ym. Jämptisti tehty OPEL ASCONA 1.9 ’73 TULEVA KLASSIKKO: Audi A3 3.2 Quattro PARAATIKUNNOSSA: Alfa Romeo Alfasud ti ’74 VIROLAINEN PORSCHE-PAJA: Urbans Garage KESKI-SUOMEN MARKKINOILLA JYVÄSKYLÄN MP-ROMPETORI BRASILIAN SPORTTI VW KARMANN GHIA TC ’72 NELIVETOINEN TILAIHME CHRYSLER VOYAGER 4X4 SE ’91 2/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi Auto ja Moottoripyörä Harrastajan AARREAITTA AVATTU NOKIALLA Olemme ostaneet useita loppu varastoja eri puolilta Suomea joten tavaraa on todella paljon ja löytyy todellisia A AA AR RTTE EIITTA AK KIIN N Meiltä löytyy uusia alkuperäisiä varaosia moottoripyöriin ja mopoihin sekä tarvike osia kuten jarrupaloja, jarrukenkiä, suodattimia, rattaita, vaijereita, peilejä ja sytytystulppia ! Jos sinulla on alkuperäinen varaosanumero tiedossa, niin homma helpottuu huomattavasti ! Nyt kannattaa tulla ostoksille ja tekemään todellisia löytöjä, sillä vaikka tavaraa on paljon niin kyseessä on kuitenkin katoava luonnonvara ja nopeat syö hitaat ! Laatutuotteiden oikea ostopaikka jo vuodesta 1951 Nekalan Varaosatukku, Neklaparts Oy Rapinkorventie 19, 37150 NOKIA, Kankaantaan teollisuusalue Puhelin 03 2144 555, neklaparts@hotmail.com Palvelemme maanantaista torstaihin klo 9-16, perjantaisin eläkepäivä Meiltä löytyy varaosat useisiin eri automalleihin 1960 luvulta aina 2000 luvulle saakka ja kaikki osat ovat uusia ja hinnat todella edullisia ! Lyhdyt ja varalasit, jarrupalat, jarrukengät, suodattimet, laakerit, tiivisteet, vaijerit, virranjakajan osia, kytkimen osia, vesipumppuja, bensapumppuja, pakoputkia, iskareita, kierrejousia, vetoniveliä, pesulaitepumppuja, pyyhkimen sulkia ym. 2/ 20 23 Alf a Ro m eo Alf asu d ti ’74 • Ch rys ler Vo ya ge r 4X 4 ’92 • Fia t 12 6 ’76 • Op el As co na 1.9 ’73 • VW Ka rm an n Gh ia TC ’72 • Vo lvo 78 ’87 36 84 80 -2 30 2 • PA L VK O 20 23 -1 2
91 AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS Alle 7 v. Ford Transit ’67 Symppiksiä vehkeitä Pitkä ja kuuma kesä on parhaimmillaan, kun pääsee tien päälle nostalgisella reissupelillä. veloituksetta aikuisen seurassa Avoinna La 6.5. Syynätään auto ja sen vaiheet ensi numerossa! Klassikot 3/2023 ilmestyy 23.3.2023 Seuraavassa numerossa: Pieni mutta mukava Lancia Y10 ’90 Mikko Kujanpään ensiauto oli pieni Y10-Lancia. Jos alla on yhtä puoleensavetävä laite kuin Nurmisen perheen retkeily-Transit, kyllä kelpaa kulkurin kulkea. klo 10-17 Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7-15 vuotiaat 10 € motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1992 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet. Autosta jäi niin hyvät muistot, että persoonallinen pystyperä oli hankittava uudestaan, tällä kertaa puhtaasti nostalgiasyistä. klo 9-17 Su 7.5. Sitkeällä puurtamisella projekti eteni muutamassa vuodessa maaliin. Komeakyytinen Standard Vanguard ’52 Timo Hotti hankki hetken mielijohteesta raatokuntoisen Standardauton, vaikka miehellä ei ollut merkistä aiempaa kokemusta
TILAAJAPALVELU Puh. Malli on varmasti yksi italialaisvalmistajan parjatuimmista. 3 Pääkirjoitus. Koko kunnostuksesta juttuumme mahtui vain tiivistelmä, mutta siitäkin selviää, millaisesta uroteosta lopulta oli kyse. Huonomaineisuuden taustalla on hyvin ruostealtis kori, joka tuppaa pehmentymään epätavallisistakin paikoista ja joka tiedetään vaikeaksi korjata. Moni aiemmin aivan yleinen arkiauto voi osoittautua siinä suhteessa todella vaikeaksi. Joitain osia ei tahdo löytyä mistään, ja juuri ne joka paikasta kadonneet osat ovat tietysti jokaisen samanlaista vehjettä kunnostavan puutelistalla. Jokaisessa hankinnassa tuntuu olevan aina ennakoitua enemmän työmaata. Tällaisia tarinoita on luettavissa tämänkin numeron sivuilta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Sitkeys palkittiin siinäkin projektissa, ja erikoisuus valmistui museorekisteriin hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Jos projekti on vaikea sekä osien saannin että rakenteellisesti korjaamisen kannalta, aletaan lähestyä pistettä, jossa koko hanke on vaarassa jäädä kesken. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lisäksi Alfasud ti:n osat ovat kiven alla. Auton valmistusmaasta eli Brasiliasta ei nimittäin niin vain tilatakaan rompetta Suomeen. Pitkän linjan Alfa Romeo -harrastaja Markku Johansson hankki kesken jääneen Alfasud-projektin. Vaijeri voi olla puoli metriä liian lyhyt, peltiosa paikalleen sopimaton ja kromiosan viimeistely luokattoman surkea. Mutta sinnikäs ja etevä tekijä vie vaativankin projektin maaliin saakka. Lopulta arkiseksi ajateltu nettiostosten teko alkoi saada dekkarimaisia piirteitä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toisiin vehkeisiin piisaa osatarjontaa vaikka kuinka paljon, mutta osat saattavat osoittautua lähemmässä tarkastelussa kehnolaatuisiksi tai jopa kelvottomiksi. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Sitkeys palkitsee COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Lopulta arkiseksi ajateltu nettiostosten teko alkoi saada dekkarimaisia piirteitä. Kari ja Anne Puustisen VW Karmann Ghia TC:n kunnostuskertomuksessa tehdään sitten varaosahankintoja hankalimman mukaan. J os jotakin on vuosien varrella tullut opittua, niin se, että oikein helppoja projekteja tulee vastaan vain harvoin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Niinpä kun työhön ryhtyessään luulee pääsevänsä helpolla, voikin joutua painimaan samojen ongelmien kanssa kuin vaikeamman projektin omistaja – paitsi että on ensin erehtynyt käyttämään osan kunnostukseen varatuista rahoista niihin kelvottomiin tuotteisiin. Suosittujen automallien kohdalla heikkolaatuista roinaa on tietysti eniten tarjolla. Varaosien hankkiminen on sekin oma lukunsa
Maamme harvoista Alfasudeista yksi on Markku Johanssonin entisöimä ti-versio, joka onkin erinomaisen hieno esitys aiheesta. Muutama vuosi sitten Tiina Kilpinen kaivoi auton esiin ja palautti sen apujoukkoineen liikennekuntoon. Tarkan omistajan hyvin pidetty käyttöauto oli valmis museorekisteriin lähes sellaisenaan. s. 12 Opel Ascona 1.9 ’73 s. 32 Volvo 780 ’87 s. Tässä numerossa 4 2/2023 s. 26 VW Karmann Ghia TC ’72. TAPAHTUMAT 76 MP-Rompetori, Jyväskylä Uuden vuoden rompetorikausi käynnistyi totuttuun tapaan Keski-Suomessa, jossa vanhojen kaksipyöräisten harrastajat kokoontuivat Jyväskylän Paviljonkiin kaupanteon merkeissä. Matkassa riitti mutkia. Omat tarkat kriteerit täyttänyt yksilö löytyi mistäpä muualta kuin Italiasta. 18 Alfa Romeo Alfasud ti ’74 Yksi eniten valmistetuista mutta ajan oloon väheksytyimmistä Alfa Romeo -malleista on Alfasud. 38 Chrysler Voyager 4X4 ’92 s.46 Fiat 126 ’76 s. 50 Mainoksen imussa AJONEUVOT 12 Opel Ascona 1.9 ’73 Tohmajärvelle vuonna -73 hankittu Ascona palveli ensiomistajaperheessä aina vuosituhannen taitteeseen, jolloin se laitettiin seisontaan. Erityisesti varaosien hankinta Brasiliasta vaati sitkeyttä ja luovia ratkaisuja. 32 Volvo 780 ’87 Jouni Jokinen etsi Volvo-kokoelmansa jatkoksi italialaisen Bertonen suunnittelemaa ja valmistamaa 780-mallia. 18 Alfa Romeo Alfasud ti ’74 s. 26 VW Karmann Ghia TC ’72 Kari ja Anne Puustinen hankkivat kesällä 2020 erikoisen VW-urheilumallin ja alkoivat kunnostaa sitä museokelpoiseksi. 76 MP-Rompetori, Jyväskylä s. 46 Fiat 126 ’76 Jo edesmenneen Fiat-aktiiviharrastajan 30 vuotta sitten rakentama pikkuauto ehti uinua vajassa pitkään. Pari vuotta sitten Ascona otettiin esille ja kunnostettiin huolellisesti museorekisteriin asti. 38 Chrysler Voyager 4X4 ’92 Kolmisenkymmentä vuotta sitten Heikki Hyppönen hankki käyttöönsä monikäyttöisen ja reilusti varustellun tila-auton
60 Harrastajan pakeilla Risto Laine tunnetaan tapahtumaisäntänä, mutta se puoli on vain osa aikaansaavan miehen tekemisistä. Niin pienet kuin isotkin työt tehdään huolella. Järjestäjä ei ollut nuukaillut kuin siirtymätaipaleiden pituuksissa. 56 Ammattikatsoja s. 72 Urbans Garage Ruotsalainen Urban Eriksson huomasi Vironkomennuksellaan, että maassa on hyvät mahdollisuudet autojen entisöintiä tarjoavalle yritykselle. 80 Kaukon kynästä Viime numerossa Kaukon perheeseen hankittu Anglia tuli tiensä päähän. Autotallin seinällä ja vähän muuallakin on satojen leikkiautojen kokoelma 68 Maaseutumaalaamo Päijäthämäläisissä maalaismaisemissa toimiva Autoranta Oy maalaa mielellään harrasteautoja. 66 Pikkuautokeräilijä Autohuoltomyyjä Toni Feldt harrastaa vapaa-aikanaan autoja, joissa viat ovat toivottavia. 5 s. 68 Maaseutumaalaamo s. 82 Fotoalbumi Lukijoiden kuvia meiltä ja maailmalta. Tällä kertaa hämmästellään Kyproksen klassikkokalustoa. 72 Urbans Garage s.80 Kaukon kynästä s. 82 Fotoalbumi s.86 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 50 Mainoksen imussa Farmariautot olivat pitkään selkeästi tilantarpeeseen hankittuja ajoneuvoja, kunnes niistä sittemmin muodostui salonkikelpoisia autoja edustavaan ja urheilulliseenkin elämäntyyliin. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita kuulumisia vanhojen vehkeiden maailmasta höystettynä takavuosien uutisilla. 86 Tuleva klassikko Audi A3 varustettuna nelivedolla ja 3,2-litraisella kuutoskoneella osoittautui mainioksi paketiksi. 66 Pikkuautokeräilijä Fotoalbumin aarteita Kyprokselta. 60 Harrastajan pakeilla s. Matka jatkuu Fiatilla. s. 56 Ammattikatsoja muistelee Vuoden 1998 ensimmäinen F-sarjan kesäosakilpailu ajettiin elokuun puolivälissä Laihialla
Aikanaan 1970-luvulla peloteltiin, että diginäyttö kestää vain pari vuosikymmentä, mutta onneksi se ei pitänyt paikkaansa. Vuonna 1974 David siirtyi töihin omaan perheyritykseen veljensä kanssa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta On merkkiuskollisia autoilijoita, ja sitten on sellaisia kuin David Franklin. Viime vuoden alussa David nimittäin otti vastaan jälleen uuden Fiatin, tällä kertaa sähköauton. David Franklin arvelee, että on ajanut 60 vuoden aikana Fiat-autoillaan yhteensä noin miljoona kilometriä. David Franklin nimeää uuden 500e:n yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistaan. Tekniikka ei vielä sallinut samaa monitoimisuutta näytöissä kuin jo 1980-luvulla.” Vankalla Fiat-kokemuksella D avid Franklinin elämänmittaisen Fiat-suhteen kerrotaan alkaneen vuonna 1962, jolloin hän aloitti merkin palveluksessa Isossa-Britanniassa. Ajokkeja on ollut muun muassa malleista 500, 600, 1300, 1500, Multipla, 850, 2300, 127, 128, 124, 131, Argenta, Uno, Croma, Panda, Tipo, Coupé, Bravo, Marea, Punto, 500X ja 500e. Myöskään sekunteja ei kerrota digitaalisesti, vaan ylälaidassa vilkkuvat kymmenet sekunnit. Fiatinsa. Alle viisi vuotta sitten vein kellon korjattavaksi: joku kontaktihäiriö oli, lisäksi tiiviste pullistunut ja lasi naarmuinen. Kellossa ei ole 24 h -näyttöä – tähtimerkki kertoo, jos on iltapäivä. Kelloon sai kuitenkin uusia osia eli kaksi tiivistettä. Mutta kuten tavallista, eräillä tilanne on parempi kuin toisilla. Myöhempinä vuosina hän pääsi nauttimaan myös merkin edustuksellisemmasta mallitarjonnasta, sillä 12 vuotta kestänyt Fiat-palvelus huipentui operatiivisen johdon tehtävissä, jolloin hänellä oli kulkupelinä 3,2-litraisen veekuutosen kiidättämä Fiat 130. Erilaisia Fiat-malleja Davidilla on ollut ajossa yhteensä 32, muutamista siis useampiakin eri versioita. Vuodet 1962–1974 kestänyt ura Fiatilla näkyi muillakin elämänaloilla, sillä David löysi vaimonsa merkin kautta: Italiassa syntynyt Michela työskenteli myös Isossa-Britanniassa Fiatilla. ”Fiat ei koskaan jättänyt minua pulaan, enkä minä heitä”, David kiteyttää suhteensa italialaismerkkiin. Näihin kilometreihin lukeutuvat muun muassa vuosittaiset automatkat Italiaan yhdessä Michelan kanssa ennen kuin koronaviruspandemia katkoi perinteen. Ohessa myös kuva kellostani, jonka ranneke ei ole alkuperäinen. CASIONTARKKAA TYÖTÄ Edellisen numeron Casio vGShock -muistelo sai monet vilkaisemaan haikeana rannettaan, jossa Casio oli vain muisto ja tilalla tyhjää – tai kenties vielä pahempaa eli älyranneke tai muu nykykapistus. Ja kun pari vihittiin Italiassa Como-järven rannalla 1966, hääautona toimi tietenkin Fiat, tarkemmin sanottuna 2300 Estate. Suhde Fiatiin kuitenkin säilyi, ja on jatkunut aina näihin päiviin saakka – ainoina sivuaskeleina Lanciat Thema Turbo ja Dedra Turbo. Kaksi muuta erityisen mieleistä ovat olleet Multipla ja 850 Coupé. 6 2/2023. Myös kellon lasi uusittiin, ja paristo on nyt kestänyt muutaman vuoden. Ensimmäisen Fiatinsa David hankki jo seuraavana vuonna, kun hän teki kaupat kaappariovisesta punaisesta Fiat 500D:stä. Myös autoilun suhteen on tapahtunut muutoksia, ei kuitenkaan merkin vaan käyttövoiman. Korjaus maksoi noin 50 euroa. Näinä intohimoisina Fiat-vuosina Davidin kerrotaan myös harrastaneen autourheilua, ajokkeinaan hänellä käytössä olleita Fiat-autoja. Jarkko Lehtinen Vantaalta lähetti meille tämän mukavan viestin: ”Olen syntynyt 1961, ja sain rippilahjaksi Casion digikellon vanhemmiltani. Hän nimittäin hankki taannoin uuden auton, joka on järjestyksessä hänen 55. Muodoissa uusi Fiat 500e RED kuitenkin kumartaa vahvasti Davidin autoilun alkumetreille, hänen vuonna -63 hankkimansa 500D:n suuntaan
Musta Viiva ja Tuhansia töitä, valvottuja öitä ovat esillä Mobiliassa 11.3.–17.12.2023. Toinen uutuusnäyttely laittaa isot pyörät pyörimään, sillä kyseessä on ammattikuljettajien työn muutoksista ja Rahtarit ry:n toiminnasta kertova Tuhansia töitä, valvottuja öitä -näyttely. Julkaisuhetkellä Tiehallinnon kokoelmasta oli Finnassa 14 447 valokuvaa, 3 626 kirjaa, 3 713 museoesinettä mukaan lukien ajoneuvot sekä 672 dokumentin ja arkistoaineiston tiedot luetteloituna. Taiteilija Anssi Kasitonnin tuotannosta poimitun Musta viiva -näyttelyn kuvataan kuminpolton estetiikan lisäksi tuovan Mobiliaan taiteilijan ajoneuvoaiheita monipuolisesti. Joskus asiaa tehdään vähäeleisen tyylikkäästi, toisinaan niin osoittelevan tökerösti, että se häiritsee katselukokemusta ja kääntyy suorastaan tavoiteltua hyötyä vastaan. Kumppanuuden myötä Citroën nimittäin suunnitteli ja loi konseptivaunun erityisesti elokuvan tarpeisiin. Kokonaisuutena nämä kokoelmat dokumentoivat tienhoitoon, teiden ja siltojen rakentamiseen sekä Väyläviraston edeltäjäorganisaatioiden toimintaan liittyvää historiaa. Kangasalan Sahalahdella asuva Anssi Kasitonni sai Ars Fennica -palkinnon 2011. helmikuuta. Sympaattisempaan laitaan tuotesijoittelua asemoituu ranskalaisten elokuvayhtiöiden Pathén, Trésor Filmsin ja les Enfants Terriblesin sekä autonvalmistaja Citroënin yhteistyö uudessa elokuvassa Asterix & Obelix Lohikäärmeen valtakunnassa. Suomessa se on valkokankaalla 17. 7. Näyttely avaa näkökulmia vauhdin hurmaan, vapauteen ja tasa-arvoon. Vaunussa on elokuvallisen korkealentoisesti villisian vatsasta tehdyt jousitukset, kattoluukku, gallialaisista kypäristä tehdyt ajovalot, jotka toimivat taikajuomalla tehostetuilla tulikärpäsillä sekä kierrätetyistä kilvistä tehdyt pyörät. Väyläviraston omistuksessa olevaa Tiehallinnon kokoelmaa hallinnoi ja hoitaa Mobilia. UUTTA NÄHTÄVÄÄ MOBILIASSA Kevät tuo Mobiliaan parikin uutta vaihtuvaa näyttelyä. Guillaume Canet’n ohjaama elokuva sai ensi-iltansa Ranskassa helmikuun ensimmäisenä päivänä. Kautta Teutateksen, mikä kärry E lokuvissa näkyvä tuotesijoittelu on jo pitkään ollut arkea viihdemaailmassa näkyvyyttä ja taloudellisia hyötyjä haettaessa. Tiehallinnon kokoelman kerrotaan koostuvan kuvista, esineistä, ajoneuvoista, arkistomateriaaleista sekä kirjakokoelmista. kuva: Anni Antila TIEHISTORIAA FINNASSA Tiehallinnon tiehistorialliset kokoelmat ovat jatkossa selailtavissa kulttuurija tiedeaineistoja sisältävän Finna-sivuston kautta. Käsillä olevista materiaaleista tehdyt teokset toistavat populaarikulttuuria kaikilta kanteilta hänen tuotannossaan, mutta autoilukulttuurilla on koko ajan ollut siinä hyvin keskeinen rooli. Tämä konseptivaunu on 2CV:n uudelleentulkinta, ja sen kerrotaan edustavan ”gallialaista elämäntapaa”. Näyttelyyn kerrotaan tulevan esille ajoneuvoja 1960-luvulta 2000-luvulle. Yksityiskohta Anssi Kasitonnin Trans/Am-teoksesta Helsingin Taidehallin Nopeusennätyksiä-näyttelyssä kesällä 2022. Autoharrastajan näkökulmasta olennaisinta on tietenkin iki-ihanan Rättärin korisilhuetti
Ruotsalainen yli-insinööri Åke Rosengren epäili hänkin nastojen käytön oikeutusta. Esimerkki nastojen vaaroista oli saatu Sveitsissä sijaitsevasta tunnelista, jossa ei käytetty jäätä sulattavaa suolaa eikä nastojen tienpinnasta irrottama repimisjäte voinut poistua tuulen voimasta. FIRST BLOOD Helmikuun alkupuolella 1983 saatiin elokuvateattereihin Sylvester Stallonen tähdittämä First Blood, suomeksi Taistelija. Tunnelista oli yhden kilometrin matkalta koottu 40 tonnia pölyä yhden talvikauden ajalta. Sitä ennen oli vielä saatava tutkittua tietoa siitä, olisivatko liikenteessä tuolloin käytettävät nastat todistettavasti vähemmän teitä vahingoittavia kuin nykyiset. Maaliskuun kolmantena Saxon nähtiin myös Helsingissä Kulttuuritalon lavalla sponsorina kotimainen Beavers-farkkumerkki. Insinööri Jacky Cottet mainitsi myös, että Ranskassa nastarenkailla liikkuville autojen nopeus oli rajoitettu 90 kilometriin tunnissa. Rosengren sanoi nastojen aiheuttaman kulumisen ja ajoradan urautumisen olevan turvallisuutta vakavasti vaarantava seikka. Saxon-yhtyeen kitararevitystä oli nähty maassame jo vuoden 1981 Oulun Kuusrockissa. Keskimääräiset 6 000 kilometriä nastarengasajoa aiheutti tutkimuksen mukaan 80 markan kustannuksen. POWER & THE GLORY Uuden aallon brittiheviä tykittävä Saxon-yhtye julkaisi Atlantassa äänitetyn Power & the Glory -albuminsa maaliskuussa 1983. Niemi asetti kyseenalaiseksi näin kalliin keinon parantaa liikenneturvallisuutta. Nastoilla vai ilman 8 2/2023. Yhtyeen nokkamies Bill Byford on sittemmin listannut Kuusrockin keikan yhtenä ikimuistoisimmista festarikokemuksisataan. Saksan liittotasavallassa oli maan edustajan mukaan päätetty ottaa nastarenkaiden käytön salliminen uudelleen harkittavaksi vuoden 1975 alusta. Ranskassa toimiin oli jo ryhdytty, ja nastarenkaita autoissaan käyttäville oli säädetty painoja aikarajoituksia. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta T ekniikan lisensiaatti Aarre Niemi esitelmöi Jyväskylän Kansainvälisillä Talvitiepäivillä nastarenkaiden kustannuksista. Viisikymmentä vuotta sitten Jyväskylässä pohdittiin huomattavasti yleistyneiden nastarenkaiden yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Vertailtavana eivät olleet enää pelkät mielipiteet, sillä asiasta oli vihdoin tutkittua tietoa. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkimusten mukaan hintaa nastojen tuomalle turvallisuudelle aiheutui 1,4 penniä kilometriltä. Nastarenkaiden yleistymisen myötä tienpintojen kulumisen katsottiin olevan muuallakin Euroopassa kasvava taloudellinen rasite yhteiskunnalle. Tyylisuunnalle uskollisesti eteen tulleet ongelmat ratkaistiin väkivallalla. Italian talviliikennekeskuksen johtaja Carlo Bertolotti mainitsi, että Italian liikenneministeriön ohjeissa ehdotetaan nopeus rajoituksien lisäksi lisäveroa niille autoilijoille, jotka käyttävät autoissaan nastarenkaita. Alle 18-vuotiailta kielletty mestariteoss saatiin ensi-iltaan yhtä aikaa Helsingissä, Turussa, Lappeenrannassa, Kotkassa ja Vaasassa. Vietnamin sodan veteraani John Rambo pullisteli öljyttyä lihasmassaansa
Merkittävän tapahtuman kunniaksi Posti julkaisi erikoisleiman. Autolla menestyksekkäästi ajanut Leo Kinnunen oli messuilla mahdollista tavata auton viereltä. Sen taakse jäivät niin Fordit, Opelit, Saabit kuin Volkkaritkin. AUTO’73näyttelyssä esillä oli yli 240 automallia seitsemästätoista eri maasta. Mercedes-Benz-valikoimaa täydensi täysin uusi edustusluokan W116-korinen S-malli, joka valittiin Vuoden autoksi seuraavana vuonna. ”Citroënin ajo-ominaisuudet voittavat minkä tahansa henkilöauton ajoominaisuudet”, sanoivat testaajat. Veho Oy:n osastolla mainostettiin uuden Mercedes-Benz S-luokan tuovan laatuautojen vertailuun uudet arvot. Volkswagenin osastolla pääsi tutustumaan autojen tietokonediagnosiin. AUTO ’73 -näyttely A UTO ’73 -näyttelyn mainostettiin olevan ainut kansainvälisen autoteollisuuden keskuselimen (BPICA) hyväksymä henkilöautonäyttely Pohjoismaissa vuonna 1973. 2. Toinen Audi-uutuus oli isomman 100-sarjan neliovinen versio. Veho Oy:n osastolla esiteltiin Vuoden autoksi Euroopassa valittua 80-Audia, josta oli juuri Suomeen saatu 86-hevosvoimanen GL-malli. Brittiloistoa näyttelyssä edustivat British Leyland -osastolla nähdyt XJ12 sekä E-Type V12 Jaguarit. Sitikan maahantuoja Korpivaara vauhditti GS-myyntiä näyttävästi ruotsalaistestin avulla. AAW-PORSCHE AUTO ’73 -näyttelyn nopeimpia vehkeitä oli Porsche 911 RS, mutta vieläkin rajumpi peli oli kesken näyttelyn messuhalliin saatu AAW-Racing Teamin Interserie-sarjan kaudella -72 voittanut kilpuri. Volkkareissa oli jo pitkään ollut erityinen diagnoosi-pistorasia, johon työnnettiin tietokoneeseen johtava pistoke. Mallin myyntikehitys oli rajussa nousussa, sillä edellisenä vuonna Ranskassa myytiin 127 200, Italiassa 27 049, Länsi-Saksassa 20 948 ja Ruotsissakin 2 606 Citroën GS:ää. RUOTSISSA TESTATTU 50 vuotta sitten Ruotsin Vi Bilägare -lehti julkisti 12 keskiluokan auton paremmuustestin, jonka voittajaksi selviytyi Citroën GS. Volkkaristeille ensimmäiset neljä diagnoosia olivat täysin ilmaisia, ja myöhemmistäkin selvisi muutamalla kympillä. Tämän ”todellisen automaailman suurkatselmuksen” saattoi kokea vain kerran neljässä vuodessa. Näyttelyssä pääsi kolmesti päivässä seuraamaan testiautoon tietokoneella tehtävää diagnosia. GS hävisi ainoastaan suorituskyvyssä ja ajokustannuksissa. ”Toisin kuin ihminen, tietokone ei tee virhearvioita eikä kirjoitusvirheitä, ja se estää unohtamasta tarkastusvaiheita.” Menetelmä säästi sekä aikaa että rahaa, sillä vain puolisen tuntia kestävän diagnoosin jälkeen voitiin huoltoja korjaustyöt suunnata oikeisiin kohteisiin. 9. Keltainen TurboPorsche oli nähty edellisenä kesänä Keimolassa voittamassa ylivoimaisesti molemmat lähtönsä. maaliskuuta 1973 avattiin Helsingin Messukeskuksessa kymmenpäiväinen AUTO ’73 -näyttely
kierroksella, ja hänet kuljetettiin sairaalaan. Daytonan kisa ei ollut osana MM-sarjaa. Toivonen sukelsi turvallisesta etumatkasta lumipenkkaan. Vuonna -83 Polonezejä rekisteröitiin 183 kappaletta. 10 2/2023. • Autotuonnin vapautumisen myötä neuvostoautoja maahantuonut Konela Oy puolusti markkinaosuuksistaan laskemalla Volgan hinnan alle kymppitonnin, tarkalleen 9 997 markkaan. Saarisen keskinopeus kisassa oli 158 km/h. Suurta ostoryntäystä ei tämä laatikkomuotoilun helmi aiheuttanut, mutta nykyaikaisena lehdistö autoa piti. Saarinen oli ensimmäinen ei-amerikkalainen voittaja Daytonassa 11 vuoteen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 1963 • Hankirallista odotettiin ruotsalaisen Erik Carlssonin ja Pauli Toivosen kaksintaistelua. Paroni Daytonassa J arno ”Paroni” Saarinen kuittasi maailman äveriäimpänä tuolloin pidetyn Daytona 200-kisan voitosta huimat 12 000 dollaria (50 000 markkaa). Yamahatallille Daytonan kilpailusta saaliina oli upea kolmoisvoitto. Ranska-mallin hienouksiin kuuluivat muun muassa takaspoileri, joustopuskurit, kierroslukumittari, säädettävä ohjauspylväs ja lukuvalot myös takana. kaikissa maamme Toyota-liikkeissä esiteltiin odotettu uutuus, ensimmäinen diesel-Corolla. Ratamoottoripyöräilun maailmanmestari Jarno Saarinen avasi kautensa 1973 ajamalla heti voittoon Floridan Daytona Beachilla. Erikoiskoepisteiden tarkistuslaskennan jälkeen pari Toivonen–Järvi julistettiin kuitenkin voittajaksi. Nurin meni myös kilpailun kaksi kertaa aiemmin voittanut Cal Rayborn, joka mursi onnettomuudessa solisluunsa. 21 minuuttia meni auton kaivamiseen takaisin tielle, ja maalissa Toivonen uskoi jääneensä kolmannelle sijalle. Varsinainen kausi starttasi Ranskasta ja jatkui Itävallan Salzburgringillä, joissa Saarinen voitti molemmissa. USA:n mestari Mark Brelsford kaatui kilpailun 19. 1983 • Helmikuun 17. Daytonassa oli tullut ruhjeita yhdelle jos toiselle kilpailijalle, ja vuoden -73 kisaan rataan oli lisätty šikaani nopeuksien hillitsemiseksi. Kisan voittaneen Saarisen oikealla puolella kakkoseksi kaasutellut Kel Carruthers ja vasemmalla kisan kolmonen Jim Evans. • Polmot Oy:llä oli myös iloisia uutisia, sillä Suomeen oli saatu Ranskan markkinoille suunniteltu ylellinen FSO Polonez 1.5X. 1973 • Fiatin maahantuoja Autonovo Oy:n mallivalikoima sai toivotun täydennyksen, kun isompaan perheautoluokkaan lukeutuva Fiat 132 saatiin Suomen markkinoille. Kuten tunnettua, Paronin upeasti alkanut kausi, toisen mestaruuden tavoittelu ja koko elämä päättyivät toukokuussa Monzan radalla tapahtuneeseen onnettomuuteen. Carlssonin Saab kiepsahti penkasta ulos ja jäi katolleen
Vuoden -61 Jyväskylän kilpailua varten rakennettu Mercedes oli hänen isänsä kauppaneuvos August Aaltosen tuliterä 220 SE. Talviajot Syökerin Tupa, Vihtijärvi Autohistoriallinen Seura ry 4.3. Rallitähti kaupan Y ksi Rauno Aaltosen ralliuran erikoisimmista kilpa-autoista, ’61 Mercedes-Benz 220 SE, ilmestyi kansainvälisen huutokauppatalo RM Sotheby’sin Saksan Münchenissä järjestettävään klassikkoautojen huutokauppaan. Voittoauto palautettiin myöhemmin vakiokuntoon ja myytiin siviilikäyttöön. Viimeisen päälle entisöidyn erikoisuuden historia on tarkoin dokumentoitu. AHS:n 15. Raskas etupuskuri vaihdettiin myös kevyempään ja autosta saatiin tasapainoisempi Jyskälän hyppyjä ajatellen. Kruising-tapahtuma Pomarkku Kolme kovaa kasvoa, KKK 11. Rauno Aaltosen ja Väinö Nurmimaan vuoden 1961 Jyväskylän Suurajojen voittoauto Mercedes-Benz 220 SE ilmestyi huutokauppaan Saksassa. Pienoismallipäivä Tredu Sammonkatu 45 Tampere FHRA Tampereen Seutu Ry 5.3. Winter Swap Meet Teivon ravikeskus Ylöjärvi FHRA Tampereen seutu ry Huhtikuu 7.-9.4. Sotheby’s-huutokauppatalon tuloksissa meklarin vasara näyttää kopsahtaneen pöytään 82 800 euron kohdalla. Ladojen Talvikokoontuminen Mobilia, Kangasala Lada-kerho Maaliskuu 4.3. Mersun tehdas sponsoroi Aaltosta parilla rengaskierroksella sekä 14 tuuman vakiovanteita isommilla 15 tuuman vanteilla, jotka toivat autoon hiukan lisää kaivattua maavaraa. Alkuperäinen 427 kuutiotuuman alumiinilohkoinen moottori itsessään on erikoisuus, jota ei edes tarkoitettu siviilikäyttöön. Nyt huutokaupattavaksi listattin C3:n todella harvinainen versio, toinen kahdesta vuonna -69 valmistetusta ZL-1-mallista. American Car Show Messukeskus, Helsinki FHRA ry 22.-23.4. Arizonan Phoenixissa huutokaupatun auton hinta kipusi 3 140 000 US-dollariin. Mersu Jyskän voiton jälkeen. Hot Rod & Rock Show Pirkkahalli, Tampere FHRA Tampereen seutu ry 29.4. Auto muutettiin tuoreeltaan kilpakäyttöön sopivaksi muun muassa tiheämmällä perävälityksellä sekä auton etupään jäykemmillä ja takapään pehmeämmillä jousilla. Viime vuodet EH-220-kilpiin palautettu johtotähti on ollut nähtävissä Mobilan rallimuseossa. TAPAHTUMA KALENTERI Päivämäärä Tapahtuman nimi Paikkakunta Järjestäjä Helmikuu 26.2. TOINEN KAHDESTA C3-korinen, niin kutsuttu kokispullo-Corvette on ollut monelle ihan tavoitettavissa oleva haaveauto johtuen mallin suurista valmistusmääristä. Talviheikki-rompetori Turun Messukeskus Turun Seudun Mobilistit 18.3. Rauno Aaltosen ja Väinö Nurmimaan voittoisa Mersu oli nähtävillä keväällä Mobiliassa järjestetyssä Rallin ystävien Suurajot-tapahtumassa
Opel Ascona 1.9 ’73 Tohmajärvelle vuonna -73 hankittu Ascona palveli ensiomistajaperheessä aina vuosituhannen taitteeseen, kunnes hyvin palvellut Opel laitettiin seisontaan. Kontiolahti Jämptiä tekemistä Jämptiä tekemistä 12. Pari vuotta sitten Ascona otettiin esille ja kunnostettiin huolellisesti museorekisteriin asti
Taivasalla Ascona ei seisoessaan juuri joutunut olemaan. Opelin kohdalla askelmerkit tuntuivat osuvat paremmin kohdalleen kuin brittiläisessä GM-tuotteessa, sillä Ascona osoittautui käyttövarmaksi. ”Ei se vanha kestännä, ongelmia alkoi tulla, joten ei tehnyt miel enää Vivvoo”, hän juttelee ja jatkaa syyspäivänä suoritetusta autonvaihtoreissusta, ”Läksin sinä aamuna sillä mielellä Joensuuhun, että auto vaihtuu. Ajoltaan huomattavasti parempi ja nöyrempi kulkemaan, kun oli 1,9 litran kone ja Vivassa muistaakseni vain 1,2-litrainen. Luotettavuuteen johdattelivat myös suhteellisen vähäiset ajomäärät. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä 13. Sekä korin että moottorin kasvun Kosonen huomioi mielihyvällä. ”Ei siihen aikaan maataloudessa joutanut ajamaan, kun piti työtänsä tehdä. ”Aina sille joku katos oli, ja -84 tehtiin halli, jossa autokin sopi olemaan.” Ascona palveli Kososten käyttöautona aina 90-luvun taitteeseen saakka. ”Ascona oli kokoluokaltaan erilainen. Erkki ja Hilkka Kososen perhettä palvellut Vauxhall Viva oli alkanut enenevästi oireilla, joten auton päivittäminen uuteen nähtiin järkevimmäksi ratkaisuksi. Vaihteisto Asconassa toisaalta oli aika harva”, hän kertaa. Tipalla se kyllä oli, sillä eka autoliike sanoi ettei ota Vivvoo mistään hinnasta, ilmankaan.” Syyskuisen päivän mittaan ratkaisu kuitenkin järjestyi, tarkemmin sanottuna joensuulaisesta GM-liikkeestä Timosen Auto Oy:stä. Eikä Viva sieltä romutettavaksi mennyt, vaan näkyi vielä pitkään käytössä Liperissä”, Kosonen muistaa. Erkki Kosonen muistelee Vivan olleen vuodelta -66 tai -67, mutta varmaa sen sijaan oli, että hän ei haikaillut tilalle uutta vastaavaa. Joensuusta palattiin kotiin siis uusilla rattailla; kaupat oli tehty metallinsinisestä Opel Asconasta. Auto täytyi silti olla, että pääsi joskus asioilleen”, Kosonen perustelee. ”Siellä hyvittivät vielä. Jämptiä tekemistä T ohmajärveläisellä maitotilalla nousi syksyllä -73 työntäyteisen elon keskellä autoilullinen ongelma, joka vaati ratkaisua ja mielellään pikaista sellaista, jotta arjen rattaisiin ei suotta kertyisi enempää santaa
Opel jäi edelleen itselle, sillä tytöt tulivat ajokortti-ikään. Kososten omistajuuden aikana Asconan mittari ehti vasta toiselle kierrokselle, kilometrejä kertyi käyttövuosien aikana noin 165 000 kilometriä. Vuosia myöhemmin Askoa oli alkanut puhutella vanhemman auton hankkiminen harrastepeliksi, mutta sopivaa yksilöä ei ollut sattunut tulemaan vastaan, jos tosin sen aktiivisemmin Asko ei sellaista vielä haeskellutkaan. Asconaa reelinkiin Kontiolahtelainen Asko Niskanen kertoo tutustuneensa Erkki ja Hilkka Kososeen 80-luvun lopulla maanviljelykseen liittyvien asiantuntijatehtäviensä myötä. Käytiin autoa läpi ja itseä alkoi kiinnostaa, kun oli vähän museoautokuumetta. ”Erkin kanssa tuli juttua museoautoista, ja hän nosti esille säilytyksessä olevan Opelin. Loppupuolella 90-lukua myös Mikkopoika sai ajokortin, ja hän ajelikin Asconalla muutaman vuoden. ”Asiakassuhde oli syntynyt vuonna -88, ja opin talon tavan toimia: sen minkä tekevät, tekevät hyvin ja huolella.” Toimintaperiaate heijasteli myös ajoneuvojen pitoon, ja asiakassuhteen alkuvuosina Asko ehti nähdä Kososten sinisen A-mallin Asconan vielä käyttöautonakin. Sanoin sitten, että mitäs jos alettaisiin laittamaan Opelia reelinkiin. Kyselin että oliko perheen nuorisolla kiinnostusta autoa kohtaan, mutta Erkki kertoi ettei heillä oikein ollut aikaa eikä kiinnostustakaan. ”Oli se ehtinyt olla rekisteristä jonkin aikaa pois ennen Mikolle siirtymistä, mutta sitten kun vuonna -99 karja lähti pois navetasta, ajettiin Opel sinne seisomaan.” Luopumista perheessä pitkään olleesta ajokista ei kuitenkaan harkittu, vaan tuolloin noin 165 000 kilometriä ajettu Ascona jäi odottelemaan mitä tulevat vuodet toisivat tullessaan. Mentiin sitten ihan katsomaan, että minkä moinen se olikaan. Siihen Erkki tuumasi, että mikäs siinä.” 14 2/2023 Opel Ascona 1.9. Ei kuitenkaan ollut ajatuksena, että alkaisimme sitä itse kunnostamaan.” Vuosia ehti lopulta kulua liki 20 ennen kuin Opelin tarinassa kääntyi uusi lehti. Ei heille kuitenkaan taivaansininen auto kelvannut”, hymähtää Kosonen. Oikealla Asko Niskanen yhdessä kumppaninsa Leena Kontisen kanssa, vasemmalla auton kunnostuksesta päävastuun kantanut Tero Eronen. ”Muistin ja tiesin Erkin ja Hilkan Opelin, joka oli pysynyt samassa taloudessa uudesta lähtien.” Kolmisen vuotta sitten Askon vieraillessa Kososien luona, nousi esille perheellä edelleen ollut ’73 Ascona. ”Päätettiin säästää, kun oli jo tuolloin museoikäinen. ”Vuonna -90 hankittiin Peugeot, 405-mallin farkku. Uusittu alkuperäisväri viimeistelee ulkoasun. Hyvässä yhteistyössä eri tahojen kanssa kunnostetun Opelin äärellä kelpaa poseerata
Museorekisteröidyn A-Asconan äärellä voi empimättä todeta, että harrasteautoasian rauhallinen kypsyttely johti lopulta upeaan lopputulokseen. Eräs työn puolesta tuttu kaveri, liperiläinen Jarkko Lankinen on seppämiehiä auton kunnostuksessa, ja hänen kanssaan nousi esille, josko hän katsoisi Opelia alkuun.” Tohmajärveltä haetussa Asconassa olikin tyrkyllä ruuvattavaa pitkän seisotuksen jäljiltä. Kyseessä oli vähän käytettynä hankittu, kolmella penkkirivillä varustettu seitsemän hengen malli, joita ei liikenteessä runsaasti näkynyt.” Pallosalama näkyi sittemmin myös Askon ensimmäisen oman auton nokalla. Sanoin, että ei siinä mitään, tehdään diili, että teet sitten kun ehdit tätä laittamaan.” Sopimukseen päästiin sutjakasti, ja yhdessä sovittiin, että asteikolla 1–5 Asconan suhteen otettaisiin tavoitteeksi nelosluokan taso. Uusi sarja pölykapseleita, samoin kuin tavaratilan huoliteltu kunto kertovat entisöinnille asetetusta tavoitetasosta. ”Hänen kanssaan katsottiin, että minkämoinen aihio tämä oli ja mitä museointi kaikkiaan vaatisi. Tero siinä katsellessaan tuumi, että on mielenkiintoinen ja voisi olla kiinnostavaa laittaa. Siitä varmasti jäikin mieleen, että Ascona on ajettavuudeltaan ja käyttövarmuudeltaan hyvää tasoa.” Käyttöautojen suhteen Askolla alkoi Asconan jälkeen Mercedes-kausi, mutta hän näkee varhaisten Opel-muistojen epäilemättä ohjanneen harrasteautovalintaa. Samassa yhteydessä hän uusi jarruja ja iskareita”, kertoo Asko. Tero vastasikin, että mielellään laittaisi, mutta ei siinä kohtaa pystyisi. Jarkko myös kartoitti alustavasti mitä toimia Asconan museorekisteröimiseksi kaikkiaan tarvittaisiin. Varmuuden vakuudeksi Asko pyysi talvella 2020–2021 Asconan ääreen virallisen museoajoneuvotarkastajan, Tero Erosen. ”Kyllä sieltä nuoruudesta Opel jäi merkkinä kytemään mieleen”, hän kertoo. ”Minulla oli silloin kaksilitrainen B-Ascona. ”Alkuperäinen kaasari oli umpitukossa, mutta Jarkko putsaili sen ja elvytti koneen tulille. ”Ajattelin, että kun alkuperäiset omistajat ovat pyrkineet tekemään asiat jämptisti, niin toimitaan samoin heidän autonsa kanssa”, Asko taustoittaa. OPEL-KIPINÄ Asko Niskasen harrasteautovalinnan kohdistuminen juuri Opel Asconaan oli osaltaan seurausta pitkästä ja hyvästä tuttavuudesta auton ensiomistajien kanssa, mutta toimi asiassa kannustimena Askon oma autoiluhistoriakin. ”Vekarana ollessani perheellämme oli vuosimallin ’70 Opel Rekord. ”Itselläni ei ollut kunnostukseen aikaa eikä sillä tavoin ammattitaitoa, mutta onneksi on osaavia tuttavia. ”Kun lähdin opiskelemaan vuonna -82, niin hankin silloin niin ikään vuoden ’70 Opelin, B-korisen Kadettin 1,1 litran koneella.” B-malli Opelin valikoimasta oli poikaa myös muutama vuosi myöhemmin Askon siirtyessä työelämään. Tuossa vaiheessa auto ei vaihtanut omistajaa, vaan kyseessä oli vahvaan keskinäiseen luottamukseen perustuva manööveri: Asko voisi hakea vähän ajetun Asconan mukaansa ja käynnistää entisöintiprojektia parhaaksi katsomallaan tavalla. 15. Se on hauskimpia autoja ajoltaan mitä minulla on ollut. Kuuntelin sitä herkällä korvalla ja kysyin sitten suoraan, että olisiko hän kiinnostunut laittamaan Opelin sellaiseen kuntoon, että se menisi läpi museokatsastuksesta
06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Teho 90 hv /5100 rpm, vääntö 146 Nm /2500-3100 rpm. Vaihteiston osalta pärjättiin lähinnä tiivisteiden uusimisella.” Käyttövuosien asiallisen ylläpidon myötä pisteosapuutteita ei ollut, vaan alkuperäisiä voitiin hyödyntää putsaustoimien jälkeen. Poikkeuksen muodostivat takatilojen sivupahvit, jotka olivat vuosikymmenien käytössä kuluneet. Puristussuhde 9,0:1. ”Outokumpulainen verhoomo suoritti istuimien kunnostuksen ja verhoilun uusimisen lukuun ottamatta kattoverhoilua, josta Tero huolehti muiden toimien ohella.” 16 2/2023 Opel Ascona 1.9. 07 Mitat Pituus 412, leveys 163, korkeus 139, akseliväli 243 cm. Tilavuus 1897 cm 3 . Hän tavoitti myös uuden sarjan pölykapseleita”, Asko kiittelee. Takana jäykkä akseli, kaksi eteenpäin suunnattua pitkittäistä tukivartta, Panhard-tanko, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 09 Valmistusmäärä 692 000 kpl (Ascona A, 1970 1975) Kulumattomien sivupahvien hankkiminen takatiloihin teetti työtä, mutta etsintä palkittiin ehjillä alkuperäisosilla. Edessä levyja takana rumpujarrut. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret ja poikittaiset kolmionmuotoiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 163 km/h, 0-100 km/h 12,3 s. Opelin 1,9-litraisen nelosen tuottamat 90 hevosvoimaa kuljettavat alle tonnin painoista vaunua kepeästi. Vanhat männänrenkaat olivat menneet poikki, joten sylintereihin hankittiin uudet männät ja renkaat. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Uusia ei tuntunut löytyvän mistään, kunnes Jormanaisen Mikko Värtsilästä onnistui hankkimaan sellaiset ulkomailta netin kautta. ”Hän kävi auton varsin perusteellisesti läpi: purki atomeiksi ja kävi korin läpi yltä ja päältä. Samoin hän purki koneen sen kunnon selvittämiseksi. Luonnollisesti myös muua lla sisätiloissa oli kulumaa, etenkin kuljettajanistuimessa. Poraus 93,0, isku 69,8 mm. Paino 930 kg. Takaveto. Myös alkuperäisen Solexin tilalle vaihdettiin uusi Weber. Tavoite täyttyy Projekti lähti rullaamaan kevään -21 aikana ja konkreettisesti juhannuksen alla, kun Opel siirrettiin Teron tiluksille. 01 Merkki ja malli Opel Ascona 1.9 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Asko haki Asconan alkuperäiset omistajat Erkki ja Hilkka Kososen todistamaan katsastustapahtumaa. Vielä viime kesänä ei yhteinen ajoreissu sattunut järjestymään, mutta kenties tulevana suvena. Tapahtumaan Asko nouti paikan päälle myös Erkin ja Hilkan, jotta auton ensiomistajat näkisivät työn tulokset. Ja mielihyvää tämä tuottaa monelle, usein saa tien päällä mukavaa peukutusta”, kertoo Asko kaikin puolin onnistuneesta museoautohankkeesta. Erkki Kosonen silmäili mielihyvin upeaan kuntoon alustaa myöten laitettua vanhaa ajopeliään. Paikalla luonnollisesti myös Tero Eronen. ”Vakuutin, että Ascona kuuluu heidän tilansa historiaan, jos auto alkaa joskus kiinnostamaan seuraavia sukupolvia.” kuvat: Asko Niskanen kuva: Asko Niskanen 17. Korin, tekniikan ja sisätilojen laiton rinnalla ulkoasun kruunasi alkuperäisen mukainen sininen metalliväri, jonka veti ylle Ylämyllyn Automaalaamo. Hänelle kyllä vakuutin, että Ascona kuuluu heidän tilansa historiaan, jos auto alkaa joskus kiinnostamaan seuraavia sukupolvia”, Asko juttelee. Niin ikään ulkoasua ehostamaan asennettiin uusi tuulilasi sekä tuoreet tiivisteet oviin ja ikkunoihin. Samalla todettiin myös asetettu tavoite saavutetuksi: huhtikuussa Opel läpäisi museoajoneuvotarkistuksen ja toukokuun puolivälissä suoritettiin varsinainen rekisteröintikatsastus. Auto siirtyi vasta siinä vaiheessa minun omistukseeni, kun Erkki sanoi että sinun auto se on, vaikka siinä leikillä vähän kinattiinkin kummalle auto oikein kuuluu. Myös auton ensiomistaja muistelee Asconan uutta tulemista tyytyväisenä. Yllättävän hyvä ajettava tämä on, joten voi hyvin lähteä vaikka pidemmälle reissulle. ”Tämän mallisesta Asconasta minulla ei aiempaa kokemusta ollutkaan. Maaliviivansa projekti saavutti keväällä -22. Oli siinä ollut heillä laittamista kuntoon”, Erkki Kosonen nyökkää. Luvassa on epäilemättä samaa mukavaa kyytiä, mihin Kososet tottuivat syksystä -73 eteenpäin. ”Asconan entisöinti tuntui olleen varsin mieleinen juttu heille. ”Mikäs siinä, mielihyvin sitä autoa katsoi
Maamme harvoista Alfasudeista yksi on Markku Johanssonin entisöimä ti-versio, joka onkin erinomaisen hieno esitys aiheesta. Ylöjärvi 18. Alfa Romeo Alfasud ti ’74 Parjatusta paraatikuntoon Yksi eniten valmistetuista, mutta ajan oloon väheksytyimmistä Alfa Romeo -malleista on Alfasud
”Auto oli ehtinyt jo päätyä peltoautoksi, ja sitä nyt myynyt taho oli ajatellut rakentaa siitä rallisprint-auton. ”Se oli kuin olisi taivaaseen astunut auto kulki hienosti ja oli hiljainen. Jo aiemmin olin ehtinyt myydä tälle kaverille joitakin minulla olleita Alfa-osia, kunnes huomasin että nyt hän myi puolestaan koko autoa.” Omistaja oli kokenut Alfasudin varaosahankinnan vaikeaksi ja päätynyt siksi myyntikannalle. ”Mietin että miksen entisöisi sellaista, kun näyttivät oleva halpoja moniin erikoisiin Alfoihin nähden. Niinpä Ylöjärvelle matkasi Oulun Autohuollon syyskuussa -74 myymä Alfasud ti, joka kajaanilaisen ensiomistajansa jälkeen oli ehtinyt kiertää ainakin Hiirolan kautta Helsinkiin ennen putoamistaan rekisteristä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Markku Johanssonin albumi Sisätilojen entisöinnin suurin koetinkivi oli tavoittaa kelvolliset ovipahvit. A lfa Romeolla on sen verran runsaasti ihailua herättäviä klassikkomalleja, että huomattavasti lyhyempi lista koostuu harrastepiirien syrjimistä malleista. 19. Virne on ehtaa Alfaa etenkin neljällä pyöreällä valonheittimellä toteutetussa tiversiossa. Onneksi joukossamme on heitä, jotka osaavat nähdä asian toisin ja kulkea sen kannustamana harvemmin tallottuja polkuja. Siitä jäi sellainen ajatus, että Alfasud olisi joskus komea saada.” Tuuma alkoikin muovautua toimeksi, mutta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Kuten ylöjärveläinen Alfa-harrastaja Markku Johansson, joka 2000-luvun alkuvuosina alkoi pohtia Alfasudin hankintaa ja kunnostamista. Yleisestikin minua kiinnostavat erikoisemmat automallit, sellaiset joita joku toinen ehkä väistää.” Syksyllä 2009 sopivalta vaikuttava aihio, vuoden -74 Alfasud ti, tuli myyntiin Sonkajärvellä. Minulla oli silloin vanhempi Giulietta ja ajattelin, että sen verran huijaan että olen muka vaihtamassa autoa, vaikka eihän minulla silloin uuteen rahaa ollut.” Uutuuttaan hohtava bokserimoottorinen etuveto-Alfa järjestyikin alle, ja kokemus oli kuluneeseen Giuliettaan verrattuna mieltä avartava. Markku kuitenkin luotti Alfa-verkostoonsa osien löytämiseksi ja päätti ottaa haasteen vastaan. Harrastenäkökulmasta vieroksuttuihin Alfoihin nousee 70-luvun alusta runsaan vuosikymmenen ajan valmistettu Alfasud. ”Kävin kloppina 70-luvulla koeajamassa uutta Alfasudia, muistaakseni juuri silloin kun ti-malli oli tullut markkinoille
Alfasud oli paitsi merkin ensimmäinen etuvetoinen tuotantomalli, myös bokserimoottorilla varustettu. Alfasudien pellit opittiin jo varhain tuntemaan heiveröisiksi kyvyltään vastusta korroosiota, joten peltitöiden määrän Markku osasi odottaa kasvavan suureksi. Palapelin pariin Markun tallille trailerilla siirtynyt Alfasud oli kokonaisen auton sijaan enempi purettu aihio, jolle edellinen omistaja oli ehtinyt jo näyttää hitsipilliä. 20 2/2023 Alfa Romeo Alfasud ti. Onneksi löysin raadon, jossa se oli ehjä ja saatoin vaihtaa sen kokonaisuudessaan”, kuvailee Markku ennalta-arvaamattomia korjauskohteita. ”Kiitokset erityisesti Reenpään Antille, jolta sain ostettua muun muassa tuulilasin ja sopivasti paljon muutakin tarvittavaa. Yrityksien ohella Markku suuntaa kiitoksensa myös tutuille Alfa-harrastajille, jotka auttoivat projektin edistymisessä. Seetit näissä ovat ilmeisen kestävät, sillä ne eivät kaivanneet lainkaan koneistusta”, Markku kertaa. Tässä kohtaa koettiin vastavuoroisesti myönteinen yllätys, sillä rautakauppaan suuntaamiseen sijaan Markku tavoitti runsain mitoin Alfasudin peltiosia. ”Ostin pari kolme raatoa, joista hyödynsin parhaita paloja. Voimalinjan osalta projekti eteni kivuttomammin, sillä edellä mainittuja kansihaasteita lukuun ottamatta moottorin kunnostus eteni kohtuullisen notkeasti ja viisiportainen vaihteistokin oli valmiina palvelukseen ilman remonttia. ”Ei se piru käynytkään paikoilleen. Markkinoille saapuessaan Alfasud näytti tyylikkään ajanmukaiselta, joten ei ihme että myynti käynnistyi hyvin. Alfasudista kun on kyse, niin jouduin hitsaamaan jopa kojelaudan kehikkoa vuotaneen tuulilasin vuoksi. Muita ihmeellisiä paikkoja olivat katon etummaiset sivupintapellit, joita joutui hitsaamaan katon puolelta kiinni. Tanskalaisen Klokkerholmin valikoimista löytyivät lokarinkaaret ja neliovisen Alfasudin laadukkaat helmapellit, jotka Markku muokkasi ti-mallin kaksioviseen koriin sopiviksi. Muukkoselta tavoitin kaiken näköistä uutta osaa.” Valmiina osina järjestyivät muun muassa etuja takahelmat. Takaluukku puolestaan tulee saranoilla kiinni takaikkunan alle, ja tässä autossa koko peltihässäkkä oli kadonnut melkein kokonaan. Silloinen RTO-Tuonti oli yksi paikka, josta löysin, samoin Ab T. Kirosin vääriä kansia jonkin aikaa, mutta etsin sitten minulla olleista moottoriaihioista alkuperäisen mukaiset kannet, joihin vaihdoin uudet venttiilit. ”Koko lailla heti aloin kiertämään paikkoja osien löytämiseksi. Selvisi että uudet kannet olivat uudemmasta moottoriversiosta, jossa on erilainen imusarjan jako. Samoin Kaj Kaistilalta sain hankittua tärkeitä osia.” Luonnollisesti myös varaosa-aihiot näyttelivät tärkeää osaa projektin edistämisessä. ”Suurin osa osista oli kuitenkin tallella ja edellinen omistaja oli moottorin suhteen esimerkiksi ehtinyt tasapainottaa kampiakselin ja asentaa paikalleen tehdasuudet kannet.” Kun Markku alkoi sittemmin asentamaan imusarjaa takaisin paikoilleen, tuli vastaan epämukava yllätys
21. Etulevyiksi sain ostettua takaisin aiemmin poismyymäni levyt. Uusi sivuhelma jo sijoillaan, mutta vielä riitti kesäpäiviksi peltisavottaa. Olivat katon parikymmentä pientä lommoakin osanneet kitata hienosti”, Markku kiittelee. Ennalta suuriksi tiedettyjä peltitöitä helpottivat tavoitetut uudet osat, joihin lukeutui muun muassa etuhelmapelti. Istuimien sivut ovat keinonahkaa, ja hyödynsin parhaat löytämäni sellaiset. ”Ovipahvit ovat yksi syy miksi näitä ei kukaan entisöi”, Markku puuskahtaa ja jatkaa, ”ne ovat kokonaan pahvimassasta puristettua ja muotoonsa paistettua. Suomen oloissa ne ovat usein käyristyneet ilman että olisivat kohdanneet edes vuotoja. Takajarrut ovat sinällään ihan normaalit, mutta niissä takanapa on laakerien kanssa yhtä samaa pakettia jarrulevyjen kanssa”, Markku kuvailee. Viikon ihmettelin, miten saisin toivotun jäljen ennen kuin sain maalattua hyväksi. Alfasudia teki useampi kaveri pikkuhiljaa, ja siihen meni kaikkiaan vuosi, mutta tekivät hyvää jälkeä. Tässä mennään jo parempaan suuntaan, kun moottori-vaihteistopaketti nousee taljalla alakautta paikoilleen. Alustaan sujahti muun muassa uusi puslia, mutta eräät Alfasudin omintakeiset rakenneratkaisut teettivät työtä. Aikansa kuivuttuaan ne asettuivat oikeaan muotoonsa, minkä jälkeen sain ne kovalla työllä ja kiroilulla paikalleen. Niiden kanssa oli työmaata, mutta kun tarpeeksi monta vanhaa sylinteriä purin ja katselin parhaat osat sekä uudet tiivisteet, niin homma onnistui. Voisi sanoa, että tämä oli projektissa ehkä se kaikkein kamalin työvaihe.” Muista ohjaamon detaljeista huomiota vaati muun muassa kojelaudan harmaaksi maalattu poikittainen peltikaistale. Verhoilija puolestaan uusi keskikohdan vaaleanharmaat kankaat sekä etuistuimien vaahtomuoveja.” Varsinainen savotta olivat ovipaneelit. Projektin lähtötilannetta avaa tämä kuva, kun omistajaa juuri vaihtaneen Alfasudin kori siirtyy trailerin kyytiin lihasvoimin. ”Teetin maalauksen Tampereen aikuiskoulutuskeskuksella, jossa olin aiemmin maalauttanut Giulian uusiksi. ”Se on maalattu sellaiseksi röpeliäiseksi. ”Ei voi käsittää miten kepsua työtä Alfasud on esimerkiksi penkkien runkojen osalta, ja takapenkki on tehty jostain ihmeellisestä pahvimassasta. Viime hetkellä kuitenkin löysin toiselle puolelle uuden ja toiselle hyvän käytetyn.” Näissäkin riitti silti puuhaa ennen kuin Markku saavutti häntä tyydyttävän laatutason. Kojelaudan tukirakenteita jouduin tässäkin hitsaamaan; se oli sellaista työtä, jota ei monessa automallissa voisi kuvitella edes tehtäväksi”, Markku päivittelee. Hiljaa hyvä tuli Alfasudin palauttaminen alkuperäiseen vihreään sävyyn sujui ulkopuolisella taholla rauhalliseen tahtiin ja hyvään lopputulokseen päättyen. Kuva kertoo myös nokkahihnojen suojaamattomasta rakenteesta. Auton sisätilojen eheyttäminen tapahtui parhaita tavoitettuja aihiota hyödyntäen. ”Pahvit olivat vääntyneet pahasti, joten tein laudasta sapluunan, kastelin pahvit ja vein ne saunaan kuivamaan. ”Edessä jarrusylinterit ovat hyvin erikoiset, sillä ne ovat koneen kyljessä, lähellä levyjarruja. Ajattelinkin jo, että laitan tähän uudemman malliin pahvit, jotka ovat laadultaan parempia. Sinällään kojelautoja oli minulla useita, joista yhdessä vinyylit olivat kunnolliset. Takalevyt olivat ruosteessa mutta sen verran paksut, että tuttava sai sorvattua niistä hyvät
22 2/2023 Alfa Romeo Alfasud ti. ”Kyllä se oli hiukkasen odotettu ajotapahtuma”, Markku myöntää ja jatkaa, ”Ajoltaan auto oli aika lailla sellainen mitä odotinkin. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo Alfasud ti 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Semmoinen vähän mikroautomainen, hyvä ohjaustuntuma ja jarrut sekä varsin hiljainen. Kone on kuitenkin hiljainen, joten siinä mielessä kierrokset eivät haittaa. Mukava ajaa kaikkiaan, kun vaihteetkin pelaavat hyvin.” Myös Alfasudin voimanlähteen ohutta alavääntöä hän tiesi odottaa. Etuveto. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPherson-tyyppiset joustintuet, kolmiomalliset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 07 Mitat Pituus 397, leveys 163, korkeus 141, akseliväli 248 cm. Tavaratila oli kuitenkin hyvin saavutettavissa puskuria myöten aukeavan takaluukun kautta. Markun Alfa myytiin uutena Oulun Autohuollosta kajaanilaiselle ensiomistajalle. Kojelaudan viimeistellyn ilmeen kruunaa öljynpaineja vedenlämpömittarien viereen löytynyt kello, jota aikanaan tarjottiin lisävarusteena. Odotettu ajokokemus Laajamittainen kunnostusprojekti tuli maaliinsa vuonna 2019 ja seuraavana vuonna suoritettu museoajoneuvotarkistus oli pieteetillä entisöidylle Alfasudille muodollisuus. ”Nyt tulee säälittyä, ja pidettyä kierrokset alle 6 000 r/min”, juttelee Markku todennäköisesti maamme hienoimman Alfasudin äärellä. Poraus 80,0, isku 59,0 mm. Edessä ja takana levyjarrut. Vilkkuja valokatkaisijat Markku tavoitti uusina ja ratin hän sai asialliseksi maalamalla puolat uusiksi. Viistoperämuodoistaan huolimatta Alfasud oli alkuvaiheessa kaksiovinen. Tilavuus 1186 cm 3 . Huomionosoituksien kanssa vähintään yhtä suuri juttu oli pääsy Alfasudilla tien päälle. Puristussuhde 9,0:1. Paino 810 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 13,5 s. Sinällään viitonen on vain lievä ylivaihde, joten jo 120 km/h vauhdissa kierroksia on yli 4 000 r/min”, Markku kuvailee. Kyseessä on vuosittain jaettava kiertopalkinto alkuperäisimmästä tai vastaavaan kuntoon entisöidystä Alfa Romeosta. ”Osasin aavistaa, että kun on 1,2 litran bokseri ja pitkä imusarja, niin vääntö on surkeaa. Uurastus ei jäänyt huomaamatta kotimaisen merkkikerhon, Club Alfa Romeo Finland ry:n toimesta, sillä yhdistys valitsi Markun Alfasudin vuoden 2020 Concorso d’Originalita -voittajaksi. Aikanaan moottoritoimittaja riivasivat uutta Alfasudia jopa 7 000 varviin, sillä antoihan moottori suurimman tehonsakin vasta 6 000 r/min kohdalla. Tätä täytyykin ajaa aivan eri lailla kuin nykyautoa eli kierroksia pitää olla ainakin 3 000 r/min. Teho 68 hv /6000 rpm, vääntö 90?Nm /3200 rpm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Takana yhdystukiakselisto, joustintuet, Panhard-tanko, Watt-tuenta, kierrejouset. Suoralla tiellä menee 80 km/h viitosellakin, mutta heti kun menee ylämäkeen niin pitää hakea neloselle
Pian sen jälkeen ostin ’62 Octavian, josta kuvittelin tekeväni itselleni ensimmäisen auton. 23. Tampereelle asti en sentään uskaltautunut”, hän naurahtaa. Tšekkoslovakialaisen puikoissa heräsi ihannointi malliston kerkeämpään versioon, ralleissakin tavattuun Octavia TS:ään. Minä liimasin Italiasta vihkoon Pisan vinon tornin ja Koneviestin autotaulukosta leikkaamani vuoden -60 Alfa Romeo 2000 Berlinan.” Aivan sellaista Italian unelmaa ei Markun ajopeliksi sattunut, mutta menevyyden vajetta paikkasi Tampereelta Tammelan torin kupeessa olleesta Kakkosautosta mukaan vuonna -71 lähtenyt ’61 Giulietta ti. ”Jossain ensimmäisistä Mobilisteista joku oli kirjoittanut, että Ylöjärvellä seisoo tällainen Alfa kuusen alla. Mieleen on jäänyt, kun maantiedon tunnilla Euroopan maita opetellessa opettaja käski hakemaan eri maille tunnusomaisia asioita. Hämeenlinnasta tulikin kaveri sen ostamaan. Kirjastosta koetin etsiä epätoivon vimmalla ja sieltä löysin joitain amerikkalaisia Chiltonin paksuja teoksia, joissa oli asiaa Giuliettastakin.” Markku kertoo yhteiselon Alfan kanssa sujuneen jotenkuten parin vuoden ajan, kunnes armeijan ajaksi se jäi enimmälti seisomaan matka-autoksi hankitun toisenlaisen kulkimen myötä. Se oli kaamean ruosteinen, mutta jonkin verran sillä silti ajelin lähikulmien teilläkin kuten silloin oli tapana. Silloinhan sai vielä ajaa niin paljon kuin auto kulki, ja usein tulikin ajettua 150 km/h nopeudella pitkiä matkoja putkeen”, Markku muistelee. Kun aikanaan sitten kunnostin samanlaista harrasteautoksi, sain ostettua joitakin osia takaisin tästä entisestä autostani.” Markun aktiiviseen Alfa-harrastukseen oli 70ja 80-luvun taitteessa kuitenkin vielä pitkä aika, sillä Kupla-kauden jälkeen hänestä tuli toviksi Mersu-mies. Tein sille pukin ja sain moottorin vielä käymäänkin – niin että koko mäki roikasi.” Lopullista sijoituspaikkaansa Markun ensi-Alfa ei kuusen alta sentään saanut. Haave harvinaisemmasta ja menevämmästä Škodasta ei kuitenkaan konkretisoitunut, mutta tuore ajokortti taskussa menopeliksi järjestyi kuitenkin toinen ja vielä enemmänkin urheiluhenkeä nostattava automerkki – Alfa Romeo. ”Tampereen puolella tuli myyntiin 50-luvun lopun Alfa Romeo Giulietta Sprint Veloce. ”Ostin ’54 Kuplan, joka oli varma peli siihen nähden mitä oli Alfalla meno. Isäni lupasi siihen rahatkin, mutta jäi pahus ostamatta. ”Lähiseudulla ei ollut Alfoja enkä tuntenut ainoatakaan Alfa-kuskia. ”Olin 16-vuotias, kun isäni osti minulle ensimmäiseksi Škoda 440:n. Auto oli aika halpa ja tykkäsin siitä kovasti. ”Auto jäi kuusen alle, mutta otin siitä moottorin irti ja purin sen mielenkiinnosta. Se auto kuitenkin säilyi ja on nykyään kilpa-autona ulkomailla.” Dieselöityjen Mercedesten jälkeen Markku otti kuitenkin harppauksen saapasmaan suuntaan. Auto oli ulkomailta tuotu, ehkä Ruotsista. Armeijassa en käynyt Giuliettalla kertaakaan, kun oli vaikeuksia muun muassa startin kanssa.” Varusmiespalveluksen aikana Alfa myös ehti ruostua lisää, minkä seurauksena se jäi pois rekisteristä 70-luvun puolivälissä. ALFOJEN LUMO Maaseudulla varttuneena Markku Johanssonin autoilu alkoi jo ennen ajokortti-ikää kuten monella muullakin autoista kiinnostuneella ja 60-luvulla nuoruuttaan eläneellä. Vuoden -72 Giulia 1300 Superin, jonka tuolloin kunnostin ja vasta viime kesänä myin pois.” Tämän vuosituhannen puolella käyttöautoina ehti olla ensin kaksilitrainen 164 ja sitten vielä kolmelitrainen automaatti-164, mutta varsinainen siirtymä nuoruusmuistoihin oli Markun vuosituhannen alussa hankkima ’61 Giulietta Berlina. ”Ostin W111-mallisen S-Mersun, johon oli asennettu 190-mallin dieselmoottori. Pelkkää menevää elämäntyyliä ei milanolainen kuitenkaan nuorelle miehelle tarjoillut. ”Se oli iso kunnostuskohde, mutta laitoin sen kymmenen vuoden aikana viimeisen päälle. Kyseessä on Giuliettan harvinainen halpamalli, jossa on vain yksikurkkuinen kaasari ja esimerkiksi kierrolukumittaria ei ole. Tätä Suomen Koneliike toi vain puolenkymmentä autoa Suomeen, ja autoni on tiettävästi näistä ainoa säilynyt”, Alfa-entusiasti kertoo. Hänen piti se entisöidä, mutta näin ei sitten käynytkään. Korjaustoimien kanssa olinkin sitten pulassa, kun ei ollut tietolähteitä. Ruosteinen se oli eikä kone mikään maailman paras, mutta pirun hyvin se kulki ja oli erinomaisen hyvää ajaa. ”Minulla ehti olla Fiatilta 124 Coupé, 127 Sporteja sekä automaattivaihteiset 132 ja Croma, kunnes 90-luvulla viimein hankin Alfan. Siihen aikaan olin poikamies, ja tuolla Mersulla käytiin sitten isolla porukalla tansseissa”, Markku muistelee ja jatkaa, ”Tuon Mersun jälkeen tuli vielä 250 SE, dieselkoneella sekin, ja sillä tuli reissattua vaikka kuinka paljon ympäri Pohjoismaita.” Kaikesta huolimatta Alfat kummittelivat Markun mielessä, ja läheltä piti ettei hän tullut ostaneeksi erästä harvinaisuutta. ”Siitä alkoi Alfa-aika. ”Alfa oli sellainen haave, joka oli herännyt jo kansakoulussa
Jo 50-luvulta lähtien Alfa Romeolla työskennellyt Rudolf Hruska oli johtanut uuden mallin suunnittelua, ja tuotantoon saatettu rakenne erosi tuntuvasti totutuista Alfa-perinteistä. Ja silloin kun tuotanto rullasi, olivat edessä kehnolaatuisista materiaaleista seuranneet ongelmat. Edessä ne oli asemoitu poikkeavasti vetoakseleiden sisäpäähän, vaihteiston välittömään tuntumaan. Yhtä kaikki, Alfasudin kivan ajettavuuden ja sopusuhtaisen ulkonäön nostattamat myönteiset tunnelmat vaihtuivat omistajilla harmitukseen ja kanssaliikkujilla ilkkumiseen. Napolin-tehtaan tuotannossa päivä ei lopulta kuitenkaan paistanut niin kuin pohjoisempana Milanossa oli toivottu. Kansanautoa Milanossakin kaavailtiin, ja Torinossa nähdyn perusteella kokonaisuus vaikutti hyvältä. Syksyllä 1973 Alfasud-mallisto sai ensimmäisen täydennyksensä, kun merkin perinteiden hengessä markkinoille saapui menevämpi ti-versio. Nollasta sataseen raapaistiin 13,5 sekunnissa eli lähes kaksi sekuntia ripeämmin kuin perusversiossa. Alfasudia varten Alfa Romeo oli perustanut kokonaan uuden tehtaan Napolin lähellä Pomigliano d’Arcoon. A lfa Romeon johdolla oli tiedossa Minin yli vuosikymmenen kestänyt menestys, ja epäilemättä teollisuusvakoilua oli suoritettu sen verran, että ymmärrettiin jopa Volkswagenin tuovan lähitulevaisuudessa modernin etuvetoisen ja viistoperäisen mallin. Uudelle tehtaalle palkattu noin 10 000 hengen työvoima oli altis lakkoilemaan ammattiliittojen taistoissa, mikä sekoitti tuotantotahtia. Tavanomaistakin nopeamman ruostumisen syyksi on esitetty neuvostoliittolaista runsashiilistä terästä, kenties jopa kierrätetystä sotakalustosta peräisiin olevaa. Torinon autonäyttelyssä 1971 esitellyllä Alfa Romeo Alfasudilla oli tärkeä tehtävä. Jotkut lähes välittömästi, jotkut vasta muutaman vuoden käytön jälkeen. Asian takana oli paitsi modernin tuotantolinjan luominen, myös yhteiskunnallinen näkökulma: eteläiseen Italiaan perustetulla tehtaalla luotiin työpaikkoja ja pyrittiin siten tasoittamaan sosiaalista kuilua varakkaamman pohjoisen ja köyhemmän etelän välillä. Moottorin tilavuus oli 1 186 kuutiosenttimetriä ja voimaa se tarjosi 63 hevosvoimaa. Valinnan taustalla saattoi olla itävaltalaistaustaisen Hruskan historia muun muassa VW Kupla -projektin parissa 30-luvulla. Etelän hedelmä Teksti: Harri Onnila Etelän hedelmä 24. Veto oli merkille historiallisesti siis edessä, mutta lisäksi moottoriin oli valittu bokserirakenne. Kun vauhdin hillitsemisen aika koitti, toimeen tartuttiin joka nurkassa sijaitsevilla levyjarruilla. Matalahkon nokan ja sitä seuranneet tasapainoiset viistoperälinjat piirsi liki erehtymättömällä kynällään operoinut Giorgetto Giugiaro. Napolista kotoisin Numeroiden valossa Alfasud oli kelpo tuote, mutta tuotannon tasolla kohdatut ongelmat valuivat enenevästi kohti Alfasud-asiakkaiden sylejä. Ilmansuunta heijasteli uuden mallin nimessäkin: ’sud’ viittasi etelään, ja Alfa Romeon logon alareunasta puolestaan poistettiin siellä siihen asti ollut Milano-teksti. Pituutta nelioviselle Alfasudille muodostui 3,9 metriä, mikä mahdollisti asialliset sisätilat, mutta piti ulkoiset mitat silti tavoitellun kompakteina. Näillä eväin huippunopeus kasvoi sekin numerolla viisi eli 160 km/h lukemaan. Ulkoa ti:n tunnisti yhdellä vilkaisulla, sillä ovimäärä oli puolitettu kahteen ja etuvalojen määrä puolestaan tuplattu neljään, pyöreään umpioon. Etujousitus edusti modernia McPherson-tyyppistä tuentaa ja takapäässä luotettiin kierrejousitettuun jäykkään akseliin Panhard-tangon ja Watt-tukien avittamana. Etuina bokserirakenteesta saavutettiin joka tapauksessa keulan mataluus ja matalan painopisteen lähtökohtaisesti parantamat ajo-ominaisuudet, mikä ei ollut suinkaan haittaa Alfan kohdalla. Lisähevosvoimia 1,2-litraisesta bokserista oli kaivettu vain viisi, mutta samalla vaihteistokin oli neliportaisen sijaan viisipykäläinen. Aiheesta saisi eittämättä pidemmänkin selostuksen, mutta usein esille nostettuja ongelmia olivat huonot muovija vinyylilaadut, osien heikko sovitus ja lopulta ruosteherkkyys. Omapainoa pienelle Alfalle kertyi 830 kiloa, mikä osaltaan mahdollisti pikkuautolle tomeran 150 km/h huippunopeuden. Sen oli määrä olla urheilullisista tuotteistaan tunnetun italialaisen autovalmistajan tuote kasvaville pikkuautomarkkinoille
Esitekuva on vuodelta -78, jolloin Sprintin nokalle järjestyi isompi, 1 490-kuutioinen 85 hevosvoimaa tuottava bokseri. Vuosina 1973–1981 Suomeen rekisteröitiin tilastojen perusteella yhteensä 284 Alfa Romeo Alfasudia. Vuodelle -80 Alfasud sai kasvojenkohotuksen, joka näkyi muun muassa uutena maskina ja muovipuskureina. Isolla takaluukulla toteutetut kolmija viisioviset saapuivat vasta vuoden -80 mallipäivityksessä. Suomen oloihin Suomeen ensimmäiset Alfasudit saapuivat Juhani Anttilan Alfa Romeo Suomessa 1950 2000 -kirjan mukaan alkuvuodesta -73. Vuonna -76 meni kilpiin vielä 32 autoa, mutta sen jälkeen vaan yksittäisiä, kunnes -82 ei enää ensimmäistäkään. Laatuongelmat saivat pilkkakirveen lastut lentämään niin näkyvästi, että vuosien myötä tuntuu ettei Alfasudista juuri muuta muistetakaan. Syy selvisi nokkapellin alle vilkaisemalla: nokkahihnat olivat vailla suojaa, ja lumituiskut olivat päässeet täyttämään hihnojen ja hammaspyörien välin, mistä seurasi startatessa hihnan luistaminen ja sitä myöten venttiiliremontin tarve. Ei liity suoraan Alfasudeihin, mutta salapoliisityötä oli samoihin aikoihin vaatinut myös Milanossa valmistetuissa Alfa Romeoissa havaitut himmeät läikät niiden upouusissa maalipinnoissa. Vuonna -78 suuremmaksi moottorivaihtoehdoksi tarjottiin jo 85-hevosvoimaista 1,5 litran bokseria ja 1,3-litraisen teho kirrattiin 79 hevoseen. Kylmän lisäksi myös kuumuus oli epäsuorasti aiheuttanut ongelmia maahan saaduille Alfasudeille. Tuossa vaiheessa ti:n 1,5-litrainen antoi 95 hevosta ja aivan tuotannon loppuvaiheen ti QV -versiona kipakat 105 pollea. Sudittelu Suomen talvessa ei tahtonut kuitenkaan päästä alkuunsa, kun uutuusmalli ei osoittanut innokkuutta startata – ei vaikka käynnistysyrityksiä suoritettiin kolmeen yksilöön. Suurin mallistouudistus tehtiin 80-luvun alkuun, jolloin kasvojenkohotusten ohessa korimallistoon lisättiin ajanmukaisemmat kolmeja viisioviset versiot. Ensikosketus pohjoiseen maaperään tapahtui Helsingin Lauttasaaren rannassa, jossa toimi tuolloin maahantuoja Suomen Koneliikkeen käyttämä vapaasatama. Alfasud-sukupolven urheilullisinta antia oli vuodelle -76 saapunut Alfasud Sprint, joka liikkui aluksi 1,3-litraisella ja myöhemmin myös 1,5-litraisella voimanlähteellä, parhaimmillaan 105-hevosvoimaisena. Maalipinnoissa oli nimittäin havaittu outoja palamisjälkiä, ja selvitystyön perusteella syyksi paljastui junakuljetukset Napolista Milanoon: matkalla oli muutama pidempi tunneli, minkä seurauksena avovaunuissa matkanneet Alfasudit saivat kärsiä höyryveturien lykkäämistä kuumista savuista ja kipinöistä. Vuoteen 1983 jatkuneen valmistuksen aikana mallisto kasvoi vuonna -75 kolmiluukkuisella Giardinetta-farmarilla, ja seuraavana vuonna ti-mallin moottori kasvoi 1,3-litraiseksi (75 hv) ja neliovinen sai puolestaan sekin viisipykäläisen laatikon. 25. Havainnon seurauksena Alfasudin hankkineita evästettiin välttämään talvipysäköintiä keula vasten lumikasaa tai rakennusta. Suomeen ensirekisteröitiin Autotuojien tilastojen mukaan ensimmäisenä tuontivuonna 49 Alfasudia ja seuraavana vuonna 84 autoa. Perusmalli oli neliovinen ja ti-versio kahdella veräjällä. Vuonna -75 yllettiin jo 103:een, mutta sitten edessä oli lyhyt ja jyrkkä alamäki. Syytä ehkä olisi, sillä kyseessä on kuitenkin yksi eniten valmistetuista Alfa Romeo -malleista, sillä sen tuotanto kohosi lähes 900 000 autoon. Jostain kumman syystä läikkien määrä kuitenkin romahti, kun kokoonpanovaihetta odottavien vastamaalattujen korien hallissa kiellettiin jalkapallon pelaaminen. Alfasud-mallisto täydentyi vuodelle -75 Giardinetta-farmarilla ja seuraavana vuonna coupé-mallisella Sprintillä. Perus-Alfasudien tuotannon päättyessä vuonna -83 coupémalli jäi vielä tuotantoon, mutta Alfasud Sprintin sijaan pelkällä Sprint-nimellä
Kerava 26. Erityisesti varaosien hankinta Brasiliasta vaati sitkeyttä ja luovia ratkaisuja. Matkassa riitti mutkia. Brasilian Karmann VW Karmann Ghia TC ’72 Kari ja Anne Puustinen hankkivat kesällä 2020 erikoisen VWurheilumallin ja alkoivat kunnostaa sitä museokelpoiseksi
Moni tuttu harrastaja oli kehunut Orimattilassa sijaitsevaa T&T-automaalaamoa, ja sinne sovittiin aika tammikuuksi. Brasiliassa valmistettua korimallia ei moni tunnista, eikä ihme, sillä tällaiseen ei Euroopan tapahtumissa juuri törmää. Vajaan puolen vuoden kuluttua Kellokoskella otettiin auto työn alle. 27. Valkopohjaiset kilvet ovat vaihtuneet kuvausten jälkeen mustapohjaisiin. Tuusulan Kellokoskella Ticabo Oy:ssä oltiin sitä mieltä, että jos tavoitteena on entisöidä auto, on syytä tehdä koko verhoilu uusiksi. Auto sijaitsi hämärässä kellaritilassa. Myyntiin ilmestynyt auto oli harvinaisempi Karmann Ghia -malli, Brasiliassa valmistettu TC type 145, ja sitähän piti lähteä katsomaan Helsinkiin. Muutamaa VW Karmann Ghiaa oli jo käyty katsomassa, mutta kauppoihin asti ei ollut päästy, sillä kovin huonokuntoista projektia ei haluttu hankkia. Alusta lähtien oli selvää, että uudet omistajat halusivat palauttaa auton mahdollisimman alkuperäiseksi. Moottori ei ollut alkuperäinen, ja se kävi ontuvasti. Pieniä ja vähän isompiakin vikoja löytyi. Myöhemmin kotipihassa auto näytti päällisin puolin hyvältä ja ostos tuntui onnistuneelta. Kohennettavaa löytyy Auton 50-vuotisen historian aikana monta eri omistajaa oli ehtinyt parannella autoa mieleisekseen. Sen sisätilat olivat tunkkaiselta ja haisivat homeelta. Auto herätti huomiota missä tahansa sillä liikkuikin. Puustinen halusi maalauttaa auton alkuperäiseen punaiseen väriin. Brasilialaisvalmisteisen auton lempinimeksi valikoitui Carlos. Kaupat kuitenkin solmittiin ilman koeajoa, eikä autoa edes ajettu ulos päivänvaloon. Karilla ja hänen vaimollaan Annella oli ennestään 1974 Kupla, mutta toinen harrasteauto oli ollut etsinnässä jo jonkin aikaa. Ilmeisesti kostea säilytystila oli tehnyt tuhojaan, tai sitten autoa oli pidetty huonosti varhaisempina aikoina. Moottorin lisäksi TC:n väri oli vaihtunut, etuakselisto oli korvattu kavennetulla ja sitä oli madallettu. ”Vaimolle en uskaltanut kertoa kaikkea, en varsinkaan arvioituja kustannuksia”, Kari tunnustaa. Kari kävi parin verhoilijan luona kysymässä, mitä kannattaisi tehdä. Sisustusta purkaessa homekasvustoa löytyi reippaanlaisesti, joten päätös uusimisesta osoittautui oikeaksi. Toisessa takalampussa oli reikä, penkin verhoilussa oli repeämä, oviverhoilut repsottivat ja niin edelleen. Auton kattoverhoilu oli maalattu mustaksi ja ajovalot keltaisiksi. Heti kun auton pysäköi, ohikulkijoita tuli juttusille ja sitä haluttiin valokuvata. K esällä 2020 keravalainen Kari Puustinen huomasi myyntiilmoituksen viininpunaisesta VW Karmann Ghiasta. Kari Puustisen tilaamasta erikoiskilvestä käy ilmi mallimerkintä sekä vuosimalli. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Kauko Ollila Kari Puustinen on päässyt nautiskelemaan läpikotaisin kunnostetusta harvinaisuudesta jo viime kesänä. TC:n käynti oli todellakin epätasaista, eivätkä uudet omistajat uskaltaneet lähteä paria kilometriä kauemmaksi ajelemaan
Myös kaikki mittarit kunnostettiin ja autoon asennettiin päävirtakytkin. ”Aamulla soitto pankkiin, ja sitten vaan odottelemaan uutta korttia.” Uusien johtosarjojen valmistajakin löytyi, mutta yhteydenottoihin ei vastattu, vaikka viestejä lähetettiin niin portugaliksi kuin englanniksi. Sitten Puustinen laittoi sisään uusia tilauksia. Lopulta Kari päätti ottaa riskin ja tehdä tilauksen uudella luottokortilla. 28 2/2023 VW Karmann Ghia TC ’72. ”Suomen DHL:n hinta olisi ollut 750 euroa, DHL Brazil veloitti toimituksesta 205 euroa”, Kari vertailee. Johdotuksissa oli vuosikymmenien aikana tehty useita epämääräisiä liitoksia. Pian selvisi, että tilatut auton osat toimitetaan vastaanottajalle mopolähettien kuljettamana. Kun ruostekorjaukset ja hitsaukset saatiin tehtyä, oli pohjatöiden vuoro. Usein tilauksen tekeminen edellyttää myös brasilialaista henkilötunnusta. Toimituksia tuli yhteensä 16 kappaletta”, Puustinen muistelee. Niitäkin riitti. Kun sisustus ja sähköt oli purettu, käynnistyi korin kunnostusprojekti. ”Tekaisin itselleni moderaattorin avulla kelvollisen henkilötunnuksen”, Puustinen tunnustaa. Facebookin Karmann Ghia TC -ryhmään liittyminen osoittautui tässä vaiheessa erityisen hyödylliseksi. Purkua ja kasausta Tallissakin tapahtui. Asentaja kehui uusien johtosarjojen harvinaisen pitkiä työvaroja. Tuulilasin alta paljastui käden mentävä reikä, ja useampi muukin korjattava kohta löytyi. Karmann Ghia do Brasil valmisti vuosina 1970–1976 Giorgetto Giugiaron muotoilemaa Karmann Ghia TC-coupéta. Pitkän odotuksen jälkeen Brasiliasta saapui 16 kilon paketti DHL:n toimittamana. ”Osien tilausta hankaloitti se, että Brasilia on toisella puolella maapalloa oleva portugalinkielinen maa, jossa sähköposteihin tai WhatsApp-viesteihin ei haluta vastata”, Puustinen kertoo. Alku oli aika lailla masentava. Auton sähköt purki ja uudet asensi Autosähköpaja Lindholm. ”Kovan työn tuloksena löytyi avulias rouva São Paulosta, joka suostui ottamaan tilaukseni vastaan ja lupasi lähettää paketit eteenpäin Suomeen.” Pari minuuttia ensimmäisen tilauksen jälkeen pankista ilmoitettiin, että luottokortin käyttö on estetty turvallisuussyistä. Automallia myytiin ainoastaan Brasilianmarkkinoille. ”Tilasin muun muassa kaikkia mahdollisia tämän mallin tiivisteitä, uuden kattoverhoilun ja sähköjohdotukset sulakerasian kera. Osia Brasiliasta Syksyn mittaan omistaja ryhtyi etsimään autoonsa osia sen valmistusmaasta Brasiliasta. Lopulta Carlos oli valmis uuteen alkuperäisen väriseen maalipeitteeseen. ”Kun São Paulon rouva sitten myöhemmin viestitteli, että mopopojat ovat tuoneet hänelle useita lähetyksiä, en heti ymmärtänyt, mitä hän tarkoittaa”, Kari naurahtaa. Mutta sähköpuolella oli vielä huolia. Osatarjonnasta ei ole pulaa, mutta sikäläiset verkkokaupat toimittavat tilauksia vain omaan maahan. Karin ryhmässä julkaisemien kuvien perusteella tuli tärkeä kehotus: takapuskurin alla olevat seitsemän jäähdytysreikää oli laitettu umpeen, ja ne olisi syytä avata. Myös sisätilat maalattiin punaisiksi, jollaiset ne olivat alun perin olleetkin
Etuakselisto vaihdettiin Kuplapajalla alkuperäisen malliseksi. Nyt on sitten muotit valmiina, ja seuraavat lasit saa huomattavasti halvemmalla”, omistaja naurahtaa. Samalla autoon asennettiin muun muassa säädettävät iskunvaimentimet ja turvallisuuden parantamiseksi uudet levyjarrut eteen. Ostohetkellä konehuoneessa majaili toisesta Volkkarista peräisin oleva viritetty moottori. Lappeenrantalaisen Pulttikanava Oy:n korjauksen jäljiltä Becker toimii jälleen kuten kuuluukin. Uusia laseja ei harvinaiseen malliin ollut tietenkään saatavana. Kari sai alkuperäisen moottorin jäljitettyä ja ostettua takaisin. ”Asentaja soitti ja kysyi, että oletko huomannut, että laturi on melkein sulanut”, Kari kertoo. Tuulilasissa oli pahoja naarmuja ja takalasi oli samentunut. Jostakin syystä laturia oli nostettu ylöspäin asentamalla sen alle metallilevy. Nyt kone on läpikäyty ja asennettu paikalleen. Auto oli tuotu Suomeen Ruotsista vuonna 2013. Puustinen päätti selvittää auton omistushistoriaa. Entisöinnin jälkeen TC on sisältä kuin uusi. Myös alkuperäiset peltivanteet oli toiveissa löytää. Eri sivustojen tietoja yhdistelemällä löysin henkilön, jonka oletin olleen ajoneuvon omistaja vuoteen 2011 saakka. Hieno Becker Europa -radio oli autossa jo ostohetkellä, mutta ääntä siitä ei saanut ilmoille. ”Sen jälkeen aloin etsiä auton edellistä, tanskalaista omistajaa. ”Teetin uudet etuja takalasit Kuttilan autolasissa. Kari sai yhteyden ruotsalaiseen omistajaan, mutta hän ei ollut tehnyt autolle mitään erityisiä toimia eikä hänellä ollut tietoa auton alkuperäisistä vanteista tai moottorista. Etsin hänen yhteystietonsa, kerroin hänelle omistavani tälläisen Karmann Ghia TC:n ja kysyin, oletko sen aikaisempi omistaja”, Kari kertoo. 29. Alkuperäisen moottorin metsästys Jotta auto voitiin museotarkastaa, siihen piti löytää alkuperäisen kaltainen moottori. Levy oli tukkinut tuuletuksen ja aiheuttanut kuumenemisen. Alkuperäinen verhoilu oli päässyt homehtumaan, ja se oli muutenkin puolikuntoinen
Alkuperäisistä vanteista ei ollut tietoa, mutta moottori oli tanskalaismiehellä edelleen tallessa. Carlos oli tullut muuttoautona Tanskaan 1976. Mutta harmittavasti nekään eivät istu aivan täydellisesti.” Huomion keskipisteenä Viime kesänä pariskunta pääsi maistelemaan entisöityä autoa tien päälle. Elokuussa Kari ja Anne ajelivat Carloksella Poriin VW-tapahtumaan, jossa oli useampi sata ajoneuvoa koolla. Myös vaihdelaatikko tarkastettiin ja korjattiin. Remontin kuluessa koneeseen asennettiin Ruotsista löytyneet uudet alkuperäisen kaltaiset kaasuttimet. Alkusyksystä 2022 sain vihdoin sopivat lamput, joissa on kaikki osat. ”Kun Lassen tuomio oli, ettei kaasareista saada hyviä, päätin talven aikana kunnostuttaa alkuperäisen moottorin”, Kari kertoo. Lasse Mäkelä korjasi ja sääti kaasuttimia Bensa-Sähkö Expert Ky:ssä syyskuussa 2021. Ne olivat tietysti Brasiliassa. Toimittaja ilmoitti toimitusajaksi 21 vuorokautta. Kauppoihin päästiin, ja moottori matkasi Tanskasta Suomeen. Tällä kertaa avuksi löytyi paikan päällä pitkään asunut suomalaissyntyinen, yli 80-vuotias herra. Kone on varmaan Suomen kallein laatuaan, sillä siihen jouduttiin uusimaan kaikenlaista”, Kari toteaa. ”Vaikka moottori onkin piilossa, halusin siitä huolimatta teettää siihen lasikuulapuhalluksen ja lakkauksen. Kevään 2022 aikana alkuperäinen moottori käytiin perusteellisesti läpi Kuplapajalla. Kun kolme viikkoa oli kulunut, myyjä ilmoitti tylysti myyvänsä ne toiselle asiakkaalle. Moni halusi kysellä autosta tarkemmin. Auton historiasta selvisi hieman lisää. ”Tämä suomalainen mies soitti tulikivenkatkuisen puhelun yritykseen, tilasi lamput kotiinsa ja lupasi lähettää ne edelleen minulle. Koko paikallaoloajan auton luona oli suorastaan jonoa. Tanskassa auto ehti olla neljällä eri omistajalla, kunnes se myytiin Ruotsiin. Viimeisin löytö kunnostukseen liittyen olivat takavalot. 30 2/2023 VW Karmann Ghia TC ’72. Kyllä-vastaus tuli nopeasti. Carloksen kunnostus ja kasaus oli siinä vaiheessa jo niin pitkällä, ettei Puustinen halunnut vielä vaihdattaa alkuperäistä moottoria ja siihen liittyviä apulaitteita paikoilleen
06 K ori Keskustunnelilla varustetun kantavan pohjalevyn päälle kiinnitetty kaksiovinen teräskori. Puustiselta on kysytty usein, paljonko auton kunnostukseen on mennyt rahaa. Museotarkastus Carlokselle tehtiin 18.8.2022. ”Eräs vanhempi herra tuli heti hämmästelemään autoa, kun saavuimme paikan päälle. SCCF:n tapahtumissa vieraillessa auto on herättänyt kovasti kiinnostusta. Museorekisteröinnin jälkeen autoon sai tilata mustat kilvet. ”Kaikki on haluttu tehdä niin hyvin kuin voidaan. Omistajat teettivät autolleen myös Classic Data -arvioinnin. Omamassa 990 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h 09 Valmistusmäärä 18 119 kpl Kari löysi Karmannin alle vuonna 1972 valmistetut KPZ-vanteet ja kunnostutti ne uudenveroisiksi. Papereihin kirjattiin kiitettävä kuntoluokka 2+. Auto on tehty itselle, ei myyntiä silmällä pitäen.” ”Olet tehnyt tästä liian hienon, tämä on kuitenkin vain Volkkari.” 31. Harvinaisuushan kyseinen malli eittämättä on. 07 Mitat Pituus 4 204 mm, leveys 1 630 mm, korkeus 1 314 mm. 05 Alusta Edessä sekä takana vääntöjouset ja putkiiskunvaimentimet, simpukkaohjaus. Teho 65 hevosvoimaa (SAE) 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto. Sport Cars Club Finland luokittelee 65 hevosvoiman moottorilla varustetun kulkineen urheiluautoksi, mikä naurattaa Puustista. Mies kertoi harrastaneensa koko ikänsä Volkkareita muttei ollut koskaan nähnyt kyseistä mallia. Mutta siitä ei ole tietoa, montako ajokuntoista ja kuinka monta alkuperäiskuntoista siinä määrässä on”, Puustinen pohtii. ”Viime vuonna Brasiliassa oli näitä rekisterissä 1 040 yksilöä. Iskutilavuus 1,6 litraa (poraus 85,5 mm, isku 69,0 mm). Kun mies oli tunnin tutkinut autoa, hänen puolisonsa kysyi, joko jatkettaisiin matkaa”, Puustiset kertovat nauraen. Brasiliasta asti on tullut yhteydenottopyyntöjä, joissa kysellään, olisiko auto myytävänä. ”Niin paljon, ettei kehtaa sanoa”, omistaja kommentoi. ”Museotarkastaja Lasse Mäkelä kommentoi, että olet tehnyt tästä liian hienon, tämä on kuitenkin vain Volkkari”, Kari kertoo nauraen. 01 Merkki ja malli VW Karmann Ghia TC typ 145 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Puhallinjäähdytteinen nelisylinterinen boxerimoottori takana pitkittäin
Volvo 780 ’87 Luksusta ITALIASTA Jouni Jokinen etsi Volvo-kokoelmansa jatkoksi italialaisen Bertonen suunnittelemaa ja valmistamaa 780-mallia. 32. Omat tarkat kriteerit täyttänyt yksilö löytyi mistäpä muualta kuin Italiasta
Voimaa ja suorituskykyä oli kohtuullisesti, moottorin äänet oli hyvin eristetty matkustamosta, eikä auton ulkopuolellakaan välttämättä pystynyt sivistyneesti ja tasaisesti tyhjäkäyntiä hurisevan voimanlähteen ruokapuolta päättelemään. Volvo 780 oli torinolaisen Carrozzeria Bertonen tuote. Lehdistössä hämmennystä aiheutti auton markkinointi, sillä sekin alkoi Italiasta. Työkonemoottori sai yllättävän positiiviset arvostelut. Nahkaverhoillut, joka suuntaan sähköllä säädettävät istuimet viilentyivät Volvo 760 -sarjan kalleimmista malleista tutun ilmastointilaitteen ansiosta. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 33. Nämä kaksi Volvo-mallia olivat kuitenkin alkuperältään aitoja ruotsalaisia, hieman toisin kuin Volvo 780. Niiden kuljettajan puoleisessa oviaukossa rinnakkain sijaitsevat aukaisukahvat oli tehty lukittaviksi, jotta esimerkiksi utelias huoltomies tai Monte Carlon kasinon portieeri ei autoa pysäköidessään päässyt tavaratilan salaisuuksia tutkimaan. Ylöjärvi V olvo 780 esiteltiin lehdistölle vuonna 1985 Italiassa. Peilit olivat sähkösäätöiset ja lämmitetyt. Bertonen yhteistyö Volvon kanssa oli saanut alkunsa kymmenisen vuotta aikaisemmin Volvo 264 TE:n parissa. Polttoainesäiliön täyttöaukko oli avattavissa auton sisältä, samoin takaluukku. Selitykseksi arveltiin V6-bensiinimoottorin ongelmat auton testivaiheessa. Eikä se suinkaan ollut ainoa ihmetyksen aihe, sillä ensimmäiseksi myyntiin saatujen yksilöiden konehuoneisiin oli tarjolla ainoastaan dieselmoottori. Sähköllä avautuivat myös kattoluukku sekä ovien ikkunat. Dieselien kanssa ei vastaavia murheita ollut, joten Bertone päätti aloittaa autojen esittelyn käytännössä Italian-markkinoille tarkoitetulla ja pääosin sinne myydyllä 2,4 litraisella turboahdetulla kuutosdieselillä sekä nelinopeuksisella manuaalivaihteistolla varustetulla versiolla. Ilmastoitua matkantekoa Markkinointivaltteja riitti. Dieselmoottorisia yksilöitä valmistettiin kaikkiaan reilut tuhat kappaletta. Edustusautojen luokkaan tarkoitettu, pidennetyllä akselivälillä varustettu malli sai lisämittansa juuri Bertonen verstaalla. Pakkaskeleillä istuinmukavuutta lisäsivät penkinlämmittimet. Se oli varsin luonnollinen valinta, sillä oltiinhan tavallaan auton kotimaassa sekä suunnittelun että valmistuksen osalta. Miltei välittömästi tämän jälkeen yhteiset projektit jatkuivat coupè-mallisen Volvo 262:n parissa
Italiaan Volvoja jäi 1 384 yksilöä. Suomeen uusia 780-malleja myytiin kymmenen kappaletta. Loput maat, joihin mallia vietiin, olivat Japani, Kanada, Ranska, Belgia ja Thaimaa. Bertonen valmistusmäärä jäi melko alhaiseksi. Valtaosa tietolähteistä kertoo valmistusmääräksi 8 518 yksilöä. Yllätys on, että esimerkiksi Saksaan ja Britanniaan ei uutena viety yhtään bertonelaista. Volvo 780:n markkinointi jatkui Italiasta seuraavaksi Yhdysvaltoihin, josta tulikin auton suurin markkina-alue. Italialainen muotoilu suosi 1980 luvulla suoria viivoja sekä teräviä kulmia. Korkeimpien arvioiden mukaan autoja olisi valmistettu runsaat 11 000 kappaletta. Kuvissa esiintyvän kaltaista ’87-mallia valmistettiin syyskuusta 1986 syyskuuhun 1987 kaikkiaan 2 035 kappaletta. 34 2/2023 Volvo 780 ’87. Kahdeksanventtiillisellä B200ET-bensaturbomoottorilla 780-Volvoja valmistui vuosina 1985– 1990 ainoastaan 371 yksilöä. Pitkän etsimisen jälkeen Jouni Jokinen löysi omat kriteerit täyttävän luksuscoupén sen valmistusmaasta Italiasta. Aivan tarkan määrän selvittäminen kariutuu eri lähteiden keskenään ristiriitaisiin lukuihin. Sinne autoja vietiin kaikkiaan 5 669 kappaletta. Ulkoapäin 780 on selkeästi tunnistettavissa Volvoksi. Hyvin vastaava korimuoto löytyy samalta aikakaudelta olevan Maserati Biturbon kohdalla. Samoin Norja, Tanska, Portugali, Itävalta, Espanja, Alankomaat ja Sveitsi saivat vain kymmenissä yksilöissä luettavia määriä
Urheiluautoista Volvon kanssa koko lailla saman hintalapun jakoi Porsche 944 Turbo. KUSKIN JAKKARALLA Volvo 780 on niitä automalleja joita suhteellisen harva suomalainen moottoriajoneuvojen ystävä on päässyt tien päällä maistelemaan. Chevrolet Camaro IROC-Z 5,7 ja Pontiac Trans Am GTA olivat jo miltei 200 000 markkaa edullisempia. Siten ei olekaan ihmeellistä, että Volvo 780 oli tiestöllämme hyvin harvinainen näky. 35. Kovin yleinen se ei ole vieläkään, mutta harrastajat ovat selvästi aktivoituneet ja autoja on tullut maahan, kun kaupankäynti on etenkin Euroopan alueella helpottunut. Auto oli uutena hyvin kallis. Suorituskykyä emme lähteneet testaamaan vaan ajelimme auton pirtaan paremmin sopivalla kruisailutyylillä. Pitkän etuoven aukaistuaan avautuu edessä tuttu mutta kuitenkin erilainen näkymä. Tiettävästi vain kymmenen yksilöä tuotiin maahantuojan kautta markkinoillemme. Matka-autona hyvin varusteltu coupè on omimmillaan. Penkkiin istuuduttuaan ja sähköisesti ajoasennon sopivaksi säädettyään hämmästyy kuinka jämäkkä ja vartaloa tukeva nahkaverhoiltu penkki lopulta on. Auton parasta antia ovat huippumukavat mutta jämäkät nahkaistuimet. Audin äveriäin malli 200 Avant Quattro ja Jaguar Sovereign 5,3 olivat Volvoa muutaman kymppitonnin huokeampia. Sitten vain kaksilitrainen turbomoottori tulille, kytkin pohjaan ja tukevan tuntuisesta lattiakepistä ykkönen silmään. Niillä harvoilla, joilta löytyi puoli miljoonaa ylimääräistä markkaa taskun pohjalta autokaupoille lähtiessä, oli Suomessakin runsaasti vaihtoehtoja tarjolla mukavan tai urheilullisen kyydin tarjoavista kulkuneuvoista. Laatu maksaa Volvo 780 oli uutena kallis auto. Kuten Jouni Jokinen mainitsi, myös hyväkuntoinen yksilö ulkomailtakin hankittuna on yhä suhteellisen arvokas, joten autoja ei ole vieläkään tarjolla jokapojan tai tytön kokeiltavaksi. Mikäli niistä kymmenestä täällä uutena myydystä yksilöstä joku tuli myöhemmin autoliikkeen vaihtoautorivistöön, ei potentiaalisia ostaehdokkaita edelleenkään ollut hätisteltäväksi asti. Volvomaisesti tuntuma hallintalaitteisiin on kaikkea muuta kuin lelumaisen hento, auto on tehty kestämään käyttöä vuosikymmenet ilman kilometrirajoitusta. Pääsimme ajamaan Jounin yksilöllä testilenkin maaseudun mutkaisella, mäkisellä ja hieman korjausvelkaakin keränneellä pikitiellä. Muhkeat etuistuimet sen sijaan tuovat mieleen isojen amerikkalaisautojen lepolasset. Istuinosan vieressä sijaitsevista katkaisijoista voi säätää sähkömoottorien avulla kahdeksaan suuntaan suuntaan liikkuvat penkit mieleisekseen. Vuonna 1988 tästä ylellisestä ja hyvin varustellusta coupè-Volvosta sai pulittaa tasan puoli miljoonaa markkaa. Syykin on selkeä. Sinisen kojelaudan muotoilu on hyvin volvomainen. Ahdettu bensiinimoottori ja manuaalivaihteisto luo ylelliseen ohjaamoon hieman urheiluautofiilistä, kun kuljettaja saa harrastaa jalkaja käsityötä ajamisen ohessa. Se oli 105 000 markkaa enemmän kuin toiseksi kalleimman Volvon, pitkän 760 GLE A:n hintalapussa seisoi. Vaihdekepin H-kaavasta löytyy peruutusvaihteen lisäksi neljä eteenpäin vievää pykälää sekä sähköinen ylivaihde, joka napsautetaan mukaan vaihdekepin päässä olevasta napista. Hiljainen ohjaamo, hyvä ohjaustuntuma, miellyttävä jousitus ja iskunvaimennus, vakionopeuden säädin, ilmastointi sekä erittäin mukavat, lämmitettävät istuimet aikaansaavat vaikutelman, että autolla saattaisi väsymättä ja etenkin kyllästymättä ajella maamme päästä päähän ilman tankkausja vessataukoja pidempiä stoppeja ja vaikka saman tien takaisin
Puusomisteet ovat useaan kertaan lakattua pyökkiä. Jounilla oli suurinpana ehtona omalle 780:lle että se on Volvon omalla moottorilla varustettu. Tämän vuoksi sen hankkiminen on jäänyt oman harraste Volvo-listan viimeiseksi kohteeksi”, kertoo Jokinen. Volvo Volvon tekniikalla Ylöjärveläisellä Jouni Jokisella on Volvoista vuosikymmenten kokemus. Suuri viisarikello vie ison osan mittaritaulusta. Hammastankoohjaus, levyjarrut kaikissa pyörissä, lukkiintumaton jarrujärjestelmä. 1 403, akseliväli 2 770 mm. Vuosikymmenten saatossa Italian auringon alla kosmeettisia vaurioita kärsinyt sininen sisustus on vaihtumassa ehjään ja auton ylellisyyttä paremmin esiin tuovaan mustaan versioon. 1 750, kork. Niistä voi vilkaista latausjännitteen, polttoainetilanteen, ahtopaineen määrän sekä jäähdytysnesteen lämpötilan. Bosch Motronic polttoaineen suihkutus. ”Malli on ollut suomessa harvinainen. 06 K ori Itsekantava kaksiovinen coupé. Luksus-coupén piti olla nimenomaan Volvon omalla moottorilla eikä mallissa yleisesti käytetyllä PeugeotRenault-Volvo yhteistyönä valmistetulla V6-myllyllä. 05 Alusta Edessä McPherson joustintuet, takana jäykkä akseli, apurunko ja kierrejouset. Autoa kaupanneella italialaismiehellä oli yhteensä kolme 780-Volvoa, joista kaksi oli dieselmoottorilla varustettuja yksilöitä. Lempääläläisen PA-Tuonti Oy:n Antero Piispanen ajoi auton Münchenistä Rostockin satamaan ja laivamatkan jälkeen edelleen Pirkanmaalle. Nämä dieselmallit putkahtivat myyntiin vasta sen jälkeen, kun Jouni oli kaupat bensaversiosta sopinut. Kahdeksanventtiilinen, turboahdettu B200ET-bensiinimoottori tekee harvalukuisesta autosta entistä harvinaisemman sillä kyseisellä voimanlähteellä ei Bertonen pajalta ylellisiä coupèja lähtenyt kuin 371 kappaletta. Omamassa n. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen käsivalintainen ylivaihteella varustettu vaihteisto, takaveto. 4 794, lev. Myyjä suostui ajamaan auton Alppien yli Saksaan, josta sille olisi helpompi järjestää kuljetus koti-Suomeen. Kallis auto on pitänyt Euroopassakin hyvin arvonsa. Kaupan solmimisen jälkeen alkoi työ valkoisen Volvon saamiseksi Suomeen. Iskutilavuus 1 986 kuutiosenttiä (poraus 88,9 mm, isku 80,0 mm) Puristussuhde 8,5:1. Rengaskoko 205 / 60 HR15. Dieselit vaikuttivat myyntikuvissa hieman Jounin ostamaa yksilöä parempikuntoisilta mutta myös hinta oli korkeampi. Talliin on kertynyt myös komea kattaus merkin erikoismalleja Pyhimyksestä alkaen. Pitkään rivistössä oli Volvo 780:n kokoinen aukko, mutta nyt tämäkin vajaus on täytetty. 07 Mitat Pit. Teho 160 hv / 5 500 rpm, vääntö 245 Nm / 3 500 rpm. Lopulta pohjois-Italiasta löytyi yksilö, jonka hinta sekä tekniikka vastasi Jokisen kriteereitä. 01 Merkki ja malli Volvo 780 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Turboahtimella ja välijäähdyttimellä varustettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen bensiinimoottori edessä pitkittäin. Siitä huolimatta jopa mittariston reunoilla olevat pikkumittarit ovat selkeästi luettavissa. 36 2/2023 Volvo 780 ’87. Raideleveys ed / tak 1 470 / 1 460 mm. Kojelauta on hyvin volvomainen. 1 400 kg
Suomeen tultuaan Volvon paperija rekisteröintiasiat hoituivat yllättävän helposti huolimatta siitä, että Volvon italiankielinen rekisteriote oli A3-kokoinen, moneen kertaan taiteltu paperilakana. Kuljettajan puoleiseen oviaukkoon on sijoitettu polttoainesäiliön ja tavaratilan avauskahvat jotka ovat myös lukittavissa. Ehkä italialainen katsastusmies oli myyjän tuttava, tai sitten tieto auton poistumisesta maasta lievensi teknisen kunnon kriteereitä tässä tapauksessa.” Katsastuksen jälkeen Volvoa on ruvettu kunnostamaan myös kosmeettisesti. Kuskin penkin verhoilu oli rikki. 37. Volvo ei olisi mennyt ilman näitä toimenpiteitä katsastuksesta läpi täällä Suomessa. Kulttuuriero Italian ja Suomen katsatustoiminnassa tuntui huimalta. Penkit värjättiin nahkavärillä täysmustiksi, ja tarkoitus on myöhemmin vaihtaa koko sisustuksen väri mustaksi”, Jokinen kertoo. Muutaman vuoden seisonut auto tarvitsi katsastusviranomaisen tuoreen hyväksynnän, mikäli sillä tien päälle mieli lähteä. Tilalle löytyi kaksivärinen penkkisarja. Varmuudeksi Jouni suoritti auton tekniikalle perusteellisen huollon jakopäätä myöten. Ruumaan mahtuu kuitenkin normaalit reissukapsäkit vaivatta. ”Alkuperäisiin ovipahveihin oli kairattu isommat aukot kaiuttimille. Vaikka Volvon rekisteriotteessa italialainen katsastusleima ei ollut kunnolla ehtinyt kuivua, piti auto hyväksyttää kotimaisellakin katsastusviranomaisella. Tavaratilan nostokorkeus on suuri. ”Auton alustaan vaihdettiin paljon niveliä ja puslia, jarrusatulat ja -levyt uusittiin, samoin kaikki jarruletkut, jotka olivat aivan kuivia koppuroita ja täynnä halkeamia. Italialainen katsastus Ennen kuin Volvon matka Italiasta Suomeen alkoi, oli myyjällä vielä edessä auton katsastaminen. Ebayn kautta löytyi siistimmät pahvit Californiasta
