi meno muuttui, jos vakiona tarjotun AMC:n 3,8-litraisen kuutosen sijaan ruksi nokalle 4,2-litraisen kuusipyttyisen tai viisilitraisen V8-moottorin. Vuosien vieriessä sodan muistot eivät haihtuneet ihmisten mielistä, mutta muuttuivat hiljalleen yhä vähemmän omaa arkea määritteleviksi. Samalla tavoin Jeep-mallisto alkoi kasvaa ja muuttua vähemmän askeettiseksi, mutta merkin historiaa ei silti pyritty painamaan unholaan millään tavoin. Touhu oli käynnistynyt jo 40-luvulla, sillä Volvo-Auton kerrotaan tuoneen USA:n armeijan ylijäämävarastosta ”sota-Jeepejä”. Leppoisampaa elämänmenoa lupasivat myös tarjolle tullut irrotettava kovakatto sekä peltiovet. Sen seurauksena Jeep-tuojana toimi aluksi Wihurin Wi-Auto, kunnes vuonna -74 organisaatioksi määrittyi yritysjärjestelyjen seurauksena Crys-Auto Oy. Wihuri jatkoi Jeepin parissa vuoteen -79, jolloin vetovuoron otti SOK:n omistama Oy Maan Auto Ab. Oviaukot olivat ketterämmät kulkea, sillä aukkoa oli suurennettu, kun CJ-5:ssä ja CJ-6:ssa oviaukko kapeni voimakkaasti alaspäin. Bensa-V8:sta Valmet-dieseliin Suomessakin uutuus pantiin merkille, sillä vuonna -76 Jeep-hinnastoon lisättiin Crys-Auton toimesta 4,2-litraisella kuutosella liikkuva CJ-7 sekä uuden Jeep-tuotteen varustellumpaa päätä edustava CJ-7 Renegade. Crys-Auto ei silti nimenä heti kadonnut uusien Jeepien takalasitarroista, sillä se sulautettiin Maan Autoon vasta vuonna -83. Myös Jeepin piti hakea uutta asiakaskuntaa, jolla oli aivan erilaiset odotukset ja ajatukset kuin muutama vuosikymmen aiemmin kriisiolosuhteissa. 16 2/2022 Jeep CJ-7 Renegade. Kun täällä peräpohjolassa soviteltiin jo viikset vipattaen Valmetin 4,2-litraista 85 hevosvoiman dieseliä Wagoneerin nokalle, oli suoranainen Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Vuonna -79 Jeep-maahantuonti siirtyi autokaupasta luopuvalta Wihurilta SOK:n Maan Autolle. Se asettui 237 sentin akselivälinsä kanssa varsin tarkasti lyhyen CJ-5:n ja pitkän CJ-6:n väliin. Etenkään jenkkinäkökulmasta uusi CJ-7 ei silti ollut mikään mukavuuslaitos, mutta entiseen nähden muutos oli suuri. Tämä aluksi myös Chrys-Auto-nimellä tunnettu yritys ei suinkaan keskittynyt vain Jeepin tuontiin, vaan paletissa riitti värikirjoa. Raameja asettaa tuon aikaisen maasturihinnaston edullisin, 19 900 markkaa kustantanut UAZ 469 B
Eikä matkustamon eheydessä ole muutoinkaan huomautettavaa. 17. Farkkukankaalta näyttävästä vinyylistä tehty istuinverhoilu on uusittu ja sitä myöten upeassa kunnossa
Huomiota herättävä ajokki on Juhan ensimmäinen maastoauto, mutta siitä huolimatta luonnollinen jatke miehen harrastuneisuudelle – sitä kun ei ole ajoneuvotyyppi, saati merkkiuskollisuus kahlinnut. Erillinen runkorakenne. 07 Mitat Pituus 376 (varapyörän kanssa 395), leveys 164, korkeus (ilman kattoa) 172, akseliväli 237 cm. Hänelle se siirtyi huhtikuussa -19. Mutta kuinka hyvänsä, vinkkelikoneisen ja iloluonteisesti teipatun Renegaden pelmahtaminen maisemaan on ollut tapaus, missä ikinä se sitten liikkuikin. ”Jeep on aina miellyttänyt, ja olin katsellut erinäköisiä vaihtoehtoja 60-luvun lopun malleista 80-luvun vaihteeseen.” Verkkoon ilmestyi myyntiin hieno vuoden -76 CJ-7 Renegade, mutta pyynti oli sen verran kova, että Juhalta jäi yhteydenotto sittenkin tekemättä. Parin vuoden ajan sitä sitten hierottiin kuntoon. Tiettävästi se viipyi ensimmäisellä omistajallaan läntisellä Uudellamaalla aina vuoden 2015 lopulle asti, minkä jälkeen se siirtyi lyhyen omistajuuden kautta tuusulalaisen autoalan yrityksen käsiin. Tänään pirteä Jeep on klaukkalalaisen Juha Ollikaisen omistuksessa. ”Prätkäkalusto myytiin pois, mutta samalla tuli fiilis että jotain olisi kiva harrastaa. Puristussuhde 8,4:1. Ajattelin että yksi harrasteauto voi ihan hyvin olla kaksipaikkainenkin.” Sattuman kaupat Juhan Corvette toimi keväällä -19 linkkinä Jeepin suuntaan aivan sattumalta. Jeep hyödynsi nokalla AMC:n voimanlähteitä, joista 3,8ja 4,2-litraiset kuutoskoneet olivat CJ-7:n peruskauraa. Omien lapsien syntymän jälkeen kilvanajo jäi pois elämästä kymmenisen vuotta sitten, mutta samalla avautui jälleen tilaa nelipyöräisille harrastevehkeille. Harvinaislaatuisen Jeepin pyynti oli enemmän kuin Corvetten, mutta harrastajat tulivat juttuun sen verran hyvin, että Jeepin omistaja saapui Klaukkalaan kauppoja hieromaan. Se tiedetään, että ajoa se sai vähän, mutta asiallista ylläpitoa senkin edestä. Myin sen taannoin Kokkolaan, mutta auton nykyinen omistaja ja minulle auton myynyt ystäväni pitävät nykyään yhteyttä.” Fiatin jälkeen pihaan ilmestyi Juhalla edelleenkin oleva ’60 Cadillac sekä ’79 Corvette. Iskutilavuus 4 980 cm 3 . Taulussa seisoi tuolloin 26 233 kilometriä – mahdollisesti auton koko ajomäärä. Edessä ja takana rumpujarrut. Näiden sipistelyjen myötä se sai osakseen myös hyväksynnän museoajoneuvoksi. 05 Alusta Edessä ja takana jäykkä akseli, pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset. Hykerryttävältä tuntuu myös Renegade-version sisältämä Levi’s-sisustus aikana, jolloin Leviksien vetäminen ylle teki Suomi-nuorisolla tiukkaa – eikä suinkaan siitä syystä, etteivätkö sellaiset olisi päälle mahtuneet. Omamassa 1 580 kg. 18 2/2022 Jeep CJ-7 Renegade. ihme, että vuoden -76 aikana maahamme saapui tiettävästi kolme Jeep CJ-7 Renegadea. Poraus 95,3, isku 87,4 mm. ”Pienestä asti on kiinnostanut kaikki mikä pörisee. ”Fiat oli pakko evakuoida kaverilta, sillä se oli hänen isoisänsä uutena ostama auto, jolta meni säilytyspaikka alta. Teho 120 hv /3 200 rpm, vääntö 298 Nm /2 200 rpm. Ainakin yksi näistä Ohion Toledossa valmistetuista jenkkimaastureista oli väritykseltään punainen, ja pellin alla murisi V8-moottori yhdistettynä neliportaiseen manuaalilaatikkoon. (SAE) 04 Voimansiirto Takaveto, kytkettävä neliveto, kaksialueinen jakovaihteisto, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Vuosituhannen taitteen molemmin puolin hänen mielenkiintonsa kohdistui kaksipyöräisiin, minkä myötä road racing -piirit vetivät puoleensa. Muutaman Renegade-version saapumisen voisi ajatella liittyvän Jeepin uuden CJ-7-malliston lanseeraamisen, mutta takeita tästä ja sitä kautta maahantuojan mahdollisesta esittelykäytöstä ei ole. 06 K ori Avomallinen, 2-ovinen teräskori. Mopon sain 12-vuotiaana ja vuotta myöhemmin auton, Datsun Bluebirdin, vaikken sillä juuri ajanutkaan. Väkevimpänä joskin maltillisesti 120 hevosvoiman tehoisena vaihtoehtona oli 5,0-litrainen V8. ”Minulla oli tuolloin Corvette myynnissä, ja kävi mielenkiintoinen juttu, että Jeepin omistaja otti yhteyttä ja kysyi Corvettea”, kertoo Juha ihmeellisestä sattumasta. Säästeliäässä käytössä Lokakuun alkupuolella -76 käyttöönotetun punaisen Jeep CJ-7 Renegaden nuoruusvuodet ovat pitkälti hämärän peitossa. Niinpä pihaan ilmestyi ’64 ½ Mustang – puoliksi tehty hyvä aihio, mutta sisältä ja päältä puuttui pisteosia.” Mustangin jälkeen harrasteajoneuvoksi saapui Seatin valmistama Fiat 600, mikä kuvastaa Juhan avarakatseisuutta harrastekentässä. Varsinainen ensimmäinen oma auto ja samalla harrasteauto oli Volvo Amazon, jota sitten tuunasin silloiseen 80-luvun tyyliin”, kertoo Juha nuoruusvuosistaan Hollolassa. ”Aikamme keskusteltiin ja soviteltiin hintoja, ja pääsimme kauppoihin.” 01 Merkki ja malli Jeep CJ-7 Renegade V8 4-speed 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 139 km/h, 0-100 km/h 11,4 s. ”C3-Corvettea piti kokeilla, kun sellainen tuli vastaan. Vuoden 2017 loppuun mennessä Jeep oli saanut osakseen uuden maalipinnan, alkuperäisen mukaiset uudet Renegade-teippaukset sekä istuimiin uuden ”farkkuvinyylin”
”Autoa laittanut kaverinikin sanoi, että älä nyt tätä hävitä, sillä tilalle voi olla mahdotonta löytää vastaavaa.” Amerikkalaisen harrastekaluston suhteen Juha on ollut varsin moniruokainen, joten harvinainen ja hienokuntoinen Suomi-Jeep sopii hienosti joukkoon. Istuinverhoilun lisäksi farkkutyyli näkyi ’76 Renegadessa muun muassa kojelaudan toppauksessa, aurinkolipoissa ja ovipahveissa. ”Alettiin selvittää, mistä koneesta kantautuva supsutus johtui. MUODINMUKAINEN Jeep CJ-7 Renegaden ohjaamon huomiota herättävimpiä elementtejä on verhoilussa käytetty farkkutyyli. Korjattiin se, ja samalla havaittiin, että imusarjassakin oli pieni reikä. Kun on maastoauton korkeat renkaat, niin tämä on aika pomppuinen ajaa, mutta samalla myös hilpeä ja kiva. Muita CJ-7ja CJ-5-malleihin tarjotun Renegade-paketin sisältämiä varusteja tyylielementtejä olivat kiiltävät 15-tuumaiset alumiinivanteet sekä helman suojalista, sporttiratti, turvakaari, takapenkki, tehokkaampi jäähdytysjärjestelmä, varapyöräteline lukituksineen (CJ-7:ssä sivulle kääntyvänä), pyöränkaarien levitykset, apukuljettajan ”kauhukahva”, kojelaudan alapuoliset valaisimet, kahdeksantuumainen taustapeili sekä tupakansytytin ja tuhkakuppi. Vuoden -76 Renegadessa Levi’sfarkkujen kangasta jäljittelevä vinyyliverhoilu farkunnappeineen oli Renegade-varustepakettiin sisältyvä osa, vaikka myöhemmin CJ-7 saikin erilaisia Levi’s Edition -versioita. Onneksi on ympärillä näitä mahtavia autoharrastajia. Edellinen omistaja kertoi Juhalle, että auto oli ollut tuusulalaisessa autoliikkeessä eräänlaisena maskottina näytillä, minkä jälkeen jonkin aikaa aktiivisemmassa käytössä työmatka-ajoja myöten. ”Rantalelut saavat törröttää takana, kun ajellaan uimareissuille katto auki.” 19. ”Rantalelut saavat törröttää takana, kun ajellaan katto auki”, Juha kuvailee ja jatkaa, ”Tämä on myös vaimon suosikki harrasteautoistamme ja tuntuu muutenkin herättävän positiivista huomiota liikkuessamme. Juhalle siirtyessäkään ei autossa ihmeempiä laiton kohteita ollut, lähinnä moottorista kantautuva ilmavuotoon viittaavaa ääni. Hetken päästi tuli puhelu takaisin, että joo, täällä olisi useampikin ehjä imusarja, ja tarvitaanko mukaan paketissa olevia alkuperäisiä tiivisteitä. Epäilyn kohteena oli pakosarja, joka osoittautuikin syylliseksi. Eräs autoa laittaneista kavereista muisti AMC-harrastajan, johon otti yhteyttä. Se oli kiva juttu, sillä tämä AMC:n 304 kuutiotuuman V8 ei ole kovin yleinen.” Jeepin eheän yleiskunnon lisäksi autossa ilahdutti mukana seurannut alkuperäinen kattovarustus. Renegade-Jeepin nuorekkaaseen ilmeeseen Levi’s-kuosi istui siinäkin mielessä luontevasti, että farkkukuosin houkuttelevuutta oli AMC:n suunnalta koeteltu jo aiemmin Gremlin-mallin erikoisversiossa. Lisäksi mukana oli tarvikkeena hankittu, etuistuimien yläpuolinen niin sanottu bikinikatto”, Juha listaa. Moottorissa ei ole paljoa tehoa, mutta runsaasti vääntöä, joten on melkein sama mikä vaihde on silmässä.” Vaikka Juha on päivittänyt harrastekalustoaan ajoittain, vaikuttaa että Jeep on asettunut perheeseen pidemmäksi aikaa. Ajossa tämä on kiva niin kauan kuin ajaa noin 60 km/h, maksimissaan 80 km/h. ”Mukana tuli autoon kuuluva kovakatto ja peltiovet sekä pehmeä katto muovisilla ikkunoilla ja muoviovet. Kattoja ei kuitenkaan ole ajo-olosuhteiden vuoksi juuri käytetty, sillä Jeep on palvellut Ollikaisten perhettä iloisena menopelinä uimareissuille ja vastaaville kesäriennoille
Espoo 20. Mitsubishi Pajero V6 Automatic ’90 Herraskaise mmin Suomalaisten suosimaa Mitsubishi Pajeroa kuljetti 80-luvulla useimmiten turbodiesel, mutta vuosikymmenen lopulla esitellyn huippuversion voimanlähteenä murahteli kolmelitrainen bensa-V6
”Aloin kuulostella Mitsua vuonna -16 ja kävin katsomassakin muutamia autoja. Herraskaise mmin M onella vanhojen autojen harrastajalla ohjaavia tekijöitä harrastekaluston hankkimiseen ovat itselle aiemmista elämänvaiheista tutut ja sitä kautta merkitykselliset ajoneuvot. Rupesin sitten purkamaan, jolloin vasta selvisi kuinka ruosteessa auto oikein olikaan. Perheen vanhan Fordin kunnostaminen johti kuitenkin kahdellakin tapaa uuden harrastetyömaan äärelle. Ja lisäksi automaattivaihteisto olisi niin ikään mukava lisä”, kertoo Sixten suunnitelmistaan. Ajatuksesta on kuitenkin vielä pitkä matka tekoihin, ja tämä kävi toteen myös Taunuksen kunnostamisen kohdalla. Espoolainen Sixten Björklund saattoi toteuttaa tällaisen haaveen siinä mielessä kivuttomasti, että perheeseen vuonna -74 uutena hankittu farmari-Taunus oli vuosituhannen vaihteessa edelleen olemassa ja lähipiirin hallussa, kun Sixten sai ajatuksen Fordin kunnostamisesta. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 21. Hankin aikoinaan sellaiset, mutta kun myin Pajeroni pois, niin ruuvasin isot peilit irti, laitoin ne laatikkoon ja kiinnitin Pajeroon sen alkuperäiset peilit takaisin.” Pitkävartisia peilejä katsellessaan Sixtenille heräsi ajatus, joka ei hevin päästänytkään enää irti. ”Pajerossa oli alkujaan aika huonot sivupeilit, minkä vuoksi Helkama-Auto myi lisävarusteena parempia sivupeilejä, joista näki hyvin. Dieselit olivat kuitenkin keskimäärin yli 400 000 kilometriä ajettuja, rähjäisessä kunnossa ja monet ilman takapenkkejä, pakettiautoiksi rekisteröitynä. Touhusin kuitenkin pari vuotta ja sain Taunuksen kuntoon ja museorekisteriinkin”, kertoo Sixten lyhyen version ensin aikaa ja sitten vaivaa vaatineesta hankkeesta. Kyseiset trucker-tyyliset kuvastimet olivat olleet Sixtenin ’87 turbodiesel-Pajerossaan, joka miehellä omistuksessa vuosina 1990–1996. Se siirtyi haltuuni vuosituhannen taitteessa, mutta seisoi sen jälkeen vielä 15 vuotta ennen kuin aloin tarkemmin miettiä mitä tekisin sen kanssa. Pajero oli kuitenkin ollut kiva auto ja siitä oli hyvät muistot.” Samaista yksilöä ei enää ollut näköpiirissä, ja muutoinkin Sixten päätyi tavoittelemaan toisenlaista Pajero-versiota. ”Aloin miettiä, että perkule, pitäisikö hankkia harrasteauto, johon nämä peilit kuuluisivat. ”Auto oli ollut vuosina 1990–1995 tuttujen käytössä, mutta jäänyt sen jälkeen huonokuntoisena ja keulasta hieman kolaroituna seisomaan. Ensinnäkin hänellä oli nyt aikaa uudelle innostavalle projektille, ja tallia siivotessa tuli vastaan seikka, joka ohjasi Sixteniä konkreettisesti seuraavan projektikohteen suuntaan. Hän nimittäin löysi hyllystä pahvilaatikon, jonka sisällä oli 80-lukuiseen Mitsubishi Pajeroon sopivat isot taustapeilit. Ajattelin että ehkä bensamalli sittenkin, niin ei tarvitsisi dieselveroakaan miettiä
Alkuvuosina oli käyttänyt tätä minikaivurin kuljettamiseen trailerilla, mutta isompien koneiden myötä oli päivittänyt vetokalustoa ja Pajero oli siirtynyt vähitellen kakkosautoksi”, tietää Sixten kertoa. Vaimo suostui ajatukseen, vaikka matkaa kohteeseen kertyikin yhteen suuntaan melkein 250 kilometriä. Vaikka huomasin, että auto oli vähän ruosteessa, niin hinta ei tuntunut kovin pahalta. ”Tehtiinkin siinä sitten kaupat, minkä jälkeen ehdotin vaimolle, että mennäänpä testaamaan uutta autoasi ja käydään samalla reissulla Tampereen seudulla katsomassa erästä netissä myytävää Pajeroa”, Sixten kertoo. Tämä oli epäilemättä seurausta siitä, että auto oli ollut pitkään työkäytössä maanrakennusalan yrittäjällä.” Nuhjuisen sisustan vastapainoksi tekniikka tuntui pelaavan moitteetta. Retki kuitenkin kannatti, sillä paikan päällä odotti siistinoloinen, karjapuskurilla varustettu vuoden -90 Pajero V6. Tehtiin sitten kaupat, ja niin matkattiin vaimon kanssa kotiin kahdella meille uudella autolla”, Sixten naurahtaa. Valkoisessa ja alkuperäisillä teippauksilla koristellussa maasturissa oli lisäksi Sixtenin toivoma automaattivaihteisto. ”Hän kertoi, että hänellä oli ollut aiemmin Lada Niva, mutta oli halunnut paremman vetoauton ja ostanut Pajeron. Sixtenille syyskuussa -18 siirtynyt, tuolloin 239 000 kilometriä ajettu ’90 Pajero 3000 V6 oli toiminut ensimmäisen vuosikymmenen ajan tamperelaisen kirjanpitoyrityksen hallussa, minkä jälkeen se oli siirtynyt edellä mainitun maanrakennusyrittäjän menopeliksi. ”Sisältä auto oli vähän pettymys, sillä se oli aika likainen ja etupenkit rikki. V6-Pajeron ohjaamo viestii tuulen kääntymisestä: enää maasturi ei olisi välttämättä pelkkä karu työkalu, vaan hyvin varusteltuna jopa sopivasti ylellinen ajoneuvo. Ja kun katsastuksestakaan ei ollut kuin viisi kuukautta, niin ajattelin että ei kai tämä niin kovin huono voi olla. ”Pajero kulki hyvin, moottori kävi nätisti ja automaatti toimi hienosti. 22 2/2022 Mitsubishi Pajero V6. Autonvaihtopäivä Syksyllä -18 Sixten suuntasi vaimonsa kanssa Tammisaareen seudulle, missä oli tarkoitus päivittää rouvan käyttöauto tuoreempaan
23. TILAISUUS TEKEE PAJERO-KUSKIN Sixten Björklund kertoo päätyneensä 90-luvun alussa puolivahingossa Pajeron omistajaksi piipahtaessaan Autotalossa Helsingin Kampissa. Kojelaudan puhelinteline innosti Sixteniä kaivamaan vanhan NMT:N rekvisiitaksi. Näin siellä sattumalta olleen noin satatuhatta ajetun ’87 turbodiesel-Pajeron. Niissä oli yleinen vika, että 200 000 kilometrin lähestyessä laatikon viidennen vaihteen laakerointi petti. Aiemmin se oli ollut 1 500 markan luokkaa, mutta kun se oli kohta 4 000 markkaa vuodessa, niin se tuntui aika paljolta. Ja kyllähän sillä tuli joskus kesälläkin ajettua peltojen yli, ei tarvinnut pieniä ojia väistää, riitti kun ajoi vähän viistosti yli.” Isompia ongelmia ei matkan varrella tullut, joskin eräs varhaisen Pajeron heikko kohta petti Sixtenin yksilönkin kohdalla. Vanhalta VHS-nauhalta poimitut kuvakaappaukset ovat Helkama-Auton vuonna -92 Joutsassa järjestämältä Pajero-Safarilta, johon Sixten osallistui ’87 Pajerollaan. Vaihdoin Pajeron sitten vuonna -96 Mitsubishi Space Wagon -tila-autoon.” Automaatin ja kuutoskoneen yhdistelmä tuo ajoon mukavuutta ja meluttomuutta. ”Vaihdelaatikko hajosi, joten se piti kerran korjata. ”Asuttiin kyllä maalla ja oli pitkä pikkutie omaan pihaan, joten talvella sellainen maasturi oli helpompi – ei tarvinnut kolata lunta, vaan meni läpi hangen perille asti. ”Dieselvero nousi 90-luvun puolivälissä reippaasti. Aloin hieroa siitä kauppaa ja sellaisiin päästiinkin, ja niin ajelin ex tempore -vaihtamallani Pajerolla kotiin.” Maasturin omistajaksi Sixten päätyi auton jämäkän yleisolemuksen vuoksi, ei niinkään maasto-ominaisuuksien. ”Minulla oli silloin Honda Accord ja kävin autonvaihto hieman mielessä Vehossa. Vaihteisto kun oli henkilöautopuolelta, mutta Pajero kuitenkin aika raskas auto.” Pajerosta luopumiseen ohjasi lopulta kuitenkin enemmän Suomen valtio kuin auton toimivuus
