36 84 80 -2 00 4 • PA L VK O 20 20 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 20 00 4 Viipale mediat KUMANNON PIENOISMALLI: Toyota Celica TA22 TOLPALTA TUTUT: Tarinaa taksimersuista VUONNA -91: Jäämerelle Rekordilla TUPLASTI AMERIKKAA H-D SS-125 & SST-125 MATKASSA EMW 327/3 SPORT COUPÉ ’55 NAPAPIIRIN JUNAKEULA VOLKSWAGENRETKEILYAUTO JARMO MAIJALA MOOTTORIALAN MONITOIMIMIES 4/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 04 /2 AM F Ha rle y-D avid so n SS & SS T • EM W 327 /3 Sp ort Co up é ’55 • M erc ed esBe nz 220 D ’72 • Vo lks wa ge n Ka ste nw ag en ’66 Emman TULEVA KLASSIKKO: TOYOTA HILUX
Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Klassikot 5/2020 ilmestyy 30.7.2020 Seuraavassa numerossa: 91. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVARAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. . Heinäkuussa ilmestyvä kesänumero vie meidät automatkalle Sallan maisemiin, jossa tutustumme ihan ensimmäisen tuontierän ykköskoriseen GT-Escortiin. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan. Sen jälkeen kaukomatkailemme Thaimaahan vilkaisemaan Bangkokin kirjavaa Vespa-kantaa. Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa. Tallinnan-risteilyn lomassa poikkeamme katsastamassa Vahur Sirkin kokoelman. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA Lomatunnelmissa Kesän matkailumahdollisuudet ovat epävarmalla pohjalla, mutta lehden sivuilla voi onneksi reissailla turvallisin mielin
Virkavallan suhtautuminen mopoilijoihin on ollut samalla tavalla kaksijakoista läpi vuosikymmenien. Ohi ajoi nuori poika viritetyllä mopollaan. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Taitaa olla paikallaan tunnustaa sekin, että mopon moottoria oli viritelty ja että mokomalla rakkineella tuli ajettua aivan tarpeettomasti ihan vain sen takia että se oli niin mahdottoman hauskaa. Minun täytyy tunnustaa vielä yksi asia. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Meillä on tallissa Honda Monkey ja Suzuki-mopo 80-luvulta, ja kun niillä ajetaan, se tehdään aivan tarpeettomasti. Tarpeetonta meteliä COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Hämmästelin operaatiota poliisiauton takaistuimella ja toivoin ettei kukaan kajoaisi tien sivussa yksin seisovaan autovanhukseeni. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Omakohtainen kokemus 90-luvulta käy esimerkistä. Siihen aikaan vanhempaa väkeä oli kahta sorttia. Poliisihallituksen poliisitarkastaja Konsta Arvelinin muutaman viikon takainen kommentti Iltalehden haastattelussa kertoo kuitenkin toista. Osa liikenteenvalvojista suhtautuu järkevästi, jotkut taas tuntuvat omaavan suorastaan vihamielisen asenteen pienillä kaksipyöräisillä ajavia kohtaan. Toiset tulivat tarinoimaan mopojuttuja omasta nuoruudestaan, kuinka silloin sahattiin männänhelmaa lyhyemmäksi ja viilattiin pakoaukkoa suuremmaksi lisävoiman toivossa. Mutta kun moinen ilmiö on jatkunut vuosikymmeniä kielloista huolimatta, niin ei se kieltämällä ja sakottamalla poistu jatkossakaan. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Minä hämmästelin operaatiota poliisiauton takaistuimella ja toivoin ettei kukaan kajoaisi tien sivussa yksin seisovaan autovanhukseeni. ”Iän vanhat romut kuten Honda Monkeyt ja Suzuki PV:t kaivetaan autotalleista, ja niistä aiheutuu meluhaittaa”, toteaa Arvelin kauhistellessaan keulivia ja nelipyöräluisussa(!) kaahaavia mopoilijoita. Eivätkä ne ole romuja vaikka niistä ääntä lähteekin vaan aivan laajalti keräilylaitteiksi tunnustettuja kaksipyöräisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toiset taas heristivät vihaisena kävelykeppiänsä kirousten saattelemana. Olin liikkeellä vanhalla autollani, ja poliisit pysäyttivät minut tarkistusmielessä. Avaimetkin olivat jääneet virtalukkoon. Siitä olen tietysti yhtä mieltä, että liikenne on aivan väärä paikka esitellä ajotaitojaan. T unnustan, olin 35 vuotta sitten yksi lukuisista häiritsevää melua tuottavista mopopojista. Ratin takana istunut poliisi meni aivan tolaltaan, pisti sireenit päälle ja lähti hurjaan takaa-ajoon. Poliisi sai mopopojan kiinni läheisellä kerrostaloalueella. TILAAJAPALVELU Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Sitä jotenkin ajattelisi, että nykypäivänä virkavallan edustajat olisivat aivan eri maata. 3 Pääkirjoitus. Siinä sitten tutkivat mopoa ja kuulustelivat kuljettajaa aikansa. Silloin 80-luvulla harmittelin, ettei ole osoitettu paikkaa missä voisi laillisesti hölmöillä, ja samaa ihmettelevät myös tämän päivän nuoret. Siinä mentiin kaasu pohjassa ja pistettiin mutkat suoriksi. Liikenteenjakajat kierrettiin väärältä puolelta, ja välillä sisäkaarteen puoleiset pyörät kävivät ojan puolella. Ajokorttini oli jäänyt kotiin, ja minut otettiin poliisiauton takaistuimelle jatkoselvityksien ajaksi. Poliisi lähti ilman kypärää mopoa testaamaan, ja toinen lainvalvoja mittaili tutkalla vauhtia. En onnistunut saamaan turvavöitä kiinni, ja pidin kiinni mistä onnistuin etten loukkaisi itseäni villissä kyydissä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Tässä numerossa 4 4/2020 s. 48 Tolpalta tutut Dieselmoottorinen Mercedes-Benz on kaikille tuttu taksiautona. TAPAHTUMAT 70 Pysy autossa -cruising, Ylöjärvi–Hämeenkyrö Autoharrastajat keksivät korona-aikaan sopivan huviajelun ja kuvakisan yhdistelmän. ARTIKKELIT 26 Illuusio vapaudesta VW:n mainio pakettiauto kannusti varustevalmistajia ympäri maailmaa toteuttamaan varustepaketteja, joilla paku muuttui retkeilyautoksi. 48 Tolpalta tutut s. 61 Ammattikatsoja AJONEUVOT 14 EMW 327/3 Sport Coupé ’55 Kuusamolaisen Jouko Ronkaisen ja coupé-EMW:n yhteinen taival on jatkunut kohta viiden vuosikymmenen ajan. 32 AMF Harley-Davidson SS + SST. 38 Pikkupyörä poikineen Jytisevistä v-twin-pyöristään tunnettu milwaukeelaisvalmistaja teki pitkään kevyitä kaksipyöräisiä mopoista lähtien. s. Juhani Kilpivaara löysi harrasteajokikseen vähän ajetun yksilön. Vuosikymmeniä myöhemmin mies alkoi harrastaa pikku-Harrikoita entisöintimielessä. Tutustumme tähtikeulan taksihistoriaan arkistokuvien kera. 32 AMF Harley-Davidson SS + SST Kai Hietaranta hankki ensimmäiseksi moottoripyöräkseen 125-kuutioisen Harleyn. 42 MB 220 D ’72 s. 42 Mercedes-Benz 220 D ’72 Diesel-Mercedes myytiin uutena useimmiten paljon ajaville, joten vanhoista nakuttajista valtaosan mittarilukemat ovatkin varsin suuria. 14 EMW 327/3 Sport Coupé ’55 s. 20 Volkswagen Kastenwagen ’66 Jorma Valkaman kunnostamalla VW-retkeilyautolla kierrettiin 70-luvulla Keski-Euroopassa markkinoimassa kullanhuuhdonnan mm-kisoja. 20 Volkswagen Kastenwagen ’66 s. 56 Hynttyyt yhteen s
VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastuksen parista. 76 Harrastajan pakeilla s. 86 Tuleva klassikko Toyotan kaikenkestävä työjuhta on etevä peli harrasteautonakin. 76 Harrastajan pakeilla Jarmo ”Jamppa” Maijala on puuhannut moottorivehkeiden kanssa ennakkoluulottomasti jo vuosikymmeniä. 70 Pysy autossa -cruising VW-pakettiauto muuttui sopivilla varusteilla mukavaksi retkeilyautoksi.. 83 Marginaalista Saksassa tuli myyntiin ensimmäinen valmistettu avokorinen Mercedes-Benz W120 ’53. 72 Hevosvoimavarasto Saksan Einbeckistä löytyy hienoon kuntoon pistetty vanha viljavarasto, jonka kätköissä pitää majaa monipuolinen autokokoelma. 5 s. 61 Ammattikatsoja muistelee Ikaalisten kylpylärallissa vuonna 1993 nähtiin monta ilmavaa kaatoa, josta moni tarttui ammattikatsojamme filmille. 12 Rompetori Uutuustuotteita vanhojen vehkeiden ropaamiseen ja puunaamiseen. 72 Hevosvoimavarasto s. s. 84 Klassikkomarkkinat Vanhoja vehkeitä ja niiden varaosia ostetaan ja myydään. 66 Nousevan auringon muskeli Eero Kumanto nikkaroi Toyota Celica -pienoismallin ällistyttävän aidonoloiseen kuosiin. 56 Hynttyyt yhteen Autoja muotiteollisuuden yhteistyö on vuosien saatossa synnyttänyt hienoja ja joskus outojakin malliversioita. 52 Reissu Rekordilla s. 66 Nousevan auringon muskeli s. 86 Tuleva klassikko 52 Reissu Rekordilla Liki 30 vuotta sitten suoritettu automatka Ylöjärveltä Pohjoisen jäämeren rannalle ja takaisin. 80 Fotoalbumi Lukijoiden valokuvia ja toimituksen pöytälaatikoista kaivettuja otoksia vuosien varrelta
Vaasan Autoja moottorimuseolta kerrotaan, että elokuun 6. Nelitahtikoneen syrjäytettyä kaksitahtimyllyn värikkyys vain lisääntyi. mobilia.fi, ja vastausaikaa on 30.10.2020 saakka. Lisätietoja: amanuenssi Kirsti Lehtomäki, kirsti.lehtomaki@mobilia.fi VAASASSA TAPAHTUU Hiljaisen kevään ja kesän jatkoksi suunnitellaan jo tapahtumien palauttamista kalenteriin. Selkeästi vapaa-ajanviettoon suunnatulla Trampilla on velipuoli vakavaa viranhoitoa varten. Trabant-mallistoa tutkaillessa perusmallien joukosta erottuu ranta-automainen pirteä avomalli Tramp. Voit osallistua näyttelytalkoisiin, sillä Mobilia kerää aiheen tiimoilta muistitietoa. Koronatilanteesta johtuen kannattaa tarkistaa järjestäjältä onko tapahtuma peruttu ennen kuin suuntaa keulan kohti Vaasaa. KONEITA JA IHMISIÄ -KYSELY Mobilian vuoden 2021 näyttely on nimeltään Koneita ja ihmisiä. Näyttely käsittelee teiden ja kanavien rakentamista, ylläpitoa, käyttöä ja käyttäjiä. Syksyn rompetori on tarkoitus järjestää museolla 19.9. Itä-Saksan tuotteeksi auto on hämmästyttävän pirteä ja hauskasti nimetty laite. Trabantissa jokainen yksityiskohta alleviivasi auton perusajatusta sillä mennään paikasta toiseen ja siinä kaikki. Moisen väitteen todisteeksi käy arkisesta vauhtipahvista kehitelty vapaaajan kulkupeli. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Itä-Saksassa osattiin ottaa myös rennosti. Vaatimattomaksi autoksi Trabantista valmistettiin yllättävän pirteitä ranta-autoja. Avokorisen Trabant Kübel -mallin käyttäjiä löytyi muun muassa rajavartiolaitoksesta ja puolustusvoimista. Kyselyyn voi vastata myös nimettömänä, jolloin ei osallistu arvontaan. Tramp siirtyi muun malliston mukana nelitahtitekniikkaan, ja vuosien saatossa auto sai peräti iloisia väriyhdistelmiä omistamisen riemua lisäämään. Kyselykaavake löytyy osoitteesta www. Kyselyyn vastanneiden kesken järjestetään arvonta, jossa palkintona on 10 näyttelyjulkaisua ja kausilippua Mobiliaan. Lisätietoa löytyy sivulta www.vaasanmoottorimuseo.fi Vapaa-ajan Trabant J os vaatimattomuudelle pitäisi löytyä vastine tavaramaailmasta, Itä-Saksassa valmistettu Trabant 601 olisi vahvoilla. Vain harva autovalmistaja on 50-luvun jälkeen kyennyt yhdistämään askeettista varustelua nöyryyttä huokuvaan ulkoasuun ja voimattomana räpisevään moottoriin. Ku va : SA -K uv a 6 4/2020. museolla on Taiteiden yö ja sen myötä monipuolisesti ohjelmaa
Totta onkin, että joskus kohtaamiset ovat johtaneet ikäviin kokemuksiin. Kirjoita ikimuistoisesta liftimatkastasi. Uuden suunnitelman mukaan Klassikot-lehden seuraava numero eli numero viisi ilmestyy 30. Millaisia ikäviä asioita liftireissuillasi on tapahtunut. Toisaalta rahan säästäminen, ekologisuus tai elämykset ovat motivoineet matkantekijöitä suuntaamaan tien laitaan ja nostamaan peukalon pystyyn. Rakennus on edelleen kaupungin myyntilistalla, mutta Espoon automuseo käy neuvotteluja hinnan saamiseksi sellaiselle tasolle, että sen lunastaminen tulisi mahdolliseksi. syyskuuta. Näin vähennetään koronatartunnan vaaraa sekä juttukohteiden että toimituksen väen parissa. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja. Kerro, millaisia liftaamiseen liittyviä varoitustarinoita olet kuullut. Parhaimmillaan kyydistä on tarttunut mukaan mukavia muistoja ja tarinoita, joskus jopa uusi ystävä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestää Hyppää kyytiin! -muistitietokeruun liftaamisesta. Vastausohjeet: https://www.finlit.fi/liftaaminen Muutoksia Klassikot-lehden ilmestymiseen Lehtemme toimitus ja kustantaja ovat päättäneet siirtää loppukesän numeroiden ilmestymisaikoja. Ollaan yhteyksissä! JATKOAIKA ESPOON MUSEOLLE Vuonna 1979 perustetun Espoon automuseon tulevaisuus on ollut uhattuna. Espoon kaupunki on ollut aikeissa myydä museon käytössä olevan vanhan kivinavetan. Matkustitko nuorena peukalokyydillä ympäri Suomea. Nyt kaivataan muistoja autottomien automatkoista. Näiden numeroiden jälkeen palataan aiempaan ilmestymissuunnitelmaan, mikäli tilanne ei muuta vaadi. Entä milloin olet jättänyt nousematta auton kyytiin. 7. Missä tilanteessa olet ottanut liftareita kyytiin. SKS toivoo muistoja liftireissuilta L iftarit eivät katoa vain kummitustarinoissa. Omien autojen yleistyminen ja joukkoliikenteen kehittyminen ovat osaltaan vähentäneet tämän matkaamismuodon suosiota. Tilaajien on syytä huomioida, että esimerkiksi lehden kalenterissa ilmoitetut ilmestymispäivät eivät enää pidä paikkaansa kahden seuraavan numeron osalta. Millaisia henkilöitä tai sattumuksia olet kohdannut liftatessasi. Muistoja ja kokemuksia liftaamisesta sekä kuljettajan että peukalokyytiläisen näkökulmasta voi lähettää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle syyskuun 2020 loppuun saakka. Rohkenitko ottaa liftareita autosi kyytiin. Vuoden kuudennen lehden on määrä ilmestyä 3. Palautetta ja vinkkejä otetaan vastaan entiseen tapaan. Useimmiten matka määränpäähän on taittunut sulavasti ja kyydin tarjoajakin on saanut kaivattua juttuseuraa. heinäkuuta. Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon. Myös tarinat liftaamisen vaaroista ovat eläneet sinnikkäästi. Nyt kaupunki ja museo ovat päässeet sopimukseen rakennuksen vuokra-ajan jatkamisesta kahdella vuodella
8 4/2020. Normaalitilanteessa museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18. Vuonna 2020 tulee Suomen Satamatyöntekijöiden Liiton perustamisesta 115 vuotta ja nykyisen AKT:n perustamisesta 50 vuotta. • Länsi-Saksa kukisti Belgian jalkapallon EM-kisojen loppuottelussa. Huomioikaa kuitenkin, että kaikkien Suomen museoiden aukiolo riippuu koronavirustilanteeseen liittyvistä määräyksistä. Varmistakaa aukiolo museosta ennen vierailuanne. • Rock-yhtye Queen julkaisi kahdeksannen studioalbuminsa 30. kesäkuuta 88 vuoden iässä. Vuoden -80 EM-kilpailut olivat järjestyksessään kuudennet, ja ne pidettiin Italiassa 11.–22. Ihmisten lisäksi saa tavara kyytiä, kun sitä ahdataan, rahdataan ja huolitaan. • Henry Miller kuoli 7. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KESÄKUU 1980 • Uutiskanava CNN aloitti lähetykset 1.6. Pentti Saarikosken suomeksi kääntämän Kravun kääntöpiiri -romaanin ensimmäinen painos takavarikoitiin vuonna -62 oikeuden päätöksellä. Olipa kansalainen sitten taksin, linja-auton tai ruumisauton kyydissä, kuljetuksesta huolehtii AKT:n ammattilainen. Vielä nykyäänkin radiossa toisinaan jytäävä Another one bites the dust -kappale on yksi albumin hiteistä. Televisiosta saattoi ensimmäistä kertaa seurata uutisia mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Kuljetusväen matkassa A utoja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n lähes 50 000 jäsentä saa pyörät pyörimään. Takavarikoinnin syynä oli kirjan epäsiveellisyys. kesäkuuta. Kuljetusväen matkassa näyttely on näillä näkymin avoinna Työväenmuseo Werstaalla 20.5.2020–6.1.2021. Kun Werstas on auki, sinne on aina ilmainen pääsy. Nostalgiset valokuvat kertovat alan arjesta vuosikymmenien varrelta. Toukokuussa Tampereella avautuu liiton juhlanäyttely Kuljetusväen matkassa. Näyttely nostaa esiin myös työntekijäin kiinnostavia ja koskettavia tarinoita työelämän muutoksen ja sopimusyhteiskunnan rakentumisen pyörteissä. Työväenmuseo Werstaalla aukeaa kuljetusalan historiasta kertova näyttely. Millerin teokset herättivät aikanaan paljon kohua, ja kirjoja asetettiin myyntikieltoon monessa maassa. kesäkuuta. The Game jäi ainoaksi levyksi, jolla Queen saavutti Yhdysvalloissa albumilistan kärkipaikan. Näyttelyssä kerrotaan vaikutusvaltaisen valtakunnallisen toimijan jännittävistä vaiheista, joita peilataan niin poliittisen ja taloudellisen kuin koko Suomenkin kehityksen kautta. Painopiste sijoittuu sotien jälkeiseen hyvinvointivaltioon, mutta liiton juuriakaan hevospelien aikakaudella ei unohdeta. The Game -albumilla bändi käytti ensimmäistä kertaa syntetisaattoria. Ja jos pyörät sattuvat pysähtymään, korjaa huoltamohenkilökunta vian oitis, ja matka jatkuu. Museo sijaitsee Finlaysonin alueella osoitteessa Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere
Samaan aikaan Helsingissä tehtiin autoliikenteen tarpeisiin toimivia biokaasuratkaisuja, jotka sittemmin päätettiin unohtaa tarpeettomina. Karkeus lähti hyvin kevyesti hankaamalla ja mustat pilkut irtosivat hiukan kovemmin painamalla. Talviauton etulokasuojan takaosa ja oven etuosa jäivät huolellisen pesun jälkeen selvästi karkeapintaiseksi ja siinä näkyi joitakin mustia pisteitä. Puhdistussavea käytetään maalipintaan tarttuneen vaikeasti irrotettavan lian poistamiseen. Tankit täyteen -näyttely jatkuu avautumisen jälkeen 20.12.2020 asti. Samalla autoteille tuli yleisnopeusrajoitukset ja autot muuttuivat pienikulutuksisemmiksi. kesäkuuta muiden museoiden tapaan. PIKAKOE: HELPPOA PUHDISTUSTA Meguiar’s on pistänyt samaan pakettiin detaileriksi kutsutun puhdistavan kiillotusaineen, synteettistä puhdistussavea sisältävän sienen sekä mikrokuituliinan. Autoja tiemuseo Mobilian uusi näyttely esittelee takavuosien polttoainevaihtoehtoja. Nähtävillä on esimerkiksi sota-aikaan käytössä ollut puukaasutin, jolla autot saatiin liikkumaan puupilkettä polttamalla. Sieni toimii luvatulla tavalla. Talbotin lisäksi näyttelyssä pääsee tutustumaan postinjakelussa käytettyihin suomalaisiin sähköautoihin Finnvaniin ja Elcat Cityvaniin. Mobilian näyttelyssä on esillä mm. Tankit täyteen M obilian uudessa Tankit täyteen -näyttelyssä pohditaan, mikä siivitti bensiinikäyttöisen polttomoottorin autoilun alkuvaiheessa ylittämättömälle etumatkalle muihin käyttövoimiin verrattuna, ja miksi vaihtoehtoiset energianlähteet palasivat lähes sadan vuoden kuluttua fossiilisten polttoaineiden rinnalle. kotimaassa kehiteltyjä sähköautoja. 1970-luvun öljykriisin seurauksena säästettiin niin kotikuin katuvalaistuksessa ja vähennettiin asuntojen lämmittämistä. Savipinta on erittäin nahkea, mutta liukuu pinnalla hyvin kun suihkauttaa ohjeen mukaan detaileria liukasteeksi sekä sienen että puhdistettavan alueen pintaan. Meguair’s-tuotepakkauksesta löytyy perinteisen puhdistussaven korvaava sieni, jonka toinen pinta on päällystetty keinotekoisella savipinnalla. Tasaisillakin pinnoilla työskentely tuntuu sienen notkeuden ansiosta perinteistä puhdistussavea kevyemmältä, ja erilaisten pokkausten ja syvennysten kohdalla ero ohuen ja taipuisan sienen eduksi on jo merkittävä. Esimerkiksi maalipöly ja tienpinnasta lähtöisin olevat epäpuhtaudet irtoavat, kun liukastettua pintaa hieroo puhdistussavella. Elcat on monelle tuttu vähäpäästöinen jakeluauto, mutta harva on päässyt näkemään sähkö-Talbotia luonnossa. Tämänhetkisen tiedon mukaan Mobilia avaa ovensa yleisölle 1. Kotimaiset kokeilut ovat näyttelyn kiinnostava ydin. Sienen käyttöikään ei pikakokeen myötä saa selvyyttä. Harrasteauton himmeä pinta kirkastui helposti ja ero pestyyn pintaan oli silminnähtävä sekä helposti käteen tuntuva. Vuosien saatossa sähköautoja kehitettiin Suomessakin eteenpäin, ja ensimmäinen suomalainen sähköauton prototyyppi ns. Näyttely muistuttaa, että Suomessakin on kokeiltu ajan saatossa vaihtoehtoisia energianlähteitä. Mitä maailmassa tapahtui ja mikä muuttui. Pakkauksen suositushinta on 44,50 €. 9. Talbot Strömberg rakennettiin vuonna 1984. Kokeilimme tuotetta talven jäljiltä olevan käyttöauton sekä tallissa pitkään pölyttyneen harrasteajokin maalipintoihin
