Ammattikäytössä työkalujen ja akkujen takuu on 1 vuosi. Myönnämme hiiliharjattomille SKIL-akkutyökaluille 5 vuoden takuun*. www.skil.fi #SKILHelps VAIN MOTONETISTA RUOHONLEIKKURISTA RUUVINVÄÄNTIMEEN – SAMAT AKUT SOPIVAT JOPA 25 % PIDEMPI KÄYTTÖAIKA ACTIVCELL TM -VIRRANHALLINTA 3 VUODEN AKKUTAKUU SKIL ENERGY PLATFORM TEE ITSE TESTASI AKKURUUVINVÄÄNTIMET! Tee Itse 2/21 1. KOTONA Isosti akkutehoa, helppo säilyttää. – 5 VUODEN TAKUULLA – SKIL-AKKUKONEET KOVAAN KÄYTTÖÖN TARTU TESTIMENESTYJÄÄN! Hiiliharjattomat SKIL-akkutyökalut on suunniteltu tehokäyttäjälle, joka vaatii päivittäin työkaluiltaan huippuluokan suoritus kykyä ja luotettavuutta. MÖKILLÄ Sympaattinen RENAULT DAUPHINE GORDINI ’65 SPORTTI TOYOTAT RALLIPOLULLA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE MUSEOVIERAILU: Jari-Matti Latvalan kokoelma URHEILUAUTOMAINONTAA: Laatua Länsi-Saksasta TULEVA KLASSIKKO: Ripeäliikkeinen MG TZ-T -farmari AHOLAIDAN EDUSTUSAUTO VOLVO 760 GLE ’82 KAIHARIN VAUHTIPERÄ PLYMOUTH BARRACUDA ’66 3/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 03 /2 1 M erc ed esBe nz 190 ’89 & BM W 318 iS ’89 • Ply m ou th Ba rra cu da ’66 • Re na ult Da up hin e Go rdin i ’65 • To yo ta Ca rin a II ’89 • Vo lvo 760 GL E ’82 36 84 80 -2 10 3 • PA L VK O 20 21 -2 6 41 48 83 68 48 08 21 00 3 Viipale mediat. 250€ 2. B&D 5,5 p. TÖISSÄ Varma valinta vaativallekin harrastajalle. 150 € 5. Bosch 6,0 p. 180€ 3. Tutustu SKILakkukoneisiin lähimmässä Motonet-myymälässä! “Tukeva kone, joka sopii hyvin käteen.” – Tee Itse 2/21 SKIL – vertailun ainoa kone, joka sai kaikista osa-alueista vähintään 8! * 5 vuoden takuu ostopäivästä koskee kaikkia uusia hiiliharjattomia SKIL-työkaluja. Biltema 7,0 p. Akkujen takuu on 3 vuotta. 150 € Kestävät akkukoneet päivittäiseen käyttöön. Makita 8,8 p. Hiiliharjattomat koneet tunnistat laitteessa ja myynti pakkauksessa olevasta ”Brushless”-tekstistä. Ryobi 8,0 p. PUUTARHASSA Akkukoneet kaikkiin mökkiläisen askareisiin. 115 € 6. Kestävät akkukoneet soveltuvat erityisesti vaativalle harrastajalle tai ammattikäyttöön. 170 € 7. Einhell 8,0 p. 235€ 3. SKIL 8,3 p
pellin paksuus 2mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Kitasyvyys: 700mm. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. 0400 972 413. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. CLMalumiinirampit. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Käyttöjännite 230V. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Pellin paksuus enintään 3 mm. Leukojen syvyys: 140mm. 0400 972 413. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Katso lisää ja jälleenmyyjät Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. 3799€ tuotenro 509665 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. CLMalumiinirampit. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kaikki hinnat sis. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste PRO (musta) Toimitussisältö: 2kpl työkalukaappi / korkea (915x573x2000mm), 4kpl yläkaapit (kaasujousitetut luukut, 720x330x450mm) 4kpl alakaapit (2 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskakori/paperiteline) (720x573x900mm) 2kpl ruostamaton pöytätaso (1440x600x39mm), 4kpl työkalutaulut 685x448mm 2kpl sähköpisteitä (3 x 230V pistoke & 2,5V USB-liitäntä). Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ilman prässiä. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Korin maks.pituus: 5,5m. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. ennen hitsausta. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. kotimekaanikolle. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Kok. Vaatii lisäksi kompressorin. CLMalumiinirampit. Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 0400 972 413. Työkorkeus: 1200mm. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. CLMalumiinirampit. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Koko: 480x100x200mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Vaunun mitat: 700x455x975mm. 0400 972 413. Paino: 88kg. Nostokyky: 1350kg/pari. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Korin maks.paino: 1800kg. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Paino: 14,5kg. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Työtason korkeus: 939mm. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI antti.siikala@trailerikeskus.fi Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Paino: 4,3 kg. Maks. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Maks. Ramppien mitat: 590x340mm. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Kokonaismitat: 4710x573x2000mm. CLMalumiinirampit. 0400 972 413. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin
Toinen mieleen tuleva seikka on yleisön lisääntynyt ymmärrys tapahtumien järjestämiseen liittyvistä riskeistä ja vaaditusta työmäärästä. TILAAJAPALVELU Puh. Lehden sisältökin olisi hauskaa saada normaaliraiteille ja tapahtumat ja museovierailut takaisin sivuille. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pidetään peukkuja, jotta tavoite saavutetaan ajoissa ja pääsemme kruisailemaan, kokoontumaan ja tonkimaan rompetoripöytiä vielä kesän mittaan. Jos jotakin positiivista edellisen kesän kokemuksista haluaa kaivaa esiin, ensimmäisenä tulee mieleen, että järjestämisen saralle ilmaantui uusia tapoja ja myös tekijöitä. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Mukavia lukuhetkiä hyvien juttujen parissa! Ja tapahtumissa tavataan, kun niiden aika jälleen koittaa. Carinan selviytymistarina on kaikessa koskettavuudessaan lukemisen arvoinen, vaikka itse automalli ei kiinnostusta herättäisikään. Jotkut kokoontumiset toteutettiin totuttuun tapaan organisoituna, osa pantiin pystyyn vapaamuotoisemmin ja pidettiin rajatun osallistujaporukan kesken. N äihin aikoihin viime vuonna elettiin erikoista aikaa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Joitakin tapahtumia saatiinkin kesän mittaan järjestettyä. Lähes täydellisessä alkuperäiskunnossa olevan ja huomiotaherättävän vähän ajetun yksilön taltioiminen ja museorekisteröinti ei varmasti ole taloudellisessa mielessä kannattava idea, eikä sellaisella autolla tee suurtakaan vaikutusta kanssa-autoilijoihin. Mutta on helppo povata, että tulevaisuuden harrasteautotapahtumissa Carina kerää porukkaa ympärilleen muistelemaan, kuinka tällaisia oli ennen joka kulmalla eikä nyt näy enää missään. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Esimerkiksi 80-luvun lopun Toyota Carina II, joka ei herätä monessakaan harrastajassa innostuneisuutta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Kesää kohti COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Autoesittelyiden joukossa on monta helmeä ja hauskaa tarinaa. Kertynyt oppi voi hyödyttää tulevien kokoontumisten organisoinnissa paljonkin. Isoja ja pieniä tapahtumia peruttiin, mutta samanaikaisesti toiveikkaat katseet kohdistuivat kesään ja normaaliolojen palautumiseen. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mukavaa luettavaa sentään syntyy ilmankin. Moinen arkinen käyttöauto saattaa päätyä vielä museoikäisenäkin kuluttavaan ajoon, jos vain kunto on hyvä ja leimassa kuukausia jäljellä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 3 Pääkirjoitus. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tällaisia oli ennen joka kulmalla, eikä nyt näy enää missään. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Edessä on jo toinen tapahtumien kannalta vaikeasti ennustettava kesä, ja ainoa reitti normaalioloihin vaikuttaa olevan väestön koronarokotusten eteneminen riittävälle tasolle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh
42 Toyota Carina II ’89 1980-luvun loppupuolelta tuskin löytyy arkisempaa ajokkia kuin Toyota Carina II. 12 Renault Dauphine Gordini ’65 s. 20 Plymouth Barracuda ’66 Kalle Kaihari päästeli aikoinaan nopealla Barracudalla hurjaa kyytiä itse presidentti Kekkonen kyydissään. 54 Toyotalla Suomi rallaa s. 4 3/2021 s. 48 Saksalaista urheilulaatua AJONEUVOT 12 Renault Dauphine Gordini ’65 Pieni neliovinen ranskanauto oli söpö kuin pandakarhu ja vieläpä hyvä ajopeli. s. Tässä numerossa ”Renault Dauphine Gordini myydään rehdille renaultistille puoleen hintaan”, luki Keltaisen pörssin ilmoituksessa. Autoissa oli eroja mutta myös paljon yhteistä. 42 Toyota Carina II ’89 s.34 MB 190 ’89 & BMW 318iS ’89 s. 34 Mercedes-Benz 190 ’89 & BMW 318iS ’89 Otimme kaksi punaista porrasperäistä takavetoautoa Länsi-Saksasta ja teimme niiden kesken pientä vertailua. Lappeenrannasta löytyy sellaisesta varsinainen karvalakkiversio, mutta auton takana on liikuttava tarina. 26 Volvo 760 GLE ’82. 26 Volvo 760 GLE ’82 Aholaita-myymäläketjun johtaja hankki vuonna 1982 omistukseensa punaisella nahkaverhoilulla ja ylellisillä varusteilla terästetyn edustusauton. Dauphine Gordini oli yhtä lupsakan näköinen kuin perusmalli mutta ripeämpi liikkeissään. 20 Plymouth Barracuda ’66 s. Legendaarinen amerikanauto on päässyt vuosien poissaolon jälkeen takaisin Kaiharin perheeseen
60 J-M-Rally Park Fermé Toyota on kova peli rallimaailman huipulla nykyäänkin. Otimme sellaisen alle ja läksimme kurvailemaan pitkin mutkaisia teitä. 84 Tuleva klassikko Rover 75 -mallin pohjalta tehtiin MG-tuotemerkillä varustettu sporttiversio. Mazda sovitti wankelin jopa avolavapakuun. Onko täsmällisestä insinöörityöstä tunnettu kansa täsmällinen myös mainoslauseissa. Tehdastiimin tallipäällikkö Jari-Matti Latvala pyörittää kilpatoiminnan lisäksi alan museota Tuurin kylässä. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Klassikkoautomaailman kuulumisia menneen ajan erikoisuuksilla höystettynä. 54 Toyotalla Suomi rallaa Ammattikatsojamme innostui muistelemaan takavuosien ralleissa kohtaamiaan Toyotia. 82 Marginaalista s. 72 Lotus Europa pienoiskoossa Vakionopeuspalstalla katsastetaan museoikään tulevia automalleja.. 82 Marginaalista Wankelmoottoreita nähtiin takavuosina urheilullisissa autoissa mutta myös moottoripyörissä ja perämoottoreissa. Näissä kuvissa soraa lennätetään ikonisilla Starleteilla ja GT-Corollilla kuin ennen vanhaan. 66 Harrastajan pakeilla s. 60 J-M-Rally Park Fermé s. 78 Fotoalbumi s. 72 Lotus Europa pienoiskoossa Eero Kumanto on nikkaroinut hämmästyttävän aidon oloisen pienoismallin keskimoottorisesta Lotus-urheiluautosta. Siellä pitää majaa Hämäläisen Timo ja hänen erikoinen kokoelmansa. s. 5 s. 66 Harrastajan pakeilla Kuopion keskustan liepeiltä löytyy 1800-luvulta peräisin oleva rajavartijan mökki. 78 Fotoalbumi Hiace, VW-paku ja Transit ovat kaikille tuttuja pakuja, mutta on Suomen teillä nähty lukuisia muitakin pakettiautomerkkejä. 84 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 48 Saksalaista urheilulaatua Eri maiden urheiluautomainontaa ruotiva artikkelisarja ottaa suurennuslasin alle Länsi-Saksan
Klassikko-Jaguarin 60-vuotisjuhlan kunniaksi Uudenkaupungin Automuseolla on esillä vastaavat ’61 E-type Coupé ja Roadster kuin Jaguar-yhtiö esitteli Geneven autonäyttelyssä 60 vuotta sitten. AL Lahti Regularityllä, 19.6. Ensimmäinen Bosch-huolto avasi ovensa vuonna 1921 Hampurissa, kun Max Eisenmann & Co korjaamosta tuli Boschin Service partner no. Yritys liittyi Boschin maailmanlaajuiseen ketjuun jo 60 vuotta sitten eli vuonna 1961. Suomessa toimii nykyisellään 60 Bosch Car Service -ketjuun kuuluvaa korjaamoa. Vanhimman edelleen ketjussa mukana olevan Bosch Car Service -korjaamon kerrotaan olevan on Forssan Sähködiesel Oy. Elokuinen Hangon Ajo kuuluu lisäksi FIA:n NEZ-tasanopeussarjan (North European Zone) osakilpailuihin. Jyväskylässä on määrä kilpailla syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Suurajot Regularityllä Jyväskylässä. Sen jälkeen jatketaan 29.5. Ikonisen Jaguar-mallin kunniaksi Jaguar Classic on nyt lanseerannut ensimmäiset E-type 60 Collection -kaksoiskappaleet, ja julkisti samalla tietoja 12 korkeatasoisesti entisöidystä ja tähän hetkeen päivitetystä 3,8 litran E-typestä. Ainoastaan pareittain coupéja roadster-malleina myytävissä E-type 60 Collection -versioissa on väriteemoina ovat Flat Out Grey -harmaa ja Drop Everything Green -vihreä. Varhaisia E-typeyksilöitä kumartavana elementtinä jokaisen erikoisversion keskikonsolia koristaa taiteilija-suunnittelija King Nerdin kaiverrus, jonka teemana on alkuperäisten Genevessä -61 tavattujen 9600 HPja 77RW-kilpisten E-tyyppien ajoreitti Coventrystä Geneveen. Iki-ihana E-type E -typen julkistaminen tapahtui Geneven autonäyttelyssä 15. 1. Boschin ensimmäisen Installation and Repair Workshop -korjaamon avaamisesta on nimittäin tullut kuluneeksi jo täysi vuosisata. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Maaliskuun puolivälissä vietettiin merkkipäivää brittiläisen autoteollisuuden kunniakkaassa historiassa, kun Jaguar E-typen ensiesittelystä tuli kuluneeksi 60 vuotta. Tyylikästä kilvoittelua on tarkoitus jatkaa tänäkin vuonna, mikäli iso K ei tule sotkemaan näitäkin suunnitelmia. (kuva: Suurajot Regularity) 6 3/2021. Hangon Ajolla Siuntiossa ja kausi kruunataan 24.–25.9. Nykyään Bosch-tunnus seisoo kohtuullisen monen hallin seinällä, sillä yhtiön mukaan Bosch Car Service korjaamoverkostoon kuuluu yli 15 000 korjaamoa 150 maassa. Jokaisen autoyksilön varustelun täydentää E-type 60 -suojapeitto, työkalurulla ja tunkkipussi. AL-Sport Tasanopeus CUP -kisakalenterissa on ensimmäisenä Tasanopeusajo Pusulassa 8. Voimanlähteinä muistelumalleissa 3,8 litran 265-hevosvoimainen kuusisylinterinen XK-moottori, joissa kerrotaan olevan alkuperäismallinen, mutta sähkötuuletuksella varustettu alumiinijäähdytin, elektroninen sytytysjärjestelmä ja ruostumaton pakoputkisto. Autojen tekniikkaan on käytettävyyden ja ajettavuuden parantamiseksi tehty hienovaraisia parannuksia, joihin kuuluvat muun muassa viisiportainen manuaalivaihteisto, tehostettu jäähdytys sekä navigaattorilla ja Bluetoothyhteydellä varustettu Jaguar Classic Infotainment -järjestelmä. Jos oman E-type 60 Collection -version tilaaminen unohtui, voi alkuperäiseen E-typeen tutustua kevään aikana Uudessakaupungissa. Vilppulan tasanopeusajolla, 21.–22.8. TASANOPEUS KISAILUA AL-Sportin tasanopeusajoissa liikkui viime vuonna näyttävää historiallista ajokalustoa Rover ’73 Rover 3500 S:stä ’71 Saab Sonettiin. BOSCHHUOLLON PITKÄT PERINTEET Maailman johtaviin teknologiatuotteiden ja -palveluiden tuottajiin lukeutuva Bosch-konserni ei ole luonut meriittejään hetkessä. toukokuuta. maaliskuuta 1961
Huutokaupattavista oli pääsiäisen korvilla vinkattuna Jaguar S-Type ’65, Alfa Romeo Montreal ’74 ja MercedesBenz 500 SEC ’86. Huutokaupan toimintamalli oli vielä vailla lopullista varmistusta, mutta kaavailuissa on järjestää lauantaina 15.5. Mutta sitten liinojen kulutus loppui, syynä Ruotsin suorat tiet. Ruotsin rajalla auto olisi pitänyt tullata, koska tulimme EU-alueelle. Otimme mukaan ison kassillisen liinoja, että varmasti riittää. Ilmeisesti eivät laske mukaan mäkiä. Norjan mutkat söivät liinoja, ja Ruotsin rajalla piti ostaa lisää. Toisekseen trailerin veto. Vuoden ensimmäisessä numerossa esittelemämme upea ’72 Datsun 240 C Hardtop innosti Juhani Halmeenmäkeä verestämään muistojaan coupéDatsunin hakureissusta Norjasta; asiaanhan viitattiin lyhyesti myös artikkelissamme. Kiitokset Leifille paikannusavusta! 7. Mistään ei kuitenkaan selvinnyt asiakkaille oliko kyseessä 500. Muuten reissu oli kovinkin mielenkiintoinen, vaikka Norjassa olikin tullut käytyä usean kertaa. Keskiviikkona 19.5. Se oli Saksasta hakemani Suomi-autoja harvinaisempi V6-moottorinen, joka kyllä jaksoi tuoda Cedricin trailerilla. Ensinnäkin matkat. Mukavan kirjeensä päätteeksi hän heitti vielä täydennystä taannoiseen Tuleva klassikko -juttuun: ”Siihen Nissan 100NX -juttuun yksi tyyppivika ikkunahissit! Olivat hankalia löytää ehjinä jo 2009 kun minulla oli moinen lelu.” SHELLIN SIJAINTI SELVISI Edellisen numeron vanhoja huoltoasemakuvia silmäilleessä artikkelissa erään bensiksen sijainti jäi avoimeksi. Leif Heikkinen otti meihin yhteyttä ja opasti Shell 500:n sijainnin suhteen. Sen vuoksi tuon norjalaisen auton tuonti ei edes tuntunut menetykseltä, vaan ennemminkin palautukselta. mahdollisuus tutustua kohteisiin yrityksen tiloissa Alastarolla pienryhmissä, turvallisuusasiat huomioon ottaen. asema senhetkisistä asemista vai oliko numerointi alkanut siitä, kun Suomessa avattiin ensimmäinen Shell-asema noin 70 vuotta aikaisemmin. Sitten kun pääsimme satamaan ja laivalle, joutui tekemään useamman kerran selvitystä, että ei, se ei ole Mustang, eikä edes jenkki, vaan Datsun! Tämä kuvattu hakureissu tapahtui huhtikuussa 2001. Tiesin jo silloin että numero 500 oli jonkinlainen järjestysnumero. Ajoimme ryömintävauhtia tulliin, mutta tullin kioskikopin luukkuja ei meille avattu. Yhtään liinaa ei enää mennyt poikki, vaikka käytössä oli paljon heppoisempia kuin Norjan puolella. Harmaa farkku on puolestaan minun Camry. olisi luvassa itse huutokauppa, joihin voi osallistua neljällä tapaa: fyysisesti Hagelstamin toimitiloissa Helsingissä jos koronarajoitukset tämän sallivat, Hagelstamin nettisivujen kautta, puhelimitse tai jättämällä ennakkotarjouksen. Jos paikallinen puhuu 50 kilometrin matkasta, niin todellisuudessa se on liki sata kilometriä. Asema oli joka tapauksessa upea.” Ja totta tosiaan, Lauttasaaressa Heikkiläntiellä näkyy olevan Shell-asema yhä edelleen tosin nykyään ilman tuota arvoituksellista 500-merkintää. Ei kuitenkaan aivan kaikkea, sillä ainakin tätä palstaa kirjoitettaessa näytti vahvasti siltä, että Triangle Motor Co.:n perinteinen ajoneuvohuutokauppa järjestettäisiin toukokuun puolivälissä yhteistyössä Hagelstam & Co:n kanssa. ”Shell 500 on Helsingin Lauttasaaressa, tankkasin siellä usein 1970-luvulla. Eivät riittäneet. HUUTOKAUPPAA POIKKEUS JÄRJESTELYIN Tapahtuma toisensa perään on jo jouduttu vallitsevissa oloissa peruuttamaan edessä olevalta ajokaudelta. Niihin aikoihin pihallani oli tosiaan kaksi muutakin projektia plus ajoautot sekä valmiit harrasteja museoautot, joten jokusen vuoden seisottuaan päätin myydä Reijolle tuon.” Nykyään Juhanilla on harrastetallissa ’79 Porsche 924 ja ’89 Mercedes 230 CE. Norjassa Datsunin pyyntireissulla ”N orjan Datsun& PMC-kerhon vetäjä, joka järjesti kaupat tuosta autosta, kertoi toisen suomalaisen coupén tuhoutuneen ulosajossa Norjassa niin pahaan kuntoon, että se jäi romuna sinne. Ruotsin tullia ei voinut vähempää kiinnostaa Suomeen läpimatkalla oleva autonraato. Kuvissa näkyvä harmaa sedan on Datsun 200L, muistaakseni myyjän käyttöauto
30 vuoden takaisiin japsiuutuuksiin lukeutuu myös Honda Civic -mallin pyöristynyt viides sukupolvi. SVX:n speksilista oli pitkä ja pursusi edistyksellistä tekniikkaa. Oon kolmekymppinen! S itä tietää olevansa vanha, kun museoautotkin alkavat näyttää lähes uusilta, kuuluu vanha sananlasku. Vuoden 1991 uutuussatoa tutkaillessa silmiin osuu Volvon ensimmäinen iso etuvetomalli 850. Meidän kulmillamme harvinaiseksi jäänyt, Terceliin pohjautuva pikkusportti Toyota Paseo on niin ikään vuoden -91 uutuuksia. Vuonna -91 S-sarjan edullisimmastakin mallista joutui pulittamaan 555 000 markkaa ja varusteet päälle. Bensiinimoottoreita tarjottiin pitkittäin ja poikittain asennettuna. Neliveto jakoi voimaa etuja taka-akselin välillä automaattisesti ja tietokoneavusteisesti, automaattivaihteisto sai ohjeita mikroposessorin välityksellä, ja kompuutteri ohjasi myös moottorin polttoaineja Citroën ZX esiteltiin maaliskuussa 1991. Lopputulos muutti konservatiiviseksi mielletyn tuotemerkin imagoa modernimpaan ja myös ympäristöystävällisempään suuntaan. Tuskin osasivat Göteborgissa aikanaan ajatella käänteentekevän uutuuden olevan kelpo peli vielä kolmen vuosikymmenen kuluttua. Fiat Cinquecenton valmistus alkoi 1991. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vuosi 1991 toi tullessaan useita uusia automalleja, jotka ovat nyt saavuttamassa museorekisteriin oikeuttavan iän. Millaisia uutuuksia nähdään pian MRkilpien välissä. Reilut 10 vuotta sitten (Klassikot 1/11) Tuleva klassikko -palstalla esiintynyt Peugeot 106 on jo kolmekymppinen! Pikkuranskalaisen muotoilu on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin. Urheisullisuuden ystäville tehtiin Sportingja Abarth-malleja. Kalleimman mallin alkaen-hinta oli 1 380 000 markkaa. Lisäksi Cinquecentosta oli saatavilla täyssähköinen versio. Toyotan ja Hondan uutuusmallit eivät autointoilijoita sytyttäneet, mutta Subarun villi SVX sen sijaan sai märätkin puut liekkeihin. Hulvattoman hauska 106 Rallye oli artikkelin ilmestyessä naurettavan halpa, ja sille annettiin vahva talteenottosuositus. Aluksi tarjolla oli ainoastaan viisiovinen malli, farmariversio ja kolmiovinen malli saapuivat myyntiliikkeisiin seuraavana vuonna. Pikkuautossa oli erikoinen moottorivalikoima. Cinquecenton etevyyteen tutustuimme Klassikot-lehden numerossa 5/17. Loistoautojen näyttämöllä tapahtui suuria. SP3 oli numeron 8/2015 Tuleva klassikko. Malli oli aikoinaan pienen valmistajan jättiläismäinen ponnistus, jonka kehitystyöhön uhrattiin useita vuosia ja miljardeja kruunuja. Tuttuun tapaan uutuus oli edeltäjäänsä suurempi ja painavampi, ja se sopi samalla tavalla täydellisesti arkiseen ajoon kuin edeltäjänsä. 8 3/2021. Saksassa estradille lipui järkälemäinen Mercedes-Benz S, joka pyrki ottamaan näkyvimmän roolin edustusautojen kirkkaassa mutta kapeassa valokeilassa. Japanista kuuluu tavallista kummempia Suomalaisten kestosuosikki Toyota Corolla siirtyi 30 vuotta sitten seitsemänteen sukupolveensa. Kaksilitraisella 16-venttiilimoottorilla varustettu sporttimalli SP3 tuli myyntiin 1993. 850:n päästöt alittivat vaatimukset reippaasti, auton valmistuksessa ei käytetty lainkaan elohopeaa eikä asbestia, eikä sen ilmastointilaitteen kylmäaineena käytetty freonia. Hyväkuntoisella 850:lla matka taittuu edelleen mukavasti ja turvallisesti
Vaihtoehtojen kirjo muodostui vuosien saatossa laajaksi. Golfin kohdalla autointoilijoiden huomio herätetään maagisella GTI-kirjainyhdistelmällä. 9. Ja mitähän moderni kolmoskorinen VW Golf tekee kolmekymppisten seurassa. Volvo 850:n ensimmäinen mallivuosi oli 1992, mutta uutuusmalli saapui markkinoille hyvissä ajoin edellisen vuoden puolella. Vuonna 1991 lanseerattu uutuus Astra jatkoi siitä mihin Kadett jäi, eli Astran mallisarja ei alkanut totutusti Avaan F-kirjaimesta. Peugeot toi syksyllä myyntiin 106-mallin. Tällaisen kanssa museoautoharrastaja joutuu opettelemaan yhtä ja toista uutta sähkötekniikkaan liittyvää. Subarun matkustajia hemmoteltiin kuuden kaiuttimen hifijärjestelmällä, johon sai lisävarustelistalta oikein CD-soittimen. Opel Kadett -mallisarjasta oli ehditty nähdä korimallit A, B, C ja ensimmäinen etuvetoinen Kadett D. Ja kaikki tämä tekniikka ja suorituskyky oli pakattu perin futuristiselta näyttävän urheiluauton kuoriin. Jos joku havitteli vielä pienempää ja näppärämpää kaupunkiautoa, sellaisen sai tyylikkäänä italialaisena Fiat Cinquecenton muodossa. Juhlii tietenkin, sillä kolmoskoppa esiteltiin jo vuonna 1991. Espanjan auringon alla Seat oli aloittanut yhteistyön VW:n alaisuudessa, ja ensimmäinen kokonaan uuden yhteistyökuvion alaisuudessa syntynyt malli Seat Toledo tuli saataville 1991. Klassikot 6/09 -lehden Tuleva klassikko, rivakasti liikkuva T5R on varmasti halutuimpia versioita harrastajan näkökulmasta. Klassikot 4/16 -numeron Tuleva klassikko oli huiman näköinen ja tekniikkaa pursuava Subaru SVX. Pikkukinneri oli tosin Puolassa koottu. Sen muotoilu oli kokoonsa nähden hyvin onnistunut, ja myös ajo-ominaisuudet ja taloudellisuus saivat kiitosta osakseen. Citroën ZX on niin ikään saman vuoden uutuuksia, vaikka malli nähtiin kilpailuissa jo edellisenä vuonna. Konehuoneen puolella touhusi kuusisylinterinen boksermoottori neliventtiilikansilla varustettuna. Pirteät pikkuiset Vuosi -91 oli mitä mainioin uutta kauppakassia hakevalle kaupunkilaisautoilijalle. Toinen saksalaisvalmistaja Opel toi samoihin aikoihin kehiin samaan kokoluokkaan osuvan uutuuden, jossa sukupolvioppi esitettiin tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Tehoa padasta irtosi 230 hevosvoimaa, mikä riitti kiidättämään SVX:n 230 kilometrin tuntinopeuteen. Eurooppalaiset suosikit uudistuivat Tähän saakka museokilpiin on saanut VW Golfin ensimmäisen ja toisen sukupolven malleja, mutta jatkossa museoautojen alati kasvavaan valikoimaan liittyy jo kolmas Golf-sukupolvi. sähkövermeitä. Tuleva klassikko -artikkelisarjassa GTI Mk III nähtiin vuoden 2012 kakkosnumerossa
• Presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Mauno Koivisto olivat napit vastakkain. • Johannes Virolainen ja Kyllikki Stenros menivät naimisiin 16. Keihänen tuomittiin konkurssirikoksista ja valuuttasäännösten rikkomisesta ehdolliseen vankeuteen. Kun viranomaiset asettuvat poikkiteloin, ei elokuvasta puutu vauhtia sen enempää kuin vaaratilanteitakaan. Entinen poliisi ja kilpa-ajaja Kowalski (Barry Newman) lupautuu kuljettamaan ripeän Dodge Challengerin Denveristä San Franciscoon 16 tunnissa. toukokuuta paloi puukirkko Haapavedellä, ja kolme päivää myöhemmin roihusi Porin Puuvillan kutomo. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta HUHTI-TOUKOKUU 1981 • Eduskunnassa kopautettiin nuijaa uuden tieliikennelain hyväksymisen merkiksi huhtikuun kolmantena. Kekkonen moitti Koivistoa hidastelusta sosiaalilakien valmistelussa ja vaati Koivistoa eroamaan. Road movie -kentän merkittävimpiin teoksiin lukeutuva elokuva Nasta laudassa eli Vanishing point sai ensiiltansa puoli vuosisataa sitten keväällä 1971. Kaupunkien välillä on matkaa 1 600 kilometriä, joten aikatavoitteeseen pääsy edellyttää raskasta kaasujalkaa. • Reggae-muusikko Bob Marley kuoli 11. Nasta laudassa 50 vuotta I koninen raina on juoneltaan simppeli. huhtikuuta. • Suomen ensimmäinen Idolsvoittaja Hanna Pakarinen syntyi 17. Koivisto kertoi vastauksessaan, ettei aio erota niin kauan kuin hallituksella on eduskunnan luottamus takanaan. 17. • Tulipalot riivasivat Suomea. • Kalevi Keihäsen vuosia jatkunut oikeusprosessi eteni. toukokuuta. 10 3/2021. Laki astui voimaan seuraavana vuonna. toukokuuta
Viimeisen päälle ammattilaisen työkalulta vaikuttanut koje saapuu kenkälaatikkoa pienemmässä ja lähes painottomassa rasiassa kotiovelle. Kaikkien mopointoilijoiden iloksi tekijäporukka on käärinyt hihansa ja ryhtynyt kokoamaan materiaalia myöhemmin ilmestyvää kakkosnumeroa varten. Jos ensimmäinen Mopo-lehti puuttuu vielä kokoelmastasi, voit hankkia sellaisen kustantajan verkkopuodista www.supermarket.fi. Yhdysvalloissa kaupattiin 1960-luvulla lapsille kertakaikkisen upeaa sukellusvenettä. Lehti sai hyvän vastaanoton, ja tekijöille on tullut kannustavan palautteen ohella runsaasti toiveita lisälukemisesta mopoharrastuksen tiimoilta. Tekniikan edelläkävijä ei 40-luvullakaan luottanut vaijereihin ja vaijerinpyörittimiin, vaan hankki polkupyöräänsä ohjaustankoon lentokonetekniikkaa hyödyntävän langattoman ja elektroniikkavapaan mittarin. SUKELLUSVENE KAHDELLE Kaukomailta markkinoidaan hämmästyttävän upeita vermeitä aivan pilkkahinnalla. 11. Ja mikä parasta, kyytiin saa naapurin kateudesta vihreänä tärisevän kaverinkin. Vinkit voi osoittaa sähköpostilla päätoimittajalle: kari.mattila@viipalemediat.fi. Näitä yllätyksiä kertyy siihen malliin että aiheen ympärille on syntynyt useampi ryhmä sosiaalisen median sivuille. Pinkan valkoisia, mustilla yksityiskohdilla koristeltuja pahviarkkeja leikkausohjeineen. Siinä saa naapurin ukko vapista vikisevän sähköpyöränsä kanssa, kun suihkumoottorimies panee munamankelinsa tulille! Mainos ei kerro laitteen työntövoimaa eikä suoritusarvoja suihkumoottoripyörälle. Merikelpoiseksi sitä ei mainoksessakaan sentään kehdattu väittää, mutta ydinohjuksen ja torpedoiden kehuttiin lähtevän liukkaasti kohti vihollisen alusta. MOPOKUULUMISIA Viime vuoden joulukuussa ilmestyi Klassikot-lehden tekijöiden toimittama erikoisjulkaisu Mopo. Vaan mitäpä postimies tilaajalle toikaan. Niistä koottu kulmikas paperiarkinvärinen hökötys oli varma pettymys saajalleen – ja yhtä varma piikittelyn aihe naapurin vekaralle. Vaan osattiin sitä ennenkin puijata postimyynnin saralla. Ennen oli miehet rautaa ja niin olivat polkupyörien apumoottoritkin. Vaan eipä hätää, sillä toisesta apuvälinepuodista löytyi vermeet huippunopeuden luotettavaan mittaamiseen. Homma on vielä suunnitteluasteella, ja toimitus kuulee mielellään lukijoiden toiveita ja ehdotuksia sisällön suhteen. Lujaa menee! 1940 -luvun lopulla yhdysvaltalaisfirma markkinoi rakennusohjeita, joiden avulla käsistään kätevä polkupyöränomistaja saattoi nikkaroida fillariinsa suihkumoottorin. Usein käy kuitenkin niin, että posti tuokin loisteliaan iltapuvun sijaan aivan kelvottoman rievun
Lahtelaiselta Pentti Rissaselta löytyy Dauphinen vauhdikkaampi Gordini-versio. Renault Dauphine Gordini ’65 Renault Dauphine valloitti maailmaa yli kahden miljoonan auton valmistusmäärällään. SPORTTI Sympaattinen 12
Lahti 13
K aikessa pyöreydessään kermankeltainen Renault Dauphine on sympaattisen ja hyväntuulisen näköinen auto. Vuoden 1958 Monte Carlo -rallin voittoa juhlittiin Dauphinen mainoksissa kautta maailman. Erilaisia veroluonteisia maksuja ja tuontitulleja kohdistettiin autoihin tuontimaan ja hankintaan käytetyn valuutan perusteella. Huokeat ranskalaiset Auton myyntihinnan muodostumiseen 50-luvun Euroopan maissa vaikuttivat monet poliittiset linjaukset, joiden avulla kuluttajia ohjattiin valitsemaan ajoneuvonsa maan vaihtotaseen ja työllistämisnäkökulman kannalta edullisimmista vaihtoehdoista. Dauphinen puoleensavetävyys oli tarkoin suunniteltu sen jokaista ominaisuutta myöten. Dauphinen suosiota voidaan perustella se edullisella hankintahinnalla, mutta ei automalli Suomessakaan kamppaillut halvimman henkilöauton tittelistä. 14 3/2021 Renault Dauphine Gordini. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 50-luvulla muotoillun Dauphinen pyöreys oli viety äärimmilleen. Nelitahtisen, joskin vain kaksiovisen Škoda Octavian olisi saanut 578 000 markalla. Mutta mikäli valinnalleen kriteeriksi asetti edullisen hinnan, neljä ovea sekä nelitahtimoottorin, kaventui valikoima ranskalaismerkkien sekä 545 000 markan hintaisen Moskvitsh 407:n väliseksi kamppailuksi. Mitä enemmän sen ominaisuuksia lähti kilpailijoihin vertailemaan, sen paremmalta Dauphine vaikutti. Oman maan tai samaa poliittista ideologiaa harjoittavan maan henkilöauton hankinta oli joko suoraan tai epäsuorasti tuettua. Neljä ovea, iloinen värivalikoima sekä edullinen hinnoittelu tekivät siitä suositun markkina-alueesta riippumatta. Näiden kahden suosiota maassamme vauhdittivat hinnan lisäksi lyhyet toimitusajat. Alkuvuodesta -53 kuluttajien ohjailua varten käyttöön otettiin itäblokin maiden pikkuautoja suosineet hinnantasausmaksut. Suomessa tuontimääriä rajattiin tiukasti lisensseillä. Siksi sen kohdalla lienee oikeudenmukaista tarkastella autoa siinä valossa, millaisen vastineen ostaja rahoillensa aikanaan sai. Ulkonäkö ei yksistään riittänyt tekemään Dauphinesta aikanaan maailmanautoa, jollaiseksi se muodostui. Mikäli 50-luvun lopun Suomessa laski tarkoin rahansa uuden perheauton hankintaan, olisi 565 000 markalla saanut iloisesti kaksitahtimoottorillaan rummuttavan Wartburgin, jonka etuina olivat neliovisuus sekä väljät sisätilat
Henney Kilowatt -nimellä myydyn auton valmistusmääristä on risteilevää tietoa, mutta niitä varmuudella valmistui ainakin 32 joista kahdeksan arvellaan säilyneen. Autotuojat Ry:n keräämän jälleenmyyntihinnaston perusteella Korpivaara Oy kykeni tarjoamaan Mosseakin edullisemman Rättisitikan 480 000 markkalla ja Autorex Oy puolestaan Renault 4CV-mallin 520 000 markalla. Uutuus oli muotoilultaan huomattavasti edeltäjäänsä modernimpi, Rättisitikasta puhumattakaan. MAAILMANAUTO Dauphinen rinnalle esiteltiin vuonna 1962 uuden vuosikymmenen kantikasta muotoilua edustanut R8-malli, mutta Dauphinen valmistusta jatkettiin Ranskassa aina vuoteen 1967 saakka. Vauhti nousi muutoksella sadan kilometrin tuntinopeuteen ja toimintasäde piteni sataan kilometriin. Ehdoton ykkönen Lehdistö sai loppuvuodesta -55 ensi kertaa arvioitavakseen Renault 4CV -mallin seuraajaksi kaavaillun Dauphinen. Vuoden 1958 Monte Carlo -rallin voittoa juhlittiin mainoksissa kautta maailman. Vuonna -59 Suomessakin tiedotettiin Dauphinen nousseen Ranskan autoteollisuuden ehdottomaksi ykköseksi. Eräs Dauphinen jatkokehittelymahdollisuuksiin ihastunut toimija oli New Yorkissa toiminut Henney Motor Company, joka keksi vuonna -59 muokata Dauphinesta sähköauton. Yli kahden miljoonan auton tuotantomäärään noussutta Dauphinea vietiin kaikkialle, mutta sitä myös valmistettiin lukuisissa eri maissa. Vuodeksi 1960 auton sähkömoottoriin syötetty 36 voltin jännite nostettiin 72 volttiin. Dauphinea koottiin sellaisenaan ainakin Englannissa, Meksikossa, Belgiassa, Algeriassa, Australiassa sekä Todd Motorsin toimesta Uudessa Seelannissa. Auton saavuttamaa suosiota ei markkinoinnissa piiloteltu. Renaultin kanssa yhteistyötä tehnyt japanilainen Hino Motors kehitti Dauphinesta oman automallinsa. Ei siis ihme että Renault herätti meilläkin kiinnostusta perheautojen luokassa. Brasilialaisten renaultistien riemuksi Willys-Overland aloitti Dauphinen valmistamisen 1959. Seuraavana vuonna niitä valmistettiin myös Renaultin omassa tehtaassa Espanjassa. Renaultin osuus koko maan autotuotannosta oli 39 prosenttia, mikä oikeutti johtoasemaan. Ranskan suurimpana teollisuusyrityksenä Renault työllisti 60 000 ihmistä ja autoja mainostettiin val15. Auton nokalla ja lokasuojissa komeilivat Alfa Romeon merkit. Vaatimaton huippunopeus ja lyhyt toimintasäde pakottivat kehittämään tuotetta edelleen. Alfa Romeo aloitti Dauphinen lisenssivalmistuksen vuonna 1959. Fiatin perheautoksi laskettava 1100-malli kipusi jo 710 000 markkaan ja Kansanauto Oy:n maahantuoma Panhard PL17 hinnoiteltiin 715 000 markan arvoiseksi. Sähköosat tähän Italian markkinoiden autoon toimitti Magneti-Marelli. Israelissa toiminut Kaiser-Frazer ennätti aloittaa Dauphinen valmistuksen 1957. Pitkälti Renaultin ratkaisuihin perustunut Hino Contessa sai ulkomuodot italialaisen Giovanni Michelottin kynästä. Ei liene yllätys että niistäkin yksi löytyy Suomesta. Vain hiukan Mossea kalliimpi Dauphine maksoi 610 000 markkaa ja siitä Gordini-versio 75 000 markkaa lisää. Vuotta myöhemmin mallin tuotanto pyörähti käyntiin Kaiserin Argentiinan-tehtailla
Gordinimoottori eroaa perusmallista muun muassa sylinterikannen, kaasuttimen ja imusekä pakosarjojen osalta. Kuormaja linja-autovalmistaja Sisun kaavailussa oli päädytty vähintään 30 000 kappaleen kannattavuusrajaan. Pieni polttoaineenkulutus oli sekin omiaan vetoamaan markoistaan tarkkoihin asiakkaisiin. Autorex Oy:n arkistotietoTasaisella matkanteko sujui, mutta luistavan kytkimen vuoksi kyytiläisten oli ylämäet työnnettävä autoa. Valmetilta myönnettiin, että yhteistyömahdollisuuksia oli kartoitettu useiden autovalmistajien kanssa, mutta kuten tunnettua, veti ruotsalainen Saab näissä neuvotteluissa lopulta pisimmän korren. Pentti Rissaselle Renault Dauphine edustaa ranskalaisuutta aidoimmillaan. Takamoottorisen auton etupäätä pidettiin kevyenpuoleisena, varsinkin talviliukkailla, mutta vastaavasti lämmityslaite sai kehuja. Vaihteistossa on neljä nopeutta kolmen sijaan. Koeajokin oli suotavaa, sillä urheilullinen ja nopea ajo toivat parhaiten esille Renaultin hyvät ominaisuudet. Tuontitullit houkuttelivat autonvalmistajia perustamaan omia tuotantolaitoksiaan eri maihin ja useita automalleja valmistettiin lisensseillä paikallisille markkinoille. Meillä Dauphine-mallin valintaan päädyttiin usein järkiseikoilla, mutta ei Monte Carlon voitosta ainakaan haittaa myynnissä ollut. Suomessa ei omaa henkilöautotuotantoa vielä 50-luvulla ollut, mutta laskelmia aiheen parissa tehtiin useillakin tahoilla. Lukuisiin maihin tuotantolaitoksiaan pystyttänyt Renault lähetti 60-luvun puolivälissä delegaationsa myös Suomeen kartoittamaan autojensa kokoonpanomahdollisuuksia. Neuvottelut Valmetin kanssa käytiin salassa, mutta tieto vuoti ruotsalaislehdistön kautta meillekin. G-kirjain venttiilikopassa kertoo moottorin olevan tehokas Gordiniversio. Dauphinen merkitys oli huomattava, sillä vuoden 1959 aikana pelkästään Amerikkaan niitä laivattiin 102 000 kappaletta. mistuvan joka päivä 2 200 kappaletta. Lahden Hämeenkadulla toiminut Auto Saarinen Oy houkutteli EteläSuomen Sanomien mainoksessaan tutustumaan uuden hinnan saaneeseen Gordiniin. Hieman ennen kesällä -62 tapahtunutta tuontisäännöstelyn vapautusta Suomessa ehdittiin kasaamaan pieniä eriä henkilöautoja, kuten Lloydia ja Panhardia, mutta syynä oli lisenssikikkailu, ei niinkään kannattavan autovalmistuksen harjoittaminen. Kärköläläinen U. 16 3/2021 Renault Dauphine Gordini. Koeajolle Suomeen ei Renaultin kokonpanotehdasta saatu, mutta kokonaisia autoja saatiin ja paljon. Renaultin osuus maan henkilöautoviennistä oli 51,7 % kun lähimmän kilpailijan osuuden kerrottiin olevan vain 22,9 %. Neliovisen, tilavamman ja levyjarruin varustetun Dauphine Gordinin uuteen hintalappuun kirjattiin 5 995 markkaa. Kun vuonna 1965 progressiivisen autoveron laskentatapaa muutettiin, jouduttiin pienimpien henkilöautojen myyntihintoja tarkistamaan ylöspäin. Pikkuautoluokan suosikiksi kipuavan 600-Fiatin uusi hinta oli 5 190 markkaa. Vähempikin olisi tosin riittänyt, sillä vuonna -60 Time-lehti uutisoi sikäläisen Renault-maahantuojan jo hukkuvan myymättömiin Dauphine-malleihinsa. Hinkkala oli yksi heistä jotka saattoivat altistua Saarisen vetävälle lehtimainonnalle sillä tuloksella, että keltaisesta Dauphine Gordinista päästiin kättelemään hänen kanssaan autokaupat
Vappuajelujen auto Kermankeltaisen Dauphinen nykyinen omistaja Pentti Rissanen kiinnitti lokakuussa -98 huomionsa Keltainen Pörssi -lehdessä olleeseen myynti-ilmoitukseen, jossa ’65 Gordini ”myydään rehdille renaultistille puoleen hintaan.” Ehtona oli ettei Dauphine päätyisi peltoautoksi. Pentin mieleen niistä on jäänyt eräs ajelu Kaivopuistossa, jolloin joukko valkolakkeja liftasi Renaultin kyytiin. Takana: Heiluriakselit, kierrejouset + ilmatäytteiset Aerostablekumiapujouset sekä putkiiskunvaimentimet Levyjarrut 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pit. Dauphine on saanut toimia hääautonakin. Renaultmaahantuoja Autorexin palveluksessa vuodesta 1958 lähtien toiminut Taisto Tuominen antoi kunnostusprojektin alussa arvokasta apua, ja seuraavana kesänä Dauphine oli jo museotarkastuskunnossa. Slloin etuistuin otettiin pois, jotta morsiamen hameenhelmat mahtuivat sisään. jen mukaan toukokuussa maahan saapunut auto rekisteröitiin liikenteeseen marraskuussa, joten Hinkkala pääsi heti tuoreeltaan tutustumaan auton talviominaisuuksiin. Puristussuhde 8,0 : 1 Poraus 58, isku 80 mm, tilavuus 845 cm 3 . Hänen tavoitteenaan oli ollut auton kunnostaminen. 1 441, akseliväli 2 270 mm. Auton valmistuttua Pentti vei edellisen omistajan ajelulle, josta hän olikin kovin otettu. Alusta alkaen tavaksi muodostuivat keväiset vappuajelut Dauphinella, ensin Helsingissä ja nykyisin Lahdessa. Renaultin etuluukun alta löytyvä tavaratila oli varmasti oman kokoluokkansa suurin. Tasaisella matkanteko sujui, mutta luistavan kytkimen vuoksi kyytiläisten oli ylämäet työnnettävä autoa. 3 937, lev. Kun autosta oli tehty kaupat, sai sen kunnostaminen uutta vauhtia. 01 Merkki ja malli Renault Dauphine Gordini 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin, märillä sylinteriputkilla varustettu valurautainen sylinteriryhmä, kansi kevytmetallivalua. Teho 40 hevosvoimaa. Auton myöhemmän vaiheet ovat paikoin hautautuneet jo historiaan. Kaikkiaan 22 vuoden Dauphine-kokemuksellaan Pentti toteaa että lystikäs, persoonallinen ja hiukan hömöliinin oloinen auto edustaa hänelle ranskalaisuutta aidoimmillaan. Jossain vaiheessa Renault päätyi Vantaalle, ikänsä Renaulteilla ajaneen Kai Smedsin omistukseen. 1 524, kork. Paino 700 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h: 27,5 sek, huippunopeus: 126 km/h, polttoaineenkulutus: 6,4 l/100 km 17. Varapyörä oli piilotettu tavaratilan alle. Hanke olikin työn alla, mutta voimien uuvuttua projekti jäi kesken. Solex 32 alaimukaasutin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto synkronoimattomalla ykkösellä, valitsin lattiassa, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä: Päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset + Aerostable-apukumijouset, kallistuksenvaimennin ja putkiiskunvaimentimet, hammastankoohjaus
Selväpiirteinen ”best-seller” – Renault Dauphine Renault Dauphinen suomenkielinen myyntiesite korosti automallin kauneutta, käytännöllisyyttä sekä taloudellisuutta. Dauphinella saattoi matkata hyväntuulinen perhe iloiset lapset takapenkillä ja koko kesäloman matkatavarat kyydissä. Se kiihtyy nopeasti, kääntyy vaivatta, sen nopeus vastaa nykyaikaisen liikenteen vaatimuksia. Dauphinen jarrut ovat täysin varmat.” Näin vauhdikkain sanakääntein lähdettiin tutustumaan Dauphinen ominaisuuksiin maahantuoja Autorex Oy:n jälleenmyyjien kautta jaetussa myyntiesitteessä. Dauphine on joustava liikenteessä. ” Vihreän liikennevalon syttyessä harva auto pystyy vastaamaan Dauphinen kiihdytykseen. Dauphine on varma kulkuneuvo huonoillakin teillä. Kilpa-ajajatkin tunnustavat Dauphinen ihmeteltävät tieominaisuudet. Amerikan markkinoiden esitteissä mallia kuvailtiin sitä vastoin oivallisena ensiautona tai näppäränä kakkosautona Teksti: Jan-Erik Laine 18. Sillä on nopeutta, jota voidaan käyttää hyväksi suorilla tieosuuksilla, mutkikkaallakin tiellä se on helppo ohjata. Huomiotta eivät jääneet myöskään Dauphinen suorituskyky saati edulliset korjauskustannukset. Renault painatti Dauphinesta vuosittain erilaisia esitteitä, joiden visuaalinen sisältö vaihteli kohdemaasta riippuen
Kaikki nämä varotoimenpiteet lisäävät turvallisuuttanne.” Matkanteon turvallisuutta lisäsivät kuperan tuulilasin pintaan hyvin mukautuvat pyyhkimet, jotka pysähtyivät automaattisesti ala-asentoon. Suomenkielinen painos esitti kuvituksellaan Dauphinen valintana tyylitietoisille naisille, jollainen löytyi myös melkeinpä esitteen jokaisesta kuvasta. Lasien kerrottiin muodostavan ajaessa eteensä ilmatyynyn, joka esti pölyä ja likaa tarttumista lasiin. Täytteen huokoisuuden ansiosta ne olivat aina miellyttävän raikkaat. Suureen matkatavaratilaan mahtui laukku poikineen ja koska tavaratilan kansi oli saranoitu edestä, ei se tämän varokeinon vuoksi päässyt ajossa aukeamaan, vaikka lukko olisikin jäänyt vahingossa auki. Puolijoustava ohjauspyörä vaimentaa iskua kuljettajan mahdollisesti paiskautuessa sitä vastaan. Etulyhdyt ovat tavaratilan kannessa, jossa ne ovat paremmin suojatut kuin lokasuojissa. Mutta mikäli vahinko kuitenkin kohdalle sattui, voitiin Dauphinen taloudellisuus todeta kaikissa yksityiskohdissa: ”Onnettomuuden sattuessa voidaan esim. 19. Joustavaa turvallisuutta Turvallisuusnäkökohtien huomioiminen Dauphinen kaltaisissa nykyaikaisissa autoissa oli tärkeää. Niinpä sitä saattoi turvallisin mielin suunnata matkansa minne tahansa, sillä 6 000 Renault-edustajaa ympäri maailmaa olivat valmiina palvelemaan. Dauphinen suunnittelussa nämä seikat olikin otettu tarkoin huomioon aina ohjauspyörää myöten: ”Ei ole todellista mukavuutta, ellei samalla ole turvallisuuden tunnetta. Auto on suunniteltu ottamalla huomioon eri osien nopea vaihtaminen, mikä seikka on omiaan pienentämään mahdollisia korjauskustannuksia.” Koko maailma oli esitteen mukaan ottanut Dauphinen omakseen ja sen tuotanto oli saatu käynnistettyä jo kuudessa kokoonpanotehtaassa eri puolin maailmaa. Koska varapyörä oli sijoitettu tavaratilan alle, saattoi varapyörän ottaa esille matkatavaroita purkamatta ja likaamatta. Huollot ja korjaukset Dauphineen tehtiin aina alkuperäisin varaosin ja ammattitaidolla. Turvallisuuden nimissä Dauphinen etulyhtyjen lasit olivat koverat. lokasuojat irroittaa korista helposti, joten vaurio saadaan edullisesti korjattua. Kahvat ja vivut ovat suurimmaksi osaksi pehmeätä muovia. Etuistuimissa ei ole vaarallisia teräviä kulmia. Kattoverhous on helposti pestävää muovikangasta ja sen vaalea väri sopii yhteen muun verhouksen kanssa tehden vaunukorista mukavan, valoisan ja aistikkaan. Kangas on hyvälaatuista ja kulumiselle alttiit kohdat on vahvistettu helposti puhdistettavalla keinonahalla. Samoin on tuulilasin yläreunassa pehmike. Vaivattomuus jonka auton neljä etureunastaan saranoitua ovea toi, ei jäänyt sekään mainitsematta. Sisätilojen helppo puhdistettavuus sekä muodikkuus kävivät nekin selväksi: ”Kauniin Dauphinen verhous on pirteä ja muodikas. Dauphinen sisäverhous on hyvin ja huolellisesti tehty ja sointuu hyvin auton ulkoväriin. perheenäidin tarpeisiin. sekunti. Pelkästään Ranskan tehtaassa valmistui ”best-seller” joka 25. Havaintokuva osoitti kuinka neljän hengen Dauphine tarjosi runsaat tilat kaikille matkustajille, sillä yhtenäiseltä takaistuimelta eivät sisälokasuojat vieneet leveyttä. Ajaessanne Dauphinella Te voitte tuntea itsenne turvatuksi, koska kojelauta on muotoiltu pyöreäksi ilman mitään vaarallisia kulmia ja sen alareuna on varustettu pehmikkeellä. Valittavana on seitsemän ulkoväriä, joihin on saatavissa kolme eri sisäverhousta.” Dauphinen mukavuus perustui istujan vartalonmuotoon mukautuviin istuimiin, joiden täytteenä oli käytetty sitkeää ja joustavaa kumilla sidottua kasvikuitua
Vaarin vauhtiperä 20
Tampere 21. Plymouth Barracuda ’66 Liikemies ja urheiluvaikuttaja Kalle Kaihari yllätti lähipiirinsä hankkimalla 67-vuotiaana itselleen tuliterän Barracudan. Nykyisin auto löytyy hyvässä iskussa ja museorekisteröitynä Kallen lapsenlapsen tallista
Käytännöllistä, lämmintä ja edullista pikkufiiua myytiin tuhansittain, Barracudaa ei niinkään. Pertti Kaihari hankki ´66 Plymouth Barracudan ainoastaan tunnesyistä, sillä hänen vaarinsa Kalle Kaiharin uutena ostaman auton oli aika palata perheeseen. Yhden ostajasta ei hänelle ole jäänyt muistikuvia, mutta valkoisen yksilön hankki Tampereen keskustassa valokuvausliikettä pitänyt Arvo Salo. Pertti Kaiharin käsityksen mukaan vuonna -66 Tampereen piirimyyjälle toimittiin vain kolme Plymouth Barracudaa. ”Vaari sen silloin kesällä osti ja toi sen Ylöjärven huvilalleen Näsijärven Kaiharinlahdelle. Kolmannen, punaisen Barracudan hankki Pertin isoisä, varsin monipuolisen uran niin urheilijana kuin liikemiehenäkin luonut Kalle Kaihari. Herkullinen yhdistelmä Uutta Plymouth Barracudaa ei 60-luvun puolivälin Suomessa olisi ostajaehdokkaalle pelkin järkisyin saanut myydyksi, eikä sitä onneksi niillä seikoilla tarvinnut perustelemaan lähteäkään. Vieläkin muistan sen hyvin kun serkkujen kanssa katsottiin huuli pyöreänä kun vaari sillä tuli pihalle. Vaarin pyhäauto Pertti Kaiharin tarkoin mieleen painuneet muistikuvat vaarin Barracudasta yltävät kesäkuulle -66, kun hän kymmenvuotiaana näki auton aivan uutena. S iinä missä ruohonleikkurin tai pyykkikoneen voi helpostikin perustella tarpeella ja järkiseikoilla, puntaroidaan vanhan ja epäkäytännöllisen henkilöauton hankintaa usein tunnepohjaisten syiden painoarvoja pohdiskellen. Me ei tiedetty siitä asiasta mitään, ja se oli aivan ihmeellinen yllätys, eihän me oltu sellaista autoa nähtykään. Tuskinpa yhdistelmä kenenkään tarvetta vastasi, mutta sai se kuutosmoottorisen perus-Valiantin vaikuttamaan perin harmaalta ja lammasmaiselta vaihtoehdolta. Sitten vielä illalla kun päästiin sen sisälle, Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 22 3/2021 Plymouth Barracuda. Taloudelliset vaihtoehdot löytyivät muilta valmistajilta, ja mikäli autoa olisi valinnut yrityskäyttöön, olisi Berner Oy:n maahantuoman Plymouthin valikoimasta löytyneet isommat ja näyttävämmät Belvederesekä Fury-edustusvaunut. Auto jäi Pertin mieleen, sillä Salo seisotti Barracudaansa usein liikkeensä edessä. Ero runsaan viidentoista tuhannen markan hintaiseen Valiantiin oli huomattava, sillä Pitäjänmäeltä, Niilo Tammilehdon liikkeestä olisi taitava tinkinkijä saanut mukaansa kaksi uutta Fiat 600 -mallia pelkällä hintojen erotuksella. Plymouthin pienimpään ja edullisimpaan Valiant-malliin pohjautuva Barracuda puhutteli ostajaehdokasta sen sijaan yhtä aikaa linjakkuudellaan, katseen vangitsevalla ja ennennäkemättömän isolla takalasillaan sekä voimaa uhkuvasti murisevalla V8-moottorillaan. Vuonna -66 Barracudaan oli helppo ihastua, minkä jälkeen olikin varauduttava pulittamaan siitä kymppitonni enemmän kuin perus-Valiantista
Tasavallan presidenttinä ollessaan Kekkonen pistäytyi usein Kaiharin toisella kesänviettopaikalla Lavajärvellä, jossa kaverusten rennonpuoleinen vapaa-ajan vietto toimi vastapainona virallisille tilaisuuksille. Ranskasta löytyi kojelautaan käyttämätön Blaupunkt-radio. me vaan maattiin siellä suuren takalasin alla ja katseltiin taivasta.” Barracudan hankinta oli koko perheelle yllätys, sillä vaikka Kalle Kaihari olikin liiketoimissaan menestynyt, ei pröystäily vaikkapa näyttävillä autoilla ollut hänelle ominaista. Kaihari oli jo 20-luvulla urheilu-urallaan tutustunut niin ikään yleisurheilukentillä pärjänneeseen Urho Kekkoseen. Barracudaa pidettiin aina tarkoin autotallissa ja siitä muodostui pyhäauto, joka otettiin ajoon yleensä vain erikoistapauksia varten. Tampereen seudulla varsin hyvin tunnettuun autoon liittyy lennokkaita tarinoita Kaiharin ja Kekkosen ajeluista, ja varmaa 23. Heidän elinikäiseen ystävyyteensä ei vaikuttanut urheilun jälkeinen menestys muilla kilpakentillä, Kaiharilla liike-elämässä, Kekkosella politiikassa. Sisustuksen hienon säilymisen selittää matkamittarin ensimmäiset 80 000 kilometriä. Kekkosen ollessa Kaiharin vieraana, oli Barracuda aina käytössä. Alkuperäiset verhoilut ovat säilyneet ehjinä. Arkiautona häntä oli palvellut farmari-Volvo, jonka paikkaa Barracuda ei syrjäyttänyt. Pertti ei osaa lähteä arvailemaan mikä olisi voinut vaaria innoittaa erikoisen auton hankintaan, mutta erityiseksi se omistajalleen kuitenkin muodostui
Auto päätyi kuitenkin Pertin serkulle, joka muutamaa vuotta myöhemmin oli myynyt sen eteenpäin Pertille ilmoittamatta. Iästä riippumaton reipas urheilumieli, vapaat nopeudet sekä suorituskykyinen Barracuda saattoivat vain houkutella vilpittömään kilvoitteluun. on, että läheskään aina ei kaksikko ihan pyöreitä nollia olisi promillemittariin puhaltanut. Hankkiessaan Barracudan Kaihari oli 67-vuotias ja Kekkonen häntä vuoden nuorempi, joten mistään nuorisoautoilusta ei numeroiden valossa ollut kyse. Pertti muistaa että hänelle Barracudan näkeminen oli harvinaista. Pertti tosin tunnustaa, että ymmärsi jo tuolloin, että tuskin autoa ihan niin halvalla tultaisiin takaisin saamaan. 24 3/2021 Plymouth Barracuda. Matalapuristeinen 225 kuutiotuuman rivikuutonen tuotti 145 hevosvoimaa, kun taas 273 kuutiotuuman vinkkelikasin teholukemaksi kirjattiin 180 hevosvoimaa. Hän oli autostaan varsin tarkka, mutta lapsenlapsiaan hän sillä toisinaan ajelutti. Kalle autostaan tarkkana miehenä oli huomannut kilometrimittarista että autolla oli ajettu ja nosti siitä metelin. Joskus suvun kokoontuessa Ylöjärvellä, saattoi vaari tulla pyhäautollaan paikalle. Kerran öljynvaihdossa oli öljypohjan proppu jäänyt löysälle, ja kun myöhemmin moottoriöljyt olivat koneesta kaikonneet, oli seurauksena ollut moottorivaurio. Sen sijaan että virkavalta olisi tunnettua Barracudaa lähtenyt pysäyttämään, varsinkin kun Kekkonen istui kyydissä, pyrki poliisi mieluummin pysymään kaksikon perässä, siinä aina onnistumatta. Pertti Kaihari toteaakin ettei ole mikään salaisuus, että kaksikko ajoi Barracudalla toisinaan turvamiehiä karkuun, eikä se tainnut olla edes vaikeaa huomioiden poliisien tuolloiset virka-autot. Lokakuussa -99 Barracuda löytyi Ylämaalta läheltä Venäjän rajaa, jossa se oli ollut samalla omistajalla lähes vuosiPertti ja Marit Kaihari nauttivat nostalgisen Barracudan kyydistä harvakseen. Korkeapuristeisesta 273 Commandosta hevosvoimia rutistettiin jo 235. Perimätieto ei kerro miten kattavaa remonttia oli tämän seurauksena jouduttu tekemään. Aikaa kului, Kallen ajelut jäivät vähemmälle, mutta Barracudastaan ei hän elinaikanaan luopunut. Plymouth päätettiin ostaa kimpassa takaisin ja hinnalle asetettiin 10 000 markan raja. Kalle oli kovasti nuhdellut nuorta asentajaa, jonka oli pakon edessä tunnustettava houkutuksen käyneen ylivoimaiseksi. Viimeiset 15 vuotta auto seisoi Lavajärvellä tallissa pukkien päälle nostettuna. Barracudaa tarjottiin 1966 kolmella moottorivaihtoehdolla. Tunnesyiden ohjaamana Kesällä -89 Barracuda jäi kuolinpesälle, ja Pertti ilmaisi jo tuolloin kiinnostuksena vaarin autoa kohtaan. Kerran oli huoltoon tuotu urheiluauto käynyt nuorelle asentajalle vastustamattomaksi ja hän oli käynyt pyörähtämässä sillä läheisessä Viinikan liikenneympyrässä. Barracuda ei jättänyt kuitenkaan rauhaan, ja vuosituhannen vaihteen lähestyessä hän alkoi veljensä ja toisen serkkunsa kanssa pohtia vaarin auton kohtaloa. Koeajolle houkutellut Pyynikintorin varrella asunut Kalle Kaihari piti autoaan aina naapuritalon tallissa. Pertti toteaa ettei vaarin elinaikana Barracudan merkityksestä tullut keskusteltua, mutta epäselväksi ei jäänyt etteikö se olisi ollut hänelle varsin tärkeä auto. Autonsa huollon hän uskoi Pyynikintorin Esson tehtäväksi
Kaihari perusti yhden Suomen ensimmäisistä automarketeista, Kaihari-Centerin, jonka idean hän oli saanut Amerikanmatkaltaan. Barracudan asema ei Kaiharin perheessä ole kuitenkaan uhattu. Tampereella liikkuessaan se vetää puoleensa varsinkin vanhempia ihmisiä, jotka muistavat Kalle Kaiharin auton hyvin. Auto oli saanut pintaansa alkuperäistä vaaleamman marjapuuronpunaisen värin, mutta muilta osin se oli täysin alkuperäiskunnossa. Ura jatkui myöhemmin seuratoiminnassa ja urheiluvaikuttajana. Tuolloin tutuksi tuli solmiotehtailija Karl Ebb, joka yhtä lailla urheilumiehenä ja tunnettuna kilpa-autoilijana houkutteli Kaiharin myös autourheilun pariin. 1 778, kork. (273 cid) Teho 180 hv/4200 rpm. Ylivuotista varastoa kaupiteltiin tarjoushinnoin. Kun Pertti pääsi ilmoittamaan että auto on löytynyt, se olisi ostettavissa ja maksaisi 50 000 markkaa, eivät veli ja serkku olleet siitä enää niin kiinnostuneita. Muutamia vuosia sitten auton ehostaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi ja Pertti vei Barracudan Viroon kunnostettavaksi. Kekkosen ja Kaiharin ideoimaa Kultainen kiekko -palkintoa on 70-luvulta lähtien jaettu vuosittain Vuoden urheilijalle. 4 775, lev. Virossa teetetyn kunnostuksen hinta-laatusuhteeseen Pertti on erittäin tyytyväinen. Urheilukentät vetivät Kaiharia vastustamattomasti puoleensa, ja parikymppisenä urheilu-uransa aloittanut Kaihari menestyi muun muassa kymmenottelussa, juoksulajeissa, seiväshypyssä, syöksylaskussa, pujottelussa ja uran loppuvaiheessa vielä keilailussa. Puristus 8,8:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. 01 Merkki ja malli Plymouth Barracuda 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. Tunnesyiden takia minä sen ostin takaisin perheeseen, ja kyllä se oli hyvä ratkaisu.” Uuden Valiantin saattoi 1966 tilata maahantuojalta miltei tilaustyönä. Jarruremontin ohella auton moottori sai uudet kannentiivisteet ja samalla autosta korjattiin muutamia sähkövikoja. ”No minä ostin sen sitten itse ja sain vielä tingittyä 2 000 markkaa, koska kyllä tamperelaisen tinkiä täytyy”, Pertti nauraa autokauppoihinsa tyytyväisenä. Nykyisin 80 000 kilometriä ajettu Barracuda on varsin vähällä käytöllä. Kojelautaan asennettiin Ranskasta löytynyt käyttämätön Blaupunkt-radio. Takaveto 05 Alusta Edessä: erillistuenta, pitkittäiset vääntösauvajouset. Rumpujarrut 06 K ori Itsekantava 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pit. ”Ikinä en minä sitä mihinkään myy, eikä siitä ole juuri mitään kulujakaan. Poraus 92, isku 84 mm, tilavuus 4474 cm 3 . 25. Sylinteriryhmä ja kannet valurautaa, työntötankojen välityksellä ohjatut kansiventtiilit. Paino 1 500 kg KAUPPANEUVOS KAIHARI (1899–1989) Kalle Kaihari on todennut lapsuusaikojen terveyshuolien kasvattaneen hänen luonteesta sisukkaan. Tämän lisäksi Kaiharin nimeä kantaa tukisäätiö, joka tukee muun muassa nuoria urheilijoita sekä urheilujournalisteja. Barracudan ajo-ominaisuuksia ei Pertti lähde liiemmin kehumaan, vaan toteaa vaarin autolla ajamisen olevan ensisijaisesti nostalginen kokemus. Urho Kekkoseen Kaihari tutustui 1924 yleisurheilun SM-kisoissa Lahdessa. kymmenen. Kaiharista tuli Kekkosen elinikäinen luottoystävä, joka osasi pitää suunsa kiinni. Plymouth läpäisi ongelmitta katsastuksen sekä museotarkastuksen. 1 334, akseliväli 2 692 mm. Jo lapsena mieleen painuneen Barracudan muotoilua hän pitää edelleen linjakkaana, mutta tunnustaa haaveilleensa aika ajoin myös V12-moottorisesta Jaguar E-typestä. Myöhemmin se sai vielä takaisin alkuperäiset, vapaana olleet HFJ-10-tunnuksensa. Kaihari menestyi myös liiketoimissaan, jotka 20-luvulla saivat alkunsa paitaja solmioliikkeestä Tampereella. Takana: jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin. Vuonna 2018 Kaiharin jäämistöstä löytyi lähes kolmesataa Kekkosen hänelle kirjoittamaa kirjettä. Kori vaati hiukan ruostevauriokorjauksia, joiden jälkeen se maalattiin alkuperäiseen väriin. Kaihari kuului Kekkosen Lapin-reissujen hiihtokavereihin, mutta kieltäytyi 50-luvulla ministerin paikasta Kekkosen sitä tarjotessa. Varakkaana liikemiehenä Kaihari toimi lahjoittajana, ja 80-luvulla hän perusti nimeään kantavan kulttuurisäätiön tukemaan tiedettä ja kulttuuria. Barracudan maagisen takalasin taika ei ole kadonnut mihinkään, sillä kun Pertti haki auton Tallinnasta ja ajelutti sillä lapsenlapsia sekä sisarusten lapsenlapsia, takaselkänojan taitettuaan kaikki viisi lasta pakkautuivat suuren takalasin alle
26
Volvo 760 GLE ’82 Johtoportaan VALINTA Aholaita-myymäläketjun johtaja hankki vuonna -82 omistukseensa vastikään esitellyn Volvo 760 GLE:n. Kälviä 27. Edelleen erinomaisessa kunnossa oleva auto on tätä nykyä Volvoja harrastavilla Vähähyypän veljeksillä
Valmistajan lippulaivamallin markkina-avaus oli Suomessa itse asiassa yllättävänkin vahva, sillä vuoden -82 aikana maahamme rekisteröitiin peräti 117 Volvo 760:ä. Sikariportaan luottovalinta menoihin oli pitkään ollut pitkä ja musta amerikkalaisvalmisteinen sedan, mutta ajat olivat muuttuneet. Esiin nousivat niin polttoainetalous, laatuvaikutelma ja väistämättä myös se, että isot jenkkisedanit yksikertaisesti väistyivät markkinoilta yksi toisensa perään. Sen ansiosta pakettiin kuuluivat 28 3/2021 Volvo 760. Jenkkipelit olivat menettäneet asemiaan kiihtyvällä tahdilla 70-luvun edetessä useammastakin syystä. Sisätiloissa oli sen sijaan annettu palaa: runsaan vakiovarustelun lisäksi oli mukaan ruksittu valinnaisvarustelistaa mieltymyksien mukaan. Sen sijaan jos valita hieman eleettömämmän edustusvaunun, saattoi katseen kohdistaan 7-sarjan BMW:n, Audi 200:n tai kotimaisuutta korostaen pitkän Saab 900:n suuntaan. Takuuvarma valinta oli S-luokan MercedesBenz, ja aristokratiaa arvostava saattoi aina päätyä isoon Jaguariin. Kalevi Aholaita Oy:n nimiin, mutta tiettävästi johtajan itsensä käyttöön tullut HPK-477-kilpinen 760 GLE oli ulkoisesti eleettömän tyylikäs 15-tuumaisissa kevytmetallivanteissaan ja tummassa graffitinharmaassa värityksessään. K ahdeksankymmentäluvun alkupuolella edustuksellisten henkilöautojen tarjonta oli Suomessa murroksessa. Tai sitten oli mahdollisuus kääntyä ihka uuden Volvo 760:n suuntaan. Edustavaa harmaata, häpeilemätöntä punaista Eräs hankintapäätöksen tehneistä oli Aholaita-halpamyymäläketjua johtanut Kalevi Aholaita, joka ensimmäisten suomalaisten joukossa vastaanotti 760-mallisen Volvon lokakuussa -82. Uuden vuosikymmenen alkaessa vaihtoehtoisia Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine tuotteita oli silti edustavan vaunun hankkijalle tarjolla. Verrokiksi mainittakoon, että S-Mercedestä kilvitettiin 90 yksilöä, 200-Audia 20, 7-sarjan Bemareita 12 ja XJ-Jaguareita seitsemän
”Minulla on ollut ajossa Mersuja, mutta kyllä tuo Volvo oli oikeastaan kaikista paras ajoltaan. Ja kun kyseessä oli valmistajan ilmoittama lukema, niin ei ollut varsinaisesti pelkoa, että lukema olisi käytännössä ollut mainittua pienempi. Ryhdikäs ruotsinrauta puhutteli häntä lähtemättömästi. Hänen omistuksessaan Volvo nimittäin oli yli neljännesvuosisadan, vuodesta -87 lähes viime vuosikymmenen puoliväliin saakka. Kattavan varustelun häpeilemättömimpänä kruununa on punainen nahkaverhoilu. Auton säilymisestä hienossa kunnossa pitkälle tämän vuosituhannen puolelle käy kiittäminen teknillisen koulun opettajana työskennellyttä automiestä. ”Esimerkiksi tähän 760:een tuli mukana paljon osia niin kulutusosaa kuin muutakin pienempää nippeliä.” Mikko myös vahvistaa 760:n ehjästä olemuksesta heräävän tulkinnan. Ja jos autoja oli useampia, oli myös niihin liittyviä varaosia. Eri toimipisteisiin suuntautuneiden työmatkojen myötä Volvon varma ajettavuus ja ehdoton matkustusmukavuus tulivat epäilemättä tutuiksi seuraavien vuosien aikana. Kalevi Aholaidan kotipaikka oli Tampereella, samoin kuin yksi Aholaita-myymäläketjun toimipaikoista. lokakuuta -82 HPK477-tunnuksiin, minkä jälkeen se aloitti palveluksensa yrityksen nokkamiehen käytössä. Mikon käsiin siirtyi samassa kaupassa pari muutakin mieheltä jäänyttä autoa, Mercedes ja toinen Volvo, mikä kuvasi osaltaan edesmenneen harrastuneisuutta. HPK-kilpisen 760 GLE:n Tampereen-vuodet ovat päättymässä helmikuussa -17. (kuva: Vähähyyppien albumi) HÄMEEN PARASTA KYYTIÄ Ennen Vähähyypän veljeksille siirtymistä Aholaidan Volvo viihtyi pitkän tovin Tampereen seudulla. ”Se seisoi pitkiä aikoja tallissa, ja naapuri ajoi vain kesäisin. ”Erityisesti on mieleen jäänyt istuinmukavuus: 760:ssä oli ihan ylivoimainen penkki ja lisäksi kapean keskikonsolin ansiosta vielä hyvät jalkatilat.” muun muassa automaattinen ilmastointilaite, vakionopeudensäädin ja häpeilemättömimpänä kruununa punainen nahkaverhoilu. Melkein tekisi mieli hankkia takaisin”, hän naurahtaa. Putiikkeja sijaitsi kuitenkin Etelä-Suomessa parhaimmillaan lähes 30 Pirkanmaalta Hämeeseen ja edelleen pääkaupunkiseudulle. ”Hänellä ehti olla paljon Volvoja ja Saabeja, tykkäsi ruotsalaisista autoista”, Mikko luonnehtii. HPK-kilpinen Volvo nimittäin siirtyi perikunnan omistuksesta Mikko Hutrin omistukseen, mutta auton kannalta muutos oli pieni, sillä sen asemapaikkana säilyi samainen taloyhtiön autotalli. Matka-ajossa Volvo kuitenkin liiti pitkin pikipolkua selkeästi alle kympin kulu29. Mekaanisen Bosch K-Jetronic -ruiskun syöttämänä 2,8-litraiselle veekuutoselle maistui aine kaupunkiajossa noin 16 litran verran sataa kilometriä kohden. Tosin nyt hänellä oli mahdollisuus nauttia myös 760:n matkustusmukavuudesta sen sijaan, että olisi vain ihaillut kotinurkilla jo 80-luvulta lähtien tutuksi tullutta isoa Volvoa. Pitkäaikainen omistajuus päättyi vasta samaan aikaan kuin hänen elinpäivänsä, mutta edustus-Volvon ylläpitoa sai jatkoa aivan naapurista. Kun katseen saa irti ujostelemattomasta verhoilukuosista, huomiota voi ohjata 80-luvun huippuvarusteluun: automaatti-ilmastointiin sekä businessmeininkiä huokuvaan autopuhelimeen. Auto on ajettu ylös kellaritallista ja Mikko Hutri luovuttanut avaimet Sebastianille ja Danielille. Auto oli silti aina vakuutuksissa, joten kyllä hän sillä kesäaikaan kuitenkin liikkui.” Mikko jatkoi auton ylläpitoa edeltävän omistajan tavoin. Myös voimalinja tarjosi 156-hevosvoimaisen B28E-moottorin ja ylivaihteen myötä neliportaisen AW71-automaattivaihteiston ansiosta kepeää kyytiä, jos tosin ei ihan taloudellisinta sellaista. Reilusti yli 30-vuotias Volvo teki vaikutuksen paitsi toimivuudeltaan, myös ominaisuuksiltaan. Volvo rekisteröitiin 18
Vähähyypän perheessä Volvoja harrastetaan jo useammassa polvessa, joten 760 GLE on hyvissä käsissä Sebastianin ja Danielin omistuksessa. tuksella, joten yhtenään ei autoon hieman pienehköä 60 litran tankkia sentään tarvinnut olla täyttämässä. Volvo oli ilmeisen mieleinen, sillä se pysyi tamperelaisen omistuksessa aina hänen kuolemaansa saakka. Hänen tarkoituksenaan oli lähinnä pelastaa auto talteen, mutta teetti sille muun muassa ruostesuojauksen. Tästä varmasti juhlavimpana toimena 760:n toimiminen Kalevi Aholaidan Päivi-tyttären hääautona kesällä -83. ”Isän kanssa harrastetaan museoautoja, ja Volvoja on useampi, etenkin 200-sarjaa. Hyvällä historialla oleva 700-sarjalainen kiinnosti myös, kun sellainen tuli tarjolle”, Daniel taustoittaa. Perikunnalta auto siirtyi edesmenneen opettajan naapurin omistukseen pariksi vuodeksi. Yhteydenotto paljasti auton olevan edelleen tallella – myyjä vain oli ehtinyt kyllästyä turhanpäiväisiin kyselijöihin ja poistanut ilmoituksen. 30 3/2021 Volvo 760. Jatko oli sekin yritysmaailmaan kallellaan, sillä auton omistajaksi kirjattiin leasing-yhtiö, mutta haltijaksi oriveteläinen Solei-Tuote Oy. Sittemmin kun autolle löytyi Volvoa arvostava ja ylläpitävä uusi taho, niin se sai kuitenkin siirtyä eteenpäin. Tämän yrityksen hallussa Volvo oli noin kaksi vuotta, minkä jälkeen auton kokonaisajomäärä oli hieman alle 135 000 kilometriä. Tämä taho järjestyi kevättalvella -17 Kälviältä, Daniel ja Sebastian Vähähyypän toimesta. Aholaidan käytössä 760 GLE jatkoi kesään -85, jonka jälkeen tummanharmaan Volvon oli aika siirtyä kyyditsemään seuraavaa omistajaa. Veljeksille kosketus 760-malliseen Volvoon oli ensimmäinen, mutta ruotsalaismerkki oli muuten perin juurin tuttu. Aholaidan ex-Volvon kohdalla sen voi empimättä sanoa olleen tamperelainen opettaja, jonka tunnollisesta autonpidosta 760 sai nauttia keväästä -87 lähtien runsaan 100 000 kilometrin verran, aina viime vuosikymmenen puolelle saakka. Elämänmittainen auto Monella alkuperäiskuntoisella vanhalla autolla on yksi pitkäaikainen omistaja, jonka säntillinen ylläpito on ollut ratkaiseva auton säilymiselle nykyhetkiin saakka. Yrityksen johtajan arjen mahdollistamisen lisäksi Volvo pääsi ensiomistajan aikana toimimaan myös vapaa-ajassa. Eikä vähiten siitä syystä, että veljesten Juha-isä on armoitettu Volvo-harrastaja. PVR-taustainen 2,8-litrainen V6-moottori oli tuttu tapaus jo viimeisten 260-sarjalaisten nokalta, mutta sai pieniä parannuksia 760:een siirtyessään. Tori.fi:ssä näkynyt myynti-ilmoitus runsaat 240 000 kilometriä ajetusta 760 GLE:stä herätti siis luontaisen mielenkiinnon
Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, erilliseen apurunkoon kiinnitetyt pitkittäistuet, Panhardtanko, kierrejouset. Erityisesti istuinmukavuus on erinomainen. Puristussuhde 9,5:1. Tai eivätpä ne laadukkaan matkustusmukavuuden kriteerit ole suuremmin muuttuneet 40 vuoden aikana, joten kyyti haastaa selvästi modernimmatkin edustusvaunut. Kaikki merkit viittaavatkin siihen, että Aholaidan vuonna -82 uutena hankkima 760 GLE on saanut Vähähyypän veljeksistä historiansa toisen pitkäaikaisen omistajatahon. ”Tämä 760 oli harvinaisen hyvillä varusteilla ja vähän ajettu”, Daniel kiteyttää. Volvoa ostaneet veljekset puolestaan vakuuttuivat itse autosta. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 479, leveys 176, korkeus 141, akseliväli 277 cm. Takaveto. ”Ilmoitus ehti myös hävitä nettisivulta, mutta onneksi muistimme että myyjällä oli myös minkkiturkki myytävänä samaisella sivustolla. Poraus 91, isku 73 mm. Vähähyypät kuitenkin vakuuttivat omistajan muun muassa suunnitelmillaan museorekisteröidä Volvo lähitulevaisuudessa. ”Kyllä sen huomaa ajossa, että auton laatu on ollut huippua. Hienosäädön kautta museorekisteriin Ehjän ja varusteiltaan toimivan Volvo 760 GLE:n kohdalla ei suurta kunnostusrupeamaa ollut edessä, mutta jotain pientä laiteltavaa entisöimätön ja alkuperäiskunnossa oleva, silloin 35 vuotta vanha auto kaipasi. ”Volvo museorekisteröitiin maaliskuussa -18, kehujen kera.” Tämän jälkeen Danielilla ja Sebastianilla on ollut kolme kesää aikaa tunnelmoida aikansa huippu-Volvon kyytejä. Tilavuus 2849 cm 3 . ”Kattoverhoilu oli kulunut ja roikkui, joten uusimme sen alkuperäisen mukaisella kankaalla”, kertoo Daniel ja jatkaa, ”konepelti ja etulokarien yläosat maalattiin lisäksi uudelleen, samoin etupuskurin alapuolinen lippa.” Kun vielä auto kiillotettiin huolella, oli auto valmis museoajoneuvotarkastukseen. Asiaankuuluvien kaupantekokahvien jälkeen veljekset suuntasivat kotimatkalle kohti Kälviää ylväästi 80-luvun alun komeimmalla Volvo-henkilöautomallilla. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Luottamus heräsi molemmin puolin, joten kaupoista sovittiin. Paino 1380 kg. Ja kyllä voimakin riittää matkantekoon”, luonnehtii Daniel Volvolla heidän aikana ajettuja noin 4 000 kilometriä. Ja niin helmikuussa Daniel ja Sebastian suuntasivat noutamaan Tampereen kantakaupungissa sijaitsevan autotallin uumenista jo etukäteen maksettua Volvoa. 31. Sen lopputulos oli odotettu. Ajettavuus on hyvä ja kyyti pehmeää. Teho 156 hv /5700 rpm, vääntö 235 Nm /3000 rpm. Edessä ja takana levyjarrut. 01 Merkki ja malli Volvo 760 GLE A 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 185 km/h, 0-100 km/h 10,5 s. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Selasimme sitten Tampereella myynnissä olevat minkkiturkit ja löysimme myyjän yhteystiedot.” Yhteydenotto paljasti auton olevan edelleen tallella myyjä vain oli ehtinyt kyllästyä turhanpäiväisiin kyselijöihin ja poistanut ilmoituksen
Tähän asti 260-sarjan Volvo oli kantanut leiviskänsä kunnialla, mutta ikä alkoi kiistatta painaa. Oli ollut selvää, että Volvo tarvitsisi uuden lippulaivamallin, jos se aikoi pysyä mukana kiristyvässä kilpailussa ylemmän luokan sedan-mallien markkinoilla niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa ja Australiassakin. Kantikas 760 oli silti ilmanvastukseltaan edeltäjäänsä etevämpi: kun 200-sarjan Volvon Cd-arvo oli ollut noin 0,41, oli se 760:ssä hieman alle 0,40 eli aikakaudelleen varsin hyvää tasoa. Olihan V6-moottorilla liikehtivä malli esitelty jo 70-luvulla yhdessä arkisemman sisarensa, 240-sarjan kanssa. Aika oli siis vähintäänkin kypsä uudelle edustus-Volvolle. Korin yksityiskohtien osalta puskurit olivat edelleen näkyvä osa keulan ja perän ilmettä, mutta ratkaisu oli selkeästi lempeämpää katseltavaa kuin 70-luvun Volvojen turvapuskurit. Jo jos oikein tahtoi suolata haavaa, niin nämä 200-sarjalaisetkin perustuivat osittain edeltäjäänsä, jo 60-luvun puolivälissä päivänvalon nähneeseen 140-sarjaan. Edustusautojen luokkaan ”Se on tehty vaativalle, asiantuntevalle asiakaskunnalle, joka valitsee huolellisesti suunniteltuja, hyvin varustettuja ja mukavia autoja – autoja, joita nimitetään edustusautoiksi.” Muun muassa näillä sanoin uutta Volvo 760 GLE:tä luonnehdittiin asiakaslehti Volvo-Viestin Extra-numerossa vuonna 1982. Volvo-Viestissä 760:n muotoilusta kerrottiin, että ”pitkä keula, hiukan kulmikkaat linjat ja korkea, jyrkästi katkaistu perä antavat sille klassisen mutta helposti tunnistettavan ulkomuodon”. Edellä viitatut Audi ja Ford halkoivat ilmaa kuitenkin huimasti etevämmin: 100:ssa tuotantoautolle ennenkuulumaton 0,30 ja Sierrassakin vain 0,34. H elmikuussa 1982 julkistettu Volvo 760 oli odotettu uutuus. Kehittynyttä kanttimuotoilua Volvon pääsuunnittelijan Jan Wilsgaardin johtaman muotoiluosaston hedelmän tunnisti oitis Volvoksi kulmikkaasta maskista, mutta kokonaisuus oli aiempaa tuntuvasti modernimpi. Moni pistikin merkille nämä ”hiukan kulmikkaat linjat”, jos sattui vertaamaan muotokieltä vaikkapa myöhemmin vuonna -82 esiteltyyn Audi 100:aan tai Ford Sierraan. Aiempiin 200-sarjalaisiin nähden ilmettä oli keventämässä myös tuntuvasti suurempi ikkunapinta-ala. Tämän myötä 760 oli siromman oloinen kuin vanha 264, Teksti: Harri Onnila 32
Voimaakin kone luovutti samassa luokassa, 156 hevosvoimaa, mutta valmistajan mukaan moottoriin oli tehty joitakin polttoainetaloutta edistäviä hienosäätöjä. Huippunopeus ylti niukasti maagisiin kakkosella alkaviin lukemiin. Sinällään luotettiin edelleen takavetorakenteeseen, jonka päätepisteenä oli jäykkä taka-akseli. Turbovoimaa tarjontaan Peltikuorien suojissa oli sekä uutta että vanhaa teknologiaa. Kokonaisuutena Volvo 760 oli onnistunut tuote. Taka-akselin liittyi kahdella reaktiotangolla erillinen apurunko, joka oli mukana tukemassa rakennetta ja vaimentamassa värinöitä. Se oli jämerää turvallisuutta ja eleetöntä edustuksellisuutta henkivä merkkinsä lippulaiva. 33. Tämän vakuudeksi kerrottiin, että etuistuimet oli kehitetty yhteistyössä ”Göteborgin Sahlgren-sairaalan ortopedia-asiantuntijoitten kanssa”. Perusvarusteluun kuuluikin siten muun muassa keskuslukitus, sähköikkunat, sävylasit ja 15-tuumaiset kevytmetallivanteet matalaprofiilirenkain. Kasvaneesta akselivälistä huolimatta kääntöympyrä oli luokassaan poikkeuksellisen pieni – lukemaksi ilmoitettiin vain 9,8 metriä. Volvo 760 GLE:n varustelu oli runsas, olihan mallin yksi tärkeä kohdemarkkina-alue Yhdysvallat. Asiakaslehden mukaan ratkaisu tarjosi ”vastaavan mukavuuden kuin erillisjousitus”. Istuinmukavuuteen oli panostettu erityisesti kuljettajan kannalta. Molemmat vaihteistot ovat ylivaihteella varustettuja, minkä myötä AW71-automaatissa oli eteenpäinvieviä välityksiä neljä ja myöhemmin tuotanto-ohjelmaan liitetyssä M46-manuaalissa viisi. Tai kuten Volvo Personvagnar Ab:n toimitusjohtaja Håkan Frisinger muotoili asian vuoden -82 alussa: ”Olemme tehneet auton, joka kaikissa suhteissa täyttää erittäin korkeat vaatimukset.” Volvo 760:n muotoilun perusteisiin johdatti Volvo-henkilöautojen pääsuunnittelija Jan Wilsgaard, toimitusjohtaja Håkan Frisinger kertoi puolestaan yhtiön tulevaisuuden näkymistä ja suunnitelmista alkaneelle 80-luvulle. Pitkän ja laakean konepellin alla oli 760 GLE:ssä tuttua tekniikkaa. Akseliväliä oli 13 senttiä enemmän, mikä toi tuntuvasti lisää avaruutta sisätiloihin ja polttoainetankki oli voitu sijoittaa turvallisemmalle paikalle takaakselin eteen. Tuenta oli kuitenkin laitettu uusiin puihin. Volvon, Renaultin ja Peugeot’n yhteistyönä vuodelle -74 syntynyt V6-moottori oli nyt 2 849-kuutioinen, siis samankokoinen kuin loppupään 264-malleissa jo käytetty. Ahtoilman jäähdyttimellä varustettu 2 316-kuutioinen B23ET-nelonen tuotti 173 hevosvoimaa, joka linkosi ison Volvon sataseen noin 8,5 sekunnissa. Kuusipyttyinen TD24-turbodiesel tarjoili 109 hevosvoimaa, minkä myötä Volvoa kehuttiin markkinoiden ripeimmäksi dieselautoksi 13 sekunnin kiihtyvyyksineen. Seikka muistettiin ottaa esille myös asiakaslehdessä, jossa kerrottiin 760 GLE:n tarjoavan hartialeveyttä 143 senttiä, kun 264 GLE:ssä lukema oli 138 senttiä. Suorana taakse jatkuva kattolinja puolestaan piti huolen takapenkkiläisten pääntiloista, joten johtaja saattoi istui rennosti myös siellä missä edustusautoissa oli perinteisesti tavattu matkustaa. Pituus ero syntyi kuitenkin lähinnä puskureista, sillä 760 GLE:n kerrottiin olevan ”millimetrin tarkkuudella samanpituinen kuin 260-sarjan autot”. Rauhallisempaan menoon tarjottiin dieseliä myös ahtamattomana 82-hevosvoimaisena vaihtoehtona. Merkittävin uutuus tavattiin alustaratkaisussa. Joidenkin poikkeuksellisten varusteiden kohdalla Volvo-Viestissä koettiin tarpeelliseksi varmuuden vuoksi selittää toimintaperiaatteita. Esimerkiksi tavanomaisen ilmastointijärjestelmän yläpuolelle tarjottiin automatiikkaa, joka ”pitää sisälämpötilan aina vakiona ulkoilman lämpötilasta riippumatta”. Leveyttä 760:n korissa oli 260-sarjalaiseen nähden viisi senttiä enemmän, mikä tuntui mukavasti avarampina sisätiloina. Varsinaiset uutuusmoottorit saapuivat pian 760:n lanseerauksen jälkeen, ja niissä oli vikkelyyden takeena turboahdin. vaikka väistyvä malli olikin runsaat kymmenen senttiä pidempi ja kolme senttiä matalampi
Mercedes-Benz 190 ’89 & BMW 318iS ’89 Luokkakaverit Ne ovat Länsi-Saksassa vuonna 1989 valmistettuja nelisylinterisiä porrasperäisiä takavetoautoja, jotka lukeutuvat valmistajansa pienimpään mallisarjaan. 34. Siinä suurimmat yhtäläisyydet edullisimman 190-Mercedeksen ja mallistonsa kevyeksi sporttiversioksi lukeutuneen 318iS-BMW:n välillä melkein ovatkin
Luokkakaverit Parainen 35
Vehon Mercedes-hinnasto nimittäin kertoo, että edullisin 190-malli ja sitä myöten merkin halvin uusi henkilöauto maksoi tuolloin 201 900 markkaa. Jo mallinimet kuultuaan autoharrastaja ymmärtää, että varsinaisista kilpailevista malleista ei missään nimessä ole kysymys, joten tiukkaa vertailuasemaa keskiluokkaisille länsisaksalaisille ei nyt olla luomassa. Ei minkäänlaista. Neliventtiilikoneen 136 hevosvoimasta piti maksaa tavalliseen kaksioviseen 318i-malliin nähden 14 800 markkaa ekstraa. Pienemmällä moottorilla varustettu 190 E tarkoitti kuitenkin neljää lisähevosvoimaa kaasarikoneisen 190:n tarjoamaan 105 hevosvoimaan nähden. Tutustumassamme autossa on tosin lisänä automaattivaihteisto, josta olisi saanut Suomessa pulittaa uutena noin 15 000 markkaa lisää. Huomattakoon, että tehokas 1,8-litrainen lähti kuitenkin halvemmalla kuin 167 900 markan hintainen 320i, jonka kaksilitrainen suora kuutonen antoi 129 hevosvoimaa. L ounaissuomalaisella sänkipellolla seistessään ne näyttävät melkein veljeksiltä. Tällä hinnalla sai edessämme olevan kaltaisen kaksilitraisella kaasutinkoneella varustetun 190-mallin. W201:n neljän vuosikymmennen takainen korimuotoilu on kestänyt aikaa arvokkaasti. Kotimaisista vuoden -89 autotaulukoista 318iSBemaria ei kuitenkaan löydy. Ehkäpä mahdollisesti hinnalla. Mallin perushinta ruuvattiin niukasti alle 160 tuhannen, 159 900 markkaan. Silmäys hinnastoon Kun molemmat autot nyt sattuvat edustamaan 80-luvun viimeisen vuoden satoa, herää ajatus olisiko suomalainen autonostaja voinut missään muotoa asettaa edessämme olevia automalleja vaihtoehdoiksi toisilleen. Uusi 16-venttiilisen 1,8-litraisen nelosen kyydittämä kolmossarjalainen astui tuotantoon kyseisenä vuonna, mutta meille se saapui saataville vasta vuoden -90 puolella Vehon tuoreen tytäryhtiön Oy Veba-Auto Ab:n toimesta. Katsotaanpa seuraavaksi hinnastosta millaisen uuden Mercedes-Benzin 160 000 markalla alkuvuodesta -90 sitten sai. Vielä vilkaisu BMW:n hinnastoon kertoo, että 518i olisi vuonna -90 lähtenyt mukaan 205 400 markalla, mutta automaattivaihteinen 520iA olisi kurittanut kassaa jo 248 300 markan verran. Joten katsotaanpa listahintaa keväältä -90. Nyt kohtaamamme Pikku-Mersun aloitusversio oli vuoden -90 alkaessa jo väistymässä mallistossa, sillä se korvattiin 1,8-litraisella ruiskumoottorilla ja samalla mukaan liittyi poikkeuksetta myös katalysaattori. Väriltään punaisina, suunnilleen samanmittaisina ja alustoiltaan varsin matalina. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Automaattivaihteisto rauhoittaa 190:n säntäämistä matkaan, mutta vauhtiin päästyään se etenee jämptisti. 36 3/2021 MB 190 & BMW 318iS. Molemmissa vielä kattoluukku Suomen suven sadekuuroja uhmaten auki. Edessämme seisovat vuoden -89 Mercedes-Benz 190 ja samanikäinen BMW 318iS. Yhteiskuvauksen kannustimena toimi autojen kuuluminen saman harrastajan omistukseen, mikä innosti tutustua niihin samalla kertaa ovathan autot kuitenkin jollain tapaa olleet samalla henkisellä sivulla uutta autoa 80-luvun lopulla mielineelle
Vuoden -90 alussa kakslitraisella bensakoneella varustettu 190 oli Mercedeksen henkilöautomalliston pelinavaaja. Tämän yksilön vanteistus noudattaa sekin alkuperäistä ilmettä ja niukkuutta: peltivanteet kokopeittävin muovikapselein. Todennäköisesti W201-sarjan Mersua on saanut uutena valita parista jousituskorkeudesta, joista nyt näkemämme on epäilemättä se matalampi jollei autoa oli vuosien saatossa päivitetty jopa alkuperäistä himpun matalammaksi. Helmoja koristavat tummempisävyiset muovipaneelit; sellaiset saapuivat juuri vuosimallin -89 ja olivat auton väristä riippuen joko korin väriä tummemmat tai vaaleammat. Sisällä W201:ssä odottaa samankaltainen miljöö kuin W124ja S-sarjan W126-Mercedeksessä, tosin hieman kompaktimmassa mittakaavassa. Tai on puitteissa yksi huomion keräävä element37. Uudella 16-venttiilisellä moottorilla ladattu 318iS oli menevän ja toimeentulevan henkilön valinta. Dieselmoottorinen 190 D maksoi Suomessa lähes 20 000 markkaa enemmän. Punainen väri toki sinällään antaa tiettyä sähäkkyyttä autolle kuin autolle eikä Pikku-Mersu tee poikkeusta. Keväällä -90 sellainen kustansi 32 400 markkaa ekstraa kaksioviseen 316i-malliin nähden. Rauhalliseen reissaamiseen Nykypäivän kaduilla kohdattavaan katumaasturiarmeijaan nähden perusmallin 190-Mersu näyttää suorastaan urheilulliselta, sillä kokonaisuus on matala alustaa ja korin hartialinjaa myöten
Neliovisen 190:n rinnalla BMW on Tehostamaton ohjaus on nurkka-ajossa jäykähkö käänneltävä kuten odottaa saattaa, mutta vauhtiin päästessä meno alkaa maistua. Matkustamon tunnelmaa luovat ylimääräisten äänien poissaolo ja hallintalaitteiden jämäkkä toiminta. Mutta tilanne muuttuu kun Pikku-Mersu saavuttaa matkavauhdin. Mittaristo on selkeälukuinen ja kuin lupauksena rauhallisen varmasta matkanteosta, kello on saanut näkyvän paikan nopeusmittarin oikealta puolelta. 38 3/2021 MB 190 & BMW 318iS. Moniventtiili-Bemarin ajon jämäkkyyttä tukemaan valmistaja lisäsi kaasuiskarit sekä takapään kallistuksenvaimentimen. Mercedes-Benzin 1997-kuutioinen M102-moottori käynnistyy nöyrästi ja jää käymään asiallisen äänieristyksen myötä vaimeana kuuluvaa tyhjää. Ajomukavuudesta käy kiittäminen muun muassa pitkähköä akseliväliä sekä taka-akselin monivarsituentaa, joka oli 190-Mercedeksen edustamassa kokoluokassa harvemmin tavattu ratkaisu. Bemarin E30-tyypin esittely tapahtui marraskuussa -82, joten se on ikätoveri W201-Mercedekselle, joka lanseerattiin joulukuussa -82. Ajelemme hissukseen hiekkatietä pitkin kohti isompaa tietä, minkä aikana ehdimme todeta, että kuluneet kolme vuosikymmentä ja ajetut runsaat 183 tuhatta kilometriä eivät ole nakertaneet pikku-Mersun laatuvaikutelma. Vasemmalla on aikakautensa Mercedekselle ominaisesti öljynpaine-, nesteenlämpö-, polttoaineja taloudellisuusmittari. ti: poljinkäyttöisen seisontajarrun sijaan 190:ssä on käsijarrukahva. Tämä tapahtui muokkaamalla muun muassa takapenkin alapuolista palkkia, taka-akseliston yläpuolen lattiapeltiä sekä polttoainesäiliön muotoa. Mutkiin taittaessa pääsee aistimaan lukua siitä tarinasta, joka on rakentanut kertomusta BMW:n upeiksi kehutuista ohjauksista. Ripeään retkeilyyn Mercedeksen jälkeen meitä odottaa toinen punainen länsisaksalainen, BMW 318iS. Maantien koittaessa Mercedes näyttää kahdet kasvonsa. Kuljettajan paikalla tunnelma on eleettömän asiallinen. Takapenkillä päästään sielläkin nauttimaan asiallisesta matkanteosta, joskaan tilaa ei ole ruhtinaallisesti. Reipasta kiihtyvyyttä arvostavalle bensakonemalliston vähäväkisin ei ole nappivalinta. Käännämme ratin vasemmalla puolella sijaitsevasta katkaisijasta ajovalot päälle, kytkemme turvavyön ja muljautamme vaihdevalitsimen D:lle. Toimintavarmuudeltaan kyseenalaista mainetta keränneen Pierburg 2E-E -kaasuttimen ruokkima 105-hevosvoimainen kaksilitrainen tuottaa neliportaisen automaatin kanssa vain laimean kiihtyvyyden alle 1 200 kiloa painavalle autolle. Melutaso on edelleen maltillinen ja ajettavuus jämptiä, joten matka taittuu kuin luokkaa isomman vaunun kyydissä. Joka tapauksessa tilaa on enemmän kuin PikkuMersujen aiemmissa vuosimalleissa, sillä Mercedes vastasi huutoon parantamalla takaistuimien jalkatiloja kahdella sentillä juurikin vuosimalliin -89. Näin lisätilaa järjestyi verottamatta takakontin litroja. Molemmat edustavat ajattoman suoraviivaista muotoilua, joka on kestänyt kunniakkaasti aikaa
39. Myös Mersuun kotiutuu ongelmitta, joskin leppoisampi istuinmuotoilu ja suurikehäisempi ratti kertovat perusmallin meiningistä. Kattoluukun ruuvaaminen auki antaa molemmissa yksilöissä mahdollisuuden tuoda kesän valoa tummanpuhuviin ohjaamoihin. Kampiakselin ratas oli pettänyt, minkä seurauksena myös venttiileitä oli vääntynyt. Tällä hetkellä runsaat 183 000 kilometriä ajetun Mersun ainoa ylimääräistä jumppaa aiheuttanut kohta on ollut tekstissäkin mainittu Pierburg-kaasutin. Kaupat tehtiin, ja kotimaassa moottori otettiin tutkimuksen alle. Laajamittaisesta tuhosta ei kuitenkaan ollut kysymys, joten moottori saatiin kunnostettua takaisin palvelukseen. JÄLKITUONNIN HEDELMIÄ Samalle omistajalle kuuluvat Mercedes-Benz 190 ja BMW 318iS lukeutuvat molemmat Saksasta käytettyinä hankittuihin tuontiautoihin. Kun Mersu tarttui omistukseen puolivahingossa, oli BMW 318iS etsinnän tulos. Autoilujen loputtua PikkuMersu jäi myöhemmässä vaiheessa perikunnan haltuun ja seisomaan. Viitisen vuotta sitten Saksasta kuitenkin paikallistui ulkoisesti ehjä mutta tekniikkavikainen vuoden -89 yksilö. Mercedes-kuljettajat huomioivat myös käsijarrun jalkakäyttöisen seisontajarrun sijasta. Mercedes on tosin saapunut maahamme jo 90-luvulla, minkä jälkeen se oli vuosia vanhemman herrasmiehen käyttöautona. Mercedeksen himmentynyt punainen maali saatiin kuin saatiinkin kiillotettua lähes alkuperäiseen loistoonsa, mikä nosti ulkoasun auton muutoin asiallisen olemuksen tasalle. Bemarissa sporttiratti istuu kouraan, samoin muutkin hallintalaitteet. Autojen sisätiloja hallitsevat musta muovi ja harmaat verhoilumateriaalit. Ei jännittävää, mutta sitäkin asiallisempaa. Tällä hetkellä pirteällä 318iS:llä on taitettuna kaikkiaan noin 243 000 kilometriä. Kevyenä ja kipakkakulkuisena malli sai tuoreeltaan suosiota, mutta moni myöhempi omistaja myös ”paranteli” ajokkiaan ulkoisesti, joten alkuperäisessä kuosissa olevia on tarjolla paitsi vähänlaisesti, myös ne harvat ovat hintatasoltaan nousussa. Sieltä se päätyi muutamia vuosia sitten nettihuutokauppaan, josta nykyinen omistaja poimi auton talteen
Ratti on ensisilmäyksellä vaikuttanut yllättävän isolta urheilumallin ruoriksi, mutta pihaveivauksessa sille antaa arvoa, sillä ohjaustehostinta ei kokonaisuuteen kuulu. Äänimaisema on Mersuun nähden hieman meluisampi, mutta silti 318iS on kantaa menneet vuodet kunnialla. Myös mittarivalikoima avaa epäsuorasti autojen luonnetta: kun 190:ssä silmäillään viisarikelloa, 318iS:ssä painoarvo on koneen kierroslukemissa. Sisällä urheiluhenki tiivistyy entisestään, sillä kuvaan kuuluvat sporttiratti ja -istuimet, joista jälkimmäinen on tiettävästi ollut valinnaisvaruste samoin kuin aiemmin mainittu kattoluukku. kuitenkin selvästi urheilullisempi ilmestys, vaikka korkeudeltaan ajokit ovatkin hyvin lähellä toisiaan. 40 3/2021 MB 190 & BMW 318iS. Edessämme olevan 318iS:n menohaluja korostavat myös malliin valinnaisvarusteena tarjotut 15-tuumaiset erikoisvanteet. BMW:n sporttiotteen luovat matalan alustan ohella korinväriset puskurit, sumuvaloilla varustettu etuspoileri ja niin ikään hienovarainen mutta asennetta rakentava takaspoileri. Kahdeksanventtiiliseen 1,8-litraiseen ruiskukoneeseen verrattaessa moottoreiden tarjoamat väännöt ovat lähes samat, sillä iS:ssä on kymmenen newtonmetriä enemmän, 172 Nm. Mikään erityinen äänimaailmassa ei tässä vaiheessa kerro, että pellin alla on tavallista pirteämpi 1,8-litrainen. BMW:n 16-venttiilinen ruiskukone lähtee vaivatta käymään ja jää seesteiselle tyhjäkäynnille. Ajamme ensin matalammilla kierroksilla tunnustellen baijerilaisen luonnetta. Haemme BMW:n selkeäliikkeisestä vaihdelaatikosta ykköspykälän silmään ja kääntelemme kolmossarjalaisen kohti maantietä. Huippuvääntö on 4 600 r/min kohdalla, Molempien länsisaksalaisten mittaristo on luettavuudeltaan ehdottoman selkeä. Maantielle päästessä pienet sivuäänet jäävät kauas taakse, kun 1 796-kuutioisen moniventtiilikoneen päästää suorittamaan sille annettua elämäntehtävää
Edessä ja takana levyjarrut. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kolmionmuotoiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Sen sijaan nämä 80-luvun viimeisen vuosikerran germaanit jatkavat ryhdikkäänä eteenpäin vielä neljännellä vuosikymmenelläänkin. 07 Mitat Pituus 445, leveys 169, korkeus 138, akseliväli 266 cm. 41. Tilavuus 1796 cm 3 . Takana monipistetuenta viidellä tukivarrella, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. BMW:lle ominaisen jämptin ohjauksen lisäksi 318iS:n ajettavuuden peruskiviksi pyöriteltiin lisäksi kaasuiskunvaimentimet joka nurkalle sekä kallistuksenvaimennin myös taka-akselistolle. Molemmille paikkansa Kaksi punaista vuoden -89 länsisaksalaista seisoskelevat jälleen lähtöpisteessä. Pieni baijerilainen alkaa välittömästi kerätä lisää kyytiä tasaisen ripeästi, ja kun kierrokset ohittavat suurimman väännön alueen ja niiden jatkaessa huipputehon jahtaamista, tarjoaa iloinen moottori vielä ahnaan loppukirin noin 5 000 r/min tuntumassa. Puristussuhde 10,0:1. Mutkiin taittaessa pääsee aistimaan lukua siitä tarinasta, joka on rakentanut kertomusta BMW:n upeiksi kehutuista ohjauksista. Poraus 84, isku 81 mm. Emme tohdi riivata kierroksia 6 000 kierrokselle ja siinä odottavien 136 hevosen luokse, sillä vähempikin riittää tässä kohtaa uskomaan asian aitouteen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 202 km/h, 0-100 km/h 9,9 s. Takana viistosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. kun muissa nelisylinterissä 3-Bemareissa se on vihaista M3:a lukuun ottamatta kohdassa 4 250 r/min. Siinä missä PikkuMersu on eleetön pitkän matkan taittaja, on kolmos-Bemarin sporttiversio pirteä kaveri mutkateille. Pienestä vertailuasetelmasta huolimatta Mercedes-Benz 190:tä ja BMW 318iS:ää ei ole mielekästä asettaa vastakkain ei etenkään autojen ollessa uutena, eikä oikein nyt harrasteiässäkään. On loppuyhteenvedon aika. BMW 318iS:lle luvataan valmistajan toimesta kiihtyvyydeksi nollasta sataseen 9,9 sekuntia, mutta meno tuntuu tätä riuskemmalta. Edessä ja takana levyjarrut. Paino 1160 kg. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Näin lienee myös totuuden laita, sillä kotimaisen autolehdistön toimesta mallille mitattiin 0–100 km/h -arvoksi tasan yhdeksän sekuntia. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, L-muotoiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Teho 105 hv /5200 rpm, vääntö 170 Nm /2500 rpm. Paino 1150 kg. Kuljettajan ja moottorin hieman lämmettyä, on suorastaan velvollisuus kuunnella 16-venttiilisen tuntoja korkeammilla kierroksilla. Poraus 89, isku 80,25 mm. Huippuja BMW lupaili mallille 202 km/h. Tilavuus 1997 cm 3 . Tästä korkeavireisyydestä huolimatta 318iS tuntuu yllättävänkin vääntävältä alakierroksilla. Pikku-Mersun bensaversioiden perusvoimanlähde, kaksilitrainen kaasarikone antaa 105 hevosvoimaa, kun taasen 3-Bemarin virkeä 16-venttiilinen 1,8 litran ruiskumoottori kirmaa 136 hevosvoiman innoittamana. Pihakääntelyn jäykkyys ja hitaus ovat maantiellä pelkkä kaukainen muisto: meno on tarkkaa ja täsmällistä, ja matkanopeuksissa ratti voisi olla kernaasti pienempikin. 01 Merkki ja malli BMW 318iS 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Puristussuhde 9,1:1. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 12,7 s. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 190 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 07 Mitat Pituus 433, leveys 165, korkeus 136, akseliväli 257 cm. Pontevaa menoa edesauttaa kepeä 1 150 kilon omapaino. Pudotus noin viidenkympin nopeudessa kakkosvaihteella ja kaasua. Takaveto. Jos jotain yhdistävää tekijää kuitenkin vielä haluaa etsiä, niin kumpaakaan ei kolmenkympin kriisi näytä vaivanneen. Teho 136 hv /6000 rpm, vääntö 172 Nm /4600 rpm. Takaveto
Yksinäisyyden JÄLKEEN 42
Lappeenranta 43. Nyt poikkeuksellinen säilymä edustaa maassamme aikoinaan niin yleistä automallia liki uudenveroisessa kunnossa. Toyota Carina II ’89 Valkoisen Toyota Carina II:n säästymiseen alkuperäisessä kunnossa liittyy elon sinisiä sävyjä, mutta toisaalta onnekastakin sattumaa
Vanteissa on ilmeisesti ensiomistajapariskunnan aiemman Corollan kapselit. Seikka saatettiin nähdä vain myönteisenä ominaisuutena; olihan huhuttu että moinen pönttö saattoi pettää jo nuorella iällä, minkä jälkeen edessä oli tuhansia markkoja kustantava uusiminen. Odotettavan käyttövarmuuden ohella perusversion valtteja oli tietenkin hinta. Siitä antoi vihiä Toyotan takaluukkuun jossain vaiheessa ilmestynyt FIN-tarra. Ei ole tiedossa minkä verran markkoja siirtyi, mutta kauppoihin päästiin ja vaihdossa annettiin pariskunnan ’85 Corolla Liftback. K aukana Japanissa, Toyota Motor Corporationin ehtymättömästi autoja syytävillä tuotantolinjoilla valmistui huhtikuussa -89 valkoinen Toyota Carina II 1.6 XL Liftback. Pian valmistuttuaan se päätyi tuhansien muiden mallisisariensa kanssa Pohjolan Japaniin, joksi Suomea oli alettu kutsua maan nopean talouskasvun seurauksena. Vuoden -90 alussa se seisoi Tervajoen Rinta-Joupin uusien autojen rivistössä ja odotti päästäkseen suorittamaan tehtävää, joten varten se oli rakennettu. Hiljalleen eteenpäin Uusi Carina II merkittiin Leilan nimiin tammikuussa -90 ja tuleva näytti hyvältä: iältään pariskunta oli reilussa kuusissakymmenissä, joten edessä odottivat eläkepäivät. Niiden rientoja kohti saattoi reissata mukavan tilavalla ja taloudellisella uudella Toyotalla. Yksinjääminen mitä ilmeisemmin vei kuitenkin Leon innon autoiluun: kilometrejä ei mainittavammin karttunut eikä ollut puhettakaan että Carina olisi enää vaihtunut tuoreempaan sen tullessa viiden vuoden ikään, kuten oli toimittu 44 3/2021 Toyota Carina II. Emme voi tietää millaista elon ehtoopäivien viettoa oli ollut suunnitelmissa, mutta mahdollisesti automatkailuakin. Leila menehtyi vuonna -93, minkä jälkeen Leo jäi viettämään vanhuuspäiviään yksin. Ilmeisesti myyjätaho oli noihin aikoihin lisännyt tämän perus-Carinan vetovoimaa ruuvaamalla takaluukkuun Toyotan luottovarustelija Fohan valmistaman spoilerin. Meillä Carina II:ta rekisteröitiin 80-luvun viimeisenä vuonna tuhdit 6 567 yksilöä, millä se ylti mallikohtaisessa tilastossa viidenteen sijaan ykkösenä pikkuveli Corolla lähes 15 000 auton rekisteröinnillä. Huhtikuussa -19 Carina II siirrettiin vuosien seisonnan jälkeen tallista päivänvaloon. Myös roiskeläpät olivat tässä vaiheessa vielä paikoillaan. Tämä maalailu perustuu osittain tulkintaan, mutta sen sijaan on tiedossa että pariskunnan yhteinen matka päättyi valitettavan pian. Tässä mielessä XL-Carina olikin houkuttava vaihtoehto, sillä arkisuutta eivät ollut häiritsemässä keskuslukitus tai sähkölasit. Varmempaa oli näin ollen luottaa koeteltuun tekniikkaan ja poimia mukaan mahdollisimman vähän varusteita ja siten rikkoutuvia kohteita. Spoilerin sijaan merkitsi ehkäpä enemmän, että myyjän esittelemän Carina II -yksilön ruokinta tapahtui vielä kaasuttimella eikä ruiskutuksella. Sitä myöten pakoputkestakin puuttui päästöjä leikkaava katalysaattori. (kuva: Jan Hautio) vetokoukku kuuluivat kuvaan. Maaliskuussa -89 Carina II 1.6 XL LB hinnoiteltiin 106 200 markan arvoiseksi, mutta voisi ajatella että ylivuotinen malli oli tarjolla Toyota-liikkeessä jo alaspäin tarkistettuun hintaan. Eikä edes ohjaustehostin, mutta sentään viisiportainen vaihteisto ja kotimaassa asennettu Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Toyota korosti 80-luvun lopun mainonnassaan moniventtiilimoottoreita, eikä tämä vuoden -88 Carina II -mainos tee poikkeusta. Ulkomailla oli siis käyty ajelemassa ainakin kertaalleen. XL-perusvarustetasoa edustanut vaalea viistoperä-Carina ei kuitenkaan yhteensä yli 24 000 ensirekisteröidyn Toyota-henkilöauton joukkoon liittynyt, sillä jostain syystä se ei tavoittanut itselleen ensiomistajaa vielä vuoden -89 aikana. Menevyyttä korostavalla ilmanohjaimella tuskin oli kuitenkaan ratkaisevaa vaikutusta, kun vaasalainen pariskunta Leila ja Leo saapuivat hieromaan autokauppaa uudesta Toyotasta. Perusmalliakin kelpasi kehaista, sillä se tarjosi 95 hevosvoimaa, kun vertailukohteiksi valitut 1,6-litraiset mallit järjestään vähemmän
Carina II jäi seisomaan vaasalaiseen autotalliin. XL-varusteinen Carina II ei ole varusteilla herkutellut, mutta käsillä oli kuitenkin kaikki tarpeellinen jos tosin ohjaustehostinta moni osasi 80-luvun lopulla jo kaipailla. Hyvän lähtökohdan ja tehtyjen kunnostustoimien myötä ei ollut iso yllätys, että Carina II siirtyi museorekisteriin hyvin arvosanoin viime vuoden heinäkuussa. Maantieajossa tämä on kiva, mutta parkkipaikoilla ja taajamissa jäykkä käänneltävä. Rauhallisen, ehkä hiipuvankin arjen seurauksena Carina II katsastettiin Leon toimesta viimeisen kerran vuonna -12, jolloin automittarissa oli vasta noin 81 000 kilometriä. HARRASTAJAN HOIVIIN Lappeenrantalainen Vesa Tuomisto on asialleen omistautuva Toyota-harrastajana, mistä esimerkkinä hallussa on tällä hetkellä muun muassa projektiasteella oleva ’67 Corona Coupé sekä museorekisteröidyt ’72 Celica ST, ’67 Corolla sekä ’70 Corona Mk II. Koko omaisuus päätyi lopulta kuolinpesäntyhjentäjälle kesän -18 kynnyksellä. Pitkät seisontavuodet tallissa olivat kuivattaneet kaksikurkkuisen Aisan-kaasuttimen perinpohjin. Vesa kun oli päättänyt nostaa vuonna -89 valmistetun Carina museoajoneuvoluokkaan. Ensimmäiseksi Vesa kävi selvittämään käyntihäiriön alkuperää. aiemman Corollan kohdalla. Hintakin oli suhteellisen järkevissä luokissa, joten sitä piti lähteä katsomaan. Siistiä ja kulumatonta kuten ajomääräkin antaa luvan odottaa. Sytytyspuolen osia hän näki uusitun, ja vika löytyikin toisaalta. Konttikin on ehjä muutamia ehkäpä talvirenkaiden kuljetuksesta tulleita raapimia lukuun ottamatta. ”Sisällä oli istuinpäälliset, joiden alta paljastuivat uudenveroiset penkit. Konehuoneelle riitti pesu ja puhdistus”, Vesa listaa. Uusina sellaisia ei saanut, mutta toisen löysin aikoinaan merkkiliikkeessä työskennelleeltä kaverilta uutena varaosana ja toisen tavoitin etsinnän jälkeen käytettynä.” Kuraläppienkin eteen täytyi tehdä etsintätyötä, mutta ratkaisuksi paikantuivat hyvät käytetyt, joiden Carina II -tekstit hän maalasi uusiksi teetettyjen sapluunoiden avulla. Paikan hakemista Edesmenneellä Leolla ei ollut lähisukulaisia, jotka olisivat ottaneet hänen jäämistönsä kontolleen. Joku toinen olisi saattanut tilata moiselle ikälopulle autolle yhteiskunnan suositteleman loppukäsittelyn. ”Töissä ruokatauolla selasin nettiä ja sieltä sattui silmään Carina II, jonka vähäinen, 84 000 kilometrin ajomäärä kiinni huomion. Näistä viimeksi mainittu on lukijoillemmekin tuttu, sillä perehdyimme tähän pirteään keltaiseen Coronaan numerossa 6/2013. Pellit olivat ruosteettomat kuten mainittua, mutta pientä oikomista riitti muutamien painaumien silottelussa. Siitä ikävimpänä osoituksena poismennyt tavoitettiin asunnostaan vasta muutama viikko kuolinhetken jälkeen. Ei kuitenkaan tämä kuolinpesäntyhjentäjä, jolla oli silmää auton hyvälle kunnolle ja vähille 45. Vanhempiin harrasteajokkeihinsa verrattuna Carina II on osoittanut kyvykkyytensä oivallisena matka-autona. Näin myös syksyllä -19. Auton vähäisen käytön ja tallisäilytyksen myönteisistä seurauksista päästiin puolestaan iloitsemaan auton sisustan ja moottoritilan suhteen. Yksityiskohdiltaankin auto oli ehjä ja täydellinen, käytännössä siitä puutuivat vain aiemmin autossa olleet roiskeläpät. ”Auto on hiljainen ikäisekseen, samoin 16-venttiilinen kone on yllättävän pirteä. Yksinäisyyden voi olettaa olleen tuossa vaiheessa surullisen kokonaisvaltaista. Tiedossa ollut 4A-F-moottorin lievä käyntihäiriökään ei pelottanut vanhempiin Toyotiin omistautunutta Vesaa, joten Carina II lähti autoliikkeestä uuteen kotiin. Yleisesti ottaen auton pieni ajomäärä tuntuu kokonaisvaltaisena napakkuutena”, omistaja kuvailee. Näin jatkui lopulta vuoteen -18, jolloin Leon maallinen taivallus saavutti määränpäänsä. ”Kynnyskotelon listat olivat huonokuntoiset, mikä on tyyppivika: listojen rungot kun ovat mustaa peltiä, joka ajan myötä ruostuu. Jäämistöä läpikäydessään hän löysi myös autotallista pölyn lempeästi peittelemän Carina II:n. Päätin jo silloin, että jos autossa ei olisi näkyviä ruosteita niin ostaisin sen.” Paikan päällä kohde osoittautui odotetun hyväksi pelleiltään, jotka Vesa osasi käydä automaalaritaustansa ansiosta läpi ammattimiehen silmin. ”Lisärikastuspiirin kumikalvo oli puhki, mikä aiheutti sellaisen häiriön, että moottori kävi rikkaalla ja raskaasti ennen kuin saavutti normaalin käyntilämpötilan.” Vaikka auto oli ulkoisesti poikkeuksellisen ehjä, yksityiskohtien parissa riitti kuitenkin nakerreltavaa. Vuodet vierivät toisensa jälkeen ja Toyotan huili jatkui pysähtyneisyyden tilassa, mitä nyt pölykerros auton yllä vähitellen sakeni. Vaikka harrastetalli ei siis kumisekaan tyhjyyttään, on Vesa ottanut tavakseen pitää silmänsä auki uusien mielenkiintoisten kohteiden varalta
06 K ori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Ruostesuojaamattoman Toyotan latu kun olisi epäilemättä hiihdetty nopeasti loppuun ympärivuotisessa arkiajossa. Etuveto. Puristussuhde 9,5:1. ajokilometreille. Teho 95 hv /6000 rpm, vääntö 135 Nm /3600 rpm. Lopulliselle luiskalle sysäämisen sijaan hän järjesti Toyotalle keväällä -19 trailerikyydin korjaamolle, jossa auto sai varsin kattavat toimet kunnon kohentamiseen. Suodattimien ja nesteiden vaihdon ohella uusittiin muun muassa jakopään hihna, sytytystulpat ja akku. Takana erillisjousitus, McPherson-joustintuet, poikittaiset alatukivarret, pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Ja nuoruutta sille oli tarjolla myös kuljettajaksi. Vanha Toyota ei sittenkään ollut mieleinen, vaan ”liian vanha”. Lopputulosta on helppo arvostaa myös siltä kantilta, että Carinan virheetön olemus kunnioittaa osaltaan auton ensiomistajien muistoa. Toyota siirtyikin nuorelle miehelle, mutta vain kuukaudeksi. Takaspoileri on olettavasti löytänyt paikoilleen jo auton uutena myyneen Tervajoen Rinta-Joupin toimesta. Tilavuus 1587 cm3. Yksityiskohdat kuten eheinä ja kiiltävinä säilyneet mallimerkinnät kielivät, että kyseessä on poikkeuksellinen säilymä aikansa käyttöautosta. Näillä toimin juuri 30 vuotta täyttänyt Carina II nousi jälleen tien päälle kuin nuoruuden innolla konsanaan. Paino 1080 kg. 01 Merkki ja malli Toyota Carina II 1.6 XL Liftback 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Auton epäkohdat olivat silti tavallaan ratkaisevia tekijöitä auton valoisamman tulevaisuuden kannalta. Rinta-Joupilta, ja vaihdossa liikkeeseen jäi valkoinen vanha Carina II. Poraus 81, isku 77 mm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tästä ei enää ollut pitkä matka siihen, että auto päätyi Toyota-harrastajan käsiin ja pian liki uutta vastaavassa kunnossa museoajoneuvorekisteriin. 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, poikittaiset kolmionmalliset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Rinta-Jouppi Oy:n sisäisessä siirrossa se sai asemapaikakseen autoliikkeen Lappeenrannan-toimipisteen. Koko ikänsä Vaasan seudulla viettänyt Toyota siirtyi kuitenkin pian ensimmäistä kertaa toisen pitäjän kirjoille, kun J. Asian ymmärtää, sillä mukavuusvarusteet loistivat poissaolollaan ja kulmien kiertämistä nihkeytti edellä mainittu tehostamaton ohjaus. 46 3/2021 Toyota Carina II. Nuorukaiselle keksittiin modernimpi ajopeli Vaasan J. Merkittävänä ajoilon latistajana oli myös käyntihäiriö, jonka jäljille ei päästy vaikka ongelmaa koetettiin ratkoa sytytyspuolen osia uusimalla. Carinaa oli ensin koetettu yleisessä myynnissä, mutta kun ottajaa ei siinä kohtaa löytynyt, kaavailtiin sille roolia sukulaispojan käyttöautona. 07 Mitat Pituus 440, leveys 169, korkeus 137, akseliväli 253 cm. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 11,3 s
LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Pulstar-plasmapulssi-sytytystulppia on saatavana 10, 12 ja 14 mm kierteillä useimpiin moottoreihin sopivina. Pulstar parantaa moottorin reagointia ja mahdollistaa suuremman vääntömomentin ja korkeamman huipputehon. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Kirjoita info@kaasutinexpertti.fi tai soita +358 50 523 89 51 ja kysy moottoriisi parhaiten sopivia Pulstar-sytytystulppia. Harrastajaystävällinen hintataso. Pulstar saa aikaan voimakkaan kipinäytimen, plasmapurkauksen, jonka ansiosta palamistapahtuma on täydellisempi ja siten tehokkaampi. www.kaasutinexpertti.fi Pulstarpulssisytytystulppiin sisäänrakennettu kondensaattori varastoi energiaa ja purkaa varastoituneen energian sekunnin miljoonasosassa kipinäksi. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. Hinta alkaen 22,00 € /kpl. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta
Teksti: Harri Onnila Vuosikymmen aiemmin taakse jääneiden aikojen synkät muistot alkoivat vähitellen haalentua ja oli aika katsoa valoisampaan. Toisaalta oli tarjolla ahnaaseen autobaanan nielemiseen halajavia voimavaunuja, toisaalta sirouden suomaan kepeyteen luottavia kaunokaisia. Ja siihen päälle vielä markkinointikoneiston kulloinkin urheiluautoiksi tyrkyttämät automallit. Saksalaista urheilulaatua Länsi-Saksan urheilullisten automallien tarjonta oli viime vuosisadan puolivälin jälkeen kaksijakoista. NSU näytti kyntensä kotimaisissakin ratakarkeloissa etenkin TT-versioillaan. Sitä saattoi silmäillä vaikkapa ’55 Mercedes-Benz 190 SL:n ohjaimissa, olihan kyseessä ”urheilullinen matka-auto, jota koko maailma oli odottanut”. Auton 51 SAE-hevosvoimaa tuottavan moottorin kerrottiin antavat paitsi 135 km/h huiput, myös 11,5 sekunnin 0–80 km/h -kiihtyvyyden, joka oli ”urheiluauton luokkaa”. 48 3/2021 MYYDÄÄN Urheiluauto. Mutta vuoden -65 mainoksen mukaan myös Prinz 1000 L tarjosi ”urheilullista suorituskykyä”
Tuntemuksen takeina olivat noin 120 km/h huippunopeus ja kiihtyvyys 0–100 km/h 26 sekunnissa. Mutta ihan urheiluautoko. Ja kyllähän lokinsiipiovisella 300 SL:llä tai saman mallin Roadster-avoversiolla kelpasi kurvata ihan mihin vaan. Ainakin mallinimen perusteella Spatz-pienokainen oli sitä: Victoria Sport Car 250. Yksisylinterinen ilmajäähdytteinen 250-kuutioinen kirnusi urheilullisuutta kaikilla 14 hevosvoimallaan. Otetaan Škoda Felicia kuitenkin tässä yhteydessä mukaan kun sopivasti kohdalle osui: ”Menestyvä mies tietää mitä hän haluaa hänen urheiluautossaan pitää olla täysiverinen ja ensiluokkainen suorituskyky, joka yhdistyy mukavuuteen ja eleganssiin.” Ei A-Kadettia vuonna -63 urheiluautona myyty, mutta menopelinä jossa oli ”urheiluauton tuntua”. Kuusikymmentäluvun käynnistyessä MercedesBenzin urheiluautoja suositeltiin pakoautoiksi asfaltinharmaasta arjesta ajomatkalle vuorille tai merenrantaan. Vuoden -60 BMW 700. Ehkei ihan urheiluauto, mutta kuitenkin ”kaunein uusi Sports Coupé, jonka voit hankkia 1 898 dollarilla”. Toista maailmansotaa seuranneen niukkuuden epäsuoraa satoa olivat muun muassa kääpiöautot. Länsi-Saksassa ne esiintyivät pian myös edullisena tapana päästää kiinni urheilulliseen autoiluelämään. 49. Aivan oikein, ei tässä länsisaksalaisen äärellä olla vaan 60-luvun luvun alun sievän tšekkoslovakialaisen
Vuoden -69 Mercedes 280 SL:n mainoksessa muisteltiin vahvasti merkin urheiluhistoriaa, jonka jatkeena mainostettu malli nähtiin. Taunus herkesi erinomaiseen etuvetoisuuteen 12Msarjallaan, jonka TS-versiolla vastattiin vauhtiväen kutsuun. Vuoden -64 mainoksen perusteella jämerästi, sillä TS-Taunus oli ”luotettava urheilutyyppinen 5 hengen perheauto”. Sen 62-hevosvoimaisen moottorin luvattiin kiihdyttävän Taunuksen 17 sekunnissa nollasta sataan, ”niin kuin urheiluauton pitääkin!” Monien muiden etevien ominaisuuksiensa rinnalla vuoden -65 BMW 1800 TI:n käsiteltävyys oli kuin ”täysiverisimmässä urheiluautossa”. ’Siihen se on aivan liian mukava’, he sanovat.” 50 3/2021 Myydään urheiluauto Länsi-Saksa. Kaikesta suorituskykyisyydestään huolimatta ”monet asiantuntijat kieltäytyvät kutsumasta sitä aidoksi urheiluautoksi
Vuoden -72 tarjouskampanjan mukaan kyllä, sillä perusmalliin nähden Diplomat-sisustuksella, vinyylikatolla ja Michelin-renkailla täydennetty Manta 1.9 Berlinetta oli ”varsinainen luxus-urheiluauto”. Etenkin yhdysvaltalainen Kupla-mainonta tunnettiin useista mieleen jäävistä oivalluksistaan, mutta osattiin sitä Karmann-Ghiankin kanssa. Vuonna -65 VW 1600 TL oli ”perheauto, jolla on lukematon määrä urheiluauton ominaisuuksia tai urheiluauto, jolla on kaikki perheauton ominaisuudet”. Useiden oivallisten ominaisuuksien ohessa esille nostettiin myös ne jotka tekivät TL:stä urheiluauton: ”Sen moottori ja sen ajo-ominaisuudet. Kaksi kaasutinta.” Kuuluihan Opelin monipuoliseen mallivalikoimaan myös Manta, mutta oliko tästä nätistä kupeemallista urheiluautoksi. Seuraavana vuonna luotettiin puolestaan VW-tekniikkaan: ”Urheiluauto, joka on yhtä luotettava kuin Volkswagen.” Monitulkintaisesti aseteltuun kysymyksen vastaus näkyy mainoksen laatijan mukaan kuvassa. 51. Kavereiksi mainokseen VW oli saanut Iso Rivolta S4:n, Maserati Ghiblin ja De Tomaso Mangustan. Vuonna -62 kysyttiin, että ”huijasiko italialainen urheilutakki katsojaa, mutta kyllä se on silti Volkswagen, eräänlainen sellainen”. Vuonna -68 arvuuteltiin lukijalta, mikä mainoksen sporteista maksaisi vähemmän kuin 10 000 dollaria. Levyjarrut edessä, uudenmalliset rumpujarrut takana. Täyssynkronoitu, nopeavälityksinen lattiavaihde
52 3/2021 Myydään urheiluauto Länsi-Saksa. Kaksilla erillisistuimilla. Porschen 914-malli ei lopulta oikein löytänyt paikkaansa urheiluautojen kilvoitelluilta markkinoilta. ”Jos on yksi asia, jonka olemme oppineet kilpa-autoilusta, niin sen mihin sijoittaa moottori”. Esimerkiksi ”Buickin Opel GT on todellinen urheiluauto. Myös odotuksia auton kulkupuoleen ladattiin, sillä sen otsikoitiin olevan ”joko urheiluauto isolla tavaratilalla tai taloudellisuusauto hyvin erityisillä ominaisuuksilla”. 1,1 litran koneella ja neljäportaisella vaihteistolla. Yrityksestä se ei jäänyt kiinni, esimerkiksi vuonna -70 mallia nostettiin esille ihan uutena Porschena keskelle sijoitetun moottorinsa myötä. ”Heille jotka ovat aina pitäneet Porschea äärimmäisenä urheiluautona, annamme teille uuden standardin.” Ja olihan Turbo Carreran noin kuuden sekunnin nollasta sataseen -repäisy maata järisyttävä suoritusarvo vuonna -76. Opel Asconan Caravan/ Voyage-farkku myytiin USA:ssa menevällä Sportswagonnimellä. Emme lue sportti-Opelista nyt ihan kaikkea, mutta nostettakoon esille Opelin markkinointitapa amerikkalaisille Buickin eräänlaisena alamerkkinä. Vielä intomielisemmät omistajat voivat valita 1,9-litraisen moottorin”
Eikö GTI-Golfille riittänytkään sen koko GTI-luokan syntyyn liittyvä pioneerihenki. Sittemmin 700-sarjan BMW tarkoitti jotain muuta kuin pientä urheiluautoa. Menevin oli tietenkin coupé-korinen 1.9 GT/E ”puhdas urheiluauto vauhdin ystäville”. C-polven Kadettin ’76-mallisto tarjosi taloustaitureita moneen tarpeeseen. Olet itsellesi velkaa kokeilla 450SL:ää.” Porsche 924:ää mainostettiin vuonna -78 käytännöllisyydellä eikä vain suorituskyvyllä: ”Enemmän tilaa kuin urheiluautolta odotat”. Siitä huolehti vuoden -76 SL-Mersussa 4,5-litrainen V8. Sellaista makusteltiin vuonna -86, kun nokalla kärhämöi tuore 139-hevosvoimainen 16-venttiilinen kone: ”Golf GTI:ssä on kaikki mitä urheiluautolta vaaditaan ja vielä paljon enemmän.” Mitä jos ”kerran, edes yhden kerran hankkisit auton, jonka haluat?” Lokinsiipi-Mersun sulalinjainen muotoilu oli takanapäin, mutta kulkua riitti edelleen. BMW 750i oli ”puhtaasti edustusauto”, mutta iso coupé 850i oli sen sijaan hänelle, joka ”haluaa alleen urheiluauton, jossa huippuluokan urheilulliseen dynaamisuuteen yhdistyy ylellinen mukavuus”. 53. ”Tavanomaisilla urheiluautoilla on vähän yhteistä sen kanssa
Seuraava vuosikymmen toi mukanaan takavetoisen B-ryhmän Toyota Celican, jolla Juha Kankkunen löi itsensä maailman kärkikuskien joukkoon viimeistään vuoden 1985 Safari-rallin voittonsa ansiosta. B-ryhmä oli tuolloin jo vahvasti nelivetoautojen taistelutannerta, joten Celica oli altavastaajan roolissa. Voittokamppailuihin Toyotalla alkoi olla mahdollisuuksia vasta kevään 1988 jälkeen, kun viivalle ilmestyi nelivetoinen Celica GT-4. Vuonna 1998 Marcus ja kartturi Timo Rautiainen kiersivät vielä SM-sarjaa, tämä kuva on Waltikka-rallista Valkeakoskelta. Kahden täyden kauden aikana Corolla menestyi hyvin saavuttaen merkkimestaruuden vuonna 1999. Tuon kauden jälkeen Toyota vetäytyi MM-sarjasta ja autoja käskyttivät Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Toyotalla Suomi rallaa Eräs menestyksekkäästi yksityisellä WRC-Corollalla kilpaillut kuljettaja oli Marcus Grönholm. Tuolloin Katalonian rallissa paljastui valmistajan vilppi: turboahdin oli sääntöjen vastainen, minkä vuoksi koko kauden tulokset mitätöitiin. Toyota palasi takaisin MM-sarjaan vuoden 1997 Neste-rallista alkaen uudella Corolla WRC:llä. Celican eri versioilla Toyota oli mukana MM-sarjassa syksyyn 1995 saakka. Kun Bryhmä vuoden 1986 jälkeen kuopattiin, oli Toyotalla tarjota uuteen A-ryhmään takavetoinen Supra Turbo. Toyotalla Suomi kuljettaa. Japanilaismerkin isompi ensimeriitti olikin juuri Mikkolan ansiota, sillä suomalainen ajoi Toyotalle ensimmäisen merkittävän voiton vuoden 1975 Jyväskylän Suurajoissa. Hieman muunneltuna sama lause pätee myös maamme autourheiluun, sillä japanilaismerkillä on vahva tarina kotoisilla rallipoluillamme, ennen ja nyt, huipulla sekä harrastajatasolla. Seuraavalla kaudella Mikkola ajoi useita kilpailuja Toyotalla ja vuonna 1977 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ainoastaan Corollan ja Celican ohjaimissa. Seurauksena oli vuoden kilpailukielto. Tämä mainoslause tuli aikoinaan tutuksi Hiacen takaikkunasta. 54 3/2021. Kilpurina oli coupé-mallinen Corolla Levin. K un matkataan ajassa 1970-luvulle, saatamme muistaa, kuinka Hannu Mikkola kilpaili kansainvälisissä kilpailuissa Toyotan puikoissa
Tämä yksilö tallentui filmille Mänttä 200 -ajossa vuonna 1990. Hannu Mikkola voitti vuoden 1975 Jyväskylän Suurajot Toyota Corolla Levinillä. B-ryhmän alasajon jälkeen Toyota lähti vuonna 1987 hienoiselta takamatkalta mukaan uuteen A-ryhmään. Vuonna 1991 Carlos Sainz ja Luis Moya kisasivat ST165:llä Jyväskylän Suurajoissa. Pikku-Corolla eli KE20/25 esiintyi rallipoluilla sekä sedanettä coupé-versioina. Ainakin korimallin puolesta vastaava Corolla kierähti katolleen Black Rocket -rallissa vuonna 1992 Hannu ja Merja Kuuselan vietävänä. Tuleva junioreiden Suomen mestari Lasse Martikainen vetäisi kunnon tappisladin Valkeakosken Viidennumero-rallissa toukokuun 13. 55. Hannu Mikkola ja Arne Hertz ajoivat seitsemänsiksi vuoden 1993 Jyväskylän Suurjoissa. Syksyllä 1991 tämä keltainen Corolla oli treenaamassa Ikaalisten Ua:n harjoituserikoiskokeella. Kilpuri oli Toyota Celica Turbo (ST185). Toyota Starletista tuli suosittu ja kilpailukykyinen ralliauto F-ryhmään. Seuraava päivä oli se kuuluisa äitienpäivä, jolloin eteläinen Suomi liukasteli kesärenkailla runsaan 20 senttimetrin lumihangessa. päivänä vuonna 1995. Mikäli oikein muistan, tämä kilpailu oli Mikkolan jäähyväiskisa rallin MM-sarjassa. Takavetoinen Supra Turbo oli alusta asti japanailaismerkiltä mukana, mutta kilpailukykyisempi Celica GT-4 (ST165) ehti kahinoihin vasta toukokuussa 1988, Korsikan MM-rallissa. Melko harvinainen kilpa-auto kotimaisilla rallipoluilla oli Toyota Corolla Coupé DX
Takavetoinen, 16-venttiilisellä ja 1600-kuutiosenttimetrisellä moottorilla ryyditetty Corolla GT oli varsin suosittu rallikilpuri pienissä aja n-ryhmissä 1980-luvun puolivälin jälkeen. Toyotan taival MM-sarjassa päättyi nolosti vuoden 1995 Katalonian rallissa tapauksella, josta seurasi vuoden kilpailukielto ja tiimin pisteet mitätöitiin. Varsinkin Esa Peltonen tuli tunnetuksi sekä nopeana kuljettajana että pätevänä Starletin rakentajana ja tekniikan kehittäjänä. KOTIMAAN SORARÄNNEILLÄ Menestys maailmalla ruokki myös kansallista kilpailutoimintaamme Toyotan eri mallien suhteen. Ammattikatsoja muistelee 56 3/2021. Kun GT-Corolla siirtyi F-ryhmään, alkoi uusi voittoputki Toyotan leirissä. Carlos Sainz ja Luis Moya Neste-rallin Mökkiperän erikoiskokeella vuonna 1998. Harvinainen ralliauto on tämäkin, Corolla KE10. Laakereille ei Toyota kuitenkaan jäänyt lepäilemään, sillä vuoden 1997 Neste-rallissa sai MM-tulikasteensa uusi tykki, Corolla WRC, joita ajoivat kuvan Marcus Grönholm sekä Didier Auriol. Tähtösestä tulikin nopeasti Ford Escortin todella pitkän valtakauden pysäyttäjä tavallisten harrastajien keskuudessa. Kun Toyota Team Europe esitteli MMsarjaan nelivetoisen Celican, alkoi niitä näkyä välittömästi ison Aja N-ryhmän lähtöviivoilla. Celicoiden kehitys ST185ja ST205-malleiksi heijastui myös rallirintamalle. Toyota jätti MM-rallipolut kauden 1999 päätteeksi, mutta WRC-Corollat jatkoivat vielä pitkään kilpailemista yksityiskuljettajien ajamina. Etuvetoinen Corolla FX-GT ei saanut samaa suosiota. Rallisprintin puolella keskimoottorinen Toyota MR2 oli rivakka kilpuri soralla ja asfaltilla. 1990-luvun loppupuolella ilmestynyt Toyota Corolla WRC jatkoi Celicoiden luomaa taivalta kansallisilla kisatantereillamme. Hurmeranta ja Joronen selvittivät vaikeuksitta Kangasniemirallin ylläripaikan vuonna 2000. Tavalliset harrastajat löysivät takavetoisen Toyota Starletin 1990-luvun alussa, kun F-ryhmän rallisarja polkaistiin käyntiin
Aito ja alkuperäinen teini-Corolla eli KE70. Merkkimestaruus ja kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta 57. Eipä näitäkään usein sorapätkillä ole näkynyt, lähinnä harvalukuisina rallisprinteissä. Tässä yksilössä on vielä muistona 1980-luvulta pakollinen nuorisovaruste, takalasin ritilä. Eikä urheilullisuus jää pelkästään pintaosiin, sillä MR2 on keskimoottoriratkaisun puolesta oikea urheiluauto. Homma onnistui epäilyistä huolimatta erinomaisesti, ja tiimin kotimaisuusaste kokonaisuudessaan kuljettajia myöten oli suuri. Tämä kuva on viime syksyltä, kuuluisalta Kaltsilan sprinttipätkältä Sastamalasta. Corolla FX-GT ei tullut yhtä suosituksi ralliautoksi kuin takavetoinen veljensä. Japanilaiset osoittivat melkoista luottamusta maamme asiantuntemukselle pikataivalkilpailuiden suhteen, kun valmistautuminen rallin MM-sarjaan alkoi jälleen tuntua ajankohtaiselta. lukuisat yksityiskuljettajat. Otetaan mukaan vielä Toyotan nykyinen kilpa-auto rallin MM-sarjasta, Yaris WRC, jonka kotimaisuusaste on hyvin suuri. Rallisprinteissä saattaa vieläkin nähdä Toyotan 1980-luvun ulospäin kenties eniten urheilulliselta näyttävää korimallia. Tässä vuosituhannen alkuvuosina Lempäälä-rallissa otetussa ruudussa yksipyöräakrobatiaa esittää tuntematon kilpailijapari. Starletien suosio ralleissa näkyy niiden runsaana osuutena kisa-albumieni kuvissa. Tommi Mäkinen kumppaneineen oli suuren haasteen edessä. Tämän vuoden Arctic Lapland Rallyn lähtölavalta starttaavat Juho Hänninen ja Miika Teiskonen kohti kilpailun voittoa. Jaskari ja Antelo olivat lähellä suistumista Pohjanmaa-rallissa vuonna 1999. Paluu rallikuvioihin tapahtui 17 vuoden jälkeen, ja tämä tarina on yleisölle jo huomattavasti tutumpi, onhan Toyota Gazoo Racing hyvin pitkälle kotimainen WRC-tiimi. Nurinhan se sitten meni. Toyotan paluu MM-sarjaan pitkän tauon jälkeen on meille suomalaisille varsin mairitteleva asia
Takavetoinen Corolla GT oli suosittu kilpa-auto jo tuoreena pienessä aja n-ryhmässä. Toyota Celica, versio ST205. Celican varhaiset korimallit kelpasivat kilpailukäyttöön jo niiden ollessa uusia. Tämä yksilö oli toimitsijatehtävissä Neste-rallissa 1990-luvun loppupuolella. Eikä kilpailukyky ole aikojen saatossa juurikaan heikentynyt. F-ryhmässä GT on edelleen kova luu osaavissa käsissä. 58 3/2021 Ammattikatsoja muistelee. Jari-Matti Latvala ja Miikka Anttila Uudenkaupungin SM-rallissa vuonna 2005. Ikonen ja Lehmusoja kilpailivat valkoisella Carinallaan vuonna 1993 muun muassa Länsirannikon junnu SM -rallissa. Toyota Carina oli suosittu nuorisoauto 1980-luvulla. ovat tyhjästä rakennetulle tiimille huima saavutus. Toistaiseksi ei maamme kansallisen tason arvokilpailuissa Toyota ole samalla tavoin edustettuna kuin aikoinaan. Pasi Paussu ja Taavi Lindgren Viidennumero-rallissa vuonna 1995. Eiköhän Jari-Matti Latvala omalla persoonallaan ja kilpailjakokemuksellaan pysty tämän homman hoitamaan kunnialla. Tässä spinnataan vuosituhannen alkuvuosina Linno-rallissa. Harrastajatasolla, F-cupissa ja historic-ryhmissä japanilaismerkkiä sen sijaan näkyy edelleen useasti. Näin ollen niitä saattaa nykyisin nähdä historickilpailuissa. Uusi tallipäällikkö astui isoihin saappaisiin kuluvana vuonna. Sama WRC-Corolla löytyy yhä Latvalan hallusta, nyt alkuperäiseen tehdaskilpuriasuun entisöitynä
puh. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa www.britti-helmet.fi Kerää palikat verkkokaupasta! JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme. verhoiluja tiivisteosia. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Korjauspellit saatavilla kattavasti klassikkoosi! Suomen Volvo-kerhon perinteinen rompetori lauantaina 18.5. 040-074 4587 www.paradisecars.com 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 2 viikon välein). pihassamme Ylöjärvellä! Viipale mediat Supermarket.. Varaosat ja tarvikkkeet. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 8 90 Edelliset numerot alkaen Vuoden 2020 lehdet nyt saatavilla! Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 lähtien.. Huollot ja entisöinnit
J-M -Rally Parc Fermé sijaitsee Alavuden Tuurin kylässä, aivan valtatie 18:n tuntumassa. Esineisiin ja kalustoon tutustuminen omatoimisesti on tehty vaivattomaksi. Kahdessa kerroksessa oleva näyttelytila on todellinen rallifanin runsaudensarvi. Lapsille on keppihevosrata ja liikennepuisto. Museon yläkerrassa on juhlaja kokoustilat saunoineen sekä huoneita Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Jari Latvala voitti junioreiden Suomen mestaruuden vuonna 1983 Ford Escortilla. Niiden salaisuuksiin ja tarinoihin pääsee parhaiten sisään, kun pyytää museon käytännnön toimintaa pyörittävää Helena Latvalaa esittelemään näyttelyä. J-M-RALLY PARC FERMÉ Rallimuseo lisukkeineen 60 3/2021. Latvalan perheen ralliaiheiseen museoon on koottu Jari ja Jari-Matti Latvalan kilpailuhistoriaa neljän vuosikymmenen ajalta. Museon vetonauloina toimivat rallin MMsarjaakin kiertäneet kilpa-autoyksilöt, mutta yhtä hämmästyttävä on kaiken muun aiheeseen liittyvän oheistuotteen määrä. Hauska idea on ollut kerätä esille kilpailuissa ja testierikoiskokeilla vaurioituneita peltija tekniikkaosia, joihin on myös kirjoitettu tapahtumapaikat ja -ajat. Mitsubishi Lancer oli alun perin Francois Delecourin ajokki kolmessa MM-rallissa vuonna 2002. Jokaisen esillä olevan yksittäisen palkinnon historia on erikseen kerrottu vierailijoiden selattavissa olevissa kansioissa, jotka löytyvät palkintokaappien yhteydestä. Näyttelyn oheen on rakennettu aiheeseen liittyvää toimintaa ja palveluita perheen pienimpiä unohtamatta. Rakennuksessa on myös verstas, jossa rakennetaan ja entisöidään kilpa-autoja, mutta turvallisuussyistä sinne ei yleisövierailuja tehdä. Esimerkkinä harvinaisista säilymistä voi mainita Jari Latvalan 1980-luvun alussa palkinnoksi saaman matkatelevision sekä saman ikäiset ajan patinoimat ja käytössä kuluneet kypärät. Kaikista tavaroista on selkeästi kerrottu, mistä on kyse. Ajopukuja sekä tiimiasusteita eri vuosikymmeniltä on esillä huomattavan paljon. Voittovuoden tutut rekisterikilvet löytyvät yhä Latvalan Escortista. Jälkimmäisessä pääsee ajamaan perinteisellä polkuautolla tai sähkökäyttöisellä ajokilla, kunhan ensin on suorittanut J-M Park Fermé -ajokortin. Fanien lahjoittamia esineitä, valokuvia ja piirroksia on niin ikään runsaasti. Museon tuloaulassa on pieni kahvila ja fanituotemyymälä
61. Kun Jari-Matti rikkoi vuonna 2008 Ruotsin rallissa Henri Toivosen hallussa pitkään olleen ennätyksen nuorimpana MM-rallin osakilpailuvoittajana, antoi Henrin äiti nämä ajovarusteet Jari-Matille muistoksi. Koska meille oli kertynyt autoja ynnä muuta kilpa-autoiluun liittyvää tavaraa paljon, äiti ehdotti, että kootaan ne yhteen paikkaan ja rakennetaan siitä näyttely. Ostin vapautuneet tilat itselleni. Tuuriin Celica hankittiin vuonna 2016 keskeneräisenä projektina. Ensiksi katse löytää Toyota Team Europen punavalkoisissa väreisssä olevan Toyota Celica ST 165:n, joka on tullut Pekka Lillbackalle vuoden 1990 lopussa. Lancerin vieressä nostimen päällä on työn alla kokovalkoinen Toyota Celica ST 185, jonka historia juontaa vuoteen 1992. Samalla suurelle yleisölle on auennut ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä laaja yksityisomisteinen esineja kilpaautokokoelma rallimaailman huipulta. Latvalat omistivat aikanaan aidon, Tommi Mäkisen vuonna 1996 MM-sarjassa käyttämän Mitsubishi Lancerin joka myytiin viitisen vuotta sitten Saksaan. ”Pajan puolella meillä on metallityötilat sorveineen, pieni maalauspaikka, pesutila ja 3Dtulostin osien valmistukseen”, Jari-Matti jatkaa. Neljäs hallissa seisova kilpuri on Jari Latvalan nykykäytössä oleva aito, Carlos Sainzille vuoden 1990 San Remo -ralliin tehty Toyota Celica ST 165. yöpymiseen. Jari-Matti ja Helena Latvala ovat koonneet perheen pitkän autourheiluhistorian saman katon alle. Verstaalla näkyy neljä ralliautoa, joilla kaikilla on hyvin selvitetty historia. ”Isällä oli tässä rakennuksessa traktorihydrauliikkapalvelu, jonka liiketoiminta myytiin pois, kun keskityimme puimurien varaosaja maansiirtokonetoimintoihin. Esillä on paljon ajopukuja sekä tiimiasusteita eri vuosikymmeniltä. Latvalat tuumivat alusta lähtien, että miksi tehdä museo vain itselle, kun sillä voi ilahduttaa muitakin. Vierailuhetkellämme pukkien päällä on valmistumassa jo toinen, erittäin tarkka jäljitelmä samaisesta Mäkisen autosta. Palveluiden kruununa on ehdottomasti kilpa-autokyyditys vaikkapa B-ryhmän Audi Quattrolla, minkä päälle saa kahvija ruokatarjoilut. Museon syntysanat lausuttiin 2013. Samalla yksilöllä Mats Jonsson voitti Ruotsin rallin vuonna 1992. Tilat olivat aluksi pienet, runsaat 200 neliötä, joten jouduimme jo vuonna 2016 tekemään laajennuksen. Vuonna 2019 neliömäärä kasvoi entisestään, kun korjaamopuoli valmistui”, Jari-Matti Latvala kertoo. He tekivät siitä replican, jolla Jari ajoi sittemmin kilpaa. Verstaan puolella Pääsimme tutustumaan myös kilpa-autoverstaaseen, joka oli vierailumme aikana rauhoittunut viikonlopun viettoon. Silloin Marcus Grönholm ajoi sillä Jyväskylän Suurajoissa. Auto on tehtaan tekemä, mutta sillä ei ole team-historiaa, vaan se on nimen omaan Lillbackalle uutena tullut. Miksi tehdä museo vain itselle
Mitsubishin lisäksi Audi liittyy vahvasti Jari Latvalan kilpailuhistoriaan. Esillä olevasta runsaasta asustemäärästä hän kertoo: ”Kun Jari ajoi aikanaan kotimaisessa Mitsubishi Ralliart -tallissa, tuli ohjeistus, että sieltä saatuja asuja ei saa hävittää eikä antaa kenellekään. ”Jari-Matti rikkoi Henkan vuosikymmeniä hallitseman ennätyksen nuorimpana MM-rallin osakilpailuvoittajana. Ne jäivät meille. Kun Jari-Matti ryhtyi ajamaan Fordin WRC-teamissa, alkoi sieltäkin tulla tekstiilituotteita. Museon laajassa palkintokokoelmassa riittää tutkittavaa. Niitä sai antaa eteenpäinkin, mutta Jari-Matti halusi säilyttää ne muistona.” Ajopukuja on neljänkymmenen vuoden takaa, myös muiden kuin Latvalan perheen käyttämiä asuja. Pukujen paljous Jari-Matti lähtee valmistautumaan seuraavan päivän asiakastilaisuuteen. 62 3/2021 Latvalan rallimuseo. Henrin äiti lahjoitti meille esillä olevat asut, ja nyt ne ovat kunniapaikalla muiden Henkka-aiheisten tavaroiden kanssa museon yläkerrassa”, hän jatkaa. Kuvassa näkyvien Toyota Celica -kilpureiden synnyinpaikka on Toyota Team Europen kilpa-autoverstas, Mitsubishi Lancer puolestaan on Latvaloiden rakentama pikkutarkka replica Tommi Mäkisen vuonna 1996 käyttämästä autosta. Museon yhteydessä on korjaamotilat, joissa onnistuvat vaativammatkin kunnostustoimet. Kruununa ovat ehdottomasti Henri Toivosen LanciaMartinija Rothmans-Porsche-asusteet, jotka tulivat Latvaloille arvokkaana huomionosoituksena. Monelle vieraalle lienee uusi tieto, että Jari-Matti oli myös lahjakas jääkiekkojuniori. Jatkamme kierrosta Helena Latvalan kanssa. Quattroja löytyykin museosta useampi yksilö, niin tutulla Audi Sportin värityksellä kuin tällä harvinaisemmalla Rothmans-kuosilla
Tässä kuvassa ollaan vuonna 1985 Saksan ADAC-rallissa. Samana vuonna Carlos Sainz ajoi tällä yksilöllä Britannian MM-osakilpailussa. Museon seinillä on kuvia ja lehtileikkeitä vuosikymmenten ajalta. Jari Latvalan kilpailu-ura on kestänyt neljäkymmentä vuotta. Jari Latvala ajoi myös kansainvälisissä kilpailuissa. Toyota Corolla WRC on ollut Latvaloiden käytössä pitkään. Museon palkintohyllyihin kannattaa tutustua lähemmin, sillä niistä löytyy nostalgisia esineitä eri aikakausien kilpailuista. Markku Alénin vuoden 1992 Monte Carlon ja Portugalin rallien kisaväline odotti vielä kunnostusvuoroaan. Testikäytössä autoa ovat käskeneet myös Carlos Sainz ja Armin Schwarz. Latvalat ovat säilyttäneet faneilta ympäri maailmaa saatuja tavaroita, kuvia ja piirroksia. Hieno idea on asetella kilpailuissa ja testipätkillä siipeensä saaneita osia esille ja kirjoittaa niihin tapahtumien ajankohta ja paikka. 63. Niitä on nähtävissä vitriineissä ja seinille ripustettuina. Kilpurina oli Opel Ascona i2000. Toyota Celica GT-Four on Juha Kankkusen kilpuri Ruotsin rallista vuodelta 1996. Jari-Matin mukaan niissä on oma historiansa, vaikka ne eivät aina olekaan mukavimpia kisamuistoja. Alun perin se oli Didier Auriolin vuoden 1999 Neste-rallin ajokkina
Niiden esillepanon lähtölaukaus on tullut jyväskyläläisen peltisepän Jouko Halla-Ahon pajalta, jonne mies oli ripustellut näkyville lommoisia lokasuojia. 64 3/2021 Latvalan rallimuseo. J-M Rally Parc Fermé tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua laadukkaaseen yksityiseen ajoneuvoja esinekokoelmaan ralliautoilun kotimaiselta ja kansainväliseltä huipulta. Seinien vierustoilta, hyllyiltä ja vitriinien kätköistä löytää todellisia helmiä ja säilymiä, jotka tekevät vierailusta kokonaisvaltaisen ja mieleenpainuvan. Jari-Matti kertoo, että näillä ulosajoissa vaurioituneilla osilla on oma historiansa, vaikka hänelle itselleen ne eivät aina positiivisia muistoja tuokaan. Faneilta saatuja esineitä, kuvia ja piirroksia on seinillä ja vitriineissä lukuisia. Kahden kerroksen urat Museon alakerrassa on nostalginen kokoelma Jari Latvalan kilpailu-urasta, palkinnoista ja lehtileikkeistä. Tarinamme alkupuolella mainittiin taistelun tuoksinoissa kolhiintuneet peltija tekniikkaosat. Hämmästystä herättää kuinka paljon materiaalia on säilynyt tallessa aina pakkauksiaan myöten kaikki nämä vuosikymmenet. Ehjää, kolhittua ja ihailtua Museon kilpa-autokaluston kirjo alkaa Jari-Matin nelivuotislahjaksi saamasta Lokari-autosta. Australian rallista palkinnoksi saadun surffilaudan matka kenguruiden maasta Tuuriin kesti lähes kymmenen vuotta. Jari-Matin nuoruusaikojen kilpureita edustivat Toyota Corolla GT ja Sunbeam Avenger. Museossa on pieni kahvila ja fanituotemyymälä, samoin edustavat kokousja saunatilat. Taustalla näkyviä erilaisia team-asusteita ja ajopukuja vuosikymmenten varrelta museossa on hämmästyttävän paljon. Joukossa on muutama historicja F-ryhmän auto, tunnettujen ralliautojen jäljitelmiä sekä aitoja tehdasvalmisteisia kilpureita, joiden kuljettajahistorioista löytyy useampia rallin maailmanmestareita. Tuurissa sekin onnistuu. ”Täällä poikkesi kerran vieras joltain kaukaiselta Ranskalle kuuluvalta saarelta. Hienot ja kilpailuhistorialtaan arvokkaat autot ovat luonnollisesti näyttelyn kiehtovin osa. Yläkerta puolestaan on pyhitetty JariMatin palkinnoille, joita löytyy ala-asteen kisakoitoksista ja jääkiekkoharrastuksesta lähtien. Henkilö oli erittäin otettu siitä, kuinka Jari-Matti arvostaa ihailijoidensa lahjoja”, Helena toteaa. Mainitsemisen arvoinen esine on sähkökitara, jonka Jari-Matti sai ensimmäisen Neste-rallin voittonsa kunniaksi Leningrad Cowboys -yhtyeeltä varustettuna bändin jäsenten nimikirjoituksilla. Hän näki vitriinissä Jari-Matille lahjoittamansa esineen. Latvaloiden museoon kannattaa tutustua ajan kanssa. Harvoin on tilaisuus tutkia B-ryhmän Audi Quattron voimalinjaa näin läheltä. Vauhdinnälkäisille ja elämyksiä arvostaville J-M Rally Parc Fermé tarjoaa kilpa-autokyydityksiä oheispalveluineen. Vierailumme aikana museon tuorein hankinta oli projektikuntoinen Toyota Celica ST 185, jolla Markku Alén kilpaili Monte Carlon ja Portugalin ralleissa vuonna 1992
SiroimHA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Rättimäen luutnantti Timo Hämäläinen 66 3/2021. Hän toteaa saaneensa VR:n leiman otsaansa jo syntyessään, kun laskee kuuluvansa kolmannen polven rautatieläisiin. ”Tuontitavaaraa ne olivat alkuun kaikki, yleensä joko Amerikasta tai Englannista”, huomauttaa Timo. ”Niin tämähän ei ole veturi, vaan raidetraktori”, tarkentaa Timo, jolle kiskojen kalusto on tullut tutuksi 40 vuoden työkokemuksella Valtion Rautateiden palveluksessa. On seurattava paikan isännän, Timo Hämäläisen Corvettea löytääkseen pihalle, jolla sijaitsevat rakennukset ovat pullollaan harrastajan aarteita. Kotimaista kiskotuotantoa kokoelmassa edustaa Vuoksenniskan Imatran terästehtaan kisko vuodelta 1951. Omia kiskoja tontilla kulkee kahdeksan metrin verran ja sille matkalle on kertynyt entisöidyn Kisko-Kalle-raidetraktorin lisäksi myös entisöity resiina sekä raiteiden päätepuskuri. T imo Hämäläinen kuuluu niihin pitkän linjan harrastajiin, jonka kokoelman monipuolisuus tekee vaikutuksen. Heti pihapiiriin saapuessa vastassa on aivan kummallisen näköinen veturi. Itse kiskotkaan eivät ole aivan uusinta tavaraa, sillä ne muodostavat kokoelman eri aikakausien ja valmistajien kiskonpätkiä. Aivan Kuopion keskustan tuntumasta, rautatien varrelta löytyy 1800-luvun loppupuolelta peräisin oleva ratavartijan mökki, jonka pihapiiriin ei voi ulkopuolinen eksyä vahingossa. Tsaarinvallan aikaisista kiskoista vanhin pätkä on amerikkalainen Cockerill vuodelta 1905. Itsenäisyytemme alkuaikoja edustaa puolestaan Angleurkisko vuodelta 1923
Nykyiset ratakiskot painavat 60 kiloa metriltä ja niistäkin ollaan siirtymässä tulevaisuudessa järempiin, asiantuntija kertoo. ”Minähän olen Tunturi-miehiä, kuusitoista Tunturia olen tehnyt museorekisteriin”, toteaa Timo. Tehdas teki mopon putkirunkoon jäykistyksiä ja muutoksia koko tuotannon ajan, ja keskinäisiä eroja putkirunko-Tuntureissa oli vaikka ja kuinka. mat kiskoprofiilit rautateidemme alkuajoilta painavat 30 kiloa metriltä, mutta raidetraktorin alla lepää tukevampaa 43 kilon kiskoa. Taustalla häämöttävällä, suoravetoisella Moto Revellä ei ole asiaa enää nykyliikenteen sekaan. 300-kuutioisella pyörällä ei liikenteen sekaan ole enää asiaa, sillä hihnavetoisessa kulkupelissä ei ole vaihteita eikä edes kytkintä. Valmistusmäärä viimeisenä vuonna jäi vain 231 kappaleeseen. Kun peltirunkoiden pappa-Tunturi saatiin -59 markkinoille, vanhat putkirungot ja osat niputettiin ja myytiin edullisina Tuiskuina nurkista pois. Pienin Timon mopojen valmistenumeroista oli 210, kun numerointi vuonna 1956 aloitettiin numerosta 166. Moottoripyörän moottori, runko ja kasa osia päätyivät vintille unohduksiin ja odottelivat jo tuomiota romukuormaan joutumisesta, kun Timo pääsi ostamaan ne palvelukotiin muuttavalta Venäläisen tyttäreltä. Nimi mopoon periytyi Tunturi Tuisku -polkupyörästä. Putkirunkoinen Tunturi Tuisku on useiden Tunturien kokemuksella entisöity. Vieläkin vanhempia Tuntureita kokoelmista löytyy, ne ovat polkupyöriä viime vuosisadan alkupuolelta. Tuisku ja moto reve Kokoelmaan kuuluva ’59 Tunturi Tuisku edustaa putkirunkoisia mopoja, joista jäykkäperäiset eivät olleet kovinkaan kestävän maineessa. 67. Koneteknikko Ville Venäläisen uutena hankkima pyörä on kokenut aikanaan kovia, mutta se pistettiin kuntoon Venäläisen omassa pajassa. Kokoelmaan on päätynyt myös melkoinen harvinaisuus, tiettävästi Kuopion ensimmäinen moottoripyörä Moto Reve vuodelta 1909
Moottori löytyi sattumalta kun Timo V6 käy tyhjäkäyntiä 4 000 kierroksella ja voima kiekujasta ulosmitataan 14 000 kierroksen paikkeilla. Pärinäpuolasytytys jäi vanhanaikaiseksi jo 1914. oli ’32 Fordillaan torilla jäätelöllä ja eräs vanhempi mies tuli jutustelemaan autosta ja saunan ylisille jääneestä moottoristaan. Erillisestä sytytysvirtalaatikosta luovuttiin, kun valmistaja vuonna 1914 siirtyi vauhtipyörän magneettosytytykseen. ”On muuten miehekkäät äänet”, toteaa Timo. Perämoottori, tai ”irroitettava soutuvenemoottori” kuten koneessa lukee, oli tuolloin vielä kummajainen eikä yksilön omistushistoria ole tarkoin tiedossa, mutta Timo heittää arvauksen tunnettuun Saastamoisen sukuun. Perämoottorit Veneiden voimanlähteet ovat saaneet kokoelmassa oman nurkkauksensa. Pienet Johnson Sea Horset ovat 30-luvun loppupuolelta ja kiillotettu peilipinnalle. Vasta kaupanteon jälkeen selvisi että kyseessä on oikeasti vanha moottori T-Fordeista tutulla pärinäpuolasytytyksellä. Erikoisuus kokoelman Evinrudeissa on, että kaikki perämoottorit taittuvat kaksin kerroin. Voimaa on paljon ja ilokaasua syöttämällä sitä saadaan hetkellisesti lisää. 68 3/2021 Harrastajan pakeilla. Perämoottorikokoelmaan on päätynyt useampi Mercury, joista iso ja musta 1750 SX T3 on F1-luokan kilpakäyttöön tehty. Kokoelman vanhimmalla Evinrudella on ikää jo pitkälti toistasataa vuotta. Johnsonin merihevoset sopivat puolestaan rauhallisempaan veneilyyn. Moottorit entisöinyt Timo toteaa, että viat konetyypissä ovat melkein aina samoja: sytytyspuola halkeaa ja kaasarin lakattu korkkinen koho rikkoontuu vanhuuttaan. Vaihteistoa ei suoravetomoottorissa ole. Timo ei pidä mahdottomana että armeijan vihreässä maalissa löytynyt kone olisi aikanaan jäänyt itärajan taakse suomalaisjoukoilta. Vator toi Mercuryn kilpakoneita Suomeen tiettävästi vain viisi, mutta käyntikunnossa ei taida muita enää olla. Notkeat Evinrudet taipuvat kaksin kerroin. Kaksija kolmehevosvoimaisista pienempi kulkeutui kokoelmaan kymmenkunta vuotta sitten Viipurista. Kun selvisi että kyseessä on varsin vanha Evinrude, alkoi Timoa kiinnostaa kaupanhieronta. Evinrude-moottoreita esillä on kolme, kaksi vuodelta -59 ja yksi -66. Viimeisen kerran kokoelman moottorilla on ajettu kilpaa Tukholmasssa vuonna -86. ”Kaasutin on sangen alkeellinen, mutta mikäli akussa vaan on virtaa, niin moottori pärähtää veivistä käyntiin aina välittömästi”, Timo kehuu. Pienempiä nelipyttyisiä rivikoneita Mercuryn valikoimasta löytyy 50-heppainen ’64 Thunderbolt-sytytyksellä, 45-heppainen ’62, sekä 30-hevosvoimainen ’57 Turbo Four. Vuonna 1907 perustetun moottorivalmistajan konetyyppi H on tiettävästi ensimmäisiä ja tyyppikilven patenttimerkinnät ajoittuvat joulukuulle 1911. Kahden litran kaksitahtinen Model H Paikallishistoriaa kokoelmassa edustaa Moto Reve -moottoripyörän lisäksi Kuopion vanhin Evinrude-perämoottori 1900-luvun alkuvuosilta. Perämoottoreista mahtavin on F1-luokan Mercury 1750 SX T3 -kilpakone vuodelta 1976
Tulivoima riittää läpäisemään kevyesti panssaroidun ajoneuvon, tai tiputtamaan matalalla lentävän viholliskoneen. ’32 Ford B-400 Kokoelman vihreä Ford vuodelta 1932 on korimalliltaan harvinaisempi Convertible Sedan. 69. Jeep on varustettu .50 kaliiperin Browning-konekiväärillä. Kangaskattoinen mutta kiinteillä seinillä oleva malli oli aikanaan kallein kaikista 14:stä Ford-malleista. Suomessa jeeppiin on lisätty katsastuksen vuoksi vilkut, mutta muilta osin Normandian maihinnousun veteraani on saanut jäädä hiukan rupiseen olemukseensa, eikä sitä ole tarkoituskaan lähteä hieromaan liian siistiksi. Kokoelmaan on kertynyt rekkikaupalla aitoja sotilaspukuja mutta myös uustuotoasusteita, kuten Timon esiin nostama Yhdysvaltain laskuvarjojoukkojen käyttämä täydellinen asu. Edelleen amerikkalaisjoukkojen käytössä oleva jokapaikan työkalu on näyttävä ja ammuslaatikko sekä panosvyö lisäävät kivasti uskottavuutta, mutta ase on tietysti muutettu toimintakelvottomaksi. Hamiltonin sotilaspassi omalla armeijakuvalla sekä sormenjäljillä varustettuna. Mihin pienipyöräisellä skootterilla oli tarkoitus sitten taistelukentällä ajella, on jäänyt epäselväksi. Auto kulkeutui Kuopioon Esko Rahkoselta Lahdesta. Jeepin matkassa kulkee myös pelotevoimaltaan pari pykälää vaatimattomampi Cushman-skootteri, joka suunniteltiin amerikkalaisten laskuvarjojoukkojen kertakäyttöajoneuvoksi. Tätä B-400 tyyppikoodin Fordia valmistettiin V8-moottorilla 842 autoa. Tieto ensimmäisestä omistajasta on hautaunut historiaan, mutta sotaan autoa ei ilmeisesti otettu, eikä se koskaan ole päätynyt pellon laitaan rapistumaan, sillä pohjastaan auto on edelleen hitsaamaton. Suomessa ei tälle tuplasti roadster-mallin hintaiselle autolle ollut kysyntää. Eurooppaan niistä varustettiin esittelyautoiksi kilometrimittarein vain 21 yksilöä. Perimätiedon mukaan auto olisi vielä 50-luvulla liikkunut Tampereella. Timon käsitys on, että Henry Fordin päähänpistosta pelkät esitekuvat eivät riittäneet, vaan jokaisen virallisen maahantuojan oli otettava jokaista Ford-mallia ainakin yksi esittelykappale. ”Maastossa se on jokseenkin etenemiskyvytön, ja jos jokin tienpätkä olisi jostain syystä jäänyt pommittamatta, niin se on varmasti vaarallisin tapa taistelijan edetä”, arvioi Timo. Varusteltu Willys Sotahistorialla on iso rooli Hämäläisen kokoelmassa. Tarinan mukaan lentokoneesta tiputettava skootteri suunniteltiin kestämään, vaikka sen laskuvarjo ei aukeaisikaan. Tapahtumissa esillä oleva ase on osoittautunut takuuvarmaksi yleisömagneetiksi. Timolla on myös aito amerikkalainen laskuvarjojoukkojen luutnantti Tim S. Liikkuvaa kalustoa edustaa ’42 Willys-jeeppi, joka kulkeutui Suomeen ranskalaiselta viinitilalta jo 70-luvulla. Mitenkään sotaa ihannoivaa, saati vakavamielistä Timon militariakeräily ei ole, mutta jos virkavalta Jeepin pysäyttää liikenteessä, löytyy miehen taskusta itse askarrellut ajokortit aina tankkia myöten. Pitikö koneen olla tuolloin ilmassa, sitä ei tarina kerro. Timo toteaa että kun Jeepillä lähtee liikenteeseen, on parempi peittää konekivääri aina hupulla, alkavat ihmiset muuten suotta soitella poliisille
Merkit ja tekstit veneen ulkopinnoissa on leikattu ruostumattomasta teräksestä vesileikkurilla. Kaikuluotaimeen löytyy alkuperäinen käyttöohjekirja sekä kirje miinalaivan entiseltä kapteenilta. Puuvene on rakennettu tarkoin vuosien 1959–1960 Riva-veneen piirrustuksien mukaan ja pitkälti samoja materiaaleja sekä työmenetelmiä käyttäen. Tallista löytyvä itserakennettu Riva Super Ariston vetää kauneudellaan hiljaiseksi. Sisältä löytyy suunnistusja taitoajojen ohjekirja sekä Halda Twinmaster -mittarit. Aparaatin kymmenen kiloa painava aivolaatikkokin on jätetty pois kyydistä. Hän tunnustaa että veneprojektiin lähtiessä oma kokemus puutöistä rajoittui lähinnä lintulautaan kansakoulun ajoilta, mutta hankkeessa oli mukana veneveistämiseen erikoistunut ammattilainen. Rakennetta kuvaava havaintomalli, joka on valmistettu epoksilla ristiin laminoidusta ristiinlaminoidusta mahongista, ei käsivoimilla suostu taipumaan. ST-Kupla Vuoden -74 Kuplavolkkarin katolta löytyvät vesisukset, mutta muuten se on täysissä varusteissa vaikka ST-kilpailuihin lähtisi. Esikuvastaan poiketen venettä ei ohjata sohvapenkillä istuen, niiden tilalle asennettiin Plymouth Satelliten erilliset etupenkit. Sähköpumpulla toimivan pesurin pienet suuttimet löytyvät puskurista. Pari sohvapenkiltä ohjattavaa venettä omistaneena Timo toteaa päätyneensä erillisistuimiin niiden käytännöllisyyden vuoksi. Tehon puolesta noin 1 500 kiloinen vene nousisi liukuun, mutta pohjan rakenne ja 12 asteen kulmassa oleva potkuriakseli painaa keulaa alas. Tukevan lisävalopatteriston lisäksi Volkkari on varustettu harvinaisella Hella-valojenpesuautomaatilla. Jalopuinen Noitanainen Yhdestä tallista paljastuu todellinen helmi, italialaisen venevalmistaja Rivan Super Ariston -mallin jäljitelmä. Kotimaista vaneria löytyy piilosta lähinnä kansirakenteiden alta.”, Timo luettelee. ”Se kaivaa mennessään sellaista puolen metrin ojaa järveen”, kiteyttää omistaja veneensä ajo-ominaisuudet. Timo toteaa ettei näyttävää laitetta ole tarkoitus kytkeä toimintaan. Kojelautaan on haettu näyttävyyttä Auburnin tyyliin pyöröhiotulla mittaripaneelilla. Verhoilu viimeisteltiin Riva Ariston -logoilla, joiden onnistunut painaminen vaati useita harjoittelukertoja. Asennussarjaan kuuluu etuluukun alta löytyvän vararenkaan vanteen sisälle tarkoin sopiva säiliö pesunesteelle. Varusteluun kuuluu muun muassa miinalaiva Pohjanmaan kaikuluotain ohjekirjoineen. Timolta löytyy myös monisivuinen suomenkielinen esite sarjasta. Nykyisin K70 3/2021 Harrastajan pakeilla. Mittariston täydentää miinalaiva Pohjanmaasta peräisin oleva White Echo Sounder -kaikuluotain vuodelta 1959. Pyöreä tankki täytetään vanteen reiässä olevasta täyttöaukosta sarjan omalla suppilolla. Venettä vauhdittaa 415 kuutiotuumainen eli 6,8-litrainen veekasi 435 hevosvoimallaan. Erittäin jäykkä rakenne kestää merikäytön rytkytyksen. ”Kölipuu irokoa, kaaret tammea, pinnoissa eri mahonkeja ja väleissä Oregon-mänty-rimoitus. Wihuri-Yhtymään kuuluneen Autolan maahantuomaa sarjaa sai Kuplan lisäksi myös Bemareihin sekä Audeihin. Veneen rakenteista löytyy lähes kymmentä eri puulajia. Peräänsä vene sai Witchwoman-nimen ja kylkiinsä Kuopion vanhan K-59-tunnuksen, joka vapautui sopivasti käytöstä
Radio soittelee sota-ajan tunnelmamusiikkia ja seinälle levitetyllä vuoden 1941 kartalla Itä-Suomi yltää reilusti nykyistä laajemmalle. Piiskatykki on ollut valmiudessa jo tovin ja se maastoutuu esimerkillisesti jo ihan luonnon puolesta. Pienesineistöä tuntuu löytyvän paljon, mutta niin löytyy myös tietämystä aiheesta. Vanha perunakellari on muutettu tunnelmalliseksi bunkkeriksi, joka lämpiää kaminalla. Autojen suhteen hän toteaa olevansa vahvasti kallellaan amerikkalaisiin sekä saksalaisiin, ja nelipyöräisistä haaveista Timo nostaa esille erityisesti kromipuskurisen DeTomaso Panteran. Numeroiden pyörittelyn sijasta Timo toteaa että venettä oli kiva värkätä, ja että projektissa oli kyse yhden unelman toteuttamisesta. Niin laaja kuin Hämäläisen kokoelma onkin, ainainen puute jostakin on muiden keräilijöiden tapaan sekä vakavaa että luonteenomaista. tunnusta jaetaan vain klassikkovenerekisteriin merkityille veneille. ”Polttoainetynnyreitä olisi valmiina lentojoukoilta, puolustusministeriöltä ja jokunen vielä saksalaisjoukoiltakin, mutta Brewster-hävittäjäkone pihapiiristä vielä puuttuu”, Timo toteaa. Perunat kellarista Oman intonsa sotahistorian tallentamiseen Timo arvelee lähteneen sukulaismiesten sota-ajan tarinoista. Vanhojen dokumenttifilmien perusteella pistooli on samanlainen, jolla Suomen ilmavoimat ruokkivat aikanaan Brewster-koneita. Kokoelmaan kuuluu asemiin kaivettu panssarintorjuntakanuuna vuodelta 1937. Työtunteja ei tullut tarkoin laskettua eikä niille hintaakaan. Koska perunapussi irtoaa nykyisin kolikoilla lähikaupasta, on vanha perunakellari saanut taipua kaminalämmitteiseksi bunkkeriksi. Luettavaksi löytyy monenlaista propagandalehteä ja taisteluhenkeä nostattavia painotuotteita. Witchwoman on tehty tarkoin 1959–1960 Rivan piirustusten mukaan, mutta etusohva on korvattu Plymouth Satelliten erillisillä etupenkeillä. 71. Alkuperäisestä Riva Super Aristonista saisi nykyisin maksaa jo pitkän pennin, mutta Timo totaa että vaikka hänen veneensä onkin vain jäljitelmä, ei sekään ihan tonnilla syntynyt. Mikäli lähiseudulle laskeutuu vanha Brewster-hävittäjäkone, voidaan se tankata alkuperäisvälinein. Oma erityinen viehätyksensä autenttisen vaikutelman luovassa bunkkerissa on, ja Timo toteaakin että itsenäisyyspäivän ateria on usein nautittu bunkkerissa. Kojelautaan tuo näyttävyyttä pyöröhiottu mittaripaneeli. Sen lisäksi että Noitanainen on kaunis esine, on se myös toimiva vene jolla ajeltiinkin viime kesänä muutamia kertoja. Lentohaalari odottaa henkarissa ja tankkaamaankin koneen pääsisi, sillä kokoelmasta löytyy Yhdysvaltain ilmavoimien käyttöön tehty polttoainepistooli
Myös tämänkertainen mallivalinta noudattelee tismalleen samaa kaavaa. A llekirjoittanut on aiemminkin tällä palstalla pohtinut, miten lapsuudessa nähty ja mieleen jäänyt auto on myöhemmällä iällä tullut rakennettua pienoismalliksi. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Europan keula ja perä voisivat olla täysin eri autoista, niin eri maailmaa niiden muotoilut edustavat. Laatua Japanista Loistavan lähtökohdan Lotus Europan pienoismallille tarjoaa japanilainen perinteikäs pienoismallivalmistaja Tamiya. Lotuksen kukka Muutama vuosikymmen sitten nuori autointoilija huomasi erikoisen matalan ja ennen kaikkea jotenkin hassun näköisen urheiluauton kadun varressa. Auton korkeus tai pikemminkin mataluus pisti nuoren miehenalun silmään. 72. Siitä on vahva muistikuva, että olen lapsena tällaisen Lotus Europan nähnyt Vammalassa kadunvarteen pysäköitynä. Yrityksen tuotteet tunnetaan erittäin korkeasta laadusta. Syy on ymmärrettävä: kaikki suunnitteluun ja valmistukseen liittyvä teknologia kehittyy ja menee koko ajan eteenpäin. Uudet pienoismallien rakennussarjat ovat yleensä tarkempia ja parempilaatuisia kuin vuosikymmenten takaiset. Europa oli jo tuttu autokirjojen tai -lehtien sivuilta, joita tuli selailtua hiirenkorville asti. Tämänkertaisen rakenteluprojektin lähtökohdaksi hankittu sarja on tullut markkinoille 1999, joten sen toki voi jo olettaakin edustavan suhteellisen nykyaikaista tuotantoa. Pääsin aivan auton viereen toteamaan, miten matala se todella onkaan. Tamiyan rakennussarjoissa vanhatkin tuotteet ovat kuitenkin hämmästyttävän tarkkoja ja korkealaatuisia. Vuosia myöhemmin Kouvolassa opiskellessani piipahdin paikallisessa autotapahtumassa, jossa oli parkissa Europa. Näky jäi lähtemättömästi takaraivoon muhimaan
Tässä tulee esiin hassu ilmiö ihmisen silmien ja aivojen toiminnassa. Mahdolliset ruiskupuristetulle muoviosalle tyypilliset valupurseet, muottien jakosaumat ja ”hymykuopat” kappaleen pinnassa on syytä saada katoamaan. Messinkiset lisäosat eli ns. Kun pienet virheet korista on siivottu, on edessä pohjamaalaus ja varsinainen pintamaali. Silmämääräisesti saattaa kuulostaa suurpiirteiseltä termiltä. aftermarket-tuotteet kuitenkin tarjoavat tähänkin ratkaisun: muovipuolat yksinkertaisesti korvataan ohuella ja realistisemmalla metalliosalla. Mielikuvia Projektin tavoitteena oli rakentaa mahdollisimman vakiokuntoinen Lotus Europa niin, ettei itse autoon tehdä sen suurempia muutoksia tai kustomointeja. Muut osat on käsitelty maaleilla. Kun pienoismalli maalataan tismalleen samalla maalilla kuin oikea auto, lopputulos saatHarmoninen sisusta on saatu aikaan ruskean eri sävyillä. Jos ne jättäisi rakentamatta, tulisi kuitenkin tunne, että nyt jäi malli jotenkin kesken. Lopputulos muistuttaa huomattavasti enemmän esikuvaansa kuin rakennussarjan paksu muoviosa. Ymmärrettävää, ettei valmistustekniikka mahdollista ihan kaikkea. Lattian verhoilussa on käytetty hyvin ohutta nukkamaista pinnoitetta. Kokonaan muovisen ratin puolat ovat auttamatta liian paksut, ja puolien reiät ovat ummessa. Mielekkäintä on rakentaa sarjasta siisti klassikkoauto. Miksei teetetty maalia tarkan värikoodin perusteella. Rakennusprosessi lähtee liikkeelle auton korista, joka käydään tarkasti läpi. 73. Europa ei lähtökohtaisesti innostakaan varsinaisiin korimuokkauksiin. Valmiista pienoismallista on näitä polkimia melko hankala bongata, sillä ovet eivät ole aukeavaa mallia. Vanha hyvä viisaus on se, että maalilla ei peitetä mitään, virheestä saa korkeintaan erivärisen. Pieniä muutoksia oli silti tiedossa, sillä harva pienoismallin rakennussarja on niin täydellinen, etteikö parannettavaa löytyisi. Väriksi valikoitui Tamiyan spray-valikoimasta raikas oranssi, joka silmämääräisesti on lähellä Lotuksen Colorado Orange -värisävyä
Viimeisten hiontanaarmujen kadottaminen tuntuu joskus melkein ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Käytännössä pienoismallien lopullinen maalipinta toteutetaan aina kiillottamalla. Pienoismallin maalipinnassa sallitaan virheitä ja epämääräisyyksiä korkeintaan skaalassa 1/24. Kirjoittajalla ei ole tarkempaa tietoa, miksi aivot näin toimivat. Tämän vuoksi on joka tapauksessa parasta valita pienoismallin värisävy silmämääräisesti. Se on hiljattain julkaistu uudelleen, joten hyvin varustetuista pienoismalliliikkeistä voi tuotetta tiedustella. Komentokeskus Sisustassa ei noudateltu ihan tehtaan brosyyreita. Maalipinnan tulee olla mahdollisimman ohut, jotta yksityiskohdat eivät peity eivätkä terävät kulmat pyöristy. Verhoiluihin valittiin lähinnä ulkokuoren oranssiin sointuvat ruskean sävyt. Tekniikka on käytännössä täysin sama kuin oikeissa autoissa, mutta pienoismallin osalta prosessi on armottomampi. Niiden päälle on kiepsautettu perinteiset Pirellin Cinturatot. Kokonaisuus on viimeistelty keskikuppien logoilla ja tietenkin venttiileillä. 74 3/2021 Lotus Europa. taakin näyttää eriväriseltä. Väri niskaan Kun aivot solmussa on saatu valittua sopiva värisävy, on aika värjätä klassikko valittuun sävyyn. Käytännössä maalipinta siis hiotaan mahdollisimman sileäksi ja naarmuttomaksi. Kun nämä kaksi vaatimusta laitetaan yhteen, on tiedossa kevyttä tuskailua siistin maalipinnan aikaansaamiseksi. Ohuen maalipinnan puhki kiillottaminen käy käden käänteessä. Tärkeintä on oikean mielikuvan saavuttaminen, ei tieto, että malli on maalattu oikean auton värikoodilla. Vanteet ovat peräisin jostain japanilaisen auton sarjasta, mutta ne muistuttavat melko paljon Revolution-vanteita. Kiillotus on oma taiteenlajinsa, mutta pääsääntöisesti sitä voidaan tehdä eri karkeutta edustavilla kiillotustyynyillä ja -lapuilla sekä erilaisilla tahnoilla. Tamiyan rakennussarja on tullut markkinoille vuonna 1999
Myös ratti koki kevyen paranteluoperaation. Kojetaulua ja keskikonsolia on detaljoitu muutamilla kytkimillä ja katkaisijoilla. Ne kiinnitetään kiillotettuun ja valmiiseen maalipintaan Kiinnitystä ja kohdistusta helpottaa se, että osat ovat kiinni omissa kantokalvoissaan – itse osaan ei tarvitse koskea. 75. Konehuone on sisustan tapaan saanut osakseen aimo annoksen detaljointia. Sisustaan on lisätty muutamia yksityiskohtia, joilla mallin realistisuutta on helppo lisätä. Saman valmistajan messinkisiä irtoosia on hyödynnetty vielä polkimissa, joissa paksut muoviosat vaihtuivat hienostuneisiin ja tarkkoihin osiin. Mallivalmistajien rakennussarjat tarjoavat harvoin esimerkiksi kunnollisia turvavöitä, joten ne on rakenneltu erikseen ostetuista osista. Paksut muoviset puolat korvattiin ohuella Highlight Model Studion messinkiosalla. Muodot ovat jonkinlainen sekoitus coupéta, farmaria ja jopa pick-upia. Lisättyjä osia ovat muun muassa johdot, osa letkuista, kaasuttimien vivustot ja varoitusja ohjetarrat. Kakun kuorrutus Tamiyan rakennussarja sisältää realistiset Lotuksen logot ja irtokirjaimet, erittäin tarkat ja ohuet metalliosat, joiden taustalla on pieni liimapinta. Artikkelissa esitellyn pienoismallin skaala on tuttu ja tyypillinen 1/24. Toimenpide toi komponentin realistisuuden aivan eri asteelle. Valmiilla mallilla on pituutta noin 17 senttimetriä. Näiden sarjan omien detaljien lisäksi kiinnitin mallin perään vielä brittien maatunnuksen sekä Royal Automotive Clubin logon. Kalvo kohdistetaan osineen mallin pintaan, minkä jälkeen osan kohdalta painellaan kalvoa varovasti, ja näin osa liimautuu kiinni. Europassa on varsin erikoiset mittasuhteet
Lotus Europa Omituiset mittasuhteet omaava Lotus Europa kääntää päitä takuuvarmasti ihan missä tahansa. Auto käsitti monia teknisiä ratkaisuja, jotka eivät olleet ihan valtavirtaratkaisuja ai76 3/2021 Lotus Europa. F ormularadoilla menestystä niittäneellä Colin Chapmanilla oli 1960-luvulla visio kaksipaikkaisesta ja keskimoottorilla varustetusta urheiluautosta, joka olisi vieläpä massatuotettu ja suhteellisen edullinen luokassaan. Europan suunnittelussa oli tavoitteena saada aikaan kevyt ja tehokas auto riittävän kilpailukykyiseen hintaan. Tavoite oli tuona aikakautena kunnianhimoinen, mutta tästä visiosta syntyi Lotus Europa, jonka tuotanto alkoi vuonna 1966 ja kesti kunnioitettavat kymmenisen vuotta päättyen 70-luvun puolivälissä. Tavallisella parkkipaikalla se on nykyautojen seassa kuin huutomerkki, tosin matala sellainen, mutta kyllä Europa erottuu massasta myös klassikkoautotapahtumissa
Voimanlähteeksi sen sijaan valikoitui kustannusmielessä Renaultin uuteen 16-malliinsa kehittämä 1500-kuutioinen moottori, josta kutiteltiin Lotuksen toimesta tietysti enemmän tehoa irti. Myöhemmin Europaan istutettiin myös Fordin moottoriin perustuvaa Twin Camia. Tämä johtuu siitä, että Volkswagen omisti Europa-nimeen oikeudet kotimaan markkinoilla. kanaan. Ovien jälkeen tapahtuu jotain merkillistä, muoto jatkuu tuoden mieleen osittain farmarin ja toisaalta avolavan. Lotus Europan muotoilu on hämmentävä. Viereisen sivun kuva ehkä parhaiten havainnollistaa Europan mittasuhteita, auto on häkellyttävän matala. Keskusputkirungon päälle istutettiin lasikuidusta valmistettu kori. Autoa takaapäin tarkastellessa ei tulisi mieleen, että se kuuluisi keulan kanssa samaan tuotteeseen. Auton mittasuhteet selittyvät ainakin osittain runkorakenteella, moottorin sijoittelulla ja kokonaisuuden äärimmäisellä mataluudella. Se jääköön jokaisen autointoilijan päätettäväksi. Ikään kuin niillä olisi ikäeroa vuosikymmen. Onko lopputulos kaunis. Noin metrin korkuiseen Europaan on varmasti hyvin mielenkiintoista pujotella itsensä ratin taakse, tosin tällaisessa kabiinissa sitten varmasti viihtyy. Saksan markkinoilla auto tunnettiin hieman muutetulla nimellä Europe. Europan muotoilusta vastasi Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Ron Hickman, jonka piirtopöydällä on syntynyt myös Lotus Elanin muodot. Pelkkää keulaa tarkastellessa Europa sopisi monen muunkin merkin 60-luvun urheiluautomallistoon. 77. Ennen Lotusta mies palveli ainakin Fordin muotoiluosastolla Englannissa
Goliath-merkki katosi kartalta jo 60-luvun alussa, ja se on siksi monelle nuorelle harrastajalle aivan tuntematon. Goliath kuului Borgward-tuoteperheeseen Hansaja Lloyd-autojen kanssa. Harvat poikkeukset ovat niitä, jotka syystä tai toisesta ovat nousseet vuosien saatossa kulttimaineeseen ja sitä kautta hintoihinsa, jolloin auton kunnostaminen houkuttaa, vaikka aihio olisi kehno. Auto on kuvattu Hyvinkäällä Rauta ja Petrooli -tapahtumassa syksyllä 2011. Fiat on onnistunut pikkupakunsa muotoilussa erinomaisesti. (kuva: Grünberg Constantin / Helsingin kaupunginmuseo). 78 Fotoalbumi 3/2021 Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Helsingin kauppatorilla 1960-luvulla otetussa valokuvassa riittää pakettiautoja tunnistettavaksi. Teivossa 2017 tavattu punainen yksilö on takaistuimilla varustettu malli, ja sitä liikuttaa etuakselin etupuolelle sijoitettu 1,1-litran bokserinelonen. Saksalaisyritys valmisti henkilöautojen ohella monenlaisia hyötyajokkeja kuten kuvan Express 1100 -pakettiautoja. Näillä kuljetettiin A rjen käyttöpeleistä pakettiautot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta harvinainen näky museoautotapahtumissa. Sitten on ne pakettiautomallit, joita myytiin hurjia määriä ja joista suuren katoprosentinkin jälkeen on jäänyt hyväkuntoisia yksilöitä tapahtumia kiertämään. Sukelsimme arkistokuvien joukkoon ja poimimme näytille otoksia kevyistä hyötyajokeista sekä nykytapahtumista että ajalta, jolloin autot olivat vielä tuoreita ja kovassa käytössä. Express-mallista oli kilpailijoiden lailla tarjolla avolavaja umpipakuja sekä pikkubusseja. Nopealla vilkaisulla ei osaa päättää onko paku alamittainen vai rekisterikilpi maksikokoinen
Tavallisesti hylkyautoa hyödynnetään romuvarastona, mutta Helsingin Itä-Pasilassa saattoi aikoinaan törmätä asuinkäyttöön valjastettuihin pakuihin. Pakettiauton tiloja voi hyödyntää senkin jälkeen, kun auto lakkaa liikkumasta. Sotakaluston harrastajille Tempo-merkki on tuttu esimerkiksi maastokelpoisesta Vidal G -henkilöautosta, joita tuli jonkin verran Suomen armeijalle. VW-bussien hintojen noustua pilviin alkoi aivan yhtä hauskannäköisen Ford-tuotteen suosio, joka näkyy nyt tietysti niidenkin hinnassa. (kuvat: Harri Ahola, Helsingin kaupunginmuseon kokoelma) Ennen Transitia oli Taunus Transit, joka sekin oli yleinen näky maamme teillä. Tempo-hyötyajokit kuten kuvan Matador-avolava olivat arvostettuja laitteita. Yrityskauppojen tiimellyksessä Tempo kulkeutui Hanomagin kylkeen ja lopulta Daimler-Benzin alaisuuteen, jossa vanha tuotemerkki lakkautettiin ennen 1970-luvun loppua. Tämä patinoitunut pikkubussi on kuvattu Teivon raviradalla 2017. Ford Taunus Transit on saanut oikein kakkoskerroksen, Morris ja Renault Estafeten asukkaat ovat tyytyneet alkuperäiseen tilaratkaisuun. 79
Nyt Renault on jo museoiässä. Hytin taakse asennetun kaaren päällä on komeat työvalaisimet. Tämä piristävä Estafette pyörähti Lahden klassikkoautonäyttelyn parkkialueella keväällä 2009. Vanhoja Renault-hyödykkejä ei kovin paljon ole säilynyt saatikka kunnostettu. Mutta vieläkö se palaa liikenteeseen. Nämä VW:t VWperävaunuineen olivat Pilvenmäen raviradalla kesällä 2008. 80 Fotoalbumi 3/2021. Ranskalaisvalmisteisia pakettiautoja on myyty Suomessa hyvin oikeastaan aina. Myöhemmin eräs harrastehenkinen herra kunnosti vähän ajetun mutta ruosteiseksi päässeen auton pellit ja siisti ulkoasun. (kuva: Unto Laitila / Helsingin kaupunginmuseo) Uudessakaarlepyyssä 2013 järjestetyn autotapahtuman rivistöön ilmestyi nostalgisilla erikoisvanteilla komistettu avolava-Hiace. Pakuun pakumainen perävaunu! Forssan PickNicktapahtumassa on aina erikoista kalustoa. Tämä laite oli tiettävästi uutena keskisuomalaisen kaupungin puutarhaosaston käytössä. Nelivetoinen ja lyhytakselivälinen Renault Trafic oli kova peli hankalassa maastossa. Museorekisteröity Ford-vankkuri oli esillä Teivon tapahtumassa -17. Komea on kunto ja pinta kuin huomiovärillä maalattu. Siitä vaan VW:n liukuovi auki ja lippuja myymään! Kovin pitkään ei raitiovaunukiskoilla kannattanut lippukioskin kanssa kuitenkaan olla parkissa
Sinisen Hiacen torvikovaäänisistä kaikuu porvarillisia iskulauseita. Bannerin sanomaa tehostetaan auton katolle asennettujen torvikaiuttimien voimalla. Mustavalkokuvassa Hiace on valjastettu Vietnam-aiheisen sanoman julistamiseen. Öljylämmityksen kulta-aika alkaa olla takanapäin. (kuva: Matti Pietinen, Museovirasto/Pietisen kokoelma) 81. (mustavalkokuva: Harri Ahola, Helsingin kaupunginmuseon kokoelma, värikuva: Arvo Vatanen, Museovirasto/ Arvo Vatasen kokoelma) Viitisen vuotta sitten Ryttylässä pidettiin vanhan roinan huutokauppa. Kirkkaanvärinen Leyland on useimmille tuttu laite, mutta Fordson-pakettivaunusta moni ei ole kuullutkaan. Fordson E83W oli tuotannossa poikkeuksellisen pitkään: valmistus alkoi 1938 ja päättyi vasta 1957. Pihan laidalla komeili Mercedes-pakettiautoklassikko ja sympaattisen oloinen Commer. Vuoden 2009 Britit kohtaavat -tapahtumassa oli näytillä kaksi komeaa kaappiautoa saarivaltiosta. Ranskalaisvalmisteisista pakettivaunuista suosituimmat ovat Citroën-merkkisiä. Vuonna 1949 helppoa ja edullista lämmitysmuotoa markkinoitiin ison Renault’n koko kyljen mittaisilla mainoksilla. Toyota Hiace sopii kaikille aatesuunnasta riippumatta. Kahdeksan vuoden takaisessa sitikkakokoontumisessa oli näytillä isoja ja pieniä kuljettimia
Neljän tuotantovuoden ja noin 15 000 auton jälkeen Mazda luopui koko mallista. Uutuuden uskottiin olevan vankkatekoinen, ja tehdas lähti ennakkoluulottomasti tarjoamaan sitä myös lava-automarkkinoille. 82 Marginaalista 3/2021. Noin 15 vuotta sitten ruostekorjattu ja maalattu yksilö kelpaisi vaikka arkiautoksi, ja mukaansa ostaja sai vielä autosta irtipuretun ilmastoinnin osat. Kohderyhmäkin taisi konservatiivisuudessaan hiukan vierastaa kiertomäntää. Wankel ei kilpaillut taloudellisuudella ja Repun kannalta energiakriisi osui juuri pahimpaan aikaan. Repun myyntikäyrää ei saatu kääntymään haluttuun suuntaan, vaikka vuonna -77 sen vaihteistoon lisättiin vielä viides pykälä. Kuvat: Bring a Trailer Huutokaupalle pohjahinta, 1 977 US-dollaria oli napattu Repun vuosimallista. Mazda Repu ‘77 W ankeleli kiertomäntämoottoreista puhuttaessa mieleen muistuu yleensä ensimmäisenä joko NSU tai Mazda. Mazda kehitteli voimanlähdettään edelleen ja toi vuonna 1974 tuotantoon kaksikammioisen 13B-moottorin. Voittaja pääsi lava-autoilemaan 22 000 dollarin huudolla. Perustaltaan autot olivat samoja, vaikka ulkopelleissä sekä maskin ilmeessä pieniä eroja olikin. Mallivuodeksi -74 lanseerattu Rotary Engine Pick Up eli REPU ilmestyi perinteisen mäntämoottorisen B1600-lava-auton rinnalle. Nykyisin Repun erikoisuus viehättää harrastajia. Hienokuntoiset yksilöt ovat kysyttyjä klassikoita, kuten tämä Arizonassa huutokauppaan listattu Repu. Mikä olisikaan ollut parempi markkina testata tuotteen kysyntää, kuin avolava-autoihinsa lujasti luottavat PohjoisAmerikan kuluttajat. Näistä jälkimmäinen esitteli moottorinsa jo 60-luvun alkupuoliskolla urheilullisessa Cosmomallissaan, mutta markkinoille moottorityyppi päästettiin vasta -67
Räyhäkäs etupuskuri, korin väriset koristeosat, isot pyörät ja madallettu alusta riittävät torjumaan Roverin herrasmiesmäisen käyttäjäkunnan ja toivottamaan nuoremman polven kiivassieluiset autonostajat tervetulleiksi. Moottoripuolelle esitellään dieselkoneet ja automaattivaihteisto tulee manuaalin vaihtoehdoksi. Valitsimme Paimelan Paronin vaihtoautorivistöstä brittiläisen vauhtifarkun alle ja läksimme tien päälle ottamaan asiasta selvää. 2000-luvun alun Suomessa brittimerkkien suosio ei ollut huipussaan, eikä MG-tuotemerkillä ollut takanaan jykevää maahantuojaa kattavine jälleenmyyntiverkostoineen. Auton arvellaan tulevan tuotantoon Triumph-tuotemerkin alla. Hetken tutkimisen jälkeen paljastuu, että yhteisiä osia onkin enemmän kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Kun BMW jätti talon, urheiluversion tuotantosuunnittelu tuli jotakuinkin samalla ovenavauksella sisään. Pieniä muutoksia, suuri vaikutus Ensinäkemältä MG eroaa Roverista reilusti päältä sekä sisältä. Kaikkiaan niitä valmistettiin reilut 27 000 yksilöä, ja Suomeen rantautui uutena vain kourallinen. Stevensin kynästä on lähtöisin muun muassa 90-luvun ikoniset superautot Jaguar XJR-15 sekä McLaren F1, joten ainakin miehen ansioluettelo oli urheilullisessa mielessä kohdallaan. Aluksi tarjolla on ainoastaan kuutoskoneen ja manuaalivaihteiston yhdistelmä. Omistajayhtiö ei halunnut 75-mallin kilpailevan urheilullisten BMW-tuotteiden kanssa. Muutenkin erot liittyvät voittopuolisesti värimaailmaan ja materiaaleihin. Sisätilat vaikuttavat nekin aluksi eroavan Rover 75:n ohjaamosta kuin aktiivisuusranneke pukukellosta. Lukuhihnalta pukattiinkin markkinoille ainoastaan mukavuuspainotteisia malliversioita ylellisyyttä huokuvine yksityiskohtineen. MG ZT:n perusta luotiin perinteisen autonvalmistajan ollessa BMW:n alaisuudessa. 75:n muodonmuutoksen linjat annettiin maineikkaan suunnittelijan Peter Stevensin piirrettäviksi. Tuleva klassikko MG ZT-T 190 84 3/2021. M G ZT ei ole harvinaisuus joskaan ei tavallinenkaan näky. Valkoisella langalla tikattu musta nahka näyttää mukavalta, mutta istuimien kesTeksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 2000 Geneven autonäyttelyssä yleisön eteen tuodaan prototyyppi Rover 75 Sport. 2001 MG ZT sekä farmarikorinen ZT-T tulevat markkinoille. MG:n istuimet ovat erinomaiset, samanaikaisesti tukevat ja mukavat. Riittävätkö ZT:n rahkeet kantamaan ryhdikkäästi MG-logoa. 2002 Mallisto laajenee merkittävästi. Roverin vaikeaselkoinen mutta perinteitä kunnioittava mittaristo on muutettu pohjia vaihtamalla modernin urheilulliseksi. Tehdastrimmattu Onko MG ZT vain Rover 75:n urheilullisesti varustettu ja perinteisen urheiluautovalmistajan tuotemerkeillä koristeltu malliversio. Lopulta yhtäläisyyksiä onkin enemmän kuin eroavaisuuksia. ZT:n sisarmalli Rover 75 on monille tuttu laite, mutta MG-version rattia on harva päässyt pyörittämään
Bonnevillessä viritetty TZ-T rikkoo farmarikoristen nopeusennätyksen 360,9 km/h suorituksella.. V8-koneinen takavetomalli tulee myyntiin. 2003 MG:n vauhtivuosi. Kiinalaisvalmisteisten versioiden tuotanto alkaa pari vuotta myöhemmin MG7ja Roewe 750 -merkeillä. 2004 TZ saa kasvojenkohotuksen myötä uuden ilmeen. 2005 MG:n taival saarivaltiossa päättyy. Valmistaja on talousvaikeuksissa, ja auton valmistuksessa tavoitellaan säästöjä laadun kustannuksella. 85
TOINEN VAIHTOEHTO SAAB 9-5 YS3E Valmistusvuodet 1997–2010 Teho 185 hevosvoimaa (2,3t 2001) Suorituskyky huippunopeus 230 km/h, kiihtyvyys 0–100 8,3 s Hinta uutena 42 000 € Alle pitäisi saada jämäkkä ja urheilullinen hyvin varusteltu laatuauto, joka kaiken muun mukavan ohella tarjoaisi särmikästä eksotiikkaa. MG ZT osuu mitoiltaan lähelle Saab 9-5 -mallia. MG:n lailla Saabin tekniikkavaihtoehdoista löytyy bensiinija dieselvaihtoehdot. Sen alapuolelle asettuvat saman myllyn matalaviritteisempi versio, Roverin 1,8-litraiset neloskoneet turbolla ja ilman ja BMW:n kaksilitraiset tuobodieselit 116ja 131-hevosvoiman tehoisina. Saksalaisvalmistajien tuotteet täyttävät heittämällä ensimmäiset kriteerit, mutta jälkimmäisien kanssa pitää tähyillä muille maille. Ajo-ominaisuuksiin liittyvistä muutoksista päällepäin näkyy madallettu alusta ja rengastus. Korimallien osalta molemmilta valmistajilta löytyy neliovinen porrasperä ja farmarimalli. kiosien alcantara ei ole oikein kestänyt aikaa ja on hieman nukkavierun näköistä. Tuleva klassikko MG ZT-T 190 86 3/2021. Kiihkeä kutoskone Koeajoyksilön pellin alla lymyää Roverin suunnittelema ja myöhemmin BMW:n kanssa yhteistyönä paranneltu 190-hevosvoimainen 2,5-litran kuusisylinterinen V-moottori. Valikoima on kuitenkin kattavampi brittivalmistajaan verrattuna. ZT-mallista on olemassa Fordin V8-koneella varustettu takavetoinen erikoisversio, mutta etuvedon parina 190-heppainen on vaihtoehdoista tehokkain. Saabin tarinassa on hieman samankaltaisuutta MG:n kanssa: ison yhtiön kylkeen 90-luvulla ajautunut pieni ja persoonallinen valmistaja. Liikennekelpoisen 9-5:n omistajaksi pääsee jo parillatonnilla, ja budjetin kolminkertaistamalla saa alleen jo erinomaisesti varustellun huippuyksilön. Saabin olemuksessa ei ole MG:n kaltaista raikkautta, mutta siltä osin vähäisempään tyytyvä pääsee valitsemaan oman yksilönsä runsaammasta tarjonnasta. Kuorien alle piiloutuvat jäykemmät jouset ja vakaajat, tukevammat iskunvaimentajat ja etukelkan kumipuslien tilalle asennetut joustamattomat kevytmetallikappaleet
Istuimet tuntuvat hyviltä ja tarjoavat riittävästi tukea vauhdikkaaseen menoon. Rover 75:n ylellisen oloinen sisusta on muuttunut suhteellisen pienillä muutoksilla vastaamaan sporttisen kuljettajan mieltymyksiä. Ajettavuus kohdallaan Kierretään kone avaimesta kehräämään ja lähdetään liikkeelle. Poljinta tulee aluksi painettua liian vähän, ja heti perään pitää painaa hiuMG:n alusta ja voimalinja on selkeästi viritetty urheilullista ajoa silmällä pitäen. Kaasupolkimen välitys vaikuttaa poikkeavan tavanomaisesta. Asetelma toimii myös käytännössä. Koeajoauton varusteisiin kuului valoa ohjaamoon tuova kattoikkuna. Maantiellä auto kuitenkin käyttäytyy nöyrän oloisesti ja on mukavan hiljainen. Äänentoistojärjestelmän sointia tukevoittava lisäbassokaiutin on piilotettu tavaratilan sivumuovin taakse. Voimansiirtopuolella manuaaliaskin rinnalla tarjottiin jokaisen moottorityypin pariksi myös automaattivaihteistoa. Huoltoja käyttökustannusten näkökulmasta rivineloset ovat eittämättä hyviä, mutta urheilullisesta menosta nauttivan valinta osuu ilman muuta hereästi kiertävään vinkkelikuutoseen. 87
Tuleva klassikko MG ZT-T 190 88 3/2021. Autoa ostaessa kannattaa kurkistaa tavaratilan lattiaverhoilun alle, sillä TZ-mallin heikkoja kohtia ovat takavalojen ja tavaratilan kannen tiivisteet, jotka vanhemmiten saattavat päästää vettä kontin pohjaan. Ominaisuuteen tottuu kuitenkin nopeasti, ja jo parin risteyksen jälkeen oikeanpuoleinen jalka löytää oikean asennon. Tämä on varmasti ollut uutena hieno laite, mutta liki parikymmentä vuotta ja 240 000 kilometriä vaikuttavat väistämättä miinusmerkkisesti ajo-ominaisuuksiin. Napakasti reagoiva ja hyvältä kuulostava voimanlähde on brittien omaa suunnittelua. kan lisää. Koneen perusta on sama kuin sisarmalli Roverissa mutta tässä tapauksessa 190-heppaiseksi terävöitettynä. Väsyttävä murina ja ärsyttävät resonanssit on leikattu onnistuneesti pois, ja ohjaamoon kantautuvat ainoastaan kutkuttavimmat sävelet. Auton alla pyörivät nastarenkaat on asennettu hieman liikaa ulospäin levittäville vanteille, mikä tuo ohjaukseen aavistuksen levottomuutta. Äänimaailma on viritetty onnistuneesti. Alkuperäisrengastuksella MG kulkee vakaasti eikä vetele kiihdytyksissä. Farmarikorinen MG näyttää hyvältä ja on tilojen suhteen käytännöllinen. Moottori porovosoi käyttämään kierroksia ja vaihteita tarpeettomasti, ja nautiskelun myötä nopeusmittarin neula tahtoo toistuvasti kiivetä rajoitusta suurempaan lukemaan. Kun jalkaa painaa hieman suoremmaksi, pääsee nauttimaan moottorin hienosta nuotista. Mutkaisella tieosuudella brittifarkun ominaisuudet tulevat parhaiten esiin
Hetken tuntuu, että alla olisi brittiauton sijaan saksalainen laite. Lukkiintumaton jarrujärjestelmä, tuuletetut levyjarrut edessä ja takana. Tulevaa arvonnousua ja harrasteautostatusta ajatellen V6 on eittämättä ykkösvaihtoehto, jos aivan eri tasolle hinnoiteltu takavetoinen V8-moottorinen malli jätetään pois laskuista. 08 Suorituskyky huippunopeus 227 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 8,3 s. Suurempi veden aiheuttama haitta löytyy kuitenkin auton etuosasta. Teho 190 hevosvoimaa, vääntö 245 Nm. Auton pohja kannattaakin käydä huolellisesti taskulampun kanssa läpi. MG:n nokalla on käytetty ainoastaan päivitettyä konetta. Tuorekin automalli voi puhutella museovehkeiden ystävää. Puiden lehdet ja muut roskat saattavat tukkia altaan vedenpoistoväylät, minkä seurauksena tietokonelaatikko lopulta kylpee vedessä ja vaurioituu korjauskelvottomaksi. Vuonna 1996 lanseerattu KV6 kärsi aluksi joistakin laatuongelmista, jotka siirtyivät historiaan BMW:n kanssa toteutetun päivityksen yhteydessä. Korin ja sisustan muotoilussa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Tien muuttuessa erityisen huonoksi auto yllättää jämäkkyydellään. MG:n moottorinohjausyksikkö on sijoitettu tulipellin taakse tilaan, josta ilmanvaihtojärjestelmä ottaa ilman. 06 K ori viisiovinen farmarimallinen teräskori 07 Mitat pituus 4 745, leveys 1 775, korkeus 1 410 mm, omamassa 1 560 kg. 89. Konehuoneessa on tilaa vain vähän, ja hihnasysteemi käsittää etupuolella kiemurtelevan serpentiinin lisäksi nokka-akselien toisessa päässä sijaitsevat apuhihnat imuja pakonokkien välillä. MG TZ on varmasti näyttävä klassikkomalli tulevaisuudessa, ja jo nyt auto tarjoaa harrastehenkisen kulkupelin sellaista arvostavalle. Myyjäliikkeen pihaan kaartaessani olen jo vakuuttunut siitä, että auto ansaitsee MG:n merkin keulaansa. Molemmissa tapauksissa osa on vaihdettava uuteen. Urheiluauto se ei ole, mutta pitää muistaa, että legenda sai alkunsa nimenomaan siitä, kun Morris Garagen tiloissa muokattiin arkiautoista vauhdikkaampaan menoon sopivia laitteita. Neloskoneista etenkin BMW:n dieselversio on kestävän ja taloudellisen voimanlähteen maineessa. Bensiiniä polttava Rover K-sarjan rivinelonen sen sijaan kärsii surkeasta kannentiivisteestä ja sen aiheuttamista ongelmista. Vuotavien tiivisteiden kautta vettä kertyy usein tavaratilan pohjalle ja varapyöräkoteloon. Siitä tuleekin mieleen, että BMW touhusi pontevasti suunnittelupuolella. Pari harvoin esiintyvää ongelmaa siihenkin liittyy. Sen yhteydessä pätevät normaalit pelisäännöt, eli hyvin huollettu ja ilman sivuääniä kehräävä kone palvelee vielä pitkään. Vaihdettavia hihnoja on siis kolme kappaletta. Murheet jäävät niiltä osin historiaan monikerroksisen terästiivisteen vaihdolla, ja tämä muutos lieneekin tehty valtaosaan autoista. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA MG ZT on parhaimmillaan hereällä kuutoskoneella varustettuna. Huoltohistorian osalta kannattaa kiinnittää huomio jakohihnojen vaihtoon. 04 Voimansiirto etuveto, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto 05 Alusta edessä kolmiomalliset alatukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin. Korroosio viihtyy etenkin pyöränkaarien sisäpuolella sekä tunkinkorvakkeiden seudulla. Muovinen termostaattikotelo voi olla halki, ja muovisen imusarjan sisään rakennettu läppäjärjestelmä saattaa rikkoontua. Korjaamolla teetettynä remontti on tuntuvan hintainen. 09 Valmistusmäärä MG ZT ja ZT-T -versioita valmistettiin vuosina 2001-2005 yhteensä 27 149 kappaletta. 01 Merkki ja malli MG ZT-T 02 Vuosimalli 2002 03 Moottori eteen poikittain sijoitettu bensiinikäyttöinen V6, neliventtiilikannet kaksilla yläpuolisilla nokka-akseleilla, sylinteritilavuus 2 497 kuutiosenttiä (poraus 80,0 mm, isku 82,8 mm), tietokoneohjattu sytytys ja polttoaineensuihkutusjärjestelmä. Takana monivarsituennalla toteutettu erillisjousitus, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin. MG:n kori vastustaa ruostetta melko hyvin. Pohjasta ei voi sanoa samaa
Harrastajan pakeilla -juttusarjassa poikkeamme Pasi Myllymäen tallilla tarinoimassa vanhoista ajovehkeistä ja muistelemassa takavuosien hankintoja. Kesän menopelit Ensi numerossa nähdään harvinainen versio tutusta japanilaisautosta: Datsun 280 C Hardtop vuosimallia 1980. Harvinaista herkkua on tarjolla myös eksoottisen Citroën SM:n esittelyssä. Klassikot 4/2021 ilmestyy 20.5.2021 Seuraavassa numerossa: 90 3/2021
1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Koko: 480x100x200mm. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Paino: 14,5kg. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Paino: 88kg. Leukojen syvyys: 140mm. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI antti.siikala@trailerikeskus.fi Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Vaunun mitat: 700x455x975mm. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Työkorkeus: 1200mm. Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Ramppien mitat: 590x340mm. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. 0400 972 413. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Käyttöjännite 230V. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. ennen hitsausta. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Maks. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kaikki hinnat sis. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. CLMalumiinirampit. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste PRO (musta) Toimitussisältö: 2kpl työkalukaappi / korkea (915x573x2000mm), 4kpl yläkaapit (kaasujousitetut luukut, 720x330x450mm) 4kpl alakaapit (2 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskakori/paperiteline) (720x573x900mm) 2kpl ruostamaton pöytätaso (1440x600x39mm), 4kpl työkalutaulut 685x448mm 2kpl sähköpisteitä (3 x 230V pistoke & 2,5V USB-liitäntä). Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Katso lisää ja jälleenmyyjät Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Nostokorkeus: 400-1210mm. CLMalumiinirampit. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. CLMalumiinirampit. ilman prässiä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. 0400 972 413. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Maks. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Kokonaismitat: 4710x573x2000mm. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. CLMalumiinirampit. Nostokyky: 1350kg/pari. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Kitasyvyys: 700mm. 3799€ tuotenro 509665 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. pellin paksuus 2mm. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. kotimekaanikolle. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. CLMalumiinirampit. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Kok. Korin maks.paino: 1800kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 0400 972 413. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Pellin paksuus enintään 3 mm. 0400 972 413. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Korin maks.pituus: 5,5m. 0400 972 413. Vaatii lisäksi kompressorin. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Paino: 4,3 kg. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Työtason korkeus: 939mm
150 € Kestävät akkukoneet päivittäiseen käyttöön. B&D 5,5 p. Bosch 6,0 p. 170 € 7. Tutustu SKILakkukoneisiin lähimmässä Motonet-myymälässä! “Tukeva kone, joka sopii hyvin käteen.” – Tee Itse 2/21 SKIL – vertailun ainoa kone, joka sai kaikista osa-alueista vähintään 8! * 5 vuoden takuu ostopäivästä koskee kaikkia uusia hiiliharjattomia SKIL-työkaluja. Hiiliharjattomat koneet tunnistat laitteessa ja myynti pakkauksessa olevasta ”Brushless”-tekstistä. Myönnämme hiiliharjattomille SKIL-akkutyökaluille 5 vuoden takuun*. 250€ 2. 150 € 5. Einhell 8,0 p. PUUTARHASSA Akkukoneet kaikkiin mökkiläisen askareisiin. Makita 8,8 p. MÖKILLÄ Sympaattinen RENAULT DAUPHINE GORDINI ’65 SPORTTI TOYOTAT RALLIPOLULLA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE MUSEOVIERAILU: Jari-Matti Latvalan kokoelma URHEILUAUTOMAINONTAA: Laatua Länsi-Saksasta TULEVA KLASSIKKO: Ripeäliikkeinen MG TZ-T -farmari AHOLAIDAN EDUSTUSAUTO VOLVO 760 GLE ’82 KAIHARIN VAUHTIPERÄ PLYMOUTH BARRACUDA ’66 3/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 03 /2 1 M erc ed esBe nz 190 ’89 & BM W 318 iS ’89 • Ply m ou th Ba rra cu da ’66 • Re na ult Da up hin e Go rdin i ’65 • To yo ta Ca rin a II ’89 • Vo lvo 760 GL E ’82 36 84 80 -2 10 3 • PA L VK O 20 21 -2 6 41 48 83 68 48 08 21 00 3 Viipale mediat. Ryobi 8,0 p. Ammattikäytössä työkalujen ja akkujen takuu on 1 vuosi. Akkujen takuu on 3 vuotta. TÖISSÄ Varma valinta vaativallekin harrastajalle. www.skil.fi #SKILHelps VAIN MOTONETISTA RUOHONLEIKKURISTA RUUVINVÄÄNTIMEEN – SAMAT AKUT SOPIVAT JOPA 25 % PIDEMPI KÄYTTÖAIKA ACTIVCELL TM -VIRRANHALLINTA 3 VUODEN AKKUTAKUU SKIL ENERGY PLATFORM TEE ITSE TESTASI AKKURUUVINVÄÄNTIMET! Tee Itse 2/21 1. 180€ 3. SKIL 8,3 p. 115 € 6. Kestävät akkukoneet soveltuvat erityisesti vaativalle harrastajalle tai ammattikäyttöön. KOTONA Isosti akkutehoa, helppo säilyttää. – 5 VUODEN TAKUULLA – SKIL-AKKUKONEET KOVAAN KÄYTTÖÖN TARTU TESTIMENESTYJÄÄN! Hiiliharjattomat SKIL-akkutyökalut on suunniteltu tehokäyttäjälle, joka vaatii päivittäin työkaluiltaan huippuluokan suoritus kykyä ja luotettavuutta. 235€ 3. Biltema 7,0 p