259€ tuotenro 513137 MATALA JA YLELLINEN KÄSITYÖNÄ URHEILUAUTO VW TUR BO SEF TULEVA KLASSIKKO: Alfa Romeo 145 QV HARRASTAJASTA AMMATTILAISEKSI: Jali Silván MAINOKSEN IMUSSA: kiistellään makuasioista MUSEOINNILLA PELASTETTU FORD SIERRA XR 4X4 ’86 REILUSTI TAPAHTUMIA KEVÄÄN TÄHTIHETKET VOLVO BertoneNOSTALGIAA! 100 sivua ????. 2099€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 510970 Huoltonostin 3000kg Laadukas huoltonostin esim. Ilman ulostulo takakautta. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. levypaksuus 1,5x1,5 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. 3490€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Nostokorkeus: 1,8m Nosto-/laskuaika: 35/30sek Nostokyky: 2500kg. Sähköliitäntä: 230V. Säkin halkaisija 45cm. Mitat: 1740x1212x2510mm. 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4”, kulmamalli Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Vaihdettavilla kärjillä. 4/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 04 /2 2 Fo rd Sie rra XR 4X 4 ’8 6 • H on da Civ ic S ’8 3 • M atr a Sim ca Ba gh ee ra ’75 • Vo lvo 26 2 C ’8 • VW Tu rb o SE F 36 84 80 -2 20 4 • PA L VK O 20 22 -2 9 6 41 48 83 68 48 08 22 00 4. Paino: 660g. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Turvalukko, joka estää ei-toivotun käynnistymisen. Säädettävä nopeus, enintään 20 000rpm. Pituus: 175mm. rengastöihin, varustettu sähköohjatuilla turvalukoilla. Kaikki hinnat sis. Nostokorkeus: 110-1000mm Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm Paino: 535kg 2590€ tuotenro 498003 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Paino: 720kg
Mutta millaista tunnelmaa tarjoaa laiskalla neloskoneella varustettu poniauto, siitä pääsemme jyvälle heinäkuun numerossa. Waltakunnalliset 29. Rompetori, työnäytöksiä, musiikkia... Käpylän koulussa ja ympäristössä Pitsiä ja päreitä, virkaten ja värkäten. 29. SEKÄ PALJON MUUTA Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Klassikot 5/2022 ilmestyy 21.7.2022 Seuraavassa numerossa: 99. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 8.-10.7.2022 oulaisissa 8.-10.7.2022 oulaisissa Kul Kul tai tai nen nen 60 60 -lu -lu ku ku Kul tai nen 60 -lu ku Esillä 60-luvun autot, traktorikentällä Fordit ja Fordsonit. Tuula Aitto-oja 040 511 4506 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 Tuulta halkoen Ford Mustang mielletään usein testosteronia tihkuvaksi muskeliautoksi, jonka voimakas V8-pata pistää takakumit hetkessä sauhuamaan. Mainoksen imussa -artikkelisarjassa tutkitaan aerodynamiikan roolia kotimaisissa automainoksissa. Lisäksi esittelyssä on muun muassa huiman siistiksi kunnostettu ja museorekisteröity Audi 80
Moni on käyttänyt hiljaisemman ajan tallissa, minkä myötä harrasteparkeissa on näkynyt monta hiljattain valmistunutta projektia. Tai ei auto nytkään oma ole, sillä ostin sen ideasta vielä enemmän innostuneelle jälkikasvulleni. Täsmälleen samanlaista rakennussarjaa ei ollut sen enempää vanhoissa katalookeissa kuin harrastajien ylläpitämillä verkkosivustoillakaan. Samalla tuli varmistettua se, että en myy autoa eteenpäin hetken mielijohteesta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ennen oman auton ja ajokortin saamista pääsin autotapahtumiin kavereiden tai sukulaisten matkassa. Omalaatuisia luomuksia COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Peruuntumisia ei juuri ole ollut, ja kohentuneen tiedotuksen ansiosta väkeä on saapunut useimpiin tapahtumiin oikein mukavasti. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lasikuituvehkeen kanssa kohtasin erikoisen pulman. Auto ei olekaan rakennussarja vaan kotimaisen käsityötaiturin itse tekemä. Punainen urheiluauto oli aivan hurjan matala, ja sen sisään laskeutuminen vaati oman mutkikkaan liikesarjansa. Sitä kautta siinä yhdistyy kaksi oman nuoruuden suurta ihastusta: urheiluauton ja vaatimattoman kuplavolkkarin kummallinen risteytys ja kovalla työllä harrastajan itse itselleen rakentama taidonnäyte. Siinä kuljettajan paikalla istuessani – tai oikeammin kädet suorana maatessani – taisin aika paljon ihastua moiseen keksintöön. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Joskus 80-luvulla eräs kaveri tienasi opiskelun ohessa hieman käyttörahaa kokoamalla iltaisin paikallisen yrittäjän rakennussarja-autoa, sellaista VW Kuplan alustalle koottavaa vanhan Ferrarin näköistä laitetta. Kuplavolkkarin täydellisen epäurheilullisuuden ja sulavalinjaisen kuumaverisen urheiluauton ristisiitos on monellakin tasolla hullunkurinen ja ristiriitainen ja ehkä juuri siksi niin kiehtova. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Oikeat urheiluautot olivat vielä niihin aikoihin hiukan vaikeasti saavutettavissa, ja moni pääsi veistoksellisesti muotoillun ja matalan sukkulan omistajaksi yhdistämällä vanhan käyttöauton ja lasikuitukorin. Amerikkalaiset autot ja niistä muokatut rakennelmat näyttivät tietysti mahtavilta, mutta oma katse tarkentui useimmiten rakennettuihin japanilaisja euroautoihin, joiden omistajat olivat käyttäneet paljon vaivaa ja mielikuvitusta luodakseen tavallisesta Corollasta tai Caprista jotakin omaperäistä. Jokunen tehtaan tekemä urheiluauto on vuosien saatossa pihassa käväissyt, mutta rakennussarja-auton hankkiminen on jäänyt haaveilun tasolle. Kiinnostavia lukuhetkiä! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Auto ei olekaan rakennus sarja vaan kotimaisen käsityö taiturin itse tekemä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 3 Pääkirjoitus. V anhan kaluston harrastajan kevät on sujunut mukavasti etenkin tapahtumien osalta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Sattuman kautta syykin selvisi. Niiden kohtaaminen vei toviksi tunnelmiin, joita sain maistella kouluikäisenä Räyskälän kisoissa. Kerran pääsin kaverin mukana yrittäjän hallille projektia ihmettelemään. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Esimerkiksi pääsiäisen amerikanautonäyttelyssä oli esillä useampi vanha ja vuosikymmenien takaisessa ulkoasussa säilynyt kiihdytysauto. Sekä auton että auton tehneen sepän tarina löytyy tästä lehdestä. Reissut suuntautuivat useimmiten jenkkiautonäyttelyihin tai kiihdytysajoihin. Ja ihmettelemistä siinä olikin. TILAAJAPALVELU Puh. Näyttelyiden antikin on ollut mukavaa. Silloin mieleeni kirkastui, että jotakin tällaista on saatava itsellekin. Viime vuonna palaset loksahtivat vihdoinkin oikeaan asentoon ja sain körötellä kotiin omalla VW:n ja lasikuitukorin yhdistelmällä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Jostakin syystä hanke jäi toteutumatta
78 Syökerin sauhut AJONEUVOT 16 Volvo 262 C ’80 Ylellistä coupé-mallia saapui 70–80-lukujen taitteessa maahamme vain muutamia. 24 Ford Sierra XR 4X4 ’86 s. Sen jälkeen Sierran kohtaloksi näytti koituvan kuluttava kiertolaiselämä, joka onneksi katkesi merkkiharrastajan toimesta. 16 Volvo 262 C ’80 s. Sellaiseen rahat eivät riittäneet, joten hän kääri hihat ja teki itse oman urheiluautonsa. Nähtävää riitti messuhalleissa ja piha-alueilla. 40 VW 1300 ”Turbo SEF” Stig Fagerstedt haaveili 1970-luvulla Chevrolet Corvette -urheiluautosta. 68 American Car Show s. Tässä numerossa 4 4/2022 s. 72 Classic Motorshow, Lahti Klassikkoajoneuvoharrastajien päätapahtuma päästiin pitämään parin välivuoden jälkeen vappuviikonloppuna. 36 Honda Civic S ’83 Toisen sukupolven Civic lukeutuu niihin ajoneuvoihin, joita vielä hetki sitten näkyi teillä ja parkkipaikoilla, mutta jollaiseen ei enää törmää oikein missän. Pian hankinnan jälkeen alkoi valjeta, miksi kunnostustyö oli jäänyt edelliseltä tekijältä kesken... TAPAHTUMAT 68 American Car Show, Helsinki Puput, värikkäät kananmunat ja FHRA:n näyttely ovat kotimaista pääsiäisperinnettä parhaimmillaan. s. 24 Ford Sierra XR 4X4 ’86 Musta neliveto-Sierra viihtyi saman suvun hallussa 26 vuoden ajan. 30 Matra Simca Bagheera ’75 Vesa Virtanen hankki taannoin itselleen projektiksi erikoisen urheiluauton. 72 Classic Motorshow s. Kävimme tauon jälkeen järjestetyssä näyttelyssä ihailemassa kromin kiiltoa. Eräs Suomeen ensirekisteröidyistä Bertone-Volvoista on Markku Jylhäsalon kullanvärinen yksilö. 30 Matra Simca Bagheera ’75. 40 VW 1300 ”Turbo SEF” s. 36 Honda Civic S ’83 s. 78 Syökerin sauhut, Vihtijärvi Vihtijärvellä riitti säpinää, kun Syökerin tuvalla oli harrasteajoneuvokokoontuminen ja Nummituvalla samaan aikaan rompetori
Yrittäjän harrastus muuttui työksi jo 30 vuotta sitten. 62 Garage Cafe s. 48 Harrastajan pakeilla Stig Fagerstedtin käsistä on lähtenyt urheiluauton lisäksi monta muuta huimaa tekelettä. 88 Rompetori, Västerås s. 62 Garage Café Reijo Penna pisti pystyyn hylätyn amerikkalaisen huoltoaseman tunnelmaa huokuvan kahvilan Vammalan keskustan liepeille. 92 Marginaalista Englannissa huutokaupattiin monelle vieras urheiluauto Kieft 1100 Sports ’54 94 Fotoalbumi Juhani Erolan 80-luvulla ottamia kolarikuvia Heinolasta. 84 Rallinostalgiaa s. Alueella on myös mikroautorata, jossa järjestettiin moottoripyöräväen tavaranvaihtotapahtuma. 88 Rompetori, Västerås Matkasimme naapurimaahan katsastamaan paikallista meininkiä. Tällä kertaa ruodinnan alla ovat markkinointiosastojen luonnehdinnat autojen kauneusarvoista. 5 s. 48 Harrastajan pakeilla Mainoksen imussa -artikkelissa kiistellään makuasioista.. 58 Ammattikatsoja muistelee Viidennumero-rallissa ja Huittisten rallissa vieraili 90-luvun puolivälissä silloisia sekä tulevia kuuluisuuksia. Otimme kokeiluun 155-heppaisen QVversion. Rentoa oli, vaikka sää ei tapahtumapäivänä suosinutkaan. ARTIKKELIT 52 Kiistellään makuasioista Harri Onnilan toimittama artikkelisarja Mainoksen imussa jatkuu. 94 Tuleva klassikko Alfa Romeo 145 on 90-luvun Alfoista ehkäpä vähiten tunnettu malli. 58 Ammattikatsoja muistelee s. Keli suosi ja kävijöitä piisasi. 84 Rallin ystävien suurajot, Kangasala Mobilian piha-alueella ja rallimuseon tiloissa nähtiin ja koettiin kilpa-autoilun huumaa, kun vanhojen rallivehkeiden ystävät kokoontuivat harrastuksen merkeissä. 64 Autopaja J. Silván Mynämäellä toimivassa autopajassa entisöidään autoja museokuntoon. Silván s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Nostalgisia poimintoja menneiltä vuosikymmeniltä ja tuoreita kuulumisia harrastekentältä. 94 Tuleva klassikko 80 Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Lahti Jokimaan ravirata täyttyi harrasteautoista ja rompemyyjistä kaksipäiväisen tapahtuman ajaksi. 94 Fotoalbumi s. s. 64 Autopaja J. 83 Stadin pärtsäreitten rompetori, Helsinki Tattarisuo on perinteisesti ollut romuromantikkojen suosikkialueita
Varustelista oli amerikkalaiseksikin komea ja sisälsi muun muassa avaimettoman lukitusjärjestelmän. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 30 vuotta sitten markkinoille ilmaantui pieni kaupunkimaasturi, jolla rökitti liikennevaloissa useimmat urheiluautot – eikä pikkunelikolle pärjää moni uudempikaan sporttiauto. Pakokaasuahdin toi jenkkiautot takaisin voimavehkeiden kehään. Turboahtimen avulla pienestä moottorista sai saman verran tehoa kuin reilusti suuremmasta imumoottorista, ja kaiken lisäksi entistä pienemmällä polttoaineenkulutuksella. Hirmumyrsky museoikään 6 4/2022. GMC Typhoonin esittelyn aikoihin General Motors oli jo kokenut nopeiden turboautojen valmistajana. Amerikkalaiseksi erikoisautoksi GMC Typhoon on melko harvinainen, mallin valmistusmäärä jäi alle viiden tuhannen. Niistä maineikkain on epäilemättä Buick Regalin rivakka Grand National -versio, jonka tuotanto oli Typhoonin tullessa markkinoille jo ehtinyt päättyä Regal-mallisarjan siirryttyä etuvetoisten aikaan. Konepellin alla pulputtava matalapuristeinen kasikone ei saanut asfalttia rullalle eikä kumeja käryämään. Lisävarustelistalta löytyi jopa CD-soitin. Vuonna 1992 oli GMC Typhoonin vuoro asettua viivalle. Yksi yllätysvoittajista oli GMC Typhoon -pikkumaasturi. Pari vuotta myöhemmin sama yhteistyökuvio tuotti pienen mutta erittäin nopean GMC Syclone -avolava-auton. Yksityiskohtien viimeistely ja sisustusmateriaalien laatu eivät kuitenkaan yltäneet eurooppalaisten ja japanilaisten premiumautojen tasolle. E nergiakriisien myötä aiemmin voimakkaista amerikanautoista tuli velttoja ja laiskoja. Onneksi tekniikka on ajan kuluessa kehittyvää sorttia. Aivan 1980-luvun lopulla Pontiac esitteli Production Automotive Services -yrityksen kanssa yhteistyönä toteutettavan Pontiac Turbo Trans Am -urheiluauton, joka kiihtyi ja kulki kovaa ahdetun V6moottorinsa voimin. Kuusi sylinteriä ja paineilmaa Typhoon pohjautuu tuttuun Chevrolet S10 Blazeriin, jonka GMC-vastine on mallinimeltään Jimmy. Pikkumaasturin ulkoista olemusta oli urheilullistettu alustan madalluksella ja levikkeillä. 1970–1980-luvun jenkkiautossa saattoi olla muskeliajan jäänteitä ulkonäössä, mutta rähinä oli poissa. Jokunen Typhoon löytyy Suomestakin, kuten tämä Lahdessa tavattu, hiljattain maahantuotu yksilö. Tyrmäysvoittojakin irtosi
• Ruokolahdella nähtiin leijonaa muistuttava otus – ellei peräti oikea leijona – ja kohta myös sellaisen jälkiä. TEHOPIIKIT VEHONIEMESSÄ Muistatko vielä, kuinka 80–90-luvulla valmistajat esittelivät toinen toistaan kovakulkuisempia kevytmoottoripyöriä. Kaiken lisäksi hinta oli selvästi tavallisia superautoja edullisempi. Alkoi pyöriä huhumylly, jonka mukaan viidakon kuningas olisi päässyt livahtamaan itärajan takana kaatuneesta eläinkuljetusautosta ja hiipinyt Suomen puolelle. Markkinointimateriaalissa vilisi teknisiä yksityiskohtia ja havaintokuvia, mikä oli poikkeuksellista mielikuvamarkkinointiin erikoistuneilta amerikkalaisilta. Japanilaisen Mitsubishi-ahtimen kuumentamaa paineilmaa viilentämään on valittu Garrettin valmistama välijäähdytin. Viron rahayksikkö oli kruunu myös ennen Neuvostoliiton miehitystä. GMC Typhoon viihtyi markkinoilla vain pari vuotta, jona aikana ehti valmistua 4 697 yksilöä. on koonnut aiheen tiimoilta näyttelyn. Tänä vuonna näitä viimeisiä tehopiikkejä pääsee ihastelemaan Vehoniemen Automuseossa, jonne Veteraanimoottoripyöräklubi ry. • Viron uusi rahayksikkö kruunu korvasi ruplan 20. Kiihtyvyys on 30 vuotta sitten esitellyksi malliksi erittäin kovaa luokkaa, eikä huippuarvon saavuttamiseksi tarvitse erityisiä autonkäsittelytaitoja kuten monen urheiluauton kohdalla – riittää kun potkaisee kaasupolkimen lattiaan, automaattivaihteisto ja nelivetojärjestelmä hoitavat loput. kesäkuuta. • Kesäkuun -92 Ruisrock merkittiin historiankirjoihin Nirvana-yhtyeen ainoaksi jääneenä konserttina suomalaisyleisölle. GMC:n kuoriin on pakattu urheiluauton suorituskyky ja nopeaan kaarreajoon viritetty alusta sekä ylellinen varustelu. Konepellin alla puhisee GM:n kasarimuskelikauden reseptiä noudattelema voimanlähde, turboahtimella terästetty veekuutonen. Myllyn iskutilavuus on 4,3 litraa ja se on varustettu polttoaineen monipistesuihkutuksella. 7. Suoritusarvot ovat kohdallaan: nollasta sataseen pääsee alle 5,5 sekunnissa. Tehoa turbomoottorista irtoaa 280 hevosvoimaa ja vääntöä mukavat 275 newtonmetriä. Ensimmäisen kruunuvaluutan edeltäjä oli ollut markka, jälkimmäinen kruunu vaihtui euroon vuoden 2011 alussa. Japanista laivattiin hurjan tehokkaita Honda NSR-, Yamaha TZRja Suzuki RG -satapiikkejä, ja italialaiset pistivät kampoihin Gagivan ja Aprilian kyykkymalleillaan. päivästä vuoden loppuun päivittäin kello 10–17. KESÄKUU 1992 • Suomi tarpoo laman kourissa. Näyttely on kesän ajan avoinna päivittäin kello 10–19 ja syyskuun 12. Ei ihme, että autosta tuli haluttu keräilymalli heti tuoreeltaan. Kesäkuussa -92 uutisoitiin suomalaisten pankkien edellisvuoden yhteenlasketun nettotappion kohonneen yli kuuteen miljardiin markkaan
050 365 7023 10.6. 11.6. Vanhojen ajoneuvojen ilta Mommilan Kyläpuoti, Kordelinintie 64, Hausjärvi 1.–2.7. 28.–31.7. Road Rockets American Car Meet Klubitalo, Jussilavägen 1142, 66840 Pensala 17.–18.6. Bothniarundan Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap rf. Harrasteajoneuvokokoontuminen Vehoniemen Automuseo, Kangasala www.automuseo.com, puh. Hälläpyörämarkkinat Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna Hämeen mobilistit 2.–3.7. www.lapinmobilistit.fi 11.–12.6. RestauRanta Markkinat Teivon ravirata, Tampere Tampereen Seudun Mobilistit ry. Veteraaniautojen Virrat Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry, www.ypmry.fi. XVI Toritapahtuma Salon tori Salon seudun ajoneuvoharrastajat 8.–10.7. www.warreteam.com. 2.7. Rompetori ja Perinnepäivät Ylistaron Alapään nuorisoseuralla Alapääntie 327, Ylistaro 0500 269 160/ Veikko 18.–19.6. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavan puisto RLO Events 6.7. Valtakunnallinen museoajoneuvopäivä 11.6. Näsijärviajo Tampere Tampereen Seudun Mobilistit ry. 10.–11.6. www.automuseo.com, puh. 11.6. DDR-Ajoneuvot kokoontuvat Säynäniemen leirintäalue, Orivesi Warre-Team. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Amiraalintie 161, 86300 Oulainen Wanha Woima 19.–21.7. 050 365 7023 5.7. Klassikkoskootterit ja kääpiöautot kohtaavat Bembölen kahvitupa, Bellinmäki 1, Espoo Sture Engström, 040 543 3535 28.6. Valtatie 8 romutori Laitila Pränkvärkkete Kamraati ry, puh. Ranskalainen visiitti Vehoniemen Automuseo Automobile Citroën ry. Nesteen rompeaarteet Ylivieskantie 87, Oulainen 050 355 7758 17.–18.6. Lapin Mobilistit ry:n 40-v. Kurvaa Kangasalalle -tapahtuma Mobilian ja Vehoniemen automuseon alueet Mobilia, Vehoniemen Automuseo www.automuseo.com, puh 050 365 7023. 18.6. Juhlanäyttely Lappi Areena, Rovaniemi Lapin Mobilistit ry. Harrasteajoneuvomarkkinat, rompetori ja ajoneuvonäyttely Tykkimäen Moottorirata, Tehontie 51 Kouvola Kymen Automobiilikerho ry. Suomen Volvo-kerhon kesäpäivä Mobilia, Kangasala 040 062 2422 / Arto 3.7. Suur-Saimaan ympäriajot lähtö ja maali Lappeenrannassa Pasi Sotarauta, 040 5535014 3.7. Hälläpyörämarkkinat Rompetori Ahveniston moottorirata, Poltinahontie 47 Hämeenlinna Hämeen Mobilistit ry ja Ahveniston moottorirata 5.7. SAHK:n valtakunnalliset Retkeilyajot Turku Turun Seudun Mobilistit ry. 2.7. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot Pomonassa Vuorenpää 18, 42100 Jämsä moottoriklupi.fi, 040 504 9714 11.–12.6. 11.6. Motoristi-ilta Vehoniemen Automuseo Veteraanimoottoripyöräklubi ry. Etelärannikon ajot lähtö Fiskarsin torilta Benny Silfver, 0400 586 559 TAPAHTUMAKALENTERI 8 4/2022. Liperin harrasteajoneuvotapahtuma Liperin Kirkkolahti Allu Karttunen: 044 520 8567 2.7. 040 716 7659 23.7. Pienet arkiautot kohtaavat Bembölen kahvitupa, Bellinmäki 1, Espoo Sture Engström, 040 543 3535 18.–19.6. 0440 112 342 19.6. Rompemarkkinat Oulun automuseolla Oulun Seudun Mobilistit ry. 0400 142 568 Riku Kukkonen 23.7. 050 365 7023. www.automuseo.com, puh. AHS:n rompetori vanhan kalkkitehtaan alue, Kievarintie, Lohja Kenneth Lemström, 050 320 8484 11.–12.6. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Päivämäärä Tapahtuman nimi Paikkakunta Järjestäjä 7.6. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella Ahvenlammentie 62, 43100 Saarijärvi Asko 0400 218 398 30.7
050 523 89 51 Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Harrastajaystävällinen hintataso. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. puh. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. 050 523 89 51 Puh
Jos Marshall Black -mustan sävyinen ja Marshall Gold -kullalla tehostettu erikoispainos saa nupit kääntymään yhteentoista asti, voi sitä tiedustella David Brownin Automotiven suunnalta myös vasemmanpuoleisella ohjauksella. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kitaravahvistimistaan kuulu Marshall Amplification viettää tänä vuonna toimintansa 60-vuotisjuhlia, minkä kunniaksi yritys lyö hetkeksi hynttyyt yhteen toisen ikonisen tuotteen kanssa. Mini Remastered Marshall Edition -nimellä kaupiteltava koirankoppi, vai pitäisikö Marshall-henkisesti sanoa koirankaappi, pitää sisällään vahvarivalmistajaan liittyviä detaljeja, joista eittämättä puhuttelevimpana on nahkaverhoiltuun takakonttiin upotettu pieni Marshall-vahvistin. Myös muutoin Minin äänentoistolaitteiden kerrotaan Mukavia teemaan sopivia yksityiskohtia löytyy ympäri huolella viimeisteltyä Marshall-Miniä: takaluukun vahvistinkaappi varmasti puhuttelevin, polkimien symbolit ehkäpä hauskin. Neljää pyörää ja kaappi M arshall Amplification ja niin ikään brittiläinen, tarkemmin sanottuna Silverstonessa toimiva klassikkoautoyritys David Brown Automotive toteuttavat 60 yksilön erän Marshallia kunnioittavaa klassista Miniä. Ja siinä missä Marsan kaappi mouruaa maukkaasti, lähtee ääntä myös Minin nokalta: yleistyvien ”sähköklassikoiden” vastapainoksi Marshall-Minin nokalla on polttoaineensuihkutuksella ruokittu 1 330-kuutioinen A-sarjan moottori ja sen kyljessä viisiportainen keppivaihteisto. 10 4/2022. täyttävän Marshall-teeman nostattamat odotukset
Oppaan ytimessä ovat 12 Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa kiertävää 300– 800 kilometrin mittaista reittiä, kuusi reittiä kummastakin maasta. Suomalaisten automatkailijoiden kestosuosikkeihin kuuluvat länsinaapurimme, joihin reissaamiseen tuoreita eväitä antaa uutuusteos Automatkailijan Ruotsi ja Norja. 11. Avustuksia ohjattiin niin tietä tai kiskoja pitkin kuin ilmassa ja vedessä kulkeviin liikennevälineisiin liittyen. Avustuksilla pyritään viraston mukaan varmistamaan arvokkaiksi luokiteltujen liikenteen kulttuuriperintökohteiden asianmukainen hoito ja käyttö sekä niihin liittyvän tietotaidon säilyminen. Bentleyn suunnalta kerrotaan 001-sarjanumeron T1-mallin kunnostuksen alkaneen jo vuonna 2016, mutta muutamien taukojen jälkeen työ on nyt tarkoitus saattaa loppuun seuraavan puolentoista vuoden aikana. Keväällä Bentley tiedotti sen Tmallisarjan ensimmäisen tuotantoyksilön jo vuonna 2016 alkaneen, mutta ajoittain keskeytyneen entisöinnin edistymisestä. Niiden suunnittelussa on painotettu kauniita matkailuteitä, jotka kiertävät sekä vanhojen kaupunkien että luontonähtävyyksienkin kautta. JEESIÄ PROJEKTIIN Vuosittaiseen tapaansa Museovirasto on jakanut avustuksia liikenteen kulttuuriperinnön liittyen. Nähtävyyksien ja reittisuositusten lisäksi kirjassa ehdotetaan matkailuautoilijalle sopivia leirintäalueita ja taukopaikkoja, ja reittien omat kartat opastavat matkan suunnittelussa. Nyt ensimmäiseen T-malliin puhalletaan Bentleyn toimesta jälleen uutta hehkua, ja loppukeväästä auton 6¼-litraisesta työntötanko-V8:sta kerrottiin otetun savut ensimmäistä kertaa vähintään 15 vuoteen. Maantieliikenteen osalta tukia jaettiin yhteensä 14 kohteelle. Nidotun 208-sivuisen kirjan suositushinnaksi on listattu 34 euroa. Tämän jälkeen T1-Bentley valmistenumerolla 001 liittyy osaksi Bentley Heritage -kokoelmaa, joka käsittää näytteitä Bentleyn yli satavuotisen autonvalmistushistorian ajalta. Kuluvalle vuodelle saapui 67 avustushakemusta, joista 29 hankkeelle jaettiin yhteensä 337 600 euroa. Ensimmäisen eheytystä P eribrittiläinen, jos kohta neljännesvuosisadan ajan VW-konsernin omistukseen kuulunut Bentley lukeutuu autonvalmistajiin, joilla perinteet heijastuvat erittäin vahvasti tämän päivän toimintaan ja mahdollistavat sitä kautta elinvoimaisen huomisen. Tämä näkyy Bentleyllä merkityksellisten menneen maailman autoyksilöiden huomioimisena. Pariisin autonäyttelystä lokakuussa -65 alkanut julkisuus jatkui aikansa, kunnes edessä oli lähestulkoon unohdus ja vuosikymmenien seisonta. Ensimmäisen T-sarjalaisen Bentleyn kerrotaan valmistuneen 28.syyskuuta 1965 valmistajan omaan käyttöön, jossa sen tehtävänä oli toimia koeajoissa eri puolilla maailmaa. EVÄITÄ LOMA REISSULLE RUOTSIIN JA NORJAAN Korona ei tahdo häipyä taka-alalle sitten millään, mutta tänä kesänä reissumahdollisuudet näyttävät sentään tuntuvasti paremmilta kuin parina aiempana suvena. Mallisarjansa ensimmäinen on määrä kunnostaa alkuperäiskuntoonsa arviolta vielä 1,5 vuotta kestävässä entisöinnissä. Tämä valmistajansa ensimmäinen itsekantavalla korilla valmistettu mallisarjansa ensiyksilö maalattiin Shell Grey -harmaalla ja verhoiltiin sisältä sinisellä nahalla. Tapio Karttakeskuksen matkaoppaan kerrotaan tarjoavan hyvää tietoa ja houkuttelevia valokuvia matkan suunnitteluun. Niiden joukossa olivat muun muassa Rettigin ensiomistama ’52 Mercedes-Benz 300 4d sedan (peltitöihin, maalaukseen, tekniikkaan ja sisustukseen 10 000 euroa), ’52 Mercedes-Benz 170 DS (maalaukseen 2 600 euroa), Ruotsista -61 Suomeen tuotu ’51 Chevrolet Styleline De Luxe (korin kunnostukseen ja maalaukseen 8 200 euroa) sekä tiettävästi vain 70 yksilöä valmistettu ja hyvin todennäköisesti Suomen ainoa ’51 Ford Taunus G73A Cabriolet (katon kunnostukseen 1 600 euroa)
Satamamaisemassa toimivan museon yhteyteen onkin muodostunut kesäaikaan aktiivisesti toimiva tapahtumakeskus. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kesällä 2015 olimme Pistohiekalla peukuttamassa tuolloin pidettyä 2CV-ystävien juhlakokoontumista vuonna 1975 järjestetyn ensimmäisen 2CV-maailmankokouksen kunniaksi. Uutta Rami Rasvanäppi -kirjaa on saatavana Kustannus-Mäkelä Oy:n verkkosivujen kautta ja hyvin varustetuista kirjakaupoista. A utomuseoiden Neuvottelukunta ry julkisti kesänkorvalla viidennen kerran vuoden ajoneuvomuseon, joten viime vuonna koronan vuoksi väliin jäänyt perinne sai jatkoa pienen tauon jälkeen. Kirjojen tekijä Jukka Jokinen on sastamalainen mainosgraafikko ja intohimoinen autoharrastaja. päivä. Hinnaksi 48-sivuiselle uutuuskirjalle listataan 25 euroa. Museo on myös pitkälti rakentunut yhden miehen ennakkoluulottomiin ajatuksiin ja voimiin, kun monilla museoilla on yleensä taustaorganisaatio tai yhdistys resursseineen toimintaa pönkittämässä.” Lahdessa sijaitseva Moottoripyörämuseo on vuosikymmenen kestäneen toimintansa aikana saanut tuekseen muun muassa kansainvälisiä ajoneuvolajin kuljettajia sekä aihepiiriin linkittyvän kahvilaketjun. Klassikot-lehti onnittelee ja toivottaa leppoista matkaa myös tästä eteenpäin! Vuoden ajoneuvo museo vaalii kaksipyöräisiä RAMI RASVANÄPIN VUODENKIERTO Kun apukuljettajan paikalla luetaan kiireettömällä lomareissulla karttakirjaa (navigaattori, mikä se on?), niin takapenkillä voi selailla jotain kevyempää kirjallisuutta (älylaite, mikä se on?). Nostalgiaa huokuvia autokuvia sisältävän teoksen teemana on Rami Rasvanäpin vuoden kulku: esimerkiksi tammikuussa Rami auttaa kinoksiin jäänyttä ’51 Nash Ambassadoria ja helmikuussa hän käy seuraamassa kilpa-ajoja jääradalla, kun taasen kevään ja kesän antia ovat muun muassa vappuparaatin autokaunottaret ja Ranskan Le Mans’n 24 tunnin kilpailu. Valinta kohdistui tällä kertaa Suomen Moottoripyörämuseoon, jonka henkilöityy vahvasti museon voimahahmoon Riku Routoon. Riku Routo vastaanotti Vuoden ajoneuvomuseo -kiertopalkinnon Anni Antilalta ja Petri Tyrköltä. Yhteen ajoneuvolajiin rohkeasti keskittyminen kertoo rakkaudesta lajiin. Takasohvan lukemistoon voi ojentaa vaikkapa Rami Rasvanäpin Klassikot -kirjasarjan kolmannen osan ”Rami Rasvanäpin vuosi”. Nykyään noin 1 200 rättäriharrastajan kerho juhlistaa tätä 60-vuotista taivaltaan läpi kesäkauden viikonlopputapaamisissa ja kauden päätösjuhlassaan Juhla-Möötissä Heinolassa lokakuun 10. Neuvottelukunta luonnehtii tämänkertaista museovalintaansa muun muassa seuraavasti: ”Merkille on pantu uraauurtava tapa järjestää museon toiminnalle ja jatkuvalle kehittämiselle rahoituksia. Alkaneen näyttelysesongin kärkenä ovat menestyneimmän suomalaisen kilpamotoristin, vuonna 1973 edesmenneen Jarno Saarisen moottoripyörät runsaan sadan muun esillä olevan kaksipyöräisen lisäksi. 12 4/2022. MERKKIKERHOILUA VUODESTA 1962 Kunniakkaasti Suomen ensimmäisen ja siten vanhimman automerkkikerhon titteliä kantava Suomen 2CV-Kilta ry saavuttaa 60 vuoden iän syyskuun 11.päivänä
Museoajoneuvopäivä Jämsässä P äivän aikana oli mahdollisuus tarkastella paikalla ollutta museokalustoa, tarkistuttaa oma ajoneuvonsa paikallisilla museoajoneuvotarkastajilla tai teettää normaali vuosikatsastus, sillä drive-in katsastus pyöri koko ajan konttorin henkilökunnan toimesta. Klupin ollessa sääntöjensä mukaisesti valtakunnallinen yhdistys, sillä on oikeus suorittaa museotarkastuksia. Kolu kertoi, että heidän toimestaan on tehty vuosittain useampi kymmenen tarkastusta, mikä osoittaa harrasteen vireyttä. Toki Suur-Jämsän Moottoriklupin keittämä maistuva hernekeittokin houkutteli vieraita paikalle. Kaksikko oli iloinen, että yritys pystyy tarjoamaan kysyntään tällaista palvelua. Ilmeisen kovasti päivää on kaivattu, sillä museoajoneuvotoiminnasta kiinnostuneita oli saapunut paikalle runsaasti. Moottoriklupin Paavo Kolu kertoi, että Klupilla on viisi tarkastajaa, joista kolme on Jämsässä ja kaksi asustaa Savon suunnalla. Parhaassa tapauksessa saattoi omistaja odotella lopputuloksena hyväksyttyä museoajoneuvotodistusta. TJ-Katsastuksen puolesta hyrräsivät tyytyväisinä Merja Talvinen-Jokinen, joka huolehtii aseman toimistosta ja ajanvarauksesta, sekä Taneli Puttonen, katsastuksen ammattilainen. Toivottavasti tapahtuma on taas mahdollinen vuoden päästä; sille on kysyntää ja se on lunastanut paikkansa ajokauden aloittajana. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen 14 4/2022. Kirjoittajakin on ehtinyt muutoskatsastaa jo neljä ajokkia museoajoneuvoksi tällä samalla harrastemyönteisellä asemalla, ja arkisemmatkin asiat ovat sujuneet perin mukavasti. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TJ-Katsastuksen konttorilla vietettiin lauantaina 7.5. Molemmat olivat tyytyväisiä, että päivä voitiin taas järjestää ja sää oli suosiollinen tälläkin kertaa. Paikalla oli niin Suur-Jämsän Moottoriklupin kuin AHS:n tarkastajia, joita saattoi konsultoida oman ajokkinsa mahdollista museointia ajatellen. Tapahtuma oli heti ilmoituksen julkaisun jälkeen herättänyt kiinnostusta ja kanslian puhelin oli sen merkeissä soinut ahkerasti. Päivän aikana puolestaan AHS:n tarkastajat Veli-Matti Mäkinen ja Juha Mäenpää antoivat omat neuvonsa ja tekivät tarkastuksia. museoajoneuvopäivää parin vuoden tauon jälkeen. Päivän aikana suoritettiin muutamia museotarkastuksia ja näin päivän teema toteutui mainiosti
Veli-Matti Mäkinen ja Juha Mäenpää totesivat allekirjoittaneen Saabin olevan edelleen museokuntoinen. Katsastuskonttorin työmyyrät Taneli ja Merja olivat tyytyväisiä päivään. Klassikot 4/19 -lehdessä esitelty auto museotarkastettiin viime talvena, mutta talvirenkaiden puuttuessa auto muutoskatsastettiin vasta toukokuussa. 15. Ei kovin yleinen tšekkisportti: Škoda 130 Rapid 1980-luvun loppupuolelta. Suur-Jämsän Moottoriklupi ry:n keitto teki hyvin kauppansa. Espanjalaispyörän lisäksi konttorille oli saatu näytille monta kotimaista mopedia. Milloin näit viimeksi Bultacon trialpyörän. Upean Valmetin pukilta on hyvä tarkastella papereita, kuten Veli-Matti Mäkinen tekee
Volvo 262 C ’80 Matalalla PROFIILILLA 16
Turvallisuuteen ja kestävyyteen panostavan Volvon pakeilla ei todennäköisesti ollut tahtoa eikä välttämättä rahkeitakaan luoda tyhjästä modernia korvaajaa Pyhimys-Volvolle, mutta tarve coupé-mallille tunnistettiin. Pyhimyksen kohdalla tarina meni siten, että korilinjat piirsi Pietro Frualta oppia saanut ruotsalainen Pelle Pettersson ja tuotanto tapahtui alkuvuosina Englannissa Jensen Motorsilla. Jotain sellaista 260-mallistosta kuitenkin puuttui, mitä siellä oli ollut vielä pari vuotta aiemmin 1800-Volvojen muodossa – urheilumalli. Se oli käytännössä luotu 240-sarjan perustalle asentamalla keulalle 2,7-litrainen V6-moottori, muovaamalla hienoisesti etuja takavaloja sekä lisäämällä auton varustetasoa. Siinä suhteessa Volvo jatkoi 1800-mallin yhteydessä harjoitetulla reseptillä: suunnitellaan erikoismalli itse, mutta ulkoistetaan toteutusta. Kattoa matalaksi Göteborgin suunnalla laitettiin töpinäksi, olihan Volvolla autonvalmistajana edessä 50-vuotisjuhlat vuonna 1977. Mahdollisen uutuustuotteen painotus voisi mieluummin olla luksuksessa kuin sporttisuudessa. Ylöjärvi P uolivälissä 70-lukua Volvon malliston yläpään muodosti vastikään markkinoille tuotu 260-sarja. Malliuutuus toi ratkaisun edustuksellisen Volvon tarpeeseen, ja 164-malli voitiin päästää hyvin palvelleena eläkkeelle. Volvon ylellistä coupé-mallia saapui 70ja 80-lukujen taitteessa maahamme vain muutamia, mutta matalan olemuksensa ansiosta 262 C jäi mieleen, kuka sellaisen vain sattui kohtaamaan. V-moottorin rakenteen vuoksi ei edes akseliväliä tarvinnut pidentää, kuten oli toimittu jalostettaessa nelisylinterisestä 144-Volvosta suoralla kuutosella kiitänyt 164. 17. Uusi 260-sarja tuli tarjolle paitsi neliovisena 264-mallina, myös 265-farmarina sekä lähinnä USA:n markkinoita varten luotuna ja vähälle tuotannolle sittemmin jääneenä kaksiovisena 262-sedanina, joka toteutettiin 242:n pohjalta. Eräs maahamme ensirekisteröidyistä Bertone-Volvoista on Markku Jylhäsalon kullanvärinen yksilö vuodelta 1980. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Mika Rassi Volvolla tunnistettiin tarve coupé-mallille, jossa painottuisi urheilullisuuden sijaan luksus. Ja sellaisen luominen olikin jo huomattavasti helpompi toteuttaa, kun perustana hyödynnettäisiin jo tuotannossa olevaa mallia
Luonnollisesti tämä piti huomioida myös sisätiloissa, jonne istuimet suunniteltiin asennettavaksi kansanmalleja matalammalle riittävän pääntilan saavuttamiseksi. Volvo 262 C:n tuotanto jatkui vuoteen 1981 asti, mihin mennessä valmistui yhteensä 6 622 yksilöä. Houkutteleva mutta hinnakas Suomessa 262 C:stä ei myynnin kannalta noussut millään tavoin merkittäväksi malliksi, eikä Oy Volvo-Auto Ab:ssa sellaista odotettukaan. Yksinkertaistettuna kuvio sujui siten, että Volvo lähetti Ruotsissa valmistetut korinosat Italiaan Torinoon, jossa Bertone kokosi 262 C:t valmiiksi asti. Automallin mainetta rakensivat myös julkkikset eri puolilla läntistä elämänmenoa. Bertone-Volvon mainetta rakensivat osaltaan julkkikset niin meillä kuin maailmalla. 18 4/2022 Volvo 262 C. Uuden luksus-coupén perusideaa oli pohjustettu jo ennalta. Volvo nimittäin oli kaavaillut 164:stä kaksiovista neljän hengen versiota, mutta tuotantoon asti se ei ollut yltänyt. Etuistuimet lämpenivät termostaattiohjatusti. Peugeot-Renault-Volvo-yhteisprojektina tuotetun V6-moottorin 140 hevosvoimaa välitettiin eteenpäin valinnan mukaan kolmeportaisen automaatin tai nelipykäläisen ylivaihdemanuaalin kautta. Tuotanto käynnistyi sopivasti vuodelle -77, mutta hintalappua myöten ylellinen 262 C ei viralliseksi 50-vuotisjuhlamalliksi päätynyt. Ehkei aivan Mercedes-Benzien tai Jaguarien sarjaan, mutta välittömään tuntumaan – ja täydennettynä omanlaisellaan persoonallisuudellaan. Uuden, 262 C:ksi nimetyn Volvo-mallin valmistajaksi valikoitui Bertone, joka toimi jo 264 TE -limusiinin valmistajana. Siinä missä maailmalla 262 C:n julkisuutta kasvatti etenkin David Bowie, teki meillä saman Remu Aaltonen. Kullanvärinen 262 C oli sen sijaan harkitumpi hankinta; hienon auton houkuttelevuutta lisäsi sen Ylöjärveen liittyvä historia. Loppuvaiheessa nokalla oli 2 849-kuutioiseksi kasvatettu PRV-kuutonen, joka oli asettunut 262 C:n keulille kesken mallivuotta ’80. Ylöjärveläisen Markku Jylhäsalon Volvo-harrastus alkoi runsas vuosikymmen sitten puolivahingossa hankitusta Amazonista. Pakettiin kuului tummien lasien takaa erottuvan nahkaverhoilun ohella ohjaustehostin, ilmastointi sekä sähkötoimiset ikkunat, peilit ja radioantenni. Nyt Volvon suunnittelija Jan Wilsgaard otti aiheesta työvoiton piirtämällä 200-sarjalaiseen sedanmalliin coupé-katon, jonka Amerikkaa huokuvaa otetta korosti leveä c-pilari. Uutuus kuitenkin huomattiin ja se opittiin autoväen keskuudessa tuntemaan mallin kokoonpanijasta ammennetulla lempinimellä, Bertone-Volvo. Uuteen 262 C -malliin päätynyttä asiakasta odotti kansan-Volvoista edukseen eroava varustelu. Tämäntyyppiset omistajat olivatkin ehkä coupé-Volvon osuvinta kohderyhmää: urheiluauto se ei ollut, eikä liioin edustusauto, mutta luksus-coupéiden sarjaan se oli omiaan. Siihen rooliin valittiin metallinhohtoinen sekä mustin ja kullanvärisin koristeraidoin somistettu erä 244-mallia. Aluksi värivaihtoehtona oli vain harmaa metalliväri ja kattoa sävytti musta vinyyli. Huomattavan viistosta tuulilasista alkavan katon linja piirtyi seitsemisen senttiä alemmaksi kuin sedaneissa, millä saavutettiin sopiva ylellisyyden ja menevyyden leima
Vuonna -79 meno rauhoittui jälleen yhteen yksilöön, kun esimerkiksi 264-Volvoa rekisteröitiin samaan aikaan 70 kertaa. Voisiko tämä auto olla yksi edellä mainituista ”erikoiserästä”. Tässä kohtaa käynnistämme ajatusleikin. Ja kas kummaa, kävi ilmi, että kyseessä oli juuri samainen 262 C, sillä auton ensiomistajat lukeutuivat kertojan perheen tuttavapiiriin. Emme löytäneet varmuutta oliko 262 C aivan alusta lähtien listahinnoiteltu Suomen markkinoille, mutta ainakin yksi uusi 262 C saapui maahamme vuoden -77 puolella. Mutta jos sama meno jatkui, maamme seitinohut 262 C -kanta kasvoi parilla yksilöllä. Eli näin avautui sattumalta Volvon varhaisvuosista tieto, että sillä käytiin ainakin kertaalleen Italiassa asti. Edullisemminkin uuden 262 C:n kuitenkin sai, sillä lokakuussa -80 Oy Volvo-Auto Ab mainosti tulossa olevasta kolmen auton erästä ’80 Bertone-Volvoa. Toinen heistä kertoi nuoruudessaan 80-luvulla matkustaneensa Keski-Eurooppaan samanlaisella autolla. Oheisia kuvia ikuistaessa Hatanpään kartanolla pari ohikulkijaa kiinnostui Bertone-Volvosta ja tuli jutulle. JOSKUS SITÄ SATTUU olemaan oikeassa paikassa sopivaan aikaan. Hinnaksi luvattiin 137 800 markkaa eli tuntuvasti listahintaa pienempi numero. Jakolinjaan antaa selityksensä myös hinnasto: keväällä -79 Volvo 262 C hinnoiteltiin 179 300 markkaan, kun niin ikään automaattivaihteinen 264 GLE maksoi 117 400 markkaa ja tavallinen 242 DL automaatilla 70 700 markkaa. Seuraavan vuoden puolella rekisteröintimäärät räjähtivät sadan prosentin kasvuun eli kilpiin saatiin perätä kaksi Bertone-Volvoa. Yksi Suomeen vuonna -81 kilvitetyistä 262-Volvoista on kuvien kullanvärinen ’80-mallinen 262 C, joka on ensirekisteröity Hämeen lääniin 7.1.1981. Matalakattoisen coupé-Volvon puikkoihin päästäkseen täytyi kuitenkin kaivaa kuvetta varsin syvältä. Autotuojien tilaston mukaan rekisteröinti tapahtui syyskuussa Uudellamaalla. Viimeisiltä tuotantovuosilta -80 ja -81 ei harmillisesti ole tarkkoja ensirekisteröintimääriä käytettävissä, sillä tuolloin 262–265-mallit kirjattiin erottelematta samalle riville. Länsi-Saksan kautta Pirkanmaalle Keväälle -80 Bertone-Volvon hinta oli kirinyt 194 400 markkaan ennen sen väistymistä hinnastosta. Bertone-Volvon päämarkkina-alue oli Yhdysvalloissa, jossa matala kattolinja yhdessä leveän C-pilarin kanssa nähtiin puhuttelevaksi tyylielementiksi – etenkin vinyylikaton kanssa. Tämä viittaisi siihen, että auto on mahdollisesti toimitettu ensin Länsi19. Tälle tulkinnalle antaa vauhtia ennen heinäkuuta -80 valmistetun Volvon moottoritilasta löytyvä yksityiskohta – kaksi tyyppikilpeä, joista toinen on saksankielinen
Volvo-harrastajan elämän päätyttyä liian varhain päätyi auto kuolinpesälle, joka myi sen vuonna -15 Kainuuseen pitkänlinjan Volvo-harrastajalle Martti Hakolalle. Vain 73 000 kilometriä ajettu coupé-Volvo lähti hänen mukaansa seudun Volvo-liikkeestä Pirkanmaan Autokeskuksesta 79 000 markan hintaan. Hän suunnitteli jälleen 1800-mallin hankkimista ja tiedusteli minulta kerhoon liittymisestä uudelleen”, kertoo Pyhimyskerhon aktiiveihin kuuluva Markku yhteydenpidon alkamisesta ja jatkaa, ”Hän oli jollain asialla toissa vuonna jälleen yhteydessä ja samalla pohti, että tekemistä voisi vähän vähentää ja se kävisi kalustoa vähentämällä. Kaupitteli PVVolvoaan ja mainitsi, että ehkä Bertonenkin voisi myydä.” Maininta 262 C:stä sai Markun terästymään, sillä hän tiesi auton nähtyään sitä tapahtumissa. Ylellisyyttä Ylöjärvellä Auton nykyiselle omistajalle, Markku Jylhäsalolle Bertone-Volvo siirtyi syyskuussa -20 Pyhimys-Volvo-kerhoon liittyvän yhteydenpidon kautta. Hänellä Volvo oli pienellä käytöllä mutta varsin pitkään, ja vuosien aikana Volvolla ehdittiin reissata Italiaa myöten. 20 4/2022 Volvo 262 C. Ja arvailumme jatko menee siten, että kotimainen Volvo-maahantuoja olisi hankkinut syystä tai toisesta tarjolle tulleen kolmen ’80-mallisen 262 C:n erän Saksan päästä ja laittanut kotimaassa tyrkylle tavallista houkuttelevampaan hintaan. Myös toisesta omistajuudesta tuli kohtuullisen pitkäaikainen sen jatkuessa vuoteen -12 ja noin 215 000 kilometrin mittarilukemiin. Hän otti hoitaakseen korkoa kasvaneet korroosiovauriot ja teki mittavia peltitöitä ovien alaosiin, helmoihin sekä tuulilasin ympäryspelteihin. Bertone-Volvon kunto ei tuolloin ollut enää erityisen hehkeä, olihan suhteellisen vähäisistä kilometreistä huolimatta takana jo yli 30 vuotta autoilua. Toiselle omistajalle, ylöjärveläiselle naiselle 262 C siirtyi vasta heinäkuussa -93. ”Martilla oli aiemmin ollut Pyhimys ja hän oli kuulunut kerhoonkin. Myös länsinaapuri tuli tutuksi – ja sen keulahahmo. Mutta se jatkui: ilmeisesti tuolloin katsastamattoman Volvon hankki nyt jo edesmennyt ylöjärveläinen Volvoharrastaja Ismo Lehtonen. Mielenkiintoa lisäsi Volvon Ylöjärveen liittyvä aiempi historia. Tarina nimittäin kertoo, että Tukholmassa itse Kaarle Kustaa oli ajanut hopeanvärisellä Bertonella parkissa olleen Vähäojan viereen ja kurkistanut jopa ikkunasta kuka oikein oli kullanvärisellä yksilöllä liikkeellä. Manuaalivaihteinen 262 C sai HMU-970-kilvet ja siirtyi tammikuussa -81 ensiomistajansa käsiin. Hienon Volvon hankkinut taho oli tamperelaista autovaraosa-alan yritystä Vähäojan Autoa johtanut Reijo Vähäoja. Saksaan Volvo-edustajan myyntivarastoon, jolloin autoon olisi jo ehditty lisätä maan viranomaisten tuolloin vaatima oma kansallinen tyyppikilpi. Olisiko maahantuoja hankkinut LänsiSaksasta 262 C -erän ja laittanut tarjolle tavallista houkuttelevampaan hintaan. Lisäksi hän uusi muun muassa sähkökatkaisimia, kardaanin tukilaakerin sekä polttoainesäiliön bensiinipumpun. Auto pääsikin varsinaiseen Bertone-perheeseen, sillä myös Ismon pojalla ja veljellä tiedetään olevan 262 C:t, vieläpä kullanväriset. Mutta siirrytäänpä arvailusta takaisin tosiasioiden suuntaan. Ismon toimesta HMU-kilpinen Bertone sai osakseen teknistä kunnostusta etenkin jarrujen kokonaisvaltaisen ehostuksen merkeissä. Maltilliset ajokilometrit auttoivat kuitenkin siinä mielessä, että voimalinja ja auton sisusta eivät vaatineet uusimista museorekisteröintiin yltämiseksi vuonna -16. Olikin varsin luonnollista, että tässä kohtaa matka etenisi vain harrasteautoilun merkeissä, jos oli ylipäätään jatkuakseen
Lisäksi hän pyysi erikseen kertomaan, jos ongelmaan löytyisi joskus ratkaisu.” Käynnistymisvaikeuksien syy paikantui polttoainelinjoihin ja sitä myöten ongelman selättäneet keinot keksittiin jo samana syksynä. ”Lähdin Kainuuseen poikani kanssa katsomaan autoa, sillä oli tunne että jos vain päästään yhteisymmärrykseen, niin tulen Bertonella pois.” Martti kertoi avoimesti auton kunnosta, ominaisuuksista ja pienistä ongelmistakin, joista merkittävin liittyi moottorin heikkoon käynnistyvyyteen kuumana. Eikä turhaan, sillä jonkin ajan päästä hän sai diagnoosin. ”Pertti kertoi havainnoistaan. Polttoaineen takaiskuventtiili ei toiminut, vaan suuttimilta pääsi bensaa takaisin tankille päin. Loppuvaiheessa 262 C -tuotantoa tilalle vaihtui 155-hevosvoimainen 2 849-kuutioinen versio PRV-kuutosesta. ”Martti toivoi, että jos aikoisin joskus myydä auton, niin kertoisin siitä ensin hänelle. ”Mietin että ihmisethän tämän ovat aikanaan rakentaneet, joten luulisi että sen jotenkin saa kuntoon. Asiaa ihmeteltiin paljon Volvo-harrastajien kesken ja pääteltiin, että ei se ainakaan sähkövika ole. Noh, hän sanoi että tuo tänne, niin hän tutkii ja mittaa.” Markku teki työtä käskettyä ja vei Volvon tutkittavaksi. ONGELMANRATKAISUA Markun hankkiessa Bertone-Volvon, kertoi edellinen omistaja auliisti yhdestä epämukavasta ominaisuudesta: kuuma moottori ei tahtonut käynnistyä uudelleen. Sitten heräsi ajatus, että voisivatko vanhat suuttimet vuotaa ja päästää sammuttamisen jälkeen polttoainetta männän päälle, jolloin startatessa ei olisi ainetta mitä syttyä. Ja jopas lähti auto toimimaan, nyt se lähtee kuumanakin käyntiin ja käy tasaisesti”, kertoo Markku ongelman ratkaisusta. Saatuaan Volvon kotiinsa Ylöjärvellä, alkoi hän viipymättä pohtia käynnistyvyysongelman juurisyytä. Lisäksi hommasin V-Palvelulta paineakun, joka toimii tavallaan takaiskuventtiilinä tankin päässä. ”Martti oli laittanut erillisen katkaisimen, jolla sai lämpimänäkin kylmäkäynnistyksen päälle. Tämän jälkeen Markku piti kiinni lupauksestaan ja oli yhteydessä Kainuuseen. Keulalla hyrrää 2 664-kuutioinen V6, joka tuottaa 148 hevosvoimaa. Hän tiesi polttoaineenpaineensäätimen uusimisen kalliiksi, mutta oli kokeillut sen puhdistamista huolellisesti, sillä varsinaista vikaa hän ei siinä havainnut. ”Kysyin tuntisiko hän ketään Boschin KJetronicin asiantuntijaa. USA:n vientimalleissa puhtia oli varsinkin katalysaattorin johdosta vähemmän. ”Martti kysyi saman tien nauraen, että myytkö auton takaisin”, Markku hymyilee. Vaihdoin suuttimet, mutta siitä ei ollut mitään apua”, hän hymähtää. 21. Miettiessään ratkaisua ongelmaan Markun mieleen nousi tuttu autoasiantuntija, Klassik service Oy:n Pertti Ojala. Tällöin suihkutusjärjestelmä ruiskutti enemmän ainetta, jolloin kone lähti helpommin käymään muttei välttämättä siltikään heti kaikilla pytyillä.” Tämä ei kuitenkaan estänyt kauppojen syntymistä, ja Volvo-harrastajat erosivat pienen herrasmiessopimuksen saattelemana
Näyttävin elementti on silti jopa oviin asti yltävä nahkaverhoilu. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, ylivaihde 4. Paino 1420 kg. vaihteella, lattiavalitsin. 22 4/2022 Volvo 262 C. Tilavuus 2664 cm 3 . 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 10,6 s. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Teho 148 hv /5700 rpm, vääntö 202 Nm /3000 rpm. Poraus 88,0, isku 73,0 mm. Takana jäykkä akseli, neljä eteen suunnattua tukivartta, poikittaistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Koko pakoputkiston vaihdoin alusta loppuun, kun vanhassa oli alkavia reikiä. Tavalliseen 200-sarjan Volvoon en osaa Bertonea niin verrata, sillä jostain syystä sellaista ei minulla ole ollut”, Markku luonnehtii näyttävän coupé-Volvonsa äärellä. Ja sisusta kun on kokonaan nahkaa, niin sitähän ei hoida koskaan liikaa, joten hoitoaineita olenkin hinkannut pintaan paljon.” Tätä kirjoittaessa Markulla ja 262 C:llä oli takana vasta yksi yhteinen kesä, mutta ajotunnelmia on toki ehtinyt kertyä. Mukana ovat muun muassa ilmastointi ja sähköikkunat. Tällä ei tulekaan samalla tavoin vanhalla autolla ajamisen fiilistä kuin Amazonilla tai Pyhimyksellä, mutta joka tapauksessa ratin takana on aistittavaa ihan eri tavoin kuin nykyautossa. 07 Mitat Pituus 488, leveys 171, korkeus 136, akseliväli 264 cm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 09 Valmistusmäärä 1920 kpl (vuosimalli ’80) Sukulaisuus muihin 200-sarjan Volvoihin on ilmeinen, mutta varusteita arkisempiin esityksiin nähden tuntuvasti enemmän. Puristussuhde 9,5:1. ”Se on mukava auto ajaa sekä erittäin jämäkkä, ja kun on suhteellisen iso kone, niin pystyy ohittamaankin vaivatta. Edessä ja takana levyjarrut. 01 Merkki ja malli Volvo 262 C 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Takaveto. Muita varsinaisia ongelmia auton kanssa ei ollut, vaan lähinnä ylläpidoksi laskettavaa tehtävää
Pari päivää siinä sitten meni ja mieleni muuttui. Ensin oli 404, sitten oli 504ja 505-malleja, muttei enää etuvetoisia.” Isän vaikutus näkyi myös Markun ensimmäisen auton valinnassa, sillä kyseessä oli juuri Peugeot 404. ”Kyllä minua vanhemmatkin Volvot kiinnostivat, mutta en ajatellut että sellainen pitäisi ostaa omaksi. Vanhan Volvon makuun päästyään mielessä alkoi kangastella se todellinen unelma – Pyhimys-Volvo. ”Katselin eri foorumeilta mitä on myynnissä. TV-ruudun välittömässä läheisyydessä Volvoja ei sen sijaan ollut, sillä Markku kertoo hänen isänsä Ilpo Jylhäsalon suosineen ranskalaista mukavuutta. ”Ranskalainen harrastaja oli ostamassa autoa, mutta siitä oli lämpömittarin kapillaariputki poikki eikä ranskalainen uskaltanut lähteä ajamaan, kun ei päässyt näkemään lämpöjä. Todettiin että dieselauto olisi väkevä veturi. Se oli erittäin hienokuntoinen ja sopi meille siten, että niihin aikoihin aloin vaimoni kanssa suunnitella tontin hankkimista ja oman talon rakentamista. Hän tuli sillä sitten töihin ja tein sillä pienen koeajonkin, jonka jälkeen totesin että on kyllä hieno auto mutten osta. ”Alkuun isällä oli vaihtelevasti eri merkkejä, mutta innostui sitten Pösöihin. Mietinnässä oli rekkakuljetuskin, mutta kun kaupantekoa häiritsi kielimuurikin, päätti omistaja että myisi auton mieluummin Suomeen.” Markku lähti vaimonsa kanssa katsomaan museorekisterissä olevaa, joskaan ei virheetöntä Pyhimystä loppuvuodesta -15. PYHIMYKSESTÄ BERTONEEN Markku Jylhäsalon innostus Volvo-merkkiä kohtaan sai alkunsa nuoruuden televisiosarjan kannustamana. Myyjätaho ei tiennyt vanhan ilmoituksen olleen yhä esillä, mutta auto oli edelleen olemassa ja myynnissäkin, mutta tekemässä jo lähtöä Suomen ulkopuolelle. 23. Toisen ruotsalaismerkin aika koitti vasta 80-luvun alkupuoliskolla. Sen jälkeen minulla onkin ollut vain Volvoja, alkuun bensakoneisia 740ja 940-mallisia.” Harrastusvälineeksi Volvo päätyi paljon myöhemmin, vasta viime vuosikymmenen alussa. Sanoin sitten, että tule nyt sitten näyttämään, mutta en kyllä osta sitä. Pian alla oli myös ruotsalaisen autosuunnittelun näyte, ei kuitenkaan Volvo, vaan 96-Saab. ”Aloiteltiin silloin asuntovaunuharrastusta ja katseltiin mitä muilla oli vetoautoina. ”Ensimmäinen Volvoni oli ’70-mallinen 145-piilofarmari, jonka hankin ehkä -83. Kun sitten myöhemmin yritin maksaa jäsenmaksua, niin rahat palautettiin ja perään tuli ihmeekseni ilmoitus, että minut oli valittu kerhoon kunniajäseneksi”, hymyilee Markku erikoisista mutta mukavista käänteistä Volvoharrastuksen parissa. Volkkarin dieselillä varustettu Volvo olisi kiinnostanut, mutta ne olivat aika arvokkaita, joten ensin meillä oli Datsun 280C ja sitten Nissan Cedric. Sanoin etten tekisi sillä mitään, mutta hän jatkoi kertoen, että Volvo on tosi hieno ja vähän ajettu. Eikä ole kovin vaikea arvata, että kyseessä oli Roger Mooren tähdittämä Pyhimys, jossa roolihahmo Simon Templar kurvaili Volvo P1800:lla. Kävin jotain katsomassakin, mutta kunto ja hinta eivät kohdanneet, vaikka toki tiesin että hinnat ovat nousseet jo aika paljon.” Erään kerran kun Markku selasi Pyhimys-kerhon nettisivuja, hän huomasi vanhan myynti-ilmoituksen, jossa kaupiteltiin sekä Pyhimystä että Kuplaa. Markun mukaan vähän vahingossa. Hän kertoi, että on Englannin Volvo-kerhon perustaja ja kerää Volvo-harrastajista yhteyshenkilöitä eri puolilta maailmaa. Markku soitti numeroon ja vastaukseksi kummastelun, että mistä hän tiesi auton olevan myynnissä. Tämän valkoisen, Jensen Motorsin kokoaman P1800-Volvon hankkiminen oli lopulta ratkaiseva sukellus Volvo-harrastuksen syvään päähän. Otin yhteyttä työkaveriin ja kysyin mikä olisi hinta.” Neuvottelun myötä löytyi molemmille osapuolille sopiva summa, ja niin Markusta tuli omistaja ’69 Amazonille, joka on hänellä edelleen. ”Laittamani kuva Volvosta oli jollain foorumilla, josta sen huomasi tällainen kaveri kuin Kevin Price, jolla on Pyhimys-televisiosarjassa käytetty ensimmäinen Volvo ja joka on lisäksi Suomi-fani. Ja Volvoonhan mahtui sitten suunnattomasti tavaraa, kun takana ei ollut penkkiä vaan kova vanerilevy, jonka sai vielä taitettua alas.” Piilofarmarista Markku luopui 80-luvun lopulla, sillä perheautoksi se ei enää ollut käytännöllinen ratkaisu. ”Valmistenumero on 659 eli kyseessä on aivan alkupään auto”, kertoo Markku. Hän kysyi sitten minua Suomen-yhteyshenkilöksi, mihin suostuin. Kävi sitten sillä tavoin, että yksi työkaveri alkoi puhua autoja harrastavasta isästään, jolla olisi myydä Amazon. Reissusta ei palattu kotiin ilman uutta harrasteajokkia – tai paremminkin vanhaa, sillä omistajaa vaihtanut P1800 on vuosimallia ’61. Hän sitten lupasi laittaa sen julkiseen myyntiin
Ford Sierra XR 4X4 ’86 VETOA JA VETOA JA VETOPITOA VETOPITOA Lempäälä 24
25. Vuonna 2017 alkoi harvinaiselle autolle yleensä tuhoisaksi käyvä kiertolaiselämä, jonka asiantunteva Fordharrastaja onneksi päätti nopeasti. VETOA JA VETOA JA VETOPITOA VETOPITOA Musta neliveto-Sierra vietti pääkaupunkiseudulla kolmisenkymmentä vuotta ja oli 26 vuotta saman suvun hallussa
Toisaalta autourheilussa edellisellä vuosikymmenellä erinomaisesti menestynyt merkki vaati selkeästi sporttisempia malleja myös Sierra-laivastoon. Kokopeittävät sileät pölykapselit 13-tuumaisten vanteiden päällä lisäsivät ufomaista ilmettä. Vuonna 1987 Sierra koki pienen uudistuksen ulkonäön suhteen ja neliovinen porrasperämalli lisättiin Mk2-version tuotantolinjalle. Se sisälsi viisitoista erilaista vaihtoehtoa moottorien, varustetasojen ja korimallien osalta. Sierrojen ja samalla takavetoisten euro-Fordien aikakausi henkilöautomallien osalta päättyi kuusi vuotta myöhemmin, jolloin Ford esitteli etuvetoisen Mondeon. Kärjistetysti voidaan sanoa, että Sierra oli uudelleen koritettu ja modernisoitu Taunus. Kolmiovinen monikäyttökori lisättiin mallistoon vasta syksyllä 1983. Tekniikka sen sijaan oli monilta osin tuttuakin tutumpaa Fordia vuosien varrelta. Mk1-mallinen XR 4x4 oli tuotannossa syyskuusta 1985 vuoteen 1987, jolloin Mk2 astui kuvioihin. Ykköskorisen Sierran ehdoton kuningas oli RS Cosworth, vuonna 1986 esitelty turboahdettu, 16-venttiilisellä nelosmoottorilla varustettu takavetoinen tykki, joka menestyi hyvin myös kilpakentillä. Ehkä autonvalmistaja aluksi haisteli radikaalisti muotoillun perheauton saamaa suosiota ostajien parissa. Tämä korostui varsinkin ensimmäiseksi markkinoille rynnänneessä viisiovisessa monikäyttökorissa. Kauan ei raskaalla kaasujalalla ja hieman tuhdimmalla lompakolla varustautuneiden ostajakandidaattien tarvinnut odotella, kun Geneven autonäyttelyssä esitelty kolmiovinen Sierra XR4i vastasi markkinoiden kutsuun vuonna 1983. 2,8-litraisella Cologne V6 -moottorilla varustettu malli pysyi Mk1-kuviossa mukana runsaat kaksi vuotta, tammikuusta 1983 syyskuuhun 1985. Sierra-perhe edusti selkeästi järkevää, muotoilua lukuunottamatta jopa hieman tylsää ajattelua. Suomessa Sierran mallivalikoima oli jo vuonna 1983 runsas. 26 4/2022 Ford Sierra XR 4X4. S yksyllä 1982 esitelty Ford Sierra herätti monenlaisia tunteita muotoilunsa suhteen. Varustetasoja oli vaatimattomasta Sversiosta alkaen L, GL sekä ylellinen Ghia. Sen korvasi samalla V6-moottorilla varustettu viisiovinen nelivetoversio XR 4x4, joka esiteltiin Geneven autonäyttelyssä vuonna 1985. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Mk1-mallinen XR 4X4 oli tuotannossa syyskuusta 1985 vuoteen 1987 saakka. Korimallit sisälsivät viisiovisen monikäyttöversion sekä viisiovisen farmarin. Aerodynamiikkaa ja pientä polttoaineen kulutusta tavoitellut, joka suuntaan pyöreä kori, jossa ikkunat näyttivät syvälle sivuprofiiliin upotetuilta. Samoin auton keula oli erikoisen näköinen: ajovalot tuntuivat olevan syvällä kuopissaan, ja jäähdyttäjän säleikkö sulautui ilmeettömästi muovipuskurin yläpuolelle. Hintahaarukka alkoi 1,3-litraisen S-mallin 68 200 markasta ja päättyi 2,0-litraisen Ghian 103 000 markkaan. Moottorikatras kattoi 1,3, 1,6, 2,0-litraiset bensiinimoottorit ja 2,3-litraisen vapaastihengittävän dieselin. Mainittakoon että kalleimman Sierran hinnalla olisi saanut halvimman Granadan, joka oli edelleen mukana Fordin laivueessa
Neliveto-Sierra todettiin mukavaksi matka-autoksi kaikissa olosuhteissa, vaikka pieni maavara ei siitä varsinaista metsäteiden kulkijaa tehnytkään. Sivupeilit säätyivät sähköllä ja lämpenivät samalla kun takaikkunan lämmitin oli päällä. 27. 50 000 km:n matkaan sisältyi kuusi käyntiä määräaikaishuollossa. Brittiläinen myyntiesite kertoo, että Diamond White-valkoinen oli ainoa auton perushintaan sisältyvä väri. Kytkimen vaatima poljinvoima oli suuri. Valkoinen Diamond White oli brittiläisessä esitteessä ainoa väri, jonka Mk1 XR 4x4 -malliin sai lisämaksutta. Joka jannun auto tämä turvallinen, tilava ja miellyttävä matkantekijä ei tosiaan ollut. Myös viitosvaihteen kytkemiseksi joutui kurkottelemaan pitkälle etuoikealle. Kuljettajan ja matkustajien olot olivat hyvät, istuimet ja sisätilat olivat viidelle henkilölle riittävät. INFLAATIO VIVUTTI HINTAA Ford Sierra XR 4x4 oli Vauhdin Maailman kestotestiautona, ja loppuraportti julkaistiin numerossa 1/87. Inflaatio nosti yhdessä vuodessa XR 4x4:n hintaa huikeasti, sillä loppuraportin julkaisun aikaan takataskusta piti löytyä uutta autoa harkitsevalta runsaat 27 000 markkaa enemmän valuuttaa kuin testin alkaessa. Mielenkiintoinen yksityiskohta XR 4x4:n kohdalla oli värivaihtoehdot. Raportin loppukaneetti oli, että kun auto on kalliimpi, voidaan sen huoltokin hinnoitella eri lailla kuin halvemman pelin, vaikkei toimenpiteitä suoranaisesti enempää tehtäisikään. Vaikka puhallusta suuntasi tuulilasille, tuli myös jalkatilaan kuljettajan kaasujalalle polttavan kuumaa ilmaa. Kustannukset olivat lähes 5 300 markkaa, joista pelkät öljynvaihdot tekivät 1 300 markkaa. Vaikka kyseessä oli nelivetoinen auto, Ferguson-tyyppinen nestekytkin salli tehdä tutun käsijarrukäännöksen, sillä etuja taka-akselien välillä ei ollut kiinteää yhteyttä. Huoltokustannukset näyttelivät muuten vähäisillä ongelmilla sujuneella taipaleella merkittävää osaa. Talvella suuri V6-moottori tuotti hyvin lämpöä, mutta sen jakelu ohjaamoon sai moitteita. Suomessa ykköskoriseen neliveto-Sierraan oli aikakauden esitemateriaalin mukaan tarjolla edellä mainittujen lisäksi Rosso Red -punainen. Mikäli autoon halusi lukkiutumattomat jarrut, nousi hinta vielä 17 250 markkaa. Rahaa vastaan saarivaltiossa sai mustan sekä metallinhohtoharmaan Nimbus Grey -vaihtoehdon. Ainoastaan mekaaninen kattoluukku söi hieman matkalaisten päätiloja. Mallivuoden 1986 värija verhoiluvaihtoehtoesitteen perusteella on Suomessa neliveto-Sierraan ollut tarjolla myös Rosso Red -punainen. Säilytyslokeroita löytyi tarpeeksi. Mittaristo todettiin vaatimattomaksi mutta selkeäksi. Nelivetoinen Sierra oli malliston kolmanneksi kallein, edellä olivat ainoastaan niin ikään neljällä pyörällä raapiva Ghia-farmari sekä takavetoinen RS Cosworth. Voiman jako etuja taka-akselien välillä on 37/63, mikä teki Sierrasta hyvin takavetoisen oloisen ja helpon hallittavan. Raportissa kerrotaan, että vuoden 1986 lokakuun loppuun mennessä neliveto-Sierroja oli myyty kolmisenkymmentä yksilöä, joten XR 4x4 Mk1 jäi tuolloin harvojen herkuksi. Vaihteiston käyttö sai peruutusvaihteen sekä ykkösja kakkospykälien kankeasta ja raskaasta toiminnasta moitteita. Rahapussista lisää puntia kaivamalla ei saanut kuin kaksi vaihtoehtoa lisää: Black-mustan sekä harmaan Nimbus Grey -metallivärin. Kestotestiyksilö oli ostettu joulukuussa 1985, jolloin hintalappuun kirjoitettiin 167 950 markkaa
Kuljettajan kannalta mittarivarustus oli vaatimaton mutta selkeä, tehostettu ohjaus kevyt ja nopea. Vaihteensiirto puolestaan koettiin kankeaksi ja raskaaksi. Nuorena vastaavaa teki mieli, mutta niitä ei ollut, tai jos oli, hinta meni reilusti yli rahkeiden”, Pasi tarinoi. Osapuutteita löytyi ja niiden metsästyksessä kului muutama kuukausi, vaikka esimerkiksi valaisimia, merkkejä sekä repsikan penkki tupakalla reikäiseksi poltetun alkuperäisjakkaran tilalle löytyi omasta varastosta. Siistimistä löytyy tulevaa museorekisteröintiä ajatellen. Auto on tuolloin myös maalattu uudestaan, joten maalipinta vaati vain huolellisen puhdistuksen ja kiillotuksen. 28 4/2022 Ford Sierra XR 4X4. Vialliseksi oletettu vaihteistokin oli ehjä. Valmis Sierra ei Pasin mukaan vielä ole. Kattoluukku syö hieman matkustajien päätilaa. Takaistuin on muotoiltu siten että keskelle istumaan joutunut ei tunne oloaan epämiellyttäväksi. ”Sierra on ehjä, ajokuntoinen. Ei enää Sierroja Lempääläläinen Pasi Myllymäki on perehtynyt Ford Sierrojen saloihin. Tämä on Sierran vaihdelaatikon perusominaisuus, joka nykyautoilijan mielestä saattaa tuntua jopa vaihteistovialta. Pasi on kuullut, että Sierraan on uusittu helmat ja lokasuojan reunat sekä vaihdettu ovet. katsastettu ja suurinpiirtein sellainen kuin se uutena on ollutkin. Myyjän kertoma rusahdus vaihtaessa johtui ilmeisesti käyttövirheestä, sillä Sierran laatikko ei pidä liian rivakasta vaihtamisesta. ”Teimme myyjän kanssa tärskyt Jämsän rautatieasemalle. Marraskuun sohjossa konttailin auton vierellä ja tutkin pohjan ja ovien reunat. Kiintiö alkoi olla hankintojen suhteen täynnä, kun syksyllä 2017 tarjolle tuli harvinainen nelivetoversio. Kävimme koeajolla ja tein tarjouksen, johon myyjä suostui. Auto oli kohtalaisen siisti mutta ilmoituksen mukaan vaihteistovikainen, joten tilaisuuteen täytyi vielä kerran tarttua. Etuistuimet todettiin koeajoissa kookkaiksi ja säädöiltään monipuolisiksi. Pasi kertoo, että hänellä on ollut vuosia Nettiautossa hakuagentti, joka ilmoittaa, kun myyntiin ilmestyy Sierra-yksilöitä. Pasin eräs motiivi auton hankkimiselle oli pelastaa harvinainen yksilö, sillä toinen ostajakandidaatti kuulemma suunnitteli autoon radikaaleja toimia muun muassa nelisylinterisen turbo-OHCmoottorin ja takavetoiseksi muuttamisen myötä. Auto osoittautui tarkemman tutkiskelun jälkeen sen verran hyväksi, että purkamisen sai unohtaa. Normaalikäytössä ei ole ilmennyt ylimääräisiä ääniä, ja huolloksi on riittänyt öljyjen vaihto. Kotiin ajellessani ajattelin, että jos tästä ei muuta saa niin ainakin varaosia”, Pasi kertoo. Omistuksesta löytyy useampikin yksilö 1,3-litraisesta karvalakkimallista aina nelivetoiseen Ghia-farmariin
Jos kyseessä olisi ollut vauriopoisto eli kolarointi lunastuskuntoon, ei autoa olisi parissa viikossa elvytetty takaisin liikenteeseen. Neliveto-Sierran edeltäjä, kolmiovinen Sierra XR4i, oli varustettu päällekkäin olevalla tuplaspoilerilla. 1986 henkilölle, jonka osoitetieto johdattaa Helsingin Pukinmäkeen. Maavara n. Lokakuun 3. Ensiomistajaksi merkitty henkilö on pitänyt autoa varsin lyhyen ajan, mikä ei sinällään ole erikoista. 08 Suorituskyky Huippunopeus 210 km/h, 0-100 km/h 8,5 s. Iskutilavuus 2 792 cm 3 . Kahdeksan kuukautta myöhemmin 20.5.1987 Sierra siirtyi Kustannus Oy Union Förlags Ab:n omistukseen. Omapaino 1 305 kg, kok. Rekisteritunnus on kuitenkin tuolloin jätetty kirjoittamatta sillä BEJ-185-merkintä on tehty myöhemmin, erisävyisellä kuulakärkikynällä. Polttoainesäiliö 60 l. Sierra vaihtoi omistajaa muutaman kerran M:n suvun sisällä käyden aina välissä M:n nimissä. 7,7/9,5/15,3 l / 100 km. 01 Merkki ja malli Ford Sierra XR 4X4 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Bensiinikäyttöinen nestejäähdytteinen V6-moottori pitkittäin. paino 1 775 kg. Omistajan nimi on kirjoitettu hieman epäselvästi kirjan alkulehdelle. 12 cm. Kulutus (ECE) 90/120/kaup. 5-vaihteinen manuaali vaihteisto, eteenpäin vievät vaihteet synkronoitu. Auton ensivaiheet ovat mystiset, eikä Pasi ole niitä onnistunut selvittämään. Ferguson-tyyppinen nestekytkin vaihteiston jatkona, neliveto, voimanjako eteen 37, taakse 63. Konehuoneessa majailee 2,8-litrainen Cologne V6, joka 150 hevosvoiman turvin vie painavaa nelivetoautoa vaivattomasti, vaikka maailman ääriin. Akseliväli 261 cm, raideleveys edessä 145 ja takana 147 cm. Mekaaninen seisontajarru takapyöriin. Vääntö 216 Nm / 3 800 r/min. Takana erillisjousitus, etuviistot kolmiomaiset tukivarret, kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet, kallistuksenvakaaja. 29. Kaikki muut tiedot täsmäävät, ja ne on selvästi kirjoitettu samaan aikaan omistajatiedon kanssa. Pääkaupunkisedulla vaikuttanut mieshenkilö M tuli Sierran haltijaksi 15.11.1991 ja omistajaksi 30.6.1994. Miksi auton omistajatietoihin on jätetty merkitsemättä sen ensimmäinen rekisteritunnus. Vain neljä päivää myöhemmin Sierra pelastui nykyiselle omistajalle Lempäälään ja lyhyt kiertolaiselämä päättyi onnellisesti. Teho 150 hv / 5 700 r/min. Arvoituksiin löytyy varmasti järjelliset vastaukset. Mutta miksi uusi omistaja on heti poistanut Sierran rekisteristä muutamaksi viikoksi. 06 K ori Viisiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 446 cm, leveys 173 cm, korkeus 139 cm. Joka nurkasta raapiva sai tyytyä maltillisempaan mutta tyylikkääseen versioon takailman ohjaimesta. Kenties joku lukijamme tunnistaa auton ja tietää mysteerille ratkaisun. 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kaasuiskunvaimentimet, poikittaiset tukivarret, kallistuksenvakaaja. M oli Sierran omistaja silloinkin, kun hän siitä 4.8.2017 luopui ja auto siirtyi Kiuruvedelle Pohjois-Savoon. Vaikka auto on luovutettu ensiomistajalleen syyskuussa 1986, Traficomista löytyvät omistajatiedot alkavat vasta toukokuussa 1987, kun se siirtyi kustannus Oy:n käyttöön. 09 Hinta uutena 195 000 mk + 17 250 mk ABS-jarrut (1986). Toinen erikoinen seikka Sierra-mysteerissä on autoliikkeessä omistajavihkoon kirjoitetut tiedot. Tässä yhteydessä alkuperäinen UVJ-210-tunnus vaihtui BEJ-185-kilpiin, jotka olivat autossa kiinni siitä eteenpäin. 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin. 2-piiriset tehostut levyjarrut, lukkiutumaton jarrujärjestelmä. päivänä vuonna 1991 omistajaksi vaihtui helsinkiläinen VV-Auto Oy. Sylinterimitat 93 x 68,5 mm. Lisäksi Sierrassa ei ole näkyvissä mitään merkkejä kolaroinnista”, Pasi hämmästelee auton erikoista alkuhistoriaa. Alkutaipaleen rekisteritunnusmysteeri Hintava neliveto-Sierra on luovutettu hyryläläisestä Tuusulan Auto Oy:sta 20.9. Rengaskoko 195/60 VR 14. Ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä. Puristussuhde 9,2:1. Outoa on, että Sierra on jo seuraavana päivänä poistettu rekisteristä ja palautettu takaisin muutamaa viikkoa myöhemmin, 4.6.1987. Tämä reissu jäi melko lyhyeksi, sillä jo 11.12.2017 omistajaksi vaihtui mies Keski-Suomen Saakoskelta. ”Rekisteristä poisto on tehty nimellä tavallinen poisto. Bosch LE-Jetronic -polttoaineenruiskutus
Matra Simca Bagheera ’75 Erikoistarjou ksessa Matra Simca Bagheera on monella tavalla hyvin erikoinen auto. Kouvola 30. Vesa Virtasen mielestä sen erikoisuus oli hyvä peruste romukuntoisen Bagheeran hankintaan, kun sellainen tarjoutui Belgiasta noudettavaksi
Pihatallissa seissyttä projektia koitteli vuonna 2001 ikävä takaisku, kun Bertelsin taloon iskenyt salama poltti rakennuksen ja sen sisällä säilytetyt Bagheeran paperit. Helpottaakseen projektia hän hankki vielä toisen purettavan yksilön varaosiksi. Romukasan hävittämistä vauhditti vielä hänen isänsä, joka oli todennut tarvitsevansa autotallia parempaan käyttöön. Vesan innostus vanhojen autoihin lähti Rättisitikoiden parissa puuhailevan työkaverin harrastusta seuratessa. Hän ajeli sillä vuoteen 1990, jolloin vasta 15-vuotias urheiluauto oli jäänyt seisomaan ruostevaurioiden vuoksi. Erikoistarjou ksessa V esa Virtasen valkoinen ’75 Matra löysi tiensä Suomeen sattumien kautta. Muutamaa vuotta myöhemmin Vesa hommasi talliin toisen 70-luvun Rättärin, joka tuli rakennettua omaan käyttöön. Vuonna 2010 Vesan poika soitti ja kertoi työmatkalla jutelleensa belgialaisen kollegansa kanssa autoharrastuksesta. Varsinainen sysäys ensimmäisen projektin hankintaan tuli parikymmentä vuotta sitten Antti-pojan innoittamana, ja tuolloin hankittu 70-luvun Rättäri kunnostettiin Antin kesäautoksi. Koska kyseessä ei ollut jalosukuinen italosportti, joka osinakin maksaisi kivitalon hinnan, oli Bagheeran hintana vain yksi euro, mikäli ostaja laittaisi auton kuntoon. Työkaveri oli maininnut isänsä autotallissa olevasta Matra Simca Bagheerastaan, josta olisi aika hankkiutua eroon. Tekstija kuvat: Jan-Erik Laine 31. Yksilön ensimmäisten vuosien vaiheet ovat hautautuneet historiaan, mutta 80-luvun alussa belgialainen Ronny Cuypres osti Bagheeran käytettyjen autojen liikkeestä. Sitikoissa puoleensa vetivät teknisesti omintakeiset ja jopa huvittavat ratkaisut. Vuonna -96 Jan Bertels osti auton ja aikoi kunnostaa sen takaisin liikenteeseen. Siirtyminen astetta haasteellisemman ranskalaisprojektin pariin tapahtui sekin pojan innoittamana. Jan Bertels menetti mielenkiinnon projektin edistämiseen eikä enää edes kuvitellut saavansa autoa kuntoon, vaan toivoi projektin jatkavan jollekulle, jolta se onnistuisi. Parin seuraavan vuoden aikana kunnostusprojekti eteni lähinnä purkamisella, ja kun muut mielenkiinnon kohteet asettuivat etusijalle, pysähtyi Bagheeran kunnostus kokonaan
Rohkea tehostevärin käyttö sekä tavallisuudesta poikkeava istuinjärjestely luovat futuristisen tunnelman, jonka huvittavan vihreä mittaristo vielä viimeistelee. Bagheeraa ajetaan mukavasti takakenossa istuen. Bagheerasta sovittiin kaupat näkemättä, ja projekti noudettiin pakettiautolla ja peräkärryllä Suomeen. Purettuna seisomaan jääneestä autosta oli helppo päätellä, miksi into kunnostukseen oli aikanaan hiipunut. Vesa toteaa, että osia inventoidessa vaikutti vielä siltä, ettei mitään ratkaisevaa puutu. ”Se oli erittäin huonokuntoinen ja mätä, nuohan mätänevät ihan kamalasti”, Vesa toteaa. Auton teräsrakenteita sekä tukivarsien kiinnityskohtia oli jo useaan otteeseen hitsailtu lasikuitupaneeleita purkamatta. Jaloille juuri oikea asento löytyi, kunhan polkimien korkeuden sääti kohdilleen. Kun normaalisti kesken jääneistä projekteista katoaa osa toisensa jälkeen, Bagheeran osakasassa oli periaatteessa kahden puretun auton palaset. Muodoltaan erikoinen ohjauspyörä löytyi Keski-Euroopasta. Vesa aloitti leikkelemällä rungosta kaikki aikaisempien hitsareiden parsimat paikat pois. Vaikka lähtökohta kiistatta synkältä vaikuttikin, oli siinä nähtävissä hyvätkin puolensa. Automalli on rakenteeltaan suorastaan petollinen, sillä lasikuituinen ulkokuori kykenee loistavasti peittämään sen suojissa pitkälle edenneen ruostumisen. Suomessa projekti sai uutta vauhtia. Rakenteisiin oli ennätetty sovittaa jopa vanhan tiskipöydän kantta, että edes jokin kohta selviäisi kamppailusta korroosiota vastaan. Lattioista 32 4/2022 Matra Simca Bagheera. Korjauspeltejä ei autoon ole tarjolla, joten kaikki oli tehtävä itse. Valinnoissaan hän toteaa olevansa pitkälti oman tiensä kulkija, eikä tekniikan korjaaminen ole niinkään ongelma vaan ratkaistava haaste. Rakenteeltaan petollinen Vesa toteaa, että automallin erikoisuus oli tärkein ominaisuus, joka sai hänet kiinnostumaan koko projektista. Kun Bertels oli perusteelliseen kunnostukseen ryhdyttyään leikellyt lasikuitupaneelit auton teräsrungon ympäriltä, oli ymmärrettävää, että todellisen työmäärän paljastuttua oli hänen motivaationsa kadonnut. Käytännössä joitain osia metsästettiin pitkin maailmaa vielä vuosin päästä
Käyttökelpoisia alumiinivanteita tuli romukasan mukana kolme, mutta kaksi erittäin hyvää vannetta löytyi myöhemmin maailmalta. Nokkaakseli sai uudet ketjun ja rattaat, mutta sylinterikannen kohdalla riitti pelkkä venttiilien hionta. Tarvittavat hiekkapuhallukset ja osien maalaukset toteutettiin kotitallissa. Helmarakenteet oli uusittava kauttaaltaan, ja myös sisälokasuojiin tuli uutta peltiä ruostuneen tilalle. Osa pintaväristä on Vesan, osa tutun ammattimaalarin ruiskuttamaa. Öljypumpun ohivuodon sai kuriin hionnalla, kylmänä paineet nousevat kuuteen baariin, ja lämpimänä öljypainemittari näyttää tyhjäkäynnilläkin vielä kahta, Vesa selventää. pystyi vielä mittaamaan ja piirtämään malliksi alkuperäisiä jäljittelevät jäykistepokkaukset, joiden uusiin pelteihin kopioimista varten Vesa leikkasi vanerista muotit. 33. Osia maailmalta Myös sisustus uusittiin alkuperäisteemaa noudattaen. 1,3-litran työntötankoinen rivinelonen on hyvin yksinkertainen, mutta osien saatavuus alkaa senkin kohdalta aina vain vaikeutua. Hyvin erikoinen ohjauspyörä oli matkan varrella vaihtunut puukehäiseen, mutta Keski-Euroopasta löytyi juuri oikea Bagheeran ratti. Alipaineen virtaus oli säädettävä tarkoin, että valot sai myös laskeutumaan nukahtavan rauhallisesti. Oviverhoiluista ei ollut jäljellä kuin riekaleita, jotka kelpasivat enää malleiksi uusille. Sininen tehosteväri jatkuu myös nukkapintaisessa kattoverhoilussa, jonka asentaminen paikoilleen oli haasteellinen operaatio. Vesa toteaa, että korin lasikuitupaneelit olisi voinut aikanaan leikellä hivenen harkitummin, sillä palapelin saaminen takaisin kasaan vaati molempien purettujen yksilöiden osia. ”Ja se roksottaa niin kuin Talbotti roksottaa.” hän kuvailee hiukan rouheaa käyntiääntä. Alipaineella esiin nousevat ajovalot saavuttavat korkeutensa rauhallisesti. Takasivuikkunasta näkyvä ohjaamon välilasi kuitenkin paljastaa tilaratkaisut. Vanteita oli käytettävä vannekorjaamossa pariinkin otteeseen ennen kuin Vesa oli tyytyväinen niiden suoruuteen. Verhoilutaitoinen kaveri hommasi kankaat ja materiaalit ja verhoili istuimet. Mittasuhteiltaan tasapainoisen Matra Simca Bagheeran linjoista voisi päätellä automallin olevan 2+2-paikkainen. Alkuperäisen voimanlähde purettiin, akselit laakeroitiin ja koneistamosta löytyi mäntiin uudet männänrenkaat. ”Se oli erittäin huonokuntoinen ja mätä, nuohan mätänevät ihan kamalasti.” Ammattikoulun jälkeen koko työuransa Kuusankosken paperitehtaalla paperikoneen korjaana toimineelle Vesa Virtaselle erikoisen Bagheeran entisöinti tarjosi sopivasti teknisiä haasteita. Pintaväriksi valikoitui alkuperäinen valkoinen sävy, ja Vesa pohti sen olevan myös itse tehtyjen maalausten pohjatöiden kannalta helpoin. Bagheeran moottori on alkujaan 60-luvun Simcaan suunniteltu Poissy-moottori, jonka lukemattomat kehitysversiot nähtiin myöhemmin muun muassa Talbotin ja Peugeot’n voimanlähteinä. Valumerkinnät paljastavat, että toiset vanteista ovat vuodelta -74 ja osa vuodelta -75, mutta muuten ne ovat identtiset
Eikä informaatiokatkoksia pääse ainakaan suuremmissa nopeuksissa syntymään, sillä ohjauspyörän kehää saa kääntää puoli kierrosta, ennen kuin sen kaksiosaiseksi jakautuva puola alkaa häiritä näköyhteyttä mittaristoon. Bagheeran alareunastaan viistetyn ohjauspyörän taakse laskeudutaan ja kaikki näyttää juuri siltä, mitä ainoastaan ranskalaisten voisi kuvitella päästävän autonäyttelyiden konseptiautoista lopulliseen tuotantomalliin. Veglian valmistama, vihreydessään huvittava mittaristo herättää ajatuksen, että tätä kapinetta tulisi ajaa jonkinlainen avaruuspuku päällä. Niinpä keskimmäisellä paikalla istuvan matkustajan asentoa on käännetty aavistuksen oikealle, jotta näitä hallintalaitteita mahtuu myös käyttämään. Silmät etsivät sen luukkulampuin ajovalot piilottavasta keulasta yhteneväisyyksiä 60–70-lukujen taitteen italialaisiin urheiluautoihin. Vauhdin sekä moottorin käyntinopeuden lisäksi yhdellä vilkaisulla selviävät niin lataus, öljynpaine, lämpötila kuin polttoaineen määräkin. Kimmoisien tiivisteiden ansiosta ovi pompahtaa terhakasti auki, ja sen ääni ja tuntuma paljastavat, että se on lasikuitua. Viereinen istuin onkin sitten perin erikoinen kahden hengen sohva. Kun italialaisten oli noihin aikoihin traditioonsa kahlittuna porattava urheiluautojensa kojelaudat täyteen pieniä pyöreitä mittareita, Bagheeran suorakaiteen muotoinen mittaristo suorastaan alleviivaa modernin aikakauden alkaneen. Ovenkahvoilla Bagheeran puhdasta kylkilinjaa ei ole pilattu, vaan oven avaus on toteutettu samalla tavalla kuin DeTomaso Panteran esisarjana autoissa eli painonapein. OMALAATUINEN KOKONAISUUS Matra Simca Bagheera on erikoinen urheiluauto, josta ei nopealla vilkaisulla tahdo saada oikein käsitystä. Kun Bagheeraa tarkastelee ulkoisesti, ei sen muodoista löydä mitään suoraan muista automalleista kopioitua. Suhteellisen hillitty ulkokuori kätkeekin sitten sisäänsä astetta rohkeampia ratkaisuja. Kun Bagheeraa on aikansa tutkaillut, voisi vetää johtopäätöksen, että sen omistajaksi päätyy tekniikasta kiinnostunut oman tiensä kulkija, jolle erikoisuus on itseisarvo. Auton kolmiosainen nimikin on hivenen vaikea hahmotettava, joskin Simca niistä useimmille klassikkoautoharrastajille tuttu onkin. Lentokorkeutta mittaristo ei näytä, mutta informatiivisuudessaan toteutus on ensiluokkainen. TUNNELMAT TULEVAISUUDESTA Mikäli Vesa Virtasen Bagheeran sinimusta sisustus olisi tiivistettävä vain yhteen sanaan, osuvin adjektiiveista olisi futuristinen. Istuma-asento on takakeno mutta kuitenkin parempi kuin hiukan muhkuraiselta vaikuttavasta kuljettajan penkistä saattaisi kuvitella. Takaviistosta katseltuna voisi Bagheeran muotokieltä löytääkin vaikkapa saksalaisesta Audi 100 Coupe S-mallista. Matkustajien tarkkailtavaksi kojelaudan oikeaan laitaan asennettu Jaegerin transistorikello onkin melkeinpä ainut silmiin pistävä yksityiskohta, jonka saattaa löytää myös muista aikakauden autoista. Istuinten väliin perinteisille paikoilleen on onnistuttu sovittamaan niin vaihteenvalitsin kuin käsijarrukin. Bagheeran muotoilu kuitenkin ilmentää hyvin omaa aikakauttaan, ja malli jäi sen linjat piirtäneen ranskalaisen Jean Toprieux’n tunnetuimmaksi luomukseksi. Auton tulee myös tuntua ajossa niin hyvältä kuin auton suunnitelleet insinöörit ovat aikanaan tarkoittaneet. 34 4/2022 Matra Simca Bagheera Matra Simca Bagheera
01 Merkki ja malli Matra Simca Bagheera 02 Vuosimalli 1975 03 Mooottri Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori keskellä poikittain. Museoajoneuvoksi hyväksymisessä ei ilmennyt ongelmia, ja marraskuussa 2016 Matra Simca Bagheeraan päästiin ruuvaamaan rekisterikilvet. Pienen etuluukun alla tila on käytetty tarkoin. Hienosäätöä vailla Bagheeran saaminen rekisteriin vaati yhteistyötä auton myyneen Jan Bertelsin kanssa. Takana poikittaiset vääntövarsijouset, kallistuksenvakain. Auton kolmesta eri kohdasta löytyvistä numeroista oli toimitettava valokuvat, joiden perusteella Jan onnistui tilaamaan ja lähettämään riittävät dokumentit Suomeen. Jarrutehostin on sopinut kyytiin vain poikittain. Nyt moottori vetää nikottelematta alakierroksilta alkaen. Vesa toteaa auton olevan nyt erittäin hyvä ajaa, kun alle hankki vielä hyvät renkaat halpisrenkaiden tilalle. Iskutilavuus 1 294 cm 3 Teho 83 hv / 6 200 rpm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa, takaveto 05 Alusta Edessä kolmiotukivarret, pitkittäiset vääntövarsijouset, hammastanko-ohjaus, kallistuksenvakain. Ohjaamon ja hattuhyllyn välissä on välilasi. Auton perästä löytyy pieni tavaratila. Nykyistä ohjaustuntumaa hän pitää hiukan herkkänä, ja suunnitelmissa on hienosäätää geometria kohdilleen tukivarsien säätöliuskoilla. Niitein kiinnitetyt pintapaneelit lasikuitua 07 Mitat Pituus 3 974 mm, leveys 1 734 mm, korkeus 1 175 mm, akseliväli 2 370 mm, paino 950 kg 35. Vesan mielestä auton ei pidä entisöinnin jälkeen vain näyttää mahdollisimman tarkoin siltä kuin uutena vaan sen tulee myös tuntua ajossa niin hyvältä kuin auton suunnitelleet insinöörit ovat aikanaan tarkoittaneet. Poraus 76,7, isku 70 mm. Mitenkään valmis auto Bagheera ei tuolloin ollut, vaan kaasuttimien toimimaan saaminen kysyi omaa ja lopulta vielä parinkin virittäjävelhon kärsivällisyyttä. Akku löytyy varapyörän alta. Takapaneeli on hyödynnetty työkalujen ripusteluun. Moottoriin pääsee kurkistamaan hattu hyllyn pienen huoltoluukun kautta. Tehostetut levyjarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräsrakenteinen kori
Kahdeksankymmentäluvun alussa tällainen tarjokas oli Civic S. Kyseinen S-versio ilmestyi vuosina 1979–1983 valmistetun toisen sukupolven Civicin tarjoiluun kasvojenkohennuksen jälkeen puolivälissä vuotta 1981. Mallistotäydennys näkyi myös Suomessa, sillä urheilu-Civiciä kaupattiin meillä vuosina 1982–1983. Suomessa toisen sukupolven Civic oli voimalinjansa ja laatunsa ansiosta kehuttu, mutta niukkojen tilojen ja kilpailijoihin nähden korkeahkon hinnan seurauksena Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Jan-Erik Laine 36. Parainen ”K un 3D Civicin moottoriin lisätään tehoa, laitetaan kaksi kaasutinta ja nopeatoiminen 5-portainen vaihteisto, alustaa muutetaan urheilullisemmaksi ja varustelu tehdään entistä loistokkaammaksi, syntyy aivan uusi auto, Civic S, joka saa päät kääntymään ja kuljettajan herkuttelemaan ajamisen nautinnosta – kaikkien Hondien tapaan kuitenkin hämmästyttävän taloudellisesti.” Muun muassa yllä olevin sanoin Veho houkutteli sporttista pikkuautoa etsivää 80-luvun alussa tutustumaan edustukseensa kuuluvan Hondan kompaktin Civic-malliston pirteimpään malliversioon. Honda Civic S ’83 Pikkuisen sportimmin Honda Civicin luonteeseen on useimmiten liitetty menevyyttä perusmalleista lähtien, ja lisää urheiluhenkeä on voinut poimia suoraan mallitarjonnasta
Edullisin oli nelivaihteinen 1,2-litrainen perusmalli 43 400 markan pyynteineen. Vertailuksi urheilu-Civicin arvokkuudesta mainittakoon, että samalla hinnalla sai esimerkiksi kolmiovisen Ford Escort 1.3 L:n (55 750 mk), Mazda 323 1.5 -farmarin (55 900 mk) tai kaksiovisen Toyota Corolla 1.6 DX:n (56 980 mk). Vuoden -83 mainoksessa kehotettiin kokeilemaan Civicin kevyesti ja täsmällisesti sulkeutuvia ovia. Sieltä auto päätyi 2010-luvun puolivälissä nykyiselle omistajalleen. Toisen sukupolven Civicin viimeiseksi kokonaiseksi rekisteröintivuodeksi jäi -82, sillä ensimmäiset kolmannen polven uutuudet rekisteröitiin meillä jo loppuvuodesta -83. Auton sadevesikanavat olivat jossain vaiheessa tukkeutuneet, minkä seurauksena Civicin helmat olivat pahoin pehmenneet. Tuossa vaiheessa Civic-mallisto koostui kolmiovisten Basicja DL-perusmallien ohella myös neliovisesta Sedan-mallista sekä viisiovisesta Wagon-farmarista. Tässä puristuksessa Civic S -mallin myynti on jäänyt oletettavasti vain muutamiin kymmeniin. ATHtunnuksista päätellen taival alkoi jostain päin pääkaupunkiseutua, mutta sitten autosta ja sen vaiheista ei olekaan juuri muuta kerrottavaksi kuin että noin 30 vuotta myöhemmin se seisoi taltioituna sastamalaisen Honda-harrastajan pihapiiriin. Sport-version varusteluun kerrottiin lukeutuvan vakiona muun muassa ”täydellinen mittaristo, erikoisistuimet, kattoluukku ja urheilullinen jousitus”. Punainen Civic S sai uuden kodin Turun seudulta, mutta ennen nykyisen loiston saavuttamista oli edessä runsaasti työtä. Häntä yksilössä puhutteli sen vähäinen, vain runsaaseen 60 000 kilometriin yltänyt kokonaisajomäärä – sekä aiemmin omistuksessa olleen sinisen Civic S:n myymisestä jäänyt harmitus. Auton ensiomistaja oli vastaanottanut Hondansa heti alkuvuodesta -84, sillä Victoria Red -nimistä puna-mustaa väriä kantanut Civic S rekisteröitiin tammikuun neljäntenä päivänä. HARVALUKUISESTA JOUKOSTA Uutena myytyjen Honda Civic S -yksilöiden rajallista kantaa verotti epäilemättä niiden kuin nuorisoautoksi luotu olemus – pikkuisen näyttävyyttä ja pikkuisen parempaa kulkua. Keväällä 1983 Sport-versio maksoi 55 900 markkaa, mikä oli tuhat markkaa vähemmän kuin farmari-Civicin pyynti. Asiaa on ohjannut voimakkaimmin hinta, sillä keväällä -83 Civicin Sport-versio maksoi 55 900 markkaa eli vain tuhat markkaa vähemmän kuin käytännöllinen farmariCivic. sen markkinaosuudet jäivät suhteellisen kapeiksi. Kuvissa esiintyvä ’83-mallinen Civic S ei aikoinaan joutunut rankkaan kilometritehtailuun, mutta kolme vuosikymmentä oli silti tehnyt tehtävänsä ja muovannut ajokin olemuksen alakuloiseksi ennen päätymistään nykyisen omistajan käsiin. 37. Teetettyjen laajojen peltitöiden ja uuden maalipinnan myötä uusi elämä kuitenkin koitti, joten yksi edustaja Suomen alkujaankin harvalukuisesta Sport-Civicien joukosta palasi takaisin liikenteeseen. Vuoden -82 rekisteröintimääräksi Civicin osalta kirjattiin 2 118 autoa, mikä oli mukava määrä mutta valovuoden päässä yli 10 000:een yltäneen Datsun 100A–150A:n ja lähes 6 000:een päässeen Toyota Corollan määristä
Iskutilavuus 1335 cm 3 . Edessä levyja takana rumpujarrut. Teknisestä osaamisesta ja insinööritaidoistaan tunnetusta Hondasta kun oli kyse, alustaakin oli hienosäädetty vastaamaan kasvaneita vauhtivaroja. 38 4/2022 Honda Civic S. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 12,2 s. Puristussuhde 8,4:1. 01 Merkki ja malli Honda Civic Sport 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Paino 790 kg. Etuveto. Perusmalleihin nähden kohentelua oli nimittäin tehty myös voimalinjaan ja alustaan. Eteen oli puolestaan asennettu suuremmat, jäähdytetyt jarrulevyt. Civic S ei nimittäin ollut vain pintakoristeltu pikkuherkku, vaikka ulkoasua somistivatkin etuja takaspoilerit, 165-leveät renkaat erikoisvanteilla, kaksi väriset istuimet, lasikattoluukku, kylki teippaus, mattamustat ikkunanpielet ja -pilarit sekä puskureita ja kylkilistaa kiertävä punainen raita. 07 Mitat Pituus 378, leveys 158, korkeus 135, akseliväli 225 cm. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Moottorina oli 1 335-kuutioinen nelonen, jonka puristuksia oli pudotettu 60-hevosvoimaisen perusversion 8,7:stä arvoon 8,4:1, mutta erilaisen nokka-akselin ja kahden muuttuvakurkkuisen vaakaimukaasuttimen ansiosta huipputeho oli noussut 70 hevosvoimaan. Tähän yksilöön on pyöräytetty alle modernit alukiekot, mutta alkuperäinen vanteistuskin on olemassa. Takana McPherson-tyyppiset joustintuet, pitkittäiset kolmiotukivarret, poikittaistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Hondan 1,3-litraisesta nelosesta irrotettiin kahden kaasuttimen ja perusversioista eroavan nokka-akselin tukemana 70 hevosvoimaa, jotka kuljettivat alle 800-kiloista vaunua kepeästi. Sportin ulkoista tunnusmerkistöä rakennettiin spoilerein sekä merkkija teippisomistein. Perusmalleissakin alusta oli edistyksellinen etuja takapään McPherson-tyyppisine joustintukineen, mutta Sportissa jousitusta oli jäykennetty ja kallistuksenvaimennin lisätty myös takapään tuentaan. Teho 70 hv / 5 750 rpm, vääntö 100 Nm / 3 400 rpm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Kun viisivaihteisen ja 1,3-litraisen Civicin 0–100 km/h -arvoksi luvattiin tasan 14 sekuntia ja huipuiksi 150 km/h, Sport-mallin vastaaviksi lukemiksi kirjoitettiin 12,2 sekuntia ja 160 km/h. Ulkonäköä ja sille katetta Mutta ne, jotka Honda Civic S:n heittämään haasteeseen tarttuivat, saivat myös rahalle vastinetta. Näillä eväin alle 800-kiloinen Ässä-Civic kulki mukavasti perusmalleja kerkeämmin. Poraus 72 mm, isku 82 mm
Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. verhoiluja tiivisteosia. Paradise Cars Vuodesta 1987 www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Varaosat ja tarvikkkeet. Autoharrastajan verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville supermarket.fi 212 sivua! Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot alkaen 12 90 Mopo Erikoisnumero 37 90 Olympiavuoden Klassikot espaca63@gmail.com • Puh. 2 viiikon välein). Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Kun muutat , kerro myös meille . Klassikot tilaajapalvelu: puh. 03 2251948 ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. 040 074 4587 www.paradisecars.com VARAOSAT BRITTIAUTOIHIN 35 VUODEN KOKEMUKSELLA! AUTOMYYNTI: Myytävät autot näet nettisivuiltamme. Huollot ja entisöinnit. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla
Mies halusi sellaisen itselleen, mutta rahat eivät riittäneet edes projektikuntoiseen Vetteen. 40. Stig ei antanut mokoman seikan estää – ja teki itse oman urheiluautonsa. KÄSIN TEHTY URHEILUAUTO KÄSIN TEHTY URHEILUAUTO Stig Fagerstedt ihaili 70-luvulla Chevrolet Corvetten näyttäviä muotoja
KÄSIN TEHTY URHEILUAUTO KÄSIN TEHTY URHEILUAUTO Nastola VW Turbo SEF 41
Terästettyä tekniikkaa ”Autovahinkokeskukselta löytynyt aihio oli hyvä lähtökohta. Stig Fagerstedt päätyi rakentamaan Corvettejäljitelmän Kuplan pohjalle nimenomaan selkeiden pelisääntöjen takia. Ensin mainittu löytyi Autovahinkokeskuksen valikoimista, mutta valmista rakennussarjaa ei tuntunut löytyvän mistään. Tein pohjalevyyn myös korinvaihdossa vaaditut jäykisterakenteet teräsprofiilista”, Stig muistelee alustan kunnostuksen alkuvaiheita. Imuja pakosarjat sekä ahtoputkistot Stig teki itse. ”Joissakin rakennussarjoissa käytetään lyhennettyä pohjalevyä. Työn edetessä Stig asensi alustaan uudet nivelet ja vaihtoi muita kuluneita osia, ja viimeisteli lopputuloksen maalaamalla pienemmät osat kuten jarrut siistiin kuntoon. Kaasutin asennettiin ahtimen tulopuolelle, ja Stigin moottorivirittäjäkaveri muokkasi ahdinta siten, että se kestäisi läpivirtaavan polttoaine-ilmaseoksen. Ruostekorjauksen jälkeen käytin alustan hiekkapuhalluksessa, jonka jälkeen vedin siihen mustan epoksitervan ja sen päälle kermanvaalean epoksimaalin. Tarjonta oli runsasta. Sellaisen kanssa saisi hyvin lisätehoa ilman suuria muutoksia moottoriin. Stig silmäili viritysosaluetteloiden sivuja, mutta osat olivat kerta kaikkiaan liian kalliita hankittavaksi. ”Kaveri sitten ehdotti turboahtimen asennusta. Joitakin muutoksia kuitenkin tein. Ruostettakin oli vain vähän. Vain aihio ja korisarja puuttuivat. Esimerkiksi käsijarruvipu ja vaihdekeppi on siirretty puoli metriä taaksepäin.” Urheilullinen ulkonäkö herättää tiettyjä odotuksia kulkupuolen suhteen. Valmiin rakennussarja-auton rekisteröinti tieliikenteeseen oli suhteellisen vaivaton operaatio etenkin VWpohjaisten sarjojen kohdalla. Siinä oli lieviä kolarivaurioita, mutta pohjalevy ei ollut vioittunut kolarissa lainkaan. Sellainen sitten asennettiin. Teksti: Stig Fagerstedt ja Kari Mattila Kuvat: Stig Farerstedtin arkisto, Kari Mattila 42 4/2022 VW Turbo SEF. Stig päätti tehdä korin ja muut tarvittavat palikat itse. Tässä akseliväli sai kuitenkin olla ennallaan, sillä Kuplan alusta on muutenkin liian lyhyt Corvetten korille. Näyttäviä korisarjoja tuotiin maailmalta Suomeen, ja pian myös suomalaiset lasikuituverstaat alkoivat laminoida omia versioitaan ja joskus myös suoria kopioita tuontisarjoista. Oli valmiita ohjeita ja osalistoja, joita noudattamalla lähtökohtana käytetyn yksilön hyödynnettävät osat muodostaisivat pykälien edellyttämät vähintään 51 prosenttia lopputuloksesta, jolloin projekti välttyisi autoverolta. L asikuitukoriset rakennussarja-autot olivat 70-luvulla suosittuja. Moottorin iskutilavuutta kasvatin 1,6 litraan, mutta säilytin kestäväksi tiedetyt yhdellä imureiällä varustetut kannet. Kuplan pohjalevyn vahvistukselle oli niin ikään tarjolla selkeät ohjeet. ” Turboahdin otettiin jostakin pienestä dieselmoottorista
Corvetten linjat on väännetty kirjaimellisesti rautalangasta. Menetelmä on työläs, ja lisäksi mietitytti, että mahtaako lopputulos sitten varmasti miellyttää silmää.” Stig päätti kehittää itse omaperäisen val mistus menetelmän. Näin pääsin näkemään aika hyvin auton tulevaa ulkonäköä. Pohjalevyn päälle Stig hitsasi teräsprofiilikehikon. Punainen pintaväri kynäruiskumaalauksineen on vedetty pintaan vasta Stigin omistusajan jälkeen. Ulkoasu on muuttunut vuosikymmenien aikana, mutta perusrakenne on säilynyt. Kuuden millin teräslankakehikon päälle on kiinnitetty teipillä pahvia lopullisen muodon hahmottamiseksi. Korimuotoilua kotipihassa Pohjalevyn päälle Stig hitsaili teräsprofiilista vahvikeputkiin liittyvän turvakehikon sekä eräänlaiset apurungot ohjaamon etuja takapuolelle. Istuimetkin Stig teki kokonaan itse. Tuulilasin kehikko muovattiin VW Golfin lasille sopivaksi. Valmista korisarjaa ei löytynyt mistään, joten Stig päätti tehdä korin ja muut tarvittavat palikat itse. Seuraavaksi teippasin lankoihin pahvia auton koko toiselle kyljelle. Rautalankaa taivuteltiin ja pahvia teippailtiin niin kauan kunnes mestari oli tyytyväinen muotoihin. Muuttelin sitten lankoja niin kauan kunnes muoto alkoi miellyttää silmää.” Stig Fagerstedt näki vuosi sitten Jokimaan rompetorin harrasteparkissa tutun auton. Näky nosti tunteet pintaan, sillä mies luuli rakennelman jo aikoja sitten peruuttamattomasti hävitetyksi. Kuplan alustaan on tehty vastaavat vahvistukset kuin rantakirpun muutoskatsastuksessa vaadittiin. 43. Apurungot sen takia, että niin etukuin takaosan voisi toteuttaa kääntymään kokonaisina esimerkiksi huoltotöitä helpottamaan – ja olihan flippikeula ja -perä tietysti kova juttu rakentelupiireissä siihen aikaan. ”Hitsasin putkikehikon ympärille kuuden millimetrin teräslangasta korin ääriviivojen mukaiset muodot. ”Lasikuitukorihan tehdään perinteisesti sillä tavalla, että rakennetaan muotit ja niihin laminoimalla valmistetaan varsinaiset korin osat. Väri ja teema sointuvat kokonaisuuteen mainiosti
44 4/2022 VW Turbo SEF. Stigin huolellisesti verhoilemia pintoja on matkan varrella vaihdettu toisenlaisiin. Perusosat eli istuimet ja kojelaudan puuosat ovat edelleen mestarin jäljiltä
Ovien kahvat ja lukot Stig muokkasi Kuplan osista. Niissä oli hyvä puoli se, että rakenteen pystyi tekemään eritäin matalaksi. ”Lasikuitutöiden jälkeen alkoi melko tuskaisen työläs pohjatyövaihe. Ovien pinnat ovat lasikuitua, ja ne on laminoitu alumiinipellistä tehtyä muottia käyttäen. Turbokone on vuosien varrella hävinnyt ja tilalla on nykyisin vakiomoottori. Näin syntyi erittäin jäykkä ja kevyt voileipärakenne.” Lokinsiipiovien rungon Stig hitsasi kokoon neliöputkesta. Vetten muotojen sovittaminen Kuplan mittasuhteisiin on tuottanut päänvaivaa, mutta kokonaisuus on saatu lopulta näyttäväksi, eikä esikuvasta ole epäselvyyttä. Kuitua on laminoitu rakentteen etusekä takapinnoille, joilloin lopputuloksesta on syntynyt erittäin tukeva ja suhteellisen kevyt voileipärakenne. Säätömahdollisuuden puute edellytti tarkkaa asennusta. Lopputulos oli kuitenkin ainakin omasta mielestä kaiken kaikkiaan aivan hyvä.” Sveitsistä löytyi kuuden millimetrin vahvuista, lämpömuovailtavaa polyuretaanilevyä. Rautalanka-polyuretaanirakennelma jämäköitettiin lasikuidulla. Muuten moottori oli vakiokuntoinen. ”Lasikuitutöiden jälkeen alkoi melko tuskaisen työläs pohjatyövaihe.” 45. Seuraavaksi ompelin palat paikoilleen, jonka jälkeen laminoin rakenteen molemmille puolille muutaman kerroksen lasikuitua. ”Tilasin Sveitsistä kuuden millimetrin vahvuista lämpömuotoiltavaa polyuretaanilevyä, joista muotoilin puhaltimilla lämmittämällä ja leikkelemällä sopivat palat teräslankakehikon aukkoihin. Takaspoilerin ja takalasin välinen kohouma tuo jatkuvuutta nokkapellin scoopin muodoille. Koska en ole sen enempää kittauksen kuin maalauksen ammattilainen, päädyin pintavärin kohdalla valkoiseen koska siinä pinnan virheet näkyvät vähiten. Kun muodot olivat viimein kohdallaan, alkoi varsinaisten koripintojen valmistus. Ovien saranoinnissa hyödynnettiin pitkänmatkan linja-autojen sivuluukuissa käytettyjä osia. Levyistä muotoiltiin koripaneeleita, jotka lopuksi ommeltiin kiinni rautalankakehikkoon. VW:n alkuperäinen moottori sai piristystä 1,6-litraisen koneen sylinteri-mäntäsarjasta ja turboahtimesta
Senkin Stig nikkaroi omin käsin verhoilutöitä myöten. Kuplapajan myyntirivistöön ilmaantunut auto ei kuitenkaan vaikuttanut tutulta rakennussarjalta. ”Istuimien rungot tein teräsputkesta omille mitoille sopivaksi. Sattumalta minulla oli muiden asioiden tiimoilta sovittuna tapaaminen Kuplapajan Juhani Jyrängön kanssa. Selvyyttä ei tullut sen paremmin alan harrastajien nettisivustojen kautta kuin vanhoja rakennussarjakatalookeja pläräämällä. Vanteet ovat ikoniset 70-luvun Wolfracet. Vaihdoin tilalle pakettiauton kytkimen, jonka myötä luisto-ongelmat loppuivat. ”Ainoa tekninen ongelma oli kytkimen kestävyys. Minkäänlaista säätöä en niihin rakentanut. Hyvin tehtyä kokonaisuutta ei tarvinnut sen jälkeen juurikaan korjailla. Pohjaja taustalevyt ovat peltiä ja pehmusteet vaahtomuovia. Kojetauluun ja oviin käytin mahonkia ja alumiinipeltiä, ja niiden verhoiluun viininpunaista keinonahkaa. KIERTOTIETÄ KOTITALLIIN Tarinan VW kulkeutui kirjoittajan perheeseen mutkien kautta. Pientä harmia aiheutti myös polttoainekäyttöinen lisälämmitin, joka kyllä lämmitti auton mukavasti ennen lähtöä, mutta sitten oli akku tyhjä eikä autoa saanut enää käyntiin.” Onneksi Stig oli toteuttanut VW:n omaan järjestelmään perustuvan lämmityslaitteen rakentamisen huolellisesti. 46 VW Turbo SEF 4/2022. Ensimmäisen kerran näin auton myytävänä vanhoihin Volkswagen-autoihin erikoistuneen Kuplapajan listoilla. Muuhun verhoiluun käytin punaista plyyshiä.” Auto valmistui kahden ja puolen vuoden työrupeaman jälkeen vuoden 1980 jouluksi. Tässä auto on projektikuntoisena Kuplapajan näyteikkunassa. Projektikuntoinen lasikuiturakennelma herätti omistamisen halun jo pelkän valokuvan perusteella. Flippikeulan sisäpuoliset tukirakenteet on mietitty huolella ja lopputulos on jämäkkä. Arkiauton pohjalta rakennettuja urheiluautojäljitelmiä ilmaantuu myyntiin aina toisinaan, ja yleensä sellaisen ulkomuodosta keksii nopeasti minkä verstaan lasikuitukori on asennettu Kuplan tai Taunuksen peltiosien tilalle. Turbo SEF -nimi on yhdistelmä mestarin nimikirjaimia ja moottoritekniikkaa. Lämpöä piisasi ohjaamoon talvipakkasillakin – Stig nimittäin käytti omavalmisteista urheiluautoaan ympärivuotisena käyttöautonaan neljän vuoden ajan. Turboahtimessa ei ollut hukkaporttia, ja käytännössä sen virkaa hoiti sitten kytkin. Mainio käyttöauto Urheiluautossa pitää luonnollisesti olla urheilullinen sisusta. Ajattelin, että silloin ehtii hyvin tutustua tuohon lasikuitukeksintöönkin
Siihen oli uusittu jarrut kokonaisuudessaan sekä joitakin sähkölaitteita. Valkoinen väri valikoitui käytännön syistä. Ratissakin näkyvät miehen puusepäntaidot. Tällä kertaa omat tallitilat olivat pahemman kerran täynnä, ja osin sen takia nopealiikkeisyys ei ollut mahdollista. Mutta se kätteli. Tilanne harmitti tietysti – eihän olisi ollut lainkaan sopivaa sekaantua toisten ihmisten väliseen kaupankäyntiin. Tällä kertaa perheen lapset huomasivat ilmoituksen, ja hihkuivat innoissaan, kuinka huutokauppasivustolla on myytävänä auto, joka on kuin Hot Wheels -pikkuauto, mutta aivan oikea sellainen. Uutta hintaa piti jäädä pureskelemaan. Lahden seudulle kotiutunut auto oli nyt kunnostettu pitkän seisontarupeaman jäljiltä ja katsastettu. ettei mies sittenkään kättelisi kauppoja. Viime vuoden toukokuun loppupuolella VW tuli taas myyntiin. Stigillä ei ollut kovaa luottoa omiin pohjatyöntekotaitoihin, ja mies arveli, että valkoinen armahtaisi pinnan epätasaisuuksia. Sinne meni sekin löytö, harmittelin. Kurkistin ovenraosta ja näin ruudulla tutun ja jo kahdesti näpeistä livahtaneen lasikuituauton. Ajan hengen mukainen Norjan-reissukin tuli suoritettua. Jyränkö oli vielä matkalla, mutta viereisessä parkkiruudussa lämmitteli eräs pariskunta autossaan. Eräänä maaliskuisena pakkasaamuna kurvasimme Kuplapajan varastotilan pysäköintialueelle valokuvaaja Vuorenmaan kanssa. Sinne meni – taas. Hieman myöhemmin Volkkarille olisi järjestynyt lämmin tallipaikka, mutta auton myynti-ilmoitus oli kadonnut verkosta. En muistanut nähneeni poikia milloinkaan innostuvan vanhasta autosta sillä tavalla. Nyt on pojilla hyvä syy odotella ajokorttin saamista – ja harjoitella mekaanikontaitoja siinä odotellessa. Taustalla näkyy Autovahinkokeskuksesta hankittu Kupla, jonka alusta hyödynnettiin projektissa. Stig ei jättänyt luomustaan näyttelyesineeksi vaan käytti sitä arkiautonaan kesät ja talvet neljän vuoden ajan. Ehkäpä auto kuuluukin heille, ajattelin, ja naputtelin viimeisillä sekunneilla voittavan huudon. Ja kun lopulta astuimme halliin, kävi ilmi, että herra siitä toisesta autosta oli saapunut katsomaan nimenomaan tuota villin näköistä lasikuiturakennelmaa. Soitin myyjälle. Auton syynäsin tietysti tarkkaan läpi joka puolelta uteliaisuuttani sekä siltä varalta. Kojelaudan Stig valmisti mahongista. TOINEN JA KOLMAS NÄYTÖS Outo lasikuituauto ehti jo häipyä mielestä, kunnes se sitten eräänä päivänä se jälleen ilmaantui myyntisivustolle. Uusi omistaja oli saanut selkänsä huonoon kuntoon ja erittäin epäergonomisen lasikuitukeksinnön käyttö oli muodostunut ongelmalliseksi. Hintakin oli ymmärrettävästi noussut jonkin verran. Siksi mies oli päättänyt luopua autosta. 47. Vaihdekeppi on varustettu vaihdevälin lyhentäjällä ja se on siirretty puolisen metriä taaksepäin, samoin kuin käsijarrukahva
HA RRA STA J AN Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila, Lea Lahti ja Stig Fagerstedtin arkisto L uovuuden lähteillä Stig Fagerstedt 48. Ajopelien lisäksi mies loihtii verstaassaan tyylinmukaiset ajoasut siinä missä näyttävät taideteoksetkin. Stig Fagerstedtin kädenjälki näkyy yhtä lailla villeissä ja mielikuvi tuksellisissa ajohärveleissä kuin maailmanluokan harvinaisuuden tarkassa entisöintityössä
Alueen ympäri kulki noin kymmenen kilometrin reitti, jota pääsi moottoripyörällä kiertämään. Polkupyörien rakentelun jälkeen Stig siirtyi konevoimalla liikkuvien härveleiden kuten mopojen ja moottoripyörien kimppuun. S tig Fagerstedtin verstas ja tallitilat löytyvät rauhalliselta omakotitaloalueelta Espoon Tapiolasta. Juuri kansakoulun aloittanut nuorimies oli kovin kiinnostunut kaikenlaisista ajopeleistä, mutta perheen taloudellinen tilanne ei silloin mahdollistanut sellaisten hankkimista vanhempien rahoituksen turvin. Yhdeksänmetrinen teräsvenekin on talon pienessä tallissa tehtailtu. Kaiken lisäksi kaatopaikan ympäristö osoittautui hyväksi ajoharjoittelualueeksi. Viereinen kaatopaikka osoittautui varsinaiseksi kultakaivokseksi harrastushommien suhteen. Stigin vanhemmat olivat hankkineet omakotitalotontin Mankkaan kaatopaikan läheisyydestä ja rakentaneet tontille talon ja taloon pienen työskentelytilan. Autolla ajamisen taitoakin mies pääsi hiomaan samoilla nurkilla. Ensimmäiset rakennelmat olivat polkupyöriä, sitten tuli mopoja, moottoripyöriä ja autoja. Stig ei luopunut haaveistaan vaan päätti nikkaroida vehkeet omin käsin. Stig ei luopunut haaveistaan vaan päätti nikkaroida vehkeet omin käsin. Paikka on sama, jonne Fagerstedtin perhe muutti Helsingin keskustasta vuonna 1961. Kaksitahtisen Zwickau-auton tekniikan ympärille syntyi monenmoisia ajopelejä. 49. Nykyaikaan verrattuna seutu oli silloin harvaan asuttua ja mukavan hiljaista. Sieltä löytyi aihioita sekä tarveaineita aihioiden kunnostamiseen ja rakenteluun
”Vaikka ajaminen onkin hauskaa, olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja rakentelusta, en niinkään vauhdista.” Pura yksi, kokoa toinen Vehkeet muuttivat usein muotoaan. 50 4/2022 Harrastajan pakeilla. ”Se oli kyllä varsinainen susi jo syntyessään. Kumipyörillä kulkevien vehkeiden lisäksi Stig on tehnyt käsityönä muun muassa yhdeksänmetrisen teräsveneen. Faija nauroi ihan katketakseen, kun nostin kytkimen ensimmäisen kerran ja keula osoitti saman tien taivasta kohti. ”Kaatiksella oli 3–4 kilometriä tietä rällättävänä. Vaikka kuinka varovasti koetti lähteä liikkeelle, se nousi heti pystyyn. Pistin siihen Zwickaun tekniikan ja Trabantin taka-akseliston. Runkoa kootessa tila on ollut kortilla, mutta se ei ole ollut esteenä projektin etenemiselle. Tien ja talon välistä metsää olin raivannut sen verran, että pääsin ajamalla portille. Kaatiksella oli 3–4 kilometriä tietä rällättävänä. Mitoitin korkeuden niin, että autolla mahtui ajamaan kaatopaikalle vievän tien puomin alitse, jolloin pääsin alueelle kaatopaikan aukioloaikojen ulkopuolella. Sen painopiste oli niin takana, ettei ajamisesta tullut mitään. Olisi pitänyt suunnitella uusiksi koko härveli”, Stigu nauraa. Siinä kura lensi ja hauskaa oli, kun siellä ajeltiin.” ”Tein kerran sellaisen pienen piha-auton vanerista. Mietin sitten vaikka mitä konsteja, joilla saisin eteen lisää painoa ja laitteen tasapainoisemmaksi, mutta ei siinä mikään auttanut. Toisinaan Stig saattoi poiketa moottoripyörällä läheiselle motocross-radalle, mutta kilvanajo tai muu reipaskyytinen kaahailu ei miestä sen enempää innostanut. Siinä kura lensi ja hauskaa oli, kun siellä ajeltiin”, Stig muistelee. Kun mies kyllästyi vanerikoriseen pihaautoon, hän purki sen palasiksi ja kokosi osista kolmipyöräisen prätkän
Viimeksi sillä saralla on syntynyt sarja vanhoista ompelukoneista muokattuja teoksia. Rungon tein hydrauliikkaputkesta, ja käytännössä kaikki muutkin osat on itse tehtyjä.” Villien luomuksien lisäksi mies on ansainnut mainetta vaikeiden ja työläiden entisöintiprojektien läpiviejänä sekä taiteilijana. Hankin panssarivaunuissa ja lentokoneissa käytetyn Rolls-Royce-moottori ja siihen alustaksi osiin puretun ’28 Cadillacin.” Rollsin ja Cadillacin yhdistelmän kuoreksi Stig naputteli näyttävän alumiinikorin. Talosta – itse tehty sekin – löytyy paljon esimerkkejä miehen kyvyistä luoda kuvataidetta sekä nokkelasti ideoituja veistoksia. Siellä oli tiukka seula, enkä päässyt mukaan. Stigun nuoruusvuosia ajatellessa miehen tuleva ura ajoneuvosuunnittelun parissa vaikuttaa luonnolliselta uravalinnalta. Sen mies teki tietysti itse. Sen mies on konstruoinut tyylikkäästi vanhan ompelukoneen puisen suojakotelon sisään. Sain hankittua rekisteröimättömän rodiprojektin, jossa oli oikeanlainen ’37 sivuventtiilimoottori. 51. Niistä hurjin on 1920-luvun kilpa-autotyyliä mukaileva, 27-litraisella V12-moottorilla varustettu Silver Meteor. ”Olin nähnyt videoita, joissa peräkärryyn kiinnitettyjä lentokoneen moottoreita käytettiin tapahtumissa näytösluontoisesti. Kotelon kätköissä lymyilee muutama havannalainen sikari, tilkka jaloa juomaa ja juomalle lasit. Hurja V12-moottorinen Silver Meteor -urheiluauto ja Fordin lättäpääkasilla varustettu Silver Flathead -moottoripyörä ovat Stigin hurjimpia ja myös tunnetuimpia luomuksia. Muotoilun lisäksi minua kiinnosti tekniikka, ja menin sitten opistoon konepuolelle.” Opiston päästötodistus ojennettiin Stigin kouraan vuonna 1980. ”Armeijan jälkeen hain kahdesti Ateneumiin teollisen muotoilun linjalle. ”Pieniä esineitä on vaihteeksi mukava tehdä, eikä talliin enää oikein isoja mahtuisikaan”, mies tuumii ja sulkee radion. Myöhemmin sain tehtäväkseni johtaa ohjaamosuunnittelua, ja kun Sisu ryhtyi käyttämään Renault’n ohjaamoja kuorma-autoissaan, minä siirryin alustasuunnittelun pariin suunnittelupäälliköksi”, nyt jo päivätyöstään eläkkeelle päässyt moniosaaja muistelee. Ajatus lähti itämään. Samasta vehkeestä sai hyödynnettyä pinnapyörät. ”Tämä on tällainen herrasmiehen selviytymispaketti”, Stig hymyilee. Ne ajoneuvot menivät Siperiaan. Työura käynnistyi samoihin aikoihin kotimaisen kuorma-autovalmistaja Sisun tehtaalla. Silver Meteorin kaveriksi piti saada moottoripyörä, Silver Flathead. ”Faija oli tehnyt pitkään töitä suunnittelijana samassa paikassa, ja hänen ansiostaan minäkin päädyin Sisulle. ”Kehittelin idean pyörästä, jossa olisi koneena Fordin kahdeksansylinterinen lättäpää. Ajattelin, että moottori voisi olla kiinni hienommassakin telineessä. Ainutlaatuisia projekteja Vanhojen vehkeiden harrastajille Stigun kädenjälki on tuttu miehen tuoreemmista tekeleistä. Vuonna -82 sain tehtäväksi johtaa neljän erikoisajoneuvon suunnitteluprojektia. Ohjaamon mies valmisti käsityönä käyttäen raakaaineina perinteisiä materiaaleja kuten nahkaa ja mahonkia
Tai kuten asia vuoden -77 mainoksessa todettiin: ”nyt entistäkin kauniimpana”. Usein ulkonäköä on nostettu esille kursailematta, vaikka juuri siitä asiakas kykenisi itsekin muodostamaan oman näkemyksensä. Jälkimmäistä edustaa etenkin auton ulkonäkö, sillä autoilijan sieluun on kautta aikain vedottu uuden mallin muotoilulla. Kiistellään makuasioista Automainoksien myyntipuheiden ja suostuttelukeinojen sisällöstä osa on helposti vertailtavaa numerotietoa, kun taas osa vahvasti tunneladattua kuvailua. 52 4/2022. Tästä huolehtivat ”uudet värit, uusi tyylikäs sisustusmateriaali sekä uudet leveämmät puskurit, joissa leveä kumilista”. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Fiat 127 lukeutui arkisiin pikkuautoihin, mutta kun italialaisesta oli kysymys, niin harkittu muotoilu seurasi mukana
Kiistellään makuasioista Vuonna -77 Audi 100:n erinomaisuus niin teknisesti kuin ulkoisesti tuli osoitetuksi yhdellä lausahduksella, sillä Satasen ”kauneus on pelkkä ulkokuori upealle autotekniikalle”. Sitä ei käy hienosta V8-vaunusta kieltäminen, vaikka valmistusmaa onkin lipsahtanut pienellä alkukirjaimella. Vuoden -68 Austin 1300:n vetovoimatekijöihin listattiin myös ulkonäkö: ”Silmää hivelevän tyylikäs, maailmankuulun Pininfarinan muotoilema kori.” Kaasunestejousitus oli vuonna -71 nostamassa GS-Sitikkaan ihan konkreettisesti tavallisten yläpuolelle, mutta tunnepuolella tästä huolehti muun muassa ”tosihyvä ulkonäkö”. 53. Vuonna 1958 uudesta autosta unelmoivien eteen lipui ”linjakas uutuus ranskasta”
Ajan hengessä mainosteksti nimittäin kertoi Isuzu Bellettin olevan myös auto, ”jossa nainenkin viihtyy hyvin. Kulturelli pariskunta morjensteli vuonna -88 haitarikattoisen Mazda 121:n äärellä. Ja mikä ettei, olihan pieni japanilainen auto, jossa ”yhdistyvät linjakkuus ja urheilullisuus”. Vuonna -89 Lada Samara ei ollut enää ihan tuore tapaus kuten samaisen vuoden mainoksessakin todettiin, mutta viisiovinen Samara sen sijaan oli. Se oli ”etuvetoisten monikäyttöautojen luokkaan tullut kaikkien aikojen kovin haastaja”, jonka esteettisiin hyveisiin luettiin muun muassa ”kaunislinjainen kori”, ”hienostunut mattamusta etusäleikkö” sekä ”tyylikäs pieni takasivuikkuna”. Olikohan kyse autosta vai kuljettajasta. Vuonna -65 saatiin tieto, että ”uusi kaunotar kulkee nyt Suomen teillä”. 54 4/2022 Mainoksen imussa. Sillä linjoissa on ajatonta, eleganttia siroutta”
Hieman kryptisen tokaisun mukaan Mazda oli ”muita parempi jo Japanissa”, mutta vuoden -74 mallistossa huomio kiinnitettiin uuteen Savannaan ja etenkin sen ulkonäköön, ”joka kelpaisi palkita missä näyttelyssä tahansa”. Toimituksetkin rullasivat, sillä ”näitä sulavalinjaisia autokaunottaria on heinä–elokuun aikana saapunut maahamme parisen tuhatta”. Vuonna -65 Moskvitsh-asiakkaiden sieluja kosiskeltiin jo 408 Elitellä. Olihan uudessa Special-versiossa esimerkiksi ”GL-muotoiltu keula, jossa suorakulmaisiin valonheittäjiin on yhdistetty hyvin sivuille näkyvät suuntavalot”. Ja perusteissakin löytyi: ”Sen värivalikoimaa on uusittu.” Joku näkee kuvassa vuoden -77 Opel Kadett Specialin, toinen luokkaa näyttävämmän menopelin. Heillä oli jo Moskvitsh 407, olihan automalli vuoden -62 mainoksen mukaan ”entistä kauniimpi”. 55
Mutta ei hätää, sillä vuonna -76 mainos kertoi sen olevan peräti ”matemaattisen kaunis”. Renault 30 TS V6:ssa oli viistoperäisyytensä tähden sulateltavaa isoa ja ylellistä autoa ostavien keskuudessa. Sen nimittäin kerrottiin olevan ”asiantuntijoiden mukaan markkinoiden kaunein farmariauto”. 56 4/2022 Mainoksen imussa. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta kuitenkin kisailla. Niihin listattiin muun ohella ulkonäkö, koska 404 oli ”kaunis auto à la Pinin Farina: asiantuntijoiden mielestä tyylipuhtaimpia viime vuosina”. Loppuvuodesta -61 Škoda Felician kauneudesta oli ihan todisteitakin, se kun oli voittanut ”ensimmäisen palkinnon keväällä Länsi-Saksassa järjestetyissä kansainvälisissä autojen kauneuskilpailuissa”. Taloudellisuuden ohella Renault 18:n menestystekijöihin ympättiin vuonna -80 ulkonäkö ainakin Break-farmarin osalta. Vuoden -63 mainoskynän mukaan Peugeot 404:ssä oli ”eniten hyviä ominaisuuksia”
Kontin kooksi kerrottiin 660 litraa. Tämän tueksi mainostettiin, että ”modernin ulkonäön ohella voit nauttia maailman suurimmasta tavaratilasta”. Vuonna -84 koettiin hetki, jolloin VW Jetta näytti ”kuinka kaunista on käytännöllisyys”. 57. Tätä hyvettä tavoiteltiin vuonna -77 VW Derbyn muodoilla. Vauxhall Vivan kori ei ollut vuoden -66 mainoksen mukaan pelkästään ulkonäöltään tyylikäs, vaan saavuttanut korityöllään ”kultamitalin Lontoon autonäyttelyssä”. Ihan kokonaan automuotoilun kirjoja ja kansia ei vuoden -73 VW Passat -mainoksessa suljettu, vaan lukijalle jätettiin sentään pieni mahdollisuus tavoitella ”parempaa ja kauniimpaa autoa”. Mikä olisikaan muotoilullisesti kestävämpää kuin klassinen kauneus
58 4/2022. Järvilehto oli toimitsijatehtävissä ajamassa kilpailun VIP-autoa. Vuonna 1995 kesäkauden kaksi ensimmäistä junioreiden SM-kilpailua ajettiin varsin lähellä toisiaan sekä ajallisesti että maantieteellisesti. Olimme ennen kilpailua päättäneet, että lähdemme kisaturisteiksi jonnekin loppupään erikoiskokeille, kun kakkospätkä on purettu ja hommat sen puolesta taputeltu. Jyrki Järvilehto näytti Huittisten rallissa kuinka F1-kuljettaja pystyy viemään koppiautoa soratiellä melkoista kyytiä. Valkeakoskella kisattiin äitienpäivän aattona toukokuussa, Huittisissa puolestaan pari viikkoa ennen juhannusta. Nopeita Lappeja on Juice Leskisen kuuluisaksi tekemän rautatieaseman lähitienoilla ollut siis aiemminkin, tämä lienee monilta rallin ystäviltä jo unohtunut. Näiden kesäkauden ensimmäisten kisojen väliä oli ainoastaan kuukausi. Sarjan kiertäjillä tulisi pitämään kiirettä, mikäli kalusto vaurioituisi pahoin ensimmäisessä kisassa Valkeakoskella, jossa reitillä olisi haastetta aina kuuluisaa Savon erikoiskoetta myöten. Koska meitä oli kolme, niin nyt onnistui valokuvaaminenkin hommien ohessa ilman että siitä olisi tullut isompaa sanomista. Onneksi ei virkavalta sattunut meitä pysäyttämään eikä mitään vahinkoakaan matkalla sattunut. Kaveriksi lähtivät Pasi ja Koskenniemen Ville, joka asetti Saabin istuimen Express-Escortin tavaratilaan ja sai matkustaa herroiksi sikaosastolla. Mielenkiintoinen löytö Huittisten rallin tuloslistalla on yleiskilpailun sijalla kuusi. Joitakin kuvia sentään tuolta viilenevän illan sylistä muistoksi jäi. Kerrankin toimitsijatehtävissä kävi hyvä tuuri paikan suhteen, sillä pääsimme valvomaan järjestystä vauhdikkaaseen mutta vaativaan risteykseen kakkospätkälle. Viidennumero-ralliin oli käynyt kutsu järkkärihommiin. Arpomalla valittu erikoiskoe ja välitieltä markalla katsottu kulkusuunta eivät tuoneet ihmeellistä tapahtumaa kohdalle. Kansallisella tasolla tulevia menestyjiä olivat Jouni Ampuja sekä Juha Salo. K ilpailukalenteriin oli merkitty kaksi peräkkäistä junioreiden SM-kilpailua Pirkanmaan ja Satakunnan maisemiin. Kansainvälistä menestystä niittivät muun muassa Toni Gardemeister, Janne Tuohino, Juuso Pykälistö ja Jani Paasonen, joka oli tuolloin vielä B-juniori. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Täällä on JJ Viidennumero-ralli & Huittisten ralli 1995 Mutta missä on Tsei Tsei. Viidennnumerorallin reittikartta. Hommiin ja turistiksi Äitienpäivän aatto vuonna 1995 oli aurinkoinen ja enteili seuraavalle päivälle kaikkea muuta kuin valtaisaa lumipyryä, jonka kaikki aikalaiset yhä muistavat. Kilpailuiden lähtöluetteloissa oli nimiä, joista kuultiin myöhemminkin. A-ryhmän nelivetoisella Ford Sierra Cosworthilla kaasutteli Pieksämäen urheiluautolijoiden Pekka Lappi. Kilpailijoiden joukosta löytyi nimiä, jotka löivät itsensä rallihistorian menestystarinoihin kotimaassa tai kansainvälisesti
Nollatuloksesta huolimatta Martikainen pysyi sarjajohdossa. Nelosella, Savon erikoiskokeen kuuluisassa kessumutkassa Starlet kaatui keskeytyskuntoon. Keskeytyksen syyksi oli ilmoitettu kolme volttia – eikä kyseessä tainnut olla Ladan latausjännite. Yleiskilpailussa sijoitus oli 11. Kauden päätteeksi Paussu kävi pokkaamassa niin ikään luokkansa eli pienen n-ryhmän voittajan palkinnon. Spinnauksesta huolimatta Kari ja Kimmo Herronen ajoivat luokkansa kolmoseksi ja yleiskilpailussakin sijalle 14. Tämä autokunta poistui vauhdilla siiman alle. Lasse Martikainen – Jyrki Tiilikainen tulivat Viidennumero-rallin kakkospätkällä tien täydeltä. Sami Krook ja Petri Kuisma olivat sortuneet Savon erikoiskokeen ylläreissä. Pasi Paussu ja Taavi Lindgren nappasivat Valkeakoskella luokkavoiton. Varsinkin B-junioreille Valkeakosken kakkospätkän vasuri tuli hiukan silmille. 59. Isä ja poika viettämässä yhteistä laatuaikaa. Kauden päätteeksi hänet palkittiin junioreiden suomenmestarina. Erikoiskoe seitsemän koitui lopulta Pentti ja Juha-Pekka Järvisen kohtaloksi. Periksi ei kuitenkaan annettu ja suoritus palkittiin kovan ”Gardemeister-luokan” viitossijalla
Huittisissa kilpailun kärkikaksikko oli sama kuin Valkeakoskella. 60 4/2022 Ammattikatsoja muistelee. Opel Asconaa lujaa ja näyttävästi vienyt JJ teki ralliväkeen melkoisen vaikutuksen. Sarjan kolme ensimmäistä kilpailua olivat tuottaneet pojille nollatulokset, joten mestaruutta ajatellen loppukiri alkoi olla myöhässä. Toni Gardemeister ja Paavo Lukander voittivat Huittisissa ja kirkastivat Valkeakosken hopeatilansa. Tosin järjestys muuttui kun Toni Gardemeister voitti. Puolet kilpailun osallistujista oli Ajunioreita, ja toinen puolisko B-junnuja, joista osa oli siirretty Satakuntaan Lahdesta, jossa Salpausselkä-ralli oli tullut ilmoittautujista täyteen. Kolmanneksi sijoittui Asko Mäkinen ja Jouni Lampinen Audi Coupe Quattrolla. Tulevista nimimiehistä Toni Gardemeister oli sijalla 17. Tästä huolimatta Garde on pysynyt leivän syrjässä kiinni sekä menestyneenä kuljettajana että muissa tehtävissä lajin parissa. Kyseinen tieosuus on nykyisin ollut Huittisten urheiluautoilijoiden harjoituserikoiskokeena. Tuolloin 46-vuotias Suominen oli ehtinyt kerryttää meriittejään jo vuoden 1972 juniori-cupin mestaruudesta lähtien. Janne Tuohino aloitti rivakasti ja johti kilpailua neljä ensimmäistä erikoiskoetta. Mikkelin Ua:n Lasse Martikainen vei mestaruuden, kakkoseksi nousi Ikaalisten urheiluautoilijoden Harri Rajasalo ja kolmanneksi sijoittui Jarno Ojanperä Lammin Ua:sta. Kolmossijalle Huittisissa ajoi Jarkko Kuuru Esa Nikkari. Janne Tuohino aloitti rivakasti ja johti kilpailua neljä ensimmäistä erikoiskoetta, mutta joutui myöhemmin keskeyttämään. Suomiselle 29 sekuntia hävisivät Toni Gardemeister ja Paavo Lukander, jotka olivat nopeimmat kaksivetoisella ajaneet. Kämmäkän kylän tienoilta löytyi herkullinen mutkayhdistelmä, joka ei kuitenkaan tuottanut kuin makeita sivuluisuja. Garde oli kuitenkin mestaruutta ajatellen melkoisella takamatkalla, koska kolme ensimmäistä talviosakilpailua oli tuottanut pyöreät nolla pistettä. Mainitaan lopuksi vuoden 1995 junioreiden SM-sarjan lopullinen voittajakolmikko, kun kaikki osakilpailut oli ajettu purkkiin. Suominen voitti Viidennumeron voittoon ajoivat A-ryhmän Mazda 323:lla Kari Suominen ja Ismo Mård. B-junioreiden kärkitrio oli Mika Ylinen Timo Nihti, Mika Saukkonen Jarkko Hyvärinen ja Jani Paasonen Jukka Matilainen. Kokonaistilanne SM-sarjassa kuuden ajetun kilpailun jälkeen kärjen osalta oli Henry Hänninen, Lasse Martikainen ja Jarno Ojanperä. Yleisöhoukuttimena toimi VIP-autoa ajanut Jyrki Järvilehto, joka tuolloin toimi Huittisten Lihapoikien mainosmiehenä. ja Juha Salo 29. Hienoa yhteistyötä samana päivänä ajettujen kilpailuiden kesken. Juuso Pykälistö 24. B-junioreissa voitti Jari ja Juha Sipponen, kakkoseksi ajoi Sami Mukkula Jari Halmekangas ja pronssipokaalin pokkasivat Marko Bragge Mika Lehtinen. Huittisissa katselimme ainoastaan yhden erikoiskokeen. Huitsin hyvää Kesäkuun kymmenes päivä Escortin nokka suunnattiin Huittisiin, jossa ajettiin KK-Market Huittisten ralli, niin ikään juniori-SM arvolla
Markku Suvanto ja Ari Andersson roiskivat Ladalla A-junnujen yleiskilpailussa sijalle 36. Jukka Lilja – Janne Rosenberg sen sijaan toivat A-ryhmän Delta Integralen yleiskilpailun sijalle 19. Kauden lopuksi Ojanperä palkittiin SM-pronssilla. Huittisten kisa ei suosinut ison N-ryhmän Lancioita, joista kumpikaan ei nähnyt maalilippua. Huittisissa luokkansa kakkoseksi ja yleiskilpailun neljänneksi sijoittui pari Jarno Ojanperä – Janne Kukkonen. Markku Virtanen ja Jussi Koskinen kieputtivat junansulaketta omalla tyylillään. Aku Salminen – Sami Kakko ajoivat Huittisissa yleiskilpailun sijalle 17. 61
Tämä sai aikaan tuntemuksen, että tässä miljöössä on jotain, joka kiinnostaa ihmisiä. Tämän vuoksi rakennuksen ulkopuolelle joutuneet moottoripyörät alkoivat aiheuttaa ohikulkijoissa reaktioita. Silloin hoksasin, että kun siirrän bensapumpun tuohon nykyiselle paikalle, ei tarvitse enää tehdä kuin kuisti tallin päätyyn ja sehän on siinä.” Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 62 4/2022. Tämän jälkeen talli muutettiin urheilutilaksi, kun judoa menestyksekkäästi harrastanut mies laittoi tatamit lattiaan. Pihassa poikkeaa nykyisin monenlaisia ajoneuvoharrastajia, ja myös lapsiperheet ovat uskaltautuneet ihmettelemään Texas-henkistä hylättyä huoltoasemamiljöötä. Garage Cafè Sastamalalaisen Reijo Pennan persoonallinen kesäkahvila Vammalan keskustan liepeillä on ihastuttanut paikka kunnalla vierailevia viehättävällä rappioromantiikalla. Löydettyään nykyisen asuinpaikkansa hän katseli pihapiiriä ikään kuin ulkopuolisen silmin ja huomasi siinä piilevän potentiaalin tulevalle toiminnalle. ”Oma lapsuushistoriani alkoi saman tien elää: tuossa on vanha kuorma-auton talli, sen pääty on tuollainen, ja jos tuohon lisäisi tuota, tämähän olisi kuin vanha huoltis.” Aivan heti paikka ei kuitenkaan muokkautunut kahvilaksi, vaan aluksi tilat toimivat Reijon moottoripyörätallina. Pihassa oli myös Reijoa työn vuoksi neljäkymmentä vuotta seurannut vanha polttoainemittari, joka houkutteli tontille ostajaehdokkaita kärpäspaperin tavoin. ”J os lähdetään ihan sieltä muinaisista roomalaisista, olen syntynyt Sulkavalla, autokorjaamon yläkerrassa. Etenkin motoristit nostivat kättä ohi ajaessaan. ”Mittariin alkoi ilmestyä lappuja, joissa oli puhelinnumeroita ja tekstiä, että mikäli olisin halukas myymään sen niin otapa yhteyttä. Sieltä löytyy varhainen pohja Garage Cafè -idealle”, Reijo Penna kertoo laittaessaan kahvilansa paikkoja kuntoon tulevaa harrastekautta varten
Sen kautta on kuvia levinnyt maailmalle sekä yksittäisten kävijöiden että paikalla järjestettyjen tapahtumien myötä. Tämän jälkeen alkoi myös lapsia vanhempineen poikkeamaan paikalla. ”Kerran kun palasin kahvilasta kotiin, kerroin emännälle, että oli erikoisia asiakkaita. Ne eivät ole mitään bulkkituotteita vaan Garage Cafè -teemaan sopivasti alusta loppuun itse tehtyjä ja tuoreita. Mutta opimme myös paljon.” Tapahtumat ja niiden osallistujat ovat toiminnan kulmakivi. Melko pian Reijo huomasi, että asiakaskunta on hieman suppea, jotta toiminta olisi mielekästä. Jenkkiauton kanssa on tarkoitus jatkaa uudella kaudellakin, jos sopiva tarjokas löytyy. 63. Odotus oli, että maksimissaan tulee viisikymmentä osallistujaa, käytännössä todennäköisesti kolmekymmentä. Tehdään yhdessä tapahtuma Garage Cafèlla”, Reijo vinkkaa. Monesti ennen koronaaikaa asiakkaat halusivat kätellä sekä tullessaan että poistuessaan. ”1950-luku ja jenkkityyli on se, mitä tähän kahvilaan haen, ja sitä höystetään eurooppalaisilla kilvanajomausteilla kuten Ducati-kilpamoottoripyörä-aiheilla ja -rekvisiitalla.” Reijo kertoo, että huonolla tuulella olevia asiakkaita ei yleensä ovesta sisään astu. Tämä on kuuKesäiltojen hämyssä kahvi ja kastamiset maistuvat parhailta ulkona nautittuina. Rouva sanoi, että sellaisiahan asiakkaat normaalisti ovatkin.” Garage Cafèn toiminnan päästyä nykyiseen vauhtiin on sosiaalinen media ollut hyvä markkinointialusta. Tapahtumia ja iloisia asiakkaita Reijon tavoitteena on yhä pitää amerikkateemaa yllä, vaikka suuri yleisö houkuteltiin paikalle euroautolla. Pihaan hankittu Ford Prefect oli asia joka viimein sai myös lapsiperheet uskaltautumaan jännittävän näköiseen pihapiiriin. Intohimoisena motoristina Reijo suunnitteli Garage Cafèta aluksi nimenomaan moottoripyöräharrastajille ja heitä myös siunaantui. Luonnollisesti moottoripyöräilijät ovat ottaneet paikan alusta asti omakseen. Kahvilalla on ollut monenlaisia kokoontumisia, cruisingia ja merkkikerhojen tapaamisia sekä livemusiikkia. Mutta samalla innostukseni tarttui myös asiakkaisiin, eivätkä he ilmeisesti kiinnittäneet huomiota paikan rähjäiseen olemukseen, tai se ei heitä ainakaan häirinnyt”, Reijo muistelee. Lapsille on tarjolla myös tivolimoottoripyörä.” lemma isännän totuttanut liian hyvään. Niitä tulikin kaksisataa. Joukossa on sopuisasti esillä myös Reijon kilpamoottoripyöräilyuralla saatuja palkintoja. Kesä 2021 oli menestyksekäs etenkin pihassa puun alla seisseen, auringon polttaman ja rapistuneen 1950-luvun Cadillacin ansiosta. ”Oli yksi pyöräkokoontuminen. Varsinkin lapsiperheet painoivat kaasua ohi kulkiessaan, kun näkivät kahvilan asiakaskuntaa. Kenties juuri tämä rappioromantiikka oli aikanaan paikan valttikortti, nyt kun kahvilan isäntä asiaa jälkeenpäin tuumailee. Koska tämä on rakennettu hylätyksi teksasilaiseksi huoltoasemaksi, minun piti aluksi hankkia pihaan vanha jenkkiauto. Lopuksi pitää mainita kahvin kanssa tarjoiltavat makeat ja suolaiset leivonnaiset. Samalla hän pani merkille, että moni ihminen vielä kaihtaa moottoripyöräilijöitä, vaikka harrastus on varsin laajaa joka ikäja yhteiskuntaluokassa. Esimerkiksi ulko-ovi, joka aukesi suoraan kadulle päin, oli sotkuinen ja öljyinen ja siihen oli aikoinaan putsattu muun muassa maalipensselit. Sisällä katsellaan esillä olevia tavaroita ja jutellaan mukavia. ”Aloin miettiä, että jotain muuta täytyisi pihalle saada pehmentämään paikan olemusta. Ehkä oli onni, että se suunnitelma ei tuolloin toteutunut, vaan tilalle tuli brittiläinen Ford Prefect. ”Olin itse asiasta niin tohkeissani, että en huomannut tämän tyyppisiä asioita. Tiskin takaa löytyy 1950-luvun mukaisia esineitä. Onneksi vaimo auttelee taustalla, selvisimme hänen avullaan kunnialla. He ostivat vain kupit kahvia ja menivät kuistille niitä juomaan, melkein loukkaannuin, kun ei mitään juteltu. Aluksi motoristeille Pari ensimmäistä kesää paikka oli Reijon mukaan todella karu. ”Mikäli harrastajaryhmät ja -kerhot ovat kiinnostuneita kokoontumaan täällä, yhteyttä saa ottaa
Silván Mynämäellä toimiva Autopaja J. Autopaja J. 64. Silván entisöi asiakkaidensa klassikkoautoprojektit museo ajoneuvoiksi avaimet käteen periaatteella. Yrittäjä Jali Silvánin harrastus muuttui työksi jo kol misen kymmentä vuotta sitten, ja entisöitäviä autoja on riittänyt
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kasausvaiheessa oleva ’38 Chevrolet on suomiauto kilometrimittareineen. Alussa ei ollut kuin vaatimaton katos, jatkojohdon päässä ollut mig-hitsauskone sekä into yrittämiseen. Hyvä nosturi, pääasiassa käytettyinä hankitut työkalut ja tila kolmelle työn alla olevalle henkilöautolle riittävät. Kaikki merkit viittaavat siihet, että autoa ei sodan syttyessä huolittu rintamalle ehkäpä kaksiovisuutensa takia. Vuonna -96 rakennettu ja myöhemmin laajennettu korjaamorakennus on riittänyt mainiosti yhden miehen yrityksen tarpeisiin, eikä toiminnan kasvattamiselle ole ollut tarvetta. Alkuvuosina korjaamossa surisi välillä myös ompelukone, kun pyrkimyksenä oli tehdä mahdollisimman paljon eri työvaiheita aina verhoiluja myöten. Pienet lehti-ilmoitukset poikivat asiakkaita ja alkuun kaikki korjaustyöt oli otettava vastaan. Silván toteaa, että toiminnan aloittaminen oli aikanaan puolittain pakko, mutta myös päätös, jonka hän halusi toteuttaa. Yrittäjän hyvä maine on levinnyt, eikä toimintaa tarvitse enää juurikaan edes mainostaa. Toisin olivat asiat, kun 90-luvun alussa iskenyt lama vei Jali Silvánin työt timpurina ja jotain tekemistä oli keksittävä. J ali Silvánin pajan pihalle Mynämäelle ei satunnainen ohikulkija vahingossa eksy, mutta asiakkaat paikalle kyllä löytävät. Korjaamolle saapuvan on helppo päätellä, että vanhan raudan parissa askarrellaan. Nuoruudessa alkanut autoharrastus sekä vanhojen Peugeot’jen myötä karttuneet korjaustaidot loivat uskoa, että osaamiselle löytyisi myös kysyntää. 65. Toiminta on sittemmin järkeistynyt niin, että eri työvaiheisiin on valikoitunut hyvät yhteistyökumppanit. Ensimmäisen asiakastyön hän muistelee olleen kolhittu Ford. Tai voihan olla, että auto oli riittävän tärkeän henkilön omistuksessa tai se onnistuttiin piilottamaan viranomaisilta
Konehuoneeseen nostettu remontoitu moottori tarvitsee ympärilleen huolletut tai uudet apulaitteet, ja ajo66 4/2022 Autopaja J. Korjaamolla tehtyjen peltitöiden jälkeen asiakas saa itse neuvotella urakkasopimuksen automaalarin kanssa. Volvo Amazon odottelee vielä purkuvuoroaan. Auton purkaminen ei ole monimutkaista, mutta maalatun korin ruosteenesto käsittely, varaosien hankinnat ja asennukset sekä lopullinen viimeistely toimivaksi autoksi on monivaiheista ja aikaa vievää hommaa, Silván toteaa. 50-luvun loppupuolen Mercedes-Benz 180 on tyypillinen asiakkaalle tehtävä entisöinti. Tavallisesti trailerikyydillä korjaamolle tuotu auto tutkitaan ja kartoitetaan yhdessä, jotta näkemykset projektin tavoitteista saadaan asiakkaan kanssa yhteneväisiksi. Usein sähköjohtoja tai koko johtosarja vaihtuu kasausvaiheessa uuteen. Jali toteaakin, että järkevintä on aina ostaa valmis museoauto, jos haluttu malli on vain tarjolla. Kiiltävien osien uudelleen pinnoitukseen on löytynyt luotettava yhteistyökumppani. Tavallista on, että moottoriin teetetään remontti alan yrityksellä ja sisustuksen verhoilutöistä sovitaan urakka autoverhoilijan kanssa. Kannattamatonta hommaa Klassikkoauton entisöinnin teettäminen tilaustyönä ei lähtökohtaisesti ole asiakkaalle kannattavaa, mikäli sitä peilataan valmiista autosta myytäessä saatavaan euromäärään. Kun osien hionta-, täyttöja kromaustyöt ovat kaikki ensiluokkausta, on lopputuloksena tyytyväinen asiakas. Uudelleen maalattuun koriin harvoin kiinnitetään heikkoon kuntoon päässeitä kromiosia. Kun yksilö on korvaamaton ja asiakas maksuvalmis, heikompikin projekti lähtee pihalta ajamalla ja museorekisteröitynä. Silván. Mittavat peltityöt on jo tehty, kori maalattu ja osat alkavat löytää paikkansa. Entisöitäväksi tuotavilla autoilla on melkeinpä poikkeuksetta erityinen, järjen äänen syrjäyttävä merkitys omistajilleen. Puretun auton kori käy ensin lasimurskapuhalluksessa. Kumitiivisteitä ja äänieristeitä uusitaan aina tarpeiden mukaan ja sähköt on viisainta ainakin tarkistaa. Kun korin korjaustöistä on sovittu urakka, autoa purkaessa alkaa tavallisesti hahmottua myös sen tekninen kunto, josta kerrotaan näkemys asiakkaalle. Uutena siviilikäyttöön myyty ’77 UAZ 468B on harvinaisuus. Pitkään seisseet autot kaipaavat poikkeuksetta täydellisen jarruremontin. Remontoitu moottori on löytänyt paikoilleen, mutta tunteja konehuoneessa vielä kuluu ennen kuin voimanlähteeestä pääsee ottamaan ensisavut. Heimo Silvánin neuvostomönkijään tutustuttiin Klassikoiden numerossa 5/11. Korroosiokorjauksia on tiedossa, mutta osien saatavuuden suhteen Volvo on kohtuullisen helppo auto entisöitäväksi. Tavallista on, että auto on peritty, sukuun uutena hankittu, muistorikas tai historialtaan erityisen rakas
Rovaniemelle lähti Toyota BJ40, hiljattain valmistunut Opel Kapitän matkasi Ouluun, ja Lahdesta saapui Volvo Amazon, jonka entisöintiprojektin laajuutta on vasta kartoitettu. Aina kun projektiauto lähtee museotarkastettuna asiakkaalle, vapautuu tila uusille haasteille. Ranskalaiset autot ja erityisesti Peugeot on ollut Jali Silvánin sydäntä lähellä jo pikkupojasta. Mukavimman kyydin hän on löytänyt useimmiten ranskalaisten ja erityisesti Peugeot’n ohjauspyörän takaa. Auton hienoin osa, nokalta ponnistava kauris oli täynnä pistemäisiä syöpymiä. Varaosa-autoja on kertynyt pihapiiriin useita, eivätkä ne metsän keskellä häiritse naapurustoa. Tekijöistä ei ole ylitarjontaa ja monellakaan ei oma aika ja osaaminen saati tilat riitä mittavamman projektin läpiviemiseen. Myrkynvihreä yksilö liikkuu nykyisin museoautona, silloin harvoin kun liikkuu. Komea ja aikanaan hyvin yleinen korimalli oli Pobedan hankintaperusteena. Tekemiset jonossa Entisöintiä kaipaavat autot tuskin tulevat Suomesta loppumaan. Vasta kun paperitkin ovat kunnossa, entisöity auto on valmis luovutettavaksi. Silván toteaa, että työn myötä oma harrasteautoilla ajelu tahtoo jäädä vähälle. Taannoin yksi Simca Versailles tuli tehtyä kotikuntaan Mynämäelle, Silván lisää. Silvánille asiakkaita on löytynyt tasaisesti ympäri Suomen. 67. Myös vanhojen amerikkalaisten autojen entisöinnille on ollut kysyntää. Täytön, hionnan ja kromauksen jälkeen elikko kiiltelee kuin uutena. Jali Silván ei itse julistaudu mersumieheksi eikä arvosta näyttävien 50-luvun jenkkiautojen ajo-ominaisuuksia kovinkaan korkealle, varsinkaan alkuperäistekniikalla. Peltihallin suojiin on päässyt monenmoista klassikkoa, kuten nahkaverhoiltu 404 Peugeot, joka on uutena palvellut Vehmaalla poliisiautona. Mitään rajoitteita entisöitävien autojen merkeille ei ole, mutta Mersuja on korjaamolla saatettu kuntoon useita. Parhaillaan lasimurskapuhallettavana on Toyota Corona RT40, joka entisöidään asiakkaalle kauttaaltaan. 30-luvun Chevrolet alkaa olla hyvällä mallilla ja PonttooniMersukin kasailuvaiheessa. Pobedoilla on usein taksiura takanaan, mutta lähiseuduilta kotoisin olevalla yksilöllä ei. Ensimmäinen alaikäisenä hankittu 403 on edelleen tallella. Kunnossa ollessaan automalli on hyvä ajaa toisin kuin moni saman aikakauden amerikkalainen, omistaja toteaa. KAUNIS KAURISKEULA Hienoon kuntoon entisöity Pobeda on yksi Jali Silvánin omista autoista. Entisöinnin viime metreillä autoille useimmiten sovitaan museoajoneuvotarkastus, joka suoritetaan korjaamolla. kuntoon säätäminen vaatii sekin klassikkoautojen sielunelämän ymmärrystä
Kevään näyttely koostui tuttuun tapaan useammasta osiosta. kertaa. Amerikkalaisten autojen osaston lisäksi omana ryhmänään oli laitettu esille kilpalaitteet, tuning-mopot, klassikkoautot ja rakennellut moottoripyörät. Helsinki 15.–17.4. Tauon jälkeen tapahtuu! Amerikanautoväki pääsi vihdoin nauttimaan pääsiäisperinteistään eli FHRA:n American Car Show -tapahtumasta. Messukeskuksen halleissa riitti ihailtavaa myös museoautoväelle ja vanhoista kaksipyöräisistä intoileville. Alkuaikojen kiihdytysautokilpailuja seuranneet saivat hämmästellä useamman legendaarisen kilpurin kattausta. Pääsiäisen taikaa Teksti ja kuvat: Kari Mattila 68. Vuonna 1972 perustettu yhdistys pisti ensimmäisen amerikanautonäyttelyn pystyyn Tikkurilan jäähallissa vuonna 1978, ja nyt kokoonnuttiin Detroitin raudan äärelle jo 43. S uomalaista hot rod -kulttuuria ja kiihdytysurheilua ylläpitävä FHRA juhlii 50-vuotista historiaa
Esa Tammisen alkuperäiskuntoisena säilynyt ja ainoastaan 85 000 kilometriä ajettu ’72 Alfa Romeo Montreal on tullut Suomeen heti uutena. 69. Juha Martikainen on paikannut tilanteen virittämällä kolmelitraisen kuutoskoneen yli 700-hevosvoimaiseksi. Korkeatasoisesti toteutettu jäljitelmä on musiikkipuolelta tutun Anssi Kelan itselleen toteuttama nuoruuden haave. Yksilön kerrotaan olevan ainoa silloisen maahantuojan Suomen Koneliike Oy:n tuoma. Jos 80-luku olisi auto, niin se olisi tämä! Ritari Ässän Pontiac innostaa autoihmisiä sukpolvesta toiseen. Australiassa valmistettiin 1960-luvun lopulla vajaat pari tuhatta askeettista VW Country Buggya. Nyt jo museoikään ehtinyt NSX keräsi aikoinaan loputtomasti kehuja ajo-ominaisuuksistaan, ja moni lähettikin tehtaalle terveisiä, että autoon voisi kernaasti asentaa reilusti tehokkaamman padan. Näistä tiettävästi neljä on nykyisin Euroopassa, ja tämä Johan Gröndahlin yksilö on niistä ainoa Suomeen kulkeutunut yksilö. Montrealin nokalla murisee 2,6-litrainen veekasi. Hondan keskimoottorinen superauto NSX on ensimmäinen sarjatuotantoauto, jonka kori on valmistettu kokonaan alumiinista
Entäpä Pitkä-Pekan Dartin tai Beaver Rocker -Cortinan. Flippikeulan alla on vaakaimukaasuttimilla terästetty 3,8-litrainen kuutoskone. Anttilan Markon latolöytö iskee silmää ohikulkijoille. Räyskälän kiihdytysajoissa aikoinaan käyneitä ilahdutti varmasti se, että saman katon alle oli saatu koottua näyttävä kattaus takavuosien kilpa-autoja. Räyhäkkä Jaguar E-Type vuodelta 1965 on Jukka Ylitalon historic-luokan rata-auto. 70 4/2022 American Car Show. Ja olihan siellä Ahti Virtasen vanha T-Ford-kiihdytysautokin. Kahden Yhdysvaltojen Michiganissa sijaitsevan yrityksen ASC:n (American Sunroof Company) ja McLarenin yhteistyönä suunnittelema versio aiheesta. ASC käytti kaksipaikkaisen avoauton lähtökohtana kovakattoista GT-Mustangia. Muutokset rajoittuvat koriin ja sisustaan, tekniikkaan ei pajalla kajottu. Wankelmoottorinen Mazda RX-7 vuodelta 1985 on saanut pientä piristystä olemukseensa uusien vanteiden ja alustasarjan ansiosta. Fox-korinen avoMustang – mutta ei sittenkään aivan tavallinen sellainen. Vieläkö muistat Wheelie Wagonin ja Kotten Tallgrenin Kosto-Kuplan
Matti Rauhalan farmarikorinen Plymouth Volare '78 oli suorastaan piristävä näky toinen toistaan loisteliaampien jenkkiautojen lomassa. Mopo Tuning -osastolla vilisi kiinalaisia Monkey-kopioita ja skoottereita, mutta oli siellä vanhan liiton vehkeitäkin kuten PV-Suzukeja ja yksi Helkama Raisukin. Pääsiäisen näyttelyyn Suomet toivat Championteemaisen Tunturi Sportin ja hiljattain valmistuneen Solifer Suzuki S:n Kolmipyöräinen koppimopo Italiasta. Lavalle lastattu rahti kulkee riuskasti 150-kuutioisen kaksitahtimoottorin voimalla. Pikku-Fiat oli saanut pitää alkuperäiset muotonsa, joskin pientä piristystä kinneriin oli haettu tukevammalla rengastuksella ja tekniikan parantelulla. Marika ja Pertti Suomi hurahtivat rakentelemaan vanhoja mopoja, ja nyt pariskunnalla on pitkä rivi hienosti viimeisteltyjä ja hauskasti ideoituja pikkupäristimiä. Korkeatasoisesti viimeistelty Piaggio Ape '64 on Max Brandersin härveleitä. Rakennellut mopot ovat pitkään olleet American Car Show -tapahtuman vakiokalustoa, mutta tänä vuonna niille oli järjestetty ensimmäistä kertaa oma osastonsa. Punaisen ’32 Ford Coupen konehuoneessa oli perinteiseen tyyliin viritetty lättäpää kolmella kaasuttimella ja Offenhauser-kansilla varustettuna. 71
Kaksipyöräisten kirjoa nähtiin monella eri osastolla ja Museoiässä-osastolla puolestaan vuonna 1991 markkinoille tulleita autoja, joita tänä vuonna päästään, kunnon niin salliessa, rekisteröimään museoajoneuvoiksi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Lahden näyttely osui samalle viikonlopulle vapun kanssa. Paras yhdistysosastokin löydettiin näyttelyhalleista palkittavaksi, ja iso osa näyttelyä oli museoikäisille ajoneuvoille varattu parkkipaikka Messukeskuksen pihalla. Lukuisten merkkikerhojen lisäksi näytillä oli Suomen rakentaneita työn sankareita, eli mitä erilaisimpiin työtehtäviin valjastettuja ajoneuvoja eri vuosikymmeniltä. Katsottavaa riitti kaikille pääsylipun hinnan edestä, sillä nyt 13. kerran järjestetty tapahtuma oli teemoineen varsin monipuolinen. Omistajien Helmet -äänestyksen finalisteiksi oli valittu kymmenen klassikkoautoa, joista monet olivat tuttuja Klassikot-lehden sivuilla vuosien mittaan nähdyistä esittelyistä. Viimein kolmen vuoden tauon jälkeen Lahdessa päästiin jälleen järjestämään valtakunnan ykköstapahtuman paikan itselleen lunastanut Classic Motorshow. P aluuta uuteen normaaliin oli todellakin odotettu niin yleisön kuin autokerhojenkin osalta, ja näyttelyjärjestäjän virallisen tiedon mukaan kävijämäärä Lahden näyttelyssä ylitti vappuviikonlopusta huolimatta 18 000. Patinoituneella Kaiserilla oli somisteista päätellen saavuttu paikalle ihan vapputunnelmissa. Ranskalaisille ajoneuvoille varatulla kujalla esittäytyivät ranskalaismerkkien kerhot monipuolisine ajoneuvoineen. Nähtävää riitti aina mopoista lavettirekkaan ja 30-luvun loistoautoista järkälemäiseen dumpperiin. Classic Motorshow 2022 72 4/2022. Lahden Messukeskus 30.4.–1.5
Eero Rannan Ranskasta purettuna tuotu ’48 Peugeot P155 -moottoripyörä ei ole ihan jokapäiväinen näky. Ranskalaisen kujan vauhtiautoja edusti Tuomo Jääskeläisen oranssi ’70 Simca 1200 S Coupé, jollaista harvemmin näkee Borranin pinnavantein. Oranssin Simcan viereinen ’75 Simca Matra Bagheera on museorekisteröity alkuperäisin alumiinivantein. ’89 Toyota Celica GT Convertible on maassamme suht harvinainen näky. Vesa Virtasen kolmen istuttavan harvinaisuuden tarina löytyy toisaalta lehdestä. Ari Haanjoen mintunvihreä ’79 Renault Estafette on kunnostettu toimivaan retkeilykäyttöön katolle asennettuja aurinkokennoja myöten. Ford Mustang Owners Clubin osastolla nähtiin yksi tiettävästi vain kuudesta uutena Suomeen tuoduista ’65 Fastback-Musseista. Näyttelyn ”ranskalaisella kujalle” ovat ranskalaismerkkien kerhot joka vuosi tuoneet kiinnostavaa ihmeteltävää, jonka harvinaisuutta ei tule ajatelleeksi. Varsinainen avoauto-muunnos toteutettiin Amerikassa. Erikoisen yksilöstä tekee, että uutena auto palveli Lappeenrannassa Autokoulu Moottorin kouluautona. 73. Nämä avo-Celicat myytiin normaalin Toyota-jälleenmyyntiverkoston kautta. Pertti Erikssonin omistamalla yksilöllä on värikäs ja monivaiheinen historia, jonka vaiheita esiteltiin kivasti kuvataulussa. Panhard Club Finland juhli 20-vuotista taivaltaan tuomalla näytille PL17-mallin lisäksi tämän Juhani Kujasen Dyna Z 12 -mallin, joka on tiettävästi maamme ainut säilynyt yksilö vuodelta 1957. Näyttelyn yksilö kulkeutui Suomeen Kaliforniasta 2007 ja on nykyisin osa Vesa Tuomiston Toyota-kokoelmaa. Auto on Japanista lähtenyt kovakattoisena, mutta koriltaan tavallista jäykempänä
Kurapyöräosaston kiilteleviä helmiä edustivat Kari Ahvenaisen 125-kuutioiset KTM Penton Six Day -mallit sekä Juha Mattilan KTM GS6, jolla on kierretty Päijänneajo pariinkin kertaan. Autotallin tai kirjahyllyn koristeeksi sopiva rekvisiitta vaihtoi omistajaa vilkkaasti. Vuonna 1956 kymmenestä Suomeen tuodusta Ford Country Sedan -farmarista kolme rekisteröitiin ambulanssiksi. sijalle yltänyt Lada VFTS -kilpuri. Tässä ties kuinka monta ralliautoa teipanneen Marko Hannulan käsissä on valmistuu neuvostoliittolaisen Stanis Brundzan vuonna 1984 Jyväskylän rallissa kokonaiskilpailussa 22. KotitekoCorvetten tarinan löydät toisaalta tästä lehdestä. 74 4/2022 Classic Motorshow. Messuilla oli niin uutta kuin vanhaa keräilytavaraa myös kaupan. Näyttely-yksilö oli rekisteröity ambulanssiksi kuitenkin vasta 60-luvun loppupuolella. Kurja se on joutua ambulanssin kyydittämäksi, mutta jos näin käy, vointia saattaa ehkä vähän lievittää, että ambulanssi on ainakin näin komea. Ralliauton laadukkaasti toteutettu teippaus on tarkkaa puuhaa. Peribrittiläisessä 4/4-Morganissa on tasan sen verran tavaratilaa, mitä ”tarakalle” saa köytetyksi. Klassikot-lehden osaston vetonaulana oli Stig Fagerstedtin 70-luvun lopulla Kuplavolkkarin pohjalle rakentama lokinsiipiovinen urheiluauto
Puolustusministerinä tuolloin toiminut Emil Skog taisi haluta virka-autokseen hienointa ja kalleinta mitä valtion rahoilla saattoi ostaa. Harrasteparkista löytyi vihertävä ’85 Isuzu Impulse, joka sekin on tiettävästi ainoa laatuaan maassamme ja vieläpä tarjolla 6 000 euron hintapyynnillä. On hienoa että Suomeen tuodaan omatoimisesti kaikenlaisia harrasteautoja, joissa merkkien maahantuojat eivät aikanaan nähneet kaupallista mahdollisuutta. Voidaan pitää jokseenkin ihmeellisenä että vuonna -56 Suomeen tilattiin Imperial, mutta se että Suomeen tilattiin tiettävästi vain 129 kappaletta valmistettu pitkä Crown Imperial limousine oli todellakin merkkitapaus. Tiettävästi Suomen ainut ’89 Isuzu Piazza Turbo on rantautunut maahamme Ruotsista ja saanut kivasti autoon sopivat kilvet. 75. Harvinainen 50-luvun 2-ovinen farmari-Wartburg näyttäisi olleen jo hyvää matkaa palaamassa osaksi luonnon kiertokulkua, mutta kohtalo puuttui peliin ja nyt Warpunen tuli näyttäytymään messuyleisölle ennen lähiaikoina alkavaa entisöintiä. SA 2 -kilvin liikkunut musta järkäle toimi tärkeiden vieraiden kuljetuksissa monilla valtiovierailuilla ja upeaa on että tämä mahtivaunu on edelleen loistokunnossa. Chryslerin vuonna 1955 kokonaan omaksi automerkikseen erottama Imperial oli aikanaan loisteliaimpia ja kalleimpia amerikkalaisia autoja. Perimätieto ei kerro, paljonko automerkkiä edustaneella Bernerillä oli sormet pelissä hankintaa päätettäessä
Parin auton lisäksi toiminnallisella osastolla saattoi seurata pin-up -tyylin meikkauksia sekä muotinäytöstä. 30-luvun loistoautoja nähtiin monella messuosastolla. Suomen Volvo P1800 -kerhon osastolla suorastaan jonotettiin vuoroa päästä ihailemaan viimeisen päälle entisöityä konehuonetta. Packardn taustalla näkyviin 30-lukuisiin Bugatteihin ei sitten juuri muualla pääsekään tutustumaan. Parhaaksi yhdistysosastoksi valittiin yhdessä esillä olleet Naisten Automobiiliklubi, Pin-Up Petrols sekä Viivin Vintage. Työn sankarit – ajoneuvot töissä -teemaosastolla nähtiin tämä Pekka Lounion vuoden 1974 Peugeot J7, joka palveli työuransa Lammin seudulla liikkuvana pankkina. Monien eri työtehtävien sankarit olivat työuraltaan jo eläköityneet. ’34 Packard Eight Convertible Sedan on mahtava auto ja merkkinä Packard on monelle tuttu. 76 4/2022 Classic Motorshow. Pankit kilpailivat vireän maaseudun asiakkaista viikottaisia vakioreittejään kiertäen, siinä missä kauppa-autotkin. Lammin VPK:n UAZ ei taida enää palopaikalle kiiruhtaa ja järkälemäinen, kokonaispainoltaan 54,5-tonninen Kockum-dumpperi on raskaimmat kuormansa jo kuskannut
Ehkä hyvä niin, entisöidyt autot eivät ole hupenemassa, romut on. Tämä Heli Valtosen Ford Cortina GT esiteltiin 1/16-numerossa. Nyt näitä on maahamme rantautunut muutamia ja tämä Matty Suonsivun hienokuntoinen yksilö on varustettu vieläpä ECVTautomaattivaihteistolla. Checker Ry:n osastolla nähtiin yksi messujen rujoimmista näyttelyautoista. 77. Omistajien Helmet -osastolla nähtiin monta Klassikot-lehden kannestakin tuttua autoa. Renault 4CV ja Ferrari Testarossa hakevat paikkaansa harrasteautojen parkissa. Ilma moottorille otetaan molemmissa takapyörien edestä, vain rivotuksissa on eroja. Moni niistä vaikutti vielä kovin arkisilta käyttöautoilta, joista viisainta lienee tallentaa hyvä kuin pyrkiä joskus entisöimään huono. Yksi viidestäsadasta vuoden 1952 Helsingin olympialaisiin tuoduista Checkereistä on yhtä aikaa ajokuntoinen, mutta auttamattomasti entisöinnin tavaoittamattomissa. Taaempi Y10 oli Fiat Pandan pohjalevyn ja pitkälti tekniikan jakanut sisarmalli, mutta Fiat Punton rinnalla valmistettu Lancia Y onkin jo vieraampi, sillä mallia ei virallisesti tuotu uutena Suomeen. Lancia-kerhon osastolla oli hetki mietittävä näkemäänsä. Voitto meni 10-vuotisnumeromme kansikuvaa koristaneelle Grossraum-Volkkarille. Bimmer Tuning Club Finlandin osastolla ruskeassa metallivärissään kiiltelevä E21-korinen BMW voisi ohikävelijän silmissä vaikuttaa äkkisältään melko arkiselta autolta. Sukupuutto on monen arkiauton kohdalla lähempänä kuin tulee ajatelleeksi. Museoiässä-osastolla esiteltiin vuonna 1991 markkinoilla olleita autoja, jotka tänä vuonna pääsevät museoajoneuvorekisteriin. Todellisuudessa tämä Pasi Ahoniemen yksilö on yksi ainoastaan 23 uutena vuonna 1977 Suomeen tuoduista 320i-mallista ja ainokainen, joka on enää rekisterissä. Pentti Katajanheimon ’52 Vauxhall Velox on sitävastoin täysin käyttökunnossa, vaikka hivenen nuhruiseksi jätetty ulkokuori saattaisi muulta vaikuttaa
NUMMITUVAN ROMPPEET Syökerin sauhut & 78 4/2022. Vihtijärvi 23.4. Nummituvalta pääsi komeasti traktorin tai kuorma-auton kyydillä läheiselle Syökerin tuvalle, jonne kokoontuivat koneväen lisäksi myös harrasteautoilijat ja vanhojen moottoripyörien harrastajat. T apahtumia Vihtijärvellä oli samanaikaisesti kaksi: Nummituvan pihalle oli pistetty pystyyn rompetori ja rakennuksen sisätiloihin kirpputori ja kahvio. Kromia, lasikuitua, muriseva bokserimoottori ja hiukan tuhma kynäruiskumaalaus – niistä aineksista on kokattu nostalginen Frisco-rantakirppu. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 1950-luvun alussa pystytetyn seurojentalon edusta oli varattu rompetorimyyjille, ja rakennuksen sisäpuolelta löytyi kirpputori ja kahvio. Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa järjestetty vanhojen masiinoiden tapahtuma on monipuolistunut kaikenlaisten harrastevehkeiden kokoontumiseksi
Malli sai etupäähän tuplalevyjarrut vuoden -73 uudistuksen yhteydessä, mikä oli siihen aikaan ainutlaatuinen uutuus. 79. Tämäkin ’62 Mobylette eteni vaivattomasti, vaikka alla pyörivät vielä ensiasennusrenkaat. Kaksitahtisen räimettä parhaimmillaan. Nummituvan pysäköintialue oli vielä jään ja lumen peitossa, mutta se ei menoa haitannut. Suzuki GT 750:n padasta löytyy kolme pyttyä ja nestejäähdytys. Halukkaat pääsivät kokeilemaan, miltä tuntuu traktorin peräkärryssä matkustaminen. Briteissä tehtiin vaunuja joka lähtöön, oli suuria ja sitten vähän pienempiä. Lantikan ja Minin kattotelineet eivät taida olla keskenään vaihtokelpoisia. Vanhat taktorit ja työkoneet ovat Syökerin Sauhujen ydintä
Moottoripyöriä ja mopoja oli niin ikään tuotu mukavasti näytille. Mukava keli saatteli kaviouralle runsaasti harrastekalustoa. Sellainen löytyi Lahden Jokimaan ravikeskuksesta, jonne romustelijat ovat kokoontuneet vuodesta 2011 lähtien. Viime vuonna järjestetyn yksipäiväisen tapahtuman kuluessa kaviouralle saapui ennätysmäärä ajokkeja. Jokimaa Jokimaa kutsuu kutsuu 80. Sama meno jatkui tänäkin vuonna, ja suuren ovaalin sisäja ulkoreunat täyttyivät lähes kokonaan museoja harrasteautoista. Rompetorialueellakin riitti kuhinaa, sillä myyntipaikan lunastaneita oli kaikkiaan noin 250. Päijät-Hämeen Mobilistien vuosittainen rompetori tapahtuma päästiin järjestämään tutulla kalenteripaikallaan keväällä. P äijät-Hämeen Mobilistien rompetorin tapahtumapaikka oli aiemmin Orimattilassa, jossa kerhon tilatkin sijaitsevat. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ennen vanhaan VW:n pintakäsittelyosastolla oli valkoisen ja mustan ohella käytössä oikein värejäkin, ja jollei niistä löydä itselleen riittävän piristävää vaihtoehtoa, voi poiketa ostoksille paikalliseen Värisilmä-liikkeeseen. Tapahtuman kasvava suosio johti lopulta suuremman areenan etsimiseen. Lahti 14.–15.5. Jokimaalla poikkesi yli 4 000 kävijää
Karjala-mainoksen iskulause sopisi yhtä lailla muskelia tihkuvaan 70-luvun alun luiskaperä-Fordiin. Myynnissä olleiden harrasteautojen joukossa oli muun muassa neljäntuhannen euron hintainen museorekisteröity tenavatähti-Mercedes. Myytäviä tuotteita löytyi rompetorialueen ulkopuoleltakin. Superissa oli aluksi sivuille kaartuva takaikkuna, joka vaihtui 60-luvun puoliväliä lähestyttäessä tasaisempaan malliin. Viehättävästi patinoitunut ja tyylikkään väriyhdistelmän Hillman Super Minx. Klassisen kaunis Jaguar Mk2 vuodelta 1964. Sittemmin se on kunnostettu museorekisteriin. 81. Sinivalkoinen Sunbeam Avenger eli tutummin Kostaja on FIA-passitettu historic-luokan ralliauto, jonka kilpailuhistoria yltää ainakin vuoteen 1982 saakka. Joskus kahvilaa kohti tallatessa alkaa mieltä häiritä ajatus, että tulikohan pistettyä auton ovet lukkoon. Mersun katolla lojuva valaisin oli sekin kaupan. Auto on rekisteröity Suomeen heti tuoreeltaan. Tämän kotteron omistaja voi tarkistaa asian hiukan etäämmältä. Laukkasi raviradalla villihevosiakin. Kilpailumenestystä Kostajalla on saalistettu menestyksellä vielä viime vuosina
Tätäkin patinoitunutta fillaria uusi omistaja talutti sivummalle jo vajaan tunnin päästä rompetorin aukeamisesta. Näyttivät menevän kaupaksikin. Kyllä tällaisella kelpaisi ajella pitkin kylätietä. Tästä sai valita kahdesta nykyaikaisesta eli bensiinittömästä vaihtoedosta itselleen sopivan. Punainen silpoo akkukäyttöisesti, sininen ukon tai akan voimalla. Muutamalla satasella olisi päässyt hienon apumoottorilla varustetun tandem-Monarkin omistajaksi. Näistä hipot toimivat takuulla parhaiten – tuollaisen katseen kohdatessa on suorastaan pakko kaivaa taskusta pari lanttia säästöön. Juha Mieto ja Helena Takalo nyt ainakin olivat ladulla. Pitkäsatulaisia polkupyöriä oli myynnissä monella kojulla. Säästölippaita tyrkyllä. Kesän kynnyksellä ruohonleikkureillekin on kysyntää. 82 4/2022 Jokimaan rompetori. Ei ole porsaalla tai maapallolla samanlaista vaikutusta. Siitä kassi olalle ja muistelemaan, keitä Lahden MM-kisoissa oikein sivakoikaan vuonna -78. Suurmäen voittoon liiteli varamiehistöstä kilpailuun noussut Tapio Räisänen
Auto-Trion opetusvaunu-kyltti sopii vaikka autotallirekvisiitaksi. Stadin Pärtsäreitten järjestämällä rompetorilla oli tällä kertaa hiljaista, mutta toivottavasti väki löytää paikalle paremmin ensi kerralla. Aikanaan suosittuja kypäriä Navan mallistosta. Tällainen komistaisi tallin hyllyä mainiosti. Nykyään autokoulun auton erottaa muovisista tarroista, mutta ennen oli sekin asia paremmalla tolalla. Helsinki 23.4. Oranssilla oli hintaa 12 euroa, valkoinen oli pari euroa edullisempi. Rompetta radalla 83. Vesihiihtovehkeitä, Union-kesäpusakka, polkuautoja ja Michelin-ukkoja – mitäpä sitä rompetorikävijä muutakaan osaisi toivoa. Tarjolla oli monipuolisesti tavaraa kokonaisista museomoottoripyöristä pikkunippeleihin. Helsingin Tattarisuo on ollut perinteisesti hyvää metsästys maastoa romuja keräävälle. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Helsingin kartingradalle oli saapunut jonkin verran myyjiä. Alueella on myös komea kartingrata, jonka kurveissa pääsi keväällä hankkimaan moottoripyöräilyyn liittyvää tavaraa
84 4/2022. Mobilia, Kangasala 15.5. Legendaaristen rattisankarien kuten Rauno Aaltosen, Kyösti Hämäläisen, Timo Mäkelän, Jari-Matti Latvalan ja Lasse Lammen näytösajot entisillä kilpureillaan, sekä mielenkiintoiset haastattelut olivat silmin nähden yleisön mieleen. Mobilian pihalle kerätyssä ralliautojen näyttelyssä tarjoiltiin läpileikkaus rallihistoriasta 60-luvun alkupuoliskolta aina tämän päivän kilpureihin. Hämäläinen pääsi kokeilemaan myös tehtaan Ari Vataselle rakentamaa 1800 RS -Escortia vuoden -77 Jyväskylässä, josta irtosi kokonaiskilpailun voitto. Hiljattain perustetun Rallimuseon ystävät ry:n ensimmäinen Suurajo-tapahtuma keräsi Mobilian pihalle herkullisen kattauksen menneiden vuosikymmenten ralliautoja. Pari vuotta sitten perustettu ja pandemian takia hiljaiseloa tähän asti viettänyt yhdistys järjesti ensimmäisen yleisötapahtuman, jota moni oli selvästi odottanut. Maailmaa ei Hämäläinen lähtenyt koskaan valloittamaan, mutta ajeli joitain ralleja Englannissa omaan sekä Fordin piirimyyjän laskuun. Paikalla oli menestyneitä ja vähemmän menestyneitä entisiä kuljettajia sekä aikanaan huoltojoukoissa toimineita mekaanikkoja. Auto rakennettiin alkujaan kakkosryhmän kilpuriksi ja liikkui BDA-tekniikalla. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Rallin ystävien Rallin ystävien suurajot suurajot Kolmetoistakertaisen Suomen mestarin Kyösti Hämäläisen UEL-584 -kilpiseen Ford Escortiin liittyy monta muistoa, joita Hämäläinen kertoi yleisölle. Kyseisellä yksilöllä mestaruuksia kertyi kaikkiaan kahdeksan. T oukokuun puoliväliin ajoittunut, nyt ensimmäistä kertaa järjestetty Rallin ystävien suurajot -tapahtuma oli kotimaisen rallihistorian harrastajille todellinen karkkipäivä
Pertti ”Konsta” Kärhä osallistui autolla vuoden -69 Jyväskylän ralliin sekä seuraavan vuoden helmikuussa ajettuun Hankiralliin. Kartturina näytösajossa nähtiin luottomies Kalevi Pälve. Moni tunnistaa tämän Isuzu Bellet 1600 GT:n rekisteritunnuksesta. Maahantuoja Autola Oy:n kilpatallin rakentaman yksilön ensimmäinen kisa oli vuoden -71 Helsinki-ralli, jossa sitä kuskasi Pauli Toivonen kartturinaan Martti Tiukkanen. Auton lähes 30 vuotta omistanut Timo Hytönen on osallistunut Bellettillä historic-ralleihin niin kotimaassa, Tšekeissä, Italiassa kuin Englannissakin. Viimeisin ralli autolla ajettiin 2003. Harras Lindroos osti Isuzun Kärhältä 7 000 kilometriä ajettuna ja omisti sen seuraavat viisi vuotta osallistuen sillä muun muassa vuoden -70 Jyväskylään. Yksilö oli ”Bosselle” ensimmäinen mahdollisuus ajaa Toyotan tehdasautoa. Timo Mäkelän piti osallistua näytösajoon 80-luvun alussa neljänä kautena ajamallaan Talbot Lotuksella, mutta kun autossa ilmeni öljyvuotoja, ajopeliksi valikoitui Mäkelälle hyvin tuttu kilpuri, Sunbeam Imp. Seuraavassa kisassa, vuoden -72 Sveitsin Talvirallissa Mäkelä sai auton käyttöönsä, joten ensikosketuksesta on kulunut jo yli puoli vuosisataa. Vuonna -63 Salpausselkärallista uransa aloittanut Lindroos oli paikalla muistelemassa vaiheitaan Isuzun ohjaimissa ja veteli muutamat nimmarit vanhoihin rallikuviin. Jari-Matti Latvala toi kokoelmastaan Marcus Grönholmin vuoden -92 Jyväskylässä ajaman Toyota Celican. 85. Latvala kertoi kilpurikokoelmansa sisältävän seitsemän tärkeää Toyotaa, mutta lisää on koko ajan rakenteilla
Sopimus BMC:n kanssa jatkui vuoteen -68 asti jolloin Minin tehdastalli lopetti yllättäen toimintansa. Quattrosta oli kehitteillä jopa kaksi eri keskimoottoriversiota, joita Lampi ennätti Audin palveluksessa kokeilla, mutta niitä ei koskaan rallipoluilla nähty. 86 4/2022 Rallin ystävien suurajot. Tuolloin tavallisen liikenteen seassa ajettavassa, nykyisin järjettömältä kuulostavassa rallissa ajettiin 85 tuntia, ja puolivälissä oli yksi tunnin mittainen tauko. Kahdella viimeisellä testaamallaan Audilla tuli osallistua -86 Jyväskylän ralliin, jossa Hannu Mikkolan piti ajaman manuaalia ja Lammen puolestaan automaattivaihteista Quattroa. Audin vetäydyttyä rallista Lampi siirtyi Mitsubishin palvelukseen, jossa vierähtikin seuraavat 22 vuotta. Aaltonen aloitti ajamisen Mersulla, josta siirtyi Saabiin. Ihan ensimmäistä kertaa ei Rauno Aaltonen istahtanut kilpuri-Minin ratin taakse. Kaikkiaan yhdellätoista eri automerkillä kilpailleen Aaltosen lempeään tyyliinsä kertomia muistelmia kuunneltiin yleisössä hartaasti. Pitkän uran ralliautojen kehitystyössä tehnyt Lasse Lampi antoi ajonäytöksen Kari ”Kapa” Kiventeen B-ryhmän Quattroksi rakennetulla replikalla, jota on nähty historic-ralleissa. Ajettuaan ensin vuosia Fordilla, hän siirtyi Hannu Mikkolan kaveriksi kehittämään B-ryhmän nelivetoisia Quattro S1-kilpureita aina niiden viimeisiin versioihin asti. Klassikot 2/12:ssa esitelty Timo Mäkisen legendaarinen Jyväskylän voittoauto, AJB 33B -kilpinen Cooper S on nykyisin ajokunnossa. Pitkissä ralleissa, kuten 7 000 kilometrin Spa–Sofia–Liègerallissa Aaltonen ajoi saman konsernin Austin Healeylla, sillä hän ei uskonut Minin kestävän niin pitkiä matkoja kaasu pohjassa ajoa. Audi-rivistössä nähtiin useita herkullisia kilpureita. Henri Toivosen kuolemaan johtanut onnettomuus Korsikalla ja sen seurauksena tallien tekemät nopeat vetäytymiset B-ryhmästä johtivat siihen, että tehdas-Quattroja ei Jyväskylässä vuonna -86 lennätetty. Haastattelussa Lampi muisteli vuosiaan Audin rallitallin palveluksessa
87. Korin pohja oli yllättävän hyvä, mutta muilta osin korissa oli sen verran taisteluarpia, että ovet ja pintapellit oli perusteellisessa entisöinnissä kaikki uusittava. VFTS-Ladalla on vedetty korkealta ja kovaa. Viskari oli entisöinnin tiimoilta yhteydessä aikanaan Autoexportilla palvelleisiin huoltomiehiin ja 2010 hän tapasi tuolloin vielä hengissä olleet Bolshihin veljekset saaden kuljettajakaksikolta nimmarit. Tuulilasin yläreunan Autoexport-tarra on vanhaa varastoa, muilta osin teippaukset jäljittelevät tarkoin vuoden -86 Jyväskylän MM-rallin ulkoasua. Jokaista nippeliä myöten entisöity projekti on jo viime syksystä asti ollut periaatteessa vain pakoputkea vaille, ja mallit putkeenkin ovat jo olemassa. Bolshihin veljesten kilpuri on autenttinen nimmareita myöten. Viimeisen kerran yksilöllä on tosissaan kilpailtu vuonna 2006 ajetussa Vanajanlinna-rallissa, jossa auto nähtiin punaisena. Ennestään jo yhden ralli-Ladan entisöineelle Viskarille auto päätyi viitisentoista vuotta sitten huonokuntoisena raatona, jossa tärkeimmät osat olivat kuitenkin tallella. Heikki Viskarilla on kokemusta ralli-Ladojen entisöinneistä. Kori on edelleen alkuperäinen, eikä autoa ole tiettävästi koskaan edes kaadettu. LADA VFTS 1984 Heikki Viskarin Lada VFTS vuodelta 1984 on ihka aito kilpa-auto, jolla Ladan tehdasjoukkueen Nikolai ja Igor Bolshih osallistuivat Jyväskylän ralliin vuosina -84 ja -86. Noin 150 heppaa välittyy takapyörille viisivaihteisen suorakytkentälaatikon kautta. Molemmilla kerroilla auto oli parhaiten sijoittunut Lada ja vuonna -86 vieläpä toiseksi nopein kaksivetoinen auto. Teräksiset turvakaaret ovat auton alkuperäiset
Kaikesta pystyi päättelemään, että myös Ruotsissa on odotettu arjen normalisoitumista, joten tapahtumissa lienee vilskettä myös jatkossa. Perjantain aurinkoinen sää oli yön aikana vaihtunut koleaksi, sateiseksi ja tuuliseksi, suomalaista juhannusta muistuttavaksi ilmanalaksi. Kävimme länsinaapurissa katsomassa, kuinka harrastustoiminta on lähtenyt käyntiin kahden hiljaisen vuoden jälkeen. Muutamat myyjistä olivat suomalaistaustaisia, joten naapurimaiden kuulumiset tuli samalla vaihdettua. 88. Siitä huolimatta tavara vaihtoi sujuvasti omistajaa. Rompetta lännessä Rompetta lännessä RUOTSIN TAPAHTUMATARJONTAA löytyy Motorhistoriska Riksförbundet MHRF:n nettisivuilta www.mhrf.se/kalendarium Järjestävän seuran eli Aros Motorveteranerin omistama sähköauto vuodelta 1941, ASEA EVB 12-12. V uosittain toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Arosmarknaden houkutteli Johannisbergin lentoaseman nurmikentälle lukuisan määrän myyjiä. Harrasteajoneuvoparkki täyttyi lauantaiaamupäivän aikana samalla kun muu nurmikenttä pullisteli tavallisen kansan ajokeista. Vasemmalta oikealle: 4D ht, 2D ht ja 2D Crown Victoria. Västeråsin perinteisellä kevätrompparilla ei sää suosinut, mutta kuhinaa riitti. Arosmarknaden, Västerås 7.5. Kuvaan asettui kolme versiota aiheesta. Tunnetusta syystä edellisen kerran näissä merkeissä oli tavattu vuonna 2019. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 1956 Ford Fairlane on suosittu harrasteauto Ruotsissa
Mikäli oli varustautunut paksulla kruunupinkalla, saattoi Aros marknadilta lähteä seuraavalle etapille ikiomalla rodilla. Muutamalla myyjällä oli esillä todella hienokuntoista tavaraa. 89. Renault 4CV:n omistajalle oli houkuttimina hyväkuntoiset ovet ja luukut. Mopoharrastus on Ruotsissakin suosittua. Näyttävänä myyntitiskinä toimi junakeulainen VW Pritschenwagen. Peltiosia oli tarjolla varsinkin Volvoihin, mutta löytyi niitä moniin muihinkin merkkeihin. Neljänkymmenen euron hinnalla niitä ei tarvinnut kauan kaupitella, joten pino pieneni silmissä. Västeråsissa oli merkkikerhoille omat parkkialueet. Tämä Gripen oli todellinen moottoripolkupyörä erillisine ketjusekä hihnavetoineen. Monessa myyntipisteessä oli tarjolla yksittäisiä osia tai kokonaisia mopoja. 28 vuotta metsässä maatunut yksilö oli viidentoista vuoden kunnostusurakan jälkeen taas kuin tehtaan jäljiltä. Porsche Klubbenin tontilla oli muun muassa Lars Larssonin 356 B vuodelta 1960. Uutta vanhaa varastoa olivat nämä kattotelineet
Tuolloin tätä LDA-1-kilpiin rekisteröityä tehdaskilpuria luotsasi Don Parker, joka oli saavuttanut muun muassa kolmesti brittien F3luokan mestaruuden. Tuntemattomuus ei ole ihme, sillä 50-luvun alkupuolella mallin valmistus jäi ainoastaan kuuteen yksilöön. 72-hevosvoimasella 1100 Coventry Climax -moottorilla varustettu putkirunkoinen 1100 Sports oli kevyt ja aerodynaamiikaltaan onnistunut. Auto on sen jälkeen nähty muutamissa näytöskisoissa. Auton seuraava omistaja Rudolf Ernst kunnosti auton nykyisiin ratakisoihin sopivaksi. Mies automerkin takaa, Cyril Kieft, rakensi jo 1950 oman kilpailukykyiseksi osoittautuneen Formula kolmosen. Kieft 1100 Sports ’54 G oodwoodissa Englannissa realisoitiin taannoin huutokaupalla joukoittain vauhdikkaita klassikkoautoja. 90 4/2022 Marginaalista. Niiden joukossa uuteen kotiin matkasi melko varmasti lähes kaikille tuntematon ’54 Kieft 1100 Sports. Huutokaupassa ostaja sai mukaansa muun muassa toisen moottorin, vaihteiston sekä reilusti varaosia, joten kilvanajoa pääsee jatkamaan huoletta. Kuvat: Bonhams Taatusti harvinainen ratakirppu vaihtoi huutokaupassa omistajaa 115 000 Englannin punnalla (noin 138 000 euroa). Nyt huutokaupattu yksilö nähtiin ensi kerran Silverstonen ja Fairwoodin kisoissa vuonna -54. Auto myytiin vuonna -57 muun muassa mäkikisoja ajaneelle -57 Godfrey Sherwinille, joka piti kilpurin aina kuolemaansa 2009 asti. Autoja nähtiin tuoreeltaan muun muassa Le Mansin, Silverstonen, Dundrodin ja Targa Florian kilpailuissa. Muutamien kilpailujen jälkeen yksilö myytiin Maurice Higginsille, mutta tehdas lainasi häneltä autoa vielä kilpailuihin. Vuonna -54 hän innostui kehittämään tuolloin muotiin tulleesta lasikuidusta tieliikenteeseeen rekisteröitävän urheiluauton, jolla pärjäisi kilparadoilla
Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Kaikki otokset on otettu Heinolan keskustassa tai sen välittömästä läheisyydestä. Kuvan taustalle on osunut hieno coupé-Ford. Heinolassa rytisee J uhani Erola Heinolasta lähetti toimitukseen nipun 1980-luvulla otettuja valokuvia vaurioituneista ajopeleistä. Kiitos Juhanille hyvistä kuvista! Teksti: Toimitus Kuvat: Juhani Erola 92 Fotoalbumi 4/2022 Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa. päivänä 1987 Siltakadulla sattuneessa kolarissa uudenkarhea Mazda 323 on törmännyt VW Passatin kylkeen. Kiinnostava tilannekuva Jyrängön silloilta vuoden 1987 heinäkuun viimeisenä päivänä. Kesäkuun 20. Siltasaarelta keskustan halki kohti kirkonkylää kulkeva Siltakatu on tuttu väylä kaikille Heinolassa vierailleille. Kuplavolkkarin moottoritilan tulipalo on saatu sammutettua, ja auton ohjaamosta voi käydä noutamassa tarpeelliset tavarat pois
93. Kaivokatu 8:n edessä seisova puu taisi muodostua Opelin matkan päätepysäkiksi. Saabin kuljettaja on täräyttänyt TaksiPeugeot’n perään Siltakadun ja Kauppakadun risteyksessä. Lampikadun ja Torikadun risteyksessä on rytissyt maaliskuun puolivälissä 1987, ja Peugeot 305 on siinä rytäkässä rutistunut edestä sekä takaa. Taustalla näkyy Siltasaareen menevä vanha rautatiesilta. B-Kadett on olemuksesta päätellen ehtinyt palvella pitkään kuluttavassa arkikäytössä. päivänä vuonna 1987. Kuvasta päätellen tässä ollaan Jyrängön TB:n risteyksessä. Pieni Volvo on saanut keulaansa kovan tällin. Lelukauppa sijaitsee jopa samassa risteyksessä, mutta laajempana kuin ennen, sillä nykyisin myös Nallikan tilat ovat osa pientä lelukauppaa. Kuva on otettu huhtikuun 11. Paljon on maailma ja Heinola siinä mukana muuttunut elokuusta -86, mutta ei sentään aivan kaikki, sillä Pösön takana pilkottava lelupuoti on edelleen toiminnassa
Rivimoottorin sai 145:n keulille alkuun ainoastaan dieselkäyttöisenä. Vilkaistaan kuitenkin ensin autoa lähemmin ja laitetaan kone käyntiin vasta tarkemman syynin jälkeen. Vastaiskukoneesta 145:n nokalle asennettiin 1,4ja 1,6-litraisia kahdeksanventtiilisiä OHC-versioita sekä 16-venttiilistä ja 1,7-litraista tuplanokkamasiinaa. 145:n moottorivalikoima on tavallista runsaampi. 1,8-litrainen TS varustetaan QV-mallista tutuilla urheilullisella alustalla, ohjauksella ja jarruilla. Neliventtiilikansilla varustettu mylly kurnuttaa pihalle 129 hevosta, joka riittää kiihdyttämään Alfan nollasta sataan alle kymmenessä sekunnissa. Ehkäpä Alfa 145 on suunniteltu etupäässä kaupunkiajoon, joka kieltämättä sujuu mukavammin ja myös turvallisemmin näköalapaikalta ohjaillessa. Kolmeovisen pikkuauton luonne ei täysin aukea ennen moottorin käynnistämistä. Tuleva klassikko Alfa Romeo 145 QV 94 4/2022. Mustat nahkaverhoillut istuimet ovat jämäkkää tekoa ja niiden hyvät sivutoppaukset pitävät kuljettajan paikoillaan kovassa kurvailussa. Käsi kulkeutuu vaistomaisesti hakemaan korkeudensäätövipua, joka löytyykin juuri sieltä mistä sitä ensimmäisenä hamuaa, mutta istuin onkin jo alimmassa asennossaan. Millaisia tunteita saapasmaassa valmistettu pieni etuvetoinen mahtaa saada aikaiseksi. Teksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1994 Alfa Romeo 145 esitellään yleisölle huhtikuussa järjestetyssä Torinon autonäyttelyssä. Mutta penkit ovat kummallisen korkealla ja luovat hieman tila-automaisen tunnelman. Kaksijakoisuus jatkuu ohjaamossa. 1,9-litrainen JTD-pata tuotti aluksi 90 hevosvoimaa ja vuoden -99 uudistuksen jälkeen 105 hevosvoimaa. Miinusmerkkisiä ominaisuuksiakin löytyy – mutta ei mitään auto harrastajalle yllättävää. Ulkoapäin katsellessa huomio kiinnittyy voimakkaasti kiilamaiseen ja menohaluja huokuvaan keulaan sekä toisaalta myös omaperäisesti muotoiltuun takaosaan. Moottorivaihtoehdot ovat joko bensaboksereita tai rividieseleitä. A lfa Romeot tunnetaan tulisina ja kiihkeinä ajopeleinä, jollaisen hankkimisen taustalla vaikuttavat järjen sijasta tunneseikat. Bokserikoneet olivat tuotannossa vuosina 1994–1997. Vaihtoehtoja piisaa Ergonomia ei ehkä ole ollut Alfa Romeon vahvuuksia aiemminkaan, moottori sen sijaan on. Tehokkaan Quadrifoglio Verde -mallin ohella juuri bokserimoottoriset versiot vaikuttavat kiehtovan eurooppalaisia harrastajia. Pienin tuottaa vaatimattomat 90 hevosvoimaa ja 1,6-litraisesta irtoaa 103 hummaa. Se selviää parhaiten mutkaisella maantiellä. 1997 Bokserimoottorit korvataan Twin Spark -rivinelosilla. Hauskaa koko Hauskaa koko ((pik ku pik ku)) rahalla rahalla!! Ripeäkulkuisista pikkuautoista Alfa Romeo 145 QV tarjoaa ostohinnan vastineeksi urheilullisen alustan ja riemukkaasti mouruavan tekniikan. 1995 Malliston lippulaivaksi saapuu kaksilitraisella Twin Spark -moottorilla varustettu Quadrifoglio Verde -versio. Säätövaraa on vain ylöspäin. Tavanomaisten, poikittain asennettujen bensiinija dieselkäyttöisten voimanlähteiden lisäksi vaihtoehtojen joukosta löytyy 33-mallista tuttu pitkittäin vaihteiston etupuolelle asennettu nelisylinterinen bokserimoottori
2000 145-mallin valmistus lopetetaan. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, nejä venttiiliä ja kaksi sytytystulppaa palotilaa kohden. Junior on edullinen sporttiversio. 95. Iskutilavuus 1,97 litraa (poraus 83 mm, isku 91 mm). Juniormalliversio jää pois, mutta varustepakettien joukkoon lisätään sport-paketti. Teho 155 hevosvoimaa/6 400 rpm, vääntö 187 Nm/3 500 rpm. Takana erillisjousitus ja kallistuksen vaimennnin. 1999 Perusteellinen päivitys tuo uutta ilmettä ulkoja sisäpuolelle. Sen moottori on 1,4-litrainen, mutta jousituksessa ja korinosissa on QV-mallista tuttuja osia. Hauskaa koko Hauskaa koko ((pik ku pik ku)) rahalla rahalla!! 01 Merkki ja malli Alfa Romeo 145 QV 02 Vuosimalli 1998 03 Moottori Poikittain eteen sijoitettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori. 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret ja kallistuksen vaimennin. 09 Valmistusmäärä 145-mallia valmistettiin kaikkiaan 221 037 kappaletta 1997 Junior-malli esitellään. 1998 1,8ja 2,0-litraiset Twin Spark -moottorien imusarjat päivitetään muuttuvapituuksisiksi. Teholukemat nousevat samalla muutaman hevosvoiman. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 8,3 s, huippunopeus 211 km/h. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä, tehostettu hammastanko-ohjaus. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto. Muuttuva venttiilien ajoitus ja muuttuvapituuksinen imusarja. 06 Kori Kolmiovinen monikäyttömallinen teräskori. Korvaajaksi saapuu Suomessakin suosituksi noussut 147. 07 Mitat Pituus 4 093, leveys 1 712, korkeus 1 426 mm, paino 1 275 kg. Motronicmoottorinohjausjärjestelmä, suorasytytys ja polttoaineensuihkutus
Suorituskykymittauksissa lisähevoset tarkoittivat kymmenyksen parempaa 0–100-aikaa ja yhden kilometrin verran lisäystä huippunopeuteen. Säätimet ja katkaisijat on aseteltu konstailemattomasti ja mittaristo on selkeälukuinen; mikään ei häiritse ajonautintoa. Vuonna -95 mallisarjan huipulle esitelty vauhtimalli Quadrifoglio Verde toi bensiinikäyttöisen rivimoottorin bokserikoneiden rinnalle. Käytännön suorituskyky koheni enemmän kuin mittaustuloksista saattaa päätellä – imusarjamuutos teki moottorista entistä joustavamman. Tilalle asennettiin T.Spark-moottoreita 1 400-, 1 600, ja 1 800-kuutioisina versioina. QV-malliversion urheiluistuimet ovat italialaisen Momon valmistamat ja ovat juuri niin tukevat kuin ulkonäkö antaa odottaa. QV pysyi ainoana kaksilitraisena vaihtoehtona. neliapila) oli Englannin markkinoilla Cloverleaf eli apilanlehti. Vuonna -97 bokserimoottoristen oli aika jäädä historiaan. Huippunopeutta QV kerää mittariin mukavat 210 kilometriä tunnissa. Jostakin syystä penkit ovat alimmassakin asennossa kovin korkealla. Kuljettajan puolella tunnelma on tiivis kun taas matkustajan edessä on hyvin avaraa. 145 Quadrifoglio (suom. Tuleva klassikko Alfa Romeo 145 QV 96 4/2022. Vuoden -98 päivityksessä sen ominaisuuksia kohennettiin muuttuvapituuksisella imusarjalla, ja samalla teholukema nousi 155 hevosvoimaan. Alfan kojelauta on muotoiltu omaperäisesti. 150-hevosvoimainen kaksilitrainen T-Spark-moottori saa 145:n liikahtamaan satasen vauhtiin 8,4 sekunnissa
Vuonna 1995 mallisarjan huipulle esitelty Quadrifoglio Verde toi bensiinikäyttöisen rivinelosen bokserikoneiden rinnalle. Siisti muovikoppa saa monimutkaisen moottorin vaikuttamaan yksinkertaiselta. Siinä missä Alfan ostaja joutuu etsimään itselleen autoa koko Euroopan laajuisesti, Peugeot 306 GTI:n löytää helposti kotimaastakin. Alkupään S16-version teholukemat täsmäsivät Alfan vastaaviin, mutta päivitetyn mallin pellin alla kurnutti jo yli 160-hevosvoimainen pata jatkonaan kuusilovinen vaihteisto. Muotoilun ja sisätilojen osalta Peugeot on Alfaa arkisempi, mutta vastapainoksi ajoasento sopii paremmin useimmille kuljettajille. Lisävarustelistalta poimittu nahkaverhoilu tuo ryhtiä sisustaan, automaatti-ilmastointi on QV:n vakiovaruste. Niin, ja kaksi sytytystulppaa ja -puolaa palotilaa kohden. TOINEN VAIHTOEHTO PEUGEOT 306 GTI (1997) Valmistusvuodet 1993–2002 Teho 163 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h 8,8 s, huippunopeus 218 km/h Hinta uutena 176 900 mk Ripeäkulkuista kolmiovista etsiessä vaihtoehdoista ei varsinaisesti ole pulaa. 97. TS-myllyssä on 16 venttiiliä, säätyvä venttiilienajoitus, muuttuvapituuksinen imusarja ja suorasytytys. VW Golf GTI tai voimamoottorilla varustettu Audi A3 eivät välttämättä tule mieleen Alfa Romeota hakevalle harrastajalle, mutta ranskalainen Peugeot 306 GTI saattaisi herättää ostohaluja. Takamatkustajien matkustusmukavuus on kohtuullisella tolalla
Ei 145 QV suinkaan ole mikään kesyttämätön villipeto, mutta ajoasento ja pikkuauton yleisvaikutelma antavat odottaa rauhallisempaa käytöstä. Muuttuva nokka-akselin ajoitus ja lopulta muuttuvapituuksinen imusarja mahdollistivat moottorinohjauksen virityksen entistä urheilullisempaan suuntaan. Vetoa riittää 7 000 kierrokseen saakka. Alun mouruamisen jälkeen tulee terävä keskialue, ja kuuden tuhannen kierroksen jälkeen ääneen tulee raakuutta, jonka katkaisee vasta seitsemään tuhanteen asetettu rajoitin. Malli on rakennettu Fiat Tipon pohjalevylle, ja osa kulutusosista on yhteensopivia ja yhtä halpoja Fiatin palikoiden kanssa. Mutkaisella tiellä ajaminen muuttuu riemastuttavaksi, kunhan ehtii ensin totutella tila-automaisen ajoasennon ja urheilullisen alustan yhdistelmään. Reippaammin kiihdyttäessä alkaa jo hymyilyttää. Uraisemmalla tieosuudella huomaa kuinka auto muuttuu rauhattomaksi. Toisaalta osat eivät ole hinnan kiroissa. Vaihteiston välitykset on porrastettu selvästi ajonautintoa ajatellen. Koeajoauto on QV-sarjan tuoreemmalla eli 155-hevosvoimaisella koneella varustettu painos. Tehoa tulee kierrosten noustessa koko ajan lisää, ja mikä hienointa, äänimaailmassa on kolme selkeää porrasta. Tuleva klassikko Alfa Romeo 145 QV 98 4/2022. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Alfa 145:n kanssa ensimmäinen ostoon liittyvä ongelma on tietysti se, että autoja on tarjolla hyvin vähän. Vuosituhannen vaihteen tienoilla valmistetut Alfa Romeot eivät tunnetusti ole hyvin tehdyn laatuauton maineessa. Twin Spark -moottorin käyntihäiriöiden aiheuttajaksi saattaa paljastua sytytystulpan reikiin kertynyt vesi. Maantiellä 145 on mukava ja hiljainen matkakaveri. Hyvin mouruaa! Jotakin olennaista jäi aikoinaan pois, kun Alfa Romeon tuplanokkamoottoreissa siirryttiin tuplakaasuttimista polttoaineen suihkutusjärjestelmään. Kaasuläpät vaikuttavat avautuvan reilusti jo pienellä kaasupolkimen painalluksella, ja etenkin ykkösellä tulee helposti rynnättyä liikkeelle ripeämmin kuin alun perin ajattelikaan. Jos haluaa vertailla useamman yksilön välillä, on valmistauduttava matkustamaan Keski-Eurooppaan saakka. Alfan kori vastustaa ruostetta kohtuullisen hyvin, mutta pohjalevy on herkempi ruostumaan. Ajokuntoisen yksilön saattaa saada alleen alle 2 000 eurolla. Moottorista käynnistyksen yhteydessä kuuluva raksutus viittaa yleensä vikaan nokka-akselin ajoituksensäätökoneistossa. Alusta kannattaakin syynätä tarkoin. Voimapaketti suorastaan provosoi käyttämään kierroksia ja vaihteita ahkerammin kuin reipaskaan eteneminen edellyttäisi. Kone kuulostaa sopivan hermostuneelta jo tyhjäkäynnillä. Hyvästä ja siististä QV-versiosta huudellaan 5 000–7 000, joskus enemmänkin. Alusta ei tunnu liian kovalta, ohjaus on tarkka ja tuntuma tiehen hyvä. Ratapäiväkäytössä jonkinlainen alustasarja olisi vamasti paikallaan. Kone kuulostaa sopivan hermostuneelta jo tyhjäkäynnillä. Kokonaisuuden kiteyttämiseen ei montaa sanaa tarvita: omalaatuinen, ehkä hiukan outo, mutta ehdottomasti hauska laite. Sähkölaitteiden toiminta samoin. Alfa kääntyy ahnaasti mutkiin, ohjaus on nopea ja tunnokas. Reippaammassa menossa kori kallistelee jonkin verran, joskin silloin vauhtia on maantielle liikaa. Suomessa liikkuu muutama yksilö, ja aina toisinaan sellainen on listattuna jollakin netin myyntisivustollakin. Syy voi olla alustageometriassa tai yhtä lailla aavistuksen väärissä pyöränkulmissa – liki parisataa tuhatta kilometriä ajetun ja 24 vuotta vanhan yksilön kohdalla ei voi olla varma onko kyseessä vika vai ominaisuus. Bangle kertoo suunnitelleensa linjat alun perin Lancia Deltan seuraajaksi, mutta autosta tulikin Alfa Romeo. Neljän imukanavan yhdistyminen yhden läppärungon taakse himmensi äänimaailmaa ja heikensi moottorin reagointia kaasupolkimen liikkeisiin. Tekniikan kehittyessä Alfan moottori alkoi saada takaisin menetettyä särmäänsä. Yhdysvaltalaissyntyinen Chris Bangle on piirtänyt 145:n voimakkaan italialaishenkiset muodot
SEKÄ PALJON MUUTA Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Lisäksi esittelyssä on muun muassa huiman siistiksi kunnostettu ja museorekisteröity Audi 80. Mutta millaista tunnelmaa tarjoaa laiskalla neloskoneella varustettu poniauto, siitä pääsemme jyvälle heinäkuun numerossa. Klassikot 5/2022 ilmestyy 21.7.2022 Seuraavassa numerossa: 99. 29. Käpylän koulussa ja ympäristössä Pitsiä ja päreitä, virkaten ja värkäten. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 8.-10.7.2022 oulaisissa 8.-10.7.2022 oulaisissa Kul Kul tai tai nen nen 60 60 -lu -lu ku ku Kul tai nen 60 -lu ku Esillä 60-luvun autot, traktorikentällä Fordit ja Fordsonit. Rompetori, työnäytöksiä, musiikkia... Mainoksen imussa -artikkelisarjassa tutkitaan aerodynamiikan roolia kotimaisissa automainoksissa. Waltakunnalliset 29. Tuula Aitto-oja 040 511 4506 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 Tuulta halkoen Ford Mustang mielletään usein testosteronia tihkuvaksi muskeliautoksi, jonka voimakas V8-pata pistää takakumit hetkessä sauhuamaan
Paino: 720kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. rengastöihin, varustettu sähköohjatuilla turvalukoilla. 259€ tuotenro 513137 MATALA JA YLELLINEN KÄSITYÖNÄ URHEILUAUTO VW TUR BO SEF TULEVA KLASSIKKO: Alfa Romeo 145 QV HARRASTAJASTA AMMATTILAISEKSI: Jali Silván MAINOKSEN IMUSSA: kiistellään makuasioista MUSEOINNILLA PELASTETTU FORD SIERRA XR 4X4 ’86 REILUSTI TAPAHTUMIA KEVÄÄN TÄHTIHETKET VOLVO BertoneNOSTALGIAA! 100 sivua ????. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. 4/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 04 /2 2 Fo rd Sie rra XR 4X 4 ’8 6 • H on da Civ ic S ’8 3 • M atr a Sim ca Ba gh ee ra ’75 • Vo lvo 26 2 C ’8 • VW Tu rb o SE F 36 84 80 -2 20 4 • PA L VK O 20 22 -2 9 6 41 48 83 68 48 08 22 00 4. 2099€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 510970 Huoltonostin 3000kg Laadukas huoltonostin esim. Turvalukko, joka estää ei-toivotun käynnistymisen. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Nostokorkeus: 1,8m Nosto-/laskuaika: 35/30sek Nostokyky: 2500kg. Säkin halkaisija 45cm. levypaksuus 1,5x1,5 mm. Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Pituus: 175mm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. 3490€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Sähköliitäntä: 230V. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Säädettävä nopeus, enintään 20 000rpm. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Nostokorkeus: 110-1000mm Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm Paino: 535kg 2590€ tuotenro 498003 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. Kaikki hinnat sis. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4”, kulmamalli Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Vaihdettavilla kärjillä. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Ilman ulostulo takakautta. Paino: 660g. Mitat: 1740x1212x2510mm