4/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 4 • PA L VK O 20 18 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 18 00 4 Viipale mediat HARRASTAJA: Rättäristi Ammi Koivisto KESÄREISSU: Saabilla Saab-kokoontumiseen TULEVA KLASSIKKO: Etuvetoinen Buick Regal 10 8 SI VU A! KYNÄÄ SÄÄSTÄMÄTTÄ GIOVANNI MICHELOTTI 04 /1 8 DK W F1 02 ’64 • Isu zu Flo ria n De lux e ’71 • Pe ug eo t 205 La co ste ’86 • Triu m ph He rald Co up é ’59 • VW Gro ssr au m -K ast en wa ge n ’62 • Vo lvo 740 GL E ’87 VUOTT A KANSANKUPEE TRIUMPH HERALD COUPÉ ’59 TOUKOTAIWALAJOT + 5 MUUTA TAPAHTUMAA Maijan & Sarin Retkiauto
06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Kevään Lahden näyttelyssä paloa lehdentekoon lisäsi entisestään, kun niin moni lukija kiitteli tehdystä työstä ja kertoi olleensa tilaaja heti ensimmäisestä numerosta lähtien. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Joskus alkuaikoina tuli pintaan pieni huoli siitä, että lehdenteon myötä into laantuisi ja harrastus alkaisi maistua työltä. Osa porukasta alkoi laatia suunnitelmia ja laskea mahdollisuuksia samalla kun toiset ottivat valokuvausvehkeet ja muistiinpanovälineet mukaansa, kun lähtivät kavereiden talleille ja tapahtumiin. Välillä istuttiin porukalla huoltoaseman kahvilassa ja mietimme yksityiskohtia ja suuria linjoja. Harrastajalta toiselle COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pitäisi olla lehti, joka kertoisi harrastuksesta ja meistä tavallisista harrastajista sekä niistä autoista, joita ylivoimaisesti eniten harrastetaan eli takavuosien arkiautoista. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kaikki alkoi näyttää hyvältä. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Reissailtaisiin vanhoilla autoilla, vierailtaisiin tapahtumissa ja kanssaharrastajien talleilla. Ryhdyimme tuumasta toimeen. Tuntuu kuin tämä kaikki olisi tapahtunut aivan äskettäin, mutta Klassikot-lehden ensimmäisen numeron ilmestymisestä on nyt ehtinyt kulua jo kymmenen vuotta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Huoli on osoittautunut aiheettomaksi. Päätimme olla mukana ensimmäistä kertaa järjestettävässä tapahtumassa, ja varasimme näyttelystä osaston työn alla olevalle lehdellemme. Samaan aikaan toisaalla puuhattiin suurta klassikkoajoneuvonäyttelyä Lahteen. Sen lehden innostava ja kannustava ote madaltaisi ensimmäisen harrasteauton hankkimisen kynnystä ja ehkä vinkattaisiin millaisella laitteella tuore autointoilija pääsisi helposti ja halvalla mukaan värikkääseen joukkoon. S e ajatus oli liikkunut mielessä jo pitkään; vanhojen autojen harrastajille pitäisi olla oma lehti. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3 Pääkirjoitus. Sivuilla pitäisi näkyä myös se, millaista harrastus on tänään. Museoautolla näyttelystä kotiin ajaessa mieleen nousi kiitollisuus niitä ihmisiä – siis jokaista lukijaa – kohtaan jotka ovat kukin osaltaan mahdollistaneet harrasteautolehden tekemisen. Ei olemassa olevien kanssa suoraan kilpaileva, vaan sellainen, joka täydentäisi ilmiselvän aukon tarjonnassa. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Seuraava ajatus olikin, että mitäpä jos tekisimme sellaisen itse. Tämä kiitollisuus mielessä ahkeroimme koko toimituksen voimin tulevinakin vuosina. TILAAJAPALVELU Puh. Sen lehden sivuilla kerrottaisiin teknisten tietojen ja historiallisten seikkojen ohella omistajien kokemuksia ja niitä syitä, joiden takia ihmiset päätyvät hankkimaan ajopelinsä ja huolehtimaan siitä. Työtä on näiden vuosien aikana saanut tietysti tehdä urakalla, mutta tapahtumat ja tallissa ropaaminen innostaa siinä missä kymmenen vuotta sitten. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
16 Volkswagen Grossraum-Kastenwagen ’62 s. 38 DKW F102 ’64 s. Tässä numerossa 4 4/2018 s. 42 Volvo 740 GLE ’87 s. Nykyisten omistajaleidien haltuun VW päätyi syksyllä 2012, jonka jälkeen se on kunnostettu retkikäyttöön. 38 DKW F102 ’64 Ensimmäisen sodanjälkeisen Audi-mallin edeltäjä oli pätevä peli niin työnjälkensä kuin ajo-ominaisuuksiensa osalta. 46 Peugeot 205 Lacoste ’86 s. 24 Triumph Herald Coupé ’59 s. Paikalla piipahti hienoja autoja, ja myyjiäkin oli mukavasti tontilla. TAPAHTUMAT 74 Classic Motorshow, Lahti Klassikkoautoväen kauden päätapahtumassa nähtiin erikoisia brittiautoja ja omistajiensa helmiä sekä satoja muita vehkeitä. Myyntiä jarrutti vain kaksitahtitekniikka. 30 Isuzu Florian Deluxe ’71 Laitilassa asuvien Impilöiden punainen Isuzu Florian on ollut perheessä 90-luvun puolivälistä saakka. s. Coupé-korisena hinta pomppasi sen verran korkealle, että tiettävästi vain puolenkymmentä myytiin uutena Suomeen. 80 Mikkelin Mobilistien rompetori Sää suosi pitkästä aikaa Mikkelin rompetoria. 42 Volvo 740 GLE ’87 Vesa Pohjalainen osti hyväkuntoisen mutta pientä laittoa vaativan farmariauton terapiavälineeksi. 68 Rautaista menoa AJONEUVOT 16 Volkswagen Grossraum-Kastenwagen ’62 Uudesta saakka Suomessa viihtyneen korkeakaton historia on pitkä ja värikäs. Nyt Volvo on hiukan paremmin varusteltu kuin uutena. Kuviin saatiin myös toinen samanvärinen Florian, vaikka ne harvinaisia ovatkin. Pirjo Savijärvi on kurvaillut omallaan uudesta lähtien. 80 Mikkelin Mobilistien rompetori s. 30 Isuzu Florian Deluxe ’71. 46 Peugeot 205 Lacoste ’86 Krokotiilin logolla varustetun vaatemerkin kanssa yhteistyönä tehty erikoismalli on yksi 80-luvun juppiikoneista. 24 Triumph Herald Coupé ’59 Edullinen ja myös hiukan sporttinen Herald oli meidän kulmillamme suosittu auto
84 Päijät-Hämeen Mobilistien rompetori, Lahti Jokimaan raviradalla käytiin kauppaa upeassa kesäsäässä. 62 Rättäristi Ammi Koivisto Rättisitikka merkitsee omistajalleen usein paljon enemmän kuin tavallinen harrasteauto keskivertoharrastajalle. Kuvauspaikkana joka otoksessa sama piha. 86 Toukotaiwal-ajo s. Näin on myös vuosikymmeniä Rättärillä kurvailleen Ammin kohdalla. Yleisöllä riitti nähtävää, sillä joukossa oli autoja avo-Cortinasta De Tomaso Panteraan. 82 VMPK:n rompetori s. 62 Rättäristi Ammi Koivisto s. Klassikot-parkkiin kokoontui edellisvuosien tapaan monipuolisesti kalustoa. 100 Tuleva Klassikko Etuvetoinen Buick Regal on edukas erikoisuus harrasteautoa hakevalle. Ihmeteltävää riitti sielläkin. 96 Marginaalista Huutokauppojen tarjonnasta poimittuja erikoisautoja. 74 Classic Motorshow s. VAKIOPALSTAT 8 Vakionopeus Uutisia, uutuuksia ja kuulumisia vanhojen värkkien maailmasta. 52 Pellinpiirtoja Vuoden -91 Auranmaan rallissa nähtiin hurjia kaatoja.. Tutustumme miehen työn jälkeen uuden artikkelisarjan ensimmäisessä osassa. 90 Motor Experience s. 5 s. 58 Ammattikatsoja muistelee 90-luvun alun Auranmaan rallissa nähtiin hurjia kaatoja. 92 Fotoalbumi 82 VMPK:n rompetori, Ylöjärvi Prätkäromppeet vaihtoivat omistajaa ja vertaistukea jaettiin Teivon raviradalla järjestetyssä tapahtumassa. 98 Klassikkomarkkinat Menopelejä ja varaosia vanhan raudan ystäville. Tilanteet tallentuivat ammattikatsojan taskukameraan viimeistä kertaa, sillä seuraavaksi kourassa oli Nikon-järjestelmäkamera. s. 86 Toukotaiwal-ajo, Kemi–Kaakamo Pohjoisen teillä liikkui huomiotaherättävä autoletka tehtävärastilta toiselle. 84 Päijät-Hämeen Mobilistien rompetori s. 90 Motor Experience, Napoli Kevätkiireiden lomassa toimitus ehti piipahtaa saapasmaan autotapahtumassa. ARTIKKELIT 52 Pellinpiirtoja Eräs 50ja 60-luvun ahkerimpia autosuunnittelijoita oli Giovani Michelotti. 68 Rautaista menoa Hyppäsimme vanhan Saab 96:n jousille ja matkasimme Saab-treffeille Hyvinkäälle tapaamaan muita ruotsalaismerkkiin hurahtaneita. 92 Fotoalbumi Vino pino autokuvia 60-luvulta lähtien
6 4/2018. 10-vuotisjuhlanumeroa koottaessa apuna ovat häärineet muun muassa Jukka Vuorenmaa (vas.) ja Kari Ruusunen. Klassikot-lehden muonavahvuuteen mies liittyi vuonna 2008. Lehteen tuleva sisältö suunnitellaan porukalla noin kolme kuukautta ennen painopäivää. Harri Onnila valmistui reilu vuosikymmen sitten suomen kielen opinnoistaan, mutta vanhat autot vetivät puoleensa enemmän kuin äidinkielenopettajan työt. Kari Mattila päätoimittaja Jan-Erik Laine toimituspäällikkö Harri Onnila toimittaja Kamerat esiin! Suunnittelupalaverin jälkeen aikataulutetaan kuvauspäivät ja lähdetään kiertämään maata. Kuvan Steyr-Puchin lisäksi hänen tallistaan löytyy muitakin erikoisuuksia, ja miehen historiasta niitä vasta löytyykin. Harrasteautona Harrilla on veljensä kanssa yhteisomistuksessa oleva W126-Mercedes. Loputon tietotaito ja intohimo vanhaan rautaan tekivät harrastuksesta ammatin. Jan-Erik Laine on askarrellut museoautojen parissa pitkään. Mainio markkinointialusta Toimittajien työskennellessä tekstien parissa mainosmyyjät etsivät mahdollisia mainostajia alan yrityksistä. Ilman apureita ei yksikään Klassikot-lehti ole syntynyt. Mies onkin askarrellut vanhojen autojen lisäksi myös monenlaisten kilpalaitteiden parissa 80-luvulta lähtien. Kari Mattila kuuluu ihmisiin, jotka syntyivät bensaa suonissaan. NÄIN SYNTYY KLASSIKOT-LEHTI Hyvin suunniteltu on puoliksi... Alusta saakka Klassikot-lehteä tehnyt Mattila kurvailee vapaa-aikanaan 70-luvun Opelilla – jos ei ole tallissa puuhailemassa. Kynät sauhuamaan Konttorilla vietetyt päivät työskennellään tiedonhankinnan ja artikkelien työstön parissa. Klassikotlehden pariin hän siirtyi touhuamaan vuonna 2010
Oikolukijat ryhtyvät töihin ja ulkoasu viimeistellään. Painovalmista painettavaksi Usean tarkistuskierroksen jälkeen graafikot käyvät materiaalin vielä kerran läpi ja siirtävät sen kirjapainoon. Peppen Saabilla kelpaa kierrellä alan yrityksissä. Klassikot-lehden sivuille pyritään saamaan harrastajan kannalta hyödyllisiä ilmoituksia. Sari Mantila on graafikkotiimimme tuorein tulokas. Silloin graafikot aloittavat artikkelien ulkoasun suunnittelun. Kesäkaudella päivät ovat usein pitkiä. Kuvausmatkoilla kertyy kilometrejä ja päivät ovat pitkiä, mutta tunteja palaa myös näyttöpäätteen äärellä ja taustatietoja hankkiessa. Susanne Ripsomaa myyntiedustaja Peppe Haapala myyntiedustaja Sari Mantila graafinen suunnittelija Thomas Backman graafinen suunnittelija Tero Björklund graafinen suunnittelija Palikoita taittopöydälle Materiaali on pääosin koossa 2–3 viikkoa ennen painopäivää. Monesti viikonloputkin kuluvat työn merkeissä, sillä myös talven numeroiden ajoneuvoesittelyt on kuvattava hyvän sään aikana. Niistä hommista mies siirtyi kahdeksan vuotta sitten työskentelemään Viipalemediat Oy:n kustantamien harrastelehtien visuaalisen ilmeen toteutuksen parissa. Ja kusti polkee Uunituoreet lehdet matkaavat joko Postin kyydillä tilaajille tai irtonumeronippuina lehtipisteisiin. Y hden Klassikot-lehden luomiseen kuluu aikaa enemmän kuin arvaisikaan. Tällä kertaa katsotaan, miltä työ näyttää toimituksesta käsin. 7. Tämän lehden tekijät Kymmenen vuoden aikana Klassikotlehden sivuilla on kurkistettu kulissien taakse monessa tallija yritysesittelyssä. Vanhojen ajoneuvojen parissa työskenteleviä varaosakauppiaita ja palveluntarjoajia jäljittää myyntiedustajakaksikko Susanne Ripsomaa ja Peppe Haapala. Thomas Backmanin ura vei 90-luvulla käydystä kuvataidekoulusta 3D-animaatioiden pariin. He ajavat kuvausautoja, auttavat valaistuksen asettelussa ja askaroivat mahdollisten teknisten ongelmien voittamiseksi. Vintage-esineiden keräilyyn hurahtanut ja maalaisympäristössä viihtyvä Sari on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi vuosituhannen vaihteessa ja tehnyt Klassikot-lehteä kolmen vuoden ajan. Tero Björklundin pesti Viipalemediat Oy:n palveluksessa alkoi jo pari vuotta ennen Klassikot-lehden ensimmäistä numeroa. Jokaista numeroa tehdessä eri työvaiheiden parissa häärää useita henkilöitä. Viimeistelyä ja oikolukua Haastatellut saavat tekstit tarkistettavaksi. Lisäksi touhussa on mukana merkkikerhojen aktiivijäseniä sekä alan tietäjiä auttamassa sopivien jutunaiheiden etsinnässä ja tiedonhankinnassa. Kulissien takana ponnistelee useita lukijalle näkymättömiä mutta tekijöille korvaamattoman tärkeitä apulaisia. Hänen kädenjälkensä on näkynyt jokaisen ilmestyneen numeron ulkoasussa, ja lukuisten visuaalisten yksityiskohtien lisäksi lehden logo on Teron käsialaa. Kustantajan väki pyörittää taustakoneiston päivittäisiä rutiineja, valokuvaajat ja tekstintekijät luovat sisältöä, ja graafikot paketoivat niitä näyttävään muotoon
Uudistukset toivat mukanaan myös sata kuutiosenttiä suuremmalla iskutilavuudella varustetun moottorin, mutta mallinimeä ei muutettu muotoon 1100, vaan auto sai komealta kuulostavan mallinimen FF-1. Rakennusja remonttityötä rahoittaakseen automuseo käynnisti Lahden Classic Motorshow’ssa joukkorahoituskampanijan. Suomalaiset autotoimittajat kiinnittivät huomiota Japanin näyttelyissä komeilevaan ja järkevältä vaikuttavaan FF-1-Subaruun, mutta myönteisestä huomiosta huolimatta niitä ei juurikaan maahan saatu. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen, eikä sitä saatu kaupaksi kuin parikymmentä yksilöä. Projektikuntoinen aihio ei vaikuttanut lainkaan kehnolta, mutta kunnostus voi vaatia siitä huolimatta kovia ponnistuksia, sillä varaja huolto-osien löytäminen lienee vaikea rasti. Museon kahvilan jatkeeksi aiotaankin nyt rakentaa katettu ja lämpöeristetty terassi. Monikaan ei ole sellaista ajopeliä kotimaan kamaralla edes nähnyt. Heti 60-luvulle tultaessa Subarulla alettiin kehitellä A-5-koodinimeä kantavaa etuvetomallia, joka ei kuitenkaan tullut tuotantoon. 8 4/2018. Ikkunapinnat väistyvät aurinkoisella ilmalla, ja näin luodaan aito kesäterassitunnelma. Keräyksen suojelijana toimii kiihdytysautotähti Anita Mäkelä. Merkin pyrkimykset keskiluokan henkilöautojen valmistajaksi käynnistyivät kuitenkin jo 50-luvulla, jolloin esiteltiin Subaru 1500. Yhdysvaltojen markkinoilla kirjainyhdistelmän tilalla luki ytimekkäästi Star. Tämä on huomattu myös Vehoniemen Automuseolla. Kampanja päättyy joulukuun puolivälissä, ja tavoitteena on kerätä 100 000 euroa hanketta varten. Lisätietoa löytyy museon sivuilta www.automuseo.com. Tiivistäen sanottuna ensimmäiset laajasti myydyt Subarut olivat kääpiöluokkaan lukeutuvia takavetoisia takamoottorimalleja. Riihimäen Autoteknillisen yhdistyksen 80-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetyssä näyttelyssä tarjoutui mahdollisuus tutustua lähemmin 70-luvun alun Subaruun. Subaru 1000 päivittyi mallivuodelle 1969. Mutta kyllä sellaisiakin tuli, ja Riihimäellä pääsi vuonna 1971 rekisteröityä yksilöä tutkimaan oikein lähietäisyydeltä. KATETTU TERASSI VEHONIEMEN MUSEOON Suomen kesä ei ole enää pitkä ja kuuma, vaan pikemminkin pitkä kevät, joka vaihtuu pitkäksi syksyksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Pienimuotoisissa tapahtumissa voi tulla vastaan yllättäviä harvinaisuuksia. Projektiin pääsee rahoittajaksi lunastamalla kampanjapaketin Vehoniemen automuseolta tai alan tapahtumista. Terassin rakentamisen aikana museolla aiotaan kunnostaa keittiöja saniteettitiloja sekä uusia lämmitysjärjestelmää. Keulailmettä lukuun ottamatta se myös muistutti ensimmäistä Corolla-mallia. Subaru FF1 E tuvetoisten japanilaisautojen pioneerina toimi Hondan ohella myös Subaru. Vuonna 1966 koitti vihdoin aika, jolloin kaupasta saattoi ostaa Corollan kokoisen Subarun. Fuji-tehtaan valmistamien Subaru-henkilöautojen ensimmäisiä malleja ei Suomessa juurikaan nähty. Subaru 1000 -malliksi ristitty uutuus oli varustettu etuvedolla ja nestejäähdytteisellä yhden litran bokserikoneella
1988 VW:n myyntihalleihin ilmaantuneen urheilumalli Corradon säilymisprosentti lienee huomattavasti korkeampi mutta myytimäärä vastaavasti murto-osa edellä listattuihin nähden. Tipoa tutumpi kansanauto Opel Vectra täyttää 30 vuotta, mutta ehjänä ja alkuperäisenä säilyneiden yksilöiden suhde myytyihin lienee Tipon luokkaa. Yksi aikanaan kovin yleisistä malleista on nykyään harvinaiseksi käyvä Fiat Tipo. Korealaisia autoja on vaikea hahmottaa museokilpien väliin, mutta sellainenkin näky alkaa olla ajankohtainen. liki 150-hevosvoimainen vauhtimalli ja meilläkin paljon myyty digitaalimittaristoinen DGT. Kuvan kaltaisia vauhtimalleja ei juuri Suomeen myyty, perusmalleja sen sijaan näkyi paljonkin. Fiat Tipo astuu museoikään, mutta löytyykö mistään museokelpoista yksilöä. Tipo oli hintaansa nähden hyvä peruspirssi, mutta mallin kohderyhmään ei tainnut kuuluua montaakaan intohimoisesti autoonsa suhtautuvaa, joten kolhuisia ja epäsiistejä yksilöitä alkoi näkyä tien päällä jo muutaman vuoden päästä ensiesittelystä. Digimittaristo, virranjakajajaton sytytysjärjesetlmä ja lukkiintumattomat jarrut alkavat olla yhä yleisempiä varusteita museovehkeissä. Buick toi samana vuonna myyntiin myös hienon kaksipaikkaisen Reattan. Esimerkiksi Hyundai Scoupe sai ensiesittelynsä vuonna 1988. Buick lähti vuoteen 1988 rohkeasti kaksipaikkaisen Reattan vetämänä. Sellaistakaan ei taida meidän museokilpiimme montaa päätyä, sillä viiden vuoden valmistusaikana tehdas sai kaupattua 222 Karif-yksilöä. Kolmikosta jälkimmäiseen voi tutustua tarkemmin tämän numeron Tuleva klassikko -artikkelissa. 9. Perinteinen loistokkaiden urheiluautojen valmistaja Maserati toi 1988 erikoisautomarkkinoille Karif-mallin. Amerikanautopuolella tapahtui paljon vuonna 1988. Asconan korvannut Vectra oli tuttu näky pian ensiesittelynsä jälkeen. GM toi markkinoille kompaktin kokoiset ja samaan pohjalevyyn perustuvat kaksioviset mallit Pontiac Grand Prix, Oldsmobile Cutlass Supreme ja Buick Regal. Museoiän kynnyksellä N äihin aikoihin 30 vuoden rajapyykin kohdalle osuu kiinnostavia erikoisuuksia sekä tuttuja arjen klassikoita. Sama tarina toistuu miehen ikään nousevan Renault 19:n kohdalla. Valtaosa Fiat Tipoista oli edullisia karvalakkimalleja mutta hinnastosta löytyi myös mm. Museorekisteriin vaadittavaan ikään rullaa mukavasti uusia automalleja. Kohta sellaisenkin saattaa nähdä museokilvillä varustettuna
Avustus koskee mittavia koritöitä joiden kustannukset nousevat peräti 40 000 euroon. Ne teetetään alihankkijoilla Suomessa. Avustusta projektille myönnettiin 15 000. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, yritys työllistää hänen lisäkseen viisi kokopäiväistä sekä kaksi osa-aikaista työntekijää. Ennen poliitikonuraansa mies toimi mm. Wheldon menehtyi vuonna 2011 kilpailussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Indianapolis 500 -ajot kahdesti, Daytonan 24 tunnin ajot sekä IndyCar-mestaruuden. Pääkaupunkiseudun Yrittäjät painotti valinnassaan Åvallin onnistumista erikoisella toimialalla sekä rohkeutta ja positiivista asennetta yrityksensä kehittämisessä. Vapaa-aikanaankin hän tekee museoajoneuvotarkastuksia Autohistorialliselle Seuralle. Korjaamolla tehdään kaikki muut auton kunnostustyöt paitsi maalaus ja kromaus. Entisöintiavustukset 2018 A vustushakemuksia saapui määräaikaan 31.1.2018 mennessä 64 kappaletta ja haettu avustussumma oli 2 082 269 euroa. Turun Seudun Mobilisteilla on työn alla vuonna 1952 Kaarinassa K. Tukea saavien autoprojektien lista on kiinnostavaa luettavaa. • Kesäkuussa Suomen albumilistan ykköspaikaa piti hallussaan Saturday Night Fever -elokuvan soundtrack. Avustusta myönnettiin yhteensä 360 000 euroa 32 kohteelle, jotka edustavat eri liikennelajeja: mukana on muun muassa hevoskärryjä, hyötyajoneuvoja ja henkilöautoja, vetureita ja rautatievaunuja, lentokoneita sekä erityyppisiä veneitä ja laivoja. • Nightwish-yhtyeen Emppu Vuorinen syntyi 24.6. Tarkka työ kannatti, ja sana taitavasta entisöijästä lähti kiertämään. • Jugoslavian elinikäiseksi presidentiksi nimitettiin Josip Broz Tito. Liikevaihto on tällä hetkellä hieman yli puoli miljoonaa euroa. Muita tuettuja autoprojekteja olivat mm. Myönnetty avustus voi olla enintään 50 % hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista. Hakemusten laadullisessa arvioinnissa kiinnitettiin huomioita kulkuvälineen kulttuurihistorialliseen arvoon, entisöintihankkeen vaikuttavuuteen kulkuvälineen säilymiselle sekä hankkeen laatuun. Herrat olivat Sorsan hallituksen ministereinä ollessaan saaneet joululahjaksi stereot, joiden vastaanoton moraalia pohdittiin kovasti. testiajajana Daimlerilla. Nummelan koritehtaassa valmistettu valmistettu Ilves-henkilöauto. Yksittäiskappaleena rakennetun farmariauton entisöinti katsottiin monella tavalla arvokkaaksi ja sen 10 000 euron budjettiin myönnettiin 5 000 euron tuki. Tyypillisin avustettava entisöintihanke vuonna 2018 oli kulkuvälineen rungon tai korin kunnostustyöt. Museoviraston avustuksia jaettiin tänä vuonna ensimäistä kertaa myös maantieliikenteen ajoneuvoille. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KESÄKUU 1978 • Laiskasta ja joskus tylystäkin kissahahmosta kertova sarjakuva Karvinen ilmestyi ensimmäistä kertaa lehdessä 19.6. Suurin tukisumma lohkesi Juha Liukkosen Porsche 911 -kilpa-auton kunnostustyölle. päivänä. Entisöintitöitä alkoi tulla niin paljon, että Åvall perusti oman yrityksen 20-vuotiaana. Pasi Mäkisen ’37 Mercedes Benz, Keijo Kiurun avokorinen Ifa F9 ja Tatu Keräsen Ford Fordor ’37. Laajempi listaus tuetuista hankkeista ja myöntämisperusteista löytyy Museoviraston nettisivuilta. 10 4/2018. • Brittiläinen kilpa-autoilija Dan Wheldon syntyi kesäkuun 22. Klassikkoajoneuvojen restaurointiin ja autosekä osamyyntiin keskittyvän Grips Garagen nokkamies Oskari Åvall on valittu pääkaupunkiseudun Vuoden 2018 nuoreksi yrittäjäksi Palkittu yrittäjä O skari Åvall alkoi kunnostaa isänsä maahantuomaa vuoden 1956 MG MGA Roadsteria 18-vuotiaana. Entisöintiin meni puolitoista vuotta aikaa. Uransa aikana hän voitti mm. • Kotimaassa oikeuskansleri päätti olla nostamatta syytettä Kalevi Sorsaa, Johannes Virolaista ja muutamaa muuta vastaan Salora-jutussa. Merkittävän kilpailuhistorian omaava Porsche palautetan auton kilpailujakson aikaiseen kuntoon. Harrastuksesta Suomen johtavaksi entisöintiyritykseksi jalostunut toiminta on Oskari Åvallin intohimo
Volvo-harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 29.6.-1.7. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella, Saarijärvi 19.7. Puhoksen Perinnepäivät, Kitee 8.7. Oulaisten Veteraanikonepäivät 7.7. 70-luvun arjen klassikot Mobilian Autokylässä 9.6. Mannanmäen markkinat, Ylivieskan lentokenttä 30.6.-1.7. Steyr-Puch kerhon kesäpäivät 14.7. Malax Veterantraktor, Övermalax 21.7. Paraisten Retro Paraati 9.6. Museoajoneuvon päivä, Vehoniemen automuseo ja Mobilia, Kangasala 12.7. Rompetori Virkkalassa, vanhan kalkkitehtaan alueella 9.6. Suur-Saimaan Ympäriajo, Lappeenranta/Imatra ja Mikkeli 30.6.-1.7. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat, vanha rautatieasema, Porvoo 30.6.-1.7. Rompepäivät, Viitasaari 9.-10.6. Pista 58 Rompetori, Särkikankaan moottoriurheilukeskus, Jämsä 19.6. Ol Hollil -veteraanikonetapahtuma, Mäkilän traktorimuseo, Somero 14.-15.7. Hämeenkyrön ajelu 13.-15.7. Joupiska Retro ja Rompe, laskettelukeskus, Seinäjoki 16.6. Ranskalaisautojen harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 21.6. Bug in Finn, Jämijärvi 28.7. Klassikot kohtaavat Länsi-Uudellamaalla, kokoontuminen vanhan kalkkitehtaan alueella Virkkalassa 9.6. Koillis-Savon Wanhojen Ajoneuvojen harrastajien 20-vuotis juhla-ajo 28.7. Ranskalaisautojenja Mini-harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 4.7. Volvo-harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 19.7. Mäntsälän perinteinen museoajoneuvopäivä, Keskuskatu 10, Mäntsälä 9.6. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 21.7. Kainuun Mobiiliajot ja Peräkonttikirpputori-Rompetori, Naapurivaaran Lomakeskus, Vuokatti 15.-17.6. Fiat 127 Summer Special, Kalajoen ABC 9.-10.6. Wanhat ajoneuvot ja koneet, Venhovaaran kotiseutumuseo, Uukuniemi 8.7. Rompetori ja Wanhat Wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu, Pori 9.6. Ranskalaisautojen harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 7.7. Borgward-seuran 33. Puruveden ympäriajo, lähtö Savonlinnan Olavinkadulta 9.6. Lomarompe, pienvenesatama, Nurmes 30.6. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 3.7. Sirpistä puimuriin, Isokyrö 28.-29.7. SAHK:n valtakunnallinen Retkeilyajo, Tosivesi-ajot, lähtö: Erkan Areena, Virrat 15.-16.6. Harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Urheilukeskus, Kuhmo 21.7. Suur-Jämsän ajot ja perinnepäivät, Jämsä 15.-16.6. Volvo-kerhon kesäpäivä, Mobilia, Kangasala 7.-8.7. Rompepäivät ja Suviajot, Sonkajärvi 8.-10.6. Nordic Mini Meeting, Eräkeskus Metsäkouluntie, Tammela 13.-15.7. vuosiajo, Saarijärvi 13.-15.7. Club Simca & Vedette Finlandin kokoontuminen Minkiön Höyryfestivaaleilla 28.-29.7. Eenokki Cruise & Rock, Säkylä 14.7. Alapään rompetori, Isorehto 15.-16.6. Bothnia-ajot Pietarsaaressa, lähtö ammattikoulun pysäköintialueelta 17.-22.7. Harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Kuhmonkatu 32, Lieksa 9.6. Minkiön höyryfestivaali, Jokioinen 11. Valtatie 8 Romutori, Koulukuja, Laitila 16.6. Grand tour de Renault, Murikanranta, Terälahti 13.-15.7. Salon seudun ajoneuvoharrastajien toritapahtuma Salon torilla 6.-7.7. Restaurantapäivät, Teivon ravikeskus, Ylöjärvi 6.-8.7. Vintage motorcycles meeting, Bse-auto, Klaukkala 16.6. Bussfest 2018 VW-tapahtuma, Hovimäki Kamping, Somero 20.-22.7. Americarwian Car Show, Merikarvian jäähalli 7.7. Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna 3.7. Ylä-Savon Suurimmat Megaromppeet, Iisalmi 15.-17.6. Kurvaa Kangasalle -kokoontuminen Mobilian, Kisarannan ja Vehoniemen alueilla 9.6. TAPAHTUMA KALENTERI Kesäkuu 7.-9.6. Teuron Tekniikkatapahtuma, Tammela 17.7. Rompetori, Route 24, Vesivehmaa 9.7. Oldtimer Run, Visulahden matkailukeskus 30.6. Traktoritapahtuma, Loppi Heinäkuu 1.7. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla, Kouvola 25.7. Klassikot kohtaavat Itä-Uudellamaalla, K-supermarket Basilikan piha, Sipoo 28.7. Raurasta Tehryt, vanhojen ajoneuvojen ja moottoreiden kokoontuminen Lavian torilla 27.-29.7. DDR-ajoneuvot kokoontuvat Tuurin kyläkaupalla 20.-22.7. Kalajoen rompetori ja markkinat 30.6.-1.7. Kemiön traktorikavalkadi, Kemiö 7.7
