ITÄISIÄ MUISTOJA Jaakkolan Ilkan ’ 83 Trabant FORD TAUNUS Isän uutena ostama, pojan hienoksi entisöimä AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi •04/16 • Hinta 8,90€ ’67 Tuleva Klassikko Eksoottinen Subaru SVX -urheiluauto Rallisprint-Alfa Leif Tuomelan ja Elina Perälän ’68 GTV Reissuvehkeitä Takavuosien erikoisia matkailuautoja Britti pohjoisesta Vauxhall Cresta ’62 04 /1 6 36 84 80 -1 60 4 • PA L VK O 20 16 -2 6 6 41 48 83 68 48 08 16 00 4 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Alf a Ro m eo 17 50 GT V ’68 • BM W 50 1 B ’54 • Fo rd Ta un us 12 M ’67 • M az da RX -7 Co nv ert ible ’91 • Tra ba nt 60 1 S ’83 • Va ux ha ll Cre sta ’62
040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh
Tuleva klassikko -palstaa pitäessä tulee katseltua 90-lukuisten autojen rivistöjä vähän eri silmällä. 1990-luvun alun perusautot ovat jo komeasti 25-vuotiaita, eikä mene kauaa siihen, kun jo museoikä kolkuttelee tuon vuosikymmenen autoja. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Kaikesta on kauan, toteaa vuosikymmeniä laskemalla. Sama lause tulee myös tutuksi varaosatiskeillä asioidessa, ja riippuu päivästä, tunteeko tekevänsä jotakin kulttuurihistoriallisesti merkittävää tilaillessaan osia autoon, jonka viereltä on jo moni samanlainen hävinnyt asfalttia kuluttamasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 3 04/16. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Esimerkiksi kilpureiden kohdalla ei ole aivan tavatonta, että käytössä kolhiintunutta osaa vaihtuu siihen malliin, että papereiden lisäksi autosta ei juuri alkuperäisiä palikoita löydy. Harvinaista ei ollut sekään, että läpimätä yksilö sai Keski-Euroopasta tuodun korin ja nipun muita osia ilman että otteeseen kirjattiin muutosprosentteja. Ajatellaan vaikka kolariautoja. Tekijältä: Marmoritiskiltä vai kuusen alta. TILAAJAPALVELU Puh. Nyt myynnissä oleva korinvaihtoyksilö voi siis olla sataprosenttisesti sellainen kuin tehtaalta lähtiessä, ainoastaan paperit tekevät siitä vähemmän kelvollisen harrastajan silmissä. Harrasteautojen korinvaihto saatettiin tehdä niin, että kanta-autoon vaihdettiin ensin kriittiset osat kohdeautosta, joka sitten sai omat osansa takaisin varsinaisessa korinvaihto-operaatiossa. Pääkirjoitus Paperit vai rauta. Antti Kautonen toimittaja COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Onko isän vanha auto se jonkun ladon takana seisova paperiton raato vai se, jonka hansikaslokerosta sen paperit löytyvät nykyisin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Raskaan kaluston harrastajalle tilanne on osin samankaltainen, kun laitteen käyttötarkoituksen vaihtuessa valtaosa osistakin vaihtuu. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Ajoneuvon historia on tärkeä arvonmäärityksen perusta niin rahallisen kuin tunnearvon. Veroja ja prosenttimerkintöjä vältteli monikin kyläseppä pari-kolmekymmentä vuotta sitten. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kyseisessä ikäluokassa käy vielä nytkin kova hävikki, sillä kärsineen oloisia taikka pienellä panostuksella asialliseen asuun palautettavia kaikenmerkkisiä autoyksilöitä saa muutamilla satasilla. Kun tällaisia vaiheita sattuu saman yksilön kohdalle useampi, niin peli voi olla nykyisin aivan toisenlainen kuin tehtaalta lähtiessä. Vastaavaa sattuu henkilöautopuolellakin, joskin paljon huomaamattomammin. Asioilla on aina puolensa, ja yksi sellainen on se, että tuonikäisiin autoihin saa merkistä riippuen hyvinkin osia. Vaan poikkeuksiakin on. Sellaisiakin tapauksia tiedetään, että tuontiautoa ei vaivauduttu edes yhdistelemään olemassaolevaan raatoon, ainoastaan sen identiteetti vaihdettiin kotimaassa rekisteröidystä romuautosta. Sille tasolle laskeuduttuaan ei autoromuttamon portti ole kaukana, mikäli tekniikan suhteen käy odottamaton moukari taikka pehmeä kohta antautuu viimein pohjasta katsurin avustuksella. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. J okaisen automallin kohdalla iän myötä pitkään laskeva arvo kääntyy lopulta nousuun, ja nousukulman jyrkkyyteen vaikuttavatkin sitten aivan eri asiat kuin tuoreemman kaluston kohdalla. Aikanaan, kun autojen arvo oli työn hintaan nähden toisella tasolla, oli aivan tavallista rakentaa kahdesta tai useammasta kolariautosta yksi ehjä. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kantava ajatus tuntuu monen auton kohdalla olevan ”noitakaan ei näe enää paljoa”. Runkonumeron kanssa alkuperäisten osien määrä voi olla lähellä nollaa, mutta samanaikaisesti jonkun toisen laitteen osia yli puolet kokonaisuudesta. Viimeinen esimerkki on tietysti ääritapaus, mutta sen avulla on hyvä pohtia alkuperäisyyden käsitettä. Ajoneuvoyksilön historia on yksi merkittävä peruste arvonmääritykselle, oli kyse sitten tunnearvosta tai käteisestä, ja usein sen aste on pienellä vaivalla selvitettävissä
24 Trabant 601 S ’83 Nuoruusmuistot mielessään, Ilkka Jaakkolan oli saatava itselleen oma Trabant vuosien tuumailun jälkeen. 74 Fiat 131 -tapaaminen Suomen ensimmäinen Fiat 131 -kokoontuminen järjestettiin Hollolassa huhtikuun tienoilla. 62 Alpina AJONEUVOT 14 Ford Taunus 12M ’67 Punainen Taunus on ollut Timo Hirven perheessä uudesta saakka, ja alkuperäinen luovutuskin on hyvässä muistissa. s. 30 BMW 501 B ’54 Myyjä seisoi punaisen Ford Taunuksen vieressä, läiskäisi kädellä etulokasuojaan ja sanoi: ”Tämän auton saatte.” 4 04/16. 38 Vauxhall Cresta ’62 s. 52 Mazda RX-7 Convertible ’91 s. 44 Alfa Romeo 1750 GTV ’68 s. TAPAHTUMAT 68 Teivon Winter Swap FHRA-rompetorilla patinoitunut kauppatavara ja ostohaluiset kohtasivat toisensa. 44 Alfa Romeo 1750 GTV ’68 Keltainen rallisprint-Alfa on lennättänyt soraa Leif Tuomelan omistuksessa jo kolmisenkymmentä vuotta. 14 Ford Taunus 12M ’67 s. 58 Matkailuautot s. 52 Mazda RX-7 Convertible ’91 RX-7-harrastaja Tuure Turunen vaalii omaa punaista avomalliaan, jolla ajetaan katto auki joka säällä. 30 BMW 501 B ’54 Suomessa huippuharvinainen iso BMW edustaa autonvalmistajan vaiheissa tärkeää ajanjaksoa. 72 American Car Show’n huutokauppa Pääsiäisen aikana pidetyssä huutokaupassa oli tarjolla erikoisiakin ajoneuvoja. Tässä numerossa s. 24 Trabant 601 S ’83 s. 38 Vauxhall Cresta ’62 Vuosikymmenen entisöitävänä ollut Vauxhall nautiskelee nyttemmin rauhallisesta ajosta Jorma Laakson valmiiksi saattamana
84 Peeseiskalla Pohjanmaalle Aivan huoletta ei onnistunut ajoreissu ’70-mallisen Ford 26M:n kanssa. 62 Alpina s. 89 Klassikkoesine Videokameran näköinen Yashica Samurai edustaa kasarifuturismia. s. 76 Rauman seudun mobilistien rompetori s. 88 Marginaalista s. 78 Parolan Kewätsawutus Ensimmäiset savut otettiin perinteisesti Parolan panssarimuseolla. 92 Tuleva Klassikko Lisää futurismia: Subaru SVX on joka kantilta mielenkiintoinen. 5 04/16. 90 Klassikkomarkkinat Kaluston kierrätystä vanhaan malliin. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 74 Fiat 131 -tapaaminen s. 68 Teivon Winter Swap s. 78 Parolan Kewätsawutus s. 88 Marginaalista Italialainen Ghia antoi kosketuksensa Corvettelle. 80 Poistetut s. s. 80 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. 72 ACS:n huutokauppa PIENTÄ säätöä Fordin pellin alla. ARTIKKELIT 58 Matkailuautot Lomamatkan taittamiseen on pyhitetty monenmoista ajokkia. 92 Tuleva Klassikko 76 Rauman seudun mobilistien rompetori Ihmeteltävää ja kummasteltavaa Raumalla asti. 62 Teema: Alpina Viritysosien valmistajana aloittanut Alpina kuuluu väkevästi BMW:n urheiluhistoriaan
Vuonna 1973 Corolla oli jo Suomen myydyin henkilöauto 9372 rekisteröidyn yksilön turvin. Sen luukkulamppuista seuraajaa ei Suomeen tuotu. Pikkuautona esitelty Corolla on kasvanut vuosi vuodelta, ja menestysmalliksi osoittautunut ajopeli on pitänyt saman nimen kaikki nämä vuosikymmenet – vaikka rinnalle onkin tuotu Terceliä, Aurista, Versoa ja muuta täydennysmallia. Summa vastaa nykyisyyteen suhteutettuna noin 14 000 euroa, eli maltillisissa hinnoissa oltiin. Seuraavana vuonna Corolla olikin jo koko maailman myydyin automalli, johon saavutukseen siiviti auton kasvaminen kokoluokkaa suuremmaksi. Farmarimalli jatkoi vielä takavetoisena, kuten klassikoksi noussut AE86-coupekin. Ensimmäiset Corollat tuotiin Suomeen vuoden -67 puolella, ja niistä Vuosi 2016 on Toyota Corollan juhlavuosi. Viides miljoonas yksilö valmistettiin 1976, ja kymmenes miljoonas vuonna 1983, Corollan siirtyessä osittain etuvetomallistoon. Kymmenen vuoden kuluessa kyseessä olikin jo maailman eniten valmistettu henkilöauto, ja muutama vuosi sitten kasassa oli jo 40 miljoonaa Corollaa. 50 vuotta Corollaa 6 04/16. Ensimmäinen korimalli esiteltiin vuonna 1966. Kotimaisille tienpinnoille Corolla on aina soveltunut, vaikka ruostumatta ne eivät ole selvinneet Suomen talvista ja tiesuoloista. Auto kävi kiitettävästi kaupaksi ympäri maailmaa, sillä miljoonas yksilö valmistui jo muutaman vuoden päästä. tahdottiin 8630 markkaa. Niin paljon niitä on kuitenkin täällä myyty, että jokaisesta tarjotusta korimallista varmasti jää jälkipuolille hienokuntoinen yksilö, jos toinenkin. 1990-luvulle siirryttäessä Corolloja oli valmistettu jo enemmän kuin T-Fordeja: yli 15 miljoonaa autoa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta V iimeiset 50 vuotta ovat monelta menneet, ainakin jonkun matkaa, Corollan ratissa
Mittarissa on vain 79 mailia. Niitä rakennettiin lopulta vain kymmenen, ja kilpamallejakin ainoastaan kaksi. M-81 on prototyyppi jota esiteltiin alan lehdissä vuonna 1980, eikä sillä ole ajettu 30 vuoteen. Vuoden 1981 Daytonan 24 tunnin ajoissa IMSA-Mustang toi kotiin GT-prototyyppisarjan voiton. M-81:stä ei kuitenkaan tullut menestysmallia, sillä se maksoi viisi kertaa perusversion verran. Oranssi kaksikko, kumpikin valmistenumeroltaan 001, tulee myyntiin Mecumyrityksen huutokaupassa toukokuun lopulla. Ford osallistui IMSA:n (International Motor Sports Association) GTOsarjaan hurjalla, michiganilaisen McLaren Enginesin ja Fordin Special Vehicle Operationsin rakentamalla 350-hevosvoimaisella Mustangilla. Rallimuseo avautuu yleisölle Mobilian Autokylässä 17.6.2016. McLaren Enginesin turbo-osaaminen hyödynnettiin kuitenkin myöhemmässä SVO-Mustangissa, joita myytiin huomattavasti enemmän. Tapahtumassa myyty Brough Superior 750cc BS4 nousi kaikkien aikojen kalliimmaksi huutokaupassa myydyksi brittipyöräksi, sillä siitä saatiin 331 900 puntaa, eli noin 428 000 euroa. Näyttävin osa kustomoidussa, purppuranvärisessä pyörässä oli Vetterin Windjammer-kate, joka antoi pyörälle sen tunnistettavan ulkoasun. Vehkeestä lanseerattiin myös M-81-koodinimeä kantava 175-hevosvoimainen katumalli, jota oli tarkoitus myydä kaikkiaan 250 kappaletta. Oranssi pari 7 04/16. Teknisesti Honda on mielenkiintoinen, sillä siinä oli kaksivaihteinen Hondamatic-automaattivaihteisto. Pyöriä rakennettiin elokuvaa varten kolme, ja Prince piti yhden yksilön Paisley Park -studiollaan kaikki kuluneet kolme vuosikymmentä. PRINCE-PYÖRÄ Hiljattain menehtyneen rocktähti Princen siivitti osaltaan maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen Purple Rain-elokuva, ja siinä oli tärkeässä roolissa vuoden 1981 mallinen Honda CB400 A -moottoripyörä. Koko huutokauppa tuotti 752 625 puntaa eli miltei 970 000 euroa. F ordin nelisylinterinen turbomoottori löysi tiensä Mustangiin 1970-luvun lopulla. Markkinointi ja moottoriurheilu näyttelivät tässäkin tapauksessa suurta roolia. Recaro-penkkien myötä muhkea M-81 -Mustang vaikutti todella uskottavalta. Nämä turbo-Mustangit ovat poniautoja harvinaisemmasta päästä. Tämä tarkoittaa sitä, että projekti etenee ja Rallimuseo voidaan toteuttaa suunnitellussa laajuudessa autoja tieliikenteen valtakunnallisen erikoismuseon Mobilian yhteyteen Kangasalle. Kolmannen sukupolven ”Foxbody”-Mustangista haluttiin puolimoottorista huolimatta tehdä turboahtimen myötävaikutuksella tavallista V8-versiota suorituskykyisempi. LATOPYÖRÄT TUOTTIVAT Kirjoitimme hiljattain latolöytöpyöristä, jotka huutokaupattiin Bonham’silla huhtikuun lopulla. RALLIMUSEO TOTEUTUU Rallimuseo on kerännyt joukkorahoituksella jo yli 30.000 euroa ja saavuttanut minimitavoitteensa. Katuversiokin oli jämäkkä, sillä alustaa oli jäykistetty poliisimallin vakaajilla ja jarruja päivitetty
Argentiina voittaa mestaruuden ottelussa Länsi-Saksaa vastaan 29.6. Hieman myöhemmin samasta moottorista esiteltiin turboahdettu versio, joka nosti teholukemat 230 hevoseen. 8 04/16. toukokuuta: Oulun lentokonekaappaus tapahtuu. • 8. toukokuuta: Leikkimielinen Takeshi’s Castle/Hullut japanilaiset -televisioohjelma alkaa Japanissa. • 20. Sen lisäksi, että Supralla ajettiin japanilaista ratasarjaa, nähtiin tämä korimalli muun muassa rallireiteillä. toukokuuta: Expo 86 -maailmannäyttely avataan Kanadan Vancouverissa. kesäkuuta: Tulipalo Helsingin Hanasaaren hiilivoimalassa. Siihen astiset mallit olivat selkeästi olleet pienemmän Celican hienommin varusteltuja versioita, ja kumpikin tarjottu malli oli takavetoinen. Kasarityyliä Suprassa Eräs ehdottomista 80-luvun coupeklassikoista, kolmoskorin Toyota Supra esiteltiin toukokuussa 1986. kesäkuuta: Diego Maradona tekee ”Vuosisadan maalin” hyödyntäen ”Jumalan kättä” Argentiinan jalkapallo-ottelussa Englantia vastaan. Ja kuten vuosikymmenen tyyliin kuului, myös ’86 Suprassa oli esiin kääntyvät luukkulamput. • 22. Supra jäi Euroopan-markkinoiden huippumalliksi takavetoisena urheiluautona. • 2. • 6. Ylimääräiseksi jäänyt, kuin kurillaan näyteikkunassa neljännesvuosisadan majaillut muoveihin kääritty urheiluauto on ollut iäkkäänäkin sen verran kallis, ettei sitä ole kukaan viime vuosinakaan lunastanut itselleen – Calgaryssä sijaitseva Toyotaliike on halunnut siitä kokonaiset 70 000 dollaria, eli 49 000 euroa. toukokuuta: Coca Cola täyttää sata vuotta. Mikäli miltei ajamattoman Supran tahtoo itselleen, kanadalaisessa myyjäliikkeessä on tiettävästi yhä vain 150 kilometriä ajettu 1990-mallinen punainen yksilö odottamassa sopivaa ostajaa. Syksyllä 1985 esitelty T160korin Celica oli kuitenkin etutai nelivetoinen, sillä sen pohjalevy vaihtui samaan ratkaisuun, kuin Carinassa/Coronassa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta M A70-kori merkitsi Supran kohdalla Celicasta irrottautumista. Tämä on ilmeisesti johtunut tehtaalla riittämättömästi kiristetyistä kansipulteista, ja koska Toyota ei tehnyt asiasta takaisinkutsua, myös vaihdetun kannentiivisteen jälkeen kansi kiristettiin väärään tiukkuuteen, 76 newtoniin 102 newtonin sijaan. Kuvissa Toyota Team Europen Björn Waldegård vie Supraa safarirallin taipaleilla. Seuraavan vuoden keväällä esitelty uusi sukupolvi oli aiempaa lihaksikkaamman oloinen – olihan pellin alla uusi 7MGE-kuutosmoottorikin, joka tarjosi kolmesta litrasta 200 hevosvoimaa. toukokuuta: Henri Toivonen ja Sergio Cresto saavat surmansa ulosajossa Korsikan rallissa. • 2. TOUKO-KESÄKUU 1986 • 2. Jälkiviisaasti on nähty, että Supran mainittavaksi ongelmaksi on osoittautunut 7M-GE:n ja 7M-GTE -moottorien kannentiivisteiden pettäminen
Classic Vesijärvi -kierros, Messilän Camping 5.6. X100:sta ei siltikään saatu tuotantoautoa, sillä tuolloin työn alla oli etuvetoinen seuraaja Elan-mallille. KesäHeikki, Mobiilimäki, Turku 7.6. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Könnintie 125, Ylistaro 21.5. Alla ovat Celica/Supra-vanteet. Mama´s Classics -ajotapahtuma, Lempäälä 28.-29.5. 70´s Klassikot, Mobilia 11.6. Paukepäivät, Sastamala 28.-29.5. Pyyntihinta on pyöreät 30 000 dollaria. BF Meet, kaikenlaisten kulkupelien kokoontuminen, Vianor, Oulu 21.-22.5. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela 28.6. Ajoneuvonäyttely, Kuusamo 28.–29.5. Susirajan rompepäivät, Ylämylly 22.5. Rompemarkkinat Oulun automuseolla 11.6. 1 980-luvun alussa Lotus yhdisti voimansa Toyotan kanssa. Sen lisäksi, että Lotus kaipasi isoa kauppakumppania autojensa osatarpeisiin, Toyota saattoi hyötyä Lotuksen kokemuksesta alustasuunnittelussa. Stara Treffit MP-tapahtuma, Aulanko Camping, Hämeenlinna 11.-12.6. SAHK:n Päijät-Häme Ajo 11.6. Rompeja keräilypäivät sekä Suviajot, Sukeva, Iskola 5.6. Rompetori ja Wanhat Wehkeet -näyttely, Pori 11.6. Kuopion Keikka -veteraanikuorma-autojen ajotapahtuma 21.6. AHS:n rompetori Virkkalassa, Vanhan Kalkkitehtaan alue, Lohja 11.-12.6. Kansallisen museopäivän kokoontuminen, Kauhajoki 11.6. Temmeksen rompetori ja kevätmarkkinat 21.5. 9 04/16. Rompetori, Auran nuortentalo 28.5. Rompetori Sastamalan Vatajalla 28.5. VW-Open, Kiikala 28.5. Vuonna 1984 X100projekti eteni niin pitkälle, että etumoottorinen, takavetoinen ja avomallinen konseptiauto Viimeinen Colin Chapmanin aikana suunniteltu Lotusprototyyppi on löytynyt kunnostusta kaipaavana. Ainut valmistunut X100-konseptiauto myytiin huutokaupassa vuonna 1998, samaan aikaan muiden Lotus-konseptien ja Colin Chapmanin vanhan Lotus Cortinan kanssa. Valtatie 8 romutori, Laitila 18.6. Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma Länsi-Uudellamaalla 11.6. Sawolaeset perinnekonepäivät, Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi 17.-19.6. Kuninkaantieajo, Inkeroinen 21.5. Toyota Nostalgia 2016, Maakunnan Auto, Seinäjoki 17.-18.6. Unohduksiin jäänyt uniikki Lotus on tällä hetkellä myynnissä Teksasin Houstonissa, ja myyjätaho kertoo autoon löytyvän kaikki osat uudelleenkasaamista ja restaurointia varten. TAPAHTUMAKALENTERI Toukokuu 21.5. Fiat 127 Summer Special, ABC Hiekkasärkät, Kalajoki 11.6. Jarno Saarisen muistoajot, Ahvenisto, Hämeenlinna 10.-12.6. Colin Chapman menehtyi kuitenkin yllättäen vuonna 1982 Tästä työn alla olleesta X100-projektista tuli viimeinen Chapmanin kosketuksen saanut Lotus. Keski-Pohjanmaan Automobiilikerhon kevätnäyttely ja markkinat, Kokkola 22.5. Tämän yhteistyön hedelmänä oli pyöreämuotoinen, lyhyt ja leveä M100-Elan, jonka moottorina oli Toyotan sijaan Isuzun valmistama 16-venttiilinen voimanlähde. Kiilamainen, lujitemuovinen ajokki on Ristiin rastiin-artikkelissamme nähdyn tapaisen osayhdistelemisen kauneimpia helmiä: Toyotavoimalinjan lisäksi auton mittaristo on Opel Monzasta, jäähdytin Austin Allegrosta, takavalot Aston Martin Lagondasta ja vilkut Ford Fiestasta. Rompetori Camping Nyyssänniemessä, Keuruu Kesäkuu 3.-5.6. MasiinaMeeting, Rajamäki 5.6. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela 17.-19.6. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela 10.-12.6. Puruveden Ympäriajo, Savonlinna 11.6. Toukotaival-ajo, Kemi 21.5. AHS:n kokoontuminen, AirMotel Nummela Ainutlaatuinen LOTUS kasattiin Toyotan 4AGE-tunnusta kantaneella twincam-moottorilla, joka tunnettiin MR2:n lisäksi myös Corolla GT-mallista. Samaan aikaan Toyota kehitti pientä MR2-urheiluautoa, ja Lotuksen pajalla kaavailtiin uutta, vastaavan kokoista sporttia, johon saataisiin Toyotan moottori. Viimeinen niitti X100:lle ja Toyota-yhteistyölle oli General Motorsin astuminen kuvioihin, ja vuoden 1986 loppuun mennessä GM:llä oli 91 prosentin osuus Lotuksesta. AHS:n rompetori, Vanha kalkkitehdas, Virkkala, Lohja 14.6
Asiantuntijana rengasvalikoiman raakkaamisessa on ollut kuulu sompamies Walter Röhrl, jolla on varmastikin tarvittava käsitys renkaiden vaikutuksesta kunkin Porschen vietävyyteen märällä mutkaisella tiellä. Porschen hyväksymät Pirellit ovat jatkossa tilattavissa virallisista Porsche-keskuksista seuraaviin malleihin: 356 B/C, 911, 911 G-malli, 924, 944, 928, 968, 964, 993, 996 sekä Boxster 986. Jenkkimallin ’02 on muokattu eurooppalaiseen ulkoasuun pienemmillä puskureilla, minkä lisäksi alusta on uusittu Koni/Eibach/Wilwood -osilla. Vanhimmillaan Pirellin katalogista saa passelit kumit niinkin iäkkääseen Porscheen, kuin vuoden ’59 356:een. ”Aircooled Arm Shell” -niminen keinutuoli laadittiin Luftgekühlt-tapahtumaa varten, ja niitä tehtiin vain viisikymmentä kappaletta. Ratti ja vaihdekepin nuppi ovat Nardilta. 10 04/16. Clarionin Bemari KIIKUN KAAKUN Keinutuoleja on monta sorttia, mutta tämä Deus Ex Machina -nimisen pajan istuin on varsin erikoinen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta P orsche ja Pirelli ovat lyöneet kättä yhteen renkaiden merkeissä. Yksi ensimmäisistä restaurointitöistä on vuoden 1974 BMW 2002, jota on modernisoitu sopivasti, silti alkuperäistä kunnioittaen ja M10moottori säilyttäen. Lasikuituinen tuoli on rei’itetty samalla mallilla kuin 50-lukuisen Porsche 356 Speedsterin istuin, ja sen valmistusprosessi on myös peruja tuolta vuosikymmeneltä. Pirelliltä saa nyt tarkalleen kuhunkin Porsche-malliin sovitetut renkaat, mikäli renkaiden sopivuudesta on ollut tähän asti epäselvyyttä. Valmistajan mukaan 70 prosenttia kaikista koskaan valmistetuista Porsche-yksilöistä on yhä jäljellä, ja niinpä näihin on kehitetty kaikkiaan 32 uutta rengasta. porschen kumit Ä änentoistovalmistaja Clarionin yhdysvaltalaissiipi on aloittanut mielenkiintoisen Clarion Builds -projektikokonaisuuden, jossa klassikkoautoja käydään läpi mutteri mutterilta, ja lopputulos koristellaan Clarion-hifillä. BBS-vanteet sopivat hienosti klassiseen pikku-Bemariin, ja keskikonsoli on maltettu pitää uudenaikaisesta näytöstä huolimatta vanhahtavana
Moottori oli 1.4-litrainen kaasutinversio. 11 04/16. Ilkeämielinen voisi todeta, että englantilaisittain työnlaatu olisi voinut jo vastata lopullista tuotantoautoa, mutta viiden vuoden kehitystyön jälkeen MX-5 muotoutui hieman erinäköiseksi tuotantoversioksi. Tuttuja yksityiskohtia voi toki tästäkin V705-nimisestä konseptista bongailla – ja tärkeintä oli se, että kyseessä oli täysin ajettava ”proof-of-concept” -auto, eikä vain savimalli. Miljoona Miataa Tehtaan linjalta on huhtikuun loppuun mennessä rullannut miljoona kappaletta Mazdan MX-5 Miata -urheiluautoja neljän eri mallisukupolven aikana. KUVAT: clarion bmw E rityisen mielenkiintoinen tutkielma on tämä 1980-lukuinen konseptimalli, jolla Mazdan johtoporras vakuutettiin koko projektin kannattavuudesta. IAD-nimisellä suunnittelufirmalla (International Automotive Design) Worthingissa, Englannissa teetetty tutkielma oli RX-7:n taka-akselilla varustettu yhdistelmä takavetoisen 323:n osia
Teoksen suositushinta on 37,50 euroa. Kultaisia rallimuistoja H uhtikuussa julkistettiin moottoriurheilun erikoistoimittaja Erkki Vanhasen viimeisin teos, Rallin kultaiset vuosikymmenet. Lukuisia moottoriurheilukirjoja kirjoittaneen Vanhasen mukaan ehdottomasti viimeinen, mutta tilaisuutta juontaneen Tomi Tuomisen mielestä tähän piti suhtautua epäilyksellä hän kun kertoi olleensa vuosien mittaan jo viisi kertaa mukana julkistamassa Vanhasen ”viimeistä kirjaa”. Suomen Historia Tarinoita menneisyydestä www.suomenhistoria.. JULKISTAMISTILAISUUDESSA vieraili rallimaailman eläviä legendoja. Sivuja on yhteensä 184, joista parikymmentä koostuu kirjan lopun tilasto-osiosta. Kirjan sivuilla ovat äänessä useat suomalaiset takavuosien rallimestarit, jotka paitsi kertaavat oman aikansa tapahtumia ja taustoja, myös arvioivat lajin kehitystä, nykytilaa ja tulevaisuutta. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. Alfamerin kustantama kirja on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista sekä kustantajan nettikaupasta. Tomi Tuomisen jututettavana lentävien suomalaisten käsitettä luonut rallipersoona isolla R:llä, Rauno Aaltonen. Uusi teos tarjoilee nimensä mukaisesti tietoja tunnelmapaketin ralliautoilun kansainvälisistä mutta etenkin suomalaisista huippuhetkistä lähtien aina Timo Mäkisen Monte Carlo -voiton ja Rauno Aaltosen ralVakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta lin EM-pystin vuodesta 1965. Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti www.tuning.. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. • Puhelimitse: 03-2251 948. Hieno oivallus on, että rallikuljettajien lisäksi kirjassa on päästetty ääneen myös lajin tärkeitä kotimaisia taustavaikuttajia. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat www.isotkoneet.. Leppoisalla tyylillä kirjoitetun teoksen maukkainta antia ovat kuljettajien tarinat vuosikymmenien varrelta sekä niitä mehevöittämään valitut tunnelmalliset valokuvat. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.
Harrastajaystävällinen hintataso. Artikkelissa mainittu Pohjanmaan-vuosien rekisterinumero nimittäin sai seinäjokelaisen Timo Penttilän aavistelemaan, että kyseessä olisi hänelle ennalta tuttu yksilö. Painijoukkueen Karmann-kyyti E dellisessä numerossamme esitelty Arto Rauhalan ’65 Karmann-Ghia typ34 toi toimitukseemme kivaa palautetta auton varhaisvuosiin liittyen. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Ihmetystä vaan herättää, miten sinne sopi neljä tai viisi raavasta painijaa ja minä?” Liekö tiivistunnelmaisella reissulla ollut asiaan vaikutusta, mutta joka tapauksessa Timosta kasvoi sittemmin volkkaristi: tuoreempien Volkswagenien lisäksi omistuksessa on pirteä Golf 1.5 LS ’74 ”Auto on aivan alkusarjan yksilöitä, joku 6850. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Tallessa ollut patinoitunut, todennäköisesti Nurmossa vuonna -67 otettu valokuva varmisti ounastelun osuneen kohdalleen. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. Auton on säilynyt alkuperäisenä, mihin on vaikuttanut varmaan se, että auton osti uutena Porissa silloin 60-vuotias naisihminen, joka luopui autosta vasta vuonna -95”, hän kertoo. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Olen itsekin saanut nauttia tuon Volkkarin kyydistä muutaman kuukauden ikäisenä Helsingistä Nurmoon isäni ja hänen painituttujensa kanssa. ”Auto oli vuonna -67 isäni parhaan kaverin hallussa Nurmossa, tämä kaveri toimi silloin automyyjänä Nurmossa sijainneessa VW-liikkeessä. koskaan valmistettu Golf
Timo tuntee autonsa vaiheet tarkoin, sillä hän on ollut mukana jo autoa ostettaessa ja mieleen onkin piirtynyt tarkkoja muistikuvia kaupanteon vaiheista. LAPSUUSAJAN TAUNUS Ford Taunus 12M ´67 14 04/16. Timo Hirvi perheineen ajelee ahkerasti kesätapahtumissa isänsä aikanaan uutena ostamalla 12M-Taunuksella
Lappeenranta 15 04/16
Puretun korjaamohallin paikalla on nykyään iso market. Uuden auton osto oli viisivuotiTeksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 16 04/16. ”Muistan hyvin kun Anglian moottori oli purettuna nurmikolle tallin eteen”, Timo Hirvi tarinoi. Matkustamo ja varsinkin tavaratila tuntuivat reilunkokoiselta Angliaan verraten. Kone tuli kuntoon ja kaupanteossa päästiin eteenpäin. Moottoria avatessa äänen syyksi paljastui vioittunut männäntappi. Lappeenrannan Autokeskuksen myymälä sijaitsi kaupungin keskustassa Säästöpankin talon kellarikerroksessa, ja tallessa olevien dokumenttien mukaan Taunus 12M luovutettiin siellä uudelle omistajalleen 14.10.1967. Metsästysreissulla kastunut ja ryvettynyt karjalankarhukoirakin mahtui matkustamaan apukuljettajan puoleisessa jalkatilassa penkkiä likaamatta. Loputtoman pitkältä tuntuneen ajan kuluttua isä tuli automyyjän kanssa ulos toimistosta, ja myyjä tiedusteli kohteliaasti uudelta omistajalta saako hän vielä ajaa auton ulos liikkeestä. Taisto tarjosi vaihdossa vuosimallin -61 Angliaa. Koko nelihenkinen perhe oli kyydissä kun automyyjä suoritti koeajon Anglialla todetakseen sen kunnon. Molemmilla tyyleillä on Taunuksen suunnittelija leikitellyt. Timo mieleen on painunut tarkka muistikuva kun kauniina lokakuisena päivänä Autokeskuksen korjaamorakennuksen pesuhallin ovet ovat auki ja perheen uutta punaista autoa vahataan. Moottorista tuleva kilkutus kiinnitti huomion, ja myyjä totesi, että ääni on saatava pois ennen kuin auto hyväksytään vaihdossa. Isompia haavereita auton kanssa ei koskaan käynyt, mutta reilun vuoden Ford Taunus 12M ´67 PUNAISEN auton verhoilusta ei uusia värejä löydy. aan pikkupojan mielestä merkittävä tapaus, ja Timo muistaakin edelleen tarkasti ostopäivän ja sen tapahtumat. Taisto meni myyjän kanssa pieneen toimistokoppiin puolison ja poikien jäädessä odottelemaan autohallin puolelle. Kaksi talvirengasta vaihtuu neljään Taunus osoittautui tekniikaltaan kestäväksi ja kaikin puolin luotettavaksi perheautoksi. Kotiin tullessa oli jännittävä hetki, kun kokeiltiin mahtuuko Taunus Anglian mittojen mukaan tehtyyn talliin. VAATIMATON on kaunista siinä missä yksinkertainenkin. Kun Lappeenrannan Autokeskus tarjosi Taisto Hirvelle syyskuussa P6-korimallista Ford Taunusta vielä vanhalla hinnalla, ovella oleva devalvaatio vauhditti merkittävästi ostopäätöksen tekemistä. Pelko osoittautui turhaksi, ja Taunus sujahti sievästi kotitalliinsa. Ennen luovutusta Taunus vielä pestiin ja vahattiin. Perhe katseli kadun reunassa kun myyjä peruutti auton jyrkkää luiskaa pitkin ylös kadulle. Pienet alumiiniset yksityiskohdat sekä mustat muoviosat erottuvat selkeästi kokonaisuudesta. V uonna 1967 lokakuussa toteutunut devalvaatio siirsi monen uudesta autosta haaveilevan hankintaa tuonnemmaksi – tai sitten päinvastoin. ”Myyjä seisoi punaisen Ford Taunuksen vieressä, läiskäisi kädellä etulokasuojaan ja sanoi: tämän auton saatte”, Timo muistelee
Kunnostettu Taunus sai jäädä enimmäkseen kesäisen harrasteauton rooliin, vaikka se 17 04/16. ”Hyvin pian Taunukseen ilmestyi nastarenkaat myös taakse.” ikäisenä Taunus sai lieviä peltivaurioita ojaanajossa Nuijamaalta sukulaisvierailulta tullessa. ”Toinen pieni haaveri kävi, kun äiti peruutti kaupan pihalla pois parkkiruudusta ja oikea etukulma raapaisi viirun viereisen Vauxhall Vivan kylkeen. Niin hiljaa ei voi ajaa, että auton saisi mutkittelematta etenemään”, Timo huokaa. Korjauksesta aiheutunut 1157 markan lasku on edelleen tallessa. Uudenvuodenpäivänä 1984 Taunuksen mittarissa oli 112 000 kilometriä ja oli tullut aika tehdä perusteellinen kunnostus. Moottorissa ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta venttiilien nakutus hieman huolestutti. Varusmiespalvelus Korian varuskunnan raskaskonehallilla pienensi hieman yhden talven ajomäärää. Taunus kiepsahti ympäri liukkaalla tiellä ja päätyi ojaan perä edellä. Isä rauhoitteli meitä ja sanoi ettei tässä ole mitään hätää.” Etulokasuoja meni ruttuun ja etumaskin kehys rypistyi sen verran, että se vaihdettiin myös, mutta koska keskiosaan tuli ainoastaan pieni painauma, se jätettiin. Takalokasuojien kaaret hitsattiin myös kuntoon. ”Sen arvaa mitä tapahtuu kevytperäiselle autolle jäisellä tiellä. Pitkän harkinnan jälkeen joulukuussa 1980 kotipihaan ilmestyi uusi punainen Taunus. Timo vietti autotallissa lähes kaikki arki-illat ja viikonloput aamusta iltaan ja valmista tuli toukokuun alussa. ”Lokasuojan alla on pari hyllyä joihin kuravesi jää seisomaan”, Timo selittää ruostevaurioiden syntyä. Paksun korikitin alle oli päässyt kosteutta ja se oli tehnyt tehtävänsä. Keväällä -81 ammattikoulusta valmistunut nuorimies kulki Taunuksella työmatkansa talveen -84 asti. Hapertuneet etulokasuojat vaihtuivat kokonaan uusiin. Remontin yhteydessä sylinterit porattiin ensimmäiseen ylikokoon ja samalla uusittiin venttiilit sekä laakerit. ”Peltiseppä teki mallin mukaan uudet, kun silloin ei ollut enää varaosia saatavana. Taunukseen ei tullut isompia vaurioita, mutta oikea etulokasuoja taittui ja siihen tuli pieni painauma.” Tuoreella kortilla Taunuksen rattiin Joskus 1970-luvun puolivälin paikkeilla auton korissa alkoi olla pikkuhiljaa lisääntyviä ruostevaurioita ja Taisto ryhtyi katselemaan uutta autoa. Osien löytyminen oli jo kovan työn takana. Jos Taunuksessa olisi alusta asti ollut sisälokasuojat, vaurioilta olisi varmaan säästytty, tai ne olisivat ainakin olleet pienemmät.” Tekniikka avattiin ja korjattiin siinä oletuksessa, että alkuperäisosia ei enää kauaa olisi saatavilla. Hyvin pian tapahtuman jälkeen Taunukseen ilmestyi nastarenkaat myös taakse. ”Esimerkiksi 1,3–litraisen moottorin kannentiivisteet sekä imusarjan tiiviste löytyivät vasta kun olin soitellut lähes kaikki Suomen Ford-piirimyyjät ja merkkikorjaamot läpi. Talvirengaspakkoa ei vielä ollut ja Taisto oli ostanut nastarenkaat ainoastaan etupyöriin. ”Henkilövahinkoja ei tullut, mutta me veljekset pillahdettiin itkuun, kun säikähdettiin tapahtunutta. Nythän osien saatavuus on uustuotannon myötä helpottunut, mutta laatu ei liene aivan alkuperäistasoa”, omistaja arvelee. Vanhaa 85 000 kilometriä ajettua autoa ei annettu vaihdossa, sillä perheessä oli yksi kuljettaja lisää kun Timo oli ennättänyt ajokorttiikään
Alkuperäiset vuoteen 1984 asti, ja nykyiset siitä lähtien kun Timo sai auton omaan käyttöönsä. Museorekisteriin Vuonna 1992 Timon Taunus saavutti museoajoneuvolta vaadittavan iän. Hirvi on huomannut nettikeskusteluissa moitittavan ankarasti uustuotanto-osien kestävyyttä, joten vanhatkin on pantu talteen siltä varalta, että niille tulee vielä tarvetta. TIMO yhdessä Niko-pojan ja Sirkka-puolison kanssa. Menneenä kesänä Fordilla osallistuttiin Kuninkaantieajoon, Puruveden Ympäriajoon ja kaksipäiväiseen SuurSaimaan ympäriajoon. joskus poutapäivinä palveli työmatkan kulkupelinäkin. ”Purin auton vielä uudestaan ja kori maalattiin kokonaisuudessaan tarkasti alkuperäiseen sävyyn”, Timo kertoo. Takapuskurin pakoputkenpuoleinen Ford Taunus 12M ´67 18 04/16. Kuljettajan penkin istuinosaa on korjailtu muutamalla purkuauton penkistä otetulla korjauspalalla, mutta selkänoja on vieläkin kokonaan alkuperäinen. Museotarkastuksen jälkeen kilometrejä on kertynyt varsin maltillisesti ja Taunuksen matkamittari näyttää nyt 147 000 kilometrin lukemaa. Ainoana huomautuksena kirjattiin kojelaudan kello, joka ei ole alkuperäisvaruste. ”Tässä oli jo sellaisia vuosia, että mittariin tuli alle 100 kilometriä kesässä, mutta nyt viime vuosina olen ajellut enemmän”, harrastaja kertoo. Jos haluaisin nyt uusia, niin tiivisteet olisi tehtävä yhdistelemällä kahdesta erilaisesta metritavarana myytävästä kumista.” Taunuksessa on koko ajan ollut istuinpäälliset. Tuulilasin ja muidenkin lasien tiivistekumit ovat vahvaa ja kestävää laatua, mutta alkuperäiset ovien tiivisteet ovat hapertuneet olemattoman ohuiksi. ”Ostin onneksi uudet 1980 –luvulla Fordilta. Vuonna 1994 auto hyväksyttiin museorekisteriin. SIISTIIN kuntoon viimeistelty konehuone kätkee peltinsä alle kompaktin kokoisen V4-moottorin. Taunuksessa on ollut alla sekä vyöettä ristikudosrenkaita. Timon isä Taisto osti Taunuksen kun Timo oli viisivuotias saman ikäinen kuin oma poika on nyt. Vuosien myötä Taunuksen V4moottori on osoittautunut varsin luotettavaksi, mutta kori sen sijaan on melko ruosteherkkä, etenkin alaosistaan. Alustan nivelet, raidetangon päät ja alapallot olivat viime talveen asti alkuperäiset. Kromiosat takapuskuria lukuun ottamatta ovat edelleen alkuperäiset. ”Lieneekö se syynä siihen että aikanaan niin yleinen P6-korimalli on nyt niin harvinainen”, Hirvi arvelee. Autoa kuvatessa autossa oli ristikudosrenkaat, jotka ovat osoittautuneet pitävämmäksi hiekkatieajossa, mutta nyt kun ajellaan enimmäkseen asfalttiteillä, alla on taas vyörenkaat. Nyt niiden tilalla on kymmenen vuotta sitten ennakkoon hankitut uudet osat
01 Merkki ja malli Ford Taunus 12M 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Lomalla ajotapahtumassa Timo pyörittää yhden miehen maansiirtoyritystä kaivurin ja traktorin voimin. Sinikka-puoliso ja Niko-poika ovat aina innolla mukana. 19 04/16. ”Taunus on kiva auto”, Niko kommentoi. Tilavuus 1305 cm3 (poraus 84 mm, isku 59 mm). Rengaskoko 155/13 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 23 sek, huippunopeus 130 km/h, kulutus 7,8 litraa/100km 09 Valmistusmäärä n. Paino 860 kg. ”Niko istuu yleensä takana leluineen. Talviaikaan tienistiä kertyy lumitöistä. Teho 50 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 93 Nm. Lohko ja sylinterikannet valurautaa, kannen yläpuoliset venttiilit. Pehmoinen takapenkki on mukava istua ja olemme lisänneet sinne lantiovyöt, jotta Nikon voi turvalisin mielin ottaa mukaan”, Sinikka kertoo. Tällä hetkellä Timolla ei ole ajossa muita harrasteautoja, mutta Anglialle alun perin rakennetussa pihatallissa odottelee Timon omistuksessa uudesta lähtien ollut 1987 Ford Escort museorekisteröintiä sallivaa ikää. Takana jäykkä akseli, lehtijouset, teleskooppivaimentimet ja rumpujarrut 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 4318, leveys 1603, korkeus 1400, akseliväli 2527, raideleveys 1321 mm. 385000kpl 9/1966 8/1970 pää on korvattu 80-luvulla hankitulla varaosalla. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta Edessä MacPherson joustintuet, levyjarrut, hammastankoohjaus. Yrittäjä malttaa kuitenkin irrottautua töistä kesäaikaan sen verran, että osallistuu useampaan vanhojen autojen ajotapahtumaan. LAPSUUDESTA tuttu Taunus on vuosien saatossa restauroitu perusteellisesti ja kunto onkin hieno yksityiskohtia myöten. Toisinaan Nikolla on ollut mukana aikuisen kokoinen nalle matkaseurana takapenkillä. ”Olen koulutukseltani sähköasentaja ja teinkin niitä töitä kymmenisen vuotta, mutta vuonna 1990 ryhdyin jatkamaan isäni aloittamaa yritystoimintaa”, hän kertoo
V-mallisen moottorin luotettavuus. ”K aikkialla maailmassa pidetään Taunus 12M sellaisen auton vertauskuvana, jolla on arvoa. – Käytännöllistä kauneutta ja lisääntynyttä moottorin suorituskykyä. Se omaa kaikki ne erinomaisen ominaisuudet, jotka ovat jo kauan osoittaneet arvonsa sekä kilparadoilla että tavallisessa ajossa. – Ja rentouttavaa ajoa joka tiellä.” 20 04/16. Ylellisen auton viihtyvyys ja mukavuus pienen auton hinnalla – sellainen on 12M!” Näin aloitti 12-metrisen Taunusvalikoiman värikkäisiin piirroskuviin luottava myyntiesite automallin ylistyksen, ja jottei uutuuden edistyksellisyys olisi jäänyt epäselväksi, löytyi teknisiä havaintokuvia varmasti riittämiin. Etupyörävedon antamat mainiot ajo-ominaisuudet. Todellista mukavuutta viidelle aikuiselle. ”Uusi 12M on voimakkaampi ja menevämpi! Sen uusi 1,3 litran V4 kehittää 63 kiihkeää hevosvoimaa, sekä huippunopeuden 130 km/t ja kiihdyttää auton 0-100 km/t 23,1 sekunnissa. 12M:n Teksti: Jan-Erik Laine ”TUNNETTU arvostaan, Taunus 12M. Nerokas arvoauto Arvokkaiden varusteiden ja nerokkaiden ratkaisujen ´67 Ford Taunus 12M oli huolellisesti suunniteltu auto, jonka kulmikkuudelle löytyi myyntiesitteestä muitakin merkityksiä kuin tyylikkyys. 12M:ssä on monia arvokkaita vakiovarusteita, joita pidetään usein lisävarusteina. Edessä olevien levyjarrujen luoma turvallisuus. Uusi jousitusjärjestelmä. Kiihkeitä hevosia Koska varmasti monelle lojaalille Ford-asiakkaalle siirtyminen V4moottoriin ja etupyörävetoon tuntui vieraalta ja jopa epäilyttävältä, oli perusteltua jo esitteen ensimmäiseltä aukeamalta aloittaa ennakkoluulojen karistaminen. Tänä vuonna sen arvo on entistäkin suurempi
Kun moottori ja vaihteisto olivat vetävien etupyörien päällä, tartunta tiehen oli paras mahdollinen. Itse ohjaus on sekä kevyt että tarkka – ahtaat paikoitustilat ja vilkas kaupunkiliikenne eivät pelota Taunus 12M:n ajajaa!” Naapurin tavarat Etupyörävedolle löydettiin runsaasti perusteita 12M-Taunuksen kokoiselle ja painoiselle autolle. Taunus 12M:n tavarasäiliössä on tilaa vaikka naapurinkin matkatavaroille.” Hauskaa pitämään 12-metrisen turvallisuus rakentui järkevästi suunnitelluista yksityiskohdista. Mukavuudesta oli kiittäminen onnistuneesti muotoiltuja ja ylellisen leveitä istuimia ja turvallisuutta toivat pehmustettu kojelauta, syväkeskeinen ohjauspyörä sekä johdonmukaisesti ryhmiin sijoitetut hallintalaitteet. Etupyöräveto toi tullessaan myös entistä enemmän tilaa: ”Koko voimansiirtojärjestelmän ollessa konepellin alla ei tarvita hankalaa voimansiirtoakselin tunnelia. Moottorin ja voimansiirtolaitteiston yhdistelmä on kerrassaan nerokas.” Jos etupyörävedosta tuli mieleen kankea ajettavuus, saattoi tämän mielikuvan heivata uuden Taunuksen myötä: ”12M:n uusi ohjausjärjestelmä tekee auton ohjaamisen helpoksi ja pienentää auton kääntöympyrän halkaisijaa yli metrillä; se on nyt vain 10,8 m. Ilmanottoaukko vetää sisään pölytöntä ja pakokaasutonta ilmaa. Nerokas arvoauto ”OVET ovat leveät ja niiden avautumiskulma on varmasti riittävä”, havainnollisti esite. Kaiken lisäksi tavaratilakin on suurempi – koska taka-akseli on etupyörävetoisessa autossa erittäin hoikka. Päivästä toiseen, olkoon matka pitkä tai lyhyt, 12M:ssä matkanteko sujuu Teiltä ja perheeltänne joutuisasti, varmasti ja mukavasti … saavutte perille pirteänä ja rentoutuneena – valmiina pitämään vaikka hauskaa!” 21 04/16. Takapylväissä olevat poistoventtiilit päästävät ilman jatkuvasti vaihtumaan pitäen Teidät ja perheenne pirteänä. Tästä syystä Taunus 12M:n lattia on täysin tasainen. Kaikki mittarit ovat tarkkoja ja helposti luettavissa ja sijoitettu suureen, suoraan kuljettajan edessä olevaan mittaritauluun.” jousitusjärjestelmä on kehitetty McPherson-tyypistä. Ratkaisun tuloksena etenkin talviajoon saatiin parempaa vakautta, mikä lisäsi luonnollisesti hallittavuutta ja turvallisuutta. Voima siirtyy suoraan vetäviin pyöriin suuremman tehon saamiseksi. Vakiovarusteisiin kuuluneet etupyörien levyjarrut takasivat kaikissa olosuhteissa tasaisen jarrutuksen, jonka kehuttiin olevan omiaan myös säästämään renkaita. Niiden verhoilukankaat on valittu ottamalla huomioon sekä kestävyys että mukavuus.” ”ALLA oleva kaavio osoittaa, kuinka ilma kiertää jatkuvasti poistuen ylipaineventtiilin kautta ulos.” ”SYVÄLLE upotettu mittaritaulu on suojattu heijastumisilta sekä päivällä että yöllä. Minkäänlaisia häipymistai lämpenemisilmiöitä ei niissä havainnut ja itsesäätyvinä ne olivat huolettomat. ”12M:n tehokas lämmitysja tuuletusjärjestelmä toimittaa kaikkina vuodenaikoina sisään miellyttävää raitista ilmaa. Vankat kierukkajouset sallivat etupyörän liikkua ylös ja alas – ”seurata iskua”, kun pyörät kohtaavat kohouman. Sisällä odotti onnistuneesti muotoillut istuimet, joiden ”pehmusteet ovat sopivan pehmeät, mutta tukevat. Myös jalkatilaa on enemmän kuin runsaasti, joka taas johtuu lyhyemmästä V-moottorista. Putkimalliset iskunvaimentimet nielevät tien epätasaisuudet ja tärähdykset hämmästyttävän tehokkaasti.” Vaikka automerkki valmisti takavetoisia autoja ties kuinka montaa mallia, 12M Taunuksen kohdalla oli etuveto selkeästi ainoa järkevä ratkaisu: ”Kolmipisteinen moottorin ja etuakseliston kiinnitysjärjestelmä on vankka ja kiinteä
”AUTOSSA on runsaasti tilaa viidelle aikuiselle, tilaa ottaa mukava asento ja nauttia matkasta.” Kulmien tarkoitus Myyntiesite painotti kiinnittämään huomiota myös auton yksityiskohtiin, sillä Taunuksen suunnittelijoille ei mikään yksityiskohta ole ollut liian vähäpätöinen. ”12M:n loivasti viettävällä konepellillä ja takalokasuojuksilla on esim. Nämä on huolellisesti suunniteltu tarkoituksella antaa Teille samalla hyvä ja selvä näkyvyys edessä ja takana olevalle tielle piilottamatta kuitenkaan auton neljää kulmaa, joiden avulla pystytte määrittämään täsmälleen autonne kulmien sijainnin.” Vakiovarusteisiin mainittiin kuuluvan myös pehmustetut häikäisysuojat, taustapeili sekä erikoisiksi mainitut kolmipisteturvavöiden kiinnityspisteet. Tällä oli tärkeä vaikutus ajomukavuuteen ja turvallisuuteen. muutakin merkitystä kuin vain tyylikkyys. ”Perheauto jossa on sitä jotakin – mikä on 12M Coupén tyylikkyyden salaisuus. Siitä löytyi matkustustilaa viidelle ja epätavallisen runsaasti jalkatilaa. Ylellisyysvarusteisiin kuuluivat säädettävät takasivuikkunat, kiiltävät ikkunapuitelistat ja perävalojen kehykset, leveämpi tuulilasin kehyslista, peruutusvalo, puskurien koriste22 04/16 Taunus 12M. Itse turvavyöt saikin sitten jokainen hommata omatoimisesti. Urheilullista ulkonäköä ja ylellisyyttä tarjosi 12M Coupé. Ehkä se on pitkässä loivasti taaksepäin laskeutuvassa kattoviivassa, joka tuo mieleen ”fastback´in”. Tai ehkä se on ne monet ylelliset varusteet sisäpuolella – jotka on suunniteltu antamaan Teille enemmän iloa ajamisesta.” Luiskaperän varusteluun kuulivat vakiovarusteet, erikoislisävarusteet, sekä De luxe-varusteet, joita voi saada ainoastaan erikoistilauksesta muihin malleihin. Takapenkkiläisten päätilasta ei mainittu sanallakaan. Ehkä se on V4:n kiihkeä voima, joka odottaa konepellin alla. MYYNTIESITE korosti 12M Coupén olevan, kaikesta ylellisyydestään huolimatta, myös käytännöllinen perheauto. Näitä olivat seinästä seinään ulottuva matto, De luxe-verhoilu, turvakahvat, De luxehäikäisysuojat ehostuspeileineen ja kiiltävät verhoilun koristenauhakkeet. Tyyliä ja tilaa Nöyrien automallien tapaan myös 12-metrinen Taunus taipui kaikkiin tarpeisiin
Läpikotaisin kokeiltu Auton kestävyydestä ei jäänyt epäselvyyttä, sillä sen osoittivat mallilla tehdyt 1 500 000 testikilometriä, joilla varmistettiin Taunuksen omistajille auton kestävyys ja luotettavuus. Espanjaan ottamaan selville, minkälainen vaikutus lämmön, pölyn ja huonojen teiden yhdistelmällä on autoon. suojukset ja pyörien koristekapselit. Taunus selvitti kunnialla vaikeudet! Kuukausi toisensa jälkeen, tammikuusta joulukuuhun v. ”12M lähetettiin mm. 1965, 12M kulki edelleen voittaen kaikki tielleen tulevat esteet. Huom! Talviolosuhteissa ajo ja käynnistyskokeilut on suoritettu Suomessa. Tilamallien kohdalla esite mainitsi 1,5 litraisesta V4 moottorista, jonka 75 hevosvoimaa olivat luonteeltaan työhaluisia ja vieläpä taloudellisia. 12M pakettiauto tarjosi seinäpaneelein suljetun tavaratilan, jolloin koko takaistuin oli kokonaan poistettu. Farmariin mahtui viiden hengen kuorman kera epäilemättä koko naapuruston matkatavarat, ja kun takaistuin käännettiin lattiaan, tavaratila lähes kaksinkertaistui. 12M Taunuksen sai myös umpikylkipakuna ja kantavuutta molemmille tilaihmeille luvattiin 520 kiloa. Varustemahdollisuudet eivät kuitenkaan vielä tähän loppuneet: ”Vieläkin enemmän ylellisyyttä halutessanne voitte saada Coupén suosittuihin lisävarusteisiin kuuluvat valkosivurenkaat ja liukuvan teräskattoluukun.” 12M Taunuksen farmarija pakettiautomuunnokset ruodittiin myyntiesitteessä järkiseikkoja painottaen. FARMARILLA kelpasi kurvailla radiokauppaan hakemaan vaikka vähän isommatkin poppivehkeet. Kaupungissa ja maaseudulla, laajoilla tasangoilla ja jyrkillä vuoristoteillä 12M osoitti päivästä toiseen, mitä Fordille tyypillinen luotettavuus todella merkitsee.” Esitteestä ei tosin selviä montako autoa tähän 1,5 miljoonan kilometrin testiin oikein osallistui, mutta niin läpikotaisin ja joka kohdaltaan kokeilluksi automalli rääkissä tuli, ettei sitä enää ostajan tarvinnut kokeilemaan lähteä: ”Omistaessanne Fordin, jossa kestävyys on vakiovarusteena, ei Teidän tarvitse ajaa Espanjaan osoittamaan tämä todeksi, se on jo tehty.” 23 04/16
Ylöjärvi Itäi siä muistoja 24 04/16
”Silloin Tampereen Kissanmaalla asuessamme tuli oltua joskus naapurin miehen Trabantin kyydissä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Itäi siä muistoja 25 04/16. Hänen mukaansa Trabantiin ei tuolloin herättänyt mitään sen suurempia tunnelatauksia itäauto toki, mutta ajopeli siinä missä moni muukin. ”Samaa luokkaa se edusti autona kuin naapurin Moskvitsh Scandinavia tai Piikkinokka.” Moskvitsh olikin Ilkalle siinä mielessä tuttu merkki, että hänen isällään oli Piikkinokka-Mosse eli malli 401 vuonna -60 ennen kuin vuotta myöhemmin hankki Austinin. Kotimaan ratakahinoiden lisäksi hän osallistui 80-luvun alussa myös ratamoottoripyöräilyn MM-sarjan osakilpailuihin, ja tältä ajalta löytyy ehkä hieman yllättäen lisää sytyttäviä Trabantmuistoja. Siellä DDR:ssä pisti silmään, että varmaan 70 prosenttia henkilöautokannasta oli Trabanteja. Joskus -65 ja -66 tienoilla olin muutamaan otteeseen kyydissä marjareissuilla ja sellaisilla”, Ilkkaa muistelee. Hän kyllä hankki aikanaan Datsun 1000:n, mutta autoissa oli hänen näkökulmastaan kaksi pyörää liikaa: Ilkka oli nimittäin henkeen ja vereen moottoripyöräilijä. Ensimmäiset kahden tahdin rytmittämät muistot ovat peräisin 60-luvun puolivälistä Pirkanmaalta. Tampereella varttuneen ja nykyään Ylöjärvellä asustavan Ilkka Jaakkolan haave omasta Trabantista kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, vaikka näkökannasta riippuen haaveen toteuttamiseen meni aikaa puoli vuosisataa tai ainakin kolme vuosikymmentä. Trabant 601 S ’83 O n kahdenlaisia pitkäaikaisia haaveita: niitä joista tulee vielä pidempiaikaisia ja niitä jotka toteutetaan. ”Kun ajoin kilpaa, niin mentiin usein Ruotsin Trelleborgista lautalla Sassnitziin, joka kuului silloin 80-luvun alussa ItäSaksaan, ja ajettiin maan läpi, kun olimme matkalla esimerkiksi Tšekkoslovakiaan kilpailuihin. Samoin Ylöjärven Karhella oli nuoruuden kaverin sedällä Trabant. ”Tien päällä oli Trabant, joka veti perässään peräkärryä, joka oli tehty puolikkaasta Trabantista.” Kun lännessä oli tehty ”autoperäkärryjä” lähes poikkeuksetta hassuttelumielessä, niin itäsaksalainen Trabant-traileri oli mitä ilmeisimmin osoitus paitsi aidosta kärrytarpeesta, myös teknisesTrabantin kyydissä 60-luvulla taitetut ajomatkat ja havainnot DDR:n maanteiltä 80-luvulta jättivät Ilkka Jaakkolalle sen verran sympaattiset muistot, että omaksi harrastepeliksi oli pakko hankkia ehta itäsaksalainen. Kilpamoottoripyöräilyä 70ja 80-luvulla seuranneille Ilkka Jaakkola on varmasti tuttu nimi, sillä mies nappasi road racingissa useita SM-mitaleita, joista osa kullanhohtoisia. Ajokortti-ikään tullessaan Ilkalle autot merkitsivät vähemmän kuin monelle muulle nuorelle miehelle tuohon aikaan. Tuolta lähtien himoitsin itäsaksalaista Trabantia itselleni”, Ilkka kuvailee. Etenkin yksi näky jäi lähtemättömästi mieleen DDR:n teitä kolutessa
”Muistaakseni pari sataa sain vielä tingittyä hinnasta ennen kuin sovimme kaupat. Eikä Ylöjärvellä pitkään ihmetelty, vaan pistettiin saman tien toimeksi. Yhden päivän tongin verkkosivuja ja tutkin tarjontaa. ”Kun olin vuositolkulla asiaa haudutellut, niin sitten kerran vain aloin katsoa nettiä, että mistäs mää saan Trabantin. Auton toinen omistaja, Barkelsbyssä autoliikkeessä työskennellyt kaveri oli ajellut Trabilla jonkin verran, mutta osittain se oli toiminut sittemmin myös hänen työpaikallaan eräänlaisena maskottina. tä pellepelottomuudesta. Suomessahan niitä ei ole myynnissä oikein lainkaan, joten katselin niitä lähinnä Unkarista ja Saksasta”, kertoo Ilkka vuoden 2015 ensimmäisistä päivistä. Ja mikä ettei, myyntihetkellä tammikuussa -15 mittari kertoi auton kokonaisajokilometreiksi vasta reilut 54 000 kilometriä, joten 32 vuoden aikana Trabi oli maistellut ensin itäsaksalaista ja sitten vain saksalaista asfalttia nuukasti. Ja olihan saksalainen ihmeissään kun ilmoitin, että tulen hakemaan”, Ilkka naurahtaa. Vuosimallitai muita kriteerejä ei hänellä sen tarkemmin ollut. DDR kaatuu, Trabant jatkaa Trabant-ajatus iti Ilkan mielessä lopulta niin pitkään, että koko Itä-Saksa ehti kaatua ja nuorimmatkin Trabantyksilöt saavuttaa lähes neljännesvuosisadan iän. Mutta pieni viivyttely ei toki tässä tapauksessa estänyt viemästä hommaa maaliin saakka. Ainoa määrittävä tekijä oli, että kohteen piti olla hyväkuntoinen. Ja Saksasta sellainen näytti löytyvän, tai ainakin myynti-ilmoituksen perusteella ’83 Trabant 601 S tuntui täyttävän asetetun kuntotoiveen tyylikkäästi. Yhtä kaikki, tuo näky ja monet muut Itä-Saksassa kohdatut Trabantit saivat moottoripyörämiehen haaveen omasta Trabantista elämään. ”Auton hinta oli sopiva, ja myyjän mukaan auto oli ollut ennen häntä vain sen itäsaksalaisella ensiomistajalla.” Tämä itäsaksalainen, tiettävästi Berliinin seudulla asunut insinöörismies Horst Tscharntke oli hankkinut auton joulukuussa -83, minkä jälkeen Trabant 601 S oli toiminut hänen käyttöautonaan aina vuoteen -94 eli kolmisen vuotta vielä Saksojen yhdistymisen jälkeenkin. 26 04/16. Trabant 601 S KÄYTTÄMÄTTÖMÄSTÄ ja DDR:ssä virallisesti tarkastetusta Tournee-radiosta tuli pienellä virittelyllä soitin FM-taajuuksille. Tai ainakin hän omisti Trabantin tuohon asti, mutta voisi olettaa että suurin osa käyttöajokilometreistä autoon kertyi 80-luvun puolella
Tein pienen koeajon ja sitten Trabant peräkärryyn.” Kotimatka sujui sananmukaisesti myötätuulessa, josta vetoautokin tykkäsi: reilut 600 kiloa painavasta Trabantista huolimatta keskikulutus putosi 7,5 litran tietämille. Autoveroa tuli myöhemmin maksettavaksi noin 30 euroa. Omistamisen iloa lisäsi erittäin kivuttomasti sujunut rekisteröinti ja jopa vielä helpommin suoritettu katsastus. ”Sellainen jännä ilmiö kävi mennessä, että oli kauhea myrsky, minkä seurauksena umpikärry perässä C5-diesel, joka normaalisti vie alle 6 litraa satasella, vei vastatuulessa yli 15 litraa sadalla. ”Heti tykkäsin niin jumalattomasti”, Ilkka kuvailee ensimmäisiä ajoja. Matka Ruotsin kautta Saksaan saattoi alkaa. Vaikka tuore omistaja oli unelmoinut Trabantista vuosikymmeniä oli Barkelsbyssä suoritettu pieni koeajo vasta ensimmäinen kerta Trabant-merkkisen auton ratissa. Katsastuksen kanssa kävi niin, että eräs tuttu katsastusmies katsoi papereita, ja totesi ettei autoa tarvinnut heti katsastaa Suomessa, sillä sille oli suoritettu toisessa EU-maassa katsastus alle neljä kuukautta sitten.” Näin ollen lumien sulaessa Trabant-vauhdista pääsi nauttimaan täysin siemauk27 04/16. Tykättävää menoa Kotipuolessa Ilkka ajoi Trabantin heti tuoreeltaan tuttunsa luokse, missä pohjaa ja alahelmoja massattiin sekä puskureita ja konehuonetta paikkamaalattiin tarvittavilta osin. ”Rekisteröinti oli läpihuutojuttu: katsoivat vaan että runkonumero täsmää. Näin ollen kevättalvella -15 suoritetut ajot vasta kertoivat miltä pitkään haaveiltu kyyti oikeasti maistui. Tammikuun keleillä tuhannen kilometrin matka vastahankitulla Trabantilla olisi voinut olla turhankin elämyksellinen, mutta riitti tunnelmaa myös nykyauton puikoissa. Ilkka laittoi käyttö-Sitikkansa perään telikärryn, jolla normaalisti kuskataan hänen tuttavansa pojan Legends-kilpuria. ”Hyvältä näytti, ei mitään ikävää yllätystä. Piti oikein pysähtyä ja tutkia laahaako jarru tai jotain, kun ajotietokone kertoi huimasta keskikulutuksesta.” Perillä Barkelsbyssä odotti myönteinen yllätys Trabant oli jopa paremmassa kunnossa kuin myyntikuvien perusteella oli saattanut odottaa
Kun avasin sen, niin siellä oli muuntajan tai vastaavan Faradayn häkki irti. Tilasin uuden Saksasta, mistä olen tilannut myös paljon muitakin osia joita saattaa tulevaisuudessa tarvita.” Ilkan mukaan Trabantiin saakin osia paitsi edullisesti, myös erittäin monipuolisesti. Ainoastaan uusia kiertokankia ei ole tarjolla”, kertoo hän kokemuksistaan. Öljynä käytän Castrol 747:ää, se on maailman paras kaksitahtiöljy”, Ilkka painottaa ja lorauttaa vielä hiukan nostalgiaa sekaan. ”Lyhyt akseliväli ja kohtuullisen kova jousitus aiheuttaa sen, että etenkin hiekkatiellä auto on kauhea pompotin, mutta muutoin se on maantiellä yllättävän hyvä ajaa.” Vanha RR-mies ei ole sentään alkanut ihan hakea polvea sisäkurvan puolelle, mutta muutoin auton näppäryydestä on ehtinyt olla iloa niin kuskille kuin kanssaihmisillekin. ”Laitan pienen tilkan Castrol R30:ä. Sen metalliset lipareet oli taittamatta, mutta siitä huolimatta tarkastaja oli näköjään lyönyt leimat tarkastuspöytäkirjaan”, kertoo hän huvittuneena. ”Varaosia saa verhoilun kiinnikkeistä lähtien, samoin kaikkia moottorinosia. Öljyn lisääminen kaksitahtiseen on sekin moottoripyörien kanssa nuoruutensa viettäneelle pikemminkin nautinto kuin rasite. Auto on osoittautunut noin 4 000 Suomi-kilometrin aikana toimivaksi peliksi, joten omistaja on voinut keskittyä pieneen varusteluun ja varaosien hankintaan. ”Ainoa viallinen osa oli sähköistä pissapoikaa varmistava kojelaudalla oleva käsikäyttöinen pumppu, joka oli ruostunut jumiin. ILKKA Jaakkolan pitkäaikainen ajatus omasta Trabantista toteutui viimein eikä miestä ole kaduttanut hetkeäkään. AM-toimisena radiosta olisi ollut Suomessa lähinnä visuaalista iloa, mutta Ilkan tuttavissa on radioiden kanssa touhunneita kavereita, jotka muokkasivat laitteesta FM-radion. Laatikon sisällä oli kaikki paperit sisällä ja muun muassa tarkastajan leimat. ”Radio oli iskemätön, tehtaanpakkauksessa. ”Suurin haaste oli ollut löytää taajuuden säätöä varten sopiva potentiometri, mutta sellainen oli löytynyt, sanottaisiinko itämaisesta sotilastekniikasta.” Alkavaan kesään Trabant ja mies ovat enemmän kuin valmiina. ”Tällä voi vähän hauskuuttaa ihmistä, kun ajaa vauhdikkaasti kiertoliittymissä”, kehuu Ilkka Trabantin ketterää jämäkkyyttä. ”Kun tankkaan, niin laitan ensin öljyt ja sitten bensat perään. Mutta heilutellessa radiota, sen sisällä kolisi jokin irrallaan. Trabant 601 S sin. Auton kojelaudan komistukseksi ylöjärveläinen onnistui hankkimaan aidon itäsaksalaisen Tournee A341 -radion, joita käytettiin myös Wartburgien sävelradioina. Se on ikivanha kaksitahtiöljy, risiiniöljy, ja siitä tulee se hieno aromi.” 28 04/16. Kitkarenkaat pysyivät edelleen alla, mutta suvisäillä auton ajettavuutta pääsi maistelemaan laajemmin
Paino 615 kg. Takana erillisjousitus, eteen suunnatut kolmionmuotoiset tukivarret, poikittainen lehtijousi. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Teho 26 hv /4200 rpm, vääntö 54 Nm /3000 rpm. 01 Merkki ja malli Trabant 601 S 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Kaksisylinterinen kaksitahtinen ilmajäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. ALLE 60 000 kilometriä ajettu tekniikka on pelannut harrasteajossa ongelmitta. Poraus 72, isku 73 mm. Etuveto. Puristussuhde 7,6:1. 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräskehikko, Duroplastkoripaneelit. Edessä ja takana rumpujarrut. 07 Mitat Pituus 356, leveys 150, korkeus 144, akseliväli 202 cm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset alatukivarret, ylös sijoitettu poikittainen lehtijousi. TOIMINTAA parantaa 12 voltin sähköjärjestelmä, joka saapui Trabantiin juuri mallivuodelle -83. 08 Suorituskyky Huippunopeus 100 km/h 29 04/16. Ja toisaalta, ratamoottoripyöräilytaustansa myötä kaksitahtisten sielunelämä on omistajalle tuttua, jos entraamisen tarvetta jossain vaiheessa syntyy. Tilavuus 595 cm3
Suomikin sai pienen osansa näistä uuden läntisen Saksan loistoautoista. UUTEEN NOUSUUN Helsinki BMW 501 B ´54 30 04/16. Tänä vuonna kunnioitettavat 100 vuotta täyttänyt BMW on tuottanut ajajien iloksi monenkirjavia kulkupelejä historiansa aikana. Sodan jälkeiseen uuteen aikakauteen automerkki lähti uudella 501-mallillaan, joka sai Barokkienkeli-lempinimen kaarevista linjoistaan. Yksi niistä, välillä heikkoon kuntoon päässyt ´54 501 B, on palannut liikenteeseen perusteellisesti entisöitynä
Dixi ei autona hääppöinen ollut, mutta sen menestystä vauhditti sangen edullisen hankintahinnan lisäksi Saksan takerteleva taloustilanne, joka osaltaan suosi juurikin kaikkein huokeimpien kulkupelien kauppaa. Sporttisen 328-mallin tullessa markkinoille lunasti se monien mielestä paikan aikakautensa täydellisimpänä urheiluautona. Kun riehaantuneen Saksan rauhoittelu voimakeinoin alkoi, tärkeää oli kohdistaa toimet kaikkein kriittisimpiin tuotantolaitoksiin. Yrityksen toinen, lentokonemoottoreita kuluttajaläheisempi tukijalka oli moottoripyörien valmistaminen. 30-luvulle tultaessa markkinoille saatiin jo ihan omiakin autoja, ja malli toisensa jälkeen nostivat merkkiä kamppailemaan aina vain hienompien autojen markkinaosuuksista. Ennen siirtymistään autovalmistuksen pariin Bayerische Motoren Werke AG:n peruskiviä oli lentolaitteiden moottorointi. Siinä missä Mersu sai kunniapaikan toimia kolmannen valtakunnan ykköspirssinä, Bemarin voimavaroja kohdennettiin lentokonemoottoreiden kehittelyyn ja valmistukseen. Ensiaskeleen pelikentälle merkki otti vuonna -28 pikkuruista Austin 7-mallia Saksassa lisenssillä valmistaneen Automobilwerk Eisenach-tehtaan ostamisella, ja ”oma” auto saatiin kätevästi markkinoille vain lätkäisemällä Bemarin logo tuotannossa olleen Dixi-autonrääpäleen nokalle. B MW:n, tuon vilpittömän intomielisesti autoiluun suhtautuvan kannattajakunnan omaavan tuotemerkin pitkästä historiasta löytyy monenlaisia juonenkäänteitä ja markkinavaltauksia. Menetetyt tehtaat Terve kilpailu olisi saattanut viedä saksalaisautojen kehitystä yhä kiihtyvällä tahdilla ties kuinka pitkälle, ellei uutta maailmanjärjestystä kaavaillut valtionjohto olisi ryhtynyt ohjailemaan valmistajien toimintoja omiin tarpeisiinsa paremmin sopiviksi. 326ja 327-malleissa kuutosmoottorit vakiinnuttivat paikkansa Bemarin voimanlähteinä ja näiden kilpailukykyiset suoritusarvot, laadukas toteutus sekä upea muotoilu saivat jo usean Mercedestä autokseen harkinneen toisiin ajatuksiin. Kuten jotakuinkin kaikki motskarituotantonsa jaloilleen saaneet yritykset, myös BMW kohdensi mielenkiintoaan seuraavaksi alati kasvavien automarkkinoiden suuntaan. BMW:n Münchenin tehtaat oli valjastettu Luftwaffen Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 31 04/16
Uusi alku Läntiselle puolelle jääneellä Bemarilla ei ollut kuin romurautaa ja tehtaan BMW 501 B 32 04/16. BMW oli valinnan edessä, olisihan sotaa edeltäneenä aikana hankittu maine laadukkaiden loistoautojen valmistajana velvoittanut jatkamaan tätä perinnettä. Baurin tehtävänä oli toimittaa koriin tarvittavat peltiosat siihen saakka kunnes Bemari tulisi saamaan omat tilat ja tarvekalut korien valmistukseen. Been korvasi kivasti Eisenachin kaupunkia kuvastanut E, ja näin syntyneen uuden EMW:n logosta vaihdettiin vielä Bemarin sininen paremmin itäjoukkueen aatemaailmaa kuvastaneeseen punaiseen väriin. Koska auton koripeltien loihtimiseen tarvittavia jättimäisiä prässäystyökaluja ei ollut, eikä liioin edes tiloja sellaisille, oli tältä osin turvauduttava Stuttgartissa toimineeseen Baur-koripajaan. Ja niille joille se kasaantuu, tulee olla tarjolla Bemari, jolla pärjäämistään saattoi ilmentää. Toisaalta markkinatilanne oli ratkaisevasti muuttunut, ja hyvä jos monen autontarvitsijan ostovoimalla yllettiin edes jonkinlaiseen kääpiöautoon. Kun nujerrettu Saksa päätettiin jakaa liittoutuneiden kesken, jäi tämä autotehdas kuitenkin itäiselle puolelle, ja kun ”omallaan” saa tehdä mitä huvittaa, keksi itäinen joukkue jatkaa sen autotuotantoa entiseen malliin. Koska uuden auton synnyttäminen tyhjästä oli varsin kallista, oli monelta osin tyydyttävä kompromisseihin. rauniot, joten oli aivan sama mistä jälleenrakennusta aloitti. Bemarin autotehdas Eisenachin kaupungissa ei sen sijaan ollut pommittajien silmissä kiinnostava kohde ja se säästyi tuholta. Yhtiön valintaa lähes kaiken voimavaran sijoittamista uuteen loistoauton suunnitteluun on jälkeenpäin pidetty tilanne huomioiden jopa tyhmänrohkeana, mutta niin vain löytyi uskoa siihen, että varallisuudella on tulevaisuudessakin taipumus kasaantua varsin epätasaisesti. Suunnitteluosaamista löytyi toki haasteellisempiinkin tuotteisiin, ja kun tuotantotiloja saatiin kasvatettua, oli luonnollista siirtyä jälleen moottoripyörien valmistajaksi. Myöhemmin tehtaan hallinnan siirryttyä Itä-Saksan valtiolle vaihtui tuotemerkin B-kirjain pois, muistuttihan tuo läntiselle puolelle jaossa jääneestä Baijerin alueesta. pommija hävittäjäkoneiden moottoreiden valmistukseen, eikä näistä tehtaista paljoakaan jäljelle jäänyt kun liittoutuneiden pommikoneet yksi toisensa jälkeen tyhjensivät kuormansa tehtaiden yllä. Kun tehdasta saatiin uudelleen pystyyn alkoi tuotanto pannuista, kattiloista ja keittiötarvikkeista. Huhtikuussa -51 ensiesitelty uuden aikakauden BMW 501 edusti muotoilultaan tunnistettavasti merkin sotia edeltäneiden loistoautojen jatkumoa. Mikä tahansa veisi surkeasta tilanteesta eteenpäin. Rauhallinen kiihdytys Hienon auton tuottaminen markkinoille vei aikaa ja ensiesittelystä PARILITRAINEN rivikuutonen oli peruja sotaa edeltäneistä malleista. Kun kansakunnan taloudellinen tilanne alkoi pikkuhiljaa kohentua, alkoi henkilöautoillekin löytyä jälleen kysyntää. Tehtaan tilat, konekanta ja kassavarat eivät riittäneet aivan kaikkien ideoiden toteuttamiseen, ja jo suunnittelun alkuvaiheessa ymmärrettiin että moottorissa tultaisiin turvautumaan rivikuutosista hankittuun tietotaitoon. Alkuun tehoa oli vain 65 hevosvoimaa, mutta uuden kaasuttimen ja nokka-akselin myötä tehot nousivat 72:een vuonna -54
kestikin puolitoista vuotta ennen kuin ensimmäinen 501 rullasi tehtaan porteista. Yksi harvoista jotka tällaisen vuonna -54 kulkupelikseen sai hankittua oli Lohjan Kalkkitehtaan työnjohtajana toiminut Ruben Grönholm. Auto oli kyllä upea, mutta kompromisseihin turvautumisella oli hintansa. Yksilön nykyinen omistaja Jaakko Saransalmi tuntee autonsa tarinaa usealta vuosikymmeneltä. Suunnittelultaan sotaa edeltänyt, vajaa kaksilitrainen rivikuutonen tuotti 65 hevosvoimaa ja vaa´alle ajettu auto näytti painavan vielä paljon enemmän kuin sen suunnitteluhetkellä oli laskelmoitu. Lähes puolitoistatonnisella Bemarilla pääsi kyllä täysillä ajaneen Kupla-kuskin ohi, mutta kärsivällisyyttä suoritukseen tarvittiin. Automallin tuotantomäärät olivat alkuun vaatimattomia, hinnoittelu työtä elääkseen tekevien ulottumattomissa ja luotettavuudessakin oli vielä parantamisen varaa, mutta jokainen näistä seikoista saatiin kääntymään oikeaan suuntaan ajan kuluessa. Ensimmäiset parituhatta autoa olivat Baurin korittamia, ja kun Bemari sai oman koritehtaansa viimein pystyyn ja rullaamaan, oli seuraavana aika päivittää laiskanpuoleinen voimanlähde lähes tuplasti tehokkaammalla veekasilla. 33 04/16. Vuoden -54 Geneven autonäyttelyssä esitelty V8-versio sai mallinimekseen 502, ja vaikka kalliinpuoleinen tämäkin oli, saattoi sillä uuden kuutoskoneisen ponttooni-Mersun kuskille moikata autobaanalla ohittaessa. Yksi harvoista Vaikka 501 B hinnaston halvin malli olikin, 50-luvun alkupuoliskon Suomessa voitiin sellaisesta aivan johtajatason Bemarina puhua. Paljonko vastaavia autoja tuolloin maahamme saatiin, ei ole tiedossa, mutta siitä voitanee kai jotain päätellä että vuonna 2002 Grönholmin ´54 501 B Bemarin palatessa museoautona rekisteriin, oli niitä ennestään kilpien välissä tasan yksi. Kun tehtaan kapasiteetti oman korituotannon myötä kasvoi, saattoi lopputuotteenkin hintaa hiukan tiputtaa. Tämä siitä syystä ettei sitä jatkossa sekoittaisi hinnaston alkaenmalliksi lisättyyn 501 B-versioon, josta loisteliaisuutta oli harkiten raksittu myyntihinnan tiputtamiseksi. 50-luvulta ei autosta ole paljoa dokumentteja säästynyt, mutta ilmeistä on että työnjohtaja Grönholm on autostaan Vaikka 501 B hinnaston halvin malli olikin, 50-luvun alkupuoliskon Suomessa voitiin sellaisesta aivan johtajatason Bemarina puhua. Kun voimapuoli oli V8-mallin myötä saatu kuntoon, ei lippulaivan paikan jättänyt kuusipyttyinenkään vaikuttanut enää niin nololta, olihan se nyt suhteessa edullisempi vaihtoehto kiireettömille asiakkaille. 501 pidettiin edelleen varustelultaan loistokkaana ja mallin perään liitettiin kirjain A. Auton vaatimaton suorituskyky ei ollut suoranainen yllätys ja alkuvaiheiden suunnitelmiin kuuluikin voimanlähteen korvaaminen isommalla V8-moottorilla, kunhan mahdollisuudet sellaisen valmistamiseen vain parantuisivat
”Sen muistan että tässä ei sellaista ollut, mutta isä teki tähän sen”, Jaakko huomauttaa. Nykyisin entisen käsikaasun paikalla kojelautaa koristaa lämpömittari. BMW 501 B pitänyt, sillä hänen omistuksessaan Bemari ehti olemaan toistakymmentä vuotta. Ja miksipä ei olisi, kuuluihan loistovaunun varusteluun mm. 501 A-mallin varusteisiin kuului kojelaudassa ollut käsikaasu, mutta edullisempaan B-malliin ei. Kun talvi oli kunnostustöiden parissa kulunut, keväällä -68 kelpasi auto jälleen katsastusmiehelle ja se palasi liikenteeseen. Jaakko muistaa isänsä myyneen vanhan autonsa pois ja ostaneen kaasuhitsauslaitteet, joilla vastahankittuun Bemariin syntyi uutta lattiaa poisruostuneen tilalle. Tuolloin, kesällä -66 ruostevaurioidensa vuoksi katsastuksessa hylätty vanhahtava saksalaisauto on varmasti ollut henkiinjäämisensä osalta kriittisessä vaiheessa, ja toista vuotta se saikin odottaa ennen kuin riittävän pätevä bemaristi osti sen kunnostusprojektikseen. Hän laittoi vielä kolikon konepellille pystyyn ja se pysyi pystyssä moottorin käydessä.” Puuhastelu Bemarin parissa ei jäänyt vain peltitöihin ja kaasarin säätöihin, vaan autoon lisättiin myös varusteita joita siinä ei tehtaalta ollut. Autoon syntyi kotikonstein myös sisältä säädettävä kaihdin jäähdyttäjän eteen, jolla varsinkin talvella saattoi nopeuttaa moottorin lämpenemistä. Vuonna -64 oli perhe pakattava 340 Bemariin, sillä muutto työn perässä vei Saransalmet Karjaalle ja linja-auton kuljettaminen vaihtui kuorma-autojen viimeistelytöihin Sisun tehtailla. Niinpä uuden hankinnan myötä Viisnollaykkösen kohtaloksi jäi lohjalaisen autoliike R & R Selinin vaihdokkirivistö. KOJELAUTA on täynnä kauniita yksityiskohtia. Jaakko muistelee, että autossa olisi jo perheeseen tullessaan ollut lannevyöt, mutta ne ja isän asentama avaimella toiminut pääkatkaisija on sittemmin jätetty pois. Jaakon isälle, Tapani Saransalmelle Bemari oli automerkkinä tuttu, eikä häntä käsistään kätevänä ruostevauriot pelottaneet. Mieleiseksi varusteltu Tapani Saransalmen kokemus automerkistä oli kertynyt 50-60-lukujen taitteessa hankitusta ´51 BMW 340 -mallista, joka palveli tuolloin Pohjanmaan Paavolassa asuneen linja-autonkuljettajan kulkupelinä. Katonrajassa oleva kello matkasi osina Saksasta. 34 04/16. Kun auto palasi liikenteeseen, kertyi sen matkamittariin Tapani Saransalmen aikana vuosittain 10-15 tuhatta kilometriä, perheen pisimpien matkojen suuntautuessa aina kerran kesässä Pohjanmaalle. ”Kun kesäisin Pohjanmaalle tällä mentiin, niin isä halusi BEMARISSA asennoituu rauhalliseen ja arvokkaaseen ajotapaan, jarrut opettavat jättämään turvaväliä ja ristikudosrenkaat tuovat oman mausteensa ajoominaisuuksiin. Jaakko tunnustaa, että vaikka hän itse ei ole juurikaan autojen tekniikkaan perehtynyt, isänsä osaamista hän arvostaa: ”Muistan silloin aikanaan kun isä oli kova tekemään itse, niin kerrankin hän oli säätänyt kaasarin niin, että moottori kävi tosi tasaisesti. Syy luopumiseen lienee ollut ruostevauriot, joiden korjauttamiseen ei ole työnjohtajalla motivaatiota riittänyt. radio, kello ja jopa Eberspächer-bensalämmitin
Viimein vuonna 2001 oli aika kaivaa projekti tallista ja kuskata entisöitäväksi. Monta tekijää Auton entisöittäminen on aina ollut kohtuullisen hintavaa, mutta siihen verrattuna tupakointi se vasta rahamiesten hommaa onkin. Seisotus taivasalla ei ollut autolle hyväksi, ja kun siinä taas oli katsastusmiehen mielestä liiaksi ruostevaurioita, jäi se seisomaan vuosiksi pihalle. Bemarin tulevan entisöinnin rahoittamiseksi Jaakko avasi pankkiin erillisen tilin, jonne hän talletti joka kuukausi sen summan joka aikaisemmin oli tupakkaa polttaessa haihtunut savuna ilmaan. Jaakko tunnustaa, että jo 80-luvulla oli Bemarin entisöinti alkanut kiinnostaaa, mutta siihen ei löytynyt varaa, paikkaa eikä ammattitaitoakaan. ajaa aina yöllä jolloin oli viileämpää ja vähemmän liikennettä”, Jaakko muistelee ja jatkaa: ”Muistan yhdenkin lomareissun kun oltiin menossa sinne Pohjanmaalle ja tuli tällainen vastaan Saksan kilvissä. Tämä oli ihan täydellinen periaatteessa, mitä nyt jotain pientä hitsattavaa. 35 04/16. 18 vuoden käyttö ja 10 vuoden ulkosäilytys vaati veronsa, ennen kuin BMW pääsi kuiviin tiloihin. Pinnakapselit tuovat nykyisin ripauksen juhlavuutta linjakkaaseen loistoautoon. Välillä autoa siirrettiin Jaakon veljen pihamaalle, ja kaikkiaan kymmenkunta vuotta se rapistui ulkosäilytyksessä ennen kuin Jaakko järjesti sille säiltä suojaisamman leposijan. Koska harrasteautoa teki kuitenkin mieli ja ehjän harrasteauton hankinta on romukasan entisöittämistä edullisempaa, Jaakko toteutti vuosikausia säästämillä rahoillaan ensin lapsuuden unelmansa ja hankki valmiiksi TULLESSAAN vuonna -67 Tapani Saransalmelle, Bemarin pyöri alla sen omat pölykapselit. ”Se jäi silloin taivasalle ja pääsi niin huonoon kuntoon, vieläkin harmittaa että sitä ei tajunnut silloin. Muuten ei näitä juuri ollutkaan, siellä Karjaallakin missä me asuimme tämä oli ainut.” Säiden armoilla Nykyinen omistaja ei ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että perheen Bemarista tulisi aikanaan hänen autonsa, mutta kun vuonna -71 oli taskussa tuore ajokortti ja autokuume oli kova, tarjosi isä Bemariaan hänelle. Vuoden päivät Jaakko ehtikin autollaan kurvailemaan, ennen kuin se laitettiin seisontaan varusmiespalveluksen ajaksi. Vanhempi herrasmies ajeli sillä ja mehän moikattiin. Se olisi pitänyt heti laittaa säilöön johonkin kuivaan tilaan.” Kuivaan tilaan päästyään auto saikin odotella lähes parikymmentä vuotta, ennen kuin oli aikaa ja mahdollisuudet jälleen sen palauttamiseksi liikenteeseen. Ehjään autoon oli talvirenkaat ja kaikki. Hinnaksi sille keksittiin 1500 markkaa
Haavetta Bemarin entisöittämisestä ei kuitenkaan haudattu, vaan kun aika viimein kesällä 2001 oli kypsä, löytyi projektille tekijä ja aikatauluksi sovittiin alustavasti kaksi vuotta. BMW 501 B 36 04/16. Samana kesänä se nähtiin Barokkienkelien kokoontumisajoissa, jossa se oli vuosimalliltaan vanhin ja toinen kuutoskoneisista, viiden muun ollessa V8-moottorisia. Projektin hyvänä puolena oli se, että osiltaan auto oli jotakuinkin täydellinen, huonona taas sen mittavat peltityöt. Kromattavaa ei Barokkienkelissä paljoakaan ole, sillä kun auton teräskorista tuli painavanpuoleinen, suunnilleen kaikki siihen ripusteltu kiiltävä on painon minimoimiseksi valmistettu alumiinista aina puskureita myöten. Valtaosa entisöinnin työvaiheista on teetetty omien alojensa ammattilaisilla, mutta omaakin ongelmanratkaisukykyä on projektissa tarvittu. Vaikka B-mallissa alun pitäen on vain lautasmallin pölykapselit, kunnostettiin auton alle loisteliaammat, pinnavannetta jäljittelevät kapselit. Putkiradion kunnostuksen otti hoitaakseen Radioja Koneliike Markkanen Lappeenrannasta. Tämä helpotti entisöintiä, sillä pelkkä kiillotus tekee alumiinille ihmeitä. Hän soitteli kelloa jäljittäessään jo edesmenneen työnjohtajan pojalle, joka ilahtui hyvin muistamansa Bemarin henkiinjäämisestä, mutta kellon kohtalosta ei hänellä ollut harmainta aavistusta. Olihan BMW neliovisena loistoautona tehtävään sopiva ollen aikanaan Jaakon isän auto, myöhemmin hänen ensimmäinen oma auto ja kun kuljettajaksi lupautui vielä Jaakon veli, joka hänkin osaltaan oli ollut mukana entisöinnin alkuvaiheissa. entisöidyn ´64 Pyhimys-Volvon. Autosta oli kadonnut jo ennen sen Saransalmille tuloa häikäisysuojien välissä ollut kello, ja kun se siinä oletettavasti oli Grönholmin aikana ollut, päätteli Jaakko että se olisi saatettu jättää muistoksi hyvin palvelleesta autosta. BMW 501 harrastaja Ahti Lindstedtiltä Kangasalta löytyivät autoon kunnostuskelpoiset lokasuojat, maskista puuttuneet ritilät ja tuulilasi. Muutaman pinnan tein sillä tavalla, että ostin Motonetistä ruuvimeisseleitä jonka varret oli just samanvahvuisia, laitoin ne poikki ja tein kierteet päihin.” Sopivasti ajoitettu Bemari museokatsastettiin keväällä 2002 sen alkuperäisiin UK-68-rekisteritunnuksiin ja se valmistui odotettua nopeammalla aikataululla. Mietin pitkään mistä ne saa tehtyä. Jaakko purki kapselit palasiksi, maalautti, kromautti ja uusi osan katkenneista pinnoista: ”Osa oli poikki ja ne joutui sitten tekemään uusiksi. Sisustuksen entisöintiin löytyi siihenkin ammattilainen, ja verhoilu on nykyisin kattoverhoilua lukuun ottamatta uusittu. Samalle kesälle osui sille myös kunniatehtävä toimia Jaakon tyttären hääautona, johon pitkään perheessä olleet autovanhukset ovat poikkeuksetta etusijalla. Oikeanlainen kello, tai paremminkin sellaisen aihio löytyi lopulta Jaakon Saksassa toimineen KUN Jaakko Saransalmen vuosien odotus ja unelma ensimmäisen oman auton entisöinnistä toteutui, on aihettakin olla tyytyväinen. Peltitöiden aikana moottori remontoitiin perusteellisesti ja haljenneeksi osoittautunut sylinterinkansi korvattiin toisella, joka kunnostettiin toimimaan lyijyttömällä bensiinillä. Alkuperäisen tummansinisen maalin värinumerosta ei ollut hajua, mutta Suomen BMW:llä tiedusteltiin asiaa tehtaalta ja sekin lopulta selvisi
37 04/16. Takaveto 05 Alusta Teräspalkkirunko. 4730, lev. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. Paino 1360 kg. ”Itse en autoista hirveästi tiedä, mutta jotain olen tässä vuosien varrella oppinut ja veljeni oli autonasentaja. Venttiilit sylinterikannessa. -55 22 kpl.) kollegan avulla, joka löysi jokaista ruuvia ja ratasta myöten puretun kellon. ”Ja ratin pitää olla iso kun ei ole ohjaustehostinta”, Jaakko huomauttaa. Pyhimys-Volvolla on taas helpompi lähteä ajelemaan, se tuntuu kevyemmältä ja on urheilullisempi. Jaakko Saransalmi ei ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että perheen Bemarista tulisi aikanaan hänen autonsa. Isot pyörät ja pitkä akseliväli tekevät etenemisestä vakaata ja vauhtiakin pitäisi löytymän, jos tarvetta ilmenee: ”Sen minä muistan että isä ajoi tällä kerran sataaneljääkymppiä Raahen ja Oulun välillä kasitiellä.” Jaakko Saransalmi tunnustaa ajavansa museoautoillaan eri tavoilla: Bemarin rattiin lähtiessään hän astuu ikään kuin isänsä saappaisiin ja ajavansa sitä perityllä ajotavalla. (-54 1618 kpl. Siitä tehtiin kaupat ja pienessä rasiassa kulkeutunut palapeli kasaantui kelloseppäkoulussa Espoossa, jossa siihen valmistui myös pari puuttunutta ruuvia. Teho 72 hv. 1780, kork. 08 Valmistusmäärä BMW 501 B-mallia valmistettiin vain kahtena vuonna. ”Se Mustang olisikin kyllä hieno, mutta se vaatisi taas yhden tallin lisää”, hän pohdiskelee valintojaan. Ajamisen iloa Bemarin käyttämä mainoslause istuu hienosti merkin uudempiin malleihin, joita Jaakko Saransalmi on suosinut viime vuodet käyttöautoinaan. Työuransa kampaamoalalla tukkuliikkeen koulutuspäällikkönä ja erityisasiantuntijana tehnyt Jaakko Saransalmi on erittäin tyytyväinen siihen että pitkään muhinut haave entisöidystä Bemarista lopulta toteutui, ja vaikka ajot sillä ovatkin jääneet muutamaan tuhanteen kilometriin, ulkoilua ja huoltoa se saa omistajaltaan säännöllisesti. 01 Merkki ja malli BMW 501 B 02 Vuosimalli 1954 03 Moottori Kuusisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kyllä minä sen opin häneltä, että pystyn jotain tekemään, vaihtamaan tulppia, öljyjä ja suodattimet ja tarkistamaan huoltokohteita.” Enempää ei Jaakon suunnitelmissa ole harrasteautoja hankkia, mutta jos mieli sattuisi muuttumaan, yhtenä haaveautona on pitkään ollut alkupään automaattivaihteinen Mustang, sen lisäksi 2800 CSja 3.0 CS -Bemarit miellyttävät nekin silmää. Takana: pitkittäiset vääntövarsijouset, jäykkä akseli. Omistaja tunnustaa että kello ei ollut halpa, eikä korjauskaan ilmainen, mutta mikä tärkeintä kello on paikoillaan ja käydä tikittää. Rumpujarrut 06 Kori Runkoon pultattu neliovinen kokoteräskori 07 Mitat Pit. 1530, akseliväli 2840 mm. Barokkienkelin olemus ja ominaisuudet ohjaavat sen sijaan rauhallisempaan ja varsin ennakoivaan ajotapaan: ison auton kiihtyvyys kun on rajallinen ja jarrut opettavat jättämään hyvän turvavälin edessä ajavaan. Isku 94, poraus 68 mm, tilavuus 1971 cm3. Rattivaihteet napsahtavat jämäkästi paikoilleen eikä isommalle vaihtaessa välikaasua tarvita, mutta on kaaviota alaspäin tultaessa se helpottaa vaihtelua. Edessä: pitkittäiset vääntövarsijouset, päällekkäiset kolmiotukivarret, simpukkaohjaus. Ristikudosrenkaat tuovat nekin oman mausteensa ajo-ominaisuuksiin
Britti Vauxhall Cresta ’62 pohjoisesta 38 04/16
Karkkila 39 04/16. Jorma Laakso hankki Pohjois-Suomessa taipaleensa aloittaneen Crestan ja vei loppuun edellisen omistajan toistakymmentä vuotta aiemmin käynnistämän pitkällisen entisöintiprojektin
Kesään -85 tultaessa Rekord oli pikkuhiljaa saatettu sellaiseen kuntoon, että saatiin museoleima.” Silloin kun Rekord oli jo omistuksessa, sattui eteen kiinnostava myyntiilmoitus Vauxhall Crestasta. Sillä tuli liityttyä kattokerhoon järven jäälle auratulla ajoharjoitteluradalla: sivuluisussa kovaan lumipenkkaan ja Kupla katon kautta ympäri. Nuorelle miehelle Lapinjärvelle mennyt Vauxhall oli rekisteröity Suomeen, mutta sille ei ollut tehty mitään isompaa kunnostusta.” Lopulta PB-Crestan ja Jorman yhteinen taival jäi sekin kohtuullisen lyhyeksi. Auto on hyvin samantyyppinen kuin P-mallin Rekord, esimerkiksi panoraamalasit molemmissa päissä. ”Ensimmäinen oma auto oli ’65 Kupla, jonka ostin syksyllä -75 kun moottoripyöräily alkoi olla liian kylmää kyytiä. ”Auto oli maalattu sekä verhoiltu ja oli kokonaisuutena hyvännäköinen.” Puutteiksi Jorma kirjasi ensi näkemältä muun muassa kunnostusta kaipaavan takapuskurin sekä alla Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Morris Mailer Travellerin kohtalo oli tyly, joskaan ei vanhoille käyttöautoille mitenkään poikkeuksellinen. ”Myin Morriksen veljelleni, joka talviliukkailla ajoi auton ympäri. ”Vuonna 2009 tuli tarjolle maaliskuussa -60 rekisteröity Vauxhall Victor. Käynnistimenä toimi pääsiäisenä 1980 Helsingin Sanomissa ollut pieni rivi-ilmoitus, jossa kerrottiin Järvenpäässä kaupan olevasta ’59 Opel Rekordista. Alkava Vauxhall-aika oli kuitenkin jo oven takana, sillä loppuvuodesta -88 Jorma päätyi myymään Opelin pois. K arkkilalainen Jorma Laakso kertoo moottorikulkuneuvojen kiinnostaneen häntä pienestä pitäen ensin mopoja, sitten moottoripyöriä ja ennen pitkää autoja. Tarjokas oli hienokuntoinen PA-mallipolven eli vuosina 1957–1962 tuotannossa ollut yksilö. Kyseessä oli Morris Mailerin farmariversio Traveller 1100 vuodelta -67. Opelin kunnostus eteni vähitellen eikä museorekisteröinti ollut ensisijaisena tavoitteena. Vauxhall Cresta PUOLEN vuosisataa sitten brittilaatu oli vielä voimissaan esimerkiksi siitä päätellen, että mehevän sisustuksen istuinverhoilut ovat alkuperäiset. ”Noin kahden vuoden vapaa-ajat siinä meni ja juhannusviikolla -82 kävin rekisteröintikatsastuksessa ja sain kilvet. ”Siinä oli sellainen kosmeettinen haitta, että molemmissa oikeanpuoleisissa ovissa oli melko laajat painaumat, eikä ammattitaitoiseksikaan kehuttu maalari saanut siitä asiallisen näköistä”, hän kertaa Crestasta luopumisen taustoja. ”Hintaluokka oli sen verran korkea, että silloin oli jätettävä vain haaveeksi, mutta ehkä se silloin jäi kytemään johonkin selkäytimeen”, kertoo Jorma tuolloin ohipäästetystä tilaisuudesta. Hartaudella kunnostettu Vuoden -12 elokuussa Jorma näki tulevan Vauxhallinsa raottamalla porttia rajattomana hehkuvaan verkkomaailmaan. Onneksi oli turvavyöt, joten kaverin kanssa selvisimme säikähdyksellä.” Kuplan tilalle Jorma hankki varsin erikoisen ajokin, jonka myötä tuli omistukseen ensimmäinen brittiauto. Tuon auton jälkeen en olekaan nähnyt yhtään vastaavaa.” Samaista yksilöä ei valitettavasti voi ainakaan enää nähdä, sillä sen kohtalo oli tyly, joskaan ei suomalaisittain mitenkään poikkeuksellinen. 40 04/16. Tuon jälkeen vuosituhatkin ehti vaihtua ennen kuin Vauxhall teki jälleen paluun Karkkilan suuntaan. ”Se toimi käyttöautona pari vuotta, muun muassa armeijamatkat tuli sillä ajettua. ”P-mallin Rekord oli pääosin alkuperäinen, mutta yli kahdenkymmenen vuoden käytön jäljiltä loppuunajettu. Saatiin auto kuitenkin ajamalla Karkkilaan”, palaa Jorma 36 vuoden takaisiin tunnelmiin. ”Seuraavana keväänä ostin PBmallisen Crestan, joka oli tullut Ruotsista perintöautona. Hänen kohdallaan kyseinen herääminen tapahtui aikakaudella, jolloin ”vanhojen romujen” haalimista katsottiin ehkä vielä enemmän kummeksuen kuin nykyään. Victor oli meillä viitisen vuotta kevyessä kesäajossa, kunnes päätin luopua siitä kun ei ollut kahdelle harrasteautolle tilaa eikä tarvettakaan.” Vaikka Victor meni siis äskettäin myyntiin, on Jormalla silti nytkin kesäisenä kulkupelinä aarnikotkatunnusta kantava komea harrastepeli. Vaurioita tuli sen verran että romu ei enää kelvannut kenellekään ja se poltettiin palokunnan harjoituksissa.” Iän kertyessä nuoruusvuosien katunäkymien käyttöautot alkavat usein kiinnostaa nostalgisuudellaan, ja tätä kautta Jormankin tie vanhojen autojen harrastamiseen avautui. ”Perjantaina huomasin nettiin tulleen ’62 Crestan myynti-ilmoituksen ja sunnuntaina lähdettiin katsomaan autoa Rauman lähelle.” Perillä odotti pitkälle kunnostettu, mutta yksityiskohdiltaan vielä keskeneräinen iso Vauxhall
41 04/16. Crestassa 50-luvun lopun jenkkityyliä heijastavat muun muassa panoraamalasit ja takasiivet. Myyntihetkellä suurimmat ponnistukset auton elvyttämisessä olivat jo takana, joten se yhdessä Crestan ryhdikkääseen olemukseen sai Jorman tekemään kaupat autosta. vääräntyyppiset vanteet. ”Jarrut olivat jumissa, mutta myyjä kertoi että ne olivat jo aiemmin kunnostetut mutta ehtineet jumittua kunnostuksen jälkeen vuosien seisonnassa.” Auton silloinen omistaja, Markku Salo Rauman Lapista oli tehnyt Crestaa huolellisen rauhalliseen tahtiin yli 10 vuoden ajan, sillä harvinaisen auton entisöiminen harsoasteelta takaisin elävien kirjoihin oli ymmärrettävästi kaikin tavoin vaativa ja aikaa vievä työ. Kun auto sitten myöhemmin pois haettaessa ajettiin trailerille, niin moottorista kuulunut kova helinä paljasti asian todellisen laidan. EUROOPAN General Motors lainasi 50ja 60-luvuilla tuotteisiinsa makeita muotoja Amerikan serkuiltaan. Silti tuolla moottorilla ajettiin myöhemmin vielä katsastukseen ja aikanaan mr-tarkastukseenkin.” Pitkä tie etelään Kunnostuksen yhteydessä Jorma selvitti mielenkiinnosta auton taustahistoriaa niitä yli kolmea vuosikymmentä, joiden jälkeen auto oli päätynyt käytännössä loppuunajettuna raumalaisomistajalle, joka pelasti auton sitä uhanneelta kadotukselta. Alkuperäiseksi kerrotun moottorin kunto jäi tosin mietityttämään kotiin lähtiessä. Tekniikan osalta yleiskunto jäi osin arvoitukseksi. ”Lyhyen tallissa suoritetun koekäytön perusteella sai vaikutelman, että moottori olisi kuitenkin käyttökunnossa
Tämän jälkeinen tarkka omistushistoria on Jormalla vielä tutkinnan alla. Omatunto kolkutti samaa tahtia Vauxhallin kuluneen kuutosen kanssa, joten asialle piti tehdä jotain. Kun Crestan 2 651-kuutioinen kuutosmoottori avattiin, niin kävi ilmi että oli oikeastaan ihme että se oli toiminut loppuun asti edes jollain tavoin, sillä yksi mäntä oli rikki ja männänrenkaita poikki. Crestan moottorin eheyttäjäksi onnistuttiin saamaan sipoolainen Vauxhall-harrastaja Kristian Pollari, jolle Jorma suuntaa suuret kiitokset. ”Edellinen omistaja oli tehnyt mittavan työn auton kunnostamiseksi. Muistoja Muoniosta Raumalla aloitettu ja nykyisen omistajan viimeistelemänä nykytilaan saatettu kunnostustyö tuli pääosin päätökseen syyskuussa 2013, jolloin Jorma käytti auton museoajoneuvotarkastuksessa hyväksyvin arvosanoin. Vaikka Cresta oli siirtynyt olemukselleen sopivaan museoajoneuvoluokkaan ja rekisteritunnuksiksi palautettu alkuperäiset LÄ-kilvet, oli työ vielä kesken. Minun kontolleni jäi lähinnä tekniikan kunnostus ja museotarkastuksen vaatimat viimeistelyt. Moottorin käyntiääni kuulosti sen verran karkealta, että asialle piti tehdä jotain. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat, että auto on ollut vanhaa varastoa tai vaikkapa esittelyauto, tai sitten ensiostaja on hankkinut auton vuoden -62 puolella, mutta jostain syystä rekisteröinyt vasta seuraavan kesän lopulla. Valtaosa PA-tyypin Vauxhall Crestoista lähti maailmalle kaksivärimaalauksella, mutta eräs kokovalkoinen yksilö rekisteröitiin uutena Muonioon elokuussa -63 LÄ-558-kilpiin. Etelä-Suomeen auto suuntasi viimeistään maaliskuussa -86, jolloin auto sai omistajan Rauman maalaiskunnasta. Edelleen käyttöautohenkisenä matkaansa jatkanut Cresta oli vielä BGE-kilvistä päätellen Helsingin seudulla ennen siirtymistään takaisin länsirannikolle, tarkemmin sanottuna Eurajoelle OGO-kilpisenä. Vauxhall pysyi samalla omistajalla ainakin vuoden -65 loppuun. Auton taival ei kuitenkaan päättynyt Eurajoelle, sillä edellä mainittu Rauman Lapissa asunut autoharrastaja hankki Crestan omistukseensa. Tilanne koheni, kun porautettuihin sylintereihin järjestyi sopivat männät kunnostajan hyllystä. Sen jälkeen tiedot Lapin läänin alueelta loppuvat, ja Cresta todennäköisesti myyty toisen läänin alueelle. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota muun maussa hyväkuntoisiin alkuperäisiin istuinverhoiluihin, joiden nahkat ovat alkuperäiset ja harvinaisen ehjänä säilyneet. Vauxhall Cresta 42 04/16. Hän poisti auton rekisteristä elokuussa -99 ja aloitti pitkän ja hartaan kunnostusprojektin Crestalle, joka mitä ilmeisemmin oli taittanut tuohon mennessä 37-vuotisen taipaleensa ilman yhtään kokonaisvaltaista kuntoremonttia. Omistajaksi merkittiin autonkuljettaja Hiltunen, mutta taksikäyttöön Vauxhall ei mennyt, vaan se kirjattiin rekisteriin yksityiskäyttöön. Takapuskurin keskiosa oli hyvä, mutta päätyjen puolipallomaiset osat korjattiin ja koko puskuri kromattiin uudelleen.” Kun yksi puuttuva alkuperäinen vannekin tavoitettiin, niin vanteille saatettiin kiepauttaa ajomukavuuden vuoksi vyörenkaat, mutta irtovalkosivuilla varustetut tärkeä seikka sillä alkujaan valkosivurenkaat olivat eräs yksityiskohdista, joilla Cresta teki eroa alempana Vauxhall-mallistossa olevaan Veloxiin. Huomiota kiinnittää myös ’62-mallisen auton myöhäinen rekisteröinti, jonka taustaa voidaan vain arvailla. Joka tapauksessa autossa oli myöhemmin LJE-kilvet, ja taival jatkui ehkä EteläPohjanmaalla. Jorma antaa kiitosta raumalaisen harrastajan tekemälle työlle, jota ilman harrasteautokenttä olisi varmasti yhtä PACrestaa köyhempi
Monien vaiheiden jälkeen kunnostettu kuutonen heräsi uuteen aurinkoisempaa aamuun, ja nyt oli käyntiääni jo sellainen kun odottaa sopii. Fiskarsin brittiautotapahtumassa ollut vanhempi mieshenkilö tuli nimittäin tarinoimaan auton äärelle, että hän on Muoniosta kotoisin ja tuntee ajoneuvon. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierrejouset, poikittaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 156 km/h, 0-100 km/h 16 s Myös kaikki laakerit uusittiin. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Teho 113 hv /4800 rpm, vääntö 200 Nm /2400 rpm (SAE). 43 04/16. Takaveto. Kuutosen puhti riittäisi vauhdikkaampaankin etenemiseen, mutta käytännön syistä keskinopeus jää maltilliseksi. Kun ensiomistaja kuoli, niin auto jäi hänen pojalleen, jonka auton pidossa oli muoniolaisen kertoman mukaan ollut toivomisen varaa. Puristussuhde 8,1:1. Joka tapauksessa pohjoisessa Suomessa matkansa aloittaneen Crestan jatko näyttää nyt kaikin tavoin valoisammalta kuin 90-luvun alussa. TULTAESSA 90-luvulle oli Crestan alkuperäiskuntoinen moottori käytännössä loppuunajettu. 07 Mitat Pituus 455, leveys 174, korkeus 145, akseliväli 267 cm. Uuden elämän se sai sipoolaisen Vauxhall-harrastajan osaavissa käsissä. ”Hän kertoi muistavansa, kun Hiltunen osti auton uutena, minkä jälkeen sillä oli kuulemma ajettu lähinnä vain vähäistä sunnuntaiajoa. Kyyti muuttuisi Jorman mukaan selvästi leppoisammaksi pidemmällä perävälityksellä joka autossa on alun perin ollut sekä parantamalla äänieristystä. Moottorin kunnostamisen jälkeen on Jorma on ehtinyt nautiskella Crestalla rauhallisista kilometreistä vasta viime elokuusta lähtien. Tilavuus 2651 cm3. Auton historiaan liittyen nykyinen omistaja kuuli taannoin tarinaa Crestan alkuvuosista. 01 Merkki ja malli Vauxhall Cresta 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Upean auton vähitellen rapistuva kunto oli säälittänyt häntä ja tämä oli jopa yrittänyt ostaa Crestaa itselleen siinä kuitenkaan onnistumatta.” Jorma kertoo vaihtaneensa jututtamaan tulleen herran kanssa puhelinnumerot, mutta ei löytänyt enää kotona lappua johon oli numeron kirjannut, joten tarinoinnin jatko jäi ainakin toistaiseksi harmillisesti haaveeksi. Poraus 82,55, isku 82,55 mm. Paino 1255 kg. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin
ELÄMÄN TAPA Alfa Romeo 1750 GTV ’68 44 04/16
Kotimaisen rallisprintin seuraaminen on ollut viime vuosikymmeninä käytännössä mahdotonta ilman että eteen osuisi kiivaasti kulkeva Leif Tuomelan käskyttämä Alfa. ELÄMÄN TAPA Teuva 45 04/16
Alfailu kiihtyy Leif kertoo innostuksen autoihin olleen kova jo nuorena, joten heti kun ajo-oikeudesta kertova pahvi oli lompakossa vuonna -76, alkoi myös kulkuneuvon metsästys. Isuzu oli Leifin ja Elinan ajopelinä kolmisen vuotta, ja tuona aikana autoa toki käytettiin muutamaan otteeseen huolloissa ja korjauksissa, vaikka Bellett sinällään palvelikin hyvin. Pikkuisen viritetyllä Berlinalla osallistuttiin katukisoihin etenkin Hangossa ja kertaalleen Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Alfa Romeo GTV 46 04/16. ”Auto piti saada tietysti heti alle. Kaikki eivät kuitenkaan käytä aikaansa vaihtamalla kalustoa tiuhaan tahtiin, vaan sopivan löydettyään pitäytyvät siinä useammankin vuoden. Eikä vauhti näytä hyytymisen merkkejä vieläkään. Kuumaveristen italialaisten pariin tie kävi sattuman kautta. Tai kuten teuvalaiset Leif Tuomela ja Elina Perälä, jotka ovat ilahduttaneet rallisprintin seuraajia ’68-mallisella Alfallaan ei vain vuodesta vaan tässä tapauksessa vuosikymmenestä toiseen. Hankin Isuzu Bellettin ja se olikin siihen aikaan kova peli. ”Aloimme käydä Alfa-klubin tapahtumapäivillä. Tutun korjaamon pihamaalla alkoi kuitenkin sormet syyhytä erään tarunhohtoisen automerkin suuntaan. Sen seurauksena kilpailukalustoa pyritään useimmiten vaihtamaan milloin aiempaa paremman toivossa, milloin vaihtelun vuoksi ja tietysti joskus sen vuoksi, että taistelun tuoksinassa kilpuri kärsii niin pahoja vaurioita, että korvaavan hankinta on pakollista. M oottoriurheilua on monenmoista, mutta ”enemmän, nopeammin” -ajattelutapa heijastuu moneen motoroituun urheilulajiin. Alfa oli tekniikaltaan edistyksellisempi kuin moni muu auto, joten innostus sellaiseen heräsi.” Niinpä Leif alkoi yhdessä Elinansa kanssa katsella seuraajaa Isuzulle, ja tehtävä oli siinä mielessä helppo, että tulevan auton merkki oli nyt tiedossa. Ja kaikki tämä edellinen jokaisen taloudellisten raamien puitteissa, mikä on monesti ohjaavista tekijöistä merkittävin. Berlinan myötä sen tuoreet omistajat ottivat askeleita kohti autoharrastuksen polkua, jolta ei sen koommin ole sitten livettykään. Missään kilpailuissa sillä ei tullut käytyä, mutta hiekkamontuilla käytiin koittamassa”, Leif muistelee. ”Siellä oli pihassa Alfa Romeo 1750 Berlina, joka kiinnitti huomion, että mikäs tää näin hieno peli oikein on. ”Silloin -79 alettiin etsiä ja katsella, ja aika pian Pietarsaaressa tuli myyntiin ’68-mallinen 1750 Berlina, jonka sitten hankimme”, kertoo Leif autosta, joka on hyväkuntoisena pariskunnan omistuksessa edelleen
Raadosta radalle Kahdeksankymmentäluvun puolivälistä eteenpäin Leifin ja Elinan viikonloput täyttyivät tasaiseen tahtiin eri autokilpailuja seuratessa. On tosin unohtunut kuka siinä oli puikoissa, mutta Urpo se ei kuitenkaan ollut.” Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Alfa-perhe sai jälleen lisäystä. Vuonna -83 on Hangon katukisasta jäänyt mieleen, että kerran ajoin lähdön Urpo Lahtisen Waxenbergeriä vastaankin. Rakentaminen eteni kuitenkin nopeasti ja lennokkaastikin, kuten lähes 30 vuoden takainen takasiipi antaa ymmärtää. RLM-kilpinen Giulia GT 1300 Junior ’71 hankittiin -85 ja pari vuotta myöhemmin ’68 GTV:n aihio, josta legendaarinen sprintti-Alfa syntyi. ”Vuonna -85 hankimme ’71 Giulia GT 1300 Juniorin Lappeenrannasta. käytiin Ruotsissakin. ”Kävimme katsomassa ralleja ja lisäksi kiersimme Ahvenistot ja muut ratakisat, joissa tuli seurattua etenkin Alfalla ajaneen Bengt Wiikin otteita. Ja kyllä vaan – tuo RLM-kilpinen Alfa on edelleen teuvalaisten omistuksessa kuten kuvista näkyy. Se oli hyvä yksilö, jonka ostimme auton ensimmäiseltä omistajalta”, Leif juttelee. 47 04/16. Virtasalmen Motoparkissa käytiin jo radan aivan ensimmäisessä kilpailussa LEIFIN ja Elinan kuvaalbumin otokset kertovat kuinka karusta aihiosta sprinttiauton rakentaminen alkoi. GTV:n etenemisen ytimenä on 75-Alfan kaksilitrainen Twin Spark -kone, jonka reilut 220 hevosvoimaa linkoavat alle tonnin painoisen GTV:n liukkaasti liikkeelle. TÄRKEÄ osa rallisprintin parissa pysymiseen on ollut ajamisen ilo, johon on puolestaan tarvittu luotettava kilpa-auto. ALFA Romeot saapuivat Leifin ja Elinan elämään 70-luvun lopulla jäädäkseen
Sen jälkeen alakuloinen italialainen lykättiin Range-Roverin kiskomalle trailerille ja matka kohti Teuvaa saattoi alkaa. GTV oli kuitenkin niin toiveita herättävä, että ajatus auton rakentamisesta maastoajoihin vahvistui. Tiettävästi nuorisojoukko oli varastanut auton, ajellut sillä aikansa ja lopulta kaatanut. Alfa Romeo GTV -87”, Leif juttelee. Ja totta vieköön, sellaiseen ajoonhan Alfa Romeot olivat kuin luotuja. ”Auto tuli rullaavana, mutta mitään tekniikkaa ei tullut mukana ja itse asiassa omat vanteetkin piti laittaa alle hakiessa.” Turvakaaret autoon oli rakennettu, mutta pellit olivat pitkälti leikeltyinä ja muutoinkin koko auto oli hyvin pitkälle osina. Lähtemättömästi lajin pariin pariskunta ajautui puolivahingossa, joskin kiihdytysajojen vastapainoksi oli Leifiä alkanut kiehtoa mutkaajokin. ”Auton myyjä oli Saarinen nimeltään ja autourheiluhenkinen, esimerkiksi hänen veljensä ajoi silloin menestyksekkäästi rallia Ascona 400:lla. Kisoja kiertävän Leifin ja Elinan mielenkiinnon kohteisiin lukeutuivat 80-luvun mittaan myös rallisprint-kisat tai maastoajot kuten niitä silloin kutsuttiin. ”Kun olimme käyneet katsomassa maastoajokisoja, niin olin laittanut merkille, että lajiin voisi rakentaa kilpa-auton kohtuullisen halvalla.” Kotipihaan siirron jälkeen Alfaprojekti käynnistyi vauhdikkaasti. ”Ei minulla varsinaista hakua ollut päällä, mutta kun Lahdesta hienon Bertone-Alfan ostamassa käynyt kaverini vinkkasi, että samassa paikassa oli ollut tarjolla raato, josta oli alettu tekemään rallicross-autoa, niin kiinnostus heräsi”, kertoo Leif syksyn 1987 tapahtumista. VAIKKA ikkunassa on vain kuljettajan nimi, ovat Leif ja Elina muodostaneet erottamattoman tiimin vuosikymmenien ajan niin kilpailuissa kuin siviilielämässä. Hitsaustyöt kävivät sutjakasti ammattimieheltä Leifin työpaikka kun sattui olemaan hitsaamo. Kyseessä oli vuosimallin ’68 Alfa Romeo 1750 GTV, jonka kohtalo oli ollut kurja. Sen vuoksi autosta ei ilman valtavia ponnistuksia ollut enää kunnostettavaksi siviiliajoon, mutta kilpuriksi siitä kenties vielä oli. ALKUPERÄISEEN 1750 GT Veloceen verrattuna sprinttikilpurin perusmuoto noudattaa tehtaan linjoja, mutta yksityiskohdat ovat vuosien aikana, miten sen sanoisi, suurpiirteistyneet. Puuttuva 48 04/16. Halvalla saatu aihio oli Leifin mukaan hyvä etenkin jos ”hyvään” laittaa lainausmerkit mukaan. Heillä oli autoja monessa ladossa, joista yhdessä oli useita Alfoja tallessa.” Kaupat syntyivät kivuttomasti, minkä jälkeen muistikuvien mukaan läntisessä Hollolassa sijainneesta ladosta GTV työnnettiin ulos
Tosin hyvä kun ehti silloin välillä edes nukkua”, Leif hymyilee. ” Tiippanan Arto muisti erään Keimolassa kaadetun Alfan, josta oli otettu talteen oikein tiuha, 6,1:1-välityksinen perä.” Kokonaisuutena auto valmistui nopeasti kisakuntoon, kun kaikki liikenevä vapaa-aika vietettiin projektin parissa. Samassa luokassa kun alkoi olla esimerkiksi M3-Bemareita, jotka työnsivät vakionakin yli 300 hevosvoimaa. ”Alfan simpukkaohjaus on kilvanajoon liian hidas. Kausi sujui silti loppua kohti yhä paremmin jopa liian hyvin. Taakse löytyi sen sijaan suunniteltuun kisailuun paremmin soveltuva tiheävälityksinen perä. Ainakin ensimmäisten satojen metrin osalta. Yhä nopeammiksi käyneiden kilpa-autojen myötä sään”Ensimmäisissä treeneissä pääsin noin 300 metriä ennen kuin oltiin ojassa.” 49 04/16. Valmiin kilpurin ylle valikoitui sama kellertävä sävy, joka on koristanut autoa siitä eteenpäin. ”Ekassa kisassa etenin jo noin 500 metriä ennen kuin olin pihalla”, GTVmies perustelee. ”Ensimmäisissä treeneissä pääsin noin 300 metriä ennen kuin oltiin ojassa.” Ensimmäinen kilpailu oli Jurvassa ja siellä oli kovia autoja kuten Manta 400:ia ja BDA-Escorteja. ”Toisena vuonna aloin pärjätä hyvin, ja melkein kaikki kisat voitettiin junioriluokassa.” Leif kertoo parhaan menestyksen tulleenkin vuosina 1989–1994, sillä sittemmin kilpailu on muuttunut monin tavoin kovemmaksi eikä vähiten viivalle ilmestyneiden yhä tehokkaampien autojen myötä. Kanssakilpailijat kävivät Leifin mukaan vähän neuvomassa lajin saloihin ja vaikutus olikin myönteinen. Kyllä sitä sitten rakennettiin nopeammaksi, mutta tuntumaltaan meni vaan huonommaksi. ”Lokakuussa auto haettiin ja joulukuussa se oli valmis. Mies oli toki täynnä intoa ja ilmiselvästi vähän ylikin, mutta auton haastavaan hallittavuuteen oli selvä syykin. tekniikka poimittiin kiihdytysradoilla käyneestä Berlinasta ja vaihteistoksi hankittiin Alfan oma viisiportainen laatikko. ”Kausi piti lopettaa kesken, jotten olisi noussut junioreista saman tien yleiseen luokkaan”, hän perustelee. Ensimmäinen kisakausi meni siis autoa matkan varrella parannellessa, jos touhu oli Leifin mukaan muutoinkin vielä opettelua. Etenkin suorilla osuuksilla auto oli vaikea ohjastettava kovassa vauhdissa.” Ratkaisu löytyi lopulta toisen merkin puolelta, sillä ohjauksen perustaksi otettiin Toyota Starletin hammastanko-ohjaus. Seuraavalla kaudella kyyti olikin myönteisellä tavalla kylmää. Ojista ylös ja eteenpäin Vuosi 1988 alkoi vanhan Alfa-kuskin, mutta tuoreen Alfa-maastoajokuskin osalta vauhdikkaasti
Osaan Leif suhtautuu näin jälkikäteen hieman päätään pudistellen. Huipputehojen suhteen Leif on aina tavoitellut hyvää kestävyyttä, ja senhän on GTV:n kisatekniikalla saavuttanutkin. Varhain tehty muutos alustarakenteeseen toi sen sijaan parannusta ajettavuuteen ehkä. Tosin varmaan parhaat ajat ajoin sillä alkuperäisellä systeemillä…” Mutta kyllä autolle on tehty kiistattomasti kulkua parantaviakin toimenpiteitä. ”Tosin tässä kaksilitraisessa Twin Spark -koneessa on kampiakseli ja kiertokanget perua 60-luvulta ja kansikin hyvin samanlainen kuin vanhemmissa.” Tehoa uudesta moottorista saatiin 27 hevosvoimaa enemmän kuin edeltäjässä, kaikkiaan 222 hevosvoimaa. KANSSAKILPAILIJAT ovat välillä hymähdelleet pitkävartiselle vaihdekepille, mutta Leif on niin tottunut siihen, ettei kaipaa lyhyttä tikkua sellainen saattaisi jopa häiritä ajosuoritusta. Kerran sitten päätin siirtää itsekin moottoria, tuliseinää ja ohjaamoa 20 senttiä taaksepäin.” Mutta kovalla työllä tehdyn muutosoperaation jälkeen meni vain puolisen vuotta, kun moiset siirrot kiellettiin. ”Silloin meinasin kypsyä ja lopettaa koko homman, kun itsellä oli vain jonkinlainen tuulensuoja missä autoa ylipäätään rakentelin. töjä myös rukattiin, mistä Leifin Alfa on paikoin kärsinyt suhteessa isompia ja raskaampia autoja enemmän. ”Silloin tällöin moottoria pitää aukaista, mutta tällainen vanhanaikainen pitkäiskuinen moottori, joka ei ole mikään kierroskone, on osoittautunut luotettavaksi.” Yksi sprinttikilpailu tuo kilometrejä keskimäärin 5–15, mikä on yksi syy kohtuullisen matalaviritteisen koneen pitkäikäisyyteen. Alfa Romeo GTV 50 04/16. Perävälitystä Leif sen sijaan saa vaihtaa pidempään asfalttikisoja varten, jottei TERMIT pelkistetty ja tarkoituksenmukainen kuvaavat GTV:n ohjaamoa ehkä parhaiten. Siirsin kaiken sitten takaisin eikä siinä sinällään, sillä ei sillä siirrolla tuntunut vauhtiin olleen mitään merkitystä”, hän hymähtää. ”Moni oli siirtänyt moottori taaksepäin parempi painojakauma mielessä. Perushuoltoihin kuuluvat öljyvaihdot moottoriin, vaihteistoon ja perään kolme kertaa vuodessa. Kun kausia oli takana tusinan verran, päästettiin vanha hyvin palvellut voimanlähde huilimaan ja tilalle nostettiin Alfa Romeo 75:n moottori vuodelta -87. ”Alkuaikoina minimipaino oli 720 kiloa, mutta vähitellen se on noussut ja on nyt luokassani 930 kiloa.” GTV:n suorituskykyäkin on toki paranneltu mahdollisuuksien ja syntyneiden ideoiden mukaan. Kierroslukumittaria Leif ei kaipaa, vaan öljynpainemittari ja -valo sekä jäähdytysnesteenlämpömittari riittävät. ”Kun muillakin oli taka-akseleita nelilinkillä, niin tehtiin sellainen 90-luvun alussa. Niiden turvin kevyt GTV liikkuu iloisesti
Paino 930 kg. AJOKAUSIA on takana kohta 30, mutta matka jatkuu, sillä kisaaminen on sekä Leifin että Elinan mielestä aina vaan mukavaa. Mutta on se ajaminenkin edelleen hauskaa. ”Kaudella -12 sattui iso. Jos uran alkumetreillä penkat kutsuivat, niin viime vuosina ulosajoja on tullut perin harvoin. ”Tarkastaja sanoi, että ulkopellit kuntoon, niin taas voi ajaa. Tilavuus 1962 cm3. Edessä ja takana levyjarrut. Auton muodossapysymisessä auttoi varmasti, että ajan saatossa kun on pitänyt lisätä minimipainon noustua autoon noin 200 kiloa, niin olen aina tukevoittanut niillä koria.” Satojen kilpailujen kokemuksella Edellä kerrottu auton hyvä tekninen toimivuus on eräs merkittävä tekijä sille, että sprintti pitää Leifin ja Elinan otteessaan edelleen. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset yläja alatukivarret, etuviistoon suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Eräs hurjimmista sattui tosin vasta muutama vuosi sitten. 51 04/16. ”Kovin into ruuvaamiseen on mennyt, mutta tällä pääsee pienellä vaivalla.” Hän kertoo että aina on mukava lähteä kisaviikonloppuun, joita edelleen kertyy noin 20 vuodessa. Takaveto. Takana jäykkä akseli, nelilinkkituenta, kierrejouset. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että Leif, Elina ja Alfa tullaan näkemään varikoilla vielä pitkään. 04 Voimansiirto Viisiportainen käsivaihteisto, lattiavalitsin. harvinainen tiheä perä särkyisi pitävän asfaltin seurauksena. Ja maalin jälkeen pulssi lyö lujaa ja on tunne, että ai kun on mukavaa! Ja pitäisi päästä heti ajamaan uudestaan”, satojen kilpailulähtöjen mies kuvailee. 07 Mitat Pituus 410, leveys 158, korkeus 132, akseliväli 235 cm. ”Kun kohta 30 vuotta on pyöritty mukana, niin siinä on ehtinyt saada hyviä tuttuja, joiden kanssa ollaan tekemisissä muulloinkin kuin kisamatkoilla.” Mukava sosiaalinen elämä on siis ollut erittäin tärkeä tekijä, joka on vetänyt Leifiä ja Elinaa tien päälle kohti eri puolille Suomea olevia kilpailuja. Jos Alfa-poppoo erehtyy harkitsemaan lopettamista, niin sprinttikatsomoissa saatetaan näyttää plakaatteja kuin taannoin eräälle suomalaiselle jääkiekkoikonille konsanaan: ”Vielä yksi vuosi!” 01 Merkki ja malli Alfa Romeo 1750 GT Veloce 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, kaksi sytytystulppaa sylinteriä kohden. Poraus 84, isku 88,5 mm. Joku onkin heittänyt, että jarrujen ilmaus on varmasti Ellun toinen ammatti”, Leif nauraa. ”Yritin muutama vuosi sitten jo lopettaa kun tuntui, ettei vauhti enää riitä, mutta Elina sanoi, että ei puhettakaan, tätä ei lopeteta.” Eikä siinä mitään, mielellään Leif touhua jatkoikin. Kilpailuja oli kevään kynnyksellä kasassa kertakaikkisen huima lukema noin 640 kisaa. ”Vaikka on pitkään kisannut, niin aina jännittää kovasti 2–3 minuuttia ennen lähtöä. Elinallekin riittää kisareissuilla omaa ohjelmaansa etenkin asfalttiradoilla. Toisella yritin sitten väkisin, ja auto otti ensin kallionseinämään ja pyöri sitten pellolla moneen kertaan.” Mies ja autokin selvisivät onnekkaasti varsin pienin vaurion. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. ”Kun on alkuperäiset jarrut, niin varsinkin asfalttikisojen jälkeen ne pitää useimmiten ilmata. Teho 222 hv. Muistaakseni oli SM-kisa ja rata oli mennyt ekalla ringillä huonoksi. Kisoja oli takana tätä kirjoitettaessa hurjat 640, minkä tekee kansainvälisestikin poikkeukselliseksi, että kilpa-auto on pysynyt samana kaudesta toiseen
Onneksi autoteollisuus on näihin päiviin asti tuottanut myös vastavirtaan tai samaan suuntaan mutta persoonallisesti kulkeneita ilmiöitä. Jos poikkeukselliset tekniset ratkaisut ovat vaatineet uskoa valmistajan näkökulmasta, on sitä tarvittu paljon myös kuluttajan vinkkelistä. Mazda RX-7 Turbo Convertible ’91 Kiertomäntämoottorin laulua kuulee niin harvakseltaan, että sellaisen kohdatessaan moni höristää korviaan. Toimintatavan seurauksena autoilijoille on koitunut niin etuja kuin joskus haittojakin: samankaltaisuus on tuonut mukanaan helppoa omaksuttavuutta ja taloudellisia säästöjä ylläpidon suhteen, mutta toisaalta myös persoonattomuutta ja keskinkertaisuutta. Vaikkakin autoilu-ura alkoi tavanomaisemmilla ajolaitteilla. Tämä ei tosin koske Tuure Turusta, sillä hänelle wankelkoneen äänimaailma on erottamaton osa kesäistä autoilua satoi tai paistoi. Avopakan ristiseiska 7 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä A utojen sarjatuotantoteollisuudessa on ollut aina läsnä eräänlainen tasapäistävyyden luonne. ”Ensimmäinen oma auto oli ’79-mallinen Opel Manta, jonka hankin pari vuotta ennen ajokorttia -94 tienoilla.” Mantalla Tuure taittoi matkaa kohtuullisen vähän aikaa, sillä ajoiloa vähensivät parin viikon välein toistunut kärkien palaminen sekä talvisaikaan ohjausvaihteen jäätyminen pakkasen SANONTA ”pieni mutta pippurinen” pitää ahdetun 1,3-litraisen wankelmoottorin kohdalla hyvin kutinsa: parisataa hevosvoimaa antaa kohtuullisen keveälle RX-7-avokkaalle kerkeän kulun. Tuuren autohistoriaa kuunnellessa RX-7 Convertible asettuu kuitenkin suorastaan loogiseksi valinnaksi persoonallisten ajoneuvovalintojensa jatkumossa. Wankelmoottoreiden tenhon on omakohtaisesti kokenut kuusamolainen Tuure Turunen, jonka harrastetallissa on suomalaisittain lähes ainutlaatuinen tapaus, vuosimallin ’91 Mazda RX-7 Turbo ja vieläpä avomallisena. Ja vaikka jokin rakenneratkaisu olisi havaittu myöhemmin hieman puutteelliseksi, on jatkettu valitulla tiellä, jos ratkaisuun on ehditty kaataa rajattomasti aikaa, rahaa ja vaivaa. Usein tutkimuksien ja kokemuksien perusteella, mutta joskus myös sattuman kautta jokin tekninen rakenne, materiaalivalinta tai muotoiluratkaisu muodostuu vallitsevaksi käytännöksi. 53 04/16. Näin on ollut auton uutena ostaneiden kohdalla kuin etenkin myöhempinä vuosina, jolloin tehdastakuut ovat vain kaukaisia muistoja. Erikoisuuksia kohti Mazda RX-7:n hankkiminen harrasteautoksi ei edellä kerrotun perusteella ole sattuman kauppaa, vaan osoitus mielenkiinnosta poikkeukselliseen tekniikkaan, joka voi joskus asettaa ylimääräisiä vaatimuksia, mutta antaa takuuvarmasti uniikkeja ajoelämyksiä
Huomionarvoista on, että samoihin aikoihin wankelmoottorit väistyivät muusta Mazda-mallistosta, ja kun muilla merkeillä ei ollut enää halua konetyypin kehittelyyn, oli Mazdan RX-7 käytännössä ainoa vaihtoehto uutta wankelmoottorista autoa mielivälle. Sen jälkeen ahkeraan ajoon tuli ’83 Honda Prelude, joka näki runsaasti vauhdikkaita kilometrejä, ja sittemmin Volvoja, jotka eivät merkkinsä puolesta olleet yllätysvalinta, Tuuren isä kun oli pitkän linjan turbo-Volvo-mies. Mazdan ensimmäinen wankelmalli oli -67 saapunut urheilullisesti muotoiltu Mazda Cosmo, jota seurasi 70-luvulla monipuolisesti RX-tunnuksella merkittyjä wankelversioita eri Mazda-malleista. Toisen sukupolven kokonaistuotannoksi muodostui reilut 272 000 urheiluwankelia. rotary engine) auton ehti esitellä NSU vuoden -63 lopulla Wankel Spiderin muodossa, mutta pian selvisi että tekninen omintakeisuus ei ollut tälläkään kertaa lyhin tie tasaisen vuolaaseen liikevaihtoon, sillä näyttelysalien loisteessa kerättyä ihailua oli vaikea vaihtaa arkipäivänä rahaksi. Vuoden auto 1968 -titteli komeudella irtosi, mutta kassavirtaa sen verran vähän, että koko NSU:n taival alkoi lähestyä päätöstään itsenäisenä autovalmistajana. Coupé-mallisen RX-7:n vauhdinannosta huolehti parina ensimmäisen vuonna 1 146-kuutioinen 100-hevosvoimainen wankelkone. Tämä kahdesta 654-kuutioisesta kammiosta koostuva 1 308-kuutioinen kone esiintyi 80-luvun puolivälissä 150 hevosvoiman tehoisena, mutta pian se sai piristysruiskeen Hitachin valmistamasta turboahtimesta, jolla huipputeho nousi 200 hevosvoimaan. Sen tuotanto jatkui tälle vuosikymmenelle asti, vuoteen 2012 saakka. 54 04/16. Tyylillisesti toinen sukupolvi jatkoi ensimmäisen avaamalla ladulla, ja sen valmistus jatkui vuodelle -89 tehdyn kasvojenkohotuksen jälkeen vuoteen 1991 asti. Ratkaisevat tekijät piilevät moottorityypin tuttujen haasteiden parissa: korkeahko polttoaineenkulutus ja päästöt ovat asioita, joiden kanssa riittää pähkäilemistä nykypäivänä entistä enemmän. ”Minulla oli muun muassa 240-sarjan Volvo, johon laitettiin ohjaustehostin ja automaattilaatikko. Porkkanana Mazdalle epäilemättä toimi wankelkoneiden tehoihinsa nähden pieni kuutiotilavuus, mikä etenkin kotikentällä Japanissa satoi laariin matalampana verotuksena. Ensimmäisen sarjavalmisteisen wankelmoottorisen (engl. Voiman tuottaminen hieman pienemmällä sylinteritilavuudella ja perinteisestä poikkeavin keinoin oli aina kiinnostanut Tuurea. kiristyessä. Auto oli kevyt ja siinä oli pieneksi koneeksi julmettu teho.” Oman wankel-Mazdan makuun mies pääsi vuonna 2006 asuessaan tuolloin Turussa. NSU ei antanut periksi, vaan jatkoi kiertomäntämoottorin parissa, minkä tuloksena valmistajan eräänlaisena huipentumana esiteltiin wankelmoottorinen ja olemukseltaan erittäin moderni NSU Ro80 vuonna -67. Kolmas sukupolvi oli tuotannossa suhteellisen pitkään, aina vuoteen 2002, mutta kun noin 68 500 yksilöä oli päästetty vapauteen, oli RX-7:n aika ohitse. Mazdalla yksin riitti uskoa setviä wankelmoottorin kasvukipuja, jollaisiksi olivat muodostuneet luotettavuushaasteet sekä korkeahkot päästöt ja polttoaineenkulutus. Kun ottaa huomioon merkin vuosikymmeniä kestäneet panostukset kiertomäntämoottoritekniikkaan sekä moottorityypin saaman huomioarvon, niin ei olisi mahdoton yllätys että vielä nähtäisiin uusi wankel-Mazda. Mazdan wankelperinteen jatkajaksi saapui coupé-korinen, mutta pienillä kaapparimallisilla takaovilla varustettu RX-8. RX-2 oli Capella-perustainen, RX-3 perustui 818/Savannaan, RX-4:n taustalla oli silloinen 929 ja mallinimen RX-5 sai 70-luvun puolivälissä saapuneen coupé-korisen 121:n/Cosmon wankelpainos. Myöhemmin listalle kirjattiin samaisen koneen ahdettu 160-hevosvoimainen versio sekä sittemmin isompi, pitkäaikaiseksi wankelperustaksi osoittautuva moottori. Ajokiksi valikoitui Mazda RX-7 HYVÄT ROTARY-VELJET Kuusikymmentäluvulla oli monella autovalmistajalla kiinnostusta tasaisesti käyvään ja venttiilikoneiston tarpeettomaksi tekevään kiertomäntämoottoriin, jonka perusidea oli syntynyt insinööri Felix Wankelin suorittaman aivoriiheilyn tuloksena jo 1920-luvulla. Koneeksi tuli 2,5-litrainen, josta tehoja oli parisataa hevosta.” Myöhemmin omistuksessa ehti olla vielä muun muassa 360 GLT sekä Bertonen muotoilema coupé-malli 780, joka Tuuren omistajuuden jälkeen meni hänen isälleen kunhan pojalle järjestyi ensin tilalle Audi S2. Wankelmoottorien tulevaisuuden nimeksi oli nousemassa kuitenkin tekijä kaukaa idästä, japanilainen Mazda, joka oli kehittänyt ja testannut kiertomäntämoottoria pitkin 60-lukua. RX-7:n ensimmäinen mallisukupolvi korvattiin seuraajalla vuonna 1985, noin 471 000 valmistetun yksilön jälkeen. Tämä kiinnostus kasvoi Mazdoja myyneessä autoliikkeessä auenneen työpaikan myötä. Tällä hetkellä Mazdan tuotannossa ei wankelmallia ole, mutta uudesta tulemisesta on liikkunut huhuja. Tutuimmaksi ja tunnetuimmaksi wankel-Mazdaksi muodostui kuitenkin vuonna -78 lanseerattu RX-7. ”Silloin aloin vielä enemmän kiinnostua Mazdan wankelmalleista
RX-8 oli myös epäsuora syy siihen, että Tuure kulkeutui myöhemmin automaailman tunnetuimman wankelmallin, RX-7:n pariin. Kun hän vaan jankutti, niin sanoin lopulta sellaisen hinnan että saisin olla rauhassa. ”Ruvettiin hommaamaan keulaa, mutta hetken päästä alettiinkin hommata autoa. Pylväs sattui suoraan renkaan vierestä ripustuksiin ja runkopalkkiin, ja auto meni lunastukseen. Autossa kiinnosti paitsi avomallisuus myös kaksikanavaisella turboahtimella ja välijäähdyttimellä varustettu kone, 13B Turbo II. ”Korjaamopäällikkö halusi Mazdaa, mutta en aikonut myydä sitä. ”Meillä oli ollut liikkeessä esittelyautona MX-5, joten oli selvinnyt että avoauto on kiva juttu. Olin luvannut että hän saa ajella autolla, kunhan ajelee ihmisiksi, mutta ensimmäisillä syyspakkasilla jäisessä risteyksessä tapahtui ulosajo. ”Euroopan määristä ei tietoja etsimisestä huolimatta ole löytynyt.” Syksyllä -07 hän ei kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista bongaamansa avoyksilön tarkemman selvittelyn eteen saati ostamiseksi, mutta Mazda jäi takaraivoon kummittelemaan. ”Huomasin Saksan Wilhelmshavenissa myynnissä olleen avomallisen ’91 RX-7:n ensimmäisen kerran joskus elokuussa 2007 nettiä selaillessa, odotellessani mustaa seiskaa saapuvaksi”, hän muistelee. parin vuoden ikäinen Mazda RX-8. ”RX8:n jäi eräänä syksynä kaverin hellään huomaan, kun menin toisella autolla pohjoiseen. Hänen varaosa-alalla työskentelevällä kaverillaan oli kontakteja ulkomaille, ja sitä kautta oli tarkoitus tilata Mazdaan alkuperäinen MazdaSpeed-keulapala, jonka hankkiminen ei maahantuojan kautta onnistunut. 55 04/16. Kotimarkkinoille Japaniin valmistui -92 vielä 500 avomallia. TUURE on muovannut avosta mieleisen ajoauton muun muassa tarvikevanteilla ja -ratilla, mutta alkuperäiset osatkin ovat tallessa tulevan varalle. Tuure on selvittänyt valmistusmääriä, joiden mukaan ensimmäisinä parina vuotena jenkkeihin meni noin 5 000 yksilöä ja toiset 5 000 vuosina -90 ja -91. Perheen coupé-mallinen RX-7 on erityisesti SatuMarian suosima kulkupeli. Wankel kiinnosti edelleen myös, ja ’91-mallisessa Tuuren ensimmäinen RX-7 tuli myydyksi suorastaan vastentahtoisesti, RX-8 poistui omistuksesta vielä ikävämmällä tavalla. oli viimeinen evoluutio yksiturboisesta, 200 hevosvoimaa tuottava kone.” Oli myös selvää, että malli oli harvinainen, sillä moisen ristiseiskan saattoi nostaa avopakasta vain vuosina 1988–1991 ja Japanin markkinoilla vielä -92. Mutta hän toikin rahat seuraavana maanantaina, joten pitihän minun olla sanojeni mittainen ja myin auton.” Samoin RX-8 poistui omistuksesta, tosin ikävämmällä tavalla. Pääasia kuitenkin, että henkilövahingoilta vältyttiin eikä ystävyyskään isommin kärsinyt.” Wilhelmshavenin wankel Käsistä livenneitä wankel-Mazdoja paikkaamaan Tuure alkoi katsella mahdollisia tarjokkaita netin syövereistä. Ratkaiseva käänne tapahtui maaliskuussa -08 tuttavan yhteydenoton seurauksena. Kyseistä RX-7:ää hänellä ei enää ole, sillä se tuli myydyksi myöhemmin hieman vastentahtoisiksi. Kaverille tuli Toyota Aristo, minulle musta ’92 RX-7”, kertoo Tuure
Siihen nähden voisi ajatella, että Mazdan tehot ovat säilyneet vai olisiko sitä vähän portattukin”, hän aprikoi. Kaiken kaikkiaan Mazdan ratissa ovat ajo-ominaisuudet muutoinkin kohdallaan. Silloin oli täällä ollut poikkeuksellinen talvi, ei juurikaan lunta, mutta eiköhän vaan Helsingissä juuri silloin tullut juuri 10 senttiä lunta”, kertoo Tuure, jonka ensimmäinen yö Suomessa avo-RX7:n omistajan sujui sen vuoksi tutun luona pääkaupungissa ennen suuntaamista paremman kelin siivittämänä Turkuun. ”Kaveri soitti ja kertoi että on lähdössä autonhakureissulle Saksaan ja kysyi että lähdenkö tsuppariksi. Jonkinlainen outous oli, että autossa ei ollut ilmastointilaitetta.” Kaupat tehtiin ja punaisen avoauton matka Suomeen alkoi talven ja kevään taitehetkinä. ”Auton 200 hevosvoiman teho on aika sopiva hieman eläväiseen avokoriin. Pidän myös koneen old skool -henkisestä turbosta; se kun alkaa viheltää, niin kuulee milloin aletaan lähteä.” Auton tehojen ja keveän omamassan ansiosta kipaisun nollasta sataseen sujuu alle seitsemässä sekunnissa. Sellaisen hinta olisi karannut hurjaksi, sillä Suomeen hinnoitellun umpikattoisen RX-7 Turbon pyynti oli keväällä -91 peräti 338 000 markkaa. Mieleinen ja menevä Kotitallilla avokkaalle tehtiin perushuolto ja sitä päivitettiin paremmin soveltuvaksi aktiivista harrasteajoa silmällä pitäen. Mazda RX-7 56 04/16. ”Yhden kerran olen raaskinut lähteä autolla paikaltaan rivakasti. Auto oli suhteellisen orggiskuntoinen, hiljattain maalattu ja kaikki tuntui pelaavan ok. ”Myyjä ei osannut oikein muuta kuin saksaa, jota minä varsinaisesti en, mutta löydettiin jonkinlainen yhteinen kieli. ”Alkuperäiset vanteet, ratin ja nupin laitoin talteen, jos museorekisteröinti alkaa aikanaan kiinnostamaan.” Annetun hoivan jälkeen oli aika nauttia Saksan tuliaisista. SUOMEEN ei erittäin suurella todennäköisyydellä tullut uutena yhtään avoseiskaa. Testasin silloin maahantuojalla ollutta uutta XK8-Jaguaria vastaan, ja sataseen asti Jagge jäi. Alle tulivat sopivat tarvikevanteet, ja ohjaamoon vaihtuivat ratti ja vaihdekepinnuppi. Sanoin että sopii, jos käydään samalla katsomassa avoseiskaa.” Perillä Wilhelmshavenissa odotti mieluinen näky, sillä Tuure totesi 64 000 kilometriä ajetun auton olemuksen ja yleiskunnon hyväksi. Samaan aikaan MX-5 irtosi Mazda-putiikista 163 500 markalla. Tuuren kokemuksen mukaan japanilaispollet ovat pysyneet hyvin tallissa. ”Alkuperäisillä BBS-vanteilla oli huonot renkaat, mutta niillä työnsin talvimyrskyssä Suomeen
Ohjaukselle tuo lisää tarkkuutta keulan matala painopiste.” Myös avoautoilusta on otettu ilo irti kelillä kuin kelillä. ”Suurin piirtein kuivana pääsin kuitenkin perille, mitä nyt ehkä vähän niska jäykkänä”, Tuure naurahtaa. Omamassa 1380 kg. 06 Kori Itsekantava avomallinen kaksiovinen teräskori. ”Ajofiilikset ovat aivan loistavat. Puristussuhde 9,0:1. Takana monivarsituenta, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Mazda RX-7 Turbo Convertible 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Kaksikammioinen nestejäähdytteinen ahdettu kiertomäntämoottori edessä pitkittäin. ”Kerran olin menossa Kuusamosta Turkuun Concours d’Eleganceen, ja kun kukaan aluksi kiinnostuneista kavereista ei lopulta ollut lähdössä, niin sanoin että minä menen ja ajan vaikka koko reissun katto alhaalla.” Moottoritietä ukkosmyrskyssä ajaessa lupauksen nieleminen tosin välähti mielessä samalla, kun vesiraja kiipesi ylöspäin pitkin tuulilasia. Joskin oma argumenttinsa autoasiaan on myös vaimolla, joka on mieltynyt perheen toiseen RX-7:ään, kuvissa näkyvään ’93-malliseen. 07 Mitat Pituus 434, leveys 169, korkeus 127, akseliväli 243 cm. ”Jos kerta on avoauto, niin sillä ajetaan katto auki, satoi tai paistoi”, Tuure sanoo ja antaa esimerkin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 240 km/h, 0-100 km/h 6,8 s Ukkosmyrskyssä ajaessa katto auki -lupauksen rikkominen välähti mielessä, kun vesiraja kiipesi pitkin tuulilasia. Edessä ja takana levyjarrut. Iskutilavuus 2 x 654 cm3. Teho 200 hv /6500 rpm, vääntö 265 Nm /3500 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 5-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Tällä hetkellä mittarissa on noin 88 000 kilometriä ja niitä kerrytetään jatkossakin Tuuren ja hänen vaimonsa, Satu-Maria Saarion toimesta. ”Olen sanonut, että vaimo lähtee ennen kuin avo”, Tuure heittää. Lattiavalitsin. 05 Alusta Edessä joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Hän on sanonut, että jos myyt sen, niin hän lähtee samalla.” Vaikuttaa siltä että nykytilanne on perin hyvä ja tasapainoinen. 57 04/16. Auto on sopivan tehokas että hauskaa, ja avokori elää sen verran että, tietää tarkalleen mitä tapahtuu
Lomareissuja varten valmistettuja erityisiä matkailuautoja tarjottiin retkeilystä innostuneille automiehille jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Samat toiveikkaat ajatukset ovat kuuluneet jo vuosikymmeniä tielläliikkujien vuotuiseen ruljanssiin. Myös kattava määrä erilaisia sivutelttoja tuotiin mukaan tarjontaan. Oma lukunsa Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat SAKSALAISEN Bischofsbergerin erikoistemppu oli sahata sedanmallin Audi kahtia ja liittää siihen laajennettava lasikuitukoppi. Suurempien valmistajien lisäksi alalle levittäytyi monipuolinen pienyrittäjäverkosto monessa eri maassa, riippuen kulloisestakin autoilukulttuurista. Moni vanha yritys on edelleen toiminnassa – eikä ihme, onhan matkailuauton perimmäinen konsepti säilynyt pitkälti muuttumattomana turvallisuusmääräysten ja aerodynamiikan kehittymisestä huolimatta: otetaan tarpeisiin sopiva auto, siivotaan siitä kaikki ylimääräinen pois, ja istutetaan tilalle sellaiset puitteet että uni tulee silmään ja aamukahvin keitto onnistuu. Aina siitä lähtien, kun tieverkosto alkoi kehittyä jotakuinkin nykyiselle tasolle, aukenivat määränpäät tavoitettaviksi ilman, että hotelliin tai motelliin tarvitsi kirjoittautua ummistamaan silmänsä, tai että telttakeppien kanssa olisi ryhdyttävä suorittamaan sadetanssia. Yhtäällä ovat täysin tehdastekoiset laitteet, joista ei juuri näy päällepäin että ne on muokattu asumiskäyttöön. K esäkuukausien taas saapuessa levittäytyvät kesälomasuunnitelmat pöydälle. Sitten ovat pakettiautoista tai jopa pienemmistä henkilöautoista lasikuituisella kopilla muokatut mallit, joissa lisäosa on joko kiinteä tai irrotettava. MUKAAN Kesäreissuihin kuuluvat karavaanit ja matkailuautot. WestfaliaMATKAAN 58 04/16. Minnehän sitä lähtisi, ja millä. Tarpeen mukaan Matkailuautot voitaneen jaotella useampaan ryhmään. 1950ja 1960-luvulta ponnistivat esimerkiksi Volkswagenin junakeulaisiin Transporter-pikkubusseihin pohjautuneet matkailuautot. ovat täysin integroidut kulkineet, joissa alkuperäisestä ajoneuvosta on jäljellä vain runko ja voimanlähde, ja jonka kori on suunniteltu kokonaan uusiksi. Niitä teetettiin erillisellä alihankkijalla, Westfalialla vuodesta 1950 alkaen, ja ne olivat varsinaisia virallisia Volkswagen-matkailuautoja joita myytiin ympäri maailmaa VW-liikkeistä. Ensimmäisissä Westfalia-matkailuautoissa katto oli kiinteä, mutta tuoreempiin konstruoitiin takalaidastaan saranoitu kuomu, joka nosti sisäkorkeuden miltei kaksinkertaiseksi. Vuosikymmenten varrella rekisterikilpien väliin on saatu mahtumaan kaikenlaista viritelmää. VW tarjosi myös mahdollisuutta noutaa auto tehtaalta, tehdä sillä lomareissu ympäri Eurooppaa, ja jättää ajokki valmistajan kuljetettavaksi lopulliseen määränpäähänsä – niin kutsuttu European Delivery, jota esimerkiksi Volvo on monen muun ohella vuosien varrella asiakkailleen tarjonnut
Sopu tilaa antaa, mutta vuoden 1956 Dornier Delta –prototyypissä kaikki käytettävissä oleva tila voitiin muokata nukkumistarkoituksiin. Pyramidin muotoiseen Zündapp Janus –kääpiö59 04/16. Kaikkein erikoisimmat Bischofsberger-mallit kuitenkin olivat Audi 100ja 200-malleista muokatut matkailuversiot, jotka toteutettiin aukisahattuihin ja vahvistettuihin sedan-koreihin. Tällaisen Audin vierellä kotimainen veronkierto-pakettimalli suksibokseineen kalpenisi. Aina kotiolot voittaa Missähän ajokissa tulisi ahtainta. WESTFALIA räätälöi Volkkarin pikkubussit lomakuntoon. Westfalia ei suinkaan ollut ainoa pakuvolkkareiden muutostöitä tehnyt saksalaisyritys. Esimerkiksi Bischofsberger muokkasi Transportereita, jonka lisäksi firman mallistoon kuuluivat iso LT ja joko irrotettavalla tai kiinteällä camperosalla varustetut pikkupakettiautoCaddyt. DORNIER Delta, eli Zündapp Januksen matkailuprototyyppi. Takavaloiksi liitettiin paketti-VW:n umpiot, ja ”Bischofsberger Motorcaravan” oli valmis. mallit selvisivät myös Transporterin rakennemuutoksesta, kun taakse sijoitetun bokserimoottorin tilalle tuli eteen sijoitettu Vtai rivimoottori
HYMER ja Winnebago: kuuluisia matkailuautomerkkejä integroidulla korilla. Näitä on nähty myös yhdysvaltalaisilta valmistajilta, eikä pelkästään jenkkipickupeihin, vaan myös esimerkiksi Toyota Hiluxiin tarjottuna pakettina. 60 04/16 Matkailuautot. Pienempien Saabien lisäksi Toppolat muokattiin aikanaan soveltumaan myös 9000-malliin, ja onpahan niitä nähty muunmerkkisissäkin autoissa, esimerkkinä vaikkapa Citroën BX! Konseptiautotasollakin on nähty varsin mielenkiintoisia suunnitelmia. Yksinkertaisin ja vähiten muutoksia vaativa ratkaisu on omilla jaloillaan seisova lisäosa, jonka alle vaikkapa Volkswagen Caddy peruutetaan. Kummemmasta päästä Pohjoismaalaisittain kaikkein erikoisin matkailuautomalli lienee ruotsalaisvalmisteinen Toppola, joka kehitettiin alun perin Saab-lisävarusteeksi. Viistoperäisessä 99/900 Combi Coupéissa kun oli sen verran suuri takakontti, että luukun irrottamalla autoon voitiin kiinnittää lasikuituinen matkailumötikkä. Edempi oli selkeästi Celicasta kehitetty, ja sen muuntautuminen matkailuautokäyttöön jätettiin lokinsiipiovia muistuttaviin luukkuihin, mutta isompaan Crown-pohjalevyyn perustunut RV-2 pullisti peräosansa kuin ilmalaivan tarjoten enemmän tilaa. Laite jäi prototyypiksi, mutta kehitystyön toinen osapuoli, jo 1920-luvulla perustettu Hymer AG tuli myöhempien vuosikymmenten aikana hyvin tunnetuksi matkailuautojen valmistajana. Nykyisinkin porskuttava Hymer on liittänyt itseensä monta nimekästä matkailuautomerkkiä, kuten Eriba, Dethleffs ja Burstner – ja näin Hymerillä onkin kokemusta monesta suomalaisille tutusta automallista. Yksittäiskappaleiksi jääneet Recreational Vehicle –Toyotat edustavat matkailuautoihin liittyvää ennakkoluulottomuutta parhaimmillaan. autoon pohjautuva Dornier tarjosi pediksi taittuvat istuimet, joiden alta löytyi tarvittava säilytystila retkeilyvarusteille. Kokonaan integroidut Hymermobilit ovat hyrränneet Suomen teillä vuodesta toiseen, mutta myös Fiat Ducaton keulaosalla varustetuissa ajokeissa on monesti ollut jokin edellä mainituista merkkilätkistä. Ainoa käytännöllisyyden kannalta tärkeä seikka kunnollisen kiinnityksen lisäksi lienee lava-auton takaikkunan poisto. Toyota kehitti kaksi urheilullisen näköistä kokeilumallia, RV-1:n ja RV-2:n vuosilta 1971 ja 1972
TOYOTAN matkailuprototyypit RV-1 ja RV-2 olivat korostetun urheilullisia. TOPPOLA teki Saabista entistä monikäyttöisemmän. 61 04/16 Recreational Vehicle –Toyotat edustavat matkailuautoihin liittyvää ennakkoluulottomuutta.
Hyvää bisnesajattelua osoitti, että pian myös 1800-malli sai oman virityspakettinsa, jolla 1800:n omistajat saattoivat ottaa etumatkansa takaisin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Alpina ja BMW M oni legendaarisen kilpaautonvalmistaja tai virityspaja on kulkenut pitkin tietä, jota edetessä yrityksen maine ja toiminta on kasvanut, mutta samalla oma itsenäisyys on pienentynyt. Suuntautumiseen edesauttoi Bovensiepenien kotikaupungin Buchloen sijaitseminen noin 70 kilometrin päässä Münchenistä ja baijerilaisen autoväen ylpeydestä, BMW:n tehtaista. Kahden Weber-kaasarin myötä moottorin teho nousi viitisentoista prosenttia, minkä myötä 1500:n voimavarat nousivat vuonna -63 saapuneen BMW 1800:n tietämille eli 90 hevosvoimaan. Niinpä Bovensiepen nousi kirjoituskoneiden äärestä ja suuntasi teknisen sekä kaupallisen orientoituneisuutensa ajoneuvoihin ja nimenomaan BMW-tuotteisiin. Toisaalta on nähty myös tapauksia, joissa liiketoiminta on rullannut hienosti, mikä on houkuttanut rahastukseen: tuotenimi ja -idea on myyty jollekin ulkopuoliselle oman itsenäisyyden ja päätäntävallan kustannuksella. ALPPITORVET SOIDEN Virityspakettien rakentajasta omaksi automerkikseen noussut Alpina on erottamaton osa BMW:n urheiluhistoriaa. Nuori Burkard työskenteli tuolloin perheensä kirjoituskoneyrityksessä, mutta kuohuen kasvavassa teollisessa LänsiäSaksassa häntä kiinnosti QWERTYnäppäimistön näpyttelynopeutta enemmän autobahnojen ohituskaistoilla tarvittavat huippunopeudet. Bovensiepenin käsissä 1500-Bemariin syntyi 980 Saksan markan hintainen simppeli, mutta tehokas virityspaketti. Mutta löytyy niitä aivan päinvastaisiakin tarinoita. Myönteisessä vireessä alkanut 62 04/16. KG:n taival käynnistyi 60-luvun alussa Burkard Bovensiepenin toimesta. Esimerkiksi Baijerissa BMW:n kainalossa varttuneen Alpinan tapaus. Syynä on ollut useimmiten, että jonkin taloudellisen alamäen aikana liiketoiminta on ajautunut vaikeuksiin ja sitä kautta jonkin pelastajan käsiin. Paranneltavaksi pääsi ensimmäinen iso BMW sitten barokkienkeleiden, Neue Klasseli uusi luokka -nimityksen saanut BMW 1500, joka oli esitelty Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä -61. Lisää syöttöä Bemariin Koko nimeltään Alpina Burkard Bovensiepen GmbH & Co
Kahden kaasarin innostamana tehot nousivat 75:stä noin 90 hevosvoimaan. ALPINAN isän, Burkard Bovensiepenin ensimmäistä Alpina-tuotetta vuodelta -64 tarjottiin vastaesiteltyyn BMW 1500 -malliin. 63 04/16
Moni pitää 1600-2 Alpinaa ensimmäisenä virallisena Alpina-mallina, mutta itse valmistaja listaa ensimmäiseksi tuotantomallikseen vasta vuonna -78 tuotantoon tulleen kiirusBMW:n. Alpina tarttui tuoreeltaan 3-sarjan BMW:n kantaisään tuomalla siihen paitsi virityssatsin, myös valmiina tarjotun mallin, 1600-2 Alpinan. 64 04/16. Monien haaveisiin ja joidenkin harvojen autotalleihin siirtyivät sellaiset autobahn-pelotteet kuten 2000 Alpina, 2000 ti Alpina, isompikorinen BMW 1800 Alpina ja syntyi persoonallisesta luiskaperäisestä 2002 Touringistakin 70-luvun alussa hurja 223-hevosvoimainen Alpina-painos. Parina 60-luvun viimeisenä Vuodesta 1967 BMW:n perää saattoi koristaa kulkuhaluista juoruava Alpinamerkki. Kisoissa ja kadulla Alpina NÜRBURGRINGIN vakioautokisassa vuonna -66 mitä todennäköisimmin Alpinan palikoilla kiristetty 2000ti kiirehtii karkuun Mustangilta ja muilta kisapirsseiltä. Näillä eväin pieni BMW kirmasi 205 km/h:n huiput, mutta hyvästä sai maksaakin hintaa Alpina-paketille kertyi 3 800 D-markkaa. Ei ollut kuin ajan kysymys milloin Alpina astuisi toden teolla myös kilparatojen sileille, mutta säälimättömien rengasvallien ja rata-aitojen rajaamille asfalteille. Tuohon aikaan Alpina myös aloitti kirjain-numeroyhdistelmillä toteuttamansa mallityyppimerkinnät edellä mainitun Alpina 2002:n kohdalla tyyppikoodi oli A2. toiminta sai sinetin tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1965, jolloin Alpina-firma perustettiin virallisesti. Jos rahaa oli vielä löysemmin käytettävissä, saattoi kaasarimallin muokkauttaa Kugelfischerin ruiskulla pelittäväksi. BMW 1600-2:n kirein Alpina-painos jodlasi bensahöyryisten alppinistien haaveiden mukaisesti: 2000ti:stä lainattu kaksilitrainen kone antoi muun muassa isommilla venttiileillä varustetun kannen, jyrkemmän nokka-akselin, avaramman pakosarjan sekä kahden Weberin ruokkimana riuskat 165 hevosvoimaa. Palataan siihen tuonnempana, sillä katsotaan ensin mitä Alpina sai aikaan sitä ennen. Luottamusta ja tulevaisuuden uskoa toiminnalle antoi, että samalla Alpina-tuotteet saivat BMW:n hyväksynnän, joten virityspaketin asennus ei katkaissut BMW:n tehdastakuuta, mikä ilahdutti asiakaskuntaa. ENSIMMÄISENÄ Alpina-nimeä kantoi perässään BMW 1600. Kuten kuvasta käy ilmi, vuonna -71 yrityksen kautta sai tarvittaessa vauhtiosia varsin kokonaisvaltaisesti. Huomionarvoista on, että kyseinen vuodelle 1967 lanseerattu raaseri oli ensimmäinen Alpina, jonka perää koristi Alpinamerkki. Menoa vahvisti vuonna -68 esitelty BMW-harrastajien ja -kisailijoiden tuleva lempilapsi, E10sarja 2002-mallivariaatioineen. Mainetta radoilta BMW 1600-2 Alpinan vanavedessä Buchloenista pukkasi maailmalla myös muita kipakoita pikku-Bemareita. Hintaa hifistelylle merkittiin 5 500 D-markkaa. Tehoja oli luvassa samat 165 hevosta, mutta kulkua jopa 210 km/h. Muita parannuksia olivat muun muassa etupään jäähdytetyt levyjarrut sekä 12-volttinen sähköjärjestelmä kun perus-1600:ssa jännitettiin vielä kuuden voltin riittävyyttä. Ajankohta oli muutoinkin otollinen Bemarien virityspajan perustamiselle, sillä baijerilaiset moottoritehtailijat olivat vastikään esitelleet uuden pikku-Bemarin, E114-mallisarjan, jonka 1600-, 1602ja 1502-versiot tulivat tutuiksi Suomessakin
Mallinumerostaan huolimatta ratavehje oli varustettu kolmelitraiselle suoralla kuutosella, josta Alpinan väki houkutteli kisakäyttöön noin 300 hevosvoimaa. Muun muassa kannen muutoksilla ja muilla moottorin hienosäädöillä tehoa otettiin 30 hevosta enemmän ja alustaa paranneltiin noBMW 2002:n kiristetyt versiot tulivat tutuksi etenkin ratapuolella, mutta kyllä rallipolkujakin koluttiin. Satsaukset palkittiin kauden -73 päätteeksi, kun 3.0 CSL -rata-autoa käskenyt Toine Hezemans vilkutteli European Touring Car Challengen mestaruuden merkiksi. Alpinan ratamaine vankistui entisestään kun kisakäyttöön valjastettiin 3.0 CSL, joka oli 3.0 CS/CSi:n pohjalta kehitetty kevennetty versio leicht, johon myös L-kirjain viittasi. Siinä tavallinen ja 125-hevosvoimaisena jo sinällään aikalaiseksi tehokas 520i muokattiin vielä hieman kulkevammaksi matka-autoksi. Baijerin seudulla ilakointia lisäsi seikka, että Alpinan kirittämä BMW nappasi myös merkkimestaruuden. vuotena tuli tutuksi BMW 2002:een perustunut Alpina 2002 -rata-auto, mutta varsinainen julkisuus kerättiin heti 70-luvun alussa BMW:n isoon coupé-malliin perustuvalla Alpina 2800 CS -rataohjuksella. Tai saattoi tehdastiimin omissa yksilöissä toki jotain pidemmälle vietyä olla, mutta kyllä vuoden -70 asiakasversioidenkin eväät olivat puhuttelevia. Vai miltä kuulostaa 11,5:1-puristuksilla ja kolmella kaksikurkkuisella Weberillä ladattu BMW:n lumoava suora kuutonen. 65 04/16. Esimerkistä käy mainiosti BMW:n vuonna -72 esitellyn E12-mallisarjan pohjalta toteutetut Alpina A4/A5. Alpina teki 70-luvun alussa sellaisen poikkeuksellisen liikkeen, että se alkoi myydä tieto-taitoansa ulkopuolisille: kuka tahansa turpealompakkoinen ratakettu saattoi hankkia itselleen samanlaisen Alpina 2800 CS:n kuin BMW Alpina -kisatiimillä oli. SPOILEREISSA piisasi, kun Toine Hezemans ja Dieter Quester pyyhkäisivät 3.0 CSL:llä voittoon Span radalla vuonna -73. Turbovauhdilla eteenpäin Samaan aikaan kun Alpina keräsi huomiota kesken kauden -73 luokitellulla aerodynamiikkapaketilla 3.0 CSL -ratapeliin, joka sai nopeasti Batmobile-lempinimen huimien siipiensä ansiosta, niin siviilipuolelle tuotiin tuotteita aivan päinvastaisella ajattelulla seesteinen ulkoasu, mutta piristetty tekniikka. Vetoa kerrottiin riittävän kisamoottoriksi jo alhaiselta 3 000 kierroksen korvilta, mutta 5 000:sta ylöspäin alkoivat soida varsinaiset baijerilaiset polkat, johon 7 000 kierroksella yhtyivät kaikki 300 hevosta. ALPINAN A4ja A5mallit tarjosivat vuonna -73 piilevää voimaa, vaikkei 520i tien tukkeena ollut vakiokunnossakaan. Puhdille olikin käyttöä, sillä haastajina olivat coupé-Bemaria pienempimoottoriset mutta myös kevyemmät Alfa Romeo GTA ja Ford Capri. MOTORSPORT-MAINONNASSAAN BMW ei juuri ole viitannut Alpinan ansioihin, vaikka yhteistyötä on tehtykin ilmeisen hyvässä hengessä
Se siirtyi suoraan eturiviin vuoden -78 lopussa esitellyllä E28-korisella eli sen aikaiseen 500-sarjaan perustuvalla B7 Turbolla, jonka kolmelitrainen turbomylly tuotti peräti 300 hevosvoimaa ja linkosi viistotun tiiliskiven 250 km/h huippuihin. 66 04/16. Alpina A4/ A5 oli väriltään useimmiten keltainen ja varustettu Alpina-koristeteipeillä. Tämäkään ei tietenkään riittänyt, vaan vuosina 1981–1982 oli saatavilla Alpina B7S Turbo. Näillä arvoilla B7S Turboa pidettiin tuolloin maailman nopeimpiin kuuluvana sarjavalmisteisena sedanina, jollei nopeimpana. Statuksen vaihto muutti ehkä käytännön toimia vähän, VUODEN -83 Monzan 500 kilometrin Touring Car -kilpailun jälkeen A-ryhmän tuloslistan kärjessä oli pari Dieter Quester Carlo Rossi ajokkinaan Schnitzer-tiimin BMW 635 CSi, jonka kisamoottori oli Alpinan käsialaa. KAIKKEIN kiireisimmän sedan-autoilijan valinta oli 80-luvun alussa Alpina B7 S Turbo, joka pinkaisi sataseen alle kuuden sekunnin ja kelasi baanan laitimmaista kaistaa parhaimmillaan 260 km/h:ssa. Lempinimi ’Baijerin paskiainen’ ansaittiin arvatenkin tämän suorituskykyyn nähden vaatimattoman ulkoasun saattelemana. Napakan nimen taakse kätkeytyy tänäkin päivänä puhuttelevia numeroarvoja, sillä 3,5-litraisesta kuutosesta kaivettiin ahtimen avulla 330 hevosvoimaa ja 500 newtonmetriä, jotka heittivät kokonaisuuden sataseen 5,9 sekunnissa ja baanaa juoksi renkaiden alla pahimmoisillaan 260 kilometriä tunnissa. Tyyliä ja tehoa Kahdeksankymmentäluvun aikana Alpinan toiminta jatkui periaatteessa toimivaksi havaitulla tyylillä, mutta samalla yritystoiminnassa tehtiin linjauksia, jotka ovat pitkälti voimassa vielä tänäänkin. Tosin valmistunut sarja ei niin liukuhihnaa venyttävä ollut vain 60 yksilöä lähti maailmalle. E12-korimalli oli Alpinalle ilmeisen mieluinen parantelukohde, sille tämän varhaisen viitossarjan pohjalta saapuivat 70-luvun mittaan malleja kuten B2, B5, B8 ja B9S toinen toistaan kulkevaisempia isoja Bemareja. Kisoissa ja kadulla Alpina peaa ajoa silmällä pitäen. Perustana mallille oli E21-korinen 323i, johon heitettiin 2,8-litrainen 200 hevosvoimaa tuottava voimalaitos. Seitsemänkymmentäluvun lopusta eteenpäin henkilöautoissa astuttiin turbojen maailmaan, eikä Alpina jäänyt kuuntelemaan ahtimien vihellystä sivusta tai takaa. ALPINA laskee ensimmäiseksi tuotantomallikseen marraskuussa -78 saapuneen B6 2,8:n, joka perustui E21-malliseen 323i-Bemariin. Moni kuitenkin halusi auton ilman teippauksia, jolloin ulkoasu ei paljastanut kasvaneista kulkuhaluista. Aiemmin viitattu ensimmäinen virallinen Alpina malli ei kuitenkaan löydy näiden viitossarjalaisten joukosta, vaan Alpinan itsensä ilmoittama ensimmäinen tuotantomalli on marraskuussa -78 saapunut B6 2,8. Merkittävä muutos tapahtui vuonna 1983, jolloin Alpina rekisteröitiin Länsi-Saksan liikenneministeriön toimesta viralliseksi autonvalmistajaksi. Nimeämällä kyseisen mallin ensimmäiseksi Alpina-tuotteeksi valmistaja teki todennäköisesti linjajakoa virityssarjojen ja toisaalta Alpinan itsensä alusta valmiiksi hoitamien muutosten kesken
Elinvoimaisuudesta kertoo, että yritys teki muutama vuosi sitten jälleen piipahduksen kilparadoillekin. Jos neljä ovea oli tarpeen, saattoi Alpinalta lunastaa 535i-Bemariin perustuvan B10 Biturbon, joka syötti sekä isoja että pieniä lukemia: 360 hevosvoimaa, 5,6 sekuntia ja yli 290 km/h:ssa. Kaiken vauhtikansan mielenkiinnon kohteeksi BMW:n urheiluosasto nousi viimeistään vuonna -86. Yhä edelleen Alpinaa luotsaava vanha herra Bovensiepen kuvailee johtoajatustaan autonrakentamisen suhteen siteeraamalla Oscar Wildea. ”Olen mies jolla on yksinkertainen maku tyydyn aina parhaaseen.” 67 04/16. BMW:n Motorsport-osaston aktivoituminen tarkoitti osaltaan sitä, että Alpinan oli luontevaa luopua omasta kilpailutoiminnasta itse asiassa jo toisen kerran, sillä kauden -77 päätteeksi se oli keskittynyt kisatoiminnan sijaan siviilipeleihin. Lähemmäs Alpinan pelikenttää ”ämmäläiset” saapuivat heti seuraavana vuonna, kun BMW esitteli 218-hevosvoimaisella 3,5-litraisella kuutosella terästetyn M535i:n. Tänä päivänä Alpinan mallisto kattaa monipuolisesti erityyppiset Bemarit, joten maailman muuttumisesta huolimatta Buchloenissa homma tuntuu olevan hienosti näpissä. Jopa BMW:n lippulaiva 750i syntyi uudelleen Alpinan B12 5,0 -mallina. M-Bemarien rynnistys kaduilla ja radoilla ei kuitenkaan tarkoittanut kuoliniskua Alpinalle, vaan Burkard Bovensiepen kumppaneineen saattoi keskittyä täysipainoisesti parantelemaan BMW:n kärkimalleja kevyellä kädellä ulkoasun suhteen ja rankemmin moottoritehojen osalta. Tehoa 12-sylinterisestä vinkkelistä virvelöitiin 350 hevosvoimaa, minkä saattelemana kulkua luvattiin yli 275 km/h. Tarjolla oli esimerkiksi M3:sta jalostettu Alpina B6 3,5 S, jonka 3,4-litrainen kuutonen jutteli mukavat 254 hevosvoimaa. mutta ulospäin viesti oli merkittävä: oli aivan eri asia olla oma automerkkinsä kuin vain hovivirittäjä joskin toki arvostettu sellainen. BMW:n M-saagan juuret ovat aiemmin viitatussa 3.0 CSL -kilpa-autoprojektissa 70-luvun alussa, mutta ensimmäinen ”siviiliauto” oli vuonna -78 esitelty M1-superauto. Samaan aikaan tuotannosta olivat juuri poistuneet 6-sarjaan pohjautuvat coupé-Alpinat, mutta ylimääräistä rahaa saattoi vaihtaa BMW tuoreen 7-sarjan Alpina-versioihin. Tällöin saataville tuli legendan asemaan nouseva BMW M3, jonka ensiversiossa 2,3-litrainen neloskone tuotti 195 hevosvoimaa. Oman vaikutuksensa Alpinan ja BMW:n suhteeseen toi, että Bemari oli tuomassa omaan mallistoonsa kiihkeitä urheilullisia versioita, M-malleja, joiden tunnuskirjaimella viitattiin termiin Motorsport. Kuvissa heinäkuusta -88 tammikuuhun -94 saatavilla ollut B12 5,0 sekä joulukuusta -78 helmikuuhun -82 tarjoiltu B7 Turbo Coupé. Tähän toiseen, vuonna -88 suoritettuun vetäytymiseen vaikuttivat Alpinan rajalliset kapasiteetit vastata kilpa-autoilun kasvaneisiin kustannuksiin huipputasolla, jota yritys halusi edustaa. YLELLISIMPÄÄN sarjaan Alpinalla oli 80-luvun mittaan tarjota versioita niin 7-sarjalaisista kuin myös 6-sarjan coupésta. Vilkaisu 80-luvun lopun Alpina-mallistoon kertoo, että meno oli hurjaa kuin eräässä kasinotalouden pillastuttamassa Pohjoismaassa konsanaan
Päivän aikana moni tavara löysi tarvitsijansa. Rullaavan projektin olisi saanut omakseen 6500 eurolla. Allekirjoittanut joutui poistumaan paikalta jo aamukymmenen pintaan swappi-budjetin huvettua 20-luvun alun Raleigh-moottoripyörän raatoon ja Aquabird-merkkiseen 60-luvun veneenrattiin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen RAPSAKAN oloinen roadster olisi muuttanut uuteen kotiin 2 500 eurolla. Portit avattiin aamukahdeksalta, jolloin tarkkavainuisimmat aarteenetsijät olivat jo valmiina kaapimaan kermat päältä. Hinnan tinkaamisen sai aloittaa 32 000 eurosta. CHEVY Panelin perässään vetämässä kärryssä oli niin ikään myytäväksi tuotu ’40 Ford Tudor. Romustelua raviradalla Winter Swap Meet 2.4. Väitteen takeeksi siinä kerrottiin olevan reilunkokoinen isolohko-V8. Chevy Panelin kuvan voisi laittaa vierekkäin punamustan Ford Tudorin kanssa, joka on Panelin vetämässä kärryssä. FHRA Tampereen Seutu ry järjesti huhtikuun alussa rompetorin, joka kokosi Tampereelle, Teivon Ravikeskukselle, noin sata myyjää ja lähes 2 800 potentiaalista ostajaa. Sinnikkäimmät jatkoivat romustelua aina kahteen saakka iltapäivällä, jonka jälkeen myyjät pakkasivat kamppeensa ja suuntasivat takaisin koteihinsa. Ovat ikään kuin samaa kokonaisuutta. -Kimmo 68 04/16. L auantaipäivälle ajoitettu swappi onnistui mitä mainioimmin, eikä vähiten siksi, että säät olivat suosiolliset. Winter Swap Meet 2.4. HINTALAPUN mukaan tämä myynnissä ollut ’50 Chevy Panel oli paitsi tilava ja kaunis, myös nopea. October Swap Meetin merkeissä. Kyllä tuostakin joku vielä auton tekee. Seuraava mahdollisuus päästä eroon romuista ja hankkia tilalle aarteita Teivon raviradalla tarjoutuu 8.10. Kuiva, kaunis ja aurinkoinen keli sai monet saapumaan paikalle juuri talleista kaivetuilla harrasteautoillaan, vaikka lämpötila olikin kevättalvisen kirpeä. Yhdeksään mennessä parkkipaikka alkoi olla niin täynnä, että paikkaa sai hakea ihan tosissaan
Myös vanhojen fillareiden harrastajille oli tarjolla mahdollisia löytöjä. Mopedeja oli tarjolla myös ajokuntoisina ja varsin edustavinakin yksilöinä. TÄMÄ kaksiovinen ’55 Buick oli yksi komeimpia myyntipöydän virkaa ajaneita nelipyöräisiä. 69 04/16. PARKKIPAIKALLA NÄHTIIN muun muassa tämä swappi-ostosten kuljettamiseen varsin käytännöllinen ’62 Chevy Bel Air -farmari. JOKU VIERAISTA oli varmistanut paikalle ehtimisensä valitsemalla ajokikseen ripeän ratakilpurimaisen ’75 AMC Matador Coupen. General Motorsin ja Moparin tuotteisiin oli saatavilla varsin priiman näköisiä startteja ja latureita. IMG_6747 VANHA, peräpäästään puutteellinen putkirunkoinen polkuauto olisi vaihtanut omistajaa 30 eurolla. Projektikuntoisten mopedien kattauksesta löytyi muun muassa etualan Victoria Standard sekä sen taakse jäävä Solifer Speed. Esimerkkinä kuvan Jupiter ja Saxo Prins. SINKITYS on hyvä ja edullinen tapa uudistaa pikkunippeleitä. Tee-se-itsemiehille oli tarjolla toimenpiteeseen tarvittavia aineita valmiiksi paketeiksi koottuna. Victoriaan olisi ollut pari varamoottoriakin. KELI oli paikoiltellen jopa käsinkosketeltavan kirpeä
VANHOISSA korjaamolaitteissa on oma viehätyksensä ja niillekin löytyy innokas keräilijäkuntansa. ROMPETORIEN kestosuosikkeihin kuuluvia vanhoja öljypurkkeja sekä muuta takavuosien autonhoitoon liittyvää rekvisiittaa oli tarjolla tälläkin kertaa useammassa kojussa. VAIKKAKIN uustuotantoa, niin olisihan tällainen Bowtie-peltisalkku aika komea tapa kuljettaa vaikkapa matkalla mukana tarvittavia työkaluja Chevroletin peräkontissa. NISSAN Sunnyyn löytyi etulokasuojaa vielä tehtaan pahveissa. Tarjolla oli paljon todella harvinaista osaa. Tämän, kertomansa mukaan 60-luvulla varaosaliikettä pitäneen, herran myyntipöydältä tarttui allekirjoittaneen mukaan kuvan vasemmassa reunassa näkyvä vanha veneenratti. KUPLA-HARRASTAJILLE oli tarjolla niitä useimmiten kolhittuja kohteita, eli puskureita ja lokasuojia. MILLOIN viimeksi törmäsit näin priimakuntoisiin A-Fordin oviin. SE, oliko tämä komean patinan koristama ’63 Chevy-pikkis myynnissä, vai toimittiko se vain myyntipöydän virkaa, jäi allekirjoittaneelle epäselväksi, mutta kovasti oli silmää miellyttävä kampe. Winter Swap Meet 70 04/16. PELTILELU, jollaista en ollut aiemmin nähnyt – Standard-kirjoituskone
RANGER International Mototractor ei ole ihan niitä tavallisimpia näkyjä Suomessa. ’64 Opel Kadett ja kaksiovinen ’74 Volvo 142 edustivat parkkiksen sympaattisinta päätä. PARKKIPAIKALLA oli mahdollisuus ihastella esimerkiksi tämän ’60 Oldsmobilen puhuttelevia linjoja. 71 04/16. TÄLLÄ pöydällä ei ollut kaasareilla kova kilohinta. Vapaavalintaisen kaasuttimen sai poimia matkaansa 5 eurolla. HONDA Motor Company valmisti Daxia vuosina 1969-1996. Pellistä prässätyllä rungolla varustettu mopo on jostain syystä jäänyt Monkeyn varjoon, mutta persoonallinen laite omaa siitä huolimatta suorastaan huikean harrastelupotentiaalin
Hyvin harva myyjä oli uskaltautunut jättämään ajokkinsa myyntiin ilman hintavarausta, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että myyjä oli asettanut kohteelle minimihinnan, jonka alle sitä ei tarvinnut myydä. Jotkut autoista oli myös sijoitettu niin pimeään kolkkaan, ettei niihin pystynyt kovin tarkkaa tuttavuutta tekemään. Niihin tutustumista rajoitti kuitenkin hieman se, että ne oli aidattu siimalla, jonka toiselle puolelle ei ollut asiaa. Autot olivat näytillä yleisölle koko nelipäiväisen näyttelyn ajan omassa tähän tarkoitukseen pyhitetyssä hallissaan. Käytännössä kaupankäynti eteni siten, että myytävät kohteet listattiin etukäteen Huutokaupat.fi-sivustolle, jossa niistä sai jättää tarjouksia. Alkuperäiskuntoisesta ’88-’89 Z50J Rothmans -mallista oli tarjottu netissä ennakkoon 1 025 euroa. Vaikkei hintavaraus ylittynytkään, annettiin Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HONDA Monkeyt alkavat todellakin olla jo harrasteajoneuvoja. Auto löysi uuden omistajan 2 350 eurolla. Siitä saatiin kaupat aikaiseksi 23 000 eurolla. Mahdolliset ostajat olisivat varmasti halunneet nähdä kohteet joka puolelta ja hyvässä valossa. Huutokauppapäivänä paikalla oli kuitenkin useimpien ajokkien omistajia, jotka jakoivat kohteista auliisti lisätietoa. Salissa summa nousi 1 200 euroon, mutta kaupat jäivät syntymättä. Joitakin autoja menikin kaupaksi juuri tällä tavalla. Siitä huolimatta hintavaraus ylittyi vain kiusallisen pienessä osassa kohteista, ja valtaosa ajoneuvoista jäi huutokaupassa myymättä. E nsimmäisen kerran vastaava autohuutokauppa pidettiin vuosi sitten ja tämän vuoden järjestelyt noudattelivat hyvin pitkälti viime vuoden kaavaa. MUSEOREKISTERÖITY ’70 Plymouth Road Runner edusti alkuperäiskuntoisten jenkkimuskeleiden harvaa joukkoa. myyjälle kuitenkin mahdollisuus neuvotella hinnasta kahdenkeskisesti korkeimman tarjouksen tehneen kanssa. AUTOMAATTILAATIKKOISTA, neliovista ’72 Ford Cortina XL 1600:sta mainostettiin latolöydöksi, jollaiseksi se näytti todella hyväkuntoiselta. Lupa Harrasteajoneuvohuutokauppa 28.3.2016 Pääsiäisenä Helsingin Messukeskuksella järjestetyn American Car Show’n yhteydessä pidettiin tänäkin vuonna harrasteajoneuvojen huutokauppa, jossa oli yhteensä 63 kaupattavaa kohdetta. Lopullinen hinta määräytyi salissa tehtyjen tarjousten perusteella ja huutaminen aloitettiin korkeimmasta netissä tehdystä tarjouksesta. Tänä vuonna järjestäjä oli haalinut kaupattavaksi aiempaa enemmän edullisen pään ajokkeja, jotka tuntuivat viime vuonna menevän suomalaisyleisölle paremmin kaupaksi. HUUTAA 72 04/16
HIENOKUNTOINEN neliovinen ’56 Buick Sedan Special oli myynnissä autokeräilijän varastosta, mutta hinta ei noussut 24 000 euroa korkeammalle. 73 04/16. KUPLAN pohjalle tehty, California Speedster Shopin rakentama ’57 Porsche 356 Speedster replica jäi myymättä 20 000 euron tarjouksella. ’71 Porsche 914 herätti netissä ennakkoon kiinnostusta 9 750 euron verran. PIENI on kaunista. Suomalaisvalmisteinen ’67 vuosimallin Finn Cabby 4000 vaihtoi omistajaa hintaan 1 250 euroa. HUUDETTAVANA oli myös yksi asuntovaunu. Suomessa valmistetulla puisella ohjaamohytillä varustettu, linja-autohinurina toiminut ’54 Willys Jeep sen sijaan myytiin hintaan 9 900 euroa. Salissa hinta nousi 10 200 euroon, mikä ei kuitenkaan johtanut kauppoihin. Ei riittänyt kauppoihin sekään tarjous. TÄYSENTISÖIDYSTÄ ja museorekisteröidystä ’71 tuutti-Hondasta huudettiin 8 500 euroa. STORMTROOPER NÄYTTI kiinnostuneen ’84 Rolls Royce Silver Spurista, mutta tarjousten tyssätessä 15 450 euroon ja kauppa-akti jäi syntymättä. AMC Pacerin kohdalla meklari alusti mallin olevan mainostettu maailman toiseksi rumimmaksi autoksi. Kauttaaltaan hienokuntoinen ’58 Nash Metropolitan Convertible ei kuitenkaan kiinnostanut paikalla olleita huutajia 9 500 euroa enempää. En tiedä oliko sillä vaikutusta hinnan muodostumiseen, mutta sympaattinen kompaktijenkki jäi kauppaamatta tarjouksella 3 550 euroa
Paljonko katsastamattomia 131 Fiateja maastamme löytyy, on arvoitus kaikille, mutta ainakin kolme tapahtumaan saapuneista yksilöistä oli palannut konttorin kautta liikenteeseen juuri sopivasti edellisenä päivänä. 16.4. Hollola Ei olisi hienompaa kevätpäivää voinut kohdalle osua kun FLA Corse Club järjesti maamme ensimmäisen Fiat 131 -tapaamisen Hollolassa. Mirkkujen ensitreffit 74 04/16. JARI Moilanen, Pertti Minetti ja Jari Salmensuo olivat aiheestakin tyytyväisiä ensitreffien menestykseen ja kokoontumisesta päätettiin aloittaa jokavuotinen perinne. J o viime vuoden loppupuolella alkoi netin keskustelupalstoilla levitä idea ensimmäisestä Fiat Mirafiorien tapaamisesta, ja kun halukkaita alkoi tapahtumaan ilmoittautua, muuttui ajatus todeksi. Tapahtuman puuhamiehinä toimivat FLA Corsen Jari Salmensuo ja Pertti Minetti ja kokoontumispaikaksi valikoitui Jari Moilasen vetämän, vahvasta Fiatosaamisestaan Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine tunnetun Autohuolto Express Servicen pihapiiri Hollolan Kukonkoivussa. Reitillä ei ajettu kilpaa, mutta tietokilpailuun siltä vastaukset löytyivät. Aikanaan suositun, arvatenkin tuhatmäärin maahantuodun automallin tuhoutumisprosentti on perin synkkää tilastoa, mutta nyt eriasteisia entisöintiprojekteja tiedetään olevan työn alla useita, joten seuraaville treffeille uskaltaa odottaa suosion kasvua. Ensitreffeillä ei vain seisoskeltu, vaan kaikkiaan kolmentoista Mirafiorin letka starttasi päijäthämäläiselle kiertueelle jossa tutustuttiin niin Antin Automuseoon Vesivehmaalla kuin Esatechin moottorivirittämöön Asikkalan Kopsuontiellä. Auto on tiettävästi järjestyksessään toinen rekisteröidyistä Mirafioreista ja upea auto valittiin tapahtuman kauneimmaksi. yksilöä tekivät ensitreffeistä menestyksen. Kaikkiaan 43 Mirafiorin omistajaa olivat järjestäjät onnistuneet tapahtuman tiimoilta jäljittämään, joten 13 paikallesaapunutta SAMI Järvisen ensimmäisen tuontierän yksilöllä on takanaan vasta runsaat 75 000 kilometriä
Nelireikäisten Turbo S -vanteiden alkuperästä ei ole hajua, mutta hienot on! PERTTI Minetin Abarth replika on rakennettu Bernard Darnichen vuoden -77 Korsikan voittoautoa mukaillen. Timo Moilasen 131 Racing oli puolestaan 19 vuotta katsastamatta ennen tapahtumaa edeltänyttä päivää. Kun ruotsinrauta antoi kaikkeinsa, tarkkailtiin suoritusta hievahtamatta. Mikko Kaakinen tuli oikeanpuoleisella ´83 Supermirafiorillaan Oulunsalosta ja palkittiin kauimpaa tulleena. Nyt tällainen vallankumouksellisen rengas oli kaivettu varapyöräkotelosta käyttöön. Tosiasiat on hyvä pitää mielessä – ja uskoa kokeneemman sanaa. AINA kun vanhoja rallikuvia jostain putkahtaa, jaettu ilo on moninkertainen ilo. Vanhemman kilpakaluston kaasarisäätöihin erikoistuneen Esatechin penkkiin oli teljetty 200-sarjan Volvo. TYYLIKÄS ritilä-spoileriyhdistelmä viimeistelee Racingmallin sporttisen ilmeen. HEIKKI ja Eija Häppölän uutena perheeseen hankittu ajopeli oli ehtinyt olla viimeiset viisi vuotta jo katsastamatta, mutta nyt oli hyvä syy palauttaa Fiat liikenteeseen. NYT jo superharvinaisen Pirelli P3 Cinturaton markkinointiin perehdyttiin 7/14 Klassikoissa. 75 04/16. Viimeisintä mallivuotta edustaneen yksilön huoltohistoria todettiin moitteettomaksi. Satakolmeykkösen tuotantovuosina -74-84 ehti Mirkun ilme vaihtua moneen kertaan. Mekaaninen ahdin TwinCamin kyljessä ihastuttaa missä peltiä vain raottaa. Vaikka tekniikka on esikuvaansa käyttöystävällisempi, hyvin sillä nykyliikenteen rytmissä pysyy, ja karkuunkin pääsee tarvittaessa. Abarthin Volumetricoa ihmeteltiin Talwiajossa pari numeroa sitten
Rauman romppari 24.4. TÄHÄN tapahtumaan sai lipun ostaa tavallista tyylikkäämmästä kojusta. Rauma Kevään runsas tapahtumatarjonta aiheuttaa usein positiivista päänvaivaa, kun kerrankin on mistä valita. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa TUTUT takavalot harvinaisessa mutta hurjassa korissa. 912-MALLI edustaa kaunislinjaista mutta rauhallisempiliikkeistä Porsche-tuotantoa. Onneksi kaikki eivät olleet niin kiireisiä ja nähtävää jäi meillekin. 76 04/16. SUZUKI-MAASTURI oli kohteliaasti aseteltu sillä tavalla, että uteliaat pääsivät tutkimaan alustan ratkaisuja lähes selkä suorana. SAAVUIMME paikalle alkuiltapäivästä jolloin osa rompetorin myyjistä oli jo ehtinyt häipyä paikalta. Kasikoneella varustettu TVR Tuscan. Silti usein tulee oman ajokin keula suunnattua jo entuudestaan tuttuun tapahtumaan, mutta huhtikuun loppupuolella tein piristävän poikkeuksen ja vierailin ensimmäistä kertaa Rauman Seudun Mobilistien Swap Meetissä
SEN verran viileä oli huhtikuinen päivä, että komea Fiat 124 Sport Spider oli näytillä katon kera. KIRKKAANPUNAINEN Capri on aina hieno näky. SIITÄ vaan avaimesta jousi tiukalle ja matkaan. SOMASTI KORISTEELLISEN Neckarin tuulilasin ilmoituksessa ei harmi kyllä kaupattu itse autoa, vaan kunnostettua Fiat 600:n moottoria. Rami Markun Trabant on vuosimallia -65. FARMARIKORIKAAN ei niele kaikkea tavaraa, joten suurimmat matkatavarat pitää nostaa katolle. 77 04/16. KAUNIS väri kauniissa korissa. Savolaisen Kallen kutoskoneinen ja tyyliin sopivilla BBS-vanteilla varustettu yksilö toi väriä autorivistöön. VEIKKO Markun sporttisen Bond Bugin pirteä väritys sai tukea perään pysäköidyltä Wartburgilta. Pasi Salmisen omistaman urheilumallin erikoisuuksiin lukeutuu automaattivaihteisto
Molemmat Aaltosen Reijon autoja. TAPAHTUMAN pääsylippu oikeutti myös museovierailuun, joten paikalla vierähti helposti useampi tunti. Pikkuharrastajat pääsivät kaasuttelemaan akkukäyttöisillä ja ulkoisesti tapahtuman henkeen sopivilla ajokeilla. Hattulassa käynnisteltiin kesää harrastuksen merkeissä. Vapunpäivänä Parolan Panssarimuseolla järjestetty Kewätsawutustapahtuma keräsi alueen täyteen yleisöä. SINISTÄ ja valkoista. ´65 Volvo PV:n vierellä komea Rambler Classic. Parolan kevätsauhut Teksti ja kuvat: Kari Mattila 78 04/16. KOTIMAISET valmistajat yrittivät kiilata Monkeyn ja Suzuki PV:n hallitsemille markkinoille. KALUSTOA oli näytillä moneen lähtöön erikoisista urheiluautoista takavuosien arkiajokkeihin, kanttiautoista veteraanikuormureihin ja -traktoreihin. KAKSI hienoa Bemaria, 700 LS sekä 600 Isetta. Tunturi Break ei tainnut lyödä läpi eikä Helkama Ässäkään myynyt nimensä veroisesti. Hirmuisen nostalgisia laitteita molemmat
. . . . . . co m / kl as si ko t . . . . . . . Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi w w w .f ac eb oo k. . . Kun muutat, kerro myös meille. . . . . . . . . . Parkkimaksu 5 e Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 5.6.2016 klo 9–16 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Harrasteajoneuvoparkki XV MASIINAMEETING Rompetori ja Museoajoneuvonäyttely Menossa mukana -lehti www.wanhatmasiinat.fi www.wanhatmasiinat.?
Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Tila-autoilun juurilla TERRORISTIBUSSIKSIKIN kutsuttu VW T2 kuuluu eittämättä pisimpään valmistettuihin automalleihin. MERCEDEKSEN L-sarja oli 1960-luvulla suosittu alusta moneen menoon. Pitkäkattoista korimallia kutsutaan monenlaisilla nimityksillä. Oli miten oli, mutta minusta tuntuu, että perinteinen farmariauto on vain myyntimiesten ja kaupunkilaisten humputuksia, kun tavallinen ei ole riittänyt ja isompi pakettiauto on koettu kaupunkiympäristöön liian kömpelöksi. On viittauksia karavaaneihin, vaunuihin, pakettiautomaiseen tilavuuteen, turismiin, matkailuun, reissailijoihin ja kaikenlaisiin kiertäjiin viikonloppukäsitettä myöten. 80 04/16. Miksi Suomessa sitten puhutaan farmariautosta, jäi minulle hieman epäselväksi. Omalla mallimerkinnällään eri valmistajat ovat pyrkineet erottumaan tuotteillaan muiden pitkäkattoisten joukosta. Onko ensimmäiset perheautot olleet nimenomaan farmarien eli rakkaiden maamiestemme käytössä. Myös urheilullisia sanoja on käytetty tuomaan vaikutelmaa, ettei tämä isompi automalli olisi liian kömpelö kuitenkaan. Tässä lystikäs ex-pankkiauto muutettuna asuntoautoksi. Kolme vuotta sitten uutisioitiin, että jopa kaukaisessa Brasiliassa tuon legendaarisen pallokeulan valmistus loppui
Niin lauloi myös Johnny Cash. PEUGEOT 404 oli aikanaan keskihintaluokan kookas perheauto. Epäselväksi jäi, onko tämä BMW vai EMW. ISO ja ylellinen Kombi 1950-luvun tienoilta. MONI pohjoismaalainen perhe on matkustanut farmari-Volvon kyydissä lomamatkalle tai mummolaan. Yksi eniten huvittanut on ollut tämä ”hirviporukkamersu”. 81 04/16. Tämän Plymouth Volarén kasettimankasta ei enää edes Johnny laula karavaanariretkillä, kun auto maatuu yhä syvemmällä maan mullassa. PERINTEISELLE W123-Mersullekin on annettu monenlaisia lempinimiä, niin kuin varmasti lähes kaikille yleisimmille automalleille. VOLARÉ on espanjaa ja tarkoittaa jotakuinkin, että ”I will fly away”. Niin meillä muilla kuin amerikkalaisillakin käytettiin monenlaisia nimiä ilmaisemaan tilavampaa korimallia, mutta farmariautoa vastaava sikäläinen nimitys oli ”station wagon”. RÜSSELSHEIMIN tallin ovista paljastui kesällä 1960 Opel Rekord P2. Mainetta niittänyt muskeliauto koki lurpahtamisen ulkoisesti kuin sisäisestikin jo pelkästään saasteaikakauden määräystenkin puolesta. Leijonamerkki käytti perheautossaan familiale–nimeä. Itä-Saksan puolelle jäänyt tehdas joutui vaihtamaan nimensä BMW:n vaatimuksesta vuonna 1952, joten näin nimeksi tuli kaupungin mukaan Eisenacher Motorenwerk. VUONNA 1974 starttasi uusilla turvapuskureilla viimeiseksi kolmeksi vuodeksi Chevrolet Chevellen viimeinen erä. Elämän vihreys on näiden veljesten osalta vaihtunut luonnon vehreydeksi kosteikkojen uumenissa. Opel lanseerasi itselleen caravan –nimityksen, mistä monesti käytettiin vielä ”car-A-van” –kirjoitusasua. ”P” oli aikaisemman korimallin, P1:sen mukaan lanseerattu ja tuli panoraama-tuulilasista
Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot SAAB 95 kuului myös nostalgiseen ja perisuomalaiseen katukuvaan. LADA Kombi, tuo katoava ”itäsuomalainen” luonnonvara. ISO kunkkutason japanilainen ilman takapenkkejä ja pikkuruinen Datsun neljällä ovella ovat kuin vastakohdat toisilleen. Vanhemmanmalliset Passatit ovat kadonneet aivan tyystin Suomen katukuvasta, farmareista puhumattakaan. AMERIKKAA puhuva Plymouth Belvedere wagon on saanut vehreän sammalpeitteen. Peräti seitsenpaikkaista tila-autoa valmistettiin kaiken kaikkiaan yli 100 000 kappaletta vuosien 1959-78 välillä. Kuvan yksilö on vielä varhaisempaa vuosimallia viiru-takavaloilla. Kyllä, tuttua 1970-luvun ”apina-Datsunia” sai myös neliovisena perhemallina. Pikkufarmarista oli varmasti monelle tiluksien tarkastajalle iloa ja hyötyä, kun pääsi vaivatta vähän muhkuraisemmallekin pellolle ja pelkän etuvedon turvin sai rullailla kauppaja kyläreissut perheen kanssa. Ensimmäisen sukupolven Passat oli yksi moderneimmista eurooppalaisista perheautoista ilmestyessään. 82 04/16. SAKSALAINEN kansanauto käytti farmareissaan variant –mallimerkintää. TOISEN sukupolven Tercel oli nelivetoisenakin tuttu Suomen katukuvasta. Volkswagen kun suosi viistoperäisiä automalleja, niin Passatistakaan ei ollut ollenkaan porraperäistä mallia saatavilla. Sininen GM on taasen melko valmista paalikamaa romukuormineen
Näitä kakkossarjan eroavuuksia onkin sitten vaikeampi äkkiseltään tunnistaa. Pitkähyttinen lava-auto International Travelette oli muuten ensimmäinen tämän luokan amerikkalaisvalmisteinen ajoneuvo, mikä sai takaovet kylkiinsä. TOYOTA suosi myös Suomen tuonnissa erikoista 3-ovisuutta pitkäkattoisissa korimalleissa. PALOLAITOKSEN vanha MB 206D ei enää kypäräpäitä kuljeta, eikä mitään muutakaan. Suurin ero taisi olla uuden 2,25-litraisen diesel-moottorin käyttöönotto. Kuvan yksilö on jo varmaankin hylätty jo kauan aikaa sitten, koska näyttää jo melko ”valmiilta” satunnaisten pisteosien luovuttajalta. Vuonna 1961 julkaistiin IIA-malli, mitä sitten tehtiinkin jo kymmenisen vuotta. Pääosin Fiat 600:n perustuva tilaihme ei ollut kuin 500 mm pidempi kuin Mini Cooper. Hyvinkin edistyksellinen tila-autojen äiti oli reilusti edellä aikaansa. 1965 Travelall muuttui C:stä D-sarjaksi. Tämä Ransu maatuu satakuntalaisella purkamolla. Opelin leivissä. KAKKOSSARJAN Land Roveria valmistettiin 1960-luvun taitteessa kolmen vuoden ajan. Hanomagista polveutuvan Mersun kyydissä minäkin olen ensimmäisiä lapsuuden perhematkoja tehnyt. PIKKURUISEEN 700 kg:n painoiseen perheauto Fiat 600 Multiplaan mahtui jopa kuusi henkeä. TOYOTA J55 oli Land Cruiserien uutukainen farmarimalli pidemmällä akselivälillä. Olihan toki J40sarjaa ollut myös pidemmällä korilla saatavilla, mutta 55-malli toi toisella tavalla perinteisemmän farmariominaisuuden Toyotan nelivetomallistoihin, mitä myöhemmin käytettiin paljon ihan tämän päivän citymaastureihinkin asti. INTERNATIONAL Travelall kuuluu jo melko kadonneisiin merkkeihin ja etenkin malleihin, ainakin Suomen kamaralla. Tämä RT46 kantoi jo kolmannen Corona –sukupolven titteliä, mutta oli vasta ensimmäinen, mitä tähän maahan tuotiin. Kyseiseen yksilöön oli vaihdettu jälkeenpäin ns.poliisimoottori. OLEN pikkupoikana nukkunut ajomatkan aikana patjalla Transitin takaosassa mummolan mökkimatkalla. 83 04/16. Samaa nähtiin myös mm
telyn avajaisiin. Epäilys kohdistui katkojan kärkiin. Vaikutti siltä, että kipinää ei tule kunnolla. Tienvarren kyltit johdattivat Jokipiin Pellavan puotiin ja osuipa matkalle Koskenkorvan kyläkin, josta löytyi Jari Mäen myymälä sekä autokokoelma. Pohjanmaalle Pohjanmaan reissulla kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi oli hyvä poiketa juuri siellä. LaulaPeeseiskalla 84 04/16. Seuraavaksi keula suunnattiin Tamperetta kohti. Vaiva paheni matkan edistyessä ja kun Laihialla huomattiin M. N eljän hengen kesäretki sisälsi monta mutkaa ja pysähdystä, osa ennalta suunniteltuja, osa yllättäen eteen tulleita. Aamulla matka jatkui muutamissa mielenkiintoisissa kohteissa poikkeillen. Fordin tasainen kyyti ja veekuutosen vaimea murina saivat matkan joutumaan vaivattoman oloisesti. Kangasalta Koskenkorvalle Pidennetyn viikonlopun reissu aloitettiin jo torstaina, kun kutsu kävi tieliikennemuseo Mobilian kesänäytTeksti ja kuvat: Lea Lahti MAANTIE maistuu Fordille ja mielenkiintoisten pysähdyspaikkojen myötä matkalaisetkin jaksavat pirteänä perille. Parkanon seudun automuseo tutkittiin perin pohjin takapihan kalustoa myöten. Korjaamokeikka Auto vaikutti hieman nuhaiselta ja normaalista poikkeava meno huoletti kuljettajaa koko ajan lisääntyvässä määrin, siksipä konepellin alle kurkisteltiin useamman kerran. Avajaisjuhlallisuudet olivat mukavaa seurattavaa, ja itse Liikkeelle, sanoi Kekkonen -näyttely esitteli varsin mielenkiintoisesti Suomen tieliikenteen historiaa vuosina 1945–1975. Muutaman vuoden tallissa huilannut Ford 26M valittiin matka-autoksi, jotta koko seurue matkatavaroineen mahtuisi vaivattomasti taittamaan taivalta pohjanmaalle ja takaisin. Mahdollisuus yöpyä Kangasalla kariutui kun huomattiin, että aiemmin hyväksi havaittu vanha urkutehdas ei ollutkaan enää hotellikäytössä
Kaiken kukkuraksi korjaamolla ei suostuttu ottamaan vastaan minkäänlaista korvausta annetusta avusta. 85 04/16. Aina yhtä yllättäen tapahtunut menoveden vajaus on sattunut tasan 12 vuoden välein. Tuhannet kiitokset! Polttoaine on loppunut Fordista kesken matkan kolmesti, mutta kahdella ensimmäisellä kerralla auto on onnekkaasti rullannut mittarille asti. Suuren rakennuksen kolmessa kerroksessa olisi tosin riittänyt tutkittavaa vaikka koko päiväksi. M. Omista kiireistään ja alkamassa olevasta viikonlopusta huolimatta korjaamohenkilökunta antoi auliisti työkaluja lainaan ja auttoi säädössä. Laulajan Autokorjaamolla suhtauduttiin erinomaisen ymmärtäväisesti matkaseurueen teknisiin huoliin. Kesäretkiseurue kiittää ja kumartaa! Vaasa-Ajo Laihialta matka jatkui kohti Vaasaa, jossa matkalaisille jäi vielä muutama tunti aikaa tutustua Vaasan Autoja Moottorimuseon monipuoliseen näyttelyyn. TAMPERE PARKANON SEUDUN AUTOMUSEO JOKIPIIN PELLAVA JARI MÄKI TUURI WANHA MARKKI VAASAN AUTOJA MOOTTORIMUSEO JARI Mäki Oy:n tiloissa oli kaikkea mielenkiintoista eikä eteenpäin päästy aivan heti. Toiseen kerrokseen koottu mielenkiintoinen teemanäyttely Abatrth & Motorsport kertoi kotimaisen moottoriurheilun historiaa ja esitteli Abarth-aiheista kokoelmaa. jan autokorjaamon kyltti sekä avoinna olevat ovet, auto kurvattiin korjaamon eteen. Vikadiagnoosi sai vahvistusta ammattilaisilta: katkojan kärkiväliväli oli pienentynyt lähes olemattomaksi. Tästä päätelleen autoon tulisi sijoittaa muistilappu, jossa kehotetaan varmistamaan varakanisterin mukanaolo erityisesti vuonna 2027. KESKEN MATKAN loppunutta polttoainetta saatiin ystävällisen herrasmiehen avustuksella. Seurueemme sai kurkistaa myös alakerran korjaamotiloihin ja pääsi katsomaan siellä työn alla olevia ajoneuvoja
Etulokasuojassa oli jo pientä ruosteen alkua ja vuosien mittaan tulleet monet pienet kolhut vaativat oikomista. Oli nopeita kilpureita ja sitten vähän rauhallisempia pöristimiä. Kesäautona se on mitä parhain – hellekään ei haittaa: kuumina kesäpäivänä kattoluukusta saa ohjattua sisätilaan viilentävää ilmavirtaa”, omistaja kertoo tyytyväisenä. VAASAN museolla oli moottoripäille paljon ihmeteltävää. Maalausta valmistellessa selvisi, että autolle oli joskus käynyt pieni haaveri; toinen takakulma oli vaihdettu, mutta työ oli tehty erittäin huolellisesti, eikä vaihtoa voinut päällepäin huomata. Bonuksena täysin ehjät pölykapselit löytyivät auton peräkontista. Antti huomasi myynti-ilmoituksen varsin sopivan hintaisesta autosta, eikä voinut vastustaa kiusausta ostaa sunnuntaiautoa ennestään omistuksessa olevan Escortin rinnalle. Aluksi Ford oli kakkosja kesäautona, mutta muutaman vuoden kuluttua Antti alkoi valmistella autoa museoajoneuvoksi hyväksyttävään kuntoon. AJOMATKALLE mahtui yksi ajotapahtumakin. Fordin sisusta oli melko siistissä kunnossa: alkuperäiset keinonahalla verhoillut penkit olivat säästyneet ehjänä ja siistinä irrotettavien istuinpäällisten alla. Ari Pehkonen sai hyvin pidetyn auton Eino-papaltaan ja ajeli sillä toista vuotta. Ohjaustehostin tekee autosta vaivattoman käsitellä ja automaattivaihteisto vaihtaa tasaisesti ja nykimättä. Auton levyjarrut pysäyttävät auton jämptisti, ne ovatkin hieman tehokkaammat kuin muissa M-fordeissa. Silloin Antilla ei ollut vielä pienintäkään aavistusta siitä, että jatkossa harrastuksesta tulisi elämäntapa joka vie mennessään ja tuo tullessaan monta mukavaa ystävää ja tuttavaa. Pellit olivat melko hyvässä kunnossa eikä hitsaamista tarvittu lainkaan. Vaasa-ajoissa maisemat olivat komeita ja reitit mielenkiintoisia. Tuttava teki pohjatyöt ja suoritti maalauksen paikallisessa maalaamossa vuonna 1995. Ford sai museoajoneuvostatuksen keväällä 1996 ja siitä tuli omistajansa ensimmäinen museoajoneuvo. FORD 26M 4D SEDAN 1970 Ford on aivan aluksi ollut vuoden verran Ford Oy:n esittelyautona. 7406-7415 Kriikun Myllykahvio 86 04/16. ”Peeseiska on kaikin puolin mukava ja hiljainen matkaauto, sitä ei voi moittia mistään. Nuoren miehen mieli paloi kuitenkin urheilullisemman Ford Caprin ostoon ja hän laittoi vaarin vanhasta Fordista myynti-ilmoituksen lehteen kesällä 1992. Vuonna 1971 Eino Jaarmo on ostanut oman aikansa tyylikkään edustusluokan auton omakseen ja pitänyt sitä vuoteen 1990 saakka
87 04/16. Viidennellä ovella onnisti ja ystävällinen herrasmies lähti omalla autollaan avuksi bensanhakureissulle sekä tarjosi kanisterinsa käyttöön. Vaasan kaupungin ulkoilualueella sijaitsevassa Strömsön huvilassa sekä sen idyllisessä pihapiirissä kuvataan makasiiniohjelmaa, jossa esitellään erilaisia kodin askareita. Vaikkei pohjanmaan reissulla kaikki sujunutkaan aivan suunnitelmien mukaan, eikä kotimatkan kaatosadekelissäkään ollut kehumista, oli reissu silti yksi kesän hauskimmista ainakin siitä riitti puhumista ja muistelemista vielä monelle pimeälle talviillallekin. Matka pääsi jatkumaan ja taas oli muutamaksi vuodeksi otettu oppi talteen varakanisterin mukana pitämisestä. Aina kun tienvarressa nähtiin houkutteleva kyltti, suunnattiin sen osoittamaan suuntaan. Tv-ohjelmassa kaikki sujuu helpon ja näppärän oloisesti, ja siitä onkin syntynyt sanonta ”ei mennyt niin kuin Strömsössä”, mikäli joku asia onnistu aivan suunnitelmien mukaan. Makoisten yöunien jälkeen valmistauduttiin Vaasa-ajoon pukeutumalla auton aikakauden mukaan 1970-luvun tyyliin. Matka eteni kiireettömästi kotia kohti ja pian kesäsade alkoi huuhdella matkapölyjä pois auton pelleistä. Tankki täyteen Sunnuntaiaamuna startattiin paluumatkalle aurinkoisessa säässä. Eläinten vanhainkoti Wanha Markki Ylistaron Kylänpäässä on samalla taiteilijapariskunta Liisa-Cristiina ja Heikki Laaksosen ateljeekoti. WANHA Markki, Puimuri-pehmiskioski. Valtakunnallisen Retkeilyajon reitillä saatiin käydä monessa hienossa kohteessa, ja komeaa Raippaluodon siltaakin päästiin ajamaan molempiin suuntiin. Vast’ikään kyseisellä omakotialueella tapahtuneet asuntomurrot eivät auttaneet asiaa, apuja ei herunut vaan ovet sulkeutuivat saman tien tai niitä ei edes avattu. Ja kyllä tällä laitteella kelpaakin reissata, sen verran tasaista ja mukavaa kyytiä auto tarjosi matkalaisille. FORDIN ruskea ohjaamo houkuttelee kyytiin. Juuri kun kuljettaja alkoi pohtia joko pitäisi tankata, auto yskähti muutaman kerran ja välittömästi muistui mieleen, että tämän auton bensamittari ei painu milloinkaan aivan pohjaan asti. Samassa pihapiirissä toimii myös lahjatavaramyymälä sekä kahvio. Miesväki ryhtyi kiertämään lähistön taloja bensaa tai kyytiä kysellen. Pieni paikkahaku puhelimella paljasti lähimmän bensa-aseman sijaitsevan 14 kilometrin päässä. Ruokatauolla oli vuorossa suositun Strömsö -TV-sarjan kuvausympäristöön tutustuminen
Kuvat: McLaren Philadelphia 88 04/16 Marginaalista. Kyseisen Corvette-yksilön tiedetään olleen ainakin vuoden -57 Geneven näyttelyssä, mutta sen silloinen olemus edusti enemmän 50-luvun amerikkalaisia autoihanteita kaksivärisenä siipiautona. Italialaisen Ghian tytäryhtiöstä itsenäistynyt Ghia-Aigle valmisti uudelleenmuotoiltuja yksittäiskappaleita lukemattomista ajoneuvoista ja tuotoksia nähtiin aikansa merkittävimmissä autonäyttelyssä. Ghia-Aigle Veten myyjä vaikenee korin muutoksista, mutta mainitsee upean designin olevan Ferrarin inspiroimaa ja koska tuon aikakauden Ferrarit alkavat olla kuuraketin hintatasoa, on tämän taatusti uniikin luomuksen hintapyynniksi keksitty 329 900 taalaa. Nopeasti muodista menneet siivet on sittemmin parturoitu ja sen nykyinen takapää muistuttaa kovasti aikansa Ferrareita. Corvette Ghia-Aigle H iljattain putkahti Pennsylvanian McLaren-urheiluautokaupan vaihdokkiriviin vähintäänkin hätkähdyttävä Corvette, jollaista ei pitäisi toista löytymän. Ensimmäisen lähdön Corvetten työntötanko-rivikuutosen voimavarat huomioiden auton 300 km/h yltävä nopeusmittari ilmentää ainakin hauskasti aikansa optimismia, ellei yksilöllä ollut sitten tarkoitus ajaa aikanaan alppimaissa suosittuja mäkikisoja poikkeuksellisesti ylhäältä alas. Auton muotoilijaksi on nimetty kukapa muukaan kuin Giovanni Michelotti, ja ´54 Veten alustalle alumiinista naputeltu kori on Sveitsin Luganossa toimineen Ghia-Aiglen käsialaa. Corvette-piireissä yksilön mainitaan ”löytyneen” vuosituhannen vaihteessa Portugalista vain 3 800 kilometriä ajettuna ja 2002 Montereyn huutokauppaan päätyneenä se vaihtoi omistajaa 62 700 US dollarilla. Vähälle käytölle on kummajainen myöhemminkin jäänyt ja nykyisin mittarissa on 3 949 kilometriä
kin lähteiden mukaan sitä pidetään ensimmäisenä ns. Samurai x3.0:ta seurasi useampi saman tyylinen malli: x4.0, Z sekä 1990-lukuinen 4000 ix, joka oli hieman pienempi ja kuvasi APSfilmille. Samaan aikaan esiteltiin myös kummallisen näköiset Ricoh Mirai ja Chinon Genesis, eli vuosina 1987-1988 oudoista kameroista pitäneelle löytyi valinnanvaraa. Laitteelle Sakamoto sävelsikin mainosmusiikin, ja julkaisi siihen liittyvän Compute, Compute, Compute -levyn. Lawrence -elokuvasta tunnetun muusikko Ryuichi Sakamoton käteen. Samurain mainoskampanjaa varten kamera istutettiin Yellow Magic Orchestra -yhtyeestä ja esimerkiksi Merry Christmas, Mr. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Antti Kautonen, valmistaja Klassikkoesine O nko se videokamera. Montaakaan painiketta Samuraista ei löydy: zoomauksen napit ja valinta salamalle sekä sarjakuvaukselle. Joidenhankalammin, ja toisinaan tuntuu, ettei sen muotoilu aivan istu käteen – vaikka muotoilun tausta-ajatus onkin, että yhdellä kädellä kuvaaminen on tehty samalla tavalla helpoksi kuin videokameran kanssa. Jutun kameran detaljit ovat punaisia, mutta myös mintunvihreän, kultaisen ja kokomustan välitä pääsi valitsemaan. Samuraita tehtiin aikakauteen sopivasti mustana, mutta pienet yksityiskohdat olivat erivärisiä. Minkävärinen laitetaan. Tätä helpottamaan valmistaja toki tarjosi erilaisia pidikkeitä, ja myöhemmin malleja suunniteltiin muun muassa vasenkätisille käyttäjille erikseen. Ei, mutta Samurain erikoinen muotoilu ja pystyasento voi johtaa harhaan. Kinokoon puolikkaalle kuvaava Yashica Samurai edustaa 1980-luvun futuristista tyylisuuntausta, eikä se jäänyt ainoaksi lajinsa edustajaksi. Puolikino-kuvakoon ansiosta rullallekin saa mahtumaan tuplamäärän kuvia. bridge-kamerana, eli pokkareiden ja järjestelmäkameroiden väliin suunniteltuna ratkaisuna, vaikka Samurai onkin peiliheijastuskamera eli ns. Samurai-sarjan kamerat ovat nettihuutokaupoissa ja internetin tavaratoreilla sen verran edullisia, että tällaisen designklassikon poimii talteen huomattavan halvalla – kuvasi sitten filmille useammin tai harvemmin. Pystyruutuja ottaessa kameraa on pidettävä kädessä YKSISILMÄINEN samurai 89 04/16 Yhdellä kädellä kuvaaminen on yhtä helppoa, aivan kuin videokameran kanssa.. Merkillisen näköinen Yashica/ Kyocera Samurai X3.0 -kamera on muotoilultaan ehtaa 1980-luvun futurismia. SLR. Samurain sisällä perinteinen kinokoon filmi kulkee pystysuunnassa, eli se kuvaa vaakasuuntaisia kuvia ulkomuodostaan huolimatta
Vakioja virityskaasuttimet sekä osat Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5 Turku Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 2 viikon välein). puh. verhoiluja tiivisteosia. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tervetuloa! Puh. klo 8-15 Myyntipaikkavaraukset Puh. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 15” 99,95 € 13” 74,95 € Barzetta Classic Rally Barzetta Classic www.varastopalvelu.. 0400-911356 info@freetechnics.. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. MYÖS JENSEN P1800. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.?. (02) 238 5775 email: mobiilimaki@tsmry.. (02) 238 5775 Pääsylippu 4,(museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) Su 5.6.2016 FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Helmien perinteinen kevätrompepäivä la 28.5.2016 klo 9-15. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme
Kenties erikoisimmasta päästä tätä sarjaa on Subarun SVX, jota on vaikea sovittaa ennalta tuttuihin luokituksiin. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tapio Mäntyniemi 92 04/16. M itä ajattelet kun mietit 1990-luvun urheiluautoja. SVX, lyhennys kokeellisuutta ilmaisevasta nimityksestä ”Subaru Vehicle X”, esiteltiin ensimmäistä kertaa konseptiautona Tokion autonäyttelyssä 1989, 1980-luvun lopun huuman aallonharjalla. DeLorean DMC-12 oli muuten saman miehen käsialaa, joten otsikon vertaus on sikäli paikallaan. Ensimmäiset SVX-tutkielmat vuodelta 1986 muistuttivat huomattavasti silloista Ford Probea, mutta perän muodosta on jo nähtävissä lopullinen muoto. Onko se urheiluauto lainkaan. 01 Auton merkki ja malli Subaru SVX 02 Vuosimalli 1993 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu kuusisylinterinen vastaiskumoottori kahdella kannen yläpuolisella nokkaakselilla ja 24 venttilillä, tilavuus 3319 cm3, teho 230 hv/5600 rpm, vääntö 309 Nm/4800 rpm 04 Voimansiirto Nelivaihteinen elektronisesti ohjattu automaattivaihteisto, neliveto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, jäähdytetyt levyjarrut, kallistuksenvakaaja, takana monivarsituenta, jäähdytetyt levyjarrut, kallistuksenvakaaja, ABS 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräksinen coupe-kori 07 Mitat Pituus 4625, leveys 1770, korkeus 1300, akseliväli 2610mm, paino 1600 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 8,7 sekuntia, huippunopeus 232 km/h MALLIHISTORIA 1989 SVX-konsepti esitellään Tokion autonäyttelyssä. 1991 SVX tulee myyntiin Yhdysvalloissa heinäkuussa 1991 ja Japanissa saman vuoden syyskuussa. 1994–1995 Myynnissä on edullisempi, etuvetoinen versio, joka ei kuitenkaan löydä ostajia. Erikoinen kaksiosainen ikkunalasiratkaisu oli jo tuolloin mukana kuvioissa. Japanin markkinoilla SVX:ään liitettiin Alcyone-mallinimi, joka kytki sen huomattavasti erinäköiseen edeltäjämalliin XT:hen, jota kaupiteltiin samalla nimellä. ”4WD Grand Touring Sports” -lajimääritystä kantava auto on urheilullinen, mutta myös ylellinen matka-auto. Sen erikoisista, saippuanliukkaista linjoista vastasi kuulu italialainen muotoilija Giorgetto Giugiaro, joka pyrki tuomaan autoon mahdollisimman kattavia savunvärisiä lasipintoja. 1992 Automaattivaihteistoa vahvistetaan ensi kertaa, mutta parannuksia tehdään koko malli-iän ajan. Ylellinen nelipaikkainen coupe. Mikä on ysäreistä ysäreintä. Henkilökohtainen loistoauto. Tuleva klassikko Subaru SVX Japanin DeLorean Lystikäs ikkunalinja ja kokeellinen muotoilu tekevät 90-lukuisesta Subaru SVX:stä DeLorean-henkisen erikoisuuden. Ovistopparin muotoinen, nousevalla ja laskevalla alustalla varustettu XT oli kuitenkin kuin 80-luvun avaruuspelisimulaattorista kotoisin, verrattuna ylellisemmän ja rauhallisemman oloiseen seuraajaansa. Huomattavan aerodynaaminen SVX on ilmanvastuskertoimeltaan vain 0,29 – arvo, jonka alittivat siihen mennessä vain Citroën SM ja XM, joissa on tiettyä samaa fiilistä kuin SVX:ssä, sekä kahdeksanventtiilinen versio Opel Calibrasta. 1996 SVX:n valmistus loppuu joulukuuhun 1996 mennessä. Tuotantoon karannut konseptiauto
93 04/16
Näistä tuotantoautoon selvisi vain nelipyöräohjaus, ja sekin ainoastaan Japanin markkinoilla. Vuodet 1994-1995 myynnissä oli myös edullisempi etuvetoversio. Vain automaattina Subaru XT:n suurin moottori oli ahtamaton, 2,7-litrainen bokserikuutonen, ja SVX:n moottorista tehtiin sitäkin suurempi 3,3-litrainen ja 24-venttiilinen. Vanteita on jokaisessa autossa kahta erilaista, auton eri puolille tarkoitettua. Myös ennen aikojaan vikaantuvat pyöränlaakerit ja kieroutuvat jarrulevyt ovat tuttuja SVX:n omistajille. Loppujen lopuksi autosta tuli niin muhkea, että se oli valmistajansa ensimmäinen malli joka ylitti leveydellään suurimmat japanilaiset ohjeistukset autojen kokoluokissa. Kaikkea kanssa Japanilaiset urheiluautotutkielmat ahdettiin lähes poikkeuksetta täyteen tekniikan huippusaavutuksia. Myös kannentiivisteongelmia on tavattu Subarun bokserimoottoreissa, eikä SVX ole poikkeus. Tietty merkitys oli myös sillä, että SVX:ää tarjottiin vain automaattivaihteisena. 94 04/16 Tuleva klassikko Subaru SVX. ALUSTA Nelivedon takia renkaiden täytyy olla tasaisesti kuluneet, sillä säteeltään pienempi yksittäinen rengas kuluttaa voimansiirtoa. 1992 lähtien ongelmia korjattiin, ja tiivisteitä ja öljypumppuja muokattiin aina 1995 asti. Suomeen SVX tuli vain näytille, johtuen 90-luvun alun taloustilanteesta. Toinen vaihtoehto oli VTD-järjestelmä, joka oli jatkuva neliveto 36/64 voimanjaolla. Tämä puolestaan suunnattiin Japanin, Ison-Britannian, Pohjoismaiden, Benelux-maiden ja muutaman muun maan markkinoille. Matalaa keulaa nostettiin, luukkulamput hävitettiin ja moottorin ilmanottoa parannettiin tuotantomalliin mentäessä. Myös SVX:n -89 konseptimallissa satsattiin aktiivijousitukseen, luistonestoon, nelipyöräohjaukseen, kalvotoimiseen huurteenpoistoon, äänikomennoilla toimivaan navigaatiojärjestelmään ja suureen keskusnäyttöön. Ovitiivisteitä voi myös olla vaikea hankkia. toimitettiin Pohjois-Amerikan, Saksan, Ranskan ja Sveitsin autoihin. Laatikko kärsii jäähdytysongelmista, sillä jäähdyttimen yhteyteen liitetty vaihteistoöljyn jäähdytin ei aina riitä pitämään lämpöjä kurissa. Ruotsissa autoa kuitenkin myytiin, mutta määrät eivät sielläkään olleet suuria. Takakyljet on myös syytä tarkistaa erityisellä huolella. Metodi oli sama kuin XT:n isomman moottorin kanssa. Suomeen SVX:ää ei tuotu kuin näytille, johtuen 1990-luvun alun taloustilanteesta. Nelivedosta tuotettiin kahta versiota. Käsivalintaisen vaihteiston ei katsottu sopivan tällaiseen huippumalliin, jonka lisäksi EG33-moottori tuotti sen verran tehoa ja vääntöä, että HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Automaattivaihteiston hyvinvoinnista kannattaa olla selvillä. Aktiivisella voimanjaolla toimivaa ACT-4 –ratkaisua, joka vaihteli 90/10 –jaosta fifty-fiftyyn. Valmistenumeron perusteella saa selville, mitkä parannukset koskevat kutakin autoa. KORI Kori ruostuu yleensä ensin pyöränkaarista, toisinaan huomattavastikin. Niistä näkee, kuinka tarkalla pidolla auto on ollut: jos puolat osoittavat samalla puolella eri suuntiin, sama huolettomuus voi tulla vastaan muissakin kohdissa autoa. SISUSTA Nahkapenkit ratkeilevat, ja kojelaudan muoviosille on vaikea löytää vaihto-osia, mikäli saranat tai luukut pettävät. Tämä EG33-koodia kantava moottori pohjautui teknisesti EJsarjalaiseen neloseen, josta saatiin jatkamalla kuusisylinterinen
KONSEPTIAUTON erikoisuutta tuotantomallissa. 95 04/16. Tämä yksilö löytyi kuvattavaksi Paimelan Paronin vaihtoautorivistä
Tuotantoversioon päätyi huima määrä vempaimia, nelivedon lisäksi nelipyöräohjaus ja ohjaamosta käsin liikuteltavat spoilerit, jotka toimivat myös automaattisesti nopeudesta riippuen. 96 04/16 Tuleva klassikko Subaru SVX. Edullisimmillaan 3000GT:n tai Stealthin saa muutamalla tuhannella, vaikkakin kosmeettista hommaa tämän hintaisessa autossa varmasti riittää esimerkiksi auringonpolttamien nahkapenkkien myötä. Faceliftejä automalli kävi läpi kaksi ja tehotkin nousivat vielä parisenkymmentä kaakkia. Jatcon valmistama automaattivaihteisto suunniteltiin alun perin XT:hen ja Leone-farmariin, jotka ovat huomattavasti SVX:iä kevyempiä autoja. TOINEN VAIHTOEHTO MITSUBISHI 3000GT/GTO DODGE STEALTH Valmistusvuodet 1990-2001 Teho 162-320 hv Passelein vaihtoehto SVX:lle on koko 1990-luvun ajan valmistettu iso Mitsubishi-coupe. 230-HEVOSVOIMAINEN EG33kuutosbokserimoottori. Keppivaihteisen SVX:n toteuttamiseksi on saatavilla hyvinkin tarkat ohjeet, eli rikkinäisen automaattilaatikon rampauttama yksilö ei välttämättä ole katastrofi, vaan mahdollisuus. Kuutosmoottorinen XT painaa kolmesataa kiloa SVX:ää vähemmän, millä on merkitystä vaihteiston rasituksen kannalta. Diamond Star Motors -yhteistyökuvion myötä 3000GT:tä myytiin myös Dodge Stealthin nimellä, vaikka kaikki autot valmistettiin Yhdysvalloissa. Pyörien päällä Entä kuljettajan oven avatessa ja sisään istuessa. Toisaalta rapistuneessa urheiluautossa on röyhkeyttä ja särmää. GTO-nimi jäi vain Japanin markkinoille, sillä Mitsubishi ei halunnut härnätä Ferraria tai Pontiacia nimivalinnalla. Mukana oli myös sähköisesti toimiva alustansäätö. Veistosmainen kojelauta on peitetty puuviilulla, ja ovipahvien verhoilumateriaalia on riittänyt eteen asti. 3000GT pohjautui myös näyttävään muotoilututkielmaan, joka esiteltiin samassa autonäyttelyssä, kuin SVX:n ’89 konseptimalli. Harrastajat ovat vaihtaneet automaatin tilalle manuaalivaihteistoja tuoreemmista Subaruista, mutta mittaristossa joutuu silti katselemaan PRNDL-valintanäyttöä – manuaaliSVX:lle kun ei luonnollisesti ole sitä varten suunniteltua mittaristoa. Pellin alla on paljon tekniikkaa. Autosta tarjottiin myös etuvetoista vapaastihengittävää mallia, jossa oli vain 162 hevosvoimaa – toisessa päässä hinnastoa oli tuplaturboahdettu nelivetoversio 300 hevosvoimalla. Ironisesti juuri vaihteiston on myöhemmin todettu olleen SVX:n akilleen kantapää, sillä lämpöongelmat ovat koituneet neliportaisen 4EAT-vaihteiston murheenkryyniksi. Sisusta henkii samaa futuristista otetta kuin ulkokuori. Subarun tuolloin tuotannossa olleet manuaaliaskit eivät olisi sitä mukisematta kestäneetkään. Jos SVX:ssä on italialaista muotoilua ja DeLoreanin fiilistä, usealla nimellä ja usealla merkillä myyty Mitsu on puolestaan kuin Japanin Camaro
Alcantaraa on kojelaudassa asti. Tai kuten auton alkuperäisessä mainoksessa lauletaan, vanhaa säveltä tapaillen: ”If you miss the train I’m on, you will know that I am gone.” Jos juna menee, on turha haikailla perään. Jo kulttimainetta nauttivalla SVX:llä on pitkään ollut vakiintunut harrastajakunta, joka on selvittänyt auton mahdolliset oikut juurta jaksain. Yleinen auto SVX ei ole missään maassa ollut, ja japanilaisesta tekniikasta huolimatta tällaiset autot kaipaavat huolellista otetta ylläpitoon ja huoltotoimiin: vaikka autot on suunniteltu kestämään, niissä on sen verran paljon osia ja toimintoja, että SVX:n tarpeista tulee olla perillä. JALOPUINEN konsoli sopii SVX:n tyyliin. Äänentoisto peittyy myös luukkujen alle, jotta monimutkaiset näytöt eivät häiritsisi matkan taittamista. SVX:iä valmistettiin kaikkiaan reilut 24 000 autoa, joista vajaat 2500 tuotiin Eurooppaan. 97 04/16. Kenties piakkoin edullisten SVX:ien aika on mennyt ohi, ja jäljellä on vain vaalittuja ja sitä kautta hinnakkaita yksilöitä. Suomeen SVX-Subaruja on rantautunut valitettavan vähän, mutta joitakin on kuitenkin tullut muuttoautona tai haettu käytettynä Euroopasta. Valmistus päättyi joulukuussa 1996, ja lähteiden mukaan Subarulle tuli takkiin 3000 silloista dollaria jokaisesta myydystä autosta
Presidentillistä kyytiä Fiat 2300 President ’66 Ahvenanmaalaisen maaherran käyttöön uutena tullut pitkä Fiat ei tilausvirheen seurauksena ollut aivan ensikäyttäjän mielimä malli. Toyota Corolla ’66 Ensimmäisen sukupolven Corolla on yhä alkuperäisomistajillaan, joskin auton uutena hankkinut naisihminen soi vävykokelaalleen kunnian suorittaa ajokille entisöinnin vuosituhannen taitteessa. Yksi säästyneistä Sunbeam Stiletto ’69 Kai Saarenmäen nykyään omistama, vuonna -99 museorekisteröity Stiletto on yksi harvoista näihin päiviin selvinneistä linjakkaan Sunbeam-mallin Suomi-yksilöistä. Toisin on auton nykyään omistaman Fiat-harrastajan kohdalla, sillä pidetty auto on ollut samalla perheellä vuodesta -83 lähtien. Luotettu hankinta 98 04/16 Seuraavassa numerossa: Klassikot 05/16 ilmestyy 30.6.2016
Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi
ITÄISIÄ MUISTOJA Jaakkolan Ilkan ’ 83 Trabant FORD TAUNUS Isän uutena ostama, pojan hienoksi entisöimä AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi •04/16 • Hinta 8,90€ ’67 Tuleva Klassikko Eksoottinen Subaru SVX -urheiluauto Rallisprint-Alfa Leif Tuomelan ja Elina Perälän ’68 GTV Reissuvehkeitä Takavuosien erikoisia matkailuautoja Britti pohjoisesta Vauxhall Cresta ’62 04 /1 6 36 84 80 -1 60 4 • PA L VK O 20 16 -2 6 6 41 48 83 68 48 08 16 00 4 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Alf a Ro m eo 17 50 GT V ’68 • BM W 50 1 B ’54 • Fo rd Ta un us 12 M ’67 • M az da RX -7 Co nv ert ible ’91 • Tra ba nt 60 1 S ’83 • Va ux ha ll Cre sta ’62