KUNNON TYÖMAA OPEL MANTA SR ’81 TAPAHTUMAKEVÄT: retkeilyajot ja rompetorit TULEVA KLASSIKKO: Porschen kaupunkimaasturi MAINOKSEN IMUSSA: etuvetoisten markkinoilla EDUSTUSNELIKKO AUDI 200 QUATTRO ’87 RIPEÄ RANSKIS RENAULT 5 GT TURBO ’88 Puh. 044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi 3/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi Unelmien Unelmien BMW BMW 03 /2 2 Au di 20 Tu rb o Qu att ro ’87 • BM W 63 5 CS i ’88 • Op el M an ta SR ’81 • PM C Glo ria 6 ’6 6 • Re na ult 5 GT Tu rb o ’88 36 84 80 -2 20 3 • PA L VK O 20 22 -2 2 6 41 48 83 68 48 08 22 00 3
Kokoontumisrajoitukset vaikuttavat vihdoinkin jäävän historiaan, ja tapahtumia saa taas pistää vapaasti pystyyn. Autoesittelyiden tähtiä on Stig Fagerstedtin 1970-luvun lopulla VW:n pohja levyn päälle kokonaan käsityönä rakentama urheiluauto. Seuraavan numeron sivuille saammekin kunnon kattauksen kevään kokoontumisista. Klassikot 4/2022 ilmestyy 2.6.2022 Seuraavassa numerossa: Kevään tähtihetket 91
Syrjäseudulla asuville tilanne on muodostunut kestämättömäksi. Arki ei ole ollut mutkatonta vanhan raudan ystävillekään. Pikkuisen Fiatin hinta oli esittelyvuonna painettu niukasti alle kymppitonnin, mikä puolestaan on nykyrahassa noin 12 000. Menneisyyden kaikuja on sekin, että uutta autoa saattaa joutua jonottamaan kuukausia, jopa vuoden päivät. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Etenkin kuluvana keväänä on ollut samanaikaisia myötäja vastoinkäymisiä. – Fiat 126:n mainoksen iskulause on huvittanut aikojen saatossa, mutta tuolloin vuonna 1973 polttoaineiden hinta ja autoilun muut kustannukset olivat todellinen huolenaihe. Rahanarvolaskurilla räknääminen kertoo, että vuoden 1973 kaksi markkaa vastaa nykyrahassa noin 2,40 euroa. Paalauskuntoisen aihion hankinta onnistuu varmasti monelta, mutta pitsin taikominen jälleen pelliksi onkin sitten toinen juttu. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vuoden odottelu ei ole paljon mitään, kun kyse on haaveiden toteuttamisesta. Työmatkakustannuksien noustua ei tahdo jäädä rahaa säästöön, eikä maaseudun julkisesta liikenteestä ole jäljellä juuri muuta kuin nostalgian sävyttämät muistot. Haaveiden toteuttamiseen on yhä yhtä monta reittiä kuin on haaveilijaakin. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Viime vuonna sillä summalla sai hinnaston halvimman uuden henkilöauton, tänä vuonna pitää pulittaa reilusti enemmän. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ajokaluston uusiminen polttoainepihiksi vaatisi reilua velanottoa, mihin ei tämän päivän epävarmassa tilanteessa monikaan halua ryhtyä. Opel Mantan tarina on toisenlainen esimerkki siitä, kuinka sitkeys palkitaan. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 3 Pääkirjoitus. TILAAJAPALVELU Puh. Esimerkiksi kannessa poseeraavan BMW:n omistaja seurasi E24-koristen markkinoita 15–20 vuotta ennen kuin sellaisen hankinta tuli mahdolliseksi. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. M illä autolla aiotte ajaa, kun bensiini maksaa 2 mk/litra. Tapahtumien kevät COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Koronatilanteen takia takunneet kanavat alkavat paikoin osoittaa toipumisen merkkejä, mutta esimerkiksi vanhojen neuvostovehkeiden harrastajilla ei varmasti ole helpot ajat edessä. Vuosien vieriessä automalli ehti kuitenkin muuttua harvinaiseksi, eikä etenkään hyviä yksilöitä ilmaantunut myyntiin kuin harvoin. Onneksi vanhojen vehkeiden kanssa pelaaminen on pitkäjänteistä touhua, ja yhden kohdan hiertäessä voi siirtyä parsimaan sillä hetkellä helpompaa paikkaa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Eikä monellekaan kuukausien tai vuoden mittainen odottelu ole paljon mitään, kun kyse on haaveiden toteuttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ostaminen oli lopultakin hankalaa, ja hankkeen läpiviemiseksi tarvittiin niin sitkeyttä kuin neuvottelutaitojakin. Varaosapuolella on ollut niin ikään ongelmia. Kokoontumisrajoitusten helpottaessa tapahtumia on tarjolla runsaasti eri puolilla maata, mutta rompetorireissulle lähtiessä osa kassasta pitää valuttaa tankkiin. Jonkinlainen, vähintään tilapäinen helpotusmekanismi olisi syytä saada käyttöön nopeasti
Kari Mäki vei oman entisöintiprojektinsa sisulla maaliin. 12 BMW 635 CSi ’88 s. Ohjelmassa oli vanhan raudan ihailua ja kiihdytysajot. 76 Ladakerhon talvipäivä, Kangasala Lada-harrastajat kokoontuivat tuttuun tapaan Mobilian piha-alueella. 35 Audi 200 Quattro ’87 Audi 200 tarjosi käyttäjälle huomionhakuisen muotoilun sijaan mukavaa kyytiä ja tarvittaessa myös suorituskykyä. Täyttymys koitti pari vuotta sitten, jolloin miehen omistukseen siirtyi upeassa alkuperäiskunnossa oleva yksilö. s. 26 Renault 5 GT Turbo ’88 80-luvun GTI-luokan tarjokkaisiin lukeutui Renault 5 GT Turbo. 26 Renault 5 GT Turbo ’88. 44 PMC Gloria 6 ’66 s. 44 PMC Gloria 6 ’66 Etenkin nuoremmalle harrastajapolvelle japanilaisvalmistaja PMC saattaa olla aivan outo. 35 Audi 200 Quattro ’87 s. 76 Ladakerhon talvipäivä AJONEUVOT 12 BMW 635 CSi ’88 Kimmo Tiira haaveili vuosikymmenien ajan E24korisesta Bemarista. Tässä numerossa 4 3/2022 s. Reitti kulki komeilla Keski-Suomen teillä. Katsastamme mallin taustoja ja esittelemme tarkasti entisöidyn turbonelikon. 20 Opel Manta SR ’81 s. Loistelias ja kromilla kyllästetty Gloria on mainio laite paremman tuttavuuden tekemiseen. 70 AHS:n Talviajo s. Myyntitilastoissa malli jäi kilpailijoiden jalkoihin, mutta tien päällä sillä pärjäsi niin vauhdin kuin ominaisuuksien puolesta. 72 SAHK:n Talwiajot s. TAPAHTUMAT 70 AHS:n Talviajo, Hyvinkää–Riihimäki Autohistoriallisen seuran järjestämä retkeilyajotapahtuma houkutteli talvisille teille kuutisenkymmentä autokuntaa. 72 SAHK:n Talwiajot, Laukaa–Petäjävesi Perinteisen talvitapahtuman isäntänä toimi tällä kertaa Keski-Suomen Mobilistit. 20 Opel Manta SR ’81 Moni nuorimies on niin sanotusti parannellut Opel Mantaa, harva on palauttanut alkuperäiseen kuntoon
83 Marginaalista s. 82 Rompetori Hennalassa s. 86 Tuleva klassikko Pari vuosikymmentä sitten Porsche hätkähdytti esittelemällä kaupunkimaasturin. Tuliaisina saimme vauhdikkaita fotoja klassikkoikäisestä kilpakalustosta. Cayenne on edelleen kiistelyn kohde, mutta myös tulevaisuuden keräilyauto. s. 62 Amerikan herkkuja Tukholman liepeillä sijaitsee keräilyautoja ja rock’n roll -henkistä rekvisiittaa pursuava World of Classics -museo. 66 Harrastajan pakeilla Marko ja Kimmo Mansikkamäki ovat pitkän linjan rallimiehiä. 62 Amerikan herkkuja s. Rompetta riitti vanhaan malliin. 84 Fotoalbumi 78 Jyväskylän rompepäivä, Jyväskylä Viime vuonna väliin jäänyt tapahtuma onnistuttiin tänä vuonna pitämään, joskin totutusta poikkeavana ajankohtana. 52 Etupäässä vetävää mainontaa s. Millaisiin viritelmiin mopotapahtumassa saattaa törmätä. 83 Marginaalista Turboahdettu Honda City oli taannoin myynnissä Motocompo-mopon kera. 82 Rompetori Hennalassa, Lahti Siellä, missä ennen vanhaan sijaitsi tarunhohtoinen Shell ja varuskunta-alue, järjestettiin rompetori kaksipyöräisten harrastajille. 66 Harrastajan pakeilla s. Nyt auto putkahti uudelleen markkinoille, tällä kertaa kahden Motocompon kanssa. 78 Jyväskylän rompepäivä s. Poikkesimme veljesten tallille tarinoimaan. 5 s. Tällä kertaa tutustumme etuvedon eteviin ominaisuuksiin. 84 Fotoalbumi Kärpäset ja mopon surina ovat varmoja kesän merkkejä. ARTIKKELIT 52 Etupäässä vetävää mainontaa Harri Onnilan kotimaista automainontaa syynäävä artikkelisarja etenee. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Harrastekentän uutisia ja kuulumisia menneen ajan erikoisuuksilla höystettynä. 58 Ammattikatsoja muistelee Lähetimme ammattikatsojamme vuoteen 1995 raportoimaan PTV-Paalupaikka-rallista. 58 Ammattikatsoja muistelee Vakionopeuspalstalla nähdään muun muassa lentävä auto.
Kevään 1992 norppavitosen myynnistä saatu tuotto käytettiin saimaannorpan suojeluun. Norppa-aiheinen viisimarkkanen tuli virallisesti käyttöön vuonna 1993. Star Witness on eräänlainen väriaineella täytetty punainen muovityyny, joita yksinkertaisesti kiinnitetään oman ajokin kolhuille alttiisiin kohtiin. Viimeinen Checker-auto valmistui vuonna 1982 eli neljäkymmentä vuotta sitten. 6 3/2022. KIINNI JÄIT! Ärsyttävätkö piittaamattomat kanssa-autoilijat. HUHTI-TOUKOKUU 1992 • Pariisissa avattiin Euro Disney -lomakeskus 12.4. Ei hätää, Star Witness Manufacturing Co. 50 vuotta sitten kalifornialainen keksijäkaksikko Bill Berry ja John Doyle kehittivät oman versionsa ilmojen halki kiitävästä autosta. • Presidentti Mauno Koivisto vieraili Ukrainassa toukokuussa 1992. • Viiden markan kolikosta laskettiin norpan pesimäaikaan liikkeelle 800 000 kappaleen erikoispainos. Siipien ja suihkumoottorien sijaan omalaatuiset keksijät päättivät varustaa ajovehkeensä kuumailmapallolla. Ensimmäinen automalli Model C-44 esiteltiin vielä saman vuoden aikana. Uransa aikana Seiterä ehti työskennellä Sariolan tivolitoiminnassa ja pyörittää useita pelejä ja vedenneitohallia Linnanmäellä. Jättääkö seuraavakin autoasi tärvelevä tunari lasinpyyhkijän alle yhteystietojensa sijaan piruilevat terveisensä. Mikä olisikaan hienompaa kuin ruuhkaan jumittamisen sijasta vaihtaa samalle kaistalle lentokoneiden kanssa ja pöristellä töihin aikataulun mukaisesti. Mies oli mukana myös perustamassa Tampereelle Neulan huvipuistoa, joka sijaitsi nykyisen Särkänniemen paikalla 1970-luvun alkupuoliskolla. huhtikuuta kuluneeksi 30 vuotta. Tämä oli ensimmäinen valtionpäämiehen vierailu itsenäiseen Ukrainaan. Pelkäätkö jonkun kolhivan autoasi ostosparatiisin parkkihallissa. on kehittänyt etevän lisälaitteen, jonka avulla pysäköintialueen autonnaarmuttaja paljastuu varmasti. Kiireisen liikemiehen aikatauluongelmia keksinnöllä tuskin olisi voinut ratkaista, mutta kuumailmapalloilun harrastajalle moinen vekotin tarjoaisi lentopelin ja kuljetuskaluston kätevästi samassa paketissa. Checker-autojen muodot ovat tulleet tutuiksi myös amerikkalaisen viihteen kuluttajille satojen ellei tuhansien elokuvaesiintymisten kautta. • Tivoli Seiterän perustaja Lauri Seiterä kuoli 15. • Kirjailija Väinö Linnan kuolemasta tulee 21. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta ERÄS VERSIO LENTÄVÄSTÄ AUTOSTA Insinöörit ja keksijät ovat vuosikymmenestä toiseen unelmoineet lentokykyisestä henkilöautosta. huhtikuuta. CHECKER 100 VUOTTA Yhdysvaltalaisyrityksen valmistamat taksiautot ovat vuosikymmenien saatossa palvelleet lukemattomia asiakkaita. Ikonisen maineen saavuttaneen tuotemerkin juuret yltävät aina vuoteen 1922 saakka, jolloin mies nimeltä Morris Markin pisti yhteistyökumppaniensa kanssa pystyyn Checker Motors Corporation -firman. Kapseli puhkeaa osumasta, ja joka puolelle roiskuva keltainen väri paljastaa törttöilijän armotta
klo 9-17 Su 1.5. veloituksetta aikuisen seurassa Avoinna La 30.4. Ja toki näyttelyjärjestäjä RLO Events Oy lupaa osastolle nähtäväksi myös juuri museoiän saavuttaneita ajoneuvomalleja. Yhteistyössä keskisuomalaisten moottoripyöräharrastajien kanssa kootussa näyttelyssä on esillä kuusi entisten nuorten 70-luvun japanilaista moottoripyörää sekä chopperoitu Uralmoottoripyörä Keski-Suomen museon kokoelmista. klo 10-17 Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7-15 vuotiaat 10 €. Tähän ”muuhun” sisältyy esimerkiksi uusi Museoiässä-kokonaisuus, jolla avataan museoajoneuvojen ja sellaiseksi rekisteröimisen merkitystä harrastekentässä. Nuorisoa pyörien päällä -näyttelyn annista antaa osviittaa Jyväskylässä Voionmaan talleilla aikoinaan otettu ryhmäkuva. Menneiden vuosikymmenien prätkäkulttuuriin voi uppoutua myös lukuisten valokuvien ja keskisuomalaisten motoristien mp-muistojen välityksellä. Kuva: Keski-Suomen museo 7 SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMANA OMISTAJIEN HELMET “MUSEOIÄSSÄ” Tänä vuonna museoiän täyttävät ajoneuvomallit AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! motonet LAHDEN MESSUKESKUS Alle 7 v. PÄRINÄÄ KESKI-SUOMESTA Keski-Suomen museossa helmikuussa auennut Nuoriso pyörien päällä -näyttely vie kävijänsä 60–80-lukujen keskisuomalaiseen moottoripyöräharrastukseen. TYÖN SANKAREITA JA MUSEOIKÄÄNTYVIÄ Tätä kirjoittaessa näytti edelleen vahvasti siltä, että kolmen vuoden odotuksen jälkeen harrasteajoneuvoilijat pääsevät kokoontumaan Lahteen Classic Motorshow’n merkeissä vappuviikonloppuna. Isona teemaosastona on ”Työn sankarit – ajoneuvot työssä”, joka tuo silmien eteen työajoneuvoja maatalouskoneista hyötyajoneuvojen kautta edustaviin virka-autoihin. toukokuuta. Lahdessa on perinteisesti ollut mukana yli 400 ajoneuvoa ja toistasataa harrastekerhoa, joten näyttely pitää sisällään paljon muutakin. Vierailua Keski-Suomen museossa Jyväskylässä osoitteessa Alvar Aallon katu 7 ei kannata viivytellä, sillä Nuoriso pyörien päällä -näyttely päättyy jo äitienpäivänä 8
Hienoa, että tuollaiset säilyvät ja niiden entisöintiin löytyy innostusta”, Jari kirjoittaa. Berry piti myös diskoja jonkun aikaa meidän musiikkiliikkeemme Technics-kalustolla. VIRITTÄJÄVELHO ON POISSA Toimitukseemme kantautui keväänkorvalla suru-uutinen. ”Muistelen että tuo VW oli 70–80-luvulla Berry Trujillolla, jolla oli farkkukauppa Varkaudessa. Kemiläinen on poissa. Nyt kun näin kuvan, muistot palautuivat – jopa näin 55 vuoden iässä. Klassikot-toimitus lähettää osanottonsa omaisille. Muistan olleeni kaverin kanssa hyvä naamatuttu, aina moikattiin, kun nähtiin, ja auton kyydissäkin olin joskus. Pulstar-plasmapulssi-sytytystulppia on saatavana 10, 12 ja 14 mm kierteillä useimpiin moottoreihin sopivina. Lisäksi Jarmo muistelee auton olleen jossain vaiheessa kaksivärinen. Sittemmin Berry muutti Varkaudesta Savonlinnaan ja myöhemmin Kanarialle Playa del Inglesiin, missä hän piti lopulta suomalaista Kontulan Helmi -saunaa. Hinta alkaen 22,00 € /kpl.. Joka tapauksessa Volkkari oli tuttu näky kaupunkiliikenteessä. Lisäksi muistelen, että hän olisi myynyt farkkuja paikallisessa liikkeessä. Näihin muistoihin liittyy myös tuo VW. Ja sitähän saatiin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Viime numerossa huhuilimme taustatietoa Diggers Jeans -mainoksilla somistetusta VW-bussista. 8 3/2022 www.kaasutinexpertti.fi Pulstarpulssisytytystulppiin sisäänrakennettu kondensaattori varastoi energiaa ja purkaa varastoituneen energian sekunnin miljoonasosassa kipinäksi. E nsimmäisenä kirjoituspäätteen ääreen ehti Jari Hakkarainen, joka jakoi muistikuviaan tästä mainosvaunusta. Kuva myös paljastaa VW:n somistuksen päivittyneen vuosien varrella. Pulstar parantaa moottorin reagointia ja mahdollistaa suuremman vääntömomentin ja korkeamman huipputehon. Berryn paku Berryn paku Upea kuvallinen täydennys muisteloihin saapui vielä auton nykyiseltä omistajalta Kari Haaraselta, joka oli vastaanottanut oheisen mustavalkokuvan Berryn ex-vaimolta. Pulstar saa aikaan voimakkaan kipinäytimen, plasmapurkauksen, jonka ansiosta palamistapahtuma on täydellisempi ja siten tehokkaampi. Helsingissä vuonna 1941 syntynyt Kemiläinen menehtyi 70-vuotiaana El Campellossa Espanjassa helmikuussa. Tutunnäköinen junakeula-VW kutkutti myös Jarmo Koskivuoren nostalgiahermoa. VW kuului paikalliselle tiskijukalle DJ Berrylle, joka taisi pitää jotain snagariakin. Kuvassa näkyvä takaluukun kulunut teksti voisi olla ”Berry’s Disco”. Ratakuljettajana ansioitunut ja viritysvelhona etenkin Ford Escortien parissa vuosikymmenet touhunnut Matti J. Valitettavasti hän menehtyi viime vuoden loppupuolella”, taustoittaa Jarmo. ”Muutettuani synnyinkaupungistani Helsingistä Varkauteen 1972 vietin siellä lapsuuden ja nuoruuden. Kirjoita info@kaasutinexpertti.fi tai soita +358 50 523 89 51 ja kysy moottoriisi parhaiten sopivia Pulstar-sytytystulppia
Suurin konkreettinen muutos oli kuitenkin se, että osa Wagnerin kuvauskohteista ei kuulunut enää Suomeen. ”Hans Wagnerilla oli hyvä tuuri, sillä kesä 1939 oli aurinkoinen. Perusteellista teosta kerrotaan tervehdityn ilolla erityisesti siitä syystä, että kirjan aihe oli monelle tuulahdus omasta nuoruudesta. Pulstar-plasmapulssi-sytytystulppia on saatavana 10, 12 ja 14 mm kierteillä useimpiin moottoreihin sopivina. Kesämaisemia 1939 ja 2019 M obilia kuvailee graafisena suunnittelijana, tietokirjailijana ja valokuvaajana toimivan Jussi Jäppisen kirjan olevan värikuvamatka halki historiallisen Suomen. Se näkyy myös kuvissa. Jäppisen teoksen ohella Mobilia-palkinnon tuomaristo huomioi kunniamaininnalla Jussi Muotialan teoksen PappaTunturista Tigeriin. Mobilia-säätiö jakaa 4 000 euron arvoisen tieliikennehistorian Mobilia-palkinnon joka toinen vuosi. Vuoden 2022 tieliikennehistorian Mobilia-palkinto on myönnetty Jussi Jäppiselle teoksesta ”Viimeisen kesän maisemia. Samalla hän ikuisti uudet maisemat vanhojen rinnalle. Diat olivat peräisin kesältä 1939, jolloin Wagner kiersi Suomessa kuvaamassa olympialaisten tulevaa isäntämaata. Sateenliejuiset hiekkatiet jäivät yhtä tapausta lukuun ottamatta häneltä kokematta”, hän mainitsee. Jäppisen taidonnäytteen tausta on 80-luvulle, jolloin hän koosti Saksasta löytyneet vanhat Hans Wagnerin kuvaamat väridiat yhtenäiseksi teokseksi. Aikamatkailua Suomessa 1939–2019”. Pulstar parantaa moottorin reagointia ja mahdollistaa suuremman vääntömomentin ja korkeamman huipputehon. Kesällä 2019 Jäppinen kiersi reitin uudelleen ja selvitti, miten Suomi on muuttunut 80 vuodessa. Pulstar saa aikaan voimakkaan kipinäytimen, plasmapurkauksen, jonka ansiosta palamistapahtuma on täydellisempi ja siten tehokkaampi. 9 www.kaasutinexpertti.fi Pulstarpulssisytytystulppiin sisäänrakennettu kondensaattori varastoi energiaa ja purkaa varastoituneen energian sekunnin miljoonasosassa kipinäksi. Kuvausmatkoille myös kunnioitus 30-luvun autoilijoita kohtaan kasvoi, kun Jäppinen ajeli pitkin asfalttiteitä Toyota Priuksellaan. Kuten tunnettua, toisen maailmansodan vuoksi olympialaiset peruttiin ja sitä myöten myös kuvat hautautuivat vuosikymmeniksi arkistoon. Hän kertoo keskeisien suomalaisuuden symbolien kuten Kuopion torin tunnelman tai Kolin olleen helppoja kuvata, mutta ajoittain haasteeksi muodostuivat kasvillisuuden tai rakentamisen lisääntyminen. Hinta alkaen 22,00 € /kpl.. Tunturimopon katsottiin ansaitsevan toki muutoinkin oman historiikkinsa. ”Rajamuodollisuudet, epävarmat ennakkovaraukset, kielimuuri, kielletyt paikat ja aikatauluongelmat estivät vierailun joissakin kohteissa”, Jäppinen kertoo. Kirjoita info@kaasutinexpertti.fi tai soita +358 50 523 89 51 ja kysy moottoriisi parhaiten sopivia Pulstar-sytytystulppia. Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimi Suomen historian dosentti Marko Tikka ja jäseninä olivat FT Tiina Miettinen, toimituspäällikkö Harri Domonyi, asiantuntija Jarmo Koistinen sekä ajoneuvoharrastajat Juha Hämäläinen ja DI Juhani Intosalmi. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 16 eri teosta
Stadin pärtsäreiden rompetori Helsingin Kartingrata, Tattarisuontie 32 VMPK Helsingin aluekerho, 040 759 7716 23.4. Vaasan Autoja Moottorimuseon avajaiset Myllykatu 18 B, 65100 Vaasa Vaasan Veteraaniautoseura 1.5. Päivämäärä Tapahtuman nimi Paikkakunta Järjestäjä 15.–17.4. Syökerin Sauhut ja Nummituvan Romppeet Syökerin tupa, Karkkilantie 8, Vihtijärvi Sirpa Nyman, 040 750 7337 24.4. kirpputori, 0400 637 250 7.–8.5. Antin Automuseon ja Viivin Vintagen pääsiäinen Vesivehmaantie 308, Vesivehmaa Antin Automuseo & Viivin Vintage, 040 555 9265 18.4. kirpputori, 0400 637 250 11.6. Kuninkaantieajo Lähtö: Mobiilihalli, Jokipellontie 1, Inkeroinen Kymen Automobiilikerho ry. L.A. Kesäkukkacruising Lähtö Kangasalan torilta klo 11 Vehoniemen Automuseo ja Tampereen seudun mobilistit 22.5. Muista varmistaa tapahtuman tilanne ennen matkaan lähtöä. vehiclery@gmail.com 21.5. 7.5. 040 716 7659 28.5. 044 292 2014 21.5. Vanhat vekottimet ja rompepäivät Airakselantie 591, Airaksela Voimisteluja urheiluseura Airakselan Yritys ry. Äitienpäivä Rompetori Espoon Automuseo Espoon Automuseo 14.5. Susirajan rompepäivät Ylämyllyn wanha automuseo Pohjois-Karjalan automobiilikerho, 0400 572 640 29.5. Rompepäivät Mestarintie 2, Hämeenkyrö L.A. Rompetori S-Market Säkylä Säkylän urheiluautoilijat, 040 518 5643 23.4. Toukotaiwal-ajo Lähtö ja maali Kemin sisäsatamassa Lounais-Lapin Euroautoilijat ry. Ajoretki Ahvenistolle Mobilia, Kangasala–Ahveniston moottorirata Tampereen seudun mobilistit ry. Kevätsawutus Parolan Panssarimuseo Hämeen Mobilistit ry. Kansallinen museoajoneuvopäivä TAPAHTUMAKALENTERI 10 3/2022. 040 716 7659 30.4.–1.5. Rompepäivät Mestarintie 2, Hämeenkyrö L.A. Ruovesi-ajo Ylä-Pirkanmaan mobilistit 4.6. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti Päijät-Hämeen Mobilistit ry. 0400 658165 21.5. L.A. Rompetori Leppihallilla Porintie 739, Loimaa lisätiedot: 050 313 1320 /Hannu 24.4. Rompetori Auran Nuortentalo AMA ry. Helatorstai-ajo Länsi-Uusimaa AHS/Richard Komi: 040 516 8702 ja Markku Pellinen: 0500 408 448 28.5. Rompemarkkinat Vaasan Autoja Moottorimuseo Vaasan Veteraaniautoseura 14.5. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata FHRA Kouvola, 045 6576 818 28.–29.5. Paukepäivät Heinämaantie 110, Sastamala 0400 672 092 28.–29.5. Classic Motorshow Lahden Messukeskus RLO Events Oy 1.5. American Car Show Oulu Ouluhalli American Car Club Oulu ry 8.5. Rompepäivä Raumalla Äijänsuon hallin edusta, Teollisuuskatu 19 Rauman seudun mobilistit 25.4. Volvo-rompetori Sorvajärventie 416, Ylöjärvi (V-palvelun piha) Pirkanmaan V-palvelu, 0400 472 346 21.5. Drive In -näyttely Vangshallen, Bennäsvägen 300, Pedersöre Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap rf. 044 2558 822 26.5. Rompetori ja harrasteajoneuvonäyttely Ideapark, Lempäälä Vehicle ry. Vintage Motorcycles Meeting lähtö: Yrittäjäntie 8, Klaukkala Lasse Mäkelä, 040 554 8372 4.6. Tilanteet kuitenkin elävät edelleen, ja peruuntumisia ja päivämäärien siirtoja saattaa olla vielä edessä. 21.5. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMA RIKAS KEVÄT Pitkästä aikaa vaikuttaa siltä, että harrastajille on tarjolla kekkereitä näyttelyistä retkeilyajoihin ja rompetoreihin. Vatajan rompetori Vatajantie 79, Sastamala Lantulan seudun kyläyhdistys, lantulatalo@gmail.com 28.5. American Car Show Helsingin Messukeskus Finnish Hot Rod Association FHRA ry. Esimerkiksi edellisen numeron tapahtumakalenterissa ollut Karkialammen rompetori Mikkelissä on peruttu. 16.5. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus Tallitie 3, Koria Kymen Automobiilikerho ry. 15.–18.4. 14.–15.5. LC Forssa rompetori Pilvenmäen ravirata, Forssa LC Forssa, 0503636624 7.5
212 sivua.. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. Harrastajaystävällinen hintataso. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Runsas kuvitus. ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen 14-15.5.2022 Jokimaan raviradalla Lahdessa 2 – päiväinen markkinatapahtuma Harrasteautoille oma KLASSIKOT -parkki Alueella ravintola / puffetti Yleisölle Lauantaina klo 8:00-16:00, Sunnuntaina 8:00-15:00 Pääsymaksu 5 euroa, ei paikoitusmaksua Myyjille Myyntipaikat ruutu 5x7m, 30 e/pv, 40 e/2pv Myyjät alueelle perjantaina klo 15-21 Lauantaina ja sunnuntaina klo 6:00 alkaen Ei elintarvikkeiden myyntiä, ei ennakkovarauksia Tiedustelut arkisin 18-21 Matti Pikkarainen 040-7282375 Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Tilaa kirja osoitteesta: supermarket.fi Autoklassikoita! 37 90 Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta
BMW 635 CSi ’88 Kohti unelmaa Vuosikymmeniä kestänyt E24-BMW:n ihannointi johti Kimmo Tiiran kohdalla täyttymykseen keväällä 2020. 12. Tuolloin omistukseen siirtyi upeassa alkuperäiskunnossa maalipintaa myöten oleva 635 CSi vuodelta 1988
Espoo 13
Ison coupé-BMW:n ajattomien muotojen imuun hän tempautui samoihin aikoihin. Harmi kyllä, moni muukin oli tuntenut ison coupé-Bemarin vetovoiman, minkä myötä tarjolla oli niukalti soveltuvaa kalustoa – osa myyntikohteista jo kurjaan kuntoon ajautuneita, osa puolestaan hintansa vuoksi käsien ulottuvilta karkaavia. Mieleen jäi myös vuoden -84 Tekniikan Maailmassa ollut M 635 CSi:n hieno koeajojuttu. K immo Tiira lukeutuu heihin, joita 70-luvun puolivälissä lanseerattu 600-sarjan BMW on puhutellut automallin esittelyajankohdasta lähtien. E24:n kohdalla tähän ohjasi etenkin pisteosien vaikeaksi tiedetty saatavuus. 14 3/2022 BMW 635 CSi. Hyväkuntoisen mutta hintavan yksilön hankinta olisi tässäkin tapauksessa pidemmän päälle edullisempi ratkaisu. Muutama vuosi sitten elämä alkoikin näyttää siltä, että mahdollisuuksia haaveen toteuttamiselle voisi olla. Vuosia sitten oli vielä uustuotantopeltiosaa saatavilla, muttei enää.” Tämä kaikki opasti Kimmoa malttamaan mielensä ja odottamaan sitä oikeaa. ”Yksi oli Tukholman lähellä, 250 000 kilometriä ajettu ’87-mallinen, jota meinasin jo lähteä katsomaan.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ”Hän ei kuitenkaan enää ollut myyntiaikeissa, mutta jätin hänelle kuitenkin puhelinnumeroni.” Sanotaan että hyvää kannattaa odottaa. Oli silti yllätys, että autoja oli niin huonosti tarjolla. Pitkä ja harras myyntipalstojen seuranta ei tuntunut tuottavan tulosta, kunnes vajaa vuosikymmen sitten kotimaiselle sivustolle ilmestyi houkutteleva kohde: erittäin hienokuntoiselta vaikuttava vuoden -88 punainen BMW 635 CSi. ”Lukion ja armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan, eikä silloin voinut harkita auton hankintaa. ”Kotiseudullani Kouvolassa liikkui silloin kaksikin 635 CSi:tä, toinen Alpinweiss-valkoinen ja toinen Arktisblau-metallinsininen. ”Olin seurannut E24-mallien tarjontaa varmaan 15–20 vuotta ennen kuin sellaisen hankinta alkoi tulla jollain tapaa mahdolliseksi. Sitten kun aloin katselemaan ensimmäistä omaa autoa, niin vanhemmat sanoivat etteivät avustaisi minkään Bemarin ostossa”, Kimmo naurahtaa. Kun vielä vakuutuksetkin maksoivat baijerilaisiin tuntuvasti, päätyi hän aloittamaan autoilunsa muunmerkkisillä menopeleillä. Kimmon kohdalla tämä piti todella paikkansa, sillä hienompaa 635 CSi:tä saa hakea. Verkkojen kokemista Arjen realiteeteista ja järjen ääniksi tulkittavista ärsykkeistä huolimatta unelma omasta E24:stä ei unohtunut, se vain odotti sopivaa hetkeä noustakseen pinnalle entistä ahnaampana. ”Aloin jo järjestellä asioita autoon tutustumista ja mahdollista hankkimistakin varten, mutta lähes saman tien kohde katosi myynnistä”, muistelee Kimmo tunnetta, että joku muu E24-Bemaria himoinnut ehti ensin. Yleisemmin baijerilaismerkin vaikutuspiiriin Kimmon johdattivat hänen isänsä autovalinnat 70ja 80-luvulla. Sen perustalta päätin, että jonain päivänä vielä hommaan sellaisen.” Hienot haaveet ja vilpittömät suunnitelmat eivät kuitenkaan ottaneet askelia kohti reaalimaailmaa ajokortti-iän koittaessa, pikemminkin päinvastoin. Tämän jälkeen Kimmo jatkoi 635-Bemarien seurantaa, mutta laihoin tuloksin. ”Esimerkiksi kromiosia ja oikeastaan mitään kiiltotavaraa ei saa enää mistään. Ruostekin on vienyt näitä paljon, sillä lokasuojat ovat monimutkaiset keräten kuraa ja suolaa. Haaveilemani M 635 CSi osoittautui Graalin maljaksi, mutta myös tavallisien 635-mallien hintataso oli laukalla.” Edullisempaakin hintatasoa olisi ollut tarjolla, mutta samalla olisi tullut hankituksi kalliita ongelmia. ”Syntymäni aikoihin isällä oli jo Bemari, muistaakseni mallia 1800 tai 2500, mutta lähtemättömät vaikutukset teki perheeseemme 80-luvun alussa uutena hankittu 520i, ja etenkin sen suoran kuutoskoneen äänimaailma”, hän muistelee
Se oli hankittu kaupungin BMW-liikkeestä ja käytetty aina siellä huollossa. Hän ei kuitenkaan enää ollut myyntiaikeissa, mutta jätin hänelle kuitenkin puhelinnumeroni.” Säilymä Saksasta Soittoa punaisen 635 CSi:n omistajalta ei kuulunut, mutta keväällä -20 Kimmo huomasi autosta uuden myynti-ilmoituksen. Kun riittävästi mielenkiintoa herättävää yksilöä ei tahtonut tulla vastaan, alkoivat ajatukset vaivihkaa kartoittaa muitakin mahdollisia harrastusvälineitä. ”Omistaja oli alan harrastaja, joka oli käynyt hakemassa noin 140 000 kilometriä ajetun BMW:n Saksasta vuonna -09, suoraan ensimmäiseltä omistajalta. ”Otin yhteyttä omistajaan ja juteltiin varmaan pari tuntia autosta. En aivan tarkkaan tiedä taustoja, mutta ilmeisesti kyseessä oli vanhempi pariskunta. Auto oli ollut samassa perheessä Stuttgartin lähellä Heilbronnissa syyskuusta -88. ”Aloin selvitellä rekkarin perusteella missä auto olisi menossa. ”Puhuttiin taas pitkään, ja pääsin sitten katsomaan talvisäilytyksessä Liljendalin suunnalla majaillutta autoa.” Visiitin yhteydessä selvisivät auton tarkemmat taustat. 15. Tällä kertaa hän ei aikaillut hetkeäkään, vaan otti yhteyttä myyjätahoon. ”Aloin jo luopua toivosta, joten mietin vaihtoehtona M535i-Bemaria, 500 SEC -Mersua tai Ur-Quattroa.” Muistoksi houkuttelevasta punaisesta 635 CSi:stä oli kuitenkin jäänyt post-itlappu, johon Kimmo oli kirjannut autoa myyneen tahon ja rekisterinumeron. Viimeiset kymmenen vuotta auto oli seissyt tallissa ja sitä oli käytetty ainoastaan huollossa ja leimalla. Ilmeisesti miehen kuoltua päätyi leskirouva lopulta myymään auton”, Kimmo kertaa. Ja kas kummaa, auto olikin edelleen saman omistajan käsissä.” Omistaja oli siis nopeasti perunutkin myynti-ilmoituksensa eikä auto näin ollen ollut siirtynyt uusiin käsiin
BMW:n mittaristo säilyi vuosikymmenet tyyliltään samanlaisena, sillä hyvää oli paha mennä parantamaan. 16 3/2022 BMW 635 CSi. Aikansa huippuelektroniikkaa edustavat sen sijaan auton järjestelmien toimintakunnosta kertova valopaneeli sekä näppäiltävä ajotietokone. C-kasetilla on puolestaan ensimmäisen omistajan jäljiltä ”ajatonta” saksalaishumppaa
Odotuksien mukainen Pitkään etsitty ja lopulta omaksi siirtynyt E24-BMW ei tuottanut Kimmolle pettymystä, sillä auton kunto oli hyvä, jopa parempi kuin hän oli toivonut. Harrastehenkiseen kruisailuun automaattikin on itse asiassa ihan mukava”, hän luonnehtii. ”Hänet sai epäröimään ajatus, että tuollaista autoa noilla kilometreillä ja historialla ei tulisi enää vastaan. 17. Omistaja ei myynti-ilmoitusten väläyttelystä huolimatta ollut aivan varma haluaisiko sittenkään luopua aarteestaan. Ehkä kuvaavinta on, että kirkas punainen maalipinta on alkuperäinen, mikä kertoo huolellisesta tallisäilytyksestä suojassa auringon haalistavilta säteiltä. Ja se suoran kuutosen ääni, on se saundi vaan niin hieno. Siinä meni sitten varmaan pari viikkoa, kunnes otti yhteyttä ja sanoi että kaupat voitaisiin tehdä.” Ja niin keväällä -20 upeassa alkuperäiskunnossa oleva, vain 152 000 kilometriä ajettu ’88 BMW 635 CSi siirtyi vasta kolmannelle omistajalleen, espoolaiselle Kimmo Tiiralle. Alkuperäiset BMW:n Style 5 -vanteet ovat nekin tallessa. ”Tuli melkein lapsuus mieleen liittyen siihen meillä olleeseen 500-sarjalaiseen, autot kun ovat samaa teknistä perustaa. ”Lisäksi muun muassa ovien, takakontin ja puskurien kumit ovat ihan ehjiä ja pehmeitä. Pieteetillä säilytetyn 635 CSi:n tapauksessa ei ole yllätys, että alkuperäiset varusteet ovat säilyneet paitsi tallella, mutta myös käytännöllisesti katsoen koskemattomina. Minkäänlaiseen harmitteluun hän ei kuitenkaan muovipuskurien ja automaattivaihteiston suhteen ajautunut päästessään nauttimaan hienosta E24:stä, joka oli samalla myös hänen ensimmäinen oma BMW:nsä. M-sarjalaisesta unelmoinnin hän oli haudannut jo aiemmin, mutta ajatuksissa oli ollut hieman enemmän krominkiiltoa tarjoava ’85–’87-mallinen 635 CSi manuaalivaihteisena. Ulkoiselta olemukseltaan Kimmon 635 CSi on poikkeuksellisen hieno. Auton ehjä alkuperäisyys peittosi helposti sen, että malli ei aivan vastannut sitä mistä hän oli haaveillut. Alusta ei puolestaan ole nähnyt suolaa, vaan on täysin ruosteeton. ”Ja suoran kuutosen ääni, on se saundi vaan niin hieno.” Muodit vaihtuvat, mutta E24:n coupé-muotoilu puree sukupolvesta toiseen. Samoin lokasuojien sisäpinnat ovat puhtaat ja punaiset.” Ainoa muutos alkuperäiseen ilmeeseen ovat Suomessa alle laitetut erikoisvanteet, mutta auto on hyväksytty museorekisteriin niiden kanssa, sillä kyseisiä kolmeosaisia BBS RS -vanteita sai autoon uutena lisävarustelistalta
Mallin menekki oli yksi tai kaksi vuodessa, joskin poikkeuksena vuodet -83 ja -85, jolloin lukemaksi saatiin viisi molempina vuosina. Vuonna -88 Veho kannusti BMW:n puikkoihin Optimi Leasing -rahoituksella. Loistokkuus jatkuu nokkapellin alla, sillä 3,5-litraisen kuutosen majoittava konehuone on kuin tuotantolinjan jäljiltä. Puolivälissä 80-lukua 633 CSi jäi pois valikoimasta, ja samoihin aikoihin mukaan liittyi huippuversio M 635 CSi. Houkuttimena mainoksessa olivat muun muassa eturivin 320i Cabriolet ja jopa M3 sekä takarivin 730i ja 535i, mutta 635i-mallia ei laivueessa näkynyt. Tuttuus pohjautuu monessa tapauksessa länsisaksalaisten ja amerikkalaisten TV-sarjojen ja elokuvien silmäilyyn, sillä näyttävä coupé-Bemari oli varma valinta niin tyylitietoisen etsivän kuin äkkirikkaan kriminaalin kulkupeliksi. Samaan aikaan 316 kustansi 111 900 markkaa, M3 puolestaan 355 600 markkaa ja edustava 750iA lähti mukaan 665 000 markalla. 18 3/2022 BMW 635 CSi. Ensirekisteröintitilastojen perusteella niitä kilvitettiin meikäläisiin oloihin vuosina 1979–1989 yhteensä 20 yksilöä. TV:STÄ TUTTU, LIIKENTEESSÄ VIERAAMPI E24-mallisarjan BMW lukeutuu automalleihin, joka on monelle 70ja 80-luvun nuorelle tuttu, vaikkei sellaista olisi koskaan liikenteessä kohdannutkaan. Rekisteröintien malliversiojakaumasta ei ole tietoa, mutta karkeasti ilmaistuna alkuun listalla olivat 630 CS, 633 CSi ja myöhemmin 628 CSi ja 635 CSi. Asian ymmärtää hinnastoa vilkaisemalla: esimerkiksi maaliskuussa -88 BMW 635 CSi maksoi sekä manuaalina että automaattina 585 500 markkaa, mutta M 635 CSi härskit 708 300 markkaa. Viihdemaailman säihkeen vastapainoksi Suomen routaheittoisilla väylillä 600-sarjan Bemarin kohtaamiseen tarvittiin tuuria. Se jäi kuitenkin lähinnä riviksi Vehon BMW-hinnastossa, sillä tiettävästi vain yksi M 635 CSi asettui uutena suomalaisien rekisterikilpien väliin vuonna -85
Kertoi tuntevansa M30-moottorit ja suositteli tarkastamaan venttiilinvälykset. Alkuvaiheessa E24-Bemareiden valmistamisesta vastasi Karmann, mutta laatuongelmien vuoksi jo vuoden -77 puolella kokoonpano siirtyi BMW:n Dingolfingin-tehtaalle. KUUTOSEN LAULUA LÄPI VUOSIEN E24-sarjan BMW eli poikkeuksellisen pitkän malli-iän, sillä loppuvuodesta -75 tuotantoon saapunut E9-sarjan seuraaja pysyi linjoilla aina vuoteen -89. Tuolloin esimerkiksi runkorakenne muokattiin jäykemmäksi, mutta tästä huolimatta se keventyi noin 50 kilolla. E24-mallien vaihteistona oli valmistuksen käynnistyessä neliportainen manuaali, ja vuodesta -79 eteenpäin viisiportainen. ”Itse teetin M-Tech-nahkarattiin uuden verhoilun sekä lattialle uudet veluurimatot, mutta alkuperäisetkin on säästettyinä.” Voimalinjan osalta ovat riittäneet ylläpitävät toimet, joista merkittävimpänä autolle viime kesänä tehty kattava huolto. Tilavuus 3430 cm 3 . Paino 1495 kg. Tärkeimmät hetket olivat vuodet -82 ja -87. E24:n tuotanto päättyi vasta 90-luvun kynnyksellä, jolloin vastuunkantajaksi saapui V12-moottorinen 850i. Ensin mainittuna ajankohtana E24:n tekninen perusta vaihtui 500-mallin päivittyessä E12:sta uuteen sukupolveen, E28:aan. Seuraavana vuonna 630 CS väistyi, ja tilalle tuli 184-hevosvoimainen 628 CSi. Kimmo antaa kiitosta huollon suorittaneelle Espoon Bavaria Laakkoselle, josta löytyi ymmärrystä ja osaamista hieman vanhemmallekin autolle. Tuotannon alussa tarjolla oli 630 CS, jonka voimanlähteenä oli 185-hevosvoimainen kolmelitrainen kaasutinversio. Todellista ajamisen iloa.” 19. Sille ei vielä ollut tarvetta, joten menin tiedustelemaan huoltoväli-ilmaisimen nollausta. Takana erillisjousitus, viistot kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 482, leveys 173, korkeus 137, akseliväli 263 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 9,0 s. Paul Bracqin ajattomiksi osoittautuneissa coupé-muodoissa oli keulan ja perän osalta samaa kuin E23sarjan 700-Bemareissa, mutta teknisesti läheisempi oli silti viitossarjan E12-BMW. Saatavilla oli myös ZF:n kolmeportainen automaattivaihteisto, joka korvattiin vuodelle -83 nelipykäläisellä. Puolivälissä 80-lukua päästötalkoisiin liittyi katalysaattori, joka pudotti 635 CSi:n tehon 185 hevosvoimaan. Kuljettajan silmien edessä päivitys näkyi uudistetussa kojelaudassa. Se mikä tämän ikäisessä autossa on mukavaa, että on helppo lähteä ajoon, mutta pitää silti myönteisessä mielessä ajaa koko ajan. Säädätin sitten välykset, ja samalla vaihdatin automaatin öljyt ja apulaitehihnat, jotka olin hankkinut ennalta Schmiedmannin kautta, koska alkuperäisiä BMW:n varaosahihnoja ei ollut enää saatavilla.” Näiden toimien myötä Kimmo on jälleen alkavana kesänä valmis maistelemaan 211-hevosvoimaisen baijerilais-coupén kyytiä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Mallin vetovoimasta kertoo sekin, että E24:stä muodostui BMW:n pisimpään valmistettu mallisarja. Tuotannon loppusuoralle malli sai kuitenkin voimiaan takaisin: katalysaattorin kanssa 211 hevosvoimaa ja ilman sitä 220 hevosta. Juteltiin siinä pitkään, hän kyseli autosta ja siitä mitä sille oli tehty. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Puristussuhde 9,0:1. ”Kattoluukku auki ja suunnaksi esimerkiksi Inkoon, Hangon tai Lohjan suunnan tiet. Iso kupee rakensi olemuksellaan odotuksia myös isoista menohaluista, ja tähän oireeseen BMW tarjosi lääkkeeksi 12-venttiilisiä suoria M30-kuutosia läpi E24:n tuotantohistorian. BMW 633 CSi:n nokalla kehräsi 3,2-litrainen L-Jetronicin ruokkima 200-hevosvoimainen moottori. Teho 211 hv /5700 rpm, vääntö 305 Nm /4000 rpm. Samoihin aikoihin tuotannosta poistui 633 CSi -versio. 01 Merkki ja malli BMW 635 CSi A 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vuonna -84 kukkulan kuninkaaksi kiihdytti M 635 CSi, jonka liikehdinnästä vastasi 24-venttiilinen 3 453-kuutioinen M88-kuutonen 286 hevosvoiman innolla. Takaveto. Laakkoselta löytyi 20 pin-napainen liitin, ja sitä tuli käyttelemään vanhempi herrasmies. Muutama viikko auton ostosta mittaristoon syttyi merkkivalo, joka kertoi tarpeesta jarrunesteen vaihdolle. Vuonna -87 ulkoasu muuttui uusien puskurien ja spoilerien myötä, mikä samalla merkitsi myös sitä, että USA-versiot olivat lopputuotannon ajan ulkoisesti samankaltaisia kuin muualla myytävät E24:t. Edessä ja takana levyjarrut. Etenkin alustarakenne myötäili 500-sarjaa, joskin akseliväliltään lyhennettynä. Vuoden -84 esitekuvassa ovat 635 CSi ja sen sisaret: samaa muotokieltä puhuva E23-sukupolven 735i sekä teknistä perustaa tuolloin jakanut E28-malli, kuvassa 520i-versiona. Vuonna -78 huippuversioksi kurvasi 3,5 litran ruiskumalli 635 CSi, joka tuossa vaiheessa tarjoili 218 hevosvoimaa. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kahdet alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kaikkiaan E24Bemareita valmistui luksustuotteelle kohtuullisen tukeva määrä, 86 216 yksilöä. Kuutoskupeen tuotantokaaren aikana tapahtui luonnollisesti muuallakin muutoksia kuin vain pitkän nokkapellin alla. Karmann puolestaan jatkoi koriosien valmistajana. Poraus 92, isku 86 mm
Ilmajoki Opel Manta SR ’81 20. Kolmen vuoden urakka Moni nuorimies on niin sanotusti parannellut Opel Mantaa, harva palauttanut alkuperäiseen kuntoon. Kari Mäen entisöintiprojekti oli luultua hankalampi, mutta sisulla se vietiin oikomatta maaliin
Teksti ja kuvat: Mika Rassi Auton pohja näytti alta päin hyvältä, mutta sen kylmät kasvot paljastuivat sisältä käsin. Korjaamon omistaja epäili, että auto ei olisi kaupan. Uusia osiakin omistaja oli jo entrausta varten ostanut. Auto näytti päällisin puolin hyvältä ja kelvolliselta projektiaihiolta. ”Aloin pestä sitä”, Kari kertoo. Siinä oli käytetty jotain lattiamaalin tapaista, joka irtosi pitkinä suikaleina pinnasta.” Huonon maalin alla oli lisää yllätyksiä. Rausku pajukossa Viime vuosikymmenen puolivälissä Kari Mäki iski silmänsä erään autokorjaamon pihalla seisovaan Opel Mantaan. 26 -vuotias Kari Mäki taitaa vielä olla sitä ikäluokkaa, jota Opel Mantan käyttäjiksi aikoinaan haviteltiinkin. Karilla on oma halli jossa sai tehtyä hitsaukset ja maalaukset. Kuvassa auto on osittain hiekkapuhallettu ja suojamaalattu. ”Ensimmäiseksi katsoin, että se on maalattu uudestaan. Uusi omistaja huomasi pian, että Manta oli luultua huonommassa kunnossa. Tämä vastasi ostokyselyihin, että auto ei ole myynnissä – siihen tehtäisiin korjaamolla täysremontti. Kun omistaja sai valokuvia auton tilanteesta, hän huolestui ja päätti myydä auton Karille sillä ehdolla, että se entisöidään. Näin luvattiin tehdä, ja Manta lähti trailerilla Mäen matkaan. Mies teki kolme vuotta töitä autonsa kanssa ja kunnosti sen perin pohjin pinnasta ja sisuksista. Auto kuitenkin oli pajupuskassa, moottoritilassa pesi lintu, ja vesi valui ikkunasta sisälle. Hiekkapuhallus piti tehdä säiden salliessa pihalla. Mutta Karin tie huippukuntoisen Mantan rattiin ei ollut aivan tavanomainen eikä helppo. Sitä ei ollut huomannut pajun siitepölyn alta. Projektikuvat: Kari Mäki 21. Rekisterikilvet olivat paikallaan, ja tunnusten avulla auton omistajaan saatiin yhteys. Kari rakensi telineen korin pyörittelemiseksi varta vasten Mantaa varten. Tiivisteidenkin päällä oli maalia. ”Se syö mielenkiintoa, kun hiekkapuhaltaessa joka paikasta näkyy läpi.” Tässä pohja on hitsattu ehjäksi ja pohjamaalattu
Ensi sukupolven SR:n moottorivaihtoehdot olivat 80-hevosvoimainen 1.6 S ja 1.9 S, jonka teho oli 90 hevosvoimaa. Vuonna 1978 1,9-litrainen moottori korvattiin kaksilitraisella sadan hevosvoiman moottorilla. ”Sitä oli vähän joka puolelta kolhittu. Alapuolelta se oli kyllä hyvän näköinen mutta sisäpuolelta oikein huono.” Suurin työmaa Kari Mäelle oli nuoresta iästä huolimatta auton tekeminen jo tuttua. SR-malli oli edelleen sporttisin versio, jota tarjottiin samoilla moottoreilla ja ominaisuuksilla kuin ennenkin. 80-luvun alussa Mantalle tehtiin kasvojenkohotus, jonka myötä SR-mallimerkintä jätettiin pois. Pohja ei lopulta ollut edes ainoa kärsinyt paikka. Motivaatio alkoi hukkua. Vuoden 1981 Mantassa ilma kulki sisään maskin kahdesta pitkulaisesta aukosta. Silloin ei oikein enää ollut intoa, kun näki, minkämoinen se on.” Mutta työ jatkui. Se tuli tarjolle Mantan esittelyvuonna 1970. ”Kun otti etuja takaikkunan pois, tiivisteen tausta oli aivan mädäntynyt puhki. Auto purettiin ja sitten rakennettiin grilli, jossa koria saatiin pyöriteltyä. ”Lattiamattojen alla oli 90-luvun sanomalehdet, ja niiden alla ei sitten ollutkaan peltiä enää. Keskimmäiset nokat olivat pahasti kuluneet. Sillä Minillä Kari kävi sittemmin hakemassa ammattikoulun päättötodistuksen. ”Ensimmäinen vuosi meni siinä, kun auton pisti osiksi ja hiekkapuhalsi. ”Koko auto oli aivan yltä päältä pakkelissa”, Mäki muistelee. Hän oli 15-vuotiaana pannut yhden Minin osiin, rakentanut sen pala palalta ja saatellut museokilpiin. Keväällä 1982 kaikkien Mantojen kasvoihin tuli rallimalli Manta 400:n tapaan neljä ilma-aukkoa. Nokan koputusta Tekniikan puolella ei ollut yhtä kokonaisvaltaista vikaa kuin korissa. MANTA SR Opel Manta SR oli muutoinkin sporttiseksi tarkoitetun automallisarjan rallityylinen versio. Koeajoilla auto oli todettu muutoin hyväkulkuiseksi, mutta mystinen käyntiongelma riivasi moottoria. Manta kasvoi kokoa ja muutti ulkomuotoaan. Epäilin kaasutinta. ”Se syö mielenkiintoa, kun hiekkapuhaltaessa joka paikasta paistaa läpi”, Kari toteaa. Uutta peltiä kului, ja valokaari hehkui. 22 3/2022 Opel Manta SR. ”Tasakaasulla se toimi aivan kuin mikä tahansa auto”, Kari kuvailee. Viimeiseksi otin nokka-akselin käteen.” Sieltä vika viimein löytyi. A-sukupolven SR-mallin suurin ero muihin Mantoihin oli leveämmät vanteet ja matalaprofiiliset vyörenkaat. Konepelti oli mattamusta, ja auton kyljissä kulkivat mustat raidat. Sinne sai hitsata uudet kehykset. Voi sanoa, että joka peltiä oli korjattu.” Pohja näytti hyvältä, mutta sekin oli pintaa vain. Mittaristoon oli lisätty kierroslukumittari, ja kojelaudassa oli muun muassa kellon sisältänyt lisäkonsoli. Vuonna 1975 B-sukupolvi korvasi AMantat. Kun runkoa ryhdyttiin hiekkapuhaltamaan, pitsiltähän se näytti. Paljon sitä on joka paikasta hitsattu”, Kari summaa. ”Kun polkaisi kaasua, se paukkui ja nyki. Se oli sisältä päin mädäntynyt. Oli kuitenkin selvää, että Mantan korin kunnostaminen vaatisi paljon vaivaa. Koko kone oli levällään, eikä mitään vikaa löytynyt
”Koko kone oli levällään, eikä mitään vikaa löytynyt. Huoltovihkosta voidaan päätellä, että kilometrilukemaan pitää lisätä kakkonen eteen. Ennen vuoden 2020 museokatsastusta Mantaa oli käytetty leimalla viimeksi 2007. Kymmenen vuotta myöhemmin se ei ollut enää ainoa laatuaan, vaan nyt ei löydy sitäkään. Auton on hankkinut uutena hyvinkin aikuis ikäinen naishenkilö. 23. Tuolloin yksi hylkäyssyistä oli ollut reikä tavaratilan pohjassa. Auton sisätilat eivät vaatineet paljoa kunnostustyötä. Jotakuta saattaa siksi yllättää, että tämä takalasin suloinen salusiini on alkuperäinen lisävaruste. Viimeiseksi otin nokka-akselin käteen.” SR-malleissa oli muista Mantoista poiketen myös kierroslukumittari. Penkinpäällisten ansiosta istuimissakin on värisävy säilynyt hyvin
24 3/2022 Opel Manta SR. Paholaisrauskun suun ympärillä on lisäksi sarven kaltaiset rintaevien jäänteet, jotka lisäävät sen hyökkäävää, purevaa ja pirullistakin ulkonäköä. Sielläkin asialla oli aluksi Ford. Moottori oli niin hyvä, ettei se vaatinut muuta.” Pitkät vaihteet Moottorin lisäksi voimansiirrossa oli hieman sanomista. ”Mantan moottoriin saa yleensäkin hyvin osia”, Kari sanoo. Esikuvana on pikemminkin voinut toimia jokin varhaisempi rauskun mukaan nimetty auto, esimerkiksi keihäsrauskulta nimensä saanut Chevrolet Corvette Sting Ray. Öljyn poistoreikään lisättiin kymmenen millimetrin korotuspala, jotta kaikki nokat uivat koko ajan öljyssä. Sen malli nimi tarkoittaa erästä rauskujen sukua, josta parhaiten tunnetaan paholaisrausku, yleensä noin nelimetrinen mutta parhaimmillaan yhdeksänmetriseksi ja kolmetonniseksi kasvava jättikala. Ihme kyllä sillä pystyi vielä ajamaan.” Karin isän Mikko Mäen vanha armeijakaveri sattui olemaan Mantan virittäjiä, ja häneltä löytyi vakio-osia. Kaksilitraisessa oli nokka-akseli kulunut kelvottomaksi. ”Lohko on hoonattu, männänrenkaat ja tiivisteet on uusittu. Se kulahtaa keskeltä. Kahdessa sylinterissä eivät enää venttiilit auenneet. Mantan suunnittelija George Gallion on kuitenkin kertonut olleensa vaikuttunut Jacques Cousteaun Punaisellamerellä kuvaamista mantarauskuista. Toisesta suunnasta eli vesien syvyyksistä pulpahti pintaan Plymouth Barracuda, trooppisen kalapedon mukaan nimetty auto. Leveine rintaevineen rauskut ovat virtaviivaisia kuin linnut. Se jalosti brittiläisestä Cortinasta mallin nimeltä Capri, joka nimettiin eläimen sijaan italialaisen saaren mukaan. Vika oli tosin paljon selvempi. Mutta jo poniautolauman sisälle syntyi paljon muita eläimiä. Muutoin moottori toimi, mutta siihenkin tehtiin peruskunnostus täysremontin yhteydessä. ”Siinä oli 1,7 milliä nostoa, kun toisessa päässä oli kuutta ja yhdeksää. Esimerkiksi Pontiac Firebird eli tul ilintu haki vauhtia siivekkäiden parista, ehkä jopa venäläisen kansansadun tuhoisasta taikaeläimestä. Vedet laittoi liikkeelle Ford Mustang, jonka hevoslogon mukaan koko tuo koko autojen joukko on nimetty. ”Kytkin oli poltettu niin loppuun, että niititkin olivat jo melkein poikki.” 01 Merkki ja malli Opel Manta B SR 02 Vuosimalli 1981 03 Moottori Opel CIH 20S nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin nokka-akseli sylinterikannessa hydrauliset venttiilinnostimet sylinterin halkaisija 95 mm iskun pituus 69,8 mm iskutilavuus 1,98 litraa teho 100 hevosvoimaa 04 Voimansiirto nelinopeuksinen manuaalivaihteisto kuiva yksilevykytkin takaveto 05 Alusta edessä erillisjousitus ja kierrejouset takana jäykkä akseli ja kierrejouset edessä levyjarrut takana rumpujarrut 06 K ori kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat pituus 4 445 mm, leveys 1 670 mm, korkeus 1 330 mm, omapaino 1 030 kg 08 Suorituskyky huippunopeus 168 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 11,1 sekuntia 09 Valmistusmäärä 1 056 436 (kaikki Opel Mantat vuosina 1970-1988) ELÄIMIÄ MAANTIELLÄ Autoja on nimetty eläinten mukaan maailman sivu. Yksi trendin aallonharja taisi alkaa 60-luvun puoli välissä Yhdysvaltain poniautoista, eli sikäläiseen makuun pienehköistä, urheilullisista ja nuorisolle suunnatuista autoista. Juuri paholaisrausku koristi A-Mantan kylkeä. Tosin Caprin saarenkin nimi juontuu joko kreikan villisikaa (kápros) tai latinan vuohta (capreae) tarkoittavasta sanasta. Lisäksi moottoriin tehtiin peruskunnostus. Takapää ui öljyssä, mutta toinen pää on kuivana. General Motorsilla vastattiin Fordin haasteeseen esittelemällä vuonna 1970 Opel Manta. Niistä kala on nimensä saanutkin. Poniautoaate levisi Eurooppaan hieman myöhemmin, 60-luvun lopussa. Manta ja Barracuda ovat vesieläimiä molemmat, mutta Mantan nimeen ei tuo vanhempi poniauto liene suoraan vaikuttanut
Sitä helposti hetken matkaa vedättää liikkeelle. Vuonna 1982 ne muuttuivat korin värisiksi ja kokomuovisiksi. Tässä on normaalia isompi vientimallin säiliö, sillä tässä on joskus ollut ajovalonpesimet. Vitsien Manta oli useimmiten kömpelösti tuunattu ja koristeltu auto, jolla kisattiin VW Golf GTI:n kanssa. Vitsien aiheena oli Mantan tyypilliseksi omistajaksi ajateltu nuori mies, joka edusti – kauniisti sanottuna – alempaa sosiaaliluokkaa ja heikkoa älykkyystasoa. Kahden alkuperäisosan huono saatavuus yllätti Karin. Karin mukaan kytkimen kuluminen ei kuitenkaan kerro huolimattomasta ajotavasta. Noiden kahden auton kuljettajat olivat vitseissä tyypillisesti verivihollisia. Pieniä säiliöitä ja pussisäiliöitä olisi kyllä löytynyt, mutta tällaista uutta ei saanut mistään. Kahden naisihmisen käytössä ollut ja kertaalleen liki kelvottomaksi mädäntynyt Manta on nyt museokilvissä. Onhan niitä vieläkin hullumpia uskomuksia. Mutta tähän kuuluu normaalia lyhyempi malli. ”Onneksi on ollut istuinsuojat”, Kari kiittelee. Niin sanotut mantavitsit (Mantawitzen) elivät kukoistustaan 80–90-luvun taitteessa. Kaasutinkone ei ainakaan kylmänä auta asiaa: sitähän pitää kaasuttaa, että se lähtee.” Sisustan osat olivat säilyneet hyvin. ”Tässä on tosi pitkä ykkösvaihde ja pakki samoin. Vuosien 1980 ja 1981 Mantat tunnistaa muun muassa mustasta puskurista, jossa on kapea muovikaista. Mantavitsejä venytettiin Saksassa katkeamispisteeseen asti. Jälkimmäisessä soi Norbert und die Feiglinge -yhtyeen 80-luvun lopun pikkuhitti Manta, joka sekin tietysti ammensi mantavitsien perinteestä. Ensimmäinen oli puuttuva Opelin oma soittokone. 25. ”Ajattelin, että GM:n vanhoja kasettimankkoja löytää mistä vain. Toinen vitsien vakiohahmo oli omistajan tyttöystävä, kampaaja, jolla oli vaaleat tai paremminkin valkaistut hiukset. Manta on erityisesti kotimaassaan Saksassa ollut vieläpä aivan oman vitsikulttuurinsa uhri. Niiden pohjalta tehtiin 90-luvun alussa kaksi suosittua elokuvaa: Manta, Manta ja Manta – Der Film. Mantavitsit levisivät Saksassa popmusiikkiin ja valkokankaalle. Liimasin sitten säiliön kasaan ja maalasin sen.” On niitä sentään tällaisiakin tarinoita. ”Se on niin vanhaa muovia, että kun pesin sitä, peukalo meni läpi. Vaikka työtä riitti, Kari on tyytyväinen: ”Saatiin pelastettua.” HUUMORIN KLISEITÄ Opelin omistajat ovat maailman sivu saaneet sietää aiheetontakin naljailua ajoneuvoistaan. Erään sitkeän salaliittoteorian mukaan koko mantavitsikulttuuri oli Mantan suosiota säikähtäneen Porschen markkinointiosaston luomus. Sellaistapa ei löydykään.” Toinen kananhammas oli lasin pesunesteen säiliö
Menekissä se jäi kilpailevien mallien jalkoihin, mutta tien päällä kepeän ranskalaisen kulku vastasi asiakaskunnan odotuksia. 26. Renault 5 GT Turbo ’88 Kahdeksankymmentäluvun jälkipuoliskon GTI-tarjokkaisiin lukeutui Renault 5 GT Turbo. Yksi maahamme vuonna -88 myydyistä GT Turboista kurvailee Kouvolan seudulla
Kouvola 27
Niihin verratessa 5 GT Turbosta korostuu keveys ja koko, sillä Viitonen onkin liki puolensataa kiloa keveämpi ja kymmenisen senttiä lyhyempi kuin 205 GTI. Siihen viittasi auton käyttöohjekirTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Rikulla on kokemusta myös Peugeot 205 GTI:stä sekä 1,6:n että 1,9 litran versiona. Väitteelle ei liene tieteellisiä näyttöjä, mutta lukemattomat kokemusperäiset todisteet kielivät asian olevan jokseenkin näin. Riku Hakalan kohdalla tämä voisi tarkoittaa jenkkiautoharrastusta, mutta sen sijaan mielenkiinto kohdistuu ranskalaisiin, mieluusti urheilullisiin malliversioihin. Jenkkiautolla siis aloitettiin, mutta ei nuorella miehellä ollut oikein varaa pitää sitä kunnossa, ja bensaakin se söi rankasti.” Myöhempiin vuosiin voimallisesti vaikuttava autovalinta oli kuitenkin heti seuraavana vuorossa. ”Silloin kun ajokortin sain, niin oli menossa kova piilofarmaribuumi ja Chevrolet piti minunkin saada heti alle. Etenkin inttiaikaan sattui ja tapahtui, muun muassa kerran matkalla Kouvolasta Mikkeliin pimeällä ajaessa sammuivat yhtäkkiä kaikki valot hetkeksi, ja eräällä toisella reissulla jarrupaloja tippui matkan varrelle.” Myönteiset muistot kuten GTI-Pösön herkullinen ajettavuus jättivät kuitenkin hyvän jälkimaun, jonka siivittämänä Riku hankki vajaan kahden vuosikymmenen käyttöautoputken jälkeen harrasteautoksi tulkittavan kapistuksen. ”Vuonna -92 ostin työkaverilta ’84 Peugeot 205 GTI 1.6:n, piilofarkun jälkeen tuntui ettei sitä tarvinnut tankata ikinä”, Riku naurahtaa ja jatkaa, ”Pösö oli minulla pari vuotta, tykkäsin siitä kovasti, vaikka siinä olikin paljon pientä laittoa. ”Piilofarkun jälkeen tuntui, ettei 205 GTI:tä tarvinnut tankata ikinä.” 28 3/2022 Renault 5 GT turbo. Se oli vuodelta -87 ja ensimmäisiä 1,9-litraisia, joita tuli Suomeen. N uoruusvuosien ajoneuvokokemukset vaikuttavat aikuisiän ajoneuvoharrastuneisuuteen. Tilanne juontaa juurensa Kouvolan kaduilta 90-luvun alkupuolelta. ”Vuoden 2010 tienoilla ostin 205 GTI 1.9:n
Keskustelu Renaultin omistajan kanssa alkoi vuonna -17, mutta ei välittömästi johtanut Rikua toimenpiteisiin autonhankinnan suhteen. ”Piti vieressä katsella ja pureskella kynsiä, kun kaverit kiillottelivat harrastekalustoaan”, hän kiteyttää. ”Minulla oli tuolloin enemmänkin haaveissa Clio Williams, mutta sellaiset olivat jo kadonneet näköpiiristä. jakin, joka oli muutoin GTI 1.6:n, mutta mukana oli erillinen lisälehti 1,9-litraista koskevista asioista. Minua kiinnosti myös Clio 16V, ja sellainen olikin tällä vaasalaisella, mutta sen hän ehti myydä toisaalle.” 29. Kojelauta oli niin ikään vanhaa mallia eikä koria ollut vielä galvanoitu, auto kun oli alkuvuodelta ja galvanointi alkoi vasta myöhemmin syksyllä samana vuonna.” Näpsä sportti-Pesonen pysyi Rikun omistuksessa reilut kuusi vuotta. ”Laitoin sitten viesti Renault-kerhonkin suuntaan, ja vaasalainen merkkiharrastaja kertoi että hänellä olisi tarjolla Renault 5 GT Turbo, omistaja itse kun oli mieltynyt enemmän vaparikoneisiin.” Keskinäisen viestinvaihdon perusteella selvisi, että Viitosta oli käytetty viime aikoina harvakseltaan, lähinnä kerran pari kesässä ratapäivillä. Ajatuksiin nousi Peugeotin sijaan toinen ranskalaismerkki, sillä Rikulla oli muistissa hänellä käyttöautona ollut Renault 21, joka oli kiiruhtavaa korroosiota lukuun ottamatta ollut miellyttävä kokemus. Auto oli katsastamaton ja puutelistalle kirjattiin muun muassa useat toimimattomat sähkölaitteet sekä yleinen kuluneisuus ja jumissa olevat paikat eri puolilla autoa. ”Se tuli sitten hölmöyksissä myytyä, kun vaimoni ei oikein tullut juttuun sen kanssa, esimerkiksi ruiskun kylmäkäynnistyspiiri tuntui usein takkuavan huoltotoimista riippumatta. Mittariston veikein yksityiskohta on vailla numeraalisia arvoja viuhuva ahtopainemittari. Pienistä ongelmista huolimatta itse tykkäsin kyllä autosta, sillä se sattui käteeni loistavasti”, muistelee hän. Topakat joskin alkuperäisverhoilunsa jossain vaiheessa menettäneet jakkarat sekä kolmipuolainen sporttiratti kertovat minkä sorttisesta menokkaasta on kysymys. Haku päällä GTI-Peugeotin jälkeen Riku ajatteli pärjäävänsä ilman harrasteautoa, mutta ei siitä tullut oikein mitään
07 Mitat Pituus 359, leveys 160, korkeus 137, akseliväli 241 cm. ”Nyt kun on saanut kaiken toimimaan, niin loppusiistiminen uhkaa jäädä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 204 km/h, 0-100 km/h 8,0 s. Poraus 76 mm, isku 77 mm. Turbokoneen potku on viihdyttävää, se alkaa noin 3 000 kierroksella ja tempaisee kivasti. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Mukavan menevästä ja voisiko sanoa analogisesta ajettavuudesta seuraa myös jotain ongelmia. Ja niin hauskalta kuin se kuulostaakin, niin tämä on pienempi auto kuin 205-Pösö. ”Aihion osti harrastaja Mikkelistä. Tekemistä oli silti edessä erilaisen siistimisen merkeissä runsaasti.” Riku päätti ottaa vetovuoron turboRenaultin ylläpidossa, ja niin auto matkasi Kouvolaan alkukeväästä -19. Kyseinen yksilö oli ensirekisteröity IBN489-kilpiin Lahteen toukokuussa -88. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Mitä vähemmän painoa ja kokoa on, niin sitä mukavamminhan tällainen kulkee. Auto kun on talvet lämpimässä vuokratallissa, jonne ei pääse rakentamaan. Etuveto. Kesällä autoa sitten voisi laittaa, mutta silloin tekee mieli nauttia ajamisesta.” Alkuperäisen, vuonna -72 esitellyn Renault 5:n muodot jalostuivat 80-luvun puolivälissä onnistuneesti Superviitoseksi, sillä suoraviivaiset muodot ovat kestäneet ansiokkaasti aikaa. Puristussuhde 7,9:1. Niinpä Riku lähti samalla kyydillä tutkimaan yhtä Suomen harvalukuisista Renault 5 GT Turboista. Auto oli muun muassa katsastettu, minkä Riku oli asettanut määritteeksi kaupankäynnin etenemiselle. 01 Merkki ja malli Renault 5 GT Turbo 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen turboahdettu rivimoottori edessä poikittain. Sittemmin tie vei ensin Jyväskylän suuntaan, mutta uusia omistajia seurasi seuraavina vuosina lukuisia. Tuolloin autossa ei ollut edes moottoria ja se oli kertoman mukaan surullisessa kunnossa muutoinkin.” Rikun silmäillessä Renaultia alkuvuodesta -19, oli tilanne puutteista huolimatta tuntuvasti lohdullisempi. Iskutilavuus 1397 cm 3 . Kiertolaiselämän jälkeen lopullinen päätepiste oli lähellä 2010-luvun alussa, mutta vuonna -13 entinen GTI-unelma sai pitkästä aikaa osakseen huolenpitoa. Keveä ja menevä Vaikka Riku on päässyt tai joutunut ahkeroimaan turbo-Rellunsa kanssa tallin puolella, on hän silti voinut nauttia runsain mitoin Renaultin ominaisuuksista myös kesäisillä baanoilla. Samalla on voinut suorittaa pientä vertailua miehen aiemmin omistamiin GTI-Pösöihin. ”Auto oli parsittu kasaan ihan ammattitaitoisen kaverin toimesta. ”Tämä on erilainen kuin 205 GTI etenkin moottorin suhteen. Teho 120 hv /5750 rpm, vääntö 165 Nm /3750 rpm. Paino 860 kg. 30 3/2022 Renault 5 GT turbo. Kiertolais-GT Kouvolasta Vaasaan Riku suuntasi vasta parin vuoden päästä, kun tutulla kaverilla oli asiaa Vaasan seudulle alkuvuodesta -19. Sen ensimmäisenä käyttäjänä oli paikallinen Lähettityttö Oy, jonka nimissä auto viivähti kaksi vuotta. Edessä tuuletetut levyja takana levyjarrut. Hauskuus ei ole tehossa, vaan koko paketissa”, GTI-luokan ranskalaisiin mieltynyt Riku luonnehtii. Reippaasti paikaltaan lähtiessä sutiikin helposti, joskaan ei tätä äärirajoille tule juuri vietyä. Takana pitkittäiset heilurit, neljä poikittaista vääntösauvajousta, kallistuksenvaimennin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Tehdasolemukseen tekevät eroa muun muassa omatekoinen turbon lämpökilpi, tarvikeilmanputsari sekä välijäähdyttimen ja kaasarin välille tuhahtelemaan asennettu dump-venttiili. TEKNIIKKAA JA DETALJEJA Renault 5 GT Turbon siirtyessä Rikun omistukseen, sen moottoritilassa lepäili turboahdettu ja kaasuttimella ruokittu 1,4-litrainen työntötankomoottori kuten alkujaankin, mutta ymmärrettävästi alkuperäisessä ilmeessä pannuhuone ei ollut eikä ole edelleenkään. Autosta kun oli esimerkiksi etuspoilerin alaosa sahattu irti. Se on minulla nyt hankittuna, mutta toistaiseksi vielä asentamatta.” Hankintahetkellä moottori ei vetänyt tasaisesti, mutta tämä korjaantui vaihtamalla tarvikebensapumppu alkuperäisosaan. ”Sieltä tuli hankittua paljon sisäistä ja ulkoista palaa. Eivätkä alkuperäiset vanteet olisi ainakaan edessä paikalleen enää mahtuneetkaan, sillä aiempi omistaja oli vaihtanut jarrusatulat isompiin ja tehokkaampiin R19 16V -mallista lainattuihin pysäyttimiin. Moottorin sijaan enemmän askartelua aiheuttivat sähköhuolet, jotka toki olivat tiedossa jo hankintahetkellä. Sinällään mitään yllättävää rahanmenoa ei ole parin ajokesän aikana syntynyt. Alkujaan beigen värinen Renault saapui Rikulle valkoisena ja sellaisena se on saanut olla. Ei kestänyt enää tehoja, vaan isommilla vaihteilla kun laittoi lämän tiskiin, niin alkoi luistaa”, Riku kertoo ja pohtii vaikuttimiksi asiaan alkuperäisestä 0,7 baarista noin kiloon nostetut turbonpaineet ja autossa kiinni olevan Renault 11 Turbon vaihteiston, jossa on tiettävästi 5 GT Turboa hieman pidemmät välitykset. ”Sähkölaseissa ja sumuvaloissa oli häikkää, samoin mittaristo oli pitkälti toimimaton, mutta tässä auttoi Englannista hankkimani uusi mittaripohja. Voisi olettaa, että Renault 5 GT Turbon ulkoisissa tunnusmerkeissä olisi ollut kovin ja paikoin jopa mahdoton työ tavoittaa alkuperäisyyttä. Auton nykyinen ulkoasu on yhdistelmä alkuperäisyyttä ja omistajaa miellyttävää tyyliä ja käytännöllisyyttä. 31. ”Ovien alareunoista puuttuvat Turboteippaukset, mutta en laittanut niitä kiinni. Jonkin verran laitoin sähköjä kaverin kanssa ja loput autosähkömiehellä.” Auton alkuperäisiin valinnaisvarusteisiin kuuluvat sähköikkunat ovat nyt kunnossa, mutta niin ikään aikanaan lisävarusteena olleen keskuslukituksen infrapunakaukosäädin on edelleen hakusessa. Linjakkaat 15-tuumaiset erikoisvanteet täyttävät pyöräkotelot tehokkaammin kuin GT Turbo -mallin omat 13 tuuman aluvanteet. Moottoritilasta puuttuu anti-perculation fan eli kaasutinta jäähdyttävä lisäilmapuhallin. ”Viime kesänä joutui kytkimen vaihtamaan, vaikka edellinenkin oli kohtuullisen tuore. ”Joku on tehnyt turbolle itse lämpökilven, samoin ilmanputsari on tarvikemallinen ja aivan turbon vieressä. Mielestäni ulkoasu on parempi tällä tavoin blancona.” Alkuperäiset, vain 13-tuumaiset erikoisvanteet hän siirsi tallin suojiin ja pulttasi alle Italiasta tilatut 15 tuuman aluvanteet. ”Hankin myös kaasuttimen korjaussarjan, ja pätevän kouvolalaisen huoltoliikkeen AutoPro:n Petteri Salminen asensi sen”, antaa Riku arvostusta. Muun muassa uusi etupuskuri ja avattavien takasivulasien kiinnityskumit.” Auton sisusta kiinnostaisi Rikua päivittää alkuperäiseen kuosiin nykyisten sini-mustien penkinpäällisten sijaan, mutta toistaiseksi suunnitelma odottaa henkilökohtaista budjettipäätöstä. Asiassa ratkaisevaksi avuksi muodostui portugalilainen varaosatoimittaja, takavuosien GTI-luokan Renaulteihin erikoistunut Youngtimers Sports & Classics. Alkuperäinen kone on väistynyt konehuoneesta jo aikoja sitten, mutta tilalla on turboahdettu 1,4-litrainen työntötankomoottori kuten alkujaankin
Pikku-Renaultin voimanlähdettä ei kuitenkaan enää tarvinnut etsiä takaluukun alta. Viitos-Rellu oli ennen muuta hyväntahtoinen kaupunkiauto, mutta vahvoja näyttöjä moottoriurheilun saralla saavuttanut Renault ei malttanut pitää pikkuautoaan vain kädenlämpöisenä. Renault 5 Alpinen voimanlähteenä oli 1 397-kuutioinen nelipyttyinen työntötankomoottori, joka muun muassa hyvin virtaavalla kannella varustettuna antoi 93 hevosvoimaa. 32. Puhumme tietenkin Renault 5 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Renault Renault 5:n eittämättä ikimuistoisin urheiluväline oli rallin MM-sarjastakin tuttu Turbo. Vuonna -76 ranskalaisvalmistaja oli ajan hermolla esitellessään R5-mallistoon pippurisemman version GTI-luokkaan ennen kuin sitä oikeastaan edes olikaan. Matkan varrella kohdattiin myös kipakampia malliversioita. Veto oli siirtynyt etupyörille, mutta moottori ei ollut konehuoneessa poikittain vaan pitkittäin. Kori edusti pikkuautojen maailmassa kasvavaa suosiota nauttivaa viistoperää, joten saatavilla oli kolmetai viisiovisia malleja. Usvaa putkeen Renault ei jättänyt Viitosen kiusaamista tähän, vaan toteutti ikimuistoisimman version heti seuraavan vuosikymmenen alkuun. Tämä Alpineja joillakin markkinoilla Gordini-nimellä lanseerattu menokas nimittäin saapui tarjolle pari kuukautta ennen VW Golf GTI:tä. Yhdessä viisiportaisen laatikon ja vain 750 kilon omapainon kanssa se tarkoitti ripeää, alle 10 sekunnin kipaisua nollasta sataan. Uutuusmallin moottorikoot olivat tutun pieniä vaihdellen alkuun 0,8 litrasta yhteen litraan, joskin vuoden -74 aikana tarjonta kasvoi jo 1,3-litraiseen. Vauhtia Vauhtia VViitoseen iitoseen Renault 5 oli pitkän mallitaipaleensa aikana yksi valmistajansa tärkeimmistä tuotteista. R enault 5:n lanseeraus tapahtui vuonna -72. Tässä vuonna -83 jo Turbo 2 -versiona, jonka pippurisuutta ei ollut laimennettu, mutta tuotantokuluja oli järkevöitetty muun muassa hyödyntämällä laajemmin perusViitosen korinosia kuin alumiinikatolla ja -luukuilla toteutetussa ensimmäisessä Turbo-sukupolvessa
Renault 5 GT Turboa himoinneen ajatuksia häirittiin silti myös oman merkin suunnalta. Ulkoisesti urheiluversion tyyliä rakensivat korinväriset puskurit sekä sumuvalot, spoilerit, levikkeet ja erikoisvanteet. Tämä tapahtui vuonna -85, jolloin mallinimien arvontakone sylkäisi ilmoille jälleen uuden sovituksen tutusta aiheesta: 5 GT Turbo. VW Golf GTI (112 hv) kustansi Viitosen kanssa lähes saman verran, 132 900 markkaa, mutta 16V-version (139 hv) listahinta karkasi jo 152 900 markkaan. Renault-maahantuonnin asioikseen ottanut Volvo-Auto otti vuonna -90 isosti esille Renault 5 TR:n voiton TM:n pikkuautovertailussa. Super-Viitoseksikin kutsuttu uutuus oli modernisoitu muun muassa Lamborghini Countachin linjoista aikoinaan vastanneen Marcello Gandinin toimesta, mutta alkuperäisen R5:n muotokieltä kunnioitettiin vahvasti. Yleinen GTI-luokan hintataso oli kuitenkin hienoisesti 5 GT Turbon menekkiä vastaan. Keväällä -88 Peugeot 205 GTI (113 hv) maksoi vain 99 300 markkaa eikä 1.9-versionkaan (130 hv) pyynti ollut kuin 116 900 markkaa. Tässä Alpine-mallin korvaajassa oli voimaa 110 hevosvoimaa, mikä 80-luvun alussa riitti hienosti pitämään R5:n GTIluokan eturivissä suorituskyvyn suhteen. Taisteluitta Renault 5 GT Turbo ei antautunut, sillä vuoden -89 puolella sen hintaa pudotettiin 129 900 markkaan edellä mainittujen kilpailijoiden hintojen sen sijaan noustessa. Vuoden -88 autotaulukoista Renault 5 GT Turbo nimittäin löytyy yhdessä 5 Super TR kanssa – hinnoiteltuna oli siis vain kaksi Renault 5 -mallia. Renault 5:n menoversioiden nimissä saa olla tarkkana, sillä pian Turbon jälkeen vuonna -80 saapui Alpine Turbo. Renault 5 GT Turbo ja sen rinnakkaismalli, joillain markkinoilla vapaasti hengittävällä 1,7-litraisella 95 hevosvoiman ruiskukoneella liikkuva GTE, heiluttivat valmistajansa GTI-luokan lippua aina vuoteen -91, kunnes Clio 16V ja varsinkin Clio Williams ottivat tehtävän hoitaakseen. Ensimmäisen Renault 5 -sukupolven elinkaari oli lopulta yllättävän pitkä, sillä vasta vuonna -84 oli aika arvioida mallin seuraajaa. Soralla ja lumella turbo-Rellu heitti humusta, mutta kuivalla asfaltilla maisema vaihtui osaavissa käsissä hävytöntä tahtia. Garrett T2 -turboahtimen paineistamana sporttiRellun moottori tuotti 115 hevosvoimaa, mutta polttoaineen suihkutukseen sijaan perinteitä henkivästi yksikurkkuisella Solex DIS 32 -kaasuttimella. Kohderyhmät näiden kahden välillä olivat kuitenkin sangen erilaiset: 59 800 markkaa maksava 55-hevosvoimainen kauppakassi tai 134 900 markan ja 120 hevosvoiman GTI-rassi. 33. Mainoksen huomionkerääjänä sai silti toimia 5 GT Turbo. Superviitosen sporttiversio Perinteistä pidettiin Superviitokseksi kutsutun uuden 5-mallin kohdalla kiinni menomallienkin suhteen, joten GTIluokan asiakaskunta sai makusteltavaa. GT Turbon mallistollinen edeltäjä oli ensimmäiseen Renault 5 -sukupolveen 80-luvun alussa liitetty Alpine Turbo. Häijyn keskimoottorisen lyömäaseen voimanlähteenä oli jälleen 1,4-litrainen motti, mutta siviiliversiossa se antoi turboahtimen ja ruiskun ryydittämänä 160 hevosvoimaa ja pullistetussa kilpaversiossa heti kättelyssä 200 hevosvoimaa ja myöhemmin jo noin 350 hevosvoimaa. Syksyllä -90 malli oli jo kadonnut hinnastosta 5 TS:n ja 5 GTX:n jäädessä vielä hetkeksi odottelemaan Clio-mallien saapumista. Mukaan ympättiin myös lisäilmapuhallin, jonka tarkoitus oli estää sammuttamisen jälkeen bensiiniä höyrystymästä kaasuttimessa ja siten taata moottorin parempi käynnistyvyys etenkin lämpimänä. Samassa savotassa etupään vääntösauvajousitus korvattiin McPhersontyyppisellä jousitusratkaisulla. Voimanlähteenä oli edelleen mikäpä muu kuin 1,4-litrainen luottosoitin, mutta tällä kertaa poikittain asennettuna. Tästä huolimatta muut merkit vetivät pidemmän korren eikä 5 GT Turbo noussut haastamaan GTI-myynnin kärkisijoja. Turbosta, joka toimi myös valmistajan B-ryhmän ralliauton luokittelumallina. Kaksi vuotta myöhemmin tehoa kaivettiin vielä viisi hevosvoimaa lisää: turbossa oli nyt vesijäähdytys ja uuden sytytysjärjestelmän avulla konetta voitiin kierrättää 500 r/ min korkeammalle. Ripeä 115-hevosvoimainen Renault 11 Turbo maksoi nimittäin pennilleen saman verran. HINTAKILPAILUSSA TAKAMATKALLA Suomessa Renault 5 GT Turbo näyttää olleen sivussa tuontiohjelmasta Renaultin maahantuojana itsenäisesti toimineen Oy Autorex Ab:n aikana, mutta samoihin aikoihin kun yritys siirtyi Oy Volvo-Auto Ab:n omistukseen, tilanne muuttui
Satasen laina Audi 200 perustui rakenteeltaan vahvasti vuonna -76 saapuneeseen isoon etuvetoiseen, C2-sukupolven 100-malliin, jonka huomionkerääjiin oli lukeutunut paitsi valmistajalle ominainen etuveto, myös uusi viisisylinterinen voimanlähde. Puhumme tietenkin Geneven autonäyttelyssä keväällä 1980 yleisön eteen talutetusta Audi Quattrosta, länsisaksalaisvalmistajan nelivetoisesta ja turboahdetusta GT-vaunusta, jonka markkinoinnista huolehdittiin rallin MMsarjassa ikimuistoisin seurauksin. Puolisen vuotta ennen Quattron lanseerausta, vuoden -79 Frankfurtin autokatselmuksessa Audi nimittäin esitteli 200-mallin kolkuttelemaan edustusluokan portteja. Teksti: Harri Onnila Kuvat: toimitus ja Audi AG Eleetöntä edustavuutta 34. Audi 200:n houkuttelevuus ei perustunut huomiohakuiseen muotoiluun, vaan mukavuusvarustelun ja suorituskyvyn luomaan tasapainoiseen kokonaisuuteen. Boschin mekaanisella K-Jetronic-polttoaineensuihkutuksella varustetun 2 144-kuutioisen alapuolelle saapui 1,6ja 2,0-litrainen kaasarikone ja viitoskoneestakin sittemmin kaasutinvaihtoehto, mutta 136-hevosvoimainen GL5E-versio oli joka tapauksessa 100-malliston puhuttelevin tapaus. Samalla vähemmälle huomiolle on jäänyt Audin merkittävä askel kohti premium-luokkaa – jos tätä puhkikulutettua termiä tohtii käyttää. Kaksisatasen 5E-perusmallikin kulki mainitun ruiskukoneen ja vakiovarusteluun ympätyn viisiportaisen vaihteiston ansiosta liukkaasti, 188 km/h, mutta tarjolla oli jotain vielä menevämpää, minkä myötä 200:n nelipyörälevyjarrut tulivat nekin tarpeeseen. Uusi Audi 200 joutui siis ”tyytymään” pikkuveljensä Typ 43 -korikonstruktioon, mutta pellin alle saatiin pian jotain sellaista, mikä siirsi 200:n suorituskyvyn kohti autobahnojen vasemmanpuoleisia kaistoja. A udin 70ja 80-luvun taitteen malliuutuuksista muistetaan sattuneista syistä erityisellä tavalla vain yksi
Kuljettajista osakilpailuvoittoja Audille napsivat Hans-Joachim Stuck, Walter Röhrl sekä Hurley Haywood, joka kruunattiin myös kauden -88 mestariksi. Samalla kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen sarjatuotantona valmistettu turboahdettu viisisylinterinen bensiinimoottori henkilöautossa. Vuoden 1987 Safari-rallista Hannu Mikkola haki hienon uransa viimeisen MM-rallivoiton. Ehkäpä suurimpana meriittinä vuoden -88 USA:n TransAm-sarjan merkkimestaruus. Vuoden -80 puolella tuotantoon saapuneen 200 5T:n tehoksi kirjattiin KKK:n valmistaman pakokaasuahtimen puhaltamana 170 hevosvoimaa. 35. Safari sopi 200:lle, kun auton isosta koosta ei ollut samalla tavoin haittaa kuin monissa muissa ralleissa, pikemminkin koko antoi tarvittavaa jämeryyttä rankalle reitille. Parhain vääntö, Rallin lisäksi Audi 200:lla pärjättiin myös ratakarkeloissa. Loppupään tuotannon 200 Quattro 20V -versio oli melkoinen pyssy kiihtyen 6,6 sekunnissa sataseen. Huippunopeudeksi ilmoitettiin 202 km/h ja nollasta sataseen arvoksi 8,7 sekuntia. Tuotantoon otetun turbomoottorin lukema oli litratilavuuteen nähden tuima, kun ajattelee että esimerkiksi BMW:n 2,8-litrainen ruiskukone luovutti tuolloin 177 hevosvoimaa ja Opelin kolmelitrainen ruiskumoottori 180 hevosvoimaa. Persoonallisesti soiva viisipyttyinen alkoi tuhahdella vihaisemmin, kun sen yhteyteen liitettiin aikakauden ihmeidentekijä – turbo. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tiettävästi Audi kaavaili 200:n huippuversioon jopa wankelmoottoriakin, mutta ajatuksesta luovuttiin muutaman koeyksilön jälkeen. Audi 200 5T:n suorituskyky oli voimavarojensa mukainen. Vapaasti hengittävien kaksilitraisten tehomäärät liikkuivat puolestaan sadan hevosvoiman nurkilla, usein hieman alle. Ajokäytöksen, suorituskyvyn ja polttoainetaloudenkin kannalta merkittävintä oli turbon mahdollistama tukeva vääntö
Vakiovarustelua täydennettiin, mistä merkittävimpinä lisäyksinä ABS-jarrut sekä ilmastointi. Lisää voimaa ja vetoja Ensimmäisen sukupolven Audi 200 oli tuotannossa suhteellisen lyhyen ajan, sillä elokuussa -82 linja pysäytettiin noin 51 000 valmistuneen auton jälkeen. Ohjaamossa 200:n mahdollista ostajakandidaattia saattoi häiritä niin ikään 100-mallin peruja oleva mittaristo ja muutoinkin lähestulkoon samanlainen kojetaulu. Seuraavana vuonna Ohjaamon suuret linjat paljastavat ensimmäisen 200:n sukulaisuuden 100-malliin, mutta muhkea veluuriverhoilu ja sähköikkunat kertovat varustetasosta. Valinnaisvarusteista on poimittu kolmiportainen automaatti. Jo syksyllä -80 lisävarustelistaa täydennettiin vielä ABS-jarruilla. Lisävarustelistaa oli jatkettu muun muassa sähkösäätöisellä kuljettajanistuimella muistipaikoin. Maukkaaksi maustettu Ulkoasultaan ensimmäinen Audi 200 oli ajanmukainen – vielähän suuri yleisö ei tiennyt tulevasta aerodynamiikan ihmelapsesta, C3-sukupolven 100:sta mitään – mutta eräällä tapaa se kärsi korirakenteen jakamisesta C2-sukupolven 100-mallin kanssa. Nelivetoa tarjottiin aina viisiportaisen manuaalivaihteiston yhteyteen. Tuotantoaikaan oli hyvä syy, sillä putkeen asetettiin tuore panos, modernia muotoilua edustava C3, joka jatkoi rakenteen ja ilmeen jakamista 100-malliston kanssa. Taakse mallinäköä luotiin massiivisemmalla takavalopaneelilla. Ajovalot olivat kookkaammat, samoin keulalta löytyi sumuvalot ja spoileri, mutta myös konepelti oli 200:ssa omanlaisensa. Ja jos vielä vilkaistaan edellä mainittujen kilpailijoiden kuutoskoneisiin, niin ahtamisen edut korostuvat: Bemarin kuutonen väänsi 240 Nm 4 300 kierroksella minuutissa ja Opelin vastaavat arvot olivat 243 Nm/4 500 r/min. 265 newtonmetriä irtosi 3 300 r/min pyörintänopeudella, kun vapari 5E:ssä lukemat olivat tuolloin 185 Nm/4 200 r/min. Sisätiloissa 200 sai 100-malliin verrattuna oman kojelaudan ja ovipaneelit sekä ylellisemmät verhoilumateriaalit. Lisäpanostuksella sai vielä esimerkiksi vakionopeudensäätimen, ilmastoinnin, sähköisen kattoluukun, etuistuimien ja sivupeilien lämmityksen ja automaattivaihteiston, joka tosin vain kolmiportaisena leikkasi suorituskyvystä terävimmän kärjen. Jos tämän saattoi ohittaa, laittoi Kaksisatanen mukavuudessa isomman vaihteen silmään. Tuotannon loppusuoralla toisen sukupolven 200 sai vuonna -88 osakseen päivityksen, jonka suurin anti oli sisustan uudistus. Voimansiirron osalta merkittävä täydennys saatiin 80-luvun puolivälissä, kun myös Audin lippulaivamalliin tuli saataville Quattro-versio. Huomionarvoista ulkonäköön liittyen oli myös se, että toisen sukupolvensa myötä sen saattoi tilata myös Avant-farmarina. 36 3/2022 Audi 200. Viisipykäläinen vaihteisto oli vakiona, mutta ahtamattomissa malleissa se oli 4+E-versio, jossa viides pykälä oli harvaksi välitetty taloudellisuusvaihde. Olemukseltaan 200 5T oli näin ollen hieman arkinen, vaikka ilmettä olikin kohennettu tuplavaloilla, metallivärillä, sävylaseilla, listoituksilla, Ronalin erikoisvanteilla 205/60R15renkain, etuspoilerilla ja sumuvaloilla. Ulkonäön osalta 200:n luokkaero 100-mallistoon luotiin jälleen kevyin mutta silti näkyvin muutoksin. Ahdetun 5T:n vakiovarustelu käsitti muun muassa keskuslukituksen, sähköikkunat, veluuriverhoilun, niskatuet edessä ja takana, takapenkin turvavyöt sekä laajemmat säilytystilat lokeroineen ja lehtitaskuineen. Esimerkiksi akseliväli oli yhtenevä 2 687 milliä ja pituuttakin 200:lla vain noin sentin verran enemmän. Audi 200:n perusvoimanlähteenä oli edelleen 136-hevosvoimainen 2 144-kuutioinen, mutta turbon kanssa teho oli entrattu 182 hevosvoimaan. Sen seurauksena huippuja luvattiin 230 km/h ja kiihtyvyydeksi ilmoitettiin 8,2 sekuntia. Näistä valtaosa, hieman yli 38 800 yksilöä edusti turboahdettua 5T-versiota. Isomman oikeudella 200-versioissa oli kuitenkin aina viisisylinterinen bensamoottori, kun 100-mallistossa oli neloskoneita ja dieseleitäkin
KAKSISATAA KAKSISATASTA Runsaan vuosikymmenen kestäneen tuotantohistoriansa aikana Audi 200:aa ensirekisteröitiin Suomeen oletetun niukalti, vuosina 1980–1991 yhteensä 217 yksilöä. Hinta oli tuossa vaiheessa varsin komea. Kuvan 5T-versio edustaa vuosimallia ’81, mutta kilpien perusteella se aloitti kuitenkin taipaleensa Vaasan läänissä vasta loppuvuodesta -82. Audi V8 kun riuhtaisi sataseen manuaalina 7,6 sekunnissa ja monien valitsemana automaattina 9,2 sekunnissa. Vuodelle -89 Audi 200:n turbomallien 2,2-litraisen voimanlähteen kansi vaihtui 20-venttiiliseen, mikä avitti huipputehon nostoa 220 hevosvoimaan ja maksimiväännön kohottamista lukemaan 309 Nm. Vuoden -83 mittaan Audi 200:aa ensirekisteröitiin Suomessa 18 yksilöä. Viimeistä kahta 200-vuosimallia tarjottiin Euroopanmarkkinoille vain Quattro-versiona. 37. Etenkin Avant-versiona nelivetoinen moniventtiili-Audi on ollut monille urheiluautoilijoillekin melkoinen yllätys, sillä omapainoltaan 1 520-kiloinen kolossi kipaisi sataseen 6,7 sekunnissa ja keräsi 238 km/h huiput. Porrasperässä lukemat olivat vielä piukemmat: 6,6 sekuntia ja 242 km/h, mikä tarkoitti että Audin uudeksi lippulaivamalliksi pari vuotta aiemmin saapunut V8 jäi kiihdytyksessä jalkoihin. Kun keväällä -81 Audi 200 T5 oli maksanut 170 000 markkaa, niin keväällä -90 malliston huippuversio, 200 Avant Quattro 20V kustansi mojovat 518 000 markkaa. Vuonna -87 määrä oli pudonnut vain viiteen, mutta hienoinen mallistopäivitys ja Suomen talouden kova vauhti kohensivat lukemat vielä 18:aan ennen loppulaskua. Toisen ja samalla viimeisen Audi 200 -sukupolven tuotantomääräksi kirjattiin noin 94 000 yksilöä. Audin lippulaiva puhutteli tuoreeltaan mukavasti kotimaista asiakaskuntaa, ja parhaaksi rekisteröintivuodeksi muodostui -81. Toiseen sukupolveen siirtyneen mallin kuulumista ”johtavaan luokkaan” todennettiin muun muassa vertailemalla 200 Turbon vakiovarustusta Mercededes-Benz 280 SE:n varusteluun. Toinen sukupolvi toi tullessaan myös Avant-vaihtoehdon. Viimeisenä kahtena vuonna mallisto käsitti vain Quattro-versioita, joita meni kilpiin vuonna -90 tusinan verran ja vuonna -91 vielä kaksi. turboversion teho nousi jo 200 hevosvoimaan, mutta moottoripuolen huipennus koettiin pian tämän jälkeen. V8:n ostoa suunnittelevien ei asiaa tarvinnut kuitenkaan pitkään puntaroida, sillä 200-malliston valmistus päättyi vuoden -91 puolella. Kaksi parasta yksittäistä vuotta koettiin heti alkuun, sillä vuonna -80 kilvityksiä suoritettiin 26 ja seuraavan vuonna peräti 42. Ei ehkä elegantein luomus, mutta ylellistä tilaa ja suorituskykyä kaipaavalle se oli osuva valinta
Edustusne likko Edustusne likko Audi 200 Quattro ’87 Orimattila 38
Mutta niin vain kävi, että homma lähti laukalle ja auto käytiin kauttaaltaan läpi”, isä ja poika kertovat nauraen. Korin tarkempi syynääminen ei onneksi tuonut esiin synkkiä yllätyksiä. Suomi-historian omaava nelivetoinen ja turboahdettu edustusauto on nyt uudenveroisessa kunnossa odottamassa kauniita ajokelejä. Hiukan laittoa uusi hankinta kuitenkin vaati. Väkäset ulottuvat liimapintaan saakka, ja jos ikkunaa yrittää ottaa irti esimerkiksi Teksti: Lea Lahti · Kuvat: Kauko Ollila 39. Audi vaikutti hintaansa nähden hyvältä, ja ostopäätöksen tekoon houkutteleva vaikutelma vain vahvistui koeajolenkillä. Ehkä hyvä niin, sillä oikean sävyisen lasin saaminen olisi sekin vaatinut hieman arpaonnea”, Pentti huokaa. Reissuun Esa lähti isänsä Pentin kanssa. Kauppojen kättelyn jälkeen isä ja poika lähtivät kahdella autolla kotimatkalle. Hommahan olisi sujunut kätevästi, jos takalasin olisi saanut irrotettua, mutta kun ei saanut. ”Belgiasta olisi uusi lasi löytynyt, mutta myyjä ei halunnut sitä lähettää. Kokonaan vaihtolistalle joutui ainoastaan toinen etulokasuoja, hitsaushommia ei tarvinnut tehdä kuin nimeksi. Myöhemmin Esa alkoi katsella tuttujen korimuotojen Audia netin myyntipalstoilta. Vain pientä siistimistä… Aluksi oli tarkoitus, ettei ryhdikkäälle autolle tehtäisi juuri mitään, ajettaisiin vaan. ”Kromilista ja sen kolmen sentin välein olevat kiinnitysväkäset on vulkanoitu kiinni tiivisteeseen. Soitin saman tien omistajalle, ja sovimme, että menemme katsomaan autoa Virroille”, Esa tarinoi. Vaikein rasti oli takalasin yläreunassa olleen pienen ruosteenalun korjaus. Takalaisissa on radioantennin lisäksi lämmityslanka, jossa lukee quattro. Kävi ilmi, että lasin irrottaminen ehjänä olisi lähes mahdoton rasti. Edustusne likko Edustusne likko K un Orimattilassa asuva aktiiviharrastaja Esa PihlajaKuhna tuli aikoinaan ajokortti-ikään, perheen käyttöautona oli etuvetoinen Audi vuosimallia 1989. Omaan käyttöönsä Esa oli rakennellut ’66 NSU Typ 110:n, mutta nuorimies ajeli mielellään myös Audilla. Muutamissa paikoissa näkyi alkavaa ruostumista pienillä alueilla, ja nuo kohdat päätettiin paikkamaalata leviämisen estämiseksi. Pari vuotta sitten Pihlaja-Kuhna huomasi ilmoituksen Audi 200 Quattrosta. Takaikkunaa ympäröivä kromilista on sekin konstikas irrotettava, eikä uutta listaa ja siihen liittyvää kumihuullosta ollut tarjolla missään. Alkuperäisen oloisen auton mittariin oli kertynyt yli 400 000 kilometriä. ”Yhtenä perjantaipäivänä huomasin, että hinta oli tippunut tonnilla. ”Piti siis tehdä vain pientä sipistelyä. Sitäkin tuumailtiin, että Audillahan voisi ajaa muutamia Historic-tasanopeuskisoja. Hyväkuntoisen harrasteauton pieni parantelu lähti lapasesta ja laajeni huolellisesti ja tarkasti toteutetuksi entisöintityöksi
Pentti poikkesi monessa lasiliikkeessä kysymässä, ottaisiko joku tehtäväkseen lasin irrotuksen – ehjänä tietysti. ”Soitin tiivistemassoja valmistavan Sika-yrityksen tekniseen apuun ja kysyin, millä ikkunatiivisteestä pois vuollun osan voisi paikata. Neuvoja noudattaen tilattiin pohjustusaineet ja tuubi suositeltua ainetta. Ongelma ratkaistiin veistelemällä koria vasten oleva kumihuullos pois pieneltä matkalta vauriokohdan ympäriltä. ”Liimauksen käyttö lasin kiinnityksessä on tuolloin ollut niin uutta, että liimaus lienee tehty pomminvarmaksi”, Esa puolestaan arvelee. Kun se ei tuottanut tulosta, tehtiin lopulta niin, että maalari puhalsi ongelmakohdan onkalon puhtaaksi, pohjusti ja maalasi sen. 40 3/2022 Audi 200 Quattro. Huolellisen kromilistan suojauksen jälkeen kokeiltiin ensin ruostekohdan korjausta hapottamalla. Muotoilu on yksinkertaisen tyylikästä, katsoi Audia sitten mistä suunnasta tahansa. Sillä lailla se onnistui kohtuullisen hyvin, vaikka tarkasti katsoen korjattu kohta erottuu kyllä”, miehet esittelevät. Pihlaja-Kuhna onnistui löytämään autoon iskemättömän alkuperäisen vetokoukun, joskaan se ei ollut kiinni kuvaushetkellä. Pari vuotta sitten tärppäsi, kun netin myyntipalstalla viipyneen yksilön hinta putosi kipurajan alapuolelle. ”Teipattiin hyvin, vedettiin ura täyteen ja tasoitettiin märällä sormella. Enää tarvitsisi vain korjata kumitiiviste entisenlaiseksi. Kukaan ei suostunut. Pakoputkiston ohella auton alapuolella on kosolti uusia osia. vaijerin tai siiman avulla, se tarttuu vähän päästä väkäseen ja vääntää sen poikki”, Esa selventää. ”Minulle kerrottiin, että Audin lasin liimauksessa käytetty liima on niin tiukassa kiinni, että ainoa konsti saada se irti on lämmittää induktiolämmittimellä pieni alue kerrallaan niin kuumaksi, että maalitkin kärventyvät siltä kohden”, Pentti kertoo. Kun Esa kytki Esa Pihlaja-Kuhna pääsi nuorena ajelemaan perheen Audilla ja alkoi hyvien muistojen kannustamana myöhemmin etsiä itselleen samankorista Audia. Auton takalasiin piilotettu radioantenni oli jostain syystä kytketty pois käytöstä, ja autoon oli kiinnitetty kaksi antennia lokasuojaan. Sattui säkä ja langan toisessa päässä oli vanhan liiton asiantuntija, joka neuvoi käyttämään uv-valoa hyvin kestävää teollista lasiliimaa, jota käytetään esimerkiksi tiivistämään bussien sivulaseja”, Esa kertoo
Kattoverhoilu sen sijaan teetti enemmän työtä. 41. Peltiä vasten liimattu pahvi taas istui paikoillaan niin tiukasti, että sitä ei saanut millään keinolla ehjänä pois. ”Kolmen millin vaahtomuovikerros oli murentunut ja muuttunut yhdessä liiman kanssa punaiseksi tahmeaksi taikinaksi, joka tarttui käsiin ja sotki joka paikan mihin osui”, Pentti huokaa. Liima levitettiin molempiin pintoihin, annettiin kuivahtaa 15–20 sekuntia ja painettiin sitten kiinni. Sähköisten lasinnostimien kanssa jouduttiin voimistelemaan jonkin aikaa ennen kuin ne saatiin pelaamaan. Vika löytyi halkaisijaltaan kahdeksanmillisen ja 20-piikkisen muovirattaan katkenneesta hampaasta. Konepellin alla riitti puuhaa, vaikka moottori ja voimansiirto ei remonttia kaivannutkaan. Painia kattoverhoilun kanssa Sisältä hyvin pidetty auto ei vaatinut suuria toimia. Ainoa liima, joka pitää verhoilun pysyvästi katossa kiinni, vaati tekijältä tarkkuutta. ”TT-Automaalaus Orimattilan Luhtikylässä teki hienoa jälkeä, varsinkin kun ottaa huomioon, että musta väri on aika vaativa”, Esa kiittelee. Virheitä ei saanut tehdä, sillä pinnat tarttuivat kerralla pysyvästi eikä uudelleen asemointi ollut mahdollista. Mittariston matkaja trippimittarit olivat lakanneet toimimasta. Uusi osa syntyi nykytekniikan avulla: saksalaisyritys valmisti uuden rattaan 3D-tulostimella. Esimerkiksi kattoverhoilun poistaminen tuotti kosolti ongelmia, eikä uuden asennuskaan ollut aivan läpihuutojuttu. takalasin antennin takaisin käyttöön, se toimi moitteettomasti. Hommahan olisi sujunut kätevästi, jos takalasin olisi saanut irrotettua, mutta kun ei saanut. Uusi kattoverhoilu ei ollut kovin iso investointi, mutta sen liimaaminen paikalleen oli aikamoinen urakka. Sisätilojen kunnostus ei vaatinut montaa työvaihetta, mikä ei tässä tapauksessa tarkoita projektin olleen helppo. Istuimien osalta verhoilutyötä piti tehdä ainoastaan kuljettajan istuimeen, ja senkin osalta selvittiin uusimalla nahkaa muutamasta kohdasta. Irralliset antennit poistettiin ja reiät peitettiin. Vielä kun konehuoneesta riisuttiin moottoria ja voimansiirtoa lukuun ottamatta kaikki osat pois, auto oli valmis maalattavaksi
Audin osti muuan Libanoniin rauhanturvaajaksi lähdössä oleva mies VV-Auton kautta. Lukkiutu maton jarrujärjestelmä, jäähdytetyt levyjarrut edessä sekä takana. Traficomin tiedot kertovat auton olleen rakennusliikkeen ja autotalon nimissä reilun kymmenen vuoden ajan. 42 3/2022 Audi 200 Quattro. LIBANONIN KAUTTA SUOMEEN Audi 200 Quattro oli uutena kallis auto. Teho 182 hevosvoimaa, vääntö 252 newtonmetriä. Auto oli nykyiselle omistajalleen tullessa hyvässä iskussa huolimatta yli 400 000 kilometrin mittarilukemasta. Näitä oli jostain syystä ohiteltu omatekoisin kytkennöin”, Esa kertoo. Miehet laskeskelevat, että tehokasta työaikaa kului puolisen vuotta, sillä kesäaika pidettiin taukoa, ja projektin pariin palattiin vasta syksyllä. Nelivetoinen Audi 200 oli uutena kallis laite. Ainakin haaveet tasanopeusralleihin osallistumisesta on tällä erää pistetty jäihin. 05 Alusta Edessä McPherson joustintuet, kierrejouset, poikittaiset alatukivarret ja kallistuksenvakaaja. Museotarkastus pieteetillä entisöidylle autolle tehtiin maaliskuussa 2021. Koneen sisuskaluihin ei remontin yhteydessä tarvinnut kajota, muuten joka ainoa nippeli ja letkunpätkä on joko huolellisesti puunattu tai korvattu kokonaan uudella. ”Audista löytyy turboa varten viilennystä moottorille tuova sähköpumpulla toimiva jäähdytysnesteen jälkikierto ja kaikennäköistä suuttimien jäähdytyspuhallinta. Takana poikittaiset tukivarret sekä viistosti eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. 06 Mitat Pituus 4 807 mm, leveys 1 814 mm, korkeus 1 422 mm, akseliväli 2 687 mm, omapaino 1 410 kg. ”Ajettavaksihan kaikki omat harrasteautot on tehty. Tehostettu hammastankoohjaus. 07 Suorituskyky Kiihtyvyys 0100 km/h 8,2 s, huippunopeus 230 km/h. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, jatkuva nelipyöräveto, keskitasauspyörästön ja takavetopyörästön lukot. Auto toimitettiin ostajalle suoraan palveluspaikkaan, josta se tuli vuoden kuluttua verovapaasti Suomeen. Tämä päätti kuitenkin luopua autosta melko pian, jolloin Audi pääsi nauttimaan nykyisen omistajan tunnollisesta huolenpidosta. Seuraavaksi Audin omistajaksi merkittiin yksityishenkilö, joka ajeli autolla ikääntymisen myötä vuosi vuodelta vähemmän. Keväällä 2021, vuoden kuluttua auton hankinnasta, tallissa oli täysin läpikäyty auto. Sillä tavalla tuli maahan tarinan autokin. Yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli, kaksi venttiiliä palotilaa kohden. Syksyn 1987 hinnastossa se on merkitty 444 700 markan arvoiseksi. Pihlaja-Kuhnan yksilö on ehta suomiauto, joskin se kävi tuoreeltaan Libanonissa ja palasi rauhanturvaajan matkassa takaisin Suomeen. Täydellisen läpikäynnin jäljiltä kunto alkaa olla silmiähivelevän hieno. Lopulta Audi siirtyi hänen poikansa nimiin vuonna 2020. Turboahtimen pakosiipien kulmat olivat kilometrien myötä pyöristyneet, ja sitä kautta kadonnut puhti palautettiin vaihtamalla ahdin kokonaan uuteen. 80-luvulla eräs tapa hankkia arvokas ajopeli edullisesti oli tuoda sellainen muuttoautona esimerkiksi rauhanturvajoukoissa palvelemisen yhteydessä. Mutta nyt maalauksen jälkeen en ehkä heti lähtisi tällä hiekkateille ruoputtamaan”, Esa toteaa. Audin tarjoama Audi Tradition -palvelu Saksassa oli suurena apuna osia etsiessä. Bosch KJectronic ruiskutusjärjestelmä ja KKK turboahdin. 01 Merkki ja malli Audi 200 Quattro 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Eteen pitkittäin asennettu viisisylinterinen nestejäähdytteinen turboahdettu rivimoottori, sylinteritilavuus 2 144 kuutio senttimetriä (poraus 79,5 mm, isku 86,4 mm). Alun perin harrasteluonteiseksi käyttöautoksi kaavaillusta Audista tuli lopulta niin hieno, että aikaisempi ajatus auton käytöstäkin piti laittaa uusiksi. Konepellin alla mouruaa omaperäisellä äänimaailmalla varustettu viisisylinterinen turbomoottori. Melko tarkkaan samalla rahalla olisi liikkestä saanut esimerkiksi Lotus Esprit S3:n tai 15 kappaletta Lada 1200 L -malleja. Myös turboahdin on vaihdettu uuteen. Liekö auton myyminen ollut jo etukäteen suunnitelmissa, sillä ensimmäinen omistaja piti autoa Suomessa lain vaatiman kahden vuoden minimiajan päälle vain muutaman päivän
IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Varaosat ja tarvikkkeet. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin espaca63@gmail.com • Puh. Paradise Cars Vuodesta 1987 Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 Rasvanäppien olohuoneet Persoonallisia suomalaisia autotalleja. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. verhoiluja tiivisteosia. puh. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Alk. 040 074 4587 www.paradisecars.com VARAOSAT BRITTIAUTOIHIN 35 VUODEN KOKEMUKSELLA! AUTOMYYNTI: Myytävät autot näet nettisivuiltamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Huollot ja entisöinnit. Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! 37 90 12 50 37 90 Mopo Teemanumero.. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 2 viiikon välein). Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Suomen Volvokerhon rompetori pihassamme 21.5.2022 Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh
Seinäjoki 44. PMC Gloria 6 ’66 KESÄPÄIVIEN Gloria Gloria Kun Harri Kiviniemi koukkaa kromikylläisen PMC Gloria 6:n bensiiniaseman pihaan, juttukavereita riittää kyllä, mutta harvempi tunnistaa aikansa loisteliaimpiin kuuluneen japanilaisauton
Valtaosa aikanaan niin loisteliaista Glorioista jatkoi kiertokulkuaan joko romurautana tai metsänreunassa ruostuen osana luontoa. Ostopäätöksen kohdalle osuneesta Gloriasta mies teki aikoinaan yön pikkutunteina, mutta päivääkään ei hankinta ole kuulemma kaduttanut. Yksi hienoimmista latolöytökunnosta takaisin loistoonsa entisöidyistä Glorioista löytyy nykyisin Harri Kiviniemen kokoelmasta parikymmentä kilometriä Seinäjoen eteläpuolelta. 45. Kun Prince Motors Ltd:n valmistama Gloria rantautui vuosikymmenen puolivälissä maahamme, mainostettiin sen olevan Japanin kuulua autoteollisuutta loistavimmillaan. 12 700 markan hintaista Toyota Crownia kromikylläisempi ja muotoilultaan aavistuksen vanhahtavampi Gloria 6 oli 13 920 markan hinnallaan myös kalliimpi. Autovalmistajan poistuessa pelikentältä tyrehtyivät ensin varaosatoimitukset, ja niiden vanavedessä sukelsi myös jo maahan saatujen autojen arvostus. Kourallinen PMC Gloria 6 -yksilöitä kuitenkin säästyi, ehkäpä tunnesyistä tallennettuina tai työnnettyinä ladon suojiin odottamaan kipeästi kaipaavaa varaosatoimitusta, jota ei koskaan saapunut. Vuonna 1967 Nissaniin sulautettu PMC ei Suomessa ennättänyt lyhyessä ajassa kaksista markkinaosuutta saati mainetta saavuttaa. M ikäli 60-luvun japanilaisista henkilöautoista olisi jokin malli asetettava autopelikorttien loistoautot-kategoriaan, täyttäisi PMC Gloria 6 varmasti tuon tehtävän. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Loisteliaan Glorian ilmeeseen olisi melkeinpä mahdotonta lisätä enempää kromia. Merkkiharrastajien kesken vallitsee yleinen näkemys siitä, että Suomeen saatiin alle sata yksilöä. Ilmeestä on helppo löytää 60-luvun alkuvuosien amerikkalaista tyylittelyä, ja silmiin osuu helposti monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. PMC:n kuusisylinterisen lippulaivan maahantuontimääristä ei ole saatavilla tarkkoja tietoja. Kukapa olisi nähnyt paljoakaan tallennusarvoa kuolleen automerkin neliovisessa umpimallissa, jonka tekniikassa ei ollut mitään eksoottista
Alkutekijöihinsä puretun PMC:n korin peltipuhtaaksi hiomisessa kului pari viikkoa ja peltityöt veivät nekin aikansa. Peltitöissä auttaneen kaverin jäljiltä uutta peltiä löytyy sisälokasuojista, lattiasta ja helmoista. ”Ja takavetoja niiden pitää olla”, rajaa Harri mielenkiinnon kohteensa. Muilta osin Glorian sisustus on pitkälti tehtaan jäljiltä. Harri muistelee, että PMC sai hankintansa jälkeen seistä nelisen vuotta, kunnes 2007 oli aika ryhtyä toimeen. 46 3/2022 PMC Gloria 6 PMC Gloria 6. Harri arveli automallia sammaltaen tavanneen kaverinsa heikentäneen omatoimisesti harkintakykyään jo sen verran, ettei tahtonut alkuun uskoa väitettä edes todeksi. Tuskinpa ostohinta pahasti pielessä olikaan, sillä Datsuneita harrastanut kaveri, jonka trailerilla Gloria myöhemmin noudettiin, olisi ollut valmis maksamaan siitä jo reilusti paremman hinnan. Puhelinsoiton päässä Harri Kiviniemen kiinnostus japanilaisiin klassikkoautoihin ja erityisesti Datsunmerkkiin juontaa juurensa kaukaa. Gloria osui kohdalle sattumalta eräänä iltana, tai oikeastaan puolenyön paikkeilla, kun hivenen maistissa ollut kaveri soitti Harrille ja kertoi löytäneensä latoon varastoidun PMC-merkkisen auton. Harri toteaa, ettei korissa ollut lopulta paljoakaan paikattavaa. Useampi vuosi ennättikin vierähtää Gloriaa entisöidessä ennen kuin uuden verhoilun saaneet istuimet sai noutaa verhoilijalta. Sohvat Harri kiikutti projektin alkuvaiheessa Leo Virtasen verhoiltavaksi, ja sanoi, ettei kiirehtimiseen ollut tarvetta. Alkuperäistä radiota ei Gloriassa ole, mutta kojelautaan tiensä löytänyt saman aikakauden Clarion sopii tyyliltään mainiosti kokonaisuuteen. Osiltaan Gloria oli jotakuinkin täydellinen, mutta tekemistä latolöydössä kyllä riitti. Kaverin innoittamana mies hankki ensimmäiseksi projektiksi vuoden -70 Datsun 510:n, joka on palvellut Harria museoautoksi entisöitynä jo viitisentoista vuotta. Paikalle oli kuitenkin lähdettävä välittömästi, vaikka töihin Atrian tehtaille Nurmoon oli ehdittävä aamuneljäksi. Yhteistyön tulos Osiltaan auto oli jotakuinkin täydellinen, mutta tekemistä latolöydössä kyllä riitti. Ensin oli kokeiltava viidensadan välitöntä käteiskauppaa, mutta kun myyjäosapuoli ei ehdotukselle lämminnyt, katsoi Harri viisaimmaksi kätellä kaupat pyyntihinnalla, ettei tilaisuus vain menisi sivu suun. Muutaman vuoden vanhemmilla serkkupojilla ja kaverilla nuoruudessa olleista Datsuneista muistuu mieleen monta tarinaa. Harri muistelee taskulampun valossa ihmetelleensä latolöytöä, joka oli vieläpä ostettavissa 600 eurolla
Lapualta löytyi parempi etupuskuri, alkuperäinen takapuskuri kelpasi sen sijaan sellaisenaan. 47. Alkuperäinen kahden litran rivikuutonen oli ajettu jo varsin väljäksi. PMC:n sinkkipainevaletut ajovalokehykset ovat hankalia osia, mutta Raumalta löytyi toinen uutena ja toiselle puolelle valikoitui hyvä käytetty kahdeksan kehyksen kasasta. Lokasuojan Gloria-tekstin yhteydestä kadonneen numero kuutosen Harri ehti jo teettää kaverilla, joka työsti merkin messingistä. Tässä työvaiheessa suurena apuna oli hyvän näppituntuman omaava ammattilainen, joka kävi ajoittain arvioimassa pintojen muotoja. Vuoroaan odottelee 160 J Hardtop SSS, joita niitäkin on Harrilla kolme. Työn alla on jo nuoruudessa haaveautoksi muodostunut urheilullinen 280Z, joka kulkeutui maahamme aikanaan rauhanturvatuliaisina. Moottoria oli muokattu petrolikäyttöiseksi kannentiivisteen vaihdolla. Takavaloihin löytyi uudet kehykset molemmin puolin, ja muutama koristeosa sekä listanpätkä kulkeutuivat nekin Raumalta Seinäjoelle. Merkki jäi kuitenkin varalle, sillä projektin edetessä tuli hankittua kaksi varaosa-Gloriaa, joissa alkuperäiset numerot olivat tallella. Alkuperäistä sinistä vastaavan maalipinnan Harri jätti ammattilaisen ruiskutettavaksi. Maalauksen pohjatyöt ovat Harrin omaa käsialaa. PMC Prince 6 sopii kokoelmaan vanhempana loistoautona, sillä automerkki sulautettiin 60-luvulla osaksi Datsunia valmistavaa Nissania. Kojelaudasta löytyi hana, jolla bensiinillä lämpimäksi ajetun moottorin saattoi lennossa vaihtaa käymään petrolilla. Tehokasta kulumista oli aikanaan vauhdittanut bensiiniä edullisempi petroli, jolla moottoria oli ruokittu pidemmillä taipaleilla. Harri Kiviniemelle Datsunista on muodostunut tärkeä automerkki, ja niitä on kertynyt kokoelmaan lukuisia
Glorian sisustuksessa on aistittavissa vielä edellisen vuosikymmenen tunnelmaa. Värikkäät oviverhoilut ja kojelauta ovat tehtaan jäljiltä, mutta repaleisiksi istutut sohvat oli verhoiltava uudelleen. 48 3/2022 PMC Gloria 6. Tyyliltään sopiva Clarion-radio viimeistelee kojelaudan
Jarrukorjaaja oli myynyt auton eteenpäin, ja myöhemmin se varastoitiin Ilmajoelle Jalasjärventien varrella olleen ladon suojiin. Rantatöysäläinen Matti Istanmäki oli auton nähtyään todennut, että kun Viitalan Glorian hinta tippuu Istanmäen määrittelemälle tasolle, saa Glorian ajaa hänen talliinsa. Hyvä niin, sillä kaksi muuta Harri Kiviniemelle päätynyttä Gloriaa eivät tule enää loistoonsa palaamaan. Vakuutusmyyjänä Glorialla seudulla kiertäneen Istanmäen aikana siihen tehtiin petrolikäytön muutokset ja lisättiin erillinen petrolitankki. Aprillipäivänä PMC Gloria 6 palasi rekisteriin museoajoneuvona. Perimätiedon mukaan Istanmäen Gloria annettiin maksuksi vuonna 1984 perheen pojan käytössä olleen Saabin jarruremontista. Glorian ratin takana viihtyi myös Istanmäen pariskunnan paremmin tunnettu puolisko, Liian paksu perhoseksi -teoksen julkaissut kirjailija Sisko Istanmäki, sekä heidän poikansa. 49. Melkeinpä poikkeuksetta ihmetellään harvinaista automerkkiä ja -mallia, ja usein on loisteliasta autoa kauempaa luultu amerikkalaiseksi tai englantilaiseksi. Sama Gloria palveli Viitalan kulkupelinä ensimmäiset vuotensa, eikä sen myyminen eteenpäin ollut kauppiaalle vaikeaa. Hän kertoi Harrille noutaneensa kyseisen Glorian aikanaan uutena laivan kyydistä Helsingin satamasta. PMC:n kaksilitraisen rivikuutosen kannessa pyörii ketjukäyttöinen nokkaakseli. 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pituus 4 650 mm, leveys 1 695 mm, korkeus 1 480 mm, akseliväli 2 680 mm, paino 1 380 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h KOTISEUTUJEN GLORIA Harri Kiviniemi toteaa, että kun PMC Glorialla koukkaa bensiiniasemalle, ei juttuseurasta yleensä ole puutetta. Keväällä 2015 projektin lopputulosta kelpasi tarjota museoajoneuvotarkastukseen. Alkuperäisellä VMJ-12-rekisteritunnuksellaan liikenteeseen palanneen Glorian viereen koukkasi kerran tuore Mersu, kun Seinäjoen Käyttöauto Oy:n perustaja Jaakko Viitala tunnisti käytössään olleen PMC:n. Poraus 75 mm, isku 75 mm, tilavuus 1 988 cm 3 . Takana DeDion-ripustus, pitkittäiset lehtijouset. Kannen yläpuolinen nokkaakseli. Ennen sammuttamista oli ruokinta käännetty jälleen bensiinille, jotta moottori suostui seuraavan kerran kylmänä käynnistymään. Paikoillaan on nyt varaosa-autosta napattu voimanlähde, mutta mikäli sopivia varaosia löytyy, suunnitelmana on remontoida Glorian alkuperäinen moottori. Niiden kohtaloksi koitui ulkosäilytys ja sitä myötä korroosion varmistama paluumatka osaksi luonnon kiertokulkua. Puristussuhde 8,8:1, teho 106 hv / 5 400 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. 01 Merkki ja malli PMC Gloria 6 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Harri vaihtoi konehuoneeseen varaosa-autosta irrotetun paremman moottorin, mutta suunnitelmiin kuuluu alkuperäismoottorin remontointi, mikäli sopivia osia sattuu jostain löytymään. Näin myös tapahtui. Takaveto 05 Alusta Edessä kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin, kuulamutteriohjaus
Isompi ja reilusti kalliimpi kuuden hengen kuusisylinterinen Gloria 6 nähtiin täkäläisin silmin vahvasti amerikanhenkisenä ajoneuvona. Neuvostoliiton ja itäblokin kulkupelien markkinaosuudet supistuivat jyrkästi samalla kun maahantuontikuvioita järjesteltiin uusiksi. Japanilaisiin henkilöautoihin suhtauduttiin mielenkiinnolla ja niiden toimivuutta Suomen oloissa lähdettiin kokeilemaan pienin askelin. Mielikuvaa aidosta amerikanautosta ei horjuttanut mikään. Korpivaara Oy oli ennättänyt jo pari vuotta aiemmin tuomaan koemielessä muutaman Toyopet Tiaran – 1964 Toyotan muhkea Crown ja sen perään esitelty pienempi Corona alkoivat tosissaan vallata markkinoita. Tarkoittihan se käytännössä huomattavia ulkomittoja, vähintään kohtuullisia sisätiloja sekä ison moottorin murisevaa voimaa, vaikka kyseessä olisikin ollut pienimmän kuutosmoottorin Mercury Comet, Plymouth Valiant tai Rambler American. SAIPPUARASIALLINEN Amerikkaa Amerikkaa PMC Gloria 6 K un 60-luvun alkupuoliskolla autojen maahantuonti Suomessa vapautui, alkoi markkinoillemme virrata monenlaista uutta tulokasta. Japanilaisten autojen ulkonäössä on – auton koosta riippumatta – selviä vaikutuksia Yhdysvaltain suurten autonvalmistajien noudattamista linjoista ja myös teknisesti autot kantavat selviä yhtäläisyyksiä amerikkalaisten autojen kanssa. 50. Bernerin Berco Trading Oy löi puolestaan kiilaa kääpiöluokkaan 360ja 600-Hondillaan. PMC Gloria 6 on toinen meidän markkinoillemme saapunut isokokoinen japanilainen. Siinä näkyy amerikkalaisen tyylisuunnan soveltaminen ehkäpä selvemmin kuin muissa tuntemissamme japanilaisissa henkilöautoissa. Ja luonnollisesti varsinkin suurikokoisimmat japanilaiset autot on selvästi suunniteltu näiden periaatteiden mukaisiksi. Autokeskus Oy luotti Datsun Bluebirdiin ja alkoi heti loppuvuodesta 1962 markkinoida japanilaista uutuuttaan. Näkökulmaa ei peitelty myöskään Tekniikan Maailman (3/66) PMC Gloria 6:n koeajoartikkelissa: Japanissa tuntuu olevan vallalla melko voimakas Amerikkaan kohdistuva ihannointi. Autojen suunnittelussa tämä amerikkalaisen makusuunnan noudattaminen näkyy ehkä selvimmin. Muistaen japanilaisten kyvyt teollisuudenharjoittajina ja kauppamiehinä tämän ihannoinnin ymmärtää kuitenkin helposti, sillä meren – vaikka isonkin – takana on mittaamattomien mahdollisuuksien markkina-alue, joten japanilaisten edun mukaista on kumartaa mahdollisia ostajiaan siinä laajuudessa kuin se suinkin on mahdollista. Suomen Koneliike Oy toi nousevan auringon maasta Isuzu Belletin ja pienen määrän isompaa Floriania. Länsiautoja ostettiin, koska se viimein oli mahdollista. Länsiauto oli enemmän poliittinen kuin maantieteellinen määrittely. Japanilaisissa autoissa on yleensä suhteellisen tehokas moottori, pehmeähkö jousitus sekä kevyt ja hidas ohjaus. Tuhansittain Wartburgeja maahamme laivannut Oy REGO Ab löysi Japanista edustuksiinsa sopivan PMC:n, jonka pienempi Skyline 1500 osui suoraan noin 8 000 markan Bluebirdin, Coronan ja Belletin hintaluokkaan
Glorian moottori oli ärhäkän tuntuinen ja ääneltään miellyttävä. ”Karamellinkoreaksi tyylitellystä saippuarasiasta” löydettiin moitittavaa monin paikoin. Tähän viittasivat samankokoinen iskunpituus ja poraus sekä kannen yläpuolinen nokka-akseli, jolla venttiilikoneiston osien lukumäärä pysyi pienenä. Yli 1 400 kilometrin koeajossa Glorian antamaa kokonaisvaikutelmaa pidettiin sekavana ja ristiriitaisena, eikä sen ominaisuuksiltaan katsottu kohoavan kaksilitraisten henkilöautojen keskitasolta. Näkyvyys sisältä oli silti kiitettävä kaikkiin suuntiin. Vaikka laadukkaasti viimeisteltyä autoa voitiin ulkomitoiltaan pitää melko suurena, ei sen tarkoin mitatuissa sisätiloissa ollut aihetta hurraamiseen. Ohjaus oli toimittajien mielestä erittäin kevyt, hidas ja tunnoton ja yksipiiriset rumpujarrut kehnot. Kuusisylinterisen moottorin rakenne ilmensi suunnittelijoiden kunnianhimoisia pyrkimyksiä hyvään suorituskykyyn. PMC Skyline 1500 esittely löytyy Klassikoiden numerosta 1/19. Reilun alamäen jälkeen auto kuitenkin saavutti ja kykeni edullisissa olosuhteissa myös säilyttämään selvästi suuremman nopeuden nelosvaihteella, lähes 160 km/h. Kun Glorian kierroskone kesti vaivatta 6 500 kierrosta pienemmillä vaihteilla, nelosvaihteella veto loppui jo 4 800 kierroksen kohdalla. Auton sisätiloja ja mukavuutta kuvattiin melko vaatimattomiksi, olihan kyseessä kuitenkin iso ja tehokkaalla moottorilla varustettu matka-auto. 16,3 kpm:n vääntömomenttia sekä 53 hevosvoiman litratehoa voitiin kuitenkin pitää erittäin hyvinä arvoina kaksilitraisen henkilöauton moottorille. ”PMC Gloria 6 on toinen meidän markkinoillemme saapunut isokokoinen japanilainen. Tästä johtuen huippunopeuden kannalta oli miltei sama ajoiko kolmostai nelosvaihteella. Ristiriitaista keskitasoa Glorian ominaisuudet ruodittiin lehden koeajoartikkelissa perin pohjin. Glorian yllättävän huonot tulokset suorituskykymittauksissa katsottiin johtuvan juuri sen vaihteistosta. Nelosvaihde nähtiin käyttökelpoisena vain yli 100 kilometrin tuntinopeuksissa. Vaihteisto oli selkeästi Glorian ongelmakohta, eikä sen nähty tekevän oikeutta moottorin ominaisuuksille. Kestopäällystetiellä kohtuullisissa nopeuksissa päästiin 10,5 litran kulutuslukemiin, kun kaupungissa kulutuslukemat asettuivat 15,6 litraan. Siinä näkyy amerikkalaisen tyylisuunnan soveltaminen ehkäpä selvemmin kuin muissa tuntemissamme japanilaisissa henkilöautoissa.” 51. Vaihdevalitsimen kaavio, pitkät liikeradat, mekanismin tahmeus ja liian pitkäksi välitetty nelosvaihde eivät toimittajia miellyttäneet. Toimittajat olisivat kuitenkin mieluummin nähneet moottorin läpihengittävänä ja sen kyljessä rivin kaasuttimia yhden sijaan
Vuoden -88 Alfa 33 1.7 QV:n kohdalla etuveto nostettiin kärkiteemaksi, vaikka pelin alla olikin persoonallisesti bokserimoottori. Teksti: Harri Onnila · Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Etupäässä vetävää mainontaa Alfa Romeo tunnettiin menevien takavetoautojen valmistajana, mutta se käänsi sittemmin urheilullisuuden ongelmitta myös etuvetomalliensa hyveeksi. Ajettavuutta saattoi odottaa johdonmukaiseksi, sillä Escortin painotettiin olevan ”etuveto joka tilanteessa”. ”Muita vahvoja ominaisuuksia” oli mainoksen mukaan muun muassa ”lämpiävät etuistuimet” sekä ”ilmanohjaimet edessä ja takana”. Tappisladit piti vaihtaa käsijarrukäännöksiin ja vasemmanjalanjarrutuksiin, kun Ford esitteli uuden Escort-sukupolven 80-luvun alussa. Varsinainen etuvetovyöry alkoi kuitenkin vasta hieman myöhemmin, mistä kertovat etuvedon ylivoimaa toitottaneet kotimaiset automainokset. 52 3/2022. Etuvetoa oli tehty tutuksi autoilijoille muun muassa Citroënin toimesta 30-luvulta eteenpäin ja ratkaisun tunnettuus sen kuin kasvoi 50-luvun lopulla esitellyn Minin myötä
Vuonna -86 esitelty luukkulamppuinen 480 oli valmistellut Volvokansaa tulevaan, ja viimeistään 440-sarja alleviivasi asian: Volvo siirtyy vaiheittain etuvetotekniikkaan. Ei, vaikka vuonna -76 Princessiin kerrottiin olevan ”Leylandin valtti suurten etuvetoisten sarjaan”. Vääjäämätön siirtyminen etuvetoon taisi aiheuttaa eniten mielipahaa perinteisten amerikanrautojen ystävien keskuudessa. Mainostajan kynä tosin koetti kääntää harmituksen hyväksynnäksi. Leylandin AustinMorris-mallistossa etuvetoisuus laajeni vuosien myötä, mutta Minin kaltaiseen täysosumaan ei enää ylletty. Etutai takavedon lisäksi tämä ”vetävä kaksikko” tarjosi myös muita ratkaisuja ”tarveja makukysymyksiin”. Alempana asiaa vielä perusteltiin: ”Etuveto ja tarkasti mitoitettu erillisjousitus takaavat Volvo 440:lle poikkeuksellisen vakaan ajettavuuden, kaikissa olosuhteissa.” Mukavinta merkkiedustajan kannalta tietenkin oli, jos asiakkaalle oli mahdollisuus tarjota useampia houkuttelevia vaihtoehtoja. 53. Leylandin 70-luvun lopun mallitarjonnan houkuttelevuus tosin alkoi olla niin ja näin, mutta yritystä riitti. Vuoden -79 Buick Skylarkin kerrottiin olevan ”ensimmäinen etuvetoinen V6-moottorinen amerikkalainen”, mutta ennen muuta ”aidon amerikkalaisen ja parhaiden eurooppalaisten autojen hämmästyttävä yhdistelmä”. Vuoden -89 mainoksessa asiaa ei kierrelty, vaan kerrottiin se suoraan
Jos naruja on kaksi, niin miksei nykäisisi molemmista. 54 3/2022 Mainoksen imussa. Wartburgiin niin vahvasti liitettävät kaksitahtimoottorit saavat melkein unohtamaan, että voimansiirtoratkaisun osalta itäsaksalainen kulki suorastaan aikaansa edellä. Vuonna -86 Ascona 1.8i:n kerrottiin tarjoavan ”etuvedon turvallisuutta”, mutta samalla myös ”etuvedon, voimakkaan moottorin ja reipasta ajamista suosivan alustarakenteen”. Nämä seikat tekivät DKW:stä ”auton, joka selviää hyvin vaikeista ajoja keliolosuhteista”. Vuoden -60 mainoksessa asiasta muistutetaan ytimekkäästi: ”yliveto etupyöräveto”. Vuonna -65 DKW F11:n etuvetoisuus nostettiin esille jo mainoksen otsikkotasolla, mutta lisää kerrottiin pienessä präntissä: DKW:n teki ”pääseväksi” autoksi muun muassa ”etuveto ja tarpeeksi suuret pyörät”
”Etuvedon loistavat ajo-ominaisuudet: Punainen, keltainen, vaaleansininen tai metallivärit sininen ja hopea. Vuonna -64 Ford Taunus 12M TS:n kehaistiin olevan ”erinomainen etuveto” ja kolme vuotta myöhemmin sama meno jatkui 12Mja 15M-mallistossa. Sisustus tyylikäs raitakuvioinen ruskea.” 55. TC-sukupolvi palautti Taunuksen kuitenkin takatyöntöiseksi 70-luvun alussa. Fiat 128 -malliston menevästi muotoiltu Sport-versio oli toki etuvetoinen sekin, mutta vuoden -78 mainoksessa asia nousee esille hieman kummallisella kynäilyllä
Vuoden -79 mainoksessa kerrotaan suunnittelun lähtökohtana olleen ”maailman parhaat etuvetoiset autot”. Muille ei kuitenkaan haluta antaa ilmaista mainosaikaa, joten esikuvat jäävät tarkemmin erittelemättä. Mazda 626 siirtyi etuvetoon vuonna -83, mikä nostettiin vaatimattomasti esille myös mainonnassa: ”Uusi etuveto Mazda 626 on autosuunnittelun täysosuma.” Ja kyllähän tämä ”TeidenCharme” puri myös Suomessa. Malli keräsi kuitenkin merkin asiakkaissa hyväksyntää mutkattoman ajettavuutensa ja pirteän voimanlähteensä ansiosta. Mitsubishin kerrottiin olleen vuonna 1917 Japanin ensimmäinen sarjavalmisteinen henkilöauto, mutta vuonna -84 uusin Mitsubishimalli oli etuvetoinen Galant. 56 3/2022 Mainoksen imussa. Toyota astui etuvetoisten maailmaan 70-luvun lopun Tercel-mallin myötä. Ja tyylikäskin se oli vuoden -86 mainonnan perusteella. Samara puhutti saapuessaan paljonkin, eikä vähiten etuvetoisuudellaan
Vaikka Toyota-maahantuoja paukutti mainoksissaan etuvedon iloja, niin menevän GT-Corollan kohdalla asiaa lähestyttiin toisin: ”Nautinto alkaa takavedosta.” 57. Vuonna -82 Tercel päivittyi ja samalla Eurooppa sai viistoperäisen Tercel-mallinsa, joka asettui ”suoraan monikäyttöisten etuvetoautojen kärkeen”. Vuonna -83 kerrottiin Camryn olevan ”monessa maailman ensimmäinen”. Vuonna -84 Tercelin saapumisesta oli vasta viitisen vuotta, mutta ”maine velvoitti” esittelemään etuvetoisen Carina II:n. Mainostekstistä selviää, että tällä viitattiin LASRE-moottoriin, jossa oli ”ensimmäisenä maailmassa sovellettu uusia kevytrakenneratkaisuja, mm. Kahdeksankymmentäluvun alku oli pienissä ja keskikokoisissa Toyotissa voimakasta etuvetoistumisen aikaa, mutta kun katsottiin aidan urheilullisemmalle puolelle, niin tilanne muuttui. Tekniikan osalta kerrotaan painokkaasti, että ”Carina II:n uusi etuvetotekniikka, kauttaaltaan uusittu jousitus, ns. Toyotan etuvetomallisto kasvoi 80-luvulla pienistä isoihin. ontto kampiakseli, ontto nokka-akseli, hydraulinen venttiiliautomatiikka ja automaattimallissa kiinteäksi kytkeytyvä nelosvaihde”. jarrutusnyökkäystä ehkäisevä anti-dive geometria ja muuttuvavälityksinen hammastanko-ohjaus merkitsevät erinomaisia ajo-ominaisuuksia”
Etelänaapurista saapui pari CosworthSierraa. Myös se, että vaativa reitti ajetaan ainoastaan nuottikisana ja pari pätkää vieläpä kahteen kertaan, teki runsauteen totutetun katsojan mielikuvituksessa kisasta tapahtumaköyhän tuntuisen. Erikoiskokeet olivat ennalta tuttuja, joten niitä ei tarvinnut tällä kerralla kiertää etukäteen. Tähtäimenä on selvästi ollut houkutella MM-sarjan huipputiimejä hyödyntämään erinomainen testimahdollisuus Neste-rallia varten. Eipä osallistujamäärä muutenkaan päätä huimannut, mutta näkemistä nuottikisan kuudella erikoiskokeella silti riitti. He pääsivät reitin kunnialla läpi ja sijoittuivat kokonaiskilpailussa ison A-ryhmän sijalle 8. 58 3/2022. Ensiksi Pinsiöön Lähtökohtaa kisalle latisti koko kesän tiedossa ollut asia, että mukana ei ole FKar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee PTV Paalupaikka -ralli oli pohjoismaiden mestaruuskilpailu, joka ei läntisistä naapurimaistamme juurikaan houkutellut osallistujia. Ulkomaisten osallistujien määrä oli pettymys, sillä heitä ei paikalle saapunut kuin hädin tuskin kourallinen. PTV-PaalupaikkaPTV-Paalupaikkaralli 1995 ralli 1995 Pohjoismaiden mestaruuskilpailuksi merkitty tapahtuma ei houkutellut mukaan kuin kourallisen ulkomaisia kilpailijapareja. ryhmäläisiä eikä junnuja. Osallistujamäärä muutenkin oli todella vähäinen, sillä vain 59 kilpailijaparia starttasi reitille. Hieman kauempana nykyhetkestä, vuonna 1995, seura oli onnistunut saamaan kilpailulleen PM-arvon. T amperelainen PR-Racing on tunnettu kilpailuista, joissa on jotain ekstraa normikisoihin nähden. F-ryhmä ja juniorit oli jätetty tämän kilpailun ulkopuolelle mikä osaltaan selitti vähäistä osanottoa. Usein mukana on ollut ulkomaalaisia kilpailijoita, myös rallimaailman terävimmältä huipulta. Virolaiset Margus Murakas – Toomas Sildmäe tulivat täällä kakkospätkällä näyttävästi. Katselupaikoiksemme valikoituivat erikoiskokeet kaksi ja viisi. Lähimenneisyydessä seuran kilpailuja on järjestetty keskikesän tienoilla
Ruotsalaisen parempi aika ykköspätkällä ratkaisi voiton matkaamisen naapurimaahan. Nyt tuo kohta oli erikoiskokeen viimeinen kaarre, ja suunnanmuutoksesta johtuen se putosi alas oikealle. Viimeksi kun siellä rallia oli vuonna 1987 ajettu, erikoiskokeen ensimmäinen ylämäkeen vasemmalle taittunut mutka osoittautui kilpailijoille hankalaksi paikaksi. Hieman aikaisemmin ollut tiukka vasen pienen kalliokielekkeen taakse oli myös osoittautunut hankalaksi paikaksi eräille kilpailijoille. Täällä viitospätkällä Mika Korhonen – Launo Heinonen olivat maalissa täsmälleen samalla ajalla kuin Jouko Puhakka – Keijo Eerola. Tapahtumia kakkospätkällä oli, vaikka meidän valitsemamme paikka ei leveitä sladeja enempää tarjonnutkaan. Paikallinen kyläyhdistys oli varautunut yleisöryntäykseen makkaragrilleineen, joten heinäkuun viimeinen 59. Tähän maalimutkaan mekin asentopaikkamme laitoimme monen muun tavoin. Kansallisella tasolla ajaneista kuljettajista Alpo Saastamoinen osui Samaralla sillankaiteeseen ja kartturi Anja Kannisto loukkaantui rytinässä. Kakkonen oli kahden vuoden takaisesta Kauppi-rallista tuttu Pinsiö. Pätkän maalipäässä länsinaapurimme Thomas Fredriksson kaatoi VW Golfinsa, virolainen Anders Napp ajoi Sierransa ulos ja auto syttyi vielä palamaan. Sitten Takamaalle Viitospätkä oli hyvin tuttu, koska se ajettiin vanhassa kotikylässäni Ylöjärven Takamaalla. Säilyneellä tuloslistallani ei miehiä näy, joten matka lienee jäänyt kesken. Vauhdin Maailma -lehdessä julkaistussa PTV-Paalupaikka -rallin katsojaoppaassa Tommi Mäkinen seisoi kyseisessä kurvissa ja totesi sen olevan erittäin hankala ajettava. Harvoja ruotsalaisvieraita edustivat Thomas Fredriksson ja Mats Nyström, jotka kippasivat Golfinsa tämän erikoiskokeen maalipäässä. Ketolainen ja Niemelä tulivat tässä vielä tietä pitkin, mutta viitospätkän maalissa Manta lipsahti ulos. Tuolloin olimme olleet muutama kilometri lähdöstä sijainneessa kiristyvässä oikeassa, missä sitten olikin tapahtunut melkoisesti. Leinonen – Kukkamäki kilpailivat nätillä Välikopalla. Sijoitus oli kokonaiskilpailun 31. Nuottikilpailun vähäistä osallistujakatrasta lähdimme ihmettelemään vaihtelun vuoksi tähän vasuriin. Heikki Westerlund – Matti Haarajoki Mantoineen olivat kilpailun maalissa tasa-ajalla Jörgen Jonassonin kanssa. Matka jatkui, ja maaliinkin he pääsivät. Tällä kerralla Puhakka vei kokonaiskilpailun voiton ja Korhonen jäi kakkoseksi 16 sekuntia voittajasta. Tasaista kamppailua oli pienessä a-ryhmässäkin. Vanhankouluntie on haastava kylätie, ajoi sen kumpaan suuntaan tahansa. Korhosen ja Puhakan taistelu oli tiukkaa
Viitospätkä oli kohtalokas myös nolla-autolle. Nostohommiin yleisö pääsi, kun Sakari Vierimaa ajoi Sierransa sisäkaarteen puoleiseen ojaan aivan maalilipun juurelle. Täällä viitosella Manta sitten lipsahti vastapenkkaan. Viihdettä rallikansa sai kilpailun osallistujamäärään nähden runsaasti. Edellisellä sivulla on kuva Ketolaisesta ja Niemelästä kakkospätkältä. Kuljettajaparista ei löytynyt varmaa tietoa, mutta Kadettia tuotiin sen minkä tämä paikka kesti. Pari kilometriä ennen erikoiskokeen maalia toimitsijatehtävissä olleet Teemu Selänne ja Pekka Huolman kaatoivat Mitsubishi Galantin pari 60 3/2022 Ammattikatsoja muistelee. Mats Thorszelius Niklas Fransson ajoivat Astralla pienen n-ryhmän kakkosiksi. Sakari Vierimaa spinnasi sisäkurvin ojaan harmittavasti juuri ennen pätkän maalia. Autosta särkyi sen verran ikkunoita, että kabiiniin pääsi melkoinen määrä pirkanmaalaista rutikuivaa maa-ainesta. Näyttävin tapahtuma oli kuitenkin Jussi Mäkysen railakas kaato Jari Latvalan Mitsubishi Lancerilla. Samoin eräs kuljettaja osui Opel Mantallaan ulkokurvin vastapenkkaan sen verran, että nostoporukka sai ajankulua. lauantai-iltapäivä oli lähes täydellinen. Voittaja oli vanha kettu Jorma Laakso kartturinaan Jukka Roinila. Kuljettajakaksikko kömpi ulos autosta hyvin tummaksi värjäytyneenä. Hanaa-lehden kisaraportti kertoi että, uumajalainen Jonasson ajoi PTV Paalupaikka -rallissa ensimmäisen kilpailun kotimaansa ulkopuolella. Pienen a-ryhmän voittajaksi ajoivat Jörgen ja Niclas Jonasson. Mikäli muistan oikein, Sierra jäi pohjastaan tiukasti kiinni ojanpenkkaan ja nostotalkoot kestivät normaalia hiukan pidempään
Heinäkuiseen kilpailuun virkavallan edustajia osallistui kokonaismäärään suhteutettuna melko mukavasti, kymmenkunta paria. Tunnetuin niistä lienee Belgiassa ajettu kansainvälinen poliisiralli. Varsin nopeasti tämä tieto tavoitti maalimutkassa päivystäneen yleisön, kun NHLpelaajaa ei maalilipulla alkanut näkyä. VIRKAVALTA VAUHDISSA Kuka vielä muistaa poliisirallit. Heinäkuun viimeinen lauantai oli varsin onnistunut päivä autourheilun suhteen, vaikka odotukset olivat aivan muuta. Ainoa ulkomaalainen kilpailija oli belgialainen Alain Renkin, joka Harri Savolaisen kanssa sijoittui Toyota Starletilla poliisikisan viidenneksi. Iso A-ryhmä jätettiin podiumin ulkopuolelle, siellä kärkikolmikkoon ajoivat Esa Saarenpää Hillevi Roponen, Jarmo Mikkonen Risto Vainio sekä Silvo Viitanen Ossi Lehtonen. Näyttävimmän suorituksen Vanhankouluntien molempiin ajosuuntiin toimivassa runkipaikassa teki Jussi Mäkynen. PTV-Paalupaikka -ralli oli myös tuolle ammattiryhmälle osoitettu kilpailu. 61. Sunnuntai tulisi vierähtämään Express-Escortia huoltaessa ja pakatessa, sillä maanantaina alkaisi pitkään odotettu kesäloma ja vielä odotetumpi matka kohti Norjan Geiranger-vuonoa sekä Jotunheimenin tunturiylänköä. Yleisö esitti pyynnön paikalla grillin kanssa olleelle kyläyhdistykselle tarjota Mäkyselle ja kartanlukijalle makkarat sillä välin, kun parivaljakko kömpi ulos Mitsubishista naamat pölystä ja mullasta mustina. Näin tapahtui varsinkin tiettyjen arvokilpailuiden kohdalla. Kuusi erikoiskoetta sisältäneen kilpailun voittajakolmikko ajoi N-ryhmän Mitsubishi Lancereilla. Kotimaassa 1990-luvulla tuttu juttu oli järjestäjien apuna toiminut Suomen Poliisien Autourheilukerho SPAUK ja heidän käyttämänsä Opel Calibra ja Opel Astra, jotka kiersivät sinivilkuin ja sireenein varustettuna erikoiskokeet ennen kilpailijoita. kertaa katon kautta ympäri, ja heidän osaltaan urakka päättyi siihen. Kärkikolmikko oli Pertti Levänen – Eero Lagus, Manu Eskola – Kari Pesonen ja Pauli Heikkola – Risto Kumpulainen. Pienen aryhmän pytyt pokkasivat Jörgen Jonasson Niclas Jonasson, Heikki Westerlund Matti Haarajoki ja Sami Sundell Risto Mannisenmäki. Rallia olisi tiedossa seuraavaksi syyskuussa, kun Nokialla ajettaisiin yleisen luokan SM-osakilpailu. Järjestys oli Jouko Puhakka Keijo Eerola, Mika Korhonen Launo Heinonen ja Olli Harkki Kari Mustalahti
Yksi niistä on Tumbassa puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta sijaitseva World of Classics -museo. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Johanna Helin 62 3/2022. Kaksi ensimmäistä kerrosta on varattu kulkupeleille, ja niiden lomaan on sijoiteltu runsaasti 50–60-luvun tunnelmaa henkivää rekvisiittaa. Museorakennus löytyy rosoisen teollisuusalueen laidalta. Am mer rik kan n herkkuja World of Classics -automuseosta Ruotsista löytyy uskomattoman upea kokoelma amerikkalaisia unelma-autoja ja rock and roll -henkistä rekvisiittaa. Kolmoskerrokseen on rakennettu 50-luvun Amerikkaa huokuva kahvilaja myymälätila. Sesonkiajan ulkopuolella ulkoovi saattaa olla lukossa myös museon aukioloaikana, ja oveen kiinnitetyssä lapussa kehotetaankin soittamaan ovikelloa. Lähdetään kameran kanssa herkuttelukierrokselle klassikoiden maailmaan. Verkkoaitojen ja aaltopeltihallien lomassa navigoidessa ehtii jo epäillä olevansa aivan väärässä paikassa, kunnes eteen ilmestyy mainoskuvia vastaava rakennus, joka poikkeaa ympäristöstä niin ryhtinsä kuin siisteytensä puolesta. Hetken kuluttua museon oppaana työskentelevä Mattias Lundgren avaa oven, toivottaa vieraat tervetulleiksi, rahastaa ja kertoo pääpiirteet rakennuksen kolmen kerroksen kattauksesta. Näin teemme. Museon antia pääsee ihailemaan helposti, sillä paikan päälle ajaa Tukholman keskustasta puolessa tunnissa. Sinne pystytetystä hallista löytyy lisää myytäviä tuotteita, nimittäin vanhoja jenkkiautoja. T ukholman liepeillä on hyviä matkakohteita vanhan raudan harrastajille. Kahvin ja pikkupurtavan ohella tiskiltä voi lunastaa jenkkihenkistä nostalgiaesineistöä kuten esitteitä, metallikylttejä ja retrohuonekaluja. Mattias kehottaa vierailemaan museokierroksen jälkeen pihan perällä
Polttoainepumppujen lisäksi löytyi rompetta työkaluista mainostavaraan. Harvinaista herkkua löytyy myös pellin alta, sillä moottoriksi on valittu polttoaineen suihkutuksella varustettu vinkkelikasi. Tilat ovat kolmessa kerroksessa. 63. Klassikkoautojen lomaan on aseteltu runsaasti vanhaa huoltamorekvisiittaa. Kolmanteen kerrokseen on keskitetty myymäläja kahvilatilat ja koottu nostalgista esineistöä. Intoiltavaa riittää siis myös lapsille ja lapsenmielisille. Esillä tuntuu olevan poikkeuksellisen hyvin varusteltuja valioyksilöitä. Chevrolet Corvette ’69 on säilynyt hienossa alkuperäiskunnossa. Pikkuautojen ja autoaiheisten lelujen kokoelmia on sijoiteltu eri puolille museota. Museon tietojen perusteella autolla on kaikkiaan ajettu vajaat 120 000 kilometriä. Corvette-jonon seuraavana patsastelee valkoinen ’63 split window, jonka mittariin ei ole vuosikymmenien kuluessa ehtinyt kierähtää vielä kolmeakymmentätuhatta kilometriä. Avoauton tekniikkapuoli on kovakulkuista sorttia. Ryhdikkään museorakennuksen kyltissä paikan kerrotaan olevan Ruotsin suurin amerikanautomuseo. Voimansiirtopuolella on nelipykäläinen manuaalivaihteisto. 427-kuutiotuumainen kahdeksikko tuottaa 390 hevosvoimaa. Avokorisen ’57 Chevrolet’n optiolistalta on ruksittu ohjausja jarrutehostimet, kaksi sähköantennia ja takaluukun ulkopuolelle sijoitettu varapyöräkotelo eli continental kit. Kaksi ensimmäistä on varattu autoille
’68 Mustang Shelby Cobra GT500 on eittämättä yksi halutuimpia Fordeja. Ford GT40:n takaikkunan alla mouruaa neljällä kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 302-kuutiotuumainen kone. Elvis tietysti ajeli tällaisella, samoin Dick Martin, Sammy Davis jr., Evel Knievel, Luigi Colani, Johnny Cash, Muhammad Ali ja Al Pacino, noin muutamia mainitakseni. Vuoden -68 GT500-malleja valmistettiin yhteensä 1 542 kappaletta, joista fastback-koristen osuus oli 1 140 yksilöä. Kuvan yksilö on tullut Ruotsiin jo 70-luvun alkuvuosina. Jaettu tuulilasi 1971-vuoden autossa on perin eksoottinen ratkaisu ja hyvin linjassa auton muiden erikoisuuksien kanssa. Punaisella nahalla verhoiltu ja jalopuuosilla viimeistelty urheilullinen ohjaamo huokuu ylellistä gt-henkeä. Malli oli aikoinaan erityisen suosittu kuuluisuuksien parissa. Jäykkäperäinen Honda on saanut kaverikseen ruotsalaisille tutut Zündappja Crescent-mopot. Loput olivat avomalleja. Imuäänet ovat takuulla mahtavat! Farmarikorinen ’60 Chrysler New Yorker edustaa amerikkalaisen automuotoilun kulta-aikaa. Peli on italialaisten amerikanauton tekniikan ympärille räätälöimä Stutz Blackhawk. Keskipilariton rakenne ja pitkät takasivuikkunat luovat vaikutelmaa kaksiovisesta korista, vaikka takaistuimille omat ovet onkin. No olihan siellä mopojakin. Kattoteline matkalaukkuineen luo mukavaa retkeilytunnelmaa. 64 3/2022 World of Classics
Vetokahvan näköinen systeemi on ohjaustanko. Tässä valmistaja vielä tasapainoilee onnistuneesti kauneuden ja mauttomuuden rajalla. Punainen Impala-farkku oli tyrkyllä 199 500 kruunun pyynnin kera. Päärakennuksen taakse pystytetyssä hallissa on parikymmentä myytävää jenkkiautoa. Jos museokierros herätti kävijässä poltteen oman jenkkiauton hankintaan, siihen löytyy lääkkeet samalta tontilta. Ylimmästä kerroksesta löytyy kahviotilat ja myymälä. Yksinkertaisemmin muotoiltua polkuhärveliä erehtyy ensin luulemaan perässä vedettäväksi kärryksi. Sauvaohjattava kolmipyörä on kuin 50-luvun avaruusaiheisesta piirroselokuvasta napattu. Tarjolla oli kaikenlaista krääsää, myyntiesitteitä, julisteita ja retroaiheisia tuotteita. ’57 Cadillac Eldorado Biarrizin kohdalla ei voi kuin hämmästellä kuinka taitavasti loistoauton muotoilu viestii ylellisyydestä ja vauraudesta. Muutama vuosi myöhemmin tyylikkyyden puolelta taidettiin poistaa hiukan punnuksia. Rättikattoisen ’61 Cadillacin pyynti oli asetettu 450 000 kruunuun. Hämmästeltävää riittää portaikossakin. Kakkoskerrokseen kiipeävää ilahduttaa Mikki-puhelin ja postimerkkiautomaatti. Kaksi kekseliäästi toteutettua kulkupeliä perheen pikkuväelle. Tarkempi syynääminen paljastaa erinomaisella ketjusuojalla varustetun poljinkoneiston. 65
66 3/2022. Edellisen viikon illat puolestaan olivat kuluneet autoa pajoittaessa, sillä Lada oli kaatunut harjoituksissa ja se vaati oikomista sekä katon vaihdon. Kartturina paremmin tunnettu Kimmo ajoi ensimmäisen kilpailunsa loppukesällä 1989, Marko puolestaan runsas vuosi myöhemmin. Kilpaileminen alkoi HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Pitkän linjan Pitkän linjan rallimiehet rallimiehet Marko ja Kimmo Mansikkamäki Turvallisuudesta ei kannata tinkiä. Marko Mansikkamäki siirtyi Ladan ohjaimiin marraskuussa 1990 Mämmilän rallispecialissa Orivedellä. Kimmon viimeiseksi kilpailuksi kuljettajana jäi vuoden 1990 Vilppulan sprint, jossa Huuhtasen Mattia vastaan käyty kova kisa päättyi toisen ajokierroksen ensimmäiseen mutkaan ja kallioon. Vauhtilajista on ajan saatossa muodostunut elämäntapa, jossa ovat mukana myös perheenjäsenet. Hämeenkyröläiset Marko ja Kimmo Mansikkamäki ovat edenneet ralliharrastuksessaan jo viidennelle vuosikymmenelle. N appisilmä-Lada kiidätti veljekset ralliuran alkuun, kun Kimmo Mansikkamäki aloitti ratin takana vuonna 1989. ”Se oli niin ikimuistoinen viikko kaikkine tapahtumineen, että silloin ajattelin, että tämä oli tässä”, Kimmo kertoo päätöksestään luopua kuljettajan urasta. Samana viikonloppuna oli kaksi kisaa. Työnjälki uudessa kilpurissa on huolellista, mikä näkyy projektivaiheessa otetusta kuvasta. Lauantaina oli käyty ajamassa Satakunta-ralli, jossa Ladasta katkesi vaihdekeppi
Lundén), Erkki, Aki, Marko, Kimmo ja Linda Mansikkamäki. Alkuvuosina veljeksille kertyi jopa parikymmentä kilpailua vuodessa. VFTS siivitti veljekset nopeasti a-junioreista yleiseen luokkaan ja sitä myöten myös nuottikisoihin. Palataan kuitenkin vielä alkuasetelmiin. Mahnalan kylässä asunut koulukaveri sai innostumaan ajohommiin. Mansikkamäkien seuraava kilpuri oli kuvankaunis Lada VFTS. Kotiväki ei aluksi ollut kovin mielissään ralliin suuntautuvista touhuistani, mutta pidin pääni ja kyllä siihen sitten kaikki innostuivat mukaan. Annoimme miehelle vapaat kädet, ja autosta tulikin upea kynäruiskumaalauksineen”, Marko kertoo. Peltoautosta liikkeelle Marko muistelee, että hänen kohdallaan harrastus lähti liikkeelle ennen ajokortti-ikää peltoautoksi hankitun Ladan rakentelulla kotipihan suulissa. Ajokortin saatuani kisoihin oli jo polte, mutta niihin ei tuolloin ollut vielä mitään asiaa ennen kuin 80-lätkän sai pois siviiliauton takaikkunalta.” Vanhempi veli Kimmo pääsi rallin makuun hieman aikaisemmin. ”Tuolloin naapurissa asui TV2:n lavastemies Aatto Hongisto, joka kysyi, saisiko hän treenata automaalausta kilpurillamme. Samana vuonna tuli luonnollinen siirtymä uuteen kilpuriin nappisilmän kaaduttua elokuisessa Hamsteri-rallissa. Ralli on koko perheen elämäntapa ja tallissa vietetään paljon yhteistä aikaa. 67. ”Ajoin muutamia kisoja, ja ralleissa Erkki-isä toimi kartturina”, Kimmo muistelee. Vasemmalta lukien Marjo (os. Markon ensimmäinen ralli oli Mämmilä rallispecial Orivedellä marraskuussa 1990. HA RRA STA J AN nopeasti tuottaa tuloksia ja sitä myöten nousupisteitä, joten loppuvuonna 1991 veljekset siirtyivät kilpailemaan pykälää korkeammalle tasolle a-junioreihin. Kimmo oli tuolloin jo siirtynyt kuskin penkiltä kartturin paikalle. ”Siellä me killinä ajelimme metsäautoteillä ja pelloilla. Hämeenkyrön rallispecialissa vuonna 1989 Kimmo ajoi ja kyydissä istui Ari Rantanen. Marko laskee, että kaikkiaan heillä on takana liki 500 kilpailua, mikä on varsin kunnioitettava määrä harrastajatasolla
Auranmaa-rallin kuuluisa runkipaikka koitui Mansikkamäkienkin kohtaloksi 1990-luvun puolivälissä. Ladakausi jatkui 1990-luvun alussa VFTS:n ohjaamossa. Mansikkamäet olivat mukana viivalla. Pyöreälamppuisen Ladan kilpailut päättyivät tähän Hamsteri-rallin kaatoon vuonna 1991. Ulosajoilta ei voi välttyä, mikäli tavoittelee menestystä. ”Peltosen Esa menestyi hyvin Starletilla, ja uuden kokeileminenkin kiinnosti”, Marko taustoittaa vaihdon syitä. Teimme lähes minuutin pohja-ajan, ja pätkän maalissa ihmeteltiin, että onko ajanottokelloissa vikaa. Samana vuonna kotimainen F-ryhmä osallistui ensimmäistä kertaa Jyväskylän MM-ralliin. ”Neliovinen meni muistaakseni Röyhkiön Terolle, joka teki siitä sprinttiauton”, Marko sanoo. Jos on menestystä pitkän uran aikana tullut, on myös tallissa vietetty lukemattomia pitkiä iltoja ja öitä peltejä oikomassa. Mänttä-rallin ensimmäisellä erikoiskokeella auto lähti suoralla tiellä käsistä ja osui kallion kielekkeeseen. VFTS siivitti veljekset nopeasti a-junioreista yleiseen luokkaan ja sitä myöten nuottikisoihin. ”Kolmanneksi viimeinen pätkä oli tuttu tie tässä kotinurkilla, ja se oli oman seuran järjestämä. Erikoismaalauksen toteutti Mansikkamäkien naapurissa asunut TV2:n lavastemies. Starletin puikkoihin Vuonna 1995 Lada-kausi päättyi ja talliin ilmestyi neliovinen Toyota Starlet. Aikaa selvittelyssä kului sen verran, että saimme AT:ta, kun myöhästyimme erikoiskokeen lähdöstä”, Mansikkamäet kertovat nyt jo hymysuin. Ihanneajolinjalle eksyneille katsojille tuli kiire alta pois. ”Vettä satoi kaatamalla, keli oli aivan kamala. Starlet-aikoihin liittyy myös eräs ulosajo, jonka jälkiseuraukset menivät kerrankin kuin Strömsössä. Mansikkamäkien lehtileikearkistosta löytyy otsikko: ”Hyvinkäällä poliisit veivät luokkavoiton tutkalla.” ”Siirtymällä oli neljänkympin rajoitus, ja poliisi oli siellä tutkan kanssa. Felke-rallissa 1997 puolestaan kaikki ei mennyt aivan nappiin. Kilpureita oli tien varressa jonoksi asti. Kotona vaurioita tutkittaessa selvisi, että raidetangon pää oli ollut vain puolellatoista kierteellä kiinni, ja se oli ensimmäisessä rytkyssä antautunut. Yrittäjä otti tapahtumasta täyden vastuun, ja Starlet korjattiin kuntoon hänen vakuutuksestaan. Joka huollossa sai koneeseen lisätä litratolkulla öljyä, mutta maaliin päästiin ja sijoitus oli neljäs. Mänttä-rallissa latu kävi paikoin kapeaksi. Ennen kilpailua auto oli ollut paikallisella huoltoasemayrittäjällä pyöränkulmien säädössä. Samana vuonna Nokia-rallissa oli vauhti kohdallaan. Esa Peltonen silloin voitti.” Neliovisen kisaura Mansikkamäkien ajopelinä päättyi toukokuussa 1996, tilalle tuli Kai Jäntiltä hankittu Starlet. Kaluston vaihtamisen syy oli suositun Lada-sarjan päättyminen ja toisaalta kilpailukykyisemmän auton hankkiminen. 68 3/2022 Harrastajan pakeilla
Astralla kierrettiin muun muassa yleisen SM:ää. GT Corolla -kausi jatkui muutaman vuoden, minkä jälkeen Mansikkamäet siirtyivät takaisin Starletiin. Pari kautta etuvetoisella Opelilla kisoja ajettuaan Mansikkamäet palasivat tuttuun merkkiin ja vetotapaan, kun talliin ilmestyi Toyota Corolla GT. Tuolloin sattui Markon rajuin ulosajo rallissa. Corolla meni Lahden kisassa korjauskelvottomaksi, mutta jo seuraavalla viikolla tilalle löytyi ehjä yksilö. Eikä Erkkikään malta vielä jäädä keinutuoliin vaan on täysillä taustajoukoissa mukana. Marko ja Kimmo olivat siirtyneet Ladasta Toyotaan, ja Keski-Suomen teiltä oli kotiin tuomisina täytettä palkintokaappiin. Mansikkamäet ajoivat 1990-luvun lopulla myös nuorten SM-sarjaa. ”Olimme Lahdessa Kalliomäen Teron kanssa ja tulimme täysillä nypyn yli oikealle kääntyvään kurviin. ”Starlet myytiin Kankkusen Ollille, ja sieltä tuli Opel Astra vaihdossa”. Kuvassa ollaan erään osakilpailun palkintojen jaossa vuonna 1998. Tätä luettaessa uusi kilpailukausi on jo täydessä vauhdissa, ja ensimmäiset ykköspytyt uudella autolla on käyty pikataipaleilta poimimassa. 69. Joku heitti vielä vettä myllyyn ja sanoi, että pojat kävivät kotona kahveellakin ohi ajaessaan. Pääsimme siitä jatkamaan, ja viimeistä erikoiskoetta varten teippasimme takalasin särkyneen tuulilasin paikalle ja muovit sivulasien tilalle. Markon tytär Linda ajaa jokamiesluokkaa, joten tulevaisuus on vauhtiharrastusten suhteen turvattu. 2000-luvun alussa Mansikkamäet ajoivat pari kautta etuvetoisella Opel Astralla. Jutuntekopäivänä tallista pukattiin ulos uunituore, pari vuotta työn alla ollut ”Mansikkamäen sininen” Starlet. Pätkä laitettiin poikki, kun molemmilla oli kompassi pyörityksestä sekaisin ja minä vietin yön lasareetissa”, Marko kertoo. Seuraavalla pätkällä sitten auto lipsahti katon kautta ympäri. Markon ja Kimmon lisäksi veljessarjan nuorin Aki ja hänen vaimonsa Marjo kilpailevat aktiivisesti. Ajoimme pohjat. Hämeenkyrön Äkönmaassa autourheillaan vielä pitkään. Perä tarttui ojanpenkkaan ja veti keulan ojaan, josta auto lähti pyörimään rajusti ympäri. Metallinhohtosininen on pitkään ollut tunnusomainen väri Mansikkamäkien ralliautoissa. Kyseisellä mallilla onkin kilpailtu näihin päiviin saakka eikä loppua ole näköpiirissä. Tuolloin kierrettiin muun muassa yleisen luokan SM-sarjaa. Hävisimme kokonaiskisassa luokkavoiton Antinahon Harrille vain parilla sekunnilla.” Etuvetoista toviksi väliin Starletin kanssa ehdittiin kiertää myös nuorten SM-sarjaa. Vuosituhannen alussa Mansikkamäet tekivät pienen syrjähypyn etuvetoiseen kilpuriin. Vuonna 1999 veljekset sijoittuivat kokonaispisteissä neljänneksi. Kuvassa kauden 2021 versio Starletista. Seuraavana vuonna saaliina oli koko sarjan neljäs sija. Vuonna 1995 MM-ralliimme pääsi ensimmäistä kertaa mukaan kotoinen F-ryhmä. Tässä on päästy lähtemään reitille heti nolla-autojen perään
Monella tuntui olevan vankka näkemys ’91 Mercedes-Benz 600 S:n rekisterikilpien oikeasta väristä. Kuplalla ei ollut mitään vaikeuksia liukkaalla etenemisessä. AAHS:n HS:n Talviajo Talviajo Hyvinkää–Riihimäki 5.3. Noin 115 kilometrin reitin kiertämiseen oli varattu kolmisen tuntia, sillä Riihimäellä isolla joukolla pidetty kahvitauko vei runsaasti aikaa. A utohistoriallisen Seuran tapahtumakalenteriin vuosittain kuuluva Talviajo ajoittui tänä vuonna maaliskuun alun kauneimpiin päiviin. Erillisiä tehtävärasteja ei ajelu kaivannut, sillä tiellä pysymisessä oli monen osallistujan mielestä paikoittain aivan riittävästi tehtävää. Tämä kilpikehyksen perusteella Floridan lämpöön tottunut yksilö lähti etsimään tuntumaa talvisilta teiltä. Joka autoon jaettu kartta ja selkeä tiekirja pitivät huolen siitä, ettei kukaan päässyt eksymään. Autohistoriallisen Seuran järjestämä talviajo houkutteli uusimaalaisille pikkuteille runsaat kuutisenkymmentä autokuntaa. 70 3/2022. Mitäs jos auto on liikkunut sinisissä CD-kilvissä ja se siirtyy suurlähetystön palveluksesta siviiliin museoautoksi. Talviset pikkutiet olivat paikoin vaikeakulkuisia jäisen pinnan vuoksi, varsinkin kesärenkailla liikkeelle lähteneille. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Turbodieselillä varustettu 123-korinen coupé-Mercedes taisi olla pääasiassa Amerikan markkinoile suunnattu. Erittäin hyvin säilynyt ja suht harvinainen farmari-Anglia keräsi ihastusta lähtöpaikalla. Runsaat 60 autokuntaa houkutellut ajotapahtuma starttasi Hyvinkään ABC-asemalta, josta matkaan lähdettiin yhteisen aamupalan jälkeen. Kiirettä ei letkassa pidetty, ja riittävillä turvaväleillä saattoi keskittyä maisemiin edessä ajavan puskurin sijaan
Olli Heikkilä lähti taipaleelle luotettavalla ’62 Trabantillaan. Aamupalan ja lähdön välisenä aikana oli hyvä tilaisuus vaihtaa kuulumisia. Toyota Land Cruiser lähti raksuttamaan reitille edelleen ensimmäisen omistajansa ohjastamana. 71. Avoautolla ajo käy talvellakin – kunhan osaa pukeutua. Volvon toimintavarmuutta sopii ihailla aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Ajomerkit ensin nokalle, ja sitten käydään kartturin kanssa vielä nuotit läpi ennen starttia. Ennen liukasta ylämäkeä joukko kerääntyi letkaksi, ja jokainen sai sitten vuorollaan ponnistella mäen päälle. Pieni Suzuki Alto varoitteli takana tulijoita arvaamattomista sivuttaisliikkeistään. Ajotapahtuman reittimestareina toimivat Hans Brummer sekä Raimo Kallio, jotka hoitivat myös palkintojen arvonnan. Corollassa valittiin kaasu pohjassa -taktiikka. Sympaattisen pikkuauton esittely löytyy Klassikot-lehden numerosta 6/2017
Ulkomaisia osallistujia nähtiin aiempaa vähemmän, mutta talvisten olosuhteiden haasteita riitti taipaleella entiseen malliin. Jäätävä lumituisku ja kaikki mahdolliset tieolot kuivasta asfaltista pienten lampien ylityksiin tarjosivat pidemmän reitin suorittaneille omat haasteensa. Talviajojen maali oli Keuruulla Hotelli Keurusselän pihalla, josta jokaiselle osallistujalle jaettiin muistoksi ajomerkit. Lyhyen, hitaammille kanttiautoille suunnatun 50 kilometrin reitin lähtöpaikaksi valikoitui Kyläsepän liikenneasema Petäjävedellä. Varsinaiset palkinnot jaettiin iltajuhlassa jäärata-aikojen lisäksi omintakeisimmalle, huono-onnisimmalle sekä kolmelle vanhimmalle ajoneuvolle. K eski-Suomen Mobilistien Talwiajoon ilmoittautui 117 autokuntaa, joista runsaat sata oli lähtöaamuna paikalla. Soppatykkiruokailu oli järjestetty Petäjäveden kirkonkylän koululle, mutta perinteisiä tehtävärasteja ei reitin varrelle ollut ripoteltu. 72 3/2022. Helmikuisesta ajankohdastaan maaliskuun lopulle siirretyt Keski-Suomen Mobilistien talviajot päästiin ajelemaan välivuoden jälkeen. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kolme henkeä on sopiva määrä ajomerkin kiinnitykseen, eikä tuohon neljättä oikein sopisikaan. Pidempään 120 kilometrin matkaan startattiin puolestaan Laukaalta, jossa aamupalan jälkeen ajettiin ensiksi luistinrataa muistuttanut jäärataosuus. Monen into ylitti ajotaidot. XLVIII Talwiajo Laukaa–Petäjävesi–Keuruu 26.3. Kun päästiin jääradalle, Golf poistui neljännestä mutkasta penkkaan. Ulkomaisia osallistujia nähtiin tavallista vähemmän, mutta muutama Ruotsin ja Viron kilvin liikkunut ajoneuvo saatiin mukaan. Vaikka vauhtia ei mutkaradalla voinut paljoakaan kerätä, yksi jos toinen liukui radalta lumipenkkaan. Petollisen liukkaalla radalla mitattiin aika nastaja kesärenkain ajetuissa luokissa
Tämä länsinaapurista saapunut kolmelitrainen Monza edusti aikanaan Opel-hinnaston ylälaitaa. Siinä missä Datsun 100A eteni etuvetoisena liukkaasti, takavetoinen Vauxhall kaarteli näyttävästi luisussa. Ensimmäiset autot jumiutuivat jo ennen lähtöä, mutta nopeasti paikalle saapuvaa työntöapua oli tarjolla riittämiin. 73. Jyrki Heinonen ja Mika Peippo saapuivat Turusta tyylikkäällä K10-Micralla. Komeita M21Volgia osallistui talviajoihin parikin. Ruokatauolla Volkkarin keskuslämmitysjärjestelmä kaipasi polttoainetäydennystä. Ruotsalaisia osallistujia nähtiin tänä vuonna aiempaa vähemmän. Toni Wessmanin musta ’66 M 21 S esiteltiin numerossa 3/16. Vuoden 1986 Nissanin tanakkaan varusteluun kuuluivat ajovalopesurit, vetokoukku sekä nyrkkeilyhanskat. Amerikkaan uutena myyty ja Westfalian tukevasti varustelema ’70 pallokeula-Volkkari sopii kaikkien vuodenaikojen retkeilyyn. 70-luvun hatchbackit käyttäytyivät jääradalla kovin eri tavoin
Kuljettajan näkökentästä löytyy myös paljon tuttua. Tehtaalta kuvan yksilö on lähtenyt kangasverhoilulla. Liekö sitten omistajan mieli muuttunut, sillä autoon on jo aikanaan vaihdettu vaalea nahkaverhoilu. Maserati oli noihin aikoihin Citroënin omistuksessa, ja sitä kautta Merakin voimanlähteenä toimiva kolmelitrainen V6moottori löytyi myös Citroën SM -mallin nokalta. Rajallisen maavaran vuoksi ajolinjat oli valittava tarkoin, mutta voiman puutteesta ei ylämäissä tarvinnut kärsiä eikä ylenpalttista kallistelua mutkissa ollut havaittavissa. Kauttaaltaan entisöity Merak valmistui museorekisteriin viime kesäkuussa, ja sen jälkeen huolettomia kilometrejä on Maseratin mittariin kertynyt jo kaksi ja puoli tuhatta. Markku Hyvärisen Citroën SM -mallin esittely löytyy Klassikoiden numerosta 4/2021. Pariisin näyttelyssä vuonna 1972 esitellyn keskimoottorisen urheiluauton linjat ovat lähtöisin Giorgetto Giugiaron kynästä. Maserati Merakin yhtäläisyydet Citroën SM -mallin kanssa eivät rajoitu vain konehuoneeseen. MASERATI MERAK 1973 Tämän vuoden Talwiajoihin osallistuneista ajoneuvoista mielenkiintoisimpiin lukeutui Markku Hyvärisen Maserati Merak vuodelta 1973. 74 3/2022 XLVIII Talwiajo
Matalien länsiautojen on ylitettävä vesistöt harkiten. Cristoffer Stenbergin ’86 Fiesta pyörähti välittömästi jääradalta hankeen. 75. Ylivoimaisesti rajuimmat otteet jääradalla nähtiin, kun Eetu Ekonen piiskasi 240 Turbo-Volvonsa vauhtiin. Luistinradalle palaaminen ei ilman apuvoimia olisi onnistunut. Ladalle ja Volgalle lammikot tiessä ei ole mainittava ongelma. Tapahtuman maalissa Hotelli Keurusselän pihalla jokaiselle jaettiin muistoksi ajomerkit. Soppataukoa vietettiin raikkaassa ulkoilmassa Petäjäveden koululla. Pitkä akseliväli teki Nils Tigerstedin Roverin luisuista hallitun rauhallisia
Teksti ja kuvat: Kari Mattila Rompemyyjiäkin oli saapunut paikalle. Lada-harrastajien perinteinen talvikokoontuminen Autoja tiemuseo Mobilian piha-alueella järjestettiin jälleen helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Lada-merkin modernin edustajan perään oli ladattu sellaiset poppikoneet, että mökä kuului kauas ja sai koko ajovehkeen rämisemään. Moottoriltaan hiukan piristetyn ja kattavasti huolletun harrasteajokin pyynti oli maltilliset 2 500 euroa. Kangasala 27.2. Lämmin ja aurinkoinen keli huokutteli paikalle esittelemään kalustoa ja kokeilemaan auton vetopitoa leikkimielisessä kiihdytyskilpailussa. Ladakerhon Ladakerhon talvipäivä talvipäivä 76 3/2022. Punainen nappisilmä edustaa suomirockin kultaista vuosikertaa 1985. Vai kalinaako se oli. Tällä pisteellä oli myynnissä aivan kaikki, sillä varaosien lisäksi myös itse ajopelin ikkunaan oli pistetty myytävänä-lappu
Vauhti ei päätä huimaa, mutta hymy on herkässä niin kuskilla kuin kartanlukijallakin. Ladakerhon Ladakerhon talvipäivä talvipäivä Muunmerkkisiä harrasteautoja ei parkkipaikalla montaa ollut. Tämäkin peli oli myytävien joukossa. Neliveto on yliveto, kun liukkaalta lähdetään. Sinisellä itävehkeellä on ikää vasta 19 vuotta, vaikka olemuksensa perusteella autoa voisi erehtyä luulemaan museoikäiseksi. Jäisellä tienpinnalla kiihdyttäminen vaatii malttia, etenkin jos alla on kevytperäinen takavetoauto. Hyvillä nastakumeilla varustettu Niva irtoaa silminnähden nopeammin viivalta kuin saman valmistajan kaksivetoiset vehkeet. Ladaritarin rallihenkinen rakkine kuulosti ärhäkältä ja näytti aivan erikoisen räyhäkältä. Lada 112 oli kurvaillut Kangasalle Lahdesta. 77. Nätin nappisilmän kuljettaja ei turhia kaasutellut, ja siksi ehti muita nopeammin maaliviivalle. Jää ja sora lensi komeasti heti kun kuski kytkintä nosti. Niistä harvoista söpöin oli kaksivärinen IFA. Kauniisti patinoitunut nappisilmä saapuu maaliviivalle
Potkukäynnistys Potkukäynnistys kevääseen! kevääseen! Jyväskylä 5.3. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 78 3/2022. Tämän version 1200-kuutioinen pannupää jyrähtää käyntiin nappia painamalla, edellisvuoden malli piti vielä polkaista kammesta tulille. Keski-Suomen Konepyöräseuran suosittu talvinen rompepäivä jäi viime vuonna koronaepidemian takia kokonaan väliin. Rompetta oli tarjolla pikkunippeleistä aina kokonaisiin mopoihin ja moottoripyöriin, ja tavara kävi myös hyvin kaupaksi. Sinivalkoinen ja museorekisteröity ’65 Harley Davidson Electra Glide on takuulla mahtava matkapyörä. Perinteisesti heti vuodenvaihteen jälkeen järjestettävä tapahtuma onnistuttiin tällä kertaa pitämään, mutta olosuhteista johtuen tapahtumapäivä siirtyi maaliskuun alkuun
Tämän olisi ehtinyt hyvin nikkaroida kuntoon jo kesän ajoihin. Halvimmillaan suhteellisen kokonaisen kaksipyöräisen omistajaksi olisi päässyt 140 euron sijoituksella. Riga-24 eli Delta oli tarjolla sekä jalkaettä käsivaihteisena versiona. Kompakti poljinkäynnisteinen oli sitten minimokick, ja tällaista pidemmille reissuille soveltuvaa nuorisomallia kutsuttiin johdonmukaisesti matkamokickiksi. Kaverin skootterihenkisten muovikatteiden alla piilee tukeva putkirunko ja rungon alle ripustettu Minarellin makaavasylinterinen automaattikone. 79. Punainen on vuosimallia -71 ja automaattivaihteinen, sininen on vuotta uudempi ja siitä pykälät vaihtuvat vasemmasta kahvasta kiertäen. Tunturin suosittuja pappamalleja kahden tuhannen euron tasarahalla per mopo. Neuvostoliitossa aikoinaan hyväksytyn terminologian mukaan poljettava mopo on mopedi ja potkaisemalla käynnistettävä mopo puolestaan mokick. 1 200 euron pyynti kokonaisesta pikkutankki-Monkeystä vaikuttaa varsin kohtuulliselta. Etureunasta saranoitu satula on jousitettua mallia. Satulan alla näkyy muovinen polttoainesäiliö. Hangossa valmistettiin näppärää ja helppokäyttöistä Helkama Kaveri -kaupunkimopoa
Näin hyvin entisöityä katuenduroa ei usein näe. Pyörä perustuu sotaa edeltävään ?Z 98 -malliin. Siinä tanner tömisee ja turve lentää, kun tämän äijäpyörän kaasuvaijeria vetää tiukalle. Jos kuvan iso enduropyörä ei näytä tutulta, ei ihme, sillä tämä on Mäntässä sijaitsevan JL Meccanica -firman loihtima yksittäiskappale. Koneena jylisee Ducatin osista koottu ja käynnistyspolkimella varustettu 803-kuutioinen kaksipyttyinen v-moottori. 1960-luvulla ?Z otti seitsemän motocrossin maailmanmestaruutta, ja vauhtia sekä menestystä piisasi vielä 80-luvulle saakka. Jammua kaupitteli sama mies, jolla pyörä on ollut uudesta saakka. Pyörän runko on tehty kokonaan käsityönä. Moottori on kuitenkin edeltäjänsä tavoin yksisylinterinen. ?Z 400 -motocrosspyörä on vuosimallia 1984, ja samalla summalla euroja olisi päässyt tämän helvetinkoneen omistajaksi. 125-kuutioisen koneen erottaa parhaiten kahdesta pakoputkesta. 80 3/2022 Jyväskylän rompepäivä. Samasta kärrystä kaupattiin myös tuoreempia ?Z-moottoripyöriä. Museoikäisten mopojen uustuotantoosat kävivät hyvin kaupaksi. Näinä vaihtelevan laadun aikoina on erityisen hyvä päästä hypistelemään osaa omissa näpeissään ennen ostopäätöksen tekoa. Ei näe nytkään, sillä tämä peli on säilynyt häkellyttävän hienossa alkuperäiskunnossa. ?Z-merkillä on kovat meriitit rupulikumivehkeiden saralla. Etupää on muokattu Kawasaki KX:n osista, takahaarukka on TM 300:n osasta levennetty ja muutettu kahdelle iskarille. Kauniisti vanhentunut ?Z 125 A 1940-luvun jälkipuoliskolta. Järvenpäässä sijaitseva Finmopo oli tuonut Jyväskylään näytteitä omasta valikoimasta. Vuoden 1990 Yamaha XT 350 on nähnyt maantietä alle 4 000 kilometriä, ja niistäkin suurin osa kertyi kuulemma ensimmäisenä kesänä
Siitähän on ehtinyt kulua jo toiset 50 vuotta! Asutko sata kilometriä Mikkelistä. Kypärä tuo turvaa onnettomuuden kohdatessa. Kypärän kirkas väritys lisää näkyvyyttä ja ehkäisee onnettomuuksia jo ennalta. 81. Kauppa kävi kuulemma mukavasti, vaikka halleissa oli edelliskertoihin verrattuna hiljaista. Marko Anttila saapui Raahesta Jyväskylään myymään varastoon kertyneitä ylimääräisiä moponosia. Tässäpä oiva pihakoriste tontille. Rompetorilta löytyy roinaa joka tarpeeseen. On tallirekvisiittaa, jumbo-koon kissansilmää, tekemistä lapsille ja lukemista aikuisille. Tässä katsellaan sopivia kilkkeitä Tunturin moottorin kunnostamiseen. Mainostarra juhlistaa vuodelle 1972 osunutta Tunturin 50-vuotispäivää
Hennalasta olisi saanut alleen perin iloisesti väritetyn Vestan 800 eurolla. Lahti 26.3. Olipa jotkut ajelleet paikalle kaksipyöräiselläkin hyytävän viimaisesta kelistä piittaamatta. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vesta on monelle tuntematon kotimainen mopomerkki. Samoilla kulmilla järjestettiin moottoripyöräaiheinen rompetapahtuma maaliskuun viimeisellä viikolla. Tapahtuma-aikana lähialueen parkkipaikoilla ja tienvarsilla näky mukavasti harrastekalustoa. Rompetta Rompetta HHennalassa ennalassa 82 3/2022. Hennalassa on ollut myös autoharrastajien kokoontumispaikaksi muodostunut Shell-huoltoasema. Kolmen euron pääsylipun lunasti reilut 600 kävijää. L ahden Hennalan kaupunginosa on monille tuttu siellä sijainneesta varuskunnasta. Päijät-Motoristit pistivät pystyyn keväisen rompetoritapahtuman yhdessä paikallisen kirpputoriyrittäjän kanssa. Viimaisesta takatalvesta huolimatta ilahduttavan moni kurvaili harrastevehkeellään paikalle. Porukkaa saatiin paikalle mukavasti, 26 myyntipaikkaa varattiin loppuun hyvissä ajoin
Tämä ilmastoitu ja pienellä jääkaapilla varustettu Turbo II oli vasta 33 000 kilometriä ajettu. Sama New Yorkiin päätynyt yksilö kipusi maalikuussa 2022 pidetyssä huutokaupassa jo 47 000 dollariin, joskin sen kylkeen sai jo kaksi täysin toimivaa Motocompoa. Alle 3,4-metrisenä City olisi kotimarkkinoillaan Japanissa sujahtanut Kei-Careli kevyesti verotettuun kaupunkiautoluokkaan, mutta 1,2-litran moottori teki siitä enemmän vientituotteen. Oman hauskuusarvonsa toi Hondan kylkiäisenä myyty Motocompo-mopedi, joka ohjaustanko taitettuna mahtui auton takaluukkuun. Kaikin puolin toimivan Hondan matkaan sai vielä dynopaperit sekä nipun huoltodokumentteja. Alustaan on pultattu Bilstein-iskarit, ja alla pyörivät sporttiset 14” Volk Racing -vanteet. Honda ei pyrkinyt millään markkina-alueella kilpailemaan hinnalla, vaan asiakkaita kosittiin luotettavan, laadukkaan ja viimeistellyn pikkuauton mielikuvalla. Pieni avo-City sekä korkeakattoinen Manhattan-versio toivat mallivalikoimaa ja pippurinen Turbo-malli puolestaan vauhtia. Joulukuussa 2019 Floridassa huutokaupattiin pikku-Hondan nykyisin halutuin versio, Turbo II, joka myytiin Motocompo takaluukussaan 24 000 dollarin hintaan. Honda City Turbo II ’84 Honda City Turbo II ’84 J o kuusikymmenluvun alkupuoliskolta lähtien pikkuautoja valmistaneen Hondan 80-luvun hauskimpiin kulkupeleihin lukeutui purkkimainen City. 83 Marginaalista. Euroopassa mallia myytiin Jazz-nimellä. Kuvat: Bring a trailer Leveät lokarit sekä Turbo II-teippaukset kyljissä viestivät 108hevosvoimaisen pikkupurkin menokyvystä
Moni myös paranteli – tai ainakin muokkasi – moponsa ulkonäköä hurjempaan suuntaan. Suzuki PV:n moottori on luotettava ja kohtuullisen edullinen remontoitava. Joillakuilla sama peli jatkuu vielä aikuisenakin. Mustan Tunturi Tigerin tankin alla lymyää niin ikään Suzukin voimanlähde. Punaisia Pappatuntureita on ties kuinka monella. Eipä siis ihme, että moinen kone löytyy monesti sieltäkin missä sitä ei odottaisi näkevänsä. Komean sarvivarustuksen etuihin kuuluu myös se, että autoilijat jättävät ohittaessa reilusti tilaa.. Ajovehkeiden rakentelun motiivi on usein halu erottua muista. Ja oli niitä muitakin... Viime kesänä järjestetyssä Classic Vesijärvikierros -tapahtumassa vakiokuntoisten mopojen joukossa vilahti useampikin viritetty tai muuten rakenneltu vekotin. Ensisijaisesti mopedi oli tietysti kulkuneuvo, mutta harva jaksoi kovin pitkään röpöttää alkuperäiskuntoisen koneen tarjoaman 1,5 hevosvoiman turvin. Keltainen mopo lienee vanha muovitankkinen S-malli, johon on asennettu vanhemman mopon osia. 84 Fotoalbumi 3/2022 Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@ klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Persoonalliset pikkupäristimet V anhoja vehkeitä rassaavasta väestönosasta valtaosa on aloittanut harrastuksensa mopojen kimpussa. Omansa löytää joukosta helposti, kun siihen asentaa kunnon sarvet. Monella takavuosien moponomistajalla onkin plakkarissa hyvät tietotaidot tehonlisäyksen saralta
Tuunatussa OMP:n ajoasussa onkin väriä sitten senkin edestä. Komeasti varusteltu Solifer ”SA 79” on rakenneltu militariahenkiseksi. Soliferin vaunun nikkarointiin lie uhrattu vanha lämminvesivaraaja tai paineastia. Hauskasti toteutettu liikkuva osakasa! Raisukohan siellä pohjalla lymyää. 85 Persoonalliset pikkupäristimet. Fantic Super Rocket ei ollut aikanaan yleinen peli, eikä sellaiseen törmää usein tapahtumissa nykyäänkään. Kuljettaja on sonnustautunut teeman mukaiseen asukokonaisuuteen. Tämä raketti oli saanut ajoviimajäähdytteisen Minarelli-moottorin tilalle nestejäähdytteisen padan. Tarakan tarjoama tavaratila ei tahdo pidemmille reissuille piisata. Kyllä siinä kuskilla on hymy herkässä, kun näkee muiden yrittävän arvailla mopon merkkiä ja mallia. Puch Dakotan perään on kytketty öljytynnyrin ympärille konstruoitu häkkyrä. Kaiken lisäksi Fantic on aito hybridi, jonka sähkömoottori saa virtaa sivulaukkuihin asennetuista akuista. Apu löytyy kunnon perävaunusta. Rouvan mopedi vaikuttaa aivan alkuperäiskuntoiselta
Tuotemerkkiin intohimoisesti suhtautuvien harrastajien kavahdus osattiin tietysti nähdä ennalta, mutta varsinainen kohderyhmä taas näki asian eri tavalla. 2002 Cayennen valmistus käynnistyy. Markkinat löytyivät, ja taloudellinen riski oli hyvin pieni. Suomessa sen hinta asettuu hieman 100 000 markan yläpuolelle. 2003 Edullisempi VR6-moottorinen versio lisätään mallistoon. Cayenne oli arvokas statusesine mutta myös hyvin rakennettu ja suorituskykyinen monikäyttöauto. Muun muassa Jeep, Ford ja GM tarjosivat hyvillä ajo-ominaisuuksilla ja kohtuullisella matkustusmukavuudella varustettuja suuria nelivetoja. Uudenkaupungin autotehdas oli aluksi mukana neuvottelemassa uutuuden kokoonpanosta, mutta hanketta ei saatu maaliin saakka. Varakkaiden autorivistöön alkoi ilmaantua monikäyttöisempiä ajovehkeitä sekä käytännöllisistä syistä että viestimään ympäristölle aseman mahdollistamasta aktiivisesta elämäntyylistä. Aluksi myyntiin lasketaan V8-mallit S ja Turbo. Porschen urheiluauton viereen hankkisi mieluummin Porschen kuin vaikkapa Lexuksen valmistaman maasturin. Enää ei arvoesineiden omistaminen, konjakin maistelu tai paksun sikarin pössyttely ollutkaan pärjäävän merkki. BMW X5, MercedesBenz M-sarja sekä Lexus RX tarjosivat entistä enemmän mukavuutta ja suorituskykyä maasto-ominaisuuksista liikaa tinkimättä. Jokapaikan Porsche Kaksikymmentä vuotta sitten Porsche kohahdutti esittelemällä ison nelivetomaasturin. Varakkaan väen perinteisesti suosima Range Rover sai kilpailijoita amerikkalaisvalmistajilta. Ajopeliksi kävi englantilainen loistoauto tai italialainen urheiluauto. Valmistajat tulivat projektin kanssa julkisuuteen vuonna 1998. Tuleva klassikko Porsche Cayenne 86 3/2022. 90-luvun lopulla markkinoille rullasi luksusmaastureiden uusi sukupolvi. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Valmistaja MALLIHISTORIA 1998 Porsche julkistaa suunnitelman rakentaa kaupunkimaasturi yhteistyönä VW:n kanssa. Maailma alkoi olla valmis perinteikkään urheiluautovalmistajan ensimmäiselle monikäyttöautolle. Harrastepotentiaalia siinä on jo nyt – etenkin tämän päivän hinnoilla. Sitten maailma muuttui. Asiansa oikein puljanneella piti olla aikaa itselleen ja ajan tappamiseen sopiva harrastus. E nnen vanhaan asemaa ja vaurautta osoitettiin hankkimalla ja käyttämällä arvostettujen valmistajien näyttäviä esineitä. Suomessa Turbo hinnoitellaan lähes 200 000 markan tasoon. Iso mutta hyvätapainen Porsche käynnisti luksusluokan kaupunkimaasturin suunnittelun yhdessä VW:n kanssa Colorado-projektinimen alla. Mallissa on kosolti aineksia tulevaisuuden keräilyautoksi. Lapsillekin piti saada omat harrastukset, minkä lisäksi koko perheen piti päästä milloin laskettelemaan, milloin taas huvilalle meren rantaan
Teho 450 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 620 newtonmetriä. 06 K ori Viisiovinen monikäyttömallinen itsekantava teräskori. Takana erillisjousitus kolmiomallisilla alatukivarsilla ja poikittaisilla ylätukivarsilla, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 5,6 sekuntia, Huippunopeus 266 km/h. 87. 01 Merkki ja malli Porsche Cayenne Turbo 02 Vuosimalli 2003 03 Moottori Kahdeksansylinterinen kahdella turboahtimella varustettu V-moottori edessä pitkittäin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus kolmiomallisilla alaja ylätukivarsilla, olkaakselit ja kallistuksenvaimennin. Omapaino 2 355 kg. 04 Voimansiirto Kuusiportainen automaattivaihteisto lattiavalitsimella ja alennusvaihteella, jatkuva neliveto, sähkötoimisesti kytkettävä keskitasauspyörästön lukko, ajonvakausjärjestelmä. 07 Mitat Pituus 4 782 mm, leveys 1 928 mm, korkeus 1 699 mm, akseliväli 2 855 mm. Elektronisesti ohjattu polttoaineen suihkutus ja sytytys. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä. 09 Valmistusmäärä Kaikkiaan Cayennen ensimmäistä korimallia valmistettiin 276 669 kappaletta. Sylinteriryhmä ja -kannet kevytmetallivalua, neljä venttiiliä sylinteriä kohden, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia sylinterikantta kohden
Tuleva klassikko Porsche Cayenne 88 3/2022. Ja kun kyseessä on nelivetoinen ja automaattivaihteistolla varustettu auto, maksimisuorituskyvyn saa käyttöönsä joka kerta yksinkertaisella jalan suoristusliikkeellä. Turbon huippunopeus, 266 kilometriä tunnissa, on varmasti useimmille riittävä. Koeajon on oltava pitkä, ja kunnolla lämmenneen moottorin ääntä on kuunneltava herkällä korvalla samalla kun etsii vuotokohtia. Mallin tuotanto alkoi 2002 ja myynti vielä saman vuoden puolella. Tulisempaa kyytiä kaipaavalle tehty 450-heppainen turboversio päihittää useimmat saman aikakauden nopeina pidetyt urheiluautot, sillä se kipittää nollasta sataan 5,6 sekunnissa. S-mallin voimanlähde on 4,5–litrainen vapaastihengittävä V8-moottori, joka tuottaa 340 hevosvoimaa ja 420 newtonmetrin maksimiväännön. Keskitasauspyörästölle on sähköisesti ohjattu lukko. Auto on kuitenkin hyvin tehty, ja se kestää ajoa ja kovaakin käyttöä. Koeajajien oli vaikea käsittää, että alla on liki kaksi metriä leveä ja reilusti yli kaksi tonnia painava möhkäle. Takaistuin on monen arkisemman farmariauton tapaan taitettavissa pois tieltä osittain tai kokonaan. Pohjalevy kannattaa kuitenkin tarkistaa kolhujen varalta. Akselikohtainen pidonhallinta perustuu Porsche-maasturi menee vaikka mihin ja taipuu tilojensa puolesta moneen käyttöön. Kasi, kuutonen ja diesel Aluksi Cayenneen oli tarjolla kaksi versiota Porschen kehittämästä ja aivan uudesta moottorista. Monessa yksilössä jäähdytysputket on vaihdettu alumiinisiin ja kardaanin tyyppivika hoidettu kuntoon. Siitä huolimatta koeajoraporteissa Cayennen ajettavuus ja suorituskyky vaikuttivat yllättäneen alan lehdistön edustajat. Tietyt varaja huolto-osat ovat kalliita. Nyt kuutoskoneen perään saa halutessaan manuaalivaihteiston. Harvalla yksilöllä on poikettu mökkitietä vaikeampaan maastoon. Tämän etevämmästä monikäyttöautosta ei äveriäs ja kaikkialle ehtivä liikemies osannut edes uneksia. Suurin osa Porschen moottoreista koottiin niin ikään Saksassa. 2007 Mallisto saa uutta ilmettä ja teknisiä päivityksiä. Valitun tuotantomallin mukaisesti Cayennen sekä yhteistyökumppani VW:n Touaregin osista valtaosa valmistettiin Slovakiassa, josta Porschen osat kuljetettiin Saksassa sijaitsevalle kokoonpanolinjalle. Suorituskyky on auton koko ja luonne huomioon ottaen vakuuttava: satasen vauhtiin ehtii 7,2 sekunnissa ja huippunopeutta vehje kerää 242 kilometriä tunnissa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Cayenne on teknisesti hyvin monimutkainen auto. Autokorjaamolla teetettynä remonteille voi kertyä reilusti hintaa. 2005 Aiemmin Cayenne on ollut saatavilla ainoastaan automaattivaihteistolla varustettuna. Hyvästä suunnittelusta ja työnlaadusta huolimatta Cayennestä löytyy joitain ongelmakohtia, kuten muoviset jäähdytysputkistot, etukardaanin tukilaakeri sekä 4,5-litraisen V8:n sylinteriputkien pinnoitteesta raportoidut ongelmat. Kukaan tuskin kyseenalaisti Porschen kykyä kehittää lähes täydellistä kaupunkimaasturia. Jatkuva neliveto on viritetty urheilullista ajoa ajatellen: takapyörille välittyy 62 prosenttia tehosta. Moottorikoot kasvavat ja polttoaineensuihkutusjärjestelmä korvataan suoraruiskutuksella. Sen takia moni tavallisen henkilöauton kohdalla helppotöinen korjaus saattaa muodostua aikaavieväksi ja työlääksi projektiksi. 2009 Ensiesittelyn aikoihin tehtaan edustaja kielsi dieselversion mahdollisuuden, mutta lopulta VW:n dieselkone raksutti Cayennen keulilla. Laiminlyödyt huollot ja hutiloiden tehdyt korjaukset voivat sen sijaan tuoda harmia ja huomattavia lisäkustannuksia. Kaiken lisäksi Cayenne suoriutui kiitettävästi vaikeassa maastossa ja sen perään sai kytkeä 3,5 tonnin peräkärryn. Auto kulki vaivattomasti ja oli ketterä – sekä tietenkin hävyttömän nopea
Sisätilat ja varustetaso ovat hyvällä tolalla aivan perusmalleissa, ja kalliimpien versioiden ohjaamot tarjoavat luksusta tämän päivän standardeillakin mitattuna. 89. 2010 Ensimmäisen sukupolven Porsche Cayennen valmistus päättyy ja uusi korimalli saatellaan markkinoille. Saksalaiseen tapaan Cayenne on kauttaaltaan siististi viimeistelty
Kuluille vastinetta Ensimmäisen sukupolven Cayenne ei ole harvinaisuus. Cayenne S Transsyberia on tehtaan muokkaama kilpa-auto, joka räätälöitiin pitkää ja raskasta Transsyberia-rallitapahtumaa varten. Ensimmäisen valmistusvuoden jälkeen mallistoa jatkettiin edullisemmasta päästä VR6-moottorisella versiolla. Voitto irtosi molempina vuosina. Tällaista pakettia hakeva on varmasti tietoinen niin bensiininkulutuksesta kuin varaosien hinnoistakin. Tätä kirjoitettaessa Suomen-markkinoilla oli tarjolla viitisenkymmentä yksilöä ja hinnat liikkuivat 17 000–18 000 euron välimaastossa. Kaupan päälle tulee vielä maastokelpoinen ja vetokykyinen monikäyttöauto. Mercedeksen avaus äveriäiden katumaasturien sarjassa oli vuonna 1998 esitelty M-sarja. Ykköskorisen tehokkain versio on 550-hevosvoimainen Turbo S -malli. TOINEN VAIHTOEHTO MERCEDES-BENZ ML 500 Valmistusvuodet 2001–2005 Teho 272 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h 7,7 sekuntia, huippunopeus 222 km/h Hinta uutena 654 030 markkaa Jos ostokriteerien joukkoon on kirjattu neliveto, voimamoottori, isot sisätilat, kunnollinen vetokyky ja jämäkän laatuauton olemus, saattaa Porschen haastaja löytyä Mercedes-Benzin mallistosta. Sen voimanlähde on VR6:n tavoin lainattu VW:n valikoimasta. Viimeiseksi pohdinnaksi jää, onko Cayennesta tulevaisuuden keräilyautoksi. sutivan pyörän jarrutukseen, jolloin voima siirtyy automaattisesti pitävälle pyörälle. Vuonna 2009 Cayennesta esiteltiin rallihenkinen Transsyberia-malliversio, jota valmistettiin 600 kappaletta. Toiseksi viimeisenä valmistusvuotena markkinoille marssitettiin kolmelitrainen turbodiesel. Näinä aikoina monia askarruttaa auton kulupuoli. Sellaisella sataseen pääsee jo alle seitsemässä sekunnissa. Vuonna 2007 kuutosen tilavuus kasvoi 3,6 litraan ja teho lisääntyi 290 hevosvoimaan. KILPAILUHISTORIAN KIRJOISSA Porsche Cayenne ei ole urheiluauto, mutta se ei tarkoita, etteikö autosta voisi rakentaa kilpa-autoa. Reitillä oli pituutta noin 6 600 kilometriä. ML-sarjan plusja miinuspuolia setvittiin Klassikoissa numeron 8/17 Tuleva klassikko -palstalla. Osa toiminnoista kuten maavaran säätö aktivoituu nopeuden kasvaessa. Rallimallia valmistettiin kaikkiaan 26 kappaletta, ja ajotapahtumaan mallilla osallistuttiin vuosina 2007 ja 2008. Volkswagenilta lainattu ja Porschen hieman muokkaama kuusisylinterinen kone oli aluksi tilavuudeltaan 3,2 litraa ja kehitti 250 hevosvoimaa. Tarkan markan harrastaja tuskin vilkaisee Cayenne-tarjontaa edes huvin vuoksi. Erillisjousitettu alustarakenne on malliversiosta riippuen varustettu joko rautajousilla tai ilmajousilla. Lisää löylyä saa lisähinnalla, jos etsii käsiinsä ML 55 AMG -erikoisversion. Rallin reitti kulki Moskovasta Uralin ja Altain vuoristojen kautta Gobin autiomaan halki Mongolian pääkaupunki Ulaanbaatarissa sijaitsevaan maaliin. Ainakin tehdas tuntuu uskovan niin, sillä Cayenne on hiljattain lisätty Porsche Classic -ohjelmaan. Rahan vastineeksi saa hohdokkaan nimen ohella loistavat ajo-ominaisuudet ja etenkin turbomallin kohdalla tämän päivän mittapuullakin mitaten hurjan suorituskyvyn. Jälkimmäinen vaihtoehto antaa kuljettajan valita sopivat asetukset ajotilanteen ja mieltymyksen mukaan. V8-moottori kasvoi samoihin aikoihin 4,8-litraiseksi. Siksi alkuperäisiä osia ja varusteita on hyvin tarjolla nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Taka-akselille tarjottiin myös nopeampaan ajoon paremmin soveltuvaa levylukkoa, vakiona sellainen oli esimerkiksi Turbo ja Turbo S -malleissa. Mallia valmistettiin vuosina 2002–2010 yhteensä 276 669 kappaletta, mikä on Porschen kohdalla suuri luku. Tuleva klassikko Porsche Cayenne 90 3/2022. Käytetyn Cayennen hinnalla saa mallisarjan kovakulkuisen ML 500-mallin, jonka viiden litran vinkkelikoneesta löytyy puhtia kiskomaan iso maasturi satasen vauhtiin 7,7 sekunnissa
Klassikot 4/2022 ilmestyy 2.6.2022 Seuraavassa numerossa: Kevään tähtihetket 91. Seuraavan numeron sivuille saammekin kunnon kattauksen kevään kokoontumisista. Kokoontumisrajoitukset vaikuttavat vihdoinkin jäävän historiaan, ja tapahtumia saa taas pistää vapaasti pystyyn. Autoesittelyiden tähtiä on Stig Fagerstedtin 1970-luvun lopulla VW:n pohja levyn päälle kokonaan käsityönä rakentama urheiluauto
044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi 3/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi Unelmien Unelmien BMW BMW 03 /2 2 Au di 20 Tu rb o Qu att ro ’87 • BM W 63 5 CS i ’88 • Op el M an ta SR ’81 • PM C Glo ria 6 ’6 6 • Re na ult 5 GT Tu rb o ’88 36 84 80 -2 20 3 • PA L VK O 20 22 -2 2 6 41 48 83 68 48 08 22 00 3. KUNNON TYÖMAA OPEL MANTA SR ’81 TAPAHTUMAKEVÄT: retkeilyajot ja rompetorit TULEVA KLASSIKKO: Porschen kaupunkimaasturi MAINOKSEN IMUSSA: etuvetoisten markkinoilla EDUSTUSNELIKKO AUDI 200 QUATTRO ’87 RIPEÄ RANSKIS RENAULT 5 GT TURBO ’88 Puh