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tänä vuonna pyöreitä vuosia viettävien automerkkien joukkoon kuuluu hollantilainen DAF. DAF 600 pysyi tuotannossa vuoteen -63, mutta jo pari vuotta aiemmin se oli saanut hieman isommalla moottorilla va12 4/2018. Neljän vuoden kuluttua Hub ja mukaan toimintaan liittynyt velipoika Wim päättivät kohdentaa toimintansa kuorma-autojen perävaunujen valmistuksen. Tässä vaiheessa yrityksen nimeksi muodostui Van Doorne’s Aanhangwagen Fabriek, Van Doornen puoliperävaunutehdas, ja samalla nimestä myös jalostui napakka lyhenne DAF. Ensimmäisen mallin esittelystä tuli täyteen 60 vuotta jos tosin henkilöautovalmistuksensa osalta hollantilaismerkki kuulunut historiaankin jo yli 40 vuoden ajan. Toinen maailmansota aiheutti toiminnalle arvatenkin omat pienemmät ja isommat murheensa, mutta taiston tauottua veljeksillä riitti jälleen uskoa parempaan huomiseen. päivään huhtikuuta 1928, jolloin hollantilainen insinööri Hub van Doorne avasi Eindhoveniin pienen metallipajan, joka tarjosi palveluitaan radioja valaisinvalmistaja Philipsille ja muille paikallisille yrityksille. Valoisamman huomisen nähtiin olevan erityisesti ajoneuvovalmistuksessa, minkä seurauksena DAF käynnisti oman kuorma-autotuotantonsa vuonna -49. Auto sai etenkin kotimaassaan myönteisen vastaanoton, minkä seurauksena DAF jatkoi henkilöautotuotantoa hyötyajoneuvojen ohella. DAF 600 60 vuotta D AFin juuret sijoittuvat tarkalleen 1. Kun tavara oli saatu 50-luvun mittaan menestyksellä liikkeelle, päätettiin pyörien päälle nostaa myös kulkevaiset kansalaiset. Voimanlähteenä oli kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen 590-kuutioinen bokserimoottori, joka luovutti 22 hevosvoimaa. H-hetki koetti helmikuussa -58 Amsterdamissa Auto RAI -näyttelyssä, jonka huomiota herättävimpiin tapauksiin lukeutui upouusi DAF 600. Se oli pikkuauto, joka kompaktista 3,6 metrin mitastaan huolimatta tarjosi asialliset tilat neljälle hengelle ja heidän matkatavaroilleen. Ensin pelkkinä alustoina ja pian myös ohjaamolla varustettuina kuorma-autoina. Takavetoisen auton suurin tekninen huomioarvo kiinnittyi DAFin kehittämään voimansiirtoon kiilahihnoja hyödyntävään Variomatic-variaattorivaihteistoon, joka portaattomana oli kuljettajan kannalta helppo käyteltävä
järjestämästä tapahtumasta yrityksen 90 toimintavuoden kunniaksi. Vuoden -64 DAF 31 on yhä nykyäänkin helposti lähestyttävä ajokki: ohjaamossa on mukavasti tilaa, mitä korostaa isojen ikkunoiden suoma valoisuus. Hyvälaatuisella testiradalla Daffodilin melutaso pysyi myös hyvin kurissa mainittavimpina ääninä bokserin vieno pörinä ja variaattorin matala tai vauhdin kasvaessa korkeampi vonkuna. Autoyksilö edusti Giovanni Michelottin piirtämää ja vuonna -66 esiteltyä mallia, josta tuli DAFin eniten valmistettu henkilöauto. Muutama vuosi sitten eteläafrikkalainen DAF-kuorma-autojen huolto sai puhelinsoiton, jossa kyseltiin starttimoottoria 600-malliin. rustetun seuraajan, 746-kuutioisella moottorilla varustetun 31-mallin, joka sai lempinimen Daffodil. Samalla kuitenkin ymmärtää, että vaikkapa länsisaksalainen autoilija on 60-luvun puolivälissä valinnut mieluummin hieman toisenlaisen kapineen autobaanojen kaluamiseen. Vai olisiko hetkeen sisältynyt sittenkin laajempaa symboliikkaa DAF-henkilöautojen tuotannon päättymisestä, sillä variaattorivaihteisto oli yksinkertainen ja helppokäyttöinen, mutta ei polttoainetaloudeltaan sittenkään niin etevä kuin autoileva yleisö olisi toivonut. Tarkemmin sanottuna vuodesta -61 asti Kapkaupungin kulmilla arkiliikenteessä ollut DAF 600, joka nyt kaipaili varaosaa. Ajamamme DAF 31 oli teipattu Alankomaiden olympiajoukkueen Tokiossa -64 käyttämien ajokkien tyyliin. Auto on kauhtunut mutta täydellisen alkuperäinen ruuvimeisselistä lainattua suunnanvalitsimen nuppia lukuun ottamatta. Asiasta käy esimerkkinä tämä Michelottin piirtämä vuoden -68 P500-prototyyppi, joka näyttää hyvinkin ajanmukaiselta ja sopusuhtaiselta porrasperämallilta. Pääpainona Eindhovenin museokierroksella ja Sint-Oedenrodessa sijaitsevalla testiradalla olivat raskaat DAFit ymmärrettävästä syystä, sillä valmistajan kuorma-autotuotanto jatkuu edelleen menestyksekkäästi. Startin hankkimisen sijaan koko auto päätyi lopulta DAF-museoon. Voimalinja tuntui olevan muotoja enemmän hakusessa, sillä tässä prototyypissä hyödynnettiin Simcan 1,5-litraista moottoria, Fordin vaihteistoa ja BMW:n taka-akselia. Helppoutta korosti synttäritapahtuman laatu, kun samaan aikaan rata-alueella liikkuvien raskaiden DAF-veteraanien vaihteistoista sai houkutella pykäliä kaksoispoljentoineen ja välikaasuineen. Ajaminen 31:llä käy nykynäkökulmastakin mitä helpoimmin: moottori käyntiin, vaihdekeppi tai pikemminkin suunnanvalitsin eteen ja kaasua. Auto on aikanaan tarjonnut epäilemättä pätevän vaihtoehdon pienen perheen liikkumiseen niin maaseudulla kuin kaupungeissa. 13. Raskaasti juhlien Kävimme loppukeväästä Eindhovenissa DAFin syntymäpäivillä, joissa oli kyse DAF Trucks N.V. Tuotannon avannutta 600-mallisarjaa ei päässyt ihailemaan kuin museossa, mutta radalle oli tuotu vuosina 1963–1965 tuotannossa ollut DAF 31 sekä esimerkki DAFin henkilöautotuotannon loppusuoralta, vuoden -74 DAF 44. DAFilla oli 60-luvun lopulla suunnitelmia kasvattaa mallistoa ylöspäin. Huolto ei ollut moisesta kuorma-automallista kuullutkaan, kunnes heille selvisi että puheena oli henkilöauto. Paikalle oli silti järjestetty pari muistutusta DAFin henkilöautotuotannosta. Kipusimme kuitenkin ensimmäiseksi vanhempaan eindhovenilaiseen. P500:n sijaan valmistajan päätyi P400-protoon, jonka muodot ovatkin huomattavasti tutummat; P400:sta oli määrä tulla DAF 77, mutta DAFin henkilöautovalmistuksen päädyttyä Volvon käsiin -75, auto lanseerattiin markkinoille lopulta Volvo 343:na. Vuosimallia -73 edustaneen DAF 44:n pieni koeajo jäi osaltamme tunnelmoinnin tasolle, sillä juuri ennen ajovuoroamme autosta loppui bensa ahkeran koeajelun seurauksena
Hinta 39,00 €. Hollantilaisyritys EZ Electric Power Steering valmistaa nykyaikaista tekniikkaa hyödyntäviä tehostinpaketteja klassikkoautoihin, ja Vantaalaisen Grips Garagen aloitettua tuotteiden maahantuonnin tehostinpaketteja saa nyt Suomesta valmiiksi asennettuna. Hinta 35,00 €. Suuttimien hinnat alk. Näitä ovat esimerkiksi esimerkiksi pissapojan suuttimet, säiliöt ja moottorit. www.tradeparts.info PIRTSAKKA CAPRI Cararaman valmistama 1:43-mittakaavan Ford Capri -pikkuauto on hieno lisä Ford-harrastajan kirjahyllyyn. www.meguiars.fi PISSAPOIKIEN SUUTTIMET JA SÄILIÖT Trade Partsilta löytyy amerikanautoihin hyvä valikoima Classic Industrien valmistamia alkuperäisen mallisia osia, jotka usein puuttuvat tuontiautoista. OHJAUSTEHOSTIMET GRIPS GARAGELTA Vanhasta autosta ei monestikaan löydy ohjaustehostinta, ja varsinkin iäkkään kuljettajan voimat ovat kaupunkiajossa koetuksella. Vaahto on erittäin tehokas, riittoisa ja pysyy pystypinnoilla kauan. Huolto-osien hinnoittelusta esimerkistä käy 16,46 € maksavat B-Kadetin jarrupalat. www.gripsgarage.com HYTTYSTENRAATOIHIN Kesä on tulossa ja kohta autojen keulat ovat taas hyttystenraatojen peitossa. Erinomainen esimerkiksi siitepölyn ja katupölyn putsaamiseen ilman vettä. Hinta 12,00 €. Pikkuauton saa tilattua itselleen esim. www.jarimaki.fi AJOLASIT SILMÄLASIEN PÄÄLLE Airfoil 9305 OTG:t ovat hieman modernimman tyylin ajolasit, jotka soveltuvat käytettäväksi myös silmälasien kanssa. Osa alkuperäisosista on myös hinnoiteltu harrastajaystävällisesti. 29,00 €/pari. CALIFORNIA CAR DUSTER Laadukkaalla, harjamaisella California Car Duster -pölyhuiskulla on kätevä siistiä pölyt auton pinnasta nopeasti. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle OSIA OPELIIN Jos tallista löytyy vanha Opel ja kaipailet siihen varaosia, kannattaa vilkaista www.opel-classicparts.de -osoitteesta löytyvää alkuperäisten varaosien myyntilistoja. Aine sumutetaan pintaan ja sen annetaan vaikuttaa viitisen minuuttia. www.tonupstore.com 14 4/2018. Pakettiin sisältyy kantopussi ja puhdistusliina. Pirteän vihreäksi värjätty ykköskorinen on varustettu mattamustalla konepellillä aikakauden ralliautoista tuttuksi tulleeseen tyyliin. Valmistajan varastosta löytyy vielä kosolti osia niin pieniin huoltotoimiin kuin ruostetai kolarikorjauksiin. www.modeltoys.fi -sivun nettipuodista hintaan 12.90 €. Esimerkiksi vaikeasti löydettäviä 80-90-luvun mallien aluvanteiden muovikeskiöitä on tarjolla hyvin ja hinnat muutamasta eurosta reiluun parinkymppiin. Laseissa on huurtumista estävät tuuletusaukot ja linssit ovat UV400-suojatut sekä säröytymättömät. Meguiar’s Heavy Duty Bug & Tar Remover on uudentyyppinen itikanja pienpoistovaahto. Sen jälkeen se pestään tai pyyhitään pois pehmeällä liinalla
Volkswagen Grossraum-Kastenwagen ’62 KATTO JA MIELI KORKEALLA 16
Korotetulle katolle oli käyttöä, Riihimäki Grossraum-Kastenwagen aloitti kotimaan kamaralla helsinkiläisen pesulan pyykinkuljettimena. Värikkäät vuodet Tämä mahdollisesti ensimmäinen Suomeen tilattu VW Grossraum-Kastenwagen valmistui Volkswagenin vuonna -56 avatulta Hannoverin-tehtaalla maaliskuun 24. päivänä vuonna -62, ja muutama päivä myöhemmin se oli jo seilannut Itämerta pitkin Suomeen. Suurin osa maamme varhaisesta Transporter-kannasta oli epäilemättä tavanomaisia umpikorimalleja, seuranaan jonkin verran lavaversioita. Volkkarin maahantuoja, Wihuri-yhtymään kuulunut VW-Auto Oy seurasi kuitenkin tarkalla silmällä typ 2 -malliston laajenemista, joten asiakkaan tarpeisiin osattiin vastata mahdollisimman tarkoin. Eikä Volkkarilla kuskattu vain kansalaisia, sillä typ 2 -malli eli tutummin sanottuna Transporterpakettiauto keräsi kannuksiaan ammattiautoilijoiden keskuudessa. Vuodet ovat vieneet erilaisiin käyttötarkoituksiin, joista nykyinen on varmasti se oivallisin. Maija ja Sari ovat toteuttaneet harvinaisesta Grossraummallista upean kesäauton ja -asunnon. Korkeakattoinen junakeula-Volkkari ei ollut missään nimessä myynnissä, mutta niin vain auto päätyi syksyllä -12 uusille omistajille. Ulkoväritykseltään sininen ja verhoilultaan harmaa VW-paku sai kotimaan kamaralle päästyään AE-100-tunnukset ja asettui Helsinkiin pesula Americanon käyttöön. 17. Korotetulla katolla varustettu T1 piti siinäkin mielessä tilata, että niitä valmistui vain tilaustuotteena. Näin ainakin voinee tulkita siitä, että jo maaliskuussa maahamme tilattiin ainakin yksi korkeakattoinen umpikorinen Transporter, saksalaisittain Grossraum-Kastenwagen, vaikka kyseinen malliversio oli liittynyt mallitarjontaan tiettävästi vasta hetkeä aiemmin. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine V olkswagenien saatavuus oli 50-luvun Suomessa autotuontia hillinneen talouspolitiikan seurauksena rajallista, mutta siitä huolimatta länsisaksalaismerkki rakensi meilläkin vauhdilla mainetta laadukkaana kansankuljettimena. Länsimaisilla pakettiautoilla olikin hyvät mahdollisuudet menekkiin, sillä niiden tuontia ei katsottu samalla tavalla pahalla kuin lännestä saapuvia henkilöautoja; pakettiautot esimerkiksi jätettiin ulkopuolelle vuonna -58 käyttöönotetusta ”väliaikaisesta” autoverosta
”Kaverini tutut ostivat auton Kehä-Kesoilin läheisyydestä, ja nämä ’hipit’ kävivät sillä Euroopan-turneellakin. Volkkarin 90-luvun puolivälin jälkeen ostanut vantaalainen autoharrastaja Pete tietää kertoa jotain auton vaiheista 80ja 90-luvun taitteessa. ”Kesän aikana innostuttiin VW-harrastuksesta, joten alettiin sitten etsiä omaa Volkkaria, kun tiedettiin että Urmas ei olisi myynnissä.” Tuoreiden VW-harrastajien into teki kuitenkin sen verran ison vaikutuksen omistajaan, että hän päätti yllättäen luopua autosta, sittenkin. Akin toimesta Volkkarin jarruja uusittiin ja hoidettiin muutoinkin katsastuskuntoon, joten kevään koittaessa auto oli valmis lainattavaksi Maijalle ja Sarille painokkain opastuksin. Auton väritys oli vaihtunut moneen otteeseen, samoin huolenpito oli ollut käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuen vaihtelevaa. Laina-auto kesäksi Aiemman rekisterikilpensä perusteella Urmas-lempinimen saanut Grossraum-T1 viihtyi tien päällä nuukasti vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä. Samalla hetkellä kysymys Maijan ja Sarin tulevien vuosien ajankäytöstä oli poispyyhkäisty päiväjärjestyksestä. Auto oli Akin käsissä hyvin vähällä käytöllä, mutta ensimmäisen sukupolven Grossraum-Kastenwagenin harvinaisuus oli toki miehen tiedossa, joten hukkaamisaikeita ajokin suhteen ei ollut. Tiedonjyvät ja huhut kertovat, että 60-luvun lopun jälkeen auto ehti toimia niin uskovaisten teehuoneena kuin tatuointiautonakin. Vaaterekit olivat saaneet kyytiä jo aikapäiviä sitten, sillä jossain vaiheessa auton olemus oli vaihtunut matkailuautohenkiseksi ja samalla auto oli rekisteröity henkilöautoksi. 18 VW Grossraum-Kastenwagen 4/2018. ”Aki sanoi kesän lopulla meille että ostakaa Urmas pois, se on enemmän teidän kuin hänen autonsa”, kertoo Maija. ”Minä olin nähnyt auton vuosien mittaan useaan kertaan, mutta Sari näki auton ensimmäisen kerran kun se seisoi talvella ulkohäkkivarastossa lumisena. Kesästä jäi niin mukavat muistot, että niitä piti saada lisää. Loppuvuodesta -11 alettiin Akin kanssa puhumaan, että Urmas pitäisi herättää taas henkiin, kun se oli ollut seisonnassa jo muutaman vuoden”, kertaa Maija. ”Aki sanoi, että ajakaa ja käyttäkää, mutta ikinä hän ei tätä autoa myy.” Naiset tekivät työtä käskettyä ja viettivät matkailuautoksi varustetun junakeulan parissa mukavan kesän eri tapahtumia kiertäessä. Sen jälkeiset vuodet ja oikeastaan vuosikymmenet ovat hämärän verhoamia, mutta värikästä elämää tämä poikkeuksellinen Transporter on viettänyt. Asiaan alkoi kuitenkin viritä muutosta, kun sattumien kautta Aki alkoi lupailla autoa kesäksi lainaan tuntemilleen Maijalle ja Sarille. kun tavaratilaan rakennettiin rekkejä palvelemaan pesulaa vaatesiirroissa. Kaverini ostivat auton puolestaan joskus -90 tai -91 ja vaihtoivat siihen koneen ynnä muuta. ”Hän sanoi että ajakaa ja käyttäkää, mutta ikinä hän ei tätä autoa myy.” Kokonaisuuden kruunaaja sananmukaisesti. Tämän jälkeen Volkkari oli vielä muun muassa tuttuni väliaikaisena asuntona vuoden verran Vääksyssä, kun hän opiskeli puunveneveistäjäksi.” Ryhtiliike kohti tulevia parempia vuosia tapahtui nimenomaan Peten toimesta, sillä hän suoritti autolle peruskunnostuksen minkä yhteydessä tuolloin yllä ollut vaalea väri vaihtui kelta-valko-mustaan, täydennettynä painepesurimerkin mainoksin. Häneltä auto siirtyi vuonna -98 Hyvinkäälle, vannoutuneelle Volkkari-harrastajalle Akille, joka palautti autoon sen alkuperäiset AE-100-tunnukset. Tultaessa 90-luvulle Volkkarissa olivat kiinni URM-625-kilvet, jotka osaltaan kertoivat siitä että auto oli viihtynyt suurimman osan ajasta pääkaupunkiseudulla
Junakeulan ohjaamon ja takatilojen maukkaat verhoilut ovat syntyneet Maijan käsityötaitojen ansiosta. 19
Tällöin omistajapari päätti käynnistää mielessä jo tovin kyteneen suuremman kunnostusprojektin. ”Myönteisenä yllätyksenä puhalluksesta palasi kokonainen kori eikä laatikoittain pellinpalasia”, Maija naurahtaa. Urakointia ja auttavia käsiä Auto siirtyi Riihimäellä asustavien Maijan ja Sarin nimiin syksyllä -12, ja saman tien käynnistyi paikoin väsähtäneen Grossraumin kunnostus seuraavan kesän ajoja varten. Purkutyöt etenivät omistajien toimesta, jos tosin moottorin ja ovien irrottamisessa oli mukana auttamassa asiantuntevana apuna volkkaristi Åke. 20 4/2018 VW Grossraum-Kastenwagen. ”Mistään ei löytynyt siihen hätään lainaan riittävän isoa umpikärryä, joten korin ympärille kieputettiin 400 metriä pakkauskelmua. ”Moottori tehtiin kokonaan uusiksi ja sitä kunnostaneiden mukaan ei yhtään liian aikaisin.” Myös auton sisustalle tehtiin pientä pintaremonttia. Grossraummallin reilun 1,7 metrin sisäkorkeus antaa mukavasti avaruutta normaalikorkuiseen T1-pakuun nähden. ”Mieleen on etenkin jäänyt seiniin liimatut styroksit, jotka irtosivat pienen kämmenpohjan kokoisina palasina. ”Suunnitelma sai sinettinsä palatessamme Iisalmesta kesäkauden päättäjäisistä. Peltipuhtaan korin siirto Salon suuntaan peltitöitä varten oli vielä oma episodinsa, sillä siirto osui joulunalusaikaan, mikä ei tietenkään ollut kelien osalta otollisin ajankohta. Purkusavotan jälkeen kori lähetettiin lasikuulaja lasimurskapuhallukseen. ”Meille tullessa auton sisusta oli rakenteeltaan hyvin samantapainen kuin nyt kaapistoineen ja vuoteeksi levitettävine takapenkkeineen. Tällöin tehtiin päätös että auto puretaan ja kunnostetaan.” Kamppeiden kuivattelun jälkeen Maija ja Sari tarttuivat toimeen ja viettivät seuraavan kolmen viikon vapaa-ajat Volkkaria purkien. Siinä hommassa meinasivat loppua niin hermo kuin usko”, Maija huokaisee. Kohdatussa kaatosateessa kun eivät apukuljettajan kädet ja jalat enää riittäneet hillitsemään tuulilasin tiivisteistä sisälle tihkuvaa vettä. Sen sisään pujotettiin vielä patterikäyttöiset jouluvalot ja teipillä kirjailtu jouluntoivotus takana ajaneille.” Kesäillan koettaessa kelpaa siirtyä laittelemaan iltapalaa hyvin varustettuun keittiönurkkaukseen. Keväällä -13 tein verhoilut auton etupenkkiin sekä uuteen, vuoteeksi aukeavaan rock’n roll -takapenkkiin.” Näillä kohennuksin reippailtiin Grossraumilla seuraavat pari ajokautta, kunnes koitti syksy -14. Autoon jossain vaiheessa vaihtunut 1 584-kuutioinen moottori otettiin työn alle
Jos tarvetta oli korkeampien kamppeiden kuljetukseen, niin mallistossa oli vakiota 36 senttiä korkeammalla katolla varustettu Grossraum-Kastenwagen. Miehistöä ja tavaraa kuljetti pitkäohjaamoinen Dobbelkabine, kun pelkästään henkilökuljetusta varten oli Kombi-pikkubussi ja malliston kruununa kattoikkunoilla varustettu Sondermodell, joka tunnetaan myös nimellä Samba. Nykyään saattaisi tosin jäädä hehkuttamatta auton soveltuvuus tupakkatuotteiden kuskaukseen. VW-pakettiauton mallikoodi typ 2 paljasti suoraan, että kyseessä oli suoraa teknistä jatkumoa saksalaisvalmistajan ensimmäiselle ja siihen mennessä ainoalle menestystuotteelle, typ 1:lle eli kotimaisittain Kuplalle. Tämän jälkeen typ 2:n junakeulaksi lempinimetty T1-mallipolvi korvattiin T2-sukupolvella, jota helliteltiin myöhemmin kutsumanimellä pallonokka. Tunnetuimpiin kuuluvat Westfalian yhteistyönä Volkswagenin kanssa suunnittelemat ja rakentamat retkeilyversiot, jotka tulivat markkinoille niinkin varhain kuin vuonna -51. Vuodelle -63 oli saapunut tarjolle jo 1 493-kuutioinen vaihtoehto, joka antoi ensin 42 hevosta ja vuosina 1965–1967 peräti 44 hevosvoimaa. 21. Kansanauton tavoin tavaramallissa oli taakse sijoitettu ilmajäähdytteinen 1 131-kuutioinen bokserimoottori, joka 25 hevosvoiman ja 67 newtonmetrin turvin antoi autolle, jollei nyt ihan suorituskykyä, niin ainakin liikkeelle laittavaa energiaa. Wolfsburgin linjalta rullanneiden kymmenien T1-malliversioiden oheen kehiteltiin monenlaisia muita käyttösovelluksia. Lisäleveyttä tavarakuljetukseen tarjosi puolestaan Grossraum-Pritschenwagen, jonka lava ylti ohjaamoleveyden ulkopuolelle ollen 202 senttiä leveä. Vapaata sisäkorkeutta tässä korotetussa mallissa oli parhaimmillaan 175 senttiä ja tilavuutta kuusi kuutiota, mikä oli 1,2 kuutiota enemmän kuin normaalikorkuisessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö ensimmäisen sukupolven Volkkari-pakua olisi saanut jo ensimmäisen sukupolven aikana eri tarpeita palvelevina sovelluksina VWtehtaalta, sillä eri malliversioiden kirjo oli 60-luvun puoliväliin mennessä kasvanut monipuoliseksi. Vuoden -65 esite kertoo typ 2 -malliston laajenneen jo kahdeksaan variaatioon. Lisää pontta puhaltimeen saatiin vähitellen, kun 1 192-kuutioisesta saapui ensin mallivuodelle -54 tasan 30-hevosvoimainen versio ja myöhemmin 34-heppainen, jota käytettiin vuosina 1960–1964. Grossraum-versiosta kertova sivu vinkkaa auton soveltuvan vaikka mihin. MONEN TARPEEN TYP 2 Volkswagenin vuodelle 1950 esittelemästä kevyestä hyötyajoneuvosta muodostui nopeasti menestystarina, jolle ei näy loppua vieläkään, monta mallisukupolvea myöhemmin. Perusmallinen umpimalli tunnettiin kotimarkkinoilla Länsi-Saksassa nimellä Kastenwagen ja avolavamalli vastavuoroisesti Pritschenwagen. T1-Volkkarin akseliväli oli koko tuotannon ajan 2 400 milliä ja auton pituus noin 4,3 metriä, joten eri akseliväleillä suoraan tehtaan linjalta tarjotut pakettiautomallit olivat vielä tulevaisuuden tuulia
Tai ehkäpä se ”kruunaaja” on sittenkin katossa. Salosta tutut VW-harrastajat Janne ja Antti reissasivat nyt puolestaan Riihimäen suuntaan auttamaan viikonloppuisin Grossraum-palapelin kokoamisessa. ”Kristallikruunu, sitä ei saa unohtaa”, nauraa Maijaa viitaten kylppärin seinävalaisimesta tehtyyn tunnelmanluojaan. Kun sitten viimein näimme auton ensimmäistä kertaa maalattuna, niin olihan se ilo suunnaton! Mielestämme harmaan ja valkoisen väriyhdistelmä osui nappiin ja Urmas oli saanut arvoisensa värityksen.” Ei edelleenkään myytävänä Kesän 2015 korkeakattoinen junakeula-Volkkari vietti omistajiensa tallissa, ja jälleen syksyn saapuessa jatkui ahkerointi projektin loppuunsaattamiseksi. Kotipuolessa liikenevää aikaa vei puolestaan tehokkaasti peltija muiden osien metsästys ja tilaaminen, joten alkuvuosi 2015 eteni vahvalla VW-pitoisuudella. ”Ensin peltipinnat siveltiin äänieristysmassalla ja siihen päälle lämpöä ja ääntä eristävät levyt. ”Kerran tallille mennessä Volkkarin tuulilasikin oli jäässä, mutta sitten vaan lämppäri auton sisään, niin työt pääsivät taas jatkumaan.” Ulkoasun ohella myös sisusta kohennettiin uuteen uskoon. 22 4/2018 VW Grossraum-Kastenwagen. Maaliskuussa -16 viimeistelytöihin iski loppukiri, kun omistajille tuli tieto että autoa kaivattiin kevään American Car Show’hun, ja ajankohtaan oli enää pari viikkoa aikaa. Kalusteiden osalta istuimien uusimiseen ei ollut tarvetta, mutta Maijan autoon tekemät kaikki muut uudet verhoilut kruunasivat kokonaisuuden. ”Oli jännittävää aikaa odottaa maalauksen valmistumista ja miltä valitsemamme värit tulisivat näyttämään luonnossa. ”Eräänä loppusyksyn pimeänä viikonloppuna koolla oli kymmenen hengen porukka Urmasta kasaamassa ja hauskaa oli”, kertaa Maija ja kiittää samalla kaikesta kaksikon saamasta kaveriavusta projektin aikana. Perille päästiin ehjinä, ja kun Grossraum saatiin mahdutettua talliin vaihtamalla pyörien tilalle alumiinikiekot ovenkarmin alitusta varten, niin auto voitiin jättää tallilla odottaneiden Jannen ja Antin käsiin. Seuraavina viikkoina Urmas sai osakseen niin rälläkän kuin hitsauspillin kosketusta, kun pala palalta auton korirakenne vastaanotti tuoretta metallitavaraa. Projektien alkuvaiheetkin tarjoavat omia elämyksiään, mutta useimmiten rakentajan mieli alkaa keventyä vasta kun asiat alkavat edetä silmin nähden kohti maalia sananmukaisesti sillä maalauksen jälkeen ajoneuvo saavuttaa kerta laakista merkittävän osan sen visuaalista ilmettä. Sisäseinät tehtiin petsivahatusta koivuvanerista, kaapistot alumiinikennolevystä ja lattialle tuli laminaattia”, Maija kertaa. Mukavuudesta huolehtimaan asennettiin muun muassa kiertoilmauuni ja jääkaappi. Aina ei ollut ihan yhtä mukavaa, sillä talven tullen tallin lämpötila ei ollut optimaalisinta ihmiselle, mutta sen alalajille, autoharrastajalle sekin oli vain pieni hidaste. Viikonloppuisin omistajatkin olivat urakoinnissa apuna, joten kevättalven aikana Riihimäki–Salo-tieosuus tuli kaksikolle tutuksi. Huhtikuun koittaessa peltityöt olivat taaksejäänyttä elämää, joten pohjamaalattu kori saatettiin kiskoa Salosta Riihimäelle, josta se jatkoi pian matkaansa maalarin luo Vantaalle
01 Merkki ja malli Volkswagen Grossraum-Kastenwagen 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Nelisylinterinen ilmajäähd. ”Haaveissa olisi kunnostaa perään pieni Heinemann-peräkärry, jonne saataisiin reissuille teltta, kissanhäkki ja puutarhakalusteet.” Samalla tavoin kuin edellinen omistaja ilmoitti, niin Urmasta ei tulla myymään missään vaiheessa. Edessä ja takana rumpujarrut. bokserimoottori takana pitkittäin. Iskutilavuus 1192 cm3. ”Vaihdelaatikko täytyy jossain vaiheessa kunnostaa, ja kai sitä naisihmisten pitää aina vähän sisustaakin uusiksi.” Autossa oleva vetokoukkukin saattaa päästä töihin tulevaisuudessa. Asuntoja kun saa tilalle, muttei mistään tällaista autoa”, hymyilee Maija. 06 K ori Itsekantava 5-ovinen teräskori. Tarrat ovessa kertovat mukavista reissuista eri ajoneuvotapahtumiin. Teho 34 hv/3600 rpm, vääntö 82 Nm/2000 rpm. 04 Voimansiirto Takaveto , 4-nopeuksinen täyssynkronoitu vaihteisto. Kesäloman koittaessa Maija (vas.) ja Sari ovat takuuvarmasti jälleen liikkeellä. 07 Mitat Pituus 428, leveys 175, korkeus 229, akseliväli 240 cm. Kesän aikana auton ja sen omistajien matkaan tarttui useita muitakin palkintoja eri tapahtumista. 23. Omamassa 1110, kantavuus 960, kokonaismassa 2070 kg. Lattiavalitsin. Ehkäpä se merkittävin tunnustus tuli kuitenkin oman merkin väeltä, sillä Suomen Volkkari-yhdistys Finnish Volkswagen Association valitsi kaksikon auton Vuoden Volkkariksi 2016. Takana heiluriakseli, poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. Tavaratilan tilavuus 6,0 m3. Puristussuhde 7,0:1. Näyttelykeikalle lähtiessä päästiin viettämään sykähdyttäviä hetkiä, kun auto liikkui oman moottorinsa voimin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen, kun Urmasta käskytettiin trailerille. ”Meiltä myydään ensin asunto ennen kuin auto. ”Homma oli pahasti vaiheessa, mutta olimme päättäneet, että keskeneräisenä autoa ei näyttelyyn vietäisi eikä sitten vietykään.” Kovan uurastuksen ansiosta auto valmistui kuin valmistuikin pääsiäisenä järjestettävään näyttelyyn. Tällä kertaa päätös tuntuu olevan pitävä. Auton saamista tunnustuksista huolimatta Maija painottaa, että autosta tehtiin ennen kaikkea kesäinen käyttöpeli, ei näyttelyautoa. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. Kokonaisuus on nyt kohdallaan mutta jotain pientä värkkäämistä on jatkossakin tiedossa. ”Projektin ensisijainen tarkoitus oli kunnostaa Urmas uusiin seikkailuihin, mutta oli mukava yllätys, että monen muunkin mielestä onnistuimme lopputuloksen suhteen.” Yhteisten vuosien aikana Urmaksen mittariin on kertynyt 8 000–10 000 kilometriä kesässä, joten tyylikäs kokonaisuus on tehty todellakin vapaa-ajan hetkiä varten, liikkuvaksi kesämökiksi. Poraus 77, isku 64 mm. Näyttelyssä kävi ilmi, että Maijan ja Sarin valitsema tyyli ja toteutus miellyttivät muitakin autoista innostuneita, sillä American Car Show’ssa Volkkari arvotettiin Top 10 -sarjaan eli kymmenen parhaan näyttelyssä olleen ajoneuvon joukkoon
Yksi tiettävästi vain puolesta kymmenestä uutena Suomeen maahantuodusta Coupé-Heraldista on Veijo Dillströmin omistuksessa. 24. Triumph Herald Coupé ’59 Kansanmalli kupeena Triumph Herald kuului aikanaan yleisesti kotimaiseen katukuvaan, mutta brittipelin coupé-versiot olivat poikkeustapaus
Kotka 25
Tämän myötä maassamme tulivat yhä tutummiksi sellaiset merkit kuin esimerkiksi Austin, Morris, Hillman, Rover ja Vauxhall. Sotavuosia edeltäviin aikoihin verrattuna uusia englantilaisia autoja saapui silti huomattavan runsaasti. Pari vuotta myöhemmin saapui ensin Estate-farmari ja myöhemmin vielä Courier-pakuversio. Juttumme Triumph kuuluu maahantuoja Korpivaaran varhain Suomen tuottamiin Coupé-Heraldeihin, joita saapui tiettävästi puolentusinaa yksilöä. Myös brittiläinen autoteollisuus nosti tuotteitaan ansiokkaasti esille järjestelmällä maassamme malliuutuuksia esitteleviä näyttelyitä ja muita markkinointitempauksia. E nnen vuoden -62 puolivälissä tapahtunutta autotuonnin vapautumista säännöstelystä maahamme tuotiin niin sanottuja länsiautoja perin niukasti. Näistä jälkimmäisiin lukeutuivat Korpivaara Oy:n vuonna 1947 tuontimerkkeihinsä ottamat Triumph ja Standard sekä Ferguson-traktori, jolle jälleenrakennuksen Suomessa povattiin niin ikään kovaa kysyntää. Teollisuuden vienti Britanniaan tuotti Suomen tyhjyyttä kumisevaan kassaan sen verran puntia, että valtiovalta myönsi tuontilisenssejä brittivaunuille monia muita länsiautomerkkejä herkemmin. Osa vanhoja tuttuja, osa toisen maailmansodan jälkeen maahamme rantautuneita uusia tuttavuuksia. 26 4/2018 Triumph Herald Coupé. Vuonna -45 Triumphin ostanut Standard MoTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Herald-mallisto lanseerattiin Saloonja Coupé-versioilla vuonna -59
Se oli Giovanni Michelottin piirtämä, suoraviivaisen tyylikäs ja ajanmukainen takalokarien siiventynkiä myöten. Heraldissa oli erillinen teräspalkkirunko, jonka ylle asemoitui kaksiovinen, kiinnipultatuista pelleistä koostuva teräskori. Myös puristusta korotettiin 8,0:1:stä 8,5:1:een. Ensimmäisiin lukeutuivat lähinnä lukittava hansikaslokero sekä jäähdytysveden lämpömittari, joka oli perusmallissa valinnaisvaruste. Herald-tuotanto oli vuonna -59 kuitenkin käynnistetty Saloon-sedanilla sekä 2+2-paikkaisella Coupélla. tor Company Ltd. Takavetorakenteen avittamana kääntöympyrästä tuli poikkeuksellisen pieni alle kahdeksan metriä renkaasta mitattuna. Pieni lisäpuhti otettiinkin mieluusti vastaan, sillä perusolemuksessaan Heraldin voimanlähteen anti oli maltilliset 34,5 hevosvoimaa. 27. Kapsäkkien kuskaukseen saapui puolestaan Estate-farmari keväällä -61 ja seuraavan vuoden puolella vielä umpikylkinen Courier-pakettiversio. Kokonaisuudessaan eteenpäin avattava etuosa puolestaan kätki linjojensa suojiin pitkittäisen moottorin, jonka voima välitettiin takapyörille. Muutaman lisähevosvoiman myötä Coupé-malli kiiruhti jopa yli 125 km/h, kun kantikkaammalla katolla Sporttinen tarvikeratti, puinen kojelauta ja punainen keinonahkaverhoilu siinä toimivat ainekset urheiluhenkeen. Kun samoihin aikoihin BMC:n esittelemä, Alec Issigonisin suunnittelema Mini edusti pystyperäisen korimuotoilunsa ja etuvetotekniikkansa osalta kaikkea uutta, niin Triumph pysyi konservatiivisemmilla linjoilla. ennen kuin reilua vuotta myöhemmin, jouluna -60 se siirtyi Leyland Motors Ltd.:n omistukseen. Pientä pirteyttä Huhtikuun lopulla 1959 esitelty Triumph Herald oli mallina uusi ja ajanmukainen, mutta ennennäkemättömiä polkuja sillä ei kuitenkaan avattu. Viisikymmentäluvun lopulla valmistaja päätti pääosin luopua Standard-tuotemerkistä sähäkämmän Triumph-nimen hyväksi, joten jatkossa yhtiön uudet automallit lanseerattaisiin kyseisellä nimellä. Mitä Coupén suorituskykyyn tuli, sen 948-kuutioinen työntötankomoottorin varustettiin kahdella SU-kaasuttimella, kun perusmallissa oli tyytyminen yhteen. Hinnoitteluja käytännöllisyyssyistä Saloon muodostui huomattavasti suositummaksi, mihin ei vaikuttanut edes Coupén astetta parempi varustelu ja suorituskyky. Erillisen rungon seurauksena avomallin toteuttaminen kävi verrattain helposti, minkä seurauksena avomalli liittyikin Herald-mallistoon mallivuodelle -60. Syyskuussa -59 yritys vaihtoi nimekseen Standard-Triumph International Ltd. Lisäkyydin kaipuuta korosti Heraldin luontainen urheilullisuus: hammastanko ohjaus, erillisjousitus takapäätä myöten, matala istuma-asento ja vaihteistopatin päällä ollut lyhyt vaihdekeppi. Tätä ennen ehti Standard-Triumph työntää kuitenkin markkinoille automallin, josta riitti myytävää 70-luvun puolelle saakka. teki sinunkauppoja suomalaisten kanssa muhkean pyöreällä Vanguard-mallillaan, kun puolestaan ensimmäisiin Triumph-tuttaviimme lukeutui harpin ja viivoittimen kaksintaistelussa syntynyt Mayflower. Näillä eväin hevosvoimiksi ilmoitettiin 45 nettohevosvoimaa 5 800 kierroksella. Erillisrakenteen epäsuoria heijastumia oli auton erikoisuus: konepellin sijaan koko keularakenne aukesi eteenpäin tarkistustai huoltotoimia varten
Seuraava tilastotieto Coupé-Heraldiin on vuodelta -72, jolloin auto siirtyi Haminaan. Sitä ennen mustavalkoinen Herald Coupé saattoi viivähtää näytillä milloin Korpivaaran tiloissa Helsingissä Salomonkadun autotalossa, milloin maakuntien Triumph-jälleenmyyjillä. marraskuuta -59. Coupé-korisen Heraldin taival ei päättynyt vielä tuolloin, vaan se sai osakseen pientä päivitystä. Kyseinen moottori palveli Saloon-korimallissa aina joulukuulle -70 asti, tuotannon yltäessä komeasti 201 142 autoon, mutta Coupén kohdalla määrät jäivät pienemmiksi. 28 4/2018 Triumph Herald Coupé. joulukuuta. Pientä Triumphia ei kuitenkaan lykätty kohti kattilatehtaan tarpeita, vaan se jätettiin armollisesti odottamaan mitä Herald Coupé lastattiin Alder Bank -laivaan Lontoossa Thames-joen etelärannan tavarasatama-alueella, Surrey Commercial Docksilla. Tällöin brittisportin ensimmäinen elämä oli jo loppusuoralla, sillä vuoden -75 jälkeen auto poistettiin rekisteristä. Viimein auton osti niin sanotusti oma mies, sillä 13.9.-62 auto merkittiin helsinkiläisen Triumphmyyjän nimiin. Lokakuulle -64 mennessä valmistui 5 319 yksilöä Herald 1200 Coupéa ja samalla päättyi 2+2-paikkaisten kupee-Heraldien tuotanto. Tämä mustalla ja Sebring-valkoisella kaksivärimaalauksella ja Coffeenimeä kantaneella vaaleanruskealla verhoilulla toteutettu urheilu-Herald oli valmistunut Coventryn Triumph-tehtaalla 19. Varhaisen Coupén 948-kuutioinen moottori oli hyvin mahdollisesti jo päivitetty johonkin tuoreempaan Herald-voimanlähteeseen. Päätökselle oli luontainen syy, sillä samasta asiakasparvesta oli pari vuotta aiemmin alkanut kilpailla valmistajan uusi syötti urheilumielisille Heraldin rakenteita hyödyntänyt Triumph Spitfire. Tapahtuma ei sinänsä ollut poikkeuksellinen, sillä tuohon aikaan reilu kymmenen vuotta vanha auto oli usein kypsä niin pelleiltään kuin tekniikaltaankin, jos huolenpitoon ei ollut suotu erityistä huomiota. Toki auto olisi ollut ostettavissakin, mutta tällaiselle käytännössä kaksipaikkaiselle autolle ei ottajia niin vain ollut. varustettu Saloon kelasi noin 110 km/h. Lähtö kohti Suomea ja Triumph-maahantuoja Korpivaara Oy:tä tapahtui 3. Samassa ajassa Saloon-Heraldeja oli valmistunut 76 860 yksilöä. päivään. Siitä ei ole varmuutta saapuivatko kaikki varhaiset Suomi-Coupét samalla toimituksella, mutta ainakin yksi vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu Herald Coupé lastattiin Alder Bank -laivaan Lontoossa Thames-joen etelärannan tavarasatama-alueella, Surrey Commercial Docksilla. Mitä ilmeisimmin auto tilattiin esittelyautoksi, sillä meni yli pari vuotta ennen kuin auto sai ensimmäisen varsinaisen henkilöomistajansa. Helsingin Herald saavutti vuoden -59 puolella, mutta auton rekisteröinti siirtyi joka tapauksessa vuoden -60 puolelle, helmikuun 19. Alle litraisella koneella Coupé-Heraldia valmistettiin kesäkuulle -61 asti, mihin mennessä tätä urheilukattoista mallia synnytettiin yhteensä 15 153 yksilöä. Ulkoisesti tunnusmerkkinä oli katon takapilarien vaihtuminen sileästä pyykkilautamaiseen pintaan. Kaakonkulmalle Triumph Herald pääsi tuoreeltaan myös Suomen tuontiohjelmaan ja maahamme saapui näytteeksi myös muutama Coupéversio, oletettavasti viisi tai kuusi yksilöä. Heraldin kohdalla pelin päättymistä saattoivat vauhdittaa auton heikoiksi kohdiksi osoittautuneet jarrut ja kytkin. Konehuoneeseensa se sai 1 147-kuutioisen OHV-koneen, joka tehtiin Herald-mallistossa tutuksi 1200-malliversion myötä helmikuussa 1961
Poraus 63, isku 76 mm. ”Olin silloin paikallisessa asuntovaunuliikkeessä töissä, ja yksi vaunumyyjä oli ottanut Heraldin vaihdossa ja ostanut itselleen -92. Ensimmäisen kerran hän näki Suomi-Coupén omin silmin Kotkassa 90-luvun alussa. Asian laita muuttui pari vuotta sitten surullisempien tapahtumien seurauksena. Hän sitten kävi autoa näyttämässä”, Veijo kertoo. ”Laitoin sen ensin katsastuskuntoon ja sen jälkeen aloin kunnostella museokatsastusta varten.” Moottoritilassa oli jo tuolloin tuoreemman Heraldin 1,2-litrainen, yhdellä pysty-Solexilla varustettu kone, joka kaipasi osakseen siistimistä. Sen sijaan tarkoituksena on ulkoiluttaa autoa kelien ja kiireiden salliessa. 07 Mitat Pituus 389, leveys 152, korkeus 132, akseliväli 232 cm. Tarkoituksena on että se valmistuisi vuoden päästä”, juttelee Veijo uuden ajokauden kynnyksellä. Coupé-kyytiä Veijo kertoo Coupé-Heraldia kohtaan heränneestä kiinnostuksestaan, sillä hän itse oli harrastellut Triumphia jo 80-luvulta lähtien. ”Auto on valmistumassa maalarilta ja seuraavaksi aletaan laittaa koriin osia kiinni. Olisiko auton harvinainen korimalli ollut osaltaan kannustamassa säilyttämistä. Veijo Dillströmin omistuksessa sportti-Herald vieraili ensin 2009–2010 ja sittemmin elämän kohtaloiden kautta uudelleen vuodesta 2016 eteenpäin. Tuossa vaiheessa auto oli ollut seisonnassa muutaman vuoden ja kaipasi kohentelua, jotta katsastuskonttorilta voisi palata Heraldilla hymyilevänä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h huominen toisi tullessaan. ”Lisäksi tein sisustan uusiksi, verhoilin penkin ja laitoin uudet ovipahvit sekä lattiamatot. Paino 790 kg. Vaunuliikkeen myyjästä Herald Coupé sai toistaiseksi pitkäaikaisimman omistajansa, sillä hänen harrasteajoneuvona ketterä sportti-Trumppa pörräsi uudelle vuosituhannelle. Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa Herald Coupé oli joka tapauksessa päätynyt Kouvolaan asian osaavan harrastajan käsiin, sillä perusteellisen kunnostuksen myötä auto palasi kuin palasikin rekisteriin vuonna -87. Takaveto. 06 K ori Erillinen laatikkopalkkirunko, 2-ovinen teräskori. Kaikkiaan auto toimi hyvin.” Harrastetallin mielenkiintoisesta tulokkaasta ei ollut tarkoitus luopua, mutta uudet unelmat ja rajalliset harrasteresurssit eivät mahdollistaneet kerralla suurta Triumph-laumaa. Samoin kävin Ruotsin harrastetapahtumassa, mistä tuli tuhannen kilometrin lenkki. Perikunta otti vuonna -16 yhteyttä minuun ja tiedusteli olisiko kiinnostusta ostaa auto takaisin”, kertoo Veijo auton päätymisestä jälleen hänen nimiinsä. ”Muutama vuosi vaihtokaupan jälkeen Heraldin uusi omistaja sairastui vakavasti ja menehtyi. Takana erillisjousitus, heiluriakseli, poikittaiset tukivarret, poikittainen lehtijousi. Auton nykyinen omistaja, kotkalainen Triumph-harrastaja Veijo Dillström muistaa tuon ajankohdan tarinat ja huhut, että seudulla oli jokin erikoisempi Herald. Puristussuhde 8,5:1. Triumph-miehellä ei ole ajatuksissa hukata Coupé-Heraldia toistamiseen, vaikka kysyjiä autolle on riittänytkin. Erilaiset Triumphit olivat Veijolle perin tuttuja, mutta harvinaisella Coupélla oli kiva lähteä kesän -10 rientoihin. Herald meni sitten vaihdossa hänelle syksyllä -10.” Takaisin omiin nimiin Nykyään ’59 Herald Coupé on kuitenkin jälleen Veijon omistuksessa. 01 Merkki ja malli Triumph Herald Coupé 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Olin silloin etsimässä TR8:ia, mutta niitä ei ollut silloin Suomessa kuin kolme, nykyään kai pari enemmän. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Suomalaista harrasteperintöä edusti myös Spitfiren synnyttäminen korinvaihtoprojektina Heraldin identiteettiin. Vuosien mittaan oli syntynyt muun muassa perus-Heraldista avomalli parhaassa kasarihengessä. ”Kerran Coupén omistaja kävi sitten yllättäen tarjoamassa autoa ja se tarttui mukaani”, Veijo tiivistää vuonna 2009 tapahtuneen käänteen. Tilavuus 948 cm3. Harrasteajasta sen kanssa on kun tietenkin kilpailemassa myös muita merkin edustajia. ”Sinä kesänä tuli ajeltua kotimaan harrastetapahtumia jokunen kappale, muun muassa Triump-kerhon kesäajot. Tällä erää huomiota kerjää ’73-mallinen TR6-projekti. Amerikan maaltakin sellaista katselin, mutta sitten eräs Turussa asuva Triumph-kerholainen, jolla oli TR8, alkoi jutella että hän voisi ehkä luopua omastaan. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Teho 45 hv /5800 rpm, vääntö 66 Nm /3000 rpm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 29. Punainen väri oli vedetty jo edellisen omistajan toimesta.” Museoajoneuvorekisteriin Triumph siirtyi vielä saman vuoden puolella, marraskuun alussa -09
30
Laitila 31. Laitilassa asuvien Impilöiden puutarhassa on kuitenkin yksi kukkanen ylitse muiden. Harvinainen Isuzu Florian on ollut perheessä 90-luvun puolivälistä saakka. Isuzu Florian Deluxe ’71 KANSANAUTOILUA kukkeimmillaan Kesä on tullut ja luonto kukkii taas
Florianeja tuotiin Suomeen vain vuonna 1970, joka oli myös Bellettien viimeinen tuontivuosi. Kaiken kaikkiaan Suomeen tuotiin 300 Floriania. Isuzuhan aloitti jo syksyllä seuraavan vuoden mallin valmistamisen. Näistä kolme on ensirekisteröity vuonna 1970 ja viisi vuonna 1971. Florian ei ollut ulkonäkönsä vuoksi koskaan niin suosittu kuin linjakkaammin muotoiltu urheilullisempi Bellett. Yksi sellainen löytyy tiettävästi Suomestakin. Belletteissä oli nopea hammastanko-ohjaus, 2,9 kierrosta laidasta laitaan kun Florianeissa taas luotettiin kuulamutterisysteemiin neljällä Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Jan-Erik Laine 32 4/2018 Isuzu Florian. ”Jenkinpehmeä aasialainen”, kuten Tekniikan Maailma testinsä otsikossa totesi numerossa 18 vuonna 1970. Florianien tapauksessa ei ole tavatonta nähdä vuonna 1971 rekisteröityä yksilöä punaisilla takavilkuilla, sillä asiaan vaikutti se, kuinka kauan vanhaa varastoa jossakin päin Suomea satuttiin myymään, kunnes vuosi ehti vaihtua. Florianin pohjalevyn ja jousitusratkaisun päälle tehtiin kuitenkin myös linjakasta 117 Coupea, joka oli lähtöisin Giorgetto Giugiaron suunnittelupöydältä. Suomeen tuoduissa Belletteissä oli erillisjousitus kaikissa pyörissä, mutta Florianeissa sen sijaan oli jäykkä perä. Florianeja valmistettiin elokuusta 1967 lokakuuhun 1982, millä välillä autoja tehtiin kaikkiaan 145 836 kappaletta. B ellett on monelle tuttu takavuosien Isuzu, mutta Florian on huomattavasti harvinaisempi tapaus. Sääntö ei kuitenkaan ole kunnon sääntö, ellei siihen löydy poikkeusta. Loppuvuodesta 1970 tuodut Florianit olivat tosin jo varustettu ainakin osittain vuoden 1971-mallisilla osilla, esimerkiksi takavaloissa oli keltaiset vilkunlasit, kun 1970-mallisissa oli vielä punaiset. Harvinainen kukkanen Tämän vuoden alussa Florianeja oli rekisteröitynä Suomen tieliikenteeseen yhteensä kahdeksan kappaletta
Sen lisäksi on vuosimallin 1951 Skoda 1102 ja tällä hetkellä minulla on työn alla 1957-vuosimallinen Peugeot 203, joka on lahjoitettu aikoinaan Voitto Hellstenille, voitokkaalle turkulaiselle pikajuoksijalle, joka toi mitalin muun muassa Melbournen olympialaisista vuonna 1956”. ”Meillä on semmoinenkin harvinaisuus kuin Skoda 445, joka saattaa hyvinkin olla Suomen ainoa rekisterissä oleva. Toinen niistä on Juhani Impilän vuosimallia 1971 edustava yksilö ja toinen, niin ikään kuvissa vilahtava Mika Vainion vuotta vanhempi auto. Jotta miehet ja autot varmasti sekoittuisivat keskenään, ovat ne molemmat vieläpä saman värisiä. Siinä oli kokeiltavana jonkin aikaa Bellett GTR:n Twincam-moottori. Tämän vuoden alussa Florianeja oli rekisteröitynä Suomen tieliikenteeseen yhteensä kahdeksan kappaletta. Kun auto tuli Impilöille 90-luvun puolivälissä, oli ovipahvien päällä vielä tehtaan suojamuovit. Tähän päivään mennessä ainoastaan matot on vaihdettu uusiin. Loppuaikoina Florianeja valmistettiin myös 2,0-litraisella dieselkoneella. Auto saattoi hyvinkin olla maailman ainoa vastaava vasemmanpuolisella ohjauksella. kierroksella laidasta laitaan. Yksi Suomeen tuoduista Florianeista oli farmarimalli, jonka Suomen Koneliike toi rallitallinsa huoltoautoksi. Kaikissa Suomeen tuoduissa Florianeissa oli voimanlähteenä 1,6-litrainen, 87 hevosvoimaa tuottava OHV-moottori. ”Meidän auto on itse asiassa rouvan nimissä”, täsmentää Juhani, jonka tallista löytyy muutakin poikkeuksellista takavuosien autokalustoa. Aktiiviuransa jälkeen kyseisen yksilön muistetaan olleen Uudellamaalla sijainneen autoliikkeen katolla, mutta yrityksen mentyä konkurssiin auto ehti kadota ennen kuin harrastajat ehtivät reagoida asiaan. Impilöiden Florian on tullut uutena Vakka-Suomeen, Kalantiin Auton sisusta on hienossa alkuperäiskunnossa. Takapenkki oli käytännössä istumaton. Hyvästä kodista toiseen Laitilaa voitaneen pitää Suomen Florian-keskittymänä, sillä harvinaisuudestaan huolimatta paikkakunnalta löytyy kyseistä mallia kaksin kappalein. Peräänkuulutettakoon nyt samalla, että mikäli joku tietää auton olemassaolosta, niin kotimaisen Isuzu-kerhon eli Isuzu Owners’ Club Finlandin väki olisi tiedosta hyvin mielissään. Impilöiden yksilön kone on läpikäyty aina uudelleen keltapassivoituja osia myöden. Kaikki Suomeen tuodut Florianit olivat varustettu 1584-kuutioisella OHV-koneella, mutta TS-mallista olisi löytynyt myös samanlainen 1,6 SOHC kuin vuonna 1970 Suomeen tuoduissa GTja Sport-mallin Belletteistä. 33
Hellää huolenpitoa Impilöiden omistusaikana Florian on maalattu uudelleen ulkopuolelta, mutta sisustan peltiosat, moottoritila ja konepellin sisäpuolikin ovat vielä alkuperäisessä maalissaan. Lattian nukkamatot on vaihdettu uusiin, mutta muilta osin penkit ja muutkin sisäosat kattoverhoilua myöten ovat niin ikään täysin alkuperäiset. 1990-luvun puolivälissä hän oli jo niin iäkäs, ettei hänelle myönnetty enää ajokorttia. Perimätiedon mukaan autolla oli käyty joka sunnuntai Kalannin kirkossa. Auton 87-hevosvoimainen voimanlähde on avattu kertaalleen. Ainoastaan kuskin penkkiä on jouduttu pikkuisen korjaamaan. Auton mukana seurasivat kaikki käyttöohjekirjat sekä huoltomuistio. Ennen ylimaalausta kuskinpuoleiset etulokasuoja ja ovi vaativat pienet peltipaikat, mutta muualta auton koria ei tarvinnut korjailla. Todennäköisesti se oli seura34 4/2018 Isuzu Florian. Ylläpitotoimet oli tehty säntillisesti paikallisilla huoltamoilla Kalannin Unionilla ja Laitilan TB:ssä. Poikkeuksellisen tarkasta pidosta kielivät muun muassa ovipahvit, joiden päällä olivat edelleen tehtaan suojamuovit. ”Hankimme sen käytännössä harrasteautoksi jo silloin, mutta auto museorekisteröitiin vasta 2000-luvun puolivälissä. Hyvin säilyneen sisustan kruunaa tehdasasenteinen radio. herralle nimeltään Tarmo Vapola. ”Kojelaudassa paloi öljynpainevalo aina pienillä kierroksilla. Syy selvisi kun otimme koneen pois ja löysimme öljypohjan pohjalta parin sentin kerroksen savimaista mössöä. Auton siirtyessä Impilöille sillä oli ajettu vasta 90 000 kilometriä. Niinpä hän laittoi Florianinsa myyntiin ja tilaisuuteen tarttui Juhani. Takapenkki oli aivan kuin uusi eikä siellä ollut varmasti montaakaan kertaa istuttu. Tosin kun myimme käyttöautomme, niin ajoimme yhdessä välissä puoli vuotta pelkästään tällä”, mies täsmentää
09 Valmistusmäärä Vuosina 1967-1982 yhteensä 145 836 kappaletta, Suomeen tuotu 300 kappaletta vuonna 1970. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h. minulla oli tässä kirvesmies töissä levyttämässä seiniä ja peittäessään sisäseinät hän oli kirjoittanut numeron tussilla päällimmäiseen levyyn siltä varalta, että se oli tärkeä. Kenties työläimmiksi projekteiksi ovat osoittautuneet pienten kosmeettisten seikkojen korjaaminen; harvinaiseen autoon kun ei tahdo olla osia saatavilla samalla tavalla kuin yleisempiin. Häneltä löytyi kuin löytyikin Mäntsälästä uudet takalamppujen kehät ja lisäksi virheetön takapuskurikin”, Juhani päättää tarinoiden yhteisen matkan varrelle mahtuneista tapahtumista. Teho 87 hv. 35. Työläimmiksi projekteiksi ovat osoittautuneet pienten kosmeettisten seikkojen korjaaminen; harvinaiseen autoon kun ei tahdo olla osia saatavilla samalla tavalla kuin yleisempiin. ”Sinkkipainevalua olevat takavalojen kehykset olivat päässeet syöpymään huonoon kuntoon ja sellaisia haettiin monesta eri maasta, mutta mistään ei tärpännyt. 06 Kori Itsekantava 4-ovinen korirakenne. Eräänä päivänä olimme rakentamassa autotallia tässä meidän pihalla, kun kaverini soitti ja kysyi, olenko nähnyt uusinta Keltaista Pörssiä, kun siellä joku myi Isuzun osia. Siinä vaiheessa muistin mikä se oli ja soitin myyjälle saman tien. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto. Isuzu-kerhon kautta löytyi kuitenkin onneksi varaosat laakereineen ja kaikkine muine tarvittuine osineen”, Juhani kiittelee kotimaisen harrastajakollektiivin aktiivista toimintaa. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, jäykkä taka-akseli, kuulamutteriohjaus. 01 Merkki ja malli Isuzu Florian Deluxe 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Bensiinikäyttöinen 1584-kuutioinen OHV-moottori. 07 Mitat Leveys 160 cm, omamassa 990 kg, akseliväli 250 cm. Jonkin aikaa myöhemmin Poikkeuksellisen hienosti säilyneen sisustan kruunaa alkuperäinen tehdasasenteinen radio. Otin numeron talteen ja kirjoitin sen timpurinkynällä sisäseinään, minkä jälkeen tietysti unohdin asian. usta siitä, että autoon on käytetty jossain vaiheessa vääränlaista moottoriöljyä
Suoritusarvoista esite mainitsi 150 km/h huippunopeuden sekä 0-400 metrin kiihtyvyyden, mihin Florianilla kului 18,9 sekuntia. Teksti: Jan-Erik Laine ”I suzu 1600 Florian, japanilainen menestysauto, on nyt saatavana myös oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Se on kaunis, se näyttää tilavalta ja se on tilava. Florianin sisustuksessa huomio kiinnittyi loisteliaaseen varusteluun, johon kuuluivat muun muassa radio, kello, tuhkakupit edessä ja takana, kaksinopeuksinen itsepalauttava tuulilasinpyyhin sekä raitisilmalämmityslaite. Hyvän ilmanvaihdon ja lämmityslaitteen sekä ääntä eristävien mattojen luvattiin takaavan vertaansa vailla olevan matkustusmukavuuden kaikissa olosuhteissa. Käytännöllisyyttä korostava kuvitus antaa vaikutelman tanakasta perusautosta, joka on saatavissa myös Florian Van –pakettiautona. Turvallisuusvarusteisiin kuuluivat esimerkiksi etuistuimien turvavyöt, pehmustetut auringonvarjostimet, hätävilkkujärjestelmä, takaovien lapsilukot sekä oviheijastimet. 36 4/2018. Oli kysymys sitten ajosta huippunopeudella tai etenemisestä kaupunkiliikenteen rytmissä, niin viihtyvyys Isuzu Florianin ohjauspyörän ääressä oli aina taattu. Viihtyisä menestysauto Isuzu 1600 Florian Isuzu Florianin myyntiesite kuvasi perusautosta sen perusasioita, jotka Florianin kohdalla olivat turvallisuus, tilavuus sekä viihtyisyys. Tekniikkaa hahmottavat kuvat rumpujarruista, lehtijousitetusta jäykästä takaakselista ja kuulamutteriohjauksesta saivat vakuuttuneeksi, että Isuzulla luotettiin hyviksi havaittuihin ratkaisuihin. Vireän moottorin kaikki hevosvoimat olivat aina tehokkaasti kuljettajan käytettävissä ja hallittavissa. Mikäli autoilu alkoi ramasemaan, olivat etuistuimet säädettävissä aina makuuasentoon asti. Sen muoto on nykyaikainen, hillitty ja kuvastaa sitä tanakkaa turvallisuutta, joka koko suunnittelussa on ollut johtolankana.” Näin tiivistää maahantuojan, Suomen Koneliike Oy:n painattama myyntiesite uuden Isuzu-mallin olemuksen. Näiden lisäksi Florianin täysteräskorin kerrottiin olevan törmäyksiä vaimentavaa rakennetta. Florianin miellyttävät istuimet tarjosivat tilat viidelle matkustajalle ja kaikki hallintalaitteet olivat selvät ja hyvin ulottuvilla
Suomen Koneliike Oy:n painatti Isuzu 1600 Florian -mallista myyntiesitteen, joka antoi vaikutelman käytännöllisestä perusautosta. Turvavyöt etupenkkiläisille kuuluivat vakiovarusteluun. Sedan-mallin erilliset etuistuimet olivat säädettävissä makuuasentoon. Isuzun hyväksi havaitut tekniset ratkaisut esiteltiin Florianin myyntiesitteessä selkein havainnekuvin. FarmariFlorianin ostaja luotsasi vaunuaan sohvalta. Bellett-malli oli tehnyt japanilaismerkin jo tunnetuksi ja odotukset Florianin suosiosta olivat varmasti korkeammalla kuin toteutuneet myyntimäärät. 37
Kerran vielä kahdella ta hdilla Laitila DKW F 102 ’64 38
Autovalmistus oli ollut yrityksen perustajan haaveissa jo ennen prätkätehtailua, mutta höyrykäyttöisen ajokin valmistus ei ottanut tuulta purjeisiin. Vuonna 1931 markkinoille saapunut kevyt ja edullinen DKW F1 aloitti menestyksekkäiden etuvetomallien sarjan. Auton muodot olivat selkeästi modernimmat kuin sen edeltäjässä Auto Union 1000 -mallissa. Silti ne perustuivat malli toisensa jälkeen hyväksi todettuun yhdistelmään, joka koostui erillisestä rungosta, kaksitahtikoneesta ja etuvetoratkaisusta. DKW:n insinöörit olivat selvästi perehtyneet itsekantavan korirakenteen saloihin, sillä heti ensimmäinen yritys sillä saralla osoittautui erinomaiseksi. DKW-moottoripyörästä lainattu kone sai heti tuoreeltaan moitteita ominaisuuksistaan ja riipivästä käyntiäänestään, mutta se ei tuntunut myyntiä haittaavan. Vuosikymmeniä DKW:n tavara merkkinä ollut kaksitahti kone jarrutti muuten laadukkaan ja lehdistön kehuman auton menestystä. Auto oli myös hiljainen, ja sen vääntösauvoilla toteutettu jousitus nieli epätasai39. Vuonna 1963 markkinoille saateltiin uutta ja vanhaa ajattelua yhtä aikaa edustava F 102. Räminät ja tuoksut olivat siis tuttuja jo entuudestaan. Kerran vielä kahdella ta hdilla Vuonna 1963 esitelty DKW F 102 oli yhdistelmä uutta ja vanhaa. Uutuuden ulkonäkö ei kuitenkaan ollut käänteentekevää sorttia, sillä se noudatti edellisen vuosikymmenen lopulla esitellyn DKW Juniorin linjoja. Ratkaisu vei valmistajan historiankirjoihin ensimmäisenä autotehtaana, joka otti etuvetojärjestelmän laajamittaiseen sarjatuotantoon. Muutaman vuoden aikana firma oli kivunnut jo maailman suurimmaksi moottoripyörävalmistajaksi. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine 1920 -luvulla DKW kehitti tarmolla moottoripyöriä ja niiden sarjatuotantoa. Merkittävä osa ostajista oli tosin vanhoja asiakkaita, jotka siirtyivät moottoripyörästä auton rattiin tutun merkin sisällä. Kori oli siististi tehdyn oloinen, ja ajossa sen tukevuus kävi nopeasti ilmi. Mutta Junior oli aikakauden mukaisesta ulkonäöstään huolimatta edelleen rungollinen auto, kun taas F 102 oli varustettu itsekantavalla korilla. Seuraava yritys oli jo jonkin sortin menestys, sillä parin vuoden ajan tuotannossa ollutta Type P -mallia valmistettiin parituhatta kappaletta. 1928–1931 valmistetun P-sarjan autoissa vetoakselit oli kytketty takapyöriin, mutta ensimmäinen etuvetomalli siinteli jo taivaanrannassa. Monta askelta kerralla Vuosien vieriessä DKW-autot kehittyivät ulkoisesti
Erikoisuus kiehtoo Yksi DKW F 102 löytyy Mikko Paanan tallista Laitilasta. 40 4/2018 DKW F102. Numeroiden valossa kone näytti pirteältä ja vetoalue kohtuullisen käyttökelpoiselta – suurin vääntömomentti osui 2 250 kierrokselle, ja huipputeho saavutettiin 4 500 minuuttikierroksen kohdalla. Tuoreöljyvoitelu toi mukavuutta mutta myös murheita. Koeajossa kone tuntuu kuitenkin pienillä kierroksilla laiskalta, ja kierrosten myötä lisääntyvä pirteys kääntyy jyrkkään laskuun pian suurimman teholukeman jälkeen. DKW 102:n suunnittelun onnistumisesta kertookin parhaiten Audin alkutaipaleen menestys. Polttoaineenkulutus oli kerrassaan hurjaa, joskin taitava kuljettaja sai nipistettyä lukemasta useita litroja sataa kilometriä kohden. suudet miellyttävästi ja piti menon ryhdikkäänä myös kaarreajossa. Muutos oli merkittävä, mutta sitäkin merkittävämpi kehitysaskel oli tehty jo F 102 -mallin kohdalla. Pellin alla majaa pitää temperamenttinen kolmesylinterinen kaksitahtimoottori. Kaksitahtiselle tyypilliseen tapaan ominaisuuksia voi lähestyä myös toisesta suunnasta. Aikalaiset käyttivät viskositeetiltaan jäykkiä öljyjä kylmällä kelillä, mikä johti usein moottoririkkoihin. Moottori tuntuu hyvin urheilulliselta, ja sen käskyttäminen on riemukasta puuhaa. Sekin veti puoleensa, että malli on lyhyessä ajassa painunut niin unohduksiin, että täsmällisen tiedon löytäminenkin on vaikeaa. Konetta vaille valmis Automaattisella voitelujärjestelmällä varustettu 60-hevosvoimainen kaksitahtimoottori oli hyvä lajissaan. Moottorivaihdon yhteydessä DKW-logojen tilalle ruuvattiin Audin lätkät. Suorituskyvyn osalta auto ei kuitenkaan ollut lainkaan toivoton, joskin parhaan kiihtyvyyden irti piiskaamiseen tarvittiin tarkkaa kytkimen ja vaihteiden käyttöä. Pääosin ajokaluston virkaa ovat suorittaneet Chevroletmerkkiset kulkupelit, mutta Mikko kertoo kierrättäneensä niiden rinnalla myös toisenlaista kalustoa. Mikkoa voisi luonnehtia pitkän linjan harrastajaksi, sillä mies on liikkunut erikoisilla ajopeleillä jo 70-luvulta lähtien. Kyyti on tukevaa ja ajettavuus mainio. Ominaisuuksiltaan se ei kuitenkaan ollut enää kilpailukykyinen oman aikansa nelitahtisten rinnalla, eikä länsiautojen joukossa kaksitahtisia kilpailijoita juuri ollut. Mallisarjan numerointi seurasi DKW:n järjestystä ja uutuus merkattiin koodilla F 103. ”Ne ovat olleet pääasiassa kaksitahtisia vehkeitä. Viimeiseksi jäänyt DKW-henkilöautomalli sai lopulta nelitahtikoneen peltinsä alle, mutta samalla kertaa perinteinen automerkki jäi historiaan. DKW F 102 on valmistajansa ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu malli. ”Jos ajatellaan 60-luvun saksalaisvalmisteista ajokalustoa, väitän, että tämä on niistä kaikista unohdetuin malli. Saabia, Ifaa, Trabantia, DKW:tä ja sellaisia.” DKW F 102 kiinnosti Mikkoa kaksitahtimoottorinsa lisäksi siksi, että se on harvinainen. Esimerkiksi tällä hetkellä ei ole Mobile.de-sivustolla myynnissä yhtäkään, vaikka kyse on sentään sarjatuotantoautosta, jota on valmistettu suuria määriä”, Mikko pyörittelee
Ensimmäinen sodanjälkeinen Audi oli juuri tämän korimallin päivitetty versio. 01 Merkki ja malli DKW F 102 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Pitkittän eteen sijoitettu kolmesylinterinen nestejäähdytetty kaksitahtinen rivimoottori. Sylinteritilavuus 1 175 kuutiosenttiä (poraus 81, isku 76 mm). Yhtymän logo jäi elämään myöhemmin Audi-henkilöautoissa. Automaattinen voitelujärjestelmä. Auto-Union-yhtymän laitteiden kanssa menee helposti hämilleen tuotemerkkien paljouden takia. Teho 60 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 103 Nm 04 Voimansiirto Neliportainen täysin synkronoitu manuaalivaihteisto, lukittava vapaakytkin, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta Edessä kolmiomalliset tukivarret, pitkittäiset vääntösauvajouset, kallistuksenvakaaja ja vaihdelaatikon sivuille asennetut levyjarrut. Takana jäykkä akseli, pitkittäistuet, Panhard-tanko ja poikittaiset vääntösauvajouset sekä rumpujarrut 06 K ori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 428, leveys 162, korkeus 146, akseliväli 248 cm. F 102 on kaikin puolin hyvin tehty ja siitä välittyy laatuauton leima. Moottori tuntuu hyvin urheilulliselta, ja sen käskyttäminen on riemukasta puuhaa. Nämä muodot tulivat myöhemmin tutuiksi Audi-tuotemerkin alla, mutta kaksitahtiset F 102-mallit alkavat olla hyvin harvinaisia. Paino 910 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 21 s, 0-400 m: 21 s, huippunopeus 135 km/h 09 Valmistusmäärä Noin 53 000 kpl DKW F 102 • valmistettiin vuosina 1964–1966 noin 53 000 yksilöä • Suomen ensirekisteröinnit: 1964 140 kpl, 1965 149 kpl ja 1966 5 kpl • maksoi vuonna 1964 10 550 markkaa • joitakin yksilöitä varustettiin 2-tahtisella V6-moottorilla vuonna -66 • DKW:n ainoa itsekantavalla korilla varustettu malli • Länsi-Saksan viimeinen kaksitahtinen sarjatuotantoauto 41
Jämsä 42. Vesa Pohjalaisen 740-farmarin historia sivuaa kuitenkin maataloushommia, sillä autolla on takanaan pitkä ura puutarhatuotteiden kuljetuksessa. Volvo 740 GLE ’87 Puutarhatraktori Vanha viittaus traktoreihin Volvoista puhuttaessa istuu kielessä sitkeästi, vaikka autot ovat jo vuosikymmeniä olleet liikkeissään ketteriä ja ajoltaan mukavia
740 palveli kukkakuljettimena ensimmäistä omistajaa vuosikymmenen ajan, ja sattumalta seuraavakin omistaja hankki auton samaa käyttötarkoitusta silmälläpitäen. Risteysajossa korostuvat kevyen ohjauksen ja automaattivaihteiston tuoma helppous, ja u-käännöstä tehdessä ei voi kuin hämmästellä kuinka pienessä tilassa iso auto pyörähtää takaisin tulosuuntaansa. Kukkakauppiaan silmäterä Volvo 740:n ratin takana selviää nopeasti, että traktori-lempinimelle ei katetta enää löydy, jollei sitten ajattele asiaa monikäyttöisyyden näkövinkkelistä. Naurahdin siihen, että ei tässä niin vanhoja vielä olla, eikä pihakaan sentään niin suuri ole. Pakkohan sitä oli lähteä Uuraisille katsomaan.” Perillä odotteli ryhdikäs ja hyvin pidetyltä vaikuttava, mutta kuitenkin selvästi käytön jäljiltä oleva sininen Volvo. Autolla on hauska ajaa, ja komea ulkonäkö saa myös kanssa-autoilijat hyvälle tuulelle. Tuttava puolestaan naurahti takaisin, että ei niitä sen takia hankita, vaan siksi että sellaisella on niin hauska ajella pihamaata pitkin poikin jos kohta puutarhatraktorista voi toisinaan olla hyötyäkin. Omistaja-mummo kertoi auton olleen hänellä jo parikymmentä vuotta ja että isoa tavaratilaa on Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vesa Pohjalainen hankki Volvo-farmarin kevyeksi ”terapiaprojektiksi” ja ajatus oli että auton voisi myydä museorekisteröinnin jälkeen. K un vuosia sitten ryhdyin omakotitalon ja laajan pihapiirin isännäksi, tuttava suositteli puutarhatraktorin hankintaa. Onneksi museoautolla kuljetaan kiireettömästi. Hauskuuden ja hyödyllisyyden ohella Volvo 740 on valmistajansa muiden mallien tavoin maantiellä tukeva ja hiljainen ajettava. Tämä viisaus tuli mieleen kun ajelin Pohjalaisen Vesan museorekisteröidyllä farmari-Volvolla Jämsänkosken järvimaisemissa. Muilla markkinoilla tavallinen 2,3-litrainen vaihtoehto olisi varmasti hyvä, mutta Suomeen uutena myydyistä sellaista harvemmin löytyy. Tämän farmariauton ura nimittäin käynnistyi hyötyajoneuvona ja nimen omaan puutarha-alalla. Otsikon puutarha-sanalle taas löytyy katetta Vesan kunnostaman yksilön historiasta. Ison auton kuljetuskapasiteetti tekee tästä harrasteautosta tavallista monikäyttöisemmän, ja sinne tänne lisätyt varusteet yhdessä nappiin osuneen rengasja vannevalinnan kanssa tuovat virallisen oloiseen autoon ripauksen persoonallisuutta. Käytössä 740 on ollut niin mainio auto, että myyntihaaveet ovat väistyneet ja Volvosta on tullut pysyvä osa kokoelmaa. Niitä katsellessa huomio kiinnittyi Volvon ilmoitukseen ja sen tekstiin, jossa tarjottiin ostettavaksi mummon monivuotista palvelijaa ja helmeä. Volvon kaksilitrainen talousmoottori ei aivan yllä muun auton tasolle. ”En ollut hankkimassa lisää kalustoa, mutta kuten harrastajat yleensä, minäkin silmäilen toisinaan myynti-ilmoituksia. Vastamäkeen kiihdyttäessä vääntömomenttia ei tunnu olevan riittävästi ja kaasua joutuu painamaan syvemmälle kuin ensivaikutelman perusteella odottaisi. Vesa ei Volvoa sentään rahtihommiin hankkinut, mutta sattumalla oli osuutensa auton viimeisimmässä omistajanvaihdoksessa. Saman moottorityypin kaasutinversioon verrattuna polttoaineensuihkutusjärjestelmä on tuonut lisää herkkyyttä, ja tasaisella Volvo kulkeekin mukavasti pintakaasulla. 43
TarHyvä muotoilija saa komeaa jälkeä aikaiseksi vaikka välineinä olisivat vain kynä ja viivotin. Vesan pohdinnoissa ongelmat näyttivät varsin pieniltä, joten hän päätyi ostamaan auton vikoineen päivineen. Museotarkastus sujui helposti, sillä tarkastajat olivat perillä projektin vaiheista jo ennakkoon. Volvon kori oli vuosien saatossa saanut pientä osumaa ja oikeanpuoleisen sivuvilkun ympärille oli siunaantunut hieman ruostetta. ”Myöhemmin mummo painottikin tomerasti, että vaikka sillä on paljon kukkia kuskattu, niin jokaisen reissun jäljiltä on sisätilat siivottu.” Pienellä laitolla museorekisteriin Aikansa puntaroituaan Vesa päätti ostaa Volvon, ja myyjäpuolen apuna toiminut kaveri lupasi katsastaa auton ennen kaupantekoa. Hän pisti pikkuviat kuntoon ja korjasi käsijarrumekanismin alkuperäisvaraosia käyttäen.” Museorekisteröintiä ajatellen katsastuksen hylkyperusteet koskivat vain osaa auton ongelmakohdista. Lämmityslaitteen säätimien yläpuolella näkyvä kynäteline on yksi Vesan löytämistä alkuperäisistä lisätarvikkeista. Listan loppupäässä oli kohta ”muutoksia ilmiasuun”, jonka alle tavoitteeksi kirjattuna Corona-vanteet, valkoisella koristeraidalla varustetut renkaat sekä kromimaski. Pikkunippeleitä löytyi harrastusvuosien aikana rakentuneen suhdeverkoston kautta sekä nettihuutokappojen välityksellä. Kojelaudasta löytyy kynäteline ja istuimien välisestä kyynärnojasta liukuu esiin mukitelineet etuja takamatkustajille. Ulkokuorta piristämään löytyi edellä mainitut pyörät sekä maski. sinä aikana hyödynnetty ahkerasti puutarhatuotteiden kuljetuksessa. 44 4/2018 Volvo 740 GLE. Näihin muutoksiin Vesa tiedusteli mielipidettä myös museotarkastajilta, jotka puolestaan nyökkivät suunnitelmille hyväksyvästi. Volvon mittariin on kertynyt jo reilut 300 tuhatta kilometriä, mutta sisätilat ovat edelleen ryhdikkäässä kunnossa. Konttorilta ei leimaa kuitenkaan irronnut. Vesa päätyi vanhentamaan autonsa ulkonäköä persoonallisella rengasvannevalinnalla. Sisältä auto oli huomiotaherättävän siisti ja ehjä, mikä tuntui olevan ristiriidassa tarinan kanssa. Vesan tekemiä löytöjä voikin paikantaa eri puolilta auton sisätiloja. Osia sieltä, varusteita täältä Ulkokuoren kauneusvirheiden korjaamisen, puleerauksen sekä sisätilojen ja moottoritilan perusteellisen puhdistuksen lisäksi työtä riitti osien metsästyksessä. Pitkään puutarhatuotteiden kuljetuksessa palvelleen auton tavaratilan odottaisi olevan siivottomassa kunnossa, mutta tämän auton omistajalla oli tapana siivota tilat jokaisen kuljetusreissun päätteeksi. Vikalistalle merkittiin kehnosti toimiva käsijarru, liian alhaiset rengaspaineet, ruostunut akkukotelon pohja ja palanut rekisterikilven valon polttimo. Vesan laatimaan puutelistaan kertyi muutama muukin rivi, joita sitten viivattiin yli työn edetessä. ”Soittelin Lahtisen Tapanille, joka on paikallinen osaaja näissä hommissa, ja sovin korjauksista
Hyväksytyn tarkastuksen jälkeen Vesa ei vaihtanut rekisterilaattoja mustapohjaisiin vaan piti tärkeänä tyyliseikkana, että autoon ruuvataan alkuperäisillä tunnuksilla varustetut alkuperäisen tyyppiset kilvet. ”Alun perin ajattelin, että hankin auton vähän kuin terapiamielessä. Muilla markkinoilla yleisempi 2,3-litrainen olisi puhdikkaampi, mutta onneksi museoajoneuvoilla ajellessa ei ole kiire mihinkään. Liikenteessä hieno kartano-Volvo kerää huomiota, ja autoa kuvatessakin iäkkäämpi pariskunta jäi tarinoimaan Volvo-juttuja. kastuspäivän rutiineiksi jäikin lähinnä varmistaa että Vesan työlistan korjauskohdat ovat konkretisoituneet itse ajopeliin. ”Nyt näyttää siltä että Volvo tuli jäädäkseen. Bosch K-Jektronic polttoaineen suihkutusjärjestelmä, teho 115 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Ylivaihteella varustettu neliportainen automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä joustintuet ja kallistuksenvakaaja, takana monivarsituettu jäykkä akseli ja kallistuksenvakaaja. 45. Ja sillä tavalla vaimollekin perustelin sitä että useamman harrasteauton riviin tarvitaan vielä yksi auto.” Vaimo oli myötämielinen, eikä ehkä vähiten siksi, että Vesa tuumi jo ennen ostoa, että auto joutaisi museoinnin jälkeen uudelle omistajalle. Rouvista puheen ollen myös Vesan vaimo on ehtinyt mieltyä Volvoon. Alipainetehostetut levyjarrut joka pyörässä, tehostettu hammastanko-ohjaus 06 K ori Viisiovinen farmarimallinen teräskori 07 Mitat Pituus 4785 mm, leveys 1760 mm, omamassa 1390 kg. Jutellessa selvisi, että rouva oli aikanaan koonnut vastaavia autoja leipänsä eteen. Sellaista mukavaa puuhastelua työpäivien päätteeksi. Yksi yläpuolinen nokka-akseli, 2 venttiiliä /sylinteri. Konepellin alta löytyy Suomentuontiversioista tuttu kaksilitrainen pata. Vaimolle kun eräänä päivänä juttelin myyntiajatuksia, niin hän meinasi että mitä jos sittenkin pidettäisiin tämä itsellä, kun on sen verran kiva auto ajella.” 01 Merkki ja malli Volvo 740 GLE 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Lempivaate Peugeot 205 Lacoste toimi Pirjo Savijärven näppäränä työsuhdeautona 80-luvulla. Peugeot 205 Lacoste ’86 46. Päätettyään säilyttää auton kehkeytyi siitä ensin käyttöpeli, kunnes viime vuodet 205 on palvellut kivana kesäautona
Espoo 47
”Peugeot 205 Lacostessa innosti kun se oli erikoismalli ja tyyliltään sellainen naisellinen auto.” Kuva: Lea Lahti 48 4/2018 Peugeot 205 Lacoste. Isän Saabilla olin joskus ajanut jonkun pienen matkan, miehelläni oli puolestaan ollut lähinnä Volvoja.” Peugeotin 205-mallistossa riitti mukavasti vaihtoehtoja, ja sopivaan hintaluokkaan osuvista malleista valinta kohdistui 205:n erikoismalliin, Lacosteen. Tavanomaiseen tapaan omien mieltymyksien rinnalla taloudelliset raamit ohjasivat työsuhdeauton valintaa. ”Isäni oli autokauppiaana Scan-Autolla, joten meillä oli usein uusia autoja ajossa, mutta firmassa oli sellainen käytäntö, että työntekijän perheenjäsenillä ei periaatteessa ollut lupa niillä ajaa. Sitä ennen en ollut hirveästi erilaisilla autoilla ajanutkaan, joten ei oikein ollut vertailukohtiakaan. Vuoden -86 syksystä eteenpäin ajotuntuman kohenteluun tuli erinomainen tilaisuus, sillä tietotekniikka-alan yrityksen palkkalistoilla olleelle Pirjolle avautui mahdollisuus Shellin leasingautoon. ”Kun asetuimme pääkaupunkiseudulle, niin minun piti siinä vaiheessa oikeastaan opetella kokonaan uudelleen autolla ajaminen”, Markkunsa kanssa Espoossa asuva Pirjo muistelee. Hänen aiemmin ajamiinsa autoihin verrattuna 205 oli näppärä ajokki kaupunkiajoon, jossa se pääosin tulikin viihtymään. K eski-Suomesta lähtöisin oleva Pirjo Savijärvi kertoo hankkineensa ajokortin jo nuorella iällä, mutta kotikulmilla ajoharjoittelut jäivät vähiin, vaikka Pirjon isä autoalalla työskentelikin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Kolmen työsuhdeautovuoden jälkeen LacostePeugeot siirtyi Pirjon omiin nimiin, mistä lähtien se onkin säilynyt omistajattarensa kivana ja käytännöllisenä ajokkina. Tyylin ja hintatason pohjalta mielenkiinnon kohteeksi valikoitui suurta suosiota nauttiva pieni ranskalainen, Peugeot 205. Kun Pirjo 80-luvun puolivälissä muutti aviomiehensä Markun kanssa töiden perässä etelään, niin oli elämässä edessä monenlaista muutakin uutta kuin vain maisemat. ”Muistaakseni ei ollut edes kilpailevaa ehdokasta, sillä ranskalainen auto innosti. Joten kun minä ajoin kortin, niin enhän minä niillä autoilla sitten saanut ajaa”, hän naurahtaa. ”Kai siinä Markkukin vähän ohjasi valintaa, mutta itse sain kuitenkin valita. Jotenkin Lacostessa innosti, kun oli erikoismalli ja sellainen naisellinen auto.” Kun työnantajakin hyväksyi oitis autovalinnan, niin syyskuussa -86 Pirjo oli uuden Peugeot 205 Lacosten avaimien haltija
”Jäin äitiyslomalle huhtikuussa -89 ja samoihin aikoihin lunastin auton omiin nimiin.” Jo seuraavana keväänä auto siirtyi Markun yrityksen nimiin, mutta käytännössä se pysyi silloinkin Pirjon käyttöautona. Ehjä ja vähän ajettu 205 Lacoste olisi saattanut päätyä toisiin käsiin seuraavan kerran vuonna 2001, kun Pirjo päätti päivittää ajoneuvonsa tuoreempaan. Lacoste-version sisältämään varusteluun kuuluivat muun muassa tummennetut lasit, sähköikkunat, keskuslukitus sekä 205 GTI -mallin mukainen nahkaverhoiltu ratti. ”Peugeotista tuli ensimmäinen oma autoni, ja kovasti siitä tykkäsin heti. ”Peugeot oli palvellut hyvin, joten ei sen hukkaamiseen ollut syytä”, omistaja kiteyttää. ”Oli tietoinen päätös, että tätä ei hukata. ”Olimme lääkärikäynnillä poikani ollessa 2–3-vuotias, ja peruutin autolla parkkihallissa lähellä pylvästä, jolloin peili osui pylvääseen ja pieni poika ilmoitti, että nyt on soitettava poliisit paikalle!” Pirjo nauraa. Vaikka olenkin autokauppiaan tytär ja isä ei autoja säilyttänyt, 49. Tällaiseen hetkeen sattui myös yksi Lacosten harvoista vastoinkäymisistä. Eräs pieni sattumus on kuitenkin jäänyt mieleen. Siinä missä auton ulkoiseen tunnusmerkistöön kuuluvat valkoinen väri Lacoste-somistein, antaa sisätiloihin persoonaa vihreä lattiaverhoilu. Omiin nimiin Pirjon ja pienen Peugeotin yhteinen taival olisi hyvinkin voinut olla ohi normaalin työsuhdekäytön päätyttyä parin kolmen vuoden jälkeen, mutta Pirjopa ei sympaattisesta kulkupelistään luopunut. Se oli ihanan kätevä, kun mahtui parkkiin joka paikkaan ja siinä oli muun muassa keskuslukitus.” Pirjon tilalla 205:n ohjaimissa saattoi olla joskus joku muukin työpaikalta. Hän taittoi Lacostella matkaa lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta muutamaan kertaan autolla tuli käytyä reissuilla kotiseudulla Keski-Suomessa. Valinta kohdistui jälleen pieneen erikois-Pösöön, 206:n Roland Garros -versioon. Lacosten vaihtoarvo olisi ollut kohtuullisen marginaalinen sen oivasta teknisestä kunnosta huolimatta, mutta auton säilyttäminen oli Pirjon mukaan muutoinkin harkittua. ”Välillä alaiset käyttivät autoa, ja kerran Peugeotin perään ajettiin sen ollessa lainassa eräällä nuorella työkaverilla.” Tämän 80-luvun lopulla tapahtuneen kevyen peräänajon lisäksi ei isoja kolhuja matkan varrella ole sattunut. Virallisesti se siirtyi jälleen takaisin Pirjon nimiin joulukuun lopulla -93, ja yhteinen taival jatkui entiseen malliin
Jos Lacosten ja voimalinjaltaan identtisen XR:n hintaero tuntuu suolaiselta, kannattaa muistaa että pikkuautoluokassa Lacosten tarjoamat varusteet olivat paitsi harvinaisia, myös hinnakkaita. Eittämättä Lacoste oli tähdätty tyyliä ja mukavuusvarustelua kaipaavalle, sillä suorituskykyä haluava laittoi todennäköisemmin vielä pari tonnia lisää ja osti tasan 70 000 markkaa maksavan 205 XT:n. Kun Green ja Roland Garros lanseerattiin markkinoille 80-luvun lopulla, oli ranskalaisen vaatemerkin kanssa brändiyhteistyössä syntynyt 205 Lacoste sen sijaan jo poistunut Peugeot-hinnastosta. Green ja Roland Garros olivat kaksikurkkuisella kaasarilla kipakoitetun 1,4-litraisen 205 XS:n varustellumpia painoksia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö Lacostea olisi mahdollisesti tilattu ja myyty maahamme yksittäiskappaleina jo aiemmin. Hintaero oli siis varsin tuntuva. Miljoonien yksilöiden myynnistä valtaosan muodostivat kolmeja viisiovisten korimallien 1,0–1,4-litraisilla moottoreilla varustetut perusversiot, mutta ranskalaisten markkinointija tyylitaidon osoituksena mallista luotiin erikoisversioita moneen eri tarpeeseen. Suomen Peugeot-maahantuoja Maan Auto Oy:n viralliseen ohjelmaan 205:n Lacosteversio liittyi vasta tuotannon loppusuoralla. Aimo annoksen ranskalaisuutta sisälsivät puolestaan niin sanotut tennismallit Green, Lacoste ja Roland Garros; mallien yhdistävinä tekijöinä lasikattoluukku ja lattian vihreä kangasverhoilu. Greenin ominaispiirteenä oli kermanvalkoinen väritys, kun Roland Garros antoi 205:een ylellisyyttä nahkaverhoiluineen ja vihreine metalliväreineen. MUOTIA 80-LUVULTA Peugeot onnistui tekemään vuonna -82 esitellystä pienestä viistoperämallistaan 205:stä sellaisen kultakimpaleen, että siitä riitti vuoltavaa seuraavaksi puoleksitoista vuosikymmeneksi. Erikoismallin tunnusomaisin piirre oli kokovalkoinen olemus täydennettynä Lacoste-tunnuksin ja vauhtiraidoin. Kaikkiaan 205:tä valmistui vuoteen -98 mennessä lähes 5,3 miljoonaa, joten Lacosten osuudeksi kokonaismäärästä muodostui alle puoli prosenttia. Viisipykäläinen laatikko tuki osaltaan taloudellisuutta. Oletettavasti suurin osa valmistuneista 205 Lacosteista oli kolmeovisia, mutta mainoskuvissa näkyy Lacoste-mallia myös viisiluukkuisena. Edellä mainitun lasikattoluukun ja vihreän lattiaverhoilun ohella Lacoste-varusteluun kuuluivat muun muassa tummennetut lasit, sähköikkunat, keskuslukitus sekä GTI-mallista lainattu nahkaverhoiltu ratti. Peugeot 205 Lacosten hinnaksi oli helmikuussa -86 merkitty 67 800 markkaa, kun vastaavalla tekniikalla varustettu 205 XR kustansi 59 500 markkaa. Kun huomioidaan, että esimerkiksi kattoluukku kustansi 205:n parempiin malliversioihin 2 500 markkaa ja keskuslukitus sekä sähköikkunat pakettina 2 300 markkaa, niin hintaero alkoi olemaankin jo lähes kuitattu. Näin ainakin sen perusteella, että kolmiovinen Lacoste oli merkitty maaliskuun lopun -86 autohinnastoon uutena automallina. Omassa hintaluokassaan oli 105-hevosvoimaisella 1,6-litraisella ruiskukoneella ladattu 205 GTI, jonka pyynti asettui 88 400 markkaan. Peugeot 205 Lacoste oli tuotannossa vuosina 1984–1986, minä aikana valmistui lähteiden mukaan hieman alle 24 000 Lacoste-vaatteista pientä Pösöä. 50 4/2018 Peugeot 205 Lacoste. Lacosteerikoismallissa käytettiin samaa voimanlähdettä kuin 205 XR:ssä eli 60 hevosvoimaa tuottavaa 1 361-kuutioista nelosmoottoria. Edullisen avoauton ostajalle 205 tarjosi puolestaan vaikeasti ohitettavan vaihtoehdon CJja pirteänä CTI-versiona. Sen 1 361-kuutioisesta houkuteltiin kahden kaasuttimen tarjoilemana 80 hevosvoimaa, joka lennätti keveää 205:tä sataseen 11,6 sekunnissa ja 170 km/h huippuihin. Peugeotin rallimenestyksen innostamana GTI-versio nousi suureen suosioon eri puolilla Eurooppaa ja haastoi tiukasti VW Golfia ja kumppaneita GTI-kekkereiden kuumimpana pikkusporttina
Poraus 75, isku 77 mm. ”Nyt kun tässä on itsekin ilmeisesti vanhentunut, niin on alkanut ymmärtää vanhemman auton päälle. Joitakin vuosia sitten se oli puolestaan tyttärellämme Tampereella, jotta hän pääsi autolla mökkireissuille.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Pirjo itsekin viihtyisi mukavassa ja hyväksi todetussa Lacoste-kuosissa. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,3:1. Kilometrejä on kertynyt vuositasolla parin edeltävän vuoden aikana alle tuhat, mutta joka kesä kuitenkin. ”Nyt kun olen jäämässä eläkkeelle, mutta nautin edelleen autolla ajamisesta, niin ehkä tällä tulee ajettua hieman enemmänkin kuin viime vuosina”, miettii Pirjo tyylikkään Peugeotinsa äärellä. Sitä jotenkin ajattelee, että tämä on ollut minulla jo niin kauan ja ollut silloin joskus minun uusi ja ihana autoni”, Pirjo tunnelmoi ja jatkaa hymyillen. Etuveto. Eräänä kantavana ajatuksena oli lainata autoa tarvittaessa jälkikasvulle: jos aikanaan oman isän työsuhdeauton rattiin ei ollut asiaa, niin Pirjo oli päättänyt toimia toisin. Tällä kun ajelee kiireettä vaikka mökillemme Vääksyyn, niin tulee nostalginen tunnelma. ”Jo silloin nuorena päätin, että jos minulla on joskus auto, niin annan sillä seuraavalle sukupolvellekin ajokokemuksia”, hän naurahtaa. niin mieheni kautta minulle on tullut ajattelua, että vanhoja voisi säilöäkin. Takana poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. 51. Paino 830 kg. Teho 60 hv /5000 rpm, vääntö 105 Nm /2500 rpm. ”Ei tämä nyt ehkä enää niin ihana ole ajaa, mutta ei tästä silti haluaisi luopua.” Tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana pian 32 vuotta, mutta vain reilut 164 000 kilometriä. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Kun Pirjon käyttöautoksi päivittyi 206 Roland Garros vuonna 2001, siirtyi Lacoste kesäkäyttöön, jossa se on palvellut Pirjoa sekä tarpeen tullen hänen lapsiaan ja muuta perhepiiriä. 01 Merkki ja malli Peugeot 205 Lacoste 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Kun 206 hankittiin, niin en halunnut luopua 205:stä olihan se ollut minulla uudesta asti ja pidetty hyvin. Tällä olen kuskannut omia ja naapurin lapsia milloin futistreeneihin ja milloin balettiin.” Roland Garros käyttöön, Lacoste harrasteeksi Kun alla oli uusi Peugeot 206, siirtyi 205 Lacoste kesäautoksi. 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 14,8 s. 07 Mitat Pituus 371, leveys 157, korkeus 137, akseliväli 242 cm. Lisäksi siihen liittyy paljon kivoja muistoja. ”Erään kerran se oli Markun pojalla Valkeakoskella lainassa, kun hänen autonsa oli hajonnut. Vaikka uuteen leijonakeulaan nähden Lacoste oli vanhahtava ja ilman ohjaustehostinta raskaampi käsiteltävä, ei uuden maalipinnan vuosituhannen taitteessa saanut Lacoste jäänyt pölyyntymään tallin perukoille. Ja päätöksestä on ollut epäilemättä iloa Savijärvien lapsille. Tilavuus 1361 cm3. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Viime vuoden alussa auto hyväksyttiin museoajoneuvoksi, minkä siivittämänä yhteinen taival tulee jatkumaan tulevaisuudessakin
Ennen kuin sukellamme itse aiheeseen, tunnustamme autosuunnittelun historiassa piilevät karikot. On nimittäin niin, että lopulta harva automalli on vain yhden käsiparin työn tulosta etenkin mitä tuoreemmasta mallista on kysymys. Michelotti sukelsi autosuunnittelun saloihin jo ennen toista maailmansotaa, kun hän pääsi Giovanni Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat ja Harri Onnila Kynää säästämättä Pellinpiirtoja 52 4/2018. P ellinpiirtoja-artikkelisarja tulee olemaan sopivan ajan jatkuva teema, jossa otamme esille autosuunnittelijoita ja etenkin heidän aikaansaannoksiaan piirustuspöydän ääressä. Onpahan vain käynyt signeeraamassa suunnittelutiiminsä työn nimiinsä. Itse asiassa koko ongelma tiivistyy suoraan kysymykseen: Kelle kuuluu kunnia auton muodoista. Jos muotoilu on osunut kohdalleen, on design-firman nokkahahmo ottanut useimmiten kunnian itselleen. Kyseessä on vuosina 1921–1980 elänyt Giovanni Michelotti, joka piirsi korilinjoja paitsi kotimaansa autovalmistajille myös lukuisille muille eurooppalaisille automerkeille. Eräs 50ja 60-luvun ahkerimpia autosuunnittelijoita oli Giovanni Michelotti, joka piirsi muodot sekä lukuisiin arkisiin käyttöautoihin että omintakeisiin erikoisuuksiin. Monen mallin mies Aloitetaan suunnittelijataitureiden sarja italialaisesta automuotoilugurusta. Kuuluilla suunnittelijoilla on poikkeuksetta ollut oma suunnittelutiiminsä, jossa on piirretty ja haettu täydellistä korimuotoa. Tämän käytännön ovat hyväksyneet autonvalmistajat, sillä tunnetun suunnittelijan nimen on epäilemättä toivottu antavan lisävauhtia tuoreen mallin menekille. Tämän selittelyn takana piilee siis ounastelu, että tietyn automallin suunnittelijaksi historiankirjoihin kirjattu iso nimi ei välttämättä ole piirtänyt automallin päälinjoja yksin tai joissain tapauksissa laisinkaan
Avarakatseista mutta myös uutta autojen suunnittelusuuntausta edusti, että mies ei suinkaan keskittynyt vain kotimaansa merkkeihin vaan tarjosi toimistonsa palveluita yli kansallisuusrajojen. Tämän pienen urheiluvaunun muodot olivat klassisen maukkaat, joten Michelotti sai tulevina vuosina osallistua jalostamaan ensin Alpinen A108:aa ja sitten vielä A110mallia, joka tuli suomalaisillekin Michelotti suunnitteli automalleja avarakatseisesti yli kansallisuusrajojen. Farinan koritehtaalle töihin. Muotoilukonsulttina toimimisesta aukeni Michelotille työtehtäviä myös niiden automallien pariin, joista mies nykyään muistetaan. Tarkempana esimerkkinä mainittakoon Vignalelle toteutetut lukuisat erikoiskoritetut Ferrarit. Tyylikieli jätti kuitenkin jälkensä muutaman vuoden päästä esiteltyyn Amazoniin. Viisikymmentäluvulta eteenpäin Michelottin nimiin merkittiin klassisista italialaisista erityisesti Alfa Romeon, Lancian ja Maseratin tuotteita – useimmiten virtaviivaisia urheilukoreja. Viisikymmenluvulla Michelotti ahkeroi erilaisten Fiat-hahmotelmien parissa. Vuonna 1953 valmistunut auto jäi siten uniikiksi yksilöksi, joka tuhoutui autokolarissa 60-luvulla. Eräs 50-luvun alun taidonnäytteistä oli Volvo Elisabeth I, jonka Alfa Romeo -tyylinen kori syntyi Volvo PV445:n alustalle. Ruotsalaisen liikemiehen aloitteesta syntynyt Elisabeth herätti mielenkiintoa Volvoa myöten, mutta kauniin korin ahtaat takatilat leikkasivat innon tuotantohaaveista. Ahtautta tai avaruutta kaipaaville oli esittää Vignalen nimiin syntyneet Fiat Abarth 750 Coupe Goccia -57 sekä Fiat Multipla Spiaggetta -56. Ensimmäisinä esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta oli Renault 4CV:n tekniikkaan perustunut Alpine A106 vuodelta 1955. Matka kohti kuuluisuutta käynnistyi 50-luvun puolella, kun Michelotti perusti muotoilutoimiston, jonka kautta hän oli mukana monen italialaisen koriverstaan yksittäiskappaleina tai piensarjoina koritetuissa autoupeuksissa, joiden tekijöiksi lukeutuivat muun muassa Ghia ja Bertone. 53
Tuo uutuustuote oli vuonna 1959 esitelty Triumph Herald – suoraviivai54 4/2018 Giovanni Michelotti. Kanaalin toisella puolella ei jääty saksmanneja kehnommiksi, vaan Michelottin varma kädenjälki kelpasi sielläkin. Kuusikymmentäluvulla Michelotti oli osaltaan auttamassa japanilaisten autonvalmistajien tyyliä kohti länsimaista estetiikkaa. Urheiluvaunuihin verrattuna vähemmän kiivasta mutta sodan jälkeisen autoilemaan kaivanneen Euroopan ajanjaksoa edusti puolestaan suunnittelutyö LänsiSaksaan. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta sanottakoon vaikka niin, että joskus mestarinkin käsi saattaa vapista. tutuksi eritoten rallipoluilta. Vignalen koripajan luomus vuodelta -54: Rolls-Royce Silver Wraith Special Saloon. Aivan 50-luvun lopulla BMW toi markkinoille Isetta-kääpiöautomallinsa isoveljen 600:n, jonka muotoilulinjat oli uskottu Michelottin käsiin. Tyylikkäänä esimerkkinä vuonna -62 esitelty Hino Contessa 900 Sprint. Pitkäaikainen ja tuottelias yhteistyö aukesi Standard-Triumphin kanssa, vaikka ensimmäisen Michelottin piirtämän tuotteen lanseerauksen aikoihin Triumph-merkki siirtyi osaksi Leyland Motorsia
Kelpaisiko kesäpäivän kaaraksi Vignalen korittama Maserati 3500 GT Spyder Meadows vaiko sittenkin brittiläinen vastaus kysyntään – Meadows Frisky. Triumph-yhteistyölle antoi vauhtai tämä TR3 Speciale -versio vuodelta -57, niin ikään Vignalen alaisuudessa. Michelotti oli mukana niin monen 50-luvun lopun urheiluvaunun korisuunnittelussa, että lempiauton valitseminen on vaikeaa. Giovanni Michelottin kerrotaan omistaneen tämän auton kuolemaansa asti, jolloin sen peri hänen Edgardo-poikansa. Heraldmaisuutta jo havaittavissa, eikö vain. Häneltä auto kulkeutui Saksan kautta DAF-museolle, jossa huonoon kuntoon päässyt ajokki entisöitiin valokuvien perusteella ulkoisesti alkuperäiseen olemukseensa. DAF 55:een pohjautuva coupétutkielma Siluro vuodelta -68 on tullut viime aikoina tutuksi Eindhovenissa sijaitsevan DAF-museon vieraille. 55
”Tämmöinen tästä tuli”, tuntuu Michelotti viestivän, kun hän on päivittänyt ikääntyvästä juustohöylä-Angliasta Fordille edullisen vientimallin Italianmarkkinoille. Tiettävästi BMW Neue Klassn maskin etuviisto muotokieli oli erityisesti Michelottin aivoituksien tulosta. Seuraavina vuosina Michelotti pääsi viimeistelemään useita Triumphin urheiluvälineitä: vuoden 1961 TR4:n sekä vuonna 1966 saapuneen GT6:n, joka oli käytännössä Spitfiren pohjalle toteutettu coupé-malli. Sujuva BMW-yhteistyö jatkui ensin pienen 700-mallin parissa ja sitten baijerilaisille elintärkeäksi malliksi osoittautuneen keskiluokkaisen 1500:n muotoilun kanssa. Kyseessä Fiat 128 Pulsar 1300 vuodelta -72. Ylelliseen sporttimeininkiin luotu Stag vastasi epäilemättä 70-luvun alun tyylitajuun, mutta mallin tuotannon laatu laimensi muotoilun herättämiä odotuksia. Kauppa tosin kävi Italiaan ja Beneluxmaihin vuosina 1965–1967 vain noin 10 000 yksilön verran. Osaavaa kaveria tahdottiin hyödyntää jatkossakin, minkä seurauksena hänen kädenjälkeään on nähtävissä 02-sarjan Bemareissakin. BLMC tiristi ”Maileristaan” kaiken irti: linjalle saatiin ADO16-mallin viimeisenä edustajana vuonna -71 Etelä-Afrikkaan tarjottu Austin Apache, jonka mainonnassa Michelottin ansiot eivät jääneet sivurooliin. Myös perhekeskeisempään käyttöön soveltuvat Triumphit kuten 2000, 1300 ja Dolomite pääsivät 60ja 70-luvuilla italialaisen muotoilijan ansiolistalle. Vakavasti ja hassutellen Samoihin aikoihin Triumph-projektien kanssa Michelotti teki edelleen työtä Manner-Euroopan puolella. 56 4/2018 Giovanni Michelotti. Aluvanteinen varapyöräkin on mahtunut mukaan. Fiat 128 Coupén tuotantoversio ei olisi ollut hullumpi silloinkaan, jos muodoiksi olisi poimittu nämä Michelottin jalostamat linjat. Syntyi Ford Anglia Torino, joka oli kieltämättä ilmeeltään tuore ollakseen E105-Ankasta jalostettu. Lancia Betan perustalle vuonna -74 toteutetun Mizar-kokeilun käytännöllisiin tai muuten vain ratkaisuihin kuuluvat lokinsiipiovet joka iikalle. sen kulmikkailla linjoilla toteutettu siro kaksiovinen auto. Torinon autonäyttelyssä -67 Michelottin piirtojälkeä oli ihasteltavissa Vignalen osastolla Jensen Novan muodossa
Liukuhihnaa pahemmin venyttävästä tuotannosta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä valmistusmäärä jäi noin 80 yksilön lukemiin. Perustana Fiat 127. Kyse oli DAF 44:stä ja sen päivitetystä 55-mallista. Vuoden -78 Every 4R:ssä tutkittiin saman auton taipumista kaupunkiautosta vapaa-ajan ajokiksi. Keski-Euroopan autonvalmistajista myös hollantilainen DAF hyödynsi Michelottin kynäkättä niin muotoilututkielmissa kuin tuotantomallissa asti. Siitä lisää näytteitä ohessa. Alun alkaen Michelottin nimikkoautoa kaavailtiin DAFpalikoista, mutta lopulta tuotantoversio syntyi Fiat 850:n tekniikalle. Vielä postuumisti Michelottin nimi nousi esille vuoden 1984 Reliant Scimitarin piirtäjänä. Tekniikan osalta pelattiin varman päälle mutta Fiat-linjalla siinäkin. 57. Se oli vuonna 1969 julkisuuteen pukattu Michelotti Shellette, muotoilullisesti taattua torinolaiskaverin käsialaa 500ja 600-Fiatien Jollymalleja henkivine rottinki-istuimineen. Entä missä kaikessa muussa tämä ahkera autosuunnittelija ehti uransa aikana olla mukana. Michelottin kynä pysähtyi lopullisesti vuonna 1980, mutta vielä postuumistikin automaailma sai arvioitavakseen hänen muotoilullisia visioitaan. Vuonna 1984 esitelty brittiroadsterin olemusta moderniin aikakauteen päivittänyt tai ainakin siihen pyrkinyt Reliant Scimitar SS1 oli nimittäin Michelottin piirtämä. Kaiken kiireen keskellä Michelotti ehti luoda myös oman automallin – siis omalla nimellä. Michelotti Shellette -rantalelu edusti 60-luvun lopun elämäniloista kokeilevuutta Fiatin Jolly-malleja henkivine rottinki-istuimineen
”Jossain Pohjanmaalla varmaan”, vastasin. A mmattikatsojan talvi oli ollut ralliton, itse asiassa kertaakaan en ollut vielä lumilla ajettua kisaa käynyt katsomassa. Pasi lupautui ja kysyi vielä että missäpäin kisat on. Hieman oli vielä kotimaan tuntemus nuorella miehellä hakusessa, sillä kisapaikkaa autoilijan tiekartasta hakiessa ei Kyrö ollut lähelläkään Pohjanmaan lakeuksia vaan Fiat Unon keula piti suunnata Loimaan ja Auran väliselle alueelle Varsinais-Suomeen. Ykkönen sijaitsi Kyrön eteläpuolella ja reittikarttaan tekemieAmmattikoulukaverini Kalle Nyblom sai kyseenalaisen kunnian olla kolmannen ek:n viimeinen kaataja. Juuri kylvetylle varsinaissuomalaiselle pellolle kertyi kotiinkuljetusta odottamaan lohduttoman näköistä kalustoa. Huhtikuussa rallit olivat tauolla kun tiestö vietti rospuuttoaikaa, mutta toukokuun puolivälin jälkeen alkoi taas kilpailukalenterista löytyä tapahtumia. Siispä lankapuhelimen luuri kouraan ja soitto Pasille josko hän lähtisi taas kaveriksi. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Kolmospätkän huimat Auranmaan ralli 1991 58 4/2018. Keväinen Auranmaan ralli on jäänyt ammattikatsojan mieleen kolmannen erikoiskokeen rajuista kaadoista. Ei tosin varsinaisessa runkipaikassa vaan seuraavassa vasurissa. Huoltiskahvit odotellessa huiviin ja rallipaketin ostettuamme lähdimme kymmenien muiden lajitovereiden kanssa kohti ykköspätkää. Vauhtia Mellilän Shelliltä Kilpailun alusviikollla oli jälleen häiritty järjestävän seuran yhdyshenkilöitä puhelimitse ja kyselty kilpailijamäärät ja reittikartan myyntipisteet. Uusimmasta Vauhdin Maailman kisakalenterista silmiin osui Kyrön seudun urheiluautoilijoiden järjestämä Auranmaan ralli. Kyydissä Kallella oli Juha Brandt. Koivujen alkaessa muodostaa hiirenkorvia teki mieli palata pitkästä aikaa taas penkalle päivystämään. Mellilän Shell oli parhaiten tulosuuntamme varrella ja olimmekin hyvisssä ajoin jonottamassa karttaa itsellemme
Sillan jälkeen tie nousi jyrkästi sadan metrin verran ylämäkeen ja Unon tuulilasista näkyi pelkkää taivasta. Mukavana yksityiskohtana huomasin että tuonaikaisessa kartassa kyseinen paikkakunta, siis Kyrö, oli nimellä Karinainen. Muutama kilometri pätkän lähdöstä oli nopean osuuden jälkeen syvä notko jossa oli silta, joka luonnollisesti oli merkitty huomiolla. Mäen päällä, kun silmä tavoitti jälleen jotain kiinnekohtaa, Mellilän Shelliltä ostettu reittikartta on vieläkin tallessa kisasta otettujen paperikuvien kera. Virtanen ja Tuomanen lähtivät huimaan karuselliin Escorteineen. Ykköspätkä ei oikein säväyttänyt, kakkonen oli sorapätkä Pöytyän ja Yläneen välimaastossa eikä sieltäkään mainittavaa runkipaikan aineksia sisältävää ylläriä tuntunut löytyvän. Vai tuurilla. Kolmonen oli samoissa maisemissa, hieman pohjoisempana. 59. Turun urheiluautoilijoiden Tolonen Sanaksenaho pelastautuivat monen muun lisäksi kaadolta laskemalla kilpurin suoraan pellolle. Rantasalo ja Perkkiö Mynämäen urheiluautoilijoista taittoivat ylläripaikan taidolla. Taisi ojan ylitys tehdä heilläkin kipeää auton etupään ripustuksille. Peltoparkkiin jäi enemmän ja vähemmän vaurioitunutta kalustoa. ni muistiinpanojen mukaan se oli asvalttia
Kori painui kasaan turvakaarien antautuessa. Escortin etukaari taittui mutta onneksi pääkaari suojasi kuljettajia. Escortista repeytyivät irti kardaani ja taka-akseli. 1990-luvun alussa ei vielä tarvinnut turvakaaria hitsata kiinni koriin ikkunapilarien kohdalta. Tie taittui heti mäen harjan jälkeen alta pois. Starlet-pari oli yksi pelto-ojan suoraan ylittäneistä. Starletissa oli tuona aikakautena suosittu maalausteema, joka mukaili Toyota Team Europen tehdaskilpurien väritystä. Takaapäinkin Escort näytti hurjalta. 60 4/2018 Ammattikatsoja muistelee. Näkymä kisan jälkeen nyppylältä pellolle. Petri Riennon Starlet ja Vähämikon Avenger odottavat trailerikyytiä kotiin. Vauriot johtivat keskeytykseen vaikka auto pysyikin pystyssä. Pahasti vaurioituneesta ajokista onneksi selvittiin ulos ilman suurempia henkilövahinkoja. Heti kilpailun alussa nähtiin raju kaato Lehtonen Sallinen parin toimesta
Onneksi ulosajo sattui paikassa jossa oli runsaasti yleisöä, joten ensiapua oli heti saatavilla ja ambulanssikin tuli nopeasti paikalle. Tässä oli toukokuisen rallipäivän todellinen unelmapaikka ammattikatsojalle. Auton kori kesti karusellin melko hyvin, mutta kartanlukijan turvavyön kiinnitys irtosi vakavin seurauksin. Tämä ei kuitenkaan kauaa toiminut ja katsojat saivat nähdä erilaisia suorituksia kun kilpurit hurauttelivat äskettäin kylvetylle pellolle. Kilpailijat jotka ehtivät hieman kääntää autoaan kaarteen suuntaan vaurioittivat kilpurinsa poikkeuksetta keskeytyskuntoon. Seuraavan viikon lauantaina lompsin povitasku täynnä kauan säästettyjä kekkosia, sibeliuksia, aaltoja ja linnoja tamperelaiseen valokuvausalan liikkeeseen. Moni kilpailija ei ehtinyt reagoida nyppylän jälkeen ollenkaan vaan laski suoraan viljelykselle multa pöllyten. Tämä pelasti kilpailijoita suuremmilta kalustovaurioilta vaikka tien ja pellon välinen oja rikkoi lähes kaikilta suistuneilta ainakin etupään ripustuksia. Osa pahastikin, sillä jo numerolla 33 ajanut Escort poistui pellolle ”nokkaperää” ja turvakaarien antautuessa kori painui linttaan varsin pahasti. Sieltä mukaan lähti lähes ammattilaistasoinen Nikon F801S -järjestelmäkamera optiikoineen ja salamalaitteineen. Toisaalta, autourheilussa voi joskus sattua pahastikin ja tämä riski on luonnollisesti tiedostettu kun kypärä päähän laitetaan. 61. Kilpailu oli jo loppupuolellla onnettomuuden sattuessa, mutta melko pitkästä tauosta huolimatta ek:ta ei ajettu loppupään osalta siirtymänä vaan kisa jatkui normaalisti. Paljon Avengereita oli tuolloin vielä kisakäytössä, nykyään auto on harvinainen kisakäytössä saati sitten siviiliajokkina. Auranmaan ralli oli myös päätös eräälle aikakaudelle, sillä ammattikatsojan Panasonic-pokkari pääsi kisan jälkeen ansaitulle eläkkeelle. Hurjan näköisestä ajokista päästiin onneksi suhteellisen terveinä kotiin. Tie taittui lähes yhdeksänkymmentä astetta oikealle. Liiankin huimia suorituksia Kilpailun käynnistyttyä nolla-autot jarruttelivat ennen nyppylän lakea merkkejä varsinaisille kilpailijoille, jotta nämä osaisivat ottaa vauhdin pois mäen harjalle. Sekavin tuntein kotiin Kotiin lähdimme ajelemaan varsin hiljaisina ja vähät puheet käsittelivät rajuja tapahtumia. Paikalla olleita tilanne pelästytti oikein kunnolla. Kallen Hoppa meni koriltaan vaihtokuntoon, mutta onneksi ilman henkilövahinkoja. Seuraavissa kisoissa ei kuvien onnistuminen jäänyt enää kameran ominaisuuksista kiinni. Vähämikon Kostaja sääilyi vielä korjauskelpoisena. Viimeisen kaadon sai kunnian suorittaa ammattikoulukaverini Nokialta, Nyblomin Kalle, joka Juha Brandtin kanssa selätti juuri maalaamosta tulleen Escortinsa katselupaikkaamme seuraavassa vasurissa, joka on ollut myöhemmin melkoinen runkipaikka ek:ta toisinpäin ajettaessa. näkyi edessä pelkkää peltoa. Nyblomin Kallen Hoppa oli edestäpäinkin melko murheellisen näköinen. Ikävämmin kävi eräälle b-junioriparille, kun heidän Escortinsa lähti pelto-ojan ylityksen jälkeen kunnon kieputukseen. Jo maantievauhdilla ehti tukka ja moni muukin paikka nousta pystyyn, kun ei heti hoksannut minne tie katosi. Vaikka kisoja lähdetään katselemaan nimenomaan ulosajopaikkoja etsien, ei kukaan toivo näkevänsä loukkaantumisiin päättyviä tilanteita. Mynämäen urheiluautoilijoiden Vähämiko Laivoranta nostettiin pikaisesti pystyyn, mutta Kostajan matka jatkui ainoastaan peltoparkkiin
RÄTTÄRISTI Ammi Koivisto 62
Tästä hyvänä esimerkkinä käy Ammi Koivisto, jonka elämään nämä persoonalliset ranskalaisautot ovat kuuluneet vuosikymmeniä. ”Sitten me päätettiin ostaa aivan uusi Rättäri. Armi ”Ammi” Koiviston elämään Rättärit tulivat sattumalta poikaystävän myötä, ja vaikka elämäntilanteet ovat vuosikymmenten kuluessa muuttueet, Rättärit ovat aina pysyneet kuvioissa. Olin nuori sairaanhoitajaopiskelija ja opiskellut vajaan vuoden Tampereella. Menimme kerran tyttöjen kanssa ravintola Pirkanhoviin, joka oli siihen aikaan suosittu opiskelijoiden paikka. Se nuorimies ehdotteli heti tapaamista, ja treffit oli jo seuraavana päivänä samassa paikassa”, Ammi muistelee ja jatkaa: ”Hän ajeli silloin veljensä mustalla Volkkarilla ja alkoi puhua, että haluaisi ostaa oman auton. Talouteen kuului aina Rättisitikoita, joista oli muodostunut yhteinen harrastus. RÄTTÄRISTI Ammi Koivisto Rättisitikka on melkeinpä poikkeuksetta omistajalleen paljon enemmän kuin pelkkä kulkuneuvo. ”Sen nimi oli Ilona, ja kaikki kulmat tuli silläkin kierrettyä.” Ennen käytettyjen autojen maahantuonTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Vuonna 1986 kiertävän kotisairaanhoitajan kulkupelinä palveli Ilona. Sillä ajettiin Hämeenkatua edestakaisin, ja tuntui kuin olisi ollut kuningatar.” Vaihtelu virkistää Ammin valmistuttua sairaanhoitajaksi nuoren parin tie vei Turkuun. Valkoinen Dyane jatkoi matkaansa, kun Ammi hankki sen tilalle oranssin Rättärin käyttöautokseen. Siinä oli kukkia ja elettiin vielä hippiaikaa. Mentiin Korpivaaralle, olisiko ollut vuosi -82. Se auto oli Rättisitikka, ja siitä se sitten lähti. Se oli erikoinen, herätti hirveästi huomiota, ja sehän sopii minulle. Se oli viininpunainen, tuliterä ja suoraan liikkeestä. 63. Perheeseen syntyi ensimmäinen poika 1979, ja ensimmäisen oman Rättärin Ammi hankki samoihin aikoihin. Minua alkoi tanssittaa vaalea nuorimies, joka oli hyvin kiinnostunut minusta. ”Se oli kesää -73. Tuo 500 markkaa maksanut valkoinen Dyane palvelikin moitteetta muutamia vuosia. Kahden Rättärin perhe herätti autoineen huomiota, ja Rättärillä kiertävä kotisairaanhoitaja oli tuttu näky Tuuloksen ja Lammin alueella. Lammi R ättisitikka on monessa mielessä ainutlaatuinen automalli, joka hurmaa osan käyttäjistään niin, että Rättäreistä voi tulla joko pysyviä perheenjäseniä tai elämäntapa. Myöhemmin he muuttivat Uuteenkaupunkiin ja sieltä vuonna 1978 Espooseen. Se oli iso investointi. Perhe muutti Lammille 1984, jolloin perheeseen syntyi myös toinen poika. Kaikki vanhat Rättärit paitsi valkoinen Dyane oli sitä ennen myyty pois.” hän muistelee. Kerran hän sanoi löytäneensä hienon auton ja lupasi tulla sitä näyttämään
Jos on tarra antautunut yli 40 vuodessa, on ajoreitiltä kadonnut jo muutama valtiokin. Nyt kun kepponen on juridisesti vanhentunut, voidaan paljastaa, että Ammin Ilona oli yksi niistä Rättäreistä, jotka kokivat uudelleensyntymän matkustelun myötä. Sitten menin sillä uudella, ja hän kiinnostui, että mitäs minun autolleni oli tehty. Olennaista oli, että rekisterikilvet ja numerot täsmäsivät kotiin palatessa. Onneksi silloinen aviomieheni oli fiksuna laittanut siihen siitä vanhasta takaluukun, joka oli sisäpuolelta vähän ruosteinen. Sanoin, että kyllä on. Tavallista oli, että kesälomat tarkoittivat samaa kuin reissaaminen. Varsinkin kohtuullisen suljetussa Itä-Euroopassa turistien vapaus matkailla oli sekä rajallista että valvottua. Hänen poikansa oli rikoskomisario. Idea vaelluksesta syntyi 2CVKillan silloisen oltermannin Onni Rautiaisen kirjoituksesta rättäristien kerholehteen. Kädet täristen keksin sanoa, että tules nyt katsomaan tätä takaluukkuakin, ja sitten se totesi, että kyllähän se on sama auto.” Sen seitsemän maata Vuosikymmenten aikana on Ammille kertynyt lukemattomia rättärireissuja. Seitsemän maan vaelluksesta on varaosaovessa muistona haalistunut tarra. ”Olin käynyt vanhemmalla Ilonalla asiakkaan luona kotikäynnillä Tuuloksessa. Suunnitteluprosessi kesti vuoden päivät ennen kuin kaikki tarvittavat viisumit, vakuutukset, luvat ja suunnitelmat olivat valmiit. Joka toinen vuosi Rättärin nokka suunnattiin rättäristien maailmankokoukseen, joista ensimmäinen pidettiin Suomessa vuonna 1975. nin helpottumista saattoi ulkomailla reissussa olleelle Rättärille käydä niin, että Suomeen palasikin monin paikoin aivan toinen auto, joka reissuun oli lähtenyt. Komisario tutki auton konehuonetta myöten ja ihmetteli, että miten se näyttää niin uudelta. Eri”Voin kyllä sanoa, että olen nähnyt Rättärillä maailmaa.” 64 4/2018 Ammi Koivisto. Se poiki lopulta 25 auton retkikunnan. Yksi erityisesti mieleen jäänyt reissu oli kesällä 1976 järjestetty seitsemän maan vaellus, jossa kierreltiin kuukauden ajan Neuvostoliiton lisäksi kuuden itäblokin maan alueilla. Vakuuttelin, ettei mitään, ja komisario väitti, että kyseessä ei ole edes sama auto. Kovinkaan spontaani tempaus ei matkaanlähtö tuolloin ollut, sillä maailma oli noihin aikoihin hyvin toisenlainen
Ammin muistikuvien mukaan suurempia katastrofeja ei matkalla tapahtunut. Tukivarsi kuitenkin oikeni ja matkaa saatettiin jatkaa suunnitelmien mukaan. Yhdestä Rättäristä myydyillä rikkinäisillä autostereoilla sai niin paljon ruplia, että niiden tuhlaaminen oli jo vaivalloista. 65. Vaikka 70-luvun Suomi ei vielä ollut mainittavaa vaurautta saavuttanut, meidän länsimaiset tavaramme olivat rajan takana tuolloin suurin piirtein painonsa arvoisia kullassa. Ämpärillinen kukkia ei tipahda takapuskurilta kovassakaan vauhdissa. Jokaisessa ryhmässä yhden Rättärin varusteluun kuului LA-puhelin, jolla yhteys autojen välillä säilyi, vaikka välimatkat ryhmien välillä venyivät useiden kilometrien mittaisiksi. Läheisestä kyläpahasesta löytyi kuitenkin perinteinen seppä, joka otti tukivarren taottavakseen. Maan tavan mukaan työtahti oli rauhallinen. Neuvostoliittolaisten ruokakauppojen niukanpuoleiset valikoimat käsittivät lähinnä leipää ja satunnaisia säilykkeitä. Myös jokainen yöpymispaikka piti olla ennalta sovittu, eikä reitiltä saati aikatauluista ollut lupa poiketa. Vain kesäkäytössä oleva Helmi on viihtynyt Ammin omistuksessa nelisen vuotta. Keskimäärin 400 kilometrin päivävauhtia Mustanmeren rannalle Odessaan matkannut 25 Rättärin letka oli jaettu viiteen viiden auton ryhmään. Oli kutsuttava ryhmät koolle ja todettava että omilla työkaluilla ja varaosilla ei tukivartta oikaistaisi. Välillä seppää jututettiin ja välillä työn etenemistä juhlistettiin väkijuomia maistellen. Ammi oli varautunut tutulta kemikaliokauppiaalta saaduilla huulipunanäytteillä, jollaisen ojentaminen tarjoilijalle saattoi kuitata koko seurueen illan ravintolalaskun. Ihan ilman remonttia ei näin monen auton ja pitkän ajomatkan yhdistelmästä selvitty. tyisesti Neuvostoliitossa piti olla tarkat reittisuunnitelmat jokaiselle ajopäivälle aikatauluineen. Erikoinen piirre Neuvostoliitossa oli se, että vaikka letka ei edennytkään virkavallan saattueessa, joka kerta kun reitiltä poikkesi hiukankin, ilmestyi miliisi kuin tyhjästä varmistamaan, etteivät rättäristit vain eksyisi. Jostain syystä Neuvostoliitossa teiltä oli kaivojen kannet järjestään varastettu, ja kaivoon osuessaan yhden Rättärin etutukivarsi vääntyi pahemman kerran. Retkikunta suosikin ravintoloita, joiden tarjonta oli parempi, varsinkin kun niiden hintataso tuntui poikkeuksellisen huokealta. Stereoruplista osa riitti ostamaan yhden kokonaisen kioskin tavaravalikoimasta tyhjäksi aina perunoista kuohuviiniin
Suomen vanhin merkkikerho, 2CV-Kilta perustettiin jo vuonna 1962. Paino 590 kg. Rättärit tapaavat viihtyä yhdessä. Teho 26 hv / 5500 rpm. 07 Mitat Pit. Etuveto. Hammastanko-ohjaus. 3830, lev. Puristus 8,5:1. Helmillä on seuranaan Torsti. 01 Merkki ja malli Citroën 2CV6 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. 05 Alusta Keskiosastaan koteloitu tikapuurunko. Rumpujarrut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin kojelaudassa. 1480, kork. Kierrejouset vaakatasossa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 110 km/h Helmin ajomääristä ei ole tietoa. Jos on kilometrejä takana, on niitä varmasti vielä edessäkin. 66 4/2018 Ammi Koivisto. 1600, akseliväli 2400 mm. Erillistuenta pitkittäistukivarsin. Isku 70, poraus 74 mm, tilavuus 602 cm 3 . 06 Kori Runkoon pultattu neliovinen teräskori avattavalla kangaskatolla
Helmi kesäautoksi Euooppaa on tullut sen jälkeen Rättäreillä kierreltyä ristiin rastiin, ja ystäviä on reissaamisen myötä kertynyt monista maista ”Voin kyllä sanoa, että olen nähnyt Rättärillä maailmaa.” Ammi toteaa. Nämä kun ovat kaikki yksilöitä.” Nokkapellin alta löytyvä 602-kuutioinen bokserikone tuottaa riittävät 26 hevosvoimaa. ”Kävin silloin pienellä koeajolla ja tiesin heti, että se on kunnossa. Mustanmeren rannalle päästyään retkikunta suuntasi Romaniaan, jossa sielläkin tehtiin tukivarsiremonttia, tosin ilman paikallisten seppien apua. Tämän Ammi myöntääkin: ”Minulla on ollut periaate, että aina kun olen Rättärin omistanut, en anna muiden niillä ajaa.” Nyt muutaman vuoden eläkkeellä olleelle Ammille ei Rättärin mittariin kerry enää työajosta kilometrejä. Talvet Helmi saa viettää tallissa säiltä suojassa. Nämä kun ovat kaikki yksilöitä.” Nelisen vuotta sitten hankitun Helmin aiempia vaiheita ei Ammi ole lähtenyt penkomaan. Ainut, mikä sen historiasta vihjaa, on takaikkunaan jäänyt Kruununhaan Paperin mainostarra, joka auringon haalistamisen asteesta päätellen saattaisi hyvinkin olla liimattu lasiin auton ollessa uusi. Samassa taloudessa olleiden Rättärien määrästäkään ei Ammi ole täysin laskuissa, mutta omissa nimissä olevista nykyinen Helmiksi nimetty ’77 Citroën 2CV6 on järjestyksessään kuudes. Kesäisin sillä on kuitenkin erityisen tärkeä tehtävä lastenlasten ajeluttamisessa. ”Kävin silloin pienellä koeajolla ja tiesin heti, että se on kunnossa. Aikaisemmin Ammilla on ollut tapana personoida Rättäreitään enemmänkin, mutta Helmiä on toistaiseksi koristeltu vain itse virkatuilla aurinkolippojen päällisillä. 67. Useissa sadoissa tuhansissa kuitenkin liikutaan. Webaston lisälämmitin on kesäkäytöllä tarpeeton. Kilometrien määrää on vaikea arvioida, sillä niiden laskeminen ei ole rättäristeille useinkaan olellista. Itävallan ja Tšekkoslovakian kautta retkikunta suuntasi Puolan halki Gdanskiin, josta loput kotimatkasta tehtiin laivakyydillä. Unkarissa osa Rättäreistä erkaantui letkasta ja poikkesi välillä Hollannissa mutta plasi pian letkaan. Siististä autosta vaistoaa, että se on huolehtivan ihmisen omistuksessa. ”Tämä Helmi on yllättävän hyvä, kulkee erittäin hyvin ja on sopiva käteen, sen kyllä tuntee”, Ammi kuvailee autoaan. Remonttia ei Helmi ole juurikaan tarvinnut, mutta sen yleisilmettä siistittiin vanteiden hiekkapuhalluksella ja maalauksella
Rautaista menoa 68 4/2018. Olemme liikkeellä hyvässä aikataulussa, joten meidän pitäisi ehtimän Rautatiemuseolle reilusti ennen kello yhtätoista, jolloin tapahtuma-alueelle järjestäytyminen käynnistyisi. R uskea Saab 96 popottaa rikastimen innostamana pirteää tyhjäkäyntiä kirkkaassa helatorstaiaamussa odottaen lähtökäskyä tien päälle. Teemme Arin kanssa reittisuunnitelman, jonka mukaisesti ajelisimme Hyvinkäälle Mäntsälän Teksti ja kuvat: Harri Onnila Saab 96 on Arille tuttu lapsuusvuosilta lähtien, sillä hänen isoisänsä Birger Björkell osti auton Arin syntymän aikoihin. Virallisena apukuljettajana toimii auton omistavan Ari Perttilän nelivuotias Aku-poika, mutta autokunnan ystävällisellä suostumuksella olemme pääsemässä mukaan päiväreissulle Hyvinkäälle, määränpäänä vuosittainen Wanhojen Saabien Tapaaminen -kokoontumisajo Suomen Rautatiemuseon tiluksilla. Auto jäi pois ajosta -92, mutta palasi viime vuonna Arin ja etenkin hänen Tuomo-isänsä ponnistuksella takaisin tien päälle. Wanhojen Saabien Tapaaminen, Hyvinkää. Aamuinen kohtaaminen Perttilöiden kanssa on sovittu Hollolan taajamaan Salpakankaalle, josta on tarkoitus ajella kiireettömästi kohti kaiken ikäisten Saabien kokoontumista. Hyppäsimme Ari ja Aku Perttilän Saab 96:n kyytiin ja pääsimme retkelle saabistien kokoontumiseen Rautatiemuseolle
Leppoisa aikataulu sallisi pienet poikkeamat päälinjoihin, jos matkan varrella ilmenisi tarpeita tai houkutuksia. ”Mofa oli tuolloin juuri jäämässä eläkkeelle ja haki yrityksen nimissä olleen 95-Saabinsa tilalle omaa autoa.” Arin isovanhemmat asuivat Porvoossa, ja Saab-kaupoille Birger suuntasi paikalliseen Lov-Autoon. touko69. Vaikka etupenkeillä ei istu pitäjän harteikkaimmat kaverit, saa 96:n korimuotoilu kuitenkin tuntemaan kyytiläiset liki sellaiseksi: sivuttaissuunnassa sisätilaa on kohtuullisen niukalti, mutta vastavuoroisesti pään tilaa riittää mukavammin. Ehkäpä ne reissun parhaiten sijoitetut 20 senttiä. Auto on nimittäin Arin äidinisän, Birger Björkellin uutena ostama keväällä -77. Sukupolvelta toiselle Käännän kojelaudan viisarikellon oikeaan aikaan, kytkemme Fasten Seat Belts -merkkivalon komentamana turvavyöt, minkä jälkeen Ari kannustaa suomalaisen autovalmistuksen työnäytteen kohti etelää. Arin taannoin tarkistaessa auton tarkan rekisteröintipäivän, asettui perheen keskuudessa usein kerrattu Saab-tarina yllättäen uuteen valoon. Kaukalammin Teboil tarjoilee polttoainetta ja kahvilapalveluita mukavan nostalgisella ilmeellä. Kioski-kahvila Kylis kuuluu Ridasjärven Kylätien kohteisiin. ”Oli aina juteltu, että eräs tämän Saabin ensimmäisistä reissuista tehtiin minun ristiäisiin, mutta auton ensirekisteröinti on paperien mukaan suoritettu 26. Sieltä tilaukseen lähti ruskea Saab 96L V4 Super, joka saapui ensiomistajalleen ennen kesää -77. Lyijynkorviketta jälkiruoaksi ja matka jatkuu. kautta ensin vanhaa Helsingintietä Mäntsälään asti ja siitä sitten 25-tietä kohti määränpäätä. ”Sinällään tämä Saab-malli ei ole minulle se juttu, vaan juuri tämä yksilö”, hän aloittaa. Perttilän Ari kallistuu ammattija harrastetaustaltaan kuorma-autojen suuntaan, mutta tälle 96:lle on vankat perusteet. Aurinkoisen ja pyhäpäivänä tavallistakin rauhallisemman vanhantien vilistäessä Saabin 15-tuumaisten pyörien alla, on sopivasti aikaa jutella reissuajokin taustoista
70 4/2018 Saabilla Hyvinkäälle. ”Joskus mummo saattoi saada kyydin työpaikalleen Nesteen jalostamolle, ja milloin käytiin Brunbergilla makeisostoksilla, mutta suurin päivittäiskäyttö Saabille taisi olla kun mofa kävi hakemassa iltapäivälehden Porvoon torilta.” Arin mukaan Birger oli jämpti auton omistaja ja ylläpitäjä, vaikka sinällään kiinnostusta autojen laittamiseen ei hänellä ollut. Ruosteen kiusaamaa ja markkapinolla mitattuna varsin arvotonta Ysikuutosta ei edes yritetty tarjota vaihdossa, vaan se ajettiin seisomaan Lahden seudulle ja jätettiin suosiolla odottamaan seuraavien sukupolvien ratkaisuja. ”Talli oli umpinainen, maapohjalle toteutettu ilman sen kummempaa ilmanvaihtoa, mikä antoikin sitten olosuhteet korroosion etenemiselle.” Saabin ja ensiomistajan yhteinen taival jatkui vuoteen -92, jolloin Birger päivitti vielä kertaalleen kalustoa, tällä kertaa uuteen VW Golfiin. Saabin omistaja piti myös huolen että auto ajettiin poikkeuksetta suojaan sateelta tai porotukselta talliin, mutta tämä ei ollut Saabille pelkästään hyväksi. Ari pohti takalokarien uusia kivensuojakumeja omaansa, mutta vielä jäi harkintaan. Alkuperäisen maalin ja ruosteen toteuttaVuoden -75 EMS-99:llä oli liikkeellä hämeenlinnalainen Mika Viita-aho, jonka museorekatun Saab 9000 Turbon esittelimme numerossa 8/2016. Rosterirunkoisista kumeista pyydettiin 130 euroa/pari. Ysikuutonen pääsi Porvoossa rauhalliseen käyttöön, sillä isoja päivittäisiä ajotarpeita ei metsänhoitoon liittyvistä töistä eläkepäivien viettoon siirtyneellä Birgerillä ollut. Mallisisaret kohtaavat rekisteritunnuksia myöten. kuuta, jolloin ristiäiseni olivat itse asiassa jo takanapäin”, naurahtaa Ari. Tulevaisuuden nähtiinkin olevan nuorissa, sillä Saab siirrettiin jo tuossa vaiheessa Arin nimiin sillä ajatuksella, että ajoneuvoharrastamisen oireita osoittanut nuorukainen nostaisi ukkinsa Saabin vielä joskus uuteen kukoistukseen. Tästä ei kai voi aloittaa kuin yhden ja saman keskustelun vai voisiko sittenkin sanoa jotain itse autostakin. Reissuautomme huolellisesti siistitty moottoritila sai kanssaharrastajilta hyväksyvät peukunnostot
Vapaa-ajan, innostuksen ja voimien mukaan kunnosteltu Saab valmistui viime kesäksi, ja museotarkastuksen jälkeen se rekisteröitiin alkuperäisillä UHT-822-tunnuksilla jälleen liikenteeseen heinäkuussa -17. Onpa hieno malli ja hieno väri, taisi Ari tuumailla tästä ’78-mallisesta, jo isommilla etuvilkuilla varustetusta 96 GL:stä. Voimalinjan osalta ja monien pisteosien suhteen urakkaa helpotti, että autolla oli kaikkiaan ajettu vain reilut 90 tuhatta kilometriä, joten mikään loppuun uitettu kajakki ei isoisän 96 todellakaan ollut. 71. Kun Ari vielä kippaa Saabille kahvimaidoiksi muutaman senttilitran lyijynkorviketta, voimme jatkaakin matkaa kohti Mäntsälän keskustaa ja sen jälkeen odottavaa käännöstä kohti Hyvinkäätä. ”Isän piti sitä kuulemma vain pikkasen alkuun laitella, mutta ei mennyt kuin pari viikkoa niin ei ollut varmaan yhtään mutteria kiinni”, Ari virnistää lentävälle lähdölle kunnostukseen. Takavuosien tunnelmaa Mäntsälää lähestyessämme Ari toteaa, että kohta voisi olla sopiva hetki tarjota ajokillemme lisää menovettä. Ihmettelen ovessa olevaa helatorstain aukiolosta kertovaa ilmoitusta, vaikka sisällä näyttää olevan hämärää ja hiljaista. Yhtenä käynnistävänä tekijä oli, että touhuun oli nyt pätevä tila, jonka Ari oli hankkinut suojaksi eritoten harrastekuorma-autolleen, ’68 Volvo FB88:lle. Lopetan kuitenkin kirkkaasta auringonpaisteesta tihrustamisen lasin läpi ”suljettuun” kahvilaan, kun huomaan tuijottavani suoraan paria kahvilan pöydässä päivystysvuorossa olevaa isäntää. Ari antaakin isälleen ison tunnustuksen Saabin entisöinnistä, jossa ulkopuolista apua käytettiin lähinnä hitsaustöissä ja maalauksessa. Auton menonesteytystauosta huolimatta olemme edelleen aiErittäin hienokuntoinen 900i Combi Sedan -87 on rekisteröity tänä vuonna museoajoneuvoksi. massa kaksiväriruskeassa Saab sai lepäillä aina syksyyn -14 saakka, jolloin Arin isä, Tuomo Perttilä alkoi potkia projektia eteenpäin. Kaikki hyvin siis sittenkin. Tankkauspaikaksi valikoituu epäröimättä seudun varmasti nostalgiavoimaisin huoltoasema, Mäntsälän pohjoispuolella sijaitseva Kaukalammin Teboil. Arin lasketellessa korkeaoktaanista Saabin 38-litraiseen polttoainesäiliöön, katselen sympaattisen nukkavierua kahvila-huoltoasemarakennusta
mukaan karkeasti sanottuna museoikäiset ja avomallit lähemmäs museorakennusta ja muut mallit ratapihan makasiinirakennuksen suunnalle. Mahtavan aurinkoisessa säässä Saabeja ja vetureja ihmetellessä kolmen tunnin kokoontumisaika kuluu lennokkaasti. Kelit ja kalusto kohdallaan Saavumme Rautatiemuseolle varttia ennen tapahtuman kello yhdeltätoista aloittavaa ajoneuvojen sijoittelua alueelle. Jälkimmäiselle antaa selityksensä, että Rautatiemuseolle on kyseisenä päivänä vapaapääsy. Lähdemme tähtäilemään pitkin 290-tietä Hikiän kautta kohti Riihimäentietä, jota pitkin pääsisimme palailemaan takaisin Hollolaan. Pysähdymme vielä pikaisesti Ridasjärven sympaattisen Kylis-kioski-kahvilan pihamaalla, mutta kun aamukahvin jäljiltä tummapaahtohammasta ei vielä kolota, niin jatkamme matkaa kohti päivän pääasiallista määränpäätämme. Käännymme oikealle, tielle numero 1403 ja Ari antaa V4-koneen porinan kiihdyttää meidät Ridasjärven Kylätielle, jota muun muassa raskas liikenne käyttää oikoessaan 25-tieltä Tampereen suuntaan. Ei silti, kyllä Saab-tarjonta tuntuu kiinnostavan väkeä siinä missä uljaat höyryveturit ja museon muu hieno kiskokalusto. Vähän ennen kello kahta mieli on kylläinen kohdatusta rautaisesta kattauksesta erilaisia ajoneuvoja, mutta vatsamme sen sijaan eivät ole unohtaneet väliin jäänyttä lounasta. kataulussa etupainotteisesti liikkeellä, joten päätämme tehdä ennen rikospaikalle siirtymistä vielä pienen lisäkiepin. Helatorstain tapahtumaan saapuneita Saabeja järjestettiin sinällään fiksusti niiden iän ja mallien 72 4/2018 Saabilla Hyvinkäälle. Isolle tielle palatessamme Saab muistuttaa miksi se viihtyy paremmin seututeillä. Tai itse asiassa muut autoilijat hoitavat sen muistutuksen: äänimaiseman ohjaamana mukava matkavauhti 96:lla asettuu 80 km/h tienoille, mutmuseon pihamaille. Suomen SaabKlubi ry:n väki on kuitenkin jo ohjaamassa paikalle saapuvaa Saabkalustoa hyvään järjestykseen Hyvinkään keskustan tyylikäs hampurilaisravintola avattiin Shellhuoltoasemana vuonna 1935. Puoleenpäivään mennessä alueelle on kertynyt kymmenittäin Saabeja aina 60-luvun kaksitahtivehkeistä tuotannon loppuvuosien GM-taustaisiin malleihin. Pikaruoka vastaa tässä kohtaa kysyntään, etenkin kun muutaman korttelin päästä Rautatiemuseolta löytyy aiheeseen hienosti puitteidensa osalta vastaava ruokapaikka. Kun ensin keksimme miltä puolelta hienon rakennuksen parkkipaikalle voi ja kuuluu ajaa, käymme nappaamassa burgerit huiviin ennen Super-Saabin käynnistelyä kohti kotimatkaa. Saabharrastus tuntuukin edustavan sitä poikkeuksellista harrastefilosofiaa, jossa kokoontumisajoihin ovat tervetulleita kaikki mallit ikään katsomatta. Hyvinkäänkadun ja Siltakadun kulmassa sijaitsevan talo ei jätä epäilyksiä etteikö se olisi aloittanut ensin huoltoasemana; nopea nettiselailu paljastaa että kiinteistö rakennettiin vuonna 1935 Shell-huoltoasemaksi. McDonald’s ei sinällään aiheuta sen kummempia värinöitä, mutta Hyvinkäällä keltainen M-kirjain on viritetty upean funkkisrakennuksen katolle. Tämä onkin hyvä, sillä paikalla on hämmentävän paljon paitsi Saabeja, myös aurinkoisena helatorstaina vapaapäiväänsä viettävää kansaa, etenkin lapsiperheitä. Monella muulla merkillä vastaavaa ei kovin helpolla näe
Pudotamme nopeuden kuitenkin takaisin 80 km/h korville, ja niin äänimaailmakin jälleen rauhoittuu. Pienen pohdiskelun jälkeen Akulta tulee kommentti. Saabin käyttämä Ford-taustainen 1,5-litrainen V4 kirnuaa 65 hevosvoimansa turvin ongelmitta tavoitenopeuteen, sillä omapainoa 41-vuotiaalla uusikaupunkilaisella on kannettavana vain 980 kiloa. Ja veturit”, kuuluu diplomaattinen ja eittämättä osuva vastaus. Sinällään Saab on yhä tänäkin päivänä kelpo matka-auto, vaikka vuodet ovatkin muuttaneet autoilun kriteerejä. Muutoin ohjaamon ergonomia on asiallisella tolalla, joten huomiota ei joudu erikseen teroittamaan kuin omintakeisesti istuimen keskilinjalta hieman oikealla sijaitsevaan poljinasetelmaan sekä rattivaihteeseen. ta tämä ei ymmärrettävästi nykymenolle riitä, joten alituiset ohitustilanteet tekevät reissunteosta stressaavaa. Eräs elementti on Saabin kapea, vain reilun 1,2 metrin raideleveys, joten Saab ei vieraile tämän päivän maantieurissa kuin toisen puolen pyörät kerrallaan. Kuskinpukille solahtaminen käy isohkosta oviaukosta mukavasti, mutta sisällä on tiivis tunnelma: aiemmin mainitun ohjaamon kapeuden lisäksi istuimen pituussäätö on jo harmillisesti valmiiksi takaasennossaan. Ennen maaliviivaa on kuitenkin luvassa vielä yksi tauko, sillä Aku muistuttelee takapenkiltä Ari-isän luvanneen että reissun aikana syötäisiin jäätelötkin. Soljuvasta vaihteensiirrosta samoin kuin muutoinkin natisemattomasta olemuksesta voi suunnata kiitoksia moneen suuntaan: autosuunnitteluun ja siihen varmaan kotimaiseen kokoonpanoon sekä Perttilöiden suorittamaan kunnostustoimiin ja vasta hieman yli 94 000 kilometrin kokonaisajomäärään. ”Saabit. Peruutamme parkkipaikalla patinoituneen pallonokka-Volkkarin viereen, auton jonka bongasimme jo aiemmin Hikiän kulmilla. Asiallinen muistutus, joten ei kun sopivaa stoppipaikkaa hahmottamaan. Omistajan luvalla kirraamme nopeuden hetkeksi satasen lukemiin. Loppuhuipennus Reissu on sujunut kaikin puolin mukavassa myötätuulessa, joten kenties sen kannustamana Ari heltyy tarjoamaan toimittajalle ajovuoroa päivän viimeiselle etapille. Ennen Salpakangasta Ari vääntää kojelaudan alapuolisesta vivusta vapaakytkimen käyttöön, joten rennosti rullaavan menon myötä 96-koeajo on tiiviyteensä nähden kattava. Ohjauspylvääseen sijoitetun karahkan käyttely on kuitenkin selkeää ja vaihteet lumpsahtelevat ongelmitta pykäliinsä etenkin jos jätetään kertomatta ensimmäinen, kolmosella suoritettu liikkeellelähtö. Riihimäentien varressa sijaitseva Oitin Taukokioski täyttä kriteerit oivallisesti, joten kaarramme levikkeelle. Tilaamme jäätelöt ja autokunta on taas tyytyväinen ikään katsomatta. 73. Kun kaarramme takaisin Saabin tämänhetkiselle kotipihalle, on vielä aika yhdelle kysymykselle, neljännen polven kyytiläiselle UHT-822-kilpisessä Saabissa: kummat olivat hienompia Hyvinkäällä Saabit vai veturit. Saab-kyytiä, vetureita ja jäätelöt päälle ei hullumpi reissu
Brittisporttien lomassa taas saattoi kuulla ihastelevia huokauksia ja toiveita siitä, että onni olisi myötä viikonlopun lottoarvonnassa. Classic Motorshow 2018 Lahti, 5.-6.5. Näkyi parkkialueella muutama maatalouskonekin kuten isolla turboahtimella varustettu Zetor, Fordin v-koneella terästetty Valmet sekä huimasti madallettu Allis-Chalmers-traktori. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Mitsubishi Celeste on aina komea näky, mutta näin hienoa yksilöä ei ole tainnut näkyä sen jälkeen kun autot olivat tuliteriä. Lahdessa valittiin myös Vuoden ajoneuvomuseo, ja sen kunnian kilometripylväs-palkintoineen nappasi Vaasan Autoja Moottorimuseo. Parhaaksi yhdistysosastoksi valittiin Oulaisissa toimivan Wanha Woima ry:n Veteraanikonepäivä-tapahtumaa esittelevä osasto. Toyota Carina ansaitsi maineensa helppokäyttöisenä ja luotettavana perheautona. P äijät-Hämeessä pitkään jatkunut viileä ja tihkusateinen keli väistyi kuin tilauksesta juuri näyttelyn avauspäiväksi ja vielä lämpimämpi sää sattui sunnuntaille. Harrastajia olikin liikkeellä sankoin joukoin ja kaupunkilaisten riemuksi moni saapui näyttelyalueelle klassikkoautolla tai -prätkällä. Nyt kun oikein hieno yksilö osuu kohdalle, huomaa pakostikin että se on myös kauniisti muotoiltu. Tämän vuoden näyttelyn teemaksi oli valittu brittiautot, ja niitä olikin saatu paikalle mukavasti. Vuoden 2019 näyttelyn teemaksi on valittu urheiluautot ja tapahtuma järjestetään 4.-5.5. Morris Marina muutaman muun heikkomaineisen mallin ohella kirvoittivat yleisöstä tutuksi tulleita piikkejä laatuun ja luotettavuuteen liittyen. Pontiac on kuin unessa mutta Citroën tarkkailee valppaana ympäristöään. Lahdessa on tilaa kaikille 30 vuotta täyttäneille tyyliin tai valmistusmaahan katsomatta. Kevään odotettu päätapahtuma kokosi Lahden messukeskuksen tiloihin liki 20 000 pääsylipun lunastanutta kävijää. 74 4/2018. Edellisvuosien tapaan hallit olivat tulvillaan upeaa kalustoa ja harrasteparkeissa riitti nähtävää molempina näyttelypäivinä. Oulaisten tapahtumassa on totuttu näkemään monipuolisesti kalustoa, joten näyttelyosastoltakin löytyi monta komeaa laitetta kuten Sunbeam Imp, peltirunkoinen polkupyörä, maamoottori ja veteraanitraktori. Saarivaltion autoteollisuus on siunannut automaailmaa runsaalla kädellä. Kaksi italialaista näkemystä keltaisesta takamoottori-pikkuautosta
Olipa kerran aika jolloin autot saattoi tunnistaa ihan vain nokkaa vilkaisemalla. Piha-alueen jatkuvasti vaihtuvaan näyttelyyn muodostui hetkittäin samanmerkkisistä vehkeistä koostuvia asetelmia. Pätkäpuskurit ja RS-alkuinen rekisteritunnus tuo mausteeksi rallimeininkiä. Fordin ukot osaavat väsätä urheilumalleja – oli kyseessä sitten perheauton koritus sporttisemmaksi tai urheiluauton suorituskyvyn ymppääminen perheauton koriin. Tämän rivin kohdalla sai vertailla viistokeulaa pystynokkaan ja ihmetellä Saabin pellin alta löytyviä ratkaisuja. 75. Escort-paku on saanut kylkiin avattujen ikkunoiden koristeeksi kivat verhot ja maalipinnan somisteeksi värikkäitä kukkatarroja
Kuorien alla lymyää Escortista lainattua tekniikkaa ja Volvon akselistot. Komeat pyörät kruunasivat räyhäkkään kokonaisuuden. Omistaja kaipaisi kovasti valokuvia autosta sen aktiivivuosilta. Mielipiteet jakautuvat juurikin puolesta ja vastaan kun Ford Juniorin alla näkee pyörivän 20” renkaat. On hatunnoston arvoinen suoritus entisöidä nelivetoinen Mazda 323 Turbo. Nyt on japsiautossa kokoa ja näköä! Näillä eväillä kehtaa pysäköidä brittiläisen aristokratin viereen. No, on se kuitenkin erinomaisen hienoa että näitäkin on säilynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi. Opelin urheilumallit GT ja Manta rinnatusten. nopeana huoltoautona. GT täyttää kuluvana vuonna pyöreät puoli vuosisataa, mikä saattoi olla syynä siihen että pikkuisia urheiluautoja oli alueella tavanomaista runsaammin. Toiset tykkää, toiset ei. 76 4/2018 Classic Motorshow 2018. Tämä peli on alkujaan kuulunut rallimestari Minna Sillankorvalle ja se on palvellut nuotitusautona sekä ns. Moni asia maailmassa on vain viitsimisestä kiinni. CoupéMarinakin olisi komia peli jos vain olisivat viitsineet tehdä siihen erilaiset ovet kuin perusmalliin. Kullanhohtonen Capri oli saanut korinvärisiä ikkunaritilöitä taakse ja sivuillekin. Volvo 480 ei ole tuttu tapahtumavieras, mutta niin vaan sellainenkin pihaan kurvasi. Hienoa kun luukkulappuiset hollannikkaat rohkenevat ihmisten ilmoille
Kauppaakin käydään. Moni auto on myynnissä muuten vaan, ja omistajan aikeista kertoo auton lasiin kiinnitetty ilmoitus tietoineen ja joskus myös hintapyynteineen. Varsinkin Lahden näyttelyn kaltaisissa suurtapahtumissa moni myynnissä oleva ajokki kohtaa mahdollisen ostajaehdokkaan, kun katselmusta ei olla aikaisemmin saatu järjestettyä pitkän välimatkan tai aikatauluongelmien vuoksi. Classic Motorshow’n tämän vuoden uutuus oli erikseen vuokratut myyntiruudut. Myyntiruuduissa olikin mukavasti autoja, mutta tuttuun tapaan kalustoa kaupattiin muutenkin parkkialueella ja olipa muutama hallin sisällä oleva autokin kaupan. 6480 € 16 500 € 6980 € 6000 € 14 500 € 77. KAUPPAPAIKKA Tapahtumissa tavataan samanhenkisiä ihmisiä ja katsellaan kiinnostavia ajoneuvoja. Klassikot-lehden osastolla näytillä ollut viime numerosta tuttu Ford Escort oli näyttelyn kuvatuimpia autoja. Sellaisen vuokrannut sai autonsa hyvälle paikalle ja ostajaehdokkaan osuessa kohdalle saattoi helposti lähteä koeajolle, sillä paikka pysyi takuulla varattuna koeajolenkin ajan
Eniten patonkimaan kalustoa oli esillä Ranskalaisella Avenuella, jossa saattoi tutustua mm. Jaa jäljitelmä. Tällainen joukko eksoottisia Alpine-urheiluautoja on mahtava näky. Ei, hyvä herra, tämä on aito laite! Saab 96:n räyhän olemuksen selitys vapaasti suomennettuna. Olavi Tiri kertoi väijyneensä tällaista jo pitkään, eikä aikaillut kun tämä yksilö ilmaantui myyntiin Ruotsissa. Samara Cityn voimanlähteenä puuskuttaa Zaz Tavariasta lainattu 1,1-litrainen kone. kuvan Rättäriin, joka on ensimmäinen Suomeen tuotu 2CV-Citroën. Mopon takana on 70-luvulta saakka ladossa säilötty ’59 Panhard PL 17. Liekö Wartburg Cabrioletin papereissa epäselvyyksiä vai mikä on saanut DDR:n viranomaisille kuulustelupykälän silmään. Renault 17 ja vieläpä ruiskukoneella varustettu TS-versio. Kyllä osaa Bellett olla hienon näköinen! Seppo Lehtisen -68 Isuzu on ollut museoleimassa hyvän matkaa yli 20 vuotta. Lada Samaran epävauhtimalli. Mies soitti heti ilmoituksen nähtyään ja sopi kaupat, minkä jälkeen matkasi lentokoneella Ruotsiin ja ajoi Renaultilla takaisin kotiin. Klassikot-lehden kansikuvassa poseerannut Alpine oli saanut useamman lajitoverin seurakseen. 78 4/2018 Classic Motorshow 2018. Timo Tuomiston City on vuosikertaa -89. Ranskalainen Mobylettemopo vuodelta 1961 on ollut samalla suvulla uudesta saakka ja on edelleen alkuperäisessä kunnossa
Unon omasta luukusta madallettu osa on vieläpä varustettu vaaksan korkuisella takalasinritilällä. Tämä euron Matra Bagheera oli yksi niistä helmistä; Vesa Virtanen sai heikkokuntoisen urheiluauton itselleen yhdellä lantilla, mutta sitoutui myös kunnostamaan auton hienoon kuosiin. COUPÉ-UNO Nastolalaisella Risto Haikolla oli käsissään nokan kautta ympäri pyörähtänyt Fiat Uno. Teemana brittiautot. Toinen näyttelyn teemoista oli Omistajien helmet. Suorasta pellistä naputeltu katon takaosa spoilereineen kiinnittää ensin huomion, kunnes katse siirtyy hullunkuriselta näyttävään takaluukkuun. Bussitunnelmaa löytyy myös sisätiloista, jotka ovat verhoiltu pitkälti koritehtaalta löytyneistä materiaaleista. Näitä valttikortteja pyöritellen syntyi ajatus tehdä Unosta tavallista Fiiua erikoisempi kulkupeli. Parhaaksi ajoneuvomuseoksi valittu Vaasan Autoja Moottorimuseo palkittiin tapahtuman yhteydessä. Teksi mieli lisätä, että kummalliset brittiautot. Museon aktiivijäseniä vasemmalta lukien: Harri Ala-aho, Jukka-Pekka Kangas ja Henry Wideroos. Oulaisen väki saapui esittelemään Veteraanikonepäivä-tapahtumaansa ja kuittasi parhaan kerho-osaston palkinnon. Hyvin näyttää Vesa lupauksensa pitäneen. Lopputulos hämmästytti ja ja etenkin kummastutti Lahden ympäristön kulkijoita 90-luvun puolivälissä. Muitakin korimuutoksia löytyy ja edestä tietenkin luukkulamput. Hienoja Fiateja ”myyntirivissä”: Panda, numerossa 8/15 esittelemämme Uno ja Ritmo, mutta ei mikä tahansa päristin vaan kaksilitraisella tuplanokkakoneella varustettu 130 TC, jonka takana pilkottaa harvinaiseksi käyneen Regata-mallin keula. Ensinäkemällä menee hetki ennen kuin auton edes tunnistaa Fiat Unoksi. Coupé-Uno on muuten myynnissä, eli jos mielesi tekee taatusti uniikkia ajopeliä, niin tästä se lähtisi! 79. Värisävy on linja-autoharrastajille tuttu Pukkilan Liikenteen keltainen. Ristolla oli myös mielikuvitusta sekä työpaikka linja-auton koreja valmistavassa Lahden Autokori -firmassa
Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Martini-teipattu ja turvakaarilla varustettu Lancia Delta HF Integrale on häjynnäköinen ilmestys museoautojen keskellä. Mikkelin Mobilistien järjestämä tapahtuma sujui leppoisissa merkeissä ja nähtävää riitti niin traktorimiehille kuin vanhojen ajopelien ystävillekin. Tämän vieressä moni pohti mistä autosta oikein on kyse. Harrasteparkin antia. Etualalla hienokuntoinen PV-Volvo ja vieressä Paavo Kokkosen ’64 Ford Zephyr 4. Erkki Hokkasen Kupla on vuosimallia -70 ja entisöity pari vuotta sitten. Mikkelin romppari Mikkeli, 28.4. Etelä-Savon harrastajat kokoontuivat huhtikuun lopulla Mikkelin ammattikorkeakoulun parkkialueelle esittelemään klassikkokalustoansa sekä myymään tallin perukoille kertynyttä rompetta. Harmaa-Fergu heinäkärryineen luo hauskasti kontrastia. 80 4/2018. Piristävä näky tällainen käytön jäljiltä oleva Mini. Tuulilasilla olevan infokyltin perusteella ’62 Austin 850 on 60–70-luvun Mini-miehen käyttöauto. Oikealta ohjattava kaunotar oli kurvaillut paikalle Mäntyharjulta. MG Magnette ’56 ei ole aivan arkinen näky tapahtumissa
Amerikanautorakentelun historian havinaa, lasikuituinen L88-scoop. Vieressä komea töllötin ajalta jolloin tehtaiden väripaletista löytyi muutakin kuin mustaa. Ei tullut muoviroskaa aikanaan kun autonhoitotuotteetkin pakattiin komeasti peltipurkkeihin. Jos Ariel Square Four on ennestään tuntematon laite, saattaa sellaisen lohko pistää miettimään millaisessa järjestyksessä sylintereiden pitäisi oikein olla. Kuinkahan monta tällaista aikanaan ruuvailtiin jenkkivehkeiden konepellille. 81. Rompetorilta entinen kevarikuski olisi voinut hankkia vaikkapa pientä laittoa vaativan MTX-Hondan, jolla olisi sitten aikanaan päässyt verestämään 80-luvun pärinämuistojaan. Kannettava yhdistelmälaite josta löytyi radion ja kasettinauhurin lisäksi oikein televisio
Moottorille oli tehty jonkin verrankin piristystöitä. Ylöjärven kaupunki on päättänyt ottaa Teivon alueen asumiskäyttöön ja siirtää raviradan Kolmenkulmaan Tampereen, Nokian ja Ylöjärven rajalle. VMPK:n kaksipyöräispainotteinen rompparikin veti huhtikuun aamun sateesta huolimatta rutkasti väkeä radalle. Hankkeen aikataulu on vasta suunnitteilla. 82 4/2018. Toivottavasti romukansakin saa vielä pari vuotta kokoontua Teivoon. Teksti: toimitus Kuvat: Mika Rassi Pirteän Raisun hinta oli 450 euroa. T eivon ravirata Ylöjärvellä on suosittu rompetoripaikka. Tampereen Ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtaja Matti Mahlamäki on todennut, että ainakin kahden seuraavan vuoden kisat ajetaan Teivossa. Teivon torilla Ylöjärvi, 21.4. Veteraanimoottoripyöräkerhon rompetorilla oli mukavasti vilinää, vaikka keli ei paras mahdollinen ollutkaan. Uusi omistaja löytyi monelle tarpeelliselle tai tarpeettomalle romppeelle. Voshodmoottoripyörän korjausopas ja muutamien kiinalaisten moottoripyörien ohjekirjanen irtosivat alle kympillä kappale. Muutaman vuoden kuluttua Teivossa ei kuitenkaan enää tehdä kauppaa eikä ravata
Raviradan jyräämisestä Jaakolla oli vissin kielteinen mielipide. Italialainen kevytmopo Fantic Lei on aina hauska näky. Myös juttua Jaakolla piisasi, eikä tarinoista tarvinnut maksaa mitään. 83. Mutta oli mies tehnyt jo aamusta hyviä kauppojakin. Pikkuvikainen harvesterin sylinteri ja raivaussahan moottori olivat vaihtaneet omistajaa. Ehkä tehdaskin luotti sen läntiseen vetovoimaan ja jätti varuiksi Riga-logon pois tankista. Vuonna 1986 esitelty Riga Delta -mopo on sen verran räleä peli ettei sitä heti itävehkeeksi arvaakaan. Muotoilu on jotakin pappamopon ja skootterin välimaastosta. Jaakko Anttolainen Nokialta oli tullut omien sanojensa mukaan pesemään ja tuulettamaan tavaroitaan. Mahtui motskarirompetorille muutama autonosakin. Tältä pöydältä sai sopivasti mukaansa iskarit niin ruotsalaisvalmisteisiin kuin vanhaan Mersuunkin
Tavara oli taattua etsittävää, löydettävää, tingattavaa ja ostettavaa. Klassikot-lehti on ollut mukana Jokimaan Rompetorilla niin kauan kuin tapahtumaa on Lahdessa järjestetty, ja Klassikoiden harrasteajoneuvoparkki on osoittautunut menestykseksi. Jokimaan Rompemarkkinat Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 84 4/2018. Irto-osien kohdalla voi tehdä todellisia löytöjä, sillä kaikki ei ole käytettyä purkuosaa. Uusi osa on aina uusi. Nämä Fiatin käyttämättömät mittarit olivat maahantuoja Autonovo Oy:n peruja. Tai ihan vain ihmeteltävää. Metallista, oikeasti Amerikassa valmistettua työkalupakkia ihaili harrastaja toisensa jälkeen. Myyntiruutuja riittää kentällä jokaiselle ja jos muutama konkari olikin jättäytynyt romppeineen tulematta, niin oli tänäkin vuonna myyjien joukossa muutama ensikertalainen. Tunturin Aqua-tiikeri herätti monessa nostalgisia muistoja, eikä 500 euron pyyntiäkään pidetty kovana. Lahti, 19.-20.5. 125 Specialin sekä 1100ja 1200-malleihin (’58-’60) sopivan nauhamittarin pyynti oli 150€. Satasen pyynti pisti jokaisen fordistin mietteliääksi. ’56-’57 Mossen takavalolasissa oli vielä 270 markan hinta ajalta, jolloin se kuului varaosaliikkeen perustavaraan
Metallista valetut SFläpyskät sopivat hienosti koristeellisiin arvoautoihin, varsinkin kun ne ovat vielä niin sanottuja Suomi-autoja kuten tämä ’64 Jaguar MK2. Hyvin vähän ajettu ja aina tallissa pidetty ’75 Marella esiteltiin Klassikot 6/09 -lehdessä. Heraldin Coupé-mallia ei montaa aikanaan Suomeen uutena tuotu. 85. Hyvin mahtui päähän, pois ei lähtenytkään niin helposti. Ihan oikea Amerikan traktori Allis-Chalmers B10 vuodelta -64. Moto Guzzin Galletto-mallissa toteutus on harvinaisen nerokas, tai no ainakin harvinainen. Tämä on yksi niistä harvoista tässä lehdessä esiteltävän yksilön ohella. Jos Corsair-mallista oli uutena löydettävissä hiukan Thunderbirdiä, niin Sierran muotoilu oli hyppy Taunuksesta tulevaisuuteen. Yksilö on ollut pitkään maassa, mutta vasta nyt liikenteessä. Traktorikauppaa hierottiin 800 euron kohdilla. Peräkärryn kyydissä leikkuri, takana nostolaitteet ja hinhapyörä työkoneille. Alfa Romeo 2600 Sprint-malleja on Suomessa oletettavasti neljä yksilöä, tämä erikoisesti oikeanpuoleisella ohjauksella. Mazda olisi nyt vailla uutta omistajaa. Minne skootterissa pitäisi varapyörä sijoittaa, ettei se olisi tiellä
Reitin varrelle oli järjestetty seitsemän tehtävärastia sekä matkarasti. Isosalon ajokkina palveli ’67 Ford Anglia. Matkalaisten taukopaikka löytyi Liakan Nuorisoseurantalolta, jonne kyläyhdistys oli hoitanut pientä purtavaa. Pisimmältä puolestaan paikalle saapui Juha Isosalo Muhokselta. Maalialueeksi oli valittu nostalgiaa huokuva Union Bar, nykyiseltä nimeltään Motelli Käpylä. Kuudenkymmenen kilometrin reitille lähti 26 ajoneuvoa. Tehtäviä rasteilla oli moneen lähtöön tikanheitosta välimatkan arviointiin. Yleisön suosikiksi nousi Kari Rimpisalon ’28 Reo Wolverine, ja parhaan ajoneuvo-asuyhdistelmän oli kehitellyt 15M-Fordilla ajoihin osallistunut Matti Maunu puolisoineen. kerran. Kilpailun voittajaksi julistettiin Donaulla kurvaillut Kari Arponen ja hopealle sompasi BMW-kuljettaja Kyösti Miettinen. T oukotaiwal-ajon reitti kulki Kemistä ensin Tornioon, josta matka jatkui Keminmaahan. Merilappilaisen harrasteajoneuvokerho Lounais-Lapin Euroautoilijoiden Toukotaiwal-ajot järjestettiin jo 18. Tarmo Hookana puolestaan muokkasi Cortinasta Crayford-jäljitelmän, jolla kurvaili tällä kertaa Tarmon tytär Veera Hookana. Ajotapahtuman jälkeen oli vuorossa palkintojen jako. 86 4/2018. Kolmanneksi suoriutui Noora Nurmikari Escorteineen ja nelossijan nappasi avo-Cortinalla reitin läpäissyt Veera Hookana. Toukokuinen taival Kemi-Tornio, 19.5. Teksti ja kuvat: Lounais-Lapin Euroautoilijat ry Crayford Auto Developments muokkasi avomalleja muun muassa Ford Cortinasta
Kisahenkisen vanhakoppaEscortin pellin alta saattaa löytyä ulkokuoren olemukseen täsmäävää tekniikkaa – tai ainakin näin voisi päätellä kojelaudan päällä pilkottavasta 5” kierroslukumittarista ja vaihtovalosta. Rovaniemeläisen Lauri Seppäsen valinta toukokuisen taipaleen läpivientiin oli Borgward Isabella TS vuosimallia 1959. Isabellan takana väriä tuomassa Arposen Karin Donau-paku. Yleisön suosikiksi nousi maukkaasti väritetty ja 90 vuoden kypsään ikään ehtinyt Reo Wolverine. Jos tapahtumassa olisi palkittu raskain ajokki, pystistä olisi kamppaillut tämä kaksikko. 87. Hopeanvärinen Corolla liikkui oululaisen Jukka-Pekka Haatajan ohjastamana ja valkokylkirenkailla koristeltu 1200L-Lada taas kuuluu torniolaiselle Hannu Kantolalle. Etummainen Sisu on vuosimallia -77 ja taaempi samanmerkkinen on tasan kymmenen vuotta tuoreempi. Tuttuakin tutummat takavuosien arkiautot
Vaaleansininen B-Kadett kävisi varustelunsa puolesta vaikka asuntovaunun veturiksi, joskin 1100-kuutioinen pata tasoittaisi matkantekoa ainakin telivaunun kanssa. Pari urheiluautoakin mahtui mukaan; vihreä Z-Datsun ja keltainen De Tomaso Pantera liikkuvat normaalisti Tornion katukuvassa. Matti Maunun hienokuntoinen ja mukavan värinen Ford Taunus 15M tarjosi yleisölle silmänruokaa. Auton pellin alla säksättävän V4-koneen äänet saavat satunnaisen ohikulkijan höristämään korviaan – sen verran harvinaisiksi ovat nämä sävelet käyneet. Tasaiset maantiet ja kaunis keli suosi Pyhimys-Volvolla reissaavaa, mutta kunnon takatalvi olisi antanut Land Rover -kuskille tilaisuuden näyttää missä ja miten mennään. Neliovisen Cortinan 50-vuotisjuhla osui tälle vuodelle. Ajotapahtumaan osallistuvat ajokit herättivät huomiota missä vain liikkuivatkin. Vitivalkoisella perheautolla tehtävärastilta toiselle kaasutteli Noora Hookana. 88 4/2018 Toukotaiwal 2018. Opelin ohjaimissa sompaili Matti Kallinen Kemistä
PULSTAR: Pulssisytyttimille pienempi kulutus, parempi teho, puhtaammat päästöt. HICLONE: Pyörrekiihdytin parantaa moottorin sylinterintäytöstä, lisää tehoa ja kiihtyvyyttä, vähentää kulutusta. Uusimman teknologian Nanodrive-öljyt tämän päivän autoihin. Saatavana valmiina moniin autoihin. Kysy myös Colortune-testitulppaa lasi-ikkunalla. RESURS: Moottorin ja voimansiirtolaitteiden kunnostusaine toimii osia purkamatta, Vähentää kitkaa, pienentää kulumista, parantaa taloudellisuutta. TULOKSET PUHUVAT NYT! EVANS: Vedetön jäähdytysneste, kiehuu vasta 180º C, ei jäädy, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. MC1600: Monikäyttörasva jarruihin, kestää lämpöä, ei jähmety pakkasella, ei vahingoita kumiosia, kestää vesija suolasumutusta. GASTESTER: Pakokaasutesteri kaasuttimien säätöön ja testaukseen. TRAKRITE: Edulliset pyörien suuntauksen testauslaitteet. Tilaa tuotteet www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää: kurki-suonio@kolumbus.fi tai +358 50 523 8951 KAASUTINEXPERTTI ONNITTELEE 10-VUOTIASTA KLASSIKOT-LEHTEÄ! Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. MC1000: Metallia pinnoittava rasva laakereille ja liukupinnoille. ITG: Öljyttävä avosoluvaahtosuodatin on pestävä. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Voidaan teettää mittojen mukaan. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Harrastajaystävällinen hintataso. MILLERS OILS: Aikakauden vaatimusten mukaiset yksiasteöljyt ja moniasteöljyt klassikkoajoneuvoihin. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.
Pikku-Fiatien vauhdittajista se vähemmän tunnettu oli Giannini, joka tarjosi valmiita virityspaketteja muun muassa 126-malliin. Klassikkoautoharrastajan silmin kiinnostavinta oli kuitenkin merkkikerhojen osastot, jossa näytillä oli pääosin arkisempia klassikkoautoja. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Paikallisen Auto Moto Club Veicoli del ’900 -kerhon osaston erikoisuus oli Siatan korittama Fiat 850, jonka mallinimi on kivan keväinen Spring. Napolin Mostra D’Oltremare -tapahtumakeskus sai toimia näyttelypaikkana kun esillä oli kaikkea mahdollista ajoneuvoihin liittyvää. ... Kyllä, tämä on italialainen versio... Tuttu Austinmalli, mutta perässä lukee Innocenti. 90 4/2018. Ei, se ei ole Volkkarin Thing, vaikka niin luulisi. Tai onhan se tavallaan, mutta Italiassa tätä ”söpöliiniä” myytiin nimellä Pescaccia. Järjestöjen, maahantuojien, kauppiaiden ja korjaamoiden osastojen lisäksi ihmeteltävänä oli näytösajoja sekä tottakai kymmeniä Ferrareita. Motor EXPERIENCE EXPO Napoli, Italia, 11.-13.5. Ja kättä ylös ketkä tunnistaa automallin. ja samasta syystä Minejä on Italiassa paljon, kaikki paikallista valmistetta
klo 9 VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) KANAVA-AJOJEN ILMOITTAUTUMINEN ALKAA KLO 8 Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut 29.7. 013-222 222) palvelee niin T-Fordin kuin nykyautojenkin väriasioissa Ylämyllyn Välikankaalla. www.automuseo.info Näytteillä yli 300 ajoneuvoa: Henkilöautoja, kuorma-autoja, traktoreita ja moottoripyöriä. Hirvonen Oy (p. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. 64 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus ARVO 14 90 Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI!. 20 juhlavuosi Vuoden atomuseo 2017 MYLLYN VANHAT AUTOT A U T O M U S E O YLÄMYLLYNTIE 87, 80400 YLÄMYLLY Sisä-Savon Mobilistit 0442 831 821 M in tii Kulttuur ’päevä Kerkonk k 28.7.2018 Kerkonk k 28.7.2018 ® Liput 8 € Alle 16-v € Alk. Avoinna 16.6 19.8.2018 klo 11.00 17.00 (juhannusaattona sekä juhannuspäivänä suljettu). VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) KANAVA-AJOJEN ILMOITTAUTUMINEN ALKAA KLO 8 Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Vanhat kulkuneuvot ja koneet käytössä ja kulussa, paikoillaan ja näytillä Aluep s vuotta 25 www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. Tiedustelut 040-556 8830 tai 0400-513 110 Autoväri K. Museo sijaitsee Liperin kunnassa Honkalammella, noin 13 km Joensuusta Kuopion suuntaan. Liput aikuiset 6 €, opiskelijat, varusmiehet, eläkeläiset 4 €
Talon isännän vävypoika on poikennut vierailulle farmari-Rekordillaan. Kuvat: Vuorenmaan perhealbumi Volgan ja perhe on lähdössä automatkalle Turkuun. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa 92 Fotoalbumi 4/2018. Joskin sivuhuomautuksena mainittakoon, että perheen autoista näille sivuille mahtuu vain murto-osa. Vaan kun aikaa kuluu vuosia ja vuosikymmeniä, niin autoista innostuneen isännän pihassa ehtii vierailla monenmoista kulkupeliä. Oheiset kuvat ovat kaikki saman talon pihalta otettuja, ja ne tarjoavat mukavan katsauksen siitä, kuinka kalusto on vaihtunut 60-luvun alusta lähtien. Liekö ryhdikkäänä poseeraava joukko tullut Mossella juuri jostakin kaukaa. Patalantie 16 Y hden perheen omakotitalon pihalle ei montaa autoa kerralla mahdu, varsinkin jos talo sijaitsee taajama-alueella. Matkan pölyt pestään pinnasta ennen kotiinlähtöä. Ennen reissua auto siivotaan perusteellisesti. Ainakin auto on sen verran kurainen että näin voisi päätellä. Wartburgin teknisiä ongelmia ratkoessa on mennyt tupakkia ja miestä väkevämpää
Kuvan kuskilla taitaa kuitenkin olla vielä jokunen vuosi aikaa ajokortti-ikään. Pellin alla viritetty 289 ja manuaalivaihteet. Ford Fairlane vuosimallia -66. Vanteet ja kuraläpät on valittu aikakauden terävimpien trendien mukaisesti. Ei riemulla rajaa kun Mossella ajaa. Kuplavolkkari on ollut suosittu ajopeli vuosikymmenestä toiseen. Tälläkin pihalla niitä on vieraillut lukuisia, osa alkuperäiskuntoisia ja jotkut hiukan piristettyjä. 93. Näinköhän tässä ollaan liimaamassa myynti-ilmoitusta B-Kadetin sivuikkunaan. Pitkä tukka, ruskea nahkarotsi ja maahan saakka ulottuvat lahkeet
94 Fotoalbumi 4/2018. Sinisen Mazdan vieressä vanha Fairlane. Autointoilijoiden suvussa pienimmillekin on järjestetty nelipyöräinen kulkupeli. Tummanvihreä nappisilmä-Lada näyttää olleen melko tuore laite kuvanottohetkellä. Mihin lie Peugeot 504:n kilvet jääneet. Saab 99:n ikkunat ovat jäässä syksyn ensipakkasilla. Liekö etupiha aivan täynnä autoja kun takapihallakin on kolme ajopeliä ja matkailuvaunu. 70-luvun muotivärejä ja trendivaatteita. Neliovinen Valiant taisi seuraavan omistajan käsissä muuttua kaksioviseksi. Pikkumies on päässyt kokeilemaan miltä tuntuu istua enduro-Kawasakin kyydissä. Ajokengät ovat unohtuneet mutta muuten vermeet näyttävät oikein uskottavilta
Retkeilyvarusteinen junakeula oli varmasti hienompi sisältä. Taaempana pihatielle kaartava Saab lienee ollut tuohon aikaan uudenkarhea laite. Rättäreitä Patalantie 16:n pihalla on näkynyt aivan viime vuosinakin. Kuva on otettu kesällä -87. Jossakin vaiheessa pihalle pystytettiin kylmä peltitalli, jossa kelpasi askarrella vaikkapa VWbussin ruosteongelmien parissa. Iso ja komea amerikanauto on pikkumiehen mieleen. Pihaan kurvaa mies komealla Mersullaan. Tämä Dyane on kuvattu kuitenkin 80-luvulla. Oldsmobile oli talossa pitkään ja vuosien aikana siihen tehtiin pientä remonttiakin. On se herkkua kun pikkumiehellä on tutkimuskohteissa valinnan varaa. 95
Kuvat: Klassikot Suorituskykyinen, hyvin harvinainen erikoismalli ja hyvä omistajahistoria näkyi huutokauppahinnassa. Tämän jo uutena Kinnusen käyttöön muokatun auton harvinaislaatuisuutta lisää, että sen tiedetään olevan toinen vain kahdesta 2.7 RS -yksilöstä, jonka lokarit pullistettiin leveämmille renkaille sopiviksi. Vaikka yksilö suorituskykyinen onkin, se rakennettiin Kinnusen toiveiden mukaisesti siviilikäyttöön sopivaksi, eikä sille ole kirjattu legendaarisia taisteluvoittoja nimekkäistä kilpailuista. Kinnusen kevytsarjalainen Porsche 911 Carrera RS 2.7 Lightweight ‘73 T oukokuun puolivälissä RM Sothebyn autohuutokaupassa Monacossa omistajaa vaihtoi koko joukko mielenkiintoisia klassikkoautoja, joista suomalaisharrastajan silmin ehdottomasti kiinnostavin oli Leo Kinnusen Porsche. Tarkempi esittely tästä mielenkiintoisesta autosta löytyy Klassikot 7/13 -lehdestä. 96 Marginaalista 4/2018. Nyt matkamittarin kilometrit ovat tuplaantuneet, mikä sekin on edelleen varsin vähän. Tämän lisäksi yksilö on ainut leveällä takaspoilerilla jo uutena varustettu aikakautensa RS, sillä tuolloin Porschen kilpakuljettajana toimineen Kinnusen kerrotaan olleen kehittämässä tätä myöhemmin 911-malleissa käyttöön tullutta spoilerimallia. 911 RS Porschen hinta kipusi palkkioineen 1 242 500 euroon. Ehkä juuri siviilikäyttö pelastikin auton poikkeuksellisen hyvässä alkuperäiskunnossa; yhdeksässä vuodessa Kinnusen käytössä autoon kertyi vain 32 000 kilometriä
Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! 140 -72-74 kangasmattosarja eri väreissä KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. 2 viikon välein). 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • RIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. www.freetechnics.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin Puh. Tervetuloa! Lisätiedot Mauri Suominen 050 527 0802 www.kuhmonmobilistit.fi KUHMON MOBILISTIEN 10-VUOTISJUHLANÄYTTELY KLASSIKKO TUOTTEET Esim. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi www.v-palvelu.. verhoiluja tiivisteosia. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... www.klassikot.?. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. Vakioja viritys-kaasuttimet sekä osat www.facebook.com/ klassikot Kun muutat, kerro myös meille. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 0400-911356 info@freetechnics.. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. LIEKSA, Kuhmonkatu 32, Riveria 8.-10.6.2018 KUHMO, Urheilukeskus 20.-22.7.2018 NURMES, Hyvärilä 10.12.8.2018 Aukiolot kaikissa tapahtumissa pe 12-18, la 9-18, su 9-15
4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Supermarket.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Finnjet – itämeren superkulkija 248 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Sireenejä ja sinivilkkuja Pelastusajoneuvoja Suomessa, 200 sivua. 37 90 37 90 37 90 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. Kaupan päälle avaimenperä. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Vanhat Koneet lippalakki Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Kaupan päälle avaimenperä
06 K ori Kaksiovinen coupé-mallinen teräskori. Uutuudessa on pieniä eroavaisuuksia varusteissa, mm. Etuvetoinen coupé on usealla tavalla kiinnostava erikoisuus – ja myös edullinen ostos. Piti ruveta kilpailemaan eurooppalaisia ja japanilaisia vastaan heidän omilla aseillaan. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 11,4 s, 0-402 m: 18,2 s. 1989 Customja Limited-versioiden rinnalle tulee Gran Sport. GM asetti keskikokoisen auton suunnittelupanokset koodinimen GM10 kohdalle. Viimeinen oli suunnattu urheilullista vaihtoehtoa hakeville, Oldsmobilella kosiskeltiin perinteistä amerikkalaisasiakasta ja Buick viriteltiin erikoisen luksusauton suuntaan. Neliovinen korimalli tulee coupé-mallisen rinnalle. 04 Voimansiirto Neliportainen automaattivaihteisto, vaihteenvalitsin rattipylväässä. 1980 -luvulla amerikkalainen autoteollisuus oli tullut pisteeseen, jossa sen oli pakko uudistua. Takana erillisjousitus poikittaisella lehtijousella, putki-iskunvaimentimet ja kallistuksenvakaaja. Sen sivuilta tuijottavien ajovalojen matalaa profiilia korostavat niiden jatkeena olevat, reilusti sivulle taipuvat vilkunlasit. 09 Valmistusmäärä Vuoden 1988 Buick Regal -mallia valmistettiin 129 997 kappaletta. alumiinivanteet ja erilainen listoitus. Valmista tuli kuuden vuoden ponnistelujen jälkeen, kun mallivuodelle 1988 esiteltiin kaksioviset Buick Regal, Oldsmobile Cutlass Supreme coupé ja Pontiac Grand Prix. Peliliikkeitä tehtiin kiivaaseen tahtiin. 1990 Lisäpuhtia on nyt mahdollista hankkia ruksimalla optiolistasta 3,8-litrainen kuutoskone. 07 Mitat Pituus 488 cm, leveys 184 cm, korkeus 135 cm, akseliväli 273 cm. Uuteen aikaan Kolmannen sukupolven Buick Regal on yhdistelmä amerikkalaista luksusta ja eurooppalaista ajettavuutta. Huippunopeus (rajoitettu) 185 km/h. Varustevaihtoehtoja on tarjolla kaksi, moottoreita vain yksi. Levyjarrut joka pyörässä. Iskutilavuus 2,8 litraa (poraus 89 mm, isku 76 mm), teho 125 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 220 Nm. Tuleva klassikko Buick Regal Limited 100 04/2018. Sylinteriryhmä valurautaa, sylinterikannet kevytmetallia, työntötangot, 2 venttiiliä / sylinteri, polttoaineen suihkutusjärjestelmä. Buick on ilmiselvästi amerikkalaista suunnittelua mistä tahansa suunnasta katsottuna. Vuonna 1982 käyntiin polkaistun projektin tarkoituksena oli valmistaa moneen käyttöön taipuva moderni pohjalevy. Niinpä se on joka puolelta mukavaa katseltavaa, jos sattuu pitämään amerikkalaisesta tyylistä. 01 Merkki ja malli Buick Regal Limited 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Kuusisylinterinen v-moottori edessä poikittain. Auton keulailmettä hallitsee merkin perinteisiin nojaava pramea maski. 05 Alusta Edessä joustintuet, kallistuksenvakaaja ja hammastanko-ohjaus. Amerikkalaiseen makuun Ulkonäöstä ei voi erehtyä. Sivusta katsottuna Regal on jännittävästi muotoiltu, ja se näyttää pienemmältä ja siTeksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1988 Etuvetoisen Buick Regalin ensimmäinen mallivuosi
Limited poistuu valikoimista. 101. 1994 Customiin tulee ABS-jarrut vakiovarusteeksi, muihin sähkölasit ja matkustajan turvatyyny. 1993 Kasvojenkohotus tuo uutta ilmettä, ja automaattivaiteisto päivitetään sähköisesti ohjatttuun versioon. 1992 Aikaisemmin maksullisena lisävarusteena ollut lukkiintumaton jarrujärjestelmä tulee vakiovarusteeksi muihin paitsi Custom-versioon. Amerikanautoille tuttuun tapaan Regalin voimalinja on viritetty niin, että pieni kaasunpainallus saa auton rivakasti liikkeelle. Buick Regal nostattaa hymyn huulille, vaikka veto onkin edessä ja pellin alla mouruaa kasin sijasta veekuutonen. 2,8-koneen teho kasvavaa
Näinköhän kukaan haluaa pujottautua sillä tavalla turvavöiden ali autoonsa. Etuosan erikoisuutta lisää valonheittimien eteen nousevat suojat, joiden myötä ilme muuttuu entistä enemmän loistoautomaiseksi. Kolmannen sukupolven Chrysler LeBaron irtoaa käytettynä todella halvalla, ja mallistosta löytyy Regalin kanssa kilpaileva kaksiovinen coupé. Mallivuoden 1996 Regalin taru ei olekaan lopussa, vaan tuotanto ja myynti jatkuu jonkin aikaa. Kun oven sitten avaa, vyöt roikkuvat pitkinä liinoina avoimen oven takaosasta kiinnityspisteeseensä. Turvavyön solki voi olla koko ajan kytkettynä. Korimuodot piirtänyt ryhmä on onnistunut säilyttämään tyylin myös takaosassa. TOINEN VAIHTOEHTO CHRYSLER LEBARON COUPÉ Valmistusvuodet 1987–1995 Teho 102 hevosvoimaa (2,5-l vapaastihengittävä -87) Suorituskyky huippunopeus 175 km/h Hinta uutena ei hinnoiteltu Suomessa Yhdysvaltain automarkkinoilla mallistot on jaettu eurooppalaisesta näkövinkkelistä katsottuna monipuolisemmin ja useammalle kohderyhmälle. 3,8-litrainen moottori saa 35 hevosvoimaa lisää. Kuusisylinterinen versio tuli monen muun uudistuksen myötä mallivuodelle 1990, jolloin auto kehittyi modernimpaan mutta myös tylsempään suuntaan. Valtaosa luksusautoista on tietysti arvokkaita. 1997 Seuraajamallin valmistus ja markkinoille tulo takkuaa. 30-vuotiaan Regalin hintatasolle laskeuduttaessa vaihtoehdot vähenevät mutta eivät sentään lopu. Regalin alusta on viritetty eurooppalaiseen makuun, mutta sisätilat ovat väärentämätöntä amerikkaa rattivalitsimineen ja sohvapenkkeineen. Etupenkin istuinosa näyttää siltä, että vöitä on enemmän kuin tarpeeksi. 1995 Turvatyynyjärjestelmä uusitaan ja saman päivityksen yhteydessä sisusta nykyaikaistetaan. Buick Regal on luokiteltu henkilökohtaiseksi luksusautoksi (personal luxury), joten sopivaa vaihtoehtoa kannattaa katsoa tämän luokituksen alta. Sohvamainen penkki onkin kolmelle tarkoitettu. Ensi yrittämällä tulee automaattisesti vetäneeksi ovenkahvaa kuin se olisi saranoitu pitkältä sivulta, ja hetkeksi tulee tunne, että jotain on mennyt rikki. Pitkään oveen on kiinnitetty automaattisiksi mainostetut turvavyöt. Piirre on kaiketi osunut mainoskuvaajankin silmään aikoinaan. 1996 Kolmannen sukupolven Buick Regalin viimeinen mallivuosi. Renkaiden ja lokasuojan kaarien väliin jää tarpeettoman paljon ilmaa. LeBaronin virtaviivainen kori on Buickin tavoin hyvin amerikkalainen – varsinkin alkuvuosien kromimaskilla varustettuna. TaTuleva klassikko Buick Regal Limited 102 04/2018. Kuuden hengen auto viidelle Ovi aukeaa erikoisesti pystyasentoon asennetusta mutta kuitenkin alareunasta saranoidusta kahvasta. Sekä edessä että takana on istumapaikat turvavöineen kolmelle, mutta Suomessa auto on rekisteröity viidelle. rommalta kuin todellisuudessa onkaan. Ajossa kaikki tuntuu oikein miellyttävältä, vaikka peli on kohta museoiässä ja kaikin puolin käytetyn näköinen. Joissakin vanhoissa mainoskuvissa auto onkin selvästi vakiomallia matalampi. 1980-luvun LeBaron on varustettu nelisylinterisellä koneella, ja tarjolla on 2,2ja 2,5-litraiset versiot turbolla tai ilman
103. Jos on sellaisen päättänyt itselleen hankkia, joutuu joko hyväksymään myyntiin putkahtavan yksilön sellaisenaan tai jäädä kärsivällisesti odottelemaan seuraavaa. Tässä hintaluokassa koneremonttia tuskin on taloudellisesti järkevää tehdä, varsinkin jos muutakin puuhastelua on luvassa. Toisaalta valmistusmäärä yhden vuosimallin osaltakin on liki 130 000, ja jos kaksi sisarmallia lasketaan yhteen, päästään jo yli tuplasti tuohon lukemaan, eli käytetyn osan löytymiselle on kuitenkin edellytykset olemassa. Moottorin tai voimansiirron, nivelien tai muiden kulutusosien kohdalla ei tarvitse siis olla erityisen huolissaan. Vaikka autoja välillä myynnissä onkin, kahden ilmaantuminen markkinoille samanaikaisesti on jo tavaton poikkeus. Jo kaksi vaihtoehtoista varustetasoa Custom ja Limited eroavat toisistaan merkittävästi. Ruoste ei valmistusmaata katso, joten happamat paikat löytyvät lokasuojien liepeiltä, alustasta ja koteloista. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Etuvetoinen Buick Regal on kotimaan markkinoilla harvinainen laite. Regal-malliin varta vasten räätälöityjen osien kanssa tilanne voi olla toinen. Amerikkalainen auto väsyy hieman eri tavalla kuin eurooppalainen tai japanilainen. Autoon on ollut tarjolla myös runsaasti lisävarusteita ja vaihtoehtoisia osia, jolloin juuri oikeanlaisen purkuosan löytyminenkin voi olla konstikasta. Sähköviat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, joten kaikki toiminnot kannattaa testata ja miettiä samalla, kuinka paljon haluaa nähdä vaivaa sen eteen, että saisi kaikki toimimaan. Omalaatuisesta ulkonäöstään huolimatta Regal koostuu pitkälti sellaisista osista, joita on käytetty monissa muissakin GM:n tuotteissa. GM:n kuutoskone ja automaattivaihteisto ovat kestävän maineessa, mutta huolellinen koeajo kannattaa silti tehdä
Kaupunkipyörityksessä rivakalta tuntunut voimalinja paljastaa toisen luonteensa viimeistään kun lähtee maantienopeuksissa ohittamaan edellä ajavaa. Muoviperäinen avain oli muuten 80-luvun Jenkkilässä kovin eurooppalaishenkinen tuulahdus. kaistuimellakin on vyöt kolmelle. Hetken kuluttua kierrokset laskevat. Auto on ajossa edelleen hyvin amerikkalaisen oloinen. Kuvien yksilön moottoritila on ollut pesemättä varmuudella vuodesta 1992. Vaihteenvalitsinkin on ohjauspylväässä. Regal ei ehkä yllä aivan parhaiden eurooppalaisten tasolle ajoominaisuuksien puolesta. Se tuntuu voimakkaalta ja höyhenenkevyeltä, vaikka todellisuudessa massaa on reilusti ja tehoa vaatimattomasti. Mutta tunnelmasta on vaikea olla pitämättä. Likakerroksen alla lymyää vanhaan työntötankotekniikkaan nojaava mutta alumiinikansilla ja ruiskutekniikalla päivitetty 2,8-litrainen kuutoskone. Kori on muotoilultaan tasapainoinen, ja linjakkaat muodot saavat auton näyttämään todellista pienemmältä. Mutkaisella tieosuudella vaikutelma muuttuu, ja auto ei tunnukaan niin amerikkalaiselta. Istuimet ovat verhoilultaan ja muotoilultaan hyvin amerikkalaistyyliset, samoin digitaalisella nopeusmittarilla varustettu kojelauta ja oviverhoilut. Suomessa auto on kuitenkin rekisteröity viidelle, vaikka se Amerikassa on tarkoitettu kuudelle hengelle. Erityisen hienoa on, että perinteisestä jenkkityylistä ei ole tingitty tuumaakaan. GM:n tarkoituksena oli tuoda amerikanauto samalle viivalle eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa, ja jollain tasolla siinä on myös onnistuttu. Ainakaan tosi-tvohjelmista tuttuja amerikkalaishahmoja ei saa näille istuimille mitenkään sovitettua neljää enempää. Sisätilat eivät kuitenkaan ole erityisen avarat. Ohjausta moni jenkkipirssiin tottumaton moittisi ylitehostetuksi, mutta auto reagoi ohjauspyörän liikkeisiin täsmällisesti ja nopeasti. Tuuman madallus parantaisi ulkonäköä entisestään. D-asennoista ensimmäinen käyttää kolmea ensimmäistä pykälää, ja toinen ottaa mukaan myös neljännen vaihteen. Konepellin alla majaileva 2,8-litrainen V6-moottori jyrähtää käymään korkeaa tyhjäkäyntiä. Mutta jotakin ideaa kokonaisuudessa vaikuttaa olevan. Ainakaan pehmoisella sohvapenkillä istuessa ei rohkene alustarakenteen rajoja kokeilemaan. Jämäkkä alusta Jahka pitkä ovi on saatu vedettyä kiinni ja kummalliset turvavyöt kytkettyä, on aika kiertää muoviperäistä avainta virtalukossa. Ajossa kaikki tuntuu oikein miellyttävältä, vaikka peli on kohta museoiässä ja kaikin puolin käytetyn näköinen. Tuleva klassikko Buick Regal Limited 104 04/2018. Jousitus on jämäkkä, auto ei kallistele liikoja, ja jarrut tuntuvat peräti hyviltä. Ei muuta kuin rattivalitsimen viisari osoittamaan toista d-ikonia ja jalka pois jarrulta
Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. 03-2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. • Puhelimitse: puh. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee
Fiat Ritmo 130 TC Abarth ja VW Corsar. Vauhtivehkeitä ja kulkimia kiireettömille Elokuun numeron autoesittelyiden joukosta löytyy mm. Klassikot 5/2018 ilmestyy 2.8.2018 Seuraavassa numerossa: 106 4/2018. Lisäksi tutustumme Eero Kumannon upeaan pienoismalliin Casa Finlandia CF-100-huoltoasemarakennuksesta
4/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 4 • PA L VK O 20 18 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 18 00 4 Viipale mediat HARRASTAJA: Rättäristi Ammi Koivisto KESÄREISSU: Saabilla Saab-kokoontumiseen TULEVA KLASSIKKO: Etuvetoinen Buick Regal 10 8 SI VU A! KYNÄÄ SÄÄSTÄMÄTTÄ GIOVANNI MICHELOTTI 04 /1 8 DK W F1 02 ’64 • Isu zu Flo ria n De lux e ’71 • Pe ug eo t 205 La co ste ’86 • Triu m ph He rald Co up é ’59 • VW Gro ssr au m -K ast en wa ge n ’62 • Vo lvo 740 GL E ’87 VUOTT A KANSANKUPEE TRIUMPH HERALD COUPÉ ’59 TOUKOTAIWALAJOT + 5 MUUTA TAPAHTUMAA Maijan & Sarin Retkiauto