Heinämaa 38. Tarkan omistajan hyvin pidetty käyttöauto oli valmis museorekisteriin lähes sellaisenaan. Chrysler Voyager 4X4 SE ’91 Museorekisteröity tilaihme Kolmisenkymmentä vuotta sitten Heikki Hyppönen hankki käyttöönsä monikäyttöisen ja reilusti varustellun tilaauton
Huolellisesti pidetty käyttöauto on pesty tai vähintään huuhdeltu aina käytön jälkeen. Hyppönen kävi katsomassa autoa ja koeajokin tuli tehtyä. ”Vaikkei käsittelyä ole koskaan uusittu, uskon, että se on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että maalipinta on säilynyt näin hyvänä”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Heikki Hyppönen hankki tila-autonsa reilut 30 vuotta sitten ja on edelleen tyytyväinen ostokseensa. Tavaratilassa saa kuljetettua monenlaista tilaa vaativaa tarviketta. ”Jos olen ajanut kurakelillä tai suolatulla tiellä, lasken kotiin tullessa painepesurilla vettä auton päälle, alustaan sekä pyöränkoteloihin, ja ajan sitten auton kuivaan talliin. Kauppoja ei kuitenkaan lyöty lukkoon saman tien, vaan Heikki tuumaili auton ostoa vielä tovin. Hyppönen jäi sillä erää vielä harkitsemaan, eikä kauppoja syntynyt. Chrysler Voyagerin mittaristo on selkeälukuinen ja tarjoaa kuljettajalle kaiken tarvittavan tiedon pikaisella vilkaisulla. Toki pientä tummumista ja käytön jälkeä istuimissa jo on 30 käyttövuoden jälkeen, mutta yleisilme on erittäin siisti. Sillä konstilla säästää autoa.” Autolla ei ole Heikin omistusaikana ajanut juurikaan kukaan muu kuin omistaja itse. Takapenkit irrottamalla Voyager käy pakettiautosta. Mutta niin kävi, että Konalaan piti palata, ja kauppakirjaan kirjoitettiin nimet alle joulukuussa 1992. Reilusti mitoitetun tila-auton ajotuntuma oli miellyttävä, ja auton sisätilat vaikuttivat monikäyttöiseltä. Polttopuita kulkee kunnon lasti kerralla mökiltä kotiin.” Kuormia kuljettaessaan omistaja on aina suojannut sisätilan hyvin, ja se onkin säilynyt hämmästyttävän puhtaana ja naarmuttomana. ”Olen tällä kuljettanut muun muassa rakennustelineitä. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen H eikki Hyppönen ei oikeastaan ollut hankkimassa autoa, mutta kävi kesällä -92 mielenkiinnosta koeajamassa uuden nelivetoisen Chrysler Voyagerin. On tullut testattua, että kolmemetriset laudatkin sopivat kyytiin. Tarkkaa autonpitoa Hyppönen vei auton saman tien ruostesuojaukseen, ja melko pian myös maalipinta suojattiin pintakäsittelyllä. Hinta oli viidenneksen halvempi kuin uuden. Penkit irrottamalla seitsemän hengen autoon sai reilun kokoisen tilan tavarankuljetukseen. 39. Joitakin kuukausia myöhemmin Aroyhtymä Konalassa myi samana keväänä rekisteröityä ja esittelykäytössä ollutta Voyageria. Suhteellisen edulliselta vaikuttanut hintakin houkutteli tila-auton hankintaan. Samassa paketissa oli siis näppärästi sekä henkilöettä pakettiauto. Museorekisteröinnin myötä käyttökustannuksetkin kevenivät tuntuvasti
Kahdesti korjattu kylki Kovin pitkiä reissuja ei Hyppönen ole tila-autollaan tehnyt, mutta muutama Lapin-reissu on tullut ajettua menneinä vuosina. Vaivaton ajaa, hiljainen, kulkee pehmeästi kuoppaisellakin tiellä eikä täristä”, Heikki kertoo. Kilometrejä on kuitenkin kertynyt varsin maltillisesti, koska käytössä on koko ajan ollut muitakin autoja. Matkamittarissa on nyt vajaa 200 000 kilometriä. Seuraava korjaus tehtiin Virossa melko edullisesti.” Omistaja on mielissään, kun vakuutusmaksuun tuli huomattava helpotus museorekisteröinnin myötä. Auto on pääosin alkuperäisessä maalissakin, mutta toista kylkeä on korjailtu pariin otteseen. ”Ihanhan se on kuin henkilöauto. Autolla ei ole moniin vuosiin ajettu sen enempää”, Heikki naurahtaa. Nelivetoa ei siis tarvitse erikseen kytkeä päälle, eikä voiman jaon muuttumista huomaa. Jos niiden pito heikkenee, alkaa viskokytkin jakaa momenttia taka-akselille. Nykyisin pidemmät matkat Heikki ajaa muilla autoilla. ”Eipä siitä tule kovin paljon vuotta kohden, kun sen jakaa 30 vuodelle”, Heikki naurahtaa. Takamatkustajien istiuimet voi irrottaa, jolloin tavaroita saa kyytiin kuin pieneen pakettiautoon konsanaan. Varapyörä on sijoitettu taaimman istuirivin alle. Mantieajossa voimasta noin 90 prosenttia välittyy etupyörille. Pellit korjattiin Lahden Autolassa, mutta ruostesuojaus oli unohtunut sisäpuolelta, ja kävi niin, että vuosien kuluttua takapyörän reuna alkoi hieman kukkia. Heikin Voyager edustaa mallisarjan toista sukupolvea. Neliveto varmistaa Voyagerin etenemisen hankalammassakin paikassa. ”Naapuri pökkäsi lumilingolla kylkeen parikymmentä vuotta sitten. Isompia haavereita Chryslerille ei ole vuosien varrella sattunut. Kuutoskone liikuttaa autoa tasaisen varmasti. ”Meillä on jyrkkä alamäki kesämökille, eikä ihan joka autolla voi mennä alas asti, mutta tällä kyllä uskaltaa mennä”, Hyppönen toteaa. Omistaja toteaa Voyagerin olevan kaikin puolin miellyttävä ajaa. ”Museoajoneuvon rajoitus 30 ajopäivästä vuodessa ei tuota ongelmaa. Vain aavistuksen yli 4,5–metriä pitkään tilaihmeeseen on saatu sovitettua mukavat istumapaikat seitsemälle matkustajalle. Ensimmäinen korimalli oli tuotannossa vuosina 1984–1990, toinen 1990–1995. 40 2/2023 Chrysler Voyager 4X4 SE ’91. Ympärivuotisessa käytössä Joskus harvoin Chrysler on ollut pari kuukautta seisonnassa talviaikaan, mutta pääsääntöisesti auto on ollut ympärivuotisessa käytössä
Teho 147 hevosvoimaa. Takana jäykkä akseli ja lehtijouset. Tehostettu hammastanko-ohjaus. Ketjukäyttöinen nokkaakseli, hydraulinostimet, työntötangot ja kansiventtiilit. Moitteita annetaan pitkän akselivälin aiheuttamasta suuresta kääntösäteestä, mutta ohjaustehostimen myönnetään helpottavan käsiteltävyyttä. Elektronisesti ohjattu polttoaineensuihkutusjärjestelmä ja suorasytytys. Korkealla istuvan kuljettajan esteetöntä näkymää kiitellään. Tekniikkana hurisee poikittain sijoitettu V6, jonka jatkeena on nelinopeuksinen automaattivaihteisto. Nopeuksissa 60–120 kulutukseksi mitattiin 9,512,5 litraa sadalle kilometrille suurimmalla vaihteella. ”Ihanhan se on kuin henkilöauto. Artikkelissa hämmästellään autoa, jossa on kapasiteettia kuin pienessä bussissa, ulkomuodot kuin pakettiautossa, mutta pituutta vain normaalin henkilöauton verran. 01 Merkki ja malli Chrysler Voyager 4X4 SE 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Eteen poikittain asennettu bensiinikäyttöinen kuusisylinterinen V-moottori. Tilaa toki löytyy istuinrivit poistamalla yli 3 200 litraa. Keskimääräinen kulutus koeajon aikana oli 11,3 litraa sadalla. Koeajo on ilmestynyt numerossa 18/92. 08 Suorituskyky Huippunopeus 174 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 13,5 s. Jousituksen mainitaan toimivan hyvin ja eleettömästi. Iskutilavuus 3,3 litraa (poraus 93 mm, isku 81 mm). 06 K ori Teräksinen monikäyttökori. 07 Mitat Pituus 4 525 mm, leveys 1 830 mm, korkeus 1 714 mm, akseliväli 2 851 mm. KOEAJOKAPPALE Hyppösen omistama Chrysler Voyager -yksilö on ollut koeajossa Tekniikan Maailman toimittajilla ennen kuin omistaja teki kaupat Aro-yhtymän kanssa. Koeajossa äimistellään nelivetoisen, 1 790 kilogrammaa painavan auton polttoaineen kulutusta, joka jäi koeajossa alle ilmoitettujen lukemien. 05 Alusta Edessä joustintuet ja kolmiomalliset alatukivarret sekä kallistuksenvakain. Vaivaton ajaa, hiljainen, kulkee pehmeästi kuoppaisellakin tiellä eikä täristä.” Omistajan tunnollinen huolenpito näkyy siisteytenä konehuoneen puolella. 04 Voimansiirto Elektronisesti ohjattu neliportainen automaattivaihteisto, valitsin rattiputkessa. 41. 3,3 litran V6 tarjoaa 110 kilowatin maksimitehot. Suorituskykyä arvioidaan maltilliseksi, mutta tientukko Voyager ei sentään ole. Varapyörän sijoitusta takimmaisen istuimen alle moititaan, sillä pyörä pienentää tavarankuljetustilaa ja tekee siitä hankalan muotoisen. Jatkuva nelivetojärjestelmä
Chryslerin osalta aika edusti yhteistä taivalta tähtimerkin kanssa; DaimlerChryslerin taivalta kesti vuodesta 1998 vuoteen 2007. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Neljännen polven Chrysler Voyager saapui markkinoille vuodelle 2001, mikä innosti mainoskynäilijän rakentamaan linkkiä elokuvamaailmaan. Molempia sai vuodesta 1990 eteenpäin FF Developmentsin jatkuvalla nelivedolla kuten kuvan pidemmällä akselivälillä toteutetussa GMC Safari XT AWD:ssä. Tilavuusseikkailua Amerikan malliin Tässä lehdessä esitelty, meikäläisittäin perin harvinainen nelivetoVoyager sai meidät penkomaan kuva-arkistoja syvemmältä amerikkalaisten tila-autojen osalta – tai ”minivanien” kuten ajoneuvotyyppiä suuressa lännessä kutsutaan. 42. Puolivälissä 80-lukua esitelty Chevrolet Astro ja sen GMCserkku Safari kuuluivat nekin tila-autoluokkaan, vaikkakin muodoiltaan varsin pakettiautomaisina
C hrysler-konserni ja sen Voyager-malli sinällään edustavat oivallisesti amerikkalaisen tila-autokulttuurin ydintä, sillä mallivuodelle 1984 saapunut liukuovella varustettu kantikas pikkubussi oli tavallaan lähtölaukaus tila-auton kaupalliselle menestystarinalle. Tosin samalla täytyy muistaa, että eräs katumaastureiden pioneeri, Jeep Cherokee, saapui markkinoille 1984, siis samaan aikaan kuin ensimmäinen Voyager. Tässä varhaista ’85-vuosikertaa, ja kyljissä tietenkin aitoa muovisaarnea. Muutamat sadat valmistuneet palvelivat tiettävästi viranomaiskäytössä, minkä jälkeen ne palasivat valmistajalle ja purettiin. Chrysler Voyagerin sisarmalleista Plymouthin tuote hyödynsi samaa mallinimeä. Ja siinä samalla se auttoi koko Chrysleriä välttämään horjahduksen vararikkoon. Chrysler sai Voyagerilleen ja sen pidemmälle Grand Voyager -mallille nopeasti kilpailijoita oman maan autonvalmistajilta, minkä seurauksena kilvoittelu oli tiukkaa 80-luvun lopulta aina 2000-luvun alkuvuosiin asti, jolloin katumaasturit alkoivat pala palalta nakertaa tila-autojen suosiota. Yhtymän K-sarjan alustasta suurennetulle S-pohjalevylle valmistetun Voyagerin eväät menestykseen oli leivottu jo suunnittelupöydällä, ja tällä kertaa resepti osoittautui amerikkalaiselle autokansalle maistuvaksi. Haastajia amerikkalaisille minivaneille ilmaantui vuosien mittaan tietenkin myös Euroopasta ja Aasiasta, ja menestyksekkäästikin, mutta pitäydytään oheisissa mainosja esitekuvissa vanhan mantereen tila-autotuotteissa. Yhdeksänkymmentäluvun lopun mainoksesta selviää paitsi Chrysler-yhtymän tila-auton kolmannen sukupolven olemus, myös Voyagerin sisarmallien nimet. Mainokseen ympätyn taulukon mukaan Pontiacin tilasukkula oli tehnyt edeltävän vuonna kauppansa 210 kertaa, kun esimerkiksi Chrysler Voyager jäi 65:een ja Ford Aerostar 23 rekisteröintiin. 43. Vuonna 1994 Metro-Auto hehkutti Pontiac Trans Sportin olevan tila-autojen ykkönen. Hieman vieraampi tapaus lienee, että tyrkyllä oli jo tuolloin sähköversio EPIC (Electric Powered Interurban Commuter), jolle 28 kappaletta 12-volttisia akkuja antoivat lähes 200 kilometrin toimintasäteen. Etuvetorakenne mahdollisti tavoitellun tasaisen lattian, kohtuullisen vaivattomasti irrotettavat istuimet tarjosivat muokattavuutta ja kun vielä runsaista sisätiloista huolimatta ulkoiset mitat eivät karanneet tavanomaisten autotallitilojen ulkopuolelle, niin paketti oli kasassa – mutta pakettiauton sijaan henkilöautomaisin ominaisuuksiin
Ford tarjosi perhekuljettimeksi vuonna 1987 monenlaista Wagonia. Niinpä AroYhtymäkin talutti Suomeen Saratogan, Le Baronin, GS Turbo 2:n ja tietenkin tilamalli Voyagerin, josta tarjolle ehti tämä ensimmäisen mallipolven viimeinen vuosikerta. USA-Chryslereiden edustus siirtyi Suomessa Berneriltä Aro-Yhtymälle vuodelle -77, mutta Chryslerin Ranskanseikkailujen myötä merkin viisisakarainen tähti tuli tutuksi lähinnä Simcaja Sunbeam-sukuisten automallien keulilta. 44 2/2023 USA-tila-autot. Mallia myytiin markkinaalueesta riippuen muun muassa nimillä Chevrolet Venture, Pontiac Montana ja Oldsmobile Silhouette, ja lyhyemmällä akselivälillä aineksista syntyi Eurooppaan Opel/Vauxhall Sintra. Harvemmin uusi automalli on esittelyhetkellään vanhemman oloinen kuin väistyvä malli, mutta GM:n tila-auton kohdalla näin tuntui käyvän 90-luvun lopulla. Siinä missä Pontiac Trans Sport on yhä edelleen sangen futuristisen oloinen, niin vuodelle 1997 saapunut Chevrolet Trans Sport pelasi muotoilullisesti liiankin varman päälle. Myötäpäivään kiertäen: Taurus, Escort, LTD Country Squire, Club Wagon sekä Fordin silloinen tila-automalli – Aerostar. Tilanne muuttui 90-luvun alussa, kun jenkki-Chrysler koetti uutta maihinnousua Eurooppaan. Vuodelle 2004 Voyager sai uutta ilmettä, mutta Suomessa myynti puolittui 350 rekisteröintiin
Kesän 1990 kynnyksellä USA Car Center hehkutti GM-tuotteiden houkuttelevuutta. Myyntikin tykkäsi hyvää, sillä Voyager saavutti Suomessa historiansa suurimman ensirekisteröintiluvun, kaikkiaan 762 autoa. Mieltä saattoi kutkuttaa myös vanha kunnon Caprice Classic STW: 3+3 hengen pakettiautona hintaan 132 900 markkaa. Oheinen mainos on vuodelta 2003, jolloin Voyager-hintojen kerrottiin pudonneen suurimmillaan yli 3 500 eurolla. Mukana olivat tila-automallit Pontiac Trans Sport ja Chevrolet Astro, mutta Suomityyliin tietenkin pakettiautoksi rekisteröitynä. Ei ole tila-auto ei tämä vuoden -78 GM-vankkuri, mutta otetaan silti lopuksi esille tämä ajoneuvotyyppi, joka oli olemassa jo amerikkalaisen minivanin syntyaikoina – ja oli myös osaltaan laittamassa loppua tila-autoluokan menestykselle. 45. Vuosituhannen taitteessa Aro-Yhtymä kertoi Voyagerin olevan myydyin amerikkalainen automalli Euroopassa, ja Suomessa lähes joka toisen myydyn tila-auton olleen nimenomaan Voyager. Viisiovinen Chevrolet/GMC Suburban tarjosi 70-luvun alkupuolelta eteenpäin tilaa niin ihmisille kuin tavaroille, ja piirsi samalla askelmerkkejä katumaasturien tulevalle vyörylle. Valinta oli vahvasti hintaohjattua, sillä Astro-pakun hinnat lähtivät alta 140 000 markan, kun puolestaan henkilöautoksi rekisteröitävä Trans Sport SE maksoi lähes tuplasti – 259 900 markkaa
Tekijän sisko kaivoi pirteän kirpun esiin ja järjesti sen takaisin tien päälle. Renko täynnä tunnetta Fiat 126 ’76 46. Kesäauto Edesmenneen Fiat-harrastajan 30 vuotta sitten nikkaroima kesäpirssi jäi vajaan vuosikausiksi
Eikä minulla ole muistikuvaa siitäkään, mistä auto meille alun perin tuli”, juttelee Fiatin omistaja ja Namin sisko Tiina Kilpinen. Janakkalan Tervakoskella vaikuttanut Fiat-aktiiviharrastaja Arto ”Nami” Niemi hankki auton alun perin toisen projektin varaosa-autoksi, mutta innostui purkamisen sijasta tekemään Fiatista sympaattista avoautoa. Vaikka projektin lähtöruutu ei ole Tiinan mieleen jäänyt, rakentamisvaiheista on muistoja kertynyt. Tarkkasilmäinen Fiat-tuntia kiinnittää autoa katsellessa huomiota Cromodora-merkkisiin vanteisiin, joiden pulttijako ei täsmää 126:n oman jaon kanssa. Muistan, että välillä piti käydä näyttämässä keskeneräistä projektia katsastuskonttorilla, kun luvat meinasivat mennä vanhaksi. Namin vehkeitä Fiatin rakentelun historia vie ajassa noin 30 vuoden taakse. 47. ”Siitä en sitten tiedä, mistä hän sellaisen idean keksi. Fiiun patinoituneesta ulkoasusta kävi heti selväksi, ettei se ole aivan hiljattain rakennettu. ”Se oli 90-luvun alkupuolta, kun sitä tehtiin. Sieltä konttorilta tuli myös ohjeita ja vaatimuksia korin vahvistuksille.” Vakiomallin ilmajäähdytteisen kaksipyttyisen koneen tilalle on vaihdettu nestejäähdytteinen rivinelonen. Rekisterikilven alapuolella ammottava ilmanottoaukko vihjaa, että ilmajäähdytteisen alkuperäismoottorin tilalla on nestejäähdytteinen pata. Tiina Kilpisen kesäautona on hänen veljensä aikoinaan rakentelema ja avoautoksi muutettu Fiat 126. Sama ilopilleri pyörähti välillä merkkikerhon tapahtumissa ja muissakin alan kekkereissä. Itsekin olin välillä tallissa auttelemassa Artoa ja hänen kaverinaan ollutta Jukka Koivulaa. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa, Tiina Kilpisen albumit M uutama vuosi sitten Rengon katukuvaan ilmestyi hauskan näköinen Fiat 126 -rakennelma
Pirteällä kesäautolla matka taittuu mukavasti. Katsastuskonttorille Fiatia päästiin näyttämään seuraavan vuoden puolella. Leima irtosi, ja iloisena yllätyksenä Namin aikainen rekisteritunnuskin oli vapaana, jolloin 126 saatiin lopuksi tuttujen kilpien väliin. Valmistuttuaan Fiat palveli jonkin aikaa hauskana kesäleluna, ja Tiinakin pääsi sillä kavereiden kanssa omille seikkailuilleen. ”Syksyllä 2017 käytiin kaivamassa se isän vajasta esiin. Tiinalla on tallessa alkuperäiskunnossa säilynyt 126-yksilö, sekin Namilta jäänyt. Auton vaihteisto, pyörännavat ja jarrut ovat kotoisin Fiat 600 -mallista. Syylari on sekin Fiatin osa ja ollut alun perin 131-mallin nokalla. 126:n perässä pörisevä nestejäähdytteinen rivinelonen on niin ikään Fiatin tuotantoa. Ruvettiin sitten palauttamaan sitä tieliikennekelpoiseksi. Merkkiharrastajana Nami käytti pääosin Fiatin osia muutoksia tehdessään. 48 2/2023 Fiat 126 ’76. Fiat 600:n tekniikkaa Korimuutosten lisäksi Nami paranteli 126:n teknistä puolta. Avoautoprojektin lähtökohta hankittiin alun perin varaosien luovuttajaksi, mutta rakentaja keksikin alkaa katonsahaushommiin. Ahveniston radallekin piti päästä testaamaan, mutta ei päästy, kun tässä oli melutaso liian korkea”, Tiina naurahtaa. Alun perin 126:n voimanlähde on kaksipyttyinen ilmajäähy, ja siksi avoautoon on pitänyt järjestää nesteelle kierto ja nokalle jäähdytin. Hyvin tämä on kulkenut, tosin yli sataakahtakymppiä ei olla uskallettu ajaa. Välikatto oli romahtanut auton niskaan, ja kaiken lisäksi pihalla joku kolhi sen etukulman. Lopulta auto jäi talliin lojumaan. Jarkko on ottanut vastuulleen Tiinan autojen ylläpitotoimia. Lähiseudulla asuva jenkkiautoharrastaja Tapio Riikonen auttoi siinä hommassa paljon. Moottorin yksityiskohtia Tiina ei lähde arvailemaan. Kuljettajan paikalla Tiinan mies Jarkko Kilpinen. ”Sitten ollaankin ajettu paljon, tuhansia kilometrejä joka kesä. Hän myös ymmärsi, kuinka korjaukset pitää suorittaa niin, että vanhentunut ulkoasu säilyisi kunnostetuissa kohdissakin”, Tiina tarinoi. Pyöränpulttien jako juoruaa tekniikkamuutoksista
Sen jälkeen Tiina on ehtinyt omistaa ainakin seitsemän Mirafioria. Tiina on omistanut ainoastaan Fiat-merkkisiä autoja. ASE-kilpisellä Mirafiorilla hän on ajanut jo pari vuosikymmentä. Se oli keltainen 1600 L -malli. 49. 126 ja muut Namin rakentamat autot tehtiin hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Tekniikkana on kaksilitrainen TC, viisilovisella laatikolla tietysti”, Tiina kertoo. ”Tällä hetkellä ajan punaisella Mirafiorilla, ja se on ajossa ihan koko ajan, kesät ja talvet. Tiinan ohella Arja-sisko kuului luotettuihin. FIATILLA PIENESTÄ PITÄEN Tiina Kilpinen muistelee innostuneensa Fiat-merkkisistä autoista jo kuusivuotiaana. Nami ei lainannut autojaan kenelle tahansa. Välillä on ollut hauskaakin, sillä Mirafiorilla on käyty talvella kaahaamassa jääradoilla ja kesäkelillä sen rajoja on haettu Ahveniston moottoriradan mutkissa. Fiateista tutuimmaksi on muodostunut Mirafiori, jollaisen Tiina hankki 80-luvun loppupuolella. Kuvassa ratin takana Arja ja takamatkustajana hänen tyttärensä Heli. Hänen ensimmäinen oma autonsa oli tietysti samaa merkkiä: Fiat 124 Special T. Tämä yksilö on ollut minulla jo kaksikymmentä vuotta. Aikoinaan Oulaisista löytynyt yksilö on palvellut Tiinaa sekä kauppareissuilla että pidemmillä rupeamilla. Juuri valmistunut avoauto kuvattuna Aulangon puistossa Hämeenlinnassa
Pienintä yksityiskohtaa myöten. Tämä seikka on usein näkynyt rivien välissä automainonnassakin. Kaikki mitä Regata Weekendissä on, on juuri siihen suunniteltua. Tilallisia Farmariautot olivat pitkään selkeästi tilantarpeeseen hankittuja ajoneuvoja, kunnes niistä sittemmin muodostui salonkikelpoisia autoja edustavaan ja urheilulliseenkin elämäntyyliin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Farmari oli 80-luvun lopulle asti harvinaisuus BMW-mallistossa. Suomessa farmarimalleja on aika ajoin nähty mahdollisuutena edullisiin kilometreihin pakettiautoksi rekisteröitynä. Vuonna -85 Fiat Regata Weekendin hienostuneisuuden listattiin koostuvan useista osatekijöistä, kuten edelläkävijyydestä: ”Regata Weekendin erinomaisuus perustuu siihen, että se ei ole henkilöauton ja työjuhdan kompromissi. Yksityiskohdat, joita Fiat suunnittelee, kehittää ja toteuttaa autoihinsa ovat yleensä suunnannäyttäjiä ja niistä tulee aikaa myöten koko autoteollisuuden jäljittelemiä.” 50 2/2023. Eikä sellaista ollut markkinoinnin mukaan saatavillakaan, vaikka vuoden -89 mainoksen kuva kertoi muusta: ”BMW 318i touring on ainutlaatuinen vaihtoehto – sillä se mitä BMW ei edelläänkään tarjoa, on farmarimalli”
Vuoden -83 mainos kertoi Audi 100 Avantin taipuvan tarvittaessa seitsemälle hengelle tai vaihtoehtoisesti tavaroille järjestyi tilaa 2,67 neliötä, koska Avantissa ”monikäyttöauton idea toimii parhaiten ja kauneimmin”. Asia tiedostettiin myös vuoden -66 Audi-mainoksessa: ”Emme oikein tiedä, millaisen perheen matkatavaroita mitataan litroissa, mutta Audi Variantin matkatavaratilaan mahtuu 1600 litraa.” Volga M-22 M:n luonnetta esiteltiin -63 konstailemattomasti: ”Käytännöllinen muotoilu ja hyvin käytetyt tilat ovat tehneet siitä ihanteellisen kuljetusvälineen sekä maalla että kaupungissa.” 51. Edelleen autojen tavaratilojen mitoista kerrotaan litroissa, vaikka äkkiseltään voi olla hankala mieltää onko jokin litramäärä paljon vai vähän
Kahdeksankymmentäluvun lopulla alkoi voimistua suuntaus, että farmariauto ei enää ollut työjuhta, vaan elämäntapa-auto tai ajokki aktiivisen elämään – mitä nämä luonnehdinnat sitten ikinä tarkoittavatkin. Osuva esimerkki on vuoden -88 Mazda 626, jonka farkkuversio oli nimeltään SportWagon. Sen sijaan oli ”paljon, paljon Saab 95:n omistajia, joilla ei milloinkaan ole ollut aikomustakaan käyttää hienoa autoaan mihinkään muuhun kuin perheen ajoihin”. Lada Combin kohdalla vedottiin vuonna -85 tunteisiin kertomalla ajokin soveltumisesta niin työhön kuin vapaa-aikaan. Se ei tarjonnut mainoksen mukaan vain tilaa, vaan myös tyyliä ja suorituskykyä. Hieman virastomaisemmin asia perusteltiin kertomalla, että ”hankintahinnan ja käytön kokonaistaloudellisuutta korostaa perheauton ja kuljetusauton yhdistetyt ominaisuudet”. Vuonna -64 Saab-mainonta pyrki hälventämään ennakkoluuloja, että farmariauto olisi ”pakettiauton ja henkilöauton välimuoto”. 52 2/2023 Mainoksen imussa
Farmari-Mercedeksen kuljettajalle lupailtiin -86 tajunnanräjäyttäviä kokemuksia: ”Kun painat kevyesti auton kaasupoljinta ja tunnet kuinka tehokkaasti mutta hienostuneesti se kiihtyy, et ole enää uskoa todellisuuteen. Lopullisesti uskot monikäyttöisten farmariautojen uuteen todellisuuteen vasta, kun tiedät että uudessa Mercedes-Benzin 300 TE -mallissa on ainutlaatuinen monitukivarsinen alustaratkaisu, automaattinen maavaransäädin ja sen taloudellisessa moottorissa on 188 hevosvoimaa.” Peugeot 405 oli palkittu Vuoden auto 1988 -tunnustuksella, joten meriittiä jaettiin mielellään myös mallistoon liittyneen farmariversion suuntaan. 53. Citroën BX Break noussee monen muistikuviin korotetulla katolla varustettuna piilofarmarina, mutta oli sitä tilaa henkilömallissakin -86 mainoksen mukaan 1 800 litraa. Mainoksen ytimessä on kuitenkin kaasunestejousituksen etevyys kuorman kannalta, koska ”BX Break ei kulje koskaan nokka pystyssä eikä roiskeläpät maata viistäen”
Toteatte, että sinne mahtuu paljon.” Hinta oli -73 mainoksen perusteella Escort Combin suurin myyntivaltti, mutta ominaisuuksissakin riitti kerrottavaa, sillä olihan farkku-Fordissa ”pippurinen Escort Cross-Flow -moottori. Alipainetehosteiset kaksipiirijarrut. Ja paljon muita turvallisuutta ja miellyttävyyttä lisääviä varusteita”. Kaksinopeuksiset tuulilasinpyyhkimet. Vuoden -67 Elite-farmarin kuvailussa keskityttiin selkokieliseen uutisointiin, kuten esimerkiksi: ”Lastatkaa Elite-farmari täyteen tavaraa. Tai yhtä käytännöllistä”. Vuoden -85 VW Passat Variantia markkinoitiin sangen itsevarmaan tyyliin, olihan kyseessä ”Volkswagenin huippumalli”. Muihin merkkeihin vertaamisesta todettiin, että ”yhtä hyvän näköistä farmaria saat kilpailijoiden joukosta hakea. 54 2/2023 Mainoksen imussa
Monen muun pitkäkattoisen tapaan Škoda Octavia Combissa nähtiin ratkaisu arjen ja pyhän ajoihin: ”Combi on sirolinjainen ja erittäin käytännöllinen ’farmariauto’ – työssä nopea ja kestävä, vapaaaikana ihastuttava perheauto.” 55. Voimalinjoja riitti 1,6-litraisesta nelivetoiseen 2,8-litraiseen, ja lisäksi ”Superwagonien alusta ja jousitus vastaavat erinomaisesti kuormattavuutta, myös ’caravaanareiden’ tarpeet huomioon ottaen”. Vuonna -87 farmari-Sierra ei ollut mikään tomuinen vankkuri, vaan Superwagon
Kakkonen on ykkönen Ykköspätkältä emme mainittavampaa paikkaa löytäneet. Kakkosen alkupuolella sen sijaan oli aikaisemmasta Laihian kisasta tuttu kaivinkonemutka, jossa tuolloin tuli romua oikein urakalla. Laihialle saavuimme Kuusamon, Kemijärven ja Rovaniemen kautta kiertäen, kesälomalla kun olimme. Yleinen luokka lähti matkaan Petri Kumpulaisen johtaessa sarjaa, A-junnuissa Vesa Patja oli sarjakärjessä. L aihialle tiemme vei pienen mutkan kautta. Järjestäjä ei ollut nuukaillut kuin siirtymätaipaleiden pituuksissa. 56 2/2023. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Timot Sippola ja Keski-Heikkilä olivat liikkeellä todella hienolla ja pieteetillä rakennetulla Peugeotilla. B-junioreiden talvikauden nopein oli Timo Lehtola. Kaato oli tässäkin lähellä ja nelospätkällä 205 lipesi tieltä oikein huolella. Juha Saksman Jukka Virtanen olivat ensimmäiset kilpailijat joilla oli paikassa hieman tilanne päällä. Liikkeelle olimme lähteneet jo viikkoa aiemmin, sillä patsastelimme edellisen lauantain Tuupovaarassa nuorten ja naisten SM-kilpailun reitillä. Matka jatkui ja maalissa pojat olivat yleisen luokan sijalla 4. Edellinen osakilpailu oli ajettu helmikuun lopussa Kangasniemellä. Ulkokurvissa edelleen seissyt kaivuri kuitenkin näkyi jo kauas varoittaen monilta kaatovideoilta tutusta paikasta. Kompakti reitti oli haastava ja varsinkin kakkospätkällä nähtiin paljon ulosajoja. Tämän vuoksi hylkäsimme sen vaihtoehdon. Paikka olikin kinkkinen, ovelasti kiristyvä oikea. Reissuseurana oli silloinen tyttöystäväni Minttu. Suoran jälkeen on usein mutka Vuoden 1998 ensimmäinen F-sarjan kesäosakilpailu ajettiin elokuun puolivälissä Laihialla. F-sarja oli viettänyt taukoa puoli vuotta
Hannu Impilä Jorma Varjonen kokeilivat ojan syvyyttä. Maaliin hekin pääsivät mutta kisa oli tuloksen suhteen pilalla. Ongelmana oli vain se, kuinka yleisö pysyisi piilossa kilpailijoilta. Erikoiskokeen puolivälissä vastaan tuli seuraava otollinen katselupaikka. Jani Nieminen ja Jukka-Pekka Iso-Lauri kaatoivat sen verran rajusti että kisa jäi tähän. Aika oli sama kuin neloseksi ajaneella Högströmillä eikä kakkossijakaan jäänyt sekuntia kauemmaksi. Petri Stranden ja Olavi Eronen roikkuivat yleiskilpailun sijalle 3. Mies pääsi nostotalkoiden jälkeen jatkamaan matkaansa. Yleisen luokan nopeista kuljettajista Juha Högström oli ensimmäinen, joka selätti kilpurinsa. Keskeytys oli edessä, syyksi mainittiin tekninen vika. Juha Högström ja Sami Tervo saivat kyseenalaisen kunnian olla paikan ensimmäiset kaatajat. Tätäkään ehdokasta emme valinneet, sillä eekoon loppupuolelta bongasimme viattoman, oikealle taittavan peltoysikympin. 57. Jarmo Rautiainen Vesa Raiskio yrittivät kipata Golfinsa mutta teko jäi torsoksi. Lisäksi tie jatkui hieman aiempaa kapeampana. Pelko oli turha. Paikkaan sai kiihdytettyä melko hyvän vauhdin ja mutka oli oikeastaan tiukempi kuin ysikymppi. Jo numerolla kymmenen paikkaan saapunut Juha Saksman oli lähellä kaatoa, samoin muutama numero myöhemmin ajanut Petri Stranden roikotti Sierra Cosworthia näyttävästi. Peltoaukea ei paljoa näkösuojaa antanut. Jospa mitään ei tapahdukaan. Vauhdikas ralli päättyi ek:lle 5 virranjakajan hajoamiseen. Se pani epäilemään, että valitsimmeko sittenkin väärän katselupaikan. Paikkaan leiriydyttyämme totesimme, ettei peltomutkaan saapunut valtavaa yleisöryntäystä. Sierra-parin sarjatilanne nousi kohisten Laihian hyvän tuloksen ansiosta
A-junioreiden sarjajohtajat Vesa Patja sekä Olli Kankkunen laittoivat Escortin ojaan kyljelleen. Panu Ylikoski Petri Patoranta pääsivät kakkospätkän ulkoilusta huolimatta lähes kilpailun maaliin. Nyt neljännesvuosisata jälkeenpäin B-junnujen lähtölistalta silmiin osuu numerolla 198 Opel Kadett GSi:llä startannut Mikko Hirvonen. Muutama vuosi myöhemmin tehdaskuljettajaksi MM-sarjaan päätynyt Hirvonen koki matkalla selkeitä ongelmia, sillä sijoitus oli vasta 44, kun B-junnuja ajeli maaliin saakka 47 paria. Sarjatilanne uusiksi Yleisessä luokassa Laihian kärkikolmikko oli Janne Kamila Timo Rossi, Petri Karsikko Raimo Kiviniitty sekä Petri Stranden Olavi Eronen. Ojaparkista huolimatta yleiskilpailun kärki ei karannut reilua minuuttia kauemmaksi ja sarjasijoituskin putosi vain yhden pykälän. A-junioreissa voittajatrioksi kurvaili Janne Kuuru Jari Katajamäki, Antti Peltonen Petri Laakso ja Ari Ala-Rantala Harri Vilpakka. Hannu Mattila ja Tomi Salo roikkuivat Starletilla. Tämän erikoiskokeen jälkeen pyyhe lensi kehään kun Toyotan vaihdeaski kiukutteli. Kannonkoskelaisen kyydissä istui Mika Lahti. 58 2/2023 Ammattikatsoja muistelee. Escortin moottori hajosi viimeisellä erikoiskokeella. A-junioreiden sarjajohtaja Vesa Patja niin ikään jatkoi kaatonsa jälkeen kilpailua, mutta jo seuraavalla erikoiskokeella matka jäi kesken konerikkoon. Seuraavalla erikoiskokeella Hopan moottori sanoutui hommastaan irti. Mika Korhonen ja Jukka Vehviläinen olivat Laihialle lähdettäessä a-junnujen sarjassa neljänsiä. B-junioreissa yritystä oli tuttuun tapaan ja suistumisia heidänkin toimestaan paikassa nähtiin. B-junnuissa vastaava porukka oli Timo Mäenpää Esa Välimäki, Mikko Tujamola Veli-Matti Auvinen, Jukka Hiltunen Jarmo Poola. Yleisessä luokassa ja a-junioreissa sarjakärki muuttui selvästi, b-junioreissa Timo Lehtola piti yhä ykköspaikkansa
Seuraavassa F-sarjan osakilpailussa Lempäälässä Lahti heitti Escortilla huimat nokkaperävoltit. Timo Pöyry Markku Oravasaari ajoivat kaadostaan huolimatta maaliin. Keskeytys oli edessä seuraavalla pätkällä, syy oli ulosajo. Taakse jäi nimittäin muuan Mikko Hirvonen. Toni Lahti Harri Kantoniemi roikkuivat ja keskeyttivät seuraavalla erikoiskokeella. Isto Penttilä ja Seppo Vuorio yrittivät täysillä mutta Starlet ei kaatunut. Saaliina oli arvokas päänahka ainakin näin jälkeenpäin arvioituna. Sami Melanen ja Janne Tuominen kaatoivat Escortinsa. 59. Viimeisellä erikoiskokeella heidänkin matkansa keskeytyi moottoririkkoon
HA RRA STA J AN Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kauko Ollila ja toimituksen arkisto Monitoimies Risto Laine 60 2/2023. Menestyksekäs karting-ura toi Risto Laineelle aikanaan SMja EMkultaa. Ammattia rata-autoilusta ei tullut, mutta autourheilu ja klassikkoautoharrastus ovat sittemmin olleet sekä leipätyö että harrastus. Poikkesimme miehen juttusilla ja pääsimme myös kurkistamaan Riston kotitalliin, josta löytyy kilpa-autojen lisäksi ajoittain vaihtuva valikoima klassikkoautoja
Laineen perhe asui Lahdessa, ja isä oli töissä kaukolämpölaitoksella Teivaanmäellä. ”Isä ajoi Minillä kilpaa, mutta se oli samalla perheen siviiliauto.” Myöhemmin kilvanajo jäi ja Laineen isä keskittyi rakentamaan autoja muille. ”Auto ampui liikkeelle niin lujaa, että kyllä hiukan pelotti. Pian kilpailumatkat suuntautuivat myös Ruotsiin. Eräänä päivänä Minin sisälle oli ilmestynyt outo metalliputki, turvakaari. Kansainvälinen kilpaura käynnistyi 1978 EM-kisoissa Italiassa. ”Silmät ympyriäisinä ihmeteltiin isoa meininkiä. ”Rallia ajettiin silloin yömyöhään. Muistan, kuinka suurin pelkoni oli, että nukahdan kesken kisan ja missaan jonkin tärkeän huollon”, mies kertoo nauraen. Kun kevyt 10-vuotias istutettiin hyväkulkuisen karting-auton rattiin, oli aika jännät tunnelmat. Kun autoon vaihdettiin pienempi moottori, homma alkoi sujua ja ajamisesta pääsi nauttimaan. Kilpa-auton rattiin nuorimies pääsi kymmenen vanhana. Ensimmäiset ajot Risto kurvaili isän työpaikan asfaltoidulla pihalla. ”Putkessa olisi ollut kiva roikkua, kun autolla liikuttiin, mutta vanhemmat kielsivät koko ajan”, Risto muistelee. Muistan, kuinka palkintojenjaosta kannettiin hämmentyneenä metrinkorkuista pystiä ja muuta palkintokilkettä”, Laine naurahtaa. Luulen, ettei isänikään ensin oikein ymmärtänyt, kuinka kovakulkuisen auton oli pojalleen hankkinut”, Laine epäilee. Risto sai kiertää isänsä kanssa rallikilpailujen huoltoautossa. Karting ”Vuonna 1972 tulin koulusta kotiin ja huomasin, että isän Escortin katolla oli karting-auto. P erheen Mini Cooper on Risto Laineen varhaisin muisto lapsuudenajan autoista. Lapsena kiinnostusta herättäneet kaaret auton sisällä ovat tulleet sittemmin Ristolle tutuksi. Sijoitus oli 12. Isän työpaikan yläja alapiha sekä niitä yhdistävä pihatie tarjosivat mainion paikan ajoharjoitteluun. En muista, että olisi ollut etukäteen puhetta hankinnasta. Se oli täysi yllätys.” Risto oli 10-vuotias, ja kilpailemisen sai silloin aloittaa vasta 12-vuotiaana. Karting-kilpauralla alkoi varsin nopeasti tulla menestystä. ”Ensimmäiset kilpailumatkat oli kyllä ikimuistoisen hauskoja reissuja.” Kuva: Risto Laineen arkisto 61. ”Oli myös tosi hienoa, kun omaan takkiin sai jonkin kangasmerkin, samanlaisen, joita rallikuskeilla oli.” Kipinä ja polte autourheiluun syttyivät siis jo varsin varhain. Lahden Autovarusteen Kyösti Kalpio ryhtyi tukemaan nuoren kuskin uraa. Työläisperheen varoin ei kartingia olisi pystynyt rahoittamaan, mutta menestyksen myötä alkoi saada tukea kaluston hankintaan. ”Rahaa ei ollut koskaan, mutta silti ajettiin ja reissattiin niin paljon kuin pystyttiin”, Laine muistelee
”Yhden vuoden treenasin ja tein töitä maahantuojalle. Isoja rahoja ei ollut käytettävissä, joten harrastus ja työnteko olivat ainaista tasapainoilua. ”Mitään todellisia haaveita kilpaurasta rataautoilun isommissa luokissa ei ollut. Rahanpuutteen lisäksi toinen ongelma oli pituus. Karting vei Laineen vuonna 1981 Ruotsiin asumaan. Kokenut kuljettaja ryhtyi auttamaan nuorempia kuskeja. Mutta samana vuonna Lappeenrannassa ajettuun toisen luokan EM-kisaan italialaistehdas tarjosi kaluston, ja sieltä tuli voitto. Luokkavoiton turvin avautui paikka Salpausselkäralliin Lahteen. Mikael Sundströmin legendaarinen Muurala Motors -yritys on rakentanut auton. Kartturina oli Tomi Luhtanen. Mazda on kertaalleen myyty pois Suomesta, mutta ostettu takaisin 1992. Harmittavasti kilpailu epäonnistui kalusto-ongelmien vuoksi. 62 2/2023 Harrastajan pakeilla. Kaluston ylläpitokulut olivat niin suuret, ettei jatko ollut mahdollinen. Suomenmestaruuksia tuli uralla kaiken kaikkiaan viisi kappaletta. Vuonna 1988 Laine ajoi viimeiset karting-kilpailunsa, kolme kisaa SuperKart-luokassa isommilla moottoriradoilla Euroopassa. ”Vuonna 1987 olin jo AKK:n joukkueenjohtajan tehtävissä, mutta kun kysyttiin, haluaisinko itsekin ajaa, vastasin myöntävästi. Olin liian isokokoinen formuloiden rattiin”, Risto summaa. Juuri silloin Jönköpingissä ajettiin oman luokkani euroopanmestaruuskisa, ja sain harjoitella samalla radalla”, Risto kertoo. ”Sen jälkeen en enää ajanut täysiä kausia, ainoastaan yksittäisiä kisoja”, Laine toteaa. Tiessä ei riittänyt leveys”, Laine kertoo hymyillen. Ajoin sinä vuonna ainoastaan kaksi kisaa lainakalustolla, Vaasasta tuli PM-hopeaa ja Joensuusta napsahti SM-voitto”, Laine kertoo hymyillen. ”Kilpaa ajaminen oli vaan niin hauskaa, ja on sitä edelleen.” Ralli Yhtä aikaa kartingin kanssa käynnistyi myös kilpaura rallin parissa. ”Tunsin Toivoset, Paulin, Henkan ja Harrin. ”Yritystä oli enemmän kuin ymmärrystä. Heillä oli autoliikkeessään myynnissä Kostaja, Sunbeam Avenger, ja sain ostettua sen." Ensimmäinen kisa ei ollut menestys. Samana vuonna Risto pääsi itse ensimmäistä kertaa kilpailemaan rallissa. Motiivi työntekoon oli se, että saa rahaa kilvanajoharrastukseen – ja siihen kaikki raha käytettiinkin. Lopulta Kostajasta oli kuitenkin luovuttava. Vuonna 1981 Laine osallistui Tornio-ralliin Taisto Puhakan kartturina. ”Rahat eivät riittäneet millään, mutta kun sitkeästi kävin kyselemässä, sain sen lopulta sopuhintaan.” Kaveriporukalla rakennettiin kaaret autoon, ja vuonna 1983 Mazda oli alla junnucup-karsinnassa Mäntsälässä. 1990 Mazda 323 GTX Turbo 4 WD:llä on ajettu vain 11 000 kilometriä. Vuonna 1982 Risto näki autoliikkeessä myynnissä Mazda 1300:n, jonka pyyntihinta oli 1 500 markkaa. Kiinnostus 1989 Lancia Delta 1,3:een juontaa siitä, että Laineen omassa kilpahistoriassa Lancia Deltat olivat 80–90-lukujen vaihteessa kovassa huudossa.”Suurin osa ajoneuvoharrastajista ei varmaankaan ymmärrä, minkä takia se on minulle erityinen ja miksi olen halunnut hankkia tälläisen tavallisen perusmallin”, Laine naurahtaa
Ralliharrastus jatkui historic-luokassa vasta 1990-luvun puolivälissä. Aikomus ei ollut ryhtyä suurkokouksen vetäjäksi, mutta näyttelylle ei löytynyt muutakaan tekijää. ”Kun sitten AKK:sta kyseltiin, että ryhtyisinkö vetämään Neste-rallia ja toimimaan rallilajipäällikkönä, muutin jo mielelläni takaisin Suomeen”, Laine myöntää. Vierumäen Urheiluopiston kanssa oli paljon yhteistyötä. Harrastuksesta työksi Laine oli kuljetuspäällikkönä Vähälän Kuljetuksen Lahden toimipisteessä 1980-luvun lopulla, kun SAUL:stä eli Suomen Autourheilijoiden Liitosta otettiin yhteyttä. Tapahtumajärjestäjä kutsui koolle ”viisasten kerhon”, joukon tuttuja kokeneita klassikkoautoharrastajia. Kuvassa Risto Lahti Historic -rallissa vuonna 2018, allaan Fiat Ritmo 130 TC. Suzuki WRC Team managerin työt veivät vuoden 2002 lopulla Englantiin, jossa Laine asui vuoden 2005 loppuun saakka. ”Tiesin, ettei yhdistyksillä ole isoja rahoja käytettävissä, ja tahdoimme mukaan kattavan otannan Suomen ajoneuvoharrastajista. Piha kuitenkin täyttyi ääriään myöten eivätkä kaikki halukkaat edes sopineet alueelle. Laine esitteli ideoitaan tapahtumasta, ja niitä pohdittiin yhdessä. Classic Motorshow Englannin-vuosien jälkeen Laine pohti usein, miksei Suomessa ole isoa, klassikko auto harrastajat yhteen kokoavaa tapahtumaa. 63. Ensimmäisenä vuonna järjestäjää pelotti varata koko piha-aluetta Classic Motorshown klassikkoparkiksi. Laine perusti RLO Events -nimisen yrityksen vuonna 2007. ”Lähdin siihen aluksi oman toimen ohella, mutta työ muuttui pian kokopäiväiseksi. Autourheilijoille suunniteltiin valmennusjärjestelmää. Sillä lähdettiin mukaan, ja sillä tiellä ollaan vieläkin”, Laine toteaa tyytyväisenä. Vuoden 2001 kieppeillä Laine pyydettiin MM-sarjan tallipäälliköksi Suzukille. AKK sai jäädä. Tomin isän Pentti Luhtasen sponsoroimana Risto sai rakennettua A-ryhmän 1300-Escortin, jolla osallistuttiin muun muassa Jyväskylän Suurajoihin. Halusimme kynnyksen osallistumiseen mahdollisimman matalaksi”, Laine painottaa. Eri toimijoiden yhdistymisen myötä syntyi nykyinen AKK, ja siirryin sinne töihin.” Työnkuvaan kuului monenlaista: lajipäällikkyyksiä, promootiotehtäviä, nuorille suunnattua toimintaa ja kartingvalmennusryhmien vetämistä. ”Kaverini Lehtisen Petri rakensi tonnisen Anglian. 1990-luvun alussa mies innostui Historic-rallin pariin, ja niillä pätkillä Risto päästelee edelleen. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien harrastekerhoille tarjottiin ilmaista tilaa toimintansa esittelyyn. ”Tomi siirtyi pian itse ajamaan Formula Ford -rataluokkaan, ja ymmärrettävästi minulta loppui rahoitus siihen”, Risto kertoo. Alkoi ensimmäisen Classic Motorshow -tapahtuman valmistelu. ”Sellainen piti sitten itse järjestää”, Risto virnistää. Sen jälkeen rallin ajossa oli pitkä tauko. Risto Laineen ralliharrastus alkoi kartanlukijan roolissa vuonna 1981. AKK:n leivissä Risto Laine toi Suomeen 1990-luvulla Sport 2000 -luokan, joka nousi tuolloin kotimaan suosituimmaksi rataluokaksi. Kokonaisuutta mietittiin paljon myös kävijän kannalta
Pariskunta oli jo jonkin aikaa etsinyt vanhaa huoltoasemaa, johon voisi perustaa kahvilan ajoneuvoharrastajille. Myös kyläläiset ja naapurit olivat pettyneitä, kun kahvila sulkeutui. Tapahtuman luominen tyhjästä ja muutaman sadantuhannen euron riski oli kieltämättä uhkarohkea teko. Koko piha-alue varattiin klassikkoautoparkiksi. Käytännössä kodin piha-alue oli pois käytöstä koko kesän sen toimiessa kahvilan pysäköintialueena”, yrittäjä muistelee. Kiinteistössä oli jo aiemminkin toiminut kahvila. SääntöSuomi heitteli kapuloita rattaisiin vielä loppumetreillä. Risto ja Terhi olivat hakeneet kaikenlaisia lupia, ja kuntaan oli oltu yhteydessä. Muuten emme olisi voineet avata”, Risto kertoo. ”Tein vielä siinä rinnalla töitä AKK:lle. Talviaikaan Moottorikahvila oli avoinna torstai-iltaisin. Kävikin niin, että kaikki halukkaat eivät edes sopineet alueelle. Terhi huomasi myyntiilmoituksen Paippisissa myynnissä olevasta kiinteistöstä, jonka huoltoasematoiminta oli tosin ollut melko pienimuotoista, mutta muutoin tilat vaikuttivat sopivilta. Asiakkaiden harmiksi kahvilan pito päätettiin lopettaa. ”Tehtiin tarjous ennen juhannusta, ja kaupat syntyivät. "Olen saanut peilata omia ideoitani ja niiden toteutuskelpoisuutta kuuntelemalla heidän näkemyksiään. Arvostan sitä apua suuresti. Ideathan eivät meikäläiseltä lopu, mutta ihan kaikki ei ole toteutuskelpoista eikä järkevää”, mies naurahtaa. ”Oli hienoa tavata harrastajia työn merkeissä, mutta lopulta kahvilan pito kotikiinteistössä rupesi käymään raskaaksi. ”Vain pari viikkoa ennen avajaispäivää kunnasta otettiin yhteyttä ja vaadittiin vielä isoja muutoksia, jotta kahvilan voisi avata”, omistajat päivittelevät. Yläkerran tilat otettiin asuinkäyttöön ja alakerran tiloja ryhdyttiin remontoimaan kahvilakäyttöön”, pariskunta kertoo. "Totesin, että kioskia varten ei tarvita niin vaativia muutoksia, joten pyysin terveysvalvontaa tarkastamaan tilan kioskiksi eikä kahvilaksi. Muun muassa Klassikotlukijatapaaminen ja Sportscar Breakfast Club kokosivat aina pihan täyteen kalustoa. Kahvila oli niin pieni osa yrityksen toimintaa, että taloudellisesti sen merkitys jäi hyvin vaatimattomaksi. Moottorikahvila-niminen kioski avattiin keväällä 2009. En uskaltanut jättäytyä kokonaan pois muista töistä”, Laine toteaa. Kokonaisuuden kannalta sillä on ollut iso merkitys, että Riston tuttavapiiriin kuuluu paljon pitkän linjan ajoneuvoharrastajia. Paikallislehdissäkin oli jo ollut uutisia kahvilan avaamisesta. Ei onneksi ollut”, Laine sanoo. Siitä tuli välittömästi ajoneuvoharrastajien suosima paikka, jonne ajeltiin pitkänkin matkan takaa. 64 2/2023 Harrastajan pakeilla. Risto luki lakitekstin tarkemmin. ”Mukavat muistot jäivät siitä ajasta.” Moottorikahvilan tapahtumat olivat suosittuja. Kahvilaa pyöritettiin neljä kesää. Oli tehtävä päätös siitä, montako hallia varataan tapahtuman käyttöön. ”On muuten aika mielenkiintoinen sattuma, että Lahden messukeskuksesta Classic Motorshow'n toimiston ikkunasta on näkymä isäni entisen työpaikan pihaan, jossa olen ajanut ensimmäiset metrit kilpa-autolla”, Risto huomauttaa. Moottorikahvilasta muodostui erittäin pidetty ajoneuvoharrastajien kokoontumispaikka, jonne ajettiin pitkänkin matkan takaa. ”Pelotti, että mitä sitten, jos se on puoliksi tyhjä. Moottorikahvila Risto ja Terhi Heloaho olivat tunteneet toisensa jo pitkään ennen kuin muuttivat saman katon alle Paippisiin vuonna 2008. ”Aikansa kutakin”, Terhi ja Risto toteavat
Lehdellä oli vakaa tilaajakunta, joten liian suurta riskiä ei tuntunut olevan. Siinä meni sitten seitsemän vuotta”, Risto naurahtaa. ”Kun lehden perustanut Kare Asp kertoi luopuvansa lehden teosta, olin harmissani. Laine jäi pois Pirelliltä 2019 ja keskittyi omaan yritykseen. Mutta äkkiähän se tilanne muuttuu.” Fiat 127 ja 126, molemmat vuosimallia 1977, kuvattuna Paippisissa ”Suomen pienimmän Shellin” edessä. ”Sanotaan vaikka niin, että rakkaudesta lajiin päätin pelastaa lehden”, Laine toteaa hymyillen. Vastuualue nyt hieman pienempi, vain Suomi ja Baltia. Vuodesta 2021 lähtien olen ollut oman yrityksen kautta Pirellin hommissa, ja se on myös päätyöni tällä hetkellä”, Risto kertoo. Tilanne kuitenkin muuttui pian. Olen ihan riittävästi niitä nähnyt”, mies naurahtaa. Yritys tarvitsi kipeästi apua pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan markkinoiden hoitoon. ”Hanaa Expo on enemmän messutapahtuma kuin näyttely. Kun mukaan lasketaan satununnaisesti töitä tekevät avustajat, määrä onkin jo paljon suurempi. ”Pienen harkinnan jälkeen ajattelin, että ehkä voisin auttaa. ”Kun 2020 kaikki muu seisahtui koronan myötä ja Pirelliltä tingittiin koko ajan, että tule takaisin, työmotivaatio palasi. RLO Events työllistää tällä hetkellä neljä kokopäiväistä työntekijää ympärivuotisesti. Hanaa Kerran kuussa ilmestyvä Hanaa-lehti on suomalaiseen autourheiluun erikoistunut julkaisu. ”Nykyisin myös taitto ja tekstieditointi tehdään meillä, Laine kertoo. 65. Se ei ole suunnattu suurelle massalle vaan alan aktiiviharrastajille”, Risto selventää. Tavoitteena on ollut suurten kävijämäärien sijaan luoda tapahtuma, jossa harrastajat, kauppiaat ja palvelutuottajat kohtaavat toisensa. Tulevaisuudessa ei ole tiedossa uusia suunnitelmia, eikä Laine tunnusta haaveissa olevan mitään isompaa toteutumatonta ideaa. Mielestäni laji tarvitsee tämmöisen puhtaan harrastajalehden”, Laine kertoo. Jospa kokeilisin ja pari vuotta tekisin hommaa yrittäjyyden ohella. Huono puoli autourheiluun liittyvissä töissä on se, että kaikki tapahtuu viikonloppuisin. Pirelli Laineelle entuudestaan tuttu italialaisen rengasvalmistaja Pirellin moottoriurheilupuolen johtaja otti yhteyttä vuonna 2011. Niinpä vuonna 2017 lehden kustantaminen siirtyi RLO Eventsille. ”En välttämättä enää haluaisi viettää kaikkia viikonloppuja autokilpailuissa. Classic Motorshow -tapahtuman lisäksi RLO Events on järjestänyt myös Hanaa Expo -tapahtuman kaksi kertaa. Työhön kuului paljon reissaamista, ja se alkoi pitkän päälle rasittaa. Harrastajat pääsevät vertailemaan monia tuotteita samassa paikassa. Lisäksi vuosittaisella sopimuksella yritystä laskuttavia työntekijöitä on kolme. ”Juuri tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa mitään uutta. Aluksi Asp jatkoi päätoimittajana, mutta nyttemmin vastuu on siirtynyt Terhi Heloaholle. Olisi ollut iso menetys, jos lehti olisi loppunut. ”Yrityksen tulo koostuu monesta pienestä purosta”, Laine toteaa
Sitten sain idean, että naputtelenpa autotallin seinään muutaman. Aina kun ostin uuden, panin sen seinälle. Kokoelman kallein esine on viisikymmenvuotias avaamaton paketti. Niin kävi loimaalaiselle Toni Feldtille. Kauppa käy, sillä leluautojen keräily on melko suosittu vaikka kenties vaiettu harrastus. Oli pakko ottaa se talteen. Lupasin vaimolle, että kun seinä on täynnä, sitten lopetan. Pikkuautoja on Tonilla vielä satoja irrallaan, ja paljon niitä on myyty eteenpäinkin. Tallin täydeltä Autohuoltomyyjä Toni Feldt harrastaa vapaa-aikanaan autoja, joissa viat ovat toivottavia. Teksti ja kuvat: Mika Rassi L eluautojen harrastaminen alkaa useimmiten samoin kuin oikeidenkin: varkain ja heikosta kohdasta. Sisälle nyt oli turha ehdottaa. Autotallin seinällä ja vähän muuallakin on satojen leikkiautojen kokoelma. Parikymmentä vuotta sitten löysin kirpputoripöydästä samanlaisen Alfa-Romeon, jolla olin ajanut rallia muksuna hiekkalaatikolla. ”Teini-iässä tuli rikottua ja hävitettyä omat lelut. Autot olivat aluksi laatikossa päivänvalolta piilossa. ”Ajattelin, että ne on saatava johonkin esille. Sekin on kuitenkin ollut vain kymppien hintainen. Sitten löytyi toinen, kolmas ja niin edelleen”, Feldt kertoo. 66. Mutta kummasti alkaa jo ovenkin päällinen täyttyä…” Seinälle on kuitenkin löytänyt tiensä vain osa kokoelmaa
Nämä 90-luvun kiinalaiset autot eivät käytössä kestäneet, joten sitä arvokkaampia ne ovat ehjinä nykyään. Ne eivät Toni Feldtiä juuri kiinnosta, hän kerää pääasiassa oikeiden autojen leluversioita. Toni on töissä huoltomyyjänä autoja koneliikkeessä. ”Kun näitä katsellaan vieraiden kanssa, tunti kuluu nopeasti automalleja muistellessa.” 67. Muita yleisiä pikkuautomerkkejä ovat muun muassa Hot Wheels, Matchbox ja Majorette. Lisäksi Bburago on tehnyt leluversioita monista tavallisista käyttöautoista, joita ei muilta merkeiltä löydy.” Bburagon brändi ja leluvalmistus on nykyään kiinalaisissa käsissä. ”Lapsena tykkäsin paljon italialaisen Bburagon autoista, koska ne ovat hiukan muita isompia. Toni Feldtillä on omat suosikkinsa niin valmistajissa kuin automalleissa. Niillä on yllättävän kova kysyntä harrastajapiireissä”, Feldt sanoo. Esimerkiksi Hot Wheels -tuotenimellä myydään paljon niin sanottuja fantasiamalleja. ”Jonkin verran olen metsästänyt virhepainoksia, joista esimerkiksi puuttuu takapyörät kokonaan. Kenties siksikin on mukavaa harrastaa autoja, joissa viat ovat siunaus. Leluautokeräilyn taustalla on lapsuuden nostalgian lisäksi autoharrastus ja kiinnostus oikeisiin autoihin. Keräilijää koukuttavat myös Hot Wheelsien Treasure Hunt -autot, tavallisten myyntierien lomaan ujutetut viimeistellymmät erikoisversiot. Gas Monkey Garage teki Hot Wheelsin pyynnöstä näyttelyauton, josta Hot Wheels sitten puolestaan teki pienoismallin. Toni vannoo kuitenkin vanhojen italialaisten Bburagojen nimeen
Ikinä en ole pystynyt tekemään täydellistä maalausta, enkä todennäköisesti tule tekemäänkään; aina on joku roska jossain tai olisi voinut maalata tasaisemman pinnan ja niin edelleen.” Automaalaamisen saloihin hän sai oppia niin Joensuussa ajoneuvomaalausopinnoissa kuin sittemmin Rajamäen aikuiskoulutuskeskuksessa. Maalaustyöt lukeutuvat eittämättä näihin, mutta tilannetta monasti haastaa, että sopivan maalarin löytämisessä voi olla tekemistä. Autoranta Oy Maaseutumaalaamo Päijäthämäläisissä maalaismaisemissa toimiva Autoranta Oy palvelee pienistä korjausmaalauksista aina kokonaisvaltaisiin ajoneuvomaalauksiin asti, pohjatöitä unohtamatta. Samoihin aikoihin kunnostin isäni vanhan Tunturi Super Sport -mopon”, kertoo Jukka, jonka oma autoharrastus on sittemmin keskittynyt E30-korimallin 3-sarjan Bemareihin, mutta omistuksesta löytyy muun muassa E36-korinen M3-malli sekä K70-Corolla. 68. Asiassa ei parane yleistää, mutta monet automaalaamot voivat olla kyllästettyjä vakuutusyhtiöiden kautta saapuvista uudempien autojen maalaustöistä, tai sitten vanhempaan kalustoon liki poikkeuksetta liittyvät tuntuvat pohjatyöt ohjaavat yrityksien mielenkiintoa tuoreempien ajoneuvojen maalaustöiden pariin. ”Autoharrastus alkoi runsas kymmenen vuotta sitten, kun tein ensimmäisen isomman maalausprojektin silloiseen K70-Corollaani. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Jukka Korvenrannan albumi V anhan auton entisöinnissä tai muussa kunnostuksessa ja ylläpidossa on eräitä työvaiheita, joissa moni osaavakin tekijä kääntyy mieluusti alan ammattilaisen suuntaan. Joka homma on erilainen ja kaikesta pitää ottaa opiksi. Ajoneuvojen maalaamisessa Jukkaa innostaa pitkäjänteisellä tekemisellä saavutettavat työn tulokset sekä jatkuva oppimisprosessi. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä edelsi kuitenkin opiskelua ja harrastamista niin autojen kuin niiden maalaamisen parissa. ”Automaalauksessa näkee konkreettisesti oman käden jäljen. Onnistumiset tuottavat suurta mielihyvää, kun toisaalta epäonnistumiset vievät mielen matalaksi. Saimme vihiä, että Kärkölässä yksi tällainen maalaamo olisi, joten suuntasimme paikanpäälle Päijät-Hämeen maaseudulle, Autoranta Oy:n tiluksille. Ajoneuvoharrastajan kannalta tilanne on luonnollisesti kinkkinen, ja vinkkejä mahdollisista harrasteystävällisistä maalaamoista otetaan harrastajakunnassa mieluusti vastaan ja puskaradiota kuunnellaan herkällä korvalla. Harrastamisesta kohti ammattia Ajoneuvomaalaamo Autoranta Oy:n takaa löytyy viitisen vuotta sitten automaalarin perustutkinnon oppisopimuskoulutuksessa työn ohessa suorittanut Jukka Korvenranta, joka perusti yrityksen ensin toiminimellä vuonna 2018, kunnes keväällä 2022 yritystoiminta vaihtui osakeyhtiön muotoon
Oli ilo ja kunnia olla töissä arvostetussa maalaamossa sekä ottaa oppia mestareilta.” Työn ohella hän teki harrastehengessä maalausprojekteja kotitilalla Kärkölässä pienessä tallirakennuksessa. ”Vanhempani olivat muutama vuosi sitten lopettamassa karjatilan pitoa, ja siten navetta tulisi tyhjenemään noin 30 lypsettävästä, mutta maanviljely jatkuisi.” Tuolloin Jukalla alkoi viritä ajatus alun perin 20-luvulla rakennetun, mutta vuonna 2003 noin 400-neliöiseksi laajennetun navettarakennuksen valjastamisesta automaalaamoksi. Toimitilojen perustana on 1920-luvulla rakennettu navetta, jota tämän vuosituhannen alkupuolella laajennettiin noin 400-neliöiseksi. Isompi vaihde Autorannan toiminnassa laitettiin silmään loppuvuodesta 2020, jolloin yrityksen käyttöön kohosi moderni, noin 8,5 metriä pitkä ja kolme metriä korkea maalauskammio. Vapaa-ajalla huomiota saa miehen oma harrasteajokki, 1 600-kuutioinen Fiat Mirafiori. Maaseutumaalaamo Jari Salmensuolla on kokemusta maalarin ammatista 80-luvun puolivälistä eteenpäin. Suunnitelma otti tuulta alleen, ja navetan muodonmuutos kohti maalaamoa alkoi vuonna 2020. Tästä Jukka antaa runsaasti kiitosta Osmo-isälleen, joka on auttanut nuorta maalausyrittäjää monessa vaiheessa. Harrasteajoneuvojen maalaustöissä tavoiteltavia laatuja siten hintatasoja on paljon, joten Jukka korostaa suunnitteluvaiheen merkitystä maalarin ja asiakkaan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Käytännön työhön ja sitä kautta ammattimaiseen maalaamiseen johdatti kuitenkin hollolalaisessa Paakkisen Automaalaamo Oy:ssä ensin tehty työharjoittelu ja sen jälkeen päivätyö yrityksen palveluksessa. ”Timo Paakkiselle haluan välittää erityiskiitokset. 69. Askel kohti omaa yritystoimintaa tapahtui osana käsillä olevaa maaseudun murrosta ja maatilojen sukupolvenvaihdosta
Erilaisten projektien myötä nousee ennen pitkää esille kysymys maalaustöiden hinnasta. Miesten selaillessa niin omia kuin puhelimien muisteja nousee esille harrasteajoneuvoja Gansteri-Sitikasta Junakeulaja Kupla-Volkkarin kautta Ford Capriin ja Mustangiin. Samalla toiminta vaihtui osakeyhtiöksi ja nimeksi kehkeytyi Autoranta Oy”, hän kertoo. ”Monesti kysytään mitä maksaa auton maalaus. Osaavaa apuvoimaa Jukka Korvenranta ehti toimia vuoden ajan yksityisyrittäjänä, kun kävi selväksi auttavien käsien tarve elinvoimaisen yritystoiminnan ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Toiseksi maalariksi palkattu henkilö oli maalausalalla jo 80-luvun puolivälistä toiminut Jari Salmensuo, jonka moni Fiat 131 Mirafiori -harrastaja saattaa tunteakin. ”Samaan aikaan on voinut olla yksi tai kaksi projektia työn alla ja vielä yksi pienempi korjausmaalaus”, Jari kertoo. Pääosin Hämeestä ja Pirkanmaalta, mutta kauempaakin on tultu, yksi Manta tuotiin Kouvolasta ja 780-Volvo Mikkelistä asti”, Jukka kertaa. ”Havaitsin että yksin toimien homma on erittäin raskasta, joten keväällä 2022 palkkasin ensimmäisen työntekijän. Solifer-Suzuki PV50 istuu osuvasti Autorannan ”työmaa-ajoneuvoksi”. Väriä pintaan odotteli 80-luvun alun Mustang-vene ja mahdollisesti firman omaan, kevyeen hyötyajoon nouseva ’74 Hiace. ”Osa on tullut paikalle ajettuna ja muutamia on haettukin. Hintaan vaikuttaa erityisesti auton kunto ja sitä myöten pohjatöihin käytetty aika sekä käytetyt tuotteet. Eräs ratkaiseva hetki kohti nykyistä yritystoimintaa oli modernin maalauskammion tilaaminen koottavana ”rakennussarjana” loppuvuodesta 2020, minkä myötä maalaustarvikkeiden varastotilojen sekä hiontaja muiden pohjatöiden tekemiseen valjastettujen tilojen viereen nousi noin 8,5 metrin pituinen ja kolmisen metriä sisäkorkeutta tarjoava maalauskammio lämmittimineen. Vaikka olisi hieno ajatus, että maalataan jokaisesta työstä toinen toistaan täydellisempiä, niin realiteetit tulevat vastaan hyvinkin nopeasti. Päättyneen vuoden aikana jo useampi harrasteajoneuvo ehti saada Autorannan toimeliaan maalarikaksikon toimesta uuden maalipinnan. Maalauksen hinta voi nopeasti nousta arvokkaammaksi, kuin itse auto.” 70 2/2023 Autoranta Oy. Vastaus on karkeasti sanoen, että kaikkea 200 euron korjausmaalauksesta 20 000 euron tienoille asti
”Tuttu kaveri nimesikin maalaamomme taannoin aika osuvasti maaseutumaalaamoksi”, Jukka virnistää. Martti on varmasti yksi Päijät-Hämeen ammattitaitoisimpia maalareita, ja olen oppinut häneltä paljon niin maalauksesta kuin asennoitumisesta maalariksi”, Jukka kertoo. Peltitöitä teki Mikko Ruohisto ja pohjaja maalaustöitä teki Martti Järvinen yhdessä Jukka Korvenrannan kanssa. Komean Junakeula-Volkkarin parissa työskenteli useampikin osaaja. Jälkimmäinen onnistuu maalaamon välittömässä läheisyydessä sijaitsevissa puitteissa, mutta hitsaushommia hoitaa Jukan ohella Marko Santala, joka työskentelee lähistöllä omassa verstaassaan ja jolla Autoranta teettää tarpeen vaatiessa peltitöitä. ”Enenevissä määrin isommat maalaamot pyörivät pelkästään vakuutusyhtiön töillä, joten klassikkoautojen maalailu on jäänyt lähes kokonaan tämän piirin ulkopuolelle.” Modernien teollisuusalueiden liki identtisten peltikuutioiden vastapainoksi maalaismiljöö tarjoaa siinäkin suhteessa vastapainoa isompien maalaamoiden puitteille. ”Iso kiitos Martille kyseisen projektin osalta, hän auttoi minua pohjien tekemisessä ja suoritti suurimman osan ruiskutuksesta. ”Markon KK-Customs tekee myös esimerkiksi pakoputkistoja ja erikoisempia muutostöitä kuten moottorien vaihtoja.” Henkilöautojen rinnalla Autoranta suorittaa monipuolisesti maalauksia teollisuuden metallirakenteista keittiökaappien oviin ja esimerkiksi traktoreiden katteisiin, mutta pääpaino on Jukan mukaan viime aikoina ollut harrasteautojen entisöintija ylimaalauksissa. 71. ”Olennaista on jo suunnitteluvaiheessa tavoittaa yhteisymmärrys tavoitellusta lopputuloksesta sekä siihen käytetystä ajasta ja syntyvistä kuluista, jottei tule myöhemmin pettymyksiä puolin tai toisin.” Monipuolista tekemistä Autorannan toiminta ei ole keskittynyt vain ehjälle pinnalle tehtyihin pohjatöihin ja maalaamiseen, vaan mukana kuvassa on myös peltitöitä sekä pienimuotoista hiekkapuhallusta. Pohdinnallaan Jukka painottaa, että ykkösasiana ovat asiakkaan tarpeet ja ajatukset tavoitteena olevasta lopputuloksesta – ”perussiisti” syntyy ymmärrettävästi nopeammin ja pienemmällä rahalla kuin näyttelytasoinen maalaus
Maine kiirii Eriksson keräsi ympärilleen osaavan ja motivoituneen joukon käsityöläisiä ja alkoi perehdyttää heitä vanhojen Porsche-mallien saloihin. Ikivanha Tarton kaupunki edustaa Viron historiaa parhaimmillaan. Ennen alalle siirtymistä Urban oli ehtinyt työskennellä isänsä kanssa vanhojen Volkkareiden parissa, ja pian Viroon päästyään hän huomasi vanhaan intohimoonsa liittyvien uusien mahdollisuuksien avautuvan. 72 2/2023. Fiksuna miehenä Urban ymmärsi kuitenkin heti, että kielen omaksuminen oli välttämättömyys. Oliko vaikeaa oppia. ”Aivan helvetillisen vaikeaa…” kuuluu vastaus. U rbans Garagen tarina alkoi 2000-luvun alussa, kun Ruotsin muoviteollisuudessa työskennellyt Urban Eriksson sai työnantajaltaan komennon Viroon. Tieto vanhoihin Possuihin perehtyneestä pajasta levisi nopeasti, ja UG:lle tarjottiin suuria eriä vanhoja varaosavarastoja könttäkauppana. Muoviteollisuus sai jäädä, ja tilalle tuli Porsche. Kaupungista löytyy monisatavuotista yliopistoperinnettä, kansallismuseo ja vanhaa rakennusarkkitehtuuria. Mies puhuu työntekijöilleen viron kieltä kuin natiivi konsanaan. Edesmenneiden korjaamojen työkalut valjastettiin uudestaan käyttöön, ja Ruotsin runsas Porsche-kanta auttoi tiedon ja kokemuksen nopeassa kartuttamisessa. Nostalginen on myös kaupungin kyljessä toimiva Urbans Garage, jossa kunnostetaan pieteetillä vanhoja Porscheja. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi Unelmista totta Urbans Garage Restorations Urban Eriksson esittelee muottia, jonka avulla Porsche 356 Speedsterin alumiiniosat naputellaan muotoonsa. Viron pitkä ja vahva käsityöperinne yhdistettynä verrattain edulliseen kustannustasoon tarjosi yhdistelmän, jota Ruotsissa ei olisi ollut mahdollista toteuttaa
”Nuorena poikana tutustuin isäni kanssa Volkkareihin, ja siitä tulokulmasta katsoen jatkumo on hyvin looginen. Vanhojen Porsche-urheiluautojen perusteellinen kunnostus sisältää runsaasti käsityötä. Olen aina ihaillut Porschea siinä missä Volkkariakin, mutta edelliseen on aina liittynyt sellainen saavuttamattomuuden ulottuvuus”. Netistä löytyy paljon tietoa, mutta alkuperäiskirjallisuudesta poimitut tiedot ovat varmemmin oikeita. Firman arkea pyöritellessä suurin haaste ja opettelu liittyi itsekantavien Porsche-korien rakentamiseen käytännössä uudelleen. Erittäin ruosteherkkien 356-mallien korit ovat lokasuojat mukaan lukien yhtä puuta. Ei mennyt montaa vuotta, kun myös asiakaskunta alkoi laajentua ja kansainvälistyä. Varhainen Porsche 911 Coupé kokoonpanovaiheessa. 73. Näinhän se monelle juuri on, mutta päätökselle löytyy myös liiketoiminnalliset perusteet: Vuosikerta-Porscheihin erikoistuneet yritykset ovat näillä leveysasteilla harvassa, ja merkin hintataso tarjoaa myös paremmat ansaintamahdollisuudet. Mutta miksi juuri Porsche. Urbans Garagen kirjastoon on koottu huomattava määrä aineistoa. Niiden oikeaoppinen kunnostaminen on vaativaa hommaa, etenkin jos tähtää vaikkapa ovien ja luukkujen istuvuuteen tehtaan standardien mukaan. Vaativimmillaan korin työstämiseen palaa 2 000 työtuntia ja ylikin, mikäli lähtökohta-aihio on kovia kokenut
”No lähtökohtaisesti kaikki onnistuu, mutta olemme todenneet, että alun perin kilpakäyttöön suunniteltua 356-mallin nelinokkaista Carrerakonetta emme halua enää työn alle. Palvelu kattaa kaiken mahdollisen, kuten maalauksen, varaosien hankinnan, verhoilutyöt sekä luonnollisesti projektin kokoonpanon. 74 2/2023 Urbans Garage. Se vaatii niin paljon erikoisosaamista ja kokemusta, jota meillä ei yksinkertaisesti ole.” Täysrempattu 356:n kone odottaa testipenkkiin pääsyä. Kuulostaa siis täyden palvelun talolta. Kaikki työ tehdään tuntiveloituspohjalta, ja jokainen suoritettu työvaihe valokuvataan yksityiskohtaisesti. Siellä täällä voi paikan päällä nähdä vuosikertaMersuja ja -Alfoja, mutta erikoisalaa ovat Porschelta 356 sekä varhaiset 911ja 912-mallit. Täyden palvelun talo Urbans Garage tarjoaa nykyään sekä pienempiä korjauksia ja huoltoja että kokonaisia entisöintejä. Kuvat ladataan kerran viikossa kuvapankkiin, ja laskutus tapahtuu kuukausittain. Onko mitään, mitä ette tee. Porsche 356 Speedsterin tuulilasia sovitetaan paikoilleen kuvauspäivänä. Vuosikerta-Porscheihin erikoistuneet yritykset ovat näillä leveysasteilla harvassa
Tilauskanta on hyvä, ja haasteita riittää. Tuorein aluevaltaus on sähkömoottorilla varustettu vuosikertaPorsche, jonka ensimmäinen prototyyppi on toivon mukaan kevään aikana valmistumassa. Kiinnostusta on kuulemma ollut messuilla. Vaikka saksalaismerkki on työlistalla ykkönen, pajassa kunnostetaan joskus muidenkin valmistajien tuotteita. Erikoisosien valmistuksessa tekijältä vaaditaan taidon lisäksi pitkää pinnaa. Eihän me sellaiseen valmistusvauhtiin pystytä millään”, mestari Eriksson pyörittelee epätoivoisesti päätään. 75. ”Yksi tyyppi halusi tulevalle kesälle neljä. Meillä on omat laatuvaatimuksemme, ja haluamme vastata vain omasta työstämme, emme muiden.” Tulevaisuuden suhteen porukka on optimistinen. Terveisiä Virosta! Urbans Garagen väki pistää vanhat Porschet uudenveroiseen kuntoon. ”Toinen juttu, johon emme mielellämme ryhdy, on puolivalmiin auton kasaaminen. Koesovituksia ja tarkistuksia kertyy lukematon määrä ennen kuin tuote on asennusvalmis. Tässä törmätään siihen tosiasiaan, että kun auto on valmis, meidän leimamme lepää sen päällä, vaikka emme olisi vastuussa yhdenkään komponentin loppuun saattamisesta. Ei taida tosin olla juuri muillakaan. Nämä Fuhrmannin koneiksikin kutsutut myllyt kiikutetaan usein Porschen klassikko-osastolle Stuttgartiin remontoitaviksi ja säädettäviksi
Leppoisan tapahtuman luonteeseen kuuluu sekin, että myyjillä on aikaa pieneen jutusteluun kaupanteon ohella. Messuhallien kahvilaja ravintolatilat ovatkin täynnä tarinaa pursuavia ryhmiä avaushetkestä aina sulkemisajan kynnykselle. Konepyöräseuran markkinat 76 2/2023. Kaikkiaan 170 myyjää oli tuonut ylimääräisiä romppeitaan näytille, ja myyntipöytiä penkomaan saapui noin 3 500 pääsylipun lunastanutta kävijää. Uuden vuoden rompetorikausi käynnistyi totuttuun tapaan Keski-Suomessa, jossa vanhojen kaksipyöräisten harrastajat kokoontuivat Jyväskylän Paviljonkiin kaupanteon merkeissä. K eski-Suomen Konepyöräseuran järjestämä vuotuinen tapahtuma keräsi saman katon alle jälleen mukavasti porukkaa. Yhteisöllisyyden kokemus on niin ikään pitänyt Jyväskylän tapahtuman vetovoimaa yllä. Jyväskylä 14.1. ”Tapahtumamme avaa moottoripyöräharrastuksen vuoden, ja ajankohta on varmaankin monelle mieleen pitkän syksyn, vuodenvaihteen vapaiden ja pitkän pimeän ajan jälkeen. Syksyn kuluessa on ehditty tutkia projektien puutteet ja nyt tullaan innolla katselemaan puuttuvia osia”, summaa kerhon puheenjohtaja Kari Salakka tapahtuman suosion taustatekijöitä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vanhan Jawan raato toimii tyylikkäänä rompetoripöydän jalkana, kunnes joku kaivaa taskustaan 300 euroa ja vie projektin kotiinsa
Viitisen vuotta seissyt ja päällisin puolin kevyeltä projektilta vaikuttava Honda 750 oli hinnoiteltu 850 euroon. Tapahtuman ylivoimaisesti hämmentävin kaksipyöräinen on tässä. 650-kuutioisen Dneprsivuvaunuvehkeen viehättävästi ikääntynyt olemus vetää puoleensa. Omaperäisesti muotoiltu moottori toimii osana rungon kantavaa rakennetta. 77. Huomiota herättävän häkkyrän hintapyynti oli asetettu euroa vaille neljääntuhanteen. 10,5-hevosvoimaisella 242-kuutioisella nelitahtikoneella varustettu veteraani yltää sadan kilometrin tuntivauhtiin. Aika edulliselta vaikuttaa. Perinteinen brittipyörä on aina kaunis näky, eikä sellaisen omistajaksi pääseminen vie vararikkoon. NSU 251 OSL viime vuosisadan puolivälistä keräsi kiinnostuneita ympärilleen pitkin aamupäivää. Vuoden 1956 250-kuutioinen BSA vaihtaisi omistajaa 1 700 eurolla. Luotettavuuttakin on parannettu asentamalla kärjetön sytytys. Honda Gold Wing vuosimallia 1990 on myyntitekstin mukaan rakennettu omistajansa maun mukaisesti. 1 250 euron pyynti vaikutti perin kohtuulliselta, sillä peli on sekä ajokuntoinen että Suomeen rekisteröity
Teem-limupullon korkkikin! Kaksipyöräisten kunnostajille suunnatun rompetorin myyntipöydillä näkyi myös vanhojen autojen osia. Vanhan Solifer Exportin viimeinen kehitysversio toi renkaiden väliin kolmivaihteisen ja ajoviimajäähdytteisen Tomos-moottorin. 78 2/2023 Jyväskylän rompetori. Honda CBR Fireblade näyttää turhan tuoreelta laitteelta museoikäisten vehkeiden joukossa, mutta hätkähdyttävästi tämäkin superpyörä tuli markkinoille yli 30 vuotta sitten. Seiskakolmosta etsivälle oli tarjolla ainakin pari vaihtoehtoa. Viimeiseksi vuosimalliksi jäi 1973, jonka tunnistaa takavalon kaveriksi asennetusta jarruvalosta. Kuvan pyörä edustaa Firebladen toista sukupolvea, jonka kolmekymppisiä vietetään vuoden kuluttua. Tästä olisi saanut sopivasti peltisarjat Fordiin. Pientä laittoa se vaatii vaan... Ensimmäinen versio saapui myyntirivistöihin jo vuonna 1992. Siitä koristeita takan reunalle! On pienoiskokoista matkustajakonetta, ilmatyynyalusta ja ties mitä
Tieto peruutuksesta mahdollistaisi jonkun toisen myyjän pääsyn perutulle paikalle.” 79. Kaikkea nostalgiannälkään. ”Valitettavasti kulut ovat nousseet monin tavoin. Kerhon satapäisestä jäsenistöstä järjestelytalkoisiin osallistui tänä vuonna 70 henkilöä. TALKOOTYÖTÄ Rompetapahtuma on tärkeä osa Keski-Suomen Konepyöräseuran toimintaa ja sen rahoitusta. Taksiautoiluun liittyvää esineistöä etsivälle löytyi muun muassa mittareita ja kupuja ja takuulla kylän upein Unionhuppu kuvun peitoksi. Aivan iskemätön Tunturi-laukku odotteli alan keräilijää ostoksille. Ja halvalla lähtee... Seuran puheenjohtaja Kari Salakka kiittää yhteistyökumppaneita, talkoolaisten aktiivisuutta ja työpanosta sekä paikalle saapuneita myyjiä ja kävijöitä. Suojapäähineitä löytyi joka lähtöön sekä tyyliin, kaikissa väreissä ja jotakuinkin kaikkiin ikäkausiin osuvia malleja. Tapahtuma pystytetään kokonaan talkoovoimin. Viimeksi Jyväskylän Messut Oy otti meiltä järjestyksen valvonnan pois ja veloitti siitä, vaikka meillä olisi ollut valmiiksi seuran tätä varten kouluttamaa henkilökuntaa. Kaiken positiivisen joukossa on kuitenkin pientä harminaihettakin. Hiukan hiekkaa rattaisiin heittävät ne myyjät jotka varaavat myyntipaikan mutta eivät ilmoita etukäteen, jos eivät pääsekään paikalle. Jyväskylän mp-rompetorin mainoslause kuuluukin: Tule myymään tarpeettomat tavarasi pois ja osta vielä tarpeettomampaa tilalle
Pienine pyörineenkin oli nappisilmä kova etenijä lumessa, sijaitsihan peräprutku oikeassa paikassa vetävien pyörien päällä. Kuumapään vahdintaa ei auttanut, että vedenlämpömittarin sijasta oli kojelaudassa vain ylikuumenemisen varoitusvalo. Meillä nössökän oloinen nappisilmä jatkoi siitä, mihin Anglia lopetti. Nykyautoihin verrattuna molemmat rumpusysteemit olivat kuitenkin kamalat käyttää. Ford savusi loppuaikanaan, Fiat höyrysi kaiken aikaa. Toinen täysin tajunnasta hävinnyt aihealue on se, kuinka jo silloin vähän kamppurat vanhempani könysivät auton takalehterille ja varsinkin sieltä ulos, ilman Pekkaniskaa. tavaratilassa, siis etupäässä, kuljettanut koskaan mitään. Jollakin tavoin onnistuin sen tämän tästä kiehauttamaan, vaikka konepellin läpyskä oli kiilattuna raolleenkin, Abarth-malliin. Sininen Ankka näytti sarjakuva-autolta, tämä vuoden 1970 punainen Fiat 850 leikkiautolta. Kuljettaja nökötti tässäkin vehikkelissä italialaisen standardiapinan tavoin jalat koukussa ja kädet suorana oikealle viistossa pyöräkaivon tilasyöppöyden tähden. Renkaanvaihdon jälkeen kuului ylimääräistä papatusta. Kun se syttyi, oli kevytvalukansi jo rusetilla. Mutta kasiainen oli kiva ajaa, jos ei ollut hösis mihinkään. Pyörä pois ja aivan oikein: Ylikiristetty pultti oli painanut peltivalssin pokkauksen suoraksi ja pultinpää jyrsi rummun sisällä työsylinteristä palasia mennessään. Polkusiin ei kumisaappailla ollut asiaa. Tarvikkeena hommattu lämpömittari ehkä auttoi, ehkä ei, sillä siihen ei ajaessa oikein nähnyt. Se tuntui tulevan takapyörästä ja muuttuvan ajonopeuden mukana. Kiire maksimikuormalla kiehutti moottorin ja kiehutus tiesi heti kannen höyläystä. Sijanpersuusviiatti K asipätkä tai kasipukki tai kymmentävailleyhdeksän tai kakkafiiatti tai kasiainen tai, kuten Joutsan ja Kangasniemen seudulla Janne Seppälän tohtorinväitöstyön mukaan, sijanpersuusviiatti, tuli vuonna 1964 kovaan seuraan, sillä edeltäjä kusiainen, Fiat 600, oli markkinoiden suosikki ja muun muassa Suomen myydyin auto vuonna 1971. Ankalla oli lysti luistattaa metsätiellä, Fiiulla kaljamakelit ja huono rengastus merkitsivät yrittämättäkin vasaran heittämistä varsi edellä, perä pyrki nopeasti rinnalle ja sitten vielä nopeammin ohi. Pyörien irtopultit teettivät joskus jännää. Angliassa oli pieni moottori etupäässä, tässä surkean pieni moottori takapäässä. En muista, että olisin auton ns. Teksti: Kauko Ollila Kuvitus: Outi Mentula 80. Touhukas pörrääminen kaikilla 37 hevosvoimalla antoi toisinaan tunteen jostain tehokkaammasta italialaisesta. Jarruistaan molemmat F:llä alkavat nelikirjaimiset olivat samaa maata: toimivat kohtuudella, jos sille päälle sattuivat
2 viiikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Klassikot tilaajapalvelu: puh. verhoiluja tiivisteosia. 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT Varaosat Suomalaisesta Verkkokaupasta 1300 600 124 127 131 Beta Regata 1100 850 125 132 133 Delta Ritmo www.saminosat.net FIAT Lancia 1953-1989 Vuodesta 2015 – Renko, Hämeenlinna Turun Seudun Mobilistit ry www.tsmry.fi mobiilimaki@tsmry.fi Liput 10,Liput 10,(+ messukeskuksen parkkimaksu 8,-) (+ messukeskuksen parkkimaksu 8,-) Su 5.3.2023 klo 8-15 Su 5.3.2023 klo 8-15 Turun Messukeskus Turun Messukeskus Myyntipaikkavaraukset: puh.(02) 238 5775 Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma ...jo vuodesta 196 8 H yv ällä porukalla ... Huollot ja entisöinnit. Varaosat ja tarvikkkeet. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 040 074 4587 www.paradisecars.com VARAOSAT BRITTIAUTOIHIN 35 VUODEN KOKEMUKSELLA! AUTOMYYNTI: Myytävät autot näet nettisivuiltamme. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Paradise Cars Vuodesta 1987 Kun muutat , kerro myös meille . 03 2251948 ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. SUURI VARASTON TYHJENNYSMYYNTI SUURI VARASTON TYHJENNYSMYYNTI PALJON ERIKOISRENKAITA PALJON ERIKOISRENKAITA ALEHINTAAN ALEHINTAAN Timo vaihtaa vapaalle Tarkemmat tiedustelut: 050 4651100 timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! espaca63@gmail.com • Puh
Teksti: toimitus • Kuvat: Ari Perttilä E30:n BMW:n punainen maalipinta tuskin haalistuu auringossa päivittäin, sillä auton kerrottiin olevan paitsi haluttu ja hintakiipinyt M3-malli, mutta myös 500 yksilöä keväällä -88 valmistettu Evolution 2 -versio. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Auringon alla S uomessa lokakuun loppu ei näyttäydy harrasteajoneuvokokoontumisten sesonkina, mutta missä aurinko paistaa varmemmin, siellä tilanne on toinen. Hillman Minx ja Humber Hawk ovat saattaneet olla Kyprosella jo vuosikymmeniä tai saapuneet eläkepäiville aurinkoon paljon myöhemmin. Painoa säästettiin kevyemmillä puskureilla ja ohuemmilla ikkunoilla. 82 Fotoalbumi 2/2023. Näillä toimin 2,3-litraisen nelosen teho kasvoi 200 hevosesta 220 hevosvoimaan. Perus-M3:een verrattuna DTM-sarjan luokittelumallissa oli muun muassa puristusta kasvatettu, nokat vaihtuneet kireämpiin, vauhtipyörää kevennetty ja ympätty mukaan kehittyneempi moottorin ohjauselektroniikka. Auton mainittiin ostetun uutena Briteissä ja muovatun välittömästi oikeanpuoleiselle ohjaukselle. Ari ei onneksemme todennut, että aijaa, ja tuijotellut vain omaan napaansa, vaan lähetti toimitukseemme nipun kuvia paisteisella kentällä lepäilleistä menopeleistä. Veikkaamme ensimmäistä. Tämän totesi Ari Perttilä vieraillessaan Kyproksen Ayia Napassa, jossa syyslomalaisen sandaalin eteen sattui paikallinen tapahtuma, Ayia Napa Motor Festival
Tiedä sitten tarkemmin Kyproksen autokulttuurista, mutta jotenkin tuntuisi, että Fiat 124 Specialin säilyminen näihin päiviin ei ole ollut aivan itsestään selvää. Koskee niin Neue Klasse -Bemaria kuin jenkkihenkistä Kuplaakin. Kaikki oikealta ohjattavia nämäkin. Ulkoisen olemuksen perusteella kyseessä on 80ja 90-luvun taitteessa valmistettu GT II, jonka nokalla ärhentelee todennäköisesti 95-hevosvoimainen 1,8 litran ruiskukone. 83. Länsisaksalaisen luksuksen välissä brittiläistä luksusta ja ketterää kipakkuutta. Tuskin alkuperäismaalissa, mutta mahdollisesti alkuperäisessä sävyssä kuitenkin. Saab 9000 edusti CD-porrasperäkorinsa myötä 80-luvun loppua, kun taasen vieressä kiillellyt neliovinen Amazon arviolta 60-luvun alkua. Länsinaapureitammekin oli paikalla, ja kenties juuri maanmiehisyys oli ajattanut ruotsinraudat lähekkäin. Onkohan simpsakka toisen polven Scirocco saanut ehostavia toimia osakseen vai säilynyt näin särmänä
Piponnosto sille kyproslaiselle, joka on huomannut säästää aivan tavallisen 80-luvun jälkipuoliskon Mazda 626 Hatchbackin. Parjattu ja syrjitty, mutta perin sympaattiselta porrasperä-Marina näyttää juhlakenkiin sonnustautuneena, eikö. 84 2/2023 Fotoalbumi. Ainoastaan paikalla olleet jenkkiautot näyttivät rikkovan ratti oikealla -sääntöä. Tämän yksilön taustoja emme tiedä, mutta ainakin USA:ssa muovattiin joitakin tällaisia hyödyntäen viimeisen sukupolven El Caminojen lavarakenteita ja takaikkunaa. Lava-W123 ei taida olla suomalaiskansallisen perinnerakentamisen tulosta, vaikka sama henki on läsnä. Toisen mallipolven Cadillac Seville rikkoi 80-luvun alussa muitakin ”sääntöjä”, sillä selkeän porrasperän tilalla oli viisto turnyyriperä. Etuvetoon oli sen sijaan ehditty jo vähän totutella, ja olihan nokalla sentään edelleen kahdeksanmukinen vinkkeli. Vuosikertaprätkistä paikalle olivat porhaltaneet muun muassa etualan Ariel ja BMW, mutta mikä tuo taka-alalla oleva militääri-hatchback oikein on... Tapahtuma ei kerännyt paikalle vain klassikkoautoja, vaan vierekkäin mahtuivat esimerkiksi Lamborghini Murciélago 2000-luvun alkuvuosilta sekä muotoaan ajanvirrassa hakevat jenkkicustomit
Sama vähäeleinen henki välittyy ratin takanakin. Mutta heti ensimmäisessä kiihdytyksessä selviää, että korostetun hillitty meininki ei ulotu konehuoneen puolelle. Tuleva klassikko Audi A3 3.2 Quattro 86. Hillittyyn hurjasteluun Pienen Audin A3:n ulkokuori on tyylikkäästi muotoiltu, ja sen olemuksesta voi aistia urheilullisen vivahteen
Kun paremmin tienaava kansanosa siirtyi oma koti taloalueilta kaupunkien keskustoihin, syntyi kysyntää laadukkaammille pikkuautoille. 1,8litraisia bensamyllyjä oli kaksi: 125heppainen vapaas tihengittävä ja 25 hevosvoimaa tehokkaampi turboversio. Audi 50 jäi kin Suomessa harvinaisuudeksi, mutta vuotta myöhemmin esitelty ja samaan koriin pohjau tuva VW Polo teki muodot tutuksi laajemmal le yleisölle. Bensiini käyttöisistä vaatimattomin oli 1,6litrainen ja 101hevosvoimainen rivinelonen. Sen moottori oli valmistajan perinteistä poi keten asennettu eteen poikittain. Ulkonäkökin oli päivitetty, mutta auton tunnisti kuitenkin heti ensivil kaisulla A3malliksi. Suomen markkinoille se ehti syksyllä 1996. Perheautojen luokassa edullisempia olivat esi merkiksi Ford Mondeo ja Honda Accord. Uusi yritys Seuraavan kerran Audi pyrki samoille mark kinoille vasta 90luvun puolivälin jälkeen. Aluksi A3 oli tarjolla ainoastaan etuvetoise na ja moottorivaihtoehtoja oli neljä. Malli oli uusittu käytän nöllisesti katsoen kokonaan. V anhaan hyvään aikaan laatuautot olivat suuria ja mahtavia. Gol fin perusmallin sai samaan aikaan 92 400 mar kalla, ja isokorinen Passat oli hinnoiteltu ai noastaan pari tonnia kalliimmaksi kuin A3. Audi 50:n valmistus päättyi vuon na 1978. Vuon na 1974 saksalaisvalmistajan mallistoon liittyi Audi 50. Sen alkaen hinta asemoitiin 137 000 markan tasolle. Mittojen puolesta ainoastaan auton korkeus oli säilynyt samana. Mukavuutta sekin. Molemmat olivat ripeäliikkei siä vehkeitä. Pikkuauto oli teknisesti ajan tasalla. Akseliväliä oli nyt 6,5 senttimetriä lisää, ko konaispituus oli kasvanut viidellä sentillä ja leveys kolmella. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kuusisylinterisen Audi A3:n hiljainen ohjaamo ja suoritusarvoihin nähden mukavat ajo-ominaisuudet tekevät pitkistäkin siirtymistä rentoja. Niin ikään edeltäjänsä tavoin pienestä Au dista piti pulittaa pitkä penni. Mutta markkinoille sellaisia saatiin 1.8T Quattron sekä suorituskykyisen S3:n muodossa vasta vuonna 1999. 87. Kakkoskorinen saapuu A3:n ensimmäinen korimalli pysyi markki noilla vuoteen 2003 saakka, jonka jälkeen oli toisen sukupolven aika rullata merkkiliikkei den esittelytiloihin. Silloin esittelyvuorossa oli A3, Audin toinen poikittaismoottorinen henkilöauto. Ajoomi naisuuksiltaan Audi 50 oli erinomainen ja sitä verrattiin koeajoraporteissa usein sekä urheiluautoihin että pykälää tai kahta suu rempiin henkilöautoihin. Neljäs vaihtoehto oli taloudellinen 90he vosvoiman turbodiesel. Merkin moottoriur heilusaavutusten ja aiempien vauhtimallien perusteella lehdistö ennakoi nelivetoisen te hoversion ilmaantumista mallistoon jo en nen kuin A3:n myynti ehti edes alkaa. Hintaakin pikkuiselle kertyi, ja esi merkiksi Suomenmarkkinoilla moni kallistui lopulta hankkimaan isomman mutta edullisemman ajopelin. 180hevosvoimainen 1.8T ryn täsi satasen vauhtiin 7,5 sekunnissa, S3:n aika painui 6,8 sekuntiin. Edeltäjän sä tavoin uutuus sai kehuja laatuvaikutelmasta sekä ajoominaisuuksista. Pikkuautot sen si jaan olivat ahtaille kujille ja kaupunki oloihin suunniteltuja, hinnaltaan ja valmistus kustannuksiltaan edullisia kauppakasseja. Seuraajaa ei pienelle laatuautolle esi telty. Audi näki markkinaraon jo varhain. Ehkä aika ei ollut vielä kypsä sellaiselle. Moottori reagoi kaasunpainallukseen ripeästi, ja ohitukset hoituvat kevyesti isommillakin vaihteilla
Audin kohdalla valmistaja käyttää kuitenkin V6merkintää. Voimanlähteellä on tilavutta 3,2 litraa ja sylintereitä kuusi kappalet ta. Moottori onkin sama kuin VWmallistossa käytetty VR6. Volvo S40 T5 (tai sen farmariversio S50 T5) nousee Audin vahvaksi vaihtoehdoksi. Toisen sukupolven A3 on edeltäjäänsä leveämpi ja pidempi mutta korkeus on pysynyt samana. Sama voimanlähde on VW-tuotteissa varustettu osuvasti VR6-merkinnällä. Vee vai rivikone. Jos mallistosta vielä poimii nelivedolla varustetun yksilön, ollaan jo melko lähellä Audin tarjoamaa voiman, ajoominaisuuksien ja hillityn ulkomuodon yhdistelmää. Erikoisautojen lomasta Audi erottuu lähinnä maalipintansa ansiosta. Kokeiltavaksi tarjottu yksilö odotte lee pitkän amerikanautorivistön keskel lä. Suunta Hollolaan. Konepellin alla on täyttä. Toisaalta sen ahdettuun moottoriin saa ohjelmoinnin avulla lisävoimaa edullisesti. Mallisto lanseerattiin nytkin perus versiot edellä. Sama hillitty linja jatkuu sisätiloissa – siistiä, ergonomisesti moitteetonta, ei erityisen tylsää muttei pirteääkään. Tehoversioita kärkkyvät saivat odotella, mutta vain tovin. Audista poiketen Volvon pellin alla kirnuaa viisisylinterinen turbopata, joka on kuitenkin käytökseltään erittäin sivistynyt. TOINEN VAIHTOEHTO VOLVO S40 T5 Valmistusvuodet 2004–2012 Teho 230 hevosvoimaa Suorituskyky kiihtyvyys 0–100 km/h 6,8 s (AWD 7,2 s) huippunopeus 240 km/h (AWD 230 km/h) Harrasteiän kynnyksellä on useita ripeäliikkeisiä nelivetoautoja. Valikoima kapenee kuitenkin lähes olemattomiin, jos valinnan kriteereiksi asetetaan A3:n tasoinen matkustusmukavuus ja alkuperäistä kohderyhmää miellyttänyt hillityn tyylikäs kokonaisvaikutelma. Pian mallistoon liittyi 3,2litraisella vapaas tihengittävällä V6moottorilla varustettu nelivetomalli. Tuleva klassikko Audi A3 3.2 Quattro 88 2/2023. Hillityssä ulkomuodossa on aavistuksen verran uhreilullisuutta. Kuulostaa tulevalta klassikkomal lilta. Täytyy vain löytää sopiva yksilö maisteltavaksi. Auton ulkonäkö ei kavalla suorityskykyään satunnaiselle ohikulkijalle. Konepeiton alla pauhaa 250-hevosvoimainen V6, jonka sylinteriryhmien välinen kulma on erittäin pieni. Harmaan muovikuoren teksti juoruaa ahtau den syyn. Sen ul komuodoista ei löydy viitteitä voimava roista lukuun ottamatta oven alareunan teippejä ja takaluukun merkintöjä. Se tarjosi samankaltaista suorituskykyä kuin ensimmäisen suku polven S3versio, mutta ilman Smallin epämukavalle tasolle viritettyä alustaa. Numeroiden valossa Volvo on aavistuksen vaatimattomampi kiihtymään ja kulkemaan. Kopan merkinnän perusteella kone on tyypiltään V6, mutta kuusi punais ta tulpanhattua sijaitsevat lähes suoras sa rivissä. Ryhdikkään oloinen ja pirteän punai nen 3.2 Quattro löytyy Paimelan Paro nilta, joka on suhtautunut aiemminkin suopeasti toimituksen koeajopyyntöihin
Pisaralla pisimmälle -ajokista ei kuitenkaan ole kyse. Koeajoauton palautus harmittaa hieman. Tä mähän on hauskaa. Autosta ulos astuessa tulee hämmen tynyt olo. Kaasua tuli painettua kuin perusmallis sa, mutta moottori reagoi kuten 250he vosvoimaiselta voi odottaa tai vieläkin kipakammin. 89. Audilla olisi kernaasti ajel lut ainakin kevääseen saakka, miksei pidemmällekin. Tylsää ehkä, mutta asiallinen yllätyksettömyys vetoaa kuitenkin moniin. Korin muodoista särmät on hiottu tarkoin pois. Isolle tiel le käännyttäessä A3 singahtaa liiken teen sekaan reilusti aiottua ripeämmin. A3:n keskikulutukseksi ilmoitetaan yli kymmenen litraa sataselle. Kuutoselta se kuulostaa, mutta ääni on vaimennettu ja etäinen. Sisätiloissa jatkuu ulkopuolelta tutuksi tullut selkeälinjaisuus. On vaikea uskoa auton painavan noin puolitoista tonnia. Pikkuteillä ja parkkipaikkapyörittelys sä A3 tuntuu hyvin ketterältä ja nostaa väkisinkin hymyn huulille. Voimaa riittää isommillakin vaihteilla, ja nelivedon ansiosta teho siirtyy mär kään tienpintaan täysin eleettömästi. Liikkeelle lähtö on vaivatonta jäises tä pihaalueesta huolimatta. Sir kuslaitteen näköiset siipihirviöt eivät ole jokaisen juttu, mutta suorituskyvystä ja hyvästä ajettavuudesta sentään pitävät kaikki. Tälläkö todella äsken ajeltiin. Asiallisuuden ja ripeän tekniikan yhdis telmä on varmasti monen mieleen. Eikö niin. Asiallisesti röyhkeä Moottorin käynnistyskään ei nosta odo tuksia korkealle
Lähes vastaavalla voimalinjalla varustettuja autoja ovat esimerkiksi Audi TT 3.2 Quattro ja VW Golf R32, jotka kannustavat varaosatoimittajia pitämään tavaraa saatavilla. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, jatkuva nelivetojärjestelmä. Jos jokin niistä syttyy ajon aikana palamaan, seikkaa ei kannata sivuuttaa olankohautuksella. Tulevaisuutta ajatellen varaosien saanti vaikuttaa turvatulta. Teknisesti edistyksellinen ja autoharrastajia varmasti kiehtova DSG on aiheuttanut monelle harmaita hiuksia. Omapaino 1 495 kg. Takana monivarsituettu erillisjousitus. Voimamoottorin ja nelivedon yhdistelmä tuodaan esiin hyvin hillitysti, minkä johdosta A3 saattaa yllättää kanssa-autoilijan liikennevalokiihdytyksessä. Tämä auto ei turhia uhittele. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Tehokas mutta viattomalta vaikuttava auto saattaa yllättää monet kanssa-autoilijat liikennevaloista lähdettäessä. Nelivetotekniikan puolella Haldex-kytkin saattaa vaatia korjausta. Insinööritaitoa ja monimutkaista tekniikkaa arvostavalle DSG-laatikko on kiinnostava vaihtoehto, kunhan vain suhtautuu realistisesti sen mukanaan tuomiin riskeihin. Tehostettu hammastankoohjaus, lukkiutumaton jarrujärjestelmä, ajonvakautusjärjestelmä. Käyttöominaisuuksia painottavan kannattaa kallistua käsivaihteisen puoleen. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 6,6 s, huippunopeus 250 km/h. 05 Alusta Edessä joustintuet ja kolmiomalliset tukivarret, kallistuksenvakaaja. Puristussuhde 11,3:1. Iskutilavuus 3,2 litraa (poraus 84,00 mm, isku 95,90 mm). Audin konehuoneessa on täyttä, ja esimerkiksi kilometrien saatossa venyneen jakoketjun uusiminen on kallis rasti. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, muuttuva venttiilien ajoitus, neljä venttiiliä sylinteriä kohden. Tuleva klassikko Audi A3 3.2 Quattro 90 2/2023. Hillitty olemus voi olla hämäävä tekijä myös autoa ostaessa. Teho 250 hevosvoimaa. 01 Merkki ja malli Audi A3 3.2 Ambiente Quattro 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu bensiinikäyttöinen kuusisylinterinen V-moottori. Ennen koeajoon lähtöä kannattaa käydä huoltomuistiot ja korjaushistoria läpi hyvin huolellisesti. Vaihdelaatikoista manuaali on luotettava. 06 K ori Teräksinen kolmiovinen monikäyttökori. 07 Mitat Pituus 4 203 mm, leveys 1 765 mm, korkeus 1 421 mm, akseliväli 2 578 mm. Varoitusvalojen toimintaan on syytä kiinnittää huomiota. 3.2 Quattroon kannattaa ostohetkellä asennoitua kuten hieman eksoottisempaan ajoneuvoon
Jos alla on yhtä puoleensavetävä laite kuin Nurmisen perheen retkeily-Transit, kyllä kelpaa kulkurin kulkea. Ford Transit ’67 Symppiksiä vehkeitä Pitkä ja kuuma kesä on parhaimmillaan, kun pääsee tien päälle nostalgisella reissupelillä. 91. Autosta jäi niin hyvät muistot, että persoonallinen pystyperä oli hankittava uudestaan, tällä kertaa puhtaasti nostalgiasyistä. Sitkeällä puurtamisella projekti eteni muutamassa vuodessa maaliin. Syynätään auto ja sen vaiheet ensi numerossa! Klassikot 3/2023 ilmestyy 23.3.2023 Seuraavassa numerossa: Pieni mutta mukava Lancia Y10 ’90 Mikko Kujanpään ensiauto oli pieni Y10-Lancia. Komeakyytinen Standard Vanguard ’52 Timo Hotti hankki hetken mielijohteesta raatokuntoisen Standardauton, vaikka miehellä ei ollut merkistä aiempaa kokemusta
2/ 20 23 Alf a Ro m eo Alf asu d ti ’74 • Ch rys ler Vo ya ge r 4X 4 ’92 • Fia t 12 6 ’76 • Op el As co na 1.9 ’73 • VW Ka rm an n Gh ia TC ’72 • Vo lvo 78 ’87 36 84 80 -2 30 2 • PA L VK O 20 23 -1 2. Jämptisti tehty OPEL ASCONA 1.9 ’73 TULEVA KLASSIKKO: Audi A3 3.2 Quattro PARAATIKUNNOSSA: Alfa Romeo Alfasud ti ’74 VIROLAINEN PORSCHE-PAJA: Urbans Garage KESKI-SUOMEN MARKKINOILLA JYVÄSKYLÄN MP-ROMPETORI BRASILIAN SPORTTI VW KARMANN GHIA TC ’72 NELIVETOINEN TILAIHME CHRYSLER VOYAGER 4X4 SE ’91 2/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi Auto ja Moottoripyörä Harrastajan AARREAITTA AVATTU NOKIALLA Olemme ostaneet useita loppu varastoja eri puolilta Suomea joten tavaraa on todella paljon ja löytyy todellisia A AA AR RTTE EIITTA AK KIIN N Meiltä löytyy uusia alkuperäisiä varaosia moottoripyöriin ja mopoihin sekä tarvike osia kuten jarrupaloja, jarrukenkiä, suodattimia, rattaita, vaijereita, peilejä ja sytytystulppia ! Jos sinulla on alkuperäinen varaosanumero tiedossa, niin homma helpottuu huomattavasti ! Nyt kannattaa tulla ostoksille ja tekemään todellisia löytöjä, sillä vaikka tavaraa on paljon niin kyseessä on kuitenkin katoava luonnonvara ja nopeat syö hitaat ! Laatutuotteiden oikea ostopaikka jo vuodesta 1951 Nekalan Varaosatukku, Neklaparts Oy Rapinkorventie 19, 37150 NOKIA, Kankaantaan teollisuusalue Puhelin 03 2144 555, neklaparts@hotmail.com Palvelemme maanantaista torstaihin klo 9-16, perjantaisin eläkepäivä Meiltä löytyy varaosat useisiin eri automalleihin 1960 luvulta aina 2000 luvulle saakka ja kaikki osat ovat uusia ja hinnat todella edullisia ! Lyhdyt ja varalasit, jarrupalat, jarrukengät, suodattimet, laakerit, tiivisteet, vaijerit, virranjakajan osia, kytkimen osia, vesipumppuja, bensapumppuja, pakoputkia, iskareita, kierrejousia, vetoniveliä, pesulaitepumppuja, pyyhkimen sulkia ym. ym