Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com 36 84 80 -1 70 5 • PA L VK O 20 17 -3 6 6 41 48 83 68 48 08 17 00 5 Viipale mediat Bo rg w ard Isa be lla Co up e ’59 • Fia t 18 00 Be rlin a ’6 1 • Fo rd Co rtin a -ra ta -au to • Ply m ou th Va lia nt ’6 5 • VW Ku pla 13 02 ’71. PLYMOUTH VALIANT ROAD TRIP UUDESTA LÄHTIEN 05/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi IRWININ KULMILLA Hurmaavan BORGWARD ISABELLA COUPE ’ 59 Pieniä ja paljon Kääpiöautokokoontuminen Raaseporin maisemissa Klassikkokaravaanit Katsaus kotimaisten matkailuvaunujen historiaan Takavuoden auto Öljykriisin jälkeistä autotarjontaa 1970-luvulta 05 /1 7 TÄHTIPERÄ GT-CORTINAN PUIKOISSA AHVENISTOLLA RADALLA VÄRIKKÄÄT KUVARAPORTIT KESÄN TAPAHTUMISTA kaunis Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. VARAOSIA VAILLA. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi
ekso iikkaa Arkea ja 99 05/17. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Luvassa leppoisaa menoa maustettuna kutoskoneen murinalla ja kaksitahtisen vienolla tuoksulla. Viipale mediat 180 SIVUA Ohjeet kameran valinnasta kuvien käsittelyyn! Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/17 ilmestyy 7.9.2017 Loppukesän tuhdissa lukupaketissa seikkaillaan kotimaan kiinnostavimmissa tapahtumissa, vieraillaan nostalgisessa korjaamokahvilassa ja esitellään komeaa autokalustoa. Canon kamerakirja saatavilla Lehtipisteistä kautta maan 26.6.2017. UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m era kir ja O pa s ka m era si ha llin ta an Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -12 01 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat OTA UPEITA KUVIA! Monipuolinen opas valokuvauksen välineisiin ja tekniikoihin – harrastajan avuksi ja ammattilaisen hyödyksi. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m er ak irj a O pa s ka m er as i ha lli nt aa n Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan
3 05/17. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Pääkirjoitus Nostalgiamatkailua K esä on autoharrastajan parasta aikaa. Ilman etukäteissuunnittelua sekin matka olisi ollut anniltaan laihanpuoleinen. Mutta ilahduttavinta minusta on se, että moni vanha huoltoasema, kyläkauppa ja kioskirakennus on saanut uuden elämän. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ruudulta välittyvää elävää kuvaa näkee kotona aivan tarpeeksi. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Perinteisiä museoita ja kylien kesäkahviloita on ollut ennenkin mukavasti, samoin jenkkityylisiä purilaispaikkoja ja soittoruokaloita. Rinkelinkadulle tuskin olisi osunut vahingossakaan, ja jos olisi osunut, ei sitä olisi erottanut muista samaan suuntaan kulkevista kaduista. Kylän kokoontumispaikkana aikanaan toiminut ja siihen virkaan uudelleen herätetty Esson baari tarjoaa minulle viihtyisämmän kahvitteluympäristön kuin moderni ja viileä ketjuasema. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kuluvan kesän harrasteautoseikkailuista tämän numeron sivuille päätyi Hämeenlinnan-reissu. Taisin hyräillä pätkän jotakin kaikkien tuntemaa rallia. Mutta kun tiesi Vexi Salmen ja Antti Hammarbergin aikanaan seikkailleen alueella välillä pientä pahennusta aiheuttaen, vanhalla puutaloalueella kävely tuntui aivan erityiseltä. Hämeenlinnan rantakasinon olisi ehkä ohittanut pikaisesti vilkaisten, sillä paikan historia ei välity päällepäin. Sitä paitsi yksityisten kokoelmien ja museoiden isäntien tarinat ovat paljon kiinnostavampia kuin modernien laitosten audiovisuaaliset esitykset. Samalla tavalla koen yksityisen ylläpitämän ja vähän resuisenkin kotiseutumuseon yleensä kiinnostavammaksi kuin verorahoin ylläpidetyn ison ja siistin museon. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Usein suunnittelenkin ajoreittini jo etukäteen sillä tavalla, että matkan varrella pääsee hetkittäin mahdollisimman lähelle entisajan Suomen arkea. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Rinkelinkadulle tuskin olisi osunut vahingossakaan, ja jos olisi osunut, ei sitä olisi erottanut muista samaan suuntaan kulkevista kaduista. TILAAJAPALVELU Puh. Myös uusien kasinoisäntien työtä purkutuomion saaneen rakennuksen saattamisessa nykyiseen tilaansa osaa arvostaa, kun tuntee historiaa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ne tarjoavat 60–70-lukujen tyylistä vaatimatonta mutta niin mukavan nostalgista tunnelmaa sisään astuvalle. Nostalgiannälkäiselle reissumiehelle mukavaa kehitystä on ollut se, että kiinnostavia vierailukohteita tuntuu nousevan joka puolelle maata. Sillä edellytyksellä tietysti, että ajopeli on keväällä valmis eikä heinäkuun lomapäiviä tarvitse viettää hämärässä autotallissa
64 Ford Cortina -rata-auto Kisaviritteinen tähtiperä-Cortina on auto, josta saa parhaan kuvan siinä ympäristössä, johon se on suunniteltu – legendaarisella moottoriradalla. 45 Myrskyn jälkeen s. 36 Plymouth Valiant ’65 Kyösti Temonen täytti kahdeksan vuotta samana päivänä, jona hän pääsi vanhempiensa kanssa hakemaan uutta Valiantia autoliikkeestä kotiin. 30 Fiat 1800 ’61 Vierailimme lähes alkuperäisessä kunnossa säilyneellä isolla Fiatilla sen ensimmäisen omistajaperheen luona ja tarinoimme heillä lähes puoli vuosisataa viihtyneen auton vaiheista. 36 Plymouth Valiant ’65 s. 30 Fiat 1800 ’61 Tässä numerossa 4 05/17. TAPAHTUMAT 70 70’s Arjen klassikot, Kangasala Tiivistunnelmainen ja 70-luvun tyyliin värikäs autotapahtuma järjestettiin jo tutuksi tulleeseen tapaan Mobilian ympäristössä. 22 Volkswagen 1302 ’71 s. s. Parin vuosikymmenen kuluttua Valiant siirrettiin Kyöstin nimiin. 22 Volkswagen 1302 ’71 Volkkareiden parissa ikänsä touhunnut Tapani Putkonen kunnosti muutama vuosi sitten VW 1302:n hienoon alkuperäiskuntoon. s. 12 Borgward Isabella Coupe ’59 s. 80 Masiina Meeting, Rajamäki Ylioppilasjuhlaviikonlopulla ei ollut juurikaan tapahtumatarjontaa. 74 Lieksan rompetori AJONEUVOT 12 Borgward Isabella Coupe ’59 Kari Kankaanpään perheessä lähes 40 vuotta viihtynyt Isabella on kunnostettu omistajan mieltymysten mukaan. 76 Kääpiöautojen kesäretki, Raasepori Kaikista pienimmille autoille järjestetyn ajotapahtuman reitti kierteli tänä vuonna pikkuteitä pitkin Raaseporin kauniissa maisemissa. Siinä taisi olla yksi syy siihen, että Rajamäellä oli runsaasti kalustoa sekä yleisöä. Tekniikka on kunnossa, sisustus mukava ja ulkoasu sopivasti patinoitunut. 70 Arjen Klassikot s. 50 Autovakuutukset s. 74 Lieksan rompetori, Lieksa Itäinen Suomi sai kuluvana kesänä uuden tapahtuman. Läksimme Lieksaan katsastamaan tunnelmia. Auto on edelleen samalla herralla
Tällä kertaa katsauksessa on 1976–1978 Vuoden auto -äänestyksessä mukana olleet ajopelit. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tapahtumia, kuulumisia sekä vanhoja ja tuoreita uutisia harrastekentältä. 94 Tuleva klassikko 83 Bockhorner-rompetori, Saksa Saksalainen suuri romutoritapahtuma tarjosi yleisölle hehtaaritolkulla kiinnostavia myyntikojuja sekä valtavasti hienoa ajokalustoa. 58 Punaportin blues Heinäkuun alun aurinkoisena päivänä käänsimme vanhan Datsunin keulamerkin kohti Hämeenlinnaa, jossa kolusimme hämärät sivukujat ja nähtävyydet. 80 Masiina Meeting s. 88 Fotoalbumi Romanttisia romuautoja ruotsalaisen autopurkamomuseon laanilta. 50 Menneiden vuosien autovakuutukset Liikenteessä sattuu ja tapahtuu. s. Ja ennen sitä vasta tapahtuikin. 94 Tuleva klassikko Pieni ja pippurinen Fiat valloittaa olemuksellaan. s. 76 Kääpiöautojen retkeilyajoissa oli toinen toistaan ihanampia ajokkeja. Riskien kohtuullistamiseksi markkinoille saapuivat vakuutusyhtiöt. 86 Ajoneuvot levynkansista Kolmiosaisen minisarjan viimeisessä osassa vilkaistaan, millaisia ajopelejä autojen ja prätkien lisäksi on päässyt kotimaisten levyjen kansitaiteeseen. 52 Klassikkokaravaanarit S. 83 Bockhorner 5 05/17. Kirjaville markkinoille pyrki monenmoista yrittäjää. 52 Klassikkokaravaanit Kotimainen matkailuvaunuteollisuus käynnistyi 1960-luvulla. 86 Ajoneuvot levynkansissa s. 64 Ford Cortina -rata-auto s. 90 Marginaalista Huutokauppojen aarteita ja erikoisuuksia maailmalta. ARTIKKELIT 45 Myrskyn jälkeen Takavuoden auto -artikkelisarja on edennyt öljykriisin jälkeiseen aikaan. 58 Punaportin blues s. 92 Klassikkomarkkinat Vanhoja autoja ja varaosia ostetaan sekä myydään. s. 88 Fotoalbumi s
Joka kulmasta vetävä HopeStar koottiin osin valmiista komponenteista. Pellin alla oli edelleen ilmajäähdytteinen 360-kuutioinen kaksisylinterinen kaksitahtimoottori, mutta teholukemaksi ilmoitettiin 24 hevosvoimaa HopeStarin 21:n sijasta. Huhtikuussa 1968 markkinoille saapunut pikkumaasturi ei ollut menestys, eikä sen sarjatuotannon käynnistäminen onnistunut. Kaksipyttyinen säksätin antoi tilaa 530-kuuitoiselle kolmesylinteriselle rivimoottorille. Vuonna 1972 moottori ei ollut enää äärimmäisyyteen saakka yksinkertainen, sillä siihen lisättiin nestehäähdytys. Yrityksen pyrkimyksiä ei saavutettu, ja pian koko hanke ajautui Suzukin haltuun. Esimerkiksi ainoa varapyörälle löytynyt tila sijaitsi apukuljettajan istuimen takana, eikä sen taakse saatu enää mahtumaan istuinta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 1950 -luvulla toimintansa aloittanut japanilainen Hope Motor Company puuhaili autojen parissa monella saralla. 6 05/17. Suzukin muodot Tasan kaksi vuotta nelivetoisen HopeStar-mallin ensiesittelyn jälkeen markkinoille saapui sen seuraaja Suzuki LJ10. Villähteen tunnelmia sopusuhtaiseksi, ja ilman verrokkia se näyttikin kokoistaan suuremmalta. Auto on siis kolmepaikkainen. Moottori oli pieni, Mitsubishin valmistama kaksisylinterinen kaksitahti. Pääpaino oli kolmipyöräisissä kulkupeleissä, joiden suosio hiipui nelipyöräisten vallatessa markkinat. Toivon tähti Hopella pantiin merkille nelivetoisten maasturien kasvavat myyntiluvut. Firma päätti lähteä hakemaan uutta nousua kehittämällä pikkuautoluokkaan mahtuvan nelivedon. Lyhyeksi jääneen historiansa aikana yritys ehti suunnitella ja valmistaa Japanin pikkuautoasetusten mukaisia ajokkeja. Parin vuoden kuluttua kaksitahtisen aikakausi saavutti huippunsa. Sisätilojen kanssa suunnittelijat joutuivat tekemään kompromisseja. Samalla teho nousi 26:een villisti pärisevään hevosvoimaan. Idea oli säilynyt samana, eli uudistunut maastoauto mahtui japanilaisen Kei-luokan mittoihin. Myös akselit ja joitakin muita osia tuli Mitsubishilta. Soramontulla sai lennättää kuraa nyt 35 hevosen voimin ja jyrkätkin nousut saattoi taittaa kevyesti 52 Nm vääntömomentin turvin. Toisin kuin edeltäjänsä, Suzuki oli hienon näköinen. Kori oli silti saatu muotoiltua varsin Kaksi tahtia, kolme istuinta ja neljä vetävää pyörää Pienen ja ketterän Suzuki-maasturin juuret vievät kauas 1960-luvulle ja unohtuneen Hope Motor Companyn harvinaisuudeksi jääneeseen maastoautoon. Karkeasti muotoiltua autoa saatiin kaupaksi tiettävästi viitisentoista yksilöä
Yritystä sentään bittijonon musikaaliseen hyödyntämiseen oli. Eurooppalaisten Fordien pohjoismainen kokoontuminen järjestetään 5.–6. Wanha Willähti -nimisen tapahtuman ydinajatus on koota samalle alueelle maatalouskoneiden lisäksi perinnetyön taitajia sekä menneen ajan esineistöä. Monipuolinen tapahtuma järjestetään vain joka kolmas vuosi, joten seuraavan kerran Wanhan Willähdin annista pääsee nauttimaan vuonna 2020. Yleisöllä oli tilaisuus seurata lähietäisyydeltä hirsien veistoa ja hirsirakennuksen kokoamista, sepän työskentelyä, ojantekoa ja langan kehräämistä sekä muita osin jo unohtuneita töitä. Niin ikään pohjoismainen merkkitapahtuma osuu heti seuraavalle viikonlopulle eli 12.8. Halpaa lysti ei todellakaan ollut. BADHUSPARKENISSA TAPAHTUU Ahvenanmaan Ford Classic & Motorsport Club on tämän vuoden EuroFord Nordic -tapahtuman vetovastuussa. VANHOISTA Volkkareista ja Fordeista kiinnostuneiden kannattaa suunnata kesälomalla Ahvenanmaalle. Sama puistoalue tarjoaa tapahtumapaikan myös VW BugNic -tapaamiselle. Automaattiseen tietojenkäsittelyyn rakennetut laitteet olivat auttamatta liian suuria ja raskaita soittoniekan kaveriksi, eikä laskentatehokaan yltänyt sen enempää musiikin taltiointiin kuin toistoonkaan. Koulun sisälläkin riitti automiehille ihmeteltävää, sillä yhden luokkahuoneen tilasta löytyi Valtteri Bottaksen vanha karting-auto. Harrasteautoille oli järjestetty oma näyttelyalue, jonne mahtuivat kaikenlaiset ajopelit Ministä veteraanikuorma-autoon. elokuuta Badhusparkenissa Marianhaminassa. Samalla rahalla olisi saanut kolme MGB-avoautoa ja yhden nelisylinterisen Mustangin. Esimerkiksi historian hämäristä voi kaivaa vaikkapa vuonna 1977 alan lehdissä palstatilaa saaneen Musicom II -tietokonepianon. Mukana oli myös Valtterin kilpuri mikroautoajoilta. Viereiseen luokkahuoneeseen koottu menneen ajan koulunkäyntiä esittelevä näyttely sai monen kävijän pysähtymään hetkeksi muistelemaan omia kouluaikojaan. Koneen toisesta laidasta löytyi tulostin, joka printtasi mestariteoksen paperille. J uhannusta edeltävänä viikonloppuna Villähteen koulun piha-alue täyttyi vanhoista traktoreista, maamoottoreista sekä autoista ja mopoista. Jos vain tilaa ja pätäkkää löytyi riittävästi, saattoi hankkia sävellystyön kaveriksi soittopelin joka kykeni vaikkapa näyttämään soitetut sävelet kätevästi koteloon upotetusta tv-monitorista. Villähteellä järjestettiin tänä vuonna perinnetapahtuma. 7 05/17. Villähteen tunnelmia Entisen Nastolan kunnan alueella sijaitseva Villähteen kylä on noussut koko kansan tietoisuuteen Valtteri Bottaksen F1-menestyksen myötä. Kesälomareissulla Ahvenanmaalle suuntaavalle autointoilijalle on tarjolla mukava kattaus, jos päivämäärät vain osuvat kohdilleen. Vanhojen pulpettien, seinätaulujen ja luokkakuvanäyttelyn lisäksi luokkahuoneessa pääsi ihmettelemään monistuskonetta ja muita klassikkoesineitä. ATK-PIANO Tietokone on kätevä apuväline nykyajan muusikolle, mutta 40 vuotta sitten tilanne oli toinen. Pianon hinnaksi kerrottiin 20 000 dollaria
Valmistajansa mukaan nimetty Higgins Swamp Buggy oli ensisijaisesti suunniteltu Louisianan suoalueilla liikkumista silmällä pitäen. VALTAVAN mutta epäkäytännöllisen amfibioauton takaa löytyy firma nimeltä Higgins Boat Company. Huomaa pyöriin asennetut lisäkäpälät, joiden avulla ajoneuvon paino jakautuu entistäkin suuremmalle alalle. Ohjaamo ja kuomu sekä pinnavanteille asennetut valkosivurenkaat olivat kuin loistoautosta. Siinä missä useimmat amfibioautot ovat ulkonäöltään kuin Indiana Jones -tyyppisille seikkailijoille suunnattuja, Pankotanin luonnostelema vesikelpoinen auto on hyvin tyylikäs. Hydra Gator saattaa näyttää klassikkolaitteelta, mutta sellaisen voi hankkia uutena. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kumipyörällä vesille Auton ja veneen yhdistäminen on kiehtonut niin insinöörejä kuin kyläseppiäkin. Merkillisimmät laitteet tulevat tietysti Amerikasta, missä varsinkin suoalueiden asukit arvostavat vedessä ja maalla liikkuvaa laitetta. 8 05/17. Rungon puolesta laite sopisi vaikka Monacon venelaituriin. Omia malleja on suunniteltu varakkaille seikkailijoille ja jopa aivan tavallisille monikäyttöisyyttä arvostaville perheille. Armeijaa kaksikäyttöisyys kiinnostaa myös, joten isommatkin pelurit ovat vuosien saatossa tehneet omia protojaan puolustusmäärärahojen lohkeamisen toivossa. 60 000 dollarin hintaista ajokkia markkinoidaan vesillä liikkumisen ohella myös golfkärryn korvikkeena. 1950-LUVUN Chrysler LVW-XI näyttää pätevältä laitteelta. Kömpelöltä vaikuttava peltikotelo piti sisällään 40-hevosvoimaisen ilmajäähdytteisen moottorin ja viisiportaisen vaihteiston, josta veto siirtyi ketjujen välityksellä jokaiselle pyörälle. Ideana moinen yhdistelmälaite on tietysti mitä mainioin, mutta käytännön toteutus onkin sitten ihan eri asia. PAUL PANKOTANIN visiota esiteltiin vuoden 1940 Popular Science -lehdessä. Kyseessä olikin USA:n merivoimille isolla budjetilla toteutettu vene, jolla saattoi kuljettaa laivan miehistöä useamman kymmenen kilometrin matkan maihin. Rannalla saattoi sitten kääntää pyörät alle ja jatkaa matkaa tietä pitkin määränpäähän. AMFIBIOAUTO elää ja voi hyvin
päivänä kun Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa siirtyivät viimeisinä kuntina peruskoulujärjestelmään. Bodominjärvenkierros klassikkoskoottereilla, kokoontuminen Espoon Automuseolla 9.9. Britit kohtaavat, Messupuisto, Riihimäki 18.–19.8. Wanhat Honda-autot kohtaavat Turussa Mobiilimäellä 5.–6.8. New Yorkiin museoitu alus ei koskaan matkannut avaruuteen. Sama kerho oli puikoissa myös ensimmäisessä Britit kohtaavat -tapahtumassa. Rautalankaa ja jenkkirautoja, Mobilia, Kangasala 19.8. Juthbacka-markkinat, Uusikaarlepyy 19. Volvo Amazon Treffit, Varvintori, Turku 9.9. • Australialainen kilpa-autokuljettaja Brian McGuire menehtyi 29.8. Huru-Ukko Piknik, Margretebergin Kartanon puisto, Espoo 10.8. harjoituksissa Brands Hatch -radalla. VW BugNic, pohjoismainen VW-tapaaminen, Badhusparken, Maarianhamina 12.8. päivänä engelsmannit kokoontuvat nimittäin jo 30. avaruussukkula Enteprise lensi ensimmäisen itsenäisen testilentonsa. Rompepäivät ja Ruska-ajot, Kuopion automuseo 26.8. Fiat 600 -kokoontuminen, Vaasan Autoja Moottorimuseo 19.–20.8. Rompetori ja kauden päättäjäiset Vaasan Automuseolla 16.9. Klassikkomopojen retkeilyajo, kokoontumi nen Fiskarsin torilla 19.8. Tämänkertaisen tapahtuman järjestäjänä toimii Triumph Cars Club of Finland. Vehoniemi-ajo, Vehoniemen automuseo, Kangasala 9.–10.9. • Voyager 2 -avaruusluotain laukaistiin matkaan 20.8. FinnJAE 2017, Camping Nyyssänniemi, Keuruu 11.–13.8. Historic Race Finals, Motopark, Virtasalmi 16.9. Historic Grand Race, Hämeenlinna 25.–27.8. Youngtimerajot, Sipoo 26.8. Morris Marina -kokoontuminen, Sepänniemen lomakylä, Töysä 29.7. KERRAN Kaikille brittiautoille ja niiden harrastajille suunnattu Britit kohtaavat -tapahtuma alkaa olla miehen iässä. TAPAHTUMAKALENTERI Heinäkuu 28.–30.7. Klassikot kohtaavat Länsi-Uudellamaalla, kokoontuminen Lohjan jäähallilla Elokuu 4.–6.8. RT 125 kokoontumisajo, Kahvila Laurinmäki, Janakkala 12.8. Villen ajo, Kymenlaakso 26.8. Itäauton päivä, Parkanon automuseo 13.8. Hän oli kuollessaan 31-vuotias. elokuuta. ELOKUU 1977 • Oppikoulut jäivät lopullisesti historiaan elokuun 1. Koljonvirran Rompepäivät ja Terva-ajot, Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi 12.8. • Yhdysvaltalainen sarjamurhaaja David Berkowitz saatiin kiinni 10. Rompetori ja ajoneuvonäyttely Nurmeksen Hyvärilässä 4.–6.8.2017 Vauxhallja Bedford-harrasteajoneuvo jen kokoontuminen, Marjoniemi Camping, Pyhäjärvi 4.–6.8. Pick-Nick, Pilvenmäen ravirata, Forssa 6.8. M-B Tour -ajotapahtumma, lähtö Veho Lielahti, Tampere Syyskuu 1.9. 9 05/17. Harrasteajoneuvotapahtuma Kosken Kohauksessa 29.7. Vapaamuotoinen harrasteajoneuvokokoontu minen, ABC, Alajärvi 2.9. Klassikkomopojen Kytäjänkierros, Hyvinkää 13.8. Luotain on edelleen kunnossa, ja se on ehtinyt matkustaa Linnunradan reunalle saakka. VMPK:n Veteraaniralli 5.8. Elokuun 13. Marshall-voimalaistosmuseon avoimet ovet, Kontiolahti 13.8. Iltatähti – Mersut Korialla, Korian Mobiilihalli 12.8. Tänä vuonna leppoisa piknik-luonteinen kokoontuminen on Riihimäen Messupuistossa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. EuroFord Nordic, eurofordien ja kerhojen pohjoismainen yhteistapahtuma, Badhuspar ken, Maarianhamina 6.8. • Neuvostoliittolaisen jäänmurtaja NS Artikan lokikirjaan merkittiin 17. elokuuta historiallinen saavutus: alus oli ensimmäinen laiva Pohjoisnavalla. kotonaan Gracelandissa 42-vuotiaana. Wanhat wermeet, Hurissalo, Puumala 5.8. Hänet tuomittiin myöhemmin kuuteen elinkautiseen vankeusrangaistukseen. • Rock´n roll -laulaja Elvis Presley kuoli 16.8. Hautajaisia seuraamaan kokoontui peräti 75 000 Elvis-fania. kerran. VMPK:n Veteraaniralli, Himoslomat, Jämsä 29.7. • 12.8. Sinivilkkupäivä ja Auton päivä, Mobilia, Kangasala BRITIT KOHTAAVAT 30. Taiteiden yö, Vaasan Automuseo 11.8
Museojohtaja Heidi Rytky oli vakuuttunut siitä, että 16.6.2016 Mobilian tiloissa käyntiin polkaistu Rallimuseo on tuonut koko autoja tiemuseoon lisää kävijöitä. Rallimuseo pantiin pystyyn joukkorahoituksella. Mobiliassa vuoden toimineen Rallimuseon alkutaipaleelta ja tulevilta etapeilta kuultiin myös uutisia. 10 05/17. Yhteiseen juhlaan oli useita syitä. Varoja kertyi avokätisiltä ralli-ihmisiltä peräti 86 000 euroa. Tilaisuudessa julkaistiin uusi EK1-kirja ja juhlittiin 75-vuotispäiväänsä viettänyttä Hannu Mikkolaa. Viime vuonna tehtiin nimittäin kävijäennätys, noin 55 000 vierailijaa, ja se päihitti edellisen kävijäennätyksen miltei 10 000:lla. Rallin ilta Mobiliassa Mobiliassa vietettiin Rallin iltaa 24. K angasalan Mobiliassa toukokuun lopulla järjestettyyn Rallin iltaan kokoontui roppakaupalla rallikansaa. Suuren lahjoitussumman turvin Rallimuseo on pystynyt hankkimaan kokoelmaansa Arvo Karlssonin Austin Atlanticin ja kustantamaan EK1-rallikirjan. toukokuuta. Marko Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta EK1-RALLIKIRJAN toimittajat Mikko Pentti ja Marko Mäkinen esittelivät opuksen sisältöä
Hannu muisteli ensimmäistä kilpakokemustaan vuonna 1962 – auto oli Octavia ja kuljettaja Matti Soivio. Toukokuun alussa edesmennyttä Timo Mäkistä muistettiin Simon pyynnöstä minuutin hiljaisuudella. Samoin mieleen palasivat Monte Carlon rallissa kadonnut aikakortti, Stig Blomqvistin luonne tallikaverina ja Itävallan Alppirallit. Kirja alkaa moottoriurheilun varhaisvaiheista, mutta historian hämäriin ei ole unohduttu. Hyvän kuvaajan tärkein piirre lieneekin uteliaisuus. Rallimuseo tarvitsee jatkossakin avustusta, sillä sen tavoitteena on vuosittain vaihtaa autoja ja teemoja ja järjestää tilaisuuksia. Aika ei siis selvästikään ole kullannut Mikkolan Volvo-muistoja liiaksi. Tämä vuosi onkin Toyotalle merkittävä, sillä se on palannut rallikisoihin. Hyviä ystäviä on onneksi kertynyt paljon. Rallimuseon suojelija Simo Lampinen oli iloinen museon onnistuneesta toteutuksesta. EK1:n pääpaino on kuitenkin Marko Mäkisen hienoilla valokuvilla. Kirjaan on valittu kahdeksan menestynyttä automallia, joiden esittelyjen myötä aikajana ulottuu nykyhetkeen saakka. EK1 Rallimuseon joukkorahoitusvaroilla kustannettu EK1 on aiottu kokonaisen kirjasarjan avausosaksi. Haastattelun lopuksi yleisö sai esittää kysymyksiä, ja niiden myötä kuultiinkin tarinaa kiintoisilta sivupoluilta. 11 05/17. Pitkän linjan rallikuvaaja kertoi Rallin illassa, että valokuvaus oli nuorelle pojalle hyvä tekosyy päästä vakoilemaan varikon puolelle. Rallin ilta Mobiliassa RALLIMUSEON vuoden timantti eli teemakokonaisuus on Toyota. Sarjan tarkoituksena on esitellä rallihistoriaa mahdollisimman kattavasti. Alkupääomaksi tarkoitettu potti on nyt käytetty. Käytännön esimerkki tästä saatiin, kun Miikka Anttila kävi luovuttamassa museolle Toyota Gazoo Racingin ajoasun. MUSEON suojelija Simo Lampinen ja 75-vuotisjuhliaan viettänyt Hannu Mikkola saivat ralliyleisöltä raikuvat aplodit. Lisäksi merkki täyttää 80 vuotta. Tilaisuuden yhteishenki oli käsin kosketeltavissa, ja liikuttunut rallilegenda Lampinen totesikin olevansa selvästi omiensa joukossa. MIIKKA ANTTILA kävi lahjoittamassa Rallimuseolle Toyota Gazoo Racingin ajopuvun. Hannu kertoi Jorma Pulkkisen johdattamana ralliuransa päävaiheista. Rallin illan epäilemättä odotetuin ohjelmanumero oli synttärisankari Hannu Mikkolan haastattelu. Lahjoitus tuli juuri sopivaan aikaan, sillä museon tämän vuoden timantti eli vaihtuva teemakokonaisuus on Toyota. Kiintoisaa kyllä, sekä Mikkola että EK1-kirjan kuvat ottanut Marko Mäkinen nimesivät lempiralliautokseen pienen pohdinnan jälkeen Escortin. Kirjassa on myös jokaisen Suomen MM-rallin voittajan kommentit. Mäkisen, Martti Piltzin ja Mikko Pentin toimittama kirja julkaistiin Rallin illassa
