TULEVA KLASSIKKO: Saab 9-3 Cabriolet MAINOKSEN IMUSSA: Ruostesuojausta PALA HISTORIAA: Ford Mustang FB ’68 AIKANSA EDUSTAJA CHRYSLER NEW YORKER BROUGHAM ’75 VIIHTYISÄN ARKINEN PEUGEOT 305 CRISTAL ’87 KAMERA KIERTÄÄ ÄÄ KEVÄÄN TAPAHTUMAT 4/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi ZASTAVA ZASTAVA 750M ’74 4/ 20 23 Ch rys ler Ne w Yo rk er Bro ug ha m ’75 • Fia t 124 Sp ort Co up é ’74 • Fo rd M ust an g FB ’68 • Pe ug eo t 30 5 Cri sta l ’87 • Sim ca 11 00 ’70 • To yo ta Co roll a Ha rd top Co up é ’79 • Za sta va 750 M ’74 36 84 80 -2 30 4 • PA L VK O 20 23 -2 6
. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA Keskikesän numeron sivuilla kurvaillaan urheilullisissa merkeissä. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan. 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVARAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. Klassikot 5/2023 ilmestyy 29.6.2023 Seuraavassa numerossa: Sporttivaihde silmään! 99. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa. Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Lehden tähtenä murisee vuosikymmenet harrastajien katseilta piilossa lymyillyt, alkuperäiskuntoinen ja uutena Suomeen myyty Alfa Romeo Spider ’66
Pistä siis toimitukseen postia, jos oma kerhosi järjestää alan tapahtuman. Retkeilyajoissa ja kokoontumisissa näkee kirjavaa kalustoa ja pääsee kenties itsekin esittelemään omaa harrasteajokkiaan. Lahden näyttely on sikälikin mainio, että toimituksen väki tapaa viikonlopun aikana runsaasti lukijoita sekä omia yhteistyökumppaneitaan. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Retkeilyajoissa ja kokoontumisissa näkee kirjavaa kalustoa ja pääsee kenties itsekin esittelemään omaa harrasteajokkiaan. Tapahtumien kesä COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Kiireettömässä tunnelmassa on mukava vaihtaa kuulumisia ja suunnitella tulevia. Seuraavan numeron sivuilla seikkaillaan varmasti laajemmalla ja enemmän, sillä onhan kausi tätä lehteä viimeistellessä vasta alussa. Kevään tullen kokoonnutaan suuriin tapahtumiin isoissa kaupungeissa, ja aivan kesän kynnyksellä Lahdessa. Lehtimiehen ja ajoneuvoharrastajan yhdistetyssä roolissa sitä tulee kierrettyä tapahtumia sekä työn puolesta että vapaa-ajalla, ja lähestulkoon aina reissuista on jäänyt hyvä maku suuhun. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Näin oli tänäkin vuonna. Aivan kaikki tapahtumat eivät ole toimituksellekaan tuttuja, ja siitä syystä olemme kiinnostuneita kaikista vierailuvinkeistä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Lahden näyttely on kiehtova sikäli, että tapahtuma vaikuttaa järjestelyjen osalta kehittyvän vuosi vuodelta, ja vaihtuvat teemat pitävät huolta esillä olevan kaluston kierrosta. Harvasta yli 19 000 kävijää paikalle kokoavasta tapahtumasta voi nykyisin sanoa samaa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Sillä konstilla saadaan tapahtumakalenteriin merkintöjä ja kenties toimittajakin paikalle raportoimaan. Jollakin keinolla tunnelma on joka kerta ollut enemmän harrastehenkinen kuin kaupallinen. Rompetoreja kolutessa saattaa löytää osia talven talli-iltoihin tai peräti kokonaan uuden projektin. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pienemmissä, kerhojen ja yhdistysten talkoilla järjestämissä tilaisuuksissa ilmapiiri pysyy raikkaan rentona helpommin kuin suuren mittakaavan kekkereissä. TILAAJAPALVELU Puh. Museoautoväelle Lahdessa järjestettävä Classic Motorshow on jo vuosien ajan ollut kevään kohokohta. Tämän numeron sivuille kokosimme raportit Lahden lisäksi Parolan panssarimuseon Kevätsawutus-tapahtumasta, Orimattilan mpja moporompetorilta, italialaisautojen kaudenavauksesta Jyväskylässä sekä Helsingin amerikanautotapahtumasta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. M essuhalleissa ja muissa sisätiloissa järjestetyt näyttelyt ja rompetorit rytmittävät harrastajan elämää vuodenvaihteesta ajokauden alkuun. Kesä tuo tullessaan ulkoilmatapahtumat. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 3 Pääkirjoitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Nastolassa kohtasimme tuotannon loppupään yksilön, joka on viihtynyt samassa perheessä yli 30 vuotta. Teemu Salomäki löysi äitinsä vanhan Zastavan ja kunnosti sen museokilpiin. 50 Chrysler New Yorker Brougham ’75 Vielä 70-luvun Suomessa edustusauto oli liki poikkeuksetta amerikkalaisvalmisteinen. 36 Fiat 124 Sport Coupé ’74 s. 34 Toyota Corolla Hardtop Coupé ’79 s. 34 Toyota Corolla Hardtop Coupé ’79 Esa Mäki alkoi haeskella harraste autoksi nuoruusvuosiltaan tuttua menopeliä. Tähän tummien autojen pitkään letkaan lukeutuu Valmet Oy:n joulukuussa -74 käyttöönottama Chrysler New Yorker. 50 Chrysler New Yorker Brougham ’75. Nyttemmin ehjät yksilöt ovat harvassa, mutta sellaisenkin löytäminen on kuitenkin yhä mahdollista – kuten juttummekin todistaa. s. Neljä vuosikymmentä myöhemmin mies innostui hankkimaan harrasteajoneuvoksi samanlaisen Fiatin. 44 Ford Mustang FB ’68 Porilainen Jarmo Vilén teki kulttuuriteon palautettuaan yli 30 vuotta tallissa piileskelleen, näyttävästi rakennellun Fastback-Mustangin 70-luvun lopun asuunsa. 72 Classic Motorshow AJONEUVOT 16 Zastava 750 M ’74 Jugoslaviassa valmistettiin Fiat 600 -mallia Zastavamerkkisenä. Mielenkiinto kohdistui HTkoriseen Corollaan, ja etsinnän jälkeen pitkälti alkuperäiskunnossa säilynyt sellainen omistukseen myös siirtyi. Tässä numerossa 4 4/2023 s.28 Simca 1100 ’70 s. 28 Simca 1100 ’70 Viisiovinen ranskalaisauto on yksi monikäyttömallien uranuurtajista. 22 Peugeot 305 Cristal ’87 s. 16 Zastava 750 M ’74 s. 36 Fiat 124 Sport Coupé ’74 Markku Keinonen osti 70-luvun puolivälissä Fiat 124 Sport Coupén, joka säilyi hänen omistuksessansa kymmenisen vuotta. 44 Ford Mustang FB ’68 s. 22 Peugeot 305 Cristal ’87 Vuonna 1977 esitelty 305 viipyi Peugeot-mallistossa reilun vuosikymmenen. Edullinen pikkuauto kävi kaupaksi hyvin myös Suomessa
6 Vakionopeus Harrastekentän kuulumisia, menneen maailman uutisia ja alkukesän tapahtumakalenteri.. 62 Peltisepille ylitöitä Lempäälä-ralli kuului ammattikatsojamme kilpailukalenteriin kesällä 1998. 90 Turvavyöt kuntoon Hyvinkääläisyrityksessä korjataan vanhat turvavyöt uudenveroisiksi ja värkkäillään uusia vöitä mittojen mukaan. 62 Peltisepille ylitöitä Mainoksen imussa -palstalla ruoditaan ruostesuojausta. Siellä filmille tallentui kuperkeikka jos toinenkin. 92 Kaukon kynästä Halvalla löytynyt Sunbeam Avenger ajoi pakinoitsijamme lähes hermoraunioksi. 78 American Car Show, Helsinki Pitkät perinteet omaava amerikanautotapahtuma tarjosi pääsiäisenä runsaasti ihmeteltävää kaikenlaisista erikoisvehkeistä kiinnostuneille. 66 Harrastajan pakeilla s. 86 Tuhkasta noussut Itävallan ja Italian rajalla sijaitseva Top Mountain -moottoripyörämuseo paloi kaksi vuotta sitten maan tasalle. ARTIKKELIT 56 Reikiä nolla Kuinka ruostesuojaus nousi automainoksiin. 94 Tuleva klassikko TAPAHTUMAT 72 Classic Motorshow, Lahti Klassikkoautoharrastajien päätapahtuma keräsi tänä vuonna yli 19 000 katsojaa ihastelemaan satoja näyttelyajokkeja. s. 5 s. 82 Päijät-romppeet, Orimattila Pieni mutta vilkas rompetoritapahtuma kokosi moottoripyörien ja mopojen kunnostajat vaihtamaan osia ja kuulumisia. 86 Tuhkasta noussut s. VAKIOPALSTAT 66 Harrastajan pakeilla Vähämäen Jukka on tuttu mies monelle kaksipyöräiseensä osia etsineelle. 84 Kevätsawutus, Hattula Hämeen Mobilistien ja Parolan Panssarimuseon järjestämässä tapahtumassa käänneltiin isot ja pienet kampiakselit kesäasentoon. 94 Tuleva klassikko Saab 9–3 Cabriolet näyttää ja tuntuu GM-geeneistä huolimatta oikealta Saabilta. 84 Kevätsawutus s. 90 Turvavyöt kuntoon s. Nyt Museo on rakennettu uudestaan. Se selviää Harri Onnilan toimittaman artikkelisarjan tämänkertaisesta osasta. 78 American Car Show s. Poikkesimme miehen verstaalla tarinoimassa ja katsastamassa romppeet. Suomalaiset juuret tekevät siitä tulevan keräilyauton. 82 Päijät-romppeet s
Waltakunnalliset Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 7.-9.7.2023 oulaisissa 7.-9.7.2023 oulaisissa Työtä ja juhlaa w w uu oo tt tt aa 6 4/2023. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Harrasteautojen huoltoon, korjaamiseen ja rakentamiseen erikoistuneen Triangle Motorin enemmistöosuus on siirtynyt Ove’s Garagelle. Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Yhdistyksen toimisto on toukokuun alussa muuttanut Helsingin Vanhalta Talvitieltä Lahteen osoitteeseen Askonkatu 10. Triangle Motor uusiin käsiin O ve’s Garagen perustajan Tim Olin kertoo yrityskaupan taustalla olleen halu olla omalla sarallaan alan johtava yritys Suomen ja Pohjoismaiden markkinoilla. Valmistajan mukaan vuosina 1961?1971 tuotannossa ollutta ensimmäistä Octavia Kombi -malli lähti Kvasinyn tehtaalta 54 100 yksilöä. ”Kauttamme onnistuvat myös laadukkaat maalausja verhoilutyöt. Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 30. Olemme välittäneet asiakkaillemme tuhansia autoja ympäri maailmaa”, Paunonen taustoittaa. Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman juhlavuosi Perinteiseen tapaan työnäytöksiä näyttelyitä musiikkia rompetori hyvää tunnelmaa... Risto Paunosen kohdalla autoharrastus kehittyi ansiotyöksi jo 80-luvun lopulla ja johti edelleen Triangle Motor Companyn perustamiseen vuonna 1996. SAHKIN TOIMISTO LAHTEEN Moottoriajoneuvoperinnettä vaalivien jäsenyhdistyksien keskusliitto SAHK ry tiedotti kevään tullen muutoksista arjen toiminnoissaan. Samalla toimiston vetovastuun on ottanut SAHK:n toiminnanjohtajaksi maaliskuun alussa nimitetty lahtelainen toimittaja ja museoajoneuvoharrastaja JanErik Laine. Kori-, puuja maalaustöiden lisäksi yrityksen palvelukenttään lukeutuvat myös ajoneuvojen säilytyspalvelut. Triangle Motorin yli 2 000 neliötä käsittävä ja 12 alan ammattilaista työllistävä toimipaikka sijaitsee Loimaan Alastarolla. 30. Haluamme tehdä mahdollisimman paljon käyttöja klassikkoautoihin liittyvää liiketoimintaa, ja samalla tarjota asiakkaillemme kaikki käyttöja klassikkoauton omistamiseen tarvittavat palvelut saman katon alta”, luonnehtii rahoituspuolella työuraansa tehnyt Olin. Iso osa liiketoimintaa on klassikkoautojen osto, myynti ja välitys. Tuotanto jatkui peräti 13 vuoden ja 470 600 valmistetun auton ajan, sillä malli pysyi tuotannossa, vaikka toinen Octavia-sukupolvi esiteltiin keväällä 2004. Yrityksen valikoimaan mainitaan kuuluvan tavanomaisempien autojen lisäksi laaja kattaus klassikko-, retroja urheiluautoja. Ove’s Garagen toimitusjohtajana toimiva, mainosmaailmassa työskennellyt Marko Edfelt kertoo yrityskaupan sopivan niin Ove’s Garagen kuin Triangle Motorin yritysstrategioihin. SAHK:n julkaiseman Automobiili-lehden kerrotaan siirtyvän kuluvan vuoden aikana niin ikään Laineen vastuulle, lehteä viime vuodet päätoimittaneen Riitta Kastemaan jäädessä eläkkeelle. Vuonna 1996 perustetun Triangle Motorin toimitusjohtaja Risto Paunonen kertoo yrityksen osaamiseen olevan monipuolista ulottuen autojen entisöintiin ja modifiointiin liittyvistä korikorjauksista ja mekaanisista huoltotöistä autosijoittamiseen. ”Triangle Motorilla on tavoitteena modernisoida palvelutarjoomaansa, kun taas Ove’s Garage hakee palettiinsa uusia lisäarvopalveluita”, muotoilee Edfelt. Ove’s Garagen kuvaillaan puolestaan olevan autoliike, jonka taustalla on yli 25 vuotta liiketoiminnan osaamista ja tinkimätöntä intohimoa ajoneuvoihin. ”Tavoitteenamme on olla enemmän kuin autoliike. Tämä suomalaisten suosiman Octavia Combin ensimmäinen sukupolvi esiteltiin vuoden -98 Geneven autonäyttelyssä, jolloin sen tuotanto oli jo käynnissä Mladá Boleslavin tehtaalla. Ja ennen kuin älähdetään, niin tässä turistiin Octavian ”toisesta tulemisesta” – olihan Octavia Combi ollut tuotannossa jo vuosikymmeniä aiemmin. Tässä yhteydessä on myös oivallinen tilaisuus kiittää JanErikiä 15 vuoden työpanoksesta Klassikot-lehden toimituksessa ja toivottaa hänelle erinomaista menestystä harrastekentän järjestöpuolella. TŠEKKIFARKUT Suorastaan viime vuosien työsuhdefarmarin synonyymiksi nousseella Škoda Octavia Combilla on mallina ikää 25 vuotta
Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 30. Waltakunnalliset Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 7.-9.7.2023 oulaisissa 7.-9.7.2023 oulaisissa Työtä ja juhlaa w w uu oo tt tt aa. Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. 30. Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman juhlavuosi Perinteiseen tapaan työnäytöksiä näyttelyitä musiikkia rompetori hyvää tunnelmaa..
Uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä auton hoitoon tarjottiin entistä laajempi kattaus, kun hyllyille saapuivat esimerkiksi Korrekin keinosäämiskä, kiillotusliina ja vanneharja. Uusissa autoissa vinyylin ja muovin käyttö kasvoi, ja näiden hoitoon ja puhdistamiseen saapuivat omat putelinsa kuten vuonna -73 lanseerattu Korrek-sisäpesu. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Hämeenlinnan kaupunki kilpailutti Ahveniston käyttöoikeussopimuksen ja sai maaliskuiseen määräaikaan mennessä kolme tarjousta, joiden takana olivat tahot Ahvenisto Race Circuit (Sami Liljedahl), Meju Oy (Hannu Kimiläinen) ja Raussi ym. Tähän nivoutuu tuotteen nimikin, joka muodostuu termeistä KORroosionja RuosteenEstoKemikaalit. Ruosteenestoaineiden rinnalle jos tosin niin ikään korroosiota vastaan saapui vuonna 1965 ensimmäinen Korrek-autovaha. Valmistaja kertoo uusien mallien soveltuvan teolliseen hitsaukseen esimerkiksi korjaamoilla, mutta myös vaativampaan harrastajakäyttöön. Viime vuosien tuoteuutuuksia ovat olleet TFC-ohutkalvopinnoiteteknologiaa hyödyntävät Korrek Pro -tuotteet, mihin liittyy myös viime vuonna esitelty Korrek Pro Center -autopesulaketju. Korrek-autonhoitosarjan tarina alkoi ruosteenestoaineista, jotka saapuivat tarjolle vuonna 1963. Autojaan itse ylläpitävien ja korjaavien tarpeisiin vastattiin 80-luvun puolella tuomalla tarjolla muun muassa Korrekin jäähdytinpesutuote sekä jarruja kytkinneste. Korjaushitsaukseen uutuuslaitteiden kerrotaan taipuvan etenkin pienen kokonsa ja helpon liikuteltavuuden ansiosta, mutta tulitukea antavat myös erinomaiseksi kehuttu käytettävyys, hitsausteho sekä nopea parametrien määritys. Korrekia Korrekia pintaan pintaan S uomalaisella Berner Oy:llä on komeat 140 toimintavuosia takanaan, mikä heijastuu myös autonhoitotuotteistaan tunnetun yrityksen tuotemerkkien perinteikkyydessä. Tuoretta vetovoimaa Ahvenistolle S uomen toimivista moottoriradoista epäilemättä legendaarisin, vuonna 1967 avattu Ahveniston moottorirata on saamassa uuden vetäjän, sillä moottoriradan operoinnin nykyinen sopimuskausi päättyy tulevana syksynä. Kannettavan kokonsa sekä monipuolisen lisävarustevalikoiman ansiosta sen kuvaillaan olevan myös oikea valinta myös hitsausympäristöihin, joissa ulottuvuus asettaa erityisiä haasteita. Samoihin aikoihin Korrek-myyntikanavat laajenivat päivittäistavarakauppoihin. Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt. 8 4/2023. Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta. (Miia Raussi). lokakuuta, kuitenkin aikaisintaan hankintapäätöksen saatua lainvoimaisuuden. Yhdeksänkymmentäluvulla vastattiin maailman ja tarpeiden muuttumiseen: alkuperäinen ruosteenestoaine jäi pois, mutta uutuutena saapui puolestaan konepesuaine. Harrastajaystävällinen hintataso. Hämeenlinnan kaupungin mukaan tavoite kymmenvuotisen sopimuskauden alkamiselle on 16. Master M 323:n luvataan palvelevan erinomaisesti ohutlevyhitsauksessa. Molemmat uudet mallit valmistetaan Suomessa, ja niistä Master M 205:n kerrotaan soveltuvan erityisesti hitsaustehtäviin, joissa laitteen liikuteltavuus ja keveys ovat ykkösasia. Uuden vuosikymmenen myötä niiden hyllyille kehitettiin myös lisää tavaraa. Pääsiäisen tienoilla Hämeenlinnan kaupunki tiedotti tehdystä päätöksestä ja kertoi valinnan kohdistuneen Ahvenisto Race Circuit -tahoon, jonka voimahahmona on siis Sami Liljedahl, rata-autoilijana itsekin tunnettu janakkalalainen. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Autoilevalle kansalle ovat tulleet tutuksi muun muassa Lasol sekä Korrek, joka viettää tänä vuonna 60-vuotissynttäreitään. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta UUDET KANNETTAVAT KEMPILTÄ Kemppi on tuonut myyntiin uudet kannettavat, MIG/MAG-hitsaukseen tarkoitetut Master M 205ja Master M 323 -hitsauslaitteet. Hyvienkin tuotteiden menestymiseen tarvittiin sopivat myyntikanavat, ja sellaisina palvelivat alkuvuosina ennen kaikkea huoltoasemat ja varaosaliikkeet
Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Harrastajaystävällinen hintataso. . . . . . . . . RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi . Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta. . . . . . . Parkkimaksu 10 e Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 4.6.2023 klo 9–15 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Näyttelyajoneuvoparkki XX ROMPETORI MASIINAMEETING Menossa mukana -lehti www.wanhatmasiinat.fi. . . . . Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. . . . .
Alkaneen kauden osalta kiinnostusta epäilemättä jälleen riittää, varsinkin jos otetaan huomioon suomalaisen moottoripyöräilyn historia. Pertti Kärhä ajoi Päitsin voittoon kaksitahtisella Jawa CZ 350:llä vuosina 1962–1965 ja 1967. Ja vieläpä erinomaisen menestyksekkäästi, sillä seuraavien vuosien aikana hinta–laatu-suhteeltaan passeliksi pärräksi osoittautunut Jawa teki Suomen Koneliikkeestä maamme suurimman moottoripyörämaahantuojan. kerran. Teemana on nimittäin Jawa, jonka maahantuonnista Helkamayhtiöiden Suomen Koneliike teki sopimuksen heinäkuussa 1946. Riku Roudon yhdessä Maaritvaimonsa kanssa vetämä museo on tarjonnut vuosittain vaihtuvia teemanäyttelyitä ja pitänyt siten paikan kiinnostavana vierailukohteena, vaikka museon antia olisikin käynyt juuri edellisenä suvena tutkailemassa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Moottoripyörämuseon tämän vuoden teema näyttely on suomalaisittain paljon muistoja herättävä varsinkin, jos on sattunut moottori pyöräilemään 50–70luvun Suomessa. Niistä neljä ensimmäistä etualan pyörällä ja viimeisen voiton taaemmalla. 10 4/2023. Esimerkiksi vuonna 1954 rekisterissä oli jo 7 000 Jawaa ja 5 300 ?Z:aa, joka sekin kuului Helkaman edustukseen. Sinistä savua Tšekeistä L ahdessa sijaitseva Moottoripyörämuseo päätti talvitaukonsa ja avasi vapun alla ovensa käynnistyneeseen kesäsesonkiin järjestyksessään 13. Ulkomaankauppatilasto kertookin, että maahamme tuotiin Tšekkoslovakiasta vuosina 1949–1968 peräti 70 805 yli 50-kuutioista moottoripyörää. Varsinainen tuonti käynnistyi syksyllä 1949, mikä nosti Jawa-merkin ensin kansan huulille ja sen jälkeen kansan tšekkipyörän selkään. Aikaa idän ihmeisiin tutustumiseen on lokakuun alkuun saakka. Huomauttamiseen ei tänä kesänä ole syytä, sillä museon teemasaliin on koottu Jawa-harrastajien suosiollisella avulla yhteensä 26 Jawa-moottoripyörää suurille ikäluokilla tutuimmista malleista Päijännettä kiertäneisiin Six Days -malleihin saakka. Merkin historia on kuitenkin kotimaisesta näkökulmasta väkevä, ja tämän ovat saaneet huomata myös Roudot museonsa tiimoilta. Nyt niin Tšekkoslovakia kuin Jawan kaksitahtisauhut kuuluvat historiaan – joskin Jawa-moottoripyörä elää tuotemerkkinä edelleen, tänään intialaisen Mahindran toimesta. ”Jos ei yhtään Jawaa ole ollut näytillä, niin asiasta on tullut palautetta”, pariskunta hymyili teemanäyttelyn ennakkotilaisuudessa
Bilteman perustaminen osoittautui sittemmin olleen myös erinomaisesti ajoitettu, sillä 60-luvulla automäärät olivat kasvussa, mutta autovaraosamyynti käytännössä autonvalmistajien käsissä. Tema-sana viittasi lepotilassa olevaan Tema Byggdetaljer -yritykseen, ja sen nimen alkuun Lindholm lisäsi sittemmin sanan bil, jotta kokonaisuus kuvaisi paremmin tuoreen yrityksen toimialaa. Pertti ”Konsta” Kärhä kuului itseoikeutetusti tilaisuuden kunniavieraisiin Jawan sarvissa saavutettujen Päijänteen ympäriajo -voittojen myötä. Jukka Helkama oli paikalla tyttärentyttärensä seurassa ja muistutti Suomen Koneliikkeen poikkeuksellisesta asemasta Jawan tuontimaana: ”Six Days -mallit olivat Suomessa myynnissä vapaasti, ilmeisesti ainoana länsimaana.” Salillinen tšekkipyöriä on näytillä moottoripyörämuseolla syyskuun loppuun asti. Teemanäyttelyn vanhimmat Jawat ovat 30-luvulta. Ja autoilijat kiittivät ja kauppa kävi. Yrityksen nimen kerrotaan syntyneen suorastaan sattumalta. 60 VUOTTA VARAOSIA JA VARUSTEITA Tunnetuimpiin pohjoismaisiin vähittäistavaraketjuihin lukeutuva Biltema täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Nykyään Biltemalla on yhteensä 161 myymälää Ruotsissa, Norjassa, Suomessa sekä Tanskassa, ja tuotevalikoimakin kasvanut autoilusta myös monelle muulle elämänalueelle. Tähän saumaan Lindholm iski hankkimalla samoja varaosia länsisaksalaisilta toimittajilta ja myi niitä niitä merkkiedustajiin nähden houkuttelevammilla hinnoilla. Riku ja Maarit Routo kertoivat MP-museon avaamisen alla järjestetyssä tilaisuudessa Jawan merkityksellisyydestä, mikä on käynyt ilmi vuosien aikana ilmi museovieraiden kommenteissa ja muisteloissa. Kaksipyöräisten ohella myös nelipyöräiset ajopelit taidokkaasti hallinnut Konsta täytti tilaisuuden alla 85 vuotta, mistä onnittelut Päitsin ratamestarina aivan viime vuosiin asti toimineelle herrasmiehelle. Bilteman ensimmäisen toimitilan Lindholm vuokrasi purkutalosta Linköpingissä. Lindholm osti 50 lisävaloa ja sai ne nopeasti myytyä, minkä jälkeen hän osti valoja vielä 500 lisää. Perillä Lindholm havaitsi, että autojen lisävalot olivat siellä merkittävästi halvempia kuin kotona Ruotsissa: 20 kruunua Ruotsin 72 kruunun sijaan. Myönteisen kokemuksen innostamana Lindholm käynnisti vielä saman vuoden aikana autotarvikkeiden ja -varaosien postimyynnin yksinkertaisella tuotekuvastolla. Yrityksen kerrotaan saaneen alkunsa vuonna 1963 StenÅke Lindholmin matkasta beigellä Sport-Amazonilla Andorraan. 11
Ralphin vastuulle jäi esisarjan autojen hävittäminen viimeistä kappaletta myöten. Kurt toimi uransa aikana myös koelentäjänä. Sattuneista syistä johtuen Corvette-osastolla oli tuolloin murheita riittämiin, ja kaiken kiireen keskellä viimeisen yksilön paalaus jäi sitten Ralphilta hoitamatta. Mies oli juuri ostanut komeat bootsit, ja romutuspäivänä satoi vettä kaatamalla. Muutama vuosi sitten LSX Magazine julkaisi C4projektissa työskennelleen Ralph Montileonesin haastattelun, jossa mies kertoo tarinoita menetetystä mallivuodesta. Tasavuosien kunniaksi myyntiin pukattiin vuonna 1963 C2-korimalli, jonka elinkaari jäi hieman edellistä lyhyemmäksi. Haastattelussa Ralph kuvailee, kuinka ’83-mallin 44 esisarjan autoa kärsi monista ongelmista, joita ei aikataulun puitteissa kyetty mitenkään ratkaisemaan. • Komisario Sulo Aittoniemen epäily rakennusyhtiö Nopan kirjanpitoon liittyvästä vilungista laajeni kirjavaksi lahjusvyyhdiksi. Vuoden 1983 piti olla Chevrolet Corvetten suuri juhlavuosi. C4:n kanssa otettiin aikalisä ja uutuuden sijasta merkkiliikkeet tarjosivat asiakkaille edellistä vuosikertaa juhla-asuun viritettynä. Urheiluautomalli täytti 30 vuotta, ja merkkipaalun saavutuksen kunniaksi suunniteltiin täysin uudistunut Corvette. Sen viimeiseksi mallivuodeksi jäi 1967. Ensimmäinen sukupolvi eli C1-versio viihtyi markkinoilla vuoteen 1962 saakka. • Internetin kehitys harppasi eteenpäin kun Paul Mockapetris keksi DNSnimipalvelun, eli verkkotunnuksia IP-osoitteiksi muuttavan järjestelmän. päivä kisattiin Detroitissa, ja voiton otti Michele Alboreto Tyrrell-Fordilla. Yksi Corvette seisoi syvässä vesilätäkössä, eikä Ralph halunnut kastella kalliita saappaitaan, ja päätti hoitaa homman maaliin hyvän sään koittaessa. Koska uusi malli poikkesi ratkaisevasti edeltäjistä, GM ei halunnut ottaa pientäkään riskiä laadun tai teknisten ratkaisujen toimivuuden suhteen. Lehtihaastattelussa Ralph kertoo hauskan tarinan epäonnistumisestaan. Kesäkuussa -83 Keskusrikospoliisi kertoi epäilevänsä Keskustapuolueen aiempaa puoluejohtoa lahjusten vaatimisesta. Hänen kuuluisimmaksi suunnittelutyöksi muodostui Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjäkone. 5. Toisinaan kuulee tarinoita muista ’83-selviytyjistä, mutta Ralph on varma siitä, että häneltä jäi vain yksi romuttamatta. Corvetten omistajan piti olla vakuuttunut siitä, että vaihto uuteen malliin on kannattava liike. Vain yksi ’83 Vette jäi jälkipolville, ja sekin vahingossa. Vuosia myöhemmin seisomaan jäänyt yksilö pelastettiin ja lahjoitettiin Kentuckyssa sijaitsevaan Corvette-museoon. Turhaan. • Focke-Wulf-lentokonetehtaan suunnittelutoimistoa vuosina 1931– 1945 johtanut Kurt Tank kuoli 5. päivänä järjestetty Kanadan osakilpailu, jossa nopein oli Ferrarin René Arnoux. KESÄKUU 1983 • Punkaharjulla avattiin taidekeskus Retretin näyttelyhallit ja kahvila. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta I koninen amerikkalainen urheiluauto Chevrolet Corvette saapui markkinoille vuonna 1953. Seuraava mallivuosi toi mukanaan röyhkeästi muotoillun C3-korin, jonka taival jatkui vuoteen 1982 saakka. • Formula 1 -kilpailukalenteriin osui vuoden 1983 kesäkuulle kaksi osakilpailua. Kuinka juhlavuodesta tuli välivuosi. Ensimmäisen kauden vetonaulaksi järjestettiin Albert Edelfeltin suurnäyttely. Seuraavaksi oli vuorossa 12. Sitten tuli merkillinen vuosi 1983, jolloin asiakkaat odottivat uutta ja täysin uudistunutta C4-Corvettea myymälöihin. 12 4/2023. Onneksi mies ei suoriutunut tehtävästään kunnialla – yksi ’83-malli jäi romuttamatta. Hommat menivät lopulta pieleen, ja juhlavuodesta tulikin välivuosi. Corvetten välivuosi Väliin jäänyt Corvette-vuosikerta oli pääpiirteittäin samankaltainen ’84-mallin kanssa – kehityskohteet liittyivät yksityiskohtiin ja tekniikkaan. kesäkuuta
Alapään Rompetori ja Perinnepäivät Ylistaron Alapään ns:lla, Alapääntie 327, Ylistaro Ylistaron Alapään nuorisoseura Ry Puh. Lohirannan rompepäivät Lohiranta, Sukeva Lohirannan lomakylä/lohiranta@saunalahti.fi 10.6. Paukepäiviltä Sastamalasta. Kesäheikki Mobiilimäki, Turku Turun seudun mobilistit/mobiilimaki@tsmry.fi 9.–11.6. Rompemarkkinat Oulun Automuseo sihteeri@oulunautomuseo.fi Puh. Kummallisimmat kulkupelit löytyvät 27.–28.5. Susirajan rompepäivät Ylämyllyn vanha automuseo, Joensuu Susirajan Mobilistit, 050 322 8079 28.5. 30.7. Torassiepin Vanhat Koneet -päivä Muonio 8.7. Huru-ukko piknik Söderkulla, Gumbostrand Konst & Form Hans Brummer, 040 031 7082, hans.brummer@autohistoriallinenseura.fi 13. Kowan teknologian päivät Orivesi, OriCamping Matti Yli-Ketola/040 063 9664 16.–18.6. Himos Truck Show 22.7. Vatajan rompetori Lantula, Sastamala Lantulan seudun kyläyhdistys, lantulantalo@gmail.com 27.–28.5. 050 444 9812 16.–17.6. Paukepäivät Sastamala 27.–28.5. Kuninkaantieajo lähtöpaikka Inkeroisten Mobiilihalli (Jokipellontie 1, 46900 Inkeroinen) Jouko Peri, puh. Jaospäällikkö Marko Niemi, puh. Koskuen rompetori Koskuen leirintäalue, Koskue Koskuen kyläyhdistys, 040 772 1682 HEINÄKUU 1.7 Karjalohja Drive In & Rock’n Roll Show Ford-Freak Club of Finland ry Sami Ahola, 040 828 8484 1.7. 050 517 2026 4.6. 044 558 8335 27.5. KevätTähti Ajotapahtuma Mercedes-Benz -harrastajille Haminan, Miehikkälän ja Virolahden alueella Järjestää Suomen Mercedes-Benz Klubi ry:n Kymenlaakson jaos, Team Kymi. AMA ry:n 20-vuotisjuhlaromppari Auran nuortentalo, Aura 044 255 8822, www.ama-ry.com 27.5. Tarmo Hookana, 044 292 2014 27.5. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot Pomona, Jämsä Suur-Jämsän Moottoriklupi ry, moottoriklupi@gmail.com, 040 352 3083 16.–17.6. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla, Kouvola Jouko Peri, 040 716 7659 www.kymenautomobiilikerho.fi 21.–23.07. AHS:n rompetori Lohja, Lohjan Kalkkitehdas Kenneth Lemström, 050 320 8484 10.6. Classic Garage Himos Park, Jämsä 18.–20.7. Kevät-Restauranta rompetori Mobilia, Kangasala Tampereen seudun mobilistit, 050 309 8823 KESÄKUU 3.6. 040 716 7659 www.kymenautomobiilikerho.fi 27.5. Tykkimäellä romustellaan ja kokoonnutaan 22.7. Karkkilan rompetori Högforssin ruukki, Karkkila Luotiracing ry/040 538 7145 16.–18.6. Borgward-Seuran ry:n 38. DDR-ajoneuvotapahtuma Sastamala, Tervakallion leirintäalue 040 014 2568 Riku ja 040 829 4223 Atro 22.7. Wanhojen Masinistien Rompetori Rajamäki, Työtehoseuran piha-alue Mika Lönnrot Puh. Vintage motorcycles meeting Klaukkala, Bensa-Sähkö-Expertti Lasse Mäkelä, 040 554 8372, bensaexpertti@gmail.com 10.–11.6. Alkukesästä tapahtuu vaikka mitä. Wanhat koneet Vahojärvellä Vahojärven Leirikeskus, Parkano Pekka Mäkelä, 050 313 2593 15.7. Lähtö Keminmaan Auto Ky:n pihalta Lounais-Lapin Euroautoilijat ry. Pohjanmaan Classic Motor Show Tiilitie 38, Teuva Perälän kyläyhdistys ry perala@googlegroups.com, 050 520 5599 2.7. Toukotaiwal-ajo Kemi. V8 Summer Meet Himos Park, Jämsä 17.6. 050 026 9160 16.–17.6. TAPAHTUMAKALENTERI TOUKOKUU 27.5. vuosikokoontuminen Lehmirannan lomakeskus, Salo Kalle Ketonummi, 040 5462 658. Satama Drive-In Show Kuopion satama 4.6
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Italialaisten autojen harrastajat polkaisivat ajokauden käyntiin Jyväskylässä. Tällä hetkellä mittarissa komeilee 488 000 kilometrin lukemat. Keskustan lähellä sijaitseva tapahtumapaikka toi paikalle runsaasti satunnaisia ohikulkijoita, joille värikkäiden italoautojen näkeminen vaikutti olevan mukava yllätys olihan aukiolla samanaikaisesti ihailtavana eksoottisia vauhtilaitteita ja nostalgisia tunteita herättäviä arkiautoja takavuosilta. Harri Rintalan Fiat Multipla taittaa pitkää matkaansa kohti museorekisteriä. ”Puolen miljoonan rajapyykin kohdalla auto jää eläkkeelle odottelemaan museoiän saavuttamista”, Harri kertoo. Edellisellä kerralla paikalla oli mukavasti myös moottoripyöriä, mutta viileä ja viimaisesti tuuleva keli pidätti kaksipyöräiset vielä talleissaan. Auto on tuttu numeron 3/19 Tuleva klassikko -palstalta. Paikalle saapui mukavasti kalustoa museovehkeistä modernin ajan urheiluautoihin. Kausi käyntiin J yväskylän messukeskuksen liepeillä sijaitsevalle aukiolle kokoontui huhtikuun viimeisenä viikonloppuna italialaisten ajopelien harrastajia juhlistamaan alkavaa ajokautta. 14 4/2023
Takaikkuna kehyksineen on mark 2 -umpipakun väliseinästä tehty. Vaasan seudulla pyöri tuohon aikaan useampi Ford Transitja Bedford CF Van -matkailupaku, mutta tuo Kallen Transit oli kyllä ihan omaa laatuaan. Eipä tällaisiakaan enää juuri missään näe. Fiat 127:n evoluutio eteni kauniista haikeulamallista kohti loppupään kömpelösti nykyaikaistettuja muovipuskurimalleja. Ritmon tuotannon alkuvuosina auton etuosassa oli vielä persoonallista ilmettä, joka arkipäiväistyi nelivalojen ilmestymisen myötä. Fiat Ritmo on jo pitkään ollut harvinainen näky etenkin perusmallien osalta – Abarth-versioita on sentään pelastettu takaisin tien päälle jo useamman yksilön verran. Dieselin nokan ja konepellin lisäksi Transit sai kromatun etupuskurin. Auto oli silloin tumman metallihohtosininen ja ohut kiilamainen hopea raita kyljessä, sekä tupla-rosteripakoputket taakse asti. Takalasitarrakin on komea: Vauhtipaavo ky oli Fiatin edustaja Saarijärvellä silloin kun 127-mallilla kauppaa tehtiin. Lehden ilmestymisen jälkeen Jari Pellas Vaasasta lähetti toimitukseen kiinnostavaa postia aiheen tiimoilta. Auton sisustus oli todella hienosti ja harkiten toteutettu. Auto oli alun perin varustettu Fordin V4-moottorilla ja mallin mukaisesti lyhyellä nokalla ja konepellillä. TRANSITIN TAUSTAA Edellisessä numerossa esitellyn retkeilyauto-Transitin varhaisemmat vaiheet olivat artikkelia tehdessä osin hämärän peitossa. Jarin Croman esittely ja koeajotunnelmat löytyvät Klassikot-lehden numerosta 3/16. Kallen mielestä paripyörä-Transitin olemukseen kuului dieselin porsaannokka ja konepelti, vaikkakin auto sai nokalleen uuden Ford V4 -vaihtomoottorin. Hienoa että se on säilynyt noin siistinä näihin päiviin asti!” Jari Tyyskän älyttömän hienokuntoinen Fiat Croma sai ihastusta ja ihmettelyä osakseen. ”Klassikot 3/2023:n sivuilla 28–33 esiintyvä ’69 Ford Transit -matkailuauton on rakentanut vaasalainen Kaarlo ”Kalle” Karpiala 70-luvun lopulla. Vaan kun aikaa kuluu, alkaa Stellakin viehättää silmää. 15
EI FIAT MUT TA VASTA AVA 16
Ylistaro VASTA AVA 17. Myyntivalttina oli halpa hinta, ja itä autostatuksen ansiosta ostajalle järjestyi edulliset maksuehdot. Jokunen sentään säilyikin. Zastava 750M ’74 EI FIAT MUT TA Jugoslavialaisia Zastava-merkkisiä autoja myytiin aikoinaan Suomessakin. Kehno laatuisen leiman saaneet Zastavat katosivat katukuvasta nopeasti. Teemu Salomäki löysi äitinsä vanhan Zastavan ja kunnosti sen museokilpiin
”Zastavasta sai silloin tehtyä paremmat kaupat kuin Seatista. Siksi me Zastavaan vaihdettiin. Tuulan Zastava ei varmasti ollut maanantaikappale, mutta luotettavuuden takana olivat epäilemättä myös Martin tunnolliset huoltotoimet. Toukokuussa 1974 Ylistaron katukuvaan ilmestyi kirkkaanvärinen Zastava 750M, ja siitä tuli vuosien vieriessä seudulla asuville tuttu näky. Tuulan yksilön kohdalle ei ongelmia kuitenkaan kasaantunut. Piti Kuortaneella kääntyä takaisin, kun alkoi takapyöränlaakeri ääntää. Eikä myöhemminkään tullut murheita. Jotain pientä remonttia oli, esimerkiksi laturi vaihdettiin uuteen, mutta muuten sitä ei tarvinnut korjailla” Martti kehuu. Pompannappi-koriset mallit tulivat automiehelle muutenkin tutuiksi. ”Äiti toimi aluksi kodinhoitajana ja ajeli Zastavalla pitkin pitäjää kodinhoidon asiakkaiden luona. Muuta takuuremonttia ei ollut. Myöhemmin hän toimi kotipalvelun ohjaajana ja ajoi Zastavalla päivittäin parin kilometrin työmatkaa”, Teemu Salomäki tarinoi. 18 4/2023 Zastava 750M ’74. Fiat 600:n valmistus päättyi Italiassa 1960-luvun lopulla, ja saksalaisen Neckar-version valmistus oli päättynyt jo pari vuotta aiemmin. Hyvä yksilö, hyvää huoltoa Zastava ei ollut alkuunkaan laatumerkin maineessa. Auto onkin käytännössä Fiat 600 -mallin Jugoslaviassa valmistettu vastine. Totuttelua ei paljoa tarvittu, sillä vaihdokkina liikkeeseen meni samanlainen mutta Seat-merkkinen ajopeli. Puolen vuoden takuuaikanakaan ei mennyt rikki kuin yksi osa. Fiatin ja Zastavan lisäksi samaa korimallia tarjottiin meillä myös Seatja Neckar-merkkisinä. Teemun äiti Tuula Salomäki sai Zastavan alleen vuonna 1974. Tuula Salomäen ei tarvinnut hypätä uutena hankitun Zastavan ratin taakse kylmiltään, sillä Tuulan edellisenä ajokkina palveli samanmoinen malli, Seatin valmistama tosin. ”Kerran takuuaikana lähdettiin käymään Keskisellä. Seinäjoen Hankkijalle mentiin, ja siellä laakeri vaihdettiin. Auto rekisteröitiin emännälle vielä hänen tyttönimellänsä silloin kun auto Vaasan Hankkijalta haettiin”, Teemun isä Martti Salomäki muistelee. Meidän markkinoillemme pompannapit tulivat siis joko Seatilta Espanjasta tai Zastavan tuotantolaitokselta Jugoslaviasta. Z astava on etenkin nuoremmille suomalaisille outo merkki, mutta tässä jutussa esiintyvä automalli on muotoilunsa puolesta varmasti kaikille tuttu. Mies huolehti auton tekniikasta ja piti peltiosatkin visusti ruosteelta suojassa öljyämällä ja massaamalla pohjaa sekä kotelorakenteita. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Zastavan nykyinen omistaja Teemu Salomäki on päässyt saman yksilön ratin taakse jo nuorena
Zastava oli näistä selvästi huonolaatuisin. Sen jälkeen oranssinvärisestä Zastavasta ei kuulunut enää mitään. Näiden kanssa tuli aikoinaan puuhattua ja monta autoa purettua. Ja soratiet olivat myös kovia kuluttamaan autoja”, Martti pohtii laatuseikkoja. Juttelin työkaverille silloin, että täytyisi tehdä autoon koneremontti. Samanlainen – ei kun sama ”Yhtenä päivänä eräs kaveri tästä kylältä soitteli ja sanoi, että myyntiin on tullut samanlainen auto kuin äidillä oli aikanaan. Uusi omistaja oli niin ikään naisihminen ja vieläpä samalta seudulta. Etualalla poseeraavat Zastavan nykyinen omistaja Teemu ja hänen lapsensa Topi ja Sini. Eivät silloin esimerkiksi maatilojen isännät välttämättä paljoa autojaan huoltaneet, hyvä jos öljyt välillä vaihtoivat. Hän myi auton parin vuoden käytön jälkeen Vähäänkyröön. Myyntitilissä ollut auto löysi uuden omistajan Laihialta. Purkuun Zastavaa ei kuitenkaan pistetty. ”Kone siitä tosiaan alkoi olla aika lopussa. Sadantuhannen kilometrin haamuraja alkoi häämöttää ja jugoslavialaisen moottorin puhti hyytyä vasta vuonna 1989. Mahtaako Zastava olla vielä jossakin tallessa, vai jokohan joku on sen romuttanut. Zastava sai kuitenkin lähteä uudelle omistajalle heti moottorinvaihdon jälkeen. Tällaisia tilaisuuksia ei ihmisen eteen usein osu, ja kun kerran osuu, moiseen kannattaa heti tarttua. Toisinaan Salomäen kahvipöydässä mietittiin auton kohtaloa. Teemun puoliso Sari Hirvelä ei ikävä kyllä ehtinyt mukaan kuvaan. Lupasin hakea auton heti seuraavana päivänä.” 19. Perhekuvaan saatiin autovanhuksen lisäksi alkuperäinen omistaja Tuula Salomäki miehensä Martin kanssa. Moni piti italialaista parhaana, mutta ei Fiat minun kokemukseni mukaan ollut Seatia parempi. Kaikkea ei tarvinnut hävittää, kun käytössä oli lato, missä säilyttää roinaa. Zastava-väkeä kolmessa polvessa. Katsoin ilmoitusta ja vastasin, että ei ole samanlainen vaan sama. Eikä tekniikka siihen aikaan Fiatissakaan mitenkään erityisen kestävää ollut. Uusi moottori, uusi omistaja Tuula pöristeli Zastavallaan pitkään. Vuonna 1993 Zastava ilmaantui Ässäauton myyntiriviin 5 900 markan pyynnillä. Vanhan moottorin Martti pani talteen muiden nurkkiin kertyneiden purkuosien joukkoon. Sama rekisterikilpikin kiinni”, Teemu kertoo. Mutta olivat autot kai siihen aikaan muutenkin samanlaisia, Fiatit ja Kuplat ja sellaiset. Korityö oli Seatissa yhtä hyvää ellei parempaa kuin Fiatissa. ”Näitä 600-mallin eri versioita oli meillä ja sukulaisilla ja myös kavereilla paljon eri merkkisinä. Työkaveri kertoi, että hänellä olisi ylimääräisenä hiljattain remontoitu moottori. Satatuhatta oli sellainen haamuraja, jonka tällaisella pääsi. Ostin sen ja vaihdoin Zastavan perään”, Martti kertoo. Niin teki Teemukin. ”Soitin myyjälle saman tien ja tein kaupat heti puhelimessa. Noin 70 000 kilometrin kohdalla piti panna koneeseen uudet männänrenkaat ja sellaista
Zastava seisoi pukkien päällä ilman pyöriä. Pyrkimykset konkretisoituivat 1980-luvun jälkipuoliskolla esitellyn Zastava Floridan muodossa. Autoa myyvä herra oli sama laihialaismies, joka oli auton aikoinaan Ässäautosta ostanut. Markkinointi sen sijaan oli usein värikästä ja menevää, sillä etenkin Yhdysvalloissa kohderyhmänä olivat ensimmäistä ajopeliään hankkivat nuorison edustajat. Sen kunto vaikutti kuitenkin oikein mainiolta. Zastavalla oli pyrkimyksiä ryhtyä itsenäisemmäksi valmistajaksi. Laittoa muttei suurta Kotitallissa Teemu pääsi tutkimaan äidin vanhaa ajopeliä tarkemmin. Myyntivaltteja ei edullisen hinnan ohella juuri ollut. Sieltä auto oli jokin aika sitten siirretty lämpöiseen autotalliin, jossa se nyt odotteli pyöriä ja sitten traileria alleen. 80-luvulla jugoslavialaistuotteille avattiin markkinat Yhdysvaltoihin, jossa Fiat 127 -pohjaista pikkuautoa myytiin Yugo-tuotemerkin alla. Siihen liittyen mieleen palautui aikoinaan muiden romujen joukkoon nostettu moottori. Paapalle tuli kyynel silmään, kun nähtiin auto siellä tallissa”, Teemu muistelee. Zastavan ohjaamo on raikkaan simppeli jo muotoilultaan, ja korin oranssiin väriin maalatut peltiosat tekevät kokonaisuudesta perin pirteän. ”Auto oli kohtuullisen hyvin säilynyt. Lähes sata vuotta aiemmin perustetun teollisuuslaitoksen historiaan mahtuu varhaisempikin autojen kokoonpanolinja, sillä tehtaan halleissa niputettiin armeijan käyttöön kuorma-autoja 1930-luvulla. ”Se oli kyllä liikuttava kohtaaminen. Se oli aina pidetty suojassa, ja isän aikanaan tekemät ruostesuojaukset olivat varmasti osaltaan auttaneet peltien säilymisessä.” Alusta saakka oli selvää, että auto kunnostettaisiin mahdollisimman alkuperäiseen kuosiin. Mies oli käyttänyt Zastavaa 90-luvulla vain vuoden verran, minkä jälkeen auto oli jäänyt kuivaan latoon seisomaan. Matkalla miehiä epäilemättä askarrutti auton nykytila. HALPOJA AUTOJA Jugoslavialainen Zastava aloitti Fiat-autojen kokoonpanon 1950-luvun puolivälissä. Vierailla teillä kulkiessaan pikkuauto sai pintaansa uuden maalikerroksen. Viisiovisen Floridan ja samalla Zastava-henkilöautojen valmistus päättyi vuonna 2008. 20 4/2023 Zastava 750M ’74. Työtä oli selvästi edessä, joskin pelättyä vähemmän. Zastava-autojen vienti suuntautui pääosin itäblokin maihin, mutta autoja pyrittiin viemään myös länsimaihin, kuten Suomeen ja Englantiin. Suomalaisautoilijoille tutuksi tulivat Fiat 600 -korinen malli sekä Fiat 128 -mallin viisiovinen muunnelma. Niin myös tapahtui. Teemu ja Martti lähtivät trailerin kanssa hakemaan Zastavan takaisin kotiin. Siihen ei entisöinnin kuluessa kajottu kuin korjausta välttämättä vaatineissa kohdissa
Hitsaushommat jäivät nekin vähäisiksi. Tuula käytti Zastavaa päivittäisiin arkiajoihin 15 vuotta, jona aikana matkamittariin kertyi satatuhatta kilometriä. Nyt se on asennettu kunnostettuna takaisin paikalleen. 05 Alusta Edessä poikittaisella lehti jousella toteutettu erillis jousitus, takana erillisjousitus kierrejousilla. Projekti valmistui vain kuukausien kuluttua auton löytymisestä. Pisimmät matkat Zastavalla tehtiin 70 kilometrin päähän Kortesjärvelle mummolaan, muuten kilometrit kertyivät oman pitäjän teillä. 07 Mitat Pituus 3 295 mm, leveys 1 378 mm, korkeus 1 405 mm, akseliväli 2 000 mm. Samanlaisia oli muitakin siinä rivissä, ja numeroista piti varmistaa, mikä oli tämän alkuperäinen”, Teemu kertoo. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto. Sen jälkeen pirteä pompannappi on pöristellyt kotipitäjän raitilla yhtä kiiltävänä kuin aikoinaan 70-luvulla. Moottoritila on entisöity uudenveroiseen kuosiin. Zastavan alkuperäinen moottori löytyi ladosta muun roinan seasta. Ehjän korjaamisen sijaan Teemu päätyi korjausmaalaamaan vanhaa pintaa tarvittavista kohdista. 06 K ori Itsekantava kaksiovinen teräskori. Jarrut uusittiin kauttaaltaan, samoin joukko muita tekniikan komponentteja. Kolmekymmentä vuotta ladossa seissyt voimanlähde oli lohkon osalta vielä hyvässä kunnossa. Teho 28 hevosvoimaa. Sisätiloissa oli paljon ehjää, mutta etuistuimista uusittiin verhoiluja sekä pehmusteita. Niistä tuli pihaan älytön määrä jätettä.” Edellinen omistaja oli jossakin vaiheessa maalannut korin uudelleen. Iskutilavuus 767 kuutiosenttiä (poraus 62 mm, isku 63,5 mm). Muutenkin Zastava käytiin läpi huolellisesti. Peltien päälle oli vuosien saatossa muodostunut aikamoinen kerros, kun aina oli vedetty uutta öljyä ja suojaa ja väliin oli jäänyt rapaa ja muuta kuraa. Putkimalliset iskunvaimentimet edessä sekä takana. ”Ruostetta ei juuri ollut, mutta isän tekemien suojausten poistossa oli kyllä kova homma. Museotarkastuksen Zastava läpäisi tammikuussa 2021. 21. ”Se löytyi vielä ladosta. Omapaino 600 kg. 01 Merkki ja malli Zastava 750M 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Taakse pitkittäin sijoitettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori. Yksi imuja pakoventtiili palotilaa kohden, kansiventtiilit, työntötangot ja keinuvivut. Sylinteriryhmä valurautaa, kansi kevytmetallia. Sisuskalujen uusimisen, kansiremontin ja ulkoisen kunnostuksen jälkeen sen sai nostaa vanhalle paikalleen. Ikinä ei kannata heittää mitään pois
Kun kaksi tällaista tekijää toteutuu samalle autolle, ei ole enää pitkä matka auton selviämiseen arjen karikoista harraste autoilun seesteisempään satamaan. Näin mukavasti on käynyt Peltolan perheen Peugeot 305:lle. Toinen oleellinen jatkoajan antaja on säilytyspäätöksen tekeminen silloin, kun ajokin käyttöautovuodet ovat ohitse. Autolla tavanomaista pidempään ajava ja sitä ylläpitävä omistaja on yksi merkittävä seikka. Nastola 23. Kristallinkir kasta arkea Tavalliseksi koetun 80-luvun käyttö auton säilyminen näihin päiviin on monen sattuman summa, mutta pari mahdollistavaa tekijää on helppo keksiä
Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila ja Vesa Peltolan albumi Arki vei ensimmäistä omistajaa vilkkaasti, sillä ajoa kertyi kahdessa vuodessa yli 80 000 kilometriä. Omistaja kenties uuden menopelin puikkoihin, 305 puolestaan jonkin välikäden kautta myyntiin Lahden seudulle. Keskitien kulkijalle tarjokkaita oli oikeastaan kolme: mallistoon oli vuoden -85 jälkipuoliskolla saapunut 309, mutta vahvana vaihtoehtona tälle Talbotin geeniperimää kantavalle viistoperämallille oli 305, joka oli 309:ää hienoisesti kookkaampi ja tarjolla porrasperänä ja farmarina. 24 4/2023 Peugeot 305 Cristal Peugeot 305 Cristal. ”Hän tykästyi myytävään 305:een ja osti sen itselleen, vaikka hänellä ei oikeastaan ollut isompaa tarvetta autolle. Pari ensimmäistä vuotta valkoinen 305 Cristal vaikutti pääkaupunkiseudulla, kunnes siirtyi vuonna -92 Lahden liepeille. Jonkinlaista vihiä antoi myös autossa ollut NMT-puhelin antenneineen. Ensiomistaja saattoi työskennellä kaupparatsuna tai sitten arki vei häntä muuten vilkkaasti, sillä kahden vuoden aikana Peugeotiin kertyi yli 80 000 kilometriä. Pienemmän perheen tai vähempien ajomäärien kohdalla saattoi viisiovinen 205 täyttää tarpeet, kun taasen selkeästi isompaa autoa kohdisti katseensa takavetoiseen 505-malliin. Emme tiedä millaista puntarointia pääkaupunkiseudulla asustanut asiakas vuonna -87 kävi, mutta valinta kirkastui ja sen kohteeksi valikoitui Peugeot 305 Cristal. Vuonna -89 valkoinen 305 Cristal oli suorittanut tehtävänsä, joten ensiomistajan ja Peugeotin tiet erosivat. Vanhemmillani oli tuolloin pakettiauto, joten ehkäpä henkilöauto koettiin kuitenkin mukavammaksi käyttöautoksi”, muistelee Vesa 34 vuoden takaista autokauppaa. Kolmas vaihtoehtokin oli kädenulottuvilla, sillä 305:n korvaava 405 saapui vuoden -87 aikana valloittamaan Peugeotkuljettajien sydämiä. Kenties väistyvä 305-malli oli tehnyt vaikutuksen jo aiemmin, tai sitten 305:n loppumetreillä tarjotun mukavasti varustellun, mutta järkevästi hinnoitellun Cristal-version ominaisuudet vakuuttivat. Merkin valintaa ei ollut tarvinnut juurikaan pohtia, sillä Peltoloilla oli vuosien mittaan ollut useampiakin Peugeoteja, ja Vesalla vuonna -89 itselläänkin nimenomaan ’87 Peugeot 309. Hyvä päätös Myyntiin tulleeseen pari vuotta vanhaan 305 Cristaliin kiinnitti huomion nastolalaisen Vesa Peltolan äiti Elli Peltola. V uonna -87 Peugeotin mallivalikoimassa oli runsaasti vaihtoehtoja perheautoa mielivälle. Kaupat joka tapauksessa syntyivät ja elokuun puolivälissä valkoinen 305 Cristal kirmasi 1,6-litraisen moottorinsa voimin Helsingin seudun liikenteeseen
Vuosien aikana Ellin kohtuullisen nopeasti tekemä päätös 305 Cristalin hankinnasta osoittautui näkemykselliseksi, sillä hän sai Peugeotista paitsi mieluisan, myös pitkäaikaisen auton. Peugeot oli usein käyttänyt tapaa pitää väistyvää mallia tuotannossa uuden mallin rinnalla, mutta 305:n tapauksessa malli hyvästeltiin mallivalikoimaa karsimalla ja vakiovarustelua tukevoittamalla. GTX ilahdutti kuljettajaansa lisäämällä Cristalin varustelun päälle tai tilalle muun muassa etuja takaspoilerin, etuovien sähköikkunat, sähkökattoluukun, infrapuna-avauksella toimivan keskuslukituksen sekä jämäkämmät, veluuriverhoillut istuimet. Vuoden -87 esiteaukeama kertoo GTX:n ulkoasun. ”Peugeot oli seisonut jo jonkin aikaa, kun sain luvan ajaa sen firman takavarastoon suojaan, mistä edelleen iso kiitos työnantajan suuntaan.” 25. Katosta tai tallia ei Pösölle ollut, mutta äiti pesi auton usein ja piti sitä muutoinkin hyvin, öljyt vaihdettiin kymppitonnin välein.” Noin 15 vuoden aikana 305:n mittariin kertyi kokonaisajomääräksi noin 285 000 kilometriä ennen kuin sairastumisensa myötä Peugeotin pitkäaikainen omistaja joutui päättämään autoilunsa vuoden 2005 tienoilla lopullisesti. Tekniikka kesti normaalien huoltotoimien kannustamana moitteettomasti, mutta vähintään yhtä tärkeänä ajojen jatkuvuuden takaajana olivat säännölliset korroosionvastaiset toimet. Hinnoittelusta kertoo, että keväällä 1986 Cristal-sedan maksoi 85 500 markkaa, kun taasen GR 81 600 markkaa, mutta GTX jo 104 100 markkaa. Ohjaamoon antaa valoisuutta vakiovarusteluun kuuluva kattoluukku. Tuotanto päättyi sedan-mallin osalta 1988 Peugeot 405:n esittelyyn, Break-farmarimallin jatkaessa linjalla vielä seuraavan vuoden puolelle. ”Luulen että perusmalleja paremmin varusteltu Cristal-mallikin kiinnosti. Peugeot 305:n myynti tuotiin Suomessa päätökseen Cristalja GTXversioilla. Cristal-varustelu mukavoittaa ohjaamoa plyysiverhoilluilla istuimilla ja sävylaseilla. ”Auto siirtyi äitini perikunnan nimiin vuonna 2007, ja sen jälkeen tyttärelleni Veeralle, joka ajoi sillä parina vuonna, kunnes auto jäi lopulta seisomaan.” Tässä kohtaa Cristal olisi saattanut alkaa himmentyä kiihtyvällä tahdilla, mutta pelastava kädenojennus tuli Vesan työnantajan suunnalta. Maahantuojan esite vuodelta 1987 tiivisti 1,6-litraisen 305 Cristalin houkuttimet: ”Jo Cristal-mallissa on erittäin korkea vakiovarustetaso: kattoluukku, sävylasit, ylellinen plyyshiverhoilu, GTX-mittaristo, kevytmetallivanteet jne.” Tosin merkittävimmät varustelisät olivat jo mukana tässä listauksessa, joten ”ja niin edelleen” -tokaisua oli vaikea jatkaa varusteita luettelemalla. Peugeot 305 -malliston loppusuoran tuotteeksi oli jo vuoden 1986 puolella lanseerattu Cristal-versio, jota sai sekä sedanina että farmarina kuten myös 305-malliston toista vaihtoehtoa, GTX:ää. VARUSTELTU LOPPUSUORA Peugeot 305 oli esitelty jo vuonna 1977, mutta leijonamerkille ominaisesti mallikaari oli kohtuullisen pitkä. Peugeot 305:n viimeisten mallitasojen, Cristalin ja GTX:n, välistä suosiota rekisteröintitilastot eivät avaa, mutta dokumentit kertovat yleisellä tasolla 305:n loppuaikojen menekistä. Siinä ollut kattoluukku olikin äidille jonkinlainen kriteeri”, Vesa taustoittaa. Vielä keväällä 1987 Suomessa oli tarjolla 1,3-litraista (65 hv) GL-versiota, 1,6-litraista (80 hv) GR:ää ja 1,9-litraista (105) GTX:ää, mutta pian kaksi ensin mainittua saivat siis väistyä. ”Teimme autolle ruostesuojauksen käytännössä vuosittain. Seuraavana vuonna Peugeot 305:n myyntityö alkoi Suomessa olla taputeltu: kilvet sai enää 66 autoa, kun sen sijaan 405:tä rekisteröitiin 3 613 yksilöä. Vuonna 1986 mallia oli ensirekisteröity vielä 524 autoa, ja vuonna -87 yhteensä 236, kun keskellä vuotta tullut 405 ylti 232 rekisteröinnillä lähes samaan
”Jos poika veisikin 305:n koululle ja laittaisi katsastuskuntoon ikään kuin harjoitustyönä.” Tuumasta siirryttiin toimeen, ja edellisen kerran vuonna 2010 katsastettu 305 otettiin päivänvaloon ja siirrettiin edelleen Lahden ammattikoululle. Tässä vaiheessa oli Vesan vuoro viedä kunnostusprojektia eteenpäin. ”Oltiin muutama vuosi sitten Classic Motorshow’n lippujonossa, kun ehdotin kaverilleni, että hän ostaisi Pösön ja laittaisi kuntoon”, Vesa taustoittaa keskustelunavauksesta, joka kuitenkin johti toisenlaiseen lopputulokseen. Kattoluukun kanssa olisi vielä tekemistä, sillä se aukeaa kyllä, mutta menee huonosti kiinni. ”Auto maalattiin uusiksi syksyllä -21, ja viime syksynä vein auton teipparille, joka kiinnitti auton alkuperäisten teippien mittojen mukaan tehdyn Cristal-tarrasarjan. Viime vuosikymmenen lopulla yhdeksän vuotta kestänyt huili oli takana ja auto saateltiin varaston suojista päivänvaloon. Peugeot oli ajokuntoinen ja katsastus suoritettu hyväksytysti. Väinö kävi autosta opiskelukavereineen läpi muun muassa jarrut ja moottorin jakopäästä lähtien. Mekanismiin käsiksi pääsemiseksi pitäisi kattoverhoilut purkaa ja takalasi irrottaa, mutta ennen projektiin ryhtymistä täytyisi löytää jostain uusia takalasin listoja.” 26 4/2023 Peugeot 305 Cristal. Näyttelyjonossa oli myös Vesan poika Väinö, joka oli juuri päässyt Lahden ammattikouluun tekniselle linjalle, minkä myötä kirkastui toinen suunnitelma. Liikkeelle Valkoisen Peugeot 305 Cristalin elo jatkui vuosien ajan hallin suojissa, ja tarkemmat suuntaviivat sen tulevaisuuden suhteen olivat avoimena. ”Autossa ei yllätykseksi ollut ihmeempiä jumeja yhdeksän vuoden seisonnasta huolimatta. Minä hankin puolestani osia Peugeot-kerhon kautta.” Vuonna 2020 tehtävä oli Väinön osalta maalissa
Uusi Cristal-tarrasarja kohentaa auton tyyliä ja olemusta tuntuvasti. Puristussuhde 9,4:1. Alkaneena ajokautena Vesalla on joka tapauksessa edessä odotusarvoltaan mukavia ajoreissuja perhepiirissä jo yli 30 vuotta olleella 305:llä. 01 Merkki ja malli Peugeot 305 Cristal 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Takana erillisjousitus, pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 1 580 cm 3 . Vuonna -87 pienemmät bensamoottorit ja dieselvaihtoehto väistyivät Suomessa 305-mallistosta, joten valittavissa oli 1,6-litrainen Cristal tai 1,9-litrainen GTX. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. En tosin aikanaan olisi uskonut, että saattaisin yhä edelleen ajaa tällä samalla autolla”, myhäilee Vesa hänelle tutun Cristal-Peugeotin ratin takaa. Poraus 83,0, isku 73,0 mm. Etuveto. 07 Mitat Pituus 426, leveys 164, korkeus 141, akseliväli 262 cm. Tämä oli mukavaa ajaa, ja on edelleen ajoltaan hyvä. 27. ”Äidin omistusaikoina 90-luvulla joskus lainasin tätä, kun kävin pidemmällä töissä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 164 km/h, 0-100 km/h 14,0 s. Teho 80 hv /5 600 rpm, vääntö 130 Nm /2 800 rpm. Tavaratilan roiskeet kertovat auton osakseen saamista säännöllisistä ruostesuojauksista. Edessä on mukavia ajoreissuja perhepiirissä yli 30 vuotta olleella 305:llä. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPherson-tyyppiset joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Maalauksen uusimisen jälkeen teipparin palveluille tuli tarvetta. Paino 980 kg. Edessä levyja takana rumpujarrut
Simca 1100 ’70 S ukupuuton partaalla 28
Helsinki 29. Sittemmin malli on likipitäen kadonnut. S ukupuuton partaalla Ranskalaiset autonvalmistajat ryhtyivät painottamaan monikäyttöisyyttä tuodessaan 60-luvun jälkipuoliskolla markkinoille tukun autoja, jotka olivat jotain perinteisen porrasperän ja farmarin väliltä. Mallinimellä 1100 tutuksi tulleesta autosta tuli miljoonamyynnin myötä menestys. Hyvin säilyneen yksilön löytäminen on kuitenkin yhä mahdollista, kuten juttummekin todistaa. Simca oli ensimmäisten joukossa esitellessään tällaisen vuonna 1967
Näissä autoissa takaja sisätila yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi, ja samalla saatiin valjastettua merkittävä määrä lisätilaa muuntelun kohteeksi. 30 4/2023 Simca 1100. Etuvedon lisäksi uudessa mallissa oli hammastanko-ohjaus, vääntösauvoin toteutettu erillisjousitus sekä levyjarrut etupyörissä. Esitellessään 1100-mallinsa vuonna 1967, se otti ison kehitysloikan autonvalmistuksessa. Kilpailtu kokoluokka Alemman keskiluokan perheautojen kokoluokka on tunnetusti armoton kilpailutanner. Jo ensiesittelyn jälkeisenä Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi Simcan kabiini on avara, selkeä, ja ennen kaikkea mukava. Yhdessä teknisesti edistyksellisten ratkaisujensa kanssa tämä antoi sille etulyöntiaseman moniin muihin aikansa kilpailijoihin nähden. Moottorija tavaratila, kummin päin tahansa sijoitettuna, olivat melko jäykkiä muutoksille, ja tämän seurauksena myös keskimmäisenä osiona tässä kaaviossa toimivaa sisätilaa voitiin venyttää vain rajallisesti. Myös tekniikkapuolella oli uusia tuulia, sillä edeltäjistään poiketen uuden Simcan moottori ja vaihdelaatikko sijaitsivat nyt edessä, kuten luonnollisesti myös pyörien veto. Pyöreät mittarit yhdessä symmetrisesti aseteltujen merkkivalojen ja katkaisijoiden kanssa tukevoittavat selkeäpiirtoista kokonaisuutta. Tällä periaatteella tehdas toimikin viitisentoista vuotta, kunnes vuonna 1951 esiteltiin Simca Aronde, merkin ensimmäinen oma malli, vailla kytköksiä Fiatiin. S imca oli alun perin Fiatin vuonna 1934 Ranskaan perustama tehdas, jonka tarkoituksena oli valmistaa italialaismerkin sisarmalleja sikäläisille markkinoille. Simca 1100 oli ensimmäisiä monikäyttöautoja. Valmistajia ja vaihtoehtoja on tarjolla paljon, ja erottuminen yhdessä hinnan pitämisen kanssa kilpailukykyisenä on haastava yhdistelmä. Tämän kolmijaon ranskalaiset heittivät romukoppaan 1960-luvulla, jonka tuloksena syntyi sellaisia automalleja kuin Renault 16 ja Simca 1100. Viistoperän esiinmarssi Autojen korinvalmistukselle leimallinen jako kolmeen erilliseen osaan on aina asettanut selkeät rajat tilankäytölle. Takavedon ja perinteisten korimallien sijaan tarjolla oli tällä kertaa jotain aivan muuta. Sadantuhannen auton vuosittaisella valmistuksella Simca kohosi pian Ranskan toiseksi suurimmaksi autonvalmistajaksi, ohi Peugeot´n ja Citroënin
Moottorikoko oli varustetasosta riippuen joko 994 tai 1 118 kuutiosenttiä, mutta eri puristussuhteilla ja kaasuttimilla tarjottiin useampaa tehovariaatiota 45–60 hevosvoiman väliltä. Perimätiedon mukaan muun muassa VW Golfin suunnittelussa on syynätty Simca 1100:n ratkaisut melko tarkkaan. Range Roveriksi siitä ei ollut, sillä kovin vaikeakulkuiseen maastoon sillä ei nelivedon puutteen vuoksi ollut asiaa, mutta Rancho olikin edullisemman hintaluokan elämäntyylikärry. Ennätyskorkean lasikuituisen matkustajaosionsa ja mattamustaksi maalattujen pisteosiensa avulla se erottui oikeastaan ihan kaikesta mitä tuohon aikaan teillä liikkui. Onneksi poikkeus vahvistaa sääntöä, kuten jutun kohteeksi valikoitunut yksilökin todistaa. Olemattomaksi on supistunut Ranchojenkin lukumäärä. Kalleimman GLS-varustetason saanut valkoinen yksilö valmistui keväällä 1970 ja palveli Ranskassa saman perheen autona vuosikymmenien ajan. Koria oli saatavilla 3ja 5-ovisena, jälkimmäistä myös farmarina. Paljon enemmänkin olisi voinut mennä, kun se vain olisi esitelty pari vuosikymmentä myöhemmin. Tonnisatasen korimallia voidaan pitää klassisena, sillä se oli tuotannossa kokonaiset 18 vuotta, aina vuoteen 1985 saakka, tosin loppumetreillä ainoastaan pakettiautomallina. Auton valttina olivat tilankäytön lisäksi hyvät ja vakaat ajo-ominaisuudet, kierrosherkkä moottori sekä tehokkaat jarrut. TALBOT-MATRA RANCHO Kenties mielenkiintoisin Simca 1100 -johdannaismalli oli yhteistyössä Matran kanssa kehitetty Rancho. Kaiken kaikkiaan yli kaksi miljoonaa Simca 1100:a ehti rullata ulos Ranskan Poissyn tehtaasta, jonka lisäksi kokoonpanoa oli myös Espanjassa ja Ruotsissa. vuonna tuotantomäärät nousivat sadantuhannen paremmalle puolen. Oliko Rancho kuitenkin liikaa edellä aikaansa. Voimanlähteenä oli tuttu Simcan rivinelonen, jossa tilavuus oli kasvanut 1 442 kuutioon ja teho 80 hevosvoimaan. Vuonna 1974 esiteltiin urheilullinen TI-malli, josta saatiin tehoa kahden kaksikurkkuisen kaasuttimen ansiosta 82 hevosvoiman verran. Lähes sukupuuttoon kuollut Suuresta valmistusmäärästään huolimatta Tonnisataset ovat lähes kadonneet maan päältä. Toisin kuin useimmat lajitoverinsa, tallissa pidettynä ja ruostesuojattuna se selvisi ajan hampaasta hyvin, ja siirtyi jo harrasteautoikään ehtineenä Hollantiin, josta se matkasi hiljattain Suomeen. Seitsemän tuotantovuoden aikana kävi kaupaksi 56 700 yksilöä. Kaupallista menestystä lukuun ottamatta siinä loksahti kaikki muut palaset kohdilleen. Kokoonpanon laatua moitittiin huonoksi, mutta se ei tuntunut haittaavan kuluttajia, sillä 70-luvun alussa Simca 1100 oli Ranskan myydyin auto. Tonnisatasen alustalle rakennettu katumaasturi – termi, joka tuli käyttöön vasta vuosikymmeniä myöhemmin – esiteltiin vuonna 1977 kuusipaikkaisena monikäyttöautona, jollaista ei markkinoilla ollut aiemmin nähty. Sisätilavariaatioita ja säilytystiloja löytyi loputtomasti, ja kolmas penkkirivikin oli tarvittaessa käytettävissä. 31. Esimerkiksi Britanniassa, jonne aikanaan myytiin neljäsosa koko tuotannosta eli yhteensä 15 000 autoa, rekisterissä oli vuonna 2010 tasan kymmenen yksilöä. Ruostealtista koria voi aina syyttää, mutta onnistuneen käytettävyytensä takia ne lienevät yksinkertaisesti ajettu loppuun. Ranskassa onnistuttiin luomaan tasapainoisesti käyttäytyvä ja tilankäytöltään onnistunut kokonaisuus. Laulaen tulee, viheltäen menee
Viidettä pykälää kaipaa kuin aurinkoa kaamosaikaan. Moottori on GLS-mallissa puristussuhteeltaan melko korkea, ja se selvästi nauttii kierroksista, mutta jo aikanaan kritiikkiä saanut melutaso on harrasteautokuulollakin mitattuna korkea. Säädettävät istuimet, kellon ja kierroslukumittarin kattava jäljitelmäpuinen mittaristo, kaksi sisävaloa, sekä tietenkin ne huikeat, muunneltavissa olevat sisätilat. Hintaluokkansa perheautoksi GLS:n varustetaso kattaa melkeinpä kaiken. Ranskalaisiin tutustuneille nämä ovat tietysti tuttuja piirteitä kaikki, mutta tuntuma on, että Simca tarjoaa enemmän mukavuutta kuin mihin tässä hintaluokassa on yleensä totuttu. Ei niinkään viiman, tärinän tai minkään muunkaan johdosta, vaan ainoastaan moottorin. Ajaminen on vaivatonta, joskin vaihteiden vaihtaminen käy välillä voimistelusta, sen verran kepin liikeradalla on pituutta. 32 4/2023 Simca 1100. Tämän päivän harrasteautona Simcan parasta antia on kenties sittenkin se iloisesti huutava ja kierroksia janoava kone – jokaisen 60 hevosvoimansa turvin. Istuimista tulee mieleen isoäidin muhkea nojatuoli, auton jousitus on pehmeä ja ohjaus on kevyt. Sadan kilometrin tuntivauhti alkaa olla tässä valossa maksimi, vaikka ilmoitettuun huippunopeuteen on tuossa vaiheessa vielä matkaa. Muunneltavuus oli Simcan todellinen valttikortti – auto tarjosi hintaluokassaan verrattomat sisätilat. Meno on jonkin asteinen pehmeän ja jämptin sopiva yhdistelmä. Paljon panostusta osakseen saanut alusta on erittäin onnistunut esimerkki siitä, että pehmeän ei tarvitse tarkoittaa vaappuvaa. Parhaimmillaan auto tarjoaa 1,2 kuution verran kuljetustilaa. Jos Simcaa pitäisi yhdellä sanalla kuvata, se olisi ”mukava”
08 Suorituskyky Huippunopeus 146 km/h. Iskutilavuus 1 118 cm 3 . Yhtä puuta moottorin kanssa oleva ja samaa voitelujärjestelmää käyttävä vaihdelaatikko oli nimittäin ratkaisu, johon Minissä päädyttiin tilan puutteessa. Lopulta Fiatkin taipui tähän, ja etuvetopaketista tuli kokoluokkansa standardi vuosikymmeniksi eteenpäin. Simcan rivinelosen työura oli pitkä. 06 K ori Itsekantava teräskori. Poikittainen moottori, vaihteisto sen kyljessä ja etuveto. Ironista kyllä, Fiat ei uskaltanut ottaa riskiä etuvetokonseptin suhteen, vaan lanseerasi sen konsernin sisällä Autobianchi-merkkinsä alla ikään kuin kokeeksi. MINISTÄ MALLIA Brittiläistä Miniä pidetään pikkuautojen esi-isänä, eikä sen vaikutusvallan kiistäminen auta myöskään Simcaa tarkastellessa. Puristussuhde 9,6:1. Hintana oli melko kovaääninen, ja kaikkea muuta kuin huoltoystävällinen vaihteisto. 33. Moottorin ensimmäinen versio otettiin käyttöön vuonna 1961 ja sen viimeisiä muunnelmia asennettiin Peugeot'n keulille vielä 90-luvun taitteessa. 04 Voimansiirto Etuveto, neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella. Teho DIN 60 hv / 6 000 rpm. 01 Merkki ja malli Simca 1100 GLS 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Hammastankoohjaus. Sisätilat voitiin tällä tavoin käyttää hyödyksi ilman moottorin, vaihteiston tai kardaanin aiheuttamia rajoitteita. Kuivapaino 900 kg. Minin suunnittelijan, sir Alec Issigonisin neronleimaus oli moottorin sijoittaminen etutilassa poikittain, ja vieläpä siten, että vaihdelaatikko oli samaa kokonaisuutta moottorin kanssa. Kaksipiirinestejarrut, edessä levyja takana rumpujarrut tehostimella. Jos tähtää autossa maksimaaliseen tilankäyttöön, suunnittelu pitää aloittaa voimalinjasta. Konsepti oli nerokas, mutta siinä oli pieni valuvika. Jatkokehittelyn hoiti Fiatilla työskennellyt insinöörinero Dante Giacosa, joka ratkaisi ongelman siirtämällä vaihdelaatikon moottorin kylkeen. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, säädettävät vääntösauvajouset ja kallistuksenvaimennin. Perinteisen takavedon ja/tai takamoottorin sijasta tilaratkaisun avaimet löydettiin aikanaan etuvetoisesta konstruktiosta. Aikanaan uutta ja mullistavaa, sittemmin standardinomaista. 07 Mitat Pituus 3 94, leveys 1 59, korkeus 1 46, akseliväli 2 52 cm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alaja ylätukivarret, säädettävät vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin
Näillä sankareilla saattoi olla alla ensimmäisen sukupolven Sprinter, toisen polven eli niin sanotun pikku-Corollan kupeeversio tai sitten kolmannen, vuosina 1974–1981 valmistetun sukupolven coupé-malli. Tolpattomia Corolla-yksilöitä liikkui kuitenkin tuoreeltaankin vähän, joten nuorison käsiin asti niitä valui niukasti. Toyota Corolla 1200 Hardtop Coupé ’79 Himoittu HT Muutama vuosi sitten Esa Mäki alkoi haeskella harraste autoksi jotain nuoruusvuosiltaan tuttua menopeliä. Kupeen kaipuu Muutama vuosi sitten Esa Mäki huomasi selailevansa klassikkoikäisten autojen myynti-ilmoituksia lähes päivittäin. ”Pidän kyseistä Corollaa nättinä korimallina, ja erityisesti kaksiovinen HT on se avainasia.” Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Esa asetti hakuun puhuttelevan automallin nuoruusvuosilta, ja sen tavoitteen HT-Corolla täyttää oivallisesti. Sittemmin tämä on merkinnyt, että harrasteajoneuvokäyttöön asti Corolla Hardtopeja on selvinnyt erinomaisen kapea joukko, etenkään alkuperäisessä olemuksessaan. Useimmille järjestyi porrasperäinen perusmalli, jollekin kenties farmari, mutta korttelirallirankingissa kärkikahinoihin kiilasi, jos luun saattoi työntää ulos coupé-mallin ikkunasta. 34. Vantaa T oyota Corollaa myytiin Suomessa 60-luvun jälkipuoliskon jälkeen vuositasolla tuhansia ja taas tuhansia, minkä seurauksena niitä päätyi käytettyinä monen nuoren ensimmäiseksi autoksi 70-luvulta eteenpäin. ”Oman ajokortin saantiajat olivat jääneet mieleen, ja ajattelin että jonkin nuoruusaikojen automallin hankinta olisi mukava tapa palata myöhäisteini-iän muistoihin ja tunnelmiin.” Kuusankoskelta kotoisin oleva Esa kiersi nuorukaisena Kouvolan kulmia C-Kadettilla, mutta nyt mielenkiinto kohdistui enenevästi japanilaistuotteeseen, Corolla Hardtopiin. Mielenkiinto kohdistui kolmannen mallipolven HTkoriseen Corollaan, ja etsinnän jälkeen pitkälti alkuperäiskunnossa säilynyt sellainen omistukseen myös siirtyi. Tästä viimeksi mainitusta, KE35-mallisesta Corollasta teki erityisen himoittavan sen maukkaat linjat kruunannut hardtop-kori. Ja kun harvojen HTyksilöiden vauhdikkaat nuorisovuodet olivat ohitse, oli useimmiten samalla ohi koko auton tienpäällinen taival. Huomionkohteena olivat oman autoiluuran alkuvaiheissa 80-luvulla katukuvaa koristaneet ajoneuvot
Askolassa myyntiin tullut punainen ’79 Corolla HT Coupé oli asiallisessa käyttökunnossa ja olemukseltaan pitkälti alkuperäinen. Maalipinta kertoi muutamista korjausmaalauksista, ja tiettävästi auto oli joskus joutunut pieneen peräkolariinkin. Viranomaistietojen perusteella Corolla on saanut tuolloin uuden omistajan, jonka hallussa linjakas Toyota on pysynyt kesäkuulle -00 saakka. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, etuviistot reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kaasarin säätöihin pitää kiinnittää tulevaisuudessa huomioita, mutta kaikkiaan Corolla on pelannut kuin kello”, juttelee Esa tyytyväisenä. Hiljaisissa vauhdeissa ohjaus on varsin raskas, vaikka auto onkin kapeilla 145-renkailla. 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h 35. Toyotan 1,2-litrainen voimistelee 56 hevosen edestä, eikä sillä ole liikuteltavanaan kuin alle 900 kilon omapaino. Maukkaan HT-korin sisältä paljastuu hieman arkisempi, mutta toimiva kokonaisuus. ”Alkuperäiset penkinpäälliset olivat auringon kuluttamat, joten hommasin niihin mallikohtaiset istuinsuojat. Poraus 75,0, isku 66,0 mm. Tätä on seurannut toinen lähes yhtä pitkä omistajuus, joka jatkui rekisteritietojen mukaan syyskuuhun -16. Mitään erityisiä kunnostustoimia Toyotan 1,2-litraisen 3K-moottorin liikuttelema Corolla ei vaatinut heti hankinnan jälkeen – eikä myöhemminkään. 01 Merkki ja malli Toyota Corolla 1200 Hardtop Coupé 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Nostalgista kyytiä Joulukuun 28. Punainen HT-Corolla tulee jatkamaan Esan ajopelinä, jonka ohjaimissa kelpaa aistia kesäpäiviä ja samalla muistella myös niitä nuoruusvuosia. Teho 56 hv /6 000 rpm, vääntö 83 Nm /3 800 rpm. Paino 880 kg. Uudet istuinsuojat osuvat aikakauteen. Muuten ei ole tarvinnut tehdä ihmeempiä. ”Nostalginen tunne tässä onkin parasta, sillä mitenkään erinomaisen hyvä tämä ei ole ajaa. Tilavuus 1 166 cm 3 . 07 Mitat Pituus 400, leveys 157, korkeus 138, akseliväli 237 cm. Auto kyllä kestäisi kovempaakin kyytiä, mutta kuski ei niinkään”, Esa virnistää. AMO-kilpien perusteella taival kotimaan kamaralla on alkanut Helsingistä, missä auto on viihtynyt oletettavasti syyskuulle -82. Esan Toyotan kohdalla näin on tiettävästi myös tapahtunut, joskin auton varhainen historia on yksityiskohdiltaan hämärän peitossa. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Sopivia tarjokkaita oli kuitenkin vähän, ja Esa ehti käydä tutkimassa pariakin yksilöä, ennen kuin heinäkuussa 2017 sopiva Toyota osui kohdalle. Mutkaisilla teillä 80 km/h nopeudessa tämä on parhaimmillaan. Edessä levyja takana rumpujarrut. Esan tavoittama huhu auton aiemmista vaiheista sopii tähän omistajahistoriaan. Kokonaisuus oli kuitenkin eheä eikä pisteosia puuttunut, joten Esa innostui autosta ja teki siitä kaupat. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. päivänä vuonna -79 rekisteröidyn HT-Corollan säilyminen alkuperäiskunnossa on epäilemättä vaatinut pitkäaikaisia omistajuuksia ja vauhdikkaimpien kuljettajien sivuuttamista. Puristussuhde 9,0:1. ”Auto olisi ollut pitkään Mäntyharjun suunnalla, ensin eräällä naisella ja sittemmin vielä hänen tyttärellään”, kertoo Esa kuulemastaan. Tulevat suunnitelmat auton suhteen ovat sen sijaan huomattavasti kirkkaammat. Takaveto. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Kovemmassa vauhdissa meteli ikkunatiivisteiden ja moottorin suunnalta nousee aika kovaksi
Persoonallinen italialaisvaunu jätti mieleen pysyvän jäljen, mikä innosti miestä hankkimaan harrasteajoneuvoksi samaisen Fiat-mallin neljä vuosikymmentä myöhemmin. Helsinki 36. Fiat 124 Sport Coupé 1800 ’74 Mieluisa matkaauto Markku Keinonen osti 70-luvun puolivälissä Fiat 124 Sport Coupén, joka säilyi hänen omistuksessansa kymmenisen vuotta
”Autonovossa oli myynnissä Fiat 124 Sport Coupé 1800. Mieluisa matkaauto ”S ehän kulki kuin ammuttu.” Näin helsinkiläinen Markku Keinonen kuvailee tunnelmia, kun hänen isänsä laittoi pisteen englantilaismerkeillä autoilulle vuonna -64 ja perheen autoksi hankittiin kuumaverinen italialainen, Fiat 1500. Tällöin oli jo perhosia vatsassa, kestääkö kone”, hän naurahtaa. UBS-785 kilpisestä urheilu-Fiatista sukeutui mieleinen matka-auto. Kevättalvella -75 Markun Fiat 124 -sarja sai jatkoa, mutta malliston menevimmästä päästä. Tämä kiihtyi hyvin 185 km/h -mittarinopeuteen, ja pysyi SLC-Mercedesten matkassa, mutta sitten kun piti vaihtaa viitoselle, niin puhti ei enää oikein riittänyt. Fiat 1500:n jälkeen ajopeliksi asettui Fiat 124 ja kohta sen jälkeen 124 S. Mieleen ovat jääneet Sport Coupén ominaisuudet etenkin Länsi-Saksan autobahnoilla, joilla kerkeä sportti-Fiat pääsi oikomaan jäseniään huolella. ”Hinta oli 33 000 markkaa, kun vastaava uusi olisi maksanut tuolloin 45 000 markkaa”, hän muistelee. Kipakkakulkuinen 1500-malli oli myös nuoren Markun mieleen, ja niinpä se päätyi muutaman vuoden päästä hänelle, isän hankkiessa alleen uuden Fiat 125 S:n. Saksassa tuli otettua mittaa, että miten se liikkuu. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Markku Keinosen albumi 37. Uusi perhevaunu pääsi näyttämään kyntensä välittömästi, kun Keinosen perhe suuntasi autolomalle Länsi-Saksan kautta Alppien yli Fiatin kotimaahan Italiaan. Auton oli ostanut edeltävänä kesänä uutena espoolainen lääkäri, joka oli runsaan puolen vuoden jälkeen vaihtanut sen Lancia Betaan.” Näyttävä coupé-Fiat puhutteli Markkua niin muodoillaan kuin 1,8-litraisen tuplanokkakoneen virkeydellään, joten kaupat vain noin 16 000 kilometriä ajetusta autosta tehtiin. ”Tein 1500:lla ensimmäisen Gran Tour -reissuni Keski-Eurooppaan koulukaverini kanssa, yhteensä 6 500 kilometriä kesällä -71.” Lempinimen Monza saanut Fiat 1500 palveli Markkua loppukesään -72, mutta ei suinkaan jäänyt hänen ainoaksi torinolaiseksi, vaan oli vasta alku erilaisten Fiat-mallien jatkumolle. Mittarin mukaan Fiat kulki lähes 220 km/h, ja silloin oli 7 500 kierrosta taulussa. ”Tein sillä monta Euroopan-matkaa, sekä lomareissuja että kongressimatkoja. Fiat oli mukava ajaa ja siinä oli hyvät tavaratilat. Nuorelle miehelle se oli tietenkin kiva auto, koska siinä oli suorituskykyä, jota oli parannettu hankinnan jälkeen tehdaslisävarusteisella elektronisella sytytyksellä ja nostamalla puristusta kansiremontilla merkkihuollossa
”Veli hankki omansa vuonna -76, Italian suurlähetystöllä olleen auton, joka oli vanhempaa malliversiota ja varustettu 1 600-kuutioisella moottorilla.” Markun ja hänen 124 Sport Coupénsa yhteinen taival jatkui aina talveen 1985, jolloin hän vaihtoi Fiatin uuteen BMW 320:een. ”Joskus 2018 aloin katselemaan harrasteautoa. Sivuhuomiona voi lisätä, että Markun hyvät kokemukset automallista eivät jääneet huomaamatta miehen lähipiirissä, sillä myös hänen veljensä hankki pian oman 124 Sport Coupén. Coupén kaipuu Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa kaipuu nuoruusvuosien Fiatien rattiin heräsi ja alkoi vähitellen yltyä. Sen sai Markku havaita myyntiilmoituksia selatessaan. 38 4/2023 Fiat 124 Sport Coupé. Englannissa myynnissä ollut herätti vähiten kiinnostusta, ja Italiassa tarjolla olleen, huippukuntoisen ja vain 29 000 kilometriä ajetun yksilön pudotti pois pelistä se, että se oli 1 600-kuutioisella moottorilla varustettu malli. Saksasta vuonna 2019 tavoitettu Fiat oli jo ostohetkellä asiallisessa alkuperäiskunnossa, mutta viime vuosien aikana Markku on jalostanut menevää matka-autoaan entistä viimeistellymmäksi niin ulkoasun kuin tekniikan osalta. Fiat 124:n Sport Coupé -versio seurasi alustansa osalta sedan-mallin teknisiä ratkaisuja, mutta korimuotoilussa tehtiin iso irtiotto perhemallista. Yli 40 vuotta tuotannon päättymisen jälkeen hyvän alkuperäisyksilön tavoittaminen ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä. Yhtenä kiinnostuksen kohteena oli 1500-malli, jonka tunsin perusteellisesti.” Etsintä ei kuitenkaan johtanut Markun ensimmäiseen Fiat-tuttavuuteen, vaan 124 Sport Coupé -malliin, jota valmistettiin Italiassa vuosina 1967– 1975 varsin komea määrä, kaikki kolme mallisukupolvea huomioiden noin 278 000 yksilöä. ”Keski-Euroopassa mallia oli tarjolla, mutta näin jo myynti-ilmoitusten kuvista, että osa oli kunnostettu miten sattuu ja osa oli modifioituja.” Parin vuoden seurannan jälkeen syksyllä -20 verkon syövereitä nousi esille kolme potentiaalista vaihtoehtoa: yksi Englannissa, toinen Italiassa ja kolmas Saksassa. Tämän myötä hänellä alkoi saksalaisten autojen kausi
Tämä lysti aiheutti järjettömästi kustannuksia, kun jouduin ostamaan autoon uuden moottorin.” Epäonnea kohdanneen Fiatin keulille nostettiin tehdasuusi 1,8-litrainen voimanlähde, mutta se oli taustaltaan Fiat 132:n vakiomoottori. Markun ensimmäinen Fiat oli hänen isänsä entinen 1500-malli. Luonteeltaan se ei ollut yhtä virkeä kuin entinen kone, minkä seurauksena kiivaampaan kulkuun tottunut Markku vei lopulta alkuperäisen moottorin kunnostettavaksi. ”Kun olen tällainen perfektionisti, niin vuoden -80 tienoilla auto purettiin ja ruostekorjausten jälkeen rakennettiin uudelleen sekä maalattiin valkoiseksi Tammilehdon korjaamolla.” Kolmen vuoden ajelujen jälkeen Fiat osoitti jälleen merkkejä ruosteen puhkeamisesta kukkaan, mutta periksi ei annettu, ja Markku päätti laittaa pellit jälleen kuntoon. ”Vein tällä kertaa auton laitettavaksi Tuusulaan, jossa maalaamo teki muuten hyvän työn, mutta olivat irrottaneet kaasuttajan rajoittajan ja ilmeisesti ajaneet autollani hullunlailla. Kuvissa näkyy myös hänen veljensä omistuksessa ollut 1 600-koneinen yksilö. Ensimmäisen 124 Sport Coupé -Fiatinsa Markku omisti vuosina 1975–1985. Siellä kunnostivat myös laatikon ja uusivat kytkimen.” Laajamittaisesta remontoinnista huolimatta Markku ei tämän jälkeen pitänyt 124:ää enää kovin kauaa, joskin noin vuosikymmeneen venynyt omistajuus oli nopealiikkeiselle miehelle varsin pitkä ajanjakso saman auton ratissa. 39. ”Veljeltäni ostin pian Sport Coupén hankinnan jälkeen vaimoni käyttöautoksi Fiat 127:n, joka oli esisarjan yksilö ja kulki kuin hullu. Tässä lempinimen Monza saanut menopeli elokuussa -72, päivää ennen auton myyntiä eteenpäin. ”Vanha kone korjattiin Hämeenlinnassa, jossa moottorin kunnostuksesta vastasi kaveri, joka rakensi kilpamoottoreitakin. Moottorista menivät männänrenkaat ynnä muuta. Kun vaimoni haki auton kotiin, niin matkalla kaasupoljin hirtti kiinni ja kone jäi laulamaan täysille. VUOSIKYMMENEN YHTEISELO Markun matka taittui 70-luvun puolivälistä eteenpäin Fiat 124 Sport Coupélla mukavasti, mutta eräs tuon ajan autojen yleisimmistä kipukohdista nosti pian päätään – ruostuminen. ”Minulle tuli Supermirafiori 2000 TC Panorama, joita kerrottiin tulleen Suomen vain kolme.” Suoritettujen ruosteremonttien yhteydessä 70ja 80-luvun taitteessa coupé-Fiatin väri vaihdettiin valkoiseen. Myöhemmin vaimon käyttöön tuli Ritmo.” Markku itse ei pienemmistä ja etuvetoisista Fiateista pitänyt, ja vaimon autoksi tuli sittemmin Fiat 131 Mirafiorin farmariversio Panorama ja myöhemmin tehokkaampi versio samasta mallista. Coupé-Fiatin ohella perheellä oli tosin ollut aina toinenkin auto, sillä Sport Coupén kilometrit kertyivät pääosin lomamatkoilla
04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Hyvästä paremmaksi Marraskuussa -20 odotettu rahti saapui Suomeen ja Markku pääsi ostamansa harrasteajoneuvon äärelle. Puristussuhde 9,8:1. 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kävi ilmi, että kyseessä oli uutena Italian Padovaan huhtikuussa -74 ensirekisteröity auto, joka oli ollut ensimmäisellä omistajallaan viimeisen kerran käytössä vuonna -91. ”Ajoin Fiatin saman tien konttorille rekisteröitäväksi ja katsastettavaksi. Totesin autossa käytön aiheuttamia vaurioita kuten rikkinäiset penkkien sivusuojat ja muutamat nirhaumat istuimissa. Parin keskieurooppalaisen klassikkorallitapahtuman jälkeen Fiat olikin sitten hänen kohdaltaan suorittanut tehtävänsä ja auto asetettiin myyntiin. Sinänsä auto näytti ja tuntui hyvältä”, Markku kertaa. Sellainen löytyi Saksasta, ja kesäkuussa -19 Fiat vaihtoi kotimaataan. Näin ollen Markku keskittyi Saksassa myynnissä olleen ’74-mallisen ja 1 800-moottorisen myyntikohteen taustojen selvittelyyn. Näiden tietojen perusteella ja myyjän kanssa käymisen puheluiden jälkeen Markku päätyi tekemän kaupat nuoruutensa automallista lokakuussa 2020; tuolloin voimassa olleiden koronarajoituksien vuoksi ei Saksaan matkustaminen autokaupoille olisi tullutkaan kysymykseen. Takaveto. Poraus 84, isku 79,2 mm. Auton hankkinut taho oli old timer -harrastaja, joka hankki Fiatin osallistuakseen sillä klassikkoautotapahtumiin. 40 4/2023 Fiat 124 Sport Coupé. Ohjaamon tyyli kielii GThenkiseen matkantekoon suunnitellusta ajokista. 08 Suorituskyky Huippunopeus 185 km/h, 0-100 km/h 9,3 s. Takana jäykkä akseli, neljä tukivartta, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Fiat oli pääosin luvatun mukaisessa kunnossa, joskin tarkkana miehenä hän havaitsi autossa välittömästi useita puutteita, jotka vaativat huomiota. 01 Merkki ja malli Fiat 124 Sport Coupé 1800 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia. Markku on ehostanut konttoria muun muassa teettämällä uudet istuinverhoilut alkuperäiskankaalla. Kierrosherkkä 1,8-litrainen DOHC-moottori on saanut paitsi kattavan kunnostuksen, myös kärjettömän sytytyksen. Kojetaulun valonsäätö ei toiminut, pakoputki rämisi eikä iskunvaimennus ollut kunnossa kahden iskarin osalta. Omamassa 1 000 kg. Teho 118 hv /6000 rpm, vääntö 153 Nm /4000 rpm. 07 Mitat Pituus 418, leveys 167, korkeus 134, akseliväli 242 cm. Markku tutki tarkalla silmällä myynti-ilmoituksen kuvia ja myyjätahon esittämiä dokumentteja, joiden perusteella Fiat vaikutti alkuperäiskuntoiselta ja ilmoitettu 40 500 kilometrin ajomäärä uskottavalta. Iskutilavuus 1 756 cm 3 . ”Sen jälkeen auto seisoi vuoteen 2016, kunnes italialainen autokauppias osti auton, maalautti sen ja teki samalla joitain pieniä kunnostustoimia.” Ajoon auto ei tullut, vaan päätyi jälleen seisomaan, lähinnä odottamaan uutta omistajakandidaattia. Edessä ja takana levyjarrut. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori
”Tarkoitus olisi nauttia matkalla Saksan parsa-ajasta ja jatkaa sitten Como-järven rannalle Bellagioon”, hän maalailee toiveikkaana. ”Tilasin kärjettömän sytytyksen, uudet tulpanjohdot sekä vaihdettiin antureita nesteiden lämmöille ja paineille. ”Lämmityslaiteen säätö ei toiminut. Kahden viikon ”testijaksolla” nousivat pintaan myös voimalinjan kohennustarpeet. Jäähdyttäjän vein entisöitäväksi. Kesällä -21 oli korjattu kaasuttimen ongelmat, jotka johtuivat vuotavasta imusarjan tiivisteestä, mutta viime kesän jälkeen oli edessä moottorin kokonaisvaltainen kunnostaminen ja kaikkien tiivisteiden uusiminen vaihdelaatikkoa myöten. Autoverhoomossa niskatuet sitten verhoiltiin uudelleen, samoin myös istuimet alkuperäiskankaalla, jota olin onnistunut hankkimaan.” Suuntana Gran Tour Parina edellisenä kesänä Markku on ehtinyt myös ajella toukokuussa -21 museoajoneuvoksi hyväksytyllä Fiatillaan muutamia satoja kilometrejä. Niskatukiin teki seppä uudet kotelot, ja poistin ruosteet rungosta. Lisäksi annan uusia kaikki etuakseliston kumipuslat”, hän listaa. ”En ollut ihan tyytyväinen venttiiliensäätöön, joten haluan, että kannen jälkikiristyksen yhteydessä venttiilit säädetään tarkasti. 41. Niskatukien pehmusteet olivat ok, mutta nahat koppurat. ”Sain romuautosta hankittua niskatuelliset selkänojat. Parin viikon ajan Markku ajeli autolla ja tunnusteli, miten se käyttäytyy. Voimansiirrosta uusittiin kytkin ja sen paineasetelma sekä kardaanin nivelet.” Moottoriremontin jälkeen Markku ajoi Fiatilla satakunta kilometriä, mutta havaitsi vielä pari huomiota vaativaa seikkaa. Fiatin on määrä kuljettaa Markku jälleen kerran Gran Tourille Keski-Eurooppaan. Myös kaasutin säädetään uudelleen alkuperäisillä suuttimilla, sillä kone käy nyt alakierroksilla liian rikkaalla Saksassa tehdyn kaasutintyön jäljiltä. Kuluneet istuinverhoilut ja tästä yksilöstä puuttuvat niskatuet teettivät astetta enemmän pähkäiltävää. ”Termostaatti päästi nesteen lämmöt liian korkeaksi, samoin kansi tihkui hieman öljyä.” Markku ryhtyi tuumailuiden jälkeen toimeen. ”Imusarja plaanattiin ja tiiviste uusittiin. Isoja ikäviä yllätyksiä ei tullut ilmi, mutta laittolista pidentyi joka tapauksessa. Jos kaikki menee putkeen, niin alkukesästä Markku suuntaan jälleen kerran Gran Tourille Keski-Eurooppaan, tällä kertaa hänelle eittämättä sillä ainoalla ja oikealla automallilla – Fiat 124 Sport Coupé 1800:lla. Moottori purettiin täysin palasiksi ja siihen uusittiin muun muassa männänrenkaat, öljypumppu, laakerit ja tiivisteet. Varaosia Markku haali varaosia ympäri Eurooppa ja Yhdysvaltoja, esimerkiksi mittarivalojen säädölle uusi potentiometri löytyi Sveitsistä. Alustaan uusittiin säädettävät Koni-iskarit sekä joustinkumeja”, antaa Fiat-harrastaja muutamia esimerkkejä tehdyistä toimista. Säätöventtiili oli rikki, minkä seurauksena nestettä oli vuotanut sisätiloihin.” Markku myös päätti korvata auton kiinteät turvavyöt rullaversioilla, jollaiset hän teetti mittatilaustyönä
Mario Boanon piirtämän nelipaikkaisen coupén nokalle istutettiin 1 438-kuutioinen, kahdella kannen yläpuolisella nokalla ryyditetty neloskone, jonka jatkona oli neljävaihteinen tai valinnaisvarusteena viisiportainen vaihteisto. USA:ssa syksyllä -72 voimaan tulleet turvapuskurivaatimukset eivät parantaneet ilmeisesti minkään automallin ulkonäköä. Tämä voimalinja oli tavattu jo vuotta aiemmin esitellyssä 124-avokkaassa, kaksipaikkaisessa Sport Spider -mallissa. Alustan osalta jäykän taka-akselin pitkät eteen suunnatut reaktiotangot oli korvattu neljällä tukivarrella jo AC-polven loppuvaiheilla, mutta nokkapellin alle BCpolvi toi tullessaan jäntevämpiä lihaksia. J os vuosina 1966–1974 valmistetun Fiat 124:n muodot eivät tahdo tulostua mielikuvaamosta, riittänee kun ajattelee tämän suoraviivaisen perheauton neuvostopainosta, Lada 1200:aa. Vuoden -74 Fiat 124 Sport Coupé vahvistaa näitä oletuksia. Malliston menevin Fiat 124 Sport Coupén valmistus jatkui kolmen mallisarjan läpi vuodesta 1967 vuoteen 1975. Teksti: Harri Onnila Fiat 124 -mallisto käsitti arkisempien porrasperäja farmariversioiden lisäksi Sport Spiderin ja Sport Coupén. Tehoa moderni 1,4-litrainen tuotti 90 hevosvoimaa, minkä turvin Sport Coupé liikutti kyyditettäviä ja heidän matkatavaroitaan parhaimmillaan liki 170 km/h nopeudella. Italialaisen autosuunnittelun kunnianhimoisuutta puolestaan osoittaa, että 124:n coupé-versio ei muistuta ulkoisesti arkisempia esityksiä, vaikka vuonna 1967 markkinoille tullut Sport Coupé seurailikin alustaratkaisultaan kansanmallia akseliväliä myöten. Oletettavasti Amerikan markkinoille tarkoitettu esite on vuodelta 1972. Hyvän myyntimenekin ohjaamana tuotetta ei kannattanut muovata liikaa, ja niinpä 124 Sport Coupé jatkoi samalla teknisellä perustalla. Nelivalokeula ja korskeampi kone Menomuoti muuttuu nopeammin kuin arkirytkyt, joten 124 Sport Coupélle tehtiin mallipäivitys jo kahden vuoden kuluttua, mallivuodelle 1969. 42. Ensimmäistä, sittemmin AC-sukupolveksi kutsuttua ensimmäistä 124 Sport Coupé -versiota ehdittiin kuitenkin kahdessa vuodessa valmistaa kunnioitettava määrä, runsaat 113 000 yksilöä
CC-sarjan valmistusmääräksi muodostui runsaat 66 000, joten 124 Sport Coupén tuotannon päättyessä vuonna -75 oli mallin kokonaistuotannoksi laskettavissa komea lukema, noin 278 000 yksilöä. Suomeen Fiat 124:n Sport Coupé -versiota tuotiin Fiat-maahantuoja Autonovo Oy:n toimesta niukasti, tiettävästi vain noin 20 autoa. Lisävarustelistalta toisen polven 124 Sport Coupé -malliin saattoi poimia esimerkiksi näyttävät Cromodora-kevytmetallivanteet. Tässä vuoden -68 mainontaa Australian mantereelta. Coupé-Fiatille haettiin markkinoita ympäri läntistä maailmaa. Ulkoisesti 124 Sport Coupén muuttui tuntuvimmin nelivaloisen ja korkeamman keulailmeen myötä. Suunnittelufilosofia noudatti samaa linjaa kuin edellisen päivityksen kohdalla: keulaan ja perään uutta ilmettä sekä lisää löylyä pannuhuoneeseen. Tässä uudessa 1600-malliversiossa käytettiin 104 hevosvoimaista 1 592-kuutioista. Joidenkin mielestä juuri tämä se vei automallin tyyliä väärään suuntaan, kun eleettömän maskin tilalle vaihtui ajovalojen vaakalinjan alapuolelle sijoitettu, hieman irrallisen oloinen maskikehys. Coupé-menon tarpeisiin se oli kiristetty 118-hevosvoimaiseksi, ja valmistajan ilmoittama huippunopeus kirjattiin lukemin 185 km/h. Keula säilytti neljää pyöreää etuvaloa, mutta maski sai osansa päivityksestä. Uudistuneen naamataulun takaa löytyi kuitenkin asiakaskuntaa puhuttelevaa sisältöä. Uudessa ulkoasussa oli nähtävissä yhtäläisyyttä Fiat Dinoon, joskin keulan pyöreiden nelivalojen kuin myös aiemmasta kasvaneiden takavalojen kerrotaan olevan identtisiä vuosina 1970–1976 valmistetussa Lamborghini Jaramassa käytettyjen kanssa. Tuore ykkösvaihtoehto oli nyt 1 756-kuutioinen, jolla oli läheinen sukulaisuussuhde vuonna -72 esitellyn Fiat 132:n voimanlähteeseen. Ensimmäisessä 124 Sport Coupé -mallisarjassa maski oli matala ja konepelti ylti pitkälle sen ylle. Tältä näytti 124 Sport Coupén takamus vuosina 1969–1972. Myös se oli tuoreesta 132-mallista lainattu voimanlähde; sekä 1600että 1800-malleissa moottorin iskunpituus oli 79,2 milliä, mutta pienemmässä sylinterinhalkaisija oli 80 milliä ja suuremmassa 84 milliä. 43. Malliston menevin Aiemman 1,4-litraisen rinnalle lisättiin 1 608-kuutioinen vaihtoehto, joka tuotti 110 hevosvoimaa ja kuljetti tonninpainoista menokasta jo 180 km/h lukemiin. Lisää kyytiä Kolmannen ja viimeisen 124 Sport Coupé -version aika koitti vuonna 1972, jolloin BC-sarja väistyi tuotantohihnalta noin 98 000 yksilön jälkeen. Pienempi 143608-kuutioinen säilyi käytössä, kunnes vaihtui lähinnä Italian verokäytännöistä johtuen alle 1,6-litraiseen vaihtoehtoon. Takalyhdyt olivat nyt tuntuvasti kapeammat, mutta tälle oli looginen syy: takaluukku oli muovattu puskuria myöten avautuvaksi. Tämän toimenpiteen myötä coupé-autoksi varsin suuri tavaratila oli helpommin hyödynnettävissä. Esitekuva paljastaa paitsi BC-sarjan keulailmeen, myös sen että mallia valmistettiin lisenssillä Espanjassa nimellä SEAT 124 Sport. Samanmoisia takavaloja hyödynnettiin Lamborghini Jaramassa
Ford Mustang Fastback ’68 Pala Porilainen Jarmo Vilén teki kulttuuriteon pelastaessaan yli 30 vuotta tallissa piileskelleen Fastback-Mustangin. Jo ensimmäisen omistajan aloittaman kustomoinnin myötä auto on kotimaisen jenkkiautorakenteluharrastuksen edelläkävijöitä. historiaa 44
Pori 45
Meriläinen luopui autosta 70-luvun lopulla. Itä-Suomen vaaramaisemista Mustangin matka jatkui Pohjanmaan lakeuksien Kauhavalle. Valkoinen ’68 Ford Mustang Fastback ja niin ikään tuliterä Shelby-Mustang kiiltelivät kilvan autoliikkeen loistevaloissa ja houkuteli nuorukaista tutkimaan autoja lähemmin. Autolla kierrettiin monia näyttelyitä, Vilénin albumista löytyy kuvia muun muassa Hangosta ja Vaasasta. 46 4/2023 Ford Mustang Fastback. Valkoinen, kuusisylinterisellä moottorilla varustettu Fastback sen sijaan mahtui budjetin rajoihin, joten siitä käteltiin kaupat. Jarmo Vilén kertoo, että Meriläinen oli vuonna 1973 saanut jostain hankittua autoon Slot-Magalumiinivanteet, samanlaiset kuin auton alla on tänäänkin. Laiskan kuutoskoneen tilalle Meriläinen vaihtoi tehdasuuden 302-kuutiotuumaisen vinkkelikasin ja sen kylkeen peltisarjat. Uutena ensimmäiset muokkaukset Liekö vaikuttimena ollut tavoittamattomiin jäänyt Shelby vai Ruotsissa jo käynnissä ollut rakentelukulttuuri, sillä Mustang sai lähes uutena kylkiinsä raidoitukset ja muuta pientä. Uusi omistaja oli Lauttamuksen Auton Juha Lauttamus. Mustang oli maalattu keltaiseksi ja helmoihin oli taivuteltu kiiltävät sivuputket. Kasipallovaihdekepinnuppi piristää ohjaamon tunnelmaa. Alastaittuva takaistuimen sekänoja lisää Mustangin käyttömahdollisuuksia. V uonna 1968 Mikko Meriläinen näki tukholmalaisessa autoliikkeessä kaksi mielenkiintoista ajoneuvoa. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Haisevan plyysiverhoilun suuritöinen poistotyö kannatti, nyt auto on sisältä erittäin siistissä kuosissa. Rakenneltu Mustang saapui omistajansa kanssa Suomeen vuonna 1972. Mustang sai Lauttamuksen toimesta tähän päivään saakka säilyneen erikoismaalauksen, joka tehtiin perimätiedon mukaan Nurmon automaalaamossa. Vuonna 1970, kun auto oli vasta kaksivuotias, oli ulkoasu vaihtunut täysin. Sen osalta oli nostettava kädet pystyyn. Eikä rakentelu auton uudessa kotimaassa suinkaan laantunut, vaikka Suomi oli vasta varhaisessa aamussa uuden harrastuksen parissa. Myös konepelti oli värjätty mustaksi, joten Lieksassa oltiin aikaansa edellä ja hyvin tyylitajuisia jenkkiautoharrastuksen suhteen. Eksoottinen ja ulkoisestikin suorituskykyään peittelemätön Shelby kiehtoi nuorukaista enemmän, mutta sen lunastaminen ulos autoliikeestä olisi vaatinut huikean paljon kruunuja. Näin ollen voidaan hyvällä syyllä puhua kotimaisen rakentelukulttuurin pioneereista sekä auton että Meriläisen kohdalla
Vilén sai mahdollisuuden pelastaa historiallisesti merkittävä yksilö takaisin kadulla liikkuvien autojen joukkoon. Plyysiverhoilu oli kiinnitetty liimaamalla sisustan paneelien päälle. Säilytyspaikka oli onneksi asiallinen, joten Mustang ei tuhoutunut, joskin työmaata tulevassa kunnostuksessa silti riitti. Vaativin työ oli 40 vuotta vanhan erikoismaalauksen kunnostaminen. Mustang oli pohjastaan edelleen kovapeltinen ja valkoisessa maalissa. Mustangin maalipinnasta suurin osa on edelleen vuosikymmenten takaa. Urakka vei kaikkiaan kolme työntäyteistä päivää, syynä oli Jarmon mukaan vuosikymmenten takainen sellulakka, jonka pinta on niin kova, että se ei helposti nykymenetelmilläkään hioudu. Laiskan kuutoskoneen tilalle Meriläinen vaihtoi tehdasuuden 302-kuutiotuumaisen vinkkelikasin ja sen kylkeen peltisarjat. Tamperelainen Sami Viitanen tarjosi apuaan hommassa, jonka oli kuvitellut sujuvan yhdessä päivässä. Vaativa työ onnistui kunnollisella valmistelulla, eikä uuden ja vanhan maalauksen rajapinnat erotu vaikka auton vierellä konttailisi koko päivän. Auton värikkäästi maalattu pohja ja legendaariset Viiksi-Valluroiskeläpät huokuvat nostalgiaa. Entisöinti käyntiin Kaupat Mustangista hierottiin Asko Pihlajan kanssa ja Mustang siirrettiin Poriin. Noin 90 prosenttia maalipinnasta on yhä 1970–80-lukujen taitteesta”, Jarmo kertoo. Säilytyksessä auto oli ollut ilman ovia, ja korin maalipinnassa oli naarmuja. Suuri osa vanhasta maalauksesta oli kuitenkin kunnostettavissa. Vaikka auto haluttiin säilyttää nostalgisessa asussa, päätettiin pilalle menneestä verhoilusta luopua. Lopullinen kiilto maalipintaan saatiin myllyttämällä. Fastbackin sisusta oli vuosikymmenten takaisessa kuosissa plyysiverhoiluineen. Sateenkaaren väreissä kimalteleva mirramaalaus vaati paikoin täydellisen uusimisen. Plyysiä oli kaikkialla ja sisusta haisi kamalalle. Vilén muistelee, että Fastback siirtyi Kauhavalta pääkaupunkiseudulle vuonna 1984 ja hävisi katukuvasta vuosikymmeniksi. Vaivalla tehdyn kunnostuksen jälkeen mirrakitein kimalteleva pinta on kuin juuri maalattu. Jumiutuneita jarruosia herkisteltiin, samoin monia pisteosia puhdistettiin ja maalattiin alkuperäistä rakentelutyyliä kunnioittaen. Tallissa oli kaikenlaisia Fiestan ja Escortin lokasuojia joihin maalivaihtoehtoja kokeilttiin. Tämän lisäksi auton kylkiin on lisätty kirkaslakkaa. Tilasin monta purkkia sateenkaarimirraa, eri kokoisella kiteellä ja erilaisia värejä. Lopulta oikea väri/kideyhdistelmä löytyi ja pääsimme korjaamaan maalivauriot. 47. Auto majailikin eräässä tallissa katseilta piilossa kaikkiaan 31 vuotta. Hartaasti liottelemalla plyysin ja liiman irrotus onnistui ja alla ollut alkuperäisverhoilu saatiin puhdistettua ja kunnostettua tarvittavilta osin. ”Paikallinen puoliharrastelija maalari Timo Huolman tuli kaveriksi
Auto pyydettiin myös Helsinkiin American Car Show’hun V8-Magazinen 40-vuotisjuhlaosastolle. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen synkronoitu Toploader-manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Moottoritilan värimaailmasta Jarmo toteaa, että hän ei olisi välttämättä näin räikeää väriyhdistelmää halunnut säilyttää, mutta koska se kuuluu olennaisena osana auton historiaan, niin punaiset ja valkoiset osat saivat jäädä. 05 Alusta Edessä erillisjousitus ja levyjarrut, takana jäykkä akseli ja rumpujarrut. Asko Pihlaja oli jo 1990-luvun alussa hankkinut Mustangiin valkopohjaiset FB-68 kilvet. Alkuperäisen sivupeilin Jarmo sai Mikko Meriläiseltä, joka oli viisaasti laittanut talteen kaikki muokkausten tieltä irrotetut alkuperäisosat. Ensimmäisenä kilvet vievät ajatukset auton mallimerkintään Fastback sekä vuosimalliin 1968. Häneltä löytyi auton alkuperäinen ratti ja sivupeili sekä muitakin osia, jotka jo uutena olivat vaihtuneet hottentotti-versioihin. Kun Mustang valmistui, Jarmo otti yhteyttä auton uutena ostaneeseen Meriläiseen. Jutun yksilössä ”scooppi” on Mustangin tehtaan varustelistalta poimittu, vauhtikaupasta tilattu olisi varmasti ollut reilusti näyttävämmän kokoinen. 06 K ori Kaksiovinen coupé-mallinen teräskori. Jarmo vaihtoi kilvet auton ikään paremmin sopiviksi mustapohjaisiksi. Mustangin ensiesiintyminen pitkän hiljaiselon jälkeen tapahtui Seinäjoen näyttelyssä. Näin ei ole sillä Askon ajatuksena oli tehdä autosta sammaleen vihreä, Bullitt-elokuvasta tutun Fastbackin kopio. 48 4/2023 Ford Mustang Fastback. Konehuoneessa hörisee 302-kuutiotuumainen veekasi. 01 Merkki ja malli Ford Mustang Fastback 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori 302-kuutiotuumainen (5,0l) V8 edessä pitkittäin. Mustangin rekisterikilpeen liittyy mukava tarina. 07 Mitat Pituus 4 63, leveys 1 81 ja akseliväli 2 47 cm. Konepellin ilmanottoaukko oli auton rakentelun aikoihin lähes pakollinen lisuke. Takaveto. Rengaskoko 225/70R14. Näin ollen kirjaimet tulevat nimestä Frank Bullitt. Omapaino 1 390 kg
Fastback vietti pääkaupunkiseudulla tallielämää 31 vuotta. Näyttelykuva 80-luvun alusta. Jarmon oikealla puolella auton omistanut ja erikoismaalauttanut Juha Lauttamus. Tästä alkoi Jarmon entisöintiurakka. Jarmo vierailulla Mikko Meriläisen luona. Hieno asia on, että Jarmon Mustangin lisäksi jokunen muukin kuvissa näkyvä tuon aikakauden rakennelma on säilynyt meidän aikoihimme saakka lähes muuttumattomana. Pitkän säilytyksen vuoksi pilalle meneen plyyshiverhoilun poistaminen oli työläs operaatio. Omistaja Meriläinen kenties jo suunnittelee ensimmäisiä muutoksia. Pelteihin oli ilmestynyt urheilullisuutta korostavat raidat. Mukavan nostalgisia ovat otokset 80-luvun alkupuolen hotrod-näyttelyistä, ajalta jolloin harrastus maassamme eli nousukautta. Auton rakentelu alkoi jo sen ollessa aivan uudenkarhea. Vuonna -70 Mustang maalattiin keltaiseksi, konepelti mattamustaksi ja helmoihin ilmestyivät kiiltävät sivuputket. KUVA-ARKISTON AARTEITA Jarmo Vilénin albumista löytyy kuvia Mustangin vaiheista 60-luvulta lähtien. Valkoinen Fastback sai viitteitä tulevasta heti 60-luvun lopulla. Kuva lienee vuodelta 1968, sillä Mustang on ulkoisesti alkuperäisen oloinen. Tuplatakavaloinen Fastback oli saanut seurakseen muun muassa Seppo ”Rembrandt” Määttäsen maalaaman ’67 Ford Thunderbirdin sekä Leo Nyqvistin Chevy Vanin. Meriläinen kuuluu eittämättä kotimaisen jenkkiautorakentelukulttuurin pioneereihin aloitettuaan Mustangin rakentelun jo 60-luvulla. Kunnostetun auton ensiesiintyminen oli Seinäjoen näyttelyssä. 49
Nokia 50. Tähän tummien autojen pitkään letkaan lukeutuu Valmet Oy:n joulukuussa -74 käyttöönottama Chrysler New Yorker. Chrysler New Yorker Brougham ’75 AIKANSA EDUSTAJA Vielä 70-luvun Suomessa edustusauto oli liki poikkeuksetta amerikkalaisvalmisteinen
Huhun mukaan valtiovallan ja valtionyhtiöiden välillä olisikin ollut jonkinlainen sopimus, joka mahdollisti yhtiöille sujuvan edustuskaluston päivittämisen. AIKANSA EDUSTAJA Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine V uoden 1973 lopulla iskeneen öljykriisin tyrskyt löivät edelleen seuraavan vuoden puolella raakaöljyn hinnan hivuttautuessa aina vaan korkeammalle tasolle. Vastapainoksi yhtiöt puolestaan tarvittaessa lainasivat näitä autojaan esimerkiksi valtiovierailuiden tarpeisiin. Vallitseva maailmantilanne aiheutti varmasti keskusteluja myös kotimaisissa suuryrityksissä niiden edustusautokäytäntöjen suhteen, mutta nähtävästi yhtiöissä pyrittiin jatkamaan vanhalla, hyväksi todetulla kaavalla. Eräs palanen pääjohtaja ja ministeri Olavi J. 51. Suomessa tähän reagoitiin erinäisillä suositelluilla ja pakollisilla energiansäästötalkoilla, jotka sisälsivät autoilun osalta toimia teiden valaistuksen vähentämisestä ja moottoriurheilun kieltämisestä 80 km/h kattonopeuteen. Toimintaa siis riitti ja sitä myöten myös yhtiön johdolla kiireitä, joten edustavan autokaluston ylläpito ja päivittäminen oli perusteltavissa. Mattilan sekä Valmetin muun johdon arkilogistiikan toimivuuteen oli aivan vuoden -74 lopulla rekisteröity Chrysler New Yorker Brougham 4D Hardtop Sedan. Helsingissä Punanotkonkatu 2:ssa pääkonttoriaan pitäneen suuren kotimaisen teollisuusyhtiön tuotealoihin lukeutuivat tuolloin koko kansan tuntemien traktoreiden ohella muun muassa veturit, lentokoneet, laivat, joskin painopiste alkoi siirtyä enenevästi ajoneuvoteollisuudesta paperiteollisuuteen, erityisesti paperikoneiden suuntaan. Ajotehtäviä on epäilemättä riittänyt ympäri eteläistä Suomea, mutta tuskinpa 7,2-litraisen vinkkelikasin ja kolmevaihteisen TorqueFlite-automaatin viemän Chryslerin sohvamaisia istuimia on väistetty pohjoiseenkaan suuntautuneilla retkillä. Joka tapauksessa edustusautohankintoja suoritettiin vuoden -74 aikana muun muassa Valmet Oy:n toimesta
Tähän henkeen mahtuisi seuraava rekisteröintimerkintä, joka kertoo Chryslerin siirtyneen edellä viitatun härmäläisen omistukseen marraskuussa -87. Bre-Vir Auton myynti-ilmoitus keväältä -85 sisältää ’75 New Yorkerin, joka on suurella todennäköisyydellä juuri Valmetin käytöstä poistunut yksilö. Bre-Vir Autosta eteenpäin Kymmenvuotiaan New Yorkerin siviilitaival alkoi helmikuussa -85, jolloin se siirtyi Valmetilta eteenpäin. Keskellä lamasynkkyyttä tapahtunut haltijuuden päättyminen herättää ajatuksia auton palautumisesta autoliikkeelle mahdollisten maksuhäiriöiden seurauksena. ym.” ja toisessa ”kaikki var.”. Kaivoimme esille tämän nostalgisen hohteen ympärilleen saaneen erikoisautoliikkeen myynti-ilmoituksia keväältä -85, ja tulokset olivat mielenkiintoa herättäviä. Myyntilistoilta nimittäin löytyy ’75 Chrysler New Yorker, jonka varusteluksi mainitaan yhdessä ilmoituksessa ”sähköikk. Tiedossamme ei ole miten Chryslerin myyntitapahtuma Valmetin suunnalta suoritettiin, mutta sen sijaan viranomaisdokumentit osoittavat, että seuraava omistaja oli ensin Helsingin Alppilassa Kotkankatu 1:ssä vaikuttanut ja sittemmin Vantaalle, Keimolan moottoriradan kupeeseen muuttanut Bre-Vir Auto Ky. Tässä vaiheessa Chrysler oli pahaenteisesti valahtamassa kohti syvenevää alakuloa. Kulunut kuljettajanistuimen verhoilu korjaantui myönteisen sattuman kautta, kun Jarkko sai vihiä samanvärisellä verhoilulla varustetusta purkuautosta. Ei niinkään käytön, vaan käyttämättömyyden ja ulkosäilytyksen seurauksena. Viranomaisdokumentit kertovat New Yorkerin siirtyneen toukokuussa -85 härmäläisen mieshenkilön haltuun, mutta säilyneen edelleen Bre-Vir Auton omistuksessa. Edustusauton komentosilta sellaisena kuin 70ja 80-luvun kokeneet sen muistavat. Asiaan ei saa täyttä varmuutta, mutta myyntikohde on hyvin todennäköisesti Valmetin ex-Chrysler. Härmäläinen käski 440-kuutiotuumaista isolohkoa omistajan elkein maaliskuulle -91, jolloin historiankirjoitus kertoo auton omistajaksi Vantaan Nuolitiellä sijaitsevan Tixi In Car -autoliikkeen. Arvauksien varassa on, kuinka usein kyytiläiset muistivat kytkeä New Yorkerin USA-malliset turvavyöt, joille liikenneministeriö oli antanut hyväksynnän erillisellä päätöksellä. Auton seuraavaksi omistajaksi ryhtynyt nastolalainen nimittäin kertoo, että häntä odotti elokuussa -93 autoliikkeen Mittari kertoo kilometrimääräksi runsaat 86 000, muttei ympäripyörähdysten määrää, joten Chryslerin kokonaisajomäärä on arvailujen varassa. Olisiko Chrysleristä kaupat tehnyt mies siis tarttunut mainoksen kauppaehtoihin: käsirahaa kaivattiin 35 prosenttia ja maksuaikaa tarjottiin 30 kuukautta. Auton kuljettajana Valmetin-aikoina toiminut Rauno Aaltonen olisi oikean tolan osannut varmasti kertoa, mutta tämä ralliautoilijan nimikaima ei enää ole joukoissamme tietoa jakamassa. Hänellä olisi todennäköisesti ollut monta muutakin mielenkiintoista tarinaa Valmetin edustusauton ratin takaa kerrottavana, sillä Chrysler oli Valmetin omistuksessa vuosikymmenen ajan, alkuvuoteen -85. Heti ensimmäisenä käyttövuotenaan Chrysler oli kuulopuheiden mukaan palvelemassa valtiovaltaa tärkeällä hetkellä, kun elokuussa -75 Helsingissä järjestettyyn ETYK-kokoukseen kammattiin tuoretta ja edustavaa kalustoa yrityksiltä ympäri Suomea aina taksiyrittäjiä myöten. Haltijaksi on kuitenkin pian merkitty vaasalainen osakeyhtiö, jonka hallusta mustanpuhuva Chrysler on kuitenkin palannut vantaalaisen autoliikkeen myyntirivistöön vuoden -93 puolella. Tässä valossa olisi ollut pikemminkin kummallista, jos Valmetin uutuuttaan kiiltävä musta New Yorker ei olisi ollut mukana, kyyditettävän kansallisuuden mukaiset liput etulokasuojien lipputangoissa liehuen. 52 4/2023 Chrysler New Yorker
Tarina kertoo tämän omistajan osalta mukavasta sattumasta. Näin myös kävi, ja ostohetkellä sykähdytti erityisesti, kun selvisi että auto oli juuri se sama, jota hän oli Linnavuoressa vuosia aiemmin ihaillut. Tuosta autosta kimmoke aikakauden Chryslerejä kohtaan syntyi”, hän taustoittaa ja kertoo yrittäneensä ajokorttiiän kynnyksellä ostaakin kyseistä autoa, ”Ei päästy hinnasta yhteisymmärrykseen ja auto meni myöhemmin toisaalle – mutta tiettävästi pienempään hintaan mitä olin tarjonnut. GM:n B-koriset palvelivatkin häntä käyttöautoina sittemmin aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Auto oli harrastekäytön myötä kohtuullisen hyvässä kunnossa, joskin pientä peltisavottaakin oli edessä. häkkivarastossa Chrysler, jonka renkaista oli ilma karannut ja vastavuoroisesti valoumpiot olivat osittain täyttyneet vedellä. ”Hyvänä reissurekenä auto oli ollut, vähän laulettukin, mutta mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut auton olemuksen suhteen.” Chrysler New Yorker oli muhkeimmillaan vuosimalleissa 1974–1978. ”Alaja yläasteaikaan luokkakaverini perheessä oli ’76-mallinen Newport Custom, joka oli uutena ollut Lokomolla edustusautona. Sen jälkeen oli edessä asteittainen kutistuminen; vuosien 1983–1988 New Yorker oli etuvetoinen, noin metrin lyhyempi ja nokalla kihisi 2,2–2,6-litrainen neloskone. ”Tuttava kertoi, että hänen työkaverillaan Hämeenkyrössä oli useampia autoja joista pyrki vähentämään joitakin. Puhutteleva ilmestys Nokialainen Jarkko Syrjänen vakuuttui viimeisen täysikokoisen Chrysler-sukupolven ylevyydestä jo nuorella iällä. Jarkko vaikuttui 70-luvun puolivälin ison sedan-Chryslerin muodoista jo alakouluiässä, kun koulukaverin perheessä oli vuoden -76 Newport. Pitkäaikainen ja arjen keskellä jonnekin taka-alalle jäänyt haave fullsize-kokoisesta 70-luvun edustus-Chrysleristä otti kuitenkin kyselemättä askeleen ajatuksien eturiviin keväällä 2008, jolloin Jarkko oli sinnitellyt ilman jenkkirautaa parin vuoden ajan. Päijät-Hämeessä Valmetin entinen edustusauto viihtyi vuosituhannen taitteeseen, kunnes vuonna -99 sai seuraavan huolenpitäjän Pirkanmaalta Hämeenkyröstä. Vuosia myöhemmin näinkin auton Forssan PickNickissä aika lauletun näköisenä.” Ilman jenkkiauton leppoisaa kyytiä ei Jarkko kuitenkaan jäänyt, sillä ensiautoksi hän hankki ’83 Oldsmobilen, kansalliseen tyyliin piilofarmarina tietenkin. Omalta kohdalta haave täyttyi 15 vuotta sitten New Yorkerin muodossa. Teknisesti auto oli silti kohtuullisessa kuosissa, joten jarrujen laitolla ja pari muulla ehostuksella New Yorker nousi pian katsastuskelpoiseen kuntoon. Sain kuulla, että niiden joukossa oli myös ’75 New Yorker.” Koska toisella oli tavoite vähentää autoja, oli Jarkko valmis auttamaan hankkeessa Chryslerin osalta. Tuolloin hän tuumi, että joskus vielä hankkisi moisen autokomeuden. Muistan vielä tuon auton rekisteritunnuksenkin, NR-771. 53. Hän oli nimittäin aikoinaan ollut töissä Valmetilla Linnavuoressa ja sattunut joskus ihailemaan Chrysler New Yorkeria tehtaan portilla, kun yhtiön johtoa vieraili moottoritehtaalla
09 Valmistusmäärä 12 774 kpl (vuosimalli 1975) Kokonaisuutena auto oli näin ollen omistamisen halua herättävä, minkä myötä Valmetin vanha Chrysler muutti Hämeenkyröstä Nokialle. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, pitkittäiset vääntösauvajouset, kolmiotukivarret. Poraus 109,73, isku 95,25 mm. ”Repsikan puoleisessa etuovessa oli nyrkinkokoinen reikä, samoin takakyljessä. Puristussuhde 8,2:1. Paino 2 310 kg. Ajoneuvon tenho onkin jossain muualla kuin uniikissa ajettavuudessa. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Näin ollen on vielä hyvää aikaa käydä Kangasalla tutustumassa hienoon näytteeseen 70-luvun puolivälin edustusautotyylistä. ”Olin Tampereella cruisingissa, kun juhtatunnelmissa ollut nuori nainen tuli kysymään, että tarvitsinko osia tällaiseen, hän tietäisi varaosa-auton. 07 Mitat Pituus 576, leveys 202, korkeus 139, akseliväli 315 cm. Kotipuolessa Jarkko otti tuoreesta hankinnastaan työn alle havaittujen ruostevaurioiden korjauttamisen. Edessä levyja takana rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 188 km/h, 0-100 km/h 12,4 s. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Takaveto. Teho 218 hv /4000 rpm, vääntö 447 Nm /3 200 rpm. Ostin siitä sitten koko kuljettajanistuimen”, kertoo hän vuoden 2018 kivasta sattumasta. Molemmat bitumilevystä valmistettujen värinävaimennuslevyjen kohdalla.” Alkuperäisen maalipinnan joukkoon ei paikkaväriä syötetty, sillä Jarkon havaintojen mukaan Chrysler oli ylimaalattu jo paljon aiemmin, mutta varsin laadukkaasti alkuperäisen mukaisella Formal Black -sävyllä. 01 Merkki ja malli Chrysler New Yorker Brougham 4D Hardtop Sedan 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. ”Chryslerin ulkonäkö on se juttu, joka erityisesti puhuttelee. Takavuosien Suomi-tunnelmaa ovat osaltaan rakentamassa auton matkassa säilyneet etulokareiden lipputangot kiinnitysmekanismeineen ja Suomen lippuineen, joita tosin sai pestä useampaan kertaan sinivalkoisen hohdon palauttamiseksi. Porista sitten löytyikin valtiolla uutena ollut, jo tekniikkansa luovuttanut ’76 Newport, jossa oli samankaltainen verhoilu. 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. Edustuskäytöstä muistuttavat lipputangot kiinnitysmekanismeineen ovat ilahduttavasti säilyneet auton matkassa. Mukavia ajokilometrejä on 15 vuoden omistajuuden aikana kertynyt Jarkon toimesta kymppitonnin verran. Viitisen vuotta sitten virttynyt kuljettajanpaikkakin sai takaisin alkuperäisyyttä kunnioittavaa eheyttä ja ryhtiä. Hänen mukaansa ajotunnelmat eivät merkittävästi eroa hänen aiemmin omistamiin GMtuotteisiin verrattuna. Hankintahetkellä mittari kertoi ajomääräksi 75 900, mutta arvailun varaan jäi, oliko menossa mittarin toinen vai kenties kolmas kierros. 54 4/2023 Chrysler New Yorker. Tämän kevään ja alkukesän aikana niitä ei kuitenkaan kerry, sillä Chrysler on parhaillaan näytteillä Vehoniemen Automuseossa, tällä tietoa ainakin kesäkuun puoliväliin saakka. Lippuja lepattamaan laittava 7,2-litrainen V8-moottori ei uhoa huipputehollaan, mutta koneen jykevä vääntö siirtelee edustusvaunua empimättä. Suomi-historiaa Tekniikan osalta kunnostustarpeita ei ollut, joten Jarkko pääsi välittömästi maistelemaan omapainoltaan 2,3-tonnisen ison Chryslerin kyytiä. Toinen iso asia on auton Suomi-historia, sillä varmaan olisi löytynyt parempikuntoisia tuontiautojakin”, Jarkko tunnelmoi. Tilavuus 7 206 cm 3
55. Hintaja veropolitiikka ohjasi vapautuneen kysynnän manner-Euroopan tuotteisiin. Yhtä kaikki, edustavien USA-autojen nälkä oli vuoden -74 osalta tyydytetty Suomessa alle sadalla autolla. Länsiautojen tuonti vapautui vuonna -62, mutta se ei merkinnyt amerikkalaisvalmisteisten autojen valta-aseman paluuta. Edustusautojen käyttäjäkunta puolestaan löysi 80-luvun alussa korvaavat tuotteet lähinnä saksalaisen autoteollisuuden suunnalta eivätkä ole tuntuvammin pyörtäneet päätöstään näihin päiviin mennessä. Mutta ei jenkkirautojakaan sivuutettu: viranomaiset ja taksit kasvattivat näkyvästi muun muassa Valiantja Dart-kantaa ja monet silmäätekevät luottivat niin ikään detroitilaisen kromin hohdokkuuteen. Uusiakin autoja alkoi 50-luvun mittaan saapua, mutta poliittisista ja kauppasopimusteknisistä syistä tuoretta peltiä virtasi tuntuvimmin idästä ja Isosta-Britanniasta. Malleina nousivat esille muun muassa Dodge Monaco, Plymouth Fury sekä Chryslerin omat isot sedanit Newport ja New Yorker. Länsi-Euroopasta autoja saatiin niukemmin ja Pohjois-Amerikasta vieläkin vähemmän. PITKIÄ MUSTIA AUTOJA Seitsemänkymmentäluvun alkupuolelle tultaessa amerikkalaisilla autoilla oli maassamme edelleen vahva, joskin aiempaa kapeammalla alalle kohdistuva merkitys. Sen seurauksena moni vuokra-autoilija tarjosi vielä 50-luvulla kyytejään amerikanvaunuilla, jotka olivat aloittaneet taipaleen maamme tiestöllä jo 30-luvun lopulla. Suomalaiset olivat puolisen vuosisataa aiemmin opetelleet autoilun auvoisuuteen juuri amerikkalaisvalmisteisilla ajoneuvoilla, ja pitäytyneet niissä läpi 30-luvun, sitä seuranneet raadolliset sotavuodet ja niukan jälleenrakentamisen ajan. Presidentillisellä tasolla jopa Cadillac, mutta varsin usein Chrysler-konsernin ja samalla maahantuoja Berner Oy:n osaamisen näyte. Viimeksi mainittu ennen muuta siksi, että uusiin autoihin ei ollut varaa eikä sen puoleen tuontilisenssejäkään. Autotuojien tilastot vuoden 1974 ensirekisteröinneistä kertovat vallinneesta tilanteesta ja samalla myös siitä kuinka vähän edellä kuvatun kaltaisia maantielaivoja maahamme energiakriisin mainingeissa rantautui. Jälkiviisaana voi tietysti todeta, että lukemiin kannatti olla tyytyväinen, sillä 70-luvun loppua kohden isot takavetoiset ja suurilla V8moottoreilla liikehtivät jenkkiautot katosivat tuotannosta yksi toisensa jälkeen. Esimerkiksi Buick Electraa rekisteröitiin kolme, Chevrolet Impalaa neljä, samoin Ford LTD:tä, Mercury Montereytä viisi, Plymouth Furya 22, Dodge Monacoa jopa 38 sekä Chryslerin isoja sedaneita yhteensä kymmenen: Newportia ja New Yorkeria viisi kumpaistakin. Eräs käyttäjäkunta jatkoi silti pitkälti kuten ennenkin, sillä valtion ja isojen firmojen edustusajoon hankittu ajoneuvo oli lähes poikkeuksetta amerikkalaisvalmisteinen. Uusien USA-autojen käyttäjäkunnaksi eriytyi valtion ja suuryrityksien edustava käyttö hyvin toimeentulevia yksityistahoja unohtamatta
Eipä siis ihme, että uuden mallin mahdollista kykyä taistella ruostepeikkoa vastaan haluttiin korostaa mainonnassa. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Renault tiedettiin kovaksi raudaksi kilpakentillä, mutta -72 vuoden 5-mallin mainoksen mukaan se oli sitä myös korroosiota vastaan. Vuoden -83 mainonnan mukaan Ysistä oli autoa useammaksikin vuodeksi, sillä ”sen vankka rakenne on suojattu korroosiota vastaan jo valmistusvaiheessa. Galvanoidun teräslevyn käyttö sekä alan viimeisintä kehitystä edustava kataforeesikäsittely varmistavat että Ysi pitää pintansa.” 56 4/2023. Reikiä nolla. Tai tarkalleen ottaen kovaa muovia: ”Puolustautuakseen kaupunkiliikenteen tuhatta ja yhtä kolhua vastaan Renault 5:ssä on ruostumattomat polyesteripuskurit – aivan muuta kuin rypistyvä pelti.” Rambler oli paitsi ”aito amerikanrauta”, myös korroosionesto oli kunnossa ilman selityksiä. Muun muassa nämä tekijät johtivat menneinä vuosikymmeninä autojen poistumiseen liikennekäytöstä pahimmillaan jo muutaman vuoden iässä. Tai ainakaan maahantuoja Suomen Maanviljelijäin Kauppa ei kokenut vuonna -64 tarpeelliseksi kuin hihkaista, että ”RAMBLERIN ruostesuoja kestää!” Renault 9 oli puhutellut autolehdistöä ja tullut valituksi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa Vuoden autoksi. Talviteiden runsas suolaus, sorateiden pölynsidonta muun muassa lipeällä, ajoneuvoissa käytetyt rakenneratkaisut sekä ruostesuojauksen laistaminen
57. Tekstissä täsmennettiin, että ”paitsi tunnettua Vauxhall-laatua, saatte myös 7-kertaisen ruostesuojauksen, alusta on suojattu paksulla muovibitumimassauksella”. Sen kerrottiin vuonna -69 olevan ”taloudellisempi, kestävämpi ja ylivoimainen”, ja lisäksi kokonaisuuteen kuului ”täydellinen ruosteenestokäsittely”. Renaultin iso 20-malli oli maassamme kohtuullisen harvinainen näky, mutta -78 mainonnan perusteella eväitä olisi ollut, koska auton kehaistu turvakori ”kestää pitkää suomalaisessakin ilmastossa”. Uuden Vauxhallin ostajaa houkuteltiin ’64-mallien ”täydellisellä ruostesuojauksella”. Simca 1000 ei ehkä jäänyt autoilevan kansa mieliin kestävyyden perikuvana, mutta yritystä oli. Reilun pelin hengessä Škodassa oli vuonna -77 muun muassa ”säädettävät kangasistuimet”, ”hyvin toimiva vaihteisto” ja ”sähköinen ikkunanpesulaite”, mutta myös ”6 vuoden ruostumattomuustakuu”
Auto ei ruostu vain ulkopinnoiltaan, vaan myös sisäinen korroosio on ongelma. Näin esimerkiksi vuoden -65 Volvo-mainoksessa, jossa kerrotaan muun muassa seuraavaa: ”Galvanointi suoritetaan käyttäen ns. Vakuutena annamme jokaiselle 1986 Volvolle kahdeksan vuoden ruostesuojatakuun.” Monet autot ruostuivat 60-luvulla suorastaan silmissä, joten korroosioneston eteen tehty työ nostettiin mainonnassa mieluusti esille. Niissä kohdissa, jotka joutuvat ajon aikana kiviryöppyjen kohteiksi, käytetään alustamassaa. Muihin osiin ruiskutetaan ruosteenestoöljyä.” 58 4/2023 Mainoksen imussa. kuumagalvanointimenetelmää, jolloin saadaan tehokkaampi suojakerros kuin tavallista sähkögalvanointia käyttäen. Tästä syystä Volvossa on suljettu jäähdytysjärjestelmä.” Vielähän näitä liikkuu, joten Volvon lupaukset eivät olleet tyhjiä: ”Tiedämme, että vuosimallin 1986 Volvo 240 -mallit tulevat säilymään liikenteessä ensi vuosituhannelle saakka. Asiaa nostettiin esille vuonna -68 Volvon toimesta: ”Huomattavin syy jäähdytysjärjestelmien käyttöhäiriöihin on korroosio, joka voidaan välttää estämällä ilman kiertäminen järjestelmässä
Vuonna -75 kerrottiin, että ”6-vaiheinen ruosteenestokäsittely tehdään kuivaan ja puhtaaseen peltipintaan jo tehtaalla”. 59. Mainoksessa myös kerrottiin varsin seikkaperäisesti, kuinka Reverse-maalaus käytännössä suoritetaan. Perusteena kerrottiin, että ”suora pohjalevy ei jätä kulmia eikä ruosteelle mahdollisuuksia”. Saab sopi Suomen talveen, sehän on selvä, ja eräs aineksista oli auton ruosteenesto. Tämän mahdollisti, että ”Talbot-Iso Nalle on rokotettu ruostetta vastaan” ja ”Reverse-maalausmenetelmä pysäyttää ruosteen”. Ison nallen luvattiin pitävän pintansa vuonna -83. Vuonna -64 Volkswagenin korin luvattiin kestävän. Sen ansiosta ”Saabin mahdollisuudet kestää Suomen talven suuret kosteusja lämpötilavaihtelut ovat erinomaiset”
Metallien maailmanmarkkinahinnoista ei aivan ollut kyse, kun VV-Auto Oy kehotti vuonna -85 sijoittamaan sinkkiin. Takeena oli ”korkealaatuinen valmistustekniikka sekä 100-prosenttisesti sinkitystä materiaalista rakennettu kori”. Sen sijaan täkynä oli Audi 100:n korin sataprosenttinen sinkitys: ”Tämä maratonkestävyyden omaava suojaus pitää kosteuden, lian, suolan, pakokaasujen ja muiden ilman saasteiden hyökkäyksissä.” Vuonna 1989 Fiatilla meni lujaa, olihan Tipo valittu Vuoden autoksi Euroopassa. Tipon korissa kaikki kosteudelle alttiit osat on sinkitty – kaikki.” Sen tuloksena saatiin ”sataprosenttinen ruostesuojaus”, jonka ansiosta Tipon ominaisuuksista kerrottiin nautittavan ”vielä ensi vuosituhannellakin”. ”Ja laadussa sen näkee. Vuoden -88 mainoksen perusteella Audin luotto omaan tekemiseen oli vahva, mistä kertoi että ”ensimmäisenä ja ainoana Audi on nyt nostanut koritakuun kymmeneen vuoteen ilman jälkikäsittelyä”. Mitsubishi Lancerin kokonaistaloudellisuus ei vuoden -82 mainoksen mukaan perustunut ”ainoastaan pieneen kulutukseen ja vähäiseen huollontarpeeseen”, sillä ”taloudellisuutta on myös pitkä käyttöikä: 44% peltiosista on galvanoitu!” 60 4/2023 Mainoksen imussa
Peugeot 404:n hyvistä ominaisuuksista kerrottiin vuonna -64 muun muassa, että ”alusta on käsitelty Bitulac-ruosteenestoaineella, ja kaikki korin kantavat osat on galvanoitu. Peugeot 204:n ja 304:n ajonautintoa lupailtiin kestäväksi, ja sen takeeksi peltien ”elektroforeesiruostesuojaus”. Puskurit, koristelistat ja pyörien kapselit ovat ruostumatonta terästä”. Nissan Bluebirdin upeutta ei -87 mainonnan perusteella ollut vain ”hallittavuus yhdistyneenä massiiviseen voiman tuntuun”, vaan myös ruostesuojaus: ”Syvälujuusteräksisen NUBC-turvakorin korroosionesto on sinkkija kromikäsiteltyjen osien ansiosta huippuluokkaa.” 61. Tiedä sitten, kuinka monelle asiakaskunnassa menetelmä oli tuttu, mutta hienolta termi ainakin kuulosti
Etukäteen tiedettiin, että järjestäjä oli päättänyt säästellä ohjaavissa siimoissa ja muissa reittimerkinnöissä, joten odotukset tapahtumarikkaasta kisasta olivat korkealla. Kakkospätkän tapahtumat alkoivat sarjakärjessä kisaan lähteneen Pentti Koskiniemen toimesta. Tuolloin ei kolmosmoottoritie vielä yltänyt Hämeenlinnasta Tampereelle saakka, joten pätkä kulki maisemassa, jota ei enää nykyisin joka kohdin samaksi tuntisi. Lastusista löysimme kaksi otollista katselupaikkaa, mutta jatkoimme kuitenkin reittiä eteenpäin. ”Tässä on meidän paikkamme”, tuumimme yhdessä. Ja tämä paikka merkittiin reittikarttaan viitospätkälle. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Peltisepille ylitöitä 62 4/2023. Ykköspätkä oli tuttu Lastunen, joka vei kilpailijat Kolmostien tuntumasta kohti Ysitietä. Monelta asia unohtui heti kättelyssä, ja kahdestasadasta reitille startanneesta noin puolet jäi matkan varrelle. Kartturina toimi paikallistuntemusta omaava Timo Suojoki, mutta tästä huolimatta katala paikka pääsi miehistön yllättämään. Yllätyspaikkoja Vielä päätimme ajaa viitospätkän Kehron suunnalla, josta olisi luonteva palata ajamaan väliin jäänyt kakkospätkä. Kolmosen maalipäähän olimmekin reittikarttaan tehneet merkinnän; siellä oli ollut jotain kinkkistä. Koivulan Kai lähti kaveriksi lukemaan reittikarttaa ja juttuseuraksi penkalle. Suuri osa keskeyttäneistä sortui ulosajoihin. Matkalla oli huikea hyppysuora ja myös tiukkoja mutkia. Neloselta on merkitty kaksi paikkaa, joista toinen on mainittu ”toimivaksi”. V uoden 1998 F-ryhmän toiseksi viimeinen osakilpailu ajettiin Lempäälässä. Kakkospätkä meni hieman luontaiselta reitiltä sivuun ja sinne vievää reittiä ei suositeltu yleisölle, joten seuraavaksi tutkimme kolmannen erikoiskokeen tarjonnan. Eräs pienen notkelman jälkeinen tiukka vasen, jossa oli ainoastaan taivas ja puitu viljapelto taustalla, pelästytti meidät yllättävyydellään ja melkoisella pudotuksella tieluiskan takana olevalle pellolle. Ihmettelimme asiaa mutta jatkoimme eteenpäin. Noin puolivälissä erikoiskoetta alkoi tienreunoille kuitenkin ilmestyä sulkusiimoja ynnä risteysmerkkejä. Viitospätkälle ei nimittäin ollut ehditty vielä laittaa reittimerkkejä. Meille kävi kuitenkin pieni lapsus, joka koitui tällä kerralla hyväksi tuuriksi. Vuoden 1998 Lempäälä-ralli muistetaan kilpailuna, jossa järjestäjä pyysi kilpailijoita huomioimaan erikoiskokeilla käytettävän niukan merkitsemislinjan
Peltivaurioiden lisäksi kilpurin alusta kärsi vaurioita, sillä ainakin iskaritolpan yläpään kiinnitys näyttäisi antautuneen. Jari Vainio Marko Marjamaan kanssa lankesivat kakkospätkän ansaan. Peltiä rutistuu Kun olimme kakkosella saaneet mahan täydeltä ralliviihdettä, läksimme seiskapätkän alkupään paikkaan. B-junioreissa ajaneet Mikko Tujamola – Veli-Matti Auvinen ulkoilivat kisassa ahkerasti. Valitsemamme huima peltomutka olikin kakkoserikoiskokeella! Löysimme sopivan välitien kyseisen paikan tuntumaan ja ehdimme lopulta ajoissa asettua runsaasti yleisöä keränneen kurvin sisäpenkalle. Ajoimme erikoiskokeen maaliin ja aloimme etsiä reittiä ajamatta jääneelle kakkospätkälle. Noin 700 metriä lähdöstä oli tiukka vasen maalaistalon nurkan taakse. Täällä sama hurja toiminta jatkui, romua tuli syysillan pimeydessä niin että heikompaa hirvitti. Touhu alkoi jo ykköspätkällä ja täällä kakkosella tuli komea kaato. Moni ammattikatsojakollega ilmoitti seiskapätkältä löytyvän otollisen mestan. Seiskalta ei salamavalon rikkoutumisen takia kertynyt kuvia kisa-albumiin, mutta muistoihin osa on jäänyt pysyvästi. Samalla olimme Kaitsun kanssa kuulostelleet minne muu yleisö olisi menossa katselemaan seuraavia tapahtumia, sillä kilpailu oli vasta nuori. Jyrki Laitila – Matti Sivonen roikkuivat Ladallaan näyttävästi. Maaliin he kuitenkin pääsivät ollen yleisen luokan sijalla 29. Samalta, kuuluisalta Rautaniemen pätkältä löytyisi toinenkin yllärivasuri, mutta sinne olisi lähdöstä kävelymatkaa nelisen kilometriä. Pekka Lemponen teki Escorteineen seuraa Koskiniemen Starletille. Punainen Toyota Starlet syöksyi vauhdilla jyrkän luiskan alapuolella olevalle sänkipellolle. Tapahtumat alkoivat heti ykkösnumerolla lähteneiden Pentti Koskiniemi – Timo Suojoki -parivaljakon toimesta. Tarkkasilmäinen lukija saattaa taustan yleisömerestä bongata menestyksekkään kuljettajan vuosikymmenten ajalta: Kari Kivenne oli saapunut Lempäälään katsomaan lajitoverien huimia suorituksia. Ulosajoja riitti. Esimerkiksi Mikko Tujamola vihreine Opel Mantoineen oli kaatanut huimasti jo kakkosella ja viimeisteli muotoilutyön täällä seiskalla. Aikamme pähkäiltyämme homma kirkastui: Olimme vitospätkän puolivälissä ajaneet yhden risteyksen väärin ja ajautuneet kakkosen lähtöön. Numerolla 27 ajanut Pekka Lemponen kiepautti Escortinsa niin ikään rajusti pellolle. Koskiniemen Starlet keräsi porukkaa ympärilleen. B-junnuissa nähtiin kaksi huimaa nokkaperävolttia, joissa ei onneksi käynyt kilpailijoille kuinkaan. Jossain vaiheessa siirryin kameroineni parempaan kuvauspaikkaan pellolle. Nyt ei kuitenkaan jokin asia täsmännyt kartassa verrattuna maastoon. Eikä siinä vielä kaikki, sillä vähintään yhtä näyttävä lipsahdus päätti poikien kisan seiskapätkän alussa. 63
Nyt kun merkintä oli poikkeavan minimaalista, mentiin edelleen täyttä luottaen siihen, että kun ei merkkejä ole, ei myöskään ylläreitä eteen tule. Jarmo Vesterinen kieputti nätin Escortin keskeytyskuntoon. Toisaalta hyvä mieli oli siitä, että kukaan ei loukannut itseään, ainakaan kovin pahasti. Samalla mietimme sitä, että yleinen reitin merkitsemistyyli, jossa pahat paikat yritetään ottaa pois ohjaavin siimoin tai huomiomerkein, on aiheuttanut sokeuden kilpailijoiden tiesilmään. Nämä kaksi paikkaa olivat kenties kilpailun hurjimmat runkipaikat, mutta jokaiselle erikoiskokeelle riitti suistujia ja myös ulosajoihin keskeyttäjiä. Petri Mannerjärvi lähti tästä pyörimään rinnettä alas ja keskeytys oli edessä. Kotiin ajellessamme ei jutunaiheista ollut pulaa. Kilpailijoiden kalustovauriot ja niiden vakavuus harmitti, moni joutui korinvaihtopuuhiin ja kilpailukausi käytännössä päättyi tähän. Taustalla kohdalle saapunut Henri Nyström sen sijaan pääsi paikasta livahtamaan varoituksen turvin, mutta seuraavalla erikoiskokeella auton öljynjäähdytin sai leikistä tarpeekseen. 64 4/2023 Ammattikatsoja muistelee. On luotettu siihen, että merkiltä merkille voi ajaa täyttä. Yleisölle riitti nostohommien lisäksi myös tulentorjuntatehtävä kun Pasi Mannerjärven kaatunut Escort leimahti liekkeihin. Flemming suistui ojaan, Starlet osui peltoliittymän ojarumpuun ja kierähti keulan kautta ympäri. Jyrkässä tienluiskassa oli isoja kiviä, mutta onneksi kukaan ei näihin murikoihin kilpurin aroilla paikoilla osunut. Niinpä Lempäälä-ralli 1998 on pysyvästi jäänyt korvien väliselle muistikortille. Varmaa oli kuitenkin se, että vastaavaa ulosajojen runsautta emme tule kovin pian uudestaan näkemään. Ville-Pekka ja Timo Vaara kaatoivat vanhakoppaisen ilmavasti eikä liikettä seuraava kameran tarkennus meinannut pysyä vauhdissa mukana. Toinen tapaus oli Michael Flemming, joka lähti edellään ulosajanutta ja ontuen matkaansa jatkanutta kilpailijaa ohittamaan
Heikki Tommilainen ja Timo Ollila pääsivät ulosajostaan huolimatta Lempäälä-rallin maaliin. 65. Maalin hekin saavuttivat puhtaanvalkoisella VFTS:llä. Kelpo suoritus vaativalla reitillä. Toni Lahti teki lähes vastaavat voltit suorin vartaloin kerien kuin Vaarat valkoisella Mexico-Escortilla. ”Tässä on meidän paikkamme”, tuumittiin yhdessä. Janne Hakamäki ja Kristiina Heikkilä poistuivat kivikkoiseen rinteeseen mutta pääsivät jatkamaan kisaa, eivätkä he maalissa olleet b-junnujen eivätkä luokkansa viimeisiä. Tero Suntiala ja Jarmo Karjalainen olivat onnekkaita ja vain pyörähtivät vauhdikkaasti
Tapasimme Vähämäen miehen kotitallilla. Soita tänne viimeksi Jukka Vähämäki 66 4/2023. Mistä kaikki alkoi. Jukka tekee myös kaksipyöräisten museotarkastuksia ja auttaa niiden entisöinnissä. Maatilalta kotoisin oleva Jukka sai alle kymmenvuotiaana naapurin postinkantajilta lahjaksi kolme mopoa, joista hän hetimiten myi yhden kaupunkilaiselle serkkupojalleen. 90-luvun alussa Jukka alkoi aktiivisemmin keräillä entisöitäviä kaksipyöräisiä, kun lähikaupungista löytyi sattumalta alkuvarasto. Siviiliammatiltaan Vähämäki on aina ollut kirvesmies. Jukka paljastui asialliseksi ja huolelliseksi mieheksi, jolla toisaalta on lupsakka luonne – idea ei ole huono, vaikka se olisi saatu olutta otettaessa. Asiakkaita Jukalla on ollut Suomessa Hangosta Inariin, Ruotsin puolella useampiakin ja jokusia Espanjassa asti. Tekniikan ymmärrys tuli vasta vähän myöhemmin. HA RRA STA J AN Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Jukka Vähämäen arkisto Kunnostustöitä, museoajoneuvotarkastuksia ja harrastuspohjaista osakauppaa innokkaasti tekevä Jukka Vähämäki on melko varmasti tuttu mies jokaiselle, joka on vähänkään pelannut kaksipyöräisten moottorivehkeiden kanssa Etelä-Suomessa. Vähämäen kauppamiesluonne kävi ilmi jo varhain. M oni moottoripyörien ja mopedien osia havitellut tietää tai tuntee Jukka Vähämäen Jokioisilta. Kävimme Jokioisilla Vähämäen verstaalla juttelemassa menneistä, selaamassa vanhoja valokuvia ja kurkkaamassa valmiita ja tekeillä olevia ajopelejä
”Helsingissä oli lelukauppa, jonka ullakolle kattoristikoiden väliin oli rakennusaikana varastoitu kaksi Messerschmittiä. 67. Parin viikon päästä kysyin, että kirjoitatko luovarin Vespasta, minä pistän sen rekisteriin.” Vakavat mopohommat Vähämäki aloitti heti vähän erikoisemmasta päästä. ”Olin hommissa yhdellä kesämökillä. ”Autot ovat isoja hommia. Kaikenlaisia aineita kokeiltiin, eikä mikään meinannut tehota. ”Forssassa oli vanhan mopo-pyöräkorjaamon huutokauppa. ”Entisöityjähän on tyrkyllä, mutta tykkään yleensäkin alkuperäisistä vehkeistä.” Neljä meni sivu suun, lopulta natsasi. Tämä yksilö oli ollut palkintomopona bingossa, eräs humppilalainen nainen oli sen voittanut.” Kolmas pyörä Mopedeista on lyhyt matka kolmipyöräisiin ajokkeihin. ”Kupu oli värjätty etuosasta tummaksi, ja halusin sen maalin pois. Jukka havitteli pitkään Messerschmittiä, joka olisi alkuperäiskunnossa. PyhimysVolvon olen konservoinut.” Kerran Vähämäki on kuitenkin tehnyt isot autokaupat, yli 600 kappaletta kerralla. Sitten tuli tehtyä ysikymppinen Vespa.” Vespa oikeastaan sytyttikin Jukan kaksipyöräkipinän silloin ammoin vuonna 1993. ”Ensimmäisiä mopoja, mitä tein, oli vuoden 1959 nelitahtinen Ducati. Vähämäeltä löytyy monenlaista kaksipyöräisiin liittyvää rekvisiittaa, kuten Tunturin kernitakki. Verstaansa hyllylle Jukka on rakentanut ikätoverin, vuoden 1963 vaaleahipiäisen Tunturin. Nykyajan muoviikkunathan tulee asetonista harmaaksi.” Isoja autoja Jukka on rakennellut vähemmän. Kokeilin reunaan asetonia, ja ihme kyllä se toimi. Siinä oli heteka ja Vespa. Kolmipyöräinen tuli Jukan pihalle palasina. Tämä tuotiin purettuna.” Mittarissa on nelisenkymmentä tuhatta kilometriä. Ne jouduttiin ottamaan väkipyörällä ulos talon päädystä. Ostettiin kaverin kanssa sieltä hulluna tavaraa ja ruvettiin kiertämään rompetoreja oikein urakalla.” Ensimmäiset entisöintityöt olivat skoottereita. Havaintomoottorit ovat nekin yksi harrastekohde, pari tarttui taannoin matkaan Mannheimista. ”Ensi alkuun kokosin Ase Caprin skoottoreita ja niiden moottoreita. Kerran maanantaina kun menin työmaalle isäntä sanoi, että saatko vietyä nuo metalliromut kaatopaikalle
Pakettiauto oli ihan täynnä.” Kääpiöautot kiinnostavat, sillä Jukalla oli aiemmin myös Heinkel Trojan. Nesteitä ei mopoon panna lainkaan, eikä näyttelyesineisiin paranekaan panna, Jukka varoittaa. Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajien lahjoituksena saama Tunturi Trial on viime talven tekosia. Tummunut kupu tuli kiiltäväksi asetonilla, mikä ei yleensä päde muovisiin ikkunoihin. Harvinainen protoversio putkirunkoisesta sportti-Tunturista on tiettävästi vuodelta 1974. ”Avovaimon tuttava myi pienoismalliautojen kokoelmansa pois. Sitten se kaveri rupesi hukkaamaan kalustoaan pois ja pani tämänkin myyntiin. Kuusivaihteisella Minarellin moottorilla varustettu Indian on työlistalla Harrikan jälkeen. Osapuutteita on riittänyt: etupyörä piti hankkia, samoin kaikki sähkölaitteet. Kun otin sen alas, en meinannut saada tankin korkkia auki, niin oli ruostunut”, Vähämäki äimistelee. Moottori ja renkaatkin on Indian-merkillä.” Myös tilaustöitä on jonossa. Tämä kääpiö on lymyillyt pitkät ajat kattorakenteissa Helsingissä. ”Pakoputkea lukuun ottamatta se on alkuperäinen. Kaikille oli vielä laatikko tallessa. Se on Jukkaa miellyttävässä kuosissa. ”Sen raato seisoi tuossa kaivon vieressä ja kaikki sanoivat, että meinaatko että tulee kuntoon. Lisäksi eräs Messerschmittin sukulainenkin on syntynyt Jukan tallissa uudestaan. Se on yllättävän hyvä ajettava mutta nostaa mielellään pyörää, jos äkkiä kanttaa.” Glamor oli välillä kymmenisen vuotta Satakunnassa Jukan sanojen mukaan lainassa. Jukka metsästi alkuperäiskuntoista Messerschmittiä, ja neljäs laukaus osui. Talvikuukausina Trial valmistuikin, ja lopulta se pantaneen kerhotilan seinälle maskotiksi. Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajien lahjoituksena saama Tunturi Trial vuodelta 1961 lankesi Jukan tehtäväksi – onhan hän kerhon aktiivijäseniä. Siitä se lähti, ja yhdessä talvessa tuli.” Glamor on omassa kastissaankin vähän erikoinen. ”Minulla oli kerran yksi entisöity mopo pitkään hyllyllä tässä lämpimässä tilassa ja bensaa tankissa. Kohta se killuu maskottina kerhohuoneella. Se on aikoinaan ollut osuuskaupan lihanleikkaajan sivuvaunullinen pyörä. Vesijärven ympäriajoa varten tekeillä oleva choppermopo ja siihen tuleva erikoismoottori. Suomessa Glamor Moty -nimellä myyty Messerschmitt Mokuli on kolmipyöräinen kuljetusmopo. Erikoisuutena on kaksi pakokanavaa, joita ei ollut enää tuotantoversiossa. ”Monesti näissä tavaramopoissa on kottikärryn pyörät edessä lavan alla, tässä taas on 16-tuumaiset lavan ulkopuolella. 68 4/2023 Harrastajan pakeilla. Soitin, että tulen hakemaan omani pois.” Tallilla tällä hetkellä Jukan verstaalla on työn alla vuoden 1930 Harrikka, jota ovat eri henkilöt entisöineet jo 15 vuotta ja johon liittyy onnettomiakin sattumia. ”Se ostettiin yhdelle kaverille syntymäpäivälahjaksi
Pari niitäkin on tullut tehtyä. Otetaan luupin alle muutama kuva entisajoilta. Mikko Uusmäki ja Jukka lähdössä Pick-Nickiin työmaan romukasasta löytyneellä Vespalla. Eikä Jukalta itseltään tarvinnut kysyä mitään... Sekin tuli sittemmin entistettyä. Jukan ensimmäinen mopoentisöinti oli nelitahtinen Ducati vuodelta 1959, humppilalaisen daamin bingovoitto aikoinaan. Tamperelaisen Koneen ja Terän tekemä Jaguar vuodelta 60 on Jukan suosikkeja sekä omien entisöintien että tuo aikakauden mopojen joukossa. Tästä se kaksipyöräisten kipinä syttyi. KANSIOSTA KAIVETTUA Vähämäen valokuva-albumit ovat pullollaan tehtyjä töitä ja muita mopomuistoja. 69. Eräs Jukan kaveri näki, että kuorma-auton lavalla on kaatopaikalle menossa iso kuorma mopoja. Hän pysäytti auton, kysyi, mitä maksaa, ja antoi Vähämäen osoitteen. Kaverit meinasivat, ettei runkoraadosta enää tavaramopoa synny. Tässä ollaan aihioajelulla naapurin ison pojan kanssa, ja ohjaamo on aivan täynnä. Lava-Vespat ovat Jukan mielestä karmeita ajo neuvoja, kun koppi on paljasta peltiä ja moottori kuskin ahterin alla. Suivaantunut Jukka rykäisi sen museokuntoon yhdessä talvessa. Kun kerran ostetaan mopoja, ostetaan sitten enemmän kerralla
”Sitä ei ole kauheasti rummutettu, jotta osallistujamäärä pysyy muutamassa kymmenessä.” Osakauppa on edelleen se, mistä Jukka parhaiten varmaan tunnetaan. Omista vehkeistä tehtävälistalla on Indian kuusivaihteisella Minarellin koneella. ”En maalaa, kromaa enkä hitsaa itse. Annoin mopon avovaimolle” Jukan mielestä hienoimpia hänen entisöimiään mopoja on vuoden 1960 Jaguar. Jos ei Jokioisilta löydy, sitten on kiven alla. Mestaruusajoista ei kuitenkaan ole kyse. ”Esimerkiksi Crescent on ollut ihan eri luokkaa. ”Jännä historia silläkin: se on myyty uutena Kokemäelle, mutta minä ostin sen Kemistä.” Moottoriksi on tulossa hieman muunneltu kaksivaihteinen Puch. 60-luvun pappa-Tunturi oli hirveä ajettava, ei mitään rotia. Eihän sitä kokonaisena lentokoneeseen saanut. Tuli tehtyä kolme reissua samalla kertaa: ensimmäinen, viimeinen ja ei ikinä enää. Kerran ajoin Säkylän Pyhäjärven ympäriajossa sata kilometriä vuoden 68 automaatilla. ”Jostain löytyi tehdastekoinen jalkavaihdesysteemi, joka integroitiin tähän samalla kun moottori korjattiin. Rompetoreilla ravataan kotimaassa ja ulkomaillakin käydään vuosittain ainakin pariin otteeseen. ”Tyyli ennen kaikkea”, tekijä toteaa. ”Kerran mentiin Tanskaan lentokoneella ja liikuttiin siellä vuokra-autolla. Puolet harrastuksesta on edelleen reissaamista. ”Kyllä Tunturi häpeää senkin rinnalla”, Vähämäki sivaltaa. ”Maaseutumatkailua Mopedilla”, Jukka röhähtää. Mäntä ja sylinteri on Raisusta, saa nähdä, kuinka toimii.” Tekniikan puolella Jukka on hommissaan omatoiminen, mutta tietyt työvaiheet hän jättää ammattilaisille. Ei harrastaminen pelkkää puhdasoppista entisöintiä sentään ole. Piti ostaa rautasaha ja työkaluja, että saatiin se kappaleiksi. ”Sanon kaikille, että soita tänne viimeksi.” ”Sahattiin Soliferia parkkipaikalla, ja tanskalaiset katsoivat, kun hullut suomalaiset hajottivat mopoa.” 70 4/2023 Harrastajan pakeilla. Työn alla on myös hupimopo, jolla Jukka aikoo lähteä Vesijärvi-kierrokselle. Paitsi että tekijän silmään värit ja viimeistely menivät jetsulleen, se on mopojen aatelia muutoinkin. Tällaiset alkuperäiskuntoiset vehkeet miellyttävät Jukkaa erityisesti. Sahattiin Soliferia parkkipaikalla ja tanskalaiset katsoivat, kun hullut suomalaiset hajottivat mopoa.” Jukka on järjestänyt useita kertoja paikallisen mopoajelun nimeltä MM-ajo Forssa. ”Bremenin Classic Motorshow’ssa ja Mannheimin Veteramassa käyn joka vuosi.” Myös Ruotsin ja Tanskan rompparit ovat tulleet tutuiksi. Komeasti läpipatinoituneen Tunturin chopper-tanko on peräisin Ruotsista, jossa korkean tangon tyyliä näkee mopedeissa enemmän kuin meillä. Sitä varten on luottomiehet.” Sydäntä lähellä Vaikka Vähämäki kuuluu Tunturi-tietoutta ylläpitävään Amaan ja on rakentanut paljon Tuntureita, turkulaiset eivät kuulu hänen lempimopoihinsa. Kaverit ostivat vuoden 58 Solifer Caprin
Lahti 6.–7.5. Urheilullisia coupé-autoja yli 400 näyttelyajokin joukossa toden totta olikin. Teemaosaston huolellisesti ja monipuolisesti koottu coupé-koristen ryhmä sai seurakseen luiskaperiä viereisistä halleista, sillä moni kerho ja yritys oli haalinut osastolleen teeman mukaisia autoja. Pienellä somistuksella saa osastolla ihmeitä aikaan, kuten Datsun 1600 -historicrata-auton rekvisiitta hyvin osoittaa. Moni kävijä poikkesikin päivän kuluessa useampaan otteeseen katsastamassa alati vaihtuvan ulkonäyttelyn tarjontaa. Lisää herkkua on luvassa vuoden kuluttua. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Thony Nymanin hottentotti-tyyliin rakennettu Dodge Dart GT ’68 oli yksi näyttelyn väripilkuista – kaikista vinkkeleistä katsottuna. 72. Miltähän Volvon B-ryhmäläinen ralliauto olisi voinut näyttää. Edellisvuosien tapaan tapahtumapaikan parkkialue täyttyi museoikäisestä kalustosta. Huoltoauto oli komea näky sekin. Sporteista pitäville olikin tarjolla mahtava kattaus – ja kukapa nyt ei sporttimalleista pitäisi. Pertti Minetti toi näytille rakentamansa jäljitelmän Fiat 131 Abarth -ralliautosta, jolla Bernard Darniche voitti Korsikassa -77. Silloin Lahdessa kokoonnutaan Pieni on kaunista -teeman merkeissä. CLASSIC Motorshow Motorshow C lassic Motorshow -tapahtuman teemana oli tällä kertaa ”Kupee on upee”. Viikon lopulle osuneen upean kelin myötä harrasteparkitkin täyttyivät ääriään myöden heti aamutuimaan. Kevään suurin ja monipuolisin klassikkoajo neuvo tapahtuma sai odotetusti harrastajat liikkeelle sankoin joukoin. Eetu Ekosen mielestä tällaiselta
Harrasteautoväen Paimelan Paronina tuntema Reijo Valkama toi yrityksensä osastolle Pontiac Fiero -pohjaisen Ferrari-jäljitelmän. Renault 15 edustaa tyylisuunnan rauhallista laitaa, pieni Fiat Abarth Scorpione taas villimpää osastoa. AHS:n osaston Scootcar ja SAHK:n osaston Saab 99 Combi Coupén jenkkiversio panivat miettimään ulkonäköasioita. Yleisö äänesti Omistajien helmet -osaston voittajaksi Jouni Huhtalan Ford Escort 1600 GT Mexicon vuosimallia 1973. Laadukkaasti rakennettu auto kirvoitti keskustelua sekä järkiettä mielipidetasolla. Kyllä 90-luvullakin tehtiin erikoisia laitteita, kuten kuvasta näkee. Kauneus on usein katsojan silmissä. 73. Museoiässä-teemaosasto koostuu nimensä mukaisesti juuri museoikään tulleista ajokeista. Kupee on upee -teeman myötä paikalla nähtiin huima määrä luiskaperiä
Köyhän miehen Barracuda -lempinimen tunteva Sunbeam Alpine GT oli yksi teemaosaston helmistä. Kaliforniasta Suomeen vajaat kymmenen vuotta sitten uitettu Borgward Isabella Coupé ’58 on vuosia kestäneen entisöintiurakan jäljiltä kuin uusi – ellei sitten hiukan hienompikin. Hopeasiipi-skootteria ei juuri tapahtumissa näe. Vuoden 1961 yksilö oli siististi entisöity ja kaupan 1 600 €:n pyynnillä. Kaksipyöräisissä riitti ihailtavaa. Erikoinen väri piristi muutenkin hienokuntoista yksilöä. Viereen oli asetettu kokonainen yksilö vertailukohdaksi. KTM valmisti mopojakin. Ranskalaisella avenuella pääsi tutkimaan eksoottista Citroën SM -mallia pintaa syvemmältä. 74 4/2023 Classic Motorshow. Suomessa näitä markkinoitiin KTM:n sijaan Camping Automatic -nimisinä. Sinirunkoisen MZ:n omistaja on aikaansaavaa sorttia; pyörä on hankittu viime vuonna rompetorilta projektikuntoisena
Nykyaikana kylttimaalausperinnettä pidetään yllä harrastajavoimin. ”Aloittelevalle kokeneemman opastus on todella hyödyllistä, sillä kylttimaalauksessa sekä straippauksessa on lukuisia helppoja kikkoja, joita ei itsekseen opiskelemalla välttämättä oivalla”, Sampsa Suomela kannustaa. Suomesta löytyy harrastajille ja aiheesta kiinnostuneille oma yhdistys, Arctic Pinheads, jonka tavoitteena on toimia ammattilaisten sekä harrastajien yhteisönä ja yhteistyöelimenä sekä opastaa kiinnostuneita alan pariin. Tavallisten Monkeyja PV-mallien lisäksi esillä oli kotimaiset Helkama Ässäja Tunturi Break -tossut. Aiheesta kiinnostuneet voivat olla yhteyksissä myös sähköpostilla: arcticpinheads@gmail.com Sampsa Suomelalla oli näyttelyssä työn alla moottoripyöräkypärä, jonka pintaan omistaja toivoi italialaishenkistä tekstiä. Kypärät ovat suosittuja käsinmaalauksen kohteita, sillä moni toivoo näkyvään turvavarusteeseen omaperäistä ilmettä. Kuinka sitä ennen navigaattorien aikakautta oikein suunnistettiin. Yhdistys vierailee alan tapahtumissa, ja osastolla pääsee matalalla kynnyksellä kokeilemaan itsekin miltä maalaus tuntuu. PERINTEITÄ KUNNIOITTAEN Ennen muinoin kauppiaiden mainoskyltit ja autojen koristeraidat maalattiin käsityönä, ja niiden tekijät muodostivat arvostetun ammattikuntansa. 75. Salpausselän Mopoharrastajat ry:n osastolle oli koottu nostalgisia pikkumopoja. ”Voi hitsin hitsi, tällaisia kun olisi ollut tarjolla silloin kun minä olin mopoiässä!” -kommentti tuli ’80 Puch Minicrossin vierellä takuulla tutuksi. Tällaisella varustuksella pärjäsi takavuosien liikennekilpailuissa. Sampsa Suomela (vas.) ja Risto Pajunoja esittelivät työnäytösten ohella yhdistyksen toimintaa
Tuttuja Pösöjä Nastolasta. Hienokuntoinen ja kilvistä päätellen Oulun seudulle aikoinaan myyty Toyota Corona 70-luvun puolivälin kieppeiltä. Harmillisesti GM panttasi voimamoottoreitaan Fieron kohdalla. Vasemmalla numerossa 8/22 esitelty 505, oikeanpuoleisesta 305-yksilöstä löytyy tarinaa tämän numeron sivuilta. Triumph 2.5 Pi ’71 6 500 € Fiat Uno ’86 2 500 € VW Kupla ’64 8 500 € Pontiac Fiero on jännittävä tapaus: amerikkalainen kaksipaikkainen keskimoottoriauto. 76 4/2023 Classic Motorshow. Harrasteparkista saattoi ostaa itselleen valmiiksi museorekisteröidyn ajopelin sopuhintaan. Klassikot 7/10 -lehdessä esitelty Mitsubishi Starion näyttää edelleen yhtä pakastavedetyn näköiseltä kuin 13 vuotta sitten
Lancia Thema lukeutuu harvoin liikenteessä tavattuihin malleihin. Triumph 2000 ’70 6 300 € Honda Civic ’91 3 500 € Seat Ibiza ’88 4 100 € Parkkipaikan Isuzu Bellett -rivistöä. Nissan President -loistoauton takamatkustajat saavat elää herroiksi ja päättää, mitä kasettia ja millä äänenvoimakkuudella milloinkin soitetaan – elleivät sitten halua kuunnella V8-myllyn rauhallista höpinää. Eipä harrasteparkkia tarvinnut kumpanakaan päivänä pitkään koluta kunnes eteen osui näyttelyn teeman mukaisia ajopelejä. Farmarikorisena sellaisen kohtaaminen onkin sitten todellinen onnenpotku. Jaguar E-type taitaa olla monen mielestä se kaikista upein kupee. 77. Keskimmäisen yksilön pellin alla lymyää suurtehomoottori, mistä matala alusta saattaa tarkkasilmäiselle vihjatakin
Jenkkejä, urheiluautoja, viritettyjä mopoja, museovehkeitä ja ties mitä muuta. Pääsiäisenä järjestetty American Car Show tarjosi kaikkea kaikille moottori-intoilijoille. Helsinki 7.–9.4. Pääsiäiskimalletta Pääsiäiskimalletta 78
79. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Avauspäivänä halli täyttyi yleisöstä heti ovien avaamisen jälkeen. Muuten vain erikoisuuksista kiinnostuneilla vaikutti sen sijaan olevan onnen päivät. Pitkät perinteet omaava tapahtuma keskittyi aluksi amerikanautoihin, ja vuosien varrella näyttelyn kylkeen on otettu pienempiä erikoisnäyttelyjä. ”Äiti, nämä kaikki autot ovat minun suosikkeja!” kommentoi eräskin pikkupoika osuvasti. Runsaan tarjonnan kääntöpuoleksi muodostuu aina jonkinlainen hämmennys vakavasti harrastavien joukossa – moni vaikutti haikailevan vanhan kunnon jenkkiautotapahtuman perään. Hot Rod -autot ovat yleisön kestosuosikkeja. Tarjolla oli silmänruokaa kaikkien tyylisuuntien ystäville. Tänä vuonna mukana oli omat osastonsa muun muassa tuningja klassikkoautoille, moottoripyörille, mopoille ja kilpavehkeille. Oranssi Alfa on Emilia Könösen kilpa-auto, jonka kisahistoria ponnistaa 80-luvulta. Alkuperäiskuntoinen Saab 96 ja rakentajan näkemys samasta ajopelistä rinnakkain. Mercedes-Benz-klubin vetonaulana komeili jykevä päämiestason 600-malli vuodelta 1972. Siinä on katsojalla hyvä tilaisuus aprikoida muutosten määrää. J os haluaa esitellä perheelleen tai ystävilleen ajoneuvoharrastuksen koko kirjon, kannattaa pääsiäisen aikoihin suunnata Helsingin messukeskukseen katsastamaan American Car Show’n tarjonta
Viereen osunut VW taas ei. 80 4/2023 ACS 2023. Leuhkan letkeää, muhkean mukavaa. Jotenkin näillä sanoilla voisi kuvailla isolla avojenkillä kruisailua. Mopotuning-osasto kiinnosti etenkin nuorempia kävijöitä. Tuunaamatonkin voi olla erikoista, ainakin siitä päätellen, että Ari Hantun alkuperäiskuntoinen automaatti-Solifer nappasi sarjassa top 10 -sijoituksen. Urheiluautot ovat kaukana näyttelyn perinteisestä ytimestä, mutta erikoisautoja nämäkin kiistatta ovat. Avolavainen A-Ford vuodelta 1930 on entisöity alkuperäiseen asuunsa
30 vuoden seisonnan perästä Toyota on vihdoin valmis! Studebaker Commander Coupé ’55. Mobilistipiireistä tuttu tapa pukeutua ajoneuvon mukaiseen asustukseen näkyi täälläkin – joskin hieman eri tyylillä. Kaunis yksilö on entinen kilpa-auto, jolla on tahkottu pitkään Newport Hill Climb -ylämäkikisaa Jenkeissä. 81. Carinan korisarja on naputeltu pellistä 80-luvulla mutta projekti jäi silloin kesken. Pauli Hentusen museorekisteröity Mustang Mach 1 sai vierelleen rata-ajoon viritetyn version samasta aiheesta. Marko Vuolteen retkeilyauto tähditti upean värikästä asetelmaa
Orimattilan markkinoilla 82 4/2023. Orimattila 15.4. Hämeen Mopojannut päristeli Orimattilaan naapurikaupunki Lahdesta. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Aurinkoinen kevätsää sai harrastajat liikkeelle. Myyntipöydille oli varattu reilusti tilaa hallin puolelta, mutta aurinkoinen päivä sai useimmat myyjät pystyttämään kojunsa taivasalle. Päijät-Motoristien järjestämä Päijät-Romppeettapahtuma sujui mukavasti ja kelikin suosi
Hyvä tinkijä ehkä hiukan edullisemmin. Näyttävätkö kaksipyöräisten tulevat klassikot tällaiselta. Rekisteröity Gileraskootteri oli pantu myyntiin 350 euron pyynnillä. Näidenkin ensimmäiset vuosikerrat ovat jo museoiässä. Pieni ja erinomaisessa kunnossa säilynyt KTM-krossi herätti monissa ostohalujen lisäksi kaksitahdinkäryisiä lapsuusmuistoja. Näillä hinnoilla mokomia on hyvä poimia latoon talteen. Suzuki PV:n moottori löysi Suomessa tiensä Solifer TS:n runkoon, ja evoluutio johti lopulta S1-mallin eli ”Sykerön” tuotantoon. Orimattilasta olisi saanut oman Sykerön 1 250 eurolla. Kevätsää sai myyjät pystyttämään osastonsa pihalle, ja 700 neliömetrin hallitila jäi vajaakäytölle – vaikka rompetta sieltäkin löytyi. Moto Morini K2 kiinnosti monia. Myyjä pisti 350-kuutioisen V2-koneen pyynnöstä käyntiin, ja komealtahan se kuulosti. 83. Klassikkopyöriä tiiviisti kärryihin pakattuna
Alun perin yleisöllekin oli tarkoitus järjestää mahdollisuus päästä telavehkeen kyytiin, mutta hanke kariutui tekniikkamurheisiin. Päivän mittaan järjestettävät ajonäytökset kiinnostavat nekin ilman muuta. Toivottavasti ensi vuonna senkin telat saadaan rullaamaan. Vappu V appu on monelle harrastajalle kesäauton käyttöönoton ajankohta. Parolassa 84 4/2023. Monien odottama ylesöajelutusmahdollisuus kariutui harmillisesti vaunun tekniseen vikaan. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Johanna Helin ja Kari Mattila Tela-ajoneuvoilla suoritetut näytösajot keräsivät penkat täyteen yleisöä, ja lopulta jokainen koroke oli katsojien käytössä. Hattula 1.5. Tapahtuman pääsylippu oikeuttaa myös museoon tutustumiseen, joten yleisö viihtyy paikan päällä tuntitolkulla. Hämeessä kampiakselit käännetään kesäaikaan perinteisesti Parolan panssarimuseolla järjestettävässä tapahtumassa, joka kerää vuosittain valtavasti kävijöitä lähiseuduilta ja myös pidemmän matkan päästä. Parolan panssarimuseon alueella kokoonnuttiin vappuna Hämeen mobilistien ja museon väen järjestämän Kevätsavutus-tapahtuman merkeissä
85. Jorma Ruokonen Forssasta toi näytille siistin vauhtipavin vuosimallia 1989. Pelastuskalustoa olikin näytillä joka lähtöön ja monelta eri vuosikymmeneltä. Harvoin enää tapaa näin siistikuntoisia yksilöitä. Hälytysajoneuvot joutuivat erityisesti perheen pienempien tarkkaan syyniin. Paloautot olivat tämän vuoden teemana. Trabantin konehuoneen sisältö vaikutti kiinnostavan – tuttu kaksimukinen kaksitahtimyllyhän siellä lymyili. Kirkkaan punainen ja urheilullisesti helmalevikeja spoilerisarjalla varustettu Volvo 340 oli piristävä näky. Olavi Keskitalon viimeisen päälle entisöity Ford Escort Twin-Cam ei aluksi herättänyt suurempaa huomiota, mutta tilanne muuttui välittömästi konepellin avaamisen jälkeen
A lppien rinteeltä avautuu henkeäsalpaavan upea maisema. Tuhkasta noussut TOP MOUNTAIN MOTORCYCLE MUSEUM 86. Museorakennuksen alaosassa on tulliasema, ja liikenne Itävallasta Italiaan kulkee käytännössä rakennuksen läpi. Veljesten korvaamattoman arvokas 230 museomoottoripyörän kokoelma tuhoutui. Samalle paikalle päätettiin rakentaa uusi, entistäkin upeampi rakennus. Museon kummiksi saatiin itse Giacomo Agostini. Museorakennuksessa oli yöllä syttynyt tulipalo ja liekit nielivät kaiken, mitään ei saatu pelastettua. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Legendaarinen DKW-ratamoottoripyörä, joka poikkesi valtavirrasta erikoisen voimanlähteensä ansiosta: 350-kuutioisen kaksitahtimyllyn kolme sylinteriä ovat v-muodostelmassa. Museon perustivat laskettelukeskusta ja hissiyhtiötä pyörittävät veljekset Attila ja Alban Scheiber. Museot ja yksityiset keräilijät ympäri maailman tarjoutuivat apuun ja niin museoon saatiin esille jopa aiempaakin parempi kattaus moottoripyörien historiasta kautta aikojen. Itävallan ja Italian rajalla, 2 175 metrin korkeudessa sijaitsee Top Mountain -moottoripyörämuseo. Itävallan puoleista osuutta kutsutaan Timmelsjochiksi ja italialaisten puoli kulkee nimellä Passo del Rombo. Täydellinen tuho Tammikuussa 2021 maailmalle levisi järkyttäviä kuvia ja videoita. Ensijärkytyksestä selvittyään veljekset päättivät ryhtyä raivaamaan raunioita. Vuonna 2016 valmistuneen puurakenteisen kokonaisuuden kerrottiin maksaneen 23 miljoonaa euroa. Kokoelmaa ei voitu saada takaisin, mutta seinät ja katto voitiin rakentaa uudelleen. On uskomatonta, että uuden museon avajaisia vietettiin jo saman vuoden marraskuussa, samalla kun laskettelukausi avattiin
Puuseppä Jean-Paul Charronin vuonna 1929 valmistama uniikki puurunkoinen 350-kuutioinen Charron. Museossa oli esillä KTM:n 125-kuutioinen Mirabell vuodelta 1958. Reisch matkusti moottoripyörällään muun muassa yli 13 000 kilometrin matkan Wienistä Turkin, Irakin ja Pakistanin kautta Intiaan. Tarinan mukaan Bombardiermoottorikelkkojen tuotemerkin piti olla Ski-Dog, mutta mainostoimistossa sattuneen virheen takia dog-sanasta tuli doo. 87. Erilaisilla ajoneuvoilla useille eri mantereille suuntautuneet matkat esitellään valokuvasuurennosten ja autenttisten ajoneuvojen kera. 1950-luvulla skootterit olivat kysyttyä tavaraa. Kaksikerroksisen museon alakerrassa on muun muassa pysyvä erikoisnäyttely tirolilaisen Max Reischin 1930ja 1940-luvuilla tekemistä tutkimusmatkoista. Valtaosan näyttelystä muodostavat itseoikeutetusti moottoripyörät, mutta esillä on myös muutamia autoja, moottorikelkkoja sekä – alpeilla kun ollaan – suksia ja mäenlaskussa käytettyjä kelkkoja. Etualalla Henderson Model K 1920. Nähtävänä on moottoriajoneuvoja 1800-luvulta saakka. Viisi henkilöä kerrallaan voi nousta moottoripyörien selkään ja nauttia kanttaillen valkokankaalla esitetyn tallenteen avulla kurvailusta mutkaisilla vuoristoteillä. Made in USA -osastolla esiteltiin jykevää Harley Davidson -kalustoa. Asiakkaista lähti kilpailemaan myös tuore moottoripyörävalmistaja KTM. Monipuolinen näyttely Top Mountain -moottoripyörämuseon 4 500 neliömetrin tiloissa on nyt esillä yli 450 moottoripyörää ja muuta näyttelyesinettä. Lopputulos vaikutti vetävältä, ja uuden mainosmateriaalin painamisen sijaan vaihdettiinkin tuotemerkki. Ski-Doo Alpine -työkelkka vuosimallia 1979. Mies tutki Saharan autiomaata matkailuautonsa kera sekä reissasi maailman ympäri osin moottoripyörällä ja osin autolla. Museossa on myös 4D-simulaattori, eräänlainen elokuvateatteri, jossa pääsee virtuaalisesti ajamaan Timmelsjochin alppiteitä pitkin. Valoisassa näyttelytilassa esitellään toinen toistaan upeampia alkuperäiskuntoisia ja entisöityjä moottoripyöriä sekä historiallisten pyörien taidokkaita toisintoja
Toisinaan liikkumiseen tarvittiin hevosvoimien lisäksi myös norsuvoimia. Gutbrod Atlas 1950 toimi kulkuneuvona tutkimusmatkalla Arabiaan. Suosittu ruokapaikka Moottoripyörämuseon ravintola on somistettu tyylikkäästi moottoripyörillä ja niiden osilla. Ennen olivat miehet rautaa – ja ajopelit niin ikään! Onko tässä maailman ensimmäinen varta vasten pitkiä seikkailuja varten varustettu matkailuauto. Esillä on muun muassa vuosimallin 1933 Puch 250T matkavarusteineen. Se palveli ajokkina, kun Reisch matkusti 13 000 kilometrin matkan. Mainittakoon vielä museon seinällä olevissa näyttötauluissa pyörivä mainio esitys kaiken maailman kuljetuksista: valokuvia siitä kuinka korkeita tai leveitä tai muuten vaan erikoisia kuormia kaksija nelipyöräisiin ajoneuvoihin on maailman eri puolilla lastattu. Näin kävi silloin kun Reisch reissasi vuosina 1935–1936 Palestiinasta Intian kautta Kiinaan vuosimallin 1934 Steyr 100:lla. Seikkailijan Steyr vaikuttaa kovia kokeneelta. Myöhemmin maailmanympärimatka jatkui Japanin, USA:n ja Meksikon kautta takaisin Eurooppaan. Tutkimusmatkailija sai käyttöönsä myös kenties maailman ensimmäisen matkailuauton, jonka Jenbacher Werke varusti Reischille. Paikallinen väestö suhtautui matkalaisiin ystävällisen uteliaasti. Ravintola on somistettu tyylikkäästi moottoripyörien ja niiden osien avulla. Pariskunta onnistui pääsemään jopa Saudi-Arabian pääkaupunkiin, joka oli tuolloin ulkomaalaisilta suljettu. Reischin 250-kuutioinen Puch-matkapyörä, jonka taustalla pyöri valokuvaesitys tutkimusmatkan vaiheista. Söldenin laskettelukeskus on aivan lähellä ja vaunuhissi kuljettaa laskettelijoita aivan museon nurkalta. Toisinaan matka taittui kamelikaravaanien seurassa. SEIKKAILIJAN MATKASSA Museoon on pystytetty oma pienoisnäyttely tutkimusmatkailija Max Reischin seikkailuista ja hänen tutkimusmatkoillaan käyttämistä ajopeleistään. Autolla tutkimusmatkailtiin 30-luvulla Palestiinasta Intian kautta Kiinaan. 88 4/2023 Top Mountain Motorcycle museum. Asiakkaina ovat talviaikaan museovieraiden lisäksi talviurheilulajien harrastajat. Reissuseurana oli tällä kertaa oma vaimo. Ravintolassa tarjoillaan perinteisiä itävaltalaisia ja italialaisia annoksia. Riippuu varmasti määritelmästä, mutta se on selvää, että pakettiautoreissailun alkulähteillä tässä joka tapauksessa ollaan. Max Reischin seikkailuista otettuja valokuvia pääsee tutkimaan näyttelytiloissa. Kartanlukija Herbert Tichy oli seurana Wienistä Turkin, Irakin ja Pakistanin kautta Intian Bombayhin suuntautuneella reissulla
Kuvan Cyclone 7 on vuodelta 1914. Laurin&Klement Typ C vuodelta 1904. Vuonna 1906 valmistettu REX on liikkuu 750-kuutioisella Jap V2 -moottorilla. Ranskalaisvalmisteinen Moto Gardan on V2-moottorinen pyörä vuodelta 1903. Pyörää liikuttaa 491-kuutioinen moottori, josta irtoaa 3,5 hevosvoimaa. Museossa on esillä maailman ensimmäisenä pidetyn moottoriajoneuvon, Daimler Reitwagenin jäljitelmä. Brittipyörä REX on saanut kylkeensä jousitetulla korituolilla varustetun sivuvaunun. Gottlieb Daimler ja Wilhelm Maybach kehittelivät vuonna 1885 kulkupelin, jolla ihminen pystyi ratsastamaan ilman hevosta. Joerns Motor Manufacturing Company valmisti Minnesotassa Cyclone-moottoripyöriä. Ravintolasalin seinätkin on hyödynnetty näyttelytilana. Nimi viittaa vetotapaan: Moto Gardan oli yksi ensimmäisistä kardaanivetoisista moottoripyöristä. Ylös ripustettuja pyöriä pääsee tutkimaan myös yläpuolelta toisen kerroksen kautta. Kilpakäyttöön rakennettu 998-kuutioinen moottori tuottaa 30 hevosvoimaa. 89
Tarkemmin tutkiessa koko värkki paljastuu korjauskelvottomaksi. TURVAVYÖT KUNTOON Epäkuntoiset tai kehnosti toimivat turvavyöt ovat todellinen riski onnettomuus tilanteessa. Yrityksestä kerrotaan, että korjaus onnistuu, ja vieläpä odottaessa jos heiltä vain löytyy oikeanlainen varaosa hyllystä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 90. Mikä neuvoksi. Ensimmäisenä tulee mieleen turvavöiden uusiminen. Tarvikevöitä saa tilattua useimmista varaosaliikkeistä, mutta sellaiset poikkeavat ulkoiselta olemukseltaan liikaa autovanhuksen alkuperäisistä vöistä. Sinne siis. Sitä paitsi auton vöistä on rikki vain yksi kela. A lla juuri hankittu museoauto, ja ensimmäinen tekninen murhe osuu eteen jo ennen liikkeelle lähtöä. Tyyliltään sopivia ei kotimaasta näytä löytyvän. Alkuperäisen kaltaisia vöitä ei välttämättä uutena helposti löydä, mutta ei hätää, sillä vanhat saa kuntoon pienellä vaivalla ja kohtuukustannuksin. Turvavyön hihna purkautuu kelasta ilman vastusta ja jää lukituksen jälkeen roikkumaan velttona. Apu löytyy hyvinkäältä Turvavyö Oy on Hyvinkäällä toimiva yritys, joka sekä valmistaa turvavöitä mittatilauksena että kunnostaa vanhat vyöt jälleen turvallisiksi ja toimiviksi. Voikohan turvavöitä korjata. Vilkaisu kelan suuntaan paljastaa, että mekanismia on ronkittu jo aiemman omistajan toimesta. Atlantin takaisista osaliikkeistä tarjotaan kahden vyön settiä noin 400 dollarin hintaan, mihin pitää tietysti lisätä toimitusajan ohella rahti ja veroluonteiset maksut. Soitan Hyvinkäälle
Kaksioviseen autoon rullavöitä asennettaessa on mahdollista käyttää jousivoimalla tieltä pois taittuvaa ohjainta, jolloin takaistuimelle käynti helpottuu. Sopiva varaosa löytyy onneksi hyllystä, eikä sen vaihtoon kulu kuin kymmenisen minuuttia. Jämerien aluslaattojen (vas.) kanssa vyökiinnikkeet saa tukevasti koriin. Kaksipistevyön soljeksi voi valita vanhaan menopeliin sopivan lentokonemallisen lukon. Korjaustyöt alkavat muutamasta kympistä ja mittojen mukaan tehdyt lantiovyötkin jäävät reilusti alle satasen hintaiseksi. Hinnat ovat varsin kohtuullisia. 91. Tarvittaessa verstaalla tehdään kokonaan uudet turvavyöt asiakkaan antamien mittojen perusteella. Turvavyö Oy:n varastohyllyistä löytyy apu moneen vaivaan – oli asiakkaan tarve sitten vanhan kunnostus tai uuden teettäminen. Värillisillä hihnoilla voidaan korvata arkiautonkin mustat hihnat pirteämpiin. Värin voi valita auton aikakauteen sopivaksi ja verhoiluun sointuvaksi. Hyllystä löytyy myös kiinnitykseen tarvittavat asennuslevyt ja muut tarvikkeet. Uudelle kelalle kertyi vaihtotöineen hintaa tasan viisikymppiä. Hihnanvaihdolla ongelma korjaantuu”, James juttelee. Mittatilausvöissä on useita värivaihtoehtoja. Turvavyö Oy:n hihnavaihtoehdoissa on valinnan varaa. Turvallisuudesta ei tarvitse tinkiä – ei ainakaan näillä hinnoilla. Kyllä kannatti. Hyvinkääläisyrityksen varastosta löytyy palikoita, joita yhdistelemällä saadaan tehtyä vyöt sellaiseenkin ajopeliin jossa ei alun perin vöitä ole. Turvallisuudesta ei tarvitse tinkiä – ei ainakaan näillä hinnoilla. Perillä rikkinäisen vyön ottaa työn alle James Kivinen, joka jatkaa isänsä työtä vuonna 1971 perustetussa yrityksessä. Rikkinäisen rullan vaihto ehjään sujui käden käänteessä. Usein vika onkin hihnassa, joka on käytön myötä menettänyt notkeuttaan eikä sen takia kierry kelalle. Keskimmäisessä kuvassa on vanhojen autojen harrastajien suosima lentokonetyylinen solki. Kuten ounastelinkin, James toteaa kelamekanismin rikkinäiseksi. Oman maun mukaan James kertoo, että useimmiten vanhojen vöiden ongelmakohtia ovat kelojen lisäksi hihnat, jotka ikääntyessään rispaantuvat, likaantuvat ja jäykistyvät. ”Kun ongelmana on se, ettei vyö enää tahdo kelautua rullaansa, asiakas yleensä epäilee vian olevan kelan jousessa
Eräänä aamuna yksi terve akku tuli sahatuksi loppuun Kostajaa käynnistäessä, ehkä ne uudetkin männänrenkaat olivat menneet jonnekin. Kostava Päivänsäde J opparin hallissa seisovan auton nimi oli Sunbeam Avenger – Kostava Päivänsäde. Se hinta! Sanottiin toisaalta niinkin, että se on laadultaan parempi kuin aikalaisensa Morris Marina ja Vauxhall Viva. Työntötankoisesta moottorista kaivoin peräti oudon näköisiä nostimen kuppeja. Hyväksyin tarjouksen – se hinta nääs. Liian nätti höttöiseen sieluunsa nähden. Jos auton kori kiikutetaan muuta tekniikkaa varten 500 kilometriä junalla kokoonpanotehtaaseen, lisätään siihen tarvittavia partikkeleita ja junaillaan se taas jonnekin ennen loppusilausta, ovatko kaikki osat enää mukanakaan. Oliko joku käyttänyt niitä tuurnana. Männänrenkaista onneksi puolet oli ehjiä, mutta toisaalta niitä täytyi hankkia maan ääristä. Se oli ensimmäinen silmiini osunut varteenotettava ehdokas siinä niin sanotussa autoliikkeessä. Ehkä hän toimitti Kirjettä kotiin kauhealla kiireellä... ”Nyt niitä on – nyt niitä ei ole”. Päivänsäde kosti piankin keittämällä ja sylinterinkannesta tuli propelli. Semmoinen vuoden 1975 mallinen silloin joskus ehkä vuonna 1983 tuli. Sikäli komeaa, että iskelmälaulaja Kake Randelinhan ajoi tämmöisen myöhemmällä, pätkäistyllä versiolla eli Talbot Sumppi Lotuksella rallia ja hetkittäin todella kovaa. Ja mitä kaikkea olikaan. Sähköissä oli jotakin kummaa ja virta-avain vaikutti haluavan ajon aikanakin kolostaan pois. Päivänsäteeni ostajakandi tarjosi pallonpuoliskon alhaisimman autokaupasta maksetun summan. Brittien hidas hiipuminen imperiumistaan muiden kuolevaisten valtioiden joukkoon jatkui ensimmäisestä maailmansodasta alkaneena. Siinä vaiheessa tuntui, että ilman autoa on parempi kuin Sumpin kanssa. Sähköt olivat vaihtovirtaiset. Koeajolle se sattui lähtemään käyntiin ja jarrutkin alkoivat toimia lähes tasaisesti koeajolta palatessa. Ja ainut, koska rahat riittivät siihen. Jotenkin minun Sumppini oli sen alhon kruunu. ”No, onhan tässä jotain pientä.” Vaan se hinta. Jo siksi se ehkä olisi pitänyt kiertää kaukaa. Olihan se colavyötäröineen perin nätti. Teksti: Kauko Ollila Kuvitus: Outi Mentula 92. Mutta kun se hinta! Onneksi silloin ei ollut käsillä vuoden 1975 Motor-lehden 12 000 mailin kestotestiä Sumpista, joka sen lukeneiden mukaan oli puistattava kokemus. Kostonsäde päätyi kuitenkin ralliauton koriksi. Mutta jos olikin parempi kuin nuo kaksi, ei kai se tarkoittanut vielä hyvää
Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2023 2023 klo 8-15 klo 8-15 Teemana PEUGEOT 205 40 vuotta www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! supermarket.fi Supermarket.fi 8 90 Edelliset numerot alkaen Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 lähtien.. (02) 238 5775 Pääsylippu 5,(museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) Su 4.6. Su 4.6. Varaosat Suomalaisesta Verkkokaupasta 1300 600 124 127 131 Beta Regata 1100 850 125 132 133 Delta Ritmo www.saminosat.net FIAT Lancia 1953-1989 Vuodesta 2015 – Renko, Hämeenlinna puh. (02) 238 5775 www.tsmry.fi email: mobiilimaki@tsmry.fi Myyntipaikkavaraukset Puh. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5 Turku Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh. 2 viiikon välein). Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. verhoiluja tiivisteosia
Se hyvä kotimainen Saab-henkilöautojen valmistus Suomessa päättyi 20 vuotta sitten. Tehtaan väki oli kekseliästä ja sinnikästä sorttia, mukaan lukien firman suomalainen siipi Uudessakaupungissa, mutta sekään ei lopulta auttanut kiristyvän kilpailun keskellä. Tuleva klassikko Saab 9–3 Cabriolet 94. Se sopikin Saabin tyyliin hyvin, sillä ruotsalaismallit kehittyivät samalla tavalla yksityiskohtia viilaamalla näyttävien muodonmuutosten sijaan. Teksti ja kuvat: Kari Mattila GM-perustasta huolimatta Saab 9–3:n ilmeessä on kyetty säilyttämään omaperäinen ilme. Uutuuden kuusipyttyinen voimanlähde oli napattu pellin alle GM:n valikoimasta, mutta nelisylinteriset moottorit olivat Saabin omia. R uotsalaisen Saab-automerkin taival kulki vuosikymmenien ajan johdonmukaista reittiä sämpylämallisista kaksitahtiautoista kohti jämeriä 99ja 900-malleja. Uuteen aikaan Syksyllä 1993 asiakkaille esiteltiin uusi Saab 900, joka oli suunniteltu hyödyntämään samaa pohjaratkaisua Opel Vectran kanssa. Edestä 9–3 muistutti tyyriimpää 9000-mallia, mikä ei varmasti haitannut lainkaan asiakkaita. Saabit kartuttivat kilpailijamerkki Volvon tapaan mainetta turvallisena, luotettavana ja vakaasti kaikissa keleissä kulkevana luottopelinä. Uudelleen muotoiltujen puskurien ansiosta auto näytti sivusta katsottuna matalammalta ja virtaviivaisemmalta. Karkeasti tarkasteltuna 9–3 vaikutti uudesta mallinimestä huolimatta vain ilmeeltään päivitetyltä 900-mallilta, mutta valmistaja korosti tehneensä muutoksia kaikkiaan 1 099 kappaletta. Ulkonäöllisesti GM-pohjainen 900-malli oli edeltäjäänsä verrattuna veltomman ja arkisemman oloinen. Lopulta kävi niin kuin pienille pelureille alalla yleensä käy. Sellainen on takuulla tulevaisuuden klassikkomalli. Viimeinen Uudessakaupungissa valmistettu Saab oli avokattoinen 9–3. Auton tunnistaa Saabiksi ensivilkaisulla. Erityisen ylpeitä suomalaiset olivat Saabin avomalleista, joiden kehitystyö ja kokoonpano piti kotimaista osaamista tapetilla pitkään. Viisi vuotta myöhemmin 900:n korvaajaksi esitelty 9–3-malli palautti Saabin ulkonäön takaisin urheilulliselle raiteelle. Saab ajautui vaikeuksien kautta jättiläismäisen GM:n kylmästi puristavaan syliin. Ongelmia kasaantui, eikä pieni ja vanhanaikainen mallisto auttanut asiaa. Kangaskattoinen Cabriolet saapui mallistoon vuoden kuluttua ensiesittelystä
Takana yhdystukiakselisto ja kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 4 629 mm, leveys 1 711 mm, korkeus 1 470 mm, akseliväli 2 605 mm. 01 Merkki ja malli Saab 9-3 Turbo SE Cabriolet 02 Vuosimalli 1998 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nelisylinterinen bensiinimoottori. Omamassa 1 470 kg. Turboahdin, välijäähdytin, elektronisesti ohjattu polttoaineen monipistesuihkutusjärjestelmä ja suorasytytys. 09 Hinta uutena 344 500 markkaa (alkaen-hinta vuonna 1988) 95. Teho 185 hevosvoimaa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto lattiavalitsimella, etuveto. Tehostettu hammastanko-ohjaus, lukkiutumaton jarrujärjestelmä. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, neliventtiilirakenne. 06 K ori Kaksiovinen avomallinen teräskori. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret ja taakse viistosti suunnatut pitkittäistuet, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 230 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 8,5 s
Tuleva klassikko Saab 9–3 Cabriolet 96 4/2023. Annetaan puheenvuoro Saab-autoihin erikoistunutta Pro-Carservice-yritystä kollegansa kanssa Jyväskylässä pyörittävälle Riku Seijarille, jolla on ruotsalaismerkistä vuosien kokemus sekä käyttäjän että varaosamyyjän roolissa. Parhaat vuodet Saab 9–3 Cabriolet -mallin valmistuksen alkupään yksilöt ovat harrastusmielessä otollisimpia hankinnan kohteita. Sen sijaan 9–3:n sähköhydraulinen järjestelmä on paljon luotettavampi”, Riku tarinoi. Ohjaamo on selkeästi rakennettu kuljettajan ympärille. Riku Seijari viihtyy Saabin ratin takana Saab-erikoisliikkeessä pakerretun työpäivän jälkeenkin. Tunnelma on silti kyetty pitämään avarana ja kojelauta konsoleineen selkeälinjaisena. Kuvien avoauton mies on omistanut kymmenisen vuotta. ”Avokorisista 9–3 on 900-mallia parempi muun muassa kattomekanismin ansiosta. Eräs Saabin omaperäisistä oivalluksista oli sijoittaa virtalukko etuistuimien väliin kolariturvallisuuden nimissä. Uudempien mallien tekniikka saattaa puolestaan tuottaa päänvaivaa käyt tä jälleen. Edeltäjämallin kokonaan sähkömoottorin välityksellä toimiva mekanismi on altis kulumaan ja vikaantumaan. Ohjausakselin vieressä sijaitseva virtaja ohjauslukko saattaa kolaritilanteessa tehdä kuljettajan polvesta selvää jälkeä
Keltainen yksilö edustaa mallisarjan ensimmäistä vuosikertaa, eli auto on valmistettu vuonna 1998. 97. ”Vuonna 2004 tulleen facelift-mallin tekniikassa on menty jo paljon enemmän GM:n ja Opelin ratkaisuihin. Jokunen Suomi-autokin on toki liikenteessä, mutta valtaosa tämän päivän tarjonnasta on tuontivehkeitä. ”Pitihän se sitten takaisin Suomeen tuoda. Tilanne ei ole neljännesvuosisadan aikana muuttunut miksikään – se on joko tai. Kunto on suorastaan häikäisevän upea, tutki autoa sitten mistä suunnasta tahansa. Sitten näin sopivan yksilön myytävänä Virossa, ja kun ei näitä kovin usein myyntiin tule, lähdin sieltä hakemaan.” Saab on ollut Seijarilla kymmenisen vuotta. Suorasytytyksellä ja polttoaineensuihkutusjärjestelmällä varustettu turbomylly tuottaa riittävästi puhtia nykypäivänkin mittapuulla arvioiden. Mistä moinen on löytynyt. Volvo C70 esiteltiin coupé-mallina vuonna 1996, ja kangaskattoinen Cabriolet-versio kaksi vuotta myöhemmin. Seijarille tullessaan auton mittarissa oli vielä alle sadantuhannen kilometrin lukemat. Vilkaistaan Seijarin halliin ja otetaan asiasta selkoa. ”Uudemmissa, Trionic 7 -moottorinohjauksella varustetuissa moottoreissa GM:n kustannussäästöt alkavat näkyä, ja moottoreiden peruskunnostuksia joutuu lähes väistämättä tekemään enenmmän verrattuna T5-moottoreihin.” Valioyksilö Millaisella Saabilla asiantuntija itse kurvailee kesän aurinkoisina päivinä. Riku Seijarin yksilö on säilynyt erinomaisen siistissä kunnossa konehuone mukaan lukien. TOINEN VAIHTOEHTO VOLVO C70 CABRIOLET Valmistusvuodet 1988–2005 Teho 240 hevosvoimaa Suorituskyky huippunopeus 225 km/h, 0–100 km/h 8,0 s Hinta uutena 415 000 markkaa (vuonna 2000) Volvo ja Saab kilpailivat vuosikymmenien ajan keskenään samoista asiakkaista samoja myyntivaltteja käyttäen. Suomeen rättikattoista mallia saatiin odotella tovi senkin jälkeen. Niinpä Saab 9–3:n haastajaa on nytkin houkuttelevaa hakea Göteborgin suunnalta. Kun herkkua lopulta tuli tarjolle, yli 400 000 markan hintalappu piti huolta siitä, ettei asiakkaita ollut oven takana jonoksi saakka. Vanhat alihankkijat eivät pystyneet tarjoamaan osia sellaisilla hinnoilla.” Rikun kokemusten perusteella 9–3:ssa vuosina 1998–2000 käytetty moottori on uudempaa konetta laadukkaampi paketti. Täällähän se on tehtykin.” Uudempien mallien tekniikka saattaa tuottaa päänvaivaa käyttäjälleen. Saab käytti paljon ruotsalaisia alihankkijoita, mutta GM halusi hankkia osia sieltä, mistä niitä sai halvemmalla. Auton edellinen käyttäjä oli virolaisen Saab-myyntiliikkeen vetäjän rouva, jonka haltuun avokas oli tullut heti uutena. Molemmilla pärjää myös talvella. ”Etsin tällaista ja tämän väristä aika pitkään. Juuri niihin aikoihin GM vahvisti otettaan Saabista, mikä näkyi valitettavasti komponenttien laadussa. Saabin tapaan Volvon ajo-ominaisuudet ja suorituskyky ovat hyvällä tolalla ja meno on mukavaa sekä lämmintä
Avoauto on parhaimmillaan katto hattuhyllyn alle laskostettuna. Riku on varustellut autoaan Hirsch Performance AG:n tuotteilla. Joissakin vuosimalleissa korin saumakohdat ovat herkkiä ruostumaan, mutta senkin näkee helposti päällepäin.” Käytössä 9–3 on helppo ja edullinen ylläpidettävä. Varaja huolto-osia on vielä helppo hankkia, ja myös korinosia löytää suhteellisen hyvin.” Katto laskeutuu tavaratilan yläosassa sijaitsevaan tilaansa. ”Varsinaisia tyyppivikoja tässä mallissa ei oikeastaan ole. Kankaassa saattaa olla suuriakin reikiä, ja kattokankaan uusiminen on aina suuritöinen ja kallis projekti. ”Hyviä laitteita nämä ovat”, Riku Seijarikin kiteyttää ennen ongelmakohtien ruotimista. Auton ostamisessa pätevät normaalit vinkit, eli huolellinen korin ja pohjan sekä sisustan tutkiminen ja kiireettömästi suoritettu koeajo. Kangas on usein kulunut niistä kohdista, jotka jäävät taitoksiin, kun katto on laskostettu piiloon. Jos operaatio ei suju kitkattomasti vaan katon kulku pykii tai pysähtyy välillä, vian etsiminen ja korjaus voi koitua kalliiksi. Kun katto on ylhäällä, tilan saa tiivistettyä ja näin vapautettua tilaa matkatavaroille. Kyse voi olla hydrauliikan viasta tai vuodosta, ja joskus katon asentoja tunnistavat anturit aiheuttavat ongelmia.” Teknisesti luotettavimpia ovat 98–00-vuosien Trionic 5 -moottorilla varustetut mallit. Kun ostaa avoautoa, katon toimintaan ja kuntoon kannattaa kiinnittää ensimmäisenä huomiota. ”Huollot ovat edullisia silloinkin kun käyttää kunnollisia ja laadukkaita osia. Muun muassa vanteet ovat Hirsch-osia. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Saab 9–3 -malleissa on iästä ja versiosta riippuen omat mahdolliset murheensa, mutta kokonaisuutena ajatellen 20–30-vuotiaan Saabin ostaja pääsee yleensä vähällä. Firma oli Saabin hovihankkija, ja myös osien jälleenmyynti tapahtui merkkiliikkeiden kautta. Katon mekanismi on hyvä kokeilla avaamalla ja sulkemalla katto pari kolme kertaa. Avo-Saabilla tosin pärjää kaikissa keleissä, kunhan kattokangas on ehjä ja mekanismi toimii oikuttelematta. ”Ulkopinta on parasta tarkistaa huolellisesti läpi. 98 4/2023 Saab 9–3 Cabriolet Tuleva klassikko
Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Lehden tähtenä murisee vuosikymmenet harrastajien katseilta piilossa lymyillyt, alkuperäiskuntoinen ja uutena Suomeen myyty Alfa Romeo Spider ’66. Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa. 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVARAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. Klassikot 5/2023 ilmestyy 29.6.2023 Seuraavassa numerossa: Sporttivaihde silmään! 99. Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. . Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA Keskikesän numeron sivuilla kurvaillaan urheilullisissa merkeissä
TULEVA KLASSIKKO: Saab 9-3 Cabriolet MAINOKSEN IMUSSA: Ruostesuojausta PALA HISTORIAA: Ford Mustang FB ’68 AIKANSA EDUSTAJA CHRYSLER NEW YORKER BROUGHAM ’75 VIIHTYISÄN ARKINEN PEUGEOT 305 CRISTAL ’87 KAMERA KIERTÄÄ ÄÄ KEVÄÄN TAPAHTUMAT 4/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi ZASTAVA ZASTAVA 750M ’74 4/ 20 23 Ch rys ler Ne w Yo rk er Bro ug ha m ’75 • Fia t 124 Sp ort Co up é ’74 • Fo rd M ust an g FB ’68 • Pe ug eo t 30 5 Cri sta l ’87 • Sim ca 11 00 ’70 • To yo ta Co roll a Ha rd top Co up é ’79 • Za sta va 750 M ’74 36 84 80 -2 30 4 • PA L VK O 20 23 -2 6