Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. 280 SE ‘77 MERCEDESBENZ Itse tehty Kirppu 03/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi BANGKOK Tuleva klassikko Rover 75 tarjoaa tyyliä ja mukavuutta pikkurahalla Koreampi Kadett Uutena Suomeen myyty Opel Olympia 1700 S ‘68 Runsauden pulaa Takavuoden auto -sarjassa katsaus 70-luvun alkuun 36 84 80 -1 70 3 • PA L VK O 20 17 -2 2 6 41 48 83 68 48 08 17 00 3 Viipale mediat 03 /1 7 La nc ia Be ta Sp id er ‘78 • M erc ed es -B en z 28 SE ‘77 • Op el Oly m pia ‘6 8 • Ro ve r 75 ‘9 9 • To yo ta Co ro na M K II ‘70 • Vo lk sw ag en Ra nta kir pp u ‘77 YKSILÖLLINEN LANCIA BETA 2000 SPIDER ‘78 100 SIVUA RENTOA MENOA! KÄÄPIÖAUTOMUSEO AVOSPORTTI 40 VUOTTA TEKIJÄLLÄÄN SÄILYNYT KESÄAUTO Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Lue lisää www.teboil.fi. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä
Meidän kauttamme kaikki tunnetuimmat vanne sekä rengas merkit järkevillä hinnoilla. Myymälässämme noin 70 vannetta esillä ja kattava Meguiars tuotevalikoima. www.overpaint.. AUTOMAALAUS // KOLARIKORJAUS // KUSTOMOINTI // ENTISÖINTI // HUOLLOT AUTOLASITYÖT // AUTONHOITO // RENKAAT // VANTEET // RENGASHOTELLI Työkkyrintie 1 05400 Jokela info@overpaint.. Virallinen Vossen dealer. OverPaintFinland OverPaint 040 912 8272 OverPaint Huolto 0400 242 379 NYT MEILTÄ MYÖS AJONEUVORAHOITUS! Haluamasi menopeli, varusteet ja look avaimet käteen periaatteella.. Kaikkien vakuutusyhtiöiden vauriokorjaamo PALJON MUUTAKIN KUIN KAUNISTA PINTAA V.I.P ETUASIAKASTARJOUKSET • – 75 € vakuutusyhtiötyön omavastuu osuudesta • 3D nelipyöräsuuntaus 65 € • Rengashotelli 50 €/kausi • Allevaihdot 20/30 € Verkkokauppamme OverPaintShop avautuu pian! Automaalaustarvikkeet Maalarilta Maalareille
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Varmasti tuntui turvalliselta siinä kyydissä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Pääkirjoitus Parempaan päin K un vuosien ajan on saanut lehdistä lukea toinen toistaan synkempiä ennustuksia talousnäkymistä, kuluvan kevään hyvät uutiset virkistävät mieltä kuin auringon edessä antautuvat loskakelit. Kaikkia tiellä liikkuvia varmasti helpottaa, jos matkailuautotkin saavat jatkossa päästellä samaa vauhtia kuin muut. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ja se vasta sydäntä lämmittääkin, että kotimainen autoteollisuus on näkyvästi esillä talouskasvun vetureista puhuttaessa. Varsinkin pakettiautojen 80-rajoitus tuntui aikanaan monen ajoneuvon kohdalla aivan järjettömältä, oikeastaan kiusaamiselta. Nytkin vaikutukset tuntuvat yltävän harrastekentälle saakka. Joskus tuota turvallisuusajattelua tuli pohdittua ihan tien päällä, kun Chevrolet-pakulla köröteltiin ajoneuvokohtainen maksimivauhti lasissa ja ohi pyyhälsi Suzuki Carry – laillista nopeutta sekin. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Nykyaikaisella kalustolla tuntuu melko hölmöltä olla tien tukkona, kun ominaisuudet ja tehot piisaisivat aivan turvalliseen etenemiseen muun liikennevirran mukana. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Mutta se, että Suomessa kyetään valmistamaan autoja, jotka tunnetaan korkeasta laadusta ympäri maailmaa, antaa jo sinällään aihetta ylpeydelle. Hyvä meininki on aina ollut tarttuvaa laatua. Paljon muutakin positiivista on tapahtunut viime kuukausina, ja paljon hyvää on myös vireillä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Samansuuntaista viestiä on tullut myös usealta alan yrittäjältä. Esimeriksi jenkkifarmarin kun katsasti pakettiautoksi, sillä ei sitten turvallisuussyiden vuoksi enää saanut ajaa kuin kahdeksaakymppiä. Varsinaisiin automaihin verrattuna Uudenkaupungin autotehtaan valmistusmäärät ovat tietysti vaatimatonta luokkaa. Eikä kahdeksaakymppiä köröttelevien jatkuva ohittelu aivan riskitöntä ole sekään. Nyt puuhaillaan ajoneuvokohtaisten nopeusrajoitusten poistamista pakettiautoilta ja peräkärryn vetäjiltä. Moni rompetorimyyjä on kertonut, että kevään tapahtumissa on kauppa käynyt paremmin kuin aikoihin. Aivan kohtuuttomaksi paisunutta byrokratiaa yritetään pikkuhiljaa purkaa, joskin vaihtelevalla menestyksellä. 4 03/17. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. TILAAJAPALVELU Puh. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Kuluvan kevään hyvät uutiset virkistävät mieltä kuin auringon edessä antautuvat loskakelit. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Mutta mennään sitä parempaan suuntaan muillakin saroilla
34 Toyota Corona Mark II ’70 ”Pisin reissu oli, kun lähdettiin kirpulla kaverin kanssa juhannuksenviettoon Kalajoen Hiekkasärkille.” Tässä numerossa 6 03/17. Maria Vuorisen ja Sami Viitasen omistama yksilö tuli 70-luvun alussa maahan muuttoautona. s. 40 Opel Olympia 1700 S ’68 Vain kolmen vuoden ajan valmistettu B-Kadettiin perustunut Olympia jäi meillä harvinaisuudeksi. TAPAHTUMAT 64 TalviHeikki, Turku Nimestään huolimatta Turussa järjestettävä rompetorija autotapahtuma sujui varsin keväisissä merkeissä. 46 M-B 280 SE ’77 s. Pininfarinalla muotoiltu 2+2 -paikkainen avokori eroaa lähtökohdastaan varsinkin takaosastaan. Kirppu valmistui jo 40 vuotta sitten, mutta se löytyy yhä saman miehen hallusta ja samasta autotallista. Otimme rivistä erikoisensävyisen Ässän lähemmän tarkastelun alle. 22 Lancia Beta Spider ’78 Lancia Beta Coupen alustaan pohjautuva Spider on erikoinen näky. 70 Maalissaalis, Tuulos Kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa oli kaupan moottoripyöriä ja niiden osia. 34 Toyota Corona Mark II ’70 Suomen teillä Corona Mark II oli tuttu näky, mutta automaattivaihteistolla varustettuna harvinaisuus. 64 TalviHeikki AJONEUVOT 16 VW Rantakirppu ’77 Raimo Vanhala toteutti haaveensa ja nikkaroi omassa autotallissaan itselleen rantakirpun. 22 Lancia Beta Spider ’78 s. 40 Opel Olympia 1700 S ’68 s. 60 Pienoismalli s. Eräs Suomi-yksilöistä on tallessa Pekka Saleniuksen omistuksessa. s. Paikalla oli runsaasti kalustoa ja yleisöä. 46 Mercedes-Benz 280 SE ’77 Keski-Suomessa Vihtavuorella perheineen asuvan Matti Ojasen tallista löytyy useampikin Mercedes-Benz -harrasteauto. 68 Ladojen kokoontumisajot Kangasalla juhlittiin 20-vuotiasta Lada Kerhoa. 16 VW Rantakirppu ’77 s. 54 Takavuoden auto s
68 Ladojen kokoontumisajot s. Suurennuslasin alla vuodet 1970–1972. 76 Jesada Technik Museum, Bangkok Suomalaisten suosikkilomakohteessa sijaitsee automuseo, jonka kokoelma hämmästyttää kävijää yhtä paljon kuin paikan poikkeuksellinen museokulttuuri. 72 Autoworld, Bryssel AUTOT olivat olennainen osa vinyylilevyjen kansitaiteessa. 60 Ruma ankanpoikanen Eero Kumanto kertoo kuinka päätyi rakentamaan pienoismallia vähemmän kauniista rantakirppumallista, ja kuinka työ eteni lähtökohdasta maaliin. 89 Klassikkomarkkinat Jos projekti ei valmistu kesäksi, niin näiltä sivuilta löytyy alle ehjä menopeli! 92 Tuleva klassikko Rover palasi hienostuneiden laatuautojen markkinoille 90-luvun lopulla 75-mallillaan. 76 Jesada-museo, Bangkok s. VAKIOPALSTAT 8 Vakionopeus Uutisia, uutuuksia ja kuulumisia harrastekentältä. 84 Fotoalbumi s. 70 Maalissaalis s. s. s. 86 Marginaalista Helmiä ja harvinaisuuksia arvoautojen huutokaupoista. 82 Kulkupelit levynkansissa Vinyylilevyt olivat taidetta myös kansiensa osalta, ja autot puolestaan suosittuja kuvitusaiheita. 7 03/17. 92 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 54 Takavuoden auto Autolehdistön valitsemat voittajat ja Vuoden auto -titteliä tavoittelevat mallit katsauksessa. 72 Autoworld, Bryssel EU:n päämajakaupungissa sijaitsee niin ulkoisesti kuin sisällöltään komea automuseo. 84 Fotoalbumi Arkistojen helmiä, lukijoiden otoksia ja satunnaisia räpsyjä vanhoista ajopeleistä. 86 Marginaalista s
Suomen 80-luvun puolivälin automarkkinoiden lyhyimpiä automalleja haravoidessa pikku-Suzukien mallihistoria tuli Jazz-artikkelissa esitettyä tosiaan liian ylimalkaisesti. Toista sukupolvea myytiin Suomessa koko 80-luvun loppu, tosin myyntimäärät olivat vähäisempiä kuin ensimmäisellä sukupolvella. Meillä ei kauppa kuitenkaan käynyt aivan kuin siimaa. Harri Onnila synttärit 8 03/17. Pikkuautoissa oli pieniä neloskoneita tai sitten kaksimukisia. Malli poistui Suomen tuontiohjelmasta 90-luvulle tultaessa, ainakin osin tiukkenevien päästömääräysten vuoksi. Siitä huolimatta auto tarjoaa aivan kelvolliset tilat neljälle matkustajalle, joista jokainen mahtuu vaivatta sisään omasta ovestaan. Matkatavaroita ei sitten kyytiin juuri mahdukaan, paitsi jos pudottaa takapenkkiläisiä pois matkasta. Merkki oli tuolloin melko tuntematon, ja kilpailukin oli kovaa. Koska merkin arvostus ei suomalaisten automiesten keskuudessa ollut kova, tilanne johti luonnollisesti siihen, että pikku-Daihatsun kohtaloksi koitui usein kova ja välinpitämätön käyttö. Ehkäpä lehtenne palaa joskus tähänkin lilliputtiin. Joitain yksilöitä onneksi on säilynyt näihin päiviin ja jokunen kappale ihan museorekisteriin asti. Itse muistan nuo 80-luvun Altot hyvin, koska perheessämme ja suvussamme oli molempia 80-luvun Alto-malleja pitkään. Viisiovisuuskin vie mielikuvat helposti pykälää suurempien automallien pariin. Ensimmäisen sukupolven Altoa myytiin Suomessa vuodet 1982–1986. Japanilaisautojen ystäville oli 80-luvun alkuvuosina tarjolla Toyota Starlet ja hieman tuoreempi kolmisylinterinen Suzuki Alto. Varhaisen Alton tai muun 80-luvun pikku-Suzukin esitteleminen lehden sivuilla tulee varmasti kysymykseen, jos vaan sopivan siisti ja tarinavoimainen yksilö sattuu kohdalle. Toinen sukupolvi tuli myyntiin 1986 keväällä. Se oli edeltäjäänsä selkeästi korkeampi, mutta muut mitat ja tekniikka säilyivät ennallaan. Pirteäkin se on, ja sitä paitsi kolmisylinterinen moottori tarjoaa kiihdytettäessä mukavat pörinät. Suomeenkin rantautunut toisen sukupolven Alto oli vientimarkkinoita varten uudelleen nimetty Suzuki Fronte. Hetken aikaa Suomen hinnastossa olivatkin molemmat sukupolvet. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K uvia katsellessa Charaden mittoja on vaikea arvioida. Hanskalokerossa oli Japanin Vuoden auto -titteli ja muhkeat myyntilukemat. Sen muotoilu on pikkuautoksi sopusuhtainen, ja 12 tuuman pyörät näyttävät suuremmilta kuin todellisuudessa. Charaden Neljäkymmentä vuotta sitten markkinoille ilmaantui pieni japanilainen Daihatsu Charade. Mutta erittäin luotettavia ja viattomia autoja nuo pikku-Suzukit olivat. Ensiesittelyn aikoihin kolmisylinterisiä tapasi lähinnä moottoripyörissä. Ranskasta laivattiin mainiota Renault 5 -mallia ja Italiasta Fiat Pandaa. Suomeen Charade saapui vasta uuden vuosikymmenen myötä, kun Maan Auto ryhtyi merkin maahantuojaksi. Sitten oli vielä suosittu Ford Fiesta ja isompia itäautoja samaan hintaan. Lukijamme kirjoittaa: Jazzia käsitelleessä jutussa puhuttiin 80-luvun pikkuautoista yleisemminkin. Siihen mennessä Charade oli jo ehtinyt niittää mainetta maailmalla. Itsekin ajoin ensimmäiset autokoulun jälkeiset kilometrit tällaisella lilliputilla 90-luvun alussa. Olisikin kovin kiinnostavaa tietää, onko yhtään tuon ajan Altoa säilynyt Suomessa niin ehjänä, että sen voisi rekisteröidä museoautoksi. Charaden pituuden tarkistamiseen riittää kolmen ja puolen metrin rullamitta eikä leveyttäkään löydy kuin sentin päälle puolitoista metriä. Tämän jälkeen mallin tuoreemmat sukupolvet ovat muutamia kertoja vierailleet Suomen tuontiohjelmassa hieman alkuperäistä isommalla moottorilla varustettuna. TARKENNUS HONDA JAZZ -ARTIKKELIIN Toimitus sai palautetta viime numeron Handa Jazz -jutusta. Tarjontaa oli Suomen kokoiseen maahan vähintään riittävästi. Alto-pakkaa (lue: toimittajaa) sekoittavana elementtinä toimi osaltaan Suzukin globaali mallipolitiikka, jonka perusteella ensimmäisen Alto-sukupolven seuraaja oli Suzukin kotikonnuilla erilainen kuin Eurooppaan saapunut. Suzukin malli SA310 (myöhemmin nimellä Swift) ei milloinkaan korvannut Altoa vaan tuli tämän rinnalle/yläpuolelle. Mutta tämä selittelyistä: Altoa ja SA310/Swiftiä laitettiin tekstissä suotta samaan maahantuontijatkumoon. Erittäin hyvästä lehdestä kiittäen! Hannu Heselius irtonumeroiden ostaja Kaarina Kiitokset Hannulle oivallisista Suzukikommenteista. Haluaisin tarkentaa Suzukia koskevia tietoja. Asuimme tällöin Vaasassa, ja kaupungin talviset kadut olivat välillä aikamoista höykytystä Alton ratissa
Bussireitti: Keuruu Mänttä Orivesi Tampere Helsinki Varaukset: 20.4.2017 mennessä! Falun, Ruotsi 31.8.-3.9.2017 DAK-Marknaden | 395 € / hlö / B2 / H2 | 4 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Tallinkin laivamatkat B-luokan hytissä, 1 yön hotellimajoituksen ja hotelliaamiaisen. ROMPEMATKALLE MÄKELÄN KANSSA! Mukavasti ja turvallisesti Varaukset ja lisätiedot: www.matkamakela.fi Matka Mäkelä Oy Mäntymäentie 26, 42700 Keuruu puh. Bussireitti: Keuruu Mänttä Orivesi Tampere Helsinki Varaukset: 28.8.2017 mennessä! Mannheim, Saksa 4.-11.10.2017 Veterama | 855 € / hlö / B2 / H2 | 8 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Finnlinesin laivamatkat, ruokailut laivoilla, 3 yön hotellimajoituksen, hotelliaamiaiset ja 3 päivän messulipun. 0207 438 310 Kurtna, Viro 6.-7.5.2017 Kurtna Laat | alk. 195 € / hlö / H2 | 2 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Tallinkin laivamatkat kansipaikoin, 1 yön hotellimajoituksen ja hotelliaamiaisen. Bussireitti: Vaasa Karstula Saarijärvi Uurainen Jyväskylä Petäjävesi Keuruu Orivesi Tampere Hämeenlinna Helsinki Varaukset: 31.7.2017 mennessä! Kaikilla rompematkoilla mukana peräkärry , johon mahtuu isommatkin aarteet! Valittavanasi on neljä erinomaista messukohdetta: Kurtna Laat , Kurtna DAK-Marknaden , Falun Veterama , Mannheim Koodilla aarre17 alennus verkkokaupassamme! 5€ motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K final_amerikanrauta2_101x297.pdf 1 14/03/2017 12.29. Bussireitti: Karstula Saarijärvi Uurainen Jyväskylä Petäjävesi Keuruu Orivesi Tampere Turku Varaukset: 28.7.2017 mennessä! Kurtna, Viro 30.9.-1.10.2017 Kurtna Laat | alk. 195 € / hlö / H2 | 2 vrk Hinta sisältää kuljetuksen peräkärryn kera, Tallinkin laivamatkat kansipaikoin, 1 yön hotellimajoituksen ja hotelliaamiaisen
Ei ole sama, mikä aita tonttia, pihapiiriä tai rakennusta ympäröi! Tutustu ja pyydä tarjous: www.hagafence.. * 2-päiväinen markkinatapahtuma * Harrasteautoille oma -parkki *Huutokauppa lauantaina klo 13:00 * Alueella: ravintola / puffetti PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIT RY Yleisölle * Lauantaina klo 8:00-16:00 * Sunnuntaina klo 8:00-15:00 * Pääsymaksu 5 Euroa/hlö, ei paikoitusmaksua Myyjille * Myyntipaikat: ruutu 5x7 m, 30 Euroa/päivä, 40 Euroa/2 päivää myyjät alueelle perjantaina klo 15-21, lauantaina ja sunnuntaina klo 6 alkaen. 100% Ekologinen & kierrätettävä. Hagafence, nykyaikaiset mutta perinteitä kunnioittavat aidat tuovat tyyliä ja arvokkuutta niin uusiin kuin vanhoihin asuinympäristöihin. * Ei elintarvikkeiden myyntiä ! Ei ennakkovarauksia ! Tiedustelut : Arkisin klo 18-21 / Antti Vähälä 040-5559265 20-21.5.2017 Jokimaan raviradalla Lahdessa Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT Laadukkaat Hagafence-perinneaidat Westmen & Lind Anl. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Niiden valmistusta leimaa käsityöläisyys ja tarkkaan harkittu ajaton muotoilu. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Harrastajaystävällinen hintataso. Ajatonta tyyliä Hagafence Perinneaita ei tarvitse tänäpäivänä punaista tupaa ja perunamaata vaan se sopii hyvin modernimmankin talon pariksi. 65450 Solf/Sulva • Mustasaari • +358 40 1290 200 • myynti@westmen.. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA
Suosittuun piikkiluokkaan PE ei koskaan saapunut, joskin hyvin kevyt prototyyppi sellaisesta nähtiin Dwight Rudderin ohjastamana Italiassa 1981. S uzuki laajensi maastokelpoisten moottoripyörien mallistoaan vuonna 1977 tuomalla markkinoille PE 250-enduron. Auton mittarista muotoiluun vaikutteita saanut radio on hyvin pelkistetty ja sen virtalähteenä toimii yhdeksän voltin paristo. Siitä kyse oikeastaan olikin: se oli katukäyttöön kesytetty ja laillistettu motocross-pyörä. Se perustui neljään läpinäkyvään levyyn, joista keskimmäisissä sijaitsivat valaistuksen ansiosta hienosti näkyvät viisarit. TS 250 puolestaan liikkui 25 hevosen voimalla. Panasonic RC-6500 oli epäilemättä harkinnan arvoinen laite, kun tuon ajan modernia sisustusta suunniteltiin. Pienestä koosta huolimatta radiossa on hyvä äänentoisto, ja ääntä siitä myös irtoaa riittävästi. PANASONICIN PÖYTÄRADIOT Kulutuselektroniikan saralla tuotteita saa parhaiten kaupaksi se, jonka tuotteet vaikuttavat teknisesti muita etevämmiltä. Esittelynsä aikoihin laite oli vaikuttavan näköinen ja sai palstatilaa teknisen alan julkaisuista. Keskimmäiset levyt pyörivät ja loivat vaikutelman kelluvista osoittimista. Puhdas Enduro Suzukin motocross-pyörien mallimerkintä RM muodostuu kilparadoille viittaavasta sanaparista Racing Model. 1970-luvulla japanilainen Panasonic keksi, että pöytäradiossa pitää olla läpinäkyvät näytöt kellolle sekä taajuusvalitsimelle. 40 vuotta sitten esitelty, RM:n linjoja voimakkaasti noudatteleva mantsapyörä noudatteli samaa nimeämislogiikkaa: Pure Enduro lyhentyi muotoon PE. Uutuuspyörä asettui kahden tutun mallin TS:n ja RM:n väliin, joskin pikaisesti vilkaistuna se näytti lähes identtiseltä RM:n kanssa. 250-kuutioisesta kasvatettu nelisatanen oli esitelty edellisenä vuonna, ja viimeiseksi jäänyt variantti oli 175-kuutioinen. RM 250:n kierrosherkkä kaksitahtimylly ruovitti rapaa 35 hevosvoiman pärinällä, kun PE:n teholukemaksi kirjattiin 28 hevosvoimaa. Vuonna 1981 PE-mallisarja käsitti jo kolme versiota. Suosittu TS-malli oli sekin hyvä ja ripeä etenijä maastopoluilla, mutta tyyliltään selvästi katuenduromainen. Suurimmat erot varusteiden ohella löytyivätkin tekniikan puolelta. Uuden toimipisteen osoite on Alastaron teollisuustie 13, 32440 Loimaa. Mikäpä sopisi paremmin automatkailijan reissuradioksi. Eroja löytyi myös vaihteistosta, sillä enduron välitykset olivat motocross-versiota harvemmat. uudessa osoitteessa Alastarolla. Myös kuluvan kevään autohuutokauppa järjestetään 13.5. Mitoiltaan PE oli hyvin lähellä motocrossiin suunniteltua serkkuansa. TRIANGLE MOTOR ON MUUTTANUT Ajoneuvojen entisöinteihin ja arvoautojen kaupankäyntiin keskittynyt Triangle Motor on muuttanut Turusta Loimaan Alastarolle. 70-luvun Panasonic-katalookeista löytyy toinenkin persoonallisesti muotoiltu radio, R-12. PE taas muistutti eurooppalaisvalmistajien kilpaenduroita. Vuosi 1984 oli lyhytikäiseksi jääneen PE-sarjan viimeinen. Näytön tekniikka oli yksinkertainen. 11 03/17. PE:n moottori tuntui kuitenkin ilmoitettua voimakkaammalta, sillä se oli sitkeä ja siinä oli laaja vääntöalue
Se on ollut käytössä 55 vuotta ja poistettu käytöstä toimintakuntoisena. • 3.5. Tampereen taidemuseon Muumilaakso avattiin yleisölle. MUSEON omaksi kestävän kehityksen symboliksi on jo vuosia sitten ristitty tämä vanha bensiinipumppu ja mittari. Jalkapallojoukkue Arsenal palasi isojen pokaalien saalistajaksi 2-1 voitollaan Liverpoolista. 12 03/17. • 9.5. Juhlavuoden humua Uudessakaupungissa Uudenkaupungin Automuseolla vietetään Suomen 100ja Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlaa kestävän kehityksen merkeissä. Onnea oli matkassa, sillä henkilövahingoilta vältyttiin. Hän oli kuollessaan 69-vuotias. Joukkue voitti samalla EFL-Cupin. MUSEOSSA on myös oma osasto konseptiautoille. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K aksi tärkeää juhlavuotta, Suomi 100 vuotta ja Uusikaupunki 400 vuotta, on saanut Uudenkaupungin Automuseon valitsemaan vuoden 2017 pääteemaksi kestävän kehityksen. • 26.5. Monelle automatkaajalle tutun, Iso-Beltin salmen ylittävän ja Tanskan saaria yhdistävän sillan rakentamisesta tehtiin päätös. • 27.4. Poliisiopisto-elokuvasarjan neljäs osa, Korttelipoliisit, saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa. yleiskokouksen asettamiin uusiin globaaleihin tavoitteisiin vuosille 2016-2030. Naisten ja tyttöjen kouluttamisella ja opiskelumahdollisuuksilla on erittäin merkittävä rooli tässä kehityksessä. • 28.5. • 3.4. Windsorin herttuattaren koruista saatiin huutokaupassa ennätykselliset 31 miljoonaa puntaa. • 6.4. Kuvassa Saab 900 Cabriolet, joka teki Saab-merkin ja suomalaisen autoteollisuuden tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Yhtenä pontimena vuoden teemalle on ollut myös hiljattain voimaan astunut Pariisin ilmastosopimus. Yleisradion ensimmäinen New Yorkin -kirjeenvaihtaja Jussi Himanka menehtyi Floridassa. Siksi ensimmäinen teemapäivä oli ajoitettu naistenpäiväksi ja omistettu naisille ja tytöille. köyhyyden poistaminen maailmasta kokonaan. Päivämäärä on myös merkitty Suomen viimeiseksi sotapäiväksi vuonna 1945. Tavoitehinta oli vain kuudesosa tästä. Silta valmistui 10 vuotta myöhemmin. Suomeen raina ehtii vasta heinäkuun puolivälissä. Ne ovat olleet yksi keskeinen tekijä suomalaisen autoteollisuuden nykyisen menestyksen rakentamisessa. Uusien tavoitteiden päämäärä on mm. Nilsiässä sattui junaonnettomuus, kun kolme pikajunan vaunua suistui kiskoilta. Sen jälkeen pariin otteeseen muuttanut museo avataan tämän vuoden kesäkuussa Tampere-talossa. Todellista kestävää kehitystä! HUHTI-TOUKOKUU 1987 • 3.4. Uusi esillä oleva erikoisnäyttely rakentuu YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitteen ympärille. Teema näkyy keskeisesti museon näyttelytoiminnassa aiheeseen sovitettuna luentosarjana ja teemapäivinä. Näyttelyn on tuottanut Suomen YKliitto, ja se perustuu YK:n 70. • 2.5. X Factor UK:n myötä suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtanut Saara Aalto syntyi. 19-vuotiaasta länsisaksalaisesta Mathias Rustista tuli kerralla kuuluisa, kun hän laskeutui pienkoneellaan Moskovan Punaiselle torille. Suomessa liputettiin ensimmäistä kertaa Kansallisen veteraanipäivän merkeissä. • 5.4
Loisteliaan auton taidokkaasti käsityönä valmistettu kori tarjosi matkustustilat seitsemälle. Rungon alaputkien väliin hitsattuun levyyn oli pultattu 3-hevosvoimainen keskipakokytkimellä varustettu moottori ja yläputkiin kiinnitetty pitkänomainen satula. Ensimmäinen japanilainen sarjatuotanto Kuva: Bartek gatz / Retrokomp / Loaderror 13 03/17. Miehen piirtämiä perin merkillisen näköisiä polkupyöriä markkinoitiin teineille sarjakuvien välityksellä. Seuraavan kerran uutta Mitsubishi-henkilöautoa esiteltiin yleisölle vuoden 1959 Tokion-näyttelyssä, jossa estradille ajettiin pieni 500-malli. Tekniikan puolella luotettiin nelisylinteriseen rivimoottoriin, jonka tuottamat 35 hevosvoimaa kiidättivät takavetoisen vaunun liki sadan kilometrin tuntivauhtiin. Kuusnepa on hoitanut samaa tointa vuodesta 1990. Vuonna 1917 markkinoille laskettu Model A pohjautui Fiat Tipo 3 -malliin. Tuolloin Zygmuntin Polski Fiatin akseliin tuli vikaa, mutta Gdanskissa niitä ei voinut tasapainottaa missään. P uolan Gdanskissa on autokorjaamo, jossa tietyntyyppinen vanha rauta on kunniassaan. Oman Barristuotteen voi löytää jenkkien e-baysta muutamalla sadalla taalalla. COMMODORE 64 korjaa kardaanit M itsubishi lähti muiden autovalmistajien kanssa kilpasille 1960-luvulla. Selvästi varakkaammalle väelle suunnattu ajokki ei kuitenkaan pärjännyt kilpailussa ja myyntiluvut jäivät vähäisiksi. Vuosien 1917 ja 1921 välillä valmistui kaikkiaan 22 Mitsubishi Model A -autoa, jonka jälkeen valmistaja piti taukoa henkilöautovalmistuksesta. Toimelias kun oli, Barris puuhaili myös muiden tuotteiden parissa. Nyttemmin autoja korjaava kuusnelonen on jo maailmankuulu. PIKKU BARRISIT Pari vuotta sitten maalliset kustomointipajat taakseen jättänyt George Barris tunnettiin pitkän uran tehneenä autonrakentelijana. Tuotteliaan miehen kädenjälkeä voi ihastella lukuisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Fillareitakin hauskempia Barris-tuotteita olivat kevytrakenteiset pikkumopot. Kun kelataan yrityksen historiaa lisää taaksepäin, löytyy tärkeä merkkipaalu: Mitsubishi aloitti ensimmäisenä japanilaisyrityksenä henkilöautojen sarjatuotannon jo sata vuotta sitten. Järjestelmän sydämeksi valikoitui C64. Jousitus löytyi ainoastaan edestä, ja takajarrun oli katsottu riittävän ainoaksi hidastimeksi. Niinpä Jerzy Zygmunt ei aiokaan vaihtaa sitä uudempaan tai edistyneempään koneeseen. Tunnetuin Barris-luomus lienee Batmanin ja Robinin seikkailuissaan käyttämä Batmobile. Teknisiä mittavälineitä kehitellyt Zygmunt rakensi tuttavineen tarpeelliset välineet itse. Osasyy valintaan oli epäilemättä tehokkaampien tietokoneiden puute. Jerzy Zygmuntin korjaamolla nivelakselien tasapainottamisessa tarvittavat laskelmat tekee nimittäin Commodore 64C. Leffa-autojen ohella George Barrisin pajalta lähti räätälöityjä ajopelejä muusikoille, näyttelijöille ja muille julkimoille. Sekä fillarit että pikkumopot ovat suosittuja keräilykappaleita, mutta niiden hinnat eivät ole sentään lähelläkään elokuva-autoja. Äärimmäisen yksinkertainen runko oli taivuteltu muutamasta putkesta