Kauniisti patinoitunut kaunotar ehti hurmata useita omistajia jo ennen Kankaanpään perheeseen päätymistään. Karin lapsuusmuistojen auto on nyt palautettu ajokuntoon. Borgward Isabella Coupe ´59 12 05/17. Tampere KAUNEUTTA Hurmaavaa Borgward Isabella Coupe on ollut Kari Kankaanpään perheellä lähes 40 vuotta
13 05/17
Hän muistaa Isabellan tutun vihreänä jo lapsuudestaan 70-luvulta, jolloin auto perheeseen hankittiin. Harvinaisuudelle on ymmärrettävät perusteet, sillä käsityönä valmistettu Coupe oli uutena reilusti kalliimpi ja kaksipaikkaisena vielä huomattavasti epäkäytännöllisempi kuin muut Isabella-mallit. Sen lähestulkoon olematonta takaistuinta saa luvallisesti käyttää kahden henkilön tilapäiseen kuljettamiseen. Kaksiovinen, perheautoksi oivallisesti soveltuva Isabellan sedan-malli lähti 930 000 markalla. Kauniille Coupelle oli aikansa luomat vaatimukset, sillä 50-luvun loppupuoliskon Euroopassa jokaisen uskottavan autonvalmistajan mallistoon ilmestyi coupe-malli. Teksti: Jan-Erik Laine ja Kari Kankaanpää • Kuvat: Jan-Erik Laine Vaimolle suunniteltu Borgward Isabella Coupe on kaunis ja suhteellisen harvinainen auto. Tämä on käytännössäkin todennettu, kunhan tilapäiskuljetettavat ovat sekä pienikokoisia että halukkaita kulkemaan varsin tiiviisti. Korpivaara Oy:n vuonna 1960 julkaiseman hinnaston mukaan Coupesta oli pulitettava jälleenmyyjälle 1 430 000 markkaa. Olisihan se toki ollut ilmeisen noloa, mikäli tehtailijan vaimon olisi nähty ajelevan kilpailijan tuotteella. On tarina totta tai ei, Elisabeth Borgwardin tiedetään ajelleen yhdellä Coupen prototyypeistä vielä vuosikymmeniä miehensä kuoleman jälkeen. Heikoimpien romukasojen voidaan määritellä olevan jo entisöinnin ulottumattomissa. Isabellan silkinhimmeä ja nyt jo hivenen rupinen maalipinta on peräisin 70-luvun puolivälistä. Tarinan mukaan paineet Coupen suunnitteluun olivat ainakin osittain peräisin myös Borgwardin perhepiiristä. 14 05/17. Väitettä vahvistavat vielä Kari Kankaanpään monet muistot lapsuudesta, kun koko perhe matkaili Isabellaan ahtautuneena. Tehtaan omistaneen Carl F. W. Ymmärrettävää on, että valikoimaan oli Coupe lisättävä. Reissuun mukaan pääsi myös Tiina-koira. Värikuvissa Kerstin von Knorring nojailee äitinsä Isabellaan sukulointimatkalla Ruotsissa vuonna 1963. Kari Kankaanpään tekniikaltaan uutta vastaavan ´59 Borgward Isabella Coupen hipiää kuitenkin kuvaa parhaiten sanapari kauniisti patinoitunut. Coupen kaksipaikkaisuus on tosin onnistuttu meillä kumoamaan, kun kyseinen automalli aikoinaan tyyppikatsastettiin Suomeen. Borgwardin vaimon Elisabethin kerrotaan mielineen ajokikseen Volkswagenin Karmann-Ghiaa. Borgward Isabella Coupe M ikäli vanha klassikkoauto ei ole säilynyt uutta vastaavassa kunnossa tai sitä ei ole huolellisen entisöintiprojektin tuloksena sellaiseksi saatettu, voidaan sen olemusta luonnehtia lukemattomin tavoin. Tähän valintaan on Karilla hyvät henkilökohtaiset perusteet. Nyt tehdyllä kunnostuksella ei tavoitella entisöintikilpailujen palkintosijoja. Projektin kantavana ajatuksena oli palauttaa Isabella jälleen ajokuntoon ja näin kunnioittaa jokunen vuosi sitten edesmenneen Pirkko-äidin muistoa. RUOTSIN kilvissä liikkunut Borgward tallentui mustavalkofilmille vuonna 1960. Auton omistajan mielestä se saa jäädä tällaiseksi
Silloin siihen ruuvattiin TOY-20-tunnukset. Valtaosa näistä on selvinnyt ainakin jonkinlaisina aihioina. Lusikoita huushollissa jaettiin kuitenkin vielä samana vuonna. Hän muistaa Dorothy von Knorringin Kerstin-tyttären vilkuttaneen aina Borgwardille Simcan takapenkiltä, jos he sattuivat kaupungilla näkemään. Auton ensimmäiseksi omistajaksi on kirjattu Halikossa sijaitsevasta Joensuun kartanosta kotoisin ollut Dorothy von Knorring. Vuonna 1970 ilmeni tarvetta omakotitalon ALKUPERÄISESTÄ sisustuksesta sai jäädä vain kojelaudan päällinen, muilta osin uusittu verhoilu on Design Eugenin käsialaa. Yksilön historia on nykyisin varsin aukottomasti selvillä, sillä kunnostuksen edetessä omistajan selvitti tarkemmin autonsa aiempia vaiheita. Muuttoauto Suomessa Isabellan Coupe-malleja on tiettävästi myyty uutena vain kuutisen kappaletta. 15 05/17. Ikkunoita kiertävä listoitus toteutettiin pähkinäpuusta. Kolhuja ja kolari Kauaa ei Isabella ehtinyt Maariankatu 5:ssä sijainneen autokaupan vaihdokkirivistöä koristamaan, kun sen kuittasi 3 500 markan hintaan allensa autokoulunopettaja Teuvo Jokinen. Nykyisin Yhdysvaltain Atlantassa asustava Kerstin muistaa hyvin Isabellan ja sen, kuinka häntä toisinaan vähän nolotti huomiota herättävä auto, jolla äiti tuli häntä kansakoulusta hakemaan. Vasta vuonna 1964 rouva von Knorring katsoi tarpeelliseksi rekisteröidä Isabellansa Suomeen. Tuolloin 37-vuotias Dorothy pakkasi kolmivuotiaan tyttärensä Isabellan kyytiin, palasi Suomeen ja asettui Turkuun. Elokuussa 1965 auto vaihtuikin Turun Autokauppa Oy:ssä tuliterään punaiseen 1000-Simcaan, joka varmasti oli helpompi tähdätä autotalliin. Jokunen on vuosien mittaan joutunut kadotukseen, mutta uustuonti niin Ruotsista kuin Amerikastakin on nostanut Coupe-vahvuuden jo tusinaan. Paikallinen autokorjaamo teki väliaikaiskorjauksen Plastic Paddingilla ja Turkuun saavuttuaan Jokinen hitsautti öljypohjan taas kuntoon. Toinen vastoinkäyminen sattui puolestaan lomamatkalla Kerimäellä, kun heinikkoisella järvenrantatiellä auton alumiininen öljypohja särkyi osuessaan keskellä tietä olleeseen kiveen. Vaikka Kari Kankaanpään Isabella onkin Suomessa majaillut jo varsin pitkään, on se aikanaan kulkeutunut tänne muuttoautona. Kartanon tytärtä elämä kuljetti 50-luvun puolivälissä Ruotsiin, jossa sundsvallilaisen sahanomistaja Wilhelm Lillestrålen kanssa avioituneen Dorothyn perheonnea täydensivät pariskunnan tytär Kerstin sekä vuonna 1959 hankittu kermankeltainen Borgward Isabella Coupe. Kolarin johdosta autoon jouduttiin uusimaan etuvalojen lipat sekä etupuskuri, ja auto ylimaalattiin alkuperäisellä sävyllä auton myyneessä liikkeessä. Upean auton ongelmaksi alkoi kuitenkin muodostua sen leveys, tai ehkä paremminkin Porthaninkatu 6:ssa sijainneen asunnon autotallin oviaukon kapeus. Ihan harmittomia eivät Jokisen muistot Isabellasta ole, sillä vuonna 1968 hän tuli ajaneeksi Borgwardillaan Turussa Pohjolan sillalla toisen auton perään. Dorothy piti autoaan vuosikaudet Ruotsin rekisterissä, ja sillä sukuloitiin ahkerasti niin kotikartanolla Halikossa kuin Ruotsissakin
Kohtuullisen epäergonominen työasento ei näytä hidastavan helmojen rälläköintiä. 80-luvun alussa auto sai valkosivurenkaat ja hienot lisävalot. TULLESSAAN Kankaanpäille Isabella seisoi ensimmäisen talven vailla tuulilasia. HEIKKI ELORANTAA ei peltityö pelottanut, vaan hän pilkkoi Isabellan perunapellolle. Borgward Isabella Coupe 16 05/17. LIIAN mukavat olosuhteet usein vain hidastavat projektien etenemistä
Auton alla oli tuolloin melkein sileät kesärenkaat ja tiellä vallitsi pääkallokelit. Olihan se, ja myymättömyyteen oli varmasti vaikuttanut Isabellan rikkinäinen tuulilasi. Hän kuljetti auton kotipaikalleen Hämeenkyrön Järvikylään ja purki sen surutta perunapellon päällä osiksi. Kelpasi Coupella kesäillassa kurvailla. Isabella oli tainnut kuitenkin tehdä lähtemättömän vaikutuksen, sillä Jokinen pyrki vuosia myöhemmin ostomielessä jäljittämään entistä autoaan. ST-koneistuksessa työskennellyt Heikki Eloranta sai kuitenkin Isabellan seurasta aika pian tarpeekseen ja myi sen lokakuussa 1974 ylöjärveläiselle työkaverilleen Pentti Vienolalle. Yhteiselämää kesti lokakuuhun 1978 asti, jolloin hän päätti luopua Isabellastaan hankittuaan ajokikseen 164-Volvon. Erikoinen piilotettu viesti auton rakenteissa kertonee joko tekijöiden ammattiylpeydestä tai vain autotehtaan kohtuullisen verkkaisesta työtahdista. Tuolloin Pentti oli ruotsinlaivalle mennessään nähnyt sellaisen linja-auton ikkunasta turkulaisen huoltoaseman pihassa. Auto oli kuitenkin ajokunnossa ja katsastettu. Pellolle purettu Kari Kankaanpään käsitys on, että Lahtisella auto ehti olemaan vain lyhyen aikaa, sillä jo seuraavana vuonna sen osti Turussa varusmiespalvelustaan suorittamassa ollut hämeenkyröläinen Heikki Eloranta. Vaikka isän Jaguar MK II olikin kovempikulkuinen, Kari myöntää, ettei koskaan pitänyt sitä niin hienona autona kuin äidin Isabellaa. Jälkien kadotessa hän oletti sen tulleen romutetuksi. Purkutoimien aikana hän löysi kuljettajan oven takaa sivukotelosta pellinpalan, johon Borgward-tehtaan työntekijä oli kirjoittanut saksaksi: ”Minä rakensin tämän auton.” Olipa tekijä kirjoittanut vielä nimensä ja päivämääränkin perään. Hänen muistikuviensa mukaan Borgwardin myynyt alikersantti ei ollut saanut Isabellaa katsastettua huonojen jarrujen ja helmojen ruostevaurioiden takia. Hienompi kuin Jaguar Auton nykyisen omistajan isä, kauhavalainen Pentti Kankaanpää oli iskenyt silmänsä Tuulilasi-lehdessä olleeseen Isabella Coupen myynti-ilmoitukseen. Mitä korimallin ahtauteen tulee, heitettiin sillä onnistunut tanssireissukin neljän aikuisen voimin. Heikki Elorantaa eivät tuolloin 700 markan hintaisen Isabellan tekniset vajavaisuudet pelottaneet. Kesällä 1973 ehostettu Isabella palasi liikenteeseen ja sai HBC-540-tunnukset. Marraskuussa perheen nuorimman pojan sairaalareissulta Tampereelta palatessaan Pentti ja Pirkko Kankaanpää päättivät Ylöjärven Soppeenmäen kohdalla poiketa katsomaan, olisiko Borgward vielä myynnissä. Karin käsitys on, että Isabella Coupe oli alkujaan isän reissuihastus jostain 70-luvun puolivälistä. Työkaverukset tekivät yhdessä Isabellaan koneremonttia. Kun Isabellan korista oli lahovaivat saatu korjattua, kori maalautettiin metallinhohtovihreäksi jämijärveläisessä automaalaamossa. ”Borgward istui kuin mato tiessä”, totesi jälkeenpäin Pentti Kankaanpää, joka sai 17 05/17. Pentti malttoi aluksi mielensä vaikka automalli häntä kiinnostikin. Pieni nakutus ei menoa haitannut, ja Vienolan ohjaksissa Isabella jatkoi liikkumistaan TCX-515-tunnuksin. Kun Vienola oli vuorostaan saanut menevän näköinen auton alleen, tuli hänen kokeiltua myös sen todellisia menokykyjä. rakennusprojektin rahoittamiseen. He putkittivat sen lohkon ja sovittivat moottoriin Mossen mäntiä, mutta sivuääneen ei remontilla ollut kuulemma suurempaa vaikutusta. Tehtaan lupaama puolentoistasadan huippunopeus ei tehnyt vihreän kaunottaren voimanlähteelle hyvää, ja kaahailun seurauksena oli moottoriin ilmaantunut kilisevä sivuääni. Kaupat siitä tehtiin 4500 markan hintaan. Kunnostusvuosina 1972–73 Eloranta hitsaili autoon uudet helmat ja kynnykset ja hankki Tampereen Tammer-Autosta projektiin muun muassa uusia lokasuojia, puskurit ja koristelistoja. Jokinen myi Isabellan autokouluoppilas Lahtiselle, jolta rahan lisäksi tuli vaihdossa heikkokuntoinen Mini
Borgward Isabella Coupe 18 05/17. Ykkösautoja perheessä olikin vaihtelevasti, Taunuksista aina MK II Jaguariin. Sen kunnossapitoa ei ainakaan haitannut se, että perheellä oli huoltoasema, rengasliike ja autopurkamo. Saksalaisten mieleen Parin tuhannen puretun auton purkamosta ei ollut paljoakaan iloa Isabellan akuuttiin tuulilasiongelmaan. Veljekset näkivät yhdellä myyntipöydistä tehtaan paperikääreissä Isabellan käyttämättömät pölykapselit. ajettua auton ehjänä Kauhavalle. Vuoden 1980 jälkeen vähän toisellakymmenellä ollut Kari 50-luvun loppupuoliskon Euroopassa jokaisen uskottavan autonvalmistajan mallistoon ilmestyi coupe-malli. Erikoinen auto päätyi oikeaan perheeseen. Joskus 80-luvun alkupuoliskolla Kari pääsi veljensä kanssa isän matkaan Södertäljen varaosamarkkinoille. Ikaalisten mäkien kohdalla oli rekkojakin ojassa, eikä Kankaanpäitä kyydinnyt taksimies tahtonut pysyä Datsun 280 C:llään millään ojien välissä, vaikka taksissa oli uudehkot nastarenkaat alla. Tuolloin 8-vuotiaalla Karilla on edelleen selkeät muistot auton saapumisesta Kauhavalle: ”Olihan se aika outo ilmestys kun se tuli pihaan.” Isabella sai Kankaanpään perheessä kakkosauton aseman. Lapsia eivät auton ergonomiset erityispiirteet tai ahtaus haitanneet, päinvastoin. Kari mielsi sen äidin autona, tämä kun piti kovasti sillä ajamisesta. Auton Kauhavalle myynyt Vienolakin kävi Volvollaan sitä vielä parina kesänä katsomassa myyntiä katuen. ”Kyllä tähän autoon liittyy monenlaisia muistoja”, tiivistää auton nykyinen omistaja. Vuosien mittaan Borgwardista tuli ostotarjouksia, mutta Kari muistaa isänsä aina sanoneen, että Isabella ei ole myytävänä. Vaikka isän Jaguar olikin kovempikulkuinen, Kari myöntää, ettei koskaan pitänyt sitä niin hienona autona kuin äidin Isabellaa. Ensimmäisen talven auto seisoikin teipattu muovi tuulilasin paikalla, sillä rikkinäinen lasi oli lähetetty malliksi muottia varten. Kiireesti oli lähdettävä löytöä isälle vinkkaamaan, ja yhtä kiireesti lähti isä niitä ostamaan. Ne toimitettiin Kauhavalle pehmeällä kyydillä ruumisarkkuihin pakattuina, sama yritys, kun välitti arkkuja ja oli niitä samaan suuntaan toimittamassa. Coupen oli oltava saksalaistenkin silmissä suhteellisen harvinainen, verraten vaikkapa Karmann-Ghian tuotantoon, joka ylsi 50 kertaa suurempiin valmistemääriin. Perheen kolmella pojalla piti olla hyvä ryhti auton takapenkillä, sillä sen selkänoja on aika tarkalleen pystysuorassa. Samalla oli viisainta teettää parikin lasia. Erityishuomiota Isabella sai aina kesäisin Lappiin matkanneilta saksalaisturisteilta, jotka huoltoasemalle pysähtyessään kerääntyivät sen ympärille ihmeissään. Kari muistaa, että monet kerrat sillä lähdettiin matkaan juuri lasten toivomuksesta. Uusi lasi oli teetettävä Tampereen Erikoistuulilasissa
70-LUVUN maalipintaa jätettiin mahdollisimman paljon. Kari tunnustaa, että tilaisuus teki varkaan, kun auto seisoi pihalla käyttämättä. Vaikka korjauspeltejä onkin Saksasta nykyisin saatavilla, varsin paljon riitti loihdittavaa vielä suorastakin pellistä. Vuosikymmenten varastointi kosteassa tilassa oli tehnyt muiltakin osin verhoiluun jo peruuttamatonta vahinkoa. Niin alkoi auton yli 30 vuotta kestänyt hiljaiselo. Isoin yksittäinen ongelma projektissa oli pitkälle edennyt ruostuminen. Alkuvuodesta 1984 TCX515-kilvet palautettiin Kauhavan nimismiehen kansliaan. Takaisin liikenteeseen Autoalalle lähteminen oli Kari Kankaanpäälle itsestään selvää jo 5-vuotiaana. Ikkunankehyksiä kiertävät kauniit puuosat ovat tärkeä osa sisutuksen loisteliasta tunnelmaa, eikä alkuperäisistä ollut juuri kuin malliksi. Isabella palveli Pirkko Kankaanpään käyttöautona aina syksyyn 1983, eikä se Karin muistikuvien mukaan koskaan jättänyt tielle. Verhoomoa ei tarvinnut onneksi kaukaa etsiä, sillä naapurissa toimiva Design Eugen hoiti koko sisustuksen lattiamatoista sisäkattoon alkuperäistä vastaavin värein ja materiaalein. Tavoitteena projektissa oli palauttaa auto liikenteeseen välttäen täydellistä entisöintiä, mutta esimerkiksi sisustuksen kohdalla ei konservointi ollut enää mahdollista. Uusitut kohdat maalattiin näyttämään vanhoilta. Kari toteaa, että vasta äidin kuoltua häntä alkoi säälittää kuorma-auton hylätyssä peräkopissa heikkenevä Borgward. Vaikka Karin tulikin muiden töiden perässä lähdettyä Tampereelle, on kaupanteko käytetyillä autoilla vienyt mennessään. AUTOA purkaessa ei tullut yllätyksenä, kuinka laajalti ruoste oli rakenteita nakertanut. Mielen valtasi ajatus, että ainakin se kehitys olisi saatava pysäytetyksi. Haasteensa projektiin toi myös maalaaminen, sillä vaikka auton pintapeltejä onkin sieltä täältä uusittu, vain uusitut kohdat on maalattu näyttämään samalta kuin valtaosa autoon jääneestä 70-luvun 19 05/17. muistaa harjoitelleensa Borgwardilla ajoa huoltoaseman pihassa, välillä luvan kanssa ja vielä useammin ilman lupaa. Ruostevaurioiden ja heikkojen jarrujen vuoksi ei sitä kuitenkaan enää katsastettu. Jo 14-vuotiaasta autojen ostaminen, korjaaminen ja kauppaaminen on sujunut luontevasti. Borgward matkasi trailerikyydillä Tampereelle, ja siitä alkoivat kunnostustyöt sekä osien metsästys. Useamman kuukauden kestäneen pellitysurakan otti hoitaakseen Orivedellä toimiva Eyeball Products Oy. Vuotta myöhemmin ajatus oli jo hautunut pisteeseen, jossa hän halusi lopettaa Isabellan alennustilan ja nostalgiasyistä palauttaa edesmenneen äitinsä auton liikennöitävään kuntoon. Isabella varastoitiin ilman sen tarkempia suunnitelmia vanhan kuorma-auton peräkopin uumeniin. Nelinkertaisissa helmapelleissä riitti uusittavaa. Tähän syynä oli kuskin penkin repaleisuus. Uudet syntyivät pähkinäpuusta ja saivat öljykäsittelyn pintaansa. Perheen autopurkamoja huoltoasemataustasta on helppo vetää johtopäätös ympäristöön kasvamisesta. Moni hitsari olisikin nostanut kädet pystyyn urakan nähdessään. Vain kojelaudan hivenen tummunut päällinen sai jäädä koristamaan patinoitunutta kojelautaa. Muutama harrasteautoksikin luokiteltava erikoisuus on hänen omistuksessa käynyt, mutta minkäänlaisen keräilyvietin ei hän katso autojen kohdalla toimintaansa ohjailleen
Runsasta apua tietotaidon osalta tuli myös muita seuran jäseniltä. Kaasuttimen kohdalla kävi halkeamiseen johtanut vahinko alkuperäinen kaksikurkkuisen Solexin pudottua lattialle, mutta tilalle löytyi täysin uusi, jollaista käytettiin myös saman ikäkauden Mersuissa. 20 05/17. Perässä tulevien nautintoa häiritsi puolestaan runsaanpuoleinen savutus, joka johtui jumiutuneista männänrenkaista. Heräsi epäilys, Borgward Isabella Coupe BORGWARD Isabella miellettiin aikanaan laadukkaaksi autoksi, eikä Cuopen yksityiskohtien kauneudessakaan ole moittimista. Jarrujen teho palasi uusimalla kenkien lasittuneet kitkapinnat, ja kardaani rauhoittui tasapainotuksella sekä uusilla ristikoilla. Konehuoneesta sai lähteä aikanaan talviajon helpotukseksi jäähdyttimen eteen asennettu sisältä ohjattava rullaverho sekä auton sisällä ollut lisälämmitin. Tommi hoiti auton tekniset ongelmat yksi kerrallaan. Kari uusi Isabellan alustaan kaikki jarruputket, -letkut, -sylinterit ja pääsylinterin. Toteutus on niin tyylikäs ettei siihen tule edes kiinnittäneeksi huomiota, tai sitten huomion varastaa auton muuten hienostunut olemus. Moottorin kohdalla olikin viisainta valita lähtökohdaksi kokonaan toinen lohko, joka porattiin ensimmäiseen ylikokoon. Moottoriin uusittiin vesiletkut, vesipumppu, termostaatti, bensapumppu, virranjakajan sisuskalut, puola sekä akku. Auto palasi viime kesäksi liikenteeseen vanhalla TOY-20-tunnuksellaan, ja sillä vierailtiin muun muassa Borgward-seuran kesätapahtumassa. Hienoa oli sekin, että tunnus oli juuri sopivasti vapaana. Kari ei ollut edes tietoinen, että heillä vuosikymmeniä ollut auto oli kyseisin kilvin aikanaan kulkenut. Napinat pois Kari ei ollut kuitenkaan tyytyväinen autonsa tekniseen kuntoon, sillä ravistava kytkin, heikonpuoleiset jarrut, jurnuttava kardaani ja 70-luvun kaahailuista peräisin oleva sivuääni moottorissa häiritsivät ratkaisevasti ajonautintoa. Aikanaan turhan vauhdikkaasti kiertäneet moottorin sisukalut olivat syöneet kiertokankien yläpään reikiä soikeaksi. Yhtä lailla uusiin vaihtuivat yläja alapallonivelet, raidetangonpäät, iskunvaimentimet sekä bensalinja. KUN perus-Isabellaa vauhditti 60 hevosvoimaa, oli Coupeja TS-malleissa moottoriteho nostettu 75 hevosvoimaan. Borgward-seuran puheenjohtaja Hannu Teivaalan saksantaidoilla autoon tilattiin mittavat määrät varaosia. maalipinnasta. Tunnus löytyi kerhon sihteeri Teemu Karosen penkoessa kantakorttiarkistoja. Viime syksynä hän suuntasi vikalista mukanaan ja savupilvi perässään Borgwardinsa Vihtiin merkkispesialistina tunnetun Tommi Hamarin käsittelyyn
Museokelvoton Tekniikan puolesta oletettavaa on, että Karin Isabellalle tuskin tarvitsee hetkeen tehdä isompia remontteja, kunhan sitä ei jätä vuosiksi seisomaan. 21 05/17. 2003 löytyi vielä kolmas ´59 Suomiauto, joka löytyy tällä hetkellä projektikuntoisena Karin veljen hallusta. Puristus 8,2:1. Takaveto 05 Alusta Edessä: päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, simpukkaohjaus. Kun Pentti Kankaanpää oli 70-luvulla nähnyt Isabella Coupen, ihastus ei ollut mitenkään kevyttä laatua. Karin mielestä autosta puhallettaisiin samalla koko sen henki pois. Isabella hiljeni muutenkin, kun Saksasta tilattu kahden vaimentimen pakoputkisto uusittiin remontissa. Merkkikerhon osastolla nähtiinkin vain yksi Isabella Coupe kahden suunnitellun sijaan. Auton purkamisen ja maalaaminen alkuperäiseen kermankeltaiseen väriin olisi varmasti monen ajatuksissa mielekästä. Jokainen tehkööt omilleen mitä huvittaa – Karille äidin Isabella on aina ollut vihreä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. 9500 kpl. ”Se on nyt ihan eri laite tien päällä”, Kari toteaa ajo-ominaisuuksien parannuttua. Vuonna 1979 perheeseen ilmestyi ´61 Isabella Coupe, joka tosin myöhemmin jatkoi matkaansa vaasalaisen harrastajan haltuun. Voi toki olla, että alapäästään vajaamittaisiksi jääneet Mossen sylinteriputket olivat saaneet männän alareunat resonoimaan alakuolokohdassa ja aiheuttamaan sivuääniä. 4400, lev. KARI KANKAANPÄÄ kunnosti Isabellan omien mieltymystensä mukaiseksi. Silloin paikat tahtovat jumiutua yksi kerrallaan. Hän ryhtyi ostomielessä jäljittämään Suomeen tulleita harvoja yksilöitä, ja kolmesta löytyneestä syntyikin kaupat. Yhtä kaikki sivuääni jäi historiaan. Omistajan tarkoitus onkin pitää autoaan ajamalla kunnossa, ja katsastuskonttorille se on kiikutettava joka vuosi. Tekniikka on kunnossa, sisustus mukava ja ulkoasu sopivasti patinoitunut. Kari on kuitenkin jäädyttänyt oman autonsa patinoituneen ulkoasun ainakin toistaiseksi täysin henkilökohtaisista syistä. Paino 1100 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h 09 Valmistusmäärä Isabella Coupe n. Teho 75 hv/5200rpm. Jotta moottoriremontista saatiin täydellinen, uusittiin autoon vielä starttimoottori sekä laturi. Kytkintä remontoidessa paljastui vielä kytkinkopassa ollut pitkä hiushalkeama, joten samalla koko kotelo vaihdettiin ehjään. Mikäli nyt menisi yli 40 vuotta vanhan, kuluneen maalauksen uusimaan, poistuu siinä historiaa, jota ei pystytä myöhemmin enää palauttamaan. Mikäli auto olisi kelvollinen museorekisteriin, riittäisi sille ikänsä puolesta katsastus joka neljäs vuosi, mutta tuskinpa nykyisellä maalauksella autoa kannattanee tarkastukseen edes tarjota. Auton piti valmistua kevääksi Lahden Classic Motorshow -näyttelyyn, mutta remonteilla on taipumus viivästyä. Takana: heiluriakselit pitkittäistuin, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Borgward Isabella Coupe 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 1380, akseliväli 2600 mm. 1730, kork. Rumpujarrut 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Pikkuvikoja ilmeni vielä korjatessa lisää. että männäntapit olisivat naputtaneet väljissä rei`issään. ”Enemmänkin isä niitä löysi vaan ei saanut ostettua”, naurahtaa Kari isänsä touhuille. Museorekisteriin saattaa kyllä ilmestyä eräs toinen Kauhavalle päätynyt Isabella Coupe. Poraus 75, isku 84 mm, tilavuus 1493cm3
Supersiisti Volkswagen 1302 ’71 22 05/17
Volkkareiden parissa ikänsä touhunnut Tapani Putkonen kunnosti muutama vuosi sitten VW 1302:n hienoon alkuperäiskuntoon. Kuplan 1302ja 1303-versioiden Super-lisänimi on tämän yksilön kohdalla erityisen hyvin paikallaan. Kitee 23 05/17
Vielä tuossa vaiheessa auton kokonaisajomäärä oli todennäköisesti vasta juuri siirtynyt toiselle sadalle tuhannelle. ”Meikäläisen suhde Volkkareihin sai alkunsa ammatilliselta puolelta vuonna -77, jolloin menin oppiin paikalliselle VWkorjaamolle. Viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla autolla oli muutamia lyhytaikaisia omistajuuksia niin autoliikkeen kuin yksityishenkilöiden toimesta. Kolmen muun myöhemmistä vaiheista ei tässä kohtaa ole tiedonmuruja, mutta 12. Silloin kävi vielä jonkin verran Kuplia merkkihuollossa”, kertoo kiteeläinen Tapani Putkonen, joka teki sittemmin kyseisessä toimipisteessä liki 40-vuotisen työuran aina siihen saakka kunnes merkin edustaja päätti lakkauttaa Kiteen Volkswagen-liikkeen pari vuotta sitten. Kokonaisen myyntivuoden 1971 aikana rekisteriin vietiin 660 yksilöä 1302-mallia ja 437 ”Ässää”. Vuosikymmenen taitteessa 1302:n suunta näytti ottavan uuden kurssin, kun silloinen omistaja suunnitteli autolle kevyttä entisöintiä lähinnä ruostepaikkausten ja uuden maalipinnan muodossa. ”Hankittiin paikalliselta purkamolta vähäruosteinen ’63tai ’64-mallinen Kupla crossikäyttöön, kun kortittomina piti päästä vähän päristelemään.” Tuolloin ei tähtäin ollut vielä Teksti: Harri Onnila • Kuvat Jan-Erik Laine 24 05/17. Vertailun vuoksi mainittakoon että samana vuonna 1200-mallia rekisteröitiin 735 ja 1300-mallia 1 913 yksilöä. Volkkareita työja vapaa-ajalla Lappeenrantaan uutena myydystä ’71 VW 1302:sta kiinnostui henkilö, jolle Kupla-Volkkarit olivat tulleet vuosien mittaan tutuiksi paikoin toiminta oli ollut maamme Kupla-kantaa eheyttävää ja paikoin – sanottaisiinko – kuluttavaa. Eikä aikaakaan, kun tuolloin vielä alle ajokortti-iässä olleet kaverukset saivat ajatuksen oman Kuplan ostamisesta. Näin uskaltaa tulkita, sillä rekisteritietojen perusteella valkoinen 1302 pysyi ensiomistajansa nimissä aina tämän vuosituhannen ensimmäisiin vuosiin saakka. Tuolloin Kuplan pelleissä alkoi paikoin olla jo huomautettavaa, mutta joka tapauksessa 1302 oli eheä säilymä ottaen huomioon auton noin 35 vuoden iän. Suomeenkin näitä ensimmäisiä Super-Volkkareita saapui uutena lähes 1 900 yksilön verran. Autotuojien rekisteröintitilastojen mukaan vuoden -70 puolella 1302-malleja rekisteröitiin tasan 200 ja S-versioita yhteensä 166. Volkswagen 1302 V olkswagen 1302-mallien tiiviistä, vain mallivuodet 1971 ja 1972 käsittäneestä tuotantokaaresta huolimatta umpikorisia 1302ja 1302 S -versioita valmistui parissa vuodessa yli 1,7 miljoonaa. Homma käynnistyikin, mutta puskurien irrotusta näkyvämpää ei ehditty saada aikaiseksi, kun projekti syystä tai toisesta pysähtyi ja jäi niille sijoilleen talliin. Vuoden 1972 tilasto kertoo vielä 271:n 1302-mallin ja 131:n S-version rekisteröinnistä. tammikuuta tunnuksella GXS-33 rekisteröidystä on. Lopputuloksena Volkkari odotti kuluvan vuosikymmenen käynnistyessä mitä tuleva toisi tullessaan. Vuoden 1971 alussa etuistuimien turvavyöt tulivat Suomessa pakollisiksi uusissa henkilöautoissa, joten sellaisilla varustettiin myös ne neljä Kymen lääniin tammikuussa -71 rekisteröityä 1302-mallia. Auton ensimmäinen omistaja oli lappeenrantalainen ammattiautoilija Toivo K., joka sai valkoisesta ja punaisella sisustalla väritetystä SuperKuplasta mieluisan kulkupelin. Samaan aikaan 70-luvun lopulla Kiteen Volkkari-pisteessä aloitti oppisopimuksella toinenkin nuorukainen
Ässän valinnutta hemmoteltiin 50-hevosvoimaisella 1 584-kuutioisella moottorilla ja etupään levyjarruilla, kun perusversion voimanlähteenä oli 1 285-kuutioinen 44 hevosvoimaa tuottava kone. Tuotanto sisälsi myös 1302 A -versioita, joita palveli 1 192-kuutioinen 34-hevosvoimainen bokseri. Mallit 1302 L ja 1302 LS olivat puolestaan runsaammin varusteltuja; avomalliset 1302:t edustivat tiettävästi poikkeuksetta LS-tasoa. 25 05/17. Itse varapyörä saatiin mahtumaan vaakatasoon pohjapahvin alle. KUPLINTAA PINNAN ALLA Toden teolla 1940-luvun puolivälin jälkeen käynnistynyt Volkswagen-tuotanto alkoi sylkeä kansanautoja siihen tahtiin, että miljoonas Kupla valmistui jo vuonna 1955. Pieni mutta myönteisesti huomioitu seikka oli läpivirtaustuuletuksesta kertovien poistoventtiilien ilmaantuminen takasivulasien taakse. Edessä käytetty vääntösauvajousitus oli 1302-versioissa unohdettu ja korvattu ajanmukaisella MacPherson-pyöränripustuksella, ja takapään heiluriakseliston sijaan taakse oli rakennettu erillisjousitus. Niiden takana oli harvemmin muotikotkotusten perässä juokseminen, vaan yksinkertaisesti auton pitäminen ajanmukaisena ja kilpailukykyisenä. Ja mitä kauemmin VW-tuotanto kesti, sitä kimurantimmaksi tehtävä muuttui, sillä kilpailevien autovalmistajien tekninen kehitys ei pysähtynyt hetkeksikään. Kuplan ahkeran kehitystyön seurauksena 1302-malliston tuotantoaika jäi verrattain lyhyeksi. Uuden mallin 1302ja 1302 S -versioiden suurin ero löytyi takapellin alta. Wolfsburgissa uskottiin kuitenkin omaan asiaan, ja vaikka varmasti tulevan VW Golfin prototyyppejä hahmoteltiin kiihtyvästi 60-luvun loppua kohden, ei syömähammasta unohdettu, vaan Kupla sai merkittäviä teknisiä kohennuksia vielä 70-luvun alussa. Tämä usein IRSnimellä (independent rear suspension) viitattu takajousitus oli toteutettu vääntösauvoilla, mutta kaksoisnivellettyjen vetoakselien ansiosta takapyörien pystykallistus pysyi käytännössä vakiona joustotarpeesta riippumatta. Uusitun pyöränripustuksen myötä kääntöympyrän kehaistiin kuitenkin pienentyneen 11 metristä 9,6 metriin. Uutuusmallin alustaan oli tehty merkittäviä muutoksia, jotka kohensivat ajettavuutta oleellisesti. Parannuksiin kohdistettu tarmo kiteytyy vuoden 1970 puolivälissä tuotantoon saapuneisiin 1302ja 1302 S -malleihin. Uudet malliversiot poikkesivat aiemmista myös ulkonäöltään, joten Super Beetle-, SuperKuplaja kansanomaisesti Möhkö-Kupla-nimityksille oli perusteensa. Keulan muhkeammasta ilmeestä huolimatta mittanauha kertoi muutoksien vaikutuksen ulkomittoihin kohtuullisen pieniksi: tuotannosta väistyvään 1500-malliin nähden SuperKuplan kokonaismitta oli vain sentin pidempi, mutta leveyttä oli lähes viisi senttiä, akseliväliä kaksi senttiä ja etupään raideleveyttä jopa reilut seitsemän senttiä enemmän. 1302:n keulailme oli leveä, mikä oli seurausta isommista lokasuojista sekä pyöreästä, alaspäin taittuvasta hiekkapellistä. Lisäksi kilpiin pääsi 437 yksilöä 1302 S -mallia. Vuoden -71 mittaan Suomessa vietiin rekisteriin 660 uutta 1302-Kuplaa. 1302:n etupäähän tehtyjen muutoksien myötä tavaratilaa oli aiempaa enemmän, mitä kasvatettiin vielä siirtämällä tunkki takaistuimen alle ja sijoittamalla vararenkaasta käyttöpaineensa saava pissapojansäiliö tavaratilan oikeaan etureunaan. Huomioitakoon, että jousitusmodernisointi kohdistui VW:n Kupla-malliston osalta tosiaan vain 1302-versioihin; 1200 ja 1300 jatkoivat vanhalla tyylillä. Elinkaari käsitti vuosimallit 1971 ja 1972, sillä jo seuraavalle pelikaudelle VW toi kaarevasta tuulilasista helpoiten tunnistettavan 1303-mallin. Omintakeinen muotoilu ja ilmajäähdytteinen, taakse sijoitettu vastaiskumoottori olivat erottamaton osa Kuplaa koko sen tuotannon ajan, mutta vuosikymmenien varrella Volkkari sai osaksensa lukuisia parannuksia
Touhussa oli kiva olla mukana, kun ajan saatossa paikallinen autourheiluseura valmisti talkoovoimin radan ajettavaksi. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin kiteeläisellä volkkaristilla ehti olla lukuisia Kuplia käyttöpeleinä, mutta seuraavaa suurempaa projektia piti lopulta odottaa aina 2010-luvun alkuun saakka. jokamiehenluokassa, mutta pian nuoret miehet olivat Volkkareineen suosiota nopeasti kasvattaneen lajin pauloissa. Sieltä sitten heräsi kipinä Kupla-harrastukseen”, kertaa Tapani. ”Tein sen Kuplan pitkälle alkuperäisen näköiseksi, mutta vähän Kalifornia-malliseksi”, kertoo Tapani syvänpunaiseksi maalatusta VW:stä, joka on edelleen olemassa, tuttavapiiriin kuuluvalla nuoremmalla miehellä. ”Ajettiin sama l la Kuplalla varmasti enemmän kuin viisi vuotta ennen kuin se vaihtui. Volkswagen 1302 PUNAINEN sisusta ja valkoinen ulkoväri olivat yksi olennainen tekijä, joka herätti Tapanin kiinnostuksen 1302:a kohtaan. Sittemmin jokkistouhussa olivat mukana veljenikin, Tarmo ja Tuomo. Mielenkiintoa ehkä olisi riittänytkin, mutta perhe-elämä kahden tyttären kasvattamisineen oli asialistalla korkeammalla. Tapania innosti autossa etenkin sen alkuperäinen väritys. Kaupat syntyivät lopulta molemmista Volkkareista, ja niin 1303-aihio sekä juuri 26 05/17. Nuoremmat veljet jatkoivat lajin parissa pidempään, mutta Tapanin osalta mielenkiinto alkoi 80-luvun loppua kohden suuntautua tieliikennekelpoisen Kuplan laittamiseen. Aihioksi löytyi hyväryhtinen ’69-mallinen Volkkari, joka otettiin työn alle 80ja 90-lukujen taitteessa. Uusi koti Kiteeltä Keväällä 2011 Tapanilla oli haussa 1303-mallinen varaosa-auto, ja sellainen paikantuikin Vähänkyrön suunnalta. Auton olemus oli ryhdikäs ja innostusta lisäsi, että verhoilut ja ovipahvit olivat aivan ehjät. ”Punainen sisusta ja valkoinen ulkokuosi olivat minusta hieno yhdistelmä”, hän painottaa. Paikan päällä kävi ilmi, että 1303-aihion omistajalla oli myös ’71-mallinen 1302, joka saattaisi olla kaupan
Etsin myös parempaa puskurin tuen vahvikekoteloa ympäri Itä-Suomea, mutta aihiot olivat kauheassa kunnossa. Moottorin ja vaihteiston osalta selvittiin kohtuullisella vaivalla. Uusi omistaja kävi kunnostustöiden pariin puutteita ja ongelmakohtia kartoittaen. ”Jossain vaiheessa kosteassa tapahtunut säilytys oli pilannut kattoverhoilua. 40 vuoden iän saavuttanut 1302 muuttivat Kiteelle huhtikuussa -11. Siinä samalla selvisi että itselläni olevat osat olivatkin itse asiassa sittenkin kohtuullisen hyviä”, Tapani naurahtaa. ”Eheämpi pyrstöosa löytyi ’67-mallisesta korista, joka oli ollut kuivassa ladossa säilytyksessä. Lisäksi takalasin tiiviste oli päästänyt sadevesiä sisään, joten fyllimateriaalit piti heittää menemään ja uusia.” Vastapainoksi hyville istuinverhoiluille riitti tehopesu, joka paljasti kirkkaat kankaat. Jo samana kesänä projekti eteni korin maalaukseen ja seuraavana suvena päästiin rekisteröimään auto jälleen liikenteeseen. ”Auton alkuperäinen lohko oli 27 05/17. KONEHUONEESSA sätkättää auton alkuperäinen moottori, mikä tukee oletuksia siitä että kokonaiskilometrit ovat vasta alun toisella sadalla tuhannella. Lattiat olivat Tapanin mukaan yllättävän hyvässä kunnossa alhaaltapäin, mutta sisältä jalkatiloja tutkiessa kuljettajan jalkatila paljastui ruosteiseksi. Myönteisenä huomiona esimerkiksi pohjalevy oli varsin ehyt. ”Eteen on ilmeisesti jossain vaiheessa laitettu uudet lokasuojat, sillä ne olivat sen verran paksupeltiset ja hyvässä kunnossa.” Odotuksien mukaisesti myös takana, konepellin alla oleva keskipelti vaatii kohennusta. Lokasuojien osalta suurin työmaa oli takalokarien niin sanottujen kivipeltien alla olevien kohtien uusimisessa. Lasikuulapuhalluksessa jännitti tuleeko pitsiä vai ei, mutta peltiä jäi kuitenkin tarvikepeltiosan paksuutta vastaava määrä.” Lisää kosteuden kepposia paljastui sisustaa tutkaillessa. ”Sanomalehdillä oli näköjään yritetty pitää lattiaa kuivana, mutta harmi vaan että ei ollut muistettu poistaa märkää lehteä maton alta. TAPANIN kuva-albumin otokset kertovat missä kunnossa auto saapui kotiin keväällä 2011
Kävi kuitenkin niin että projektissa mopo karkasi käsistä ja autosta tuli hienompi kuin alun perin piti. Takana erillisjousitettu vääntösauvajousitus. Edessä ja takana rumpujarrut. Tilavuus 1285 cm3. Varsinaista aikataulua ei ollut, mutta viime metreillä kalenteriin ilmestyi tarkka tähtäin. Paino 860 kg. 05 Alusta Edessä MacPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Suurempia suunnitelmia 1302:sta luopumiseksi ei ole, mutta sopivan ostajan kohdalla kauppa saattaisi syntyäkin. Laatikko tuntui puolestaan sen verran toimivalta, että sitä en käyttänyt edes auki.” Pisteosia Tapani keräsi omistuksessa olevista varaosa-autoista sen mukaan jos ehjempiä ja parempikuntoisia löytyi. ”Tuomo-veli oli luvannut Kuplan hääautoksi työkaverilleen, jos vaan saadaan leima.” Ja niinpä päivää ennen häitä auto rekisteröitiin, ja hääpari sai tyylikkään alkuvauhdin avioliitolleen Kerimäen puukirkon pihamaalta hohtavanvalkoisen VW 1302:n kyydissä. Volkswagen 1302 01 Merkki ja malli Volkswagen 1302 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. MATKA taittuu lähinnä kotikulmilla Kiteen seudulla, jossa Tapani on ollut ahkera kokoontumisajoihin osallistuja. Vanteiden koristekehät ja renkaiden irtovalkosivut kruunaavat Kuplan klassisen tyylin. Katsastukseen ja rekisteröintiin suunnattiin lopulta jo elokuussa 2012, joten projekti eteni siis rivakassa tahdissa saavuttaen maalinsa alle puolessatoista vuodessa. Takaveto. Museoajoneuvotarkastus suoritettiin heinäkuussa 2013, minkä jälkeen Tapani läheisineen on taittanut valkoisella Volkkarilla muutamia satoja kesäisiä kilometrejä. Puristussuhde 7,5:1. ”Oikeastaan tämä oli aluksi niin sanottu tilaustyö, sillä tämän piti valmistua nopeasti tutulle opiskelijatytölle, joka ihastui autoon. Teho 44 hv /4100 rpm, vääntö 86 Nm /3000 rpm. 28 05/17. Poraus 77, isku 69 mm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h 09 Valmistusmäärä 885 756 kpl (vuoden -71 umpikoriset 1302-mallit ) poikkeuksellisen hyvässä kunnossa, mutta koneen sisuskalut uusittiin kunnostuksen yhteydessä. 07 Mitat Pituus 408, leveys 159, korkeus 150, akseliväli 242 cm. Uutta listaa, tiivistettä ja monta muuta nippeliä. Kaikessa niin pyrin käyttämään saksalaista laatua enkä juurikaan tarvikeosaa.” Juhlavaa kyytiä Auton kruunaava maalaus oli suoritettu jo hyvissä ajoin Tapanin silloisella työpaikalla, VW-liikkeen kolarikorjaamon maalaamossa, vain pari kuukautta projektin alkamisen jälkeen. Samalla tietysti kustannukset karkasivat ja sitä myöten alkuperäinen suunnitelma vesittyi”, säihkyvän SuperKuplan omistaja juttelee. Ja itse asiassa lähipiiristä löytyy eräs Kuplaa kohtaan jo aiemmin kiinnostusta osoittanut henkilö. ”Aika paljon osia piti kuitenkin tilata NeoRetron Ari Huhdalta Kokkolasta. 06 Kori Umpimallinen 2-ovinen teräskori pultattuna kantavaan pohjalevyyn
P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. 00 -15. 00 Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma V-Wheels Templarteräsvanne Amazoniin 15” Kapseli Valkosivu Amazoniin 165/80-15 59,95 € 19,95 € 74,95 € Varaosat brittiautoihin JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI • MORRIS TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka I Puh. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com www.brittiosa.com Kun muutat, kerro myös meille.. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Sunnuntaina 3.9.2017 klo 8. Harrastajaystävällinen hintataso. Klassikot-tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 www.facebook.com/klassikot tilaajapalvelu@klassikot.fi Myyntipaikkavaraukset puh.(02) 238 5775 Vapaa paikoitus Pääsylippu 4 euroa Museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään
Myllykoski Fiiu Viulunrakentajan 30 05/17. Fiat 1800 Berlina ´61 Hämmästyttävän hyvässä, lähes alkuperäisessä kunnossa oleva Fiat 1800 on viime vuosien aikana kokenut muutaman omistajanvaihdoksen oltuaan lähes 50 vuotta ensimmäisellä omistajaperheellään. Veimme auton vierailulle Risto ja Raija Vainion luokse ja saimme kuulla kertomuksia auton alkuvuosista
Harrastus innosti miestä opiskelemaan sellonsoittoa Sibelius Akatemiassa vuosina 1952-1957 Yrjö Selinin oppilaana. Fiat noudettiin Mechelininkadulla olevan talon Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 31 05/17. Oma tilipussi ei riittänyt auton ostoon, mutta Myllykoskella asuvat vanhemmat lupautuivat rahoittajiksi kunhan saisivat itse kyyditystä tarvittaessa. Uutta autoa ei ihan niin vain saanut, vaan sitä joutui odottelemaan liki kahden vuoden ajan. Puijausyritys oli vähällä onnistua, mutta peliin puuttui Musiikki-Fazerin johtaja joka soitti autoliikkeeseen. Kun suuria eroja näiden kahden mallin ulkoasussa ei ollut, tilasimme 1800-mallin”, Vainio kertoo. Malttamaton mies intoili tietysti tulevasta Fiatistaan myös työpaikalla, mikä oli koitua suureksi virheeksi. Työura urkeni kymmeneksi vuodeksi eteenpäin kun Vainio sai pestin soitinkorjaajana Musiikki-Fazerilla. Merkkiä ja mallia harkittiin hartaasti. Vilunkiveikkona hän yritti nopeuttaa omaa auton saantiaan kertomalla autoliikkeen väelle, että Vainio ei haluakaan ottaa tilaamaansa autoa. ”Isompi malli, Fiat 2300 oli meille liian kallis. Valintaa tehdessä vaakakupisssa painoivat kaunis, sulava muotoilu sekä kohtuullinen hinta. ”Muistan aina sen hetken kun Fiatilta soitettiin, että nyt auto on tullut”, Risto kertoo. R isto Vainio alkoi jo 1940-luvulla rakentaa harrastemielessä viuluja. Eräs Vainion työkaveri oli nimittäin myös ostamassa autoa perheensä kanssa. ”Fiat tuntui luotettavalta merkiltä ja katsoimme sen riittävän hyväksi meille”, Risto muistelee. Rekisterikirjaan auton omistajaksi merkittiin maksun suorittanut Aarne Vainio, Riston isä – huolimatta siitä, että hänellä ei ollut lainkaan ajokorttia. Mitä johtaja puhelimeen jyrähti, siitä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sananvaihdon seurauksena Vainio sai autonsa alkuperäisen suunnitelman mukaan
”Ajoin auton kuumaksi ja pelkäsin, että moottori vaurioitui. Kuskin puolella lokasuojassa on kotelo joka oli uutena suojattu vahamaisella massalla. Koska Vainio on musiikkimiehiä, autoon asennettiin myös kovaääniset, ja jotta matkalla saisi kuunnella aina mieleistä musiikkia, soittopeliksi valittiin hieno japanilainen Sanyo-kasettisoitin. Suurempia haavereita auton kanssa ei aikojen saatossa sattunut, mutta jotakin pientä kuitenkin. ”Laitatin autoon lisävalot, se oli muotia siihen aikaan”, Vainio muistelee. Fiat 1800 alakerrasta autoliikkeen käytössä olleesta tallista. Moottori on kertaalleen avattu Pitäjänmäellä Stockmannia vastapäätä olevassa korjaamossa. Omistaja osti uuteen Fiatiinsa saman tien istuinpäälliset, jotka saivat penkkien kankaat säilymään lähes uudenveroisena näihin päiviin saakka. Takapuskuriin tuli pieni painautuma mökkitiellä kun kuusen kanto tien reunassa jäi huomaamatta. Autoon ostettiin ja asennettiin lokarit suojaamaan pyöränkaaria. Kun siihen ilmestyi nuppineulanpään kokoisia kuplia, pinta hiottiin korjaamolla puhtaaksi ja taottiin kevyesti sisään, jonka jälkeen vioittunut kohta täytettiin koritinalla. Toinen jälki jäi kun aura-auton suojatien kohdalle työntämä jäinen lumikokkare teki painauman helmapeltiin. ”Kun ajoin Fiatin sieltä luiskaa pitkin kadulle niin leijailin pilvissä. Ratkaisu ei ollut hyvä, sillä lämpötilan vaihtelu sai peltipinnan hikoilemaan siltä kohdin. Autoon tilatut valkosivurenkaat saivat Fiatin näyttämään entistä upeammalta. Öljynvaihdot suoritettiin säännöllisesti ja aina huuhtelun kera: koneeseen vaihdettiin öljyt ja auto käytettiin lämpöiseksi, jonka jälkeen öljynvaihto uusittiin. Miten oli mahdollista, että tällainen tavallinen maalaispoika sai sellaisen kerta kaikkiaan hienon auton!”, Vainio muistelee vieläkin liikuttuneena. Huolellista autonpitoa Kauan odotettua ja mieleiseksi osoittautunutta autoa pidettiin Vainion perheessä kuin kukkaa kämmenellä. Koneesta ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa.” Fiat vaihtuu Mersuun Vainio kävi arvostetun viulunrakennuskoulun Mittenwaldissa Saksassa vuosina 1957 – 1958. Vainiot 32 05/17. Saksaan solmituista suhteista oli huomattavaa hyötyä kun Vainio perusti yhdessä vaimonsa Raija Vainion kanssa omaa niemeään kantavan viulunrakennusyrityksen vuonna 1968. Hyvät valot olivat toisaalta tarpeellinenkin varuste, sillä kotiseudulla vanhempien luona käydessä Myllykoski-Kouvola välillä oli melko mutkaiset tiet
Katsoin kyyneleet silmissä kun Fiat vedettiin vaihtolavan kanssa kuorma-auton kyytiin. Fiat tuotiin vanhempien luokse Myllykoskelle ja poistettiin rekisteristä päivämäärällä 10.10.72. Lopulta Fiat jäi pysyvästi Myllykosken talliin ja poistui myöhemmin rekisteristä. Vainiot rakensivat vuonna 1995 uuden kodin Riston kotitalon viereen ja vanha autotalli purettiin pois jotta uusi talo mahtui tontille. ”Oli kyllä paha paikka kun auto myytiin. Seuraavana vuonna Fiat pääsi kuitenkin vielä takaisin tien päälle UBE-507 kilvillä varustettuna. muistelevat että Fiatilla käytiin ainakin kaksi kertaa Saksassa tapaamassa sikäläisiä viulunrakentajia ja hankkimassa tarvikkeita vuonna 1968 perustetun oman viulunrakennusyrityksen tarpeisiin. Viimeisen 40 vuoden aikana hänen mielenkiintonsa on suuntautunut jousenrakentamiseen ja –korjaamiseen. Kului puolitoista vuotta ennen kuin hinnasta päästiin yksimielisyyteen. Fiatin ostanut KONEHUONE on säilynyt siistinä huolellisen autonpidon seurauksena. Kun Eskelinen tuli kesällä 2011 Myllykoskelle hakemaan Fiatia, auto oli ajokunnossa, mutta jarrujen takia sillä ei uskaltanut lähteä tien päälle. Vuosia kului ja koitti aika jolloin Fiat sai väistyä käyttöauton roolista. ”Olisin silloin halunnut lahjoittaa Fiatin vaikka jollekin museolle, mutta kukaan ei huolinut”, Vainio huokaa. Tilanteeseen löytyi ratkaisu, kun pihalle päätettiin rakentaa kahden auton talli. ”Silloisella vävyllä oli tuttavuuksia Fiat-harrastajiin ja hänen kauttaan tieto myytävästä autosta meni keräilijälle, joka tuli katsomaan autoa”, Vainio kertoo. Kuutosmoottori kuljettaa kookasta autoa varsin vaivattomasti. Aarne Vainio piti autosta hyvää huolta, pyyhki pölyjä ja pyöräytteli aika ajoin pukeille nostetun Fiatin takapyöriä jottei moottori jumittuisi. 33 05/17. Iloinen jälleenäkeminen Myllykoskella; Risto ja Raija Vainio asettuivat Fiatin kera valokuvaan kotipihalleen. Siirto Espooseen Autoa katsomaan tullut espoolainen Jouni Eskelinen tykästyi siistiin ja suhteellisen harvinaiseen Fiatiin, mutta kauppoihin ei kuitenkaan päästy saman tien. Tilaa ja tilanpuutetta Risto Vainio on valmistanut uransa aikana satakunta jousisoitinta. Nyttemmin jo purettu autotalli, jossa Fiiu vietti huilivuosiaan oli takana näkyvän tiilikattoisen piharakennuksen kohdalla. Raija merkittiin Fiatin haltijaksi, ja hän ajoikin autoa enimmäkseen. ”Asuttiin silloin vielä Espoon Karakalliolla ja otettiin vähäksi aikaa auto ajoon Myllykoskelta”, Risto kertoo. ”Nuorena miehenä sitä aina haikaili uusien autojen perään ja niin kävi, että kerran kun mentiin Veholle ja siellä oli juuri tullut myyntiin vähän käytetty myyntipäälliköllä käytössä ollut Mersu ja ostimme sen”, Vainio kertoo. Fiat siirtyi tontin toiselle laidalle uuteen talliin, jossa ruususen uni jatkui vielä kuutisen vuotta. Monta kertaa jälkeenpäin kun menin autotalliin, niin mietin mitähän Fiiulle kuuluu.” Vainio huokaa. Ison pihan hoidossa tarvittiin lumilinkoa, ruohonleikkuria, puutarhatraktoria ja monenlaista konetta jotka oli saatava katon alle, ja autotallissa alkoi olla ahdasta. Vaikka Vainio onkin siirtynyt eläkkeelle vuonna 1995 toimii hän edelleen jousenrakentajana ja kodin yksi huone onkin varattu työtilaksi tähän tarkoitukseen. Fiatista päätettiin luopua, mikäli sille löytyisi sopiva ostaja
Salonen pitää omaa autokorjaamoa Riihimäellä joten Fiatin syynäykseen ja kunnostukseen löytyi asianmukaiset tilat omasta takaa. 34 05/17. Uusi omistaja päätti saattaa jo valmiiksi hyväkuntoisen Fiatin museorekisteriin. Koteloihin oli valutettu runsaasti öljyyn sekoitettua ruostesuoja-ainetta ja seosta lirisi vaihtolavalle kun auto kallistui kyytiin vetäessä. ”Halusin ilman muuta nähdä onko tuo hieman harvinaisempi Fiat todella niin hyväkuntoinen kuin myyjä puhelimessa kertoi”, Jouni kertoo. ”Minulla oli hyvät tilat autojen säilytykseen lähellä asuinosoitettani, ja kokoelma pääsi siksi kasvamaan niin suureksi”, Eskelinen kertoo. Kone näytti REKISTERISTÄ poiston jälkeen 1970-luvun puolella Fiat sai vielä palata liikenteeseen joksikin aikaa. Eskelinen pahoitteli tilannetta, mutta kysyi olisiko Salosella kiinnostusta hieman harvinaisempaan malliin, sillä hänellä olisi myös Fiat 1800, josta ei ollut vielä julkaistu myynti-ilmoitusta. ”Kun soitin, toinen niistä oli jo myyty ja toisestakin ehti harmittavasti syntyä kaupat juuri ennen kuin ehdin paikalle”, Salonen muistelee. Fiat pääsi Espooseen kaltaistensa seuraan. Eskelinen oli jo pitkään harrastanut italialaisia ja ranskalaisia autoja, ja keräilyn seurauksena kokoelmaan kuului suurimmillaan 38 autoa. VAINIOIDEN lapset Maarit (vasemmalla) ja Ilkka (oikealla) ja sekä leikkikaveri naapurustosta kuvattuna Fiatin edessä 1960-luvun lopulla. Elämäntilanne kuitenkin muuttui yllättäen siten, että Eskelinen joutui luopumaan hyvästä säilytystilasta ja merkittävän suuri osa kokoelmaa oli myytävä pois. Uusin UBE-547 -tunnuksin sillä käytiin Saksassa muun muassa viulunrakentaja Josef Kantuscherin luona. Matka jatkuu Riihimäelle Riihimäkeläinen Fiat-harrastaja Jouni Salonen huomasi joulun välipäivinä 2014 Eskelisen ilmoituksen kahdesta museorekisteröidystä Fiat 130:stä. ”Auto oli varsin hyvässä kunnossa”, Salonen toteaa tyytyväisenä. Vainiot olivat säilyttäneet autoa huolella: valuttaneet öljyä tulpanrei’istä ja pyörittäneet moottoria. ”Ihan aluksi laitettiin varmuuden vuoksi mäntien päälle öljyä likoamaan ja ruvettiin elvyttelemään jarruja”, mies muistelee. Fiat 1800 Eskelinen hämmästelee vielä jälkeenpäinkin kuinka auto oli todella hyväkuntoinen siitä huolimatta että se oli jo pitkään seisonut ajamattomana. Auto osoittautui kerrotun kaltaiseksi, kaupat syntyivät ja Fiat siirtyi Riihimäelle Salosen talliin. ”Pyöriteltiin moottoria käsipelissä ja todettiin ettei se ainakaan ole jumissa
01 Merkki ja malli Fiat 1800 4 D Berlina 02 Vuosimalli 1961 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Salonen asensi autoon myös uuden pakoputken ja hankki uudet renkaat. 4 465, lev. ” MUSIIKKIMIEHENÄ Vainio hommasi autoonsa kasettisoittimen, jotta sai ajomatkojen aikanakin nauttia mielimusiikistaan. Fiat museotarkastettiin kesällä 2015 ja rekisteröitiin alkuperäisiin RX-732 kilpiin. ”Ajelin ensin vähän kotinurkissa ja kuulostelin että kaikki toimii. Kaikki tarvittavat osat löytyivät suhteellisen helposti. Polttoainetankki oli täynnä aikamoista moskaa ja se päätettiin kunnostaa perusteellisesti. Rumpujarrut. Fiat tuntui toimivan kaikin puolin mallikelpoisesti. Lähes alkuperäiskuntoisena säilynyt ruosteeton auto kiinnosti kovasti ja kaupat solmittiinkin syksyllä 2016. Takaiskunvaimentimien kanssa näytti vaikeammalta mutta pian nekin löytyivät. Pitkän puhelun aikana kerrattiin auton historia ja annettiin lupaus vierailusta kunhan talvi vaihtuisi kesään. Puristussuhde 8,8:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. Uusi kotitalli Asikkalasta Vuoden kuluttua Salosella alkoi syksyn lähestyessä tulla poltetta uuteen projektiin ja tuntui siltä, että vähälle ajolle jääneestä Fiatista voisi luopua. Takana: jäykkä akseli kierrejousin, Panhard-tanko. Paino 1230 kg ”Olisin silloin halunnut lahjoittaa Fiatin vaikka jollekin museolle, mutta kukaan ei huolinut. Kokonaisuudessaan projekti oli suhteellisen helppo. Salonen kunnostutti myös jäähdyttimen, vanha hapertunut kenno vaihdettiin uuteen. Takaveto 05 Alusta Edessä: kolmiotukivarret pitkittäisin vääntöjousin, kallistuksenvakaaja, simpukkaohjaus. Tankki halkaistiin, hiekkapuhallettiin ja pinnoitettiin uudelleen sekä sisältä että päältä. Aihio oli varsin täydellinen eikä koria tarvinnut lainkaan hitsailla. Penkkien vanhat vaahtomuovit olivat murentuneet ja verhoilija toppasi etupenkkejä uudelleen alkuperäiseen asuun. Poraus 72, isku 73,5 mm, tilavuus 1795cm3. 1 620, kork. ihmeen puhtaalta kun tehtiin kurkistus venttiilikopan sisään”, Jouni toteaa tyytyväisenä. Kaasuttimen läppä-akselit olivat jumittuneet, mutta pienellä herkistelyllä nekin saatiin toimintakuntoon ja öljynvaihdon jälkeen moottori käynnistettiin. Vähälä kävi katsomassa Fiatia Riihimäellä pariin otteeseen ennen ostopäätöksen tekoa. Antti soitti numeroon ja tiedusteli onko langan päässä kenties sellainen henkilö joka tietää jotakin Fiatin alkuvaiheista. Gruppo Fiat Finlandia vieraili Asikkalaan suuntautuneella elokuisella kesäretkellään Antin Automuseolla ja tieto Fiatin mahdollisista myyntiaikeista kantautui Museoisäntä Antille. Merkkivalinta kohdistui Musiikki-Fazerin edustamaan Sanyoon. Auton alkuvaiheista ei ollut tietoa, mutta Fiatin papereissa omistajana olleen Aarne Vainion osoitteeseen löytyi puhelinnumero Risto Vainion nimellä. ”Siinä oli aikamoinen homma; taitava Tig-hitsarikin oli ihmeissään ohutta peltiä liittäessään, mutta lopputulos oli hyvä”, Salonen kehuu. 1 470, akseliväli 2 650 mm. Ensimmäinen pidempi reissu suuntautui Kangasalan rompepäiville, josta ajelin Luopioisten, Auttoisten ja Lammin kautta kotiin”, Salonen kertoo. Omistaja putsaili pikkuhiljaa auton maalipintaa muun työn ohessa. Teho 75hv. 35 05/17
Pori LÄHTEMÄTÖ N VAIKUTUS 36 05/17
Plymouth Valiant ’65 LÄHTEMÄTÖ N VAIKUTUS 37 05/17. Kyöstin muistin mukaan Steen edusti tuolloin Chrysler-tuotteiden lisäksi Simcaa ja Konelan neuvostoliittolaisia. Isä puhui 10 000 markan sijaan ’miljoonalainasta’, sillä markan arvoa muuttaneesta rahauudistuksesta oli vasta pari vuotta”, Kyösti muistaa. Heiltä hän sitten kysyi mielipidettä autonhankintaan.” Reunaehdoiksi Kauko asetti, että auton olisi oltava kuusipaikkainen mutta toisaalta myös kaksiovinen. ”Taksimiehet sanoivat isälle että Kauko, sä ostat Valiantin. Tähtäimessä oli kuitenkin Plymouthin vankka arkimalli Valiant. Vuonna -62 olin viisivuotiaana mukana kun meille ostettiin edeltävää autoa, joka oli ’60-mallinen Simca Beaulieu.” Jo viiden vuoden iässä Simca alkoi kuitenkin antaa periksi korroosio eteni korissa ja moottorikin osoitti liiallista persoutta öljylle. Sen myötä Kyöstin isä, Kauko Termonen teki päätöksen, että nyt perheeseen hankitaan uusi auto. Valiantit jonossa Syyskuun 17. ”Isälläni oli aiemmin ollut käytettyjä autoja. Taustalla oli ajatus että kuusihenkinen perhe mahtuisi suunnilleen kerralla kyytiin eivätkä pienimmät pääsisi vahingossakaan availemaan takaovia vauhdissa. Tällöin Kyösti on voinut vastata rehellisesti, että porilaisesta autoliikkeestä, syyskuussa 1965. Kyseessä oli beigen metallivärinen Valiant V-100, 2,8-litraisella kuutosella ja manuaalivaihteistolla varustettu kaksiovinen auto. ”Isä ja äiti kävivät tilaamassa auton. Vastapäätä taloa sijaitsi taksitolppa, ja kun isä lakaisi varhain aamulla talon edustaa, kävi hän joskus tupakalla taksimiesten luona. Hinta oli muistaakseni 12 900 markkaa ja Simcasta saatiin vaihdossa 2 900 markkaa. päivänä Termoset suuntasivat Steenin autoliikkeeseen, sillä saadun tiedon mukaan perheen uusi Valiant oli noudettavissa. ”Isä oli 50ja 60-luvulla talonmiehenä Porin kauppatorin reunalla sijaitsevassa asuinliiketalossa. Hän puntaroi hankittavan auton merkkiä tarkoin, ja sai asiaan apua ammattiautoilijoiden suunnalta. Ne on autoja ne ja sä saat huolettomia kilometrejä.” Kauko otti vinkistä kopin ja alkoi neuvotella kauppaa Chrysler-tuotteita maahantuovan Bernerin Porin-piirimyyjän Steenin Auto ja Urheiluliike Oy:n kanssa. Tilanteen taustatkin ovat piirtyneet tarkasti hänen mieleensä. Koko poppoolla Kyösti Termosen ollessa liikkeellä hohtavansinisellä Plymouth Valiantillaan, on useampikin tullut juttelemaan että kyllä on hienokuntoinen, mistä tällaisen olet löytänyt. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine K yösti Termosen yli 50 vuoden takainen muistikuva Valiantinsa ensihetkistä Suomessa perustuu perheen ensimmäisen uuden auton hankintaan
Kotona ei kuitenkaan odottanut samoin tein pahoillaan oleva isä, vaan hämmentynyt uuden auton omistaja. ”Myyjä tunsi ja tiesi miten isäni hoiti, huollatti ja vahautti autojaan, joten hän sanoi, että jos beige ei käy, niin ota tämä sininen.” Kaukoa vähän epäilytti auton tähtitaivaansininen, tietyssä valossa violetti tai lähes musta väri auton puhtaanapidon kannalta, mutta myynnin ammattilainen tiesi mistä narusta nykäistä. Ja kuinka ollakaan, hän löysi auton puskurista jossain vaiheessa kuljetusta syntyneen pienen vaurion, kromipinnan kiillon rikkoneen jäljen. Ilmeisesti uuden auton ostoon liittyvä tunnekuohu sai Kaukon unohtamaan muut mukana olleet tyystin. ”Hän sanoi isälle, että sinä pidät autosi siistinä, joten se on varmasti aina kiiltävä.” Ja niin kävikin, että perhe poistui lopulta paikalta beigen sijaan sinisellä Valiantilla. Plymouth Valiant ”Automyyjä katsoi kysyen, että miksi te olette lapsen kanssa vielä täällä. Hän sen vuoksi että autot kiinnostivat ja toisekseen oli sanojensa mukaan ”isän poika”, joka halusi olla mukana isän matkassa aina kun mahdollista. ”Isä totesi myyjälle että kun hän nyt hankkii elämänsä ensimmäisen uuden auton, hän haluaisi myös olla se joka sitä ensimmäisenä kolhii.” Asiaan piti löytää ulospääsykeino ja ensimmäisenä esille nousivat hinnan pudottaminen tai uuden puskurin vaihtaminen. Vastassa oli automyyjä, sukunimeltään Ilkka, ja hän totesi että tässä tämä herra ja rouva Termosen Valiant on.” Kyöstin isä oli aina tarkka autoistaan, ja kun nyt kyseessä oli hänen ensimmäinen uusi autonsa, tarkasteli hän kallista hankintaa erityisen tarkoin. Minä jäin äidin kanssa pihalle, ja pienen ajan päästä Valiant parkkeerasi kadulle ja kaksikko meni sisälle toimistoon tekemään papereita.” Pihalla odottavien aika kävi kuitenkin yllättävän pitkäksi, ja Kyöstin äiti päätti että nyt mennään sisälle kysymään mikä tässä oikein kestää. Vastassa oli hölmistynyt automyyjä. ”Myöhemmin asialle kyllä naurettiin ja siitä vitsailtiin moneen otteeseen.” 38 05/17. Hän ei kerta kaikkiaan muistanut meidän olleen matkassa ja vilpittömästi unohti meidät sinne”, Kyösti naurahtaa. Paperit on tehty, auto luovutettu ja miehenne on lähtenyt.” Ja todellakin, kadun puolella ei Valiantia näkynyt, joten Kyöstin ei auttanut äitinsä kanssa kuin kävellä kotiin, joskin onneksi matkaa oli vain muutama kadunkulma. Tai itse asiassa poistuminen ei tarkkaan ottaen mennyt ihan niin. ”Isä kysyi hämillään, että olitteko te mukana siellä. Paperit on tehty, auto luovutettu ja miehenne on lähtenyt.” ei paikalle suunnattu, vaan vanhemmat ja juuri tuona päivänä kahdeksan vuotta täyttävä Kyösti. ”Ajettiin Simcalla muutama kortteli autoliikkeelle, jonka pihalla seisoi kolme uutta Plymouthia jonossa: valkoinen, beige ja tummansininen Valiant. ”Mies katsoi kysyen, että miksi te olette lapsen kanssa vielä täällä. ”Isä lähti myyjän kanssa vielä koeajolle, jolla myyjä esitteli varusteita, vaikkei Valiantissa tosin niitä juuri ollut. Lopulta ratkaisu oli kokonaisvaltaisempi
Remonttejakaan ei tarvittu, vaan eteenpäin selvittiin normaaleilla huoltotoimilla ja tavanomaisille kunnostuksilla kuten jarrujen huolloilla, pakoputken tai vesipumpun vaihdoilla”, Kyösti kuvailee. ”Meillä oli tuolloin Luvian Lemlahdella, noin 25 kilometrin päässä Porin kodistamme kesämökki. Tiedossa oli että käytäntö loppuisi, joten isä koetti venyttää asiaa, jotta voisi säästää alkuperäiset kilvet, mutta auto olisi pitänyt laittaa muutamaksi kuukaudeksi seisontaan, mikä ei tullut kyseeseen.” Vuosikymmen vaihtui 70-luvuksi ja Valiantin taival jatkui ilman kommelluksia tai muita vastoinkäymisiä. ”Isä ja äiti erosivat, ja minä muutin isän mukana Forssaan, josta hän oli saanut uuden työpaikan.” Valiant matkasi Kaukon ja Kyöstin mukana uudelle paikkakunnalle. Kevyehköstä käytöstä kertoo, että vuonna -69 Valiantin mittarissa oli vasta 36 000 kilometriä. Kesäisiä kilometrejä ja arjen valintoja Valiantin koekilvet vaihtuivat lokakuussa 1965 Turun ja Porin läänin EEV-70-tunnuksiin ja Valiantin arki Termosen perheen käyttöautona alkoi. ”Kyseessä olivat viimeiset ajat kun kilpiä piti vaihtaa maakunnan vaihtuessa. 39 05/17. Ajokortti ilmestyi nuoren miehen taskuun vuonna -75, joten Kyösti pääsi itsekin kurvailemaan tutuksi käyneellä Plymouthilla pitkin Porin katuja. ”Minun tiedossani ei ole, että autoa olisi koskaan kohdannut minkäänlainen kolari tai peltivaurio. Toiselle vuosikymmenelle siirryttyään ISTUINSUOJAT ovat säästäneet penkkien alkuperäisverhoilua uudesta lähtien nykyiset suojat ovat järjestyksessään kolmannet. Tuo vuosi oli Kyöstin perheelle ja sen seurauksena Valiantinkin tulevaisuudelle vedenjakaja. Hän itse muutti takaisin Poriin parin vuoden Forssassa asumisen jälkeen. Kun isällä loma päättyi, niin hän ajoi loppukesän työmatkaa mökin ja kaupungin väliä.” Perheen kaupunkiarjessa ei autolla juuri ajettu, vaan kilometrejä kertyi lähinnä sukulaisreissuista ja muusta automatkailusta. Kovaa ja kuluttavaa arkiliikennettä vankkarakenteinen Valiant kohtasi kuitenkin suhteellisen vähän, ja enimmät kilometrit kertyivät kesäaikaan. Autoon oltiin alusta alkaen tyytyväisiä, ja kokonaisuutta täydennettiin saman tien istuinsuojilla ja vielä -66 Saloran Ulamatik-radiolla ja asentamalla keulalle Marchalin sumuvalot. Samalla auton rekisterinumero päivittyi hämäläisiin HJ-661-kilpiin. Kun meillä lapsilla alkoi loma, niin siellä oltiin koko kesä
Uuden sukupolven omistajuus alkoi tuohon mennessä 255 000 kilometriä ajetulla Plymouthilla kivuttomasti, sillä eläkkeelle siirtynyt ensiomistaja oli päättänyt siirtää myös Valiantin eläkkeelle tyylillä ehostaen autosta ne pari kohtaa, joihin ajan kuluttava hammas oli päässyt puraisemaan. 40 05/17. Sen verran vuodet olivat kuitenkin kuluttaneet, että Kauko alkoi 70-luvun lopulle tultaessa pohtia auton maalauttamista uudelleen. Ostajakin olisi todennäköisesti löytynyt kohinalla kasvavan kotimaisen jenkkiautoharrastuksen suunnalta. ”Forssassa oli ammattikoulun automaalauslinjan opettaja, joka lupasi maalata jos vain jostain löytäisi DuPontin oikeaa sinistä metalliväriä. Sellaista saatiin ja niin kyljet maalattiin uudelleen; yhä edelleen kaikki vaakatasossa olevat maalipinnat ovat tehtaan jäljiltä.” Omistaja eläkkeelle, samoin auto Seitsemänja kahdeksankymmentäluvun taite olisi voinut olla ajankohta, jolloin Kauko Termonen olisi viimeistään alkanut suunnitella Valiantin vaihtoa tuoreempaan ajokkiin. Plymouth Valiant Kauko Termonen koki merkitykselliseksi että matkusti vuonna 1965 ostamassaan autossa vielä 2000-luvulla. Ylläpitotyylille sopivan sinetin Valiant sai syksyllä -90, kun se rekisteröitiin museoajoneuvoksi, tarkalleen 25 vuotta auton ostopäivän jälkeen. KAUKO luotti Valiantin ajoittain nuorten miesten haltuun kuten Kakkostien varrella Humppilassa vuonna -77 otettu kuva todistaa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Myöhemmällä iällä Kyösti sai isältään myös vastaansanomattoman perustelun pitäytyä Valiantissa. Kolmen vuosikymmenen aikana Kyösti on ajanut autolla vajaat parikymmentä tuhatta kilometriä. Hän oli silloin tuuminut, että ei se mikään ikiliikkuja ole ja kenties ostaa vielä uuden, ehkä kaksikin autoa, mutta teki päätöksen että Valiantia ei myy.” Kauko Termonen myös tiedosti, että autosta oli muodostunut hänen ja Kyösti-pojan harrastus, joten hän päätti ei hukkaa autoa, vaan ylläpitää sitä seuraavaa sukupolvea varten. Kauko oli pitänyt autoa huolella sen ensimmäiset 22 vuotta, eikä Kyösti halunnut KYÖSTI muistaa Kauko-isänsä olleen valmis ostamaan alkuperäistunnukset heti erikoiskilpien tultua ostettaviksi, mutta hän pidätteli isäänsä – onneksi, sillä sittemmin vapaana olevan alkuperäisen tunnuksen on voinut hankkia viranomaiskulujen hinnalla. Sitä ennen takahelmat oli hitsattu ja maalattu sekä alusta ruostesuojattu, iskarit vaihdettu ja Vallilan Takomossa laitettu takajouset uusiksi.” Kyöstin omistajuuden myötä päättyi myös Valiantin talvikäyttö, samoin yönsä se pääsi viettämään poikkeuksetta katon alla. Kyöstin ja Valiantin ensikohtaamisesta on jo 52 vuotta ja miehen omistuksessakin auto on ollut kohta täydet 30 vuotta, mutta ajoneuvo on edelleen niin hienossa alkuperäiskunnossa, että moni auton kohtaava luulee sitä pikemmin laadukkaaksi entisöinniksi kuin säilymäksi. Molemmat pojat olivat Porissa exällä, kesämökki myyty ja kaikki jaettu. ”Isä antoi auton minulle toukokuussa -87. olla sen heikompi. Plymouthin äärellä Kyösti ja kameran takana Tapio-veli. Ajankohta oli sikäli luonteva, että hänen isänsä oli jäänyt edellisenä vuonna eläkkeelle ja muuttanut Etelä-Savoon. Valiantin siirtyminen Kyöstin nimiin tapahtui lopulta vuonna -87. Ainoa mitä yhteisestä elämästä oli jäljellä, oli auto. Valiant oli edelleen oivallisessa kunnossa, kiitos Kyöstin isän sille suoman hyvän ylläpidon. ”Joka kesä pyrin ajamaan, sillä auton hovihuoltaja Autokorjaamo Pentti Järvenpää Porista on luvannut pitää autosta huolta ja sanonut, että sun tehtävä on ajaa”, Kyösti hymyilee ja korostaa, että Pentti Järvenpää henkilökuntineen on osaltaan vaikuttanut siihen, että auto on säilynyt niin hyvässä teknisessä kunnossa. ”Hän kertoi, että kun kesällä -71 ajoi takaisin kohti Forssaa, niin mietti taaksejäänyttä elämää ja avioliittoa
Teho 101 hv /4400 rpm, vääntö 210 Nm /2400 rpm (SAE). Isä oli kovin tyytyväinen, että auto oli edelleen hienossa kunnossa eikä hänen tarvinnut pelätä että olisin myymässä sitä eteenpäin. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset lehtijouset. Hän koki merkitykselliseksi että istui vuonna 1965 ostamassaan autossa yhä 2000-luvulla.” 41 05/17. Paino 1230 kg. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. ”Isä aikanaan sanoi että tällainen auto tykkää, kun ajaa joskus lujaa. Sillä tavoin nätisti lujaa, repimättä.” Viimeiset yhteiset Valiant-reissut Kyösti suoritti isänsä kanssa vuosituhannen ensimmäisinä kesinä, kolmisen vuotta ennen Kauko Termosen poismenoa. Tällä hetkellä kohta 275 000 kilometriä ajetun Valiantin moottoria ei omistajan tietojen mukaan ole avattu venttiilinsäätämisiä kummemmin, samoin vaihteisto on avaamaton eikä kytkimelle ole tarvinnut tehdä koskaan mitään. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, alatukivarsiin kiinnitetyt pitkittäiset reaktiotangot, pitkittäiset vääntösauvat. Edessä ja takana rumpujarrut. ”Kuljetin häntä Lammille veljiään katsomaan. Poraus 86,36, isku 79,375 mm. Isä totesi usein, että Valiantin osto oli ollut hänen elämänsä paras kauppa – auto oli luunkova ja vuosikymmenienkin jälkeen ajattoman tyylikäs. Tilavuus 2789 cm3. Perushuoltojen siivittämänä tietä on taitettu 170-kuutiotuumaisella, kallistetulla Slant Six -moottorilla noin 275 000 kilometriä. Puristussuhde 8,5:1. 07 Mitat Pituus 478, leveys 178, korkeus 136, akseliväli 269 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0-100 km/h 15,8 s 09 Valmistusmäärä 40 434 kpl (’65 Valiant V-100 2D Sedan) TAIVALTA on takana yli puolivuosisataa, mutta alkuperäinen moottori ja voimansiirto kuljettavat Valiantia edelleen. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Takaveto. 01 Merkki ja malli Plymouth Valiant V-100 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Chryslerin maahantuojana toiminut Berner Oy piti kuluttajat tietoisina Valiant-varastonsa tilanteesta ja keväällä -65 voitiin iloita autojen toimituksista, koska Chrysler-tehtaita ja amerikkalaisia satamia vaivannut lakkoilu ei enää aiheuttanut häiriötä. Pian päästiinkin mainostamaan tätä autoluokkansa ylväintä edustajaa pohjoismaiden eniten myytynä amerikkalaisena. Sitä kannattikin kipin kapin pinkaista Valiant-hankinnoille, kun niitä kerran sai. Käviköhän jopa niin että ´65 Valiantia laivattiin perin sopivaan hintaan kauas Pohjois-Euroopan perukoille, sillä tilaa piti tehdä naamailmeeltään uudistuvalle ´66 Valiantille. Valiantin ajo-ominaisuudet olivat huippuluokkaa, se oli nopea, huoleton, kestävä ja vieläpä lämmin. Valiant oli vahva, tilava ja lujarakenteinen. Ruotsalaisista otettiinkin mallia ja vuonna -64 Suomeen mainostettiin tuoduksi jo yli 1000 Valiantia. Valiantia myytiin Amerikassa hetkittäin jopa omana automerkkinään, eikä suomalaisissakaan mainoksissa oltu aina ihan selvillä minkä merkkistä ajoneuvoa kehuttaisiin. Valiantin vauhtiperäinen Barracudamallikin oli halukkaille tarjolla, mutta kun tämän avaran perheauton ja huippunopean urheiluvaunun ihanneyhdistelmä maksoi lähes tuplasti perusmalliin verrattuna, ei se näytellyt merkittävää roolia mainoksissa, eikä liioin tuontimäärissä. Ainakin vuoden -66 mainonnassa uusia autoja luvattiin toimittaa tilausjärjestyksessä, mutta ylivuotista Valiant-mallia sai 2-ovisena suoraan varastosta. Siihen kiteytyi erinomaiset suoritusarvot, viimeistelty laatutyö, eleganssi ja nerokkaan taloudellinen toteutus. Valiantin markkinoinnissa nostettiin aina esille sen saama suuri suosio, mutta suosion perusteitakin määriteltiin. Valiant 42 05/17. loistoauto compact-koossa Valiantin lehtimainonnasta ei jäänyt epäselväksi automallin kaikkialla nauttima suuri suosio, ja nousivat mainoksissa suosion perusteetkin esiin. V uonna -63 uudelleenmuotoiltu Valiant muodostui Chryslerille todelliseksi menestystuotteeksi, jonka luotettavuudesta syntyi käsite jo aikanaan. Yhtä kaikki, Valiantin ostoa kannatti vakavasti harkita, olihan se korkean elintason Ruotsissakin kivunnut eniten myydyksi amerikkalaiseksi
OIKEAN ajoneuvon valintaan riitti kun oli amerikkalaisen ajomukavuuden, nopeuden, varmuuden ja ulkonäön asiantuntija. Tai sitten vain peesasi korkean elintason ruotsalaisia. 43 05/17
Kuten nimestä saattoi päätellä, Chrysler ei ollut heittänyt vanhalle mantereelle jäystettäväksi jenkkipurkkaa, vaan tuote edusti ranskalaista osaamista. Tunnustusta 1307/1308:lle jaettiin muun muassa miellyttävästä ajettavuudesta hidasta ohjausta lukuun ottamatta ja pätevistä tiloista niin matkustamon kuin tavaratilan osalta. Katsellaanpa millaista tarjontaa autovalmistajat tuottivat vuosina 1975–1977 Vuoden auto -raatien arvioitaviksi. Pieniä ja taloudellisia autoja esiteltiin, mutta monet Vuoden auto -äänestyksissä 1976–1978 hyvin sijoittuneet mallit vaikuttivat kuin mitään kriisiä ei olisi ollutkaan. Kun äänet oli laskettu, oli peli selvä: voittajaksi kruunattiin amerikkalaisen Chryslerin Euroopan-osaston moderni etuvetoinen viisiovinen viistoperä, Simca 1307 yhteensä 192 äänellä. Työntötankomoottorit edustivat vanhaa moottoriperinnettä, mutta muilta ominaisuuksiltaan Chrysler-Simcan todettiin olevan niin etevä, että Vuoden auto -tunnustus irtosi varsin selvällä erolla kakkoseen. Perustana uuden keskikokoisen mallin suunnittelulle toimi Simca 1100. 1976 Virallista Vuoden autoa 1976 oli valitsemassa 49 autotoimittajaa, jotka edustivat yhteensä 16 kansallisuutta. Tai ehkä tietoa olikin, mutta aikaväli oli lyhyt ja budjetit rajalliset tilanteeseen reagoimiseen kokonaisvaltaisesti. Isommalla voimanlähteellä varustetun version mallinimi oli markkina-alueesta riippuen 1308 tai 1508. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat TAKAVUODE N Auto S eitsemänkymmentäluvun alkuvuosina autoteollisuuden tukijalkoja heiluttivat niin öljykriisi kuin yleisen kriittisyyden kasvu yksityisautoilua kohtaan, mille saasteet, ruuhkat ja korkeat liikenneonnettomuusluvut antoivat ymmärrettävää pontta. Autovalmistajilla oli esitellä käytännöllisen tyylikkäitä tuotteita, mutta eräissä aikaansaannoksista välittyi hapuilevuus sen suhteen millaisia ajokkeja autoileva länsimaailma oikein kaipasi. Malli 1307 oli varustettu 1 294-kuutioisella nelosmoottorilla, mutta mallistossa oli saatavilla pidemmällä iskulla toteutettu 1 442-kuutioinen kone. Myrskyn jälkeen Öljy ei loppunutkaan 70-luvun alussa, joten autoille riitti edelleen kysyntää ja autonvalmistajille suunniteltavaa. Toiselle sijalle nousi perinteinen kaksiovinen takavetoinen porrasperämalli, mutta laadukkaan toteutuksen ja autotoimittajia kutkuttavan napakan ajettavuuden 44 05/17. Tämä murros näkyi väistämättä myös autosuunnittelussa, ja uuden ajattelutavan synnyttämiä malliuutuuksia alkoi näkyä enenevästi 70-luvun jälkipuoliskolla
Prinsessa ei ollut ongelmineen yksin kuningaskunnassa, vaan vastaavien tuskien kanssa taisteltiin laajemminkin. Hyundai ratsasti samaan aikaan Ponyllaan kohti tulevaa Euroopan ja Amerikan valloitusta. Brittilippua liehutti korkeimmalle British Leylandin uutuus, aluksi mallinimellä 18-22 lanseerattu, mutta pian Princessnimen saanut keskikokoinen etuvetomalli. Suuri kaupallinen menestys jäi Princessin kohdalla kuitenkin haaveeksi, sillä siipiä katkoivat brittiläisen autonvalmistuksen 70-lukulaiset kipukohdat: puutteet suunnittelussa ja ongelmat tuotannossa heijastuivat kielteisesti Princessin laatuun. Viistoperäistä salonkikyytiä tuotti Renault 30 TS ja liki valtiotason sedan-tyyliä puolestaan Peugeot 604. Vuoden auto -äänestyksessä Princess saavutti 49 äänellä viidennen sijan, mihin auttoivat auton selvät ansiot: ajo-ominaisuudet olivat mukiinmenevät, mitä nyt ohjaus oli kiusallisen hidas ja 1,8-litraisen koneen tarjoamat 83 hevosvoimaa melko vaatimaton määrä reippaaseen etenemiseen. Elementeiltään suurivolyymisiksi kansankuljettimiksi oli Vauxhallin Cavalierja Chevette-malleista, mutta niiden tausta oli GM-emoyhtiön TCar-malliperustassa. Edeltäjäänsä verrattuna tilaa oli enemmän, vaikkei pikku-Bemu edelleenkään ollut tilaihmettä tavoittelevan valinta. Kolmannen ja neljännen sijan valtasivat isot ranskalaiset ilman kokista. Kysymyksessä oli BMW 2002:n korvannut ensimmäinen 3-sarjan edustaja. Öljykriisin jälkeinen elämä jatkui myös Yhdysvalloissa, jossa esiteltiin lukuisa joukko uusia automalleja. Vastavuoroisesti ohjaamossa riitti oivallisesti tilaa matkustaa. Listaa silmäillessä joukossa oli kuitenkin vähän suuriin myyntivolyymeihin kykeneviä, joten maan autoteollisuuden pelastusrengasta oli turha katseella hakea. Siitä huolimatta vuoden 1975 mittaan oli Briteissä esitelty murheisiin nähden iso nippu uutuuksia. Yhteistä etuvetoisessa Rellussa ja takaveto-Pösössä oli 2 664-kuutioinen V6-moottori PRV, joka oli kotiutunut jo hieman aiemmin Volvo 264:ään. Osa automalleista luotti perinteiseen tyyliin jos tosin hieman kutistettuna, kun toisaalta joukossa oli myös uusien askelmerkkien haun LEYLAND Princessin mainoskärjeksi keksittiin 240 eri asentoon säätyvä kuljettajanistuin, Cadillac sen sijaan jätti totuttua pienemmän Seville-uutuuden ison ja perinteikkään Coupe deVillen taustalle. Myrskyn jälkeen 1970 1960 1980 1990 1976– 1978 ja kelpo suorituskyvyn myötä äänisaalis oli mojovat 144 pistettä. 45 05/17. Urheiluhenkeä sen sijaan pidettiin yllä, sillä uutuuksina saapuivat muun muassa Jaguar XJS ja Lotus Eclat. Vielä Jaguariakin ylellisempi kaksiovinen oli Rolls-Royce Camargue malli pysyikin tuotannossa vuoteen 1986 mutta vain 531 yksilöä valmistui. Sen sijaan tarkkaa ohjattavuutta ja pirteää kulkua kaipaavalle baijerilainen oli houkutteleva vaihtoehto: 1,6-litrainen kaasarimalli 316 tuotti jo riittävät 89 hevosvoimaa ja niin ikään nelisylinterinen ruiskumalli 320i tarjosi 123 pirteää hevosta. Myös kolmipyöräisistä autoista tunnettu pieni Reliant Motor Company koetti onneaan kompaktin nelipyörämallin kanssa, mutta kaksiovisena viistoperänä ja farmarina valmistettu Kitten ei seitsemän vuoden ja reilun 4 000 valmistuneen yksilön myötä jäänyt isoilla kirjaimilla autohistorian sivuille
Tähän hieman kummeksuvaan asenteeseen sisältyy tieto ison Roverin myöhemmistä mainerasitteista, joten asiaa pitää silmäillä 70-luvun puolivälin vinkkelistä. AJANMUKAINEN ja tyylikäs. myötä aikaansaatuja malliuutuuksia. Mutta osattiin sitä Länsi-Saksassakin, sillä päivänvalon näki uusi VW, suosioon nousseen Golfin alle mallistossa sijoittunut Polo. Näihin lukeutuivat esimerkiksi persoonallinen AMC Pacer, linjakkaasti muotoillut mutta vähämuskeliset sisaret Chevrolet Monza, Pontiac Sunbird sekä Buick Skyhawk ja merkkiä nuorekkaaseen suuntaan yrittänyt Cadillac Seville. 1977 Vuonna 1976 uusia automalleja esiteltiin silmämääräisesti vähemmän kuin edeltävän vuoden mittaan, mutta joukossa oli silti monia merkittäväksi osoittautuneita uutuuksia. Citroën toi meillä outolinnuksi jääneen LNA:n (jutun avauskuvassa), jonka olemuksen voi mielikuvata helposti ajattelemalla lyhennettyä Peugeot 104:ää. Takavuoden auto 1976–1978 YRITTÄNYTTÄ ei laiteta. Voimanlähde kolmioviseen autoon keksittiin läheltä, Citroën 2CV:stä. Tämä lähinnä sen perusteella, että vuonna -75 saapunutta 308 GTB -mallia ja sen myöhempiä malliversioita valmistettiin seuraavan vuosikymmenen aikaa Ferrariksi huima määrä, yli 12 000 yksilöä. Vaille autotoimittajien huomiota jääminen selittyy pitkälti sillä, että sama rakenne oli saanut tunnustusta vuotta aiemmin Audi 50:n muodossa. Tuotantolinjoilta saapuivat myös Mazdan mallinimillä 121 ja Cosmo tunnettu coupé-malli sekä Nissanin vauhtikorinen Silvia. Reliant koputti kepillä jäätä 850-kuutioisella Kitten-mallillaan. Nykypäivän valossa voi raapia ohimoa autovalinnan syvällisimpiä perusteita pohtiessa, sillä vuoden -76 autosadon merkittävimmäksi äänestettiin Rover 3500. Eksotiikasta vastasivat italialaiset, tietenkin. Roverin SD1 oli komea vastaus modernin brittiauton kysyntään, vaikka 3500-mallin kasikone ei toki taloudellisuuden perikuva ollutkaan. Ihmisten ihmeteltäväksi saapui komea ja kookas viisiovinen viistoperä-Rover, jonka mallikoodiksi oli annettu SD1 tällä viitattiin British Leylandin Specialist Division -yksikköön jonka ensimmäinen tuotos iso Rover oli. Uutuuksiin lukeutui muun muassa Hyundai Pony, jonka vienti Eurooppaan käynnistyi kuitenkin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Rolls-Royce Camargue sen sijaan sulatteli mannerjäätikköä kaikessa rauhassa 6,75-litraisen V8-koneen turvin. Aasialaisten Euroopan-valloituksen osalta -75 oli hieman rauhallisempi vuosi. Perinteistä jenkkiautotyyliä edustivat vuonna -75 saapunut perus-sedan Plymouth Gran Fury, mukavuus-coupé Chrysler Cordoba sekä Ford-konsernin sisarmallit Mercury Monarch ja Ford Granada. Ja tokihan Vuoden auto 1977 -palkinnollekin löydettiin ottaja ja samalla ensi kertaa Britanniasta sitten sitten Austin 1800:n valinnan Vuoden autoksi 1965. Ilman suurta äänisaalista jäi – jälkikäteen ajatellen hieman yllättäen – myös Porsche 930. Kansanomaisemmin 911 Turbona tunnettu malli kun on sittemmin betonoitunut erottamattomaksi osaksi urheiluautosaagaa. Lähempänä kansanmiehen tai -naisen kukkaroa oli Lancian kaksipaikkainen keskimoottorisportti Beta Montecarlo, mutta tällä kertaa jopa Ferrariuutuus oli poikkeuksellisen lähellä ”tavallista” autonostajaa. Kärkisijoja valloittaneiden, aiempana mainittujen mallien lisäksi mannereurooppalaisten autovalmistajien hinnastoihin oli lisätty muutakin. Tuotantoja laatuongelmat nakersivat kuitenkin mainetta. Maukkaan muotoilun, hyvän suorituskyvyn ja perinteisillä alustaratkaisuilla saavutetun ajettavuuden lisäksi uutuus 46 05/17
Näistä huolimatta Saksanmaalta saapui vuonna -76 jotain vieläkin kestävämpiä arvoja edustavaa ainakin sen perusteella mitä katuvilinässä saattaa kohdata yhä tänäkin päivänä. Rover keräsi siis kehuja, mutta kuinka ollakaan, alun innostuksen jälkeen malli kärsi ensin toimitusvaikeuksista ja kun valmistuksen ja materiaalivalintojen laadusta alkoi saapua vähemmän imartelevia käyttäjäkokemuksia, himmeni SD1-Roverien maine, usein pysyvästi. Kepeää menoa tarjosivat Alfa Romeo Alfasudin coupé-versio Sprint sekä Lancian suuri etuvetoinen viistoperämalli Gamma. 47 05/17. Vuoden auto -tittelin kerännyt 3500-versio oli varustettu mallinimen viittaamalla 3,5-litraisella V8-moottorilla, mutta hieman taloudellisempaan menoon avittivat myöhemmin saapuneet 2,3ja 2,6-litraiset suorat kuutoskoneet. Modernin eleettömästi muotoillun Audin teknisiin huomiokohtiin sisältyi tuotannon alkupuolella mallistoon saapunut viisisylinterinen 2,2-litrainen bensakone. Hopealle, parisenkymmentä pistettä Roveria pienemmällä äänisaaliilla sijoittui toisen sukupolven Audi 100, jolle ääniä kertyi 138. Vuoteen 1985 mennessä tämä yli 2,7 miljoonaa yksilöä valmistettu keskikokoinen Mercedes muodostui monessa maassa taksiauton synonyymiksi ja käyttökestävyyden perikuvaksi, joten autohistoriaan W123 jäi lähtemättömästi vaikkei Vuoden auto -äänestyksessä huomioitukaan. Molemmat ikimuistoisia malleja, mutta eivät myyntimääriensä perusteella. Viistoperäkori 300-sarjan Volvossa oli, mutta takavedosta ei sentään vielä luovuttu. Uunista ulos saatiin niin Porschen järisyttävästi etumoottorinen 924 kuin BMW:n ajattoman tyylikkyytensä siivittämänä 80-luvun lopulle asti valmistettu 6-sarjalainen, E24-mallikoodin saanut iso coupé. Heille kellä oli rahaa muttei aikaa, oli tarjolla Lamborghini Urracosta jalostettu, irrotettavalla kattopalalla toteutettu Silhouette, jolle kyytiä antoi kolmelitraisen V8-moottorin 250-päinen konilauma. Nimittäin MercedesBenz W123. Volvo-asiakkaiden näkökulmasta eksotiikkaa oli tarjolla jo liikaakin variaattorimalleissa. Samoin taksiautoilijaa saattoi Liikenteeseen W123-Mercedes jäi lähtemättömästi vaikkei Vuoden autoksi valittukaan. Läntisen Euroopan ulkopuolisista malliuutuuksista mainittakoon vielä amerikkalaisista Chevrolet Chevette sekä suomalaiseenkin makuun maistunut Dodge Aspen. VAIHTOEHTOJA tien päälle. Audi 100:n ja Ford Fiestan edustamien ajoneuvoluokkien väliin saapuneita eurooppalaisia autouutuuksia olivat Renaultin viisiovinen viistoperämalli 14 sekä DAFin henkilöautotuotannon hankkineen Volvo tulokas alempaan keskiluokkaan, 343. Toinen ja kolmas sija menivät äänestyksessä Länsi-Saksaan. Vuoden -79 lopussa Suomen rekisterissä oli noin 600 Dodge Aspenia, niukasti yli tuhat Renault 14:ää, mutta Lancia Gammaa ei ilmeisesti ensimmäistäkään. Energiakriisin tuoma masennus tuntui olevan pelkkä muisto, sillä myös länsisaksalaiset antoivat ulkonäön ja suorituskyvyn puhua. Mutta ei Britanniassakaan sorruttu arjen harmauteen, sillä maan autoteollisuuden merkittäviin malliuutuuksiin vuonna -76 lukeutuivat luksustason porrasperä Aston Martin Lagonda ja James Bondin ohjaamana vaikka sukeltamaan kykenevä Lotus Esprit. Italian suunnalta ei vuoden -76 aikana halpoja kansanautoja kannattanut odotella, mutta unelmatehdas pysyi käynnissä. ansaitsi tuoreeltaan kehuja valmistajan saavuttamista matalammista tuotantokustannuksista, mikä heijastui myönteisesti loppuhintaankin. Audin vanavedessä 135 pisteellä oli Fordin nokitus Golf-luokkaan, etuvetoinen viistoperämalli Fiesta
48 05/17. Tuolloin Porschelle kävi selväksi, ettei urheilueikä oikein muukaan autokansa ollut halukas luopumaan 911:n muodoista ja taakse sijoitetusta vastaiskumoottorista. Mazda 323 puolestaan vankisti merkin asemia Euroopassa, Suomi mukaan luettuna. Valinta vuodelle 1978 kohdistui kuitenkin ensimmäistä kertaa kursailemattomasti urheiluautoon, sillä pakan päällimmäiseksi 261 äänellä nousi Porsche 928. Viidennen sijan äänestyksessä valtasi arkikäytön kannalta hyvällä tavalla tasaisen harmaa Opel Rekord, joka jatkoi MATRAN ulkoilmahenkinen Rancho avasi polkuja tuleville katumaastureille. S-Mersuja kiusaamaan saapunut 486 senttiä pitkä Bemari oli alkuvaiheessa tarjolla 2,8–3,2-litraisilla kuutoskoneilla, joiden sysäämänä saavutettiin huippunopeuksia kahdensadan molemmin puolin. Mallin tuotannon alku osui Chryslerin Euroopan-seikkailun loppumetreille, mikä vei terää Ranchon menestysmahdollisuuksilta. Mutta jos nämä osin tunteisiin pureutuvat seikat sivuutetaan, oli 928 hieno autotekninen esitys, jossa moni asia oli toisin kuin ”vanhoillisessa” 911-mallissa. Chryslerin väistyttyä Talbot Matra -merkkisenä markkinoitu Rancho kuului joka tapauksessa etuvetoineen päivineen tulevaisuudessa orastaneen katumaasturibuumin pioneereihin. Kärkikolmikon ulkopuolelle 182 äänellä jäi Matra Simca Rancho. Länsisaksalaisen urheiluautovalmistajan uutuus oli kaikin puolin moderni tuote, vaikkakin sen imagolliseksi kohtaloksi koitui yritys olla ikonisen 911-mallin korvaaja. Keulalla voimaili 4,5-litrainen, K-Jetronic-ruiskun avittamana 240 hevosvoimaa tuottanut nestejäähdytteinen alumiini-V8, jonka puhti välittyi kardaaniakselia pitkin taka-akselin yhteydessä olevaan viisiportaiseen käsivaihteistoon tai Mercedes-Benziltä lainattuun kolmivaihteiseen automaattiin. Kolmannelle sijalle kohosi 203 äänellä siistejä suoria linjoja muotoilullaan kunnioittanut Fordin iso sedan, Granada. 1978 Vuoden auto -voittajaksi on lähes aina valikoitunut perheautoksi tulkittava autouutuus milloin piskuinen kaupunkikippo, milloin keskiluokan kuljetin. Ja haluttiin tai ei, Suomessa tuli tutuksi myös Moskvitsh Eliten kevyesti päivitetty painos, 1500 S. MITSUBISHIN konstailematon Galant Sigma puhutteli keskikokoisen perusauton ostajaa: elegantti porrasperäkori yhdistettynä takavetoon ja 1,6tai 2,0-litraiseen moottoriin. Takavuoden auto 1976–1978 kiinnostaa konservatiivisesti muotoiltu kookas japanilainen, Toyota Cressida. Äänestyksen toisen sijan pokannut ei ollut köyhän kansan kuljetin sekään, sillä 231 ääntä keräsi BMW:n edustusautoksi tähtäämä 7-sarja
Brittien osalta vuoden -77 tilinpidosta ovat mainitsematta hieman eri kohderyhmiin osuneet tuotokset: ”ralliauton aihio” Chrysler Sunbeam sekä voimaa ja tyyliä uhkunut Aston Martin V8 Vantage, jonka vinkkelikoneella oli tilavuutta 5,3 litraa ja auton luvattua huippunopeutta superauto-luokkaa hätyyttelevät 270 km/h. Mutta kyllä vuoden -77 puolellekin japsiuutuuksia riitti. Valtamerentakaisiin uutuuksiin kuuluivat japanilaisen Daihatsun ensimmäinen Charade-sukupolvi sekä USAautoista Ford LTD II, joka täytti vielä perinteiset jenkkiauton tunnusmerkit V8-moottoria myöten. Vuoden tunnettuja eurooppalaistuotteita olivat aiemmin mainittujen lisäksi Peugeot 305, mutta sen tuotannon alku osui niin loppuvuoteen -77, että ranskatar otti osaa vasta seuraavan vuoden äänestykseen. Lähelle Rekordin pistemäärää asettui japanilaisen Hondan harppaus isompien autojen valmistajaksi Accord-mallillaan, joka oli nähnyt päivänvalon jo vuoden -76 puolella kuten keskiluokkaan pyrkinyt Mitsubishi Galant Sigmakin. Tunnustuksetta jäi myös Ladan askeettinen maasturi Niva, joka on ansainnut kannuksensa paitsi maasto-ominaisuuksillaan, myös osoittautumalla erittäin sitkeähenkiseksi tuotantomalliksi. Kyseessä oli mallin toinen sukupolvi, mutta ensimmäinen Japanin ulkopuolelle markkinoitu. Lada Nivassakin oli puutteensa, mutta edullinen hankintahinta ja kelpo maasto-ominaisuudet ovat pitäneet mallin hengissä vuodesta -77 eteenpäin. Meidän markkinoilla tuote tunnettiin paremmin mallina 180B. ŠKODA saattoi 120-mallin kohdalla onnitella itseään lähinnä takamoottorirakenteen pitkästä saattohoidosta. Mazda pyöräytti Suomessakin kivasti kauppaa tehneen 323:n ja Datsun lanseerasi uuden sukupolven Bluebird-sarjastaan, mallikoodiltaan 810. Sama tilanne oli Alfa Romeo Giuliettan suhteen. 49 05/17. VW Polon porrasperäversio Derby lanseerattiin, samoin Bertonen terävöittämä coupé-Volvo, 262C. Samaa kulttuuriperinnettä hieman pienemmässä muodossa edusti Dodge Aspenin perustaa hyödyntänyt Chrysler LeBaron. Toyota marssitti esille Amerikan-tyyliä huokuneen Cressidan. Sen sijaan Vuoden auto 1978 -äänestykseen tiettävästi osallistui Škodan loppuvuodesta -76 tuotantoon ottama 105ja 120-mallisto, mutta äänisaaliiksi muodostui pyöreä nolla. valmistajan perinteitä konstailemattomien keskikokoisten takavetosedanien tuottajana. Edellä listattujen lisäksi autovuosi 1977 tuotti monenlaista muutakin satoa. TOYOTA Cressida ja Datsun Bluebird 160B/180B ammensivat tyylikeinojaan Pohjois-Amerikan suunnalta
Aluksi vakuutusyhtiöille kalliiksi tulleet autovakuutukset muuttuivat vuosien saatossa kultakaivoksiksi. Liikenteessä sattuu ja tapahtuu näin oli asia ainakin autoilun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Jalan tai hevoskärryillä kulkenutta kansaa varoitettiin hurjaa vauhtia liikkuvista automobiileista. AUTOVAKUUTUKSET Menneiden vuosien 50 05/17. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Väinö Kannisto/ Helsingin kaupunginmuseo, Pietinen/Museovirasto ENSIMMÄISTEN autojen ilmestyessä maanteille epäluulo uusia kulkuneuvoja kohtaan oli suuri
Liikennevakuutus tuli pakolliseksi Suomessa vuonna 1925. Henkilöja autovahinkoja korvaamaan kehitettiinkin pian aivan oma vakuutuksensa. Tätä ennen liikenteessä oli ollut käytössä vain yleiset asetukset, jotka määrittelivät esimerkiksi sen mille puolle tietä ajoneuvot siirtyivät maantiellä kohdatessaan. Kun samanaikaisesti korjaustöiden ja varaosien hintataso nousi, oli vakuutusyhtiöiden korotettava kannattamattomien autovakuutusten maksuja. Muutamaa vuotta aiemmin oli otettu käyttöön myös ensimmäinen liikennelaki. A utovakuutusten myyminen alkoi samoihin aikoihin kun ensimmäiset autot saapuivat maahamme. Jotta tällainen keinottelu olisi saatu kuriin, lievennettiin korotusprosentteja. NOPEUKSIEN kasvaessa autot aiheuttivat kokemattomien kuskien käsissä monenlaisia onnettomuuksia. Mainostempauksen takana oli Keskinäinen vakuutusyhtiö Sampo, joka pyrki ottamaan etumatkaa kilpailijoihinsa hauskoilla vakuutusmainoksillaan. Vahingoilta välttyneet maksoivat pienempää vakuutusmaksua. Raittiusalennusta haettiin anomuksella, jonka yhteydessä kaksi todistajaa vakuuttivat vakuutuksenottajan olevan täysin raitis. Tuolloin autoja vakuutettiin useimmiten palovakuutuksella, siltä varalta että auton polttoaine olisi aiheuttanut tulipalon. 51 05/17. 1950-LUVULLA Sampo Autoilija jakoi lehtien sivuilla monenlaisia niksejä kuljettajille. Listalle joutuneiden liikennevakuutuksen hintaa oli korotettu. Monet mustalle listalle joutuneet kiersivät korotettuja maksuja siirtämällä ajoneuvon ja vakuutuksen toisen henkilön nimiin. 1950-luvulla autovakuutusten hintoja ryhdyttiin nostamaan, sillä autoilun yleistyessä onnettomuuksia sattui yhä enemmän. Autokannan lisääntyessä uusien kuskien määrä liikenteessä kasvoi huimaa vauhtia 1960-luvulla, ja samalla kasvoivat myös onnettomuusriskit. Jo 1930-luvulla vakuutusten hinnoittelussa sovellettiin tuon ajan ”bonustaulukoita”. Riskialtiista kuljettajista vakuutusyhtiöillä oli musta lista. Esimerkiksi täysraittiille kuskeille myönnettiin vuoteen 1968 saakka 20 prosentin alennus vakuutusmaksusta. Tällaisia vahinkoja korvaamaan vakuutusyhtiöt toivat markkinoille 1920-luvulla uutuustuotteensa autovakuutuksen. Autoliikenteeseen tottumaton kansa sekä kokemattomat ja hurjapäiset kuljettajat aiheuttivat maanteillä kohdatessaan paljon vaaratilanteita. Vakuutusyhtiöillä oli musta lista riskialttiista kuljettajista, joiden liikennevakuutuksen hintaa oli korotettu. Vakuutusyhtiöt pyrkivät erilaisin keinoin kannustamaan autoilijoita turvalliseen liikennekäyttäytymiseen, jotta korvattavilta onnettomuuksilta olisi vältytty
KLASSIKKOMatkailuvaunut valloittivat Suomen yli 60 vuotta sitten samalla käynnistyi matkailuvaunuteollisuus, jonka myötä syntyivät kotimaiset vaunumerkit Soliferista Matkaajaan. Suomessa puolestaan ensimmäiset matkailuvaunut rakennettiin seinäjokelaisen Penko Oy:n toimesta vuonna 1949, kun linja-autokoritehtaalta valmistui kymmenen vanerista matkailuvaunua. Seuraavalla vuosikymmenellä innokkaimmat karavaanarit rakensivat myös itse erilaisia, omatekoisia makuuja leirivaunuja. Hänet tunnetaan pitkän linjan auto-, liikenneja matkailuajoneuvoalan toimittajana, joka on ehtinyt testiajaa uransa aikana lähes kaikki kotimaiset matkailuvaunumerkit. Sarjatuotannon pioneeri Matkailuvaunujen sarjavalmistuksen yksi kiistaton pioneeri oli punkalaitumelainen taksikuski Onni Mäkivirta. Suomessa valmistettujen matkailuvaunujen historia on tapahtumarikas ja monen klassikkovaunun taustalta löytyy oma tarinansa. Siukosaari on koonnut suomalaisen vaunuvalmistuksen historian yhteen kirjassaan ”Matkailuajoneuvot 50 vuotta Suomessa” ja kirjoittanut lukuisia artikkeleita aiheesta. Paras mies valaisemaan ilmiön taustoja on Anssi Siukosaari, jota voidaan hyvällä syyllä nimittää Suomen matkailuajoneuvojen grand old maniksi. 52 05/17. Ensimmäiset OM-vaunujen prototyypit näkivät päivänvalon 1950ja 1960-lukujen taitteessa. Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Anssi Siukosaari KARAVAANIT K eskija Etelä-Eurooppaan suuntautuneilla lomamatkoillaan suomalaiset autoilijat näkivät ensi kertaa matkailuvaunuja. Vuonna 1967 toimittaja Siukosaari testiajoi kyseisen vaunun ja arviot olivat varsin myönteisiä: vaunu oli muotoilunsa ansiosta helppo vetää ja viimeistelty sisustus tyylikkäineen muovitapetteineen tekivät vaikutuksen. Mäkivirran vaunut saivat kiitosta laadukkuudestaan. Telttamatkailuun verrattuna nämä uudenlaiset ”leirivaunut” houkuttelivat asumismukavuudellaan. Kotimaisten matkailuvaunujen teollinen tuotanto käynnistyi vasta 1960-luvulla. Erityisesti OM 17 -vaunumalli herätti kiinnostusta aina ulkomaita myöten. Hän oli Euroopan matkoillaan nähnyt täkäläisten autojen perässä vetämiä vaunuja ja ryhtyi niiden pohjalta valmistamaan omia matkailuvaunujaan. Englannissa ja Saksassa vaunujen valmistus oli alkanut jo 1920ja 1930-luvuilla
1950ja 1960-luvuilla vetoautot olivat pieniä niin tehoiltaan kuin myös kooltaan. Onni Mäkivirta kiinnitti matkailuvaunujen suunnittelussa erityistä huomiota ilmanvastukseen. Tätä ennen tehtaalta oli ehtinyt kuitenkin valmistua noin 400 vaunua. Alun perin Wihuri oli suunnitellut aloittavansa Volkswagenien valmistuksen Teijon tehtailla. Yksi suosituimmista oli englantilainen Sprite-vaunumerkki, joka oli niin kevyt että pienemmätkin autot jaksoivat sitä vetää. Mikko, Ani, AnnaMaija ja Anssi 70-luvun uutuuden leirintäpaikka-aidan äärellä. Siukosaaren aloitteesta perustettiin SF-Caravanin tekninen toimikunta TEKTO ja hän työskenteli aktiivisesti muun muassa matkailuvaunujen turvallisuusasioiden puolesta. VAATIMATTOMAT vetoautot. Pieni vetoauto kevyt vaunu Vaikka henkilöautojen tuontisäännöstely päättyi Suomessa vuonna 1962, korkea autovero hillitsi suomalaisten autohankintoja. Myös suomalainen Wihuri oivalsi tämän markkinaraon ja ryhtyi vuonna 1967 valmistamaan Perniön Teijon tehtailla Teiwi-matkailuvaunuja. OM 17-vaunun muotoilu oli virtaviivaisuudessaan aikaansa edellä. OM-vaunujen valmistus päättyi 1960-luvun lopulla taloudellisiin vaikeuksiin. PERHE Siukosaari. Tämä OM-VAUNUT. Tästä syystä vaunuvalmistajien oli tarjottava autoilijoille kevyitä matkailuvaunuja. 53 05/17. Mäkivirran vaunutuotannolla on ollut suuri vaikutus myöhempiin toimijoihin ja esimerkiksi Soliferin edustajien nähtiin useampana yönä käyneen OMtuotantohallin pihalla hakemassa oppia tuotesuunniteluunsa. Vaunukauppiaat kiinnittivät huomiota maan autokantaan ja ryhtyivät tuomaan Suomeen kevyitä ja pienikokoisia vaunuja. Vuonna 2013 hänet valittiin Vuoden karavaanariksi. Pienet itäautot olivat suosittuja, mutta kevyen painonsa vuoksi ne eivät oikein soveltuneet matkailuvaunujen vetoautoiksi
Matkamökki Vuonna 1965 vihtiläinen Makroplastics Oy ryhtyi valmistamaan Matkamökki-vaunuja. Anssi Siukosaari kuvailee kotimaista Kafia kodikkaaksi vaunuksi, jonka sisustuksessa korostettiin pohjalaista puukäsityötaitoa. Muotoiluun kiinnitettiin alusta alkaen huomiota ja suunnittelutyöhön pyydettiin mukaan Arabian tehtaiden Richard Lindhia, joka oli aiemmin vastannut myös klassisen Solifer Export -mopedin muotoilusta. Pienet itäautot olivat suosittuja, mutta kevyen painonsa vuoksi ne eivät soveltuneet matkailuvaunujen vetoautoiksi. Kotimaiset matkailuvaunut ajatus kuitenkin kariutui, mutta tiivis yhteistyö sekä Volkswagenien maahantuonti alkoi ja tehdas ryhtyi kehittelemään kuplavolkkarin perään sopivaa matkailuvaunua. Vuonna 1950 Matti Saurion perustama yritys alkoi valmistaa Solifer-tuotemerkillä polkupyörän dynamoita ja ajovaloja sekä myöhemmin myös mopedeita. Näiden kohtalokkaiden virheiden johdosta mielikuva laadukkaasta vaunumerkistä romuttui ja Kafi-vaunujen valmistus lopetettiin 1990-luvun alussa. Kafin vaunut olivat suosittuja, mutta 1980-luvun lopulla sen maine sai kolauksen eräiden teknisten yksityiskohtien epäonnistumisen myötä. Värikäs sisustus oli ilo silmälle, mutta sisustuksen useat yksityiskohdat osoittautuivat koeajossa hyvin epäkäytännölliseksi. Vaunutilauksen perusteluksi kerrottiin mahdollisen lisenssivalmistuksen aloittaminen Suomessa. Kun englantilaisille selvisi Soliferin aikeet käynnistää oma vaunutuotantonsa, eivät he luonnollisesti olleet tyytyväisiä asiasta. Kabe ryhtyikin etsimään yhteistyökumppania suomalaisista valmistajista. Vuonna 1970 Anna-lehden sisustussuunnittelijat ja Matkamökki-vaunuja myynyt Autonovo Oy sisustivat yhden vaunun ajan muodin mukaisesti. 54 05/17. Kotimaisen vaunun nimeksi tuli Kafi, joka oli lyhennys nimestä ”Kabe i Finland”. Suunnittelutyötä jatkettiin ja Solifer-matkailuvaunun ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1964. Vanhanaikaisen ja harmaan sisustuksen piristämiseksi Matkamökki-vaunuja markkinoinut Autonovo Oy sekä Annalehti toteuttivat yhteisprojektin vuonna 1970. Astral kuitenkin luopui oikeustoimista. Mallia haettiin Englannista, josta tilattiin Astral-matkailuvaunu. Vaunut olivat tuohon aikaan varsin vaatimattomia, mutta näiden pienten kopperoiden myötä suomalaiset pääsivät muun Euroopan tavoin matkailuvaunuilun makuun. Myöhemmin siirryttiin perinteisen vaunukorin tekoon, jolloin korin ulkopinta oli alumiinilevyä. Kauniista ulkonäöstä huolimatta sisustusarkkitehtien seinille ripustamat taloustarvikkeet olivat epäkäytännöllisiä eivätkä seinällä roikkuvat kattilat ja veitset vaunun liikkuessa pysyneet paikoillaan. Soliferista kasvoi maamme menestyksekkäin vaunuvalmistaja ja se oli useita vuosia Pohjoismaiden eniten myyty 1960ja 1970-luvun värikkäiden sisustustrendien valossa matkailuvaunujen harmaat sisustat näyttivät varsin tylsiltä. 1960-luvulla Soliferin tehtaalla mietittiin kuumeisesti uusia aluevaltauksia ja yrityksen johdon mielenkiinto kohdistui uuteen matkailuvaunuilmiöön. Kodikas Kafi Ruotsalainen vaunuvalmistaja Kabe kiinnostui Suomen markkinoista 1960-luvun puolivälissä, mutta tehtaan kapasiteetti ei riittänyt vientituotantoon. Lopputuloksena oli iloinen, värikkäästi sisustettu matkailuvaunu, joka siirtyi stailauksen jälkeen perhe Siukosaaren omistukseen. Kotimainen Matkamökki 370-vaunu sisustettiin kokeilumielessä sisustussuunnittelijoiden avustuksella vastaamaan aikakauden muotitrendejä. Suursuosikki Solifer Solifer on kiistatta kotimaisista vaunuvalmistajista suurin ja tunnetuin. Kaksi porilaista autokauppiasta sekä myyntipäällikkö Johnny Reinboth innostuivat ajatuksesta ja pian matkailuvaunutuotanto aloitettiinkin Pohjanmaalla Teuvalla. Ensiksi ajatuksena oli valmistaa ruotsalaisia Kabe-vaunuja, mutta lopulta miehet päätyivät jalostamaan oman suomalaisen vaunumerkkinsä. Aluksi vaunuissa käytettiin venevalmistuksessakin hyödynnettyä lujitemuovia, josta vaunujen korit tehtiin. Yleisesti ottaen vaunujen lukumäärä oli 1960-luvulla vielä pieni ja esimerkiksi asuntovaunuyhdistys SFCaravanin perustamisvuonna 1964 Suomessa oli 64 rekisteröityä matkailuvaunua. Kokeilu sytytti kuitenkin vaunuvalmistajissa kipinän satsata enemmän vaunun sisätiloihin
Kotilo-vaunujen hinta muodostui liian korkeaksi ja niiden valmistusmäärä jäi vain muutamaan kymmeneen. ERIKOINEN KOTILO 1960-luvulla valmistettiin Saksasta hankitulla lisenssillä Fiskars Kotilo-vaunuja, joissa yhdistettiin vene ja matkailuvaunu. Sen arveltiin kiinnostavan lisäksi veneensä ansiota vesillä liikkuvia suomalaisia. Tällaisia soliferismeja olivat muun muassa astiankuivauskaappi. Mainoksissa lupailtu helppo muutaman minuutin nopea pystytys ei myöskään pitänyt paikkaansa, sillä vaunun kokoamiseen tarvittiin aikaa ja voimaa. 55 05/17. Pieni ilmanvastus ja helppo vedettävyys olivat Kotilon etuja. Anssi Siukosaaren koeajokokemukset 1960-luvulta eivät kuitenkaan vakuuttaneet matkailuvaunun käytännöllisyydestä. Alla olevassa Osmo Lehtoalhon piirroksessa vuodelta 1978 näkyy hyvin matkailuvaunun sisustus. Turun veneveistämön valmistamia Kotilo-vaunuja oli helppo vetää perässä niiden sukkulamaisesta muodosta johtuen. Soliferin vaunut sisälsivät useita ”soliferismiksi” kutsuttuja ominaisuuksia, joilla pyrittiin erottautumaan kilpailijoista. TURUN veneveistämöllä valmistettujen Fiskars Kotilo -vaunujen erikoisuus oli asunnon ja veneen yhdistäminen. Muoviosien saumat eivät olleet tiiviitä, joten sorateillä ajettaessa vaunu oli perille päästyä täynnä pölyä. TODELLINEN klassikko
Soliferin taival kotimaisena vaunuvalmistajana päättyi vuonna 2004, kun tuotanto siirrettiin Ruotsiin. vaunumerkki. Burden Retrovisor -periskooppi kiinnitettiin imukupeilla tuulilasin yläosan ja katon etureunaan. Tämä hyvin varustettu vaunumalli oli Suomessa vuonna 1990 eniten myyty matkailuvaunumalli, ja siihen kuului vakiovarusteena kaikki tuolloin tarjolla olleet lisävarusteet. Erityisesti vuonna 1977 tuotantoon tullutta Artic-sarjan vaunuja on pidetty todellisina huippuvaunuina. Vaunujen suuri etu oli myös se, että ne soveltuivat ympärivuotiseen käyttöön. Matkailuvaunujen valmistusta vaikeutti kuitenkin korkea autoverotus. Matkaaja-matkailuautot olivat Kotimaiset matkailuvaunut 56 05/17. Laitteen markkinointi epäonnistui eikä sen käyttö koskaan yleistynyt laajemmin. Sen avulla kuljettaja näki taustapeilistä 25 senttimetriä korkeammalta vaunun läpi. Samalla loppui suomalainen matkailuvaunuteollisuus. Matkailuautojen maihinnousu Mirjam ja Reijo Jokiranta alkoivat 1960-luvulla valmistaa Matkaaja-matkailuvaunuja. SOLIFERIN yksi suosituimmista vaunumalleista oli 550 DL, josta tehtiin vuonna 1989 25-vuotisjuhlamalli Jubilee. Reijo Jokiranta ja myyntipäällikkönsä Ralf Lönnfors tekivät paljon työtä viranomaisten suuntaan, jotta Matkaaja sai erikoisluvan matkailuautojen valmistamiseen pakettiautojen alustalle. 1980-luvulla Solifer toi markkinoille juhlamallinsa Jubileen, jossa varustelu oli aivan toista luokkaa kuin aiempina vuosikymmeninä. 1980-luvulla he hyödynsivät vaunuvalmistuksesta kartuttamaansa kokemusta ja suuntasivat katseensa matkailuautotuotantoon. Anssi Siukosaari arvioi Soliferin suosioon vaikuttaneen vaunujen turvallisuuden ja helppokäyttöisyyden, jotka perustuivat moniin yksityiskohtiin, niin sanottuihin ”soliferismeihin”. TURVALLISUUTTA tien päällä
Hän oli työnsä kautta perehtynyt liikennelainsäädäntöön ja todennut, että asetukset sallivat pakettitai kuorma-auton muuttamisen erikoisautoksi matkailutarkoitukseen. Osasto herätti paljon kiinnostusta matkailuvaunujen ”klassikoita” kohtaan. Erikoisautoa saisi ajaa henkilöautokortilla, kunhan vain sen kokonaispaino jäisi alle 3500 kilon. Nostalgiakerho vaalii perinteitä Kotimainen matkailuvaunuteollisuus päättyi maassamme vuonna 2004. Sisätilat olivat viihtyisät ja monikäyttöiset. Kerho järjestää kesäisin Nostalgiapäivät esitelläkseen hyvin säilytettyjä ja entisöityjä vanhoja matkailuvaunuja ja -autoja sekä kerää perinnetietoa matkailuajoneuvojen historiasta. Lähteellä oli myös muita ennakkoluulottomia kehitysideoita. ENSIMMÄINEN Teve-matkailuauto valmistui vuonna 1978 Mercedes-Benz 508 -alustalle. Alusta ja hytti tuotiin Euroopasta ja korit valmistettiin Suomessa. Hän muun muassa lanseerasi ajatuksen ”yhden polttoaineen autosta”. 57 05/17. Siinä missä aiemmin esimerkiksi jääkaappi ja lämmistylaite olivat toimineet milloin sähköllä, polttoöljyllä tai kaasulla, Lähde kehitti matkailuauton, jossa kaikki toiminnot toimivat dieselöljyllä. Nimi ”TeVe” juontuu matkailuauton suunnittelijan Veikko Lähteen sekä tämän Terttu-vaimon etunimen ensimmäisistä kirjaimista. Osastolla oli näytteillä muutamia vaunuja, joiden ensiesittely oli tapahtunut tasan 40 vuotta sitten Suomen ensimmäisessä matkailuvaununäyttelyssä Helsingissä vuonna 1967. Tälle ajatukselle oli tilausta, sillä 1970-luvulla kaasun käyttö pelotti osaa ja sen käyttö oli usein hankalaa. Myös pietarsaarelainen Teve aloitti matkailuautojen valmistamistuksen 1970-luvun lopulla. Näiden klassikkovaunujen perinnön vaalimisesta kiinnostuneet SF-Caravanin jäsenet perustivat vuonna 2013 Nostalgiakerhon, jonka parissa harrastajat vaihtavat kokemuksiaan ja tietoja. ensimmäiset käyttökelpoiset Suomessa valmistetut matkailuautot. MATKAAJA Volkswagen LT Garndhotel oli suurin Matkaajan neljästä perusautosta. Yrityksen perustajana toimi insinööri ja katsastusmies Veikko Lähde. Matkaaja Ducato oli valmistajan matkailuautoista suosituin. Lähde ryhtyikin valmistamaan Teve-matkailuautoja kuorma-autojen alustoille. Muutamaa vuotta myöhemmin rakennettiin Lahden Caravan -messuille oma osasto vanhoille vaunuille
Datsun on selvästi suunnattu Amerikan markkinoille. Kankaan väri voisi olla monessa ympäristössä liian silmiinpistävä. Tuplavalot, suuri kromimaski ja maskin yläpuolella uhmakkaasti seisova skorpionikeulakoriste sekä lokasuojiin asennetut äärivalot ovat jenkkiautoihin mieltyneitä erityisesti kosiskelevia yksityiskohtia. Istuimet on verhoiltu jälkikäteen. Lisäksi takalokasuojien päälle asennettuja valoja ei voi nähdä kuljettajan paikalta, vaikka miten päätä pyörittelisi. Mutta on niissä jotain samaakin. Otimme kesäisen automatkan kohteeksi Hämeenlinnan mutta jätimme tutuimmat turistikohteet ja hyvät ruokapaikat väliin. Äärivalot ovat nokkela idea. Niistä kuljettaja näkee, milloin ajovalo on palanut – paitsi ettei näe. Se on koristeltu lisukkeilla, jotka saavat sen näyttämään amerikkalaiselta. Sen sijaan käänsimme keulan pimeille sivukujille Irwin matkaoppaanamme. Jenkkivaikutelma ei yllä koristelua pidemmälle, sillä jo ovea avattaessa tuntuma on selvästi japsiautomainen. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa, Johanna Helin blues L I I K EN T EES S Ä PUNAPORTIN N eliovinen iso Datsun on kaikin tavoin erilainen auto kuin edellisellä reissulla palvellut Camaro. 58 05/17. Komeat ja ennen kaikkea tyyliin sopivat koristeet ne kuitenkin ovat. Ruskean auton ruskeaan sisustukseen kullanvärinen plyysi sopii kuitenkin hienosti. Valot olivat jo uutena niin himmeät, etteivät ne loista silminnähtävästi edes pimeällä
Isolla tiellä auto on kotonaan. Halvassa radionauhurissa soi Irwin Goodmanin kasetti. 1 LAHTI 2 HÄMEENLINNA 3 HÄMEENKYRÖ 59 05/17. Taajama-alueella Datsun on moottorin ja vaihteiston puolesta hieno ajettava, mutta raskas ja hidas ohjaus vaatii totuttelua. Jos ryyppyä on aavistuksen liian vähän, kone ei kestä kaasua ja meno on nykivää. Terveisiä, tietoja tuomioista ja VANKILAMUSEO on yksi Hämeenlinnan kiinnostavimmista nähtävyyksistä. Tosin suorilla tieosuuksilla kulkusuunnan pitäminen vaatii aktiivisuutta, sillä ohjauksessa on jonkin verran tyhjää. Ensin suuntaamme kuitenkin Vankilamuseoon. Seinäkirjoituksia ja -piirroksia tutkiessa kuluu helposti enemmän aikaa kuin itse rakennuksen kiertämiseen. Vankien tekemiä seinäkirjoituksia ja piirustuksia katsellessa kuluu aikaa. Vartijan koppi, portti ja piikkilanka aidan päällä ovat aitoa tavaraa kuten koko museo. Kalteritango Annan moottorin lämmetä hetkisen. Monet tiloista ovat sellaisessa kunnossa, mihin ne jäivät viimeisen vangin poistuttua rakennuksesta keväällä 1993. Pakkaamme sillä välin tavarat Datsunin tilavaan takaluukkuun. Moottori on ihmeen tarkka ryypystään. Viimeisen kuukauden aikana sen luistava kytkin on vaihdettu uuteen, ja käyntiongelmia sekä suurta polttoaineenkulutusta on yritetty suitsia pienin huoltotoimin. Musiikki toistuu hattuhyllyn pienistä pahvikartioisista kovaäänisistä räikeän sävyisenä ja säröytyy pahasti lujalla äänenvoimakkuudella. Sinne päästäkseen on kuljettava ensin linnan portin läpi, jonka jälkeen vasemmalla näkyy vankilan portti. Kaksilitrainen rivikuutonen herää heti ja jää mukavasti hyrisemään. Vain hetken käytyään kone käy selvästi rikkaalla ja vaatii vähemmän rikastinta. Joihinkin selleihin pääsee tutustumaan sisäpuolelta käsin, samoin useisiin muihin vankilan tiloihin. Käsiryyppyäkään tuskin on monessa 70-luvun lopun amerikkalaisessa. Kolkkotunnelmainen kivirakennus sijaitsee Hämeen Linnan vieressä. En huolestu siitä, sillä ominaisuutta moitittiin koeajoissa jo automallin ollessa uusi. Vedän ryypyä vain hieman, sillä heinäkuinen aamu on lämmin. Tarkoitus on kierrellä Irwinin omilla kulmilla ja Vexi Salmen sanoituksissa esiintyvillä paikoilla. Selittämättömällä tavalla äänentoiston surkea laatu saa rentun rallit kuulostamaan oikeastaan hyvältä. Auto lähtee mukavasti liikkeelle
Tupaantulijaisissa on ainakin ollut kova meno. Istumme hetkeksi selliin. Rinkelinkatu ei ole kovin kaukana. Liikenteessä TEOLLISUUSHALLIEN lomassa ajellessa silmiin osui paljon nähtävää. Hetken fiilistelyn jälkeen vaihdamme kasettia. Talo on suuri eikä se näytä oikein millään tavalla renttumaisen artistin asunnolta. 80-LUVUN alkuvuosina aloittaneelta Marin Grilliltä saa kotiin horjuva hyvät eväät. Ulkona aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ryysyranta Aurinko on lämmittänyt tummaa autoa linnan parkkipaikalla. Siistillä omakotitaloalueella on vielä vanhoja puutaloja, mutta ilkikurisista pikkupojista ei näy jälkeäkään. Automiehiäkin täällä on selvästi ollut. Annamme auton lipua hitaasti Ryysyrannan ohi. Emme pysähdy, sillä nykyiset asukkaat ovat varmasti saaneet uteliaita katseita kyllikseen. Ajatuskin vapausrangaistuksesta tällaisissa oloissa ahdistaa. Alueella on muun muassa amerikanautojen käytettyihin varaosiin keskittynyt yritys ja muutama muu kiinnostava firma. Rullaamme ikkunat auki ja avaamme kartan. Varmasti siellä on aikanaan juhlittu reteesti. Tuulinen sää on pitänyt ulkolämpötilan parinkymmenen asteen tietämissä, mutta kompassin vierestä löytyvä sisälämpömittari näyttää neljääkymmentä astetta. Soimaan lähtee Irwinin neljäs pitkäsoitto, vuonna 1968 julkaistu Reteesti vaan, jolta löytyy kappale nimeltä Ryysyranta. Vuonna 1969 Irwin Goodman rakennutti Hattulaan omakotitalon. vapautumispäivistä, mietelauseita ja poliittisia kannanottoja. Irwinin debyyttilevyn avausraidan soidessa Datsun lipuu hiljaa täristen mukulakivikatua eteenpäin. Rakennus tuomittiin purettavaksi, mutta onneksi uuden pytingin pystytykseen ei löytynytkään rahaa. Hämeenlinnan kovanaamojen Vexin ja Irwinin toveruus ja tietyllä tapaa urakin alkoivat juuri Rinkelinkadulta, jonne käännymme parin minuutin ajon jälkeen. Tapani Kansa ja Juha ”Watt” Vainio olivat niissä RANTAKASINO on viihdyttänyt janoisia jo 1950-luvulta. Vankilamuseo on kiehtova paikka, mutta silti olo on helpottunut, kun sieltä saa marssia vapaana miehenä ulos. 60 05/17. Kipaleen aihe viittaa Ilmari Kiannon romaaniin, jossa Ryysyrannan torppaa asusti Jooseppi Kenkkunen. Siitä kertovat kömpelö piirros Audista ja muutama automerkin sisältävä kirjoitus. Ehkä tulevaisuuden irwinit ovat loikoilemassa Ahveniston rannalla. Talo oli kaikkea muuta kuin vaatimaton torppa, mutta silti Irwin risti rakennuksen Ryysyrannaksi. Nousemme pois kellarikerroksesta ja tutustumme sisustettuihin selleihin sekä näyttelyesineistöön. Joku on kirjoittanut pätkän Irwinin kappaleesta ja koristellut tekeleensä piirroksin. Käännän kasetin ja alkaa Työmiehen lauantai. Varustuksena on karu wc-istuin ja betonista valettu penkki
Ryysyranta meni -kappaleen introna on ote huutokaupassa taltioidusta äänitteestä. Pienen ajomatkan päässä on Parolan Panssarimuseo, jonne matkaamme seuraavaksi. Pian laskuja oli maksamatta moneen suuntaan. Ryysyrannaksi ristitty omakotitalo oli artistin asuntona 60–70-lukujen taitteessa. 61 05/17. Kun rahat ei riitä Isossa talossa ei pitkään juhlittu. Kahvihammasta alkaa kolottaa. AUTO: DATSUN 200L 1978 KUSKI: KARI MATTILA KARTTURI: JUKKA VUORENMAA KILOMETRIT: 230 KULUT: POLTTOAINETTA 25,3 LITRAA (11 L/100 KM) MUSEOIDEN PÄÄSYLIPUT: VANKILAMUSEO 8 € PANSSARIMUSEO 8 € MURHEET: kemuissa. Se pääsi samana vuonna julkaistulle St. GOODMANIN kulmilla. Hattulan nimismies laskutti myöhemmin äänensä käytöstä kolmesataa markkaa. Pauli ja Reeperbahn -levylle. Irwinin levyt myivät hyvin ja keikkaa riitti, mutta rahaa paloi nopeammin kuin laulamalla sisään tuli. Harjoitusmaalina palvellut vanha ja ruosteinen panssarivaunu tarjoaa kontrastikkaan taustan kiiltävälle ja kromikoristeiselle Datsunille. Vexi teki aiheesta laulun. Rinkelinkadulla Irwin vietti lapsuusvuosiaan. Talo joutui vasaran alle syyskuussa 1970. Välipalan ja museokierroksen jälkeen jäämme vielä hetkeksi pihalle kuvailemaan autoa. Tapio Rautavaara ja Danny eivät päässeet paikalle
Lattia oli täynnä roskia ja kojelauta kärsinyt, sillä Irwinin kerrotaan tumpanneen sikarinsa siihen. Sadan vuoden takaisesta hurjasta elämästä ei ole jälkeäkään, mutta tarinat ja legendat elävät. Toisinaan kuulee tarinoita siitä, kuinka mies sillä sikari suussa kurvaili. Jensenin pahvikartioissa soi Laulajan testamentti. Autoista tulevat mieleen Hämeenlinnassa sijaitsevat yritykset, jotka puuhailevat erikoisemman kaluston parissa. Kolibrin ja Hälläpyörän muistaa varmasti moni takavuosina Hämeenlinnan yöelämässä viihtynyt. Datsun saa kuljettaa meitä hiljakseen samaa lenkkiä pitkin. 1800-luvulla kaupungin raja kulki lähellä keskustaa, ja rajan toisella puolella oli Vanajan kunnan maita. Ehkä hän on myös ajanut Camarollaan Aulangon puistoalueen lenkin kaunis tyttö vierellään. Vuosien saatossa alla oli monenlaista erikoisautoa Camarosta Jeepiin. Sitten ajamme keskustan toiselle puolelle vanhan ammattikoulun rakennuksia etsimään. Punaportin alue oli aikanaan rajua seutua. Pystyssä on enää yksi rakennus, jossa oli teorialuokkia sekä ruokala. Viereinen puurakennuskin oli pystyssä. Oikea osoite löytyy helposti, mutta rakennukset ovat saaneet väistyä uusien tieltä. Illalla ajamme vielä pitkän siirtymän Hämeenkyröön, jonne Irwin haudattiin vaiheikkaan elämän päätteeksi. Viimeisten vuosien keikka-autokin oli Chevy Van. Ajamme keskustan läpi ja katselemme vanhojen kapakoiden sijainteja. Niissä tiloissa on moni automises saanut aikanaan ammattipätevyytensä. Siinä oli aikanaan kanttiini. Sen kulmilta käännymme kohti Aulangon hotellia ja ravintolaa, jonka tiloissa Irwin on paitsi esiintynyt myös ollut viihteellä – joskus varmaan samanaikaisesti. On se ollut reteetä menoa. Vuonna 1959 kahvilaksi tuotu Hanssin Jukka -lentokone ei ole ollut täällä sitten vuoden 1974, mutta hieman aikaisemmin 50-luvulla rakennettu Rantakasino on paikallaan. Tönöihin asettui lopulta valtavasti väkeä, viereiseltä kasarmialueelta eläköityneitä venäläisiä sotilaita ja sotilaiden leskiä sekä köyhää väkeä muualta Suomesta. Irwin oli myös automies. Vain elämää Kaivan repusta uuden kasetin, vuonna 1974 julkaistun Si Si Si -pitkäsoiton. PAROLAN Panssarimuseo Hattulassa on suositeltava kohde, vaikka sotahistoria ei erityisesti kiinnostaisikaan. Sieltä kaupungille karkailevat kotieläimet olivat kaupunkilaisten riesana ja ongelma ratkaistiin rakentamalla rajalle aita ja siihen punainen portti. Ainakin nämä kolme autoa on vielä olemassa. Onkohan Irwinin käyttöautona ollut Ford Granada vielä jossakin. Isojaon jälkeen Jaakkolan isäntä pystytti alueelle reilut parikymmentä pientä puutaloa. Kasetin viimeinen kappale on tummasävyinen Punaportin blues, jossa risaista elämää elänyt kertoja muistelee nuoruuttaan Hämeenlinnan maisemissa. Kurvailemme hetkisen teollisuushallien lomassa ja ihmettelemme pihoilla näkyvää kalustoa. Liikenteessä 62 05/17
TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi
Muutaman päivän kuluttua Ahveniston varikkoalueella Alan Mann -väreihin maalattun Cortinan viritetty moottori kävi hermostunutta tyhjäkäyntiä. Vietimme porukalla päivän Ahveniston moottoriradalla nautiskellen GT-Cortinan vauhtivaroista. Muistot elävät vielä kirkkaina, vaikka aikaa noista hetkistä on kulunut jo puoli vuosisataa. Ajotilaisuuksia on tarjolla niin alkuperäiskuntoisille klassikkoautoille kuin Historic-kilpureillekin. Teksti: Kari Näätänen • Kuvat: Kari Mattila T ähtiperä-Cortinat ja niiden GTja Lotus-versiot jäivät lähtemättömästi 60-luvulla nuoruuttaan eläneen ja moottorikärpäsen pureman pojan mieleen. Yhdessä muutaman saman ikäpolven automiehen kanssa Teksti: Kari Näätänen ja Kari Mattila • Kuvat: Kari Mattila 64 05/17. TÄHTIPERÄLLÄ AHVENISTOLLE Kotimaan radat tarjoavat loistavat mahdollisuudet vauhdinnälkäisille autoharrastajille. Kun viime syksynä puhelin soi ja langan toisesta päästä tarjottiin mahdollisuutta tutustua ratavireiseen GT-Cortinaan Ahveniston moottoriradalla, ei asiaa ymmärrettävästi tarvinnut sen enempää harkita
ALAN miesten ratapäivätouhu on alun kokeilun jälkeen muodostunut tiiviistahtiseksi harrastetoiminnaksi. Kilpavarustellulla autolla voi osallistua myös vapaisiin harjoituspäiviin, joita järjestetään useimmilla radoilla. Omalla autolla ajamaan pääsee järjestöjen ja kerhojen ratapäivillä. Autoporukan hommiksi jäävät vielä autoon tehtävät huollot ja tekniset tarkastukset. Ilmoittautumisen ja ratamaksun suorittamisen jälkeen auton äänitaso mitataan ja usein myös turvavarusteet tarkistetaan. 65 05/17. RUTIINIT ovat samat kaikissa ajotapahtumissa. Kun kaikki on kunnossa, järjestäjätaholta saa radalle pääsyyn oikeuttavan tarran tuulilasiin
Jännittää, vaikka viimesyksyisestä ensikokeilusta on jo aikaa ja kokemustakin ehtinyt sen jälkeen kertyä. Ensimmäisenä ohjaamoon kiipesi auton omistaja Seppo Ruokonen. Sitten tuli aika painaa kypärä päähän ja kiskoa ajohansikkaat käteen. Renkaiden pito on uskomattoman hyvä, ja viritetty kenttiläinen saa auton kiihtymään rivakasti. Riisuttu sisustus ei vaimenna moottorin ääniä juurikaan. Ennen omaa ajovuoroani Cortinasta tarkistettiin nestepinnat sekä renkaiden ilmanpaineet ja lisäksi muu kunto silmämääräisesti. Cortina vastaa käskyihin täsmällisesti ja saa kuskin hetkeksi tuntemaan olevansa Jim Clark kiertämässä Brands Hatchin rataa Lotus-Cortinalla. Edessä näkyy vain taivas, ja radan pinta katoaa näkyvistä. ALLEKIRJOITTANUT lähdössä omalle ajovuorolleen. Vyöt kiinni ja auto käyntiin. Sitten radalle ja kaasu pohjaan. Ylös suolenkiltä, pääsuoraa kaasu pohjassa, kova jarrutus, kolmonen pesään ja kädet täristen kurvi oikealle. Olo oli kuin sillä 60-luvun nuorukaisella, joka Keimolassa ja Ahvenistolla katseli ja kuunteli ihailemiaan rajuja rata-Cortinoita ja niiden kuskeja: Matti Lammista, Jouko Vallia, Kari O. Sitten oikealle ja alamäkeen, sillan yli kaiteita hipoen ja kaasua. Syksyinen sää oli aurinkoinen, ja lämpö sai radan mustan asfaltin väreilemään. Varikkosuoralla nelosta, jarrua, kolmosta ja vasemmalle ylämäkeen kanttaria hipoen. Taas kaasu pohjaan, ja mäen nyppylä lähestyy. Sohlbergia ja monia muita sen ajan hurjia. odotimme jännittyneinä moottorin lämpeämistä. Ohjaus on nopea ja tarkka. Kytken ykkösen ja nostan kytkintä. Kahden kaksikurkkuisen Weber-kaasuttajan raaka korina sai veren kiertämään ja kädet hikoamaan jännityksestä jo siinä vaiheessa, kun katselin Cortinan rullaavan kohti radan porttia. Matala jousitus, lyhyet vaihdevälit, lukkoperä sekä muut rataviritykset lisäävät kokemuksen aitoutta. Pakko jarruttaa, vaikka kohta olisi ylitettävä kaasu pohjassa. Auto nytkähtää liikkeelle, ja äänimaailmaan yhtyy voimansiirron rohina. Tähtiperä radalla 66 05/17
Björn Hammarströmin aikana auto muutettiin vastaamaan Cortina GT -mallia. Pekan aikana kisamatkat ulottuivat maan rajojen ulkopuolelle. Hakureissusta ei kulunut kuin pari päivää siihen kun miesporukka kurvaili ensimmäiset koeajot Ahveniston legendaarisella moottoriradalla. Historiaan jäi merkintöjä mm. Ajettuja kilpailuja autolle merkattiin pitkä lista. Mika Sillanpään ohjaamana Cortina ilmestyi ratakilpailuihin vuonna 2011. Niiden myötä kori on huomattavasti alkuperäistä jäykempi ja auto nopeampi ajettava. Mies ja auto piipahtivat vielä Pohjanmaa-rallissa samana vuonna. Sammutin on pakollinen lisävaruste rataautoissa. 1990-luvun loppupuolella kisatahti on ollut tiivistä. Hammarström pisti ajohanskat Cortinan kohdalta naulaan syksyllä 2016 ja auto ilmaantui netin autopalstalle myyntiin. RALLISTA RADALLE Alan miehet -porukan Cortinan kilpaura alkoi rallin parissa Ford Cortina 1200 -mallisena Historic-sarjan kilpa-autona. Sanremoja Acropolis-ralleista ja muutamasta Tšekkiin suuntautuneesta kisamatkasta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Cortinan ratin taakse istahti Anttalaisen Pekka. 67 05/17. HISTORIC-LUOKAN ratakilpuriksi rakennettu Cortina on sisätiloiltaan riisuttu mutta käytännöllinen. Parikymmentä vuotta sitten kilpurin ohjaimissa oli Rauno Paarala. Viritetty kenttiläinen liikuttaa kevyttä autoa ripeästi. TURVAKAARET suojaavat onnettomuustilanteessa. Nykyinen omistaja Seppo Ruokonen reagoi nopeasti ilmoituksen nähtyään, ja pian auto matkasi Vaasasta Tervakoskelle
Kilpaharjoittelupäivänä tunnit on jaettu tasan koppiautojen, formuloiden ja prätkien kesken. Ylätunniste CORTINAN omistaja Seppo Ruokonen mietteliäänä ajotauolla. Tähtiperä radalla 68 05/17. 20 minuutin ajoajan jälkeen on siis aina 40 minuutin tauko
Cortinan puikoissa voi hetken aistia olevansa keskellä 60-luvun ratakapinoita. Tämän päivän ponnistelut liittyvät samoihin 60-luvun Fordeihin kuin tallin alkuaikoina. Cortinan lisäksi Alan Mann Racing ajatti Escorteja, mutta myös Amerikan-Fordeja kuten Mustangeja ja Falconeja. Autonrakentajan ura lähti nousukiitoon vuonna 1963, kun Alan Mannin preppaama Ford Cortina GT ylsi Yhdysvalloissa ajetun 12 tunnin kilpailun kolmannelle sijalle. Alan Mann Racing toimi Fordin tehdastiiminä vuodesta 1964. Mutta legenda elää. ALAN MANN RACING Cortinan oveen teipattu Alan Miehet Racing viittaa brittiläiseen Alan Mann -kilpatalliin, josta myös auton väritys on saanut inspiraationsa. RATA-AJO on tietysti hauskaa millä autolla tahansa, mutta entisille nuorille miehen ikään ehtinyt kalusto antaa unohtumattoman elämyksen. Uransa alkuaikoina mies kiersi ratoja Ford Zhepyrin ja Anglian ratissa. Alan Mann jätti maalliset asfalttiradat maaliskuussa 2012. KAKSI legendaa: Alan Mann (vas) ja Alan Mann Racingin kilpakuljettaja Graham Hill keskustelevat varikolla vuonna 1966. Punakultainen väriyhdistelmä tuli pian tutuksi monilla kilpa-areenoilla. Vuonna 1936 syntynyt Alan Mann oli jo 60-luvun alkuvuosina nopea kilpa-autoilija, joka hallitsi myös autonrakentamisen. 69 05/17. Kuva: Ford Motor Company Ylös suolenkiltä, pääsuoraa kaasu pohjassa, kova jarrutus, kolmonen pesään ja kädet täristen kurvi oikealle. Talli teki paluun vuonna 2004, ja se toimii edelleen Historic-luokan rata-autojen parissa
SAABEJA on joka kerralla nähty tapahtumassa useita. Nyt virallinen aikataulu oli puristettu kahteen tuntiin ja yhdeltätoista alkanut kokoontuminen päättyi jo yhdeltä ajoneuvon vuosisata -kulkueen paikalle saapumiseen. CAPRIT ja Escortit olivat aikansa arkiautoja jos mitkä. Tapahtuman tiivistämiselle oli tarvetta, sillä näin kaikki osallistujat saatiin suunnilleen samoihin aikoihin paikalle ja silti jokainen ehti vielä halutessaan samana päivänä olleisiin muihin tapahtumiin. Järjestäjän valinta meni hippihenkiselle Rättisitikalle omistajinaan Ilari Siekkinen ja Nina Koivumäki. Tässä vieretysten pari varsin nättejä farmareita. TÄTÄ todella herkullista Coupe-Corollaa oli päivitetty nykypäivän vanteilla, mutta puolivälissä lokareita olevat peilit vasta tyylikkäät onkin. 70 05/17. Kilpailuluokkia ei tapahtumassa ole, mutta palkintojakin jaettiin. ´72 1600L Capri on tuttu auto lehtemme esittelystä. AUDILLA taitaa olla karavaanihistoria, tai siihen ainakin viittaa teleskooppipeilit lokareissa. Mobilian valinta oli puolestaan monista näyttelyistä ja tapahtumista tuttu Kesoil-Scania omistajanaan Mikko Rautalin. Arjen Klassikot Mobiliassa Mobilia, Kangasala, 10.6. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V apaamuotoista ja kaikille automerkeille avointa 70`s Arjen Klassikot-tapahtumaa oli tämän vuoden Museoajoneuvopäivänä tiivistetty aikataulultaan, mutta meininki oli vähintään entisellään ja osallistujamäärä taisi ylittää aiemmat kerrat. 70-luvun arkiautojen kokoontumisena alkanut 70´s Arjen Klassikot osoittautui heti menestykseksi ja nyt neljättä kertaa pidetty tapahtuma keräsi jälleen Mobilian pihapiirin täyteen upeita klassikoita. Mobiliassa oli mahdollisuus tutustua opastettuun Suomi turvassa 100 vuotta -näyttelyyn sekä osallistua Mobilian arpajaisiin, jossa joku onnekas tulee saamaan museon kokoelman vuokraautona toimineen ´71 Toyota Corollan
NYT taidetaan olla harvinaisen auton äärellä. Korimalli on ainakin hieno kun mikä! TÄLLE Kuplalle tuli tänä vuonna 50 vuotta täyteen ja mikä hienointa, auto on edelleen samassa perheessä kuin uutena. Nyt Escorteista eniten huomiota keräsi Martti Huttusen häikäisevän upea Mexico. VIIME vuonna tapahtuman järjestäjän, Sami Nyyssösen valintana oli 6/16 Klassikoissa esitelty Risto Vuorisen Escort. ´78 Citroen 2CV-kuutosen hipahtavina omistajina Nina Koivumäki ja Ilari Siekkinen. TÄNÄ vuonna järjestäjän valintaan vaikutti harkitut asukokonaisuudet ja niiden sopivuus Patriciaksi nimettyyn Rättäriin. Toinen valmistajista tajusi lopettaa, ja toinen ei taida välittää. Nostalgisen Scanian omistaa Mikko Rautalin Nokialta. ENGLANTILAISET autonvalmistajat turvautuivat italialaisiin muotoilijoihin kun tarvittiin kauniita ja hyvin kaupaksi meneviä urheiluautoja. Etulokarissa lukee Sapporo, ja takaloksussa Galant. MOBILIA valitsi suosikikeen monista näyttelyistä ja tapahtumista tutun, upean Kesoil-säiliörekan. Arjen Klassikot Mobiliassa TYYLIKKÄITÄ takamoottoriautoja ajalta jolloin takamoottoria alettiin pitämään jo hiukan vanhanaikaisena. Pakettiautojen kohdalla Britit luottivat järkähtämättömään tyylitajuunsa. 71 05/17. Saiko 70-luvun Suomessa Mitsubishi-kaupasta tällaisia
Tuotto ohjataan liikennepuiston uusiin polkuautoihin. KILPUREISSA on aina jotain kiehtovaa ja yleensä se löytyy pellin alta. Tämän jos maalaa mustaksi ja jättää auringonpaisteeseen, niin kahvivesi kiehuu sisällä vaikka ei olisi edes keitintä. Tällä ´69 Veenelkulla on tahkottu 70-luvulla useita ralleja ja vanha sotaratsu oli jo matkalla jokkikseen. NÄITÄ Suzukin kääpiökuormureita ei vielä 70-luvulla meidän markkinoilla näkynyt, mutta hyvä että jokunen niistäkin säilyi ja näkyy tapahtumissa. EIPÄ ole näitäkään liiemmin tapahtumissa näkynyt, eikä oikein muuallakaan, paitsi ehkä off-road-touhuissa tai hirvimetsällä. Ja olihan se suoritusarvoillaan joskus kovaa valuutta autopelikorteissa. TÄMÄN sympaattisen matkailu-Mersun sisälle oli yksi jos toinenkin kurkkimassa. 72 05/17. 18.9. Hullunkurinen takasiipi, pahkapuskuri ja levitetyt lokarit ovat yhtäaikaa sekä huvittavia että niin, niin tyylikkäitä. MOBILIAN ´71 Corolla on joutunut, tai päässyt, kesän arpajaisten palkinnoksi. Suzuki SJ410 on neppareista ja kaaresta päätellen kangaskatevarustuksella. arvottavan Toyotan omistajaksi on edelleen mahdollista päästä vitosen hintaisella arvalla. 70´s Arjen Klassikot MUSEOREKATTU ´71 250 CE odotteli uutta omistajaa 8150 euron hintalappu tuulilasissa. VANHA Turbo on aina sykähdyttävä näky
Tuutti-Hondilla mentiin aikanaan kovaa ja Moto Guzzeilla mentiin niilläkin, usein poliisin toimesta. KULKUEESSA nähtiin myös vierailevia harvinaisuuksia. Eniten autoja letkassa oli kuitenkin 60ja 70-luvuilta, jolloin Suomi varsinaisesti vasta autoistui. Virosta paraatiin osallistui ?????????, eli Saporoschez, tai ihan vaan Jalta. AJONEUVON vuosisata oli Pirkanmaan seudun ajoneuvokerhojen yhteinen tempaus ja kulkueessa nähtiin ajoneuvoja itsenäisyytemme jokaiselta vuosikymmeneltä. YHDEN aikoihin paikalle saapui pitkä letka Ajoneuvon vuosisata -kulkueen autoja ja moottoripyöriä. TAKAVALOISTA voisi äkkiä arvata Opeliksi, mutta tämä Glas 1700 ei ollut lähimainkaan niin yleinen. 73 05/17
Tapahtumapaikkana oli paikallinen ravirata. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa RAVIRADALLA oli kalustoa joka lähtöön. Jopon varjoon jäänyt fillari toi kivan tuulahduksen 70-luvulta. ’68 Zündapp. SAMA teema, kaksi erilaista toteutusta. Lieksa, 9.–11.6. Suomen kesä on tapahtumia tulvillaan. KAKSIPYÖRÄISIÄ joka lähtöön. Mopon toi nähtäville Juntusen Jari Lieksasta. Ford Mustang toi urheilullisuutta edulliseen hintaluokkaan, ja niin teki myös Toyota Sprinter. Hienon Jawan vieressä Tunturi Poni. Kyllä niitä silti lisää mahtuu, varsinkin paikkakunnalle, josta tapahtuma puuttuu. Itä-Suomessa sijaitseva Lieksan kaupunki sai tänä vuonna ensimmäisen rompetorija harrasteajoneuvotapahtumansa. Jälkimmäisessä urheilullisuus jäi ulkonäön tasolle. Lieksa, 9.–11.6. Lieksan rompetori 74 05/17. Yksi vanhimpia autoja oli ’31 A-Ford
Traktoreiden lisäksi konepuolen tarjonnasta löytyi vanhaa palokalustoa ja kuormureita. Tämänkaltaisia avolavalla ja pystyputkilla terästettyjä Duetteja näkyi 80-luvulla. Sen jälkeen ne katosivat vähin äänin. Huttusen Eskon 120Y Coupe on vuosimallia 1975. RIEMASTUTTAVA Volvo Duett. Hilpeä vekotin pysäytti ohikävelevät tehokkaasti. SOLIFER SM ”Läskitankki” hyvällä väriyhdistelmällä. 75 05/17. TERHI-MOOTTORIKELKKA oli saanut pyörän etusuksen tilalle ja hukannut samalla puolet telaston mitasta. SALORA Minor oli yksi kiinnostavista rompparilöydöistä. PIENI, ketterä ja nykyään myös harvinainen Suzuki Alto. Lempi Nevalaisen kinnerillä on ajettu reilusti alle satatuhatta kilometriä. KYLLÄ kelpaa iskeä tarinaa, kun alla on näin komea Datsun. 55 euron hintaan olisi saanut kauniisti muotoillun keräilyklassikon, joskin hieman töitä vaativan sellaisen. PIRTEÄN sininen Neckar Jagst 770 vuosimallia 1963. Tankki on tietysti aika pulska, mutta on tässä mallissa myös aika huomiota herättävä runkorakenne. VANHOJA työkoneita Valmetista Zetoriin. Antero Kyllösen entisöimän auton toi paikalle omistaja Veijo Karjunen
FISKARSIN ruukki on monelle autokerholle tuttu kokoontumispaikka jonne on helppo saada kaikenkokoiset klassikot rivistöön. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V iikonlopun majoituspaikaksi oli valikoituitunut Pohjankurun urheiluopiston Kisakeskus, josta letkan oli hyvä suunnata taipaleelleen. Mustiosta matkaa jatkettiin vuorostaan Billnäsiin, jossa toimiva Billnäs Garden & Bistro jatkaa Suomen ensimmäinen puutarhakoulun perinteitä. Tänä vuonna pikkuautojen kulkue kierteli Raaseporin matkailunähtävyyksiä. Suomen Kääpiöautoyhdistyksellä on tapana ollut järjestää kerran kesässä yleensä hyvin pieniä mutkateitä kiertelevä ajotapahtuma. 76 05/17. Jo runsaan kymmenen kilometrin päässä majoituksesta oli ensimmäinen vierailukohde, Fiskarsin ruukkikylä, jossa opastettu kiertokävely kartutti yleissivistystä maamme teollistumisen alkuvaiheista. Pienillä autoilla on lähellekin pitkä matka ja noin 80 kilometrin ajolenkkiin saatiin väljällä aikataululla kulumaan helposti koko päivä. Fiskarsista kulkue suuntasi nykyisin museona toimivaan Mustion Linnaan, joka aikanaan oli maamme hulppein yksityiskoti. Rivin laitimmaisena Markus Virtasen ´59 Heinkel Kabine, jota vauhdittaa 204-kuutionen nelitahtimoottori. Hienoa että kartanon päärakennus on nykyisten omistajiensa toimesta kaikille avoinna ja kiinnostavasti opasettu. Kääpiöautojen kesäretki Raasepori, 17.6. Mustion museokierroksella selveni kuinka ennen elettiin, mikäli oli sattunut syntymään suu tupaten täynnä kultalusikoita
Omana aikanaan kiinteistön päärakennus oli maamme hulppein yksityiskoti ja parhaimmillaan kartanon maihin kuului kohtuulliset 64 000 hehtaaria. NYKYISIN museona toimiva Mustion linna on vierailukohteena tutustumisen arvoinen. Automallia ei taidettu virallisesti tuoda lainkaan Eurooppaan, mutta tokihan Suomesta sellainen löytyy. VAIKKA pyöriä on vain kolme ja ne ovat todella pienet, on Messerschmitt suhteellisen vakaa ajettava. Apuvirralla matkaa päästiin kuitenkin aina jatkamaan. Kabinerollerin akseliväli on pari, kolme senttiä pidempi kuin 600-Fiatissa. Hiljattain entisöity, nyt ensimmäistä kertaa liikenteessä nähty yksilö ujosteli käynnistyksissä. HIVENEN huomaamaton, mutta meidän leveysasteilla sitäkin harvinaisempi pikkuauto Subaru Vivio on tietenkin nelivetoinen. ´51 Gutbrod Superior tuo mieleen saman aikakauden Fiat Topolinon. Tähän upeaan yksilöön palaamme esittelyn merkeissä. KUSKIN paikalta näkee parhaiten, mutta voisi luulla että koira sylissä on lämmin ajella. MAAILMASSA monta on ihmeellistä asiaa, kuten Bond Bugin kolmipyöräisyys, joka hämmästyttää, kummastuttaa kaikenkokoisia kulkijoita. 77 05/17
KUTOSESTA ei kesäauto parane: ei tule vedet pihalle kuumanakaan päivänä, tavaraa voi kuormata ylöspäin kuinka paljon tahansa ja hyvin ehtii ajellessa katsella maisemia ja lukea kaikki mainostaulut. Automallia pidettiin tuolloin liian isona päästäkseen porukoihin... Kääpiöautojen kesäretki TRABANT tuo aina tullessan raikkaan tuulahduksen Saksan demokraattisesta tasavallasta. Letkaa vetämässä järjestelyistä vastanneet Timo ja Pirjo Nyberg. 78 05/17. Fiat 500 kaikkine mallimuunnoksineen on yleisin ajopeli kerhon ajotapahtumissa. ...MAAILMA on kuitenkin muuttunut, ja nyt kun 600-mallitkin ovat tervetulleita, ei niistä ole enää montaa tulijoiksi. KÄÄPIÖAUTOYHDISTYKSEN perustamisen aikoihin Pompannappina tunnettu Fiat 600 oli vielä varsin yleinen näky liikenteessä
Jari Alitalo demonstroi nerokasta keksintöä. EIKÖ vaan kaappariovet ole käteviä. Aukeamissuunta on ainakin erikoinen, kuten on avausnappulakin katolla. 79 05/17. MATKANTEKO on päämäärää tärkeämpi. Seppo Sjögrenin Messerschmitt on parhaimmillaan viihdekäytössä. Luomulinnan pihalta piti hakea uutta vauhtia kun ensimmäisellä kerralla Mustion risteys tuli aivan liian nopeasti kohdalle. BILLNÄS Garden & Bistrossa toimii taimitarha, jonka palveluksessa voisi hyvinkin toimia Timo Ruohon kolmipyöräinen lavamotskari Lambro 600V. ONKO Bondissa ovi vai kupu tai ehkä katos
Moni kerho pisti panoksensa viikon päähän Museoautopäivään, ja varmasti myös ylioppilasjuhlat verottivat tarjontaa. MASIINA MEETING 80 05/17. Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu oli tapahtumien kannalta hiljainen. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa VIIMEISEN päälle viimeisteltyjen museovehkeiden lomasta erottuivat auringon paahtamat ja reilusti patinoituneet Volkkarit sekä hurjan näköinen Mustang. Tunnelmallisia vehkeitä. Rajamäki, 4.6. Yksi harvoista järjestetyistä tapahtumista oli Masiina Meeting Rajamäellä. Sinne kokoontuikin runsaasti kalustoa sekä yleisöä
Kahden Heraldin välistä pilkottava Vitesse näyttää veljiään häijymmältä, ja niinhän se tietysti onkin. KILPAVIHREÄ GT-Cortina oli saanut vierelleen niin ikään kilpahenkisesti väritetyn tähtiperän. MUKAVA Triumph-rivistö. SAAB Sonett on kiehtova urheiluauto, eikä sellaisen ohi koskaan kävele pysähtymättä. MASIINA Meeting on myös konetapahtuma. Keltainen väri viimeistelee aikakauden tyylin. Maamoottorin leppoisan puksutuksen säestyksellä on mukava tutustua menneen ajan traktorikalustoon. Viimeinen korimalli on hyvin 70-lukuhenkinen. 81 05/17. AURINKOINEN keli toi paikalle reilusti väkeä, ja rompetorin tavarat tekivät hyvin kauppansa. Zetorit näyttävät olevan eniten yleisön mieleen
Taaempi siistikuntoinen Puch ei ollut pahan hintainen sekään 450 € pyynnillä. Poikkesimme kesäkuun alkupuolella Saksassa 36. 82 05/17. Tuhansien ajopelien ja valtavan rompetoritarjonnan joukossa oli mahdottoman paljon kiinnostavaa nähtävää, oli sitten kiinnostunut autoista, moottoripyöristä tai vanhoista työkoneista. DUCATI on niittänyt mainetta superpyörillään, mutta italialaisvalmistajan valikoimiin on kuulunut pienempiäkin pyöriä. Sellaisen evoluutioversio on tässä kevytrakenteisessa urheilumopossa. kertaa järjestetyssä Bockhorner Oldtimemarkt -tapahtumassa. Saksa Keski-Euroopan suuren mittakaavan rompetoreissa riittää vilinää. HARRASTEPARKIN kalusto oli totutusti kirjavaa. Ducatin ensimmäinen moottori oli polkupyörän apumoottoriksi tarkoitettu nelitahtinen Cucciolo. Bockhornerrompetori 9.–11.6. Teksti: toimitus Kuvat: Pekka Stellberg Teksti ja kuvat: Pekka Stellberg VARIAATTORIVETOINEN Vespinomopedi olisi lähtenyt matkaan alle kahdensadan euron
KUPLA-VOLKKARI ja rätti-Sitikka ovat inspiroineet lukemattomia peräkärryseppiä. KAIVOSTYÖLÄISPERHEEN pikkupojan toivelahja jouluksi oli varmasti tällainen setti. Bockhornerrompetori IHAN kaikkea ei romppariltakaan saa halvalla mukaan. PIKKUAUTO helpottaa laajalla alueella sukkulointia. Tämä tuulenhalkoja oli kaupan 1850 € pyynnillä. HURJAN hieno polkuauto. Tällaiset saattavat olla hiukan raskaita poljettavia, mutta tyylikkyys korvaa sen, mitä ketteryydessä menettää. 83 05/17. SIVUVAUNUPOLKUPYÖRÄ on päivän sana. Joukossa oli eksoottisiakin merkkejä. JOKAISELLE jotakin – tai ainakin oman suosikkimerkin logolla varustettu seinäkello. Hieno Mercedes-Benz 230 SL oli varustettu 52 000 euron hintalapulla. Rungon muotoilu houkuttelee mielikuvitusta muotoilemaan formulatyyliset katteet päälle
TÄMÄ häkkyrä pisti hetkeksi tuumimaan, kuinka ohjaus ja veto on järjestetty. ADLER Trumpf Junior Sports 1930-luvun puolivälin tietämiltä. 84 05/17. Luonnonmukaisen luomuksen kaasukahvaa olisi päässyt kiertämään 1750 euron korvausta vastaan. Bockhorner KUORMA-AUTOMAISESTI koritettu Hanomag-traktori ja puinen matkailukärry oli tapahtuman komeimpia yhdistelmiä. KAUNIS nainen temppuili lämmitysrullien päällä karjuvalla Inkkarilla ja houkutteli samalla yleisöä surmanajoa seuraamaan. KESTÄVÄN kehityksen tielle puuprätkän kyydissä. Kaunis pieni urheiluauto on muotoiltu sulavalinjaiseksi yksityiskohtia myöten. Simppeli vekotinhan se loppujen lopuksi on. ROMPETORIN yhteydessä järjestetty vanhojen matkailuautojen tapahtuma jäi harmi kyllä näkemättä. Onneksi rompparialueella oli esillä sitäkin kalustoa kuten nämä Transitpohjaiset reissuvehkeet. IFA RT 125 vuodelta 1955 oli oikein siistissä kunnossa, ja siihen nähden alle kahden tuhannen pyynti vaikutti oikein kohtuulliselta. Teknisessä mielessä Adlerin tekee mielenkiintoiseksi etuveto sekä painopisteen kannalta etevä järjestely, jossa nelisylinterinen rivimoottori on sijoitettu voimansiirtopaketin taakse. TELTTAPERÄKÄRRYN tapainen pieneen tilaan pakkaantuva vaunu oli oikein kotoisan oloinen
TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Rakkaudesta Rautaan. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
Mitä muita liikkumavälineitä kevyen musiikin kansiin on eksynyt. Teksti: Mika Rassi 86 05/17. Ficiatur, tenimos magnis. Kahdessa viime numerossa on tehty pieni katsaus vanhojen suomalaisten lp-levyjen kansiin ikuistettuihin autoihin ja kaksipyöräisiin. Peribuscia volenducit, sed ut lat. Rauli Somerjoen viimeinen lp oli vuonna 1985 ilmestynyt Laivat. Kulkupelit levynkansissa osa 3 KAIKKI MUU LENTOKONEITA ei vanhojen Suomi-älppäreiden kansissa juuri näkynyt. SUURI sinivalkoinen ääni odottaa matkaa yli tuonen virran. Sitaatti. Badding oli Bremerin mukaan hankala kuvattava. Levyn nimikappale on käännös venäläisestä Parohody-laulusta, joka kertoo purjelaivojen sijaan höyrylaivoista. Kannen kuvasi Stefan Bremer Suomenlinnassa. Edu Kettusen Lentäjän pojassa vuodelta 1986 kovasti DC-2:ta muistuttavalla koneella oli sentään itseoikeutettu asema
Vuosi on 1979. VEEPEE LEHDON Kyl se on niin väärin -albumi on vuodelta 1980. Juicen kannesta vastaa Discover ja Jäniksestä Kari Lahtinen. Kannen on kuvannut Kurki & Kangas, ja sen suunnittelusta vastaa Pentti Vartiainen. MARKKU MUSTOSEN ja Nono Söderbergin Kapteeni Nemo -yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi 1986. Kannen on kuvannut Stefan Bremer. Levyn Liikennekappaleessa laulaja reissaa kulkupeleillä kolmipyöräisestä gyrokopteriin ja saapuu ”luokses alle yksikön”. KARI PEITSAMON Pölypillerin polkuautokansi on hyvin tekijänsä näköinen, lapsellisen rehellinen ja samalla kuin pirullisen ivallinen. Leskisen mammuttimainen junanodotuslaulu Bluesia Pieksämäen asemalla on kuitenkin myöhempää tuotantoa. 87 05/17. Kannessa ei ole Nautilus vaan Suomenlinnan Vesikko. Jänis-niminen kappale taas ei ole Jänisalbumilla, eikä laulussa myöskään ole kannen kaltaista salamatkustajaaihetta. Harvat osaavat valjastaa kömpelyyden voimakseen. Jules Vernen viaton seikkailumielikin muuttui bluesbändin käsittelyssä hikiseksi erotiikaksi. osa 3 KAIKKI MUU JUNA on liikkeessä Juice Leskinen Slamin Tauko II:n ja Juliet Jonesin Sydämen Jäniksen kannessa. HORTTO KAALON kolmannella levyllä perinteisen romanimusiikin lomaan tuli aikalaishuumoria hevoskauppojen ja ravien muodossa. Vielä tuolloin vanhojen traktoreiden harrastus ei ollut järin suosittua, mutta maanrakennusja kuljetusyritys Konekarhi Oy:ltä löytyi levyn kanteen vuosimallin 1918 Fordson. Kättä päälle ja käsirahaa ilmestyi 1973. Kannen kuvasi Ismo Hölttä Käpylän raviradalla
Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Fotoalbumi 88 05/17. LIEKÖ traktorikin tullut aikanaan purettavaksi vai onko takana työvuosia romuautojen siirtelyn ja lumitöiden parissa. VW K70 oli valmistajansa ensimmäinen nestejäähdytteinen auto. Niiden etsinnästä ja valokuvaamisesta on muodostunut oma harrastuksensa. Tämän yksilön moottorissa taitaa olla enää vain sadevettä. Tunnistaminen on tässä vaiheessa jo hyvin vaikeaa. JOISTAKIN autoista on jäljellä pelkkä runko, jos sitäkään. Romua ja romantiikkaa M etsäautoissa on vaikeasti selitettävää kauneutta. VAUXHALL Viva A on rusikoitu pahaan kuosiin. JUUSTOHÖYLÄ-ANGLIA ei menetä viehätystään, vaikka se seisoisi vuosia puun alla puoliksi purettuna. Kuvien ottopaikka on purkamomuseo Smålandin maakunnassa Ruotsissa. Syvälle metsien uumeniin ei romuromantikon tarvitse mennä samoilemaan, sillä esimerkiksi purkamomuseot tarjoavat silmänruokaa ja merkillisiä tunnistettavia helpommin lähestyttävällä tavalla. Kaikki hyödynnettävissä olleet osat lienee myyty jo aikapäiviä sitten. Oheiset kuvat lähetti Matti Vuorenmaa
PAKETTIAUTON naamataulun valahtaminen saa romuun hiukan piirrossarjaauton ilmettä. OPELIN sulavat muodot maatuvat hiljakseen purkamoalueen laidalla. PIKKUINEN Austin on varmasti näyttänyt aikanaan kivalta sinisenä. Tämänkin raadon äärellä on varmasti moni pohdiskellut, josko siitä vielä saisi väsättyä soivan pelin. RUOTSALAISEN lentokonevalmistajan ajokit olivat muotoilultaan sen verran omaperäisiä, että kehnokin raato on helposti tunnistettavissa Saabiksi. Nyt vihreä sävy on pääsemässä voitolle. KORIN muodot tahtovat levitä joka suuntaan. AIKANSA metsässä seistyään autot pikkuhiljaa sulautuvat ympäristöönsä. VW T1 -pakut ovat nykyään hurjan haluttuja ja kalliita. Viereen avuksi kasvaneet puut pitävät harsomaista koria pystyssä vielä hetken. 89 05/17
Se ei huutokauppaa haitannut. Moni pitää kuitenkin muotoilullisena kultakautena aikaa ennen omia tehtaita, jolloin merkin konseptiautot olivat lennokkaimillaan ja omat tuotantomäärät pääsääntöisesti hyvin pieniä. Viime vuosina auto on kiertänyt voitokkaasti jokusen näyttelyn. Se nähtiin ensi kerran Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 1953. Tämän kultakauden tuotoksiin kuuluu Torinon autonäyttelyssä 1952 esitelty, Lancia B52 Aurelian alustalle loihdittu pf200. Valistunut arvaus on, että korkeintaan kahdeksan hivenen toisistaan poikennutta pf200autoa näki päivänvalon. Järjestyksessään toinen, valmistenumero B52-1052, oli yksi kolmesta valmistuneesta avoversiosta. Näistä viimeinen teetti autoon totaalisen, 10 vuotta kestäneen entisöinnin. 60-luvulla yksilö myytiin Amerikkaan, jossa sillä ehti olla kolme omistajaa. Tämä suihkuturbiinin mieleentuova luomus oli varmasti saanut vaikutteita F-86 Sabre -hävittäjäkoneen muodoista. 1 248 500 USdollaria piti pulittaa, jotta sai pf-kakssatasen omakseen. Vahvalla näkemyksellä johdettu perheyhtiö ei ollut vain valmistajien suosima muotoilutoimisto, vaan se kasvoi itsekin merkittäväksi erikoisautojen valmistajaksi. Kuvat: RM Sotheby´s 90 05/17. Pininfarinalla valmistettiin muutamia pf200-teemaan pohjautuneita autoja. Alkuvuodesta sille löytyi Amelia Islandin huutokaupassa jälleen uusi omistaja. Lancia Aurelia pf200 C Spider ´53 TÄYTTÄ varmuutta ei ole, viittaako mallinimen C-kirjain Competizionevai Cabriolet-sanaan. Samana vuonna se keräsi ihastusta Euroopan isoissa näyttelyissä ja voitti jokusen muotoilupalkinnon. Tehtaan arkistopalon vuoksi ei voida tarkalleen yksilöidä jokaisen valmistuneen auton erityispiirteitä. Marginaalista P ininfarinan merkitys viime vuosisadan autojen kauneuskäsityksen luojana on kiistaton
040-074 4587 Puh. verhoiluja tiivisteosia. 0400-911356 info@freetechnics.. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.. 2 viikon välein). VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi modeltoys.net Alan Mann Cortina ja tuhansia muita keräilyautoja osoitteesta www.v-palvelu.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Volvo 240 alkuperäinen jäähdytetty etujarrulevy (rajoitettu erä) 49 € Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.freetechnics.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Vakioja virityskaasuttimet sekä osat KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE
66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS. Tilaa uutuuslehti kotiisi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii
Fiat Cinquecento on juuri sellainen. Lisäksi sen hauska ulkonäkö saa myös muiden tielläliikkujien suupielet virneeseen. Tuleva klassikko Pieni ja iloinen Haluaisitko omistaa auton, joka saa sinut hyvälle mielelle aina kun istahdat sen ratin taakse. Fiat Cinquecento 94 05/17
Yleisin moottori on Fiat-harrastajille tuttuakin tutumpi, sillä samanlainen on totuttu näkemään Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine LETKUJEN ja putkien alla lymyää tuttu voimanlähde. Cinquecento on myös kapeampi kuin Uno, mutta korkeutta autoilla on saman verran. Sillä etenee ilokseen muun liikenteen mukana missä tahansa, jopa moottoritiellä. Vuosikymmenien aikana kerätty tietotaito näkyy ja tuntuu 90-luvun myyntihitti Cinquecentossa monella tavalla. Akseliväli 220 cm. Mittoja ajatellen Cinquecento voisi olla tavattoman paljon kömpelömmän näköinen, mutta taitavan muotoilun ansiosta se ei ole oikeastaan lainkaan hassumpi. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta Edessä kolmiomalliset alatukivarret, joustintuet ja kierrejouset sekä levyjarrut. Parhaimmillaan Cinquecento on ilmastoitu, aurinko paistaa sisään lähes koko kattopellin suuruisesta luukusta ja lukot sekä ikkunat toimivat mukavasti sähköllä. Moneen lähtöön Ostajan kannalta Fiatin hankkiminen on helppoa, sillä tehtaalla mietittiin paras mahdollinen korimalli ja ovien määrä jo valmiiksi. 95 05/17. 01 Auton merkki ja malli Fiat Cinquecento 02 Vuosimalli 1994 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tai jos ollaan tarkkoja, Uno on aavistuksen matalampi. Ensivilkaisulla se vaikuttaa olevan vain hieman samannäköistä Unoa pienempi, mutta mittanauha osoittaa pituuseroa olevan liki puoli metriä. Polttoaineen ruiskutus, kärjetön sytytysjärjestelmä sekä katalysaattori. Jos etupenkeille istahtaa kaksi normaalikokoista aikuista, taakse jää kelvolliset tilat toiselle normaalikokoiselle aikuisparille. Hammastankoohjaus. Vanhaa tekniikkaa on ryyditetty polttoaineen ruiskutuksella, kärjettömällä sytytyksellä ja hydraulinostimilla. F iatilla on pitkät perinteet pienten kaupunkiautojen valmistuksessa. Omapaino 710 kg. Takana eteen suunnatut kolmiotukivarret kierrejousin ja rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, kiihtyvyys 0–100 km/h 18 s. Cinquecento ei ole erityisen meluisa eikä epämukava. Isokaan mies ei tunne olevansa kuin säilykepurkissa. Lisäksi valmistajan kyvyistä valmistaa aivan kelvollinen henkilöauto mopoauton kokoluokkaan kertovat ajo-ominaisuudet. Ensinnäkin auto on pienempi kuin miltä se näyttää. Ohjaustehostimen puute kaupunkiautossa tietysti ihmetyttää: sitä ei ollut lisävarustelistalla. Tekniikan ja varusteiden suhteen onkin sitten mistä valita. Jälkimmäisestä kaksikosta täytyy tosin luopua, mikäli haluaa kuljettaa tavaratilassa muutakin kuin mäyräkoiran ja pari makkarapakettia. Sylinteritilavuus 899 kuutiosenttiä. 06 Kori Kolmeovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 323, leveys 149, korkeus 144 cm. Teho 38 hevosvoimaa. Toiseksi auto on sisätiloiltaan paljon suurempi kuin voisi kuvitella
Moottoria on tietysti modernisoitu kaikilta osin. Lancia muistuttaa ulkonäöllisesti Cinquecentoa. Haikeulaisen 127:n kipakkaa menoa on turha odottaa. VALMISTAJA sai houkuteltua monta koripajaa projektiin, jossa Cinquecenton pohjalta pyrittiin luomaan jotain uutta ja erikoista. Polttoaineen annostelun ja palotapahtuman hallinnan tarkkuus on tarpeen, sillä veteraanimoottorin pakosarjan perästä löytyy katalysaattori. Cinquecenton harvinaisuus Suomessa voi johtaa siihen, ettei sopivaa yksilöä kerta kaikkiaan löydä. Voi myös olla, ettei juuri tämän edullisemmin saa alleen autoa, joka kääntää ohikulkijoiden päät missä ikinä liikkuukin. Ei Cinquecento toivottoman hidas ole, mutta kiireisemmälle se ei sovi moottorin eikä sen puoleen tahmeasti toimivan vaihteistonkaan ansiosta. Fiat Cinquecento 96 05/17. Tosin sellaisenkin löytäminen voi olla vaikeaa mutta ei sentään mahdotonta. Pikkuautoksi Y10 saattaa olla hämmästyttävän hyvin varusteltu. Suomessa Cinquecento on harvinainen peli, joskin myyntipalstoilla pyörii usein yksi tai kaksi tarjokasta. Pieni työntötangoilla ja kansiventtiileillä varustettu kattila on eri muodoissaan liikuttanut takamoottorisia Fiateja sekä muun muassa tuoreempaa 127-mallia. Harmi kyllä modernisointi ei ole terävöittänyt moottorin käytöstä. Lancian kohderyhmä on kuitenkin ollut erilainen, joten autoissa on merkittäviä eroja. Korimallien suhteen valittavaa ei juuri ole mutta muuten kyllä. On nelivetoa maastokelpoisuutta kaipaavalle ja turbomallia vauhdista pitävälle. Kiva kikotin Ajamisen riemu on autoharrastuksen suola. useassa pikku-Fiiussa. Siinä tapauksessa korvaavaa tuotetta voisi ajatella Lancia Y10 -mallista. Pikemminkin päinvastoin. Lämmityslaitteen vipstaakit ja jopa takasivuikkunat toimivat sähköllä. Polttoaineen ja ilman sopiva seos määritellään Weberin yksipisteruiskun avulla ja sytytystulppien täsmälleen oikea kipinöintihetki on jätetty Magneti Marellin kärjettömän sytytysjärjestelmän vastuulle. Ehkä Cinquecentosta haaveilevan olisi juuri nyt aika toimia. Hinnat liikkuvat parista sadasta pariin tuhanteen, mutta aivan huippuyksilöiden pyynnit lähentelevät Euroopassa jo kuutta tonnia. Hyviä fiiliksiä on tarjolla onneksi hintahaitarin edulliseen päähän sijoittuvilla autoillakin, ja Cinquecento sijoittuu juuri siihen luokkaan. Mallista riippuen myös teknisiä yhtymäkohtia löytyy. Tuleva klassikko TOINEN VAIHTOEHTO LANCIA Y10 Valmistusvuodet 1985–1996 Teho 45 hevosvoimaa (Firemoottori) Suorituskyky huippunopeus 145 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h: 16 sek. Naapurimaa Ruotsin tarjonta on niin ikään ohutta, joten omaa pikkuautoa voi joutua katselemaan Keski-Euroopasta tai sitäkin etelämpää. Ja jos vanhojen pikku-Fiiujien hintakehityksestä voi jotain johtopäätöksiä vetää, tuskin tämänkään mallin hinta tulee enää laskemaan
Verhoilumateriaalit ja sisustan ratkaisut ovat tutun oloisia, vaikka kokemusta olisi vain muista Fiat-malleista. SISÄLLÄ on ihmeen hyvin tilaa kookkaallekin kuljettajalle. 97 05/17. Edellä mainittujen lisäksi tarjolla oli niin tulevaisuuteen kurottavaa tekniikkaa kuin nostalgisesti puputtava vaihtoehto. Yhteneväisyyksiä löytyy niin Pandan kuin Unon kanssa. Fully integrated robotised engine -sanoista tiivistetty kirjainyhdistelmä kertoi, että robotit olivat valmistaneet koko moottorin. Cinquecenton karvalakkiversion kaksipyttyisen rivimoottorin sylinterit ovat makaavassa asennossa ja kampiakseli pitkittäin. Cinquecento Elettra oli tuotannossa vuosina 1992–1996. Tulevaisuuden vähäpäästöistä maailmaa ennakoi sähköllä kulkeva versio Elettra. MERKILLINEN MOOTTORIVALIKOIMA Kun Cinquecento porhaltaa tien päällä vastaan, melkoisella todennäköisyydellä se kulkee eteenpäin 0,9-litraisen nelisylinterisen rivimoottorin voimin. Fire-moottori on tuttu Unosta ja monista sen jälkeen esitellyistä pikku-Fiateista. Sportingja Abarth-malliversioissa verhoilu oli perusmalleja sporttisempaa. Pirtsakampi Sporting-malli oli varustettu osuvasti Fire-moottorilla. Parhaimmillaan 150 kilometriä yhdellä latauksella kulkevaa pikkusähkäriä sai NiCd-akkujen ohella myös perinteisillä lyijyakuilla varustettuna, jolloin toimintasäde oli kolmanneksen lyhyempi. Yksi automallin erikoisuuksista onkin, että sitä on saanut sekä pitkittäin että poikittain asennetulla moottorilla. Tulinen mallinimi ei tosin viittaa koneen voimavaroihin vaan valmistustekniikkaan. Sen konehuone oli täytetty akkupatteristolla, ja toinen sähkövarasto sijaitsi takaistuimen alla. Lukuisista vanhemmista Fiat-malleista tuttu voimanlähde oli aluksi Fiat-miehille tutusti 903-kuutioinen mutta kutistui myöhemmin 899-kuutioiseksi
Paras aihio Trophy-kilpuriksi oli tietysti tuliterä auto, jollaisen kilpakuski sai hankkia tavallista edullisemmin. KORI Pienet kaupunkiautot ovat yleensä täynnä parkkipaikoilla ja ahtailla kaduilla kerättyjä kolhuja. SISUSTA Verhoilumateriaalit sekä katkaisijat ja muut pikkuosat ovat laadullisesti samaa luokkaa kuin muissakin pienissä ja halvoissa autoissa. Kitti piti sisällään kaiken tarvittavan kuten turvakaaret, kuppipenkit, Sabeltin vyöt, alustasarjan, vanteet, lisävalot ja paljon muuta. Aivan upeasti säilyneitä yksilöitäkin on olemassa, mikä selittää automallin poikkeuksellisen laajan hintahaitarin. Viritysosat heruttivat alun perin 40-heppaisesta moottorista 55 hevosvoiman tehot. Kuvien yksilössä jämäkkyyttä lisäävät isommasta pikku-Fiatista lainatut 14 tuuman vanteet. Hinnat liikkuvat parista sadasta pariin tuhanteen, mutta aivan huippuyksilöiden pyynnit lähentelevät Euroopassa jo kuutta tonnia. Kuljettajanistuin voi olla rispaantunut jo verrattain vähän ajetussa yksilössä. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! RALLIPAKETTI Kaikilla autoilla voi ajaa kilpaa, Cinquecentollakin. Tehdas oli tässäkin miettinyt kaiken asiakkaan puolesta valmiiksi ja koonnut sekä hinnoitellut ralliversion rakentamiseen tarvittavat kilkkeet käteväksi paketiksi. 98 05/17. Pikkuhalpiksen kohtelu on voinut olla välinpitämätöntä, ja huollot ovat saattaneet jäädä väliin. TEKNIIKKA Valtaosa kilometreistä voi olla kertynyt ruuhkaisessa kaupunkiajossa. Tuskin monikaan yksilö on saanut ensimmäisiltä omistajiltaan osakseen huolta ja hoivaa. Pienet lommot on helppoa ja halpaa oikoa, mutta terävämmät painaumat ja maaliviat ovat kalliita korjata. Tuleva klassikko Uutena pieni ja halpa auto hankitaan lähes pelkästään sen edullisuuden ja kätevyyden takia tyttärelle ensi autoksi, rouvalle kauppakassiksi, mökkiautoksi, kakkostai kolmosautoksi ja niin edelleen. Pätkäajo rasittaa myös muuta tekniikkaa. Yksinkertaisesta muotoilusta huolimatta ilmanvastuskerroin on pikkuautoksi alhainen. Viritysosat ja turvavarusteet rallimalliin kokosi Abarth. Muotoiluratkaisut noudattelevat 90-luvun trendejä suurine muovipuskureineen. Sporting-mallin Fire-moottorin nokka-akseli on hihnakäyttöinen. Fiat Cinquecento CINQUECENTO on kokoistaan suuremman näköinen. Itse asiassa sellaisella pääsi kisaamaan omaan Trophy-luokkaan varsin helposti. Ruostevikojen korjauttaminen on kallista, joten hitsaustaidottoman kannattaa etsiä kunnes löytää ruostevapaan yksilön. Hihnan katkeaminen ei ole kuitenkaan katastrofi, sillä venttiilit eivät osu mäntään eikä suuria vaurioita pääse syntymään. Työntötankomoottorin naputus johtuu yleensä hyrdaulinostimista, eikä korjaaminen maksa paljoa. Täysin virheetön yksilö voi olla kiven alla, joten kannattaa jo etukäteen pohtia, millaisia kulumia on valmis hyväksymään. Kytkin voi olla vaihtokunnossa, vaikka autolla olisi ajettu selvästi alle satatuhatta kilometriä
ekso iikkaa Arkea ja 99 05/17. Canon kamerakirja saatavilla Lehtipisteistä kautta maan 26.6.2017. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m er ak irj a O pa s ka m er as i ha lli nt aa n Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Viipale mediat 180 SIVUA Ohjeet kameran valinnasta kuvien käsittelyyn! Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/17 ilmestyy 7.9.2017 Loppukesän tuhdissa lukupaketissa seikkaillaan kotimaan kiinnostavimmissa tapahtumissa, vieraillaan nostalgisessa korjaamokahvilassa ja esitellään komeaa autokalustoa. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Luvassa leppoisaa menoa maustettuna kutoskoneen murinalla ja kaksitahtisen vienolla tuoksulla. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -12 01 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat OTA UPEITA KUVIA! Monipuolinen opas valokuvauksen välineisiin ja tekniikoihin – harrastajan avuksi ja ammattilaisen hyödyksi. UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m era kir ja O pa s ka m era si ha llin ta an Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan
PLYMOUTH VALIANT ROAD TRIP UUDESTA LÄHTIEN 05/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi IRWININ KULMILLA Hurmaavan BORGWARD ISABELLA COUPE ’ 59 Pieniä ja paljon Kääpiöautokokoontuminen Raaseporin maisemissa Klassikkokaravaanit Katsaus kotimaisten matkailuvaunujen historiaan Takavuoden auto Öljykriisin jälkeistä autotarjontaa 1970-luvulta 05 /1 7 TÄHTIPERÄ GT-CORTINAN PUIKOISSA AHVENISTOLLA RADALLA VÄRIKKÄÄT KUVARAPORTIT KESÄN TAPAHTUMISTA kaunis Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com 36 84 80 -1 70 5 • PA L VK O 20 17 -3 6 6 41 48 83 68 48 08 17 00 5 Viipale mediat Bo rg w ard Isa be lla Co up e ’59 • Fia t 18 00 Be rlin a ’6 1 • Fo rd Co rtin a -ra ta -au to • Ply m ou th Va lia nt ’6 5 • VW Ku pla 13 02 ’71. VARAOSIA VAILLA. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi