VOLGA M21 ’66 Kahdesti pelastunut loistovaunu Porsche Satojen lähtöjen rallicross-kilpuri AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/16 • Hinta 8,90€ 911 Brittipalapelejä Arkiauton palikoita englantilaisissa urheiluautoissa Abarthin nimeen Kilpa-autovalmistajan ja virityspajan vaiheita Vaihtotalkoot Kuvia romuromantikon kirjavasta kalustosta Opel Commodore Tanssiorkesterin luottopeli ’71 03 /1 6 36 84 80 -1 60 3 • PA L VK O 20 16 -2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 3 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ch rys ler 30 0M ’ 99 • Fia t Cro m a 20 00 i.e . ’ 89 • Op el Co m m od ore ’ 71 • Po rsc he 91 1 ’ 71 • To yo ta Cro w n HT ’ 70 • VW Ka rm an n-G hia 15 00 S ’ 65 • Vo lga M 21 ’ 66
Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. CLASSIC MOTORSHOW 7.-8.5. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. LAHTI SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONE UVONÄYTTELY suomalaisen ralliautoilun historiaa Pääyhteistyökumppanit: Yhteistyökumppanit:
Pääkirjoitus Kilpavehje S uomalaiset ovat tunnetusti rallikansaa eikä maamme menestys rata-autoilun sarallakaan ole ollut vaatimatonta. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Kilpa-auton entisöinti tarkoittaisi sen palauttamista siihen kuntoon, jossa se oli tehtaalta tullessaan. Erilaisilla kunnostustoimilla voidaan ajokkia pyrkiä palauttamaan alkuperäisen oloiseen asuun, mutta erityisesti kilpa-autojen kohdalla sekin reitti on hyvin vaikea ja joskus jopa mahdoton. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Sen jälkeen erilaisia osakokonaisuuksia sekä ulkoasuja on ollut niin monta, etteivät kaikki ole kovasta salapoliisityöstä huolimatta vieläkään selvillä. Juuri Historic-sarjojen olemassaolo on osaltaan mahdollistanut lehden viitekehykseen istuvat kalustoja tapahtumajutut, mutta samalla suuri osa menneiden vuosikymmenien moottoriurheilusta on jäänyt hieman paitsioon. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Nyt kun katsoo vuosia taaksepäin, voin rehellisesti sanoa olevani kateellinen niille harrastajille, jotka ovat tyytyneet yhteen merkkiin, malliin tai valmistusmaahan – tietynlaiseen hillittyyn olemiseen ja tyytyväisyyteen, joka ohjaa harrastusta punaisen langan tavoin. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. 3 03/16. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tämä kertoo harrastajan olemuksesta, rajattomasta hullaantumisesta ja tyytymättömyydestä. Harrastamiseni on ollut hyvin hektistä, spontaania ja täynnä hetken mielijohteita. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Klassikot-lehden sivuilla on vuosien saatossa esitelty useita Historic-luokan kilpureita sekä kisaraportteja niillä ajetuista ralleista ja ratakilpailuista. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ennen ajokortti-ikää ei autotulvaa tontilla näkynyt, mutta sen jälkeen piha olikin välillä täynnä tai ainakin vaihtuvuus oli taattu. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tiukasti tulkittuna auton entisöinti tarkoittaisi sen palauttamista siihen kuntoon, jossa se oli tehtaalta tullessaan. Sitä tuskin kukaan haluaa. Tekijältä: Autorivistön kiertonopeus Ensikosketukseni autoiluun tapahtui Saab 96:n ratin takana, kun en yltänyt vielä polkimille. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Joona Hamm toimittaja TILAAJAPALVELU Puh. Välillä sukat on käännetty ympäri, värjätty uusiksi, parsittu reikiä ja kulutettu taas lisää. Itse en ole siihen kyennyt. Murrosiän touhusin mopojen parissa. Ehkä jatkossa vielä löydän jonkin rakkaan ajoneuvon, jota vaalin harrasteena niin myötäkuin vastamäissäkin. Sulkia suomalaisten hattuihin on kertynyt muistakin vauhtilajeista. Autoja on vaihdettu kuin sukkia. Sinänsä ymmärrettävä ajatus on vaatimuksena usein turhan tiukka, sillä tuskin monikaan vekotin säilyy kirjaimellisesti alkuperäisenä vuosikymmenestä toiseen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Tässä numerossa teimme pientä korjausliikettä, ja kuten kansikuvasta voi päätellä, sukelsimme aikanaan ja tietenkin nykyaikanakin erittäin suositun rallicrossin maailmaan. Kansikuvan Porschen kohdalla asiaa on hyvä pysähtyä pohtimaan tarkemmin. Viime vuosien aikana olen rauhoittunut ja pikku hiljaa löytänyt itselleni ja luonteelleni sopivan harrastustyylin. Kun puhutaan vanhoista autoista harrastekohteina, usein keskusteluun nousee tavalla tai toisella eräänlainen alkuperäisyyden vaatimus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Moni muistaa vaikkapa Matti Alamäen villit ajosuoritukset keltaisen Porschen ratissa, ja varmasti yhtä monen mieliin ovat jääneet saman valmistajan Bee-Gee-teemaiset kilpurit. Seuraava olomuoto oli jotakin katuja kilpa-auton väliltä. Jokin sukka on lähtenyt entistä ehompana eteenpäin, toinen taas rähjäisempänä seuraavan käyttäjän murheeksi, kun oma inspiraatiohiki on haihtunut ilmaan. Tehtaan liukuhihnalta auto lähti maailmalle tavallisena katuautona ja siinä virassa se ehti hetken palvellakin
70 Talviheikki, Turku Turun Seudun Mobilistien rompetapahtuma on järjestetty jo 30 vuoden ajan. Tässä numerossa s. 42 VW Karmann-Ghia Typ 34 ’65 Arto Rauhala osti Karmann-Ghiansa pahvilaatikkoihin purettuna, ja kunnosti siitä hienon museoauton. ’89 Kuorttilaisen Jari Tyyskän Croma toteutti nuoruuden haaveet isosta, tyylikkäästä Fiatista. 36 Toyota Crown HT ’70 Tummanpuhuvan coupe-Crownin pellin alla piilee yllätys: alkuperäinen kuutonen on korvattu parisenkymmentä vuotta uudemmalla. s. 52 Fiat Croma 2.0 i.e. ’89 s. 22 GAZ M-21 S Volga ’66 Latolöytö-Volga on ollut Toni Wessmanin omistuksessa jo 15 vuotta, ja sinä aikana maailmaa on kierretty melko lailla. 36 Toyota Crown HT ’70 s. 30 Opel Commodore ’71 ”Vaikka se on nyt vähän sekasikiö, niin antaa olla, siinä on kuitenkin hauskaa historiaa.” 4 03/16. TAPAHTUMAT 68 AHS:n Talviajo, Lahnajärvi-Somero Autohistoriallisen Seuran talviajot ajeluttivat harrastekalustoa eteläisillä teillä. 42 VW Karmann-Ghia Typ 34 ’65 s. 52 Fiat Croma 2.0 i.e. 30 Opel Commodore ’71 Kalevi Riihimäellä ja hänen Commodorella on takanaan monta mukavaa tanssilavakeikkaa. 70 Talviheikki AJONEUVOT 12 Porsche 911 BeeGee Racing Team ’71 Farkkumerkin väreissä komeileva, Haminassa majaileva rallicross-veteraani on nähnyt ja kokenut paljon. 12 Porsche 911 BeeGee Racing Team ’71 s. 22 GAZ M-21 S Volga ’66 s. ARTIKKELIT 20 Farkkujen vuosikymmen 70-luku oli farkkumerkkien kulta-aikaa ja Amerikan ihannointi sai näkyä promootioautoissa
VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. Englantilaisissa urheiluautoissa tapaa tavallisen perheauton palikkaa siellä täällä. 78 Marginaalista Interlagos on nimetty brasilialaisen kilparadan mukaan. 80 Klassikkoesine Oranssi Hankkija-lippis sopii suomalaisen maamiehen päähän. 62 Kisoissa ja kaduilla s. 84 Tuleva klassikko 58 Ristiin rastiin Mistähän tämäkin alunperin on. s.68 AHS:n Talviajo s. 82 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 5 03/16. 62 Kisoissa ja kadulla – Abarth Kuuluisan virityspajan ja autonrakentajan historia on vaiheikas ja mielenkiintoinen. 58 Ristiin rastiin FARMARIHOUSUJEN markkinoinnissa ei ujosteltu. 84 Tuleva Klassikko Sukkulamaisella Chrysler 300M:llä on vannoutuneet faninsa. 74 Poistetut s. 78 Marginaalista s. s. 80 Klassikkoesine s. 74 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista
Valmiisiin autoihin viitataan niiden loppusijoituspaikan mukaan, ja nyt julkistetut kaksi uusinta asiakasautoa ovat nimeltään North Carolina ja Florida. Mutta rahalla saa auton, jonka jokainen yksityiskohta on mietitty uusiksi. Halvimmillaankin hintalapussa lukee parinsadan tuhannen euron lukemat, ja vaatimustasoa nostamalla hintakin helposti tuplaantuu. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta S inger ottaa lähtökohdakseen 1990-luvun Porsche 911:n, ja rakentaa auton osa osalta uusiksi. Vuodesta 2008 toiminnassa ollut ja tähän mennessä 40 erilaista 911:tä uudelleenrakentanut yritys pyrkii vakavissaan toteuttamaan asiakkaan unelma-911:n. Viininpunainen North Carolina on alun perin 1991-mallinen ja Florida vuoden iäkkäämpi. Kuten haluatte Kalifornialainen Singer Vehicle Design ei vain restauroi Porscheja, vaan tekee niistä täydellisiä. Kummassakin on nelilitrainen Ed Pink Racing Enginesin rakentama moottori ja hiilikuituiset koripaneelit, Brembon jarrut sekä Öhlinsin alusta. 6 03/16. Autot esiteltiin Amelia Islandin Concours d’Elegance -tapahtumassa maaliskuun lopulla. Tämä tietysti maksaa. Lopputuloksena on ilmiasultaan harkittu, mittatilauksena tehty 911 joka näyttää parisenkymmentä vuotta vanhemmalta
HENRI TOIVONEN -JUHLAOSASTO CLASSIC MOTORSHOW’HUN 7-8. TVR TULEE TAKAISIN Moni englantilainen urheiluautovalmistaja on sortunut elon tiellä. BMW:n ensimmäinen kokonaan omaa suunnittelua ollut auto oli vuodet 1932-34 valmistettu 3/20 PS, jonka moottori oli kuitenkin sukua aikaisemmille Austin-jalosteille. Jonkin aikaa polkupyöriin ja moottoripyöriin keskittynyt BMW lähti uudelleen mukaan autonvalmistukseen 1951 esitellyllä ja barokkienkeliliksi kutsutulla 501-mallilla, josta tarjottiin myös V8-moottorista 502-versiota. BMW 100 vuotta Vuonna 1916 perustettu ja lentokonemoottoreista ponnistanut baijerilainen autonvalmistaja juhli maaliskuussa pyöreitä lukemia. Uusien TVR:ien tuotantopaikaksi on varmistumassa sama walesilainen St. Neue Klasse-mallisto alkoi asteittain korvautua E12-korin 5-sarjan esittelyn myötä vuodesta 1972, ja sitä mukaa nykyinen nimeämiskäytäntö pääsi alulle. Nelisylinteristä ja 15-hevosvoimaista Dixiä myytiin vuodet 1927-1929. 2016 järjestettävässä Lahden Classic Motorshowssa tulee olemaan erityinen Henri Toivonen -juhlaosasto. Pyöreämuotoiset isot autot pysyivät tuotannossa 1960-luvulle saakka, jolloin niiden seuraajiksi oli jo kehitetty uusi ”Neue Klasse”-mallisto, jonka teräväkeulainen ja isoikkunainen ulkoasu on monelle autoharrastajalle se aidoin klassisen BMW:n muotoilusuuntaus. Tapahtumajärjestäjä Risto Laineen mukaan osastolla halutaan kunnioittaa nimenomaan Henri Toivosen uran alkutaipaletta ja intohimoa ajamiseen. Vanteiden hinnat lähtevät 59,95 eurosta ja kromikapselit ovat 19,95 euron hintaiset. Toivosen syntymästä tulee elokuussa kuluneeksi 60 vuotta. Athanin teollisuusalue, jossa toimii tulevaisuudessa muun muassa Aston Martinin kokoonpanolinja. Uusissa malleissa tulee automediassa liikkuvien tietojen mukaan olemaan Cosworthin suunnittelema V8moottori ja itse autot valmistetaan hyödyntäen kuulun F1-suunnittelija Gordon Murrayn kehittämää tuotantoprosessia, jonka on kuin räätälöity TVR:n kaltaiselle piensarjavalmistajalle. Toisen maailmansodan jälkeen markkinat olivat toisenlaiset. Alunperin TVR:iä kasattiin Blackpoolissa, Bristol Avenuella, mutta tehdas suljettiin vuosia sitten. 4,5 x 15 -tuumaisia vanteita saa hopeanvärisinä sekä kromisina kahdella eri pulttijaolla. KUPLAVANNETTA Vannetukku on tuonut myyntiin VW Kuplaan suunnitellut Jack Wheeler Herbie -teräsvanteet. Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 175/70R13 185/70R13 165/65R13 205/75R14 185/70R14 195/70R14 205/70R14 155/65R14 175/65R14 185/65R14 54,95 € 59,95 € 49,95 € 74,95 € 59,95 € 64,95 € 74,95 € 59,95 € 59,95 € 59,95 € 205/75R15 215/75R15 225/75R15 205/70R15 215/70R15 225/70R15 185/65R15 195/65R15 205/65R15 215/60R16 89,95 € 99,95 € 94,95 € 84,95 € 79,95 € 84,95 € 64,95 € 69,95 € 74,95 € 89,95 € 7 03/16. Tarjolla on lisäksi sopivia kromikapseleita sekä Vitour-valkosivurenkaita. Tämä mallisarja kattoi aluksi 1500-sedanit, joissa esiteltiin tutuksi tullut M10-nelosmoottori, ja myöhemmin 2000-sarjan coupét ja 3-sarjaa edeltävät pienemmät 02-mallit. Myös TVR:llä on ollut useaan otteeseen lopullinen lähtö lähellä, mutta jälleen perinteistä merkkiä herätetään henkiin usean investoijan myötä. Ensimmäinen urheilullinen BMW oli 1930 esitelty, pitkälti samaan perusrakenteeseen pohjautunut 3/15 DA-3 Wartburg, joka ei tuolloisen lamakauden takia kuitenkaan myynyt hyvin. BMW:n tunnetuin kilpailija Mercedes-Benz onnitteli baijerilaismerkkiä sanomalehtimainoksessa, jossa todettiin ensimmäisten 30 vuoden olleen kovinkin tylsiä ilman varteenotettavaa kilpailjaa – vaivihkainen viittaus siihen, että Benz-merkkisiä autoja oli tuotettu jo vuodesta 1885. S iihen nähden että 1990-luvulla BMW otti haltuunsa ison osan englantilaista autonvalmistusta hankkimalla itselleen Roverin ja Minin, on kiinnostavaa huomata BMW:n autonvalmistuksen perustuvan Dixinimellä myytyyn Austin 7 -kopioon 1920-luvun lopulta lähtien. Ensimmäiset savut tulevista moottoreista on kuulemma jo otettu
Viisiovinen ja kantikas pikkuauto Delta oli ollut markkinoilla jo vuodesta 1979 asti. monta. Alfa Romeon Vivacekonseptiautot pohjustivat seuraavalla vuosikymmenellä esiteltäviä GTV/ Spider-sportteja, jotka olivat totutusta poiketen etuvetoisia. TORINO -86 toi näytille myös Alfa Romeon GTV/Spidermalleja ennakoivat Vivace-konseptit, sekä järkälemäisen Lamborghini LM002:n. 8 03/16. HF 4WD -mallin myötä Lancia myös uudisti Deltan ulkoasua maltillisesti, ja tässä kaksilitraisessa mallissa tehotkin nousivat 165 hevosvoimaan HF Turbon 140:sta. Etuvetoinen malli nimettiin HF Turboksi vuonna 1985 sillä ajatuksella, että nimikäytäntö erottaisi mallin tulevasta nelivetoversiosta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta O tsikko ei ole sanaleikki, vaan Lancian elefanttilogoinen HF-mallisto todella viittasi hifiin, tällä kertaa vain ajokokemuksen tarkkuutta ajatellen. Samaisessa Torinon autonäyttelyssä esiteltiin muitakin mielenkiintoisia italialaisautoja, kuten V8-moottorilla varustettu Lancia Thema 8.32 sekä nelivetoinen versio Lancia Y10 -pikkuautosta. Seuraavan vuoden syksyllä HF 4WD korvattiin myöhemmin kuuluisaksi tulleella HF Integralella, ja tuon kahdeksanventtiilisen mallin seuraava kehitysversio oli vuoden ’89 HF Integrale 16v. Huhtikuisessa Torinon autonäyttelyssä kortit lyötiin viimein pöytään, ja B-ryhmän viimeiseksi vuosikerraksi jääneen ’86-mallin Delta S4:n nelivaloinen maantievastine oli julkisesti esillä. Monen automiehen mielestä rivakan Deltan kuuluu kuitenkin olla nelivetoinen, ja kevään 1986 HF 4WD oli kuluttajatasolla laatuaan ensimmäinen. Esittelyvuorossa oli myös ”Rambo-Lambo”, järkälemäinen Lamborghini LM002. Kaikkiaan automalli pysyi tuotannossa vuoteen 1994 asti, ja erilaisia versioita 15 vuoden mallitaipaleelle mahtui melkoisen High F idelity Huhtikuussa 1986 puhalsivat uudet tuulet joka nurkasta: Lancia toi nelivedon tarjolle legendaariseen Delta HF:ään. Ripeäkulkuista versiota siitä oli tarjottu aiemminkin, mutta vasta 1983 esitelty, turboahdetulla 1.6-litraisella moottorilla varustettu HF toi kunnolla lisäpotkua mallistoon
Rompetori Sastamalan Vatajalla 28.–29.5. Vaasan automuseon avajaiset 1.5. Omavalmisteisille pyörille valmistenumerot Herbie-teräsvanne VW Kuplaan 4,5x15” 59,95 € Kromikapseli teräsvanteelle 19,95 € 9 03/16. Puupaneeleista koostuva Setsuna-konsepti on laadittu valmistajan mukaan tästä materiaalista siksi, että se patinoituisi vuosien mittaan hienosti kuin vanha perintöhuonekalu: siihen on tarkoitus tulla pieniä jälkiä ja pinttymiä, ja värikin vain paranee vanhetessaan. Abarth & Motorsport -teemanäyttelyn avajaiset, Vaasan automuseo 21.5. Rompetori Camping Nyyssänniemessä, Keuruu K otitallissaan moottoripyörää rakentaville on tiedossa helpotuksia: Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on aloittanut valmistenumeroiden myöntämisen yksilöllisesti rakennetuille moottoripyörille ja kolmipyörille. Kymen automobiilikerhon ajokauden avaus, Korian mobiilihalli Toukokuu 1.5. Kuninkaantieajo, Inkeroinen 21.5. Valmistenumeroa haetaan Trafin liikennekelpoisuusyksiköstä nettisivuilta löytyvällä hakulomakkeella, osoitteesta www.trafi.fi. PUUVENE-TOYOTA Ei satsuma, vaan Setsuna. Vuosikiintiö on olemassa, sillä valmistenumeroita voidaan myöntää kalenterivuoden aikana enintään 150 kpl, ja annettu valmistenumero on käytettävissä viiden vuoden ajan sen antamisesta. Toukotaival-ajo, Kemi 21.5. Vähintään yhtä mielenkiintoinen laite on hiljattain Tokyo Motor Showssa esitelty Toyota Kikai, jonka jousitusratkaisut ovat kaikki kadunmiehen tarkasteltavissa. Hot Rod & Rock Show, Tampereen Messuja Urheilukeskus Pirkkahalli 24.4. L ienevätköhän Toyotan retro-konseptiautot erikoisimpia mitä kuvitella saattaa. Rompetori, Auran nuortentalo 28.5. Classic Motor Show, Lahti 8.5. Sörkan Rompetori, Sörnäisten rantatie 22, Helsinki 14.15.5. Tekniikka on Toyotan mukaan jätetty näkyville siksi, että perinteistä mekaniikkaa olisi helpompi arvostaa näin digiaikaan. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan Ravirata, Lahti 14.5. Trafin mukaan ”yksilöllisesti valmistetulla ajoneuvolla” tarkoitetaan tässä tapauksessa moottoripyörää, sivuvaunumoottoripyörää tai kolmipyörää, jonka osista osa on yksilöllisesti valmistettuja tai sarjavalmisteisista osista merkittävässä määrin muutettuja ja jonka osista enintään 50 prosenttia on peräisin samasta sarjavalmisteisesta ajoneuvomallista, eli kyseessä on niin pitkälti omatekoinen laite, ettei sitä voi enää alkuperäiseksi kutsua. Tänä aikana ajoneuvo on rekisteröitävä Suomeen. Fiat 131-harrastajien ajotapahtuma Päijät-Hämeen alueella 23.-24.4. Milanossa esitelty retrohenkinen roadster on kunnianosoitus puumateriaalille. Matkamittarin sijaan ajokki mittaa aikaa, ja asteikossa riittää pykäliä sataan vuoteen saakka. AHS:n Helatorstaiajot, Länsi-Uusimaa 7.5. Tweet Drive, Vaasan Veteraaniautoseura 14.5. Jos ajoneuvoa ei rekisteröidä viiden vuoden määräajan puitteissa, on ajoneuvolle jälleen haettava Trafista uusi valmistenumero ajoneuvon rekisteröimiseksi Suomeen yksilöllisesti valmistettuna ajoneuvona. Rompetori ja harrasteparkki, Lieto 5.5. Paukepäivät, Sastamala 28.-29.5. Steampunk-henkisen Kikain ratti on keskellä kabiinia ja matkustajat istuvat kuljettajan molemmin puolin. Abarth & Motorsport -teemanäyttelyn avajaiset, Vaasan automuseo 7.-8.5. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Könnintie 125, Ylistaro 22.5. Swap Meet rompetori, Äijänsuon urheilukeskus, Rauma 25.4. TAPAHTUMAKALENTERI Huhtikuu 16.4
huhtikuuta: Itä-Saksan kommunistisen puolueen pääsihteeri Erich Honecker valitaan uudelle viisivuotiselle virkakaudelle. Tuotantomalli, jonka nimeksi on uumoiltu Alpine A120, tullaan esittelemään Pariisin autonäyttelyssä syksyllä. huhtikuuta: TV-toimittaja Geraldo Rivera avaa Al Caponen kuuluisan pankkiholvin televisiolähetyksessä. • 21. HUHTIKUU 1986 • 3. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta LATOPYÖRÄT V iime vuoden Le Mansin 24 tunnin ajojen yhteydessä esitellystä Celebration-konseptista on nyt laadittu miltei tuotantovalmiin näköinen Vision-malli, jonka kerrotaan vastaavan 80-prosenttisesti asiakaskunnalle myytävää lopullista autoa. Vision onnistuu yhä näyttämään klassiselta 1960-1970-lukujen Alpine A110-mallilta, vaikka kyseessä onkin nykyauto. Pyörät ovat melko lohduttomassa kunnossa, mutta huutokauppatalon mukaan ne ovat kaikki kunnostettavissa. • 14. • 26. huhtikuuta: Maailman vakavin ydinturma, Tshernobylin ydinonnettomuus tapahtuu Ukrainassa sijaitsevassa voimalassa Pripjatissa epäonnistuneen kokeen seurauksena. huhtikuuta: Ensimmäinen kannettava tietokone, IBM:n PC Convertible julkistetaan. Alpine lähestyy tuotantoa Askel askeleelta Renaultin henkiin-herättämä Alpine on lähempänä tuotantoautoa kuin toiveunta. Sieltä löytyy vain pullo väkijuomaa. huhtikuuta: Kilon painoisia rakeita sataa Bangladeshissä. Kokoelmaan kuuluu myös erittäin harvinainen nelisylinterinen malli. Tapahtumalla on vaikutuksia seuraavan 30 vuoden ajan. Niitä valmistettiin Englannissa vuoteen 1940 asti, useimmiten tilauksesta – työn laatua verrattiin Rolls-Royceen ja pyörät maksoivat helposti tavallisen työntekijän vuosipalkan verran. B rough Superior -moottoripyörät ovat aina olleet harvinaisia ja kalliita. Bonhamsin huutokauppaan tulee huhtikuun lopulla kahdeksan latolöytö-Broughin kokoelma, joka on maannut koskemattomana puoli vuosisataa. 10 03/16. • 21. Renault ei mainitse vieläkään tarkkoja teknisiä tietoja, mutta keskelle asennetun nelosturbomoottorin kerrotaan siivittävän auton satasen vauhtiin 4,5 sekunnissa. Noin kuuden kilon painoinen laite on myös ensimmäinen IBM joka käyttää 3.5 tuuman ”korppu”-diskettejä
Simulaattoreiden määrä jäi tuolloin kuitenkin vain muutamaan kappaleeseen, sillä ilmeisesti aika ei vielä ollut kypsä tämänkaltaisille opetusvälineille. Suosituimpien automerkkien joukkoon lukeutuivat muun muassa Ford ja Chevrolet. Jännitys on huipussaan, sillä ajosimulaattorin nahkapenkille istuutuneella nuorella on näytön paikka. Näin myös ähtäriläisille nuorille avautui mahdollisuus päästä testaamaan ajotaitojaan virtuaalimaailmassa ennen maanteiden valloittamista. Autoliitto toi ensimmäiset autokoulukäyttöön tarkoitetut ajosimulaattorit Suomeen jo 1960-luvun alussa. Vuoden 1925 Suomen Moottorilehdessä julkaistiin lista autojen ja kuormaautojen määristä maailman eri kolkissa. Ähtärin autokoulussa käytössä ollut ranskalainen Ordicar-ajosimulaattori muistutti sisustukseltaan aitoa ajoneuvoa, vaikka käyttäjän edessä auennut näkymä ei nykyajan simulaattoreiden realistisen kuvan tasolle aivan yltänyt. ORDICAR AUTOSIMULAATTORI • 1972 Opetustarvike Oy ryhtyi maahantuomaan ranskalaisia Ordicar-ajosimulaattoreita, • Liikenneministeriö myönsi laitteelle käyttöluvan, ja niitä tilattiin heti ensimmäisenä vuonna Suomeen 11 kappaletta. A utoilu-uraansa aloitteleva nuori puristaa tiukasti rattia ja tuijottaa edessään liikkuvaa kuvaa. Vuoden 1918 sisällisodan päättyessä oli maan autokanta muodostunut muutamasta sadasta autosta, mutta vuonna 1923 tuontiautojen määrä kohosi ensimmäisen kerran jo yli tuhannen. Vuosikymmenen aikana rakennettiin myös tuontiautojen myyntiverkostot Suomeen. Kymmenisen vuotta myöhemmin ajosimulaattoreita lanseerattiin autokoulukäyttöön paremmalla menestyksellä. Seuraavaksi eniten autoja liikkui Englannin (778 211), Kanadan (636 489) ja Ranskan (573 397) maanteillä. 11 03/16. Simulaattorissa oli mahdollista harjoitella lattiavaihteen ohella ”sateenvarjokahvan” käyttöä. Testiajo ajosimulaattorissa paljastaa armotta tuoreen kuskin taidot tai niiden puutteen. Ordicar -autosimulaattori Nykyisellä tietotekniikan aikakaudella erilaiset simulaattorit ovat arkipäivää ajo-opetuksessa, mutta osattiin sitä ennenkin. Kärkipaikkaa piti itseoikeutetusti Yhdysvallat huikealla 17 726 507 ajoneuvon lukumäärällä. Teksti: Mari Immonen KUN AUTOKUUME ISKI SUOMEEN 1920-luvun aikana autojen määrä kasvoi maassamme ennätysvauhtia. • Ähtärin ajokoulun ajo-opetuksessa toiminut simulaattori kuuluu nykyisin automuseo Mobilian autokoulukokoelmiin. Suomesta autoja ja kuormaautoja löytyi 5 462 ja tällä lukumäärällä Suomi sijoittautui listalla sijalle 47
Jos oli 60-luku ralliautoilun kultainen vuosikymmen, 70-luvulla yhdeksi muotiurheiluksi kipusi katsojaystävällisempi rallicross. Kovin autoystävällinen ei tämäkään laji ollut ja alkupään rallicross-autoista lienee valtaosa saanut loistokasta urheilu-uraa tyypillisesti seuranneen vähemmän loisteliaan päätöksen. Porscheharrastaja Mika Viitalalle päätynyt rosoinen kilpuri omaa vauhdikkaasta lajista poikkeuksellisen pitkän historian ja koreilee nykyisin touhua sponsorineen farkkumerkin värikkäissä teippauksissa. PORSCHE Hamina Porsche 911 ”Bee Gee Racing Team” 12 03/16
Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine, Kari Näätänen, Holger Eklund / Scuderia Naftalin V iime vuoden Lahden Classic Motorshow:ssa moni kilpaautoilun historiasta hiukankin kiinnostunut varmasti pysähtyi näyttelyautojen rivistössä olleen Porschen kohdalla. Pitkälle urheilu-uralle päätynyt, polttoaineen ruiskutuksella varustettu 2,2-litrainen Porsche 911 E ei tehtaalta lähtiessään vuonna -71 eronnut kaltaisistaan siviiliautoista, vaan oli yksi 70-luvun alkuvuosina tuhannen kappaleen vuosituotannossa olleista Porsche-malleista. Toisaalta Suomi on onneksi kohtuullisen pieni maa ja vauhtiveikot muistavat yleensä ainakin autojensa mieleenpainuvimmat vaiheet. Yksilö myytiin arvatenkin uutena Ruotsissa, tai sieltä sen ainakin tiedetään rantautuneen Suomeen vuonna -75. Auto kulkeutui osaaviin käsiin, sillä 13 03/16. Useampi jäi ensin fiilistelemään sen nostalgisen farkkumerkin teippauksia, mutta poikkeuksetta ilme kääntyi yllättyneeksi, kun tajusi katselevansa yli kolmessa sadassa kilpailussa neljällä eri vuosikymmenellä rääkättyä rallicrossin veteraania. Auton omistaja, Mika Viitala tunnustaa itsekin että vaikka hän jonkin verran suomalaisten Porsche-kilpureiden historiaan onkin tullut perehtyneeksi, tämän yksilön taustat ovat alkaneet paljastua vasta hankinnan jälkeen. Mika Viitala tunnustaa ettei ole ehdottoman varma autonsa historian jokaisesta käänteestä, mutta melko paljon on tieto siitä lisääntynyt kun auto hänen kotipihallensa pari vuotta sitten ilmestyi. Vara-autoksi hankittu Historian selvittäminen vanhojen kilpa-autojen kohdalla ei aina ole sitä helpointa kansanperinteen keräämistä, sillä railakkaiden rallicrossisankareiden muistikuvat autojen värikkäistä tilanteista ajoittain risteilevät, ja aikansa arkistotkin sisältävät vain niitä tietoja joita niihin on sattunut tallentumaan
”Minä soittelin omistaja aina taaksepäin kuka tämän keneltäkin oli ostanut ja lopulta päädyin Ylikorven Heikkiin, joka totesi että hän oli rakentanut tämä Ruotsista kulkeutuneen auton kilpuriksi”, selventää Viitala tiedonkeruutaan. Tuolloin auto oli saanut RS-mallia jäljittelevän lasikuituisen ducktailtakaluukun ja sen alle Porschemoottoreiden virittämisessä mainetta niittäneen, AAW-kilpatallin bokserispesialisti Keijo Ikäheimon rakentaman 2,5-litraisen kaasutinmoottorin. Jakelutoimintaa harjoitti Magneti Marellin valmistama, 12-sylinterisissä Porsche 917-malleissakin käytetty neljän katkojakärjen jakajatyyppi, jossa yhtäaikaisesti virtaa katkoo aina vastakkainen pari kärkiä. Tuplaamisen seurauksena virranjakajan kannessa on 14 johdon myötä perin ahdasta ja sen sisällä kipinän jakamisessa vasta ahdasta olisikin, ellei pyörijän ja kannen elektrodit olisi ryhmitelty kahteen kerrokseen. Autoa varten oli valmiudessa myös tekniikkaa, sillä Miettinen oli hankkinut Antti Aarnio-Wihurin AAW-kilpatallilta runsaasti Porschen vauhtipalikoita oman harrastuksensa turvaamiseksi. Paljonko tuplatulppasysteemillä hallitun palamisprosessin myötä tulee lisätehoa, jää avoimeksi kysymykseksi, DUCKTAILIN alla räyhää 2,7-litraisen lohkoon rakennettu 2,9-litrainen moottori, jota ruokkii harvinainen RSR-mallin ruisku. Sytytysjärjestelmä on kaksinkertainen, joten piuhoja lähtee jakajasta neljätoista ja tulppia koneesta löytyy tusina. Tämän jääratakäytössä olleen korkeaviritteisen voimanlähteen Porsche 911 “Bee Gee” 14 03/16. erikoisuutena oli sen kaksipiirinen sytytysjärjestelmä, jossa periaatteessa kaikkia sytytyksen osia virranjakajaa lukuun ottamatta oli tuplasti. Miettisen ei tiedetä tällä autolla kuitenkaan ajaneen yhtäkään kilpailua, sillä hänen varsinaisen kilpurinsa täytti tehtävänsä, ja saavutuksena oli kauden -76 mestaruus. Juha Miettinen, tuolloin Bee Geen väreissä Porschella rallicrossia ajanut lajin tuleva moninkertainen suomenmestari, rakensi siitä itselleen varaauton kaudelle -76. Urheilu-uran taisteluarpia on jäänyt korin jokaiseen peltiosaan. Voiton jälkeen Miettinen myi vara-autonsa ja siihen sopivaa tekniikka Bee Gee -Kuplalla ajaneelle Heikki Ylikorvelle, joka viimeisteli Porschen rallicross -kilpuriksi. Autosta tehtiin tuolloin puolivalmiste, joka olisi nopeasti mobilisoitavissa kisakuntoon, mikäli varsinaisen kilpa-auton korille kävisi jokin oikaisutaitojen tavoittamattomissa oleva vahinko. Myös sytytysvahvistimia on tuplasti, kuten myös puolia, sytytystulppia koneesta löytyy kaikkiaan tusinan verran
Liekö auto vaihtanut omistajaa kisojen yhteydessä, sillä siitä lähtien sille kertyy tilastotietoa Paavilaisen ajamana mm. Tämän kortin numerolla autourheiluhistoriaan perehtyneen Rafu Petterssonin arkistoista löytyi myös yksilön vanhempien korttien numeroita ja tuloksena oli pitkät listat rallicrossja jääratatuloksia sekä erilaisia vauhtija puistoajoja, joihin Porschella on aikoinaan osallistuttu. KUIVASUMPPUKONEEN öljyt, suodatin sekä öljynjäähdytin löytyvät etuluukun alta. Kilpailussa vauhdin lisäksi vähintään yhtä tärkeä seikka, eli toimintavarmuus siis ainakin sytytyksen osalta kaksinkertaistui. jääradoilta ja hauskalta kuulostavasta autospeedway-kisasta. Tällöin saivat kaikki kolme Porschea mustan värityksen, ja taisi tuolloin myös pöksymerkki vaihtaa kaiken mainosmateriaalinsa synkempään sävyyn. Heikki Ylikorven nimiin kirjattiin kilpailutuloksia vuodesta -77 aina lokakuuhun -79, jolloin Kouvolassa ajetun Kunnaksen Kumpareet -rallicross-kisassa samalla autolla Ylikorven kanssa ajoi myös Uolevi Paavilainen. 15 03/16. Moottorin jatkoksi oli tuolloin päätynyt 911S -malleissa käytetty 5-nopeuksinen 915-vaihteisto. mutta Porschen kilpureissa käytettiin kyseistä systeemiä jo 60-luvulla. Maaradalla ajettaessa alustaan vaihdettiin pidemmät takatukivarret, jolloin meno oli vakaampaa, kun taas pehmeällä ja syheröisellä radalla lyhyet tukivarret tekivät Takaripustukseen vaihdeltiin joko pidempiä tai lyhempiä tukivarsia, riippuen aina kulloisestakin tarpeesta. Heikki Ylikorven kisatessa autollaan kilpakumppaneina nähtiin usein Miettisen auton lisäksi jenkkilipputeemaan maalatulla Porschella kisannut Esa Ekroos, joten lajia sponsoroinut pöksymerkki sai ainakin haluamaansa julkisuutta, kun hallitsevan mestarin lisäksi ratoja kiersi toinenkin Porsche Bee Geen väreissä. Porschen monikäyttöisyys erilaisissa kilpailuissa selittyy osittain sen muunneltavuudella, Ylikorpi kun muisteli, että takaripustukseen vaihdeltiin joko pidempiä tai lyhempiä tukivarsia riippuen kulloisestakin tarpeesta. Juha Miettisen uusiessa -77 mestaruutensa lähti menestyvän tiimin yhteistyökumppaniksi myös autoradiomerkki Roadstar. Porschen pitkittäisten tukivarsien vaihtelu muutti reilusti akseliväliä ja samalla muuttui myös painojakauma. Vaihtuvalla akselivälillä Yksilön kilpahistoriaa penkoessa tärkeäksi osoittautui vuonna -93 päivätty AKK:n myöntämä katsastuskortti, joka löytyi Porschen omistajapolkua edestakaisin soitellessa Peter Norrgårdin hallusta. Kytkentäkaavio on täynnä jännittäviä elementtejä
YLIKORPI myi kilpurinsa loppuvuodesta -79 Uolevi Paavilaiselle, joka piiskasi valkoiseksi maalattua Porscheaan keväällä -80 lähes joka viikonloppu jossain kisassa. KAUDELLE -78 Roadstar lähti mukaan tukijoukkoihin ja kaikki kolme Porschea maalattiin mustaksi. VÄRIKUVAT: Kari Näätänen MUSTAVALKOKUVAT: Holger Eklund / Scuderia Naftalin 16 03/16. Kauempana tilannetta seuraa Timo Mäkelä A 110 Alpinellaan. 25.5.-80 oli vuorossa European Rallycross Championship Ahvenistolla. Kovaa mentiin niin jäällä, hiekalla kuin asfaltillakin, eikä tekniikkamurheiltakaan vältytty. ajetussa SM-mittelöissä Heikki Ylikorpi luotsasi numerolla 3 tuolloin vielä punaista Porscheaan. 11.9. Numerolla 1 mestaruutta puolusti Juha Miettinen ja hänen perässään toista jenkkilippu-Porschea ajoi Esa Ekroos. Porsche 911 “Bee Gee” HYRYLÄSSÄ ajettiin -77 niin SMkuin PM-crossikilpaa
Kun punaviivan kääntää suoraan ylös ja ylimääräiset kellot raksitaan taulusta pois, on kilpameininki kohdillaan. Kotimainen lasikuituveneiden valmista Bella toimi aikanaan Alamäen sponsorina ja perimätiedon mukaan muotit takalokareista, takapuskurista, etupuskurista, etuluukusta sekä matalista ns. 80-luvun alkupuolella auto siirtyi Forssaan Heikki Jaakkolalle, joka käytti sitä pääasiassa jääratakisoissa. Moottorin hankinnan jälkeen hän katsoi viisaimmaksi hankkia myös Haynesin korjausoppaan opiskelun syventämiseksi. Kirjasta ei kyseistä moottorityyppiä kuitenkaan löytynyt, joten oli lähdettävä etsimään apua asiantuntijoilta. Hän soitti Keijo Ikäheimolle, joka kiinnostui nuoren miehen kuvailemasta voimanlähteestä ja muutamalla 17 03/16. Tietoa ei myöskään ole siitä, missä eri väriyhdistelmissä se on kulloinkin lähtöviivoille ilmestynyt. Ovia ei kilpuriin taidettu koskaan lujitemuovista valmistaa, mutta niiden pintapellit on jo ilmeisesti uran alkuvaiheessa vaihdettu alumiinisiin. Autossa nykyisin kiinni olevien lasikuituosien jäljet juontavat lajin euroopanmestari Matti Alamäen autoon. Porsche 911 Turbo oli jo lapsesta asti autohaaveena ja hän muistaa vuonna -84, juuri ajokortin saaneena, Tekniikan Maailmasta ihmetelleensä kuinka paljon voi auto maksaa. Muotit ovat edelleen olemassa ja ne kulkeutuivat jossain vaiheessa Viitalan autolla viimeisimpänä kilpailleen Norrgårdin haltuun. Muotteja ei ole valmistettu kaikilta osin Porschea mallintaen, sillä esimerkiksi takalokareista on jätetty rallicrossissa tarpeettomien takavalojen paikat kokonaan pois. Kotimaiset kuitukuoret Auton nykyisin omistavalle Mika Viitalalla ei ole tarkkaa tietoa autonsa kilpailumäärästä, mutta jossain kolmensadan paremmalla puolella lienee riittävän tarkka arvaus. Matti Alamäen keltaista crossiPorschea hän pitää aiheestakin aikansa vaikuttavimpana kilpa-autona: ”Se oli silloin jotain ihan käsittämätöntä, melkein tuhat heppaa, mieti.” 80-luvulla Viitalan kuplailuun tuli vauhtia kun vuonna -87 lehdestä silmiin osui ilmoitus 6-sylinterisestä Porsche-moottorista. Seuraavana tulosluetteloihin merkintöjä autolle kirjasi puolestaan Juhani Autio ja hänen jälkeensä jo ennestään samalla automerkillä kilvanajoa harrastanut Jaakko Hautamäki, joka kiertelikin Porschella jääratojen lisäksi ahkerasti myös rallisprintkisoja. Kuluttava urheilu-ura on käynyt myös Porschen korin päälle, josta varmasti kaikki vaihdettavissa oleva on vaihdettu muutamaan kertaan ja lyttyyn painunut kattokin on moukaroitu takaisin kuperaksi niin monesti, että kattopelti on venynyt jo kauas alkuperäisestä muodostaan. autosta näppärämmän ja takapainoisena hyökkäävämmän. Asiantuntemus aiheesta oli tuolloin vielä perin rajallinen, mutta into oppia sitäkin kovempi. Kilpahistoriaa autolle tahkosi toistaiseksi viimeisimpänä 90-luvun loppupuolella auton omistukseensa saanut Peter Norrgård, joka ajoi tuolloin keltaiseksi maalatun Porschen viimeisen kilpailun vuonna 2002. Niistä Vaasan SM-Jäävauhtiajot maaliskuussa -86 oli hänen osalta viimeinen. ”Silloin ajattelin etten tule koskaan saamaan sellaista.” Myös kilvanajo on aina kiinnostanut ja crossikisoja mies on seurannut ihan junnusta lähtien. PORSCHEN mittaristoissa on aina kierroslukumittari ollut keskimmäisenä. ”slant nose” -etulokareista olisivat Bellan lasikuituammattilaisten valmistamia. Kuplista Turboon Mika Viitalan tie Porschen pariin on kulkenut Kuplavolkkarien parista, joita mies tunnustaa omistaneensa ainakin parikymmentä. ”Eli takapyörät on ollut pyöräkoteloissaan ihan miten sattuu”, selventää Viitala. Bellan muoteilla on kuoria monistettu arvatenkin myös muiden tarpeisiin. Koria putsatessa ostohetkellä autoa koristaneen punaisen alta on tähän mennessä löytynyt ainakin sinistä, vihreää ja keltaista maalikerrosta
Yhteensä ehkä sadan kilpailun kokemus on karttunut myös Virossa ja Ruotsissa. Vanhan rallicrossi-Porschen perään Viitala haikaili jo vuosia sitten: ”Mä olin käynyt Peter Norrgårdin luona katsomassa tätä autoa jo vuonna 2001. tarkentavalla kysymyksellä hän jo tunnisti sen aikanaan rakentamakseen kilpamoottoriksi. Porscheja kun ei kotipihalta tuolloin vielä löytynyt, löysi moottori pienen sovittamisen jälkeen paikkansa Kuplan takaluukusta – tuskin on Haminan liikenteessä niin ripeää Kuplaa sen koommin nähty. ”Se oli järkyttävän näköinen”, Viitala luonnehtii hankintakuntoa. Nostalginen Bee Gee -teippaus henkii 70-lukua, kun taas ”Bella-korisarja” on arvokasta 80-luvun historiaa, jota siitä ei raaskisi lähteä autosta purkamaankaan. Autoa ei oltu kuitenkaan varastoitu ihan taivasalla ja moottoriakin oli käynnistelty aika ajoin. Se oli Keltaisessa Pörssissä myynnissä, mutta eihän mulla ei ollut silloin rahaa ostaa sitä”, hän muistelee ja jatkaa: ”Myöhemmin soitin kysyäkseni autoa ja hän sanoi että nyt se on myyty ja silloin sen jäljet katosi.” Tuttu auto putkahti kuitenkin vuonna 2014 myyntiin Pekka Hoffrenilta Siilinjärveltä. Mitään varmuutta sen historiasta ei vielä hankintahetkellä ollut, mutta Viitala tunnustaa että osasi kyllä ennakoida että jotain sen urheilutaustasta pakostakin paljastuu, kunhan edellisten omistajien ketjua riittävästi jäljittää. Kokeiltu on niin rallisprinttiä kuin jääratakisojakin. ”Hommasin kaverilta siihen nuo lasikuituiset Turbon etulokarit ihan ulkonäkösyistä, mutta ne slant nose -lokarit on kyllä tallella”, Perustelee Viitala ja jatkaa: ”Vaikka se on nyt vähän sekasikiö, niin antaa olla, siinä on kuitenkin hauskaa historiaa.” Porschen alla pyörivät ruotsalaisvalmisteiset JP Slot-vanteet tulivat MIKA Viitala pääsi bokserikuutosen vauhdin makuun jo kuplailuaikoinaan. Porsche 911 “Bee Gee” 18 03/16. Myöhemmin on Porscheja tullut ja mennyt ja talliin on se lapsuuden haaveautokin tiensä löytänyt. Autourheilu on vienyt myös iso osan vapaaajasta ja asfalttirataa on Viitalan tullut kierrettyä useilla eri autolla mm. Myöhemmin Porscheja on tullut ja mennyt ja nykyisin kokoelmasta löytyy mm. lapsuuden haaveena ollut alkupään 911 Turbo. Moottori oli rakennettu Porschella menestyksekkäästi urheilleen Olli Lyytikäisen kilpuriin, joten vauhtia oli luvassa, ruuvasipa sen sitten kiinni mihin hyvänsä. Sekasikiö Se on valintakysymys mitä tämänkaltaiselle vanhalle crossi-Porschelleen pitäisi jatkossa tehdä, sillä nykyisessä asussaan se ei varsinaisesti kuvaa mitään tiettyä aikakautta. roadsportissa, josta on kertynyt luokkamestaruuksia
Hidastimien Viitala arvioisi olevan ehkä jopa tehtaalta lähtöisin: ”Siellä on edelleen sen vakiojarrut, ja ihan kauhean näköiset.” 5-vaihteisen laatikon tiedetään vaihtuneen nelivaihteiseen 930-laatikkoon Norrgårdin aikana ja moottorin tilalle on ilmeisesti 80-luvulla vaihtunut 2,7-litraisen lohkoon rakennettu 2,9-litrainen kone. 01 Merkki ja malli Porsche 911 ”rallicross” 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori 6-sylinterinen puhallinjäähdytteinen vastaiskumoottori takana pitkittäin. Levyjarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava teräskori turvakehikolla. Takaveto, tasauspyörästö 85% ZF-lukolla 05 Alusta Edessä: pitkittäiset vääntösauvajouset, hammastankoohjaus. Toistaiseksi tekniikkaan on kajottu vain puhdistamalla perusteellisesti virranjakaja ja ruisku. Nokka-akselit kannessa, tuplasytytys. Kaasuttimet ovat sen sijaan vaihtuneet harvinaisen 2,7-litraisen RSR-mallin ruiskuun. Siihen on aiemman moottorin palikoista hyödynnetty ainakin tuplatulppakannet, nokkaakselit sekä erikoinen virranjakaja. Koneen nykyisen kokoonpanon suorittajasta ei ole täyttä varmuutta, eikä liioin sen sisuskaluista, mutta ainakin jälkimmäinen selvinnee kunhan moottori otetaan työn alle putsausta ja tarkistuksia varten. Monella lukijallamme on varmasti muistoja jutun Porschen kilpauran varrelta, ja varmasti joillan oli myös kamera matkassa kun sen menoa rallicrosstai jääratakisoissa pääsi seuraamaan. Lokasuojat, puskurit, etuja takaluukku lasikuitua. ”Nyt kun auton historiaa on alkanut enemmän selviämään, niin minulla on ajatuksena ehkä muuttaa sitä enemmän sinne alkuperäisempään suuntaan. auton mukana ja ovat peräisin jostain 70-80-lukujen taitteesta. RSRmallin polttoaineruisku. Todennäköisesti teen siihen sen kakspuolikkaan koneen ja palautan siihen 5-vaihteisen laatikon”, Visioi omistaja autonsa tulevaisuutta. Takana: pitkittäiset tukivarret, coilover-vaimentimet. Tilavuus 2,9-litraa 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen suorakytkentävaihteisto, valitsin lattiassa. Jos albumeistasi löytyy kuvia autosta sen urheilu-uran varrelta, älä ujostele lähettää niitä meille osoitteeseen: toimitus@klassikot.fi 19 03/16
Farkkujen vuosikymmen 20 03/16. Samainen auto oli aiemmin palvellut Kuopion maaherran edustusautona. Merkkejä tuli ja meni. Kilpailu oli kovaa ja farkkuvalmistajat hyödynsivät monenlaisia markkinointikikkoja. Kilparatojen ulkopuolella useiden farkkuyritysten myyntimiehet ajoivat markkinointitapahtumista toiseen amerikkalaisautoillaan. Kotimaisten farkkujen mainonnassa pyrittiin ulkomaalaisia esikuvia jäljitellen luomaan kuvaa amerikkalaisesta brändistä. Ainoastaan takataskujen tikkaukset muutettiin. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Kalevi Laaksosen kokoelma DIGGERS-FARKKUJA valmistaneen leppävirtalaisen vaateyrityksen mainosautona toimi liekkikuvioilla koristeltu Buick Electra. Kotimaiset farkut olivat suosittuja, sillä kaikilla ei vielä ollut varaa kalliisiin tuontifarkkuihin. Yhtenä markkinointikikkana käytettiin farkkufirmojen näyttävästi maalattuja promootioautoja. Ajanmukaiset kotimaiset farkkumallit luotiin usein amerikkalaisten mallin mukaan. Kilpaautojen konepeltejä ja kylkiä koristivat aikoinaan muun muassa Bee Geen, Beaversin ja Lee Cooperin logot. Sininen denim näkyi kaikkialla ja farkkuyritykset markkinoivat tuotteitaan näkyvästi. Tunnetuin heistä taisi olla Beavers-farkkumerkin promootiopäällikkö Jouko ”Joke” Linnamaa, jonka saattoi 70-luvulla nähdä jenkkilipun väreihin puetun avomallisen 442 Oldsmobilen ratissa. Jäljittely saattoi mennä niinkin pitkälle, että ulkomaalaiset merkkifarkut ratkottiin osiin, jotta saatiin kaavat kotimaisiin uutuusfarkkuihin. E dellisen vuosikymmenen farkkumarkkinoita suvereenisti hallinneet Mattisen Teollisuuden legendaariset James-farkut saivat tehdä 70-luvulla tilaa uusille kotimaisille farkkumerkeille. Rockja popmusiikin ohella farkkuyritykset olivat näkyvästi esillä myös moottoriurheilussa. Kaiken kaikkiaan Suomessa on arvioitu olleen myynnissä jopa 150–200 eri farkkumerkkiä. 70-luvun puolivälissä elettiin keskellä suurinta farkkubuumia ja vaatevalmistajat kilpailivat nuorten kuluttajien suosiosta
Bee Gee -farkkufirman myyntiedustajan promoautona toimi puolestaan 1970-luvulla komea Plymouth Roadrunner. Farkkujen vuosikymmen BEAVERS-FARKKUJA mainostanut Oldsmobile 442 (ylh.) esiintyi aikoinaan Hurriganesin Hot Wheels-elokuvassa. 21 03/16
PARIIN KERTAAN PELASTUNUT GAZ M-21 S Volga ´66 22 03/16
Toni Wessmanilla ja Volgalla on takana jo 15 yhteistä vuotta. PARIIN KERTAAN PELASTUNUT Lahti 23 03/16. Mummolan naapurista löytynyt hieno vanha auto on tullut tutuksi niin ominaisuuksiltaan kuin tekniikaltaankin. Yhdessä on matkattu jopa GAZin tehtaalle Gorkiin eli Nižni Novgorodiin asti
Keväällä 2001 lato oli talven jäljiltä pahoin sortunut ja 17-vuotias Toni meni kaverinsa kanssa katsomaan, millainen auto siellä oli. Heti ensimmäisenä kesänä Toni pani isänsä avustuksella Volgan ajokuntoon. ”Isäni Hannu Wessman on joutunut olosuhteiden pakosta mukaan harrastukseen”, Toni nauraa. AUTO oli löytöhetkellä lohduttoman näköisessä kunnossa. ”Sain isäni suostumaan, ja niin ostimme perikunnalta kolmellatuhannella markalla vihreänkirjavan sammalen kuorruttaman Volgan.” Näin Tonista tuli ajokkinsa kolmas omistaja. Tämä on ensimmäinen omissa nimissäni ollut auto”, omistaja kertoo ylpeänä. Ensimmäiset neljä vuotta Volga on liikkunut Helsingissä BEZ20-kilvillä varustettuna. N uorena miehenä Toni Wessman oli Hartolan mummolassa ollessaan kuullut aikuisten puhuvan naapurin latoon hylätystä vanhasta autosta. Läheltä kuitenkin piti, ettei lysti loppunut lyhyeen. ”En yhtään tiennyt minkä merkkinen tai edes minkä maalainen vuonna 1979 latoon jätetty auto oli, mutta se oli mielestäni tosi hieno, ja päätin heti, että haluan sen omakseni”, Toni kertoo. Wessmanit eivät itse olleet paikalla, mutta naapurit menivät hätiin ja työnsivät tulikuuman auton kauemmas palavan rakennuksen luoTeksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine, Toni Wessman, Gorkyclassic.ru Volga M-21 S VOLGAA sompaillaan tasaiseksi muotoillulta sohvapenkiltä käsin. Konetta avattiin seuraavan kerran vasta 2006-2007 tietämissä, kun kansipahvivuodon myötä vedet ja öljyt menivät sekaisin. Kun moottori saatiin pyörimään, sille ei jatkossa tarvinnutkaan tehdä mitään pitkiin aikoihin. Auto oli ajossa vuoteen 1979 asti, jonka jälkeen se jäi jostakin syystä seisomaan latoon Hartolaan. 24 03/16. Vuonna 1970 auto siirtyi Jyväskylään ja kilpiin vaihtui Keski-Suomen tunnus XIH86. Vankat kattotelineet olivat onneksi suojanneet autoa, eikä se ollut kovinkaan pahoin vaurioitunut ladon romahdettua sen ympäriltä. ”Olin tämän ostaessani niin nuori eikä minulla ollut mitään kokemusta autojen rassailusta.” Toinen täpärä pelastuminen ”Kun täytin 18 vuotta heinäkuussa 2002, auto oli saatu siihen kuntoon, että se katsastettiin ja rekisteröitiin. Kojelaudasta löytyy kaikki tarvittava mutta ei mitään ylimääräistä. Kertaalleen pelastettu Volga oli toisen kerran todella lähellä tuhoutumista, kun salama iski mökin piharakennukseen ja vieressä seisonut Volga oli vähällä palaa mukana
Molemmat saattoivat olla alkuperäisiä, joten taisi olla jo korkea aika vaihtaa.” Retkiä rajan taakse Omistaja on reissannut autollaan paljon paitsi kotimaan tapahtumissa myös maan rajojen ulkopuolella. Siinä oli minulle se hyvä puoli, että silloin osia sai halvalla”, omistaja myhäilee. Ohikulkijat pysähtyvät mielellään juttusille, ja monella vanhemmalla ihmisellä on jokin henkilökohtainen muisto Volgasta. Toni on pikkuhiljaa muokannut harrasteautoaan lähemmäs alkuperäiskuosia, ja viime kesänä Volga museotarkastettiin ja hyväksyttiin SAHK:n valtakunnalliseen museorekisteriin. Kyselijöitä kiinnostaa usein myös paljonko Volga kuluttaa polttoainetta. Joka vuosi jotakin on ollut projektin punainen lanka. Auto on nyt viimeisen päälle kunnostettuna Riian automuseossa”, Toni tietää. Kahden harrasteauton pito alkoi kuitenkin tuntua työläältä, ja farkku laitettiin jonkin ajan kuluttua myyntiin. Kiinnostusta ei tuntunut olevan eikä minkäänlaisia järkeviä tarjouksia aluksi saatu, mutta sitten tuli yhteydenotto Riiasta. ”Nyt kun autosta meni bensapumpun kalvo, vaihdoin samalla myös bensaletkut. ”Kun olen näin nuori harrastaja, kaikkia kiinnostaa onko tämä todella minun oma”, Toni nauraa. Ensimmäisen kerran Volgan sisusta uusittiin vuonna 2002 ja maalipinta vuosien 2004–2005 aikana. Ei uskoisi, nyt kun netti on pullollaan kaikenlaisia blogeja”, Toni kertoo. ”Vilkun lasit sulivat, ja maski muuttui oudon keltaiseksi siinä olleen pinnoitteen kuumennuttua”, Toni kertoo vaurioista. Merkkiä oli melkoisen paljon Suomessa 1960-luvulla. ”Kun on päivät sisätöissä tietokoneiden parissa, on tämmöisen vekottimen kanssa puuhailu hyvää vastapainoa”, Wessman toteaa tyytyväisenä. ”Latviasta tuli autonkuljetusauto hakemaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta oman auton tekniikka on tullut tutuksi. Talvella 2011–2012 homma uusittiin. ta. Piharakennus paloi poroksi, mutta Volga säästyi täpärästi. 25 03/16. Kotisivujen kertomaa Koska Wessman on töissä tietotekniikka-alalla, oli luontevaa, että hän teki Volga-projektilleen kotisivut jo vuonna 2002. Jonkin aikaa perheessä oli kaksi Volgaa, kun Wessmanit innostuivat hankkimaan harvinaisen kahdeksan hengen farmarimallin itselleen. Mutta kun kävin paikan päällä museossa, oli toki hienoa nähdä, että se on hyvissä käsissä.” Toni on huomannut, että tällä hetkellä itäautojen arvostus on Suomessakin vahvassa nousussa. ”Aluksi näitä hieman halveksuttiin. ”Silloin se oli harvinaista. 15 vuotta nykyisen omistajan hallussa on ollut jatkuvaa kehitystä auton kunnon suhteen. Sivujani luettiin ahkerasti ja sain niiden myötä paljon kansainvälisiä kontakteja.” Kotisivujen pidossa oli muutama välivuosi, mutta nyt Tonin ja Volgan yhteistä taivalta sekä tämänhetkisiä kuulumisia voi taas seurata nettiblogin välityksellä. ”Alle 10 litraa matka-ajossa, kaupunkiajossa vähän enemmän”, omistaja oikoo harhaluuloja Volgan suuresta polttoainekulutuksesta. ”Kummasti siinä oppii, kun vaan aikansa pyörittelee auton osia käsissään.” Pienet ongelmat hoituvat tien päällä, ja pitempään matkaan lähtiessä moneen asiaan osaa jo varautua etukäteen. ”Reilut kymmenen vuotta sitten netissä oli paljon vähemmän sisältöä harrasteautoilun saralla. ”Tavallaan harmi, että harvinainen auto ei jäänyt Suomeen. He maksoivat mitä pyydettiin ja veivät Volgan mennessään. Hääautonakin Tonin Volga on saanut kunnian toimia jo useampaan otteeseen
IMG_5619.JPG Minä ajamassa Volgalla ulos GAZ tehtaan pääporteista. Tapahtumaan kuului myös kulkue kaupungilla. ”Rajalla tarvittavien papereiden määrä yllätti. Poliisi sulki katuja, ja kulkue matkasi GAZ–tehtaan entiselle testiradalle N-ringille, jossa ajetaan nykyisin erilaisia autokilpailuja. Hän oli myös harrastaja, mutta ei tällä kertaa osallistunut harrasteautolla. Pietarista seurue jatkoi junalla Nižni Novgorodiin yöjunalla ja saapui perille ennen autoja. Kuljetusrekkoja tuli eri puolilta Venäjää ja Baltian maista. Autot purettiin isolle kentälle GAZ-tehtaan uusien autojen lastausalueelle, jonka laidalle oli järjestetty pesupaikka. Tehdasalueen vieressä sijaitseva Hotelli Volga toimi majoituspaikkana. Matkaan kului aikaa reilu viikko, mutta ajokilometrejä kertyi vain noin tuhat, sillä autot kulkivat autonkuljetusrekan kyydissä osan matkasta. KÄSIJARRUN kuumeneminen tuotti päänvaivaa. Hyvin pärjättiin, ei oltu edes viimeisiä”, Toni nauraa. Sain tulkiksi ja kartturiksi englanninkielentaitoisen catering-yrittäjän, joka huolehti tapahtuman ruokailuista. Autot ajettiin Pietariin, jossa kirjoitettiin venäjänkieliseen asiakirjaan nimet alle ja luovutettiin sekä avaimet että auton paperit autorekan kuljettajalle. Rajan ylitystä varten jouduttiin täyttämään autojen tullipapereita useampaan kertaan, ja aikaa ylitykseen kului useampi tunti”, Wessman huokaa. Gorgyclassic-tapahtumaan valmistautuminen oli oma lukunsa, eikä itse retkikään sujunut kuin elokuvissa. ”Hiukan kyllä jännitti, että näkeeköhän omaa autoa enää koskaan,” Toni muistelee. Takaisin tultua jarrut olivat jo tulikuumat, mutta paikalliset ekspertit tulivat heti apuun, jarrut purettiin välittömästi ja saatiin kuntoon pian”, Toni kertoo. Kolme päivää kestävä tapahtuma sisälsi monenlaista ohjelmaa kaupunginjohtajan puheesta kiertoajeluun ja illanviettoon. Vika saatiin korjattua ja matka jatkui. En oikein halunnut pysähtyä kesken paraatin, vaikka huomasin ongelman. Tehdasalueella sekä tehtaan vanhalla testiradalla ajettiin tasanopeutta, suoritettiin yösuunnistusta, peruutettiin ja tehtiin muita tarkkuusajotehtäviä. Toisen Suomesta matkaavan auton kartturi puhui venäjää, ja se toki helpotti rajan ylitystä huomattavan paljon. Retki Venäjälle Volga M-21 S 26 03/16. ”Tehtävien kanssa oli vähän haasteellista, kun en osaa venäjää. ”Kardaanikäsijarru jumittui jotenkin päälle kesken letka-ajon. Autot parkkeerattiin radalle, ja osallistujat kuljetettiin bussilla GAZ–tehtaan museoon opastetulle kierrokselle
Kyllä lähtisin uudestaankin, mutta tällä hetkellä perheenlisäys rajoittaa vähän pitkiä harrastereissuja.” 27 03/16. ”Se oli mukava reissu. Tässä ollaan GAZtehtaan N-Ringkilparadalla Nižni Novgorodissa. ”Olen luullut sen olevan vitsi, että Venäjällä juodaan paljon vodkaa, mutta oikeasti siellä illallisella paikalliset tilasivat pullon ja snapsilasin pöytään ja joivat pelkkää vodkaa ruokajuomana”, Wessman päivittelee. Kuljetusrekat saapuivat noutamaan kulkupelejä kolmannen päivän iltana, ja taas kirjoitettiin nimiä useisiin venäjänkielisiin papereihin. Illanvietoissa osallistujat saivat tutustua venäläiseen ruokaja juomakulttuuriin. Olihan aikamoinen kokemus, mutta hengissä selvittiin.” Pietarista kotiinpäin lähtiessä puhkesi takarengas kolmikaistaisella kehätiellä, mutta muita tekniikkamurheita ei tien päällä ollut. PIETARISSA piti pysähtyä rengasta vaihtamaan. Yöpymisen jälkeen oli tarkoitus palata aamujunalla Pietariin. ”Junalippujen kanssa oli kuitenkin jonkinlaisia ongelmia ja takaisin tultiinkin lentämällä. VOLGA radalla ei ole aivan tavallinen näky
Toni kertoo, että venäläiset harrastajat ovat nykyään jopa paljon tarkempia alkuperäisyydestä kuin mitä Suomessa ollaan. ”Joku toinen olisi varmasti selviytynyt tästä nopeammin”, omistaja toteaa vaatimattomasti. Kulutus kiinnostaa kuulemma monia, mutta siinä ei ole suuremmin hämmästeltävää; kympin satasella se vie, siinä kuin moni muukin vanha ajopeli. Volgan sisusta purettiin ja laitettiin mahdollisimman tarkoin alkuperäisen kaltaiseen kuntoon. Yhteydenpito johti siihen, että suomalainen Volgan omistaja sai kutsun pietarilaisten harrastajien järjestämään vuosittaiseen GAZtapahtumaan. ”Kun muutamana vuonna oli tavattu näyttelyssä, kaverit heittivät puoliksi vitsillä, että tule sinä vuorostasi meidän tapahtumaan”, Toni kertoo. ”Yhdessä viikonlopussa tuli ajettua lähes tuhat kilometriä. Wessman tutustui siellä ikäisiinsä harrastajiin, ja on saanut sitä kautta apua auton kunnostuksessa tarvittavien osien hankinnassa. Volga M-21 S 28 03/16. Mitään ongelmia ei ollut, etuvalon polttimo vaihdettiin matkalla, mutta muuten ei tehty minkäänlaista remonttia.” Lahden Classic Motorshow -tapahtumassa vierailee joka vuosi pietarilaisia autoharrastajia. LUOTETTAVAKSI osoittautunutta tekniikkaa itärajan tuolta puolen. ”Kymmenen vuotta sitten en todellakaan ollut kiinnostunut saamaan autoani museorekisteriin.” Volgaa on kunnostettu pikkuhiljaa ”joka vuosi jotain” –mentaliteetilla, ja onpa yhteiseen matkaan mahtunut muutama sellainenkin vuosi, ettei ole tehty mitään, eikä paljon ajettukaan. Neukkumasinistien mukana on tullut käytyä muun muassa Ahvenanmaalla ja Idän ihmeet kohtaavat -kokoontumisissa eri puolilla Suomea. Joka vuosi järjestettävään kokoontumiseen osallistuu kymmeniä GAZ:in tehtaalla valmistettuja Pobeda-, Volga-, ja Tšaika-merkkisiä henkilöautoja. ”Minunkin piti lähettää autosta kuvia ennakkoon, jotta siellä voitiin päättää, hyväksytäänkö auto mukaan tapahtumaan, tai antaa ohjeita tarvittaviin muutoksiin”, Toni muistelee. Niin kävi, että tammikuussa 2012 posti toi virallisen kutsun toukokesäkuun vaihteessa pidettävään Gorgyclassic-tapahtumaan. Etukäteen oli tiedossa, että tapahtumajärjestäjät ovat todella tarkkoja siitä, että osallistuvat autot ovat alkuperäisiä tai alkuperäistä vastaavia. Kevättalvi tehtiin ahkerasti töitä, jotta Volga saataisiin sellaiseen kuntoon, että järjestäjät hyväksyisivät sen. Vuonna 2005 Toni ajeli autollaan Viroon Paiden kylään itäautojen kokoontumiseen kavereidensa kanssa. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan kertoa, että Suomessa on hyväksytty paljon eri vuosimallien osista rakennettuja Volgia museorekisteriin, kun taas Venäjällä tapahtuman järjestäjät eivät olisi missään nimessä kelpuuttaneet tällaista yhdistelmää. ”Volga hyväksyttiin muuten, mutta jouduin poistamaan edestä ei-alkuperäiset kuraläpät.” Iän myötä Tonin ajatus siitä, millaisena harrasteautona Volgaa haluaa pitää, on muuttunut aika tavalla
01 Merkki ja malli Gaz Volga M-21 S 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori 4-sylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Loppujen lopuksi Volga oli Ylellä reilun vuoden ja sitä käytettiin monissa eri kuvauksissa. Takaveto 05 Alusta Edessä kierrejouset ja putkiiskunvaimentimet. Wessmanin Volga on osoittautunut luottopeliksi eikä ole kertaakaan jättänyt omistajaansa tien päälle. Takana lehtijouset, jäykkä akseli. Poraus 92, isku 92 mm, tilavuus 2450 cm3. Volga oli mukana myös Taru Mäkelän syksyllä 2013 ensi-iltaan tulleessa Mieletön elokuu -elokuvassa. TELEVISIOSTA TUTTU Vuonna 2008 Yleltä soitettiin ja kysyttiin Tonin autoa lainaksi Kotikatu-sarjan kuvauksiin. Ensiksi oli tarkoitus käyttää Volgaa ainoastaan kahden jakson kuvauksissa, mutta sarjan tekijät innostuivat autosta ja käsikirjoitusta muutettiin siten, että sitä pidettiinkin Ylellä pidemmän ajan. Kansiventtiilit. Paino 1500 kg NUORI harrastaja on vuosien myötä oppinut autonsa tekniikasta yhtä sun toista omien sanojensa mukaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Taidokkaasti puvustettu ja lavastettu elokuva kertoo hattukauppias Elsa Ahon elämästä 1960-luvun alun Helsingissä, ja kuvauksissa käytettiin useita harrasteajoneuvoja. 29 03/16. Rumpujarrut ympäriinsä 06 Kori 4-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 477, leveys 180, korkeus 162, akseliväli 270 cm. Teho 90 hv 04 Voimansiirto 3 vaihdetta ja pakki, valitsin ohjauspylväässä
Tanssilavakeikkojen kärrynvetotehtävät ovat tosin jo vaihtuneet keveämpään harrasteajoon. Finlaysonin uutena hankkima Commodore on ollut 80-luvun alusta lähtien Kalevi Riihimäen omistuksessa. KUUTOSEN SÄESTYKSELLÄ Isokyrö Opel Commodore ’71 30 03/16
Opel Commodore ’71 31 03/16
Ensimmäisen lähdön Commodoren moottorina ahersi kanteen sijoitetulla nokalla toteutettu 2 490-kuutioinen suora kuutonen, joka luovutti 115 hevosvoimaa. Sisältä Commodore erosi Rekordista muun muassa monipuolisemman mittariston myötä. KUUSIja seitsemänkymmentälukujen taitteessa saatavilla oli näyttäviä isoja Opeleita. Voimavaroja pidettiin tuoreeltaan hieman maltillisina litratilavuuteen nähden, mutta puhti riitti joka tapauksessa kiidättämään reilut 1 200 kiloa painavaa pallosalamaa Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Opel Commodore 8020 ISTUIMIEN keinonahkoja suojaavat Kalevin 80-luvulla teettämät plyysiset istuinsuojat. Esittelyhetkenään Commodore asettui keskikokoisten ja isojen Opel-mallien taitekohtaan: korit olivat lainaa keskikokoisesta Rekordista, mutta runsaampi sylinterimäärä vei ajatuksia edustaviin Kapitän-, Admiralja Diplomat-malleihin, vaikka kuutosta oli nähty toki Rekordinkin pellin alla. ILMEISESTI Opel-maahantuojan asentama Salora Ulamatik soittaa edelleen taustasävelet ajoreissuille, joiden lämpötilan voi katsastaa edellisen omistajan jäljiltä olevasta lämpömittarista. ”Auto oli mahtavan oloinen ulkoa ja iso sisältä. 32 03/16. Keulilla kuutosmoottori, joka kävi hienosti. AUTOMAATTIVAIHTEISESSA kierroslukumittari on ikään kuin ylimääräistä ylellisyyttä. Useat Commodoret oli myös varustettu vinyylikatolla. Niinpä Commodoren erotti Rekordista kauempaakin etenkin keulan pystyhampaisesta maskityylistä sekä perän takavaloja yhdistävästä metallipaneelista. Rekordin isoveljeksi Kalevin ostama ajokki edusti kolmen sukupolven elinkaaren saaneen Commodoren ensimmäistä mallipolvea, joka valmistettiin vuosina 1967–1971. Lisäksi auto oli päältä hyvässä kunnossa.” Näinpä ei ollut kovin yllättävä seuraus, että Kalevilla päivittäisajossa ollut Volvo 142 jäi vaihdossa autoliikkeeseen ja kymmenvuotias Commodore sai uuden, historiansa kolmannen omistajan. Korimalleina olivat kaksija neliovinen sedan sekä tyylikäs kaksiovinen coupé. Autokaupoille hän oli päätynyt saatuaan vinkin edeltävänä viikonloppuna vierailleelta ja kyseisessä autokaupassa työskentelevältä sukulaispojalta, joka oli kertonut Kaleville myyntiin tulleesta hienosta Opelista. Sivulta katsoessa tarkkasilmäinen saattoi huomata 14-tuumaiset pyörät Rekordin 13-tuumaisten sijaan. Puujäljitelmäkylkiä myöten jenkkihenkinen Voyage-farkku vuodelta -68 jäi kuitenkin konseptiasteelle. ”S iinä ostopäätös tuli melkein tehtyä, kun näin auton perän.” Näin isokyröläinen Kalevi Riihimäki kertoo vierailusta tervajokelaisessa autoliikkeessä kesällä -81. Jos Commodoren perusmukavuusvarusteet kuten valaistu ja lukittava hansikaslokero, kotelolla varustettu keskikonsoli ja takapenkin keskikyynärnoja eivät riittäneet, saattoi listalta poimia laajemmin varustellun GS-version. Ja hienohan Kaleville vinkattu auto olikin: hopeanvärinen vuosimallin -71 Opel Commodore, jonka lähempi tutkiminen vain lisäsi kiinnostusta kaupanhierontaan. Linjat olivat tutut vuonna -66 esitellystä C-Rekordista, mutta ulkoisella koristelulla Commodoreen tyyliteltiin lisää arvokkuutta. Kalevi lisäsi sellaisen kuitenkin Commodoreen, sillä mittari oli kiinni jo hänellä nuoruuden käyttöautoina olleissa Minissä ja Amazonissa
33 03/16. Auton ensimmäinen yksityisomistaja oli vaasalainen mies, joka ajoi autolla kesään -81 asti, kunnes vaihtoi muun muassa matkailuvaunun veturina toimineen Commodoren Tervajoella tuoreempaan ajopeliin. Commodoren vetokoukusta oli käytännön hyötyä myös auton kolmannelle omistajalle, vapaa-aikoina tanssiorkesterissa koskettimia soittaneelle Kaleville. Seikka olisi siinäkin mielessä varsin mahdollinen, että vuonna -64 Finlaysoniin oli liitetty Vaasan Puuvilla Oy, joten Hämeestä oli länsirannikolle varmasti asiallista asioitavaa usein. Kaksioviset sedanit jäivät marginaaliin 13 567 auton lukumäärällään. Ainakin viitteet siihen ovat vahvat, sillä auton ensimmäinen omistaja oli kotimainen tekstiiliteollisuusjätti Finlayson. Hopeanhohtoinen Commodore asettui uutena Finlaysonin ajoneuvolaivueeseen Tampereelle. Opel-kansa kaipasi ilmiselvästi lisää kyytiä 60-luvun lopun autohuuman keskellä, minkä seurauksena syksystä -69 eteenpäin 2,5-litraisen koneen moottoriteho kasvatettiin 120 hevosvoimaan. Edellisen omistajan karavaanaritouhun perua olivat myös takaiskarien ympärille asennetut lisäjouset, jotka antoivat ryhtiä rytmiryhmän keikkamatkoille. Joka tapauksessa kaksi Zenithkaasaria antoivat isolle kuutoselle eväät 145 hevosvoiman tuottamiseen. Tiettävästi vaihto tapahtui dieselGolfiin, joten polttoainelasku on varmasti pienentynyt murto-osaan, mutta miten lie käynyt karavaanariharrastuksen. Loppuvaiheessa tuotantoa Commodore-perhe sai vielä 2 784-kuutioisella kuutosella varustetun GS 2800 -version, mutta kaasuttimilla ruokittuna se ei noussut malliston tehokkaimmaksi peliksi. Autotuojien tilasto puolestaan kertoo, että Commodore A:n viimeisen tuotantovuoden aikana rekisteröitiin Suomeen kaikkiaan 108 uutta Commodorea, Admiralia 11 ja Diplomatiakin neljä. mukaviin, jopa 175 km/h huippunopeuksiin. Kolmiportaisella automaattivaihteistolla varustetun auton kotimaan taival alkoi monien Suomeen tuotujen sisaryksilöidensä tapaan edustuksellisessa ajossa. Isojen Opelien määrät asettuvat uomiinsa kun huomioi Kadett 1100:n vuoden -71 rekisteröintisaldon: 3 641 yksilöä. Kokonaisuudessaan A-sukupolven Commodoren valmistusmääräksi muodostui reilut 156 000 yksilöä, joista coupé-koristen määrä oli huomattavan korkea: kaikkiaan niitä valmistettiin 70 333 yksilöä, mikä oli vain parisen tuhatta vähemmän kuin neliovisten sedanien määrä, 72 597 yksilöä. Nykyisen omistajan kuulemien huhujen mukaan auto olisi myös joutunut pieneen kolariin Vaasan seudulla, mistä kielivät jossain vaiheessa 70-lukua eteen vaihdetut uudet lokasuojat. Commodoren A-sukupolven taival päättyi vuosimalliin -71, joskin tilastoissa on merkintöjä vielä vuonna -72 valmistetuista yksilöistä. Suomeen Commodoren A-sukupolvea tuotiin Opel-väen kokoamien tietojen mukaan vuosien 1967–1971 aikana yhteensä 823 yksilöä. Kovemmassa ajossa iloa oli pitkälti Rekordlainaa olevasta takajousituksesta, joka jäykällä taka-akselilla toteutetuksi oli onnistunut kokonaisuus etenkin kuormitettuna, kiitos muun muassa kallistuksenvakaajan ja Panhard-tangon. GS-version tuplakaasareilla varustetun 2,5-litraisen 130 hevosvoimaa pysyivät ennallaan, kunnes keväällä -70 lanseerattiin GS/Emalli, joka piti sisällään ruiskutekniikkaa kuten nimestä saattoi päätellä. Tampereelta Vaasaan Yksi edellä mainituista vuonna -71 rekisteröidyistä Commodoreista oli Kalevi Riihimäen vuonna -81 hankkima hopeanvärinen ja mustalla vinyylikatolla viimeistelty sedan-Commodore. Boschin elektronisen polttoaineensuihkutusjärjestelmän D-jetronicin seurauksena kuutosesta houkuteltiin käyttöön 150 hevosvoimaa, jolla CoupéCommodoret kirmasivat manuaalivaihteisina jo lähes 200 km/h. Commodoren I-alkuisista rekisterikilvistä päätellen Opel asettui Finlaysonin Tampereella sijaitsevan pääkonttorin ajoneuvolaivueeseen, mutta ilmeisesti sillä liikuttiin usein myös Vaasan suunnalla, mitä tukee auton mukana säilynyt vaasalaisen rengasliikkeen kuitti vuodelta 1976. ”Soittohommissa kun liikuttiin, niin kyydissä oli viisi miestä ja peräkärry perässä”, hän kertoo. Commodoren moottorivalikoimaan kuului alkuvaiheessa myös 2,2-litrainen 95-hevosvoimainen kuutonen, mutta se jäi pois vuosimallin -68 myötä. Nelioviset sedanit olivat suosituimpia, mutta myös Coupé GS -mallien osuus oli huomattava
”Commodoren kaarien korjauspaloja ei ollut saatavilla ja Rekordin korjauspalat eivät suoraan sopineet, joten tuttu Volvolla peltiseppänä työskennellyt kaveri Jurvasta muokkasi paloista sopivat.” 34 03/16. Kalevi alkoi katsella tilalle uutta käyttöautoa ja teki samalla päätöksen, että hienosti palvellut Commodore jäisi harrastekäyttöön. Tuolloin yhä perussiistissä kunnossa oleva Opel alkoi lähestyä 25 vuoden ikää, ja omistajaa alkoi kiinnostaa auton mahdollinen museorekisteröinti. ”Vaikka oli kuutoskone, niin saman verran tämä suunnilleen vei kuin 142-Volvon B20, sellaiset kymmenen litraa sadalla.” Ostohetkellä Commodoren mittari oli hieman aiemmin pyörähtänyt ympäri ensimmäistä kertaa, joten kokonaisajomäärä oli vasta päälle 100 000 kilometriä. ”Sain hankittua kolaroidun keppivaihteellisen Commodoren perän, joka vaihdettiin paikoilleen. Alkuperäinenkin perä on kyllä tallessa, jos sille joskus tulee vielä tarvetta.” Huolenpitoa Hopeansävyinen Commodore jatkoi arkisessa ajossa aina 90-luvun puoliväliin asti. Sen verran vuosien varrella hoidetut vetotehtävät tuntuivat Opelin nivelissä, että tietyissä nopeuksissa perä piti ylimääräistä ääntä. Lisäkilometrejä Opelille kertyi Kalevin toimesta rauhallista tahtia. Ensimmäisiä laajoja kunnostustoimenpiteitä Commodorelle suoritettiin vasta tämän vuosituhannen puolella. Opel Commodore Täydellä lastilla bensa toki maistui kuutoskoneelle, mutta Kalevin mukaan Commodoren meni tavanomaisessa ajossa varsin maltillisilla polttoaineannoksilla. Takalokasuojien kaarissa oli pehmenemisen merkkejä, minkä seurauksena oli luvassa peltija maalaustöitä. Omia ajoja oli vain muutama tuhat kilometriä vuodessa, sillä viikonloppujen keikkamatkatkin olivat poikkeuksetta sadan kilometrin säteellä kotoa. Opelin eläkepäivät koittivat, kun Kalevi hankki pihaan 240D-Mersun. Sen jälkeen oli mahdollisuus valmistella Commodorea museotarkastuskuntoon, mutta merkittäviä toimia ei tarvittu, joten vuoden -97 aikana hän käytti autoa mr-tarkastuksessa myönteisin tuloksin
Konehuoneessa yli kolmen vuosikymmenen palveluksen jälkeen myös kaasutin vaati perusteellista huoltoa, minkä vuoksi oheisissa kuvissa on autossa kiinni kaksikurkkuinen Weber, kunnes alkuperäinen Zenith-kaasutin palaa jälleen alkavaksi ajokaudeksi paikalleen. Teho 120 hv /5500 rpm, vääntö 174 Nm /4200 rpm. ”Tämä on sellainen vähän niin kuin pitolehmä. Ja kun on tila missä säilyttää talvet, niin on sekin puoli kunnossa. 07 Mitat Pituus 457, leveys 175, korkeus 144, akseliväli 267 cm. ”Stefoja uusin moottoriin ja automaattilaatikkoon. 01 Merkki ja malli Opel Commodore 4D Sedan Automatic 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Remontti lähti uusittavista jarrukilvistä, mutta kun Astrax Oy:stä alkoi löytymään muutakin osaa hyllystä, niin uusittiin muun muassa jarrulevyt ja takasylinterit.” Viime kesän aikana tavanomaista laajempia huoltotoimia sai osakseen myös voimalinja. OMAPERÄISESTI takalasin alle sijoitettu Automatic-merkki on alkuperäinen kuten auton pisteosat kauttaaltaan. Samoin moottorin kansi ja öljypohja ovat vielä Opel-tehtaalla työskennelleiden jäljiltä vuodelta -71. 04 Voimansiirto Kolmiportainen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. KESKELLÄ Kyrönjokea seisova Pukkilansaari tuli Kaleville tutuksi tanssiorkesteriaikoina. Siinä käytössä kertyi viime kesänäkin paikallisissa harrastekokoontumisissa ajeluja parisenkymmentä kertaa, joten autosta ei ole tarkoitus luopua jatkossakaan. Keikkamatkoilla kyydissä oli viisi miestä ja perässä kärry soittovehkeitä varten. Tutut ovat mainostaneet, että älä vain myy pois, mutta saa nähdä sitten, että mahtaako pysyä vielä suvussa poikieni jäljiltä”, Kalevi pohtii valmiina jälleen yhteen uuteen alkavaan ajokauteen Commodorensa kanssa. Niin kävikin toisen kyljen osalta, jossa pinta oli kuin kuurassa vaikka kesä olikin, joten pinta piti vetää uudestaan”, Kalevi kertoo auton maalausoperaatiosta. Kertaalleen Commodorekin kuljetettiin kärryineen henkilökuljetukseen tarkoitetulla lossilla yli virran, minkä seurauksena iltamien aikana tanssilavan kupeeseen parkkeerattu Opel herätti hämmennystä tanssikansassa. ”Alkuperäinen maali oli maalarin mukaan ongelmallinen, koska maalin metallihiutaleet saattoivat ikään kuin valahtaa maalin ollessa vielä märkä. Lisäksi hankin uuden bensapumpun kunnes selvisi, että käyntihäiriöiden takana oli alipainetehostajan vuoto. Takana jäykkä akseli, kaksi pitkittäistä tukivarsiparia, kierrejouset, Panhard-tanko, kallistuksenvaimennin. Paino 1240 kg. 35 03/16. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. ”Venttiilikopan alta huomattiin, että yksi venttiilin kuppi oli vaurioitunut, joten se vaihdettiin uuteen, minkä jälkeen kone alkoi käydä fiksummin.” Koko historian aikana automaattivaihteistoa ei ole vielä tarvinnut avata. Alkavalle ajokaudelle ruokkijaksi palaa kunnostettavana ollut alkuperäinen kaasutin. Viimeisen vuoden aikana auton tekniikka on jo saanut hoivaa tarvittavilta osin. Puristussuhde 9,5:1. Tilavuus 2490 cm3. Niitä laitellaan paikalleen kun tarvista syntyy samaan tyyliin kuin auton taakse asennetut kaasuiskarit, jotka odottivat hyllyssä asennusta parikymmentä vuotta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/h 12 s Takakaarien laiton seurauksena piti Opelille näyttää myös maaliruiskua, mille toi haastetta auton himmeähohtoinen metallimaali. OPELIN 2,5-litrainen kuutonen on palvellut luotettavasti vuosikymmeniä säännöllisillä perushuolloilla. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset yläja alatukivarret, etuviistoon suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 87, isku 69,8 mm. Takaveto. Kesäisiä kilometrejä Ajoneuvon kokonaismäärä on tätä nykyä noin 205 000 kilometriä, ja jatkossakin Commodoren on määrä jatkaa Kalevin kesäisenä harrasteajokkina. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Katon vinyylit ovat edelleen alkuperäiset, mutta omistajan mukaan uusiminen voi tulla aiheelliseksi lähitulevaisuudessa. Samalla autoon ilmestyi jarrut, kun laitoin yhden letkun kuntoon”, Kalevi naurahtaa. Tulevia tarpeita varten on hankittuna pakoputken pätkiä koko matkalta
Kauniskulkuinen Loviisa Toyota Crown HT ’70 36 03/16. Tyylikäs esitys tästä monia houkuttelevasta aiheesta on Iivarin Crown HT, joka puhuttelee ulkonäön lisäksi suorituskyvyllä ja matka-ajon mukavuudella. Alkuperäishenkinen ulkoasu, jonka kätköissä tuoreempi voimalinja
Näin ollen oli luontaista, että tästä rajatusta kohderyhmästä mielenkiintoa saivat osakseen myös ensimmäiset hardtopCrownit, joita valmistettiin mallin kolmannen sukupolven aikana. Puritaanisimpien vanha-autoharrastajien näkökulmasta toiminta on lähes rikollista, mutta ehkäpä heitäkin lohduttaa, että monissa tapauksissa ajoneuvo on kohtuullisen pienellä vaivalla palautettavissa liikkumaan alkuperäisen tekniikan voimin. Joka tapauksessa Iivarin suosikkikohteiksi ovat asemoituneet 1970ja 1980-lukujen coupé-Toyotat ja niistäkin erityisesti hardtop-mallit. Coupé-henkinen hardtop-malli esiteltiin vuoden -68 marraskuussa, joten sen tuotantoaika jäi varsin lyhyeksi. Crown-perustaisen hardtop-komeuden saattoi tavoittaa myös aitona Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine YHDEKSÄNKYMMENTÄLUVUN alun Toyota Suprasta kotoisin oleva vakiokuntoinen 2,5-litrainen tuplaturbokuutonen antaa Crownille kipakkaa kyytiä. 37 03/16. Tyyli on yleistynyt tämän vuosituhannen puolella, eikä oikeastaan ihme: alkuperäisen olemuksen tenho yhdistettynä napakkaan suorituskykyyn ja suhteellisen taloudelliseen sekä luotettavaan tekniikkaan on puhutteleva yhdistelmä. Vanhemmillani oli lähinnä Amerikan ihmeitä, joten olisiko ollut sitä kohtaan jotain kapinaa”, hän naurahtaa ja loiventaa, että on hänellä itselläänkin jenkkiautoja sittemmin ollut. Voimaauhkuva pata ja seesteinen ulkoasu on kuulunut niin sanotun sleeper-tyyliin vuosikymmeniä, mutta aikojen saatossa tyyli on saanut uusia toteutustapoja. Tuon lyhyehkön ajanjakson jakaa vielä kahtia vuoden -69 mallipäivitys, jolloin S50-Crownien myyntimenekkiä kohennettiin kevyellä kasvojenkohotuksella. Kauniskulkuinen N ostalgiset linjat yhdistettynä tavanomaista voimallisempaan moottoriin ovat innostaneet autonrakentajia aikakaudesta toiseen. Eräs tällainen kenties mielipiteitä jakava, mutta luvalla sanoen tyylikäs kokonaisuus on loviisalaisen ”Iivarin” omistuksessa. Hardtop-Toyotan lumo Iivari muistelee hankkineensa ensimmäisen takaveto-Toyotansa pian kolme vuosikymmentä sitten, minkä jälkeen niitä onkin sitten riittänyt. Etenkin nuorisolla tällaiseen toimintaan on ohjannut taloudellisten resurssien rajallisuus: tuoretta ja tehokasta on ehkä tehnyt mieli, mutta pakko on ollut taipua vanhaan ajopeliin, jota on sitten kykyjen mukaan viritelty verevämmäksi. Eräs tapa on istuttaa klassikkoikäiseen ajoneuvoon tomera voimalinja, mutta viimeistellä ulkoasu lähes tai kokonaan alkuperäistä vastaavaksi. Toyotan S50-mallikoodilla tunnettua kolmannen polven Crownia valmistettiin vuosina 1967–1971. Ennen vanhaan kaasuttimien kurkkumäärää lisäämällä, nykyään kai pikemmin lastuttamalla, jota termistä huolimatta ei suoriteta puusepän opein. ”En oikein tiedä mistä Toyotainnostus alkujaan syntyi
”Heti kun hankin Crownin niin minulla oli ajatus, että vaihdan siihen tuoreemman tekniikan. Alkujaan Crown oli ollut vaaleansininen, sitten värinä oli ollut tummempi sininen ja oliko välissä ehtinyt olla vielä joku muukin väri ennen kuin se oli saanut tuolloin päälle olleen punaisen värin.” Tuo värisävy oli eräs merkittävä syy, jonka vuoksi Iivari otti tyylikäskorisen Toyotan työn alle. Sopiva moottorikin löytyi, mikä epäsuorasti kertoi mainitun rakentelusuuntauksen tuoreudesta kotimaassa. Auto oli myyty uutena Ruotsiin, mutta sen kummempaa taustahistoriaa auton mukana ei kantautunut. Siitä piti tulla hyvä vekotin, mutta kävi niin että kun liian hyvää alkaa tekemään niin ei se tule koskaan valmiiksi. Olemuksesta saattoi kuitenkin havaita, että auto oli vuosituhannen alkuun mennessä saanut osakseen kunnostustoimia useampaan otteeseen. 38 03/16. Tai pikemminkin hänen isänsä. Tiettävästi kaikki Suomi-HT:t ovat kuitenkin edelleen olemassa kaksi liikenteessä ja kolmaskin aihiona olemassa. Suomi-autona, mutta kovin epätodennäköisesti. Iivarin omistukseen siirtyessä ’70 Crown HT oli katsastettuna ja perussiistissä kunnossa. Valinta kohdistui kiiltävään mustaan, mutta tuleva värinvaihto ei jäänyt ainoaksi suunnitelluksi toimenpiteeksi. Auto oli pelleiltään valmiina ja maalattuna, mutta myin sen lopulta joskus viisi vuotta sitten kun oli sitä aikani hautonut”, Iivari juttelee. Oman HT-Crownin hankkimiseksi katse kannatti siis suosiolla kääntää kotimaan rajojen ulkopuolelle. ”Faija toi -95 tienoilla Crown HT:n, jota aloin silloin kunnostamaan. ”Autosta näki että sitä oli ehditty harrastaa Ruotsissakin. Alkuperäisellä tekniikalla auto ei kulje toivomallani tavalla, mutta vie silti bensaa paljon”, perustelee hän selkeää linjaansa. Iivari alkoi hioa autoa pellille ja valmistella koria uutta värisävyä varten. ”Pari viikkoa taisin sillä silloin alkutalvella ajella, mutta sitten se piti saada toisenväriseksi”, Toyota-harrastaja juttelee. Alkuperäisen 2,3-litraisen kuutosen vaihto nuorempaan ja voimakkaampaan moottorin oli Iivarin oma visio, sillä hänen mukaansa tuolloin ei vielä Japanissakaan juuri ollut levinnyt tyylisuuntaus vanhan korin ja tuoreen tekniikan yhdistämisestä. Nythän vastaavat menevät tosi hyvin kaupaksi.” Toyota Crown HT HT-CROWNIN kabiinista ei 60ja 70-luvun taitteen Suomessa juuri saatu nauttia, mutta Ruotsissa näidenkin makuun päästiin laajemmin. Näin teki myös Iivari, ja jo parisenkymmentä vuotta sitten. ”Hankin koneeksi ’93 Supran 2,5-litraisen kuutosen, joka oli ollut eräässä liikkeessä myynnissä varmaan viiden vuoden ajan. ”Yksi tuttu kaveri oli tuonut pari sellaista Ruotsista ja oli tuolloin kaupitellut toista niistä jo pitkään.” Suoran oston sijaan Iivari tarjosi vaihdossa hänellä ollutta Celica Supraa, ja se naula veti. Iivari halusi päivittää myös voimalinjan vastaamaan paremmin harrastefilosofiaansa vastaavaksi. Länsinaapurin Crown-kantaa Pitkään omistuksessa ollut ja paljon aikaa ja vaivaa osakseen saaneesta yksilöstä luopuminen tuli kysymykseen kenties vain siitä syystä, että tuolloin Iivarilla oli jo toinen ’70 Crown HT, jonka hän oli hankkinut alkutalvesta 2002. Uutena HT-Crowneja tuli Suomeen Iivarin selvitysten mukaan vain kolme yksilöä, jotka edustivat vuosimalleja ’68 ja ’69 eli vuosikertojen 1970–1971 malli-ilmeellä ei lainkaan
Kuukautta ennen tapahtumaa kori oli vielä pellillä ja sovitin vasta konetta, mutta lopulta sinne ehdittiin valmiilla autolla.” Sopivaksi matkavauhdiksi asettui ensireissulla vain 60 km/h:ssa lämpöongelmien vuoksi, mutta sittemmin jäähdytystehoa on saatu parannettua. Värin lisäksi Iivari halusi päivittää voimalinjan vastaamaan hänen harrastefilosofiaansa. Vaihdekeppi sen sijaan kertoo, että Toyoglide on saanut siirtyä syrjään rotevamman vaihdelaatikon tieltä. Iivarin mukaan auto on nyt mukava matka-auto sellainen joksi siitä ei alkuperäistekniikalla ollut. 39 03/16. Riuskat 280 hevosvoimaa tuottavan moottorin jatkeeksi Iivari asetti Moparin kolmiportaisen A904-automaattilaatikon, joka kuitenkin muutettiin manuaalisesti käskytettäväksi. Alustaltaan auto on madallusta lukuun ottamatta pitkälti vakio, joten miksikään rata-autoksi Crownia ei ole tehty. Crown HT:n tyyli pitää sananmuVOIMAVAROISTA huolimatta autosta ei ole lähdetty rakentamaan mitään ratakelkkaa, vaan alkuperäistyyliä on vaalittu. ”Lappeenrannassa oli tuona kesänä Toyota-miitinki, johon Crownilla oli tarkoitus mennä. Tehokasta tyyliä Auto valmistui kesän 2003 ajosesonkiin, vaikka tiukille meinasi mennä kuten projekteilla usein tapana on: ensin on olevinaan aikaa, kunnes lopuksi pukkaa yletön kiirus. ”Tällä paketilla auto sutii jos sen halua sutivan”, rakentaja kiteyttää
Teho 280 hv /6200 rpm, vääntö 363 Nm /4800 rpm. Toyota Crown HT kaisesti loppuun asti, sillä auton takapuskurin alta pilkistävää pakoputkea on jätetty kymmenisen senttiä jäljelle vain näön vuoksi. CROWN on tarjonnut Iivarille ja Heidille mukavia kesäisiä kilometrejä. Lähdin siitä puolisoni kanssa jatkamaan matkaa ja huomasin että rodi kääntyi peräämme moottoritielle. Vastasi vain että ’isool moottoril’ ja kysyin pariinkin kertaan, että mikä ’iso moottori’. ”Ei tätä voi myydä siitäkään syystä, koska olen luvannut sen aikanaan perinnöksi kummipojalle.” Tyylikkään japanilaisen olemus saattaa tulevaisuudessa kohdata muutoksen. Puristussuhde 8,5:1. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Ja mitä siihen kaivattuun kulkuun tulee, niin sitäkin piisaa. Se pysyy jatkossakin pariskunnan omistuksessa, mutta auton tuleva tyyli on vielä harkinnassa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Edessä voi mahdollisesti olla alkuperäistekniikan palautus ja museorekisteröinti, sillä nykymuodossa auto on Iivarin mielestä jo ehtinyt toteuttaa tehtäväänsä kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana. 07 Mitat Pituus 459, leveys 169, korkeus noin 140, akseliväli 269 cm. Varsin eleetön ulkonäkö on muutamaan otteeseen hämännyt kiivasliikkeisiä kanssaliikkujia. Sitten lähdettiin ja Heidi pääsi vilkuttamaan taakse jääneelle rodille, joka jostain syystä poistui motarilta heti seuraavalta rampilta.” Toistakymmentä vuotta nykyisessä kuosissa olleen Crownin jatko on Iivarin mukaan siltä osin selvä, että se tulee pysymään omistuksessa. 40 03/16. Takana jäykkä akseli, lukkoperä, kierrejouset, pitkittäiset tukivarret, Panhard-tanko. Pian näin sen tulevan hyvällä vauhdilla ohi, ja työnsin kakkosen päälle. Luvassa voi siis olla lisää kaunista ja kulkevaa. ”Kerran huoltoasemalle rodimies tuli juttelemaan ja kysyin häneltä millä koneella hänen rodinsa on. Poraus 86, isku 71,5 mm. Tilavuus 2491 cm3. Paino noin 1300 kg. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto manuaalikoneistolla, lattiavalitsin. Käytössä olevat avarammat putket päättyvät pohjassa takapenkin tienoille. Takaveto. Mahdollisen entisöinnin jäljiltä vapaaksi jäävälle Supra-tekniikkallekin löytyy varmasti paikka, sillä Iivarilla on tallessa odottamassa muun muassa tuoreempi Crown HT ja niin ikään hardtop-korinen Cressida. 01 Merkki ja malli Toyota Crown 2D HT 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Lopulta kertoi että 5,7-litrainen
OSIEN HANKINTA VOI OLLA VAIKEAA JA KALLISTA RVS kunnostaa ja suojaa kuluneita osia, vaivattomasti, tehokkaasti ja edullisesti. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. TÜV TESTASI RVS pienentää kulutusta ja päästöjä jopa 5,6%. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. WWW.RVS.FI Made in Finland by Oy RVS Technology Ltd. Harrastajaystävällinen hintataso
Laihia Volkswagen Karmann-Ghia 1500 S ’65 tarjolla Harvoin 42 03/16
Kyseessä oli Karmann-Ghia typ 34, jonka perustana oli uunituore typ 3 -malli kuten urheiluvehkeen tyyppitunnuksesta saattoi päätellä. Vuosimalliin ’66 sportti-Volkkaria päivitettiin 1 584-kuutioi43 03/16. Suurimmat muutokset saapuivat mallivuodelle -64, jolloin 1 493-kuutioisen bokserin tarjoilusta alkoi huolehtia yhden sijasta kaksi kaasutinta. Historia kuitenkin noudatti kansanmallin tarinaa siinä mielessä, että modernimpi Karmann-Ghia typ 34 poistui markkinoilta vuosia ennen edeltäjäänsä. Saksalaisvalmistaja nimittäin esitteli valtaisasti valmistetulle Kuplalle seuraajan, typ 3 -mallikoodilla nimetyn VW 1500:n, joka tuli sittemmin myyntiin porrasperän lisäksi coupé-henkisenä viistoperänä sekä farmarimallina. Lopullisen voittonsa nämä vinoilijat saivat vuonna -73, jolloin typ 3 -mallisto katosi uusien autojen markkinoilta, mutta Kupla sen kuin jatkoi porskuttamistaan vielä vuosikausia eteenpäin. Vähemmälle huomiolle jäänyt VW-historian ilmiö on, että Volkkarin vuonna -55 lanseeratun urheilullisen Karmann-Ghia typ 14:n seuraajaksi tarkoitettu malli esiteltiin niin ikään samaisessa vuoden -61 autoiloittelussa Frankfurtissa. Varhainen puhelinsoitto kesäaamuna 80-luvun lopulla antoi alkutahdit sille, että Arto Rauhalasta tuli omistaja yhdelle harvoista Suomeen uutena myydyistä KarmannGhia typ 34 -yksilöistä. Karmann-Ghia typ 34:n tuotanto kesti siis kahdeksan vuotta, jona aikana Ghian suunnittelija Sergio Sartorellin piirtämä automalli pysyi ulkoisesti muuttumattomana. Tai tarkemmin sanottuna tuolloin omistukseen siirtyi ruosteinen kori ja pahvilaatikoittain osia. Volkswagen Karmann-Ghia 1500 S ’65 Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine V uoden -61 Frankfurtin kansainvälisessä autonäyttelyssä elettiin Volkswagenin osastolla historiallisiksi ounasteltuja hetkiä. Karmann-koripajan kokoamalle 2+2-paikkaiselle Volkkarille suoritetut päivitykset olivat vuosien mittaan muutoinkin maltillisia. Kuplan puhkaisijaksi oman talon uutuudesta ei kuitenkaan ollut, sillä VW pelasi varman päälle siinä mielessä, että typ 3 -mallistokin perustui ilmajäähdytteiseen takamoottorirakenteeseen, joskin teknisesti kehittyneempänä kokonaisuutena. Lisävarusteeksi esiteltiin puolestaan kattoluukku. Kun typ 34:n tuotanto paketoitiin 42 505 valmistetun yksilön jälkeen heinäkuussa -69, niin Kuplaperustaista Karmann-Ghia typ 14:ää tuotettiin Saksassa vuoteen -74 saakka, jolloin linjalta oli lähtenyt peräti yli 445 000 coupéja avoyksilöä. Irvileukojen mielestä tulos oli kuitenkin vain aiempaa kalliimpi toteutus Kuplan perusideasta, mihin mielipiteeseen heillä kieltämättä oli oikeus
Näin ollen peruutusvaihteen kytkeminen ei sytytä valoa, vaan auton taaksepäin suuntautuva liike. Mercedes-Benz 230 SL tai Porsche 911 kustansivat jo noin 40 000 markkaa, joten niihin nähden iso Karmann-Ghia oli sentään edullinen. Kolmostyypin Karmann-Ghian huimasta hinnasta piirtää kuvan vertaaminen muihin VW-malleihin. Asia sinetöityi osaltaan sen myötä, että typ 34 ei kuulunut Yhdysvaltain vientiohjelmaan, vaikka typ 14:n isoin menekki tapahtui juuri Amerikan auringon alla. Tarkkojen määrien selvittäminen Autotuojien rekisteröintitilastoista ei onnistu, sillä molemmat Karmann-Ghia-mallit kätkeytyvät oletettavasti ”Volkswagen Coupe” -merkintöjen taakse. Autokantatilasto antaa KarmannVolkkareiden menekistä jonkinlaista Karmann-Ghia typ 34 asettui Volkswagen-hinnastossa kattoikkunallista VW-bussiakin korkeammalle. Viimeiseksi merkittäväksi hienosäädöksi jäi valinnaisvarusteeksi vuosimalleihin ’68 tuotu automaattivaihteisto sekä sen yhteyteen tarjottu IRS-jousitus; vääntösauvoilla toteutettu erillisjousitus, jossa kaksoisnivelletyt vetoakselit auttoivat pitämään takapyörien pystykallistuman vakiona. Moni Karmann-Ghiaan mieltynyt ihastui enemmän typ 14 -versioon, joka oli PERUUTUSVALO saa käskytyksensä mittarivaijerista. myös selvästi edullisempi, joten typ 34:n menekki muodostui alusta alkaen hyvin maltilliseksi. Suomeen tuotiin molempia Karmann-Volkkareita, mutta ymmärrettävästi kauppa kävi korkean hinnan myötä erittäin rajallisesti moni näyttäytymisautoa kaivannut valitsi jonkin sellaisen, joka myös kulki ulkonäön herättämien odotuksien mukaisesti. PISTEOSAT ovat valtaosin autoyksilössä alkujaankin olleita. Volkkariksi pitkistä hintalapuista huolimatta tyypin 34 KarmannGhiaa myytiin muutamia Suomessakin 60-luvun mittaan. Vuoden -66 lehtimainoksessa 1,6-litraisen koneen saaneen Karmann-Ghian hinnaksi kerrotaan peräti 16 600 markkaa. Samaan aikaan VW 1200:n hinta oli 6 450 markkaa, porrasperäisen 1500:n 9 985, luiskaperäisen 1600 TL:n 11 300 ja Karmann-Ghia 1300 maksoi sekin ”vain” 12 100 markkaa. Potkua oli silti parikymmentä konia enemmän kuin typ 14:ssä. Hinnaston huipulle Karmann-Ghia typ 34 sijoittui Volkswagen-malliston huipulle, joten vain harvoilla oli mahdollisuus tarttua sen ohjaimiin omistajan elkein. 44 03/16. VW Karmann-Ghia 1500 S sella koneella, etupään levyjarruilla, nelipulttisilla pyöränkeskiöillä sekä 12-volttisella sähköjärjestelmällä. Muiden valmistajien erikoismallien hinnat kertovat omalta osaltaan typ 34:n hintatasosta: vuonna -66 Fiat 850 Coupé kustansi 9 700 ja Honda S 600 noin 9 950 markkaa, kun Ford Mustang irtosi kaupasta reilulla 20 000 markalla. Alkutuotannon typ 34 kun puhalsi urheilukäyttöön nahkeat 45 ja myöhemminkin vain 54 hevosvoimaa. Kattoikkunoin varustetun VW-bussin hintalappu oli sekin pienempi kuin ison Karmann-Ghian, sillä orastavaan hippitunnelmaan saattoi varautua 13 800 markan panostuksella. Katkenneen Karmann-Ghia-merkin tilalle Arto tavoitti Saksasta alkuperäisen varaosan
Juhannusliikenteeseen Joku saattaa pitää kesäkuun 23. Jalo aatos jäi kuitenkin toteuttamatta, sillä purkamisen ja korin hiekkapuhaltamisen jälkeen paljastunut urakan suuruus vei motivaation mennessään. Purettu ja pahvilaatikoihin sijoiteltu Karmann-Ghia päätyi jälleen myyntiin. 45 03/16. osviittaa, mutta vasta vuodelta -76, jolloin automallit alettiin esittää omina kokonaisuuksinaan pelkkien merkkikohtaisten sijaan. Yhtä vuotta kohti oli tuolloin rekisterissä 1–3 yksilöä, mutta vuonna -66 rekisteröityjä oli seitsemän, -65 rekisteröityjä kahdeksan ja vuoden -64 satoa kymmenen. Putkiasentajasta Karmann-Ghia sai pitkäaikaisen omistajan, jonka hallussa auto oli aina vuoteen 1986 asti. Tai kenties sittenkin jotain aivan muuta, mutta jotenkin olettaisi että upea uusi Karmann-Ghia tuskin vietti ensimmäistä juhannustaan tallissa, saati kadun varressa. Tuolloin auton kokonaisajomäärä oli ilmeisesti noin sadantuhannen kieppeillä, mutta Karmann-Volkkareille ominaisten ruostevaurioiden vuoksi se oli jäänyt käytöstä pois jo aiemmin. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että tuolloin alkuperäisiä Suomi-autoja oli varmasti jo pudonnut pois rekisteristä ja toisaalta muuttoautoina oli saattanut tulla muutama lisäys KarmannGhia-kantaamme. Harvinaisen ja varsin hintavan käytetyn VW:n ostajia ei ymmärrettävästi ollut tiheässä, mistä syystä autoliike päätyi käyttämään autoa huomionkerääjänä, eräänlaisena maskottina. Rekisteritunnuksella AXL-55 taipaleensa aloittanut VW pysyi ensimmäisellä omistajallaan vain vuoden päivät, minkä jälkeen edelleen ilmeisen vähän ajettu auto päätyi VW-liikkeeseen myyntiin pääkaupunkiseudulle. Takapenkki on ahdas ja on tarkoitettukin rekisteriotteen mukaan vain tilapäiskäyttöön kahdelle hengelle. Vuonna -86 Volkkarin osti vaasalainen harrastaja, jonka tarkoituksena oli antaa harvinaiselle Suomi-autolle uusi elämä. Langan päässä oli hänen tuttavansa, joka oli paikallislehden myyntipalstalta havainnut rivi-ilmoituksen, jonka arvasi kiinnostavan volkkaristiksi VAALEA sisustus on säilyttänyt hehkeytensä, vaikka entisöinnistä on aikaa jo neljännesvuosisata. Seuraava omistaja, tai itse asiassa lokakuusta -67 haltija ja vasta vuoden -69 alusta lähtien omistaja KarmannGhialle oli vaasalainen putkiasentaja. Mustakattoisen ja perusväriltään harmaan Volkkarin sai alleen pääkaupungissa asunut johtaja. Auto sai Pohjanmaalle siirryttyään myös uuden rekisteritunnuksen, VOL99:n. Tuon tilaston mukaan vuoden -76 lopulla Suomessa oli rekisterissä yhteensä 35 VW Karmann-Ghiaa, jotka oli rekisteröity vuosina 1963–1972. Karmann kirmasi liikenteeseen sopivasti juhannusviikolla, joten olisiko ensimmäinen ajoreissu suuntautunut Aavasaksan kuuluille juhannuskekkereille vai olisiko VW:n matala keula ohjautunut sittenkin kohti Yyteriä, jossa nuorien brittiherrojen orkesterin nimeltä Rolling Stones piti esiintymän. KOJELAUDAN keskellä asustava Blaupunkt-radio luo osaltaan sisustan tyylikästä kokonaisilmettä. Tilaisuus koittaa Vuoden 1987 eräänä kesälauantaina puoli seitsemän aikaan aamulla laihialaisen Arto Rauhalan puhelin soi. päivää vuodelta 1965 merkityksellisenä sen vuoksi, että Suomen jalkapallomaajoukkue hävisi vuoden 1966 MMkisojen karsintaottelussa Italialle kotipelissään vain 0–2, mutta kotimaisen VW-kannan näkökulmasta päivästä tekee erityisen, että tuolloin luovutettiin Helsingissä tuliterä VW Karmann-Ghia 1500 S
Vaihteistoksi kelpasi alkuperäinen.” Auto sai luonnollisesti ylleen myös uuden maalipinnan. Aihion omistaja tuli avaamaan, ja pian myyjä ja varhainen ostajakandidaatti olivat jo matkalla kohti kauppakohdetta, joka siis sijaitsi eri osoitteessa kuin missä myyjän asunto oli. ”Kävin katsastamassa auton, minkä jälkeen kerran kävin sillä töissä kunnes lähdimme sillä jo Turkuun Volkkari-tapahtumaan, josta tulimme Jyväskylän kautta takaisin kotiin. Tarjosikin isoa summaa, mutta auton kunnostuksessa oli ollut niin kova työ, että ei minulla ollut halua luopua autosta välittömästi.” Tuosta tapahtumasta on kulunut pian neljännesvuosisata, jonka aikana Karmann-Ghia on ollut Artolla ajossa joka kesä pois lukien yksi vuosi, jolloin auto oli näytillä Vaasan automuseossa. Auto toimi, oli hyvä ajaa sekä köykäinen ajaa ja vei yllättävän vähän bensaakin, kiitos matalan rakenteensa.” Reissulla kävi saman tien selväksi, että typ 34 herättää kiinnostusta VWväessä kansallisuuksista riippumatta. Ottajia riittää Lähes viisi vuotta ostohetkeä myöhemmin Karmann-Ghia valmistui uuteen loistoon keväällä -92. ”Hän sanoi, että nyt olisi myytävänä sellainen Volkkari, jota sinulla ei vielä ole.” Tuttu huomasi nykäisseensä oikeasta narusta, sillä Arto innostui välittömästä kuultuaan että tarjolla olisi jotain todella poikkeuksellista, lähes ainutlaatuista Suomeen uutena myyty Karmann-Ghia typ 34. Arto ehti kuitenkin ensin, joten enää piti vain kerätä vastahankittu kokonaisuus ruosteista rautaa peräkärryyn ja siirtyä kotiin juomaan myöhäistä aamukahvia ja miettimään, että mitä sitä tulikaan juuri tehtyä. Milla Rauhala on jo ilmoittanut kiinnostuksesta isänsä nättiin urheilu-Volkkariin. Samoin jumiutuneen moottorin tilalle oli hankittu Kangasalta 1500 S:n vastaavan moottorin, johon teetin uudet sisuskalut koneistamolla. Arto ei pitkään asialla teoretisoinut, vaan kävi saman tien touhuamaan projektin parissa. Samoin takapuskurin päälle löytyi istumaan käyttämätön alkuperäinen peruutusvalo. ”Kunnostuksessa auttoi, että isälläni oli Laihialla korjaamo, jossa saatoin tehdä autoa aina kun vapaa-aikaa oli.” Peltitöihin ja tekniikan kunnostukseen kului Arton laskujen mukaan kaikkiaan kolmen vuoden vapaapäivät. Toiminta oli siinä mielessä fiksua, että lehdessä ollut myynti-ilmoitus keräsi päivän mittaan runsaasti yhteydenottoja. Asian hoiti Arton naapurissa asunut verhoilija, joka loihti näyttävän vaalean keinonahkaverhoilun. tietämäänsä Artoa. Sisustassa istuimet vaativat uudet verhoilut vanhojen rispaantuneiden tilalle. Kyse oli siis yksinkertaistettuna vain laajoista peltitöistä, sillä auton kaikkien pisteosien piti oleman mukana tulleissa pahvilaatikoissa. JOS Arto jostain kumman syystä kyllästyy autoon, niin ottaja löytyy läheltä. Pisteosia kiinnitellessä ilahdutti, että laatikoista löytyi yllättäen kaikki auton osat, joskin takaluukun Karmann-Ghiamerkki oli poikki, mutta Arto onnistui hankkimaan uuden osan Saksasta. Nopea startti kannatti, sillä ilokseen hän huomasi olevansa ensimmäisenä koputtelemassa myyjätahon ovea. Tuohon aikaan Artolla oli ollut jo muutama vanhempi Volkkari, joten VW:n tekniikka oli miehelle sinällään tuttua. ”Kun menimme Turun VW-tapahtumaan, niin heti hotellin pihassa saksalainen Volkkari-harrastaja lähti juoksemaan auton rinnalla ja ilmoitti sitten halustaan ostaa auton. ”Varastolla oleva auto oli katkera näky”, muistelee Arto ensitunnelmia paljaasta korista, josta hiekkapuhallus oli paljastanut ruostevaurioiden laajuuden. VW Karmann-Ghia 1500 S 46 03/16. Katto vedettiin alkuperäisen mukaisella mustalla, mutta harmaan sijaan korin väriksi valikoitui omistajan silmää enemmän miellyttävä valkoinen. Vastaava tilaisuutta SuomiKarmannin ostoon ei kuitenkaan siunaantuisi kovin äkkiä, jos koskaan, joten Arto teki kaupat VW-palapelistä saman vierailun aikana. Aikaiset linnut jäivät vielä unelmoimaan madoistaan, kun Arto karisti viikonloppuaamun unihiekat silmistään ja suuntasi kohti ilmoituksessa mainittua osoitetta. ”Kesällä -90 peltihommat olivat takana
Omamassa 910 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0–100 km/h 19 s 09 Valmistusmäärä 42 505 kpl Matkaa on taittunut kaikkiaan viitisen tuhatta kilometriä ja ilman teknisiä huolia. ”Tyttöni on ilmoittanut, että haluaisi auton itselleen.” Vaikuttaisi siis siltä, että hintaneuvottelujakaan ei tarvitse käydä, kun Milla-tytär jossain vaiheessa ilmoittaa isälleen ottavansa kauniin coupé-Volkkarin itselleen. Iskutilavuus 1493 cm3. Lattiavalitsin. Takana vääntösauvajousitus, heiluriakselit. 06 Kori Kantavaan pohjalevyyn pultattu kaksiovinen teräskori. 05 Alusta Edessä vääntösauvajousitus. 07 Mitat Pituus 428, leveys 162, korkeus 134, akseliväli 240 cm. ”Lähinnä vain öljyvaihdot, ilman lisääminen renkaisiin ja ajoittaiset kaasarien säädöt, jotka hoituvat tutun autokorjaajan toimesta. 47 03/16. 01 Merkki ja malli Volkswagen Karmann-Ghia 1500 S 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen ilmajäähdytteinen vastaiskumoottori takana pitkittäin. Tosin tulevaisuudessa autosta luopuminen voi eräällä tapaa olla edessä. ELOKUUSSA -90 peltityöt olivat voiton puolella ja tekniikka paikallaan, joten pihalla päästiin ottamaan ensimmäiset ajotunnelmat kuten kuvakaappaus videonauhalta kertoo. Teho 54 hv /4200 rpm, vääntö 106 Nm /2400 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Puristussuhde 8,5:1. Etujarruja laitettiin pari vuotta sitten.” Myyntiaikeita ei harvinaisen ja niin esteettisesti kuin ajoltaankin miellyttävän auton kohdalla ole ollut. Poraus 83, isku 69 mm. Edessä ja takana rumpujarrut
Jos oli Volkkarin Karmann Ghia Typ 34 lähes kolmen Kuplan hintainen, löytyikö erikoismallin hinnoitteluun uskottavia perusteita. Moottori, vaihteisto ja alusta, jotka tulevat Volkswagenilta Wolfsburgista. ”On hyvä ottaa muutama askel taaksepäin saadakseen paremman kokonaiskuvan ja nähdäkseen nämä kolme asiaa jotka tekevät tästä autosta Karmann Ghian: Muotoilu, joka on torinolaisen Ghian käsialaa. V olkswagen Karmann Ghia Kolmenelosen tullessa markkinoille ei sen myyntiesitteessä tätä hivenen kylmäksijättävää tyyppinumeroa mainittu missään kohdin. Sekin löytyy autosta vakiona, aivan kuten huurteenpoisto, joka kattaa myös sivulasit. Edessäsi näet kojelautaan upotetut mittarit sekä kellon, ja huomaat kuinka pehmustettu kojelaudan päällinen ei aiheuta häiritseviä heijastumia tuulilasiin. Vaihdat kakkoselle ja huomaat kuinka hyvin vaihteet sopivatkaan käteesi. Vielä kolmosella tunnet voiman ja nopeus vain kasvaa. Kori, jonka ovat valmistaneet KarTeksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine mannin korimestarit Osnabrückissa. Koska pidämme sen tuotannon hyvin rajallisena ja valmistamme ne yksilöllisesti, näkyy tämä myös lopputuloksessa. Huomiosi kiinnittyy runsaaseen varusteluun, ovien isoihin taskuihin, pitkiin kyynärnojiin, upotettuihin vetimiin. Vaikka VW Karmann Ghia 1500 onkin uusi Karmann Ghia, se ei korvaa ensimmäistä, vaan valmistamme edelleen myös alkuperäistä mallia. Ehdottomasti, mikäli oli uskominen sen myyntiesitteeseen. Kokeilepa tuulilasin pesuria, pelkkä napin painallus aloittaa pesun, koska sen voimanlähteenä toimii paineilma.” Jos auto miellytti muotoilultaan, vakuutti varusteillaan niin sen ajettavuus olikin sitten jo ihastuttavaa: ”Jo heti liikkeelle lähdettyäsi huomaat kuinka ihastuttava Karmann Ghia onkaan ajaa. Elegantisti kuvitettu prosyyri lähti rakentamaan mielikuvaa luksusluokan mallista jonka ohjaimissa saattoi aistia aitoa ylellisyyttä ja ainutlaatuisuutta, mutta josta löytyivät kuitenkin tutut ja luotettavat Volkswagen-ratkaisut, toki nekin pidemmälle vietyinä kuin missään aiemmassa volkkarimallissa. Esimerkiksi hitsaamme sen lokasuojatkin käsityönä yhtenäisillä saumoilla, emme pistehitsauksella. Painonapista kytket tuulilasinpyyhkimet ja kiinnität huomiota pyyhkimen sulkiin, ne ovat kaarevat ja näin myötäilevät tuulilasia. Mutta tämä uusi malli tarjoaa sinulle nyt enemmän tilaa kuin ensimmäinen, enemmän myös mukavuutta sekä enemmän voimaa. Laitat vaihteen ykköselle ja tunnet ripeän kiihtyvyyden. Vaihdettuasi neloselle, huomiosi kiinnittyy siihen, kuinka auto pysyy helposti hallit48 03/16. Koska korin saumojen viimeistelyhionta suoritetaan huolellisesti käsityönä, eivät sinunkaan kätesi näitä saumoja löydä, vaan korin liitoksissa teräs sulautuu teräkseen täysin saumattomasti.” Kun mallin rajallisuus perusteltiin käsityöllä, sisustusta hallitsi runsas varustelu: ”Käy sisään Karmann Ghiaan ja asetu sen pehmeään, muotoiltuun etuistuimeen, joka on säädettävissä juuri sinulle sopivaksi. Etsitkö lämmityslaitetta. Vaikka kyseessä olikin periaatteessa tuttua tavaraa vain uusiin kuoriin puettuna, kehotti esite näkemään auton kokonaisuutena, jossa luotettavimpiin teknisiin ratkaisuihin yhdistyivät Volkswagenille epätyypillinen rajoitettu tuotanto, korostettu käsityön osuus sekä uuden vuosikymmenen huippumuotoilu
tavissa tarkan ohjauksen ansiosta. Entä kaarreajo tai tasoristeykset. Kiihdytät sataankolmeenkymppiin ja nautit ajamisesta. Hiljentää voit lähes pysähdyksiin asti vain vaihtamalla pienemmille vaihteille, sillä myös ykkönen on synkronoitu. Niistä selviät ilman minkäänlaisia luisuja ja kuopissakin pysyt istuimellasi. Tästä pitää huolen jokaisen pyörän erillisjousitus, joka on toteutettu vääntövarsijousin.” Tilaa uudessa mallissa oli edessä, takana ja sisällä, mutta ei sitä vertaa että esitekuvissa olisi edes yritetty auton lähes olemattomalle takapenkille aikuisia ihmisiä istuttaa. ”Kääntäessäsi takaistuimen sel49 03/16 Koska pidämme sen tuotannon hyvin rajallisena ja valmistamme ne yksilöllisesti, näkyy tämä myös lopputuloksessa.
Tärinää tai huojumista eivät aiheuta jyrkät käännökset, äkilliset möykyt tai kuopat tiessä. Huomattavaa on kuitenkin uuden moottorin ratkaisu: sen epätavallisen matala rakenne. Yhtenä vakauttavana mukavuustekijänä on akseleiden kumivaimennetut kiinnikkeet sekä suuremmat kumityynyt estämässä jousituksen pohjaamista. Se antaa sinulle enemmän kiihtyvyyttä kun sitä tarvitset, enemmän vauhtia turvallisempiin ohituksiin ja enemmän työntövoimaa mäkien ylityksiin. Moottorin valuosissa on käytetty alumiinia ja magnesiumia niiden keveyden vuoksi. Katsotaanpa etujousitusta ja sen uutta suunnittelua, jossa vääntövarret menevät ristiin eivätkä ole keskeltä yhteydessä toisiinsa, näin niistä on saatu pidempiä ja joustavampia. Se on takana, juuri siellä missä sen paino antaa vetäville pyörille parhaan pidon. Tuloksena on pehmeämpi ja mukavampi ajettavuus. Aistit vain hyvin vähän jos ollenkaan rengasmelua tai moottorin ääntä. Siinä on nyt 53 hevosvoimaa, mutta sillä on edelleen kaikki tärkeimmät VW-moottorin ominaisuudet. Tämä siis auton etupäästä sekä moottoritilan yläpuolelta löytyvien tavaratilojen lisäksi.” ”Kääntäessäsi kurviin et tunne niiaamista tai keinuntaa, eikä sinua yllätä tunne siitä että olisit menettämässä auton hallinnan. Toinen erikoisuus on polttoaineseoksen termostaattiohjattu esilämmitys, joka antaa sinulle paremman suorituskyvyn pitäen polttoainekulutuksen silti matalana. Suuremmat renkaat tuovat puolestaan enemmän pinta-alaa tietä vasten.” Jos muistuttivat hyvien ajo-ominaisuuksien alustaratkaisut kovasti Kuplaa, oli voimakkaan moottorinkin lähtökohdat tuttuja: ”Anna mennä ja tunnet takanasi olevan, uuden 1500-kuutioisen nelisylinterinen Volkswagen-moottorin voiman. Jopa takapenkin ollessa käytössä on sen takana vielä tilaa useille laukuille. Tähän syynä ovat kaikkien pyörien erillisjousitus itsenäisillä vääntövarsijousilla, sekä vakaaja joka vähentää kallistelua. Ja vain harvakseltaan tarvitsee se öljynlisäystä huoltojen välissä ja se on taloudellinen, tarviten vain niukalti polttoainetta. känojan alas, tarjoaa Karmann Ghia epätavallisen paljon tavaratilaa auton sisällä. Moottorin tehoa ja kokoa on nyt kasvatettu uutta Karmann Ghiaa varten. Se on rakenteeltaan lyhytiskuinen, matalan kierrosalueen moottori, joka 50 03/16 Karmann Ghia Se antaa sinulle enemmän kiihtyvyyttä kun sitä tarvitset, enemmän vauhtia turvallisempiin ohituksiin ja enemmän työntövoimaa mäkien ylityksiin.. Volkswagen suunnitteli sen käyttötarkoituksen mukaan, jotta se mahtuu auton takatilaan jättäen taakse silti vielä tilaa myös matkatavaroille. Koska moottori on ilmajäähdytteinen, ei siinä koskaan tarvitse huolehtia vedestä tai jäähdytinnesteistä
(Eivätkä he tuhlaa aikaa tehtaan ammattitaidon ihailuun, he tuntevat jo Volkswagenin tavan valmistaa autoja.)” 51 03/16. tarkoittaa vähemmän kitkaa ja siten pidempää käyttöikää. Näin voit lasketella Karmann Ghiallasi vaikka sataakolmeakymppiä ajaessasi sen kaupasta kotiisi.” Mikäli ostajaehdokas olisi autovalinnassaan vielä tasapainoillut uuden Karmann Ghian ja jonkin eksoottisemman automerkin välillä, oli Volkkarilla tarjota kiistattomana etuna sen helppo huolto ja ylläpito: ”Huolto, pohditaanpa kuinka helppoa Volkswagenin huoltaminen onkaan. Voiteluunkin kuluu vain muutama minuutti, sillä kahdeksan voitelukohtaa kattavat kaiken tarvittavan. Esimerkiksi sen moottori ja vaihteisto ovat huoltoa varten irroitettavissa autosta vain muutamassa minuutissa. Varaosien saanti on vaivatonta, sillä ne löytyvät valtuutetulta Volkswagen-kauppiaalta ja huoltotöiden kustannukset ovat kohtuulliset. Koska VW-mekaanikot ovat tehtaan kouluttamia, he tietävät kuinka autosi tutkitaan ja huolletaan asianmukaisesti. Kuten kaikkien Volkswagenin tekemien autojen, myös 1500 Karmann Ghian huoltaminen on suunniteltu tehokkaaksi, nopeaksi ja edulliseksi. Tämä uusi moottori, kuten kaikki VW-moottorit, testataan ja koekäytetään tehtaalla ennen autoon asentamista
Croman hohtoa 52 03/16
Jari Tyyskän ajatus Croman hankkimisesta syntyi mallin kerätessä aikoinaan menestystä autolehtien vertailuissa. Croman hohtoa Kuortti Fiat Croma 2000 i.e. ’89 53 03/16. Haave jäi taustalle pariksi vuosikymmeneksi, mutta pysyi mielessä kunnes pihassa oli oma iso Fiat
Järkeä tuovat väkisinkin käytettävissä olevat taloudelliset resurssit, mutta esimerkiksi autolehdistön suorittaminen vertailutestien lukemisen voidaan katsoa kuuluvan ”järjellisiin” perusteluihin. ”Se oli tasokas, vaatimattomalla olemuksella varustettu auto, joka ei koskaan saanut myynnillisesti ansaitsemaansa asemaa. Tämä sai minut tuntemaan sympatiaa automallia kohtaan”, Jari kertoo Croma-kuumeen heräämisestä kauan sitten. 54 03/16. Nuorukaisen intoa isoa Fiatia kohtaan herätti myös rippikoulu. Näytti väistämättömältä että iän kartuttua ajokorttivaiheeseen, siirtyisi Teksti: Harri Onnila Kuvat Jan-Erik Laine Nuorukaisen intoa isoa Fiatia kohtaan herätti myös rippikoulu – papilla kun oli ajopelinä Croman turboversio. Usein tosin tuntuu käyvän niin, että tunteiden vallassa tehdylle käyttöautohankinnalle haetaan jälkikäteen perusteluja ja hyväksyntää automallin hyvillä sijoituksilla mainituissa vertailutesteissä. Hän oli jo lapsesta saakka erittäin kiinnostunut autoista ja luki 80ja 90-luvun taitteessa autolehtien vertailuja ja kiinnitti erityistä huomiota isojen autojen joukossa hyvin testimenestyneeseen Fiat Cromaan. A uton ostaminen tehdään puheiden mukaan tunteella, mutta kyllä järjellekin sija päätöstä rakentaessa annetaan. Fiat Croma VISUAALISESTI hupaisa, mutta myös osuvasti aikakauttaan kuvaava elementti on kojelaudan päätyyn istutettu vikadiagnoosinäyttö. Tämän erikoiselta kuulostavan yhteyden taustalla oli rippipastori, joka suoritti maallista taivaltaan ripeällä Cromalla, vuosimallin -91 Turbo i.e.:llä. Näin voi tulkita käyneen kuorttilaisen Jari Tyyskän kohdalla. Silti joskus käy jopa niin, että hyvät testimenestykset jäävät kytemään lukijan alitajuntaan ja aktivoituvat vasta vuosia myöhemmin, vertailumenestyneen auton ollessa jo tukevassa harrasteiässä
Kun mallin tuotanto päättyi 1996, kertoivat valmistajan tilastot noin 450 000 valmistetusta Cromasta kymmenen vuoden aikana. KYLKIPROFIILIA katsomalla selviää välittömästi Croman suunnittelusuhde Saab 9000:een sekä Lancia Themaan, Alfa 164:n kuljettua aavistuksen enemmän omia tyylipolkujaan. Ajettavuuden ja pätevän voimalinjan lisäksi miellyttävää matkantekoa ovat tukemassa mukavat istuimet. Tilanteen voisi pelastaa syvyyssuunnassa säätyvät ohjauspyörä, mutta Cromassa säätö on vain pystysuunnassa. Fiatin 120-heppainen kone kirittää omapainoltaan noin 1 200-kiloisen auton ongelmitta tarvittavaan kiitoon. Croman pellin alle sai valita Suomessa alkuun vain kaksilitraisia bensakoneista, sillä 1,6-litrainen ei kuulunut tuontiohjelmaan kuten ei myöskään tuotantohenkilöautojen ensimmäinen suoraruiskutteinen dieselmoottori. Kasarimeininkiä ihanimmillaan on kojelaudan vasempaan laitaan sijoitettu vikadiagnoosinäyttö, jossa autofiguuriin sijoitetut merkkivalot kertovat auton toiminnasta. Yli 185-senttinen ei kuitenkaan saa Cromassa aivan parasta ajoasentoa, sillä yrityksen pilaa italialaisten perisynti: kun ratti on sopivalla etäisyydellä, jalat ovat koukussa, ja jos jaloille rakentaa tilaa, niin rattiin ei yllä kunnolla. Suomeen autoa ui maltillisesti: vuosina 1986–1992 vain alle tuhat Cromaa sai suomalaiset rekisterikilvet. Hyvä sekin, mutta yläasennossakin ohjaus jää turhan syliin. Turbo. Kun virta on päällä palavat kaikki merkkivalot, kunnes ne käynnistyksen jälkeen sammuessaan kertovat kaiken olevan kunnossa. Nelikon täydentävän Alfa Romeo 164:n linjoista vastasi sen sijaan Pininfarina. Ohjaamon katkaisimien olemus ja näppituntuma eivät herätä luottamusta, mutta toteutuksesta kertoo, että kaikki sähkölaitteet toimivat kuten pitää vielä 26 vuoden jälkeenkin. AJETTAVAKSI TEHTY Sekä moottoritietä että mutkaista seututietä Jarin ’89 Cromalla ajettuamme voi hyvin ymmärtää ison Fiatin tuoreeltaan keräämät kehut. Kaksilitraisina bensavaihtoehtoina olivat 90-hevosvoimainen kaasarikone CHT, 120-hevosvoimainen ruiskumoottori i.e. Vuosimallia -89 edustava Jari Tyyskän Fiat Croma edustaa ensimmäisen kasvojenkohotuksen jälkeistä malli-ilmettä. ISOSTI FIATIA Vuoden 1985 lopulla esitelty Fiat Argentan korvaajaksi tarkoitettu Croma on Giugiaron muotoilema, samoin kuin samaan Tipo4-suunnitteluprojektiin kuuluneet Saab 9000 ja Lancia Thema. Tästä ja siitä että auton kylkilinja on aikakauden tyyliin varsin matalalla, seuraa tunne että liikkuisi pienemmällä autolla kuin Croma tosiasiassa on. sekä 155-hevosvoimainen i.e. Kokonaisuutena Fiat Croma on tasapainoinen tuttavuus, joka on harrastekäyttöönkin mainio tapaus eritoten miellyttävien matkaominaisuuksiensa ansiosta. Etuistuimien muokattavuutta täydentävät säädettävät niskatuet. Ajettavuudeltaan auto on napakka ja tarkka. 55 03/16. Moottoritieosuudella osaa puolestaan arvostaa sitä, että Croma ei ole herkkä urille, vaan kulkee mieluusti suoraan ilman erityistä paimennusta. Ohjaus ei ole aivan välittömin, mutta viimeisimmän tarkkuuden sijaan on tarjolla mukavuutta. Ensimmäisen sukupolven Fiat Croma sai viimeisen päivityksensä -93, jolloin tuttuun tapaan maskia ja takavaloja muokattiin hienovaraisesti. Asiakkaita lämmitti myös tieto sähköjärjestelmään tehdyistä kokonaisvaltaisista parannuksista. Moottoripuolen päivityksiin luettiin i.e.-moottorien tasapainoakselit. Lisäksi pyöräkoko kasvoi 15 tuumaan. Toinen jännittävä yksityiskohtainen on automaattisesti ohjattu lämmityslaitteisto – aparaatti kun tuo mieleen automaatti-ilmastoinnin, vaikka perus-Cromassa ei ”lumihiutalenappia” olekaan. Croman toinen facelift tapahtui vuonna -91, minkä seurauksena päivityksen kokivat paitsi sisustan detaljit myös peräsekä erityisesti keulailme. Voimalinjapuolen mielenkiintoinen uutuus oli Alfa Romeosta poimittu 2,5-litrainen V6, joka tuotti 160 hevosvoimaa. Tuolloin uutta tyyliä antoivat muun muassa maski ja takavalot sekä sisätiloissa ratti, mittaristo ja verhoilu. Suuremmissakin nopeuksissa melutaso pysyy yllättävän hyvin kurissa pois lukien jostain etuovien etureunojen tienoilta kantautuva suhina
CROMA edustaa vielä aikakautta, jolloin käytännöllisiä etuvalojen pyyhkimiä ei ollut vielä uhrattu ilmanvastuksen alttarille. Tämä samainen kaveri myös edesauttoi sitä, että vuoden 2012 lopulla alkoi tapahtua Jarin Cromahaaveiden kohdallakin. Ensimmäistä, lievää kasvojenkohotusmallia edustanut ’89 Croma kelpasi kuitenkin mielihyvin, sillä sen verran hyväkuntoisesta yksilöstä oli kysymys. ”Hän laittoi viestiä, että nettiin oli ilmestynyt tamperelaisessa autotarhassa myynnissä oleva -89 Croma.” Kaksilitraisella ruiskukoneella varustetulla Croma i.e.:llä ilmoitettiin ajetuksi vain 138 tuhatta kilometriä, joten kiinnostus nousi entisestään. Toisin kuitenkin kävi. ”Kahvipöytäkeskusteluissa italialaisten autojen laatumielikuva on kohtuuttoman huono. Kahdenkymmen yhteisen vuoden jälkeen hän oli kuitenkin päättänyt vaihtaa Croman uuteen Chevrolet Cruzeen, ja näin Croma jäi odottelemaan kolmatta omistajaansa. Käyttöautoina ja taksia ajavan Jarin näkökulmasta ammattiautoinakin hyvin palvelleiden italialaisten myötä Fiat Croman hankkiminen harrasteautoksi alkoi nousta yhä vahvemmin pintaan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen täyttyessä. Tähän mennessä perheemme on ajellut lähinnä vanhoilla käytetyillä Fiat-konsernin tuotteilla 23 vuotta ja 1,1 miljoonaa kilometriä, ja kertaakaan emme ole jääneet autosta johtuvan vian takia tien päälle. JARI ihastui Croman eleettömän asialliseen kokonaisuuteen jo automallin ollessa uusi ja toteutti pitkään itäneen haaveen loppuvuodesta -12. Unelmaa pitivät yllä muista torinolaistuotteista saadut hyvät kokemukset, jotka sotivat yleisiä Italian autoteollisuudesta eläviä myyttejä vastaan. TUPLANOKKAINEN kaksilitrainen ruiskukone antaa napakat 120 hevosvoimaa, millä pärjää tien päällä hyvin. Ja toisaalta vähälukuiseksi käyneestä Croma-kannasta olisi saanut etsiskellä yhtä hyvää, vaikkakin pari vuotta nuorempaa edustajaa ties kuinka pitkään. ”Ei minun tarvinnut ajaa autolla kuin pari sataa metriä, kun tuntui että tällainen auton pitää olla”, kertoo Jari ostopäätöksen sinetöitymisestä. Asia on kuten eräs pitkän linjan Fiat-myyjä aikoinaan sanoi, että joillekin se Fiat vain sopii ja heidän käsissään auto pelaa. Puhumattakaan että autoista olisi hajonnut moottori, vaihteisto tai kytkin aiheuttaen kallista remonttia. Fiat Croma jokin Suomi-kilvissä olevista Cromayksilöistä Jarin omistukseen. ”Kun sain vuonna -97 ajokortin, oli Croma vaihtoehtona, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän ja joten sellaisen hankinta jäi siinä vaiheessa.” Croma-aika koittaa Croma-asia jäi hautumaan Jarin alitajuntaan yli kymmeneksi vuodeksi, mutta unholaan se ei jäänyt. Hän oli ajatellut harraste-Cromansa olevan vuosimalliltaan 1991–1993, jolloin tuotannossa oli Croman toinen facelift-malli. Sellainen löytyi kuitenkin pian. ”Pakoputken etuosaa piti kunnostaa, samoin etuapurungosta löytyi pari reikää, vaikka auto oli katsastettu.” Fiat-kontaktiensa kautta Jari tavoitti 56 03/16. Auton ensimmäinen omistaja oli ollut nakkilalainen maanviljelijä, mutta pisimpään Fiat oli viihtynyt Harjavallassa toisella omistajallaan. Hinta-laatusuhde on ollut yhtä autoa lukuun ottamatta loistava. Mukavaa matkantekoa Yleiskunnoltaan tummanharmaa Croma oli ryhdikäs, mutta ymmärrettävästi jotain laitettavaa 23-vuotiaassa autossa oli. Ainakin me olemme olleet tuollaisia autoilijoita”, Jari luonnehtii. Suomessa sopivan maltillisesti ajettuja hyväkuntoisia Cromia oli erittäin niukalti tarjolla, mutta vesi ei päässyt kuivumaan kieleltä, sillä Jarin tuttavan Saksasta hakemat Cromat pitivät aisteja herkkinä
Takana erillisjousitus, joustintuet, pitkittäiset tukivarret, poikittaiset tukivarsiparit, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Taannoin hän jutteli, että on ikävä isoa Fiatia. Kyydissä viihtyvät niin kuljettaja kuin matkustajat.” 57 03/16. 08 Suorituskyky Huippunopeus 192 km/h, 0-100 km/h 10 s Cromaansa uuden apurungon. Ja evästä mahtuu mukaan paljon.” Pitkän, lähes 20 vuoden odotuksen jälkeen Jarilla on Croma-haave täyttynyt, mutta joillakin on käynyt toisinpäin nykytilan sijaan mielessä ovat muistot mukavalla Fiatilla taitetuista kilometreistä. Poraus 84, isku 90 mm. Teho 120 hv /5 250 rpm, vääntö 167 Nm /3 300 rpm. 07 Mitat Pituus 450, leveys 176, korkeus 143, akseliväli 266 cm. 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Puristussuhde 9,7:1. ”Rippipastorillani ehti olla kaikkiaan yhdeksän Cromaa. Tilavuus 1995 cm 3 . Tällä on ilo lähteä erityisesti pidempään maantiematkaan, sillä siinä viihtyvät niin kuljettaja kuin matkustajat. Lähialueella suoritettujen ajeluiden lisäksi Jari on reissannut isolla Fiatilla eri puolilla eteläistä Suomea. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmioalatukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Lisäksi taka-akselin palkki vaihdettiin ehjään, takapyörien kaaret vaativat myös hitsausta ja maalausta sekä muutama pikku kolhu oiottiin. Etuveto. SUOMESSA Cromaa rekisteröitiin uutena alle tuhat yksilöä, joista arviolta vain joka kymmenes on säilynyt näihin päiviin. Paino 1 220 kg. ”Ostin muun muassa uusia listoja, uudet pölykapselit sekä sumuvalot, ja kiinnittämistä odottavat esimerkiksi uudet etu-umpiot. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. 01 Merkki ja malli Fiat Croma 2000 i.e. Näitä sai vielä taannoin maahantuojan kautta, mutta ei enää.” Tällä hetkellä Cromalla on ajettuna noin 145 tuhatta kilometriä. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Ehkä hieman yllättäenkin autoon löytyi eräältä harrastajalta uusia pisteosia, joita kuorttilainen Fiat, Lanciaja Alfa-harrastaja hankkikin välittömään sekä myöhempään tarpeeseen. Edessä ja takana levyjarrut. ”Croman sisätilojen viihtyisyys, hyvät tilat ja ajo-ominaisuudet tekevät siitä mukavan harrasteauton. Ja ongelmitta – tietenkin. Uusia alkuperäisiä eturoiskeläppiä, sisätilan mattoja ja ajovalon pyyhkijöiden varsia puolestaan etsiskelen. Sellaisia kun ei enää ole saatavilla.” ”Tällä on ilo lähteä ajamaan erityisesti pidempää maantiematkaa
Yksi viihdyke on bongailla, mistä perheautosta vaikkapa Lotuksen osat ovat peräisin. Erikoisin osavalinta on kuitenkin takavaloumpio, joka on otettu 1989-1994 valmistetusta Mazda 323F:stä. Ristiin Englantilaisten urheiluautojen tarkastelu voi olla hauskaa puuhaa monesta syystä. Tuohon aikaan airbag oli jo itsestäänselvyys ohjauspyörän keskiössä, mutta mistä Aston Martin olisi saanut sopivan airbag-ratin. Viragesta kehitettiin myöhemmin varsin tehokkaita V8ja V8 Vantage –versioita. Englantilaisissa urheiluautoissa on vuosien saatossa ollut jos jonkinlaista pientä nippeliä, joita voi löytyä ehkäpä yllättävästäkin lähteestä Monipuolinen Aston Martin Aston Martin siirtyi Fordin hallintaan 1980-luvun lopussa kustannussyistä, ja sitä myötä yritys kykeni tuomaan markkinoille uuden Aston Martin Viragen vuonna 1988. Erittäin harvinaisen Virage Shooting Brake –farmarikonversion takavalopaneeli taas oli Renault 21 Nevadasta peräisin. Samoihin aikoihin myös Jaguar siirtyi Fordin sateenvarjon alle, ja niinpä Viragen sisustuksesta voi löytää kaikenlaisia Jaguar-osia ilmastoinnin säätimistä aina säleikköihin asti, ja jokunen Ford Sierrasta haettu katkaisinkin majailee kojelaudassa. Viragen seuraaja, DB7 pohjautui myös osin Jaguarin tekniikkaan, ja edeltäjästä tutut ritilät löytyvät myös DB7:n kajuutasta. Autoon päätynyt möhkälemäinen ruori on suoraan isosta jenkki-Fordista, esimerkiksi Crown Victoriasta löytyy samanlainen osa. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat rastiin 58 03/16. Yllättävimmät osaratkaisut löytyvät kuitenkin auton ulkopuolelta: ajovalot Virageen kotiutettiin Audi 200:sta ja takavalot Volkswagen Sciroccosta. Kehitysbudjetti kun on ollut järkevämpää suunnata esimerkiksi alustan suunnitteluun, kuin kokonaan uusien ajovalojen tai takavalojen kehittämiseen ja teettämiseen. P ieninä sarjoina valmistetuissa urheiluautoissa voi tavata paljonkin tuiki tavallisista perheautoista tuttuja osia
KUMPAAN ne sopivat paremmin, takamoottoriseen, takavetoiseen Renaultiin vai etuvetoiseen, Isuzu-moottoriseen Lotukseen. Etuvetoisen avomalli Lotus Elanin takavalot taas ovat yksi yhteen Renault TUMMENNUKSELLA saa paljon aikaan, mutta Viragen takatuikut ovat Volkkarin varaosanumerolla – farmarin takavalot puolestaan Renault 21 Nevadasta. MUOVIKUORET peittävät ja pyöristävät, mutta kyseessä ovat samat takavalot. Viimeisessä Esprit-kojelaudassa voi nähdä kaikenlaisia mielenkiintoisia osayhdistelmiä, sillä katkaisijat ovat samat kuin Peugeot 205:ssä, ja Opel–kuljettajat bongaavat tutun sähköpeilien säätimen ovesta. Lotus kattaa ranskalaiset Samaan hengenvetoon tulee mainita myös Lotus, jonka omistussuhteita on riepoteltu mantereelta toiselle, aina Malesiaan asti. Edullisempi Lotus Excel oli käyttänyt myös Rover-takavaloja, mutta siinä ne oli kiinnitetty takapuskuriin ylösalaisin. 59 03/16. Tämä vaihteisto pysyi mukana Espritin matkassa aina Peter Stevensin suunnittelemaan malliuudistukseen asti, jolloin se korvattiin Renaultin vaihteistolla. Tuolloin pyöristynyt Esprit sai peileikseen Citroën CX:n vastaavat, ja aiemmin Rover 3500:sta peräisin olleet takavalot vaihtuivat AE86-korin Toyota Corolla Levinin umpioihin. Yksi kuuluisimmista Lotus-malleista, Esprit, käytti omaa moottoriaan, mutta sen vaihdelaatikko oli ensialkuun peräisin Citroën SM:stä tai Maserati Merakista. 1990-lukuisessa Espritissä kojelaudan katkaisimet olivat Austin Maestrosta, ja airbag-ratti puolestaan sama kuin vaikkapa Pontiac Firebirdissä – kiitos General Motors –omistuksen vuosina 1986-1993
ROVERIN ja Lotus Excelin yhtäläisyyden huomaa helposti. Vixenja Tuscanmalleissa on Cortinan komponentteja, ja moottorit olivat Triumphin nelosen ja kuutosen lisäksi Fordin ”kenttiläinen” nelonen, Essex-V6, tai tehokkaimmillaan Windsor-V8. Osien löytäminen Lotus Espritiin on helppoa. Takavalot ovat Toyota Corollasta, peilit Citroën CX:stä, ja ovenkahvat Morris Marinasta. Myöhemmissä pyöreämuotoisemmissa TVR:issä osat ulottuivat jo GM:n puolelle, sillä Griffithin käännetyt takavalot ovat peräisin Vectrasta. Jaguar XJ220 liikahti MG Metro 6R4-ralliauton kuutoskoRITILÄT Roverista, katkaisijat Peugeotista, ratti General Motorsilta, peilien katkaisija 90-luvun Opelista tai Saabista... Toinen Lotukseen verrattava paja on TVR, joka luotti saatavilla olleisiin Ford-osiin jo kauan. Kantikkaissa 1980-luvun TRV-avomalleissa takavalot olivat Renault Fuegosta, vain ylöalaisin käännettyinä. McLaren F1:n V12-moottori saattoi olla peräisin BMW:ltä, mutta auton takavalot oli ostettu alankomaalaiselta linja-autovalmistaja Bovalta. Moni muukin Ecxelin osa oli Toyotalta kotoisin. 60 03/16 Erikoisauton tavalliset osat. Alpinen viimeisten vuosikertojen kanssa. Mistä Fordista tämä on. Rivakammassa Chimaerassa taas käytettiin Fiestan umpioita. Excelin alumiinivanteet taas ovat suoraan Toyota Celica Suprasta. Paremmissakin piireissä Hurjimmat superautotkaan eivät selvinneet ilman lähimmästä varaosaliikkeestä saatavia osia
Bussin takavalot koristavat McLarenia. TVR:SSÄ oli Fordin moottori, mutta Fuegon takavalot. neesta kehitetyn voimanlähteen turvin yli 350 kilometrin tuntinopeuteen, mutta sen valot oli saatu Roverin 200-sarjasta – ja peilit olivat Lotus Espritin tapaan peräisin Citroën CX:stä. 61 03/16 Aston Martin Viragen ajovalot ovat Audi 200:sta ja takavalot Volkswagen Sciroccosta.. HURJAT 1990-lukuiset superautot luottivat myös siihen, mitä saatavilla oli. Kummatkohan ovat edullisempia vanhaa urheiluautoa kunnostavan kantilta katsottuna, Aston Martinin takavalot vai Äffä-Mazdan. Vaikka lähimmän kätevän osan käyttäminen huvittaa näin jälkikäteen, käy se väistämättä järkeen. Ford Mondeon takavalot puolestaan päätyivät koristamaan hieman tuntemattomampaa Noblea
Hän osoitti jo hyvin nuorella iällä teknistä lahjakkuutta, minkä seurauksena pääsi kuudentoista vanhana Italiaan suunnittelemaan polkupyörien ja moottoripyörien runkoja. Muutaman vuoden päästä Abarth palasi Itävaltaan ja meni töihin Motor Thun Motorcycles -pajalle, jossa pääsi näyttämään omaakin vauhtia kilpamoottoripyörien testikuskina. Ensimmäisen kerran Abarth pääsi nauttimaan voitonhuumasta heinäkuussa 1928, jolloin hän voitti brittiläisen moottoripyörän pohjalta toteuttamalla kisapyörällään kilpailun Salzburgissa. Suomalaisille Abarth on jättänyt vahvat jälkensä 60-luvulla Fiatin takamoottoristen kansanmallien kireiden ratapelien ansiosta sekä 70-luvulta eteenpäin italialaisten ralliohjusten hovivirittäjänä. Seuraavana vuonna hän valmisti ensimmäisen Abarthmerkkiä kantaneen kisapyörän. päivänä vuonna 1908 Itävallassa syntynyt Karl Alberto Abarth. Abarth Teksti: Harri Onnila Kuvat: Abarth ja Klassikot-toimitus K ilpa-autovalmistajana maineensa luonut Abarth kuuluu niihin bensiinintuoksuisiin tarinoihin, joiden takana on alkujaan yksi intomielisesti koneista ja moottoriurheilusta hurmioitunut hahmo. Tässä tapauksessa tuo henkilö on marraskuun 15. Hän havaitsi ajotaitonsa kilpailukykyiseksi varsinaisiin tehdaskuljettajiinkin verrattuna, mikä ymmärrettävästi lisäsi paloa kilvanajoa kohtaan. Ajoja insinööritaitojen kiistattomana osoituksena hän saavutti seuraavien 62 03/16. Kuulun nimen taakse kätkeytyy paljon muutakin vauhdikasta historiaa
Cisitalia-kilpuripajan tuella syntyi Tipo 360 -nimeä kantanut F1-auton prototyyppi, jonka rakenne ammensi Ferdinand Porschen suunnittelemasABARTHIN nimi jäi vauhtikansojen mieliin viimeistään Fiat 600:n kirimallien myötä. 63 03/16. Voimaa Rally-versiossa oli 10 hevosvoimaa enemmän kuin Spiderissa, tupla-Webereiden ryydittäminä 1,8-litrainen kone tuotti kaikkiaan 128 hevosta. Ensimmäistä vakavampi onnettomuus sattui Jugoslaviassa 1939 henkikulta säilyi jälleen mutta paranemiseen meni kokonainen vuosi, ja omalle kilpauralleen hän joutui heittämään lopulliset hyvästit. Aktiiviura kilpamoottoripyöräilyssä päättyi onnettomuuteen vuonna 1930 Itävallassa, minkä jälkeen Karl kuitenkin jatkoi harrastusta muun muassa sivuvaunumoottoripyörien parissa. FIAT 124 Spiderista Abarth toteutti Rally-version, jolla menestyttiin mainiosti rallipoluilla. Aiemmin syntyneiden Porsche-kontaktiensa ansiosta hän sai hoidettavakseen Porschen italialaisen design-studion edustuksen. Vuoden -62 mainoksessa hehkutetaan 850 TC:n iloja, mutta muistutetaan samalla Abarthin valmistamista vauhtiosista muidenkin valmistajien tuotteisiin. Toisen maailmansodan tauottua muutti Abarth jälleen Italiaan. Ajatuksena oli asettua maahan pysyvämmin ainakin siitä päätellen, että tuolloin hän vaihtoi etunimensä muotoon Carlo. Se oli yksi tärkeä askel kohti kilpa-autojen maailmaa ja toisen hän harppasi ottamalla yhteyttä kilpa-ajaja Tazio Nuvolariin, jonka yhteyksien myötä käsillä oli ehta kilpuriprojekti. Luokittelusääntöjen mukaisesti autosta valmistettiin myös siviiliversioita, joiden omistajat pääsivät nauttimaan muun muassa takapään erillisjousituksesta. vuosien aikana Euroopan mestaruuden peräti viisi kertaa
Keväällä 1951 yritys muutti Torinoon, millä oli merkittävä seuraus Abarth-yrityksen tulevaisuuden kannalta. Ensimmäinen sellainen syntyi vuoden -60 lopulla ja sai nimen Fiat-Abarth 850TC Berlina, jonka voimanlähteenä oli 847-kuutioinen nelonen, josta rutistettiin 51 hevosvoimaa. Kipakan Fiat-Abarthin tähtäimessä oli menestys rata-autosarjoissa, mihin viittasi ABARTH oli mukana myös SE046-projektissa vuodelta -88. ABARTHIN ensimmäisen oman automallin viittaa pitää harteillaan Abarth 205 Vignale Berlinetta, jota tosin rakennettiin vain kolme yksilöä 1950–1951. Sitä pidetään Abarthin ensimmäisenä tuotantomallina, joskin Mille Miglia -tyyppisiin kilpailuihin tähdättyä pientä coupé-mallia valmistui vain kolme yksilöä. ABARTH on kunnostaunut myös useiden konseptimallien valmistajana. Abarthin varhaisiin Fiat-oivalluksiin kuului vuonna -55 esitellyn Fiat 600:n tekniikan hyödyntäminen pienten urheiluvärkkien perustoina. Italdesignin kanssa yhteistyössä syntynyt linjakas Abarth 1600 Coupé vuodelta 1969 kuului itsenäisen Abarthin viimeisiin hankkeisiin ennen putiikin siirtymistä Fiatin omistukseen. Heti seuraavana vuonna nimittäin käynnistyi pitkäksi ja hedelmälliseksi osoittautuva yhteistyö Fiatin kanssa. ta huimasta nelivetoisesta Cisitalia 360 -kilpurista. Suomalaisittain tunteita ja muistoja herättävimmät Abarth-mallit syntyivät 60-luvun alusta eteenpäin. SrL. Homma jäi Cisitalian talousvaikeuksien vuoksi torsoksi, mutta seurasi sählingistä jotain hyvääkin: Abarth päätyi perustamaan maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1949 yhdessä kilpa-ajajaystävänsä Guido Scagliarinin kanssa yrityksen, joka kantoi nimeä Abarth & C. Tosin aivan Pompannapin korimuotojen sisään urheilullisuus ei mahtunut: auton huomiota herättävin elementti oli etupuskurin sijalla oleva öljynjäähdytin, ja harvalta jäi huomaamatta aukituettu takapeltikään. Vauhdikas 50-luku Uuden yrityksen ja vuosikymmenen satoa syntyi välittömästi, Cisitalian perua oleva umpikorinen 204-malli nimettiin Abarth 204 A:ksi. Pian sen jälkeen tuotiin päivänvaloon vahvasti edellä mainittuun perustuva Abarth 205. Uunista rullasivat ulos Kisoissa ja kadulla Abarth 750-kuutioisella koneella varustetut tuotteet: muun muassa 600-Fiatin vakiokorilla varustettu Berlina-malli, mutta huomiota keräsivät linjakkaalla korilla varustetut mallit kuten Fiat Abarth 750 Zagato. Ulospäin se näyttää vielä suhteellisen rauhalliselta, mutta koripaneelien alta paljastuu ettei kyseessä olekaan ihan tavallinen Alfa 164: nelivetoisen Pro-Car-prototyypin sydän oli Ligier F1:n 3,5-litrainen V10-kone, joka raikui tanhuville 13 300 kierroksella noin 630 hevosvoimaa. 64 03/16. Ratakisailun kannalta tärkeimpiä on varmasti Fiat 600:n korimuotojen sisään luodut Abarth-painokset
Abarthin taival itsevaltaisena kilpaautovalmistajana oli siis ohi, mutta onneksi Fiat-konsernissa on aina ollut kilpailuhenkeä ja ymmärrystä korkealta kiertäville moottoreille, joten Abarth-nimi pysyi vauhtia janoavien bensapäiden päiväunissa. Raikuvaa rallia Kun 60-luku alkoi yhteistyöllä Fiatin kanssa, tarkoitti 70-luvun alku sitä että yhtiö valui kokonaan torinolaisjätin syliin. myös mallimerkintä TC, Turismo Competizione. Yksi tunnetuista 70-luvun kansainvälisessä ralleissa menestyneistä Abarthmalleista perustui Fiatin vuonna -66 esiteltyyn Fiat 124 Sport Spider RALLIN kultavuosien Abarth-meininkiä edusti näyttävän nopeasti Fiat 131 Abarth, jota tässä tuo rennosti ja samalla hävyttömän lujaa Timo Salonen kartturinaan Jaakko Markkula. (kuva: Kari Näätänen) ABARTHIN SEeli Sports & Experimental -kilpuriprotot edustivat nopeuden eteen tehtyä tinkimätöntä työtä. Mainos on vuodelta 1962. Fiat-yhteistyö oli siis voimissaan, mutta huomioitakoon että Abarth valmisti 60-luvun mittaan ärhäköitä tuotteita esimerkiksi Simcan malleista sekä useita kauniita ja muutamia, sanottakoon omintakeisia konseptimalleja. Näiden lisäksi kun huomioidaan Abarthin useille merkeille valmistamat viritysosat ja muut vauhtitarvikkeet, niin urheiluhenkeä pidettiin yllä varsin laajalla rintamalla. Siinä missä Abarth-nimi oli muodostunut taianomaiseksi 60-luvun ratakapinoissa, alkoi Abarth puhutella 70-luvun aikana enenevästi rallikansaa erilaisten Fiat-konsernin tuotteiden parantelijana. Pippurinen paketti osoittautui menestyksekkääksi tuoreeltaan, mistä käy oivallisena esimerkkinä luokkavoitto Le Mans’n 24 tunnin kilpailussa -61 sekä Euroopan Touring Car -mestaruudet vuosina 1965–1967. FIAT-TEKNIIKKAA, mutta enempi klassisen urheiluauton muodossa tarjosivat Abarth 1000:n Monomileja Twin Cam -painokset. Vuonna -64 saapui lähtöruudukkoon Fiat Abarth 1000TC Berlina, jonka 982-kuutioisen moottorin kiidättämänä lähenneltiin 200 km/h huippunopeutta. Abarthin intohimo kilpailuvoittoihin oli tiettävästi ollut suurempi kuin mielenkiinto kassanhallintaan, mikä johti siihen että elokuussa -71 Abarth sulautettiin osaksi Fiatia. Vuoden -77 Hankirallista oli tuloksena toinen sija Saab-ässä Stig Blomqvistin jälkeen. Suomalaisesta näkökulmasta intoa piukensi kotimaisten virtuoosien menestyksekäs esiintyminen ratin takana. 65 03/16. Samaan aikaan herra Abarthin vauhdikas taival nimeänsä kantavien autojen parissa alkoi olla ohitse viimeiseksi autoksi jonka kehitystyössä Carlo Abarth oli aktiivisesti mukana jäi Autobianchi A112 Abarth, joka esiteltiin syyskuussa -71. Lancia Montecarlon muotoja ennakoinut 030-malli vuodelta -74 on villeine ilmanottoineen harvemmin nähty tapaus, mutta muutaman vuoden päästä saapunut koodin 037 edustaja piirtyy välittömästi rallifanin mieliin. Menestys vuoden -62 Nürburgringin 500 kilometrin kilpailuissa innosti Abarthin ottamaan seuraavana vuonna tuotantoon 850TC Nürburgring -painoksen, joka antoi 55 hevosvoimaa 6 500 kierroksen kohdalla
Kahdeksankymmentäluvun aikana maaginen Abarth-nimi liittyi niin Lancian rallitallin tykkeihin kuin siviilipuolen malleihin kuten Fiat Ritmon TC-malleihin, joilla Fiat otti osaa 80-luvun GTI-huumaan. Carlo Abarth nimittäin menehtyi 71 vuoden iässä lokakuun 23. Näissä katukäyttöön soveltuvissa yksilöissä kaksilitrainen twincam-kone antoi 140 hevosvoimaa, kun kisakäytössä voimia otettiin 215–230 hevosvoimaa. Nimi ja sen perintö elää vahvana edelleen, mistä käyvät osoituksena Fiatin 2000-luvulla lanseeraamat 500-retromallin sekä Grande Punton Abarth-painokset. Niin, mistä tuo Abarth-vaakunan skorpioni oli alkujaan peräisin. Mies väistyi mutta nimi jäi elämään. 66 03/16. Myös 131 Abarthista valmistettiin sääntöjen määräämiä siviiliversiota, tiettävästi noin 400 yksilöä, joista puolensataa tosin päätyi saman tien kisakäyttöön. Ne olivat tietenkin kesympiä kuin kisapelit, mutta myös kadulla saattoi nauttia takapään erillisripustuksesta, kun tavallisessa Sport Spiderissa oli jäykkä taka-akseli. Vastaus piilee horoskooppimerkeissä, sillä Carlo Abarthin syntymä sattui kyseisen tähtimerkin aikaan. päivänä 1979. Suomalaisittain mieleenpainuvimpia 131-suorituksia lienee Alénin Jyväskylä-voitot vuosina 1976 ja 1978–1980. Carlo Abarth nauttimassa työnsä hedelmistä vuonna 1965. Vuonna -76 Fiatin ralliotetta tiukensi kantikkaan 131 Mirafiorin äreä Abarth-versio, joka tuli sorasuihkuissa kylpeville rallifaneille erittäin tutuksi seuraavina vuosina. Ralliautoista vaadittujen luokittelumääräysten ansiosta 124 Rallysta valmistettiin luonnollisesti myös tuotantoversioita. GTI-AALTOON 80-luvulla osallistuneet Ritmon TC-versiot saivat kantaa Abarthin kunniakasta nimeä. TÄMÄN Abarth-mallin muodot jos mitkä ovat jääneet lähtemättömästi suomalaisen vauhtikansan mieleen. Skorpioni liikehtii yhä Abarthin peukaloiman Fiat 131:n menestyskulkua rallipoluilla ehti jonkin aikaa seurata vielä itse legendan luojakin. Yhteen Suomen harvoista 1000 TC Corsa -yksilöistä tutustuimme Klassikot-numerossa 2/2013. Kisoissa ja kadulla Abarth -avoautoon, josta sukeutui Abarthosaston käsissä Fiat Abarth 124 Rally, jossa sufletti oli korvattu pikakiinnitettävällä hardtop-katolla. Vuosina 1972–1975 autolla saavutettiin rallimenestystä muun muassa Markku Alénin, Rauno Aaltosen, Leo Kinnusen, Simo Lampisen ja Hannu Mikkolan käskemänä. LEGENDA itse. Skorpioni liikehtii siis edelleen
• www.tmuukkonen.. VALIKOIMAMME KASVAA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ.. Harrastukseen liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. Tiedustelut: Kenneth Lemström 050 320 8484 www.autohistoriallinenseura.fi ALFA ROMEO -OSAAMISTA JO YLI 25 VUOTTA! Puh. Opasteet Virkkala-Inkoo risteyksestä ja Virkkalan keskustasta). 06-7662 462 • Fax 06-7662 021 E-mail alfa@tmuukkonen.. Rompetorialue Pohjoisportti Eteläportti AHS:n Rompetori Sisäänpääsy 2 €/hlö, ilmainen paikoitus. Paljon osia suoraan varastosta. AB T. Ei ennakkovarauksia. Mikäli varastosta ei löydy tarvitsemaasi osaa, saamme sen nopeasti tilauksesta. Muukkonen Oy PISTÄYDY IHMEESSÄ VERKKOKAUPPAAMME. lauantaina 11.6.2016 klo 9-15 VIRKKALA, Vanhan kalkkitehtaan alue Kievarintie, 08700 Lohja (Noin 10 km Lohjalta kantatie 25 Hankoon päin. Hevisaurus la klo 12.00 la klo 16.00 la klo 14.00 Tervetuloa Rompetorille Virkkalaan! Myyntipaikat 20 €. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen
AHS:n Talviajo Lahnajärvi-Somero, 5.3. Nyt klassikkoautoja nähtiin letkassa jo nelinkertainen määrä. Koska tien päälle ei pidä lähteä nälissään, tarjosi AHS jäsenistölleen rantaravintolassa ensin tukevan aamupalan, jonka jälkeen letka suuntasi reitilleen. Viimeinen, hiukan lennosta keksitty vierailukohde oli Simo Soukan noin 50 Trabantin kokoelmaan keskittynyt automuseo, jonka arkkitehtuuri saa monet harrastetallit vaikuttamaan perin tavanomaisilta. VÄHILLÄ kilometreillä on hieno ´61 Morris Oxford selvinnyt: mittarissa vielä alle 70 tonnia ja ihan oikeat Haka Hakkapeliitat alla. Letka koostui pääosin 60–80-lukujen ajoneuvoista, joten ajaminen sujui Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ENNEN lähtöä oli hyvä tarkistaa, että pellin alla oli kaikki kunnossa. Yleisöä oli sinnekin saapunut klassikkoautoja ihastelemaan. Someron Shellillä oli tauko ja hyvin aikaa tankata ajopelejä. Kun vuonna 2010 viimeksi vierailimme Klassikot-lehdestä AHS:n Talviajoissa, oli osallistujia kymmenkunta. Ei kumpikaan, vaan takaikkunalla olleesta kilvestä päätellen Meksikosta talviajoihin tullut Volkswagen Corsar. Noin 80 kilometrin ajokiertue päättyi sopivasti lounasaikaan Lahnajärvelle. MIKÄS PASSATTI tai Jetta se tämä on. A utohistoriallisen Seuran talviajo taitaa olla ainoa eteläisen Suomen vuosittain järjestettävä talvinen ajotapahtuma klassikoautoille. kelpo vauhtia niiltä osin, missä pikkuteiden liukkaus ei asettanut rajoitteita. 68 03/16. Muutamaan jäiseen mäkeen oli kerättävä vauhtia jokaisen vuorollaan, ja ihan ilman vetoapua eivät kaikki kesärenkailla matkassa olleista selvinneet jyrkimmistä nousuista. Lähtöja maalipaikaksi oli valittu viime vuoden ajoissa välipysähdyspaikkana toiminut ja nyt uudelleen avattu legendaarinen Lahnajärven Rantaravintola, jonne epävirallisten laskujen mukaan saapui nelisenkymmentä autokuntaa ja jonkin verran harrastuksesta kiinnostunutta yleisöä. Somerolta letka suuntasi taas pikkuteitä Rekijoella toimivan, brittiautoihin erikoistuneen Paradice Carsin vieraaksi, jossa niin myyntikuin korjaamopuolen kalustoon sai rauhassa tutustua. Kuten tämänvuotinenkin luminen reitti osoitti, rauhalliseen letka-ajoon sopivia pikkuteitä kyllä löytyisi
69 03/16. Kokoelmasta löytyy myös tämä erikoinen P70 Zwickau -farmari, jota harvempi taitaisi tästä takavinkkelistä tunnistaa. KUN välillä kerättiin pitkäksi venynyt letka kokoon, pysyi hävikki seuraavassa risteyksessä hiukan pienempänä. AINAKIN Lohjan suunnalla on opetuskalusto ihan kunnossa. NÄITÄ kauniita ensimmäisen korimallin Honda Preludeita näkee toisinaan tapahtumissa, mutta onkohan kukaan tallentanut sitä seuraavaa luukkulamppuista versiota. PARADISE Cars oli yksi vierailukohteista. Vihreän MGB:n ulkokuori ei vihjaa, että pellin alta löytyy puhdikas Roverin V8-moottori ja vieläpä varsin hienosti viimeisteltynä. No näin hieno, kun on vähän toistakymmentä tuhatta mittarissa ja ensiasennusrenkaatkin alla. PIRTEÄSTI väritetty Scania 85 Super keräsi tankkaustauolla isoimman ihailijajoukon ympärilleen. VIIMEISENÄ vierailukohteena oli Simo Soukan Arkki-automuseo, joka pitää sisällään Itä-Saksan ihmeitä kuten noin viitisenkymmentä Trabanttia. KUINKA hieno voi lähes ajamaton eliittiauto olla. Antti Antikainen kurvasi lähtöpaikalle CJ-Viitosellaan. SOMERON Shellillä oli aikaa ruokkia kulkupelit. Hyvin riitti Ässään menovettä ja jäi vielä vähän muillekin
Kun myyntipöydille on messukeskuksesta varattu pari hallillista tilaa, on tapahtuman yhteydessä järjestetylle kymmenien ajoneuvojen klassikkoautonäyttelylle varattu kokonaan oma hallinsa. Turku, 6.3. EI näitäkään ehjänä montaa säilynyt. Turun Seudun Mobilistien Talviheikki ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma tuli sekin museoikään täyttäessään jo 30 vuotta. Talviheikki 70 03/16. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine KONESAHAKERÄILIJÖILLE tarjolla oli hiukan harvinaisempi ruotsalaisvalmisteinen pärisijä, Como Comet dieselsaha. Iloisena basistina julkaisun uusi päätoimittaja Ari Berghäll. PRIMER-LEHDEN osastolla myyntiä vauhditettiin rytmikkäällä soitannalla. Polistilin letkuohjattavassa, yli puolimetrisessä Ferrarissa on jousitus joka pyörässä. Tapahtuma on, kuten monet muutkin rompetorit, muuttunut varaosien markkinoista enemmän keräilyesineiden markkinoiksi, mutta monenlaista varaosaa sieltä edelleen voi tarvitsija löytää. Näyttely tarjoaa merkkikerhoille mahdollisuuden esitellä autojaan sekä toimintaansa ja museotarkastusta koskevin kysymyksiin oli yleisöllä mahdollisuus saada vastauksia järjestävän kerhon museoajoneuvotarkastajilta. R ompetorikausi pyörähti jälleen käyntiin Turun Seudun Mobilistien Talviheikki-tapahtumalla, joka keräsi Turun Messukeskukseen niin ajoneuvoharrastajia kuin keräilijöitäkin jälleen tuhatmäärin. Hengittikö joku Ferrarin V12 koneista sivuilta sisälle ja keskeltä ulos
Arvatkaas huviksenne minkä merkkisiä autoja ostajan tallissa on. MITÄ kaikkea voi keräilytapahtumasta löytää, strutsin munan kympillä, valurautaisten viemäriputkien leikkurin kolmella. Tämä meillä harvinainen polku-Triumph on kulkeutunut aikanaan muuttopolkuautona Ruotsista. Tämä soittopeli on myyty uutena 1905 Suomessa ja taas se oli kaupan. 71 03/16. EHKÄ noin 7 sentin korkuinen Wartburgkaadin on takuuvarmasti harvinainen. Ruosteenestoja ja siinä sivussa entisöintejä puuhaileva Seppo Mikkola toi näytille melko harvinaisen ´55 Singer Hunterin. ENGLANTILAINEN Tri-ang valmisti polkuautoja useista brittiautomalleista, joista ainakin E-tyypin Jaguaria taidettiin tuoda Suomeen. Labor toi aikanaan tuotemerkillä valmistettuja maatalouskoneita Suomeen ja pikkukannu kulkeutui 60-luvun alussa tehtaan edustajan matkassa liikelahjana. KERRASSAAN UPEA OPEL-valomainos teki kauppansa jo heti aamusta. Tämä S.E.V. SE ON ostajan markkinat kun myyjänkin on mentävä polvilleen. Marschal-takki oli käyttämätön ja pyyntinä 80 euroa. Tämän Singerin vaiheisiin tutustumme tuonnempana. Tämä Edison Phonograph edustaa äänenetoistotekniikkaa suunnilleen 110 vuoden takaa. Hintaa harvinaisuudella oli 950 euroa ja mukaan sai neljä vapaavalintaista äänitettä. Yhtä kaikki, kolmet hohtimet vaihtuivat kouralliseen kolikoita. Ennen kuin savikiekko vakiinnutti paikkansa, musiikkia tallennettiin lieriöille, joista sitä soitettiin samalla tekniikalla kuin myöhemmin gramofoneissa. ROMPETORIN asiakkaita vastaanotti aulan loistoautot: ´36 Packard sekä ´60 220 SE Coupe. Pyyntiä Heraldilla oli 300 euroa. Mersu on kulkeutunut Suomeen vuonna -88 Kanadasta ja Packard puolestaan paria vuotta myöhemmin USA:sta. Automallia tuotiin maahamme tiettävästi vain kaksi kappaletta. KOTIMAISEN Tol-ma Oy:n Happytimemerkillä valmistamat ”rallitakit” oli 60-70-lukujen taitteessa aikaansa seuraavan automiehen valinta
VOLKKARIPORUKAN osastolla nähtiin retkeilymeininkiä. ´74 Jeansin takana olleessa porrasperässä oli sekä telttaperävaunu että kattoteltta. Loistoauto kätkee konehuoneeseensa 2,7-itraisen V6-moottorin, joita löytyi aikanaan myös Peugeotin ja Volvon lippulaivoista. Aktiivivuosinaan auto vieläpä maalattiin vuosittain! FIAT-RIVISTÖSSÄ nähtiin hätkähdyttävän hyvänä säilynyt, vain runsaat 50 000 kilometriä ajettu 850 Sport Coupe. RELLU-KERHO toi näytille 12-farkun lisäksi harvemmin nähdyn 30 TS-mallin. Täysin hitsaamaton yksilö on saanut päälleen uuden väripinnan ja alleen Cromodoran vanteet. Kaiken huomion rivistyössä kuitenkin vei rutkasti hitsaamista kaipaava 600 Multipla, joka osaavissa käsissä tervehtyy vielä liikenteeseen. MERSUKERHON paikallisosasto oli tuonut näyttelyyn taksitolppien veteraaneja, joista W115-korinen ´69 Langi on tiettävästi jo kolme miljoonaa kilometriä ylittänyt. Talviheikki 72 03/16. Autothan ei lopu kun niitä huoltaa oikein, ja Mersuunkin on moottori vaihdettu yleensä 300 000 kilometrin välein. Karmannin korittamia Gipsy-retkitölkkejä tehtiin kourallinen myös nelivetoisista Syncro-malleista
Yleisöllä oli mahdollisuus esittää museotarkastukseen liittyviä kysymyksiään Turun Seudun Mobilistien asiantuntijoille. KOTITIETOKONEIDEN pioneeri Clive Cinclair kehitteli sähköavusteista nojapyörää, joista ensimmäinen kaupallinen sovellus oli 80-luvun puolivälissä lanseerattu C5. BEMARIKERHON osastolla oli upeasti alkuperäiskuntoisena säilynyt 315, joka sai näytösluonteista museotarkastusta pariin otteeseen. KULJETUSKALUSTORIVISSÄ komeilivat bulkki-Volvo F12, jakeluajoon sopiva Turun Mobilistien Taunus Transit, sekä soraauto Scania 141, johon löytyy vielä kasettilavakin. Turun Muna Oy:n uutena hankkiman Chrysler Newportin tarinaan tutustuimme Klassikot 6/15 numerossa. On lämmitettävää takalasia pyyhkimellä, vetokoukkua ja miten komea takaspoileri. 73 03/16. AMERIKAN rivistössä nähtiin tuttuja. Kun pakujen tavaratilan sisäkorkeudelle asetettiin minimi, oli verohyödyn saavuttamiseksi katolle sahattava riittävän kokoinen reikä jonka päälle pultattiin pohjastaan aukileikattu suksiboksi. HYVÄLLÄ Calibralla seisauttaa jo näyttelyvieraita. Tämä Uudessakaupungissa valmistettu ´93 Turbo on vieläpä nelivetoinen. Näillä ämpärimuovista tehdyllä kummajaisella on Briteissä nykyisin omia kokoontumisajoja. SEISKANELIKANTIN voisi kuvitella olevan aktiivihiihtäjän valinta, mutta mikään Ingemar Stenmark-special se ei ole, vaan supisuomalainen pakettiautomuunnos. Tämä yksilö palvelee koulumatkaajossa
PELASTIN metsästä aikanaan yhden 1950-luvun Ford Anglian. Myöhemmin kuvaan astui Amazoneja. Ajokortin saamisesta on kulunut jo yli 15 vuotta ja siihen aikaan on mahtunut jo monta harrasteajoneuvoa. Harmittaa senkin osalta, että olin silloin vielä täysin ”kädetön”, toisaalta säästyi sekin ehkä pahemmalta kohtalolta. Samoihin aikoihin tontilla kääntyi myös Talbot 1510. Sitten ostin viininpunaisen, joka maalattiin lilaksi ja lopulta mustaksi. Tässä on allekirjoittaneen lista. Se on toki tärkeää, mutta välillä mietityttää minkälaisen hinnan siitä haluaa maksaa. 74 03/16. Moni tee-se-itse –harrastaja varmasti allekirjoittaa kohdan, missä puhutaan kokemuksesta. Projekti oli minulle aivan liian suuritöinen ja liian vaativa. Vaihtotalkoot ENNEN ajokortti-ikää tutustuin auton olomuotoon Morris Minin muodossa. Jokainen autoharrastaja voi varmasti tehdä oman poistetut–listansa. Valkoinen meni lihoiksi, punaisesta tuli kustomi, mutta myin sen ennen kilvittämistä. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot AJOKORTTI-IKÄÄN astuin Volvojen parissa. Ensin oli 142, mihin hitsattiin peltiä urakalla. Moni tapaus naurattaa kyllä näin jälkikäteen, mutta pienellä maltillisuudella olisi säästänyt paljon vaivaa ja keskittää voimansa johonkin järkevämpään. Ei ole ollut rahaa millä mällätä, joten kaikki parsimiset ovat pitänyt tehdä itse. Kun lähtökohdatkin ovat yleensä ”hinnat alkaen” -osastoa, niin hyvistä yksilöistä ei aina ole päässyt nauttimaan. Siitä ei koskaan tullut mitään. Sekin luovutettiin innokkaampiin käsiin. Tai minulle ne ovat olleet enemmänkin käyttöautoja ja niiden ympärille haalittuja varaosa-autoja. Taisin olla ripari-iässä silloin. Yli kymmenen vuotta myöhemmin poismyydyn tilalle haettiin toinen vielä huonompi yksilö
PESUNKESTÄVÄ volvomies ei kestänyt aivopesua, kun tuli hankkineeksi ensimmäisen Opelin. MERSUJEN tulo oli uusi aluevaltaus. Vaikka olomuoto oli aika karu, niin jälkikäteen tämänkin myynti hieman harmittaa. Valkoinen auto oli ehdottomasti isoin ja myös viimeinen autoprojektini. Potentiaalista diesel-farmaria etsitään käyttöautoksi jälleen. KE36 sairasti moottorihuolia silloin kun sitä huvitti. No osa oli tietysti varaosaautoja, mutta ainakin puolet toimitti käyttöauton virkaa – yksi kerrallaan. Lopulta siihen piti vaihtaa moottorikin. Ja jos niin onnellisesti kävi, niin en osannut pitää hyvää, vaan teki mieli taas vaihtaa. Musta 240D oli vuosien saatossa kokenut kovia, mutta oli vielä kovaa rautaa. KE20 kärsi sähkövioista ja ruostuneista perän banjoputkista. W123:SET vaihtui pystylamppuun. SYRJÄHYPPYJÄ tuli tehtyä. Autot alkoivat pysyä jo hieman pidempään. Merkkiuskollisuudesta ei ollut tietoakaan. Ensin oli W123 farmari diesel, myöhemmin tuli toinen ja vielä kolmaskin bensiinimoottorilla. Punainen varaosa-auto piti hankkia, kun tuulilasi särkyi tuulisella ajosäällä. Se kantoi nimeä Opel B El Kadett. Loppuunkäytettyjen kanssa pelaaminen sai ottamaan myös taukoa, mutta taas pieni ”mersumies” on sisälläni herännyt. Vaihtamalla ei yleensä parantunut. Molemmat saivat nopeat lähtöpassit kirosanojen saattelemana. Pahaonnisimpia olivat kiertopalkinto-Corollat. Se oli poikkeuksellisesti hitsaamaton yksilö, eikä sitä tarvinnut sen kummemmin rassata, kunnes siitä meni kiertokangen laakeri. 75 03/16. KERRAN nenän alle sattui pilkkahintainen B-Kadett Festival. Tosin tuuli siellä huipullakin. Sitä seurasi toinen ja kolmas ja lopulta kahdestoista
Viime kesänä ehdin hieman nautiskelemaan myös Lada 1500 Kombista. Se haettiin ajamalla Kemistä ja totuus valkeni vasta myöhemmin. 76 03/16. OLIN hullunrohkea monessakin kohtaa, kun koitin elvyttää jo lähes toivottomia yksilöitä. PROJEKTINTARVE oli välillä kova. Fiat–sukuisiin törmäsin myös ammoisina vuosina takamoottorisen 133:n merkeissä. Haminalaiselta hautaustoimistolta ostin 745 Volvon, purin hautausvarustuksen ja katsastin viisipaikkaiseksi henkilöautoksi. Oli (kuoleman)hiljainen retkivaunu ja tavaraakin mahtui kyytiin. Ruskea kolaroitu turboPatrol oli taas yksi kamala esimerkki siitä, kuinka lahoja katsastettuja yksilöitä voi teillämme liikkua. SEKALAISIIN syrjähyppyihin lukeutui myös VW Scirocco ja Datsun Cherry. Maasturiharrastuksen aloitin Nissan Patrolin voimin. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot SISÄISTÄ volvomiestä koitettiin herättää vielä käyttöautoakin ajatellessa. Datsunin koneelle tuli loppu Alavuden varalaskupaikalla ja auto myytiin myöhemmin varaosiksi. Jostain kumman syystä se oli vain liian huomiota herättävä näky. PEREHDYIN puolalaiseen autoteknologiaan Pollen kautta. Sitä parsittiin ajan saatossa kerran jos toisenkin. Tässä keskeneräisenä Ruovedeltä haettu Volvo Duett, joka myytiin eteenpäin myös keskeneräisenä
Sittemmin se koki uuden elämän dieselöitynä jääradan kunnossapitoautona. Commer tuli ja meni. Saabin osti muuan pariisilainen herrasmies ja auto liikkuu nykyään kaukana Ranskan maalaismaisemissa. Erikoisuuksia tavoittelevalla sattui taas omaan nilkkaan. Haaveiluajan jälkeen se myytiin Pohjanmaallle. Vartuin Saab 96:sen parissa ja pidemmät matkat sujuivat Mersun dieselin säestämänä. Se käytiin läpi kolmeen kertaan tuona aikana. Tiedä sitten mikä jäi sen kohtaloksi. KOTIPAIKALLA oli autoharrastuksen aloittamiselle suopeat olosuhteet talleineen ja työkaluineen. UAZ 452 kärsi polttoainepuolen ongelmista. METSÄAUTOKUVAAJAN unelma. PÖNTTÖAUTOILUA sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuvan viininpunainen 96 oli äidilläni yli 25 vuotta käyttöautona. 77 03/16. Toyota Land Cruiser HJ60 oli voimakas metsävaunu. Kun ajoa ei enää ollut kuin harvakseltaan, siitä kaihoisasti luovuttiin. Asiat vain ei menneet aivan niin kuin alun perin oli ajateltu ja loppuen lopuksi ainoa kuka sen osti rahalla oli jobbari, joka laivasi sen kohti Afrikkaa. TOINEN metsäautopelastukseni oli 1930-luvun DeSoto. Lopulta se keitti ja seuraavalla omistajalla katkesi kampiakseli
Eikä ihme, sillä jos uutuuden markkinoinnilla onnistutaan nostattamaan puoliakaan niistä tunteista jota sen innoittaja Alpine A 110 autoväen keskuudessa saa pintaan, Renault tyhjentää pajatson. Kun kerran tarveaineista valtaosa oli jo käytettävissä, ei ollut iso harppaus ottaa myös A 108:n kori tuotantoon, lasikuitu kun sopi parhaiten juuri piensarjojen materiaaliksi. Alpinen nimeä eivät ranskalaiset uuden brassisportin käyttöön antaneet, mutta Willys oli Brasiliassa uskottava merkki ja Interlagos-moottoriradan mukainen mallinimi enteli vauhdikasta menoa. Tämän Berlinetta-mallissa toki yhdennäköisyyttä seuraajaan on, mutta sen 2+2 paikkainen GT4 tai Cabriolet taitaisivat jäädä useimmalta tunnistamatta. Valmistenumeroltaan yksilö oli 24, ja kun ensimmäiset 22 autoa saivat 904-kuutioisen moottorin, oli tämä järjestyksessään toinen joka sai tehtaalla 998-kuutioisen voimanlähteen. Kilpamenestystäkin Interlagosille hiukan kertyi, mutta tuotantomäärät jäivät vain muutamiin satoihin yksilöihin. Michelottin suunniteleman A 110:n varjoon jää usein sen edeltäjä, vuonna -57 esitelty keskusputkirunkoinen, Ryppypepun tekniikkaa hyödyntänyt A 108. Willys Interlagos Kuvat: eBay YKSI tiettävästi vain kolmesta Pohjois-Amerikkaan myydystä Interlagosista listattiin 18 000 US dollarin lähtöhinnalla. 78 03/16. Hiljattain eBay-nettihuutokauppaan listattiin ´62 Willys Interlagos joka tiedetään myydyksi uutena San Franciscossa. Kansalaisen perusautoa, Renault Dauphinea kasattiin aikanaan ympäri maailmaa ja Brasiliassa sen lisenssivalmistuksesta vastasi Jeepeistään tunnettu Willys. Lasikuitukuorisen 110 Alpinen rallimenestys nosti sen legendaksi ja automalli on nykyisin yhden jos toisenkin haaveautojen listan kärkipaikoilla. Marginaalista H iljattain esitelty ja ensi vuonna markkinoille luvattu Alpine on varmasti Ranskan, ellei jopa Euroopan odotetuin auto. Viisi huutajaa tekivät 38 korotusta ja omistaja vaihtui 32 299 dollarin tarjouksella. Tätä puoltaisi myös alkuperäisen moottorin valmistenumero 0002
Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viikon välein). Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Portugalilaiset Camac-ristikudosrenkaat suoraan varastosta 5.20-10 5.20-12 5.50-12 6.00-12/6 5.20-13 5.60-13 5.90-13 6.40-13/6 7.25-13 5.60-15 6.70-15/6 7.00-15/10 6.00-16/6 6.50-16/10 7.00-16/10 7.50-16/12 6.50-20/10 7.50-20/12 KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. 040-074 4587 Kuttilan Autolasi Oy Kuusjoki, Puh. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. MYÖS JENSEN P1800. vuott2010 40 • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia. verhoiluja tiivisteosia. FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi AUTOHALLIPAIKKOJA 70 €/kk myös matkailuautot ja veneet • Korkeus 8m • Ovien korkeus 7m • Ovien leveys 4m TIEDUSTELUT 0400-665471 Kukkonen Karjaalla pilarittomassa ja ilmavassa hallissa + alv www.varastopalvelu.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 02-7347 673 TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! TUULILASEJA JO VUODESTA 1970
Vuonna 1988 Hankkija ja osuuskaupparyhmä SOK olivat kuitenkin muodostaneet yhdessä Hankkijan maataloustoiminnoista erillisen yrityksen, joka siirtyi SOK:n omistukseen kokonaisuudessaan vuonna 1993. Vuonna 1905 perustetun Keskusosuusliike Hankkijan logo periytyy 30-luvulta saakka, ja sen kolme väkästä merkitsevät kolmea laatusanaa: valittua, tarkastettua ja taattua. Legendaarinen Hankkija-lippis on ehdoton klassikkoesine, lätsä joka löytyy sekä korjaamon naulasta että maaseutumuseosta. Niitä jaettiin 1970-luvulta lähtien kaikissa mahdollisissa maatalouskauppa Hankkijan järjestämissä tilaisuuksissa, eikä ole ihme, että sellainen ennen pitkää löytyi suurelta osalta maamiehiä. Eräänä eleenä vanhan nimen paluusta Hankkija on myös suunnitellut lippikset uusiksi vastaamaan tämän päivän konemiehen tarpeita. Aidon lakin voi nähdä muun muassa saapastelemalla Suomen Maatalousmuseo Sarkaan Loimaalla tai Metsämuseo Lustoon Punkaharjulla. Autonovo myi Lanciaa vielä vuoteen 1992 asti, mutta tuolloin Hankkija ajautui lama-ajan uhrina konkurssiin. Näkyvä oranssi väri on puolestaan 1970-luvun peruja, sillä siihen asti Hankkija oli esittäytynyt vihreässä värissä. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Anu Salo Klassikkoesine Lippis vailla vertaa 80 03/16. V ietitkö kesäsi maaseutuSuomessa 70-, 80-, tai 90-luvulla. Vanhat lippikset ovat kuitenkin nykyisin nostalgiasyistä haluttua tavaraa, eivätkä aidot kappaleet vaihda omistajaa aivan ilmaiseksi, vaikka ne olisivat vuosien saatossa kauhtuneitakin. Ilmajokelaisen Keskimäen Neulomon valmistama mainospäähine on omanlaisensa ilmiö, kenties Suomen tunnetuin lippalakki. Mustan lipan läpi on tiirailtu auringonpimennyksiäkin, sen verran valoa siitä kulkeutuu läpi. Mitkä asiat tuovat nuo ajat selvimmin mieleen. Sen oikean Hankkija-lippiksen muuten erottaa lipan pituudesta, sillä muualla kuin Ilmajoella tehdyissä lakeissa musta lippa on lyhyempi. Traktoreiden ja muiden koneiden lisäksi Hankkija muistetaan myös autokaupasta, sillä vuodet 1962-1988 se toi maahan Fiateja Autonovo Oy:n nimen alla, ennen merkin siirtymistä Vehon myytäväksi ja aikanaan Konelaan. Jutun kuvissa esiintyvä lakki on numeroitu uustuotantoversio, kolmas sadasta Keskimäki Oy:n valmistamasta uudenkarheasta lippiksestä. Viime vuoteen asti nämä liikkeet tunnettiin Agrimarketja Multasormi -nimien alla, mutta tälle vuodelle Hankkija-nimi palasi takaisin SOK:n myytyä enemmistön Hankkija-Maatalous Oy:stä tanskalaiselle Danish Agro Holding A/S:lle. Kyläkaupat, jäätelökioskit, kasettiradiot, kärpäsen surina ja ainakin yksi paikallinen isäntä, jolla komeili päässään oranssi Hankkijan lippis
Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3 – 5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta Tilaa tuloksia antavat tuotteet: www.kaasutinexpertti.. * Ei elintarvikkeiden myyntiä ! Ei ennakkovarauksia ! Tiedustelut : Arkisin klo 18-21 / Antti Vähälä 040-5559265 14-15.5.2016 Jokimaan raviradalla Lahdessa Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT Kun muutat, kerro myös meille. mennessä (ja sen jälkeen 20 € lisämaksusta) Jari Isokivijärvi, jari@bittikone.com, +358 (0)44 334 6770 Ajetaan Virroilla, Ruovedellä ja Ylöjärvellä Kisatoimikunta ja yhteistyökumppanit toivottavat kisailijat perheineen tervetulleiksi Virroille kesäisenä viikonloppuna. * 2-päiväinen markkinatapahtuma * Harrasteautoille oma -parkki *Huutokauppa lauantaina klo 13:00 * Alueella: ravintola / puffetti PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIT RY Yleisölle * Lauantaina klo 8:00-16:00 * Sunnuntaina klo 8:00-15:00 * Pääsymaksu 4 Euroa/hlö, ei paikoitusmaksua Myyjille * Myyntipaikat: ruutu 5x7 m, 30 Euroa/päivä, 40 Euroa/2 päivää myyjät alueelle perjantaina klo 15-21, lauantaina ja sunnuntaina klo 6 alkaen. Virrat, Suomen virallinen Juhannuskaupunki ympäristöineen tarjoaa monipuolista nähtävää ja koettavaa. www.facebook.com/ klassikot. V Veteraaniautojen Virrat 22.-23.7.2016 Ilmoittautuminen ajoon 30.6. www.veteraaniautot.ypmry.fi www.veteraaniautot.ypmry
TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 64,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. Rakkaudesta Rautaan. Rakkau desta Rautaan • 1/2016 • 8,90€ AM ER IK AN RA U TA 01/ 20 16 N RO 25 ”L IS Ä SIN IL M A JO U SIT U KS EE N TO IS EN KO M PU R A N , YH D EL LÄ SÄ IL IÖ LL IS EL LÄ KU N EI K A U A A LE IK IT Ä KO R KE U D EN K A N SS A .” El Rose CHEVROL ET BEL AIR ’54 MOONEYES SHOW STREETLOW LOWRIDER SHOW LAS VEGAS EKENS GASSERS SWAP TUKHOLMA 6 414887 002455 1 6 1 70 02 45 -1 60 1 PAL VKO 2016-11 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Asennamm e serpentii nihihnapyö rät Dodge Chargum R/T Hemi STW ’06 • H-D ’48 Ford Pickup ’46 • Chevrolet Corvette ’59 Kenworth W900B ’86• Cadillac Sedan DeVille ’60 LISÄKSI ESITTELYSSÄ KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Wild Green A FORD A COUPE ’30 Rakkaudesta Rautaan • 2/2016 • 8,90€ AM ER IK AN RA U TA 02 /2 016 N RO 26 ”30 5 NE TT OH EV OS VO IM AA EI KU UL OS TA ÄK KIÄ M ITE NK ÄÄ N IH M EE LL ISE LTÄ , M UT TA VE RR AT TA ES SA AL KU PE RÄ ISE EN 170 HE VO SV OIM AN BR UT TO LU KU UN TE HO A ON LÄ HE S TU PL AT EN .” PROJEKTI: JOHTOSARJA UUSIKSI ITSE KUSTOM KULTURE SHOW GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 6 414887 002455 1 6 2 70 02 45 -1 60 2 PAL VKO 2016-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Amerikan Raitilla Chevrolet Caprice Classic ‘84 Ford A Tudor ’29 • H-D Panhead ‘58 Ford Sunliner ’53 • Lincoln Zephyr ’41 Ford F100 Custom Cab ’64 • GMC PickUp ’43 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Pinnan alta Uusi CHEVROLET IMPALA SPORT COUPE ’60 LS1 Roadrunner PLYMOUTH ROADRUNNER 452 STROKER ‘71 KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Hakkaraisen Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.
Tämä tarkoitti sitä, että etuakselin ja tuulilasin etureunan välinen suhde käytännössä minimoitiin, mahdollistaen pitkän akselivälin ja tilavan matkustamon. Vanha PRV-V6 ei selvinnyt enää jatkoon, vaan Chrysler satsasi oman 60° V6:nsa uudistamiseen 3.5-litraiseksi. 2002 Jarruja parannetaan. Suomessa myydään 94 300M:ää. Visionin tekniikaksi otettiin paljon tavaraa Premieristä, säilyttäen muun muassa pitkittäismoottorin sekä etuakseliston geometrian. Merkiksi tuli Eagle, viitaten kenties kiitettävästi kaupaksi käyneeseen AMC Eagle –farmariautoon. Premier ja sen sisarmalli Dodge Monaco eivät myyneet erityisen hyvin, ja 1990-luvun alussa niille oli suunniteltava paremmin amerikkalaiseen makuun sopivat korvaajat, hukkaamatta kuitenkaan reilassa olevia perusperiaatteita. muodokas M niin kuin 84 03/16. 1999 300M tulee myyntiin Euroopassa, jossa sitä tarjotaan 3.5-litraisen moottorin lisäksi 2.7-litraisella voimanlähteellä. Tuohon aikaan Chryslerillä oli näppinsä mukana myös superautovalmistaja Lamborghinissa, ja Premierin korvaajamalli Visioniin otettiin mittasuhteet vuosina 1986-1987 suunnitellusta Lamborghini Portofino –konseptiautosta, joka lanseerasi niin kutsutun ”cab forward” –käsitteen. Tuleva klassikko Chrysler 300M Chryslerin sukkulamainen loistoauto 300M esiteltiin mallivuodelle 1999. 1990 -luvun lopulla julkistettu ja vuoden 1999 Motor Trend Car of the Year –palkinnon pokannut Chrysler 300M oli pitkän jatkumon tulos ja erään kehityskaaren huipentuma. Hienostuneen harrasteauton piirteitä persoonallisessa jenkissä voi nähdä alle 20 vuoden malliiästä huolimatta. LH-nimeä kantaneelle alustalle raMALLIHISTORIA 1998 Chrysler 300M esitellään tammikuussa 1998 North American International Auto Show’ssa Detroitissa, yhdessä pidemmän LHS-mallin kanssa. Tämän projektin lopputuloksena AMC sai uuden lippulaivan, Renault 25:een pohjautuvan Premierin, mutta hieman liian myöhään: Chrysleryhtymä astui kuvioihin menestyvää Jeep-divisionaa havitellen, ja niin Premier kuin muutkin AMC-mallit siirtyivät vaivihkaa viisikulmio-firman sateenvarjon alle. Cab Forward Siihen nähden, että kyse on isoista neliovisista massavalmistetuista sedaneista, käy tämä saaga läpi vielä perin merkillisiä vaiheita. Myös 1980-lukuiset monitoimityökalun lailla joka paikkaan soveltuvaan Kpohjalevyyn perustuvat kantikkaat loistoautot New Yorker ja Dodge Dynasty olivat tiensä päässä. Aikajana ulottuu 1980-luvun alkuun ja American Motors Corporationin Renault-vuosiin, sillä tuolloin AMC suuntasi katseensa Ranskaan mallistonsa uudistamiseksi. Eurooppalaiselta kalskahtavaan, aerodynaamiseen ja minimalistiseen Premieriin käytettyä kehitysbudjettia ei heitetty kankkulan kaivoon, vaan Chrysler veti sille ja Renaultsekä Mitsubishi-tuotteista koostuvalle mallistolle uuden nimen hatusta. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen CHRYSLER 300M sai siivekkään sinettilogon keulalleen viime hetkellä. Tarjolle tulee hieman tehokkaampi 259-hevosvoimainen 300M Special
Takavetoinen auto perustuu osin Mercedes-ratkaisuihin DaimlerChrysleryhteenliittymän myötä. 2004 Viimeinen vuosimalli, ja mukana on juhlamalli Platinum Series. 01 Auton merkki ja malli Chrysler 300M 3.5 V6 02 Vuosimalli 1999 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu alumiininen, bensiinikäyttöinen 24-venttiilinen V6moottori kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla, tilavuus 3518cm3, teho 250hv/6400 rpm, vääntö 339 Nm/3900 rpm 04 Voimansiirto Nelivaihteinen automaattivaihteisto käsivalintamahdollisuudella, etuveto 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, jäähdytetyt levyjarrut, kallistuksenvakaaja, takana monivarsituenta, levyjarrut, kallistuksenvakaaja 06 Kori Itsekantava neliovinen sedan-mallinen teräskori 07 Mitat Pituus 5023, leveys 1890, korkeus 1422, akseliväli 2870 mm, paino 1624 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 7,7 sekuntia, huippunopeus 190 km/h 09 Hinta uutena 370600 mk 85 03/16. 2005 Seuraajamalli 300C tulee myyntiin
Sen tilalle tuli Chryslerin uusi retrohenkinen siivekäs sinetti, jonka oli tarkoitus viestiä uudelleenlöydettyä ylellisyyttä matemaattisen kylmään Pentastar-viisikulmioon verrattuna. Kalajoella asuva graafikko-muusikko Pasi Kyönsaari on viime vuodet nähty Citroën XM:n ratissa, mutta kiinnostus 300M:ään kumpuaa jo ennen sitikkaharrastusta. TAKAPENKIN matkustajia hellii hyvien tilojen lisäksi laadukas äänentoisto. Chrysler 300M kennettu Eagle Vision sai sisarautoikseen varsin samannäköisen Dodge Intrepidin ja ylellisemmät Chrysler-mallit LHS:n, New Yorkerin sekä Concorden. Vuonna 1994 ilmestyneessä Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat -elokuvassa nähtiin muuten Chrysler Vision, ja auto sai vielä kiitettävästi ruutuaikaa Santeri Kinnusen esittämän juppihahmon edustusautona. Ja siinä missä 300M on olemukseltaan muhkea kuin kutsuva sohva, on Vision linjoiltaan kuin maaliinsa ampautuva nuoli. Visioneita ostava pääsee kauppoihin varmasti parin tonnin budjetilla, mutta ruosteen suhteen kannattaa olla vieläkin tarkempi kuin 300M:n kanssa. Kymmenisen vuotta elänyt Eaglemerkki kuitenkin kohtasi loppunsa ennen uutta vuosikymmentä, ja Visionin korvaaja menetti kotkalogon keulaltaan viime hetkellä. Citikasta Chrysleriin – vai toisin päin. Tuleva klassikko 86 03/16. CD-vaihtajan levyt ladataan suoraan kojelautaan. Ja sitten näin, mitä sellainen maksoi – yksiön verran!” Autojen hintataso on laskenut sittemmin sellaiseksi, että oma 300M oli mahdollista hankkia. 300M:ssä nähty 3.5-litrainen kuutosmoottori on pienempää 3.3-litraista reippaasti tehokkaampi, sillä autojen välille mahtuu viidenkymmenen hevosen tehoero. ”Muistan, kun 300M esiteltiin autolehdissä, ja silloin tuli vahva halu omistaa tuollainen joskus. Moottorivaurion porteilla ollaan, joten Pasi suosittelee vaihdattamaan laakerit välittömästi tehdasosia parempiin 300M:n oston yhteydessä – laakereiden jättäminen sikseen TOINEN VAIHTOEHTO EAGLE VISION/ CHRYSLER VISION Valmistusvuodet 1993-1997 Teho 162-214 hv Vaihtoehdoksi Chrysler 300M:lle kelpaa erinomaisesti tekstissäkin esitelty Vision. Euroopan vientimallit kantoivat Chrysler-merkkejä, mutta myös jokunen kotkamalli on päätynyt esimerkiksi muuttoautona Suomeen. Kiertokangenlaakerit ovat 3.5-litraisen kuutoskoneen murheenkryyni, ja ne saattavat olla vaihtokunnossa parinsadantuhannen kilometrin paikkeilla. Sisältä Vision on aavistuksen verran 300M:ää karumpi laite, ja yhdysvaltalaisia uudempia autoja kritisoivat löytänevät paljon osoiteltavaa kojelaudan muoviosista. Kuten 300M:ää, myös Visionia myytiin maassamme uutena. Niin, ja Visionin korvaaja onkin kuvissa komeileva, 1960-lukuisesta nimeämiskäytännöstä ammentava 300M. Sopivan 300M-yksilön metsästämisessä vierähti tovi, sillä Pasi oli hyvin perillä autojen tyyppivioista, eikä tahtonut ostaa ongelmayksilöä itselleen. Siinä on jo teknisistäkin syistä paljon samaa, mutta auton tyylittely on rehdimmin 1990-lukuista, ja soveltuu iäkkäämpää autoa etsiskelevälle. Nahkapenkit paikkaavat tilannetta paljon, ja äänentoisto on samaa hyvää tasoa
Yläkonsolissa on muun muassa kompassi aitoon jenkkityyliin. 87 03/16. Lumipyryssä suunnistaessa ei autolla pääse järin loihakkaasti ajamaan, mutta TALVISELLA maantiellä 300M kulkee mukavasti kylmänviileiden mittarien valaistessa sisätiloja. Huonokuntoisen akun vaihto voi olla yllättävän työn takana. Pasi suositteleekin tähtäämään suoraan täysikokoiseen 250-hevosvoimaiseen moottoriin, sillä ”sludge”-ongelma ei näitä autoja ole koskaan koskenut. Vettynyt roska hapannuttaa saumat. ALUSTA Raidetangonpäiden lisäksi ohjausvaihteeseen tulee vanhemmiten klappia, ja sen vaihtaminen onnistuu yläkautta moottorin takaa. Auto on myös jossakin vaiheessa maalattu pykälää alkuperäistä Dark Slate Pearlia vaaleammalla sävyllä, joten mikäli jokin peltitai muoviosa päätyy vaihtoon, on värikoodissa hieman selvitettävää. Vaihdelaatikon nopeusanturit saattavat vikaantua ja auto menee tällöin vikatilaan. Isoa moottoria ei tarvitse kavahtaa, sillä taloudellisuudesta kiinnostuneille voi kertoa auton kulkevan reilun 9 litran yhdistetyllä keskikulutuksella, ja ruutia on reilusti enemmän. Tiemelu kantautuu sisään, ja keskitunnelin vaimentaminen jälkikäteen voi olla kannattava ratkaisu. Maalipinnan lakkaviat eivät ole epätavallisia. Akku on sijoitettu matkustajanpuoleisen etupyörän eteen, ja siihen pääsee käsiksi joko alakautta tai ajovalon irroittamalla. SISUSTA Nahkapenkit halkeilevat tuttuun tapaan sivusta säätimien yläpuolelta. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! puolestaan varmistaa varaosa-autojen saannin. Autostick-automaattivaihteisto toki tasoittaa kiihtyvyyttä jonkin verran, eikä manuaalilaatikkoa koskaan tarjottu 300M-ostajille. KORI Ruostetta saattaa esiintyä muun muassa ovenpohjien tiivisteiden alla sekä konepellin ja takaluukun takasaumassa. Platinakärkisten sytytystulppien vaihtoväli on sata tuhatta kilometriä. Ajovalot on hyvä käyttää irti joka tapauksessa, sillä ne ovat usein mattautuneet UVsuojakerroksen kulumisen seurauksena. Jämäkkä sisältä ja ulkoa Eibachin alustalla jälkikäteen varustettu, aikoinaan Saksasta uitettu 300M oli halvin Pasin tutkimista kandidaateista. Citroeniin verrattuna jäykempi alusta vie Chrysleristä hieman hemmottelevaa fiilistä, mutta toisaalta se taas korostaa eurooppalaista ”ajajan auto” – lähestymistapaa, jonka Chrysler otti mukaan jo Premierin ajoilta. Toinen asia ovat vain Euroopan markkinoille suunnatut 2.7-litraiset autot, joiden moottoreissa on valitettava öljykierron tyyppivika. Voitelun sekaan hiipii jäähdytysnestettä vesipumpun tiivisteestä, ja tästä syntyvä mönjä tekee moottoreista vaivihkaa käyttökelvottomia. Valokatkaisijan viat ovat syynä mahdolliseen sisävalaistuksen räpsimiseen. Muutamalla satasella Pasikin kotiutti itselleen moottorivikaisen varaosa-Chryslerin ykkösautonsa ylläpitämiseksi. TEKNIIKKA Moottorissa voi mallista riippuen esiintyä öljykierron häiriöitä ja esimerkiksi kiertokangen laakerit kuluvat suhteellisen nopeasti
Modernia uusklassikkoa haikailevalle iso Chrysler yhdistää monta vaatimusta sellaisessa paketissa, mitä ei kenties ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan. Ja metallin tummanharmaana siinä on tietty gangsterifiilis, jota tuima keula vain korostaa – silti hienostuneemmissa puitteissa, kuin ehkäpä tylystikin muotoiltu takavetoinen seuraajamalli 300C, joka haki tekniset ratkaisunsa Mercedes-Benzin suunnalta. Modernia uusklassikkoa haikailevalle iso Chrysler tarjoaa ylellistä tunnelmaa muutamalla tuhannella eurolla. Tuleva klassikko Chrysler 300M kiiltävällä nahalla verhoiltu, pyöreämuotoinen ohjaamo viileänvihreine mittaristoineen pitää kuljettajan tyytyväisenä kelistä riippumatta. Infinityn audiojärjestelmä on autoa uutena myydessä ollut vahva valttikortti, ja se kuulostaa yhä vähintään hyväksyttävältä. Muutamalla tuhannella eurolla 300M tarjoaa varsin ylellistä tunnelmaa. 3.5-LITRAISESTA, 24-venttiilisestä V6-moottorista kumpuavat kaikkiaan 250 hevosvoimaa. 88 03/16. Sen tyyppiviat on hyvin kartoitettu, ja osasaatavuudessa ei ole akilleen kantapäitä
www.suomenhistoria.?
ELÄMÄNTAPA 90 03/16 Seuraavassa numerossa: Klassikot 04/16 ilmestyy 19.5.2016. Itäinen muisto Trabant 601 S ’83 Naapurin Trabantin kyydissä 60-luvulla taitetut ajomatkat jättivät Ilkka Jaakkolalle sen verran sympaattiset muistot, että puoli vuosisataa myöhemmin harrastepeliksi piti hankkia oma vauhtipahvi. Lapissa taipaleensa aloittanut Vauxhall on tätä nykyä jälleen takaisin tien päällä. Britti pohjoisesta Vauxhall Cresta ’62 Jorma Laakso paikkasi 80-luvulla ohimenneen Cresta-tilaisuuden hankkimalla muutama vuosi sitten omistukseensa keskeneräisen entisöintiprojektin. Alfa Romeo 1750 GTV ’68 Kotimaisen rallisprintin seuraaminen on ollut suorastaan mahdotonta ilman että näköpiiriin osuisi Leif Tuomelan käskyttämä Alfa, jonka hän on omistanut yhdessä Elina Perälän kanssa pian kolmen vuosikymmenen ajan
040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. LAHTI SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONE UVONÄYTTELY suomalaisen ralliautoilun historiaa Pääyhteistyökumppanit: Yhteistyökumppanit:. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. CLASSIC MOTORSHOW 7.-8.5. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta
’ 89 • Op el Co m m od ore ’ 71 • Po rsc he 91 1 ’ 71 • To yo ta Cro w n HT ’ 70 • VW Ka rm an n-G hia 15 00 S ’ 65 • Vo lga M 21 ’ 66. VOLGA M21 ’66 Kahdesti pelastunut loistovaunu Porsche Satojen lähtöjen rallicross-kilpuri AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/16 • Hinta 8,90€ 911 Brittipalapelejä Arkiauton palikoita englantilaisissa urheiluautoissa Abarthin nimeen Kilpa-autovalmistajan ja virityspajan vaiheita Vaihtotalkoot Kuvia romuromantikon kirjavasta kalustosta Opel Commodore Tanssiorkesterin luottopeli ’71 03 /1 6 36 84 80 -1 60 3 • PA L VK O 20 16 -2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 3 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ch rys ler 30 0M ’ 99 • Fia t Cro m a 20 00 i.e