Fiat 127 Summer Special, ABC Hiekkasärkät, Kalajoki 10.6. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMAKALENTERI Huhtikuu 14.–16.4. American Car Show, Messukeskus, Helsinki 15.–16.4. Kunnosta kerrotaan sen verran, että kyse on käyvästä pelistä, joskin pientä laittoakin on, jos oikein komean haluaa. AHS:n rompetori, vanhan kalkkitehtaan alue, Virkkala 10.6. Vaasan automuseon Motorsport-näyttelyn avajaiset 14.5. Rompetori Vaasan automuseolla 20.5. Masiina Meeting, Rajamäki 9.–10.6. Rompemarkkinat Oulun Automuseolla V aasan Veteraaniautoseuran tapahtumiin kannattaa osallistua kuluvan kauden aikana, sillä pääsylipun hinnalla saattaa päästä valkoisen Vauxhall Vivan omistajaksi. Perinteinen äitienpäivän rompetori Espoon automuseolla 20.5. Toukotaiwal-ajo Kemistä Arpelaan 27.5. Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli, Tampere 29.4. Syökerin sauhut, Vihtijärvi 23.4. Kaikille avoimet numeroautoajot tyrvääläisittäin 60–luvun tyyliin, Vammala 22.4. Rompetori ja ajoneuvonäyttely, Ravirata, Lieksa 10.6. Panssarimuseon kevätsavutus, Parolan panssari– museo, Hattula 2.5. Vaasan veteraaniautoseuran vappuajot, Vaasan automuseo 1.5. Triangle Motor -huutokauppa, Alastaro 13.5. Minien ja ranskalaisten harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Vehoniemen Automuseo, Kangasala 6.5. Voita Viva! Lahden näyttelyn teemana 70-luvun ajopelit T ämän kevään Classic Motorshow on järjestyksessään jo kymmenes. Avoimet ovet Korian mobiilihallilla, Koria 29.–30.4. Classic Motorshow, Messukeskus, Lahti 9.5. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen ja rompetori, Ylistaro 20.5. Auranmaan mopedi– ja ajoneuvoharrastajien rompetori, Nuortentalo, Aura 23.5. Vetkun kesäkeikka -ajotapahtuma, Sievi–Kokkola 10.6. Susirajan rompepäivät Ylämyllyn Välikankaalla 20.–21.5. Swap meet Äijänsuon markkinat, Rauma 24.4. Rompetori ja Wanhat wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu, Pori 10.–11.6. Classic Tour -matkailuajo Lahden ympäristössä 6.–7.5. Teemaosastolla on myös yhtenä kokonaisuutena lehdistön valitsemat Vuoden Autot vuodesta 1970 vuoteen 1979, jotka olivat vielä kaikki eurooppalaisia automalleja. Kainuun mobilistien peräkonttikirpputori, Kajaani 20.–21.5. Rompetori Sastamalan Vatajalla Kesäkuu 4.6. Volvo-rompetori, Ylöjärvi 20.5. Kuninkaantieajo, Kotka 9.–11.6. VMPK-kevätrompe, Teivon Ravirata, Tampere 22.4. Museoajoneuvopäivän kokoontuminen Vaasan automuseolla 10.6. Kangasala Classic Cars II -kokoontumisajo, Veho– niemen Automuseo, Kangasala 13.5. Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 21.5. Rompemarkkinat, Temmes 27.5. Puruveden ympäriajo, lähtö Savonlinnasta 10.6. Kuusamon seudun mobilistien ajoneuvonäyttely, Kuusamo 27.5. Lapin mobilistien rompetori, Rovaniemi 20.5. Rompetori ja Wanhat wehkeet, Sorsakoski 10.6. 14 03/17. 1,2-litran myllyllä varustettu Viva edustaa mallin ensimmäistä HA-versiota ja on vuosimallia 1966. Classic Motorshow järjestetään Lahden Messukeskuksessa 6.7.5. 45 ajoneuvon kattaus pitää sisällään 35 autoa, joiden joukossa on monta kaikille suomalaisille tuttuja pelejä kuten VW Golf, Datsun 100A ja Lada. ja osallistumaan siis pääsee joko Vaasan Veteraaniautoseuran tapahtumalipun tai arvan lunastamalla. Classic Vesijärvi -kierros, lähtö Messilä Camping, Hollola 4.6. VW & Vintage -rompetori, Espoon Automuseo 29.4. Arvonta-aika on 1.5.-16.9. Auton arvontaan voi osallistua myös ostamalla kahden euron hintaisen arvan. Avoimet ovet Antin Automuseolla, Asikkala 22.4. Rompetori ja harrasteparkki, Zoolandia, Lieto 1.5. Retro Trucks Rekkakukossa, Hollola 6.5. Citroënja Renault-harrastajien kokoontuminen, Vehoniemen Automuseo, Kangasala 26.–27.5. Juhlavuoden kunniaksi teemaosastolle on koottu näyttävä joukko 70-luvun menopelejä. Renault-harrastajien kokoontuminen, Vehoniemen Automuseo, Kangasala 13.5. Rompetori ja museoajoneuvonäyttely XAMK:n parkkipaikalla, Mikkeli Toukokuu 1.5
Rajoitetusti valmistettava pikkumopo ei ole näillä näkymin tulossa Eurooppaan myyntiin. kesäkuuta ilmestyvän Klassikot-numeron mukana tilaajat saavat tarra-arkin ja tarkemmat kilpailuohjeet. 1. KA TSASTUS H YVÄ KSYT TY K LA SS IKOT – HY VÄ LL Ä IM UL LA 50 P ikkupyöräisten mopojen taival ulottuu kauas historiaan. Mukana ovat lehdet Amerikan Rauta, Klassikot, Koneurakointi, Raskas Kalusto, Tuning ja Vanhat Koneet. Vastaava tarrakilpailu on kesän mittaan käynnissä yhteensä kuudessa Viipalemedian julkaisussa. Seuraavan numeron mukana tulee tarra-arkki, jossa on harrasteaiheisia tarroja. Honda Monkeyn sarjatuotantokin alkoi jo puoli vuosisataa sitten. Loppukesästä kaikkien lehtien yhteisestä kuvapotista arvotaan yksi pääpalkinnon voittaja. 50-kuutioinen nelitahtimoottori ja pienet pyörät ovat säilyneet mopon tunnusomaisena piirteenä läpi vuosien, mutta muuten Monkey on läpikäynyt lukuisia evoluutiokierroksia matkan varrella. Nyt kannattaa siis tilata Klassikot – voit osallistua hauskaan kilpailuun muiden vanhaan rautaan höpsähtäneiden kesken. K äynnistämme tarraja valokuvakilpailun Klassikoiden tilaajille. Teknisesti mopo on tietysti nykypäivää polttoaineen suihkutusta myöden. Kun otat valokuvan oivaltavasti liimatusta tarrasta ja jaat sen internetin yhteisöpalvelu Instagramissa, osallistut kilpailuun. Klassikot-tarroja kuvanneiden kesken arvotaan joka viikko palkintoja. -vuotias apinamopo Tarraa, kuvaa ja VOITA! 15 03/17. Nyt myyntiin tuleva juhlamalli noudattelee väritykseltään vuosikymmenien takaista mallia. Mutta eiköhän joku keräilijä innostu ajatuksesta tuoda sellainen omin konstein maahan. Vuosien saatossa Monkeysta on ollut tarjolla jos jonkinlaista erikoismallia, ja nyt on vuorossa 50-vuotista taivalta juhlistava spesiaali
Ratkiriemukas kesäauto Kotka 16 03/17
Neljäkymmentä vuotta sitten Raimo Vanhala otti työn alle vanhan Kuplan ja rakensi siitä kotitallissaan näyttävän rantakirpun. Auton valmistumisen jälkeen asetelma ei ole paljoa muuttunut. Kirppu on edelleen saman miehen omistuksessa ja vieläpä samassa autotallissa. Ratkiriemukas kesäauto 17 03/17
Tuumasta toimeen Kirpun tarina alkaa 70-luvun puolivälin maisemista, jolloin Raimo Vanhalan ajatuksissa alkoi kyteä ajatus oman erikoisautoprojektin toteuttamisesta. Silloinen nuorimies iski silmänsä lähistöllä seisovaan Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine 18 03/17. Mutta nautinto on sekin, kun määränpäässä astuu ulos autosta ja nauttii hyvästä olosta ja hiljaisuudesta. Ehkäpä tässä ollaan perusasioiden äärellä. Meteli on hitonmoinen, tuuli pyörii ohjaamossa villisti, eikä jousitustakaan voi kehua mukavaksi. Tihein pykälä pesään, hieman kaasua ja kytkin ylös. Levoton säksätys alkaa. On pakko ihmetellä, miksi. Ei ole äänieristeitä, ei kumimattoja, ei pehmustettua kojelautaa eikä paljon muutakaan. Tämä on hauskaa. Vaihdekeppi on 70-luvun tyyliin hitsattu kettingistä ja kromattu. Leveät takarenkaat eivät saa otetta pehmeästä rantahiekasta. Lattiaan saranoidut polkimet eivät tunnu lainkaan tutuilta, sillä siitä on jo aikaa, kun myin oman Kuplani pois. Tällainen huima päristin on varmasti saunan tapaan tiettyyn rajaan asti mitä mainiointa ajanvietettä. Ranta-autoksi kirppu etenee rannalla kehnosti, mutta kestopäällystetyllä väylällä eteneminen onkin sitten hävyttömän hauskaa. Ratti muistuttaa Grantin kumikehäistä klassikkomallia. Eiköhän niihin kuitenkin totu pian. Kaasuvaijerin toisessa päässä on kaksi pystyimukaasutinta, jotka pistävät viritetyn ilmajäähdytteisen reagoimaan pieneenkin vaijerinkiristykseen nopeasti. Ikkunoitakaan ei ole, vain tuulilasi. Rantakirppu R antakirpussa ei ole ovia. Niinpä ajan kirpun rantakahvilan pihaan ja siirrymme kirpun rakentaneen herrasmiehen kanssa sisätiloihin kahvittelemaan ja rupattelemaan autoista. Hyvin kevyesti kaasuttaen auto pysyy liikkeessä, eikä kaivuhommiin tarvitse ryhtyä. Virta-avaimen kierto herättää takana sijaitsevan bokserimyllyn. Kaasupolkimessa on varpaat. Puutteiden sijasta olisi varmasti helpompi luetella ne varusteet, jotka kirpusta löytyy: lasinpyyhkijät, äänimerkinantolaite, käynnistinmoottori ja sitä rataa. Ajoasento on hieman kummallinen, sillä istuimen sijainti polkimiin ja ohjausyörään nähden ei noudata tavanomaista asettelua. Eivät sellaiset tähän korimalliin oikein istuisikaan. Vähän kuin moottoripyörä, mutta ajamaan voi lähteä ilman kypärää. Ajatellaan vaikkapa saunomista, joka sekin on tarkkaan ottaen aika epämukavaa hommaa mutta silti nautinnollista. Muuten kaikki on kohdallaan
Raimon hankkima kori edellytti pohjalevyn lyhentämistä, joskaan ei aivan valtavasti. 19 03/17. Auto-Team Pietarsaaresta valmisti koreja RPB-tuotemerkillä. Tarjolla oli myös pelkkiä koreja ja niiden vastapainoksi varsin täydellisiä sarjoja. Sen jälkeen jotkin osat saivat pintaansa mustaa maalia ja toiset käväisivät kromikylvyssä. TUMMENNETUN tuulilasin käyttöön irtosi aikanaan lupa katsastuskonttorilta. Osien ostamisen lisäksi kirpun rakentaminen vaati myös paljon työtä. Rakennussarjojen hinnat liikkuivat kuudentuhannen markan tietämissä. Kirppujen korit poikkesivat toisistaan ulkonäön sekä viimeistelyn laadun osalta, mutta vertailua hankaloittivat myös erilaiset osakokonaisuudet. Tarjolla olisi ollut koreja alkuperäiseen pohjaan sopivista malleista aina silmiinpistävän lyhyisiin versioihin. Usein hintaan kuului korin lisäksi ainakin lokarit ja istuimet. Juuri puretulle korille oli siis yllättäen tarvetta. Radio on uudempaa sorttia, ja kojelaudan repsottamaan ruvennut puujäljitelmäteippi on poistettu. 70-luvun jälkeen tämä näkymä on muuttunut vain hieman. Rengasja vannepaketti kustansi helposti yhtä paljon kuin itse kori. RAIMON kirppu on rekisteröity neljälle. Silloin oli toinen tilanne. Kuplasta yli jääneen korin kanssa sattui klassinen onni onnettomuudessa -tilanne, sillä Raimon kaveri joutui samoihin aikoihin Kuplallaan törmäyskurssille kuorma-auton kanssa. Kun kaveri vielä maksoi korista suunnilleen saman hinnan minkä Raimo oli maksanut koko autosta, ehjä pohjalevy ei lopulta maksanut oikeastaan mitään. Turussa kirppuasiakkaita palveli Mac Gunell ja Helsingissä BF-Racing monen muun toimijan ohella. Lasi on teetetty, ja sen kehykset on tehty käsityönä. Piti hommata istuimet, leveät renkaat, näyttävät vanteet, mittarit ja niin edelleen. Lyhennystyön lisäksi pohjalevy ja alustan osat hiekkapuhallettiin. Jonkin ajan päästä Kuplan omistajan mieli muuttui ja hän tarjosi autoa puhelimitse Raimolle. Se olikin hyvä, sillä rakennussarja-auton kanssa rahareikiä riitti muutenkin tarpeeksi. Raimon kori oli siltä väliltä. Helsingistä ostettu kori oli varsinainen raakaversio, ulkopinnoiltaan rokonarpista lasikuitua. Historiikin ohella sivuille on kerätty mainosmateriaalia aiheen tiimoilta. Korin irrotuksen jälkeen oli ilo huomata, että pohjalevy oli täysin ruosteeton. Mittaristo on koottu VDO:n tuotteista. Markkinoilla oli jos nyt ei aivan tunkua niin monipuolista tarjontaa kuitenkin. Omistajan yhteystiedot selvisivät, mutta ensimmäinen yhteydenotto tuotti vesiperän: auto ei ollut myytävänä. Moottorivauriota lukuun ottamatta ’67 VW 1500 oli hyvässä kunnossa. Sileää gelcoat-pintaa ei ollut lainkaan, joten pohjatöihin sai uhrata paljon aikaa ja vaivaa. ”Nykyäänhän taitaa saada vaikka mitä osia valmiiksi kromattuina. Etumatkustajilla on kelvolliset oltavat, mutta takaistuimella tuskin kukaan viihtyy hetkeä pidempään. Osat piti itse kunnostaa ja kiikuttaa 70-LUVUN KIRPPUMARKKINAT Raimo Vanhala sai kipinän oman kirpun rakentamiseen Tekniikan Maailma -lehdessä vuonna 1976 julkaistusta ”Kuplasta kesäkirpuksi”-artikkelisarjasta. Pitkät illat tallissa Alustan kanssa oli edelleen helpompaa. Jos rantakirppu-ilmiö kiehtoo, kannattaa kaivaa esiin Klassikot-lehden numero 8/10, josta löytyy Eero Kumannon artikkeli ”Kirpun purema”. kupla-Volkkariin, jonka matka oli katkennut moottoririkkoon. Suosittu ruotsalainen Cactus-kori maksoi 3000 markkaa ja kotimainen valmiste usein muutaman satasen vähemmän. Projektin käynnistyessä vuonna -77 korien ja rakennussarjojen tarjonta oli hyvällä mallilla ja kotimaiset valmistajat kilpailivat maahantuojien kanssa. Paikkojen hitsailuun ei siis tarvinnut ryhtyä, vaan purkuja puhdistusoperaation jälkeen pohjalevyn muokkaaminen kirpun mittoihin saattoi alkaa
kromaamoon”, Raimo tarinoi. Muutamat osista, kuten turvakaari ja tuulilasinkehys, on tehty alusta saakka käsityönä. Ja taisi sillä matkalla aurinko polttaa itseltäni olkapäät”, Raimo naurahtaa. Pienestä epämukavuudesta huolimatta Raimo kurvaili kirpullaan välillä pidemmällekin. Tietysti mielessä oli myös muutama lisähevosvoima, joita tavoiteltiin rahavarojen asettamissa puitteissa. Eihän sellainen oikein tyyliin sopinut. Muutoskatsastuksen päivämääräksi merkittiin lokakuun kuudes. Pisin reissu oli, kun lähdettiin kaverin kanssa juhannuksenviettoon Kalajoen hiekkasärkille. Oma projektinsa oli rättikatto, jollaisen suunnittelusta tai toteutuksesta ei Raimolla ollut työhön ryhtyessään hajuakaan. Se on tavallaan huipennus, kun autoon saa lopulta leiman.” Sille vuodelle ei ajokelejä paljoa riittänyt, mutta seuraavana kesänä avoauton kyydistä saattoi nautiskella senkin edestä. Mitään mallia ei ollut. Sinä viikonloppuna legendaarinen Kosto-Kupla suoritti viivalla kuuluisan, merkilliseksi pompuksi jääneen lähtöyrityksensä. Kosto-Kuplan tarina löytyy numerosta 3/11. Jo aamuherätys oli poikkeuksellinen, sillä uni katkesi ikkunan helähdykseen. ”Äidin poljettavan Singerin raahasin pihalle ja rupesin taiteilemaan pressua päälle. Toisaalta sen ymmärtää, sillä aikamoinen viima siinä kyydissä on. Sellaisenaan konetta ei autoon asennettu, vaan ensin se purettiin nippeleiksi täydellistä läpikäyntiä varten. Muistan, kuinka harmitti, kun kaveri ei suostunut riisumaan toppatakkiaan edes kaupunkien keskustoissa ajettaessa. Alkuperäinen nokka-akseli vaihdettiin lisävääntöä tuovaan versioon, sylinterit porattiin ja suurempiin reikiin sovitettiin Toyotaan alun perin tarkoitetut männät. Aloin vain pikkuhiljaa valita ja sovitella ensin kankaita, sitten vetoketjuja oviin ja muoveja ikkunoihin. ”Se oli kyllä hienoa. Joskus joku hieman ihmetteli, kuinka taksia työkseen ajava mies jaksaa intoilla auton ratissa vielä työvuoronsa jälkeen. Rantakirppu 20 03/17. Vuoden -77 syksyllä projekti oli siinä pisteessä, että sitä saattoi käydä katsastusasemalla näyttämässä. Mutta kyse on oikeastaan aivan eri asiasta, kuten alussa pohdiskeltiin. ”Luulin, että kaveri koputtelee lasiin, mutta ei siellä ikkunan takana ketään ollut. Ei pelkkää korttelirallia Vuosien ajan rantakirppu tarjosi rakentajalleen mukavia hetkiä Kotkan kaduilla. Itse tehdyssä autossa näkee joka puolella oman kädenjäljen. Pienen matkan päässä Kyminlinnan varuskunta-alueella oli sattunut tuhoisa räjähdys.” Kisapaikallakin kaksikko sai todistaa historiallista hetkeä. ”Silloisen vaimon kanssa tuli käytyä ainakin Lappeenrannassa ja Savonlinnassa. Ikimuistoinen tuli siitäkin reissupäivästä, kun kaverukset päättivät lähteä Räyskälään kiihdytyskisoja katsomaan. Sen sijaan horisontista nousi sienipilvi. Kansien kanavia ja palotiloja siloteltiin jouhevampaan muotoon, ja jotta muutosten myötä parantuneesta täytöksestä saataisiin suurin mahdollinen hyöty irti, puristussuhdetta tiukennettiin kansia laskemalla. Olihan siinä haastetta, mutta onnistui se lopulta.” Pientä viritystä Aihioksi hankitun auton rikkoutuneen moottorin tilalle löytyi purkamolta ehjä TL-Volkkarin 1600-kuutioinen voimanlähde, jonka puhallinkoteloratkaisu soveltui Raimon mielestä kirpun perään paremmin kuin Kuplasta tuttu versio
Juhlat olivat keilahallilla, ja kyllä sielläkin pojan kaverit katsoivat ihmeissään, kun näkivät, millä kyydillä poika juhlapaikalle saapui.” Kuten jokainen autoharrastaja tietää, joskus aivan pieni korjaustoimi laukaisee sarjan tapahtumia, joiden jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Tässä tapauksessa näin kävi, kun sytytystulppa katkesi irrotettaessa. Ajatus rupesi kiinnostamaan myös Raimoa, ja hän alkoi kaavailla pientä yllätystä pojan tulevia syntymäpäiväjuhlia silmällä pitäen. 21 03/17. Kyllä siinä pojalta suu loksahti auki, kun ajoin synttäripäivänä kirpulla pihaan. Todellisuudessa leveät takarenkaat eivät saa pehmeästä alustasta otetta ja nopeutta on juuri sen verran, että auto pysyy liikkeessä. 40 vuotta vanhat renkaat vaihdettiin uusiin. Uusi tuleminen Lopulta kirppu jäi vähemmälle huomiolle ja kaverin liiteriin seisomaan. RANTAHIETIKOLLA meno näyttää kuvissa vauhdikkaalta. Viereisen sivun kuvassa näkyvä talli on sama tila, jossa kirppu aikanaan rakennettiin. ”Hain sen liiteristä 16 vuoden seisonnan jälkeen ja kävin katsastamassa. Pian tallin lattialle alkoi ilmaantua uusia osia: sylinterit, männät, virityskannet, imusarjat, tuplakaasarit ja niin edelleen. Himmentyneet takavalot korvattiin nykyaikaisilla. RAIMO Vanhala ja rantakirppu ovat pitäneet yhtä neljäkymmentä vuotta. Jossakin vaiheessa Raimon poika kiinnostui autosta ja kyseli, josko vehkeen voisi ottaa joskus ajoon. Seuraavaa omistajaa ajatellen Raimo katsoi viisaimmaksi päivittää myös auton turvallisuutta. Ongelmaa ratkoessa Raimon mieleen taisi hiipiä vuosikymmenien takainen harmi siitä, että talouden sanelemana auton kulkupuoli jäi puolitiehen. ”Itse asiassa ne olivat pysyneet aika hyvinä, sillä olin käsitellyt niitä säännöllisesti glyserolilla, joka pitää kumin pehmeänä.” Tarinatuokiomme päätteeksi Raimo ajaa kirpun takaisin kotitalliinsa – samaan, jossa hän auton nikkaroi neljäkymmentä vuotta sitten
22 03/17
Viime keväänä Lahden Classic Motorshow’ssa Lancia Club Finland ry juhlisti perinteikkään italialaismerkin 110-vuotista taivalta. Yhtenä osaston näyttelyautona kiilteli Timo Tillin ´78 Lancia Beta 2000 Spider, joka kulkeutui aikanaan muuttoautona Suomeen. UUDEN ALUN Helsinki Lancia Beta 2000 Spider ’78 avoauto 23 03/17
Voittaja-auton mainettakin oli merkille kertynyt: räyhäkkäät ja soraa linkoavat Stratokset olivat tuoneet jo kolme peräkkäistä valmistajien rallimestaruutta. Varaosaliikkeen tiskiltä siihen saa lähinnä öljynputsarin. Mainos oli otsikoitu ”Individualisti”, ja asiaa selvennettiin tekstin lopussa: ”Lancia on urheilullinen perheauto. Lancia on automaailman kuuluisia nimiä, joihin yhdistetään välittömästi loistava tekniikka ja suorituskyky. Lancia Beta Spider Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”V incenzo Lancia asetti itselleen 70 vuotta sitten kunnianhimoisen tavoitteen: valmistaa maailman paras auto. Ulkonäöltään se jatkaa italialaisen automuotoilun vahvoja perinteitä.” Näin runoiltiin vuonna -77 tuolloin italialaismerkin edustettavakseen saaneen Oy Scan-Auto Ab:n mainoksessa. Lancian kohdalla kirjattiin vain muutamia satoja onnistuneita asiakaskontakteja vuosien 1977–82 maahantuonnin aikana. Siinä punainen Lancia Beta Berlina paistatteli päivää Helsingin Olympiaterminaalin rannassa pursiseuran koristeellinen pitsihuvila taustanaan. Yksilöllinen ja hienostunut henkilöauto, jolla on oikeata urheiluauton temperamenttia. Mainoksen pääkuvassa koreileva Beta Berlina oli perheauto parhaimmillaan, tilava neliovinen viiden hengen henkilökuljetin edistyksellisellä tekniikalla ja etuvedolla. Omistaa se, on individualismia parhaimmillaan.” Vaan eipä tainnut moinen yksilökeskeisyyden korostaminen osua kaupalliseen kultasuoneen. Tuolle Saabin rinnalle saadulle, hivenen eksoottisella italiaanolle oli valmiina maan kattava verkosto piirimyyjineen ja huoltopisteineen. Vuoden 1977 Lancia on pitkän ja menestyksellisen kilpailuja autonrakentamisuran tulos. Harrasteautona Lancia Beta asettaa nykyisin omat haasteensa. Hiukan sutjakkaampi kolmiovinen Beta 2000 HPE oli sekin päässyt pikkukuvalla mukaan puhuttelemaan urheilullisuuteen mieltynyttä ostajakuntaa. Sandro Munari oli kilpatallin tähtikuljettaja. 24 03/17. ScanAuton piirimyyjien luona toivotettiin turvallisia ajokilometrejä vuosittain tuhansille ja taas tuhansille Sen Varman Kotimaisen ajokikseen valinneille. Kaupallisen suursuosion ei siis olisi pitänyt ainakaan jakelukanavasta jäädä kiinni
Hänen miehensä, Suomen Metsäteollisuuden Keskusliiton toimitusjohtajana tunnettu, tuolloin vielä Suomen Kartonkiyhdistyksen eli Finnboardin johtajana toiminut Jarl Köhler tilasi itselleen puolestaan uuden Ässä-Mersun, kun pariskunta siirtyi hoitamaan töitään saarivaltiosta käsin. Niin tai näin, helsinkiläisen Timo Tillin Beta Spider tuli niin tuoreena Englannista Suomeen kuin se muuttoautolle oli mahdollista. Ajelut Lancialla taisivat ajoittua enemmän kesiin, ja nekin olivat kertyneistä kilometreistä päätellen olleet lyhyenpuoleisia. Vai ohjasiko erikoisen mallin turhan erikoiseksi kipuava autoverollinen jälleenmyyntihinta karsimaan sen saman tien valikoimasta. Kuningaskunnan kautta Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin vaalenasininen ´78 Lancia Beta 2000 Spider paistattelee päivää Kulosaaren rannassa. Läpikäyntiä vailla Kun Jeannette Köhler katsoi yhteisen taipaleen Lancian kanssa tulleen tiensä päähän, elettiin syksyä 2000. Liekö vastuunotto kattoratkaisun toimivuudesta ja vedenpitävyydestä Pohjolan olosuhteissa jännittänyt maahantuojaa. Erikoisen auton historia on kohtuullisen hyvin tiedossa, sillä nykyinen omistaja on järjestyksessä vasta toinen. Selkeälinjaisen tyylikäs mutta samalla kattolinjaltaan kiinnostavan kummallinen Spider-korimalli ei valitettavasti koskaan kuulunut Scan-Auton tuontiohjelmaan. Molemmat autot kulkeutuivat vuoden kuluttua muuttotavarana Suomeen ja palvelivat perhettä, Mersu pidemmillä ja Lancia lyhemmillä matkoilla. Alkujaan hopeanharmaa Beta Spider oli jossain vaiheessa saanut muutaman ruostekorjauksen, ja uutta maalipintaakin oli siihen ruiskutettu. Tästä todisteena tallella on Scan-Auton vanha takuukuitti Lanciaan asennetusta Defan lohkolämmittimestä loppukesältä -79. Tuolloin jo vahvasti italoautoihin innostunut ja Lancia 2000 HPE:lla kurvaillut Timo sai kuulla erikoisen BETA Spider oli alkujaan hopeanharmaa, mutta Timo Tillille päätyessään se oli maalattu kertaalleen vaaleansiniseksi. Vaikka matkaa kertyikin vähän, palveli erikoinen auto ensimmäistä omistajaansa yli kaksikymmentä vuotta. Väri oli tuolloin vaihtunut vaaleansiniseksi. Timo arvelee, että Mersun tajoama kyyti vei useimmiten pidemmän korren. 25 03/17. Lancian uutena ajokikseen valinnut brittitaustainen Jeannette Köhler tiesi varmasti mitä tilasi, sillä Timon tietojen mukaan hänellä oli jo aikaisemmin Englannissa asuessaan ollut samanmoinen Spider ajokkinaan. Se ei ole selvillä, tilattiinko Lancia Englantiin suoraan Italiasta vai toimiko suomalainen maahantuoja kaupassa välikätenä. Nykyinen Lancian värikartasta napattu Blu Azzurro ruiskutettiin avoauton pintaan 2008. Ympärivuotiseen käyttöön auto oli kuitenkin Suomessa ajateltu
Timo perustelee alkuperäisen metalliharmaan korvaamista sillä, että hänellä oli jo ennestään liikenteessä luiskaperäinen Beta HPE tuolla värillä. Tämä tunsi Köhlerit työnsä kautta ja mainitsi, että avoLancia voisi olla myytävänä, jos se Timoa kiinnostaisi. Asian harrastajan silmissä ränsistymisen ensioireita oli autosta jo havaittavissa. Timo asensi taakse sieltä puuttuneet turvavyöt, ja näin hänen molemmat poikansa pysyivät tilapäiskyyditysten ajan turvallisesti kyydissä. Vuonna -08 hänen vanha tuttunsa Sipoosta tarttui toimeen, ja siltäkin osin alkoi tapahtua. Autolla oli (ja on edelleen) ajettu alle 100 000 kilometriä, joten tekniikan osalta läpikäyminen tarkoitti monin paikoin vain tarkastusta ja puhdistamista. Puhdistettu kori sai ammattimaalarin kädestä pintaansa Lancian värikartasta valitun Blu Azurro -sinisen, jollaisena sen olisi voinut uutenakin hankkia. Hän jäi kuitenkin odottelemaan luvattua soittoa ja oli jo kohta tutustumassa autoon tarkemmin. Pihalla seissyt vaaleansininen Beta oli yli 20-vuotiaaksi ryhdikkäässä käyttökunnossa. Kun ensimmäiset kesät menivät avoautoilusta nauttien, alkoi muutaman vuoden kuluttua auton kunto ja tulevaisuus mietityttää. Timoa kummastuttivat matkamittarin vähäiset 23 000 kilometriä, mutta omistaja sai hänet vakuuttuneeksi, ettei sillä todellakaan ollut enempiä ajeltu. Tekniikan parissa puuhastelu onnistuu häneltä itseltäänkin, mutta korille ei tahtonut löytyä aikaansaavaa tekijää, ja projekti eteni tahmeasti. Timo tunnustaa alkuun hiukan epäilleensä erikoisen Betan olemassaoloa. Tässä tapauksessa tuplanokkakonetta ruokkii pari Dellorton tuplakaasuttimia. Ajatusta puolsivat korin orastavat ruostevauriot sekä se, että mukavalta tuntunut auto oli tarkoitus pitää itsellä jatkossakin. Avoautosta tehtiin kaupat. 26 03/17. Timo muistelee, että ensimmäiset 5–6 vuotta Spiderillä tuli ajeltua aika paljon. Vuonna 2006 suunnitelma toteutui, kun Timo purki Lancian palasiksi. Pienenpuoleinen takapenkki on rekisteriotteessa hyväksytty kahden henkilön tilapäiseen kuljettamiseen. Sisustukseltaan auto on pääosin alkuperäinen, mutta takapenkin päälle taiteltava rättikatto oli uusittava. Lancia Beta Spider auton olemassaolosta Beta Berlinalla ajelleelta Claes von UngernSternbergiltä. Syntyi ajatus sen perusteellisemmasta läpikäynnistä. Pidemmille matkoille kun oli aina löytynyt mukavampikin auto. Korin ruostevauriot korjattiin. Alustan läpikäynniksi ”Lancia on automaailman kuuluisia nimiä, joihin yhdistetään välittömästi loistava tekniikka ja suorituskyky.” LANCIA Betan konehuoneeseen poikittain sijoitettu voimanlähde pohjautui varsin pitkälle Fiatin moottoriin
Rahapulassa iso osa yhtiöstä oli myytävä ulkopuoliselle sijoittajalle. Beta – uusi alku Jos alkaa keskustella Lancia-automerkistä satunnaisen klassikkoautoharrastajan kanssa, todennäköisesti viimeistään kolmannessa lauseessa puhe kääntyy ralliin, B-ryhmäläisiin ja Henri Toivosen kohtalokkaaseen ulosajoon Korsikalla. Uusi alku pysyi tuoreena, kun siitä muovattiin tasaisin väliajoin uudenlaisia korimalleja. Osa raskaasta kalustosta jatkoi evoluutiotaan myöhemmin perustetun Ivecon mallistossa. Taivallusta on tuon jälkeen ripauksen vauhditettu Dellorton tuplakaasuttimilla, jotka istuvat museoautoon ajanmukaisina varusteina. Kesällä 2009 Lancia oli jälleen nipussa. Beta-mallistoa täydentämään lisättiin vielä keskimoottorinen Montecarlo. Meiltä katsottuna asian ymmärtää, mutta Lancian historia on todellisuudessa paljon muutakin. Sen 27 03/17. -73 esitelty, lyhennetyn akselivälin Coupe taivuteltiin pian Spideriksi, pidemmästä tehtiin pariakin eri neliovimallia, ja kolmiovista HPE-korimallia kuvaisi parhaiten sana vauhtifarmari. Henkilöautopuolella uusi omistaja näki tuotemerkissä lisäarvoa, joka tuotannon tehostamisen myötä ja oikealla markkinoinnilla olisi taivutettavissa voitolliseksi liiketoiminnaksi. Sylinterikansi nostettiin paikoiltaan, mutta sekään ei paljoa uutta tiivistettä enempää kaivannut. Vuosikymmenen lopussa Fiat heitti velkoihinsa uppoavalle yritykselle pelastusrenkaan ostotarjouksen muodossa. Hyvin arvosanoin museotarkastettu Beta Spider on sittemmin jatkanut taivaltaan museoautona. Menestyneen perheyhtiön vaikeudet alkoivat jo 50-luvulla, jolloin johdon virheinvestoinnit ja kalliiden prototyyppien kehittely nielivät kassavaroja. Tämän Beta-nimen saaneen, Fulvian tavoin etuvetoisen Lancian tuli symboloida uutta alkua. riitti muutaman tukivarren nivelen ja jarrujen kulutusosien uusiminen. Yli 60 vuotta kestäneen itsenäisen autonvalmistuksen aikana Lancian mallisto kattoi henkilöautojen lisäksi raskasta kalustoa kuormaja linja-autoista aina sotilasajoneuvoihin. Esimerkiksi tehdasasenteiset iskunvaimentimet olivat moitteettomat, ja ne ovat edelleen kiinni autossa. Ensimmäinen uuden omistajan aikainen automalli Lancialla oli esitellä vuonna -72. 60-luku ei tuonut Lancialle sen aurinkoisempia aikoja
Ajettavuudessa erot varsinkin akseliväliltään pidempään HPE-malliin ovat selkeät. Maailma on onneksi asian suhteen pienentynyt, ja ulkomailta osia löytyy kyllä. McPherson-joustintuen ja kahden poikittaisen tukivarren ripustus on pitkittäistuettu kallistuksenvakaajalla. Monipuolinen mallisto ei osoittautunut täysin ongelmattomaksi. Sen sijaan se jäljitti Betojen omistajia ja pyrki joko ostamaan heidän autojaan takaisin tai antamaan niistä hyvin avokätisen hyvityksen uuteen Lanciaan vaihdettaessa. Mielikuva autosta oli silti saanut kalliin kolhun. Hiukan DeTomaso Longchampin mieleentuovassa lopputuloksessa on varsin vähän vaihtokelpoisia peltiosia Coupe-korin kanssa. Varsinkin yksinkertaista ja kevyttä takajousitusta hän pitää suorastaan nerokkaana. Betan kohdalla isoin murhe oli sen ruosteherkkyys. Hän tunnustaa, että 70-luvun alussa hänen tv-suosikkisarjansa oli Veijareita ja pyhimyksiä, jossa Roger Moore ajeli Aston Martinilla ja Tony Curtis puolestaan Ferrari Dinolla. Itse hän on purkanut heikompia yksilöitä varaosiksi, ja uutta osaa on talliin haalittu muun muassa Ruotsista. Brittein saaret oli Betan merkittävin vientialue, ja kostea ilmasto kävi ruostesuojaamattomille alkupään Berlinoille ylivoimaiseksi. Moista pikkuseikkaa ei katsottu vaaratekijäksi, eikä maahantuoja katsonut aiheelliseksi tehdä virallista autojen takaisinkutsua. Lancia Beta Spider jäljet johtavat Fiatin murtolukuprojektiin, josta tuotantoon oli valikoitunut edullisempi X1/9. Konehuoneessa poikittain olevan moottorin taaemmat kiinnityskohdat repesivät ruostuessaan irti, jolloin taaksepäin kallistettu moottori pyrki pakenemaan autosta rojahtamalla vasten konehuoneen takaseinää. Varaosaliikkeen tiskiltä siihen saa lähinnä öljynputsarin. Satoja ja taas satoja autoja romutettiin sitä mukaa kuin niitä saatiin pois kuluttajilta. Timo Tillin käsitys on, että autoa rakennettiin osittain Lancian Chivasson tehtailla. Sieltä puolivalmiit korit kuljetettiin välillä Zagaton tehtaille peräosan muovaukseen, josta ne kiikutettiin jälleen Chivassoon lopulliseen kokoonpanoon. Amerikassa Scorpion-nimellä myydyllä Montecarlolla oli todellisuudessa varsin vähän yhteistä muun Betamalliston kanssa. Kimppatalli, jossa Timo on osallisena, on kuitenkin muodostunut tiettävästi Suomen parhaaksi Beta-varaosavarastoksi. Pitkälti sama akselistorakenne nähtiin myöhemmin Deltassa, Prismassa, Themassa, Cromassa, Kappassa ja vielä 156Alfa Romeossakin. Asian saama kiusallinen huomio romutti samalla merkin mainetta. Nykyisin haaveautona on Lancia Aurelia B20 GT. Timokaan ei osaa suorasanaisesti määritellä, miksi juuri Lancia on automerkkinä tehnyt häneen niin voimakkaan vaikutuksen. Se ei kuitenkaan ole siitä pikaisesti laikattu avokas, vaan Pininfarinalla muotoiltu malli eroaa etenkin takapäästään varsin paljon lähtökohdastaan. Rakennetta korjattiin, autot ruostesuojattiin tehokkaasti ja uusille autoille lanseerattiin vielä ennätyspitkä kuuden vuoden ruostumattomuustakuu. LANCIA on tuttu merkki Timo Tillille, sillä niitä on hänellä ehtinyt olla jo kymmenen. Harrasteautona Beta asettaa nykyisin omat haasteensa. Jämäkkä Spider Spider-malli pohjautuu Beta Coupen pohjalevyyn ja alustaan. Jos jäi 2+2-paikkaisen auton takapenkki pienenpuoleiseksi, niin vastaavasti takaluukusta tuli muutostöissä todella tilava. Tuttu merkki Tunteiden analysointi on usein mahdotonta. Näistä Dino muodostui lapsuuden ja nuoruuden 28 03/17. Jos HPE on rento ja letkeä, on Spider alustaltaan tosi jämäkkä, Timo kuvailee
3.–17. Oma sarja sekä alkuperäisille että rakennetuille mopoille. Suomen 100 –vuotisen itsenäisyyden kunniaksi haluamme esitellä suomalaista osaamista eri vuosikymmeniltä. 0400-911356 info@freetechnics.. www.freetechnics.. 12. replica tai autotraktori), työkone tai muu laite, tuo se kaiken kansan ihmeteltäväksi Oulaisiin. Wanha Woima ry järjestää 25. weteraanikonepäivät 7.-9.7.2017 Oulaisissa SATA SUOMEA WARTTI WANHAA WOIMAA Puh. Teijo) / koottu (esim. 20.000 henkilöä. Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry Eero Pietarila • 0400 892075 • eero.pietarila@okgraniitti.. Toni Ukonmäki • 0400 761734 • toni@kylmakonehuolto.com PS. AJONEUVOT SUOMALAISTEN TURVANA SATA VUOTTA Kustaa Kolmannen tie 75 36270 Kangasala Puhelin (03) 3140 4000 www.mobilia.fi rallimuseo • mobilia klassikot näyttelyt • museomyymälä • kahvila liikennepuisto • tapahtumat 17. Lloyd Aleksander) / voimakkaasti muutettu ajoneuvo (esim. Vakioja virityskaasuttimet sekä osat Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. 040-074 4587. Tavoitteena on myös saada 100 ”tossumopoa” ( Honda Monkey, Suzuki PV, Suzuki R, Tunturi Break) paikalle. laitetta, myös vinkit ovat tervetulleita! Tapahtuma on pohjoismaiden suurin vuosittainen alan tapahtuma, jossa vierailee kolmen päivän aikana n. Mikäli sinulla on Suomessa suunniteltu / rakennettu (esim. Mikäli et itse omista ko
66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS. Tilaa uutuuslehti kotiisi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii
Kun Timo sai ajokortin, oli jo selkeä ajatus, että joskus on vielä oikea urheiluauto hankittava. Siinä oli jo vähän puuhaa.” Näin jälkiviisaana kelpaakin muistella, kuinka HPE-Lancian hankkimisen aikoihin 90-luvun alkupuolella olisivat Ferrari Dinotkin olleet vielä joten kuten itselle selitettävällä hintatasolla toisin kuin nyt. 07 Mitat Pituus 4040, leveys 1646, korkeus 1263, akseliväli 2350 mm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. haaveeksi. Siinä on yksinkertaisuudessaan jotain vaikuttavaa. Italian Padovan Auto e Moto d´Epocan noin viideltä käynniltä näkyvimpinä matkamuistoina ovat mukaan tarttuneet Betaa koristavat kromipeilit ja Nardin ohjauspyörä. Teho 119 hv / 5500 rpm. Kaksi Dellorto-kaksoiskaasutinta. Taannoin lehtemme tulevana klassikkona esitelty ´98 Lancia Kappa Coupe kuuluu sekin Timon kalustoon. Takana McPherson-joustintuet, kaksi poikittaita alatukivartta, pitkittäistukena toimiva kallistuksenvakain. Sitä hän pitää erittäin laadukkaana ja jämptisti tehtynä autona. Irrotettava targakatto, takana alaslaskettava kangaskatto. Käyttöautona Timo suosii Alfa Romeo 159:ää. 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori. Etuveto. Paino 1060 kg. BETA Spiderin 70-luvun tunnelma muodostuu kromattujen yksityiskohtien, puun ja ruskean muovin yhdistelmästä. ”Lancia Aurelia B20 GT. Puukehäinen Nardin ohjauspyörä on matkamuisto Italian Padovasta. Kilometrit alkoivat karttua kuitenkin hivenen vaatimattomammin veljen kanssa yhteisesti hankitulla 127-Fiatilla. Aktiivijäsenyys Lancia-kerhossa on vienyt Timoa tapahtumiin myös ulkomaille. Autoja Timo laskee omistaneensa kuusitoista, kaikki italialaisia ja niistä kymmenen Lancioita. Ferrari Dinon sijaan on mieli kiintynyt Lancian varhaisempaan tuotantoon. Levyjarrut. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 9,8 s. 01 Merkki ja malli Lancia Beta 2000 Spider 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Kaksi nokkaakselia sylinterikannessa. ”Se on hieno tapahtuma, varsinkin sunnuntaina, kun näyttelyn autot lähtevät sieltä ajamalla pois”, Timo kehuu. ”Parhaimmillaan minulla oli Kappa käyttöautona, Ypsilon kakkosautona, HPE ja tämä, kaikki ajossa ja vuosittain katsastettuna. ”Joka ei ole sellaista omistanut, ei voi käsittää, miten hienosta autosta puhutaan.” Hienoista autoista puhuttaessa haaveitakin terveessä mielessä liikkuu. 05 Alusta Edessä McPhersonjoustintuet, simpukkaohjaus, kallistuksenvakain. Karun tyylikäs auto.” 31 03/17. Tasanopeusajoakin on aikaisemmin tullut Lancioilla harrastettua. Seuraavan käyttöauton ei tarvitse ehdottomasti olla italialainen, kunhan jotain säväyttävää kuitenkin löytyy. 09 Valmistusmäärä 9390 kpl SANA muhkea kuvaisi osuvasti Beta Spiderin istuimia. Poraus 84, isku 90 mm, tilavuus 1995 cm³. Huippunopeus 186 km/h
Käynti takapenkille oli vaivatonta. Ensimmäisenä on ollut Spiderin mukauttaminen kansainvälisiin turvallisuusmääräyksiin, toisena noudattaa Lancian hienovaraisen muotoilun perinteitä ja kolmantena sovittaa sen suorituskyky poikkeuksellisen hienostuneeseen lopputulokseen.” Lienee ilmeistä, että kansainvälisillä turvallisuusmääräyksillä viitattiin Amerikassa 70-luvun alkupuolella käytyyn keskusteluun perinteisten avoautojen Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine ISTUIMET tarjosivat säädettävyyttä, värähtelyvaimennusta ja mukavuutta. Niinpä katsottiin viisaimmaksi painottaa myyntiesitteessä uuden Lancian yhtymäkohtia merkin suunnitteluperinteeseen. PIRTEÄ JA EKSOOTTINEN Lancia Beta Spiderin myyntiesite nojasi mainoslauseissaan avoautovalmistuksen traditioon. Kolme periaatetta ”Aivan kuten Aurelia myös Beta Spider kantaa Pininfarinan tunnusmerkkejä. Tuo signeeraus merkitsee kolmea suunnittelun ja muotoilun periaatetta. Uudenaikaista turvallisuusajattelua tai Beta-malliston runsasta varusteluakaan ei unohdettu. Lancia oli siirtynyt Fiatin omistukseen, ja kohderyhmän arveltiin mieltävän uuden aikakauden Lanciat vain korkeammalle hinnoitelluksi Fiateiksi. ”B eta Spider on avoautona aivan loistava yhdistelmä eleganssia ja pirteää suorituskykyä. italiaano 32 03/17. Siinä pyrkimyksenämme on ollut tuoda autoiluun uudelleen sitä samaa tyylikkyyttä ja ajamisen nautintoa, jota olemme viimeksi nähneet 20 vuotta sitten Lancian Aurelia B 24 Spiderissä.” Näin määriteltiin Lancian myyntiesitteessä Beta Coupe -korimallista muokatun Spiderin suunnittelun lähtökohtia
Tämän täyskiellon uhka ohjasi kaikki kyseiselle markkina-alueelle autojaan tarjoavat valmistajat kehittelemään turvakaarin varusteltua, yleisesti targa-nimityksen saaneita korimalleja, joiden pyrkimys oli tarjota sekä avoautoilun tuoma vapaudentunne että ympäripyörähdyksessä riittävä suoja matkustajille. Ja kun irrotettava kattopaneeli ei ollut käytössä, löytyi sille paikka tavaratilasta. Niskatuellisten etuistuimien selkänojat olivat luonnollisesti säädettävissä ja ne kääntyivät eteenpäin, jolloin pääsy takaistuimelle oli vaivatonta. Avattaessa se oli valaistu, aivan kuten moottoritilakin. Mukana olivat volttimittari sekä moottorin öljytasoja lämpömittari. kieltämisestä kokonaan. Sisustuksen harkiten valikoidut, monipuoliset vaihtoehdot koostuivat laadukkaasti viimeistellyistä verhoiluista sekä hallintalaitteiden tarkasta sijoittelusta. Varustelu kattoi myös ovien ulkopeilit molemmin puolin. Molemmat ovet oli varustettu turvalukoilla ja -kahvoilla, kyynärnojilla ja manuaalikäyttöisillä kaarevilla sivulaseilla. Kuvituksessa takaluukkuun oli saatu mahdutettua seitsemän matkalaukkua. Kojelaudan hienouksia olivat mm. 33 03/17. Vielä kun katon takaosan laski alas, vakuuteltiin auton tarjoavan avoimen taivaan aurinkoineen. Tasokasta varustelua Myyntiesitteen mukaan oli itsestään selvää, että 1600ja 2000-versioina valittavat Spiderit noudattivat suorituskyvyltään, hienostuneisuudeltaan sekä varustelultaan koko Beta-mallistolle ominaista korkeatasoisuutta. BETA Spiderin myyntiesitteessä auton kerrassaan mahtavaa tavaratilaa havainnollistettiin seitsemällä matkalaukulla. Esite ei jättänyt epäselväksi, kuinka kerrassaan mahtava Spiderin kauttaaltaan verhoiltu tavaratila oli, mitattiinpa sitä minkä tahansa urheiluautostandardin mukaan. Kojelaudan yhdeksän instrumenttia tarjoilivat kuljettajalle kaiken sen informaation, mitä toivoa saattoi. Lopputuloksena saatiin 2+2-paikkainen auto todella kompaktilla noin neljän metrin kokonaispituudella uhraamatta yhtään tavaratilasta, jollaista harvoin nähtiin muissa tuon aikakauden urheiluautoissa. Onnistuneesti muotoillun turvallisuuslähtöisen kattokaaren vakuuteltiin osaltaan jopa parantavan Spiderin elegantteja muotoja. Muotoilijoille moisen kantokahvan toteuttaminen oli varmasti haaste, varsinkin jos mieli noudattaa tyylikkäästi perinteitä. Muista sisustuksen hienoista varusteista esille nostettiin esimerkiksi ohjauspyörän korkeussäätö, ohjauslukko, kaksinopeuksiset tuulilasinpyyhkijät, sähköinen kello, osamatkamittari, kattavat lattiamatot sekä täydellinen lämmitys ja tuuletus. Istuimien suunnittelussa oli pyritty tehokkaaseen värähtelyjen vaimennukseen ja muotoilun sekä materiaalivalintojen osalta maksimaaliseen mukavuuteen. Integroidut kolmipisteturvavöiden kiinnityspisteet löytyivät kaikille neljälle istuimelle. ohjauspyörän korkeussäätö, sekä runsas mittarija merkkivalovarustus. Näitä tukemassa oli vielä koko joukko varoitusvaloja, jotka kertoivat muun muassa etujarrupalojen kuluneisuudesta, matalasta jarrunestemäärästä sekä liiallisesta moottorilämmöstä. Oletettavasti sieltä löytyi näiden lisäksi vielä esitteen lupaama kattava työkalusarja, tunkki ja varapyöräkin suojapussissaan. Suorituskyvyn sovittaminen umpikoria avoautoksi leikellessä tarkoitti lähinnä kynnyspalkkien jäykistämistä, sillä alustaltaan tai tekniikaltaan Spider ei Coupesta eronnut
KALIFORNIAN CORONA Tampere 34 03/17
Jotkut lähtivät iäksi, mutta toiset palasivat suunnitellusti tai olosuhteiden pakosta, kuka mistäkin syystä. Sanotaanhan, että auto on tavallisen ihmisen toiseksi suurin taloudellinen sijoitus, jos asunto on suurin. Osaksi suomalaismaisemaa Eräs tällaisista Amerikan-kävijöistä oli vaasalainen pariskunta, joka ilmeisesti 60-luvulla muutti töiden perässä Kalifornian osavaltioon. Ja jos Amerikasta oli kyse, auton tuominen oli usein luonnollisin valinta. Reissun taustoja ei tunneta, mutta se tiedetään, että kotimaahan palattiin 70-luvun alussa kokemuksia ja ainakin yhtä autoa rikkaampana. Milloin suuntana on ollut naapuripitäjä, milloin jokin kaukaisempi alue. Ei, vaan tuliaisena oli pieni ja sievä japanilaisauto, joka tiettävästi oli hiukan ennen Suomeen tuloa hankittu uutena tai hyvin vähän käytettynä pariskunnan paremmalle puoliskolle 50-vuotislahjaksi. Suurin joukoin seilattiin laivalla läntiseen kuningaskuntaan paremman elämän toivossa, mutta moni suuntasi aina valtameren taakse, Amerikan ihmemaille asti. Moni palaaja koetti mahdollisuuksien mukaan tuoda mukanaan jotain konkreettista, jotain sellaista, jolle olisi käyttöä kotimaassakin. Nykyään Toyota on Maria Vuorisen ja Sami Viitasen harrasteajokkina Pirkanmaan seudulla. Viime vuosisadalla suunnaksi valikoituivat monien kohdalla yhä useammin ulkomaat, minkä mahdollisti osaltaan kulkuvälineiden kehitys. Kun jenkkiautoa olisi kotikulmilla mittailtu ehkä eleettömän kateuden hengessä, tästä tuliaisesta saattoi Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 35 03/17. Toyota Corona Mark II Automatic ’70 KALIFORNIAN CORONA Suomalaisittain harvinainen automaattivaihteinen Corona Mark II saapui maahan muuttoautona 70-luvun alussa. Erityiseksi paluun teki se, että itsevarmuudestaan tunnetulle Pohjamaalle ei palattu leveällä Detroitin raudalla lakeuksia halkoen ja V8:n jylyn kertoessa kotikyläläisille, että kotona ollaan ja komiasti. K autta aikojen suomalaisia on lähtenyt etsimään leveämpää leipää jostain kauempaa, jos omilla kotinurkilla tulevaisuuden näkymät ovat tuntuneet rajallisilta. Kieltämättä pitkältä matkalta oli näppärämpi palata synnyinkulmille kaukomailta ostetun auton kuin talon kanssa
Nämä edellä kuvatut mintunvihreän Coronan Suomeen kotiutumisen tunnelmat ovat osin arvailujen varassa, mutta seuraavilta vuosilta ja vuosikymmeniltä on harmillisesti vielä vähemmän täsmällistä kerrottavaa. Tarjosinkin siitä jo jotain, mutta onneksi ei mennyt läpi.” Tosiaan onneksi, sillä eteen oli seuraavana kesänä tulossa jotain mainiosti kriteerit täyttävää. ”Ostin Lexuksen 2012, ja Toyota-harrastus lähti oikeastaan sitä kautta. Tulevana kesänä on aika korjata tilanne. Tältä omistajalta auto päätyi Jokelaan autoharrastajalle muutama vuosi sitten jo museorekisteröitynä. Auto ei kuitenkaan ollut jokelalaisella pitkään, vaan hän päätyi myymään sen tuttavansa kautta. Määräävät tekijät ovat tunnelmapuolella. ”Huomasin viime vuoden heinäkuussa, että nettiin SAMI hankki Coronan erityisesti Marian harrasteautoksi, mutta kunnostustoimien myötä lyhyeksi jääneen ajokauden vuoksi Maria ei ole vielä ehtinyt ajamaan. Tuolloin elettiin jo kesää 2016. Jälkimmäinen oli sinällään ihmettelyn aihe, sillä tiettävästi Toyota-maahantuoja Korpivaaran kautta ei Suomeen tullut ensimmäistäkään automaattilaatikkoista Mk2-Coronaa. Toyota Corona Mark II naapuri yllättyneenä ja suorastaan helpottuneena tokaista, että toit sitten Toyotan. Auto oli laitettu säilöön ilmeisen hyvässä teknisessä kunnossa, joten uusi omistaja virkisti yleiskuntoa lähinnä maalauttamalla Coronan uudelleen alkuperäisen mukaisella sävyllä. ”Lähellä oli, etten ostanut ’65-mallista Crownia, mutta se oli manuaalivaihteinen. Todennäköisesti Coronan taival eteni näin: Toyota pysyi sen muuttoautona Vaasaan tuoneella perheellä käyttöautona 70-luvun, kunnes 80-luvun mittaan se jäi seisomaan, joskin auton tulevaisuuden kannalta myönteisesti latoon tai vastaavaan säilöön. Ajatusmaailman vakuudeksi miehen autotallista löytyy muun muassa tuningtyyliin rakennettu Lexus, viritetty 90-luvun alun Ford Thunderbird sekä museorekisteröity ’69 Mercury Cougar. Sen verran Amerikkaa sentään oli mukana, että auto oli varustettu kookkaalla 1,9-litraisella moottorilla ja kolmiportaisella automaattivaihteistolla. Lepohetkeä kesti kymmenisen vuotta, kunnes Toyota-harrastajaksi tulkittava taho sai vihiä kohteesta ja osti auton sen yhä omistaneelta perheeltä 2000-luvun alussa. ”Minulle ei auton merkillä tai tyylillä ole niin merkitystä, kunhan auto vain muutoin puhuttelee”, hän kuvailee. Vanhemman Toyotan hankkiminen nousi esille syksyllä 2015, kun aloin katsella vaimolle harrasteautoa, tavallaan kaveriksi Cougarille, jotta voisimme ajaa molemmat omilla autoilla harrastetapahtumiin.” Hyvän yleiskunnon ohella kriteereiksi ei asetettu oikeastaan muuta kuin että hankittavan Toyotan pitäisi olla automaattivaihteinen, sillä myöhemmällä iällä ajokortin hankkinut vaimo Maria Vuorinen on tottunut ja mieltynyt ajamaan sellaisella. Ja tosiaan, Vaasan läänin YTX-kilvet ruuvattiin nelioviseen Corona Mark II:een. Cougarin kaveriksi Tamperelainen Sami Viitanen lukeutuu niihin avarakatseisiin autoharrastajiin, joiden harrastefilosofia ei ohjaudu valmistusmaiden, automerkkien tai tiukkojen ikäkausirajojen mukaan. 36 03/17
”Meni jonkin aikaa ja sitten myyjältä tuli viesti, että kiinnostaako Toyota vielä. Tämä osoittautui auton haltijaksi, joka hoiti myyntiprosessia varsinaisen omistajan puolesta. Se sai minut tietysti ajattelemaan, että onko autossa jotain vikaa.” Sami kuitenkin tarjosi asialliselta vaikuttavasta autosta hieman pyyntiä vähemmän. Mutta tarkka kaveri ei olisi tarkka kaveri, jos hän itse olisi sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen. ”Ostin lasikuulapuhallusvehkeet, joilla puhalsin konehuoneesta suunnilleen kaikki osat, mitä sieltä oli irrotettavissa paitsi kaasarin. ”Tein koneelle perushuollon tulpat, putsarit ja nesteet vaihtamalla, mutta samalla alkoi ottaa päähän konehuoneen ilme. Harrasteikäisiksi selvisi harva. Ei niin, etteikö tukka olisi ollut kuvissa hyvin, vaan kuviin taltioidun Coronan konehuoneen viimeistely ei täyttänyt miehen asettamia kriteerejä. Kyseessä oli lappeenrantalainen Vesa Tuomisto, jonka Corona Mark II esiteltiin Klassikotnumerossa 6/2013. Kaikkiaan konehuoneen siistimistyöhön meni kahden viikon vapaa-ajat, Samin laskujen mukaan 73 tuntia. KUVANKAUNIIKSI Klassikot-lehdessä esiintyvät ajoneuvot päätyvät juttukohteiksi joskus pitkän etsinnän päätteeksi. Sami ja Maria eivät vastustelleet, joten hetken päästä oltiinkin jo ikuistamassa tunnelmia kesäillassa vehreissä järvimaisemissa. Tavallaan liiankin hyvin, sillä vuosien myötä suurin osa ajettiin arkikäytössä loppuun. Ajattelin maalata ventiilikopat ja syylärin, mutta homma lähti sitten käsistä”, Sami kuvailee. Parin maalinvedon sijaan hän päätyikin kokonaisvaltaiseen muutosleikkiin. ”Ajoltaan Corona on kuin jenkkilulla pienoiskoossa.” tuli myyntiin vuoden -70 automaatti-Corona. Siitä ei mennyt sitten kuin viitisen minuuttia ja tuli viesti, että CORONA Mark II istui mukavasti suomalaiseenkin makuun. Sen jälkeen vedin koneen pintoihin alkuperäistyyppisen maalin spraylla.” Auton alkuperäinen akkuteline oli niin huonossa jamassa, että siitä ei enää saanut kalua. Huomiota kiinnitti, että auto oli myös kohtuullisen edullinen. Mikä ettei, sanoi Jan-Erik, pakkasi kameralaukkunsa ja kävi näppäämässä ruutuja uudestisyntyneestä moottoritilasta. Vastasin, että kiinnostaa, mutta tarjoukseni on edelleen sama. Kauppoja ei vielä syntynyt. Pariskunta oli viikkoa aiemmin hankitulla Toyotalla vasta ensimmäisellä ajoreissullaan, kun Jan-Erik Laine bongasi noin 118 000 kilometriä ajetun Toyotan Tampereen mobilisti-illassa ja kysyi mahdollisuutta kuvaukseen ja jutuntekoon. ”Sain käsityksen, että myyjä halusi äkkiä eroon autosta. Autojen viimeistelystä tarkalle Samille ilman ennakkovaroitusta kehkeytynyt kuvaussessio aiheutti jälkikäteen hieman tunnontuskia. ”Häneltä löytyi myytäväksi suht hyväkuntoinen akkuteline, jonka hän puhalsi ja maalasi minulle”, Sami kiittelee. Toisinaan tilaisuus juttuun tulee yhtäkkiä eteen. ”Ilmanputsari on hiukan väärällä sävyllä, joten se täytyy vielä maalata uusiksi.” 37 03/17. Samin ja Marian Coronan kohdalla tapaus oli vahvasti jälkimmäistä sorttia. Tässä kohtaa oli iso apu, kun olin laittanut kuvaa Fintoysin Facebook-sivuille.” Sieltä tilanteen huomannut harrastaja tarjosi pian apuaan. ”Teline oli niin ruosteessa, ettei sitä saanut edes ehjänä irti. Automaattivaihteisto oli tietysti plussaa ja samalla Suomessa pirun harvinainen varuste.” Sami otti yhteyttä myyjään. Jonkin ajan kuluttua Sami otti yhteyttä toimitukseen ja kysyi, voisiko konehuoneesta ottaa uudet kuvat. Tulos on kieltämättä vaikuttava
Maalipinta ei aiemmin tehdyn maalauksen ansiosta ollut kovin huonossa kunnossa, mutta se oli sellainen perinteinen pinta, sinällään ihan ok, mutta maalissa niin sanottua hämähäkinseittiä. Kuskinpuolelta lattiaverhoilu oli tosin kulunut puhki, sillä autossa ei ollut ilmeisesti käytetty irtomattoja. Se ei kuitenkaan tuoreelle omistajalle riittänyt, vaan konehuone siistittiin perusteellisesti. Niitä katsellessa saattoi olla kiitollinen Coronan säilytysolosuhteille. tule hakemaan auto.” Äkkiä Samista oli tullut kenties Suomen ainoan automaatti-Coronan omistaja. Hämmentävää putsausurakan edetessä oli, että hiekan alta paljastui ruosteeton pelti. Työstä selvittiin kevyellä hiontatyöllä ja spraymaalilla. ”Nostin auton pukille ja katsoin pyöränkaaria. Marialle oli siten tiedossa oma ajokki kesän ajorientoihin. Sisustan osalta Corona Mark II:n yleiskunto oli moitteeton. Jokaisessa oli muutaman sentin kerros hiekkaa varmaan 70-luvulta.” Hiekkakerros oli sen verran tiukkaa laastia, että se ei irronnut painepesurilla, vaan hiekka piti rapsutella mekaanisesti pois jokaisesta pyöränkaaresta pieni pala kerrallaan. ”Auto oli hieman nuhjuinen, mutta itse tykkään siitä, että varsinkin museoajoneuvo on vimpan päälle siisti. ”Kun pelti tuli esille, putsasin pinnat ja maalasin kaaret sisäpuolelta.” Ulkoisesti maalipintaa ei tarvinnut paikata muualta kuin keulasta parin ruostekuprun osalta. ”Sisältä riitti pitkälti pelkkä puhdistus. Se oli siinä mielessä iso helpotus, että vanhojen japanilaisten pisteosien hankkiminen jakautuu usein kahteen kategoriaan, erittäin vaikeaan tai mahdottomaan. Automaatti-Coronan moottoritila oli vuosikymmenien kuluttamassa mutta eheässä kunnossa. Samalla kun sitten siivosin pyöränkaaret, myllytin maalipinnan kokonaan.” Mainittu pyöränkaarien tapaus olikin erikoinen. Osaltaan onnekas sattuma viittaa Coronan vähäiseen talvikäyttöön aktiiviaikoina. Kokemuksia ajokista ei ehditty kerryttää kuin alle 500 kilometrin Toyota Corona Mark II 38 03/17. Tänä keväänä tuttu kaveri tekee kuitenkin uuden lattiamaton ja samasta materiaalista irtomatot.” Istuinverhoiluille riitti pesu ja verhoilupaneeleille siistiminen. Ja jos auto olisi ollut kaiken aikaa Kaliforniassa, niin varmasti olisi kojelaudan päällinen halki”, Sami arvelee. ”Jos auto olisi kokenut Suomen talvia vuodesta -71 lähtien, penkkien vinyyliverhoilut olisivat epäilemättä rikki. Hyvän tuulen auto Ensimmäinen yhteinen kesä Coronan kanssa kului pitkälti auton ehostamisen merkeissä. Pinnat hohtaviksi Kuluvan vuosikymmenen alkupuolella museorekisteröity Toyota oli kohtuullisen hyvässä iskussa, mutta autojen puunauksia vakavissaan tekevä Sami halusi kohentaa auton olemusta mahdollisuuksien mukaan. Ilmeisesti hiekkakerros oli ollut niin tiivis, että kosteus ei ollut missään vaiheessa edennyt peltiin asti
Vähän ikkunat falskaa, siinä kaikki. Teho 108 hv / 5500 rpm, vääntö 174 Nm / 3600 rpm. Se menee pehmeästi, ja sillä on mukava ajella. Rauhallisessa ajossa auto ei pidä meteliä, alusta ei kilise eikä kolise. Takaveto. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Puolustukseksi sanottakoon, että ensimmäinen ajokausi jäi kunnostustoimien osalta tosiaan lyhyeksi, ja edessä on vielä syksyn viime metreillä toimimattomaksi heittäytyneen automaattiryypyn ongelmien selvittelyä. 1040 kg. Poraus 85,9, isku 80 mm. Takana jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset. ”No, hän ei ole ajanut vielä yhtään. ”Ajoltaan Corona on hauska, kuin jenkkilulla pienoiskoossa. Niiden aikana on kuitenkin muodostunut kuva kivasta ajoneuvosta. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Automaattivaihteistoista Mk2-Coronaa ei tiettävästi saapunut uutena maahamme ensimmäistäkään. Tämä on sellainen hyvän tuulen auto.” Mutta automaatti-Coronastahan piti tulla nimenomaan Maria-puolison harrasteajoneuvo. Kun ne on selätetty, niin eiköhän Mariakin pääse ajoretkille mintunvihreällä Coronallaan. Mitä lie hän tykännyt ajopelistään. Puristussuhde 9,0:1. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Tilavuus 1858 cm³. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset yläja alatukivarret, vinosti eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 430, leveys 161, korkeus 141, akseliväli 251 cm. verran. 39 03/17. Tosin kun on tottunut 765 newtonmetrin vääntöön käyttöautossa, matkanteko on Coronalla väkisinkin hieman leppoisampaa. On kyllä kuskinpenkillä käynyt jo istumassa”, hymyilee Sami. ALLE 120 000 kilometrin kokonaisajomäärästä ja suojassa vietetyistä seisontavuosista kertoo eheä sisusta. 01 Merkki ja malli Toyota Corona Mark II Automatic 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Paino n
Opel Olympia 1700 S ’68 Koreampi Vain kolmen vuoden ajan valmistettu B-Kadettiin perustunut Olympia jäi meillä Opel-harvinaisuudeksi. KADETT 40 03/17. Eräs näistä alkujaankin harvoista Suomi-autoista on tallessa Pekka Saleniuksen omistuksessa
Tällöin Olympia merkitsi pari vuotta aiemmin esitellyn Kadett B:n ylellisempää painosta, jolla Opel täytti Kadetin ja Rekordin väliin jäävää aukkoa mallistossa. Opel-mallien tyylissä oli nähtävissä amerikkalaista estetiikkaa, ja toisaalta samoista peruspalikoista loihdittu laaja mallisto oli ominaista uudelle mantereelle. Tämä tie tuli päähänsä vain elokuusta -65 heinäkuulle -66 valmistetussa Rekord B:ssä, jolloin Olympia merkitsi sitä kaikkein kitsaimmin varusteltua mallia kolmipykäläisine rattivaihteineen. Mallinimenä käytettiin siis pelkkää Olympiaa, vaikka perusteltavissa olisi ollut varmasti Kadett Olympia -nimikin. Sen jälkeen Olympia ei tarkoittanut omaa korimalliaan, vaan atleettista nimeä käytettiin Rekord-malliston yhteydessä. Yhtenäisenä mallijatkumona Olympian taival ei sujunut, vaan aluksi toisen maailmansodan molemmin puolin omana Olympia-mallinaan aina vuoteen -53 asti. Jopa lämmityslaite oli lisävaruste. Laukaa O lympia-nimi kuului Opelin mallinimistöön usealla vuosikymmenellä, vuodesta 1935 aina vuoteen 1970 asti. Kuusikymmentäluvun loppupuolella Opelin malliston toteutus haki vahvasti linjoja emoyhtiö General Motorsin suunnalta Yhdysvalloista. Tyyli sen sijaan vaihtui merkittävästi, kun perinteikäs nimi saapui omana mallinaan vuodelle 1967. Olympia oli tästä hyvä esimerkki, rakentuihan malli käytännöllisesti Kadettiin koripeltien Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 41 03/17. Olympia-matka ei silti vieläkään ollut lopullisesti ohi
Opel Olympia OLYMPIA-MALLISTO koostui kahdesta coupémaisesta sedanista ja yhdestä virallisesta Coupésta. Ohjaamossa Olympia teki pesäeroa arkisempiin Kadetteihin monipuolisemmalla varustelulla sekä uudella kojelaudalla, joka sittemmin löysi kotinsa myös Kadett-mallistoon. Caravan-versiota ei tiettävästi valmistettu, mutta ainakin jenkkimarkkinoille suunnattu farkku oli puitteiltaan kuin Olympia, joskin mallinimeltääm Kadett. Sekoittamisen vaaraa ei Opel-sisarien välillä ollut, sillä Olympia poikkesi Kadetista niin keulan kuin perän osalta. Nokassa Olympia-henkeä nostattivat erilainen maski ja umpiokehykset, takana umpiot yhdistävä alumiinipaneeli. Pala Olympia-historiaa Olympian ei tarvinnut syntyä vain yhden korimallin ympärille, vaan pikkuveljen puolelta lainattiin muutama menevä versio: kaksija nelioviset luiskaperäiset LS Sedan -mallit sekä varsinainen Coupé-versio, jonka linjat olivat tutut Kadett LS Coupésta. Isommista neloskoneista 1 696-kuutioinen tuotti 75 hevosvoimaa ja vain Coupé-malliin tarjottu 1 897-kuutioinen 90 hevosvoimaa. Vaihtoehtoina kun käytettiin CIHmoottorityyppiä (camshaft in head), jossa nokka-akseli sijaitsi kannessa, tarkemmin sanottuna sen sivulla, jossa se liikutteli venttiileitä lyhyiden nostimien ja keinuvipujen välityksellä. Olympiaan CIH-koneista nostettiin 17Sja 19S-versiot, joiden lisäksi Olympiaan ehdotettiin myös 1 078-kuutioisen työntötankomoottorin 60-hevosvoimaista 11SR-versiota. puitteisiin, hieman koristeellisemmin toteutettuna vain. Olympian konepellin alta kuului Opelin pari vuotta aiemmin lanseeraamaa ”cihinää”. Näiden LSeli de Luxe Super -korimallien lisäksi Olympiasta muovattiin USA:n markkinat mielessä Caravan-farmariversio, jonka myyntinimenä näytti kuitenkin olevan Kadett. Yleisenä tunnusmerkkinä useissa Olympioissa toimi lisämaksusta saatavilla ollut vinyylikatto, joka myöhemmille omistajille näyttäytyi usein kiusallisien korroosio-ongelmien edistäjänä. Vaihteistona oli neliportainen manuaali ja syksystä -68 eteenpäin optiona 42 03/17
Autotuojien tilastoista paljastuvat hurjan pienet lukemat: vuosina 1968–1970 ensirekisteröitiin yhteensä vain 83 Opel Olympiaa. Nämä hintapoliittiset näkökulmat realisoituvat rekisteröintimäärissä. MOOTTORITILAAN sai 1,1-litraisesta nuukailukoneesta aina Coupé-mallin yhteydessä tarjottuun 1,9-litraiseen. Kun Rekord 1900 L maksoi syksyllä -67 paria kymppiä vaille 17 000 markkaa ja Kadett 1500 alkuvuodesta -68 noin 13 800 markkaa, niin 1700-koneisen Olympian hinta oli -68 vuoden mittaan 18 150 markkaa varsin suolainen hinta ”varustellusta Kadettista”. Tuotannon lopettamiseen oli sinällään hyvä peruste, että Olympia oli suorittanut sille annetun tehtävä Kadetin ja Rekordin välisen markkinaraon täyttäjänä. Harvinainen vieras Suomessa Opel Olympia jäi harvinaisuudeksi. Asiaa tukee silmäys tuon ajan Opelien hintalappuihin. Voisi olettaa että monelle kelpasi Kadett, ja jos kynnet riittivät ylemmäs, niin mieluummin otettiin karvalakkivarusteltu Rekord kuin Olympia. Menekki oli kuitenkin mukiinmenevä, sillä Rüsselsheimin tuotantokoneisto ehti sylkeä maailmalle kaikkiaan 80 697 yksilöä. OLYMPIA erosi Kadettista pienin mutta selkein tyylieroin. Tilastoissa on aina virhemahdollisuutensa, mutta joka tapauksessa luvut luovat kuvaa Olympian nihkeästä menekistä. Olympian menestystä söi epäilemättä myös 1,9-litrainen Kadett Rallye, jonka pyynti oli vuoden -68 lopulla vain muutaman satasen enemmän, 18 700 markkaa. 43 03/17. Moni piti Kadettia sirompana, mutta tiettyä arvokkuutta ”surusilmäisessä” Olympiassa on. Uunituoreet keskikokoiset Opelit saapuivat nimittäin pian: syyskuussa -70 esiteltiin urheilullinen Manta ja lokakuussa Ascona, joten Opelmyyjien kasetti oli sitä myöten kunnossa alkaneen 70-luvun haasteisiin. Rekord B:n tavoin Olympian taival Opelmallistossa jäi varsin lyhyeksi, sillä sitä valmistettiin vain elokuulta -67 heinäkuulle -70. kolmiportainen automaatti, ensin kahden isomman moottorin jatkoksi. Tässä kuitenkin varma kompromissi, 1 698 -kuutioinen 75 hevosvoimaa tuottava nelonen. Siinä missä kansaa kuljettamaan kilvitettiin satoja ja taas satoja Kadetteja, niin Olympiaa rekisteröitiin mallin tuotantoajan puitteissa vain muutamia kymmeniä
Rekisteröintilistojen perusteella ensimmäisen mallivuoden -67 aikana rekisteriin ehti vain kolme yksilöä, ja toukokuun -69 jälkeen ei enää yhtään jollei oteta mukaan erästä syyskuussa -69 rekisteröityä. Myöhemmät vaiheet ovat pitkälti hämärän peitossa, mutta vuodesta 2005 lähtien tässä pirteän punaisessa ohjaamossa on matkattu pääosin Keski-Suomessa. Opel-harrastajan hoteisiin Turun ja Porin läänissä taipaleensa aloittaneen Olympian päätyminen Pekan käsiin ei sinällään ole tavatonta, sillä laukaalaisen harrastajan omistuksessa on vuosien mittaan ollut useita Opel-malleja etenkin 70ja 80-luvulta. Mittaristo puolestaan on tyyliltään varsin ajaton toteutus. ”Autosharrastus alkoi joskus 14-vuotiaana, kun ostin isäukolta Ford Anglian. Ylätunniste Opel Olympia 44 03/17. Kevät -68 oli mallin vilkkainta ajanjaksoa Suomessa, kun sekä maalis-, huhtiettä toukokuussa rekisteröitiin seitsemän Olympiaa kussakin. Yksi autoharrastajan innostuksen herättäneistä hetkistä koettiin vuonna 2005, kun Pekka seuraili verkosta harrasteautojen myynti-ilmoituksia. Rouvan mielestä kalustoa on jo liikaakin”, juttelee Pekka, joka on harrastanut vuosikertaOpeleilla rataa ja ralliakin. KUUSIKYMMENTÄLUVUN tuotteeksi Olympiassa on jo selkeää 70-lukua lisääntyneen muovin käytön suhteen. ”Netissä oli myynnissä Escort 1300 GT, mutta kun ehdin soittaa, niin se oli jo mennyt. Käytännössä Suomen Olympia-lauma rekisteröitiin siis tammikuun -68 ja toukokuun -69 välisenä aikana. ”Tällä hetkellä omistuksessa on muassa Asconaa ja Mantaa. Eräs tälle jaksolle sattuneista Olympia-Opeleista oli Turun ja Porin lääniin toukokuussa rekisteröity EYX-tunnuksinen 1,7-litrainen sedan, joka viimeiset kymmenisen vuotta on ollut Pekka Saleniuksen omistuksessa. Piti sitten keksiä jotain tilalle.” Vaihtoehto nousikin piakkoin esille. Pekka kertoo, ettei ole mikään merkkifanaatikko, vaan harrastehankintoihin on ohjannut lähinnä hintataso, käytännöllinen tekniikka ja eteen tulleet mielenkiintoiset kohteet. ”Huomasin ilmoituksen ’68 Olympiasta, jota kaupitteli harjavaltalainen autoliike.” TÄMÄN ohjauspyörän takaa näkyivät toukokuussa -68 Turun ja Porin läänin maisemat. Nuorempana olikin useita Fordeja kuten Escort Mexicoa, Cortinaa ja joku Taunuskin.” Vähitellen painopiste kuitenkin siirtyi Opeleihin, ilman sen dramaattisempaa syytä
Se on kuitenkin selvää, että autenttisesta säilymästä ei ole kyse, vaan Opel on saanut ainakin yhden suuremman ehostuksen matkansa varrella. Ja osaltaan tästä on kertonut Opelin tekninen toimivuus. Puristussuhde 9,5:1. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 45 03/17. ”Minulla auto on ollut nyt 12 vuotta ja sinä aikana ei ole paljoa remonttia tarvinnut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Kaupantekoa eivät häirinneet muutamat seikat, jotka kielivät lähinnä pitkästä seisonnasta. Joka talvikin olen vähän ajanut, esimerkiksi viime joulukuussa yhden viikon työmatkat.” Auton harvinaisuus on käynyt vahvasti esille omistusvuosien mittaan etenkin siten, että auton mallisisaria ei juuri ole näkynyt. Takaveto. Tällä hetkellä aikaa vie esimerkiksi ’82-mallisen B-Mantan entisöinti, joten Olympiasta voisi periaatteessa luopuakin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset yläja alatukivarret, alatukivarsien yhteydessä poikittainen lehtijousi. ”Myyntiliikkeessä autossa oli renkaita tyhjänä. Teho 75 hv / 5200 rpm, vääntö 130 Nm / 2800-2900 rpm. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. MONI valitsi Olympiaan lisävarusteena tarjotun vinyylikaton, joka henki muotia Opelin silloisen emoyhtiön kotimaasta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 153 km/h, 0-100 km/h 14 s 09 Valmistusmäärä 80 697 kpl (1967-1970) Omistusvuosien mittaan ei Olympian mallisisaria ole juuri vastaan tullut. päivänä vuonna 1968 tapahtuneen ensirekisteröinnin lisäksi perin vähän historiatietoa matkassa. Mutta asiassa on yksi pieni mutta. Ainoita merkittäviä nykyomistajalle asti kantautuneita faktoja on auton museorekisteröintiajankohta, vuoden 1997 joulukuun viimeinen päivä. Poraus 88, isku 69,8 mm. ”Sari-vaimoni ei tosiaan ole niin innostunut meillä olevista vanhoista autoista, mutta tämä Olympia on ainoa mistä hän pitää.” 01 Merkki ja malli Opel Olympia LS Sedan 1700 S 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori (CIH) edessä pitkittäin. 07 Mitat Pituus 418, leveys 157, korkeus 140, akseliväli 242 cm. Paino 890 kg. Takana jäykkä akseli, kaksi eteenpäin suunnattua tukivartta, kierrejouset, Panhard-tanko, kallistuksenvaimennin. Moitteeton matkatoveri Auton taustasta on toukokuun 22. Lisäksi näytti olevan hyväkuntoinen ja kun hintakin oli kohdallaan, niin se oli pakko ostaa”, kertaa hän Olympian omistajaksi päätymistä. ”Sallassa on samanlainen, Ruotsista maahantuotu hienokuntoinen Olympia. Joskus oltiin Ahvenistolla samaa historic-kisaa katsomassa, ja Olympiat olivat rinteessä parkissa vierekkäin.” Auton tulevaisuuden suhteen Pekka on mietteliäs. ”Jossain vaiheessa ennen autoliikkeeseen päätymistä Olympia on maalattu uusiksi ja samassa yhteydessä on tehty peltitöitä.” Auton sisusta ja monet muut yksityiskohdat kuitenkin viestistä auton saamasta hyvästä kohtelusta sen puolivuosisataisen olemassa olon aikana. Lisäksi vesiletku oli halkeamispisteessä, iskarit lopussa ja jarruhommia tiedossa”, listaa Pekka ensipuuhia Olympian kanssa. Niinpä Pekka ystävineen suuntasi tutkailemaan harvinaista Opelia lähempää. Tilavuus 1698 cm3. ”Autossa herätti mielenkiintoa, että se oli valmiiksi museorekisterissä
Vihtavuori Edustusluokassa 46 03/17
Varhaisiällä veneilyn ja purjehduksen lisäksi tuli harrastettua uintia ja urheilusukeltamista.” Aikuisiässä esille nousi vaihtoehtoisia vapaa-ajanmahdollisuuksia. K eski-Suomessa Vihtavuorella perheineen asuva Matti Ojanen kertoo ajoneuvoharrastuksen alkaneen reilu vuosikymmen sitten eräänlaisena vastapainona siihen asti elämää värittäneelle vapaaajan toiminnalle. ”Harrastepyöräksi hankittiin ’79-mallinen Honda 750.” Pari kesää moottoripyöräiltyään alkoi Mattia innostaa kuitenkin myös vanhemman nelipyöräisen hankinta. Tai jos totta puhutaan, ajatus oli pyörinyt miehen mielessä jo pidempään. Mercedes-Benz 280 SE ’77 Harrasteajoneuvoissa mielenkiinto kohdistuu helposti niihin automalleihin, jotka harrastajan lapsuudessa olivat paitsi uutuuttaan hohtavia, usein myös tavoittamattomilta tuntuvia kulkuneuvoja. ”Lapsuuden kodin ikkunasta näkyi Suolahden satama. ”Kymmenisen vuotta varmaan katselin sopivaa ja vaimoa suostuttelin”, hän kuvailee. ”Kun oli viiden vanhasta järvellä ollut ja kesämökkikin saaressa, niin tuli eräänlainen kyllääntyminen aiheeseen.” Tässä vaiheessa elettiin 2000-luvun alkuvuosia, ja kun Matin Satu-vaimo sitten ehdotti, että alettaisiin moottoripyöräilemään, niin aiheelle oli otollinen maaperä. Tämän tunteikkaan toiveen kannustamana Matin Teksti: Harri Onnila • Kuvat : Jan-Erik Laine Edustusluokassa 47 03/17. Sellaisia kuten Volvo 142, pystylamppuMersut sekä etenkin Ässä-Mersu, joka oli aivan über-ihana.” Lisäksi Matilla ja Sadulla oli mielessä pari Opel-mallia, joihin molemmat olivat erityisen mieltyneitä. Tämä Sadun omistama sininen ’71 Rekord tuli meille tutuksi Klassikot-lehden numerossa 8/2016. ”Olen syntynyt vuonna -68, joten katselin niitä autoja, joita olin pikkupoikana ihaillut. Tämä teorian osoittaa osuvasti todeksi Ojasen perheen limenanvihreä S-Mercedes. Sitä ennen perheeseen oli kuitenkin ehditty hankkia jo edellä mainittu Mattia erityisesti sytyttävä automalli, W116-korinen S-Mercedes. Keski-Suomen Mersu-miehiä Viime vuosikymmenen puolivälissä Matin äiti oli ennen poismenoaan jutellut pojalleen, että isälle pitäisi hänen mentyään saada jokin harrastus, jotta arjessa säilyisi aktiviteettia ja mielekästä sisältöä. ”Oli kaksi automallia, jotka piti saada: Amallin Manta sekä C-mallin coupé-Rekord.” Tällaiset omistukseen sittemmin myös hankittiin, ja näistä jälkimmäinen on edelleen perheen omistuksessa. Vaihtoehtoja oli muutamiakin, kaikki nuoruusiällä puhuttaneita tuon ajan uusia automalleja
Mercedes-Benz 280 SE harrasteautohaaveet saivat vahvistuksen. Sävyjahti Ensimmäiset pari kesää sujuivat Ässän edustuksellisesta kyydistä nauttien. Saksassa 6. 48 03/17. Auton olemuksessa oli nähtävissä kulumaa etenkin maalipinnassa ja verhoilussa, mutta hankintaan kannusti auton yleisen ryhdikäs kunto. Lisäksi auton ilmoitettiin olevan museorekisterissä”, kuvailee Matti Jyväskylässä myyntiin ilmestynyttä 280 SE:tä. ”Myin veneen pois ja ostettiin Mersu yhteiseksi minulle ja isälle”, hän tiivistää. Hänellä oli musta W116-korinen 450 SE sekä vihreä 280 S, jolla ajoinkin ja ihastuin että tämmöinen pitää saada.” Manuaalivaihteinen kaasutinkoneella varustettu ’73-mallinen 280 S oli Markulla myytävänä ja Matti innostui käymään siitä kauppaakin, kunnes katseen käänsi muualle netistä kesällä 2007 silmään pistänyt W116:n myynti-ilmoitus. Asia on nopeasti sanottu, mutta käytännössä kuvio vaati hieman enemmän huomiota. Matti kertoo että tärkeänä taustahahmona ja vaikuttimena toimi laukaalainen Mersu-mies Markku Lauttaanaho. Mieleen on jäänyt parin kertaan Arkadianmäelle pyrkineen Lajusen hirtehinen lausahdus limenvihreän 280 SE:n tuoreelle omistajalle. Näiden lähtökohtien perustalta Matti ei nähnyt esteitä Ässä-Mersun omistajaksi ryhtymiseen, joten hän sopi kaupat autosta. Heimo Lajunen oli museorekisteröinyt auton heti kohta sen saavuttua maahan, mutta päätynyt nyt viiden vuoden omistajuuden jälkeen luopumaan autosta. ”Vuosimallin -77 Mersussa kiinnosti parempi varustelu automaattivaihteistoineen ja ruiskukoneineen. ”Tällä autolla ei kannata pyrkiä eduskuntaan, minä en päässyt”, muistelee Matti evästyksen kuuluneen. Mittarissa oli vain reilut 160 000 kilometriä, joista todennäköisesti merkittävän osan oli kerännyt auton ensimmäinen ja pitkäaikainen saksalaisomistaja. Jos 177-hevosvoimaisen twincam-kuutosen tarjoama kerkeä kyyti herätti mukavaa tunnelmaa, sai vastapainoksi miettiä myös 13– 16 litran kieppeillä liikkunutta kulutusta. ”Markku on minulle kuljetushommien kautta tuttu, kaikkiaan olen tuntenut hänet jo yli 25 vuotta. tammikuuta 1977 ensirekisteröidyn auton oli tuottanut Suomeen vuonna 2002 urheilulääkäri Heimo Lajunen, jonka moni tunnistaa yhdistetyssä menestystä niittäneen Samppa Lajusen isäksi