Alun perin autoa ei kaavailtu sarjatuotantoon eikä sille annettu varsinaista mallinimeä. 2,6-litraisen myllyn perään oli kytketty viisinopeuksinen ZF-vaihteisto, josta voima siirtyi takapyörille tasauspyörästön lukolla varustetun jäykän akselin välityksellä. Alfa Romeo sai tehtäväkseen esitellä maan autosuunnittelun etevyyttä Italian osastolla. Vuoden auto -mittelössä Montreal sai 11 pistettä ja saavutti yhdeksännen sijan. Valmistus päättyi vuonna 1977, johon mennessä ehdittiin koota lähes 4 000 autoa. Urheilullisista ajokeista alussa mainittu Citroën SM pärjäsi parhaiten. Suomeen niistä saatiin uutena tiettävästi vain yksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Alfa Romeo Montrealin tuotanto alkoi 50 vuotta sitten. Se keräsi 105 pistettä ja kiilasi kolmoseksi Citroën GS:n ja VW K70:n jälkeen. Montrealiin ei siten saatu uutena ensimmäistäkään kaupungilta nimensä saanutta Alfa Romeota. 10 4/2020. Montreal on siis etumoottorinen, vaikka ulkonäön perusteella autoa erehtyy helposti luulemaan keskimoottoriseksi. Ajettavuutta ja suorituskykyä sekä moottorin ominaisuuksia kehuttiin, ulkonäön suhteen mielipiteet jakaantuivat. Esimerkiksi edullisemmista malleista napattujen alustanosien sijaan toimittajat olisivat mieluummin nähneet eksoottisempia osia ja ratkaisuja. Ensimmäisenä mallivuotena -71 valmistui vajaat 700 yksilöä. Jo tuotannossa olevien mallien sijaan Alfa Romeo päätti valmistaa näyttelyä varten tuoreen konseptiauton. Viimeksi mainitun valmistajalleen epätyypillinen mallinimi viittaa auton luomistarinaan. Mukavat myyntilukemat Urheiluautoksi Montreal myi hyvin. Molemmissa sylinterikansissa oli kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia ja öljynkierto oli järjestetty kuivasumppujärjestelmällä. Sporteista perää pitivät Saab Sonett ja Marcos Mantis kahdella pisteellään. Ulkonäöltään auto oli kuin Kanadassa nähty konseptiauto, mutta kulkupuoli oli pantu parempaan iskuun. Seuraavana vuonna Alfalla tehtiin töitä urakalla, sillä tehtaan portilta rullasi 2 350 Montrealia. Ajettavuutta ja suorituskykyä sekä moottorin ominaisuuksia kehuttiin, ulkonäön suhteen mielipiteet jakaantuivat. Lehdistöltä Montreal sai kehuja ja kritiikkiä. Nyt nokkapellin alla rähisi 200-hevosvoimainen, polttoaineen suihkutusjärjestelmällä varustettu V8moottori. Vuoden 1970 näyttelyssä nähtiin monta urheilullista uutuutta kuten Maseratin tekniikkaa lainannut Citroën SM, eriskummallisesti muotoiltu Matra M530LX sekä persoonallisen kaunis Alfa Romeo Montreal. Ovien takana näkyvät valeilmanottoaukot korostavat vaikutelmaa. Auton muotoilu annettiin nuoren ja lahjakkaan Marcello Gandinin tehtäväksi. Sama legenda kertoo että yleisön innostus sai tehtaan pohtimaan vakavasti mallin saattamista sarjatuotantoon. Tehdas ei tehnyt PohjoisAmerikan säädäntöihin sopivaa versiota, joten sinne suuntaan autoja ei laivattu. Montrealiksi urheiluauto ristittiin tarinan mukaan maailmannäyttelyn yleisön toimesta. Alfa Romeo Montreal 50 vuotta G eneven autonäyttely on yli sadan vuoden ajan koonnut autoihmiset saman katon alle hämmästelemään uutuustuotteita. Kanadan Montrealissa järjestettiin maailmannäyttely vuonna 1967. Ensimmäinen valmistunut yksilö esiteltiin yleisölle Geneven autonäyttelyssä. Teknisiltä yksityiskohdiltaan lyhytiskuinen moottori oli hyvin urheilullinen. Kasikoneen murinaa Vuoden 1970 Geneven näyttelyssä yleisön eteen saateltiin ensimmäinen sarjatuotanto-Montreal. Sivuikkunoista kantautui ohjaamoon suhihaa enemmän kuin auton hintaluokassa olisi ollut sopivaa
Myös Montrealin yksityiskohdista löytyy ajankohtaan nähden ainutkertaisia piirteitä. 70-luvun superauton olemus yltää myös sisätiloihin. Montreal näyttää keskimoottoriselta autolta, mutta pieni veekasi löytyy kuitenkin nokkapellin alta. Italialaiset muotoilijat harvoin kulkevat valmiiksi tallattuja polkuja pitkin. 11
www.kuplapaja.com PAINEILMATYÖKALUJA TORAFORSILLE Autotallin varusteluun erikoistuneen Toraforsin valikoimiin on tullut uutuutena Pela Toolsin paineilmatoimiset työkalut. Kotimaisia voimansiirron osia kuten vaihteistojen välityksiä, vetoakseleita ja vauhtipyöriä on käytetty useissa kiihdytysautoilun VW-sarjan emja mm-ennätyksissä. Kilpaosien hinnat ovat sopimuskysymys, mutta esimerkiksi käy 495 euroa maksava VW:n kromimolybdeenista valmistettu vauhtipyörä. Rakennussarjan hinta on 139,90 €, ja muihin vaadittaviin osiin kannattaa varata toinen mokoma. Esimerkiksi Tamiyan valikoimasta löytyy hurmaava Rättisitikka, joka muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi on radio-ohjattava ja vieläpä esikuvansa kaltaisesti etuvetoinen. Tällä hetkellä valikoima kattaa yleisemmin käytetyt hiomakoneet, pellintyöstökoneet, vääntimet ja renkaantäyttöpistoolin sekä letkukelat. www.eurorc.com KISAOSIA KUPLAPAJASTA Suomessa kehitetään huippuluokan kilpaosia vanhoihin Volkswageneihin. Tuli ja auton herkästi vaurioituvat rakenteet ovat kuitenkin vaarallinen yhdistelmä. Ensimmäiset uutuudet on kuulemma jo myyty Ruotsiin ja Suomeen. Koivunen Oy:n tuotevalikoima on laajentunut Dawell-induktiokuumentimilla. Nykyään kuumentamiseen käytetään tehokasta ja tarkkaa induktiokuumenninta. Koko valikoima hintoineen löytyy osoitteesta www.torafors.com 12 4/2020. Edullisin malli maksaa noin 650 € ja nestejäähdytteisten mallien hinnat alkavat noin 2 400 eurosta. Varsinkin kaupunkiajossa voi ärräpäitä lentää rattia veivatessa. www.toolpacknet.fi KEVYEMPI OHJAUS Joskus harrasteauton ainoa harmi on voimaa vaativa ohjaus. Esimerkiksi MGB 1962–1967 -malleihin sarja maksaa 1 488 €, Volvo P1800:n setti kustantaa 1 736 € ja Jaguar E-typen ratti kevenee 2 900 eurolla. Kuvan 1/2" mutterinväännin maksaa 79 € ja epäkeskohiomakoneen omistajaksi pääsee 59 € sijoituksella. Kyseessä on muutossarja, jonka avulla klassikkoauton ohjaus muutetaan sähköisesti tehostetuksi. Vantaalainen erikoisautoputiikki Grips Garage on saanut EZ Power Steering -tuotteiden virallisen edustuksen Suomessa. Laitteiden lisäksi tarjolla on laaja valikoima erilaisia kuumenninkohtaisia kuumennuspäitä. Kolme tehokkainta mallia ovat nestejäähdytteisiä. Rättärin ajokuntoon saattaminen vaatii pientä näpräystä, ja rakennussarjan lisäksi on hankittava radiolaitteet, ohjausservo sekä akku latureineen. Rompetori Tarpeellista tavaraa harrastajalle KUUMA UUTUUS Ennen vanhaan viimeinen konsti jumittuneen osan irroittamiseen oli kuumentaa se kaasuliekillä punahehkuiseksi, jonka jälkeen tiukinkin jumi yleensä aukeaa. Pienoismalliharrastusta voi laajentaa liikkuvien vekottimien suuntaan. www.gripsgarage.com RADIO-OHJATTAVA RÄTTÄRI Moni harrastaja on näprännyt klassikkomallien koottavia pienoismalleja hyllyn koristeeksi. Valikoimassa on neljä eritehoista mallia kattaen 1,5 kW, 3,2 kW, 3,7 kW ja 10 kW tehot. Asennusvalmiita sarjoja on useaan merkkiin ja malliin. Viimeisimpänä on kehitetty ja valmistettu uusia suorakytkentävaihteiston rattaita, ja laajennetussa valikoimassa on saatavilla myös 1600-kuutioisille koneille sopivia välityksiä
Kevään märiltä teiltä syksyn rankkasateisiin, monipuolinen uutuus N`Fera Primus on valinta joka vie sinut perille määränpäähäsi turvallisesti. Rengas on jo kerännyt menestystä Saksan Autobild-lehden 3/2020 kesärengasvertailussa nousten muiden premium-merkkien kanssa kilpailuun kärkisijoista. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Erinomainen pito ja huippuluokan ajettavuus tekevät matkanteosta helppoa ja vaivatonta.. 5/16) Nexenin uutuus haastaa muut premium merkit erinomaisella laadulla ja teknisillä innovaatioillaan. Myös Saksalaisen TCS (Tata Consultancy Services) teettämän testin perusteella (sija. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. 040-586 8199 tai 016-431 066 | tilaukset@kmrrr.fi | info@kmrrr.fi Myynti hyvin varustetuista rengasliikkeistä kautta maan Nexen N`fera Sport SU2 uusi korkean suorituskyvyn kesärengas joka valmistetaan uudessa Tsekin tehtaassa uusinta huipputekniikkaa hyödyntäen. Maahantuoja Puh. Renkaan rakenne ehkäisee vesiliirron vaaraa uskomattoman hyvin. Harrastajaystävällinen hintataso
EMW 327/3 Sport Coupé ’55 Emman matkassa Kuusamolaisen Jouko Ronkaisen ja coupé-EMW:n yhteinen taival on jatkunut kohta viiden vuosikymmenen ajan. Kuusamo 14
15
Sen lisäksi paikallisella eläinlääkärillä oli ollut musta umpikorinen.” Haaveilua ei hillinnyt sekään, että 327-EMW oli muotoilultaan erittäin kaunis. Koulumatkalla ihastelin ladossa ollutta musta-punaista Cabrioletia. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 16 4/2020 EMW 327 EMW 327. Lieneekö kupeeEMW:n muodot puhutelleet vahvasti myös Pudasjärvellä olleen yksilön omistajaa, sillä hänellä ei tuntunut olevan suurempaa intoa hankkiutua vuonna -69 seisomaan jääneestä itäsaksalaisestaan eroon. Jossain vaiheessa hän oli vaihtanut autoon eri moottorin ja vaihteiston, minkä myötä siinä oli jopa kaksi vaihdekeppiä, kun pakille oli oma keppinsä.” Jouko oli muutamaan kertaan yhteyksissä omistajaan, ja vähitellen kaupankäynti EMW:stä otti edistysaskelia. Puheisiin noussut 50-luvun puolivälin EMW täytti kriteerit useammallakin tavalla. Sanoin sitten että käy vielä ajamassa mutka tuolla Pösöllä. Parin kolmen viikon päästä Jouko palasi kärryn kanssa noutamaan Emmaa uuteen kotiin, mutta viime metreillä kauppa näytti sittenkin jäävän haaveeksi. Sen jälkeen isäntä taipui kauppoihin, kun vielä sanoi että laitat pullon mukaan Pösön hanskalokeroon”, Jouko muistelee. Automalli oli Joukolle myös kotikulmilta Kuusamosta tuttu. Tämä koskee myös kuusamolaisen Jouko Ronkaisen omistamaa vuoden -55 EMW 327/3 Sport Coupéa, jonka ensimmäisestä omistajatahosta ei ole historiatietoa tarjolla. ”Täällä oli kaksi EMW 327:ää aikanaan. ”Möykytin sen suoraksi, ja vasta sitten lähdin ensimmäistä kertaa katsomaan EMW:tä Pudasjärvelle. Ensi vuonna tulee nimittäin kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun hän hankki linjakkaan EMW:n omistukseensa. Ensinnäkin kuluttava käyttö ”vanhensi” autoja nopealla tahdilla tuohon aikaan ja toiseksi EMW:n muodot olivat perua jo 30-luvun lopulla esitellystä BMW 327:stä. ”Hän ei innostunut myymisestä, mutta sitten nousi esille että jos hankkisin hänelle ajoauton tilalle.” Aikaansaava Jouko otti aiheesta kopin ja hankki kolaroidun Peugeot 203:n kunnostettavaksi. Siinä ilta jahkattiin ja aika pitkälle päästiin, mutta meinasin silti ettei tule kauppoja. J os vanha auto ei ole pysynyt uudesta lähtien yhden suvun omistuksessa tai vaihtoehtoisesti säilynyt samalla seutukunnalla vuosikymmenestä toiseen, on ajoneuvon varhaishistoria useimmissa tapauksissa hämärän peitossa. Joukolla on luonnollisesti tietoa auton vaiheista oman omistajuutensa ajalta, mutta tässä tapauksessa se onkin poikkeuksellisen paljon. Peugeot-valuutalla Kuusamossa vaikuttavan Joukon pitkä EMW-omistajuus juontuu 70-luvun alkuun Pohjois-Pohjanmaalle. ”Työkaverini oli Pudasjärveltä kotoisin, ja hän kertoi että tuttavan naapurissa oli seisomaan jäänyt EMW”, kertoo Jouko ajankohdasta, jolloin hänellä oli herännyt orastava kiinnostus vanhemman auton hankkimiseen. ”Pudasjärveläisen omistuksessa EMW oli ollut 7–8 vuotta
”EMW oli ollut alun perin musta, mutta entinen omistaja oli maalannut auton postiauton oranssiksi. Niitä oli silloin kuitenkin suhteellisen helppo löytää, sillä isommissa 321ja 340-malleissa oli käytetty samaa moottoria.” Ulkokuoressa riitti tehtävää lokasuojien lommojen oikomisessa ja reikien paikkuussa. Hyötykäyttöäkin sillä oli, vaikka auton varsinaiseen tavarasäiliöön kävi tie hankalasti takapenkkien selkänojia taittamalla. Siellä oltiin tyytyväisiä rouvaa myöten, ja kahvitkin tarjottiin”, Jouko muistelee. Olin jo lähdössä ilman EMW:tä takaisin kun ajattelin että ei autoa nyt väkisin voi ostaa. ”Kesän tullen katsastin ja rekisteröin auton ajoon. ”Myyjän vaimo oli sitä mieltä että autoa ei saa hävittää ja tytärkin oli samaa mieltä. Seitsemänkymmentäluvun mittaan kupee-Emma täytti Ronkaisen talouden käyttöautotarpeet. ”Katsastuksessakin ihmeteltiin kun tämä auto ei ollut ruostunut. Edelliselle omistajalle olin luvannut tulla näyttämään kun auto on kunnossa, joten juhannusaikaan ajaa pöläytin Pudasjärvelle. Urakan tähtäimessä ei tuolloin ollut käyttöentisöinti, vaan tarkoituksena oli kunnostaa EMW käyttöautoksi. ”Siihen tuli vetokoukku ja 70-luvun puolivälissä rakennusaikaan siinä oli kärry usein perässä. Tekniikan ehostus ei kuitenkaan pysäyttänyt pyörien pyörimistä. Taustalla oli varmasti se, kun tällä ei ollut niin paljon ajettu kuitenkaan.” ”Vaimo sanoi, että parempi ajaa kärry perässä, koska siinä oli vilkut, mutta EMW:ssä vain suuntaviitat.” 17. Monessa EMW:n yksityiskohdassa on menneiden aikojen ylellistä tunnelmaa. ”Silloin oli nuoruuden intoa, niin piti saada liikenteeseen mahdollisimman nopeasti”, hän hymähtää. Se oli kiinni vuonna -76 vajaan vuoden, kunnes porattu ja uusilla männillä varustettu oma moottori palasi paikoilleen.” Jouko ei muista EMW:n muutoin vaatineen normaaleiksi tulkittavia huoltoja ja korjauksia kuten jarrujen herkistelyä kummempia toimia. Takapenkki onnistuttiin ehostamaan alkuperäisistä. Jouko kertoo, että hänen työmatkansa ei ollut pitkä joten kilometrejä ei kertynyt runsaasti, mutta toisaalta EMW oli käytössä läpi vuoden. Metsäautosta löydetty oikeanmallinen mutta mutkalle väännetty ratti vaati valtavasti työtä ennen kuin siitä oli jälleen tehtäväänsä. Myönteisenä havaintona todettiin auton alustan vähäinen korroosio. Pidemmän päälle hän ei kuitenkaan tykännyt sävystä ja maalasi takaisin mustaksi. ”Aloin hommata alkuperäistä moottoria ja vaihteistoa, jotka olivat auton suurimmat puutteet. Tuon mustan maalipinnan minä sitten jyrsin pois ja maalasin viininpunaiseksi.” Napakka kesäksi kuntoon -tavoite täyttyi aktiivisen touhuamisen myötä. Samoihin aikoihin EMW:n kaksilitrainen kuutoskone alkoi lisääntyvän öljynkulutuksen myötä osoittaa uupumisen merkkejä. Sen jälkeen oli aika uusia maalipinta. Mutta isäntä sitten sanoi että kun asiasta on jo sovittu, niin se myydään.” Käyttökupeeksi EMW siirtyi Joukolle loppuvuodesta -71, mutta haaveissa oli saattaa 2+2-paikkainen kupee-Emma ajoon jo kesäksi -72. Vaimo välillä sanoikin, että parempi ajaa kärry perässä, koska siinä oli vilkut, mutta EMW:ssä vain suuntaviitat”, Jouko hymyilee. ”Asensin siihen väliaikaisesti Volvon B16-koneen, jolla myös katsastutin auton. Entisöinnin yhteydessä etupenkit saivat uuden nahkaverhoilun
Auto asettui lepoon ehjänä, mutta lähinnä työelämän kiireet jättivät Emman huilailemaan määrättömäksi ajaksi. Auton kauppaaminen eteenpäin ei käynyt mielessä, vaikka kertaalleen Jouko sommitteli autosta myynti-ilmoituksen. Pelti-, puu-, verhoiluja maalaustöitä Käynnistyneen 80-luvun ja vielä ensimmäiset vuodet 90-lukuakin EMW 327/3 Sport Coupé palveli kesäkärrynä Kuusamon kulmilla, mitä nyt joskus keula saattoi suunnata Ouluun tai Kemiin asti. Emman majoittuminen mökin varastoon ei tarkoittanut, että pitkään palvellut itäsaksalainen olisi jätetty täysin vaille huomiota. ”Autossa oli Roverista vai mistä otettu ratti katkaisimineen. Tällä meiningillä jatkettiin aina päättyneen vuosikymmenen puoliväliin, jolloin Jouko päätti ajan olevan kypsä EMW:n uudelle tulemiselle. Suomeen näistä saapui 50-luvun puolivälissä yllättävän iso siivu, tiettävästi 94 autoa. Kasaamisen ja sisustustyöt Jouko suoritti pienessä kotitallissaan. Pisteosapuutteita ei onneksi ollut kohtuuttomasti paljon. Etsiessäni alkuperäisen mukaista niin kaverini vinkkasi Jouko kertoo edellisen omistajan aikoinaan jutelleen, että EMW:n vararengastilassa olisi kulkenut Aavasaksan juhannusjuhlille myytäväksi napakat 74 pulloa viinaa. Sisätöistä eniten työtä teetti ohjauspyörä. Jos eurojen virtaa ei ollut tarkoitus päästää vuolaaksi, niin omia vaivojaan käsistään kätevä ja harrastepiireissä arvostettu Jouko ei säästellyt. Tällä kertaa ei ajatuksissa ollut käyttöentisöinti saati ympärivuotinen käyttöauto, vaan entisöinti kohtuullisin kustannuksin mahdollisimman alkuperäiseen asuun. ”Peltikojelautaan tuli uusi ootraus. Myös oviverhoilut ovat alkuperäiset kunnostetut, mutta taakse tuli uudet vanerit”, Jouko listaa. 18 4/2020 EMW 327. Lähes 40 vuoden jälkeen ajot olivat siltä erää ajettu, ja Jouko sijoitti EMW:n kesämökilleen talteen. Talviajoa varten Jouko oli laittanut autoon lämppärin, mutta 70-luvun loppuun mentäessä EMW pääsi vähemmän kuluttavaan kesäkäyttöön, kun perheeseen hankittiin tuoreempi vaunu käyttöautoksi. Näihin samoihin aikoihin 70ja 80-lukujen taitteessa auto sai ylleen myös tummaruskean päävärin ja beigenväriset kyljet. Tein tähän itse muun muassa etupuskurin levystä prässättiin ja päädyt naputtelin muotoon. Etupenkit verhoiltiin uusiksi nahalla alkuperäisille rungoille, mutta takapenkit on ehostettu alkuperäisistä. ”Kesäisin käytin autoa ulkona. Lisäksi muun muassa takaikkunan salpoja jouduin tekemään kokonaan uusiksi, samoin astinlaudat ja listat.” Peltisepän toimen ohella Jouko joutui kaivamaan itsestään puusepänkin, sillä muun muassa takaikkunan kehykset, takapenkin tuet sekä takapuskurille päättyvät kaaret vaativat uutta puuta. Pesin, herkistelin tarvittaessa jarrut ja vähän ajoin sillä, että pysyi kunnossa”, Jouko kuvailee. Kohtuullinen ruosteettomuus oli onni, sillä käsityönä rungon päälle rakennetun puukehikon ja sen ylle naputellun peltikuoren laajamittainen uusiminen olisi ollut valtaisa savotta. Kesän -94 jälkeen EMW:n taipaleella koitti uusi vaihe. ”Viisi vuotta sitten hain auton varastosta, ja ensimmäiset kaksi vuotta kunnostin vuokraamassani tallissa. Alkuperäiset mittarit eivät enää pelanneet, ja korvaavat ehjät osoittautuivat hankaliksi hankkia mutta tässäkin oli viimein onni matkassa. Alkuperäisien pisteosien saatavuus olisi ollut lähtökohtaisestikin niukka, sillä 327:n Sport Coupé -versiota valmistettiin vain 150 ja avomalliakin niukat 505 yksilöä vuosina 1952–1955. Tosin Jouko on sittemmin ollut tyytyväinen, että hetken mielijohde ei johtanut EMW:n hukkaamiseen
Tien päällä taas Takaisin liikenteeseen kupee-Emma säntäsi viime kesänä. 06 K ori Umpimallinen 2-ovinen teräskori puukehikolla, erillinen runkorakenne. Tilavuus 1971 cm3. ”On tällä tullut jokunen hääkeikkakin heitettyä. 01 Merkki ja malli EMW 327/3 Sport Coupé 02 Vuosimalli 1955 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Jalkatila on lähes vaakasuorassa oleva kapea kotelo, mikä ei suosi isokenkäisiä. Kone on periaatteessa sama kuin 340-mallissa, mutta voimaa on toisen kaasuttimen ansiosta viisi hevosvoimaa enemmän.” Coupé-muotoilua on mukava katsella, mutta sisätiloille ja etenkin niihin asettumiselle linjakkuus tuo rajoitteensa. ”Polkimien lisäksi siellä on vielä keskuspainevoitelun painike sekä kaukovalojen kytkin.” Siinä missä etupenkeille asettuminen vaatii notkeutta, tarvitaan 2+2-paikkaisen EMW:n takapenkin saavuttamiseen vielä lisäannos nöyryyttä tai sopiva tunnetila. Puristussuhde 6,1:1. ”Kyytiin meneminen ei ole helppoa eikä istuma-asento ei ole tällaiselle vanhalle käppyrälle mukava, mutta kyllä tällä mennä köröttelee”, omistaja heittää. Loppusilauksen ajoneuvolle antoi maalaus, jonka sävyksi Jouko valitsi saman puna-mustan, joka oli aikanaan koulutiellä jäänyt mieleen ladossa seisseestä avo-Emmasta. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Teho 57 hv /3750 rpm, vääntö 115 Nm /1800 rpm. VUOSIKYMMENIEN KOKEMUKSELLA Lähes puolen vuosisadan omistajuuden myötä Jouko Ronkainen on epäilemättä sopiva henkilö arvioimaan 327-EMW:n käyttöominaisuuksia. metsäautosta, jossa olisi oikeanlainen ratti. Varsinainen juhlahetki on luvassa ensi vuoden lopulla, kun EMW tulee olleeksi Joukon omistuksessa täydet 50 vuotta. Sellaisessa kahdeksankympin nopeudessa tämä on oikein helppo ja ajolleen hyvä. Viime kesän ajokausi jäi loppukesään ajoittuneen rekisteröinnin myötä lyhyeksi, mutta parisataa kilometriä vanhalla ja tutulla ajokillaan Jouko ehti taittamaan ennen kuin Emma laitettiin talliin odottamaan uutta kesää. Edessä ja takana rumpujarrut. 07 Mitat Pituus 450, leveys 160, korkeus 142, akseliväli 275 cm. Se oli taitettu mutkalle, mutta sain tekemällä tehtyä siitä kelvollisen oikomalla ja muovikitillä korjaamalla”, tekijä huokaisee. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h 09 Valmistusmäärä n. Jarrutkin ovat suhteellisen hyvät. ”Ajoltaan tämä on yllättävän hyvä, kun on pitkä akseliväli ja hammastanko-ohjaus, joka on raskas mutta toisaalta tarkka. ”Heinäkuussa vein kärryssä ensin museoajoneuvotarkastukseen, sitten odotin että sain paperit ja siitä saman tien katsastukseen.” Rekisterikilpiin tuli sama tunnus, jolla auto oli ollut jo edellisellä omistajalla Pudasjärvellä; kotimaisten rekisterikilpien historiatietojen mukaan OZG-tunnuksia oli jaettu Oulun läänissä vuonna -67. Takaveto. ”Hankin sen vuonna -84, ja nyt olen alkanut sitä laittamaan ja muun muassa pisteosia tehnyt”, kertoo yhden Karmann-GhiaVolkkarinkin harsosta tyttärelleen kunnostanut tekijämies. Olen kyllä sanonut, että jos nyt haluatte näin hankalasti aloittaa, niin alkakaa vaan”, naurahtaa Jouko. Poraus 66, isku 96 mm. Paino 1 200 kg. Moottori ja vaihteisto olivat edelleen asiallisessa käyttökunnossa, joten voimalinjan osalta uurastusta ei tässä kohtaa tarvittu. Jonain tulevana kesänä hääpareille saattaa olla tarjolla myös kevyttä tuiverrusta juhlakampauksiin, sillä Joukolla on työn alla myös EMW 327/2 Cabriolet ’55. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittainen lehtijousi. 150 kpl (1953 1955) 19
20
Hieno lopputulos julistettiinkin vuoden 2019 Lahden Classic Motorshow’n Omistajien helmet -näyttelyn voittajaksi. Volkswagen Kastenwagen ’66 Napapiirin Junakeula Jorma Valkaman rakentama Volkswagen-retkeilyauto miellyttää myös muiden kuin omistajansa silmää. Rovaniemi 21
Jorma Valkama siirtyi Volkswagenin pariin entisöityään sitä ennen kolme Saabia. 70-luvulla uskottiin kullanhuuhdontaan liittyvän perinteen olevan uhanalainen ja sen tallentamiseksi syntyi ajatus kultamuseosta. Vuonna -73 Tankavaaraan perustettu kultamuseo oli aluksi auki vain kesäisin, mutta vuonna -78 lämpimät tilat saanut museo muuttui ympärivuotiseksi ja Inkeri Syrjäsestä tuli museon johtaja. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kun Suomi sai 70-luvulla järjestettäväkseen kullanhuuhdonnan MM-kisoja, suunnattiin Volkkarilla Keski-Eurooppaan niitä markkinoimaan. Kuukasjärveltä Volkswagen matkasi piirun verran pohjoisemmaksi, rovaniemeläiselle linja-autonkuljettajalle, kunnes 60ja 70-lukujen taitteessa pakettiauto siirtyi Inkeri Syrjäsen omistukseen, ja suuntana oli edelleen pohjoinen. 22 Volkswagen Kastenwagen 4/2020. J unakeulaisten paketti-Volkkarien kaikki variaatiot ovat harrasteautoina suosittuja eikä ihme, sillä sympaattisen näköiset pakut tarjoavat melkeinpä rajattomat rakentelumahdollisuudet. Ranuan Kuukasjärven kylältä umpikylkisenä pakettiautona taipaleensa aloittanut Volkkari rekisteröitiin syyskuussa -66 autoilija Matti Koivukankaan nimiin. Yksi maamme hienoimmista retkikäyttöön rakennetuista Junakeuloista löytyy Rovaniemeltä, Jorma Valkaman tallista. MM-kisojen markkinointiauto Kullankaivajina legendoiksi muodostuneet Niilo ”Nipa” Raumala ja Yrjö ”Karhu” Korhonen avasivat kesällä -70 Tankavaaraan pienen kioskin ja kullanhuuhdontapisteen matkailijoiden houkuttelemiseksi. Junakeulan kaveriksi on hankittu seuraavan korimallin pallokeulainen lava-Volkkari. Toinen syy suosioon on niiden mainio käytettävyys kesäiseen retkeilyyn. Pariskunnan asumuksena toimi retkeilykäyttöön muutettu Volkswagen, johon sisustus toteutettiin Wihuri-yhtymän retkeilyvarusteilla. Napapiirin Junakeulaksi nimetty Volkswagen on pohjoisen maisemissa kotonaan, sillä vaikka omistajat ja väri auton pinnassa ovat pariin kertaan vaihtuneet, on Volkkari puskenut eteenpäin aina Lapin lääniin rekisteröitynä. Kauko Launonen ja hänen vaimonsa Inkeri Syrjänen viettivät kesiä talkootöissä pienimuotoisena toimintansa aloittaneella Tankavaaran kullanhuuhtomolla. Postin kautta tilattavaan pakettiin kuuluivat vaneriset kaapistot sekä vuoteeksi taittuva istuin, jotka sai itse asennella paikoilleen
23. Osa Volkswagenin 60-luvulta peräisin olevasta sisustuksesta oli aiheellista rauhoittaa. Oman mielen mukaiseksi rakennettu retkeilyauto on melkeinpä ylellinen, sillä varustukseen kuuluvat lämmitys, jääkaappi ja kaasukeitin
Volkswagenilla oli tehtävänsä pohjoisen matkailukohteen markkinoinnissa, sillä kun Suomi sai 70-luvulla järjestettäväkseen kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisoja, suunnattiin Volkkarilla Keski-Eurooppaan niitä markkinoimaan. Kesäisin Junakeulan voi nähdä melkeinpä joka viikonloppu Rovaniemen katukuvassa. Hienoa lopputulosta ei ollut syytä piilotella ja Jorma ilmoitti autonsa alkuvuodesta -19 Lahden Classic Motorshow’n Omistajien helmet -osastolle. Jorma halusi kuitenkin sisätiloihin valoa. Varsinkin ’53 Willys Jeep vaikutti houkuttelevalta, mutta selvää oli että Jeeppi ei myyntiin tulisi. Toinen versio valmistui alumiiniputkesta, ja painoa uudelle telineelle jäi enää kolmannes. Jorma muistelee kuinka matkanteko parinkympin pakkasessa ja tuiskussa jäisellä nelostiellä Volkkarin ikivanhoilla renkailla hiukan hirvitti. Isona apuna on ollut Jorman poika Joni, joka innokkaana autoharrastajana taitaa homman kuin homman. Kun he paria vuotta myöhemmin tapasivat sattumalta yhteisellä linja-automatkalla, kääntyi keskustelu jälleen Volkkariin. Ensimmäinen versio osoittautui kuitenkin turhan raskaaksi ja se vaikutti jo Volkkarin ajo-ominaisuuksiin. Matka etelään ei ollut turha, sillä näyttelyvieraiden antamien äänten laskun jälkeen Junakeula julistettiin vuoden 2019 Omistajien helmeksi. Tammikuussa -15 Volkkari vaihtoi omistajaa ja rekisterissä ollut Junakeula matkasi ajamalla Sodankylän Vuotsosta Rovaniemelle. Junakeula tuntui kaipaavan kattotelinettä ja koska sellaista ei ostoilmoituksista huolimatta löytynyt, Jorma hitsaili kuvien perusteella sellaisen itse rautaputkesta. Umpikylkiin on perinteisesti sahattu ikkuna-aukkoja kun pakuja on muuteltu retkeilykäyttöön, mutta tämä yksilö oli säilyttänyt peltiseinänsä. Automaalari Pasi Havu teki pohjatyöt ja ruiskutti ulkopintaan kermankeltaisen ja tummanruskean yhdistelmän. Volkkarin nykyisin omistava Jorma Valkama ei muista varmuudella nähneensä kyseistä Junakeulaa vielä 70-luvulla, mutta nyt jo edesmenneen Raumalan hän muistaa hyvinkin tuolloin opettaneen kullanhuuhdontaa; Jorma sai seurata ja myös oppia Nipan kullanhuuhdonnasta Tankavaarassa 70-luvun alussa. Junakeulan rakentelu jatkuu edelleen ja viimeisimpänä sen hidastuvuutta on parannettu etupäähän vaihdetuilla levyjarruilla. Vuonna -13 hänen tuli juteltua Kauko Launosen kanssa vanhoista autoista, ja Launonen kutsui Jorman Tankavaaraan katsomaan autojaan. Toiseen sivuoveen syntyi ikkuna, joka helpottaa myös auton peruuttamista. Tasokas varustelu Junakeulan rakentaminen mieleiseksi alkoi varsin pian, ja Volkkari purettiin lähes kokonaan. Aika oli kypsynyt Volkkarin myyntiin ja omistajan käsitys Junakeulan hinnastakin tuntui Jorman mielestä kohtuulliselta. Junakeulainen Volkkari ei sekään varsinaisesti ollut kaupan, mutta ajatus siitä luopumisesta sai kuitenkin alkunsa. Itävaltaan ja Saksaan suuntautuneilla matkoilla mukana oli myös kultalegenda Nipa Raumala. Ilmanvaihtoonkin on suunnitteilla parannuksia avattavien tuulilasien muodossa. Kolmen museorekisteriin entisöidyn Saabin jälkeen alkoi kuitenkin tuntua jo siltä, että merkin vaihtaminen tekisi hyvää. Pelkäksi näyttelykoristeeksi Volkswagenia ei ole rakennettu, vaan Jorman aikana sen mittariin on ehtinyt kertyä jo parisenkymmentätuhatta kilometriä. Kaikkiaan 54:stä osastolle ilmoitetusta helmestä Lahden näyttelyyn äänestettiin kymmenen ajoneuvoa, ja kun Junakeula oli yksi finalisteista, oli auto tuotava Lahteen. Helmeksi rakennettu Junakeulaa on rakenneltu ja paranneltu niin että se on palvellut kesäisin aina ajossa. Verkkaiset kaupat Jorman vanhojen autojen harrastus alkoi Saabista, joita hän oli suosinut myös käyttöautoinaan. Pääpiirteittäin alkuperäiskuntoisen ja tiesuolalta säästyneen Lapin auton korissa ei ollut kuin pari hitsaamista vaativaa kohtaa. Moottoritilaan sovitettiin pallokeulaisesta VW-sairasautosta vanha Eberspächer-bensalämmitin, joka on osoittautunut retkillä mukavaksi varusteeksi. Volkkarin moottori ja vaihteisto purettiin ja huollettiin tarvittavin osin sekä uusin tiivistein. Kuuden voltin sähköjärjestelmä vaihtui 12-volttiseksi ja kojelautaan tiensä löysi moderni, mutta vanhalta näyttävä retroradio. Asiaa ei ollut aiheellista pitkittää enempää ja kauppoihin ryhdyttiin muitta mutkitta. Pisin ajoretki toistaiseksi on ollut kesällä -17 Nordkappiin suuntautunut volkkariharrastajien reissu, jolla mukana oli kymmenkunta ilmajäähy-Volkkaria. ”Etupään levyjarrut oli iso parannus ja se kannatti tehdä”, Jorma toteaa ja lisää, ”Volkkari on kyllä hyvä harrasteauto siinä mielessä että siihen löytyy hyvin osia Suomesta ja varsinkin ulkomailta.” Viimeisen päälle siististä konehuoneesta löytyy nykyisin Eberspächerbensalämmitin. Myös ohjaamon sisäosat saivat uuden maalipinnan. Sen sijaan sisustusta oli uusittava monin paikoin. Varusteluun kuuluu nykyisin myös jääkaappi sekä retkikeitin. Lopputuloksesta tuli Jorman mielestä niin mahtava, että koko Junakeula oli kasaamisen jälkeen kuin uudesti syntynyt. Kolmen kesän jälkeen auton vihertävänharmaa olemus alkoi kaivata piristystä, ja loppuvuodesta -18 auto purettiin maalausta varten. 24 4/2020 Volkswagen Kastenwagen
bokserimoottori takana pitkittäin. Suurikuusikon kultaesiintymä osoittautui maailmanluokan esiintymäksi, jonka seurauksena Kittilässä toimii nykyään Euroopan suurin, lähes tuhat henkeä työllistävä kultakaivos 6 000 kilon vuotuisella tuotannollaan. Kesäisin mineraalien ja metalliesiintymien etsintä maastossa on kierrättänyt miestä ympäri Pohjois-Suomea. Ihan turhaa hommaa ei kivien tutkimus ole ollut, sillä vuonna -86 Jorma löysi työkaverinsa kanssa kultaa sisältäneen kiven, joka johti tarkempiin tutkimuksiin sekä myöhemmin malmiesiintymän paikantamiseen. 25. Paino 1 070 kg LÖYTÄJÄ LAPISTA Tankavaaran Kultakylän Volkkarin historiaan liittyy kullanhuuhdonnan MM-kilpailuja, mutta on Junakeulan nykyiselläkin omistajalla, Jorma Valkamalla kytköksensä pohjoisesta löytyvään jalometalliin. 1 925, akseliväli 2 400 mm. Puristussuhde 7,5:1. Takana heiluriakseli, poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava 5-ovinen teräskori 07 Mitat Pit. Kun näyttelyvieraiden äänet oli laskettu, julistettiin Junakeula vuoden 2019 Omistajien helmeksi. 4 280, lev. Euroopan mittakaavassa ainutlaatuiseksi osoittautuneen ametistiesiintymän johdosta paikalla toimii nykyisin Luoston ametistikaivos, joka toimii myös suosittuna matkailukohteena. 01 Merkki ja malli Volkswagen Kastenwagen 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen ilmajäähd. Viimeiset 44 vuotta on kulunut Geologian tutkimuskeskuksen palveluksessa. ”Kyllä tässä on saanut kivien kanssa pelata aika paljon”, toteaa huimia löytöjä tehnyt Jorma Valkama vaatimattomasti. 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen täyssynkronoitu vaihteisto. Kiinnostus maaperän aarteisiin on johdatellut Jormaa myös kvartsikiteiden jäljittämiseen. Tilavuus 1493 cm3. 1 750, kork. 80-luvulla tehdyllä etsintämatkalla löytyi Luoston läheltä Lampivaarasta kiteitä, jotka innostivat kaivuuhommiin. Teho 44 hv/4000 rpm. Volkkarilla on omistajat ja väritys ehtineet muutaman kerran vaihtua, mutta Lappi on aina pysynyt sen kotiseutuna. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret, levyjarrut. Poraus 83, isku 69 mm. Työ maaperäja mineraalinäytteiden keräämisen sekä tutkimuksen parissa on ollut vaihtelevaa ja mielekästä. Vaimonsa Sirpan kanssa hän kaivoi esiintymällä ametistia viisi vuotta
Vapaus liikkua mukavasti omien aikataulujen ja reittien mukaan haluamaansa, usein ennestään tuntemattomaan määränpäähän tuntuu etuoikeudelta niin kauan kuin se ei ole omalla kohdalla mahdollista. Varustevalmistajia löytyi joka puolelta maailmaa. Mielikuva vapaudesta on ollut tärkeä elementti autojen markkinoinnissa kautta niiden historian. – Tätä onnellisuutta etsimään –mukavuudesta hiukkaakaan tinkimättä – ovat lähteneet lukemattomat Volkswagen-pakettiautoista rakennetut retkeilyautot. Vai löytyykö se sittenkin matkanteosta itsestään. Mutta illuusio auton tuomasta lähes rajoittamattomasta vapaudesta on varmasti yhtä painava peruste taloudellisesti huomattavalle hankinnalle. Volkswagen-retkeilyauto Illuusio Volkswagenin pakettiauto oli monin tavoin kiitollinen aihio retkeilyautoksi. Oman auton perusteeksi on usein esitetty perheen elättäjän tarvetta kulkea autolla ansiotyöhön. Se on oikeus, jota on syytä tavoitella. Unelmissa siintävä auto sisältää lupauksen vapaudesta, lomamatkoista haaveiden hiekkarannoille, vieraisiin kaupunkeihin, luonnonrauhaan tai idyllisiin vuoristokyliin. Tavoiteltava onnellisuus on kuitenkin jossain autolla tehdyn matkan päässä. Teksti: Jan-Erik Laine 26. Kohderyhmien kulutuskäyttäytyminen huomioon ottaen on loisteliaampia autoja kuvattu usein hienojen hotellien tai huviloiden edustoilla, kun taas edullisemman ajoneuvon markkinoissa esiin nostetaan tavaratilat, joihin mahtuvat tarvikkeet viikonlopun telttaretkelle. Niissä voidaan kokea unohtumattomia elämyksiä ja kerryttää muistoja, joita ei jo tutuksi käynyt arkinen ympäristö enää tarjoa. VAPAUDESTA R iippumatta ajasta tai vallitsevasta talousjärjestelmästä on oman auton hankinta tullut mahdolliseksi yhä isommille kansanosille
Vaneripinnan sävyjä mainostettiin olevan kaksi mutta ikkunaverhojen sen sijaan 12. Kymmenen gallonan käyttövesitankki oli piilotettu rakenteisiin. 27. Tavoiteltava onnellisuus on jossain autolla tehdyn matkan päässä. Sisustuksessa käytetty runsas alumiinikoristelu oli korkeakiiltoista, ja kiinteä istuin kääntyi vuoteeksi kahdessa sekunnissa. Kahden kattilan retkikeitin taittui esiin sivuovesta. Lontoon itäpuolella Romfordissa toimi Canterbury Industrial Products, jonka VW-retkeilyvarusteita markkinoitiin nimellä PITT Moto-Caravan. Vai löytyykö se sittenkin matkanteosta itsestään. Tunnetuimpia amerikkalaisia VW-retkeilyautojen rakentajia oli Sundial Camper, joka mainosti tuotteitaan poikkeuksellisen laadukkaasti viimeistellyksi
Hyvin pian.” 28 4/2020 VW-retkeilyauto. Ei ole Volkswagenin retkeilyautosta myöskään pienten kujien romanttisiksi kahviloiksi. Se on säästöä. Niinpä ehdotammekin, että vierailette VW-jälleenmyyjällänne. Rannalla se muuntautuu perheesi rantamökiksi, ja oikeastaan aika ylelliseksi. Kun penkeistä etummainen taitetaan käyttöön, on pöydän ympärillä kahdelle, kolmelle tai jopa neljälle pelaajalle tilat bridge-peliin. Tarjolla oli lukuisia varustelupaketteja ja sisustusjärjestelyjä, jotka muuntautuivat tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Mutta tunnelmaa se kyllä tarjoaa, minne ikinä maailmassa sillä leiriydyttekin. Ja ihan hyvätkin vielä.” Näin VW-retkeilyauton monipuolisia mahdollisuuksia maalaili saksalainen Westfalia 60-luvun puolivälissä. Eikä tämä taloudellisuus vielä tähän lopu, siitä esimerkkinä ilmajäähdytteinen VW-moottori, joka ei tarvitse vettä tai jäähdytinnesteitä ja kuluttaa hyvin vähän polttoainetta tai öljyä. Meren, järven tai vaikka joen. Tai oli lempipelisi sitten domino, mahjong tai scrabble. Ajaessanne Volkswagen retkeilyautolla ajatte hotelli-, motellija ravintolalaskujen ulottumattomiin. Tai pelkästään viihtyisä ulkotila markiisin suojaamana niin halutessanne. Istuessanne leppoisasti markiisin alla kynttilän valossa nauttien lasillisesta viiniä, herkutellen hyvillä juustoilla ja ihaillen tähtitaivasta voitte tuntea itsenne maailmanmatkaajaksi. Ihan miten vain itse haluatte sen kalustaa. Retkeilyn taloudellisuuskaan ei jäänyt mainosmateriaalissa huomioimatta: ”Retkeilyauton sisältä löytyy makuuhuone tai olohuone tai ruokailutila. Ei ole retkeilyauto tietenkään peliluolan veroinen, mutta tilaa siinä on ihan mukavasti kokoontua hyvän korttipelin äärelle. Westfalia ”Vaikka Volkswagenin retkeilyautosta ei huviveneeksi olekaan, voi se silti viedä sinut veden äärelle. Mahdollisuudet ovat monipuoliset. Itseasiassa retkeilyautolla voit ajaa vaikka hiekkarannalle, tuohan takamoottori tavallista paremman etenemiskyvyn maastossa, jossa vaaditaan pitoa. Aivan kuten retkeilyauton ulkopuoleltakin, isosta etuteltasta löytyy halutessanne toinen makuuhuone tai olohuone tai ruokailutila
Westfalian markiisin alla tunnelma oli kuin romanttisessa katukahvilassa. Sopivin sisustusratkaisu hahmottui pohjapiirroksia vertailemalla. 29
Kalifornian Gardenassa toimiva TEC – Travel Equipment Corporation mainosti VW-retkeilyautojansa Sportsmobile-nimellä. Nostettava katto mahdollisti seisomakorkeuden, ja varusteita riitti vaativaankin makuun. 12V/110Vjääkaapin, retkikeittimen ja kaasulämmityksen lisäksi Volkkariin sai kemiallisen vessan, jonka kapasiteetti riitti kolmen hengen perheelle jopa viikon tarpeisiin. 30 4/2020 VW-retkeilyauto. Useita eri sisustusratkaisuja sai joko valmiina tai rakennussarjoina asennusohjeineen
Mukaville vaahtomuovipatjoille kelpasi koko perheen käydä pitkälleen. Kanadan Torontossa toimiva Canadiana myi edullisia retkeilyauton rakennussarjoja. Kalifornialainen E-Z Camper valmisti omaa El Viajero -retkeilyautoa, joka oli tilattavissa lähimmän volkkarikauppiaan kautta. 31. ”Ota yksi Volkswagen pakettiauto, uusi tai käytetty, ja lisää Canadianarakennussarja ja bingo – Sinulla on kesämökki pyörillä.” Yhdessä viikonlopussa rakennetun ja alle 500 dollaria maksavan Canadianan kasaaminen oli helppoa, sillä muotoonleikatuissa vanereissa oli ruuvinreiätkin valmiina. Hannoverissa toimiva Eugen Joch tarjosi viimeisen vuosikerran Junakeulaan edullisia retkeilyvarusteita
Tuplasti amerikkaa 32
Harley-Davidson SS & SST 125 Kai Hietaranta hankki 125-kuutioisen HarleyDavidson-moottoripyörän 1980-luvulla. Tervakoski Tuplasti amerikkaa 33. Vuosikymmeniä myöhemmin miehen tallista löytyy samanlaisia vehkeitä kaksin kappalein uudenveroisiksi entisöitynä
Kaveripiirissä kaikilla oli japanilaiset prätkät, ja sinisävyinen amerikkalaishenkinen kone herättikin aluksi kummastusta. K un Kai Hietaranta haaveili kevarista, hän ei vielä poikennut muista ikätovereistaan. Kesän ajokaudelle mahtui monta reissua Pirkanmaan alueella, ja Porin mummolavierailunkin mies suoritti leppoisasti Harleyllaan. Jotenkin siinä tuli sellainen käsitys, etteivät nämä niin harvinaisia olekaan.” Luotettava reissupyörä Kai ei hankkinut pyöräänsä koristeeksi. Hondalla oli rauhalliset nelarinsa, mutta valtaosa nuorista halusi alleen räyhäkkään MBX:n. ”Kerran sitten näin Aamulehdessä Tammer-Auton ilmoituksen jossa oli oikeanlainen moottoripyörä myytävänä. Tunne vain voimistui, kun reissuilla ei kertaakaan tullut samanlaista vastaan. ”Viialassa tiesin olevan yhden enduromallin, ja naapurikunnassa Toijalassa oli samanlainen levyjarrullinen SST. Katupyöristä halutuin oli Yamaha RD 125 LC. 80-luvun puolivälin kynnyksellä pyörän piti olla urheilullinen ja ripeä. ”Poliisit pysäyttivät useamman kerran, eikä niillä muuta asiaa ollut kuin että halusivat tietää, mikä pyörä minulla oli. Muotoilu on hyvin amerikkalaishenkistä: tankki on pisaranmallinen ja satula taaksepäin nouseva. Sen jälkeen ei kiinnostanut Yamaha DT eikä RD”, Kai muistelee. Harleyn hinta oli neljä tonnia, ja sain sen sitten ostettua.” Kain Tampereelta löytämä pyörä oli tuoreempi levyjarrullinen malli eli SST-125. ”Möin pyörän, kun auton hankinta tuli ajankohtaiseksi. Siinä vaiheessa, kun Simo Riikonen maalasi polttoainetankin yläpintaan lentoon lähdössä olevan kotkan ja taiteli sivuille Harley-Davidson-tekstit kaunokirjaimin, pyörä olisi erottunut muista, jos sellaisia olisi jossain näkynytkin. Ilmajäähdytteiset koneet olivat jo menneen aikakauden juttu. Ostaja löytyi pääkaupunkiseudulta, jossa ruotsinkielinen ja vähän huonosti suomea puhuva isä hankki sen pojalleen. ”Kaikki tiesivät kuitenkin, että pyörä on Italiassa tehty, eikä sitä kukaan kyllä Harrikkana pitänyt.” Sattumalta samoilla seuduilla oli muitakin pikkuharrikoita. Kesätöistä Kai sai koottua 5000 markan säästöt, jotka riittivät pyörän hankintaan. AMF HarleyDavidson SS-125 esiteltiin 1975 seuraavalle mallivuodelle. 34 4/2020 AMF Harley-Davidson SS & SST. Kerran eräs moottoripyöräpoliisi pysäytti ja epäili, että olin liimannut Yamahan tankkiin Harley-Davidson-tarrat.” Moisten kokemusten myötä pyörämalli alkoi taas tuntua harvinaiselta. Kysyi vain, että mitä maksaa, Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Jukka Vuorenmaa SS-mallissa on vain yksi mittari. ”Asuttiin silloin Viialassa. Siellä näin ensimmäisen kerran Harley-Davidson SS-125:n, ja ajattelin heti, että minun on saatava tuollainen. Pyörä toimi koko ajan ongelmitta, mutta varsinkin alkuvaiheessa matka katkesi tämän tästä. Isän kanssa lähdettiin sitten koulupäivän jälkeen Tampereelle sitä katsomaan. Symmetrisen vaikutelman synnyttämiseksi merkkivalot ja virtalukko ovat mittaria muistuttavassa kotelossa. Muita SS-mallin tunnusmerkkejä ovat matala satula ja etupyörän rumpujarru. Metsäpolkuja koluavat suuntasivat katseensa Honda MTX:n ja Yamaha DT:n tapaisiin vesipyssyihin. Ensin piti vain löytää sellainen, eikä tarjontaa tietystikään ollut juuri lainkaan
SST-malli esiteltiin vuodelle 1978. Paperit sain siihen kaupantekijäisiksi saatuun jäljittämällä viimeisen rekisteriin merkityn omistajan ja pyytämällä häneltä luovutustodistuksen.” Molemmat Huittisista tuodut moottoripyörät tulivat Kain tallissa uudenveroiseen kuntoon ja saivat myöhemmin uudet omistajat. Osien metsästys onkin ollut puolet harrastusta, mutta se on ollut minusta ihan mukavaa puuhaa.” Aiemmin Kai oli kunnostanut yhden moottoripyörän kerrallaan, mutta nyt työn alla eteni kaksi vehjettä yhtä aikaa. Lähdettiin sitä katsomaan. Nostalgista näprättävää Kului reilut parikymmentä vuotta. Mittaristo muuttui ja virtalukko siirtyi mittarien väliin. Huomasin, että ei paljoa puuttunut, ja rupesin niitä osia etsimään. Korkeampi satula toi mukavuutta matkustamiseen. Oli koti uudella paikkakunnalla ja perhettäkin kertynyt. Siinä välissä kaveri olikin koonnut sen, ja perillä odottikin ajokuntoinen pyörä. Turvallisuus ja mukavuus harppasi eteenpäin, mutta ulkonäkö ei enää ollut niin amerikkaa. Hän kertoi, että kurssikaverin kellarissa on pahvilaatikkoon purettuna samanlainen pyörä kuin minulla oli, ja että sen saisi 2500 markalla. Kaksi projektia kerralla Kuvissa esiintyvien moottoripyörien tarina alkoi Kain osalta viisi vuotta sitten. ja kirjoitti shekin.” Kun kevätaurinko sulatti tien pintaan kuivat asfalttikaistaleet, alkoi Kai tuntea vastustamatonta vetoa moottoripyörän ohjaimiin. ”Vaikka se oli paperillinen pyörä, olin jo päättänyt ottaa osat talteen ja hävittää rungon. Kai nosti nekin romppeet kuormatilaan. Turvallisuus parani eteen asennetun levyjarrun myötä. Sellaisen entisöiminen olisi mukavaa näpräämistä, ja lisäksi kaksipyöräinen olisi tilankäytön kannalta edullinen kunnostuskohde. ”Myöhemmin pistin Keltaiseen Pörssiin ostoilmoituksen puuttuvista osista, ja sitä kautta ne sitten löysinkin. Kehitys kehittyi kahteen suuntaan malliuudistuksen yhteydessä. Kai löi kaupat lukkoon ja alkoi lastata pyörää kyytiin. Minulla on onneksi viisas vaimo. Kain elämässä olivat asiat järjestyneet mukavalle mallille. ”Äidin veli kävi silloin jotain kurssia Forssassa. Mies alkoi etsiä harrastusta vaativan työn vastapainoksi, ja mieleen nousi tuttu moottoripyörämalli nuoruudesta. Edellisestä pyörästä saadut rahat ja muut säästöt oli jo sijoitettu autohommiin, joten prätkähaaveet meinasivat jumittua opiskelijan vaatimattomaan taloustilanteeseen. Kaiken lisäksi hinta oli pudonnut kahteen tonniin.” Kai osti vehkeen, kunnosti sen, ja möi yhden kesän ajelujen jälkeen pois. Vaatimustaso oli sama kuin edellisen kaksikon kohdalla, eli pyöristä piti saada uutta 35. Se oli kohtuullisen helppo aihio, ja sen piti olla myös viimeinen, jonka Kai kunnostaisi. Touhun lomassa myyjä kertoi, että nurkissa lojuu vielä toisen pyörän puutteellinen osakasa, jonka saisi kaupantekijäisiksi. Hän kehotti kokoamaan kaikki vuosien varrella kertyneet varaosat yhteen, ja katsomaan, josko siitä kasasta saisi tarvittavat osat varaosapyörän kunnostamiseksi. Huittisista löytyi sopiva aihio. Sitten eräälle nettisivustolle ilmestyi huokeasti hinnoiteltu vanhempi SS-malli, jonka Kai haki varaosapyöräksi. SST löytyi Kaarinasta
Monen asian summana olen päättänyt, että nämä kaksi saavat jäädä viimeisiksi. Parin viime vuoden aikana olen huomannut, että entisöinnin kannalta kriittisiä osia, kuten moottorin sivuposkia, mäntiä, valokatkaisijoita ja pakoputkia, on jo todella vaikea löytää uutena tai uudenveroisessa kunnossa. Hinnatkin ovat lyhyessä ajassa vähintään tuplaantuneet. Kuvauspäivänä molemmat pyörät olivat valmiita. ”Kaikkiaan minulla on nyt ollut näitä jo seitsemän. Talvisina talli-iltoina pienet Harleyt purettiin nippeleiksi ja jokainen yksityiskohta pantiin moitteettomaan kuntoon. Punainen pyörä on artikkelissa esiintyvä SST siinä kunnossa kuin se Kaille tuli. Toisen Kai oli ehtinyt jo museorekisteröidä, toinen vielä odotteli samaa toimenpidettä. Yllä Kai Hietarannan ensimmäinen moottoripyörä sukulaisten käsittelyssä. vastaavia, ja kunnostuksessa käytettäisiin ainoastaan alkuperäisosia. Pyörien ihastelun päätteeksi on pakko kysäistä, onko Kain verstaalta odotettavissa lisää entisöityjä pikku-Harrikoita. Vaivalla hankittujen ja huolellisesti kiinnitettyjen teippien kanssa ei kannattanut ottaa riskiä, eikä Kailla ollut riittävän pölytöntä tilaa käytössään, jotta pinta olisi takuuvarmasti vastannut tehtaan jälkeä. Oikeanpuoleisessa kuvassa Kai poseeraa Forssasta ostaman pikku-Harleyn vierellä. Autokatoksessa onkin jo vähän isompi projekti työn alla.” Ja tiedoksi niille, jotka ovat aina haaveilleet omistavansa viimeisen päälle entisöidyn SStai SST-mallin: Kai aikoo pitää itsellään kuvien moottoripyöristä vain toisen... Talvisina talli-iltoina pienet Harleyt purettiin nippeleiksi ja jokainen yksityiskohta pantiin moitteettomaan kuntoon. 36 AMF Harley-Davidson SS & SST 4/2020. Työt Kai teki kokonaan omin käsin lukuun ottamatta polttoainetankkien lakkausta
Lisäkirjain toi mukanaan useita muutoksia kuten levyjarrun etupyörään ja topakammin pehmustetun istuimen sekä uuden mittariston. Kai Hietaranta laskee omistaneensa jo seitsemän 125-kuutioista Harrikkaa. Harley oli hinnoiteltu 5300 markan arvoiseksi, ja japsipyöriä sai tonnia halvemmalla. Tuoreöljyvoitelu, Dell’Orto-kaasutin, 12 voltin sähköjärjestelmä. 37. Muutaman viikon kuluttua kuvauksista oli SS-mallin vuoro vierailla museotarkastuksessa. 07 Mitat Pituus 2060, korkeus 1050, istuinkorkeus 770 mm. Jompikumpi Harrikoista joutaisi kuulemma seuraavalle omistajalle. 05 Alusta Edessä nestevaimennettu teleskooppihaarukka, takana jäykkyyssäädettävät kierrejouset ja nestevaimentimet. Kahden vuoden jälkeen SS-mallista tuli SST. Paino ajokunnossa 100 kg. Tonni oli tullut lisää myös Hondan ja Kawasakin satapiikkeihin, joten ero pysyi samana. Iskutilavuus 123 kuutiosenttiä (poraus 56 mm, iskun pituus 50 mm). 06 Runko Teräksestä valmistettu kaksoiskehtoputkirunko, yläosa teräslevyillä vahvistettu. Seuraavaksi mies keskittyy taustalla näkyvän amerikanauton kunnostukseen. Ehkä italialais-amerikkalaisen tuotteen hinta oli yksi myyntiä haittaava tekijä. Hinta oli noussut tuhannella markalla. 01 Merkki ja malli AMF Harley-Davidson SS-125 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Yksisylinterinen ajoviimajäähdytteinen mäntäohjattu kaksitahtimoottori. Pyöriä meni kaupaksi mutta verkkaiseen tahtiin. Tekniikan Maailma -lehdessä uutuus koeajettiin jo edellisen vuoden lopulla, ja sitä maahantuonut Itako Import Oy sai mukavasti julkisuutta erikoiselle moottoripyörämallille. Suomeen sitä alettiin tuoda heti tuoreeltaan. Voi myös olla, että pyörää oli vaikea mieltää oikeaksi Harley-Davidsoniksi, eikä sen olemus varmastikaan kosiskellut perinteisistä italopyöristä pitäviä ostajaehdokkaita. MALTILLISTA MAAHANTUONTIA Harley-Davidson SS-125 esiteltiin mallivuodelle 1976. Hyväksyntä tuli ilman huomautuksia. 04 Voimansiirto Viisiportainen vaihteisto, uiva monilevykytkin, ketjuveto
Harley-Davidson S-125 jäi suomalaisille tuntemattomaksi, mutta moni muu DKW RT 125 -johdannainen yleistyi meilläkin. Harley-Davidson-tuotemerkin alla on myyty ja valmistettu pieniä kaksipyöräisiä mopedista motocross-pyörään. Kulmikkaan skootterin tekniset ratkaisut poikkesivat kilpailijoiden tuotteista jonkin verran. Amerikkalaisten haaviin jäi sotareissulta 125-kuutioisen DKW:n piirustukset, joiden pohjalta Harley-Davidson ryhtyi valmistamaan omaa pikkupyörää. Voimansiirron ensiöpuolella oli hihnavetoinen variaattori, ja sen perässä olivat ketju ja rattaat. Yksisylinterinen kaksitahtikone makasi pitkittäin rungon keskitunnelin sisällä eli kuljettajan jalkojen välissä. Mallin nimeksi tuli ytimekkäästi S-125. Erikoista oli Topperin starttaaminenkin, sillä kone pistettiin räpisemään narusta vetämällä kuin nurmikonleikkuri konsanaan. Teksti: Kari Mattila T oisen maailmansodan jälkeen Harley-Davidson suuntasi tuotekehityksen painopisteen siviilimallien tuotantoon. S-125 viipyi tuotannossa vuodet 1948–1952. Harley-Davidsonin historiaan mahtuu myös persoonallisesti muotoiltu skootteri Topper. Vuonna 1955 mallistoon saatiin uusi 125-kuutioinen, kun Model 165 -Harleyn pohjalta kehitettiin pienempi Hummer. Yksi skootterikin on käväissyt amerikkalaisvalmistajan tuotannossa. Sitä valmistettiin 60-luvun alkupuolella. 1 2 Pikkupyörä poikineen 38 3. Viimeiseksi jäi vuonna 1966 valmistettu lasikuitukuorella modernisoitu Bobcat. Isojen pyörien valikoiman jatkeeksi ruvettiin suunnittelemaan pieniä ja edullisia malleja. DKW:n johdannaisia kehiteltiin vielä 60-luvulla. Sen korvasi hieno ja entistä amerikkalaishenkisempi Model 165, jonka voimanlähteenä räpisi 165-kuutioinen kaksitahtikone
250-kuutioinen Sprint SS kiilasi kärkeen 7000 valmistusmäärällään. Nelitahtiset saivat kaverikseen 50-kuutioisen kaksitahtisen vuodelle 1965. 4. Ennen italialaisen Aermacchin avulla tuotettuja pyöriä Harleyn kevytkalusto pohjautui DKW:n vanhaan moottoripyörämalliin. Tarjolle tuli 61-CRTT Road Racer, joka syntyi yhdistämällä terästetty Sprintin kone Aermacchi Golden Wing -ratapyörän raameihin. Euroopassa ja Japanissa myös pienten moottoripyörien kehitys oli edennyt suurin harppauksin. Seuraavalle mallivuodelle esiteltiin vielä H-versio, joka oli C:n maastokelpoinen versio. Edistys näytti vain kiihtyvän uudelle vuosikymmenelle tultaessa. Harley-mopon hinta oli vajaa kolmannes merkin 250-kuutioisen nelitahtisen hinnasta. Samoihin aikoihin italialainen lentokonevalmistaja Aermacchi oli hankkiutumassa eroon moottoripyörälinjastaan, jotta voisi keskittyä jälleen päätoimeensa lentolaitteiden parissa. Nelitahtisella yksisylinterisellä koneella varustetun 250-kuutioisen Sprintin mallikoodi oli 61-C. Kehityksen kulku oli pantu merkille myös Harley-Davidsonilla, eikä maineikas valmistaja halunnut jäädä tuleen makaamaan. Ensimmäisenä tuotantovuotena M50-mallia valmistettiin 9000 kappaletta. Pian Harley-Davidson hankki omistukseensa puolet Aermacchin moottoripyöräosastosta. Se oli heti myyntivaltti. Vuoden kuluttua mopo sai rinnalleen sporttimallin. C-mallin etulokasuoja oli asennettu korkealle ja takalokaria lyhennetty. Vuonna 1967 lanseerattiin nuorisolle suunnattu 125 Rapido, josta tuli usean suosikkimallin perusta vuosikausiksi eteenpäin. Lisävarusteiksi tarjottiin tuulilasia, satulalaukkuja ja jarruvaloa. 50-kuutioiset tulivat mallistoon vuonna -65. Kokonaan uuden malliston luominen lähes tyhjästä olisi ollut suuri ponnistus milwaukeelaisvalmistajallekin. Uusia keksintöjä oli syntynyt kiivaaseen tahtiin. 2. Amerikkalaistuneet italiaanot Ensimmäinen Harley-Davidson Aermacchi esiteltiin mallivuodelle 1961. Nopeammin tilanteen tasalle pääsi hankkimalla omistukseen pienemmän valmistajan, jolla oli tarvittavat mallit ja tietotaito jo valikoimissaan. Vuonna -65 parhaiten myynyt nelitahtinen ylsi 2500 kappaleen valmistusmäärään mutta mopoa painettiin liukuhinalta maailmalle 9000 yksilöä. 50-kuutioisten yhteenlaskettu tuotanto oli nyt yli 16 000. Loppuvaiheessa sen tilavuus kasvoi 350-kuutioiseksi.. Samalla pakoputken reitti oli vedetty korkeammalta maavaran kasvattamiseksi. Mallivuodelle -67 pikkupyörien sylinteritilavuus kasvoi 65 kuutiosenttiin mutta tuotantoluvut putosivat reiluun viiteen tuhanteen. Italian Harleyt 1950-luvun viimeisinä kuukausina monessa yrityksessä elettiin kiihkeitä aikoja. DKW:n vanhasta konstruktiosta ei mitenkään saanut järkevästi muokattua kilpailukykyistä moottoripyörää 1960-luvulle. Vuonna 1967 lanseerattiin nuorisolle suunnattu 125 Ra4 39 1. Aermacchin yksisylinterinen moottori muodosti aluksi pikkupyörien malliston perustan. Kuluneen vuosikymmenen mittaan kaikki tekninen kehitys oli kulkenut nopeasti. 3
Vauhdikkaaseen maastoajoon tuli 175-kuutioinen SX-175. Perusmalli oli sininen, sportti punainen. 6 7 5 pido, josta tuli usean suosikkimallin perusta vuosikausiksi eteenpäin. 60–70-lukujen taitteessa kisavehjetarjontaa löytyi amerikkalaisten suosimiin lajeihin niin maastoon kuin asfalttiradoillekin. 1972 jäi 65-kuutioisten viimeiseksi vuodeksi. 6. Jatkossa yksipyttyinen nelari oli kolmepuolikas. 1968 esitelty 125-kuutioinen Rapido oli edullinen hankkia ja ylläpitää mutta myös vetävän näköinen. 125:n lisäksi tarjolla oli 175ja 250-kuutioiset mallit.. Siitä muodostui uudelle moottoripyörävalmistajalle menestystuote, joka siivitti Cagivan vankkaan nousukiitoon. 8. Mallivuodelle 1967 saapui M-50-mallin pohjalta synnytetty M-65. Harley-Davidson Shortster -minipyörä oli tuon vuoden uutuuksia, mutta se katosi mallistosta muiden 65-kuutioisten mukana. Mallivuonna -75 tarjolla oli entistä suurempi kaksitahtimallisto, mutta samalla nelitahtiset italialaiset poistuivat valikoimista. 40 4/2020 Pikku-Harleyt 5. 7. Pikkupyörän 65-kuutioinen kone tuotti 4,5 hevosvoimaa. Rapido muokkaantui peruspyörästä niin krominhohtoiseksi custom-pyöräksi kuin rajun oloiseksi enduromalliksi. Enduromallit olivat näyttävän näköisiä ja luotettavan pyörän maineessa. Nelitahtipuolella -67 jäi viimeiseksi 250-kuutoisen osalta. SS-malli esiteltiin vuodelle 1976 kolmella moottorivaihtoehdolla. Sitä ennen Harley-Davidson -merkin alla lanseerattiin tässä lehdessä esiintyvä SS-malli. Vuodelle -73 Harley-Davidson kasvatti pikkupyörämallistoa 90-kuutioisilla X-90 ja Z-90 -malleilla. 9. Topper jäi HarleyDavidsonin ainoaksi skootterimalliksi. Seuraavana vuonna Harley-Davidsonin omistusosuus italialaistehtaasta kasvoi sataan prosenttiin. Aermacchi Harley-Davidson -pyörien matka katkesi 1978, jolloin Harley-Davidsonin Italianosasto siirtyi Cagiva-nimisen metallialan yrityksen haltuun. Suomeen tuli ainakin 125-kuutioisia SX-pyöriä
8 9 41
Hänen poikansa sittemmin muisteli, että odotti autokaupoille lähteneen isänsä palaavan kotiin tällä kertaa uuden amerikkalaisvalmisteisen auton ratissa, mutta niin vain illan tullen kotiportilta kantautui tuttu dieselin raksutus. Kuusamosta löytyy kuitenkin monelta osin alkuperäiskunnossa oleva ryhdikäs 220 Diesel vuodelta -72. Mercedes-Benz 220 D ’72 Säästeliästä laatua Dieselmoottorisen pystylyhty-Mercedeksen hankintahinta uutena oli tuntuva, mutta käyttökulut varsin kohtuulliset. Urheilu & Kalastus oli nimensä mukaisesti kalastus-, metsästysja urheiluvälineiden tukkuja vähittäiskaupaksi vuonna -34 perustettu yhtiö, mutta sen palvelukenttään oli vuodesta -49 lähtien Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 42. Kaupat uudesta W115:sta Holger oli tehnyt Oulussa Urheilu & Kalastus Oy:n alaisuudessa toimivassa UKO Autossa. Sen myötä ajokilometrejä kertyi runsain mitoin loppuun asti. Eivät kuitenkaan kaikki. Eräs tällainen oli diesel-Mercedesten kyytiin jo aiemmin mieltynyt Kuusamon ensimmäisenä vakinaisena eläinlääkärinä 50-luvulla aloittanut Holger Rosqvist, joka vastaanotti uuden 220 D:nsä marraskuussa -72. Ja kyllä vain, pihalla kiilteli musta Mercedes-Benz 220 Diesel OAJ-alkuisilla rekisteritunnuksilla, jotka lukeutuivat Oulun läänin osalta alkupään sarjoihin vasta äskettäin käyttöönotetuissa pitkissä valkopohjaisissa rekisterikilvissä. Kuusamo V uonna -72 lähes 1 300:n Suomeen rekisteröidyn Mercedes-Benz 220 D:n joukosta valtaosa lähti tienaamaan hintaansa takaisin katollaan keltainen kupu, joka oli tullut takseissa vapaaehtoiseksi vuonna -63 ja pakolliseksi vuodesta -68 lähtien. Dieselöljyn bensaa edullisempi hinta ja 220 D:n alhaisempi polttoaineenkulutus houkuttelivat myös monia muita Mercedes-autoilijoita
43. Summasta autoveron osuudeksi on kirjattu 16 247 markkaa. Tästä kertoo, että hän sai jo seuraavana keväänä, tarkalleen huhtikuun 11. Vuonna -72 tämän Oulun Ilmarinkatu 10:ssä toimineen UKO Auton edustukseen kuuluivat Mercedes-Benzin rinnalla Audi ja Austin sekä traktorimerkki David Brown. Musta 220 Diesel olikin Rosqvistin mahdollisesti kolmas tai neljäs uutena ostama Mercedes-Benz. lukeutunut myös autojen kauppaa, varaosamyyntiä ja korjaamotoimintaa. Sivuhuomiona todettakoon, että laskun kokonaissumma on täsmälleen sama kuin 220 D:n vuoden -72 puolivälin listahinta, joten tinkimisvaraa UKO Autosta ei ole herunut tai sitten eläinlääkäri ei ole nähnyt tarvetta hintamiekkailulle. Kuten edellä mainittua, että stuttgartilainen tähtikeula oli Rosqvistille tuttu merkki. päivänä -73 allekirjoitetun diplomin Daimler-Benziltä tunnustuksena miljoonasta ajetusta Mercedes-kilometristä. Vaihtoautonkaan hintahyvityksestä ei ole mainintaa, joten vaihtotähteä ei UKO Autoon eläinlääkärin jäljiltä ilmeisesti jäänyt. Viimeinen uusi Rosqvistin suorittamasta W115-kaupasta on muistona kuitti, joka kertoo marraskuun puolivälissä ensirekisteröidyn mustan 220 D:n 45 400 markan hinnan tulleen kuitatuksi heti joulun jälkeen -72
Autoon ja aikakauteen sopiva rekvisiitta täydentää kokonaisuutta. Taloudellisia harrastekilometrejä Ryhdikäs diesel-Mersu sai odotella uutta elämänvaihetta vuoteen -16, jolloin Kuusamossa vaikuttava ajoneuvoharrastaja Juhani Kilpivaara sai tuttavansa kautta vinkin myyntiin päätyvästä pystylyhty-Mersusta. Käsityksen mukaan auton kokonaisajomäärä on vasta rapiat kaksisataatuhatta, joten 60-hevosvoimaisen dieselvoimalan osalta kunnostuksen tarvetta ei ollut. Sen verran aihe kuitenkin kutitteli, että hän otti yhteyttä edesmenneen Holger Rosqvistin poikaan ja sopi tulevansa katsomaan Mercedestä, joka oli ollut viimeiset kymmenisen vuotta rekisteristä poistettuna. Juhani ei tunnustaudu Mercedes-harrastajaksi ja edelliset omat kokemukset tähtimerkistä olivat käyttöautona 60-luvulla palvelleesta 190-mallista. Verhoilu oli sietänyt kuluneet vuosikymmenet ansiokkaasti etupenkkien verhoilua lukuun ottamatta, mutta Juhani onnistui tavoittamaan alkuperäisen kaltaista verhoilukangasta, joka asettui sijoilleen ammattiverhoilijan työpanoksella. Ei, vaikka eläinlääkäri rouvineen sai kutsun huhtikuussa -83 uuden Mercedes-Benz 190:n kunniaksi Finlandia-talossa järjestettyyn Tähtikonserttiin, jossa esiintyivät laulajat Matti Salminen ja Taru Viljakainen sekä Helsingin kaupunginorkesteri Leif Segerstamin johtamana. Eläinlääkärin omien elonpäivien päätyttyä kevättalvella -95 Mercedes siirtyi Vuokko-lesken nimiin, mutta vain jatkaakseen seisontaa kuivassa ja lämpimässä kellaritallissa. 44 4/2020 Mercedes-Benz 220 D. Mercedes-maahantuojan kannalta kuusamolainen eläinlääkäri oli hyvä asiakas aina vuoden -72 loppuun asti, mutta sen jälkeen oli heikompaa. Tämä kärjistys yksinkertaisesti siitä syystä, että 220 D:n jälkeen Rosqvist ei enää uutta Mercedes-Benziä tilannut. Mustaa pystylyhtyä ei kuitenkaan hukattu, vaan auto toimi myöhemmässä vaiheessa muutaman vuoden Rosqvistin pojan ajokkina. Mitä ilmeisimmin vaihtosuunnitelmien haihtuminen johtui Rosqvistin ajojen vähenemisestä vuosien mittaan tyrehtyäkseen lopulta kokonaan. Ajokilometrejä autolla oli tuolloin takanaan runsaat 200 tuhatta, joten oletetusti Mercedes oli saanut osakseen runsaammin ajoa 70ja 80-luvuilla, mutta sen jälkeen merkittävästi niukemmin
Vuoden -72 polttoaineiden hintatasolla tämä tarkoitti tuntuvaa neljän markan säästöä satasella 220 D:n hyväksi. Taksikäyttöön 220 D irtosi keveämmän autoverotuksen ansiosta 39 900 markalla bensaversion 36 850 markkaa vastaan, mutta varsinaista talouskuria oli luvassa huoltoasemilla. 45. Siitä eteenpäin diesel-220 jätti viivan alle hyvää. Päätymistä dieselmalliin ohjasi voimanlähteen taloudellisuus ja maine sen kestävyydestä, mutta ei hankintahinta, sillä 220 D maksoi 550 markkaa enemmän kuin 44 850 markan hintainen bensa-220. Luonnollisesti diesel-Mersun omistajan kuitattavaksi jäi myös käyttövoimavero, mutta 220 D:n kohdalla jo noin 5 000 vuotuisen ajokilometrin jälkeen 189 markan dieselvero oli vuonna -72 kompensoitu. Niiden pellin alla oli sylinteritilavuudeltaan täsmälleen samankokoinen, mutta esikammioperiaatteella toteutettu dieselmoottori valmiina huokumaan kaikilla 60 hevosvoimallaan. YHDEKSÄN KYMMENESTÄ DIESELEITÄ Suomessa rekisteröitiin vuoden -72 aikana Mercedes-Benzin 220ja 220 D -malleja yhteensä 1 397 yksilöä. Kahdeksankympin keskinopeudella diesel-Mersu kulutti noin 7,5 litraa sataa kilometriä kohden kun bensamalli nieli noin kympin. Dieselin huimaan markkinaosuuteen vaikutti eniten sen suosio ammattiautoilijoiden kohdalla. Tämä tarkoitti että kaikkiaan 1 277:ssä pystylyhty-Mersussa 220-mallimerkintää täydensi teksti Diesel. Niistä vain 120 oli ensin mainittua eli 2 197-kuutioisella 105 hevosvoimaa tuottavalla moottorilla varustettuja bensa-Mercedeksiä
Sen jälkeen diesel-Mersu on ollut luottovehje harrastehetkiin talvirientoja myöten. Puristussuhde 21,0:1. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h 09 Valmistusmäärä 345 376 kpl (220 D -mallit 1967-1973) Vaikka Juhanilla ei ollut saksalaismerkkiin erityistä suhdetta, puhutteli tallissa lepäillyt W115 kuitenkin olemuksellaan pitkän linjan ajoneuvoharrastajaa. Esimerkiksi pystylyhdyn persous korroosiolle oli pysynyt hyvin kurissa ylläpidon ja matalien kilometrimäärien myötä. Takana erillisjousitus, yksiniveliset heiluriakselit, pitkittäiset eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 220 Diesel 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Pystylyhty-Mercedesten osalta Suomeen saapui valtaosin dieselversioita. Juhani oli rekisteröinyt Mercedeksen jo vuoden -16 puolella alkuperäisiin OAJ377-tunnuksiin, jotka sattuivat olemaan vapaana. ”Kun itsellä on syövempiäkin vehkeitä, seitsemänlitraisella V8:llakin, niin tällä on tullut ajettua varmaan pari tuhatta kilometriä kesässä”, arvostaa Juhani diesel-Mercedeksensä taloudellisuutta. Takapenkin verhoilu on edelleen alkuperäinen”, Juhani juttelee. Paino 1400 kg. Alkuvuosina se tarkoitti 220 D -malleja, kunnes vuoden -73 mallipäivityksen myötä tuontiohjelmaan liitettiin myös 55-hevosvoimaiset 200 D -versiot sekä uusi 65-hevosvoimainen 240 D. Juhani otti W115:n työn alle seuraavana talvena, mutta isoa työmaata ei ennakoidusti ollut luvassa. Edessä oli uuden verhoilumateriaalin etsintä. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Takaveto. Kevyttä paikkuuta ja pienien lommojen oikomista piti kuitenkin suorittaa, minkä jälkeen Juhani päätyi maalauttamaan auton ikkunalinjan alapuolelta uudelleen. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 60 hv /4200 rpm, vääntö 126 Nm /2400 rpm. Isompi savotta odotti auton sisällä, sillä etuistuimien verhoilut olivat hapertuneet käyttökelvottomiksi. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Edessä ja takana levyjarrut. Konehuoneen osalta riittivät puhdistus ja nesteiden vaihdot, sillä minkään mekaanisen vian vuoksi Mersu ei ollut seisomaan jäänyt. Poraus 87, isku 92,4 mm. ”Auto oli sikäli kiinnostava, että se oli pitkälti alkuperäiskuosissa ja ollut kaikesta päätellen suhteellisen hyvällä pidolla.” Juhani sai nuoremmalta Rosqvistilta viikon miettimisaikaa, joka päättyi Mersun hankkimisen hyväksi. Tilavuus 2197 cm3. Täällä Kuusamossa paikallinen verhoomo sitten laittoi paikoilleen. Näin ollen korista puhuttaessa katon maalipinta on edelleen tuotantolinjan jäljiltä. Vuonna -17 museorekisteröity diesel-Mersu on ollut luottovehje harrastehetkiin talvirientoja myöten. ”Hyvin tämä on pelannut, muutaman kaverin kanssa ollaan tällä käyty Keski-Suomen Talwiajoissakin.” Kesäisin Mercedes on ollut autovalinta samoista syistä kuin 220 D:n hankkineiden kohdalla jo automallin ollessa uusi. ”Aika lujassa oli verhoilukankaiden löytäminen, mutta Kuopiosta tavoitin oikeaa materiaalia. 46 4/2020 Mercedes-Benz 220 D. Kesän -17 tullen koitti sitten aikaa sovitella eheytettyä dieselvaunua museoajoneuvorekisteriin, jonne W115 solahti kivuttomasti. 07 Mitat Pituus 469, leveys 177, korkeus 144, akseliväli 275 cm
Kaupan päälle avaimenperä. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. 4 90 Klassikot tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 2 viikon välein). Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. 8 90 Klassikot parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. verhoiluja tiivisteosia. Ruotsin Helmi uutuusleHti ! Naapurima an kierroksell a kääpiöauto t sekä veteraanikuorma-au tot Turvallisuu den edelläkävij ä autoistuva lle maailmalle – Volvo Amazon ’66 Vääksyn kanaValta Vanhojen autojen tunnelmall inen kokoontum isajo upeissa maisemiss a Ennakoivil la toimilla vältät työläät remontit Jarrut huoltoon Tuleva klassikko Alfa Romeo 75 -lajinsa viimeinen Kansainväl istä tunnelmaa Internation al Peugeot Meeting järjestettii n tänä vuonna Suomessa Toyota Land Cruiser – aikansa kovin työkone upeasti entisöitynä Autoilun nostAlg iAA 1950 1985 • www.klassi kot.fi • 02/08 • Hinta 7,50€ Leskenteki jän pikkuveli Tien päällä Matkakave rina Lotus Excel Härmän Häjy Hylkyauton voittoisa paluu sorapätkill e Kovakulku inen kolmepuol ikas Kawa 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M er kk i ja m al li • 02 /0 8 Maasture iden KlassiKKo KesäretKiä Viroon iKiliiKKuJa UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet syMpatiaa itäValtalaisittain wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu
Tästä kertoo että Vehon taksimyynnin vauhdittamiseksi kehitetyn Taksiralli-konseptin puitteissa luovutettiin vuonna -67 jo viidestuhannes tuontisäännöstelyn jälkeinen dieselkoneinen taksi-Mersu. 48. Kilpailijoiden dieselrivit alkoivat tiivistyä taksimarkkinoiden kannalta kunnolla vasta 70-luvulla. Pian joka neljäs uusi taksi oli kyseistä merkkiä. Tolpalta tutut Mercedes-Benz alkoi rakentaa dieselmalliensa kivijalkaa Suomessa jo 50-luvulla, ja seuraavana vuosikymmenenä tahti kiihtyi. Vuoden -65 taksitilanteessa Mercedes oli ykkönen yli 3 000 autolla ja toisena oli Volga runsaan 1 500 auton kannalla. Muutos oli voimallista, sillä kun vuonna -53 Suomessa oli vain noin 60 dieselpirssiä, niin vuonna -57 niitä oli jo yli 250 ja kaksi vuotta myöhemmin lähes tuhat. Mercedes-takseista puhuttaessa moottorivalinta kohdistui lähes poikkeuksetta dieseliin. Menestystä niitettiin ensin W110siipimallin ja sitten W115-pystylyhdyn merkeissä. Mercedeksen rooli tässä rynnäkössä oli merkittävä, joskin dieselpata porisi myös muutaman Hansan nokalla ja kekseliäiden isäntien toimesta nähtiin muun muassa Perkins-dieseliä niin jenkkirautojen kuin jopa GAZ ZIM-12:n liikuttajana. Merkki nousi myydyimmäksi taksiksi automyynnin vapautuessa kesällä -62, ja 60-luvun puolivälissä joka neljännen taksin kerrottiin olleen Mercedes-Benz. D iesel ja Mercedes-Benz on mielletty jo vuosikymmeniä samaan asiayhteyteen sujuvasti kuuluviksi. Kokonaiskuvaa piirtää dieselkäyttöisien taksien yleiTeksti: Harri Onnila Kuva: Daimler Mercedes-Benz nousi kotimaan myydyimmäksi taksiksi automyynnin vapautuessa vuonna -62. Näitä seurasivat Peugeot alle 800 autolla ja Ford sekä Dodge runsaan 500 taksiauton määrillään. Suomalaisittain diesel-Mercedeksien tietä alettiin avata 50-luvun lopulta lähtien erityisesti taksiautoilijoiden toimiessa viestinviejinä 180 Dja 190 D-malleilla. Asia ei ole sattumaa, sillä Mercedeksellä on henkilöautoista puhuttaessa poikkeuksellisen pitkät perinteet dieselkäyttöisten voimanlähteiden soveltamisessa ja etenkin kaupallisesti menestyksekkäällä tavalla. Mersun osalta siipimalliset W110-tyypin dieselit jatkoivat vuonna -61 siitä mihin ponttonikorisilla oli jääty, kun ne vuosikymmenen edetessä laajensivat taksitolppien tähtikarttaa
Kuusikymmentäluvun lopulla Mercedes-Benzin markkinaosuus takseissa oli Vehon mukaan jo 40 prosenttia, mikä tarkoitti että parhaimmillaan lähes joka toinen Suomen taksiautoista oli merkiltään MercedesBenz. (kuva: Veho) Ensimmäinen Vehon organisoima Taksiralli järjestettiin vuonna -64, kun 90 taksiautoilijaa kävi noutamassa Sindelfingenin tehtaalta uutukaiset 190 Dc -siipimallinsa ajettavaksi letkassa Travemünden satamaan ja meriteitse koti-Suomeen. nen vyöry Suomessa. Kun vuonna -60 runsaat 1 300 taksia eli noin 13 prosenttia maamme takseista oli dieselkäyttöisiä, niin kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli yli 4 600 dieseltaksia. Tai turvallisesti ja turvallisesti, sillä letka-ajo Länsi-Saksan reipasvauhtisilla autobahnoilla koettiin reissun heikoimmaksi lenkiksi, joten ajamalla satamaan -tavasta luovuttiin tämän jälkeen. (kuva: Veho) Vuonna -69 uudet pystylyhdyt rallattiin Helsingin Eteläsatamaan ilman autobahn-seikkailuja, mutta vauhdikkaita tilanteita on reissussa epäilemättä riittänyt jos ei muualla niin M/S Finnhansan tanssiravintolassa. (kuva: Veho) 49. Samalla listalle liittyi 65-hevosvoimainen 240 D ja vielä vuotta myöhemmin 240 D 3.0, jonka viisisylinterinen kolmelitrainen diesel antoi aikalaisittain tuntuvat 80 hevosvoimaa. Ensimmäisen suomalaisen dieselmoottorisen taksi-Mercedeksen viitan sai sen sijaan kantaakseen 170D vuonna -50. Kyseessä oli pystylyhtyinen W115-malli; koodilla viitattiin malleihin nelisylinterisillä bensiinija dieselmoottoreilla kun puolestaan bensakuutosilla kiitävät versiot tunnettiin W114-tunnuksesta. Pystylyhdyksi meillä nimetystä mallista tarjottiin suomalaisille vuokra-autoilijoille 60 hevosvoiman 220 D -mallia. W115-Mercedesten ohella matkassa näytti saapuneen myös L406-jakeluautoja. Pystylyhdyn aikakausi Vuodeksi -68 Vehon taksimyynti sai entisestään vauhtia uuden mallisukupolven myötä. Tämä siitäkin huolimatta, että Mercedes ei enää ollut ainoa dieselmallien tarjoaja. Kirittäjinä toimivat 60-luvun lopulla muun muassa Peugeot 404:n, DatMercedes-Benzin esitteli ensimmäisen sarjavalmisteisen dieselhenkilöautonsa, 260D:n vuonna 1936, mutta sotia edeltävää kotimaista vuokra-autokantaa se ei saapunut täydentämään. Kuvassa vuoden -65 Taksiralli alkaa olla voiton puolella ja 60 autoa turvallisesti kotimaassa. Pari desiä pienemmällä moottorilla liikahtava 55-hevosvoimainen 200 D liittyi viralliseen maahantuontiohjelmaan vasta vuonna -73 koittaneen kevyen mallipäivityksen jälkeen. Käytännössä se tarkoitti että joka toisessa taksissa raksutti puristussytytteinen voimanlähde
Ja kun katsoo tarkkaan, niin näemmä peräti pitkänä Lang-versiona. Esillä oli esimerkiksi W110-taksimalli. Vuonna -80 maassamme liikkui lähes 8 600 dieselmoottorista taksia, mikä oli jo 87 prosenttia koko taksiautokannasta. Mainituista etenkin Mercedeksen sekä Peugeotin kohdalla huomattava osa kalustosta on edustanut dieselmalleja. Dieselvyöryä johdattaneen Mercedes-Benzin osalta maassamme oli toukokuussa -79 luovutettu jo 15 000. Siinä vaiheessa nokivasaroilla nakuttivat omia markkinaosuuksiaan jo muun muassa Opel Rekord 2.3 D, Audi 100 DL, VW Passat LD, Ford Granada 2.1 DL sekä Oldsmobile Cutlass Diesel. Kilpailevien merkkien uusista dieselmalleista huolimatta 70-luvun päättyessä keskimäärin joka kolmas uusi taksiauto Suomessa oli Mercedes-Benz. Lavian Peräkylällä kyytiin näyttää sujahtavan kahdeksan pellavapäätä taksinkuljettajan katsoessa kaukaisuuteen. Vuonna -67 Veho avasi myymälät Lappeenrantaan ja Imatralle, minkä myötä pieni kalustonäyttelykin oli paikallaan. Sekä dieselettä bensiinimoottorisia katsoen vuonna -73 Mercedeksiä oli taksikäytössä lähes 2 800 autoa, mikä oli 28 prosenttia koko taksikannasta. (kuva: Lappeenrannan museot) 50 4/2020 Diesel-Mercedes taksissa. Pidempiä dieselperinteitä esittäneellä Peugeotilla oli taksikuskin työrukkaseksi 504 GLD, kunnes vuosikymmenen vaihteessa saapui uusi 505 dieselversioineen turbolla ja ilman. Helsingissä Hämeentien Kurvissa ikuistettu liikennenäkymä on vuodelta -69. Kilpailu kovenee Vuosien 1973–1974 energiakriisi antoi vauhtia taloudellisten dieselautojen kysynnälle. Näistä etenkin kahta ensin mainittua tavattiin taksissa, kun taasen jenkkiautot ja esimerkiksi P7-Fordit sekä Volvo 144 liikkuvat aina bensiinimoottorin voimin. dieselmoottorinen Mercedes-taksi. Alkuvuodesta -76 esitelty Mercedes-Benz W123 oli kuitenkin se joka kolasi kotimaan taksimarkkinoiden laarin tyhjäksi kilpailijoiden nenien edestä entistä tehokkaammin. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Unto Laitila) Kun suuret ikäluokat varttuivat aikuisikään, niin kohta oli taas uutta sukupolvea lähtövalmiina opintielle. Kuusikymmenluvun puolivälissä Mercedes ja Volga edustivat yleisimpiä taksiautoja, joskin länsisaksalaista oli jo kaksi kertaa enemmän kuin neuvostovaunua. Sen seurauksena moni autovalmistaja toi dieselmallin taksikokoluokkaan 70-luvun puolivälin jälkeen, mutta esimerkiksi Volvon dieselvuodet koittivat vasta aivan 70-luvun lopulla. Tällöin esiteltyyn Volvo 244 GL D6:een oli poimittu voimanlähteeksi VW:n valmistama 2,4-litrainen suora kuutonen. Pystylyhty-Mersu otti kuitenkin mukisematta myös koulutaksin roolin. (kuva: Satakunnan Museo, kuvaaja Raimo Seppälä) sun 2200:n ja jopa Austin A60 Cambridgen dieselpainokset. Toisena oli Peugeot 13 prosentin osuudella ja sen perässä Toyota (11%), Ford (10%) ja Volvo (8%)
(kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Eeva Rista) Maaliskuussa -83 otettu kuva Helsingin linja-autoaseman taksitolpalta kertoo paitsi rapaisista kevätkeleistä, myös taksiautojen jakaumasta. Liikenteessä myös linjan 1 ruuhkavuoron vanha kaksiakselinen raitiovaunu perävaunuineen. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Simo Rista) Aina ei paistanut, mutta joskus satoi. Nätisti jonossa, on alla sitten tähtikeulataksi tai kansanauto. Mustat kilvet vihjaavat että 70-luvun alussa ollaan, tarkemmin sanottuna Helsingissä Unioninkadun ruuhkassa Siltasaaren suuntaan vuonna -71. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Eeva Rista) Nyt on taksi-Mersussa jo valkoiset kilvet ja suuntakin Liisankadun iltapäiväruuhkaa vastaan vuonna -75. AEE-tunnuksien perusteella ’74-malliselle pystylyhdylle antavat mittakaavaa Fiat 126 ja täysikokoinen ’69 Chevrolet. Vuonna -73 tuotantoon tullut 65-hevosvoimainen 240 D on rekisteritunnuksen perusteella vuodelta -74. Varsinaisena kuvauskohteena on Stockmannin tavaratalon automyymälän purkutyömaa. Yhdestätoista mittariautosta kuusi on W123-Mercedeksiä, kaksi Volvo 244:ää sekä Peugeot 505:ä ja lisäksi yksi Datsun 280C. Kelillä kuin kelillä taksi kuitenkin kuljetti, ja vuonna -70 asiakas istahti pääkaupungissa todennäköisimmin diesel-Mersun kyytiin. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Simo Rista) W115-taksi suuntaa vuonna -75 eduskuntatalon nurkilta niin ikään pirssikäytössä olevan Toyota Crownin perässä uutta kyytiä kyttäämään. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Jan Alanco) 51
Se ei matkantekoa keskeyttänyt, vaan Rekordin nokka käännettiin kohti pohjoista. Vuonna -91 Reissu Rekordilla Kvænangsfjelltunturilla sijaitsi Gildetun-majatalo jossa joimme norjalaiset kahvit ja äimistelimme vuonomaisemia. Vaihtokurssi oli ennätyksellisen kehno, mutta matkan jatkuminen oli tietysti pääasia. Lopulta löytyi huoltoasema, jonka pitäjä suostui myymään markkoja vastaan pienen määrän bensiiniä. Sitten alkoi polttoainemittarin viisari kallistua uhkaavasti vasemmalle. E lettiin heinäkuuta 1991. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 52. Vaan käytiin siellä ennenkin. Myllymäen Pauli oli pari päivää aiemmin vaihtanut vanhan Ladansa ’83 Opel Rekordiin. Maisemat olivat upeita, mutta kamerasta loppui filmi. Opelin hyvään kuntoon uskoen läksimme Ylöjärveltä Jyväskylän kautta Kuopioon, jossa poikkesimme katsastamaan paikallisen näkötornin. Kalajoelle jäätiin nahkaa kärventämään, ja tuliaisiksi saatiin molemmille perin rapumainen ihonväri. Vanhasta valokuva-albumista löytyi otoksia liki 30 vuoden takaiselta matkalta. Pääsimme Norjan puolelle kommelluksitta, mutta paikallisen valuutan tarve tuli arvioitua alakanttiin. Käsivarrentietä ajelimme lopulta pelkillä polttoainehöyryillä Kilpisjärveltä Karesuvantoon. Kruunut loppuivat kesken. Siellä saimme viimeiset kolikkomme vaihdettua seteleiksi, joilla puolestaan sai automaatista muutaman litran menovettä. Pujon mäkeä alas lasketellessa katkesi pakoputki. Retkielämä normalisoitui ja meno alkoi maistua. Muoniossa pystyi taas nostamaan lompakkoon täytettä ja sen myötä täyttämään auton tankin. Reissu Rekordilla L I I K EN T EES S Ä V U O N N A ’ 91 Jäämeren reissu on automatkojen klassikko. Sinne on matkattu Klassikot-lehden sivuillakin pariin otteeseen
Näin perustelimme patikointia tunturin rinteellä. 53. Rukalla emme tohtineet tankata mutta Kemijärvellä otimme polttoainetäydennyksen. Ristijärvellä vietetyn ensimmäisen reissuyön jälkeen olimme jälleen tien päällä karavaanarien tavoin. Kolmesta tarjolla olleesta asemasta valitsimme Shellin. Kaunispäällä kiipesimme palovartijan torniin kuvaamaan maisemia. Paikalle saapuneiden kulkuneuvot olivat ajalle tyypillisiä: Micra, kakkoskopan Golf, Dja E-Kadett, Carina kakkonen, Volvo 200-sarja, Accord, Mazda 626 ja Ford Sierra
Ivalosta kulkija opastettiin vaikkapa Neuvostoliittoon, joka oli virallisesti vielä olemassa 25.12.1991 saakka. Pienenä yksityiskohtana mieleeni muistui kesä 1989 armeijassa Hämeenlinnan Poltinaholla. Simo Riikosen liikkuvaa taidetta Kaunispäällä. Kavereille ostimme tuliaisiksi poronsarvijauhetta, ikään kuin sitä olisi tuossa iässä vielä tarvittu. Nissan Urvan on idästä päin tulossa, Corolla jatkaa selkeästi pohjoiseen. Karigasniemellä majoituimme kunnon pyöröhirrestä rakennettuun mökkiin. 54 4/2020 Rekordilla reissussa 1991. Liikennemerkkien hahmot edustavat mennyttä aikaa. Eräällä kantahenkilökunnan edustajalla oli saman värinen Rekord, jonka kilpien kirjaimet olivat ASC. Mahtoiko olla jopa tämä samainen yksilö. Allekirjoittanut nojaa alkuillasta Rekun takakonttiin ja on henkisesti valmistautunut tutustumaan Paulin kanssa rajakylän baaritarjontaan. Paulilla kortti jo oli, itse pidin pankkikirjatilistä kiinni lähes viimeiseen asti. Kaamasen kievarissa pidimme ruokatauon. Taustalla näkyy Ivalon huoltoasematarjonta: Teboil, Esso, Union, Kesoil ja Shell
Pallo-Kadettin kiskoma yhdistelmä sivuutettiin jossain Altan ja Skibotnin välillä. Seuraavasta risteyksestä käännyimme oikealle. Aurinkomajan pihassa on Nissan Sunny sekä pikkubussi-Hiace, ja sen edessä puolestaan puhelinkoppi, jota ei matkapuhelin vielä ollut syrjäyttänyt. Taustalla siintävän vaaran laella näkyy jonkinmoinen säähavaintoasema, pyöreä pallo. Ylitorniossa Aavasaksan vaaralla on käyty ihastelemassa keskiyön aurinkoa vuosisatojen ajan. Välillä piti suojautua sateeltakin. Norjan Karasjoella piti etsiä paikka josta saisi reissuvaluuttaa. Leirinaapurina oli eksoottinen matkailuajoneuvo, jonka juuret löytyvät rapakon takaa. 55. Seuraavana päivänä oli edessä viimeinen etappi kohti kotipaikkakuntaa. Reissu Rekordilla alkoi olla finaalissa. Viimeiset kaksi päivää otimme aurinkoa Kalajoen hiekkasärkillä. Norjassa kuten Suomessakin oli kuvankaltaisia Mazdoja vielä käyttöautoina. Leirielämän riemuja
Idea ei lopulta ollut ihan hutilaukaus, sillä 1972–1973 Gucci-Hornet kävi kaupaksi lähes 5 000 auton verran. Hynttyyt yhteen 56 4/2020. Suomalaisittain ehkäpä se tunnetuin vaatemerkin ja autovalmistajan markkinointi-intressit yhdistänyt automalli oli Peugeot 205 Lacoste, jota valmistettiin 1984–1986. Yhteistyön hedelminä syntyneet automallit ovat tavallisesti olleet muutoin autokaupan perustavaraa, mutta värityksen ja sisustusdetaljoinnin keinoin on luotu houkutuksia bränditietoisille autonostajille. Auton tunnusmerkistöön kuului kermanvalkoinen väri sekä lasikattoluukku ja vihreä lattiaverhoilu. Pintamuoti on useimmiten aikansa lapsi, mutta katsotaanpa muutamien esimerkkien kautta miten menneiden keväiden automuoti on kestänyt aikaa. Teksti: Harri Onnila, Kuvat: autonvalmistajat Kolmen suuren puristuksessa USA:n automarkkinoilla operoinut American Motors Corporation ei volyymillä ja peruskamppeilla voinut haastaa isompiaan, joten tuotteisiin piti keksiä jotain massasta erottavaa maustetta, jotta yhtiön nenä pysyi pinnan yläpuolella. Nämä kaksi jälkimmäistä ominaisuutta toistuivat kun 205:n ”tennismallisto” sai 80-luvun lopulla jatkoa Greenja Roland Garros -versioista. Italialaisen muotitalon mukana olo näkyi lähinnä tarjotuissa väreissä sekä sisustuksen verhoilukankaissa ja -yksityiskohdissa. Aika ajoin ajoneuvoja muotiteollisuus ovat pyrkineet vauhdittamaan molemminpuolista menestystä lanseeraamalla niin autokuin vaatemerkin erinomaisuutta korostavia erikoisversioita. Sanoista tekoihin lähdettiin tuoreen Hornetin Runabout-farmarista jalostetulla Gucci-versiolla. Seitsemänkymmentäluvun alussa myynninedistäjäksi keksittiin vaatemuoti
Kun lehmä oli keksitty, sitä päätettiin lypsää saman tien lisää. Hynttyyt yhteen 57. Vuosille -74 ja -75 AMC laittoi tarjolle Matador Coupésta erikoisversion, jonka yksityiskohtien taiteilijana toimi venäläis-amerikkalainen muotisuunnittelija Oleg Cassini. AMC toi vuosille 1972–1973 italialais-ranskalaisen muotisuunnittelija Pierre Cardinin nimeä kantavan erikoisversion Javelin SST:stä. Myöhemmin 70-luvulla myös CJ7-Jeepiä verhoiltiin pyydettäessä farkkukankaalla. AMC kosiskeli myös nuorempaa asiakaskuntaansa pukemalla Hornetin uuden kolmeovisen viistoperäversion sekä Gremlinin Levi’sfarkkuihin. Suunnittelijan jälki näkyi auton sisustuksessa. Tässä yhteydessä saattavat mieleen nousta VW Kuplan Jeans-versiot, mutta ne lanseerattiin valmistajan omista intresseistä eikä tietyn vaatevalmistajan kanssa yhteisprojektina
Fordilla ei jääty katselemaan sivusta AMC:n touhuamista muotitalojen kanssa, vaan konsernin luksusmerkki Lincoln ladattiin pian kullalla ja mirhamilla. Guccin sisältä kuorruttama Cadillac Seville kuitenkin saapui nieltäväksi aivan 70-luvun lopulla ihanine vinyylikuviointeineen päivineen. Kun muotisuunnittelijoiden mukaan nimetyt erikoisversiot ovat olleet useimmiten pienin tyylittelyin leivottuja, oli Sbarro Stash jotain enemmän. Muodikkaasta ulkonäöstään huolimatta Cardin ei tiettävästi osallistunut Stashin muotokieleen kuin sisustaratkaisujen osalta. Käytännössä vaateja korumerkkien mukana olo näkyi verhoilujen ja vinyylikaton materiaaleissa ja väreissä sekä brändien logoina oopperaikkunoissa ja kojelaudan kullatussa plakaatissa. GM:n lippulaivamerkki ei voinut jäädä Lincolnia huonommaksi. Pierre Cardinin nimiä kyljissään kantanut wankelmoottorinen urheiluauto valmistui Pariisin autonäyttelyyn -75, joskin se perustui Sbarron SV-prototyyppiin, jota puolestaan oli äimistelty jo Geneven automessuilla -73. Täysilaidallinen ammuttiin vuoden -76 Continental Mark IV:n Designer Series -sarjan muodossa ja hommaa jatkettiin Mark V:n kanssa seuraavina vuosina. Monen perinteikkään asiakkaan mielestä Cadillac seilasi väärään suuntaan brändiyhteistyöllä, ja olisi kaivannut luksusta perinteisen laadun muodossa eikä päälle liimattuina tuoteleimoina. 58 4/2020 Autot ja muoti. Lincolnin kohdalla kyse ei ollut vain yhden luksusbrändin ymppäämisestä osaksi yltäkylläistä mielenmaisemaa, vaan versioita tuli neljä: Bill Blass, Cartier, Givenchy ja Pucci
Puolivälissä 80-lukua Ford lanseerasi Thunderbirdistä Fila-version. Ranskalaisen koruja kelloputiikin luvalla valmistettu feminiinipainos sävytettiin metallinhohtoisella samppanjavärillä viininpunaisin raidoin ja sisustettiin valinnan mukaan joko nahkatai veluuriverhoilulla. Australian Ford kokeili 70-luvun lopussa sukupuolikohdennettua markkinointia lanseeraamalla Ford Fairlanesta miehille Sportsmanja naisille Cartier-version. Urheiluvaatevalmistajan värit näkyivät kevyesti auton ulkoasussa, mutta mikä ihaninta, ostaja sai kaupan päälle Filan urheilukassin, rantapyyhkeen, aurinkolipan sekä hikinauhat otsalle ja ranteeseen. Vuosina 1980–1983 valmistettu nokkava kapine kantoi nimeä Pierre Cardin Evolution I, ja asiakkaitakin kerrotaan löytyneen ainakin Ranskasta ja Yhdysvalloista. Seitsemänkymmentäluvun päättyessä autovalmistajien ja muotitalojen suurin into erikoismalleihin laantui, mutta idea jäi elämään. Ehkäpä vielä Guccipainosta enemmän Cadillac-asiakaskunnan verisuonien juoksutuskykyä koetteli Pierre Cardinin Eldoradoveistely. 59. Italialaisaustralialaisen muotisuunnittelijan mukaan nimetty erikoispainos oli suunnattu erityisesti naisille, minkä johdosta varustelu sisälsi muun muassa kenkäsuojan, peilin hansikaslokerossa sekä arvoituksellisen Carla Zampatti -lahjapaketin. Useimmille suomalaisille Australian ja Aasian suunnilla valmistettu Mazda-perustainen Ford Laser on varmasti vieras, puhumattakaan sen Carla Zampatti -versiosta vuodelta -85
Filan yhteistyö autovalmistajien kanssa sai jatkoa vuonna -87 Fiat-yhtymän kanssa. Urheiluvaatemerkin ja autovalmistajan askelmerkkien yhteensovittelun tulosta oli myös Citroën AX K-Way vuodelta -88. Tuotesijoittelua konkreettisimmillaan sisälsi vuoden -90 Nissan Pulsar Reebok, sillä omistajan matka ei päättynyt edes polttoaineen loppumiseen, kun jalkaan saattoi nykäistä kauppaan sisältyneet huippu-uutuudet: Reebok Pump -koristöppöset. No, sai lisäsatsauksella myös erikoissisustuksen, kankaisen kattoluukun ja elektronisen ajonestolaitteen. Niukkuus näkyi kuitenkin myönteisesti hinnassa, mikä antoi Peugeotin edulliselle 205 Juniorille vastineeksi luodulle tuulipuku-Sitikalle jatkuvuutta vuoteen -91 saakka. Ensiversion väritys oli kokovalkoinen muutamin tehosteraidoin, kun taasen myöhemmin tuotantoon liitetty Fila 2 -versio oli mustanpuhuva. 60 4/2020 Autot ja muoti. Vuoden -96 Twingokattaukseen Renaultin ja Benettonin F1-yhteistyön myötä lisätty Benettonversio löysi tiensä myös meikäläiseen hinnastoon: perusTwingon maksaessa 67 900 markkaa piti Benettonin värimaailmasta maksaa 9 000 markkaa ekstraa. Urheiluhenkiset sisustusratkaisut järjestyivät Y10:een niin Lanciakuin Autobianchi-merkin alle. Yltäkylläisyyden sijaan K-Way oli hyvin rajallisesti varusteltu malli muun muassa hansikaslokerosta, takalasinpyyhkimestä ja taittuvasta takapenkin selkänojasta oli luovuttu
Päivystyspuhelin taskuun ja Ikaalisiin 1990-luvun alussa työnkuvaani kuuluivat säännölliset viikonlopputyöt, joita saattoi hiljaisempana kesäaikana hoidella päivystäen. Pölyä kesäillassa Ensimmäiseltä runkipaikalta, joka sijaitsi Ikaalisten Kurkelassa, kolmostien länsipuolella, siirryimme Kyröskosken ja Viljakkalan kautta Luhalahteen josta olimme Pääjärven kiertävältä erikoiskokeelta, aivan sen maalipäästä bonganneet vauhdikkaan oikean joka tuli pienen nyppylän jälkeen silmille. Ikaalisten kylpylä-ralli 1993 Ikaalisten kylpyläkaupungissa on viime vuosina aktivoiduttu rallikilpailuiden järjestämisen suhteen. Kilpaa seudun sorateillä ajettiin myös kesäkuisena lauantaina lähes 30 vuotta sitten jopa saman nimisessä kilpailussa kuin nykyään. Pasi lähti jälleen kaveriksi penkalle. K ahdessa edellisessä numerossa olemme muistelleet rallihommia hieman toisenlaisista näkökulmista. Taktiikkamme oli tämä vuosien varrella tutuksi tullut: ajoimme läpi pari ensimmäistä ja pari viimeistä eekoota, joilta sitten toivoimme hyvän katselupaikan löytävämme. Mäen päällä oli lato ja tie pokkasi vasemmalle sen taakse. Kaikesta huolimatta ja yleisön riemuksi jopa muutama lähialueella asuva kilpailijaparikin paikkaan lankesi, joten se siitä paikallistuntemuksesta ja sen suomasta hyödystä. Paikka oli periaatteessa sellainen, että ainakin kartturin olisi pitänyt nähdä ja haistaa tien yllättävä taittuminen. Tapahtumia näimme kohtalaisen runsaasti ja osa suorituksista oli melkoisen ilmavia, joten tästä oli mukava jatkaa iltapäivän lämmössä kohti seuraavaa tapahtumapaikkaa. Keskikesällä harvemmin tuli kutsua työmaalle, joten uskalsin lähteä, tosin pieni kylmä rinki hanurin ympärillä, Ikaalisiin josta kutsun tultua juuri ehtisi työpaikalle ajella tunnissa, joka oli varoaikamme. Palataanpa jälleen, ainakin toviksi, ruotuun ja siirrytään perinteisen kilpailukohtaisen tarinan pariin. Vuonna -93 saimme työpaikalla käyttöön ensimmäisen kännykän, Nokia 101 NMT:n, joka mahdollisti poistumisen kotoa lankapuhelimen läheisyydestä. Paikalle oli kertynyt useita tuon aikaisia ammattikatsojia sekä Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 61. Kaikki kilpailudokumentit ovat vuosien saatossa joutuneet öö-mappiin, mutta todennäköisesti kyseessä oli ykköspätkä, jolta ensimmäisen kelvollisen paikan löysimme: ysikymppiristeys oikealle jonka jälkeen tie kävi lievässä notkossa ja nousi ylämäkeä melko jyrkästi. Lisäksi yleisöä oli runsaasti mäen päällä kuin huutomerkkinä varoittamassa sorateiden virtuooseja tulevasta happipaikasta
Etelä-Euroopan rallibaanoilla tätä alun perin Talbotiksi suunniteltua automallia esiintyi runsaasti. 62 4/2020 Ammattikatsoja muistelee. Timo Kauppila Kai Saarenmäki laittoivat Escortin korin vaihtokuntoon. Ehdimme päivän päätteeksi vielä toiseenkin runkipaikkaan. Jussi Westergård heitti ranskattaren näyttävästi selälleen. Taustalla näkyvän yleisön joukosta voi bongata useita tuon aikaisia ammattikatsojia sekä -kuvaajia. Peugeot 309 GTI jäi maassamme harvinaiseksi ralliautoksi, vaikka varsinkin 16-venttiilinen versio oli tehoreservin puolesta samalla viivalla vastaavien Kadettien ja Golfien rinnalla
Tässä Kauppila/Saarenmäki-versio aiheesta. Hyvää mieltä avusti lisäksi tieto siitä että seuraavat viikot toisivat tullessaan varsin mullistavan asian, sillä vajaa kaksi vuotta eletty tarkan markan aika alkoi kantaa hedelmää. Sen huomasi objektiivin pumppuzoomin takertelusta sekä naarmuuntuneesta filmistä josta jäi kuviin raitoja. VHStai Beta-kamerat viriteltiin turvakaariin monenkirjavilla tavoilla, ja pääsääntöisesti ne pysyivät rajussakin pyörityksessä paikoillaan. ”Äkkiä nyt se auto sivuun että päästään nostaan seuraavaa!” Pölyä oli enemmän kuin tarpeeksi. videoja valokuvaajia. Kamerakalusto oli melko järeää koska muunlaisia ei juurikaan ollut tarjolla. Hämeenkyrön Heinot tulivat paikkaan Ladalla niin lujaa kuin se kesti tulla. Keuhkomme sai tuosta kiusallisesta saasteesta osansa kuten kamerakin, muovipussisuojauksesta huolimatta. Lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä oli kuivannut tiestön kuin safarirallissa konsanaan. Tästä huolimatta taisi Hoppa ontua toista etukäpäläänsä kun pääsi takaisin tien päälle. InCar-kamerat yleistyivät harrastajien parissa kolme vuosikymmentä sitten. Tämän muistelmajutun kuvituksessa oli sormet pelissä myös Utukan Pasilla, häneltä löytyi muutama hyvä, hieman avarammin rajattu otos sekä Kauppila-Saarenmäkiettä LähdeKaikkonen-kaadoista. Pitkiä iltoja ynnä viikonloppuja uuden korin rakentamisen parissa oli edessä muutamalla kilpailijaparilla, mutta lasareettiin ei tarvinnut ketään viedä vaikka niskat kilpakarusellin pyörityksessä olivat olivat tunnetusti kovilla aikana jolloin HANS:sta (niskatuki) ei kukaan osannut vielä unelmoidakaan. Joni Pajumäki Jouko Kettunen suistuivat vain lievästi. Pölyisen ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen olisi rento illanvietto kilpailun pääsponsorin saunoissa ja altaissa varmasti ollut hintansa väärti, mutta tuo taskussa koko päivän vaitonaisena ollut painava, isänmaamme lähitulevaisuudessa laman kourista pelastavan yhtiön huipputuote muistutti, että ehkä parempi olisi lähteä kotinurkkia kohti. Pölyä oli hetkittäin ilmassa kuin sumua Lontoossa, sillä vauhdikas paikka ja kilpurien roikkumiset tien reunan irtosorassa lennättivät nollajakeen ilmaan jossa se viipyili pitkään tyvenen kesäillan ansiosta. Asuntosäästötili oli aika purkaa ja kirjoittaa nimmarit sekä asuntolainahakemuskaavakkeisiin että ensimmäisen oman rivitalohuoneiston osakkeiden hallintapapereihin. Jälkimmäinen tuli esiin vasta kuvien saaavuttua kehittämöstä. Kuten tuli mainittua, likitilanteita oli paljon, sen lisäksi näimme täälläkin muutaman rajun kaadon. 63. Hyvillä mielillä palasimme takaisin lähtöpisteeseemme. Kameran suuntaus sen sijaan saattoi kesken rähinän siirtyä ja nauhalle tallentui joko auton sisäkattoa tai lattiaa. Kauppilan Escort meni lohduttoman näköiseksi
Ikaalisissa tuli tilastokaato ja näyttävä sellainen. 64 4/2020 Ammattikatsoja muistelee. Teemu Kirjonen ja Ari Tenhonen kippasivat Escortinsa, mutta sponsoreista päätellen vakuutukset ja kalustohankinnat oli hoidettu kuntoon ennen kisaanlähtöä. Matti Lähde ja Tiina Kaikkonen Lempäälän urheiluautoilijoista kisailivat aktiivisesti näissä kotikulmien kisoissa
Ikaalisten omat pojat Risto Hulppo ja Arto Seppälä päätyivät nurin vaikka paikka oli varmastikin tuttu. Loistava idea. 65. Tämä toinen katselupaikkamme oli varsin nopea ja tuli nyppylän jälkeen ns. Tero Toivonen ja Marko Salonen PrRacingista menivät nätisti selälleen. Tästä he pääsivät vielä jatkamaan, mutta myöhemmin taisi keskeytys olla kohtalona. Paikka tarjosi muutaman huiman kaadon lisäksi näyttäviä reunalla luisumisia. Arit Lamminsivu ja Aalto lankesivat Lada VFTS:llä tähän latomutkaan, vaikka taisi heilläkin olla tuntemusta seudun tiestöstä. silmille. Poikien tukija oli antanut selkeät ohjeet tarrojen liimauksen suhteen kuten jälkimmäisestä kuvasta voi huomata
Kipinäksi tosin riittää aivan hyvin sekin, että joku tietty automalli vain yksinkertaisesti miellyttää silmää. Ei ihme, että Celica on ollut haluttu omistuskohde oikeastaan koko elinkaarensa ajan. Vitriiniin pystyy kokoamaan helposti laajankin kokoelman. Tavallisesti pienoismalliprojektien taustalla on erityinen kipinä. Pienoismallinrakentajalla asiat ovat kuitenkin toisin. Ne löysivät heti uutena sopivan kohderyhmän, mutta ihan yhtä hyvin ne ovat tainneet mennä kaupaksi iän karttuessakin. Nykyään ensimmäisen korimallin Celicat nauttivat ansaitusti arvostusta harrastajien piireissä ja hintakuoppa on jätetty jo vuosikausia sitten taakse. Myös merkinnällä TA22 tunnettu ensimmäinen Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Sopivalla rengastuksella ja värivalinnalla klassikkoautoon saadaan aikaan moderni vivahde. Omalla listalla Ensimmäisen sukupolven Celican muotoilussa on hyvin vahvasti nähtävissä vaikutteita amerikkalaisista muskeliautoista kuten muissakin tuon ikäisissä japanilaisissa kohtalotovereissa. Nousevan auringon muskeli Miksi tulee rakennettua juuri jokin tietty malli. Jokaisella harrastajalla on varmasti omat suosikit ja haaveautot. Lista voi olla pitkä kuin nälkävuosi. 66. Celica tuli markkinoille 1970, ja se tarjosi urheilullista ulkonäköä ja menoa vähän edullisemmin kuin nuo jenkkiläiset täysveriset muskelit. Olisi mukavaa omistaa useampikin vanhempi auto. Luonnollisesti monet haaveiden kumijalat ovat taloudellisesti täysin saavuttamattomissa. Varmaan tyypillisimmillään harrastajalta löytyy yksi tai kaksi kulkuneuvoa. Omassa historiassa saattaa esimerkiksi olla jotain yhtymäkohtia kyseiseen ajoneuvoon. J otkut autot vain ovat se juttu. Mikä parasta, kymmenien miljoonien Ferrari ei pienoismallina maksa enempää kuin muutkaan rakennussarjat. Moni haavelistalla olevista kulkineista voi olla toki ihan realistisesti saavutettavissakin, mutta rajoitteena voi sitten olla vaikka säilytystila
Celica sai maalipinnakseen Tamiyan valmistaman sinisen metallihohtovärin, joka on päästelty suoraan spraypurkista. Takaraivoon alkaa pikku hiljaa jäädä muhimaan yhä vahvempana ajatus siitä, millaiseksi mallin rakentaisi. Ne ovat yhdistelmä muovista keskiöosaa, joka on yhdistetSuurimpana eroavaisuutena vakiomalliin korostin auton jo ennestään vahvaa muskelimaisuutta. Suurimpana eroavaisuutena vakiomalliin korostin auton jo ennestään vahvaa muskelimaisuutta nimenomaan panostamalla sopiviin vanteisiin ja hieman matalaprofiilisempiin renkaisiin. Mallin skaala on tuttu 1/24, joka on muovisten autorakennussarjojen suosituimpia. Ensimmäisen sukupolven Celican muotoja tutkiessa on helppo havaita vaikutteet Atlantin takaa ja ymmärtää mallin suosio läpi vuosikymmenten. Oman Celican rakennussarjani olen hankkinut hyllyyn pölyyntymään jo vuosia sitten odottelemaan sitä kuuluisaa hetkeä, jolloin olisi sen aika. Erityisen miellyttävää on auton jopa poikkeuksellisen hyvin onnistunut muotoilu, mutta on japanilaisissa muutenkin oma erityinen viehätyksensä. Tällaisessa tapauksessa tuo laatikko tulee vuosien mittaan availtua ehkä useitakin kertoja, ja laatikon sisältöä tulee tutkittua useaan otteeseen. Markkinoilla on jopa muutama eri versio pienin eroavaisuuksin. En halunnut rakentaa mallistani ihan tehdasyksilöä, koska 70-luvun ajatus auton rengasja vannevalinnoista ei visuaalista silmääni aina miellytä. Celican korimalli kuuluu omalle haaveautolistalleni, joka on siis pitkä. Siistiä hommaa TA22-Celicasta on saatavilla kohtuuhintaan erittäin laadukas pienoismallin rakennussarja japanilaisvalmistaja Hasegawalta. 67. Lopullinen maalipinta ei ole kuitenkaan suihkupullon jäljiltä, vaan se on kuivumisen jälkeen kiillotettu huolellisesti. Vanteita ei ole ihan suoraan mistään toisesta rakennussarjasta napattu. Metalliseksi vaihdettu pakoputken pää ja metallilangasta rakennettu antenni lisäävät roppakaupalla pienoismallin realistisuutta
Osat on valmistettu metallista syövyttämällä, ja niille käytännössä riittää kiinnikkeiden siistiminen ja yksityiskohtien maalaaminen. Celican malli on kuitenkin monella tavalla pirteä poikkeus linjasta. Samaan aikaan tuli rakenneltua myös toinen japanilainen saman aikakauden urheiluauto. Ikkuna-aukkojen ympäristön rosterilistat ovat hyvin ohutta metallifoliota, joka kiinnitetään suoraan kiillotettuun maalipintaan. Siihen palataan ehkä tulevaisuudessa. Palikat sopivat hyvin paikoilleen, ja niille riittää pieni siistiminen ja maalaaminen sopivin sävyin. Sisustaa on detaljoitu muutamilla yksityiskohdilla. Kabiini Sama tarkka osien laatu jatkuu myös sisustan osissa. Muita pieniä sisustan yksityiskohtia ovat muun muassa turvavyöt, rei’itetyt polkimet sekä muutamat irtokatkaisijat. Detaljointisarjan merkit ja logot ovat huipputarkkoja. Hankin projektia varten vielä Acu-Stion-nimisen jälkituotanto-osia valmistavan pienoismalliyrityksen valmistaman detaljointisetin, joka sisältää muun muassa huipputarkat metalliset logot eri puolille autoa. Kokonaisuus on viimeistelty messinkilangasta valmistetulla venttiilillä ja mustaksi maalattujen keskikuppien logoilla. Samalla tekniikalla on tehty myös maskin ja jäähdyttimen ritilät. Osat ovat kuitenkin niin pieniä, että varsinainen hankaluus tulee niiden kiinnittämisessä. Halusin kuitenkin lisätä realistisuutta muutamin yksityiskohdin, jotka ovat verrattain helppoja toteuttaa. Muuten siistiin lopputulokseen riittää osien maalaaminen sopivin sävyin. Korvasin muovipuolat 0,2 mm metallista valmistetulla osalla, ja lopputuloksena Celicassa on puukehäinen erikoisratti. Rakennussarjan laadukkuudesta johtuen mallin ulkokuori ei vaatinut mitään suuria muutoksia tai korjailuja. Tässä projektissa pienet logot ja tekstit liimasin vedellä ohennetulla Eri Keeperillä. Ratin puolat ovat hyvä esimerkki. Mallin kohdevalinta poikkeaa melko tavallakin omasta tyypillisestä linjasta, joka on ehkä hieman Volkkari-painotteinen. Osat sopivat hyvin paikoilleen, ja ne ovat erityisen siistejä. Kokoelma karttuu Projektin lopputuloksena on siisti pienoismalli yhdestä haaveautostani. Ne saattavat näyttää väärän vahvuisina melkoisen epärealistisilta. 68 4/2020 Pienoismalli. Maalasin korin metallihohtosinisellä, joka ehkä aavistuksen lisää modernia ilmettä. Muovisessa rakennussarjassa valmistustekniikka asettaa tiettyjä rajoitteita esimerkiksi osien vahvuuksiin. Halusin kuitenkin lisätä realistisuutta muutamin yksityiskohdin, jotka ovat verrattain helppoja toteuttaa. ty alumiinista sorvattuihin kehiin
TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 74,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
Palaute kisa-ajelusta on ollut erittäin myönteistä. Niinpä Pehkonen ja Lännenpää lupaavatkin, että jatkoa seuraa. Näin syntyi ajatus vapaamuotoisesta ja ajan henkeä kunnioittavasta ajelusta, johon on yhdistetty kuvakisa. 70 4/2020. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Juho Pehkonen Ajelun tekijät Juho Pehkonen ja Mirko Lännenpää olivat mukana menossa Fordeillaan. Ilmeisesti alkukesästä on tarkoitus tehdä uusi kuvakisa-ajelu jossain toisaalla Pirkanmaalla. Kuvakisa käynnistyi verkossa lauantaina kello 13. Alkuja päätepiste oli Ylöjärven Elovainion kauppakeskus, ja reitti kiersi vastapäivään Viljakkalan ja Hämeenkyrön kautta noin 70 kilometrin lenkin. Näin koetettiin välttää pitkän ajoneuvoletkan syntymistä reitille. ”Kysymyksissä oli esimerkiksi kuva jostakin tienviitasta, josta oli osa tekstistä peitetty. Homma toimi ja jatkoa seuraa, järjestäjät vakuuttavat. Pirkanmaalaiset autoharrastajat Juho Pehkonen ja Mirko Lännenpää tuumivat, että jonkinmoista valonpilkahdusta ajoneuvoihmisille on loihdittava. Tällaiselle toiminnalle on varmasti tilausta vielä normaalioloissakin. Kisaan osallistui kolmattakymmentä autokuntaa, ja parhaat palkittiin ravintolaruoalla. Kisailijoiden piti matkan varrelta löytää kuvan viitta ja puuttuva teksti.” Internetissä julkaistiin reittikartta hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Vastausaikaa oli kolme tuntia. Mahnalanselän kimmellys häikäisi Miharinsillalla ajelevat. huhtikuuta. Pysy autossa Ylöjärvi–Hämeenkyrö 18.4. Pehkonen kertoo, että ajelu sujui ilman enempiä ongelmia sen paremmin ajoneuvojen kuin tietotekniikan suhteen. I lman tuttuja autotapahtumia aurinkoinenkin kevät on kuin pilvinen päivä. Jotain hyvää siis koronakeväässäkin: tuoreet innokkaat tekijät ovat keksineet uudenlaisen huviajelutyypin. ”Kisa suunniteltiin niin, että siihen voi osallistua omasta autosta käsin”, Juho Pehkonen kertoo. Ytimekkäästi nimetty Pysy autossa -cruising ajettiin Ylöjärven ja Hämeenkyrön alueella 18. Autoharrastajat keksivät korona-aikaan sopivan huviajelun ja kuvakisan yhdistelmän. Juho ja Mirko eivät olleet aiemmin järjestäneet mitään autotapahtumaa. Hämeenkyrön Maisematie on nimensä veroinen
Suurikokoisen ’70 Ford Thunderbirdin pellin alla pauhaa seitsemän litran veekasi, kun pieni ’69 Vauxhall Viva pöristelee 1,15-litraisen neloskoneen voimin. Museorekisteröityjä vehkeitä molemmat. Lavajärven liepeillä matkalla Viljakkalaan olivat alkumatkan kauneimmat peltomaisemat. Auton ulkomitat eivät aina kerro kuljetuskapasiteetista. 71. Kaksi saman ikäkauden autoa, mutta kovin paljoa yhteistä ei sitten löydykään. ’50 Plymouth tarjoaa kuljettajan lisäksi tilat kahdelle matkustajalle, mutta viereisestä Ministä löytyy istumapaikat neljälle. Ajelun alkuja päätepiste oli Elovainion kauppakeskuksen parkkipaikka. 80-luvun lopun Ford Crown Victoria (pikkukuva) tuo mieleen amerikkalaisten tv-sarjojen poliisiautot. Tämä röyhkeä rekanveturi oli aikamoinen ilmestys sekä kauppakeskuksen parkkipaikalla että maalaiskyliä halkovilla yhdysteillä
Säätiöllä on kaksi ensisijaista tavoitetta: säilyttää kulttuuriperintökohteet, kuten Einbeckin historiallinen viljavarasto, sekä pitää merkittävä saksalaisten moottoripyörien kokoelma pysyvästi esillä viljavaraston tiloissa. Taustalla olevan rakennuksen yläkerroksessa näkyy DeLorean omassa ikkunavitriinissään. Ala-Saksissa, noin 70 kilometriä Hannoverista etelään, sijaitsee kaupunki nimeltä Einbeck. Rakennuksen kunnostusta ja tulevaa käyttöä ajatellen pantiin vuonna 2009 pystyyn säätiö, jonka perustaja on liikemies ja ajoneuvokeräilijä Karl-Heinz Rehkopf. Kerros kerrokselta siirrytään vuosikymmeneltä toiTeksti ja kuvat: Lea Lahti Museo muodostuu vanhasta viljasiilosta ja sen vierelle rakennetuista uusista tiloista. Museokierros aloitetaan nousemalla hissillä ylimpään kerrokseen. V anhassa viljavarastossa sijaitseva ajoneuvomuseo on saanut hauskan, historiaa ja rakennuksen nykyistä käyttöä yhdistelevän nimen PS.Speicher, joka merkitsee vapaasti käännettynä hevosvoimien varastoa. Toisaalla näyttelysomistus nurmikkomattoineen ja kasveineen antaa lavasteen retkeilyteemalle, jossa esitellään 1960-luvun ajoneuvoja. Hevosvoimavarasto Fuldamobil, Kleinschnittger F125 ja BMW Isetta ovat poimintoja autokeräilijä Karl-Heinz Rehkopfin huikeasta kääpiöautokokoelmasta. Viimeistelty esillepano Museossa esitellään kulkuneuvojen historiaa viimeisen 200 vuoden ajalta puisista polkupyöristä viime vuosikymmenten klassikoihin. Vuonna 1898 rakennettu ja myöhemmin laajennettu korkea viljasiilorakennus suojeltiin vuonna 1978, ja se ehti olla useita vuosia tyhjillään. Hän halusi museovierailun olevan vuorovaikutteinen kokemus, jossa ajoneuvot esitellään oman aikakautensa sosiaalista ja poliittista taustaa hyödyntäen. Suuren valokuvatulosteen ja oikeiden ajoneuvojen yhdistelmä näyttää hienolta. Hissi on pienen huoneen kokoinen, ja perille pääsyä odotellessa voi istahtaa tuoliin ja ihailla vitriinissä olevaa moottoripyörää. Nyt museossa esillä olevan näyttelyn rungon muodostaa Karl-Heinz Rehkopfin oma kokoelma, joka oli vuosikymmeniä vain harvojen tiedossa. Yksi kaupungin nähtävyyksistä on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jonka sisätiloista löytyy huolellisesti esille laitettuja keräilyautoja. Muurin murtuminen Itäja Länsi-Saksan välillä on lavastettu muurin aukosta kulkevan ajoneuvojonon kera. Rakennus kunnostettiin vuosina 2012–2014. Matalasta piharakennuksesta löytyy muun muassa Porsche 911 -ajosimulaattori. Rehkopf halusi museon olevan enemmän kuin valikoima menneiden vuosikymmenten menopelejä. 72 4/2020
Autohaus Göttingen rakensi vuosina 1969–1978 noin 600 rantakirppua Kuplan alustalle ja markkinoi niitä omalla AHSmerkillään. 73. Museon vanhimpia kaksipyöräisiä edustavat vuosina 1928–1930 tuotannossa ollut Opel Motoclub sekä 1919–1921 Autopedin lisenssillä valmistettu Krupp-moottoripotkulauta. 1960-luvun kaksipyöräisiä esiteltiin ajan henkeen rakkautta ja rauhaa -teeman kera. Pyörää valmistettiin 2000 kappaletta Münchenissä 1920-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Megola Sport -moottoripyörä liikkuu etupyörään sijoitetun viisisylinterisen nelitahtimoottorin voimin
1950-luvun skootterit esitellään karusellin tavoin pyörivällä alustalla. Itä ja länsi: IFA F9 ja DKW 3=6 vertailtavana vierekkäin. 1970-luvun japanilaiset Honda XL 250 ja Kawasaki 750 H2 Mach IV ovat saaneet taustakseen valmistusmaansa suurkaupunkimaiseman. Kaksi ajoneuvoa, sama moottori: NSU Prinz ja Mammut. 74 4/2020 PS speicher
selle, ja taustalla soiva musiikkikin vaihtuu ajoneuvojen iän mukaan. Kodin elektroniikkaa, huonekaluja, leluja, vaatteita ja kodin tekstiilejä on esillä omissa vitriineissään. Todellisempaa kokemusta hakeva voi vuokrata museolta alleen klassikkoauton. Piharakennuksesta löytyy Porsche 911 -ajosimulaattori, jota pääsee maksua vastaan kokeilemaan. Paluu tulevaisuuteen-elokuvasta tuttu DeLorean DMC-12 esitellään rakennuksen seinästä ulkonevassa ikkunavitriinissä ikään kuin se olisi juuri lennähtänyt sisään näyttelytiloihin. Museon tuorein kalusto on 1980-luvulta. Somistuksiin ja ajankuvan esittelyyn on panostettu. Keinoruohomatot ja runsas rekvisiitta upean maisemaseinän edessä antoivat aidon oloisen kulissin Zündapp Janukselle ja saman aikakauden kaksipyöräisille. Pääsylipun avulla sai valokuvata itsensä 1950-luvun malliin rakennetussa Messerschmitt Tigerin piknik-asetelmassa. Esillä on kodin elektroniikkaa, huonekaluja, leluja ja tekstiilejä. Kesäaikaan on erillisellä maksulla ja etukäteen sopimalla mahdollista päästä näkemään Rehkopfin kokoelmaan kuuluvia ajoneuvoja, jotka eivät ole mahtuneet esille museoon. Muurin murtumista esiteltiin oikeiden ajoneuvojen ja suuren valokuvatulosteen varsin onnistuneella yhdistelmällä. PS.SPEICHER Tiedexer Tor 3, 37574 Einbeck www.ps-speicher.de Kesäaikaan avoinna ti-su 10-18 Talviaikaan ti-pe 11-17, la-su 10-18 Berliinin muurin murtumisen 30-vuotismerkkipäivää juhlistettiin näyttelyssä asetelmalla, jossa raja aukeaa vuonna 1989 ja ajoneuvojono saapuu idästä länteen. 75. Alimmaisen kerroksen näyttelytilassa esitellään kattava kokoelma kääpiöautoja. Teollisuusrakennuksiin sijoitetut PS.Depot-näyttelyt esittelevät henkilöautoja, kuormaja linja-autoja, moottoripyöriä sekä kääpiöautoja. Somistuksiin ja ajankuvan esittelyyn on panostettu
Hän hankki pojalle ropattavaksi käytetyn Pappa-Tunturin. Nyt mopo ja mies perheineen pitävät majaa Lopella. Vaan isoäiti oli toista maata. Se on kulkenut Jarmo ”Jamppa” Maijalan matkassa Sallasta EteläSuomeen. P unainen Pappa-Tunturi nojaa pölyisenä pihavaraston seinää vasten. Itävehkeiden vastapainoksi työmatkaa taitettiin välillä 60-luvun Pontiac Tempestillä ja Chevrolet Vanilla. Valokuvien kautta avautuu näkymiä kilvanajohommiin. Oli avolava-Mossea ja Jawa-moottoripyörää. Pojan harmiksi vanhemmat suhtautuivat moottoriharrastukseen jyrkän kielteisesti. Autoja ja mopoja sekä muuta rompetta on hajallaan pitkin tonttia. Ensimmäiseksi autokseen Jamppa hankki Ladan. Välillä pihaan ilmestyy uusi löytö, mutta koska Maijalat eivät ole hamstereita, ajokkeja ja osia myydään pihasta poispäin. Siitä se kipinä kilvanajoon lähti...” HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila Moottorivehkeiden Jarmo ,, Jamppa ,, Maijala 76 4/2020. Milloin risa vehje pannaan ajokuntoon, milloin taas ajokuntoisen rassin ulkonäkö muokataan uuteen uskoon. Toisaalta tallista löytyy upeasti viimeisteltyjä ja kiiltäväksi puleerattuja kiihdytysautoja. Pikkuvehkeitä on mopoista Lokari-autoon. Monialamies Vuosikymmeniä sitten Sallassa asui pikkupoika, joka tunsi vastustamatonta vetoa kaikenlaisia päristimiä kohtaan. Parin hehtaarin tontilla sijaitsee useampi piharakennus, ja suuren omakotitalon alakerrasta löytyy reilusti tilaa harrastuksille. Välillä kuvissa on Jampan autoja, joissakin otoksissa vilahtaa niitä vehkeitä, joiden mekaanikkona Jamppa on palvellut. ”Yhtenä kesänä sain parannettua kierrosaikaa kymmenellä sekunnilla. Läheskään kaikki Jampan ja kahden pojan romppeet eivät mahdu katon alle. Peruutuspeilistä näkyy vuosikymmenien mittainen ura konevoimalla kulkevien vehkeiden parissa, eikä kapeakatseisia elämänvaiheita ole takana. Joidenkin kunto on metsälöydön luokkaa. Istahdetaan pirttipöydän ääreen muistelemaan vanhoja ja selailemaan valokuvia. Muitakin itävehkeitä tuli pihaan. Jamppa pistää kahvinkeittimen porisemaan ja nostaa pullapussin pöydälle. Alan ihminen panee nopeasti merkille romppeiden monipuolisuuden. Siitä se hulluus sitten lähti. Romusta ei ole kyse, sillä aina joskus talon miesväki ottaa yhden työn alle. Miehen ensimmäinen rata-auto oli Fiat Ritmo, jolla hän kiersi kerhon ratapäivillä keräämässä kokemusta. Ja oli niitä muitakin, kuten farmari-Wartburg ja mainio 305 GT Peugeot. Kilpamekaanikko ja kisakuski Jampan harrastamista voi hyvällä syyllä kuvata ennakkoluulottomaksi ja monipuoliseksi. Iso osa autoista on Minejä, mutta joukosta löytyy myös japanilaisia ja eurooppalaisia ajopelejä
Mopo on tallessa edelleen. Mummolta aikoinaan saatu ensimmäinen moottorivehje oli punainen Pappa-Tunturi. Jamppa on viime aikoina touhunnut näkemättä ostamansa Datsun 100A:n parissa. Välillä Jamppa ehti jo myydä auton toisaalle. Pihakatokseen on tallennettu naantalilaisen Moottorihotelli Kultainen aurinko -yrityksen vanha paketti-Mini. Värikäs Lada on palvellut Vili Maijalan piha-autona. Auto on tiettävästi ollut aikanaan ajossa vain muutaman vuoden. Varikolla Lapin miehen tunnistaa kahvikupin virkaa hoitavasta kuksasta. Jampan tiluksia kierrellessä tulee vastaan useita Minejä. Itävehkeiden vastapainoksi työmatkaa taitettiin välillä Pontiac Tempestillä ja Chevrolet Vanilla. Maijalan perheen jälkikasvu kisaa junior-luokan kiihdytysautoilla, joita Jamppa huoltaa. Välillä jokin niistä lähtee uuden omistajan matkaan maailmalle, mutta pian Jamppa taas löytää uuden projektin pihalle. Onneksi seuraava omistaja joutui luopumaan autosta, ja Jampan pihallehan se tuli. Jarmo ,, Jamppa ,, Maijala 77. Suruhan siitä tuli puseroon
Päällimmäisenä mieleen jäi kausi, jolloin Kalle kuittasi Suomen mestaruuden lisäksi mestaruudet Virosta ja Latviasta. Salosen opit eivät valuneet hukkaan. ”Sun pitää ajaa niin lujaa, että suistut radalta!” seppä jyrisi. Rajat löytyivät äkkiä. Olivatko ruotsalaiset liian kestäviä vai kiuas liian huono, se jäi arvoitukseksi. Osia tehdessä mekaanikontaidot kehittyivät ja rataviikonloppuina ajolinjat ja jarrutuspaikat hioutuivat kohdilleen. ”Tosin vanhempi veli on kova ruuvaamaan. ”Kerran oltiin Alastarossa kuormureiden em-kisoissa. Silloin seppä otti ajohommat puheeksi. Toinen Mini-hommissa hyödyttänyt tuttavuus oli Lopen seppänä tunnettu Kari Salonen. ”Salosen pajalla olen viihtynyt muutenkin. Auto tuli valmiiksi, sain sepältä piikkipyörät lainaan, ja lähdettiin testaamaan.” Jamppa ei ehtinyt ajaa kuin yhden kierroksen, kun sepältä sateli kritiikkiä suorituksesta. Saunan kiuas oli vastakkain aseteltujen lauteiden välissä keskellä. ”Minin kanssa ei oikein tahtonut vauhti parantua, ja lähdin etsimään neuvoa ja vinkkejä viisaammilta. Ruotsalaiset istuivat toisella puolella ja me toisella puolella. Lopulta kiuas hyytyi, mutta kaikki pysyivät lauteillaan. Jamppa sijoittui talven jääratasarjassa toiselle sijalle. ”Melkein pääsin ajamaankin ratakuormuria. Joskus kisataan vaikka itse autokilpailu olisi päättynyt jo aikoja sitten. Sarlinin Kallen pajaltahan niitä löytyi. Tasapeli kuitenkin tuli, ja naurunremakkaanhan se lopulta päättyi.” Nykyään kahden pojan isän kilvanajopuuhat ovat vaihtuneet kiihdytysajoa harrastavien poikien Aatun ja Vilin mekaanikon hommiin. Kuminpolttoakin mies on harrastanut. Sepältä oppi sepäntaitoja.” Jälkikasvu radalla Vuosien saatossa Maijala on ehtinyt ruuvaamaan kilpureita historic-kisoissa ja myös kuorma-autojen ratasarjassa. Enää ei tarvitse hirveästi itse tehdäkään. Sain mahdollisuuden ruveta rakentamaan Kallen kilpa-autoa, ja siinä kokemusta karttui. Hän taivasteli, että täällä tehdään autoa miehelle, jolla ei ole lainkaan kokemusta jääradalta. Auto ei kuitenkaan saapunut radalle. 78 4/2020 Harrastajan pakeilla. ”Sun pitää ajaa niin lujaa, että suistut radalta!” seppä jyrisi. Välillä sitä tuntuu, että mekaanikon työ on vaihtunut opettajan rooliin.” Vanhojen valokuvien joukosta löytyy nostalgisia otoksia. Myöhemmin selvisi, että auton kuljetuksesta vastaava mies oli kompastunut kiivetessään kuljetusauton kyytiin, pudonnut ja lyönyt päänsä. Jonkin aikaa auttelin häntä offroad-autoprojektin kanssa. ”Salosen verstaalla minulle tehtiin jäärata-Mini. Sitten tuli Mini Vuonna -95 Maijala innostui kilpailemaan Mini 1000 -sarjassa, mikä taas johti toisenlaisiin kisakuvioihin. Sepällä on hyvä varasto kaikenlaista romua ja purkuosaa, joista oppi yhdistelemällä tekemään kaikenlaisia sovelluksia. Mies joutui hoitoon, ja kilpakuormuri jäi toisen kuorma-auton lavalle.” Kisaympyröissä tietysti sattuu ja tapahtuu. Maijalan käsittelyssä Ritmo muuttui vanhasta perheautosta turvakaarilla ja turbotekniikalla varustetuksi vauhtilaitteeksi. Illalla mentiin saunomaan. Kalle on myös vanha Mini-mies, ja siinä rakennellessa sai samalla ideoita oman auton tekemiseen.” Ahkera mekaanikko liikkui Sarlinin mukana aktiivisesti. Heitettiin löylyä niin pirusti. Päätettiin löylyttää ruotsalaiset pihalle. Sanoin, että en ole ikinä jäällä ajanutkaan. Keltanokkainen jääratakuski ymmärsi yskän, ja ajoi parin kierroksen perästä pitkälle lumihankeen
Tässä ihmetellään historic-luokan Austinin oikkuja. 90-luvun varikkotunnelmia. Oman kuljetusbussin myötä reissaaminen helpottui paljon. Fiat Ritmo muuttui vuosien saatossa tehokkaaksi rataleluksi. Mossen, Ladan ja Lokari-auton väri taisi tulla samasta maalipurkista. 79. Sisätiloissa oli kuppipenkit ja turvakaaret. Konepellin alla hörisi tuplakaasuttimilla varustettu turbomoottori. Jamppa aloitti kisaamisen Mini 1000 -luokassa vuonna -95. Kilpurin kanssa yhteneviin väreihin maalattu possunokka-Transit oli mieleenpainuva näky. Vuosien varrella mies on tehnyt paljon osia myös muille tonnikuskeille. Omien kilpahommien ohella Jamppa on ehtinyt ruuvata muidenkin ajokkeja. Ei värillä väliä – kunhan se on punainen. Yhden kesän aikana kierrosaika parani kymmenen sekuntia, ja siitä miehen rata-autoharrastuskipinä roihahti liekkeihin
Olin tuolloin kaimani ennakkotiedon innostamana kuikuilemassa vierumäkeläiselle pihamaalle. Häädön sijaan saimme tältä brittiautoharrastajalta luvan tarkastella pihan kalustoa lähempää, ja siinä ohessa meille suotiin hänen opastuksellaan myös silmäys piharakennuksen sisällä lymyilleisiin projekteihin. Syynä tähän oli muukin kuin heinolalaisen maalaismiljöön nukkavieru estetiikka: tontilla enemmän tai vähemmän pysähtyneisyyden tilassa loikoillut ajoneuvokalusto. Nurkan takaa kuvaan astui tiluksien isännäksi olettamamme henkilö, mutta ilman viranomaisien usein tapaamaa astaloa kourassaan, joten emme ottaneet jalkoja allemme vaan annoimme niiden pitäytyä tyhjäkäynnillä. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Harri Ruusunen 80 Fotoalbumi 4/2020. Englantilaisia potilaita N äyttöpäätteen loputtomassa bittivirrassa kahlaillessa eteen osui kuvakansio puolentoista vuosikymmenen takaa, tarkemmin sanottuna elokuulta 2004. Marina ja ainainen kitinä oli vaiennut ilmeisen lopullisesti. MG Metro edusti taltioidun kaluston tuoreempaa päätä, mutta suomalaisvinkkelistä sen talteenotto oli harvinaisuutensa vuoksi hyvin perusteltua. Kiltisti kylätien puolelta aarteita ihmetellessämme tulimme kuitenkin yllätetyksi. Ilmiselvästi henkeen ja vereen brittiautoihin tykästynyt harrastaja oli koonnut talteen sekalaisen kattauksen henkilöja pakettiautoja Englannin autoteollisuuden kukoistuskaudelta jos tosin pitkän ja tuskallisen kuihtumisen vuosiltakin
Öljyhuolto pelaa maximaalisesti. 81. Ehjyytensä ansiosta tämä Triumph 1300 oli päässyt huilaamaan kuivaan ja lämpimään. Roverin vierellä seissyt, aikansa voimadiesel Citroën CX 25 TRD Turbo 2 ei itse asiassa ollut osoitteen ainoa Citroën, sillä sisätiloissa seisoi siirtolapuilla varustettu XM. Pisteosansa kapseleita myöten säilyttänyt Triumph 1300 oli aloittanut Suomi-tiensä kohti vierumäkeläistä pihannurkkaa kilven perusteella Uudenmaan läänissä vuonna -68. Muista tamineista selviää, että omistajalla riitti armoa myös mopedien ja perämoottorien suuntaan. Kirjoittaja kirmaa pois alta, vaikka Morris 1300 GT:n menohalut näyttivät asettuneen jo aikapäiviä sitten. Mikä ei kuulu joukkoon
Heinikossa väijyi parikin Sherpaa toinen ilmeisesti kotimaassa ikkunaremontoituna. Ainakin rekisteritietojen mukaan ACB-7 näkyy olleen viimeksi liikenteessä vuosituhannen taitteessa. 82 Fotoalbumi 4/2020. Prinsessa koivun juurella. Hienoa jos tämä on yhä tallessa. Vuoden -71 Rover P5:n 3,5-litraisen V8:n kylkeen oli suunnitteilla turboahdin, mutta tiedä sitten kuinka kävi. Tyylikäs coupé-korinen Rover P5 Mark II oli uinut Suomeen kuuleman mukaan Hollannista. Työn alla ollut Austin Maestro oli kertoman mukaan ollut Iso-Britannian Suomen-suurlähettilään autona Helsingissä
Hintapyyntiä Eemelillä on 149 000 euroa. Kun malli pysyy tuotantonsa ajan muuttumattomana, tahtoo pieni valmistenumero, tai jopa ensimmäinen valmistettu yksilö saada keräilijöiden silmissä maagisen sädekehän ympärilleen. Vuonna 1953 esitelty MercedesBenz W120 edusti aikakautensa tyypillistä ponttooni-korimallia. Hillitty muotoilu ja itsekantava korirakenne siirsi automerkin uuteen aikakauteen ja W120-mallia pidetään E-mallisarjan syntynä. Mercedes-Benz ’53 R iippumatta keräilyn kohteesta, on keräilijöillä tapana suosia ensimmäistä valmiste-erää tai muuten muuten tuotannon alkupäätä. Sama pätee usein automallien kohdalla, ei tosin aina. Arvoltaan 19 310 Saksan markan shekillä Mersun kuitannut Mohr ajeli johtotähdellään aina 70-luvun alkuun, jonka jälkeen se jäi seisomaan. Kuvat: Mechatronic Ensimmäinen koskaan valmistettu avo-W120 on 90-luvun kunnostuksen jäljiltä. Saksassa toimiva Mercedes-keräilijöiden aarreaittana tunnettu Mechatronic-autoliike on saanut valikoimaansa ensimmäisen koskaan valmistetun avomallin W120-korimallista. Vuosikymmenen lopulla se lähti kiertoon ja 90-luvun alussa se sai nykyisen kaksivärimaalauksen, uuden vaaleamman verhoilun sekä vaihtomoottorin. Luxemburgiin myyty auto palasi taannoin Saksaan ja nyt se siis löytyisi Stuttgartin yläpuolelta, Pleidelsheimissä toimivasta liikkeestä. 83 Marginaalista. Kun tuotantoa tarkastellaan muotoilijan silmin, löytyy tähän yleensä hyvät perusteet. Tilaajana toimi herra Bernhard Mohr, joka osti avokkaan perheyhtiönsä nimiin. Mersun jälleenmyyjä Aadolf Hess toimitti auton uutena aivan Luxemburgin kupeeseen Trieriin
Sen mukaan viime vuoden lopulla oli liikennekäytössä 16 085 Hilux-lavapakettiautoa, joista vuodelta -06 tai sitä uudempia oli 9 182 autoa eli noin 57 prosenttia koko kannasta. Perusteluina että nuorempien yksilöiden hinta on yhä korkeammalla ja nostalgiset arvotkin vasta hyvin pienellä oraalla. Pari vuotta sitten puolen vuosisadan malli-iän saavuttanut Toyota Hilux näkyy autoharrastepiireissä useimmin näyttelyautoa kuljettavan traileirin vetäjänä tai jos itse lava-Toyota on harrasteväline, niin siitä on rakenneltu offroad-möyrimiseen kykenevä maastohirmu. Ei tosin ole varmuutta ovatko nämä veteraani-Toyotat Suomi-yksilöitä vai myöhempää jälkituontia. Selvästi vanhemmissa Hiluxeissa taas ei enää ole mistä ottaa, vaikka niiden ajoneuvohistorialliset arvot olisivatkin kohdallaan. T oyota Hiluxien säilyminen virheettöminä harrasteikään ja siitä eteenpäin on monessa tapauksessa epätodennäköistä. Vuosirenkaita eteenpäin laskiessa vuodelta -77 on yksi Hilux, samoin vuodelta -80, kunnes vuoden -81 näytteitä on 14 ja vuodelta -82 jo 44 yksilöä. Tilaston varhaisimmat Hiluxit ovat mallin Suomeen maahantuonnin käynnistymisvuodelta -72, jolta on kaksi näytettä. Hyvä jos edes määräaikaishuolloista tulee pidettyä huolta sekään kun ei ajoneuvojen ikääntyessä ei ole itsestään selvää. Teksti: Harri Onnila, Kuvat: autonvalmistajat Luotettu työtoveri Tuleva klassikko Toyota Hilux 86 4/2020. Taustalla on tekijä, joka ei liity vain Hiluxiin: lavapakettiauto on hyötyajoneuvo, joka hankitaan liki poikkeuksetta tarpeeseen, arkiseksi työjuhdaksi, jonka tehtävä on kantaa kuormia, vetää kärryjä ja viedä perille kelillä kuin kelillä. Samaa tasoa edustaa vuosi -73 kolmella ja -74 kahdella Hiluxilla. Asiasta piirtää kuvaa Traficomin ajoneuvokantatilasto. Vuoden -86 Hiluxeja on liikenteessä edelleen toistasataa, tilaston mukaan 127, ja automyynnin huippuvuodelta -89 on Hiluxeja joukossamme edelleen peräti 513 autoa. Ja siinä tohinassa peltien vahaus ja ohjaamon imurointi ei ole päällimmäisenä mielessä. Jos maamme lava-autoilun sielunmaisemaan vuosikymmeniä kuuluneesta Toyota Hiluxista mielisi nyt poimia yhden tulevaa harrastekäyttö ajatellen, voisi noin 20 vuotta vanha yksilö olla sopivassa iässä. Mutta olisiko parikymppisessä lavapakussa tulevan klassikon aineksia
Poraus 92,0 isku 92,0 mm. 07 Mitat Pituus 497, leveys 169, korkeus 176, akseliväli 310 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h, 0-100 km/h 17,2 s. Edessä levyja takana rumpujarrut. Teho 90 hv /3500 rpm, vääntö 226 Nm /2200 rpm. 87. Viime vuoden lopulla liikenteessä oli 16 085 Hiluxia, joista vuodelta -05 tai vanhempia oli noin 6 900 autoa. 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotuet, vääntövarsijousitus, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 21,0:1. Paino 1830 kg. Tilavuus 2446 cm3. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, nopea/hidasjakovaihteisto. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 01 Merkki ja malli Toyota Hilux 2.4 TD 4WD Xtra Cab 02 Vuosimalli 1998 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen pakokaasuahdettu rivimoottori edessä pitkittäin. 06 K ori Erillinen tikapuurunko, umpimallinen kaksiovinen teräskori, avolava. Takaveto, kytkettävä neliveto, taka-akselilla kitkalukko
Vuosina 1997–2005 rekisteröidyistä L200Mitsuista oli viime vuoden lopussa liikennekäytössä 2 310 yksilöä. Haarukoimamme 20 vuoden ikäinen Hilux tarkoittaa tähtäimen jyvän asettamista kuudennen sukupolven eli vuosina 1997–2005 valmistettuihin malleihin. Lamakurimus näkyy ennen 90-luvun puoliväliä, pohjakosketuksena vuosi -94, jolta on liikenteessä vain 67 lava-Toyotaa. Ikähaarukka tarkoittaa Mitsubishin kohdalla keskittymistä L200:n kolmanteen mallipolveen, joka oli Suomessa tarjolla vuodesta -97 eteenpäin lähes kymmenen vuoden ajan. Nelivedolla tai ilman Vilkaisu Nettiauton puolelle paljastaa, että Hilux on ilmeisen mieluisa ajokki, sillä vuosien 1998–2004 Hiluxeista oli jutun kirjoitushetkellä myynnissä vain 45 yksilöä. Eniten liikkeellä on vuoden -02 autoja (643 yksilöä) ja vähiten vuodelta -99 (448). Vuonna -98 takaveto-Hilux maksoi 130 900 markkaa, kun 4WD:n pyynti oli 161 900 markkaa. Vuonna -02 konilauma kasvoi jo 116 hevosvoimaan. Monella muulla markkina-alueella Xtra Cab -ohjaamon takatilaa saattoi käyttää auttavasti matkustajille. Tuleva klassikko Toyota Hilux 88 4/2020. Vain hintaa tuijottaen vastaus kuuluu: runsaat 420 000 kilometriä ajetusta ’98-mallisesta nelivetoisesta Extra Cab -mallista tomeralla 15 900 euron pyynnillä olevaan ’99-malliseen 4x4 Extra Cab -versioon. Kavensimme rajausta uudemmissa vuoteen -04, jotta pääsimme vielä tehokkaammin kiinni kuudennen sukupolven Hiluxeihin, kun ensimmäiset seitsemännen mallipolven yksilöt jäävät pois listoilta. Ruosteettomalle vaikutelmalle antaa tukea myynti-ilmoituksen maininnat vain kahdesta omistajasta ja uutena tehdystä Finikor-ruostesuojauksesta. Moottoritehon osalta Mitsubishi tekee hieman Toyota paremman tarjouksen, sillä 2 477-kuutioinen turbodieselnelonen antaa 99 hevosvoimaa. Käytännössä kuudes mallipolvi saapui kotimaan markkinoille kuitenkin vasta -98. Club Cab tarkoitti suosittua puolipitkää ohjaamoa, mutta L200:n tuontiohjelmasta löytyivät 90-luvun lopulla myös lyhyt Single Cab sekä neliovinen Double Cab, jonka hinta tosin karkasi verottajan iloksi yli 220 000 markan. TOINEN VAIHTOEHTO MITSUBISHI L200 CLUB CAB TD 4WD Valmistusvuodet 1996–2006 Teho: 99–116 hevosvoimaa Hinta uutena: 159 900 mk (vuonna -98) Kotimaisesta katsantokannasta 20 vuotta vanhan Hiluxin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi voi nostaa esimerkiksi Mitsubishi L200:n. Millaisia Suomen ilmastossa marinoituneita työjuhtia sitten oli tarjolla. Ei se glamouria tihku, mutta elämän makua ja arjen jatkuvuutta. Kaikkiaan mallia on liikenteessä runsaat 4 800 autoa vuodelta -87 eteenpäin. Suomessa tällainen ei tullut kuuloon, olisi kaiketi suistanut kansakunnan rappioon. Korkea hintapyynti tosin selittyy yksilön kunnolla: ajomääräksi kerrotaan vain 133 000 kilometriä ja kuvien perusteella yleiskunto on poikkeuksellisen siisti ja alkuperäinen. Perusrakenteeltaan L200 vastaa pitkälti Hiluxia, joten erot löytyvät pienemmistä osa-alueista. Keskimäärin ajokkeja on puolentuhatta kultakin vuodelta. Menoa hämmennetään viisiportaisella manuaalilaatikolla, ja toisesta kepistä käskytetään jako-/ aluevaihteistoa. Vuosilta 1998–2005 liikenteessä on edelleen 4 157 Hiluxia, joten tarkastelemamme mallipolvi edustaa 25,8 prosenttia eli yhä runsasta neljännestä koko Hiluxien kannasta
Pian tarjolle tuli myös pidemmän akselivälin 4,7-metrinen malli, ja vuodelle -71 moottoriksi vaihtui 1,6-litrainen. Korpivaaralla ei oltu arkailtu ottaa henkilömallien rinnalle myös hyötymalleja, sillä tiettävästi jo -65 tuotiin makusteltavaksi ainakin yksi Toyota-maastoauto. Esimerkiksi sisustaa oli kehitetty käyttäjäystävällisemmäksi kuljettajaa kohden kaartuvalla kojelaudalla. Myöhempien vuosikymmenien mittaan Hiluxia on tarjottu suuremmilla bensakoneilla etenkin USA:n ja muun muassa Australian vaatiessa isoa ja näyttävää. Suomeen Hilux saapui aivan ensimmäisen mallipolven viime metreillä, sillä tuonti alkoi vuoden -72 alussa ja Hilux päivittyi toiseen sukupolveensa saman vuoden keväällä. Uutuus toi tullessaan neliovisen tuplaohjaamon, mutta sille ei kotimaisen autoverotuksen piirissä fiksua paikkaa keksitty, mutta jotain niukkuuden nakertamaa kansaa puhuttelevaa oli luvassa. Ensimmäisen mallisarjan Hilux (oik.) ehti niukasti Suomeen ennen kuin toinen mallipolvi otti vastuun vuoden -72 puolivälissä. Uutuus tarjosi Briskaan nähden ylellisyyttä, mistä kertoi myös uutuuden nimi Hi-Lux ja aluksi nimenomaan väliviivan kanssa. Huomionarvoista on, että samassa paketissa dieseliä ja nelivetoa tarjottiin Suomessa vasta vuonna -82. Kun Hilux sitten saapui meille, houkutteli se heti hinnallaan. Hiluxin kolmas mallipolvi saapui vuoden -78 puolivälissä ja sen myötä alkoivat lava-Toyotan askelmerkit asettua suomalaiseen makuun. Linjalta lähti myös 1,9-litraisia ja myöhemmin kaksilitraisia bensamoottoreita, mutta niiden kohteena oli liki poikkeuksetta Yhdysvallat. Jo ennen toista maailmansotaa ehdittiin valmistaa Toyota G1 -lava-autoon ja rytinän tauottua hyötyajoneuvotuotantoa käynnisteltiin vuonna -47 Toyopet SB -lavamallilla. Hiluxin bensakoneista Suomeen tarjottiin 79-hevosvoimaista 1,8-litraista. Esimerkiksi Hilux-tuotannon alkaessa -68 oli Korpivaaralla tarjota Crown Pick Up. Tähän upeaan kuntoon palautettuun ensimmäisen lähdön diesel-Hiluxiin tutustuimme numerossa 6/2014. Japanilaisvalmistajalla oli kuitenkin kokemusta lava-autojen valmistamisesta jo varhaisemmilta vuosikymmeniltä. Ensimmäinen Hilux olikin käytännössä Briskaa täydentävä malli. Ensimmäinen Toyota Hilux oli noin 4,3 metriä pitkä työkalu, jonka voimanlähteeksi asennettiin 77-hevosvoimainen 1,5-litrainen bensanelonen. Keväällä -72 Korpivaara mainosti uutta Hiluxia eli mitä ilmeisimmin vasta lanseerattua toista sukupolvea hintaan 10 770 markkaa. 89. Alkuun menestystä jarrutti se, että bensakoneinen takaveto-Hilux oli selkeästi malliston edullisin kapine. Seuraavana vuonna hankittiin aluksi Korpivaaran omaan käyttöön muutamia Toyota Dyna -kuorma-autoja. Tuosta oli kuitenkin vielä pitkä harppaus Hiluxiin, jota ennen valmistaja toikin SB:n 50-luvulla korvanneen Stout-pickupin. Samalla tämä tarkoitti että meillä sittemmin Hilux-standardiksi noussut neliveto ja diesel alkoivat yleistyä vasta neljännen mallisukupolven myötä -83. Toyota Hiluxin vuosina 1988–1997 valmistettu viides sukupolvi jatkoi hyväksi todetulla linjalla, mutta modernimmalla pyöreälinjaisemmalla muotoilulla. Jätämme tässä yhteydessä isot bensakoneet huomiotta ja keskitymme kotikulmille. Hilux-kattaukseen lisättiin nelivetoversio vuoden -79 alussa ja heti perään tärähti dieselmoottori. Viidennen polven Hiluxiin oli Suomessa saatavilla myös 2,2-litrainen bensamoottori, joka antoi 94 hevosvoimaa. Hiluxin esivanhempiin lukeutuu vuoden -66 Hino-kaupan myötä Toyotan työkalupakkiin siirtynyt Briska. Tämän aikakauden Hiluxiin liittyvä oma episodinsa oli Volkswagen Taro. Perusvoimanlähteenä jatkoi 2,4-litrainen diesel, jonka teho oli nostettu 83 hevosvoimaan. Tarkalleen saman verran hevosvoimia tarjosi malliston edullisin, 1,8-litraisella bensakoneella varustettu takaveto-Hilux. Esimerkiksi vuonna -85 bensa-Hilux maksoi 40 370 markkaa, kun sama malli 2,4-litraisella dieselillä kustansi 49 908 ja diesel-4WD jo 58 980 markkaa. Neljännen mallipolven kohdalla dieselpatana jatkoi 2,2-litrainen parin vuoden ajan, kunnes toivottua lisävoimaa toi 75 hevosvoiman 2 446-kuutioinen diesel. Hilux ei siis ollut ensimmäinen hyöty-Toyota maassamme eikä myöskään ensimmäinen Toyota-lavapakettiauto. Samaan aikaan halvin henkilömallin Toyota oli 13 950 markkaa pyytävä kaksiovinen Corolla 1200. VIISI ENSIMMÄISTÄ LAVALLISTA Ensimmäinen Toyota Hilux asettui Toyotan tuotanto-ohjelmaan yli 50 vuotta sitten, vuonna 1968. Dieselmoottori liittyi valikoimaan vielä vuoden -79 puolella, mutta varsinaisesti diesel-Hilux ehti Suomeen vasta seuraavaksi mallivuodeksi. Hiluxiin soviteltiin muun muassa Crown-henkilöautossa käytetty 2 188-kuutioinen diesel, joka luovutti 66 hevosvoimaa. Lisää hyötyautoosaamista Toyota hankki rahalla: vuonna -66 Toyota osti japanilaisen Hinon, minkä myötä Toyotan siipien suojiin siirtyi muiden Hino-mallien mukana Briska-lavamalli. Tämä vuosina 1989–1997 Saksassa ja pidemmällä ohjaamolla Japanissa valmistettu lavamalli oli detaljeja lukuun ottamatta identtinen Hiluxin kanssa, mutta se ei oikein missään vaiheessa löytänyt VW:n havittelemaa asiakaskuntaa
Aito japanilainen Keväällä -05 kuudennen sukupolven Hiluxin tuotanto saapui päätökseensä. Ääripäiden välistä löytynee todennäköisesti houkuttelevin valinta. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, sillä puuttuvien kiilto-osien ja mukavuustoimintojen vastapainoksi luvassa on konstailematonta kestävyyttä. Turvallisuusasiat olivat nousseet myös hyötyajoneuvojen agendaan, mistä merkkinä Hiluxin kaksi turvatyynyä sekä turvavöiden kiristimet ja voimanrajoittimet. Tekniikan osalta Hiluxista ei yleisiä ongelmakohtia käyttäjäkertomuksien perusteella nouse. Kuudennen mallipolven Hilux jatkoi perusrakenteeltaan samoilla linjoilla, joilla se oli edennyt aiemman, vuosina 1988– 1997 valmistetun mallin aikana. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Hyötyajoneuvossa korostuu auton käyttöhistoria ja -tarkoitus. Etenkin lavarakenteet ovat tunnetusti ruosteen lempipaikkoja pickupeissa. Pituutta ajokilla on noin viisi metriä, joten kovin ketterää menopeliä ei Hiluxista saa puskurista mitatun kääntöympyrän halkaisija on lähes 14,5 metriä. Jos lavaToyota on ollut kaupungin tai ison yrityksen käytössä ”ei kenenkään autona” tai vastavuoroisesti säntillisen yksityisyrittäjän ajoneuvona, on suhtautumisessa autosta huolehtimiseen lähtökohtaisesti iso ero. Neliveto suurempine maavaroineen ei nimittäin ollut mallin ainoa houkutin, sillä 4WD-versio tarkoitti samalla, että Toyotan 2 446-kuutioinen nelosdiesel oli varustettu turboahtimella. Käyttöhistoriaan liittyen käytettyä Hiluxia valittaessa kannattaa kiinnittää erityishuomio ajoneuvon kolhuihin niin alta kuin päältä ja sitä myöten korroosioasteeseen. Jos pelimerkkejä on puolet vähemmän ja vetävien pyörien määränkin saa puolittaa, tarjolla olisi ollut noin 220 tuhatta ajettu ’03 takaveto-Hilux tasan 5 000 euron pyynnillä. Jos Hiluxin taltiointia suunnittelevalla on taskussa kymppi, niin ’03-mallinen alle 143 000 kilometriä ajettu 4WD Extra Cab euroa vaille kymppitonnin pyynnillä olisi ollut tarkistamisen väärti tapaus. Vuosi -01 toi Hiluxiin lisää pontta kevyen kasvojenkohennuksen yhteydessä: nokalle istutettiin 2 490-kuutioinen yhteispaineruiskutuksella toteutettu 2.5 D4-D -moottori. Paikoin esille nostetut turboviat koskevat nekin vasta seuraavaa, vuonna -05 julkistettua sukupolvea. Alustarakenteen puolesta Hilux tarjoaa tyhjänä pompottavan kovaa jousitusmukavuutta ja kuormattunakin varsin napakkaa menoa. Tällä voikin olla merkitystä Toyota-puritaanille: kuudennen polven Hiluxin hankkiessa tulee tallentaneeksi samalla palan aidosti japanilaista autonvalmistushistoriaa. Asia on looginen, sillä 90-luvun lopulla Toyotamaahantuoja Korpivaara Oy oli linjannut Hilux-ohjelmaan kaksi perusyksikköä: vapaastihengittävällä dieselillä varustetun takavetomallin sekä turbodieselin lykkäämän 4WD-version. Useimpia Hilux-asiakkaita houkutteli vuosituhannen taitteessa nelivetoversio sen tuhdimmasta hintalapusta huolimatta; esimerkiksi vuonna -98 takaveto-Hilux maksoi 130 900 markkaa, kun 4WD:n pyynti oli 161 900 markkaa. Tuleva klassikko Toyota Hilux 90 4/2020. Suomeen tuoduissa malleissa oli vakiovarusteena muun muassa muun muassa ohjaustehostin ja ratin korkeudensäätö. Tämä takavetoinen kuudennen polven Hilux on poikkeus, sillä myynti-ilmoituksien hallitseva malli on puolipitkällä eli Toyota-termein Xtra Cab -ohjaamolla varustettu neliveto. Alustarakenteeksi oli vakiintunut erillinen tikapuurunko, jonka takaosassa pelitti jäykkä taka-akseli lehtijousin. Myös edessä oli nelivetoversiossa aiemmin nähty jäykkää akselia, mutta neljäs sukupolvi toi 80-luvun lopulla tullessaan erillisrakenteen vääntösauvajousin. Toyotan 2,4-litraisen turbodieselin matala viritysaste näkyy epäilemättä kestävyyden muodossa, jos perushuolloista jaksaa pitää huolen. Molemmat listatuotteet oli varustettu puolipitkällä Xtra Cab -ohjaamolla. AVAUSKUVAKSI: toyota_hilux_97-01 Vuosi 2001 toi Hiluxille päivitetyn keulailmeen ja lisäpuhtia pellin alle. Vuosituhannen vaihteen Hiluxia ohjastavaa ei ympäröi ylellinen ohjaamo, vaan harmaan tarkoituksenmukainen. Tehoa oli sen innostamana 90 hevosvoimaa, kun 2WD-mallissa piti tyytymän vaparikoneeseen ja 75 hevosen työpanokseen. Ja jos verrataan 90-luvun lopun Hiluxia muutamaa vuotta vanhempaan, on varustelu suorastaan runsasta. Sen tehoarvoiksi ilmoitettiin vapaasti hengittävänä 88 ja turbon kanssa 102 hevosvoimaa. Samoin käytetyn lava-auton olemuksessa näkyy sen työura: kunnalliskäytössä lumiauroineen päivineen palvellut tai koneurakoitsijan metsäkoneen viereen polttoainesäiliötä rehannut Hilux on saanut elämänjälkiä ihan eri malliin kuin maanviljelijän rautakauppa-autona palvellut. Merkittävää tässä sukupolvenvaihdoksessa oli se, että samalla päättyi myös Hiluxin valmistus Japanissa tuotannon siirtyessä Thaimaahan ja Etelä-Afrikkaan. Näössä ei kuitenkaan ole vikaa, vaikka myyntisivustoilla tai katukuvassa näkisi muunlaisenkin kuudennen polven Hiluxin, sillä mallin valmistusohjelmaan kuului myös lyhyt hytti sekä neliovinen ”tuplaohjaamo”
Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Klassikot 5/2020 ilmestyy 30.7.2020 Seuraavassa numerossa: 91. Sen jälkeen kaukomatkailemme Thaimaahan vilkaisemaan Bangkokin kirjavaa Vespa-kantaa. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa. Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan. Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Tallinnan-risteilyn lomassa poikkeamme katsastamassa Vahur Sirkin kokoelman. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVARAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA Lomatunnelmissa Kesän matkailumahdollisuudet ovat epävarmalla pohjalla, mutta lehden sivuilla voi onneksi reissailla turvallisin mielin. Heinäkuussa ilmestyvä kesänumero vie meidät automatkalle Sallan maisemiin, jossa tutustumme ihan ensimmäisen tuontierän ykköskoriseen GT-Escortiin.
36 84 80 -2 00 4 • PA L VK O 20 20 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 20 00 4 Viipale mediat KUMANNON PIENOISMALLI: Toyota Celica TA22 TOLPALTA TUTUT: Tarinaa taksimersuista VUONNA -91: Jäämerelle Rekordilla TUPLASTI AMERIKKAA H-D SS-125 & SST-125 MATKASSA EMW 327/3 SPORT COUPÉ ’55 NAPAPIIRIN JUNAKEULA VOLKSWAGENRETKEILYAUTO JARMO MAIJALA MOOTTORIALAN MONITOIMIMIES 4/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 04 /2 AM F Ha rle y-D avid so n SS & SS T • EM W 327 /3 Sp ort Co up é ’55 • M erc ed esBe nz 220 D ’72 • Vo lks wa ge n Ka ste nw ag en ’66 Emman TULEVA KLASSIKKO: TOYOTA HILUX