Omamassa 1 900 kg. Puristussuhde 8,9:1. Mureasti soiva V6-moottori antoi aikalaiseen turbodiesel-Pajeroon nähden noin 50 prosenttia enemmän tehoa. ”Sisustusta piti tietenkin putsata, ja alustan tilaa alettiin tutkia pesemällä pohja ensin painepesurilla. Aika hyvin osia kuitenkin löytyi, esimerkiksi Karjalohjalla oli eräs romunkerääjä, jolla oli varaosa-Pajeroita useampiakin.” Ulkoasu kohentui korin alaosan ja etulokarin uudella maalipinnalla, mutta suuri osa auton maalipinnasta ja teippaukset ovat edelleen alkuperäisiä. Nämä olivat tiedossa olevia Pajeron heikkoja kohtia, joita tässä oli joskus yritetty korjata kyseenalaisesti pellillä ja silikonilla. ”Aikanaan minulla oli diesel-Pajerossa Helkama-Auton myymät lokasuojan levikkeet ja leveämmät vanteet. 07 Mitat Pituus 460, leveys 168, korkeus 188, akseliväli 270 cm. ”Muun muassa keskikonsoli piti vaihtaa, samoin rikkinäisiä ovenkahvoja. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 14,4 s. Toiveissa olisi, että sellaiset saisi hankittua tähänkin”, Sixten miettii. Paikat kuntoon Kotiseudulla Sixten laittoi Pajeron talliin ja alkoi selvittää sen vaatimia kunnostustoimia. Iskutilavuus 2 972 cm 3 . Erillinen runkorakenne. Ja tietysti tämä bensa-V6 on dieseliin nähden hiljaisempi. ”Taannoin tuli hommattua sellainen pieni 15 neliön varastomökki, joka piti saada kuljetettua Turun saaristoon. Kun sitten aloin tutkia alustaa tarkemmin, niin aika paljon siellä oli reikiä.” Niitä Sixten tosin oli osannut odottaakin. 04 Voimansiirto Takaveto, taka-akselilla kitkalukko, kytkettävä neliveto, kaksialueinen jakovaihteisto, nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. 24 2/2022 Mitsubishi Pajero V6. Valmista tuli yhden talven aherruksella, joten keväällä -20 Sixten kävi katsastamassa V6-Pajeron ja otti sen jälleen liikennekäyttöön, nyt puhtaasti harrasteajoneuvona. ”Jos vertaa tätä turbodieselmalliin, niin on tämä jollain tapaa mukavampi, enemmän henkilöautomainen ja kulkee myös pehmeämmin. Poraus 91,1, isku 76 mm. Ei auttanut sitten kuin kääriä hihat ja aloittaa korjaustyöt.” Sisustallekaan ei riittänyt pelkkä siistiminen, sillä ammattikäyttö oli jättänyt jälkensä paitsi kulumina, myös pisteosien vaurioina. Trucker-peilit olivat 90-luvulla Sixtenin silloisessa Pajerossa. Laittamisen jälkeen Sixten on ehtinyt myös ajella Pajerollaan parin kesän ja muutaman tuhannen kilometrin verran. Vuokrasin sitten trailerin, jossa 1 800 kilon paketti kulki perille Pajeron perässä.” Kokonaisuutena Pajero on palveluksiin valmis harrastemaasturi, mutta jotain pientä on vielä suunnitteilla. Ja kun on automaattivaihde, niin on miellyttävä ajaa.” Pääosin Pajero on päässyt ajotehtävissään helpolla, mutta on Sixten päässyt ponnistamaan myös Pajeron työteliäämpää luonnetta. Voimanulosotto. Maastoon hän ei ole raaskinut pitkällä Pajerolla suunnata, eikä ole ollut oikein tarvekaan, mutta muuten ajokin kyvykkyyttä on hyödynnetty. 06 Kori Umpimallinen 5-ovinen teräskori. Viime vuonna täyteen tuli myös auton museoikäraja, minkä innoittamana Sixten käytti autoa museotarkastuksessa, myönteisellä lopputuloksella. Teho 141 hv /5 000 rpm, vääntö 225 Nm /3 000 rpm. Ulkoasuun kuuluu myös alkuvuosina lisätty puhelinantenni sekä kojelaudan puhelinteline, jonka innoittamana Sixten kaivoi telineeseen NMT-puhelimen, joka oli ollut hänellä 90-luvulla kiinni silloisessa Pajerossaan. Ehkä siitä syystä että vanhemmissa malleissa oli takana vielä lehtijousitus. Polttoainekuluissakin lisä lienee ollut samaa luokkaa. 01 Merkki ja malli Mitsubishi Pajero V6 Katalysator Automatic 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana rumpujarrut. Takana jäykkä akseli, kierrejouset, pitkittäiset tukivarret, panhardtanko. Edellisistä kunnon Pajero-ajeluista olikin ehtinyt kulua neljännesvuosisata. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset poikittaiset kolmiotukivarret, vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin. Niiden löytyminen laatikosta johti tavallaan harraste-Pajeron hankintaan, kun Sixtenillä heräsi haave peileihin sopivasta autosta. ”Runkopalkeissa oli takana aika pahat ruostevauriot, samoin edessä pyöräkoteloissa ja takana yksittäisiä reikiä
25. Takana oli käytetty tutusti jäykkää akselia ja lehtijousia, mutta nyt taka-akselille asemoitiin kierrejouset. Asiakaskunnassa tervehdittiin varmasti ilolla myös kevyestä Canter-kuormaautosta lainattua manuaalivaihteistoa, jolta oli lupa odottaa aiempaa, Galant-taustaista laatikkoa parempaa kestävyyttä. Vaihteistona Pajero V6:ssa oli viisipykäläinen manuaali tai valinnainen neliportainen automaatti. Marraskuussa -89 niiden autovero oli jo noussut 30:stä 50 prosenttiin ja vapun -93 jälkeen oli edessä maasturien täysi autoverotus. Lisävarustelistalle jäi muun muassa lasinen sähkökattoluukku. Edustuksellisempien maastoautojen markkinoille saapui myös kokonaan uusi malli, Pajero V6, jota tarjottiin pitkän eli Wagon-mallin yhteyteen. LAAJALLA MALLISTOLLA MYYNTIMENESTYKSEEN Sixtenin omistamaa Mitsubishi-maasturia voi hyvin pitää Pajeron ensimmäisen mallisukupolven huipentumana. Kesän -90 kynnyksellä manuaalivaihteinen kuutos-Pajero maksoi 166 800 markkaa ja automaattivaihteinen 13 000 markkaa enemmän. Tästä huolehtivat ovella kolkuttava lama ja maastoautojen autoveroedun poistaminen. Yleisesti ottaen uusien maastoautojen virta oli 90-luvun alussa hyytymässä puroksi. Esimerkiksi vuonna -88 maahantuoja Helkama-Auto mainosti Pajeron markkinaosuuden olleen 44,5 prosenttia, kun toisena ollut Toyota Land Cruiser jäi alle 22 prosentin ja Nissan Patrol runsaaseen 11 prosenttiin. Jälkimmäisen yhteyteen saapui vuonna -88 saataville neliportainen automaatti. Tuossa vaiheessa sen nokalla oli jo suurempi, 2 477 kuution turbodiesel, joka oli saapunut Pajero-mallistoon vuonna -86. Polttoaineensuihkutuksella ruokitun V6:n päästöjen hallintaan kuului vakiona katalysaattori. Mainittujen lyhyiden versioiden rinnalla myynnissä olivat tietenkin pitkät versiot, Wagon TD sekä tavallisena, että korkeampikattoisena HR-versiona. Myyntiartikkelina oli 2 346-kuutioisella 84 hevosvoiman turbodieselillä liikkunut kolmiovinen Pajero. Tuossa vaiheessa Suomeen tarjottu Pajero-mallisto käsitti 2,6-litraisella 103 hevosvoiman bensamoottorilla varustetun lyhyen Pajero Hardtopin sekä umpimallisen Shogunin. Samaan aikaan moni kuitenkin päätyi ymmärrettävästi turbodiesel-Pajeroon, sillä manuaalivaihteinen Pajero Wagon Intercooler maksoi 152 800 markkaa. Ensimmäisen sukupolven Pajero oli tuotannossa vuoteen -91, mutta sai vielä loppumetreillä mallivuodelle -89 merkittäviä kohennuksia. Jos tosin moni hakeutui vielä edullisempaan ratkaisuun laittamalla Pajerostaan pakettiauton. Loppuvuodesta -81 esitelty ja seuraavana vuonna lanseerattu ensimmäinen Mitsubishi Pajero -polvi saapui Suomen markkinoille vuonna -83. Tämän 2 350 millin akselivälillä toteutetun lyhyen mallin rinnalla saapui kuitenkin parin vuoden päästä laajempia asiakaskuntia kosiskellut pidempi, viisiovinen ja seitsemänpaikkainen Wagon-versio, jonka turvin Pajero nousi seuraavina vuosina maamme myydyimmäksi maastoautoksi. Saapuessaan markkinoille maasto-Mitsubishi oli ollut siinä suhteessa moderni, että maastureissa usein käytettyjen jäykkien akselien sijaan Pajerossa oli ollut edessä kolmiotuilla toteutettu erillisjousitus ja vääntösauvajouset. Pajeron voimalinjaston syömähammas, 2,5-litrainen turbodiesel sai kirittäjäkseen välijäähdyttimen, jonka ansiosta huipputeho nousi 84 hevosvoimasta 95:een ja suurin vääntö 201 newtonmetristä arvoon 235 Nm. Kolmelitraisesta bensamoottorista irtosi 141 hevosvoiman teho ja 225 Nm:n maksimivääntö. Rahalla tosin sai seitsemän hengen maastovaunuun myös mukavuutta, sillä varusteluun luettiin niin vakionopeudensäädin, sähköikkunat kuin keskuslukituskin
Selviytyjä Selviytyjä Nissan Pickup King Cab 4WD ’90 Sipoo 26
”Tietääkseni auto on ollut pitkään, aina vuoteen 2012 asti Turun saaristossa, Nauvon suunnalla.” Tätä seikkaa epäsuorasti tukee auton ohjaamossa edelleen oleva ikkunavasara, jolle olisi tullut äkkiä tarvetta, jos meren jää olisi sattunut pettämään talviaikaan liikkuessa. Yksi on kuitenkin varmaa. Viime vuoden lopulla Traficom pakettiautokantatiloissa oli yhteensä 134 liikennekäytössä olevaa yksilöä, joita on rekisteröity erilaisin Pickup-, D21tai King Cab -mallinimin. Tilaisuuden tullen Vuonna -90 rekisteröidyistä runsaasta 800 Nissan Pickupista on tänään liikekannalla enää harva. Yksi harvoista selviytyjistä on Mikko Nepposen nelivetoinen King Cab -Nissan. Ryhdikkään Nissanin BFL-447-kilpien perusteella saa selville lähinnä sen, että auto on ensirekisteröity 20.4.-90, mutta ei enää lääniä, sillä rekisterikilpien läänitunnuskirjainjärjestelmä lopetettiin syksyllä -89. 27. K ahdeksankymmentäluvulle tultaessa avolavapakettiautojen suuret linjat olivat asettumassa sellaisiksi, joina ne meillä pitkälti edelleenkin ovat. Näin oli esimerkiksi Suomen suosituimman lavapakettiauton tittelistä vuodesta toiseen tiukasti kilvoitelleen Nissan Pickupin kohdalla. Poikkeavuutta löytyi myös voimanlähteistä. Nimittäin että eräs vuoden -90 Suomi-Nissaneista on sipoolaisen Mikko Nepposen omistama museorekisteröity Pickup King Cab 4WD. Oivallisten käyttöominaisuuksiensa ja niiden seurauksena pitkän ja kuluttavan käytön jälkeen 80ja 90-luvun taitteen japanilaisia lavapakettiautoja ei museorekisteröityinä juuri kohtaa. Lukema on tosin muutoinkin vain suuntaa antava, sillä joukossa on varmasti joitakin jälkituontina saapuneita ’90 lava-Nissaneita. Kun nykyään lava-auton ostaja lähinnä puntaroi puolipitkän ja tuplaohjaamoisen mutta verotussyistä takapenkittömän vaihtoehdon välillä, oli 80-luvulla ratkaisevana elementtinä vetotapa: lähes poikkeuksetta lava-autovalmistajilla oli tyrkyllä henkilöautomaisen matala ja maantierenkainen takavetoversio ja sen lisäksi korkeampi ja karkeammilla kumeilla kengitetty 4x4-versio. Matkaa tällä työjuhdalla taitettiin sen ensimmäisen 30 vuoden aikana vain runsaat 120 000 kilometriä. Niinpä auton alkuvuosien suhteen tukeudumme Mikon kuulemaan. Tuplaohjaamoa ei Suomessa juuri tavattu, vaan ohjaamovaihtoehtoina olivat lyhyt sekä puolipitkä, jonka mallinimenä käytettiin valmistajasta riippuen useimmiten Extra Cab, King Cab tai Extended. Mielikuvitusta edelleen käyttäen saaristoliikennöinnin voisi ajatella näkyvän Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Nissan Motor Osittain uusittu maalipinta ja alle hankitut tuoreet, mutta aikakauteen istuvat vanteet viimeistelevät lava-Nissanin eheän olemuksen. Pari tuntuvaa rakenteellista eroa 80-lukua ja tätä päivää verratessa kuitenkin nousee esille. Bensiinimoottorisen Pickupin varhaisvaiheet eivät ole tiedossa, mutta jotain arvailuja aiheesta voi tehdä. Kun tällä hetkellä dieselmoottori on markkinoillamme myytävien pickupien ehdottomasti yleisin voimanlähde, niin 80ja 90-luvulla mukana olivat vielä bensiiniversiot. Nelivetoiset japanilaiset pickupit ovat markkinoidemme peruskauraa, mutta rinnalla oman rautaisannoksensa antavat eurooppalaiset vastineet ja mausteena vielä amerikkalaiset vaihtoehdot
Tekniikan osalta päänraapimista aiheutti bensapumpun pettäminen, tai etenkin se ettei uutta tahtonut paikantua mistään. Rempan jälkeen sillä oli ajettu vasta noin 3 000 kilometriä.” Terveeltä vaikuttavan alustan kunto varmistettiin vielä ammattilaisen toimesta. ”Itse olen enemmänkin moottoripyörämiehiä, mutta nelivetoiset ovat tulleet tutuiksi radio-ohjattavien autojen harrastuksen myötä. On sitten syy mikä tahansa, niin 32-vuotiaalla lavapakulla on joka tapauksessa ajettu tähän päivään mennessä hämmentävän vähän, kuvaushetkellä vain runsaat 126 000 kilometriä. ”Auto löytyi Kotkasta ja oli hinnaltaan sellainen, että innosti saman tien. ”Ranskasta löytyi uusi pumppu, jonka piti olla Z24-koneen kaasariversioon, ”Nehän suorastaan innostuivat, sillä etenkään bensamallina ei tällaisia museointiin ole juuri selvinnyt.” 28 2/2022 Nissan Pickup King Cab 4WD. Sinällään Mikkokaan ei ajatusta vastustellut, lähinnä mietitytti mahdolliseen uudelleenmaalaukseen uppoava euromäärä. Joten parin päivän päästä oli kaupat tehtynä.” Pinnalta kulunut, alta ehjä Mikon mukaan lähtenyt King Cab -Nissan oli kunnoltaan poikkeuksellisen hyvä. Mielenkiinto kohdistui erityisesti vanhemman sukupolven Nissaniin, jonka kulmikas muotoilu vetoaa minuun. ”Auto oli keittänyt pahoin, minkä jälkeen koneesta oli uusittu männät ja muita sisuskaluja. Mikon isä Reijo Nepponen ohjasi kuitenkin poikansa ajatuksia enenevästi museorekisteröinnin suuntaan. Mikon omistukseen Nissan siirtyi jonkin aikaa kestäneen nelivetoisen lava-auton etsimisen jälkeen. Moni Nissanin sisaryksilö on hiutaloitunut korroosion viitoittamalla tiellä, mutta tätä oli ruostesuojattu jo varhain ja vielä myöhempienkin omistajien toimesta. ”Perälauta ja kuskin ovi maalattiin uusiksi, samoin takaa molemmat lokasuojankaaret.” Ulkoasu viimeisteltiin pyöräyttämällä alle uudet mutta aikakauteen sopivat Mangels-vanteet alkuperäistä hieman leveämmin kumein. ”Nehän suorastaan innostuivat, sillä etenkään bensamallina ei tällaisia museointiin ole juuri selvinnyt.” Kannustavan palautteen rohkaisemana Mikko päätti kohdistaa Nissan Terranon ostoon suunnittelemansa varat King Cabin maalauttamiseen ammattilaisella. Auton 2,4-litrainen 101-hevosvoimainen konekin oli lyönnissä, kiitos edellisen omistajan tekemän remontin. myös Nissanin ajomäärässä ja sitä kautta päätymisessä bensamalliin taloudellisemman dieselin sijasta. Taannoin aloin kuitenkin etsiä maatilahommiin kuten hakkeenajoon sopivaa nelivetoista perusautoa, jolla voisi vähän maastossakin ajaa. Museorekisteröinnistä huolimatta Mikko ei epäröi käyttää Nissaniaan ajoittain kuljetustehtävissä, joita aktiivisessa arjessa syntyy kuin itsestään. Tuli myös ajatus, että tämä menee äkkiä, jos ei toimi. Netin myyntipalstojen seuraamisen myötä huomion keräsi syksyllä -20 myyntiin ilmestynyt punainen ’90 4WD-Nissan. Virinneelle museorekisteröintiajatukselle haettiin kuitenkin tukea museotarkastajilta. Myös Hilux kiinnosti, mutta hyvien sellaisten hinnat tuntuvat karanneen”, hän taustoittaa. ”Käytin auton tutulla ruostesuojauskaverilla Mäntsälässä. Tiettyjä paikkoja piti laittaa, mutta kaikkiaan pohja ja runko olivat tosi hyvässä kunnossa.” Poikkeuksellista peruskunnosta huolimatta Mikko kaavaili Nissania edelleen arkisen epäsäännölliseen maatilakäyttöön, sillä auton maalipinta ei ollut kovinkaan hyvä, vaan aiempien maalaustoimien jäljiltä paikoin appelsiinipintainen
Takaveto, kytkettävä neliveto, taka-akselilla kitkalukko. Poraus 89,0 isku 96,0 mm. Paino 1610 kg. Tässä vaiheessa Datsunja vuodesta -83 eteenpäin Nissan-merkkiset lavapakettiautot olivat siirtyneet hallitsemaan kotimaan rekisteröintitilastoja. Uuden vuosikymmenen alkaessa lavaautojen rekisteröinnit romahtivat, mutta uusi kuningas pysyi vallassa: Hiluxille 1 090 kilvitystä lava-Nissanin yltäessä 814 rekisteröintiin. Esimerkiksi vuonna -82 Hilux oli vielä vahvempi 1 343 rekisteröinnillään Datsunin 1 198:aa vastaan, mutta kaksi vuotta myöhemmin Nissan vei pelin numeroin 997–816. Tulipellin edustalla näkyvä sininen motikka on mukaan lisätty bensanpainesäädin. 01 Merkki ja malli Nissan Pickup King Cab 4WD 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 101 hv /4800 rpm, vääntö 177 Nm /2800 rpm. Nelivetoinen Pickup oli saanut mainoksen mukaan oppinsa ”maasta”. 06 Kori Erillinen tikapuurunko, umpimallinen kaksiovinen teräskori, avolava. 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, vääntövarsijousitus. Vuonna -89 Hilux pyyhki pöydän hurjalla 1 713 auton rekisteröinnillä, kun Nissan pääsi 1 420 autoon – kova lukema sinällään sekin. Toyota Hiluxin vuosina 1988–1997 valmistettu viides sukupolvi käänsi kuitenkin voimasuhteet päälaelleen, ja vuoteen -97 asti valmistettu D21-sukupolven Nissan alkoi vuosi vuodelta jäädä enemmän jälkeen rekisteröintimäärissä. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Vielä seuraavana vuonna Nissan-maahantuoja Aro-Yhtymän Autokeskuksella saatettiin nostaa peukkua, kun rekisteröintejä kertyi peräti 1 265, mikä oli noin 300 enemmän kuin kilpailevalla japanilaismallilla. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, nopea/ hidas-jakovaihteisto. 07 Mitat Pituus 495, leveys 169, korkeus 170, akseliväli 295 cm. Tilavuus 2389 cm 3 . Nissanin uuden, keväällä -86 saapuneen D21-sukupolven myötä Nissan vankisti asemiaan, ja vuoden -87 rekisteröinnit kertoivat Nissan Pickupin saldoksi 1 042 ja Toyota Hiluxille 886 autoa. Vuonna -87 Nissan-maahantuoja Aro-Yhtymän Autokeskuksella oli mainoskampanja, joka otti esille erilaisia elementtejä, joista Nissan oli kerännyt eväitä autojensa valmistukseen. Lavapakujen kärkinimeksi oli vuosikymmenen puoliväliin mennessä vakiintunut Nissan. Puristussuhde 8,3:1. Ammoisella 80-luvulla tilanne oli kuitenkin toinen. NISSANIN JA TOYOTAN TAISTO Jo yli yhden ihmissukupolven ajan, käytännössä vuodesta toiseen lavapakettiautojen markkinoita on maassamme hallinnut Toyota Hilux. Pohjatyötä merkki oli tehnyt jo pitkään: asemaa oli rakennettu vuodesta -64, jolloin lava-Datsuneita laivattiin maahamme tiettävästi 80 yksilöä. Edessä levyja takana rumpujarrut. 29. Seitsemänkymmentäluvulla merkin perustaa rakennettiin 620-sarjan mallilla ja vuosikymmenen taitteessa kotimaan lavakansa otti 720-sarjan Datsun Pickupin vastaan jo kuin luotetun ystävän. Edellinen omistaja oli tehnyt 2,4-litraiselle bensaneloselle laajemman remontin, jota Mikko jatkoi muun muassa sähköpuolen kamppeita päivittämällä
Talvellakin on ajettu, mutta ei suolakeleillä.” Yleisesti ottaen Nissanin käytettävyydessä ja ratintakaisissa tunnelmissa Mikko on tavoittanut sen, mitä hän lähti vanhemmassa 4x4-lavapakussa hakemaankin. Museoinnista huolimatta Nissania ei ole jätetty vajaan pölyyntymään. Kuristettiin sitten bensanpaine sopivaksi laittamalla moottoritilaan erillinen bensanpainesäädin.” Nissanin 2,4-litraista nelosta Mikko kohenteli edelleen uusimalla muun muassa kärjet, puolan sekä sytytystulppien johdot. Huviksi ja hyödyksi Suoritetut kunnostusja huoltotoimenpiteet eivät menneet hukkaan, sillä tavoitteeksi asetettu museorekisteröinti suoritettiin hyväksytyn tarkastuksen jälkeen elokuussa -21. Taittuvan lisäistuimen Mikko lisäsi paikalleen hankittuaan sen sopivasti netin kautta. Muutamaan otteeseen olen myös kuljettanut fillareita, sillä harrastan maastopyöräilyä. ”Tällä liikkuessa on kiva, sellainen retrofiilis, kun varusteissakaan ei ole mitään ylimääräistä. Makeinta on liikkua nelivedolla tilanteissa, joissa takavedolla ei pääsisi”, hän tunnelmoi. Sen sijaan Mikko on hyödyntänyt harrasteajokkiaan sen luonteelle sopivalla tavalla, joskaan mihinkään erityisen rankkaan ajoon sitä ei ole käytetty. mutta oli sittenkin ruiskuversion pumppu. Kuljettajan ympäristö ei lisävarusteilla herkuttele, jollei mukaan lasketa tekstissä viitattua ikkunavasaraa. 30 2/2022 Nissan Pickup King Cab 4WD. ”Halusin autosta siistin, mutta en sillä tavoin etteikö sitä tohtisi käyttää. Tätä hyödynnetään nykyään kun tarvitsee jotain isompaa liikuttaa, esimerkiksi halkojen haussa
Niitä kilvitettiin kuitenkin ”vain” runsaat 40 prosenttia, yhteensä 343 yksilöä. Tekniikan osalta takavetoversiota oli tarjolla sekä bensaettä dieselmoottorilla, lyhyellä ja puolipitkällä ohjaamolla. Takavetoista tarjottiin maailmalla neliovisella tuplaohjaamollakin, mutta ei siis Suomessa. Asiakaskunnan käytännön tarpeet tuntuvat ohjanneen enemmän kuin suoraan hankintahinta, sillä suosituin malli oli samalla kallein. Samoin 4WD:n saattoi valita bensana tai dieselinä, mutta koriversio oli tällöin aina puolipitkä King Cab. LYHYT TAI PITKÄ, MAANTIELLE TAI MAASTOON Vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen alkaessa Suomen lavapakettiautojen rekisteröinneissä toisen sijan saavutti Nissan, vuonna -85 esitellyn D21-mallisukupolven edustajallaan. Lyhyessä ohjaamossa lattiavaihde teki tilaa sohvapenkille. Vuonna -90 suomalaisten suosikkimalli lava-Nissaneista oli rekisteröintien perusteella samankaltainen kuin tänäänkin: nelivetoinen dieselversio. Dieselmoottorina oli kaikissa tapauksissa 2 494-kuutioinen 80-hevosvoimainen. Sen sijaan bensakone oli takavetoisissa 90 hevosvoiman 1 952-kuutioinen ja nelivedon kanssa 101-heppainen 2 389-kuutioinen. Tästä seurasi hieman omituinen tilanne: lyhyessä ohjaamossa oli sohvamaisen istuimen seurauksena paikat kolmelle, mutta sinällään tilavampi King Cab -ohjaamo oli rekisteröity vain kahdelle. Omituisuus oikenee, kun huomioi kotimaisen byrokratian vaikutuksen tilanteen syntyyn. Aina takavetoisena tarjotun lyhyen mallin kori oli japanilaista suunnittelua, kun taasen King Cabin linjat oli veistetty Nissanin Kalifornian-muotoilustudiolla. Muualla maailmassa King Cabissa oli tilaa peräti neljälle ohjaamon takatilan poikittaisten taittoistuimien ansiosta, mutta moinen istuinjärjestely ei tietenkään sopinut Suomessa. D12-sukupolven Nissan Pickupin lyhyen ja tuplaohjaamoisen version muotoilu erosi puolipitkästä King Cab -mallista. Korimalleja oli kotimaan tuontiohjelmassa kaksi: lyhyt perusmalli ja puolipitkä King Cab. 31. Kiinnostuksesta jakautui näin ollen yli puolet muihin tarjottuihin versioihin: 230 kauppaa tehtiin nelivetoversiosta bensakoneella, ja takavetoisista 132 oli dieseleitä ja loput 109 bensamoottorilla. Double Cabia tarjottiin maailmalla nelivetoversionakin. Huomionarvoista on, että nämä korimallit olivat keskenään muutoinkin erilaiset kuin vain ohjaamon pituuden suhteen. Nykynäkökulmasta on erityisen mielenkiintoista tarkastella, millaisella mallistolla saavutukseen yllettiin. Kevättalvella -90 dieselmoottorinen King Cab 4x4 maksoi 81 700 markkaa, kun bensakoneinen takavetomalli oli halvin: lyhyellä ohjaamolla 53 400 ja puolipitkällä 57 200 markkaa
32
Hailuoto 33. Käyttäjilleen ketterä menijä oli kuitenkin mieluinen – jopa niin, että siistikuntoista SJ410:tä on nykyään perin vaikea tavoittaa. Suzuki SJ410 ’82 Kelejä kaihtamaton Suzuki SJ410 aiheutti 80-luvun alussa maahamme saapuessaan harmia verottajalle, koska niin moni autoilija tarttui edulliseen verovapaaseen pikkumaasturiin
”SJ410-mallia ei oikein ole enää tarjolla kuin huonokuntoisina raatoina. 34 2/2022 Suzuki SJ410. Mökkipaikka kun on Hailuodossa, jonne on venekulku, niin tuntui kätevältä että olisi täällä tallissa auto kauppareissuja varten.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Mika Rassi Telasarjan kanssa Suzuki ei hevin juutu sijoilleen, mutta varmuuden vuoksi pakettiin on lisätty vinssikin. H ailuodon tuulisia mantuja taivaltava saattaa hieraista silmiään nähdessään kallioita ja hiekkakenttiä ylös ja alas viilettävän pienen tela-ajoneuvon. Tällaista museorekattua ei vastavuoroisesti ole myynnissä käytännössä koskaan, mikä innosti hankintaan”, hän perustelee. Mielijohteesta hankittu hyötyharraste Juhalle vuosimallin -82 Suzuki SJ410 on ajokkina tuore, viime kevään hankittu tuttavuus, muttei ajoneuvotyyppinä kuitenkaan ennalta vieras kapistus. Vaikka Suzuki oli Juhalle enempi heräteostos, oli hänellä sille mielessä pientä hyötyliikuntaakin. Maastoautoja on sittemminkin ollut, tällä hetkelläkin ajoautona tuoreempi RAM-lava-auto.” Isojen jenkkimaastureiden ohella pienet Suzukimaastoautot olivat tulleet tutuiksi ystävien omistamien yksilöiden myötä. Asialle on kuitenkin arkinen selityksensä: oululainen Juha Roininen liikkumassa maillaan mökkitontilta toiselle Suzuki SJ410 -maasturilla, joka teloilla varustettuna on eri vuodenaikoja ja kelejä pelkäämätön laite. Ihan pelkästä innostuksesta poikkeukselliseen ajoneuvoon ei Juha tarjoustaan viritellyt, vaan hänellä oli mielessä ajopelille pientä hyötyliikuntaakin. Niiden kyydissä Juha oli nimittäin ennättänyt olla erinäisillä offroad-keikoilla. ”Oli tällaiselle vähän tarvekin. Kangastuksen sijaan näköhavainnon oikeaksi havaittuaan kulkija saattaa jäädä ihmettelemään, että minkä tutkimusretkikunnan kanssa tässä oikein on samoille leveysja pituuspiireille osuttu. ”Maastoautoja minulla on ollut aiemminkin, joskus 20 vuotta sitten oli sellainen vanha ja rakenneltu Ford Bronco. Itse hän päätyi Suzukin omistajaksi kuitenkin hetken mielijohteesta, kun nettiin ilmestyi myyntiin alle 69 000 kilometriä ajettu museorekisteröity Suzuki
Hän oli huomannut ilmaisjakelulehdestä myynti-ilmoituksen ja kehotti ostamaan pois. Auto odotti kunnostusta pressutallin suojissa, mutta kunnostettavaa tuli epäonnen seurauksena kosolti lisää. ”Olimme kevättalvella -14 Englannin-reissuilla, jonka aikana telttakatos sortui lumen painosta. Vastavuoroisesti vain runsaan 60 000 kilometrin ajomäärä vihjasi tekniikan olevan lähtökohtaisesti kuosissa. Pitkänen Oy:stä. Tässä vaiheessa auton uudeksi ja järjestyksessään vasta toiseksi omistajaksi ryhtyi pyhäsalmelainen mies. Joskus myös tytär saattoi lainata, jos hänen oma autonsa oli vaikkapa huollossa”, kuvailee Yrjö. ”Alkoi vähän jo mielenkiinto loppua maastoautoiluun, kun on tuota ikääkin kertynyt. Sinä aikana uusin siihen etulattiat, takasisälokarien kaaret ja kynnyskoteloiden sisäosat sekä paljon muuta lahovikaa”, juttelee Yrjö. Yrjö asetti tavoitteeksi SJ410:n museorekisteröinnin, mutta projekti jäi vielä odottamaan museoiän täyttymistä ja sopivaa ajankohtaa kunnostustoimien aloittamiselle. Varsinaisia isoja pisteosapuutteita ei vähän ajetussa autossa ollut, ja yleisilmettä hän kohensi hyödyntämällä hänellä edelleen ollutta toista SJ410-Suzukia. Auto nimittäin pysyi samassa taloudessa yli 25 vuotta ja siirtyi eteenpäin vasta Siippaisen perikunnan toimesta vuonna -09. Kilometrejä pienen vihreän maasturin mittariin kertyi hiljakseen, mutta käyttötarkoitukseensa Suzuki oli joka tapauksessa ilmeinen nappiosuma. ”Auton entistämiseen käytin noin vuoden päivät. Itse siinä joutui tarkkaan suunnittelemaan, että sai sopivan alustasarjan, mutta kyllä se tuli kerrasta valmiiksi kuitenkin.” 35. ”Telasarja ei itse asiassa tässä uudemmassa Suskassa ollut aiemmin ollutkaan käytössä, sillä tein sen vanhempaa autoani varten”, Yrjö mainitsee ja jatkaa, ”meillä on mökki saaressa Oulun edustalla ja siellä liikkumiseen telat olivat kätevät.” Suzukiin soveltuvan telasarjan hän toteutti pitkälti itse, mikä ei muun muassa ilmatyynyaluksia itse rakentaneelle miehelle ollut kohtuuttoman vaativa projekti. Edellä kerrotut historiatiedot on koonnut oululainen Yrjö Raumala, joka osti Suzukin Pyhäsalmen suunnalta heinäkuussa -11. ”Vaihdoin osia keskenään ottamalla vanhasta Suskasta parempia osia tähän uudempaan.” Ruostesavotan jälkeen Yrjö maalasi Suzukin päältä ja sisältä alkuperäisellä vihreällä sävyllä, ja kokoamisen jälkeen projekti alkoi olla päätepisteessä. Maasturiprojektin vetäjänä sattui kuitenkin olemaan osaava ja aikaansaava taho, jolle vastoinkäymiset olivat vain hidaste, eivät pysäyttäjä. Muutaman vuoden jälkeen hän päätyi laittamaan Suzukin lopulta myyntiin. Tämän jälkeen yksi maamme harvoista museorekisteröidyistä Suzuki-maastureista siirtyi rauhalliseen, mutta ylläpitävään käyttöön. Minä ostin ja ajattelin että laitan siitä auton joskus myöhemmin.” Laitettavaa olikin tiedossa, sillä Yrjö oli pistänyt merkille autossa olleet ruostevauriot. PIENI VIHREÄ MAASTURI Nykyään teloilla maata tunnustelevan Suzuki SJ410:n osti uutena kuopiolainen opettaja Heikki Siippainen. ”Toinen omistaja oli vanhempi isäntä, jonka poika oli lähinnä käytellyt Suzukia, oli vaihtanut alle isommat renkaatkin”, tietää Yrjö kertoa. Loppuhuipentumana pieni maasturi hyväksyttiin museoajoneuvoksi heinäkuussa -16. Näin ollen edessä oli paitsi ruosteen pehmittämän pohjan paikkausta, myös korin yläosan terveemmän pellin oikomista. ”Auto tuli hankittua pitkälti vaimon ehdottamana. Sen seurauksena Suzukin katto painui kauttaaltaan läjään”, Yrjö kuvailee. Hän lunasti vuosimallia -82 edustaneen maasturin Kuopion alueen Suzuki-piirimyyjältä, Asemakadulla sijainneesta H.S. Hän puolestaan siirsi kyseiset reilunkokoiset kumikiekot hänellä jo olleeseen SJ410Suzukiin, ja tuore hankinta jäi odottamaan säilytykseen myöhempiä toimia. Lisäksi ostimme vanhan maatilan, jonka laittaminen on vienyt aikaa ja huomiota”, hän perustelee. Käytin Arctic Cat -mönkijän teloja, joihin tein Suzukiin soveltuvat adapterit alumiinista koneistamalla. ”Vappuajoissa käytiin vaimon kanssa tavallisesti sivuvaunullisella Jawalla, mutta jos oli huono keli, niin mentiin Suskalla. ”Telojahan saa vaikka kuinka suureen autoon, tähän tuli tehty 1 200 kilon painoluokalle. Tammikuun kolmantena päivänä -83 ensirekisteröity SJ410 asettui opettajatalouteen ilmeisesti kakkosautoksi, todennäköisesti liikkuvaa ulkoilmaelämää tai -harrastusta tukevaksi ajopeliksi. Samalla myös Suzukiin soveltuva telasarja vaihtoi omistajaa. SJ410:n nykykunnosta käy kiittäminen Yrjö Raumalaa, jonka käsialaa on myös telasarjan sovittaminen autoon sopivaksi. Uusi innokas omistaja löytyi samalta kantilta Suomea, kun Juha Roininen innostui Yrjön virittämästä myynti-ilmoituksesta
Poraus 65,5, isku 72,0 mm. Mutta etenkin lapset tulevat mieluusti kyytiin”, Juha naurahtaa. Ohjaamo on karu mutta käytännöllinen, joskin konepellin avauskäytäntö on omintakeinen, sillä vipu löytyy hanskalokerosta. Alle litrainen neloskone ei voimilla pullistele, mutta auton alle 900 kilon omapaino ja vaihteiston hidas alue takaavat riittävästi vetovoimaa maastossa. Tosi hyvä vehje tämä on menemään, kun telojen pinta-ala on varsin iso autoon kokoon ja painoon nähden”, hän päättää. Puristussuhde 8,8:1. 05 Alusta Edessä ja takana jäykkä akseli, pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset. 06 K ori Umpimallinen, 3-ovinen teräskori. Katsotaan tuleeko renkaat taas alle joskus myöhemmin, jos tulee käyttöä enemmän”, omistaja pohtii ja kertoo että laakeroidut rullatelastot eivät sinällään vaadi erityistä huomiota käytössä. Erillinen runkorakenne. Vajaan vuoden käytön perusteella tela-Suzuki on ollut sanamukaisesti vetävä peli alle litraisen moottorin vain 45 hevosvoimasta huolimatta. Telat alle ja maastoon Suzuki-kaupan yhteydessä omistajaa niin ikään vaihtanut telasarja ohjasi Juhan suunnitelmia sopivasti yleisiltä teiltä maastoon ja metsäautoteille. Takatilat ovat hengeltään ”joko tai”: joko pari matkustajaa tai penkki taitettuna tilaa matkatavaroille. 08 Suorituskyky Huippunopeus 115 km/h, 0-100 km/h 31 s. 07 Mitat Pituus 343, leveys 146, korkeus 169, akseliväli 203 cm. Ulkoilua on telasarjan ohella avittamassa autoon asennettu vinssi. Edessä ja takana rumpujarrut. Iskutilavuus 970 cm 3 . ”Tämähän on näiden telojen kanssa sellainen, että kiipeää vaikka loivaan kuuseen. 01 Merkki ja malli Suzuki SJ410 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 36 2/2022 Suzuki SJ410. ”Olen minä vähän lumihuippuja tavoitellut. Omamassa 870 kg. ”Auto seisoi renkailla kun tämän ostin, mutta laitatin telat alle saman tien. Teho 45 hv /5500 rpm, vääntö 73,5 Nm /3000 rpm. Toki tällä eteneminen on siirtymillä hieman möykkyistä, kun ei ole ilmarenkaiden tuomaa pehmeyttä. 04 Voimansiirto Takaveto, kytkettävä neliveto, kaksialueinen jakovaihteisto, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Siitä sekä lisävaloista on hyötyä etenkin talviajossa, jota auto nykyomistaja on niin ikään ehtinyt maistella
Tavaratilaa järjestyi takapenkki taittamalla, tai vielä enemmän pyörittämällä siipimutterit auki ja jättämällä koko takasohvan tallin nurkkaan. Uuden malliversion konkreettista tarjontaa olivat litraisen rinnalle tullut 1 324-kuutioinen 63 hevosvoiman moottorivaihtoehto viisipykäläisinä laatikoineen. Ulkoa uutuuden erotti puolestaan 15 senttiä korkeammasta kattoprofiilista. Pieniin autoihin erikoistuneen Suzukin maasturikin oli kooltaan pieni, mutta pippuriseksi sitä ei voinut sanoa. Ja vaikka Suzuki pieni olikin, laittoi se voimillaan suuren ja mahtavan jälleen kerran uuteen uskoon. Leikillisesti voisikin kysyä, että saikohan tämä verottajan kanssa miekkailu Suzuki-maahantuojan, Korpivaaran AutoBonin muovaamaan vuodeksi -85 saapuneen SJ413:n myyntinimen iskevämpään muotoon – Samurai. 37. Autoverottomuuden saavuttamiseksi Suomeen tuodut Suzukit sisälsivät myös voimanulosoton. Mutta kuka suuntasikaan keulan kohti maastoa, yllättyi todennäköisesti myönteisesti. Vuonna -83 maastoautoja rekisteröitiin Suomessa nimittäin yli 4 000 yksilöä, mikä koettiin valtionvarainministeriössä liian suureksi määräksi: moisen maasturimäärän kun laskeskeltiin aiheuttavan valtion kassaan 100 miljoonan markan loven saamattomina autoveroina. Niinpä maastoautoille määrättiin 30 prosentin autovero, ja kas, maasturimyynti laski aiempaan nähden noin kolmannekseen vuoden -84 havaintojen perusteella. Pienuudestaan huolimatta SJ410 oli suunniteltu aidoksi maastoautoksi. KANSA TYKKÄSI, VEROKARHU KARSASTI Suzukin Jimny-maasturin toinen, vuonna -81 tuotantoon saapunut sukupolvi saapui Suomeen vuoden -82 puolella ja se esiteltiin markkinoillemme nimellä SJ410. Kompaktiuden hengessä ja siitä johtuen SJ410 rekisteröitiinkin 2+2-paikkaiseksi. Tästä kertoivat erillisrunko, erikseen kytkettävä neliveto sekä nopean ja hitaan alueen käsittävä jakovaihteisto. Puhumme Suomen autoverotuksesta ja vuoden -84 alkuun asti uusien maastoautojen autoverottomuudesta. Takaistuin oli siis tarkoitettu tilaispäiskäyttöön, ja tätä pyyntöä normaalikokoinen aikuinen kunnioittikin empimättä ja omasta tahdostaan. Ja mitä SJ410:een tulee, näki valtiovalta pienessä ja edullisessa Suzukissa syntipukin. Muutos näkyi luonnollisesti automallin menekissä: vuonna -83 niitä oli rekisteröity 1 048, mutta seuraavana vuonna enää 250 yksilöä. Voimanlähteenä toimi 970-kuutioinen neloskone, joka huhki suurimmillaan 45 hevosvoiman huipputehon. Sivuhuomiona mainittakoon, että tuontiohjelmassa oli jonkin aikaa myös avomallinen, turvakaarella varustettu SJ410versio, mutta sen tuonti päättyi mallin jouduttua rakenteensa vuoksi täyden autoveron piiriin. Jos Suzukia mieli tavarankuljetukseen, tarkoitti tämä välittömästi takapenkkiläisten jalkamarssia, sillä elollisen ja elottoman kuorman kuljettaminen ei onnistunut samanaikaisesti. Toisaalta pieni moottori heijasteli osuvasti SJ410:n filosofiaa: ehkä pieni, mutta samalla edullinen, ketterä ja maastokykyinen. Huippunopeutta SJ410:lle luvattiin vain 115 km/h tunnissa, mutta tuskinpa kukaan pientä maasto-Suzukia pitkille maantie-etapeille hankkikaan. Silloinen hallitusneuvos lipsautti asian suoraan Tekniikan Maailma -lehden haastattelussa vuonna -84: ”Valmistajat tilanteen oikeastaan lopullisesti pilasivat, kun rupesi tulemaan sellaisia ihan pieniä Suzukeita sun muita.” Maastoautojen 30 prosentin autoverotukseen ”syyllisen” kohdalla tämä tarkoitti vuodelle -84 reipasta hinnannousua: maaliskuussa -83 hinnastossa oli lukenut 35 980 markkaa, mutta seuraavana kevättalvena Suzuki SJ410 maksoi jo 47 470 markkaa. Näitä odotuksia piskuinen Suzuki lunastikin hienosti, sillä mittaa autolla oli alle kolme ja puoli metriä, akseliväliä hädin tuskin kaksi metriä ja omapainoakin kertyi vain 870 kiloa
Ja niitä riittää. Kemi muistaa kahdentoista ikäisenä opettaneensa äidilleen ajotaidot kaappariovisella Austinilla. Ensimmäisistä 38. Kemi toteaa myöhemmin harmitelleensa, että parikymppisenä auton saatuaan tuli heittäneeksi ensitöikseen kartat menemään. Se, että upea 230 SL päätyi aikanaan Kemille, ei ollut sattumaa. Siitä hansikaslokeroon oli muistoksi jäänyt muun muassa Puolan, Unkarin, Jugoslavian ja Tšekkoslovakian kartat. Autoa oli tiettävästi käytetty ainoastaan itäblokin maihin suuntautuneella kiertueella. Kun Kemi sai ajokortin 60-luvun loppupuolella, oli hänellä ajokokemusta jo reilusti. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine O soittaisi puhdasta ymmärtämättömyyttä lähteä tässä kohdin arvottamaan huippukuntoon entisöityä 230 SL-mallia pelkästään euromäärinä. H-alkuisiin tunnuksiin rekisteröity auto seisoi käytännössä tallissa koivupölkkyjen varassa ja renkaat ilmassa. Mercedes-Benz 230 SL ’66 Perinnemaisemaa Perinnemaisemaa kauneimmillaan kauneimmillaan Kun Jorma Kangas kaartaa lämpimässä kesäillassa upean valkoisen ’66 Mercedes-Benz 230 SL -avoautonsa Tampereen Mustalahden satamaan, on näky pirkanmaalaista perinnemaisemaa kauneimmillaan. Mailimittaristo ja Amerikan vientimallin etuja takavalot viittaavat siihen, että hankinta tehtiin myöhempää Yhdysvaltoihin vientiä ajatellen. Nuorempien illanviettäjien kasvoilta on luettavissa ihailevaa hämmästelyä. Mersu kuitenkin myytiin eteenpäin jo parin vuoden ikäisenä, kun matkamittarissa oli vain runsaat 3 000 mailia. Autojen pariin ajautumiselle oli hyvät edellytykset, sillä autokauppiaana toimineella isällä oli kotona autohalli ja pihat aina täynnä autoja. Virtasen Kemi muistaa maailman tarkimpana miehenä, joka ei ajanut Mersulla kuin pihallaan. Vehoniemen Automuseon myöhemmin perustanut Olavi Sallinen olisi sen mielellään ostanutkin. Oppia ajamiseen haettiin ensin isän sylistä. Jorma ”Kemi” Kankaan avo-Mersu on hyvä esimerkki siitä, kuinka autosta muodostuu omistajalleen vuosikymmenten myötä mittaamattoman arvokas siihen liittyvien muistojen ja tarinoiden ansiosta. Kertomansa mukaan Virtanen ei autoa Salliselle myynyt, sillä ei halunnut nähdä kaverinsa ajelevan autolla, jonka olisi mielellään pitänyt itsellään. Kiertueauto Tämä Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään vaimoa uutena palvellut 230 SL on saatettu noutaa joko suoraan tehtaalta tai tilata yhdysvaltalaisen maahantuojan välityksellä. Pihalla pestävien autojen siirtely alkoi sujua jo kahdeksanvuotiaana. Vanhempien klassikko autoharrastajien suupieliin nousee hymy, kun he kohtaavat legendaarisen näyn. Valikoidut ostajat 230 SL myytiin suur lähettiläsperheestä Jämsän Kaipolan paperitehtailla lukuisilla trukeilla urakoineelle Tuure Virtaselle. Kun Virtasen perhesuhteet muuttuivat ratkaisevasti, oli 230 SL laitettava myyntiin
Tampere 39
Univaikeuksia lisäsi huono tuuri, sillä seuraavat pari viikkoa vettä satoi taivaan täydeltä ja Virtanen kieltäytyi luovuttamasta Mersua vesisateeseen. Kun valkopohjaiset kilvet otettiin 1972–73 käyttöön, vaihdettiin sellaiset myös Mersun mustien kilpien tilalle. Virtanen kertoi, ettei hän eikä liioin Mersun edellinen omistaja olleet koskaan ajanut autolla sateella. ”Ei sellaista vuotta kohdalle osunut, ettei sen auton kanssa jotain sattunut, mitä ei normiauton kanssa satu.” Mersun alkuperäinen tummansininen nahkaverhoilu sai entisöinnissä vaihtua herkullisen punaiseen. Matkaan lähti vielä painokas ohjeistus, että autoa olisi huollettava ja hoidettava tarkoin, sillä myyjä saattaisi tulla tekemään asiasta pistokokeita. Myyjä halusi, että 230 SL olisi luovutushetkellä kaikilta osin uuden veroinen ja autoon oli yllättäen vaihdatettu uusi akku sekä uudet renkaat. Eräs Marimekko Oy:n 40 2/2022 Mercedes-Benz 230 SL. omista autoista mieleen on jäänyt Triumph Spitfire sekä MG, jota seurannut 230 SL tulikin jo jäädäkseen. Maileina matkaa on avoautolle kertynyt runsaat 82 000. Kemi nauraa tuolloin jopa pelänneensä, että näin myös tapahtuisi. Kun isä kysyi, paljonko ne tuovat lisää maksettavaa, totesi myyjä niiden kuuluvan kauppaan. Becker Mexico soittelee tunnelmaa kesäiltojen ajeluihin. Puuhailu autojen parissa jatkui sujuvasti velipojan vetäessä Vähäojan Autopurkamoa Tampereella kolmisenkymmentä vuotta. Mersun alta lähtivät pian peltivanteet pillerikapseleineen, kun alle vaihtuivat näyttävämmät alumiinivanteet. Kun Kemi oli isänsä kanssa matkalla Itä-Suomeen, saivat he menomatkalla sovittua autosta kaupat ja vakuudeksi jäi vielä 10 000 markan käsiraha. Huomion kerääjä Mercedes-Benz 230 SL tuli pian tunnetuksi yhtenä Hämeenkadun hienoimmista autoista: ”Olinkohan silloin vähän parinkympin päältä, no sanotaanko että parhaassa pilluralli-iässä, ja tuohan se oli ihan ylivoimainen auto siihen hommaan”, Kemi sanoo. Kemi muistaa odotelleensa auton poimintaa paluumatkalla niin innoissaan, ettei uni tahtonut illalla tulla. 230 SL -Mersun ostaminen ei tarkalta mieheltä ollut ihan vaivatonta. Hienoja autoja oli Kemin kaveripiirissä muitakin
Kemi muistaa kerran pohtineensa, mikähän mies hänelle moikkailee useasti hienosta pyhimys-Volvosta. Poraus 82 mm, isku 73 mm. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Bosch-polttoaineruisku. Monien tarinoiden auto herätti huomiota laajemmin, kun Kemin tuli 70-80-lukujen taitteessa pyörittyä sillä kesäiltaisin Tukholman kaduilla. E-tyypin Jaguar ja Pagoda-Mersu olivat aikanaan Kemin haaveautoja. Alipainetoiminen jarrutehostin. Teho 170 hv / 5 600 rpm, vääntö 216 Nm / 4 500 rpm (SAE). Kun oli ajettu kolmesti kadun päästä päähän, odottivat pysäytys ja sakkolappu Mersua usein automaattisesti. Näin jälkeenpäin hän arvioi, että Jaguar ei välttämättä olisi selvinnyt yhtenä kappaleena ihan kaikista niistä käänteistä, jotka Mersun ohjaimissa on tullut koettua. perustajalla Armi Ratialla yleismiehenä toiminut kaveri sai usein käyttöönsä Ratian tummanvihreän avomallisen 911-Porschen. Avattava kangaskatto 07 Mitat Pituus 4 285 mm, leveys 1 760 mm, korkeus 1 305 mm, akseliväli 2 400 mm. Tilavuus 2 306 cm 3 . Tavallista oli, että hienoilla autoilla ajelleet vilauttivat valoja ja morjestelivat toisilleen vastaan tullessaan. ”Täytyy sanoa, että siihen aikaan oli kyllä hienot käyttövaunut alla”, Kemi muistelee 70-lukua. Hämeenkadulla 230 SL oli tuttu näky ja Kemi sai ajella suhteellisen rauhassa aina siihen asti, kun turhaksi katsottu ajo kiellettiin lailla. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Kaksiovinen itsekantava avomallinen teräskori. Paino 1 295 kg 41. 230 SL korvasi tullessaan nelisylinterisen 190 SL -mallin sekä lokinsiivistään tunnetun 300 SL -mallin. Takana pitkittäiset tukivarret, keskeltä nivelöity akseli, kierrejouset. Kaverusten ajellessa kahville vetivät näyttävät avoautot uteliaita puoleensa. Vasta herrasväen kahvilana tunnettuun Café Operaan kurvattuaan hän tunnisti Volvostaan 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 230 SL ’66 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kuusisylinterinen ruiskumoottori kasvoi automallin nokalla ensin 2,5 litraan ja lopuksi 2,8 litraan. Puristussuhde 9,3:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa
Kerran Helsingin liikenteessä nähdyn auton omistajaa oli jäljitetty rekisterikilven perusteella. Kemi totesi, että herrojen sopii kaikessa rauhassa vain jatkaa katseluaan. Auton mukana tullut irrotettava kovakatto oli alkuvuosina muutamana talvena paikoillaan, kun Mersun ”Kyllä se perheenjäsen jo on, kun se on meillä yli 50 vuotta ollut.” Kun Kemi pyöräyttää kesäillassa Mersunsa ympäri ja iskee tottuneesti silmää, takuuvarmaa on, että katseet jäävät seuraamaan eleettömästi lipuvaa avoautoa. Tarjous ei johtanut neuvottelujen etenemiseen ja sitä korotettiin 27 500 markkaan. nousseen tutun oloisen kaverin. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa oli kohteliaana hallitsijana tervehtinyt itänaapurin vierailevaa korttelirallimestaria. Itsensä esitelleet miehet kertoivat tulleensa katsomaan pihalla ollutta avoautoa. Lopulta teräväsanaisesti tehty tarjous nousi kolmeenkymppiin, jolloin Kemin oli muistutettava herroja siitä, että häneltä oli tiedusteltu ainoastaan auton arvoa, ei sen myyntihintaa. Ostajaehdokkaiden ässä-Mersu poistui pihalta pikavauhtia. 42 2/2022 Mercedes-Benz 230 SL. Kolmenkympin vauhtihirmu Lukemattomat kerrat on Mersua yritetty ostaa Kemiltä pois. Autolla on kilometreinä ajettu hiukan toistasataatuhatta, ja suurin osa on niistä Kemin ajamia. Kului pari viikkoa ja Kemi makoili kotirannan laiturilla ottamassa aurinkoa, kun kaksi isoa miestä muodostivat varjon hänen päälleen. Kemi vastasi, että kyllä se varmaan kolmenkympin auto on. Puhelimessa itsensä esitellyt ostajaehdokas tiedusteli, minkähän arvoinen auto 230 SL omistajan mielestä oli. Hän muistaa, kuinka miehet tarjosivat autosta ensin 25 000 markkaa, vaikka todellinen arvo oli tuolloin jo selvästi toisella sadalla
Tuskinpa maahantuoja kovinkaan suurta myyntimenestystä urheilumallista edes odotti. Mercedes-Benzin maahantuoja Veho Oy:n näyttelyhallissa sekä Taidehallin urheiluvaununäyttelyssä esillä olleen 230 SL -yksilön kerrottiin olevan toinen kahdesta koko maailmassa. Maaliskuun 1963 Geneven autonäyttelyn esittely-yksilö saatiin jo toukokuussa pikavierailulle Suomeen. Kerran Oulusta Kokkolan ohi ajanut kaveri soitti hänelle, että nyt ne sinun KEM-1-kilpesi menevät edessä ajavassa vanhassa Volvossa. talviajo-ominaisuuksia tuli kokeiltua. Kuutisen vuotta sitten 230 SL otettiin työn alle, purettiin muttereiksi ja entisöitiin kauttaaltaan. ”Ei sellaista vuotta kohdalle osunut, ettei sen auton kanssa jotain sattunut, mitä ei normiauton kanssa satu”, hän toteaa ja lisää: ”Ainut mitä puuttuu on se, etten kertaakaan ajanut sillä pöpelikköön tai yhtään kolaria.” Kuusisylinterinen 230 SL on tarvittaessa varsin suorituskykyinen auto, mutta Kemi toteaa, että kilvanajo ei ole häntä koskaan vetänyt puoleensa. Kemi muistelee, että karulta kuulostanut tuomio luettiin 207 kilometrin loppunopeudesta, jota ei Mersulla sinänsä ollut ongelma saavuttaa. Kemi toteaa, ettei tullut edes ajatelleeksi, että 4 000 markan erikoiskilvet eivät säilyisi varastoidussa autossa. Alkuperäinen sininen nahkaverhoilu sai tosin vaihtua punaiseen, jollaiseen Kemi oli ihastunut vuosia aiemmin Saksassa samanlaisia autoja nähdessään. Toiset asiat muuttuvat, toiset taas eivät. Noin 40 000 markan hintaluokkaan asettuvan urheiluvaunun hinnalla olisi noina aikoina saanut vaihtoehtoisesti vaikkapa kahdeksan uutta 2CV-Citroënia. Vehon arkistotietojen mukaan 230 SL -kanta jäi lopulta vain kolmeen heidän kauttaan tilattuun autoon. Kerran 70-luvun loppupuolella hänen tuli hoideltua isänsä kiireellisiä asioita ja ajettua Mersulla kotikulmillaan lappu lattiassa. Mersulla ajelivat toisinaan myös isä ja äiti, ja käyttöautoja perheellä oli lukuisia. Boschin käyttämättömiä Amerikan-vientimallin etuvaloja oli vaikeaa löytää. Mittauskohta 50 kilometrin nopeusrajoitusalueella vain osoitti harkintakyvyn pettäneen. Pari viikkoa myöhemmin treffikumppaniaan ajelulle vienyt Kemi ei päässyt Mersulla kuin Hämeenpuistoon, kun jo oli poliisiautoa joka suunnasta piirittämässä, ettei vauhtihirmu sillä kertaa pakenisi. HARVOJEN HERKKUA 60-luvun Suomessa W113-tyyppimerkin ja Pagoda-lisänimen saanut avo-Mersu oli äärimmäisen harvinainen näky. ”Mersun myynti ei ole käynyt edes mielessä.” Kemi toteaa ja lisää: ”Kyllä se perheenjäsen jo on, kun se on meillä yli 50 vuotta ollut.” 43. Nyt pojan nimiin vuorostaan rekisteröity Mercedes-Benz 230 SL ei edelleenkään ole myytävänä. Tarvikeja uustuotanto-osien käyttö pidettiin minimissään ja muun muassa alkuperäiset puskurit kromautettiin kuparipohjille. Seuraavan kerran 230 SL -malliin saattoi tutustua muun Mercedes-Benz-malliston muassa keväällä 1964, kun Veho järjesti viiden eri kaupungin jälleenmyyjien toimipisteet kiertäneen autonäyttelyn. Parinsadan metrin päässä Transitistaan Mersua pysäyttämään noussut konstaapeli ei ehtinyt saamaan kuin jalkansa ulos autosta, kun valkoinen urheiluvaunu oli jo kadonnut jäljettömiin. Uudelleen maalattuun koriin uusittiin kaikki kumitiivisteet sekä musta alkuperäisen kaltainen mohair-kangaskatto. Kun Kemi osti 80-90-lukujen taitteessa Lotuksen, jäi 230 SL seisomaan vuosiksi. Lepotauoltaan palannut Kun rekisterikilpiä saattoi tilata haluamallaan tunnuksella, nähtiin Mersun liikkuvan KEM-1-tunnuksin. 230 SL muodostui Kemille kuitenkin erityiseksi. Hyvää aihiossa oli täysin kolaroimaton kori sekä minimaaliset ruostevauriot. Kemi epäilee virkavallan paikalle asettaman nopeusvalvontatutkan seonneen. Helsingistä auto kiidätettiin pikaisesti Norjaan samalla kun toista autoista saattoi ihailla New Yorkissa. Kemi toteaa halunneensa kunnioittaa rakkaan autonsa erikoista historiaa, vaikka lähes kolmentonnin hintaiset etuvalot tuntuivatkin kalliinpuoleisilta. Hän tosin tunnustaa, että vauhdin osalta kaikki peliliikkeet eivät nuorempana olleet ihan loppuun asti harkittuja. Museotarkastuksen hyväksytysti läpäisseeseen Mersuun ruuvattiin pari vuotta sitten sen ensimmäiset AF-666 -tunnukset ja nykyisin Kemin saattaa nähdä pyörähtävän kesäiltaisin tutulla Mersullaan Tampereen kahviloissa
Nurmijärvi 44. Citroën Xantia 2.0i ’93 Museoleimaa odotellessa Citroën BX:n seuraajaksi vuonna 1993 saapunut Xantia oli vielä muutama vuosi sitten yleinen näky liikenteessä, vaan tänään tilanne on tyystin toinen. Yksi erittäin vähän ajettu ja lähes alkuperäiskuntoinen yksilö odottelee museoiän saavuttamista Antti Pitkäsen tallissa
Kun aikuisiällä sain opinnot päätökseen ja sain ensimmäisen vakituisen työpaikan, ajoin tietysti saksalaisella autolla. Auto on ollut uudesta saakka hyvällä hoidolla ja vähällä ajolla. Kyselijöistä ainoastaan yksi vaikutti olleen liikkeellä tosimielellä: tämä etsi talviautokseen halpaa ja vähänajettua yksilöä. Tämä kertoi, että oli myymässä Xantiaa 90-vuotiaan sukulaismiehensä puolesta, joka puolestaan oli omistanut auton uudesta lähtien. Perheessä ja suvussa on aina ollut saksalaisia autoja, ja olin niistä kiinnostunut jo varhain. Mikko kiitti tiedoista ja vetäytyi miettimään asiaa yön yli. ”Automieshän minä olen ollut ihan lapsesta saakka. Samoihin aikoihin Antin mielessä alkoi liikkua ajatuksia harrasteauton hankkimisesta, sellaista kun ei ollut pitkään aikaan näkynyt miehen tallissa. Seuraavana päivänä hän kuuli, että ilmoitus oli kirvoittanut useampia yhteydenottoja. Elokuussa 2017 autolla osallistuttiin Automobile Citroën Ry:n kesätapahtumaan Inkalan Kartanolla, jossa se palkittiin Automobile Speciale -palkinnolla. Kun yksilön historia tuli kerralla ja varmuudella selväksi, ei Mikolla ollut enää syytä olla ostamatta Xantiaa itselleen. Lopulta Mikko soitti auton myyjälle. Kaiken maailman vaihdokkeja oli niin ikään tarjottu, mutta sellaiselle ei ymmärrettävästi ollut tarvetta. Keskimäärin autolla on rullattu maanteitä alle tuhannen kilometrin vuositahtia. Mikko päätti lähteä katsomaan autoa paikan päälle, vaikka etäisyyttä olikin melkoisesti. Sillä kertaa kummallakaan ei ollut tarvetta sen enempää käyttökuin harrasteautollekaan, mutta ilmoitus jäi kaikesta huolimatta vaivaamaan mieltä. Xantia tuntui luontevalta kohteelta, sillä juuri sellaisen ratissa Antin ja Citroën-autojen yhteinen taival 90-luvun lopulla alkoi. Ilmoitus osui sitikkaharrastaja Mikko Salosen silmiin, ja Mikko puolestaan välitti linkin kiinnostavan oloisesta ilmoituksesta Antti Pitkäselle. Elokuussa 2007 Xantia palkittiin kerhon kesätapahtumassa Automobile Speciale -palkinnolla. Selvisi, että auton oli uutena hankkinut pitkän linjan Citroën-harrastaja Jaakko Nieminen, joka oli ennen Xantian rattiin siirtymistä ajanut arkiajonsa CX-mallilla. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Antti Pitkäsen Citroën Xantia on lähes uudenveroisessa kunnossa. 45. Mutta silloin tuli sellainen ajatus, että haluaisin autoksi jotain aivan muuta”, Antti muistelee. H uhtikuussa 2015 netin autonmyyntisivustolle listattiin poikkeuksellisen vähän ajettu Citroën Xantia 2.0i SX. Ajamaton vai vähän ajettu. Liikkeellä vaikutti tosin olleen lähinnä monenmoista tarinankertojaa, ja moni oli myös tivannut tietojen paikkansapitävyyttä. Paikan päällä odotti 22 700 kilometriä ajettu ja renkaita myöten aivan alkuperäisenä säilynyt Xantia. Xantia oli Mikolla kolmisen vuotta, jona aikana sillä ajettiin kesäisin muutamia satoja kilometrejä
Auto on kauttaaltaan säilynyt upeassa kunnossa. Ensimmäinen omistaja on asennuttanut autoon myös vetokoukun, mutta se on kaikesta päätellen edelleen käyttämätön. Runsaaseen varusteluun kuuluu muun muassa takalasin aurinkoverho. 46 2/2022 Citroën Xantia 2.0i
Uutuus oli muodoiltaan harkittu ja samalla linjakas. Koriltaan auto on vielä perinteinen Citroën, siro ja kiilamainen. Vuoden 1993 Tekniikan Maailman vertailussa Xantia ylti kolmannelle sijalle. Kaasunestejousitus, hydrauliikka ja jarrut ovat ratkaisuiltaan samantyyppisiä. Sitä edelsi tarkkaan suunniteltu suoramarkkinointi, joka tuotti hyvän myynnillisen tuloksen. Seuraavana vuonna julkaistussa TM:n talvitestissä Xantia yllätti ottamalla kärkisijan. Heti kun Bertonen ehdotelma tulevan Xantian muodoista oli hyväksytty, alkoi muotoilupäällikkö Dan Abramsson työstää mallia asiakkaiden vaatimusten mukaisesti. Niihin aikoihin Citroën-tehtaan omasta kokoelmasta oli tulossa huutokauppaan joukko autoja, joiden joukossa oli käytännössä ajamaton esisarjan Xantia, joka alkoi kiehtoa Anttia. Onnistunut lanseeraus oli laman kourissa painineelle Auto-Bonille erittäin tärkeä ja käänsi laskevan myyntikäyrän takaisin oikeaan suuntaan. Mikko Salonen oli Antille tuttu mies jo tuolloin. Käytännöllisyyden lisäksi vaihtoon kannusti jälkimmäisen varustukseen kuuluneet ABS-jarrut, joiden ansiosta uuden perheenjäsenen kuljettaminen tuntui turvallisemmalta.” Vuosien vieriessä Pitkäsen perheessä on vieraillut useita Citroën-merkkisiä kulkupelejä, sillä miltei kaikki valmistajan uudemmat mallit on käyty läpi. Tekniset ratkaisut esimerkiksi BX 19 TRS:ssä ja Xantia 2.0i SX:ssä ovat kuitenkin lähes yhtenevät. Ensiesittely yleisölle järjestettiin jälleenmyyjien viikonloppunäyttelyissä 4.–5. Varustetasot olivat X, SX ja VSX. BX:n ja Xantian ensiesittelyjen välissä ehti vierähtää noin 11 vuotta, ja se näkyy mallien suurina keskenäisinä eroina. syyskuuta 1993. Lokakuun alussa saatiin 180 uutta tilausta. Kiitoksia irtosi mukavuudesta ja hyvästä ohjautuvuudesta. Tukevuus näkyy myös autojen painoissa: BX 19 TRS painaa 950 kilogrammaa, kun Xantialla on massaa 1 255 kg. 47. Mikon kautta persoonalliset Citroënit ja etenkin niiden erikoinen tekniikka kaasunestejousituksineen oli alkanut vetää Anttia puoleensa. Tämä näkyy esimerkiksi kojelaudan sovituksissa, sähköliittimissä ja hallintalaitteissa. Hinnasto saatiin lopulta kilpailukykyiseksi, mihin osaltaan vaikutti Ranskan frangin heikko kurssi. Abramsson onnistuikin säilyttämään Bertonen hahmotelmien ajatuksen tinkimättä sen enempää toimivuudesta kuin käytännöllisyydestä. Viitisen vuotta sitten Antti alkoi katsella Xantioita ostomielessä. Ennen lanseerausta maahantuoja kävi Citroënin kanssa pitkät neuvottelut Xantian hinnoista. Ja siinä missä Antin suvussa luotettiin saksalaiseen tekniikkaan, Mikko oli syntynyt sitikkaperheeseen. Toisaalla Mikko oli alkanut pohtia oman autorivistönsä karsimista, ja vihjaisi Antille, että vähän ajettu Xantia voisi olla uutta omistajaa vailla. Edessä on joustintuet ja takana perinteinen taka-akselisto. ”Vuonna 1999 ostimme kakkosautoksi viisi vuotta vanhan Xantian. Syyskuun aikana toimitettiin jälleenmyyjille ja ensimmäisille asiakkaille yhteensä lähes 200 autoa. Ensimmäisissä Xantioissa valmistajan logo oli vuosimallin 1993 ja alkuvuoden 1994 malleissa konepellissä ja siirtyi sitten koristamaan maskia. Perusmoottorit olivat tuttua kahdeksanventtiilistä XU-sarjaa, mutta VSX-malliin sai tehokkaimman 16-venttiilisen 155-hevosvoimaisen voimanlähteen. Xantia esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 1993. BX:N JÄLKEEN Teksti: Antti Pitkänen Ensimmäiset Citroën Xantian suunnitelmat hahmoteltiin vuonna 1987, jolloin BX:n tuotanto oli vielä täydessä vauhdissa. Ajossa Xantia kulkee vakaasti ja ilman ylimääräisiä nitinöitä. Viimeisessä oli vakiovarusteina muun muassa XM-mallin aktiivijousituksesta paranneltu Hydractive II -järjestelmä sekä ABS-jarrut. Vuotta myöhemmin meille syntyi ensimmäinen lapsi, ja sen myötä vaihdoimme Xantian samanlaiseen mutta farmarikoriseen. Xantiaa pidetään kuitenkin laadukkaammin toteutettuna. Citroën Xantia esiteltiin elokuussa 1993 lehdistölle Amer-yhtymä Oy:n pääkonttorissa, Helsingin Käpylässä, minkä jälkeen alkoivat ensimmäisten esittelyautojen toimitukset jälleenmyyjille. Ensimmäisen vuoden 581 kappaleen myynnillään Xantia saavutti seitsemän prosentin markkinaosuuden luokassaan. Valmistaja oli antanut Bertonelle yksinkertaiset suuntaviivat: tulevalla autolla pitää olla vahva persoonallisuus, mutta sen pitää myös edustaa kaikkea sitä hienostuneisuutta, mitä kilpailijat tarjoavat. Auto sai kiitosta erityisesti hyvästä etenemiskyvystä ja talvikäyttöä ajatellen mainiosta varustelustaan. Vyötärölinja on matalalla, ikkunapinta-ala suuri ja akseliväli pitkä. Taakse jäi muun muassa yli 50 000 markkaa tyyriimpi Saab 900
06 K ori Viisiovinen porrasperäinen teräskori. Elektronisesti ohjattu polttoaineen monipistesuihkutus ja sytytysjärjestelmä. Iskutilavuus 1 998 kuutiosenttimetriä (poraus 86 mm, isku 86 mm), sylinteriryhmä ja sylinterikansi kevytmetallivalua. Käyttämättömältä vaikuttavasta tavaratilasta löytyy irrotettava vetokoukku, josta on niin ikään vaikea löytää minkäänlaista käytön jälkeä. Muotoilun perusteella ei heti arvaisi Xantian lähestyvän museoikää. Matkalla museorekisteriin Antin Xantia näyttää hyvältä ja ryhdikkäältä heti ensi silmäyksellä. Vuonna -93 mallistosta löytyi pienempi 1,8-litrainen versio sekä tehokkaampi 16-venttiilinen 2,0-moottori. Enkä ole sitä päätöstä katunut, sillä minulle tärkeää on nimenomaan historia. ”Mittarissa oli viime vuoden alussa 25 229 kilometriä, ja autoa talvisäilytykseen vietäessä lukema oli 25 632 kilometriä.” Kaikesta päätellen merkkiharrastajan uutena ostama ja huolellisesti vaalima Citroën on nykyisin oikeassa osoitteessa. Mallipäivitysten myötä moottorivalikoimaa tuli roimasti lisää. Takana eteen suunnatut pitkittäistukivarret, kallistuksenvaimennin ja kaasunestejouset. Ja miten sellaisen ajamattoman kanssa tulisi toimia. Erityisen siisti ulkoasu kannustaa syynäämään autoa tarkemmin. Auton piirteissä on silti merkille ominaisia piirteitä, ja ajettavuudeltaan sekä teknisten ratkaisujen osalta Xantia on ehtaa tavaraa. Sisustaa katsellessa tulee jo hieman epäuskoinen olo. Uutena Suomeen tullut ja näin hyvin säilynyt yksilö on minulle merkityksellisempi kuin tehtaan kokoelmassa säilytetty auto. Esittelynsä aikoihin Xantia oli Citroëniksi varsin tavanomaisen näköinen. Yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli, kaksi venttiiliä palotilaa kohden. Pitääkö sellaisenaan vai ajaako?” Antti pohtii. 07 Mitat Pituus 4 444 mm, leveys 1 760 mm, korkeus 1 380 mm, akseliväli 274 mm, omapaino 1 238 kg. 48 2/2022 Citroën Xantia 2.0i. Konepellin alla kehrää varhaisemmista malleista tuttu kaksilitrainen ja kahdeksanventtiilinen XU-moottori. 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret, kallistuksenvaimennin ja kaasunestejouset. Hyvä ylläpito ja alhainen ajomäärä näkyy myös konepellin alla erityisen siistinä yleisilmeenä. Sitikka on kohta museo iässä, mutta ohjaamo kaikkine yksityiskohtineen on säilynyt läpi vuosien käytännöllisesti katsoen uudenveroisessa kunnossa. 09 Valmistusmäärä Vuosina 1993–2001 valmistettiin 1 363 045 Xantiaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tehtaan museon yksilö siirtyi sekin Suomeen ja on maassa edelleen. Käyttö rajoittuu huviajeluihin ja satunnaisiin tapahtumavierailuihin. Antin käytössä Xantia on varmasti yhtä hyvässä hoivassa ja jos mahdollista vieläkin kevyemmässä käytössä kuin historiansa aiemmissa vaiheissa. 01 Merkki ja malli Citroën Xantia 2.0i 02 Vuosimalli 1993 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Valmistus jatkui vuodesta 2001 eteenpäin Iranissa. Jarruilla, ohjaustehostimella ja jousituksella on yhteinen hydrauliikkajärjestelmä. ”Päädyin sitten ostamaan tämän yksilön Mikolta itselleni. 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin, viisinopeuksinen vaihdelaatikko, etupyöräveto. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 11,5 s, huippunopeus 198 km/h. Tehostettu hammastanko-ohjaus
