Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. TULEVA KLASSIKKO: Kummallinen Fiat Multipla PELLINPIIRTOJA: Pietro Frua tyyliä tilaustyönä KEURUUN AJOT: Harrastevehkeet talvisilla teillä JAPSIAVO JENKEISTÄ TOYOTA CELICA GT ’89 3/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 3/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi PIKKUÄRRÄ SOLIFERSUZUKI R ’88 Erikois -X FIAT X1/9 ’78 PORSCHE 911 T ’69 SALORAN HERKKU 03 /1 9 Fia t X1 /9 ’78 • Fo rd 17M RS ’70 • Po rsc he 911 T ’69 • Šk od a 445 ’58 • So life r-S uzu ki R ’88 • To yo ta Ce lica GT Co nv erti ble ’89 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -1 90 3 • PA L VK O 20 19 -2 3 6 41 48 83 68 48 08 19 00 3 Viipale mediat ToyotaToukonen Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet
0400 972 413. CLMalumiinirampit. Toisenlaista luksusta tarjoillaan huiman hienon Toyota Crown -edustusauton esittelyssä. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Mukavuutta ja luksusta Alfa Romeo Spider ja Saab 900 Cabriolet ovat perinteisiin nojaavia punaisia avoautoja. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. CLMalumiinirampit. Ainakin se, että uutena jommankumman ostaneella oli talouspuoli kunnossa. 0400 972 413. Lisäksi sivuilta löytyy arkisempaa kalustoa ja tuttuun tapaan alkukesän tapahtumia. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. CLMalumiinirampit. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . 0400 972 413. 0400 972 413. CLMalumiinirampit. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Onko niillä muuta yhteistä. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI antti.siikala@trailerikeskus.fi Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. 0400 972 413. Klassikot 4/2019 ilmestyy 6.6.2019 Seuraavassa numerossa: 99 Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. CLMalumiinirampit. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Katso lisää ja jälleenmyyjät Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila
puh. Hankookin uusin Ventus Prime -sarjan rengas tuo turvallisuutta ja ajamisen iloa keskikokoisiin ja suuriin autoihin. 040-586 8199 | 016-431 066 | tilaukset@kmrrr.fi | info@kmrrr.fi Uutuus Ventus S1 evo³ Vaikuttava suorituskyky ja erinomainen käsiteltävyys premium autoille. UUTUUDESSA ARAMID VAHVISTETTU RUNKORAKENNE. www.hankook.fi | shop.kmrrr.fi Myynti hyvin varustetuista rengasliikkeistä kautta maan Maahantuoja
Rompetorialue Pohjoisportti Eteläportti AHS:n Rompetori Tiedustelut: Kenneth Lemström 050 320 8484 www.autohistoriallinenseura.fi 30 v Sisäänpääsy 2 €/hlö, ilmainen paikoitus.. 2. lauantaina 8.6.2019 klo 9-15 VIRKKALA, Vanhan kalkkitehtaan alue Kievarintie, 08700 Lohja (Noin 10 km Lohjalta kantatie 25 Hankoon päin. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Ei ennakkovarauksia. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Harrastukseen liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. 5. 3. Opasteet Virkkala-Inkoo risteyksestä ja Virkkalan keskustasta). Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Tervetuloa Rompetorille Virkkalaan! Myyntipaikat 20 €. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Voiko sika säkissä olla rikki. 4. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. 1
T ätä kirjoitellessa aurinko lämmittää jo mukavasti ja isot tiet ovat sulia. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Poikien 80-luvun pikkumopo-projektien kanssa on tullut värkkäiltyä, tallissa talviseisonnassa olevan tšekkiauton olemusta kohennettua, rompetoreilla käytyä ja tietysti hankittua uusia osia ja uutta ajokalustoa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ainakaan autourheiluun ei monestakaan urheiluautosta sellaisenaan ole. Suunnitelman alkuosa onnistui, mutta jälkimmäinen ei – kotimatkalla alkoi sataa vimmatusti lunta, jota sitten riittikin viikoiksi eteenpäin. Urheilullisten mopojen markkinoilla tuskin on nähty vakuuttavampaa esitystä kuin Solifer-Suzuki R. Viimeisin ostos on kaksipyöräinen, ja se osui kohdalle ikään kuin vahingossa. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kävin katsomassa aivan toisenlaista moottoripyörää, joka ei paikan päällä nähtynä enää herättänytkään mielenkiintoa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Vauhdikkaita ja bensiinintuoksuisia lukuhetkiä sporttimallien parissa! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 5 Pääkirjoitus. Urheiluauto-teemaan porhalletaan myös kuvapalstalla sekä Porsche 356 -artikkelissa. Merkki ja malli olivat juuri oikeat, mutta sitäkin enemmän pyörässä viehätti sen käytössä kulunut ulkoasu. Korkeahko hinta vähän harmitti, mutta aurinko paistoi ja maantiet sulivat kovaa kyytiä. Sitä myyvällä herralla oli kaupan toinenkin prätkä, joka puolestaan näytti juuri sellaiselta mistä olin haaveillut 80-luvulta lähtien. TILAAJAPALVELU Puh. Taitavat olla mielikuviin perustuvia juttuja enemmän kuin mitattavia tai muuten todennettavia asioita ne. Entisöityjä brittipyöriä on tarjolla taajaan, mutta käytön jäljiltä olevia harvemmin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Urheilullisella otteella COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tuoreemman kaluston puolelta urheiluauton määritelmää voi puntaroida avomallisen Toyota Celican parissa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Hienoltahan se tuntui, joskin japanilaispyöriin tottuneena piti omaksua muutamia uusia juttuja. On ikoninen Porsche 911, mutta vähemmän räväkällä moottorilla varustettuna, ja Fiatin valmistama pieni keskimoottorinen X1/9. Jonkin sortin sporttina tätäkin brittiä on aikanaan markkinoitu, mutta samaan aikaan oli markkinoilla jo reilusti terävämmin kulkevia ja napakammin ohjautuvia laitteita. Siinä ajellessa tuli pohdittua urheiluvehkeiden luontoa. Omalla kohdalla menneen talven lumiin mahtui kaikenlaista. Mikä sitten määrittelee perusmallin ja urheilullisen laitteen eron. Päätin lyödä kaupat lukkoon, hakea pyörän ja lähteä sillä heti seuraavana päivänä tien päälle. Lopulta pääsin pyörällä tien päälle. Tavallisen kansan perusmalleistakin tehtiin menevämpiä versioita kuten esittelyssä olevat Ford 17M RS ja Škoda 445. Tähän numeroon kokosimme mielenkiintoisen kattauksen urheilullisia ajopelejä. Pietro Fruan muotoilutöistä kertovan artikkelin sivuilla esitellään kauniita muunnoksia aihepiirin tiimoilta
36 Solifer-Suzuki R ’88 s. Nykyisin museorekisteröity auto on maamme ainoa liikennekelpoinen yksilö laatuaan. TAPAHTUMAT 66 Talviajo, Keuruu Ajotapahtumia riittää lähes joka kesäviikonlopulle, mutta talviajojenkin suosio kasvaa. 74 Maalissaalis, Tuulos Kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa vuosittain järjestettävä Maalissaalis-prätkärompetori houkutteli paikalle väkeä tungokseksi saakka. 40 Škoda 445 ’58 s. 70 TalviHeikki, Turku Klassikkoautoväen rompetorikausi on perinteisesti käynnistynyt Turussa. Ärrän myötä teini-ikäisetkin pääsivät käsiksi alumiinirunkoiseen muovisukkulaan. X1/9 Serie Speciale ei miehen kokoelmiin sellaisenaan kelvannut, joten Multamäki entisöi auton ensiluokkaiseen kuntoon. 24 Toyota Celica GT Convertible ’89 s. 30 Ford 17M RS ’70. 46 Porsche 911 T ’69 Sinapinkeltaisen Porsche 911 T:n historia punoutuu puolen vuosisadan taakse kotimaiseen televisiotuotantoon, vaikka ei TV-ohjelmien tekoon liitykään. s. Virkaurallaan auton mittariin kertyi niukalti kilometrejä, mutta siviilivuosien koittaessa maantie alkoi maistua. 16 Fiat X1/9 ’78 s. 24 Toyota Celica GT Convertible ’89 Teksasista Suomeen aikoinaan muuttoautona rantautunut avokorinen Celica palvelee nykyään pitkän linjan prätkäharrastajan kesäautona. 30 Ford 17M RS ’70 Helsingin VPK:n edustuskäyttöön hankittiin punainen Ford 17M RS. 46 Porsche 911 T ’69 s. Nyt auto nauttii ansaituista eläkepäivistä. Yksi tuoreimmista on toista kertaa järjestetty Keuruun Talviajo. Tässä numerossa 6 3/2019 s. 66 Talviajo, Keuruu s. 36 Solifer-Suzuki R ’88 Urheilumallisia mopoja oli ennenkin, mutta ei mitään Solifer-Suzuki R -minikyykkyyn verrattavaa. Tänä vuonna TalviHeikki keräsi messuhalliin värikästä kalustoa ja kosolti myytävää rompetta. 40 Škoda 445 ’58 Toijalassa -58 ensirekisteröity Škoda 445 on läpikäynyt haastavan entisöintiurakan. 70 TalviHeikki, Turku AJONEUVOT 16 Fiat X1/9 ’78 Pentti Multamäki hankki Ranskasta vähän ajetun keskimoottori-Fiatin erikoismallin
Samaan syssyyn poiketaan Lapualla Osuuspankkirallin tilanteita katsastamassa. 52 Porsche 356 s. 82 Metrifarkut Fordin saksalaisvalmisteinen farmarimallisto perustui kahteen kokoluokkaan ja luotti v-moottoreiden voimaan. 76 Harrastajan pakeilla s. 94 Tuleva klassikko Fiat Multipla edustaa italialaista muotoilua, no ei ehkä parhaimmillaan, mutta kenties persoonallisimmillaan. 74 Maalissaalis, Tuulos s. 86 Fotoalbumi s. Pian selvisi mistä mies on saanut ”Toyota-Toukonen”-lempinimensä. 82 Metrifarkut s. s. 76 Harrastajan pakeilla Vierailimme Matti Toukosen tiluksilla ja tallilla. Näiltä sivuilta löydät valmiin harrasteauton kesän rientoihin. VAKIOPALSTAT 8 Vakionopeus Uusia ja vanhoja juttuja sekä uutuustuotteita harrastuksen parista. Mielikuvat voittajaautosta ovatkin siivittäneet Porschen myyntiä läpi vuosikymmenien. 56 Tyyliä tilaustyönä s. 7 s. 56 Tyyliä tilaustyönä Pellinpiirtoja-artikkelisarjassa syvennytään italialaisen automuotoilija Pietro Fruan suunnittelemiin erikoisuuksiin. 92 Klassikkomarkkinat Jäikö talven projekti vaiheeseen. 94 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 52 Porsche 356 nopeuden muodot alumiinista Suuri osa saksalaisvalmistajan historiasta kirjoitetaan kilvanajomenestystä ylistäen. 62 Ammattikatsoja muistelee Kääpiöauton hinta kipusi korkealle huutokaupassa.. Niistä osa on varsin eksoottisia laitteita. 62 Ammattikatsoja muistelee On vuosi 1992 ja Ammattikatsojamme seisoo kameroineen penkalla Salora-rallia seuraten. 90 Marginaalista Paul Vallée Chantecler -kääpiöauto löysi huutokaupasta uuden omistajan 53 000 dollarilla. 86 Fotoalbumi Joona Hamm on törmännyt kuvausreissuillaan monenmoisiin urheiluvehkeisiin
Valtiokin kuunteli tyytymättömiä kanssa-autoilijoita ja asetti petrolin käyttövoimaveron piiriin. Tai ei aivan kokonaan, sillä matalapuristeisella moottorilla varustettu alihintainen käytetty Saab tarjosi vauhdinnälkäisille rakentelijoille oivan aihion turbovirityksille. Petrolin huonoihin puoliin lukeutui heikko syttyvyys, jonka johdosta kylmän koneen käynnistämisessä tarvittiin herkemmin syttyvää bensiiniä. Yhdysvalloissa testattiin 1920-luvun puolivälissä kuorma-autoon kiinnitettävää suurta magneettia tien puhdistuksessa. Käytännössä polttoainehana oli käännettävä petrolilta bensiinille hieman ennen määränpäähän saapumista. ROINAT TIELTÄ Autoilun ensimmäisinä vuosikymmeninä renkaat olivat koetuksella. Huhtikuussa 1979 päästiin nuuhkimaan Petro-Saabin aromeja ensimmäistä kertaa. Muutamassa vuodessa petrolista tuli hyvin epämuodikas polttoaine. Sellaisia on esitelty bensiinitai dieselkäyttöisten korvaajiksi vuosien varrella tämän tästä. Kuljetuskaluston kannalta tärkeä tie Pine Creckin ja Bunker Hillin sulatusuunien välillä otettiin yhdeksi testiosuudeksi. Kahden polttoaineen käyttö oli kömpelöä ja edellytti käyttäjältä aktiivisuutta. Polttoainemittarin sai katkaisijasta valitsemalla näyttämään joko petrolitai bensiinitankin tilaa. Ruotsalaismerkkiä tarjottiin menestyville ja vauraille tehokkaina turboversioina. Niin haisuleiden tarina loppui kokonaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vaihtoehtoista polttoainetta käyttävä auto ei ole mikään uusi juttu. Alun innostus mahdollisista säästöistä liukeni kuitenkin petrolin nopeaan hinnannousuun. Järkevämmin autoihin suhtautuville markkinoitiin järkisyitä kuten petrolin taloudellisuutta. Tulokset olivat mykistäviä. Esimerkiksi pientä metalliromua saattoi saven ja soran seassa olla runsaasti. Kahden polttoaineen järjestelmää oli osin automatisoitu, mutta polttoaineiden pakkosyöttö onnistui kojelaudan katkaisijaa kääntämällä. Jos kaasuttimen kohokammio oli sammuttaessa täynnä petrolia, oli seuraava kylmäkäynnistys hien pintaan tuova operaatio. Saabin petrotekniikka helpotti käyttöä hieman. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lisää roinaa nousi seuraavilla ajokerroilla. Tämän sarjan ensimmäiset yksilöt ilmaantuivat tien päälle tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Rengastekniikassa oli kehiteltävää, mutta murheita riitti myös teiden laadussa. Petrolin käyttöön houkutteli hinta. Autoja myytiin aluksi kohtuullisesti siitä huolimatta, että Saabin moottori oli matalapuristeinen eikä tuottanut samanlaista vetoa kuin bensiinimallissa. Kenneth Lehtola lähetti meille postia, jossa hän kertoo nähneensä kolmekin BAT-yksilöä Blackhawkmuseossa Kalifornian Danvillessä, jonkin matkan päässä San Franciscosta. BAT-HAVAINTOJA KALIFORNIASTA Viime vuoden viimeisen numeron Pellinpiirtoja-juttusarjassa olivat esillä Franco Scaglionen muotoilutyöt. Petrolin käyttäminen polttoaineena ei ollut uusi ajatus, sillä olihan sitä käytetty esimerkiksi traktorien käyttövoimana jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Pian autojen takalaseihin alkoi ilmestyä ”petrohaisulit tuplaverolle”-tarroja. 8 3/2019. Kenneth lähetti myös muutaman kuvan noista Scaglionen 50-luvun visioinneista. Bensiinille vaihto oli helppoa, samoin toisen polttoaineen lukitseminen tilanteessa, jossa toinen tankki oli päässyt tyhjäksi. Kahdeksan kilometrin matkalta magneettiin kertyi nauloja, ruuveja ja muuta rautaromua 68 kiloa. Suunnittelija muistetaan erityisesti BATtutkielmistaan, mikä herätti muistoja myös lukijoidemme keskuudessa. Syksyllä 1978 petroli oli litrahinnaltaan 64 % bensiiniä edullisempaa. Kolmannen puhdistusajon jälkeen magneetti oli nostanut rautaa tiestä kokonaiset 271 kiloa! Säästö-Saab S aab-Valmet oli kehitellyt yhdessä Nesteen kanssa kaksoispolttoainejärjestelmällä varustettua automallia, ja tämän yhteistyön pohjalta valmistettiin aluksi 50 kappaleen esituotantosarja testikäyttöön. Kanssa-autoilijat motkottivat petromallin epämiellyttävän tuoksuisesta pakokaasusta. Saab-Valmet sai Petro-Saabin sekä samaa polttoainetta käyttävän Talbot Horizonin sarjatuotantoon
UUTTA TAMPEREEN TAPAHTUMIIN Tampereen Seudun Mobilistien kesän päätapahtuma ja samalla Suomen vanhin rompetori Restauranta järjestetään Teivon Ravikeskuksessa 5.–6. Koneen mukana toimitettiin kolme erilaista tuoksulevyä, ja lisää levyjä sekä tietysti laskuja putkahti jatkossa postilaatikkoon kuuden viikon välein. CD-soitin toi huippuluokan äänentoiston jokaisen saataville ja loi samalla pohjaa bittien ja binäärikoodien arkipäiväistymiselle. Perjantaina 5. päivä järjestettävän Näsijärvi-ajon lähtö ja maali on näyttelyalueella. Lisäksi Tampereen Seudun Mobilistit tiedottavat, että monen vuoden tauon jälkeen järjestetään Syysrestauranta mutta nyt uudella nimellä Kangasalan varaosaja rompemarkkinat. Pian digikelkan kyytiin pyrittiin hyppäämään aivan eriskummallisilta aloilta. Tänä vuonna tapahtuma on osin uudistunut, ja pari vuotta tauolla ollut Näsijärvi-ajo palaa ohjelmistoon. 9 motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMAOSASTOT URHEILUAUTOT SPORTTIPYÖRÄT AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. Aroma Disc Player näytti lasersoittimelta, ja se käytti CD-levyä muistuttavia kiekkoja tuoksun ja tunnelman muodostamiseen. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 19 € Avoinna la 4.5. elokuuta. heinäkuuta. Hupaisin esimerkki löytyy ilmanraikastinmarkkinoilta. Mobilian alueella järjestettävä tapahtuma keskittyy ajoneuvotarvikkeisiin ja -osiin, ja sen ajankohdaksi on asetettu lauantai 24. klo 9-17 su 5.5. Tuoksuvien levyjen kotelot muistuttivat laserlevyjen koteloja. klo 10-17. TRENDIKÄSTÄ TUOKSUA Digihuuma kävi kuumana 1980-luvulla
• 1970-luvulla F1-kilpailuissa menestystä niittänyt Emerson Fittipaldi ajoi Indianapolis 500 -kilpailun voittoon. Samalla se on mainio esitys tekniikan historiasta laajemminkin. Tarve koko Suomen autoalan koulutuksen historian kirjoittamiselle nousi esille Suomen Autoteknillinen Liitto ry:n (SATL ry) piirissä vuoden 2015 lopulla. Opuksen tuottamisesta vastaa Pekka ”Wizzzard” Mannermaa, joka kokoaa materiaalia arkistoista sekä alan ihmisiä haastattelemalla. • Eurovision laulukilpailut järjestettiin Sveitsissä toukokuun 6. FHRA-MATERIAALIA KAIVATAAN Finnish Hot Rod Association täyttää vuonna 2022 50 vuotta. toukokuuta. Sen toteutusta ovat olleet tukemassa Henry Fordin Säätiö ja Autoalan Keskusliitto ry. 10 3/2019. Vaikka FHRA perustettiin Helsingissä, oli Suomessa paljon toimintaa muuallakin. • Opiskelijamielenosoitus Pekingin keskustan Taivaallisen rauhan aukiolla laajeni nälkälakkolaisten myötä valtavaksi tapahtumaksi. Autoalan koulutuksen historia on kuitenkin suurimmalta osaltaan ammatin ohessa tapahtuvan koulutuksen, ammattikouluissa, teknillisissä kouluissa ja opistoissa sekä korkeakouluissa annetun teoreettisen ja käytännöllisen opetuksen sekä vapaan kurssitoiminnan tarina. • Suomifilmin kirkkain tähti Ansa Ikonen siirtyi ajasta ikuisuuteen 23. päivänä. SATL on myös jo pidemmän aikaa kerännyt haastattelemalla talteen autoalan kehitykseen vaikuttanutta tietoa, jota nyt halutaan saada laajan, alasta kiinnostuneen lukijakunnan käyttöön. Siksi kaikki vanha hot rod -toiminta kiinnostaa myös. Suomea edusti Anneli Saaristo, jonka esittämä La dolce vita -kappale saavutti seitsemännen sijan. Mikäli sinulta löytyy kirjaan sopivaa materiaalia, ota yhteyttä tekijään: pekka.mannermaa@fhra.fi. Kirja on ensimmäinen koko Suomen autoalan koulutuksen historian yhteen keräävä julkaisu. Kovakantinen. toukokuuta. Voiton nappasi Jugoslavialainen Riva-yhtye. FT Panu Nykänen 2019: Autoalan koulutuksen tarve, synty ja vakiintuminen, vuodet 1900–1970. SATL ry. 250 sivua. Teos on kattava katsaus siitä, miten autoala levittäytyi teknillisen opetuksen järjestelmän kaikille tasoille. Kirjassa tullaan käsittelemään myös hot roddingin alkuaikoja pohjoismaisesta näkökulmasta käsin. Ajoneuvotekniikka on kehittynyt ajan saatossa paljon. • Vuodesta 1910 kuparimalmia tuottanut Outokummun kaivos suljettiin. Autoalan koulutuksen historiaa T iedossa oli, että SATL ja sen jäsenkunta ovat vuosien saatossa merkittävällä tavalla vaikuttaneet autoalan osaamisen ja tietämyksen lisäämiseen maassamme. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TOUKOKUU 1989 • Suomesta tuli Euroopan neuvoston jäsen 5. Alusta asti ajoneuvojen suunnittelu, valmistaminen, korjaaminen, huoltaminen, käyttö ja käyttökelpoisuuden valvonta ovat vaatineet eritasoista koulutusta perustason ammatillisesta koulutuksesta yliopistojen insinööritieteisiin saakka. Merkkivuoden kunniaksi on tekeillä FHRA:n värikkäästä historiasta kertova kirja. Lisäksi tarkastellaan, mitkä tapahtumat lopulta johtivat kerhon syntyyn ja keitä ihmisiä taustalla hääräsi
Perille miehet saapuivat värikkäiden vaiheiden ja 1128 tunnin seilaamisen jälkeen. Laivoista miehet saivat ruokatäydennystä. Koska rahtialuksen määränpää oli tavoitellun Etelä-Amerikan sijasta New York, Muraja ja Kulmala hyppäsivät takaisin Psycopaattiinsa ja jatkoivat kohti Gyanaa. Paikalle osui norjalainen rahtilaiva, jonka kyydissä miehet kulkivat jonkin matkaa. Hurjassa seikkailussa käytetty Marino Mustang oli esillä Helsingin venemessuilla. Mutta tällä veneelläpä on takanaan uskomaton seikkailu. Senegalin Dakarista käynnistynyt matka uhkasi katketa, kun meri oli tyyni ja polttoaine lopussa. Ponttoonit osoittautuivat lopulta huonoksi ideaksi, ja lisäpolttoaine varastoitiin 200 litran tynnyrissä veneen ruumaan. 11. Seikkailuvene P ienellä purjeella varustettu punainen Marino Mustang ei näytä lainkaan sellaiselta paatilta, jolla uskaltaisi lähteä pitkälle merimatkalle. Vuonna 1970 Seppo Muraja ja Arto Kulmala nimittäin lähtivät Psycopaatiksi ristityllä Mustangillaan ylittämään Atlantin valtamerta – ilman nykyaikaisia navigointilaitteita, tutkaa tai minkään sortin yhteydenpitokoneita. Seppo Muraja ja Arto Kulmala näyttivät, että Atlantin voi ylittää pienelläkin veneellä. Painoa 36-hevosvoimaisella veneellä on reilut parisataa kiloa. Aivan vakiokuntoisena Atlantin ylitystä ei veneellä sentään lähdetty yrittämään. Moottoria he käyttivät lähinnä silloin, kun ajoivat laivoja kiinni. Miehet taittoivat matkaa pääosin purjehtimalla. Marino Mustang on 4,3 metriä pitkä ja 1,7 metriä leveä. Alun perin suunnitelmiin kuului myös kaksi pientä hinattavaa ponttoonia polttoaineen kuljetusta varten. Seikkailu ei sujunut ilman ongelmia. Lisävarusteeksi asennettiin kuvassa näkyvä etupurje mastoineen. Helsingin venemessuilla oli esillä Marino Mustang -moottorivene, jolla on värikäs historia
Rompetori Vaasan autoja moottorimuseolla 18.5. Jawatallin tuuletus, Myllykoski, Kouvola 18.5. Kewätsawutus, Parolan Panssarimuseo 1.5. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat, Ilmatorjuntamuseon parkkialue, Hyrylä 29.6. Toukotaival-ajo, lähtö Kemin kauppatorilta 25.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 19.5. Vaasan autoja moottorimuseon avajaiset ja vappuajot 4.5. Suur-Saimaan ympäriajo 12 3/2019. Valtatie 8 Romutori, Laitila 14.-15.6. VMPK Kevätrompe, Teivon ravirata, Ylöjärvi 27.-28.4. Rompemarkkinat Oulun Automuseolla 8.6. Åland Rally, kääpiöauto& mp-tapahtuma, Käringsund, Eckerö 29.6. Savonlinnan retkeilyajot 8.6. Sorsakosken rompetori ja Wanhat Wehkeet, Leppävirta 8.-9.6. American Car Show, Helsingin Messukeskus 20.-21.4. Olvi Piknik -ajot, Olvi-oluthallin alue, Luuniemi, Iisalmi 30.5.-1.6. HAK ry:n kulttuuriajo, SAHK valtakunnallinen 14.-16.6. Paukepäivät, Sastamala 26.5. Helamarkkinat Porin raviradalla 4.-5.5. Helatorstaiajot, Tuusula 30.5. AHS:n rompetori, Virkkala, Lohja 8.6. Kurvaa Kangasalle, Mobilia, Kangasala 8.6. Susirajan Rompepäivät Ylämyllyn Välikankaalla 25.-26.5. Ylä-Savon Megaromppeet, Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi retkeilyajo, Backaksen kartano, Vantaa 15.-16.6. Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät, Hotelli Tallukka, Vääksy 28.-30.6. Jawasakkiajo, Joensuu 8.6. Kuopion MP-näyttely, Kuopiohalli 4.-5.5. Vintage motorcycles meeting -ajotapahtuma, lähtö BSE-Auto, Klaukkala 25.-26.5. AMA ry:n rompetori Auran Nuortentalolla 30.5. Rompetori Sastamalan Vatajalla 25.5. Kuninkaantieajo, lähtö ja maali Inkeroisten mobiilihallilla 25.5. Retro Trucks Rekkakukossa, Hollola 4.-5.5. Radiorompepäivä ja antiikkielektroniikan kirpputori, Radioja puhelinmuseo, Petäjävesi 25.5. Entisöijän aarteet, Punkalaitumentie 489, Sastamala 28.-30.6. Syökerin Sauhut, Vihtijärvi 27.4. Kesälahti Cruising, Kesälahti 7.-9.6. Avoimet ovet Antin Automuseolla, Vesivehmaa 27.4. Classic Motorshow, Messukeskus, Lahti 11.5. Oldtimer Run 30 vuotta, Visulahti, Mikkeli 29.-30.6. Veteraaniautonäyttely ja rompetori, Storen Väri, Kokkola 25.5. Klassikkoskootterit kohtaavat, Lohjan kalkkitehdas, Virkkala 8.6. Helarompe, Automuseo Wanhat Wehkeet ja Myllyjoki Camping, Karstula KESÄKUU 7.-8.6. Harrasteajoneuvotapahtuma & rompetori, Könnintie 125, Ylistaro 18.-19.5. Hot Rod & Rock Show, Tampereen Messuja Urheilukeskus Pirkkahalli TOUKOKUU 1.5. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMA KALENTERI HUHTIKUU 19.-21.4. Mikkelin Mobilistien rompetori, Mikkeli 27.4. Kansallinen museoajoneuvopäivä 14.-15.6
Kevään uutuuksien joukosta löytyy parikin mielenkiintoista Rättäri-mallia: komea kaksivärinen ’85 Citroën 2CV6 Dolly ”Grise & Rouge” sekä hillitympi sininen ’74 Dyane. Kestävästä ja vakiomallista kumiosaa jämäkämmästä uretaanista valmistettuja ja 16 mm vakaajaan sopivia puslia on saatavana kahta kovuutta. Puhdistusaineen hinta on 15,00 €/250 ml ja hoitoaineen 17,00 €/250 ml. Hinta 6,00 €/metri. Hinta 54,90 €/kpl. Tuote sopii kaikille pinnoille, myös lasille. Suomessa heidän hyväksi todettuja nahan puhdistusja hoitoaineitaan myy Brittiosa. www.jannesgarage.com LED-VALOA BRITTIKLASSIKON KEULALLE Brittipyöriin erikoistunut Britti-Helmet Ky on lisännyt valikoimaansa Lucasin BPF-laippakannalla varustetut kiinalaiset LED-lamput, jotka toimivat jännitealueella 5–30 V, plussekä miinusmaissa. Aineen kerrotaan myös tummentavan ja syventävän kiiltoa. Hinta 18,00 € kpl. Rompetori Tarpeellista tavaraa harrastajalle VAHATUILLE JA PINNOITETUILLE AUTOLLE Meguiar’s NXT Water Bead Booster on vahatulle tai kestopinnoitetulle autolle tarkoitettu hoitoaine, joka hylkii vettä erittäin hyvin. Paperissa on toisella puolella liimapinta. www.modeltoys.net GLIPTONEN NAHANHOITOAINEET Englantilainen Gliptone on valmistanut nahanhoitotuotteita vuodesta 1972 saakka. www.powerflex.co.uk SUOJAPAPERI HITSAUSKIPINÖILLE Janne’s Garage on ryhtynyt myymään hyväksi toteamaansa 3M:n suojapaperia, jolla on helppo suojata hitsauskipinöiltä lasit, sisustan materiaalit ja maalipinnat. Kilvanajohommiin suunniteltu on väriltään musta, ja päivittäiseen ajoon sopivamman tunnistaa violetista väristä. www.meguiars.fi BETAN PUSLAT Powerflex on lisännyt valikoimaansa kallistuksenvakaajan puslat Lancia Beta ’72–’84 -malliin. www.brittiosa.com 13. Maahantuoja kertoo aineen olevan sprayvahaa kestävämpi. Aine sopii polymeeripinnoitteelle ja keraamiselle pinnoitteelle. Hinta 17,50 €/710 ml. Solidon valmistamat metallimallit ovat mittakaavaa 1:18, ja niissä on aukeavat ovet ja luukut. www.britti-helmet.fi PIENET RÄTTÄRIT Citroënin 100-vuotisjuhlaa voi juhlistaa vaikka pienoismallien merkeissä. Leveys 61 cm
Vuonna 1939 Stensholmin johtajaksi tuli yrittäjä ja myyntimies Fredrik af Klercker, jonka kautena tehdasta kehitettiin raivokkaasti monella rintamalla. Tehtaan tuotteet alkoivat nopeasti menestyä. Vastaus on – Ruotsista, Huskun naapurista. Kuinka Stefa syntyi A kselitiiviste on kaikille koneihmisille tuttu tarvike. Sitä kutsutaan yleisesti suunmukaisella ja näppärällä nimellä stefa. Stensholmin sodanaikainen kasvu oli huimaa: tuotantotiloja laajennettiin, ja työntekijöiden määrä kasvoi alle sadasta yli neljäänsataan. Vaan aletaanpa alusta. Sen tehtäväksi määriteltiin alkuvaiheessa hienomekaanisten osien valmistaminen neuleja suutarinkoneita varten. Paperiruukin paikalle Vuonna 1889 Ruotsin Smoolannissa sijainnut Stensholmin paperiruukki paloi miltei maan tasalle. Onko se yleinen nimi muuallakin. Tehtaalla alettiin valmistaa esimerkiksi talousvaakoja ja rasvaprässejä. Myös alihankinta Volvolle alkoi noihin aikoihin. Mistä nimi on peräisin. Seuraavana vuonna paikalle perustettiin uusi tehdas nimeltä Stensholms Fabriks Ab. Ensimmäisen maailmansodan aikana myynti kärsi, ja monen muun erikoistehtaan tavoin Stensholm laajensi tuotantoaan. Mutta mistä stefa on oikein saanut nimensä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Miksi akselitiivistettä kutsutaan Suomessa stefaksi. 14 3/2019. Stensholmista tuli muun muassa Husqvarnan asetehtaan alihankkija. Toinen maailmansota tukahdutti tehtaan vanhojen tuotteiden eli etupäässä vaateteollisuuskoneiden menekin, joten tuotanto suunnattiin sotatarvikkeisiin. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Knorring Oy Ab 40–50-luvun taitteessa Stefaa mainostettiin johtavana tiivisteenä. Kiinteistöt myytiin lähellä sijainneelle Husqvarnan asetehtaalle
Ne pitävät mainoksen mukaan öljyjä, happoja, emäksiä, rasvoja, vettä ja likaa. Vuonna 1945 kuitenkin rakennettiin jo oma paja kassakoneiden osien ja tiivisteiden valmistamista varten. Jos tiivisteet olivat mainio tuote Stensholmille, suomalaiselle tuontija myyntiyhtiö Knorringille ne olivat oikeita pelastusrenkaita. Neljä vuotta myöhemmin se myi Stensholmin tuotantolaitokset Husqvarnan asetehtaalle, jolta ne oli 1890 hankittukin. Stefan tilalle astui isompi, ennen toista maailmansotaa Knorringin päämiehenä ollut saksalainen Freudenberg, jonka tärkeimpiä tuotteita ovat niin ikään akselitiivisteet. Knorring luopui Stefan edustuksesta vuonna 1953. Ilman Stefaa ja muutamaa muuta tiivistetuotetta (esimerkiksi englantilaista Angusta) yhtiön pää olisi ollut vaarassa vajota pinnan alle. 15. Vuoden 1948 reklaamin mukaan Stefa järkeisti ja yksinkertaisti tiivistysongelmat. Pois juurilta Suomessa Stefaa ovat edustaneet Knorringin jälkeen ainakin Stålimport, Tiivistekeskus ja Grönblom. Monissa maissa – myös Ruotsissa – akselitiivisteen yleisnimenä onkin meikäläisen stefan asemesta simmer tai simmerring. Niiden valmistus oli uutta Ruotsissa ja tietysti myös Stensholmissa, joten tovi vierähti suunnitteluja järjestelytöissä. Nykyään Stefa-tuotemerkki kuuluu Trelleborg-konsernille. Uusia tuotteita 40-luvun alussa ounasteltiin sodan loppuvan pian. Stefan omistajat ja edustajat ovat vaihtuneet, mutta sen markkinoinnissa on Suomessa onnistuttu. Nimen tarttuminen nimittäin vie aikaa. Toiminta päättyi Stensholmissa, ja uusi Stefaniminen yritys perustettiin Landskronaan. Sotatarviketuotannon alasajoa suunniteltiin, ja uusia korvaavia siviilituotteita etsittiin. Uusien tuotteiden myyntinimeksi tuli Stensholms Fabrikista lyhennetty Stefa. Knorringin entinen johtaja Harry Borenius on kirjoittanut aiheesta: ”Vanhat asiakkaamme puhuivat sodan jälkeen Stefa-merkkisistä Simmerrenkaista, kunnes heille meni perille, että meidän artikkelimme oli nyt Stefa-rengas. Mutta Suomen-edustuksen vaihtuessa itse Stefakin lähti tuuliajolle yrityskauppojen merelle. Viimeksi mainittujen valmistukseen af Klerckerin tiettävästi maanitteli vanha asiakas Volvo. Vuonna 1950 toinen ruotsalaisyhtiö Haldex osti Stensholms Fabrikin. Freudenbergin tiivisteiden tuotemerkki on Simmer. Suoriltaan Suomeen Stefa-tuotteita alettiin tuoda Suomeen aivan tuoreeltaan: tuontija myyntiyhtiö Knorring hankki Stefan edustuksen lokakuussa 1944. Niihin lukeutui muun muassa sähkökytkimiä, magneettoja, termostaatteja – ja tiivisterenkaita. Knorring oli nimittäin juuri menettänyt ruotsalaisen laakerivalmistaja SKF:n edustuksen. Kun Stefa jäi pois ja Simmer tuli takaisin, kesti aikansa ennen kuin asiakkaat saatiin käsittämään, että emme myyneet Simmer-merkkisiä Stefa-renkaita vaan Simmer-renkaita kuten ennenkin.” Asiapitoisempi mainos kehuu, kuinka asennusvalmiit Stefa-tiivisterenkaat suojaavat akselit ja muut liikkuvat koneenosat täydellisesti suurimmissakin pyörimisnopeuksissa
Eksän rinnastamista Ferrareihin voisi pitää naurettavana. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine F iatin X1/9, Murtoluku, Eksä, tai ihan miten vaan, on automalli, jonka muotoilu tuskin jättää ketään kylmäksi. Fiat X1/9 Serie Speciale ’78 Erikois¯X RANSKANMAALTA Pentti Multamäen Fiat-kokoelma täydentyi keskimoottorimallilla, kun Ranskasta löytyi niukalti ajettu X1/9. Ajo-ominaisuuksiltaan se ei sitä vastoin moista jakoa aiheuta, sillä jokseenkin kaikki jotka tämän pienen keskimoottorisen Fiatin ovat koeajettavakseen saanet, ovat auton hymyssä suin palauttaneet, mikäli ovat palauttaneet. Sellaisenaan Serie Speciale -erikoismalli ei kokoelmaan kelvannut, vaan auto entistettiin ensiluokkaiseen kuntoon. 16. Pian Murtoluvun suunnitteluvaiheen jälkeen automerkeistä tuli lisäksi samaa perhettä. Se oli pikkuteillä viihtyvä pikku-Ferrari niille, joiden kassatilanne ei aidon Ferrarin hankintaa mahdollistanut. Ennen kuin Marcello Gandinin piirtämästä Autobianchi A112 Bertone Runabout -konseptimallista oli Perusajatukseltaan Fiat X1/9 on täydellinen urheiluauto. Toisaalta kyseessä on vain kannattava liiketoiminta tuotteilla, jotka myydään mielikuvilla. Ensimmäisen kerran sellaisen nähdessään osaa jokainen aika pian aistimuksistaan päätellä, pitääkö autosta vai ei. Keskimoottorinen, matala, kaksipaikkainen, erittäin hyvä ajaa, ja lisäksi siitä saa kattopalan irti. Palakattoauto Fiat X1/9 oli keskimoottoriseksi urheiluautoksi tuotantomäärältään menestystarina mikäli vertailukohdaksi otetaan muut, usein monin verroin kalliimmat keskimoottoriset italiaanot. Fiatin kokonaistuotantoon suhteuttaen Murtoluku oli merkille kuitenkin puhtaasti marginaalituote
Ryttylä 17
Varsinainen avoautokielto ei kuitenkaan koskaan astunut voimaan, mutta epävarmuus asiasta loi koko joukon kiinnostavia palakattoautoja jälkipolvien ihmeteltäväksi. Innostuksen juuri Fiatien harrastukseen hän arvelee juontavan juurensa ensimmäiseen omaan autoon, vuonna 1967 Riihimäeltä Ollin Autosta hankittuun Jugoslavialaisen Zastavan lisenssillä valmistamaan 600-Fiatiin. Pieni pätkä ruututeippiä löytyy myös puskurien välistä. Tuolloin Pentti alkoi haikailla Fiat 850 Sport Coupéa, jonka muotoiluun hän kertoo mieltyneensä jo vuosikymmeniä aiemmin. Bertonella työskennelleen Gandinin kynää oli muotoilussa ohjannut vahvasti Yhdysvaltojen markkinoille tuloillaan ollut avoautojen täyskielto. ”Tuli niin vahva tunne, että nyt täytyy saada sellainen auto”, hän muistelee. Tämä uhka heijastui suoraan eurooppalaisiin valmistajiin, joiden oli pakko sovittaa tuleviin malleihinsa turvatai paremmin targakaarena tunnettu ratkaisu, joka suojaisi matkalaisia, mikäli auto päätyisi pyörät taivasta kohden. 18 3/2019 Fiat X1/9. Varsinaisen harrastamisensa hän laskee alkaneen vuonna 2000. Vuonna 1972 Lotuksella formula 1 -maailmanmestaruuteen ajanut brasilialaiskuljettaja Emerson Fittipaldi oli yksi Fiatin rekrytoimista mainoskasvoista. Serie Specialen tunnistaa mustasta etuspoilerista ja Carellon sumuvaloista. Voimanlähteeltään X1/9 pohjautui Fiatin etuvetoiseen 128-malliin. Murtoluku hinnoiteltiin selkeästi Fiat 124 Spiderin alapuolelle. 1,3-litrainen yläpuolisella nokkaakselilla varustettu moottori tuotti maltilliset 74 hevosvoimaa, mutta ajamisen hauskuus perustuikin voiman sijasta alhaisen painopisteen, painojakauman ja keveyden yhdistelmään. Hän ylisti Murtolukua seuraavin sanakääntein: ”Ihan hitonmoinen auto, enkä yhtään liioittele. Yleensä keräilijät nostavat kokoelman tärkeimmäksi autoksi sen, josta keräily on saanut alkunsa, mutta Pentti Multamäen kohdalla asiat ovat menneet toisin. siirrytty varsinaisen X1/9-mallin tuotantoon, oli Ferrari jo sulautumassa osaksi Gianni Agnellin johtamaa Fiat-konsernia. Sen jälkeen alle on vaihtunut muun muassa Fiat 133 ja Neckar Jagst, mutta muitakin kuin italiaanoja on hänellä käyttöautoina palvellut. Enpä ole usein päässyt testaamaan autoa, joka on ajo-ominaisuuksiltaan niin hyvä ja jolla voi vetää ajolinjat niin tarkasti vielä kovissakin nopeuksissa.” Fiatin viemänä Pentti Multamäen Fiat-kokoelmaan kuuluva ’78 Fiat X1/9 Serie Speciale on varmasti lajinsa hienoimpia yksilöitä. X1/9 on ajoltaan aivan kuin Formula ykkönen. Marraskuussa 1972 Torinossa esitelty X1/9 hurmasi yleisönsä heti loistavilla ajo-ominaisuuksilla, jollaisia ei samassa hintaluokassa ollut aiemmin koettu. Ensimmäinen uusi auto oli puolestaan Fiat 127, jonka hän hankki vuonna 1973
Löytö Ranskasta Vuonna 2002 Pentti päätti, että kokoelman neljänneksi autoksi olisi saatava keskimoottorinen Fiat. Auto ei saapuessaan osoittautunut läheskään niin hyväksi kuin Pentti oli uskaltanut toivoa, mutta kilometrien paikkansapitävyyttä hän ei epäile. Me mentiin pojan kanssa junalla Helsinkiin, ja siellä hänellä oli tämä ’72 Fiat 850 Spider tallissa viltin alla. Autosta syntyi kaupat, ja Multamäen kokoelman siemen oli kylvetty. Kuukautta myöhemmin Seatin kaverina oli Fiat 124 Spider. ”Ihan hitonmoinen auto, enkä yhtään liioittele. Tavoite oli löytää mahdollisimman hyvä, tai ainakin museorekisteröintikelpoinen X1/9. Alkuperäinen laukkusarja takaluukussa on nykyisin harvinaisuus. ”Sen jälkeen minulla oli Fiatkerhon Bellissima-lehdessä ilmoitus että halutaan ostaa italialainen sportti, ja Markku Nikkilä soitti, että hänellä olisi sellainen. Sähköpostien vaihdossa selvisi, että enempää autolla ei ollut ajettu. Ensimmäisellä omistajallaan olleen ’78 Serie Specialen mittarilukema oli vain runsaat 25 000 kilometriä. Pian Sport Coupén hankinnan jälkeen alkoi Pentin tehdä mieli myös avoautoa. Lukemaa tukevat auton mukana tulleet huoltohistoriadokumentit ja kaikki kuusi alkuperäistä avainta. Lähinurkilta ei hyvää yksilöä löytynyt, mutta asiamiehenä toimineen Juha Ekmanin avulla löytyi Ranskasta Nizzan ja Cannesin väliltä yksilö, joka vaikutti kriteerien mukaiselta. X1/9 on ajoltaan aivan kuin Formula 1.” Emerson Fittipaldi Matkamittarissa on vasta ensimmäiset 26 000 kilometriä. Ei kulunut kuin parisen viikkoa, kun Hakalax vinkkasi Tampereelta löytyvästä hyvästä Sport Coupésta, joskin espanjalaisen Seatin valmistamasta. Sittenhän sekin tuli meille”, Pentti kertoo ja osoittaa pientä keltaista avoautoa. Samalla hän varasi kokoelmaansa varten neljä peräkkäistä rekisteritunnusta, vaikka autoja oli vasta kolme. Siellä hän tuli maininneensa JanErik Hakalaxille etsivänsä hyväkuntoista 850 Sport Coupéa harrasteautokseen. Raitapenkit saivat entisöinnissä uuden verhoilun. Lisäksi Fiatin ensimmäinen omistaja Joseph Portocarero kertoo kirjeessään käyttä19. Tutustuttuaan Forssan PickNickissä Fiat-harrastajiin hän sai neuvon mennä Hämeenkyrön Töllimäelle Rainer Mäkipään isännöimille Fiat-harrastajien Syystreffeille. Autosta tehtiin kaupat, ja elokuussa 2003 se matkasi Suomeen
Serie Specialen haluttavuus ostajien silmissä rakennettiin perin yksinkertaisin keinoin. Specialen erikoisuusarvoa nostettiin vielä etulokareihin liimatulla tarralla, jossa oli vientimaa, juokseva järjestysnumero sekä kaupantekijäisiksi vielä Nuccio Bertonen signeeraus. Muuten konehuone on joka prikkaa myöten täysin läpikäyty. 20 3/2019 Fiat X1/9. Laudan onnettomuuden jälkeen Ferrarille rekrytoitu Gilles Villeneuve sai hänkin oman X 1/9 Serie Specialensa, mutta häntä ei Murtoluvun mainoskuvissa käytetty. Mainosarvo olikin huomattava. Kuvissa Lauda poseerasi Fiatin kanssa Fioranon moottoriradalla Modenassa samalla kun varikkopilttuun katoksessa huollettiin hänen formulaansa. Hän pyyhkäisi heti kilpailun toisella kierroksella yli 200 kilometrin tuntinopeudella täydessä polttoainelastissa ulos radalta. Juuri sopivasti kaudella 1975 ensimmäiseen formula 1 -maailmanmestaruuteensa selvällä pistejohdolla ajanut ja Ferrarille valmistajien mestaruuden tuonut nouseva supertähti Niki Lauda oli mitä parhain mannekiini X1/9:n erikoismallille. Vain yhdet mainoskuvat ehdittiin ennen onnettomuutta ottamaan. Arvailuksi jää, minkä mittakaavan mainoskampanja Niki Laudan avulla Fiatin Serie Specialelle oli tarkoitus rakentaa. Pahoin palanut Lauda käväisi jo viimeisellä ruutulipulla, mutta vastoin lääkäreiden odotuksia jäi henkiin, kuntoutui ja palasi radalle vain muutamia viikkoja onnettomuuden jälkeen. Auto osui pylvääseen sillä seurauksella, että Ferrari syttyi palamaan ja Lauda jäi tajuttomana palavaan autoonsa. Taustalle oli vielä sommiteltu Ferrarin punainen kuljetusrekka varmistamaan mielikuvaa automerkkien yhteydestä. Magnesiumista valmistetut erikoisvanteet nostivat kuitenkin sen verran hintaa, että niitä tarjottiin malliin lisävarusteina. SERIE SPECIALE Vuonna 1976, kun ensimmäiset 50 000 X1/9-Fiatia oli rullannut tehtaalta, oli aika lanseerata autosta erikoispainos. Laudan kausi 1976 lähti hienosti käyntiin. Kytkös rakennettiinkin Ferrarin formula 1 -menestyksen mainosarvoa hyödyntäen. Autoa oli markkinoitu häpeilemättä edullisena pikku-Ferrarina, mutta jotta asialle ei olisi naureskeltu, valjastettiin Ferrarin brändiarvo tosissaan Fiatin markkinointia vauhdittamaan. Yksilön tiedetään olleen vielä 80-luvun lopussa itävaltalaisen harrastajan omistuksessa. Vähän ajettua moottoria ei tarvinnut entisöinnissä purkaa palasiksi. Kyseessä ei ollut vain kuvauksiin tuotu mainosauto, vaan yksilö oli oikeasti rekisteröity Niki Laudan nimiin ja se oli myös hänen käytössään. Istuinten kangasverhoiluun lisättiin vauhdikas pitkittäisraidoitus, ja raitateema toistui myös takaluukusta löytyvissä vauhdikkaaseen elämänmenoon sopivissa kangaslaukuissa. Ulkoisesti mallin tunnisti jo kaukaa ruututeippauksesta ja isoista mallimerkinnöistä keskipilarissa. Mihinkään kohtaa Serie Specialea ei kuitenkaan liitetty sanaa Ferrari eikä liioin kuvaa takajaloilleen nousseesta orista. Hän ehti voittaa Ferrarilla kauden alkupuolella useita osakilpailuja, kunnes elokuun alussa Nürburgringin osakilpailussa oli perin lähellä, ettei Laudalle tullut lähtö taivaallisille kilparadoille. Urheilullisuutta korostettiin mustalla etuspoilerilla, Carellon sumuvaloilla sekä Cromodoran varta vasten valmistamilla vanteilla
Kiitosta saavat ainakin Kari PynFiat ei saapuessaan osoittautunut kunnoltaan läheskään niin hyväksi kuin Pentti oli uskaltanut toivoa, mutta kilometrien paikkansapitävyyttä hän ei epäile. Vaikka autosta olikin huolehdittu hyvin, oli siinä vuosien käytön myötä jo sen verran naarmuja, painaumia ja jälkiä, että Pentin kokoelmaan se ei sellaisenaan kelvannut. Maalarille auto vietiin vuonna 2004. Yhteistyöllä tehty Pentti toteaa, että autojen rakentelu ei ole hänen vahvinta osaamisaluettaan. Kirjeessä oli lisäksi seikkaperäiset ohjeet käsiryypyn käytöstä kylmäkäynnistyksessä ja vihjeitä Ranskassa toimivista varaosaliikkeistä, jotka osaisivat auttaa mahdollisissa varaosatarpeissa. Auto purettiin kauttaaltaan tulevaa maalausta varten, ja samalla tavaratilasta löytynyt pieni ruostevauriokin päästiin korjaamaan. Kasausvaiheessa oli Fiat-asiantuntijoiden apu tarpeen. Verhoilija sai korjattua vauriot kohtuullisesti, mutta lopulta istuimiin tilattiin kokonaan uudet verhoilut Tanskasta. Pentti Multamäkeä viehätti mallin menevän näköinen sivuprofiili. Lopuksi myyjä toivotti vielä hyvää onnea ja toivoi, että Pentti pitäisi autosta hyvää huolta, kuten hänkin oli pitänyt kaikki nämä vuodet. Alkuperäiset istuinverhoilut olivat vähistä kilometreistä johtuen vielä kohtuullisen hyvät, mutta tupakan polttamat jäljet kuljettajan istuimessa osuivat ikävästi silmään. Ajovalojen umpioissa oli myös sen verran sanomista että ne oli uusittava. Ne lasikuulapuhallettiin ja maalattiin. Autoon pintaan tilattiin Serie Specialen tarrasarja Tanskasta, ja uuden numerotarran etulokariin teki Riihimäellä toimiva Vuoliainen Oy. Apua hän on saanut muun muassa Oiva Suomiselta ja Erkki Lainiolta. Autossa alla olleiden peltivanteiden tilalle Pentti onnistui hankkimaan malliin aikanaan lisävarusteina tarjotut, hyvin kevyet Cromodora-erikoisvanteet. Murtoluvun muotoilusta joko pitää tai sitten ei. 21. Maalaustyöstä vastasi Pekka Suomi Huittisista. Haalistunut lattiamatto saatiin sitä vastoin kirkkaaksi harjaamalla siihen kynsiharjalla tekstiiliväriä. neensä autoa vuosittain vain yhtenä tai kahtena kuukautena ja muun aikaa varastoineensa autoa tallissaan. Myös alkuperäinen sivupeili ja pyyhkijän varret saivat uuden maalipinnan
Etulokarissa on pieni tarra, jossa on erikoismallin juokseva järjestysnumero ja auton alkuperäisen toimitusmaan lippu. 22 3/2019 Fiat X1/9 Fiat X1/9. F-maatunnus takalasissa on saanut jäädä muistoksi auton ranskanvuosista
Poraus 86, isku 55 mm, tilavuus 1290 cm3. SAHKin Päijät-Häme-ajoja haittasivat vesisateen myötä virranjako-ongelmat, jotka myöhemmin saatiin korjatuksi. Eikä minulle autossa voimat tai ominaisuudet ole se juttu vaan nättiys.” 01 Merkki ja malli Fiat X1/9 Serie Speciale 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori keskellä poikittain. Takaveto 05 Alusta Edessä ja takana mcPhersonjoustintuet. ”Kun minä kerroin tämän tarinan, hän oli hyvin myötämielinen siihen, että näinhän tämän pitää mennä”, Pentti kiittelee. Moottoritilan erikoisuus on erillinen sähköpuhallin, jonka tehtävänä olisi jäähdyttää kaasutinta, varsinkin kun auto käy paikoillaan. 1570, kork. Pentillä oli kuitenkin perusteensa tilatuille tunnuksille. Auton rekisteröiminen ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä Fiatiin jo 2002 tilattu rekisteritunnus oli jostain syystä annettu turenkilaiseen harrastekuorma-autoon. ”Auto on täysin purettu ja koottu, ja ei se siinä seisoisi, ellei Pesosen Veijo olisi ollut kahdeksan päivää sitä kokoamassa”, Pentti toteaa. Saman kesän Pick-Nick-vierailu Forssassa tuotti sekin 70-luvun autojen ykköspokaalin. 3830, lev. Puristus 9,2:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”En osaa juuri ajo-ominaisuuksista kertoa, mutta sen mitä olen kuullut, ne ovat ihan huippuluokkaa. Nätti palkintohaavi Keväällä 2016 museotarkastettu Fiat X1/9 saavutti samana kesänä SAHKin entistämisen laatukilpailun ykkösluokan palkinnon sekä Tekniikan Maailman erikoispalkinnon ”erittäin pikkutarkasta ja pitkästä projektista.” Kesällä 2017 auto nähtiin Turun Kakskerrassa Concours d’Elegance -tapahtumassa Antti Vihannon kutsumana. Teho 73hv/6000rpm. Kaikkiaan 13 vuotta kestäneen entisöintityön myötä siitä muodostui hänen Fiat-kokoelmansa tärkein auto. 23. Turhaan ei tullut tapahtumassa vierailtua, sillä matkaan tarttui avoautoluokan ykköspalkinto. Mutta mitä auton menevyyteen tulee, ei Pentti ole katsonut tarpeelliseksi testailla sitä äärirajoilla. Minähän ajan hyvin varovaisesti ja hiljaa, en minä ole mikään asiantuntija”, Pemtti toteaa ja jatkaa: ”Hienolta sillä tuntuu mennä, ja meno on hiljaista siihen nähden, että moottori on heti selän takana. Erityisesti häntä viehättävät mallin erikoisuus ja menevän näköinen sivuprofiili. ”Viime vuonna kun tultiin Turusta, niin eihän se flekti mennyt päälle. Levyjarrut 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräskori irroitettavalla katolla 07 Mitat Pit. Kannen yläpuolinen nokka-akseli. Kun auto kävi paikoillaan, kaasutin kuumeni, ja täytyi lähteä ajamaan.” Kaikesta huolimatta Pentti Multamäki on X1/9 Serie Speciaaliinsa tyytyväinen. Paino 880 kg. ”Ajatus oli, että kun meitä on neljä, eli kaksi lasta sekä emäntä ja minä, niin rekisteritunnuksiakin piti olla neljä perättäistä.” Ei auttanut kuin ensin jäljittää kuorma-auton omistaja ja seuraavaksi taivutella hänet luopumaan tunnuksesta. Aivan moitteetta ei palkittu Murtoluku kuitenkaan heti entisöinnin jälkeen toiminut. Oli kuitenkin tehtävä erityiskilpihakemus kuorma-auton omistajan suostumuksella, palautettava kuormaauton kilvet, ostettava samoin tunnuksin olevat uudet kilvet Fiatiin ja vielä uudet kilvet kuorma-autoon. Hammastanko-ohjaus. Kakskerran tapahtumassa Pentti huomasi hienon keksinnön kuitenkin toimimattomaksi. nä, Arto Miettinen sekä erityisesti Veijo Pesonen. 1170, akseliväli 2202 mm. 08 Suorituskyky Huippunopeus yli 170 km/h 09 Valmistusmäärä Serie Speciale (1976-1978) 21 368 kpl Keväällä 2016 museotarkastettu Fiat X1/9 saavutti samana kesänä SAHKin entistämisen laatukilpailun ykkösluokan palkinnon
Autojen puolelta samaan on vaikea yltää, mutta avoautolla pääsee jossain määrin osalliseksi moottoripyöräilyn suomasta vapauden tunteesta. Vantaa 24. Moottoripyöräharrastaja Juha Kaivonurmen kohdalla sporttinen avoauto on ainakin ollut osuva ratkaisu. Toyota Celica GT Convertible ’89 Avojenkki Vauhdin ohella moottoripyöräilyn viehätysvoimista väkevimpiin lukeutuu esteettä aistittavaksi avautuva ympäristö tuoksuineen ja äänineen
Lisäksi autolla oli ajettu vain 5 500 kilometriä, joten ei sitä olisi voinut ottaa ajoautoksi, vaan säilyttää sellaisenaan. U seammankin harrastemoottoripyörän omistava, Kuopiosta lähtöisin oleva mutta nykyisin Vantaalla asuva Juha Kaivonurmi kertoo hänen autoharrastuksensa saaneen alkusysäyksen tuttavalta tulleesta ehdotuksesta. Tausta-ajatuksissa oli vuosi -79, jolloin ostin ensimmäisen autoni, 15 vuotta vanhan Ford Anglian. Kävin koeajamassa sitä, mutta 70-luvun autosuunnittelua edustavana se ei innostanut minua. Vaikkei italosportista kauppoja edes yritetty, virisivät autohaaveet kesäksi 2010. Ensinnäkin autossa puhutteli sen hieno kunto, toisekseen mallin erikoisuus. Kaupantekoon kannusti myös Toyotan maine laadukkaana autona, joten erikoisesta mallista huolimatta odotuksissa oli luotettavaa matkantekoa. Vaikka mp-harrastajalle avomalli oli tietyllä tapaa plussaa, ei se ollut myyntikohteen merkitsevin ominaisuus. ”Minulle tarjottiin Bertonen valmistamaa vuoden -89 X1/9:ää. Minun Angliassa oli tunnusomaista vain startin tiuha säksätys. Tosin ehkä se olisi kannattanut ostaa, sillä sittemmin samaisesta autosta on pyydetty kaksi kertaa enemmän kuin tuolloin”, hän naurahtaa. Silloin ajattelin, että kyllä minullakin vielä joskus on jotain”, muistelee Juha hymyillen Celica-hankinnan symboliikkaa. Suomen tuontiohjelmaan Celican avoversioita ei listattu, mutta jälkituontina maassamme on arviolta kymmenkunta kangaskattoista T18-sukupolven Celicaa. ”Kun selvisi, että voimanlähde on Camryssakin käytetty 2,2 litran moottori, niin silloinen naapurini sanoi, että ennen sinä kasvat horsmaa kuin tuosta autosta kone loppuu”, virnistää Juha. Muistan aina kun lähdimme viikonlopunviettoon kaupungille, että kuinka hienosti V8-Mustang kehräsi. Naapurin pojalla oli puolestaan 289-koneinen Mustang. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 25. Ja oli taustalla hieman autoilullista elämänfilosofiaakin. Kyseisellä 2,2-litraisella 5S-FE-nelosmoottorilla avo-Celicaa myytiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa mallinimellä Celica GT ja Australiassa nimellä Celica SX. Eurooppaan markkinoidun Celica 2.0 GTi Cabrioletin moottorina oli mallimerkinnän vihjaama 156 hevosvoimaa tuottava kaksilitrainen. ”Minulle tuli 51 vuotta täyteen silloin kesäkuussa -10, ja ajattelin että kai sitä voisi elämässä yhden kesäauton omistaa. ”Hallitilassani oli harrasteauton menevä aukko, joten päätin poikani opastamana katsella netistä, mitä muuta Fiatin hinnalla olisi tarjolla.” Pitkään ei tarvinnut bittejä lehteillä, kun Juhan katse osui johonkin mielenkiintoa herättävään: USA:sta muutama vuosi aiemmin Suomeen rantautuneeseen punaiseen avo-Celicaan
Tuotanto-ohjelmassa oli avoversioita erityisesti kolmen suuren kotimaisen eli General Motorsin, Fordin ja Chryslerin malleista. Ja varsin menestyksekkäästi, mistä osoituksena hän ylti presidentti George Bushin lähipiiriin 90-luvulla. Aihiot valmistettiin ensin Toyota-linjalla Aichinissa Japanissa, laivattiin sitten Tyynenvaltameren yli ACS:lle Kaliforniaan, josta rättikattoisiksi muovatut Celicat kuljetettiin vasta varsinaisille markkina-alueilleen. Vihiä siitä mitä tuleman pitää saatiin vuonna -65, kun hän suunnitteli nykyaikaisen kattoluukkuratkaisun ja perusti innovaatioonsa liittyen American Sunroof Companyn. Hieman hämäävästi American Sunroof Companystä käytettiin vuosien mittaan eri yhteyksissä myös nimeä American Specialty Company sekä Automobile Specialty Company. Yrityksen tarinaan lukeutuvat myös tuotteet oman merkin alla: 80-luvun jälkipuoliskolla tarjottiin ASC/McLaren-nimellä muunnoksia Ford Mustangista sekä Mercury Caprista. Juhan kannalta myönteisenä ”epäamerikkalaisena” ratkaisuna vaihteistona on viisiportainen manuaali eikä malliin tarjottu neliportainen automaatti. Heinz Prechter ei jättäytynyt liiketoimissaan vain autojen varaan, vaan kunnostautui muun muassa ravintola-, kustannusja kiinteistöalalla. Menoa ovat mukavoittamassa muun muassa keskuslukitus, vakionopeudensäädin, ilmastointi sekä sähkökäyttöiset ikkunat ja katon avausmekanismi. Toyota ei ollut suinkaan ainoa autovalmistaja, jolle ASC toteutti kattoremontteja; eurooppalaisista tutuimpiin lukeutuu Porsche 944:n avoversio. Ilmeisesti tuotannon käynnistäminen vei suunniteltua kauemmin, sillä avomuunnoksia alkoi valua ASC:n linjalta vasta vuoden -91 puolella. Merkittävä osa tuotannosta myytiin toki suureen länteen, mutta osa palasi Japaniinkin, joten ennen ensiomistajalle päätymistään avo-Toyota oli usein varsin kokenut merenkävijä. ASC vaihtoi nimensä muotoon American Specialty Cars vuonna -04, mutta kasvavat ongelmat uusien tuotantosopimuksien löytämisessä pakottivat ASC:n päättämään toimintansa vuonna -17. Toyotan tuotantolinjalta auto on rullannut jo vuonna -89, mutta ASC:n toimesta avomuutos on päivätty suoritetuksi vasta keväällä -92. Teksasista Suomeen Jos kangaskattoinen Celica olisi jäänyt ostamatta, toista yhtä hyväkuntoista olisi saanut metsästää pitkään. Ruosteettomalla ja muutoinkin moitteettomalla autolla oli hankintahetkellä ajettuna maltilliset 105 500 mailia. Erikoismallien valmistaminen ei logistiikan kannalta ollut aina se suorin polku etenkään Yhdysvaltojen ulkopuolisten automerkkien kohdalla. Raha ja maine eivät tässäkään tapauksessa tuoneet lopullista onnea, sillä masennusta sairastaneen Prechterin maallinen vaellus päättyi itsemurhaan kesällä -01. Hyvä esimerkki on juuri Toyota Celica, jonka avoversioita ASC oli valmistanut jo viimeisestä takavetoisesta Celica-sukupolvesta. Toyotan vuosimalliksi voi näkökulmasta riippuen tulkita joko vuoden 1989 tai 1992. ASC AVOMALLEJA AMERIKKALAISITTAIN Toyota Celica Convertiblen toteuttanut yritys ASC henkilöityy vahvasti yhteen mieheen, saksalaiseen Heinz Prechteriin, joka asettui Yhdysvaltoihin vaihto-oppilasaikojansa myötä 50ja 60-lukujen taitteessa. Lyhenne ASC osui joka tapauksissa käytettyihin nimityksiin. Punaisen Celican jenkkimakuun rakennetusta kokonaisuudesta kertoo varustelu. Yrityksen tuotanto laajeni vinyylikattotuotantoon sekä pian tuotantoautojen korityömuutoksiin, joissa näkyvänä teemana oli avoautoilun palauttaminen osaksi amerikkalaista arkea. Erikoisuus selittyy sillä, että itse auto on valmistunut kovakattoisena Japanissa -89, mutta avomalliseksi muovaamisesta huolehtinut yhdysvaltalainen ASC on leimannut tämän Celica Convertiblen muutostyön tehdyksi maaliskuussa -92. Ja sai eräs toinenkin ”kotimainen” osansa ASC:n osaamisesta: Uudessakaupungissa valmistettujen Saab 900 Cabrioletien kangaskatot ja niiden mekanismit laivattiin Suomeen ASC:n Michiganin-tuotantolaitokselta. ”Jos tämä olisi ollut automaatilla, niin en todennäköisesti olisi ostanut autoa, sillä mielestäni niin sanotun urheiluauton kuuluu olla manuaalivaihteinen.” Eurooppaan uutena rantautuneiden kaksilitraisella 26 3/2019 Toyota Celica Convertible. Pitkään valmistusputkeen liittynee sekin nyanssi, että Celican mukana säilyneen dokumentin mukaan auto on myyty ensiomistajalleen ilman takuuta
”Hän kertoi, että kyseinen tiiviste oli pudonnut aikanaan korirungon sisään. Ja sieltähän se löy27. ”Auton osti Nokialla työskennellyt insinööri, joka toi auton muuttoautona Suomeen -06. Jäi ostamatta.” Juha kuitenkin tuli olleeksi yhteydessä auton aikanaan Suomeen tuoneeseen tahoon, ja puheeksi tuli myös puuttuva tiiviste. Ehkei niin ylellinen, mutta ehdottoman käytännöllinen ratkaisu aurinkoisiin päiviin. Toyotan 2,2-litrainen neloskone oli Euroopassa vieras Celican voimanlähteenä, mutta tuttu sen sijaan Camryn nokalta. Kotimaassa hän alkoi rakennuttaa omakotitaloa ja tiettävästi tarkoitus oli rakentaa myös autotalli, mutta tontin rakennusneliöt eivät riittäneet, joten Toyota jäi ilman tallia ja päätyi myytäväksi eteenpäin”, tietää Juha. Avo-Celican puhuttelevuutta lisää, että auto näyttää sopusuhtaisen tyylikkäältä myös katto ylhäällä. moottorilla varustettujen Celicaavojen verhoilu oli liki poikkeuksetta nahkaa, mutta tässä yksilössä matkataan harmaalla plyysillä. Nuorekas museoikäinen Moottoripyöräharrastaja on lähes vuosikymmenen jälkeen tyytyväinen hairahdukseensa nelipyöräisten harrasteajoneuvojen suuntaan. Ensimmäiset puolentoista vuosikymmentä Toyota asusti Teksasissa, missä se oli saanut ensimmäisen suomalaisomistajansa vuonna 1998. Lähestulkoon ainoana havaittuna epäkohtana autosta puuttui toisen puolen takaikkunan tiiviste. Celican toiseksi omistajaksi tuli raisiolainen mies, jolla avosportti oli kesään -10 asti. Kysyin tiivistettä diileriltä ja hinnaksi kerrottiin noin 500 euroa kappaleelta. ”Tiedustelin tiivistettä suoraan Yhdysvalloista ASC-tehtaalta, mutta sieltä tuli tietoa, että he eivät voi sellaista suoraan myydä, vaan se pitää hankkia Toyota-diilerin kautta. Erityisen puhuttelevaa on ollut auton ruosteettomuus, jota Juha on vaalinut paitsi sateettomiin kesäpäiviin keskittyvällä käytöllä, myös ruostesuojauttamalla auton pian hankinnan jälkeen
tyi kiinnitettäväksi paikoilleen.” Löytymisen jälkeen molempien puolien tiivisteet saivat uuden kangaspinnan, sillä alkuperäiset pinnat olivat kuluneet pois. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori, kangaskatto. Celican alla pyörivät tarvikevanteet, mutta pienemmät alkuperäisetkin ovat tallessa. Teknisen toimivuuden ja esteettisen puhuttelevuuden seurauksena Juhalla ei ole suunnitelmia hukata harrasteautoaan. Prätkämiestä houkuttelee Toyotan rattiin maukkaan ulkonäön ohella konstailematon ajettavuus. ”Kuskin taakse ei oikein aikuinen mahdu, mutta jos vänkäri hieman tinkii tiloistaan, niin hänen taakseen sopii istumaan.” Avoautolle ei niin itsestään selvänä ominaisuutena Celica näyttää hyvältä myös katto päällä. Poraus 87, isku 91 mm. ”Menee aikanaan isältä pojalle tai tyttärelle”, viittaa hän jo aikuisiässä oleviin lapsiinsa. Ehkäpä viimeistään silloin myös ajoneuvotapahtumissa ymmärretään avo-Toyotan päälle. Tilavuus 2164 cm3. Puristussuhde 9,5:1. Takana joustintuet, kahdet poikittaistuet, pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 447, leveys 171, korkeus 130, akseliväli 253 cm. Mutta toisaalta, ehkäpä kohtelu on vain otettava kunnianosoituksena Celican modernin ajattomalle muotoilulle. Sisusta on verhoiltu käyttäjäystävällisesti plyysikankaalla. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ASC on mielestäni tehnyt hyvää työtä avomallin kanssa: kori on yllättävän jämäkkä, mutta toki jos vertaa umpiautoon niin tiettyä elämistä on.” Ajoretkien kannalta on mukava ominaisuus, että 2+2-paikkaisena Celica ei ole vain kahden hengen auto. Juha nimittäin kertoo, että useammankin kerran autoa on koetettu ohjata harrasteparkin sijasta yleisöpysäköintiin. Edessä ja takana levyjarrut. Pinnan rikkoutuminen oli aiheuttanut tiivisteen irtoamisen ikkunan laskemisen yhteydessä, kun kumi tarttui ikkunan pintaan kiinni. Teho 132 hv /5400 rpm, vääntö 195 Nm /4400 rpm. 01 Merkki ja malli Toyota Celica GT Convertible 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Tällä hetkellä Celican mittarilukema on reilut 120 500 mailia, ja lisää kertyy noin 2 500 kilometrin edestä kesässä. 28 3/2019 Toyota Celica Convertible. Etuveto. ”Ajettavuudeltaan tämä on hyvä, joskin pitää ottaa huomioon, että autolla on ikää kohta 30 vuotta. Paino 1290 kg
Ford 17M RS ’70 EDUSTUSKU LUMATON 30
Siviilivuosien koittaessa maantie maistui, mutta tämän vuosituhannen puolella urheilullinen sedan on saanut osakseen enemmän ehostusta kuin ajoa. EDUSTUSKU LUMATON Helsingin VPK:lle edustuskäyttöön hankittu Ford 17M RS keräsi virkaurallaan niukalti kilometrejä. Kaarina 31
RS:n sisustukseen kuului myös 26Mja 20M XL -mallien mukainen keskikonsoli, jota täydennettiin kellolla sekä öljynpaineja ampeerimittareilla. ”Soitin uudelleen vuonna -99 ja silloin heräsi tuntuma, että auto voisi olla myynnissäkin.” Auto oli elokuussa -97 noin 155 000 kilometriä ajettuna museorekisteröity, jonka saavuttamiseksi suurimpana työnä oli suoritettu ruostuneiden helmapeltien uusiminen. ”Kaasuttimen laipasta venttiilikopalle menevässä huohotinletkussa oleva venttiili oli asennettu väärinpäin.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Helsingin VPK:n riviin saatiin hankittua edullisesti kaksi Fordia: sammutusautoksi F600 ja edustuskäyttöön 17M RS. Huohotuksen syy ei suoraan selvinnyt, mutta auton parin epäkohdan myötä hinta saatiin sorvattua molempia osapuolia miellyttävälle tasolle, ja niin punainen metri-Ford sai mallin harrastajasta elokuun lopulla -99 uuden omistajan. Kotipuolessa ostosta tutkiessa selvisi pian huohotuksen syykin. L ittoisissa asustavalle Jouko Halmeelle ovat metri-Fordit tulleet tutuksi 70-luvun lopulta lähtien. 32 3/2019 Ford 17M RS. Kaupankäynnin yhteydessä silloinen omistaja ilmoitti rehdisti, että aivan teräkunnossa Ford ei ollut. ”Hän kertoi että autossa on kaksi selkeää vikaa: kone huohottaa ja kun kääntyy niin renkaat vinkuu, sillä aurauksissa on jotain hämminkiä.” M-Fordeihin perehtynyt Jouko huomasi jo ostotilanteessa autoa tutkiessaan että raidetangosta lähtevä välitanko oli vääntynyt ilmeisesti joskus tunkilla nostettaessa, ja tämä oli sekoittanut ohjauskulmat. Kiinnostusta automallia kohtaan riitti harrastuneisuuden myötä, joten Joukoa kiinnosti selvittää mielenkiintoisten Suomi-yksilöiden taustoja. Auton urheiluistuimet anastettiin 80-luvulla, mutta nykyään ohjaamossa ovat jälleen alkuperäisen mukaiset Recaro-istuimet. Jouko päätti ottaa uudelleen yhteyttä myyjään, varsinkin kun Joukon isää Erkkiäkin oli alkanut kiinnostaa moinen Ford. ”Vuonna -78 velipoika osti ’65-mallisen 20M TS:n, ja tammikuussa -79 minä hankin minulla edelleen olevan vuoden -69 20M RS:n”, hän kertoo. Alkuperäisellä rekisterinumerolla löytyi autolle omistaja, johon Jouko otti reippaasti yhteyttä. Radion oikealla puolella häämöttää myös tekstissä mainittu hätävilkkukatkaisin. Paikan päällä sanottiin kyllä sitten hintakin, josta melkein pyörryin”, hän nauraa. Muutama vuosi kului, ja auto nousi jälleen mieleen. Puolivälissä 90-lukua nousi jostain esille Helsingin VPK:lla ollut harvinainen 17M RS, jonka nykytilaa hän päätti selvittää. ”Omistajataho sanoi, että katsomaan saa tulla mutteivät he kyllä myy autoa
Auton valmistenumeron perusteella sen tuotantoajankohta ajoittuukin jo kesäkuulle -70. Maltillisella käytöllä muut palokunnat eivät päässeet moittimaan sitä leveilystä; perisuomalainen häveliäisyys oli ymmärrettävää, sillä vastaavia edustusautoja ei edes ammattipalokunnilla tuolloin juuri ollut. Sen sijaan sillä ajettiin vain päällikön tai hallituksen luvalla muun muassa palokuntaliittojen kokouksiin ja palokunnan jäsenten syntymäpäivävastaanotoille, kun nämä täyttivät isoja tasavuosia. Se varustettiin ymmärrettävästi hälytysvaloilla ja -sireenillä, mutta hälytyksiin se ei muistikuvien mukaan osallistunut koskaan. Ainakin 17M RS saapui Suomeen Ruotsin kautta: alkuperäiseen kohdemaan viittaavat auton ruotsinkieliset dokumentit sekä huoltokirjan ensimmäiset, Ruotsissa tehdyt merkinnät. Vuonna -79 Helsingin VPK:n 120-vuotisjuhlallisuuksien tiimoilla otetussa kuvassa näkyvät Fordissa palokuntavuosina olleet hälytyslaitteet. 33. ”Tällä hetkellä autolla on ajettu noin 157 000, joten 20 vuodessa on tullut vain kaksituhatta kilometriä ja nekin melkein kaikki minun ajamana.” Fordin hankinnan syyt olivatkin Erkin näkökulmasta toisenlaisessa harrastamisessa kuin ajamisessa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hieno Ford päätyi seisomaan enimmäkseen tallissa Somerolla. Metri-Ford hankittiin palokuntaan edustuskäyttöön mutta rekisteröitiin paloautoksi, mikä kevensi auton verokohtelua. Auton osti tyttärensä perheelle samana vuonna palokunnan päällikkönä aloittanut Tor-Björn Sohlberg. Rauhallista ajoa, runsasta varustelua Kääntämällä huohotinletkun venttiilin ja uusimalla vääntyneen tangon etupään ripustukseen, oli 17M RS jälleen iskukunnossa valmiina nielemään kesäisiä kilometrejä. Ford siirtyi helsinkiläisperheeseen käyttöautoksi, joten tässä vaiheessa kilometrimittarin rattaista alkoi uutuudennihkeys kaikota: vuoteen -90 mennessä perhe kartutti 17M RS:n ajomäärää noin sadallatuhannella kilometrillä. (kuva: Helsingin VPK) Fordin omistaja Erkki Halme on jo jättänyt harrasteautojen ajohommat nuoremmilleen, mutta RS:n puunailussa ja ehostamisessa hän on touhunnut mielellään yhdessä Jouko-poikansa kanssa. Yksi merkittävä tekijä oli auton ostaneen Erkin ikä, vuonna -34 syntyneenä hän oli Fordin hankintahetkellä jo jättänyt autoilut pääosin nuoremmilleen. Isoin harmi sattui, kun joku katsoi tarvitsevansa Fordin lisävarusteisia Recaro-etuistuimia enemmän kuin auton omistaja. Auto oli komea, mutta juuri se oli yksi olennainen syy miksi Helsingin VPK käytti autoa hyvin säästeliäästi. Samoin autossa oli tehtaalla asennetut hätävilkut, jotka eivät Suomessa kuuluneet pakolliseen katsastusvarustukseen vielä pitkään aikaan. Valitun linjan seurauksena Fordiin ei juuri kilometrejä kertynyt: toukokuun lopulla -79 autolla oli ajettuna vasta 24 700 kilometriä. Rivissä oikeanpuolimmaisena ilmeisesti samainen Ford F600 -sammutusauto, jonka Helsingin VPK hankki samana aikaan 17M RS:n kanssa. Vuodet ja matkat olivat taittuneet ilman isompia ongelmia, joskin mielenkiintoisena yksityiskohtana auto ehti saadaan uuden punaisen maalipinnan useampaankin otteeseen noina vuosina. Kuutoskoneen kiusaamisen sijaan hän on käyttänyt aikaa Fordin kunnon ja varustelun ehostamiseen, missä touhussa Jouko on ollut innolla mukana. Varkaan anastamien tilalle vakuutusyhtiö kustansi kuitenkin uudet Recarot, joten arkinen autoilu saattoi jatkua aina 90-luvun alkuun, jolloin Fordin käyttöautovuodet jäivät taakse. Hankin myös jo alkuvaiheessa 26M-mallin pyöreät tuplahalogeeMATALALLA PROFIILILLA Yksi harvoista Suomeen uutena saapuneista 17M RS -Fordeista rekisteröitiin Helsingin VPK:lle 4. Autoon lisättiin myös lokarikaarija helmalistat. RS:n hankinta nivoutuu VPK:n historiatietojen mukaan palokunnan hälytysosaston tuolloiseen varajohtajaan, Gunnar ”Nalle” Björniin, jonka kerrotaan olleen merkittävässä asemassa Suomen Fordilla. ”Isä esimerkiksi purki ja pesi kaikki ovet, sillä ne olivat niin täynnä koteloainetta etteivät ikkunaveivit tahtoneet liikkua. tammikuuta -71. Hänen suhteillaan saatiin hankittua tuolloin edullisesti kaksi Fordia, kun 17M RS:n lisäksi riviin asettui F600-sammutusauto. Päivämäärästä voi arvata, että BPC-1-kilvet saanut auto oli saapunut Suomeen edeltävän vuoden puolella. Vähän ajetulle näyttävälle autolle ei olisi varmasti ollut temppu eikä mikään löytää uutta omistajaa vapailta markkinoilta, mutta vuonna -83 järjestetyssä huutokaupassa sille löytyi ottaja lähempääkin. Tusinan palokuntavuoden jälkeen RS-Fordilla olivat edessä siviiliajat
Tämän perusteella nousee kättä pystyyn kysymyksen merkiksi: miksi tarjolla olivat niinkin päällekkäiset mallit kuin 17M RS 2300 ja 20M RS 2300. Vaikka 20M RS -mallia sai 2,3-litraisena sekä 108-heppaisena normiversiona että korkeapuristeisempana 125 hevosvoiman versiona, olivat erot 2,3-litraisella koneella varustetun 17M RS:n ja 20M RS:n välillä joka tapauksessa perin vähäiset. RS-malli toi mukanaan tietyn kattauksen tyyliä ja mukavuutta kuten keulalle halogeenilisävalot ja alle kromatut (20M) tai maalatut (17M) peltivanteet vyörenkailla. METRI-FORDIA KAIKILLA MAUSTEILLA Puolivälissä vuotta 1967 Länsi-Saksan Ford päivitti keskiluokkaisen Taunuksen uuteen kuosiin. Mallien osalta runsaudenpula ei helpottanut, sillä vuoden -69 mittaan mukaan saapui malliston huipulle vielä 26M, jonka vakiomoottorina oli 2,6-litrainen V6. Punaisena ja hopeisena tarjotun RS:n ulkoista urheiluilmettä korostivat lisäksi mustat kylkiraidat sekä mattamustalla värillä tehostetut maski ja takavalopaneeli. RS ei suoraan tarkoittanut tiettyä mallisarjaa ja voimanlähdettä, vaan sitä oli tyrkyllä niin 17Mkuin 20M-mallien coupéja sedan-koreihin. P7b-nimellä sittemmin tuntemaan opittu malli noudatteli edeltävän P7a-sukupolven rakennetta, mutta raikastettu olemus otettiin markkinoilla toivotulla tavalla vastaan. Amerikkalaishenkistä valinnanvapautta tosin kuvasi, että kyseinen moottori tuli saataville myös 20M:n pellin alle. ”Pääasiallisesti” sen vuoksi, että linjasta lipsuttiin pian, sillä myös 17M-mallin nokalle sai kuusipyttyisiä v-koneita. Samalla kun mallikoodia päivitettiin P5:stä suunnitteluprojektin järjestysnumeron mukaisesti P7:ään, jätettiin perinteinen Taunus-nimi P6-malliston eli etuvetoisien 12M/15M-mallien yhteyteen. RS:n sisällä odottivat puolestaan puujäljitelmäratti ja -vaihdekepinnuppi sekä 26Mja 20M XL -mallien mukainen keskikonsoli, jota oli täydennetty kellolla sekä öljynpaineja ampeerimittareilla. Alustarakenne noudatti arkisempien M-Fordien ratkaisuja, joskin etenemistä napakoittamaan tarjottiin lisärahalla lukkoperää. Runsaiden vaihtoehtojen ihanuus tai näkökulmasta riippuen valinnan vaikeus kuvastui esimerkiksi urheilullista Rally Sport -versiota valikoivalle. P7b-sukupolven kohdalla länsisaksalaiset Fordit olivat amerikkalaisimmillaan niin muotoilunsa kuin monipuolisten varustelumahdollisuuksiensa myötä. Isomman takaveto-Fordin myyntinimiksi asemoituivat 17M ja 20M, joista ensimmäinen viittasi pääasiallisesti V4-moottoriin ja jälkimmäinen puolestaan V6-voimalaan. Rakenteellinen perusta oli samaa rautaa, joten mallieroa tehtiin 20M:n hyväksi lähinnä vain prameammalla sisustuksella ja ulkoisilla koristelistauksilla. Lisävarustelistalle jäi harkittavaksi lukkoperän ohella muun muassa Recaro-istuimet ja vakiota nopeampi ohjaus. P7-Fordien mallitarjonta oli muutoinkin laaja, sillä jo alkuvaiheessa kerrottiin tarjolla olleen 13 nelisylinteristä 17M-versiota ja peräti 16 kuusimukista 20M-Fordia. Ilmeisesti takana oli valtameren takaa rantautunut tyyli, jossa asiakas saattoi poimia optiolistalta sitä mikä eniten sattui miellyttämään. P7-malliston tuotteet eivät kuitenkaan löytäneet valmistajan näkökulmasta riittävästi uusia koteja, joten odotuksia laimeamman myyntimenestyksen seurauksena Ford päätyi esittelemään vain reilun vuoden tuotannossa olleelle mallille kasvojenkohotuksen kesällä -68. Ford 20M RS:n kohdalla tarjolla oli samainen 2,3-litrainen ja 2 550-kuutioinen 125-heppainen V6. 34 3/2019 Ford 17M RS. Pienempään mallisarjaan RS:n keulille sai 1 998-kuutioisen 90 hevosvoimaa tuottavan V6:n sekä astetta isomman kölniläisen, 2 293-kuutioisen 108-hevosvoimaisen veekuutosen. Ilmeisesti lähes päällekkäisistä malleista johtuen Suomen tuontiohjelmaan 17M RS -versioita ei edes poimittu. Kaikkiaan 17M/20M/26Mmallistossa oli saatavilla kymmeniä erilaisia mallivaihtoehtoja, kun saatavilla olleita moottoreita, vaihteistoja ja korimalleja (2ja 4-oviset sedanit, 2-ovinen hardtop ja 3ja 5-luukkuiset Turnier-farmarit) sekoiteltiin Ford-asiakkaiden tarpeisiin
Tilavuus 2293 cm3. Mutta mistäpä sitä varmaksi tietää, vaikka se vielä joskus varastojen kätköistä paljastuisi. Teho 108 hv / 5100 rpm, vääntö 181 Nm / 3000 rpm. Autossa VPK-vuosina kiinni olleet hälytyslaitteet ovat sen sijaan harmillisesti kadonneet historian taustahuminaan. 35. Puristussuhde 9,0:1. Joukon mukaan edellinen omistaja oli jo aikoinaan tiedustellut niitä palokunnan suunnalta, mutta muistikuvia ei enää ollut, mihin katolla ollut vilkku oli päätynyt. Tarjoilua oli 90-hevosvoimaisesta kaksilitraisesta korkeapuristeisemman 2,3-litraisen sekä 2,6-litraisen 125 hevosvoimaan asti. Edessä levyja takana rumpujarrut. Ja mitä auton alkuvuosien olemukseen tulee, Jouko onnistui hankkimaan autoon myös alkuperäistyyliset Recaro-istuimet 80-lukua edustaneiden urheilujakkaroiden tilalle. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, lehtijouset. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/h 12 s. 07 Mitat Pituus 472, leveys 176, korkeus 148, akseliväli 271 cm. nit, jotka isä vaihtoi alkuperäisten neliskanttisen umpioiden tilalle.” Myös maskin kehyslista ja perän musta ritilä ovat poimittu 20M RS:n vakiovarustelusta, mutta Jouko kuitenkin korostaa, että auton palauttaminen alkuperäiseen 17M RS -ilmeeseen on tarvittaessa mahdollista. Poraus 90, isku 60,1 mm. Keulalla oleva 2,3-litrainen V6 tuottaa tomerat 108 hevosvoimaa. Fordissa VPK-vuosina kiinni olleet hälytyslaitteet ovat harmillisesti kadonneet historian taustahuminaan. Takaveto. RS-malleissa saattoi tavata versiosta riippuen erikokoisia ja -tehoisia V6-moottoreita. Paino 1095 kg. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 05 Alusta Edessä MacPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Ford 17M RS 2300 S 4D Sedan 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin
Suzuki-maahantuojana 80-luvulla toiminut Bensow Oy ponnisteli tuontimopojen saattamiseksi kotimaisten sääntöjen mukaiseen kuosiin. Bensowin ponnistelut Mopot pysyivät siis aneemisesti varusteltuina, velttorunkoisina ja lähes jarruttomina vuosikymmenestä toiseen. Suomen mopokantaa pidettiin tylsänä ja vanhanaikaisena muutaman asetuksen keinoin. Astetta kunnianhimoisempi projekti oli pienen kyykkypyörän saattaminen asetuksien puitteisiin. Tukevan ja ajo-ominaisuuksiltaan turvallisen mopon valmistus oli tehty sen myötä tavattoman vaikeaksi. Tai oikeammin kotimaisten valmistajien ei tarvinnut panostaa kehitystyöhön paljoakaan, kun vain harva ison ulkomaalaisvalmistajan mopo sopi täkäläisiin säädöksiin. Tunnetuin esimerkki on Solifer-Suzuki, jonka nimi vaihtui myöhemmin Suzuki PV:ksi. Painonsäästösyistä ensimmäisinä saivat lähteä akku sekä vilkut. Vilkut olisivat varmasti lisänneet liikenneturvallisuutta, mutta niiden tuoma kilon paino tuskin vaikutti haitallisesti mihinkään. T akavuosina jo Ruotsin-matkalla huomasi, kuinka ulkomailla mopot muistuttivat kevytmoottoripyöriä ja olivat hyvin varusteltuja. Pikku-Ärrän virittelykin oli tavallista turvallisempaa, sillä se oli varustettu valupyörillä ja levyjarrulla. Siitäkin riisuttiin käyttömukavuuteen ja turvallisuuteen liittyviä varusteita ennen kuin myynti Suomessa saattoi alkaa. Akun poistamisen myötä valot eivät palaneet, jos kone ei ollut käynnissä. Suzuki GSX-R -superpyörää hämmästyttävästi muistuttava pienikokoinen Suzuki RB50 GAG oli vetävän näköinen 36. Solifer-Suzuki R Kääpiökyykky Sälinkää Teksti ja kuvat: Kari Mattila Teini saattoi jo 80-luvulla päästä käsiksi alumiinirunkoiseen ja kokokatettuun mopoon. Tiukkojen tehoja nopeusrajoitusten lisäksi voimassa oli merkillisen alhainen maksimipainoraja. Pykälien varjolla tehtiin ulkomailta tuotavien mopojen kohdalla aivan hullujakin ratkaisuja
37. Pienessä nelitahtikoneessa oli meikäläisittäin katsottuna liki neljä ylimääräistä hevosvoimaa. Katseet kääntyivät kohti katteiden alla lymyävää moottoria. Kaksitahtisena se oli myös hiukan nelitahtista kevyempi. mopo mutta liian painava ja tehokas Suomen markkinoille. Pikku-R muistuttaa Suzukin isoja superpyöriä myös yksityiskohdiltaan. Näin syntyi Solifer-Suzuki R. Etupäästä löytyy levyjarru, joka sekin on lainannut muotonsa isommiltaan. Mopon kuivapaino oli noin 64 kiloa, eikä se painunut asetusten määrittelemän maksimipainon alle vain riisumalla turvavarusteet. Kun puntari näytti moottorien painoeron vastaavan ylipaino-ongelman suuruutta, päätettiin RB50mallista tehdä sääntöjen mukainen tekniikkaa vaihtamalla. Korkeatasoinen viimeistely näkyy joka puolella, mikä ei suinkaan ollut itsestäänselvyys 80-luvun mopoissa. Solifer-Suzukin tehoja vauhtiongelma oli aiemmin ratkaistu vaihtamalla läppäventtiilillä varustettu sylinteri perinteisempään ja poistamalla viides vaihde käytöstä. Esikuvalleen uskollisesti muotoiltujen ja väritettyjen muovien alta paljastuu kevyt alumiiniprofiilista hitsattu runko
Tarkastelemme tallitiloissa ensin paikan projekteja, joita on vanhasta Escortista tuoreemman sukupolven turboahdettuun Nissaniin. Silloin Sakke kisasi 1100-kuutioisella Suzuki GSX-R -pyörällään kiihdytysradoilla. Pikku-Ärrä oli Saken mielestä lyömättömän hauska idea. Reunimmainen tallipaikka on varattu Rosa Stranderin Honda CRX -kilpurille. Ostos jäi kuitenkin tekemättä. Nuoren naisen elämänpolku kulki 38 3/2019 Solifer-Suzuki R. Siinä Rosan isä Sakke Mattila istuu pienen sinivalkoisen mopon päällä hulvaton ilme kasvoillaan. Pikkutyttönä Rosa seurasi isänsä kilpauraa lähietäisyydeltä. Sakke elätti itsensä muiden kilpakuskien moottoreita virittämällä, joten Rosalle tuli tutuksi myös elämä moottoriurheilumaailman kulissien takana. Tuollainen on pakko saada! Riihimäen rautatieaseman liepeillä sijaitsee autoja prätkäharrastajien kimppatalli. Isän suhde Suzukiin juontaa 90-luvun kilvanajohommiin. Intohimoisena Suzuki-miehenä hän näki voimaa ja kauneutta aina siellä, missä vilahti kyykkypyörämallinen Suzuki. Hän miettikin toisinaan hankkivansa sellaisen milloin varikkomopoksi ja milloin taas tallille maskotin virkaa hoitamaan. Pysähdymme katselemaan Rosan kädessä olevaa vanhaa valokuvaa
Ja kun mopojen käyttäjät ovat 15-kesäisiä rämäpäitä, ei esimerkiksi ehjiä muoviosia ole juuri näihin päiviin selvinnyt. Teho 1,5 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 2,75 Nm 04 Voimansiirto Neliportainen vaihteisto, uiva monilevykytkin, ketjuveto 05 Runko Edessä teleskooppihaarukka, takana yhdellä iskunvaimentajalla varustettu keinuhaarukka. Harri sai aikaa ja vaivaa vaatineelle Ärrälleen omistajan, joka pitää moposta takuulla hyvää huolta tulevat vuosikymmenet. Ärrä ei ole projektina aivan helppo. Rosan onneksi hyvän kodin löytäminen mopolle oli Ala-Aholle tärkeämpää kuin maksimihinnan tavoittelu. Jonkin ajan kuluttua entisöintiprojektin päättymisestä Harri päätti pistää mopon myyntiin. Mutta vaikka sopivaa yksilöä ei näyttänyt ilmaantuvan mistään, päämäärätietoisena naisena Rosa asetti itselleen tavoitteeksi hankkia pikkumopon insinööriopintojensa valmistumisen kunniaksi. Sinivalkoisen muovisukkulan ostohaaveet saivat aivan uuden merkityksen, kun aika jätti Rosan isän. Rosa sai ostettua itselleen merkityksellisen valmistujaislahjan. Alumiinirunko. Neljännesmailin mittaisen suoranpätkän ja kaksipyöräisen kilpalaitteen sijaan lajiksi valikoitui mutkaisella asfalttiradalla kisaaminen nelipyöräisen kiiturin ratin takana. 01 Merkki ja malli Solifer-Suzuki R 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Yksisylinterinen ajoviimajäähdytteinen kaksitahtimoottori. Liikenteessä mopoa tuskin enää nähdään satunnaisia huvipyrähdyksiä lukuun ottamatta. Edessä levyjarru, takana rumpujarru. kohti insinööriopintoja ja moottoriratoja. Renkaat 3.50-10” 06 K ori Muoviseoksesta valmistettu kokokate 07 Mitat Pituus 154, leveys 61, korkeus 87, akseliväli 108 cm 39. He intoilivat isän kanssa yhdessä Ärrästä, mutta ostamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Hinta siis saatiin sorvattua opiskelijabudjettiin sopivaksi, ja molempien tavoitteet tulivat samalla täytettyä. Kolme vuotta sitten Rosan isä kuoli. Vastaantulija Vaasasta Alkuperäinen ongelma säilyi tietysti samana. Sen jälkeen sinivalkoisen muovisukkulan ostohaaveet saivat aivan uuden merkityksen. PikkuÄrrä palasi aina toisinaan mieleen, mutta Rosa sai huomata tarjonnan olevan varsin ohutta. Harri oli hankkinut kolme pikkumopoa, joiden parhaista osista hän kokosi itselleen hyvän yksilön. Ja jos jostakin sattui putkahtamaan hyväkuntoisen oloinen yksilö myyntiin, eivät opiskelijan rahat siihen riittäneet. Mopojakin Rosalla oli nuorempana. Olihan Ärrän ostamisesta ollut usein puhetta juuri isän kanssa. Harri Ala-Ahon kunnostama ja Rosa Stranderin omistama Suzuki on viittä vaille valmis museorekisteriin. Toisaalla vaasalainen aktiiviharrastaja Harri Ala-Aho oli nikkaroinut SoliferSuzuki R -työmaataan loppusuoralle. Sellaista valmistettiin vain vähän aikaa, eikä yhteisiä osia muiden mallien kanssa ole paljoakaan. Opiskelijabudjetti asetti omat rajoitteensa, ja hyvien yksilöiden hinnat näyttivät olevan noususuuntaisella uralla
Juhani Impilän Škoda 445 on maamme ainoa liikennekäytössä säilynyt mallinsa edustaja. PAINOS Pirteämpi Škoda 445 ’58 Laitila 40
”Ennen joulua 2003 kaverini tuli käymään ja kysyi oletko uuden Mobilistin lukenut, siellä on Škoda 445 myynnissä. Tästä kertoo osaltaan, että alkuperäinen rekisterinumero oli ajan saatossa vaihtunut tunnukseen HNP-936. Ja kyllä, aarrehan siellä oli: ruosteinen mutta osiltaan täydellisen oloinen Škoda 440. Pientä entisöivää kunnostustointakin oli ennen myyntipäätöstä aloitettu, sillä auton päätyessä toiselle omistajalleen kesällä 2003, oli auton alkuperäinen huonoksi hapantunut takapuskuri korvattu rosterisella. Niistä IP-747-kilpinen yksilö on edelleen jäljellä, ja tällä erää ainoa liikennekäytössä oleva 445-malli maassamme. Škodan hankkineella kaarinalaisella ostajalla ei ollut aikeita kunnostaa tai säilyttää 445:ä pidempään, vaan jarruremontin ja katsastuksen jälkeen 445 päätyi myyntiin vielä saman syksyn aikana. Harvinainen malli oli mitä sopivin harraste-Škodaa haravoivalle Juhani Impilälle. Ensimmäinen omistajataho päätyi luopumaan pitkäaikaisesta ajokistaan vasta tämän vuosituhannen puolella. Hän aloitti projektin purkamalla vuosimallin -56 Škodasta irti voimalinjan ja pisteosia. Kuvassa taustalla nouseva tunturimaisema tuo mieleen jossain määrin Saana-tunturin, mutta varmuutta kuvauspaikasta ei ole. Hämeeseen tästä laumasta asettui reilu kymmenes, tarkalleen 21 yksilöä. Nuoruusvuosilta Juhanin Škodakokemukset nojasivat naapurissa 60ja 70-luvun taitteessa olleeseen ehkä ’61-malliseen Octavia Touring Sportiin, mutta omassa perheessä Tšekkoslovakin tuotteita ei kokeiltu, vaan liikuttajana palveli niin Mossea kuin Kuplaakin. Aivan noihin vuosiin asti auto ei toki ollut käyttöpelinä palvellut, vaan auto oli ollut ajoittain pidempäänkin seisonnassa. J okin siellä pellon laidassa kiilteli. Juhani Impilä päätti kävellä Laitilan Kiilistä vuokraamansa maapalstan ylitse katsomaan syytä välkkeelle. ”440:stä jäivät muistoksi toisaalla olleet moottori ja irto-osat”, kertaa Juhani ikävää tapahtumaa. Jos tunnistat tunturimaiseman ja sitä kautta kuvanottopaikan, niin vinkkaa siitä Klassikottoimitukseen. Tuli vei mennessään paitsi Škoda 440 -aihion, myös samassa säilössä olleet ’59 Škoda Octavian ja ’71 Isuzu Florianin. Auton säilymisestä käy pitkälti kiittäminen sen ensimmäistä omistajatahoa, Toijalassa asunutta pariskuntaa. ”Silloinkin työt häiritsivät harrastusta, joten vein korin latoon säilytykseen.” Kävi kuitenkin niin julmasti, että vuosituhannen taitteessa kyseinen lato joutui tuhopolton kohteeksi. Kaveri haki Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Tuhopoltto vei mennessään latoon taltioidun 440-aihion, mutta jätti Juhanille halun hankkia tilalle toinen saman aikakauden Škoda. Liki uudenkarheana IP-747-kilpinen 445 tarjosi kyydin kauas pohjoiseen mutta minne tarkalleen. ”Menin kysymään talosta olisiko auto myytävänä ja tein siitä kaupat”, Juhani kertoo. 41. ”Pellonreunasta pelastetun 440-aihion menettämisestä jäi kuitenkin kova halu saada tilalle tuon aikakauden Škoda.” Harvoin tarjolla Vuonna 1958 Škodan 445-mallia rekisteröitiin Suomeen 159 yksilöä. Škodan rekisterinumero kuitenkin erottuu selkeästi, joten reissuautosta ei jää epäselvyyttä. Valitettavasti auton alkuajoilta ei historiatietoa tai tarinoita ole kantautunut näihin päiviin kerrottavaksi. Ollaanko edes Suomen puolella. Siinä Škodalla on suunnattu kauas pohjoiseen, oletettavasti vuonna -58 tai -59. On kuitenkin yksi konkreettinen muisto hansikaslokerossa mukana kulkenut valokuva
Kevään -59 jälkeen näitä malleja ei kuitenkaan rekisteröity kuin muutama yksittäinen, sillä huhtikuusta eteenpäin vastuun oli ottanut kantaakseen uusi malli, Octavia. Vuoden 1957 rekisteröintitilastot kertovat, että 440-Škodaa kilvitettiin noin 4 200 yksilöä, joista kesäkuuhun mennessä jo noin 3 500 autoa. Näistä 440-mallia oli yhteensä 310 ja uutta 445-menijää 159 autoa. Samaisena vuonna tuotantoon tulleesta 445-mallista ei Autotuojien kyseisen vuoden tilastoissa ole merkintöjä. Malli otettiin Suomessakin vastaan innolla. Vuonna -49 tai aiemmin rekisteröityjä Škodia oli tuolloin rekisterissä 514 autoa. Tämä hankintaa lykännyt joukko oli valtiojohdon harmiksi varsin suuri, sillä rekisteröinnit putosivat vuoden -57 yhteensä 18 073 henkilöautosta vuonna -58 lukemaan 14 460. Škodan menestys ralleissa sai epäilemättä aikaan sen, että 440-mallia kulkevaisempaa 445-Škodaa kiusattiin 60-luvun mittaan vauhtiin, kuka nuorukainen sellaisen vain käsiinsä sai. ”NUMEROMALLIT” SUOMESSA Sotavuosien jälkeen Suomen automaahantuojien joukossa oli vähän voittajia. Vuosina 1949–1954 Suomeen tuotiin yhteensä 5 576 henkilöautoa Tšekkoslovakiasta, huippukohtana -51, jolloin saapui peräti 2 228 autoa. Huomioitakoon kuitenkin, että kaikki Suomeen rantautuneet tšekkipelit eivät olleet Škodia, vaan joukossa oli myös pari muuta merkkiä, pääasiassa kuitenkin Tatraa. Vaikka 445-mallia saatiin Suomeen maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna reipas määrä, oli katokin sittemmin kiivas. Vuoden -76 lopulla niitä oli liikennekäytössä enää kaksi, jos tosin 440-malliakin vain 31 yksilöä. Olisiko valmistajan suunnalta jopa tuputettu tärkeään vientimaahan tehokkaampaa ja samalla valmistajalle tuottavampaa mallia. Škoda-asiakkaiden sydämet vei kuitenkin vuosikymmenen puolivälissä lanseerattu kaksiovinen 440-malli, joka oli ”Lahnaan” nähden pienempi ja sekä suorituskyvyltään että muotoilultaan pirteämpi. 42 3/2019 Škoda 445. Asiaa avaa henkilöautojen maakohtaisten tuontimäärien tarkastelu. Loppuvuodesta -57 valtiovalta päätti valtion rahakirstun kohentamiseksi ottaa seuraavan vuoden alussa käyttöön tilapäisen autoveron. Kun tähän yhdistyivät senaikainen kuluttava liikennekulttuuri, korroosiota kiihdyttävä tiestö ja itäautojen useimmiten saama välinpitämätön kohtelu, ei 445-Škodista pian enää ollut mistä ottaa. Mene ja tiedä. Kun vielä tiedostetaan, että 440-mallia valmistui 1955–1959 kaikkiaan 75 417 yksilöä, on mielenkiintoista että muutamina kuukausina vuonna -58 Suomessa rekisteröitiin jopa enemmän 445-mallia kuin edullisempaa 440:ä. Huomiota herättävimpänä kuukautena marraskuu -58, jolloin rekisteröitiin kymmenen 445:ä, muttei yhtään 440-mallia. Škodan menekissä pudotus oli erityisen tuntuva: rekisteriin vietiin vain 674 autoa. Länsiautojen tuonti oli valuuttapulan seurauksena ahtojäissä, mutta idän suunnasta laivaväylät pysyivät avoinna. Ja hyvään markkinasauman Suomen Koneliike Škodan kanssa löysikin. Vertailuksi samaisena viiden vuoden jaksona Suomeen saatiin USA:sta vain tuhannen autoa enemmän, tilaston mukaan 6 688 jenkkirautaa. Škoda 445:n tuontimäärä ei ollut suuren suuri, mutta merkittävä kun otetaan huomioon 1957–1959 valmistetun mallin kokonaistuotanto: 9 375 autoa. Vuoden -58 lopulla maamme henkilöautokantaa oli muodostamassa 246 Tatraa vuosilta 1950–1957, mutta kaikkiaan 15 659 Škodaa vuosilta 1950–1958. Ennen sotia tšekkoslovakialaismerkin tuonnista oli lyhyen aikaa huolehtinut Korpivaara & Halla Oy, mutta nyt Helkaman leirissä päästiin markkinoimaan tuotetta, josta pääosin oli sentään mistä myydä, toisin kuin monesta muusta automerkistä. Moni autoilija päätti kuitenkin passata uuden auton hankintaa sen pienen hetken, kunnes valtion talous olisi hoidettu muiden autonostajien lompakoista kuntoon. Tähän oli syynsä. Eräs tilanteen hyödyntäjistä oli Helkama-yhtiö, joka vuonna -47 solmi Škodan kanssa sopimuksen maahantuonnista tytäryhtiölleen Suomen Koneliike Oy:lle. Škoda-kannan selkärangan muodostivat 50-luvun taitteen molemmin puolin valmistetut Piikkinokat eli 1101ja 1102-mallit sekä 1952–1961 valmistetut Lahna-Škodat eli 1200-malli ja sitä seurannut 1201. Vielä vuonna -59 rekisteriin saatiin 440-mallia 219 ja 445-mallia 137 yksilöä
Rahtivaurioiden välttämiseksi osamyyjä ei halunnut postittaa helmalistoja, joten Juhani suuntasi hakureissulle Berliiniin. Etulokasuojien listat ovat puolestaan aivan oma lukunsa: ne listat ja niiden 445-merkit ovat kromattua metallia kun muut koristeosat ovat alumiinia. Ja niin hän tuli lautalla Turkuun, Škodan mallinumeroinnin logiikka oli yksinkertainen: ensimmäinen numero kertoi sylinteriluvun ja jälkimmäiset hevosvoimamäärän. Ensinnäkin 440-sarjan puskurit olivat kiven alla: Octaviassa puskurit koostuvat kolmesta osasta, mutta edeltäjämalleissa puskurit ovat yksiosaisia. ”Paikkaa ylläpitävä Jochen Rath oli avainhenkilö osien etsinnässä. lehden, soitin myyjälle ja sovin että tulen illalla katsomaan. Yleisemmän 440-mallin moottori oli 1 089-kuutioinen, kun 445:n viisi lisähevosvoimaa pinnistettiin 1,2-litraisesta nelosesta. Sieltä hankin uudet 445-merkit, pölykapselit, etulokarit ja helmalistat sekä käytetyn takapuskurin.” Rahtivaurioiden varalta Rath ei suostunut lähettämään helmalistoja, joten käytännöllisenä ratkaisuna Juhani suuntasi osien hakureissulle Berliiniin. Toinen haaste olivat 445:n erikoisosat kuten etulokarien listat, helmalistat sekä mallimerkinnät. Juhani tiesi jo ennalta, että projekti tulisi olemaan haastava erityisesti muutamien pisteosien osalta. Lokarien listoja varten tehtiin sitten valumuotti, johon eräs vanha valuri valoi uudet listat messingistä.” Eräänlaiseksi läpimurroksi koko projektin edistymisen kannalta oli Juhanin yhyttämä berliiniläinen Škoda-putiikki Škoda Teile Berlin. 43. Kaupat syntyivät, ja kun menin viikon päästä hakemaan autoa Paraisilta, niin myyjä sanoi että oli tullut viikon mittaan 30 soittoa autosta.” Laitila–Berliini Juhanille siirtyessä ’58-mallinen 445 oli siis ajokunnossa ja katsastettuna, mutta tuoreen omistajan näkökulmasta kokonaisvaltaisen entisöinnin tarpeessa. Sisätilan tunnelman rakentaa verhoilu, joka ei ole alkuperäinen mutta uusittu joskus aiemmin alkuperäistyyliä kunnioittavaksi. ”Puhelin soi ja siellä oli Rath, joka kertoi että on menossa lomareissulle Lappiin ja haluaisi tulla matkan varrella katsomaan autoa. Omassa 445:ssä oli sinänsä ansiokkaasti tehty rosterinen takapuskuri, mutta Juhani mieli löytää tilalle mallin alkuperäisen puskurin. Saksalaisen mielenkiinto aiheeseen kävi selväksi viimeistään seuraavana kesänä. ”Maskin yläpuolinen etusäleikkö on erilainen kuin 440-mallissa, ja 445:ssä on helmoissa koristelistat. Auton ajomäärästä ei ole tietoa, mutta kilometrimittari lienee vasta toisella kierroksellaan. Škoda 445:n harvinaisuudesta kertoo, että Rathilla oli alkuun vaikea uskoa että Suomessa oli ylipäätään tekeillä mallin entisöintityö
Škoda 440:n läpileikkauskuvasta voi erottaa eriäviä yksityiskohtia 445:een nähden esimerkiksi ”ylämaskin” osalta. ”Yhden ehjän etupuskurin tein kolmesta eri puskurista. Valmistusmääräksi jäi 1 010, joista ilmeisesti ensimmäistäkään ei myyty Suomeen. Ensimmäiset kymmenen avomallia valmistui vuoden -57 puolella, kunnes varsinainen tuotanto käynnistyi kesällä -58. Tämä aihio oli muutama vuosi sitten omistuksessanikin, mutta myin sen sitten pois.” AJALTA ENNEN OCTAVIAA Tšekkoslovakialainen Škoda esitteli 50-luvun puolivälissä 1200-mallin rinnalle 440:n, jonka mallinimi kertoi 1 089-kuutioisen moottorin sylinterimäärän ja suurimman tehon hevosvoimina. Peltitöitä olivat helpottaneet uudet etulokarit. ”Olemassa kuitenkin on ainakin yksi suhteellisen hyväkuntoinen 445. Moottorista otin yhden runkolaakerin ja kiertokangen laakerin esille ja laitoin äkkiä takaisin. Merkittävimpänä teknisenä parannuksena Octaviassa keulalla käytettiin poikittaisen lehden sijaan kierrejousia sekä kallistuksenvaimenninta. Mallisarjan eksoottisin tuote oli 50-hevosvoimaiseksi kiristetyllä 1 089-kuutioisella koneella vauhditettu avomalli 450. Verhoilun osalta työtä ei tarvittu, sillä se oli uusittu joskus aiemmin ei aivan alkuperäisen mukaiseksi, mutta riittävästi alkuperäistyyliä kunnioittaen. Ylemmässä kuvassa Feliciaa edeltänyt 450-avomalli ja alla AZNP Mlada Boleslavin tuotantolinjaa, jossa viimeistellään kovaa tahtia niin 445-mallia kuin 1200-sarjaakin. Perusmalli 440 tulisi olemaan jatkossa Octavia, 445 puolestaan Octavia Super ja aurinkoisten päivien 450 siitä eteenpäin Felicia. Pohjatyöt tein itse ja vein kromaamolle.” Voimalinjan osalta päästiin sentään helpolla. jossa olin vastassa tulkiksi lupautuneen Paanan Mikon kanssa.” Tuossa vaiheessa 445 alkoi olla jo viittä vaille valmis. Niin 440:n kuin etenkin 445:n ja 450:n tuotantoajat jäivät lyhyiksi, sillä jo maaliskuussa 1959 Leipzigin moottorimessuilla Škoda esitteli ”numeromallien” korvaajan. Ulkoisesti Octavia muistutti pitkälti edeltäjiään etumaskia lukuun ottamatta, mutta uudistuksia valmistaja kertoi olevan kaikkiaan kuutisenkymmentä. Sisätiloissa kuljettajan silmien edessä olivat uudelleenmuotoillut ohjauspyörä ja kojelauta. Vuoden -55 Brysselin autonäyttelyssä esitelty 440 sai Keski-Euroopassa lempinimen Spartak, joka ei terminä kuitenkaan yleistynyt Suomessa laajaan käyttöön. ”Rekolan Petri veti auton ylle alkuperäisen mukaisen värisävyn”, Juhani kiittelee. Tosin säilytyksessä niiden nurkista oli ruostunut pois pienet palat, jotka Juhani korvasi vanhoista lokareista otetuilla paloilla. Ulkoisen olemuksen viimeisteli uusi vihreä maalipinta. Vuodelle -57 mallisto täydentyi 445ja 450-malleilla. ”Vaihteisto toimi moitteetta. 44 3/2019 Škoda 445. Näiden ja monien muiden pienempien toimien jälkeen ainakin toistaiseksi maamme ainoa liikennekelpoinen Škoda 445 palasi kotimaan liikenteeseen. Nokkaketjun kuitenkin uusin sekä tiivisteen ja vesipumpun korjasin”, kuvailee Juhani moottorin hyvää peruskuntoa, jonka perusteella voisi päätellä matkamittarinkin olevan vasta toisella kierroksellaan. Takapään poikittainen lehtijousi oli puolestaan aiempaa pehmeämpi. Ensin mainittu oli ulkoista koristelua lukuun ottamatta lähes identtinen 440:n kanssa, mutta keulalla oli 1 221-kuutioinen nelonen, joka tuotti mallimerkinnän kertomat 45 hevosvoimaa. Octavia-mallien rinnalla valmistettiin alkuvaiheessa 440ja 445-malleja, kunnes ne väistyivät uuden malliston tieltä ensimmäisten tuotantoviikkojen jälkeen
04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Juhani antaa tunnustusta berliiniläiselle Škodaharrastajalle mallin monien harvinaisten pisteosien tavoittamisesta kunhan ensin oli saanut kanssaharrastajan vakuuttuneeksi että Suomessa ylipäätään oli työn alla harvinainen 445-malli. Puristussuhde 7:1. Takaveto. Autotuojien tilastojen mukaan Škodan 445-mallia rekisteröitiin Suomeen 1958–1959 yhteensä 296 yksilöä, joista pitkään ainoa liikennekelpoinen on ollut tämä Toijalaan uutena myyty ’58-mallinen. Minulla on myös ’57 Peugeot 203, joka toisaalta on ajoltaan taas ihan omaa luokkaansa.” Toistaiseksi ajot ovat sijoittuneet kotikulmille, mutta tulevana kesänä olisi haaveissa pidempi reissu pohjoiseen. Pohjoisen maisemiin Suomi-taipaleensa Toijalassa vuonna -58 aloittanut Škoda 445 museorekisteröitiin huhtikuussa -06, minkä jälkeen kesäajoa on kertynyt muutama sata kilometriä sesonkia kohden. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittainen lehtijousi. 01 Merkki ja malli Skoda 445 02 Vuosimalli 1958 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 45 hv /4200 rpm, vääntö 84 Nm /3000 rpm. Paino 910 kg. Takana erillisjousitus, heiluriakseli, poikittainen lehtijousi. Jos autoa vertaa 1102-piikkinokkaan, niin ajettavuus on ihan toista. 08 Suorituskyky Huippunopeus 120 km/h 09 Valmistusmäärä 9 375 kpl (1957 1959) 45. 06 K ori Erillinen keskusputkirunko, 2-ovinen teräskori. ”Kyllä se ihan mukavasti menee, vääntää pieniltä kierroksilta joten vaihteita ei tarvitse vaihtaa koko ajan. 07 Mitat Pituus 406, leveys 160, korkeus 143, akseliväli 240 cm. Ensin kuorma-autokyydillä Ouluun ja sitten 445:llä Lappiin. Poraus 72, isku 75 mm. Edessä ja takana rumpujarrut. Tavoitteena olisi ottaa vanhan valokuvan ikuistamishetkestä 60 vuotta myöhemmin samanlainen otos jos mustavalkokuvassa olevan maiseman tarkka sijainti vain selviäisi. Tilavuus 1221 cm3
46
Tuolloin kilpurina oli Cooper ja tuloksena Junior-luokan kolmas sija Curt Lincolnin ja Leo I. Eräs alkuvuosien radiotuotenimistä oli Salora, josta sittemmin muodostui koko yrityksen nimi. Eikä tätä runsasta vaurautta myöskään arasteltu käyttää. Jouko Nordellin (1935–2018) kilvanajo alkoi jo 50-luvun alkupuolella, ja vauhti kiihtyi seuraavina vuosina. Mattilan jälkeen. Tämä nimi sai 70-luvun lopulla runsaasti kielteistä julkisuutta, kun kävi ilmi että yritys oli toimittanut televisioita liikemiehille verotuksen ja kirjanpidon ohi jopa miljoonien markkojen arvosta. Moottoriurheilumies Fjalar Nordellin Jouko-poika tuli tunnetuksi viimeistään yrityksen loppuaikojen kohuissa, mutta autourheiluväelle hänen nimi oli tuttu jo 50-luvun lopulta. Lisäkierrettä niin sanottu Salora-juttu sai kun selvisi, että Saloran silloinen pääjohtaja oli stereoita lahjoittamalla pyrkinyt voitelemaan virkakoneistoa jopa ministereitä myöten. Mies kilvoitteli muun muassa Eläintarhanajoissa -58 Alfa Romeolla ja -60 Austin-Healey 100:lla. Menestys toi maahamme tuloja, mutta ennen kaikkea se toi sitä yrityksen omistajille. Helsinki TV:stä tuttu S alossa toimineen elektroniikkavalmistaja Salora Oy:n vaiheista ei yrityksen viimeisinä vuosina vauhtia puuttunut. Ennen yrityksen synkkää loppunäytöstä Salora oli ehtinyt kahden vuosikymmenen ajan kalustaa suomalaisia olohuoneita ensin mustavalkoja sittemmin väritelevisioilla. Porsche 911 T ’69 Sinapinkeltaisen Porsche 911 T:n historia punoutuu 50 vuoden taakse suomalaiseen televisiotuotantoon, vaikka ei TV-ohjelmien tekoon liitykään. Jollei britin kilpurin eturenkaasta kypärään jäänyt jälki nostanut hiuksia pystyyn, niin viimeistään se että punoittavalla niskalla rytäkästä selvinnyttä Nordellia ohjeistettiin hinkkaamaan kypärästä erottuva rengaskuvio pois, jottei hän syyllistyisi kansainvälisten kilpailusääntöjen kieltämään mainontaan kypärässä! Ulkomaillekin kisavietti nuorta Nordellia vei, jopa Leningradin katuajoihin vuonna -61. Väärinkäytöksistä seuranneet oikeusjutut, vastaperustetun kuvaputkitehdas Valcon vaikeudet ja mönkään mennyt vientihanke Swasimaahan aiheuttivat, että 70-luvun puolivälissä noin 350 miljoonan markan liikevaihtoa pyörittänyt ja noin 2 000 henkeä työllistänyt Salora olikin nopeasti vararikon partaalla. Vähäisimpiin kassan kurittajiin ei lukeutunut vuonna -73 tilattu oma öljytankkeri, jonka rakentamisbudjetti liikkui 150 miljoonan markan tienoilla. Joka toisen Suomessa 70-luvulla käytössä olleen TV:n kerrotaan olleen Salora-merkkinen, mutta tästä huolimatta salolaisen televisiovalmistajan tuotannosta lähti parhaimmillaan 60–70 prosenttia vientimarkkinoille. Myös -61 vuoden kisoissa hän esiintyi ainakin harjoituksissa Formula Junior -luokassa, mutta kolaritilanne Bill McCowenin kanssa täisi jäädä päällimmäiseksi muistoksi. Rallin parista ehti jo 50-luvun puolelta tulTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 47. Yrityksen olivat perustaneet vuonna -28 Lauri Koskinen ja Fjalar Nordell nimellä Nordell & Koskinen, aluksi autokauppaa varten, mutta pian siirryttiin toisen modernin tuotteen pariin radiovastaanottimiin. Kassakriisin myötä Salora ajautui sitä rahoittaneiden pankkien käsiin, ja yritystä johtaneiden Nordellien aika Saloran johdossa oli ohi
Huhut kertovat että 60-luvun puolivälissä Nordellin käytössä oli muun muassa Mercedes-Benz 220 SEb, mutta vieläkin vauhdikkaampaa länsisaksalaista ilmestyi pääkonttorin parkkipaikalle 60-luvun lopulla Porschen muodossa. Voisi ajatella, että vauhdikkaan liikemiehen silmien ohitse ei ollut mennyt merkin menestys niin radalla kuin rallissa, joten hankinnan kohdistuminen enenevästi meriittejä keränneeseen 911-malliin oli osuva. Moottoriurheilusta innostunut Nordell kuului myös lokakuussa -63 perustetun Salon Urheiluautoilijat ry:n perustajiin ja oli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. 48 3/2019 Porsche 911 T Porsche 911 T. Vuoden -74 mainoksessa kehaistiin, että Euroopassa oli tuolloin jo yli 200 000 Salora-väritelevisiota. la tutuksi vuoden -59 Hankiralli Saab 93 B:n puikoissa. Muita Nordellin rallikoitoksia olivat ainakin vuosien -63 ja -64 Riihimäki-rallit ensin 1200-Volkkarilla ja jälkimmäinen DKW Juniorilla. Vuonna -69 huomio kiinnittyi 911-mallistoon edeltävänä vuonna lisättyyn T-versioon. Saloran tai yrityksen johtoportaan käytössä vuosien mittaan olleiden autojen määrästä ei toimituksessamme ole tietoa, mutta lyhyen verkkomaailmassa suoritetun tiedustelutyön perusteella autoliikkeissä ei ole tyydytty vain ovensaranoiden kuluttamiseen. Saloran omistukseen tullut yksilö oli yksi neljäsPorschen jälkeen päästiin Salossa tiettävästi kummastelemaan sekä V12-koneista Jaguar E-Typeä että Cadillac Fleetwoodia. Saloran 60-luvulla kukoistamaan lähtenyt televisiotuotanto epäilemättä näkyi niin Nordellin moottoriurheiluharrastuksessa kuin siviiliajoneuvoissa. Saloran väritelevisioiden menekki oli hurjaa 70-luvulla. Vuonna -62 mies lähti samaiseen kisaan VW 1200:lla. Väriksi valikoitui Bahama Yellow ja varusteluun poimittiin muun muassa viisiportainen vaihteisto ja ilmeisesti myös kuljettajan urheiluistuin ilmestyi autoon jo tuoreeltaan. Kyseessä ei ollut suomalaisittain edullinen vaunu, mutta sentään 911-malliston avaajaksi lanseerattu pirssi
huhtikuuta -83, mutta eivät sitä mitkä kilvet autossa tuolloin olivat. Tuon jälkeen Porschen renkaanjäljet himmenevät. Ei ole tietoa kuinka pitkään 911 T oli Saloran käytössä, mutta tuskin montaakaan vuotta. tä vuonna -69 Suomeen rekisteröidystä Porsche 911:stä. Ilman päiväystä on myös Hämeeseen osoittava HHK-911-tunnus. päivänä -69 rekisteröity sinapinkeltainen Porsche 911 T, joka sai uutena Salora-henkeen sopivan rekisteritunnuksen TV999. Arvaus on että kevääseen -73, sillä tuolloin Porsche poistui rekisteristä ja Salossa päästiin tiettävästi kummastelemaan punaista V12-koneista Jaguar E-Typeä. Saloran kalustoa Voisi uskoa että Saloran johtoportaan käytössä olleita erikoisautoja olisi olemassa useampikin, mutta ainakin yksi on varmasti. Porsche 911 T:n 110 hevosvoimaa tuottava 901/03-moottoriversio erosi monelta kohdin 130ja 160-hevosvoimaisien teknisestä toteutuksesta. Kuljettajalle on varattu sporttijakkara, joka on mahdollisesti ollut autossa uudesta lähtien. Heinäkuun 7. Tuo kilpi koristi autoa edellä viitattuun rekisteristäpoistoon, joka tapahtui tarkalleen 23. Tiedot kertovat liikenteestä poistosta 16. Viranomaistiedot kertovat Turun ja Porin läänin tunnuksista TTT911 sekä TBK-674, mutta ilman päivämäärätietoja. TV-999:n ilmanoton kotelo on uusittu ja vielä kiiltävässä kuosissa, mutta alkuperäisen mukaiseksi mattamustaksi maalaaminen ei ole iso työ. Hämeen suunnalta löytyy kuitenkin ensimmäinen Salora-vuosien jälkeinen konkreettinen kiinnitys: elokuussa -88 auto siirtyi tamperelaisen Auto Rosenheim Oy:n omistukseen ja seuraavana kesänä sille otettiin jälleen 49. maaliskuuta -73. Mutta kelpasi Saloran sikariportaan oikoa tarvittaessa koipiaankin: samaisen vuoden aikana omistukseen ilmestyi myös uusi Cadillac Fleetwood. Se ei sinällään olisi yllätys huomioiden auton alkuvaiheisiin liitttyvän Jouko Nordellin innostuksen moottoriurheiluun. Eksoottista brittisporttia meni Suomessa kaupaksi vuonna -73 vain kaksi; toisen mutta hopeisen huhutaan menneen Friitala Oy:lle. Jos autoihin sijoitetut markkapinot tuntuvat korkeilta, kannattaa kuitenkin muistaa että yrityksen johdon kuljettimiin kuului 70-luvulla myös suihkukonetta ja helikopteria
Arkisemmasta rakenteesta piirtävät kuvaa myös ilman vastapainoja toteutettu kampiakseli sekä valurautaiset keinuvivut. Mallivuoden -70 koittaessa 911 T muuttui yli kaksilitraiseksi, kun takapellin alle istutettiin 2 195 -kuutioinen kuutosbokseri 125-hevosvoimaisena versiona. Se sai nimekseen 911 T, minkä myötä aiempi 911 nimettiin muotoon 911 L. Vuosina 1971–1973 valmistetun 2 341-kuutioisen ja 130-hevosvoimaisen version jälkeen Porsche laittoi 911-mallin T-koodin hyllylle, kunnes kaivoi sen uudelleen käyttöön pari vuotta sitten. Porsche 911 T:n vaihteisto oli vakiona neliportainen, mutta viisipykäläistä tarjottiin valinnaisvarusteena. Enemmän voimaa kaipaaville esiteltiin mallivuodelle -67 Porsche 911 S, jossa samaisesta moottorista otettiin ulos 160 hevosvoimaa. Pienemmän tehotuotannon tarpeisiin nähden linjassa olivat niin ikään loivempi nokka-akseli sekä Weber-kaasuttimien pienemmät sisäkurkut. Kaksilitrainen 911 T oli tuotannossa vain mallivuodet 1968 ja 1969. Valmistajalla oli kuitenkin halua laajentaa asiakaskuntaansa, minkä myötä tarjolle haluttiin edullisempiakin vaihtoehtoja. Tästä käy esimerkkinä nelisylinterisellä moottorilla varustettu 912, joka oli nähnyt päivänvalon vuonna -65. Moottorin lähtökohtana oli samainen kuutosmylly, mutta talouskuria ylläpitäen se oli toteutettu materiaalivalinnoiltaan ja rakenneratkaisuiltaan vähemmän eksoottisesti. Vuosimallin ’69 kokonaistuotannoksi 911 T Coupéissa muodostui 904, joista Reutterilta 343 ja Karmannilta 561. Tehtyjä miedonnuksia symboloivasti perän 911 T -koristemerkki oli hopeanvärinen, kun kerkeämmissä malleissa se oli kultainen. Tuona aikana niitä valmistui valmistenumeroiden perusteella yhteensä 3 318. Näillä eväin puhtia oli siis vähemmän, mutta keveimmin kustannuksin Tiettävästi samalla pyrittiin välttämään 130ja 160-hevosvoimaisissa moottoriversioissa kohdatut tulppien karstoittumiset rauhallisessa ajossa. Mallivuodelle -68 Porsche päätti tuoda myös 911-sarjaan edullisemman vaihtoehdon, joka samalla täyttäisi myynnin kannalta tärkeän USA:n tiukkenevat päästörajat. Targana 911 T:tä valmistui kyseisenä vuonna Reutterin tekemänä 282 yksilöä. Hieman vähemmän hevosia, mutta ennen kaikkea edullisemmin. Targa-malleja Reutter viimeisteli 521 yksilöä. Länsi-Saksassa 911 T maksoi Coupéversiona 19 000 Saksan markkaa ja Targana 20 400. Näillä eväin hintaa saatiin painetuksi alaspäin. Vieläkin edullisemmalla puhuttelevaan muotoiluun pääsi kiinni 912 Coupélla, joka kustansi 17 000 markkaa. Touringin moottorin sylinterit olivat valurautaisia, kun tehokkaammissa painoksissa käytettiin valurautaputkitettuja alumiinisylintereitä. 50 3/2019 Porsche 911 T Porsche 911 T. Uusi malli oli seuraaja Porsche 356:lle, johon se merkittävin osin myös perustui. Mallivuodelle -69 Touring jatkoi voimalinjaltaan samankaltaisena, joskin myös se pääsi osalliseksi 911:n ajettavuutta rauhoittavasta parannuksesta: akseliväliä pidentyi 2 211 millistä 2 268 milliin. MALLISTON AVAAJAKSI Porschen eläväksi legendaksi muodostunut 911 malli aloitti edelleen jatkuvan suhteensa urheiluhenkisiin autoilijoihin syyskuussa 1963. Myös alustaan tehtiin pieniä viilauksia: 911 T:n katsottiin pärjäävän ilman kallistuksenvaimentimia ja tuuletettuja levyjarruja. Kun L-versio tarjosi tutut 130 hevosvoimaa, oli T:n eli Touringin lukema 110 hevosvoimaa. Tuolloin valmistaja esitteli 901-mallinsa, joka kuitenkin pian nimettiin Peugeotin ojennuksesta muotoon 911. Halpuutus oli kohtuullisen mukava, sillä 911 L:n vastaavat hinnat olivat 21 000 ja 22 400 markkaa ja 911 S:n kohdalla 24 500 ja 25 900 markkaa. Porsche 911 T:n 901/03-moottoriversio oli esimerkiksi puristuksiltaan pienempi siinä käytettyjen erilaisten mäntien myötä. Moottorina oli ensimmäisinä vuosina 1 991-kuutioinen ilmajäähdytteinen kuutosbokseri, joka tuotti 130 menohaluista hevosvoimaa. Niistä ’68-mallisia Coupéversioita oli 1 611, joista Porschen omistukseen -63 siirtyneen Reutterin kokoamia 928 ja Karmannin koripajan käsialaa 683 yksilöä
Viisikymmentä vuotta vanhalla autolla ajaminen vaatii Mika01 Merkki ja malli Porsche 911 T Coupé 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Kuusisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. 05 Alusta Edessä pitkittäiset vääntösauvajouset, kolmiotukivarret. Muuttuneiden elämäntilanteiden myötä hän joutui luopumaan autosta, mutta mieleen jäi kutina hankkia zuffenhausenilainen urheiluauto uudelleen joskus myöhemmin. 51. Seuraavaksi on ajatuksissa kohentaa verhoilua.” TV-999-kilpinen ”Salora-Porsche” on ollut tuttu näky muun muassa Stadin cruisingeissa, mutta ajoon tehdyllä urheiluautolla on vierailtu autotapahtumissa Ruotsia myöten. ”Autoon palautettiin sen alkuperäinen väri ja samalla uusittiin muun muassa kumilistoja. Vuodenvaihteessa 1997–1998 Porsche vieraili nopeasti yhdellä omistajalla, kunnes asettui lokakuuhun -06 asti uuden omistajan nimiin. ”Tällaista pitää koko ajan ajaa. Edellinen omistaja luopui autosta uusia harrastehankintoja rahoittaakseen, joten mikään ongelmakimppu ei 911 T:ssä odottanut, vaan asiallisessa ilmeessä ollut yksilö. Sisälle tuoksuu vähän bensa ja öljy, mutta se on osa tunnelmaa”, mieleisen harrasteauton löytänyt omistaja kuvailee. Tilanne haaveen suhteen alkoi näyttää valoisalta alkukesästä -09, kun hän sai kuulla tietämänsä ’69 Porsche 911 T:n olevan ehkä kaupan. 07 Mitat Pituus 416, leveys 161, korkeus 132, akseliväli 227 cm. Loppusyksystä -06 Porsche siirtyi pääkaupunkiseudulla asustavalle autoharrastajalle, jolla 911 T viivähti juhannukseen -09 asti. Alkuperäiseen ilmeeseen Helsinkiläinen Mikael Habbaba vihkiytyi ensimmäisen kerran Porschen tarjoamaan elämysmaailmaan, kun hänellä oli takavuosina ’91-mallinen avo-911. Hänen ansioikseen lukeutuu muun muassa auton museorekisteröinti ja TV999-kilpien palautus silloin autossa olleiden KGT-981-tunnuksien tilalle loppuvuodesta -03. liikennevakuutus. Poraus 80, isku 66 mm. Lisäksi mäntsäläläinen Porsche-korjaamo laittoi vaihteiston uuteen iskuun laakereita ja rattaita uusimalla. Takaveto. Samaan aikaan tämä on kuitenkin äärimmäisen nautinnollinen. Kun uudella autolla liikkuessa voi miettiä muita asioita ja antaa auton kuljettaa, niin tässä pitää olla koko ajan skarppina. Myös muotoilu on sellainen, ettei sisältä näe kovin hyvin viereiselle kaistalle. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Takana poikittaiset vääntösauvajouset ja pitkittäiset tukivarret. Ulkoasun osalta merkittävin kohennustoimi suoritettiin vuosi sitten keväällä. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Kävin koeajamassa autoa, ja oli saman tien selvää että haluan ja otan tämän”, muistelee hän hymyillen. Tilavuus 1991 cm3. Olisiko tämä ajankohta jolloin auto sai HHKkilpensä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 200 km/h, 0-100 km/h 10 s. Paino 1060 kg. Tuossa vaiheessa 40 vuotta elämää nähnyt urheiluauto oli ehtinyt vaihtaa väriä alkuperäisestä sinapinkeltaisesta vihreän kautta metallinharmaaksi. Edessä ja takana levyjarrut. 09 Valmistusmäärä 561 kpl (Karmannin kokoamat ’69 911 T Coupét) elin mukaan enemmän kuin modernilla ajokilla, mutta vastavuoroisesti se myös antaa. ”Auto oli hyvässä kunnossa, mutta toki vanha auto tarvitsee aina kaikenlaista pientä.” Mikaelin autolle teettämiä kohennuksia ovat olleet muun muassa polttoainepumpun siirto konehuoneesta sen alkuperäiselle paikalle tankin alapuolelle. Joka tapauksessa lokakuussa -89 Porsche sai omistajakseen yksityishenkilön, joka piti autoa lähes vuosikymmenen, joulukuulle -97 saakka. Puristussuhde 8,6:1. ”Kuulin yhteisen erään tuttuni kautta, että nyt jos haluaisin ostaa Porschen, voisi tuntemani autoharrastaja olla valmis luopumaan siitä.” Mikaelilla oli ajokokemusta kaverinsa 912:sta ja ollut vanhempien 911-mallien kyydissä, joten mahdollisuus vanhemman 911:n hankkimiseen sytytti välittömästi. Teho 110 hv / 5800 rpm, vääntö 156 Nm /4200 rpm
Tällä puhtaasti kilpa-autofilosofiaa noudattavalla ajoneuvolla ei valmistustekniikkansa vuoksi olisi ollut kaupallista tulevaisuutta. Ervin Komendan piirtämässä ja virtaviivaisuudessaan suorastaan muodottomassa korissa oli koristeellisuus minimoitu. Kori oli itsekantava, ja moottori oli käännetty vaihteiston takapuolelle, vaikka autossa ei takaistuinta alkuun ollutkaan. Se ei ole ihme. Pienessä saharakennuksessa toiminut autotehdas ei kyennyt kolmen korisepän henkilökunnallaan vastaamaan kysyntään. Korin pintamateriaalina käytettiin pääasiassa Sveitsistä hankittua alumiinia sen muokattavuuden ja keveyden vuoksi. P orsche-autojen valmistus alkoi keväällä 1948 Gmündissa Itävallassa. Heti seuraava 356 olikin jo täysin eri auto kuin ensimmäinen prototyyppi, joka oli ollut pakko myydä 7000 Sveitsin frangilla sarjatuotannon käynnistämiseksi. Urheiluautojen myynti on ajasta riippumatta ollut paljon helpompaa, mikäli tuotemerkkiin yhdistyy mielikuva voittajasta. Mitä pyöreämpi auto oli, sen pienempi uskottiin sen ilmanvastuksenkin olevan. Ensimmäinen Kuplavolkkarin osista kokoonkyhätty 356 oli putkirunkoinen ja keskimoottorinen. Nopeuden muodot alumiinista Iso osa Porschen historiankirjoitusta on merkin kilvanajomenestyksen ylistystä. Auton suorituskyky paikalliskisoissa ja Ferry Porschen potentiaali urheiluauton suunnittelijana herättivät kuitenkin sen verran kysyntää, että siihen vastaaminen vaati itse tuotteen muuttamisen sarjavalmistukseen sopivaksi. Seuraavana vuonna naputtelutahti nousi tilausten myötä jo moninkertaiseksi. Vuoden 1948 loppupuolella ehdittiin valmistaa tiettävästi vain neljä autoa, mutta sarjatuotantoa se oli pienikin sarja. Nämä olivat suorituskykyvaatimukset huomioiden tärkeitä ominaisuuksia, sillä pienen Volkswagen-moottorin virittäminen asetti rajoitteensa. Tiettävästi yli puolet GmündTeksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Porsche, Jan-Erik Laine, Emory Motorsports PORSCHE 356 52. Sarjatuotantoon suunniteltu Porsche 356 oli ratkaisuiltaan lähempänä Kuplaa kuin ensimmäistä 356-Porschea
Barrington maalautti 80–90-lukujen taitteessa auton siniseksi ja kehuskeli, että maalaaminen oli maksanut huimat 10 000 dollaria. Kori puhdistettiin maalista kauttaaltaan. Uutta omistajaa ei paljoa naurattanut, kun paljastui, että edellinen maalari oli hionut epäkeskohiomakoneella pehmeää alumiinia joka puolelta koria niin paljon, että aurinko paistoi paikoittain läpi. valmistunut Porsche ja yksi niistä, joiden kori teetettiin kiireiden vuoksi alihankkijalla. Projektin takia tutkittiin kaikkiaan kahdeksan alkuperäistä Gmünd-Porschea, joista kahden kori laser-skannattiin digitaaliseen muotoon. Homma meni totiseksi. Hän onnistui jäljittämään sekä tämän yksilön Ruotsista että valmistenumero 032:n Norjasta ja osti molemmat, jolloin hänen kokoelmassaan oli jo viisi autoa. Auto valmistui Pebble Beachiin ajoissa, pokkasi palkinnon luokkansa parhaimpana ja palasi Eurooppaan. He myivät yksittäin kaikki muut paitsi tämän alumiiniauton. Alkuperäisinä säilyneiden Tatrojen kankaista saatiin siis mallit uusien materiaalien valmistamiseen. Täysin käsityönä askarrelluissa autoissa käytettiin aina niitä osia, joita kulloinkin saatiin hankituksi. Porschen koreista teetettiin alihankkijoilla. Erikoista oli, että autossa oli säilynyt kaikki vuosikymmenet sen alkuperäinen 38-hevosvoiman VW-Kübelwagen-moottori. Ennen kuin Porschen tuotanto siirtyi vuonna 1950 Saksaan, ehdittiin Itävallassa valmistaa tiettävästi 52 autoa. Kattoa ja kojelautaa lukuunottamatta kaikki korin alumiiniset pintapellit oli uusittava. PORSCHE 356/2 045 Tämä vuoden 1949 Porsche 356 oli järjestyksessään 45. 53. Näin kyettiin varmistamaan, että korjauspelleistä hahmottuisi lopulta mahdollisimman tarkoin oikeanmuotoinen auto. Hän myi auton Kentuckyyn Porsche-keräilijä Neil Huffmanin kokoelmaan. Verhoilussa tiedettiin käytetyn aikanaan tismalleen samoja materiaaleja kuin aikansa Tatroissa. Vuosittain tuhannet bokseristit tekevät pyhiinvaellusmatkansa ensimmäisen 356-Porschen luokse tehtaan museoon. Sille löytyikin kohta yllättävä ostaja. Ruotsin Volkswagen-maahantuontia sivutoimenaan hoitanut Scania-Vabis tilasi tiettävästi 17 alkupään Porschea Ruotsiin. Tavoitteeksi asetettiin auton valmistuminen vuoden 2011 Pebble Beach Concuors -tapahtumaan. 356 Porschen ensimmäiset myyntiesitteet ovat hurmaavan kotikutoisia. 80-luvun alussa kalifornialainen Porscheharrastaja Jim Barrington aavisti autojen potentiaalisen keräilyarvon ja sai hankituksi itselleen kolme Gmünd-Porschea. Sinne tämäkin valmistenumeron 045 auto saatiin toimitettua kesällä 1950. Keräilijän kuoltua perikunta pisti vuonna 2009 kerralla myyntiin 16 vanhaa Porschea ja Road Scholars -nimistä Porschepajaa Pohjois-Carolinassa pitäneet Kevin Watts ja Cam Ingram ostivat koko kuorman. Maalinäytteiden mukaan valmistettiin ensin alkuperäisen kaltaista lyijypohjaista pohjamaalia sekä punainen pintaväri, jonka sävyn varmistaa myös auton alkuperäinen tehtaan dokumentti. Vanhaa maalia onnistuttiin kaivamaan saranoiden piilossa olleista kohdista. Niistä kahdeksan oli avomalleja. Alkuperäinen rekisterikilven valo oli kadonnut, mutta Jerry Seinfeld lainasi omasta Gmünd-Porschestaan valon, josta valmistettiin täydellinen kopio. Korin uskotaan olleen Wienissä toimineen Tatran korittamon käsialaa. Nykyisin onkin ilmeisen mahdotonta sanoa, kuinka tarkoin toisiaan vastaavia Gmündissa valmistuneet Porscheyksilöt olivat. Kun Ferry Porschen poika Hans-Peter Porsche sai kuulla yksilöstä, hän osti sen takaisin perheeseen ja teetti siihen Road Scholars -pajassa perusteellisen entisöinnin. Entisöintiurakassa toimi tiimi huippuosaajia ja työtunteja arvioidaan kertyneen suunnilleen 8000. Autoon löytyi myös tismalleen oikean päiväyksen VW-vanteet sekä käyttämättömät iskunvaimentajat. Mittasuhteet ja yksityiskohdat ovat lähinnä viitteellisiä
Alle 1100-kuutioisten luokkaan muokattujen autojen moottorit olivat perimätiedon mukaan lähes 50 hevosvoiman kisavireessä. Numerolla 46 rataa kiertämään lähtenyt puhisija suoriutui itse kilpailusta ja selvisi maaliin. Neljästä kilpailuun ilmoitetusta autosta kaksi saapui kilpailupaikalle, mutta toinen, numeron 47 saanut auto romuttui harjoituksissa. Tätä maaliin saapumista pidetään Porschen tehdastiimin ensimmäisenä voittona. Kaksi aihiota lähetettiin Reutterin ja kaksi Dannenhauerin jatkojalostukseen. Ranskaan lähdettiinkin tosissaan hakemassa menestystä. Pariisin autonäyttelyssä 1950 Porsche kutsuttiin seuraavan vuoden Le Mansin 24 tunnin kestävyysajoihin. Tulosten mukaan samassa luokassa ei maaliin päässyt kuin yksi kaksisylinterisellä Panhardin 851-kuutioisella koneella rataa ympäri puksuttanut Deutsch Bonnet. Vuonna 1950 valmiiksi saatiin lähes 400 kokonaan teräspellistä valmistettua autoa, ja seuraavana vuonna mentiin jo toiselle tuhannelle. Kutsusta kilpatalliksi Siirryttyään Saksaan Porsche solmi yhteistyösopimuksen Reutter-koripajan kanssa, jonka ansiosta tuotanto vauhdittuikin jo ihan uskottavan autovalmistajan tasolle. Kirjaimet numeroiden perässä viittasivat sanoihin Super Licht eli erittäin kevyt. Alle 1100-kuutioisten luokkaan muokattujen autojen moottorit olivat perimätiedon mukaan lähes 50 hevosvoiman kisavireessä. Porschen menestyksestä Le Mansissa mainitaan myös, että se päihitti isomman 1500-luokan 54 3/2019 Gmünd 356. Kun Le Mansin virallisia lopputuloksia tarkastellaan, Porschen voiton mittasuhteet hahmottuvat. Luokkansa voittanut yksilö on edelleen hengissä ja palautettu tarkoin alkuperäiseen kuosiin. Homma oli saatu rullaamaan, mutta vakavasti urheiluautovalmistaja otettaisiin vasta, kun se saapuisi piirimestaruuskamppailuista oikeisiin kilpailuihin tehdastiimillä. Porschen kilpahistorian lasketaan alkaneen vuoden 1951 Le Mans -kisoista. Kutsuun vastattiin myöntävästi ja kilpailuihin ilmoitettiin neljä 356 SL -autoa. Ilmanvastuksen pienentämiseksi pyöräkotelot peitettiin alumiinilevyin. Nämä tehdaskilpurit rakennettiin Gmündissa naputeltuihin alumiini-koreihin. Pohjaan kiinnitettiin täysin suora levy, jottei mihinkään muodostuisi hidastavia pyörteitä
Tämä Gmünd-koriin perustuva 365/02 063 on edelleen hengissä. Porsche oli kuitenkin oikeissa kilpailuissa voittanut autonvalmistaja. Autojen myynti olikin niin tärkeää, että Le Mansin voittoautokin myytiin pois nurkista. Mutta mainitsematta usein jää, että siinä luokassa hyväksytysti maaliin saapui yksi auto, Jowett Jupiter. Se rantautui Amerikkaan tammikuussa 1952. autot. 55. Emory Motorsport on entisöinyt sen huipputarkasti siihen asuun, jossa se vuoden 51 Le Mans -voittonsa aikoihin oli. Monenlaisissa kilpailuissa riepoteltu yksilö leikeltiin myöhemmin avoautoksi, eikä sen historiallista arvoa osattu hahmottaa kuin vasta kymmenisen vuotta sitten. Kokonaiskilpailua tarkasteltaessa Porschen voidaan katsoa kiertäneen Le Mansin rataa lähinnä taloudellisuusajon hengessä, sillä kisan voittanut ja 267 kierrosta ajanut Jaguar XK-120C pyyhkäisi siitä ohi 57 kertaa. Se jos mikä oli hyödyllistä autojen myynnille
Nuori herra Frua oli ilmeisen lahjakas ja ahkera, sillä muutamassa vuodessa hän nousi Farinan koritehtaan pääsuunnittelijaksi. Energiansa ja visioidensa innoitTeksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat ja muotoilustudiot 56 3/2019 Pellinpiirtoja. Autoteollisuus imaisi Pietron jo nuorella iällä. K un viime vuosisadan alussa syntyi poikalapsi Torinoon, Fiatilta elantonsa saavaan perheeseen, ei ollut kovin kaukaa haettu että tämä ihmistaimi päätyi ennen pitkää rattaaksi Italian autokaupungin elinvoimaiseen koneistoon. Merkittävimpiin alkuvuosien töihin lukeutuivat muun muassa hahmotelmat Vespa-skootteriksi. Näin kävi Pietro Frualle, joka syntyi toukokuun toisena päivänä 1913 Angela ja Carlo Fruan neljänneksi pojaksi. Ensin hän kouluttautui oppisopimuksella tekniseksi piirtäjäksi, ja vain 17-vuotiaana sai pestin Battista Farinan isoveljen Giovanni Carlo Farinan luotsaamalta Stabilimenti Industriali Farina -koriverstaalta. Tyyliä tilaustyönä Italialaisista automuotoilijoista Pietro Frua jäi historiaan suunnittelemiensa tuotantomallien ohella yksittäisten autounelmien toteuttajana. Siinä vaiheessa kun useimmat pienemmät koritehtaat olivat jo jauhautuneet sarjatuotannon rattaisiin, saattoi Frua edelleen mestaroida uniikkien erikoiskorien parissa
Vuotta myöhemmin työ jatkui kuvan 375 L -mallilla, mutta tuotantoon tämä 2+2-paikkainen vauhtivaunu ei päässyt. Ehkei aivan sulalinjaisin, mutta vuoteen -65 mennessä kerrotaan tällaisia valmistuneen tusinan verran. Frua ei pelännyt kajota automuotoilua ravistelleen Citroën DS:n jumalaisiin linjoihin, vaan piirsi vuodelle -59 oman ehdotelmansa coupé-versioksi. 57. Fruan uusiksi korittama MGA on suunnittelijan Ghia-aikojen kynnykseltä vuodelta -57. tamana Frua päätti kokeilla omia siipiään jo nuorella iällä, ja niin hän vuonna -37 kiitti Farinaa ja perusti seuraava vuoden puolella oman suunnitteluyrityksensä. Frankfurtin autonäyttelyssä saatiin ihastella kaksipaikkaista Monteverdi High Speed 375 S:ää. Sveitsiläinen autoalan liikemiehellä Peter Monteverdillä oli haave omasta luksusautomerkistä, ja unelma muuttui näyttävästi todeksi vuonna -67. Hän oli mukana toteuttamassa italialaisen kilpa-autoilijan ja mekaanikon Pasquino Erminin haaveita oman auton valmistamiseksi. Hyvää on vaikea parantaa. Ajankohta yrityksen perustamiselle osoittautui maailmanpoliittisesti haastavaksi, ja niinpä ajoneuvoupeuksien suunnittelu jäi joksikin aiCoupé-korit olivat Fruan sydäntä lähellä läpi vuosikymmenten. Ermini 1380 Coupé sai ensi-iltansa keväällä -54 Concorso d’Eleganza -tapahtumassa San Remossa. Auton teräsrungolle oli asemoituna Chryslerin iso V8 ja tyylin kruunasi Fruan alumiinikori
Ja A-mallin Kadettista hautui näinkin kiva Spider-versio vuodelle -64. Vuonna -60 Frua suunnitteli Italian Studebaker-maahantuojan lukuun italialaispainokset kaksija neliovisesta Larkista. kaa, kun sotavuosina suunnittelijan työpöydältä lähti muun muassa keittiökoneiden piirustuksia. Tämä toimintatapa tuli pysymään osana Fruan toimintaa pitkälle eteenpäin: kun muualla erikoismallitkin siirtyivät osaksi autonvalmistajien omia tuotantoprosesseja, oli Frua taho johon uniikkia autodesignia kaipaava maksukykyinen asiakas saattoi kääntyä vielä 70-luvun alussakin. Rauhan viimein koittaessa oli Frua valmiina tarttumaan tilaisuuteen. Kaksiovinen tutkielma myös rakennettiin Fruan tiloissa, kun neliovisen kokosi puolestaan Francis Lombardin koripaja. Monimerkkipiirtämö Viisikymmenluvulla Pietro Fruan ura jatkui myötätuulessa. Pietro Fruan käsissä syntyi tiettävästi kolme kuvanmukaista menijää. Sodan jälkeen yksi autovalmistaja toisensa jälkeen siirtyi alustoista ja erilliskoreista hyödyntämään itsekantavia korirakenteita. 58 3/2019 Pellinpiirtoja Pietro Frua. Maserati 5000 GT noudatti klassista erikoisautojen rakentamisperinnettä siten, että mallia toteutettiin erilaisilla koreilla eri koritehtaiden toimesta yhteensä 33 yksilöä 1959–1964. Hän hankki jo vuonna -44 erään pommitetun tehdaskiinteistön, josta oli tuleva hänen oma koritehtaansa. Tilauskirjaa täytti muun muassa Maserati, joka oli ensimmäisiä Fruan palveluksia runsaasMestarin arki ei ollut vain erikoisajoneuvojen parissa touhuamista. Juustohöylä-Anglia muovaantui Spiderlinjoihin vuonna -62. Vanha maailma ei kuitenkaan hävinnyt yhdessä yössä, joten esimerkiksi Carrozzeria Frualle riitti edelleen töitä erilaisien yksittäiskappaleina tai piensarjoina tuotettujen erikoistai urheiluautojen korien suunnitteluja rakennustöissä. Ford Escortista kuoriutui vuodelle -71 tällainen pieni coupé, työnimeltään Monte Carlo. Koripajoille tämä tarkoitti muutoksien aikakautta, kun tilauksia erikoiskoreista tuli entistä vähemmän. Toinen merkittävä työllistäjä oli konseptimallien suunnittelu ja toteuttaminen käsinkosketeltaviksi prototyypeiksi asti
Kun Volvo suunnitteli 1800Smallilleen urheilullista farmariversiota, pyydettiin suunnitelma myös Fruan suunnalta. Pidennetyn AC Cobran alustan ja Fruan korimuotoilun yhdistänyt sportti haki menohalunsa rapakon takaa, sillä voimanlähteissä luotettiin Fordin isolohkoihin. Coupé-mallia valmistui 828 ja Spyder-avokkia 125 yksilöä. Maskiratkaisun olisi ehkäpä voinut säilyttää alkuperäisenä. Vuonna -65 saapunutta avoversiota valmistui 29 ja -67 esiteltyä Fastbackia 49 yksilöä. Glas V8 sai lempinimen ”Glaserati”, koska malli sisälsi samoja muotoiluteemoja kuin Fruan aiemmin suunnittelemissa Maserati-malleissa. 59. AC Carsin valmistama AC 428 opittiin tuntemaan myös suunnittelijaa kunnioittavalla nimellä AC Frua. Kulkua antoi aluksi 235-hevosvoimainen 3,5-litrainen kuutonen, mutta myöhemmin 245-hevosvoimainen 3,7-litrainen ja 255-hevosvoimainen nelilitrainen. Hänen lennokas Rocket-prototyyppinsä vuodelta -68 ei kuitenkaan ollut se joka tuli valituksi. Pagoda-katto näyttää oienneen suoraksi vuoden -66 Mercedes-Benz 230 SLX Shooting Break -konseptissa. Frua kuitenkin teki myös omaleimaisemman version aiheesta vuonna -67, jolloin BMW oli jo Glasin herrana. Vuosina 1963–1970 valmistettua Maserati Mistralia pidetään yhtenä Fruan linjakkaimmista töistä. Tuloksena yksittäiskappaleeksi jäänyt BMW-Glas 3000 V8 Fastback. Ensimmäisissä versioissa keulalla oli Cobrista tuttu 427-kuutiotuumainen 390-heppainen kisakasi, mutta antoi voimanlähteeksi sittemmin valikoitunut 428-konekin riittävät 345 hevosvoimaa
General Motorsin tuotteet pääsivät nauttimaan nekin Fruan stilisoinnista. 60 3/2019 Pellinpiirtoja Pietro Frua. Ehkäpä juuri aiempien Glastöiden myötä Frua pääsi talon ulkopuolisena toteuttamaan konsepteja BMW:lle. Fastback-koriseksi taiotun ’68 Camaron alkuperän jäljille pääsee lähinnä kapseleista. Yllä olevan ’68 2000ti Coupén olisi suonut etenevän tuotantoon, mutta ’75 3.0 Si Coupésta ja ’76 528 GT Coupésta ei ehkä niin lukua
Mielipideseikka, mutta eikö Fruan vuoden -71 coupé-jaloste näytä itse asiassa lähtökohtaansa konservatiivisemmalta. ti hyödyntäneitä autovalmistajia. Tasaisinta tulovirtaa tarjosi vanha tuttu Maserati ja Fiat sekä uusi länsisaksalainen automerkki Glas, joka tosin jo vuosikymmenen puolivälin jälkeen sulautui osaksi BMW:tä. Vuonna -69 Opelille syntynyt CD-tutkielma tarjoili paitsi linjakkaan korin, myös mielenkiintoisen ohjaamon. Harmillisesti rahapuu ei alkanut versoa, vaan lähinnä imi valuuttaa, ja vain kuusi Momoa valmistui 1971–1972. Fruan Ghia-vuosien merkittäviä töitä olivat Renault Floride ja Volvo P1800, mutta Fruan henkilökohtaista suunnittelua ne eivät olleet, vaikka mies olikin osaltaan vastuussa näistä suunnitteluprojekteista. Mestarin kynä laskeutui vasta 70-luvun puolella ja pysähtyi lopullisesti pian miehen 70-vuotissyntymäpäivien jälkeen, epäonnistuneen syöpäleikkauksen seurauksena kesällä 1983. Momo Mirage oli kunnianhimoinen yhdysvaltalaisvetoinen suunnitelma luoda auto Rolls-Roycen ja Ferrarin väliseen rahakkaaseen maastoon. Puolivälissä vuosikymmentä virisi yhteistyö Ghian muotoilustudion kanssa, mikä johti vuonna -57 Fruan oman yrityksen siirtymiseen Ghian omistukseen ja samalla Fruasta itsestään tuli Ghian päämuotoilija. Citroën SM näytti Fruan silmään ilmeisesti niin tavanomaiselta, että malli kaipasi uudelleenmuotoilua. 61. Useimmiten mielenkiintona oli toteuttaa jo olemassa olevasta automallista coupé-versio tai jos auto oli jo valmiiksi sporttimalli, niin Frua kynäili tilalle vaihtoehtoisen urheilukorin. Mittaristossa käytettiin tuttua ”Opel-fonttia”, mutta erikoisuutta edustivat luurin ohella poikkeuksellisen isokenkäisille soveltuvat polkimet. Uusi vuosikymmen alkoi vapaaksi muotoilijaksi heittäytyneeltä Frualta työn merkeissä, ja 60-luvusta muodostuikin hänelle erittäin tuottelias ajanjakso. Näiden merkkien lisäksi Frua piirsi suunnitelmia ja toteutti prototyyppejä, yksittäiskappaleita tai piensarjoja lukuisille eri automerkeille. Fruan kori kätki sisäänsä Chevroletin 5,7-litraisen kasin ja joko GM:n automaatin tai ZF:n manuaalilaatikon. Aika Ghian leivissä oli kuitenkin näkemyserojen sävyttämää, joten jo vuonna -59 Frua siirtyi freelance-suunnittelijaksi
Sikäli nämä autourheilun alttarille uhratut polttoainelitrat ovat olleet rikastuttavia, että milloinkaan muulloin ei ole tullut koluttua kaiken maailman kinttupolkuja sivukylillä, joiden varsilla on saanut nähdä ne toisenlaiset kotimaan kasvot. Kahvi oli ainoa virkeyttä ylläpitävä nautintoaine, jota toisinaan kului enemmän kuin pappishenkilöillä konsanaan. Perhettä eikä aina morsmaikkuakaan ollut menemisiä jarruttamassa, ja virtaa riitti työviikkojen jälkeen lähteä liikenteeseen lyhyilläkin yöunilla. Seuraavana viikonloppuna hurautimme Saloon jonne Aikakautensa eräänlaisilla muotiväreillä oli ruiskittu tämä Kostaja-Sunbeam. Kun matkaseurana oli parhaita kavereita niin mikäpä toisaalta oli reissua tehdäkään valtateillä ja kyläpoluilla. Niinpä reviiriä oli laajennettava kauemmaksi. Rallireissuille lähdettiin usein kauas kotoa. Keskimäärin kilpailut joihin lähdimme olivat noin kahdensadan kilometrin säteellä kotoa. Matka alkoi aamuvarhaisella ja kotiin palailtiin seuraavan päivän puolella. Elämä kaukana katuvaloista on aivan muuta kuin maalikylillä palveluiden äärellä. Nämä merkittiin reittikarttaan tulevaisuuden kisoja ajatellen. Toki huomattavasti kauempanakin kävimme, mutta nämä kilpailut ympättiin esimerkiksi kesälomareissun tai pitkän viikonlopun yhteyteen. Ensiksi kävimme Lapualla, jonne kotoa kertyi matkaa juurikin tuo 200 kilometriä. Auton matkamittariin kertyi uusia numeroita rallivuorokauden aikana parhaimmillaan tai pahimmillaan lähes tuhannen kilometrin verran. Joskus reissailtiin jopa viikosta toiseen, eikä tuolloin ollut kaupan hyllyillä mitään tekopiristäviä energiajuomia jaksamista avittamaan. R alliautoilu oli nuorelle miehelle parasta huumetta ja harrastuksena intohimo. Reittikartan hankittuammme alkoi erikoiskokeiden kiertely sopivien katselupaikkojen löytämiseksi. Kilpailun jälkeen saatoimme ajella useita pätkiä läpi nähdäksemme onko muualla ollut ”toimivia” paikkoja. K a r i Ruusu nen AMMATTIKATSO JA muistelee OSUUSPANKKIRALLI & SALORA-RALLI -92 LAPUALTA SALOON 62 3/2019. Tämän vuoksi auton matkamittari saattoi raksutella kisapaikkakunnan teillä satoja lisäkilometrejä. Elokuussa 1992 olimme Pasin kanssa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna juuri tämäntyyppisellä ”kohtuu kaukana kotoa” -kisareissulla. Kun oli suunnaton polte päästä näkemään sorateiden gladiaattoreita tositoimissa, ei lähialueilta aina löytynyt tarpeeksi tapahtumia. Lapualla osa yleisöstä seisoi sitkeästi ulkokurvissa, jossa takinselkämykseen ropisi keskimäärin minuutin välein eteläpohjalaista maa-ainesta
Jukka Leppänen ja Esko Takala taittoivat vauhdilla ässämutkaan. Sitkeimmät penkalla päivystäneet palkittiin, kun kisan viimeisimpinä startanneet Mika Saarinen ja Risto Pennanen laittoivat vanhakoppaisen rasvausasentoon. Lapuan Shelliltä ostettu reittikartta ja kisatarrat ovat kadonneet aikojen saatossa. Pohjois-Hämeen urheiluautoilijoiden Pekka Ahonen ja Juha Moksunen olivat luisumassa Corollan kanssa ulos, mutta pieni nojaus ojan vastapenkkaan pelasti tilanteen. Tämä jo hieman erikoiskoekilometrejä nähnyt yksilö tarttui kinofilmille Salora-rallissa. Ensimmäinen oli loivan ylämäen jälkeen oikealle taittava kiristyvä mutka, jossa oli jo kuvausporukkaa asemissa. Pasi Jaskari ja Rauno Mäkelä olivat katkolla, mutta kun ei kaadu, niin ei kaadu. matkaa oli vain hieman vähemmän. Osuuspankki-Ralli Lapualla Lapuan kisasta ei ole jäänyt muuta todistusaineistoa kuin valokuvaalbumiin liimatut kuvat. Allekirjoittanut istui melko tarkasti vuosi kuvan ottamisen jälkeen ensimmäisessä rallikisassaan juuri Leppäsen Jukan kyydissä, kilpurina tosin oli Escortin sijaan Lada. Tapahtumia oli molemmissa kisoissa niukalti, mutta juuri sen verran että jälkipolville riittää keinutuolissa kerrottavia tarinoita. Subaru Leone ei ollut Suomessa yleinen ralliauto koskaan. Siinä oikea taittoi metsän taakse 63. Ajelimme erikoiskokeita läpi ja löysimme kaksi varteenotettavaa katselupaikkaa, jotka sijaitsivat samalla pätkällä. Toinen paikka oli peltomaisemassa vaaniva oikea-vasen-yhdistelmä
Paikka 64 3/2019 Ammattikatsoja muistelee. Sen sijaan kulovalkean lailla 1990-luvulla yleistyivät turvakaareen erilaisin virityksin kiinnitetyt VHS-videokamerat, jollainen Carinassakin tallentaa nauhalle incar-kuvaa. Alkajaisiksi kaikki vaikuttikin varsin hyvältä, laveita linjoja sekä jokusen ulosajoyrityksen tyngänkin saimme nähdä. Vaan kumpaan paikkaan jäisimmekään seuraaman tilanteiden kehitystä. Esa Mustamäki ja Juha Marjomaa kippasivat routakiilan näyttävästi sateen liukastamalla tiellä. Sitkeä odotus palkittiin, kun viimeisten joukossa reitille lähtenyt ruskea pallolevikkeinen vanhakoppa-Escort heittäytyi selälleen. Yleensä lisävalojen asennus jätettiin mahdollisimman myöhäiseksi ettei kallis patteristo suotta tärvelly valoisaan aikaan sattuneessa ulosajossa. Hetken kuluttua saapuneen purkuauton jäljissä lompsimme autollemme ja lähdimme kiertämään ajettuja erikoiskokeita uudelleen. Kakkospätkältä bongasimme nyppylän ylityksen, josta tie taittoi tiukasti vasempaan. Toyota Carina ei sekään ollut jokapäiväinen näky ralliautona. Tuikut säilyivät ehjinä ainakin tässä kakkospätkän yllärissä. Kilpailu alkoi vasta kello 16, ja reittikarttoja alettiin myydä kaksi tuntia aikaisemmin. Salora-Ralli Salossa Salossa kaasuteltiin Salora-ralli. Varsinainen toiminta ei vain käynnistynyt. Ladaan oli ruuvattu elokuisen illan pimeitä hetkiä varten lisävalopatteri keulalle. Yleisö alkoi Miikkulaista myöten kyllästyä, ja penkalle vapautui tilaa meille joilla pitkäjänteisyyttä riitti. Heitimme lanttia. Kolikko valitsi peltomutkat. Maskista päätellen Saabi ei ole viimeisiä Uudenkaupungin tehtaalta rullanneita sämpylöitä. Lisäksi taustalla oli hakkuuaukea lisäämässä yllätysmomenttia. Yleisö pääsi tässä paikassa hyvin puiden suojaan kilpailijoilta näkymättömiin. Myöhäisestä aikataulusta johtuen emme kiertäneet kuin kolme ensimmäistä erikoikoetta läpi. Viimeisten pätkien tapahtumia emme ajatelleetkaan jäädä seuraamaan, jotta kotiinpääsy olisi edes jollain tavalla inhimilliseeen aikaan. Arvelimme ratkaisun oikeaksi, sillä paikalle lappasi runsaasti yleisöä, ja kokeneena runkipaikan haistajana penkalla kameroineen seissyt Miikkulaisen Antero valoi uskoa paikan toimivuuteen. Siinä ylämäkioikeassa, joka kolikonheitossa oli jäänyt hopeasijalle, kilpurit olivat moukaroineet ulkokurvia niin että se oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä. piiloon ja vasen tuli niin sanotusti silmille. Koko kilpailu starttasi vasta klo 16, joten sekä katsojat, kilpailijat että järjestäjät pääsivät kotiin vasta pikkutunneilla, jos silloinkaan. Muuallakin näytti tapahtuneen. Saloran reittikartasta löytyy tämän päivän kilpailuistakin tuttuja erikoiskokeita. Olimme Pasin kanssa kakkospätkän loppupäässä jonne ensimmäinen kilpailija saapui klo 17.17. Edellyttäen että kamera on muistettu käynnistää ennen erikoiskokeen alkua
Timo Antola ja Ilkka Helin tulivat alkuillan hämärtyessä nypyn yli miljoonaa, kuten Markku Alen saattaisi todeta. Kellokin oli hiipinyt iltayhdeksään. 65. Tilanne säikäytti, mutta onneksi pahempaa ei sattunut. Ensin paikkaan ylikovaa saapunut Escort ajautui hakkuuaukean kannikkoon ja kierähti ruman näköisesti keulan kautta katolleen. Maalimutkan kohdalla sijaitsevan kyläkaupan juomavarasto hupeni kisalauantaisin nopeasti, rallikansan avustuksella tietysti. Pitkä oli päivä sekä kilpailijoilla että järjestäjillä tuohon aikaan, kun monet eteläisen Suomen kilpailut alkoivat iltapäivällä neljältä tai jopa kuudelta. Nämä suoritukset olivatkin sitten näyttäviä. Kilpailun käynnistyttyä alkoi jälleen Lapuan kisasta tuttu likitilanteiden sarja, mutta saimme odotella aina B-junioreihin saakka ennen kuin pelti muutaman kerran rytisi. Hannu ja Janne Lehtonen Naantalin seudun urheiluautoilijoista livauttivat Ladalla hieman leveäksi. Sen sijaan juuri ennen kyläkauppaa oleva alamäkioikea on aina varma paikka nähdä muutama kelpo suoritus, eikä kaupan kohdalla oleva maalimutka, tiukka vasuri, ole myöskään hassumpi katselupaikka. Saloran kakkospätkä, Aijalan erikoiskoe, on ollut seutukunnan kisaohjelmissa monesti. Kyläkauppa oli ovensa kenties lopullisesti sulkenut, eikä nyppylävasurikaan ollut enää potentiaalinen runkipaikka koska puusto oli kasvanut ja vinkkasi nypylle ajavalle tien tekevän suunnan muutoksen. oli järjestäjän toimesta merkitty ohjaavalla siimalla, mutta siima tuli näkyviin melko myöhäisessä vaiheessa, joten kyseessä oli selkeästi ajovirheille altistava ympäristö. Escort meni ryminällä hakkuuaukeaan, mutta hurjalta näyttänyt tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti. Viimeksi olin Aijalan eekoolla muutama vuosi sitten kun kävin katsomassa Teijotalot-rallia. Tyytyväisinä päivän tapahtumiin aloimme palata kotiin päin. Kotona olimme puolenyön jälkeen, aikaisemmin siis kuin viimeiset maaliin saapuneet kilpailijat. Tämän jälkeen alkoi vesisade ja viimeisien kilpailijoiden joukossa stadionillemme saapunut Saab 96 kierähti näyttävästi etukulman kautta nurin
Ajoneuvokohtainen 77 sentin osallistumismaksu oli maksettava paikan päällä käteisellä ja mikäli ei tasarahaa löytynyt, oli osallistuminen ilmaista. Yksi uusimpia tapahtumia on Keuruun Talviajo. A jotapahtumia järjestetään klassikkoajoneuvoharrastajille vuosi vuodelta enemmän ja jokaiselle näyttäisi osallistujamääristä päätellen olevan kysyntää. Sahausnäytöksen ja ohjaajakokouksen jälkeen runsaat parikymmentä ajoneuvoa starttasi valtaosin lumisia pikkuteitä kiertelevälle ajoreitille. Maali ja palkintojenjako pidettiin Tupamäen koululla, jonne halukkailla oli järjestetty saunomisja yöpymismahdollisuus. Kuten kaikissa asianmukaisissa ajotapahtumissa, ennen reitille lähtöä pidettiin ohjaajakokous. Keuruun Talviajo Keuruu Petäjävesi, 16.3. 66 3/2019. Tapahtumaa ei oltu myöskään rajoitettu vain museoautojen yksinoikeudeksi, vaan ajoneuvonsa harrastehenkisyyden sai jokainen itse arvioida. Osa saapui ainostaan tapahtuman lähtöpaikalle Keuruulle, jossa nähtiin taidokasta jäänveistoa Homeliteja Družba-veteraanisahoilla. Ajotapahtumia riittää kesän joka viikonlopulle, mutta innokkaammille löytyy nyt jo useampia talviajoja. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Lähtöpaikalla nähtiin myös rompetorireissuja järjestävän Matka Mäkelän hieno Mersulinjuri. Keuruun suunnalla ajeltiin järjestyksessään toinen Keuruun Talviajo, jonne kaikki olivat tervetulleita, eikä ainakaan osallistumismaksujen suuruus voinut olla esteenä reitin kiertämiselle. Pääosin ongelmitta sujuneella kiertueella pysähdyttiin kahvija makkaratauolle Kiiskilänmäen näkötornilla, josta matkaa jatkettiin tukevamman aterian äärelle Petäjäveden Kyläseppään
Se mitä on Daimon-lamppujen valotehossa hävitty, on tyylipisteissä voitettu. Hannu Rantanen selosti tapahtumien kulkua samalla kun... ...ratamestari Jouko Muhonen sekä Petri Rantanen antoivat veteraanisahoilla jääveiston taidonnäytteen. Italiasta Englannin kautta Suomeen kulkeutunut 16-venttiilinen Delta HF Integrale oli vielä pari kuukautta sitten palasina. Vai putkahtivatko linnut sittenkin jostain muualta. 67. Marko Savela kasasi Lancian ensin ”koeajoon”, mutta voipi olla että auto purkaantuu vielä perusteellisempaa entisöintiä varten. Kovan kaasuttelun tuloksena syntyi pari lintua. Tällaisella Lancialla jää harvemmin ajotapahtumissa jalkoihin. Sivuvaunu-Jawassa ei oltu varusteissa tingitty
Kiiskilänmäen näkötornista ei harmaasta säästä johtuen ollut paljoa katseltavaa, paitsi tietenkin alaviistoon. 68 3/2019 Keuruun ajot. Sukset motskarissa ei ole yhtään huono keksintö, mikäli renkaissa ei ole nastoja kuten punaisessa CX-Hondassa. Kahvitauolla jaettiin ajokokemuksia
69. Johtotähdistä isomman kuutonen oli vaihtunut viiden litran kahdeksikkoon. Ratamestarin Citroën-kokoelmasta oli ajelulle valikoitunut D Special, ja mukana oli tapahtuman maskottina toiminut hiukan elämänkolhima rautapossu. Erittäin siisti yksilö ei liene paljoa lunta ennen nähnyt. ’50 Austin A40 Devon oli ajelujen vanhin auto. Matti Ojasen Pontiac Firebird on kulkeutunut aikanaan Suomeen YK-autona. Vuonna 2017 alkuperäisiin kilpiin rekisteröity auto lepäili välillä 59 vuotta ajamatta. MG Midgetiin tehtiin startissa vielä viimehetken säätöjä
Harva käsittää, kuinka paljon työtä joutuu tekemään saattaakseen puolikuntoisen aihion uudenveroiseen kuntoon. Rompekauden startti Turku, 3.3. Keskeneräistä Pobedaprojektia tukiessa asia alkaa valjeta ainakin sellaiselle, joka on joskus kätensä korjaushommiin työntänyt. Monelle rompemyyjälle maksuvälineenä käy ainoastaan käteinen, eikä messukeskuksessa tavallisesti automaattia ole. Myönteisistä seikoista esiin nousee myös paikalle tilattu käteisnostoautomaatti. 70 3/2019. Turun messukeskuksessa järjestettiin laskiaissunnuntaina autoharrastajien rompetorikauden perinteisesti käynnistänyt TalviHeikki-tapahtuma. M aaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli ilmassa tavallista enemmän kevään merkkejä. Rompetta on toki tarjolla runsaasti, mutta myyntipöydillä on autoja moottoripyörätavaran ohella runsaasti keräilijöille suunnattua kauppatavaraa. Naisja miesväki viihtyy siis mukavasti, ja perheen pienemmillekin riittää ihmeteltävää esimerkiksi radio-ohjattavien autojen menoa seuratessa. Lisäksi näyttelykalustoa on esillä runsaasti aina mopedista kuorma-autoihin. Rompetori-käsite on ehkä hieman rajaava tämän tapahtuman kohdalla. Lauantaina harrastajat kokoontuivat Uudellamaalla ajotapahtumaan ja sunnuntaina vuorossa oli Turussa järjestetty TalviHeikki-rompetori. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Työmaata piisaa
Pulkka on ollut samalla omistajalla vuodesta 1992 saakka. Vuosi sitten TalviHeikki-tapahtumajutun yhteydessä oli kuva samasta osastosta ja samasta pakettiautosta, joka oli silloin aika rapsakassa kunnossa. Autolla on reissattu ahkerasti kotimaassa sekä Keski-Euroopassa. Viimeisen päälle hienokuntoinen ja varusteltu FSO Polonez on hämmentävän hieno näky. Reilut parikymmentä vuotta sitten viimeksi leimattu ’66 B-Kadett on kuulemma käyntikuntoinen. Ihastuttava brittiauto vei ajatukset Sydämen asialla -tvsarjan maisemiin. Paljon on projekti edennyt vuoden aikana. Saab 96 on saanut ulkonäköönsä vivahteita piirroselokuvien maailmasta. Pikkukilpureiden joukossa oli klassikkoautoväkeäkin kiinnostavia korimalleja. Liekö tämä latolöytö sitten ensi vuonna kunnostettuna osastolla. 71. Pellin alla poksuttaa sinne 18 vuotta sitten asennettu 2,3-litrainen Fordin moottori. Radio-ohjattavat autot kiersivät rataa näytösmielessä. Johanna Lehdon Morris Minor on museorekisteröity jo 1995
Tästä olisi saanut vasemmanpuoleista kylkeä 85 euron kappalehintaan. Vanhan moottoriveneen ohjaamoon olisi tästä saanut Mocoma MC-7000 VHF-radion oikein puhelinluurilla varustettuna. Myyntipöydillä oli rekvisiittaa ja keräilytavaraa joka lähtöön. 72 3/2019 TalviHeikki. Reilusti museoiässä siis sekin. Tästä olisi irronnut välineitä kuvien taltiointiin: filmiajan taskukameroita, salamalaitteita ja kaitafilmikamera. Piti oikein tarkistaa, kuinka vanhasta tarrasta on kyse. Toimivalta vaikuttaneen vaijerikaivuriyhdistelmän kyljessä oli MTV:n 25-vuotisjuhlatarra. Pikku-Ärrän muoviosia ei ainakaan ehjänä ole helppo löytää. Mainostelevisio perustettiin niinkin kauan sitten kuin huhtikuussa 1957 eli tarra lienee vuodelta 1982. Peltirunkoiset Jopot ovat suosittuja harrastepyöriä. Vaihdossa olisi käynyt oikean kyljen muovi. Kodakin Taskutieto-oppaat ja oranssinväriset valokuvaajan tunnistevaatteet edustivat harvemmin näkyvää valokuvausrompetta. Mutta kuinka leikkikaverit suhtautuvat muksuun, joka kurvaa tällaisella hiekkalaatikolle. Neljälläkympillä olisi saanut talliinsa mainiolta vaikuttavan työkalun pikkuosien kiillottamiseen
Ennen oli miehet rautaa ja autoissa puolet puuta. Mika Kokkalan hieno SJ 410 on vuosimallia 1983. Moni isäntä pysähtyi toviksi halliin tuotujen vanhojen kuorma-autojen ääreen pohtimaan takavuosien rahtareiden työoloja. Karamellinpunainen Carina on jo itsessään nostalgiaa huokuva näky, mutta tämän yksilön lisäpalikat saavat entisen nuoren kuolaamaan ihastuksesta. Istuimet on tietysti vuorattu seeprapäällisillä. Kasikympin lätkä, tuplapiiskat, sivuputki, kromi-Mangelsit ja Back off -kuraläpät. 73. Tosi prätkähemmoa ei pidättele viima eikä jää. Siinä on jollakulla ollut virkkaamista, kun on Rättisitikkaan peitettä väsännyt. Pienet ja edulliset maasturit ovat yksi museoajoneuvoiän nostosta eniten kärsinyt autoryhmä. Koetapa nyt löytää vaikkapa alkuperäisenä säilynyt pikku-Suzuki
Osia saalistamassa Tuulos 10.3. Moottoripyörärompetorien talvikausi kääntyi kohti kevättä KantaHämeen Tuuloksessa. Paperitkin olivat tallessa. Kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa riitti väkeä välillä tungokseksi saakka. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kävijöitä ohjattiin kauppakeskuksen tiloista rompetorin suuntaan latolöydön avustuksella. Hauholta löytynyt 350-kuutioinen IC oli myynnissä 250 euron pyynnillä. 74 3/2019. Myyjiä ja myytäviä tavaroita oli niin ikään runsaasti
Hyväkuntoisia Itera-muovipolkupyöriä näkee myynnissä melko usein, vaan harvassa taitavat olla ne tyypit, jotka tällaisella vielä ajelevat. No, ainakin matkustajan jalat pysyivät lämpöisinä. 75. ’74 Honda Twin oli hinnoiteltu tasan tonniin, mutta tarjouksiakin kuunneltiin. Vasemmanpuoleinen oli käytössä monessa Solifer-mallissa, oikeanpuoleinen Anker Laura on tuttu peltirunkoisesta Solifer 10 -kevytmoposta. 50-luvun puolivälin 500-kuutioisen kone oli ehditty läpikäydä, ja vaihteistonkin kehuttiin olevan hyvässä tikissä. Kahdella ja puolella tuhannella olisi päässyt jatkamaan hyvin aloitettua Ariel-projektia. Tavalliseen pappamopoon kyllästyneelle oli tarjolla esimerkiksi värikäs Solifer ja muovikuoriin kääritty valupyöräinen Tunturi. Näiden sarvissa erottuu edukseen! Solifer-harrastajalle tarjottiin hyväkuntoisia koneita. Kotareita, Jammuja ja Husqvarnoja on monella, mutta kun jykevällä Herculescrossilla päräyttää montulle, tuskin toista samanlaista ajaa rinnalle. Oli nekin aikoja, kun prätkään piti pistää yläviistoon sojottavat tarvikevaimentimet
HA RRA STA J AN 76 3/2019
Niitä ei erota toisistaan ikä vaan kunto. Saisipa sen peltoautoyksilön vielä takaisin. ”Oikeastaan ihan samanlaiset vehkeet käy molempiin tarkoituksiin sillä pienellä erolla, että käyttöautot ovat vähän rupisempia ja ruosteisempia”, Toukonen toteaa. Hän on siksi halunnut varmistaa kaluston sekä varaosien riittävyyden pitkälle tulevaisuuteen. Kulutusosia riittää eikä muistakaan osista ole puutetta, mikäli tulee tarvetta isommalle remontille tai ehostukselle. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine Toyoglide-automaattivaihteistolla varustettu Corolla on ainakin toistaiseksi poissa liikenteestä. Kunnostuksen ja katsastuksen jälkeen Carinan mittariin on kertynyt kymmeniä tuhansia kilometrejä. Toukosen tietojen mukaan kyseistä mallia löytyy Suomesta vain yksi museorekisteröity yksilö. Myin sen silloin aikanaan toimivana eteenpäin, ja se harmittaa vieläkin.” Eniten Toukosta kiinnostavat yli 30 vuotta vanhat takaveto-Toyotat ja niiden osat. Tuolloin syttynyt kipinä roihuaa nykyisin monipuolisena yhden merkin harrastuksena. Toyota¯Toukonen Matti Toukosen autoharrastus lähti aikoinaan liikkeelle peltoautolla kaahailusta. Muitakin merkkejä tuli kuulemma kokeiltua, mutta varsin pian kävi selväksi, että Toyotaa voittanutta ei löytynyt. Siistikuntoinen Starlet sen sijaan odottelee lähtövalmiina tien päälle pääsyä. Se oli seissyt pellon reunassa melkein kymmenen vuotta ennen kuin Matti ehti apajille. ”Sama minulle onko ajettu 100 000 vai 500 000. DX:n matkamittari pyörähti peltoautoillessa puolen miljoonan kilometrin paremmalle puolelle, mutta auto toimi siitä huolimatta ilman suurempia vikoja. Toukonen aikoo tulevaisuudessakin ajella vanhoilla japsiautoilla. Sekä käyttöettä harrasteautot ovat Toyotan valmistamia. Kulmikas merkki kuuluu vuosina 1975–77 valmistettuun, 16R-koneella varustettuun RT 102 Coronaan. M atti Toukosen täydellisyyttä hipova varaosavarasto takaa sen, että vannoutunut Toyota-harrastaja voi huolia vailla ajella 70-80-luvun autoilla pitkälle tulevaisuuteen. ”DX-Corollasta jäi sellainen mielikuva, että Toyota on vahva auto. Kun hitsauskonetta ei ollut käytössä, Matti korvasi sen puusta tehdyllä omavalmisteella. Voin vaihtaa kulutusosat ja jatkaa ajoa.” Käyttöautona Toukosta palvelee 540 000 kilometriä ajettu farmarikorinen Toyota Carina Diesel. ”Vähintään 20 vuotta pitää olla ikää, että yhtään kiinnostaa”, mies painottaa. Oikeastaan ainoa hajonnut osa oli kallistuksenvakaajan kiinnike. Ajokortin saatuaan Matti jatkoi autoilua uudemmalla Corollalla. 77. Niin kävi, että suosikkimerkki oli päätetty loppuiäksi. Toyota-intoilun takaa löytyy isä Olavi Toukonen, joka hankki Matille peltoautoksi DX-Corollan ennen ajokortti-ikää. Osia ja kalustoa huilaa piharakennuksen suojissa. Kyröskoskelainen harrastaja on yhden merkin mies
Ratteja, listoja ja vaijereita löytyy melkoinen valikoima. Toukonen tunnetaan hyvin harrastajien parissa, ja moni onkin saanut miehen kautta apua varaosapulmiinsa. Tieto Toyota -harrastajasta on levinnyt laajalle. 78 3/2019 Harrastajan pakeilla. Matille vinkataan ja tarjotaan osia usein. Kaupoissa kertyneet ylimääräiset ruuvit, pultit, nupit ja muut nippelit on lajiteltu selkeästi omiin laatikoihinsa. Osat ovat hyvässä järjestyksessä, ja omistaja tietää tarkalleen, mitä missäkin paikassa on. Joskus on pakko ostaa isompi varaosaerä, jotta saa tarvitsemansa osat. Osia ei nykytilanteessa tarvitse aktiivisesti etsiä netistä eikä rompetoreilta
Mutta mikä saa miehen hurahtamaan merkkiharrastajaksi näin perusteellisesti. Varaosia ei ole haalittu myyntimielessä. Sellaisia Suomessa ei ole tällä hetkellä tiettävästi muita kuin yksi Oulussa oleva sininen museorekisteröity yksilö.” Toyota jos toinenkin Piharakennuksen toisesta päädystä löytyy rallipoluilta suojaan pelastettu Toyota Starlet 1983. Auto kuitenkin käynnistetään kerran vuodessa. Sitten tuli hankittua muutama projekti ja haalittua osia niihinkin...” 79. Pihalla on lähtövalmiina oikealta ohjattava ’93 Supra. Pikkuhiljaa sellaisista sitten kertyy isoja osamääriä”, Toukonen pohtii. Ensin oli muutama auto. Toukonen tuntee varastonsa perin pohjin. Sitten tuli hankittua muutama projekti ja haalittua osia niihin. ”Tämä on uusin autoni. Siistikuntoinen auto on harrastekaluston alkupään hankintoja, ja se on tarkoitus jossakin välissä museokatsastaa. Aloin kerätä varaosia niihin. Mutta Toukonen kyllä auttaa toisia harrastajia, jos varastossa löytyy toiselle tarpeellisia mutta itselle tarpeettomia osia. Diesel-DexisJoskus käy niin, ettei vuoden 1978 coupé-Corollalla ehditä pitkään aikaan tien päälle. Nyt pihapiirin rakennuksista löytyy todellinen Toyota-harrastajan toiveuni – eri mallien varaosia erittäin hyvässä järjestyksesssä. Vastaus tulee välittömästi: ”RT 102 Corona 75-77 16R-koneella ei siis kuutoskoneella. Kuvaaja nostaa sattumanvaraisesti neliönmuotoisen merkin laatikosta ja kysyy, mihin se kuuluu. Huolellisesti lajitellut osat on ensisijaisesti tarkoitettu omaan käyttöön, sillä Matti aikoo ajaa 30-vuotiailla japsiautoilla myös tulevaisuudessa. Joskus on joutunut ostamaan isomman erän, jotta on päässyt käsiksi tarvitsemaansa varaosaan. ”Ensin oli muutama auto. ”Olisihan se väärin, jos minulla on osa, jota en itse tarvitse, enkä luopuisi siitä, vaikka toisen harrastajan projekti seisoo sen osan puutteessa”, mies pohtii. Työkaverini toi tämän Englannista, mutta peltikolarin jälkeen hän tuuppasi tämän minulle.” Sininen farmari-Corolla CE70 vuodelta 1985 oli Matin käyttöautona vuosina 09–15. Enää ei tarvitse tehdä kuten harrastuksen alkuaikoina: kun varaosia ei ollut, Matti nappasi pätkän koiran juoksuvaijerista ja teki siitä kytkinvaijerin rikkoutuneen tilalle. Varaosavarasto omasta takaa Vuonna 2003 Toukosen maatilalta laitettiin karja pois ja piharakennukset vapautuivat uuteen käyttöön. Aloin kerätä varaosia niihin. ”En osaa sanoa, milloin tämä lähti lapasesta
Vuosia sitten Toukosella oli vuoden verran ajossa sininen Corolla, jonka hän kuitenkin hukkasi pois. ”Harmitti kun olin myynyt pois tähän sopivat uudet takakyljet ja jouduin teettämään ne todella huonokuntoisista osista”, Matti toteaa päätään puistellen. Kai kerran elämässä voi hankkia yhden kalliimman projektin.” ”Ei siinä sitten mitään tingitty, mutta silti kaikki olivat tyytyväisiä kauppaan.” 80 3/2019 Harrastajan pakeilla. Sitten autoa ei näkynyt yli vuoteen. Tarkoitus on jatkossa kerätä vielä lisää Sprinter-pisteosia. Ruskeaa Toyota Carinaa tarjottiin varaosiksi, mutta Matti on pitänyt auton ajossa. Auton takaosaa jouduttiin kuitenkin jonkin verran muokkaamaan, jotta luukku saatiin sujuvasti istumaan. ”Sain luvan koettaa, lähtisikö auto käymään, ja pohdin kehtaisinko varovasti tinkiä hinnasta.” Toyota lähti käymään niin kuin sillä olisi juuri ajettu. Auton matkamittariin on Matin käytössä tullut parikymmentätuhatta kilometriä lisää. ”Se odottaa nyt koriremonttia ruostuttuaan suolateillä. Sininen Sprinter-malliseksi muokattu Corolla on ainakin toistaiseksi Toukosen kallein ja työläin projekti. Matti odotteli tilaisuutta päästä omistajan juttusille kysymään, onko auto myytävänä. ”Ei siinä sitten mitään tingitty, mutta silti kaikki olivat tyytyväisiä kauppaan”, ostaja naurahtaa. Siksi olen jatkossa päättänyt miettiä tarkkaan, mistä kannattaa luopua ja mistä ei.” Nopeasti katsoen tavalliselta perusmalliselta siniseltä KE 70 1981 Corollalta näyttävän auton kylkiä on madallettu pari senttiä, joten purkamolta löytynyt Sprinterin takaluukku oli ainoa, joka siihen saatiin sovitettua. Valokuvia entisestä ja nykyisestä ajokalustosta löytyy varaosien lomasta. Kerrassaan loistava reissuauto. sä on yli puoli miljoonaa mittarissa, joista 150 000 on Matin ajamia. ”Nyt kun tein ja teetin ihan romusta tilalle samanlaisen, jouduin uhraamaan siihen kymmenkertaisen määrän rahaa. Jos pitäisi valita, lähtiskö tällä vai uudella autolla Lappiin, vastauksen voi arvata.” Ruskean ’81 automaattivaihteisen Carinan Matti osti Turusta. Syyksi selvisi omistajan menehtyminen. Vihreä DX löytyi omalta kylältä. ”Mies otti kerran yhteyttä ja kysyi, tarvitsenko konetta tai osia autosta. Perikunta halusi myydä auton, mutta yli 200 000 ajetusta Corollasta pyydettiin tuhat euroa. ”Ei kai tämän tekemisessä ollut mitään järkeä, mutta milloinkas sitä nyt harrastuksissa järjen kanssa pelataan. Oma pitkä keskikonsoli ja erilainen mittaristo, sävylasit, teippaukset ja erilaiset etuvalot ovat hankintalistalla. Kehotin kyselemään, josko joku harrastaja olisi kiinnostunut koko autosta, mutta lupasin ostaa pois, jos kukaan ei ole kiinnostunut ja minullehan se sitten tuli.” Vihreä ’83 DX-Corolla kiinnitti Matin huomion kylällä liikkuessaan
perinteinen 70’s Arjen klassikot -kokoontuminen klo 11–15 ja Vehoniemen Automuseolla pienoismallipäivä klo 11 alkaen. kello 10-18 Myllykoskella 90 VUOTTA: TARJOLLA SYNTTÄRIKAKKUKAHVIT T E R V E T U L O A ! ESITTELYSSÄ MYÖS:. Vapaa pääsy! Oheisohjelmaa ja molempien paikkojen kaikki palvelut käytettävissä. JawaTallin Tuuletuspäivä Lauantaina 11.5. Mobiliassa myös lapsille leikkipaikka ja uimaranta sekä pihalla piknikmahdollisuus. Vehoniemellä uusi katettu terassi käytössä. Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: henkilöautot, Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: henkilöautot, Autojen näyttely Olavinkadulla Mobilian Autokylä • Vehoniemen Automuseo Tampereen Seudun Mobilistit ry. * 2-päiväinen markkinatapahtuma * Harrasteautoille oma -parkki *Huutokauppa lauantaina klo 13:00 * Alueella: ravintola / puffetti PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIT RY Yleisölle * Lauantaina klo 8:00-16:00 * Sunnuntaina klo 8:00-15:00 * Pääsymaksu 5 Euroa/hlö, ei paikoitusmaksua Myyjille * Myyntipaikat: ruutu 5x7 m, 30 Euroa/päivä, 40 Euroa/2 päivää myyjät alueelle perjantaina klo 15-21, lauantaina ja sunnuntaina klo 6 alkaen. Kurvaa Kangasalle Kansallisen museoajoneuvopäivän viettoon lauantaina 8.6. SAVONLINNAN MOOTTORIKERHO RY Savonlinnan Savonlinnan Retkeilyajot 8.6.2019 PÄIVÄN TAPAHTUMAT: • Rompetori Savonlinnan torilla • Savonlinnan kauppiaiden kesänavaus • Summerfest 2019 Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.savonlinnanretkeilyajot.. maailman suurin puukirkko Kerimäellä, vuosisadan tieksi valittu Punkaharjun harjutie ja metsämuseo Lusto. * Ei elintarvikkeiden myyntiä ! Ei ennakkovarauksia ! Tiedustelut : Arkisin klo 18-21 / Antti Vähälä 040-5559265 18-19.5.2019 Jokimaan raviradalla Lahdessa Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT • Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: henkilöautot, kuorma-autot ja moottoripyörät • Vähimmäisikä 30 vuotta • Ei tarvitse olla museorekisteröity • Osittain uusittu reitti noin 90 km • Reitillä upeita kohteita, mm. Mobilian Autokylässä ohjelmassa mm. • Kangasalan kaupunki Yhteinen kesäkokoontuminen kaikille harrasteajoneuvoille Mobilian Autokylän ja Vehoniemen Automuseon alueilla klo 11 alkaen
”12M:n muotoilu on uudenaikainen, linjat ovat miellyttävän puhdaspiirteiset. 12M:n sisätilat ovat kauttaaltaan käyttökelpoista tilaa! Sen johdosta, ettei lattian alla ole voimansiirtoakselia, lattia on täysin tasainen ja lisäksi matalalla. Kuormaus Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Ford 82. Taloudelliset pikkufarkut olivat perustellusti etuvetoja. 12M – laseilla tai ilman Metrifarkkujen edullisin malli 12M oli tarjolla kaksiovisena farmarina, sekä erityisesti yrityskäyttöön soveltuvana umpikylkipakuna. Tämän erittäin leveän takaoven ansiosta kuormaus ja purku tapahtuvat helposti, vähällä vaivalla ja nopeasti. Voitte valita 2-ovisen farmarin tai umpisivuisen pakettiauton. Farkkumallistosta painettiin kattava esite, kun isompi P5-Taunus oli jo väistymäisillään seuraajansa tieltä ja pienempi P6 oli juuri saanut uuden ilmeen. Molemmissa on kolmas, auton levyinen ylös käännettävä kuormausovi takana. Ford 12M 15M 17M 20M Fordin saksalaisvalmisteinen farmarimallisto perustui kahteen kokoluokkaan ja luotti V-moottoreiden voimaan. Isommat koot tarjosivat ylellistä tyylikkyyttä pitkillekin matkoille. töihin ja vapaa-aikaan Metrifarkut F ord näki farmariautojen asiakaskunnan puntaroivan hankintojaan niin yritystoiminnan kuin perheen lomamatkojenkin näkökulmasta
– Arvokas jäsen jokaisessa perheessä, tai liikeyrityksessä.” 15M – vähän enemmän Leveämpilamppuisesta 15M-mallista ei umpipakua tarjottu. Kun tähän yhdistyi vielä kevyt ja tarkka ohjaus, oli tuloksena verraton ketteryys, josta oli paljon etua vilkkaassa liikenteessä ja ahtaissa pysäköintitiloissa. Tämä upea farmari on saatavana kaksiovisena mallina, ja lisäksi siinä on tietysti auton levyinen nostettava tavaratilan ovi takana. ”Jos perheenne tai liikeasianne vaatii ’vähän enemmän’ – silloin uusi 15M-farmari on Teidän autonne!” 83. Lähes kahden kuutiometrin tavaratilan ja malliston pienimmän 1,3 litran voimanlähteen yhdistelmällä 12M tarjosi suuren hyötysuhteen, sillä taloudellinen 63 hevosvoiman V4-moottori kulutti vain 7,8 litraa polttoainetta sadalla kilometrillä. Verhoilumateriaalit oli suunniteltu kestämään pitkäaikaista käyttöä. Värivalikoima on tässäkin suuri kuten kaikissa Taunus-henkilöautoissa ja -farmareissa.” 15M:n luvattiin tarjoavan mukavuutta ja viihtyisyyttä kaikin kohdin. Mukavuusvarustelun ansiosta sopi se kaupallisen kuljetuksen lisäksi mainiosti myös perheen automatkailua varten. Istuimissa myös viihtyi pidempään, sillä niiden miellyttävä verhoilumateriaali oli korkealaatuista hengittävää kangasta. Erillisistä etuistuimista löytyi mukava ajoasento, kiitos säädettävien selkänojien. Etupyörävedon antamat edut tämän kokoluokan autossa olivat kiistattomat: ei tilaa vievää voimansiirtoakselin tunnelia eikä pitkää ja raskasta voimansiirtoakselia lisäämässä painoa. Vakiovarusteluun kuuluneet kiinteiden selkänojien erilliset etuistuimet saattoi halutessaan vaihtaa yhtenäiseen sohvaan. on vaivatonta ja Te, samoin kuin lapsenne, voitte nousta autoon ja poistua siitä vaivatta.” Vaikka 12M oli pakettiautomaisen niukka, vakuuteltiin sen tarjoavan kuitenkin henkilöautomaista mukavuutta. 15M:n uudella puolitoistalitraisella moottorilla saavutettiin suurempi teho, jonka vuoksi huippunopeus ja kiihtyvyyskin olivat edeltäjiä parempia. Toisin kuin halvemmassa 12M-mallissa oli 15M:n pyöräkotelot erittäin hyvin eristetty kylmää ja ääntä vastaan. Kantavuutta 12M farmarille luvattiin 470 kiloa, ja pakettiauton kyytiin sopi rahtia jo 520 kilon verran. Molemmista myyntiesite löysi vain hyviä ominaisuuksia. V4moottorin 75 hevosvoimaa merkitsi parempaa suorituskykyä jokaisella tiellä ja jokaisella kuormalla. ”Uuden 15M:n miellyttävän näköisessä muotoilussa on selvästi erotettavana piirteenä jäähdyttimen säleikkö ja uusi puskuri sekä valonheitinten muotoilu. 12M:n niukkuutta saattoi vähentää lisävarustelulla, joka mahdollisti pintapuolisia hienouksia kuten kaksivärimaalaus, puskurikoristeet, valkosivurenkaat ja koristekapselit ja -listat. ”12M – Halpahintainen ja verraton kumppani liiketoiminnassa tai perhekäytössä. Tämän lisäksi 15M:ssä oli vielä erityisen hyvä painojakauma. Farkuista pienemmät olivat etuvetoisia, isommat puolestaan takavetoja. Ohjaamoon sai nukkamaton ja tavaratilaan erikoispäällyksen
Se oli esilämmitetty täydellisen palamisen aikaansaamiseksi. Niiden tyylikäs ulkomuoto kertoo paljon myös omistajansa mausta.” Henkilöautomaista mukavuutta viidelle täysikasvuiselle tarjoavan ison 17M-mallin vakuuteltiin olevan verraton loma-ajan matkailuun. Siksi sen tanakkuus merkitsi värinätöntä käyntiä. Vakiovarustelu kattoi alustan ja moottoritilan ruostesuojauksen sekä pirstoutumattomat lasit kaikissa ikkunoissa. 85 hevosvoiman 1,7-litrainen V4-moottori kiidätV – KESTÄVÄÄ JA LUOTETTAVAA SUORITUSKYKYÄ Fordin käyttämille V-moottoreille löytyi selkeät järkiperusteet: ”Jo kauan sitten Ford ensimmäisenä otti V-moottorit kilpaautosta ja asetti ne tavallisen jokapäiväisen kuljetuksen tarpeisiin. Suuren raidevälinsä ansiosta 17M oli leveällä ja tukevalla pohjalla, mikä lisäsi mukavuutta ja teki auton käsittelyn helpoksi. Ne ovat yhtä käyttökelpoisia viikkokausia kestävillä myyntimatkoilla kuin lyhyessä jakeluajossa. Vario-Air-tuuletusaukkojen ansiosta kyydissä saattoi nauttia vedottomasta ja vuodenaikaan nähden sopivan lämpöisestä ja raittiista ilmasta. Niinpä moottorin tehoa ei tuhlattu kitkan voittamiseen, vaan se käytettiin auton vetämiseen. 84 3/2019 Metrifarkut. Lyhyissä imuputkissa seos kulki lyhyen matkaa. Viikonlopun ostokset hoituivat perin kätevästi, ja kantavuutta luvattiin yli puolen tonnin kuormalle. Vakiona olevan etusohvan selkänojat olivat säädettävissä, mutta lisävarusteina oli eteen saatavissa erilliset etuistuimet. 17M – tusinoittain käyttömahdollisuuksia Isomman kokoluokan takavetoinen 17M Super -farmari oli tarjolla sekä kaksiovisena että perhekäyttöön hyvin sopivana neliovisena korimallina. ”Upeilla ja tehokkailla 17M-farmareilla on tusinoittain erilaisia käyttömahdollisuuksia liike-elämässä ja perhepiirissä. Istuimet olivat pehmeät mutta lujat ja aistikkaasti verhoillut oman valinnan mukaisilla väreillä ja materiaaleilla. Valinnaisvarusteista löytyi lyhyt lattiavaihde sekä Deluxe-lisävarusteisiin kuuluva, ovesta oveen ulottuva lattiamatto. V-rakenteen periaate perustuu ensi kädessä suurempaan rakenteelliseen lujuuteen ja pienempään kokoon.” V-moottoreiden erittäin lyhyellä iskulla mäntien kulkumatka oli lyhyt ja niiden synnyttämä kitka vähäinen. V-moottorin ”täysvaippajäähdytys” piti moottorin käyntilämpötilan täsmälleen oikeana, mikä sekin lisäsi tehoa. Kaksivärimaalauksen, koristekapseleiden ja valkosivurenkaiden lisäksi varusteluettelosta löytyi teräksinen liukuva kattoluukku joko käsitai sähkökäyttöisenä. Kampiakseli oli lyhyt
Myyntiesite havainnollisti farkkujen lukuisat mahdollisuudet. ”Miten liiketoimiin saadaan lisää tyylikyyttä ja perheautoiluun vielä enemmän viihtyisyyttä – Taunus 17M farmarit!” 20M – ylellisyyttä ja V6-voimaa Farmarimalliston hienostunut lippulaiva 20M puhutteli ylellisyydellään, kauneudellaan sekä V6-moottorin voimalla, jolla kuljetti tarvittaessa melkeimpä mitä vain. Putkimiehille ja tekstiiliedustajille farmari oli ihan lyömätön työkalu. Vaikka kuorma olisikin ollut raskas ja ajotie vaikea, 20M-farmarin V6 hoiti työn ja voimaa jäi varalle. V6-moottorin tuomat voimavarat oli huolellisesti sovitettu auton rakenteeseen, voimansiirtojärjestelmään, painoon ja sallittuun kantavuuteen. Farmarimallistolla vedottiin yrittäjiin, joiden tarpeet olivat usein yksilöllisiä. Sen puhtaat yksinkertaiset linjat eivät ainoastaan näytä uudenaikaisilta, vaan myös pienentävät ilmanvastusta” Vakiovarusteinen ylellisyys tarkoitti koko lattian peittävää nukkamattoa myös valaistussa tavaratilassa sekä sisustuksen laajaa värivalikoimaa. 20M:ssä on eleganssia niin muodoissa kuin sisustuksessakin. 20M:n kaksilitraisen V6-moottorin vakuuteltiin kehittävän sellaista varmaa ja taloudellista voimaa, johon saattoi luottaa niin liikeasioita hoidellessa kuin perhekäytössäkin. Rattivaihteen tilalle sai joko lattiavaihteen tai uuden Taunomatic-automaattivaihteiston, jolla ajo kävi ihmeellisen helposti käyttämällä vain kaasupoljinta ja jarrua. Veekuutosen polttoaineenkulutus oli tunnetusti alhainen, ja sillä oli pitkä ja tehokas käyttöikä. 85. Mikäli voimavarat vakuutteluista huolimatta arveluttivat, 106-hevosvoimaisen vakiomoottorin tilalle oli valittavana vieläkin tehokkaampi 113 hevosvoiman Super V6. Maitoja leipomotuotteet, lihat, elintarvikkeet ja kodinkoneet kulkivat huoletta. ”Perinteeksi muodostuneet Taunus 20M:n voima ja ylellisyys yhdistyvät täydelliseen käytännöllisyyteen näissä upeissa 20M-farmareissa! Vakiovarusteena on voimakas 2 litran V6, joka kehittää 106 hevosvoimaa, joten sen avulla voitte kuljettaa melkeimpä mitä vain, vaikkapa perheenne hauskalle lomamatkalle tai yli puolen tonnin tavarakuorman. ti 17M farmaria vaivatta 145 kilometrin tuntinopeuteen. Moottoritilan lisävarusteisiin kuului öljykylpytyyppinen ilmanpuhdistin sekä kaksoisäänitorvet. Siksipä alla pyörivät nelikudoksiset 6,40-13-suurnopeusrenkaat
86 Fotoalbumi 3/2019. Vuosien varrella vastaan on tullut käyttäjänsä hylkäämiä sporttimalleja niin kotimaassa kuin maailmallakin. Tämä punainen GT rullasi ulos suomalaisesta ladosta ja pelastui pitkän seisonnan jälkeen ajokäyttöön. Kadett-perustaisen Opel GT:n koripellit prässättiin ja hitsattiin Ranskassa, ja lopullinen tuotos rullasi ulos Bochumin tehtaan ovista Saksassa. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Urheilumallit P ienessä routaisessa Suomessa ei paljoa ole ollut varaa seisottaa saatikka hylätä urheiluautoja, jos niitä nyt ylipäätään tänne on edes eksynyt. Tämä Escort edustaa ainakin urheasti urheiltuja yksilöitä. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Urheiluauton käsite voi olla joskus häilyvä. Elähtänyt grand touring eli Ford Cortinan GT-malli. Onpa reissuilla kameran eteen osunut käytössäkin olevia
Mazda RX-4 kantoi sisällään vinkeän wankel-moottorin. Ajettiinhan tuolla korimallilla menestyksekkäästi ralliakin Afrikassa asti. Ensimmäisen sukupolven villikissa satama-alueen häkissä. Hämmästyttävää, kuinka tällainenkin mk3-korimallin GT6 joutaa seistä jouten läpipuhaltavassa ladossa noin vain. Kit carin tapaan lasikuitukoriin oli ympätty lukuisia osia muista merkeistä. Triumph GT6 oli brittiläisen Triumph Spitfire -urheiluauton kovakattoinen versio. Urheilullinen Opel Manta A Berlinetta seisoo makasiinin päädyssä. Mercedes-Benzin SLC-mallin voi lukea herrasmiessportiksi. Ja Suomessa. Sisustan osia oli Opel Kadett B:stä ja eri tyyppisistä Volkkareista. Tuulilasi oli peräisin Ford 12M P6:sta, takalasi Opel Rekord C coupésta, etuvalot Ford 12M:stä ja vilkut NSU Prinzistä. Ihme ja kumma, että tällaisiakin saa Suomen kamaralla kuvata pusikossa. FT (Fiberfab Transformation) Bonito, 2+2-paikkainen kit car Volkswagenin alustalle. 87
VW Karmann Ghia tarjosi asiakaskunnalleen urheilullista ulkonäköä kuitenkaan välittämättä todellisesta suorituskyvystä. Vuonna 1964 Baden-Badenin kansainvälisen autoparaatin maailman kauneimman auton tittelistä huolimatta käsintehdyllä Ghian korilla oli paha taipumus ruostua. Toisen sukupolven Chevrolet Camaro edusti 1970-luvun amerikkalaista urheiluautomuskeliaikakautta, mutta suomalaisessa heinikossa sen arvo hiipuu vuosi vuodelta olemattomammaksi. Volvo 142, alkuperäinen GT, rata-ajoista eläköityneenä. LA3-korimallin Mazda 929 coupea valmistettiin vain vuosina 1976–77. Tämä yksilö hetki ennen purkutuomiotaan. Näitä kyseisiä coupéja maatui ainakin kolme kappaletta edesmenneen Esko Rahkosen laanilla. Urheilullinen Opel Ascona B kantoi Mantan nimeä. Sen näkee myös tästä suomalaisesta yksilöstä hyvin. Kuvan Celica pelastettiin yli 20 vuoden seisotuksen jälkeen varaosiksi. Toyota Celica oli Carinan alustaan perustuva urheilumalli. 88 Fotoalbumi 3/2019
1960-luvulla Eric Nealen kynästä syntyi Jensen C-V8. Goggomobil Coupe oli kuitenkin kääpiöautoksi yllättävän nokkela piskuisella alle 300 kuutiosenttimetrin ilmajäähdytteisellä takamoottorilla. Tämän kuvasin Lontoossa. Lotus Esprit S4 edusti Espritin neljännettä sukupolvea. Outoon lasikuitukoriin on lusikoitu Chryslerin isolohko, Golden Commando -veekahdeksikko. Alusta pohjautuu saksalaiseen kansanautoon. Ruotsalainen automuseo mainosti, että juuri tällä targakattoisella Porschella on Osama Bin Laden ajanut aikanaan. Tälläisen urheilumobiiliin voi törmätä Euroopassa todennäköisesti helpomminkin kuin Suomessa. Tässä Ladan tyylinäyte Hirvensalmen jäärata-ajoista. Monesti coupékorimalli mielletään urheilullisen auton ruumiillistumaksi. 89. Nämä kaksi replicaa jäivät tunnistamatta. Tämä 356 A:n sikariauto paistatteli päivää ruotsalaisella romutorilla. Samaisessa museossa pötkötti myös tiskiallasmateriaalista valmistettu DeLorean DMC-12. Ensimmäinen Porsche 356 cabriolet oli sveitsiläisen koriräätälin versio kovakattoisesta. Mikä sitten lie tarinan todenperäisyys, se on tietämätöntä. Ero urheiluauton ja autourheilun välillä on kuin yöllä ja päivällä
90 Marginaalista 3/2019. Chanteclerin tuotannon uskotaan olleen 200 kappaleen paikkeilla, mutta vain kourallisen arvioidaan säilyneen meidän päiviin. Valléella oli luja usko vuonna 1949 aloittamansa skootterituotannon tulevaisuuteen. Kuvat: RM Sotheby’s Yksi harvoista säilyneistä Paul Vallée Chantecler -kääpiöautoista sai huutokaupassa uuden omistajan 53 200 dollarilla. Chanteclerin tuotanto saatiin rullaamaan vuonna 1956. Kun Vallée huomasi, ettei pieni valmistaja tulisi pärjäämään kilpailussa Vespalle ja Lambretalle, hän päätti kehittää skootterinsa kilpailijoita mukavammaksi. Nyt myyty yksilö oli entisöity Bruce Weinerin kääpiöautomuseossa, josta samanlainen Chantecler myytiin vuonna 2013. Pariisin autonäyttelyssä 1955 esitelty kolmipyöräinen Chantecler oli skootterin takapäätä ja mikroauton etupäätä yhdistävä kääpiöauto, jonka virtaviivainen pisarakori oli muotoiltu muodikkaasti lasikuidusta. 175-kuutioisen Ydral-kaksitahtikoneen liikuttamassa pisarassa ei ovia tai sivulaseja ollut, mutta sateen sattuessa kahden hengen rinnanistuttava ohjaamo oli suojattavissa kangaskatolla. Paul Vallée oli kuljetusliikkeellään menestynyt touhukas ranskalainen liikemies, joka pyöritti oman skootteritehtaan lisäksi vielä kilpa-autotiimiä. Yksi vasaran alle joutuneista oli harvinainen ´56 Paul Vallée Chantecler. Mutta kun Paul Vallée kuoli seuraavan vuoden maaliskuussa, tehtaalla laitettiin pillit pussiin. Paul Vallée Chantecler ‘56 H ot Rod Magazine -lehden julkaisijana vuonna 1949 aloittaneen ja myöhemmin monilla muilla lehdillä menestystarinansa luoneen Robert Petersenin automuseossa Kaliforniassa pidettiin hiljattain huutokauppa, jossa realisoitiin joukoittain erikoisia klassikkoautoja
Liikkeet avoinna to-pe 12-17 & la 10-14 Urheilutie 13, Orimattila www.vanharouva.fi Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5 Turku Su 2.6. Suomen Volvo-kerhon perinteinen rompetori lauantaina 18.5. Su 2.6. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Helmien perinteinen kevätrompepäivä La 25.5.klo. 9-15. pihassamme Ylöjärvellä! puh. 2 viikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. verhoiluja tiivisteosia. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.fi 1. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 2019 klo 8-15 Mobiilimäen Hitsarinkatu 5 klo 8-15 klo 8-15 Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh. (02) 238 5775 Pääsylippu 4,(museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) Su 2.6. Myyntipaikkavaraukset Puh. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Ajoneuvoverhoilut 25 vuoden kokemuksella Verhoomo R Harinen 040 8255 625 • verhoomo@rharinen.fi Uusikartano, Yläne www.verhoomorharinen.fi JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • RIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Valitse nupit Avoinna ark. (02) 238 5775 www.tsmry.. Su 2.6.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Valitse etupaneli 3. Wanhanajan Rompetori OS-SI Osia, työkaluja, vanhoja rakennustarvikkeita, kirjoja ja melkein mitä vain. email: mobiilimaki@tsmry.. Tervetuloa! TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi KESÄRETKIENNE KOHTEIKSI MITÄ MAINIOIMMAT Nostalgiakauppa Vanha Rouva Huonekaluja, vaatteita, koristeja keräily esineitä. Valitse soitin 2. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm
Varaosat ja tarvikkkeet. Hp. 5 000 €. AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme. Penkit, ratti, vaihdekepin nuppi ja koko sisustus on täysin kulumaton ja hallintalaitteet välyksettömät. Hp. kirja (Berner). Sin-harm. Puh. 0400-895 069, Savonlinna. Ajettu 305 000 km. Autosta lisätietoa ja kuvia löytyy Klassikot-lehdestä nr. Nissan Maxima vm. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi 92 3/2019 Myydään TALBOT HORIZON 1,3 GL Vm 1983. JIKOV. 0400-563 928, Kauhajoki. Puh. Erittäin siisti ja alkuperäinen. Puh. Mittarilukema 91000 km. (12 mm) 1001/ 1200/ 440/ Octavia. Lohkolämmitin, sisätilanpistoke, vetokoukku, kattoluukku, kahdet hyvät renkaat aluvanteilla. katkojan kärjet. Osat Orimattilassa. Alkuperäinen Blaupunktradio. vm. 044-206 1088, Asikkala. 1978 automaattivaihteistolla. JIKOV, kaasuttimen kannen tiivisteitä, EDSR ESDR. 1700 €. Puh. Ajomäärä 235 tkm. Todellinen helmien helmi. Vuonna 2015 museokatsastettu Opel Kadett S 1.2 vm. Myydään tarjousten perusteella. Kats. -85. 1990. Jarrupääsylinteri / 1001/1200/440/ Octavia. Puh. Auto oli myös vuoden 2018 talvella Juiceelokuvan kuvauksissa jossa se näytteli taksiauton roolia. Hyvä hk (huoltovapaa nokkaketju). Seppo Varila, Puh. Auto on kunnostettu 8/2010 jälkeen ja on nyt museorekisterissä. 040-528 691, Jyväskylä. Puh. 04/14. pikkunippeleitä, yhteishintaan 300 €. Museorekisteröity, lämpimässä säilytetty. metalliväri, virheetön sisusta. autoradio. Vaihto mahdollinen vain MR-autoon. 9 800 €. 040 525 5190, Tuusula. 3 000 €. 9 500 €. 10 900 €. 050-4147559.. Rek. Manuaali. -90. Automaatti korj. 040-074 4587 www.paradisecars.com Honda Accord 2.0 110 hv -93. 2. 040-556 5094, Halikko. Kaasuttimen korjaussarja. omistaja myy. 1980. MAZDA 323 1,5 SDX vm. BBS-alut. H. 050-533 9726. Puh. Matti Yli-Piipari, Puh. Takuuhuollettu! Myös antenneja ja kaiuttimia. 050-331 1574. 2 x renkaat. Rambler Classic / Ambassador service manual 65. Aj. Oviverhouksien päällä vielä tehtaan muovit, keltainen, mittarissa n. 040-557 9019. H. Puh. Skoda 120/130. 5 000 € / Vaihto (max saman hintaluokan) 4-veto pakuun tai (city)maasturiin. Skodiin. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. Erittäin hieno yksilö. Pölykapselit 15. Hp. 2001 2.0 V6. Jarruletkut eteen ja taakse. JEK-903. Museorekisterissä. Puh. Bensapumpun kalvo, 1202 / Octavia/ 440. Toyota Corolla ke 20 -75. Vaasa Puh. 28.1.2019, ajettu 208856 kilometriä. Audi 60 ‘66. Myös muita Skodien osia, Laakereita ja tiivisteitä, moottorin osia ym. Huippuhieno ja täysin alkuperäinen ruosteeton yksilö. Todella siististi pidetty ja säästellen ajettu auto, vain 25 700 km. Seuraava katsastus suoritettava heinäkuun 1. 040-414 0636. Mercedes Benz 300 E 4-Matic vm. omistaja myy. Harmaa plyyshisisutus. BMW 535i. Ajettu vain 108 000 km. Alkuper. Jarruhihnat Classic / American. Puh. Sopii Skoda 1202, Octavia (Vanha). Keitele/ Kuopio. päivään mennessä. Hp. Oulu. Museorekisterissä 8.7.2013 lähtien. 2 x lähes uudenveroiset renkaat. Jarrusylinterin kumeja 1” ( 25 mm), Kuppikumit. Täysin alkuperäinen, siisti sisältä ja päältä suoraan MR-autoksi ensi vuonna, jos haluaa. 050-3800 798, teemu.i.salonen@ gmail.com Volvo Amazonja PV-malleihin sopiva Blaupunkt Frankfurt 6/12v. Sytytystulpat AC. 0400-621 233, harri.kajander@harrid.fi, Tampere. Toimiva huippusiisti neliveto. Huollot ja entisöinnit. Puh. Myyn juuri katsastettuna. Kesärenkaat ja akku uusittu 2018. Kysy lisää. Harmaa. Pidetty siistinä. Kesärenkaat alumiinivanteilla. 3. Ajettu 82 tkm, huoltokirja. 100 000 km. Ei vaihtoa. Fiat 600 osia: 3 x moottori, konepelti, etukansi, vanteita ym. 2 500 €. vain 83 tkm, talviajoa vain 3 tkm. 0400-794 466 tai matti.j.tarvainen@gmail.com MB 300D 1980 W-123 vm. Site Classic 60. JIKOV
Auto jakoi mielipiteitä, mutta ei suinkaan tasan. Eriskummallisen näköisen Multiplan ajateltiin edustavan autoilun tulevaisuutta, mutta tulevaisuus ei ainakaan sen muotoilun suuntaviittoja noudattanut. Leveyttä italialaisella kuitenkin on 12 senttiä enemmän ja korkeuttakin kolmisen senttiä. Mutta Multipla ei ollut kaunis eikä sopusuhtainen. Ne määräytyvät katsojan makutaipumuksien mukaan, joten allekirjoittaneen keksimiä ei kannata tähän lähteä listaamaan. Auto oli silti aivan kelvollinen ja lisäksi käyttöominaisuuksiinsa nähden edullinen. Säilytystilaa on niin ikään mukavasti. Tavalliseen sedan-Fiatiin verrattuna tilaa ja mahdollisuuksia on ruhtinaallisesti. Kummajainen Reilut parikymmentä vuotta sitten Fiat hätkähdytti autokansaa esittelemällä uuden tila-automallinsa. Tilaa on auton kokoluokka huomioiden mukavasti. Niistä lähtökohdista tila-auto on pakostikin kehno vehje matalaan henkilömalliin verrattuna. Se oli rohkeasti muotoiltu, ja sen sisätilat olivat persoonalliset ja värikkäät. Pian Multiplan jälkeen esitelty toinen outolintu, Citroën Xsara Picasso, ei näytä kovin pitkältä, mutta se on liki 30 senttimetriä pidempi. Käyttöauton ominaisuuksia arvioitaessa Multipla on edellä kehutun ohjaamoratkaisun myötä passeli laite niin ihmisten kuin tavaroiden kuljetukseen. Ikävöitiin 1970-luvun iloista värimaailmaa ja 50-luvun ideakasta suunnittelua. Kauppa kävi jollain tavalla kummallisuudesta huolimatta – ehkä joskus myös juuri sen takia. Ohjaamo on toiminnallisesti juuri sellainen kuin voisi ajatellakin. Ehkä Fiat on ollut suunnittelupöydällä aluksi pitkään pelkkänä pituudeltaan rajattuna pohjalevynä, johon on aseteltu kuusi erillistä istuinta matkustajineen ja matkatavaroineen. Ajettavuuden osalta tilanne on mutkikkaampi. Keskija Etelä-Euroopassa kummajaisesta tuli tuttu näky tien päällä, mutta Suomeen ei taidettu montaakaan uutena myydä. A utoihin intohimoisesti suhtautuva väestönosa harmitteli 1990-luvulla silloisten nykyautojen olevan kuin samaan muottiin puristettuja. Ohjaamon visuaalista ilmettä voi kutsua persoonalliseksi, mutta koska kyseistä termiä on viljelty runsaasti paljon tavanomaisempien sisätilojen kohdalla, täsmällisemmän mielikuvan saamiseksi on otettava käyttöön joukko muita termejä. Sitikka on sukkulamainen ja Fiat kuin nokallinen jakeluauto. Pieni iso auto Kuuden hengen tila-autoksi Multipla on hämmästyttävän lyhyt, karvan vaille neljä metriä. Koska istuimet ovat erillisiä, matkustajien ei tarvitse istua samassa linjassa ja hartioille jää enemmän tilaa kuin normaalissa sohvaistuimessa. Lopuksi tähän akvaariomaiseen rakennelmaan on liitetty pikkuauton keula voimapaketteineen. Sitten italialainen loi Multiplan. Pikemminkin se oli kummallisen näköinen mistä tahansa suunnasta katsottuna. Toisistaan poikkeavat ulkomitat eivät kerro kaikkea kahden saman aikakauden tilaihmen eroista. Valitettiin tuulitunneleista, joiden uumenissa jokainen autovalmistaja pyöristeli karkealla raspilla savimalliensa kulmia matalan ilmanvastuskertoimen tovossa. Nykyaikaisten tila-autojen tapaan sisätiloja voi muokata tarpeen mukaan istuimia siirtämällä tai irrottamalla. Multiplan muotoiluun ihastuneet jäivät selvästi vähemmistöön. Perinteisesti hyvinä ajo-ominaisuuksina ajatellaan esimerkiksi ohjattavuutta nopeassa ajossa ja käyttäytymistä ääritilanteissa. Sen jälkeen on kenties rakennettu ohjaamo ympärille siten, että kaikkien hartiat ja päät jäävät sopivan etäälle ympäröivistä pinnoista. Sanoiksi puettuna uutuus oli kuin materialisoitunut vastaus autoihmisten toiveisiin. Jos taas ajatellaan Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine Tuleva klassikko Fiat Multipla 94 3/2019. Kelpo käyttöauto Sisältä ja päältä kummallinen Multipla on kaikesta erikoisuudestaan huolimatta päivittäiseen käyttöön valmistettu ajopeli
Tehostettu hammastanko-ohjaus 06 K ori Viisiovinen teräsrakenteinen itsekantava monikäyttökori 07 Mitat Pituus 3994, leveys 1871, korkeus 1670, akseliväli 2666 mm 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 12,4 s, huippunopeus 170 km/h 95. 01 Merkki ja malli Fiat Multipla JTD 105 02 Vuosimalli 1999 03 Moottori Dieselkäyttöinen nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. Teho 105 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 200 Nm 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä joustintuet, takana erillisripustus kierrejousin. Iskutilavuus 1,9 litraa
Sen seurauksena Picasso ei näytä lainkaan niin hullunkuriselta kuin ensiesittelynsä aikoihin pari vuosikymmentä sitten. TOINEN VAIHTOEHTO CITROËN XSARA PICASSO Valmistusvuodet 1999–2010 Teho 90 hevosvoimaa (2,0 HDI) Suorituskyky 0–100 km/h 14,5 s Huippunopeus 175 km/h Hinta uutena 163 800 mk (2.0 HDI) Erikoisella ulkomuodolla siunattua tilaihmettä hakiessa tulee yleensä ensimmäisenä mieleen Citroën Xsara Picasson ensimmäinen korimalli. Ja ainahan sitä voi haaveilla muokkaavansa Sitikkansa Sbarron Picasso Cup -luomuksen mukaiseen kuosiin. Tulevaisuuteen luotaaminen onnistui kuitenkin ranskalaisvalmistajalla nappiin, ja Picasson muotoiluratkaisut saivat seuraajia usean valmistajan malleissa. Ennustaminen on edelleen vaikeahko laji, joten vain aika näyttää tuleeko Multiplasta tai Picassosta tulevaisuudessa harrastajien himoitsemia helmiä. Harri Rintala on pyöritellyt Multiplan rattia liki 300 000 kilometrin edestä. Sitä odotellessa persoonallisen tilaihmeen omistaja voi nauttia pilahintaisen erikoisuutensa mainioista käyttöominaisuuksista. Tuleva klassikko Fiat Multipla 96 3/2019. Fiatkerholehti Bellissiman numerossa 1/2015 on pitkä raportti autosta. Sitikan ulkomuotoon suhtauduttiin tuoreeltaan lähes yhtä kummastelevasti kuin Multiplaan. Ostohetkellä auton matkamittari osoitti 155 000 lukemaa, ja näillä näkymin kesällä ruutuun pyörähtää 450 000 kilometriä
Renault saavutti toisen sijan 8,8 pisteellä. KILPAILUKYKYISESTI HINNOITELTU Fiat Multiplan kokoluokassa oli 2000-luvun taitteessa useita vaihtoehtoja. Tekniikan Maailman tila-autovertailussa syksyllä 1999 hinnaksi kerrottiin noin 130 000 markkaa. Parinkymmenen vuoden ikäisenä tila-Fiat ei tietenkään palvele samaa ostajakuntaa. Mitsubishi jäi viimeiseksi yhden tähden ja 7,2 pistettä ansainneena. Tonnin-parin hintaisten monikäyttöautojen joukosta halvan käyttöauton etsijä valitsee todennäköisemmin tavallisemman näköisen Opel Zafiran tai Renault Scenicin. Harrastajaa autoaiheinen jutustelu taas ei haittaa. Kovin suoria johtopäätöksiä ei näistä hinnoista voi kuitenkaan vetää, sillä autojen varustetasoissa oli eroja. Vertailun parhaaksi arvioitiin Opel, joka sai viisi tähteä ja 9,4 pistettä. kaupunkiajoa, korkealla sijaitseva istuin yhdessä valtavien ikkunoiden kanssa tekee autosta helpon ja mukavan pyöriteltävän. Kolmossijan otti Mazda 7,9 pisteellä. Suomessa keskiluokan tila-automarkkinoista kamppailivat mm. Avarassa ohjaamossa eivät matkustajat ahdistu, vaikka jono ei etenisikään. Diesel on ajossa hiljainen mutta ronksottaa tyhjäkäynnillä jonkun verran. Liki 159 000 hintainen Mazda Premacy 1,8 Exclusive oli joukon kallein. Vai onko. Toisaalta Multipla voi olla sellaisellekin liikaa. Palvelisiko tällainen ajopeli esimerkiksi sympaattisen näköisenä ja moneen taipuvana vara-autona. Fiat Multiplan hintaa ei monessakaan lähteessä ole listattu. Toiseksi halvin oli 141 000 markkaa maksanut Scenic. Sellaisen kanssa ei tarvitse jäädä jatkuvasti selittelemään valintaansa. Harvan silmä on ehtinyt parin vuosikymmenen aikanakaan tottua Fiatin tuijotukseen. Ehkäpä Multipla on alun perinkin tarkoitettu ihmiselle, joka suhtautuu autoonsa perin käytännöllisesti, asuu taajamassa tai kaupungissa ja liikkuu isoilla teillä lähinnä viikonloppuisin perheen kanssa. 97. ranskalaiset Citroën Xsara Picasso ja Renault Megane Scenic, japanilaiset Mazda Premacy ja Mitsubishi Space Star sekä saksalainen Opel Zafira. Fiat saalisti 7,8 pistettä. Se oli vertailun edullisin auto. Dieselmoottori on luonteeltaan bensakonetta etevämpi tilaihmeen voimanlähteeksi. Esimerkiksi Renaultin 1999 hinnastosta löytyy alle 130 000 markan hinnat alkaen -Scenic-malli. Kovempi tärinä viittaa rikkinäisiin koneen kumityynyihin tai väsyneeseen kaksoismassavauhtipyörään. Ehkäpä, mutta reipasta asennetta ja ennakkoluulotonta mieltä Multiplan omistajalta vaaditaan
Lapsiperheiden ja koiraharrastajien suosikkimalleista tuskin tulevaisuudessa löytää siistejä purkuosia. Sivuhuomautuksena voisi vielä mainita, että harva parikymmenvuotias auto selviää ilman edellä mainittuja ongelmia vastaavalla ajosuoritteella. Millaisia murheita matkan varrelle on sitten osunut. Suoralla tiellä vinossa pysyttelevä ohjauspyörä juoruaa vaurioituneesta helasta. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Harvalla on Multiplasta niin paljon käytännön kokemusta kuin kuvien auton omistajalla Harri Rintalalla. HELAHOITOA Päällimmäisinä esiin nousevat etupään pyöränripustuksen puslat. Multipla on muuten helppo käsiteltävä, mutta leveyden takia pitää olla tavallista valppaampi parkkialueilla tai muissa ahtaissa paikoissa liikkuessa. Remontin kanssa ei kannata aikailla, sillä virheellinen pyöränkulma tekee renkaasta nopeasti entisen. SÄHKÖOIKKUJA Multiplan sähköjärjestelmä on kelvollisesti toteutettu mutta ei sentään aivan ongelmaton. Puslaongelmasta pääsee eroon korvaamalla kumiosat kestävämmillä uretaanipuslilla. Lisäksi Harrin autoa on toisinaan riivannut ilmamääräanturissa ja kaasupolkimen asentoanturissa sekä sen johdotuksessa ilmenneet vaivat. Kampiakselin pyörintänopeutta haisteleva anturi tulee tiensä päähän noin 160 000 ajokilometrin kohdalla. Muoviosat saattavat kulua ahkerassa käytössä nopeastikin, minkä lisäksi materiaalit eivät vastusta ympäristön vaikutusta kovin hanakasti. Nyt auton mittarissa on liki 450 000 kilometriä. PIENTÄ KULUMAA Saman kokoluokan tilaihmeiden tapaan Fiat ei ole kallis eikä sitä kautta erityisen laadukkaista materiaaleista koottu. Oireet ilmenevät kiusallisena moottorin sammuiluna kesken ajon. Hetken jäähtynyt kone käynnistyy ja saattaa toimia jonkin aikaa normaalisti. Tuleva klassikko Fiat Multipla 98 3/2019. Paljon ajava saattaa joutua puslaremonttiin vuosittain. Mies hankki ’99-Multiplan Saksasta vuonna 2004 noin 150 000 ajettuna. Jos kohdalle osuu hyvin pidetty ja hoidettu yksilö, kannattaa sitä hoivata tunnollisesti jatkossakin. Ne vaikuttavat meidän oloihin reilusti alimitoitetuilta
Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . 0400 972 413. Toisenlaista luksusta tarjoillaan huiman hienon Toyota Crown -edustusauton esittelyssä. 0400 972 413. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI antti.siikala@trailerikeskus.fi Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Lisäksi sivuilta löytyy arkisempaa kalustoa ja tuttuun tapaan alkukesän tapahtumia. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Klassikot 4/2019 ilmestyy 6.6.2019 Seuraavassa numerossa: 99 Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Ainakin se, että uutena jommankumman ostaneella oli talouspuoli kunnossa. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Katso lisää ja jälleenmyyjät Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. CLMalumiinirampit. CLMalumiinirampit. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. CLMalumiinirampit. 0400 972 413. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Mukavuutta ja luksusta Alfa Romeo Spider ja Saab 900 Cabriolet ovat perinteisiin nojaavia punaisia avoautoja. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Onko niillä muuta yhteistä. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. CLMalumiinirampit. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . 0400 972 413. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. 0400 972 413. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI. CLMalumiinirampit
Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. TULEVA KLASSIKKO: Kummallinen Fiat Multipla PELLINPIIRTOJA: Pietro Frua tyyliä tilaustyönä KEURUUN AJOT: Harrastevehkeet talvisilla teillä JAPSIAVO JENKEISTÄ TOYOTA CELICA GT ’89 3/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 3/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi PIKKUÄRRÄ SOLIFERSUZUKI R ’88 Erikois -X FIAT X1/9 ’78 PORSCHE 911 T ’69 SALORAN HERKKU 03 /1 9 Fia t X1 /9 ’78 • Fo rd 17M RS ’70 • Po rsc he 911 T ’69 • Šk od a 445 ’58 • So life r-S uzu ki R ’88 • To yo ta Ce lica GT Co nv erti ble ’89 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -1 90 3 • PA L VK O 20 19 -2 3 6 41 48 83 68 48 08 19 00 3 Viipale mediat ToyotaToukonen Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen