Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän! VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioinen voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharrastaja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve er a• Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11 VAIVALLA ENTISÖITY ŠKODA 440 ’57 TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Mazda RX-8 UUTUUSTAPAHTUMA: Kaakonkulman talviajot MAINOKSEN IMUSSA: Varustellut kampanjamallit PIKKUPOJAN HAAVEAUTO FORD CAPRI 1600 GTL ’69 LOISTAVA MAASTURI CHEVROLET BLAZER ’80 2/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi SUNBEAM AVENGER 1600 GT ’74 KOSTAJA KOSTAJA 2/ 20 25 Ch ev ro let Bla ze r K5 ’80 • Cit ro ën Tra ctio n Av an t 11 B Fa m ilia le ’38 • Fo rd Ca pri 16 00 GT L ’69 • Š ko da 44 ’57 • Su nb ea m Av en ge r 16 00 GT ’74 • Va ux ha ll Vic to r Es tat e ’63 36 84 80 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6
KUSTOM KULTURE SHOW TALLIKIERROS: OULU, RIIHIMÄKI... CADILLAC DEVILLE COUPE ’72 CHEVROLET IMPALA SS 409 ’63 DODGE BUSINESS COUPE ’41 • DODGE CHARGER ’68 FORD F-150 HEMI ’75 • PETERBILT 359 EXHD ’71 SABERTOOTH WILDCAT V8 ’08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 75 th 70 02 45 -2 50 2 PAL VKO 2025-16 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan • 2/2025 • 11,90 € TURBONOVA +750 HV CHEVROLET NOVA LQ4 TURBO ’72 FORD 5W COUPE ’35 Huoliteltu Huoliteltu AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 25 NR O 90 ”S EM M O IN EN H YB RID IS EK AS IK IÖ , AL U N PE RIN 16 -L IT RA IS ES TA SC AN IA N KO N EE ST A, M U TT A TU O M M O IS EE N KO N EE SE EN M U O KA TT U.” tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta AMERIKAN RAUTA NYT LEHTIPISTEISSÄ
Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Moni harrastaja päätyy epäilemättä hankkimaan Mazda RX-8:n vain päästäkseen käsiksi sen valtavirrasta poikkeavaan tekniikkaan. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mies on pikkupoikana nähnyt sellaisen autoliikkeen ikkunassa ja päättänyt siltä seisomalta päästä isona sellaisen omistajaksi. Yksittäinen tekninen ratkaisukin voi olla hankintapäätökseen johtava vetovoimatekijä. Järki-ihmisen mielestä kuumaverinen superauto voi olla kerrassaan typerä idea. Caprin tarina on monille tuttu. Eivät ole lehtemme autojen hankintatarinatkaan samanlaisia keskenään. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Järkevästi tunteella A jopelit herättävät tunteita, kirvoittavat keskustelua ja jakavat mielipiteitä, oli kyse sitten nykyajan menovehkeestä tai museoiän saavuttaneesta klassikosta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kaiken lisäksi varomaton kaasunpainallus saa auton ryntäämään vaarallisen oloisesti. Ennen lompakkoa keventävää ostoa joutuu puntaroimaan montaa asiaa monelta kantilta. Leppoisia lukuhetkiä tuoreen tarinapaketin parissa! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3. Muutaman vuoden kuluttua tšekkiläinen pääsi työn alle ja valmistui lopulta museokuntoon. Ralli-Avengerin hankkinut taas pääsi fiilistelemään erikoiskokeille autolla, jollaisella oli ottanut tuntumaa ralliharrastukseen neljäkymmentä vuotta aiemmin. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tämän numeron Tuleva klassikko -artikkelia laatiessa wankelmoottorin uusi kehitysversio innosti opiskelemaan aihetta päiväkausien ajaksi. Siinä oli varmasti ostajan lisäksi myyjäkin ihmeissään. Ylimääräistä rahaa ei sillä haavaa ollut, mutta onneksi myyjä innostui vaihtamaan Nasunsa päittäin vanhaan Vauxhalliin. Näyttävään urheiluautoon ei saa ängettyä kahta koiraa ja muksuja lätkävermeineen. Sähköautolla ei pääse yhdellä latauksella Saariselälle ja takaisin. Ani harvalle kelpaa millainen peli tahansa. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Malli ei ollut millään tavalla entuudestaan tuttu mutta näytti lehden pienessä kuvassa niin kummalliselta, että oli suorastaan pakko saada se omaan talliin. Škoda 440:n entisöinyt harrastaja ei lainkaan etsinyt sen tapaista kunnostettavaa, mutta auton aihio sattui päätymään omistukseen useamman auton nipun mukana. Vauxhall Victorin ostaja meni autoliikkeeseen hieromaan kauppoja sadan tuhannen euron Porschesta mutta ihastuikin komeaan brittifarmariin. Tuskin olisin rupulikumimiehenä päätynyt Ducati SS:n omistajaksi, jos moottorin venttilikoneisto olisi tavanomainen kiehtovan desmodromisen ratkaisun sijaan. Ei se tietenkään ihme ole. Jokainen tekee valintansa kapeasta valikoimasta. Ei arjen kulkupelien suhteen, eikä varsinkaan harrastevehkeiden kanssa. Vuosikymmeniä vanhan klassikon hankkimisessakin voi käyttää järkiperusteita, mutta useimmat taitavat päätyä valintoihinsa puhtaasti tunnesyistä. Lumitöiden teko maistuu, kun pyörittää KultamahaFergusonin luunkovaa rattia kuin isoisä aikoinaan Kempeleellä. Kaikkea sitä… Aihepiiri on perin otollinen mitä kiivaimmille väittelyille. Aikoinaan näin Keltaisessa Pörssissä NSU Prinz 1000:n myynti-ilmoituksen. Sellainen on liian ahdas, epämukava ja hankala peruuttaa. Gangsteri-Sitikan omistaja kiinnostui autoyksilön värikkäästä Suomi-historiasta niin, että jaksoi sinnikkäästi tavoitella Sitikkaa itselleen yli kaksikymmentä vuotta. Lopulta mikään tarjolla oleva laite ei täytä kaikkia vaatimuksia eikä toiveita. Joskus innostus tiettyyn vehkeeseen voi iskeä hetkessä ja yllätyksenä itsellekin. Ajopelit ovat arvokkaita, eikä rahanmeno suinkaan rajoitu vehkeen kauppahintaan. Dieselin käyttövoimavero nyppii. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. TILAAJAPALVELU Puh. Kun kaikki ovat oikeassa omasta vinkkelistään ja kaikki perustelut ovat kiistatta päteviä juuri kyseisessä tapauksessa, eihän siitä konsensusta voi mitenkään syntyä. Mopo voi olla sellainen, joka jäi teininä saamatta, auto täsmälleen samanlainen, jolla James Bond kaahasi roistoa pakoon kulttielokuvassa tai Tintti sarjakuvassa. Mukava maantieristeilijä on kömpelö ahtaissa parkkihalleissa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Korkeaa statusarvoa tavoitteleva ei ole kiinnostunut hinnan ja laadun suhteesta, tarkan markan miestä ei saa ylipuhuttua hullutuksiin, eikä jenkkiautoihin hurahtanut vilkuile korealaisia sillä silmällä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ja niin edelleen. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä
38 Citroën Traction Avant 11B Familiale ’38 Michael Cedercreutzin Gangsteri-Sitikka on kulkenut pitkän tien sodan runtelemasta ja myöhemmin latoon unohdetusta aihiosta entisöidyksi valioyksilöksi. 12 Sunbeam Avenger 1600 GT ’74 s. 42 Vauxhall Victor Estate ’63 AJONEUVOT 12 Sunbeam Avenger 1600 GT ’74 Kostaja oli 70ja 80-luvulla suosittu ykkösryhmän kilpuri radalla ja rallissa. 42 Vauxhall Victor Estate ’63 Kai Niemistön Vauxhall on viettänyt parikymmentä ensimmäistä vuottaan Pakkalan kauppiaan omistuksessa. 32 Škoda 440 ’57 Mainiota tšekkiautoa myytiin Suomessa tuhatmäärin, mutta pian se oli jo harvinaisuus. Yksi selviytyjistä on Jaakko Kiviojan upeaksi entisöimä yksilö. Tämän GT:n mies hankki liki 30 vuotta sitten. 22 Chevrolet Blazer K5 ’80 Jari-Pekka Lehtinen löysi hämmästyttävän alkuperäisenä säilyneen, uutena Suomeen myydyn Blazerin ja viimeisteli sen edustuskuntoon. s. Peli on edelleen upeassa kunnossa. Tässä numerossa 4 s. 28 Ford Capri 1600 GTL ’69 Antti Tukia näki pikkupoikana autoliikkeen ikkunassa Caprin ja päätti ostaa isona samanlaisen itselleen. 48 Mainoksen imussa s. 32 Škoda 440 ’57 s. 38 Citroën Traction Avant 11B Familiale ’38. Luodaan katsaus mallin historiaan ja tutustutaan samalla Risto Laineen hissekilpuriin. 22 Chevrolet Blazer K5 ’80 s. 47 Vauxhall Victor Estate ’63 s. 28 Ford Capri 1600 GTL ’69 s
9 80-luvulla laskin saattoi olla tyrmäävä pelikone.. 54 Harrastajan pakeilla s. 69 Choppertori Tanssisali Lutakon tiloissa käytiin kauppaa pitkäkeulaisten palikoilla. 54 Harrastajan pakeilla Mauri Virtanen on palauttanut vanhoja Fordeja tien päälle. 82 Kunnioitettava kokoelma Pohjois-Espanjasta löytyy Euroopan suurin Rolls-Royce-kokoelma. 66 Jyväskylän Rompepäivä s. 62 Kaakonkulman talviajo Kymen Automobiilikerhon ensimmäinen taviajotapahtuma sujui mukavasti. Aihiot eivät ole olleet niitä parhaimpia. 5 s. 70 MP 25 Moottoripyörämessuilla nähtiin mahtava kattaus klassikkoikäistä kalustoa. 84 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 48 Mainoksen imussa Erilaiset kampanjamallit ovat olleet näkyvä kuva automainontaa eri vuosikymmeninä. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia vanhojen vehkeiden maailmasta. 74 Autoja kansalle Rekisteröintitilastoja syynäävä artikkelisarja etenee vuoteen 1965. 82 Kunnioitettava kokoelma s. 78 Andorran museot s. s. 78 Andorran museot Pienessä maassa on yllättävän kiinnostavat autoja mp-museot. 84 Tuleva klassikko Mazda toi 2000-luvun alkupuolella markkinoille urheilumallin, joka poikkeaa totutusta muutenkin kuin tekniikaltaan. TAPAHTUMAT 60 Kustom Kulture Show Autoja, prätkiä, käsityöläisiä, taiteilijoita ja tatuoijia Kaapelitehtaalla. 70 MP 25 s. 74 Autoja kansalle s. 66 Jyväskylän Rompepäivä Harrastevuosi käynnistyi tuttuun tapaan prätkäväen rompepäivillä. 62 Kaakonkulman talviajo s
Eniten epävirallisia, mutta virallisemmista kuullaan laajemmin. Talvikauden tunnustuksia Talven aikana talleissa tunnetusti tapahtuu, mutta myös erinäisiä huomionosoituksia seinien suojissa jaellaan. Yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Tim Olin korostaa alan erikoisliikkeen merkitystä autoharrastajille ja vaativille asiakkaille. ”Autofabrik ei ole massatuotteita myyvä marketti, vaan henkilökohtaisen palvelun erikoisliike. Triangle Motor Co tuo osaamisensa klassikkoautojenkunnostukseen ja rakentamiseen, kun taas Autovarustamo ProVan on erikoistunut ammattilaisajoneuvojen varusteluratkaisuihin. Ove’s Garage puolestaan lisää kokonaisuuteen kansainvälisen autokaupan osaamisensa. K olmesta autoalan erikoistoimijasta koostuva Autofabrik kuvailee tarjoavansa asiakkaille keskitetysti autoalan palvelut premium-autojen myynnistä klassikkoautojen entisöintiin ja ammattilaisajoneuvojen varusteluun. Meillä on aikaa asiakkaillemme ja osaamisemme on kuratoitua – vastaamme asiakkaan yksilöllisiin toiveisiin ja tarpeisiin tarkasti ja räätälöidysti.” Autofabrikin toiminnan avainasemassa kerrotaan olevan asiakaskokemus. JA RI KO H O N EN Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. Lahdessa vuodesta 2008 järjestetty Classic Motorshow huomioitiin Autokulttuuri-palkinnolla, joka myönnetään autoilukulttuuria merkittävällä tavalla edistäneelle taholle. Yhtiöiden toimitusjohtaja Marko Edfelt näkee uuden brändin luonnollisena jatkona pitkäjänteiselle kehitykselle. Kangasalla Auton ja tien museo Mobiliassa toimivan Rallimuseon taustavoimia palkittiin Historic Rally Club Finland ry:n toimesta, kun Vuoden historic-tekona palkittiin Rallimuseon ystävät ry:n järjestämä Rallin ystävien Suurajot -tapahtuma. Autofabrikbrändin myötä voimme tarjota yhden Suomen uniikeimmista palvelukokonaisuuksista, joka vastaa vaativien asiakkaidemme kaikkiin tarpeisiin”, hän lupaa. Tämän lisäksi vuoden kansainvälisenä historic-tekona huomioitiin Elävä Rallimuseo -hanke ja erityisesti sen vetäjänä kunnostautunut Ilkka Kalmanlehto. ”Kolmen yrityksen osaaminen ja kokemus täydentävät toisiaan. Tehtäväjako kolmen toimijan välillä on selkeä. Osaajia yhteen Ove’s Garage, Triangle Motor Co sekä Autovarustamo ProVan ovat yhdistäneet toimintansa Autofabrik-nimen alle. Autoja Liikennetoimittajat ry palkitsi puolestaan vuosittaisessa Autoja liikennegaalassaan tuttuun tapaan autoalan vaikuttajia. Autokulttuuri-palkinnon vastaanottajana toimi itseoikeutetusti tapahtuman puuhamies ja voimahahmo Risto Laine yhdessä näyttelyn tuottajan Petri Niemenmaan kanssa. Näihin jälkimmäisiin lukeutuvat esimerkiksi Rallimuseon ja Classic Motorshow’n saamat tunnustuspalkinnot
KILPAA KYMIRINGILLE Iitin Kymiring on lyhyehkön historiansa aikana ollut otsikoissa enemmän muista syistä kuin kilparadalla aikaa ja kilpakumppaneita vastaan käydyistä kamppailuista. Aivan kaikkia ei kuitenkaan tuotu ajovalmiina: Heinolassa koottiin yhteensä 48 Kuplaa 60ja 70-lukujen taitteessa. Vuonna 1977 VW-Auto siirtyi Keskon omistukseen, ja yhä tänä päivänä Volkswagentuonti on samoissa käsissä. syyskuuta. Ensimmäisestä virallisesta 12 Kuplan tuontierästä 75 vuoden takaa on tiettävästi edelleen olemassa kolme. Pari vuotta tuonnin aloituksen jälkeen Autolan Volkswagen-osasto eriytettiin omaksi yhtiökseen VW-Auto Oy:ksi. Niinpä jonon hännillä omaa uutta Volkkaria sai teoriassa odottaa vuosikausia. Lähes 350 harrastajan Hämeen Mo bi listeilla on yhteinen harrastehalli Har via lassa, ja yhdistyksen toimintaan toivotetaan tervetulleeksi laajalla ajoneuvoskaalalla vanhoista automobiileista tuoreempiin harrastepeleihin. Matalalla 5,8:1-puristussuhteella moottori tuotti 25 hevosvoimaa, mutta sillä luvattiin saavutettavan 100 km/h huippunopeus, ja hieman rauhallisemmalla kyydillä 7,5 litran kulutus satasella. H ÄM EE N M O BIL IS TIT K AU TO Kupliva Kupliva 75-vuotispäivä 75-vuotispäivä 7. Vuon na 1964 voitiin Helsingin joulukadun avajaiskulkueen keulille asettaa kullanväriseksi pinnoitettu Volkkari, joka oli 50 000. Kesäkuun 9. Isolla kirkolla luovutetut 12 Kuplaa – kappalehinnaltaan muuten 335 000 markkaa lämmityslaitteen kanssa – toi maahamme Autola Oy. Näin ainakin sen perusteella, että alkavalle ratasesongille oli Kymiringille alkuvuodesta merkittynä viisi kilpailuviikonloppua, kun viime kesän kapinat jäivät yhteen ratamoottoripyöräkisaan. Alkuvuosina ei kuitenkaan usein ollut mistä antaa, ja parhaimmillaan tai pikemminkin pahimmillaan Kuplan tilauskannassa oli 20 000 autoa. Huhtikuun 4. VW-tuonnin 75-vuotisen taipaleen kunniaksi maahantuoja K Auto Oy on lanseerannut juhlamalleja. Kup lia niiden joukossa ei sentään ole, vaikka malli yltikin poikkeuksellisen pitkään elinkaareen; Kuplat väistyivät virallisesta VW-maahantuontiohjelmasta vuonna 1975. HÄMEEN MOBILISTIT UUSISSA KÄSISSÄ Hämeen Mobilistien vetovastuun on ottanut Milla Sintonen, joka valittiin tehtävään vuodenvaihteessa Leo Belikin väistyessä puheenjohtajan tehtävästä. Muutamia yksilöitä kerrotaan saapuneen epävirallisempaa tietä jo 40-luvun lopulla Merimies-Unionin jäsenilleen neuvottelemien tuonti lisenssien kautta. Yhdistyksen hallituksessa jo aiemmin mukana ollut ja nyt puheenjohtajana aloittanut Sintonen on syntyjään Toijalasta ja asunut Hämeenlinnassa pian kahden vuosikymmenen ajan. Parhaaksi rekisteröintivuodeksi jäi 1965, jolloin Kuplaa rekisteröitiin K Auton mukaan 17 188 yksilöä. Hänen oma harrasteautoilunsa hoituu ’97 Nissan Skylinellä, ja hänen isänsä Toyotaperinteitä pidetään yllä ikuisuusprojektiksi luonnehditulla ’82 Carina Coupélla. Kauppa kuitenkin kävi, ja vuonna 1955 Suo messa rikottiin 5 000 Kuplan myyntiraja ja vuonna 1958 yllettiin jo 10 000 autoon. Ne eivät toki olleet ensimmäiset uudet Volkkarit maamme kamaralla. Kaikkiaan Kuplia kerrotaan tuodun Suomeen vuosina 1950–1987 yli 127 000. Automallina Kupla oli 50-luvun alussa suorastaan ikääntynyt: Ferdinand Porschen suunnittelutoimisto oli allekirjoittanut sopimuksen Saksan Autoteollisuusliiton kanssa kesäkuussa 1934 kansanauton suunnittelusta, ja lokakuussa 1935 oli valmistunut ensimmäinen prototyyppi. Vuonna 1950 Suomeen rantautuneet Kup lat karauttivat liikenteeseen 1,1-litraisten bokserinelosten sätkätyksen saattelemana. päivänä tulee tasan 75 vuotta siitä, kun ensimmäiset virallisen maahantuonnin kautta Suomeen saapuneet Volkswagen Kuplat luovutettiin suomalaisasiakkaille. Seremonia suoritettiin juhlavasti Helsingissä Senaatintorilla, mistä oheinen, monissa yhteyksissä vuosien mittaan nähty valokuva muistuttaa. Nyt ilmassa on merkkejä paremmasta. Kouvolan kupeessa sijaitsevan hienon radan kauden 2025 tapahtumiin on määrä lukeutua myös yksi historic-ratakapina, Historic Race Finland ry:n järjestämä Historic Kymi Race 20.–21. maahantuotu Kupla. päivänä 1952 perustetun yhtiön ensimmäinen myymälä sijaitsi Helsingissä Malminrinteellä
Eihän se paperilla vakuuta, mutta matalassa roadsterissa kyyti tuntuu vauhdikkaammalta kuin numeroista voisi päätellä. Vuonna -95 Fiat lanseerasi rohkeasti etuvetoisen haastajan takavetoisten hallitsemille markkinoille. Samana vuonna BMW:n kattaukseen lisätään Z3-urheiluauto, joka kosiskelee asiakkaita perinteisellä etumoottori-takaveto-reseptillä. Oon kolmekymppinen Puolivälissä 90-lukua elettiin kaksipaikkaisten avokoristen urheiluautojen kulta-aikaa. Suomessa ollaan onneksi jälkijunassa, ja oman etuveto-roadsterin omistajaksi pääsee edullisemmin, joskin tarjonta on huomattavasti ohuempaa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8 2/2025. Italialaisten keitos on eri maata – Fiatin uutuus Barchetta on ennakkoluulottomasti etuvetoinen urheiluauto. Laajat korinväriset muovipinnat ja valkopohjaiset mittarit tuovat väriä sisustaan. Italiassa muotoiluun suhtaudutaan intohimoisesti, ja veistoksellinen kauneus on leimallista myös italialaisten ajopelien – kuten Barchettan – kohdalla. Barchettan omistajaksi päädytään epäilemättä ihastumalla sen kaareviin muotoihin ja viehättäviin yksityiskohtiin. Takavetoisten kilpailijoiden tarjoamaa hauskuutta Punton lyhennetylle pohjalevylle perustuva urheiluauto ei tietenkään voi tarjota, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Barchettalla olisi ilo kurvailla. Tyylikkyys on selvästi opittavissa. Omaperäisesti muotoiltu ja urheiluautoksi erikoisesti etuvetoinen Fiat Barchetta saapui markkinoille 30 vuotta sitten. Museoikään hiipivän Barchettan hinnat ovat Saksassa nousu-uralla – hienosta yksilöstä pyydetään jo hyvän matkaa yli kymmenen tuhannen summia. Kevyen korin ansiosta tehomäärä riittää kiihdyttämään pikkusportin nollasta sataseen hieman alle yhdeksässä sekunnissa. Pitkän konepellin alla ärhentelee 131-hevosvoimainen 1,8-litrainen tuplanokkapata, joka on luonteeltaan juuri sopivan napakka italialaiseen avoautoon. Mazdalla luotetaan perinteiseen brittiautoreseptiin, mutta briteissä ei: MG tuo pöytään keskimoottorisen MG F -mallin. Hieman yllättävästi kreikkalaissyntyinen ja Kaliforniassa opiskellut Andreas Zapatinas oli merkittävässä roolissa retrohenkistä ulkomuotoa suunnitellessa. E letään mielenkiintoisia aikoja. Mazda on nauttinut muutaman vuoden ajan MX-5-roadsterin myyntimenestyksestä, ja muut valmistajat himoitsevat omaa siivua edullisten urheiluautojen markkinoista. Napakka alusta ja nopea ohjaus viimeistelevät urheilullisen vaikutelman
Ensimmäisen rattipatterin kehittäjästä tai kehitysajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta vanhoissa tekniikan alan julkaisuissa on mainintoja aiheen tiimoilta 1910-luvulta. Satu Järvelä juhli voittajana Davosissa järjestetyssä lumilautailun MM-kisoissa. Mika Halvari voitti Barcelonan sisäratojen MM-kilpailussa kultaa. Aiempi tupakkalaki oli säädetty vuonna 1976, jolloin sauhuttelu kiellettiin muun muassa päiväkodeissa ja kouluissa. Olet ottanut neliöjuuren, laskenut prosentit ja saanut vastaukseksi 42, elämän ja kaiken perimmäisen tarkoituksen. Ei pultteja eikä ruuveja, ei reikiä porattavaksi. Uuden tupakkalain myötä tupakointi julkisissa tiloissa ja työpaikoilla sallittiin ainoastaan tarkoitusta varten tehdyissä tiloissa. Astronautti Norman Thagard matkusti kahden venäläisen kosmonautin kanssa Sojuz TM-21 -avaruusaluksella maata kiertävälle Miravaruusasemalle. 9. Nintendon Game & Watch jätti muut yrittäjät tuolloin varjoonsa, mikä varmasti vaikutti negatiivisesti nyrkkeilylaskimen ja vastaavien keksintöjen myyntimääriin. Kohmeisin sormin sompaaminen on koettu harmilliseksi autoilun alkuaikoinakin, ja erilaisia ratkaisuja mukavampaan kruisailuun on kehitetty jo yli sata vuotta sitten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yhdysvaltalainen avaruuslentäjä oli mukana venäläisellä avaruuslennolla. Asennuskin on helppoa: ”Lämmittimen kiinnitys kestää vain kymmenen minuuttia. Casio BG-15 saatiin kauppoihin taskukokoisten digipelien suosion jyrkässä noususuhdanteessa vuonna 1981. MAALISKUU 1995 MAALISKUU 1995 VO LK ER VO N BO N IN / H EL SIN G IN K AU PU N G IN M U SE O VANHA JUTTU Lämmitettävä ohjauspyörä on nykyajan mukavuuksia. Tai niinhän sitä luulisi. Jokainen elektroniikkafirma halusi pelimarkkinoista oman siivunsa. Varusteen kerrottiin sopivan erityisesti Fordiin, ja pelaavan yhtä hyvin magneeton tuottamalla kuin akkuun varatulla sähkövirralla. Tyrmäävän nostalgisia Casio-laskimia on kuitenkin säilynyt näihin päiviin saakka. Casio BG-15 näyttää ensi silmäyksellä asialliselta työkalulta, että sillä lasketaan vain vakavia asioita, kuten veroprosentteja tai ydinfysiikkaa. K uvittele tämä: olet juuri tehnyt tiukan laskelman. Mutta sitten – vain koska voit – painat yhtä mystistä painiketta, ja yhtäkkiä oletkin kehässä, taistelemassa digitaalista nyrkkeilyottelua. Asettele vain paikoilleen ja kytke johdot – siinä kaikki.” Laskin, jolla lasket ja lyöt takaisin 1980-luvun alussa elettiin kiihkeää digi pelien nousukautta. Energiaa systeemin kerrottiin haukkaavan puolet vähemmän kuin sähkövalot. Electrical Experimenter -lehden huhtikuun 1920 numerossa esiteltiin auton lisävarusteeksi tarkoitettu ratinlämmitin, jossa nahkasuojien alle oli asennettu sähkövastukset ja kuparilevyt. Tuloksella 20,74 metriä Halvarista tuli ensimmäinen suomalainen kuulantyönnön hallimaailmanmestari. Mutta paina oikeaa nappia, ja se paljastaa todellisen luonteensa: 80-luvun huipputeknologisen ajanvieteräpellyksen. Uutuustuotteita kehitellessä vain mielikuvitus oli rajana – jos sekään. Nyrkkeilypeli on myös täydellinen tapa purkaa turhautumista – mikään ei lievitä laskentastressiä paremmin kuin digitaalinen tyrmäys. Saavutuksen myötä Järvelästä tuli ensimmäinen suomalainen lumilautailun maailmanmestari. Tupakkatuotteiden ikäraja nousi 18 vuoteen ja nuuskan myynti kiellettiin. Nettimarkkinoilta saattaa löytää hyväkuntoisen yksilön satasella, virheettömästä laskimesta pakkauksineen ja ohjekirjoineen joutuu pulittamaan 250–300 euroa
Talviheikki Turun messukeskus Turun seudun mobilistit ry, 040 356 7367 8.–9.3. Ikaalisten Talvi-Swap Kauppakeskus Komppi, Ikaalinen Parkanon seudun mobilistit ry, 045 787 143 34 22.–23.3. Historic race Botniaring, Jurva Historic race Finland ry 24.5. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus FHRA Tre, 040 062 3276 27.4. Peräkonttikirpputori A-katsastus Varistie 8, Kajaani Kainuun mobilistit ry 17.5. Vintageland Aino Areena, Järvenpää 12.4. Toukotaiwal ajo lähtö Keminmaan Autotalon pihalta Lounais-Lapin Euroautoilijat, lleary8@gmail.com 17.5. Classic Motorshow Lahden messukeskus RLO Events Oy, toimisto@rloevents.fi 10.5. Classic Car Parade Senaatintori Helsinki 24.5. Kevätpäiväntasausajo Siuntio Veteraanikuorma-autoseura ry, tuure.hulmi@pakkasvakka.fi 29.3. Kevät-Restauranta Mobilia, Kangasala Tampereen seudun mobilistit ry 17.5. VMPK:n kevätrompe Teivon ravikeskus Ylöjärvi Mansen masinistit, 050 501 0119 3.–4.5. Kalajärvi rompe Kalajärventie 6, Peräseinäjoki Kalajärvi beach, 050 535 6698 26.–27.4. Rod & Kustom Swap Kaasutintie 17, Helsinki Tomahawk Town, tomahawktown@gmail.com 18.–20.4. Kuninkaantieajo lähtöpaikka Kymin lentokenttä, Lentokentäntie 246, Kotka Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 24.–25.5. American car & motor show Kallentorin parkkihalli, Kokkola American car drivers of Kokkola ry. Mama’s Classics Vaihmalan hovi, Lempäälä Juha Kivimäki, 040 040 3242 29.5. Äitienpäivä rompetori Espoon automuseo espoonautomuseo.fi 10.–11.5. 17.–18.5. Kirpputori / Rompetori Kuhmoisten aseja varusmuseo Kuhmoisten harrasteajoneuvokset 24.5. American Car Show Helsingin Messukeskus FHRA 26.4. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Ylöjärvi myyntipaikat 040 073 5727, lisätiedot 0400 623 276, FHRA Tre 29.–30.3. American Car Show Oulu Ouluhalli American car club Oulu, acc.oulu@gmail.com 16.–17.5. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus Tallitie 3, Koria Kymen Automobiilikerho ry, 040 716 7659 3.5. Prätkä, kone ja rompepäivät Seinäjoen ravirata Seinäjoen moottorikerho, seinäjoenmoottorikerho@gmail.com 15.3. Syökerin sauhut ja Nummituvan romppeet Vihtijärvi ssauhut@gmail.com 26.4. Minipäivä Mobilia, Kangasala Mini Club Flying Finns ry 11.5. Mäntsälä-ralli (historic) Mäntsälä Mäntsälän moottorikerho ry 17.5. Lusi Oldschool Motorshow Widnäsin kartano, Heinola Lusin kyläyhdistys ry 17.–18.5. Peurunkaralli (historic) Laukaa Laukaan moottorimiehet ry 1.–2.3. Päijät-Hämeen rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti Päijät-Hämeen mobilistit ry 17.5. Rompetori, Leppihalli Porintie 739, Loimaa Kanteenmaan kyläyhdistys, 050 313 1320 28.4. Kevätsawutus Parolan Panssarimuseo Hämeen mobilistit ry 26.4. Helatorstaiajot AHS Maaliskuu Maaliskuu Huhtikuu Huhtikuu Toukokuu Toukokuu Tapahtumakalenteri 10. Löytöretki vintagen maailmaan Nakkilan verstas, Nakkila Riemu Design Oy, 044 373 7222 12.4. 1.3. AMA ry:n rompetori & näyttely Auran nuortentalolla, Kirkkotie 256, Aura Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat ry, 050 598 5648 24.5. Pori Motorshow Porin urheilukeskus, Karhuhalli BMW moottoripyöräkerho ry, info@bmwmc.fi 2.3. Retro Trucks Lahes Paanakatu Lahti Ari Perttilä, 040 096 7561 3.5. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata FHRA Kouvola Club ry, 045 657 6818 24.5
motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 26€/20€/10€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1994 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm.