Posti avasi sellaisen palvelun aluksi yrityksille. Rivijäsenyys muuttui pian aktiivisempaan rooliin. Aluksi Antti otti vastuulleen kerhotavarat. Sitä tehdessä oppi paljon merkin historiasta, tapasi paljon kiinnostavia persoonia ja kuuli useita hauskoja tarinoita.” Teksti ja kuva: Kari Mattila Korpivaaran vanha arkisto löytyy nykyisin Antti Pitkäsen työhuoneesta. Historiaa hyllyissä Pitkäsen piharakennuksen kätköistä löytyy runsaasti Korpivaaran vanhaa arkistomateriaalia. ”Niin hilkulle meni, että Lassila & Tikanoja oli jo siellä hakemassa tavaraa. ”Vesa asui tässä lähellä, ja silloin vuonna 1999 poikkesin häntä tapaamaan. Kirjoitustyön ja kuvahankinnan ohella teimme myös taittotyön itse.” Lopputuloksena syntynyt näyttävä teos sai ansaittua huomiota osakseen. ”Siihen aikaan kuluttajilla ei ollut mahdollisuutta hankkia postimerkkejä omilla kuvillaan. Useita kymmeniä myytiin ulkomaille, mikä on suomenkielisen kirjan kohdalla erityistä. Oltiin samaan aikaan saman roskiksen kimpussa. ”Aluksi tuntui, että mikäs tässä on tehdessä, kun on pari vuotta aikaa, mutta kyllä siinä kiire tuli. Arkisto on melko kattava 1970-luvun loppuun asti, ja jonkin verran materiaalia löytyy myös 80-luvulta. Eräänä päivänä maahantuojalla assistenttina toiminut Anne Korkkinen soitti ja kertoi, että arkiston tulevaisuus näyttää epävarmalta.” Anne ehdotti, että Antti noutaisi arkistomateriaalin turvaan mahdollisimman nopeasti. Hyllyistä löytyy materiaalia Citroënin lisäksi moneen muuhun Korpivaaran tuomaan merkkiin Toyotaa lukuun ottamatta. Niistä kehkeytyi usein hyviä tarinoita.” Jossakin vaiheessa mieleen nousi ajatus, että ehkä joku muukin haluaisi lukea viestittelyistä syntyneitä tarinoita. Aineistoa on vuodesta 1934 lähtien. Porukka oli mukavaa ja yhdessä harrastaminen antoisaa. 49. Tähtäimeksi asetettiin merkin juhlavuosi 2019. Citroën-aiheisten dokumenttien lisäksi arkistosta löytyy muun muassa Borgwardiin, Adleriin, Steyriin, Studebakeriin, Bussingiin ja Skodaan liittyvää materiaalia. Antti hoiti vapaapäivän töistä ja lainasi maahantuojalta pakettiauton. Pelastettua historiaa Antti Pitkäsen autoharrastus painottuu raudan sijaan vanhoihin dokumentteihin ja historian tutkimiseen. Arvokkaan aineiston tulevaisuus vaikutti hyvältä – mutta vain hetken. Siinä pestissä mies järjesti jäsenistölle mahdollisuuden hankkia aiheeseen sopivia postimerkkejä. ”Kun blogia oli kirjoiteltu jonkin aikaa, alkoi kypsyä ajatus, että mitä jos tehtäisiin aiheen tiimoilta kirja.” Projekti lähti liikkeelle. ”Meillä oli Vesan ja Mikko Salosen kanssa tapana perjantaisin viestitellä viikonlopun toivotusten merkeissä ja samalla jakaa joku vanha sitikkakuva. Niihin ympyröihin hänet houkutteli Citroën-kerhon silloinen puheenjohtaja Vesa Kasari. Se oli siihen aikaan niin poikkeuksellista, että minua haastateltiin aiheen tiimoilta radioonkin.” Vuosien vieriessä Antti on ehtinyt touhuta kerholehden päätoimittajana, vastata kerhon nettisivuista, toimia hallituksen jäsenenä ja arkistovastaavana. ”Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin merkin satavuotisjuhlat, jossa me Mikon kanssa pidimme esityksen Citroënin Suomihistoriasta. En enää muista kuinka silloin esitin asian Postin suuntaan, mutta lopputuloksena sain kuitenkin tunnukset Postin järjestelmään ja sitä kautta teetin vanhojen Citroën-autojen kuvilla varustettuja postimerkkejä. ”Kirjaprojekti oli kyllä harrastuksen osalta tähtihetki. Vuonna 2006 keskustelin Citroën-kerhon edustajana Auto-Bonin silloisen toimitusjohtajan Markku Tammisen kanssa, että olisi hienoa saada materiaali Citroën-maahantuojan tiloihin, jonne se oikeutetusti kuuluisi.” Tamminen sai neuvoteltua arkiston Auto-Bonin tiloihin. ”Oli pitkään tiedossa, että Korpivaara Oy:ltä jäi Citroëniin liittyvää arkistomateriaalia, joka päätyi Toyota Motor Finlandille. Arkistojen parissa viihtyvä mies on ehtinyt vaikuttaa parin vuosikymmenen aikana monessa roolissa. Uudempaa materiaalia oli ehtinyt mennä roskalavalle.” Blogista kirjaksi Harrastajauransa kohokohdaksi Antti nostaa Citroën Suomessa 100 vuotta -kirjan. Siinä yhteydessä maahantuoja luovutti meille Citroën – vuosisadan kulttuuriteko -palkinnot kirjan tiimoilta.” Opus sai hyvän vastaanoton, ja painos onkin jo aikoja sitten myyty loppuun. ”Bassadone-yrityskaupan jälkimainingeissa arkisto oli vähällä joutua hävitettäväksi. A ntti Pitkänen siirtyi kerhotoiminnan pariin pian ensimmäisen Citroënin hankkimisen jälkeen. Meillä Vesan kanssa synkkasi heti hyvin, ja siitä se minun kerhotoiminta lähti käyntiin”, Antti muistelee. Ajatuksen pohjalta käynnistyi blogi nimeltä Mon Ami Citroën
50 2/2022. Iloa ajamiseen On eletty sellaisiakin aikoja, jolloin automainonnassa ei vielä hehkutettu miten avustettua uudella ajoneuvolla liikennöinti tulee erilaisten järjestelmien ansiosta olemaan. Tämän takana oli tietenkin Hydragas-kaasunestejousitus: ”Aja, et kuoppia tunne”. Sen sijaan houkuttimena toimi auton kuljettajalleen tarjoama ajoelämys, oli sitten kyse urheilullisen tarkasta ohjaustuntumasta tai yltäkylläisestä ajomukavuudesta. Austin Allegro oli vuonna -74 mainoksen mukaan ilo ajaa. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Kahdeksankymmentäluvun lopulla 205:n ja 309:n GTImallit eivät olleet Peugeot’n ainoat ajohaluja herättävät menomallit. Isommassa luokassa kierroksia nostatti 405 Mi16, ja mikä ettei, sillä siinä ”teho ja suorituskyky yhdistyvät ylivoimaiseen ajettavuuteen”. Sen ohella se antoi ”ihmeen tasaista kyytiä”
Jämäkän kiskomaisen etenemisen sijaan kuljettajaa puhutteleva ajettavuus voi olla paljon muutakin. 51. Kuinkakohan monta mainoksen alanurkan ”Olen kyllästynyt vaihteluun ja haluan ruveta nauttimaan autoilusta” -lappusta Wihurille vuonna -70 toimitettiin. Kun ”sinun (auto) kaupat” oli vuonna -67 tehty Wihurin Autolassa, pääsi kuljettaja pääsi kokemaan miten ”vallattoman ketterä ajaa” Hillman Hunter oikein olikaan. DAFin Variomatic-variaattorivoimansiirron helppous herätti kiinnostusta, mutta myyntimenestykseen asti se ei silti riittänyt. Eväinä muun muassa etuveto, nelipyörälevyjarrut, kaasunestejousitus ja nollapisteohjaus, jonka ansiosta ”jyrkätkään epätasaisuudet eivät käännä ohjausta puoleen eikä toiseen”. Vuonna -85 sen takeena ei ollut vain teho, sillä ”jäljittelemättömien ajoominaisuuksien perusta on alustarakenteiden teknisissä ratkaisuissa, joiden tuloksen vakaa ajettavuus ja ketteryys yhdistyvät”. BMW:n E30-sarja sementoi merkkiin liitettyä ajamisen iloa -mantraa. Kuten esimerkiksi ”pehmeästi, sulavasti, elegantisti” etenevä ’76 Citroën GS
Yli 200 patentilla suojatun teknologian etu oli kuitenkin kuljettajalle yksinkertainen: ”nelipyöräohjaus parantaa ajettavuutta sekä maanteillä että kaupungissa”. Kyllähän sitä 100 miljoonan dollarin kehityskulut kuittasi kukkarostaan mieluusti, että sai aistia ’82 Granadaa. Muun muassa sen ”sulkeutuvan oven pehmeää tussahdusta”, tehostetun ohjauksen ”keveyttä kuin ajatus” sekä ohjaamon ”hiljaisuutta, tasalämpöisyyttä”. Jälkipuoliskolla 80-lukua näytti hetken, että nelipyöräohjaus yleistyisi ryminällä, mutta silloisten Mitsubishi Galantin, Mazda 626:n ja Honda Preluden huippuversioiden jälkeen olikin taas hiljaisempaa. Kova väite, mutta kovat olivat kyllä Minin näytötkin moottoriurheilun saralla. Vuonna -62 Voimavaunu kehaisi Morris Minin olevan ”ajettavuudeltaan parhain”. 52 2/2022 Mainoksen imussa. Vuonna -87 Hondan järjestelmää mainostettiin seikkaperäisesti esimerkiksi takaohjausvaihteen osalta, sillä siinä kerrottiin olevan epäkeskomekanismi ohjaamassa takapyöriä kääntövarren ja raidetankojen avulla
Menoa avitti mukaan hypännyt ATK, jonka myötä ”moottoria ohjaa ajotietokone 250 000 kertaa sekunnissa”. Ei enempää eikä vähempää kuin ”erinomaista ajettavuutta”. Vuodeksi -81 uudistunut Lada 2105 oli ”miellyttävä ajaa”, minkä suurimmaksi syyksi nousee mainoksen perusteella ”miellyttävän pehmeät kangasistuimet”, joiden ”runsas säätövara, säädettävä selkänoja ja pääntuki mahdollistavat yksilöllisen hyvän ajoasennon”. 53. Uskomaton ajettavuus muuttui vuonna -86 uskottavaksi koeajamalla ”sporttisen perheen Supersierran”. Vuoden -86 Mercedes 190:n hyviksi mainitut ajo-ominaisuudet teki mahdolliseksi ”monitukivartinen alustaratkaisu”, joka kuului ”automaailman merkittävimpiin tuotekehittelyn tuloksiin”. Vuoden -87 Sunny-mainos kertoi, että asiasta pitivät huolen ”erillisjousitus edessä ja takana, kallistuksenvakain takana, hyvä aerodynamiikka ja monet muut tekniset hienoudet”. ”Ainutlaatuiseen ajoon” oli syynsä, joista vuoden -65 mainoksessa listataan ”erillisjousitus kaikissa pyörissä, kierrejousien keskustassa teleskooppiset iskunvaimentimet” ja ”edessä sekä takana olevat kallistuksenvakaajat”. Isuzu Bellett oli 60-luvulla vakavasti otettava rallirassi
Ihan sanattomaksi ei ’72 Ascona 19:n ajamisen nautinto sittenkään vetänyt, sillä mainos kertoi ”ajamisen nautintoa täydentävän, että ajaja joka hetki tuntee hallitsevansa autoa”. Raskaaksi mielletyn Volvon kevyttä ajettavuutta korostettiin vuoden -78 mainoksessa parissakin kohtaa, mutta kovin tarkkoja perusteita asialle ei annettu. Ainoastaan todetaan, että ”hallintalaitteet on sijoitettu oikein ja niitä on kevyt käyttää”. System Porsche -moottorin mahdollistaman ”räjähtävän lähdön” jälkeen Seat Ibizan kuljettajaa hellittiin vuonna -86 loistaviksi kuvailluilla ajo-ominaisuuksilla: ”kevyt ja tarkka ohjaus, tiukka ote tiehen ja urheilullinen suorituskyky tekevät ajamisesta nautinnon, jota luokkaa suuremmatkaan autot harvoin tarjoavat”. Ja kyllähän B-Asconalla pitkin sorateitä ja torinkulmia nautittiinkin – paatuneimmat yhä edelleen. 54 2/2022 Mainoksen imussa
55. Vuoden -80 Peugeot 505:n ei nähty puhuttelevan vain pelkästään ranskalaismerkillä autoilevia. VW Jetan ja Golfin ”urautumattomuutta” mainostettiin kovasti 80-luvun puolivälissä. Octavia eteni vuonna -61 ”niin tasaisesti – äänettömästi” muun muassa siksi, että ”vaihteiston ja voimansiirtojärjestelmän äänet eivät häiritse, sillä uusi tehokas äänilukko on pannut melulta ’suun tukkoon’”. Esille nostettiin erityisesti ohjaus, jota ”tehostimineen on sanottu markkinoiden parhaaksi jne.”. Sen kerrottiin saaneen ”poikkeuksellisen runsaasti kiitosta sekä Suomen että muun Euroopan johtavilta moottoritoimittajilta”. Suuntavakavuuden perusteeksi mainostettiin etupyörien negatiivista olkapoikkeamaa, minkä ansiosta VW pyrki ”automaattisesti säilyttämään suuntansa, myös jarrutuksissa toinen pyörä lumella tai jäällä”
Nykyään etuveto/kardaani-luokka on jokkiskisojen peruskauraa, mutta pohjatyö ajatukselle tehtiin jo 1970-luvun loppupuoliskolla Lempäälässä. Jokkis olikin helppona seurattavana ja paljon tapahtumia sisältävänä lajina mukavaa ajanvietettä kilpailupaikalle saapuneelle yleisölle. Myös muita takamoottorisia kilpureita laji suosi sillä viivalta irtoaminen sujui kyseisellä konstruktiolla rivakammin kuin perinteisellä kardaanitai etupyörävetoisella autolla. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 56 2/2022. Jokamiesluokka syntyi 1970-luvulla ja melko nopeasti alkoi lajin kehittyminen ja monipuolistuminen. 1970–1980-lukujen taitteessa seudulla ajettiin motocrossia, speedwayta, moottorivenekilpailuja, rallia, jäärataa, maastoajoja, autosuunnistusta sekä jokamiesluokan kilpailuja. Lempäälän Urheiluautoilijoiden vuosikymmeniä järjestämä jokamiesluokan Kardaanikunkku-kilpailu on yksi maamme tunnetuimmista autourheilutapahtumista. Lampi ei ollut kokenut takamoottoriautoa omaan käteen sopivaksi ja toisaalta perinteisellä kardaaniautolla ei jokkiksessa menestynyt. Kuplavolkkarit olivat tuolloin enemmistönä kisakalustossa. Perinteisillä etumoottorisilla takavetoautoilla lajia harrastaville oli selkeä tilaus kilpailuille, joissa nämä lähtöviivalta verkkaisemmin lähtevät ajokit voisivat kilpailla tasaväkisesti voittopokaaleista. Kardaanikunkku Kardaanikunkku Kardaanikunkku Kardaanikunkku Autourheilussa, kuten monessa muussakin urheilun, taiteen ja kulttuurin lajissa, pitkän perinteen omaava tapahtuma saa osakseen maagisen hohteen, arvostuksen ja kunnioituksen. Vammalan Ua:n kilpailijoita vuoden 2002 Kardaanikunkku-varikolla. O malla synnyinseudullani autoista kiinnostunut pikkupoika ei voinut jäädä saamatta kipinää moottoriurheiluun. Tästä lienee alkanut hauYhtenäinen väritys tiimien kalustossa on näyttävää myös jokamiesluokan kilpailuiden varikolla. Kardaanittomia vain yleisöparkissa Kardaanikunkku-historiasta nousee esiin nimi Esa Lampi ja vuosiluku 1977
Vuosikymmenien aikana kaksipäiväinen kilpailu kasvoi osallistujamäärältään. Rypyttömästä olemuksesta päätellen A-mallin Opel Ascona on neitsyt jokkiskisojen suhteen. Ensimmäisen, syyskuussa 1986 ajetun Kardaanikunkku-kilpailun ajopaikaksi valikoitui Pohjois-Hämeen Ua:n rata Virtain Jäähdyspohjassa. Näin ollen päätettiin, että kisassa ajetaan vain kardaaniautoilla ja tästä lähtien kilpailu on ajettu ainoastaan kardaanivetoisilla kilpureilla. Numero 315 ei sekään ole arkinen ajokki sillä nokkapellistä päätellen kyseessä on Opel Manta A. Kunkussa sillä kiilattiin hetkeksi lähdön kärkeen vuonna 2002. Kilpailun voitti Jorma Marjamäki Urjalasta, Kardaanikuningatar-tittelin itselleen lunasti kannonkoskelainen Eija Saari. tua ajatus omasta kilpailusta näille altavastaaja-autoille. Ratkaisuksi keksittiin kutsua edellisvuonna vähintään välieriin ajaneet kilpailijat suoraan sunnuntain kisapäivälle ilman lauantaina ajettavia karsintoja. Tosin muutamaan otteeseen kilpailu on jouduttu ajamaan Nokialla ja Honkajoella. Pääsylipun maksaneita katsojia Jäähdyspohjan radalle saapui 850 henkeä. Kardaaniehdottomuus on viety niin pitkälle, että myös kisaorganisaation kalusto, hinausautot yms. Tämän johdosta kilpailukutsuun kirjattiin pelkästään kardaanisekä etuvetoiset kilpurit, minkä jälkeen miehet jäivät odottelemaan kuinka hommassa käy. 57. Vuonna 1965 perustettu Lempäälän urheiluautoilijat järjesti kilpailuita ympäri vuoden. E-mallin Opel Kadett on jossain taikapajassa leivottu kardaanivetoiseksi, jotta portit Kaanaan moottoriurheilupyhättöön ovat auenneet. Kuski puolestaan joutuu poikkeamaan lääkärin tarkastuksessa. Etuvetoluokkaan ilmoittautui ainoastaan kuusi autoa. Lähtökohta on ollut neliovinen sedan. pitää olla kyseisellä vetotavalla liikkuvia. Eräässä vaiheessa ongelmaksi alkoi tulla Kaanaan kilpailualueen ja varikon kapasiteetti. Kesäkilpailuna ajettavasta Kanavakisasta Esa Lampi alkoi Seppo Markkasen kanssa vuonna 1986 suunnitella erikoiskilpailua jokamiehen luokkaan. Kaadon jälkeen odotellaan hinuria. Kolme kilpuria voi muodostaa ruuhkan. Näin toimien saadaan noin sadalle sunnuntaina Opel Kadett City ei ole kovin yleinen auto harrastajapiireissä. Kisaa ajateltiin pelkästään kardaaniautoille, mutta kun eräs etuvetoisella kilpurilla harrastava kuljettaja kuuli Esan ja Sepon suunnitelmista, hän halusi myös etuvedot kilpailuun mukaan. Debyyttikilpailu keräsi 133 yleisen luokan osallistujaa sekä 25 naiskuljettajaa. Virroilta Teiskon Kaanaaseen Onnistuneen alun jälkeen toinen Kardaanikunkku-kilpailu ajettiin Virroilla heti seuraavana vuonna. Ainoastaan yleisöparkkiin saapuville autoille sallitaan muunlaisetkin voimasiirtoratkaisut. Tämän jälkeen kilpailupaikaksi on vakiintunut Kaanaa Tampereen Teiskossa. Pitkään ideat saivatkin muhia, mutta hitaasti kypsyttämällä saatiin aikaiseksi varsinainen herkku alan harrastajille
Kärjessä kiitää valkoinen Manta B vaikka Lada pyrkii sivulasista sisälle. Ainoastaan vuonna 2020 koko kilpailu kaikkien luokkien osalta jäi ajamatta. saapuvalle varikkotilat, kun lauantaina karsiutuneet siirtävät kalustonsa alueelta pois. Osa on voittanut himoitun tittelin useammankin kerran. Moni etuvetoinen lähtökohta on saanut uuden voimalinjan kilpailun teeman mukaan. Kaanaan aarteet Oma ensikosketus Kardaanikunkun tunnelmaan tapahtui vuonna 1992. Jos itse kilpailutapahtuma on vauhdikas ja tapahtumarikas, kiehtova on myös varikkoalue. Kardaanikuningattaren titteli jäi tämän lisäksi myös vuonna 1987 jakamatta. 58 2/2022 Ammattikatsoja muistelee. Tunnetuin jopa kansainvälisellä mittapuulla rankattu Kardaaniprinssi on vuonna 1998 tittelin napannut Mikko Hirvonen, joka on nähty ”kunkun” lähtöviivalla myöhemminkin. Kardaaniprinsessa-titteliä ei ole vielä kukaan saavuttanut, mutta prinsseissä on useampia tuplavoittajia: Jorma Keljo, Pekka Keski-Korsu, Jari Koivistoinen ja Manu Juhola. Kuningattarista nimekkäimpiä lienevät Helena Maijala, AnneMari Kovalainen, Jonna Leppämäki sekä Jaana Volanen/Koskema. Vuonna 2002 Kunkun lähtöviivalla oli paljon Opeleita. Seuraava kerta Kaanaan helteisessä hornankattilassa oli vasta vuonna 2002, mutta silloin paikalla viihdyttiin koko viikonloppu kuten myös vuonna 2008. Opeleiden puristuksessa pyristelee keltasininen Volvo 345. Tuorein arvonimike on Kardaanimonarkki joka on ollut jaossa vuodesta 2015 alkaen. Viimeksi mainitusta kuningattaresta oli sattumoisin juttua edellisessä Klassikot-lehdessä. Tunnelma Kunkussa on kieltämättä aivan omanlaisensa, onhan sitä järjestäjä vuosikymmenten ajan miedolla lämmöllä taiten kypsentänyt. Kunkkuosastolta löytyy monia tuttuja nimiä kuten JuhaPekka Mattila, Matti Korpela, Tapani Kalmukoski, Mika Perttula ja JoniPekka Rajala. Vuonna 2002 asvalttipäällyste kattoi koko kaarteen. Kaanaassa ensimmäinen mutka kääntyy pitkään ollen lähtökiihdytyksen jälkeen tarkka ajettava. Kenties edellisvuonna jostain kilpailusta ostettu hyvä kilpuri on säilytetty tallissa ajamattomana vain Kunkkua varten. Kalusto on vaivoja ja ehkä myös rahapussia säästelemättä rakennettua. Pitkäkattoisella Ford Escortilla juhlittiin Kunkun voittoa vuonna 2002. Nuoriso on ollut mukana vuodesta 1991, jolloin alettiin nopeiden junnujen joukosta seuloa Kardaaniprinssija Kardaaniprinsessa-kruununperillisiä. Jossain verstaassa on aihioksi hankittu suuri veekasi-jenkki, jolla halutaan luoda kisalähtöihin hieman erilaista äänimaisemaa. Tuolloin kilpailua tuli seurattua vain sunnuntain osalta, lieneekö lauantai kulunut jossain rallikilpailussa. Kaanaan radan lähtösuoran jälkeinen pitkä oikea tarjoaa yleisölle ja kuvaajille paljon näyttäviä tilanteita. Vuodesta 1986 tapahtuma on jatkunut yhtenäisesti, kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Vuosikymmenten varrella on autourheilun kuninkaallisia kertynyt melkoinen määrä. Runsas automerkkien ja -mallien kirjo värittää Kunkun tapahtumia. Escort puolestaan kipinöi vetoakselin antauduttua kontaktitilanteessa
Vuonna 2008 Mikko poikkesi Teiskoon kisaamaan Kunkussa samalla kun valmistautui Neste-ralliin. Vuoden 2002 A-finaali tarjosi kisan näyttävimmän kaadon. Mikko on kunnioittanut kilpailua osallistumalla siihen myöhemminkin. Myös harvinaisempia kilpuriyksilöitä. Vallista auto sinkosi vielä kerran näyttävään ilmalentoon. Vaikka isokokoiset ja painavat amerikanraudat eivät aivan kärkikahinoihin ehdikään, luo veekasin miehekäs ääni oman tunnelmansa jokamiesluokan kilpailuun. Vuonna 1992 Kaanaan ensimmäinen kaarre oli vasta osittain päällystetty. Sininen Escort oli ehtinyt pyörähtää jo muutaman kerran katon kautta ympäri ennen kuin syöksyi kohti yleisöä suojaavaa maavallia. Toyota Carina Coupé kelpaisi nykyään monelle japanilaismerkin harrastajalle, eikä sellaista äkkiä uhrattaisi autourheilun alttarille. 59. Tämä yksilö oli lähdön jälkeen vielä hyvin muiden matkassa, mutta hieman myöhemmin muut olivat menneet edelle. 30 vuotta sitten mukana oli jenkkikalustoa. Maailmanlaajuisesti tunnetuin Kardaanikunkku-kilpailja on eittämättä Mikko Hirvonen joka nappasi Kardaaniprinssin tittelin vuonna 1998. Jenkkiautot ovat eräs Kunkun suola. Kunkun varikko on tarjonnut kirjavaa kalustovalikoimaa
Tiellä liikkujia oli kuitenkin peloteltu ilmojen haltijan oikuilla. Näin oli jälkitietojen mukaan käynytkin. Mutta toisin kävi. Vanhimmat autot olivat 60-luvulta: yksi Pyhimys-Volvo, yksi Duett ja kaksi Amazonia. Talvisäässä vanhimmilla harrasteautoilla reissataan muutoinkin hyvin harkiten, ja lisäksi kokoontumispäivälle oli povailtu talven pahinta lumimyräkkää. Kerhot tarjosivat jäsenilleen pullakahvit Mobiliassa ja pääsyn museon näyttelyihin puoleen hintaan. Onneksi ulkotapahtuman järjestämiselle ei ilmaantunut hallinnollisia esteitä. Moni harrastaja oli siis tullut paikalle käyttöpelillään. Vaikka kokoontumisen aikana alkoi jo pyryttää, kaikki tuntuivat luottavan siihen, että oma lämmin ajokki vie ongelmitta kotiin. Volvojen talvikokoontuminen Kangasala 29.1. 200ja 700-sarjalaisia näkyi riveissä runsaasti. Valtteri-myrskyn uhka ei estänyt Volvo-harrastajia kokoontumasta välivuoden jälkeen omaan talvipäivään Mobilian parkkipaikalle. Uusin Volvo taisi olla muutaman vuoden ikäinen XC60. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Volvon kasvot ovat muuttuneet halki vuosikymmenten mutta pysyneet aina hyvin tunnistettavina. Mobilia-museon parkkipaikalla nähtiin parhaimmillaan nelisenkymmentä Volvoa, vain hieman talvikokoontumisen perusmäärää vähemmän. S uomen Volvo-kerhon ja Pyhimyskerhon yhteinen talvikokoontuminen jäi viime vuonna välistä kaikille tutusta syystä. Tapahtuman pääjehuna hääräillyt Pyhimyskerhon puheenjohtaja Markku Jylhäsalo sai tänäkin vuonna olla viime hetkeen asti varpaillaan koronarajoitusten suhteen. Längelmäveden rannalla oli viileää, mutta kerholaiset tarkenivat vaihtaa kuulumisiaan useamman tunnin ulkosalla. Olikin pelkona, ettei kokoontumiseen kurvaile Volvoja tuttuun tapaan. Kauimmaisin osallistuja oli suhannut paikalle Porvoosta. 60 2/2022
Silmä jäi lepäämään kauniin valkoisessa S90-sedanissa. Kolmella kruununjalokivellä koristettu 940 taisikin olla muutettu kaksipaikkaiseksi – siis urheiluautoksi. Volvojen talvikokoontuminen PUHEENJOHTAJAN PYHIMYS Pyhimyskerhon puheenjohtajan Markku Jylhäsalon P1800 oli Volvojen talvikokoontumisen ainoa PyhimysVolvo. ”Tämän auton on varmaan pelastanut ruosteelta se, että se vietiin Kaliforniaan.” Yhdysvallat olikin usean 1800-mallin ensimmäinen kohdemaa. ”Kyllä tässäkin on ovien istuvuudessa sanomista.” Lisäksi autojen koreja säilytettiin ilmeisesti maalaamattomina Jensenin pihalla. 61. Laatu kyllä parani, sillä Volvo ei ollut Jensenin tekemisiin aivan tyytyväinen. Valtaosa Suomessa nykyään olevista 1800-malleista on tuotu Suomeen jälkikäteen: ensituonnin määrät liikkuivat kymmenissä, nykyiset Pyhimysmäärät lasketaan sadoissa. Markun auto on vuosimallia 1961, siis ensimmäisen valmistusvuoden satoa Isosta-Britanniasta Jensen Motorsin tehtaalta. Ei enää tarvitse odottaa montaa vuotta, kun tämäkin räjähtäväkilpinen takaveto on museoiässä. Osat eivät aivan sopineet toisiinsa”, Markku sanoo. Amazonin ja Duettin herkulliset värit pääsevät vitivalkoista hankea vasten erityisen hyvin oikeuksiinsa. 200-sarjan autoilla oli epäilemättä suurin edustus tämän talven kokoontumisessa. Siksi niissä onkin ollut ruosteongelmia. ”Esimerkiksi kori ei ollut mitoissaan. Markku on jo neljäs auton suomalainen omistaja. Kun Pyhimys-Volvon valmistus siirtyi Ruotsiin vuonna 1963, auton mallimerkinnäksi tuli 1800S mutta itse auto ei juuri muuttunut. Jylhäsalon auto on tullut USA:n länsirannikolta Suomeen vuonna 1989. Auton valmistusnumero on 659. Sittemmin niitä on ahkerasti palautettu takaisin Eurooppaan. 700ja 900-sarjaakin Mobilian pihassa nähtiin. Markun jenseniläinen on hienossa kunnossa, mutta huolimattomuusongelmat näkyvät omistajan mukaan siinäkin
Citikkahuolto Julkunen Timo Julkusen tie on vienyt Citroënin GS-malliin ihastumisen myötä aina valtuutetun merkkikorjaamon vetäjäksi. Matkan varrelle on osunut harmaitakin päiviä, mutta rakkaus ranskalaismerkkiin sekä usko omaan tekemiseen ovat kantaneet vuosikymmenestä toiseen. 62
Häneen teki teini-ikäisenä vahvan vaikutuksen naapurissa asuneen kaverin äidille hankitun GS-Citroënin kyytiin pääseminen. Kun hän kertoi mieltyneensä naapurin mukavalta tuntuneeseen ranskalaisautoon, totesivat vanhemmat että mitään sellaisia romuja ei sitten osteta. ”Silloin ajattelin että ei ole minun juttu mennä toisen palkkalistoille, vaan haluan tehdä jotain itse ja nyt minulla on mahdollisuus siihen.” Oman vihreän Geesun varaosiksi tuli vuonna -92 hankittua punainen yksilö, jota tuli aluksi kohdeltua talvisena peltoautona. Isän kuoltua tarvitsi kotitila Timosta jatkajan ja siinä ohella maatilan vanhaan navettaan tehty pieni verstas tarjosi tilan Citikoiden korjaukseen. Autonasentajaksi opiskellessaan, jo ensimmäisenä lukuvuonna eräs opettajista tarjosi Timolle vihreää GS-Citikkaansa 600 markalla. Pieniä korjauksia hän tuli tehneeksi jo ennen armeijaa, ja päästyään siviiliin vuonna -91, olisi autopurkamolta tarjottu työpaikka odottanut valmiina. Aina ei näin ole ollut, kertoo Timo Julkunen jonka Citroën automerkkinä vei mennessään jo nuorena. Kovaa ympärivuotista arkikäyttöä kokeneella autolla tuli myöhemmin käytyä kerran Ranskassa ja pariin otteeseen Norjassakin. Vaikuttavaa kyytiä Citroën ei Julkusen perheessä ollut itsestään selvä valinta, vaikka Timon mielenkiinto alkoi siihen suuntaan jo nuorena kääntyäkin. Tiskin takaa iloisesti tervehtii korjaamoa vetävän Timon puoliso Annu Julkunen, joka ensitöikseen pahoittelee kiireitä. Lommoiset takaovet ja ruosteiset takalokarit vaihtuivat parempiin, Reijo Kulmala verhoili istuimet ja auto sai pintaansa uuden punaisen maalin. Elettiin kevättä -89 kun Geesusta päästiin kauppoihin. Timo muistelee ajaneensa yksilöllä vuosina 1994–2003 käytännössä päivittäin ennen kuin siirtyi CX-malliin. Timo toteaa naurahtaen että heidän kotonaan suosittiin mieluummin ”kaikkia hyviä autoja” kuten Morris Marinaa, Vauxhall Vivaa sekä muita brittejä. Hyvin palvellut punainen GS tuli myytyä vuonna -05 Mäntsälään, mutta kymmenkunta vuotta myöhemmin Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 63. Osittain vanhempien painostuksesta Timon ensimmäinen auto olikin ’78 Taunus, mutta Ford ei tuntunut oikealta valinnalta. Timo päätti kuitenkin toisin, sillä kun hänelle tarjottiin tehtäväksi GS-Citroënin entisöinti, oli uravalinta sillä selvä. Kiireet ovat vain merkki että töitä riittää korjaamon kaikille käsipareille. K un Loimaalla sijaitsevan Citikkahuolto Julkusen ovesta astuu sisään, voi aistia että asiakkaiden autohuolia kuunnellaan ja ongelmat ratkotaan. Auto osoittautui kuitenkin ensiarviota paremmaksi, ja varaosiksi hankittu punainen yksilö tuli laiteltua kaikin puolin hienoon kuntoon
Korjataan sitten uudempia tai klassikkoikään ehtineitä Citikoita, merkin tuntevat ja koulutetut asentajat ovat koko toiminnan ja onnistumisen edellytys. Pohdintoja tehdään yhteistyönä. Halliin aluksi vuokralle tullut korjaamoyrittäjä toi mukavasti asiakkaista tullessaan ja tulevaisuus vaikutti valoisalta. Vaihtelevia vaiheita Ensimmäinen GS-mallin entisöinti poiki lisää kyselyiltä ja Timo ajatteli että Citikoiden korjaajalle näyttäisi olevan tilausta. Timo toteaa omasta ajastaan turhan ison osa menevän tarjouslaskentaan ja opastamiseen. Toiminta pyöri aluksi maatilan sivutoimena, mutta kun liikevaihto kasvoi, oli viisainta erottaa toiminnot maatilan kirjanpidosta omaksi toiminimekseen. Myös isommat D-mallit ovat tulleet Timolle tutuksi ja niillä on kesäisinä käyttöautoina kierretty pitkiäkin pohjoisen reissuja. Pelkästään GS-mallia hän muistaa haalineensa lähemmäs parikymmentä yksilöä. se ostettiin takaisin kotiin Loimaalle. Ensin kovan työtahdin seurauksena oma jaksaminen ja terveys olivat hetkittäin veitsenterällä, ja kun 2015 uusi halli syttyi viallisesta loisteputkivalaisimesta ja paloi maan tasalle, olisi moni heittänyt pensselit santaan. Maalausta odotteleva, Pohjois-Ruotsista tuotu yksilö on hämmästyttävän ruosteeton. Uutena vuonna -73 loimaalaisen kellosepän nimiin rekisteröity Citroën on nykyisin museoajoneuvo ja tämä Lahden Classic Motorshow’ssakin esillä ollut Geesu kuuluu Timon kokoelman tärkeimpiin autoihin. Timo toteaa ettei alkuperäisessä budjetissa pysyminenkään tahtonut onnistua. Pitkään kokemukseensa nojaten Timo toteaa GS-mallin olevan hiukan aliarvostettu, mutta se on ajoltaan erittäin mukava, ohjaustuntumaltaan erittäin hyvä ja vaikkapa D-mallia hiljaisempi. Nelisen vuotta vuokratiloissa toimimisen jälkeen löytyi Loimaalta nykyinen isompi korjaamotila hyvine varastotiloineen ostettavaksi. Kun lähes 600 neliön korjaamohalli valmistui käyttökuntoon 2005, tuntui se huimalta harppaukselta pienestä navetasta. 90-luvulla tuli tehtyä lukemattomia viikonloppureissuja noutaen puoli-ilmaisia varaosaautoja sekä varaosia. 64 2/2022 Citikkahuolto Julkunen. Timo toteaa että koettelemuksiakin kohdalle osui. Uusissa tiloissa kolmen tai hetkittäin neljän käsiparin voimin pyöritetty korjaamotoiminta ei alkuun ollut järin kannattavaa, mutta liiketoimintaa saattoi kuitenkin jatkaa. Oman korjaamohallin rakentaminen maatilan pihapiiriin oli työläs ja pitkäkestoinen hanke, joka eteni aina vapaaajan ja kassatilanteen niin salliessa. Pitkän akselivälin CX Break on mahtava auto riisuttunakin. Tavallista on että akselisto, helmat, kattoluukun ympäristö sekä kondesiovettä hikoilevat kattokourut ovat näistä jo pehmenneet. Citroënin ja Peugeotin virallisen merkkikorjaamon status on lisännyt työmäärää ja takuuhuoltoja, jotka ovat olleet suoraan pois vanhojen autojen korjauksista ja entisöinneistä. Valtuutettua toimintaa Jo kymmenisen vuotta sitten Timo kävi Citroënin maahantuojan kanssa ensimmäiset tunnustelut valtuutetun merkkihuollon mahdollisuuksista, mutta ajatus tuntui tuolloin vielä kaukaiselta. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin voi hän todeta olleensa oikeassa. Vielä palokunnan sammuttaessa hallia Timo päätti että periksi ei anneta, vaan tästä lähdetään vielä ylöspäin. Ensimmäiset puoli vuotta palon jälkeen hän muistaa olleen vaikeaa aikaa, mutta asiakaskunta oli olemassa ja töitä oli jonoksi, joten jatkolle oli nähtävissä edellytykset. Peltotilkun viljely oli lopettava, pellot oli myytävä ja velkaa oli enemmän kuin koskaan, mutta kun korjaamotoiminnalle järjestyi vuokratilat, paranivat myös selviämisen edellytykset. Vakuutukset auttoivat vaikeaan tilanteeseen, mutta ihan tyhjästä oli aloitettava. Varaosatoimitukset hän sai kuitenkin onnistuneesti toimimaan, ja maaliskuussa -20 varsinainen sopimus astui voimaan. ”Mikään stressivapaa ei tilanne nytkään ole, mutta pärjätään”, Timo toteaa. Timo houkutteli puolisonsa Annun ensin vanhojen autojen harrastuksen pariin ja siitä myöhemmin Citikkahuoltoon töihin
Timo toteaa 90-luvulla purkaneensa GS-moottorin tarvittaessa niin nopeasti, että sylinterit olivat vielä käynnin jäljiltä lämpimät kun kone oli jo levällään. Tämäkin rapsakka kaunotar on ennättänyt luovuttaa osia useisiin vielä liikuntakykyisiin sisariinsa. Sininen CX Prestige ’78 tuli lukijoille tutuksi Klassikot 6/20 -lehdestä. Suunnitelmissa on entisöidä tärkeä auto vielä kertaalleen, kunhan korjaamon aikataulut antanevat myöten. Välillä poismyyty yksilö tuli hankittua takaisin kotiin ja on nykyisin museorekisterissä. CX GTi on huilaillut kymmenisen vuotta ja oli hiljattain saapunut vikalistoineen isompaan huoltoon. Punainen ’73 GS on ollut monessa mukana, muun muassa Lahden Classic Motorshow’ssa. Ei niin huonoa DCitikkaa, ettei sitä kannattaisi varaosiksi hakea. CONVERTISSEUR Korjaamon nosturilta löytyvä GS-farmari on Timo Julkuselle hyvin tuttu auto, sillä hän osti sen aikanaan Hollannista näkemättä. Vuonna -71 ratkaisu tunnettiin myös CX-malleissa C-matic-nimellä, mutta näiden vanhempien yksilöiden perässä lukee vielä Convertisseur. Varastoista löytyy niin osia kuin kokonaisia autojakin. Asiakkaan vähän ajettu CX Pallas Cmatic kuuluu kuntonsa puolesta maamme parhaimpiin. Perinteistä kytkintä autossa ei ole, vaan kolminopeuksisen manuaalivaihteiston jatkona on turbiini. Vikalista tahtoo helposti vain pidentyä kun autoon perehdytään tarkemmin. 65. Mitsubishin valmistama starttimoottori lopetti yhteistyön autoa halliin siirrettäessä. Hankintasyinä olivat hyvä alkuperäiskunto sekä erittäin harvinainen voimansiirto. Alkujaan varaosiksi hankittu GS palveli vuosikaudet päivittäisenä käyttöautona kyntäen läpi pakkastalvet ilman minkäänlaista tallisäilytystä. Nykyisin asiakkaan omistuksessa oleva harvinaisuus tuli Julkuselle tekniikan huoltoon
Rompehallilla onkin käynyt sekä yksittäisiä osahakijoita että harrastajaporukoita ja merkkikerhoja hankintoja tekemässä. Mikäli tallissa on Hino Contessa 1300 niin alkuperäinen osakatalogi odottelee rompehallin hyllyssä. Tavaraa on paljon mutta niin hyvässä järjestyksessä kuin ne vain suinkin voivat olla. Skaala kattaa lähes kaikkea mitä auto ja sen tekniikka käsittää. 66 2/2022. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Kirjallisuutta löytyy korjausoppaiden, korjaamokäsikirjojen ja esitteiden muodossa. Osat on sijoiteltu pääasiassa aihepiireittäin. Tarvittaessa tulen paikalle jos joku ottaa yhteyttä ja haluaa etsiä osia harrastevälineeseensä”, Tapani kertoo. Osametsästäjän Osametsästäjän ihmemaa ihmemaa Tapani Vettenrannan kokoama aarreaitta Sastamalassa on runsaudestaan huolimatta hyvässä järjestyksessä, joten hyllyiltä on mukava etsiä tarvitsemaansa. ”Oman yritystoiminnan ja työn ohessa tavaraa on kerääntynyt. Kuinka tämä rompehalli on syntynyt. Retki Sastamalan aarreaittaan on omanlaisensa elämys ja sieltä voi hyvinkin löytyä omaan sekä kaverin kulkupeliin se kaivattu ja tärkeä varaosa tai tarvike. Harrastajien varastoja olen myös aikanaan hankkinut ja sen myötä täältä saattaa vieläkin löytää osia jopa 1920-luvun autoihin saakka”, Tapani Vettenranta valaisee. ”Halli on ollut yleisölle auki pääasiassa silloin kun lähialueella on muitakin tapahtumia kuten Vatajan ja Myllymaan rompetorit. Noin 750 neliömetrin alalla on osia harrasteajoneuvoihin ikään ja valmistusmaahan katsomatta. Tarvikkeet ovat käyttämättömiä, aikanaan uusina hankittuja varaosia tai käytettyjä. Tapanin tavoittaa numerosta 0400 732 304. Osapakkauksiin on selkeästi kirjoitettu merkit, mallit ja vuosimallit joihin sisältö sopii. Rompehalli ja sen olemassaolo on käytännössä puskaradion varassa. V ettenrannan rompehalli on ensikertaa paikalla vierailevalle elämys
Etualan hyllyissä puolestaan on monenlaisia ovenkahvoja. 67. Mielenkiintoinen kaksiosainen jäähdytin. Pakoputket löytyvät omasta pilttuustaan. Rompehallilla on myös runsas valikoima tasavirtalatureita ja starttimoottoreita. Osametsästäjän Osametsästäjän ihmemaa ihmemaa Alahyllyn aarteita. Jäähdyttäjän säleikköjä, ovia, käynnistinmoottoreita ja äänimerkin antolaitteita löytyy eräästä nurkkauksesta. Kahvoja ynnä ikkunakampia on hyllyillä paljon. Sylinterikannen tiivisteitä sekä pikkuautoihin että hieman raskaampaankin kalustoon. Sylinterikansia ja imusarjoja moottorin hengitystä elvyttämään. Peltiosia, käyttämättömiä ja käytettyjä löytyy näistä hyllyistä 1930-luvun amerikanautoon, IFA:an, Volgaan, Hillmaniin ja moneen muuhun kulkupeliin. Lyhdynsuojia alkuperäispakkauksissaan Ford Taunus 17 M:ään
Kirjallisuudessa on mukana korjaamokäyttöön tarkoitettuja kansioita. Vanhimpia irto-osia on tämä, todennäköisesti 1930-luvulta lähtöisin oleva pinnapyörä. Näiltä hyllyiltä on moni tehnyt löytöjä itselleen tai kaverilleen. 68 2/2022 Vettenrannan rompehalli. Mittaristoja on moniin merkkeihin ja malleihin, tässä yksi esimerkki. Niveliä, jousia, jarruosia ja ohjauspyöriä. Umpioita, irtolaseja sekä takavaloja on varastoitu useampaankin paikkaan. Peltiosahyllyssä siistikuntoinen moottorinsuoja odottaa tarvitsijaansa
040 074 4587 www.paradisecars.com VARAOSAT BRITTIAUTOIHIN 35 VUODEN KOKEMUKSELLA! AUTOMYYNTI: Myytävät autot näet nettisivuiltamme. espaca63@gmail.com • Puh. 03 2251948 ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin Autoharrastajan verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville supermarket.fi 212 sivua! Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot alkaen 12 90 Mopo Erikoisnumero 37 90 Olympiavuoden Klassikot Kun muutat , kerro myös meille . Klassikot tilaajapalvelu: puh. Varaosat ja tarvikkkeet. Paradise Cars Vuodesta 1987 JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Huollot ja entisöinnit
Autoilla myös ajetaan – on aina ajettu. Ajovehkeitähän nämä Ilpo Kekin hallista löytyy monta hienoa harrasteautoa. Vähikkälä 70. Tavallisesta kokoelmasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä jokainen ajopeli on viihtynyt Kekin hallussa jo huomattavan kauan, ja jokaista mies on vuosien varrella myös hieman parannellut
Viritysja rakenteluhommien ohella Ilpo on etenkin nuorempana kiertänyt paljon rallikilpailuja. Niillä konsteilla auto muuttui jo aika pirteäksi.” ”Rakentelu on ollut oikeastaan aina verissä. Toinen Fiesta on mallisarjansa ensimmäinen, sen Kekki on ostanut vuonna 1978 uutena. Taaimpana näkyvä vanhakoppa on samanlaisella kaksilitraisella koneella kuin aikoinaan uutena, kolme muuta autoa on läpikäynyt tekniikanvaihdon. Merkin ohella nelikkoa yhdistää se, että jokainen liikkuu vakiomallia rivakammin. Sitten on Escortit, viistokeulaksi muutettu välikoppa ja aito RS2000 vanhakoppa. Kiinnostus Ford-merkkisiä autoja kohtaan syttyi sekin ennen ajokortti-ikää, sillä Ilpon vanhemmilla oli aikoinaan ’62 Anglia. Voimaa pitää olla Mistä miehen rakenteluinto on oikein saanut alkunsa. Eräällä tontilla vanhaa rautaa näyttäisi lojuvan enemmänkin. Täältä löytyy harrastevehkeitä moneen lähtöön, eikä aivan mitä tahansa kotteroita, vaan miehen itsensä rakentelemia erikoisuuksia isosta traktorista viritettyyn pikkuautoon. Nelikon tuorein on punainen Fiesta. Autojen ikkunoihin liimatut tarrat ovat kaikki paikan päältä haettuja. Hiljattain museoikään hiipinyt pikkuauto vaikuttaa ensinäkemältä uudemmalta kuin onkaan. 71. ”Rakentelu on ollut oikeastaan aina verissä. Saavumme Ilpo Kekin maille. 1,2-litraisessa Anglian koneessa on sama poraus mutta pidempi isku. Maaseutuympäristössä taloja on harvakseen, ja niissä tuntuu asuvan tavallista enemmän harrastehenkistä väkeä. J anakkalan laitamailla sijaitsee pieni Vähikkälän kylä. Sellaista pientä virityshommaa tein jo mopoaikana.” Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Tässä artikkelissa Ilpon harrastekalustosta otetaan tarkempaan syyniin neljä viritettyä Fordia. Sellaista pientä virityshommaa tein jo mopoaikana, esimerkiksi oman ’64 Jupiter Sportin sain pienillä muutoksilla kulkemaan oikein kivasti”, Ilpo tarinoi. Hommasin sellaisen kampiakselin ja kiertokanget sekä GT:n nokka-akselin. Seudun pikkuteitä kierrellessä voi nähdä kiinnostavaa kalustoa monen talon pihoilla. ”Se oli yhden litran koneella. Klassikkoautoista ja etenkin vanhoista Fordeista kiinnostunut iskee heti silmänsä Ilpon neljään vauhdikkaaseen Hoppaan. Vanha Ankka sai tietysti Ilpon käsissä pientä parannusta kulkupuoleen
Virityshommissa mies on kunnioittanut kotimaisia perinteitä: osa osista on tehty kokonaan käsityönä, välillä Ilpo on sovittanut moottorin kylkeen erimerkkisen koneen osia, ja on tietysti tehty muutama tekniikanvaihtokin. Ostin siis samana vuonna kaksi uutta autoa, ja ne ovatkin ainoat, jotka olen uutena hankkinut. Keltaisella on ajettu yli 300 tuhatta ja punaisella reilusti yli 400 tuhatta kilometriä. Vielä kerran! Perheen Anglialla ajelun jälkeen Ilpo siirtyi hetkeksi muunmerkkisten autojen pariin ja hankki Minin. Ilpo Kekki päätti toimia nopeasti ja ostaa tuliterän auton, kun sellaisen vielä sai vanhaan hintaan. Devalvaation seurauksena vienti alkaa vetää ja samalla tuontitavarat kuten autot yleensä kallistuvat. ”Saman vuoden keväänä markkinoille tuli Fiestasta parempi 1,3 S -malli. Aamulla soitin Forssaan ja kysyin, onko auto vielä tallella. Ei se silloin kummempaa ajatusta herättänyt, mutta illalla kun kävin nukkumaan, siinä paikassa autokuume iski kuin halolla päähän. Hienokuntoisista autoista ei heti arvaisi kuinka paljon niillä on vuosien saatossa ajettu. Seuraavaksi taloon tulikin sitten Fordeja, ja niiden kanssa Ilpo on jatkanut mopoajoista alkanutta tekniikan parissa askartelua. Seuraavakin auto oli Mini Clubman, joka muuten on miehen tallissa edelleen. Hinnat nousivat silloin niin nopeasti, että sain ensimmäisestä Fiestasta vaihdossa saman rahan kuin mitä olin itse siitä maksanut”, Ilpo naurahtaa. Ensimmäinen 1978 hankittu Fiesta oli 1,0-litrainen perusmalli, jonka mies vaihtoi kuvan keltaiseen 1,3S-versioon. Oli se, ja nyt minulla on sellainen käyttöautona.” Ilpo on hankkinut uutena kaksi autoa, molemmat vieläpä samana vuonna. Vuoden 1978 talven devalvaatio ennakoi jälleen hintojen nousua. Riihimäen Fordilta löytyi alle 1,0-litraisella koneella varustettu Fiesta. Kiinnostuin siitä, ja tein kaupat sellaisesta jo toukokuussa 1978. ”Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että tuolla XR2:lla ajelen mitä vielä ajelen, mutta sitten näin vuosi sitten Lopen lehden takasivulla autoliikkeen ilmoituksessa vuoden 2017 Fiesta ST:n. 72 2/2022 Ilpon Fordit. Auton toimitus venyi kuitenkin syyskuulle. UUDESTA SAAKKA 1970-luvun jälkipuoliskolla Suomen markan arvoa heikennettiin tarkoituksellisesti eli devalvoitiin kolmesti. Fordin erikoisversiot innostavat miestä vielä nykyään
Vuonna 1985 viritetty työntötankomoottori nostettiin pois polttoaineen suihkutusjärjestelmällä varustetun CVH-koneen tieltä. Ykköskorisen Fiestan ensimmäinen viritysmoottori oli vaakaimukaasuttimilla terästetty 1,6-litrainen kenttiläinen. Oltiin Malmilla Hokkasen Pekan luona ihan muissa asioissa, ja siellä oli tuo Saksasta tuotu kolariauton tekniikka. Maali oli tosin tehtaan jäljiltä kehnolaatuista. Sylinterikannen mies työsti itse paremmin hengittäväksi. Koneessa ei ollut oikeastaan muuta vikaa, mutta hitsaushommaa oli jonkin verran.” Tuolloin autolla oli ehditty ajaa hiukan yli 280 000 kilometriä. Sitten muutaman päivän päästä soitti kaveri ja kysyi, että mihinkäs kohtaan pihaa tämä paketti pudotetaan.” Moottori löysi paikkansa helposti. Näillä eväillä kevyt pikkuauto liikahti kuulemma oikein pirteästi. Sen aihioksi Ilpo hankki 1,6-litraisen koneen ja sen kaveriksi viritysnokka-akselin ja 40-milliset vaakaimu-Weberit. Vetonivelet ovat vielä tehtaan jäljiltä. 73. Sittemmin se teki tilaa kolariautosta puretulle, ainoastaan 4 500 kilometriä ajetulle XR3:n ruiskukoneelle. ”Sellainen menee alkuperäisen tilalle aika vaivattomasti. Ilpo tuumaa, että Fiesta on hyvin tehty auto. Sen jälkeen kone vielä sylki öljyt pihalle kovalla pakkaskelillä. Huohotin oli jäätynyt, ja sen takia nokka-akselin stefa oli paineen seurauksena lähtenyt paikaltaan. Ilpolle auto tuli projektikuntoisena 15 vuotta sitten. VAAKAIMUT PELLIN ALLE Puolitoista vuotta ja 27 000 kilometriä Fiesta sai olla alkuperäiskunnossa. Korikin on kestänyt ajan hammasta hyvin. ”Tämä on Fiesta XR3:n tekniikka. Sitten oli aika ruuvata vakiomoottorin tilalle pirteämpi voimanlähde. Ford Fiesta XR2 on saanut Ilpon käsittelyssä Zetec-moottorin peltinsä alle. Tämä moottori on kuitenkin otettu purku-Escortista, ja sitten sitä on pienin muutoksin hieman piristetty”, Ilpo taustoittaa. Vaihteistolle ei tilaa tahtonut löytyä, ja CVHkone sovitettiin nelivaihteisen pariksi. Auto oli tuttu entuudestaan, sillä Ilpon työkaveri oli ostanut sen aikoinaan uutena. Pekka kehotti tarjoamaan, ja tarjosin, mutta ei Pekka kuitenkaan siinä kohdassa kättä päälle lyönyt. ZETECIN VOIMALLA Punainen Fiesta XR2 on rekisteröity tammikuussa 1990. Sinne tänne ilmaantuneiden ruostepilkkujen takia Ilpo on maalannut auton kertaalleen, ja alaosan lokasuojien fiksauksen jälkeen vielä uudelleen. Kone on napattu Escortin nokalta, ja sitä on hieman piristetty vaihtamalla ilmansuodatin ja läppärunko paremmin virtaaviin. Keltaisen kirpun mittarissa on nyt 315 000 kilometriä, ja joka nurkassa on edelleen alkuperäiset pyöränlaakerit. Saman korimallin RS1800i-versio on pitkälti samanlainen kuin tämä XR2, ja RS:n moottori on juuri tällainen Zetec. Viisilovinen aski jäi vuosikymmeniksi tallin nurkkaan, josta Ilpo sen muutama vuosi sitten kaivoi esiin ja asensi paikalleen. Palauttivat sitten kilvet konttorille, ja auto jäi seisomaan.” Jossain vaiheessa työkaveri tarjosi Fiestaansa Ilpolle, ja kohta miehet jo paiskasivat kättä kaupanteon sinetiksi. Sitten alkoi tehdä mieli testata modernimpaa Zetec-moottoria. ”Katsastuskonttorilta tuli hylky ruostevaurioiden takia. Zetec-kone on hyrrännyt Fiestan pellin alla 80 000 kilometrin verran, eli matkamittarissa seisoo tällä hetkellä 425 000 kilometriä. Työkaverilta Fiesta siirtyi hänen poikansa käyttöön, ja pojan aikana murheita alkoi ilmaantua sekä korin että moottorin kanssa. Ilpo pisti auton kuntoon ja leimaan, ja kieräytti vakiotekniikan kanssa matkamittariin 340 000 kilometrin lukemat. Se löytyi vähän kuin sattumalta. ”Syksyllä otin työn alle
”Hetihän sitä piti ruveta tehostelemaan. Vaakaimu-Weberit laitoin ja peltisarjat tietysti. Apumiehen istuin on vakiomallia ja kuljettajalle on tarjolla tähän malliin alun perin tarkoitettu kuppipenkki. ”Jauhiaisilla oli liiketoimintaa Hyvinkäällä sekä Helsingissä, ja sitä väliä on ilmeisesti ajettu sen verran, että kun Escort tuli minulle kesällä 1979, sillä oli ajettu jo 168 000 kilometriä.” Niihin aikoihin RS2000 oli jo vakiokunnossa sellainen peli, ettei sillä liikenteessä muiden jalkoihin jäänyt. RS on rekisteröity uutena Jyväskylään tammikuussa 1975. Sisätiloista löytyy nopeaan ajoon soveltuva kuljettajan istuin, joka on alun perin RS-malliin tarkoitettu. Kojel audan alle on ruuvattu kasettisoitin ja sen kaveriksi ekvalisaattori-boosteri. PIRISTETTY RS2000 Kaksivärinen ‘75 Escort on alkuperäinen RS2000-malli, ja autolla on myös hiukan kilpailuhistoriaa. 74 2/2022 Ilpon Fordit. Ilpo ei kuitenkaan malttanut ajaa vakiotekniikalla kuin muutaman kuukauden. Autolle tutuksi tuli myös Hyvinkään ja Helsingin välinen tieosuus. Niiden imusarja on Ilpon omaa tuotantoa. Asensin sellaiset heti ja samalla vedin ruostesuojat, mutta ilmeisesti ruoste oli jo päässyt pesimään rakenteisiin. Etulokasuojat ja helmapellit siihen vaihdettiin muutaman vuoden käytön jälkeen.” Ykköskoppainen Escort on aito RS2000-malli. ”On tähän vähän joutunut peltitöitäkin tekemään. Kärjellisen jakajan kaveriksi tuli tyristorisytytys.” Vaakaimujen tilalle on hiljattain vaihtunut kaksi kaksikurkkuista pystykaasutinta. Jauhiaisten aikana Escort ehti tulla tutuksi ralliyleisölle, sillä veljekset käyttivät autoa useissa kilpailuissa. Pikkukoneisiin verrattuna eroa on myös jarruissa sekä pyöräntuennassa. Moottorin suuremman painon takia RS2000:n etupalkki on tehtaalla käsityönä vahvistettu. Kunnon stereot piti asentaa aikoinaan joka autoon. Jyskälästä auto lähti jo puolen vuoden kuluttua ensirekisteröinnistä Jauhiaisten veljiksille Hyvinkäälle. Perus-Escortin pienen työntötankomoottorin sijaan keulilla on kaksilitrainen ylänokkakone. Ostohetkellä tässä ei ollut etusisälokareita. Salosen Kari porttasi sylinterikannen, ja Erolan Arskalta hommasin siihen viritysnokka-akselin
Edellisen omistajan aikana RS2000 nähtiin useaan otteeseen rallipoluilla. Portatun kannen kylkeen on ruuvattu kaksoiskaasuttimet ja peltisarjat, myös nokka-akseli on vaihdettu jyrkempään. Konehuoneessa mouruaa kaksilitrainen OCH-pata, josta on houkuteltu lisähevosia perinteisin keinoin. Ensimmäinen ralliretki suuntautui Jyväskylän Suurajoihin pian autonoston jälkeen vuonna 1979. Näyttävä ja kipakasti kulkeva Escort on ollut Ilpon omistuksessa jo yli 40 vuotta. 75. Ilpo on puolestaan ajellut autolla kavereiden kanssa ralleja katselemaan
Myös välikopan ohjaamosta löytyy aikakauden hengen mukaiset soittovehkeet ekvalisaattori-boostereineen. ’79 välikoppa-Escort on lähtenyt tehtaalta 1,3-litraisena karvalakkimallina. 76 2/2022 Ilpon Fordit. Tämäkin auto on ajettavaksi tarkoitettu. Urheilulliseen ajoon sopivat istuimet on napattu ykköskorisesta RS-Escortista. Mittarissa on jo yli 400 000 kilometriä, ja vetokoukkukin on ollut kovassa käytössä maanrakennushommien yhteydessä. Viistokeula on asennettu vuonna 1987 Rahkosen Sepon verstaalla, turbomoottorin ensimmäinen versio oli tehty jo pari vuotta aiemmin
Mekaanisen ruiskun ja turboahtimen sovittaminen Fordin moottoriin oli oma lukunsa, joka saatiin sitkeyttä ja luovuutta käyttäen loppuun saakka. Sopivan ja edullisen perusmallin hankinta ja sen muuttaminen 2,0-litraiseksi oli kytenyt mielessä jo jonkin aikaa. Itse asiassa suunnitelmat olivat edenneet niin pitkälle, että Ilpo oli aiemmin syksyllä ostanut tulevaa projektia ajatellen tehdasuuden kaksi litraisen OHC-moottorin. Voimansiirto uusittiin myös. Escortin turbomoottorin rakentelu on toteutettu perinteisesti eri autojen osia sovittelemalla. Purkamolla lumihangessa katollaan lojuneesta vanhakoppa-Escortista irtosi taka-akseli, niin sanottu enkkuperä, johon Ilpo vaihtoi 3,54:1-perävälityksen. Heti kotiin päästyään Ilpo purki vanhan tekniikan pois ja asensi OHC-tekniikan tilalle. ”Kun ei aivan tolkuttomasti vedättele, noilla osilla kestää hyvin.” Vuosien varrella tekniikkaa on huollettu ja vähän paranneltukin. 77. Sovittiin kaupat, ja tilasin katsastusajan. Vetokoukkukaan ei ole ollut turhan panttina, sillä Ilpo on käyttänyt Escortia työajossa maanrakennushommissa. Laakerointi toi vaihteistolle lisää käyttöikää 70 000 kilometrin verran, minkä jälkeen remontti olisi taas ollut edessä. ”Turboahdin on sama joka silloin 1985 siihen asennettiin. Pari vuotta sitten Ilpo vaihtoi vielä taka-akselin kestävämpään Iso Atlas -perään. ”Joulun pyhien jälkeen kävin katsomassa, että mikä tapaus se oikein oli. Ennen internettiä kaikki piti myös ideoida ja suunnitella itse. Vuosikymmenien kuluessa turboahdettu välikoppa on ollut kovassa käytössä. ”Vuoden -84 syksyllä eteen osui sattumalta aivan käyttämättömät turbo-Saabin ahdin ja ruiskusysteemit. Transitin männillä koottu alakerta huollettiin sadantuhannen kilometrin ajon jälkeen, ja myöhemmin kannen alle ruuvattiin alakerta, jonka männät muokattiin vakio-osista. Selvisi, että auto oli ’79-mallia, 22 000 ajettu, ja että se oli kolaroinnin jäljiltä korjattu ja laitettu kilvettömänä myyntiin. Molemmista Ilpon Escorteista löytyy lukkoperät, ja sellaisesta on ollut epäilemättä apua myös vetohommissa. Se ehti odotella tallin hyllyllä 15 vuotta ennen käyttöönottoa. 80-LUVUN TURBOTEKNIIKKAA Joulun aikoihin vuonna 1981 Ilpo ajeli Hyvinkään Autokeskuksen pihan läpi ja näki vaihtoautorivistössä uudenveroisen mutta kilvettömän MK2-Escortin. Ilpo otti seuraavan laatikon Sierran Cosworthversiosta. Haimakaisella oli silloin paja Keravalla, ja sieltä hain vertailutodistuksen moottorinvaihtoa varten.” Nopeat liikkeet jatkuivat. Siihen käyttöön löytyi ehjä lohko ja Transitin matalapuristeisemman OHC-koneen männät. Ratkaisut on keksitty omasta päästä ja testattu kokeilemalla. Kävin katsastamassa ja rekisteröimässä auton, ja vielä samalla reissulla käänsin nokan kohti Keravaa. Ahdin ja ruiskuvermeet ovat Saabista kotoisin. Ruvettiin Salosen Karin kanssa rakentelemaan turbotekniikkaa.” KÄRRYNVETOVOIMAA Työn kokeiluluontoisuudesta johtuen Ilpo katsoi viisaimmaksi tehdä turbokäyttöä ajatellen kokonaan uuden alakerran. Vaihdelaatikoksi valikoitui Sierran viisilovinen. Autolla on muun muassa kiskottu polttoaineet ja muita tarvikkeita hallilta työmaalle. Ison koneen kanssa meno Escortin ratin takana maistui jonkin matkaa, mutta kuten virityshommien parissa askartelevat hyvin tietävät, tehontarve kasvaa ajaessa. Sekalaisessa ajossa välikopan mittariin on kertynyt 485 000 kilometriä, niistä turbotekniikalla 420 000. Sierran laatikosta alkoi sivuakselin laakeri ääntää 250 000 kilometrin ajon jälkeen. Ei taida monellakaan olla bensakoneessa yli 400 000 kilometriä ajettua turboa kiinni.” Nykyään manataan, että kaikki pitää tehdä itse
Jarmo Vilén on maamme tunnetuimpia Mustangharrastajia, vaikka päätyminen poniautoihin onkin ollut osittain sattumaa. Kesätyötienesteillä veljeltä hankittu auto on yhä Jarmon tallissa, nykyään alkuperäisillä EYZ-83-tunnuksilla varustettuna. Siten ei liene yllättävää, että paikalliset autoharrastajat ovat voineet saada pollenpotkun jossain elämänsä vaiheessa. Jarmo osti 16-vuotiaana ensimmäisen Mustanginsa. HA RRA STA J AN Pitkän linjan Pitkän linjan Mustang-harrastaja Mustang-harrastaja Jarmo Vilén Kuva: Jarmo Vilén 78 2/2022. Pori on kautta aikain ollut maamme hedelmällisintä seutua villihevosien suhteen
Siinä kolme kaunista naisetsivää ajoi Ford Mustang II:lla. ”Oma harrastus lähti käyntiin 80-luvun alussa. Kaksipyöräinen alkoi nopeasti kyllästyttää, sillä jo kaksi vuotta myöhemmin talliin ilmestyi Opel Rekord Coupé. Tykkään kaikista autoista paljon ja päätyminen Mustangeihin on oikeasti ollut sattuman kauppaa”, Vilén alustaa. Sen sijaan 16-vuotiaana kesätyötienesteillä hankittu Ford Mustang näytti harrastuksen suunnan vuosikymmeniksi eteenpäin. Kunnostaminen, korjaaminen ja ylläpito helpottuvat, kun kokemuksen myötä oppii oikeat työmenetelmät ja varaosien hakukanavat. Mustangeihin päätyminen oli Jarmon kohdalla melko luontevaa, sillä länsirannikon Jazz-kaupunki on ollut tunnettu poniautoistaan viimeistään siitä lähtien kun hot rod -kulttuuri alkoi nostaa päätään Suomessa. Jarmon Mustangeja yhteiskuvassa. Ku va : Ja rm o Vil én Ku va : Ja rm o Vil én 79. Tästä alkoi työläs urakka auton entisöimiseksi 70ja 80-lukujen taitteen kustom-asuun. Kuvassa 31 vuotta tallissa piilotellut Mustang on hinattu päivänvaloon ja kaupat kätelty Asko Pihlajan kanssa. Vaikka Jarmo mielletään harrastekentällä nimenomaan Ford Mustang -harrastajaksi, ei hän väheksy mitään automerkkiä tai -mallia. Fastback kuuluu kotimaisen hot rod-kulttuurin pioneereihin. Kieltämättä harrastaminen on helpompaa, kun keskittyy tiettyyn merkkiin ja malliin, tuntee sen tekniikan ja tyypilliset vikaantumispaikat. Jarmon mieltymys Mustangeihin alkoi 70-luvun puolivälissä, kun televisio alkoi näyttää Charlien Enkelit -sarjaa. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Y hdentoista vanhana Jarmo Vilén pääsi mopoa kunnostellessaan tutustumaan moottorien maailmaan
Uusi omistaja maalautti Mustangiin kimaltelevan mirra-maalauksen 1970–80-lukujen taitteessa. Pikkukakkosesta kaikki alkoi Eräänä Jarmon alkuinnostuksen lähteenä Ford Mustangeihin toimi televisio. Ei toki tunnetulla lasten ohjelmallaan vaan aivan muulla: 1970-luvun puolivälissä kuvaputkitelkkareihin ilmestyi Charlien Enkelit -sarja, jossa kolme kaunista naisetsivää ajoi Ford Mustang II:lla, kotoisammin Pikkukakkosella. ”Täällä on Mustang-harrastaminen helppoa. Jarmo on käynyt näyttämässä autojaan niiden ensimmäisille omistajille. Tähän kuvaan mahtuu yhteenlaskettuna kunnioitettavat 300 vuotta puuhastelua poniautojen parissa. Joitakin vuosia myöhemmin oman ponin hankkiminen realisoitui. Niemensivun Seppo pyörittää varaosakauppaa tuossa lähistöllä. ”Vuonna 1979 veljeni osti -67 Mustangin, jota hän piti pari vuotta ja hommasi sitten toisen yksilön. Se on seitsemän minuuttia, kun kotitallista lähden ja minulla on uusi varaosa kourassa”, Vilén kertoo. Kuutoskoneella, sävylaseilla ja kilometrimittarilla varustettu Mustang on uutena ostettu Amerikasta Ku va : Ja rm o Vil én Ku va : Co rra l-le ht i 80 2/2022 Harrastajan pakeilla. Tässä muistellaan kuusseiskan varhaisvuosia Amerikassa. Sillä on kyyditetty tyttöystävää, josta tuli myöhemmin vaimo, käyty häämatkalla ja tehty synnytyssairaalareissut molempiin suuntiin. Minä puolestani ostin kesätyörahoillani veljen kuusseiskan itselleni ja se on tuolla tallissa edelleen.” Kuusseiskalla on koettu Vilénin elämän monet suuret asiat. Porista löytyy monta pitkän linjan Mustang-harrastajaa
KERHOLEHDEN PÄÄTOIMITTAJA Jarmon Mustang-harrastus ei ole pelkästään omaa puuhastelua autojen kanssa. Vuosimallia 1976 olevan Pikkukakkosen tarina juontaa juurensa kuusseiskan tavoin Amerikkaan. Nämä hetket ovat olleet tunteikkaita puolin ja toisin. Ulkoasu saatiin elvytettyä puhdistamalla ja kiillottamalla, joten maalipinta on yhä tehtaan jäljiltä. Lehden päätoimittajana Jarmo on toiminut kolme vuotta, mutta FMOC-jäsenyys on alkanut vuonna 1982, eli mies on kerhon alkuperäisjäsen. Keltainen pikkuponi on kuvattu todennäköisesti suomalaisomistajan silloisella kotikadulla St. Jarmon saadessa mahdollisuuden auton pelastamiseksi, se oli seissyt pääkaupunkiseudulla tallissa 31 vuotta. Nostalgisen maukas yksilö Jarmon tallissa on '68 Fastback-Mustang. Kerhossa Jarmolla on ollut vuosikymmenten aikana monia vastuutehtäviä, mutta on niistä vähitellen luopunut, jotta virtaa riittäisi nykyisiin toimiin. Jo runsas kaksi vuotta hankintahetkestä auton väri oli vaihtunut keltaiseksi ja helmoihin ilmestyi näyttävät sivuputket. Keuruulta USA:han muuttanut mieshenkilö toi auton Suomeen palatessaan kotimaahansa. Kuusseiska, Mustang II ja Fastback ovat nähneet ja kyydinneet ensiomistajiaan. Lehden tekeminen on monin tavoin vaativaa työtä. Jarmolla on ollut tapana käydä näyttämässä harrasteajokkejaan niiden alkuperäisille omistajille. Kakkos-Mustangin juuret ovat kuusseiskan tavoin Amerikassa, josta ne molemmat ovat tulleet maahamme muuttoautoina. Viimeiset kolme vuotta vapaa-ajan puhteina on ollut kerholehti Corralin päätoimittajan pesti. Keltaisen pikkuponin Jarmo löysi virttyneessä alkuperäisasussaan Porista, missä se on majaillut vuodesta 1981. Uuden ja vanhan maalin raja ei tarkallakaan silmäilyllä näy. Fastback vaihtoi omistajaa 1970-luvun lopussa. ”Asia korostuu erityisesti tämän tyyppisessä kerholehdessä, jonka lukijat ovat hyvin tarkkaan aiheeseen perehtyneitä ja havaitsevat heti, jos jokin asia ei täsmää”, Jarmo tietää. Tosin Fastback on uutena ostettu Amerikan sijaan Tukholmasta, mutta edelleen suomalaismiehen toimesta. siellä asuneen suomalaisen toimesta. Mustang on kunnostettu rakenneltuun asuunsa, mikä vaati varsinkin maalauksen osalta runsaasti työtä, sillä osa maalipinnasta on edelleen 40 vuoden takaa. Tehtaalta valkoisena lähtenyt vauhtiperä sai heti tuoreeltaan kokea pientä kustomointia. ”Ensiomistaja on ollut rakentelussa aikaansa edellä, hän on muun muassa vuonna 1973 hankkinut autoon siitä yhä löytyvät Slot-vanteet”. Louisissa. Corral-lehteä hän on lähtenyt tietoisesti uudistamaan. Mustangien lisäksi lehden sivuille pääsee nykyään muitakin Amerikan Fordeja. Palaute aihepiirin laajentamisesta on ollut pääosin myönteistä. Mies jakaa tietotaitoaan myös muille ja toimii aktiivisesti Ford Mustang Owners Clubissa sekä toimittaa kerhon Corral-kerholehteä. Ku va : Ja rm o Vil én 81. Jarmo on Ford Mustang Owners Clubin alkuperäisjäsen ja toiminut yhdistyksessä erilaisissa tehtävissä vuosikymmenten ajan. Samoin Jarmon poika on jatkanut harrastusta aiheen ja merkin parissa. Faktojen pitää olla oikein. Vaikka jäsenet kirjoittavat suuren osan jutuista niin myös omalta näppäimistöltä tarinoita syntyy. Vuosikymmeniä kestänyt, monipuolisia tehtäviä sisältänyt harrastus on muuttunut Vilénin perheessä elämäntavaksi. Syyksi Jarmo kertoo sen, että monesti Mustang-harrastajien tallista löytyy muitakin FoMoCo-tuotteita kuten Rancheroa, Galaxieta, Fairlanea ja niin edelleen. Uusi omistaja maalautti Mustangiin kimaltelevan mirra-maalauksen 70–80-lukujen taitteessa. Tämä näkyy autotallin lisäksi myös osittain kodin sisustuksessa. Rekisterikilven kirjaimet Frank Bullittilta lainannut kimallemaalattu Mustang jakaa syntymätarinansa kahden edellä esitellyn toverinsa tavoin. Kaksi vuotta myöhemmin se tuli muuttoautona Satakuntaan
Autoa vauhdittaa Porsche 550 Spider -mallissa käytetty 1,5-litrainen, nelinokkainen Fuhrmann-moottori. Porsche vaihteli omistajiaan ensin Kaliforniassa, kunnes se 1993 palasi Saksan Frankfurtiin. Weidenhausenin valmistamat. Auto ilmestyi myytäväksi Düsseldorfissa toimivan Movendi-liikkeen valikoimiin, mutta tämän lehden mennessä painoon, oli tämä ainutlaatuisuus löytänyt jo uuden kodin. Auton menohaluja päästiin testaamaan ensi kerran yli 5 000 kilometrin pituisessa Liège–Rooma–Liègekestävyysajoissa. Hiljattain myyntiin tullutta ’54 Porschea ei tiettävästi löydy, muttei automallia ole takuuvarmasti yksittäiskappaletta enempää valmistettukaan. Alumiinikuoret ovat frankfurtilaisen C.H. Uniikin Glöckler-Porschen moottoritilassa murisee 1,5-litrainen ja 110 hevosvoimaa tuottava Fuhrmannmoottori. Tekniikka 110-hevosvoimasta nelinokkakonetta myöten on täysin uutta vastaava, eikä projektissa myyjän sanojen mukaan kustannuksia säästelty. Kuvat: Movendi M ikäli jotain autoa on aikanaan valmistettu kaksi tai useampi kappale, löytyy toinen niistä kansanviisauden mukaan Suomesta. Auto myytiin aikanaan Yhdysvaltoihin, jossa sillä ajettiin kisojen lisäksi kuljettajan kuolemaan johtanut onnettomuus. Porsche 356 Porsche 356 Glöckler ’54 Glöckler ’54 82 Marginaalista 2/2022. Auto on sittemmin entisöity parhaiden tekijöiden toimesta huippukuntoon. Glöcklerin valmistama Porsche on järjestyksessään seitsemäs ja viimeinen yksilö, ja näistä ainut kovakattoinen coupé. Vuoden 1954 Mille Migliakilpailuihin rakennettu, Porsche 356 -malliin pohjautunut yksilö ei valmistunut aikataulussa, eikä sitä kilpailun tuloksista löydy
Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Kuvakasan tonkiminen nosti pintaan hauskoja muistoja 80–90-luvuilta, jolloin Vuorenmaa tykkäsi vierailla soramontuilla ja metsäpoluilla omilla nelivetoautoillaan. Maastoautoautoilu on parhaimmillaan ilman ovia ja kattoa. Maastoautoilu mielletään usein hidastempoiseksi möyrimiseksi, mutta todellisuudessa monesta paikasta selviää helpoiten ottamalla reilusti vauhtia. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Kuraa ja kiiltoa M aastoautoteeman yllyttämänä kaivoimme valokuvaaja Jukka Vuorenmaan pöytälaatikosta aiheeseen liittyviä kuvia vuosikymmenien varrelta. Maastureista hauskin oli pieni Suzuki, josta otettuja kuvia poimimme muiden maastovehkeiden joukkoon. Välillä etenemiskyky ei kerta kaikkiaan riitä, ja silloin tarvitaan vinssiä tai naapurin isännän Valmetia. 84 Fotoalbumi 2/2022 Briteissä osataan maastoautojen valmistus. Omat mallinsa löytyy niin isännälle kuin rengille. Vuorenmaan Suzuki SJ410 oli kangaskatolla varustettu malli. Pienen ja voimattoman koneen tilalle Jukka vaihtoi Toyota Corollan myllyn, jonka seurauksena soramontulla pääsi aivan toisenlaista tahtia. Brittivihreät Range ja Lantikka olivat näytillä kesän -17 Britit kohtaavat -tapahtumassa.
Niistä ympyröistä tuttua rautaa myytiin eniten tarjoaville Kalkun huutokaupassa vuonna 2011. Kuvauspaikasta ei ole aivan varmaa muistikuvaa, mutta vuosi on 2014. Suzuki SJ413 Forssan Pick-Nick-tapahtumassa kesällä 2008. Pakettiautoksi rekisteröityinä niitä laivattiin ison veden takaa runsaasti. Isopyöräinen Jeep tavattiin Teivon rompetorilla viisi vuotta sitten. Muiden romppeiden joukossa oli vanha kunnon sota-Jeep asianmukaisilla varusteilla ladattuna. Katolle asennetun valopatteriston kanssa näkee metsäpätkällä mihin on menossa oli pykälässä sitten ykkönen tai pakki. Mikäpä on ravirataa kiertäessä kun alla on Willys Jeep ja kattona taivas. Kolme vuotta sitten Torniossa osui kameran eteen reippaalla otteella varustettu Jeep Cherokee. Toinen Lantikka on Toyotan tekeleitä, katolla varustettu Lantikka taas Roverin tuotantoa. 85 Chevrolet Blazer oli 80-luvun lopulla tuttu näky liikenteessä. Joillekin maasturikipinä on syttynyt maanpuolustusopiskelun ohella. Kuusi vuotta sitten Vuorenmaa poikkesi kameroineen huutokauppatapahtumassa Ryttylässä. Lantikoiden kohtaaminen jossakin päin Kanta-Hämettä. 413-mallissa on 1,3-litrainen moottori ja viisilovinen vaihteisto, 410-mallissa mennään 1,0-koneen ja neliportaisen askin vauhdittamana.. Onneksi Warnin vinssi on järeää laatua ei sitten tarvitse turvautua konepellillä huilaavaan lapioon
Eikä siihen oikeastaan ole enää pitkä aika, Toyota Priuksen myynti Euroopassa käynnistyi yli 20 vuotta sitten. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Toyota Ensimmäinen versio Priuksesta on maltillisesti muotoiltu. Sen sijaan loppulaskun summaa autotehtailija voi nakertaa kohtuullisemmaksi pienentämällä auton kulutusta. Polttoaineen alati kohoava hinta on kaivellut autoilevaa kansanosaa jo vuosikymmeniä. Sähköä ja bensiiniä Tulevaisuus tulee joka tapauksessa, joten miksi emme kurkistaisi sinne jo nyt. Siinä missä Henry Ford toi T-mallinsa kanssa auton tavallisen palkansaajan ulottuville, Toyota teki Priuksellaan vastaavan tempun hybridiautoilulle. Sähkösekä polttomoottorilla varustettuja hybridiautoja on myyty viime vuosina valtavat määrät, ja ennen pitkää niiden kanssa puuhailevat myös vanhan raudan harrastajat. Tuleva klassikko Toyota Prius 86 2/2022. Autoilevalle kansanosalle Priuksen tutuksi tekemät persoonalliset korimuodot tulivat vasta toisen sukupolven esittelyn myötä. Yleensä ne olivat kummallisen näköisiä eivätkä olisi tilojensa puolesta sopineet arkiautoksi tavalliselle perheelle. 1990-luvun puoliväliin mennessä moni valmistaja oli ehtinyt esitellä niin sähkökuin hybridiautokonsepteja. Autonvalmistajien vaikutusmahdollisuuden menoveden hinnoitteluun ovat perin vähäiset. T oyota Prius ei ollut ensimmäinen sähköja polttomoottorin yhdistelmällä liikkuva henkilöauto, mutta se oli ensimmäinen sarjatuotantoon otettu hybridiauto
Kestomagneettisähkömoottori, nikkeli-metallihybridiakku 6,5 Ah. Japanilaisautoilijat pääsivät Priuksen ohjaimiin jo kahden vuoden kuluttua. Sähkötoimisella tehostimella varustettu hammastanko-ohjaus, lukkiintumattomat levyjarrut. Moottorinohjausjärjestelmä valjastaa sähkömoottorin bensiinimoottorin tueksi ajotilanteen mukaan. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret ja kallistuksenvaimennin. Huomionarvoista oli, ettei edistyksellistä tekniikkaa tarjottu edustusluokkaan tai paketoitu urheiluauton kuoriin, vaan kohderyhmäksi otettiin rohkeasti autoista vähemmän kiinnostunut mutta modernia teknologiaa arvostava kansanosa. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 13,4 s, huippunopeus 160 km/h, EU-kulutus 5,1 l/100 km (yhdistetty) Vuoden 1995 Tokion näyttelyssä Toyotan osastolla esiteltiin Prius-mallin prototyyppi. Erikoisesti tavallinen Kokoluokaltaan Prius vastasi Corollaa, hintaa teknisesti monimutkaiselle perheautolle kertyi kuitenkin reilusti enemmän, joskin erotusta pääsi ajan mittaan kaventamaan pienemmän polttoaineenkulutuksen ansiosta. Auton konetilassa työskentelee 1,5-litrainen bensiinimoottori yhdessä sähkömoottorin kanssa. Moni ajatteli Priuksen valmistelevan yleisöä tulevan Corolla-mallin muotoilulle, ja että prototyypin voimalinjaa ei olisi tarkoituskaan tuoda markkinoille – ainakaan lyhyellä aikavälillä. Toisin kävi. 07 Mitat Pituus 4 315 mm, leveys 1 695 mm, korkeus 1 475 mm, akseliväli 2 550 mm. Auton osto ei kuitenkaan ole pelkkä laskutoimituksen tulos. Omapaino 1 250 kg. Ensimmäisen Prius-mallin voimalinja olikin mainiosti ideoitu ja toteutettu, eikä sen perusajatuksiin tarvinnut kajota myöhempien versioiden kohdallakaan. Sähköä ja bensiiniä 01 Merkki ja malli Toyota Prius 02 Vuosimalli 2000 03 Moottori Eteen poikittain asennettu bensiinikäyttöinen nelisylinterinen rivimoottori ja sähkömoottori. 06 K ori Neliovinen porrasperä. Uutuuden houkuttavuutta autonostajien joukossa lisäsi tekniikka itsessään sekä tietysti mallin erikoislaatuisuus. Nyt uudesta autosta saivat intoilla niin insinööriperheet kuin vihreitä arvoja kannattavat. Ajokokemusta kehuttiin myös mukavaksi ja voimalinjan puolesta erityisen leppoisaksi. Monimutkainen järjestelmä on viritetty erinomaisen huomaamattomaksi ja kuljettajan on vaikea 87. Polttoaineen pihistelyä korostavista konseptiautoista poiketen Prius vaikutti tavanomaisen perheauton prototyypiltä, johon oli vain liitetty tulevaisuutta luotaavaa hybriditekniikkaa. 04 Voimansiirto Etuveto, portaaton automaattivaihteisto. Takana yhdystukiakselisto. Bensiinimoottorin iskutilavuus 1 497 kuutiosenttiä, kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia, neliventtiilirakenne, muuttuva venttiilien ajoitus, polttoaineen monipistesuihkutus. Virtaa löytyy takaistuimien taakse sijoitetusta akkupaketista, jonka lataamiseen käytetään tavallisesti lämpönä harakoille haihtuvaa jarrutusenergiaa sekä bensiinimoottorin pyörittämää generaattoria. Voima välitty planeettavaihteen kautta etupyörille
Voiton ottanut Alfa Romeo 147 oli ykkössijan arvoinen yhdeksän tuomarin mielestä, kakkoseksi yltänyt Ford Mondeo oli ykkönen kahdeksan tuomarin silmissä. Sama luonnehdinta sopii myös sisätiloihin. Priuksen valmistuksen arvioitiin olevan Toyotalle pitkään tappiollista toimintaa. Prius ansaitsi Japanissa Vuoden uusi auto -tittelin vuonna 1997 ja Vuoden auto -ansiomerkki irtosi heti seuraavana vuonna. Kuten tiedämme, eurooppalainen automaku poikkeaa japanilaisten mieltymyksistä, ja Toyota kertoikin jämäköittäneensä euroversion jousitusta ja parantaneensa jarrujen sekä ohjauksen tuntumaa. Järjestelmän toimintaa voi ajon aikana tarkkailla kojelaudan keskeltä löytyvästä näytöstä. Kokonaisuus oli kuitenkin kohdallaan, ja sen seurauksena kauppa kävi ja lehdistöstä sai lukea maireita arvosteluja. Tämä käy ilmi tarkastelemalla eurooppalaisen Vuoden auto 2001 -pistetaulukkoa, jossa kolmannelle sijalle yltäneen Priuksen asetti ykkössijalle peräti 17 tuomaria. Projektin tähtäin oli pitkällä tulevaisuudessa, ja välitöntä etua tuli tietysti tuotemerkin imagon muuttumisesta ympäristöystävälliseen suuntaan. Maailmanvalloitus Jännittävä on varmasti väärä termi kuvaamaan ensimmäisen Priuksen muotoilua, auto oli pikemminkin harmaa ja hiukan kummallisen näköinen. Eurooppaan malli saatiin vuosituhannen vaihteessa. Tuleva klassikko Toyota Prius 88 2/2022. Jännittävä on varmasti väärä termi kuvaamaan ensimmäisen Priuksen muotoilua. Eurooppaan saapumista kampanjoitiin näyttävästi ja enteellisesti kasvomaskin kera! havaita missä vaiheessa sähkömoottori astuu mukaan tai kytkeytyy pois. Kun kotimarkkinat olivat hallussa ja japanilaisasiakkaat tyytyväisiä, Toyota siirtyi hybridisuunnitelmansa kakkosvaiheeseen eli ryhtyi valmistamaan Priusta vientimarkkinoille. Eurooppalainen lehdistö suhtautui Priukseen hieman ristiriitaisesti
Modernia tekniikkaa harmaan sävyillä höystettynä. 89. Myös purkuosia sekä kunnostettuja varaosia on jonkin verran saatavilla. Turvavarusteet ovat hyvällä tolalla. Prius-harrastajia on maailmalla jonkin verran. Kulkupuolen ongelmat paikantuvat yleensä voimansiirtoon sekä tietysti akustoon. Vaihteenvalitsin on huomiotaherättävää mallia, ja mittariston sekä säätimien sijoittelu kojelaudan keskelle tuovat sisätiloihin aavistuksen persoonallisuutta. Priusta tuskin monikaan hankkii harrasteautoksi sanan perinteisessä merkityksessä, ja ulkomaisten keskustelupalstojen perusteella auto vaikuttaakin olevan harrastevempele pikemminkin tekniikasta kiinnostuneiden parissa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Ensimmäisen sukupolven Prius on erinomaisen luotettava ja kestävä ajopeli. Sekä bensiiniettä sähkömoottori ovat luotettavan maineessa. Harrastefoorumeilta löytyy apua teknisiin ongelmiin. Akuston hinta vaihtotöineen saattaa kustantaa auton ostohinnan verran, tai kehnokuntoisen yksilön kohdalla enemmänkin. Akkupaketti menettää kapasiteettiaan ajan myötä. Mikäpä olisi hauskempi tapa tutustua hybriditekniikan saloihin kuin halvalla hankittu ja käyttökustannuksiltaan edullinen ja tietysti se maailman ensimmäinen sarjatuotantohybridi
Toyota oli kehitellyt akkutegnologiaa yhteistyössä Panasonicin kanssa Toyotan aiemmin esittelemää sähköautoa varten. Insight myös valmistettiin samassa tehtaassa NSX:n ja toisen urheilu-Hondan S2000:n kanssa. Suomeen ensimmäisen korimallin Priuksia ei juuri saatu. Helpoiten omansa löytää Yhdysvalloista, joka oli myös suurin vientimaa. Sellaista kokoelmiinsa havittelevan on oltava valmis näkemään vaivaa hankintansa eteen. Japanin ulkopuolella hybridiautojen myynti käynnistyi Hondan tahdittamana. Insight on eksoottinen laite muutenkin kuin ulkonäkönsä ja tekniikkapakettinsa osalta, esimerkiksi korirakenne on kokonaisuudessaan kevytmetallia saman aikakauden Honda NSX -urheiluauton tapaan. Akut itsessään olivat ominaisuuksiltaan edistyksellisiä. Toisaalta ensimmäinen on aina ensimmäinen, ja jo siksi keräilymielessä hankinnan arvoinen. Hondan ensimmäinen sarjatuotantoon yltänyt hybridiauto oli omaperäisesti muotoiltu Insight. Harvinaisuus ei kuitenkaan näy pyyntihinnoissa, ne liikkuvat parin kolmen tuhannen hujakoilla. Akusto sijaitsee auton takatilassa. Sen ansiosta internetistä löytyy asiaan vihkiytyneiden verkostoja, ja sitä kautta voi jo ennakolta tutustua mahdollisiin ongelmakohtiin ja niiden ratkaisuihin. Hondan myynti käynnistyi Japanissa alkuvuodesta 1999 ja vientiin se ehti vielä saman vuoden kuluessa. Vaan kuka hankkisi vanhan hybridin harrasteautoksi. Toyotan kehittämä voimayksikkö näyttää yksinkertaiselta ja toimii ajossa hyvin jouhevasti. Maailmalla auto on omannut harrastestatuksen jo pitkään. Tarkempi syynääminen paljastaa monimutkaisen rakenteen ja edistyksellisen ohjausjärjestelmän. Priuksen vasta hakiessa asemaa harrasteautokentällä, ensimmäisen sukupolven Insight on kohonnut kulttimaineeseen jo vuosia sitten. Tilanne muistuttaa parin vuosikymmenen takaista: perinteinen autointoilija siihen tuskin syttyy, mutta tekniikasta kiinnostuneelle halpa hybridi tarjoaa mahdollisuuden opetella ja oppia. Nykyisin varhaisen yksilön löytäminen ylipäätänsä tuottaa vaikeuksia, esimerkiksi suositulla saksalaisella autonmyyntisivustolla on tätä kirjoittaessa tarjolla ainoastaan kahdeksan yksilöä. Tuleva klassikko Toyota Prius 90 2/2022. Jos ostaja kelpuuttaa oikeanpuoleisen ohjauksen, niin Englannista ja Japanista saattaa löytyä myynnissä olevia yksilöitä. Eurooppaan autoja saatiin vain vähän. TOINEN VAIHTOEHTO HONDA INSIGHT Valmistusvuodet 1999–2006 Teho 67 hevosvoimaa + 13 hevosvoiman sähkömoottori Suorituskyky 0–100 km/h 11,4 s, huippunopeus 175 km/h Toyota ehti hybridiautomarkkinoille ensimmäisenä, mutta aluksi autoja oli tarjolla ainoastaan Priuksen valmistusmaassa Japanissa. Sen hinta kohosi aivan liian suureksi, eikä Suomessa siihen aikaan ollut monen muun maan tapaan vähäpäästöistä tekniikkaa suosivia tukijärjestelmiä. Saksaan niitä tuli yli sata yksilöä ja tiettävästi Italiaan sekä Ranskaan laivattiin joitakin kappaleita
Klassikot 3/2022 ilmestyy 14.4.2022 Seuraavassa numerossa: Vauhdilla Vauhdilla kevääseen! kevääseen! Kelit kirkastuvat ja kohta kuiva asfaltti paljastuu jään ja lumen alta – pian on aika kaivaa harrastevehkeet ulos tallista. Klassikot-lehden kevät rullaa urheilullisissa merkeissä. Kolmosnumeron sivuilla esitellään muun muassa kipakka Renault 5 GT Turbo, täysin läpikäyty Opel Manta B sekä ylellisyyttä vauhdikkaan kyydin ystäville tarjoava BMW 635 CSi.
www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Myös muut koot saatavilla! 215€ tuotenro 492753 Sorvinteräsarja PRO 16mm Korkealaatuinen sorvinteräsarja 16mm teränpitimillä, vaihdettavin terin. MUSTANG-MIES JARMO VILÉN AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Kardaanikunkku CITROËN XANTIA ’93: vähän ajettu huippuyksilö AARREAITTA: Vettenrannan rompehalli HARRASTAJAN PAKEILLA Je ep CJ -7 Re ne ga de ’76 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Oskillointi: 5 mm. pellin paksuus 2mm. Uusi 4000kg malli! Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Työkorkeus: 1200mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 2490€ tuotenro 498003 125€ tuotenro 69765 Sorvinpakka 3-leukainen 125mm Itsekeskittävä 3-leukainen sorvinpakka, mukana sisä& ulkoleuat ja avain. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Paino: 1kg. Teho 500W. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Hiomapaperin mitta: 150 mm. 2,5mm teräspelti. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. 199€ tuotenro 509658 Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Maks. Vaihdettava neliskanttinen terä. Paino: 4,3 kg. Kitasyvyys: 700mm. 199€ tuotenro 511068 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 599€ tuotenro 494628 MANSEN KADUILTA MERCEDES-BENZ 230 SL ’66 VIRITETYT VEHKEET ILPO KEKIN FORDIT 2/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 02 /2 2 Citr oë n Xa ntia 2.0 i ’93 • Jee p CJ -7 Re ne ga de ’76 • M its ub ish i Pa jero V6 ’90 • Nis san Pic ku p Kin g Ca b 4W D ’90 • Su zu ki SJ 410 ’83 6 41 48 83 68 48 08 22 00 2 36 84 80 -2 20 2 • PA L V K O 20 22 -1 5. 699€ tuotenro 497975 3190€ tuotenro 85268 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Säilytysnostin 2:lle autolle Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Maks. Sisältää: 1kpl pistoterä, 4kpl sisäsorvausteriä, 4kpl ulkosorvausteriä + työkalut