Kaksikurkkuisella Solex 4A1 -kaasuttimella teholukema oli aluksi 160 hevosvoimaa, mutta kiristyneiden päästörajojen myötä puristusta pudotettiin 9,0:1:stä 8,7:1:een, minkä seurauksena tehoksi ilmoitettiin vuosimallista -76 eteenpäin 156 hevosvoimaa. Kokonaisuutena auto on vastannut Matilla edustus-Mersusta ollutta mielikuvaa. Ikään kuin mitä kovempaa ajaa, niin sitä paremmaksi auto muuttuu. Tässä vaiheessa huipputeho irtosi 5 800 r/min kohdalla, kun aiemmin kuutosta piti kierrättää maksimitehon irrottamiseksi tasan kuuteentuhanteen kierrokseen. Kaasarikoneen huipputeho oli vuosimallista riippumatta käytössä 5 500 r/min kohdalla. Vauhti tai kiihtyvyys ei sinällään tunnu, mutta nopeusmittarista huomaa, että maisema 49 03/17. Vuoteen -76 asti moottori oli varustettu Boschin elektronisella D-Jetronic-ruiskulla, joka antoi 9,0:1-puristuksilla 185 hevosvoiman tehon. Ruiskuversio 280 SE:n teho vaihteli tuotannon mittaan pariin otteeseen. Teknisiä ongelmia ei ilmennyt oikeastaan muita kuin kenkkuileva startti solenoideineen, mutta huolista päästiin kun haaviin osui viimein uusi starttimoottori. W116 on aikoinaan suunniteltu paremman luokan autoksi, ja ne ominaisuudet mitä on tehty, eivät ole himmenneet vuosien saatossa”, hän kuvailee. ”Tämä on toiminut kuin sveitsiläinen kello, esimerkiksi automaattilaatikko on pelannut moitteetta. Tämä seurauksena tehoksi ilmoitettiin 177 hevosvoimaa kunnes puristukset palautettiin huhtikuun -78 tuotannosta arvoon 9,0:1 ja samalla tehokin nousi tuttuun 185 hevosvoimaan. MERCEDES on kehittänyt muotokieltään rauhallisesti, joten 40-vuotiaan W116:n tyylissä on nähtävissä samoja elementtejä kuin huomattavasti nuoremmissa merkin edustajissa. Vuodelle -76 puristusta pudotettiin kaasarimallin tavoin ja samalla ruiskuksi vaihtui huoltoystävällisemmäksi todettu mekaaninen ruisku K-Jetronic. Viisimetrisessä ja 1,6 tonnia painavassa Mercedeksessä puhuttelivat eritoten sen nopean matka-ajon ominaisuudet. LUOTETTU KUUTONEN Kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 2 746-kuutioinen M110-moottori säilyi W116:n perusvoimanlähteenä koko mallisarjan tuotannon ajan. ”Kun ajelee rajoitusten mukaan satasta, niin tuntuu että auto haluaisi mennä kovempaa
Uuden W116-mallisarjan asemointi ei ilmeisesti ollut tuoreeltaan kristallinkirkasta autolehdistöllekään tai ainakin näin voi tulkita siitä että Tekniikan Maailmassa puhuttiin W116:n esittelyartikkelin yhteydessä syksyllä -72 ”tehtaan keskikokoisen malliston” uudistuksesta. Ominaisuuksien osalta W116 asettui aikansa saksalaisen edustusauton standardiksi, etenkin kun 300 SEL -mallit väistyivät pian tuotannosta ja 600-mallit tulivat kyseeseen lähinnä silloin, jos ostajakandidaatilla oli paitsi varaa, myös oma palatsi, sotajoukko tai naamataulu setelirahassa usein nämä kaikki. Ilmiö korjattiin seuraavana vuonna, kun W116-sarjan kärkimallit varustettiin niiauksen estävällä takaakselirakenteella, käytännössä taka-akselin yläpuolelle lisätyillä reaktiotangoilla. Turvallisuuspuolella W116 toimi monelta osaa edelläkävijänä. Yleisesti sen tulkittiin tarkoittavan ’Sonderklassea’, erikoisluokkaa. Passiivista turvallisuutta toivat muun muassa polttoainetankin sijoitus taka-akselin yläpuolelle, törmäysturvalliset ovenkahvat, kojelauta ja ratti sekä lukuisien törmäystestien perusteella tehdyt vahvistukset korija ovirakenteisiin. Takana tehtävää hoitivat eleettömästi viistosti eteen suunnatut kolmiotukivarret kierrejousin. Jousitusmukavuutta toi C111-konseptimallissa kehitelty päällekkäisillä kolmiotukivarsilla toteutettu etujousitus. Aktiivista turvallisuutta kohensivat leveät etulyhdyt erottuvine vilkkuineen sekä vähemmän likaantuviksi suunnitellut sivuikkunat ja takavalot. Moottorien osalta Ässä aloitti kolmella valmistajan aiemmista malleista tutulla moottorivaihtoehdolla. Nyt valmistaja puhui kuitenkin selkeästi S-luokasta, joskaan tunnuskirjaimen merkitystä ei avattu valmistajan suunnalta aukottomasti. Joskin ilmaisua perusteltiin ansiokkaasti siten, että olihan tuotannon ylähyllyillä vielä 300ja 600-mallitkin. Suora 2,7-litrainen kuutosmoottori kaasutinversiona ja Etunnuksella merkityllä ruiskuvaihtoehtona oli nähnyt päivänvalon W114-sarjan yhteydessä, 3,5-litrainen V8 oli puolestaan tuttu W108/W109:stä ja urheilullisista SLja SLCMercedes-Benz 280 SE MATTI kokee Ässä-Mercedeksen erinomaisena matka-autona, jolla kelpaa taittaa kilometrejä. 50 03/17. Jos takapenkkiläiset sattuivat olemaan raskaan sarjan menestyjiä, lievänä tyylirikkona auton perä painui lähtötilanteissa ja tien heitoissa epämiellyttävän paljon. W116:n uraauurtavia ominaisuuksia koettiin niin ajettavuuden kuin turvallisuuden tiimoilla. Tunnetuimpiin turvavarusteisiin kuului W116-tuotannon loppusuoralla vuonna 1978 optiovarusteeksi lisätty lukkiutumaton jarrujärjestelmä ABS, joka lukeutui sarjatuotantoautojen ensimmäisiin. ENSIMMÄINEN ÄSSÄ HIHASTA Mercedes-Benzin syyskuussa 1972 esittelemä mallisarja W116 tuli olemaan ensimmäinen luku valmistajan edustuksellisien S-mallien jatkumoon, vaikka mallin ensi-illan aikoihin ei asiaa vielä niin yksiselitteisesti nähtykään. Mihinkään tyhjiöön uusi S-sarja ei syntynyt, vaikka olikin uuden malliaikakauden alku: olihan ”Ässä-Mersuiksi” kutsuttu myös väistyvää W108/W109-sarjaa. Tosin hän useimmiten kannustaa ratin taakse Ahti-isäänsä, jonka kanssa W116 on yhteisomistuksessa
Huippua kolmivaihteiset 450-mallit saavuttivat noin 210 km/h. alkaa vaihtua nopeasti. Puhtia kuutonen antoi Euroopan tuotantoversioissa vuosimallista riippuen 156–185 hevosvoimaa ja 3 499-kuutioinen vinkkelikone 195–205 hevosta. Ässä-Mersun tapauksessa akseliväli ja pituus kasvoivat kymmenellä sentillä arvoihin 296,5 ja 506 senttiä. Daimlerilla oli epäilemättä mielessä USA:n markkinat, mutta kelpasi 300 SEL 6.3:n jälkeisen tarpeen täyttäneellä huippuversiolla puhaltaa kotoisia autobahnoja, sillä lykkyä pytyistä tarjottiin 286 hevosvoimaa ja 549 newtonmetriä. V8-koneen kanssa elettiin automatisoitua elämää: 350-mallin normina oli neliportainen automaatti, mutta neljäja viisivaihteisia manuaalejakin tavattiin. Sitä ennen oli kuitenkin edessä kiperä kysymys mistä hankkia alkuperäisen sävyistä maalia. Vuonna 1975 käyttöönotettu K-Jetronic pudotti arvon 217 hevosvoimaan, mutta mekaanisen ruiskun käyttövarmuuden ohella otettiin myönteisin mielin vastaan kärjetön sytytys ja hydraulinen venttiilien säätö. Vaihteistoina kuutoskoneissa oli oletusasetuksena neliportainen manuaali, mutta usein valintana oli nelivaihteinen automaatti. ”Väri on Citrusgrün, toista samanväristä näin karmeanväristä en ole tavannut, joskin Ruotsissa oli taannoin myynnissä samanvärinen samanikäinen Mersu”, Matti kertoo. Isommassa kasissa valinta kohdistui vanhaan luottolaatikkoon, kolmiportaiseen automaattiin. Kaikkiaan W116-Mercedeksiä ehdittiin kahdeksan tuotantovuoden aikana valmistaa 473 035, suosituimpana malliversionaan 280 SE, jonka tuotantolukemaksi kerrotaan 150 593 yksilöä. Samaan ajankohtaan 450-mallien saapumisen kanssa lisättiin mallimerkintään L-kirjain, mikä tarkoitti akseliväliltään pidennettyjen mallien saapumista. ”Kun ajelee rajoituksen mukaan satasta, niin tuntuu että auto haluaisi mennä kovempaa.” 51 03/17. Lopulta päädyttiin käytännölliseen ratkaisuun, jolla saavutettiin pätevä lopputulos. W116-mallisarjan erilaisia maailmanarvoja edustavat huipennukset koettiin vuosina 1975 ja 1977. Päivä oli polttanut niiden lakkaa, joten ei auttanut muu kuin alkaa suunnitella ylimaalausta.” Auton pohjassa olleita ruostekohtia korjattiin, minkä jälkeen päästiin keskittymään maalaushommaan. Osatekijänä tässä on vimpan päälle tehty jousitus.” Muutaman ajokauden jälkeen kulunut maalipinta ja virttynyt kuljettajanistuimen verhoilu alkoivat häiritä yhä enemmän, joten asialle päätettiin tehdä jotain kesällä -14. Kirjoa toivat tarjolla olleet kolmiportainen automaatti ja viisipykäläinen manuaali. Vielä kimurantimpi tehtävä kohdattiin verhoilun suhteen, sillä alkuperäisen kaltaista vihreää veluurikangasta ei tahtonut tavoittaa mistään. ”Jo Saksan-aikoina autolle oli ilmeisesti tehty jotain ruostekorjauksia, ja olisiko kyljet maalattu siellä vai Suomessa, mutta konepelti, katto ja takaluukku olivat alkuperäismaalissa. Stuttgartissa lisättiin kuitenkin syöttöä energiakriisin kynnyksellä kiepauttamalla vuoden -73 alussa pilttuuseen 4 520-kuutioinen V8, joka antoi W116:ssa aluksi 225 hevosvoimaa. Käytännön urakka oli työläs mutta sinällään selkeä, sillä Matin piti vain hioa auto matalle, pohjamaalata ja toimittaa maalarille. Turboahtimen myötä 80-hevosvoimaisesta 115-hevosvoimaiseksi riehaantuneella kolmelitraisella OM617-viitoskoneella varustettu malli lanseerattiin kuitenkin vain Yhdysvaltain ja Kanadan markkinoille, mutta oli yhtä kaikki merkki ilmapiirin muuttumisesta autoilevassa maailmassa. Ensin saapui moottorikoossa jenkkiautoja haastanut 450 SEL 6.9, jonka mallimerkintä vihjasi pellin alla kyräilevästä 6 834-kuutioisesta V8-koneesta. Muuttuvaan automaailmaan Mercedes reagoi vuodelle -77 esittelemällä ilmoituksensa mukaan ensimmäisen sarjatuotantovalmisteinen turbodieselmoottorisen henkilöauton, Mercedes-Benz 300 SD:n. Konkreettisesti isolla Mersulla liikkuvan menestyjän maailman muuttui vuosikymmenen lopulla, kun mallivuodesta -80 lähtien vetovastuun otti seuraava S-sukupolvi, W126. malleista. Vuodelle -78 tehdyt muutokset pakopuolelle nostivat 450-mallin teholukeman jälleen 225 hevosvoimaan. Ratkaisu löytyi lopulta jyväskyläläisestä KS Paint Centeristä, joka parin päivän etsimisen jälkeen tavoitti oikean värisävyn ja SMersulle päästiin vetämään uusi maalipinta
Poraus 86, isku 78,8 mm. Ja jos alussa mainitut vesielementtiin liittyvät harrasteet veivät Matilta leijonanosan huomiosta aiemmin, täyttävät hänen päivänsä varsin tarkkaan erilaiset kumipyöräkulkimet. Paino 1610 kg. Työja vapaa-aika vaikuttaisivat olevan tältä osin hienosti tasapainossa. Ja on isä sillä ajellutkin, tänä keväänä oli Keski-Suomen Talwiajossakin.” Sinällään Matti on mieluusti suonut isälleen kilometrejä W116-Mercedeksen puikoissa, sillä omasta tallista löytyy Sadun Rekord Coupén ohella muun muassa W115ja W123-Mercedekset sekä Jyry-Sisu. Takana viistosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Mercedes-Benz 280 SE 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 280 SE 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Valinnanvaraa Viimeisen parin ajokauden aikana Matti on voinut keskittyä nauttimaan olemukseltaan kohennetun Mercedeksen kyydistä niinä hetkinä kun Ahti-isä ei ole ollut liikkeellä tähtikeulalla. 52 03/17. 07 Mitat Pituus 496, leveys 187, korkeus 143, akseliväli 287 cm. Tilavuus 2746 cm3. Olen sanonut että sen kuin ajaa jos menee rikki niin korjataan. 08 Valmistusmäärä 26 903 kpl (280 SE 1977) ”Olin yhteydessä Tammer-Suojaan, joka myy automallikohtaisia istuinsuojia. Takaveto. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. URITETUT takavalot olivat osa turvallisuusajattelua: muotoilulla pyrittiin säilyttämään valojen erottuvuus huonommallakin kelillä. Sieltä sain hankittua aikakauden mukaiset plyysiset istuinsuojat.” Näin S-Mersu oli jälleen valmis tulevien vuosien edustustehtäviin. Edessä ja takana levyjarrut. Teho 177 hv /6000 rpm, vääntö 233 Nm /4500 rpm. ”Pari kesää hän on sillä ajanut. Arkipäivät kuluvat betoniauton ratissa, ja viikonloppuisin kalenteria valtaavat puuhat harrasteajoneuvojen parissa. Puristussuhde 8,7:1. Työn alla on puolestaan Sadulle valmistuva Volvo Duett. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin
ITG: Öljyttävä avosoluvaahtosuodatin on pestävä. Saatavana valmiina moniin autoihin. GASTESTER: Pakokaasutesteri kaasuttimien säätöön ja testaukseen. HICLONE: Pyörrekiihdytin parantaa moottorin sylinterintäytöstä, lisää tehoa ja kiihtyvyyttä, vähentää kulutusta. Voidaan teettää mittojen mukaan. Kysy myös Colortune-testitulppaa lasi-ikkunalla. MILLERS OILS: Aikakauden vaatimusten mukaiset yksiasteöljyt ja moniasteöljyt klassikkoajoneuvoihin. MC1000: Metallia pinnoittava rasva laakereille ja liukupinnoille. TULOKSET PUHUVAT NYT! EVANS: Vedetön jäähdytysneste, kiehuu vasta 180º C, ei jäädy, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. TRAKRITE: Edulliset pyörien suuntauksen testauslaitteet. MC1600: Monikäyttörasva jarruihin, kestää lämpöä, ei jähmety pakkasella, ei vahingoita kumiosia, kestää vesija suolasumutusta. PULSTAR: Pulssisytyttimille pienempi kulutus, parempi teho, puhtaammat päästöt. Uusimman teknologian Nanodrive-öljyt tämän päivän autoihin. RESURS: Moottorin ja voimansiirtolaitteiden kunnostusaine toimii osia purkamatta, Vähentää kitkaa, pienentää kulumista, parantaa taloudellisuutta. Tilaa tuotteet www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää: kurki-suonio@kolumbus.fi tai +358 50 523 8951 KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE
Fiiu oli niin tykätty, että voitto oli ylivoimainen: äänestyspisteitä kertyi 235, kun toiseksi jäänyt Autobianchi A112 kokosi 96 pistettä. Toki ilmansaasteongelmia ja liikenteen onnettomuustilastoja tutkailleet laskivat mielessään asioita yhteen todetakseen, että meno ei voisi jatkua tällaisena pitkään. Myös eurooppalainen Vuoden auto -raati jatkoi autouutuuksien puntarointia, joten jatketaan vuodesta 1970 ja tarkastellaan mitä äänestettiin ja mitä olisi vaihtoehtoisesti voinut äänestää. Joka tapauksessa autoja ja autoilijoita oli uuden vuosikymmenen alussa enemmän kuin koskaan aiemmin. Ilman Autobianchia 128:n voitto olisi voinut olla vieläkin ylivoimaisempi, sillä A112 perustui monilta osin samoihin Fiatin etuvetorakenteen palikoihin. Vielä harvempi taisi arvata että leikin loppu, ainakin väliaikainen, oli edessä aivan pian kouriintuntuvana energiakriisinä. A utoileva maailma lähti kirmaamaan 70-luvulle innokkaasti. Sen myötä autovalmistajat kehittivät uusia malleja, joita toimittajat arvottivat suurella innolla. Kantikas, varsin symmetrisellä keulaja perämuotoilulla toteutettu 128 keräsi kehuja etenkin ajo-ominaisuuksien, suorituskyvyn ja reilujen tilojen saralta. Vuoden -67 pirssiksi oli osoitettu konservatiivinen takavetomalli Fiat 124, mutta nyt puhalsivat uudet tuulet kun ykköseksi valikoitui Fiatin uuden ajan airut, 128. Runsauden pulaa Seitsemänkymmentäluvulle suunnattiin uusien automallien tulvalla, joten Vuoden auto -raadillakin riitti arvioitavaa. Jälkimmäiset antoivat painoarvoa tuloksille tietenkin aina sen mukaan miten oma merkki oli onnistunut pärjäämään. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat TAKAVUODE N Auto 54 03/17. Toisaalta Autobianchi rakensi samalla pohjaa vielä pienemmän Fiatin menestykselle, mutta siitä lisää tuonnempana. Takamoottorit olivat kirjaimellisesti takana ja samalla logiikalla etumoottorien aika siis edessä. 1970 Reilussa puolessa vuosikymmenessä Car of the Year raati oli kasvanut jo 44 journalistin juryksi, jonka päätöksiä seurasivat niin kuluttajat kuin autovalmistajat. Takana oli kehitystä ja ajonautintoja eteenpäin vienyt 60-luku, mutta harva arvasi että tuota taaksejäänyttä vuosikymmentä muisteltaisiin vielä autoilun kultaisena sellaisena. Vuoden auto 1970 -voittoon ponnisti tuttu italialaismerkki, Fiat
Myös Renault oli raijannut koneen takakontista etupellin alle, mutta oli 12:ssa muitakin ansioita: esille nousivat muun muassa tehokas tilankäyttö sekä polttoainetaloudellisuus. ERILAISIA Vuoden auto -tunnustuksia jaettiin 70-luvun alussa jo useiden autolehtien toimesta, mutta Fiatia se ei harmittanut, kun 128 poimi makeimmat marjat. Viidenneksi arvotettiin Audin ponnistus keskiluokkaan 100-mallillaan. Vuonna -69 alkupaloina tarjoiltiin niin Mitsubishin ensimmäinen Galantsukupolvi, tovin päästä saapuvaa Civiciä pohjustava Honda 1300 kuin Subarun R-2, jolla valmistaja otti muotoilullisen askeleen 50-luvulta periytyneeseen 360-malliin. Ja kerta eurooppalaisia toimittajanroikaleita kiinnosti vauhti, lisättiin kyytiä myös nousevan auringon maassa. AUTOBIANCHI A111 oli etuvetoinen, vaikkakin muotoilussa oli takaveto-Fiatien tyyliä. Isoista ranskalaismerkeistä irtopisteitä keräsi Peugeot, jonka 304 jatkoi hitusen pienemmän 204:n avaamilla etuvetolinjoilla. Mutta osattiin sitä vuoden -69 aikana työntää markkinoille autouutuuksia muuallakin, vaikka Vuoden auto -äänestyksen kärkisijoja ei hätyyteltykään. MITSUBISHI esitteli 60-luvun loppumetreillä ensimmäisen Galantin. Kaukoidän autoteollisuuden pata porisi jo, vaikka Euroopassa ei vielä ihan osattu varautua siihen että tarjoilu alkaisi pian eikä ravintolaa sen jälkeen hevin kiinni laitettaisikaan. Fiat-konsernin mallivyörytyksestä kertoo, että hajapisteille äänestyksissä yltivät myös Fiatin askel edustusluokkaan, ylellinen 130-malli, sekä Autobianchin keskiluokan tuote, etuvetoinen A111. Jos Skyline ei olemukseltaan ollut klassinen urheiluvaunu, oli Nissanilla tuoretta evästä siihenkin nälkään. Italialaisten ja ranskalaisten valtaamien kärkisijojen jälkeen neljänneksi sijoittui urheilukoritettu mutta tekniikaltaan arkisen varma Ford Capri. Jotta ranskalaiset eivät olisi ihan murjottaneet, kolmanteen sijaan oikeuttavan äänimäärän kokosi Renault 12, yhteensä 79 pistettä. Epäsuorasti mallin ominaisuudet saivat tunnustusta aikaa kestävinä, sillä Renault 12:n perusrakenne jaksoi tämän vuosituhannen puolelle Dacia-merkkisenä. Etenkin Amerikan 1970 1960 1990 1970 1960 1980 1990 1970– 1972 55 03/17. Nissan pyöräytti legendaarisen mallinimen Skyline GT-R, joka alkuvaiheessa tarkoitti kaksilitraisen kuutoskoneen reilua 160 hevosvoimaa. Pitkäkeulainen Capri oli toki takaveto ja muutenkin macho
Kaksi ensimmäistä sijaa meni tavanomaisiksi kansankuljettimiksi tarkoitetuille uutuuksille. Isona syynä oli lähelle edullisinta 911-mallia kohonnut hinta. Ylivoimaiseen voittoon äänestettiin 233 pisteellä Citroën GS, jota kiiteltiin ranskalaismerkille tutusti jousituksesta ja istuinmukavuudesta, mutta lisäksi hyvän ohjauksen antamasta ajettavuudesta. Enemmän myi Porschen tuore 914, joskaan valmistajan asettamiin toiveisiin se ei kunnolla yltänyt. Takavuoden auto 1970–1972 auringon alla hurmasi S30, joka tuli meilläkin tutuksi nimellä Datsun 240Z. 1971 Vuoden -69 runsaan autosadon jälkeen valmistajat jatkoivat uusien automallien ruuhkaa vuonna -70, joten Vuoden auto 1971 -tittelin pokkaajaksi oli monta hyvää ehdokasta. Huomiota sai myös oiva aerodynamiikka; matalan keulan mahdollisti osaltaan boxer-moottori. Molempia oli saatavilla myös lainkuuliaisemmilla moottorivaihtoehdoilla, jos tosin nekin jäivät Euroopassa harvinaisuuksiksi ainakin ennen harrasteiän täyttymistä. USA:ssa kyyti oli vuonna -69 kylmimmillään muskelisodassa, mistä kertovat sellaisten sokattomien kranaattien kuin Ford Mustang Boss 429:n sekä Hemikoneisen Dodge Challengerin heittäminen markkinoille. Jos kriteerinä oli kuljettajan selän takan sijainnut moottori, pääsi paljon halvemmallakin. Eurooppalaista vuoden -69 uutta urheilumallistoa edusti Iso Rivoltan harvinaisuudeksi jäänyt Lele vain 285 yksilöä valmistui. Tilavuudeltaan 1,0–1,3-litraiset ilmajäähdytteiset 56 03/17. Vuoden -69 tuotantoon nimittäin tärähti Škoda 100/110 ja pysyikin siellä kahdeksan vuoden ja yli miljoonan valmistetun auton verran
Maastoauton nouseminen listalle kertoo ehkä eniten Range Roverin pelinavauksesta: maasturikin saattoi olla henkilöautomaisen tyylikäs ja mukava. 57 03/17. koneet saivat sen sijaan hieman kritiikkiä puhdittomuudestaan. CITROËN SM:ssä yhdistyivät gran turismo -tyyli sekä ranskalais-italialainen autotekniikka, joten hyvä äänestystulos oli lähes selviö. Epäsuorasti amerikkalaisvaikutusta oli toki myös Chrysler Europen vaikutuspiirissä syntyneissä tuotteissa, ranskalaisessa Chrysler 180:ssa ja brittiläisessä Sunbeam Avengerissa, jota markkina-alueesta riippuen mallinimettiin monin eri tavoin. Muutakin tarjontaa tähtilipun suojista tuli, mutta Ford Maverick, uusittu Chevrolet Impala tai Plymouth Duster eivät horjuttaneet raadin äänestyskäyttäytymistä. Tekniikka oli pitkälti lainaa Triumph TR6:sta ja muotoilulliset ansiot olivat, sanoittaisiinko kiistanalaisia. Vuoden -70 automalleihin kuuluivat myös Triumphin Toledo ja 1500, jonka kanssa valmistaja pallotteli olisiko auton syytä olla etuvai takavetoinen. Toiseksi äänestyksessä ylti Volkswagenin K70, jolla VW sai osin kunniaa muiden ansiosta K70 kun oli itse asiassa NSU:n viimeisiin kuulunut työnäyte ennen kuin merkki ajautui VW:n käsiin. VUODEN auto 1971 -kilvassa hajaääniä keräsi myös sellainen brittioutous kuin Marcos Mantis. Muista eurooppalaisista hajapisteitä keräsi muun muassa Fordin uusi Cortina-/Taunus-mallisto. No mitä jäi kärkikolmikon ulkopuolelle. USA-autojen ominaisuudet eivät useinkaan osuneet eurooppalaiseen makuun, mutta menestyksen esti myös se yksinkertainen syy, että monella eurooppalaiselle autotoimittajalle ei ollut mahdollisuutta perehtyä syvällisesti uusien jenkkimallien tarjontaan, joten sitä myöten niiden pisteyttäminenkin oli ongelmallista. Samalla tavoin Finn-mallinimellä tunnettu Sunny oli muokkaamassa suomalaisista uskollisia japanilaisautojen käyttäjiä. Sittemmin 100A-nimellä tunnettu Cherry kelpasi meikäläisille niin hyvin, että sitä myytiin tuotannon päättymiseen ja tiettävästi vielä pari vuotta sen jälkeenkin. Range Rover puhutteli maastokykyisellä aristokratialla nelossijan arvoisesti samaisessa Vuoden auto 1971 -äänestyksessä. Uusien amerikkalaisten autojen kohdalla on huomautettava eräästä laihaan äänestysmenestykseen johtaneesta syystä. Citroënille äänestys oli menestyksekäs, sillä kolmanneksi nousi Sitikan gran turismo -malli SM. Kuvaavaa oli Suomen Vuoden auto -raadin jäsenen, TM:n Mauri Salon luonnehdinta ”maailman ihanin maastoauto”. Ennen kuin K70 sai Volkkari-lätkänsä, tehtiin Wolfsburgissa kuitenkin parannuksia tulokkaaseen, joten osan K70:n kehuista saattoivat VW:n insinööritkin ottaa punastelematta vastaan. Paremmin tältä brittimerkiltä sijoittui kuitenkin miehekäs urheiluvaunu Stag. Mantan kohdalla on jälleen huomioitava autolehdistön tyylin ja vauhdin nälkä: samassa äänestyksessä ollut ”järkevämpi” Ascona jäi selkeästi Mantan taakse. Voimiltaan 170-hevosvoimaisen koneen ymppääminen kaasunestejousitetun moottoritiejahdin uumeniin oli siinä mielessä luontevaa, että Maserati oli siirtynyt ranskalaismerkin omistukseen 1968. Eikä tässä yhteydessä sivuosumitta jäänyt Italiakaan, sillä etuvetoisen SM:n voimanlähteenä oli maukasta italianpataa: Maseratin soinnikas 2,7-litrainen V6-moottori. Joka tapauksessa K70 jäi VW:n historiaan valmistajan ensimmäisenä nestejäähdytteisenä ja etuvetoisena mallina. Äänestystuloksissa oli poikkeuksellisesti jenkkejäkin: Ford Pinto ja 15 pisteellään peräti kahdeksanneksi listattu Chevrolet Vega 2300. Muista eksoottisemmista menijöistä listalle nousivat Saab Sonett, Alfa Romeo Montreal ja jopa omituinen GT-vaunu Marcos Mantis M70, jonka tuotanto päättyi jo vuoden -71 lopulla 32 valmistuneen auton jälkeen. Tämä sama ilmiö koski 70-luvun alussa usein japanilaisiakin automalleja, mutta tilanne korjaantui nopeaan tahtiin. Vuoden -70 japsisadosta journalisteja puhuttelivat Datsunin uusi 1000 Cherry sekä 1200 Sunny eikä mallien listoille nostaminen ollut huti suomalaisestakaan näkökulmasta. Jaetulle nelossijalle nousivat Ranger Rover sekä Opel Manta
1972 Jos tähän mennessä tavallisella autonostajalla oli alkanut päässä kehkeytyä kaava, jonka perusteella uudet italialaiset ja ranskalaiset autot sijoittuvat kärkeen vuodesta toiseen, niin Vuoden auto 1972 -tulokset vain vahvistivat tunnetta. Rakenteensa osalta 127 tukeutui hieman isompaan 128:aan, mutta Satakaksseiskassa kaikki oli ehkä vieläkin osuvammassa muodossa: vain 3,6-metrinen auto piti sisällään kohtuulliset sisäja tavaratilat, ja ajo-ominaisuudet tekivät 127:sta kivan kuljetettavan mutkateillä. Tämän R107-mallin nokalla ehti mallihistorian olla monia erikokoisia kuusija kahdeksansylinterisiä bensiinimoottoreita pelin avanneen 3 499-kuutioisen 200 hevosvoimaa tuottaneen V8-padan rinnalla ja jälkeen. Nyt kyseessä ei ollut perheauton perikuva, vaan hieman turhamaisempaa asiakaskuntaa puhutellut keskikokoinen coupé-malli. Huomiota herättävästi edeltävästä voitosta ei ollut kulunut kuin kaksi vuotta, mutta kaikesta tästä huolimatta kotiinpäinvetoja muita mahdollisia politikointisyytöksiä laimensi se seikka, että voittajaksi äänestetty Fiat 127 tarjosi kieltämättä hintaansa nähden oivallisia ominaisuuksia. Näytteinä Chevrolet Vega ja Toyota Celica. Olkapäitä kohauttamalla ei voi ohittaa myöskään Mazdan Capellaa saati Toyotan rynnäkköä heti 70-luvun alkuun: Corolla uudistui, minkä lisäksi mallistoon oli heittää upouusi Carina sekä iki-ihanasti muotoiltu Celica-sportti. Tällä kertaa Renault, jonka 15ja 17-mallisto esiteltiin vuonna -71. Ladaksi ristittynä siitä oli meillä vaikka kuinka monen vuoden autoksi. Kahden edellisen, runsaasti autouutuuksia sisältäneen vuoden jälkeen 1971 oli ollut hieman maltillisempi, mutta aivan kolmen kesken ei mitaleista tarvinnut kilvoitella. Vauhtia masiinaan antoivat Renaultin muista malleista tutut 1,3ja 1,6-litraiset koneet. Ctolppia lukuun ottamatta liki identtisten mallien urheilullisuutta korostivat karmittomat ovet. Takavuoden auto 1970–1972 58 03/17. Jopa niin, että etupellin alle olisi kaivannut enemmän vieteriä mitä 903-kuutioinen OHV-kone 47 hevosvoimallaan kykeni tarjoamaan. Huomattavasti suurempaan suosioon nousi Opelin keskikokoinen CHRYSLERIN Euroopan valloitus 60ja 70-luvulla ei ottanut kunnolla tuulta alleen, mutta muistoja jäi kuten Ranskassa ja Espanjassa valmistettu 160/180/2 litre -mallisto. Toiseksi äänestyksessä sijoittui melkein yllätykseksi ranskalainen auto. Esimerkiksi Lancia toi seuraajan Flavialle 2000-mallin sedanja coupé-versioiden muodossa, mutta varsin vanhoillisesti muotoiltuna malli ei muodostunut hitiksi, vaan väistyi markkinoilta jo neljän vuoden päästä alle 17 000 valmistuneen yksilön jälkeen. Suomalaisilta VAZ:n lisenssivalmiste ei mennyt todellakaan ohi silmien. Kolmanneksi nousi MercedesBenz, jonka ylellinen kaksipaikkainen 350 SL nosti merkin toista kertaa kärkikolmikkoon Vuoden auto -historian aikana. Valinta osui sinällään kohdalleen, että irrotettavalla kovalla katolla varustettu avoauto jatkoi tuotannossa aina vuoteen 1989. Voittajaksi nousi nimittäin Fiat, ja peräti kolmatta kertaa palkinnon kahdeksanvuotisen historian aikana. KANSANOMAISELLA tekniikalla varustettuja tyylikkäitä vaunuja saapui niin lännestä kuin idästä. Idän suunnalta raadilta jäi huomiotta VAZ-2101, jos tosin mallin kantaisä Fiat 124 oli seppelöity muutama vuosi aiemmin Vuoden auto -tittelillä
Mitään teknisesti mullistavaa ei kelpo Rekord D tuonut mukanaan, joten italialais-ranskalaiset puolustuslinjat jäivät tässä kohtaa murtamatta. Tämä itse asiassa varsin tyylikkään oloinen, mutta käytännön ominaisuuksiltaan puutteelliseksi osoittautunut British Leylandin tuote jaksoi tuotannossa aina 80-luvun alkuun asti. Ja jollei, niin automaailman pilkkakirveiden olisi kai pitänyt keksiä Morris Marinan sijaan jokin toinen lyöntikohde. Myynti nimittäin käynnistettiin syksyllä -71 etuvetoisella coupé-mallilla, mutta seuraavan vuoden syksyllä tuli tarjolle nelivetoisena saatava farmariversio. Subaru sen sijaan alkoi siirtyä pikkuautoista ylempiin luokkiin menestyksekkäästi, vaikka Leonen ensimetreillä myyntivalttina ei vielä ollutkaan neliveto. LANCIAN vanhahtavasti muotoiltu 2000-malli ei muodostunut myyntihitiksi. Ja saapuipa vuoden -71 aikana myös eräs brittiläinen autoikoni. Rekord, joka vuonna -71 ponnisti neljänteen sukupolveensa. 59 03/17. Raadilta ei menestystä herunut, mutta olisiko tilanne ollut toinen jos Leonea olisi saman tien tuputettu nelivetona. Kyytiä lykkäsivät vuoteen -76 saakka 1,6-litraiset neloset, sen jälkeen 2,7-litraiset V6-koneet. Ranskalaista urheilullisuutta esitteli Alpine A310, jonka modernit muodot kantoivat vuoteen -84 saakka. Alakuvassa Morris Marinan hyötyversiot mahtaako Suomessa olla tallessa vastaavia. Samoin Subarun ensimmäinen Leone näki päivänvalon. Japanissakin oli uutuuksien suhteen ollut hieman hiljaisempaa, mutta Mazdalta tuli Wankel-moottorilla varustettu RX3, kotimarkkinoillaan Japanissa Savannanimellä myyty sporttinen automalli
ANKANPOIKANEN RUMA 60 03/17. Rakennussarjoiksi tarkoitettujen, usein lasikuituisten aikaansaannosten joukossa on myös vähemmän kauniita yksilöitä – niin rantakirppujenkin. Kaiken kaikkiaan pitää muistaa, että rakentajalleen budjettikirppukin on varmasti ollut kaunis. Jotain kompaktia ja sähäkkää putoaa heti pois. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto T ämänkertaisen pienoismalliprojektin kantava teema oli rumuus. On myös hyvin mahdollista, että rakentaja on halunnut ensisijaisesti hauskan ja kevyen avoauton ulkoasusta niin välittämättä. Legendaarinen lähtökohta Bruce Meyersin Manx Buggy on varmasti tunnetuin ja legendaarisin rantakirpun malli. Tähän vaikuttaa ehkä eniten se, että korin muotoilusta on saanut päättää vähimmillään tasan yksi ihminen. Silti monen mielestä poikkeuksia mahtuu mukaan. Ehkä rakennussarjan lähtökohta ei ole kaikkein kaunein, ja mahdollisesti rakentajalla ei ole sitä kuuluisaa silmää. Kun tähän yhtälöön vielä lisätään se tosiseikka, että rantakirput edustivat aikanaan hyvin budjettitietoista rakentelua ja projekteissa hyödynnettiin lähinnä saatavilla olevia osia, voidaan joissakin tapauksissa lopputulosta pitää rumana. Oikeassa autoteollisuudessa muotoilusta vastaa suurempi ihmisjoukko, jolloin ainakin toivottavasti päästään sopuun kauniista lopputuloksesta. Autojenkin osalta kauneus taitaa olla katsojan silmissä. pitkän kirpun, joka on rakennettu Kuplan lyhentämättömälle alustalle. Voiko kuitenkaan kukaan ehdottomasti määritellä, mikä tekee autosta ruman tai kauniin. Valitsin omalle pienoismalliprojektilleni lähtökohdaksi ns. Lyhennetty alusta luo koriin toimivat mittasuhteet, ja Kuplan tekniikan ja pisteosien hyödyntäminen näyttää luonnolliselta. Kun tätä yhtälöä rikotaan esimerkiksi pidentämällä akseliväliä, muuttuu mittasuhteiden myötä koko auton luonne. Autoalalla monet tahot valitsevat eri yhteyksissä kauneimpia ja rumimpia autoja. Kun sitten tällaisen rakennussarjan rakentaa autoksi jälleen yksi tekijä, ovat kaikki ulkoasuun liittyvät päätökset hänen vastuullaan. Mitkä tekijät sitten saavat aikaan ruman lopputuloksen. Sitä voidaan pitää hyvännäköisenä. Paremmin YKSI Rantakirppu kaikilla mausteilla kiitos! Tämä on ollut 80-luvulla varmasti monen pikkupojan unelma. Löysin kertaalleen kasatun ja varsin huonokuntoisen yksilön eräästä pienoismallitapahtumasta Ruotsista. Tarkoitukseni oli alusta asti rakentaa ruma rantakirppu, joka edustaa 80-luvun tyylisuuntaa. Entä jos toiselle ruma onkin jonkun muun mielestä kaunista
Miehen käsialaa oli aikoinaan muun muassa Monkees-sarjan auto. LÄHTÖKOHTA oli tässä tapauksessa jotain muuta kuin kaupasta ostettu uusi hyvälaatuinen rakennussarja. Tässä tapauksessa pengoin osalaatikoitani, joista löytyi muun muassa tyyliin sopivat kuppipenkit. KUMIKLEMMAREILLA näpsäkästi kiinnittyvä konepeitto peittää alleen varsinaisen voimanpesän. Tästä huonokuntoisesta MPC:n valmistamasta pienoismallista hyödynsin omassa projektissani lopulta vain alustan ja korin ilman valtavaa targakaarta. Periodikorrekti Pienoismalliprojektit hahmottuvat usein samaan tapaan, kuin 1:1-kokoisetkin autot. Ilmanpuhdistimen vaihdoin vakiomallia uskottavammaksi. Kuviteltu rakentaja on ollut aikaansaannoksestaan luonnollisesti hyvin ylpeä, vaikka se on saattanut naapuruston silmiä kipeyttää. Koneen päälle rakentelin pienen luukun muovilevystä, jotta huoltotoimenpiteet olisivat hieman helpompia. Käärmeenpesäpakosarja on väännelty itse metallilangasta. Vanteiden osalta rakentaja on ehkä säästänyt ja päätynyt mustiin peltivanteisiin Kuplan omilla kapseleilla. LOPPUTULOS pyrkii olemaan ruma mutta silti siisti. Irralliset detaljiosat hylkäsin heti alkuunsa heikon laadun vuoksi. Detaljoin kokonaisuutta muutamilla johdoilla ja letkuilla. Korin reunaa kiertävä niittirivistö kielii mahdollisesta kuomusta sadepäivien ratoksi. Lähtökohta rumalle Kirpulle oli mielestäni hyvä: suhteettoman pitkä kori sammakkomaisilla etuvaloilla ja melko rajuilla lokasuojan muodoilla höystettynä. Kerran koottu liiman ja maalin polttama kori vaati kosolti työtä asiallisen pinnan aikaansaamiseksi. Budjetin kanssa on pitänyt olla tarkkana! Yksityiskohdat luovat kokonaisuuden, joten niihin halusin panostaa. TURVAKAARI, lokasuojat heijastimineen ja kuralätkineen sekä tarvikemalliset takavalot luovat aivan oman tyylisuunnan kokonaisuudelle. MOOTTORIN otin Tamiyan Kuplan rakennussarjasta, joka sinällään on erittäin asiallinen. Ennen varsinaista rakentelua haalitaan sopivia osia ja niitä pyöritellään edestakaisin. aiheeseen perehdyttyäni minulle selvisi, että kyseessä on autonrakentelumaailmasta tunnetun Dean Jeffriesin luomusta kuvaava malli. Halusin kirppuun ehdottomasti Formulingin ralliratin, koska se osaltaan edustaa suomalaista 80-luvun ANKANPOIKANEN 61 03/17. Takarenkaiksi päätyivät 80-lukua henkivät valtavilla kohoteksteillä varustetut läskit. RAKENTELUSÄÄNNÖSTEN täyttävän turvakaaren vääntelin riittävän paksusta pvc-tangosta varovasti lämmittämällä
Materiaalihukka on prosentuaalisesti melkoinen, sillä lopulliset irtileikatut lokasuojat ovat varsin pieni osuus alkuperäisen levyn pinta-alasta. 62 03/17. Tyhjiömuovaus on yleinen valmistusmenetelmä teollisuudessa. Sananmukaisesti tyhjiömuovauksessa muovataan sopivaan lämpötilaan lämmitetty muovilevy muotin päälle tyhjiön avulla. Kun lokasuojat oli leikelty ja hiottu lopulliseen muotoonsa, saivat ne pintaansa mustan mattamaalin. Tässä tapauksessa valmistin simppelit muotit helposti työstettävästä polyuretaanilevystä. Muottia valmistettaessa on huomioitava muotin päästävyys. Muovaamisen lopputulos on muotin päälle imaistu muovilevy, joka kopioi muotin muodot mahdollisimman tarkasti. Lisäksi negatiivisia muotoja tulee välttää. Tässä projektissa hyödynsin muovin tyhjiömuovaamista irtolokasuojien rakentelussa niiden vaatiman muodon vuoksi. Loppusilauksena lisäsin takalokasuojiin heijastimet ja aikakautta edustavat kuralätkät mallia alikersantti. Muovimateriaaliksi valitsin millin vahvuisen polystyreenin, joka muovautuu hyvin ja jota on helppo jatkotyöstää. Jäähtynyt muovattu levy irrotetaan muotista, ja sille tehdään tarvittavat jatkokäsittelyt esimerkiksi koneistamalla. Pienoismalli TYHJIÖMUOVAUS Pienoismallien rakentamisessa on mahdollista käyttää tekniikoita ja valmistusmenetelmiä, jotka tunnetaan paremmin muista yhteyksistä. Tuttuina esimerkkeinä menetelmällä valmistetuista kuluttajatuotteista toimivat vaikka lumikola, peräkärryn kuomu ja jugurttipurkki
Parhaimman näköisen lopputuloksen kannalta tärkeässä asemassa on oikeat mittasuhteet. Ratin keskiö ja puolat syntyivät fotoetsitekniikalla messingistä syövyttämällä, ja paksua kumikehää esittää tietysti sopivankokoinen o-rengas. AIKAKAUTTA henkivän ketunhännän virkaa pienoismallissa suorittaa elämänsä ehtoopuolelle ehtinyt siveltimen kärkiosa. Kun joulukuusi vielä kuorrutetaan räikeällä hilemaalilla ja sopivilla grafiikoilla, alkaa kokonaisuus olla valmis. Vaihdekepiksi olisi varmasti ollut tarjolla vaikka kuinka paljon sopivia ehdokkaita, mutta tähän on valittu hieman luksusta henkivä jalopuinen yksilö. Japanilainen asianharrastaja puolestaan tarjoaa kirppuihin äärimmäisen tarkasti koneistettua tuulilasin kehystä. Tähdeksi kuuseen on tietysti lisätty ketunhäntä antenniin. Tärkeä yksityiskohta on pakoputken sisäpinnastaan punaiseksi maalattu suuosa. Kun lopputulos vielä kuorrutetaan riittävällä määrällä vilkkuvia ja heijastavia valaistuselementtejä riittävällä korkeudella maanpinnasta, alkaa kokonaisuus väkisin muistuttaa joulukuusta. Rantakirpun dynaamista ulkoasua latistavat melkoisesti valtavat lokasuojat, jotka usein valmistettiin lasikuidusta. PIENOISMALLEIHIN on saatavilla uskomaton määrä erilaisia lisäosia. Mittarit kehyksineen ja katkaisijat on erilaisia detaljiosia omista varastoista. RAKENNUSSARJAN kojetaulu oli varsin vaatimaton, joten rakentelin oman version muovilevystä. Laki ja asetus Autonrakentelijoille on enemmän kuin tuttua, että laki saattaa joskus rajoittaa omia visioita. Turvakaaren mitoitukseen on myös omat pykälänsä, joten varsin massiivisia elementtejä on yhtäkkiä vaikuttamassa ulkonäköön. Se on veistelty pienestä muovitangosta ja maalattu imitoimaan lakattua jalopuuta. 63 03/17. Detail Masterin laippavalikoimasta kelpaa poimia sopivat omavalmisteiseen käärmeenpesäputkistoon. Ratti ja vaihdekeppi vievät ajatukset vahvasti 80-luvulle. Pienoismallissa otin rakentelumääräykset huomioon useammassakin kohdassa. Laki kuitenkin määrittelee tiettyjä raja-arvoja, joita noudattamalla saattaa visio kärsiä. autonrakentelukulttuuria
PORRASPERÄINEN B-Kadett on vuosien saatossa kokenut nipun muutoksia, joista katon madallus pistää silmään ensimmäisenä. Rompetorikausi käynnistyi tuttuun tapaan Turun Messukeskuksessa, jonka hallit täyttyivät yleisöstä ja myyntipöydistä maaliskuisen TalviHeikki-tapahtuman merkeissä. Tänä vuonna liput kävivät kaupaksi tavoiteltuun tahtiin, minkä lisäksi myös myyntipöydillä tavara vaihtoi omistajaa vilkkaammin kuin vuosiin. Teksti ja kuvat: Kari Mattila OPEL Club Finland järjesti näytille tavallista erikoisempia ja myös pohdintaa herättäviä autoyksilöitä. Jokunen tuhat kävijää tarvitaan ennen kuin kerhon tulot kattavat tilavuokran ja muut menot. 1,9-litraisella valurautapadalla ja automaattivaihteistolla varustettu keltainen B-Kadett olisi lähtenyt uuden omistajan matkaan 2700 € korvausta vastaan. Mattamustan koriin on toteutettu nippu muitakin muutoksia: lasikuitulokareiden väliin asennettua konepeltiä on jatkettu, polttoainetankin täyttöaukko hukattu, Sisu-kuormurin parkkivalot asennettu etuvilkuiksi ja niin edelleen. Aurinkoinen keli ja kuivat ajotiet kannustivat monia kaivamaan harrasteauton ulos tallista ja suuntaamaan sillä kohti Turun messuhallia. Aikanaan muutoskatsastettu peli on kuulemma ajossa, leimassa ja ulkoisesti täydellinen. 64 03/17. Sisällä halleissa oli edellisvuosien tapaan sopivasti tungosta. M aaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina Lahden lumisissa maisemissa hiihdeltiin viimeistä MM-kisapäivää, mutta kolmen tunnin automatkan päässä Turussa ei talvesta juuri jälkiä näkynyt. Toivottavasti nousujohteinen meininki jatkuu myös tulevina kuukausina. TalviHeikkitapahtuman aikaan messuhallin täydellä parkkipaikalla näkyikin useita vanhoja ajopelejä C-Asconasta Lincoln-limousineen ja kaikkea siltä väliltä. KEVÄÄN MERKKEJÄ Turku 5.3. Sopivasti siksi, että sisätiloissa järjestettävä tapahtuma on järjesteävälle taholle kova riski
Varttuneempaa väkeä kiinnostaa Mercedes-Benzin konehuoneen sisältö, nuorempaa väkeä taas maskiin kiinnitettyjen merkkien tekstit. NEUVOSTOLIITON viisivuotissuunnitelmien hedelmistä paikalla oli mm. Mikä ettei tällaisessa yöpyisi reissuillansa. ’82 Moskvitsh ja ’89 Lada 1200. Ulkonäkö on aivan ihastuttava ja sisältä vaunu oli ihanan pesämäinen. VOI kun olisi saanut nauhalle tämän konehuoneen edessä käydyt keskustelut. HIEMAN keskeneräinen ID-Citroen-projekti tarjosi mahdollisuuden tutustua malliin pintaa syvemmältä. SÖPÖ PIKKU kärry herätti monen uteliaisuuden. Tämä keltainen Renault Megané Coupé esiteltiin Klassikot-lehden numerossa 7/16. Puolen litran moottorilla varustettu Matchless vuodelta -51. KUINKA siisti BX, ja miten hienot pölykapselit. Mersun turbodieselmoottori tähtiperän konehuoneessa on näky, jota automies ei kommentoimatta ohita. SUKUPOLVIEN välisiä eroja. 65 03/17. PAIKALLA oli myös Tuleva klassikko. ON SE vaan uljas näky
YÖN ainoa valopilkku loisti 700-sarjalaisen Volvon katolla. TalviHeikki 2017 SUOMEN Volvo-kerhon osastolla luotettiin viimeiselle matkalle suunnitellun tila-auton vetovoimaan. JOSKUS sitä menee ihan sanattomaksi. HARRASTEAUTOHALLIN seinustalla komeili maukkaasti rakenneltu Kupla. Kuten kyljen teksteistä voi päätellä, raollaan olevan konepellin alta pilkisti Judson-ahdin. PAPPAMALLIEN hinnat eivät ole enää takavuosien tasolla. No, varmasti niissä ympyröissä kutoskoneen laulu kuulostaa hienolta. Vai mitä sanottavaa keksisit jokamiesluokkaan rakennetusta XM-Citroënista. Tästä Super Sportista pyynti oli 1900 €. Yli puoli miljoonaa ajettu yksilö on entinen taksi mutta myös vanha metsälöytö. VIISIKYMPPIÄ Tunturin hintaan lisää, niin kotiin olisi voinut kiihdytellä Super Sportin sijasta seiskapuolikkaalla Suzukilla. Kohta taitavat jo sporttimallit kivuta kovempiin hintoihin. Se kun on seissyt kuusen alla hylättynä 10 vuotta. 66 03/17
KOVASTI kuluneen ja hapettuneen oloinen Honda Twin kiehtoi kovasti. Mutta muistatko, että puukuvio oli kova juttu jo ennen matkapuhelimia. Italialaisesta Polistil-radasta pyynti oli vitosen korkeampi. 67 03/17. Niiden on herättävä huomiota ympäristössä, joka on täynnä mitä mielenkiintoisempia esineitä samalta saralta. Sielläkin kannatti kiertää, sillä osastoilla oli myös museoikäisiä vetonauloja. KÄNNYKÖIDEN puujäljitelmäkuoret ovat olleet pois muodista jo tovin. Moni varmasti tuumi, että näinköhän lähtisi tulille, kun putsaisi kaasarit ja tankin ja antaisi vähän tuoretta bensiiniä. PIENOISRAUTATIEHARRASTAJILLE tutumpi ranskalaisvalmistaja Jouef puuhaili myös autojen pienoismallien ja autoratojen parissa. PÄTEVÄ markkinointihenkilö osaa valita osastolleen oikeat autot ja keräilyesineet. MESSUKESKUKSEN A-hallissa oli käynnissä Autokuume 2017 -tapahtuma, jonka tarjonta keskittyi uusiin autoihin. Tästä olisi irronnut 4,5 metriä rataa tarvikkeineen kolmellakympillä
LADA KERHO Kangasala 26.2. Helmikuussa vietettiin kerhon 20-vuotissynttäreitä perinteisen, kevään mukavasti katkaisevan talvitapahtuman merkeissä. Kummeli-sarjan sketsistä lähti aikanaan liikkeelle ajatus oikean Ladamerkkikerhon perustamisesta. 20 vuotta 68 03/17. Ensi vuonna uudestaan, tottakai! Teksti ja kuvat: Kari Mattila Teksti ja kuvat: Kari Mattila LADAN konstailematon muotokieli tarjoaa hyvän lähtökohdan kaikille tyyleille, vaikka sitten rottamaiselle
Punainen verhoilu kruunasi komean näyn. 69 03/17. Lähettäjän ja kellokallen virkaa toimittanut herra tarjosi myös työntöapua, jos auto ei omin voimin irronnut viivalta. JARMO Tapala toi näytille hurjan hienon 1500 S -Ladan. Ladan maahantuonnin uuden alun myötä aivan uusiakin autoja oli näytillä. KERHOLEHTIÄ, Ladan logolla varustettuja kaulaliinoja, lippiksiä ja paitoja sekä muuta alan rekvisiittaa nosteltiin peräkontista tyrkylle. MERKKITUOTTEIDEN tuoreempia painoksia. LEIKKIMIELINEN kiihdytyskilpailu tarjosi päivän odotetuinta antia. Pikkupakkanen ja lumisade ei itäautomiehien menoa haittaa. PIENIMUOTOISELLA rompetorilla Lada-aiheinen tavara vaihtoi mukavasti omistajaa. Myytävänä oli muun muassa tämä vetokoukulla varustettu ’89 1200L. Kummelin kaverit olivat kaivaneet esiin sketsissä käytetyn bannerin, jonka Heikki Silvennoinen lahjoitti kerholle. Osallistumiskynnys oli matala, ja pätkällä nähtiin värikästä kalustoa. TAPAHTUMAN myötä nousseen Lada-kuumeen olisi saanut taltutettua paikan päällä. TÄNÄ vuonna jaossa oli muutakin kuin perinteinen kumivene
Kilkkeitä kaksipyöräisiin Tuulos, 12.3. Jos v-twin on sinusta se oikea moottori, mutta Milwaukeen rauta tuntuu tusinatuotteelta, miten olisi tällainen Husse. 70 03/17. Vuonna -85 alkanut tuotanto päättyi Puchin moottorivalmistuksen loppumisen aikoihin -87. Kauppakeskus on kunnostautunut vanhojen vehkeiden saralla viime vuosina, sillä pihamaalla on hämmästeltävänä kaksi suihkuhävittäjää ja sisätiloistakin löytyy pari vanhaa konetta. VALKOISET Tunturit rivissä. Super Sportin ja Tigerin välissä on hieman harvinaisempi Tunturi Break, jolla kotimainen valmistaja pyrki lyömään kiilaa Suzukin ja Hondan väliin pikkumopojen markkinoilla. Kovin suurta siivua ei markkinoista irronnut. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Kirjoja, esitteitä ja korjausoppaita mahtuu aina hyllyn täytteeksi – varsinkin jos hinta on sopiva. Kanta-Hämeessä teiden 10 ja 12 risteyskohdassa sijaitseva Kauppakeskus Tuulonen oli totuttuun tapaan alkukevään Maalissaalis-rompetorin tapahtumapaikka
Tarjolla oli osien ohella kokonaisia mopoja ja prätkiä, joista ainakin osa vaikutti valmiilta kesän kruisailuihin. Tässä pöydässä oli tarjolla irtonaisten palikoiden lisäksi kokonaisia moottoriprojekteja. NYKYISIN kovin muodikas pyöräilyharrastus vaatii kunnon varusteet, kuten alkuperäiset Tunturi-sivulaukut. KAUPPAKESKUKSEN parkkihalli pyhitettiin sunnuntaipäivän ajaksi kaksipyöräisten rompetorille. 71 03/17. PIENEMPI pikkumopo on alle kouluikäisille suunnattu Yamaha PW 50. SIITÄ tarra Kuplan takalasiin. RAIKKAAN vihreä 350-Kawasaki oli varustettu kahden tuhannen hintapyynnillä. HONDA taitaa olla eniten harrastettuja moottoripyöriä. FENNIA-MOOTTORIPYÖRÄ taisi löytää uuden omistajan kauppakeskuksesta. Yksipyttyinen vaikuttaa sivuposkea lukuun ottamatta täydelliseltä, mutta Twinin koneesta puuttuu jotain olennaista kannen ja lohkon välistä. Solifer-Suzuki R:n kohderyhmä taas löytyi yläasteen mopokatoksen liepeiltä. Erään pikkuliikkeen ikkunan takana on vanha moottoripolkupyörä, ja tapahtuman jälkeen Fennia nojaili saman puodin edessä
Ja mikä pahinta, tiedonantojen uskottavuutta horjuttaa silmiin osuneet virheelliset tiedot tyyliin E30-sarjan BMW 325i:n koneen väitettiin olevan nelisylinterinen ja Toyota Priuksen voimansiirroltaan takavetoinen. Sunbeam Alpine ’54 rinnallaan Borgward Isabella Coupe ’57. Tämän vuoden aikana on luvassa vielä muun muassa Fiat 500-, Ferrari-, AMGsekä jenkkiautoteemaa. Pienenä epäkohtana museon annissa ovat ajoneuvokohtaisien infotaulujen tiedollinen ohuus: autoista on nimen ja valmistusajankohdan rinnalla vain pari teknistä tietoa eikä taustatietoa juuri näytillä olevasta yksilöstä jaeta. 72 03/17. KAUNEUTTA kanaalin molemmin puolin. EU:n ytimessä Brysselistä tuntuu monen autoilijan mielestä tulevan lähinnä kapuloita ajoneuvokulttuurin rattaisiin, mutta vastapainoksi tässä EU:n päämajakaupungissa sijaitsee niin ulkoisesti kuin sisällöltään komea automuseo. Tiedä sitten olisiko saatavilla olleilla parin euron hintaisilla sähköisillä opastuksilla tai perinteisillä opaskierroksilla ryhmille jaettu runsaampaa ja ennen kaikkea täsmällisempää tietoa. Lisätietoa tästä sekä autolla että julkisilla sujuvasti tavoitettavasta museosta saa esimerkiksi osoitteesta www.autoworld.be. Vaikuttava on myös kaluston esillepano, missä edesauttaa museon sijaitseminen Belgian 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi kuningas Leopold II:n 1880-luvun alussa ideoimassa rakennuskokonaisuudessa. VOLKKARI-MEININKIÄ oli museolla tavallista runsaammin, sillä maaliskuussa teemana olivat Kuplat. PUITTEILTAAN Autoworld päihittää suomalaiset peltihalleihin tai navetoihin sijoitetut museot tai ainakin haastaa ne tiukasti. Puhuttelevaksi museokokonaisuuden tekee monipuolinen ja tasokas kokonaisuus automaailman hittejä ja huteja autoilun alkumetreiltä 1900-luvun alusta aina 1990-luvulle saakka. Teksti ja kuvat: Harri Onnila B rysselin Autoworld-museossa on näytillä noin 220 autoa ja 60 kaksipyöräistä, osa kuuluen taajaan vaihtuvaan teemaosioon. Pienistä lapsuksista huolimatta Brysselin Autoworld on ilman muuta käymisen väärti eikä vähiten siitä syystä, että väljästi sijoitettujen museoajoneuvojen joukossa on runsaasti Suomessa harvemmin nähtyjä automalleja. Valmista tuli 1900-luvun alussa, jolloin Cinquantenairen puiston yhteyteen olivat nousseet muun muassa riemukaari sekä kaksi palatsimaista rakennusta, joista toinen on toiminut automuseokäytössä vuodesta 1986. Autopyhättöä vastapäätä oleva, tyyliltään samankaltainen rakennus on puolestaan nykyään sotamuseona. Brysselin automuseossa viihtyy pidempäänkin, missä auttaa lounaskahvila pubihenkisine baaritiskeineen sekä vieressä oleva pienoismalliputiikki
Tässä belgialaisen Ritter Worksin tyylinäyte. KURVAILTIIN sitä rantakirpuilla toki muuallakin kuin Suomessa. Elegantti avokas tosin tuottaa tenhoavaa tyyliä jo aivan omin avuinkin. Moottorina veekasin sijaan kuutonen, mutta eipä asiakkaillakaan enää niin kiire ollut. AMC:N ja Giotto Bizzarrinin yhteistyössä synnyttämästä AMX/3:sta ei tullut tavoiteltua amerikkalaista superautoa 70-luvun alussa, vaikka tuotanto-AMX:stä lainattu 390-kuutiotuumainen kasi antoi kelkalle epäilemättä hyvää kyytiä. MUUTAMALLA harkitulla somiste-elementillä rakennetaan upeasti tunnelmaa, tässä ’52 Mercedes-Benz 300 S:n yhteydessä. CHEVROLET Bel Air ”Hearse” vuodelta -75 palveli Brysselin seudulla ammattikäytössä vuoteen 2011 saakka. Vuosimalliksi kerrottiin infotaulussa 1960, mutta olisiko ollut VW-alustan vuosimalli, sillä Ritter-rantakirppuja valmistettiin erään lähteen mukaan 1969–1975. Pehmeällä katolla näitä valmistettiin 1952–1955 vain 203 yksilöä ja päivitettyä 300 Sc -mallia rättikattoisena 49 yksilöä kevääseen -58 mennessä. 73 03/17
Harmillisesti hyllylle sijoitettuna, joten tätä Zagaton koripajan Delta HF Integrale Evoluzionen perustalle toteuttamaa kipakkaa kupeeta ei päässyt aivan lähelle. KUN näyttelytilan käytävillä on hakeutunut sopivaan mielentilaan, voi euronsa jättää museon yhteydessä toimivaan pienoismallimyymälään. Hintatasoja on sopivasti erilaisille lompakoille. KERTA ranskankielisellä alueella ollaan, niin Michel Vaillant -sarjakuvat ovat ohittamaton tapaus moottoripäille iästä ja sukupuolesta riippumatta. BAIJERILAISTA Batmobile-estetiikkaa 70-luvun alusta BMW 3.0 CSL. SEITSEMÄNKYMMENTÄLUVUN ennakkoluulottomia tuotantoautoja molemmat: lasikuitukorinen keskimoottorisportti Matra 530 LX ’71 ja etualalla ajattomasti muotoiltu Wankelkoneinen NSU Ro80 ’73. Autoworld, Bryssel MUSEON erikoisinta 90-luvun antia edusti ’93 Lancia Hyena. 74 03/17
AZTEKIN kylkiin sijoitettu ”käyttöyksiköt” ovat unohtumaton ratkaisu. Tuotantoon autoja ei otettu, tuskin edes kaavailtiin, mutta konseptimalleille poikkeuksellisesti ainakin Aztecia syntyi rahakkaiden kysynnästä johtuen enemmän kuin yksi; arviot liikkuvat 20 yksilön molemmin puolin. Ohjaamo on vähintään omintakeinen sekin: apukuljettajalla ei sentään ole omaa ohjauspyörää, vaan rattimainen kauhukahva, jonka edessä Halda Rally Computer matkan ja ajan seurantaan. Samalle perustalle toteutettujen konseptiautojen yksityiskohdista mieleen jäivät etenkin auton kyljessä olleet käyttöpaneelit, joissa kolmenumeroisia koodeja syöttämällä saattoi teettää autolle yhtä sun toista. 75 03/17. URHEILUja kilpa-autoja tuodaan museossa näytille kivassa varikkohengessä, samoin isoja valokuvia hyödynnetään tunnelman luomisessa. Sen lisäksi että autossa oli suotavasta öljynvaihtohetkestä kertovat näyttö sekä ilmaisimet jarruja jäähdytysnesteen määrälle, ilmoitti järjestelmä myös kuinka paljon ilmanputsarilla oli suodatustehoa tähteellä. Urheiluversioissa vaihteistona oli viisilovinen manuaali, Asgardissa menoa rauhoitti kolmiportainen automaatti. Etualalla satakunta yksilöä vuosina 1965–1967 valmistettu Alfa Romea 2600 Sprint Zagato. NAPPIAUTOMAATTI ITALDESIGN AZTEC Moni vuoden 1988 Torinon autonäyttelyreportaaseja silmäillyt muistanee Italdesignin paikalle raijaamat konseptimallit: roadster-tyyppinen Aztec, coupé-malli Aspid sekä tila-auto Asgard. Numeron näpyttämällä saattoi muun muassa poistaa vanhat öljyt sähköpumpulla ja toisaalta lurauttaa uutta liukastetta täyttösäiliöstä. Huimia teknisiä ratkaisuja, joista eräät ovat tulleet osaksi autoilun arkea ja osa kuulostaa yhä tänäänkin ufolta. Voimanlähteenä Italdesignin tuotteessa käytettiin tavanomaisempaa ratkaisua, joskin 80-luvun lopulla ehdottomasti ajanhermolla olevaa moottoria. Huulenheitossa avittaa kypäräpuhelintyyppinen äänijärjestelmä. Kyytiä sukkulalle antoi Audi 200:sta lainattu 2,2-litrainen turboviitonen, josta kiusattiin 250 hevosvoiman tehot. Audin sijaan Lancia Delta Integralesta poimittua jatkuvaa nelivetoa avitti tulevaisuuteen kurottava ratkaisu hydraulisien kytkimien ja mikroprosessorien yhteistoiminnan myötä aikaan saatu luistonesto. TOYOTA Prius automuseossa aiheuttaa närästystä monelle, mutta kai se on myönnettävä että vallitsevan hybridihuuman alkulähteillä tässä ollaan. Arkiajossa tarpeettomiksi on todettu kiinteät hydrauliset tunkit, mutta toisaalta monella nykyautoilijalla kulkee mukana pieni kompura rengaspaineita varten Italdesign-konseptin tyyliin
76 03/17. JESADA TECHNIK MUSEUM Thaimaassa, Bangkokin keskustasta viitisenkymmentä kilometriä länteen löytyy automuseo, joka on osa ajoneuvobisneksillään menestyneen Jesada Dejsakulritin huikeaa kokoelmaa. A ina kun puhutaan maailman suurimmasta autokokoelmasta, löytyy jostain vieläkin suurempi, mutta varmasti yksi maailman erikoisimmista kokoelmista, Jesada Technik Museum löytyy vajaan tunnin automatkan päästä Bangkokin keskustasta. Ranskalaista alkuperää oleva Mini Comtesse se vasta fiksu vekotin onkin. Museonsa vuonna 2006 avannut elämäniloinen liikemies Jesada Deshsakulrith ei ole noudattanut perinteistä menestyneiden keräilijöiden toimintatapaa, vaan tunnustaa intohimoisesti haalineensa kaikenkuntoisia kummallisuuksia ja kääpiöautoja puhtaasti omasta mielenkiinnosta erikoisuuksiin. Toisella kyljellä on ylöstaiteltava ovi, kun taas toiselle kyljelle on saranoitu perinteinen käyntiovi. Kovin vakavasti hän ei kuitenkaan omiin linjauksiinsa suhtaudu, sillä vaikkapa 60ja 70-lukuisia Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Tämä oranssi kummajainen näyttää kuin se olisi irronnut ohjaamo jostain isommasta työkoneesta. Kyytiin ei mahdu kuitenkaan kuin yksi ihminen, ja sekin on vähän tarkalla, sillä kulkimen kääntyvän etupyörän päällä kääntyy myös moottori. Postilaatikon kangasverhoillut ovet aukeavat ylöspäin lokinsiipityyliin. Ajoneuvolla on vieläpä taipumus heittäytyä mutkissa kyljelleen, joten pienet apupyörät etukulmissa ovat oikeasti tarpeelliset. Ferrareita tai Porscheja ei kokoelmista löydy, vaan keräilijä kertoo tekevänsä hankintojaan lähinnä autojen viehättävyyden ja söpöyden perusteella. Tennareita on soviteltava jonnekin etuvalojen alapuolille. Kyseessä on kuitenkin Italialainen BMA Amica, jota tässä tapauksessa vauhdittaa 125-kuutioinen moottori. Suomessakin myytiin Amican mopoautoja 90-luvulla, ei tosin enää tätä viehättävää mallia
Erikoista museossa on se, että palkattua henkilökuntaa tuntui ainakin vierailupäivänä alueella parveilevan hurjat määrät, sisäänpääsy on kaikille ilmainen ja lähes kaikissa, arvokkaissakin kääpiöautossa sai rauhassa renkkua mielensä mukaan. Mersuja tuntuu kertyneen vähän sinne tänne laajaa aluetta. 26,5 miljoonaa euroa) kokoelmaansa käyttäneellä keräilijällä on mittavat suunnitelmat museoalueensa kehittämisessä, eikä suunta ole ainakaan pienempään päin. Eräässä haastattelussa hän kertoi viimeiset 36 vuotta keränneensä autoja, ja edelleen johtajan työpäivistä 30-40 prosenttia tahtoo kulua keräilyautojen pohtimiseen. Tunnelma museon pihalla on kuin leikkipuistossa. Suurpiirteisen arvionsa mukaan ainakin miljardi Thaimaan bathia (n. Vanhoista veromerkeistä päätellen vihreä kolmipyörä on liikennöinyt vielä 90-luvulla kotimaassaan. 70-luvun alkuvuosina valmistettu Bond Bug (ötökkä) oli liukasliikkeinen kolmipyörä. Vaatimattomista oloista lähtösin oleva liikemies varttui 60-luvulla viettäen kaiken vapaa-aikansa auttaen isäänsä perheen pienessä autokorjaamossa. Kokoelman monipuolisuuteen on selitys, sillä liikemiehen jo vuosikymmeniä johtama Chase Enteprice Co -yritys valmistaa jos vaikka minkälaisia erikoisajoneuvoja roskisautoista tankkiautoihin, paloautoihin, nostureihin, autonkuljetusautoihin ja ambulansseihin. 77 03/17. Pitkälti toistasataa kulkevaa mallia ei tainnut muilla kääpiöautoilla kiinni saada. Silloiset arkiautot eivät erityisemmin sytyttäneet, mutta kääpiöautojen erikoisuus viehätti ja ne veivät jo tuolloin mennessään. Osa kokoelmasta, varsinkin entisöimättömät ja haastavaksi projektiksi luokiteltavat tapaukset ovat kostean ja kuuman ilmaston myötä haurastumassa vauhdilla olemattomiin. Kokoelma käsittää myös raskaampia erikoisautoja, lentokoneita, linja-autoja, helikoptereita ja tottahan panssarivaunuja, pari höyryveturia ja täysikokoinen sukellusvenekin mieheltä löytyy. Nämä varhaisemmat Bond-mallit on hankittu kokoelmaan mistäpä muualta kuin Briteistä. Hiukan yleisöltä piilossa on vielä rutkasti romua ja hiukan suurpiirteisesti aidatuilta erillisiltä tonteilta löytyy lisää keräilyeriä ihmeteltäväksi. Länsimaiseen jäätyneeseen museokulttuuriin tottuneelle tivolimainen toiminta näyttää jokseenkin vieraalta, mutta jos omistaja on sitä mieltä että lapsille eniten iloa tuottaa museon autoilla ja lentokoneilla leikkiminen, niin mene siinä nyt paremmin pärjännyttä neuvomaan. Kokonaismäärää ajoneuvoille on vaikea arvioida, mutta hurjimpia väittämämiä jopa 1300 ajoneuvosta on helppo uskoa. Euroopassa bisnesmatkoillaan asioiva liikemies näytää ihan sujuvasti löytävän aina jotain kivaa kokoelmaansa täydentämään. Varsinaisessa automuseossa, siis ison metallirunkoisen katoksen suojissa, näytillä on nelisensataa autoa, kokoelma skoottereita ja polkuautoja, mutta viereisellä lentokonekentällä riittää sielläkin ihmeteltävää. Vaikuttaisi kuitenkin että seikka tuskin keräiljää surettaa, sillä ahkerasti mm
Lopputuloksena oli korkea ja tehokas kolmipyörä, joka taisi kaatuessaan tehdä invalideista vainajia. Voiko toivoa enää hienompaa rahtiautoa kuin vaalenpunainen Mitsubishi LEO. 78 03/17. Valtion omistuksessa olleet vamma-autot takavarikoitiin käyttäjiltään ja ne oli määrä tuhota, mutta moni säästyi keräilijöiden iloksi. Briteissä valmistettu käsinhallittava Invacar oli yksi näistä projekteista, joissa kaunis ajatus meni lopulta ihan pipariksi. Keskimmäinen linnunpöntöistä on selvästi Super Comtesse, siinä oikealla Lambretta-skootterin tekniikkaan luottava Ranskalainen William City, ja tuo vasemmalla on Ranskasta sekin, vuosina -76 -82 valmistettu kaupunkiauto Arola. Goggomobiilin avomalli taitaa olla kotikostein laikattu, sillä viitteitä riepukaton raudoista tai kiinnikkeistä ei löytynyt. Monen kääpiöauton suunnittelun perustana oli sen soveltuvuus myös invalidien käyttöön. Palloperäistä Berkeleytä ei tainnut umpimallina edes saada. Toiset on naamioitu pakettiautoiksi, toiset taas kulkevat reilusti motskarinkeula näkyvillä. Kolmipyöräisiä tavarakuljettimia on valmistettu kaikkialla. Näitä Ranskalaisvalmisteisia pikkukulkimia on Suomeenkin jälkituotu ainakin kaksi. Invacarin käyttö liikenteessä lienee kielletty koko Euroopassa, Briteissä ainakin. Punaiset avoautot ovat kauniita pyörien määrästä riippumatta. Lasikuituista Invacaria piti alkuun liikuttaman pieni kaksitahtinen Villersmoottori, mutta kone vaihdettiin pian Steyr-Puchin tehokkaaseen nelitahtiseen bokserikoneeseen. Jesada Technik Museum Turha on esittää autontuntijaa jos ei edes näitä osaa luetella lonkalta. Vaikka Vespa italialainen tuotemerkki onkin, näitä ampiaisautoja ei saapasmaassa koskaan valmistettu
Liekö jonkun aasialaisen koripajan muunnos. Viereinen Fiat 500 on yhtälailla jo uutena Aasiassa muokattu avoauto hauskoilla alaspäin taittuvilla ovensuikaleilla. Musta Ässä on on tavallista liukkaampi 6.3-litraisella koneellaan. Presidentti-Nissaneista -65 esitelty H150-korimalli on vähäelkeisyydessä aivan upeaa aikakautensa muotoilua, ollakseen kuitenkin suunnattu ehkä kaikkein konservatiivisimmalle asiakaskunnalle. Näitä ei ihan joka päivä näe, mikäli nyt on aito vanha Peel Trident. Tätä juustokupumallia valmistettiin vain kourallinen ja keräilijät maksavat näistä nykyisin rutkasti. Onkohan tätä 70-luvun loppuvuosina valmistettua Suzuki Fronte 7-S -mallia suunnitellessa vilkaistu mitä Datsunilla puuhaillaan. Tämä Subaru-muunnos ei ole yksi niistä, sillä tähän on tehty taidokkaasti kaappariovet. Thaimaan pahoista tulvista uutisoidaan aina aika ajoin, joten pari uimakykyistä Amphicaria on hyvä olla lähtövalmiina Yhden Mersurivin nokille oli kiilannut Nash. Prince Skyline 1500 DeLuxe mainostaa peräpeilissään ohc-tekniikkaa. Suomeenkin tuotiin aikanaan PMC Gloriaa, mutta ei ne tainneet aivan tämän näköisiä olla. 79 03/17. Aasian Jollya taidettiin tehdä jonkinmoinen sarja, sillä tästäkin kokoelmasta löytyy näitä useita. Määrä jäi kuitenkin pariinkymmeneen. Tarina kertoo, että 360 Subaruista tehtiin Kaliforniassa jo uutena ranta-autoja sikäläisen maahantuojan toimesta. Tässä on jotain tuttua, vaan ei kuitenkaan. Niin rutkasti, että Tridentiä alettiin valmistaa hiljattain uudelleen, tällä kertaa sähköautona. Tämä japsijärkäle mainostaa nokallaan leuhkasti veekasia
Messerschmittejä löytyy kokoelmasta yhteensä pienen lentolaivueen verran. Euroopasta rahdattujen skootteriromujen joukosta löytyy myös harvinaisuuksia. Romukentälle on kerätty kilvistä ja maatarroista päätellen aarteita useista keskieuroopan maista. Jesada Technik Museum Yksi varastoista oli ahdettu niin täyteen puolikuntoisia kääpiöitä, että keskemmälle ei olisi päässyt kuin hyppimällä autojen katoilla. Eurooppalaisia skoottereita on museossa runsaasti ja ”takahuoneeseen” on kertynyt jokunen varaosaskootteri, sekä reilu hyllyllinen polkuautoja. 80 03/17
No tännekö tämäkin yksilö päätyi. Heikoimmat eivät enää kestä montaa siirtoa paikasta toiseen. Oliskokohan tämä voinut tulla Australiasta, sielläkin Kukkopillejä valmistettiin. Selatkaapas vanhoja Klassikoiden Verkot Vesillä –huutokauppapalstoja vuodelta 2010. Fiat 500-malliin perustuvan Neckar Weinsbergin olemus on yksi tämän kentän ryhdikkäimmistä. Kilvenjäänteet viittaisivat Ranskaan. 8/12 Klassikoissa esiteltiin Suomessa majaileva ryhdikäs yksilö. Maski viittaa Alfa Romeoon, kokoluokka taas Brütsch Mopettaan. Tämäkin vanerikorinen autonrääpäle on joskus ollut jonkun maan rekisterissä. 8/16 Klassikoissa oli juttua Suomessakin olevasta Spatzista, siitä tosin näyttävät siivet puuttuvat. Tätä harvinaista Puch Meister Kabine koppimopoa kaupattiin silloin Itävallasta. 81 03/17. Goggomobil Coupessa on jotain outoa: tuo takalasi. Taustalla oleva siivekäs oranssi on Victoria Spatz. 70 senttiä leveä kikotin auto vai mikä. Tätä Rochdale Olympic-mallia valmistui kourallinen. Moderneja pikkuautoja kokoelmassa edustivat Civicin lisäksi Honda Beat sekä Nissan Figaro. Onko tämä yhdenistuttava n. Kääpiöurheiluauto on oikeasti paljon pienempi kuin kuvista arvaisi. Jollain brittireissulla on tarttunut haaviin melkoinen harvinaisuus. Heikoksi on päässyt tämäkin vain parisataa yksilöä valmistettu Citroen Bijou. Hyvä että ei joutunut hukkaan
Monelle lienee painunut mieleen myös sisäkannen lappunen, johon on laulajaa varten kirjoitettu englantia äänneasuun: ”Ai biin traing foor a veri long taim ty get mai bisnes mai bisnes streit.” ROCK-MIES Honey Aaltonen totesi kerran, että Roadrunnerin kannessa yhdistyvät hienostuneesti tyly romantiikka, taiteelliset lähtökohdat ja omaperäinen toteutus. Jo levyn nimi saa pään pyörälle: Onko se ”Pakilan satakieli” vai Tänään. Ainut vihje kuvaajasta on puskuriin lankeava varjo. Autoilla oli noina aikoina kevyen musiikin kansikuvissa monta tehtävää. Etukannessa on Risto Vuorimiehen kuva yhtyeestä Cisse Häkkisen Cadillac Series 62 Sedanissa, takakannessa kuva auton kojetaulusta. Vinyylipitkäsoittojen kulta-aika 1960–80-luvuilla oli myös levynkansitaiteen juhlaa. osa 1 AUTOT Kulkupelit levynkansissa 82 03/17. Roadrunnerin aikalainen, Erkki Junkkarisen Volvo-kansi, yhdistää myös ristiriitaisia elementtejä. Ne ilmaisivat asennetta, kommentoivat ajan ilmiöitä, loivat tunnelmaa tai herättivät silkkaa hämmennystä. Teksti: Mika Rassi HURRIGANESIN Roadrunner vuodelta 1974 on epäilemättä tunnetuin suomalainen autokansi ja tunnetuimpia levynkansiamme ylipäänsä
Levy on vuodelta 1983, ja B-puolen avausraita on nimeltään Musta Mercedes -62. Rekkamies ilmestyi vuonna 1986. Lama painoi jo suomalaisia, ja cd-levy sysi vinyyliä markkinoilta. Kannen kuvaaja Riitta Sourander onkin muistellut laulun ja kannen yhtälöä koomisena. Leveä muoto on kuin tehty pitkää autoa varten. Vuosi oli 1990. Vuoden 1986 pitkäsoitto oli sekin nimeltään Backseat, mutta kannessa taitaa olla jonkin muun ajoneuvon istuin. Pave Maijasen Tanssivat kengät -albumin sisäkantta hallitsee Henrik Schüttin kuvaama Mercedes-Benz 220S vuosimallia 1962. Siinä tasavallan auto on tuupertunut pinotavaraan. Kansitaide ainakin kutistui jos ei kokonaan kuollut. Tässä huomio siirtyy kasvoista Volvo F12:n ohjaamoon, tievaloihin ja auringonlaskuun. 83 03/17. ISMO ALANGON Kun Suomi putos puusta -levyn takakantta koristaa Pekka Turusen kuva. CISSEN Cadillacin jälkeen varmaankin Suomen kuuluisin levynkansiauto on Irwin Goodmanin Poing poing poingin kannessa. Kaikki kävi kovin äkkiä. Siinä virnistelee laulajan tapaan Willys Jeep ’57. Fender Telecaster on vuoden nuorempi. MATTI ESKON Rekkamies-levyn kannen kuvannut Erik Uddström on muistellut 80-lukua aikana, jolloin iskelmälevyssä piti olla pärstä kannessa. PEER GÜNTIN Backseatkappaleen naispäähenkilö tykkää ilmeisesti leikkiä ahtaissa ja hankalissa paikoissa, sillä laulu kertoo Pontiac Firebird Trans Amin takapenkistä. Kannen kuvasi Hannu Männynoksa, ja levy putkahti kauppoihin 1971. AUKEAVAT lp-kannet tarjoavat mehukasta silmänruokaa
LUMIVALKOINEN 240 GL ei sulanut hankien tahtiin, mutta heikolta vaikutti tulevaisuus kevättalvella 2005. KEVÄT 2005 koitti 19-vuotiaalle Saab 90:lle, mutta oliko se samalla tämän suomalaisten tehtaileman 99-mallin jatkajan viimeinen. Peruuttamaton rekisteristä poisto suoritettiin tälle ’84-malliselle Volvo 360:lle pari päivää ennen vappua 2006. Fotoalbumi Ruotsalainen parkki E dellisessä numerossa peliaikaa saanut Akateeminen parkki -albumi saattoi kiinnittää jonkun huomiota sen suhteen, että pokkarikameran linssin eteen ei ollut osunut yhtään Saabia tai Volvoa. REKISTERI kertoo hätätilanteesta, mutta apua ei tullut. Ja sen myötä näille kaikkensa antaneille ajokeille suodaankin tässä oma kuvakimaransa. Joskus omistajansa ylpeys kasarihenkisine spoilerisarjoineen, tuplaantenneineen ja koriin sävytettyine puskureineen. Itse asiassa osui, sillä vuosituhannen alkuvuosina Jyväskylässä, Kortepohjan ylioppilaskylän tiluksilla viimeisiä hetkiään tai muutoin huolestuttavan pitkää taukoa vietti moni ruotsalaismerkin edustaja. Viimeisin menestyksekäs katsastus oli syyskesältä 2000 ja kesällä 2003 Saab oli lipsahtanut rekisteristä pois. PUUTTUVAN taustapeilin luomaan turvallisuusuhkaan on tämän 900:n kohdalla reagoitu nastarenkailla ja erikoissuunnatuilla lisävaloilla. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Fotoalbumi Teksti & kuvat: Harri Onnila 84 03/17
Otettakoon silti tässä yhteydessä esille, sillä auto on puhutteleva sentään kaksivärinen turbo-Saab ’83 USA-900-kilpineen. 300-SARJAN Volvoja hyljeksittiin (ja yhä edelleen?) oikein urakalla, joten ajourakoiden päättymisiä näkyi eri puolilla Suomea 2000-luvun alussa. HEINÄKUUN ilta-aurinko lämmitti kivasti vuonna 2002, mutta metallivärisen ja erikoisvanteistetun 99:n käyrä taipui alaspäin kuin kylkilista. Hyväksytty katsastuskin oli edelliseltä vuodelta, mutta rekisteristä poisto odotti jo loppukesästä 2005. TÄMÄ kuvapari vie lähes kolmesataa kilometriä etelään Kortepohjasta, Helsingin Länsi-Herttoniemeen ja huhtikuulle 2009. PIKKU-VOLVOJA riitti murehtimaan tulevaisuuttaan pareittain. Tämä Kortepohjasta keväältä 2005. Vasemmalla tuunattu 340 GL ’88 ja vieressä ’89 360 GL, joka poistui lopullisesti rekisteristä lokakuussa 2006. Tunnuksen perusteella liikenteestä poisto jatkunut pian vuosikymmenen, mutta hengissä yhä. 85 03/17. RIKOTTU vilkunlasi vaikuttaa viime hetkien kiusalta, sillä muutoin tämä 900 GLS ’82 näytti keväällä 2005 varsin ryhdikkäältä
Mukavilla 20 000 euron korotuksilla edenneessä huutokaupassa tämä laikka-avo vaihtoi omistajaa lopulta 649 600 eurolla. Vuonna 2001 amerikkalainen keräilijä sai harvinaisuuden kokoelmaansa antamalla siitä vaihdossa 356 B Carrera GS -mallin. Marginaalista Ainutlaatuinen 86 03/17. Odottamaan he saivat jäädäkin, kun leikelty ja lattiastaan vahvistettu avomalli todettiin tehtaan testeissä keskentekoiseksi. AVO-PORSCHE H elmikuussa Pariisin Retromobilenäyttelyn yhteydessä pidetyn klassikkoautohuutokaupan tarjonta oli pääosin eurooppalaisten keräilysporttien kermaa. Kuvat: RM Sotheby’s LÄHTÖHINNAKSI erikoiselle 901-avo-Porschelle oli keksitty 400 000 euroa. Mallin jatkokehittelyn tuloksena syntynyt, vuonna 67 esitelty Targa sai rientää paikkaamaan avomallin kysyntää markkinoilla. Tämä 911-mallin varhaiseen 901-sarjaan kuuluva auto on yksi tehtaan vuosina 63 ja 64 valmistamasta kolmestatoista testiautosta ja tiettävästi ainut, joka lähetettiin Karmann-koritehtaalle avomallimuutosta varten. Seuraavana vuonna auto kulkeutui brittiharrastajan kokoelmaan, josta se nyt asetettiin julkiseen myyntiin. Yksi erikoisuus oli Porschen harvinainen prototyyppi, joka pantiin nyt ensimmäistä kertaa julkisesti myyntiin. Valtaosan 901-testiautoista tehdas putki tai romutti. Kun Porschen vanhenevalle 356-mallistolle ounasteltiin seuraajaa, odottivat varsinkin Amerikan jälleenmyyjät uutuutta myös avoversiona. Karmannin leikkelemä valmistenumero 13 360 kuitenkin pelastui saksalaisen keräilijän neuvoteltua siitä tehtaan kanssa kaupat vuonna 67. Yksilö on säilynyt hyvin pitkälle siinä kunnossa, jossa se aikanaan tehtaalta myytiin. Varsinkin vettäpitävä ja kauniisti alas laskostuva katto todettiin ylivoimaiseksi sarjatuotantoon, joten suunnitelmat 911-avomallin esittelystä päätettiin laittaa hetkeksi jäihin. Vuonna 2013 se nähtiin kutsuvieraana Pebble Beach Concours d’Elegance -tapahtumassa juhlistamassa 911-Porschen 50-vuotispäiviä
Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Varastossa myös suuri määrä käytettyjä varaosia Sivuillemme päivittyy erikoisimmat löydöt ja osaerät Suomen Volvo-kerhon perinteinen rompetori 20.5. verhoiluja tiivisteosia. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Teemme myös verhoilutöitä. com/klassikot Kun muutat, kerro myös meille. 2 viikon välein). 0400 570 413 • 040 736 0005 Olemme mukana CLASSIC MOTORSHOW SSA tervetuloa tutustumaan! C6 O SA ST O. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Klassikottilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ klassikot.fi Mukana Lahden -tapahtumassa! modeltoys.net VW Karmann Ghia ja tuhansia muita pienoismalleja osoitteesta CLASSIC MOTORSHOW K&L Partner 30 vuoden kokemuk sella! Verhoomo Vanhojen autojen kankaita, nahkoja, vinyylejä, avoautojen kattoverhoilut. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.klpartner. pihassamme Ylöjärvellä! 74, 95 € 13” 79, 95 € 15” Alkaen Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi www.facebook. • email: info@klpartner. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. www.varastopalvelu.
3.0 V6 ja automaattivaihteisto sähköisellä yliloikkarilla. Ajettu säännöllisesti kesäisin. Tiedustelut: Jussi 0405879068 Erittäin harvinainen Nissan 300 ZX urheiluauto. Museoleimalle vaatii joitakin toimenpiteitä. Pakettihinta 300 €. Automaattinen ilmastointi, josta aineet kuluneet pois. Digitaalinen mittaristo ja mm gvoimamittari, kompassi yms. Pakettihinta 120 €. Vuosimalli 1984. Myydään Alkuperäinen, lähes täysin virheetön Pininfarinan suunnittelema 205-avoklassikko 1.9 GTI:n tekniikalla. Puh: 0503497080 Chevrolet Camaro Sport Coupe ’79. Vaihdossa käy museoikäinen neliovinen tai farmarikorinen, automaattivaihteinen auto. 044 546 5788 tai sähköpostilla kari.mattila@viipalemediat.fi Osta, myy tai vaihda klassikkosi Klassikkomarkkinat 89 03/17. Hyvässä käyttökunnossa kaikin puolin. 0503723647, Padasjoki Triumph Daytona T100R vm. -68. Ajettu 91t mailia. Ollut aina kuivassa kylmässä tilassa. Targakatto. Auto on rekisteröity Suomeen jo -80. Ollut meillä säilössä n. Camaro on näytillä Lahden Classic Motorshowssa. Hinta 8900 €. Merkkihuollettu. Teetetty alustan täydellinen ruostekorjaus ja suojaus muutama vuosi sitten. Normaalia lyhempi, kaksipaikkainen malli. H. Vain nouto. Voidaan tarvittaessa vuosikatsastaa samaan hintaan, ei vikoja. Tekniikkana hieman piristetty 305 pikkulohko + automaatti. ML: 19000 km, Hinta: 6900 €. Nurmes. Kaikki digitaaliset asiat toimivat. 10 vuotta. 0503723647, Padasjoki -40 luvun rekisterikilvet 3kpl. Vain radio ei toimi, lienee AM-kanavilla. 8500 € Artsi Kontio Lemi p.0503377377 artsikontio@gmail.com Vanhoja käyttämättömiä esso tarroja 650 kpl
Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan
Sellainen on Rover 75. Jotain perin klassista siinä kuitenkin on nuoresta malli-iästä huolimatta. Tuleva klassikko Rover 75 Jotkut autot vanhenevat muita nopeammin. Hintakuopan pohjaa koskettavia ja tulevaisuudessa harrastepotentiaalia kasvattavia autoja tuumaillessa mieleen nousevat yleensä ensimmäisenä urheilumallit. Tai jos moottorin ja voimansiirron puoleltakaan ei löytyisi eksoottisia ratkaisuja, vaan esimerkiksi konerikon sattuessa uuden voimanlähteen löytäisi satasilla purkamolta. Malli-iältään Rover 75 on Tuleva klassikko -sarjassa käsitellyistä autoista uusimpia. Viiden tonnin autoon voi helposti tulla arvoaan suurempi vika. Eksoottiset tekniset ratkaisut ja laadukkaasti toteutetut komponentit yhdistettynä verrattain alhaisiin valmistusmääriin pitävät varaosien hinnat korkealla tasolla. Se selittääkin entisten arvoautojen osaksi koituvat suhteettoman suuret hinnanpudotukset. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine A uto voi herättää kiinnostusta monella tavalla. Ymmärtäähän sen. Rover 75 ei välttämättä kuulu kumpaankaan edellä mainituista ryhmistä. Loistoautojen charmi ei vedä juuri ketään puoleensa enää siinä vaiheessa, kun ne ikänsä puolesta putoavat pois varsinaisen kohderyhmänsä ostoslistalta mutta vuodet eivät riitä vielä museoauton statukseen. Mutta kuten kuvista käy hyvin ilmi, klassiset ratkaisut tekevät auton arvokkaalla tavalla ikäistään vanhemmaksi niin sisäkuin ulkopuolelta. TOUKOKUU 2000 Rover Cars -yhtiö myydään Phoenix Venture Holdings -yhtiölle. Kiehtovia ovat myös ne mallit, joissa arkisempi kuori kätkee sisäänsä eksoottista tekniikkaa kuten nelivedon tai kahdeksansylinterisen v-moottorin. Kahden kuukauden kuluttua 75 saapuu asiakkaiden saataville Britanniassa. Helppo, ulkomuodoltaan aristokraattinen, tilava ja hiljainen auto parilla kolmella tonnilla. Koko tuotanto keskitetään samana kesänä Longbridgeen ja syksyllä autovalmistajan nimeksi vaihdetaan MG Rover Group Ltd. Myynti helpottuu vain hintaa laskemalla. Toiset taas ovat vanhoja jo tuotannon vasta käynnistyessä. Kaksiovinen coupe-kori, kovat suoritusarvot ja erilaiset GT-sarjaan viittaavat kirjainyhdistelmät kiinnittävät heti automiehen huomion. Viallisen loistoauton myynti eteenpäin onkin vielä monin verroin vaikeampi rasti. MALLIHISTORIA LOKAKUU 1998 Rover 75 esitellään yleisölle ensimmäistä kertaa. Jaguar tai S-sarjan MercedesBenz ovat vaikeita myytäviä, kun ikää alkaa olla parikymmentä vuotta. HUHTIKUU 1999 Tuotanto pyörii ja ensimmäinen yksilö rullaa tehtaan liukuhihnalta. Vaan miltäpä kuulostaisi, jos loistoauton reseptiä noudattelevan auton kulutusosat olisivatkin arkiautoista tuttua ja edullista tavaraa. Melkein sin iverinen 92 03/17. Tapahtumapaikkana on Englannin kansainvälinen autonäyttely. Tällaisella autolla kehtaa kyllä saapua brittiautokokoontumiseen, varsinkin jos yksilö on säilynyt edustavassa kunnossa. Mutta on eräs..
HEINÄKUU 2003 Viiden miljoonan myydyn Rover-auton raja rikotaan. Elektroninen luistonestojärjestelmä, etuveto 05 Alusta edessä kolmiotyyppiset alatukivarret, joustintuet ja kallistuksenvaimennin. Suurin vääntömomentti 185 Nm / 4000 kierr. Merkkipaalu saavutettiin Rover 75:n Monogram-versiolla. Sylinteritilavuus 1991 kuutiosenttiä (poraus 80,0, isku 66,0 mm). HEINÄKUU 2001 Rover 75:n urheilullisempi versio MG ZT saapuu jälleenmyyntiliikkeiden rivistöihin. Säätyvä imusarja, jakajaton sytytysjärjestelmä, monipistesuihkutus. Suurin teho 150 hv / 6500 kierr. HELMIKUU 2001 Porrasperäisen mallin rinnalle esitellään farmarikorinen versio. Sylinteriryhmä ja -kansi kevytmetallia, neljä venttiiliä / sylinteri, neljä (2 / kansi) hammashihnakäyttöistä nokka-akselia. 04 Voimansiirto viisiportainen elektronisesti ohjattu automaattivaihteisto lattiavalitsimella. Valmistus käynnistyy saman vuoden toukokuussa. Takana erillisjousitus, poikittaiset alaja ylätukivarret ja eteen suunnatut pitkittäistuet. Tehostettu hammastanko-ohjaus 06 Kori itsekantavalla korilla varustettu neliovinen sedan 07 Mitat akseliväli 274,6, pituus 474,7, leveys 177,8, korkeus 142,4 cm 08 Suorituskyky kiihtyvyys 0–100 km/h 12,6 s, huippunopeus 205 km/h 09 Hinta uutena 281 900 markkaa (Connoisseurvarusteiden kanssa) 93 03/17. Rover 75 Tourer nähdään ensimmäistä kertaa Geneven näyttelyssä. Melkein sin iverinen 01 Auton merkki ja malli Rover 75 2,0 V6 02 Vuosimalli 1999 03 Moottori eteen poikittain sijoitettu kuusisylinterinen V-moottori
Saman vaikutuksen tekevät yksinkertaisesti kaareutuva kylkilinja ja siihen arvokkaasti porrastuva c-pilarin ja takakontin yhdistävä muoto. 94 03/17. Hinnatkin ovat Roveria korkeammalla tasolla: oikein hyvän Roverin saa viidellä tuhannella ja S-Typen hinnat taas alkavat samoista lukemista. Monenlaista mukavaa Ajettavuuden osalta loisteliaisuus riippuu ensiostajan valitsemasta varustetasosta ja tekniikasta. Kauneus on tietysti aina katsojan silmissä, mutta 75 oli kaunis myös alan ammattilaisten mielestä. MAALISKUU 2004 Kahdeksansylinterinen moottori tulee myös Roverin valikoimiin. Hieman aggressiivisesti tuijottavien tuplavalojen väliin jäävä maski ja sitä jakavaan pystyelementtiin kiinnitetty merkin logo vievät ajatukset saarivaltion autoteollisuuden suuntaan. Asiat eivät ole kuitenkaan aivan näin yksioikoisia. Tuotemerkin ajauduttua BMW:n haltuun alkoi terävä kynä piirtää Roverin nuottivihkoon vihdoin selkeitä suuntaviivoja. Rover-autojen perinteisiin nojaava muotoilu oli tunnistettavaa ja se huokui vaurautta. Nelisylinterinen moottori puuttuu kokonaan varustelistalta ja pienin kuutoskonekin on 200-hevosvoimainen. Paluu juurille Vanhaan hyvään aikaan Rover tunnettiin loisteliaiden autojen valmistajana. Pieni neloskone on sitkeämpi kuin miltä se numeroiden valossa näyttää. Roverin tyyliin ihastuneella ei ole kovin paljon vaihtoehtoja tarjolla. Vaihtoehto Rover 75-mallille tuleekin Englannista. Kun auton olemus jo itsessään kannustaa ajamaan arvokkaasti, 1,8-litrainen selviää arjen pyörityksistä aivan kelvollisesti. Japanilaismerkeillä on omat erityismerkkinsä kuten Leksus, mutta nekin ovat suunnattu pikemminkin kilpailemaan BMW:n ja MercedesBenzin kanssa. 1,8-litraisen rivinelosen ja kepillä hämmennettävän vaihdelaatikon yhdistelmä tuntuu taas epäsopivalta tällaiseen autoon. Syntyi Rover 75, jonka myötä aikanaan arvostettu merkki teki paluun juurilleen. Tuoreeltaan Rover 75 ansaitsi autosuunnittelijoiden myöntämän Maailman kaunein auto -palkinnon. Aikojen saatossa Rover ja monet muut brittimerkit näyttivät kulkevan kuin vailla suuntaa ja määränpäätä. Hurjin versio on ahdettu 4,2-litrainen kasi, joka puskee ulos liki neljäsataa hevosvoimaa. Isompi V6 ja automaattivaihteisto on luontevin tekniikkapaketti ison ja arvokkaalta vaikuttavan korin liikuttajaksi. Takavalot, takaluukun kansi ja takapuskuri luovat kauniisti piirtyvän kokonaisuuden. Hinta uutena alk. 329 000 mk Brittiautoissa ja varsinkin niiden luksusversioissa noudatetaan varsin omaperäistä tyyliä niin ulkonäön kuin sisätilojen kohdalla. Seiskaviitosen tunnistaa välittömästi brittiautoksi, katsoi sen koria mistä suunnasta tahansa. Autojen sisätiloissa tuoksui nahka, ja luksusvaikutelmaa lisäsivät lukuisat kromiosat sekä jalopuusta veistetyt yksityiskohdat. NAHKA, puu ja klassinen mittaristo tuovat arvokasta tunnelmaa Roverin sisätiloihin. Tuleva klassikko TOINEN VAIHTOEHTO TOINEN VAIHTOEHTO JAGUAR S-TYPE Valmistusvuodet 1999–2006 Teho 200–396 hv Suorituskyky 0-100 km/h 5,6–9,9 s. Tämän yksilön nahkaverhoilu on poikkeuksellisesti kotimaista käsialaa, sillä auto toimitettiin maahan kangasverhoiltuna. Jaguar S-Type esiteltiin samaan aikaan Roverin kanssa. Luksusluokan vaunuissa automaatin toiminta on hyvin huomaamatonta, mutta Roverin vaihteisto ei samaan Rover 75 SYYSKUU 2003 Ford Mustangin tekniikkaan pohjautuva V8-koneinen ja takavetoinen MG ZT 260 esitellään. TAMMIKUU 2004 Sekä MGettä Roverversiot saavat uuden ilmeen kasvojenkohotuksen myötä. Automaattilaatikko on tietysti aina mukava, mutta Roverin sähköisesti ohjattu viisiportainen aski ei ole alan parhaimmistoa. Vaihdot tuntuvat, ja usein tuntuu myös siltä, että tietokone on hieman liian hätäinen valinnoissaan. Aivan samalle kohderyhmälle sitä ei ole kuitenkaan suunnattu. V6moottoreita oli tarjolla kaksi, 2,0ja 2,5-litrainen versio. S-type tarjoaa käytännössä samaa kuin Rover 75, mutta kaikkea on enemmän ja kaikki on myös mukavampaa, joskin takavedon eduista ja haitoista voi kiistellä. Mallinimi on loogisesti Rover 75 V8
95 03/17. Tuoreeltaan Rover 75 ansaitsi autosuunnittelijoiden myöntämän Maailman kaunein auto -palkinnon. MARRASKUU 2004 Roverin autovalmistuksen satavuotisen taipaleen kunniaksi toteutettu Rover 75 Coupé esitellään yleisölle. Yrityksen fyysinen omaisuus myydään kiinalaiselle yhtiölle. HUHTIKUU 2005 Tehdas suljetaan ja kaikkien Roversekä MG-mallien tuotanto päättyy
Tuleva klassikko 96 03/17. Tunkkaisuus johtuu siitä, että järjestelmän pohjan tuuletusreiät ovat tukossa ja vesi kertyy pohjaan. Pääsyy tähän on kannentiivisteongelmat, joiden myötä tiedossa on useita moottoririkkoja. Molemmissa tapauksissa kannattaa ennen ostoa miettiä, tyydyttääkö verhoilun kunto myös jatkossa. Jos autoa ei ole tarkoitus pitää pitkään, kannattaa miettiä dieseltai V6-versiota. ALUSTA Käsijarrumurheet vaivaavat, joten tarkista toiminta huolellisesti. Näin tuoreessa ja loisteliaassa autossa odottaisi ilmastointilaitteen olevan vakiovaruste, mutta näin ei ole. Hysteerinen ei kuitenkaan kannata olla, sillä mahdolliset tiivisteongelmat esiintyivät jo alhaisilla kilometrilukemilla ja moneen moottoriin on vaihdettu uusi versio kannentiivisteestä. Samassa tilassa on myös moottorinohjausjärjestelmä, joten veden myötä voi koitua monta murhetta. Rover 75 ROVERIN ajettavuus on kohdallaan. Ylellinen nahkaverhoilu säilyy pitkään hienossa kunnossa, kunhan sitä huoltaa. Käy huolellisesti läpi paneelit ja varmista, että ne istuvat moitteettomasti. Kattoluukun koteloiden vedenpoistoletkut voivat tukkeutua ja aiheuttaa ongelmia. SISUSTA Roveria tarjottiin sekä nahkaettä kangasverhoilulla. Varmista siis, että molemmat avaimet ovat tallessa. Konepellin avausmekanismin toiminta kannattaa varmistaa. Moni omistaja on kertonut muoviosien heikosta kiinnityksestä. Esimerkiksi turvatyynyyn liittyvät liittimet sytyttävät airbag-valon, tavaratilan lukko reistailee ja niin edelleen. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! MOOTTORI Roverin 1,8-litrainen neloskone on kehnossa maineessa. Kiinnitä huomiota tuuletusjärjestelmästä tulevan ilman raikkauteen. Parin tonnin yksilössä kuluneet komponentit saattavat merkitä tuntuvaa lisähintaa, joten koeaja huolellisesti, myös huonolla tienpinnalla. Parhaimmillaan hiljainen ja vakaasti etenevä auto on taajamien ulkopuolella. Nivelet, iskunvaimentimet ja jouset ovat kulutustavaraa kuten muissakin autoissa. Jos et pärjää ilman, tarkista asia ennen kuin edes lähdet katsomaan autoa. Näin on myös 75:n kohdalla. KORI Nykyautojen avaimet saattavat olla kalliita ja vaikeita hankkia. Myös pienet sähköviat vaivaavat. Kangasverhoilun istuinmateriaali likaantuu herkästi ja on vaikeasti puhdistettava. Toimintojen tarkastamiseen kannattaa käyttää aikaa. Vaikka moottori toimisi moitteetta, auton edelleenmyynti voi nimittäin tuottaa harmaita hiuksia
BMW:llä oli omat mallinsa tähän hintaluokkaan, ja 75 tehtiin tarkoituksella miellyttämään tarkasti valittua kohderyhmää – sellaista, jolle BMW:n valikoimissa ei ollut sopivaa malleja tarjolla. Halvasta autosta ei siis ollut kysymys. mukavuuteen yllä. ”Näiden automaattilaatikoissa on heikko kohta peruutusvaihteen pienessä kiinnikkeessä. Rover paini uutena siis kovassa seurassa. ”Autona 75 on aliarvostettu. Kojelaudan pyöreät ja vaaleapohjaiset mittarit joko miellyttävät tai eivät, mutta aika harva voi sivuuttaa näkymän pelkällä olankohautuksella. Nykyaikaisen klassinen Sisältä Rover on yhtä herkullinen kuin ulkoa. Sisältä auto onkin toteutettu varsin tinkimättömästi valittua tyyliä noudattaen. Esimerkiksi Saab 9-3 Turbo Coupe maksoi 189 000 markkaa ja E-Mercedes alimmillaan 311 000. Voi olla, että seura oli liian kovaa ja kilpailu tylyä. Brittiautoihin jo nuorena hurahtaneeseen Janneen vetosi merkin paluu juurille. Kuusisylinterinen 523i BMW oli hinnoiteltu alle 300 000 markan. Pikkuvika, mutta iso remontti se oli.” Kuvien yksilö kiinnosti Jannea kahdesta syystä. Hyvä auto, aristokraattinen ja selvästi brittiläinen muotoilu sekä ylelliset materiaalit luovat hyvän kokonaisuuden. Kaikkiaan Janne muistelee talvella uuden omistajan löytänyttä Roveria hyvillä mielin. Auton nykyinen hintataso huomioiden kyyti on mitä mainiointa. Nyt seiskaviitoseen pääsee käsiksi halvimmillaan alle 2000 eurolla ja tunnollisesti pidetyn huippuyksilön omistajaksi pääsee 6000–7000 sijoituksella. 1,8-litrainen ja manuaalivaihteinen alkaen-malli oli hinnoiteltu 200 000 markan paikkeille. Vuonna 1999 nahkaverhoiltu ja kuusisylinterisellä moottorilla ja automaattivaihteistolla varustettu malli maksoi vajaat 300 000 markkaa. Rover 75 tehtiin tarkoituksella miellyttämään tarkasti valittua kohderyhmää – sellaista, jolle BMW:n valikoimissa ei ollut sopivaa mallia tarjolla. Hinta ei siis ole enää esteenä omasta aristokraatista haaveilevalle. KÄYTTÄJÄN KOKEMUKSIA Helsinkiläinen Janne Pakarinen kiinnostui Rover 75 -mallista heti tuoreeltaan. 75 ei kyennyt palauttamaan Roveria tasolle, jonka se olisi ehkäpä ansainnut. Se voi murtua pienestäkin väärinkäytöstä, ja sama osa oli tässäkin rikki. Tätä on tietysti ajateltu jo autoa suunniteltaessa. Alkuperäinen kohderyhmä tunsi vetoa klassisesti muotoiltuun mittaristoon siinä kuin vanhaa aikaa modernilla tavalla heijastaviin sisustaratkaisuihin muutenkin. Nahkaverhoilu on varmasti osuvin valinta tähän korimalliin. 97 03/17. Bensiinikäyttöiset moottorit ovat Roverin valmistetta. Tien päällä Rover on hyvä peli, hiljainen ja mukava. Kaksilitrainen moottori on pienillä kierroksilla hieman puhditon, mutta isolla tiellä hengettömyys vaivaa vain ohituksissa, kun kunnon kiihtyvyys edellyttää korkeita kierroksia. Manuaalilaatikko ja kytkin taas pelaavat hyvin yhteen, joten vaihtoehtojen ero ei sittenkään ole niin suuri kuin ensin odottaisi. Ei näissä loppujen lopuksi erityisen paljon vikoja ole, ja toisaalta eivät kilpailevat premium-merkit ole aivan ongelmattomia nekään.” Parhaimmillaan 75 on Pakarisen kokemusten mukaan maantiellä. Dieselkäyttöisessä vaihtoehdossa moottori on lainaa emoyhtiö BMW:ltä. Se oli ollut uudesta saakka samalla omistajalla, ja erityiseksi auton teki siihen uutena kotimaassa teetetty nahkaverhoilu. Oman yksilön hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun tuttavan uutena ostama yksilö jäi halliin seisomaan vaihteiston rikkoonnuttua
Seuraavassa numerossa: Klassikot 04/17 ilmestyy 1.6.2017 Saab 99 ’70 Aki Tegelberg, saabisti jo kolmannessa polvessa, omistaa komean Saab-kokoelman. Vetovoimainen Vitesse Triumph Vitesse ’66 & Eriba ’78 Kompaktilla kuutoskoneella ja lyhyehköillä välityksillä varustettu Triumph Vitesse sopii Sami Tikkasen kokemuksen perusteella mukavasti pienen matkailuvaunun veturiksi. Seuraavassa numerossa tutustumme lähemmin hänen alkuperäiskuntoisena säilyneeseen Ysiysiin. Sukuvikana saabismi 98 03/17. Opiskelijabudjetin hankinta Peugeot 403 Cabriolet ´58 Suomeen ei tiettävästi montaa avomallista 403-Pösöä tullut, joten Markku Eskelä toimi ajoissa ja hankki omansa opintolainalla jo vuonna -69
280 SE ‘77 MERCEDESBENZ Itse tehty Kirppu 03/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi BANGKOK Tuleva klassikko Rover 75 tarjoaa tyyliä ja mukavuutta pikkurahalla Koreampi Kadett Uutena Suomeen myyty Opel Olympia 1700 S ‘68 Runsauden pulaa Takavuoden auto -sarjassa katsaus 70-luvun alkuun 36 84 80 -1 70 3 • PA L VK O 20 17 -2 2 6 41 48 83 68 48 08 17 00 3 Viipale mediat 03 /1 7 La nc ia Be ta Sp id er ‘78 • M erc ed es -B en z 28 SE ‘77 • Op el Oly m pia ‘6 8 • Ro ve r 75 ‘9 9 • To yo ta Co ro na M K II ‘70 • Vo lk sw ag en Ra nta kir pp u ‘77 YKSILÖLLINEN LANCIA BETA 2000 SPIDER ‘78 100 SIVUA RENTOA MENOA! KÄÄPIÖAUTOMUSEO AVOSPORTTI 40 VUOTTA TEKIJÄLLÄÄN SÄILYNYT KESÄAUTO Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Lue lisää www.teboil.fi. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet