36 84 80 -1 90 3 • PA L VK O 20 19 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 19 00 4 Viipale mediat PELTIEN SILITYSTÄ: Museoauton lommonoikaisu TULEVA KLASSIKKO: Škoda 120 LS ’88 KAMERA KIERTÄÄ: Kevään tapahtumat LASSE SIVUNEN HARRASTAJAN PAKEILLA Retkiwarpunen ALFA ROMEO SPIDER 2.0i ’90 4/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 04 /1 9 Alfa Ro m eo Sp ide r ’90 • Citr oën GS X3 ’80 • Saa b 900 Tur bo S Ca brio let ’91 • Toy ota Cro wn Su per Salo on ’86 • W artb urg 311 Ca m pin g-L im ou sin e ’59 Wartburg 311 CampingLimousine ’59 SAAB 900 CABRIOLET ’91 AVOAUTO SUOMESTA
Klassikot 5/2019 ilmestyy 1.8.2019 Seuraavassa numerossa: Kesäautoja 99. Lisäksi seuraavan numeron sivuilta löytyvät tuttuun tapaan kattavat kuvaraportit alkukesän tapahtumista ympäri Suomea. Tanjan karavaanariharrastuksen ohella luomme katseet hienoon coupé-Bemariin ja Juuso Palosaaren 80-luvun Mazdaan. Mikä olisikaan mukavampi kesäinen reissuyhdistelmä kuin Kuplavolkkari ja sen perään kytketty Teiwi-vaunu
Harrastajia ja myös kilpailijoita on valtava määrä, ja heistä ylivoimaisesti suurin osa on asiasta innostuneita aivan tavallisia työtätekeviä ihmisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viimeisimpiä eteenpäin vieviä askeleita otettiin, kun Lahti lähti sijoittamaan rataprojektiin omien yhtiöidensä kautta. Tämänkin faktan voi tarkistaa helposti pienellä vaivannäöllä. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Otetaan ensin tarkasteluun perusasia eli moottoriurheilu. TILAAJAPALVELU Puh. Mikään ei kehitä tekniikkaa yhtä tehokkaasti kuin sota ja moottoriurheilu. Näistä kannatan jälkimmäistä. Joitakin lajeja varten vaaditaan siihen varta vasten rakennetut puitteet, osa suorituksista taas hoidetaan suljetuilla tieosuuksilla tai maastossa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Rataprojektin läpivienti tämän päivän Suomessa on mitalin arvoinen suoritus – tällaisen hankkeen vastustajista ei ole pulaa toisin kuin riskejä ottavista tekijäihmisistä. Wikipediaa vilkaisemalla oppisi heti, että edellä mainittujen lisäksi lajeja on paljon – aina taloudellisuusajosta lähtien. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3 Pääkirjoitus. Mutta tietysti on se moottori, joka pitää pahaa ääntä ja saastuttaa. Koulutettujen ja hyvässä asemassa vaikuttavien ihmisten argumentit eivät kuitenkaan olleet aivan sillä tasolla, jota samat henkilöt vaativat muilta eri asiayhteyksissä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Osa harrastajista on myös kovia lenkkeilijöitä, jalkapallon pelaajia, nyrkkeilyharrastajia ja niin edelleen. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Voimanlähteen lisäksi jakolinjaa ruumiillisen ja moottorivempaimilla suoritetun urheilun välistä ei löydy, samankaltaisuuksia senkin edestä. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Monen korvaan moottoriurheilun ääni on peräti hienoa kuultavaa. Koko planeetan MM-sarjaa kiertävät Formula 1ja WRC-kuljettajat taitavat mahtua kerralla paikallisliikenteen linja-autoon. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Vastalauseiden pääpaino oli eettisessä pohdinnassa siitä, voiko vihreäksi itseään värittävä kaupunki tukea moottoriurheilua. Sen ansioista tiellä liikkuminen on muuttunut kiistatta turvallisemmaksi ja myös taloudellisemmaksi. Moneen lähtöön M oottoriurheiluväen iloksi Kymiringillä päästään pian tositoimiin. Moottorit saastuttavat kyllä ilmaa, mutta minkä tahansa urheilutapahtuman päästöistä valtaosa syntyy muista kuin kisavälineistä. Moottorivempeleillä kisaaminen on myös meidän kaikkien etu. Kuultiin puheenvuoroja formuloiden päästöistä ja rallin järjettömyydestä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tämän joukon vetäminen jokaiseen moottoriurheilua sivuavaan keskusteluun viittaa mielestäni siihen, että kritisoija ei ole ottanut selvää perusasioiden alkeistakaan. Päästöjä syntyy kaikista urheiluharrastuksistakin: yksityisautoilu ei ole vähentynyt, ja harva vaeltaa ladun varteen tai kuntosalille lihasvoimin. Ja jos joku otaksuu, että konevoimin kisatessa ihmisen fysiikka pääsee helpolla, kannattaa käydä kokeilemassa vaikkapa motocrossia. Sekään ei tapahtunut ilman sinnikästä vastarintaa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
16 Wartburg 311 Camping-Limousine s. 30 Alfa Romeo Spider. 74 Kakkostien rompetori AJONEUVOT 16 Wartburg 311 Camping-Limousine ’59 Heikki Jousi etsi itselleen coupé-mallista 311-Wartburgia projektiksi. Tälle vuodelle näyttelyä oli laajennettu moneen suuntaan. Tutustumme avokorin vaiheisiin ja Vesa Pohjalaisen upeassa alkuperäiskunnossa säilyneeseen yksilöön. 74 Rompetori, Leppilampi Kakkostien varressa järjestetty pieni rompetoritapahtuma keräsi seudun harrastajat samalle tontille. TAPAHTUMAT 62 American Car Show, Helsinki Amerikanautoharrastajan kausi alkaa pääsiäisenä Helsingin Messukeskuksella. 30 Alfa Romeo Spider ’90 Hankintaan ja ylläpitoon liittyvät kulut suhteessa avoauton käyttöasteeseen saattaa torpata unelman toteutumisen paisi jos ostaa kimpassa. 24 Citroën GS X3 s. Tässä numerossa 4 4/2019 s. s. 62 American Car Show s. Niiden lisäksi nähtiin runsaasti hienoja vehkeitä niin halleissa kuin pihan puolella. 36 Saab 900 Turbo S Cabriolet ’91 Avokattoinen Saab on pala suomalaista autonvalmistushistoriaa. Harrasteparkkikin täyttyi autoista. 72 Rompetori, Rauma Äijänsuon markkinoilla kaupiteltiin kaikkea autoista kirpputoritavaraan. 44 Toyota Crown Super Saloon ’86 Suuri ja mukava Crown Super Saloon esiintyi Korpivaara Oy:n hinnastossa viimeistä kertaa vuonna 1986. 36 Saab 900 Cabriolet s. Kohdalle osunut erikoisuus kuitenkin muutti alkuperäiset suunnitelmat. Yksi kuudesta tuolloin myydystä löytyy Jani Pitkäsen tallista. 44 Toyota Crown Super Saloon s. 66 Classic Motorshow, Lahti Lahden tapahtuman teemoina olivat urheiluautot sekä sporttiprätkät. 72 Äijänsuon markkinat s. 24 Citroën GS X3 ’80 Uudestakaupungista löytyy erikoinen Citroën GS:n X3sporttiversio
78 Päijät-Hämeen Mobilistien rompetori, Lahti Jokimaan raviradalla pidetty tapahtuma osui kelien kannalta kevään upeimpaan viikonloppuun. 60 Peltien silittelyä s. 56 Ammattikatsoja muistelee s. 90 Marginaalista Saksassa huutokaupattiin sveitsiläisvalmisteinen erikoisuus Monteverdi 375/4 Sedan. 60 Peltien silittelyä Vanhankin auton lommot saa hierottua suoraksi nykyaikaisin oikaisumenetelmin, joskin työ voi olla riskialttiimpaa nykyauton oikomiseen verrattuna. 5 s. Tämä näkyi myyjien sekä yleisön määrässä. 88 Fotoalbumi s. 88 Fotoalbumi Harrasteautoilijoiden vapunviettoa Kanta-Hämeessä. 56 Ammattikatsoja muistelee On vuosi 1992, ja ammattikatsojamme viipyy Kesoilrallissa kahden päivän ajan ensimmäinen päivä menee penkalla päivystäessä, toinen talkoohommissa. 50 Pellinpiirtoja Vehoniemen automuseolla juhlittiin laajentuneita tiloja.. 84 Harrastajan pakeilla s. 90 Marginaalista s. s. 84 Harrastajan pakeilla Lasse Sivunen on mahdollistanut jatkoaikaa lukuisille tšekkoslovakialaisille ajokeille. 80 Huutokauppa, Loimaa Triangle Motorin tiloissa järjestettävä harrasteajoneuvojen huutokauppa alkaa muodostua perinteeksi. Komeaa kalustoa oli nytkin vasaran alla. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, tarinoita ja uutuustuotteita harrastuksen parista. 94 Tuleva klassikko 76 Vanhan raudan markkinat, Heinola Heinolassa sijaitsevan jättiläiskirpputorin edustalla riitti hämmästeltävää tv-tähdistä merkillisiin myyntituotteisiin. 66 Classic Motorshow s. 92 Klassikkomarkkinat Näiltä sivuilta löydät uuden harrastevempaimen tai osia vanhaan. 94 Tuleva klassikko Takamoottori-Škodan viimeisin versio kaipaa harrastajien huomiota. ARTIKKELIT 50 Pitkiä keuloja, lyhyitä periä Pellinpiirtoja-sarjassa tutustumme 60-luvun Zagatotöillään mainetta niittäneen Ercole Spadan luomuksiin
Iltabileissä rokkasi Ratsia, Kollaa kestää, Jussi & All American Boys sekä tietysti Popeda. Mallin valmistuskaarikin jäi lyhyeksi. Vuonna 1974 esitellyn mallin viimeinen vuosikerta oli 1978. Villin oloinen oli myös turboahdetulla neloskoneella varustettu Cobra-malli. Korimalleja oli aluksi kaksi, luiskaperä ja porrasperä. rainen vinkkelikasi tuotti 140 hevosvoimaa, ja ylänokka-akselilla varustettu turbonelonen puristi ulos suunnilleen samat lukemat. Tuomari Nurmio & Köyhien Ystävät, Eppu Normaali ja Kari Peitsamo. Nuori kapinallinen -elokuvan ohjannut Raymond Nicholas Kienzle menehtyi vajaata viikkoa myöhemmin. Vaikka muotoilulliset yhtymäkohdat 60-luvun puolivälissä esitellyn alkuperäisen mallin kanssa jäivät vähiin, Fox-korin kätköistä löytyy täsmälleen samaa henkeä ja ajatusta. • Miinalaiva Pohjanmaa otettiin palveluskäyttöön 8. kesäkuuta. Konepellin alta ei aluksi löytynyt sellaista ruutia kuin ulkonäkö ehkä antoi odottaa. Suuren kasvojenkohotuksen malli koki ainoastaan kertaalleen: vuonna 1987 nelivalot väistyivät suurien ajovaloumpioiden tieltä. OIKAISU Edellisen numeron Solifer-Suzuki R -artikkelissa kerroimme virheellisesti mopon rungon olevan kevytmetallia. Yksipäiväisen rockfestarin esiintyjinä nähtiin mm. Vuonna 1979 markkinoille saapunut uutuus näytti modernilta, ja tällä kertaa aggressiiviseen ulkokuoreen oli sujautettu aimo annos eurooppalaista näköä. Ylelliseen menoon sopi varusteltu ja koristeltu Ghia. Ulkokuorissa riitti valikoimaa joka lähtöön. Summa vastaa nykyrahassa liki puolta miljoonaa puntaa. Mustang II:n korvaajaksi saapunut, lyhennetylle Fox-pohjaleylle toteutettu kolmoskorinen oli monella tavalla irtiotto edellisestä. Fox säilyi tuotannossa vuoteen 1993 saakka, jolloin sen korvasi sulavalinjaisemmin muotoiltu neljäs sukupolvi. • Yhdysvaltalainen Bryan Allen lensi ensimmäisenä ihmisenä Englannin kanaalin yli ilman konevoimaa. Mustang-hinnaston edullisin malli oli varustettu vapaastihengittävällä 2,3-litraisella nelosella, joka pyöritti kampiakselin päätä vajaan yhdeksänkymmenen konin voimalla. 6 4/2019. Paul MacCreadyn suunnittelemalla Gossamer Albatross -koneella suoritettu lento toi Bryanille sadan tuhannen punnan palkinnon. Avomalli liittyi valikoimiin 1983. Keski-ikäinen kettu R äyhäkkään alkuperäisen poniauton jälkeen lanseerattu Ford Mustang II oli monien mielestä laimea esitys. Nämä voimanlähteet löytyivät malliston vauhdikkaimmasta päästä. Hurjimman näköinen laite oli Indy 500 -ajojen pace car -jäljitelmä, jonka piirteitä lainattiin tulevien vuosien vauhtimalleihin. Näin keulailme muuttui vastaamaan muuta Ford-mallistoa. Kokonaan uusi malli palautti Mustangin siihen kategoriaan, johon se alun perin 60-luvun puolivälissä lanseerattiin. ViisilitKESÄKUU 1979 • Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys Kemu ry järjesti Seinäjoella ensimmäisen Provinssirock-tapahtuman. Alus oli palveluksessa vuoteen 2015 saakka. Marion Robert Morrison, paremmin taiteilijanimellä John Wayne tunnettu näyttelijä, kuoli kesäkuun 11. Amerikkalaiseen tyyliin FoxMustangista esiteltiin loputon määrä versioita. Suomen merivoimien lippulaiva-alus tunnettiin myöhemmin nimellä M/S Pohjanmeri. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vuonna 1979 asfalttilaitumille laukkasi Ford Mustangin kolmas sukupolvi. päivänä. • Elokuvamaailma menetti tähtiä. Isojen Ärrien runkomuotoilua jäljittelevä kehikko on valmistettu alumiinin sijaan teräksestä
Laitoimme auton ilmastoinnin sisäilmakierrolle ja purkin ohjeiden mukaan lattialle pöhisemään. VIELÄ EHDIT NAISTEN AJOIHIN! Heinäkuun 21. elokuuta. RAIKASTIN PIKAKOKEESSA Vuosia epäsiististi pidetyn auton sisätiloja on vaikea saada raikkaaksi. Parjatut britit yhteen kokoava tapahtuma järjestetään Vaasan Top Camping -leirintäalueella 3. päivänä eli naistenviikon sunnuntaina järjestetään naisten automobiiliajot. Osa muistelee pyörän olleen Harley Davidson, osa taas muistaa kirkkaasti Fonzien päristelleen brittipyörällä. Ison ja raskaan Harleyn käsittely muodostui ongelmaksi, ja ensimmäisen tuotantokauden jälkeen Fonzien alla nähtiin köykäisempi ja hieman muokattu Triumph TR5 vuosimallia 1949. Ensimmäisen tuotantokauden aikana Fonzie ajoi vuosimallin 1947 Harley Davidsonilla – vieläpä ilman myöhemmin tutuksi tullutta nahkatakkia. FONZIEN FILLARIT Aina silloin tällöin kahvipöytäkeskusteluissa siirrytään muistelemaan Onnen päivät -sarjassa esiintynyttä ajoneuvokalustoa. MARINATAPAHTUMA LAAJENEE Morris Marina -kokoontuminen on toteutettu joka kesä vuodesta 2010 alkaen. Mieleen tuli jokin aika sitten uutuustuotepalstalla vilahtanut Meguiar’s-raikastinpurkki, joka kaivettiin hyllystä kokeiluun. Ajoihin osallistuminen ei edellytä autokuntaan kuuluvilta Naisten Automobiiliklubin jäsenyyttä. Toimenpiteen jälkeen sisätilat olivat todella raikkaan tuoksuiset. Toisin kuin perinteisen hajukuusen tuoma kerrostunut tuoksumaailma, tämä raikastin tuntui todella hävittäneen pohjahajua ja tuoneen tilalle sitruunan tuoksua. Tapahtumasta ja toiminnasta kiinnostunut voi pirautella Juhalle numeroon 040-7713838 ja kysellä lisätietoja. 7. Mainostekstissä kerrotaan aineen paitsi tuovan raikasta tuoksua myös poistavan tunkkaista hajua. Autokunnat kokoontuvat aamulla Forssan kehräämöalueella, josta letka lähtee noin 80 kilometrin ajolenkille. Erityisesti tervetulleeksi toivotetaan sellaisten automerkkien harrastajat, joiden harrastelaitteille ei ole vielä olemassa kerhotoimintaa. Ilmoittautumisaikaa on 28.6. Molemmat ovat oikeassa. Tapahtumissa on ollut vuosien varrella osallistujia ymmärrettävästi melko vähän. Kun auto oli seissyt talven kylmässä tallissa, tunkkaisuus oli vain voimistunut. Etenkin Henry Winklerin esittämän Arthur Fonzarellin käyttämästä moottoripyörästä ollaan erimielisiä. Tarkkasilmäiset katsojat panivat merkille myös sen, että vuosien varrella Fonzien käytössä oli useampi Triumph-yksilö. Vaikutus ei ollut tilapäinen, sillä vielä kuukauden kuluttua käytöstä tunkkaisuus oli poissa ja sitruunan raikasta tuoksua jäljellä. Museoikäisen amerikanauton verhoilu tuoksui tunkkaiselta vielä kahden sisäpesukierroksen jälkeen. Esimerkkeinä tapahtuman puuhamies Juha Joutsensalo nostaa esiin malleja kuten Princess, Allegro, Sherpa, Maxi, Maileri, Oxford ja niin edelleen. TV-sarjan Fonzie oli viileä prätkäjätkä, mutta Henry Winkler ei sitä ollut. Tarkemmat tiedot sekä ilmoittautumislomake löytyy sivuilta www.naistenautomobiiliklubi.fi. Ainoa edellytys on naisen ohjastama museoikäinen ajoneuvo. Koska Marina-harrastajat tuntevat sympatiaa oman merkin ohella myös toisia huonoja autoja kohtaan, tapahtuma on nyt laajennettu koskemaan muitakin parjattuja brittimerkkejä. saakka
Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. 3. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. 2. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Harrastajaystävällinen hintataso. 4. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Voiko sika säkissä olla rikki. 1. 5
Puntit hulmuten, kaulukset lepattaen ja paksupohjainen kenkä kaasulla mennään Mobiliassa 20.12.2019 saakka. Sen aiheena on 70-luku, mutta vaatteiden asemesta siinä keskitytään autoihin ja liikenteeseen. Poliisi turvasi tunnuksellisissa autoissaan itänaapurin sijasta länsinaapurin tuotteisiin. Tee siis oma aikamatkasi Kekkoslovakian viimeisiin vuosiin ennen ensi joulua! Näyttelyssä on yksityisajokkien lisäksi hieman virka-autojakin. Mobilia sijaitsee Kangasalla osoitteessa Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala. Liikenneturvan edeltäjä Talja kampanjoi tieturvallisuuden nimissä raadollisillakin julisteilla. Edustuskäyttöön Posti saattoi hankkia vaikka Plymouthin. Leveillä lahkeilla Mobiliassa 70 -luku oli henkilöautoilun arkipäiväistymisen ja liikenneturvallisuuden paranemisen aikaa. joka päivä klo 10–16. joka päivä klo 10–18 ja 15.8.–20.12. 10 4/2019. Silloin myös ajoneuvoharrastamiseen syntyi uusia yhteisöjä. YYA-aikaan neuvostoautoja myytiin meille kiintiöittäin. Mobilian näyttelyssä autot ja kaksipyöräiset linkittyvät yhteen niin valtion ulkomaankaupan kuin kansan huvien kanssa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kangasalla tieliikennemuseo Mobiliassa avautui maaliskuussa uusi näyttely nimellä Leveillä lahkeilla. Leveillä lahkeilla -näyttely Mobilia-museossa 15.3.–20.12.2019. Näyttelyssä selviää muun muassa, mitä uusia vapaa-ajan mahdollisuuksia ihmisille tarjoutui autoilun myötä. Urho Kekkonen jyrisi vuoden 1973 uudenvuodenpuheessaan paremman liikenneturvallisuuden puolesta. Niinpä valtionlaitoksiin Postin tapaan hankittiin itäkalustoa. Tässä muutamia poimintoja näyttelyn annista. Museo on auki 1.6.–14.8. Alkoi tapahtua: autoihin tuli turvavöitä, nopeusrajoituksia otettiin käyttöön, kevyen liikenteen väyliä rakennettiin
Se näkyi maanteillä huviajelijoiden ja automatkailijoiden kasvavana määränä. Syntyi uusia kerhoja, kuten amerikanautoihin ja kiihdytyskisavehkeisiin erikoistunut Finnish Hot Rod Association eli FHRA ja kaksipyöräisten ystävien Veteraanimoottoripyöräklubi. Harrastelehtiä alettiin julkaista: V-8 Magazine alkoi ilmestyä 1978 ja Mobilisti 1979. Mobilian näyttelyssä näihin kaikkiin ajan ilmiöihin pääsee tutustumaan, osaan sisäänkin. Ajoneuvoharrastajien määrä lisääntyi 70-luvulla ja harrastetoiminta järjestyi entistä virallisemmin. Se näkyi työväentaloilla, joihin ajettiin rockbändien keikoille. 70-luvulla maatalous koneellistui ja väkeä siirtyi kaupunkeihin palkkatyöhön. Tapahtumia polkaistiin käyntiin – esimerkiksi FHRA järjesti ensimmäinen American Car Show’n vuonna 1978. SAHKin 60-vuotisnäyttely on osa kokonaisuutta. Ajoneuvot ja asuntovaunut olivat vapauden välineitä, pakokeinoja arjen maailmasta. Näyttelyssä on esillä jenkkirautaa, latolöytöjä, pienoismalleja ja yksi kirppukin. Niinpä sekä tavallisten maalaisten että kaupunkilaisten elämään tuli uudenlaista ylellisyyttä, vapaa-aikaa. Museoajoneuvojen tarkastuksia alettiin tehdä vuosikymmenen lopulla. Se näkyi kodeissa, joihin alkoi hiipiä vakiovarusteeksi televisio. 11
Projekti eteni ripeällä aikataululla. Kampanja avattiin Lahden Classic Motorshow’ssa ja jatkui tämän vuoden maaliskuulle. juhlallisin menoin. Alusta asti oli selvää, että laajennus toteutetaan kampanjan tuloksesta riippumatta. Lisäksi museo sai uuden ulkoterassin upeilla Roineen näkymillä. Vehoniemen Unelma toteutui L isätilan rakentaminen oli todella tarpeen, mutta perheyrityksen ei ollut mahdollista toteuttaa sitä omin voimin ja varoin. Kangasalan kunnan johto muisti kunnan suosituimman matkailunähtävyyden pyörittäjiä lämminhenkisellä ja kannustavalla puheella. Esillä ovat niin Toyotat, Datsunit, Isuzut kuin Mazdatkin. Kuvassa museon puuhanaiset Pauliina ja Leila Suutarinen yhdessä Anita Mäkelän kanssa. Virallisia avajaisia vietettiin 10.5. Yhteistyössä VMPK:n kanssa näyttelyn moottoripyörät vaihtuvat reilun kuukauden mittaisissa jaksoissa Hondasta Kawasakiin, Suzukiin ja Yamahaan. Suomen kaikkien aikojen suurin toteutunut itse hallinnoitu joukkorahoitus toi museolle 145 000 euroa remonttirahaa. Kampanjan suojelija, Euroopan nopein nainen, Anita Mäkelä leikkasi nauhan, ja juhlavieraille tarjottiin avajaiskahvit herkullisen täytekakun kera. Remontti käynnistyi jo syksyllä, joukkorahoituskampanjan ollessa vielä meneillään. Omarahoituksen osuutta kevensi EU:n maaseudun kehittämisen investointiavustus 68 000 euroa, mutta omaakin panosta toki tarvittiin ja lainaa siihen saatiin pankinjohtajan suostumuksella. Kangasalan kaupungin ”Kangasala goes Japan” -tapahtumaketjun osana Vehoniemen Automuseo esittelee kuluvalla kaudella teemanäyttelyssään japanilaisia 1960ja 1970-lukujen henkilöautoja ja moottoripyöriä. Vanha ulkoterassi katettiin, lämpöeristettiin ja lasitettiin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vuonna 1983 valmistununeessa Vehoniemen Automuseossa tilat alkoivat käydä ahtaaksi, sillä museossa vierailee vuosittain yli 200 000 vanhoista ajoneuvoista kiinnostunutta henkilöä. 12 4/2019. Laajennuksen ja remontin valmistuttua museo avautui yleisölle huhtikuun alussa. Niinpä reilu vuosi sitten Leila ja Pauliina Suutarinen käynnistivät ”Vehoniemen Unelma” -joukkorahoituskampanjan terassin kattamiseksi sekä kahvilatilojen päivittämiseksi. Varainkeruuseen ottivat innolla osaa paitsi lukuisat museokahvilan ystävät myös monet yritykset. Keittiön ja kahvion laitteet uusittiin, ja pienoismallimyymäläkin sai uudet kalusteet. Lopputulos on kunnioitettava. Klassikot toivottaa Vehoniemen Automuseolle vilkasta kesäkautta uudistetuissa tiloissa! Avajaispäivänä oli hymy herkässä. Museoajoneuvojen ystävien ja kaikenlaisten harrastemenopelien omistajien yhteinen olohuone on nyt valmiina ottamaan vieraita vastaan entistä ehompana. Ulkokatot ja rännit uusittiin ja keittiö-, kahviosekä saniteettitilat remontoitiin
ILMOITTAUTUMISLOMAKE Osallistuja ........................................................................... Varaamme risteilyn........ mennessä osoit.: Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry, Kiertotie 8, 34800 Virrat. Varaukset ja lisätiedot: (03) 475 5600. Valmistusvuosi .............................................................................................................Valmistusmaa ............................................................. Ilmoittautumisvahvistus: vahvistuksen ja osallistumisohjeen voi lähettää minulle; . postitse. pääsylipun tansseihin Allergiat / ruokavaliot................................................................................ henkilölle. Osallistun ajoneuvoluokkaan: VII Veteraaniautojen Virrat 19.-20.7.2019 Osallistumismaksu 45 €/autokunta Lounas matkan varrella 10 €/henk ........................................ Sähköposti ....................................................................................................................Puhelin ........................................................................ Majoittuminen Hotelli Domus Virrat 1hh 56 €/vrk, 2hh 76 €/vrk ja 3hh 100 €/vrk. +358 (0)44 334 6770 Lähetä autosi kuva sähköpostilla kisakäyttöä varten! Iltaristeily Tarjanne-Laivalla 42 € sis. Olen suorittanut osallistumisja ruokailumaksuja yhteensä ..............................€ Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry:n tilille FI 11 5524 0320 0688 24 Päiväys ja allekirjoitus ……/ ….. sähköpostilla . autot 1960 1979 1980 tai myöhemmin valm. mennessä ja lisätiedot: 014 75100. 2019 …………………………………………………………… Ilmoittautumislomake tai sen kopio lähetetään 30.6. henk.autot hyötyajoneuvot naisten sarja asukisa – 1959 ja vanhemmat asu-kisa 1960 ja nuoremmat. Varauskoodi: ”Veteraani autot”. Kuoreen merkintä Virrat – ajot 2019. hlä Illallinen Keurusselällä 40 €/henk ......................................... Ajoneuvo ......................................................................................................................Rekisterinumero ........................................................ ruokailun. Varaukset ja lisätiedot: 041 4610 165. Kyydissä.......................... ypmry.fi/veteraaniautot tai sähköpostilla: ypmobilistit@gmail.com. hlä sis. Lisätietoja tapahtuman oheisohjelmasta sekä itse tapahtumasta löytyy osoitteesta www.ypmry.fi/veteraaniautot 1939 valm. Varauskoodi: ”Veteraani autot”. Varaukset 31.5. Majoittuminen Hotelli Keurusselkä 1hh 80 €/vrk ja 2hh 119 €/vrk. Erikoistietoja (kuuluttaja/juontaja/yleisölle) .................................................................................................................................................. henkilöä Osoite ...........................................................................................................................Yhdistys ...................................................................... henk. Majoittuminen Motelli Tarjanteen Talo 1hh 52 €/vrk, 2hh 63 €/vrk ja 3hh 75 €/vrk. Puh. henk.autot 1940 1959 valm. Jälkiilmoittautuminen: ilmoittaudun 30.6 jälkeen ja suoritan lisämaksun 20 €/autokunta. Ilmoittautua voi myös netissä: www. ............................................................................................................................................................................................................................... Varauskoodi: ”Veteraani autot”
225/75 R15 -koko tulee saataville touko-/kesäkuussa 2019 ja muut koot vuoden 2019 aikana. Sumuttamalla sitä pintaan saa autoon huuhtelun yhteydessä useita kuukausia kestävän keraamisen suojan käden käänteessä. Haemme tälle renkaalle laajempia markkinoita ulkomailta”, kertoo Kontio Renkaiden toimitusjohtaja Jukka Heiskanen. Kestoltaan ja vedenhylkimisominaisuuksiltaan tuotteen kerrotaan olevan ylivertainen perinteisiin pikavahoihin verrattuna. Sopii myös erinomaisesti pinnoitetun tai vahatun auton ylläpitohoitoon. ”WhitePaw Classic on vaativat testit läpikäynyt moderni rengas, joka on oikein hinnoiteltu. Hinta 36,00 €. Akun vaihto onnistuu viiteen eri suuntaan; normaalisti ylös, kolmelle sivulle ja alaspäin. Yhtiön perusti itävaltalaissyntyinen, mutta Italiaan kotiutunut Carlo Abarth 31. Hinta 87,00 € sisältäen tarvittavat pultit ja mutterit. Hinta: 59,90 €. Ilpo Salosen ”Täältä tullaan, Eurooppa!” on värikäs kirja automatkailusta pitkin Eurooppaa. www.meguiars.fi ABARTH 70 VUOTTA Alun perin italialaisena kilpa-autovalmistajana ja sittemmin Fiat-konsernin kilpailuosastona tunnettu Abarth täytti tänä vuonna kunniakkaat 70 vuotta. Teline on suunniteltu kiinnitettäväksi takalevystään rungon kylkeen tai muuhun vastaavaan kiinteään rakenteeseen. Salosen perhe teki kolmella vuosikymmenellä kaikkiaan yksitoista automatkaa Eurooppaan. www.vannetukku.fi TUKEVA AKKUTELINE Sipoossa toimiva Janne’s Garage valmistaa itse suunnittelemaansa akkutelinettä, joka soveltuu erilaisiin klassikoihin, avolava-autoihin, kuormureihin tai vaikkapa traktoriin. Pakkaus sisältää levitintyynyn. Runsaasti kuvitetussa kirjassa kerrotaan muun muassa siitä, millaisia olivat saksalaisen leirintäalueen pesuhuoneet, miten Roomassa ei puhuttukaan latinaa ja millaisen yllätyksen Italian poliisi 1960-luvulla järjesti, kun varkaat olivat tyhjentäneet perheen auton. Into kokea vieraita maita, ihmisiä, kulttuureja ja makuelämyksiä houkutti Euroopanmatkalle laivalla ja autolla. Täysiä kymmeniä voi juhlistaa vaikkapa hankkimalla kirjahyllyyn tai takan reunalle Ixo Modelsin uutuuksiin kuuluvan punaisen ’80 Fiat 131 Abarth -pienoismallin, joka on mittakaavaltaan 1/18. Kontio WhitePaw Classicin jakelusta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vastaa kouvolalainen vannetukku. Hinta 29,90 €/769 ml. Telineen pohjan mitat ovat 260x190 mm. www.avain.net Esimerkkihinnat ja koot: -205/75 R14 149,95 €/kpl -225/75 R14 169,95 €/kpl -165/80 R15 139,95 €/kpl -205/75 R15 159,95 €/kpl -225/75 R15 179,95 €/kpl -235/75 R15 199,95 €/kpl HYBRIDIVAHA Hybrid Ceramic Wax on Meguiars’in nykyaikainen ja teknisesti äärimmilleen viritetty SiO2-pohjainen keraaminen wash cote -hybridisuoja. maaliskuuta 1949. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle KOTIMAISET VALKOSIVURENKAAT Kontio Renkaat esitteli American Car Show’ssa kolmen tuuman levyisellä valkosivulla varustetun, White Paw Classic -uutuusrenkaansa. modeltoys.net 14 4/2019. www.jannesgarage.com AUTOMATKAILUNOSTALGIAA Millaista oli porhaltaa pikkuautolla Suomesta Etelä-Eurooppaan 1950–70-luvuilla. fi
alkaen Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo 1. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Vanhemmille ajoneuvoille on mahdollisuus lyhyempään reitt iin. 040 722 4754 Pekka Äijö puh. Rasteilla pysähdytään hetkeksi tutustumaan rastikohteisiin retkeilyajon rennossa hengessä. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. . 050 557 3888 Hannu Teivaala puh. Retkeilyajoon. 9–17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Mukana myös totutusti entisöintija asu-ajoneuvokilpailut. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Uusi osoite 1.6. Valitse nupit Avoinna ark. valtakunnallinen Retkeilyajo 14.–15.6.2019 www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Lisätietoja puhelimitse: Tapani Lahtivirta puh. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. verhoiluja tiivisteosia. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Hyvät vanhojen ajoneuvojen harrastajat! Tervetuloa takaisin SAHK:in juurille osallistumaan pääkaupunkiseudulla järjestett ävään 60. 2 viikon välein). Kilpailukeskus Backaksen Kartano sijaitsee Vantaalla, hotellit löyty vät kävelymatkan päässä, ajoreitt i kulkee rauhallisia hyväkuntoisia teitä pois kaupunkien keskustoista. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 0400 412 555 Pääyhteisty ökumppanit: HAK ry:n Kultt uuriajo 2019 – SAHK ry:n 60. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Wartburg, IFA ja Takavetoisten Skodien varaosien erikoisliike Netti sivustollamme paljon sovellettavia yleisosia! www.Warreteam.com /varaosat Varaosat: varaosat@warreteam.com Puh. Valitse etupaneli 3. 0400-142568. Voit tutustua tarkemmin kilpailukutsuun ja ilmoitt autumislomakkeeseen myös HAK ry:n nett isivuilla www.hak-ry.. Valitse soitin 2
Wartburg 311 Camping-Limousine ’59 RetkeilyWarpunen Kaarinalaisen Heikki Jousen tavoitteena oli löytää entisöintiprojektiksi Wartburg 311 Coupé, mutta kohdalle osuneen retkeilymallin erikoisuus muutti alkuperäiset suunnitelmat. Kaarina 16
Matkan päämäärään saavuttua sitä voi käyttää aurinkoisena makuupaikkana, sekä lisäksi moneen muuhun hyödylliseen tarkoitukseen. Myöhemmissä 312 Camping -malleissa palattiin jälleen yksiosaiseen lasiin. Länsimainen Blaupunkt vaihtunee tulevaisuudessa itäiseen Schönburgiin. Sen sisäinen ja ulkoinen muotoilu poikkeaa täysin kaikista tähän saakka tunnetuista korimuodoista. Tähän liittyy välittömästi takaosa, jossa on viides ovi, joten sinne pääsee mukavasti myös ulkoapäin. Takaosan pitkälle yli katonrajan kaartuvat sivuikkunat päättyvät välittömästi työntökattoon. Mahdollisuus valmistaa neljästä istuimesta nopeasti ja helposti mukava kaksoisvuode kuuluu tämän suurenmoisen auton arvostettuihin etuihin.” Kyseessä siis ei ole farmariauto, jollaisesta Camping-mallin usein virheellisesti luullaan muokatun, vaan kuten edellinen myyntiesitteestä napattu lainaus kuvaili, neliovinen limousine-kori, johon on liitetty valoisa makuupaikaksikin muuntautuva takaosa. Siellä maineikas Gläser-koripaja, joka sodanjälkeisen kansallistamisen myötä jatkoi ytimekkäällä KWD-lyhenteellä (KarosserieWerke Dresden), muokkasi autot takapäästään retkeilymalliksi. W artburg 311 Camping Limousine -mallin ihastuttava olemus onnistuttiin tiivistämään ytimekkäästi seuraavin sanakääntein: ”Tämä erittäin mukavasti ja samalla tarkoituksenmukaisesti sisustettu campingauto, johon Eisenachin autonrakentajat ovat suunnitelleet ja valmistaneet ulkomuodoltaan aivan uudentyyppisen korin, on tämän luokan kauneimpia autoja. Sisustuksen puuosat lakattiin uudelleen, mutta verhoilut uusittiin kauttaaltaan. Ilmeisesti kaarevien lasien toteutukseen ei omalta puolelta löytynyt heti tekijää, sillä ikkuna-aukkoon sovitettiin kaksiosainen, kellertävästä akryylimuovista taivuteltu ratkaisu. Mittavaan entisöintiprojektiin valikoitui kuitenkin erikoinen Camping, joka valmistuttuaan on saanut toimia siiTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Pieni merkki kaiutinritilässä juhlistaa Eisenachin autotehtaan 25-vuotista taivalta. Suureen valoisaan takaosaan mahtuu runsaasti matkatavaraa ja retkeilyvarusteita. Toisin kuin esitteen kuvailusta saattaisi ymmärtää, Camping ei kuitenkaan valmistunut kuin osittain Eisenachin autonrakentajien toimesta, sillä retkeilymalliksi muokattavat Wartburg Limousine -henkilöautot lähetettiin lähes 300 kilometrin päähän Dresdeniin jatkojalostukseen. Camping-mallin tunnusomaisimmat yksityiskohdat, ylös kaareutuvat takasivulasit, teetettiin alkuun Länsi-Saksan puolella, mutta joko suuresta idästä tullut ohjeistus tai pula länsinaapurin valuutasta pakotti rajoittamaan tätä rajat ylittävää alihankintaa. Wartburgin kauniit korimallit saivat myös kaarinalaisen Heikki Jousen kiinnostumaan tästä itäsaksalaisesta automerkistä, ja tarkoitus oli hankkia Wartburgin linjakas kaksiovinen Coupé. Wartburgin ulkonäkö oli miellyttänyt Heikki Jousea jo pidempään, mutta vierailu Wartburg-museossa synnytti ajatuksen sellaisen hankinnasta. Sen limousinemallisessa neliovisessa korissa on neljän hengen matkustajatila. 17
Pieni Camping-laatta auton perässä on Heikki Jousen omaa tuotantoa. Camping-Limousinen on kaunis, katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa. Autosta vaurioituneet puskuri, maski, molemmat etulokasuojat sekä konepelti vaihdettiin kolarin jäljiltä uusiin. Merkistä huolimatta moni sekoittaa retkimallin Wartburgin farmariin. Heikki Jousi arvioi, että on saattanut olla 70-luvun puolta, kun Wartburg oli poistunut rekisteristä ja varastoitu vuosiksi latoon. Myös nokalla ollut alkuperäinen 900-kuutioinen moottori oli kärsinyt kolarissa sen verran, että se korvattiin kokonaan uudella, mallivuodeksi -62 Wartburgeihin tulleella 1000-kuutioisella moottorilla. Jossakin vaiheessa auton pintaan vaihtui keltainen värisävy ja alkuperäisen verhoilun tilalle tuli punavalkoinen sisustus. Erilaisia listoituksia ja maalausteemoja Camping-mallissa nähtiin vuosien mittaan lukuisia. Varsin tuoreeltaan sen kilviksi olivat kuitenkin vaihtuneet AKD-53-tunnukset, kun auton oli ostanut helsinkiläinen opettaja Ossi Huhtala. Opettaja Huhtala ajoi Wartburgillaan ainakin 60-luvun loppupuolelle saakka. 37-hevosvoimaisen moottorin vaihto isompaan 45-hevosvoiman versioon oli merkitty myös rekisterikirjaan. Huhtalan omistuksessa Wartburg oli joutunut tuhoisaan keulakolariin. Tuolloin suhteellisen uusi auto oli katsottu vielä korjaamisen arvoiseksi. VUOSIEN VARRELTA Vuonna -59 Uudenmaan läänin UAM-91-tunnuksiin uutena rekisteröidyn Camping-Limousinen ensimmäinen omistaja on jäänyt Heikiltä selvittämättä. 18 4/2019 Wartburg Camping
Heikin alkuperäinen suunnitelma oli ostaa Maalahdelta kohtuullisen harvinainen Wartburg Coupé, mutta saavuttuaan paikalle oli hänen todettava, että kyseinen yksilö oli jo löytänyt ottajansa. Oli jo paikan päällä selvää, että vaaleankeltainen Camping tulisi entisöinnissä vaatimaan paljon töitä, mutta mallin erikoisuus houkutteli tekemään siitä kaupat, eikä kotimatkaa tarvinnut taivaltaa tyhjin trailerein. Jo noutovaiheessa oli selvää, että Wartburgin entisöinnin parissa kuluisi toinenkin tovi. Vuonna 2000 tarjoutui mahdollisuus ajatuksen toteuttamiseen, kun Vaasan alapuolella, Maalahdella Wartburg-harrastaja Leif Tast luopui muutamasta autostaan. Matkasta ei tullut kuitenkaan turhaa, sillä jo myydyn Coupén lisäksi tarjolla oli aikanaan suositumpi neliovinen Limousine sekä harvinaisempi matkailumalli Camping-Limousine, joka alkoikin tarkemmin katsottua vaikuttaa kiinnostavalta. Autoa noutaessa matkassa oli Nousiaisten Autohävittämöä pitänyt ja museoautojen parissa vuosikymmenet puuhaillut Reino Krouvila, joka lupasi ottaa Wartburgin entisöitäväkseen, sekä Heikin vaimo Leena, jolle Heikki lupaili auton kunhan sen entisöinti joskus valmistuisi. Kolaroitu ja ruosteinen projekti näytti purettuna hetkittäin perin lohduttomalta. Surkea aihio Wartburgin purkamaan ehtineeltä Reino Krouvilalta projekti jäi kuitenkin kesken, eikä Heikin auttanut kuin etsiä seisomaan jääneel”Tämä laitettiin takaa poikki, kun se oli niin mätä.” 19. Innostus Itä-Saksasta Heikki Jousen innostus Wartburgin hankintaan on ainakin osittain peräisin sieltä mistä itse autotkin, entisen Itä-Saksan Eisenachin kaupungista. nä tehtävässä mihin se alkujaan suunniteltiinkin mukavassa matkailussa. Korimalliin katsomatta vanhempien Wartburgien ulkonäkö oli miellyttänyt hänen silmiään jo pidempään, mutta vierailu Wartburg-museossa synnytti ajatuksen sellaisen hankinnasta
Korin mittavat peltityöt ulottuivat lattioiden ja kynnyksien uusinnan lisäksi auton takapäähän, joka mittavien ruostevaurioiden vuoksi oli purettava alkutekijöihinsä. 07 Mitat Pit. Takana jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi. Teho 45 hv/4200 rpm (nykyinen moottori). ”Tämä oli ihan niin kuin haulikolla ammuttu tuolta sisäpuolelta”, hän toteaa. 1570, kork. Moottoriksi remontoitiin auton nokalle 60-luvun alkupuolella nostettu 1 000-kuutioinen voimanlähde, joka kiidättää retkeilyautoa hivenen alkuperäismoottoria rivakammin. le autolle uusi jatkaja. 05 Alusta Teräspalkkirunko. Retkeilyyn tehty Wartburgin haastavien peltitöiden valmistuttua sen pintaan ruiskutettiin alkuperäisyyttä noudatteleva sinivalkoinen kaksivärimaalaus, jonka toteutuksesta vastasi Automaalaamo Laaksonen. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. Rumpujarrut. Raisioista löytyikin ammattitaitoinen kaveri, jonka autotallissa projektin eteenpäin viemistä jatkettiin. Poraus 73, isku 78, tilavuus 1000 cm3. Paino 1040 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 115 km/h Wartburgin esimerkillistä suunnittelua: vararengas ja tarvittavat työkalut kulkevat puhtaina omassa kolossaan, retkeilytarvikkeet ja matkatavarat kätevästi päällimmäisinä. Muutama istuinten selkänojista puuttunut puuosa onnistuttiin hankkimaan Saksasta. Etuveto. Löytyneestä Limousinesta siirrettiin koko takapää, johon puolestaan liitettiin kaarevaikkunainen yläosa. Takaosassa avattava kangaskatto. Sen lisäksi että auton takapää oli vuosien myötä joutunut antautumaan korroosiolle, oli auton etupääkin saanut tuntumaa elämän kovuudesta jo paljon aiemmin. Loistokkaan mallin kromattu kylkilis01 Merkki ja malli AWE Wartburg 311 CampingLimousine 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Kolmisylinterinen nestejäähdytteinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin. 1450, akseliväli 2450 mm. 06 Kori Pultein runkoon kiinnitetty viisiovinen teräskori. Saksasta tuli paljon uusia osia kuten kumitiivisteet, vaikka kyllä Suomestakin Wartburgin alkuperäisvaraosia vielä löytyi. ”Kyllä se aika surkea oli”, Heikki kuvailee peltitöiden lähtökohtaa ja jatkaa, ”Tämä laitettiin takaa poikki, kun se oli niin mätä.” Takapään ruostumiselle hän näkee syyksi Camping-mallin hiukan vajavaisen suunnittelun, sillä liukuvan kangaskaton reunoilta ei löytynyt minkäänlaisia sadeveden poistoputkia, jollaisia kattoluukkujen liuku-urissa normaalisti käytetään. Vaikka avattavaksi tarkoitettu kangaskatto olikin jossain vaiheessa ruuvattu pysyvästi kiinni, oli vesi aikaa myöten löytänyt reittinsä pois urista hapattavin seurauksin. 4210, lev. Heikki huomauttaa että nykyisin osien saatavuus Saksasta on jopa parantunut. Koska Camping-mallin kori pohjautuu Limousine-henkilömalliin, oli helpointa etsiä sellainen varaosa-auto leikeltäväksi. Edessä erillistuenta, poikittainen lehtijousi, hammastankoohjaus. 20 4/2019 Wartburg Camping. Heikki on maalaukseen tyytyväinen ja arvelee se olevan varmasti tasoltaan parempi kuin aikanaan tehtaalta lähtenyt väritys. Sinivalkoiseen teemaan toteutettiin myös uusi sisustus, jonka alkuperäinen puulistoitus palautettiin loistoonsa hionnalla ja lakkauksella
Vaikka Wartburgista museoauto tehtiinkin, pelkästään kokoelman koristeena Camping ei ole ollut. toitus ei korroosion vuoksi ollut enää pelastettavissa, eikä näitä vain ensimmäisten vuosien Campingmallissa käytettyjä listoja ollut liiemmin tarjolla. ”Kyllä tällä on matkaa tehty”, Heikki toteaa. ”Onneksi löysin yhden vanhemman peltisepän, joka teki ne suorasta pellistä”, Heikki toteaa kotimaisiin listoihin tyytyväisenä. Kyseessä on läntinen, Hellan valmistama lisävaruste, mutta itäpuolella valmistettiin aikanaan samanlaisia. Ajanmukaista varustelua Wartburgissa edustaa erikoinen sivupeili, jonka yhteydessä on hakuvalo. Kotimaisella alkuperällä koristelua tasapainottavat Suomen Autoklubin vanha jäsenmerkki sekä Turun Seudun Mobilistien merkki. Läntistä maailmaa varustelussa edustaa myös kojelaudan Blaupunkt-radio, mutta se saattaa tulevaisuudessa luovuttaa paikkansa autoa varten jo hankitulle, itäsaksalaiselle Schönburg-radiolle. Valmistuttuaan se nähtiin samana kesänä Valtakunnallisissa Retkeilyajoissa Seinäjoella, ja juuri retkeilyyn Camping-malli onkin osoittanut oivalliseksi. Wartburgin kaikenkattava entisöinti valmistui keväällä 2004, jolloin se tarkastettiin museoautoksi ja rekisteröitiin autossa pitkään olleisiin AKD-53-tunnuksiin. Lisää loistokkuutta Wartburgin ilmeeseen tuovat Saksasta löytyneet Itä-Saksan ADMV-moottoriyhdistyksen jäsenmerkki ja matkailumerkki. Camping-Limousine-mallin hienoudet, kaarevat takasivulasit ja liukuvan kangaskaton, hahmottaa vasta yläviistosta. Retkikilometrejä on sen matkamittariin kertynyt entisöinnin jälkeen kymmenisen tuhatta ja SAHK:in ajoja sillä on omistajan mukaan kierretty ainakin Kuopiossa, Vaasassa, Pietarsaaressa ja Lahdessa. Korin takapään erikoinen yläosa kiinnitettiin Dresdenissä nelioviseen sedan-malliin. 21
Wartburg Camping-Limousine Käyttäjien kertomaa A utotuonnin säännöstelyn aikaan sosialistimaista tuotavilla ajoneuvoilla oli selkeänä kilpailuetuna helppo saatavuus, edullinen hinta sekä joustavat maksuehdot. Ajelin Wartburg-Limousinellani hyvällä menestyksellä ennen myymistäni n. 120 000 km:n ajon jälkeen, ihmetteli huoltomies, ettei kaikesta huolimatta ollut mitään vaihteistossa tapahtunut, vaan kuluminenkin oli ihmeen pientä. Kaupankäynti sekä markkinaosuuksien kasvattaminen vaati eduista huolimatta markkinointia sekä asiakassuhteiden ylläpitoa. Keväällä 1956 tilasin vaunun ja sain auton haltuuni jo muutaman päivän kuluttua. Saksan Demokraattisen Tasavallan ajoneuvotuotannosta muun muassa Wartburg-henkilöautoja maahantuonut Oy REGO Ab ylläpiti asiaksasuhteita Wartburg Uutisia -asiakaslehdellään. Sen tyylitelty ulkoasu on herättänyt ansaittua huomiota. Tallissa ei ajokkini ollut v.1956-60 välillä kuin muutaman vuorokauden, sillä talvellakaan tallin puute ei häirinnyt, vaikka jouduinkin tekemään joskus lumitöitä, mutta autoon päästyäni oli se aina valmis lähtöön sekä starttasi poikkeuksetta. Annetaanpa muutaman, reilusti yli 100 000 kilometriä Wartburgautoilla ajaneen käyttäjän itsensä kertoa: ”Ajoin ja ajan edelleen Wartburgia. Mielikuva tuotteiden luotettavuudesta rakennettiin kuitenkin klassisin keinoin: antamalla tyytyväisten käyttäjien itsensä kertoa käyttökokemuksistaan. Pojasta polvi paranee Millainen oikein oli tämä Wartburg Camping-Limousine, joka uudenaikaisen korinmuotoilunsa ja teknillisten ansioidensa vuoksi täytti kaikki olennaiset ihanteelliselle matka-autolle asetetut vaatimukset. Olin vaihtanut öljyn vaihdelaatikossa (ohjeista huolimatta) niin ohueksi kuin SAE10, mutta mitään ei tapahtunut. Kun ajokkini vaihdelaatikko avattiin n. Uutisissa esiteltiin niin Wartburg-autoja valmistaneen AWE-tehtaan (Automobilwerke Eisenach) väsymättömän tuotekehityksen tuloksia kuin Oy REGO Ab:n ja sen lähes 30 piirimyyjän toimintaa. – KatkoTeksti: Jan-Erik Laine Lainaukset: Wartburg Uutisia 6/-61 22. 130 000 km – ja ostaja lienee tällä hetkellä pyörittänyt lisää 20 000 km – ja koko tämän matkan aikana se jätti minut taipaleelle ainoastaan kerran ja silloinkin oli syynä virrankatkojien likaisuus
Blomqvist, jonka Porin piirimyyjänä toiminut Porin Autotarvike Oy palkitsikin muistolahjalla sekä kunnialaatalla. Sitäpaitsi voi tässä autossa yöpyä mukavasti.” jat uusin koko aikana vain kerran! Sitten se bensan kulutus. Kun vaunun piti kunnossa ja muisti vaihtaa tulpat niin pidemmillä matkoilla riitti 8 l /100 km, mutta harkitulla ajolla pääsi vähemmälläkin. Koska joudun ammattini vuoksi liikkumaan paljon, myöskin huonoilla teillä, ja seisottamaan autoani jatkuvasti ulkona, ovat hyvät ajo-ominaisuudet ja helppo kylmäkäynnistys ratkaisevasti vaikuttaneet autohankinnoissani Wartburgin hyväksi. ”Wartburg Camping on ihanteellinen auto retkille ja matkoille, rentoutumiseen ja virkistymiseen. ”Mahdollisuus valmistaa neljästä istuimesta nopeasti ja helposti mukava kaksoisvuode kuuluu tämän suurenmoisen auton arvostettuihin etuihin.” 23. V. Uusittuani autoni viime keväänä tekivät huolto ja korjauskulut 0,6 mk kilometrille. Pidän vaunustani sen kauniin ulkonäön, käytännöllisyyden, tilavuuden ja hyvien ajo-ominaisuuksien, kuten etupyörävedon sekä monen muun seikan takia, jotka ominaisuudet jokainen Wartburgilla ajanut tyydytykseen toteaa.” Näin vuosien käyttökokemuksistaan kertoi porilainen rakennusmestari K. Joudun jatkuvasti pitämään tarkkaa kirjanpitoa autoni kuluista. Halpakustannuksinen auto ”Olen ajanut kahdella Wartburg-autollani yhteensä yli 200 000 km; ensimmäisellä 56-mallin henkilöpaketilla yli 150 000 km. Taloudellinen auto myös sellaisille, jotka ammatin vuoksi joutuvat ottamaan mukaansa matkoille paljon matkatavaraa tai herkkiä laitteita. 1956 mallin myydessäni olin jo empimättä hankkinut uuden Wartburg Camping -vaunun, josta voin sanoa, että aina vain pojasta polvi paranee. Kuitenkaan ei tuolla vaunulla ajaen taloudellisuus aina tullut mieleen, sillä Wartburg on kuin luotu kiivaasen ajoon. Tähänastinen kokemukseni Wartburg-autoista on: se on erinomaisen miellyttävä ja halpakustannuksinen auto.” Näin puolestaan virkkoi Wartburg Camping-Limousinen ohjaimista tavoitettu joensuulainen edustaja Jorma Kapanen autovalintaansa perin tyytyväisenä
Nykyisin harrastajan kokoelmasta löytyy huippukuntoinen urheiluversio X3. Citroën GS X3 ’80 24. Urheilullista mukavuutta Pasi Nurmella on erityinen suhde Citroën-merkkiin ja varsinkin sen GS-malliin. Omat muistot automallista ovat peräisin jo lapsuudesta, ja GS palveli aikanaan myös hänen ensimmäisenä autonaan
Uusikaupunki 25
Omistajaksi oli tuolloin merkitty Helsingin Fredrikinkadulla toiminut Arkkitehtitoimisto HeTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Citroën GS X3 on verhoilultaan pitkälti alkuperäinen. ”Itse ostin ensimmäisen oman Sitikan vuonna -89. Sitä sai korjata koko ajan, mutta siinä sitä oppi.” GS-Sitikoita ehti miehellä olla yhtäaikaisesti useita aina kevääseen 2005. P asi Nurmen erityinen suhde Citroën GS -malliin sai alkunsa jo 45 vuotta sitten. Asiat palasivat raiteilleen 2007, kun Pasi hankki jälleen GS Sitikan. Jarrupalat siitä oli loppu, eikä niitä Kuhmosta löytynyt, mutta varattiin Kajaanista huoltoaika, siellä kun oli iso Citroën-korjaamo. ”Muistan sellaisen kesälomareissun lapsuudesta, kun oltiin Kuhmossa. Malli tuli vuosien aikana varsin tutuksi. Pari vuotta tuli kokeiltua elämää ilman kyseistä automallia. Arvailut niiden tuontimäärästä liikkuvat 80 auton paikkeilla. Olin kahdenkymmenen, ja olin siihen asti lainaillut isältä autoa. Se oli isän ja äidin ensimmäinen Sitikka, ja sen perään tuli myöhemmin toinen GS.” Pasi Nurmi tunnustaa, että hänen omistuksessaan on ehtinyt olla muitakin autoja, mutta Sitikoilla on aina ollut erityinen asema. Tämä farmarimalli oli nelihenkiselle perheelle sopivan tilava, ja mukavuudellaan se houkutteli myös pidemmille matkoille. Se on lähtenyt taipaleelle toukokuussa 1980 Hämeenlinnan Nelipyörä Oy:stä. 26 4/2019 Citroën GS X3. Ajettiin sitten sinne, siellä ne vaihdettiin, ja matka jatkui”, Pasi muistelee ja jatkaa: ”Sitä voi jokainen kuvitella, kun siinä Breakissa oli kaksi lasta ja tavarat kyydissä, Sprite-asuntovaunu vielä perässä ja 55 hevosvoimaa. Perheeseen hankittiin Uudessakaupungissa Korpivaara Oy:n jälleenmyyjänä toimineesta Kallion Autoliikkeestä GS Break vuonna 1974. Siellä huoltomies alkoi tutkia jarruja etupyöristä, ja isä meni sanomaan, että ne jarrut ovat kyllä konehuoneessa. Muistan, että se ensimmäinen, ’80 GS Pallas, maksoi 5700 markkaa, ja se oli niin loppu kuin auto voi olla. Mikäli tunnelähtöisiä hankintoja olisi jotenkin perusteltava, nousisivat esille mallin ominaisuudet, joita Pasi ei muista autoista löytänyt. Käsijarrukahva löytyy sieltä, missä normaalisti on stereot, ja päin vastoin. Pasi Nurmen kokoelmaan päätynyt GS X3 on monessa suhteessa erikoinen tapaus. Isä oli sitä mieltä, että Breakin jarruista kuuluu ylimääräistä ääntä, ja ajettiin sitten Kuhmon Sitikka-korjaamoon. ”Ajomukavuus on näissä aivan kertakaikkisen hyvä.” X3 Suomeen vuosina 1979–80 tuotu urheilumalli jäi harvinaisuudeksi jo uutena
”Hyvä ystäväni soitti minulle ja kysyi, olisinko kiinnostunut kahdesta autosta. Pasi toteaakin, että sinkkipainevaletut ovenkahvat olisi voinut vielä vaihtaa uusiin, kun osia oli saatavilla – nyt niitä on enää vaikea löytää. Paino 920 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 14,4 s. Etuveto 05 Alusta Hammastanko-ohjaus, kaasunestejousitus, kolmeen korkeuteen säädettävä maavara. Osia on hankittu runsaasti Autopurkaamo Ojala & Kumppanit -yrityksestä, mutta purkuosista ei tässä tapauksessa ollut kysymys, sillä yritys on tunnettu Sitikoiden varaosatoimittaja ja nykyiseltä nimeltään Sitronen Oy. Vaikka Sitikalla oli ikää vasta runsaat kymmenkunta vuotta, sille alettiin tehdä perusteellista kunnostusta. Teho 65 hv/5500 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. 1608, kork. Seuraavien vuosien aikana kirjatuista tuhansien markkojen kuiteista selviää, ettei moottoriin paljon vanhoja osia jäänyt. Auton siististä ulkoasusta on helpompi huomata vaihtamattomat osat kuin vaihdetut. Auton seuraavaksi omistajaksi on kirjattu Titta Lumio, kunnes keväällä 1991 se siirtyi Harri Aaltosen haltuun. Nelisylinterinen bokserimoottori on kasattu enimmäkseen uusista osista 90-luvulla. Levyjarrut 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pit. Täysin palasina olleen auton entisöinnistä ja maalaamisesta vastasi Timo Julkunen Loimaalta. Sanoin, että totta kai kiinnostaa, sillä tiesin kyllä, mistä autoista oli kyse. GS-Sitikan rahallinen arvo ei tuolloin voinut paljoakaan olla, mutta sen mukana kulkeutuneesta kuittipinosta päätellen uusia osia siihen oli hankittu turhia nuukailematta. Pian tuon viimeisen omistajanvaihdoksen jälkeen auto poistettiin rekisteristä. Citroën GS X3 liikkui entisöinnin jälkeen enää harrasteajossa. Tavaratila yllättää tilavuudellaan. Kyydissä matkaa mm. Huippunopeus 158 km/h 27. Esimerkiksi uusien mäntäja putkisarjojen päälle oli kiristelty vielä 2800 markan hintaiset uudet sylinterikannet. 4120, lev. 1349, akseliväli 2550 mm. Vuonna 1996 se palkittiin Citroën-kerhon Vuoden Automobile -tunnustuksella. lin & Siitonen. Pasi Nurmi muistaa auton vaiheet varsin kaukaa, mutta ei olisi osannut arvata asioiden kulkua. bokserin huoltoon tarvittava kahdesta kohtaa nivelöity tulppa-avain. Minuahan ei tarvitse ikinä yllyttää. Autot, GS X3 ja Visa GTi, olivat seisseet 01 Merkki ja malli Citroën GS X3 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Nelisylinterinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Tilavuus 1299 cm 3 . Myös silloisella omistajalla Harri Aaltosella oli sormensa vahvasti projektissa. Poraus 79 mm, isku 65 mm. Teknisten kulutusosien lisäksi dokumentteja löytyy korin uusista pintapelleistä aina ovia myöten. Matkan jatkuminen on turvattu, sillä Pasi Nurmi on tallettanut uudet osat vielä yhteen täydelliseen moottoriremonttiin. Puristus 8,7:1
Eivät ne varsinaisesti olleet myynnissä, mutta alkoi olla aika etsiä niille uutta omistajaa. Tämä näkyi myös aavistuksen parempana kiihtyvyytenä, ja jos suoraa vaan riitti, saattoi hitaampia kanssa-autoilijoita ohittaa 158 kilometrin tuntinopeudella. Niistä tiedetään säilyneen varmuudella vain kolme yksilöä. Takaa mallin tunnisti merkinnästä sekä näyttävästä takaspoilerista. X3:n vakiovarustelu sisälsi myös sumuvalot ja etulokasuojien sivuvilkut, joita ei muissa malleissa nähty. Vaikka on ilmajäähdytteisessä aina se oma ominaishaju.” Suomeen tuoduista noin 80:stä GS X3:sta tiedetään varmuudella säilyneen vain kolme yksilöä. Tuontimäärä oli noin 80 autoa. Moottorin iskutilavuuden kasvattaminen 77:llä kuutiosentillä on tehty näppärästi 2,4 millimetriä isommilla sylinteriputkilla ja männillä. VARUSTEITA JA HEVOSVOIMIA Mikäli Sitikoihin on hiukkaakaan perehtynyt, X3erikoismallin erottaa ulkoisesti jo kaukaa GS Clubista ja GS Pallasista. Vaimo lähti mukaan katsomaan. jo vuosikausia Lahden keskustassa kahden auton lämpimässä tallissa. Nykyautoista ei näe senkään vertaa, ainakaan ilman tutkaa.” Tavaratila on sen sijaan paljon suurempi kuin auton ulkomuodosta arvaisi. Kun sanoin, että autot kerran kiinnostivat, omistaja houkutteli tutustumaan ja mielellään vielä tarjouksentekoaikeissa. Kokeilkaa itse niin näette! Mutta katsokaa, että auton sarjanumero on 20 GA 4705 tai sitä suurempi.” Tuulilasi-lehden testissä automallia moitittiin heikosta takanäkyvyydestä, mutta Pasi Nurmi on vankan kokemuksensa pohjalta asiasta vahvasti eri mieltä. Maahantuoja Korpivaara Oy vakuutteli mainoksissaan, että vaikka Suomeen tulleissa ns. nollasarjan autoissa oli pieniä mutta asiakkaille harmillisia huolia tuottaneita puutteita, olivat kaikki ongelmat historiaa: ”Nyt GS on sellainen kuin pitää: Hyvin tehty – nautinto ajaa ja matkustaa – aito Citroën parhaimmillaan. Sisustus ei eronnut ainoastaan verhoiluiltaan muista malleista, vaan X3 varusteltiin kokonaan omilla penkeillä. Niistä hyväkuntoisimman omistaja on valintaansa tyytyväinen: ”Voi kun tällaisia autoja tehtäisiin vieläkin. X3:n konehuoneesta löytyy isompi 1299-kuutioinen ilmajäähdytteinen bokserinelonen. Sporttiseen varusteluun kuuluu mustat puskurit, kapselit, kylkilistat ja ikkunakehykset. Ajattelin, että voi hyvänen aika, autotallissa kaksi tällaista pölyttynyttä autoa, joita on vain säilytetty.” Pelkkiä ominaisuuksia 1971 Vuoden Autoksi valittu GS oli markkinoille tullessaan erikoinen automalli, vaan eipä Citroën asiakkailleen mitään tavallisuuksia tarjonnutkaan. Tuotannon alkupään autojen viimeistelyssä oli niin paljon moitittavaa, että tehdas joutui erikseen kampanjoimaan vikojen korjauksista. Muissa GS-malleissa oli 1222-kuutioinen moottori. Startti ei mennyt kuitenkaan ihan mallikkaasti. Kun seosta mahtuu sylinteriin enemmän, nousee myös puristussuhde ja lopputulos on puhdasta voimaa. Kun moottorin alla oleviin lämmönvaihtimiin alkaa ajan myötä kulkeutua öljyä, roiskuu se auton heilahtaessa lämmönvaihtimien sisällä oleviin tulikuumiin pakoputkiin aistittavin seurauksin. Ja jos tehtäisiin, niin minä ostaisin heti.” 28 4/2019 Citroën GS X3. Citroën GS X3 jäi Suomessa jo uutena harvinaisuudeksi. Ero Pallas-malliin on kuitenkin selvä, sillä malliston lippulaiva on sisustukseltaan täydellisempi. Moottorin nerokas ilmajäähdytys tuo tullessaan väistämättä autoon omat ominaispiirteensä. ”Auto takapää loppuu selkeästi ja se on helppo hahmottaa. ”Se on kuin kaasukammio. Mutta silloin kun kaikki toimii ja se on tässä kunnossa, sen kanssa on kiva ajella, kun se ei kärytä. Siinä missä pienempi moottori tuotti 59 hevosvoimaa, ilmoitettiin X3-mallissa niitä olevan kuusi enemmän
Kaupan päälle avaimenperä. www.klassikot.?. 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 Kun muutat, kerro myös meille. 8 90 Klassikot parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • RIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. 4 90 Klassikot tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Ruotsin Helmi uutuusleHti ! Naapurima an kierroksell a kääpiöauto t sekä veteraanikuorma-au tot Turvallisuu den edelläkävij ä autoistuva lle maailmalle – Volvo Amazon ’66 Vääksyn kanaValta Vanhojen autojen tunnelmall inen kokoontum isajo upeissa maisemiss a Ennakoivil la toimilla vältät työläät remontit Jarrut huoltoon Tuleva klassikko Alfa Romeo 75 -lajinsa viimeinen Kansainväl istä tunnelmaa Internation al Peugeot Meeting järjestettii n tänä vuonna Suomessa Toyota Land Cruiser – aikansa kovin työkone upeasti entisöitynä Autoilun nostAlg iAA 1950 1985 • www.klassi kot.fi • 02/08 • Hinta 7,50€ Leskenteki jän pikkuveli Tien päällä Matkakave rina Lotus Excel Härmän Häjy Hylkyauton voittoisa paluu sorapätkill e Kovakulku inen kolmepuol ikas Kawa 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M er kk i ja m al li • 02 /0 8 Maasture iden KlassiKKo KesäretKiä Viroon iKiliiKKuJa UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet syMpatiaa itäValtalaisittain wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu
Finlandese Gruppo Quadrifoglio Alfa Romeo Spider 2.0i ’90 30
Uutena Suomeen Petteri Piipponen kertoo perheessään olleen vuosituhannen alussa useampiakin Alfa Romeoita, mutta yksi klassisimmista väreistä punainen puuttui. Syksyllä -03 helsinkiläiseen autoliikkeeseen listautui haeskeltu Alfa Romeo: punainen 4-sarjan Spider. Tämän tyyppisen ongelman parissa helsinkiläinen Alfa Romeo -harrastaja askarteli 2000-luvun alussa ja löysi tilanteeseen ratkaisun. Lisäksi kaikissa omistuksessa olleissa oli kova katto, joten seuraava Alfa saisi luvan olla punainen ja avomallinen. Mutta se on usein helpommin sanottu kuin tehty. Ajan lisäksi kuormittavana tekijänä ovat myös taloudelliset seikat, sillä useamman ajokin ylläpito huoltoja korjauskuluineen sekä vakuutusja käyttömaksuineen muodostaa sen verran komean summan, jota mielenpahoittamista välttääkseen ei halua eurontarkkaan edes laskea. Kohde oli näin ollen selvillä, mutta matkassa oli vielä Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Ohjaamossa lyövät kättä 60-luvun urheiluhenki ja seuraavina vuosikymmeninä täydennetty varustelu. Tavoitteekseen Alfa-harrastaja asetti punaisen Spiderin mallin viimeisestä mallipolvesta eli niin sanotusta 4-sarjasta, joka tarkoitti korinvärisillä muovipuskureilla ja leveillä takavaloilla varustettuja vuosimalleja 1990–1994. Tampere M onella ajoneuvoharrastajalla on perustavanlaatuinen ajankäyttöongelma: mistä repiä lyhyehkön ajokauden mittaan riittävästi aikaa jokaiselle nurkkiin kertyneelle ajopelille. Alfa Romeo -sanaston Quadrifoglio-termi viittaa neliapilaan, mikä sopii hyvin myös punaisen Suomi-Spiderin yhteyteen, sillä avo on neljän Alfa-harrastajan yhteisomistuksessa. Italialaisvalmistajan mallihistoriaa kerratessa hän totesi vastauksen olevan Spider Pininfarinan muotoilema kaksipaikkainen avoauto, jota Alfa Romeo valmisti kohtuullisin vähäisin muutoksin vuodesta 1966 aina vuoteen 1993 saakka. 31. Asiaan on toki olemassa radikaaleja ratkaisuja ajoneuvojen seisontaan laittamisesta harrastekaluston määrän vähentämiseen saakka. Esimerkiksi ikkunat ja peilit liikkuvat sähköllä, mutta kuinka monessa muussa 90-luvun alun uudessa autossa oli yhä tuuletusikkunat kromattuine avausvipuineen
”Tulimme sellaiseen tulokseen, että neljän kaverin kimppa olisi hyvä ratkaisu: Kaikki saisivat ajaa yhden kuukauden kesässä. Aluksi katseet suunnattiin Spiderin kotikulmille Italiaan, mutta saapasmaahan tehdystä reissusta huolimatta sopivaa kandidaattia ei tarttunut haaviin. Vuoden -91 lopulla Suomessa oli rekisterissä yhteensä 13 Spideria. Kysymyksessä oli Spider 2.0i, joka oli rekisteröity Suomeen heinäkuussa -90 ja liittynyt samalla Suomi-Spiderien harvinaiseen joukkoon. Kolmas jäsen yhteishankkeeseen kuitenkin ilmoittautui samoihin aikoihin, joten katseet suunnattiin innolla Saksaan ja muihin mahdollisiin ostomaihin. ”Enhän minä tarvitsisi Spideria koko ajan, vaan esimerkiksi yksi kuukausi avoautoilua kesässä riittäisi pitämään mielen virkeänä. Veholla myyntiin tullut Spider oli alkujaan ollut ilmeisesti maahantuojan, Helsingissä Pohjoisella Hesperiankadulla Suomen-konttoriaan pitäneen Alfa Romeo Svenska Ab:n esittelyauto. Tästä kehittyi heti perään ajatus: olisiko muilla samanlaisia tarpeita?” Petteri otti asian tiimoilta yhteyttä harrastetuttavaansa Pekka Rossiin, joka innostui ideasta, ja yhdessä Alfa-kaverukset kehittelivät ideaa kimppa-Spiderista eteenpäin. Lisäksi auto olisi yhteishankintana ja -ylläpidettävänä edullinen.” Kesällä 2003 sopivaa SpiderAlfaa alettiin kaksikon toimesta metsästää jo vakavin aikein, vaikka kaksi jäsentä suunnitellusta neljän koplasta vielä puuttuikin. Niistä vain yksi oli vuoden -90 satoa, niin ikään yksittäiskappaleet edustivat vuosia -67, -76 ja -91. Missä auto sitten oli viettänyt vuotensa ennen päätymistään autoliikkeeseen -03, siitä ei ollut tietoa. 32 4/2019 Alfa Romeo Spider. Vuonna -87 rekisteröityjä Spidereitä oli puolestaan kaksi, -88 rekattuja kolme ja vuoden -89 satoa peräti neljä. Jos tosin ne olivatkin sitten varsin isoja: alle kymmenvuotiaat Spiderit olivat melko hinnakkaita ja toiseksi niitä ei ollut eksynyt Suomeen ruuhkaksi asti. Pitäjänmäen Vehoon nimittäin listautui haeskeltu 4-sarjan Spider. Ensimmäiseen ongelmaan juolahti Petterin mieleen ratkaisu eräänä talvipäivänä. Nettisivuja selailtiin bittihiirenkorville, kunnes äkkiseltään sopiva Spider näytti olevan lähempänä kuin kolmikko uskoikaan. Vuoden 1991 lopulla Suomessa oli rekisterissä yhteensä 13 Alfa Romeo Spideria. pari mutkaa. Tämä tulkinta syntyy sillä perusteella, että samaisilla OFC-528-tunnuksilla varustettu Spider oli vilahtanut 90-luvun alussa parin kotimaisen autolehden avoautomaistiaisena. Kilometrejä ei ollut kuitenkaan tehtailtu kuin kolmisen tuhatta per vuosi, kaikkiaan 38 000 kilometriä. Petteri ja Pekka säntäsivät oitis Helsingin Pitäjänmäkeen, eikä silmien eteen saatu Spider tuottanut pettymystä
Hinta oli vähän enemmän kuin mitä ulkomailta tuoden ja verot maksaen olisi kertynyt, mutta ero ei ollut kovin iso, joten aloimme vääntää myyjän kanssa kauppaa”, Petteri kertaa. Hintasovittelun aikana porukkaan löydettiin neljäs jäsen, joten kaupan sinetöintihetkellä Spiderin ostohinta kuitattiin neljästä kukkarosta. Tampereen Giulia-mies Gruppo Quadrifoglio Finlandese -nimellä tituloitu Spiderin yhteisomistajuus on puolentoista vuosikymmenen jälkeen edelleen voimissaan. ”Totesimme auton erittäin siistiksi. Niihin kirjattiin käytännöt niin vastuista kuin oikeuksista. Väistyneiden Alfa-entusiastien tilalle on löytynyt uudet porukkaan istuvat kaverit. Ensin mainittuihin lukeutuivat niin auton ylläpitoon ja kustannuksiin liittyvät asiat, jälkimmäisiin käyttöoikeus, jossa sovittiin että kesä-, heinäja elokuun ajovuorolaiset saavat kyseisen kuukauden, mutta se kelle osuu vuosittain kiertävistä ajovuoroista toukokuu, saa todennäköisempien koleiden kelien kompensaatioksi Spiderin käyttöönsä myös syyskuuksi. Yksi alkuperäisten omistajien tilalle tulleista Alfa-harrastajista on tamperelainen Timo Toivo, joka on hänkin ehtinyt olla ”Spider-osakkaana” jo reilun vuosikymmenen. Samaan aikaan viimeisteltiin säännöt auton yhteisomistajuuteen liittyen. ”Kun aikoinaan kuulin Spiderporukasta, niin olin suorastaan pahoillani kun minua ei oltu pyydetty mukaan jo alun perin”, hän virnistää hyväntahtoisesti ja jatkaa, ”Eräässä kerhotapahtumassa sain Avo-Alfaltakin odottaa urheilullisuutta, ja tähän vastaa kaksilistrainen tuplanokkakone. Ruokinnasta vastaa Boschin polttoaineensuihkutus. Alkuperäisistä jäsenistä mukana on vain Petteri Piipponen, mutta touhun jatkuvuus ei ole ollut uhattuna. 33
”Spideria on kivaa ajaa, sillä lyhyen akselivälinsä myötä se on ketterä. ”Sinä aikana tuli perhe perustettua ja Giulialla pari lastakin kuskattua”, hän kiteyttää. Päälle päin se ei ole virheetön, mutta mekaanisesti hyvässä kunnossa”, Timo juttelee. Mukaan Spiderin yhteisomistajuuteen hän liittyi kesällä -08. Tunnelma on siinä aivan erilainen, kun on välitön yhteys ulkoilmaan. Lähes 50 vuoden Alfa Romeo -kokemuksella hän osaa verrata Spideria samaa teknistä perustaa olevaan Giuliaan. Lyhyempi akseliväli tekee Spiderin ketterämmäksi, mutta ajotuntumassa on muutoin paljon samaa, sillä alustassa on käytettyä paljon yhtenäisiä osia.” Avo-Alfan ajotuntumien puntarointiin on ollut Timolla kuluneen sitten vinkin, että yksi osuus omistajuudesta olisi siirtymässä. Se oli merkittävä hankinta, sillä siihen meni opintolainat, kolmen kesän tienestit ja vielä vähän vanhemmiltakin rahaa.” Ensimmäiset 16 vuotta Giulia palveli ympärivuotisena käyttöautona. Lisäksi auto on kevyt, alle 1 200 kiloa. Alfa Romeoon luontaisesti kuuluva urheiluhenkisyys on omiaan lisäämään ajonautintoa. 34 Alfa Romeo Spider 4/2019. Vuonna -94 Timo hankki toisenkin Giulian, hyvässä kunnossa olleen ’75-mallisen Giulia Nuova Superin, jonka tamperelainen kuolinpesä myi. Timo Toivolla riittää perspektiiviä Alfa Romeolla liikkumiseen, sillä omistuksessa on edelleen hänen uutena hankkimansa ’72 Giulia. Ketterää kesäkurvailua Taustojensa myötä Timo oli Gruppo Quadrifoglio Finlandeseen paitsi vaatimukset täyttävä, myös innokas jäsen. On se välillä ollut joitakin aikoja säilössä kesämökillä. ”Spider on teknisesti pitkälle sama kuin Alfan 105-sarjaa edustava Giulia. Vaihteisto toimii erityisen hyvin kolmos-, nelosja viitosvaihteen välillä; ilmeisesti ykkösja kakkosvaihteilla on erilaiset synkronirenkaat, koska se väli on Alfalle tyypillisesti tahmeampi vaihtaa.” Myönteistä lisävirettä antaa kanssaihmisten suhtautuminen Spideriin. ”Tällaista ei pidetä minään ökyautona, vaan se herättää positiivista ilmettä kaupungilla ja otetaan hymyillen vastaan”, Timo kuvailee. Tulin mukaan loppukesästä -08 ja sain saman tien syyskuun ajokuukauden.” Poisjättäytyneen tilalle Spiderpoppoo sai Timosta muiden jäsenien tavoin vannoutuneen Alfaharrastajan. Käyttövuosien jälkeen Giulia ei joutunut kiertoon, vaan italialaismerkkiin mieltynyt ensiomistaja siirsi ajokin harrastekäytön puolelle. ”Ei sitä kannata myydä on tullut vuosien mittaan sen verran kalliiksi. ”Hankin vuonna -72 Giulian. ”Onhan se umpiautoon verrattuna elämys, kun pääsee ajamaan avoautoa. Etenkin minulle, jolla ei ollut lapsena edes mopoa”, hän naurahtaa. Tai Timon kohdalla Alfa Romeoilla liikkuminen ei ole ollut vain kesäistä harrastetoimintaa, sillä ensimmäisen Alfa Romeonsa hän hankki 70-luvun alussa upouutena. Tämä alkuperäiskuntoinen yksilö oli hänellä viime vuosiin asti, kunnes luopui siitä tallipaikkahaasteiden motivoimana
”On sitä koetettu pitää hyvässä kunnossa ja perusparanneltukin sieltä täältä.” Merkittävimpänä kunnostustoimena hän mainitsee viitisen vuotta sitten uusitun kangaskaton. Kesällä -90 Suomeen rekisteröity Spider vilahteli parina ensimmäisenä kotimaisien autolehtien maisteltavana. Jonkun mielestä kori on ehkä liian korkeallakin, mutta nyt on jämäkkä ajettava. Vika paikannettiin apukuljettajan puoleisen istuimen alla olevaan moottorinohjainyksikköön. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 9,4 s. Tilasinkin sitten kuvan perusteella kyseisen osan puretusta Spideristä 150 euron hintaan. Ei sillä että tätä olisi tarkoitettu rallaamiseen tai muuhun repimiseen, sillä tällä autolla kruisaillaan. ”Lähetin laatikon ensin korjattavaksi, mutta sain pian vastauksen ettei ohjainyksikköön saanut varaosia.” Yksi vaihtoehto olisi ollut teettää koko ohjainyksikkö uudelleen kilpa-autojen elektroniikkaan erikoistuneessa pajassa, mutta hintaakin olisi kertynyt 2 500 euroa. Korjaamolla sattui sitten episodi, että auto kyllä starttasi muttei suostunut enää käynnistymään.” Ongelman syyn selvittämiseksi sytytysja polttoainepuolta tutkittiin, kunnes syy saatiin selville: polttoainepumpulle ei tullut virtaa, joten 4-sarjan Spideriin saapunut Bosch Motronic -ruisku jäi ilman tarjoilua. Seuraavaksi Timo kääntyi jo opiskeluajoilta tuntemansa sähköalan ammattilaisen puoleen. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 84, isku 88,5 mm. Takaveto. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo Spider 2.0i 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Lupasivat sitten toisen 450 euron hintaan. Viime kesän päätteeksi kilometrejä oli mittarissa noin 117 000 kilometriä, joten maukasta matkantekoa on Gruppo Quadrifoglio Finlandesen toimesta karttunut keskimäärin 5 000 kilometriä kesässä. Osa kuitenkin saapui ja osoittautui toimivaksi, joten punainen avo-Alfa pääsi jälleen tien päälle. ”Vanhassa oli yksi paikka ja se oli muutoinkin auringossa virttynyt. 35. ”Amerikassa olisi ollut, mutta sitten löytyi lähempää, Puolasta. Tilavuus 1962 cm3. vuosikymmenen mittaan oivalliset mahdollisuudet, sillä teknisien murheiden takia ei ajokuukausia ole juuri jäänyt väliin. Hankimme alkuperäisen mukaisen kattokankaan, jonka verhoilija laittoi paikalleen.” Pari vuotta sitten Spiderin ajettavuus terävöityi entisestään, sillä takapään löystyneen iskunvaimennuksen vuoksi omistajat innostuivat perusteellisempaan alustakatselmukseen. 07 Mitat Pituus 426, leveys 163, korkeus 129, akseliväli 225 cm. Puristussuhde 10:1. Niiltä on kertynyt mukavia muistoja. Avokorikaan ei ole maailman paras jäykkyyden suhteen: kun ovet ovat auki, niin kori on kynnyspalkkien varassa.” Voitettu vastus Alustahommien aikoihin Gruppo Quadrifoglio Finlandese joutui ainoan kerran painimaan hieman kinkkisemmän teknisen häiriön parissa. Se saataisiin korjattua, jos löytyisi toinen samanlainen osa esimerkiksi 164-Alfasta boksin toinen puolisko, se jossa olisi tähän automalliin liittyvä ’viisaus’ voitaisiin jättää toimivana ennalleen.” Suomesta ei kuitenkaan löytynyt purettavaa 164-Alfaa, joten ohjainyksikön etsinnät kohdistettiin nettiin. Teho 120 hv /5800 rpm, vääntö 157 Nm /4200 rpm. Sieltä ei sitten kuulunutkaan pitkään aikaa mitään, joten pyysin enemmän kielitaitoiselta kaverilta apua. ”Laitettiin uudet jouset ja iskarit ympäriinsä. ”Hän sai selville että auton elektroniikan puoli oli ehjä, mutta polttoainepumppua käskyttävä osa oli rikki. Paino 1170 kg. Syksystä -03 se on palvellut Alfa-harrastajanelikon herkullisena kesäkärrynä. Se myytiin tosin samalla kuvalla, joten tilanteesta jäi pieni vedätyksen maku”, hymähtää Timo. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori, kangaskatto. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takana jäykkä taka-akseli, tasauspyörästöön kiinnitetty kolmiotuki, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Siinä kun oli iskareita ja jousia laitettu, niin käytettiin auto korjaamolla etupään yhden väljän nivelen vaihtamiseksi. Saatiin sitten Puolasta vastaus, jonka mukaan eivät voineetkaan lähettää osaa, sillä se oli järvessä käyneestä autosta kastunut osa. Edessä ja takana levyjarrut. ”Kun olin vielä työelämässä mukana, niin muistan erityisesti yhden kesäkuukauden, jolloin kävin Spiderilla mökiltä Mouhijärveltä Tampereella töissä katto auki aamuin illoin”, Alfa-harrastaja tunnelmoi
Ahvenanmaan ISO ÄSSÄ 36
Vaimoni Kristiinan nimissä olleen pakun sisällä oli kattokruunua, viherkasvia ja kahden varsinaisen istuimen lisäksi kuusi kovaa istuinpaikkaa. Vesa laskeskelee Saabeja olleen hänellä omistuksessa kaikkiaan toistakymmentä, mutta silti ensimmäinen harrasteautoksi luokiteltava ajopeli oli amerikkalainen. Se ei kuitenkaan innostanut, sillä esimerkiksi mootTeksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila Jämsä 37. Haaveeksi nousi 2000-luvun puolivälissä avo-Saab tuttavan epäsuoralla vaikutuksella. Pian ensimmäisen 900:n jälkeen käyttöautoksi vaihtui lähes uusi, esittelykäytöstä vuonna -89 hankittu punainen Ysisatanen. ”Olin puunaamassa kaverin 900 Cabrioletia syksyllä -05 ja ajettiin sillä sitten syyskuun kelissä katto auki.” Päällä ollut flunssa ehkä hieman paheni ja kuumekin nousi nimittäin autokuume. ”Se palveli ensin käyttöautona ja sittemmin harrasteautona, sillä auton myynnin tullessa puheeksi, niin lapset sanoivat, että ’se on ollut meillä aina’, joten ei sitä voinut hukata”, kertoo Vesa, joka kertoo tuoreimman Saab-hankintansa olevan nyt jo aikuisikäiseltä pojaltaan talteen ostamansa 9-5 Aero. ”Vuonna -89 hankimme ’83-mallisen GMC Vandura 2500:n, jota rakennettiin sitten silloisen vanikulttuurin mukaisesti. Auto tuli valmiiksi siinä vaiheessa, kun katsastaja sanoi, että nyt et sitten rakenna enää yhtään. Saab 900 Turbo S Cabriolet ’91 Saabeja niin käyttökuin harrasteajokkeina suosineen Vesa Pohjalaisen omistukseen siirtyi keväällä 2006 todellinen Suomi-herkku: upeassa alkuperäiskunnossa oleva 900 Turbo S Cabriolet. Autosta ei kuulemma puuttunut kuin yksi asia -ovikello”, Vesa nauraa. ”Seuraavana keväänä tutkin tarjokkaita ja maaliskuussa vaimon kanssa lähdettiin katsomaan Vantaalle erästä avoa. J ämsässä syntynyt ja nykyäänkin seudulla asustava Vesa Pohjalainen kertoo oman saabisminsa alkaneen vuonna -88, jolloin perheen autoksi hankittiin neliovinen Saab 900, kun aiemmin omistuksessa olleet 02ja 3-sarjan Bemarit alkoivat tuntua liian ahtailta perhekäyttöön. Van-aika jäi taakse vuosituhannen taitteessa, mutta autoharrastus ei hälvennyt vaikka jenkkikaappi rullasi muihin maisemiin
On mahdollista, että Ahvenanmaalla ensirekisteröity auto on viivähtänyt tullissa hieman pidempään. Joka tapauksessa katalysaattoria ei Saabissa ollut, joten turbonelosen 175 hevosvoimaa veivät punaista avokasta pitkin Ahvenanmaan kapeita ja mutkaisia pikiteitä ensimmäiset neljä vuotta. Ilmeisesti Opelin Aero-tuotenimen käyttöoikeuksista johtuen Saab siirtyi käyttämään S-kirjainta ”Aero-varusteltujen” avomallien mallimerkintänä Euroopan markkinoilla, kun taasen Yhdysvalloissa oli käytössä SPG (Special Performance Group). Saab on ollut saarella epäilemättä huomiota herättävä näky, ja poikkeustapaus se olisi ollut manner-Suomessakin. Autosta teki erityisen houkuttelevan sen S-malliversio: ”iso ässä” on käytännössä kuin Aero erikoisvanteineen ja helmasarjoineen. Vaimo puolestaan, että miten olet ajatellut tämän rahoittaa?” Tšekkiläislääkärille Vesa antoi vastaukseksi päivämäärän ja Kristiinalle pankin nimen. Keväällä -06 autoa myi sen pitkään Suomessa omistanut tšekkiläinen lääkäri, joka oli päättänyt luopua silmäterästään edessä olevan eläköitymisen ja kotimaahan paluun alta. Yleisesti ottaen katalysaattorimallit tulivat Suomessa myyntiin -90 marraskuun alkuun mennessä, mutta viimeiset ilman katalysaattoria varustetut uudet bensiinikäyttöiset henkilöautot kilvitettiin meillä vuoden -92 alkuun mennessä. Katalysaattori ei tähän avo-Saabiin etsiytynyt, joten 16-venttiilinen turbomoottori kuljettaa pontevasti 175 hevosvoiman tehoilla. Lama-ajan harvinaisuus Perillä keväisessä Helsingissä odotti upeakuntoinen ’91-mallinen Saab 900 Turbo S Cabriolet. toritila oli kuin olisi tervaa kaadettu päälle.” Kotiin palattiin kallella kypärin, mutta pian Vesan katse jälleen kirkastui: nettiin oli juuri ilmestynyt Helsingissä kaupan oleva vain 80 000 kilometriä ajettu avo-Saab. Hän oli ymmärtäväinen ja tuumasi, että huomenna on sunnuntai ja meillä dieselauto lähdetään huomenna uudestaan pääkaupunkia kohti.” Näin myös tehtiin, eikä reissu tuottanut tällä kertaa pettymystä. Vesan sittemmin tekemien selvitystä mukaan yksilö on ilmeisesti ainoa lamavuosina Suomessa uutena myyty ”Aero-varusteinen” eli siis S-mallin 900 Turbo Cabriolet, jonka varusteluun lukeutui ABSjarrujen, vakionopeudensäätimen, nahkaverhoilun, sähköikkunoiden ja keskuslukituksen ohella myös ilmastointi. Autoa esitellessään hän huomasi, että Vesa oli iskenyt silmänsä Saabiin, jonka moottoritilakin oli kuin tehtaan jäljiltä. Helsingissä kaupan ollut Cabriolet ei matalapaineinen ollut, pikemminkin päinvastoin. Sen pellin alla ei vuosimallista huolimatta ollut 160-hevosvoimainen katalysaattoriversio, vaan ”katiton” 175-hevosvoimainen. ”Myyjä kysyi minulta suoraan, että koska tulet hakemaan. Nämä jälkimmäiset olivat viranomaisjargonin mukaan tullivalvonnasta luovutettuja tai toimitettuja autoja. 38 4/2019 Saab 900 Cabriolet. Skirjaimen käyttö on sittemmin herättänyt sekaannuksia, sillä vuonna -90 Saab-mallistoon saapui 900S, jossa S-kirjain tarkoitti puolestaan matalapaineturboa. Alla rullaavat tällä erää 9000 Aeron 16-tuumaiset vanteet, mutta alkuperäiset 15-tuumaisetkin ovat tallessa. ”Sanoin vaimolle, että tuossa se unelmien auto nyt on
Kaikkiaan Vesa on voinut Kristiinan kanssa vain nauttia avo-Saabin kyydistä kauniina kesäpäivinä. Eikä isompia toimia ole tarvittu sen jälkeenkään, tällä hetkellä edelleen alle 110 000 kilometriä ajetulle avokkaalle. 07 Mitat Pituus 468, leveys 169, korkeus 140, akseliväli 252 cm. ”Kaikesta näkee, että auto on ollut vain kesäajossa. Huoltokuittien perusteella autolla on liikuttu muun muassa Espanjan Marbellassa.” Vähäisten kilometrien ja asianmukaisen huolenpidon seurauksena Vesalla oli käsissään ensiluokkaisessa kunnossa oleva avo-Saab. Paino 1330 kg. S-versio tarkoitti Aero-mallista tuttua huippuvarustelua, joten nahkaistuimilla voi nauttia muun muassa vakionopeudensäätimen, sähköikkunoiden ja ilmastoinnin mukavuudesta. Kieli keskellä suuta ajettu loppumatka Jämsään onkin ainoa kerta, kun Saab on ilmeisesti joutunut talvikelien kanssa tekemisiin. On ollut hyvin helppo projekti, koska ei ole ollut projekti lainkaan. Hankinnan jälkeisenä toimenpiteenä hän kertoo suorittaneensa vain myllyttämisen ja vahauksen. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori. ”Meillä auto on ollut kohta 13 vuotta minä aikana vain kytkimenpolkimen työsylinteri on jouduttu vaihtamaan. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tilavuus 1985 cm3. Takana jäykkä akseli, eteen ja taakse suunnatut tukivarret, poikittaistuki, kierrejouset. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiomaiset alaja ylätukivarret. Puristussuhde 9,0:1. Vesa on suosinut Saabeja 80-luvun lopulta lähtien. ”Kyllä se aina kesän tuo tullessaan, kun ensimmäisen kerran keväällä voi katon pudottaa alas.” 39. Ja niinpä kirkas kevätsää sitten vaihtuikin räntäkeliksi Tampereen korkeudella. Jossain vaiheessa on kattokankaan vaihto edessä, mutta uusi on jo varastossa odottamassa”, hän kuvailee. Kaikkiaan omistuksessa on ehtinyt olla toistakymmentä Saabia, joista 900 Turbo S Cabrioletista on muodostunut erityisin. Suventekijä Maaliskuun viimeisinä päivinä Saab siirtyi turvallisesti Jämsään kesärenkailla, sillä etelässä vallinnut hyvä sää sai jättämään mukaan varatut Saabin talvipyörät hakuauton takakonttiin. Teho 175 hv /5300 rpm, vääntö 273 Nm /3000 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 205 km/h, 0-100 km/h 8,7 s. Etuveto. 01 Merkki ja malli Saab 900 Turbo S Cabriolet 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen pakokaasuahdettu ja välijäähdytetty rivimoottori edessä poikittain. Poraus 90, isku 78 mm. Edessä ja takana levyjarrut
Avoauto Suomesta Saab 900 Cabriolet on asettunut suomalaisille autoharrastajille tutuksi luvuksi kotimaista autohistoriaa, mutta jos tarkastellaan avo-Saabia ikään kuin ulkopuolisen silmin, niin onhan tarina varsin omintakeinen. Persoonallinen ruotsalainen automerkki, jonka kansanmallista toteutetaan yhdysvaltalaisen Saab-edustajan kannustamana avoversio, jota aletaan valmistaa Suomessa. 40
Amerikkalaisten nautinnonhalu eivätkä edes aurinkoiset päivät olleet kuitenkaan kadonneet minnekään, joten useampikin parempaan huomiseen luottava autouskovainen alkoi pohtia, että mitä jos sittenkin. Puhelu siis Ruotsiin ja toiveet julki. Sinclair siis epäilemättä ounasteli avomallien yleistä paluuta markkinoille. P ohjoismaisen autoteollisuuden lempilapsiin lukeutuva avo-Saab ei varmastikaan olisi syntynyt, jollei kaukana merten takana olisi 80-luvun alussa koettu kaipuuta autoilun kadotettuihin aurinkoisiin päiviin. Yksi tällainen avarakatseinen liikemies oli Saab-Scanian Pohjois-Amerikan toimintoja keväästä -79 luotsannut Robert J. Ja mitä Saabiin tuli, sen asiakkaat edustivat Yhdysvalloissa heitä jotka tekivät valtavirrasta poikkeavia ajoneuvovalintoja, joten avomalli maustaisi ruotsalaiskeittoa entistä maukkaampaan suuntaan. Sinclair, joka oli palannut taloon tehtyään välillä uraa Volkswagenin ja Volvon markkinoinnissa. Autoissa piti olla ruiskumoottori, viisipykäläinen vaihteisto, alumiinivanteet, keskuslukitus, nahkasisustus ja rättikatto. Ja hänellähän oli muutama toive, jotka täyttämällä hän oli valmis ottamaan tuhat kaksiovista Saabia per vuosi. Eräs avomallin toteuttamiseen Sinclairia kannustava idea tuli suoraan 80-luvun alun Saab-mallistosta: Saabin tehokas turbomoottori oli tehnyt suuren vaikutuksen kilvanajoakin harrastaneeseen Sinclairiin. Sinclair sai Saabille paluunsa alkuhetkinä idean piristää persoonallisen Saabin USA-menestystä avoversiolla. Yhdysvaltalaisen ASC:n valmistama prototyyppi oli olemukseltaan hyvin lähellä Saab-Valmetin toimesta tuotantoon tullutta yksilöä. Puhelu päättyi, mutta ideansa suhteen Sinclair oli järkähtämätön ja vähitellen ajatus alkoi kiehtoa myös muualla kuin Amerikan mantereella. Toisaalta hän ei uskonut Saab 900:n sedan-version löytävän asiakkaita Yhdysvalloista, mutta sen sijaan avomallina resepti voisi toimia. Tarina kertoo että Ruotsissa oltiin valmiina laivamaan Yhdysvaltoihin uutta porrasperäistä 900-mallia tarvittava määrä, ja Sinclair sai kertoa millaisin varustein hän autot halusi. Vielä 70-luvun alussa lähes jokainen yhdysvaltalainen oli valmistanut vähintään yhdestä malliversiostaan avoa, amerikaksi sanottuna Convertible-versiota. Sen jälkeen laskeutui Trollhättanin suunnalta hiljaisuus, kunnes linjan täyttivät kiivaalla tahdilla lausutut kysymykset, jotka saattoi tiivistää muotoon: ”Oletko hullu?!” Objektiiviseen vastaukseen olisi tarvittu lääketieteellistä pätevyyttä, joten Sinclair täsmensi toivettaan, että sen katon pitäisi lisäksi olla sähkötoiminen. Palannut siinä mielessä että Sinclair oli ollut mukana virittelemässä USA:n Saab-tuontia jo 50-luvun lopulla; autovalmistajana Saab oli hakenut jalansijaa USA:sta vuoden -56 New Yorkin autonäyttelystä lähtien. Voitettavaa tuntui olevan selvästi enemmän kuin hävittävää. 41. Idea ei ollut hassumpi, kun huomioi 70ja 80-luvun taitteen niukan tarjonnan tehdasvalmisteisissa avoautoissa. Kattoa pehmentämään Avomalli nousi kuin nousikin keskusteluun Saabin synnyinsijoilla Ruotsissa, mutta pian Sinclair sai tehtaalta viralliseksi vastaukseksi, että avomallin valmistus ei onnistuisi, koska insinöörikunnalta puuttui tarvittava kokemus avokorien ja avattavien kattorakenteiden valmistamisesta. Sinclair ei kuitenkaan heittänyt ideaansa roviolle, vaan esitti ruotsalaisille markkinointibudjettiinsa lisäystä, jolla hän lupasi teettä insinöörityön ja esituotannon yhdysvaltaTeksti: Harri Onnila USA:sta heitetty idea avo-Saabin tuotannon aloittamisesta alkoi vähitellen kiehtoa myös merkin synnyinsijoilla Ruotsissa. Koetut energiakriisit, tuontiautojen markkinarynnistys ja muut murheet saivat jenkkivalmistajat vetämään hätäjarrukahvasta seurauksin, että pehmeäkattoiset versiot putosivat vaunusta viimeistään siinä vaiheessa kun uusia mallisukupolvia esiteltiin
Myös ASC sai laittaa Saabin kohdalla parastaan, sillä 900:n kangaskaton kerrotaan olleen siihen asti pisin, mitä kalifornialaisfirma tuotantoon valmisti. Tehtävää suorittamaan jenkkisaabisti päästi American Sunroof Companyn (ASC), joka oli pitänyt amerikkalaiset kiinni avoautoilussa vaikeina 70-luvun lopun vuosina. (kuva: ELKA) 42 4/2019 Saab 900 Cabriolet. Ensimmäiset tuotantoautot olivat vielä vanhemmalla ”pystykeulalla”, kunnes tilalle tuli mallivuoden ’87 mukainen viistoksi päivitetty keulailme. Ensimmäisen vuoden tuotannoksi linjattiin 400 autoa. Yhdysvaltalainen mainontakin otti esille järkisyitä kevytkenkäisen fiilistelyn sijaan. Kokoonpano tapahtuisi Suomessa, ja kangaskatot sekä mekanismit saapuisivat ASC:lta Yhdysvalloista. Syntyi sopusuhtainen prototyyppi, jonka perustana oli käytetty kaksiovista sedan-koria. Saab-Valmetin kokoonpanolinjan päivätuotanto Tuotanto alkoi keväällä -86 pystykeulaisella 900-mallisukupolvella, mutta korvautui ’87-malliston myötä viistommalla nokkailmeellä. Huimasta kysynnästä antaa osviittaa, että vaikka vuoden -87 tuotanto oli 3 578 autoa, niin jo syksystä -86 kerrotaan asiakkaille jaetun vuoronumeroja vuoden -89 tuotannosta. Keskimäärin vain joka tuhannes Uudessakaupungissa valmistunut Saab 900 Cabriolet sai suomalaisen ensiomistajan. Varmasti fiksun varovainen aloitus mutta kysyntään nähden pahasti alimitoitettu. laisilla alan osaajilla. Ensimmäisen tuotantovuoden erä hävisi hujauksessa USA:n avoautonälkään: olihan avo-900 persoonallinen, laadukas ja turbomoottorinsa ansiosta hämmentävän suorituskykyinen. Saab 900 Cabrioletin valmistus käynnistyi Uudessakaupungissa lopulta vasta keväällä -86, sillä laadunvarmistus oli halunnut prototyyppien perusteella parannuksia muun muassa kangaskattoon sen maantienopeuksilla aiheuttaman melun vuoksi. Ja niin vain kävi, että juuri Saab-Valmetin osaavat kädet saivat valmistaa ASC:n kattorakenteilla varustetun helmenvalkoisen Saab 900 Turbo Cabriolet -prototyypin, joka vietiin automaailman silmien eteen vuoden -83 Frankfurtin autonäyttelyyn. Sinclair arvioi budjetin tarkoituksella hieman alakanttiin, jotta rahat luvattiin ja projekti saatiin käyntiin. Näyttelyssä auton saama huomioarvo oli suuri eikä tehtaan johdolta vaadittu kummoisia laskutikkuja tuotantopäätöksen sinetöimiseksi. Epäilemättä siis joka dollarin väärti. Pelissä oli myös Saab-Valmet, joka Hannu Bergerin johtaman tuotesuunnitteluosaston toimesta oli ollut mukana Saabin avomallin suunnittelussa alusta lähtien. Samoihin aikoihin syntyi Ruotsissa paikallisen autorakentajan Leif Mellbergin toimesta ja ilmeisesti suoraan Saabin tilauksesta Cabriolet-tutkielma, joka perustui kolmioviseen Combi Coupé -malliin. ”Voisit ajaa sillä koko vuoden ympäri etkä huomaisi että kyseessä on avoauto ennen kuin lasket katon alas.” Uudessakaupungissa oltiin syystä ylpeitä avo-Saabista, jonka suunnittelussa suomalaiset olivat olleet mukana alusta alkaen. Keväällä -84 Saab ilmoitti avomallin tulemisesta tuotantoon, ja mikä mukavinta suomalaisittain, vajaalla kapasiteetilla pyörinyt Saab-Valmet sai samalla uutuuden tuotantoonsa
Vahva vientituote Lähes 50 000 avo-Saabista valtaosa laivattiin Yhdysvaltoihin. Saab 900 Turbo 16 Cabriolet ilmestyi kotimaiseen autohinnastoon vuodelle -87, ja sangen tukevalla hinnalla. Avo-Saabia kesäksi mielivän oli kevennettävä kuvetta 285 000 markalla. Tästä syystä tai siitä huolimatta neljä uutta avo-Saabia rekisteröitiin Suomeen vuoden -88 aikana. Jos avo-900:n hankintaa jäi empimään seuraavalle vuodelle, oli kuvetta kaivettava entistä syvemmältä, sillä hintalapussa luki jo 299 000 markkaa. Alkuvuodesta -93 avo-Saab väistyi hetkeksi uusien autojen hintataulukoista, sillä Uudessakaupungissa alusta alkaen avoautoksi suunniteltu uusi, General Motors -aikakautta edustava 900 Cabriolet alkoi olla jo valmiina auringonvaloon päästettäväksi. Saab 900 oli tunnustettu talviauto, eikä kangaskaton nähty valmistajan suunnalta muuttavan tilannetta. Ensin kaksilitraisella 128-hevosvoimaisella ja seuraavana vuonna 140 hevosvoimaa luovuttavalla 2,1-litraisella. oli vuoden -87 puolivälissä 216 autoa, joista Cabrioleteja 20 autoa. 43. Kaikkiaan ensimmäisen sukupolven Saab 900 Cabrioletia valmistettiin vuosina 1986–1993 yhteensä 48 894 yksilöä. Merkittäviä mallistomuutoksia vuodet eivät tuoneet, mutta katalysaattori pudotti vuonna -89 tehoja 175:stä 160 hevosvoimaan. Ei ole tietoa miten Sinclairin ja Saabin johtoportaan välillä käytiin keskusteluja 900 Cabrioletin lentävän lähdön jälkeen, mutta pikkunäppärän sanailun valtit olivat joka tapauksessa herra Sinclairilla, joka siirtyi Saabilta eläkepäivien viettoon -91. Isoin Suomen-myyntiohjelman muutos tapahtui vuodelle -91, jolloin turboversion tilalle hinnastoon asettui vapaastihengittävä versio. Euroopan maista parhaimpiin vientimaihin kuului puolestaan Italia. Valmistuneista sen sijaan vain promillen verran myytiin uutena Suomeen, mikä ei suomalainen ilmasto ja autoverotus huomioiden ollut tietenkään mikään suuri yllätys. Vertailuksi 900 Turbo 16 Aero maksoi 208 000 markkaa ja Saab-malliston toiseksi kallein tuote, ABS-jarruilla ja automaattilaatikolla varustettu 9000 Turbo 16 sekin ”vain” 263 650 markkaa. Jälkimmäisenkin kanssa hinta pysyi satasen alle 250 000 markan, mutta yhtä kaikki, lamaSuomessa uuden avoauton ostajat olivat vähissä kuin vakavaraiset pankit
Toyota Crown Super Saloon 2.8i ’86 Se hienoin Crown Super Saloon -edustusmalliin Toyota pakkasi 80-luvun puolivälissä parasta teknistä osaamistaan. 44
Ja hyvin hoitikin, sillä sen verran laajalti Camry 80-luvun lopun suomalaismaisemaan asettui. Suomenmaahantuonnin aloittanut Crown edusti mallin toista, vuosina 1962– 1967 tuotannossa ollutta S40-sukupolvea. Osaltaan taustalla oli Toyotan imago: vaikka Crownin koko, varustelu ja ulkonäkö vetivät vertoja eurooppalaisille kilpasisarille, joutui japanilainen antamaan tasoitusta yleisessä arvostuksessa. Vuodelle -87 saapuneen toisen sukupolven Camryn näin ollen todettiin hoitavan ison porrasperä-Toyotan leiviskän. Niinpä vuoden 1987 autokuvastoista Crownia ei enää löytynyt eikä liioin toista isoa takaveto-Toyotaa, Cressidaa, jota oli lopuksi tarjottu 2,4-litraisella turbodieselillä. Eikä tämä ollut vain Toyotan haaste, vaan koski myös muita japanilaismerkkejä. Reilunkokoinen porrasperä-Toyota istui hyvin suomalaiseen mieltymykseen, mutta erityisen hyvin meille maistui Crownin kolmas, vuoteen -71 valmistettu mallipolvi S50, jonka Wagon-versio opittiin tuntemaan meillä myös oivallisena piilofarmarin aihiona. Toyota Crown on tuotannossa edelleen, nyt jo 15. sukupolvessaan, mutta virallisen maahantuonnin osalta Crownin luukulle laitettiin lappu seitsemännen mallisukupolven tuotannon päättyessä vuonna -86. Tämä tapahtui loppusyksyllä 1964, joten Korpivaaralla päästiin kahden vuoden takamatkalta Autokeskus Oy:n tuominen Datsunien renkaanjäljille, sinivalkoisia autonostajia etsimään. Somero T oyota Crown on tärkeä luku Suomeen maahantuotujen japanilaisautojen historiaa, sillä kyseessä oli nimenomaan Crown, jolla Korpivaara Oy aloitti Toyota-merkin maahantuonnin. Se ei johtunut siitä etteikö isoa Toyotaa olisi ollut saatavilla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 45. Crownin S50-sukupolven jälkeen malli harvinaistui Suomessa. Ei, vaan enempi siitä syystä että Toyotan pienemmät mallit, Corolla ja Corona, harjasivat markkinoita sen verran tehokkaasti, että malliston kruunu jäi yhä useammin ilman kantajaa
Super Saloonista kirjoitettiin muun muassa sen olevan auto, ”jonka luonteenomaisia piirteitä ovat hillitty arvokkuus, kokonaisylellisyys ja nykyaikaisin autotekniikka. Edustavassa seurassa Jos suoraviivaisella, varsin jenkkihenkisellä muotoilulla sekä erillisellä runkorakenteella toteutettua isoa takavetoista Toyotaa mieli suoraan maahantuoja Korpivaara Oy:n kautta, oli vuosi 1986 siis viimeinen hetki toimia. Suomi-menekin taustaksi kerrotaan, että autot eivät pääosin olleet asiakastilauksia, vaan Korpivaaran esittelykäyttöön tilaamia yksilöitä, jotka sitten myytiin piirimyyjien kautta mikä minnekin. Kilven ensimmäinen kirjain kertoo rekisteröintipaikaksi Helsingin, mikä ei kumoa teoriaa Crownien ensihetkistä maahantuojan käytössä. Autotuojien tilastojen mukaan vuonna -84 rekisteröitiin 72 Crownia, -85 yhteensä 15 ja vuonna -86 enää kuusi. Vaikka Crown-myynti oli suomalaisittain pian loppumassa, satsattiin Super Saloon -version markkinointiin vuonna -84 jopa suomenkielisellä neliväriesitteellä, jonka kuvista osa oli Suomessa kuvattujakin. Unohtumatonta kyytiä Koski TL:ssä perheineen asunut Mauno Pitkänen oli 80-luvun alkuun mennessä mieltynyt isojen ToJanin hankkiessa Crownin ei sen automaattivaihteisto vaivautunut käyttämään pieniä välityksiä lainkaan, mutta ohjainboksista paikannetun häiriön korjaamisen jälkeen on laatikko pelannut moitteetta. Kun edellä mainittu turbodieselCressida maksoi viisipykäläisellä manuaalilla 141 770 markkaa ja automaatilla kymppitonnin enemmän, kirjoitettiin Crownin pyynti aivan eri sivulle lukeman ollessa peräti 222 420 markkaa. Kokonaisuuden kiteytti lausahdus: ”Tämä auto on Toyota Crown Super Saloon 2.8i. Nämä ominaisuudet nostavat sen eliittiluokkaan, jossa ajavat vain harvat”. Vertailuksi mainittakoon, että kevättalvella -86 esimerkiksi Saab 9000 Turbo 16 maksoi 219 000 markkaa, Mercedes-Benz 260 E 251 900, Ford Scorpio 2.8 Ghia 225 350 ja Volvo 760 GLE puolestaan 261 900 markkaa. Yksi näistä viimeisen tuontivuoden Crown Super Salooneista sai BBJ-214-tunnukset. Niiden turvin 1,5 tonnin omapainoinen edustus-Toyota pinkaisi sataseen 11 sekunnissa ja keräsi huippuja 195 km/h. 46 4/2019 Toyota Crown. Edustavan Toyotan tie vei kuitenkin jo tuoreeltaan Porin seudulle, ja länsirannikon ja Keski-Suomen välillä se viettikin seuraavat kaksi vuosikymmentä asettuen vuosituhannen alkupuolella Loimaalle. Hienoin Toyota.” Ja sitähän se olikin, sillä merkin Century-luksusmallia ei käytännössä Japanin ulkopuolella tavattu. Pitkästä hintalapustaan huolimatta Crown Super Saloon 2.8i kotiutui Suomeen vuosina 1984–1986 lähes sadan yksilön verran, mikä oli mukava määrä mallin tiettävästi noin 750 yksilön Euroopan-tuonnista. Siinä ostajakuntaan kosiskeltiin hunajaisin jos myös perustelluin sanankääntein. Mukavuusvarusteluun listataan muun muassa ilmastointilaite, sähköikkunat ja -peilit sekä vakionopeudensäädin, jonka käyttöopastus on persoonallisesti ratin keskiössä. Voimalinjansa ja varustelunsa osalta Toyotan lähes viisimetrinen kruunupää vastasi kuitenkin hyvin kilpailijoiden haasteeseen. Vaalea verhoilu luo ohjaamoon avaruutta, jota on tarjolla myös käytännössä. Listalla oli syötillä vain yksi Crown-versio ylellinen Super Saloon 2.8i. Menevyydestä vastasi 2 759-kuutioinen suora kuutonen, joka tuotti neliportaisen automaatin käsiteltäväksi 170 hevosvoimaa
Sen jälkeen isä vaihtoi auton Pontiac Bonneville SE:hen. Tämä sopi Maunollekin erinomaisesti, sillä pitkää päivää tekevänä yksityisyrittäjänä ei hän päiväsaikaan olisi myyntihalleissa ehtinyt roikkuakaan. ”Auto oli meillä -88 asti. Tuon ikäisiä Muutama vuosikymmen sitten edustusauton matkutusmukavuutta ei pilattu isoilla vanteilla ja matalaprofiilirenkailla. Tuo meillä ollut sininen Crown on ilmeisesti olemassa edelleen, tietääkseni aihiona jossain Turun seudulla.” Erityisesti auton kulkupuoli jäi 80-luvun varhaisteinin mieleen. Mielikuvaa oli vahvistanut Saab 99:n tilalle 80-luvun alkupuolella hankittu 2,2-litraisella dieselillä liikkunut ’81 Crown. Tämä sininen -84 Crown Super Saloon palveli Pitkäsen perhettä viitisen vuotta, ja Janin mukaan moitteetta. Sanoi tosin sittemmin, että sai paljon huonomman tilalle kuin minkä vaihdossa jätti. Kalevi oli afääreidensä myötä kiireinen mies, joten Maunon autonvaihdon ollessa ajankohtainen, piipahti hän joskus iltasella Pitkästen kotona kauppaa hieromassa. ”Oli se aika kiukkuinen auto, ja kun isäkin tykkäsi antaa leipää, niin kyllä 170 hummalla mentiin.” Löytö Loimaalta Janin oma autoilu-ura alkoi ’64-mallisella Morris Mini 850:llä, jonka hän hankki vuonna -90, jo pari vuotta ennen ajokortti-ikää. Vaikka Crown Super Saloon jäi kuriositeetiksi Corollavaltakunnassa, otti Toyotaa maahantuonut Korpivaara myös huippumallin markkinoinnin tosissaan. ”Silloin puhuttiin, että auto olisi Korpivaaran käytöstä tullut”, muistelee Maunon poika, Jani Pitkänen. 47. Pitkälle harrasteikäisiä ovat tosin nykyään perheen käyttöautotkin. Tästä kertoo osaltaan vuodelle -84 teetetty suomenkielinen neliväriesite. Autokauppoja hän oli tottunut tekemään Mellilän Autokeskuksessa ahertaneen Kalevi Koiviston kanssa. ”Itse ajan ’87 Corollalla ja puolisolla on ’88 LandCruiser perheemme uusin auto. yota-mallien tarjoamaan laatuun ja käyttömukavuuteen. Toyota-keskiöillä varustetut Melberin 14-tuumaiset erikoisvanteet ovat pyörineet Crownin alla tiettävästi Korpivaaran ajoista lähtien. Autoa mentiin ihastelemaan ja kauppoihinkin päästiin, joten 66-hevosvoimainen dieselCrown jäi taakse ja Mauno karautti kohti kotia 170-hevosvoimaisen kuutoskoneen kuljettamana. Vuonna -85 eräs Autokeskuksen autoilmoitus kiinnitti Maunon huomiota tavanomaista enemmän, sillä myyntiin oli ilmoitettu vuoden vanha Crown, vieläpä 2,8-litraisella ruiskukoneella varustettu huippuversio. Samainen auto on hänellä omistuksessa edelleen, mutta luonnollisesti harrastekäytössä
”Tuttu Toyota-harrastaja Hietalan Matti kertoi, että Crowniin oliCrown Super Saloon on luksusvaunu, joka olisi epäilemättä saanut enemmän arvostusta, jos valmistajana ei olisi ollut kansan syvien rivien suosima merkki. ”Korjasin rungon ja varsin hyvänä säilyneestä korista etuja takalokarien kaaret reunat. Monenko muun edustusauton vakiovarusteluun kuului esimerkiksi hattuhyllyn kylmälokero. ”Uusia jarrukenkiä ja -kilpiä sai, mutta lasku oli noin 850 euroa. Ruostepeikon työnjälkiä havaittiin myös takapään jarruissa, joissa jarrukilvet olivat lahonneet pahoin. Hyvä niin, sillä ajettuamme pari sataa metriä konttorilta, kääntyi poliisit peräämme tarkastaakseen auton.” Kruunun kiillotusta Pian hankinnan jälkeen Jani otti Crownin työn alle palauttaakseen sen arvoiseensa loistoon. 48 4/2019 Toyota Crown. Auton erillisrakenne oli taannut matkustusmukavuutta, mutta Jani tiesi automallin rungon alttiuden korroosiolle. Kyseessä oli samanlainen Crown Super Saloon kuin perheessä aiemmin ollut, mutta mallin viimeistä vuosikertaa. Auton alkuperäinen valinnaisvaruste, lukkiutumaton jarrujärjestelmä pelasi sinällään edelleen moitteetta. ”Kerran sitten tulin puhuneeksi isälleni näkemästäni Crownista, ja hän tuumasi että mitä se maksaa.” Jani asioi työnsä puolesta ajoittain kyseisessä korjaamossa Loimaalla, ja niin Crown-kauppa nousi asialistalle. Kiinnipultatut sisälokarit irrotin hiekkapuhallettavaksi ja korjattavaksi, minkä jälkeen pulverimaalasin ne”, hän listaa. Toyota kutsui varhaisia ABS-jarrujaan nimellä ESC. ”Auto ei ollut tuolloin katsastettuna, joten haettiin Loimaalta katsastuskonttorilta tarrakilvet. Reilu vuosikymmen sitten hänen silmiinsä osui 80-luvun Toyota, joka oli erityisen houkutteleva. Moottorin kohdalla ei perushuolto kummempaa tarvittu, ja itse asiassa kone on noin 50 000 kilometriä vähemmän ajettu kuin auto. Kyseessä oli BBJ-214-kilpinen Suomi-Crown, joka oli asettunut Loimaalle kuten edellä kerrottiin. Paikallisessa dieselkorjaamossa Janin eteen osunut Crown oli noin 250 000 kilometriä ajettu, ehjässä joskin hieman kauhtuneessa käyttökunnossa oleva luksus-Toyota, joka oli viime ajat palvellut yrittäjän vaimon autona. ”Se ottaa voimansa ohjaustehostimen pumpulta, ja takapyörien osalta pyörintänopeutta seurataan kardaanilta”, Jani kuvailee edelleen moitteettomasti toimivaa järjestelmää. Talven mittaan paneuduttiin myös voimalinjan kohentamiseen. Lopputuloksena kesällä -10 auto siirtyi Janin omistukseen. Kun ihmettelin suolaista hintaa, niin sain vastaukseksi varaosamyyjältä, että ’tää ei ole mikään Corolla’”, Jani hymähtää. Kauppoja hieroessa Janin Toyota-harrastuneisuus oli ratkaiseva tekijä, sillä auton omistanut rouva tykkäsi ajatuksesta, että harvinainen auto saisi hyvän kodin merkin harrastajalta. Toyotia tulee suosittua, koska ne ovat sen verran yksinkertaisia laitteita että ne voi korjata itse”, hän perustelee. Suunnitelmissa oli ruostevaurioiden kunnostus ja sen jälkeen ylimaalaus
Kuulemma oli käynyt niin, että kuljettaja olisi ilmoittanut kyydissä olleelle Korpivaaran johtoon kuuluvalle henkilölle, että moottorin lämmöt nousevat. Paino 1500 kg. Takana erillisjousitus, vinot heiluritukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Jo Crownin hankintahetkellä oli tiedossa, että laatikon kohdalla olisi vastavuoroisesti luvassa jumppaa, sillä automaatti ei halunnut käyttää pieniä vaihteita lainkaan. Jani voi helposti vertailla Crown Super Saloonin ominaisuuksia aikakauden arkisempiin Toyota-tuotteisiin, sillä mies suosii japanilaismerkin 80-luvun malleja niin käyttökuin harrasteautoinaan. ”Hän muisti että tällaisen vian aiheuttaja olisi todennäköisesti vaihteiston ohjainboksissa, joka sijaitsee ohjauspylvään juuressa. Muutama vuosi sitten Crown myös museorekisteröitiin vaikka tarkastajaa pitikin vakuuttaa alkuperäisellä esitteellä, että pellin alla kuuluu ihan oikeasti olla samanlainen tuplanokkainen 5M-GEmoottori kuin Celica Suprassakin. Tilavuus 2759 cm3. Celica Suprankin pellin alta tuttu 2,8-litrainen ruiskukuutonen liikuttaa 170 hevosvoimansa ansiosta kepeästi 1,5-tonnista edustus-Toyotaa. Simpukkaohjaus ei tietenkään ole kovin tarkka, mutta hyvän kyydin tämä tarjoaa, esimerkiksi sisämelua ei juuri ole. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Kovin paljon niitä ei ole kuitenkaan kertynyt, sillä työkiireet ja muut harrasteajoneuvot ovat ottaneet omansa, joten Crownilla on reissua tehty noin tankillisen verran kesää kohden. Lähetin boksin sitten turkulaiseen autosähköfirmaan joka korjasi sen pari liitosta oli kuulemma lohjennut irti.” Näin kolmiportainen, ylivaihteella ja sport-toiminnolla varustettu automaatti heräsi jälleen toimimaan tarkoitetulla tavalla. Teho 170 hv / 5600 rpm, vääntö 230 Nm / 4600 rpm. Poraus 83, isku 85 mm. Onneksi moiseen telaamiseen ei lähdetty kiitos Hietalan Matin. Vastaus oli ollut, että ei haittaa, sillä Toyotan moottori ei hajoa. Myös isä piti hankinnasta ja on tykännyt matkustaa takapenkillä.” 01 Merkki ja malli Toyota Crown Super Saloon 2.8i 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 06 K ori Erillinen teräspalkkirunko, umpimallinen 4-ovinen teräskori. Ne harvat ja valitut reissut, joita sittemmin museorekisteröidyllä Crownilla on heitetty, ovat muistuttaneet automallin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Takaveto. ”Kylkilistat tein itse, sillä uusia ei saanut mistään. Myöhemmin sitten selvisi, että vesiletku oli ollut irti”, kertaa Jani tarinaa moottorivaurion taustalta. Jani kehotettiin suosiolla otattamaan laatikon irti, jotta ongelmaa voitaisiin selvittää. Edessä ja takana jäähdytetyt levyjarrut. Puristussuhde 9,2:1. Varusteiden osalta suurin savotta oli auton ilmastoinnin asentaminen. Listojen sisällä on metallia, joka ruostuessaan alkaa pullistella muovia. Siitä hän hyödynsi muun muassa parempikuntoiset etu-umpiot ja muita pisteosia. si vaihdettu moottori auton ollessa melko uusi. ”Toimivuus on niin perusvarmaa kuin voi olla, ja mukavuuden huomaa monin tavoin. Auton oltua joskus aiempina vuosina huollossa, oli siitä jostain kumman syystä purettu pois ilmastointilaite, joka oli päätynyt Janille auton takakontissa pahvilaatikossa. 07 Mitat Pituus 486, leveys 172, korkeus 143, akseliväli 272 cm. 49. Uusia varten tein muotit ja sitten uudet listat hiilikuidusta.” Varmaa matkantekoa Kevään -11 koittaessa Crown oli saanut yllensä myös ylimaalauksen alkuperäisellä sävyllä, joten edustus-Toyota oli valmis keräämään harrastekilometrejä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 195 km/h, 0-100 km/h 11 s. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Auton monipuolisessa ehostamisessa auttoi osaltaan ’84-mallinen varaosa-Crown, jonka Jani onnistui hankkimaan. ”Minä sitten kokosin ja kiinnitin sen uudelleen.” Mutta jäi auton takaosaan edelleen yksi ilmastointilaite: Crown Super Saloonin ylellisyydestä kertoo, että hattuhyllyllä olevaa kylmäkoteloa varten autossa on toinen kylmäkone taka-akselin läheisyydessä
teolla mainetta ja kunniaa toi tulkinta Aston Martin DB4:stä. Toki suunnittelua tehtiin muissakin automaissa, mutta kun haettiin eleganttia urheilullisuutta tai rajoja rikkovaa pikkuautosuunnittelua, tuntuu tyyliviisari kääntyneen liki poikkeuksetta Italian suuntaan. Parin vuoden armeijapalveluksensa jälkeen hänen uransa lähti kiitoon, kun hän sai kiinnityksen Zagaton muotoilustudioon alkuvuodesta -60. Spadan ensimmäiseksi työksi Zagaton leivissä mainitaan versio Bristol 406:sta, mutta toden Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja muotoilustudiot Yksi Spadan ensimmäisistä Zagato-töistä oli versio Bristol 406:sta. Ercole Spadan kerrotaan olleen autointohimonsa myötä nuorella iällä jo itseoppinut automuotoilija, mutta virallista pätevyyttä tekniikasta hän hankki suorittamalla insinööriopinnot 50-luvun lopulla. V iime vuosisadan molemmin puolin valmistettujen konseptiautojen tai piensarjojen suunnittelu tuntuu jälkikäteen olleen lähes yksinomaan italialaisten autosuunnittelijoiden temmellyskenttä. Urheilullistettuun muotoiluun vastasivat keveämpi rakenne ja vakiomoottoria 10 hevosvoimaa puhdikkaampi 115-hevosvoimainen 2,2-litrainen kuutonen. Puolen tusinaa 406 Zagatoa valmistui heti 60-luvun alkuun. Yksi saapasmaan pitkän designer-ketjun lenkeistä on Pohjois-Italiassa, Lombardian Busto Arsiziossa heinäkuussa 1937 syntynyt Ercole Spada. 50 4/2019 Pellinpiirtoja. Pitkiä keuloja, lyhyitä periä Ercole Spada muistetaan erityisesti 60-luvun Zagato-töistään, mutta urheilullista automuotoilua on tipahdellut suunnittelijan työpöydältä aivan viime vuosiin asti. Spadan käsissä syntynyt DB4 GT Zagato oli alkuperäiseen nähden keveämpi versio, jonka puhuttelevinta antia oli veistoksellisen sulavalinjainen kori
Giulietta SZ:n teknisenä perustana käytettiin Giulietta Spiderin lyhyempää alustaa, johon liitettiin Giulietta Sprint Velocen tekniikka. Työ ei jäänyt prototyypiksi, vaan yli 20 yksilöä valmistui vuosina 1960–1963. Vuoden -61 Lontoon Motor Show’ssa näyttäytynyt Mini Coupé oli sympaattisen pieni asia joka käy oivasti ilmi mittakaavaksi vaivautuneen schäferin perusteella. Pisaramaisen pyöreää muotoilua edustanut 60-luvun alun Sprint Zagato oli kilpaversio Alfan Giuliettasta. 51. Tavallisen DB4 GT:n perustalle oli nostettu Spadan muotoilema kevyt kori, jolle antoi kyytiä vakiota korkeapuristeisempi 3,7-litrainen kuutonen. Brittien pikkuautosensaatio pääsi Zagaton koripajan ja Spadan käsittelyyn pian esittelynsä jälkeen. Korin peruslinjojen kerrotaan syntyneen -56, kun Zagatolla uudelleenkoritettiin kolaroitu Sprint Veloce. Riuskat 314 hevosta lennättivät komeuden sataseen reilussa kuudessa sekunnissa ja lopulta lähes 250 km/h huippuihin. Lontoon Motor Show’ssa -60 Ercole Spada nousi automuotiväen tietoisuuteen häikäilemättömän tyylikkäällä Aston Martin DB4 GTZ:lla, jonka mallimerkintään lisätty Z vinkkasi että autotaide oli Zagaton heiniä
Zagato ei jäänyt ihmettelemään tilannetta, vaan toi oman panoksensa palettiin Spadan taituroimalla 2600 Sprint Zagatolla. Zagato-vuosien jälkeen Spada työskenteli muun muassa Fordin ja BMW:n projekteissa. 52 4/2019 Pellinpiirtoja Ercole Spada. Alfa Romeo -malliston kärkenä lähes koko 60-luvun oli 2600-mallisto. Porrasperäisen Berlina-version rinnalle esiteltiin Sprint-coupé ja Spideravomalli. Ihanuutta valmistui 105 yksilöä. Sen jälkeen hän työskenteli vuoteen -77 asti Fordin ja Ghian sekä Audin projekteissa. Suunnittelijan työstämät persoonalliset Sport-versiot nähtiin 60-luvun mittaan niin Flaviasta (vas.alh.), Flaminiasta (vas.ylh.) kuin Fulviastakin (ylh.). Linjoja BMW:lle ja Fiatille Kun Spada pääsi alkuun, niin näyttäviä korimuotoja syntyi yksi toisensa perään. Suunnittelija irtisanoutui Zagatolta -69, minkä jälkeen hän toimi itsenäisenä suunnittelijana ja muotoilijana vuoden päivät. Kotimaisista, tässä tapauksessa italialaisista autonvalmistajista myös Lancia hyödynsi Spadan tyylivainua. Vuosikymmenen vaihteessa hän sai tunnustusta eritoten BMW:n uusien 5ja 7-sarjojen (E34 ja E32) suunnitteluprojekteista, joissa hän oli toiminut 1977–1983. Kuusikymmentäluvun mittaan hän toteutti lukuisia suunnittelutöitä urheilullisista malleista eritoten Alfa Romeolle ja Lancialle
Raolleen jääneestä takaluukusta voi päätellä, että tavaratilan korkea nostokynnys olisi kirjattu punakynällä pedantin autojournalistin raporttiin jos auto olisi otettu tuotantoon. Spadan viimeiseksi viralliseksi Zagato-työksi jäi Alfa Romeo Junior Z. Giulietta SZ:n johdattamaa tietä jatkoi vuonna -62 esitelty Alfa Romeo Giulia Coupé TZ. Urheiluvärkissä Spadan upea korimuotoilu yhdistyi jälleen erinomaiseen ajettavuuteen. Giulia Spiderin alustalle rakennettu kaksipaikkainen sporttisukkula oli vuodet 1969–1972 tuotannossa 1 290-kuutioisella tuplanokkamoottorilla. Päivitettyä 1600 Junior Z -mallia valmistettiin puolestaan vuoteen -76. TZmallimerkintä avautuu sanoiksi Tubolare Zagato, millä viitattiin autossa käytettyyn putkirunkoon. Zagaton ja Lamborghinin yhteistyön alku ajoittuu vuoteen -65, jolloin Zagaton uunista tuli ulos design-talon näkemys Lambon ensimmäisestä tuotantomallista 350 GT:stä. Nimen 3500 GTZ saanut urheiluväline käsitti lyhennetyn alustan ja kepeän alumiinikorin kyllä GT-kansan taas kelpasi. 53. Ensimmäistä versiota (kuvassa) valmistui reilut 1 100 autoa ja 1 570-kuutioista rapiat 400 yksilöä. Vuoden -67 Torinon autonäyttelyyn saatiin Zagatolta säväys brittiläis-italialaista maustetta, kun kansan hymisteltävänä oli Spadan luomus, Rover 2000 TCZ. Lasikuitukorilla puettua TZ:aa valmistui kymmenkunta, ja niiden lisäksi matalampaa ja kevyempää TZ2koriversiota suoraan kilpakäyttöön
Tuloksena Fiat 500 -perustainen Zanzara. Vuoteen -73 mennessä vain kuusi yksilöä valmistui, mutta tuskin Fordilla osattiin isommin surra projektin laimenemista, sillä voitettiinhan Escortillakin ajan oloon muutama ralli. Jaettu maski ja konepellin logo antavat ohutta osviittaa merkistä, mutta muita tunnusmerkkejä ei juuri ole. Läheltä viisti, ettei Spadan käsistä syntynyt ralliasetta 70-luvun alkuun. Vuonna -08 tuotantoon lanseeratun mallin perusta lainattiin Corvettesta, samoin seitsemänlitrainen 630-hevosvoimainen V8-moottori. 54 4/2019 Pellinpiirtoja Ercole Spada. Kuvassa Codatronca TS, jonka lisäksi tarjolle lanseerattiin vuonna -11 avomalli Codatronca Monza, johon lupailtiin ahdettuna 710-hevosvoimaista voimanlähdettä. Porsche 911:n ja Alpine A110:n menestys sai Fordin suunnittelemaan keskimoottorista urheiluautoa, jolle olisi povannut menestystä ainakin Keskija Etelä-Euroopan rallipoluilla. Kevään -93 Geneven autonäyttelyn hurmureihin lukeutui Ferrari Testarossan pohjalle sävelletty Ferrari FZ93. GT70-nimen esittelyvuotensa perusteella saanut ajokki varustettiin Caprin 2,6-litraisella V6-koneella, mutta myöhemmin myös Cosworthin 1,6-litraista BDA-myllyä soviteltiin pulkkaan. Spadan viimeisiä näyttöjä on Spada Codatronca, jonka Ercole muotoili yhdessä Paolo-poikansa kanssa. Vuoden -69 Volvo GTZ 2000 oli Zagaton ehdotus valmistajan ikääntyvän Pyhimys-mallin korvaajaksi. Pitihän Spadankin pyöräyttää muodinmukainen ranta-auto 60-luvun lopulla. Spadan muovaaman Formula Zagato 93:n kerrotaan olleen yksi inspiraation lähteistä vuosikymmen myöhemmin esitellyllä Enzo Ferrarille eikä sivuprofiilin ja keularakenteen myötä ole syytä epäillä asiaa
Siellä hän nousi haastamaan Fiat-suunnittelutöistä itseänsä Giorgetto Giugiaroa, ja vieläpä menestyksekkäästi. Mutta onpa Ercola Spada yltänyt autolehtien uutispalstoille vielä tämän vuosituhannen puolellakin. Vuodelle -72 syntyi Iso Rivolta Varedo, jolle vauhtia lykkäsi jenkki-Fordin 325 hevosvoimaa tuottava 5,7-litrainen V8 yhdistettynä viisiportaiseen manuaaliin. Spada päivitti mallin vuonna -93 uuteen kuosiin, jossa hyödynnettiin Fiat Tipon pohjalevyä. Keula ei mainittavasti heitä vuonna -88 saapuneesta E34-mallista, mutta perän muotoilu on lähempänä sitä mikä kävi toteen E31:ssä eli 8-sarjassa. Vuodesta -79 aina 90-luvun puolelle valmistettu Lancia Delta on suomalaisittainkin tuttu malli eikä vähiten rallimenestyksensä ansiosta. Seitsemänkymmentäluvun alussa Ford GT70 ei ollut Spadan ainoa keskimoottorityö. 55. Spadan muotoilutyö jatkui 90-luvulla. I.DE.A Institutessa muotoiltu Ferrari Mondial PPG oli yksittäiskappale, joka valmistettiin pace car -käyttöön kauden 1988–1989 Indy Car -sarjaan. Vuonna -83 Spada siirtyi italialaisen Institute of Development in Automotive Engineeringin (I.DE.A Institute) leipiin. Meillä toisen sukupolven Delta jäi vieraaksi, mutta samaan perustaan tukeutunut, vuonna -89 esitelty porrasperäinen Dedra löytyi sentään hinnastosta. Yksittäiskappaleena valmistuneen konseptin paino jäi tuhannen kilon korville, sillä moderni korimuotoilu toteutettiin lasikuidusta. Tästä osoituksena I.DE.A Instituten lukuun syntyneet Fiat Tipo ja Tempra, Lancia Dedra ja Alfa Romeo 155. Tuolta ajalta tuotantoon nousivat muun muassa Lancia Deltan toinen sukupolvi ja edustavan Lancia Kappan porrasperäversio sekä katumaasturityyliä tunnustellut Nissan Terrano II. Vuonna -82 BMW:n E28 oli vasta otettu tuotantoon, mutta Spada hahmotteli jo 5-sarjan seuraavaa sukupolvea. Yhdessä poikansa Paulo Spadan kanssa Spadaconcept-yrityksessä syntyi -07 Spada Codatronca -urheiluauto ja siitä avomallinen Monza-versio nelisen vuotta myöhemmin
Jäimme siihen eväitä mussutellen odottelemaan tapahtumien alkua. Säästyipähän sakkorahat parempaan käyttöön. Ensin vierailimme Pasin kanssa Lammi-rallissa. Jyväskylän Suurajot päätti totutusti elokuun autourheilutapahtumien osalta. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Kesoil-ralli 1992 56 4/2019. V uoden 1992 syyskuu oli ollut viikonloppujen osalta melkoisen lämmin ja aurinkoinen. Neloselta sen sijaan löysimme tiukan, sumppuuntuvan vasurin peltoaukealla. Oli melkoinen ihme, etteivät noiden viikkojen aikana vastaan ajelleet virkavallan edustajat osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa rypistynytta autoamme kohtaan. Hieman tosin ihLöysimme Pasin kanssa nelospätkältä tämän sumppuuntuvan peltovasurin joka ei kuitenkaan alkanut pelittämään. Syyskuun rallitouhut päätti SM-arvolla ajettu Kesoil-ralli, joka oli kaksipäiväinen tapahtuma. Ensimmäinen ajopäivä sisälsi yhdeksän erikoiskoetta tuttuine pätkineen kuten Maso, Rautaniemi ja Vuorenkulma. Vuonna 1992 Tampereen Urheiluautoilijat järjesti SM-sarjan Kesoil-rallin, jossa ammattikatsojan lauantai kului kisaturistina ja sunnuntai talkoohommissa. Näitä kuntia ei virallisesti enää ole, vaikka fyysisesti yhä paikoillaan ovatkin. Näiltä emme löytäneet mitään varteenotettavaa runkipaikkaa. Sinne mekin siirryimme juoksujalkaa. Sen jälkeen vedettiin yksi viikonloppu henkeä, minkä jälkeen alkoi kolmen viikonlopun ralliputki. Lauantaina etelään Lauantaina lähti Pasi jälleen kaveriksi penkalle. Reitti kulki muun muassa Vammalan, Kylmäkosken, Viialan ja Toijalan tiestöillä. Esco oli ajokuntoinen, mutta konepelti oli keskeltä reilusti taitoksissa ja ajovaloista toinen näytti kuustenlatvoja toisen osoittaessa rotvallin reunaa. Lahden ja Tampereen kisoja yhdisti kulkuneuvomme, joka peltiseppää odotellessa oli alakuloinen näky. Ennen vanhaan ajettiin ralleja useammin kaksipäiväisinä kuin nykyään. Tämä kyllä hämmästyttää näin jälkeenpäin, sillä onhan näillä erikoiskokeilla ollut toimintaa nykypäivän kisoihin saakka varsinkin Rautaniemen pätkällä, joka Kesoilissa ajettiin kakkosena. Olin nimittäin Lahden kisaa edeltävällä viikolla osunut Express-Escortillani tuoreehkon Ford Thunderbirdin peräkonttiin. Viikkoa myöhemmin ajelimmme jällleen samalle suunnalle, kun Lahdessa huristeltiin F-sarjaa Aurinko Jaffa -rallissa. Sen sijaan taustalla näkyvän metsikön takaa alkoi kuulua ääniä, jotka kertoivat, että siellä nostajilla paita kastuu. Reittikartan ostettuamme ajoimme läpi kolme ensimmäistä erikoiskoetta
Kesoilin sunnuntai oli sateinen päivä myös Marcus Grönholmille, jonka runsaan kahden minuutin voittomarginaali vaihtui puolen vuoden kilpailukieltoon autosta löytyneiden ylimääräisten muistiinpanojen vuoksi. Pyhäpäivä kului sulkumiehenä erikoiskokeella 12. Hommien ohessa ehti hieman napsia kuviakin. Historic-kalusto oli mukana suurilla lähtönumeroilla ja muistini mukaan vain sunnuntain ajopäivänä. Tästä koitui monelle kuskille vauhtisokeus eikä riittävän aikaisen jarrutuspaikan löytyminen kaikilta onnistunut. mettelimme, miksi muita katsojia ei alkanut paikkaan laahustamaan. Hurjin tilanne, joka ei tosin kamerani filmille valottunut, oli 57. Tuo paikka, jonka mekin kyllä noteerasimme, mutta joka oli huomiolla ja ohjaavalla siimalla merkitty, osoittautui kinkkiseksi kisavauhdissa. Miehen oma ajatus oli tuolloin, että kilpailu-ura loppuisi siihen. Kyseessä oli vasemmalle kääntyvä takaviistoristeys, jota edelsi lähes puolen kilometrin suora. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaan inkoolainen sai myöhemmin nauttia työnsä hedelmistä. Kun korviin kantautui kymmenien ihmisten huutama ”heiiiii”, siirryimme mekin juoksujalkaa ääntä kohti. Lauantaina ensimmäisen tilanteen uudessa katselupaikassamme tarjosivat Timo Jansson ja Tero Aspegren. Aika ei katsojilla käynyt pitkäksi, sillä tilanteita riitti vaikka kunnon kaatoja ei paikalla nähtykään. Asia selvisi varsin pian. Tämä yksilö on rekisterikilven perusteella vaikuttanut nuoruudessaan ainakin Oulun läänissä. Škoda 110 ei sekään ollut yleisimpien kilpurien joukossa, mutta silläkin sai omassa luokassaan kisafiilistä, ja massasta auto tosiaan poikkesi jo tuolloin. Jo kisan kärkiautojen kohdalla alkoi muutaman sadan metrin päässä pellon takana kuulua ääniä jotka kertoivat, että ainakin peruuttelua oli ohjelmassa. Ei ollut Datsun 1600 kovin yleinen ralliauto 1990-luvun alussakaan
Radikaalin ulkomuodon kaadosta saanut patarautakilpuri ei tuosta ollut moksiskaan, vaan kisa jatkui ja yleisö hurrasi. Lada VFTS tuli aina tien täydeltä eikä kaasua turhaan nosteltu. Ilpo Värri Juha Suonsivu roikottivat GT-Corollaansa vaan eivät poistuneet. Kesoilissa Sepot hetkeksi parkkeerasivat ojan reunalle tässä nelosen yllärissä, ja sunnuntaina Lada kaatui vauhdikkaasti kymppipätkällä. Kesoilissa nelosen tiukka vasuri tuotti ikävännäköisen osuman ojan vastapenkkaan. Oi niitä aikoja. Metsäliittonumerolla yrittivät Golfinsa kaataa Risto Hulppo ja Ulla Mäenpää. Oma suosikkini ysärikisoissa oli Seppo-pari Hannukainen & Syrjä, joiden esityksiin ei koskaan tarvinnut pettyä. Pitkänmatkalaisia olivat Oulun urheiluautoilijoiden Tero Saarela ja Vesa Kovalainen nätteine Escorteineen. 58 4/2019 Ammattikatsoja muistelee. Juha Huovinen kiersi 90-luvun alkuvuosina menestyksekkäästi junioreiden SM-sarjaa
Tämä teki peltomutkasta haastaavan, jopa kilpailun kannalta ratkaisevan, sillä kokonaiskisaa johtanut Timo Lahtinen hurautti Lancia Delta Integralensa pellolle. Paikalle vaivautuneet painelivat puolen kilometrin päähän ladon kiertävään vasuriin, jossa ohjelmaa oli ollut aina kun täällä rallia ajettiin. Höyläykset ovat nyt osaltani höylätty, mutta rallia voisin vielä palata risteykseen katselemaan. Tiedossa oli helppo päivä sulkumiehenä, joskin yöunet jäivät lyhyiksi, sillä paikalla piti olla viimeistään seitsemältä. Paikka oli pätkän loppuosuudella, jossa ajettiin hetki pienemmällä tiellä. Sunnuntaina sulkumieheksi Seuraavana päivänä rallikaravaani lähti Näsijärven ympäri kiertävälle reitille. Olin lupautunut talkooavuksi omalle autourheiluseuralleni. Sauli Mikkola Juha Pöllönen suistuivat perä edellä siiman alle. Porukkaa ei risteyksessä ollut lainkaa. Äkkipysähdys oli autokunnalle raju, mutta onneksi tilanteesta selvittiin ilman suurempia fyysisiä vammoja. erään Starletin osuminen puhelinpylvääseen juuri ennen risteystä. Pasilla oli pyhäpäiväksi muuta ohjelmaa, mutta Ville lähti seuraksi erikoiskoe 12:lle Viljakkalaan sadetta pitelemään. Olli Harkki ja Antti Virjula parkeerasivat Celican ojan pohjalle. Nelospätkän jälkeen suuntasimme erikoiskoe seiskalle, josta olimme ehtineet käydä valitsemassa otollisen oloisen pelto-oikean. Simo Päivärinnalle ja Jani Laaksoselle paikka tuli hieman silmille, mutta eipä tässä ammattimiehillä montaa sekuntia tärvääntynyt. Marko Lehtonen ja Jaana Kumpu olivat viimeiset suistujat, jotka sain tästä paikasta tallennettua. Lahtinen saatiin paikasta vielä hoideltua pois, mutta hieman myöhemmin ”lahtiset” tehnyt Harri Steiner jäi Galantinsa kanssa paikkaan varoitusmerkiksi muille. Tapahtumia ei tuossa risteyksessä ollut, mutta niin se päivä meillä siinäkin kului ja joitakin kuvia tuli ajan kuluksi ja kisamuistoiksi räpsittyä. Syysilta alkaa Urjalan ja Punkalaitumen rajalla hämärtyä. Suuri yleisö sen sijaan lienee ollut seuraavana eekoona ajetulla legendaarisella, ja ehkä pelätylläkin, Pengonpohjan pätkällä. Painavan auton hierominen takaisin tielle kesti melkoisen tovin, ja poikien osalta kisa taisi olla tässä. Ehkä tuolloin silmänurkka kostuisi vuorostaan raskaan työkoneen jäähtymisen naksuntaa sekä erilaisten öljyjen, rasvojen ja polttoöljyn tuoksuja muistellessa. Pimeys oli laskeutunut maiseman ylle. Tämä Hankojärventien ja Heinälammintien risteys on ollut lukuisia kertoja taukopaikkana kun olen tiehöylän hytissä eväitä ja termarikahveja nautiskellut. Vuosia myöhemmin on tullut tuota vuoden 1992 Kesoil-rallia muisteltua. Kävelimme Pasin kanssa hieman edempänä olleeseen ysikymppi-risteykseen. Jouni Mäkelä ja Esa Peltola odottelevat vähiin käynyttä nostoporukkaa. Siellä illan kruunasi punainen vanhakoppainen Escort, joka kääntyi näyttävästi saviojaan katolleen. 59
Muutama vuosi sitten (Klassikot 7/12) käytimme lommonoikojan palveluita. Markku näkee asian toisella tavalla: ”Tähän pääsee helposti käsiksi. Koska auto on säilynyt vuosikymmenet lähes täydellisessä alkuperäiskunnossa, kittausja maalaushommat tuntuivat väärältä menetelmältä tämän yksilön kohdalla. Peltien silitystä Joskus käy ikävästi ja vanhan auton peltiin ilmestyy kolhu. Selvitimme samalla laajemmin lommonoikomismenetelmän soveltuvuutta vanhojen autojen kohdalla. 40 vuotta vanhan amerikanauton pintaan on vuosien saatossa tullut muutamia lommoja. Ihan ei yhdellä tai kahdella vääntimellä näissä hommissa pärjää. Osa on pieniä ja huomaamattomia, osa taas on ikävän teräviä ja näkyvällä paikalla. Omaan silmään kolhu vaikuttaa vaativalta oikaistavalta, sillä se sijaitsee pokkauksen molemmin puolin. Vanhoissa autoissa on lisäksi oikojalle otollinen korirakenteiden toteutus: tukiraTeksti ja kuvat: Kari Mattila Jälkeä tasoitellaan ulkopuolelta erilaisia lyömäpuikkoja apuna käyttäen. 60. Raidallista kuviota tuottava työvalo paljastaa lommon muodon tehokkaasti. Menetelmä sopii varauksin myös museoauton korjaukseen. Eikä tässä ole kuin osa oikojan työkaluista. Tuoreempien ajopelien lommoja suoristellaan usein lommonoikojan pakeilla. Ikkunanrakoa on laajennettu kiilaamalla työskentelytilan kasvattamiseksi. Yksinkertaiset rakenteet Kurvaamme ennalta sovittuna aikana lahtelaisen Dent Sniper -firman pihamaalle, jossa Markku Juden ottaa auton tarkempaan syyniin. Lämpö notkistaa peltiä hiukan. Amerikanauton kohdalla ei ollut vastaavaa kiirettä, mutta edellä mainituista syistä turvauduimme uudelleen saman menetelmän taitajaan. Silloin toimittajamme auton yli oli kävelty hetkeä ennen kuin se piti kuvata lehtiartikkeliin. Näin yläreunassa ei yleensä ole tukipalkkeja eikä lukituksen tai ikkunoiden mekanismeja.” Markku kiittelee vanhan auton nöyriä peltejä. Monen uuden auton pellit ovat sekä kovempia että oikukkaampia käsiteltäviä. Työ alkaa kuljettajan ovesta, sillä siinä oleva lommo häiritsee käyttäjää eniten – onhan se esillä aina autoon astuttaessa. Kyseessä on oikeastaan kaksi lommoa ja painunut pokkaus. Käytetyin oikomismenetelmä on houkutella pelti muotoonsa erilaisten rautatankojen avulla
Toinen lommo jäi näkyviin mutta pieneni. Oikominen saattaa monessa tilanteessa olla siitä huolimatta paras vaihtoehto. Alkuperäiset osat ja vanhan patinan saattaa saada säilytettyä oikomismenetelmien avulla. Tämä on kuitenkin alkuperäinen, tehtaalla asennettu osa, jonka pinnassa näkyy vuosikymmenien patina.” 61. Ei täydellistä, mutta melkein Osa työn alla olevan auton lommoista katosi jäljettömiin. Vanha Dodgen puskuri sai toimia harjoittelukappaleena pistekuumennintekniikan testaamiselle. Tässä tapauksessa vaikein jälki oli oven takareunassa, jossa ulkoja sisäpelti lähestyvät toisiaan ja taittuvat lopulta päällekkäin. Toisaalta ammattilainen tekee siinäkin työssä ihmeitä. Korjaukselle tulee hintaa varmaan enemmän kuin mitä uusi Intiassa tehty osa maksaisi. Koko auton maalaus taas muutaman lommon takia voi olla ylimitoitettu operaatio. Markku Juden esittelee työn alla olevaa Norton-prätkän polttoainesäiliötä. Pistekuumentimella voi käsitellä pintaa jonkin aikaa ilman pelkoa maalitai kromipinnan vauriosta.” Markku nostaa raskaan kromipuskurin työpöydälle, jotta pääsee esittelemään menetelmää käytännössä. Sen ainevahvuus on noin kolme milliä, joten siihen syntyneet lommot ovat vaatineet jonkin verran voimaa. Vuosikymmeniä vanhaa maalipintaa ei useinkaan saa paikattua ilman että kohta näkyisi kauas. Kuumuus on yksi metallia muovaava tekijä, joten Markun tallista löytyy joihinkin kohteisiin soveltuva pistekuumennin. Työ alkaa korjauskohdan puhdistuksella, jotta kuumuuden seurauksena ei muodostuisi savukaasuja. Työkalu kuumentaa korjauskohtaa reilusti, mutta teho on säädetty niin, ettei kromipintaan muodostu lainkaan sinistymää. Olan takaa vasaralla kumauttamalla pintaan saa paljon pienemmän jäljen kuin mikä kohta oikaistaan. ”Tässä oli aika paljon kolhuja. Joillekin harrastajille patinoitunut alkuperäispinta on mieluisin. Täydellinen lopputulos vaatisi siis maalarin apua. Kolhimistilanteessa syntynyttä naarmua menetelmä ei tietenkään poista, mutta naarmu ilman samassa kohdassa ollutta lommoa ei ole lainkaan niin silmiinpistävä kauneusvirhe. ”Tämä eroaa peltisepän käyttämästä hiilikuumentimesta jonkin verran. Työkalulla operoidaan kärsivällisesti pintaa, ja pian lommo alkaa suoristua. Alkuperäisen maalipinnan kohdalla kannattaa pitää mielessä, että sellaisen auto saa pintaansa vain kerran eli tehtaalla. Vanhat verhoilut voivat olla niin hauraita, että joskus on parasta antaa asiakkaan purkaa ne itse pois tieltä.” Menetelmiä moneen lähtöön Lommonoikojan työkalupakki on merkillinen kokoelma tavalliselle autoihmisille vieraita tankoja ja vääntimiä. Rautatavaran lisäksi oikojan pakkiin kuuluu lommon muodot esiin tuova työvalo, lämmittimiä ja perinteisempiä peltinikkarin työkaluja kuten vasaroita ja lyömäpuikkoja. Mutta onko se sitten entisöintiä, kun laitetaan uustuotanto-osa vanhan tilalle. Tietyntyyppiset lommot oikenevat parhaiten liimapuikolla vetämällä, mutta vanha maalipinta ei välttämättä kestä sitä. Joskus autoa on saatettu pakkeloida reilusti vanhempien kunnostustöiden yhteydessä, ja silloin varovainenkin painelu saattaa synnyttää halkeamia tai poksauttaa koko paikan irti. Markku nappaa hyllystä vanhan brittipyörän polttoainetankin. Yhden lommon jäljet löytää, kun osaa etsiä oikeasta paikasta. Puskuri on vanhasta Dodgesta purettu harjoituskappale. Vanhan auton lommonoionnassa on tyydyttävä kompromisseihin nykyautoon verrattuna useammin. Liimapuikkotekniikkaa varten on omat liimattavat nupit ja levyt sekä niiden kanssa operoimiseen tarkoitettuja ulosvetimiä. ”Työmenetelmän valinta vaatii enemmän harkintaa. Siihen väliin ei työkaluilla pääse. Lopputulos riippuu pitkälti kolhun sijainnista. Käytännössä ero näkyy siten, että hiilikuumentimen kosketus polttaa maalipinnan hetkessä pilalle. Itse oikaisu käy jokseenkin samaan tapaan kuin perinteisillä rautatangoilla. Noin kolmen millimetrin ainevahvuus ja kromipinta tuovat omat haasteensa oikomiseen, mutta niin vain puskurin pinta tasoittui. Välillä naputellaan pintapuolelta liikaa noussutta aluetta tasaiseksi. kenteet ovat yksinkertaisempia, ja purkua vaativia osia on yleensä paljon vähemmän, minkä lisäksi itse purkaminen on helppoa ja nopeaa. Plusmerkkisten huomioiden rinnalle Markku nostaa nipun ongelmia. Kärsivällisen ahertamisen tuloksena korjauskohta alkaa olla tasainen
Uusia tuulia Helsinki, 19.–21.4. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 62. American Car Show palasi askeleen lähemmäs juuriaan järjestelemällä pääsiäisen näyttelytiloja uudelleen. Uudella klassikkoauto-osastolla houkuteltiin uusia kävijöitä tapahtumaan. Myyntikojut oli keskitetty omaan halliinsa, ja näyttelykalusto pääsi sitä kautta paremmin esiin vanhojen hyvien aikojen tapaan
Kurt Lindroos toi näytille New York Yellow Cab -väritystä noudattelevan Mercedes-kaksikon. Etummainen avoauto on Yrjö Bremerin ’38 Oldsmobile. Ari Valkonen on saatellut omaansa museokuntoiseksi kahdeksan vuotta. Jac New Era -moottoripyörää ei monella ole. Eipä uskoisi ’75 VW Passatin ulkokuosista, että auto on kaivettu ladosta vain reilu kuukausi ennen näyttelyä! Latolöytö ja projekti. Taaempi auto näyttää juuri ladosta kaivetulta, ja sitä se myös on. Autolla on vierailtu myös Le Mans historic -kisoihin Ranskassa. 63. Pyörä on vuosimallia 1935, ja sen arvellaan tulleen Suomeen 30-luvun puolivälin jälkeen Japanin suurlähetystöön. Molemmat yksilöt ovat 300 D -malleja vuodelta 1984 ja palvelevat taksikäytössä. Sieltä matka jatkui Rauman kautta Hämeenlinnaan ja lopulta Helsinkiin. Leo Männistön ’46 Dodge saapui näyttelyyn 40 vuoden pölyt yllään. Jukka Huhdan Historic-kilpurina palvelee massiivinen Cadillac Coupe de Ville vuosimallia -50
Auton omistaa Jan-Erik Lillqvist. Atte Isolan ’67 Opel Commodore on muokattu 90-luvun puolivälissä vastaamaan GS/E-mallia. Viritettyjen ja muuten vain rakenneltujen mopojen rivistöstä erottui Niklas Kinnusen museorekisteröity ja täysin viritysosista vapaaksi jätetty ’84 Solifer-Suzuki. Japsistarat-moottoripyöräkerhon osastolla oli monta komeaa prätkää. Vastavalmistunut historic-kilpuri Simca 1000 Rally 2 vuosimallia 1973. Heli Vuolteen A-Vivassa on ulkoisten muokkausten lisäksi turboahdettu moottori ja ilmajousitus. Hienosti viimeistelty Honda-raaseri on ollut alkujaan jenkkimallinen CB 750 ’72, ja se on muutettu vastaamaan Daytona-kilpamallia Yoshimuran virityspalikoita käyttämällä. 64 4/2019 American Car Show. Harvoin aihioksi valitaan Vauxhall Viva, kun lopputuloksesta on tarkoitus muokata loistelias ja viimeisen päälle kauniisti viimeistelty rakennelma
Parhaan somistuksen palkinto ansaittiin Anders Nilssonin ’54 lava-Volkswagenin ympärille toteutetulla kokonaisuudella. Valurautapadan sisäpuolisista kilkkeistä mainittiin h-profiilikanget ja pattipäämännät. Tuplakaasuttimien ohella koneen hengitystä helpottaa isommat venttiilit sekä peltipakosarja. 65. Vuoden 1973 Indy-ajojen pace car oli jättiläiskokoinen Cadillac Eldorado. Etuvetoisen avoauton pellin alla murisee 500-kuutiotuumainen vinkkelikasi. B-Mantan konepelti oli sen verran raollaan että ohikulkijat älysivät pysähtyä ihastelemaan vaakaimukaasuttimia. Tämä Honda on saanut muiden muutosten ohella kettingistä tehdyt ohjauksen rajoittajat ja sylinterikannen kylkeen auton virityskaasuttimet. Toimiva mutta samalla mielipiteitä jyrkästi jakava ratkaisu. Rakenneltuja moottoripyöriä ihmetellessä voi samalla arvailla, mistä mikäkin osa on peräisin ja mitä kaikkea mielikuvituksellista pyöriin on saatu ympättyä. Pace car -Caddyjä valmistettiin yhteensä 564 kappaletta, joista yksi on tämä Juha Liljamon yksilö. Tuomo Lunkan hieno ’80 Ascona kätki pellin alle Volvon turbotekniikkaa
Klassikkoautokauden päätapahtuman menoa se ei haitannut, sillä Lahden Classic Motorshow keräsi liki 20 000 pääsylipun lunastanutta kävijää. Satojen näyttelylaitteiden joukkoon mahtui toki paljon muutakin kiinnostavaa, myös monta hyvin harvoin nähtyä tai jopa kadonneeksi luultua erikoisuutta. Teemaa käsiteltiin odotetusti varsin ennakkoluulottomasti. Urheiluautohallissa saattoi tutustua urheiluautojen kehityskaareen pinnapyöräisistä ja palkkirunkoisista härveleistä veistoksellisiin ja huiman nopeisiin superautoihin. Säätiedotukset lupasivat toukokuun ensimmäiselle viikonlopulle viileää ja epävakaista keliä, ja sitä myös saatiin. T änä vuonna Classic Motorshow -tapahtuman teemoja oli kaksi, tai pikemminkin samasta teemasta oli koottu osastot sekä kaksiettä nelipyöräisille ajopeleille. Suurempaan teemaosastoon oli koottu näyttävä kattaus urheiluautoja, ja toiseen halliin oli kerätty näytille sporttipyöriä. Ferrareiden ja muiden eksoottisten arvoautojen joukkoon oli mahdutettu mm. Sporttipyöräosastolla sai kattavan kuvan siitä, kuinka jyhkeät ja kiikkerät huimapyörät muotoutuivat aikojen saatossa hienoa tekniikkaa pursuaviksi muovisukkuloiksi. Urheiluautoja – ja paljon muuta Lahti, 4.-5.5. Jokunen osastolla poikennut kertoi omia muistojaan niiltä ajoilta, kun auto oli vielä uusi. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Klassikot-lehden osastolla oli esillä viime numerossa esitelty Porsche 911. Myös Klassikot-lehti oli mukana urheiluautoteemalla – osastolla oli viime numerossa esitelty Salora-historiaa huokuva Porsche 911. 66 4/2019. Fiat 850 Coupé ja heti tuloaulassa kävijöitä tervehti lasikuitukorinen VW-Bonito. Urheiluautojen teemaosastolle oli saatu päätähdeksi Suomeen uutena myyty, mutta välillä ulkomaalaisomistuksessa piipahtanut, Ferrari 250 GTE
Italialaisia sportteja oli Fiat 850 Coupé -mallista Lamborghinin ja Ferrarin superautoihin. Urheiluauto-teemahallissa oli esillä hienoja laitteita. Auto ostettiin takaisin Suomeen viime vuonna. 67. Ferrari pysyi suomalaisomistuksessa aina 2010-luvulle saakka, jolloin se myytiin ulkomaille. Taaempi mulkosilmäinen on Hannu Niemisen FIA-passitettu historic-ralliauto, mutta ei 105 Abarth vaan tavallisempi 75L. Toivottavasti pysyvästi tällä kertaa. Ensimmäisen ja toisen lähdön Fiat Ritmo -kilpurit rinnakkain. Etualan 130 TC on puolestaan Risto Laineen A-ryhmän ralliauto, jonka väritys on lainattu Mikael Sundströmin kilvanajolaitteesta. Kustannusyhtiö Apulehden toimitusjohtaja Olli Lyytikäinen hankki tuliterän Ferrari 250 GTE 2+2 -urheiluauton vuonna 1963. Auton teippaus noudattelee Attilio Bettegan vuoden 1980 Monte Carlo -kilpurin väritystä. Samana vuonna Saksan puolella nikkaroitiin Rättäristä Hoffmann-avoversio, jollaisen omistaa Julia Virtanen Jämsänkoskelta. Ranskalainen avenue on ranskalaisautoille pyhitetty näyttelyalue. Etualan valkoinen 205 taisi olla osaston liukkain peli. Siinäpä eriskummallinen kaksikko. Sininen laite on Taisto Hintsasen Citroën 2 cv Lomax, vuonna 1989 Hollannissa Rättisitikan tekniikan ympärille konstruoitu urheilumalli. Konepeiton alla lymyili 16-venttiilinen turboahdettu moottori
VW EA 489 Basistransporter on ollut Teijon tehtaalla mallina Teijo-autolle. Etualan V12-moottorinen 600SL on vuodelta 1992, kasikoneinen 500SL on vuosimallia 1998 ja kuusipyttyinen 300SL puolestaan 90-mallinen. Rivissä seuraavina piikkinen GS ’85 ja väkevä GS 350 vuosimallia 1981. Ladoja rauhalliseen ja vähän kiivaampaan etenemiseen. Lahtelaisen Juha Pyykkösen älyttömän siisti Yamaha R5 on vuosikertaa -72. Hauskanvärinen viisiovinen Samara on vuodelta -89. 68 4/2019 Classic Motorshow 2019. Tämä prototyyppi on yksi kolmesta tiedossa olevista ja ainoa vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu yksilö. Etualalla Jorma Haukkasalon KTM GS 250 vuodelta -88. Metsäpolkujen vauhtikoneita Itävallasta. Tässä maassa tuskin koskaan pääsee näkemään Morgan-urheiluautoja pitkässä rivissä. Ihan kuin iloiseksi värjätty Teijo, mutta eipä olekaan. Turboineen päivineen katuajoon rekisteröidyllä pelillä on kuitattu Roadsport A -luokan mestaruus vuonna 2017. Mercedes-Benz Klubin osastolla pääsi vertailemaan SL-malleja keskenään. Autojen ja moottoripyörien ohella katsojat saivat tilaisuuden tutustua menneen ajan työkoneisiin. Tältä näytti monen pitäjän kipakin kaksipyöräinen 70-luvun alkuvuosina. Räyhäkämpi takaveto on 1500 S vuodelta 1974. Traktoria voimanlähteenään hyödyntävä klapikone täyttää tuskin ensimmäistäkään työturvaasetusta. Kuvasta on vaikea päätellä, mikä on joukon vanhin vuodelta 1957 ja mikä taas vuosimallia 2011
Nautiskella sopii niin punaisella Jaguarilla kuin vihreällä Rättisitikalla. Lauantaipäivänä saattoi paikalle kurvailla katto auki, mutta uhkaavat pilvet kannustivat ruuvaamaan targapalan paikoilleen. Perinteisiin Gulf-kilpaväreihin vetäisty Trabant-kilpuri oli harrasteparkin kuvatuimpia laitteita. Kangaskattoinen Karmann-Ghia poikkeuksellisen piristävässä värityksessä. Liikennejärjestelyt oli saatu sujumaan erityisen hienosti, eikä takavuosilta tutuksi tullutta jumitusta esiintynyt kuin hetkittäin. Vanhojen autojen harrastus on rajaton riemu. HARRASTEPARKIN ANTIA Klassikkoautoväki ei pelästynyt epävakaista säätä, ja harrasteparkit täyttyivätkin upeasta kalustosta. Citroën Ami vetää letkaa, jonka taustalla komeilee 50-luvulla rakennettujen Hakatorni-talojen rivi. Ohessa muutama poiminto alueen helmistä. Tie näyttelyalueelle kulkee nostalgista reittiä. Hienokuntoinen Mazda 626 on ehtinyt jo 32 vuoden ikään. Corollan värivaihtoehdot olivat parhaimmillaan silloin kun KE20-korimalli oli tuotannossa. 69. Satojen ajoneuvojen ulkonäyttely eli tauotta, joten kaikkea ei yksi ihminen pystynyt mitenkään näkemään. Tämä kannatti, sillä iltapäivällä ripotteli räntää. Liikenteen kannalta Lahden messuhalli sijaitsee hieman hankalassa paikassa mistä tahansa suunnasta katsoen, joten täydellistä notkeutta ei parkkialueelle suuntautuvaan liikenteeseen ole mahdollista saadakaan. Museoikäinen auto saattaa vaikuttaa hämmästyttävän tuoreelta. Toyota Corolla on juurtunut tukevasti suomalaiseen autoperinteeseen
4.5. Classic Motorshow’n yhteydessä järjestettävän matkailuajon idea on lähtöisin legendaariselta, 60-luvulta asti yhteyttä pitäneeltä Primulan Jengiltä, entisten rallikuljettajien porukalta. Yhteistyössä Jengin kanssa Classic Tourin järjestäjänä toimii Päijät-Hämeen Mobilistit ry. Classic Tour -matkailuajo Peter Geitelin muistoajo Timo Mäkisen veljenpoika Aapo Mäkinen osallistui ajoon ’57 Triumph TR3:lla, jolla Timo aloitti kilpailu-uransa Eläintarhan ajoissa vuonna 1959. Primula-kahvilaa ei enää ole, mutta jengi kokoontuu edelleen säännöllisesti. 70 4/2019
Matkan varrella oli kymmenen tietoa, taitoa ja tuuria vaativaa tehtävärastia sekä tasanopeusosuus. Leppoisan ajotapahtuman lopputulokset ovat luettavissa Päijät-Hämeen Mobilistien kotisivuilla. 71. Horkka sai rastitehtävistä suurimman pistemäärän ja voitti tämänvuotisen yleiskilpailun. Suomen kauneimmaksi maisemareitiksikin taannoin valittua tietä pitkin poikettiin Pulkkilanharjulle, josta palattiin tauolle Pätiälän Lehmonkärkeen. Maalissa Messukeskuksen pihalla yleisö sai seurata osallistujien saapumista reitiltä. Vesa Horkka Kärkölästä osallistui ajoon ’63 DKW 1000S:llä. Geitel toimi Lahti Classic Tourin järjestelytehtävissä ensimmäisestä matkailuajosta alkaen. P rimulan Jengin aloitteesta matkailuajo järjestettiin tällä kertaa Peter ”Petsku” Geitelin muistoajona. Aurinko paistoi, mutta lämpötila oli vain nipinnapin plussan puolella. Viime vuonna menehtynyt Petsku oli kaikille moottoriurheilua seuranneille varsin tuttu henkilö paitsi ralliauton ratista myös toimittajauraltaan lehdissä ja televisiossa. Esa Laine osallistui matkailuajoon ajokkinaan Morris Cooper S 1275 vuodelta 1966. Piilorastina reitin varrella oli tutka 40 km/h nopeusrajoitusalueella, jossa rajoitusta noudattamalla sai lisäpisteitä. Osallistujat kokoontuivat lähtöön Lahden torille. Kahdeksatta kertaa järjestetty, nyt vuosimallien 1950–1988 henkilöautoille suunnattu ajotapahtuma starttasi Lahden torilta. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Mairit Pellinen Kahdeksatta kertaa järjestetyn Classic Tourin maaliintuloa sai seurata Lahden Messukeskuksen pihalla. Rasteilta kertyneiden pisteiden perusteella palkittiin osallistujia kolmessa eri ikäluokassa. Lounaan jälkeen matka jatkui Hollolan kirkolle ja takaisin Lahteen. Reitti kulki Vesijärven ympäri Asikkalan ja Hollolan upeita maalaismaisemia esitellen
Parin euron pääsymaksua vastaan pääsi ihailemaan seudun harrastekalustoa ja tekemään löytöjä kirpputoripöydiltä. Välikoppa-Escort raikkaan vihreässä värisävyssä. Kirwalempinimellä siunattu museorekisteröity Ford on Mikko Salosen autoja. Äijänsuon markkinoilla 72 4/2019. Viereinen rassi on niin ikään invalidiajoneuvo, neuvostoliittolainen SMZ S3D Invalidka vuosimallia -88. Varustelistan erikoisuuksista mainittakoon hydraulinen tunkkijärjestelmä, joka nostaa auton napinpainalluksesta kymmenen senttimetrin korkeuteen. Jykevä ja erikoisen tasokkaasti varusteltu Austin A 125 Sheerline Limousine on vuodelta 1951. Rauma, 28.4. Teksti: Toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Erkkola-invamopo on saanut ylleen umpihytin ja läjäpäin varusteita. Rauman seudun mobilistien järjestämä Swap Meet -markkinat Äijänsuolla osuivat aurinkoiselle kevätpäivälle
Myytäviä vempaimia löytyi rompetoripöytien ohella myös parkkipaikalta. Tomne vängstiil taita oll oikkem beto ettippäim bääsemä. Kaupan oli muun muassa nelivetoinen Sisu-kuormuri sekä kuvan Mercedes-Benz-projekti. Tuplakaasuttimien itse tehdyt imusarjat muistuttavat siitä, ettei kaikkea tarvitse aina ostaa valmiina. 73. Rompetorin puolella oli tarjolla monenkirjavaa kampetta maitotonkasta pisuaariin. Raumallakin ymmärretään kaksitahtiautojen päälle. Lämpöasteita ei montaa ollut, mutta kun ei kerran satanutkaan, Valiantin saattoi hurauttaa näytille katto alhaalla. Punainen verhoilu valkoisessa autossa on lyömätön yhdistelmä. Hintaa Mersulle ei ollut asetettu, mutta tarjouksia otettiin vastaan. Volvon osia kunnostukseen ja vauhdinnälkään. Siitä olisi saanut hankittua laitteen, jolla pääsee samanaikaisesti opettelemaan elektroniikkakytkentöjä ja venäjän kieltä
Grammareista on lähinnä rekvisiitaksi, mutta toiset soittopelit kelpaavat vielä komeasti käyttölaitteiksi. Orisuon rompetori Orisuo, 28.4. Siistikuntoinen ja pirteän värinen Tunturi Tiger oli asetettu myyntiin kohtuullisella tuhannen euron pyynnillä. 74 4/2019. Poikkesimme kakkostien varrelle löytöjä etsimään. Äänentoistolaitteistoa oli tarjolla moneen lähtöön. Kanteenmaan kyläyhdistyksen järjestämän rompetapahtuman juuret vievät yli 20 vuoden taakse. Teksti: Toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Vähemmän kiihkeitä punaisia kaksipyöräisiä: 125-kuutioinen Honda-twini ja automaattivaihteinen Solifer-mopo. Kaikella on historiansa kalanmaksaöljylläkin
Tieto uudesta tapahtumasta oli tavoittanut hyvin, ja kävijöitä saapui suorastaan ruuhkaksi asti. Heinola, 12.5. Heinolan Myllyojalla entisen patjatehtaan piha valjastettiin uudenlaiseen käyttöön Rompemarkkinoiden, live-musiikin ja paikalla vierailleiden harrasteajoneuvojen myötä. K un Heinolan Kauppahallit käynnisti toiminnan vanhalla patjatehtaalla, Weird Antiquen ”kylmäasema” sijoittui luontevasti osaksi tilavaa markkinapaikkaa. ”Täällä Heinolassa on sujunut hyvin, emme juurikaan ole itse paikanpäällä, mutta tuomme tänne täydennystä kerran, pari viikossa”, Mike Kairenius kertoo. Piha-alueen parkkitilojen täytyttyä tienpiennar tarjosi onneksi lisätilaa. ”Tapahtumissamme on aina ollut oheisohjelmaa, tällä kertaa se oli livemusa, jota tarjosi genreen hyvin sopiva KnuckleBone Oscar.” Iltapäivälle sadetta luvanneesta sääennusteesta huolimatta paikalle saapui nelisenkymmentä myyjää. Televisiostakin tutut Weird Antiques -yrityksen pyörittäjät Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius järjestivät tapahtuman yhteistyössä teollisuuskiinteistössä toimivan Heinolan Kauppahallit -yrityksen kanssa. Parivaljakko ideoi uutta taukoamatta. ”Olemme järjestäneet vastaavaa markkinatapahtumaa eri paikoissa jo kymmenkunta kertaa, muun muassa Sipoossa sekä leffastudiollani Helsingissä”, Tomppa mainitsee. Nimi on pysynyt samana, mutta paikka on vaihtunut. ”Piha-alue tarjoaa nyt hienon mahdollisuuden erilaisten autokerhojen kokoontumisille ja vierailuille”, Mike iloitsee. ”Samaa latua jatketaan, toteutetaan huikeita ideoita hetken mielijohteen seurauksena”, kaksikko kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan. Jätkäsaaresta pakon edessä Tuusulan Hyrylään muuttanut Weird Antiques on kotiutunut hyvin uuteen paikkaan. Vintage-miehille kuuluu muutenkin hyvää. Syksyyn mennessä ilmestynee tarinallinen Weird vintage -kirja sekä ensimmäinen numero omasta aikakauslehdestä. ”Tapahtuma onnistui hyvin, ja saatetaankin tehdä tästä traditio täällä Heinolassa”, miehet suunnittelevat. ”Paikalle on jo löytänytkin useampi poppoo, ja kaikki ovat tervetulleita, niin museorekisteröidyt klassikot kuin hot rod -henkiset ajokitkin”, Tomppa toivottaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Vanhan Raudan Markkinat 76 4/2019. Tapahtumajärjestäjinä Kairenius ja Tomppa Kekäläinen ovat jo kokeneita konkareita
Vanhan Raudan markkinoilta saattoi löytää kaikkea maatuskoista matkalaukkuihin ja havainnolliseen anatomian opetusvälineistöön. Värin sai valita 65 euron kappalehintaan. Tarjolla oli myös nostalgisia design-luureja lankapuhelinten valtakaudelta. Tapahtuman järjestäjien lähipiiriin kuuluva Knuclebone Oscar esitti vauhdikkaan setin markkinaväen viihdykkeeksi. Mike Kairenius, Knuclebone Oscar alias Oskari Martimo ja Tomppa Kekäläinen poseeraavat Timo Paavolan Fordin vierellä. Hetkittäin oli ruuhkaa niin, että tienvarret sekä läheisen koulun pihakin olivat miehitettynä. Pihalla nähtiin monipuolista harrastekaulustoa rodeista museoajoneuvoihin ja uudempiin menopeleihin. Torsosta saattoi irrottaa elimiä tarkempaan syyniin. Timo oli myymässä suosituksi osoittautuneita sateenvarjoja ja edustamassa vääksyläistä Vintage Rusty Cafe:ta, jonka pihalla kokoontuvat harrasteajoneuvot joka torstai-ilta koko kesän ajan. 77
Isompien rompetorien kesäkiertue starttasi Lahden Jokimaalta kevään helteisimpänä viikonloppuna. Ohjelmassa oli pienimuotoista huutokauppaa, hoppa-Ford ajelua lapsille ja lapsenmielisille sekä tietenkin Klassikot-harrasteajoneuvoparkissa ihailtavaa molempina päivinä. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Tämän erikoisuutta eivät kaikki ohikulkijat huomanneet. Midget-kilpuri oli liikuttavan kotikutoinen ja ilmeisen vanha leikkikalu. Saarenmaalta teollisuusrakennuksesta purettuja neuvostovalmisteisia valaisimia, jotka melkein kaikki menikin kaupaksi. Rompetta Jokimaalla Jokimaan ravikeskus, Lahti, 18.-19.5. 78 4/2019. Carambamonitoimiöljyn hieno purkki oli sisältöä tärkempi ostoperuste. 1500 euroa italiaanosta tuntui olevan liikaa. Tavaraa oli tarjolla entiseen malliin ja myyjien joukossa jälleen muutamia ensikertalaisia. 50-lukuisen Kuplan 4” ja junakeulan 4,5” vanne, kappale lähti vitosella. Aina ei tiedä mitä kotoa puuttuu ennen kuin se osuu rompetorilla kohdalle. Mopoksi rekisteröitävä, osiltaan täydellinen ’71 Moto Morini Z50 Corsarino on nelitahtinen ja kävi erittäin kauniisti. Tuskin löytyy toista samanlaista
Urheilullista monikäyttöisyyttä, ostokset mahtuvat hyvin 120ADatsunin kyytiin. Mitenhän oikealta ohjattava Morris on Suomeen päätynyt. Pykälää harvinaisempi Celica-malli. Runsaasti varusteltua GTAversiota tehtiin -81 rajoitetusti Amerikan markkinoille. Kierroksia kertyikin viikonlopun aikana lukemattomia. Heinosen Kari ajelutti halukkaita hoppa-Fordillaan ravirataa ympäri. Tämä Minor on kilvestä päätellen ollut museorekisterissä todella kauan. 79. Tämä 15M XL Coupé on kulkeutunut aikanaan Ruotsista, Suomessa samaa Fordia myytiin vain niukemmin varusteltuna. Palaamme linjakkaan auton tarinaan tuonnempana
Tavaksi on muodostunut että myymättä jääneisiin kohteisiin tulee vielä huutokaupan jälkeen ostotarjouksia, joista muutamat johtanevat omistajavaihdoksiin. Monipuolinen, 27 ajoneuvon valikoima ei tuottanut tälläkään kerralla pettymystä, sillä ajopelejä oli tarjolla melkeinpä jokaiseen makuun ja maksukykyyn. 80 4/2019. Ihan jokaisesta kohteesta ei kauppoja syntynyt, sillä usealla ajoneuvolla oli omistajansa asettama hintavaraus, jota ei tarjouksilla ylitetty, mutta monen kohdalla meklarin nuija kopsahti pöytään kaupan merkiksi. Huutokaupattavien ajoneuvojen lista julkaistiin hyvissä ajoin ennen tilaisuutta, ja vielä kauppapäivänä ajoneuvoihin sai tutustua kaikessa rauhassa. Kaikista ajoneuvoista oli pyydettäessä nähtävissä dokumentit, joten sikaa säkissä ei kenenkään tarvinnut huutamaan lähteä. T riangle Motor Co:n harrasteja klassikkoajoneuvojen huutokauppa on muodostunut jo varmaksi kevään merkiksi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Trianglen huutokauppa Harvinaisen upeasta ’60 Corvettesta tehtiin puhelinhuutoja aina 55 000 euroon asti. Ihan ei sekään meklarin nuijan kopautukseen vielä riittänyt. Huutokaupan paikalle houkuttelemalla yleisöllä oli samalla mahdollisuus tutustua entisöintiprojekteihin, joita korjaamon puolella oli eri työvaiheissa useita. Triangle Motor Co:n jokakeväinen autohuutokauppa keräsi jälleen Alastaroon joukoittain ajopeleistä kiinnostuneita, eikä turhaan sillä moni klassikkoajoneuvo matkasi tapahtuman jälkeen uuteen kotiin. Alastaro, Loimaa, 11.5
Koetapa löytää toinen yhtä siisti Healey siihen hintaan. Viimeisen vuoden 43 000 mailia ajettu ’96 Celebration-avomalli oli kunnoltaan oikeasti helmi. Vähän ajettu, huippukuntoinen ’79 kaasari-Möhkö löysi yksityiskohtaisen esittelyn jälkeen ottajansa kuuteen tonniin. Tästä haettiin 70 000 euroa ja tarjottiin 40 000. Ruotsista tuodun, 130 000 ajetun ’86 coupén tarjoukset nousivat 12 000 euroon. 81. Ehkä tämän automallin hinnat ovat järkiintyneet muutaman vuoden takaisista huipuistaan. Autosta syntyi kaupat puhelintarjouksella 25 000 euroa. Vuonna -75 esitellyllä XJS-Jaguarilla oli E-Tyypin seuraajana isot saappaat täytettävänään, ja malli onkin suotta jäänyt edeltäjänsä varjoon. Varmasti päivän parhaimpiin kauppoihin kuului tämä siisti, nätissä maalissa ja hyvässä käyttökunnossa ollut ’58 Austin Healey 100-6. Kummastakaan ei tullut kauppoja. Onnistunut muotoilu kesti aikaa kuitenkin 21 vuotta. E-Tyyppejä on melkeinpä kaikkialla, mutta näitä entisöimättömiä alkuperäiskuntoisena säilyneitä perin niukalti
82 4/2019 Triangle Motorin huutokauppa. Teemu Selänteen itselleen entisöittämästä ’59 Rancherosta haettiin 27 000 euroa, mutta siivekäs lava-auto ei innostanut huutoihin. Tämä upea, uutena Suomeen myyty ’73 DS 23 Injection Électronique myytiin Trianglen huutokaupassa -12 ja esiteltiin Klassikoissa vuonna -15. Päivän tarjouksesta kolmen penkkirivin järkäle olisi lähtenyt 9 900 euroon. Triangle Motorin isäntä, Risto Paunonen tarkasti yleisön pyynnöstä mittarilukeman 122 000 kilometriä. Yksi 2 500 euron tarjous riitti ja vasara kopsahti pöytään kaupan merkiksi. 55 000 euron tavoite ei innostanut huutajia. Entisöinnin teettäminen ei ole juuri koskaan rahallisesti kannattavaa. Autossa on takapenkki turvavöillä, ehkäpä ahtain mitä on ikinä valmistettu. ’63 Mersu 230 SL on aivan tuotannon alkupäätä, kun valmistenumero on 79. Halvemmalla loistoauton ohjaimiin pääsee ostamalla ehjä auto, vaikkapa tällainen ’77 Lincoln. Tämä 500E oli tarjolla myös vuonna -15 jolloin se myytiin 10 500 eurolla. Ruotsissa uutena myydyn ja Suomeen museorekisteröidyn ’82 Porsche 928 Ässän kunto ja aukoton huoltohistoria paljastivat että autosta on pidetty erityisen hyvää huolta. Ilman pohjahintaa tarjottu Volvo 544 Sport oli nopeasti myyty. Nyt vauhti-Eemelistä tarjottiin 12 000, mutta tavoite oli asetettu 16 000 euroon. Tavoite autosta oli 13 000 euroa, mutta tarjoukset eivät ylittäneet kymppiä. Tarjouksia autosta tehtiin, mutta ei kauppoihin johtaneita
Huutonumeroa kannatta pitää rohkeasti ylhäällä aina niin kauan kuin kohteen hinta–laatu-suhde tuntuu järkevältä. 83. Tekoälystä ei vielä puhuttu, mutta älykäs vaikutelma Trans Amista pikkupoikien mieliin kuitenkin jäi. Sen jälkeen siirretään järki syrjään ja vedetään tunteella kauppa maaliin, sillä mikään ei harmita niin paljoa kuin tekemättömät kaupat. Ritari Ässän puhuvan K.I.T.T.-ihmeauton seikkailuja seurattiin telkkarista 80-luvulla. Valmistusmäärä luokkaa ”kourallinen”. Ennen huutokauppaa on kirjauduttava huutajaksi, jotta saa tarjouksien tekemiseen oikeuttavan huutonumeron. Pitkään Suomessa ollut W111-korinen ’71 280 SE Coupé on todellinen harvinaisuus. Vain hyvin tekemällä saa hyvän, ja tämä Jaguar näyttäisi siltä osin varsin lupaavalta. Pellin alla on alkuperäinen 3,5 litran veekasi, jonka jatkona vielä manuaali. Yksi telkkarisarjan alkuperäisistä promo-autoista rekisteröitiin Suomeen KI-77-kilpiin, ja nyt tämä herkkupala sai uuden omistajan 32 000 eurolla. Amerikasta kulkeutunut 300-Mersu valmistunee joskus vielä uutta vastaavaksi, ellei jopa paremmaksi. Korjaamon puolella sai tutustua autojen entisöintiin
Siitä lähtien omistuksessa on ollut Škoda jos toinenkin. Tämän lisäksi päivänvaloon on ajettu muutamia tyylikkäästi uudelleen muotoiltuja yksilöitä. Se on kuitenkin varmaa, että Sivunen on vuosien saatossa omistanut viitisenkymmentä Škodaa ja korjaillut useimmat niistä ajokuntoon. Vaikka Škoda onkin pääasiallinen kiinnostuksen kohde, millään tavoin ehdoton Sivunen ei ajoneuvojensa merkkivalinnassa ole ollut. Osa yksilöistä on kunnostettu takaisin tien päälle ja osa on toiminut elintenluovuttajan roolissa antamalla käyttökelpoiset osansa toisen yksilön pelastukseksi. Tarkkaa lukumäärää on vaikea muistaa. ”En ole kovin kiinnostunut eri mallien historiasta, mitoista tai yksityiskohtaisesta nippelitiedosta enkä myöskään hankkimieni yksilöiden vaiheista. HA RRA STA J AN Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 84 4/2019. Taitavan miehen tallista löytyy paitsi käyttöentisöityjä harrasteajoneuvoja myös museoleimalle kelvollisia yksilöitä. Muunkin merkkisiä autoja on omistuksessa ollut useita. Sivunen pyrkii tekemään myös maalaukset itse. ”Laatu ei näissä tiloissa ole täydellinen, mutta itse tekemällä saan kunnostuskulut pysymään kohtuullisena”, mies esittelee vaatimattomana. Muutama itseä eniten miellyttänyt yksilö on jäänyt talliin, mutta muut ovat lähteneet eteenpäin uusille omistajille. Lasse Sivunen Aktiiviharrastaja on pelastanut kymmeniä paalausuhan alla olleita tšekkoslovakialaisvalmisteisia autoja takaisin tieliikenteeseen. Kiinnostus Škoda-merkkiä kohtaan alkoi, kun Lasse Sivunen sai papaltaan perinnöksi ensimmäisen oman auton, takamoottorisen Škoda 120:n. L eipätyökseen Orivedellä autokorjaamossa työskentelevä Lasse Sivunen kertoo, että autojen korjaaminen myös vapaaajalla on kiinnostavaa ja mielekästä, sillä vanhojen autojen korjaus on kovin erilaista kuin uusien autojen parissa tehtävä työ. Kiinnostukseni kohdistuu siihen, että saan auton toimivaksi ja takaisin tien päälle”, ahkera tekijä taustoittaa harrastuksensa muotoa
Joidenkin osien laatu on nykypäivänä harmittavan heikko”, Sivunen toteaa. ”Kyllä peltihommista selviää aina, mutta haasteita tulee, kun pitäisi löytää hyväkuntoisia pisteosia. Škodan tehdas toimii yhä syntysijoillaan Mladá Boleslavin kaupungissa, ja se työllistää suuren osan kaupungin asukkaista. Takamoottorisen Skodan alumiinivanteet alkavat olla vaikeasti saatavia, mutta Sivusella on tarpeen tullen täysi sarja valmiina varastossa. Usein on myös niin, että pitkäänkin seisseen auton sisusta on hyvässä kunnossa, ja sen saa pesemällä pelastettua uudelleen käyttöön. Moottoreiden kunnostusta helpottaa se, että jotkin 2000-luvulla valmistetuista osista käyvät 1960-luvulla valmistettuun moottoriin. Varaosia omasta hyllystä ja maailmalta Kodin pihapiirin rakennuksiin on sijoitettu vaikuttavan kokoinen varaosavarasto malleittain järjesteltynä. Lasse on vuosien saatossa omistanut kuusi kappaletta automaattivaihteisia Solifereita. Osia kyllä löytyy maailmalta, ja harrastajaporukka tekee usein yhteisiä tilauksia muun muassa Tšekistä. Jos osia tarvitsee kiireellä, tulee niitä hankittua myös Suomesta. ”Vaikka osia on paljon, usein juuri se osa puuttuu, joka olisi tarpeen. Solifer SM -automaatti vuosimallia 1977 on museorekisteröity, ja se on juuri samanlainen kuin miehen ensimmäinen oma mopo oli. Autojen lisäksi Sivunen on kunnostanut myöskin Tunturi Poni -polkupyörän sekä useita mopoja. Siksikin on parempi hyödyntää purkuosia, mikäli niitä on saatavilla. Erityisen vaikea on löytää esimerkiksi valojen osia, hyväkuntoisia maskeja ja puskureita.” Entisöintiä odottavien autojen verhoilut ja matot Sivunen purkaa aina pois välttääkseen kosteusongelmia ja jyrsijöiden tekemiä tuhoja. Skoda-pakun maski on vaikea tunnistettava etevällekin. ”Kyllä peltihommista selviää aina, mutta haasteita tulee, kun pitäisi löytää hyväkuntoisia pisteosia.” 85
Myös kierroslukumittari tästä mallista löytyy. 86 4/2019 Harrastajan pakeilla. Okrankeltainen Škoda 100 1976 (avauskuvassa) on kokenut omistajansa käsissä tyylikkään tuunauksen. Penkkien selkänojat muistuttavat kovin Talbotien ja Saabien penkkejä. ”Selkänojat muotoiltiin Suomessa uudelleen ja penkkeihin asennettiin istuinlämmittimet”, Lasse tietää. Madallettu alusta, kaksivärimaalaus ja levitetyt vanteet valkosivurenkaineen muokkaavat auton varsin varsin vauhdikkaan näköiseksi. Nyt vuosimallia 1986 oleva valkoinen Škoda 130 LX on museorekisteröitynä Sivusen tallissa eikä ole tällä tietoa vaihtamassa omistajaa. Vuosimallin 1992 Skoda Favorit 135 Le:n kojelauta kuskin paikalta katsottuna. Hämeen autosisustamo Luopioisista on antanut Skoda 130 LX:n sisustalle suomalaisen viimeistelyn. Lienevätkö ne saman toimittajan tuotantoa. Uudempaa kalustoa edustaa Škoda Octavia RS 2001. Škodassa olevan laatan mukaan siinä on suomalainen sisusta, jonka on tehnyt Hämeen autosisustamo Luopioisista. ”Se oli ihan romu, mutta tykkäsin alkuperäisväristä”, Sivunen kertoo. Kun sisustakin oli ihan ehjä, mies päätti saattaa auton takaisin tien päälle. Favorit nähtiin tänä keväänä myös Lahden Classic Motorshow’ssa Škoda-kerhon osastolla. Olen ainoastaan pessyt ja kiillottanut sitä ennen museorekisteröintiä.” Auto on sikälikin hieno säilymä, että se on paljon harvinaisempi kuin perusmalli 120 L. ”Tässä on sähköisesti ohjattava kaasutin sekä katalysaattori”, omistaja esittelee. ”Menee vielä muutama vuosi ennen kuin tämä on museoiässä”, Sivunen naurahtaa. Taitetun turkoosin sininen, vuosimallia 1992 oleva Favorit oli löytöhetkellä huonossa kunnossa. TALLIN KÄTKÖISTÄ Kun Kemiön saaressa asunut Škodan omistaja siirtyi ajasta iäisyyteen, perikunta oli laittamassa hänen vanhan Škodansa romutukseen. Mallisarjan seuraava tuote Škoda Favorit 135 Le löytyy sekin Sivusen tallista. Kaikeksi onneksi omistajan poika päätti kuitenkin ensin kysyä olisiko Škoda-kerhon väellä vinkata ketään kiinnostunutta vajaat 50 000 kilometriä ajetulle, päällepäin siistille autolle. ”Auto ei todellakaan ollut romutuskuntoinen
Kyseistä Škodaa on rakenneltu moneen otteeseen, mutta se on tallessa edelleen. Uuvuttuaan urakkaansa tavarakuorman kuskaajana Tšekeistä Suomeen bussi sai levätä metsässä niin kauan, että omistaja joutui raivaamaan puita pois saadakseen sen Sivusen matkaan. Tästä harvinaisesta yksilöstä kerromme myöhemmin lisää. Škodalla matkatessa määränpään saavuttaminen ei milloinkaan ole varmaa, sen tuntuvat tietävän kaikki nekin, jotka eivät ole koskaan Škodan ratin takana istuneet. Kokoelma ei tietenkään ole vielä täydellinen. Projekteista ei miehellä ole puutetta, eikä aivan jokaisen varaosan perässä tarvitse lähteä hakureissulle omia hyllyjä pidemmälle. Sivunen on vieraillut jo viisi kertaa harrastajaporukalla Tsekissä. Autotallin seinää somistavat ralliaiheiset julisteet. Sivusen suunnitelmissa on 1960-luvun Skodan kunnostus siistiksi alkuperäiskuntoisen kaltaiseksi yksilöksi. Škoda-bussin varaosiksi hankittu yksilö toimittaa pihavalon virkaa: ajovalot ja taksikyltti syttyvät hämärän tullen. Ensimmäisen oman Škodansa Sivunen sanoo jo tuoreeltaan pilanneensa niin, ettei siitä saa enää alkuperäiskuntoisen kaltaista museoautoa. Škodakuskilta kysellään usein, montako kannentiivistettä on mukana tai montako on jo vaihdettu. Mainettaan parempi merkki Škoda-autojen painolastina on maine menopelinä, jonka moottori ylikuumenee herkästi. ”Kaverit harrastavat rallia ja olen siitä syystä usein Škoda-tiimin huoltojoukoissa”, Lasse kertoo. ”Kunhan muistaa huoltaa autonsa ajallaan, ja huolehtii kuluvien osien uusimisesta, ei ole mitään ongelmia”, harrastaja toteaa. Vajaa kymmenen vuotta sitten koti-Suomeen matkattiin Tšekistä ostetulla sympaattisella Škoda-pikkubussilla. Vajaan kymmenen kilometrin päässä asuva Sivusen veli harrastaa myös autojen kunnostusta ja on rakentanut useita erilaisia Škodia. Kesällä mennään taas tutulla kaverikokoonpanolla”, Lasse kertoo hymyillen. Tšekkiläisistä harrastajista on tullut myös hyviä ystäviä, ja he ovat käyneet vastavierailulla Suomessa. ”Itsellä ei ole sellaisia ongelmia ollut”, Lasse toteaa. Parhaillaan kauppoja hierotaan vanhemmasta pyöreämuotoisesta lahna-Škodasta, sellaista ei rivistössä vielä ole. Kansan käsitys helposti höyryävästä autosta on iskostunut syvälle. ”Ne ovat olleet mukavia reissuja. 87. Tällä kertaa siitä on tekeillä tyylikkäästi madallettu kilpa-autohenkinen mutta tieliikennekelpoinen ajokki. Aktiivista kerhotoimintaa Lasse on mukana pienen mutta aktiivisen Suomen Škoda-kerhon toiminnassa. Metsälöytö Suomesta. ”Tapaamisissa käy vain muutama kymmenen henkeä, ja kaikki tuntevat toisensa”, harrastaja toteaa
Pullakahvien lisäksi kyläpuoti on vanhan tavaran liike. Mikäpä olisi näyttävämpi tapa juhlia vappua kuin lähteä joukolla esittelemään harrastekampettaan sinne, missä ihmiset kokoontuvat. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Vappukruisailua T oukokuun ensimmäinen päivä merkitsee monelle paitsi juhlintaa myös harrasteauton ottamista liikenteeseen. Vappuna järjestetty pienimuotoinen tapahtuma toi konttorin edustalle sen sortin autovalikoiman, ettei katsastuskonttorin aikoina moisesta osattu edes haaveilla. Museon parkkialueella kelpasi katsella takavuosien arkiautoja, ja oli joukossa muutama harvinaisuuskin. Nyttemmin katsastustoiminta on historiaa ja paikka on yksityisomistuksessa. Puodista löytyy pieni kyläkauppamuseo ja kahvila. 88 Fotoalbumi 4/2019. Hattulassa sijaitseva Parolan panssarimuseo järjesti vappuna Kewätsavutus-tapahtuman yhdessä Hämeen Mobilistien kanssa. Riihimäen vanha katsastuskonttori on monelle Riksun automiehelle tutuksi tullut paikka. Mommilan kyläpuoti tarjoaa mukavat puitteet vanhan ajan meiningin ystäville. Vappuna puodin pihapiiriin kertyi runsaasti museoikäisiä ajopelejä mopoista jenkkirautoihin. Ohessa kuvia vapunvietosta kantahämäläiseen tyyliin. Vappuparaatin kuvat on räpsitty Riihimäellä
Nykyaikaisemmat pyörät ovat tietysti vanhoja kehittyneepiä, mutta aito henki on läsnä edistyksestä huolimatta. Erno Akkanen toi oman hienona säilyneen yksilönsä rivin jatkoksi. Valmistaja on päässyt retropyöräilyyn mukaan sikäli eriskummallisella tavalla, että yksinkertaisesti pitäytyi vanhassa tyylissä riittävän pitkään. Nappularenkaiset käyvät vappuajeluun siinä missä kyykuvioisilla kumeilla varustetutkin. Joukossa kruisaili Klassikot-lehden kansikuvastakin tuttu vankkuri. 89. Uralit ovat metkoja vehkeitä. Vappuajeluun voi osallistua ihan arkisesti pukeutuneena. Hienoon kuntoon saatettu ja persoonallisen värinen Saab on saanut ylleen ripauksen rallihenkeä. Mutta kyllä se vain on komeaa katseltavaa, kun ukko päristelee pappamopolla tapahtuman henkeen sopiva asuste yllään. Sporttipyörät rinnakkain: CZ 175 Sport rinnallaan BSA Thunderbolt. Peugeot 306 Cabriolet oli Klassikot-lehden 6/10 tuleva klassikko. Volkkareita oli pitkä ja värikäs rivi
Auto pohjautuu vuonna -67 esiteltyyn, ainakin pääpiirteittäin Pietro Fruan muotoilemaan kaksioviseen High Speed 375 -malliin, joka akseliväliä pidentämällä oli taivuteltavissa nelioviseksi GT-vaunuksi. Nyt myyty valmistenumero 3007 on säilynyt sisustukseltaan alkuperäisenä stereoita ja televisiota myöten. Yksi erikoisuus oli sveitsiläisvalmisteinen ´70 Monteverdi 375/4, joita arvellaan valmistetun alle 30 kappaletta. Monteverdi 375/4 Sedan ‘70 H uhtikuussa Saksan Essenin Techno Classica -messujen autohuutokaupan tarjonta käsitti pääasiassa tuoreempaa saksalaisautoa, mutta oli joukossa hiukan erikoisempiakin klassikoita. Chryslerin järeän 440-kuutiotuumaisen veekasin vauhdittaman matka-auton omistajan uskottiin nauttivan ilmastoidusta kyydistä limusiinityyliin takapenkillä. Kuvat: RM Sotheby’s Sveitsiläisvalmisteisen Monteverdin omistajaksi pääsi 174 800 eurolla. 90 Marginaalista 4/2019. Mikäli maisemat eivät viehättäneet, saattoi itseään viihdyttää Sonyn televisiota katsellen. Auton muotoilu jakoi jo uutena mielipiteitä, mutta kaikkia sen ei tarvinnutkaan miellyttää valmistusresurssit kun olivat merkillä perin rajalliset. Ajo-ominaisuuksia ja voimaa sen sijaan kiiteltiin yksimielisesti. Violetti lattiamatto täsmää hienosti kertaalleen ylimaalattuun ulkopintaan ja keskimutterikiinnitteiset vanteet ovat nekin Monteverdin alkuperäiset
2950 €. Alfa-Romeo Alfetta 1,8L -76 katsastettu joka vuosi, säilytetty lämpimässä ja kuivassa tallissa, ajettu vain kesällä erittäin vähän, kahdet pyörät, historiikki Klassikot-lehdessä 7/2017 sivu 28. 040 528 2691, Jyväskylä. Lukolliset polttoainekorkit. Täysin ruosteeton. Takuuhuollettu. 0400 341 616, Espoo. Alkuperäinen, pidetty kunnossa, perheessä 1958 -, ajettu 151 000 km. Kuvan purkit pakettihintaan 60 €. anssi.siukosaari@gmail.com, Puh. Entisöintiin hyvä projekti. Kaikki varusteet. Jaguar XJ-6 1977. 7300 €. Kaupunkimaasturi Sisu A45 Proto vm. Puh. Katsastettu, uudehkot renkaat, lähes alkuperäinen, pientä laittoa, ajokuntoinen. Tarinaa tallessa, korjaamokäsikirja. 99 000 km. Myydään pakettina H. 120 €. Puh. Myydään katsastettuna. Vain nouto ja käteismaksu. Etulokasuojat ja helmat vaihdettu. Tarjoa rohkeasti! Puh. Uudesta asti omistamani Volvo 264 GL -78. Blaupunkt New Yorker autoradio FORD Fairlane -64 alkuperäisellä sovitteella. Mitsubishin uusi bensatankki H. Vanhoja öljypurkkeja. MGB GT, Herald, Mini, Anglia, DAF, Consul, Fiat 131, Lancia Beta, Saab, Volvo, Simca, Kadett City, Audi, Citroen GS, Blitz, Taunus Transit, Peugeot 404/504, Allegro, NSU R080. 040 563 5679, Halikko. 1978, museorekisterissä, hinta 4000 €. Austin 16 Saloon 1948. Hp. Puh. Sähkölasit edessä ja takana, sähköinen kattoluukku. TB galvanoitu tynnyri vuodelta 1955 H. Puh. Ml. Ollut 10 vuotta harrasteautona, ajettu vain kesäisin. Hyvät kromit, hieno sisusta. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi 92 4/2019 Myydään MB 190 E 2.5-16 Cosworth. 0400 55 2800, mattiuut@gmail.com, Kotka. Harvinaisuus: Suomeen 1944-49 tuoduista 15 autosta tämä ainoa museorekisterissä. Puh. Toinen täydellinen 3.0 varaosaauto hyvillä osilla. Malli on kysymysmerkki. kari.a.myohanen@gmail.com. 14 000 €. Hyvillä varusteilla oleva Proto H. Puh. Tarjoa rohkeasti! Puh. 0500 895 627, Kuopio. 73. Renault 4 D Major R-8 henkilöauto. Puh. 044 087 4000, Vihti.. MB 280 SE, Ajettu 280 tkm. Hieno, alkuperäiskuntoinen erikoisuus. 040 542 0484, Kuusankoski. Huoltohistoria, kaikki huollot ja korjaukset tehty Vehossa vuodesta 2001 eteenpäin (kuitit löytyy). Opel Rekord Olympia -63. 370 000 km. 040 542 0484, Kuusankoski. Puh. Katsastettu 5/2019, hinta 4200 €. Katsastus voimassa 30.6.2020. Museorekisterissä. Tummansininen, siisti, ruosteeton. 3500 €. Puh: 050-372 3647, Padasjoki. 0400 443 593, Espoo Volvo 960 farmari A 3.0 vm 1995. Lähes alkuperäiskuntoinen eli aitoa vintagea. Jawa 250cc sivuvaunulla, vm.1962, hinta 2600 €. 0400 563 928. 50 €. Hp.1800 €. Chevrolet Pick-up 3100, vm. H. Sininen, kattoluukku, automaatti, moottori B27E, jarrut ja vaihteisto täyshuollettu, ohjaustehostin vaihdettava, varaosa mukana, kahdet pyörät, seissyt viime viime vuodet seisontavakuutuksessa sisätiloissa. Renaultin uusi vetoakseli. Puh. Honda Goldwing, vm. Myyntihinta 300 € + postikulut. Tiedustelut puh. 9900 €. Radiossa automaattinen asemanhaku. Moottori ja kaasuttimet kunnostettu muutama vuosi sitten. 1954, museorekisterissä, hinta 24000 €. 50 €. Toinen liikkuva varaosa-auto 2,5 moottorilla. Hp 15 400 €. 040 563 5679, Halikko. 044 288 2150, Jyväskylä. H. /tarjous. 050 569 3437, Riihimäki. Aj
Auto on edeltäjäänsä tukevampi ajettava. Vuonna 1984 esiteltiin takamoottoriŠkodan viimeiseksi jäänyt versio, ”uusi leveä Škoda”. Aivan tavallisen Ford Sierran perusmallin hinnalla saattoi kuitata kokonaiset kolme Škoda 120 L -autoa, ja siitäkin kaupasta olisi jäänyt hieman bensarahaa taskun pohjalle. 1978 Malliston huipulle asetetaan GLSmalli. J oskus niitä oli joka puolella. Vuoden -89 hinnastossa Škoda 120 L on merkitty 28 950 markan arvoiseksi. Samalla L-version alapuolelle tulee edullisempi Seli standard-malli. Se leveä Škoda Oletko joskus pysähtynyt ihmettelemään, mihin takamoottoriset tšekkoslovakialaisautot ovat hävinneet katukuvasta. Tuoreemmat yksilöt eivät yllä laadun puolesta varhaisempien mallien tasolle. Koripeltien muotteja ei katsottu tarpeelliseksi uusia tai kunnostaa, joten peltiosat eivät ole aivan niin täsmällisesti muotoiltuja. Vanhempiin mallisisariin verrattuna raideväli on kasvanut niin paljon, että lokasuojiakin on hieman pullistettu. Niille hieman naureksittiin, ja niiden omistajia pidettiin hiukan kummallisina; miksi ostaa uusi Škoda kun samaan hintaan saa käytetyn auton. Škodan arvostus ei meillä ole lähtenyt nousuun, ja hyvät yksilöt matkaavat Tšekkeihin ja muualle Keski-Eurooppaan. Sen konehuoneessa ahkeroi tehokkaampi moottori. No, Škoda oli tietysti hurjan halpa. Säästösyistä tehtaalla kiihdytettiin liukuhihnan nopeutta niin ettei koria ehditty hitsata aivan yhtä monesta kohdasta kuin aiemmin. Jos halusi päästä käsiksi Lada 1200 L:n, piti markkoja pinota tiskiin lähes kolme tuhatta markkaa enemmän. Viimeinen silaus eli maalaus hoidettiin kuulemma vankityövoimaa hyödyntäen, joten maalipinnan työnjäljessä on reilustikin eroa yksilöiden välillä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1976 Škoda esittelee 105/120-mallin, joka korvaa 60-luvun lopulla tuotantoon tulleen 100/110-mallin. Pieniä outouksia Otetaanpa alle vähän ajettu yksilö vuodelta 1988, jotta pääsemme tutustumaan tarkemmin millaisesta ajokista oikein on kyse. 1977 Perusmallin rinnalle esitellään varustellumpi LS-malli. Keulan ilmettä on samanaikaisesti hierottu aerodynaamisempaan suuntaan. Katsotaanpa onko viimeisimmästä versiosta harrasteautoksi. Tuleva klassikko Škoda 120 L 94 4/2019. Škodan kohdalla kehitys kulkee paitsi eteenmyös taaksepäin
95. Tuttu korimalli sai suuren päivityksen mallivuodelle 1984. Coupé-malli tulee markkinoille. 1981 105 GL sekä 120 GLS vaihtavat kromipuskurinsa mustiin. 1981 Sekoittamalla olemassa olevien mallien osia saadaan malliston jatkoksi vielä 105 GL. SP:n takaovista puuttuvat verhoilut sekä ikkunat. Pystymallisten takavalojen tilalle tulevat vaakamalliset. Uudemman mallin erottaa ajovalojen viereen nostetuista vilkuista sekä modernimmasta maskista. Merkittävimmät muutokset kuten leveämpi raideväli jäävät helposti huomiotta. Tavaratilaa on kasvatettu poistamalla takaistuimet. 1982 Erikoinen SP-malli lisätään hinnastoon
Konstailematon kojelauta pyöreine mittareineen on peräti urheilullinen. Auton statusarvo lähentelee nollaa, suorituskyky on mukavuuden kanssa samalla matalalla tasolla eivätkä korimuodot miellytä esteetikon silmää. Päältäpäin Škoda on perin hauskan näköinen ilmestys. Perinteisiä arvoja vastaan kapinoiva ja itäautoista pitävä saattaisi harkita Škodan vaihtoehdoksi puolalaista kummajaista FSO Polonezia. Tekniikka on tuttua vanhemmista mutta myös huomattavasti uudemmista Škoda-henkilöautoista. Alaan vihkiytymättömät eivät välttämättä osaa kiinnittää huomiota kun sellainen hurahtaa ohi, mutta itäautoista ymmärtävä hoksaa kyllä näyttää peukaloa FSO:n omistajan ennakkoluulottomalle valinnalle. Tuoreemman vaikutelman vastapainoksi myös FSO:n käyttäjä joutuu opettelemaan muutaman niksin sujuvaa käyttöä ajatellen aivan kuin vanhaan hyvään aikaan. Jos auto on seissyt useamman päivän, on viisainta aloittaa käynnistysoperaatio konetilan puolelta. Hiukan surullisen oloista ulkokuorta piristää vain appelsiinilta lainattu väritys. Kolmas renksussa roikkuva avain sopii polttoainesäiliön korkkiin. Etuluukun alta löytyvä musta muovikotelo kätkee sisäänsä jarrupääsylinterin tehostimineen. Konehuoneen kannen avaamiseenkin tarvitaan alan Tuleva klassikko Škoda 120 L 96 4/2019. Kolmesta avaimesta oveen sopii se, mitä siihen viimeiseksi älyää sovittaa eikä sekään ensiyrittämällä. Takamoottorisen tšekkiauton tavoin 80-luvun Polonezia ei enää tien päällä tapaa. TOINEN VAIHTOEHTO FSO POLONEZ Valmistusvuodet 1978–1991 Teho 82 hevosvoimaa (1.5 LE ’78) Suorituskyky 0-100 km/h: 17,1 s. Oven avaaminen ei onnistu ensikertalaiselta noin vain. Sisältä auto on selvästi Škodaa modernimman oloinen. 1982 Polttoainetaloudesta huolestuneille tarjotaan 120 LE -versiota, jonka vaihteisto on välitetty pienempää kulutusta silmällä pitäen. 1,3-litraisella moottorilla varustettu Škoda 130 esitellään. Yhteisiä piirteitä ei Polonezilla ja Škodalla juuri ole paitsi vaatimaton ja perin poloinen yleisilme. Huippunopeus: 155 km/h Hinta uutena 39 900 mk Škodan omistajaksi tuskin päätyy jos hakee autoa perinteisiä valintakriteerejä käyttäen. Oven sulkeminen tuottaa ilmoille korkeanuottisen pingahduksen. Moottorin kyljestä löytyvän polttoainepumpun vivusta vetkuttamalla kaasutin täyttyy polttoaineesta, eikä akun koko kapasiteettia tarvitse käyttää siihen työhön. 1984 Merkittävä uudistus tuo leveämmän raidevälin ja parannetun takajousituksen. 1990 Viimeisten vuosien aikana supistetun takamoottorimalliston aika tulee päätökseen. Kaasuttimessa ei ole automaattiryyppyä, ja ryypyn vedin ei tietenkään löydy kojelaudasta vaan käsijarrun vierestä. Škoda ei olekaan joka suuntaan tempoileva pyörillä varustettu katiska, vaan oikeastaan aika hyväntuntuinen vekotin. Virta-avain erottuu nipusta muita suurempana, mutta sepä ei sovikaan pesäänsä siinä asennossa kuin ensiksi yrittää. Sisäpuolella odottaa paitsi mallille ominainen tuoksu myös oikein mukavalta vaikuttava verhoilu. FSO:n kone löytyy edestä ja veto välittyy takapyörille
01 Merkki ja malli Skoda 120 L 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin, iskutilavuus 1174 kuutiosenttiä (72 X 72 mm), puristussuhde 8,5:1, teho 36,7 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 82,2 Nm 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä poikittaiset kolmiomalliset alaja ylätukivarret, kierrejouset, putki-iskunvaimentimet ja kallistuksenvaimennin. 2400 mm. Jo pienen ajelun jälkeen huomaa yllättyneensä positiivisesti. Tämä hiukan hämmästyttää, sillä vanhana Kuplavolkkarin omistajana on tottunut ajatukseen että moottorin sijainti auton takaosassa vaimentaa ääniä tehokkaasti. Ainakaan muista ominaisuuksista se ei jää kiinni. nippelitietoa, sillä oikea vipu löytyy vasta kun keksii avata vasemman takaoven. Itse luukku sentään aukeaa normaalisti, toisin kuin sivusta saranoitu nokkapelti. Kevyt ja tarkka ohjaus yhdessä tunnokkaasti purevien jarrujen kanssa saa pikkuteillä kurvailun tuntumaan hauskalta. Tekniikka on vanhanaikaista ja se on vain vaivoin saatu sopeutettua 80-luvun lopun päästövaatimusten raameihin. Moottoritievauhdissa melua alkaa olla siihen malliin, että jalan nostaa kaasulta melko pian. 4200, lev. Huippunopeus: noin 140 km/h 97. Liikkeellelähtö vaatii valppautta moottorin ollessa kylmä. Melun suhteen on mainittava, että voimapakettia lukuun ottamatta auto on oikeastaan aika hiljainen. 1610, kork. Omapaino 900 kg. Isolla tiellä kahdeksankympin nopeus tuntuu luontevimmalta, mutta kelpaa tällä päästellä satastakin. Vaivaton lähtö edellyttää ryyppyä niin, että tyhjäkäyntikierrokset ovat hurjan korkealla. Itäautoille ominaiseen tyyliin sisätiloista löytyy kaikki tarpeellinen eikä mitään muuta. Hammastanko-ohjaus ja kaksipiiriset tehostetut nestejarrut (levy/rumpu) 06 K ori Itsekantava neliovinen porrasperäinen teräskori 07 Mitat Pit. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 19 s. Škoda ei olekaan joka suuntaan tempoileva pyörillä varustettu katiska, vaan oikeastaan aika hyväntuntuinen vekotin. Autossa on jännittävä ominaistuoksu, jonka moni entinen Škoda-kuski muistaa vielä vuosien ja vuosikymmenien jälkeen. Tarkkuutta, malttia ja hieman onneakin vaativa vaihteiston käyttö leikkaa suurimman ilon nurkka-ajosta. Niin urheilullinen mittaristo ei kuitenkaan ole, että kierrosluku välittyisi kuljettajalle. 1400, akseliv. Takana heiluriakselit, pitkittäiset tukivarret ja kierrejouset putki-iskunvaimentimin. Jos koneen jatkona olisi viisiportainen vaihteisto, saattaisi pidempikin moottoritierupeama olla paikallaan. Käynnistysmoottorin ja sitten moottorin ääni kantautuu selkeästi ohjaamoon. Hauskoja kilometrejä Autoihmiset ovat läpi vuosien saaneet kuulla varsin negatiivissävytteisiä tarinoita näistä tšekkiautoista eivätkä moitteet varmastikaan ole tuulesta temmattuja. Jousitus toimii napakasti eikä urainen tie tee menosta lumpsuvaa
Huippuyksilöiden, sikäli kun niitä on jäljellä, hinnat eivät päätä huimaa. Harrastekäyttössä sellaiset ovat sivuseikkoja, mutta ollaanko meillä vielä valmiita hyväksymään tällainen harrasteajokkien joukkoon. Hyvät yksilöt maksavat Keski-Euroopassa 2–3 kertaa kotimaan hintatasoa enemmän, minkä myötä myyntiilmoitus tuottaa enemmän yhteydenottoja Tšekeistä kuin Suomesta. Moni kokee näin tuoreet ajopelit käyttöautoiksi, mutta sellaiseen Škoda ei sovi. Vaikutelmat ovat siis ristiriitaiset. Kori houkuttelee ruostetta puoleensa, mutta koska auto ei ole joka puolelta umpeen vuorattu, ruostumisaste ja vaurioiden laajuus on helppo todeta ilman purkutöitä. Huonosti ilmattu systeemi johtaa ylikuumenemiseen ja sitä kautta suurempiin ongelmiin. Takaistuimen selkänojan takana on tavaratila. Termostaatin tai vesipumpun vaihdon jälkeen pitää tietää kuinka ylimääräinen ilma saadaan pois letkuista. Ratin takana pääsee vaivattomasti nauttimaan 60-luvun ajofiiliksestä ilman iän mukanaan tuomia rasitteita. Tämän huomaa kun painaa kytkimen pohjaan vauhdissa. Toisaalta Škodan varaosat eivät ole hinnankiroissa ja purkuosia löytyy helposti. Viimeisin takamoottorinen on vakaampi mutta myös mukavampi ajettava; etujousitus on 25 prosenttia pehmeämpi kuin edeltäjässä. Kun moottori on takana ja jäähdytin edessä, on järjestelmä altis ongelmille. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Tässä jos missä pätee vanha viisaus: etsi paras ja osta se. Voi myös olla, että hyvän saa vain itse kunnostamalla, sillä tarjontaa on ohuesti. Ollakseen niin yksinkertainen auto, Škoda vaatii huoltajaltaan herkkää otetta ja hieman tietotaitoa. Sen luotettavuus ei ole aivan huippuluokkaa, ja tuskin kukaan pitää korin resonansseja ja voimansiirron sekä moottorin ohjaamoon tunkeutuvia ääniä kovin vetovoimaisina tekijöinä. Viidensadan euron projektin saattaminen siistiin ja teknisesti luotettavaan kuntoon kustantaa takuulla enemmän kuin hintaeron markkinoiden kalleimpaan yksilöön. Tuleva klassikko Škoda 120 L 98 4/2019. Škoda vaikuttaa oikein mainiolta niin kauan kun ei ajattele sen valmistusvuotta. Kaikki on tietysti suhteellista. Melua on reilusti jos vertailukohdaksi ottaa vaikka alussa mainitun Sierran, mutta moni 80-luvun pikkuauto möykkää aivan samalla tavalla. Pitkillä siirtymillä tulee tavaksi vaihtaa vapaalle alamäissä, jolloin korvat saavat hetken tauon. TakatuuppariŠkoda oli kuitenkin olennainen osa kotimaan katukuvaa, toisin kuin useimmat niistä vehkeistä joita me rehaamme Keski-Euroopasta tänne. Toivottavasti muutama alkuperäinen yksilö jää meillekin. Leveämmän raidevälin myötä lokasuojiin on prässätty pienet pullistukset. Kori resonoi tietyllä kierrosalueella, mikä osuu nelospykälällä ikävästi kuudenkympin vauhtiin. Takajousien pehmennysprosentti on ilmaistu täsmällisesti: 6,2 prosenttia. Näin hyväkuntoinen 60-luvun ajokki maksaisi hurjasti enemmän, ja kääntäen: Škodan hinnalla saisi melko surkeaan kuosiin valahtaneen 50-vuotiaan ajopelin. Vaimenisikohan moottorin ääni hiukan jos sen pakkaisi täyteen vaimentavaa materiaalia. 80-luvun loppupuolen tuotteeksi takatuupparin ominaisuudet eivät kestä vertailua juuri mihinkään paria kilpailevaa itäautoa lukuun ottamatta
Klassikot 5/2019 ilmestyy 1.8.2019 Seuraavassa numerossa: Kesäautoja 99. Mikä olisikaan mukavampi kesäinen reissuyhdistelmä kuin Kuplavolkkari ja sen perään kytketty Teiwi-vaunu. Lisäksi seuraavan numeron sivuilta löytyvät tuttuun tapaan kattavat kuvaraportit alkukesän tapahtumista ympäri Suomea. Tanjan karavaanariharrastuksen ohella luomme katseet hienoon coupé-Bemariin ja Juuso Palosaaren 80-luvun Mazdaan
36 84 80 -1 90 3 • PA L VK O 20 19 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 19 00 4 Viipale mediat PELTIEN SILITYSTÄ: Museoauton lommonoikaisu TULEVA KLASSIKKO: Škoda 120 LS ’88 KAMERA KIERTÄÄ: Kevään tapahtumat LASSE SIVUNEN HARRASTAJAN PAKEILLA Retkiwarpunen ALFA ROMEO SPIDER 2.0i ’90 4/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 04 /1 9 Alfa Ro m eo Sp ide r ’90 • Citr oën GS X3 ’80 • Saa b 900 Tur bo S Ca brio let ’91 • Toy ota Cro wn Su per Salo on ’86 • W artb urg 311 Ca m pin g-L im ou sin e ’59 Wartburg 311 CampingLimousine ’59 SAAB 900 CABRIOLET ’91 AVOAUTO SUOMESTA