Sunbeam Avenger 1600 GT ’74 KOETELTUA KYYTIÄ 12
KOETELTUA KYYTIÄ Sunbeam Avenger eli kansankielellä Kostaja oli 70ja 80-luvulla vallan suosittu ykkösryhmän kilpuri radalla ja etenkin rallissa. Eräs pikataipaleensa Kostajalla aloittanut on autourheilun monitoimimies Risto Laine, joka taannoin palasi ralliharrastuksensa juurille historic-Avengerin ohjaimissa. Sipoo 13
Pian sen jälkeen autourheilun liittopuolen tehtävät veivät Riston mennessään, ja kuukaudet järjestötoimissa venähtivät lopulta vuosiksi. Kun harrastekassa alkoi kumista tyhjyyttään, jäivät rallihommat vuonna 1984 tauolle. 14 Sunbeam Avenger 1600 GT 2/2025. Korvaavaksi ja etenkin riittävän edulliseksi menopeliksi Risto tavoitti paikallisesta Hankkijan automyynnistä Mazda 1300:n. Harrastustoiminta ei kuitenkaan keskeytynyt, sillä ajokiksi järjestyi Riston kartturina tuolloin olleen Tomi Luhtasen isän taloudellisella tuella A-ryhmään laitettu Escort 1300. Riston ’74 Avengerin taival alkoi Kokkolan suunnalla siviilikäytössä, mutta 70ja 80-luvun taite sujui rallikäytössä. Sen hän osti EM-titteliin yltäneen karting-uran jälkimainingeissa 80-luvun alussa. Kostaja myytiinkin varsin pian eteenpäin, Harri Rämäselle Lahteen, mutta rallikipinä oli jäänyt elämään. ”Vuoden 1983 Jyväskylän Suurajot oli ensimmäinen rallini yleisessä luokassa. Mäntsälä-rallissa saavutetun luokkavoiton innostamana meno jatkui kilpailuun Lahteen, jossa Mazda lipsahti kuitenkin ulos. ”Tiessä riitti kyllä pituus, mutta ei oikein leveys”, Risto naurahtaa. Sillä suunnattiin innolla kevättalven 1983 kisoihin Junior Cupiin. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Virpi Miettinen A utourheilun ja -harrastamisen mitä moninaisimmissa tehtävissä ja tilanteissa vuosikymmenien mittaan marinoidun Risto Laineen ensimmäinen oma ralliauto oli parikymppisenä hankittu Sunbeam Avenger. ja pienen A-ryhmän kahdeksas sija. Kaksikko jatkoi muutaman kisan verran kiertämistä Escortilla, mutta kun harrastekassa alkoi kumista tyhjyyttä, rallinajohommat jäivät kevättalvella 1984 tauolle. Sa massa rallissa oli muuten mukana Rämänen hänelle myymälläni Kos tajalla.” Jyskälässä kilpailijapari Laine–Luhtainen pääsi maaliin, ja tuloksena oli yleiskilpailun 59. Sen jälkeen koitti aika omien taitojen näyttämiselle, mutta rallikuljettajan ura ei kuitenkaan lähtenyt suotuisasti liikkeelle – vain kymmeniä kiloja painavan karting-auton jälkeen oli sopeutumisvaikeuksia sovittaa satoja kiloja painavaa henkilöautoa kapeille sorateille. Touhu päättyi tiettävästi reippaaseen ulosajoon, mutta auton uusi elämä koitti 2000-luvun alussa. ”Isompien autojen ajaminen oli alkanut kiinnostaa, ja sopiva auto, ykkösryhmän Kostaja hankittiin Keravalta, tuttavapiiriin lukeutuvan Pauli Toivosen autoliikkeestä.” Riston ensimmäinen ralli oli vuoden 1981 Tornio-ralli, mutta ei kuitenkaan ohjaimissa, vaan kartturina
”GT-Escortiin tehtiin meidän aikanamme moottorimuutos twin-camiksi. Melko pian tonnisen Anglian tilalle tuli 1200-malli, ja vuosituhannen alussa hissepelinä oli jo BMW 2002 ti. Viime vuoden keväällä oli sen sijaan aika ottaa harppaus suoraan oman ralliharrastuksen alkuhämäriin. Se auto oli hyvin rakennettu, joten sikälikin se oli makea päivittää, kun löytyi sopiva tekniikka. Joskus joku on puolestaan halunnut ostaa auton pois, vaikkei varsinaisesti olisi kaupan ollutkaan.” Myös vauhdin kääntöpuoli on joskus vaikuttanut tilanteeseen. ”Kaikki autot ovat olleet omalla tavallaan hienoja”, hän kiteyttää. Sain sen kuitenkin myytyä ja ostin Fiat 850 Coupén, kun piti jostain saada auto tilalle. Alku aikoina myin muutenkin auton aina ennen seuraavaa, mutta sittemmin niitä on vähän kasautunutkin.” Autojen vaihtotahdista kuin myös mieltymyksestä erilaisiin automalleihin ja -tyyppeihin kertoo, että vuosien mittaan Risto on ehtinyt rallata kardaaniautojen lisäksi etuvetoisilla, takatuuppareilla ja sittemmin nelivetoisillakin. ”Hankinnan taustalla oli, että tällaisella ajoin nuorena miehenä kisaa. ”Totta kai, kun ajat kilpaa, niin keskimäärin on mukava pärjätä, mutta ei se ole harrastukseni lähtökohta.” Tuloksia ja pyttyjä tärkeämpiä ovat harrastajayhteisö sekä merkitykselliset harrastusvälineet. ”Sen takana on ollut sekä kiinnostus kokea erilaisia autoja kuin myös kulloinen rahatilanne. Autojen vaihtuminen varsin taajaan oli tuolloin ja on siitä eteenpäin ollut Ristolle luontaista toimintaa. Kun taannoin luokkajakoa muutettiin siten, että mukaan tuli jälleen ryhmä 1 enintään 1 300-kuutioisille, niin 1300-Mazdan hankinta tuli ajankohtaiseksi.” Mazda piipahti omistuksessa kaudella 2015, minkä jälkeen oli jälleen muiden autotuttavuuksien aika. Historickilpureina on ollut jo mainittujen lisäksi muun muassa Volvon Amazon ja parikin 140-sarjalaista, VW 1500 S, Opel Kadett Rallye, Mazda 1300, Fiat 127 ja toki myös Ford Escort. Riston avarakatseisuutta kuvastaa, että viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla pikataipaleita edettiin 127:n ja Ritmo Abarth 130 TC:n kyydillä, mutta Fiatien jälkeen vallan toisenlaisella kapistuksella – 16-venttiilisellä pikkuMersulla. Sovin sitten kaverini kanssa, että jos hän vaan rakentaa auton, niin ajellaan toki.” Kyseinen kaveri, lahtelainen Petri Lehti nen oli sanojensa mittainen, ja niin Risto veti jälleen kypärän päähänsä ja soraränniin suunnattiin Petrin rakentamalla Anglia 1000:lla. Hienoja hissejä Omituksessa vuosina 2004–2010 olleeseen ykköskoppaiseen Escortiin liittyy Ristolla varsin mukavia muistoja. ”Kävi niin, että 2002-Bemari kaatui Jyväs kylän historicissa. Sillä ajoinkin sitten historic-rataa, mutta nykyään auto on taas rallikäytössä, Laineen Esalla.” Risto asettaa Escortin kärkipäähän hänelle olleista historic-ajokeista, vaikkei sinällään nostakaan mitään hänellä olleista autoista erityisasemaan. Historicin pariin Risto ajoi 90-luvun puoleenväliin mennessä kaikesta huolimatta joitakin yksittäisiä kilpailuja, ja vuosikymmenen lopulla ralli alkoi kiinnostella jälleen enemmän. Viimeisen parin vuoden aikana vauhtia kerätty muun muassa 1303 S -Kuplan sekä nelivetoisen turbo-Mazdan, 323 GTX:n puikoissa. Tähän raamiin asettuu esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten historickilpurina palvellut Mazda 1300. 15. Niin sanotusta vakioautosta kun on kyse, niin turvavarusteita, rattia ja kierroslukumittaria lukuun ottamatta ohjaamon elementit ovat kuten siviilipelissä. ”Olin kaverin mökillä juhannusta viettämässä ja siinä saunoessa nousi juttua, että pitäisikö lähteä mukaan historic-ralleihin. Samalla tavalla hän suhtautuu niillä saavutettuun kilpailumenestykseen
Ja tietenkin käyntiäänistä: aina kun Kostajan täräyttää käyntiin, niin mukavia muistoja palaa mieleen”, hän kuvailee ja jatkaa, ”Ajokäytökseltään Avenger on Escortiin verrattaessa rauhallisempi. Tekniikka tarkastettiin vireyden varmistamiseksi. Väite on perusteltavissa, kun väläytämme lyhyesti miehen otteita autoilun maailmassa. ”On Kostajassa minulle oma fiiliksensä, mikä muodostuu pelkästään vaikkapa ohjaamon tutuista katkaisimista. Toisessa kaasarissa koho jumitti, joten kone ei saanut bensaa.” Leikki päättyi siis harmillisesti keskeytykseen, mutta perjantain aikana Risto ehti kuitenkin nautiskella Kostajan kyydistä rallipolulla – vaikka eihän edellisestä kerrasta ollut kulunutkaan kuin rapiat 40 vuotta. Sillä hän oli ajanut historic-rataa, mutta rallin puolella hän ei Kostajalla ollut kurvaillut sitten 80-luvun alun. Isänsä ralliautoiluja autojen rakentamisharrastuksesta jo nuorella iällä syttyneen Riston tie vei karting-kuljettajana SMja EM-mestaruuksiin asti, mutta suuremman kädenjäljen hän on sittemmin jättänyt autourheilun tallija järjestöpuolella. ”Kun AT:n myöhäminuutit olivat jo täynnä, selvisi ongelman syyn. ”Minulla ei välittömästi ollut mahdollisuuksia hankkia autoa, mutta kaverini osti sen talteen.” Kysymyksessä oli vuoden 1974 Sunbeam Avenger, alkujaan perusmallin 1600, joka oli jo varhaisvuosina muovattu vastamaan 1600 GT -mallia luokitustodistuksen mukaisesti. Ristolle siirtyessä auto oli kuvienmukaisessa siistissä kunnossa, joten toimeksi jäi lähinnä vöiden ja penkkien päivittäminen. Avengerin aika Kuluneiden vuosien aikana Ristolla oli käväissyt omistuksessa toinenkin Sunbeam Avenger. Mutta molemmat ovat ajettavuudeltaan omanlaisiaan: toinen on parempi toisessa ominaisuudessa, toinen toisessa.” MONESSA MUKANA Orimattilassa syntyneen, mutta Lahdessa nuoruutensa viettäneen Risto Laineen taustoista autourheiluun ja harrasteautoiluun liittyen saisi kirjoitettua kirjan. Näin ollen mielenkiintoa sopivan ykkösryhmäläisen Sumpin suuntaan riitti, joskin sopivia ehdokkaita oli vähälukuisesti. Vanhoja ajoneuvoja harrastavalle kansanosalle Risto on todennäköisesti tutuin vuodesta 2008 lähtien järjestetyn Classic Motorshow’n takaa. Keväällä 2024 Risto kuitenkin sai tiedon myyntiin tulleesta ykkösryhmän Kostajasta, jonka hän oli itse asiassa havainnutkin vuosia aiemmin, mutta hävinnyt sittemmin näköpiiristä. 16 2/2025 Sunbeam Avenger 1600 GT. Tämän arvauksen teemme sen perusteella, että paluukilpailuissa toiminut kuljettaja oli Lindell hänkin, Ole Lindell. ”Sunbeam-guru Petteri Sappinen kävi koneen läpi”, Risto kiittelee. Nykykunnossaan Kostajan 1,6 litran nelonen luovuttaa noin 120 hevosvoimaa, mikä riittää keveän kopan kuljettamiseen mukavasti. Siis samalla tavoin kuin moni aikalaissisarensa – aikanaan kun tuntui, että Kostajaa näki melkeinpä enemmän kilpailuissa kuin siviililiikenteessä. Auton tarkemmasta varhaishistoriasta ei ole tietoa, mutta sen verran kuitenkin, että se on myyty uutena Kokkolan seudulle, ja siellä siitä oli 70-luvun lopulla muovattu ykkösryhmän rallipeli tupla-Webereineen. Siellä kilpailu jäi kesken perjantain jälkeen, sillä lauantaiaamuna Kostaja ei enää innostunutkaan parc ferméstä tulille. Kompastunut Riston ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kilpailu Kostajan ratissa on viime vuoden Lahti Historic Rally. Kokemusta on kuluneina vuosikymmeninä kertynyt AKK:n palveluksessa esimerkiksi valmennustehtävissä, Sport 2000 -rataluokan promoottorina, menestyksekkään Suzukin Junior WRC -tiimin tallipäällikkönä sekä vastuutehtävissä Suomen MM-rallia myöten. ”Kisahistoriasta selvisi, että autolla on ajettu ensimmäiset kilpailut vuonna 1979, aktiivisesti vuonna 1980, minkä jälkeen vähän vielä vuoden 1981 puolella.” Kuljettajana toimi Bjarne Lindell, ja ilmeisesti auto jäi perheen haltuun pariksi vuosikymmeneksi ennen paluuta historickilpurina ralleihin vuonna 2004. Exacton-aluvanteet ovat kilpa-Avengeriin mitä osuvin valinta. Monessa mukana olleen puuhamiehen yrittäjyys on näkynyt sittemmin myös Hanaaautourheilulehden tiimoilta sekä ralliautoilussa rengasvalmistaja Pirellin palveluksessa
06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. Lattiavalitsin. Autourheilu joka tapauksessa jatkuu, ja sitä onkin kertynyt komea kaari. 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Edessä levyja takana rumpujarrut. 17. Vetoa radalle Kuten on käynyt ilmi, Risto on ollut altis päivittämään kisakalustoaan vaihtuvien tilanteiden ja intressien mukaan. Apukuskinpuoleisessa etulokarissa on kärjettömän sytytyksen, Crane Cams Fireball XR3000:n, ohjausboksi. Auto on aloittanut taipaleensa tavallisena 1600-mallina, mutta muokattu ykkösryhmään luokitelluksi 1600 GT -malliksi jo 70-luvun jälkipuoliskolla. Vaikka Lahden historic-kisa loppuikin ennen aikojaan, oli sillä merkitystä myös Kostajan varhaisvuosien tietojen osalta. 07 Mitat Pituus 410, leveys 158, korkeus 141, akseliväli 249 cm. Takana jäykkä akseli, eteen suunnatut pitkittäiset tukivarret, viistosti eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. Ralli on kyllä hienoa, mutta elementtinä sora kuluttaa autoa enemmän. Iskutilavuus 1 598 cm 3 . Viime vuonna Lahden historicin lisäksi muutama ralli Fiestalla ja Kuplalla sekä lisäksi yksi ratakisa”, juttelee Risto puolen vuosisadan kilpailukokemuksella. Puristussuhde 9,2:1. Teho 81 hv /5 500 rpm, vääntö 110 Nm /3 000 rpm. Näin ollen tulevaisuutta Kostajankaan suhteen ei ole paalutettu. Sinällään kyllä kiehtoisi mennä Kostajalla seuraavaksi radalle. 05 Alusta Edessä MacPherson-tyyppiset joustintuet, poikittaiset alatukivarret, viistosti eteen suunnatut alatuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 87,3, isku 66,7 mm. ”Kun perjantaina tultiin yhden pätkän maaliin, niin ralliradiohommissa ollut kaveri kertoi, että tämä auto olisi kaadettu rajusti 1981. 08 Suorituskyky Huippunopeus 161 km/h, 0-100 km/h 12,4 s. Se selittäisi kilvanajojen päättymisen. ”Kun vuonna -74 mikroautoilla aloitin, niin sen jälkeen jokaisena vuonna on tullut ajettua kilpaa. ”Ajatuksia hukkaamisesta ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kaverin nimi oli Silfast, joten olisiko sukua Bjarne Lindellin kartturina toimineelle Matti Silfastille?” Kompastunut Kostaja olisi oletettavasti odottanut varastoituna aina vuosituhannen taitteeseen asti ennen kunnostustaan historic-kilpuriksi. 01 Merkki ja malli Sunbeam Avenger 1600 GT (alkuperäisenä mallina) 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kaksi tupla-Weberiä hallitsee moottoritilanäkymää. Ja toisaalta nyt minulla on useampi ralliauto, niin Kostajaa voisi käyttää radalla”, hän pohtii ja viittaa samalla tallissa oleviin kakkosryhmän Kuplaan ja B-Asconaan. Paino 890 kg
KOSTAJAN TIE Rootes-yhtymän perinnöstä ja uuden amerikkalaisomistajan tavoitteista syntynyt Hillman Avenger saapui 70-luvun alussa vastaamaan alati kovenevaan kilpailuun pienien perheautojen luokassa. Erilaisia mallinimiä runsaan vuosikymmenen ajan tuotannossa olleella perheautoluokan Avengerilla oli nimittäin tusinan verran. 18. Rootesin tarinaa jatkamaan synnytetyn Chrysler United Kingdom Ltd.:n ja sittemmin Chrysler Europena tunnetun yhtiön ensimmäinen uusi automalli oli nimenomaan Avenger. Suomessa se opittiin tuntemaan nimellä Sunbeam Kostaja. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Harri Onnila, Wihuri ja Chrysler J os rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin Rootes-yhtiön 70-luvun ensimetreillä esittelemä Hillman Avengerin voisi tulkita olleen erityisen rakastettu. Molemmin puolin Atlanttia myyty auto sai kantaa eri markkinoilla moninaisia myyntinimiä. Nimi-iloittelun taustalla oli Euroopan valloitusretkeään suorittava yhdysvaltalainen Chrysler-konserni, josta oli vuonna 1967 tullut talousongelmissa kärvistelleen Rootesin pääomistaja
Suoraan englannista käännetty kotimainen nimi oli riitaa haastava, mutta kansa otti sen omakseen. Nimikirjoa laajensi tuntuvasti Aven gerin lanseeraaminen myös Amerikoissa, minne Chrysler kaipasi tuotetta pienien henkilöautojen markkinoille. Muualla Euroopassa merkki oli vaihtoehtoisesti Sunbeam, ja myöhemmässä tuotantovaiheessa myös Chrysler ja Talbot. Wihurin valikoimasta Suomeen Chryslerin Rootessiiven uutuus saapui keväällä 1970. Nimien kirjo Avenger oli porrasperäinen, mutta muodikkaasti cokispullomuotoja esittänyt takavetoinen perusauto. 19. Mutta numerosarjoina ei Avengeria Suomessa kohdattu, vaan Kos ta jana. Viranomainen käytti rekisteröinneissä moottorikokoihin – 1 248 ja 1 498 kuutiosenttimetriä – perustuvaa nimeämistapaa. Moderneinta antia rakenteellisesti perinteisessä Avengerissa oli ehkä keulamaski, jonka on kerrottu olleen suurin yhtenäinen muoviosa, mitä eurooppalaisissa sarjatuotantoautoissa tuolloin tavattiin. Avenger lanseerattiin neliovisena, ja myöhemmin mukaan liittyi kaksi ovinen versio sekä harvemmin tavattu farmari. Asialle antoivat vauhtia niin maahantuonnin ostamat mainokset kuin autolehdistö, joka mieluusti viljeli iskevää Kostaja-nimeä teksteissään. Chrysler-konsernin brittiuutuuden Rootes-juuret jätettiin asiakaskunnalle selkeästi näkösälle, sillä malli lanseerattiin kotikonnuillaan tutun Hillman-merkin alle. USA:ssa mallia myytiin nimellä Plymouth Cricket ja sittemmin Brasiliassa muun muassa nimellä Dodge Polara. Nelilyhtyistä maskia käytettiin paremmissa versioissa, markkinoista ja mallivuosista riippuen muun muassa malleissa GL, GT, TC ja GLS. Mistään type 3 -mutaatiosta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan taustalla oli VW:n suorittama liiketoimi, jonka kohteena oli ollut Chryslerin Argentiinan-toimintoja. Autotuojien rekisteröintitilastojen perusteella huhtikuussa, jolloin kilpiin meni 1250-malli 79 autoa ja 1500-mallia 21 kipaletta. Parhaimmaksi tai pahimmaksi pistettiin Argentiinassa, jossa Avengerperustainen automalli kantoi 80-luvulla nimeä Volkswagen 1500. Sitä käytti myös Avengerin maahantuojana toiminut Wihuri-Yhtymä Oy:n Autola
Hinnaltaan se oli varsin kilpailukykyinen: Avenger 1250 maksoi alkuvaiheessa 10 980 markkaa, kun esimerkiksi edullisin Kadett 9 925 markkaa ja 1,3-litrainen Viva puolestaan 12 650 markkaa. Olihan se tuote suosittuun perheautokokoluokkaan, ja Sunbeamia ajatellen tärkeä täydennys 900:n ja Hunterin väliseen markkinarakoon. Chrysler Europen aikaa toitotettiin koko tien leveydeltä vuonna 1975. EL K A / KO N EL A 20 2/2025 Sunbeam Avenger. Kärki mallina oli 1500 GT, joka tuplakaasuttimien innostamana luovutti 78 hevosvoimaa. Isom pikoneista Avenger 1500:aa meni kilpiin 107 autoa. Tiikeri jäi kuitenkin harvinaisuudeksi, sillä valmistusmäärä kahden mallisarjan aikana jäi alle tuhanteen. Samaan aikaan menevyyttä läpi Avenger-malliston kasvattivat aiempaa suuremmat moottorivaihtoehdot: 1300-version 60-hevosvoimainen 1 295-kuutioinen ja 1600:n 69 hevosvoimaa tuottava 1 598-kuutioinen. Esimerkiksi vuonna 1973 Sunbeam Avenger 1250 oli ensirekisteröinneissä vasta 37. Avengerin askelta ei keventänyt edes mukava rataja rallimenestys. Vuon na 1972 mallistoa täydensi viisiovinen farmariversio, ja seuraavalle sesongille sedanista leivottiin saataville myös kaksiovinen vaihtoehto. Vuoden 1976 Vauhti Show -tapahtumassa Helsingin jäähallissa oli sauma silmäillä Teboil Racingin väreissä ollutta Avengeria. Tässä kohtaa puhuttiin vielä Chrys-Autosta, mutta nimi vaihtui hetken päästä muotoon Crys-Auto. Etenkin Henkan suoritus oli kivenkova, sillä hän operoi ykkösryhmäläisellä Kostajalla. Ensin mainitusta ei parane unohtaa Auto lan ja sittemmin Crys-Auton voimahahmon, Pauli Toivosen otteita Kos ta jan ratissa, mutta kirkkain kotimainen Avenger-suoritus löytynee rallista: Henri Toivosen viides sija Jyskälässä vuonna 1977, mitä säesti kuudenneksi Avengerillaan ajanut Erkki Pitkänen. Ja olihan mallissa kostohenkeä tulkittavissa – tai ainakin Avenger oli helppo mieltää vastaiskuksi brittimarkkinoita haltuun ottaneille Ford Escortille ja Vauxhall Vivalle. Ankarin Kostaja oli kuitenkin Tiger, jonka 1,5 litran moottorista rutistettiin muun muassa avaran ja korkeapuristeisen kannen avittamana 94 hevosvoimaa. yhteensä 740 autolla. Uusi sporttiversio oli 1600 GT, joka kahden kaasarin juottamana kehitti 81 hevosvoimaa. Suomessa malli herätti kiinnostusta. Näin ollen Sunbeam 900:n esiintyminen 21. AHB-470:llä kisattiin muun muassa vuoden -75 Jyskälässä Kyösti Hämäläisen toimesta, ja seuraavan vuoden puolella Hankirallissa kuljettajana oli Erkki Pitkänen. suosituimpana autona 870 yksilön menekillä vuonna 1971 jäi Sunbeam-merkin viimeiseksi noteeraukseksi kotimaisella Top 25 -listalla. Moottorivaihtoehtoina Avengerissa olivat edellä mainitut 1,2ja 1,5-litraiset neloset (53 ja 63 hv). Kolmi vaihteisen BorgWarner-automaatin tilalle saatiin tässä vaiheessa saman valmistajan neliportainen laatikko. Kilvanajossa Vuonna 1974 Wihuri siirsi Sunbeamin maahantuontitoiminnot perustamansa Crys-Auto Oy:n alle, mutta liitoon kotimaan Kostaja-kauppa ei lähtenyt; Avenger ei missään vaiheessa 1970-lukua noussut Suomen 25 eniten rekisteröidyn henkilöauton joukkoon
Merkin lopun viimeisteli amerikkalaisten jälkeen PSA Peugeot Citroën -yhtymä, jolle Chrysler myi Euroopan-toimintonsa velkoineen yhdellä dollarilla vuonna 1978. Farmarimallin tarjoilu oli päättynyt meillä jo vuonna 1976. Pyttyjä siis kertyi – muttei niin suuria kuin yleiskilpailuiden voitoista, joihin rynnittiin vallan usein RS-Escorteilla. Ja ehtipä Avenger kalkkiviivoillaan 70ja 80-luvun taitteessa kantaa myös Talbot-merkkejä. Kaikkiaan Avengereita meni markkinoillamme kaupaksi noin 6 500 yksilöä. Mutta kuten todettua, voitot viikonloppuina eivät Avengerin kohdalla merkinneet myyntiä maanantaisin. Viimeisiksi vuosiksi Avenger oli saanut päivityksen ranskalaiselta omistajataholtaan: sekä ulkoasussa että sisustuksessa hyödynnettiin Simca-aineksia. Paras vuosi oli 1975, jolloin kotimaisiin kilpiin saatiin 911 Avenger 1300:aa ja 1600-versioita 160 yksilöä. PSA päätyi käyttämään jatkossa tuotenimenä Talbotia, ja Sunbeam sai Simcan tavoin siirtyä pöytälaatikkoon. Ryhmä 1 eli vakioautot olikin juuri se luokka, jossa Avenger menestyi parhaiten ja johon keskityttiin. Kotimaisen myynnin osalta Avenger tuli päätepysäkilleen 70-luvun lopuksi, jos tosin vuonna 1980 rekisteröitiin vielä neljä Kostajaa. Kostajan myöhempää suosiota edullisena ja pätevänä rallipirssinä osoittaa puolestaan Juha Hellmanin junnu-SM vuodelta 1985. Loppusuoralla Chrysler Sunbeamin katoamista enteilevä kehitys näkyi Avengerin nimipolitiikassa jo 70-luvun jälkipuoliskolla. Tässä ollaan Englannin suunnalla vuonna 1979. Vuonna 1976 Sunbeam-nimi jätettiin pois, joskin ainakin Suomessa mallia markkinoitiin vielä Chrysler Sunbeam Avengerina kunnes seuraavana vuonna täälläkin oli myynnissä ”pelkkä” Chrysler Avenger. Voitot viikonloppuina eivät Kostajan kohdalla heijastuneet myyntipiikkeinä maanantaisin. Kilven perusteella Avenger on vuodelta 1976 eli edetään jo Chrysler-merkin alla. Ralli oli nuoren Kostajan paraatilaji, ja menestystä vaalitaan historicluokissa edelleen. Kotimaassa Avenger 1600:n rallisaavutuksiin listataan muun muassa Kyösti Hämäläisen ykkösryhmän SM-titteli vuonna 1975 sekä samalta vuodelta Marketta Oksalan Suomen mestaruus naisten luokassa. 21. Tosin eipä Avengerin ralleissa vielä menestyneemmän seuraajan, Horizonia henkivän takavetoisen Talbot Sunbeam Ti:n saati Lotus-version otteet soraränneissä kääntäneet Sunbeamin kurssia kadotuksen tieltä. Tässä kiitävät Vilppu Kokko ja Pertti Kousa kesällä 2022, yhdessä Lahden historic-rallin harvoista asfalttiosuuksista. Loppuvaiheessa Avengerin olemus sai ripauksen ranskalaisuutta uuden omistajan, PSA:n suunnalta
ROUHEASTI TYYLIKÄS Sastamala 22
ROUHEASTI TYYLIKÄS Puutteellisten kuvien ja puhelinkeskustelun perusteella solmittu kauppa ei ollut pettymys. Alkuperäiskuntoisena säilynyt, ehjä ja räpeltämätön Chevrolet Blazer on harvinaisuus, jolle olisi ottajia jonoksi asti – aina ulkomaita myöten. Chevrolet K5 Blazer Silverado ’80 23
Auton nykyinen omistaja, sastamalalainen Jari-Pekka Lehtinen kertoo, että Blazer ilmestyi myyntiin sosiaalisessa mediassa muutama vuosi sitten. Maalipintaan aikojen saatossa tulleita vaurioita oli paikkamaalattu pensselillä ja myös lakkapinta oli paikoin alkanut irrota. Tyypillisiä kiertopalkintoelämän mukanaan tuomia virityksiä ei vaikuttanut olevan. Niinpä vähän ajetulle, kotikorjaajilta välttyneelle sekä muutoinkin toimivalle yksilölle löytyisi ostajia myös kansainvälisiltä markkinoilta. Koska auto oli kaukana Pohjois-Suomessa, en lähtenyt sitä paikan päälle katsomaan vaan tein kuvien perusteella kaupat. Aiemmin ajovalot olivat pyöreät. Muuten Blazer ei ole vaatinut kuin perusteellisen siivouksen ja normaalit huollot. Vuonna 1981 jäähdyttäjän säleikkö uudistui ja ajovalot sen myötä. Jari-Pekka päätti maalauttaa auton uudestaan samoihin kaksivärisävyihin kuin siinä tullessa oli. 24 2/2025 Chevrolet Blazer K5. Tällainen keulailme kakkossukupolven K5 Blazereissa oli ainoastaan vuonna 1980. Kattavasti ja jopa hieman ylellisesti varustettu jenkkimaasturi ei tuottanut suuria pettymyksiä. Myyjä lähetti pyynnöstäni hieman parempia kuvia autosta ja sen sisätiloista. Alkuperäiset peltivanteet ovat kuitenkin visusti tallessa. Luovuttavana osapuolena oli valtuutettu GM-jälleenmyyjä, Oy Auto-Rautamo Ab Pietarsaaressa. päivänä vuonna 1980. Lisäksi Jari-Pekka halusi hieman piristää auton ilmettä tyyliin sopivilla alumiinivanteilla ja tuoreilla renkailla. Kun hienossa alkuperäiskunnossa säilynyt yksilö ilmestyy myyntiin, ei ostohousujen pukemisessa kannata kauaa jahkailla. Sitten SE Mäkisen autonkuljetusauto toi tuoreen hankinnan Pellosta Sastamalaan”, Lehtinen kertoo. Ilmoituksen valokuvat olivat kehnoja, mutta niistä pystyi kuitenkin hahmottamaan, että auto on säilynyt hyvin alkuperäisenä. ”Hän painotti, että autoa ei ole koskaan hitsattu, eikä sitä koskaan tarvitse hitsata. Kun puolittain sokkona hankittu Blazer oli saatu kotitalliin, Jari-Pekka pääsi toden teolla tutustumaan uuteen harrasteautoonsa. Suosittuus on tehnyt myös tehtävänsä siinä, että alkuperäiskuntoisia yksilöitä ei juuri katukuvassa näe. Kuin sika säkissä Kuvissa esiintyvä Silverado-varusteinen Chevrolet Blazer luovutettiin ensiomistajalleen elokuun 22. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen T oisen sukupolven (1973–91) Chevrolet Blazerit ovat olleet suosittuja autoja monien käyttäjäryhmien keskuudessa. Peltipinnat olivat kuitenkin kolhimattomat. Mitään muuta ei kuvien perusteella autosta oikeastaan voinut päätellä, mutta siitä huolimatta JariPekka päätti soittaa myyjälle
Ylellinen varustelutaso näkyy muun muassa oviverhoilussa. Ikkunat ja lukot ovat sähkökäyttöisiä. Kulku taakse käy matkustajan puolelta, sillä ainoastaan repsikan penkissä on saranointi tarkoitusta varten. 25. Kun hienokuntoinen yksilö ilmestyy myyntiin, ei ostohousujen pukemisessa kannata kauaa jahkailla. Rattipylväässä on automaatti vaihteiston valitsin. Lattia kepistä valitaan vetotavat ja nopeusalueet. Pyöräkotelot kaventavat taka penkin kahden istuttavaksi
Samana vuonna nelivedon rin nalle lisättiin takavetoinen malli. Mattamustan off-road-hirmun entisöinti vastaavaan kuosiin olisi mittava ja hintava urakka. Vaihteistoiksi tarjottiin kolmepy käläistä TH350automaattia ja kolme sekä ne lilovisia manuaaliaskeja. Kolmas sukupolvi saatiin kauppoihin vuon na 1992. Sen jatkeena on rattivalitsimella varustettu Turbo Hydramatic 350 automaattivaihteisto sekä lattiavalitsimella käskettävä jakovaihteisto pelkän takavedon tai kaksinopeuksisen nelivedon kytkemiseksi. Silveradovarustus Tekniikkapuolella voimaa tuottaa tuttu ja luotettava 5,7-litrainen, bensiinikäyttöinen V8-moottori. Vuonna 1970 esiteltiin Blazerin sisarmalli GMC Jimmy. KULTTIMAASTURIN KOLME SUKUPOLVEA Chevrolet K5 Blazer esiteltiin vuonna 1969 kilpailemaan samoista markkinoista Inter national Scoutin ja Ford Broncon kanssa. Ohjaamon takaosan päällä on irrotettava katto-osa, jonka sivuilla on avattavat ikkunat. Voima välittyy maastoon jäykkien akseleiden kautta. Chev rolet K10 lavaauton lyhennetylle alustalle to teutettu maasturi oli kilpailijoitaan suurem pi, teknisesti yhtä karski ja maastokelpoinen, mutta myös mukava ja ylellinen. Irrotettavasta katto rakenteesta luovuttiin, ja sen myötä kori oli aiempaa jäykempi ja tur vallisempi. Etuakselilla on napalukot sekä akselin ja korin välisiä liikkeitä myötäilemässä normaalia vahvemmat jouset. Kulmikas ja massiivinen muotoilu vaihtui virtaviivaisemmaksi ja selkeästi mo dernimmaksi. Alareunastaan saranoidussa takaluukussa on sähkötoiminen ikkuna, joka pitää laskea alas ennen luukun avaamista. Siinä irrotettava osuus alkaa b pilarin takaa ja etumatkusta jia suojaa aina peltinen katto. Kokenut harrastaja kuitenkin osasi päätellä, että kyseessä on hankinnan arvoinen yksilö. Takavetomalli pysyi mukana vuo teen 1982 saakka, vaikka suurin osa myydyis tä Blazereista oli nelivetoisia. Taka-akseli on varustettu tasauspyörästön lukolla. Kokonaan irro tettavasta katosta luovuttiin 1976, jolloin siir ryttiin niin kutsuttuun puoliohjaamomalliin. Toinen sukupolvi näki päivänvalon vuonna 1973. Repsikan penkki on istuinosan etuosasta saranoitu ja kääntyy kokonaisuudessaan takamatkustajan kulkureitiltä syrjään. Tekniikaksi tar jottiin 5,7litraista bensa kasia ja 6,5litraista turbo dieseliä. Kolmas su kupolvi jäi lyhytikäiseksi ja poistui mallistosta vuoden 1994 jälkeen. Sisätiloissa painotettiin muka vuutta aiemman maasturimaisuuden sijaan, samoin ajettavuudessa. 26 Chevrolet Blazer K5 2/2025. Auto kasvoi hieman pituutta uudistuk sen myötä. Viidelle rekisteröidyn Blazerin takaistuin on kapea ja sopii parhaiten kahdelle matkustajalle. Moottori vali koima kattoi 4,1 ja 4,8litraiset kuutoskoneet ja 5,0 sekä 5,7litraiset veekasit, kaikki bensii nikäyttöisiä. JariPekka Lehtinen osti Blazerin huono laatuisten kuvien perusteella. Moottori ja vaihteistovali koima monipuolistui. Kulku takapenkille käy sujuvasti etumatkustajan puolelta. Ikkunan käyttö onnistuu luukun lukosta avaimella kääntämällä. Nelivetoversiossa nelivedon kytkentä onnis tui ajon aikana. Toinen sukupolvi py syi tuotannossa vuoteen 1991 saakka. Auton katto oli kokonaan irrotettavissa tuulilasin yläpuo lelta saakka. Vuonna 1982 mallistoon saatiin suo sittu 6,2litrainen Detroit Diesel
27. 5,7litrainen bensakasi ja sen jatkeena oleva automaattivaihteisto tarjoaa sivistynyttä kyytiä. Rengaskoko 215 R15. Omamassa 2 180 kg. 06 Kori Kolmeovinen teräskori, irrotettava lasikuituinen katon takaosa. Mattamustan offroad-hirmun entisöinti vastaavaan kuosiin olisi mittava ja hintava urakka. 1 880, akseliväli 2 710 mm. Tuolloin ilmastointilaitetta ei koettu välttämättömyydeksi. Blazer on säilynyt lähes alkuperäisessä kuosissaan. 4 650, lev. Edessä levyjarrut, takana rummut, alipainetehostin. Ainoastaan kauhtunut maalipinta on uusittu. Vääntö 373 Nm / 2 000 rpm. Sylinteriryhmä ja kannet valurautaa, nokka-akseli sylinteriryhmässä, työntötangot ja kansiventtiilit. Korkeasta varustelutasosta huolimatta Blazerissa ei kuitenkaan ole ilmastointia. Teho 160 hv / 4 000 rpm. Tehtaalla asennetut lisävarusteet nostivat myös ajoneuvon verotusarvoa, joten tarkoin harkituilla valinnoilla ostaja saattoi pitää lopullisen hinnan budjettinsa rajoissa. 04 Voimansiirto Nelipyöräveto, automaattivaihteisto, jakovaihteisto. Mutta kun auto on tähän saakka välttynyt rajummilta otteilta, tulevaisuuskin vaikuttaa valoisalta. Ikkunat ovat sähkötoimiset. Vasta Jari-Pekan liki alkuperäisenä säilynyttä yksilöä katsellessa havahtuu, kuinka aikoinaan suhteellisen yleisestä jenkkimaasturimallista ei tämän kuntoisia kohtaa enää juuri missään. Puute ei ole poikkeuksellista 1970/80-lukujen taitteen Suomi-autoille. Alumiinivanteiden paikalla alkujaan olleet peltivanteet ovat edelleen tallessa. Auton istuinverhoilu on miellyttävää kangasta, lattiamatto ja ovien alaosat amerikkalaiselle ajoneuvolle tyypillistä karvalankamateriaalia. Iskutilavuus 5,7 litraa. 07 Mitat Pit. Automatiikka huolehtii, ettei ikkunaa saa suljettua ennen kuin luukku on kiinni. 2 030, kork. 05 Alusta Edessä ja takana jäykkä akseli, lehtijouset, putki-iskunvaimentimet. Kiertokuulaohjaus. Alareunastaan saranoitu takaluukku aukeaa pickuptyylisesti. Nopeusja matkamittari on mailinäyttöinen, vaikka auto on dokumenteista päätellen Euroopan markkinoille valmistettu. Oviverhoilusta löytyy myös nahkaa, harjattua alumiinia sekä ornamentein koristeltuja listoja, jotka luovat autoon ripauksen luksustunnelmaa. Ennen luukun avaamista pitää takaikkuna laskea sähköisesti avaimella lukkoa kääntämällä. 01 Merkki ja malli Chevrolet K5 Blazer 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Nestejäähdytteinen bensiinikäyttöinen V8
Lapsuuden ihastus Kun Antti Tukia näki pikkupoikana autoliikkeen ikkunassa uutuuttaan kiiltelevän sulavalinjaisen Ford Caprin, oli välittömästi selvää, että sellainen pitää saada omaksi heti kun siihen on mahdollisuus. Ford Capri 1600 GTL ’69 28
Niitä korjaillessa, kunnostaessa ja viritellessä tuli automallin tekniikka tutuksi perin pohjin. ”Myyjällä itselläänkin oli melkoinen Fordarmada käyttöautoja”, Tukia muistelee. Uuteen autoon oli kova hinku ja se haettiin suoraan Kotkan satamasta. Edellinen omistaja oli lisännyt konsoliin katkaisijoita muun muassa sähköflektille ja lisävaloille. ”Muistan vieläkin sen hetken ja miltä näytti, kun katselin ratin läpi tuulilasista ulos.” Vuonna -72 Antti näki Kouvolassa sijainneen Viipurin Autolan näyteikkunassa keltaisen Caprin ja päätti, että hankkii sellaisen omistukseensa heti kun vain kykenee. Ralliratti on asennettu tuoreeltaan – alkuperäinen ohjauspyörä on edelleen käyttämätön. Kouvola Teksti: Lea Lahti Kuvat: Virpi Miettinen F ord-tartunnan Antti Tukia sai jo neljän-viiden vanhana. Ajokortti-iän saavutettuaan nuorimies onnistuikin hankkimaan käyttöautoksi Caprin ja myöhemmin toisenkin. Kuumetta piti yllä myös luokkakaverin äidin tummansininen Capri GT. Antin sedällä oli tähtiperä-Cortina, jonka rattia Antti pääsi aikuisen sylissä istuen pyörittelemään. ”Jossain vaiheessa autossa oli ollut myös kiukkuisempi kone.” Tukia on kunnostanut GTL-malliin kuuluvan keskikonsolin alkuperäisenkaltaiseen kuntoon. Kun nelilapsinen perhe matkatavaroineen lastautui auton kyytiin, oli auton kapasiteetti koetuksella. Mobilistissa vuonna 1998 ilmestynyt myynti-ilmoitus on tallessa vieläkin. Myyjän vanhemmat olivat ostaneet Caprin uutena Viipurin Autolasta päivämäärällä 16.6.1969. Artikkelin yksilön, lähes alkuperäiskuntoisen ’69 Ford Capri 1600 GTL:n Tukia osti puhtaasti harrastekäyttöön. ”Tähän oli laitettu taakse yhdet lisäjouset”, Tukia kertoo. Finnairilla oli Fordin kanssa sopimus ja sen myötä yhtiön käytössä oli paljon Fordeja. Autoa kaupitteli helsinkiläinen autoinsinööri, joka työskenteli Finnairin autopuolen johtajana. Ford Capri 1600 GTL ’69 29
”Caprin aion pitää kyllä viimeiseen asti.” Runsaasta ajomäärästä huolimatta Capria ei ole entisöity eikä edes kunnolla läpikäyty. Capri ei ole omistajansa ainoa harrasteauto. Kolmas korjattava kohde oli punaiset ”pässinvilla” -penkinpäälliset, nekin omalle ajelleen kovin tyypilliset. Kolmelitraisen moottorin Antti osti talteen jo parikymmentä vuotta sitten. Kun 80-vuotias tuttavani kehui kuinka hienoja tapahtumia talviajotapahtumat ovat, innostuin lähtemään niihinkin mukaan.” Viimeisen kymmenen vuoden ajan Capri onkin ollut tuttu näky Keski-Suomen Mobilistien järjestämässä talviajoissa. ”Käyttämätön alkuperäinen ratti on edelleen siististi muovipussissa tallessa”, Tukia kertoo. ”Kävin melkoisen pitkän kirjeenvaihdon Ruotsiin, jotta sain autoon takapuskurin kävyt”, Antti muistelee. Talviautoilu klassikolla onnistuu kelissä kuin kelissä. Ahveniston ratapäivillä tuli vierailtua usein, Forssan PickNickissä tuli käytyä vuosittain ja Vääksyn Mobilisti-illoissakin Capri on ollut näytillä lähes joka vuosi. ”Jos jonkun auton purkaa kunnolla palasiksi, siinä on iso riski tuleeko projekti milloinkaan valmiiksi”, Antti pohtii. Kori on maalattu uudestaan vuonna 1987. Harmillisesti korjausehdotukset olivat pääosin sellaisia, joita noudattamalla Caprin historiaa olisi tärvelty. Muutaman pitkään omistuksessaan olleen harrasteautonsa Antti on hiljattain myynyt pois. ”Alkuun haaveilin laittavani sen keulille, mutta homma lykkääntyi, ja nyt olen ajatellut, että auto saa olla alkuperäisessä kuosissaan”, mies toteaa. Ja jos lommoja lähtisi oikomaan niin helposti oltaisiin tilanteessa, jossa pitäisi laittaa kaikki uusiksi. Tallista löytyy myös 2-ovinen ’73 Pontiac Catalina HT, 123-korinen Mercedes Benz, MGA-urheiluauto ja vanha Transit. Autoon uutena alle vaihdetut Cosmicin vanteet olisi pitänyt vaihtaa alkuperäisiin, samoin ohjauspyörä. Hankalimmin korjattava kohta on kuskin oven oviverhoilun kunto. Hyvin pidetty Capri on ollut tien päällä 450 000 kilometrin verran. Kokonaan osiksi purkaminen on sen verran iso projekti, ettei siihen ainakaan tällä hetkellä ole intoa. Huolellisella hoidolla auto pysynyt hyvässä kunnossa. Viitisentoista vuotta sitten alkoi myös ajotapahtumat kiinnostamaan. Alustaakin on jo joutunut silloin tällöin hieman hitsaamaan ja ehostelemaan. 30 2/2025 Ford Capri 1600 GTL ’69. Värisävy ei ole aivan alkuperäinen, ja Tukia on haluaisi joskus palauttaa sen oikeaksi. Kokonaisajomäärän Antti on laskenut auton mukana tulleista, huolellisesti täytetyistä huoltovihkoista. Museoinnilta säästynyt Edellinen omistaja oli käynyt näyttämässä Capria museoajoneuvotarkastajalle vuonna 1995. Ajattelin aikanaan, että laitan ne kiinni vasta sitten kun auto rupsahtaa sen verran että maalautan sen uudelleen.” Se hetki ei ole vielä koittanut, vaikka jo 27 vuotta on mennyt. ”Kenties nykyistä konetta voisi ajan hengen mukaisesti jonkin verran virittää, mutta katsotaan nyt, ehkä jatkan vaan nykyiseen malliin.” Tapahtumia kesät talvet Aluksi Antin harrastus rajoittui omassa tallissa askaroimiseen ja ajeluihin oman perheen kesken, sitten tapahtumat tulivat mukaan kuvioihin. Antin 27 omistusvuoden aikana ajettuja kilometrejä on kertynyt alun toistasataa tuhatta. Auto ei läpäissyt tarkastajan syyniä. Runsaasta ajomäärästä huolimatta Capria ei ole entisöity eikä edes kunnolla läpikäyty – siitä on vain pidetty hyvää huolta koko sen historian ajan. Takakontista löytyy varuiksi työkaluja, lapio, hinausköysi ja hiekoitussepeliä. ”1600 GTL:ssä kuuluisi olla kylkimerkit ja listanpala, ja ne minulla on kyllä tallessa. Omistaja toteaa, että toki kilometrit alkavat jo näkyä päällepäin, ja vuosien saatossa on pieniä kolhujakin tullut säilytyspaikoissa. Päälliset on sittemmin poistettu, mutta etenkin talvella penkeillä tulee käytettyä jonkinlaisia päällisiä, keinonahkapenkki kun on paljaaltaan aika vilpoinen pakkasella. ”Olen niihin osallistumisen myötä tavannut valtavan määrän samanhenkisiä ihmisiä. Vaikka museointia varten vaaditut toimenpiteet jäivät myös Antilta tekemättä, muunlaista pikku puuhaa on vuosien saatossa tehty. Silloin ehjän löytäminen tuntui mahdottomalta, mutta tällä hetkellä Briteistä saattaisi löytyä uusi. Ajan kuluessa osien hankintakin on netin ansiosta muuttunut olennaisesti
31. Keskimmäiset kolme ovat samat kuin 1970-luvulla. 06 Kori Itsekantava kaksiovinen coupemallinen teräskori. Alun perin kaikki ovat olleet kaukovaloja, mutta nyt ulommaisena on H4 lisävalot. 07 Mitat Pituus 4 262, leveys 1 646, korkeus 1 330, akseliväli 2 560, raideleveys edessä 1 346 / takana 1 320 mm, omapaino 960 kg. Keskellä on ojavalo eli pistekaukovalo. Caprin puskurit oli maalattu mustaksi ja autossa oli erilaiset peilit. Ilmansuodatinkotelon alla lymyää kaksikurkkuinen Weber. 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, kierrejouset, levyjarrut ja kallistuksenvakaaja, takana jäykkä akseli, lehtijouset, reaktiotangot ja rumpujarrut. rengaskoko 165R13 Antin albumista löytyy muutama kuva ostohetken tilanteesta. Peltisarjat ovat GT:n vakiovaruste. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, takaveto. 01 Merkki ja malli Ford Capri 1600 GTL 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, iskutilavuus 1 599 cm 3 , sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, nokkaakseli sylinteriryhmässä, työntötangot, kansiventtiilit, kaksikurkkuinen Weber-kaasutin, teho 82 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 125 Nm. Niiden tilalle Antti haaveilee löytävänsä aikanaan lisävarusteena myynnissä olleet, puskurista roikkuvat peruutusvalot. Caprissa oli ostohetkellä peruutusvalot ja Talmun huomiovalot, mutta ne olivat mustalla kopalla ja saivat lähteä. Lisävalopatteristo oli vuosia pois autosta, mutta on nyt palautettu paikoilleen
Automallia myytiin tuhatmäärin, mutta jo 70-luvun puolessa se oli kadonnut katukuvasta lähes täysin. 32. Yksi harvoista selvinneistä on Jaakko Kiviojan upeaksi entisöimä yksilö. Škoda 440 ’57 Ensiluokkain en esimerkki Škoda 440 nautti 50-luvun jälkipuoliskolla Suomessa suurta suosiota
Tämä suunnitelma haihtui kuitenkin pian tuuleen projektitallista nousseen ruostepölyn ja tomun mukana. ”Vuonna 2010 innostuin tilaisuuden tullen hankkimaan yhdellä kaupalla neljä projektiautoa – Sämpylä-Anglian, kaksi piikkinokka-Škodaa ja 440:n.” E100-Anglia ja Piikkinokat asettuivat yhteen talliin ja 440 sai paikan toisaalla sijaitsevasta suojasta. Škodan alkuaikoja avaavaa tietoa kantautui myös auton Jaakolle myyneeltä tuttavalta. 33. ”Jouduin luopumaan toisesta tallista ja sitä myöten myymään Anglian ja Piikkinokat eteenpäin. Niiden perusteella auton saattoi olettaa pysyneen Helsingin seudulla uudesta lähtien koko käyttötaipaleensa ajan, koska läänin vaihtuminen olisi auton varhaisvuosina johtanut myös rekisteritunnuksien päivittämiseen. ”Meinasin laittaa vain sen verran, että saan ajokuntoon ja katsastettua”. Jaakon ajatuksissa oli alkaa elvyttää toista vuoden -51 Piikkinokista, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Neljän kauppa Halikossa asuva Jaakko Kivioja kertoo ensimmäisen autonsa olleen Fiat 600, jota seurasivat Hillman Imp, Ford Anglia sekä Opelilta Kadetteja ja Ascona ennen pidempää Toyota-jatkumoa. Esimerkiksi se oli peruutettu aikanaan johonkin, minkä seurauksena puskuri oli mutkalla ja taka-akselikin vähän vinossa.” Puutteet ja epäkohdat eivät huolettaneet, sillä kunnostaminenkin oli tarkoitus suorittaa rennommalla otteella, nostamatta rimaa liian korkealle. ”Purin kaiken pois ja laitoin korin grilliin pyörimään.” Runko puhallettiin kokonaan ja lisäksi joitakin korin kohtia. Joskus tietyn auton päätyminen kunnostuksen kohteeksi voi sen sijaan olla enemmän sattumien summa, mutta kun entisöinti on kerran aloitettu, on se vietävä loppuun huolellisesti ja tinkimättömästi. Puhalluksen jäljiltä ei paljastunut mitään erityisen ikäviä yllätyksiä, oikeastaan päinvastoin. Tämän taustan myötä 440 oli asettunut lepoon ajokuntoisena, jos toki liki 20 käyttövuoden jäljiltä. Toisaalla säilössä ollut 440 sai sen sijaan jäädä.” Talteen jääneessä 440:ssä oli edelleen kiinni sen vuonna -57 saamat Helsingin alueen BO-890-kilvet. Tällaista tapahtumakulkua edustaa Jaakko Kiviojan entisöimä, yksityiskohtia myöten viimeistelty Škoda 440 vuodelta 1957. Mutta vuosikymmenien makasiinissa olon jäljiltä auto ei ollut enää lähelläkään ajokuntoa – vuodet olivat jättäneet jälkensä ja tuossa vaiheessa Jaakon ajatuksissa olikin keskittyä ensin Piikkinokan elvytykseen. Kun lapsuusja nuoruusvuosilta ei löydy erityisiä yhtymiä Škoda-merkkiä kohtaan, mutta mies on kuitenkin nostanut harvinaisen 440-mallin loistokuntoon, vaatii tilanne selitystä. Tätä kautta alkaa avautua nykykunnossaan kuin uutena hohtavan Škoda 440:n tarina. ”Lähtölaukauksena oli lähistöllä asuvan Nikanderin Pekan iso talli, josta hän tarjosi tilaa Škodallekin. Samassa tallissa museokuorma-autoharrastaja Into Nikander aikanaan kunnostutti ja entisöi useammankin kuorma-auton”, Jaakko kuvailee. ”Kokonaisuutena auto oli suht ehjä, mutta kaikenlaista pientä vikaa siinä oli. Sellaisen saamme Jaakon mieltymyksestä kaikenlaisten härveleiden korjaamiseen sekä kyvyttömyydestä olla pitkiä aikoja jouten, ilman jotain kädentaitoja vaativaa projektia. Sellaisia voivat olla automalliin kohdistuva, usein jo nuoruusvuosista ponnistava intohimo tai sitten autoyksilöön liittyvä perhehistoriallinen merkitys. Škoda-projekti polkaistiin käyntiin vuonna 2016. Aherrus alkaa Neljän projektiauton hankinnasta ehti kulua runsaat puolivuosikymmentä, kunnes omistukseen yksinään jääneen 440:n aika koitti. ”Kaveri oli ostanut auton Helsingistä joskus 70-luvun puolivälissä, minkä jälkeen säilyttänyt 35 vuotta makasiinissa Salossa.” Škoda oli siis siirtynyt säilöön suoraan arkisten ajojen päättyessä, autoa siihen asti todennäköisesti käyttöpelinään hyödyntäneeltä taholta. Ensiluokkain en esimerkki Halikko Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Jaakko Kiviojan albumi P ieteetillä suoritetun entisöinnin kohdevalintaan johtaa monesti tarkka harkinta, jonka ohjaavana tekijänä ovat kunnostettavaan autoon liittyvät vaikuttimet
Korin pohjassa oli muutama reikä, samoin etukoteloissa, muttei mitään pahoja”. ”Rompetoreilta hankin muun muassa kapseleita, mutta uutta takapuskuria ei löytynyt mistään. ”Kunto oli aika hyvä, pellit paksuja. Ja kun alkoi tehdä viimeisen päälle, niin se kävi työlääksi”, Jaakko huokaisee. ”Itse akseli ei ollut väärä, vaan ainesputki sen päällä. ”Näissä vanhoissa tšekkiläisissä on 34 2/2025 Škoda 440. Koska purkuvaiheesta oli kulunut jo aikaa, niin kasaamisessa oma haasteensa oli kaikkien osien ja nippeleiden saattamisessa oikeille paikoilleen. Jaakko kertoo 440:n kunnostuksen edenneen aluksi rauhallisesti, mutta työtahti kävi kiivaammaksi projektin edetessä. Varsinkin, kun tavoitettavissa ei ollut alkuperäiskunnossa olevaa 440:ää, josta ottaa mallia. Myös oviin joutui pistämään paljon aikaa, että sai suoraksi. ”Kaiken joutui oikeastaan tekemään uudestaan, esimerkiksi tankkiin tein uuden pohjan ja penkkien runkojakin sai hitsata. Samalla vaatimustaso kasvoi kuin varkain. Vanhasta joutui tekemään oikaisemalla.” Kimurantin osa-alueen muodostivat myös 440:n koristemerkit ja listat. Hikeä muttei sentään kyyneleitä tuotti myös taka-akselin oikaisu. Sen jouduin taittamaan ja hitsaamaan suoraksi.” Kohti kokonaisuutta Noin puolivälissä rupeamaa purkaminen ja kunnostaminen vaihtui hiljalleen kokoamiseksi. ”Onneksi löysin sitten kirjan, jossa oli kaikki osat lueteltuna ja numeroituina.” Jotain hyödynnettäviä osia Jaakko tavoitti varaosa-autoksi hankkimastaan Octaviasta, mutta kaikkiaan pisteosien metsästykseen sai keskittyä tosissaan. Vaihteistokaavio poikkeaa tutusta: ykkösen ja kakkosen linja on oikealla, kolmonen ja nelonen vasemmalla. Ja vasemmassa alanurkassa vielä pakki. Työtahti kävi kiivaammaksi projektin edetessä. Auton alkuperäinen kulunut ratti lähettiin tšekkilaisyritykseen, josta tuli paluupostissa vastaava mutta kunnostettu ohjauspyörä. Samoin vaatimustaso kasvoi kuin varkain
”Vävypoika löysi yhden tšekkiläisen varaosasivuston, jonka kautta tilattiin muun muassa jarruosia, tiivisteitä ynnä muuta. vielä sellainen homma, että kromiosat ovat enemmän ruosteessa kuin maalatut osat”, Jaakko kuvailee. Vaihteisto oli kunnossa, mutta kardaania sai korjata ja perämurikka avattiin varmuuden vuoksi.” Auton ulkoja sisäpintojen suuret kokonaisuudet eli maalipinta ja verhoilu jätettiin ammattimaisten tahojen käsiin. Hän kunnosti monen muun ohella esimerkiksi vanhan vilkkureleen käämin.” Voimalinjan osalta elvytyksessä päästiin, jos ei nyt ilman vaivaa, mutta kokonaisuuden kannalta kohtuullisen pienellä työllä. Puhdistettu ja asteikkoihinsa uudet värit saanut mittaristo on upea ilmestys. Kromattuja osia oli kuitenkin vaikea saada, joten lähes kaikki vietiin kromaukseen Metsämaalle Loi maalle. ”Moottoriin laitettiin koneistamolla uudet sylinteriputket ja männät. Enti söin nissä apuna toimi myös kaverini Pekka Nikander, ja erilaisissa virtapuolen ongelmissa auttoi tuttavani, kylän moniosaaja Asko Virtanen. Sillä saavutettiin paitsi alkuperäinen salvianvihreä sävy, myös hienosti 50-lukua henkivä maalipinta. Kun ehjiä etulokasuojien listoja ei hakemisesta huolimatta paikannettu, päätyi osaava entistäjä tekemään sellaiset itse. Listojen alkupään 440-merkit sain elvytettyä alkuperäisistä.” Osajahtia ja viimeistelyä Detaljiosien yhyttämisessä jelppasivat jonkin verran Škodan kotimaan harrasteputiikit. Alkuperäistä kunnioittavat materiaalit ja ammattitaitoinen verhoilutyö luovat eheän kokonaisuuden. Verhoilutyön teki ammattiverhoilija ja hyvin tekikin”, Jaakko kiittelee. 35. Haalistuneet mittaritaulut olisivat olleet ristiriidassa muutoin hohtavien pintojen rinnalla, joten Jaakko puhdisti mittarit ja entisöi asteikot sekä numeroinnit uusiksi. Vanha ohjauspyörä lähetettiin tšekkiläiseen yritykseen, josta tuli paluupostissa takaisin vastaavaa, mutta jo kunnostettu yksilö. Sisustan lukuisista huomiota vaatineista yksityiskohdista voi nostaa esille mittariston. ”Pitkästä teräsputkesta halkaisin, taivutin muotoon ja kromautin. ”Pohjat tehtiin tallilla ja maalauksesta vastasi perniöläinen RT-Maalaus.” Korin pintaväri vedettiin raskaan kaluston maalilla. ”Mahdollisimman lähelle alkuperäisiä olevat kankaat hankin itse
Ilmeisesti ne ovat aika hyvää laatua, sillä pelkäsin että auto soutaa näillä, mutta olikin päinvastoin. ”Kunnostin yhden traktorin, Ford 5000:n, ja sitten moponkin, Solifer SM:n. Huoliteltu työnjälki ulottuu työkalusarjaan asti. Huolellisen ja pitkäjänteisen työn tuloksista oli viimein miellyttävä nauttia, ja Škoda on kiittänyt tekijäänsä luotettavalla kyydillä. Korroosion määrä osoittautui myönteiseksi yllätykseksi. Ja nyt tässä on työn alla Tunturi Sport”, Jaakko juttelee. Runko hiekkapuhallettiin kokonaan, kori osittain. Ajamisen kannalta ajatusta vaati aluksi lähinnä vaihteisto, sillä pykälät sijaitsevat totuttuun nähden päinvastaisesti: ykkönen ja kakkonen kauempana kuljettajasta, kolmonen ja nelonen lähempänä. Valmista tuli Museoajoneuvotarkastukseen ja rekisteröintiin Jaakko pääsi suuntaamaan Škodallaan toukokuussa 2021. Tässä vaiheessa näyttää jo hyvältä, kun rungon ja korin odotettu jälleennäkeminen on käsillä. ”Vaihteiston oppi aika helpolla, ja ajo-ominaisuudet yllättivät myönteisesti uusilla ristikudosrenkailla. Kyllä tällä ajelee siis ihan mieluusti, matkavauhtina sellaiset 80 km/h menee hyvin.” Suunnitelmia 440:stä luopumiseen ei ole, joskaan mitään uuttakaan autoprojektia ei vuosia vieneen Škoda-rupeaman jälkeen ole mielessä. Mutta ei värkkäämiseen tottunut mies osaa tekemättäkään olla. Alkuperäiset tunnukset kelpasi kiinnittää autoon pitkästä aikaa – olihan 440 suorittanut edelliset liikennöintinsä vuosikymmeniä aiemmin. 36 2/2025 Škoda 440. Jaakko vastasi itse pohjatöiden tekemisestä, pintavärin vedon jäädessä maalaamon heiniksi. Kunnostuksessa 1,1 litran neloskone sai muun muassa uudet sylinteriputket ja männät, joten kaikki 40 nöyrää hevosta palasivat kotitalliinsa
Poraus 68, isku 75 mm. Edessä ja takana rumpujarrut. Kilvet sai kokonaista 4 785 Škodaa – ykköstilalle yltänyt Moskvitsh ei jäänyt sekään kuin 18 rekisteröinnin päähän. Škodan myynti putosi rajusti vuonna 1958, sillä rekisteröintimääräksi jäi vain 674, vaikka voimaantulleesta väliaikaisesta autoverosta huolimatta moni länsiautomerkki onnistui kasvattamaan menekkiään. 06 Kori Erillinen keskusputkirunko, 2-ovinen teräskori. Škodaa edullisemmaksi listattiin lisäksi esimerkiksi Ford Anglia ja Renault 4CV – toinen asia tietenkin oli, kuinka nopeasti uuden länsiauton allensa sai. Korimalli oli ajanmukainen porrasperä, aikalaisittain jopa meneväksi kuvailtu. 07 Mitat Pituus 406, leveys 160, korkeus 143, akseliväli 240 cm. Puristussuhde 7,0:1. Niihin sisältyivät myös kielteiset puhurit: 60-luvun puolenvälissä alkanut takamoottoristen Škoda-mallien sarja heikensi vähitellen merkin laatumielikuvaa. Takaveto. Kuten kuva kertoo, myyntiartikkelina oli tuolla hetkellä jo Octavia, mutta merkittävä osa 50-luvun lopun menekistä oli ollut 440-mallin harteilla. Paino 950 kg. 37. Aiempaa omistuskokemusta Škodan tuotannosta Jaakolla ei ollut, mutta nyt on: yksi harvoista ja uurastuksen jäljiltä eittämättä hienoimmista 440-yksilöistä maassamme. VW Kuplan lähtöhinta oli samaan aikaan 415 000 markkaa. Uutta autoprojektia ei Jaakolla ole mielessä, mutta ei värkkäämiseen tottunut mies osaa joutenkaan olla. Tšekkoslovakialaismerkkiä vuodesta 1947 maahantuonut Helkama-yhtiön Suomen Koneliike Oy pääsi nauttimaan edustamansa merkin uutuudesta, ja Škoda 440 sai Suomessa myönteisen vastaanoton niin valitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden kuin itse auton suhteen. Vuonna 1957 Suomeen rekisteröidyistä Škoda-henkilöautoista 440-mallisia oli valtaosa, noin 4 200. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Vuonna 1956 Škoda 440 Standard maksoi 475 000 markkaa, kun tuotannon loppusuorallaan ollut Piikkinokka-Mosse vain 316 000 markkaa. Teho 40 hv /4 200 rpm, vääntö 69 Nm /2 000 rpm. Vuonna 1956 Škoda oli maamme kolmanneksi rekisteröidyin henkilöauto yhteensä 1 918 autolla, mutta seuraavalle vuodelle menekki kasvoi huimasti, peräti 2,5-kertaiseksi. Yhteensä 440-mallia valmistettiin vuosien 1955–1959 aikana 75 417 autoa. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittainen lehtijousi. Rakenteellisesti uutuus nojasi osittain Lahnaan, mutta kokonaisuus oli modernimpi niin muotoilunsa kuin voimanlähteensä osalta. Tämä oli omiaan syömään myös aiempien mallien mainetta ja vauhdittamaan niiden katoa. Keski-Euroopassa malli sai tuoreeltaan nimen Spartak, mutta Suomessa se ei saanut lempinimeä edeltävien Škoda-mallien tapaan. Vuonna 1961 Suomen Koneliike mainosti kotiuttaneensa 13 vuoden aikana jo 25 000 Škodaa. Viimeisissä luvuissa 440 ei enää ollut mukana, sillä mallin tuotanto oli päättynyt vuoteen 1959 ja menekistä päävastuuta oli alkanut kantaa saman vuoden keväällä esitelty Octavia. Malliversioita tarjottiin kahta: Standard ja Export, jossa oli Standardia runsaampi ulkoinen koristelu sekä rattivaihde. Vuoden 1976 lopun kotimainen autokanta avaa tilanteen raadollisuutta: rekisterissä oli enää 31 Škoda 440:ää. Huomiota esittelypuheissa annettiin muun muassa tuulija takalasin identtisyydelle. 08 Suorituskyky Huippunopeus 115 km/h, 0-100 km/h 30 s. 01 Merkki ja malli S ?koda 440 Standard 02 Vuosimalli 1957 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. AJALTA ENNEN OCTAVIAA Vuonna 1955 Škoda esitteli mallistoonsa tuoreen jäsenen jo hieman vanhahtavan Piikkinokan eli 1101ja 1102-mallien sekä isomman Lahnan eli 1200ja 1201-mallien väliin. Etenkin alkuvuosi oli ollut vuolas, sillä kesäkuuhun mennessä 440-Škodaa kilvitettiin noin 3 500 kertaa. Huomionarvoista on, että hinta ei varsinaisesti ollut Škodan myyntivaltti. Takana erillisjousitus, heiluriakseli, poikittainen lehtijousi. Suomen Škoda 440 -kanta laskettiin 60-luvun alkaessa tuhansissa, mutta poistuma oli kiihtyvä automaailman uusien tuulien puhaltaessa. Virallinen nimi 440 sai kelvata, ja se olikin sinällään asiallisen kuvaava: ensimmäinen numero vinkkasi 1 089-kuutioisen voimanlähteen sylinterimäärän, jälkimmäiset kaksi hevosvoimamäärän. Tilavuus 1 089 cm 3 . Tilanne korjaantui jo seuraavaksi vuodeksi, ja vuosina 1959– 1961 Škoda oli toiseksi suosituin merkki ja automyynnin vapautumisen vuonna 1962 vielä kolmas, roimalla 4 748 auton rekisteröintimäärällä. Toissakesänä 440-Škodaa oli maassamme rekisterissä seitsemän yksilöä ja niistä viisi liikennekäytössä
Nyt esittelyvuorossa on palanen samaisen herran kalustoa, nimittäin vuoden 1938 gangsteri mallin Citroën. Citroën Traction Avant 11B Familiale ’38 Kaiken nähnyt gangste ri Edellisessä numerossa tutustuimme Citroën-harrastaja Micke Cedercreutziin. 38. Kiinnostavan lisämausteen autoon tuo se, että kyseessä on sodan kovasta kourasta selvinnyt Suomi-yksilö, vieläpä 8-paikkaisena taksiversiona
Michael ”Micke” Cedercreutzin kohdalla homma menee hieman vaikeaksi, sillä autoja on ollut vuosien varrella, jos ei satoja, niin ainakin melkein. Kaiken nähnyt gangste ri Helsinki Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi K uten tiedetään, jokaisella pitkän linjan harrastajalla on automalli tai yksilö, joka on aina ollut erityinen, tai aikojen saatossa noussut erityisasemaan. 39. Niin Cedercreutzillekin. Likipitäen kaiken Citroën-maailmassa nähnyt ja kokenut mies päätyi lopulta kohdistamaan kaiken huomionsa Suomessa uutena myytyihin yksilöihin. Tällä tavoin harrastus tuli rajattua ”järkeviin” mittasuhteisiin, ja autoyksilöiden historiakin on usein ollut omakohtaisempaa. Moni harvinaisempi ja arvokkaampikin auto on saanut Micken tallissa tehdä tilaa mielenkiintoisen Suomi-Sitikan tieltä. Toisin sanoen, jos ei aina, niin ainakin usein uusi tulokas on tarkoittanut vanhasta luopumista. Monille meistä elämän realiteetit pakottavat pitämään homman kurissa tämänkin asian suhteen. Lisäksi kun pääsee vielä penkomaan vanhoja rekisteritunnuksia, niin siinähän kilpihullun kelpaa nautiskella
Mercedeksen kerrotaan käyttäneen kalansuomuja luodakseen metallihohtoisen efektin maalipintaan. 40 2/2025 Citroën Traction Avant. Sodan runtelema Juttumme auto on vuodelta 1938, ja samalla yksi kolmestakymmenestäkahdesta ennen sotia Suomeen tuoduista pitkistä Gangsteri-Sitikoista. Vuonna 2011 vihdoin tärppäsi. Esimerkiksi metallihohtoväri 30-luvulla oli harvinaisuus, ja sen toteuttamiseen sovellettiin toinen toistaan erikoisempia tekniikoita. Pöyhönen kuului Suomen sen aikaiseen Citroën-kerhoon, jonka kalustolistalla auto myös komeili. Hopeanharmaa Traction Avant 11B saapui maahan vuoden 1938 lopussa, ja se rekisteröitiin seuraavan vuoden helmikuussa Veikko Siiteri -nimiselle herralle. M-799 kesällä 1939. Silloisen maahantuojan Korpi vaaran arkisto paljastaa, että likipitäen kaikki tämän mallin autot menivät käytännössä taksikäyttöön. Lopputulos hiveli kyllä silmiä, mutta metallihiukkaset ruostuivat herkästi, jonka myötä loistava maalipinta himmeni muutamassa vuodessa. Citroën puolestaan sekoitti metallihilettä maalin sekaan. Muistipa vielä senkin, että sillä tehtiin ryyppyreissu Helsingin olympialaisiin. Elettiin 80-luvun loppua kun Cedercreutz bongasi erikoisen Familialen listalta. Suurin osa autoista tuhoutui, ja tämäkin auto toi sotatuliaisena 18 luodinreikää korissaan. Alimman rivin silmiinpistävän kallis auto – 175 000 markkaa – on Studebaker. VE IK KO SII TE RI Kuvia Turun ajoilta kesällä 1958. M-799:n tapauksessa himmeäksi muuttunut harmaa väri sopi kuitenkin hyvin tulevaan käyttötarkoitukseen. Tieto vuosikymmeniä auton sijoituspaikkana toimineen ladon purkamispäätöksestä kantautui Cedercreutzin korviin, ja hänelle annettiin tilaisuus hakea auton pois. M-799rekisteritunnuksen saanut auto aloitti elämänsä Mikkelin seudulla, mutta siviilikilometrejä ei paljon ehtinyt kertyä, sillä jo saman vuoden syksyllä auto pakkolunastettiin Puolustusvoimille samaisessa kaupungissa. Seuraava tiedonjyvä autosta löytyy vuodelta 1952, jolloin se palveli taksina Kanteen maalla. Sieltä Timo Pöyhönen osti sen pois seisomasta vuonna 1971, ja vei Mouhijärvelle latoon säilöön neljäksikymmeneksi vuodeksi. Kaikki kirkkaamman väriset lunastetut autot ylimaalattiin Puolustusvoimien toimesta mustaksi, mutta himmeän harmaa tulokas sai pitää alkuperäisen pintansa. Cedercreutz on kerran vieraillut autotapahtumassa tuolla seudulla, ja kun valokuvia hiukan väläytteli, niin löytyihän sieltä lopulta yksi vanhempi herrasmies, joka muisti auton. Olisi hän mielellään mennyt katsomaankin autoa, mutta omistajan vastaus oli tiukka ei. Noin parin vuoden välein hän soitteli tarmokkaasti auton perään, ja sai joka kerta kielteisen vastauksen. Korpivaaran toimituskirja, josta käy ilmi auton ensirekisteröintitiedot. Suurin osa autoista tuhoutui, ja tämäkin auto toi sotatuliaisena 18 luodinreikää korissaan. Auto myytiin myöhemmin Turun seudulle, ja katsastettiin viimeisen kerran vuonna 1960. SOTAAN HIMMENTYNYT Citroën on aina ollut innovatiivinen autonvalmistaja, ja kekseliäisyys on ulottunut aina maalauspuolelle saakka. Perimätieto kertoo, että sodan kourista olisi selvinnyt tämän lisäksi ainoastaan yksi vastaavanlainen, viimeksi mustana 1980-luvulla nähty yksilö, mutta sittemmin kyseinen tapaus on kadonnut harrastajien horisontista kokonaan. Kaiken kaikkiaan auto säilyi kuitenkin ajokuntoisena. Auton sodanaikaiset vaiheet ovat hämärän peitossa, joskin Cedercreutz kertoo, että Puolustusvoimat kirjasi aikanaan kaikkien pakkolunastettujen autojen yksikkösijoitukset. Citroën maksoi tuolloin 52 500 markkaa. Ylipäätään se, että auto selvisi sodan kourista, oli poikkeuksellista
04 Voimansiirto Kolminopeuksinen vaihteisto synkronoimattomalla ykkösvaihteella, kuiva yksilevykytkin, etuveto. TU-516 tunnus oli pitkään autossa, siksi se on valittu nykyiseksi kilveksi. Monien koemaalausten jälkeen Mikko löysi oikean sävyn ja kiillon, ja lopputulosta onkin ihailtu ja kiitelty Ranskan asiantuntijaporukoita myöten. Huippuunsa viimeistellystä entisöinnin tasosta huolimatta auto on säännöllisessä ajossa. Peltitöiden valmistuttua maalauspuolen otti vastuulleen turkulainen Mikko Lisinen, pitkän linjan Citroën-harrastaja hänkin. Tekniikka on kursailemattoman suoraviivaista. 07 Mitat Pituus 4 850 mm, leveys 1 790 mm, korkeus 1 580 mm, akseliväli 3 275 mm, kuivapaino 1 310 kg. Ajan kanssa kaikki viisi vannetta ja myös etulyhdyt löytyivät lopulta Ranskan kontaktien kautta, joskin edellä mainitut yksi kerrallaan. Tässä autossa ei helposti tule ahdasta. Ja mikä ettei olisi, juuri siihen tämä pitkänhuiskea vaunu on tehtykin. Hileiden kiteisyys oli paljon hienojakoisempaa kuin nykymaaleissa, samaten kiilto huomattavasti nykylakkaa maltillisempaa. Mouhijärven vuosina autosta katosivat muun muassa etulyhdyt ja vanteet. Kojetaulu on askeettinen mutta tyylitelty. 41. Onni oli puolestaan mukana ehjänä ja hyväkuntoisena säilyneen alkuperäisverhoilun kohdalla, mikä on liki käsittämätöntä, ottaen huomioon auton monivaiheisen ja karun historian. Moottorin täyskunnostamisen hoiti omistaja itse. 01 Merkki ja malli Citroën Traction Avant 11B Familiale 02 Vuosimalli 1938 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori. 30-luvulla käytetyn nitroselluloosamaalin vaikutelmaa on todella haastava jäljitellä nykypäivän kemikaaleilla – etenkin metallinhohtosävyisenä. Ne puuttuvat vanteet. Siltä osin Citroën on varsin perinteistä laatua, vaikka etuvetoisena aikanaan huippuedistyksellinen auto olikin. Alkuperäisenä säilyneen verhoilun kunto hämmästyttää. Veteraanin uusi tuleminen Pitkä odotus siis palkittiin, mutta siihen hyvät uutiset loppuivatkin. Sillä välin Cedercreutzilla oli aikaa metsästää puuttuvat harvinaiset varaosat. 06 Kori Itsekantava umpimallinen neliovinen teräspeltikori. 08 Suorituskyky Huippunopeus 105 km/h. Tekniikan kunnostuksen Cedercreutz teki itse, eikä siinä ollut suurempia ongelmia tai haasteita. Art deco -tyylinen ratti kruunaa kokonaisuuden. Ranskan kontaktien avulla saatiin haalittua alkuperäiset, oikean levyiset Familialemallin vanteet. Suurempi ongelma autossa oli ruoste – sitä oli paljon ja joka puolella. ”Penkeissä oli paksut jälkiverhoillut kankaat suojana, kun auto tuli minulle, ja niiden alta paljastui ehjä ja hyvä alkuperäisverhoilu”, Micke kertoo. Iskutilavuus 1 911 cm 3 , yksikurkkuinen Solex-kaasutin. Kokoonpano hoitui myös omin käsin, ja auto valmistui museorekisteriin lokakuussa 2020. 05 Alusta Vääntövarsijousitus edessä ja takana, hammastanko-ohjaus, hydrauliset rumpujarrut, lattapuolavanteet. Peltitöihin vierähtikin useampi vuosi. Teho 46 hv. Citroënin värikoodia oli turha lähteä etsimään, joten värimääritys tehtiin hansikaslokeron sisäpinnassa hyvin säilyneen ja valolta suojassa olleen väripinnan mukaan
Vauxhall Victor Estate ’63 Pakkalan Kauppayhtiön Sastamala Brittikaunotar 42
Eino ja Anna avioituivat vuonna 1928. Kauppakiinteistö on nykyisin yksityis omistuksessa, mutta ulkoasultaan edelleen lähes alku peräisen kaltaisessa kunnossa – aivan kuten upea Victorfarmarikin. Yhtiön nimeen lisättiin liite Oja ja kumppanit. Eino oli erittäin tyytyväinen ostokseensa ja huolehti autostaan todella hyvin. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen K auppiaspariskunta Eino ja Anna Oja pyörittivät pitkään kyläkauppaa Sahalahden Pakkalan kylässä. Auto rekisteröitiin Hämeen läänin tunnuksiin HGA-13 ja niillä se on liikkunut tähän päivään saakka. Rekisteri kirjaan merkittiin omistajaksi Pakkalan Kauppayhtiö Oja & K:ni. Vuonna 1932 Kauppayhtiö siirtyi kokonaan Ojan omistukseen, ja yhtiö muutettiin perheyritykseksi. Vuonna 1963 Eino oli päättänyt vaihtaa Škodansa uudempaan kulkupeliin. Helsingissä asuva tytär Leila lupautui puolisonsa kanssa noutamaan auton Pakkalaan. Eino perusti kauppayhtiön kahden yhtiökumppaninsa kera jo vuonna 1923. Eino oli katsonut valmiiksi haluamansa auton Oy MetroAuto Ab:n autokaupasta Mannerheimintieltä Helsingistä ja hoitanut maksun etukäteen postin välityksellä. 43 Kai Niemistön Vauxhall Victor on viettänyt parikymmentä ensimmäistä vuottaan Sahalahden Pakkalassa diplomikauppias Eino Ojan omistuksessa. Vuonna 1927 maaherra myönsi luvan maan alle sijoitetulle Hardollbensiinisäiliölle, jossa sai säilyttää enintään 1 000 litraa vähittäismyyntiin tarkoitettua polttoainetta. Liike tuli autoilijoille tutuksi, sillä se oli Sahalahden ensimmäinen bensiininmyyntiluvan saanut kauppa. Autoa kutsuttiin perheen kesken nimellä Vauksi.. Vauxhallia säilytettiin kaupan piharakennuksen autotallissa
Hääautona kaunislinjainen farmari sai kunnian toimia useamman kerran. Hanna toteaa, että heillä on suvun kesken mukavien Vauksimuistojen lisäksi edelleen ahkerassa käytössä Eino-vaarin usein käyttämä sanonta ”Se oli hyvin ajettu.” Autoharrastaja Antti Prusi laitteli Paula Jussilan pyynnöstä Vauxhalln myyntikuntoon 1990-luvun alkupuolella. 44 2/2025 Vauxhall Victor Estate Mukavia muistoja Einon tyttärentytär Hanna Jussila muisteli auton vaiheita äitinsä Paulan, tätinsä Leilan ja siskonsa Jaanan kanssa. Tuliterä Vauksi vuonna 1963 matkalla K-kauppiaskokoukseen. Puodin pyöritystä jatkoivat kaupassa aikaisemmin työskennelleet Tarja sekä hänen puolisonsa Aulis Nikkilä. Kauppiasparin tyttäret vuonna 1955 sekä alavarasto, josta tuli Vauksin talli. Tässä kuvassa huristellaan Helsingissä Neitsytpolulla ravintola Saslikin edessä. Vuosi on 1986. ”Olin kolmevuotias, kun Vauksi hankittiin. Oja, kauppias Aino Jussila (T:mi Emil Jussila, Pälkäne) ja rouva kauppias Anna Oja. Eino menehtyi pian muuton jälkeen ja auto jäi varsin vähäiselle ajolle. ”Vauksia on itse asiassa aina säilytetty tallissa meidän omistusaikanamme”, Hanna mainitsee. Autoa säilytettiin Hämeenpuiston tallissa suojapeitteen alla. Kauppiaskokoukset ympäri Suomea olivat tärkeitä tapahtumia, joihin Vauksilla ajeltiin vuosittain. Myös Vauxhall muutti Einon ja Annan mukana Tampereelle. ”Vuonna 1986 sisareni appivanhemmat Uudesta-Seelannista tulivat Suomeen ja he tekivät Vauksilla pitkän Itä-Suomen kiertoajelun”, Jussila muistelee. Puikoissa Jaana Jussila, kyydissä uusiseelantilaiset sukulaiset. Vuonna 1995 Vauksi palveli hääautona Einon ja Annan lapsenlapsen häissä. ”Vaari ei itse juurikaan ajellut vaan kuskeina olivat joko tyttäret tai vävyt”, Jussila kertoo. Muistan vieläkin useita sillä tehtyjä matkoja, upean viininpunaisen sisustuksen, ison ratin ja hauskan pitkän vaihdekepin”, Hanna kertoo. Kuvassa Timo Jussila (vas,), diplomikauppias Eino J. Annalla ei ollut ajokorttia, mutta tyttäret muistelevat, ettei hän liioin halunnut olla puolisonsa kyydissä. Operaation jälkeen Antti ajeli autolla jonkin verran varmistaakseen, että se toimii kaikin puolin hyvin.. Kauppiaspariskunta luopui kaupastaan vuonna 1982 ja muutti Tampereelle Hämeen puistoon. Vaari kuulemma kaasutti ajoittain liikaa. Vauxhallia käytettiin myös myyntitavaroiden noutoon Noutotukusta Tampe reelta
Kuskina Jaana Jussila, kauppiasparin lapsenlapsi. ”Reissu jäi hyvin mieleen koska paluumatkalla autosta loppui mystisesti voima ja jäin tien päälle.” Ostajaehdokkaita ei sillä reissulla löytynyt. Vauksi 1980-luvun alussa Pakkalan Kauppayhtiön pihassa. Matkakumppanina puoliso David Walker sekä appivanhemmat Uudesta-Seelannista. Autokeräilijän kokoelmaan Kuorma-autoilija Jouko Virtanen kunnosti vapaa-ajallaan vanhoja autoja. VANHA KYLÄKAUPPA Vauxhallin ensimmäinen kotipaikka eli kyläkaupan rakennus on edelleen olemassa. Antti haki hyytymiselle pitkään syytä ennen kuin keksi, että imusarjan ja pakosarjan välinen valu oli palanut puhki. Auton mukana tuli Paula Jussilan taitavasti muotoon ompelema, hyvin istuva autopeite, jossa oli sivupeileillekin omat pussit. Aluksi Kauppayhtiö toimi vuokratalossa Kunnin tilan mailla. ”Oli aikamoinen homma, kun piti hioa ja sovittaa peltilevy siihen paikalle.” Päivämäärällä 3.5.1994 Pauli Haippo ja Antti Prusi allekirjoittivat Vauxhallille museoajoneuvotodistuksen. ”Vuonna 1995 Vauksi oli vielä serkullani hääautona. Vaikka autojen vaihtuvuus oli vilkasta, muutama kaikista mieleisin auto pysyi Virtasen tallissa pidempään. Matkamittari näytti tuolloin kilometrilukemaa 51 000. Korjauksen yhteydessä auton katto sai uuden, sisustuksen väriin täydellisesti sopivan punaisen värin. Kun yksi projekti valmistui, tuli hinku ostaa toinen ja myydä joku toinen pois. Pienen tauon jälkeen Pakkalassa on taas kyläkauppa: kaksi nuorta paikkakuntalaista pariskuntaa perusti puodin uudempaan rakennukseen tien toiselle puolelle. Näyteikkunoita somistavat nyt Kunnin vanhat traktorit. Nyt jo edesmenneen Jouko Virtasen poika Mikko Virtanen on kertonut, että Vauxhallin katolle putosi eräänä talvena osia hallin kattorakenteista. Vuonna 1986 Vauksilla kurvailtiin Itä-Suomessa. Vuonna 1931 Pakkalan Kauppayhtiö osti Kunnin tilalta naapuritontin ja sille rakennettiin tämä uusi kauppatalo vähittäiskauppiasliiton suunnittelupalvelun piirustuksia soveltaen. Noin 10 vuotta sitten Pakkalan Kauppayhtiön kiinteistö palautui takaisin osaksi Kunnin tilaa. 45 ”Ajoin auton muun muassa Hämeenlinnaan Ahveniston rompepäiville myyntiin”, Prusi kertoo. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen Virtanen päätti heikentyneen terveydentilansa vuoksi luopua muutamista autostaan. Vaari kuulemma kaasutti ajoittain liikaa. Kun Tampereella vaikuttava liikemies halusi ostaa Joukolta erään auton, myyjä asetti kaupan ehdoksi, että miehen on ostettava haluamansa auton lisäksi myös Vauxhall, muutoin ei kauppoja syntyisi. Koska mies ei ollut millään tavoin kiinnostunut brittifarmarista, antoi hän sen saman tien autoliikkeeseen myyntiin.. Vauxhall oli yksi niistä. Auto oli jonkin aikaa esillä myös Automuseo Mobiliassa Kangasalla”, Hanna Jussila kertoo. Veto loppui, kun imukaasut menivät suoraan pakoputkesta pihalle. Prusin välityksellä Vauxhallista syntyi kaupat Virtasen kanssa
Harmittavasti auto osoittautui oletettua huonompikuntoiseksi, eikä Kai halunnut lähteä edes koeajolle. Suomalaisten autoilijoiden näkökulmasta katsottuna tärkeä edistysaskel oli ruostesuojaus, johon valmistaja kiinnitti erityistä huomiota 1960-luvun edetessä. FB-Victorin vauhtimalli VX4/90 esiteltiin syksyllä -61. Hankinta ei ollut millään tavoin suunniteltu juttu, vaan päinvastoin, aikamoinen sattumusten summa. Edeltäjämallin muotoilu huokui voimakkaasti Chevroletin linjoja, mutta samanlaista lainaa Amerikan GM:n puolelta ei nyt ollut nähtävissä. Kai Niemistö meni tamperelaiseen autoliikkeeseen katsomaan 911 Porschea. Aivan toisenlaista autoa katsellessa Kai Niemistö ihastui Vauxhalliin ja teki lopulta siitä kaupat. Valitsittepa minkä tahansa mallin uudesta Vauxhall-sarjasta, Te saatte aina erinomaisen auton, jossa on täydellinen ruostesuojaus”, kerrottiin Vauxhallmainoksessa vuonna 1964. Victorin mainonnassa pyrittiin luomaan mielikuvaa autosta, johon voi luottaa ankarissakin olosuhteissa. Teknisesti FB-Victor noudatteli pitkälti edellisen mallin ratkaisuja, joskin edelleen kehitetyssä muodossa. VX4/90:n sepeksilista on herkullista luettavaa: alumiinikansi, kaksoiskaasuttimet, korkeapuristemännät, nitrattu teräksinen kampiakseli, tehostetut levyjarrut, sportti-istuimet ja runsas mittaristo. Tehoversion ulkoisia tunnusmerkkejä olivat kyljen vauhtiraita ja erilaiset maski sekä takavalot. Myyjä ei uskonut brittifarmarin kiinnostavan Porsche-asiakasta, mutta ryhtyi kuitenkin kohteliaisuuttaan esittelemään autoa. Mies olisi ollut valmis kauppoihin saman tien, mutta auton käyntiäänessä kuuluva karkeampi rohina huolestutti hieman. Vauxhalliin vaihdettiin öljyt ja siitä tutkittiin alusta, moottori, öljynpaineet, puristuspaineet ja ohivirtaukset.. Suunnittelija on epäile mättä hakenut vaikutteita GM:n amerikkalaismerkkien puolelta. ”Sinnikäs auto, joka näköjään haluaa olla tien päällä eikä tallin perukoilla pölyttymässä.” UUSI MUOTOKIELI Toisen sukupolven Vauxhall Victor esiteltiin asiakkaille syksyllä 1960 ja mallin valmistus jatkui vuoteen 1964 saakka. Syksyllä 1963 Victorin ilmettä raikastettiin ja koneen iskutilavuus kasvatettiin 1,6 litraan. Vauxhall oli autoliikkeellä myynti tilissä ja sitä mainostettiin sanoin ”Alku peräi seltä omistajalta.” Väittämä ei ollut aivan paikkansapitävä, sillä Einon jälkeen autolla oli ehtinyt olla jo kaksi muutakin omistajaa. Mies silmäili myyntihallia, jonka aivan perimmäisessä nurkassa huomio kiinnittyi erääseen autoon – tai oikeastaan auton kattoon, sillä vain yläreuna autosta näkyi. Koska korroosionestotoimet eivät näkyneet päälle päin, piti asiaa tuoda korostetusti esiin markkinointimateriaalissa. Tallisäilytyksen ansiosta punainen väri on säilynyt kirkkaana. Verhoilu on edelleen alkuperäisessä kuosissa, ja siihen nähden hämmäs tyttävän ehjä ja siisti. Victorin sisätilat ovat suorastaan loisteliaat. Farmarimallisen auton tavaratila on aikanaan ollut riittävä kyläkaupan kuljetustarpeisiin. Kai kävi kaikkiaan neljä kertaa autoliikkeessä ennen lopullista ostopäätöstä. Niemistö ihastui auton muotoiluun, alkuperäiseen sisustaan, värimaailmaan ja tyylikkäisiin yksityiskohtiin. Autoliikkeen myyjä tiedusteli kohteliaasti olisiko Niemistö mahdollisesti kiinnostunut jostakin muusta myytävänä olevasta autosta. ”Paitsi tunnettua Vauxhall-laatua saatte myös täydellisen 7-kertaisen ruoste suojauksen, alusta on suojattu paksulla muovibitumimassauksella. 46 2/2025 Vauxhall Victor Estate Sattumankauppa Vauxhall siirtyi nykyisen omistansa nimiin kolmisen vuotta sitten. Esimerkiksi 1,5 litran moottorista oli rutistettu hieman lisätehoa ja optiolistalle oli lisätty nelinopeuksinen vaihteisto
Syksyllä 1963 Victorin ilmettä raikastettiin ja koneen iskutilavuus kasvatettiin 1,6 litraan. 47 ”Autoliikkeen väki osoittautui hyvin myötämieliseksi ja auttavaiseksi. Victorin mainonnassa pyrittiin luomaan mielikuvaa autosta, johon voi luottaa ankarissakin olosuhteissa. Suomalaisten autoilijoiden näkökulmasta katsottuna tärkeä edistysaskel oli ruostesuojaus, johon valmistaja kiinnitti erityistä huomiota 1960-luvun edetessä. ”Sinnikäs auto, joka näköjään haluaa olla tien päällä eikä tallin perukoilla pölyttymässä”, Niemistö kuittaa.. Kauniin käyntiäänen takaisin saanut Vauxhall palautui sieltä sopivasti niin, että Niemistö pääsi osallistumaan autollaan Vääksyn Mobilisti-iltaan viime kesänä. Esimerkiksi 1,5 litran moottorista oli rutistettu hieman lisätehoa ja optiolistalle oli lisätty nelinopeuksinen vaihteisto. FB-Victorin vauhtimalli VX4/90 esiteltiin syksyllä -61. VX4/90:n sepeksilista on herkullista luettavaa: alumiinikansi, kaksoiskaasuttimet, korkeapuristemännät, nitrattu teräksinen kampiakseli, tehostetut levyjarrut, sportti-istuimet ja runsas mittaristo. Ehkä epäilivät, haluanko edes oikeasti ostaa autoa”, Kai arvelee. Valitsittepa minkä tahansa mallin uudesta Vauxhall-sarjasta, Te saatte aina erinomaisen auton, jossa on täydellinen ruostesuojaus”, kerrottiin Vauxhallmainoksessa vuonna 1964. Edeltäjämallin muotoilu huokui voimakkaasti Chevroletin linjoja, mutta samanlaista lainaa Amerikan GM:n puolelta ei nyt ollut nähtävissä. Vesiletkun kiristimetkin ovat edelleen alkuperäisiä. Teknisesti FB-Victor noudatteli pitkälti edellisen mallin ratkaisuja, joskin edelleen kehitetyssä muodossa. UUSI MUOTOKIELI Toisen sukupolven Vauxhall Victor esiteltiin asiakkaille syksyllä 1960 ja mallin valmistus jatkui vuoteen 1964 saakka. ”Paitsi tunnettua Vauxhall-laatua saatte myös täydellisen 7-kertaisen ruoste suojauksen, alusta on suojattu paksulla muovibitumimassauksella. 01 Merkki ja malli Vauxhall Victor FB Estate 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, Iskutilavuus 1,5 litraa (poraus 79,37 mm, Isku 72,60 mm), puristussuhde 8,1:1, teho 56 hv (SAE), vääntömomentti 11,8 kpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattia valitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä kierrejouset, takana lehtijouset, nestetoimiset rumpujarrut, simpukkaohjaus 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pituus 440 cm, leveys 163 cm, korkeus kuormitettuna 141 cm, maavara kuormitettuna 16 cm, akseliväli 254 cm, raideväli edessä/ takana 129/130 cm, omapaino 970 kg, rengaskoko 5,6014” 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0100: 26 s, huippunopeus 130 km/h. Huolelliset omistajat ja ihanteelliset säilytyspaikat ovat pitäneet Vauxhallin erittäin hyvässä kunnossa. Toimitusjohtaja ja työntekijät varmaankin ajattelivat, että mikähän kumma heppu tämmöinen on joka ravaa täällä yhtenään. Auto lähti pian hankinnan jälkeen Vauxhall-harrastajalle Ouluun moottorin kunnostukseen. Äänen aiheuttajaksi paljastui nokkaketjun lähes loppuun kulunut kiristin. Koska korroosionestotoimet eivät näkyneet päälle päin, piti asiaa tuoda korostetusti esiin markkinointimateriaalissa. Tehoversion ulkoisia tunnusmerkkejä olivat kyljen vauhtiraita ja erilaiset maski sekä takavalot. Moottoritila on siisti, ruosteeton ja lähes alkuperäisessä kuosissa. Pari viikkoa kestäneen kaupanteon jälkeen autoliike tuli hinnassa vastaan, ja niin Niemistöstä tuli Vauxhallin neljäs omistaja. Tällä hetkellä autolla on ajettu kaikkiaan reilut 67 000 kilometriä
Viitosmallin hinnat alkoivat 24 900 markasta, mutta 3 940 markan lisähintaan sai ”täydellisen Renault Sport -version”. 48. Usein teemana on ollut jokin varustepaketti, joka on hinnoiteltu ohittamattomaksi – ainakin mainoksen mukaan. Päätavoitteena on ollut myynninkasvattaminen, mutta samalla aiheesta loihditut erikoismallit ovat olleet sangen moninaisia. Mallin erikoisvarustelu käsitti muun muassa seuraavaa: ”juhlavanmusta väri, kylkikoristenauhassa kolmen sävyn punaista, mustat koristeteipatut puskurit, erikoismallia korostava verhoilu, mustat ovipeilit, niskatuet, peruutusvalot, erikoisvanteet”. Vanteiden tuoma parannus myös perusteltiin, jousittamattoman massan pienenemisellä: ”Tämä parantaa jousituksen ominaisuuksia ja tekee autosta paremman ajettavan varsinkin suurilla nopeuksilla.” Ai kun tällainen olisi hieno – Renault 5 Sport vuodelta 1977. Paketti sisälsi kylkiraitojen ja takalasin ritilän lisäksi ”ajo-ominaisuuksia parantavat, tyylikkäät kevytmetallivanteet”. Nyt ollaan ytimessä! Paitsi Helsingin, myös ’78 Coupé-Toyotien varustelun. Katsastetaan antia 70-luvun lopulta vuosikymmenen verran eteenpäin. ”Yhtään enempää et näistä joudu maksamaan, mutta lisää sait 3 000 markan arvoisen ”menevän lisävarustuksen”. Rahan vastineena olivat ”erikoisvanteet, vinyylikatto, koko auton kiertävät mustat puskurit, spoileri, nahkapäällysteinen erikoisohjauspyörä, takaikkunan säleikkö, tuulisuojat ja pisarapeilit molemmin puolin ja paljon muuta”. Ymmärtääksemme ’fiesta’ tarkoittaa espanjaksi juhlaa, joten vuonna 1979 saatettiin viettää suoranaisia tuplajuhlia, kun markkinoille pukattiin JuhlaFiesta. Erikois tarjous Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Erilaiset kampanjamallit ovat olleet näkyvä kuva automainontaa eri vuosikymmeninä
Elämisen laatua levennettiin vuonna 1982 uudella Warre Plussalla. Sisällä odotti muun muassa ”aitonahkainen GT-ohjauspyörä”. Toyota-myynnin kunnostautumisesta erikoismallien suhteen kertoo myös vuoden 1979 Corolla Touring. 49. Tämä ”tuliterä, erikoisvarusteinen perheauto” laittoi peliin Plussa-varusteet kuten ”etuspoileri, erikoiskapselit ja linjakkaat sivulistat”. Siitä kerrottiin, että ”sopii myös naisen käteen” ja ”ote on helppo pitää vilkkaassakin liikenteessä”. Varustetason täydennyksiä olivat ”huomiovalot, urheilullinen nahkapäällysteinen ohjauspyörä, tilavat ovilokerot pikkutavaroille sekä ensiapulaukku”. Sesongin 1982 ”kuuma uutuus” oli VW Polo Classic GT. Vuonna 1979 juhlittiin Toyotan 15 vuoden taivalta Suomessa, mitä kunnioitettiin Toyota Tercel TS -juhlamallilla. Touring-raidoituksen sekä vanteiden kromirenkaiden lisäksi mukana olivat esimerkiksi Roadstar-stereot, Eurocom-kaksoiskartiokaiuttimet ja etenkin ”Foha-keskikonsoli valaistulla kasettikotelolla”. Nimellä ei kuitenkaan viitattu farmarimalliin, vaan 2 000 markan arvoiseen varusteluun, joka oli tingitty 400 markan hintaiseksi. Jos tämä ei vielä riittänyt, kannatti tiedustella Vara-Haka Oy:n tarjoilusta ErikoisPlussaa, jonka myötä saapuivat ”sumuvalot, katon mattamaalaus ja uusi käteenkäyvä ohjauspyörä”. Sen GTvarustuksen luvattiin riittävän ”tasoa vaativalle”, sillä ”erikoisleveät renkaat, kevytmetallivanteet ja takaspoileri parantavat ajokäytöstä entisestään”. Avaintekijöihin lukeutui puolestaan avaimenperän ”tarkka digitaalikello, joka muistuttaa juhlavuoden lisäksi myös siitä, että jo 10 miljoonaa Toyotaa on myyty vientiin tähän mennessä”
LX-Escortin juuret olivat Brasiliassa. Kyllä ei laskettelurinteen parkkiksella ole uskottavampia suksiboksitelineitä kuin Ski-Volkkarit! Vuonna 1985 Ski-Jetan uutena ostanut pääsi makustelemaan kattauksen sisällön: ”Recaro-urheiluistuimet, tilavan suksipussin, mustat leveät kylkilistat, aistikkaan Crosscaro-verhoilun, metallinhopeisen värin” ja tietenkin ”menevät Ski-merkit”. Lisäksi houkuteltiin hankkimaan spoilereita, takaikkunan rullakaihtimet, lohkolämmitin ja pakoputken jatke”, joista luvattiin ”yhteensä vielä 550 markan lisäalennus”. Tarkalleen 55 555 markan hintaan oli Escortiin paketoitu parin tonnin varusteet: ”hyvännäköiset Fundoalumiinivanteet, näyttävä lisävalomaski ja tyylikäs SX-kylkikoristelu”. 50 2/2025 Mainoksen imussa. Vanhahtavalla työntötankokoneella liikkuneen mallin varustetaso oli asiallinen suhteessa hankintahintaan, ja vuoden 1984 mainospuheissa asia muotoiltiin ”ylivoimaisiksi ominaisuuksiksi vähemmällä rahalla”. Auton erikoisvarusteita olivat muun muassa ”laadukkaalla plyyshillä verhoillut istuimet – etuistuimilla sähkölämmitys ja uusi muotoilu, lohkolämmitin, stereoradio/ kasettisoitin, juhlaraidoitus sekä erikoispölykapselit”. Jos LX-Esco oli liian vaisu, 80-luvun puolessavälissä ratkaisuna oli SX. Euroopassa valmistettuihin Escoihin nähden LX:t tarjosivat vakiona muun muassa lämmitettävät etuistuimet ja säädettävät niskatuet, viisinopeuksisen vaihteiston sekä takalasin pyyhkimen ja pesurin. Kun Škoda porskutti 90 vuoden ikään, asiaa kunnioitettiin 120 LSX -juhlamallilla
Pyörremyrskyjen jälkeisten uutiskuvastojen perusteella ehkä ei, mutta vuoden 1987 mainoksen vinkkelistä kyllä. Tässä ei ollut kyse varsinaisesta erikoisversiosta, mutta onhan syksyllä 1985 mainostettu Renault 9 -tarjous sentään houkutteleva: ”loka–marraskuun ajan Renaultin ostajalle lisäetuna Tekniikan Maailman testivoittaja, Thulen Combibox-suksikotelo”. ”Siitä pitää huolen tornadonpunainen väri, upeat Tornado-raidat, näkyvä Tornado-merkki ja hehkuva takavalopaneeli, kaksoisvalonheittimet edessä, musta ikkunaspoileri takana ja kevytmetallivanteet leveissä renkaissa.” 51. Mallivuodelle 1987 saapuvan SX-Sierran kerrottiin olevan ”jalostettu uutuus SuperSierrojen sarjaan”. Eväinä siihen olivat ”laservalomaski, urheilulliset kapselit, takaspoileri ja tyylikkäät kylkiraidat”. Myös Escortin pikkuja isoveljistä entrattiin SX-versiot. Sen jälkeen ”mikään ei voita Fiestaani”. Fiesta 1.4 SX:n 59 600 markan hintaan sisältyivät vuonna 1986 ”spoilerit, kapselit, lisäkaukovalot, RS-ohjauspyörä”. Onko hyvä asia, jos ”Golf on kuin kevättornado”
52 2/2025 Mainoksen imussa. Nissan lupasi tarjota eturivin paikan vuoden 1988 Bluebird Silverin myötä. Vuonna 1987 Mazda 626 oli päivittymäisillään uuteen GDsukupolveen, mutta sitä ennen GC:stä puristettiin vielä viimeiset mehut. Vuoden 1989 polttavin Mazdamalli oli 323 HOT. Saapuneen kuuman erän sisältöä punaisen värin lisäksi olivat ”sporttinen sisäja istuinverhous, sähkölämmitteiset etuistuimet, sporttiratti ja -mittaristo, punaiset peilit, puskurit, kattospoileri ja maski sekä leveät renkaat ja kokokapselit”. Vain kaksiovisena sedanina tarjotun juhlamallin ominaisuuksista nostettiin esille ”kiiltävä etusäleikkö (sama kuin 900 Turbossa), tyylikäs kiilamainen keula, kokopeittävät teräksiset pölykapselit, mattamustat ikkunakehykset ja ovenkahvat, sävylasit, avattavat takasivuikkunat”. ”Vakiona on ohjaustehostimen ja runsaan LX-varustelun lisäksi 4-puolainen ohjauspyörä, pronssiset sävylasit, matalaprofiilirenkaat (185/70R14), kevytmetallivanteet.” Hopeisuus näkyi pinnassa, sillä valkoisena, metallinsinisenä ja kultaisena myydyn mallin korin alaosa oli aina hopeanvärinen, puskureita myöten. Kotimainen Saab-tuotanto vietti 20-vuotissynttäreitään vuonna 1988 ja sitä juhlittiin muun muassa 900c Special -version merkeissä. Super LX -mallien myötä 626:een kerrottiin tehdyn seitsemän uudistusta, jotka ”kohtuuhintaan” tarjosivat ”muotoiluun uutta linjakkuutta” sekä ”varusteluun lisää käytännöllisyyttä”. Jetta T:n antia olivat ”musta takaspoileri, lämpöistuimet edessä ja lisäjarruvalo takaikkunassa”. Jos himoitsi mukaan myös alumiinivanteita, irtosivat ne 1 400 markan lisäpanostuksella. VW Jettan ajettavuuden erinomaisuutta avattiin vuoden 1988 mainoksessa, mutta esillä oli myös uusi T-erikoismalli
BX Leader II oli ”askel suurempaan kokoluokkaan” ja vähän hintaluokkaankin: perushinta oli kohonnut 700 markalla 89 400 markkaan. Voimanlähteenä oli 95-hevosvoimainen 1,6 litran neliventtiilikone. Leader-Sitikoita oli vuoden 1989 mittaan myynnissä kahdessakin sukupolvessa. Toyota oli vuonna 1989 ollut maassamme neljännesvuosisadan ajan. Summa on vallan hurjat 85 000 markkaa, kun Samara-malliston hinnat alkoivat tuolloin 43 900 markasta. Carina II:n kohdalla mukaan nivottiin 5 500 markan varusteetu, jonka sisältöä olivat ”ohjaustehostin, kauko-ohjattava keskuslukitus, kierroslukumittari, erikoiskapselit ja korin väriset puskurit”. BX:n osalta Leader tarkoitti raitojen, tunnuksien sekä takavalopaneelin ohella mustia ikkunankehyksiä, takaspoileria ja kylkilistoja. 53. Vuoden 1990 Lada-mainos kertoo Samaran olleen ”60 000 markan hintaluokan ylivoimainen ykkönen”, mutta huomio kiinnittyy kuvan erikoismalliin, josta ei kerrota kuin nimi, Samara 1500 Special Edition, ja hinta. Asia huomioitiin eri mallistojen Twenty Five -juhlaversioina. Varusteltua Samaraa mielineen olisi kannattanutkin ehkä malttaa, sillä vuoden 1991 puolella saapunut, ulkoiselta varustelultaan samankaltainen Samara Carlota 1.5 maksoi kolmiovisena 60 900 ja viisiovisena 62 900 markkaa. Jos laittoi vielä tonnin lisää, sai keskuslukituksen ja metallivärin
Vanhan liiton miehiä Mauri Virtanen 54 HA RRA STA J AN
Vapaa-ajan lisäännyttyä Mauri on viihtynyt maaseudun rauhassa entistä enemmän. Paikka jäi kylmilleen vuonna 1972. ”Kai ne ovat aina kiinnostaneet”, Mauri aprikoi. Isällä, joka muuten ajoi ajokortin vasta 50-vuotiaana vuonna 1953, oli ensin farmarikorinen maapallo-Taunus. Peli on 17M TS vuosimallia 1964. Sittemmin Datsuneita kävi miehen omistuksessa useampia, ja niiden kanssa tulivat tutuiksi niin mekaanikon hommat kuin peltityötkin. Sen Mauri hankki autopurkamosta. Autopurkamon pitäjä Antti Krouvila osti sen 70 markalla”, Virtanen taustoittaa. Siinä kohdassa Mauri ei seurannutkaan isänsä jälkiä vaan hankki luupää-Datsunin. Joku seppä oli keksinyt korjata alueen muuraamalla kotelon täyteen betonia. ”Oli siinä silti yllätyksiä. Antti epäilee, että se on ollut loppuun ajettu jo hylkäämishetkellään. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Virpi Miettinen ja Mauri Virtasen arkisto P unainen omakotitalo sijaitsee pikkukaupungin liepeillä mutta sopivan kaukana kaikesta. Kuvauspäivänä työt olivat vielä vaiheessa, mutta nyt hytti on jo löylykunnossa. Betoni oli kai sitten raudoitettukin”, Mauri hekottelee. Niistä yksi huilii autotallissa Helsingissä, kahta muuta pääsemme syynäämään tarkemmin mökin pihalla. Taloa ja sen ympäristöä katsellessa ei heti arvaisi seisovansa entisen autiotalon pihamaalla. Mutta kysytään nyt ensin, mistä juontaa miehen autoinnostus. Antti ei kuitenkaan purkanut Taunusta vaan säilöi sen heinälatoon odottelemaan parempia aikoja. Niitä auto odottikin aina 2000-luvun puolelle asti. Olen tätä ennen useita mätiä autoja parsinut kasaan ja nähnyt kaikenlaista, mutta tätä piti piikata ensin, että sai pellin näkyviin.” Taunuksen etupyörien takaa löytyy herkästi ruostuva alue. Ammattikoulussa hankittu koneistajan pätevyys tukevoitti teknistä osaamista ja tietämystä. 55. Sitä kun piikkasin pois, löytyi vielä puiden halkaisukiila. Pyörä viskoo kuraa lokasuojan ja korin väliseen tilaan ja lopulta mädättää pellin. Puhtaanapitolaitos on sitten kerännyt sen talteen ja varastoinut kaatopaikalle vuonna 1984. Maurin ei auttanut kuin ottaa leka ja piikki kouraan ja piikata betonit pois. Saunaksi muutettu kuorma-auton ohjaamo on Maurin viimeisin projekti. Myöhemmin taloon tuli P3-korinen ’64 17M-Ford, jolla minä ja velipoika molemmat ajoimme ajokortit.” Ja kun takataskussa oli tuore ajokortti, piti alle saada myös oma ajopeli. Piikkaushommia Tutustutaan pihamaalla komeilevasta autokaksikosta ensin vihreään Taunukseen. Ilkivallantekijät olivat ehtineet tehdä omat temppunsa ennen kuin Puhtaanapitolaitos iski siihen kouransa. ”Pohjassakin yksi kotelo tuntui oudolta. Vuosikymmenien latoseisontakaan ei sujunut ilman haittavaikutuksia. ”Jostakin sain tästä kuulla ja kiinnostuin. Helsinkiläinen Mauri Virtanen hankki sen vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin itselleen ja pani paikat ajan kanssa kuntoon. Helsinkiläisharrastaja kunnosti autiotalosta itselleen kesäpaikan ja pakersi sen jälkeen mökkinsä pihamaalla pari Fordin raatoa komeaan kuntoon. Poiketaan Kanta-Hämeessä tutustumassa miehen tekeleisiin. Maurin harrasteautorivistöstä löytyy kolme Fordia. Joutenolon sijaan päivät ovat kuluneet autoprojektien kimpussa. Alta ei tietenkään tervettä peltiä löytynyt. ”Fordeja meillä oli kotona, kun olin lapsi. Kaveri oli lähdössä sinne purkamolle osia hakemaan. Lähdettiin sitten sellaisella autolla, että saatiin Taunus lavetille ja kotiin.” Auto oli hankintahetkellä kurjassa kunnossa. Kun rupesin tutkimaan, myös se oli valettu täyteen betonia. ”Tämä on aikoinaan hylätty jonnekin Turun suunnalla. Seuraavana vuonna auto pantiin huutokauppaan
Mauri Virtanen kunnosti Taunuksen surkeasta aihiosta nykyiseen kuosiin. Moottori oli täysremonttia vaille. Tammer Diesel otti koneistushommat kontolleen. Takakaarien kiinnityksessä käytin MIG-hitsiä ja viimeistelin työn koritinalla. Helsingissä asuva Mauri Virtanen puuhaa autojen parissa Kanta-Hämeessä sijaitsevalla kesämökillä. Luovutin sovinnolla.” 56 Harrastajan pakeilla 2/2025. ”Olen vanhan liiton miehiä, tykkään hitsata kaasulla kaiken. Uusiksi menivät helmapellit, takakaaret, takahiekkapelti ja takapyöräkoteloiden etuosat. Upea verhoilu on Kellokoskella sijaitsevan verhoomo TiCaBon käsialaa. ”Tätä piti piikata ensin, että sai pellin näkyviin.” Valmista tulee Eivätkä peltihommat siihen loppuneet. Koripellit Mauri hioi itse puhtaiksi. Moni sanoi, että pistä vaan kittiä, mutta tuollaisessa liitoskohdassa luotan vain tinaan.” Töiden edetessä Mauri käytti korin Hyvinkään Pintakäsittelyssä, jossa rakenteista hiekkapuhallettiin pois vanhat maalit ja ruosteet. Lohko porattiin ylikokoon, laakerit uusittiin ja sylinterikanteen asennettiin lyijytöntä polttoainetta sietävät seetirenkaat. ”Yritin ensin itse, mutta Singer ei tykännyt ompelutyöstäni
Matkailukäyttöön rakennettu entinen avolavapaku oli poistettu liikennekäytöstä jo 80-luvulla. Turun kaupungin puhtaanapitolaitos korjasi hylätyn auton talteen ja kuskasi Topinojan kaatopaikalle marrastkuussa -84. Mauri vuokrasi siirtoa varten vetoauton ja trailerin ja vastasi tietysti muistakin kustannuksista. Näyttävä verhoilu on teetetty ulkopuolisella. Rautalankaakin oli joka puolella. Muut työt – kuten betonin piikkaamisen – Mauri on tehnyt itse. Oli se sellainen viritys. Itse en olisi kyllä uskaltanut sillä lähteä Eurooppaa kiertämään. Helmakoteloiden lisäksi betonia piti piikata pois myös etulokasuojien takaosista. ”Edellinen omistaja oli reissannut vaikka missä, Jugoslaviassa, Itävallassa, Norjassa ja Lapissa. Eipä ollut tämäkään projekti lähtökohdaltaan niitä helpoimpia. Auton pohjarakenteista löytyi muun muassa raskas kiila. Omistaja oli onneksi tavallista avuliaampaa sorttia ja suostui kuskaamaan pelin etelään. Ehkä betoninvalaja on ajatellut lujittaa rakenteita tukevasti raudoittamalla. Seuraavana syksynä Taunus myytiin huutokaupassa 70 markalla autopurkamon pitäjälle. Purun sijasta auto säilöttiin latoon, josta Mauri haki sen vuosia myöhemmin. Kippiauto välityönä Kesken Taunus-projektin Mauri iski silmänsä ’65 Taunus Transitiin, tai oikeammin sellaisen raatoon, joka oli kaupan Raahen suunnalla. Kun on pitänyt jokin kalikka laittaa johonkin kiinni, niin rautalankaa!” 57. Sehän piti saada itselle, mutta välimatka tuotti harmia. Siihen mennessä Transitilla oli tahkottu maanteitä urakalla. Taunuksen peltirakenteet hiekkapuhallettiin ennen pohjamaalausta. Uutta peltiä on pitänyt hitsata tilalle jonkin verran
58 Harrastajan pakeilla 2/2025. Retkeilyautoaikoina Transitilla on kierretty Eurooppaa pitkin ja poikin. ”Peltihommatkin oli tehty niin, että myöhemmin tulee varmasti ongelmia. Vanha sonta oli jätetty alle ja hitsattu vain uutta päälle.” Vanhasta lattiasta ei jäänyt palaakaan. Auton runko oli onneksi säilynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Taunus Transit on kunnostettu omaksi iloksi ja pilke silmäkulmassa. Ja oli siinä muutakin. Aurinkolippa on hyvässä terässä. Lokasuojan kaaret olivat vaihtokunnossa, ja alkuperäisten sijaan Mauri päätyi hitsaamaan kiinni uudemman Ford-pakun kaaret. Ihmisellä täytyy olla lapsenmielisyyttä, ja lapsen autossahan pitää olla kippi. Aktiivisten reissupäivien jälkeen Transit jäi vuosikausiksi seisomaan ja pääsi kehnoon kuntoon. Taunus Transitin ohjaamossa on kaikki mukavuudet puhelimesta tuulettimeen
Raatokuntoinen matkailuauto on Maurin käsissä saanut uuden elämän lavapakettiautona. Lavan tein kokonaan itse. Urakan valmistuttua Mauri pani koneen käyntiin ja lähti ajamaan leimakonttoria kohti. Nyt siitäkin on jo kiuas koeponnistettu. Liekö rakentaja aikoinaan ajatellut, että raskas retkeilyautovarustus on tarvinnut sellaisen.” Kaiken kukkuraksi perä oli ajettu aivan loppuun. Kun otin sen sitten auki, paljastui, että perävälitys oli mahdottoman tiuha. Mutta toisenlainen työmaa kutsui vielä tapaamisemme jälkeen. Se matka ei sujunut odotusten mukaisesti. Nyt autolla kelpaa lipua muun liikenteen tahdissa. Tasauspyörästön pikkurattaat olivat kalvaneet valurunkoon viisi millimetriä syvät poterot. Uutta projektiautoa Mauri ei näillä näkymin aio ottaa työn alle. Jälkimmäinen vaatimus oli osasyynä siihen, että kuuden voltin sähköjärjestelmä päivitettiin 12-volttiseksi. Kyllähän rahtiautossa pitää olla kippi, tuumasi Mauri, ja rakensi sellaisen. Kippisysteemiin tilasin hydraulipumpun ja säiliön Tšekeistä, sylinterit löytyivät purkamosta. ”Piti oikein kysyä edelliseltä omistajalta, mitä ne siellä Euroopassa olivat tykänneet matkanopeudesta. En ollut tehdessä tarkistanut perää ollenkaan. ”Auto kulki noin neljääkymppiä. Usein oli rekkamies ohittaessaan vilauttanut kansainvälistä käsimerkkiä.” Mauri pulttasi vanhan tilalle paripyöräisen possunokka-Transitin akselin. Eivät kuulemma oikein olleetkaan tykänneet. ”Tämmöistä se on, kun on aikaa säheltää.” 59. Etanan suorituskyky Taunus Transitin kunnostuksen tavoitteena ei ollut museorekisteröinti, Mauri halusi tehdä siitä mieleisensä ajopelin. Virtanen on keksinyt rakentaa kuormaauton hytistä pihasaunan. Lavan etuosassa on vinssi siltä varalta että pitää saada jotain raskasta kyytiin.” Kippiauton piti olla musta ja varustettu alppitorvella. ”Ihmisellä täytyy olla lapsenmielisyyttä, ja lapsen autossahan pitää olla kippi
60. Kaapelitehtaalla järjestetään vuosittain erikoinen alakulttuuri tapahtuma, joka kokoaa saman katon alle jenkkihenkisestä vintageestetiikasta kiinnostuneita käsityöläisiä, auton ja prätkänrakentajia, tatuoijia ja taiteilijoita. Kustom Kustom Kulture Show Kulture Show Lauantai-iltapäivällä poljettiin jalkaa latvialaisen rockabillybändin The Swamp Shakersin tahtiin. Kustom Kulture Show on alan harrastajien kohtaamispaikka, jossa ei käydä vain kääntymässä – siellä viihdytään. Näitä skeboja ei postimyyntifirmoista löydä. Tällä hetkellä kauppa käy parhaiten Yhdysvaltoihin ja Englantiin, mutta Suomessakin riittää vielä kysyntää. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Helsinki 8.–9.2. Jukka Kattelus on valmistanut upeasti viimeisteltyjä ja korkealaatuisia kitaroita 90-luvulta lähtien
Kustom Kulture Show’ssa kävijällä on tilaisuus seurata tekijöitä työssään. Klassikot-lehden avustajakaartiin kuuluva Eero Kumanto matkasi Helsinkiin esittelemään teoksiaan. Husqvarnan ilmajäähdytteisen kaksitahti mosan ympärille rakennettu laite oli täynnä kekseliäitä yksityiskohtia. Tyylikkäästi maalatut kukkarot ja kyltit menivät mukavasti kaupaksi. 61. Pariskunnan myyntiartikkeleita olivat Mikan alusta loppuun käsityönä valmistamat nahkatuotteet kuten lompakot, vyöt ja satulat. Perinteitä kunnoittaen chopperiksi rakennettu Harley oli yleisin mutta ei suinkaan ainoa tapahtumassa tavattu näkemys kaksipyöräisestä. Riikka ja Mika Kulju saapuivat Kaapelitehtaalle Seinäjoelta. Uusia osia rakentaja tuskin on projektiinsa ostellut. Valmiiden tuotteiden lisäksi paikan päältä voi ostaa tarvikkeet omien luomuksien tekoon
Kaakonkulman talviajo talviajo 62. Kohta parkkialueella on neljäkymmentä harrasteautoa. Kirjo on laaja: urheiluautoja, Wartburg-farmari, vanha paloauto ja sitä rataa. Kymen Automobiilikerho on isännöinyt pitkään kahta kesäistä ajotapahtumaa. Järjestäjien puolellakin ollaan tyytyväisiä. 85 kilometrin reitti kulkee kauniiden maaseutumaisemien ja vanhojen kylien halki. Upeasta kelistä ja komeista maaseutumaisemista saapui nauttimaan 40 autokuntaa. Iloisesta puheensorinasta päätellen uusi talvitapahtuma on tervetullut lisä kalenteriin. Nyt oli ensimmäisen talviajotapahtuman aika. Virolahti 18.1. Keli hellii matkalaisia. Kaakonkulman Talviajo -tapahtuman ensimmäinen autokunta lähtee matkaan kello yksitoista, ja sitä ennen on mukavasti aikaa tarinoida vanhoista ajopeleistä aamiaisen äärellä. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Virpi Miettinen V irolahden Ravijoella sijaitsevan Harjun oppimiskeskuksen pihamaalle kurvailee tammikuisena lauantaipäivänä nostalgisia ajopelejä. Liikkeelle lähdetään viiden auton ryhmissä, ryhmien väliin jätetään viiden minuutin väli. ”Palautteen perusteella ajoon osallistuneet olivat tyytyväisiä, ja paljon tuli toivetta, että tapahtuma järjestettäisiin ensi vuonna uudestaan”, summaa Kymen Automobiilikerhon aktiivi Jouko Peri. Kestopäällysteiset tieosuudet ovat kuivia, metsien varjossa kulkevat pikkutiet on varta vasten hiekoitettu pitävään kuntoon. Parin tunnin seikkailun jälkeen autokunnat palaavat takaisin lähtöpaikkaan, jossa odottaa lounastarjoilu ravintola Auran tiloissa
Jorma Lohiranto saapui paikalle hiukan isommalla ja näyttävämmällä ajokilla. Arin poika Einari Laihanen lähti ajokaveriksi vihreällä Carinallaan. Timon ajokkina palveli tyylikäs Ford Taunus 15M Coupe. Kalustoa alkoi kertyä paikalle varhain aamulla, joten autoihin tutustumiselle ja kuulumisten vaihdolle jäi runsaasti aikaa. Kaksi Spitfireä, joista kuvassa Veli-Matti Sihvolan hieno yksilö, ja HannuPekka Lyytisen V8-koneinen TR7. Sää suosi matkaan lähtijöitä. Ari Laihanen kiertelee aktiivisesti tapahtumia vihreällä itäautollaan. Timo Hirvi saapui paikalle Lappeenrannasta. Miika Hakala veti letkaa vihreällä ’74 Taunuksella. Mossen tarina on tuttu numerosta 5/24. Triumphurheiluautoja saatiin reitille kolme. 63
Olavi Summasen MG Magnette ZB vuodelta 1956 oli tapahtuman vanhin ajopeli. Matka taittui mukavasti, kun alla oli tuotannon loppupään Volvo 360. 300-sarjan Volvoa valmistettiin Hollannissa vuodesta 1976 vuoteen 1991 saakka. 64 2/2025 Kaakonkulman talviajo. Mirja Lonka osallistui kuljettajan ominaisuudessa ensimmäistä kertaa ajotapahtumaan. Museorekisteriin auto saateltiin vielä samana vuonna. Uutena Etelä-Afrikassa myyty MG on kulkeutunut Englannin kautta Suomeen muuttoautona 1998. Kuskiksi Risto on houkutellut lapsenlapsensa Lauri Kivelän. Hienokuntoinen Amazon lähdössä reitille. Volvon omistaja Risto Niemelä nauttii matkasta apukuljettajan paikalla
Yksi tapahtuman tausta hahmoista ja Kymen automobiilikerhon aktiivi Jouko Peri lähti matkaan 940-Volvolla. 65. Urpo Räikkönen saapui Joutsenosta Kaakonkulman ajoihin mustanpuhuvalla Bertone X1/9:llä. Nyt Saabeja ei ollut paikalla ensimmäis täkään, Volvoja peräti kymmenen. Ruotsalaismerkit Saab ja Volvo taistelivat talviautojen herruudesta vuosi kymmenet. Tomi Kokon Tipparellu istuu maisemaan, sillä se on Harjun opiston kiinteistöpäällikön entinen ajopeli. Tomi ei muiden menojen takia ehtinyt ajolenkille, mutta poikkesi aamulla moikkaamaan tuttuja ja nauttimaan tunnelmasta. Keskimoottorisia urheiluautoja tapaa talvislla teillä aniharvoin
Trabantin moottori jää asiaan vihkiytymättömältä helposti tunnistamatta. Myös rompehallien järjestys poikkesi totutusta, ja moni vakiokävijä joutui hetken totuttelemaan uuteen asetelmaan. Houkuttelevasti hinnoitellut kaksipyöräiset myytiin heti aamusta. Konepyöräseuran perinteinen rompepäivä järjestettiin tuttuun tapaan Jyväskylän Pavilijongin tiloissa. Uudelleen mietityllä hallijärjestyksellä oli varmasti osuutensa tapahtuman sujuvuudessa. Vuoden 2025 tapahtuma kausi pyörähti käyntiin KeskiSuomessa. Mahtui riviin pari Puchiakin. Myyjiä oli paikalla runsaasti, ja kauppakin vaikutti käyvän kohtuullisen hyvin. Kävijöitä saapui päivän mittaan mukavasti, ja kun kulkureitit oli järjestetty avariksi, kaikki pääsivät tonkimaan pöytiä rauhassa eikä ryysistä syntynyt. Teksti ja kuvat: Kari Mattila R ompepäivän tapahtumapaikka oli sama kuin edellisinä vuosina, mutta tällä kertaa yleisö marssi sisään komeasti pääovista. TTästä se lähtee! ästä se lähtee! Jyväskylä 11.1. 66. Soliferin kunnostajalle oli Tomosmoottoreita valittavaksi asti. Prätkiä ja mopoja oli Jyväskylässä tarjolla reilusti, joukossa useampikin harvinaisuus
Kauko-ohjattava sukellusvene oli lelutarjonnan herkullisinta antia. 67. Valoisissa ja tilavissa halleissa kelpasi penkoa tarjontaa. Mosse-tuhkakuppi vaikka äijäluolan baaritiskiä komistamaan! Kolikkopuhelimen äärellä melkein haistaa puhelinkopin ainutlaatuisen aromin. Hintapyynti oli asetettu 800 euroon. 250 eurolla olisi päässyt pohtimaan kojeelle asennuspaikkaa. Kevyt Jawa-mopo on nykyään suosittu aihio sähkö kulkimien rakentelijoiden keskuudessa. Villi Corvette alkuperäisen myyntipakkauksen kera sopii niin käyttöön kuin vitriiniin. Tämä tarjokas vaikutti sen verran eheältä, että se varmaan saa pitää kaksitahtimyllynsä pitkälle tulevaisuuteen. Järjestelyt poikkesivat tänä vuonna totutusta niin sisäänkäynnin kuin myyntihallien osalta. Radio-ohjattavat kiinnostavat nykyisten lisäksi entisiä nuoria. Leveiden kulkuväylien ansiosta tungosta ei muodostunut, vaikka väkeä oli parhaimmillaan runsaasti. ’84 Honda Gold Wing oli rekisterissä mutta muuten pientä laittoa vaille ja ilman avaimia. Liikkuva lepotuoli olisi lähtenyt uuteen talliin 850 eurolla
CZ sekä viereinen IC oli hinnoiteltu sen verran houkuttelevasti, että molemmat myytiin heti aamusta. 68 2/2025 Jyväskylän rompepäivä. Aiemmin imagon kohentamisessa käytettiin aivan toisenlaisia työkaluja. Kiinnostavaa nähtävää on usein enemmän kuin keskin kertaisessa museossa. Saab poisti aikoinaan tupakansytyttimet autojensa vakiovarusteista. Penninvenyttäjän iso kolikko. Hyvistä käytöstavoista muistuttaminen on joskus paikallaan. Zündapp-moottorinen Pyrkijä Cross sai keskustelua aikaan, ja huhujen mukaan tämäkin lähti Jyväskylästä uuden omistajan talliin. Otakko matkaan. Kaikin puolin paranneltu CZ vaikutti rajulta laitteelta. Pari vanhaa autoakin messukeskuksesta löytyi. Siitä iskälle piikkinen KTM 1 800 eurolla ja jälkikasvulle Honda QR 690 eurolla. Temppu auttoi markkinointiosastoa puhtaan ja aikaansa edellä kulkevan brändin luomisessa. Sekä Big Wheels -tapahtuman osastolla komeillut VW-paku että Keski Suomen Mobilistien erikoisauto vuodelta 1988 herätti prätkäväen kiinnostuksen. Rompetoreja kannattaa kiertää, vaikka ei olisi osatarpeitakaan. Tällaiseen ei usein törmää
Legendaarisen Tanssisali Lutakon tilat natsaavat Choppertorin tunnelmaan. Choppertorilla rompetta myydään harrastajalta toiselle, ja hinnat vaikuttivat edullisemmilta kuin isossa tapahtumassa. 69. Tapahtumassa viihdytään pitkään, tavataan tuttuja ja tarinoidaan tuopin äärellä. Osatarjonta oli Harley Davidson -painotteista, joskin brittipyörien palikoita näkyi jonkin verran. Choppertorin tarjonta keskittyy nimensä mukaisesti pitkäkeulaisten ja muutenkin kaikin tavoin rakenneltujen kopteripyörien osiin. Iltabileissä jammailtiin tukevaa suomenkielistä rock-musiikkia esittävän Hanskapartio-yhtyeen tahdissa. Ison rakennuksen rompetoriin verrattuna Lutakon tapahtumassa vallitsee tyystin toisenlainen tunnelma. Tarinoinnin äärellä maistuu tuoppi ohraista, jota tarjoillaan saman tilan baariosastolla. Tänne tullaan ensisijaisesti tapaamaan harrastajatovereita, muistellaan menneen kesän ajeluita ja suunnitellaan tulevan kauden reissuja. Lutakon puolella Jyväskylän rompepäivän aikaan messuhallin vieressä sijaitsevassa Tanssisali Lutakossa on perinteisesti järjestetty pienempi osamyyntitapahtuma. Choppertori ei ole pelkkää kaupankäyntiä
MP 25 -näyttely keräsi ennätysyleisön. Tuhannen näyttelyvehkeen joukossa oli klassikkoikäistä kalustoa runsaasti ja moneen menoon. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Helsinki 31.1.–2.2. Kovan t ason show 70. Viikonlopun aikana Messukeskuksessa vieraili lähes 55 000 prätkäintoilijaa
Marek Kosen rakennelman lähtökohta on ’91 HD Sportster. Pyörän esikuva on portugalilainen Casal 50 GP ’79. Hienosti toteutettu mopo ansaitsee paikkansa kustom-prätkien rivissä. Moottorista on herutettu reilut 90 hevosvoimaa, jotka takuulla piisaavat 164-kiloisen kilpurin ripeään liikkumiseen. Kovan t ason show Rauli Soiluvan Rob North -rungon ympärille rakennettu seiskapuolikas Triumph Trident on komea ja epäilemättä nopea ratapyörä. Perinteistä kuppilaraaserityyliä modernilla otteella. 71. Jawa taipuu moneen lähtöön. Ei sen väliä minkä kokoisesta aihiosta lähtee rakentelemaan. Jarkko Tallqvistin viimeisin luomus näyttää tehtaan kilpalaitteelta, mutta on todellisuudessa koottu eri puolilta maata ja maailmaa löytyneistä käytetyistä osista. Tämä peli on jäljitelmä Rotaxin GP-pyörästä 70-luvun alkupuoliskolta. Kootut teokset -sarjan helmiä. Jaakko Vepsäläisen 50-kuutioinen kilpalaite oli katselemassa, josko messuilta löytyisi koneelle uusi käskijä. Mänttäläisen JL-Meccanican luomukset ovat aina yhtä pysäyttävän upeita. Vakiokuntoinen Trident painaa hyvän matkaa yli 200 kiloa. Reunasen Jone nappasi Tunturillaan Open Top 3 -luokan pystin
Prätkällä on myös kilpahistoriaa, sillä Jurkka osallistui sillä taannoin Kaanaan Kahinoihin. Mielensäpahoittajasta tuttu Jawa-yhdistelmä piristi monen kävijän päivää. mp Jonnel a 72 2/2025 MP 25. Läpikäynti rekisteröintikuntoon on tehty mahdollisimman paljon alkuperäisyyttä vaalien. Myös Classic MX oli komeasti esillä. 40 vuotta heinien seassa maannut CZ on kunnostettu kolmen sukupolven voimin, sillä urakassa oli mukana myös Jurkan poika Aatos Pöntys. Heikki (vas.) ja Jurkka Pöntys esittelivät ladosta löytynyttä 150-kuutioista ’53 CZ -pyörää. Cagiva Mito oli viileimpiä pelejä, mitä 16-vuotias saattoi saada 90-luvun alkupuolella alleen. Nyt jo museoikäisen kevarin toi näytille Santeri Tuominen. Kovan luokan Suzuki-kaksikko GSX-R 750 ja RG 500 pysäytti monet kahvanvääntäjät muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Moottoriliitto esitteli toimintaansa suurella osastolla, jossa oli mukana monen lajin kalustoa ja kuskeja. Japsistarojen osasto veti kävijöitä tuttuun tapaan
Kivalla värityksellä saadaan persoonallisuutta vielä hiukan korostettua. MP-messujen järjestäjät uskovat, että nuorissa on tulevaisuus. Nyt nuoriso-osasto oli saanut oman hallin, johon Jonnet kokosivat lähes 200 vehkeen näyttelyn. Jo levyjarrussa riittää hämmästeltävää. Mankeista suuri osa on tietysti uudempaa epäjapanilaista tuotantoa. Vanhojen vehkeiden tuunaajien keskuudessa Suzuki PV ja Honda Monkey ovat edelleen kovaa valuuttaa. mp Jonnel a Viimeistelyn taso saattaa hämmästyttää myös Jonnelan puolella. Aito ja alkuperäinen Tossu eli Helkaman uudelleenbrändäämä Fantic on mopomiittien takuuvarma huomionkerääjä. Yleisöä riitti tungokseksi saakka. 73. Sachs MadAss jakaa mielipiteet tehokkaasti kahteen leiriin
R e k is t e ri ot t ei t a 19 65 Autoja kansalle 74 19 65 19 65. VW oli ollut edeltävän kerran vuonna 1958 maamme rekisteröidyin automerkki runsaalla 2 500 autolla. Kärkiviisikko pysyi samana kuin vuotta aiemmin, mutta voimasuhteissa ilmeni muutoksia. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: toimitus V uosi 1965 jatkoi 60-luvun myönteistä autoistumistrendiä, sillä henkilöautoja ensirekisteröitiin tippaa vaille satatuhatta – tarkalleen 99 876 ajopeliä. Harrastenäkökulmasta vuoden -65 Volkkarit ovat edelleen kärkijoukoissa, seuranaan eräs 60-luvun puolivälin kuuma Ford-uutuus Amerikasta. Vuonna 1965 se palasi kärkipaikalle, ja nyt rekisteröintejä oli yli 17 000. Viidentenä jatkoi Moskvitsh, mutta itäautoa varjosti jo haastaja vielä kauempaa idästä, Datsun. VW nousi Fordin ohi kärkeen ja Opel Fiatin ohi kolmoseksi
75. Datsun 4 922 7. Ford 14 397 3. Ryhdikkääseen viimeisen vuosikerran Punttiperään teimme tuttavuutta numerossa 2/2009. Moskvitsh 5 970 6. Fiat 8 042 5. Neckar 2 854 Rekisteröityjä uusia henkilöautoja vuonna 1965 yhteensä 99 876. Ford Volkswagen Volvo Chevrolet Plymouth Opel Mercedes-Benz Dodge Triumph Pontiac 1118 650 945 545 322 155 196 101 186 157 155 102 59 Vuonna 1965 rekisteröityjä henkilöautoja oli kesällä 2023 rekisterissä 5 326 ja niistä liikennekäytössä 2 800. Leijonan osa niistä oli Kuplia, mutta tuskinpa yksikään oli näin krume luurattu kuin tämä 1200 De Luxe Sedan. Opel 8 134 4. Morris 2 998 10. E-tyypin Jaguaria ei kilvitetty uutena maahamme kuin maistiaisiksi. Simca 3 114 9. Vuonna 1965 rekisteröityjä henkilöautoja rekisterissä/liikennekäytössä kesällä 2023 245 100 435 276 113 73 64 PV ja Amazon ovat siitä metkoja automalleja, että niitä ilmestyi harrasteautoiksi jo varhaisessa vaiheessa 80-luvulla, minkä jälkeen ne ovat olleet pysyvä osa harrastekenttää – ja vieläpä runsaslukuisesti. Häikäistyimme siitä lehden 8/2020 sivuilla. Austin 3 271 8. Vuoden -65 Fordeista Mustang on ehdoton ykkönen, mitä kaluston nykyiseen yleisyyteen tulee. Rekisteröidyimmät automerkit 1965 1. Tämän Suomikissan erinomaisen vauhdikkaista nuoruusvuosista kuulimme numerossa 6/2021. Vuonna 1965 kotimaiset kilvet ruuvattiin 17 255 VW-henkilöautoon. Volkswagen 17 255 2. Ja monasti taksina, kuten tämä numerossa 6/2009 lipunut kuutoskoneinen Galaxie 500. Toki Mustangia tavattiin meillä uutenakin, mutta arjenrattaita pitivät jenkki-Fordeista tuntuvammin pyörimässä Fairlane ja Galaxie
Huomionarvoista on myös PV-Volvojen näkyminen kesäliikenteessä: rekisteröinneissä sijoitus oli vasta kahdeksas, mutta liikennekäytössä Puntti perää oli kolmanneksi eniten vuosiluokasta 1965. Tämän päivän harrasteautoilun vinkkelistä vuoden -65 suosikkimerkit ovat pitäneen hyvin pintansa. Triumph 1200 101 76 2/2025. Numerossa 5/2011 kohdatun Valiant V100:n ja sen ensiomistajaperheen pitkä yhteinen tie alkoi kokkolalaisesta Auto-Linko Oy:stä vuoden 1965 ensihetkinä. R e k is t e ri ot t ei t a 19 65 Kadett A:n tuotanto veteli vuonna -65 viimeisiään, sillä B-sukupolvi oli paljastettu loppukesästä. Plymouth Valiant 56 9. Ford Anglia 180 4. Ford Mustang 354 3. Vuonna -65 uusi Trabanteja kirmasi kotimaan kaduille tilastojen mukaan 558 autoa. Siitä vaikuttui muun muassa nurmijärveläinen opettajatar, joka oli tämän numerossa 3/2020 esitellyn Opelin ensiomistaja. Ford Cortina 106 10. Volkswagen Kupla 357 2. Opel Kadett 63 6. Ford Anglia 88 5. Puolivälissä 60-lukua moni tajusi japanilaisten autojen hyvän hinta-laatusuhteen, ja usein Datsun Bluebirdin puikoissa. Volvo Amazon 63 8. Volvo PV544 111 9. Chevrolet Impala 84 6. Cadillac DeVille 50 10. Plymouth Valiant 156 5. Toissakesänä vuoden -65 Trabeja oli liikenteessä 13 – todennäköisesti joukossa tämä uutena Turun seudulle matkannut P601, jonka tapasimme omistajineen numerossa 8/2013. Peugeot 404 42 Vuonna 1965 rekisteröity jä automalleja rekisterissä kesällä 2023 1. Volvo PV544 92 4. Ford Mustang 535 3. Chevrolet Impala 146 6. Kuusvitosten Fordien yleisyyden kantavana voimana on kuitenkin Anglioiden ja Taunusten sijaan keväällä 1964 lanseerattu Mustang. Vuonna 1965 rekisteröityjä automalleja liikennekäytössä kesällä 2023 1. Ja mainittakoon vielä sekin, että Amazonja PV-jakaumaa on hankalaa todeta tarkalleen, sillä kesällä 2023 rekisterissä oli yli sata -65 Volvoa, joiden mallimerkinnäksi on viranomaispapereissa kiteytetty moottorityypin perusteella ”B18”. Kärjessä on Ford ja sen kintereillä VW. Plymouht Valiant lukeutui vuonna 1965 maamme yleisimpiin uusiin jenkkiautoihin, eikä tilanne näytä hullummalta vieläkään, sillä malli on ollut Mustangin jälkeen maamme yleisin vuoden -65 jenkkiautomalli. Volkswagen Kupla 767 2. Mutta hurmasi A-mallikin edelleen, etenkin Coupé-mallisena. Konstailemattoman esimerkin aiheesta tapasimme vuoden 2018 viimeisessä numerossa. Yleisin vuoden -65 henkilöauto oli meillä kuitenkin VW Kupla lähes 770 yksilön noteerauksella. Volvo Amazon 134 7. Opel Kadett 113 8. Amerikkalaisen poniauton suosiosta kertoo, että sitä oli kesällä 2023 rekisterissä yli 530 yksilöä, kun toiseksi yleisintä Ford-mallia Angliaa oli kilvissä 180 autoa
info@kaasutinexpertti.fi, puh. Runsas kuvitus. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. www.kaasutinexpertti.fi www.kaasutinexpertti.fi Pulstarpulssisytytystulpat Pulstar parantaa moottorin reagointia, mahdollistaa suuremman vääntömomentin ja korkeamman huipputehon. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Runsas kuvitus. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 050 523 8951. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viiikon välein). Hinta alkaen 22,00 €/kpl. KUUSJOKI • Puh. com · puh . Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! Lattiamattosarja Volvo 164 Päijät-Hämeen 16-17.5.2025 (pe 15-21, la 8-16) Jokimaan raviradalla Lahdessa ROMPEMARKKINAT Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. 37 90 Tilaa kirjat osoitteesta: supermarket.fi 37 90 Rasvanäppien olohuoneet Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia. 212 sivua. verhoiluja tiivisteosia. 040 5650543 Varaosat Brittiautoihin Paradise cars jo vuodesta 1987 paradisecars . 212 sivua.. 0400 744 587 Klassikoita ja visioita! Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Pulstar-plasmapulssisytytystulppia on saatavana 10, 12 ja 14 mm kierteillä useimpiin moottoreihin sopivina
Viiden euron sisäänpääsymaksuun kuuluu kuulokkeiden välityksellä kuunneltava noin tunnin kestävä opastus. Lasi vit riineissä esitellään ajoneuvojen pienoismalleja sekä autoaiheisia lahjaja käyttöesineitä. Neli kerroksisessa rakennuksessa on esillä noin 80 autoa ja 100 kaksipyöräistä. Peili seinät antavat tilan tuntua sokkeloisen rakennuksen pieniin huoneisiin ja tuovat esille autojen takaosat, jota ei muutoin näkisi. Andorran kansallinen automuseo MUSEU NACIONAL DE L'AUTOMÒBIL Av. Lähes kaikki esillä olevat autot lepäävät pukkien päällä. Opastus kie leksi voi valita espanjan, katalaanin, ranskan tai englannin. Höyrykoneen voimalla liikkunut ranskalainen Pinette on museon vanhin ajoneuvo. Museo on avoinna ympäri vuoden tiistaista lauantaihin. Sisään tuloaulaan on koottu näyttely Andorrassa käytössä olleista rekisterikilvistä. Esillä on monen ikäistä kalustoa ranskalaisesta vuosimallia 1885 olevasta Pinette-höyryautosta 1980-luvun ajoneuvoihin. Lipunmyynnin yhteydessä on myös pieni museokauppa, jossa myydään Andor rassa valmistettuja käsityötuotteita. 78. Tämä on toki hyväksi pitkään seisoville autoille, mutta katsojan silmään asento näyttää hieman luonnottomalta. Mukavasti Mukavasti nähtävää nähtävää Euroopan kuudenneksi pienimmällä valtiolla Andorralla on pinta-alaa vain 468 neliökilometriä. Vaikka maa on pieni, sieltä löytyy kiinnostava automuseo. de Joan Martí, 64 AD200 Encamp Teksti ja kuvat: Lea Lahti P äällepäin pieneltä näyttävässä rakennuksessa on yllättävän paljon nähtävää, sillä osa tiloista löytyy katutason alapuolelta. Museon kokoelma esittelee ajoneuvojen muotoilun ja mekaniikan kehitystä eri vuosikymmenillä
79. Piaggio Acman ja Ford A Tudorin välissä näkyy Renault Juvaquatre. Jaguar Mark 2 on vuodelta 1959. Chapronin korittama Hotchkiss 1951 on yksi 22 valmistetusta yksilöstä. Citroën CX Prestige 1980 on ollut Andorran valtion käytössä vuoteen 1986 asti. Kilpa-autojen osastolla esitellään muun muassa Fiat 124 Spider Abarth Rally ’73 ja MG Sebring 1800 ’69. Soriano Pedroso kilpaautoa on valmistettiin ranskalais-espanjalaisena yhteistyönä kaksi kappaletta. Mini Cooperin takaa kurkistelee Datsun 240 Z
Oikealla näkyvä Delahaye on vuodelta 1951. Koneen väitetään nousevan pehmeässä hiekassa jopa 45 asteen kulmassa, ja kovalla alustalla se kiipeää sitäkin jyrkempää rinnettä. Ketterälle maasturille luvattiin aikanaan 100 km/h huippunopeus. Vanhimpien ajoneuvojen rivistössä etummaisena Chernard & Walker 1904 ja Morisse vuodelta 1900. Armeijakalustoa oli koottu omalle osastolleen. Viime vuosisadan alkupuolen Lion-Peugeotmerkkisen auton keulassa komeilee leijonalogon lisäksi metsämies aseineen. Museon formulakokoelmaa. 80 2/2025 Andorran museot. NSU Kettenkrad oli näppärä moottoripyörän ja telaketjuajoneuvon risteytys
MUSEU DE LA MOTO DE CANILLO Plaça Carlemany, 4 Ed. Museoilla on välimatkaa kuutisen kilometriä. Moottoripyörän imussa ilmanvastus oli mahdollisimman pieni, ja perässä polkien voitiin saavuttaa jopa 80 km/h nopeus. Museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. ANDORRAN MOOTTORIPYÖRÄMUSEO Automuseon lisäksi Andorrasta löytyy myös moottoripyörämuseo. Telecabina, 2a planta AD100 Canillo 81. Seinille ripustetut kuvasuurennokset tuovat museoon vanhanajan tunnelmaa. Kilpapyöräilijöiden treenausapuna käytettiin aikanaan vuosimallin 1925 2000 cc Anzani-moottoripyörää ja sen taakse kiinnitettyä telinettä. Andorralaisen moottori pyöräja museoautokeräilijä Bonaven tura Riberayguan (1929–2024) lahjoittamat ajoneuvot muodostavat suuren osan Andorran sekä moottoripyöräettä automuseon kokoelmista. Esittelyssä on kaksipyöräisiä 1800-luvun lopulta nykyaikaan. Kuva keräilijästä Böhmerland-moottoripyöränsä kera on oikeutetusti esillä näyttävällä paikalla. Vieressä omaperäinen Böhmerland-moottoripyörä. Automuseon tapaan opastuksen voi kuunnella kuulokkeiden avulla. Canillon köysiratarakennuksen sisäänkäynnin luona sijaitsevassa museossa on pysyvä yli sadan moottoripyörän näyttely. Yksikerroksinen 900 neliömetrin näyttelytila tarjoaa kävijöille katsauksen eri aikakausien ja tyylien moottoripyöristä. Kaksipyöräisten seasta löytyy moottorikelkkakin. Amerikkalainen Ner A Car vuodelta 1921 ja sen takana oleva ranskalainen Majestic 1929 ovat oman aikansa erikoisuuksia
Paikka avattiin yleisölle vuonna 2000. Torre Loizaga Kunnioitettav a kokoelma Rolls-kokoelman puitteissa ei ole moitittavaa. Yleisölle avoimella alueella on kuusi erillistä näyttelytilaa, joista viisi on arkisemman oloisia nykyaikaisia hallirakennuksia. Torre Loizagan laajalla pihaalueella järjestetään erilaisia ajoneuvoharrastajien tapahtumia ja kokoontumisia. Pohjois-Espanjasta, noin 30 kilometrin päästä Bilbaon kaupungista löytyy ainutlaatuinen automuseo. 82. Esillä on 45 erilaista Rolls-Roycea. Teksti ja kuvat: Lea Lahti L iikemies ja ajoneuvokeräilijä Miguel de la Vía (1932–2009) hankki 1980-luvulla omistukseensa pahasti raunioituneen, 1300-luvulla rakennetun Ochoa García de Loyzaga linnoituksen. Sisäänpääsymaksua peritään 8 euroa. Vuosia kestäneen kivenhakkaaja-ammattilasten suorittaman uutteran työn tuloksena linnoitus on saanut uuden elämän asuntona, juhlatilana ja arvokkaan ajoneuvokokoelman säilytyspaikkana. Hämmästeltävää riittää vanhimmasta 1910 Silver Ghost -mallista yhdeksänkymmentäluvun Silver Spuriin. Kokoelman vanhimmat ja arvokkaimmat Rolls-Roycet esitellään linnamaisessa tornissa kristallikruunuin valaistussa tilassa. Alumiinikorinen RollsRoyce Phantom II Cabrio 1930 on mykistävä näky. Aivan milloin tahansa visiitille ei pääse, sillä Torre Loizaga on ilman ajanvarausta avoinna ainoastaan kerran viikossa sunnuntaisin. Esillepanoa täydentää kolmisenkymmentä arvokasta eurooppalaista ja amerikkalaista autoa. Syrjäisestä paikasta Baskimaan vuorten suojasta löytyy Euroopan suurin Rolls-Roycekokoelma
Auto kuin lasten elokuvasta – Delaunay Belleville 10HP vuodelta 1907. TORRE LOIZAGA Barrio Concejuelo 48191 Galdames, Espanja Viidessä hallissa autoja esitellään arkisemmissa puitteissa, mutta vierailijat saavat kulkea punaista mattoa pitkin. Rollssien lisäksi kokoelmasta löytyy tyylikkäitä arvoautoja eri ikäkausilta ja useammasta valmistusmaasta. Upeassa kattokruunuin valaistussa salissa on esillä kokoelman vanhimmat ja arvokkaimmat autot. 83. Rolls-Royce Silver Wright II ’80 erottuu joukosta raikkaan sininen värisävynsä ansiosta. Juhlavuutta lisää salissa soiva klassinen musiikki. Kokoelmaan on saatu kerättyä hengästyttävä määrä Rolls-Royceja
MALLIHISTORIA 1999 Mazda esittelee RX-Evolvkonseptiauton Tokion näyttelyssä. Siitä lähtien Mazda on sovittanut kiertomäntätekniikkaa lukuisiin henkilöautomalleihin ja myös muihin vehkeisiin lentokoneista lähtien. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Mazda H enkilöautovalmistuksen historian ensimmäiset vuosikymmenet pursuavat kiehtovia tarinoita, joissa kekseliäät ja periksiantamattomat insinöörit luovat ideoidensa pohjalta menestystarinoita. Tuleva klassikko Mazda RX-8 Viimeinen yritys Mazda RX-8 on automaailman kapinallinen. Se ei noudata perinteisiä määritelmiä eikä sovi totuttuihin lokeroihin. Wankeltekniikkaa Mazda RX-8 on kiehtova auto, jonka tarina oli päättyä jo suunnitteluasteella. Tässä urheiluautossa on neljä ovea, tilavat takaistuimet ja wankelmoottori. Kehitystyöstä huolimatta kiertomäntämoottori näytti tulleen tiensä päähän, etenkin kiristyviin päästövaatimuksiin vastaaminen vaikutti mahdottomalta rastilta. Ensin valitaan kohderyhmä, sitten tehdään perusteellinen markkinatutkimus, minkä jälkeen suunnittelijat ryhtyvät luonnostelemaan uutta tuotetta tutkimuksen tulosten sanelemien reunaehtojen mukaisesti. Aluksi muut pitävät sankaria tärähtäneenä höyrypäänä ja muutenkin vaikeana tyyppinä, mutta lujasti itseensä ja ideoihinsa uskova päähenkilö runnoo projektinsa väsymättä maaliin ja saa nimensä historiankirjoihin. Aloitetaan siihen tutustuminen voimanlähteestä eli wankelmoottorista. Teknisten ongelmien myötä valmistaja toisensa jälkeen joutui lyömään hanskat tiskiin ja jatkamaan perinteisen tekniikan parissa. Niissä juoni kulkee usein kuin hyvässä elokuvassa. Poikkeuksiakin on. Lopulta Mazda jäi ainoaksi wankelmoottoria käyttäväksi autonvalmistajaksi. Autointoilijoille tutuimmaksi on epäilemättä tullut RX-7-urheiluauto, jota valmistettiin vuodesta 1978 vuoteen 2002 saakka. 2003 RX-8:n tuotanto käynnistyy helmikuussa Hiroshiman tehtaalla. Epäilemättä viisasta ja riskitöntä mutta samalla ennalta-arvattavaa ja mielenkiinnotonta. 84. Kiistattomien etujen vastapainoksi wankelmoottorin valmistajat ovat törmänneet lukuisiin vaikeuksiin. RX-7:n tuotannon aikana wankelmoottori kehittyi monimutkaiseksi, kahdella turboahtimella terästetyksi voimanpesäksi. 2001 Lähes tuotantovalmis RX-8 esitellään tammikuussa Detroitin NAIAS-näyttelyssä. Japanilaismerkin ensimmäinen wankelmoottorinen auto oli vuonna 1965 esitelty Cosmo-urheiluauto. Autoja aletaan suunnitella päinvastaisessa järjestyksessä. Ideana kiertomäntämoottori on loistava: ei edestakaisin liikkuvia osia, lähes värinätön käynti ja merkittävästi pienempi koko vastaavan tehoiseen mäntämoottoriin verrattuna. Sittemmin ala muuttuu tylsäksi
2003 Tokion näyttelyn ensiesittelyssä vetykäyttöinen RX-8-konseptiauto. 2004 Japanilainen RJC valitsee RX-8:n vuoden autoksi. 06 Kori Itsekantava neliovinen coupé. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, takaveto, tasauspyörästön luistonrajoitin. 85. 01 Merkki ja malli Mazda RX-8 Coupe High Power 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Kaksikammioinen wankelmoottori, iskutilavuus 1 308 kuutiosenttiä, teho 231 hevosvoimaa. 05 Alusta Erillisjousitus edessä ja takana, tuuletetut levyjarrut kaikissa pyörissä, sähköisesti tehostettu hammastanko-ohjaus. 07 Mitat Pituus 4 430 mm, leveys 1 770 mm, korkeus 1 340 mm, akseliväli 2 700 mm, paino 1 350 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 6,4 s, huippunopeus 284 km/h. 2003 Uutuusmallin myynti alkaa keväällä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa myöhemmin samana vuonna
Kun johtaja ei kierroksen jälkeen kaartanutkaan varikolle vaan jatkoi seuraavalle kierrokselle, insinööriporukka tiesi onnistuneensa. Yleisön suhtautumista rajoja rikkovaan automalliin testattiin vuoden 1999 Tokion näyttelyssä. Vuonna 1996 Ford kasvatti omistustaan Mazdasta ja sai sitä kautta merkittävästi määräysvaltaa. Sopivan koeajotilaisuuden järjestäminen oli kuitenkin haastavaa, sillä olihan koko projekti toteutettu firman linjan vastaisesti ja lopputuloksen esittely asettaisi työryhmän jäsenten urat vaakalaudalle. Projektin luonteen takia muutostyössä tarvittavia komponentteja ei voinut hankkia normaaleja reittejä käyttäen, joten osat valmistettiin itse. Tuleva klassikko Mazda RX-8 Tekijät olivat varmoja siitä, että yksi koeajo riittää vakuuttamaan johdon. Työt tehtiin vapaa-aikana, koeajot suoritettiin öisin. Moot torin suhteen ratkaiseva kehitysaskel oli yksinkertainen: imuja pakoaukot siirrettiin kammion reunalta sen sivulle. RX-7:n seuraajan kehittely sai vihdoin jatkua. Aihioksi löytyi tehtaan koulutuskäytössä palvellut MX-5, johon insinööriporukka asensi itse rakentamansa wankelmoottorin. Yleisö kiinnostui ideasta, ja positiiviset reaktiot pantiin tarkoin merkille Mazdan johtoportaassa. Äijä hyppäsi autoon ja kaasutti radalle terävän äänen saattelemana. Nyt näytti kuitenkin siltä, että ponnistelut valuivat hukkaan. Ford ohjasi Mazdaa jämäkällä otteella keskittämään tarmonsa myyntimallien eli perheautojen kanssa pelaamiseen. 2006 Ensimmäiset vetyä polttoaineena käyttävät yksilöt toimitetaan asiakkaille. Keskipilariton ratkaisu mahdollistaa helpon pääsyn takaistuimille vaikka ovi onkin kapea. Oikeastaan kyse oli pikemminkin täysin uudenlaisesta konseptista, joka olisi huomattavasti edullisempi ja monikäyttöisempi kuin RX-7. Ehkä sikariportaan suhtautuminen muuttuisi, jos heille esittelisi toimivan prototyypin. Ryhmä päätti vedota Fordilta tulleeseen johtajaan, joka suhtautui intohimoisesti moottoriurheiluun ja myös testasi usein autoja itse. 2006 Päivitetty versio tuo mukanaan pieniä muutoksia, nelivaihteisen automaatin tilalle kuusinopeuksinen. Wankelmoottorin parissa työskennelleet insinöörit päättivät viedä projektia eteenpäin omalla ajalla ja salaa yrityksen johdolta. Eteenpäin kuitenkin päästiin. Punakynää Fordilta 90-luvulla Mazda kehitti uutta wankelmoottoria ja sen rinnalla myös täysin uutta urheiluautoa RX-7:n seuraajaksi. Myötätuulta ja vastamäkeä Tammikuussa 2001 Mazda esitteli Detroitin näyttelyssä lähes tuotantoon valmiin RX-8:n. 86 2/2025. Matka kohti sarjatuotantoa alkoi. Ilman urheiluautoa uusi moottorikin olisi tarpeeton. Siellä parrasvaloihin asetettiin RXEvolv-konseptiauto, joka ovet suljettuna näytti ketterältä 2+2-paikkaiselta urheiluautolta, mutta tarkemmin tarkastellessa paljastuikin nelioviseksi ja takaistuimiltaan tilavaksi sportiksi. Toteutus oli kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja vaati vuosien kehitystyön. Tekijät olivat varmoja siitä, että yksi koeajo riittää vakuuttamaan johdon. Urheiluautoprojekti pantiin jäihin, eikä wankelmoottorin kehitykseen hupenevia resurssejakaan katsottu hyvällä. Moni oli varmasti pitänyt konseptia lähinnä Takaovi on kaapparimallia. Auto herätti runsaasti huomiota, sillä se oli muodoiltaan ja ratkaisuiltaan pitkälti samankaltainen kuin RX-Evolv-konseptiauto. Juoni toimii Auto oli prototyypiksikin karkeaa tekoa mutta toimi upeasti. Mallivuodelle 2009 saapunut kasvojenkohotus toi näkyviä muutoksia sisustaan ja ulkonäköön. Toisen testiauton arviointiin tarkoitetussa tapahtumassa insinöörit saivat houkuteltua pomomiehen koeajolle
Painopiste on alhainen, ja paino jakautuu etuja taka-akseleille tarkalleen puoliksi. Istuinten välissä edestä taakse kulkeva palkki on huomiotaherättävän järeä ja palvelee koria jäykentä vänä rakenteena. Sitten maine alkoi säröillä. 2012 Spirit R -erikoisversiota tuotetaan rajoitettu erä, minkä jälkeen RX-8:n valmistus lopetetaan. Mallin valmistus päättyi vuonna 2012. 2010 Mallin myynti Euroopassa päättyy. Molemmat automallit kosiskelevat samanhenkisiä kuljettajia ja autojen hinnatkin pyörivät karkeasti samoissa lukemissa. Sellaisella rahalla ei juuri näin eksoottisia autoja ole tarjolla. Auton keula on pitkä ja matala, etuja takaylityksiä ei ole nimeksikään, ja kori todella näyttää kaksioviselta urheilumallilta. Hyväkuntoisten yksilöiden hinnat liikkuvat kymppitonnin molemmin puolin. Vaikea sanoa. Mazdan 231-hevosvoimainen High power -versio oli 4 000 markkaa Nissania edullisempi ja tarjosi tilavat takaistuimet sekä rata-ajoon paremmin soveltuvan alustan. TOINEN VAIHTOEHTO NISSAN 350Z Valmistusvuodet: 2002–2009 Teho: 280 hevosvoimaa Suorituskyky: 0–100 km/h 5,9 s, huippunopeus 250 km/h Hinta uutena: 59 000 mk (Pack Coupé 2004) Nissan 350Z tarjosi 2000-luvun alussa kovan vastuksen Mazda RX-8:lle suunnilleen samassa hintaluokassa. Kompaktin kokoinen moottori sijaitsee kokonaan etuakselin takapuolella ja hyvin matalalla. Asetelma on nykyaikana sama kuin 20 vuotta sitten. Markkinoille uutuus saatiin pari vuotta myöhemmin. Onko sellainen järkevä ostos. Vaikka iloisesti raikaava wankelmoottori tuo omat tekniikkamurheensa, niistä selviää helpommalla ja halvemmalla kuin monen julmetusti arvokkaamman superauton oikkuja selvitellessä. Tuotannon alkupuolella RX-8 sai osakseen kiitosta ja kunniaa. 87. Ongelmia kasaantui etenkin moottoripuolelle. Mutta Z oli voimakkaampi, nopeampi ja parempi maantiellä. Otatko varman valinnan vai kaipaatko eksotiikkaa. Onko RX-8 tulevaisuuden klassikko. Ulkonäöltään Nissan on eri maata kuin Mazda, mutta myös Z:n muodot huokuvat persoonallisuutta ja näyttävyyttä. Jousitus, ohjaus ja jarrut toimivat nopeassa ajossa kuten urheiluautolta odottaakin. Vapaastihengittävä wankelmoottori kuulostaa kireältä ja vetää ahnaasti aina 9 000 kierroksen punaviivalle saakka. Renesis-nimen saanut uusi wankel osoittautui vikaherkäksi, etenkin jos sen huoltotoimiin suhtautui leväperäisesti. Kuljettajalle peli antaa paljon nautiskeltavaa. kokeellisena tutkielmana kuin tuotantoon tähtäävänä mallina. Auto on kevyt. Ehdottomasti. Siihen mennessä ehti valmistua yli 190 000 yksilöä, mikä on melko hyvä saavutus näinkin erikoislaatuiselle ajopelille. Autossa myös istutaan lähellä tien pintaa. 2009 Ulkoisesti uudistettu ja monilta osin teknisesti päivitetty versio myyntiin. Wankel moottorin kolmiomallisen männän muoto on inspiroinut vaihdekepin nupin ja äänen toistolaitteiston muotoilua. Samaan pakettiin et niitä saa, mutta onneksi on vaihtoehtoja. RX-8:n muotoilu herättää huomiota vielä yli kaksikymmentä vuotta ensiesittelyn jälkeen. Näkymä kuljettajan paikalta on konstailematon ja urheiluautomainen ohjaus pyörän ja mittariston osalta, mutta kojelaudan keskiosasta ei voi sanoa samaa
Voitelu on Mazdan wankelmoottorin kestävyyden kannalta aivan kriittinen seikka. Ja itse huolellisesti rakennettuun moottoriin on helpompi luottaa kuin satunnaisen yksilön pellin alla lymyävään arvoitukseen. Mazda risti sivuporttisen wankelmoottorityypin Renesikseksi. Moottorin toimintaperiaatteesta johtuen se myös kuluttaa öljyä. Sitä ei voi alleviivata liikaa. Kun kipinöitä jää väliin, palamaton polttoaine jää ohentamaan öljykalvoa tuhoisin seurauksin. Moottorivikaisia yksilöitä putkahtaa Eu roopassa myyntiin välillä todella halvalla. Riemukkaasti raikaava moottori ja nopeaan ajoon natsaava alusta eivät pääse maantiellä oikeuksiinsa. Wankelmoottorissa sytytysjärjestelmän oikuttelu johtaa herkästi moottoririkkoon, ja sekin liittyy voitelun pettämiseen. Halpojen tarvikepuolien sijaan kannattaa käyttää alkuperäisosia. Mutta jos haluat omistaa massasta poikkeavan urheiluauton, jonka pellin alla kehrää eksoottista tekniikkaa, RX-8 voi olla etsimäsi peli – vieläpä kohtuurahalla. Perinteiseen mäntämoottoriin nähden wankelmoottori on korostetun tarkka öljyn määrästä. Sekin on vähän arkikäyttöä ajatellen, mutta harrastekäytössä puhutaan helposti vuosikymmenistä. Mazdan ominaisuuksista saa eniten irti radalla. Sel laista kannattaa harkita, jos omaa kohtuullisen hyvät mekaanikontaidot. Tuleva klassikko Mazda RX-8 HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Jos etsit erikoisautoa, jolla voit ajella huoletta ja keskittyä ainoastaan tankkauksiin ja määräaikaishuoltoihin, katsele suosiolla muita vaihtoehtoja. Öljymäärän tarkistus ja tarvittaessa lisäys on syytä suorittaa usein, esimerkiksi aina tankkauksen yhteydessä. Parasta tietysti olisi, jos pääsisi ostamaan auton asiaan perehtyneeltä harrastajalta, sillä RX-8:n tapauksessa säntillisesti merkkihuollossa tehdyt toimenpiteet eivät sellaisenaan riitä pitämään moottoria hyvässä iskussa. Kuulostaa työläältä ja kalliilta, mutta harrastekäytössä autoille kertyy tutkitusti hyvin vähän kilometrejä vuosittain. Renesiksen täysremontti ei ole halpa rasti, mutta hintaero ehjään yksilöön on usein reilusti suurempi. Puolapaketit on syytä vaihtaa uusiin samalla kuin sytytystulpatkin, sopiva väli on noin 30 000–50 000 kilometriä. Yksittäisen sytytystulpan tai -puolan vioittumista ei huomaa samalla tavalla kuin mäntämoottorissa, ja siksi asiaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Voimanlähde on pieni ja sijaitsee alhaalla etuakselin takapuolella. Se on ytimeltään yksinkertainen mutta kokonaisuutena monimutkainen ja herkästi vioittuva. Konepellin alla näkee lähinnä muovipaneeleita. Leväperäisesti ylläpidetty Renesis saattaa tulla tiensä päähän jo alle sadantuhannen kilometrin jälkeen, oikein huollettuna käyttöikä tuplaantuu. 88 2/2025. Jos Renesikseen suhtautuu kuten moderniin kilpamoottoriin, sen ominaisuuksia ja vaatimuksia on helpompi ymmärtää. Renesis-moottori on tekniikkafriikille loputtoman kiehtova paketti. Ehjä moottori hörähtää hyvin käyntiin myös kuumana, kulunut ei. Varmin konsti kun non selvittämiseksi on puristuspaineiden mit taus, mutta operaatio edellyttää oikeita työ kaluja ja hieman asiantuntemusta
Kaikki aiemmin ilmestyneet numerot nyt saatavilla Viipale mediat mediat osoita kameralla klikkaa verkkokauppaan —> — > 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. Supermarket.fi Puuttuuko kokoelmasta numero
Klassikot 3/2025 ilmestyy 17.4.2025 90. Seuraavassa numerossa: Kevään merkit Harva on lähtenyt nikkaroimaan retkeilyautoa yhtä huonosta aihiosta kuin Ari Haanjoki, ja harvalla on tänä päivänä yhtä pirteätä ja sympaattista reissupeliä kuin Arin Renault Estafette on nyt. Koeajovuorossa laadukas premium-luokan ’93 Honda Legend. Vaiherikkaan projektitarinan lisäksi huhtikuun numerossa tutustutaan Yamaha AS3 -kevariin, jolla Ari Hyyryläinen seikkaili nuorena
KUSTOM KULTURE SHOW TALLIKIERROS: OULU, RIIHIMÄKI... CADILLAC DEVILLE COUPE ’72 CHEVROLET IMPALA SS 409 ’63 DODGE BUSINESS COUPE ’41 • DODGE CHARGER ’68 FORD F-150 HEMI ’75 • PETERBILT 359 EXHD ’71 SABERTOOTH WILDCAT V8 ’08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 75 th 70 02 45 -2 50 2 PAL VKO 2025-16 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan • 2/2025 • 11,90 € TURBONOVA +750 HV CHEVROLET NOVA LQ4 TURBO ’72 FORD 5W COUPE ’35 Huoliteltu Huoliteltu AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 25 NR O 90 ”S EM M O IN EN H YB RID IS EK AS IK IÖ , AL U N PE RIN 16 -L IT RA IS ES TA SC AN IA N KO N EE ST A, M U TT A TU O M M O IS EE N KO N EE SE EN M U O KA TT U.” tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta AMERIKAN RAUTA NYT LEHTIPISTEISSÄ
Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän! VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioinen voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharrastaja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve er a• Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11 VAIVALLA ENTISÖITY ŠKODA 440 ’57 TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Mazda RX-8 UUTUUSTAPAHTUMA: Kaakonkulman talviajot MAINOKSEN IMUSSA: Varustellut kampanjamallit PIKKUPOJAN HAAVEAUTO FORD CAPRI 1600 GTL ’69 LOISTAVA MAASTURI CHEVROLET BLAZER ’80 2/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi SUNBEAM AVENGER 1600 GT ’74 KOSTAJA KOSTAJA 2/ 20 25 Ch ev ro let Bla ze r K5 ’80 • Cit ro ën Tra ctio n Av an t 11 B Fa m ilia le ’38 • Fo rd Ca pri 16 00 GT L ’69 • Š ko da 44 ’57 • Su nb ea m Av en ge r 16 00 GT ’74 • Va ux ha ll Vic to r Es tat e ’63 36 84 80 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6