CLASSIC MOTORSHOW: Lahden tapahtuman helmiä MAINOKSEN IMUSSA: Alan parhaat myyntipuheet TULEVA KLASSIKKO: Renault Megane Coupé Cabrio RALLIRAUTAA TŠEKKOSLOVAKIASTA ŠKODA 130 L/A ’87 & AVIA A21F ’88 HYVÄNÄ PIDETTY OPEL ASCONA 2.0 S ’80 HARRASTAJAN HYÖTYAUTO JEEP WAGONEER CUSTOM ’77 4/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi FORD ESCORT RS 2000 SPEZIAL ’77 ERIKOISPAINOS ERIKOISPAINOS 4/ 20 24 Au di 10 Av an t 2.0 E ’90 • Fo rd Ca pri 1.6 L ’77 • Fo rd Esc ort RS 20 00 Sp ezia l ’77 • Jee p W ag on eer Cu sto m ’77 • Op el Asc on a 2.0 S ’80 • Šk od a R1 30 L/ A ’87 & Av ia A2 1F ’88 • VW Ca dd y D ’88 36 84 80 -2 40 4 • PA L VK O 20 24 -2 7
Toimituksen väkikin kesäautoilee ahkerasti, joten luvassa on kunnon kuvaraportit alkukesän riennoista rompetoreista retkeilyajoihin. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. nuori woima # Seuraavassa numerossa: Pitkä ja kuuma kesä on vanhan raudan harrastajalle vuoden parasta aikaa. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Klassikot 5/2024 ilmestyy 4.7.2024 Kesäautoelämää 99. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Heinäkuun numeron sivuilla esiteltävien autojen kovimpia pelejä on Juha Maunulan rakentama Opel Ascona 400 -replika. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Kokkolassa poikkeamme katsastamassa Antti Pellisen urheiluautot, joista otamme tarkempaan syyniin 924S-Porschen, jonka suomalainen ensiomistaja lunasti uutena suoraan Länsi-Saksasta. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 5 -luwu l t a 5 -luwu l t a Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Vastamaalattua koria katsellessa käsittää kirkkaasti, että mätähommien kanssa kuljettu tuskan taival kannatti tarpoa maaliin saakka. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tunteiden vuoristorata on niissä hommissa tietysti rajumpi. Ja se, joka on saanut kerran aloittamansa projektin valmiiksi saakka, tietää kyllä, kuinka mahtavilta tuntuvat ensimmäiset uurastuksen jälkeiset kilometrit tien päällä. Capriin istahtava pääsee hetkessä nostalgisiin tunnelmiin, kun Fisher-mankka syöttää Sab rinaa 6X9" Audioturbo-kaiuttimiin ja nenään kantautuu vieno hajukuusen tuoksu. Pienten vikojen korjaaminen on kivaa puuhastelua. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3. Liki uudesta kilpuriksi rakennetun auton kunnostus on hieno teko jo itsessään, ja tyyliin sointuvan Avia-pakun hankinta ja kunnostus huoltoautoksi on komea suoritus sekin. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mikä hienointa, auto on edelleen Pekan omistuksessa. Sen myötä usko omiin kykyihin kasvoi. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jipon rakennussarjat vaihtuivat sittemmin kartongista väsättyihin lennokkeihin. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Nokkelat sarjat auttoivat tekniikasta kiinnostunutta pikkujätkää ymmärtämään mekaniikan saloja. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mutta kuinka palkitsevaa se onkaan, kun tuplakaasareilla, viritysnokka-akselilla ja peltisarjoilla terästetty kone hörähtää tulille ensimmäisen kerran. Tai oikeastaan purkamisja tutkimustyö, kun ei niitä ensimmäisiä purettuja herätyskelloja ja matkaradioita saanut enää nippuun saatikka toimintakuntoon. Autoja tehtiin 70-luvulla alle 300 kappaletta, joten niiden eroavien osien jäljittäminen on jo itsessään oma projektinsa. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Zakspeedin pajalla rakennettu peli eroaa yleisimmistä vauhtimallin Escorteista monilta osin. Tämän numeron sivuille on koottu monta tarinaa onnistuneesti läpiviedyistä projekteista. Kai-Pekka Pihlman on pannut vanhan, yli 25 vuotta seisseen Škoda-ralliauton kuntoon ja takaisin rallipoluille. Sarjat olivat yksinkertaisia, joten kokoaminen onnistui joka kerta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pekka Vilkmanista ja Ford Caprista kertova artikkeli levittäytyy pidemmälle aikajanalle. Tekniikan parissa värkkäily kiehtoo vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Se ei haitannut, sillä olin jo ehtinyt siirtyä vaikeampien projektien kuten polkupyörien rakentelun ja koottavien autojen pariin. Toisenlaiset onnistumisen fiilikset saa, kun menee rassaamisessa pidemmälle ja ryhtyy virityshommiin. Mekaniikan kiehtova maailma P ikkupoikana se ropaaminen alkoi. Eero Kumannon tekemä pienoismalli on mainio osoitus siitä, että luovuutta ja rakenteluintoa pääsee toteuttamaan vaikka kirjoituspöydän äärellä. Kannen pääkuvassa komeilevan välikoppa-Escortin entisöinti on ollut Mika Reivolta hatunnoston arvoinen teko. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Pekan Capriin tekemät kunnostustoimet ajoittuvat vuosikymmenien taakse, ja kun seppä oli niihin aikoihin nuori mies, hän on tietysti remonttia tehdessään myös muokannut autoa mieleisekseen. TILAAJAPALVELU Puh. Visaisempien ongelmien ratkaiseminen vie turhautumisen ja ärtymisen kautta voitonriemun tunteeseen, eikä siihen vuoristorataan taida kyllästyä milloinkaan. Huolimattomuudesta seuraa helposti täystuho. 1970-luvun jälkipuoliskolla kioskin lehtihyllyyn ilmestyi Jipponiminen julkaisu, jonka kylkiäisenä toimitettiin muovisia rakennussarjoja, esimerkiksi rahantekokone ja leikkisukellusvene. Vanhojen vehkeiden harrastajalta tekeminen ja hyvistä fiiliksistä nauttiminen ei ihan äkkiä lopu, vaikka yhteen aihepiiriin leipääntyisikin
12 Ford Escort RS 2000 Spezial ’77 s. 18 Opel Ascona 2.0 S ’80 Jari Halme omistaa huolella pidetyn B-mallin Opel Asconan, jonka Aulis Tiensuu osti uutena paikallisesta Opel-liikkeestä. s. Tässä numerossa 4 s. 26 Škoda R130 L/A ’87 s. 26 Avia A21F ’88 s. 36 Ford Capri 1.6 L ’77 Monella on nuoruusaikojen menopeleistä jäljellä pelkät muistot ja ehkä muutama valokuva. 42 VW Caddy D ’88 Sulo Peräsarka hankki vuonna 1988 uudenkarhean VW Caddyn. Auto palveli ryhdikkäästi läpi vuosikymmenten. 32 Jeep Wagoneer Custom ’77 Jeep Wagoneer on monipuolinen auto harrastekäyttöön. Yksi näistä harvinaisista Spezial-malleista on Laitilassa, omistajansa upeaksi entisöimänä. 18 Opel Ascona 2.0 S ’80 s. 26 Škoda R130 L/A ’87 & Avia A21F ’88 Kai-Pekka Pihlmanin rallikalusto poikkeaa reilusti totutusta. 32 Jeep Wagoneer Custom ’77 s. 36 Ford Capri 1.6 L ’77. 22 Audi 100 Avant 2.0 E ’90 s. 42 VW Caddy D ’88 AJONEUVOT 12 Ford Escort RS 2000 Spezial ’77 Zakspeed rakensi 70-luvun lopulla ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan meneviksi varusteltuja RS 2000 -Escorteja. 22 Audi 100 Avant 2.0 E ’90 Lämpiminä 80ja 90-luvun taitteen kesäpäivinä saattoi nähdä uudenkarhean Avant-Audin kiskomassa vastahankittua juppivenettä perässään. Moisia muistoja herättävän yhdistelmän voi edelleen kohdata Aurajoen rantamaisemissa. Jeepillä voi noutaa seuraavan projektinsa peräkylän syrjäisimmän suulin takaa ja lähteä illalla kruisailemaan. Nyt auto on suvun nuoremman polven hallussa, ja säntillisen ylläpidon perinne jatkuu. Mukava lisä auton tarinaan on Jarin äidin tekemä pitkä työura saman autoliikkeen palveluksessa. Takatuuppari-Škoda on jo sinällään erikoinen näky kisaympyröissä, mutta Pihlmanin huoltoauto Avia A21 F onkin jo varsinainen outolintu. Ei kuitenkaan aina, mistä Pekka Vilkmanin ’77 Capri on nostalgiaa huokuva osoitus
68 VMPK:n rompetori Tampereella romusteltiin kaksipyöräisten kilkkeillä. 88 Ferrari-museot Legendaarisen urheiluautovalmistajan kaksi museota syynissä. s. 94 Tuleva klassikko Kovalla katolla varustettu avomallinen toisen sukupolven Renault Megane. 78 Auto Keski-Euroopasta Näin sujui etänä alusta loppuun hoidettu harrasteautokauppa. 54 Harrastajan pakeilla. 64 Rompetori Leppihallilla Pienessä tapahtumassa oli tarjolla osia ja mopoja. 71 Hot Rod & Rock Show Nimestään huolimatta näyttelyn tarjonta ei rajoittunut rodeihin. 74 Pienoismalli s. 58 Classic Motorshow s. 82 Renault’lla Ranskaan s. 54 Harrastajan pakeilla Pekka Riihilahti jätti kuljetusyrittäjän hommat ja ryhtyi vanhan raudan harrastajaksi. TAPAHTUMAT 58 Classic Motorshow Kuvaraportti klassikkoautoväen päätapahtumasta. 72 Numeroautoajot Tyrvääläisittäin järjestetty ajotapahtuma kokosi paikalle 80 autokuntaa. 5 s. 48 Mainoksen imussa s. 66 Parolan kevätsawutus Panssarimuseolla käännettiin kampiakselit kesäaikaan. 82 Renault’lla Ranskaan Antti ja Lea ajoivat Renault 16:lla Suomesta Ranskaan. 94 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 48 Vaatimattomasti paras Mainoksen imussa -artikkelisarjassa sukelletaan itsekehun syövereihin. 74 Pienoismalli Esittelyssä Eero Kumannon rakentama VW Caddy. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä tuoreen tapahtumakalenterin kera. 88 Ferrari-museot s. 68 VMPK:n rompetori s
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. Museon toinen kerros on omistettu erityisesti urheiluja kilpa-autoille. Viime suvena Keskiviikkoajoihin kerrotaan osallistuneen yhteensä 1 295 autoa ja väkeä lähes 2 200 henkeä. Kolmanteenkin kerrokseen kannattaa nousta, koska siellä odottaa Vintage Heaven eli “Vintaasivintti”. Kävi kuitenkin niin, että onnistuimme sekoittamaan kaksi Huhdan Aria keskenään, mihin antoikin erinomaiset mahdollisuudet miesten täyskaimaisuus sekä Kupla-yhteys. Homma toimii siten, että harrasteajoneuvot kokoontuvat Vaasan torille kello 17:stä eteenpäin ja ajo lähtee ohjattuna liikkeelle kello 18.10. Punaisen Kuplan tein jo 1988. Näytillä ovat esimerkiksi harvinainen Lancia Fulvia Zagato, Volvo 1800S sekä Triumph Spitfire. Vaasan Veteraaniautoseura muistuttaa myös kesäkauden Keskiviikkoajot-perinteestä. Volsun aihion kanssa tosiaan kului tovi, jos toinenkin. Minä asustelen Etelä-Pohjanmaalla, Kauhavan Ylihärmässä, ja tämä vuoden -52 Kupla on viimeisin rakentamani auto. Kyseessä on siis jokaviikkoinen tapahtuma, jonka puitteissa vieraillaan Vaasan lähiseudulla mielenkiintoisissa matkailuja yrityskohteissa. Samalla viittasimme Arista aikoinaan tekemäämme harrastaja-artikkeliin. Asiaa oikoi ACS:ssa olleen Kuplan omistaja, Etelä-Pohjanmaalla vaikuttava Ari Huhta. Vempeleitä Vaasassa Vaasan Veteraaniautoseura informoi meitä Vaasan autoja moottorimuseon kauden 2024 annilla. Kilpa-autoja edustavat formulat, Legends-kilpurit ja kilvanajoon muovatut BMW 2002 ja Volvo Amazon. Kerroksesta löytyvät lisäksi vanha kauppa, kampaamo, entisajan asunto, autokorjaamo ja rengaspaja. Lehtijutussa taidettiinkin viitata tämän toisen Arin volsuharrastuksesta numeroon 7/2010 tehtyyn juttuun. Olipas mukava yllätys, kun löysin uusimmasta Klassikot-lehdestä maininnan rakentamastani kuplavolsusta, joka oli esillä Helsingin American Car Show’ssa. M useon ensimmäisen kerroksen teemanäyttely vie kävijänsä japanilaisen autoteollisuuden äärelle. Tulipa taas todettua, että maailma on pieni, sillä minulla on täyskaima Ari Huhta Kokkolassa. Tiedossa on jälleen moni puolista nähtävää ja koettavaa harrasteautoilun maailmasta niin museon kolmessa kerroksessa kuin yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa. Osaavat Arit Viime numeron American Car Show -artikkelissa oli mukana kuva Ari Huhdan viimeisen päälle laitetusta ’52 VW Kuplasta. Kyseessä on tasaisesti uudistuva ja vuosittain kehittyvä näyttely, jossa on esillä muun muassa Vaasan moottoriteollisuuden historiaa sekä moottorija polkupyöriä. Kiitoksia kovasti, kun tekemäni työ oli huomioitu. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun meidät sekoitettiin. Erikoisnäyttelyssä vierailevat pääsevät ihailemaan upeita harvinaisuuksia, jotka kertovat tarinan Japanin autojen kehityksestä ja vaikutuksesta maailman automarkkinoihin, mutta näyttelyssä on luvassa myös niitä legendaarisia japanilaisklassikoita, jotka ovat muokanneet autoteollisuutta ja jättäneet lähtemättömän jäljen sekä Japanin, että maailman tietoisuuteen. Olen tehnyt useampia projekteja aikaisemmin muun muassa Mustangin, Corvetten, Kawasakin sekä ’52 BMWja ’55 EMWmoottoripyörät. Hän kirjoitteli meille seuraavasti
Asialla olivat etenkin British Leylandin Etelä-Afrikan joukot, mikä ei ole yllätys, sillä kyseiseltä markkina-alueelta on aikojen saatossa nähty alkuperäistä suurempien moottorien hyödyntämistä muidenkin automerkkien tahoilta. Buick-taustainen alumiini-V8 oli suhteellisen kevyt, mutta tuskinpa se silti tuntui Marinan nokalla erityisen ilmavalta. V8-Marinat ärjyivät 70-luvulla Australian ratasarjoissa. Voittoon ajettiin muuten Citroën DS23:lla ennen kolmea Peugeot 504:ää. John Hemsley osallistui vuonna 1974 V8-Marinalla Lontoo–Sahara-München-ralliin, jossa taival jäi kesken lukuisten rengasrikkojen ja lopulta akselin katkeamisen seurauksena. Voisi uskoa, että V8-Marina olikin ominaisempi moisiin kestävyyskoitoksiin kuin kiiruhtamiseen tiukasta asfalttiserpentiinistä toiseen. Ceramic Wash & Protect -pesuaineen ilmoitetaan sopivan käytettäväksi yhdessä kaikkien Autoglympinnoitteiden, kuten Rapid Ceramic Spray -suihkeen kanssa, joten käyttäjät voivat halutessaan täydentää suojaa pesukertojen välillä. Ja mainittakoon vielä kuriositeettina, että Australian erikoismiehet eivät tyytyneet rataMarinassaan edes 3,5-litraisiin, vaan Roverin kasin tilavuutta kasvatettiin 4,2 litraan ja myöhemmin jopa 4,7 litraan asti. Brittiläisen Ian Dixonin rakentama replika muistuttaa V8-Marinan ralliseikkailusta parhaalla mahdollisella tavalla. HOHTOA JA SUOJAA Isobritannialainen autonhoitotuotteiden valmistaja Autoglym on esitellyt kolmivaikutteiseksi mainostamansa autonpesuaineen, jonka mainitaan paitsi helpottavan autonpesua, antavan myös kiiltävän lopputuloksen suojaavalla pinnalla. Uuden Ceramic Wash & Protect -autonpesuaine on heikosti vaahtoava ja sen koostumus on riittoisa. Tässä puikoissa Gordon Mitchell, ja ilmeisen poikkeuksellisesti sateisissa olosuhteissa. Autoglym kertoo Ceramic Wash & Protect -pesuaineen sisältävän korkealaatuisia pinta-aktiivisia aineita, joiden luvataan auttavan irrottamaan sitkeän lian maalipinnalta ja "vangitsevan" sen pesuliuokseen. Mainitsimme että Marinalla kilvoiteltiin tehokkaamman 1,8-litraisen sijaan 1,3-litraisella malliversiolla sen kevyemmän keulan ja sitä myöten tasapainoisemman ajettavuuden myötä. Koostumus luo myös kestävän, hydrofobisen pinnan, minkä kuvaillaan lyhentävän auton kuivaamiseen kuluvaa aikaa ja vaivaa. Yhden litran pakkauksen lupaillaan riittävän jopa 33 pesukertaan; ainetta annostellaan kolme korkillista kymmeneen litraan vettä. V8Marinan aktiivisin ralliura osui vuoteen 1974, jolloin sillä kisattiin muun muassa Lontoo– Sahara–München-maratonrallissa. Arkisen British Leyland -tuotteen keulille innostuttiin nimittäin sovittelemaan myös konsernisisar Roverissa käytettyä 3,5-litraista V8moottoria, jonka jatkoksi ympättiin MGB GT V8:n ylivaihteellinen manuaalilaatikko. IA N D IX O N 7. Mottia Marinaan Edellisen numeron Morris Marina -tarinoinnin yhteydessä nousi esille tämän parjatun britin piinaaminen myös kilvanajossa. Asia pitää edelleen kutinsa, mutta mieli tekee nostaa esille jutunteon tiimoilla tehdyt havainnot varsinaisista mörkö-Marinoista
Kaikkiaan tehtaan porteilta rullasi maantielle yli 250 000 Tigraa. MenevämAvomalli nähtiin vain konsepti tasolla. Carringtonin ja Colbyn perheiden luksuselämää juonitteluineen esitettiin Mainos-TVkanavalla vuoden 1992 helmikuuhun saakka. Molempien mallien muotoilu on japanilaissyntyisen muotoilijan Hideo Kodaman johtaman työryhmän käsialaa. Vuonna 2004 markkinoille saatu toisen sukupolven Tigra paikkasi tilanteen. Sellainen hankittiin usein juuri ajokortin saaneelle nuorelle tai perheen nuorekkaan rouvan kauppakassiksi. Dynastia-tv-sarjan ensimmäinen jakso nähtiin Suomessa 1.6.1984. Tigran valmistus jatkui vuoteen 2000 saakka. Yhteisiä korinosia pikkuautokaksikosta ei kuitenkaan löydy. Suomeen raina rantautui joulukuussa -84. KRP halusi kuulla Paavolaa sellaisten rikosten tiimoilta, jotka vanhenisivat juhannuksena, ja siksi Paavola oli päättänyt tehdä katoamistempun. Suomen markkinoille Tigra saatiin talvella 1995. Vuonna 1994 markkinoille saatu Tigra on läheistä sukua edellisenä vuonna esitellyn, toisen sukupolven Corsan kanssa. Uuden Tigran ostaja sai valita voimanlähteen kahdesta vaihtoehdosta, tarjolla oli 1,4-litrainen ja 90 hevosvoimaa tuottava sekä GSi-Corsasta lainattu 106-heppainen ja 1,6-litrainen mylly. Opel lähti ottamaan markkinoista omaa siivuaan Tigra-mallillaan. 1990-luvun alkuvuosina markkinoilla oli kysyntää pienikokoisille, urheiluautomaisesti muotoilluille ja värikkäille ajopeleille. kesäkuuta. KESÄKUU 1984 KESÄKUU 1984 P irteä pikkusportti Opel Tigra on ikääntynyt siihen malliin, että pian sellainen saatetaan nähdä jo museorekisteröitynä. 1,6litrainen ylsi yli 200 km/h huippu nopeuteen hyvän aerodynamiikan ansiosta. KRP:n komisario Sulo Aittoniemi etsintäkuulutti Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavolan. Tuolloin hinnastosta löytyi ainoastaan edullisempi 1,4-litrainen malli, joka oli hinnoiteltu 109 900 markkaan. Tehokkaampi versio toimitettiin aina viisilovisen manuaaliaskin kera, pienemmän motin jatkoksi tarjottiin optiona nelinopeuksista automaattivaihteistoa. Irwin Goodmanin Härmäläinen perusjuntti -albumin Otetaan pienet Paavolat -kappale syntyi tapauksen inspiroimana. Opel Tigra näyttää menohaluiselta, mutta mallistoon ei kuulunut varsi naista tehoversiota. Siinä sarjassa pärjäsivät edullisen hintaiset ja helppokäyttöiset mallit – ostajat kaipasivat menevyyttä vain ulkonäön osalta. män mallin kylkiäisenä tuli myös 15" kevytmetallivanteet matalaprofiilirenkaineen, järeämpi kallistuksenvaimennin ja lukkiutumattomat jarrut. Perheelliselle auto ei oikein olisi sopinutkaan.. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8 4/2024 Oon Oon kolmekymppinen kolmekymppinen Hyvin toimeen tulevat nuoret aikuiset olivat Tigran kohde ryhmää. Elokuvassa kolme New Yorkin ylipiston parapsykologiselta laitokselta potkut saanutta tiedemiestä perustavat kummituksien pyydystämiseen keskittyvän yrityksen ja joutuvat sen puitteissa mielikuvituksellisiin seikkailuihin. Mutta koska automaailmassa pienten ei tarvitse olla niin vakavia, Tigra sai Calibraan verrattuna villimmät muodot ja värivalikoimaan reilusti pirteitä sävyjä. Ghostbusters – haamujengi -elokuvan ensi-ilta oli 8. Tigran ulkonäöstä onkin helppo tunnistaa B-Corsan sekä suuremman coupé-Opelin eli Calibran piirteitä
Volvo ja Dodge ovat harvinaisempia poliisiautoja 70-luvulta, jo Saabin valtakaudelta. 9. Turun liikkuvalla käytössä ollut mannekiini pyörä on vuodelta 1974. Poliisimuseo sijaitsee osoitteessa Vaajakatu 2, Tampere. Lisäksi täällä on paljon kuvia ja videoita.” Kromin kiiltoa, kumin käryä, moottorin pärinää – sitä tutkijat kertovat halunneensa. Näyttelyn koonneet museon tutkijat Juha Vitikainen ja Maritta Jokiniemi sanovat, että nyt mentiin ulkonäkö edellä. Poliisimuseon uusi näyttely on kuin pienet automessut. Poliisin maijat ja möröt Poliisimuseon uudessa ajoneuvonäyttelyssä komeilee eri vuosikymmenten poliisiautoja ja -moottoripyöriä. ”Halusimme ajoneuvot esiin tyylikkäästi, kuten autonäyttelyssä. Ajoneuvojen lisäksi esillä on liikkuvan poliisin kalustoa piikkimatosta näkötestilaitteisiin. Näyttelyn 99 vuodelta 1971 on palvellut Helsingissä mutta pantu museotarkoituksessa syrjään jo 1983. ”Meillä oli tekninen lähtökohta. Näyttelyn teemana on lisäksi poliisien ajoneuvokoulutus ja sen muutokset. Pirtutrokareilta takavarikoidun tai lahjoituksina saadun sillisalaatin tilalle on tullut enemmän tai vähemmän yhtenäinen linja. Pitkään poliiseilta vaadittiin auttavia mekaanikon taitoja sekä omien että kansalaisten ajopelien korjaamiseksi. Sitä ennen koulutuksen aikana saattoi ajaa ajokortin. T ampereella Hervannassa Poliisiammattikorkeakoulun vieressä toimii Poliisimuseo. Maijoja ja mörköjä -näyttely on avoinna 26.4.2024–4.12.2027. Näyttelyssä on tietoa sekä poliisin ajoneuvojen historiasta että nykytilanteesta. Museoon on ilmainen pääsy. Lapsille museosta löytyy oma poliisikamari Pokela, jossa voi vetää virkavallan haalarit päälle. Toisaalta vasta 80-luvulla alettiin edellyttää ajokorttia poliisikoulutukseen hakeutuvalta. Toisaalta pinnan alla on paljon teknistä tietoa ja syvää historiaa toviksi näyttelyyn syventyvälle kävijälle. Saab 99 ja 900 ovat epäilemättä kansan mielissä poliisiin linkittyvimmät henkilöautot. Museossa on edelleen myös perusnäyttely suomalaisen poliisin historiasta. Pääosassa ovat itse ajoneuvot, se, millaisia ajoneuvoja eri aikoina on ollut.” Poliisin kiesikanta onkin vaihdellut sen yli satavuotisen historian aikana suuresti. Se on avoinna ti–pe 10–16 ja la 12–17. Muut kuin maalla kulkevat ajoneuvot on rajattu näyttelystä pois. Siellä on huhtikuun lopussa avautunut uusi poliisin ajoneuvoja esittelevä näyttely Maijat ja möröt. 70-luvun alussa poliisille alettiin hankkia Moto Guzzi -moottoripyöriä, ja niitä tuli poliisille miltei 50 kappaletta
3-tien Konepäivät Kauppakeskus Kompin sorakenttä, Ikaalinen Parkanon Seudun Mobilistit ry, www. Rauta ja Petrooli Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna Masinistit ry, Ari Ojala 040 548 8249 8.–9.6. Ylistaron asemanseudun ajoneuvoja rompetoritapahtuma Aseman koulun piha-alue, Ylistaro AsKy ry 25.5. Alapään perinnepäivät ja rompetori Ylistaro, Alapään nuorisoseura 050 026 9160 14.–16.6. parkanonmobilistit.fi 25.5. Pohjanmaan classic motor show Teuva Perälän kyläyhdistys ry, 050 026 9174 Juha Nikitin 24.–26.5. Vatajan rompetori Lantula, Sastamala Lantulan seudun kyläyhdistys ry, lantulatalo@gmail.com 25.5. Classic Vesijärvi-kierros (ajotapahtuma vanhoille mopoille) Lahti Kalevi Heikkinen, kalentalli@phnet.fi 2.6. Viirrepäivät ajoneuvotapahtuma + rompetori Väliviirteentie 339, Kokkola Väliviirteen kyläyhdistys, 050 552 7284 8.6. 040 089 4430 25.5. Torassiepin Vanhat Koneet -päivä Muonio jukka.kotakorva@gmail.com 29.6. Kuninkaantieajo lähtö Korian Mobiilihallilta, Koria Kymen Automobiilikerho ry. Valtatie 8 romutori Laitila Pränkvärkkete Kamraati ry, 044 011 2342 14.–15.6 Rompemarkkinat Oulun automuseolla Oulu sihteeri@oulunautomuseo.fi 14.–15.6. Luuniemen rompepäivät ja Suviajot Luuniemen tapahtuma-alue, Iisalmi SA-HK:n Savon kerho, 044 088 3988 29.6. Masiinameeting Työtehoseuran aikuiskolulutuskeskuksen piha-alue, Rajamäki, Wanhat Masiinat ry, Mika Lönnrot 050 517 2026 7.–9.6. Peräkontti-rompetori Stenvall-hallit, Hyrylä Raimo Stenvall 040 045 0585 25.–26.5. SAHK retkeilyajot (ajopäivä 8.6.) lähtö ja paluu Scandic hotel Rosendahl, Tampere Tampereen seudun mobilistit, tammob1964@gmail.com 7.–9.6. Joe vintage Kauppatori, Joensuu Joensuun Virta, minna.valonen@joensuunvirta.fi 8.–9.6. Susirajan rompepäivät Ylämylly Pohjois-Karjalan Automobiilikerho ry, www.susirajanmobilistit.fi Kesäkuu Kesäkuu Toukokuu Toukokuu Tapahtumakalenteri 10. V8 Summer Meet Himos Jämsä teo@v8-himos.net 28.–30.6. AHS:n rompetori Vanhan kalkkitehtaan alue, Lohja AHS, Kenneth Lemström, 050 320 8484 8.6. Kesä-Restauranta rompetori Mobilian tiemestaripiirin alue, Kangasala Tampereen seudun mobilistit, 050 309 8823 29.6. Kovan tegnologian päivät Ori Camping, Orivesi Matti Yli-Ketola 040 063 9664 14.–15.6. Suomen Mercedes-Benz klubi Himoksella man Himos, Jämsä 8.6. 2.6. Harrasteajoneuvotapahtuma ja rompetori Kouvolan raviradata, Kouvola FHRA Kouvola Club ry 25.5. Seven Garage Day -harrasteajoneuvotapahtuma, Himos, Jämsä sevengarageday@gmail.com 25.5. Suur-Jämsän perinnepäivät & ajo Pomona, Jämsä www.moottoriklupi.fi 14.–15.6
Teemana Turun Seudun Mobilistien Teemana Turun Seudun Mobilistien uskomaton ajoneuvohistorian uskomaton ajoneuvohistorian pelastusoperaatio ILVES pelastusoperaatio ILVES. 040 7720 948 Pääsylippu 5,(museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) ...jo vuodesta 196 8 H yv ällä porukalla ... Su 2.6.2024 klo 8-15 Su 2.6.2024 klo 8-15 Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh. 040 3567 367 www.tsmry.fi email: mobiilimaki@tsmry.fi Mobiilimäen piha-alue Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Hitsarinkatu 5, Turku Myyntipaikkavaraukset Puh
ERIKOISPAI NOS ERIKOISPAI NOS Laitila Ford Escort RS 2000 Spezial ’77 12
Yksi näistä harvinaisista Spezial-malleista on Laitilassa, omistajansa upeaksi entisöimänä. ”Joitakin Escorteja kunnostettiin ja myytiin eteenpäin, monet olivat puolestaan sen verran ehtoopuolella, että niitä purettiin varaosiksi. ”Isä on oikeastaan syyllinen siihen, että innostuin autoista, vaikka hän itse ei varsinaisesti automies ollutkaan. Miehen omistuksessa on nimittäin vuosikymmenien mittaan käväissyt peräti satakunta Escortia, ja vastavuoroisesti huomionkohteena olevaa Zakspeedin kokoamaa Spezial-versiota on valmistunut kaikkiaan vain kolme kertaa enemmän. Edellä mainittuun Mexico 1600 GT:hen sekä tietenkin tarinamme tähteen ja todelliseen harvinaisuuteen – vuoden -77 RS 2000 Spezialiin. Tätä nykyä Escort RS 2000 Spezialeja on maailmalla jäljellä vain kourallinen, ja Mikan omistama on näistä ainoa Suomessa oleva yksilö. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Mika Reivon albumi T uttu sanonta ”laatu korvaa määrän” häivähtää mielessä laitilalaisen Mika Reivon tarinaa kuunnellessa ja hänen upeakuntoista Spezial-Escortiaan ihaillessa. 13. ERIKOISPAI NOS ERIKOISPAI NOS Zakspeed rakensi 70-luvun lopulla ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan meneviksi varusteltuja RS 2000 -Escorteja. ”Aihioita ei enää ole nurkissa, vaan nyt keskitytään pariin autoon”, viittaa Mika nykytilanteeseen. Hän hankki meille Minin, jota sitten yhdessä laitettiin kuntoon.” Minejä ehti Mikalla olla soramonttuajossa useampiakin ennen kuin hän myi niistä viimeisen ennen ajokortti-ikää. Määrästä laatuun Mikan tie takaveto-Escortien äärelle ei ollut aivan suoraviivainen, vaikka autoiluelämyksiä hän alkoikin hieman yli kymmenvuotiaana kerätä rallimaineestaan tunnetulla automallilla. Mieluisin automalli tuli sinetöidyksi siitä eteenpäin, sillä takaveto-Escoja tuli ja meni tiuhaan tahtiin. Erikoisuuksia ei juuri ollut paitsi aito Mexico-malli, helmi, jonka hankin jo 90-luvun alkupuolella ja on minulla edelleen.” Escorteissa määrä vaihtui näin ollen ajan oloon laaduksi. ”Vuonna -87 ostettiin mk2-Escort, 1 100-kuutioinen karvalakkimalli”, hän kertoo ensimmäisestä varsinaisesta autostaan
Kuten autoharrastuksessa usein, kaikki alkoi viattomasta myynti-ilmoitusten selailusta. Mikan katseen alla oli sillä kertaa saksalaisen mobile.de-sivuston vuosikerta-Escortit. 14 Ford Escort RS 2000 Spezial 4/2024. Asia vaati siis nopeaa reagointia, ja tässä asiassa auttoi tuttu kontakti, Mikan seinänaapurissa toiminut suomalaisfirma, joka toi Saksasta tuontiautoja. Elämää nähnyt erikoisuus Mikan ja Spezial-Escortin yhteinen taival alkoi sattuman kautta vuodenvaihteessa 2005– 2006. Konepellin pikalukot lukeutuivat tarjottuihin valinnaisvarusteisiin. ”Minua alkoi heti kiinnostaa, kun vastaan tuli erikoinen Escort-malli, RS 2000 Spezial, vaikka tuolloin minulla ei ollut vielä tarkkaa käsitystäkään tästä versiosta. Hinta ei näin ollen ollut juuri neuvoteltavissa, eikä siihen ollut juuri aikakaan: alle 300 yksilöä Zakspeedin toimesta rakennettuja Spezial-malleja tuli jo tuolloin myyntiin perin harvoin. Turvakehikon myötä myös nelipistevyöt lukeutuivat osaksi varustelua. Alkuperäinen valkoinen väri ja teippaukset olivat jossain vaiheessa vaihtuneet lähes Kuttilan 80-luvulla valmistamat tummat lasit saivat Spezialista arvoisensa paikan. Automalli oli lupausten mukainen, alkujaan joulukuussa -77 Länsi-Saksassa rekisteröity Escort RS 2000 Spezial. Spezialin ohjauspyöräksi valikoitui italialaisen Raidin valmistama nahkaverhoiltu sporttiratti. Ei se toisaalta ihan ennennäkemätönkään ollut, ja 80ja 90-luvulla rakenneltiin pilvin pimein Spezial-replikoita, kun lasikuitusarjoja asennettiin runsaasti.” Myyntiin ilmaantunut Spezial ei ollut häävissä kunnossa, mutta olemukseltaan kuitenkin kohtuullisen eheä eikä näkyviä osapuutteita ollut merkittävästi. RS-vanteilla on kokoa 13 tuumaa, mutta renkaat ovat peräti 235-leveät. Kaupat tehtiin suurempia empimättä ja Spezial saapui tutun firman toimesta Suomeen tammikuussa -06. Yksityinen myyjätaho tunsi ja tiesi tuotteen arvon, sillä myytävän yksilön lisäksi hänelle oli tuolloin omistuksessaan kaksi entisöityä SpezialEscortia
mustanpuhuvaan tummansiniseen väritykseen, mutta käsissä oli joka tapauksessa aito Spezial. Näillä harkituilla toimilla teho nousi vakiosta 110 hevosvoimasta 132 hevosvoimaan. Matkan jatkuvuudessa auttoi 69 litran polttoainesäiliö. ”Auton saaminen kotimaan rekisteriin oli siksi tärkeää, jos seuraavien vuosien aikana olisi tullut jotain lakimuutoksia, jotka olisivat vaikeuttaneet asiaa”, Mika taustoittaa. FORDIN AINEKSILLA, ZAKSPEEDIN RESEPTILLÄ Ford Escort RS 2000 Spezial -mallia valmistui kilpatalli ja virityspaja Zakspeedin toimesta vuosina 1977–1979 tiettävästi 279 yksilöä. Niitä ei siis rakennettu ajamattomista RS 2000 -malleista jälkikäteen muokkaamalla, vaan esimerkiksi isot pyöränkotelot toteutettiin Zakspeedillä kokoonpanovaiheessa. Kaksilitrainen OHC-pata oli saanut osakseen omanlaisensa RS-ilmanputsarin peittämät kaksi kaksikurkkuista Weber 44 IDF -kaasutinta, tiukemman nokka-akselin ja avaramman pakosarjan. Periaatteessa Spezialia vastaavan yksilön olisi voinut 70-luvun lopulla toteuttaa myös oman RS 2000:n perustalle, sillä Zakspeed hyödynsi toteutuksessa tehokkaasti Series X -varustesarjan antia. Aina valkoinen ja sinisin teipein koristeltu Spezial erosi ulkoisesti tuntuvasti perus-RS:stä, kiitos tummien sävylasien sekä ennen muuta Fordin urheilullisen Series-X-viritysja varustesarjan tarjontaan lukeutuneiden muhkeiden levikkeiden ja spoilerien ansiosta. Kohentuneita voimavaroja huomioitiin tiuhavälitteisellä Rocket-laatikolla, jäykemmällä jousituksella, Bilsteinin kaasuiskareilla, etupään tuuletetuilla levyjarruilla ja Baby Atlas -lukkoperällä. ”Kunnoltaan auto oli pienoinen pettymys, vaikka tiedossa olikin, että kyseessä oli entisöintiaihio. Kotipihaan saatu Spezial-Escort oli levikkeineen muhkea ilmestys, mutta juhlanpaikka oli vasta jossain kaukana tulevaisuudessa. Ryhmä 1:n kilpakahinoihin soveltuneet autot toteutettiin saksalaisfirman toimesta varsin kokonaisvaltaisesti. SpezialEscortin olemus tukevoitui tuntuvasti lisää 13-tuumaisille, mutta 7,5 tuumaa leveille RSvanteille pyöräytettyjen 235-leveiden renkaiden myötä. Uusia RS 2000 -Escorteja muovautuu Zakspeedin väen toimesta Spezialversioiksi. Tässä kohtaa päästään kiinni ajatusleikkiin, että periaatteessa Spezial-mallin olisi voinut koota myös omatoimisesti tilaamalla RS 2000 -Escortiinsa kaikki mallissa mukana olleet kilkkeet. Tosin niitä olisi pitänyt tilailla varsin runsaalla kädellä. Spezial-mallin elementit niin tekniikan, ulkoasun kuin sisätilojen osalta ammennettiin Fordin Series-X-nimen alla kaupattujen viritysja varusteosien tarjonnasta. Valinnaisena oli saatavilla pienempiä ulkoisia elementtejä kuten konepellin pikalukitus. Näille painoa sallitaan 50 kiloa enemmän, mikä pitkälti johtuu mallissa käytetystä Atlas-perästä, kun tavallisessa RS 2000:ssa on kevyempi englantilainen taka-akseli”, avaa Mika. ZA K SP EE D 15. Varustelua täydensi usein myös turvakehikko ja nelipisteturvavyöt. ”Valmistenumerosta Zakspeedin rakentamaa ei tunnista, mutta näissä on normaalia RS 2000 -mallia korkeampi kokonaismassa, mikä on nähtävissä tyyppikilvestä. Sisällä tunnelmaa ja ajettavuutta kohottivat sportti-istuimet ja italialaisen Raidin valmistama nahkaverhoiltu ratti. Sen varmisti moottoritilan tyyppikilpi. Tietenkin myös pellin alla oli käyty auton reipashenkisen ulkonäön herättämien odotuksien täyttämiseksi. Ruostevaurioiden laajuus mietitytti, samoin sähköt olivat suuri ongelma, sillä niitä oli muokattu esimerkiksi kojelaudalla olleiden lisämittarien asennuksissa.” Ajokuntoinen Escort kuitenkin oli, ja ensimmäisenä tavoitteena olikin saada auto rekisteriin ja katsastettua ennen varsinaisen entisöinnin aloittamista
Kahdella Weberillä ruokittu ja Spezialmallin erityisen ilmanputsarikotelon kautta hengittelevä voimanlähde sai sisuksiinsa esimerkiksi uudet männät ja laakerit. Pohjatöitä Pienien kohennustoimien jälkeen Escort rekisteröitiin tammikuussa -07, mutta itse entisöintiprojekti käynnistyi vasta seuraavan vuoden puolella. Osa tavarasta oli perusmallien Escortien kanssa yhteneväistä, jotkut vaikeammin tavoitettavia Fordin Series X -sarjan alkuperäisiä tarvikeosia. Spezial-Escortin valmiutta kilvanajoon huomioitiin muun muassa suuremmalla polttoainetankilla. Mikan Spezial-Escortin sisätilojen leimallisia tekijöitä ovat turvakehikko sekä nelipistevyöt, jotka kulkivat varustelussa käsi kädessä ihan siitäkin syystä, että turvakehikon linjaus estää tavanomaisien kolmipistevöiden käytön ohjaamossa. Jossain vaiheessa takapäähän oli tullut kovaa osumaa, sillä muun muassa koko takahiekkapelti oli vaihdettu. Aikanaan nämä tulivat minulle jonkun toisen Escortin mukana, ja päätin että ne uhrataan nyt tähän.” RS-ilmanputsarikotelon alla piilottelevat Spezialin ruokahuollosta vastaavat kaksikurkkuiset Weberit. ”Vanhat lasikuituosat irtosivat kohtuullisen helposti, etenkin kun oli sen verran paljon ruostetta niiden alla”, Mika hymähtää ja jatkaa, ”Katsoin tuossa vaiheessa viisaammaksi myydä vanhat kuituosat ja tilata Englannista uuden sarjan.” Escortin varhaisvuosista ei ollut juuri muuta tietoa kuin auton ensirekisteröintipäivä, mutta autoa purkaessa saattoi tehdä ounasteluja sen käyttöhistoriasta. Voimalinjaan oli puolestaan ilmestynyt Sierran viisiportainen laatikko.” Seuraavan neljän vuoden aikana uutta peltipintaa syntyi muun muassa molempiin etulokareihin ja -hiekkapeltiin, oviin, takakaariin ja käytännössä koko lattiaan. Toki silloin oli kiireinen elämänvaihe muutenkin, kun perhe-elämää vietettiin kolmen pienen pojan kanssa.” Ruuhkavuosista huolimatta Escortin äärellekin ehdittiin. Sisätilojen ja ulkomaailman rajapinnan kruunaavat Mikalla oikeaa käyttökohdetta odottaneet, Kuttilan Autolasin 80-luvulla valmistamat tummennetut lasit. ”Alkuperäinen, pitkällä ykkösellä ja tiheämmillä välityksillä toteutettu Rocketvaihteisto löytyi Saksasta ja rantautui Suomeen. 16 4/2024 Ford Escort RS 2000 Spezial. Tuntuvien peltitöiden lomassa Mika metsästi parhaansa mukaan puuttuvia pisteosia tai parempikuntoisia kärsineiden alkuperäisten tilalle. Kunnostusvaiheessa alkuperäisen mukaiset istuimet jäivät tavoittamatta, mutta taannoin Mika onnistui tavoittamaan sekä oikeanlaiset etuistuimet että takapenkin verhoilun, joten lähitulevaisuudessa myös tämä osa kokonaisuudesta päivittyy alkuperäiseen ilmeeseen. ”Nykyään ei näin tummia pronssilaseja ole edes saatavilla. Laatikko sitten huollettiin ja kytkinakselikin vaihdettiin. ”Vaikutelma oli, että auto oli ollut kovalla käytöllä ja varsin loppuun ajettu. Kaikkiaan se oli hyväkuntoinen eikä kilpakäytössä ollut.” Escortin kaksilitrainen Pinto-moottori oli käyntikuntoinen kuten edellä kävi ilmi, mutta päämäärätietoisesti läpivedetty entisöinti ylti luonnollisesti sinnekin. Odotteluajan Mika käytti hyväkseen kohentamalla Escortin tekniikkaa. Muita Spezialin tunnusomaisia elementtejä ovat italialaisen Raidin valmistaja sporttiratti sekä RS 2000:n vastaavista hienokseltaan toppauksiltaan sekä verhoilun kirjauksiltaan eroavat istuimet. Muhkeat levikkeet ovat Spezialin näkyvintä antia. Paketti oli kovia kokenut, sillä kytkinakseli oli vääntynyt jonkinlaisen kuormasta putoamisen seurauksena. ”Koko ajan oli päällä osien metsästys, ja tavoitin NOS-osina esimerkiksi takavalot, takapuskurin ja ovenkahvat.” Yksityiskohtia myöten Escort oli valmis maalarille vietäväksi vuonna -12, mutta maalisuihkuja se sai odotella kaksi vuotta – kuten kiireettömäksi luokitellulle työlle uhkaa helposti käydä. ”Ensin piti rakentaa autotalli, ja vasta sen jälkeen pääsin purkamaan auton ja työstämään peltiä. Sellaisia tosin tavattiin myös monista muista Escorteista, jos omistaja oli innostunut varustelemaan autoaan Fordin Series X -osilla
Nyt Mikalla olisi jälleen aikaa uusille harrastekohteille, ja sopiva ykköskoppainen Escort RS 2000 onkin hakusessa. Tämä huomioitiin kesän -19 aikana hyväksytyllä museoajoneuvotarkastuksella, mutta suurinta iloa on kuitenkin koettu tien päällä. Alakuloisen Spezialin kunnostus alkoi purkamisella ja kokonaisvaltaisilla peltitöillä. 01 Merkki ja malli Ford Escort RS 2000 Spezial 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Vaikutelma oli, että auto oli ollut kovalla käytöllä ja sen myötä varsin loppuun ajettu.” Huolellisuuden, osien etsimien ja muiden elämän osa-alueiden myötä entisöintiin kului lopulta 12 vuotta. 07 Mitat Pituus 417, leveys 170, korkeus 140, akseliväli 241 cm. ”Kyllä tämä on minun kokemukseni perusteella paras näistä aikakauden Escorteista. Lajinsa parhaimmistoa Läpikotainen ja lopulta kokonaista 12 vuotta vienyt kunnostus tuli maaliinsa keväällä -19. Tosi hieno ajaa, sillä alusta on toimiva katuajoon ja miellyttävä leveistä renkaista huolimatta. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 995 kg. 17. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Takaveto. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset reaktiotangot, lehtijousitus. Nyt se kuulostaa liikaa vakiomoottorilta”, tinkimätön Escort-mies naurahtaa. ”Ensimmäisen kesän ainoa takapakki oli, että uusi laturi hajosi jostain syystä vain muutaman sadan ajokilometrin jälkeen.” Kokonaisuutena valkoinen ja sinisin teipein koristeltu Spezial on mallinimensä mukainen – jotain hyvin erityistä. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Heti ensimmäisien ajettujen metrien myötä kävi ilmi, että huolellinen työ palkitsi tekijänsä. Tilavuus 1 993 cm 3 . Moottorin teho on varmaan aika lähellä aikanaan luvattua 132 hevosvoimaa.” Jos jotain pientä, niin hieman enemmän ulkonäköä vastaavaa ääntä Mika kaipailee lisää. Laitoin myös melkoisesti äänieristettä lattiaan ja tuliseinään, joten tämä ei ole turhan meluisakaan, joskin kierroksia on moottorissa jo aika paljon satasen vauhdissa. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana rumpujarrut. Puristussuhde 9,9:1. ”Tekisi mieli vaihtaa nokkaakselia hieman parempaan, jotta saisi ääneen enemmän henkeä. Teho 132 hv /6 000 rpm, vääntö 172 Nm /4 500 rpm. Poraus 90,87, isku 76,95 mm
Mukava lisä auton tarinaan on Jarin äidin tekemä pitkä työura saman autoliikkeen töiden vastaanotossa. Opel Ascona 2.0 S ’80 hyvänä pitämä Sastamalalainen Jari Halme omistaa huolella pidetyn B-mallin Opel Asconan, jonka Aulis Tiensuu osti uutena paikallisesta Opel-liikkeestä. Auliksen 18
Co rollasta Autokanta hyvitti 15 000 mark kaa. Kun lähdin Kiikan rampilta kohti Keikyää niin siinä tiilitehtaan kohdalla kärry otti heijaavan liikkeen ja koko yh distelmä meinasi lähteä pyörimään.” Talviajoakin Ascona on saanut maistel la, mutta suolakylpyjen jälkeen auto pes tiin aina huolellisesti. Ascona on aina seissyt läm pimässä tallissa. Opelin rikkoutumista ei odoteltu toimenpiteiden aloittamiseksi vaan huolto ja korjaustyöt on tehty ennakoiden. ”Maksoin uudesta Corollasta 16 050 markkaa, joten sen rahallinen arvo puto si tuona aikana ainoastaan 1 050 markkaa.” Opelin kauppahintaan sisältyi talviren kaat vanteineen, alustan suojaus, lohko lämmitin sekä istuinsuojat. Normaalin perheautokäytön lisäksi Opel on toiminut myös Auliksen maanraken nusyrityksen ajossa peräkärryn kanssa. Itse huoltaen Opelia ei ole huoltoliikkeiden rasvamon tuilla juurikaan käytetty sillä Aulis on suorittanut tarvittavat työt itse. Kävin pappaa katsomassa Vammalan sairaalassa ja sillä välin Penttilässä tehtiin Opeliin koukku pitkästä tavarasta”, Aulis kertoo. ”Kävin illalla töiden jälkeen hakemas sa Hakasen sahalta kärrykuorman pitkiä lankkuja. Pape rityöt menivät uusiksi ja isompikoneinen lähti mukaani”, Aulis muistaa. Tuolloin oli Opelille käydä huonosti. Kiitos maltillisen talvikäytön ja etenkin huolellisen puhdistuksen sen jälkeen, kun lumisia ja suolaisia polkuja on jouduttu ajamaan. Oli siinä olevinaan vähän kii rekin. ”Kävi kuitenkin niin että tuolloin Sak san markka heilahteli ja Opelien hinnat laskivat. Vammala H uhtikuussa vuonna 1980, kun Vammala oli vielä tukevasti sekä Sata kuntaa että Turun ja Porin lääniä, asteli Aulis Tiensuu Vam ma lan Autokanta Oy:n ovesta myyn ti halliin. Aulis hämmästelee yhä Toyotan ole matonta arvon alennusta seitsemän vuoden käytön jälkeen. Talvisilla matkoil la Aulis pyrki kuitenkin valitsemaan rei tit niin ettei suolatuilla väylillä tarvitsisi edes ajaa. Huomiovalot asennettiin keulalle lähes saman tien kun auto oli kotipihaan ajettu. ”Se on asennettu tuossa pikkuBerlii nissä (paikallinen asuinalue) sijainneessa Penttilän autokorjaamossa. Asconan hinta oli 56 110 markkaa. Huolto töiden lisäksi Opel ei ole suuria remontteja vaatinut. Lisäksi kaksi litrainen oli liikkeessä jo valmiina. 19. Vetokoukku oli tarpeellinen varuste, joka piti hetimiten myös hankkia. Asconan kohdalla 2litraisen S mallin hinta putosi tasolle, jolla olin sopi nut kaupat 1,3litraisesta. Säilytyspaikka oli myös pimeä, jonka ansiosta auringonvalo ei ole päässyt turmelemaan toisinaan pitkiäkin jaksoja tallissa lepäillyttä Opelia. Ainoastaan takapyörien laakerit sekä kaikki iskunvaimentimet on kertaal leen uusittu. Mies oli tehnyt kauppasopimuksen uu desta Opel Asconasta 1,3litraisella moot torilla. Aulis kertoo, että hän hankki muun muassa kaikki sytytys ja jarruosat sekä pakoputket valmiiksi tal liin odottamaan tulevia tarpeita. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Ascona on säilynyt korin osaltakin uuden veroisena. Vaihdossa hän luovuttaisi niin ikään uutena ostamansa ’73 Toyota Co rolla Coupén. Sellaisten taipaleidenkin jälkeen hän ajoi Asconan talliin, ja kun auto oli hetken lämmennyt, Aulis puhdisti kyl jet ja pyöräkotelot huolellisesti lumesta. Kumimatot mies harjasi samalla puhtaak si ja kuivaksi
Jumittumisen estämiseksi Opel pantiin säännöllisin väliajoin käymään ja sillä ajettiin pieniä lenkkejä pihapiirissä. Erikoistilauksesta ja lisämaksusta SR-versioon sai himmeän mustan konepellin. Hitsaussaumat ja liitokset tiivistettiin erikois massalla. 20 4/2024 Opel Ascona 2.0 S. Jari Halme (vas.) jatkaa Opelin huolenpitoa Aulis Tiensuun tekemän erinomaisen pohjatyön jälkeen. Moottorivalikoima kattoi useita nelisylinterisiä vaihtoehtoja 1,2-litraisesta OHVmoottorista 2-litraisiin bensiinija dieselmoottoreihin. SR oli urheilullisuutta henkivä varustetaso, ulkoisesti se tarjosi nelipuolaiset 13" urheiluvanteet, mustat kylkilistat ja mustaksi maalatun takavalojen välisen osuuden. Tuolloin Opelin talvikäyttö loppui, koska se olisi joutunut olemaan taivasalla. Kokenut harrastaja sekä ammattinsa puolesta laajan kirjon autoja käsitellyt Halme löysi Asco nasta loivan painauman oikeanpuoleisen Cpilarin ja polttoainetäyttöaukon kohdalta. Aulis oli käyttöautoa katsastuttaessa kertonut katsastusmiehelle luopu vansa Opelista. Hienokuntoisena säilynyt Ascona on kolaroi maton mutta silti sen etulokasuojien ja etuovien välinen rako on poikkeuksellisen leveä. Jari kuuli keskustelun ja lyöttäy tyi juttusille, ja pian Opelista jo sovittiin kaupat. Jarin huomaan Vammalassa ja Huittisissa katsastusasemia pyö rittävä Jari Halme pääsi hienokuntoisen Asconan omistajaksi sattuman kautta. Jarin mukaan karkea sovitus johtuu tavasta, jolla Asconan kori on tehtaalla koottu; keulaosa tehtiin ensiksi valmiiksi ja vasta sitten hitsattiin rintapeltiin kiinni. Brittimarkkinoilla Ascona tunnettiin Vauxhall Cavalierina, joka poikkesi Asconasta keulan muotoilun osalta. Suomeen tuoduille autoille tarjottiin mallisarjan loppupäässä perusvarustelun lisäksi neljää varustetasoa: DeLuxe, Berlina, SR ja SR-alustavarustelu. Ascona ehti olla myös Auliksen tyttären käytös sä 2000luvun alkuvuosina, kun hän opiskeli Tu russa. SR-varustelua ei saanut 2-litraisen dieselmoottorin kanssa. Äiti ei tiennyt autojen osista tai niiden sijainnista mitään, mutta asiakkaille hän osasi tarkasti kertoa kuinka kau an niiden vaihtamiseen huoltomiehellä kuluu ai kaa”, Jari tarinoi. Kilpailutoimintaan luokitellun 400-version ja sen hyvän rallimenestyksen ansiosta autosta tuli suosittu myös kansallisten rallisarjojen koluajana. Jari oli Opelmiehiä ja useamman harrasteyksilön omistaja jo entuudestaan. Alusta käsiteltiin suojavahalla, kynnyskotelot kiveniskusuojalla, pyöristä lähtevien kivien osuma-alue sekä alustan sivulevy peitettiin PVC-alustamassalla. Asconan toinen malliversio (B) esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä vuonna 1975. ”Äitini oli töissä Vammalan Autokannassa töiden vastaanotossa vuosina 1976–1991. SR-alustavarusteluun kuului nopeampi ohjausvälitys, urheilulliset iskunvaimentimet, erikoisetujousitus ja taka-akselille vahvistettu kallistuksenvakaaja. Asconan itsekantava teräskori suojattiin tehtaalla ruostetta vastaan huolella. Vaihteistoksi oli saannilla manuaalinen 4+1 tai Opel Automatic -automaattivaihteisto. Kynnyskotelot saivat sisäpuolisen vahakäsittelyn. Fosfatoitu teräsrunko pohjustettiin useaan kertaan sähköstaattisesti ja käsin maalaamalla. Hauskana kuriositeettina Jarin tallissa on 88 000 kilometriä ajettu Dmallin Kadett, jossa on hänen äitinsä leimaama huoltokirja. Ovien sisäpuolelle tehtiin kestopinnoitus. Turvalli suutta lisäsi polttoainesäiliön sijoittaminen taka-akselin yläpuolelle törmäysvyöhykkeen ulkopuolelle. Konevalikoimaan kuului myös Ascona 400 -luokitusversion 2,4-litrainen mylly. Kolariturvallisuus oli huomioitu, sillä kokoon painuvissa etuja takaosissa oli ohjelmoidut poimuttumisvyöhykkeet. Se nimittäin oli sama autoliike, josta Aulis aikanaan Asconan osti. Opel Ascona B-mallia valmistettiiin noin 1,2 miljoona kappaletta. Vauxhall Cavalierit valmistettiin Belgiassa. Saksalaisen selkeätä informaationäyttöä. Keulapel tien sovitus tehtaalla on ollut hieman suurpiirtei nen. Matkamittari on toisella kierroksellaan, kokonaisajomäärä on runsas 122 000 kilometriä. OPEL ASCONA B Sveitsissä ja pohjois-Italiassa sijaitsevan Maggiore-järven rannalle rakentuneesta Asconan kylästä Opel poimi mallinimen perheautolleen. Ohjaamoa ei ole vuosikymmenten saatossa tärvelty edes matkapuhelinasennuksella. Merkki on Jarille rakas myös hänen äidin työpaikan takia. Vuonna 2009 auto vielä katsastettiin ja vahattiin, jonka jälkeen se vietiin Auliksen kotipaikan suuliin Kiikoisiin ja poistettiin käytöstä
”Sellainen on tyypillinen vaurio BAs conassa jolla on vedetty kärryä. puristussuhde 9,0:1 04 Voimansiirto neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja ja putkiiskunvaimenimet, takana kierrejousitettu jäykkä akseli, alipainetehostetut nestejarrut: edessä levyt, takana rummut 06 K ori itsekantava 2-ovinen teräskori 07 Mitat pituus 432, leveys 167, korkeus 138, akseliväli 252 cm, omapaino 980 kg 08 Suorituskyky kiihtyvyys 0-100 km/h 11,0 s. ”Lienee niin, että näihin viimeisiin on poimittu osia varaston jäämistöis tä, jolloin tähän on eksynyt varhaiset takalokasuojat.” Auliksen tunnollisesti pitämä Ascona on saanut Jarista arvoisensa omistajan. Sama ilmiö toistuu kaksiovisen DRekordin kohdalla, neliovisessa ei niinkään. Ehjän massauksen alta löytyy todennäköisesti tehtaan virheetön maalipinta runsaan neljänkymmenen vuoden takaa. Opel ehti tulla vuosikymmenten aikana monille autoista ymmärtäville paikka kuntalaisille tutuksi. huippunopeus 175 km/h. Auto on huomattu myös Jarin asiakkaiden toimesta, kun se on kesällä katsastuskonttorin pihassa seissyt: ”Täälläkö se Auliksen Ooppeli nykyään majailee?” 01 Merkki ja malli Opel Ascona 2.0 S 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori eteen pitkittäin sijoitettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen bensiinimoottori, iskutilavuus 1 979 cm 3 (poraus 95,0 mm, isku 69,8 mm), teho 100 hv/ 5 400 rpm, vääntö 153 Nm/3 800 rpm. Auto on säilynyt siistinä alapuoleltakin. Konetilassa raksuttaa kaksilitrainen CIH-pata. ”Täälläkö se Auliksen Ooppeli nykyään majailee?” 21. Jo tenkin näiden mallien kori rasittuu kär ryä vedettäessä, liekö syy se, että tuolloin vetokoukut on pultattu suoraan auton pohjaan, ei tukirakenteisiin”, Jari pohtii outoa ilmiötä. Jari on kiinnittänyt huomiota toiseen kin poikkeavuuteen: Opel on vuosimal lia 1980, mutta stanssausten perusteella sen takalokasuojat ovat vuodelta 1974. Vetokoukku on ollut aikoinaan käytössä, sillä Asconan ensimmäinen omistaja käytti autoa työhommiin
Turkulainen Niko Suomela kertoo hänkin nauttineensa 2000-luvun alkuvuosina väkivahvoista Sja RS-Audeista. Tämä korostuu Suomessa, jossa verotussyistä suosituimmat mallit ovat usein olleet perusversioita pienellä moottorilla ja niukalla varustelulla. Harrastekäyttöön kun tuppaa asettumaan suhteellisesti enemmän malliston yläpään versioita kuin aikanaan lukumääräisesti enemmän myytyjä perusmalleja. Aikanaan 80ja 90-luvulla maahamme myytiin uutena valtaosin perusmalleja, mutta näiden vapaasti hengittävien ja etuvetoisten sijaan harrastekentällä tapaa nykyään varsin runsaasti nelivetoisia ja turboahdettuja malliversioita – kiitos harrastajien mielenkiinnon ja jälkituonnin avaamien mahdollisuuksien. Kärjistetysti kun voisi todeta, että monessa maassa ei ole uutena edes myyty niin niukasti varusteltua versiota, kuin Suomessa on toteutettu hinnat alkaen -malliksi. Onkin ymmärrettävää, että harrasteautoksi onkin sitten mieluusti valinnut menevämmän ja paremmin varustellun mallin, kun sellaisesta ei aikanaan ole päässyt nauttimaan. Arjen tenho Yksi monista edellä kuvattua ”mallisiirtymää” kokeneista merkeistä on Audi. 22. Ja jos harrasteajokki on haettu maamme rajojen ulkopuolelta, on se lähes poikkeuksetta Suomi-autoa ylellisempi. Moisia muistoja herättävän yhdistelmän voi edelleen kohdata Aurajoen rantamaisemissa. Audi 100 2.0 E Avant ’90 & Sunbird Corsica 175 ’90 Nostalgiariste ilyllä Lämpiminä 80ja 90-luvun taitteen kesäpäivinä uudenkarhean Avant-Audin saattoi hyvinkin nähdä kiskomassa vastahankittua juppivenettä perässään. Tätä kehityskulkua on edistänyt myös ajoneuvojen kohtelu: ylellisempi malli on saattanut saada parempaa hoitoa ja ylläpitoa läpi vuosien, joten sellaisia on säädyllisessä kunnossa enemmän tarjolla kuin arkisempia malliversioita. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä M onen automallin kohdalla mallijakauma ikään kuin vääristyy yksittäisten autojen ehtiessä harrasteikään
Mainos kertoo, että 2.0 E Kat -mallin vakiovarustelu käsitti muun muassa ohjaustehostimen, keskuslukituksen ja peräti kattoluukun. Näin siitä huolimatta, että C4-sukupolven 100-mallin esittely oli jo käsillä, mutta toisaalta Avant päivittyikin vasta seuraavana vuonna. 23. Näistä viimeksi mainittu on vuosien myötä alkanut puhutella Audi-harrastajaa kaikkein syvällisimmin. Omistuksessa hänellä on aikakauden Audi-malleista vieraillut muun muassa Coupé Quattro, edustuksellinen V8 sekä useampiakin 100-malleja. Ja hieman harrastekentässä vastavirtaan kulkien, Nikoa ovat alkaneet enenevästi miellyttää malliston peruskamppeet, tarkemmin sanottuna aikansa tavanomaisia Suomi-yksilöitä edustavat yksilöt. ”Jollain pitää olla nimenomaan Quattro ja turbo, minulla nykyään oikeastaan päinvastoin: etuvetoinen, perusmoottorilla ja suomalaisella varustetasolla on sitä, mihin olen ihastunut”, hän luonnehtii ja jatkaa, ”Useampiakin tällaisia, käytännössä navetan tai ladon takaa löytyneitä olen korjannut, laittanut takaisin kilpiin ja myynyt.” Nikon haaviin on kuitenkin tarttunut myös sen sortin Suomi-säilymä, jonka hän on päätynyt pitämään itsellään. ”Juuri 80-luku on muodostunut tärkeäksi merkin rallimenestyksen vuoksi, ja sitä myöten Audin viisisylinterissä on ollut oma juttunsa”, Niko kuvailee. Nostalgiariste ilyllä Turku Tallista löytyy edelleenkin yksi tuoreempi RS-malli mahdollisen voimantarpeen täyttämiseksi, mutta ajan ja iän myötä mielenkiinto on kohdistunut enenevästi Audin 80-luvun mallitarjonnan suuntaan. ”Jotenkin nämä lötkö-Audit eli C3sukupolven 100-mallit ovat vieneet sydämen”, hän kuvailee. Kyseessä on maaliskuussa 1990 ensirekisteröity Audi 100 2.0 E Avant, joka ei ole kaivannut laajempaa kunnostusta, vaan Niko on voinut omalta osaltaan jatkaa auton vuosikymmeniä jatkunutta huolellista ylläpitoa VV-Auto mainosti Audi 100 Avantia isosti vielä vuoden 1990 puolivälissä. Erikoisvanteet menivät sen sijaan lisävarustelun puolelle
24 4/2024 Audi 100 Avant & Sunbird Corsica. Kaksilitrainen ruiskukone luovuttaa katalysaattoriversiona 115 hevosvoimaa. Vuosikymmenien käyttöauto Jo vuosia aiemmin Nikolla oli ollut omistuksessa varsinainen Suomi-ilmentymä, suksiboksimaisella korotusosalla varustettu punainen 100 Avant -pakettiauto, joten hänellä oli näin ollen paitsi kokemusta, myös mielenkiintoa kesällä 2022 myyntiin tullutta yksilöä kohtaan. Varusteita ei juuri ole, mutta ilmastoinnin virkaa hoitaa kattoluukku.” Ajo-ominaisuuksien ja varusteiden sijaan Audi 100 Avantin merkitys piilee omistajalleen kuitenkin jossain muualla. Audin viisipyttyinen rakentaa persoonallista äänimaisemaa ilman turboahdintakin. Fiiliksellä Museoajoneuvoksi hieno Audi 100 Avant siirtyi kesäkuussa 2023. ”Radio ei toiminut, mutta kun se oli autoon uutena asennettu ja jopa asennustodistus jäljellä, niin pitihän se purkaa ja kunnostaa toimivaksi.” Ulkoisena muutoksena Niko vaihtoi auton alle alkuperäisten 14 tuuman peltivanteiden ja kapseleiden tilalle 15 tuuman kevytmetallivanteet, jotka sopivatkin aikakauden alkuperäisinä Audi-vanteina Avantin ilmeeseen oivallisesti. Viimeisen käyttövuosikymmenen aikana sille oli tosin kertynyt ajoa enää niukalti: vuonna 2013 mittarilukema oli ollut 300 tuhannen tienoilla, ja vuosikymmenessä kilometrejä oli kertynyt lisää vain karvan päälle 20 tuhatta. ”Uskaltaisin väittää, että kun tuollainen auto on kunnossa, niin se edelleen hakkaa ajotuntumassa monet nykyautot, sillä ajoltaan se on tukeva ja mukava. ”Tämä on minulle sellainen fiilisjuttu: lätsä päähän, aurinkolasit nenälle, Blaukkarista sopivaa musiikkia ja sitten ajelemaan”, hän kiteyttää. ”Kaikkiaan auto oli hirmuhienossa kunnossa, mutta harrastettavaa riitti minullekin. Tarjolle tullut yksilö houkutteli Nikoa niin kunnoltaan kuin vaatimattomalta Suomi-olemukseltaan, joten auto siirtyi elokuussa 2022 Littoisista Turkuun. Myös alustan kuluvia osia vaihdettiin.” Maalipinta on tiettävästi alkuperäinen, ja vuosia samankaltaisena säilyneestä olemuksesta viestii myös kojelaudassa komeileva Blaupunkt Cambridge -kasettiradio. ”Uutena auto oli tiettävästi ollut lyhyen ajan erään yrityksen omistuksessa, mutta tämän jälkeen auto oli siirtynyt sen minulle myyneelle taholle, jolla se oli ollut yhteensä 29 vuotta.” Kolmen yhteisen vuosikymmenen aikana Audin edellinen omistaja oli pitänyt autostaan hyvää huolto niin ulkoisesti kuin myös teknisesti käyttäen sitä huolloissa säntillisesti. Blaupunkt-kasettiradio on viihtynyt kojelaudassa läpi vuosikymmenten. Littoisissa kaupan olleen Avant-Audin historia oli varsin aukottomasti tiedossa, mikä lisäsi kiinnostusta kyseistä yksilöä kohtaan. ”Autoja on tullut ja mennyt, kun olen laittanut niitä kuntoon ja myynyt, mutta tämä saattaa jäädä omistukseen, koska kyseessä on poikkeuksellinen hyvä yksilö.” Auton eleettömän olemuksen ohella siinä sytyttää mutkaton ajettavuus. Jatkossa Nikon on tarkoitus nautiskella Audin kyydistä näillä näkymin itse. Moottorin osalta uusittiin jakopää sekä tiivisteitä. Kuluneet vuodet näkyivät kuljettajanistuimessa, joka ryhdistyi uuden verhoilun myötä. Esimerkiksi kuskinpenkki oli kulunut, joten kaivettiin siihen tilalle alkuperäisen mukainen uusi verhoilu
Otin yhteyttä myyjään ja sanoin, että jos veneestä ei huutokaupassa synny kauppaa, niin voitaisiin alkaa miettiä asiaa.” Näin myös kävi, ja viime kesänä neuvottelujen päätteeksi Niko kävi hakemassa Sunbird-säilymän Turkuun. Lähempi tarkastelu kertoo Sunbirdin käyttämättömyydestä ja siten lähes uudenveroisesta kunnosta. Kokonaisuuden viimeistelee hiljattain uusittu kuomu. Iso Audi taipui jämäkästä arkiajokista lomamatkojen kulkupeliksi ja samalla harrastevälineiden kuormajuhdaksi. 25. Puristussuhde 10,0:1. Kaikkiaan veneellä oli ajettu vain viiden tunnin verran, joten alkuperäisessä ilmeessä oleva paatti oli käytännössä ajamaton. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Niko huomasi veneen huutokaupassa ja mielenkiinto sitä kohtaan heräsi välittömästi ja isosti. 08 Suorituskyky Huippunopeus 188 km/h, 0–100 km/h 10,9. Niko Suomelan Avant-Audin kohdalla moisen nostalgiakuvan maalailu on erityisen helppoa, sillä auton perässä saattaa kesäpäivänä nähdä samaa aikakautta edustavan Sunbird Corsica 175 -veneen. Tavaratila kutistui mutta tyyli lisääntyi. Poraus 81,0, isku 77,4 mm. Etuveto. Jos, niin vähintään Aurajoessa se tulee näkymään”, Niko puntaroi. ”Se on ollut Turun seudulla vaikuttavan venekaupan esittelyvene, joka on ollut aikanaan liikkeen sisätiloissa näytilläkin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Harkinnassa on, että lasketaanko sitä veteen. Teho 115 hv /5 400 rpm, vääntö 172 Nm /4 000 rpm. Audi lukeutui edelläkävijöihin osoittaessaan, että farmarin perän ei tarvitse välttämättä olla pysty. Ostajaa ei ilmeisesti löytynyt, joten se laitettiin venekaupan varastoon säilöön.” Hämmentävästi vene odotti varastossa lopulta vuoteen 2021, jolloin se siirtyi liikkeeltä pois ja huutokaupattavaksi. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Pitäisikin löytää auton ja veneen kanssa samanikäinen traileri. ”Olen nyt pessyt ja puunannut pitkään varastoidun veneen. VESILLELASKUA VAILLE Runsas kolme vuosikymmentä sitten Audi 100 ja nimenomaan sen Avant-farmariversio oli varma valinta hyvätuloiselle, niin sanottua aktiivista elämää viettävälle henkilölle. Myyntiin tulleesta noin 5,5 metriä pitkästä Sunbirdistä oli jossain vaiheessa riisuttu alkuperäinen 130-hevosvoimaine nelitahtinen bensamoottori pois vetolaitteineen ja tilalle oli sittemmin asennettu 120 hevosvoiman Mercruiserdiesel vuodelta 2005. 01 Merkki ja malli Audi 100 Avant 2.0 E Kat 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Viisisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 479, leveys 181, korkeus 142, akseliväli 269 cm. ”Ajattelin heti, että kun kyseessä on Audin kanssa saman vuotinen vene, niin tässä olisi mahdollisuus rakentaa aikamatkaa 30 vuoden taakse. Poikkeuksellisen asiasta tekee, että Sunbird on Suomeen vuonna 1990 uutena tullut, mutta tuolloin myymättä jäänyt vene. ”Traileri on uusi, mikä on pieni kauneusvirhe. Tilavuus 1 994 cm 3 . Teetin siihen myös uuden pressun ja kuomun, sillä tykkään että jos vene kerta on tavallaan uusi, niin se saa näyttääkin uudelta.” Sen sijaan on vielä päättämättä, tullaanko veneellä veneilemään. Ei ole lainkaan vaikea kuvitella farmari-Audia kiskomassa 90-luvun alussa traileria, jonka kyydissä lepäili juuri talouslaman aattona hankittu upouusi moottorivene. Paino 1 320 kg. Audin vetämänä se tullaan ainakin näkemään, ja siihen liittyen tavoitteissa on vielä eräs aikakauteen sopiva elementti. Edessä ja takana levyjarrut. Toinen vaihtoehto on, että vanhentaisi nykyisen ilmettä esimerkiksi vanhoilla pyöränkapseleilla, lokasuojilla ja valoilla”, tuumailee Niko vuoden 1990 ajankuvaa huokuvasta yhdistelmästään
Rallirautaa Tšek koslovakiasta Kai-Pekka Pihlmanin rallikalusto poikkeaa reilusti totutusta. Takatuuppari-Škoda on jo sinällään erikoinen näky kisaympyröissä, mutta Pihlmanin huoltoauto Avia A21 F onkin jo varsinainen outolintu. 27
Kuljettajaparina oli tuolloin Asko Aarnivirta ja Ari Metso. Viimeinen Aarnivirran Škodalla ajama kilpailu oli Kouvola-ralli tammikuun alussa vuonna 1989.. Kilpailut, joita Aarnivirta ajoi, sijoittuivat lähinnä Kaakkois-Suomen alueelle pois lukien syyskuussa 1988 Lieksassa ajettu Finnoil-ralli. Kartanlukijoina Škodassa istuivat Metson lisäksi Juha-Pekka Ikonen, Jukka Nevalainen ja Harri Frimodig. Sivulle aukeavan etuluukun alla huomio kiinnittyy Timi Kobra -kesärallirenkaaseen, joka on kietaistu samanlaiselle vanteelle kuin auton altakin löytyy. Miehellä pysyy käsissä niin työkalut kuin rattikin. Kilpailu oli Imatra-ralli ja kilpailunumero 104. Pitkä aikainen touhuaminen Škoda-merkkisten autojen kanssa on luonut myös yhteistyöja ystävyyssuhteita Keski-Euroopan suunnalta. Toisinaan mies on ajellut kotiin jopa uudella harrasteautolla. Työn jälki on kaikkialla siistiä. Tšekeissä Kai-Pekka on käynyt useasti, ja monesti paluukyydissä on tullut kaivattuja varaosia projekteihin. Aarnivirta ajoi Škodalla puolentoista vuoden aikana kaikkiaan 12 kilpailua, joista rallien lisäksi yhden maastoajokisan sekä yhden rallisprintin. Samoin jarrut on uusittu. Skoda on kilpailu-urallaan säästynyt isoimmilta ulosajoilta. Lattian ja helmojen osalta Kai-Pekka joutui tekemään peltitöitä. Uudesta saakka ralliauto Škoda on ensirekisteröity maaliskuun lopussa 1987 ja ensimmäinen kilpailu sillä on ajettu saman vuoden syyskuussa. Kai-Pekka Pihlman on pitkän linjan tšekkiautoharrastaja. 28 4/2024 Rallirautaa Tšekeistä Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen O rivesiläinen Kai-Pekka Pihlman harrastaa Tšekkoslovakiassa valmistettuja autoja. Otetaan Pihlmanin pihalta lähempään tarkasteluun Škoda-teamin väreissä oleva kilpuri huoltoautoineen
04 Voimansiirto viisinopeuksinen synkronoitu vakiovaihteisto, takaveto 05 Mitat pit 4 200 mm, lev. Runsas neljännesvuosisata ehtikin kulua ennen kuin Škoda pääsi jälleen vauhdikkaiden sorapätkien makuun. Kaaret siellä oli tietysti valmiina. ”Muuraiselta tullut satakolmekymppinen oli hyvä aihio. ”Olen tottunut ajamaan kilpaa etuvetoisella, joka on varsin helppo käsitellä. Nokka-akseli, pakosarja sekä pakoputkisto poikkeavat alkuperäisistä, muilta osin kone on koottu vakio-osilla, esimerkiksi kaasutin on auton alkuperäinen. Mutkat täytyykin malttaa ajaa rauhallisesti keula edellä.”. Erikoiskokeilla Skoda on vaativa ajettava. Skoda vaihtoikin nopeasti omistajaa. Hitsasin helmat ja pohjan ja kunnostin jarrut. 1300-kuutioinen moottori on viritetty historic-sääntöjen puitteissa eli varsin miedosti. Ensimmäinen ralli Skodalla on ajettu syyskuussa 1987. 1 610 mm, kork. Muurainen oli aloittanut auton kunnostuksen, mutta työ jäi häneltä muiden asioiden vuoksi kesken. Sen jälkeen autoa ei rallien tai rallisprinttien lähtöviivalla nähty pitkään aikaan. Kelpo aihio Pihlman kertoo, että Krister Nordmanilta Skoda oli kulkeutunut Juho Muuraiselle. Takamoottorinen, kevytkeulainen ja pienitehoinen Skoda tuottaa kyllä haastetta riittävästi. 1 380 mm, akseliväli 2 400 cm, omamassa 910 kg, polttoainesäiliö 36 l, rengaskoko 165 R 13. Moottori on viritetty historic-sääntöjen sallimissa rajoissa. Uusi tuleminen tapahtui elokuussa 2018 Lahden EM-Historic-rallissa, kun auton nykyinen omistaja, Kai-Pekka Pihlman kartturinsa Jouko Huillan kanssa olivat kansainvälisen kilpailun lähtövaatteen alla. 01 Merkki ja malli Skoda 130 L/A 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori nelisylinterinen, bensiinikäyttöinen ja nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin, iskutilavuus 1 289 cm 3 , puristussuhde 9.7:1, nokkaakseli, pakosarja sekä pakoputki muokattu sääntöjen sallimissa rajoissa, kaasutin alkuperäinen, teho (vakiomoottori) 58 hv / 5 000 rpm. Alkuaikoina auto mittaili lähinnä Kaakkois-Suomessa ajettuja erikoiskokeita. Koneen ja vetävien pyörien välissä on 130-mallin vakiokuntoinen voimansiirto. Tuolloin autolla pikataipaleille starttasivat Krister Nordman ja Jari Räsänen, joiden kilpailu päättyi keskeytykseen. Muurainen arveli, että auto kiinnostaisi Pihlmania, ja otti mieheen yhteyttä. Takamoottorinen, kevytkeulainen ja pienitehoinen Skoda tuottaa kyllä haastetta riittävästi. Se pitäisi paiskata mutkaan koska se ei sinne välttämättä muuten käänny, ja painava perä pyrkii silloin melkein väkisin edelle, eikä kaasupolkimella pysty tilannetta petraamaan koska moottorista loppuu voima. Ennen starttia Skoda oli vaatinut perusteellisen kunnostusoperaation. Kai-Pekka on osallistunut Skodalla muun muassa vuoden 2018 Lahden EM-Historic-ralliin. Vaihteisto on Skoda 130:n viisinopeuksinen eikä tasauspyörästössä ole lukkoa. Lopuksi maalasin auton tehtaan kilpatallin väreihin”, Pihlman kertoo. 06 K ori neliovinen teräskori, turvakaaret, OMP-kilpaistuimet, monipisteturvavyöt 29 Kouvolan kisan jälkeen auto sai viettää kilpailutaukoa kolme vuotta. Tauon päätti Mäntsälän Simpukka-ralli helmikuun puolivälissä 1992
Eroja näiden kahden välillä on kuitenkin runsaasti. Tšekkos lovakilaistehtaan ajatuksena oli valmistaa lisenssiautot siten, ettei kokoamiseen tarvittavia osia tarvitse tuoda maahan alkuperäiseltä valmistajalta. Vaikka Avia on meidän kulmilla harvinainen laite, sen kanssa on suhteellisen helppo elää. Poikkeama ei ollut joka kohdalla huono asia, sillä esimerkiksi jarrujärjestelmä tehtiin Aviassa kaksipiiriseksi Renault’n yksipiirisen sijaan. Rakentelun ohessa Kai-Pekka kävi Avian jarrut läpi, uusi hapertuneet vesiletkut ja huollatti polttoainesuuttimet. Näin ollen oli luonnollista, että rallitouhuihin piti huoltoautoksi hankkia samaa valmistusmaata edustava väline. Avian moottori on valmistajan oma 3,6-litrainen nelosdiesel. ”Kerran eräällä kisareissulla vastaantulevasta rekasta lensi kourallinen pyöränmuttereita tuulilasiin, joka meni pahasti säröille. AVIA – EN OLE KUULLUTKAAN Kai-Pekan tallista löytyi jo ennen taka tuuppari-Škodaa enemmänkin tšekkos lova kialaisia harrasteautoja. Paluumatkasta tuli samalla kunnon kestotesti, kun kotimaahan huristetiin yhtä soittoa 1 800 kilometrin matka. Avia oli siis teknisesti hyvässä kuosissa. Tämä koettiin tärkeäksi, sillä Aviaa myytiin Renault’n myyntiverkoston kautta mm. Pohjois-Afrikkaan. Tuotannon poikkeaminen ranskalaisesta alkuperästä johtui ainakin osittain Tšekkoslovakiasta saatavista materiaaleista, siellä noudatettavista standardeista ja tuotantomahdollisuuksista. Kokoonpanossa onkin käytetty Tšekkoslovakiassa valmistettuja komponentteja. Huoltoautoideaa noudattaen Avian rahtiosastoon rakennettiin yöpymisja ruuanlaittotilat. Lasse sai tehtäväkseen etsiä Tšekeistä sopiva yksilö. Lopputuloksen kruunaa Kai-Pekan maalaama ulkokuori, joka noudattelee Škodan tehdasautojen väritystä. Idea lähti vuonna 2013 kaveriporukassa Lasse Sivusen aivoituksesta, sillä hän tiesi Avia-merkkiset autot. Hakumatkalla tuli tehtyä autolle kunnon kestotesti, kun kotimaahan palattiin 1 800 kilometriä yhtä soittoa. Kai-Pekan mukaan varaosia löytyy Tsekeistä hyvin. Seuraavaksi oli sisätilojen vuoro. Soitto Tšekeissä asuvalle ystävälle pelasti pulasta, sillä häneltä löytyi uusi lasi ja hän myös järjesti sille kuljetuksen Orivedelle.” AJATUKSELLA TEHTY LISENSSIAUTO Avia A21 on erehdyttävästi samankaltainen kuin Renault SG 2 hyötyajokki. Muita poikkeavuuksia ranskalaiseen lähtökohtaan verrattuna ovat muun muassa käynnistinmoottori, laturi, akut, jäähdytin, mittaristo, ohjauspyörä ja Skoda 105-mallista adoptoidut takavalot. Sellainen löytyi, ja lomareissulla sitä lähdettiin hakemaan. Jarrujen tehostus rakennettiin ylipainetoimiseksi, jonka vuoksi Avia A21 on varustettu paineilmakompressorilla kuorma-autojen tavoin. Avia tuotiin Suomeen tietysti ajamalla. Viihtyvyyden nimissä ruumaan asennettiin vielä kunnon äänentoistolaitteet. Ensim mäinen iso savotta oli pistää koripellit kuntoon. Kai-Pekka ei niistä ollut kuullutkaan, mutta näytti hankkeelle vihreätä valoa. Silti auton kunnostukseen ja rakenteluun kului pari vuotta. 30 Rallirautaa Tšekeistä 4/2024. Suunnittelussa haluttiin kuitenkin varmistaa, että Avia-autoissa voitiin tarvittaessa käyttää myös alkuperäisen ranskalaisvalmistajan osia
04 Voimansiirto neliportainen manuaalivaihteisto, jossa valmius voiman ulosotolle, rattivalitsin, kuiva yksilevykytkin, takaveto 03 Jarrut paineilmatehosteiset kaksipiiriset nestetoimiset rumpujarrut, mekaaninen käsijarru takapyöriin 04 Mitat Pit. Äänentoisto päivitettiin samalla uudelle vuosituhannelle. 01 Merkki ja malli Avia A21.1F 3,6 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori nestejäähdytteinen, nelitahtinen, 4-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 3 596 cm 3 (poraus 102 mm , isku 110 mm), puristussuhde 17,5:1, teho 83 hv/3 000 rpm, vääntö 213 Nm/1 800 rpm. Avia A21 on lisenssillä Tšekkoslovakiassa tehty Renault Super Goèlette 2. Avian mittaristo on Tšekkoslovakialaista alkuperää. 4 960 mm, lev. Takavalot ovat lainaa Skoda 105:sta. Toinen mittari vasemmalta kertoo paineilmajärjestelmän toiminnasta, sillä autossa on paineilmalla tehostetut jarrut. Penkin alta paljastuu Avian oma 3,6-litrainen nelosdiesel. 1 870 mm, kork. 2. 3. Jarrupedaalia polkiessa Avia suhahteleekin kuin isommat autot konsanaan. 1. 31. 2. 4. Tilavaan takaosaan Kai-Pekka ystävineen rakensi huoltotilan, jossa voi tarvittaessa yöpyä ja valmistaa ruokaa. 2 740 mm, tavaratilan sisämitat: 3 080 x 1 870 x 1 720 mm, raideleveys ed/tak 1 640 mm/1 680 mm, omamassa 2 885 kg, kantavuus 1 415 kg, rengaskoko 7,50-16C. 4. Suorakulmainen muotoilu takasi suuren tavaratilan, josta kuutioita löytyy 9,8 ja kantavuuttakin on runsas 1 400 kg. 3. 05 Suorituskyky huippunopeus 96 km/h 1. Auto on 1960-luvulla suunnitelluksi autoksi varsin kookas. Kolmelle hengelle suunnitellussa ohjaamossa keskimmäinen istuin on kipattavissa eteenpäin. Auto poikkeaa kuitenkin monilta osin ranskalaisesta sisaruksestaan
32. Jeepin perään voi kytkeä trailerin ja noutaa tulevan kunnostusprojektinsa peräkylän syrjäisimmän suulin takaa. Ylöjärveltä löysimme harvinaisen alkuperäisenä säilyneen yksilön. Jeep Wagoneer Custom 4.2 ’77 Kaikille teille Jeep Wagoneer on monipuolinen auto harrastekäyttöön. Seuraavana iltana autolla voi lipua rauhallisesti rantabulevardia pitkin
Alkuperäisenä säilynyt olemus houkutteli, mutta hinnasta tuli myyjän kanssa pitkä vääntö. Eräs syy omistajavaihdokseen oli auton tulevan myymisen helpottuminen, sillä suunnitelmassa oli pitkäaikaisesta perheenjäsenestä luopuminen. ESITTEESTÄ POIMITTUA Jeepin maahantuojana 1970-luvun loppupuolella toimineen CrysAuto Oy:n myyntiesite kertaa Jeepin menestystarinan. Pitsikaupungissa auto sai pienen lisämerkinnän rekisteriotteeseen vuonna 2015, kun Jeepin haltijaksi merkittiin perheen poika, joka tammikuussa 2022 nimettiin lopulta auton omistajaksi. Tilavaan maasturiin mahtui koko perhe tavaroineen, ja sillä saattoi huristella harrastusten pariin tai vaikkapa talviselle lomamatkalle Lappiin. Auton suksee sotatantereilla aiheutti myös sen, että suomalaiset alkoivat kutsua kaikkia muitakin maastoautoja puhekielessä jeepeiksi aivan kuten sänkyjä hetekoiksi ja hiihtojalkineita monoiksi. NT-872-tunnukset saanut auto ajoi taipaleensa ensimmäiset jäljet pääkaupunkimme tiestölle. Syyskuussa 2022 Ville Koskenniemi huomasi houkuttelevan myynti-ilmoituksen Nettiautossa, ja päätti lähteä autoa katsomaan. ”Tinkiminen päättyi vasta, kun myyjän vaimo tuli ja sanoi, että lyökää nyt kättä päälle, niin hän menee keittämään kahvit”, Ville muistelee tiukan väännön loppuratkaisua. Kesällä perään kytkettävällä trailerilla sai kiskottua suurenkin veneen järvenrannalle. Wagoneerin mukana Ville sai muutaman valokuvan auton varhaisista vaiheista. 4,2-litrainen kuutosmoottori antoi huipputehonsa matalilla kierroksilla. Jeep-mallistoa 1970-luvulta. Jousitus oli viritetty toimimaan sekä karkeassa maastoajossa että sileällä valtatiellä. Kelpasi Jeep yksityisomistajillekin, olihan tehokas ja mukava nelivetoauto mitä parhain perheauto. Jeep Wagoneer Custom 4.2 ’77 Ylöjärvi Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen S inisen herrasmiesmaasturin tarina Suomen kamaralla alkaa mukavasti sointuvalla päivämäärällä 19.7.1977. Vaikka Jeep oli järeä maastoauto, sillä oli miellyttävä matkata moottoritielläkin. Tässä ollaan talvisella mökkimatkalla. Moottorin käyttövarmuus oli kasvanut transistoroidun sytytysjärjestelmän ansiosta. Brosyyrin mukaan merkin suosio alkoi Normandian rannikolta toisen maailmansodan aikana. Ohjausja jarrutehostimet tekivät ajamisesta miellyttävän kevyttä. Seitsemällä runkolaakerilla laakeroitu tasapainotettu kampiakseli sekä hydrauliset venttiilinnostajat tekivät koneesta miellyttävän värinättömän. Sittemmin auto siirtyi alkuperäisen omistajaperheen mukana Satakuntaan Raumalle. Sodat oli tuolloin jo kuitenkin sodittu ja Jeepit palvelivat rauhaa monien järjestöjen sekä pelastuslaitosten käytössä. Kaiken muun hyvän lisäksi esite puolusti Jeepin paikkaa 1970-luvun yhteiskunnassa muistuttamalla, että 99,997 prosenttia maapallosta on yhä tietöntä. K AL SK EN PE RH EE N AL BU M I 33
Korjausoppaalle on ollut jonkin verran tarvetta, sillä huollettavaa ja korjattavaa on Jeepistä löytynyt. Kardaanin etummainen, niin sanottu Detroit-nivel vaati uusimista. Kello on ruksittu lisävarustelistalta. Voimansiirtoon liittyy myös yksi työläs korjaustoimenpide. Eräänä vuonna katsastusten välissä on mittariin kertynyt kuusi kilometriä, eli autolla on ajettu vain konttorille ja takaisin.” Erilaiset käytön puutteesta johtuneet jumit ovat työllistäneet uutta omistajaa. Suuri ruuma kasvaa entisestään, kun takapenkin selkänojan taittaa alas. Konehuoneessa hurisee 4,2-litrainen bensakuutonen. Nivelvaivoja ”Valmistenumeron perusteella auton malli on Wagoneer Custom. Nelivedon käyttövivusto oli yhtä puuta, eikä etuvetoa saanut kytkettyä lainkaan päälle. Wagoneerin ohjaamo on säilynyt radiota myöten alkuperäisen ehjänä, jopa kojelauta on säästynyt auringon aiheuttamilta halkeamilta. ”Wagoneer on viimeiset 30 vuotta lähinnä seissyt ajamattomana. Napalukot oli raumalaisperheen toimesta hiljattain korjattu uusilla osilla, mutta ilmeisesti silloin ei ollut nelivedon toimintaa muuten kokeiltu. Matalaviritteiselle ja alhaalta vääntävälle moottorille tehdas povasi pitkää ikää. Puhdistamisella ja voitelemisella vivusto alkoi pikkuhiljaa notkistua, ja nyt nelivedon saa päälle ja pois. 34 4/2024 Jeep Wagoneer. Pääasiallinen syy remonttitarpeista löytyy auton huomattavan vähäisestä käytöstä. Tekniikan osalta korjausopasta täytyykin tutkia Jeep Cherokeen kohdalta”, Ville hämmästelee. Lähes puolen vuosisadan aikana Wagoneer on kulkenut vain runsaat 140 000 kilometriä. Tehtaan korjausopas ei sellaista kuitenkaan tunne kuutosmoottorilla varustettuna. Tämä yleisemmin ristinivelellä tehty liitos tuotti runsaasti päänvaivaa. Ainoa osa mitä nivelen korjaamiseksi varaosatoimittajilta löytyi, oli suojakumi. Auto on kuitenkin vuosittain katsastettu. Takaluukku on saranoitu alareunastaan ja varustettu sähkötoimisella takalasilla
01 Merkki ja malli Jeep Wagoneer Custom 4.2 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori bensiinikäyttöinen 6-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, iskutilavuus 4 229 cm 3 , teho 116 hv/3 600 rpm, puristussuhde 8.0:1. 04 Voimansiirto 3 +1-manuualivaihteisto alennusvaihteella, kytkettävä neliveto, käyttövoiman ulosotto, taka-akselilla tasauspyörästön lukko, etuakselilla napalukot 05 Mitat Pituus 467, leveys 192, korkeus 175, akseliväli 277 cm, omapaino 1 930 kg, kokonaispaino 2 540 kg. Vuonna 1963 markkinoille sysätty peruskori säilyi tuotannossa vuoteen 1991 saakka. Hiekkatiellä Jeep täristää ja pompottaa. 2-kurkkuinen kaasutin. Varmaan siksi sellainen piti saada jossakin välissä itsellekin ajoon. Uusi omistaja löytyi lähiseudulta, ja nykyisin Wagoneer on sastamalaisen Jari Pekka Lehtisen monipuolisen kokoelman jatkona – ja saa tulevina vuosina arvonsa mukaista huomiota ja huolenpitoa. Työlään metsästyksen jälkeen Kangasalta löytyi kaveri, jolla oli oikeanlainen, helpommin huollettava kardaaniakseli, jonka avulla Wagoneer saatiin jälleen ajettavaan kuntoon. Asiaan perehtynyt osamyyjäkin ihmetteli, kuinka autossa voi vielä olla mokoma nivel, sillä pääsääntöisesti ne on korvattu toisenlaisella kardaaniratkaisulla jo 1980-luvulla. Yllätys kohdattiin myös auton verhoilua uusiessa. Saattaa olla, että jousien yhä alkuperäiset puslat ovat osasyynä siihen, että kulku on kovahkon oloista”, Ville tarinoi ja jatkaa hankintamotiiveistaan, ”Kun olin lapsi, tällaisia Wagoneereja oli naapurustossa useampiakin. Vuosikymmenet olivat vain tehneet kankaan väripigmenteille tehtävänsä. Yhteen väliin näitä oli tarjolla runsaasti ja edulliseen hintaan, nykyään homma on toisin päin – tarjonta on ohutta ja hinnat nousussa.” Aikansa fiilisteltyään Ville päätti panna Jeepin kiertoon. Ville oli löytänyt Amerikasta firman, jossa oli Wagoneerin alkuperäistä verhoilumateriaalia, joten hän tilasi sieltä auton tyyppikilven verhoilukoodin mukaiset näytekappaleet verhoilussa käytetystä vinyylistä sekä kankaasta. 06 Alusta erillinen runkorakenne, edessä ja takana jäykät akselit, pitkittäiset lehtijouset ja putki-iskunvaimentimet, 2-piiriset alipainetehosteiset nestejarrut, edessä levyja takana rumpujarrut Jeep Wagoneer on kulmikkaine muotoineen näyttävä ajopeli. Aikansa kutakin ”Wagoneer on parhaimmillaan maantiellä, kun vauhtia on enintään 90 kilometriä tunnissa. Jousitus on varsin mukava, ainoastaan taajamanopeuksissa tiestön ja siltojen poikittaiset saumat lyövät kovaa sekä auton koriin että ohjauspyörään. ”Eräänä vuonna katsastusten välissä on mittariin kertynyt kuusi kilometriä, eli autolla on ajettu vain konttorille ja takaisin.” 35. Kovemmassa nopeudessa melutaso nousee jo häiritseväksi. Tällöin paljastui, että Wagoneerin valkoiselta näyttävä kangas onkin alun perin ollut vihreää. Tässä yhteydessä vaihdettiin voimansiirron kaikki öljyt sekä tilkittiin perän lievä öljyvuoto uudella tiivisteellä
36. Ei kuitenkaan aina, mistä Pekka Vilkmanin ’77 Capri on nostalgiaa huokuva osoitus. MUKANA ELÄMÄNVAIH EISSA Monella on nuoruusaikojen menopeleistä jäljellä pelkät muistot ja ehkä muutama valokuva
MUKANA ELÄMÄNVAIH EISSA Heinola Ford Capri 1.6 L ’77 37
Mutta kävi niin, että ajoin vanhassa Lusin risteyksessä kolarin.” Mies selvisi säikähdyksellä, mutta Corollasta ei ollut palvelusajan lomakuljetuksiin. ”Olin avannut auton ovet tuulettamista varten, ja aamuauringossa kattoverhoilu oli syttynyt palamaan sisävalon kohdalta. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila ja Pekka Vilkmanin albumi K äsillä oli rauhallinen aamukahvihetki, sellainen kuin se helteistä kesäpäivää lupaavana aamuna omassa pihapiirissä tuppaa leppoisimmillaan olemaan – ehkä pientä lämpötilan päivittelyä tai muuta keveän rupattelua alkaneen päivän kuvioista pöytäkunnan molempien osapuolien näkökulmasta. Niin lähellä siis oli, että hänen vastikään hankkimansa ’77 Caprinsa olisi haihtunut savuna ilmaan, mutta huono tuuri kääntyi nopean toiminnan ansiosta sittenkin onneksi onnettomuudessa, ja linjakkaan Fordin taival sai jatkoa. Tällä kertaa se oli vienon kahvintuoksun ja kesäaamuisen pihapiirin tarjoamien vireiden sekaan leijuva savunhaju. 38 Ford Capri 1.6 L 4/2024. ”Olin jonkin verran jo laitellutkin Corollaa, ja kymmenisen päivää ennen armeijaa oli menossa katsomaan siihen uutta moottoria. ”Tuolloin asuin jo Heinolassa, ja oliko paikallislehti, josta huomasin Hartolassa myynnissä olevan Caprin. Oli varmasti kymmenistä sekunneista kiinni, ettei näin olisi ehtinyt käydä”, kertoo Pekka Vilkman. Eräs ajatuksissa pyörivistä vaihtoehdoista oli takaveto-Escort, sillä tästä Fordin ralliautoikonista oli kertynyt kokemusta jo lähipiirin ralliharrastuksessa mukana elämisestä. Sen sijaan että omistajuus olisi päättynyt alkuunsa 80ja 90-luvun taitteessa, on se nyt jatkunut jo lähes 35 vuotta. Kaupat Kesoililla Mutta palataanpa savuisesta kesäaamusta vielä pari vuotta varhaisempiin hetkiin. Kannoimme nopeasti vettä ja saimme palon sammumaan ennen kuin se ehti kunnolla syttyä. Tämän voi allekirjoittaa myös toisen mallipolven Caprin kohdalla. Rauhallinenkin asiantila voi hetkessä muuttua joksikin muuksi, kuten maailmanmeno tunnetusti osaa osoittaa mitä erilaisimmin tavoin. Välitöntä ympäristön tarkastelua ei tarvinnut pitkään jatkaa, sillä syy oli nopeasti selvä: savu nousi etupihalla olevasta autosta. Mutta eipä ollut sittenkään Escort, joka haaviin tarttui, vaan otos sinisen ovaalin coupé-mallien valikoimasta. Pekalla oli 80-luvun puolivälin jälkeen edessä armeijan harmaisiin siirtyminen, ja palvelusajan matkoja hän oli ajatellut taittaa hankkimallaan KE20-sukupolven Corolla 1200:lla. ”Velipojalla oli 100A, jonka sitten hankin tilalle.” Datsun kuljetti armeijavuoden ajan ja vielä sen jälkeenkin, mutta keväällä -89 Pekka alkoi kiehtoa ajatus hieman isommasta ja menevämmästä kärrystä. Menin sitten katsomaan autoa Kesoilille, jonka tontilla sijaitsee nykyään Jari-Pekan huoltoasema.” Eleettömän kauniit coupémuodot kestävät aikaa
Capri oli Pekan muistikuvien mukaan myynnissä toiselta omistajaltaan ja perussiistissä käyttökunnossa, joten kaupat hierottiin käteltäväksi 22 000 markalla. Suurempi tuho oli vain hetkien päässä, mutta alkuunsakin tukahdutetussa palossa riitti siivottavaa, sillä kattovalosta alkanut palo ehti tuhota kattoverhoilua ja tärvellä mustaa keinonahkaverhoilua. ”Se tuli ihan tavalliseksi käyttöautoksi työmatkoille. Tein silloin paljon kirvesmiehen töitä, ja kun Caprista sai takapenkit kaadettua, niin kontissa oli hyvä kuljettaa peittojen päällä työkaluja sirkkeleitä myöten.” Varsin pian hankinnan jälkeen Capria kohtasi alussa kuvattu palovahinko. Tuplakaasarin ja hienoisen kanavien avartelun myötä sen voimavarat vastannevat hyvinkin 1600 GT -version 88 hevosvoimaa, kun perus-1600:ssa voimaa on 72 hevosvoimaa. Ajat olivat muutenkin erilaiset kuin 60-luvun lopulla, kun menevän coupémallin mainonnan kärkinä olivat nyt taloudellisuus ja tilojen käytännöllisyys. Alle oli vaihdettu erikoisvanteet ja keulalle oli kiinnitetty lisäpitkät. 39. ”Silloin punainen metallinhohtoväri puhutteli. Olin kuitenkin varautunut asiaan ja lähtenyt matkaan rahat pussissa, joten päästiin tekemään kaupat saman tien.” Kirvesmiehen kupee Toukokuussa -89 Capri oli 12 vuotta vanha, eikä enää aivan alkuperäisilmeessä. ”Sierran moottorilla tämä otti mittariin 200, mutta kyllä tämä edelleenkin kerää helposti 170:n lukeman.” Pekalle tullessa Capri oli alkuperäisessä harmaassa sävyssään. Mukana kokonaisuudessa olivat muhkeat lisäpitkät ja persoonalliset erikoivanteet. Suurimpana muutoksena nokalle oli nostettu alkuperäisen 1,6-litraisen tilalle Sierrasta lainattu 1,8 litran nelonen. ”Caprista sai takapenkit kaadettua, joten kontissa oli hyvä kuljettaa peittojen päällä työkaluja.” Myyntikohde oli toisen mallipolven Capri 1.6 L, joka oli aloittanut liikennöinnin elokuun alussa -77 ja AKB-751tunnuksiensa perusteella pääkaupunkiseudulla. Tein sitten itse pohjat ja yksi heinolalainen maalari veti pinnan.” Samoihin aikoihin hän oli palauttanut Caprin keulalle siinä alkujaankin olleen 1,6-litraisen OHC-koneen. ”Äänentoistolaitteet olin ottanut talteen minulla aiemmin olleesta Opelista, ja asensin ne sitten vuorostaan Capriin.” Parantelua ja punaista väriä Alkupuolella 90-lukua Pekka vuokrasi Heinolasta käyttöönsä 200-neliöisen verstaan, jossa teki alkuun nahkahommia työkseenkin, mutta sittemmin hän on hyödyntänyt tätä nykyään omistamaansa tallia lähinnä vain autojen laittamisessa. Samaa sävyä riitti taka-akselia myöten. ”Oli viikonloppu, joten myyjä kysyi, että tulenko viikolla tekemään kaupan, kun pankit ovat auki. Niiden vieressä on puolestaan asiaan kuuluva vahvistin ja kojelaudassa Fisherin kasettimankka. Ennen muuta kupee-Ford sai kuitenkin niellä kilometrejä. Tämä ei Pekkaa häirinnyt, päinvastoin, sillä rakenteluintoisella nuorukaisella oli aikomuksena jatkaa Caprin laittamista itsekin. ”Onneksi oli palovakuutus, joten vakuutusyhtiöltä saaduilla rahoilla teetin autoon uuden verhoilun.” Tämän päivän näkökulmasta nostalgisen säväyttävän plyysiverhoilun teemaa jatkaa hattuhyllyn kaiuttimien kotelointi. Puolivälissä 90-lukua Capri sai osakseen ruostekorjauksia, joiden yhteydessä väri vaihdettiin punaiseksi. Puolivälissä 90-lukua Capri pääsi tekemään tuttavuutta talliin kunnostustoimien merkeissä. Caprin toinen malli sukupolvi toi tullessaan kolmiovisen kori rakenteen. ”Caprissa alkoivat näkyä suolakylpyjen jäljet ruostuneina helmoina.” Edessä oli siis peltisavottaa, ja samassa yhteydessä Pekka päätti päivittää auton värin
Ääntä ämyreille lähettää Fisher-kasettiradio ja sitä voimistaa saman valmistajan vahvistin. ”Tätä ennen Capri oli jo jonkin aikaa pois ajostakin, ja katsastin lähinnä sen vuoksi, ettei tippuisi kokonaan rekisteristä. Raakapellistä hitsasin paikat etulokareihin ja hain leiman”, hän hymyilee ja jatkaa, ”varsinainen entisöintivaihe alkoi joskus -98, kun hain purkamolta toisen Caprin korin, josta sain ehjemmät etulokarit ja ovet. Peräkontin pohjalle oli jäänyt näkyviin alkuperäistä harmaata, jonka perusteella maaliliike haki oikean sävyn.” Alle Pekka pyöräytti alumiinivanteet, jotka olivat tulleet auton mukana jo edelliseltä omistajalta, tuolloin talvipyörillä. Sisätilojen osalta hän päättyi säilyttämään auton olemuksen sellaisenaan, mikä onkin ulkopuolisen näkökulmasta oiva veto, sillä 90-luvun alun ilmeessä säilyneitä nuorisovaunuja ei ole ruuhkaksi asti. ”Vuoden 2010 jälkeen sille ei ole tehty juuri mitään, ja esimerkiksi ennen viime kesää olin varsinaisesti ajellut sillä viimeksi vuonna 2019. Myyntiilmoituskin oli jo tulostettuna, mutta viime tingassa hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. ”Huomasin, että autoa ei ollut muutoskatsastettu isommalle moottorille, joten muutoskatsastin tämän alkuvuodesta -91 kaksilitraiselle, jonka kokoisella koneella Capria on uutena myös myyty.” Punaisen värin lumo ei kantanut kovin pitkään, sillä vuosituhannen vaihteessa Pekka päätti palauttaa Caprin värin alkuperäisen mukaiseksi metallinharmaaksi ja kohentaa auton yleiskuntoa pieniä ruostekorjauksia laajemmin eräänlaisen käyttöentisöinnin merkeissä. Mielessä on jälleen pyörähtänyt mahdollinen myyntikin, jolla saisi lisäbudjettia käsillä oleviin projekteihin. ”Minulla on alkupään ’68 Escort 1300 GT ja siihen kaikki osatkin, joten kiinnostaisi se vielä laittaa. 40 Ford Capri 1.6 L 4/2024. Olisi tuossa kyllä odottamassa Sierran neliportaisen vaihteiston tilalle viisiportainen, niin saisi mukavammaksi matka-ajoon.” Caprilla on hyvä, kuiva säilytyspaikka, joten harvakseltaan tapahtuva käyttö on siinä suhteessa ongelmatonta toteuttaa. Plyysiverhoilun teemaa jatkuu hattuhyllyssä ja 6x9"-kokoisten Audioturbo-kaiuttimien koteloinnissa. Myynti-ilmoitus oli jo tulostettuna, mutta viime tingassa Pekka tuli toisiin ajatuksiin. Mutta toisaalta on iso kynnys myydä Capriakin projektin rahoittamiseksi”, pitkän linjan autoharrastaja ja -rakentaja puntaroi. Autolle on luvat kaksilitraiselle moottorille, mutta niiden järjestämisen taustalla on Pekan havainto omistajuuden alkuajoilta. Auto on säästynyt, vaikka ajot sillä ovatkin viime vuosina jääneet vähiin. Tuumausta tulevasta Kunnostuksen valmistuttua oli hilkulla, etteikö Pekka olisi luopunut Caprista. Toisaalta yli kolme vuosikymmentä omistuksessa olleesta ajopelistäkään ei mieluusti luopuisi
Palovahingon jälkeen sisustusta oli uusittava. ”Siinä meni kymmenisen vuotta heidän mukanaan. Vauhdinjano oli vasta herahtanut kielelle, ja menevämpien kamppeiden äärelle hän solahti ajokortti-iässä parin kilometrin päässä kotitilasta. Sitten vähän kyllästyin jatkuvaan autonrakentamiseen, kun autoja tuli ja meni jokkikseen kuuluvan pakkomyynnin myötä. 01 Merkki ja malli Ford Capri 1.6 L 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Elettiin 90-luvun alkua, mikä on aistittavissa myös verhoilun materiaalija sävyvalinnoista. 07 Mitat Pituus 429, leveys 170, korkeus 136, akseliväli 256 cm. Ja kysyntää työteliäälle ja käsistään kätevälle Pekalle onkin riittänyt siitä eteenpäin. Ostohetkellä Caprissa oli Sierran 1,8 litran moottori, mutta merkintää siitä ei rekisteripapereissa ollut, joten Pekka hoiti muutoskatsastuksen kaksilitraiselle. Poraus 88,0, isku 66,0 mm. ”Autourheiluseuran pikkujouluissa eräs rata-autoilussa mukana ollut herrasmies tuli kysymään mukaan toimintaan. Puristussuhde 9,2:1. Paino 1 030 kg. Joka tapauksessa tuli nähtyä sitä jokkistouhua SM-tasolle asti.” Ralliautojen sekä niiden laittamisen ja huoltamisen äärelle polku johdatti jälleen tämän vuosituhannen alkuvuosina. HUOLTOJOUKOISSA Hartolassa kasvaneen Pekka Vilkmanin sukellus kohti autoharrastuksen syvää päätä alkoi varhaisella iällä. Takana jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset, kallistuksenvaimennin. ”Autojen rassaaminen alkoi kolmentoista iässä, kun hankin omin nokkineni ensimmäisen autoni. Tilavuus 1 593 cm 3 . 08 Suorituskyky Huippunopeus 156 km/h, 0-100 km/h 16,4 s. Autoina oli muun muassa Porschea sekä 142ja 240-mallin Volvoa.” Hänelle Pekka sittemmin rakensi myös vinokeula-RS2000:n historic-ratasarjaan, samoin Triumph Dolomite Sprintin. Aluksi oli 850-Fiatia ja Kuplaa, joilla pääsi maaseudun raitilla vähän kurvaamaan”, hän muistelee. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. ”Siellä oli saman ikäluokan luokan kavereita, jotka ajoivat rallia Escortilla. Takaveto. Naapurin miesten rallitouhujen jälkeen 90-luvulla hänelle tuli taukoa huoltohommista, kunnes sukulaispojan jokkisharrastus veti mukanaan. Teho 72 hv /5 500 rpm, vääntö 118 Nm /2 700 rpm. Kaikkiaan talkootöissä ja muissa kilpureihin ja kisoihin liittyvissä askareissa on vierähtänyt jo useampi vuosikymmen, mutta taitava mekaanikko ei vieläkään jouda huilailemaan. ”Kymmeniä aamuöitä sitä on vietetty tallissa rakentamassa ja varmaan tuhansia tunteja kulunut kisamatkoilla”, hän hymähtää. 05 Alusta Edessä MacPherson-tyyppinen erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Mopoa hän käynnisteli kymmenen vanhana, ja jo parin vuoden päästä hän asettui ratin taakse. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 41. Sittemmin konehuoneeseen palasi alkuperäisen mukainen 1 593-kuutioinen OHC-nelonen. Hänen matkassaan siirryin sitten historic-luokkien pariin. Kaksikurkkuisen kaasarin ja parin muun toimen myötä sen vireys vastannee mallistoon kuulunutta 1600 GT -versiota. Edessä levyja takana rumpujarrut. Sinällään rallista olin innostunut jo valmiiksi, ajettiinhan siihen aikaan Jyväskylän Suurajojakin Hartolassa asti, Murakan pätkää.” Nuoren miehen kukkaro ei mahdollistanut oman ralliauton ja sitä myöten oman kilvanajouran käynnistelyä, mutta huoltoporukoissa pääsi rallitunnelmaan vähintään yhtä syvälle, vaikkakin hieman eri perspektiivistä
Talousko ne Nivala Volkswagen Caddy D ’88 42
43. Talousko ne Sulo Peräsarka hankki vuonna 1988 uudenkarhean VW Caddyn. Lempeän käytön ja asiallisen ylläpidon seurauksena Caddy palveli omistajaansa ryhdikkäästi läpi vuosikymmenten. Hankintaa puolsi dieselmallin taloudellisuus, ei niinkään lavan suomat kuljetusmahdollisuudet. Nyt auto on suvun nuoremman polven hallussa, ja säntillisen ylläpidon perinne jatkuu
Kävi nimittäin niin, että vain pari viikkoa sen jälkeen, kun valkoinen dieselCaddy oli kuitattu Ylivieskasta Autotalo Antti-Roiko Oy:stä, joutui putkifirma toteamaan Caddyn 185-senttisen lavan olevan auttamattomasti liian lyhyt yrityksen toimenkuvan tarpeisiin. yhteensä 431 rekisteröinnillä, joten Caddyllä oli oma tärkeä roolinsa VWmaahantuojan pakettiautotarjonnassa. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä P akettiauto hankitaan olemassa olevan tai edessä häämöttävän tarpeen mukaan silloin, kun työ tai vapaa-ajan harrasteet vaativat reilumpaa kuljetuskykyä tarjoavaa ajoneuvoa. Jossain tapauksissa Caddyn houkuttelevuus hankintahinnan ja polttoainetaloudellisuuden suhteen saattoi mennä käytännöllisyyden edellekin. Houkutteleva hankinta Ensimmäisen mallipolven VW Golfiin teknisesti tukeutuva avolavamalli Caddy oli 80-luvun jälkipuoliskolle tultaessa saanut varsin pitävän jalansijan Suomen pakettiautomarkkinoilla. Kuvaillun kehityskulun kääntöpuoli on, että perin harvoin hyötyajoneuvoja säästyy ehjässä alkuperäiskunnossa jälkipolvien ihasteltavaksi. S. Hintaero oli siis tuntuva, joten Caddyn houkutuksen ymmärtää, jos tonniluokan umpikaappi ei ollut välttämätön. Aktiivi-ikäisiä pakuja harvemmin jääkin vähälle käytölle, sillä jos omalta kohdalta kuljetustarve vähenee, niin aina löytyy se seuraava, jolla on arjessaan kysyntää kuljetuskapasiteetille. Keulan osalta uutuus oli silkkaa Golfia ulkonäön sekä pickup-maailmassa poikkeuksellisen etuvetorakenteen osalta. Tämä oli luontevaa, olihan Golf opittu tuntemaan USA:ssa nimellä Rabbit. Esimerkiksi vuonna 1987 Caddy oli maamme kahdeksanneksi suosituin pakettiauto 591 rekisteröinnillä. Sulon aikanaan nikkaroimat vaneroinnit ovat suojanneet lavaa läpi vuosien. Caddyn suuntaan VW:n pakettiautoasiakkaita ohjasi paitsi kompakti koko ja avolavarakenne, myös hinta. Kesällä 1988 bensamoottorinen Caddy maksoi 49 200 markkaa ja dieselmalli 53 800 markkaa, kun vastaavasti edullisin bensa-Transporter kustansi 68 500 markkaa ja dieselversio 69 900 markkaa. 44 4/2024 VW Caddy. ETUVETOLAVA Volkswagen Caddyn mallihistorian varhaisvaiheet kiertyvät Pohjois-Amerikkaan, jonne VW toi vuodelle 1980 tarjolle ensimmäisen sukupolven Golfiin perustuvan lava-automallin. Kovalle rasitukselle ne eivät ole joutuneet, sillä enimmäkseen kyydissä on matkannut ruokakauppaostoksia. Iso LT-Volkkari oli listan 11. Ei auttanut kuin todeta virhearviointi ja asioida uudelleen autokaupoilla kookkaampaa lava-autoa kartoittamassa. Nämä samat tarpeet rytmittävät usein pakettiauton koko käyttöikää omistajalta toiseen. Takaosa oli sen sijaan muovattu hyötyajon tarpeisiin, ja akseliväliä oli venytetty 22,5 senttiä pidemmäksi kuin Golfissa. Tällainen ounastelu herää kalajokisen putkiliikkeen loppuvuodesta 1988 tekemän Caddy-hankinnan perusteella. Caddy Kuriirin kiinteän lujitemuovikorin suojiin mahtui rompetta yli kolme kuutiota, joten malli täytti pakettiautokriteerit ilman lavaosan pidennystä. Ykkönen oli Toyota Hiace peräti 4 628 autolla, ja Volkswagenin kärkituote Transporter oli kolmas 1 116 kilvityksellä. Ja toisaalta: pienehköllä investoinnilla Caddyyn saattoi hankkia umpikatteen, jolloin 650–670 kilon kantavuus oli hyödynnettävissä keliolosuhteilta suojassa. Joskus kuitenkin. Mäkitalo Oy:n SM-Tuote tarjosi Caddyyn lavakatteita kolmena eri versiona. Valmistajan koodistossa typ 14 -tyyppinimen saaneen pakettiauton mallinimeksi tuli Rabbit Pickup
Sen voimanlähteenä oli GTI-Golfissakin hyödynnetty polttoaineensuihkutuksella ruokittu 1 781-kuutioinen nelonen. Takaja nelivetoisena myyty Taro oli tosin VW-merkkejä lukuun ottamatta ehta Toyota Hilux. Auto oli myös ensimmäisiä Suomeen maahantuotuja VW:n katalysaattorimalleja. Sieltä lava-Volkkaria saatiin pian myös suomalaisiin tarpeisiin; vuonna 1983 ensirekisteröitiin Suomessa 239 Volkswagen-pakettiautoa Golfmallimerkinnän alle, mikä paljastaa Caddyn maahantuonnin aloitusvuoden. Viime vuoden päättyessä Suomessa oli vuosilta 1983–1992 liikenteessä edelleen 393 Caddy-pakettiautoa, joista 97 oli vuonna 1989 rekisteröityjä. Hyötykuormaa Rabbitille sallittiin runsaat puoli tonnia, ja sitä kantamassa oli jäykkä taka-akseli pitkittäisillä lehtijousilla. Mutta oli Caddyä sittemmin tarjolla myös lyhytlavaisena: kiinteällä lasikuitukuomulla varustettu Kuriiri-versio täytti kolme kuution tilavuusvaatimuksen, joten lavapituus sai jäädä tehtaan mittoihin, 176 senttiin. Kantavuutta Kuriirissa oli 590–600 kiloa. Toyota Timangi -tapauksen jäljiltä pakettiautossa piti verovapauden saavuttamiseksi olla joko vähintään 1 800 kilon omamassa, vähintään kolmen kuutiometrin tavaratila tai vähintään 185 sentin mittainen avolava. Edullisin Taro oli keväällä -91 takavetoinen bensa-Taro 55 600 markan hinnalla, kun puolestaan neliveto-Taro maksoi bensaversiona 79 800 ja dieselinä 85 700 markkaa. Näistä viimeisin oli saavutettavissa kohtuullisin vaivoin, joten Caddyn lavaa päädyttiin pidentämään kotimaassa runsaat viisi senttiä. Jenkkimaku huomioiden myös automaattivaihteisto oli saatavilla. Kotimantereelle Eurooppaan lava-Volkkari saapui sesongille 1982 ja sai samalla mallinimen Caddy. Autoa alettiin valmistaa VW:n tehtailla Sarajevossa, Jugoslaviassa. Kuten mainos kertoo, Caddy sai vuonna 1989 rinnalleen isomman pickup-mallin. Periaatteessa kyseessä oli merkkejä lukuun ottamatta Toyota Hilux, mutta yhtä kaikki, VW-kaupasta niitä sai. Saman vuoden lopulla maassamme oli rekisterissä lähes 4 800 Caddya, joista yli 700 autoa sekä vuodelta 1988 että 1989. Harvinaisempi Caddy-tapaus on GT/ Kat-malli, joka liikkui 95-hevosvoimaisen ruiskukoneen voimin. Tuskin kovin montaa GT-Caddyä maahamme kuitenkaan uutena myytiin, sillä hintaa kertyi tonneja perusmalleja enemmän. 45. Keväällä -91 Caddy GT Kat -mallin hinnaksi kirjattiin 64 800 markkaa, kun 1,6-litraisen bensamallin pyynti oli 53 500 markkaa ja diesel-Caddyn 58 800 markkaa. Kysymyksessä oli katalysaattorimalli ja tiettävästi yksi ensimmäisiä maahantuoja VV-Auton Suomeen hinnoittelemia kat-malleja parin turbo-Audin rinnalla. Voimanlähteinä tarjottiin 1,5 litran dieselja 1,6 litran bensiinimoottoreita. Vaihteistona palveli neliportainen manuaali. Caddyn bensakone oli 75 hevosvoiman 1 595-kuutioinen ja dieselvoimanlähde 1 588-kuutionen nelonen, joka luovutti 54 hevosvoimaa. Varsinainen Caddy-erikoisuus oli 80-luvun lopulla mallistoon lisätty GT-malli. Lava-Volkkarissa voimanlähde oli tosin hieman miedompana, 95 hevosvoimaa tuottavana versiona. Jatkopalasta huolimatta Caddy oli kevyt kapine, omapainoltaan alle tonnin painoinen. Esitekuva vuodelta 1985 pyrkii osoittamaan lava-Volkkarin soveltuvuuden niin arjen kuin vapaa-ajan kuljetustarpeisiin. Caddy saapui markkinoillemme bensiinija dieselmoottorisena malliversiona, joista ensin mainitun kantavuus oli 670 kiloa ja jälkimmäisen 650 kiloa. Tuossa vaiheessa Caddyn rinnalla oli oman merkin suojista muitakin pickup-vaihtoehtoja, nimittäin isompi ja erillisrunkoinen VW Taro. Ensimmäisen sukupolven VW Caddy poistui markkinoilta vuoden 1992 aikana mallin tuotannon päättyessä Bosnian sodan melskeisiin. Muiden Euroopan maiden tarjoilusta kotimainen Caddy kuitenkin erosi, sillä tehtaan mitoissa se ei olisi täyttänyt pakettiautojen silloisia kotimaisia mittavaatimuksia
Ajo kilometrejä oli yli 30 vuoden aikana kertynyt alle 158 tuhatta kilometriä, ja varsin vaivattomasti. Erityisen poikkeukselliseksi auton teki sen ruosteettomuus. Kun Caddyn pitkäaikaisen omistajan maallinen taival tuli päätökseensä vuonna 2021, oltiin lähipiirissä yksimielisiä lavaVolkkarin säilyttämisestä. Ja olihan Sulon Taunuskin edelleen paitsi tallessa, myös museoajoneuvoksi rekisteröitynä lähisuvun aktiivisuuden ansiosta. Jarrujumppaa tehtiin useampaankin otteeseen takajarruihin, kun vaari ei raaskinut voimakkaammin jarrutella”, Markku listaa. Heti tuoreeltaan Sulo varusteli Volkkarin ehommaksi tulevaa käyttöä varten. Kannustimia kaupantekoon oli siis riittävästi, ja niinpä Peräsarkan pariskuntaa siihen saakka palvellut ’74 Ford Taunus sai siirtyä syrjään ja arjen kuljettimeksi valjastettiin uudenkarhea Caddy. Lavan sisälaidat ja perälauta saivat suojakseen Sulon nikkaroiman vaneroinnin, ja lavakate lähti tilaukseen SM-Tuotteelta Isojoelta. Autoon iski silmänsä nivalalainen Sulo Peräsarka. ”Viimeisinä vuosina kuskasin vaaria välillä Caddyllä kylille asioille. Suurimman osan ajasta kate sai kuitenkin suojata lähinnä ilmatilaa, sillä lavan ja kantavuuden rajoja hätyyteltiin harvoin, jos koskaan, sillä suurin osa ajoista muodostui lähinnä kauppareissuista lähiseudulle. Myös omakohtaista kokemusta lava-Volkkarin pihiydestä oli karttunut, kun Sulo oli lainannut poikansa Caddya siemenperunoiden kyytimiseen. Hänelle olennaista ei ollut Caddyn kuljetuskyky, vaan puhuttelevinta antia oli dieselCaddyn polttoainetalous: autolehdistön testit kertoivat kuuden litran kulutuksesta, tasaisessa maantieajossa jopa alle viiden litran lukemista. Aikakauden henkilöVolkkareilla ajaneilla ei ole ongelmia sopeutua Caddyn kuljettajanpaikalle, mutta peileissä on sentään ripaus rahtihenkeä. Lavan suuntaan pullistettu muovinen takalasi luo hienoisesti lisäavaruutta kompaktiin konttoriin. Jugoslaviassa valmistettuja Caddy-Volkkareita ei opittu tuntemaan vahvasta vastustuskyvystä 46 4/2024 VW Caddy. Huolenpitoa Caddyn rauhallinen elo Nivalassa jatkui lopulta kuluvan vuosikymmenen alkuun saakka. VW Caddy tarjosi tilat vain kahdelle hengelle, mutta ne olivat täysin riittävät Sulon ja hänen vaimonsa tarpeisiin. Eheänä säilyneet istuinverhoilut antavat osviittaa auton käyttöhistoriasta. Muutoin ajotuntuma on varsin samanlainen kuin aikakauden diesel-Golfissa”, kertoo Markku Peräsarka. Ajoltaan tällainen on pikkasen jämäkämpi kuin Golf pidemmän akselivälin ja jäykemmän jousituksen myötä. Tuntivimman poikkeuksen muodosti sukulaisten mökkiprojekti 90-luvulla Somerolla, jonne Sulo suuntasi tarjoamaan paitsi auttavat kätensä, myös Caddyn kuljetuskapasiteetin. ”Kannentiiviste vaihdettiin yhden ja jakoremmi muutaman kerran. Taloudellisuus edellä Edellä kuvatun episodin lopputulemana Ylivieskassa ilmestyi loppuvuodesta 1988 myyntiin lähes ajamaton valkoinen VW Caddy. Koruton ja konstailematon, mutta eittämättä käytännöllinen. Kolmesta tarjolla olleesta katemallista valinta kohdistui takaja sivuikkunoilla varustettuun versioon. Caddyn taltioimista puolsivat paitsi tunnesyyt, myös sen eheä yleiskunto
”Jonkin verran museotarkastajilla tuntuu olevan näkemyseroja minkä verran käytönjälkiä saa olla. Alkuvuodesta 2021 liikennekäytöstä toistaiseksi poistettu Volkkari on nykyään Markun sedän omistuksessa, mutta autosta sukulaismiehet huolehtivat pitkälti yhdessä. Teho 54 hv /4 800 rpm, vääntö 100 Nm /2 300 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Moni lavaauto saa vuosien mittaan osumansa kuormaustilanteissa, mutta Sulon Caddyssä jopa perälauta on säilynyt vailla lommoja. 07 Mitat Pituus 446, leveys 164, korkeus 143, akseliväli 262,5 cm. 47. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h Markku on huolehtinut vaarinsa liki uutena hankkimasta Caddystä viime vuosina yhdessä setänsä kanssa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori, avolava. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää auton saattaminen museoajoneuvoksi. VW mainosti 1,5ja 1,6-litraisia dieselmoottoreitaan ihmedieseleinä 70ja 80-luvulla. ”Vaari piti autoa lämpimässä tallissa, jossa oli melkein auton mittainen vesipatteri auton alla”, kuvailee Markku. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset lehtijouset. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset. Caddyn nokalla oleva 1 588-kuutioinen lunastaa lupauksia, sillä rauhallisessa maantieajossa alle viiden litran kulutuslukemat ovat arkea. 01 Merkki ja malli Volkswagen Caddy D 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Ruosteettomuuden ohella Caddyn ulkoisesta olemuksesta voi nostaa esille myös peltipintojen suoruuden. korroosiota vastaan, ja erityisen paikan ruostepeikon hampaille muodosti Suomessa verotussyistä lavaan tehty viiden sentin pidennyspala. Tilavuus 1 588 cm 3 . Omamassa 970 kg. Levyjarrut edessä, takana rumpujarrut. Lähitulevaisuuden tavoitteena on saattaa Caddy museorekisteröityjen pakettiautojen varsin vähälukuiseen joukkoon. Puristussuhde 23,0:1. Sulon Caddyssä jopa perälauta on säilynyt vailla lommoja. Etuveto. Poraus 76,5 mm, isku 86,4 mm. Mielestäni niitä voisi vähän olla sen sijaan, että pitäisi maalata alkuperäistä pintaa uudelleen”, Markku pohtii. Sulon Caddyn ruosteettomuus yltää sen sijaan auton alustaan asti
Vuonna 1964 oli mahdollisuus tehdä ”elämänne paras autokauppa”. Sen verran on virrannut terästä tien päällä, että helposti unohtuu, että ”kaikkien (vuoden) aikojen auto” koettiin jo vuonna 1958 Morris Minor 1000:n muodossa. Vaatimattomasti paras Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Oman tuotteen erinomaisuuden korostamista – sitähän se mainostaminen paljaimmillaan on. Riitti kun valinnan kohteena oli ”loistelias 6 hengen Toyota Crown”. Tällä kertaa emme keskity johonkin tiettyyn ajoneuvon ominaisuuteen, vaan ylipäätään automainoksissa tavattuun oman hännän nostoon ja vuolaaseen itsekehuun. Arjessa kohtaa vääjäämättä epämukavia sattumuksia, mutta vuonna 1958 oli mahdollisuus sentään autoilla myötätuulessa Trabantilla, joka ”yllättää kaikessa myönteisesti”. Vuonna 1962 Rekord-kuskin tie oli mainoksen mukaan sangen ruusuinen, jos tosin reklaamissa loivennettiin: ”Te ette luultavasti käytännössä ennätä osoittaa näin kouriintuntuvasti kiitollisuuttanne Opelianne kohtaan.” 48
Koeajolla kenties selvisi siihen syy. Vuonna 1966 Dodge oli paitsi muotia, myös ”täydellisyyttä lähentelevää mukavuutta neljällä pyörällä”. ”Täydellistä suorituskykyä ja mukavuutta” oli vuonna 1965 tarjolla Amerikan Fordeissa, kuten V8-moottorisessa Mustangissa, jossa kuvailtiin yhdistyvän ”suurenmoinen loistokkuus urheiluauton suorituskykyyn ja linjakkuuteen”. Haka-Auton vuoden 1968 mainonnan mukaan BMW oli ”yksi maailman viidestä parhaasta henkilöautomerkistä”. Ensin mainitun todistivat ”paljon ajaneet ja monia merkkejä kokeilleet taksimiehet” ja jälkimmäisen ”eri kansalaispiireihin kuuluvat kokeneet ja vaativat autoilijat”. Vuoden 1965 Rambler oli sekä ”ylivoimainen” että ”loistava”. Lukijan sivistyksen varaan jätettiin ounastelut muista neljästä. 49. Vuonna 1967 fundeerattiin, ”ovatko Opelin ajajat muita taitavampia, vai onko heillä parempi auto?” Mainoksen mukaan vastaus molempiin kysymyksiin oli myöntävä ja perustelut asiaan löydettiin länsinaapurista, kuinkas muuten. Datsun 1000:n hihkuttiin olevan vuoden 1967 ”paras autoyllätys”
Oli isolla Chrysler-Simcalla toki erinäisiä Vuoden auto -titteleitä 70-luvun lopulta, mutta että ihan ”vuosikymmenen ylistetyin auto”. Voiko täydellistä kehittää paremmaksi. 50 4/2024 Mainoksen imussa. Mutta oliko Capri sellainen, ”jota menette ihastuneena katsomaan kadun toiselle puolelle”. Mainoksen mukaan kyllä, ja sitä paitsi ”niin tekevät kaikki”. Vuoden 1974 Mercedes-mainoksen perusteella siinä oli onnistuttu päivitetyn W115/W114-malliston kohdalla. Leyland Princess oli ”yksilöllinen vaihtoehto skandinaavisiin laatuautoihin tottuneelle” muun muassa siksi, että siinä oli ”kaikki edustusautolta vaadittava tekniikka”. Vuonna 1977 Audi-tekniikan kauneudelle veti vertoja korkeintaan aikakauden miestenpukujen sävytys. Tarkemmin vuoden 1968 mainosta lukiessa käy ilmi, ettei Triumph sentään ihan kaikkea tiennyt – ainoastaan ”ajoominaisuuksista / turvallisuudesta / kestävyydestä”. Kieltämättä Ford Capri oli linjakas, joten vuoden 1969 mainospuheille oli katetta
Vuoden 1980 Hondissa taloudellisuuden ja suorituskyvyn kerrottiin olevan poikkeuksellisessa tasapainossa, sillä ”ei ole toista autoa, jossa nämä ominaisuudet ovat yhdistyneet yhtä täydellisesti kuin Hondissa”. Oliko Peugeot’n osaamisen suhteen jotain epäilyksiä, kun uuden 505:n kerrottiin vuonna 1979 olevan ”parempi kuin kukaan osasi odottaa”. Ei sentään, vaan taustalla oli edeltäjämalli 504, joka oli ollut ”tullessaan aikansa edistyksellisimpiä”. 51. Ylivoimaisesta Mazda 626:sta nostettiin vuonna 1980 esille muun muassa ”vertaansa hakeva varustelu”, johon kuuluivat ”valaistu lukittava hansikaslokero, karttataskut, ovija keskikonsolikotelot, kello, valohälytin, sähkötoiminen sivupeili, myös sisältä avattava matkatavaratilan kansi ja paljon muuta”. Civicin kyydissä olevaa neitoa ei tosin näyttäisi voivan vähempää kiinnostaa. Varmuudeksi Robogate-otsikon alla oli vielä lausuntaohje: ”lue robogeit”. Vuonna 1979 Datsun 120A:n kerrottiin olevan ”kevään merkittävin autouutuus”. Ja itse asiassa kotimaisia rekisteröintitilastoja sittemmin silmäillessä, ei Autokeskuksen suunnalla ihan pehmeitä puhuttukaan. Valkotakkisen olemus ja ilme viimeistään vakuuttavat, että vuonna 1980 Fiat Ritmo edusti ”maailman nykyaikaisinta autoteknologiaa”
”Teiden King” eli ”New Mazda 929” tarjosi vuonna 1982 sisustuksen, joka oli ”kuin ranskalaisessa olohuoneessa”. Ilmeisesti kyse oli myönteisestä ominaisuudesta. 52 4/2024 Mainoksen imussa. Vuonna 1982 syttyi uusi tähti, Fiat 127 Stella, jonka kuvailtiin olevan ”hyvännäköinen, erittäin tilava auto, jossa maailmankuulu italialainen design ja nykyaikaisin teknologia on täydellisesti yhdistetty”. Lisäksi kerrottiin mielenkiintoisesti, että ”suuremmalla moottorilla varustettu GTV on nopeimpia sarjavalmisteisia autoja, jossa on lisäksi alumiinivanteet ja metallinhohtoväri”. ”Vain parhaat ominaisuudet säilyvät huipulla sukupolvesta toiseen”, julistettiin vuoden 1984 GTV-Alfan mainoksessa. Mainoksen alareunassa listattiin puolestaan ”12 totuutta Mazda 929:n ylivoimasta”. Mazda 323:n kehaistiin olevan vuonna 1981 ”puskurista puskuriin autoilun uusinta tekniikkaa”. Tähän sisältyivät esimerkiksi ”pyörien erillisjousitus, tehostetut jarrut sekä hallintaja valvontalaitteiden hiottu toimivuus”, jotka tekevät ”ajamisesta sinullekin aivan uuden elämyksen”. Vuonna 1981 GX-Taunuksessa luvattiin olevan siinä määrin muhkeutta, että sen jälkeen ”muut saman hintaluokan autot ovat Sinulle liian arkisia”
Vuoden 1985 Hondamainonnassa oltiin asian ytimessä. Vuonna 1983 Daihatsu Charmantista korostettiin erityisesti sen ulkonäköä, johon ”viehättyy heti ensi näkemältä”. Vertaavuutta voidaan kuitenkin löytää rekisteröintitilastoista, joiden mukaan Samara oli kyseisen vuoden seitsemänneksi rekisteröidyin henkilöautomalli 4 748 yksilöllä. 53. Jostain syystä Charmant kuitenkin usein sivuutetaan aikakauden sulavalinjaisimpia automalleja listatessa. Liekö maahantuojalla ollut tausta-ajatuksissa toinen saksalaismerkki. Lada Samaran hehkutettiin vuonna 1987 olevan ”myyntimenestys vailla vertaa”. Tiedä sitten miksi. Ykkönen oli Corolla yli 14 000 rekisteröinnillä. Jos siis koki, että ”useat automerkit ovat hyvin toistensa kaltaisia ja persoonattomia”, niin ”Charmant poikkeaa edukseen tästä linjasta”. Jos valitsee parhaan, voiko valinnassa mennä hutiin. Sen verran Veholla vuonna 1988 loivennettiin, että täydellisen auton sijaan 500-sarjalaista kuvailtiin ”BMW:n käsitykseksi täydellisestä autosta”. Sen verran reippaasti Nissan Sunnyä meillä myytiin, että suomalaisautoilijat taisivat olla vuonna 1986 samaa mieltä: ”kaikki, mitä paljon ajava voi autoltaan vaatia”
Ei niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin – nyt on aikaa harrastukselle. Pekka Riihilahti Ammattiauto ilijasta klassikkoautoharra stajaksi 54 HA RRA STA J AN. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen Kuljetusalan huonot näkymät saivat Pekka Riihilahden myymään autonsa ja ajamaan kuljetusyrityksensä alas. Raskaalle kalustolle rakennetussa hallissa on tilaa kunnostaa ja säilyttää kalustoa
Kun perheelle rakennettiin vuonna 1962 omakotitalo Lammille, ei sen yhteyteen tehty autotallia, sillä perheessä oltiin varmoja siitä, ettei henkilöauton hankintaan tule koskaan olemaan varaa. Riihilahti sai yhdistelmäkortin vuonna 1981, ja ammatinvalinta oli selvä – oli intoa ajaa. Kotialbumista löytyy kuva, jossa juuri kävelemään oppinut Pekka poseeraa säiliöauton edessä. Parhaimmillaan yrityksellä oli seitsemän autoa ajossa. Pekka oli silloin nelivuotias. klassikkoautoharra stajaksi 55. Pekka Riihilahti 1950 -luvun puolessavälissä Pekka Riihilahden isä aloitti ammattiautoilun Mersulla, ja 1960-luvun alusta eteenpäin ajossa oli vuoroin Volvoja ja Scanioita. Suomi tuli kierrettyä ristiin rastiin, minkä ansiosta Pekka ei tarvitse navigaattoria tänä päivänäkään. Olisi säästynyt paljon vaivaa ja rahaa jos olisin lopettanut aikaisemmin.” Ammattiauto ilijasta Marjatta Arkelan entinen silmäterä, MB 250 automatic ’75 on ehtinyt kokea monenlaisia vaiheita historiansa aikana. Pekan ansiosta auto on edelleen tallessa ja tien päällä taas. ”Kun pääsin armeijasta, niin lähdin vielä samana iltana ajokeikalle Ouluun”, Pekka naurahtaa. Puskuri saa kiiltävän pinnan Riihilahden käsittelyssä. ”Vaikka isäukko neuvoi, että on lopetettava ajoissa, jos ei kannata, kitkuttelin kahdella autolla vielä kymmenen vuotta. Raskaalle kalustolle rakennetussa hallissa on tilaa työskennellä. ”Sitä ihmettelen yhä, miten sitä ennen pystyi samaan aikaan ajamaan autoa ja lukemaan karttaa Helsingissä”, Pekka naurahtaa. Kuljetusalan ahdinko koetteli yritystä, ja vuonna 2000 oli autojen määrä jo vähennetty kahteen. Mutta niin vain tapahtui, että perheeseen hankittiin kuplavolkkari vuonna 1965
Mersu löytyi, ja auton ostanut mies ymmärsi tilanteen ja luopui autosta. Auto alkaa nyt olla siinä kunnossa, että sitä kehtaa tarjota museotarkastajien syynättäväksi. 56 Harrastajan pakeilla 4/2024. Taivasalla seissyt auto oli ehtinyt päästä heikkoon kuntoon. Hallin lattiassa näkyvät vielä tähtäysviivat, jotka helpottivat perävaunullisen yhdistelmän halliin peruutusta. Auto oli seisontavakuutuksessa ja edelleen Marjatan nimissä. Marjatta ylsi parhaille pisteille kahdesti myöhemminkin, mutta sääntöjen sanelemana titteli merkittiin historiankirjoihin vain kertaalleen. Auto valmistui vuonna 2018 ja se on hyväksytty museoajoneuvoksi. Seuraavaksi työn alle tuli vaimon kotitilan Massey Ferguson. Ensitöikseen mies entisöi vanhan Joponsa. Helmoihin piti hitsata uutta peltiä ja kaikki ovet oli vaihdettava. ”Mersu oli tätini ystävän, Marjatta Arkelan veljen auto, joka siirtyi sittemmin Marjatan nimiin.” Marjatta oli oikea autonainen – ihan virallisesti. Tekniikka oli kuitenkin hyvässä kunnossa, joten sillä saralla selvittiin huoltotoimilla. ”Kun sain auton kuntoon, Marjatta tuli käymään ja ajoi sillä pienen lenkin.” Pekan harrastetilat ovat hyvässä järjestyksessä, eikä raskaiden purkuosien siirtely tuota ongelmia. Hänet valittiin vuonna 1967 vuoden autonaiseksi Suomen Autoliiton järjestämässä ajotaitokisassa. Marjatta tarjosi autoa Pekalle jo tuolloin. Paljon muutakin korjattavaa löytyi. Volvo 142 ’71 ehti seisoa ladossa parikymmentä vuotta ennen kuin se sai jatkoajan Pekka Riihilahden harrasteautona. Sen jälkeen talliin tuli hieman haasteellisempi projekti, Mercedes-Benz 250 vuosimallia 1975. Tuttu Mersu työn alle Yrityksen alasajon jälkeen Pekalla oli yllättäen käytössä paljon vapaa-aikaa. Mersun hankinta ei silloin vielä innostanut, mutta kun vajaan parinkymmenen vuoden kuluttua Marjatta tarjosi autoa uudelleen, mies tarttui tilaisuuteen. Auto oli Pekalle tuttu, sillä hän on seurannut Mersun vaiheita pikkupojasta lähtien. Kun vuoden 2000 paikkeilla selvisi, että Marjatan veli oli myynyt Mersun eteenpäin, omistaja kääntyi Pekan puoleen, josko hän auttaisi sen takaisin saamisessa. Maalauksen Pekka teki itse. Sen hän oli löytänyt purkaessaan klapipinoa kesäpaikalla
Sen viereen parkkeerattu siistikuntoinen avo-Mersu oli aluksi vain tallipaikkaa vailla, mutta lopulta sekin jäi pysyvästi Pekan talliin. Perusteellisen pesun jälkeen oli vuorossa jarrujen huolto. Kolmisen vuotta sitten Pentin poika kertoi Riihilahdelle, että heidän ladossaan pölyttyy isän Volvo. Nyt on tarkoitus pitää vähän taukoa kunnostushommista ja haaveena on enemmänkin lisää aikaa nykyisillä menopeleillä ajeluun.” Riihilahden hallissa raskaan kaluston pesu ja huolto on vaihtunut museoautojen kunnostukseen ja säilytykseen. Pekan tiedustellessa auton kuntoa puhelimessa omistaja kertoi siinä olevan hieman ruostetta. Pentti oli tyytyväinen autokauppoihin ja ajeli Volvollaan pitkään. Auto oli myynnissä houkuttelevaan hintaan ja näytti kuvissa hyvältä. Tällä hetkellä ei ole hinkua uusista projekteista. Ensitöikseen mies entisöi vanhan Joponsa. Riihilahti maalasi itse Volvoon uuden maalipinnan. ”Purin Volvon osiksi ja otin kaikki sisäkalut irti”, Pekka aloittaa. Kaasuttimet vaihtuivat uusiin ja lokasuojan reunat saivat vähän vahviketta. Pekka on ajellut autoillaan pääasiassa lähialueen tapahtumiin ja autoharrastajien kokoontumisiin ja kahvilailtoihin. 57. Kauttaaltaan kauhtunut Volvo ei ollut mätä, mutta toki ruostettakin jo löytyi. Lahja, perintö ja heräteostos Volvon ja Mersun lisäksi Pekalla on muutama muukin harrasteauto. Pienen tuumailun jälkeen Volvo siirtyi Pekan omistukseen. ”Vuosimallin 2005 Mustangin hankin itselleni 50-vuotislahjaksi”, Pekka esittelee. ”Taisi tulla yliannos, kun tiiviillä aikataululla laiteltiin kahta autoa, kaverin ja omaa. Volvo ulos ladosta Pauligin kahvipaahtimolla töissä ollut Torsten Karposuo päätti vuonna 1971 ostaa uuden Volvon. Valkoinen Mercedes 280 SE 1982 tuli kuulemma ostettua puolivahingossa. ”Lähdin kuitenkin katsomaan, ja oikeastaan toivoin matkalla, että kunto olisi sen verran huono etten haluaisi ostaa sitä.” Pienet nuppineulanpään kokoiset ruostepilkut eivät riittäneet oston esteeksi, ja niin sekin Mersu tuli kotitalliin. Auto on Pekan isän uutena ostama ja sitä on liikuteltu varsin säästeliäästi. Rivistä löytyy myös viininpunainen ’96 Mercedes, jonka mittarissa on vain 43 000 kesäkilometriä. Myöhemmin Pekka löysi parempikuntoiset lokasuojat ja vaihtoi ne korjattujen tilalle. Uusia projekteja ei ole tiedossa, mutta tekevällä miehellä ei pääse aika muutenkaan käymään pitkäksi. Kun autokuume muutaman vuoden kuluttua iski Karposuolle uudelleen, Volvosta tehtiinnkaupat mökkinaapuri Pentti Alhosen kanssa. Sitähän piti lähteä katsomaan. Verhoilu oli muutoin säilynyt hyvässä kunnossa, mutta kuskin penkin Pekka käytti verhoilijalla korjattavana. Yrityksen alasajon jälkeen Pekalla oli yllättäen käytössä paljon vapaa-aikaa. Rekisteriotteen mukaan Volvo on katsastettu viimeisen kerran vuonna 2003
Monipuolinen kattaus esitteli moottorikäyttöistä nostalgiakalustoa varsin laajasti. Kerho-osastot ovat nekin olleet mukana alusta saakka. Classic Motorshow järjestettiin nyt 15. Teksti ja kuvat: Kari Mattila P ieni on kaunista -teeman kannattelema Classic Motorshow onnistui tarjontansa puolesta saamaan ihmiset liikkeelle, ja oma osansa oli varmasti suotuisalla kelilläkin. Klassikot-lehden tontti oli niin ikään paikalla viidettätoista kertaa. Ensi vuonna Lahden näyttelyn teemana on 80luku. Messuhalleihin oli edellisvuosien tapaan saatu koottua kattava läpileikkaus vanhan kaluston harrastuksesta. Toiminta on säilynyt alusta saakka harrastajaystävällisenä, mikä tarkoittaa sitä, että halliin otetut yritysosastot ovat tavalla tai toisella autoja prätkäväkeä kiinnostavia kuten osakauppiaita ja työkalujen tai autonhoitotuotteiden myyjiä. kertaa. Sitä odotellessa onkin mukava muistella Lambadan askelkuvioita ja etsiä rouvalle se kauan kadoksissa ollut kreppirauta. Klassikkoautoväen päätapahtuma Lahdessa veti tänä vuonna ennätysyleisön. Satoja näyttelyajoneuvoja saapui katsomaan yli 20 000 ihmistä, ja etenkin lauantaipäivänä yleisön joukossa vilisi perheitä ja nuoria harrastajanalkuja. pieniä pieniä 58. Esillä oli veteraanimopoja, museoprätkiä, mikroautoja, moottorikelkkoja, traktoreita ja tietysti autoja kääpiöautoista kilpakalustoon ja arkisista kulkimista arvoautoihin. Nyt osaston vetonaulaksi oli valittu Jani Laitisen Fiat 128 Panorama, joka on lukijoille tuttu kuluvan vuoden ykkösnumeron sivuilta. Isosti Lahti 4.–5.5
Projekti jäi kuitenkin kesken. Yleisö äänesti Omistajien helmet -voittajaksi Jouni Jussilan ’62 VW Karmann Ghia Coupén. Valmista tuli vuoden 2020 vapuksi – 48 vuoden seisonnan jälkeen. Peli on ensimmäinen laatuaan Suomen rekisteröintitilastoissa. Klassisista muodoista huolimatta museoikään on vielä aikaa, sillä Morgan on vuosimallia 2003. Urheiluja klassikkoautoihin erikoistunut Classic Collection toi näytille keskeneräisen Lamborghini Miura -projektin, joka keräsi runsaasti huomiota. Sympaattista yhdistelmää sai ihailla Hämeen Mobilistien osastolla. Etualalla Klassikot 1/2024 -lehdessä esitelty Australian erikoisuus, joka oli saanut kaverikseen värikkäitä kirppuja. 59. Classic VW Club Finland oli kerännyt osastolleen riemukkaan kattauksen. Ostohetkestä ehti kulua 24 vuotta ennen kuin Mini sai Pekasta uuden omistajan. Upea Morgan Aero 8 on kulkeutunut Suomeen vuonna 2018. Auto ehti seistä metsässä 18 vuotta kunnes Jari Nieminen haki sen talliinsa ja aloitti mittavat peltityöt. Pekka Lehtosen Mini on todellinen selviytyjä. Projektin loppuun saattaminen oli lähes kolmen vuoden urakka. Taustalla näkyvä Amazon saavutti kakkossijan, ja sen takana pilkottava VW-bussi kolmannen sijan. Pienen pakun kyydissä Monkeykin näyttää reilun kokoiselta
Japsistarojen osastolla huomio kiinnittyi muhkeapyöräiseen hauskanpitolaitteeseen. 3,3-litraisella kuutoskoneella ja automaattiaskilla varustettu auto on tuotu projektikuntoisena Ruotsista ja kulkeutunut sittemmin Arto Tanskaselle, joka on kunnostanut pelin nykyiseen kuosiinsa. Yamaha BW 200 on vuosimallia -86. Taidokkaat autopiirrustukset herättivät kovasti kiinnostusta yleisön joukossa. Rovaniemeläisen Reijo Harjuautin isä oli kova Jawa-kilpakuski, ja Reijo oli isänsä kunniaksi tuonut näytille pyörän sekä valokuvia ja muuta rekvisiittaa kilpauran varrelta. Klassikot-lehden osastolla oli esillä vuoden ensimmäisessä numerossa esitelty Fiat 128 Panorama. Ei kuulemma löytynyt huomautettavaa. 60 4/2024 Classic motorshow. Omistajien helmet -osastolle oli saatu Jawa-moottoripyöräkin. Antti Pitkäsen erittäin vähän ajettu Citroën Xantia esiteltiin vuoden 2022 kakkosnumerossa otsikolla Museoleimaa odotellessa. Hannu Keinäsen 2CV-reissupeli on saanut matkailuautokorinsa Kafin tehtaalla 80-luvun loppupuolella. Heikki Valve esitteli töitään ja työmenetelmiään molempina näyttelypäivinä. Osastolla poikkesi viikonlopun aikana mukavasti porukkaa sekä tutustumassa autoon että tapaamassa toimituksen väkeä. Enää ei tarvitse odotella, sillä peli museotarkastettiin tapahtuman yhteydessä. Ensimmäistä kertaa Classic Motorshow’ssa vieraillut taiteilija nähdään Lahdessa varmasti tulevaisuudessakin. 200-kuutioinen kone tuottaa 15 hevosvoimaa, mikä lienee riittävästi mokomaan laitteeseen. Kuten tarroista voi päätellä, autolla on kierretty vuosien varrella vaikka missä. Vauxhall Ventora ’72 harvinaisen pirteässä Tasmanian orange -värissä
Viehättävästi patinoitunut Vespa valmiina telttaretkelle. Etenkin ensimmäisenä näyttelypäivänä pitää olla paikalla hyvissä ajoin, jos mielii saada menopelinsä messuhallin edustalle esiin. Numerossa 7/2021 tapasimme Harrastajan pakeilla -palstalla Terje Tenhovuoren, Vihannissa asuvan Vauxhallharrastajan. HARRASTEPARKIN HELMIÄ Tapahtuman aikaan messualueen ympäristön pysäköintialueet on varattu 30 vuotta täyttäneelle kalustolle. Aikajärjestykseen pistetty rivistö tarjosi mahdollisuuden tutkia, kuinka malli on vuosien ja vuosikymmenien saatossa kehittynyt. Bultaco-tekniikkainen enskapeli on todellinen harvinaisuus, sillä niitä tehtiin ainoastaan kolme kappaletta. Syytä ei tarvitse kauan pohtia, sillä pitkäksi venynyt kylmä vuodenaika takatalvineen helpottivat vasta muutamaa päivää ennen näyttelyä. Sihijuomaakin on tarakalla viikonlopun tarpeiksi. Enduropyörien klassikot, etummaisena ’62 Solifer 125 -kisapeli. 61. 2,3-litraisella padalla ja automaattivaihteistolla varustettu Viva on Terjen puolison Airiinan ajopeli. Samohan osastolle oli koottu kymmenittäin Pappatuntureita. Tänä vuonna liikkeellä oli tavallista enemmän hienoa kalustoa. Artikkelin kuvissa projektikuntoisena vilahtanut HC-korinen farmari-Viva on nyt valmis ja tuli ajamalla Lahteen. Jo ensimmäisestä tapahtumasta lähtien Classic Motorshow’n harrasteparkki on vetänyt runsaasti porukkaa. Osaston vetonauloja olivat aito postimopo ja kerholaisten muutama vuosi aiemmin kunnostama, Matti Nykäsen entinen pappis. Lambretta-skoottereiden varhaisia malleja valmistettiin ilman peltikuoria, minkä myötä skootterin tekniikka ja runkorakenne ovat kiehtovasti esillä. Monelle harrastajalle Lahden tapahtuma olikin kevään ensimmäinen harrasteauton ulkoilutuspäivä – ja kävijälle parkkialueen anti oli samalla tavoin kiinnostavaa katseltavaa kuin itse tapahtuman tarjonta
Patinoituneen kuoren alla puksuttaa nykyaikainen nelitahtikone. Lahden tapahtuman harrasteparkki onkin osuva paikka etsiä uutta omistajaa nykyiselle ajopelille ja katsella samalla, josko kenttiä kierrellessä silmien eteen osuisi se seuraava kulkupeli. Lauantaina saatiin messuhallin edustan parkkialueen lisäksi täyteen kaikki ympäriltä löytyvät pysäköintialueet. Reilulla viidellä tonnilla olisi saanut museorekisteröidyn ja tavallista mukavamman Datsunin alleen. Viimeisen päälle hienon Sumpin hintapyynnöksi oli pantu 8 900 euroa. SIITÄ SOPIVASTI! Kevätaurinko saa monet meistä sonnustautumaan tpaidan lisäksi ostohousuihin. Kalle Vitikainen otti työn alle 50 vuotta puun alla seisseen Messerschmitin ja palautti sen liikenteeseen. Vilkaistaanpa niistä muutamaa. Heinolan palolaitoksen entisestä ambulanssista vuosikymmeniä sitten kunnostettu reissuauto on aina vain komeassa kuosissa. Siitä räyhäkkään oloinen Starlet heti ajoon! Omistajanvaihdos olisi onnistunut 9 999 euron suoritusta vastaan. Pastellisävyinen Renault Estafette oli harrasteparkin sympaattisimpia vehkeitä. Amerikasta tullut yksilö on varustettu muun muassa automaattilaatikolla. 9 999 € 8 900 € 5 500 € 62 4/2024 Classic motorshow. Hyvin pidetyn auton mukana kulkee yleensä vino pino kuitteja ja muistiinpanoja tehdyistä huolloista. Niitä kierrellessä riitti nähtävää, oli automaku millainen tahansa. Tänä vuonna myytävää kalustoa oli varovaisestikin arvioiden kymmeniä. Mitsun historiasta kertovia papereita oli nostettu kojelaudalle muiden tutkittavaksi. Pieni on kaunista -teeman mukaisia laitteita oli harrasteparkissakin runsaasti. Ärhentelevän oloiseksi muokattu Honda AN600 onnistui erottumaan värikkäästä joukosta. Jos hinta kuulostaa kovalta, niin kannattaa lukea autosta ja sen kunnostuksesta tarinaa Klassikot 3/2014 -lehdestä ja pohtia sitten uudelleen. ’52 Volvon tarinaan voi tutustua Klassikot 5/16 -lehden sivuilta
Kaliforniasta Suomeen vuonna 1988 uitetun yksilön olisi saanut omakseen 15 000 eurolla. Itä-Saksan estetiikasta ja insinöörityön hedelmistä pääsisi nauttimaan museorekisteröidyn ’65 Trabantin muodossa, kunhan käy ensin nostamassa automaatilta viisi ja puoli tonnia nykyvaluuttaa. Olisivatpa markettien parkkialueet yhtä piristäviä. Lahden maisemissa liikkuu näyttelyviikonlopun aikana hienoa kalustoa. Kaverusten piti neuvotella liikenteenohjaajan kanssa jonkun aikaa ennen kuin saivat yli 30-vuotiaat ajopelinsä harrasteparkkiin. Lancia Delta HF Integrale pyörii monen autoihmisen haaveissa. Renault 4 harvemmin tavattuna Safari-versiona. 15 000 € 29 500 € 5 500 € 63. Unelman toteutukseen olisi tässä tapauksessa tarvittu viittäsataa vaille 30 000 euroa. Heikki Salovaara ajeli Sastamalasta Lahteen pirteällä Austin Allegrolla. Ruotsissa sai aikanaan ajella aika paljon tukevampitekoisilla mopoilla kuin Suomessa. ’49 Buick Roadmaster tuotiin tyrkylle komeasti jenkkivehkeen lavalla. Näyttelytiloissa olikin sitten useampi Peevee. Vanhan raudan kokoontumisessa näkee kirkkaita värejä ja runsaita muotoja. Harrasteparkkien liepeillä näky voi hetkittäin olla kuin suoraan 70-luvulta. Milloin muuten viimeksi näit sellaisen farmarikorisena. Suzukin K50 on maailmalla todella suosittu malli, ja nyt näitä alkaa vihdoin näkyä meidänkin kulmilla. Lasse Mäkelän yksilö on vuosimallia 1977 ja on kulkeutunut Suomeen muuttoautona. Beige väri osuu mainiosti teemaan. Suzuki PV herättää aina vain ristiriitaisia tunteita. Vuoden 1988 yksilö on valmiiksi museorekisterissä, joten pakollisten maksujen suhteen pääsisi heti säästämään
Kanteenmaan kyläyhdistyksen rompepäivä Leppihallilla kakkostien sivussa osoitti, että perinteinen käyttötavara käy yhä kaupaksi. Veetillä ja vanhemmalla valtiomiehellä oli lähinnä mopoja mp-tavaraa kaupan. Rauno Suominen myi sekä ajopelejä että monenlaista muuta tavaraa. Rabeneick on ollut säilöttynä katon alle mutta liian liki apulantaa. 64. Herrojen mielestä kauppa olisi voinut käydä paremminkin, kun taas kotitaloustavaraa myyvissä pöydissä oltiin päivään aivan tyytyväisiä. Mopon osat olivat kuitenkin vetävin myyntiartikkeli. DX-mallikin lienee nykyään harvinaisuutensa vuoksi haluttu, vaikkei tämä Super Sportin katuversio aikoinaan ollut mikään hitti. Vanhoilla Huskuilla, Jonseredeilla ja Stihleillä on hyvin kysyntää. ROMPETTA PORINTIEN VARRESSA Teksti ja kuvat: Mika Rassi 28.4. Eihän 339 XP:kään ole kuin vasta parikymmentä vuotta vanha. Mopossa on kuitenkin kaikki osat tallella ja se on ajokuntoinen, vakuutti Rauno. Janne Lamminsivu teki sahakauppaa. Hopeasiipi Sport olisi lähtenyt Veetin pöydän päästä mukaan 1 800 eurolla ja kuntoa vaativampi Helkama vähän halvemmalla. Jannen valikoimasta sahat lähtevät käyttöön eivätkä niinkään kerääjien kokoelmiin. Loimaa. Edelliset kaupat oli hierottu lihamyllystä
. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Parkkimaksu 10 € Moottoripyörät 5 € Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 2.6.2024 klo 9 – 15 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Näyttelyajoneuvoparkki XXI ROMPETORI MASIINAMEETING Menossa mukana -lehti . Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta. Harrastajaystävällinen hintataso. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. . . UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet. . Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt.
Kahdesti päivän kuluessa järjestetty telavaunujen ajonäytös oli odotetusti Kevätsawutuksen kiinnostavin – ja myös savuavin vetonaula. Parolan Panssarimuseon parkkialuella nähtiin Hämeen Mobilistien kokoama kattaus vanhoja vehkeitä mopoista paloautoihin ja kaikkea sitä väliltä. Parolan Panssari museon ja Hämeen Mobilistien järjestämä Kevätsawutus tapahtuma sai mukavasti väkeä liikkeelle. Fiat 850 Specialin sisätiloista löytyi nostalgiset ST-ajon kartanlukijan varusteet. Pääsylipun hinnalla pääsi tapahtuman lisäksi syynäämään museon vaunut ja muun kaluston. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Hattula 1.5. ST-lyhenne tulee sanoista suunnistusja tarkkuusajo, joka oli nykyisen autosuunnistuksen edeltäjä. Vappu Parolassa 66
Hiace on selvinnyt museorekisteriin saakka ilman suuria ponnisteluja, sillä matkamittariin on kertynyt vasta 32 800 kilometrin lukemat. Simo Erikssonin Peugeot 505 GR on myyty uutena Hämeenlinnaan 1982, ja kunnosta päätellen autosta on pidetty siitä lähtien erinomaista huolta. Parolan tapahtuman harraste parkissa kävi tavan omaista vilkkaampi kuhina, mihin vaikutti eittämättä läheisellä Ahveniston moottoriradalla järjestetty vapputapahtuma harrasteautoille – moni varmasti pyörähti päivän mittaan molemmissa. Pientä maksua vastaan sai jännätä harjoitusradalla telavehkeen kyydissä. Vaunuosa on konstruoitu vanhan telttaperävaunun ympärille ja kupoliosan moni tunnistaakin TVH:n hiekka-astiaksi. ’92 Toyota Hiace harvemmin tavattuna bensaversiona. Arsi Saukkola toi näytille liikuteltavan tähtitorninsa. 67. Yleisö pääsi paitsi seuraamaan toimintanäytöksiä myös mukaan toimintaan. Vappuna oli pitkästä aikaa oikea piknik-keli, ja se näkyi myös liikkeellä olleessa kalustossa. Auton toi näytille Olavi Keskitalo Iittalasta
68. KKun halvalla sai... Koronan jälkeen Mansen mopoja moottoripyöräväki on kokoontunut Teivon raviradan sijasta kolme kertaa kaupungin isoon juhlatilaan alkuvuoden markkinoille. 50–60-lukujen taitteen urheilumopojen ilme luotiin lähinnä tankin muodoilla. Aamusella sisäänkäynnillä oli jonoa. Veteraanimoottoripyöräklubin kevätrompparilla Tampereen Pirkkahallissa piisasi niin myyjiä kuin ostajia entistä enemmän. Jotkin merkit taivuttivat putken räyhäkkäästi yläkautta, mutta Helkama luotti Hopeasiiven aikaan perinteiseen ratkaisuun. VMPK:n kevätromppeet vain vilkastuvat. Kun Mobyletteä polkee tarpeeksi kovaa, keskipakokytkin nappaa kiinni ja moottori lähtee käyntiin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Tampere 13.4. Tapahtumaan kuului lisäksi muutamakin näyttely. un halvalla sai... Seisoskellessa sai ihailla pientä mopedinäyttelyä, joka portille oli pystytetty. Vuoden 52 aistikkaassa Mobylettessä on ketjut molemmin puolin, toisella puolella poljinten, toisella moottorin ketjut. Kävijöitä oli enemmän kuin parina viime vuonna, joten koronanjälkeinen huippu saavutettiin
Kun on masinistin kanssa naimisissa, voi vähän arvailla, millaisia ovat muistamiset. Honda on tullut Suomeen Pian syntymäpäivänä – eri vuonna tosin. Ruotsista tuotu Vincent pysähdytti monen romppailijan askelluksen. 69. Jäykkäperän vieressä vastikään museokatsastettu traktori-Monkey vuodelta 1981. Heti hallin ovenpielessä partioi Neklaparts ja Vesa ”Jupi” Kaartinen. Karvan yli kymppitonni pyydettiin tästä museorekisteröidystä Suomi-Hondasta. un halvalla sai... Ajokin äärellä taisi moni käydä sisäistä kamppailua. Tällaisella Yamaha RD350:llä Kaartinen lähti radalle vuonna 1973. KKun halvalla sai... Rata moottoripyöräilyssä 50 vuotta kisannut Kaartinen oli tuonut näytille myös muutamia pyöriään. Pia Myllyniemi sai vuoden 1969 Honda Z50A:n jenkkiversion synttärilahjaksi aviomieheltään Olli Saloselta. Honda RS250 -tehdaskilpuri on ollut Kaartisella uudesta eli vuodesta 1999 asti
Otto osti Matilta kahvat mielenkiintoiseen Norton-runkoiseen ja Vincent-moottoriseen projektiinsa. Hinta oli sellainen, että molempia vielä hymyilytti. 70 4/2024 VMPK:n kevätrompe. Erikoistuotteilla menee sen sijaan entistä paremmin. Hallinkin puolelta löytyi pieni näyttelyrivi kaksipyöräisiä. Tankki täyteen -sarjasta oli koottu rompparille pieni näyttelykokonaisuus, johon kuului valokuvien lisäksi sarjan rovastin mopo. Perinteinen romppariroina, kuten työkalut ja kodinkoneet, on menettänyt suosiotaan uuden halpatavaran myötä. Suloisessa päähineessä viuhtoi Mansen masinistien mopomies Jukka Peltonen Ylöjärveltä, missä Tankki täyteen aikoinaan kuvattiinkin. Lelukeräilijä ja -myyjä Pentti Uusitalo esitteli kiihkein sanankääntein länsisaksalaista alppimaisemaa kaapelihisseineen ja junineen sekä neuvostoliittolaista autoa, molemmat sähkökäyttöisiä. Alkuperäiskuntoisen näköinen Pyrkijä joukon päässä oli makoisa tapaus. Se pätee myös vanhoihin ja hyväkuntoisiin leluihin
Tämä ’69-mallinen yksilö on museokatsastettu aikakauden mukaisine lisävarustuksineen, joihin kuuluu hunajakennovanteiden ja lisävalojen ohella myös aikanaan melkoisen kallis Pioneerin komponenttikasettisoitin boostereineen. Ruotsalainen Monark on tuttu mopoistaan sekä crossipyöristään, mutta tällaiset katuversiot jäivät hyvin harvinaisiksi. G40-malli esiteltiin tosiaan jo ennen faceliftiä, mutta jäi alussa hyvin harvinaiseksi, eikä mikään yleinen ole tätä nykyä uudempi mallikaan. Ja rokki soi Ja rokki soi 71. Tämän ’92-mallisen facelift-version omistaa Aki Lehto. 190-Mersuja moitittiin uutuuttaan tenavatähdiksi, eikä niiden statusarvo tainnut olla uutenakaan samaa luokkaa kuin nykyisin. Kun katsoo pälkäneläisen Enni Takalan ’90-mallista 2,3-litraisella bensakoneella varustettua yksilöä, ymmärtää helposti jo tovi sitten museoikään ehtineen tähtikeulan suosion. G-Lader-nimellä tunnettua keskipakoahdinta asennettiin 80ja 90-lukujen taitteessa myös Polojen piristykseksi. Tämänkaltaisia valkoisia Trans Ameja oli todella poliisikäytössä Catoosan piirikunnassa Georgian osavaltiossa 70ja 80-lukujen vaihteessa. Vaikka Hot Rod & Rock Show’ssa nimensä mukaisesti valtaosa kalustosta on amerikkalaista, mahtuu mukaan harrastekalustoa laidasta laitaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tampere, 27.–28.4. Näitä 125-kuutioisia TTS-katupiikkejä valmistui tiettävästi vain noin 200 yksilöä vuosina 1975–1976. C-Rekordit kuuluivat Coupé-mallina 80-luvulla niihin halutumman pään korttelirallivehkeisiin. Mikko Heimon ’81-mallinen ei kuitenkaan ole yksi noista aidoista
Aulis Mustalahti tulee Saabilla imussa. Uusikoppainen Transit ei ole saavuttanut suosiota harrastajien keskuudessa – ainakaan vielä. Leppoisaa kyytiä antoi Mercury Marquis 1978. Lauri Huttunen nappasi jälkikasvun mukaansa ja toi oman Ranensa numeroautojen reitille. Nyt lähtöviivalla oli noin 80 ajoneuvoa. Harrastajat kiittivät saapumalla ennätyksellisen runsaslukuisina rastiajon lähtöpaikalle. Noin neljä tuntia kestäneen ja 80 kilometriä pitkän reitin jälkeen jaettiin palkintoja eri kategorioissa. Vuosittainen rastiajo on vakiinnuttanut asemansa tapahtumakalenterissa. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen S eppo ja Hanna Rehakka, Tyrwään koneja kulkuneuvoharrastajat, Autoliiton LänsiPirkanmaan osasto, A-katsastus, Tyrvään Sanomat, Illon VPK:n veteraaniosasto sekä Lions Club Huittinen olivat koonneet jälleen talkoovoimansa ajoneuvoharrastajien iloksi. 72. Järjestäjä vastasi osallistujien toiveeseen, joten numeroautoperinne saa jatkoa ensi vuonnakin. Numeroautoajot tyrvääläisittäin Eila ja Asko Haro Kokemäenjoen ylittävällä sillalla Kiikassa. 1960-luvun ajoneuvotapahtuma herätettiin uudelleen henkiin 2010-luvulla. Sastamala 27.4
KontioSisun lavalla reitin läpi kahlasi myös 1929 Pontiac. Harri Heinimaa ja takana lähtö vuoroaan odotteleva Ari Haapaniemi lähtivät reitille 1931 Fordrodeillaan. Kimmo Ruohonen Raumalta osallistui tapahtumaan kahdella autolla. Markku Erkkilä matkasi Chevy Scotts dalen serkulla, GMC Sierrapickupilla. 1963 Chevrolet Bel Airilla on takuulla mukava kruisailla ystäväporukan kanssa pitkin jokivartta. Minna RainioKarppi oli ilmoittanut lavaauton mukaan tapahtumaan. Huittisissa pidettiin noin tunnin mittainen kokoomatauko, jossa oli oheisohjelmaa. Hyötyajoneuvoja reitille lähti useampi. Alpo Saastamoisen eriskummalliselta näyttävä GAZkuormuri lähdössä reitille. Kaikki jenkkiautot eivät suinkaan olleet samana viikonloppuna järjestetyssä Hot Rod & Rock Show’ssa Tampereella. Juuso Lipsonen peruuttelee ison Talbotinsa taukoparkkiin. Omakotitalorakentajien loppuun rääkkäämiseltä välttynyt ’83 Datsun pickup. 73
Otsikko viittaa kahden tyylisuunnan yhdistämiseen. Tyypillisesti juuri 1ja 2-korimallien VW Golfeissa käytettyä German look -tyyliä on tässä projektissa maustettu muutamilla tuning-kikoilla. Pienoismalli loppukokoamista vaille valmis. Testialustaksi tyylisopalle valitsin mielenkiintoisen Volkswagen Caddyn, josta ei perinteistä pienoismallin rakennussarjaa ole edes saatavilla. Edessä on projektin raastavin vaihe, kun pitää kaikin keinoin varoa, ettei vaurioita kiillotettua maalipintaa tai herkkiä detaljeja. GERMAN TUNING 74
75. Sopivia rengas-vanneyhdistelmiä pohdin useita eri versioita, mutta päädyin lopulta hyvin klassisiin BBS:n hunajakennoisiin vanteisiin. Lopullinen valinta kallistui kuitenkin tyylillisesti korrektimpiin hunajakennoisiin BBS:iin maltillisesti venytetyillä renkailla. Sivupeileiksi valikoitui klassiset pisaran malliset peilit, ja antenniksi rakentelin lyhyen ja jykevän tumpin. Lisäksi pakkauksesta löytyy muun muassa taka-akseli, vararengas telineineen sekä lyhyeen ohjaamoon passaavat oviverhoilut. Oli jälleen aika penkoa osalaatikoita. Vannekoon halusin pitää maltillisena, kuten tyyliin kuuluu. Projektin alkuvaiheessa sovittelin malliin useampiakin eri vanteita, loppusuoralle päätyivät muun muassa klassiset kidney beantyyliset vanteet. Vanteita on detaljoitu tasapainoin ja venttiilein. Samasta sarjasta luonnollisesti käytetään vielä muun muassa konepelti, etupuskuri ja maski. Jos tavoitteena olisi rakentaa ihan vakiokuntoinen Caddy, niin laatikosta saisi vielä kaivella ainakin renkaat vanteineen. Myös vakiokuntoiset sisustan osat, kuten ratti ja istuimet, sopi miettiä uudelleen. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto B rittiläinen C1 Models tuottaa pienoismallimarkkinoille hartsista valmistettuja muunnossarjoja. Myös vakiokuntoiset sisustan osat, kuten ratti ja istuimet, sopi miettiä uudelleen. VW Caddyn tapauksessa sarja sisältää tietysti ne tärkeimmät eli korin ja lavarakenteen. Porschen istuimet sopivat sekä kooltaan että tyyliltään mielestäni hyvin kokonaisuuteen, joten ne saivat päälleen ruskean mattamaalin nahkapintaa imitoimaan. Miljoonalaatikoiden antimia Valittuani tyylisuunnaksi jotain muuta kuin vakion, oli selvää, että osien käytön suhteen oli paljon enemmän valinnanvaraa. Ratteja on maailmassa vaikka miten paljon, mutta jotenkin ajatus vei tässäkin klassiseen kolmipuolaiseen valintaan, jota toki piristin melko reilusti korinsävyisellä kehällä. Valmis pienoismalli on klassista German Look-tyyliä ja tuningia yhdistelevä lopputulos, jollaista ehkä tyypillisemmin tavataan Golfissa, mutta samat ideat toimivat myös lavamallisessa Caddyssa. Muunnossarja sisältää tarvittavat osat mallin rakentamiseksi. Näiden sarjojen ideana on se, että lähtökohdaksi valitaan muovinen rakennussarja, tässä tapauksessa Revellin valmistama ensimmäisen korimallin VW Golf. Loput osat, kuten konehuone sisältöineen ja sisustan osat hyödynnetään Golfista. Itse ikkuna on leikattu ohuesta muovikalvosta. Osittain auki veivattu sivuikkuna on suhteellisen helppo kikka toteuttaa pienoismalliin
Tätä maalipintaa on sitten maltillisesti hiottu puhki hienolla hiomapaperilla. Halusin auton lavalle työkalulaatikon, onhan pohjimmiltaan kyseessä hyötyajoneuvo. Takalaidan Volksvagenteksti on hartsisessa sarjassa varsin onnistunut ja maalipinta tuo sen hienosti esiin. Pienoismalli on rakennettu brittiläisen C1 Modelsin valmistamasta hartsista valetusta muunnossarjasta, johon on yhdistetty puuttuvat osat ykköskoppaisen Golfin rakennussarjasta. 76 4/2024 Pienoismalli. Realistiset kulumat saatiin aikaan pinnoittamalla lava ensin ohuella metallifoliolla, joka maalattiin korin sävyllä. Lavan maalipinta on luonnollisesti kulunut puhki, kun raskasta laatikkoa on siirrelty sen päällä. Valmiiseen laatikkoon tein vielä riippulukot metallilangasta ja litistetystä messinkiputkesta. Laatikon osat on syövytetty messingistä ja kokoaminen tapahtuu pikaliiman avulla. Laidan yläreunaan on kantattu turkkilevystä suoja
Kaasuttimet ovat yksityiskohtaisia 3D-tulosteita, joita on detaljoitu vivustoilla ja sorvatuilla alumiinisuppiloilla. Pienoismallin kori on maalattu ensin pohjamaalilla, ja sen hiomisen jälkeen pintaan on maalattu ohuina kerroksina Tamiyan vihreä metallihohto spraypurkista. Maalipintaa ei ole lakattu, vaikka se olisi täysin mahdollinen toimenpide. Keulan merkki on maalattu korin väriin, puskurin alle on lisätty hinauslenkki, lisävalot ja spoileri. Keulan osalta on pyritty hillittyyn ilmeeseen yksityiskohtiin panostamalla. Lopullinen kiilto on kaivettu esiin Tamiyan valmistamilla hiomatahnoilla. Detaljoinnissa on käytetty paljon kaupallisia osia, kuten ohjeja varoitus tarrat, sekä johdot ja letkut. Lakka kuitenkin kasvattaa pinnan vahvuutta ja usein pienoismalleissa tapaakin täysin epärealistisen paksuja lakkapintoja, vaikkakin ne on helppo kiillottaa hyvin kiiltäviksi. Maalauksen jälkeen pinta oli jo kohtuullisen hyvä ja roskien tai valumien poistoa ei tarvinnut tehdä. Pissapojan säiliö tuottaa pienoismalleissa usein ongelmia, kun osa ei näytä mitenkään realistiselta. 77. Mallin konehuone valmiina. GT Konehuoneen rakentaminen on pienoismallin rakentamisen parasta antia. Pieniä detaljeja pitää mahduttaa ahtaaseen tilaan pitäen samalla koko ajan mielessä ehjä kokonaisuus. Mallimerkinnän voi siis ajatella muuttuvan GT:ksi, joka voidaan tässä tapauksessa myös ajatella tarkoittavan otsikon German tuningia. Ideana on, että ensimmäisellä, ehkä toisellakin silmäyksellä kaikki tuntuisi olevan paikoillaan, ja vasta tarkempi perehtyminen osoittaa, että kyllähän sieltä puuttuu sitä ja tätä. Pienet ruuvien kannat puskurissa ja vilkuissa lisäävät realistisuutta. Ratkaisin ongelman veistelemällä säiliön läpikuultavasta muovinpalasta, joka taitaa olla alkujaan jonkinlainen tulppa. Konehuoneen detal joinnissa ei ole tarkoitus laittaa ihan kaikkia esikuvan johtoja ja kaapeleita, vaan ideana on luoda illuusio, että kaikki olisi paikoillaan. Revellin Golfin rakennussarja on GTI, eli kone on varustettu ruiskulla. GTI:n ruisku on vaihdettu kahteen tuplakaasariin, jotka on varustettu imusuppiloilla. Halusin malliin enemmän näköä ja race-henkeä, joten korvasin ruiskun tuplakaasareilla. Halusin kuitenkin malliin enemmän näköä ja race-henkeä, joten korvasin ruiskun tuplakaasareilla. Tarkoituksena ei ole tässä mittakaavassa ahtaa pellin alle ihan kaikkea. Sen sijaan luodaan illuusio aidon näköisestä konehuoneesta. Säiliötä on detaljoitu vielä letkujen ja asianmukaisen korkin avulla
Itävallasta löytynyt yksilö on nyt lahtelaisen omakotitalon tallissa, mutta minkälaisten vaiheiden läpi joutui harrastaja kahlaamaan, ennen kuin unelmien kohde saapui kotipihaan. Niinpä hän päätti lähteä etsimään sellaista Euroopasta – läppärin äärellä keittiössä. 78. Pian kävi kuitenkin ilmi, että sellaisia ei ole myynnissä Suomessa. Autokaupat kotisohvalta käsin Harrasteauto Keski-Euroopasta Lahdessa asuva autoharrastaja halusi ostaa 1970-luvun coupé-mallisen Lancia Flavian
Tähän mennessä kiinnostava yksilö on aina löytynyt, jos ei ihan naapurista niin ainakin Suomesta. Piipahdus Itävaltaan osoittautui todellakin piipahdukseksi, sillä sikäläinen, auton kolmas omistaja ei ollut ehtinyt tehdä Lancialle mitään. Yrittäjän kuljetustarjous oli kohtuullinen, ja lisäksi hänen kauttaan sai kontaktin myös auton myyjään. Klassisen Lancian muotoilukielestä innostuneelle harrastajalle oli kuitenkin tiedossa huonoja uutisia: sellaista on Suomesta vaikea löytää. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi P irkka Haimilla on pitkä historia vanhojen autojen parissa puuhastelusta. Tämä on ostajan kannalta paras ja turvallisin menettely. Ihan pieni takaportti kuitenkin jätettiin varmuuden varalta, sillä Haimi sopi auton katselmoinnista pientä korvausta vastaan kuljetuksesta vastanneen Mika Kitolan kanssa. 79. Tarjontaa netissä aikansa seurailtuaan, Haimi huomasi saksalaisella Kleinanzeigen-sivustolla mielenkiintoisen yksilön. Käytännön asioita Auton historiasta selvisi, että sillä oli ollut vain kaksi aiempaa omistajaa, ja se oli myyty uutena Ranskaan, jossa se oli viettänyt käytännössä koko elämänsä. Kokemusta on Volkkareista, Sitikoista ja ties mistä. Kun mies päätyi valitsemaan malliksi Flavia 2000 Coupén, kävi ilmi, että niitä ei todennäköisesti ollut näillä main ainuttakaan. Samalla kun Haimi selvitteli kuljetusvaihtoehtoja, hän törmäsi suomalaiseen yrittäjään, joka sattui pitämään majapaikkaansa Saksassa. Ilmoitustietojen perusteella kyseessä olisi juuri halutunlainen helppo projekti; ajokuntoinen ja ryhdikäs, hiukan peltitöitä ja sisustan uusimista vaativa auto. Tarkempi tiedonanto autosta johtikin nopeasti myönteiseen ostopäätökseen. Tuhansien eurojen lähettäminen tuntemattomalle ihmisille hirvittää varmasti monia. Muutaman viikon kuluttua lahtelaisen omakotitalon pihaan ilmestyi varsin ryhdikäs ja sulavalinjainen coupé. Vaikka ulkomaisesta myyjästä muodostuisikin viestittelyn perusteella luotettava kuva, koskaan ei voi olla aivan varma. Ylläpito oli ikävästi juuri kesälomalla, joten auton myyjään ei saatu sivuston kautta yhteyttä. Kuljetusliikkeellä oli tässä tapauksessa poikkeuksellisen suuri rooli, sillä Kitola hoiti myös auton maksamisen Haimin puolesta. Kitola soitteli auton vierestä ja raportoi näkemänsä. Vaikka ulkomaisesta myyjästä muodostuisi viestittelyn perusteella luotettava mielikuva, koskaan ei voi olla aivan varma. Pirkka Haimin kotoa käsin Keski-Euroopasta ostama Lancia kotipihassa Lahdessa. Elettiin keskikesää 2023, ja Suomesta käsin saksalaiselle sivustolle kirjautumisessa oli ongelmia. Oli suunnattava ostoksille KeskiEuroopan suuntaan
Maakohtaisiin sivustoihin voi olla vaikea tai jopa mahdoton kirjautua, ellei omista paikallista puhelinnumeroa. Kun valinnanvaraa on paljon, löydät todennäköisimmin parhaan hinta-laatusuhteen. Kunto vastaa melko tarkasti autosta etukäteen saatuja tietoja. Helppojen kommunikointikanavien kuten WhatsAppin ansiosta kaiken keskustelun voi hoitaa kirjoittamalla. Sikäläisittäin tyypilliset, kokonaan keltaiset ajovaloumpiot sointuvat hyvin tummansiniseen pintaväriin. Voi olla yllättävän suuriakin eroja siinä, minkä arvoinen saman mallinen ja saman kuntoinen auto on eri maissa. Tiedustele, tunteeko tuttavapiiristäsi joku jonkun kyseisessä maassa, joka voisi toimia yhteystietojen Auton ostaminen ulkomailta on hyvä aloittaa kiireettömällä tutkimustyöllä. Ensimainitun kohdalla on hiukan enemmän riskitekijöitä, mutta autoon mahdollisesti pitkän kiintymän omaava omistaja kyllä tietää paremmin klassikkoautonsa historian kuin liikkeen henkilökunta, joka on usein vain välittäjän asemassa. Monissa Euroopan maissa suositaan edelleen omaa äidinkieltä englannin kielen sijasta. 80 4/2024 Harrasteauto Keski-Euroopasta. Maalipinta on paikoin kauhtunut ja kolhuinen. Sen ei tarvitse olla ongelma, sillä esimerkiksi Google kääntäjän avulla kaupat voi nykyään kielitaidotonkin hoitaa maaliin asti helposti. Yksityiseltä tai liikkeeltä ostossa on molemmissa puolensa. Netistä löytyy sekä kansainvälisiä, että maakohtaisia sivustoja. Lancia on viettänyt käytännössä koko käyttöikänsä Ranskassa. Tämä tekee yhteydenotosta haastavaa. Maakohtainen hintataso kannattaa selvittää ensin. Yleisilme on ryhdikäs. Tärppejä uskalikoille Auton ostaminen ulkomailta on hyvä aloittaa kiireettömällä tutkimustyöllä. Kotipihalle saapuessaan Lancia ei pettänyt odotuksia. Myös tarjonnan määrässä on suuria eroja
Älä sorru ensimmäiseen vastaan tulevaan yksilöön vaan tee vertailua, kunnes päätös on fiiliksen lisäksi myös järkiperustainen! 81. Pohjapellit ovat säästyneet ruosteelta, samoin tavaratila. välittäjänä. Kojetaulu, hallintalaitteet ja mittaristo ovat varsin hyvässä kunnossa, mikä on ensiarvoisen tärkeää näinkin harvinaisessa autossa. Penkkien verhoilu on uusimisen tarpeessa. Erot voivat olla merkittäviä esimerkiksi kalliiden lauttalippujen takia. EU:n sisällä ei ole tullimaksuja. Tärkein on, että kauppakirjasta ilmi käyvän myyjän nimi vastaa rekisteriotteessa olevan omistajan nimeä. Käynnistysvideo (sekä kylmänä, että kuumana) on informatiivinen, ja kertoo moottorin kunnosta. Lyhyellä koeajovideolla voidaan todeta mm. Pyydä erikseen selvitys ja kuvitus auton yleiskunnosta sekä kuvat yksityiskohdista sekä lähikuvia auton ongelmakohdista kuten vaurioista ja puutteista. Jos myyjänä on liike, yritä löytää sen kotisivut. Ota selvää hankintakohteen asiakirjoista, sillä vanhojen ajoneuvojen osalta dokumentit voivat olla puutteellisia. vaihteiston toimivuus. Paperittoman ajoneuvon tuominen ja sen rekisteröiminen Suomessa voi tuottaa kohtuuttomasti päänvaivaa. Jos kohteena oleva auto ei ole ihan naapurimaassa, voi paikan päällä käynti muodostaa merkittävän kustannuserän. Selvitä kuljetuskustannukset tuontimaasta. Keinovalossa otetut autotallikuvat eivät anna yleensä realistista kuvaa kohteesta. Pyydä mahdollisimman hyvät kuvat autosta, mielellään ulkona luonnonvalossa otettuna. Siksi on varsin tavallista, että auto ostetaan ulkomailta näkemättä. Kohtuullisesti hinnoiteltuna nämä palvelut ovat kullanarvoisia tekijöitä riskien minimoinnissa. Oleellisinta ei ole dokumenttien määrä, vaan niiden laatu. Magneettikynällä tai digitaalisella maalinpaksuusmittarilla on helppo osoittaa auton tervepeltisyys. Monet liikkeet myyvät autojaan välityssivustojen lisäksi myös omilla sivuillaan. Jotkut kuljetusliikkeet tarjoavat myös lisäpalveluita, kuten katselmuksen paikan päällä ennen ostoa, ja maksun välittämistä myyjälle
Vuorelle ja sieltä takaisin kuljettiin sähköbussien kyydissä. Renault 16 TL ’71 Renulla reissussa Renulla reissussa Automatka Eurooppaan on aina hieno elämys, ja kaikkein komein reissu tehdään tietysti harrasteautolla. Hitlerin Kotkanpesästä aukesi huikeat näkymät. Otimme alle Renault 16:n ja suuntasimme neljäntuhannen kilometrin mittaiselle seikkailulle Saksan, Itävallan, Slovenian, Italian ja Ranskan maanteille. 82
Piipahdimme myös Salzburgin lentoasemalla tutustumassa Red Bull -hangaarin kalustoon. Yksi pidempi jaloittelutauko pidettiin Düsseldorfissa vanhaan veturitalliin rakennetussa Classic Remise -autogalleriassa. Ennen hotellille paluuta poikkesimme vielä Ferdinand Porschen saavutuksia esittelevässä museossa. Puchsanan merkitys vaihtelee riippuen siitä, harrastaako mopoja, kääpiöautoja vai maastureita. Ingbertistä matka jatkui kohti Itävallan rajaa. Laivan saavuttua iltapimeässä Travemünden satamaan ajoimme yöksi hotelliin Reinfeldtiin. Ingbertissä majoitus löytyi muutaman kilometrin päästä keskustasta ja illalla maltettiin jo istahtaa ravintolan pöytään kunnon aterialle. Niitä kaikkia oli mukavasti esillä, mutta kattaukseen kuului lisäksi polkupyöriä, prätkiä ja monenlaisia teknisiä kehitelmiä. Ruuan tuoksu houkutteli istumaan ravintolan pöytään, mutta raskaan aterian sijaan päätimme selviytyä pitkästä ajorupeamasta pienillä välipaloilla, jotta väsymys ei yllättäisi. Päätimme kuluttaa aikaa vierailemalla Sloveniassa. Ajokit olivat upeita, ja ne oli aseteltu näyttävästi aiheeseen sopivan rekvisiitan kera. Aikaisen aamun taktiikalla olimme Berchtesgadenissa ensimmäisten joukossa odottamassa sähköbussikyytiä Kotkanpesään, Adolf Hitlerille rakennettuun loma-asuntoon. Classic Expossa riitti nähtävää koko päiväksi. Ihan suorinta tietä ei Ranskaan haluttu kurvailla, vaan matkan varrelle suunniteltiin vierailut klassikkoautotapahtumiin Itävallan Salzburgissa ja Italian Bolognassa. Matkalla Sloveniasta Italiaan saatiin sadetta enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavana aamuna suuntasimme Stefan Voitin kääpiöautomuseolle. Nämä viikon välein toteutuvat tapahtumat antoivat aikataulun ja suuntaviitat reitille. Määränpäähän pääsimme hyvissä ajoin. Bolognan tapahtuman alkuun oli vielä muutama päivä. Perillä pääsimme ihailemaan 1500-luvulla rakennettua linnaa ja upeita näkymiä korkealle rakennetusta linnoituksesta alas kaupunkiin. Vaikuttava paikka herätti ristiriitaisia ajatuksia. Itävallasta Sloveniaan Majoitushinnat Salzburgissa olivat suolaisia, joten varasimme seuraavaksi kahdeksi yöksi majapaikan Saksan puolelta Freilassingista. Edessä oli yli 700 kilometrin matka St. Korkeuksista siirryimme maan uumeniin ja Škocjanin luoliin. Salzburgin messukeskus ja siellä järjestettävä klassikkoautotapahtuma sijaitsi vain reilun kuuden kilometrin päässä. Stefan tarinoi autojen taustoista ja ominaisuuksista kiireettömästi ja perusteellisesti. Ingbertiin. Seuraavaksi jalkauduimme ihailemaan Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan Hallstattin alppikylän kuvankauniita maisemia, josta otettiin suunta kohti Grazia ja siellä sijaitsevaa Johann Puch -museota. 83 Teksti ja kuvat: Lea Lahti K un syksyllä 2019 reissasimme ’65 Fiatilla Italiaan, tapasimme menomatkalla laivalla suomalaisranskalaisen pariskunnan Teijan ja Sylvainin ja saimme kutsun vierailulle Etelä-Ranskaan. Kääpiöautoja olisi mielellään ihaillut pidempäänkin, mutta tien päälle oli lähdettävä. Hotellin ylimmästä kerroksesta löytyi myös sauna. St. Halusimme tutustua historialliseen pääkaupunkiin Ljubljanaan, joten käänsimme Renun ajovalot siihen suuntaan. Saksan läpi Reissu alkoi 30 tunnin merimatkalla Saksaan. Reitin varrelle osui sopivasti Augsburgin Mazda-museo, jonka kiinnostavasta tarjonnasta saa hyvän kuvan edellisen Klassikot-lehden museoesittelyartikkelista. Huonosta säästä huolimatta toinenkin klassikko oli uskaltautunut tien päälle. Sen voi hyvin sanoa olevan hänen elämäntyönsä, niin monipuoliselta kattaus näytti. Aikaisen aamupalan jälkeen olimme autobaanalla jo ennen auringonnousua. Se olikin antoisa käynti. Kolmen kilometrin luolakävely portaita ja polkuja pitkin alas ja ylös kävi kuntoilusta.. Suunnitelmana oli toteuttaa reissu seuraavana syksynä, mutta lopulta matkaan päästiin vasta viime vuonna. Isäntä saapui sovitusti avaamaan ovet ja esittelemään kokoelmansa. Ensimmäisen ajopäivän iltana St
84 Renulla reissussa 4/2024. Mattseen Ferdinand Porsche -museo sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Salzburgista. Carpentras Castellane Bologna Augsburg St. Salzburgissa poikkesimme suureen klassikkoajoneuvotapahtumaan. Düsseldorfissa sijaitseva Classic Remise -autogalleria tarjoaa autointoilijalle runsaasti nähtävää. Classic Remisen myyntirivistöstä löytyi hieman harvinaisemman värinen Ferrari. Salzburgin lentoaseman nähtävyys Hangar-7 esittelee Red Bullin sponsoroimaa ilmailuja ajoneuvohistoriaa. Ingbert Classic Remise Düsseldorf Travemünde Alpeilla maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita
Bolognan klassikkoautotapahtumassa Bianchina Clubin osastolla tapasimme italialaisen Marco Bagozzan. Ljubljana Graz Salzburg Castellanessa Renault sai vierelleen muitakin reissaajia. Bolognassa, Funo di Argelaton kaupunginosassa tutustuimme Ferruccio Lamborghinin elämäntyötä esittelevään museoon. 85. Italian Rapallossa saimme vuoren rinteellä sijaitsevan hotellin ainoan parkkipaikan käyttöömme. Hän on tehnyt Bianchinallaan yli 9 000 kilometrin reissun Nordkappiin ja takaisin. Johann Puch -museo Grazissa esittelee klassikkoajoneuvojen lisäksi uudemmissa ajoneuvoissa käytettyä SteyrDaimler-Puch-konsernin tekniikkaa Otimme suunnan sisämaahan päin, kun Castellanen Citroën-museolta luvattiin, että pääsisimme seuraavana aamuna sinne vierailulle. Centre Porsche Genèven Alpestourajotapahtuman vierailu museolla samaan aikaan oli syy siihen, että ovet avautuivat meillekin talvikaudella suljettuna olevaan museoon. Saint-Tropezissa eksyimme vanhan kaupungin sokkeloisille kaduille mutta löysimme lopuksi reitin satamaan
Renault’n tuulilasinpyyhkijät saivat viuhtoa oikein kunnolla, sillä taivaalta tuli vettä tauotta. Aamu oli kiireetön, sillä majapaikasta Bolognan messukeskukseen oli matkaa vain kilometrin verran. Mazda-museota etsiessämme jouduimme navi gaattorin ohjaamana korttelin väärälle puolelle ja jykevän portin taakse. Kolmen seuraavan yön majoitus oli varattu Bolognasta, jonne oli matkaa vain viitisenkymmentä kilometriä. Pariskunta oli järjestänyt Rellulle sovitusti tallipaikan, johon jätimme auton ja palasimme itse lentokoneella kotiin. Reissatessa sattuu ja tapahtuu. Huonossa säässä ajaminen alkoi puuduttaa ja jäimme yöksi Ferraraan. Reitti kohti rannikkoa kulki pienempiä teitä myöten. Lepo ja reseptilääkkeet onneksi tepsivät, ja pääsimme jatkamaan matkaa jo parin päivän kuluttua. Reitti kohti rannikkoa kulki pienempiä teitä myöten. Uskomattoman laaja kokoelma vähän ajettuja autoja oli totisesti vierailun arvoinen, eikä kielipäätä tarvinnut tällä visiitillä vaivata – museoisäntä Henri Fradet hämmästytti meidät puhumalla suomea. Aikaa kului enemmän, mutta maisemat palkitsivat valinnan. Seuraava päivä valkeni poutaisena, ja matkaa saattoi jatkaa mukavammassa kelissä. 86 4/2024 Renulla reissussa Mutkia matkaan Sloveniasta matka jatkui Italian suuntaan. Aikaa kului enemmän, mutta maisemat palkitsivat valinnan. Yöpaikka löytyi satamakaupungista nimeltä Fréjus. Ehdimme ennen iltaa vierailla Bolognan kahdessa Lamborghini-museossa. Viereisessä tilassa juhlinut herrasmies riensi apuun, kertoi museon olevan samassa pihassa ja avasi kohteliaasti raskaan portin. Seuraava määränpää oli nyt Geneven liepeillä sijaitseva Rapallo, josta matka jatkui Ranskan sisämaahan Castellaneen ja siellä sijaitsevaan Citroén-museoon. Aamulla jatkoimme rannikkoa pitkin Marseillen kupeeseen ja siitä varsinaiseen päämäärään Carpentrasiin Teijan ja Sylvainin luo. Sujuvaa englantia puhuva keräilijä tarinoi mielellään autoista ja museon taustoista. Tapahtuma oli laaja ja mielenkiintoista nähtävää oli paljon, mutta iltapäivällä alkoi askel painaa ja olo tuntui vetämättömältä. Illan mittaan olo kävi tukkoiseksi ja kuumeiseksi, ja kävi selväksi, että olin onnistunut noukkimaan matkaan ärhäkän pöpön. Stefan Voitin kääpiöautokokoelma oli mykistävän monipuolinen. Automatka Renault’lla jatkuu näillä näkymin ensi syksynä Ranskasta, mutta minne, se on vielä arvoitus.. Reittisuunnitelmat piti pienen sairastelun takia tietysti pistää uusiksi. Mazda-museon Porter Cab avolavapakun vierellä mielikuvitus alkaa muodostaa kuvia lavalle lastatuista kuormista
Reippaanlainen kallistelu pitää huolta siitä, ettei serpentiiniteillä tule kaahattua aivan villisti. Moottorin ja jarrujen huollon, maalipinnan myllytyksen sekä verhoilun perusteellisen pesun jälkeen pölyisestä ja tunkkaisesta löydöstä kuoriutui mukiinmenevä harrasteajoneuvo. Kaijan aikana auton huollot hoidettiin säntillisesti, ja kaikki tehdyt toimenpiteet kirjattiin tarkasti ylös. Talvikuukaudet Renault sai huilata. Moottoriteillä Renulla voi ajaa huoletta yli satasta. Salzburgin tapahtuman herkkuja. REISSUAUTO Persoonallisen näköinen ranskalainen on mitä mainioin ajopeli pitkillekin matkoille. Autotallin harrastekalusto tutkittiin perin pohjin. 87. Reilun 4 000 kilometrin lenkillä keskikulutus oli noin seitsemän litraa sadalla. Samoihin aikoihin se hyväksyttiin museoajoneuvoksi. Antti sai ostettua auton itselleen vuonna 2007. Museovisiitti kesti vain hetken. Rattivaihteita on helppo käyttää, ja niin vuoristoteiden ylämäkiin löytyy pienempi pykälä tuosta vain. Tarkan hammastanko-ohjauksen ansiosta Rellua on helppo ohjata kapeilla ja mutkaisilla teillä. Jarrujen puolesta vauhtivaroja saisi olla enemmänkin. Uusien renkaiden ja iskareiden kera Antti katsasti auton keväällä 2008. Renault 16:n ohjaamossa on mukavasti tilaa, sen muhkeilla istuimilla viihtyy hienosti, ja alhaisen melutason ansiosta rupattelu onnistuu ääntä korottamatta. ESKOLTA ANTILLE Renun ruususen uni päättyi, kun edesmenneen Esko Rahkosen perikunta alkoi myydä kalustoa. Reissun päätteeksi kyläilimme Teijan ja Sylvainin luona. Vuonna 2002 auto siirtyi Helsingin Auto museon omistukseen. Antti Vähälä iski silmänsä vajassa lojuvaan mutta ruosteettomalta ja alkuperäisen oloiselta vaikuttaneeseen yksilöön. Sen jälkeen Renault päätyi viihdetaiteilijalegenda Esko Rahkosen laanille pieneen vajaan, jonne auto ajan myötä hautautui sen päälle kasattujen varaosien alle. HYVÄLLÄ PIDOLLA Rekisterikirja ja auton mukana tulleet muistiinpanot kertovat, että auton on uutena hankkinut helsinkiläinen varatuomari Kaija Somiska. Citroën-museon Henri Fradet on kerännyt upean kokoelman vähän ajettuja ranskalaisia autoja. Selityksenä mies kertoi asuneensa vuoden täällä pohjan perällä. Renault 16 on edelleen pitkälti alkuperäisessä kunnossa, josta on kiittäminen auton tunnollista ensiomistajaa. Mies yllätti meidät puhumalla melko hyvin suomea. Siitä lähtien auto on palvellut satunnaisessa kesäkäytössä mutta seisonut myös joitakin vuosia ajamatta. Yhdellä silmäyksellä saattoi nähdä monta harvinaisuutta. Taloudellinenkin Renault on
Mikä parasta, museosta toiseen hurauttaa autolla puolessa tunnissa, joten molemmat visiitit saa mahtumaan saman päivän ohjelmistoon. Ratkaisu kunnioittaa Enzon filosofiaa ja intohimoista suhtautumista nimenomaan moottoreihin. Moottoriurheiluturistille tärkein kohde Maranellossa on epäilemättä tehtaan museo, joka vaihtuvien näyttelyiden ansiosta tarjoaa uutta nähtävää jokaisella vierailukerralla. Enzon syntymäkoti ja Enzon isän entinen metalliverstas Modenassa on kunnostettu museoksi reilu kymmenen vuotta sitten. ”Minä en myy autoja, minä myyn moottoreita. 88. Teksti ja kuvat: Kari Mattila M oni autoharrastaja poikkeaa Italian-reissullaan Ferrarin kotikaupungissa Maranellossa. Maranello on Ferrari-intoilijoiden pyhiinvaelluskohde. Toinen pakollinen vierailukohde, Enzo Ferrarin syntymäkotiin perustettu museo, sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä Modenassa. Autot ovat vain tapa kuljettaa moottoreita paikasta toiseen”, kärjisti Enzo Ferrari aikoinaan. Modenan museokokonaisuus tarjoaa toisenlaisen, mutta tiukasti Ferrari-teemaan keskittyvän kattauksen autoja, moottoreita ja muuta aiheeseen liittyvää esineistöä. Erilaisia ja eri-ikäisiä Ferrari-moottoreita on esillä laajasti, eikä niitä ole sijoitettu vitriineihin tai suoja-aitojen taakse, joten teknisiä ratkaisuja pääsee tutkimaan aivan lähietäisyydeltä. Rakennuksen yhteyteen on pystytetty myös moderni näyttelytila. KUUMAVERISET unelmat ”Ferrari ei ole auto, se on taideteos”, lausui Enzo Ferrari aikoinaan. Pikku kau punkiin on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ilmaantunut monenmoista Ferrari-teemaa hyödyntävää yritystä urheiluautovuokraamoista keräilyesinepuoteihin. Maranelloon tehtaansa pystyttänyt Enzo Ferrari oli alkujaan kotoisin naapurikaupunki Modenasta. Aivan Maranellon keskustan tuntumassa sijaitseva Fioranon testirata on ahkerassa käytössä, joten verkkoaidan vieressä päivystävä saattaa nähdä tositoimissa niin ratakilpureita kuin urheiluautoja
Suorituskykylukemat ovat niin ikään kilpa-automaisia: huiput 324 kilometriä tunnissa ja sataseen 4,1 sekunnissa. Korin vieressä poseeraa toinen kahdesta katukäyttöön rakennetusta yksilöstä. Vuosimallihan oli 1987. Autoja valmistui yhteensä kymmenen, ja niistä neljä oli kuvan auton kaltaisia, Vignalen korittamia avomalleja. Näyttelytilaa kiertäessä vastaan tulee legenda toisensa perään. Käsityönä naputeltu alumiinikori on ’63 Ferrari 250 LM -kilpa-autosta. Kaikkiaan autoja valmistui 32 yksilöä. 89. Vuoden 1953 Ferrari 340 MM oli raaka kilpa-auto, jonka potentiaalin hyödyntämiseen tarvittiin mestaritason kuljettaja. Ohjaamon takaa löytyy 400-hevosvoimainen V8, joka siivittää GTO:n yli 300 kilometrin tuntivauhtiin. 2,5 metrin akseliväli, 50-luvun alustarakenne, pinnavanteet ja nokalla parkuva 4,1-litrainen V12 ovat varmasti pelottava yhdistelmä kilvanajotilanteessa. Ferrari GTO vuosimallia 1984. Maalaamaton kori antaa tilaisuuden ihailla työn laatua. Ferrarinpunainen on muodostunut käsitteeksi, mutta paikkamaalia tilatessa tarvitaan siitä huolimatta oikea värikoodi. Ferrari F40 on olemukseltaan katukäyttöön sovitettu ratakilpuri. Nollasta sataan pääsee karvan alle viidessä sekunnissa
Pyykkitelineessä kuivuvat Ferrari-duunivermeet. Fioranon testiradan varrella päivystävä saattaa nähdä ainutlaatuista kalustoa tositoimissa. F1-autojen moottoreita eri vuosilta laajan palkintokokoelman äärellä. Villeneuve aloitti kilvanajouransa moottorikelkoilla, joista vaihtoi kiihdytysautoilun kautta USA:n ja Kanadan pikkuformulasarjoihin. Jonon seuraava Formula 1 on kuljettajalegenda Michael Schumacherin työkaluja. F1-näyttelyyn oli koottu mestareiden kilpa-autoja. Maranellon katuja kannattaa kierrellä kiireettömästi, sillä kiinnostavaa nähtävää saattaa putkahtaa esiin missä vain. Maranellossa oli sellainenkin pantu esille. F1-varikon monitoririvistöä näkee yleensä vain tv-ruudun välityksellä. Ferrari jäi Villeneuven viimeiseksi talliksi. Jonkun unelma on jonkun arkea. 90 Ferrari-museot 4/2024. Mies menehtyi vuoden 1982 Belgian GP:n aika-ajoissa törmättyään Jochen Massin autoon. Rivin tuorein on edelleen Kimi Räikkösen käytössä ollut peli. Voiton symbolit. Gilles Villeneuven käytössä ollut F1-auto oli yksi näyttelyn tähtivehkeistä. Eurooppaan ja F1-radoille mies tuli vuonna 1977 ensin McLarenille ja vielä saman vuoden kuluessa Ferrarille
Täysin kunnostettuun rakennukseen avattiin museo vuonna 2012. Tässä pohdiskelun aihetta tarjoaa poikkeuksellinen venttiilinjousijärjestely. Ferrari F40:n voimayksikkö on raskaan oloinen paketti. Joitakin myllyjä pääsee tutkimaan sisuskaluja myöten. Ikonisen Testarossan 12-sylinterinen motti on kaunista katseltavaa. Vanhan rakennuksen yhteyteen on pystytetty moderni näyttelyhalli. Testarossan moottorissa vastakkaisten mäntien kiertokanget ovat samalla kampiakselin kaulalla, joten moottori on teknisesti 180 asteen V12 eikä bokserimoottori. Vanhan rakennuksen tiloissa autoja sekä moottoreita ja muita tekniikan komponentteja pääsee tutkimaan vapaasti lähietäisyydeltä. Enzo Ferrarin syntymäkodissa Modenassa sijaitsi hänen isän Alfredo Ferrarin metalliverstas. Kolmelitrainen tuplaturbo-V8 tuottaa 478 hevosvoimaa, rundimittarin viisari osoittaa siinä vaiheessa tasan seitsemän tuhannen lukemaa. 91. Kiinnostavien teknisten ratkaisujen ääreen on mukava pysähtyä ihmettelemään. Ferrari 365 GT4 BB:n moottorin liikkuvat osat näyttävät tältä
Katsoa saa muttei koskea. Ferrari 250 GT:n tuotanto ajoittuu vuodesta 1957 vuoteen 1962. Autojen lisäksi museoon on koottu Ferrarin historiaan liittyvää esineistöä ja valokuvia sekä pomon työpiste neuvottelupöytineen. Esillä oli myös 250 GT Coupé. Kaunislinjainen kori on poikkeuksellisesti Pinin Farinan verstaalta pääsääntöisesti Ferrarit koritettiin tuolloin Scaglietin pajalla. Ratin taakse sijoitettuja laattoja sormenpäitä käyttäen ohjattava vaihteisto yksi merkittävä käännekohta F1-autojen kehityksessä. Taitavasti tasapainolevalta sisätiloihin kurkistus onnistuu, vaikka jotkut näyttelyn autot ovat hiukan hankalasti nostettu leveälle korokkeelle. Kehitelmää edustamassa oli sähköhydraulisesti komennettavalla seitsemänlovisella suorakytkentälaatikolla varustettu F1-kilpuri vuodelta 1989. 92 Ferrari-museot 4/2024. Viime kesänä teemana oli ”Game changers”, ja esillä oli urheiluja kilpa-autokentän asetelmaa tavalla tai toisella ratkaisevasti muuttaneita autoja, prototyyppejä ja keksintöjä. 250 GT on Ferrarin ensimmäinen avokorinen sarjatuotantomalli ja siksi oikeutetusti Game changers -näyttelyn kalustoa. Uuden rakennuksen tiloissa on vaihtuva teemanäyttely
Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 2 viiikon välein). verhoiluja tiivisteosia. Uusia kaasuttimia ja kaasuttimien huoltosarjoja vahvempi kipinä antaa enemmän tehoa, pienemmän kulutuksen, vähemmän päästöjä Ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C www.kaasutinexpertti.. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin TESTIEN TULOKSET PUHUVAT NYT: Vedetön jäähdytysneste . Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle . 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Varaosia Klassikkoautoihin Varaosat Warreen, Ifaan, Skodaan, Trabantiin ja Ladaan. Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. . . PÖLJÄN VARAOSAKESKUS warreteam.com/varaosat3 varaosat@warreteam.com 0400 142 568 iltaisin ja viikonloppuisin • 2-lanka ja peltinauhaletkunkiristimet • Jarrukumit ja paljekumit • Puslia ja suojakumeja alustaan • Kuperalasiset Wesem-umpiot • Brisk-sytytystulpat • Suorauraruuvit • 6v-sähkötarvikkeet JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. puh 050 523 89 51 • kurki-suonio@kolumbus.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu
Uutuus oli edeltäjäänsä verrattuna aivan toista maata. 94. Rohkeasti muotoillun Megane II:n kanssa Renault palasi tylsältä polulta takaisin persoonallisille juurilleen. Avoauton ja linjakkaan coupén parhaat puolet yhdistävä Megane CC on tyylikäs vaihtoehto edullista kesäautoa etsivälle. Tuleva klassikko Renault Megane Coupé Cabriolet Samassa pake tissa Vuonna 2002 markkinoille saapui Renault Meganen toinen sukupolvi
Käytettyjen markkinoilla erot tasaantuvat. Avoautot eivät usein ole muotoilultaan erityisen viehättäviä, etenkin jos vertailukohdaksi otetaan malliston coupé-versio. Parikymmentä vuotta vanhan avoauton saattaa saada huomattavan edullisesti, kun statusarvo on mennyttä ja käyttöarvo edelleen marginaalista luokkaa. Useimmissa tapauksissa saman mallisarjan sisältä saa avomallia edullisemmin tilavampia ja käytännöllisempiä vaihtoehtoja, mutta ajovehkeisiin tunteella suhtautuva päätyy maksamaan enemmän vähemmästä. Sellaisen irrotus ja kiinnitys on oma voimisteluoperaationsa, jonka myötä kovakaton kanssa painitaan vain kahdesti vuodessa – keväällä varastoon ja talveksi paikalleen. Renault lähti peliin mukaan Meganellaan vuonna 2003. Merce deksen suosio sai monet valmistajat kiirehtimään omia versioitaan markkinoille, ja 2000-luvun alkupuolella alkoi jo olla vaihtoehtoja tarjolla. Sellainen saatiin sarjatuotantoon jo vuosikymmeniä sitten, mutta tekniikan varsinainen läpimurto nähtiin 1990-luvun puolivälissä, jolloin MercedesBenz esitteli pienen SLKurheiluautonsa. Samassa pake tissa 01 Merkki ja malli Renault Megane Coupé Cabriolet 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nelisylinterinen rivimoottori, iskutilavuus 1 589 kuutiosenttiä (poraus 79,5 mm, isku 80,5 mm), sylinteriryhmä valurautaa, sylinterikansi kevytmetallia, kaksi hammashihnakäyttöistä kannen yläpuolista nokkaakselia, neliventtiilirakenne, tietokoneohjattu polttoaineen suihkutusjärjestelmä ja sytytysjärjestelmä, teho 113 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori, sähköisesti avautuva kovakatto 06 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret, kallistuksenvaimennin, sähköisesti tehostettu hammastanko-ohjaus, takana poikittaispalkilla yhdistetyt pitkittäistuet, kallistuksenvaimennin, lukkiutumaton jarrujärjestelmä 07 Mitat Pituus 4 355 mm, leveys 1 777 mm, korkeus 1 404 mm, akseliväli 2 522 mm Megane CC:n keula ei eroa perus mallista mutta istuu urheilulliseen kokonaisuuteen kuitenkin mainiosti. Teksti ja kuvat: Kari Mattila A voautot ovat harrastelaitteita heti uudesta lähtien. 95. Vuosikymmenien ajan valmistajat ovat yhdistäneet molempien parhaat puolet tarjoamalla avomalleihinsa lisävarusteena irrotettavaa kovakattoa. Automaattisesti tavaratilaan siirtyvä kovakatto on ratkaisuna ihanteellinen
Sisustan yleisilme on harmaa ja arkinen. CC oli siis Meganeksi kallis mutta näyttäväksi avoautoksi edullinen. Kaksilitraisella moottorilla ja automaattivaihteistolla varustettu malliversio kevensi lompakkoa 37 700 euron edestä, jolla summalla olisi saanut alleen vaikkapa hulppeasti varustellun Lagunan V6-moottorilla ja automaatilla varustettuna. Jo perusmalli on kattavasti varusteltu. Edellä listattujen bensiinimoottoreiden lisäksi tarjolla oli kaksilitrainen bensaturbo sekä polttoainepihit dieselversiot. Meganen haastajaa ei tarvitse Ranskaa kauempaa hakea, sillä luontevin vaihtoehto löytyy Peugeot’n valikoimasta. 2003) 2003–2008 Teho: 109 hevosvoimaa Suorituskyky: kiihtyvyys 0–100: 13,5 s, huippunopeus: 191 km/h Hinta uutena: 34 100 € Renault Megane Coupé Cabrioletia käyttöönsä kaavaileva osaa arvostaa ranskalaista mukavuutta ja omaleimaisuutta. 307 CC on numerotietojen valossa samankaltainen kuin Renault, mutta autoja silmäillessä eroa on paljon enemmän. Etumatkustajilla on lokoisat tilat, takaistuimet taas sopivat lähinnä tilapäiskäyttöön tai pienille lapsille. Tavaratila on hämmästyttävän suuri, mutta kutistuu reippaasti, kun katon laskee alas. Lisukkeista nousee toivelistalle oikeastaan vain nahkaverhoilu, joka nostaa aavistuksen arkiselta vaikuttavan ohjaamon vastaamaan auton ulkoista olemusta. Tuleva klassikko Renault Megane Coupé Cabriolet TOINEN VAIHTOEHTO PEUGEOT 307 CC (1.6 vm. 96 4/2024. Nahkaverhoilun kanssa ohjaamossa vallitsisi toisenlainen tunnelma. Tuulilasi ulottuu pitkälle ohjaamon yläpuolelle ja pitää pahimmat tuulen pyörteet aisoissa, joskin ratkaisu rokottaa samalla avoautoilun tunnelmaa. Varustelutaso on jo karvalakkimallissa erinomainen. Pösö on konservatiivisemmin muotoiltu ja linjoiltaan pehmeämpi. Moottoritienopeuksissa Peugeot’n sivuikkunoiden monimutkainen tiivistyssysteemi pääsee oikeuksiinsa, eikä tuulen suhina vaivaa samalla tavalla kuin Renault’n ohjaamossa. Avaraa tunnelmaa Vuonna 2005 edullisin Megane irtosi alle 20 000 eurolla kun CC 1,6-litraisella moottorilla ja manuaalivaihteistolla maksoi 32 600 euroa. Ajettavuus heijastelee ulkonäköä, sillä 307 CC:n jousitus on viritetty mukavuuspainotteisemmaksi Meganeen verrattuna. Kuljettajan paikalle istuessa eteen aukeaa suunnilleen samanlainen näkymä kuin perus-Meganessa, mutta muuten tunnelma on kattorakenteen ansiosta aivan erilainen – myös katto päällä, sillä kovakaton yläpinta on lasia
Renault’n mallistossa saman pohjalevyn jakavat myös Scenicja Grand Scenic -tila-autot, Koleos-katumaasturi sekä toisen sukupolven Kangoo ja meidän kulmillamme tuntemattomaksi jäänyt Fluence. SAMALTA POHJALTA Toisen sukupolven Megane perustuu Renault’n ja Nissanin yhdessä kehittämään C-pohjalevyyn. Minkään sortin kaahailuun Megane ei kuljettajaansa provosoi eikä houkuttele. C-pohjalevyn Nissan-malleja ovat muun muassa X-Trail-maasturi, suomalaisten suosikki Qashqai sekä Sunnyn seuraajaksi lanseerattu Sentra. Voimalinja ja jousitus ovat perheautoluokkaa, mikä ei ole pidemmän päälle lainkaan huono juttu. Kovakatto tukevoittaa koria. Toisen sukupolven Megane sai kasvojen kohotuksen vuonna 2006. Ulkomuodon aikaansaama vaikutelma saa loogisen jatkumon, kun siirrytään tien päälle. Uuden keulailmeen lisäksi sisustaa päivitettiin monelta osin. Megane-sarjasta CC on akseliväliltään lyhin (2 522 mm) ja pisin akseliväli löytyy sedanja farmarimalleista (2 686 mm). Kuop paisilla teillä Renault tuntuu jämäkältä katto päällä, mutta samaa reittiä katto alhaalla ajettaessa töyssyt saavat korin vavahtelemaan. Niiden väliin mahtuu pystyperäinen 2 625 millimetrin akselivälillään. Sporttisempaa kyytiä arvostavan kannattaa valita turboahtetulla kaksilitraisella moottorilla varustettu malli, jonka jousitus on napakampi kuin perusversiossa. Sporttisempaa kyytiä arvostavan kannattaa valita turboahdetulla kaksilitraisella moottorilla varustettu malli, jonka jousitus on napakampi kuin perusversiossa. Vuonna 2012 markkinoille tullut MercedesBenz Citan on Renault Kangoon muunnelma. RE N AU LT G RO U P 97. Muotoihin on onnistuttu luomaan harteikkuutta ja aggressiivisuutta ovelan hillitysti, minkä ansiosta auto näyttää urheilulliselta mutta ei lainkaan röyhkeällä tavalla. Nykyajan tyyliin yhteisen pohjalevyn ja sitäkin laajempien kokonaisuuksien etuja hyödynnetään myös eri valmistajien välillä. Leppoisaan menoon Katto päällä Megane on kiehtovan näköinen. Teräväksi piirretyt linjat ja kiilamainen sivuprofiili yhdistyvät kuplamaiseen kattoon, joka laskeutuu leveän ja tasaisen takaosan päälle. Ajettavuudeltaan Renault on pikemminkin mukava kuin urheilullinen, ja silti tunnelma ratin takana on urheiluautomaisen jännittävä. Kiinassa C-alustan pohjalta kootaan Venucia-merkin T70ja T90-malleja. Vanhan raudan harrastajalle avomoodissa kruisailu on pienoinen pettymys, sillä tuulilasin yläreuna yltää lähes pään päälle, eikä katottomuutta älyä jollei varta vasten katsele taivasta kohti
Ensimmäisenä kannattaa siis tarkistaa, että lasit ja katto kulkevat sujuvasti molempiin suuntiin. Samasta syystä tuulikaan ei pyöri ohjaamossa samalla tavalla kuin vanhoissa vehkeissä – liika mukavuus vie ajamisesta riemun. Elektroniikkaa on karvalakkimallissakin valtavasti. Tekniikan toimivuuden varmistamiseksi kannattaa lähteä useamman kilometrin mittaiselle koeajolle, mielellään kuoppaiselle ja uraiselle tielle. Renault’n kohdalla ruosteherkän ja monen sorttisten teknisten vaivojen piinaaman merkin mainetta lähdettiin korjaamaan mittavin panostuksin jo useampi vuosikymmen sitten. Rouheutta ja särmää Meganesta ei löydy edes mausteeksi – räväkkyyttä kaipaavan renaultistin kannattaakin CC:n sijaan vilkaista mallisarjan villeintä päätä edustavan Megane RS:n suuntaan. Alustan ylimääräisiä ääniä kuulostellessa ja ajotuntumaa tunnustellessa on hyvä myös tarkkailla mittariston viestejä sekä toimivuutta. Aukoton huoltokirja, moitteeton ulkonäkö ja siisti sisusta taas juoruavat säntillisestä ylläpidosta, ja hyvin hoidetusta yksilöstä kannattaa maksaa reilustikin ekstraa. Parinkymmenen vuoden ikäisestä yksilöstä saa itselleen edullisesti harrastehenkisen ja persoonallisen ajopelin, jonka ylläpitäminen on helppoa ja jolla liikkuminen sujuu vaivattomasti. Tuleva klassikko Renault Megane Coupé Cabriolet Meganen persoonallinen ulkonäkö on yhdistelmä pyöreyttä ja teräviä linjoja. 98 4/2024. Jos auto uhkaa onnettomuustilanteessa kääntyä katolleen, pienet turvakaaret ponnahtavat salamannopeasti tuulilasin yläreunan tasolle. Parikymppisen avo-Rellun hankinta ei vaadi laajaa perehtymistä aiheen tiimoilta, sillä vaikeasti havaittavia tyyppivikoja tai muita sudenkuoppia ei oikeastaan ole. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA Ranskalaisautojen kehno maine on kaukaista perua. Ajolenkin jälkeen kuumana hohkaava vanne juoruaa jumittuneesta käyttötai käsijarrusta. Sähkölasien ohjausyksikkö voi vioittuneena tehdä outoja temppuja. Tiivistetysti ilmaistuna Megane CC tarjoaa omistajalleen hienostuneesti muotoillun erikoisauton kuoret ja modernin arkiauton helppokäyttöisyyden ja vaivattomuuden, mikä on eittämättä ollut autoa suunnitelleen ryhmän tavoitteenakin. Lopuksi kurkistus konehuoneeseen ja auton alle, ruoste ja nestevuodot kannattaa panna tarkoin merkille. Esi merkiksi katon avaaminen on monivaiheinen ja tietysti sähköisesti ohjattu prosessi, joka alkaa ikkunoiden hienoisella avaamisella. Laadullisesti kakkossukupolven Megane on mainiosti eurooppalaisten kilpailijoiden kuten Fordin ja Opelin tasossa, mutta ymmärrettävästi kalliimpien autojen kuten Mercedeksen tai BMW:n laatuvaikutelmaa ranskalaisesta ei kannata lähteä hakemaan
Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Klassikot 5/2024 ilmestyy 4.7.2024 Kesäautoelämää 99. Heinäkuun numeron sivuilla esiteltävien autojen kovimpia pelejä on Juha Maunulan rakentama Opel Ascona 400 -replika. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Kokkolassa poikkeamme katsastamassa Antti Pellisen urheiluautot, joista otamme tarkempaan syyniin 924S-Porschen, jonka suomalainen ensiomistaja lunasti uutena suoraan Länsi-Saksasta. Toimituksen väkikin kesäautoilee ahkerasti, joten luvassa on kunnon kuvaraportit alkukesän riennoista rompetoreista retkeilyajoihin. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 5 -luwu l t a 5 -luwu l t a Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... nuori woima # Seuraavassa numerossa: Pitkä ja kuuma kesä on vanhan raudan harrastajalle vuoden parasta aikaa. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31
CLASSIC MOTORSHOW: Lahden tapahtuman helmiä MAINOKSEN IMUSSA: Alan parhaat myyntipuheet TULEVA KLASSIKKO: Renault Megane Coupé Cabrio RALLIRAUTAA TŠEKKOSLOVAKIASTA ŠKODA 130 L/A ’87 & AVIA A21F ’88 HYVÄNÄ PIDETTY OPEL ASCONA 2.0 S ’80 HARRASTAJAN HYÖTYAUTO JEEP WAGONEER CUSTOM ’77 4/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi FORD ESCORT RS 2000 SPEZIAL ’77 ERIKOISPAINOS ERIKOISPAINOS 4/ 20 24 Au di 10 Av an t 2.0 E ’90 • Fo rd Ca pri 1.6 L ’77 • Fo rd Esc ort RS 20 00 Sp ezia l ’77 • Jee p W ag on eer Cu sto m ’77 • Op el Asc on a 2.0 S ’80 • Šk od a R1 30 L/ A ’87 & Av ia A2 1F ’88 • VW Ca dd y D ’88 36 84 80 -2 40 4 • PA L VK O 20 24 -2 7