AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 05/16 • Hinta 8,90€ SUURI Pieni auto projekti • VW-Open • Kesä-Heikki • Jokimaan rompetori • MasiinaMeeting • 70 ’ s Arjen Klassikot • Kuusamon näyttely • Fiat 127 Summer Special Sunbeam Stiletto ’69 TAPAHTUMAT Päämiestasolla Fiat 2300 President ’66 -loistoauto Merkillisiä vehkeitä Mallinimiseikkailuja japanilaiseen tapaan Ruutia Ruotsista Sporttinen Volvo 244 Turbo ’81 Ismo Tynkkysen Opel Kadett A ’65 Vauhdikas viistoperä MYYNTI: WWW.KAHA.FI/AUDIO MYYNTI: WWW.KAHA.FI/AUDIO MYYNTI: WWW.KAHA.FI/AUDIO 05 /1 6 36 84 80 -1 60 5 • PA L V K O 20 16 -3 3 6 41 48 83 68 48 08 16 00 5 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Fia t 23 00 Pre sid en t ’66 • Op el Ka de tt ’65 • Su nb ea m Sti let to ’69 • To yo ta Co ro lla ’67 • Vo lvo 24 4 Tu rb o ’81 • Vo lvo PV 83 4 ’52
Tuleva klassikko Alfa Romeo 156 Urheilullisen perheauton hinnat kyntävät nyt pohjamudissa, ja hienonkin yksilön saa pienellä rahalla. Rakkaudesta Rautaan. Aktiivinen puuhamies Sture Engström on tuttu hahmo monista eri yhteyksistä. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 64,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. VOITTAJIEN VALINTA 99 Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/16 ilmestyy 18.8.2016 Rakkau desta Rautaan • 4/2016 • 8,90€ AM ER IK AN RA U TA 04 /2 015 N RO 28 ”D AR TIA EI OL E PY RIT TY KÄ ÄN RA KE N TA M AA N OR JA LL ISE ST I VA N H AN KIL PU RIN KO PIO KS I, VA AN SE ON SY N TY N YT U U DE LL EE N TÄ M ÄN H ET KIS EE N KÄ YT TÖ ÖN SO PIV AM PA N A.” HUSSON DODGE DART ’67 KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA AMERICAN CAR SHOW OULU GASOLINE KUSTOM SHOW HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE 6 414887 002455 1 6 4 70 02 45 -1 60 4 PAL VKO 2016-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Stadin Cruising H-D ”Evillogic” ’94 Buick Invicta Convertible ’61 Essex Super Six ’29 • Chevrolet Chevelle SS ’68 Ford Mustang ’70 • Chevrolet Chevy Van 502 ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kaisa FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’65 Rakkaudesta Rautaan • 5/2016 • 8,90 € AM ER IK AN RA U TA 05 /2 016 N RO 29 ”H ITS AIL EM AT TO M AN A SÄ ILY NY T AU TO OL I M AA LA TT U YM PÄ RIIN SÄ UU DE LL EE N JA SE N KU TO ST EK NIIK KA OL I KO RV AT TU PIK KU LO HK OK AS ILL A JA NE LIV AIH TE ISE LL A AU TO M AA TIL LA .” Surfin' KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA 6 414887 002455 1 6 5 70 02 45 -1 60 5 PAL VKO 2016-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PEDON LUKU PLYMOUTH HEMI CUDA ’70 CHEVROLET BEL AIR DELUXE STW ’52 H-D Sportster ’99 • Ford Pickup ’37 Chevrolet El Camino ’69 • Imperial Crown ’62 x 2 Plymouth Sport Suburban ’58 • Chevrolet ’29 ”Honey Pancake” LISÄKSI ESITTELYSSÄ SWAP MEETIT: KOUVOLA JA CHARLOTTE SIX-5 AMERIKASSA! VANTAAN CRUISING • WTF ROD RUN Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Katsastimme miehen autokokoelman ja muistelimme menneitä sekä pohdimme tulevia. Mutta mikä hienointa, voittorahoilla ostettu Escort on edelleen perheen omistuksessa ja äskettäin entisöitynä. Ford Escort 1300 Deluxe ’70 Viialalaiseen Vuorisen perheeseen osunut vakioveikkauspotti käytettiin monien rahapelivoitoista unelmoivien peruskohteeseen uuteen autoon
Aivan yhtä mukavaa on tavata muita harrastajia sekä nähdä mitä kukakin on talven mittaan saanut tallissaan aikaiseksi. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kilometrejä on kertynyt tätä numeroa tehdessäkin. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. TILAAJAPALVELU Puh. Kesän ajelut eivät tietenkään tähän lopu, sillä tulevien kokoontumisien ja retkeilyajojen ohella purkkiin pitää saada kuvituksia esiteltävistä ajokeista myös tulevan talven varalle. Tekijältä: Kun historia tulee lähelle Moni autoharrastaja saattaa kesäreissuilla kierrellessään miettiä omaan henkilöhistoriaansa liittyviä ajoneuvoja esimerkiksi nähdessään juuri sellaisen automallin, jolla itse tuli aloitettua ajaminen. Vaikka tapahtumille varattiin tavallista enemmän tilaa lehdestä, ei kaikkea saatu mahtumaan sivuille. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Pisin yksittäinen kuvausreissu osui Vuorenmaan Jukalle, joka ajeli maasturillaan Tervakoskelta Kuusamon näyttelyä kuvaamaan. Pääkirjoitus Kiikalasta Kuusamoon T oinen toistaan värikkäämmät tapahtumat taitavat olla alkukesän vakiopuheenaiheita vuodesta toiseen. Tuttuja automalleja silmäillessä tulee herkästi pohdittua minne omassa omistuksessa joskus olleet ajopelit ovat sittemmin vierineet vuosien myötä. Kun jotain pieniä tai suurempia tarinoita auton vaiheisiin liittyen selviää, tulee historia äkkiä lähelle. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Eteläisimmät vierailut osuivat Turkuun, Saloon sekä Rajamäelle, joiden lisäksi kamera kiersi Kalajoella, Hämeen seudulla ja Pirkanmaalla. Samoin omissa nimissä juuri tällä hetkellä olevan kaluston vaalimiseen liittyy monella autoyksilöiden taustojen selvittely. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Talven tullen voi taas keventää kaasujalkaa ja sytytellä valoja talliin. Matkaa edestakaisin kertyi reilut puolitoista tuhatta kilometriä. Harri Onnila toimittaja COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Oman auton mittariin on tullut mukavasti kilometrejä parin viime kuukauden aikana. Tähän numeroon osui useampiakin autoyksilöitä, joiden historia on tavanomaista paremmin tiedossa. 3 05/16. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vaikka tapahtumille varattiin tavallista enemmän tilaa, ei kaikkea saatu mahtumaan mukaan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jokunen museo on katsastettu, speedwayja motocrosskisoissa käyty ja kahdesti on tullut poikettua katsomassa katuautojen kiihdyttelyä varttimaililla. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Joskus paljastunut tausta voi tehdä ajoneuvosta jopa yhteiskunnallisesti kiinnostavan, mutta useimmiten menneiden vaiheiden setviminen luo jotain lämminhenkisempää sisältöä mukavaa ja sympaattista historiajatkumoa, jonka osana on itsekin kiva olla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ja mikäpä siinä, aurinkoisesta kesäpäivästä nauttiminen hienoa kalustoa katsellen tuntuu vuosi toisensa jälkeen aina yhtä mukavalta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Joko pitkään jatkuneen omistushistorian tai nykyomistajan ”arkeologisten kaivausten” ansiosta. Pian toimituksen väen kalenterit ovat taas täynnä merkintöjä, joiden pohjalta matkareittejä suunnitellaan maan joka kolkkaan. Siihen päälle muutama kokoontumisajotyyppinen tapahtuma ja rompetori plus tietenkin useampi arki-illan kahvittelu paikoissa joissa näkee muita alan ihmisiä
Tässä numerossa s. 68 Jokimaan rompetori, Lahti Raviradalla tavara vaihtoi omistajaa ja Klassikot-parkki oli täynnä harrastekalustoa. 46 Volvo 244 Turbo ’81 s. 40 Fiat 2300 ´66 AJONEUVOT 14 Opel Kadett ’65 Ismo Tynkkynen entisöi Kadettinsa uutta paremmaksi, mutta auto ei silti lepää laakereillaan. 72 Kesä-Heikki, Turku Kesä-Heikki kokosi harrastajat Mobiilimäelle vaihtamaan kuulumisia ja tekemään löytöjä. TAPAHTUMAT 66 Fiat 127 Summer Special, Kalajoki Viistoperäiset Fiatit kerääntyivät tapaamiseen ensimmäistä kertaa. 72 Kesä-Heikki s. s. 66 Fiat 127 Summer Special s. 68 Jokimaan romppari s. 28 Sunbeam Stiletto ’69 ”Kustannuksien ero hyväja huonopeltisen auton kunnostuksessa ei ole suuri; maalit maksavat saman verran kumpaankin.” 4 05/16. 40 Fiat 2300 President ’66 Ahvenanmaalle tilattu limusiinipituinen Fiat majailee Kokkolassa jo neljättä vuosikymmentä. 22 Toyota Corolla ’67 Terttu Korhosen uutena ostama ensimmäisen korimallin Corolla on edelleen tallessa. Raution perheen punainen yksilö on ostettu kertaalleen takaisin. 14 Opel Kadett ’65 s. 28 Sunbeam Stiletto ’69 Kai Saarenmäen harvinainen Sunbeam Stiletto on alkuperäinen suomiauto. 34 Volvo 244 Turbo ’81 Turbo-Volvo oli 240-mallisarjan huipulla. 76 ’70s Arjen Klassikot, Kangasala Arkiautoille pyhitetty tapahtuma on lyhyen olemassaolonsa aikana lähtenyt hyvään vauhtiin. 46 Volvo PV 834 ’52 Pertti Luodemaa osti ison Volvonsa metsäkuntoisena löytönä jo vuonna 1977. 22 Toyota Corolla ’67 s
90 Klassikkoesine Legendaarinen Mäntysuopa on yhä miltei samassa asussa kuin vuosikymmeniä sitten. 92 Klassikkomarkkinat Kaluston kierrätystä vanhaan malliin. 84 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista 88 Marginaalista Vatasen kädet, jalat ja Peugeot 205 T16. 94 Tuleva klassikko 78 Kuusamon Seudun Mobilistien Ajoneuvonäyttely Kuusamon Jäähalliin kokoontui harrastevehkeitä laidasta laitaan. 56 Kissapetoa kiusaamassa Saksalainen virittäjä Jochen Arden toi Jaguareihin sivistynyttä särmää. 78 Kuusamon Seudun Mobilistien Ajoneuvonäyttely s. 62 Eurosamara MÄNTYSUOVAN etiketti on edelleen kuin ennen. s. ARTIKKELIT 52 Merkilliset japanilaiset Japanilaisten autonvalmistajien loistomerkkiprojektit menestyivät vaihtelevasti. 94 Tuleva Klassikko Kutistettu tila-auto rättikatolla: Renault Twingo Benetton. 80 Masiina Meeting s. 64 Zastava Koral Arkinen jugoslavianitalialainen pikkuauto tavoitteli markkinoita myös Atlantin toisella puolella. 82 VW Open, Kiikala Rivakkakulkuiset Volkkarit kiihdyttelivät lentokentällä. 56 Arden s. 64 Zastava Koral s. 52 Merkilliset Japanilaiset 5 05/16. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. s. s. 62 Eurosamara Yhdentyvä Eurooppa sai 20 vuotta sitten nimikkoautokseen Suomessa hiotun Lada Samaran. 82 VW Open s. 76 Arjen Klassikot s. 72 Kesä-Heikki s. 80 Masiina Meeting, Rajamäki Harvinaisuuksia ja arkipäivän klassikoita harrasteparkissa
Myös E32:n seuraajamalli E38 noudatti pitkälti samoja perusperiaatteita. BMW rummutti kyseessä olevan satavuotisen kehityksen hedelmän. Joku pitäisi sitä ehkä hieman tylsänäkin, ellei mallisarjan huipulle olisi lanseerattu melko hurjaa turboahdettua 745i:tä. Pitkäperäinen, hillitysti muotoiltu auto ei ollut suuri myyntimenestys. Voimanlähteellä oli pituutta niin paljon, että jäähdytin oli sijoitettava tavaratilaan. Heinäkuussa 1986 BMW esitteli kovan kilpailijan Mercedeksen S-luokalle: E32-korisen 7-sarjalaisen. 7-sarjasta laadittiin myös erityiset Art Car -kappaleet. Varsin huikentelevana kokeiluna BMW suunnitteli myös yksittäiskappaleeksi jääneen, Goldfish-nimeä kantaneen konseptiauton, johon loihdittiin niin ikään yksittäiskappaleeksi jäänyt V16moottori. Ensi alkuun uutuutta tarjottiin kahdella koetellun M30-kuutosmoottorin versiolla mallimerkintöjen ollessa 730i ja 735i. Auton vikautuessa moottorin toinen puolisko voi tuoda auton kotiin omin voimin. Vuodelle 1987 esiteltiin uusi viisilitrainen V12-moottori, joka kertoman mukaan sai alkunsa kahden 2.5-litraisen kuutosen yhdistämisestä. Samoille pohjille toteutettiin myös loistokas luukkuvaloinen 8-sarjan urheilucoupe, jonka huippuversioissa oli sama, suurimmillaan 5.6-litrainen V12. SUURTA SEISKAA 6 05/16. Kaksijakoisuus näyttäytyykin esimerkiksi niin, että moottorin eri lohkoilla on omat moottorinohjauksensa sekä kaksi laturia, joista toinen on pyhitetty mukavuusvarusteiden pyörittämiseen. Seitsemän pitkän vuoden jälkeen uusi Seiska oli valmis, ja julkistus sattui sopivasti autoilun satavuotisjuhlavuodelle 1986. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta E 32-korin edeltäjämalli E23 on kenties hieman unohtunut muiden klassikkoBemarien varjoon. 1977 esitellylle ensimmäiselle seiskasarjalaiselle ryhdyttiin suunnittelemaan seuraajaa jo niinkin aikaisin kuin 1979, varmastikin johtuen W126-korimallisen Mercedes-Benz S-luokan esittelystä. E32-korisen 7-sarjalaisen vaikutus näkyi myös pari vuotta myöhemmin esitellyssä E34-viitossarjassa
Yksi näistä autoista löydettiin vuonna 2008 ja restauroitiin näyttelykuntoon. Myöhemmin moottori suureni 1.3-litraiseksi, ja vuonna 1971 Subaru valmisti tästä mallista ensimmäiset nelivetoiset autonsa. Valmiissa autossa ei kuitenkaan ollut lämmityslaitteen kennoa, vaan ohjaamoon otettiin lämmintä ilmaa suoraan jäähdyttimeltä. Subaru 1000 ei ollut vielä niin valmis tuote, että se olisi valmistajalleen kelvannut vientiin, mutta vuosikymmenen lopulla esiteltu FF-1/1100-malli hieman suuremmalla moottorilla ja hiotuilla yksityiskohdilla lähti taistelemaan Yhdysvaltain markkinoista. Nelivetoisten bokserimoottoristen autojen valmistajana Subaru pääsi varsinaiseen maineeseen 1100/1300:n seuraajamalli Leonen kanssa vuodesta 1972 lähtien. 7 05/16. Myöhemmin Subarun emoyhtiö Fuji Heavy Industries kehitti autoon oman rivinelosen. Bokserimoottorin suoma matala painopiste antoi autolle kilpailijoihinsa nähden napakammat ajo-ominaisuudet, vaikka joka nurkan rumpujarruissa ei kehumista ollutkaan. 1960-luvulle tultaessa Subaru halusi irrottautua vanhahtavasta mallistosta ja pyrkiä samalla kaupunkiautoja suurempiin tuotteisiin. Tuolloinen 1500-malli kulki aluksi nelisylinterisen, Princevalmistajalta lainatun rivimoottorin voimin. S ubarun taival autonvalmistajana alkoi 1950-luvun alussa. Bokseri-Subarut 50 vuotta Ensimmäinen vastaiskumoottorilla varustettu Subaru tuli myyntiin kesäksi 1966. Pienemmät, 1958 esitellyt 360-mallit puolestaan saivat kaksisylinterisen rivikoneen, joissa nimen mukaisesti oli tilavuutta vain vajaan 360 kuution verran. Uuteen etuvetoiseen Subaruun kaavailtiin aluksi ilmajäähdytteistä 1500-kuutioista bokserimoottoria, mutta tämä muokkautui julkistukseen mennessä vesijäähdytteiseksi ja tilavuudeltaan 923-kuutioiseksi. Nuo kahdeksan tuotantoautoa menivät hyötyajoneuvoiksi: viisi sähkölaitokselle ja kolme maanviljelykäyttöön
Käytäntöä valvotaan saksalaiseen tapaan tuulilasiin liimattavilla tarroilla, ja ensialkuun vääränikäisellä kotterolla sompailu maksaa kuljettajalle 35 euroa. Niihin osallistuu yli 3000 urheilijaa 79 maasta. heinäkuuta: M/S Wellamo ajaa karille Maarianhaminan edustalla, ilman henkilövahinkoja. Alus on yhä käytössä; Wellamo-nimen jälkeen se kastettiin Silja Festivaliksi, ja nykyisellään se on M/S Mega Andrea ja liikennöi Italiassa. Kuvassa kisojen postimerkki. HEINÄ-ELOKUU 1986 • 5. heinäkuuta: Veikko Vennamo eroaa SMP:n johdosta. • 31. • 19. Protesteja on kertoman mukaan odotettavissa, ja ranskalaisautoilijat vaativat valtiota avittamaan heitä hankkimaan tarpeeksi uusia autoja normin täyttämiseksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta I lmansaasteiden ja viihtyvyyden kanssa painivan pääkaupungin ratkaisu on rajoittaa kaupungissa arkisin päiväsaikaan asioivien autojen ikä parikymmenvuotiaita nuorempiin. Pariisin johdon mukaan säädös vaikuttaa noin 500 000 ajoneuvoon. AX on markkinoilla vuoteen 1998 saakka, ja sen Peugeot 106:een perustuva seuraaja on nimeltään Saxo. heinäkuuta: Ensimmäiset Hyvän tahdon kisat pidetään Moskovassa. Etuvetoinen, porrasperänä ja viistoperäisenä myyty 800 on yhteissuunnittelua Hondan kanssa, ja sitä valmistetaan vuoteen 1999 asti. elokuuta: Mikkelin panttivankidraama, joka päättyy dramaattisesti pakoauton räjähdykseen seuraavana yönä. Patsas täyttää sata vuotta. Muutamaa vuotta aikaisemmin tarjolle tulleen Peugeot 205:n mekaniikkaan perustuva AX on Peugeotia huomattavasti kevyempi, sillä hoikimmillaan se painaa vain 640 kiloa. • Citroën AX esitellään elokuussa 1986. 8 05/16. Porttikielto Pariisiin Ennen vuotta 1997 valmistetuilla autoilla ei pääse jatkossa Pariisin keskustaan päiväsaikaan kuin viikonloppuisin. elokuuta: Picasson maalaus Itkevä nainen löydetään kaksi viikkoa sen varastamisen jälkeen Australiassa. AX:stä on myös myynnissä Sportja GT -versiot, joista edellinen vastaa teknisesti Peugeot 205 Rallyetä. heinäkuuta: Vapaudenpatsas avataan jälleen yleisölle mittavan remontin jälkeen. päivänä. • 30. • 5-20. • 8. Rikkeen uusimisesta kustannukset tuplautuvat. Heinäkuun ensimmäisenä voimaan astuva säädös tiukkenee tulevina vuosina, kunnes aikanaan vuonna 2020 se koskee kaikkia ennen vuotta 2010 valmistettuja autoja. Vanhoilla pakuilla liikkuvien pariisilaisten pienyrittäjien elämää ei kuitenkaan haluta tehdä sietämättömäksi, ja niinpä kaupunkiin pääsee iäkkämmälläkin autolla normaalisti ennen aamukahdeksaa ja iltakahdeksan jälkeen. elokuuta: Urho Kekkonen kuolee 85-vuotiaana. Ranskalaisvalmisteisia käyttöklassikoita havittelevilla ulkomaalaisilla harrastajilla lienee pian ostajan markkinat. Automalli korvaa kymmenen vuotta valmistetun SD1-malliston, joka tunnettiin V8-moottoristaan. • Roverin 800-sarja esitellään heinäkuun 10. • 12. Dieselversiolla onnistutaan ajamaan 45,5 litran tankillisella Englannin Doverista Barcelonaan, eli reilut 1600 kilometriä: keskikulutukseksi tulee näin 2,7 litraa sadalle kilometrille. elokuuta: Ensimmäinen japanilaisen Studio Ghibli -animaatiostudion elokuva, Linna taivaalla julkaistaan. • 2
Voiton tekee erityisen merkittäväksi se, että 787B:n moottorin tilavuus on vain 2600 cm3 wankelmoottorin toimintaperiaatteenkin huomioiden. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa, Espoo 6.7. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 23.7. Motorock-ilta Vaasan automuseolla 23.8. DDR-ajoneuvot kokoontuvat, Visulahti, Mikkeli 16.7. 787B:n voitto 25 vuotta sitten oli myös ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen japanilaisvalmisteisen auton Le Mans -voitto. Wanhan ajan päivät, Ruotsinpyhtää 27.–28.8. Tuolloin vika ei tosin ollut kiertomäntämoottorissa, vaan keskeytys johtui vaihdelaatikkoongelmista. Weteraanikonepäivät, Oulainen 9.7. AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema AINOA LAATUAAN 9 05/16. A luksi luotettavuusongelmista kärsineet 767 ja 767B -mallit esiteltiin vuosina 1988 ja 1989. AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 20.8. Vuodelle 1992 moottorikoot säädettiin 3.5 litraan, ja tuolloin Mazdan kilpa-autot saivat voimanlähteikseen mainitun kokoiset Judd V10:t, joilla voittoa ei herunut. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella Saarijärvellä 23.7. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 29.7. Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma Itä-Uudellamaalla Elokuu 2.8. Borgward-Seuran vuosiajot, Hotelli Kuntoranta, Varkaus 22.-24.7. Varislahden konetapahtuma/rompetori, Outokumpu 9.7. Motorock-ilta Vaasan automuseolla 19.7. Fiat 600 -kokoontumisajot, Vaasan automuseo 27.8. Itätähti 7, Mersut Korialla, Kymen automobiilikerhon halli 13.8. Neljännesvuosisadan takaisen voiton koppasi Mazda huimalla 787B-kilpurilla.. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat, Fiskarsin tori 2.7. Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäki, Kouvola 26.7. AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 13.8. Nätti Jussi -ajot Rovaniemi-Kemijärvi 2.7. AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 27.8. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 22.-24.7. Papatuspäivät, Kemijärvi 5.7. Myös jäähdytystä parannettiin siirtämällä sivuille sijoitettu ratkaisu keulaan. Tämän myötä tehot nousivat jopa 900 hevosvoimaan, mutta kisan lähdettiin luotettavuuden nimissä 700 hevosvoiman lukemilla. Oldtimer Run, Visulahti, Mikkeli 2.7. Wankelmoottorinen auto on voittanut Le Mansin ajot vain kerran, 23. Morris Marina -kokoontuminen, Toivolansaari Camping, Ikaalinen 16.8. Vanhat Vehkeet, Kuortti 12.7. Tupaswillan perinnepäivät, Laukaa 30.8. Leväsjoki-päivä, Siikainen 27.–28.8. TAPAHTUMAKALENTERI Heinäkuu 2.7. AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa, Espoo 13.7. Näillä muutoksilla, ja kuljettajatiimi Johnny Herbert – Volker Weidler – Bertrand Gachotin taidoilla 787B-002 otti voiton kuuluisimmassa kestävyysajossa. Mainitut mallit eivät saavuttaneet Le Mansissa merkittävää menestystä, vaan vuoden 1988 ajoissa sijoiksi saatiin 15, 17 ja 19. 787-malliin päästessä 13J-kiertomäntämoottori hyllytettiin, ja sen tilalle kehitettiin uusi R26B-voimanlähde, jonka merkittävin parannus oli jatkuvasti muuttuva ilmanotto. AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 7.8. BF Meet, kaikenlaisten kulkupelien kokoontuminen, Ouluhallin parkkialue, Oulu 2.-3.7. Ne seurasivat -86 esiteltyä 757:tä, joka sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen Mazdan Mazdaspeed-jaoksen valmistama auto, joka joutui keskeyttämään Le Mans -kilvanajon. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 8.–10.7. kesäkuuta 1991. Villen ajo, Kymen automobiilikerho 27.8. AHS:n klassikkomopojen retkeilyajo Perniössä 20.8. Huru-Ukko Piknik, Margretebergin kartano, Espoo 9.8. Perinteiset Rompepäivät Tempotallilla, Kauhajoki 2.–3.7. Kauhajoki kruisinki 30.7. Tiukasti voitosta kamppailleet Silk Cut/TWR -Jaguarit kulkivat 7.4-litraisilla V12-moottoreilla. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella, Saarijärvi 22.-24.7. Youngtimerajot, Lohjan jäähalli 13.8
PUOLIVALMIS 10 05/16. Auto oli kadoksissa viime vuoteen saakka. Korin numero 00170 peräosaa muokattiin uudelleen ja taas uudelleen aerodynaamisien hyötyjen tavoittamiseksi, ja Coda Troncia laadittiinkin sittemmin 30 tuotantoautoa. Ikkunoiden pleksit ovat yhä 60-lukuiset, ja sisusta saatiin kunnostettua pitkälti entisistä osista. Proto myytiin Elio Zagaton tuttavalle, bisnesmies Albino Buticchille, jonka myötä 00170 ilmeisesti lähti Yhdysvaltoihin. Kyseessä onkin huippuharvinainen Alfa, sillä Coda Tronca -autot olivat Zagaton kammback-peräkokeiluita, joita testattiin huippuvauhdeissa autostradalla. Toinen puolisko ehostettiin näyttelykuntoon jättäen siihenkin elämän arpia. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta YLHÄÄLLÄ Coda Troncan tunnistettava perämuoto, alla "tavallinen" Giulietta SZ. Auton kärsineen näköisestä maalipinnasta kyettiin elvyttämään leijonanosa eikä ylimaalausta tarvittu. Kaikkiaan Giulietta SZ:iä valmistettiin vain kaksisataa. Sen omistaja, Corrado Lopresto on vannoutunut säilyttämään vaalimiensa autojen alkuperäiskunnon, ja ikään kuin piikkinä autojansa uudenveroiseksi ”ylirestauroiville” tahoille, Lopresto teippasi tarkan linjan keulasta perään asti, jättäen puolet autosta sellaiseksi, kuin se oli ostettaessa. C oncorso d’Eleganza Villa d’Este -tapahtumassa esitelty ja ranskalaisen antiikkiautojärjestö FIVA:n konservointipokaalillaan palkitsema, 1961-mallinen Alfa Romeo Giulietta SZ Coda Tronca -prototyyppi paikannettiin Kaliforniasta. ”Kohtelimme autoa kuin Mona Lisaa”, sanoo Lopresto. Toisen puoliskon kunnostuksessa Lopreston ote oli säilyttää kaikki mahdollinen, ja korvata vain puuttuvat osat. Auton entisöinnin voi tehdä näinkin: vuosikymmenet uinunut Alfa Romeo jätettiin puoliksi siihen asuun, missä se oli löydettäessä
Museo on avoinna maanantaista lauantaihin kello 10-17. netistä. Ajokoulutusja moottoriurheilukeskuksessa tulee sijaitsemaan ajoharjoitteluradan lisäksi karting-, motocross-, speedwaysekä enduroratamahdollisuudet. Esimerkkinä vaikkapa Oettingerin rakentama 16S -moniventtiilimalli tai kakkoskorinen 160-hevosvoimainen G60 Limited. Nokin ja Partasen Tulliauto kautta aikojen -teos kokoaa yksiin kansiin tullilaitoksen käyttämiä autoja, tavallisia ja erikoisia, ja kertoo samalla Tullin historiasta. Nyt on. Opetusja kulttuuriministeriö on myöntänyt radan toteuttamiseen tukea kahden miljoonan euron edestä. Myös MotoGP-kilpasarjaa pyritään kiinnittämään radan tulevaksi tapahtumaksi. 11 05/16. Kirja on saatavilla Kustantaja Laaksoselta kirjakauppojen lisäksi. Ensimmäisestä kahdesta korimallista on esillä varsin mielenkiintoisia toteutuksia. Radan on kaavailtu valmistuvan ensi vuonna, ja työt suorittaa Destia. Kymi Ring rakentuu Volkswagen on avannut omassa Wolfsburgin Autostadt -teemapuistossaan sijaitsevassa merkkimuseossa erityisen Golf GTI 40 vuotta -näyttelyn. päivästä syyskuun 18:aan asti avoinna oleva ”Starke Typen” -näyttely juhlistaa GTI-Golfien historiaa vuosikymmenten varrelta. Paikalla on muun muassa ensimmäinen koskaan valmistunut Lamborghini, vuoden 1963 350 GT. Näyttelyn keskipisteenä on autonvalmistajan "sukupuu", jonka avulla vierailijat voivat tutustua merkin 53-vuotiseen historiaan juurta jaksain. Kesäkuun 9. I itin Tillolaan Kouvolan lähelle rakentuvan Kymi Ringin rakennustyöt päästään aloittamaan. Vuosien 19311989 välillä pidettyjä ajoja ruotiva muisteluteos on saatavilla Juvekimin verkkokaupasta sekä antikvariaatti. TURKULAISTA PYÖRÄHISTORIAA Ruissalon moottoripyöräajojen historiaa käsitellään uutuuskirjassa. Museo on alun perin avattu vuonna 2001, ja viidentoista vuoden jälkeen kaksikerroksinen rakennus on mietitty uusiksi. lamborghini-museum-4_1200.jpg Lambo-museo L amborghinin tehdasmuseo Sant'Agata Bolognesessa on remontoitu ja jälleen avoinna. GOLFIT ESILLÄ TULLIAUTOT Tulliylitarkastajat Janne Nokki ja Markku Partanen ovat paneutuneet merkittävään epäkohtaan: Tullin autoista ei heidän mukaansa ole tähän mennessä kirjoitettu ainuttakaan kirjaa. Juvekim on ainoa paikka, josta kirjan voin hankkia perinteisellä konstilla, eli paikan päältä. Ruissalon ajot – Ruissalosta Artukaisiin -kirjan ovat laatineet Markku Ilmarinen ja Timo Toivonen
Onnistuneen joukkorahoituksen tukemana pystyyn polkaistun museon muu anti koostuu pysyvästä ja vuosittain vaihtuvista osioista. Näytillä on Simca 1000 Rallye 2, jolla Henkka taituroi esimerkiksi Jyskälässä -75, sekä Talbot Sunbeam Lotus, jolla hän pokkasi muun muassa Tott-rallin ja Tunturirallin voitot 1978–1979. Alulle nimittäin laitettiin Rallimuseo, joka tulee tarjoamaan pakokaasuntuoksuisen ja hampaissa hiekkapölyä kirskuvan kattauksen ralliautoilun kunnianpäivistä jos tällainen nostalgiaan kallistuva näkemys sallitaan. Suomen kansallisurheiluksikin tituloitu ralliautoilu on saanut ansaitusti oman museon Mobilian autokylän suojiin. Teksti ja kuvat: Harri Onnila RALLIMUSEON ensimmäisen kauden aikana muistellaan 60 vuotta sitten syntyneen ja 30 vuotta sitten Korsikalla menehtyneen Henri Toivoseen uraa. Vaihtuvien näyttelyteemojen osalta ensimmäisenä saa kunnioitusta 30 vuotta sitten menehtynyt Henri Toivonen, jota muistellaan niin tarinoiden kuin ajokaluston merkeissä. Rallimuseo on epäsuoraa jatkumoa Mobiliassa vuonna 2010 avattuun Rally Hall of Fame -osioon, joka on nyt osa uutta Rallimuseota. Joka tapauksessa hatunnosto sille, että rallimuseo on nyt olemassa ja avoinna suurelle yleisölle. 12 05/16. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta V iikkoa ennen juhannusta Kangasalan Mobiliassa käynnistyi jotain, minkä olisi oikeastaan ajatellut tapahtuneen Suomessa jo vuosia jollei vuosikymmeniä aiemmin. Rallimuseo sijoittuu Mobilian keskustalon yhteyteen rakennettuun uuteen 1 000 neliön tilaan, jonne ralliautoja on mahdutettu parisenkymmentä. On kuitenkin muistettava, että tämä on vasta lähtölaukaus Rallimuseolle, jolla on mahdollisuus vuosien mittaan kasvaa suurempiin mittasuhteisiin, jos suomalainen ja toivon mukaan kansainvälinenkin ralliväki ottaa paikan omakseen. Rallifanin kannalta autoja on oikeastaan harmillisen vähän, sillä enemmänkin katselisi mieluusti, etenkin kun vain osaa näytillä olevista autoista pääsee tarkastelemaan joka kantilta. Suurimmassa osassa ovat kuitenkin rallisankarit ja heidän kilpaautonsa menneiltä ajoilta. Kansallismuseo Mobilia, Kangasala, 16.6
SINISORSAN hoivausta. 2016 kello 16:16 Simo Lampinen, joka on lupautunut toimimaan myös Rallimuseon suojelijana. RALLIMUSEO on linjannut, että legendaarisista ralliautomalleista Mini, Ford Escort ja Audi Quattro tulevat olemaan aina näytillä, vaikka esillä olevat yksilöt voivat välillä vaihtuakin. Avajaisissa Simo sai poseerata pitkään vanhan ralliaseensa, AEU-502-kilpisen Saabin (katso Klassikot 8/2013) vieressä. Vieressä Harri Välimäen kunnostama vuoden -89 Jyskälän luokkavoittaja-Warre, johon tutustuimme numerossa 6/2012. WALTER RÖHRL kiusasi tätä Audi 200 Quattroa vuoden -87 Akropolis-rallissa, kunnes moottoririkko pakotti keskeytykseen. 13 05/16. AVAJAISPÄIVÄNÄ pihamaallakin oli asiaankuuluvaa kalustoa: Mikael Sundströmin aikoinaan kovaa käskemää 323:a kiskoi tyyliin nasevasti istuva Mazda B2600. RENAULT 5 Turbon myötä museossa on näytillä tällä erää sentään kaksi b-ryhmäläistä. 7593 & 7600 RALLIMUSEON avasi 16.6. 70-luvun alun rallihuollon tunnelmaa on rakennettu Renault 8 Gordinin ympärille
Pieni auto, SUURI projekti Opel Kadett ´65 14 05/16. Imatralaisella Ismo Tynkkysellä tuntuu olevan autoentisöinti hanskassa, vaikka mies itse mainitseekin tehneensä Opel Kadett 1965:n perusteellisen kunnostuksen ikään kuin harjoitustyönä ennen isompia projekteja
Imatra 15 05/16
Sittemmin taitavan miehen käsissä on saanut uusitun ulkoasun käyttöautojen lisäksi myös jo pidempään omistuksessa ollut Pontiac 1965 sekä puolison Ford Cortina GT 1972. Tulevaisuuden haasteita ja haaveita haudutellaan parhaillaan, ja seuraava projekti saattaakin sitten olla hieman toisenlainen. Mutta jos omalle työlle Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ”Eikä ollut hukkareissu. Täyttä varmuutta siitä, onko hän ostanut auton itselleen vai tyttärelleen, ei kuitenkaan ole. Itse asiassa sen alkuperäinen koti on ollut vain noin kilometrin päässä nykyisestä. ”Useampi tuttava ihmetteli, että kannattaako noin huonosta lähteä tekemään autoa. Ilmoituksen nähtyään Teijo kilautti välittömästi Ismolle. Ilmoituksen oli laittanut imatralainen kaveri, jolla oli ollut vakaa aikomus laittaa Kadett kuntoon. Kotiin tuli palkinto tapahtuman hienoimmasta autosta.” Opel Kadett A TILAVASSA JA SIISTISSÄ moottoritilassa hyrrää hiukan alle litran mylly, joka kuljettaa kevyttä Kadettia varsin vaivattomasti. Kadetin ensimmäinen omistaja on ollut imatralainen Jalmari Ahola. Yhden talven iltatöinä Osiltaan Kadett oli melko täydellinen, mutta kori oli todella huono. Ihan sokkona Ismo ei projektia uskaltanut ottaa, vaan sitä lähdettiin katsomaan paikan päälle. Auto sai valmistuttuaan SAHK:n entisöinnin laatukilpailun ykkösluokkamaininnan, ja jos jostakin autosta voisi tokaista että se on ylientisöity, niin Tynkkysen Kadetista; se tuskin on tehtaalta tullessaankaan ollut näin täydellisessä kunnossa. Jyrkiseltä auto päätyi jo ilmeisen huonokuntoisena ja rekisteristä poistettuna kunnostettavaksi kaverille, jolta Ismo auton sai. ”Vaihdoin etulokasuojat, helmat, takakyljet, konepellin sekä ovien pintapellit”, tekijä kertoo. Köyhä malli kiikarissa Vuonna 2004 Tynkkysellä oli harrasteautonaan Pontiac, joka edustaa General Motors -autovalmistajan äveriäämpien autojen tuotantoa. Hän totesi aihion kunnostuskelpoiseksi ja Kadett haettiin kotiin. Toki tänä päivänä yli kymmenen vuoden käyttö alkaa jo näkyä autossa, sillä näyttelytai museoesineeksi omistaja ei suinkaan ole ajoneuvoaan tehnyt, vaan sillä ajetaan ahkerasti joka kesä. Myös hiekkapellit menivät vaihtoon ja pohjakin osittain. Peltitöitä oli luvassa paljon. Aluksi auto on ollut Jalmarin nimissä, mutta sittemmin se on siirtynyt Sirkka-tyttären omaksi ja häneltä myöhemmin miesystävän, Väinö Jyrkisen omistukseen. Kävi niin, että eräänä päivänä lehden lahjoitetaan-palstalla oli Opel Kadett ja vieläpä Imatralla. V uonna 2005 Ismo Tynkkysen tallista valmistui täysin kunnostettu vuosimallin 1965 Opel Kadett. ”Kaveri soitti ja kysyi että haluatko lähteä katsomaan Kadettia vai tuodaanko saman tien pihaan”, Tynkkynen kertoo nauraen. Hän oli jo ehtinyt purkaa autosta moottorin, mutta huomannut siinä vaiheessa että projekti onkin liian isotöinen ja liikaa aikaa vievä hänen toteutettavakseen. 16 05/16. Kustannukset pysyivät kohtuulukemissa etenkin kun aihio oli ilmainen. Tuloksena on mitä todennäköisimmin jotakin muuta kuin museoajoneuvo. Autoa hakiessa selvisi, että Opel oli ollut koko historiansa ajan Imatralla. Jo jonkun aikaa mielessä oli ollut hankkia GM:n köyhimmän pään malli, ja oli tullut mainittua harrastajakavereillekin että A-Kadett olisi hankintalistalla. ”Jos on pulaa harrastemateriaalista, niin kaverit kyllä auttaa; kiitoksia vaan vielä Pitkosen Teijolle”, Ismo toteaa tyytyväisenä. Siistin työn tekijällä on kysyntää, ja tallissa on ollut työn alla muutaman kaverinkin menopeli
”Takakyljet vaihdoin kokonaan koska niitä sai vielä järkevään hintaan. paikalla”, hän esittelee. Auto on kuin uusi Ismo Tynkkysen taidokkaan entisöintityön jäljiltä. ei laske palkkaa, niin kustannusten ero hyväpeltisen ja huonopeltisen auton kunnostuksessa ei ole kovinkaan suuri; maalit maksavat saman verran kumpaankin”, omistaja toteaa. ”Loppujen lopuksi koko kyljen vaihtamalla pääsee helpommalla, vaikka se etukäteen ajatellen tuntuu isolta hommalta”, Tynkkynen toteaa. ”Kun kaikki vaiheet tekee itse, ei ole riippuvainen toisten työtahdista, vaan kunnostuksen voi aikatauluttaa itselle sopivaan järjestykseen”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Kadetin ajokilometreistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta esimerkiksi alkuperäisten iskareiden ja nivelten kunnosta omistaja on päätellyt, ettei autolla ole ihan mahdottoman paljon ajettu. Myös puslat ja nivelet olivat niin hyväkuntoiset, että Ismo laittoi alkuperäiset takaisin paikoilleen. Niinpä jo kahden viikon kuluttua maalauksesta Opel Kadett oli valmis katsastettavaksi. Usein paikaksi valikoitui etulokasiipi, ilmeisesti siksi että siihen kiinnityksen sai tehtyä helpoiten. Autotallissa riitti paremmin tilaa, kun Tynkkynen kunnosti ensin kaikki muut osat ja kävi vasta viimeiseksi korin kimppuun. Kun pelteihin ei tule ylimääräisiä saumoja, ne myös kestävät pitkän päälle paremmin. Kun kone oli koekäytetty pukissa irrallaan, akselistot kasattu ja jopa kiinnitysruuvit etsitty valmiiksi, kasaus kävi kätevästi ja nopeasti. Kun autonsa on itse purkanut, hitsannut ja kasannut, tietää tarkasti mikä se on. Kori sai olla pihalla siihen asti kunnes se otettiin työn alle. Vaihto oli järkevää siksi, että on oikeastaan helpompi vaihtaa kylki kokonaan kun käydä vaihtamaan pelkkiä kaaria ja huomata sitten että kylki vetelee joka suuntaan”, tekijä perustelee. Huonoon kuntoon mennyt kattoverhoilu on vaihdettu uuteen alkuperäisvaraosaan. Peilin osalta Ismo on muuttanut autoa hieman. ”Moottoriin tein vain kevyen remontin. Opelin penkit ovat muuten alkuperäiset, mutta kuskin istuin on vaihdettu purkuautosta löytyneeseen parempaan, josta sai pienellä korjailulla tehtyä kelvollisen. ”Autossa on nyt tarvikepeilin sijasta alkuperäinen peili alkuperäisellä KOKO historiansa ajan Imatralla ollut Opel Kadett on taas tien päällä. Entisöinti valmistui kodin yhteydessä olevassa tallissa yhden talven iltatöinä. Vaihteistolle ja taka-akselille 17 05/16. Autot tulivat 1960-luvulla useimmiten maahantuojalle ilman peilejä ja peilit kiinnitettiin vasta Suomessa
Kadetin uutena ostaneet Aholat asuivat aikanaan Veijalaisten naapurissa ja kuva uudesta autosta omistajineen oli annettu myös naapuriin. ”Vahinko, kun valokuva löytyi vähän liian myöhään; nyt ei ole enää ketään keneltä voisi varmistaa asian”, Ismo harmittelee. Jälkeenpäin ajatellen käyttövuotta päälle jakaen sekään ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suuri kustannus. Kuvasta on helposti tunnistettavissa tarkka paikka, vaikka edelleen olemassa olevan talon viereen onkin noussut myös uusi rakennus. On toki myös mahdollista että kuvassa on automyyjä sekä onnellinen uuden auton omistaja Sirkka Ahola. 1960-luvun edullisen perheauton mittaristossa ei ole mitään turhaa, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen löytyy. Jokin aika sitten Jussi Veijalaisen perheen valokuva-albumista löytyikin vanha valokuva, jossa mies ja nainen poseeraavat Kadetin kera autoliikkeen edustalla. Keväällä 2005 Kadetille tehtiin museoajoneuvotarkastus ja se hyväksyttiin museoajoneuvorekisteriin. Samana kesänä Opel sai Valtakunnallisten Retkeilyajojen yhteydessä Korialla ykkösluokan maininnan entisöintilaatukilpailussa. ”Veijalaisen Sepolle ehdin käydä näyttämässä Kadettia silloin kun entisöinti oli juuri valmistunut. Myymälän yhteydessä oli korjaamo, jossa imatralainen Seppo Veijalainen oli korjaamopäällikkönä. ”Kallein yksittäinen investointi olivatkin juuri renkaat”, omistaja huokaa. ”Siitä lähtien olen pitänyt huolta, että kaikissa tekemissäni entisöinneissä on joka ikinen alun perin maalattu ruuvinkanta takuuvarmasti maalissa”, hän naurahtaa. Kattoverhoilu on vaihdettu uuteen alkuperäisvaraosaan. Valokuvassa ovat mitä luultavimmin Jalmari ja Sirkka Ahola, mutta aivan täyttä varmuutta asiasta ei ole. Pisin yksittäinen reissu lienee 650 kilometrin lenkki, kun ensin oltiin Hartolassa Opeltapahtumassa josta ajeltiin Luumäen Freak Racen ja Mikkelin GM Cruisers Summer Meetin kautta kotiin. 18 05/16. AINOASTAAN kuljettajan istuin on vaihdettu, muutoin penkit ovat alkuperäiset. Vanha valokuva Ismo sai ostettua paljon kunnostuksessa tarvittavia osia kuvauspaikaksikin valitusta rakennuksesta, jossa on aikanaan toiminut valtuutettu GM-piirimyynti ja -huolto. ”Seppo Veijalainen olisi varmasti tunnistanut valokuvan henkilöt.” Uusia suunnitelmia Valmistumisesta lähtien Kadetilla on ajettu joka kesä. Opel Kadett A en myöskään tehnyt puhdistusta ja maalausta kummempaa.” Valkosivurenkaat antavat autolle ryhdikästä ilmettä. Museotarkastuksessa Ismolle huomautettiin maalaamattomista ruuvin kannoista takaluukun kiinnityksessä. OPELIN kojelauta on selkeä ja pelkistetty. Mies muisti hyvin auton ja sen ensimmäiset omistajat.” Kadett on ostettu Imatran keskustassa olleesta Imatran Kone -nimisestä autoliikkeestä
Omapaino 700 kg, kantavuus 360 kg. Kotiin tuli palkinto tapahtuman hienoimmasta autosta.” Opelilla on myös kierretty kertaalleen Saimaa ympäri ja osallistuttu ensimmäiseen Puruveden Ympäriajoon kesällä 2015. ”Pontiaciin verraten Kadett hakee aika vähän urissa”, mies vertailee. Sellainen entisöinti on haasteellisempi tehdä kuin ylientisöinti. ”Ilmeisesti välitykset sattuvat niin kohdilleen, että kaupungissa tuntuu siltä kuin autoa liikuttaisi isompikin moottori. ”En tiedä riittääkö rahat hankkia milloinkaan, mutta esimerkiksi ’68 tai ’69 avo-GTO olisi kyllä mieleinen rakenneltava”, Ismo haaveilee. ”Kun itsellä ja puolisolla on muitakin harrasteautoja, kilometrejä kertyy kuitenkin melko maltilliseen tahtiin.” Omistaja kertoo, että kaupunkiajossa Kadett on oikein mukava ajettava. Lohko ja kansi valurautaa, työntötangoilla ohjatut kansiventtiilit. Rengaskoko 5,60-12 08 Valmistusmäärä 649 512 kpl ”Innostuttiin lähtemään, kun Asikaisen Raimo toi jotakin osia minulle kotiin ja pyysi samalla mukaan Hartolan tapahtumaan”, Opelin omistaja kertoo. 01 Merkki ja malli Opel Kadett A 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nestejäähdytteinen bensiinikäyttöinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Isku 72, poraus 61 mm, Iskutilavuus 993 cm3, teho 40 hv 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin, neliportainen synkronoitu vaihteisto, lattiavalitsin. ”Joskus haluaisin tehdä sellainen ikään kuin juuri tehtaalta tulleen muskeliauton, jossa olisi ’tehtaan liitumerkinnät’ pohjassa. ”Eikä ollut hukkareissu. Takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus ja poikittainen lehtijousi, takana jäykkä akseli ja pitkittäiset lehtijouset. Sitä tuumaillessa tallissa odottelee ’72 Ford Escort Van, josta polttelisi rakennella jotakin muuta kuin museoauto. Nestetoimiset rumpujarrut edessä ja takana. Täytyy huomioida myös alkuperäiset virheet; tarvitaan hyvä aihio ja tietoa liukuhihnalla jääneistä virheistä”, mies kuvailee. Tällä hetkellä tallissa on taas tilaa, ja suunnitelmiakin tulevan varalle on. 19 05/16. Alkuperäisen kuvan henkilöistä ei ole täyttä varmuutta, uudessa kuvassa poseeraavat auton nykyiset omistajat Ismo Tynkkynen ja Heli Valtonen. Opel on herkkä tuulelle, mutta kevyenä autona urat eivät kovin pahasti haittaa matkantekoa. Jäämme jännityksellä odottelemaan millainen menopeli Tynkkysen tallista tulee ulos seuraavaksi. Hammastanko-ohjaus 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 392, leveys 147, korkeus 141, akseliväli 232, raideväli 120 cm. Tien päällähän se on melko mielenkiintoinen – varsinkin näillä renkailla”, Ismo hymyilee. IMATRAN keskustassa täsmälleen samalla paikalla otettiin toisinto Opelista löytyneestä vanhasta valokuvasta. Levyjarrut eteen ovat suunnitelmissa, mutta 12 tuuman vanne on tehnyt hommasta haastavan
Mikään ei häiritse näkökenttää.” Ehkä taskuparkkeeramisen arveltiin olevan pikku-Kadetin kohderyhmälle vaivalloista, sillä esite huomautti että ette tulisi tarvitsemaan avustajaa autoa pysäköidessänne, istuimelta kun näki selvästi kuinka pitkä ja leveä Kadett oli. Sen erikoisuuksiksi mainittiin korkealle sijoitettu nokka-akseli, kromimetallinen sylinterinkansi, sekä kiilanTeksti: Jan-Erik Laine KOJELAUDASTA löytyi Opelin erikoisuus, jota esite kutsui värinopeusmittariksi. Myyntiesitteen piirroskuvissa ei esimerkkihenkilöitä näkynyt, mutta ahdasta ei heille valoisan Kadetin kyydissä tullut, löytyihän sisältä ”mukavat istuimet neljälle hartiakkaalle ja pitkäsääriselle henkilölle.” Esitteen kurkistaessa etupellin alle löytyi sieltä voimanlähde joka oli käynniltään pehmeä ja tasainen. K adett oli markkinoille tullessa merkin ulkomitoiltaan pienin malli, mutta huolellisen suunnittelun tuloksena seikka oli vain sisätiloista tinkimätöntä käytännöisyyttä. Voitte huoleti lopettaa päässälaskun. Hajutonta lämpöä ”Neljä henkilöä ja matkalaukun. Ei ollut ihme että ”on mukavaa ajaa näin joustavaa autoa kaupunkiruuhkassakin.” Puhdaslinjaisen Kadetin laaja lasipinta-ala oli sekä muodikasta, että hyvin perusteltua: ”Istuessanne istuimellanne Teillä on 92 %:in näkyvyys. ”Teidän on ehkä pysäköitävä ahtaalla kadulla, ja sen vuoksi insinöörit ovat olleet säästäväisiä senttimetrien suhteen. Ei tietystikään auton sisäpuolella eikä tavarasäiliössä, vaan edessä missä ette niitä kaipaa. Opel Kadett antaa Teidän olla suurpiirteinen.” Koska Kadetin tavaratilan lattia oli tasainen, sopi sinne koko joukko matkalaukkuja vaivatta. Vai neljä matkalaukkua ja yhden henkilön. Puhtaat linjat – luotettavaa voimaa Opelin esitellessä vuonna -62 kokonaan uuden Kadetin, painotettiin sen markkinoinnissa seikkoja jotka eivät kaikissa kokoluokan kilpailijoissa olleet tuollon kiitoksen arvoisia. Kadetin luotetavuus, suorituskyky sekä lähes huoltovapaat ratkaisut tekivät siitä auton, joka täyttäisi tulevaisuudenkin vaatimukset. Moottori on sijoitettu aivan etupyörien väliin, konepelti on lyhyt.” Ohjauksen vakuteltiin Kadetissa sujuvan varmasti ja helposti, eihän pyöriteltävää ollut kuin kolme kierrosta ääriasennosta toiseen, ja kääntösädekin jäi alle viiden metrin. 20 05/16. Autossa on kapeat ikkunapuitteet, korkea tuulilasi ja koko auton levyinen takaikkuna
Tuskinpa kukaan tässä luokassa ohittaa teidät.” Urheilullisella, lyhyellä vaihdetangolla ja hyvällä synkronoinnilla kelpasikin kiihdytellä: ”Vaihtaminen käy leikiten – ylös, alas, niks, naks.” Jos ei luonteeltaan terhakalla ja täynnä elinvoimaa olevalla Kadetilla tullut kiihdytellessä vauhdin kertymistä huomioineeksi, löytyi mittaristosta tähän helpottava erikoisuus: ”Ylittäessänne 50 tai 100 km/t mittari vaihtaa väriä. Niks, naks Ajo-ominaisuuksiltaan Kadett oli auto jonka kanssa ystävystyi nopeasti. Rasvanippoja sieltä oli esitteen mukaan turha etsiä, nivelet kun olivat kestovoidellut, ja tämä ei ollut mikään pieni etu. Pieni näpäytys ilmajäähdytteisten kilpailijoiden suuntaan oli maininta Opelin kuumavesilämpölaitteesta, joka lämmitti ohjaamoon tulevan ilmavirran hajuttomasti ja vieläpä kahdella puhaltimen nopeudella. KUN takaluukun pohja oli tasainen, mahtui Kadetin kyytiin pidemmänkin sulkapalloturnauksen matkatavarat. Sanomme sitä värinopeusmittariksi.” 21 05/16 ”Vaihtaminen käy leikiten ylös, alas, niks, naks.”. Vakiovarustelu ei Kadetin hintaluokassa voinut kaksinen ollakaan, mutta mm. Sillä saattoi kiitää pikatietä pitkin 120 kilometrin tuntinopeudella, nauttia kaarreajosta tai kokeilla kuka lähtee nopeimmin liikkeelle liikennevalojen vaihtuessa: ”Vain jalanpainallus ja niin lähdette iloisesti liikkeelle. Nämä yhdessä merkitsivät korkeata tehoa pienellä polttoainekulutuksella ja miellyttävää ajoa vuosiksi eteenpäin. Alustarakenteiden hienouksia olivat kolmilehtinen etujousitus sekä keskiönivelletty taka-akseli. muotoiset iskutilat. ”Tulette pitämään sen pehmeästä ja tasaisesta käynnistä” vakuutteli esite. tuulilasin pesulaite sekä ohjauspyörän lukko siihen kuuluivat. MOOTTORIN nokka-akseli oli sijoitettu korkealle ja sylinterikansi valettu kromimetallista
Ylämylly 22 05/16
Edeltävän vuoden eli ’67-mallinen vaaleanruskea Corolla hankittiin Pieksämäeltä Veikon Autosta, jonne vaihdossa annettiin mainittu Neckar. Ja kyllä vaan, tuon kaupanteon kohde on seurannut mukana siitä lähtien. Kaupantekoa varmasti edisti, että Veikon Auton edustukseen kuului tuolloin Toyotan ja Citroënin ohella myös Neckar. ”Naisautoilijaan suhtauduttiin alkuun nihkeästi. Tähän kannusti osaltaan myös naisautoilijoiden kohtaamat ennakkoluulot. Terttu oli kuitenkin valmis ottamaan askeleen kohti modernimpaa autoilusuuntausta, minkä seurauksena huomio kiinnittyi pieneen japanilaiseen, sittemmin maailman eniten valmistetuksi automalliksi kohoavaan Toyota Corollaan. LUOTETTU hankinta Toyota Corolla ’67 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tapio Mäntyniemi K un tien päällä näkee hienokuntoisen vanhan käyttöauton kuljettajanaan varttuneempi autoilija, välähtää usein ajatus, että tuo on ollut varmasti hänellä uudesta asti. 23 05/16. Hän suhtautui uuden autonsa omistajuuteen asianmukaisella vakavuudella, ja kertoo osallistuneen Suomen Autoteknillisen Liiton järjestämään kurssiin, jossa käytiin useamman tunnin ajan läpi autoiluun kuuluvia asioita kuten valojen käyttöä sekä auton sähköja polttoainelaitteita. Kenties juuri samanlainen automalli kuin itsellä tai perheellä oli aikoinaan ajossa, mutta kuitenkin toinen yksilö. Näin voidaan todeta Terttu Korhosesta, joka keväällä 1968, tuolloin vielä Kinnunen-sukunimisenä, suuntasi Varkaudesta Pieksämäelle autokaupoille. ”Oli pääsiäislauantai, kun isän kanssa haimme auton kotiin”, Terttu muistaa. Edellä kuvailtu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vuosikymmeniä sitten hankittu arkiauto silti voisi olla kuin ihmeen kautta tallessa ja samaisella omistajallaan. Neckar vaihtoon Pääsiäiseen -68 asti neiti Kinnusta palveli italialaisen pikkuauton standardeihin kuuluneen Fiat 600:n länsisaksalainen lisenssivalmiste, Neckar Jagst 770. Kaipuuta juuri siihen samaiseenkin olisi, mutta se on liki poikkeuksetta kaikonnut vuosien saatossa taustapeilin tomupilveen. Lähes yhtä usein totuus on kuitenkin toinen. Monesti iän karttuessa nostalgia-arvot ovat nousseet tunnelmiin yhä vahvemmin, ja kesäisiin ajoihin on ollut pakottava tarve hankkia ajokki oman nuoruuden ajoilta. Ensimmäisen mallisarjan Corolla on yhä alkuperäisomistajallaan, joskin auton uutena hankkinut Terttu Korhonen on jo pitkään suonut ajovuoroja ja vastuuta nuoremmallekin sukupolvelle. Upouuden Corollan hinnaksi asettui 10 075 markkaa, ja kun pikkuNeckarista hyvitettiin 4 500 markkaa, jäi Corollasta käteisellä kuitattavaksi näin ollen 5 575 markkaa. Oli kuitenkin ainakin TERTUN kuvaalbumiin taltioitu otos 60-luvun lopulta kertoo, kuinka tuolloin yleistyneisiin Japanin rautoihin kelpasi nojailla omistajan elkein
Aikamme seliteltyämme ja ihmeteltyämme huomasimme auton seisovan Leninin kuvan edessä. ”Rajatarkastuksen jälkeen suuntasimme Leningradiin. Kotiin pääsimme ajamalla, mutta renkaat Toyotasta menivät uusiksi.” Lomareissuja ja arkista ajoa Alkuaikojen jälkeen Corollalla suoritettiin myös pidempiä reissuja. ”Loppumatkalla ei karttoja tarvittu, sillä autoon hyppäsi paikallinen nuori mies, joka puhui vähän suomea. Jos mainittu tilanne nosti alkumatkasta pintaan hieman kylmää hikeä, sujui reissu siitä eteenpäin oikeinkin mukavasti. Hän Toyota Corolla 24 05/16. yksi huoltoasema, jossa palvelu ja asenne oli erittäin hyvää Varkauden huoltoasema”, hän kehuu. ”Kesälomaretkiä autolla tehtiin muun muassa Pohjois-Norjaan, jossa oli aina helppo leiriytyä. Mutta suunnattiin Corollan keula kertaalleen rohkeasti itäänkin, kun Terttu perheineen teki vuonna 1970 retken Neuvostoliittoon. Pienellä mutta kokoluokassaan tilavalla Toyotalla lähdettiin lomareissuille niin etelään kuin pohjoiseen muun muassa Tanskaan ja Suomen Lappiin. Ajaessamme auton parkkiin, ryntäsi parkkipaikalla auton ympärille joukko paikallisia miliisejä. Serpentiinitiet olivat tuolloin hiekkaja sorateitä”, Toyotakuljettaja kuvailee. ”Ensimmäisenä kesänä sunnuntaiajelulla ollessamme vasemmalta puolelta tulla huristi hääauto eteen, jolloin minun ei auttanut kuin väistää oikealle peltoaukealle. Leiriytymismaasto oli tasaista ja yöpyä pystyi missä tahansa. Auto ei siis ollut oikealla parkkipaikalla ja se täytyi siirtää välittömästi”, Terttu hymyilee näin jälkikäteen tilanteelle. Corolla oli aluksi pääosin niin sanotusti sunnuntaikäytössä, mutta Terttu sai harmikseen huomata, että arkiliikenteen ulkopuolellakin voi sattua ja tapahtua
Tämä jatkui 90-luvulle asti, kunnes Sanna sai ajokortin -93. Tällöin Corolla alkoi siirtyä yhä vahvemmin seuraavan sukupolven käyttöön, vaikkakin auto pysyi ja on yhä edelleen ensiomistajansa nimissä. ”Corolla oli vuodesta -93 suunnilTERTUN aikoinaan tekemän autovalinnan ovat kokeneet päteväksi niin tytär Sanna kuin tämän vuosituhannen puolella myös lapsenlapset Iivari ja Eemeli. He työnsivät auton takaisin tielle, ja matka jatkui. Etuistuimet verhoiltiin uudelleen entisöinnin yhteydessä. Palkkaa hän ei pyytänyt, mutta annoimme kyniä sekä tupakkaa. Seitsemänkymmentäluvun mittaan Corolla keräsi kilometrejä varsinkin Varkauden ja Jyväskylän välillä. COROLLAN selkälinjaista ohjaamoa leimaa alkuperäisyys, jota täydentää muutama takavuosikymmeninä lisätty varuste. Tämän sattumuksen jälkeen ei Corollan eteen enää hurjempia tilanteita sattunut, mihin osaltaan vaikutti, että seuraavan vuosikymmenen myötä auto oli pääsääntöisesti lyhyessä työmatka-ajossa. ”Kerran illalla pimeässä ajaessani Kuopio–Jyväskylä-tietä irtolumen pöllytessä, tuli iso rekka vastaan. Corollan takapenkillä matkannut Sanna-tytär pyörähti tilanteessa takajalkatilaan, mutta selvisi onnekkaasti ilman kolhuja. ”Väistänyt auto pysähtyi ja nuoria miehiä puvut päällä tuli auttamaan naisautoilijaa. Tämän kunnian sai Mikko Vatanen, joka 80-luvun lopulla oli alkanut seurustella toisen polven Corolla-kuljettajattaren, Sanna Korhosen kanssa. Vastalahjaksi saimme ison ja kauniin kukkakimpun”, kuvailee Terttu yllättävältä taholta opastettua lomapäivää, jonka päätteeksi suomalaisautokunta yöpyi Terijoen leirintäalueella. esitteli nähtävyydet ja oli mukana koko päivän. Nuorisoajossa Yhdeksänkymmentäluvun puolella Corollan puikoissa näkyi alkuvuosikymmeniin verrattuna poikkeuksellisesti myös mieskuljettaja. Penkkaan ajosta päästiin siis säikähdyksellä, joskin jokin outo ääni autosta alkoi kuulua, kunnes kotona huomasimme kuusenoksan tarttuneen auton alle”, Terttu naurahtaa. Niistäkin reissuista selvittiin säikähdyksellä. Tie oli uurteinen ja liukas, eikä rekan kohtaamisen jälkeen lumituprakassa auto ollut enää hallittavissa, vaan tupsahti vasemmalle vastaantulevalle puolelle penkkaan.” Tilanteessa oli aineksia paljon pahempaankin, sillä samaan aikaan vastaan tuli auto, joka onnistui kuitenkin väistämään. 25 05/16
”Ei edes parkkisakkoa”, hän lisää. ENSIMMÄISEN sukupolven Corolla oli käynnistämässä japanilaisten voittokulkua Suomessa. Nestettä vuotavalle moottorille piti siten tehdä kohtuullisen laaja koneremontti. Kaikista männistä olivat murtuneet helmat. Silloin se tosin alkoi olla jo aika kuluneessa kunnossa kaikin puolin. Corolla kuntoon ja tarina jatkuu Auton kaipaama isompi kunnostus alkoi Mikon toimesta 90-luvun lopulla. ”Meitä ahtautui Toyotan kyytiin neljä ukkoa, joista kaksi noin 120-kiloisia, ja vielä koira. Kyydissä oli hirveästi tavaraa, ja leen vuoden ajan Sannalla ja minulla käyttöautona. ”Corolla oli oikea poliisimagneetti. Aina pysäytettiin ja tarkastettiin onko katsastettu, toimiiko vilkut ja niin edelleen eräänkin kuukauden sisällä lunta oli tuiskuttanut tielle 20 senttiä, minkä vuoksi otettiin isolta tieltä vauhtia. 26 05/16. Tilalle tulivat Starletin männät, kun ei mistään saanut Corollan omia”, hän kertoo ja toteaa alkupään Corollan keula suunnattiin vuonna -70 itään, lomareissulle Leningradiin. Aluksi Corolla eteni lumessa, mutta alkoi loppua kohti pomputtaa perää kunnes kuului kova nasaus. Takakonttiin muiden matkatavaroiden lisäksi bensatankki ja kori kaljaa. Siinä oli Corollan 1 100-kuutioinen kone aika tiukilla”, Mikko kuvailee. Kauhtuneen ulkoasun kruunasi aiemmin tapahtunut pieni keulakolari, minkä seurauksena vaihdettu lokasuoja oli erivärinen kuin muu auto. Kuten aiemmasta käy ilmi, entrausta kaipasi niin ulkoiset puitteet kuin voimalinjakin. Kerran niin yleisen automallin harrastamiseen tuo haastetta kohtuullisen nihkeä varaosasaatavuus. Rapistunut ulkoasu ja väsynyt tekniikka ei estänyt Corollaa venymästä vielä 90-luvun puolivälissä urhoollisiin suorituksiin matkustajiensa perille viemiseksi, sillä tielle se jättänyt koskaan. Hurjahko ulkonäkö ei jäänyt huomioimatta virkavallankaan suunnalta. ”Meillä on mökki saaressa ja eräänä talvena ajettiin sinne omaa jäätietä pitkin. Selvisi että iskunvaimennin oli revennyt taka-akselilta irti.” Vähitellen Sannan ja Mikon oli näin todettava, että arkiajot olisi aavistuksen helpompaa suorittaa jollain tuoreemmalla ajoneuvolla. Toyota-vanhus päästettiin lepoon, joskin rekisterissä se pidettiin silti kaiken aikaa. Ja koeteltiin kantokykyä talvellakin, kunnes rajatkin lopulta löydettiin. ”Kansi oli odotetusti halki, joten se uusittiin, samoin moottorin laakerit. Konekin alkoi hävittää nestettä, mutta syykin oli tiedossa, sillä näiden varhaisten Corollien koneista kansi halkeaa helposti.” Varsinkin ulkonäkö alkoi viestiä, että vuosia ja tietä oli nähty. Lisäksi maski hieman rytyssä ja valojen suuntauskin vähän niin ja näin. Ei edes eräänä parinkymmenen vuoden takaisena juhannuksena. Toyota Corolla kolme kertaa”, hymähtää Mikko. Kaikki oli kuitenkin aina lain vaatimassa kunnossa, joten sakkoja ei Corollalla ole vuosikymmenien aikana saatu koskaan
05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kolmionmuotoisten alatukivarsien yhteydessä poikittainen lehtijousi, joka toimii myös kallistuksenvaimentimena, pystysuorat joustintuet joiden ympärillä kierrejouset. 17 s Corollien varaosien olevan muutoinkin kiven alla. Lisäksi peltinen kojelauta on alkuperäisessä maalissaan.” Kunnostustyö oli pitkälti yhden talven rypistys, joten kevääksi jäi töitä lähinnä maalarille. Museorekisteröinti autolle suoritettiin vuonna 2005, minkä jälkeen matkaa on taitettu keskimäärin 500 suvista kilometriä. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset lehtijouset. ”Takapenkki on täysin alkuperäinen, samoin sivuja kattoverhoilut. Takaveto. Puristussuhde 9,0:1. ”Sanna sillä ajeli eniten, lähinnä reilun kymmenen kilometrin työmatkaansa. Paino 755 kg. Terttu ajeli myös, esimerkiksi Joensuun perinteiset vappuajot”, Mikko luonnehtii. 07 Mitat Pituus 385, leveys 149, korkeus 138, akseliväli 229 cm. Edessä ja takana rumpujarrut. Teho 60 hv /6000 rpm, vääntö 83 Nm /3800 rpm (SAE). Talviajoon Corollaa ei tämän jälkeen enää ole valjastettu, mutta kesäisin se jatkoi palveluaan niin Tertun kuin nuoremman sukupolven ajossa. Poraus 75, isku 61 mm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli Toyota Corolla 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Näyttää myös erittäin todennäköiseltä, että Corolla-kuljettajia löytyy kolmannessakin polvella, sillä Sannan ja Mikon pojat, seitsemänvuotias Eemeli ja viisivuotias Iivari viihtyvät ”vanhukseksi” kutsumansa Toyotan kyydissä mieluusti. ”Kolarin jälkeen lokasuojaan oli laitettu jonkun uudemman Corollan vilkku, eikä alkuperäisen kaltaista meinannut löytää mistään, hain sellaista monta vuotta.” Peltitöiden osalta savottaa tiedettiin riittävän, mutta tekemällä niistä selvittiin. 140 km/h, 0-100 km/h n. ”Suurin ruostekohta oli lattian reunoissa, jossa on kolmen pellin helma-, sisäja lattiapellin saumakohta.” Sisustan osalla suurin työmaa oli molempien etuistuimien uudelleenverhoilu alkuperäistä vastaavalla keinonahalla. Tilavuus 1077 cm3. Uuteen iskuun 1,1-litrainen saatiin heräteltyä muun muassa Starletin mäntien ansiosta. Ja kyllä sillä mökkireissuja tehtiin. Maalaus autolle suoritettiin toukokuussa 2000, minkä jälkeen auto oli kuin uudestisyntynyt. OMISTAJAVAIHDOKSIEN yhteydessä auton alkuperäisvarusteita tuppaa jäämään kyydistä, mutta ensiomistajan myötä työkalupussukka ja pyöräkiila ovat tallessa. ”Joka kesä sillä on ajettu, ja Terttukin aina jonkin verran.” Tällä hetkellä auton kokonaisajomäärä on noin 250 000 kilometriä, ja lisää tulee rauhallisesti mutta varmasti. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. KUNNOSTUKSEN yhteydessä suurta huomioita kaipasi väsynyt tekniikkakin. 08 Suorituskyky Huippunopeus n. 27 05/16
Laihia 28 05/16
Asiakkaan päätyminen Stilettoon ei perustunut tarjousten perässä juoksemiseen, sillä coupé-Sunbeamista sai maksaa tuntuvan summan: kun Sunbeam 900:n hinta jäi vuonna -69 parikymppiä alle 8 000 markan, niin Stiletton hintalappuun oli raapustettu lukema 12 900 markkaa. Tavallisesta sedan-Impistä Stiletto erosi kattonsa osalta, sekä myös moottoriltaan kuin varustelultaankin. Tilastoinnin mukaan vuosina STILETTON kipakka 875-kuutioinen tuottaa tusinan hevosta enemmän kuin perus-Impin samankokoinen mylly. Moottorin tilavuus oli samat 875 kuutiota kuin perus-Impissä, mutta Sport-vireessä puhtia oli 39:n sijaan 51 hevosvoimaa. Kattolinjan lisäksi Stiletton ulkoisia tunnusmerkkejä olivat muun muassa nelivalot, vinyylikatto, kylkien valkoinen vauhtiraita (valkoisessa Stilettossa punainen), erilainen mittaristo sekä keinonahkaverhoiltu Sport-ratti. Moottoriksi Stilettoon oli poimittu Imp Sportin voimanlähde, jota terästivät kaksi Strombergkaasutinta, paremmin virtaava ja suuremmilla imuventtiileillä toteutettu kansi, jyrkempi Sport-nokka-akseli, vahvemmat männät sekä öljynlauhdutin. Yksi selvinneistä Sunbeam Stiletto ’69 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine R ootes-yhtymän ja Chrysler Europen vuosina 1963–1976 valmistamasta Imp-pikkuautosta toteutettiin 60-luvun lopun vauhdinnälkään urheilullinen koriversio. Lokakuussa oli viimein vuorossa suomalaiselle Rootes-väelle tutuimmaksi muodostuva tuote Sunbeam Stiletto. Vakiona autossa oli mustat peltivanteet Sport-kapseleilla, mutta valinnaisvarusteissa oli tarjolla muun muassa Dunlop-erikoisvanteet. Vauhdin tappamisessa auttoi Imp Sportin tapaan jarrutehostin. Suomi-autojen arvoitus Tuonti Suomeen alkoi keväällä 1968 ainakin sen perusteella, että Autotuojien rekisteröintitilastojen mukaan huhtikuussa -68 meni kilpiin yksi Stiletto. Niiden turvin meno oli selvästi Impiä kerkeämpää: kun vuonna -69 Sunbeam 900:lle mitattiin seisovalle kilometrille ajaksi 43 sekuntia, suoritti Stiletto saman rykäisyn alle 39 sekunnissa. 29 05/16. Sen perusrakenne noudatteli sedania, mutta muotoilua jalostettiin onnistuneesti coupé-katolla, jonka myötä auton korkeus oli viitisen senttiä perusmallia matalampi. Moni saattoi tuolloin ja tänä päivänäkin pitää Stilettoa erikoisversiona Sunbeamin Imp-/900-mallista, mutta totuus on toinen. Brittiläiseen badge engineering -tyyliin uusi malli saapui tarjolle konsernin kolmen merkin tuotantoon. Kai Saarenmäen omistama Stiletto on yksi harvoista näihin päiviin selvinneistä linjakkaan Sunbeam-mallin Suomi-yksilöistä. Ensimmäisenä saapui Hillman Imp Californian, jonka myynti käynnistyi tammikuussa 1967. Huippuja Stilettolle mitattiin noin 140 km/h, kun Sunbeam 900:n kiihtyminen päättyi 120 km/h nopeuteen. Kolme kuukautta Californianin jälkeen päivänvalon näki lähinnä brittien kotimarkkinoille tarkoitettu Singer Chamois Coupé. Stiletto on oma mallinsa, jota valmistettiin vuoden -72 puoliväliin mennessä lähteiden mukaan vain noin 8 900 yksilöä
Yhden harvoista säilyneistä Suomi-yksilöistä omistavan Kai Saarenmäen mukaan todellinen määrä on kuitenkin korkeampi. ”Veikkaus on sellaiset 50–60 yksilöä, mutta tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska virallisia lukuja ei ole enää olemassa, sillä ne hävitettiin kun maahantuonnin loppumisesta oli kulunut muutama vuosi. 1968–1972 rekisteröitiin vuosijärjestyksessä seuraava määrä Sunbeamin pikkucoupéa: viisi, kolme, kuusi, kolme ja vuoden -72 puolellakin vielä yksi. Kyseisen yksilön ensimmäinen omistaja oli Merikarvian Kuvaskankaalla vaikuttanut herrasmies, joka lokakuun 13. Olen jäljittänyt Suomi-Stilettojen historiaa, ja tuotujen määräksi olen toistaiseksi laskenut 40 Suomi-autoa. Tähän päivään Suomi-Stilettoista on selvinnyt Kain tämän hetkisen tiedon mukaan mukaan 15 yksilöä viisi kilvissä, kolme kilpureina ja loput aihioina. Rekisteröintitilastojen matalampaa määrää miettiessä tulee ensimmäisenä mieleen tilastointivirheet: olisiko moni Stiletto kirjautunut tilastoihin samaan sarakkeeseen Impien kanssa. Olisi erikoista että lähes kaikki tiettyinä vuosina kilvitetyt Stilettot olisivat olleet yhä hengissä kahdeksan vuoden jälkeen. ”Tässä luvussa eivät ole mukana katonvaihtokilpa-autot”, viittaa hän Stiletto-replikoihin eli kilpa-Impeihin Stiletton katoilla, joita tilattiin Suomeen 80-luvulla Briteistä. Keulavaakunan alta paljastuu painike etupellin avaukseen, kun Impissä avaus tapahtuu ohjaamon sisällä olevasta napista. Ensimmäisissä kilvissä oli tunnus TT-556, mutta ne vaihtuivat pian YLD-14-kilpiin, kun omistaja muutti Kristiinankaupunkiin. Hän perustaa arvionsa Rootes-tuotteiden maahantuonnissa aikanaan toimineiden henkiöiden kanssa käymiinsä keskusteluihinsa sekä Suomi-autoista tekemiinsä selvityksiin. Mutta kuinka moni auto on vielä laskettuna lukuun useammin kuin kerran, kun kilpi on vaihtunut läänin mukaan?” Kai pohtii. Rekisteröintimäärien alakanttiin asettumista tukee eräällä tapaa vuoden -76 autokantatilasto. Sen mukaan Sunbeam Stilettoja oli rekisterissä vuoden -76 lopussa yhä 17 yksilöä: viisi vuodelta -68, kolme vuodelta -69, viisi vuodelta -70 ja neljä vuonna -71 rekisteröityä. 30 05/16. Hieno Stiletto ei pölyyntynyt vaihtoautorivistössä pitkään, sillä Stiletto ei ollut Sunbeam Impin/900:n erikoisversio, vaan kokonaan oma mallinsa. Sen on mahdollista, samoin kuin jälkituodut yksilöt kuin mainitut tilastointivirheetkin. Länsirannikolta Hämeeseen Jos Stilettojen kokonaistuontimäärä Suomeen on osin historian hämärän peitossa, niin lokakuussa -69 silloiseen Turun ja Porin lääniin rekisteröidyn Stiletton historia on Kain ansiosta varsin hyvin tiedossa. Joka tapauksessa Stilettot eivät ilmiselvästi kokeneet erikoisempina automalleina sellaista harvennusta kuin monien tavanomaisimpien kansankuljettimien rivit. päivänä -69 rekisteröi turkoosin Stiletton nimiinsä. Sunbeam Stiletto TYYLIKKÄÄT varusteet kuten pisarapeilit sekä Dunlop-vanteet rakentavat urheilullista tunnelmaa. Yhteensä siis 18 yksilöä. Hän ei viipynyt Stiletton omistajana kuin puolitoista vuotta, sillä keväällä -71 hän teki kaupat uudesta Ministä ja Sunbeam jäi vaihdossa porilaiseen autoliikkeeseen. NIINA Karjala ja Kai Saarenmäki ovat ehtineet taittaa Stilettolla jo tuhansia mukavia reissukilometriä suvisessa Suomessa. Luvussa ovat mukana ne kolme, jotka eivät tulleet maahantuojan kautta
Elettiin huhtikuuta -71, kun autoon ruuvattiin EFB-2-kilvet. Perhe-elämä vaati myönnytyksensä, joten Stiletto jäi ja tilalle tuli Polski-Fiat. Vain puolen vuoden jälkeen Sunbeamille haettiin jälleen uutta kuljettajaa, sillä porilaisperheeseen oli tulossa perheenlisäystä. Kotimaisessa vertailutestissäkin oli todettu Stiletton takatilojen ahtaus ja ihmetelty miksi Stiletto oli ylipäätään rekisteröity neljälle eikä 2+2-paikkaiseksi. Tilaa sitaatille muutaman rivin verran. Tämä kaikkiaan viides omistaja piti autoa reilun vuoden, jona aikana se toimi käyttöauton roolissa. Corem dolorpero dolor sequatu eraesecte faccum venisissi. Corem dolorpero. Toisen omistajan ja Stiletton yhteinen taival jäi silti lyhyeksi. Syyskuussa -71 auto siirtyi Tampereelle ja jo vuoden kuluttua neljännelle omistajalleen. autoliikkeen työntekijä innostui erikoisesta Sunbeamista ja tiedusteli liikkeen omistajalta ostomahdollisuuksista. Puolustukseksi sanottakoon, että Stiletto ei kieltämättä ollut mikään perheauton arkkityyppi. Saranat katkesivat, mutta tuulilasi säilyi onnekkaasti ehjänä. 31 05/16. Toisen omistajan aikana autoon ehdittiin tiettävästi tehdä kansiremontti, mutta kaikkiaan auto oli mieleinen niin ulkonäkönsä kuin kulkupuolensa osalta. Uutta omistajaahan auto odotti, joten sellaisen se sai. Vaurioita korjattaessa maalari tuumi, että värisävyä olisi vaikea VINYYLIPÄÄLLYSTEINEN coupé-katto antaa Stilettolle paitsi vauhdikkaan ulkonäön, myös viisi senttiä matalamman korkeuden Impiin verrattuna. Tuona ajanjaksona auton istuimien kerniverhoilu korvattiin käytössä miellyttävämmällä plyysillä. Stiletto omistajineen viihtyi tien päällä taajaan, mutta pieni haaveri sattui silloin kun puikoissa oli omistajan isä: jostain syystä etuluukku ei ollut kunnolla kiinni, minkä seurauksena se aukeni ajon aikana. Stiletton hämäläinen taival jatkui huhtikuussa -85, kun se siirtyi Lahden kupeeseen Pennalaan lahtelaisesta autoliikkeestä, jossa Sunbeamin ikkunaan oli kiinnitetty 11 000 markan pyynti. Tästä alkoi Stiletton pitkä aikakausi Hämeessä, sillä elokuussa -72 auton nimiinsä ottanut tamperelainen naishenkilö omisti Stiletton aina 80-luvun puoliväliin asti
Kaverini sitten kysyi hintaa ja kun kerroin, niin hän pohti että se pitäisi kyllä hakea pois, mutta keskustelu jäi siltä osin siihen.” Seuraavana päivänä kun Kai teki lähtöä etelään kohti Oulua, niin harrastekaveri otti asian vielä puheeksi. Auton tuolloin hankkinut Sunbeam-harrastaja suoritti kunnostustoimia, joista näkyvimpänä auton ylle vedetty uusi, mutta alkuperäisen sävyinen turkoosi Turquoise Metallic -väri. Samaisen omistajan aikana auton alle järjestyivät myös Dunlop-vanteet, sattumalta. Harrastajien hoiviin Stiletto jatkoi matkaansa toukokuussa -99 Helsinkiin, jossa se pääsi hyviin käsiin. ”Stiletto oli pihassa, ja ihailin sitä että on kyllä hieno korimalli. ”Hän sanoi, että kuule Kaitsu jos hän hakee sen Stiletton pois, passaako se sulle. ”Näin Stiletton vuonna 2004, kun se saapui Suomen IMP-Kerhon kokoontumiseen, joka oli samalla IMPin 40-vuotissynttärit. ”Kaveri kertoi, että oli soitellut omistajalle ja olisi nyt lähdössä hakemaan autoa. Sunbeam Stiletto saada kohdalleen, joten etuluukun syvennys päädyttiin maalamaan mustaksi ja kieltämättä se hyvin siihen sopiikin. Hyvään Sunbeam-kotiin Kemiin siirtynyt Stiletto oli pohjoisessa erittäin vähällä ajolla, mutta vaikka auto oli poissa Kain näköpiiristä, se ei tarkoittanut etteikö se olisi silti käynyt mielessä usein. ”Se oli itse asiassa ollut yksi syy siihen, miksi hän turkoosin Stiletton osti. Kävi nimittäin niin, että omistajan ollessa palaamassa Pieksämäeltä kohti Lahtea, niin rinnalle oli tullut Cortina, jonka kuljettaja oli viittonut pysähtymään. Tällä hetkellä rekisteröitynä kuitenkin vain viisi yksilöä. Museoajoneuvorekisteriin harvinainen Stiletto kirjattiin syyskuussa 1999. Kulkua puolestaan kohensi remontoitu alkuperäinen moottori. Muutaman viikon päästä Kai oli työreissuillaan pohjoisen suunnassa ja tapansa mukaan vieraili Imp-harrastajatuttunsa luona Kemissä. Sanoin että ilman muuta hyvään kotiinhan se tulisi, hae pois vaan.” Kului pari viikkoa, kunnes Kai sai Kemistä puhelun. Haaveita piti yllä seikka, että kemiläisellä harrastajalla oli omistuksessaan toinenkin Stiletto. Siitäkin huolimatta että malli tuntui sen verran tavoittamattomalta, että se ei edes ollut aktiivisen tavoittelun kohteena. Ajattelin siinä ääneen, että mistähän itse saisin tällaisen ja omistaja vastasi että tässähän sellainen on, osta siitä.” Hintakin ilmoitettiin eikä summa ollut halutusta Sunbeam-mallista kohtuuton, mutta siinä kohtaa Kailla ei ollut sellaisia summia irrottaa, vaikka kiinnostusta autoyksilöön riittikin. Puheisiin nousi tietenkin turkoosi Stilettokin. Hänellä kun oli silloin oma Stiletto-projekti kesken, niin hän tarvitsi mallia miten eräät kohdat piti toteuttaa.” Tämän vuosikymmenen alussa ti32 05/16. Vanteita lähdettiin katsomaan ja niistä tehtiinkin kaupat. Luopuminenkin oli luiskaperien ystäville ymmärrettävissä, sillä Stiletton tilalle tuli ’66 Mustang Fastback. Tämän viidennen omistajan aikaisiin laittoihin kuuluvat myös pisarapeilin asennus sekä yhden ruostevian korjaus oikean etujalkatilan kohdalta. Asiaan vaikutti, että Kai oli usein yhteyksissä harrastajatoveriinsa ja toisaalta se, että mieli teki omaa Stilettoa. Stiletton nykyinen omistaja Kai Saarenmäki näki auton ensimmäisen kerran omin silmin reilut kymmenen vuotta sitten. Stopin jälkeen Ford-kuski kertoi, että hänellä olisi Impin alla olleet alumiinivanteet ja kysyi haluaisiko Stiletto-kuljettaja kenties ostaa ne. Seuraavana Stiletton omistajaksi pääsi edellisen Hollolassa asunut veli, jolle auto siirtyi marraskuussa -86 ja säilyi hänellä aina vuosituhannen lopulle saakka. Seuraavana vuonna hän oli työasioissaan samalla suunnalla, missä Stiletton omistanut Kain tuntema harrastaja asui, joten hän piipahti ”kollegansa” jutuilla. ”Kerroin että se olisi kaupankin. Sovittiin että lähtisin hakumatkalle mukaan ja hyppäsinkin Hirvaskankaan Essolta kyytiin”, muistelee hän Stiletton siirtymistä Kemiin elokuussa 2005, kaikkiaan kahdeksannelle omistajalleen. KAI on selvittänyt, että Suomeen olisi uutena saapunut nelisenkymmentä Stilettoa, joista tiettävästi viisitoista on olemassa. Silloin tällöin hän kuitenkin pohjoisen reissulla kävi tuttunsa luona ja tiedusteli Stiletton tilannetta, varovaiset ostoaikeet mielessä. Olin toki kuullut autosta jo aiemmin”, omien sanojen mukaan ”impismiin sairastunut” Kai juttelee
33 05/16. 05 Alusta Edessä poikittaiset alatukivarret, kierrejouset. Omamassa 730 kg. ”Kaverini olisi toisaalta halunnut pitää auton, mutta tilanpuute pakotti luopumaan yhdestä harrasteautosta.” Kain tiedustelutoiminta palkittiin keväällä 2011. 01 Merkki ja malli Sunbeam Stiletto 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Vaurioita syntyi kuitenkin etupuskuriin, erittäin lievästi vasempaan etulokasuojaan ja etuluukkuun, joten ajokausi keskeytyi korjaustoimien vuoksi, mutta vain viikoksi. Edessä ja takana rumpujarrut. Teho 51 hv /6100 rpm, vääntö 71 Nm /4300 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h lanne alkoi hiljalleen näyttää siltä, että turkoosi Stiletto saattaisi sittenkin vaihtaa tallia. ISTUIMET verhoiltiin plyysillä neljännen omistajan aikana. Ajoltaan tämä on miellyttävä, ja reissuihin kannustaa, että koko perhe viihtyy kyydissä”, hän luonnehtii. Kai ei ole onnistunut tavoittamaan auton tuolloin omistanutta tamperelaista Anna-Liisa Tulokasta tai hänen läheisiään, joten jos jollain on tietoa autosta vuosina 1972–1985, niin Kai ottaisi tiedonmuruja mieluusti vastaan. Iskutilavuus 875 cm3. Kunnostelua ja nautiskelua Stiletto-kaupoista sovittiin maaliskuussa, mutta varsinainen autonhaku ajoittui vapulle. ”Mahdollisuus ostamiseen pasahti mulle ja tehtiin kaupat”, hän tiivistää. ”Ja ennen kaikkea se fiilis minkä Stiletolla ajamisesta saa. Omalla kylällä auto tunnetaan, mutta kun menee vaikka Vaasaan, niin moni ihminen kääntyy katsomaan. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. Kesällä autolla -12 osallistuttiin muun muassa Suur-Saimaan Ympäriajoon ja IMP-Kerhon kokoontumisessa se valittiin yleisöäänestyksellä tapahtuman parhaaksi. Lähes 30 vuoden Sunbeam Imp -harrastamisen jälkeen omaan talliin saatu Stiletto pysyy Kain omistuksessa, joten seuraavaa, järjestyksessään kymmenettä omistajaansa yksi harvoista säilyneistä Suomi-Stilettoista saa odottaa vielä pitkään. alumiininen rivimoottori takana pitkittäin. 07 Mitat Pituus 353, leveys 153, korkeus 133, akseliväli 208 cm. Takana vinosti taakse suunnatut tukivarret, kierrejouset. ”Männänrenkaiden päissä oli reilusti väljyyttä. Kain luottomekaanikon Jyrki Salovuoren avattua Stilettoon tehtaalta lähtien kuuluneen koneen, kävi selväksi että kohennustoimet olivat jälleen ajankohtaisia. Matkantaittamiseen on kannustanut niin auton mukava ulkonäkö kuin kiva ajettavuus. ”Vuoden -11 juhannuksena käytiin Iso-Syötteellä perinteisissä mäkiajoissa.” Reissulla oli mukana huonoakin onnea, sillä kanssa-autoilijan havainnointivirheen vuoksi Sunbeamilla jouduttiin pieneen kolariin, mutta onneksi kohtuullisin vähin vaurion. Parin suven ajojen jälkeen auto laitettiin seisomaan ja vuorossa oli koneremontti. Lattiavalitsin. Aiemmasta remontista kertoi, että kone oli alkuperäiseen verrattuna jo ylikoossa.” Kiireettömästi ilman aikataulua tehty koneen kunnostus sekä samassa yhteydessä suoritettu moottoritilan siistiminen valmistui viime elokuussa, joten ennen talven tuloa ehti Kai ajella yhdessä Niinansa kanssa vielä noin 1 500 kilometriä. Kotipihaan Laihialle tyylikäs Stiletto saapui vielä trailerilla, mutta sen jälkeen matkaa taitettiin reippaaseen tahtiin, kahtena ensimmäisenä kesänä kilometrejä kertyi tuhansittain. Asiaan kannusti öljynkulutus sekä tieto, että edellinen isompaa läpikäyntiä koneelle ei ollut tehty ainakaan -99 jälkeen. Samalla kun auto oli maalarilla, asennettiin siihen toinen korinväriseksi maalattu pisarapeili, jonka Kai oli ostanut ja ruuvannut irti tutun jokkisharrastajan Impistä
TUPLATTU TURBO Volvo 244 Turbo ’81 34 05/16
Ahdetut ruotsalaiset Volvoilla oli 60-luvun mittaan muodostunut maine kovakulkuisina peleinä, vaikka perusmallit eivät suorituskykynsä osalta poikenneet sen suuremmin suuntaan tai toiseen kilpailevien valmistajien malleista. Ylitornio Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Volvo T akavuosikymmeninä Volvo osoitti skandinaavista pitkäjänteisyyttä ja harkitsevaisuutta malliuudistustensa suhteen. Ensimmäisenä Volvo 244 -malliin saapui tosin VW-lainaa oleva 2,4-litrainen 82-hevosvoimainen D24-dieselkuutonen mallivuodelle -79 ja pian tarjontaan lisättiin suomalaisten taksiautoilijoiden mieleen ollut viisisylinterinen D20. Oivana esimerkkinä käy PV-Volvoon perustuva Duett-pakettiversio, jonka tuotanto käynnistettiin kesällä 1953 ja mallia valmistettiin maltillisin muutoksin peräti vuoteen 1969 asti. Raution perheessä on ehtinyt vuosien mittaan olla kaksi samanlaista punaista ’81 Volvo 244 Turboa. Samankaltaista valitulla tiellä pysymistä Volvo osoitti Amazonin seuraajan, 140-sarjan kohdalla. Aiheesta on varmasti valistuneempiakin arvioita, mutta olisiko eräs syy ollut, että vankkarakenteisilla 35 05/16. Tuolloin saapui 140:n seuraaja, uusi 240-sarja, joka tosin ei ollut rakenteeltaan täysin puhtaalta pöydältä suunniteltu, vaan perustui tekniikaltaan ja korilinjoiltaankin 140-sarjan perintöön. Aallonharjalla Volvo kulki etenkin turvallisuusasioissa, mutta kyllä moottoripuolenkin asioissa seurattiin, mikä konkretisoitui siihen että 70-luvun mittaan eurooppalaisissa henkilöautoissa yleistynyt dieselvaihtoehto järjestyi myös Volvon keulalle. Rauhalliset liikkeet malliuudistuksien osalta eivät kuitenkaan tarkoittaneet etteikö Volvo olisi pitänyt tuotekehitysosastoaan hyvin rasvattuna ja toisaalta seurannut herkällä korvalla autoalan vallitsevia suuntauksia. Sen tuotanto alkoi loppukesästä 1966 ja valmistus jatkui lähes vuosikymmenen ajan, vuoteen 1974 asti. Onnistuneen tuplauksen täydentää, että toinen näistä Volvoista palasi pienen tauon jälkeen uudelleen perheen omistukseen
nuo mokomat Trollhättanin veijarit olivat tuomassa markkinoille turbomallia! Ensi-iltansa 145-hevosvoimaisella kaksilitraisella turbomoottorilla varustettu Saab 99 Turbo sai Frankfurtin kansainvälisessä autonäyttelyssä 1977 ja tuotantoon auto saapui mallivuodeksi -78. Ajankohta oli sopiva, sillä tuolle vuodelle 240-sarja sai muutoinkin kattavan päivityksen, jonka tärkeimpiä elementtejä olivat uudelleen muotoillut etuja takavalot, uusi keulamaski sekä muovipuskurit, jotka olivat aiempaa solakammat, minkä ansiosta 240-sarjalainen lyheni ja kapeni senttitolkulla. Seitsemänkymmentäluvun alkupuolella Volvon leiriin alkoi kantautua huhuja rakkaan kilpakumppanin Saabin hankkeista uuden aallon urheiluversion toteuttamisesta. Mutta tietenkään ei parane unohtaa Volvon menestystä ralleissa ja radoilla. Jos ei aivan teollisuusvakoilun, niin ainakin aktiivisen tiedustelutoiminnan kautta asiaan saatiin Volvo-leirissä varmuus: 36 05/16. Sen liikkeellepanevana voimana oli Garrett T03 -pakokaasuahdin, jonka riivaamana Volvon 2 127-kuutioisesta nelosesta puristettiin Boschin mekaanisella K-jetronic-suihkulla 155 hevosvoimaa 5 500 kierroksella. Volvokoodilla B21ET nimetyn moottorin huipputeho oli mojova luku, varsinkin jos sitä vertasi vaikkapa 242/244 DL -mallin kaksilitraisen bensakoneen tuottamaan 97 hevosvoimaan. Isomman turbon myötä koneista houkuteltiin jopa 350 hevosvoiman tehoja, mutta luotettavuus säilyi silti kohdallaan. Näihin karkeloihin osallistuttiin lähinnä PV:n Sport-versioilla ja Amazonin GT-painoksilla, jotka vakiokunnossakin kulkivat rivakasti, mitä tietysti hyödynnettiin pitkin pikiteitä ja sorapolkuja. Epäilemättä tuossa vaiheessa Göteborgissa oli herätty aiheeseen todenteolla ja hiustenkuivainta soviteltiin Volvon nokalle kiireen vilkkaa. Tulostakin syntyi, mainittavimpana European Touring Car Championship -mestaruus kaudelta 1985 Eggenberger Motorsport -tiimin toimesta. Volvon astuminen kasvavaan turboautojen joukkoon tapahtui lopulta varsin pian Saabin jälkeen, jo mallivuodelle 1981. Ahtimen puhaltamana 244 kiiruhVolvo 244 Turbo VOLVO in Sports -lausahdus sai katetta, kun valmistaja tuotti kaudelle -83 A-ryhmään 240 Turbo -rata-autoja. Vaihteistona Turbossa oli neliportainen manuaalilaatikko sähköisellä ylivaihteella, joka oli kytkettävissä nelosvaihteen ollessa pykälässä. Tuon vuoden Volvo-uudistuksista suurimman huomion sai kuitenkin malli, joka kantoi nimeä 244 Turbo. AHDIN löysi kodin myös kartanovaunun pellin alta, minkä myötä Volvo mainosti 245 Turboa yhtenä markkinoiden nopeimmista farmariautoista. Volvoilla pystyi pitämään vapaiden nopeuksien aikoina keskimääräistä korkeampia keskinopeuksia tai sitten Volvo-kuskit olivat vaan varustettu sen verran raskailla kaasunpoljentasaappailla, että maine alkoi ruokkia itseään
Hintaa komeudelle ilmoitettiin keväällä -81 tarkalleen 126 800 markkaa, jolla se oli koko Volvo-malliston toiseksi kallein tuote. Kirikumppaniinsa Saabiin verrattuna Volvo oli hieman hintavampi, mutta samassa luokassa kuitenkin: kolmiovisena Saab 900 Turbo kustansi 117 000 ja neliovisena 122 000 markkaa. Sekä Muoniossa että Kilpisjärvellä päädyttiin vuonna -81 laittamaan tilaukseen punaiset Volvo 244 Turbot. Mukavuutta toivat kattoluukku sekä hopeanhohtoinen plyysisisustus. Ruotsalaisten turbo-versiot olivat joka tapauksessa harvojen tavoiteltavissa, sillä Volvo 244 DL:n 83 000 markan ja Saab 900 GL:n 74 500 markan pyynnit olivat jo nekin 80-luvun alun Suomessa suurimmalle osalle kansalaisista liikaa. Huippunopeutta valmistaja lupasi puolestaan 190 km/h:ssa. PIENIÄ kulumia ja käytönjälkiä on toki nähtävissä, mutta kokonaisuutena Volvon ohjaamo on 35 vuoden ja liki 370 000 kilometrin jälkeen vielä hyvässä ryhdissä. ti kotimaisen lehdistön testaamana nollasta sataan jopa 8,6 sekunnissa. Hintavampi oli vain 2,8-litraisella kuutosella varustettu kartanomalli 245 GLT, jonka pyynti oli 135 000 markkaa. Vauhdin lisäksi Turbo-Volvoon lisättiin myös tyyliä muun muassa viisipuolaisten alumiinivanteiden sekä mustan takavalojen välisen alueen sekä mustien ikkunalistojen myötä. Kokonaisuuden viimeistelivät ratin, maskin ja peräluukun Turbomerkinnät. Nyt Volvo oli oikeasti kovakulkuinen. TURBO asettui vuonna -81 koko Volvo-malliston kärkeen, sillä 760 saapui vasta seuraavan mallivuoden aikana. Turbo saapui 240-sarjaan kaikkiin korimalleihin, mutta vanhojen uusien autojen taulukoiden mukaan Suomeen hinnoiteltiin suoraan vain 244 Turbo eli neliovinen korimalli. 37 05/16
Mutta kuviot tuppaavat muuttumaan, sillä tämä muoniolaislähtöinen yksilö, Rautioiden kokemuksen mukaan perheen omistamista yksilöistä se parempikuntoinen, tuli sittemmin Volvo 244 Turbo 38 05/16. Mutta auton hankintaan Rautioille kannusti osaltaan, että Volvoa oli ylläpidetty sen ensimmäisen vuosikymmenen mittaan asianmukaisesti, joten ajoiloa ja kilometrejä oli vielä runsaasti edessäkin. VOIMAN lähteillä. Tuolloin autolla oli ajettu jo yli 300 000 kilometriä, joten sinällään ei ollut tavaton yllätys että eräällä ajomatkalla ahtamiseen tuli hetkellinen tauko. Niistä toinen on edelleen, tai pikemminkin jälleen Rautioiden omistuksessa, nykyään Taidon pojan Petteri Raution nimissä. ”Auto oli tuolloin toisella omistajallaan, ylitorniolaisella taksinkuljettajalla.” Taksimies oli Raution perheelle tuttu, joten Volvoja Opel-tuotteisiin luottanut Taito Rautio kiinnostui harvinaisesta Turbo-Volvosta ja pääsi siis kauppoihinkin autosta. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Taito innostui ostamaan veljeltään Kilpisjärven-Volvon. Turbo-Volvon tyyppistä autoa harvemmin ostetaan vain talliin seisomaan, joten kauppiaan ja taksikuskin toimesta oli autolle kerätty pohjoisen pitkillä etäisyyksillä kohtuullisen runsaasti kilometrejä. Siitä ei tähän päivään ole kantautunut tietoa tehtiinkö tilaukset yhteistuumin ja lähtikö pohjoisesta samalla kertaa Oy Volvo-Auto Ab:n suuntaan peräti vielä useampien kauppiaiden TurboVolvo-tilauksia. ”Olimme kesälomareissulla Ouluun, kun turbo hajosi, mutta hankimme Wetteriltä uuden, jonka isä sitten vaihtoi entisen tilalle.” Noihin aikoihin toinen ”kauppiasturboista”, Kilpisjärven-yksilö, oli päätynyt Petterin sedän omistukseen, joten jonkin aikaa Raution veljekset ajoivat samanlaisilla Turbo-Volvoilla. Ainakin Pohjois-Suomessa sekä Muoniossa että Kilpisjärvellä samaan päivittäistavarakauppaketjuun kuuluvat kauppiaat laittoivat tilaukseen vuonna -81 uudet Volvo 244 Turbot jopa samanväriset punaiset yksilöt. Rautioiden ajossa kilometrejä kertyi rauhallisempaan tahtiin, sillä työmatka-ajoa oli vähän, mutta vastapainoksi autolla tehtiin muun muassa pitkiä lomareissuja. Ylitornioon ja Kilpisjärvelle myytyjen kahden ’81-mallisen 244 Turbon tarinat kietoutuvat siinä mielessä yhteen, että 90-luvun aikana molemmat kulkeutuivat joksikin aikaa samaan ylitorniolaisperheeseen, Taito Raution omistukseen. ”Auto oli meillä aika pitkään, kunnes meni vaihdossa ’86 diesel-Cedriciin, joka on meillä talossa edelleen”, Petteri kertaa. Hän kertoo auton tulleen perheen omistukseen ensimmäisen kerran 80-luvun lopulla. Pohjoisessa puhaltaa Korkeista hinnoista huolimatta 240-sarjan Turbot olivat joillekin vastaus pitkään odotukseen. ”Tuplaturboilusta” ajauduttiin jonkin ajan kuluttua tilanteeseen, ettei tontilla ollut kuin ”vain” yksi punainen 244 Turbo, kun Taito päätyi myymään Muonion-yksilön eräälle sitä kovin halunneelle ostajakandidaatille. Ahtimen myötä Volvon 2,1-litrainen kone tuotti yli 50 hevosvoimaa enemmän kuin vapaastihengittävä kaksilitrainen
Torniolaisomistaja kertoi käyneensä reippaasti ajaen painava kärry perässä 65 kilometrin päässä, niin tuolla reissulla meni koko tankillinen”, hän kuvailee. ”Auto maalattiin uudelleen alkuperäisen mukaisella sävyllä ja samassa yhteydessä vaihdettiin uusi tuulilasi ja tuulilasin koristetiiviste.” Tässä vaiheessa auto myös jäi pariksi vuodeksi odottamaan museoiän täyttymistä, kun arkisista ajoista huolehti edellä mainittu Cedric. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Edessä ja takana levyjarrut. Sen sijaan mielessä oli edessä häämöttävä museoajoneuvoikä, joten autoa päätettiin ehostaa kyseisen statuksen vaatimaan kuntoon. Poraus 92, isku 80 mm. Tällä kertaa punainen Volvo taitaa pysyä omassa tallissa. Tuossa vaiheessa auton mittarissa oli 365 900 kilometriä eikä sen jälkeisinä kesinä matkaa ole taitettu lisää kuin parisen tuhatta kilometriä. ”Hyvä se on ajoltaan, mieleinen ajaa. Eräs syy on se, ettei tien päällä leipäänsä tienaavan Petterin silmiin ole sattunut varhaisia Turbo-yksilöitä, joten toista samanmoista olisi vaikea tavoittaa tilalle. Takaveto. Janoinen kulkuri Uusi omistajuus ei Rautioiden kohdalla enää tarkoittanut, että Volvo olisi tullut arkiseen ajoon. Niistä suurimman osan on kerännyt Petteri, jonka omistukseen auto siirtyi kaksi vuotta sitten. Matka-ajossa kulutus pysyy vain kutkuttelemalla kaasua alle yhdeksässä litrassa, mutta se ei kestä yhtään rivakkaa ohitusta. 07 Mitat Pituus 479, leveys 171, korkeus 144, akseliväli 265 cm. ”Me olimme myyneet sen Tornioon vanhemmalle herralle, jolta auto oli ehtinyt siirtyä hänen poikansa omistukseen.” Ja niin vain kävi, että LEM369-tunnuksinen 244 Turbo siirtyi 90-luvun puolivälissä takaisin Taito Raution omistukseen. Volvo oli edelleen samalla suvulla minne Rautiot olivat sen myyneetkin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 9 s KUN punainen Turbo-Volvo oli Raition perheen omistuksessa ensimmäistä kertaa, tuli auto Petterille tutuksi lähinnä takapenkiltä käsin, mutta nykyisellään auto on hänen omistama ja huolehtima. Heinäkuussa 2007 aika viimein täyttyi ja Volvolle suoritettiin museoajoneuvotarkastus hyväksyvin tuloksin. Näin ollen päähuomio ohjattiin auton ulkoasuun pienen entisöinnin merkeissä. Tilavuus 2127 cm3. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto ja sähköinen ylivaihde, lattiavalitsin. Paino 1340 kg. Sisusta ja tekniikka olivat perushyvässä kunnossa, sillä Tornion vuosina moottori oli tiedon mukaan saanut kattavan koneremontin. Näin ollen hänellekin on tarjoutunut mahdollisuus nauttia Volvon jämäkän ruudikkaasta ajettavuudesta. Teho 155 hv /5500 rpm, vääntö 240 Nm /3750 rpm. Puristussuhde 7,5:1. jälleen myyntiin tai ainakin kantautui vihiä että auto olisi mahdollisesti ostettavissa. 01 Merkki ja malli Volvo 244 Turbo 02 Vuosimalli 1981 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen pakokaasuahdettu rivimoottori edessä pitkittäin. 39 05/16. Muutamaan kertaan Petteri on saanut Volvosta ostotarjouksia, mutta mielenkiintoa myymiseen ei ole ollut. Istuimet ovat mukavat ja vakiomalleihin verrattuna vähän kovempi alusta toimii. Turbon mukaan tulon huomaa 3 000 kierroksella silloin lähdetään. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset tukivarret, poikittaistuet, kallistuksenvaimennin. Ja turbon mukaan tulon kyllä huomaa, siinä 3 000 kierroksen kohdalla lähdetään. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kallistuksenvaimennin
PRESIDENTILLISTÄ KYYTIÄ Kokkola Fiat 2300 President ’66 40 05/16. Ahvenanmaalaisen maaherran käyttöön uutena tullut pitkä Fiat ei tilausvirheen seurauksena ollut aivan ensikäyttäjän mielimä malli. Toisin on auton nykyään omistaman Fiat-harrastajan kohdalla, sillä pidetty auto on ollut samalla perheellä vuodesta 1983 lähtien
Mutta kelataanpa hieman taaksepäin asiaintilan hahmottumiseksi tarkemmin. Voi kuvitella, että hintalappukin pidennettiin samassa suhteessa, joten mikään halpuutusratkaisu ei President-Fiat missään tapauksessa ollut. 41 05/16. Fiat 2300 Lusso oli jo lähtökohtaisesti hintava ajokki: kun Fiat 850 maksoi Suomessa vuonna -65 noin 6 400 markkaa, niin normaalimittaisesta edutus-Fiatista pyydettiin yli kymppi enemmän, tarkalleen 16 900 markkaa. Ahvenanmaalainen maaherra oli 60-luvun mittaan ihastellut Fiatin vuonna -61 esittelemää huippumallia, 2300-sarjaa, jonka tyylipuhtaassa muotoilussa häntä puhutteli muun muassa näyttävä nelivalokeula. Tai tarkkaan ottaen moinen limusiini ei ollut tarjolla suoraan torinolaisten tuotepaletista, vaan kyseessä oli Fiatin silloisen hovikorittajan, Vercellissä sijainneen Carrozzeria Francis Lombardin normaalista isosta Fiatista muokkaama pitkä malli. Francis Lombardin verstaalla alle 4,5-metrinen 2300 Berlina piteni yli viisimetriseksi, kiitos akselien väliin sijoitetun noin 70-senttisen jatkon. Isosta Fiatista oli saatavilla niin linjakasta coupé-versiota kuin tilavaa farmariakin, mutta ahvenanmaalaisen mieltä sytytti eniten varma valinta, tyylikäs Berlina-sedan ja varsinkin sen ylellinen Lusso-versio. Näin saatettiin miettiä Fiatmaahantuojan luona keväällä -66, kun väki silmäili juuri saapunutta, uutuuttaan hehkuvaa edustusautoa. Vuosina 1947–1973 toimineella koripajalla oli 60-luvulle tultaessa jo runsaasti kokemusta erikoisversioiden valmistamisesta, sillä yrityksen toimesta oli 50-luvulla syntynyt muun muassa Fiat 1400:sta pidennetty malli. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine S itä saa mitä tilaa – paitsi joskus. Kyseinen malli kun mahdollisti muun muassa eurooppalaisittain vielä harvinaisen ohjaustehostimen ja automaattivaihteiston, joka oli mallivuodelle -66 tarjolla Fiatiin ylipäätään ensimmäistä kertaa. Vuosikymmenen puolivälissä maaherra totesi ajan ja taloustilanteen olevan kypsä, joten hän käynnisti toimet komean Fiatin tilaamiseksi. Eikä tilaukseen päätetty laittaa mitään keskitien kulkijaa, vaan Fiat-hyllykön ylimmältä tasolta löytyvä malli, 2300 Lusso ja vieläpä pitkänä Presidentversiona
Maksoi mitä maksoi, maaherra oli varma asiastaan, joten Fiat-maahantuoja Autonovo Oy:n suuntaan lähti tilaus: yksi edustusmusta Fiat 2300 President, kiitos. Ja tilanne pelastettiin rahan voimalla. Tiivistetysti ja yksinkertaistetusti ilmaistuna pitkällä Fiatilla oli 70-luvun aikana useita naispuolisia omistajia, jotka työskentelivät samassa sairaalassa pääkaupunkiseudulla. Maaherra delegaatioineen suuntasi epäilemättä innosta soikeina mannerSuomeen ottamaan Italian komeutta haltuun. On mahdollista Fiat 2300 President että lapsus oli käynyt Suomen päässä, sillä olisi oletettavaa, että jos virhe olisi käynyt Italian päässä, niin vastuu olisi kannettu siellä. Tyrmistys oli siis iso ja reagointi sen mukainen: ahvenanmaalaiset palasivat saarelleen vähemmän presidentillisissä tunnelmissa ilman Fiatia. Tämän jälkeen Fiat-maahantuonnissa on varmasti katseltu toisia silmiin ilman että ongelmaa olisi tarvinnut sanoa ääneen. Käsissä oli erikoisauto ilman ostajaa ja lisäksi vielä sangen kallis sellainen. Tilannetta ei pelastanut edes auton tyypittäminen Suomeen 2300-malliksi ja takaluukun 2300-mallimerkintä, joka saattoi olla Suomessa vaihdettu 1800-merkin tilalle. Nyt auto jäi Suomeen ja sille koetettiin löytää uutta ostajaehdokasta. Tarkemmin sanottuna tammikuussa -70 uljas musta Fiat oli APH-15-kilvissä tarjolla Wihurin autoliikkeessä Helsingissä. Manuaalisella rattivaihteella valittiin välityksiä sentään 2 279-kuutioiselle moottorille, mutta pettymys oli silti suuri. Silmien edessä oli limusiinimittainen iso Fiat, mutta 2300 Lusson sijaan jatkettu versio arkisemmasta 1800 B:stä. Näin ollen varustetaso oli merkittävästi toivottua askeettisempi, ohjaustehostin puuttui, samoin automaattilaatikko, joka oli oletettavasti myös kuulunut ahvenanmaalaisten ajatuksiin. Ja komea musta Fiat maahantuojan tiloissa odottikin. KUUTOSKONE on kuljettanut pitkää Fiatia tähän mennessä vasta noin 165 000 kilometrin verran. Varmasti pohdittiin myös syitä epäonnistuneeseen tilaukseen, mutta näihin päiviin ei tietoa asiasta ole kantautunut. Ainoa pieni ongelma oli, että auto ei ollut sellainen mikä tilattiin. Visuaalisesti harmin täydensi 1800 B -korimallin myötä keulalta puuttuneet nelivalot. Kalliille edustus-Fiatille sellaisia ei kuitenkaan siunaannu joka maakuntaan, joten kädet nostettiin pian ylös ja katseet käännettiin vielä kerran Ahvenanmaan suuntaan. Yhteneväistä omistajuuksille EDUSTUS-FIATISTA on pidetty läpi vuosikymmenien hyvää huolta, joten yksityiskohdat ovat kokonaisuuden tavoin ryhdissä. 42 05/16. Fiatin Ahvenanmaalla vietetyistä hetkistä ei nykyomistajalle asti ole kantautunut tietoja, mutta voisi olettaa että maaherraa jäi kaihertamaan ”vääränlainen” President-Fiat. Oletus perustuu siihen, että jo alle neljän vuoden kuluttua auto ilmestyi myyntiin manner-Suomessa. Viimein maaherran tavoitti kuitenkin tieto, että tilattu Fiat oli saapunut Helsinkiin. Odotus täyttyy, osittain Kevään -66 odotus oli Ahvenanmaalla varmasti pitkä, mutta talven loputon merituuli sekä vihmovat veden ja lumen sekaiset sateet auttoivat varmasti pitämään mielen virkeänä. Kuluvana kesänä reissut jäävät väliin, sillä auto on nähtävillä Vaasan autoja moottorimuseolla. Uutta ostajaa sille haettiin vuoden päivät, mutta toisen omistajan myötä erikoinen auto sai erikoisen joukon omistajuuksia. Ilmeisesti tuntuvalla alennuksella maaherra suostui lunastamaan auton ja niin se sittenkin vielä samaisen kevään aikana uitettiin Ahvenanmaalle
Isä ja poika päättivät yhteistuumin yhteydenotosta President-Fiatin myyjään. Kävin sitten kotona syömässä ja kun isä tuli töistä, sanoin että siinä on uusi numero, lue siitä. Pitkään nuorukainen ei kuitenkaan ehtinyt tyttöystävänsä kanssa viettää aikaa, kun tulevassa anoppilassa soi puhelin, langan päässä Jan-Erikin isä, Håkan Hakalax. Nopeita päätöksiä pitkästä autosta Edellä tarinoidut auton hankkimiseen liittyvät tapahtumat perustuvat osittain valistuneisiin arvauksiin, joiden muodostamisen pohjana ovat auton nykyisen omistajan selvitykset, joiden kokoamisessa on auttanut muun muassa Fiat-harrastaja Rainer Mäkipää ja Autonovossa auton maahantullessa työskennellyt Claes von UngernStenberg. 43 05/16. Yhteinen taival käynnistyi kuten vanhojen autojen hankkimisessa tuppaa olemaan tapana: kiinnostavan myynti-ilmoituksen sekä nopean reagoinnin yhdistelmänä, jolloin paitsi ehditään saaliin luokse ensimmäisenä, onnistutaan myös toimimaan ennen kuin järjen ääni ehtii sotkea hyvät suunnitelmat. Lehdessä oli myynti-ilmoitus ’66-mallisesta Fiat 2300 Presidentistä, joka herätti Jan-Erikin isän kiinnostuksen. Noin puolenkymmenen omistajuuden jälkeen auto oli 80-luvun alussa helsinkiläisen autoharrastajapariskunnalla, ja varsinainen omistaja edusti tässäkin tapauksessa kauniimpaa sukupuolta ja oli ammatiltaan sairaanhoitaja. Käytännössä siis uudet iltapäivälehdet hyllyyn ja vanhat pois. ”Kysyttiin autosta tietoja ja kun se osoittautui mielenkiintoiseksi, niin tiedusteltiin että saataisiinko varata auto, kun oltiin 500 kilometrin päässä.” Homma onnistui, joten Hakalaxit soittivat sen jälkeen Jan-Erikin enolle Nurmijärvelle ja pyysivät häntä käymään seuraavana päivänä katsomassa Fiatia. Keskiviikkoisin oli aina vuorossa tuoreiden aikakauslehtien hyllytys ja vanhojen palautus. Fiat-sympatiaa löytyi myös Jan-Erikin Eeva-äidin suunnalta, sillä hän puolestaan huolehti Hankkijan automaalaamon siisteydestä. ”Keväällä -83 olin töissä Kokkolan silloisessa Sokos-Marketissa ja tehtäviini kuului muun muassa lehtipisteenhoito. Francis Lombardin toimesta pitkiä malleja syntyi myös avattavalla katolla. ”Torstai-iltana tuli Nurmijärveltä puhelu, josta selvisi millainen auto oli. Innostuminen poikkeuksellisesta Fiatista oli ymmärrettävää, sillä hän oli töissä Fiat-maahantuoja Autonovon emoyhtiössä Keskusosuusliike Hankkijalla. oli, että autolla myös ajettiin noina vuosina vähän, joten se lähinnä vaihtoi säilytyspaikkana toimivaa autotallia, jos aina sitäkään. Eräänä huhtikuun keskiviikkona laitoin jälleen tuoreet lehdet hyllyyn, josta töistä päästessäni ostin juuri ilmestyneen Mobilistin. Kuulemma maalipinta vähän haalistuFIATIN 2300-malli ylellisin varusteluversio tunnettiin nimellä Lusso. ”Hän sanoi että tulepa takaisin, löysin mielenkiintoisen auton.” Siltä illalta parisuhteen rakentaminen jäi, ja Jan-Erik suuntasi takaisin kotiin kuulemaan isänsä ajatuksia. Itse lähdin siitä seurustelemaan 25 kilometrin päähän Marinkaisiin”, muistelee Jan-Erik Hakalax 33 vuoden takaista kevättä. Toimenkuvaltaan hän oli toiminut muun muassa asentajana ja sittemmin kuljetustehtävissä, joten Fiat-merkki oli tullut väkisin tutuksi. Vuodesta 1983 President-Fiatin vaiheet ovat sen sijaan tarkemmin tiedossa, sillä siitä eteenpäin auto on kuulunut Hakalaxien perheen omistukseen
Sanoivat kuulemma isälle aamukahvilla, kyllä sinä olit hullu kun menit ostamaan. Kukaan ei vastannut. SUOMESSA pikkuautoillaan maineensa rakentanut Fiat taisi myös isojen autojen valmistuksen, mistä ohjaamon eleganssi antaa osviittaa. ”Heti maanantaina isä meni Fiatilla töihin, ja kyllä siellä olivat työkaverit ihmeissään, kun Hankkijan parkkiksella olivat lähinnä 127:t ja Mirafiorit rivissä. ”Isän pikkuserkku oli Hankkijan korjaamopäällikkö, jonka ansiosta saatiin hinta minimaalliseksi. Ajettiin yö Nurmijärvelle, jossa juotiin aamukahvit ja odoteltiin kello yhdeksän lähestymistä.” Aamulla Hakalaxit ajoivat sovittuun paikkaan ja soittivat yhdeksältä ovikelloa. nut ja lokasuojien päällä sekä helmoissa alkavaa kukkaa, mutta autolla voisi huoletta ajaa vaikka Hangon ja Ivalon väliä.” Samaisena iltana Hakalaxien keittiön pöydän ääressä tehtiin päätös ostetaan. ”Perjantaina mentiin pankkiin ja kysyttiin sen jälkeen myyjältä moneltako lauantaiaamuna saadaan tulla ostamaan.” Ajaksi sovittiin kello yhdeksän aamulla, joten ostajille oli luvassa pitkä yö tien päällä. Ruostekorjauksien myötä esille nousi auton uudelleenmaalaus, jonka toteuttamisessa edesauttoi Håkanin työpaikka. ”Siinä vähän katseltiin toisiamme, että mitäs nyt tehdään. Ei siitä oikein muuallekaan voinut lähteä, joten jäimme odottelemaan.” Piinaava odotus ei onneksi ollut lopulta pitkä, sillä vähän yhdeksän jälkeen kuului saapuvan auton ääni. ”Niin vaan mutkan takaa alkoi näkyä mustaa keulaa ja tuntui että autoa vaan tuli ja tuli”, muistelee Jan-Erik helpottavaa ja upeaa näkyä. Isä vaan kuittasi, että vielä hullumpi on se kuka ostaa tämän minulta”, Jan-Erik naurahtaa. 44 05/16. Säikähdyksen vastapainoksi kaupankäynti sujui tyylikkäästi auto oli luvatunlainen ja myyjä miellyttävä. Fiat 2300 President EDUSTUKSELLINEN takatila näyttää yhtä arvokkaan kutsuvalta kuin jo puoli vuosisataa sitten. JAN-ERIKIN lisäksi President-Fiatin tunnelmasta nauttii myös tytär Ida-Maria. ”Perjantai-iltana katseltiin Dallas, olisiko loppunut kello 23, ja sen jälkeen lähdettiin. Muuten iso auto olisi ollut kallis maalauttaa. Hankkijan hoivaa Pian Fiatin oston jälkeen Hakalaxit päättivät kohentaa autoa sen edustuksellisen olemuksen mukaiseen kuntoon. ”Muistaakseni koetettiin kaupantekijäisiksi ehdottaa josko saataisiin vielä tankki täyteen, mutta myyjä oli jo tankannut auton valmiiksi.” Näin ollen homma eteni nopeasti: paperien teko, kättelyt päälle ja pitkän Fiatin nokka kohti Kokkolaa, jonne päästiin lauantai-illaksi ongelmitta
”Auto tarjosi miellyttävää ja pehmeää kyytiä, ajotuntumaa voisi sanoa amerikkalaistyyppiseksi vaikkei sitä ohjaustehostinta ollutkaan. Museorekisteriin Hakalaxien Fiat siirtyi 90-luvun alkupuolella ja samoihin aikoihin Jan-Erikistä tuli myös auton omistaja. Pinnan alle ei tuossa vaiheessa isompiin töihin ollut tarvetta punainen keinonahkasisustus kun oli säilynyt vuosien aikana eheänä ja vain reilut 100 000 kilometriä ajettu tekniikka kuljetti mukavasti. ”Joskus -85 nostettiin moottori sitten pois nokalta, koska siinä oli vähän tiivistevuotoa. 07 Mitat Pituus 516, leveys 162, korkeus 147, akseliväli 335 cm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. ”Erään Autonovon vanhan automyyjän tietojen mukaan 2,3-litraisella koneella varustettuja Francis Lombardin pidentämiä malleja olisi valmistettu 60 yksilöä”, Jan-Erik kertoo ja lisää, että tiettävästi Suomessa on tällä hetkellä vain yksi samankaltainen pitkä Fiat, valkoinen 2300 Lusso President, joka oli uutena Hankkijan pääkonttorin ajossa. Poraus 78, isku 79,5 mm. Ei porautettu, mutta laakeroitiin ja joku akseli käytettiin hiomolla. Takaveto. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset lehtijouset, Panhard-tanko, kallistuksenvaimennin. toukokuuta -95. ”Autoa on pidetty vuosien saatossa hyvässä kunnossa ja se on huollettu niin silloin Hankkijan aikana kuin nyt viimeksi Oulussa Alppilan autohuollossa, pitkän linjan Fiat-asentaja Markku Raition toimesta.” Jos ahvenanmaalainen maaherra aikoinaan ehkä suhtautui hieman pettyneesti President-Fiatiin, on se Hakalaxin perheelle ollut sitäkin mieluisampi. Vastineeksi isä lupasi suorittaa Fiatilla Kokkolan Hankkijalle edustusajoa jos sellaiseen olisi joskus tarvetta, ja muutaman kerran hän kuljettikin väkeä hotellista huvilalle tai jotain vastaavaa.” Maalauksesta päästiin siis sopimukseen, mutta toteutuksessa koettiin pieni yllätys. Paino 2030 kg. Kone avattiin ja katsottiin läpi Hankkijan korjaamolla. Myyjän ovikelloa soitettiin sovitusti aamuyhdeksältä. Edessä ja takana levyjarrut. Kukaan ei vastannut. Pitkän akselivälin ansiosta maantiellä Fiat etenee kuin juna.” Jan-Erik liittyi jo varhain Gruppo Fiat Finlandia -kerhoon, ja sitä kautta on selvinnyt että kyseessä on varsin uniikkitapaus maailmanlaajuisestikin. 01 Merkki ja malli Fiat 2300 President 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Haaveissa on antaa auto tällä hetkellä yhdeksänvuotiaalle pojalleni lahjaksi sitten joskus, kun hän menee naimisiin.” Omistajuuden lisäksi myös auton huoltotoimissa on vakiintuneita perinteitä. ”Vanhempani antoivat Fiatin häälahjaksi 6. ”Kun peltiseppä oli tehnyt työnsä, maalarit poistaneet listat ja hioneet, niin silloin vasta huomattiin, että yli viisimetrinen auto ei sopinutkaan ruiskukoppiin eikä kukaan ollut hokannut sitä aiemmin mitata. 45 05/16. Samalla tavoin on aikanaan ajatus luovuttaa Fiat eteenpäin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, pitkittäiset vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 2279 cm3. Lohko maalattiin ja laitettiin uudet tiivistesarjat.” Tullut jäädäkseen Ajokortin saatuaan Jan-Erik pääsi nauttimaan presidentillisestä kyydistä myös ohjauspyörän takaa. Teho 101 hv /5400 rpm, vääntö 167 Nm /3000 rpm (DIN). Samassa talossa oli onneksi massaamo, jossa traktorit maalattiin, sellainen vähän karkeampi halli. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Puristussuhde 8,8:1. TÄMÄ näky aiheutti ahvenanmaalaiselle maaherralla pettymyksen, sillä haaveissa oli nelivaloinen iso Fiat. Alustarakenne on samankaltainen kuin tavanomaisessa 2300-mallissa, tosin takana jouset ovat todennäköisesti jäykemmät. Samana päivänä oli myös tyttäremme IdaMarian kastetilaisuus”, kertaa hän monin tavoin ikimuistoista päivää. Fiat vietiin ulkokautta sinne maalattavaksi, kun massaamon seinät oli ensin pesty ja lattiat kasteltu.” Maalauksen jälkeen President-Fiat hohti jälleen kuin Francis Lombardilta rullattuaan
Pitkä Volvo PV 843 ´52 PROJEKTI 46 05/16
Homma oli niin mielenkiintoista, että meneillään olevat lukio-opinnotkin jäivät toisarvoiseen asemaan, kun autonomistaja kunnosti menopeliään autotallissa kaiket illat ja viikonloput. Alustoille rakennettiin tarpeen mukaan pakettiauton, ambulanssin tai jopa taksiauton kori – tai sitten rungon päälle tehtiin avolava ja saatiin aikaan pieni kuorma-auto. ”Se oli mukavaa aikaa, tykkäsin niin kovasti puuhastella autotallilla.” Sihen aikaan ei ollut nettiä, sähköpostia eikä kännyköitä, joten osien sekä tiedon hankkiminen oli monin verroin vaikeampaa kuin nykyisin. Vanha punainen Volvo-ambulanssi oli jostain syystä loppusijoitettu sysmäläisen tilan maille. Auto kiinnosti Perttiä kovasti, ja kun ajokortti-ikä tuli täyteen kesällä 1977, nuorimies rohkaisi mielensä ja meni kysymään olisiko auto myytävänä. Alustoja sai aikanaan kahta eri pituutta; malleissa PV 831-833 akseliväli oli 3,25 metriä ja mallissa PV 834, jota Pertin auto edustaa, on pituutta 30 senttimetriä enemmän. Koulunkäynti kakkossijalla Kaupat syntyivät ja nuori mies Luodemaa haki auton kotiinsa. ”No en ainakaan ollut huonoilla teillä”, Pertti hymyilee pilke silmäkulmassa. Luodemaa lähetti tehtaalle ja maahantuojalle kirjeitä ja koetti kaikin mahdollisin tavoin metsästää varaosia autoonsa, jonka moottori oli kaiken lisäksi varsin harvinaista mallia. Mitään ei tahtonut löytyä ja paljon olikin tehtävä itse aina kannentiivistettä ja sylinterinkannen pultteja myöten. Lapsuudenkodissa oli hyvät tilat autoremonttiin, ja taitoa oli kertynyt mopojen rassailusta sekä peltoautojen kunnostuksesta, joten Pertti ryhtyi ripeästi kunnostamaan autoa. Auton sisätilatkin oli vallattu ahkeran metsän väen toimesta, sisällä oli muun muassa useampi komean kokoinen muurahaiskeko. Kovinkaan suurta määrää kiinnostuneita ostajia metsään pysäköidyllä autolla tuskin olisi, sillä sammal peitti jo pintaa ja nokkapellillä kasvoi männyntaimia. Kävi ilmi, että auto oli Heinolan palolaitoksen vanha Volvon alustalle rakennettu ambulanssi, joka oli aikoja sitten poistettu käytöstä kaikkensa antaneena. Pertti Luodemaalla ja hänen Volvolla on pitkä yhteinen historia, sillä Pertti on hankkinut auton heti ajokortin saatuaan vuonna 1977. Kunnostuksessa vaikeinta olikin juuri moottori. Metsälöydön saaminen ajokuntoon ja sen muokkaaminen ambulanssista reissuautoksi oli aikamoinen urakka nuorelle miehelle. Painava valurautaTeksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 47 05/16. Hollola K un Pertti Luodemaa ajeli mopolla kotinsa lähimetsissä, hän usein pysähtyi katselemaan männyn alle jätettyä erikoista autoa
”Yritin möykky riippui kuukauden päivät sytytystulpan rei’istä traktorin etuhaarukassa ja omistaja liotteli sitä kärsivällisesti, mutta sylinterinkansi ei siltikään irronnut. Pertti sai liikenneministeriöstä pyytämällä ohjeet, joiden mukaan aiemmin palolaitoksen ambulanssina ollut ajoneuvo saatiin muutoskatsastettua henkilöautoksi. Kirjeitä ja ohjeita Loppuvuodesta 1979 Lars Sjölund Volvon maahantuojalta Helsingistä toivotteli hyvää kunnostushalua ja kertoi kirjeessään, että Pertin omistaman auton alusta on toimitettu vuonna 1953 Heinolan kaupungille. Ne vaihtuivat kirkkaisiin. Omistaja ajeli autolla arkiajoa ja opiskeluaikoina sillä tuli ajeltua myös Sysmän ja Tampereen väliä. Luodemaan veli opiskeli Helsingissä ja hankki tarvittavat verhoilukankaat sieltä. Sopivan kokoiset sai kun leikkasi itse. Kauttaaltaan verhoillussa autossa on studiomainen äänimaailma; verhoilun alla on eristeenä viiden senttimetrin paksuinen lasivillakerros. Alun perin autossa oli 6 voltin sähköt, 1950-LUVUN muotoilu näkyy auton sisällä muun muassa kattolampuissa ja kojetaulussa. Hän kertoo kirjeessä myös, että kyseisiä alustoja valmistettiin Ruotsissa vuosina 1950-1958 kaikkiaan 2081 kappaletta, joista 67 kappaletta tuotiin Suomeen. Volvon koripellit on taivuteltu tammipusta valmistetun kehikon päälle ja auton lattia on pontattua lautaa. Volvo PV 834 ´52 48 05/16. Pertti valitsi auton sisustaksi punaista paksua plyysi-kangasta ja verhoiksi hiukan vaaleampaa. ”Lopulta sain ujutettua ohuen rautasahanterän kannen välistä ja sahasin osan ruostuneista kannenpulteista poikki.” Pulteissa oli harvinainen M11-kierre ja Luodemaa joutui sorvaamaan itse uudet pultit. Ikkunat olivat valkoiseksi hapotettua maitolasia, johon oli maalattu punainen risti. ”Ompelin kaikki verhot ja penkinpäälliset itse äidin ompelukoneella, vaikkei minulla ollut mitään aiempaa kokemusta ompelusta tai verhoilusta”, Pertti tarinoi itsekin vielä hämmästellen. Lähes kaikki puuosat ovat alkuperäisiä. mutta Pertti vaihtoi ne heti aluksi 12 voltin systeemiksi. Pertti purki ambulanssivarustuksen pois ja rakensi pari pientä kaappia takatilaan
hyvänä. Joka vuosi Pertti kuitenkin käytti ja liikutteli Volvoaan. Volvon kyydissä oli aina paksu joustinpatja, joten autossa saattoi halutessaan nukkuakin. Tauko harrastuksessa Kun Pertti muutti puolisonsa kotitilalle Hollolaan, auto varastoitiin usean vuoden ajaksi. Kuutena päivänä viikossa kiirehdittiin aamukuudeksi torille, eikä iltaisin jaksanut enää olla autotallilla harrastehommissa – hyvä kun ehti saada arkikäytössä olevat koneet ja laitteet huollettua ja korjattua. Korimallit eroavat toisistaan, joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä korit on valmistettu eri paikoissa. Luodemaa on käynyt Vaasan Autoja Moottorimuseolla, jossa on Vaasan Mobilistien omistama lähes samanlainen Volvo–ambulanssi. valita vähän hiljaisempia sivuteitä, tämähän oli jo vanha rotisko silloin.” Aluksi auto kulutti polttoainetta reilumman puoleisesti, noin 40 litraa sadalla, mutta kun omistaja vaihtoi uuden kaasuttajan, tippui kulutus 2027 litran välille. Arki tilan töiden ja pienten lasten kanssa oli niin kiireistä, ettei harrasteautolle kerta kaikkiaan ollut aikaa. Kuusisylinterinen moottori kuljettaa isoa autoa 90 hevosvoiman turvin. Perttiä vaivasi se, että autoon ei saanut alkuperäisen näköistä ilmansuodatinta. Luultavasti toista samanlaisella korilla olevaa Volvoa ei ole enää liikenteessä, mutta nettiä selatessaan Luodemaa on törmännyt kuvaan, jossa aivan identtisen oloisella korilla varustettu ambulanssi on ollut käytössä 1950-luvulla Riihimäellä. Koska hän halusi autoonsa mahdollisimman alkuperäisen kaltaisen, hän valmisti omaansa toisinnon Vaasan autosta ottamiensa mittojen ja valokuvien perusteella. Kunnostuksen yhteydessä Pertti on todennut, että esimerkiksi etulokasuojat ovat hieman eri kokoiset, joten sarjatuotannosta tuskin on kyse. 49 05/16. 2000-luvulla alkuperäiset valot ovat taas olleet kelvollisia katsastusmiehenkin mielestä. Sitä selittää osin vähäiset ajokilometrit sekä se, että autolla ei ajettu koskaan talvirengasaikaan. Jokusen vuoden kuluttua Pertti osti käyttöautoksi Volvo Amazonin ja PV jäi kesäauton rooliin. Vaasan Volvoambulanssin korin on valmistanut Ab Haldin Oy, mutta Pertin Volvon korittaja ei ole tiedossa. Vuonna 2001 Pertti otti auton uudelleen työn alle ja Volvo sai vasta silloin varsinaisen maalipinnan – siihen asti pelleissä ollut valkoinen pohjamaali oli pysynyt yllättävän Volvon koripellit on taivuteltu tammesta valmistetun kehän päälle ja auton lattia on pontattua lautaa. ALKUPERÄISET rekisterikilven yhteydessä olleet takavalot eivät kelvanneet 1980-luvun alun katsastuksessa, joten niiden tilalle laitettiin pellinpalat. VANHAN ambulanssin konehuone on säilynyt vuosien saatossa lähes alkuperäiskunnossa. ”Pohjamaali oli ainakin hyvin kuivanut”, Pertti nauraa
Ostin ison laatikollisen laakereita, kun niistä ei ”Kaarteissa saa kääntää oikeasti ja ratista pitää tosissaan kiinni, eikä ajaessa auta herpaantua yhtään.” PERTIN ja Volvon lähes 40 vuoden yhteinen taival on tehnyt miehestä ja autosta erottamattoman parin. Volvossa on kolme vaihdetta ja valitsin on sijoitettu rattiputkeen. ”Välikaasua tarvii antaa aina pienemmälle vaihtaessa ja ykkönen on aika haasteellinen saada päälle välikaasunkin kanssa”, omistaja kommentoi. Pääsin tutkimaan peltihallivarastoa ja varaosakirjan numeroiden perusteella etsin sieltä sopivia. ”Kun runkolaakerit meni rikki, en meinannut saada mistään uusia. Pakoputki teki mutkan sisätiloihin kuljettajan penkin taakse. Kesähelteellä saattoi lämmitys toimia liiankin hyvin. ”Kun on tottunut nykyautoihin, ajettavuus on tietenkin ihan toista luokkaa. Volvo PV 834 ´52 50 05/16. Suunnilleen potilaan pään alla kulkenut putki piti kuljettajan istuimen, auton takatilan sekä potilaan lämpöisenä – tai ainakin pään, varpaat saattoivat kyllä olla vaarassa kylmettyä. Lähettivät Volvolta varaosakirjan, ja sain selville, että varaosien loppuvaraston oli ostanut jyväskyläläinen mies. Ambulanssina ollessaan autossa oli pakoputken avulla toimiva lämmitys. Kesällä kanavalle kahville Omistaja kertoo, että Volvon ihannenopeus on siinä kuudenseitsemänkympin paikkeilla, silloin auto on vaivaton ja mukava ajaa. Suuremmassa nopeudessa tuulen suhina alkaa olla häiritsevää ja kaarrekäyttäytyminen käy konstikkaaksi. ERIKOISEN näköistä autoa on vaikea luokitella. Huhuja on liikkunut myös kunnostamattomasta poliisiauton raadosta, muta sen sijainnista Pertillä ei ole tietoa. Trafin papereissa Volvon ajoneuvoluokka on henkilöauto ja malli napakasti ”ambulanssi.” Vaasan auton lisäksi samalle alustalle tehty yksi avolava lienee liikenteessä Porvoon seudulla. Kaarteessa saa kääntää oikeasti ja ratista pitää tosissaan kiinni, eikä ajaessa auta herpaantua yhtään”, Pertti myöntää
51 05/16. Sylinteritilavuus 3670 cm3 (poraus 84,14, isku 110 mm). Lohko ja sylinterikansi valurautaa, sivuventtiilit. Omassa ajossa on mittariin ehtinyt karttua vasta reilut 5000 kilometriä. 07 Mitat pituus 5330, leveys 1850, korkeus 1950 mm, omapaino 1800 kg, kantavuus 800 kg oikein ollut varmuutta minkä kokoiset käy. Auto on kuin liikkuva historiankirja, joka muotoutuu pikkuhiljaa omistajansa käsissä. ”Tykkään tästä juuri tällaisena”, Luodemaa kommentoi. Ulkoasu tulee kuitenkin pysymään sellaisena kuin se on ollut Pertin omistuksessa alusta lähtien. ”Olen uhrannut tähän paljon aikaa ja rahaakin. Kilometrejä ei kesässä kerry kovinkaan paljoa, mutta Pertti kertoo, että on aina vuoden kohokohta, kun huristelee aurinkoisena kesäpäivänä kaikessa rauhassa kahville vaikka Vääksyn kanavalle. 01 Merkki ja malli Volvo PV 834 02 Vuosimalli 1952 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Joka kaula jouduttiin hiomaan eri mittaan, mutta sain sillä tavoin laakerit natsaamaan.” Pertti muistelee, että ostohetkellä auton mittarissa oli suunnilleen 70 000 kilometriä. Auto on minulle hyvin tärkeä, ja niin kauan ajellaan kesäisin kun yhteistä taivalta riittää”, omistaja toteaa hymyilen. Teho 90 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Kolmiportainen synkronoimaton manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä 05 Alusta Lehtijousitus, simpukkaohjaus, rumpujarrut, kardaaniakseliin vaikuttava käsijarru 06 Kori Teräspalkkirungon päälle asennettu puurunkoinen peltikori. Joka vuosi on tullut paranneltua jotakin kohtaa ja Volvosta on rakentunut koko ajan parempi ja mieleisempi
Kun Accord ei riitä Pienillä perheautoilla markkinoita vallanneet Toyota, Honda ja Nissan pitivät omia merkkejään sen verran arkisina, että kukin kehitti ylemmän tason autoilleen kokonaan omat merkit. Toyota suunnitteli pitkälti Sluokan Mercedeksen ostajia havitellen ison V8-moottorisen Lexus LS400:n, jota tukemaan tuotiin pienempiä sedaneita ja ylellinen coupe. Oma markkina-alueensa on Yhdysvallat, jonne on pyritty viemään taloudellisten arkiautojen lisäksi loistomalleja, joilla on pyritty haastamaan perinteisiä edustusmerkkejä. J apanilainen autonvalmistus on täältä pohjoismaista katsottuna monisyistä. Pienin ES250 oli kuin nahkapenkkinen Camry kuutoskoneella ja karmittomilla sivulaseilla. Tietysti myös muunmerkkisiä autoja voi myydä ominaan. 52 05/16. Japanilainen suunnittelu ei toisaalta myöskään ole ollut niin pyhää, ettei muunmerkkisiä automalleja olisi ostettu omiin nimiin myytäviksi. Eräänä Hondan jatkeena voidaan myös nähdä Roverin 800-sarja, joka kehitettiin Legendin kanssa Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat MAZDAN ylellinen Eunos Cosmo -urheiluauto oli varustettu harvinaiseksi jääneellä kolmiroottorisella wankelmoottorilla. Tarjontaa ovat piristäneet satunnaiset erikoismallit; Japanin päässä on harkittu tarkoin, mitkä mallistot lähtevät vientiin, ja mistä kannattaa suunnitella vain oikeanpuoleisella ohjauksella valmistettavat versiot. Suomeen on laivattu pääosin tavallista, luotettavaa ja mutkatonta käyttökalustoa. Honda pönkitti Civiciin ja Accordiin perustunutta perusmallistoaan Acura-merkillä, jonka malliversiota myytiin muualla kuitenkin Hondina: esimerkkinä tästä vaikkapa edustusauto Legend, pikkusportti Integra ja Ayrton Sennaan lähtemättömästi linkittyvä superauto NSX. Luonnollisesti osaa näistä ministerimalleista on myyty myös Euroopassa, mutta jenkkimarkkinoiden valloitus on selkeästi ollut strategiapalavereissa ensisijainen ajatus. MERKILLISTÄ Mikäli autonvalmistajan mallipaletti on turhan arkinen, sen yläpuolelle, alapuolelle tai rinnalle voi tuoda uusia automerkkejä
Merkin pienimmäksi malliksi esiteltiin G20, kotoisasti vain Nissan Primera. Alla puolestaan Persona-mallin nahantäyteinen sisustus. Mitsubishi erosi muista merkeistä sillä, ettei siltä tullut haastajaa näille valmistajille. Mazda lienee tarkkaillut muita japanilaisvalmistajia pitkään, kunnes aloitti kehitystyön edustusmerkin saattamiseksi maailmalle. Nissanin tulkinta aiheesta oli äärettömyyttä tavoitteleva Infiniti, jonka erikoinen, V8-moottorinen mutta etuvetoinen loistoauto Q45 oli monella tavaa mystinen tuotos, jonka mainoksissa ei ensialkuun ollut auton kuvaa lainkaan. Honda-yhteistyön avulla, ja jota myytiin Yhdysvalloissa oman Sterling– merkin alla. Legendin alle puolestaan asettui japanilaisittain harvinaisesti viisisylinterinen Vigor, jonka moottori oli kaiken lisäksi pitkittäin etuvedosta huolimatta. Projekti hylättiin viime metreillä ja vain Sentia-loistoauto jäi muistoksi villeistä suunnitelmista. Viulunrakentajiin viitaten Mazda kaavaili uuden nimen olevan Amati, ja autojen myynti alkaisi vuonna 1993. Kone käytännössä koostui kolmesta yhteenliitetystä 1.3-litraisesta alu53 05/16. MAZDAN Amati eteni niin pitkälle, että W12-moottoreita valmistettiin 500 kappaletta ja Yhdysvaltain markkinoita varten vuokrattiin myyntitilat ja painettiin esitteet. Keulalla hyrräsi Alfasudin bokseri. Ja sitten on Mazda, jonka strategia tavoitteli taivaita valitettavan väärään aikaan. NISSAN Cherryn euroviisu-versio: Alfa Romeo Arna. Huippumalliksi tulisi miltei mielettömältä kuulostanut Amati 1000, jonka moottori oli jotakin ennenkuulumatonta: kolmilohkoinen, nelilitrainen W12-moottori, jonka jokainen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu venttiilikansi olisi valmistettu magnesiumista. Ylpeys lankeemuksen edellä Mazdan Cosmoja Luce –malleista leivottiin 1980-luvulle iso 929-mallisto, johon kuuluivat coupe ja sedan. Aikanaan coupe tiputettiin pois pelistä, ja 929 jatkoi vain sedanina, menestyen Yhdysvalloissa kohtuullisen hyvin. Kenties yhteistyö Chrysler-yhtymän kanssa riitti Mitsulle, ja Sigmaan pohjautuva Diamante sopi isoksi sedaniksi
Suunnattoman huikenteleva Amati-projekti valitettavasti kaatui Japanin talouskuplan poksahtaessa, ja vuoden 1993 loppuun mennessä Mazda ilmoitti, että kyseinen suunnitelma oli haudattu. Amati ei ollut ainoa Mazdan alaisista pikkumerkeistä. Amatille kaavaillut mallit ripoteltiin ympäri Mazdan mallipalettia, ja raunioista nousi Xedos. Pienimmät Eunosmallit olivat 323F:ää ja MX-3-coupea vastaavat Eunos 100 ja Eunos Presso. EUNOS Cosmon sisustus henkii avaruusaikaa. Mazdan korttitalo kaatui vuoteen 1997 mennessä Aasian talouskriisin myötä. Esimerkkinä tästä, sympaattisen 121:n seuraajaksi tuotiin uudella maskilla varustettu Ford Fiesta, jonka moottoritkin noudattelivat Fordin linjaa. fini, ajonautintoon keskittyvä, MX-5-roadsteria myyvä Eunos ja edullinen sekä nuorekas Autozam. fini-merkki toimi myös Citroënin myyntiverkostona Japanissa. Mikä auto otetaan pohjaksi. Kaikkein edullisin merkki Mazdan ja Eunoksen alapuolella oli Autozam, joka kauppasi pallukkamallista 121:tä Autozam Revuena ja Suzukin kanssa yhteistyönä suunniteltua AZ-1 –lokinsiipiautoa. Lexuksen LS400 on vakauttanut asemansa isojen saksalaismerkkien joukossa, ja 1990-luvulta ponnistanut katumaasturitrendi helpotti myös Acuran ja Infinitin MAZDA MX-3:a myytiin Japanissa usealla merkillä, esimerkkinä Eunos Presso. Ford astui mukaan kuvioihin, ja raakkasi kylmästi kaikki kannattamattomat pikkumerkit pois. Muut japanilaismerkit ovat pysytelleet pinnalla paremmin. ”Tonnisen” huippuversion kehitystyön pohjille jäi iso Mazda Sentia, jota myytiin joillakin markkinoilla 929:nä. miinilohkoisesta moottorista. Coupemalli löysi ostajansa Eunos Cosmona, joka muistetaan kolmiroottorisesta wankelmoottorista. Sen kahdeksi malliksi asetettiin Amati 300:sta uudelleennimetty Eunos 500, jota myytiin Euroopassa Xedos 6:na. Jotta kuvio olisi mahdollisimman epäselvä, paremmin varusteltuja 626:ia, 929:iä ja RX-7:iä myyvä ?. 54 05/16 Merkillistä. Tämän yläpuolella oli Amati 500, eli Eunos 800, eli Mazda Xedos 9. Vuosien myötä Mazda selvisi kriisistä, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana Fordin osuus japanilaisvalmistajasta pieneni asteittain aina kolmeen prosenttiin saakka. Sekä männät että venttiilit olivat keraamisesti pinnoitettuja. Sen rinnalle tuotiin pikkuloistokas ?. EUNOS tunnetaan Cosmon lisäksi Euroopassa parhaiten MX-5:n oikealta ohjattavista versioista, joita on jälkikäteen laivattu paljon Englantiin
Auto soveltuu erinomaisesti niille, jotka pitävät Nissan Cherryn ulkonäköä korkeammassa arvossa kuin Alfa Romeo Alfasudin tai 33:n koria, mutta jotka eivät halua tinkiä italialaisen moottoritekniikan temperamentistä. Acura tosin haki vauhtia näille markkinoille myymällä Isuzun Trooper-maasturia loistokkaampana Acura SLX-versiona, ja Infinitin QX4-mallinkin voi paljastaa Nissan Terranoksi vähäisellä tutkiskelulla. HONDAA monessa asussa: NSX sai jenkkimarkkinoille Acuran leimat. Eikä kukaan sellaisen kohdannut voine unohtaa sitä autonvalmistajien täydellisen yhteisymmärryksen hedelmää, joka on Alfa Romeo Arna. HONDA Crossroad, eli omaa sukua Land Rover Discovery. VILLI lokinsiipinen Autozam AZ-1 suunniteltiin yhdessä Suzukin kanssa. ROVER 800 eli Sterling kätki sisäänsä Hondatekniikkaa. 55 05/16 Ford raakkasi kylmästi pois kaikki Mazdan kannattamattomat pikkumerkit.. Moottori oli 660-kuutioinen. Mikäli Trooper-versio kuulostaa oudolta, se ei ole kuitenkaan läheskään niin erikoinen kuin Hondan kotimarkkinakokeilu: Land Rover Discoverystä saatiin Hondan lätkillä Honda Crossroad. myyntiä. Cherryn kuoriin sovitettu bokseritekniikka ja etujousitus ovat yhä merkillisin neronleimaus pikkuautoluokassa
Ardenin parantelemat Jaguarit saattoivat olla 80-luvun alussa järkytys englantilaisille, mutta sittemmin saksalaisyrityksestä on muodostunut brittimerkkien siunaama hovivirittäjä. KISSAPETOA KIUSAAMASSA 56 05/16
Kyllä vaan, miehen mielessä välkkyivät ylellisten brittiautojen kokonaisvaltainen kohentelu. Tämä ei ollut erityisen poikkeuksellista 60-luvulla nuoruuttaan autobahnojen luvatussa maassa viettäneelle, mutta erityisemmän sävyn tarina saa Ardenin kilpa-autoiluja moottori-intoilun syvyyden vuoksi. Jaguar XJ V12 -malliin perustuva Arden AJ 1 esiteltiin Essenin autonäyttelyssä ja ilmassa oli paitsi urheiluautojuhlan tuntua, oletettavasti myös närkästystä. Jochen Arden kunnostautui polttomoottorivimpaimien kanssa jo teiniiässä rakentamalla oman moottoripyörän. Sen sijaan että kaikkea olisi yritetty tehdä itse, hän valitsi linjaksi olemassa olevien automallien parantelun niin ulkonäön kuin suorituskyvyn osalta. Kunnolla raudan äärelle päästiin 1982, kun Jochen Arden sopi jälleenmyyntisopimuksen Jaguarin kanssa ja avasi merkkiä edustaneen myyntipisteen. Useimpien kohdalla otsarypyt kuitenkin oikenivat heidän tutustuttua tarkemmin Arden-autoon. 57 05/16. Lisävauhtia antoi avarampi pakokaasujen poisto, minkä seurauksena 5,3-litrainen V12 tuotti puolentoista kymmentä hevosta enemmän kuin Jaguarin jäljiltä 295-hevosvoimainen pata. Ja kaikki tämä parhaassa saksalaisessa insinöörihengessä tinkimättömästi ja tyylillä. Jo 15-vuotiaana hän rakensi omatekoisen moottoripyörän ja parikymppisenä hän perusti autoalan yrityksen, kauaskantoisemmissa haaveissaan autonvalmistus. EnsimmäiTeksti: Harri Onnila Kuvat: Arden Automobilbau GmbH ELÄMÄ edessä, prätkä alla. Seitsemänkymmentäluvun mittaan Jochen oli kilpaillut rata-autoilussa muun muassa Triumph Dolomitella, mutta Triumphin sijaan kleveläisen katse tarkentui tiukimmin Jaguariin. Tehoa ja tyyliä Jouluksi 1982 saapui ensimmäinen Arden-merkkiä kantanut auto. Suunnitelma siirtyi kohti konkreettisuutta vuonna -76, jolloin Jochen perusti yrityksen, joka sai yksinkertaisen osuvan nimen Arden Automobil GmbH. Koko nimeltään Arden AJ 1 XJ V12 Double Six oli rauhallisin ottein tavanomaisesta V12-Jaggesta jalostettu baanannielijä. Oman automerkin polkaiseminen tyhjästä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta nuori Arden valitsi asiassa järkevän tien. Olihan kyseessä perinteisiä brittejä kuohuttanut tapahtuma: saksalainen autopaja oli mennyt muokkaamaan englantilaista autoikonia. V uonna 1951 pienessä Kleven kaupungissa Saksassa lähellä Alankomaiden rajaa syntyi Jochen Arden, jolla syttyi jo nuorella iällä vahva palo nopeita ajoneuvoja kohtaan. Tukevuutta ajoon toivat uusitut jouset, iskunvaimentimet sekä rengastus vanteineen. Olisi ollut odotettavissa, että Ardenin suunnitelmissa olisi ollut jonkun saksalaisen automerkin virityspajaksi ryhtyminen, mutta hänen mietteissään oli aristokraattisempi näkökulma
Tuolloin messukansan äimisteltävän oli coupé-Jaggesta väsätty kolmiovinen farmari. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että XJS:n avomallia oli ollut tarjolla Jaguarin nimissä jo pari vuotta aiemminkin, mutta niiden valmistajan toimi Hess & Eisenhardt Ohiosta Yhdysvalloista. Jochen Ardenin teki Jaguarklinikkansa toimintaa edistämään sopimukset englantilaisen Duncan Hamiltonin kanssa vuonna -84, vuotta myöhemmin yhdysvaltalaisen Beverly Hills Motoring Companyn kanssa ja vuonna -86 pistettiin pystyyn jopa Arden Japan Ltd. Ilman kattoa ja pitkällä katolla Toiminnan kasvaessa Jaguarilla seurattiin varmasti yhä suuremmalla mielenkiinnolla Ardenin otteita. Hyväksi havaittua XJS-mallin muovaamista jatkettiin ja tuloksia esiteltiin jälleen Frankfurtissa vuonna -87. Erityistä huomiota Arden sai 80-luvun puolivälissä palauttaessaan perinteisen brittituotteen avoautoilun pariin sitten E-Typen valmistamisen päättymisen noin vuosikymmen aiemmin. Kabiinin ajotunnelmaa pitivät yllä Connolly-nahalla verhoillut istuimet. sen Arden-mallin ulkoasun viimeistelivät pieni etuspoileri ja helmasarja. Vaativassa työssä onnistuttiin, mistä tunnustuksena Arden-avo läpäisi turvallisuustestit saaden MOT-hyväksynnän. Kun alkuun päästiin, niin annettiin mennä. Ehkä mukavin palaute avo-Ardenista tuli kuitenkin vuonna -88, kun Jaguarin itse valmistama XJS Convertible lisättiin valmistajan mallistoon. JOCHEN Arden purki intoaan moottoriurheiluun nuorena miehenä muun muassa BMW:n ja VW Golfin ratissa. Myönteisenä seurauksena AJ 2 V12 Cabriolet vei Ardenin myös Kraftfahrt-Bundesamtin ylläpitämään ajoneuvovalmistajarekisteriin järjestysnumerolla 770. Erittäin linjakkaan mallin nimeksi ei kuitenkaan tullut Shooting Brake, vaan Estate Arden toi avoversion XJSJaggesta vuosia ennen kuin brittivalmistaja itse. Asiasta pitivät huolen muun muassa parannettu jäähdytysjärjestelmä sekä isommat jarrut. Vuoden 1985 Frankfurtin autonäyttelyssä vain taivas oli rajana, kun messuväen eteen rullasi XJS-perustainen Arden AJ 2 V12 Cabriolet, jonka kangaskatto taittui napista painamalla pikkuruisen takapenkin taakse. Samoihin aikoihin yrityksen nimi vaihtui muotoon Arden Automobilbau GmbH. Kisoissa ja kadulla Arden 58 05/16. Eikä kyse ollut vain sufletin sijoittamisesta kohdilleen, vaan Ardenin joukot tekivät valtavan työn vahvistaessaan avomalliseksi muutetun XJS:n rakenteita. Autoon oli tilattavissa samanmoisia viritysja tyylipaketteja kuin edeltäviin malleihin, mutta suurimman huomion se keräsi juuri avoautorakenteensa vuoksi. Alle oli tilauksesta pyöräytettävissä hurjan isot, peräti 16-tuumaiset alumiinivanteet. Sen moottori vastasi AJ 1:ssä nähtyä, mutta nopean ajon tarpeisiin se vastasi entistä napakammin. Samaa konseptia sovellettiin pian Jaguarin isoon coupé-malliin, minkä tuloksena automaailmaan syntyi Arden AJ 2 XJS Coupé
Tämä 80-luvun muotikapistus näki Ardeneissa päivänvalon AJ 5 Dual Turbon myötä. JOCHEN Arden toteutuvan unelmansa äärellä. Elegantista olemuksesta huolimatta Arden AJ 3 Estate Car kuljetti tarvittaessa reilusti rompetta, sillä ruuman tilavuudeksi kerrottiin 1 300 litraa, kiitos taittuviksi muokattujen takapenkin selkänojien. Tyylikäslinjainen malli sai nimen AJ 3 Estate Car. Avomalli syntyi vuosia ennen kuin XJS Cabriolet rullasi Jaguarin omalta tuotantolinjalta. Tekniikan osalta mainittavaa oli muun muassa ensimmäistä kertaa Arden-tuotteeseen saataville tulleet ABS-jarrut. AJ 2:n perustana oli Jaguar XJS, josta Arden ehti vuosien aikana toteuttaa useita paranneltuja versioita. Kulku kipakoitui, joten matalampi ja tiukempi jousitus tuli huippunopeuksilla tarpeeseen. Isoa kovaa Arden AJ 4 V12:n myötä kleveläiset palasivat jälleen asian alkulähteille tuomalla Jaguar XJ V12:sta tyylitellyn ja tehokkaan version. Kasvaneiden lihaksien myötä XJ-korinen Arden AJ 5 halkaisi ilmaa ahnaimmillaan 258 km/h nopeudella. Normaalin 3,6-litraisen vaparikuutosen sijaan keulilla työskenteli neljälitrainen kuutonen, joka kahden IHI-turbon innostamana tuotti 330 hevosvoimaa siis reilut 100 hevosvoimaa enemmän kuin Jaguar Sovereign 3.6:ssa. AJ7 V12 Coupé KIINNOSTUS autourheiluun ja brittiautoihin oli havaittavissa Ardenin autoliikkeen tiloissa 80-luvun alussa. Hienovaraisilla mutta harkituilla sipistelyillä vakio 265 hevosvoiman teho kohosi 320 hevoseen. Käsinkosketeltavaa luksusta oli saatavilla esimerkiksi 17-tuumaisten käsintaottujen erikoisvanteiden muodossa. Vuonna 1988 Arden lisäsi Jaguarin nokalle jotain, mitä kaikkein kerkeintä kyytiä kaivanneet olivat epäilemättä jo kaipailleetkin turbon. AJ 6 2+2 Coupén voimantuotosta huolehti 6,3-litrainen V12 puhtia 390 hevosvoimaa. Arden päätti Jaguarin XJ-S:n jalostamisen kunniakkaasti kahdella mallilla. Mallivuodelle -88 saapunut tuplaturbo-Arden perustui Jaguarin edeltävänä vuonna esiteltyyn uuteen XJ-sukupolveen, XJ40-korimalliin. 59 05/16. Mallia valmistettiin yhteensä 234 yksilöä, joka antaa muutoinkin kuvaa Ardenin mallisarjojen kokoluokasta. Car. Ja kuten nimestä käy ilmi, niin konepellin kerran ollessa auki, sinne laitettiin yhden ahtimen sijasta kaksi. XJS:STÄ toteutetun farmariversion myötä Arden nousi yhä vahvemmin autoväen keskusteluihin. ENSIMMÄINEN Arden oli tämä AJ 1, joka oli miedosti tehoiltaan kasvatettu ja spoilereilla tyylitelty Jaguar XJ V12. Mutta eihän se riittänyt, tietenkään
ARDEN AJ 5 Dual Turbo kertoi mallinimessään mistä oli kysymys nyt oli mahdollisuus vaihtaa baanan laitimman kaista ja pudottaa lappu lattiaan. Sen turhan sivistyneelle äänelle antoi soinnikkuutta nelipiippuinen urheiluputkisto. ARDEN AJ 12 oli prototyyppi C-ryhmän kilpa-autoksi. Tuplaturbotettu kuutonen tuotti 330 hevosvoimaa ja maisema vaihtui liki 260 km/h nopeudella. Sen 6,3-litraiseksi kasvatettu V12 tuotti muokatun kampiakselin, parannetun sytytysjärjestelmän sekä avaran pakoputkiston tuloksena 410 hevosvoimaa. ESIMERKIKSI tämä AJ 4 -versio 30 vuoden takaa osoittaa, että Ardenilla oli taito luoda kestävää tyyliä. YLELLISYYDEN nälkä tyydytettiin Daimler Double Six -malliin pohjaavalla AJ 8:llä. Perustana oli Porsche 962 ja voimanlähteenä 6,5-litrainen Jaguarin V12. Kisoissa ja kadulla Arden 60 05/16. XJS:TÄ sukeutui hardtop-kattoisena AJ 7, jonka liikehtimisestä huolehti V12-kone. Moni 80-luvun ”parannelma” kun saattaa olla karmeaa katseltavaa nykypäivänä, mutta Ardenit tuntuvat olevan toista maata
Ensimmäisenä uunista ulos tupsahti vuodelle -98 Arden AR 1. Nyky-Minillä kisaaminen onkin ollut Arden Racingille sinällään sopivaa, että vuosien myötä Arden-autojen valikoima on kasvanut Jaguareista myös muutamaan muuhan geeneiltään brittiläiseen automerkkiin. Porsche 962 -kilpuriin perustuvan C-ryhmäläisen voimanlähteenä oli Jaguarin 6,5-litrainen V12-kone, jonka tuottamat 580 hevosvoimaa jaettiin eteenpäin ZF:n kuusipykäläisen laatikon kautta. oli vieläkin rapsakampi kulkija, sillä V12:sta otettiin vielä 40 hevosvoimaa enemmän. AJ7:sta oli saatavilla myös Cabriolet-versio, jonka talvikäytettävyyttä paransi tarjolla ollut irrotettava hardtop-katto. Sedania kaipaavia V12-koneen ystäviäkään ei unohdettu: AJ 8 pohjautui samaan perustaan kuin Jaguar XJ12 ja edustuksellinen Daimler Double Six. Nostalgisten kilpureiden lisäksi Arden Racing on tällä vuosituhannelle kunnostautunut muun Alfa 147 Cupissa sekä Mini Challengessa. AJ-numerosarjan todellinen yllätys löytyi numeron 12 takaa. Tämän vuosituhannen puolelle ovat päässeet käsittelyyn niin Bentley kuin edellä mainittu Minikin. Jaguarin lisäksi historic-kisaa Jochen Arden on ajanut muun muassa Porsche 911 RSR:llä. Voimaa välitettiin neliportaisella automaatille tai vaihtoehtoisesti viisipykäläiselle manuaalille, jos aktiivinen ajaminen ja mahdollisimman räväkkä suorituskyky oli tarpeen. Ardenin AJ-mallien sarja on tällä erää menossa numerossa 23. Kilpa-auton rakentaminen ei Ardenin näkökulmasta ollut sivuaskel, vaan pikemminkin oikeaksi koetulla polulla pysymistä. Ardenin taistelu jatkuu Yhdeksänkymmentäluvun mittaan Arden jatkoi hyväksi osoittautuneen reseptin noudattamista ulkonäköä muokattiin hienovaraisesti, tehoja saatettiin sen sijaan lisätä reilummalla kauhalla. Vuonna -93 historic-EM irtosi Jaguar E-Typellä. TÄLLÄ vuosituhannella Ardenien valikoima on kasvanut Range Rover-, Minija Bentley-malleihin. Arden AJ 12 ei nimittäin ollut myyntimalli laisinkaan, vaan valmistajan rakentama kilpa-autoprototyyppi. Kehitys alkoi jo vuonna -95, jolloin Arden teki sopimuksen Roverin kanssa. Firman keulahahmo Jochen Arden ei nimittäin ollut missään vaiheessa kadottanut kipinäänsä moottoriurheiluun, minkä seurauksena hän oli pistänyt vuonna -92 pystyyn Arden Racing -kilpatallin. Sen perustana on tuore Jaguar F-Type R Coupé, joka Arden-loistujen jälkeen tuottaa Race Cat -versiona käyttökelpoiset 665 hevosvoimaa. JOCHEN Arden ei ole missään vaiheessa menettänyt paloaan kilpa-autoiluun. Ardenin tapauksessa edustaminen onnistui suurillakin nopeuksilla, sillä voimaa oli 410 hevosen edestä. Yritystoiminnalle perustan luoneet Jaguarin mallit ovat tietysti edelleen mukana ja tuotannon selkärankaa. 61 05/16. Kilpurina tietenkin Jaguar, legendaarinen E-Type. Kyseessä oli Ranger Rover, joka oli saksalaispajan toimesta tyylitelty ja jonkin verran alkuperäistä tehokkaampi siis aito Arden. Jaguarin tukema tiimi oli niittänyt menestystä välittömästi, sillä kilpakaudelta -93 oli kotiintuomisina historic-luokassa GT-sarjan Euroopan mestaruus
Ajatuksena oli valmistaa länsimaisempi ja varustellumpi versio itäautosta, joka houkuttelisi eurooppalaisia kuluttajia. Vuosina 1996-1998 Valmet Automotive valmisti Uudenkaupungin tehtaalla 14 000 Eurosamaraa. Neljä kuukautta myöhemmin aloitti toimintansa uusi tehdas nimeltään Euromotive, jonka omistajia olivat Valmet Automotive ja AvtoVAZ. Eurosamara “E urosamara on auto vaativalle suomalaiselle ja eurooppalaiselle asiakkaalle, joka haluaa laatua, tyylikkyyttä, turvallisuutta, luotettavuutta ja hyvän vastineen sijoitukselleen. Markkinoinnissa vedottiin vahvasti suomalaiseen kädenjälkeen, suunnitteluun ja laatuun, jonka taattiin näkyvän niin auton kokoonpanolinjalla 62 05/16. Seuraavan vuoden toukokuussa ensimmäinen Eurosamara valmistui Uudenkaupungin autotehtaan tuotantolinjalta. 1990-luvun puolivälissä Valmet Automotive oli etsinyt Uudenkaupungin autotehtaalle uutta automerkkiä Teksti: Mari Immonen Kuvat: Valmet Automotive silloin tuotannossa olleiden Opelien ja Saabien rinnalle. Tavoitteeksi asetettiin 20 000 Eurosamaran valmistus vuodessa seuraavan kolmen vuoden ajan. Katse oli käännetty kohti itää ja marraskuussa 1995 kirjoitettiin sopimus Lada Samara GL:n valmistamisesta Uudessakaupungissa. Eurosamara GL -prototyyppi esiteltiin ensi kerran Euroopalle Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 1995. Yhteistyökumppanina toimi Saksassa toiminut venäläinen myyntiyhtiö Euro-Lada, jonka tehtäväksi tuli autojen myynti Keski-Eurooppaan. Se on valmistettu laadukkaasti Suomessa.” Näillä sanoilla Valmet Automative toi markkinoille uutuusautonsa Eurosamaran vuonna 1996
63 05/16. Eurosamaran valmistus lopetettiin vuonna 1998 ja autolinjalta ehti valmistua kaikkiaan 14 000 autoa. 9100 €) hintaan, kun tehtaan alkuperäinen hinta autolle oli ollut yli 20 000 markkaa kalliimpi. Eurosamaroita valmistettiin vuosina 1996-1998 vain neljännes alunperin suunnitellusta tuotantomäärästä. Ikäväkseen tehtaan johto joutui kuitenkin toteamaan, ettei uudistettu Samara mennyt kaupaksi Suomessa eikä sen paremmin Keski-Euroopassa. EUROSAMARAN moottoritekniikan suunnittelussa tehtiin yhteistyötä Porschen kehitysosaston insinöörien kanssa. LÄNSIMAALAISTETTU Samara ei vakuuttanut eurooppalaisia kuluttajia. kuin myös viimeistellyssä ulkoasusssa. Auton laadunparannusja muutostöillä oli hintansa, mikä näkyi myös auton lopullisessa myyntihinnassa. Tuontanto jäi siis neljännekseen suunnitellusta. Sisustuksessa oli tarjolla kaksi uutta värivaihtoehtoa ja ulkokuoreen sävyn sai valita viidestä eri metalliväristä. Auton tekniset uudistukset koskivat kytkintä, tuuletinta, erikoistiivisteitä, akkua sekä lukuisia sähkökomponentteja. Myös auton turvallisuutta oli kehitetty esimerkiksi lisäämällä airbag kuljettajan paikalle sekä sivutörmäyssuojat kaikkiin oviin. Muutoksia ja modernisointia tehtiin muun muassa kojelautaan, puskureihin, ovien ja sisustuksen paneeleihin sekä ohjauspyörään. Vaikka hintaa pudotettiin useaan otteeseen, pidettiin autoa liian kalliina Venäjällä tehtyihin malleihin verrattuna. Lopulta espoolainen Auto Jalonen osti jäljellä olleet Eurosamarat myyden niitä 54 000 markan (n
Asevalmistuksesta ponnistanut Zastava perustettiin 1800-luvun puolivälissä, ja toiseen maailmansotaan mennessä palettiin oli sovitettu jo puolustusvoimien kuorma-autojen kasaaminen. Koral puolestaan syntyi Italiassa Fiat 144-projektina, jossa tutusta 127-mallista suunniteltiin hieman lyhyempi ja entistä edullisemmaksi muokattu kevyesti ajanmukaistettu versio. ”Come on! Mikä motti tässä on?” ”Tämä on Yugo! Taloudellinen, ei nopea”, kuuluu sananvaihto tiukassa takaa-ajotilanteessa. Kevyesti muokatut balkanilaiset vastineet seurasivat italialaisia malleja, niin 500-, 600kuin 128-Fiatista löytyi Zastava-versio. Jacksonin näyttelemät päätähdet kaappaavat alleen ruosteisen ruskean pikkuauton. D ie Hard –elokuvasarjan kolmannessa osassa Bruce Willisin ja Samuel L. 127 eli pitkän, etanolintuoksuisen tuotantoelämän Italian-vuosien jälkeen Etelä-Amerikassa, mutta Zastava-sisaren vaiheet olivat vähintäänkin yhtä mielenkiintoiset. Yugo oli markkinanimi vuonna 1978 esitellylle Zastava Koralille. Sodanjälkeiset vuodet menivät ensi alkuun lisenssi-Jeeppejä tehdessä, mutta maantieteellisistä syistä Fiat tarjosi 50-luvun alussa auttavan kätensä serbialaiselle valmistajalle. Subarun seuraaja Yhdysvaltalainen Malcolm Bricklin on päässyt autonvalmistuksen historiankirjoihin monesta syystä. KORALLIEN KIMALLUS Fiat-tekniikkaan pohjautuva kantikas Zastava Koral lähti urheasti taistelemaan vientimarkkinoista mahdollisimman alhaisella myyntihinnalla. Vuonna 1995 nuo italialaista syntyperää olevat jenkkimallin jugoslaavit olivat jo poistumassa jokapäiväisestä käytöstä, vanhimmat vain kymmenen vuoden ikäisinä. Yhtäältä Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistaja 64 05/16
Paras myyntilause lienee ollut ”Everybody needs a Yugo sometime”, eli itse kullakin on joskus tarve Yugon kaltaiselle autolle. Autoja ei enää viety ulkomaille, ja monesti niihin päätyi sekalaisia osia toimitusvaikeuksien takia. YUGOA markkinoitiin kuin Warrea Suomessa: miksi ostaa käytetty auto, kun uudenkin saa. ”Tutta sostanza”, eli täyttä tavaraa. Alun perin automalli oli esitelty Jenkeissä jo vuonna 1984, mutta silloinen maahantuoja ei saanut muokkaamattomia yksilöitä täyttämään Kalifornian päästömääräyksiä. Itsenäistyneessä Serbiassa Zastavaa kasattiin vielä vuoteen 2008 saakka, jolloin Koraleja oli tehty miltei 800 000. Tehtaan työntekijöiden mukaan tuolloin Yugojen kokoonpanolaatu oli myös parhaimmillaan, ja vientimallit kasattiin erityisellä huolella. 65 05/16 Yugo: taloudellinen, ei nopea.. Vientiunelma sortuu Päästöongelmat eivät kuitenkaan hellittäneet, ja yhdessä Jugoslaviaa vastaan asetettujen poliittisten sanktioiden myötä Yhdysvaltain-vienti kangistui vuoteen 1992 mennessä. Hentoiseksi ja jälkiasenteisten päästölaitteiden myötä tehottomaksi koettu Yugo oli tuore myyntiartikkeli vain muutaman vuoden ajan, ja huippuedullisista kotteroista ei tarvinnut pitää kovinkaan hyvää huolta: halvat autot vain ajettiin säälimättä loppuun. ITALIAAN Yugoa vietiin Innocenti Koral-nimen alla. Laitteen heppoisuutta ei voine kiistää, mutta hetken aikaa pikkuinen balkanilainen auto tarjosi juuri sitä, mitä lapussa luki: halpaa autoilua kohtuuhintaan. Markkinamies Bricklin keksi pallukkamaiselle Subarulle sloganin ”Cheap and Ugly”, sillä sellainen se Atlantin tuolta puolelta katsottuna oli. Bricklin kehitti myös lokinsiipisen urheiluauton, eli kanadalaisvalmisteisen turvallisuuskonseptin Bricklin SV-1:n, jota tehtiin vain kaksi vuotta. Myynti oli takkuillut jo viimeiset vuodet, ja kaasutinlaitteiden korvaaminen elektronisella polttoaineensuihkutuksella tuli auttamatta liian myöhään. Halvin Yugo 45 –malli kulki työntötankoisella ketjukoneella, mutta tehokkaammissa moottoreissa oli jakohihnakäyttöinen ylänokka-akseli, eivätkä ne kestäneet määräaikaishuoltojen lykkäämistä ilman merkittäviä vauriota. Näistä 250 000 oli rahdattu vientimarkkinoille. 1980-luvun lopulla Yugolle koittivat varsinaiset menestyksen vuodet, sillä vuonna -87 autoja myytiin USA:ssa miltei 49 000 yksilöä ja -88 31 500. Vanhalla mantereella Zastavan tarina jatkui, vaikka Balkanin alueen nationalistiset erimielisyydet kehittyivät aikanaan täysimittaiseksi sodaksi lyöden keppejä autonvalmistuksen rattaisiin. Bricklin muistetaan Subaru 360-pikkuautojen laivaamisesta Yhdysvaltoihin mahdollisimman edullisena vaihtoehtona omasta autosta haaveileville 1960-luvun lopulla. KORALLIEN KIMALLUS VARUSTEISIIN kuuluivat muun muassa etuistuimien pääntuet, radioantenni, takalasinpyyhin ja hienosti tyyliin sopivat kevytmetallivanteet kaksivärimaalauksen ohella. Näiden suhteellisten epäonnistumisten jälkeen Bricklin iski varsinaiseen kultasuoneen neuvotellessaan sopimuksen, jonka myötä Zastava Koralia lähdettiin onnistuneesti markkinoimaan USA:ssa vuodesta 1986 lähtien. Bricklinin teettämässä intensiivisessä selvityksessä Yugoon listattiin 500 muutosta, joiden myötä ajokista saatiin myyntikelpoinen kaikissa osavaltioissa. Sen lisäksi, että yksinkertaisimpia versioita myytiin hinnalla, tuotiin niiden rinnalle myös automaattivaihteiset sekä avokattoiset mallit. Aseiden tehtailua ei oltu hylätty, ja niinpä NATO päätyi pommittamaan tehdaskompleksia vielä vuonna 1999. 30-vuotisen historiansa myötä Yugo/Zastava löytyy miltei jokaisesta nopeasti tekaistusta ”Maailman huonoimmat autot” –listasta
Unt abo. Fiataktiivien, Jan-Erik Hakalaxin ja Jukka Okkosen puuhaama kokoontuminen oli kaiketi ensimmäinen virallinen valtakunnallinen 127:ille pyhitetty tapahtuma. Jokunen oli säilynyt hienossa alkuperäiskunnossa, jokunen oli täysin kunnostettu, joitakin sopivasti viritetty, ja vuosien saatossa patinoituneitakin oli oma osansa. Takamoottoriset pienemmät Fiatit ovat saaneet aikaisemmin paljonkin huomiota, mutta nyt aika on kypsä kääntää katse tutun viistoperäisen arkiauton suuntaan. Tapahtumassa nähtiin mielenkiintoinen kattaus Satakaksseiskoja eri aikakausilta ja eri tarinoilla. Ennen näitä olivat parkkipaikat pullollaan, ja nyt nopeasti huvenneen kannan jäljellä oleville yksilöille ovat koittaneet harrastamisen päivät. K alajokisen auringon alla kokoontui kaikkiaan 19 Fiat 127:aa, ja tähän määrään järjestäjät olivat todella tyytyväisiä. Que 66 05/16. Näteimmät ja pitkämatkalaisimmat autot palkittiin, ja kunniamaininnan sai myös valkopunainen, tekniikkapäivityksen saanut kuusivaihteinen ratapakkaus. PE ad quaspicab ima quatur as eos perrore volut por sim explaccum aut am, nus. VALKOPUNAINEN 127 liikkuu uudemmalla 1.2-litraisella tekniikalla, ja sillä on kierretty niin Nürburgringit kuin Spa-Francorchampsit. Kokoontumisesta lähdettiin vielä letka-ajoon, luonnollisesti kello 1:27 iltapäivällä. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen PUSKURIEN poisto tekee sympaattisesta autosta heti urheilullisemman. Kesäkuun alkuun järjestettiin ensimmäinen Fiat 127-kokoontuminen laatuaan, Fiat 127 Summer Special. SEISKAT Kalajoella Kalajoen hiekkasärkät, 11.6
UUDEMPAA voimanlähdettä, kaverina kuusivaihteinen laatikko. 67 05/16. OSIA oli tarjolla isompiinkin Fiateihin, vaikkapa Dinon kaasuttimia niitä tarvitseville. TUNNISTETTAVA perämuoto, aukeni sitten iso tai pieni takaluukku. PARIKIN eri ajokorkeutta ihasteltavana. TÄMÄ sininen peli oli maalattu juuri ennen tapahtumaa. MYÖS Lancia Y10 ja Fiat 128 pääsivät paikalle. KAUIMPAA tapahtumaan tullut auto: Jani Mild ajoi -74-mallisensa Riihimäeltä asti, kattotelineineen kaikkineen. ENSIMMÄISEN mallin kojelauta, kenties se kaikkein kaunein
5. Nyt tämä pitkään uutta virkaa odottanut moottori olisi vaihtanut omistajaa 300 eurolla. Kasipuolikas kone oli täysremontoitu aikanaan veneen aggrekaatiksi, mutta siihen tehtävään valikoituikin diesel-kone. Tämäkin uutena toista miljoonaa markkaa maksanut, juuri katsastettu ´94 CL 500 Mersu haki uutta omistajaa 7 000 euron pyynnillä, mutta kaikenlaisia tarjouksia kuunneltiin. ROMPETOREILLE tuodaan jos jonkinlaista rompetta. 68 05/16. Rompetta ja klassikoita Jokimaalla Lahti, 14.–15. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine TÄMÄN voimanlähteen moni tunnisti pikku-Fiatin moottoriksi, mutta sen käyttömahdollisuudet oli ajateltu uusiksi. Rompetorien kesäkauden avajaisiin kuuluvaa Jokimaata ei ihan ääriään myöten täyteen tänä keväänä saatu, mutta rompetta ja keräilytavaraa oli kentällä varmasti riittämiin. NÄILLÄ formuloilla ei taidettu ajaa kilpaa kuin takapihoilla, vaikka hyvähän se oli sielläkin olla sponsorien tarrat näkyvästi esillä. Leena Nyströmin Pro Stock -kiihdytystiimin tarra nokalla paransi varmasti Lokarin vauhtia. KEVÄISIN puutarhakoneiden kysyntä on huipussaan, joten tämäkin englantilaisen Landmaster Ltd:n valmistama Gardenmaster 80 löysi heti ottajansa 60 euron hintaan. Klassikoiden harrasteajoneuvoparkissa nähtiin monta lehdestämme tuttua autoa, sekä ainakin muutama, joiden tarinaan tulemme vielä tarkemmin palaamaan
ASIAKASPALVELU ei ole lopulta lainkaan niin vaikeaa kuin luulisi. HETKINEN hei, ei siinä mitään että palopäällikkö kurvailee ´67 Thunderbirdillä, mutta entäs jos tarvitset kiireesti ambulanssin ja paikalle kaahaa Fiat 2300 Coupe. HELLO brittimiehet! Olettekos edes nähneet tällaista Triumphin valmistamaa mopedia. 69 05/16. Olisikos Kruunu-Toyotasta peräisin. HYVÄ esillepano vauhdittaa osaltaan kauppaa. Sekalaisia suodattimia sisältänyt laatikko ei tahtonut millään kiinnostaa edes euron vertaa, mutta kun joku tunnisti mihin tavara voisi sopia, alkoi tarjouksetkin kivuta vauhdilla. Blaupunktin vuosina 63-64 valmistama transistoriradio käyttämättömällä autoasennustelineellä vaihtoi omistajaa, eikä ihme. VAIKKA KETJUT ja laipat on näistä konesahoista jääneet savoitoille, kipinä on puolankielisistä kilvistä päätellen vahvasti tallella. Kunhan kuvaaja väistyi pikkuautojen tieltä, lähti Corgin vihreä Land Rover uuteen kotiin 22 euroon tingittynä. Tässä esimerkkitapauksessa nippu kirveenteriä pakataan ostajan reppuun sillä aikaa kun ostaja kaivelee rahapussistaan sovitun kauppahinnan. PARHAAT esitelöydöt tehdään poikkeuksetta jo heti aamuvarhaisella. Siellä täällä ympäri mopoa luki Triumph, mutta kone oli Sachsin valmistetta. Sekä muotoilultaan että autenttiselta patinaltaan aivan hurmaava ajopeli on mallinimeltään Fips, ja myyjän ajatus hintapyynniksi jotain kahden tonnin suuntaista. TÄMÄNTAPAISET takavalomuunnelmat olivat aikanaan tyylikästä autorakentelua, mutta muoti muuttuu ja aikakautensa tekeleet katoavat sen mukana. JOHONKIN sirolinjaiseen saksalaisautoon tämä oli todellinen löytö. HUUTOKAUPASSA omistajaa vaihtoi taas kaikenlainen tavara
Pitkälle on venytetty tuota vinyylikaton takakulmaa. MIKÄLI ajoneuvoilla olisi tunteet, nämä ihastuisivat varmasti toisiinsa. NYT se on tämäkin nähty, BX-Sitikoiden kokoontumisajot! Paikalla nähtiin luiskaperäiset GTi ja Millesime, sekä pakumuunnoksina suosittu tilamalli TZI. Ennen starttausta on hyvä antaa käsipumpulla huikkaa ilmajäähdytteiselle veekasille. Kuubassa vastaava rehellinen korjaustyyli on vahvassa suosiossa. Jokimaan rompetori 70 05/16. TATRAN ympäriltä ei ihmettelijöitä puutu. EI varmasti ole kittauksilla ruostereikiä paikkailtu. AMC Javeliinin ympärillä tulee pyörittyä helposti parikin kierrosta, niin erikoinen se on muotoilultaan. TÄLLÄ Opelilla on pitkä historia samassa perheessä, Kipparin vaiheisiin palaamme tuonnempana
NYKYÄÄN jälleen töpöhäntäisiä malleja tekevä BMW kokeili luiskaperän ajatusta 70-luvun alkupuolella muutaman vuoden, mutta kohderyhmä ei taitanut mallista innostua. SE on tämäkin Ford Cougar-malli viime vuosituhannelta ja nyt aika tarkkaan siinä iässä/hintaluokassa että jos ajattelit säilöä hyvän yksilön, lopeta ajattelu ja toimi. ENTÄS tämä kolmen kilven taktiikalla liikkuva tapaus. Paikka Klassikot-parkissa löytyi Kari Savolaisen ´55 Mossen viereltä. 71 05/16. ”Oho, tuli vähän pitkä takalokarin lista. THUNDERBIRDIN jarruvaloissa ei ole moittimista kun koko takapää loistaa. Ei haittaa, vedetään se siihen kaksinkerroin.” Kilvistä päätellen loistoauto on rantautunut uutena Suomeen. Ei tullut sitten mieleen laittaa vaikka pieniä heijastimia valoihin. HÄTKÄHDYTTÄVÄN upeassa kunnossa oleva GT-Corolla. Tällaisia ei saa enää mistään ja ostaminenkin alkaa olla jo vaikeaa. Tähän ”Twenty Five” -juhlamalliin tutustuimme 2/16 Klassikoissa. SIELLÄ ne pitkin Afrikkaa raatavat edelleen, ehkä tuhannet joskus Suomeen myydyt Hiacet. Suunnittelivatko ranskalaiset tämän takaluukun oikeasti niin että kyllä nyt ainakin pari kilpeä Isokissan hanuriin tarvitaan. TONI Wessmanin upea ´66 Volga on tuttu 3/16 lehdestä. MITÄ ihmettä tämän Dodge Senecan muotoilijoiden päässä aikanaan liikkui. Ei, jokainen liimatkoot itse heijastimensa vaikka puskuriin. Saabistit sen sijaan fanittivat luiskaperää ainakin koko 50-, 60-, ja 70-luvun ja viimeiset saivat omansa vielä 80-luvun puolella
Radiomalli pysyi vaikeinakin aikoina tuotannossa puupäädyillä ja paperinarukuorrutuksella. LINDBERG Line oli vuodesta 1933 pääosin koottavia pienoismalleja tehnyt lelumerkki, mutta tämä amerikkalaisvalmistajan leikkikalu on niille joiden keskittymiskyky ei liiman ja pikkuosien kanssa tuhraamiseen tahtonut riittää. Mobiilimäen pihapiiri oli taas markkinakansaa täynnä kun Kesäheikki keräsi harrastajat koolle. Tapahtuma-alueen suosittu harrasteajoneuvoparkki täyttyi jo aamupäivästä, ja myöhäisimpien klassikkoautoilijoiden oli etsittävä tilaa sivummalta. Kumilangalla pingoitetut MGA ja Jaguar XK 160 lähtevät kuin ritsalla ampuisi. TEEMA JA sen muunnelma. Turun Seudun Mobilistien leppoisa tapahtuma on toiminut vuosikausia samalla kaavalla, eikä hyvää ole ollut tarpeen muuttaa. Kaunis bakeliittiradio on 30-lukuinen, mutta sota-aikana ja niitä seuranneina pulavuosina oli turvauduttava siihen mitä on käsillä. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ON olemassa sanonta: “toimii kuin Buick” , jonka alkuperä viitannee automerkin suosiman rivikahdeksikon toimintavarmuuteen. Kerhotilojen hyvä sijainti ja väljä pihapiiri mahdollistavat tapahtumalle puitteet, ja itse halli ”Shellin” kahviloineen on jo itsessään vierailun arvoinen. Mobiilimäki, Turku, 5.6. Tämä varsin harvinainen ´50 hauturi-Buick toimii kuolemanvarmasti antiikkiliikkeen kuljetustehtävissä. Netti-ilmoittelun aikakautena ei ilmoituksista jää kuin muistikuvia, mutta näitä voi vuosien tai -kymmenten päästä selata ihmetellen kuinka halpaa kaikki joskus oli. OLETTEKOHAN huomanneet että tällainen julkaisu ei enää ilmesty. KESÄHEIKKI 72 05/16
POSTIA herra A. KÄYNTIÄÄNELTÄÄN lähes unettavan hiljainen CL 250S on varmaan kohtuuhuoleton harrastekulkine. TÄMÄ City-Tunturi on kuraisuudestaan päätellen tutustunut myös maaseutuun. Museorekatusta Hondasta oli 2 900 euron pyynti. Laatikkoon kymmenen, olkaa hyvä. Toivoselle. VANHEMMAT harrastajat muistanevat 70-luvulta kioskien autolehtivalikoimaan kuuluneet Colorod ja Start&Speed lehdet. EIHÄN se oppi ojaan kaada, oli aihe mikä hyvänsä. SÖPÖSILLE maustepurkeillekin on niillekin omat keräilijänsä. TULI hankittua pieni koira, eikä oikein jaksaisi sitä ulkoiluttaa. AIKA kätevä keksintö, ei tainnut liiemmin yleistyä. VALIKOIMAA on vaikea lähteä arvioimaan, mutta kuljetuskalusto rullakoineen ja lihaja leipomolaatikoineen on ainakin kunnossa. Tuotevalikoima niin kuin pitääkin, seinätelineestä löytyy tärkeimmät lehdet ja puheenaiheet pöydissä ihan klassikoita. Tästä sivulaukun kiinnikkeisiin, koira kyytiin ja kaasu pohjaan niin lähtee kirputkin. Alle seitsemällä markalla pääsi ihailemaan kuinka länsinaapurissa ajeltiin rodeilla ja Cadeilla. MOBIILIMÄEN “shellinbaari” on kyllä hieno kerhotila. TAPAHTUMAN yhteydessä pääsi tutustumaan harrastetalleihin. 73 05/16. Hillman Super Minxejä näkee harvakseltaan, mutta vielä harvemmin näita hollantilaisia Biod-lasikuitupalloja
HARRASTEPARKISSA nähtiin lehdestä tuttuja autoja, kuten pirteäväritteinen Abarth-replika. ROMPETORILTA löydetylle ketunnahalle (?) löytyi heti sijoituspaikka. Kesäheikki 74 05/16. FORDIN patarautaisessa veekasissa ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä, mutta kun se löytyy takaluukusta, tässä tapauksessa DeTomaso Panteran, niin kyllä vain kiinnostaa. Aikanaan vain 400 kappaletta valmistetun ´63 300-Ceen kone on pitkän matkaa toista metriä leveä mahtavine Cross-Ram imusarjoineen. VIEREINEN Turbo näytti kumman korkealta tähän 50-lukuiseen 356:een verrattuna. ON se Chryslerinkin pellin alla kiinnostava moottori
Mutta kun on se! Lancia A 112 Junior. 75 05/16. HARRASTEAUTOLLA pääsi parhaille paikoille ja kuljettaja vieläpä ilmaiseksi sisään. TYYLIPISTEET tälle rakennelmalle. MONELLEKO tulee tämä linnunpönttö nähdessään mieleen että Lanciahan se siinä. ´80 Buick Skylarkissa on kaikki ison jenkin elementit, mutta reilusti alta viiden metrin pituus ja pepitaruutuverhoilu tekevät siitä varsin sympaattisen. Vastaavia, seitsemättä metriä pitkiä S90 Volvoja on kuulemma muissakin pohjolan kuningashuoneissa. RUOTSI vauraana kuningaskuntana on huolehtinut omavaraisuudestaan kruunupäiden ajoneuvokaluston suhteen. KIERROS Misukoita Sitikan vanteilla, euroa. ON kyllä niin hienoja nämä Heinemannit että vetelee vaikka huvikseen. Reilua, eikö totta. Takapenkkiläisten päätilasta ei ole kokemusta, mutta tältähän riepu-Heraldin olisi pitänyt näyttää jo tehtaalta. Korimalli taidetaan paremmin tuntea Autobianchina. Nykyisin tämä juhlava ruotsinrauta hoitelee synttärija hääkyytejä. Tämän Suomi-auton tarinaan palaamme tulevaisuudessa
Arjen Klassikot Mobiliassa 76 05/16. MAINIOSTI 70-luvun tunnelmaan pääsee aikakautensa pukeutumisella, josta tässä yksi tapahtuman tyylikkäimmistä kokonaisuuksista. Museon omasta autokokoelmasta oli koeajettavina todelliset arkiklassikot: Kuplavolkkari ja Corolla, joiden ohjaimissa saattoi verestellä muistojaan menneiltä vuosikymmeniltä. Mobilia, Kangasala, 11.6. Kartano-Volvon tavaratilasta löytyi vielä kesälomareissuille sopiva taittorunkoinen Jopo. Luiskaperän tarinaan tutustumme joskus tulevaisuudessa. Vaikka pieniä sadekuuroja saatiinkin tunnin välein, nähtiin autojen lisäksi paikalla runsaasti myös kaksipyöräisiä. K ansallinen Museoajoneuvopäivä 11.6. TYYLIKÄS kokonaisuus se on tämäkin. Siitäkin huolimatta nyt kolmatta kertaa Mobilian pihapiirissä pidetty 70-luvun arkisten käyttöautojen kokoontuminen keräsi puolentoistasataa arkiklassikkoa. Tapahtuman järjestäjä ja ideoija Sami Nyyssönen oli tyytyväinen osallistujamäärään ja pienenä parannuksena ensi vuodelle on suunnitteilla tapahtuma-ajan tiivistämistä, jotta aikaisin tulleetkin malttaisivat viipyä paikalla aina palkintojen jakoon. Pari vuotta sitten Facebook-ryhmästä käynnistetty tapahtuma 70-luvun arkisille käyttöautoille oli heti menestys ja nytkin Mobiliaan kerääntyi pitkälti toistasataa arjen klassikkoa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine TAUNUKSET jos mitkä olivat aikanaan perin arkisia käyttöautoja, mutta hiukan spesiaalia löytyy näistä molemmista. oli kesän vilkkaimpia klassikkoautoharrastajan näkökulmasta, sillä samanaikaisesti päällekkäin oli useita tapahtumia sekä merkkikerhojen kokoontumisajoja. Päivän aikana oli mahdollisuus osallistua opastettuihin kierroksiin Mobilian kokoelmissa, sekä tutustua Pakettiraketit-näyttelyyn. Ruskeaan Taneliin on valittu automaattilaatikko ja V6-koneinen GT on saanut jo uutena vinyylikaton päällensä
Kiinnostavan tarinan Fordiin tutustumme ensi numerossa. MOTSKARIRIVISTÖSSÄ nähtiin useampi tuutti-Honda sekä tämä upeasti entisöity ´76 Gold Wing. AKAAN Verhoomo oli paikalla esittelemässä materiaaleja ja osaamistaan. Pienempiä päristimiä edusti aikanaan monin verroin Wingiä yleisempi Solifer. SAMI Nyyssönen toi näytille latolöytökuntoisen, vuodesta -79 varastoidun 128 Fiatin. TÄMÄ upea Toyota Land Cruiser ei ole kahvinruskea, ei suklaanruskea eikä oikein muunkaan syötävän värinen. Palkinnon ojensi museonjohtaja Heidi Rytky TAPAHTUMAN ideoija Sami Nyyssönen valitsi palkinnon arvoiseksi Risto Vuorisen juuri entisöinnistä valmistuneen Escortin. 77 05/16. MUUTAMAT OSALLISTUJAT palkittiin ja Mobilian valinta osui Pertti Minettin hienolle 131 Mirafiorille. PETRI Niemenmaa jakeli ajovuoroja Mobilian kokoelmien Kuplaan ja Corollaan. TÄMÄ 244 DL D6 se on ollut aikanaan komea Volvo ja sopinut hienosti tasakattoisen tiilitalon pihaan. Auto on palailemassa liikenteeseen konservoituna. JOS 99 Combi-Coupea mainostettiin monikäyttöautona, niin kyllä sitä oli tämä Ysiviitonenkin
Tässä ihastelun kohteena symppis Fiat 600. VANHAT autot ovat siitä metkoja, että uutena ostaessa halpa ja vaatimaton voi kerätä ikääntyessään ihailua kuin arvoauto konsanaan. PIENI DAF-viistoperä toi sporttisen tuulahduksen tulppaanien maasta. Rakennuspäivinä näyttelyissä on oma mukava tunnelmansa. Sponsorikuviot olivat osuneet kohdalleen, mikä mahdollisti yleisölle vapaan pääsyn. KUUSAMO KUTSUU Kuusamo, 28.5. CELICA on saatu asemiin ja on infokyltin pystytyksen aika. Museovehkeiden rinnalla näytillä oli niin jenkkejä kuin tuning-vehkeitä sekä muuta harraste-käsitteen alle mahtuvaa moottorivempelettä. 78 05/16. Toukokuun viimeisenä lauantaina Kuusamon jäähallissa ja sen ympäristössä oli vilskettä, sillä menossa oli Kuusamon Seudun Mobilistien järjestämä Ajoneuvonäyttely. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa ARTO Jaakkola Sallasta omistaa pirteän ykköskorisen Escortin, joka on rakennettu kolmesta aihiosta yhdistelemällä
Pitkään näillä vehkeillä on erikoiskokeita tahkottu, eikä suosio osoita laantumisen merkkejä. DYANEA viimeistellään näyttelykuosiin. 79 05/16. KUUSAMO KUTSUU VÄLILLÄ tuntui että itsetehdyt avokuplat ovat kadonneet jonnekin, mutta nyt niihin taas törmää tämän tästä. Vanhaa maalipintaa tullaan kuulemma kunnioittamaan viimeiseen saakka. Tämä kyllä hakkaa ulkomaiset ketjukahvilat mennen tullen. Värikin on monien mielestä se oikea. TUTTU suosikki vuosikymmenien takaa. RITVA Kokon ´67 Duett on toiminut aikanaan Ala-Lemun kartanon perunankuljetuspirssinä. KILPAILUN KIRISTYESSÄ kahvilat ovat satsanneet paitsi tarjoiltavien laatuun, myös puitteiden komeuteen. Tässä tapaukseea tosin päinvastoin, sillä Kalifornian auringon voimakkaasti patinoiman pinnan alta löytyy täysin uusiksi rakenneltu laite. SIVARI-HARLEYSTA kerrottiin että huippunopeutta on pelottavan paljon. Hinnaston pidikekin aivan lyömätön. ISMO Pätsi toi näytille rallipolkujen kiistattoman klassikkomallin, Kent-tekniikalla varustetun Mk1-Escortin. MONI kakku päältä kaunis
PIRUN hieno Sierra XR4i kurvaili paikalle Hyvinkään suunnalta. Rompetorilta saattoi löytää itselleen kauan haussa olleen varaosan tai vaihtoehtoisesti jotakin aivan tarpeetonta mutta kivaa. kalustoa Kirjavaa 80 05/16. TÄLLAISILLA vehkeillä alkoi Corollan menestyksekäs taival Suomen maanteillä. Nyt ne näyttävät oikeastaan aika hienoilta. Hyväntuulinen tapahtuma toi harrasteparkkiin mukavasti hienoja autoja, traktoreita ja muuta kalustoa. EI tainnut yhteenkään coupéKadettiin jäädä kuraläppiä kun käyttöpakko poistui. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa MUSTAKILPINEN Pompannappi ihastutti värisävyllään, ja samaa voi sanoa iloisen keltaisesta Opelista. Valkoinen porrasperä on se tutumpi malli, mutta kyllä urheilullisempaa Sprinteriäkin aika paljon liikenteessä näkyi. Rajamäki 5.6 Nurmijärven Rajamäellä kesää on käynnistelty jo vuosikaudet MasiinaMeetingtapahtuman voimin
Varaosia, myös hieman harvemmin nähtyjä, oli niin kaksikuin nelipyöräisiin. ROMPETORIN antia. YKKÖS-ESCORT huokui kisahenkeä pätkäpuskureillaan ja lisävalopatteristolla. JOS muistakin automalleista on omat paketinkuljetusversiot, niin miksei sitten Ministäkin. MYÖS suurempien pakettien kuljetukseen sopivaa kalustoa oli moneen makuun ja tarpeeseen. Ja monesti oikein hieno. Umpikyljet tuovat autoon työkalun näköä ja tunnelmaa. RUSKEA väri voi olla muissa yhteyksissä konservatiivisen valinta, mutta autoihin se on oikeastaan aika rohkea sävy. VALTAOSA parkkialueen autoista toi monille mieleen muistoja lapsuudesta, mutta tämä aristokraatti ei tainnut niitä naruja vedellä monenkaan kohdalla. SUUREN yleisön kannalta mukavin tapahtuma on sellainen, jossa kalustoa on esillä laidasta laitaan. kalustoa 81 05/16. Tallin maskotiksi tai kirjahyllyn koristeeksi oli niin ikään vaihtoehtoja joka lähtöön. Värityskin viittasi vauhtilajien suuntaan
LEGENDAARINEN Kosto-Kupla odottelee rantakirppu vierellään omaa lähtövuoroaan. JOSKUS alkuperäinen moottori ja voimansiirto eivät tarjoa parasta mahdollista lähtökohtaa virittelylle, jolloin koko paketti kannattaa vaihtaa pari pykälää rajumpaan. Kiikalan lentokenttä 28.5. Kiihdyttelyä Kiikalassa 82 05/16. Vaikka radalla vierailleista Volkkarit olivat selkeä vähemmistö, sai bokserimoottorin pärinästäkin nauttia päivän mittaan. Lauantai-aamupäivänä rullilla karjui Fox-korinen Mustang. Sää suosi varttimailille kiihdyttelemään mieliviä volkkariharrastajia, sillä perinteisen VW-Open-tapahtuman lauantaipäivää eivät sadepilvet kiusanneet. Teksti ja kuvat: Kari Mattila SIIRRETTÄVÄ tehonmittausdynamometri on passeli lisä tämäntyyppisen tapahtuman tarjontaan
Junior Dragsterilla lähtöönsä valmistautuva Aatu Maijala saapui paikalle harjoittelumielessä. Tämä neljän Kuplavolkkarin rivi oli saapunut paikalle Venäjältä. VUODESTA 1997 järjestetty VW-tapahtuma on avoin kaikenlaiselle kalustolle. Liukkaasti näytti etenevän. PAKETTIAUTOT eivät ole kiihdytysratojen vakiokalustoa, joskin tämä yksilö on nähty sripillä useamman kerran. NELJÄNNESMAILIN matkaa seisovalla lähdöllä kävi kokeilemassa jos jonkinmoista katuraaseria. Niinpä harrastelentokenttäalue tarjoaa kävijöille mukavasti nähtävää, piti sitten muskelitai retkeilyvehkeistä, kaksitai nelipyöräisistä. VOLKKARIHARRASTUS on vireää kaikkialla. 83 05/16. KATUAUTOJEN ja -prätkien lisäksi radalla nähtiin varsinaisia kilpalaitteitakin. Oli brittiautoa, sakemannia, japsivehjettä ja tietysti autoja lajin alkuperämaasta Yhdysvalloista
84 05/16. Minkään muun maalainen valmistaja ei ole niin paljon kylvänyt peltiä ja kromia vaunuihinsa kuin amerikkalainen. 1980-LUVULLA todellinen laatikkomuotoilu saavutti myös Amerikan. Kuvassa sama auto porrasperäisenä. Tai niin ainakin uskottiin. Dollarihymy uhkuu vaurautta ja elinvoimaa, menestystä ja muotoilutrendejä. Kaupungit ovat suuria, tiet pitkiä ja autot toinen toistaan komeampia. Jo itse Yhdysvallatkin on jo yli 28 kertaa niin suuri kuin meidän pieni Suomineitomme. Siinä missä rakentui uutta ja edistyksellisempää, niin aina kuoli vanhaa ja väsynyttä. Todellisuudessa amerikkalaisuus oli suuri sekamelska, sekoitus monesta maasta saapuneita ihmisiä ja heidän jälkeläisiään, joista syntyi kummallinen ja ylpeä kansa. Tässä latoon tallennetty ”laikkaavo” ja pajun taakse hyljätyt Ford Thunderbirdit. HYLÄTYKSI voi joutua kuka tai mikä vaan. Ehkä yksi raa´impia esimerkkejä oli vuoden 1980 Oldsmobile Cutlass viistoperäisenä versiona. keisari ja hänen alamaisensa on manttelinsa vaihtanut jo kattilamateriaaliksi. Nyttemmin ko. Amerikassa on kaikki suurta. Väsyneitä ovat nämäkin siirtolaiset, mitkä ovat ison rapakon takaa tänne laivattu. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Amerikan Jenkki KAKSIOVINEN Dodge Dart oli ylennetty romukasan keisariksi
Lasikuituskoopilla varustettu ja erikoismaalattu viiskymppinen nuorukainen on hiljattain pelastettu huolehtiviin käsiin ja on tarkoitus palauttaa 90-luvun asussaan tieliikenteeseen. Samalla konstruktiolla oli saatavilla myös pick-up –versio. Kalliimmassa Wagoneerissa oli neljä ovea, korkeampi viimeistelytaso ja puujäljitelmää kojelaudassa. MONI varmasti tunnistaa Jeepin maasturit. Ehdottomasti punaniskaisuuden ensimmäinen askel. TODELLINEN suomikustomi maatuu kaikessa hiljaisuudessa laitakaupungilla. PERINTEISTÄKIN perinteisempi amerikkalainen pick-up truck. El Caminoon on leivottu peltilevikkeet ja Chevroletin bowtielogon muotoinen takaikkuna. Kuvan Cherokee oli pitkäkattoisista maastureista se halvempi malli. Siitä eteenpäin tämä taloudellinen ja luotettava valurautaihme säilyi moottorivaihtoehtona aina 1970-luvulle asti. KUTKALAUKKUMATONEN – matkalaukkukutonen. SUOMEN kesä on oikein kaunis ja vähäluminen. HOT roddattu Chevrolet Chevy II kymenlaaksolaisessa metsässä. Vuonna 1928 esiteltiin Chevroletin valurautainen kuutosmoottori, joka pysyi peruskonstruktiona vuoteen 1954 asti, kunnes esiteltiin veekahdeksikko. 85 05/16. VIISIKYMMENLUVUN ponttoonimaista automuotoilua edustaa tällä erää Pontiac station wagon. Aurinkotuoli viettää kaunista päivää -67 Chevroletin seurassa
Näitä oli kaksi samassa paikassa. VUONNA 1978 Dodgella oli ohjelmassaan Amerikan mantereen nopein auto, joka oli varustettu 360-kuutiotuumaisella mahtimoottorilla. Kyseessä oli erikoisesti varusteltu Dodge Li´l Red Express Truck. INTERNATIONAL Travelall tuli meille tutuksi mm. Tämä yksilö oli unohtunut erään maalaistalon pihaan, missä vietettiin erittäin voimakasta amerikkalaisharrastusta 1980– ja 90-luvuilla. sairaskuljetusautoista 1960-luvulla. Kahtena vuotena valmistettu erikoismalli ei kivunnut edes 10000 yksilöön, mutta siitä huolimatta näitä eksyi myös Suomeen. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot 1980-LUVUN pienet amerikkalaiset ovat kyllä yhdysvaltalaisen autoteollisuuden jonkinlainen pilvistä tipahtaminen takaisin maanpinnalle. Joku kutsui tämän olleen jopa eteläsavolainen amerikanautoharrastuksen mekka. 86 05/16. 1976 loppui Dartin vauhdikas historia, jonka jälkeen Chrysler aloitti Dodge Aspenin tuotannon. VARAOSA-AUTON virkaa toimittava Chevrolet kuutosmoottorilla lepää erään tallin takana perisuomalaisissa tunnelmissa pölkkyjen päällä. DODGE Dart aikakautensa loppupäästä. Tämä auto on toiminut myöhemmin sirkuksen leivissä. Tässä erään lava-auton takalaita heitteille jätettynä. Chevrolet Citation edusti koulukuntaa, jossa kori, moottori ja koko olemus oli rusinan lailla kutistunut pienempään ja kansanauto–tyyppiseen olomuotoon. PLYMOUTH Satellite edusti vielä voimakkaasti amerikkalaista muskeliaikakautta. Tekijämies voisi vielä leipoa näistä ehkä yhden kokonaisen
Aika alkaa jättää suomalaispihapiirissäkin. Sama paja nakuttaa edelleen alansa ammattilaisena limousineja ja hautausautoja. Robinson kauppasi ja kauppaa edelleen mm. Tämä kuvan G20 ei enää taida olla rekisterissä parkkipaikasta päätellen. RAMBLER American edustaa amerikkalaisen kauppakassin ideologiaa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämän Buickin ostamisesta on jo tovi vierähtänyt. 1990-luvun taitteen juppiautoa tarjottiin vuosien varrella 2,2-2,5–litraisilla turbomoottoreilla, 2,5–litraisella ruiskumoottorilla sekä 3,0 V6:lla tehojen vaihdellessa sadan ja 174 hevosvoiman välillä. 1950-60 –lukujen DeSotot nähtiin myös Suomen kuraisilla maanteillä. AMERIKKALAISILLA autodealereilla oli vanhaan hyvään aikaan tapana laittaa myytävien autojensa perään oma koristeteksti. Muihin kilpailijoihin eli Dodgen ja Fordin pakettiautoihin nähden Chevy veti pidemmän korren käyttöiällään, kun 25 vuotta vanhoistakin yksilöistä oli rekisterissä yli 55%. Superior– koritehtaan juuret kasvaa 1910-luvun ajoissa, mutta ensimmäinen ambulanssikori tehtiin 1925. 87 05/16. Tässä yksi eteläsavolainen yksilö, joka on runkonsa menettänyt peräkärrytarpeiksi. Muodon takana kynäänsä heilutti Richard A.Teaque, joka antoi linjat moneen muuhunkin AMC:n kulkupeliin. CHEVY Van julkaistiin vuonna 1971 ja sitä iloa riitti lähes muuttumattomana aina vuoteen 1995 asti, eli lähes neljännesvuosisadan. CADILLAC Superior ambulanssi aikamatkailee Suomen syksyiseen sateeseen vuodelta 1951. CHRYSLER LeBaron GTC:tä valmistettiin vuosina 1989-93. Buickeja Guelphissa, Toronton lähellä. 1994-95 sitä sai vain avona
88 05/16. Marginaalista hienosti Vatasen voittaessa ja kaikkien kolmen 205-kilpurin ollessa viiden joukossa. Itse huutokauppa eteni tavan mukaan vauhdilla ja 250 000 eurosta lähtenyt kilvanhuuto kipusi ripeästi puoleen miljoonaan. Ruotsin ralliin tallipäällikkönä toiminut Jean Todt lähetti C10valmistenumeroista yksilöä ajaneen Timo Salosen ja C11-yksilöä kuskanneen Vatasen, joka kirjasi tililleen tuoltakin voiton. Vaan eipä tuo myyjälle riittänyt, enemmän olisi tarvittu. Hienoa autossa on sen täysin alkuperäinen räpeltämätön kunto, alkuperäisen korin pääosin alkuperäinen maalaus ja jokainen muuttamaton detalji sisustuksessa. vuoden -01 Goodwoodin näytösajoissa se nähtiin vierailevan. Kauden avaus, Monte Carlo, meni Peugeot-tallilta Kuvat: RM Auctions PUOLIMILJOONAA euroa olisi Ari Vatasen vuonna -85 Monte Carlon voittoon kuskaamasta 205 Pösöstä saanut. Jean Todt myi kauden -85 jälkeen C11-Pösön ranskalaiskeräilijälle, joka varastoi helmeään aina vuoteen 2001 asti. Toukokuun puolivälissä Monacossa pidetyssä huutokaupassa olisi ollut mahdollisuus hankkia kilpurikokoelmaansa todellinen helmi, kun listattujen kohteiden joukossa nähtiin Ari Vatasen kuskaama B-ryhmän Peugeot 205 T16. Myös alla olevan rengaskierroksen väitetään olevan sama jolla auto myytiin kilpatallista siviiliin. VATASEN VOITTOAUTO S uomalaisten rallilegendojen vanhoja työkaluja arvotetaan maailmalla ilahduttavan korkealle. Yksilöllä ei ajettu kisan kisaa, mutta mm. Auto on historialtaan ja varsinkin kunnoltaan poikkeuksellinen, sillä voitokkaat ja entisöimättömät B-ryhmäläiset alkavat olla perin harvassa. Tämän ylittäviä korotuksia ei salista enää kuulunut ja meklari löi nuijansa pöytään, ilmoittaen että kohteen hintavarausta ei ylitetty. Kauden kolmas kisa Portugalissa päättyi Vataselta keskeytykseen ja tämän jälkeen C11 palveli vielä pari rallia Vatasen nuottiautona. Kyseistä 205 T16 Evo 1 -versiota tiedetään rakennetun vain 20 kappaletta, ja tämä vuonna -84 tehty valmistenumero C11 tuli Ari Vatasen käyttöön kaudeksi -85. Pitkän aikavälin sijoituskohteina ne ovat olleet, toki ostohinnasta riippuen, joko tosi hyviä tai paljon, paljon sitäkin parempia
Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Harrastajaystävällinen hintataso. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. (tapahtuman teemana ”Ranska”) NURMES Hyvärilän Nuorisoja matkailukeskus 5.–7.8. FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Runsaasti kalustoa ja ohjelmaa! Tarkemmat ohjelmat: www.kuhmonmobilistit.fi KUHMO Urheilukeskuksen alue 15.–17.7. Kun muutat, kerro myös meille. (tapahtuman teemana ”Volkswagen”) Harrastusajoneuvoja rompemyyntiTAPAHTUMAT
Tarkkanäköinen huomaa etiketissä nykyisin komeilevan ”Havu-Mäntysuopa” Havin sijaan. Oikein käytettynä suopa on silti pesuaineena omiaan, ja sitä saanee kaupasta vielä vuosia. Hackman oli ostanut Alfthanin kynttilätehtaan vuonna 1866, jatkaen sen toimintaa Havi Osakeyhtiön nimen alla. Vuonna 1999 oululaisen nestemäisen mäntysaippuan valmistusoikeudet siirtyivät Ekopine Oy:lle, joka valmistaa omaa tuotettaan nykyisinkin. Silloisen itänaapurin romahdettua pesuaineen myyntimäärät laskivat parikymmentä prosenttia. Suovan hartsihapot eivät ole terveellisiä kaloille, ja niinpä matotkin on huuhdeltava maalla. Sen mäntyinen muttei puiseva tuoksu tuo mieleen saunakammarit ja matonpesutelineet järvien rannalla. Sekä nestemäisen mäntysuovan että tutun suopapalan etiketit henkivät menneiden vuosikymmenien tunnelmaa, vaikka valmistajien nimet niissä ovatkin vaihtuneet vuosien saatossa. Mäntysuovan juuret periytyvät sadan vuoden taakse suomalaiseen metsäteollisuuteen. Paperia ja sellua valmistaessa syntyy useita hyödyllisiä sivutuotteita ja jatkojalosteita kuten ksylitolia, tärpättiä ja erilaisia liimoja. Seuraavan seitsemän vuoden päästä valmistusmäärä ylitti jo miljoona kiloa, ja vähintään samaan tahtiin suopaa myydään vielä tänäänkin. Viime vuosisadan puolessavälissä suopaa meni jopa neljä miljoonaa kiloa vuodessa, ja nykyisin luvut ovat noin 1,5 miljoonassa. Ympäristöystävällisimmästä päästä mäntysuopa varmasti on, mutta suoraan järveen ei pesuvesiä saa päästää. Kotkan Enso-Gutzeitin sellutehtaan kemistit, insinööri Alfons Hellström etunenässä, kykenivät tislaamaan mäntyöljyä, jota voitaisiin käyttää puhdistusaineena, kun siihen ensin lisätään lipeää ja soodaa sekä fosfaatteja. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen 90 05/16 Mäntysuovan etiketit henkivät yhä menneiden vuosikymmenien tunnelmaa.. Klassikkoesine Metsäteollisuudesta ponnistanut pesuaine löytyy vielä nykyisinkin kaupan hyllystä, eikä sen etiketti ole viimeisten vuosikymmenien aikana juuri muuttunut. Suopaa sadan vuoden takaa M äntysuopa liittyy lähtemättömästi suomalaiseen kesään. Valmistajat vaihtuvat, tuote pysyy Enso-Gutzeit tislasi mäntyöljyä vuoteen 1989 asti, ja toi nestemäisen vaihtoehdon palasuovan rinnalle 1960-luvulla. Uudelleen pesuainetuotanto käynnistyi Oulussa 1989 Enson lopetettua oman tislauksensa. Pitkässä juoksussa lopputuloksena voi olla harmahtava maalipinta. Myös Oulu Oy:n sellutehdas valmisti mäntysuopaa 1950-luvulta vuoteen 1979 asti. Vuonna 1913 alkaneen kehitystyön myötä tuotteelle nähtiin niin vahvat myyntimahdollisuudet, että erillinen suopatehdas perustettiin Kotkaan vuonna 1920. Havin taustalla oli Viipurista kantautunut kauppahuone Hackman & Co, joka muistetaan nykyisin muun muassa paistinpannuista. Moni myös pesee autonsa mäntysuovalla, kuten etiketti kehottaa, mutta siihen se on aavistuksen verran liian emäksinen. Vuonna 1997 saksalainen 1876 perustettu kemianteollisuusyhtiö Henkel osti tuolloisen Hackman-Havin puhdistusainetoiminnan ja jatkoi mäntysuovan myyntiä muuttamalla etikettiä vain vähän. Entinen Neuvostoliitto on ollut ainoa vientimaa, jonne mäntysuopaa on rahdattu. Pesuaineista se on yksi perinteisimmistä. 80-luvun loppuun mennessä tuote oli jo kertaalleen nimetty Enson mäntysuovasta Havin mäntysuovaksi, ja tällä nimellä pesuainetta myytiin 1990-luvun lopulle saakka
UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. Vakioja virityskaasuttimet sekä osat AUTOHALLIPAIKKOJA 70 €/kk myös matkailuautot ja veneet • Korkeus 8m • Ovien korkeus 7m • Ovien leveys 4m TIEDUSTELUT 0400-665471 Kukkonen Karjaalla pilarittomassa ja ilmavassa hallissa + alv Varaosat brittiautoihin JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI • MORRIS TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka I Puh. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.?. MYÖS JENSEN P1800. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Puh. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 0400-911356 info@freetechnics.. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com www.brittiosa.com www.varastopalvelu.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 2 viikon välein). Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. verhoiluja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
nu m er o • 4/2 01 6 10. 64,90€ Tutustumistarjous!. numero Hinta 8,90€ AJANKUVA Jenkki-purukumi venyy ja paukkuu Sinivalkoiset 14 suomalaista keihäänheiton sankaria keihäskaaret MAAMME PUOLUSTAJAT: Eturivin kansanedustaja Wäinö Havas LEGENDA KeihäsmatkaKeihänen Väkevä suosikki määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalah jaksi upea metalline n Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipiste istä kautta maan! 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. 69 90 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K eih äs en m at ko ill a m at ku st iv at ka n sa n sy vi m m ät riv it, h er ra t sa iv at ku lk ea re itt ik on eil la .” 6 414888 002355 1 6 4 80 02 35 -1 60 4 PAL VKO 2016-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 10
1994 Pack-varustelu tarjoaa sähkölasit, sähköpeilit ja keskuslukituksen. Tuleva klassikko Renault Twingo Benetton Tipparellun henkinen seuraaja, tila-autoajattelua hyödyntävä pikkuauto Twingo oli iloinen väriläiskä 1990-luvun automallistossa. Pallukanmuotoinen, käytännössä konepellitön vempain on kuin kutistettu tila-auto – jollaisena Twingoa markkinoitiinkin. Koeteltua rautaa Aloittelumalliksi hinnoiteltu ja mahdollisimman edulliseksi suunniteltu Twingo ei tulisi sisältämään uudenuutukaista tekniikkaa, vaikka malli olikin olemukseltaan korostetun moderni. Pariisin autonäyttelyssä syyskuussa 1992 Twingo teki melkoisen säväyksen, ja valmistajan teettämän tutkimuksen mukaan koko tapahtuman vierailijoista 20 prosenttia oli ilmaantunut paikalle vain nähdäkseen pikkuautouutuuden ensi kertaa. 1996 Loppuvuodesta ’96 vanha 1239cc moottori korvataan uudella 1150-kuutioisella, joka on modernimpi ja varustettu kannen yläpuolisella nokka-akselilla. P ikkuautoissa itsessään on jotakin sympaattista jo ajatuksen tasolla. Vuonna 1988 Renaultin palkkalistoille siirtynyt muotoilija Patrick le Quément kertoo kaivaneensa jäädytetyn pikkuautokonseptin esille Renaultin pakastimesta, ja piirsi sille ystävällisen pyöreän, miltei inhimillisen keulan, joka siivitti konseptin tuotantoon asti. Autoja vertaillessa huomaa Twingon vallankumouksellisen ajatuksen: korista on pyhitetty mahdollisimman paljon tilaa matkustamolle. Renault Twingo on yksi aikakautensa parhaiten mieleen jäävistä pikkuautoista. Kustannukset pidettiin alhaalla tarjoamalla muun muassa MALLIHISTORIA 1992 Twingo esitellään Pariisin autonäyttelyssä ja myynti alkaa keväällä ’93. Rättikatolla ja erottuvalla United Colors of Benetton –vaatemerkin tyylittelyllä Twingo on parhaimmillaan. Twingon perusperiaatteet rakentuivat 1980-luvun puolivälissä hahmotetulle W60-konseptille, jonka toteuttamiseen Renaultilla kuitenkin oli turhan vähän resursseja vielä tuolloin. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine, valmistajat 01 Auton merkki ja malli Renault Twingo Benetton 02 Vuosimalli 1996 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu nelisylinterinen bensiinimoottori, työntötangoilla ohjatut kansiventtiilit, tilavuus 1239 kuutiosenttiä, teho 55 hv/5300 rpm, vääntö 90 Nm/2800 rpm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, levyjarrut, takana vääntövarsijousitus, rumpujarrut 06 Kori Kolmiovinen itsekantava monikäyttökori 07 Mitat Pituus 3433, leveys 1630, korkeus 1423, akseliväli 2347 mm, paino 790 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 14 sekuntia, huippunopeus 150 km/h 09 Hinta uutena 69 900 mk(perusmalli 1993), viimeiset vuosimallit noin 8500 euroa PYÖREYTTÄ PYÖRILLÄ Renault Twingo Benetton 94 05/16. Värivaihtoehtoja on neljä eri pastelliväriä: vihreä, keltainen, sininen ja punainen. Kilpailevien ranskalaismerkkien ständit olivat kertoman mukaan ”autioituneet”. Niinpä edullisimpana mahdollisena Relluna jatkoi Tippa eli 4, jota valmistettiin vielä 1990-luvun puolelle ja Slovenian kokoonpanotehtaalla jopa -94 asti. Benetton-erikoismalli lätkäisee autoon vielä ripauksen verran lisää värikkyyttä. Myös ABS-jarrut ja kytkinpolkimeton puoliautomaattivaihteisto Easy tulevat tarjolle. Autonvalmistajat harvoin tekevät pienimmistä tuotteistaan ylettömän arkisia, sillä litraisia kotteroita on helpompi myydä kun niihin liittää lystikkäitä yksityiskohtia ja touhukkaan olemuksen
2000 Koria jäykistetään törmäysturvallisuuden kannalta, ABS-jarruista vakiovaruste, moottorit uusitaan: nyt vaihtoehtoina 1.0-litrainen ja 1.2 16v. 2007 Ensimmäisen korimallin Twingon valmistus päättyy Ranskassa, mutta sellaisen saa esimerkiksi Kolumbiassa uutena vielä vuoteen 2012 asti. 1998 Ensimmäinen varsinainen malliuudistus: valoja ja kojelautaa muutetaan, penkit korvautuvat Clion jakkaroilla, ilmastointi tulee tarjolle. 95 05/16
Kantikasta ja kolmiovista autoa tarjottiin myös rättikatolla, ja vaikka auton muotokieli onkin ajanmukaisesti pelkistetty, on 12 tuuman pyörillä kulkevassa pikku-Mazdassa jotakin lystikästä. Siitä huolimatta myös myöhempää mallia sai aukeavalla Cabrio Top -katolla, mikä tekee autosta varsin erikoisen – neliovisia sedaneita kokonaan aukirullattavalla katolla ei taida olla montaakaan. Kyseessä on kuitenkin Nissan Micraakin pienempi auto. Loppuvuodesta 1996 Twingoon kuitenkin esiteltiin uusi D-sarjalainen moottori, jonka sylinterikansi oli suunniteltu tilarajoitteiden mukaan. TOINEN VAIHTOEHTO MAZDA 121 Valmistusvuodet 1987-1996 Teho 54-72 hv Itämainen vaihtoehto Twingolle on saatavana kahdessa muodossa: 1980-luvun lopulla esitelty, myös Fordina ja Kiana myyty Mazda 121 oli yhtymän ajatus erittäin yksinkertaisesta ja pienestä, mutta silti monikäyttöisestä hatchbackista. Renault Twingo Benetton 96 05/16. Penkit kaatuvat tasaiseksi sängyksi vaikkapa retkeilytarpeita varten. Kokeellisia ratkaisuja Perinteisestä tekniikasta huolimatta Twingon konseptiin kuului moderni ja harkittu matkustamo, ja digitaalimittaristolla varustettu kojelauta on suunniteltu yksinkertaiseksi käyttää. Tilaa on 3,4 metrin pituuteen nähden paljon, minkä lisäksi takaistuin liikkuu 18 senttimetrin verran pituussuunnassa. Vuonna 2000 Twingoon esiteltiin vielä kerran uudet moottorit: litraisen säästömallin lisäksi – jopas jotakin – 16-venttiilinen 75-hevosvoimainen versio edellä mainitusta Dsarjalaisesta. Tuo 55-hevosvoimainen työntötankomoottori liikutti suurta osaa koko Renaultin pienemmästä automallistosta vielä 1980-luvulla, ja sen kohtalonhetket olivat jo käsillä, kunnes Twingon myötä pienikokoiselle koneelle tuli yllättäen taas tilausta. Uutuusmoottori antoi autolle vielä entistä paremmat kyydit. Ensimmäiset vuosimallit myytiinkin 1960-luvulta periytyvällä 1239-kuutioisella Cmoottorilla. Lopulta on vain omista kuljetustarpeista kiinni kuinka monta ovea tarvitsee. Tuleva klassikko Renault Twingo Benetton vain yhtä pyöräkokoa, vain vasemmanpuoleista ohjausta ja aluksi vain yhtä moottoriversiota kerrallaan. Twingon tapaan kumpaakin 121:tä löytää käytettynä tonnin-kahden molemmin puolin. Moottorin koko tipahti 1,15 litraan, mutta tehot nousivat viitisen hevosvoimaa. 1990-luvun puolella tarjotulla seuraavan korimallin 121:llä puolestaan on miltei identtinen pyöreä ilme kuin Twingolla, mutta auto onkin porrasperäinen. Clioon suunniteltu ”Energy”-moottori ei sopinut Twingon pellin alle, sillä moottorille oli jätetty niin vähän tilaa, ettei yläpuolisella nokkaakselilla varustetulla voimanlähteellä ollut asiaa keulalle. Tai kuten Twingon myyntislogan Ranskassa kuului: Hanki elämä, joka sopii tähän autoon
Sitä tarjottiin viidessä erikoisvärissä, yhtenä niistä juttuautomme Myosotis Blue. Aikanaan Twingolle esiteltiin hieman erinäKÄYTTÖKATKAISIJAT ovat eri väreissä sointuen ulkoasuun. Rättikatto ei ollut vakiovaruste, mutta merkittävän monesta Benetton-Twingosta sellainen löytyy. Takaisin ostettu Turussa asuvan Antti Mikolan perheeseen juttumme Twingo tuli ensimmäisenä uutena autona. 97 05/16. Benettonmallin hintaero ei Pack-varusteluun nähden ollut kovinkaan suuri, joten Mikolat päätyivät erikoisversioon. Aikanaan sininen Rellu siirtyi Antin sisarelle kakkosautoksi, ja viime vuoden lopulla Antti osti auton takaisin itselleen harrastettavaksi. Twingo Benetton ilmestyi myyntiin maaliskuun 15. Tarjolla oli myös kaksi keltaista, joista toinen helmiäisväri, sekä helmiäismusta ja magentapunainen. ”Pallonivelet maksavat parisenkymppiä, ja muutkin osat ovat todella halpoja”, kiittelee Antti. Renault houkutteli huippusuunnittelijoita antamaan vuosittaisen silauksen Twingolle. päivänä. Juttumme 1996 valmistettu auto on eräs Twingon lukuisista erikoismalleista. Vielä alkupään työntötankomoottorilla varustettu auto osoittautui yksinkertaiseksi huollettavaksi, sillä hihnanvaihdoista ei tarvinnut huolehtia. Italialaisen, formula ykkösiäkin sponsoroineen vaatemerkki Benettonin mukaan vuonna -96 Twingo näytti todelliset värinsä. Radioantenni on sijoitettu säästösyistä kuljettajan peiliin, sillä näin johdotus jäi lyhyimmäksi mahdolliseksi ja halvimmaksi toteuttaa. Katon avaamalla näkymä erikoisverhoiluun paranee entisestään: puoliksi tilkkutäkkiväritettyjen penkkien lisäksi turvavyöt ja matto ovat mallin mukaiset. Väreihin vihkiytymättömälle Twingo huutelee erikoisvarustuksestaan vielä kyljissä ja takaluukussa komeilevalla United Colors of Benetton –logolla. Tässä yksilössä on rättikaton lisäksi sähköikkunat. Vain reilut satakuntatuhatta ajettu Twingo on säilynyt varsin asiallisessa kunnossa, ja vain keulapelti on jouduttu maalauttamaan uusiksi väliomistuksessa sattuneen pienen keulatöytäisyn takia. Öljyjen ja nesteiden säännöllinen vaihto riitti. Twingoa valmistettiin huikean pitkään, vuoteen 2007 asti, ja reilun kahden miljoonan valmistetun auton matkalle sattui monen monituista tuoreutusta ja faceliftiä. Nyt autolla alkaa uusi renessanssikausi, ja Antti onkin tilannut kääntölaakereista lähtien kaikenlaista kuluvaa osaa vaihdettavaksi Twingon saamiseksi entistä ketterämpään iskuun
Tuleva klassikko Renault Twingo Benetton köinen seuraaja, jonka muotoilu ei kuitenkaan ollut aivan samalla tavalla ikoninen toteutus. Sama pätee oikeanvärisiin namikoihin, mikäli katkaisinvikoja ilmenee. Katto on kuitenkin kiristettävissä takaosasta. Myöhemmin moottori liikutti muunmuassa Viitos-Relluja. Öljyvuotoja kuitenkin ilmaantuu. Nykyisellään vanhat Twingot ovat huomattavan edullisia: siistitkin yksilöt vaihtavat omistajaa vielä satasilla, ja hyvin vaalitun erikoismallin etsijänkään ei tarvitse kaivaa kuvetta mahdottoman syvältä. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Twingo on suunniteltu edulliseksi autoksi, joten moni yksilö on varmastikin huolettomasti pidetty: parinkymmenen vuoden aikana huono-onnisimmat ovat jo hävinneet kauan aikaa sitten ja parempikuntoisten yksilöiden osuus jäljelle jääneistä autoista kasvaa koko ajan. Myöhemmissä D-sarjan moottoreissa on jakohihna. TEKNIIKKA Robusti vanha työntötankomoottori on ollut käytössä niin monessa automallissa, että osasaatavuus on yhä erinomainen, eikä jakohihnanvaihtoja ole. Tiivistevuotojen lisäksi rättikatto löystyy ajan myötä, ja saattaa laskea metelin lisäksi vettä sisään. Tuleva klassikko Renault Twingo Benetton 98 05/16. Benetton-mallin lisäksi Twingoon saattoi halutessaan valita esimerkiksi nahkasisustusta, ilmastointia ja lasikattoa, jotka toki Suomi-malleissa ovat hieman harvinaisempia. Erikoisverhoilut kuluvat materiaalista riippuen herkästi, ja sopivan verhoiluosan löytäminen käytettynä voi olla hankalaa. 1.2-LITRAINEN kone on vanhaa Cléon-Fonte -perua ja se on nähty ensimmäistä kertaa autossa jo vuonna 1962. KORI Koppa ruostuu huomattavimmin helmoista. Nykyisin myytävä takamoottorinen malli edustaa uskollisemmin alkuperäistä näkemystä. Mutta alkuperäisessä, pian neljännesvuosisadan ikäisessä mallissa on jotakin niin puhuttelevan pelkistettyä ja silti konstikasta, että se ansaitsee paikkansa ihmismielissä ja kadunkulmissa. Twingossa se hoiti asiansa loppuvuoteen ’96 asti. SISUSTA Digitaalimittaristossa pikselivikoja, käytettyjä mittaristoja on saatavana toimimattomien tilalle. Rättikattomalleissa on erityistä syytä kiinnittää huomiota lattian kuntoon myös sisäpuolella
Rakkaudesta Rautaan. Aktiivinen puuhamies Sture Engström on tuttu hahmo monista eri yhteyksistä. VOITTAJIEN VALINTA 99 Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/16 ilmestyy 18.8.2016 Rakkau desta Rautaan • 4/2016 • 8,90€ AM ER IK AN RA U TA 04 /2 015 N RO 28 ”D AR TIA EI OL E PY RIT TY KÄ ÄN RA KE N TA M AA N OR JA LL ISE ST I VA N H AN KIL PU RIN KO PIO KS I, VA AN SE ON SY N TY N YT U U DE LL EE N TÄ M ÄN H ET KIS EE N KÄ YT TÖ ÖN SO PIV AM PA N A.” HUSSON DODGE DART ’67 KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA AMERICAN CAR SHOW OULU GASOLINE KUSTOM SHOW HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE 6 414887 002455 1 6 4 70 02 45 -1 60 4 PAL VKO 2016-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Stadin Cruising H-D ”Evillogic” ’94 Buick Invicta Convertible ’61 Essex Super Six ’29 • Chevrolet Chevelle SS ’68 Ford Mustang ’70 • Chevrolet Chevy Van 502 ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kaisa FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’65 Rakkaudesta Rautaan • 5/2016 • 8,90 € AM ER IK AN RA U TA 05 /2 016 N RO 29 ”H ITS AIL EM AT TO M AN A SÄ ILY NY T AU TO OL I M AA LA TT U YM PÄ RIIN SÄ UU DE LL EE N JA SE N KU TO ST EK NIIK KA OL I KO RV AT TU PIK KU LO HK OK AS ILL A JA NE LIV AIH TE ISE LL A AU TO M AA TIL LA .” Surfin' KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA 6 414887 002455 1 6 5 70 02 45 -1 60 5 PAL VKO 2016-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PEDON LUKU PLYMOUTH HEMI CUDA ’70 CHEVROLET BEL AIR DELUXE STW ’52 H-D Sportster ’99 • Ford Pickup ’37 Chevrolet El Camino ’69 • Imperial Crown ’62 x 2 Plymouth Sport Suburban ’58 • Chevrolet ’29 ”Honey Pancake” LISÄKSI ESITTELYSSÄ SWAP MEETIT: KOUVOLA JA CHARLOTTE SIX-5 AMERIKASSA! VANTAAN CRUISING • WTF ROD RUN Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Mutta mikä hienointa, voittorahoilla ostettu Escort on edelleen perheen omistuksessa ja äskettäin entisöitynä. Katsastimme miehen autokokoelman ja muistelimme menneitä sekä pohdimme tulevia. Ford Escort 1300 Deluxe ’70 Viialalaiseen Vuorisen perheeseen osunut vakioveikkauspotti käytettiin monien rahapelivoitoista unelmoivien peruskohteeseen uuteen autoon. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 64,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Tuleva klassikko Alfa Romeo 156 Urheilullisen perheauton hinnat kyntävät nyt pohjamudissa, ja hienonkin yksilön saa pienellä rahalla
AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 05/16 • Hinta 8,90€ SUURI Pieni auto projekti • VW-Open • Kesä-Heikki • Jokimaan rompetori • MasiinaMeeting • 70 ’ s Arjen Klassikot • Kuusamon näyttely • Fiat 127 Summer Special Sunbeam Stiletto ’69 TAPAHTUMAT Päämiestasolla Fiat 2300 President ’66 -loistoauto Merkillisiä vehkeitä Mallinimiseikkailuja japanilaiseen tapaan Ruutia Ruotsista Sporttinen Volvo 244 Turbo ’81 Ismo Tynkkysen Opel Kadett A ’65 Vauhdikas viistoperä MYYNTI: WWW.KAHA.FI/AUDIO MYYNTI: WWW.KAHA.FI/AUDIO MYYNTI: WWW.KAHA.FI/AUDIO 05 /1 6 36 84 80 -1 60 5 • PA L V K O 20 16 -3 3 6 41 48 83 68 48 08 16 00 5 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Fia t 23 00 Pre sid en t ’66 • Op el Ka de tt ’65 • Su nb ea m Sti let to ’69 • To yo ta Co ro lla ’67 • Vo lvo 24 4 Tu rb o ’81 • Vo lvo PV 83 4 ’52