5/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 90 5 • PA L VK O 20 19 -3 7 6 41 48 83 68 48 08 19 00 5 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Persoonallinen Lancia Thesis ROAD TRIP: Mikkeli-Pistohiekka-Puumala AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Suurajot 1992 KE SÄ N 20 19 TA PA HT UM AT Erilainen kahvila VINTAGE RUSTY CAFE 05 /1 9 BM W 70 Co up é ’60 • M azd a 32 3 HB ’88 • NS U Ro 80 ’70 • Op el Ka de tt B ’73 • Sa ab 99 ’73 • VW 13 00 ’73 + Te iw i 60 ’72 KUPLA JA VAUNU VW 1300 ’73 + TEIWI 600 ’72 HARRASTAJAN PAKEILLA OUTI SAXLIN Pikkusportti BMW 700 COUPÉ ’60 OIKEA MOOTTORITAPAHTUMA VETERAANIMOPEDIPÄIVÄT HÄLLÄPYÖRÄMARKKINAT BRITTIPYÖRÄT MUSEOLLA 70’S ARJEN KLASSIKOT NOSTALGIAPÄIVÄ MOBILISTI-ILTA LOMAROMPE
Klassikot 6/2019 ilmestyy 12.9.2019 Seuraavassa numerossa: 99. Syysnumeron Pellinpiirtoja-artikkelissa tutustumme Sartorellin kynänjälkeen ja pitkään uraan. Erikoisvehkeitä Alfa Romeo Giulia GTA:n moottorilla varustettu Scarabeo oli italialaisen autosuunnittelijan Sergio Sartorellin huimia luomuksia. Autoesittelyiden puolella paneudumme muun muassa Riipisen Jannen Opel Kapitän -loistoautoon ja Henri Kejosen hienoon 929-Mazdaan
Kun saa tilaisuuden oppia kunkin laitteen historiasta, kiinnostavuus kasvaa entisestään. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. V anhat vehkeet ovat hienoja. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Autoista on haaveiltu yhtä kauan kun niitä on valmistettu. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Nämä kuvaukset sopivat moneen historialliseen vempaimeen, mutta kulkuvälineet ovat siinä joukossa erityisen hienoja sen takia, että niillä voi liikkua paikasta toiseen. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Sata vuotta sitten sellaisen omistaminen jäikin useimmille pelkäksi haaveeksi, mutta 50-luvulta alkaneen vaurastumisen myötä yhä useammassa perheessä tehtiin unelmista totta. Niillä matkataan viikonlopuksi kotipuoleen Kainuuseen tai mökille Saimaan rannalle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Vanhalla ajopelillä matkaaminen on aina seikkailu. Niillä sen ajan museovehkeillä ne sitten ajelevat vanhat hyvät ajat mieleen tuovia reittejään. Omaan kesään on tänäkin vuonna mahtunut useampi reissu museoikäisellä laitteella. Eräs lapsuudenhaavekin tuli toteutettua: Mikkelistä Puumalaan kulkeva matkailureitti, josta löytyy artikkeli toisaalta tästä lehdestä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Nykyajan pikkuihmiset tulevat vuosikymmenien päästä muistelemaan lapsuuden automatkoja. Autolla saattoi matkustaa itse valitsemiaan reittejä itse laatimaa aikataulua noudattaen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Autosta on tullut arkea, ja varsinkin taajamassa asuville vähemmän välttämätön kapistus. Tien päällä COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Silti sellainen pitää olla. Maailma ei ole niistä päivistä muuttunut, eikä ole ihminenkään. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Miksi epämukava tuntuu mukavalta – sitä tuskin moni osaa selittää, eikä tarvitsekaan, sillä tunneasioissa ei järkeä kaivata. Vapaus ja riippumattomuus on elämän suurimpia ylellisyyksiä, ja siksi ihmiset pitävät autoistaan. Matkalla poiketaan kesäkahvilaan ja nähtävyyksiä ihailemaan. Oma auto helpotti arkea ja teki elämästä kiinnostavampaa. Niiden muotoilua on mukava ihailla ja tekniikkapuolen ratkaisujen pohtiminen on kiehtovaa hommaa. Lyhimmäksi jäi Triumph Tigerilla suoritettu ajelu sähköt katosivat vajaan kymmenen kilometrin päässä kotoa. Miksi epämukava tuntuu mukavalta sitä tuskin moni osaa selittää, eikä tarvitsekaan, sillä tunneasioissa ei järkeä kaivata. Eikä haaveet siihen loppuneet, vaan tien päälle on aikomus lähteä heti kun lehti on valmis ja tietokone kiinni. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mutta sen ohjaimissa kokee ainutlaatuisia elämyksiä. Osa heistä hankkii projektikseen sellaisen Kia Niron tai Opel Insignian kuin isällä tai äidillä oli silloin, kun kesät olivat vielä kuumia ja päivät pitkiä. TILAAJAPALVELU Puh. Ajokki voi olla epäluotettava, meluisa ja kehno ajettava, ja sillä lähtiessä pitää varautua monensorttisiin ongelmiin. 3 Pääkirjoitus
Eräs teknisistä edistysaskeleista, Wankel-moottori, asettui lopulta menestyksen tielle. s. Juuso Palosaari päätyi tallentamaan hankkimansa yksilön harrastekäyttöön. 34 NSU Ro80 ’70 Esittelynsä aikaan Ro80 oli kuin tuulahdus tulevaisuudesta. 44 Mazda 323 1.3 HB LX ’88 80-luvun lopun japanilainen perusauto houkuttelee edelleen edullista käyttöautoa hakevaa. Tässä numerossa 4 5/2019 s. Vedettäväksi löytyi erityisesti Volkkaria varten suunniteltu kotimainen Teiwi-vaunu. Viimeisen kotiinpaluun jälkeen Kadett on entisöity museokuntoon. 22 VW 1300 ’73 & Teiwi 600 ’72 Tanja Vähäoja etsi Kuplansa perään sopivaa matkailuvaunua. 58 Ruostetta & romantiikkaa s. 72 Nostalgiapäivä Mäkelän asemalla, Nastola Leppoisan tapahtuman ohjelmaan kuului kokoontumisen, rompetorin ja elävän musiikin lisäksi mahdollisuus matkustaa kiskobussin kyydissä. 28 Opel Kadett Automatic ’73. TAPAHTUMAT 68 70’s Arjen Klassikot, Kangasala Nimensä mukaisesti 70-luvun arkiautoija esiin nostava tapahtuma kokosi teemaan sopivia menopelejä Mobilian alueelle, ja mahtui sekaan kaikkea muutakin. Vähän ajetun auton kunnostuksen tarve oli syntynyt kymmenen vuoden seisonnan myötä. 14 BMW 700 Coupé ’60 s. 44 Mazda 323 1.3 HB LX ’88 s. 74 Valtakunnalliset veteraanimopedipäivät, Vääksy Hotelli Tallukan pihamaalla pärisi ja parkkialueen yllä leijui sinistä sauhua mopoharrastajien käynnistellessä kalustoaan. 42 Saab 99 2.0 L ’73 s. 34 NSU Ro80 ’70 s. 42 Saab 99 2.0 L ’73 Olavi Koli pelasti suvussa uudesta saakka olleen Saabin takaisin liikenteeseen. 28 Opel Kadett Automatic ’73 Pieni automaattivaihteinen Opel on ollut omistajallaan kauan, ja jo kolmatta kertaa. 70 Hälläpyörämarkkinat, Hämeenlinna Heinäkuisena viikonloppuna Ahveniston moottoriradalla kokoonnuttiin rompetorin ja harrasteparkin merkeissä. 62 Matkailutiellä AJONEUVOT 14 BMW 700 Coupé ’60 Pieni urheilumalli oli päässyt kehnoon jamaan seistyään ensin vuosikymmenen metsässä ja sen päälle neljännesvuosisadan katon alla kunnostusta odottaen
Poikkesimme Vääksyssä sijaitsevaan Vintage Rusty Cafe -kuppilaan. 81 Brittipyörät 76 Lomarompe, Nurmes Pohjois-Karjalan harrastajaväki matkasi kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Nurmeksen pienvenesatamassa järjestettyyn tapahtumaan. 94 Tuleva klassikko s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, kuulumisia ja tarinoita harrastuksen parista. 81 Brittipyörät moottoripyörämuseolla, Lahti Kesäkuun lopun kokoontumisessa Lahden moottoripyörämuseon parkkialueella vilisi paukkupyöriä ja karskeja kuskeja. 94 Tuleva klassikko Persoonallinen loistoauto perinteikkäältä italialaisvalmistajalta. 92 Klassikkomarkkinat Vielä ehdit hankkia oman klassikon loppukesän ajoihin. 22 VW 1300 ’73 & Teiwi 600 ’72 s. 82 Harrastajan pakeilla Outi Saxlin touhuaa tavallisuudesta poikkeavan kaluston kimpussa. 58 Ruostetta & romantiikkaa Autoja prätkäharrastajille suunnattuja kahviloita on noussut ympäri maata. Poikkesimme tutustumassa paikalliseen meininkiin. 62 Matkailutiellä Ennen vanhaan kesälomakohteita mainostettiin muun muassa kuvahaitarein. 54 Ammattikatsoja muistelee s. 78 Mobilisti-ilta s. 5 s. ARTIKKELIT 48 Pellinpiirtoja Etevien suunnittelijoiden töitä käsittelevän artikkelisarjan aiheena on tällä kertaa muun muassa Bertonella työskennellyt ranskalainen Marc Deschamps. 86 Fotoalbumi Ulkomailla, kuten vaikka Egyptissä, näkee kummallisia rasseja. s. 82 Harrastajan pakeilla s. 78 Mobilisti-ilta, Vääksy Vesijärven Päijänteeseen yhdistävän kanavan ympäristössä on upea puistoalue. 80 Oikea moottoritapahtuma, Tornio Konevoimayhdistys pistää joka toinen vuosi pystyyn nokkelasti nimetyn tapahtuman. Lähdimme isolla amerikanautolla seuraamaan erään kuvahaitarin suosittelemaa matkailutietä. 90 Marginaalista Vasaran alle pukattiin eksoottinen Gordon-Keeble Coupé ’64. Kerran kesässä se täyttyy klassikkokalustosta. 48 Pellinpiirtoja Egyptin ihmeellisiä ajokkeja Fotoalbumipalstalla.. 54 Ammattikatsoja muistelee Vuoden 1992 Jyväskylän Suurajoissa ammattikatsojamme sai tallennettua filmille kovia kuskeja ja hienoja autoja, mutta eksyi erikoiskoetta etsiessään
Sitten syttyi toinen maailmansota. Malli ei saavuttanut suosiota Yhdysvalloissa, ja suuri osa 6 000 valmistuneesta laivattiin ulkomaiden markkinoille. Vuonna 1942 linjalta rullasi jälleen bokserimoottorisia Harrikoita. Tuolloin 810-kuutioinen v-twin tuotti 7 hevosvoimaa, mikä kiidätti moottoripyörän lähes sadan kilometrin tuntivauhtiin. Lisäksi voimansiirron puolella oli ongelmia. Aluksi pyörien voimanlähteenä palvelivat yksisylinteriset moottorit. Vuonna 1919, kymmenen vuotta ensimmäisen vtwinin jälkeen, markkinoille saateltiin W Sport Twin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Harley-Davidson tunnetaan kaksisylinterisistä v-moottoreistaan. Ainoastaan 1 100 yksilöä valmistui. Sotakuvioiden muututtua ei XA-malliakaan enää tarvittu. Yksisylinterisessä moottorissa toimiva ratkaisu avata imuventtiili kampikammion alipainetta hyödyntäen ei toiminutkaan v-twinissä. Harley-Davidson-tehtaan kokoonpanolinjalla värikkyys ja krominkiilto teki tilaa armeijan mattavihreälle värimaailmalle. Kone kuitenkin oli kaikkea muuta kuin menestys. W Sport Twin Tehtaalla ei tuolloin tiedetty tulevaisuuden maineesta ja mahdollisuuksista mitään. Näin ajoviimajäähdytys toimi parhaalla mahdollisella tavalla, ja laite soveltuisi Pohjois-Afrikan kuumiin olosuhteisiin. Ensimmäinen kaksisylinterinen vmoottori nähtiin Harrikassa vuonna 1909. BokseriHarleyt H arley-Davidsonin juuret vievät yli sadan vuoden taakse, aivan 1900-luvun alkuun. Valmistajan pitkästä historiasta löytyy toisenlaisiakin kaksimukisia konetyyppejä. Kuva: Bonhams 6 5/2019. XA:n bokseri oli BMW:n tapaan toteutettu siten, että sylinterit osoittivat sivuille. Harley-Davidson tunnetaan metkasti paukkuvista v-moottoreista. Model XA:n idea tuli tehtaan ulkopuolelta ja sen käyttötarkoitus oli puhtaasti sotatoimiin liittyvä. Kaikki 27 myytyä pyörää kutsuttiin takaisin tehtaalle. Model XA Harrikat kasvoivat ja niiden ulkonäkö muuttui vuosi vuodelta mahtavammaksi. V-twinin kehitys ja valmistus jatkui, mutta muitakin vaihtoehtoja kokeiltiin vuosien saatossa. Jenkkivalmistajan historiaan mahtuu muitakin moottorikonstruktioita. Sen voimanlähteenä toimi kaksimukinen bokserimoottori, jonka sylinterit olivat rungon suuntaisesti pitkittäin. BMW:n ratkaisuihin perustuvassa mallissa oli kardaaniveto ja ensimmäistä kertaa Harleyn historiassa vaihteistoa operoitiin jalkakäyttöisesti. Paranneltu versio tuli saataville kaksi vuotta myöhemmin, ja juuri tuosta moottorista moni harrastaja katsoo v-twin-legendan varsinaisesti saaneen alkunsa
Sawolaiset perinnekonepäiwät, Tismiöntie 1, Iisalmi SYYSKUU 6.9. Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä, Lillheljobackvägen, Övermalax 21.9. Avoimet ovet mobiiliasemalla, Noormarkku 31.8.-1.9. Borgward-seuran vuosiajokokoontuminen, Hotelli Anttolanhovi, Anttola 2.-4.8. Vehoniemi-ajo harrasteajoneuvoille, Vehoniemen automuseo 31.8.-1.9. Ruotsalaiset kohtaavat, Espoon automuseo 21.-22.9. Italialaiset kohtaavat, Espoon automuseo 17.8. Jawatalliajo Kaakkois-Suomessa 24.8. Pick-Nick, Forssa 4.8. Tupalan talomuseon konepäivät, Asikkala 23.-24.8. EuroFord Nordic, Badhusparken, Maarianhamina 3.-4.8. TAPAHTUMA KALENTERI ELOKUU 2.8. Youngtimerajot, lähtö Riihimäen lasimuseolta 24.-25.8. Japsit kohtaavat, Espoon automuseo 31.8. Rautalankaa ja jenkkirautoja, Mobilia, Kangasala 17.8. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot, Koljonvirran kartano, Iisalmi 9.-10.8. Volvo Amazon -treffit, Kaisankoti, Espoo 8.9. Porsche Club Festival, Alastaron moottorirata 23.-25.8. Vanhojen ajoneuvojen Pestuuajot, Rautalammi 14.9. Sotilasajoneuvoharrastajien tapaaminen, Imatra Pick-Nick Idän ihmeet kohtaavat Britit kohtaavat Zetor-kynnön MM-kilpailut Sawolaiset perinnekonepäiwät 7. Rompetori, Autoja moottorimuseo, Vaasa 21.9. Vauxhallja Bedford-harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Marjoniemi Camping, Pyhäjärvi 3.8. Germaanit kohtaavat, Espoon automuseo 14.9. Juthbackamarkkinat, Uusikaarlepyy 23.-25.8. Kaikenlaisten harrasteajoneuvojen kokoontuminen, ABC Alajärvi 2.-4.8. Villen ajo, Kymenlaakso 24.8. Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös 21.9. Katteluksen perinnepäivät, Killinkoskentie 1228, Alavus 4.8. Kuopion Rompepäivät ja Ruska-ajot, Kasarminpuisto, Kuopio 23.-25.8. Iltatähti 10 Mersut Tykkimäellä, Kouvola 10.8. Honda-harrasteautojen (yli 20-vuotiaat) retkeilyajo Vehoniemen automuseolta Mobilian autokylään 10.-11.8. Power Truck Show, Powerpark Härmä 9.-11.8. Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä, Loviisa 24.8. Varaosaja rompemarkkinat, Mobilia, Kangasala 24.8. Ranskalaiset kohtaavat, Espoon automuseo 31.8. Britit Espoon automuseolla 10.8. Zetor-kynnön MM-kilpailut, Sastamala 8.9. Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping, Ikaalinen 9.-11.8. Huru-Ukko Piknik, Margretebergin kartanon puisto, Espoo 9.-10.8. Linja-autopäivä, Mobilia, Kangasala 3.8. Harrasteajoneuvokokoontuminen kaikenlaisille ja -ikäisille harrasteajoneuvoille, ravintola Merihelmi, Kuivaniemi 8.9. Rauta ja Petrooli, Messupuisto, Riihimäki 31.8.-1.9. VW BugNic, Badhausparken, Maarianhamina 10.8. Marinat ja muut parjatut britit, Top Camping, Vaasa 3.8. Wanhat wermeet, Hurissalo, Puumala 3.8. Rompetori ja peräkonttikirppis, A-Katsastus, Kajaani 7.9. Villilän Nostalgiapäivät, Nakkila 11.8. Klassikkomopojen retkeilyajo, lähtö ABC Karjaa 17.-18.8. Harrastusajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, Nurmes 10.8. Britit kohtaavat, Mustialan kartano, Tammela 17.8. Westcoast Motor Show, Botniahalli, Mustasaari 28.-29.9. Vapaamuotoinen kaikenlaisten harrasteajoneuvojen tapaaminen, ABC Alajärvi 7.9. SyysHeikki, Mobiilimäki, Turku 14.9. Jenkit kohtaavat, Espoon automuseo 3.-4.8
• 23. Baltian ketjuksi nimettyyn, Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 50-vuotisjuhlintaan ja neuvostovastaiseen mielenilmaukseen osallistui kaksi miljoonaa käsi kädessä seisovaa ihmistä. Molemmista turmista selvittiin ilman kuolonuhreja. Markku Aron ja Tuomari Nurmion vuonna 1989 levyttämät versiot täyttävät nekin pyöreitä. Katsastusväliksi ehdotetaan yhtä vuotta. päivänä Haminan ratapihalla syttyi tuleen viisi räjähtävää kemikaalia sisältänyttä säiliövaunua. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yksityiskäytössä oleva 1960-luvun linja-auto, joka ei ole museoajoneuvo, on määräaikaiskatsastettava. Lausuntoja voivat antaa kaikki organisaatiot ja kansalaiset. Lausuntopyyntö on julkaistu osoitteessa www.lausuntopalvelu.fi. Lausunnoissa perävaunujen katsastusvapaus ei saanut kannatusta. Elokuun ajan listan piikkipaikkaa piti hallussaan Eruption-yhtyeen One Way Ticket -kipale. Liikenneja viestintäministeriö pyysi tammikuussa lausuntoja asetusluonnoksesta, jonka mukaan yksityiskäytössä olevat yli 40 vuotta vanhat ajoneuvot ja O2-luokan perävaunut vapautettaisiin määräaikaiskatsastuksesta. Luvanvaraiset katsastettava aina Kaikki luvanvaraisessa käytössä olevat yli 40-vuotiaat ajoneuvot tulee katsastaa määräajoin. Täysiä kymmeniä viettää myös One Way Ticket -kappaleen alkuperäislevytys, jonka teki Neil Sedakan vuonna 1959. Lisäksi katsastusvelvollisuus koskisi yli 40-vuotiaita linja-autoja, kuorma-autoja ja raskaita perävaunuja silloin, kun ne eivät ole museorekisterissä. Lisäksi edelliseen versioon verrattuna muutoksia on vanhojen raskaiden ajoneuvojen katsastusvelvoitteissa. Asetusluonnoksen lausuntoaika päättyy 23.8.2019. Kolme päivää myöhemmin pikajuna ja tavarajuna törmäsi Riihimäen ratapihan eteläpäässä. Vanhojen autojen katsastusmuutos uudelle lausuntokierrokselle L iikenneja viestintäministeriö lähettää uudelle lausuntokierrokselle vanhojen ajoneuvojen määräaikaiskatsastusta koskevan asetusehdotuksen. päivänä 1989. Tallinnasta Riian kautta Vilnaan yltäneen ihmisketjun pituus oli noin 600 kilometriä. Ehdotus viivästyi kevään hallitustilanteen takia, ja ministeriö katsoo että uusi kuuleminen on tarpeen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta ELOKUU 1989 • Japanin GP:ssä 2014 sattuneessa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin menehtynyt ranskalaiskuljettaja Jules Bianchi syntyi elokuun 3. • Elokuun lopulla koettiin kaksi rautatieonnettomuutta. Suomenkielisestä sanoituksesta vastasi Sauvo ”Saukki” Puhtila. elokuuta järjestettiin merkillinen tapahtuma. Uuden ehdotuksen mukaan asetus tulisi voimaan 20.5.2020. 8 5/2019. Tämä koskee myös museoajoneuvoja silloin, kun ne ovat luvanvaraisessa käytössä. • Nastolalaislähtöinen F1-kuljettaja Valtteri Bottas syntyi 28.8.1989. Nyt lausunnoille lähetettävässä uudessa luonnoksessa O2-luokan perävaunujen (massaltaan 0,75–3,5 tonnia) katsastusvelvollisuus on säilytetty. Neljän vuosikymmenen takainen listaykkönen levytettiin suomeksi vielä saman vuoden kuluessa Satu Pentikäisen ja Vicky Rostin toimesta. MENOLIPPU Kolme kuukautta Suomen singlelistan ykköspaikkaa hallussa kesällä 1979 pitänyt Tuomari Nurmion Valo yössä -kappale sai tehdä tilaa ulkomaiselle hitille. 27
Vuoden 2019 uutuuksiin kuuluvat 1963-79 Chevrolet Chevelleihin sopiva ”Daytona”, 1964-66 Ford Mustangeihin sopiva ”Detroit” sekä 1988-94 GM pick-upeihin sopiva ”Santa Cruz”. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle RETROSOUND-UUTUUKSIA SK-Autosound on myynyt ja asentanut RetroSoundin klassisen näköisiä soittimia jo vuosien ajan. Hinta 18,00 €/kpl. Tuotteen kerrotaan olevan suorituskykyinen jopa laimennettuna suhteessa 1:100. Hinta 23,00 €/500 ml. www.kaasutinexpertti.fi 10 5/2019. Tuotekehitystä tapahtuu koko ajan ja myös uusia malleja putkahtelee ajoittain markkinoille. Ixo Modelsin valmistaman ’57 Jaguar Mark I:n mittakaava on 1/43 ja omakseen sellaisen saa hintaan 37,00 €. Revìta kiinnittyy pintaan ja antaa hyvän vedenhelmeilyn. www.modeltoys.net KUTJAN TAIDETTA KAHVIMUKEISSA Janne Kutja on ryhtynyt painattamaan harrasteautoaiheisia kuviaan myös mukeihin, joita saa nyt suoraan taiteilijalta. Sopii pinnoitetun auton ylläpitoon. Hinnat 409,00-429,00 €. Malleja on tällä hetkellä kuusi, joista mainittakoon esimerkiksi Kupla ja junakeula-Volkkari. Sen kerrotaan antavan vähintään neljä kuukautta kestävän kiillon ja suojan, jopa pinnoittamattomalle autolle. Nyt Pulstar-mallistoa on täydennetty kolmella erilaisella 10 mm kierteillä varustetulla tulppamallilla. Hinnat 22,00-27,50 €/kpl. www.jannekutja.com PULSTAR-TULPPAMALLISTO LAAJENEE Pulstar-pulssisytytystulpan kondensaattorin ansiosta polttoaine-ilmaseoksen kerrotaan palavan nopeammin ja täydellisemmin kuin perinteisellä sytytystulpalla sytytettynä. Mukit ovat konepesunkestäviä. Se ei poista kevyttäkään vahausta, ja soveltuu erityisen hyvin pinnoitettujen autojen säännölliseen pesuun. Hinta 18,00 €/500 ml. Näitä pienikokoisia sytytystulppia käytetään erityisesti moottoripyörissä. www.sk-autosound.fi HOITOA JA SUOJAA Sèmper on auton ylläpitoon tarkoitettu neutraali shampoo, joka on erittäin tiivis ja omaa voimakkaan liukastavan vaikutuksen. Revitax pesee ja suojaa yhdellä käsittelyllä. www.presco-shop.fi BRITTIAATELINEN British Racing Green -värisävy pukee mainosti tätä aatelista brittiklassikkoa. Niiden mallisto kattaa jo lähes 90 % bensiinija kaasukäyttöisiin moottoreihin sopivista malleista. Sahmppoo on helposti vaahtoutuva voimakas lianpoistaja ja se voidaan laimentaa jopa 1:1500
2. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Voiko sika säkissä olla rikki. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. 1. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. 5. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Harrastajaystävällinen hintataso. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. 3. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. 4. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella
Suomalaisten hyväntekeväisyyskohteena olivat Koulutus elämään -säätiö sekä Reservin Mentorit. Martti ja Petri Kiikka saapuivat Hyvinkäälle yleisön taputusten ja hurrausten saattelemana muuta karavaania myöhemmin, sillä väärä päivä viisumissa venytti rajanylitystä useammalla tunnilla. Tästä huolimatta suurin osa ajoneuvokunnista aloitti välittömästi ajokkinsa korjauksen ja huollon Hyvinkäälle saavuttuaan. Osa ajoneuvokunnista oli mukana pelkästä seikkailunhalusta vailla tarvetta keskinäiseen kilvoitteluun. Kansainvälinen karavaani Hyvinkäällä R ohkeutta ja kekseliäisyyttä osallistujiltaan vaativa 14 000 kilometrin mittainen reitti kulki kahdentoista maan kautta. Ilmassa oli suurta kansainvälistä seikkailun tuntua kun seitsemättä kertaa järjestetty, maailman pisimmäksi ja haastavimmaksi klassikkoautojen ralliksi mainittu Peking-Paris -ralli poikkesi Suomessa ensimmäistä kertaa kesäkuun lopulla. Peking to Paris -ralliin osallistuneen ainoan suomalaisparin, Martti ja Petri Kiikan ajokkina oli vuosimallin 1962 Volvo PV 544. Hyvinkäälle Pietarista, jossa oli vietetty yksi lepoja huoltopäivä. Hyvinkääläislähtöiset Martti ja Petri Kiikka olivat saaneet neuvoteltua reitin kulkemaan Suomen ja kotikaupunkinsa kautta. Isä-Martilla on jo kokemusta vaimonsa kanssa ajetuista 15 pidemmästä kansainvälisestä kisasta, mutta Petri osallistui nyt ensimmäistä kertaa. 12 5/2019. Toistasataa autoa käsittävä kolonna saapui perjantaina 28.6. Yleisö pääsi vapaasti seuraamaan kilpailijoiden saapumista ja huoltotoimenpiteitä Hotelli Sveitsin pihapiirissä. Reitin haasteellisimmat osuudet lienevät Gobin autiomaan ylitys alkupäässä sekä Mongolia, Venäjä ja Kazakstan tiettömine aroineen ja huonokuntoisine teineen. Useat kilpailijat keräsivät osallistuessaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Belgialaiset Anton Gonnissen ja Herman Gelan kohtasivat vaikeuksia Suomeen saapuessaan, kun rajaviranomaiset eivät löytäneet tiedostoistaan sopivaa ajoneuvomerkkiä kolmipyöräiselle Contal Mototri Tricyclellelle, joka lienee ainoa laatuaan maailmassa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta The 7th Peking to Paris 2019. Ajossa kilpailtiin sekä kestävyydestä että nopeudesta. Ajokki on toisinto vuonna 1907 PekingPariisi ajoon osallistuneesta ajoneuvosta, joka hyytyi Gobin autiomaahan ja on tiettävästi yhä jossain siellä. Lauantain ohjelmassa oli Hyvinkään Vauhtipuiston ja Lopen Saukkolan erikoiskokeet, joiden jälkeen kolonna suuntasi Tallinnaan ja sieltä edelleen Latvian, Puolan, Saksan ja Belgian kautta määränpäätä Pariisia kohti. Perheenjäsenten lisäksi vastassa olivat muun muassa Simo Lampinen ja Matti Vanhanen. Ajo starttasi Pekingistä kesäkuun alussa ja määränpää saavutettiin reilun kuukauden kuluttua
Hollantilaisen ajoneuvokunnan Erik van Droogenbroek Tone Moller Volvo P1800 ES sai muun huollon ohessa etupäähänsä uudet alapallonivelet. 13. Pukin ajokiksi sopisi ainakin värin puolesta Chevrolet Super Deluxe Coupe 1941. Kylkikosketuksen Kazakstanissa saanut Rockne Six 75 1932 oli onneksi jäänyt ajokuntoon, ja pyörätkin saatiin pyörimään pienen peltien moukaroinnin jälkeen. Paris to Peking -ajon osallistujat olivat lähettäneet etukäteen toiveita varaosista, ja niinpä joulupukki päätti itse tulla paikan päälle toteuttamaan toiveet: yksi hotelli Sveitsin huoneista oli täynnä kilpailijoiden numeroilla varustettuja varaosia sisältäviä laukkuja ja paketteja. Usean ajoneuvon polttoainetankit oli sijoitettu uudelleen, ja kokoakin oli kasvatettu, näin myös brittiosallistujien Austinissa. Kun matkatavarat, varaosat ja työkalut yli kuukauden reissua varten pakataan pieneen autoon, on kaikki käytettävissä oleva tila hyödynnettävä tarkasti. Tähän mennessä haasteellisimmat ajoreitit ovat olleet Himalajalla. Hyvinkäällä tehtiin perusteellisen oloisia huoltotoimenpiteitä auton alla. Austin Healey 1964 näyttää olevan todellinen tilaihme. Adrian Hodgson ja Owen Turner osallistuivat kisaan Austin A90 Westminsterillä. ”Team Xena”, uusseelantilaiset äiti ja tytär Heather ja Jo Worth osallistuivat kisaan vuosimallin 1968 Volvo Amazon 122S:lla. Huolto ja renkaanvaihto sujui tyttäreltä tottuneesti ja vauhdikkaasti hymy huulilla. Austin you can depend on it. Tankin muotoilu tarjoaa tarkoin mitoitetun tilan vararenkaalle. TV-toimittajan haastattelu ei ei juurikaan häirinnyt huoltoa. Joulupukki vastaanotti kilpailijat Hyvinkäällä. Sveitsiläiset Manuel Dubs ja Robi Huber eivät ole noviiseja pitkän matkan kestävyysajoissa, todisteena siitä auton ikkunasta löytyy tarrat useammasta rallista
BMW 700 Coupé ’60 Pitkä tie Pieni coupé-BMW oli viettänyt vuosikymmenen metsässä ja sen päälle vielä neljännesvuosisadan katon alla kunnostusta odottaen, kunnes se siirtyi Hannu Välimäelle, jonka toimesta auto palasi parissa vuodessa takaisin liikenteeseen. PERILLE 14
Oulu 15
”Isä oli traktorikauppias, ja oltuaan 70-luvun alussa yhdellä kauppamatkalla Oulunsalossa, oli huomannut tienvarren pihassa seisovan ruosteisen 700 Coupén.” Välimäen nuorempi polvi innostui asiasta sen verran, että pian autoa lähdettiin katsomaan porukalla ja samalla etsimään sen omistajaa. Hän ei oikein tiennyt mitä tekisi auton kanssa. Tarjolla olivat ylelliset joskin olemukseltaan raskassoutuiset 501 ja 502 sekä harvinaisuuksiksi jääneet GT-malli 503 sekä kaunis roadster 507. Ohjaksissa oli oululainen Välimäen veljeskaksikko, ajovuoroaan vaihdellen. Voita leivän päälle BMW-tehdas kuitenkin tahkosi kääpiöluokan Isettalla, mutta vuosien vieriessä ja sodan kurjuuksien jäädessä taa, olivat merkit selvät: eurooppalaisia kiinnostivat enenevästi kääpiöhäristimiä isommat kulkuneuvot. Isä hankki tilalle Ford Prefectin ja sillä sitten jatkettiin hurjastelua mökkitiellä”, Hannu Välimäki muistelee pian 50 vuoden takaisia ajotunnelmia. Ylikiiminkiläinen mökkitie pölisi, kun sitä pitkin kiiti pörinän saattelemana pieni, lähes kääpiöluokkaan lukeutuva auto. ”Hän oli ostanut auton asuessaan Ruotsissa, mutta muuttoreissulla takaisin Suomeen moottori oli mennyt rikki. Mittaa autolla oli hädin tuskin yli 3,5 metriä, mutta silti se näytti ”oikealta autolta”. Etuvetorakenteeseen ei samoihin aikoihin esitellyn Minin tavoin sentään sännätty, vaan Bemarissa oli takamoottori: kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserikone, jonka sylinteritilavuudesta antoi osviittaa auton mallinimi. ”Siinä oli sellainen epämiellyttävä piirre, että vetoakselien rättinivelet olivat lopussa, ja sitten kun meidän piti saada Bemarilla kunnolla vauhtia, niin vetoakselin pultit menivät poikki ja kyyti loppui siihen. Tätä ennen BMW ehti kuitenkin tuoda tarjolle kääpiöautoluokan yläpuolelle niukasti sijoittuvan 700:n. Ikää veljillä oli kymmenen vuoden tietämillä, mutta 60ja 70-luvun taitteessa pikkumiesten ajoharjoittelua ei katsottu tuomitsevasti, pikemminkin päinvastoin: syntyihän näin autonkäsittelyyn tuntuma jo varhain ennen yleisille teille siirtymistä. Myös rakenne kurkotti uuteen aikaan, sillä kori edusti valmistajan tuotantomalleissa ensimmäistä itsekantavaa korirakennetta. BMW reagoi asiaan tuomalla markkinoille 600-mallin, Isettasta akseliväliä venyttämällä syntyneen nelipaikkaisen auton. Läheltä kuitenkin viisti, etteikö Välimäen perheeseen olisi ilmestynyt kohta tilalle toinen 700-Bemari ja peräti Coupé-mallia. kuva: Välimäkien albumi 16 5/2019 BMW 700 Coupé. Olisi voinut periaatteessa luopuakin siitä, mutta ei siihen aikaan uskaltanut alkaa myymäänkään kun auto oli Ruotsin kilvissä, ja ei tiennyt mitä siitä seuraisi.” Näin ollen Välimäen miehien ei auttanut kuin jättää houkutteleva coupé-Bemu happanemaan sijoilleen. Suunnittelija Giovanni Michelottin hahmotteTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Mökkitien kiihdyttimenä 70-luvulla ärjynyt Bemari antoi Hannulle lähtemättömän mielenkiinnon 700-malliin. Sellainen tavoitettiin ja kuultiin auton taustoista. Kohennusta mallistoon Viisikymmentäluvun puolivälissä länsisaksalaisen BMW:n mallijakauma oli merkin autovalmistuksen puolella kaksijakoinen. Se tilkitsi auttavasti BMW-malliston aukkoja, mutta varsinainen keskiluokan menijä, etumoottorinen takavetosedan 1500 ehtisi hätiin vasta seuraavan vuosikymmenen puolella. Veljekset nauttivat autoilun ensimetreistään, niin pitkään kuin mökkiautoksi hankitussa ’62 BMW 700:ssä menohaluja riitti. Y likiiminkiläinen mökkitie pölisi, kun sitä pitkin kiiti pörinän saattelemana pieni, lähes kääpiöluokkaan lukeutuva auto. Ajoharjoittelulaitteena palvellut BMW 700 lähti purkamolle eikä Hannu uskonut näkevänsä sitä enää sen koommin
17. Moottorin kunnostuksen suurimman päänraapimisen tuotti kampiakselin irtisaaminen lohkosta
Kovia kokenut kupee Välimäen veljesten elämässä pieni takatuuppari-Bemari jäi lapsuusmuistojen joukkoon, kun nuorukaisia veivät yleisille teille ensin mopedit ja moottoripyörät ennen autoihin siirtymistä. Varhaisempi, vuosien 1959–1961 anti oli nuukempi. 18 5/2019 BMW 700 Coupé. Suomalaisen moottoriurheiluhistorian perusteella moni coupé-mallinen BMW 700 sai maistella kilvanajoa, sillä tuontimääräänsä nähden malli esiintyi sangen usein pikkuluokkien taistoissa niin rallissa kuin radalla. Vuosina 1960–1961 Suomeen rekisteröityjen BMW-henkilöautojen malleja ei merkitty Autotuojien tilastoon aivan aukottomasti, mutta tulkintamme mukaan vuonna -60 kilvitettiin 75 sedan-versiota ja kymmenen coupéa, ja vuonna -61 puolestaan hieman alle sata sedania ja puolentusinaa kupeeta. Varsinainen maahantuonti käynnistyi seuraavalle vuodelle. Näihin kuuluvat pisarapeilit, lisävalot ja 13-tuumaiset tykkivanteet, jotka Hannu tavoitti sattumalta myynnissä olevan pienen matkailuvaunun alta. Tiettävästi vuosina 1962–1965 automallia maahantuotiin yhteensä 1 569 Limousine-versiota ja 26 Coupéa, joista puolenkymmentä Martinin kiusaamina kilpaversioina. lema BMW 700 esiteltiin Frankfurtin vuoden -59 automessuilla sekä Coupé(E119) että sedanmallisena Limousine-versiona (E107). Ei, sillä muistot omasta mökki-Bemarista innostivat haaveilemaan moisesta sympaattisesta länsisaksalaisesta jo ennen Impalan hankintaa. Tuotanto alkoi loppukesästä urheiluhenkisesti Coupélla, ja arkisempi korimalli liittyi tuotantoon jouluun mennessä. Veljeksistä vanhempi, Juha, oli omalta osaltaan mukana kotimaisen jenkkiautoharrastuksen ensiaskelissa, kun hän hankki ajokikseen 70-luvun puolessavälissä ’64 Chevrolet Impalan kuutoskoneisen neliovisen tolppamallin tietenkin. Vaihdoin työpaikkaa -84 ja uudessa työpaikassa oli eräs asentaja, joka sittemmin lähti pois ja alkoi pitää omaa korjaamoa. Autotuojien tilasto ei kerro vuonna -59 tuoduista seiskasatasista, mutta on toki mahdollista että merkin maahantuoja Haka-Auto Oy olisi tuonut maahan esittely-yksilön tai pari. ”Olen ollut töissä autoalalla, varaosapuolella. Suomeen 700-Bemareita saapui kaksijakoisesti: ennen autotuonnin vapautumista vuonna -62 niukasti, siitä eteenpäin kohtuullisesti. Ensin 700:aa ja sittemmin 16 sentin akselivälipidennyksen myötä 700 LS -mallinimellä tunnettua Baijerin pienokaista valmistettiin vuoteen -65 mennessä hieman yli 188 000 yksilöä. Sanoin että joo, meillä on ollut, mutta se aihio ja puolenkymmentä muuta ovat nyt purkamolla. Näistä sedaneja oli leijonanosa, reilut 154 500, kun Coupéa koottiin hieman yli 31 000 yksilöä ja vuonna -60 mallistoon liitettyä avomallia hieman alle 2 600 autoa. Juha omisti Suomi-Impalan vuoteen -87, jolloin auto siirtyi pikkuveli Hannun omistukseen missä se on edelleen. Tällä kaverilla oli kunnostuksen alla Coupé-malli, Ulkoasua on viety muutamilla harkituilla varusteilla kohti takavuosien sportti-ilmettä. Iso Letukka ei kuitenkaan ole jäänyt oululaisen Hannun ainoaksi harrastepeliksi. Kerran käydessään hän sitten yllättäen heitti, että tietäisinkö olisiko kellään 700-Bemarin moottoria
Kaupasta mukana tulivat muut 700-aihiot ja -varaosat, minkä seurauksena tapahtui jälleennäkeminen myös oman mökkiauton rippeiden suhteen. Korjaamoyrittäjän arjessa muut asiat olivat kuitenkin aina työlistalla aina ennen BMW-projektia, joten pieni baijerilainen odotti vuoroaan vuodesta toiseen. Näin ollen vaurioita ei ollut kertynyt lisää 80-luvun alkua seuranneen neljännesvuosisadan aikana. Myös Hannun suhtautuminen auton kuntoon ehti muuttua vuosien aikana hän kun oli käynyt mielenkiinnosta katsomassa autoa jo vuosikymmeniä aiemmin. Auto pysyi Oulussa aina vuoteen -72 asti, kunnes siirtyessään viidennelle omistajalleen BMW:n keula suunnattiin kohti Koillismaata. 19. Vuonna -09 kysyin jälleen kerran, ja silloin hän tokaisi että nyt. Hannu sen sijaan olisi ollut kiinnostunut ottamaan asian omakseen; hänen muistissa oli aikoinaan ohi mennyt Ruotsista tuotu coupé, joten toista kertaa hän ei halunnut päästää harvinaista mallia ohi suun. Kojelautaan poimitusta Blaupunktista saattaa omistajan mukaan pienessä nopeudessa jotain kuuluakin, mutta matkavauhdissa radion äänentoisto jää kakkoseksi yleiselle melutasolle. ”Kyselin vuosien mittaan häneltä milloin Bemari joutaisi. Tiettävästi metsiä siistinyt rautaromuyrittäjä oli poiminut Bemarin jo kuormaansa, josta se viime tingassa ostettiin talteen. jota varten sitten osti purkamon kaikki 700:t varaosiksi.” Oululaisen korjaamoyrittäjän projektiksi päätynyt BMW oli ’60-mallinen 700 Coupé, joka oli rekisteröity 13. ”Se yllätti että kun 80-luvulla auto näytti surkealta, niin -09 kun katsoi uudelleen, Rautaromuyrittäjän kerrotaan poimineen BMW:n jo kuormaansa, josta se viime tingassa pelastettiin talteen. Tavaratila ei ole suuren suuri, ja varapyöräkin ottaa vielä osansa, mutta todistetusti pieneen Bemariin mahtuvat pariskunnan matkatavarat vaikka reissulle Lappiin. Perille Pudasjärvelle auto pääsi, mutta ei tiettävästi juuri muuta, sillä pian uusille kotikonnuille saapumisen jälkeen auto oli kärsinyt moottoririkon. BMW 700:n konevauriot olivat itse asiassa varsin yleisiä pikku-Bemarin taipaleen päättäjiä, sillä moni käyttäjistä laiminlöi tiheää öljynvaihtosuositusta, ja kun vielä moottorin alimitoitettu jäähdytys yhdistyi reippaaseen matkantekoon vapailla nopeuksilla, oli 697-kuutioisen bokserin viimeinen käyttöpäivä monesti äkkiä käsillä. lokakuuta -61 Oulun lääniin tunnuksilla OL-854. Heinäkuun ensimmäisenä auto sitten siirtyi nimiini”, kertoo Hannu. Moottorivaurion jälkeen OL-854 jäi seisomaan metsänsiimekseen, mistä korjaamoyrittäjä hankki sen itselleen 80-luvun alussa hyvän tuurin saattelemana. Sisustan osalta Hannu päätti jo hyvissä ajoin, että ohjauspyöräksi tulisi pieni ja urheilullinen Springalex. ”Auto oli aikanaan purettu osiin, mutta tekniikkaosia siitä oli jäljellä.” Kiivasta kunnostusta Koillismaalla ulkoruokinnassa vietetty vuosikymmen oli tehnyt rumaa jälkeä pienelle Bemarille, mutta projektiksi päädyttyään sitä oli säilytetty sisätiloissa
”Varaosa-autot olivat LS-mallisia, mutta osat kävivät kaikkiaan aika hyvin.” Hannu tuumi aluksi, että lähtee viemään projektia hiljalleen eteenpäin, mutta toisin kävi. ”Ikkunalasit olivat ihme ja kumma ehjinä, mutta lyhdyt ja lamput rikki ja puskurit poissa. Ja mitä osuvin sellainen myös keksittiin. ”Auton kantakortista selvisi, että Oulun-kilvet eivät sittenkään olleet auton ensimmäiset, vaan auto Kuvat projektialbumista kertovat kunnostuksen kokonaisvaltaisuudesta. niin se näyttikin että kyllä tästä vielä saa jotakin.” Ja sitä jotakin Hannu todella oli saava aikaiseksi. Yritin ja kyselin, mutta kukaan ei osannut neuvoa.” Hannu oli saanut aiemmin eräältä suomalaiselta 700:n omistajalta apua sähköjen tekemiseen, kun kanssaharrastaja oli lähettänyt kopion omistajankäsikirjassa olevasta sähkökaaviosta. Projektin loppusuoran oli kruunannut Juha-veljeltä syntymäpäivälahjaksi BMW:n perään saadut mallimerkinnän kertovat koristemerkit. Aika kiihkeästi tein”, hän kuvailee projektia, jossa ulkopuolista työtä on käytännössä vain alkuperäisen punaisen pintavärin ruiskutus. Kun silloin -09 aloitin, niin -11 katsastin. BMW:n ensimmäinen Oulu-elämä alkoi syksyllä -61 ja toinen keväällä -11, kun kunnostustyö valmistui. Hänellä ei ollut tietoa, mutta hänen auton koneen laittaneelle kaverilla varmasti olisi, mutta kyseinen henkilö oli kuulemma sairastellut eikä varmaan haluaisi että hänelle soitellaan.” Hannu päätti kuitenkin olla sinnikäs projektin edistämiseksi, ja hän sai nimen perusteella moottorin laittaneen miehen sukulaisen kiinni ja pyysi välittämään viestin. Omaa sukua UP-10 Lähes 40 vuotta ajosta pois ollut BMW 700 Coupé valmistui sopivasti kevään -11 vappuajoihin. BMW:n pitkä lepohetki päättyi, kun hän käynnisti projektin. Ostin kierrätyskeskuksesta ison sähköuunin, jossa sitten lämmitin lohkon”, Hannu myhäilee. ”Kun sitten hioin maalit pois ja kori oli pellillään, niin työ alkoi viemään miestä. Sen jälkeen Tuulalla ja Hannulla on ollut mahdollisuus aistia tunnelmia 700:n kyydissä. ”Alumiinilohko piti saada kuumaksi, jotta se laajenisi ja kampiakseli mahtuisi pois jakopään puolen reiästä. ”Sisustakin tehtiin itse, rouvan kanssa ommeltiin katto ja oviverhoilut.” Runsaan omiin nurkkiin hankitun varaosakasan ja Saksasta tavoitetun 700-sarjaan erikoistuneen liikkeen ansiosta osatarpeet voitettiin yksi toisensa jälkeen. Hän oli otettu että olin kiinnostunut asiasta ja hän sitten neuvoi miten kampiakseli puretaan lohkosta.” Ja itse toimenpide, se ei lopulta ollut monimutkainen. Koko projekti edistyi tekijänsä mukaan yllättävän ongelmitta. Lisäksi sisustus piti laittaa kokonaan.” Varaosia oli tullut projektin mukana kaikkiaan neljästä BMW-yksilöstä, joten esimerkiksi moottoria, vaihdelaatikkoa tai akselistoja ei tarvinnut alkaa metsästämään muualta. Kun ensimmäisenä kesänä kävin vierailulla, niin hän oli saman tien, että nyt lähdetään koeajolle”, Hannu virnistää. Auto pyrittiin rekisteröimään siinä iät ja ajat olleisiin OL854-kilpiin, mutta kyseiset tunnukset olivat jonkin kaksipyöräisen käytössä, mikä vielä tuolloin tarkoitti että autoon niitä ei voinut samaan aikaan saada. ”Koneen purkamisen kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt miten alumiinivalulohkosta saa kampiakselin pois. Rekisteröinnin yhteydessä selvisi mielenkiintoinen pimennossa ollut tieto. Se kun ei mahtunut pois reiästään. ”Myös auton edellinen omistaja oli tyytyväinen projektin valmistumiseen. Näin ollen Bemariin piti keksiä toinen tunnus. Ylimmässä kuvassa BMW juuri kotipihaan noudettuna 2009. Mieleen on jäänyt erityisesti vain kampiakselin irrottamiseen liittynyt haaste. ”Ei mennyt kovinkaan kauan, kun tämä kaveri soitti. ”Soitin uudelleen kaverille, ja kysyin tietäisikö hän miten kampiakseli lähtee lohkosta. Moottoria ei ollut lainkaan, ja pohja piti uusia kokonaan, kun oli maata vasten aikanaan seissyt. Nyt hän päätti kääntyä saman tahon puoleen. 20 5/2019 BMW 700 Coupé
Siinä sitten pysähdyttiin Ppaikalle maisemia katsomaan ja valokuvaamaan. Poraus 78, isku 73 mm. Ja niin pariskunta päätti jättää pohjoiseen pyrkimisen ainakin siltä erää. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Välimäet koettivat samaa, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta temppu jäi toistaiseksi tekemättä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 30 hv /5000 rpm, vääntö 50 Nm /3400 rpm. Takaveto. ”Ajateltiin että tehdään samanlainen reissu. Paino 650 kg. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset. 21. Takana erillisjousitus, pitkittäiset kolmiotukivarret, kierrejouset. Auton takasivulasissa on kuitenkin vanha haalistunut Nordkapp-tarra muistona, että kyllä pienellä kupee-Bemarilla on sinnekin asti ylletty. ”Lähdimme takaisin kohti Inaria, josta käännyimme Levin suuntaan. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h 09 Valmistusmäärä 31 062 kpl (Coupé-versiot 1959-1965) oli rekisteröity maaliskuussa -60 Uudellemaalle UP-10-kilpiin.” Hauskat ”UPI-kilvet” olivat vapaana ja kelpasivat erittäin mieluusti autoon, joten niin BMW sai ne ensimmäiset tunnuksensa. Ja vielä iskevän lyhyt tunnus, kuin jonkun silmäätekevän valitsema. Samalla tunnus herätti kysymyksiä: miksi auto rekisteröitiin Uudellemaalle, mutta sen ajorupeama ei käynnistynyt siellä vuonna -60. Kerroimme hänelle että ei ole matkailuautoa, mutta on meillä Bemarissa mukana teltta ja makuupussit.” Juttutuokio karavaanarin kanssa pisti Hannun ja Tuulan kuitenkin harkitsemaan Nordkappiin pyrkimistä ja saattoipa kelillä ja lämmityslaitteettomalla autovanhuksellakin olla vaikutuksensa. Juhannusviikolla -11 käännettiin nokka kohti Norjaa. Yläreunan mustavalkokuva kertoo 700:n yltäneen Nordkappiin asti 60ja 70-luvun taitteessa. Jatkoimme kohti pohjoista, ja Inarissa vesisade muuttui lumisateeksi. Puristussuhde 7,5:1. Olisiko tällekin Coupélle kaavailtu kilvanajoa, mutta syystä tuntemattomasta näin ei käynyt, vaan myytiin tavanomaiseen liikennekäyttöön Ouluun vasta syksyllä -61. 07 Mitat Pituus 354, leveys 148, korkeus 127, akseliväli 212 cm. Kun oli päästy 50 kilometriä, niin alkoi sataa vettä. Ensimmäinen yö vietettiin Rovaniemellä, ja sieltä jatkettiin sitten vesisateessa Saariselälle, jossa vietettiin toinen yö. Siihen levähdyspaikalle sattui sitten karavaanari, joka pyysi kahville vaunuunsa ja kysyi että tuleeko matkailuautomme kohta perässä. 01 Merkki ja malli BMW 700 Coupé 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. Oli kuulemma käynyt juuri Norjassa, jossa oli ollut saksalainen liikkeellä harrasteautollaan perässään autonkuljetusauto ja matkailuauto. Tuli siitäkin reissusta kaikkiaan 2 000 kilometrin kierros”, hymyilee Hannu. Juhannusviikolla -11 käännettiin nokka kohti Norjaa. Tilavuus 697 cm3. Edessä ja takana rumpujarrut. Pian lähdön jälkeen alkanut vesisade muuttui Inarissa lumisateeksi. Kohde asetettiin ei lähemmäksi eikä kauemmaksi kuin Nordkappiin, sillä tiedossa oli, että auton 60ja 70-luvun taitteen omistaja oli heittänyt Bemarilla kierroksen Pohjois-Norjaan. Sateinen tie pohjoiseen Puolivuosisataa aiemmin Hannu oli kaahaillut 700:lla pitkin mökkitietä, mutta projektinvalmistumisen kunniaksi oli tarkoitus lähteä yhdessä Tuula-vaimon kanssa hieman pidemmälle reissulle
Vedettäväksi löytyi erityisesti Volkkaria varten suunniteltu kotimainen Teiwi-vaunu. 04 Kori Alumiini-polystyreenielementeistä koostuva asuntovaunukori. Kalajoki 01 Merkki ja malli Teiwi 600 02 Vuosimalli 1972 03 Alusta Vääntövarsijousitus, työntöjarrumekanismi. Volkswagen 1300 ’73 & Teiwi 600 ’72 Vaunu Volkkaria myöden Tanja Vähäoja etsi Kuplansa perään sopivaa matkailuvaunua. 05 Mitat Pituus 302 (kori) +108 (aisa), leveys 194, korkeus 235 cm. Omamassa 500 kg. Yksi ovi, neljä ikkunaa. 22
Vanha Kupla janottaa Kymmenisen vuotta sitten muistot Kupla-ajoista heittyivät yhä useammin mieleen, joten Tanja alkoi suunnitella jälleen Volkkarin hankintaa, tällä kertaa harrasteautoksi. Tilavuus 1285 cm3. Takaveto. Takana heiluritaka-akseli, eteen suunnatut pitkittäiset tukivarret, poikittaiset vääntösauvat. Puristussuhde 7,5:1. Poraus 77, isku 69 mm. ”Siihen tehtiin muun muassa koneremppaa, vaihdettiin moottoriksi 1,3-litrainen. Sitä tuli silloin ihmeteltyä, että hei hetkinen, miksi tällaisessa autossa ylipäätään on koukku.” Volkkari palveli omistajaansa persoonallisena, joskin huomiota vaativana kulkuneuvona. Teho 44 hv /4100 rpm, vääntö 88 Nm /3000 rpm. Ilmoitus oli merkitty naisen nimelle, mutta puhelimessa vastasikin mies. Sitten kun alkoi ilmetä enenevästi vikoja, myin sen ja Kupla hinattiin Haapavedelle erääseen pihaan.” Kupla meni, ja Tanjan opiskeluelämäkin vaihtui valmistumisen myötä antoisaksi arjeksi seurakunnan nuorisotyön parissa. 07 Mitat Pituus 403, leveys 155, korkeus 150, akseliväli 240 cm. Hän sitten hetken juteltuamme kysyi tyttönimeäni, ja siinä samalla selvisi, että puhelimessa oli kaverinsa puolesta Volkkaria myyvä mies samaisesta talosta, johon mustan Kuplan aikoinaan vein.” Hauska sattumus ei ainakaan vähentänyt mielenkiintoa myyntikohteeseen, ’73 VW 1300:aan, joka Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 01 Merkki ja malli Volkswagen 1300 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, eteen suunnatut pitkittäiset kaksoistukivarret, poikittaiset vääntösauvat, kallistuksenvaimennin. 06 Kori Umpimallinen 2-ovinen teräskori pultattuna kantavaan pohjalevyyn. Paino 820 kg. Näyttävän yhdistelmän kokoaminen alkoi Volkkarista, mikä puolestaan juontaa juurensa Tanjan opiskeluaikoihin 90-luvulle. ”Katselin keväällä 2011 netistä vaihtoautoja ja soitin erään ilmoituksen perään. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h 23. ”Minulla oli käyttöautona 70-luvun alun musta Volkkari, jossa oli vetokoukku. T anja Vähäojan kulkuneuvo ei jääne huomaamatta Kalajoen suunnalla kesäisin liikkuvalta. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Ajokkina palveleva kullanvärinen Kupla kiinnittää huomiota jo itsessään, mutta loputkin tyylija sympatiapisteet Tanja kerää silloin, kun ’73-mallisen Volkkarin perään on kytketty samaa ikäluokkaa edustava kotimainen Teiwi-vaunu. Edessä ja takana rumpujarrut
”Auton myynyt oli Iisalmen kirkkoherra, joka oli jättänyt Siionin laulut -laulukokoelman kaupantekijäisinä Kuplaan mukaan.” Käyttöentisöity Kupla oli asiallisessa kunnossa, mutta uusi omistaja toki tiesi, että vanhojen ajovehkeiden kanssa pientä laittoa on usein – jos ei tänään niin ehkä huomenna. miin siirtyneen Kuplan varhaisvuosista ei ole tietoa, mutta edelliseltä omistajalta tuli mukaan pieni terveinen. ”Otin Kuplan hankinnan eräänlaisena akkaprojektina. Ostin korjauskäsikirjan ja päätin että opettelen itsekin kevyttä autoharrastamista.” Vaunu koukkuun Isoin osa harrastamista on kuitenkin ollut Kuplalla reissaaminen ja harrastetapahtumissa käynti. ”Kun kysyin, että syökö se öljyä, myyntiä hoitanut kaveri melkein suuttui, kun auton kuntoa epäiltiin”, muistelee Tanja hymyillen. Niinpä hän palasi Haapavedelle samaan pihaan, johon hinautti edellisen Kuplansa toistakymmentä vuotta aiemmin. Jo ensimmäisenä keväänä Kuplan hankkimisen jälkeen alkoi tapahtua. Opiskeluaikojen kulkupelinä palvelleen Kuplan Tanja aikoinaan hukkasi, mutta pian vuosikymmenen omistuksessa olleen ’73 Volkkarin myynti ei kuulu suunnitelmiin. Tanjan rompetorikauppaa harrastavalta naapurilta järjestyi Kuplaan sopiva taakkateline ja somisteeksi ”pakolliset” matkalaukut. ”Kalajoen lentokentällä järjestettävässä autotapahtumassa oli paikalla vanhoja munavaunuja, minkä myötä kiinnostuin vanhan retrovaunun hankkimisesta”, Tanja taustoittaa. Toukokuussa 2011 Tanjan ni24 5/2019 VW 1300 & Teiwi 600. ”Varasin vaunun saman tien ja kävin hakemassa sen vasta myöhemmin. Koukun hankin sitten kokkolalaisesta Neooli ilmoituksen mukaan asialliseen kuntoon laitettu peli. Sisustusilmettä täydentämään Tanja on hankkinut vaunun kanssa samaa ikäluokkaa edustavia suomalaisia muoviastioita. Eräs sellainen johti caravan-harrastuksen pariinkin. ”Oltiin ystäviemme luona, kuinka ollakaan Haapavedellä, ja eräs autoista kiinnostunut ja myyntiilmoituksia tarkoin seuraava kaverini sanoi, että nyt olisi pieni vaunu tarjolla.” Vaasassa myynnissä ollut vaunu oli vuoden 1972 Teiwi 600, joka vaikutti myyjän kuvailun perusteella juuri sellaiselta, mistä Tanja oli haaveillut. Tällä kertaa hän lähti kotiin komealla VW 1300:lla. Koska minulla ei ole karavaanaritaustaa, sain selville vasta myöhemmin, että Teiwi on itse asiassa valmistettu juuri KuplaVolkkaria varten.” Toisin kuin Tanjan opiskeluaikojen käyttö-Kuplassa, harraste-Volkkarissa ei ollut peräkoukkua valmiina, mutta sellaisen järjestäminen ei muodostunut ongelmaksi. ”Minulle oli ensimmäisen Kuplani vetokoukku edelleen tallessa, mutta eri malliin soveltuvana sitä ei voinut hyödyntää
Sellainen omastani vielä puuttuu, samoin etuteltta, jonka vaunun edellinen omistaja oli ehtinyt myydä eteenpäin.” Puuttuvia retkielementtejä kompensoivat puolestaan Kuplan katolle rekvisiitaksi hankittu kattoteline ja matkalaukut. ”En ollut edes ilmoittautumassa vaunun kanssa, mutta sieltä tuli lappu kouraan ja tietoa, että huomenna kello kymmenen on vaunun arvio.” Arvioijaksi asettui sattumoisin Anssi Siukosaari samainen henkilö, joka oli tehnyt Teiwistä koeajoartikkelin Tekniikan Maailmaan 1968. Kohdatun caravanasiantuntijan mukaan Teiwin sisusta on säilynyt poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä olemuksessaan. Häneltä Tanja sai arvokasta tietoa vaunuunsa liittyen. Olin ajatellut, että sinne taakse saa ongenvavat tai muut, mutta sinne kuuluisikin kaksi rautaputkea ja kangasta, joista saisi lapselle nukkumapaikaksi riippumattosängyn. ”Silloin kun lähdetään reissuun, niin lähdetään ajan kanssa, eväät mukana.” Retrosta. ”Minulla on teini-ikäinen poika ja kaksi alle kouluikäistä tyttöä, yhdessä tehdään Kuplalla ja Teiwillä lähimatkailua. ”Hänen mukaansa vaunu on pitkälti alkuperäiskunnossa. Se on hyvä Kupla-osien toimittaja, ja siitä on muodostunut ihan meikäläisen vakikauppa.” Rentoa retkeilyä Tanjalla oli suunnitelmissa maalauttaa vaunu samanväriseksi kuin vetoauto kuten monien vanhojen autojen ja vaunujen yhdistelmille on tehty. Lämmityslaitteella ja kaasuhellalla varustettu laite on palvellut Tanjaa ja hänen perhettään mukavasti jo useiden kesien ajan. Lisäksi selvisi, mitä rekisteriotteen 3+1-merkintä tarkoitti. 25. Mutta sitten soitetaan apua ja juodaan pillimehua odotellessa”, kesäistä karavaanarielämää lapsiensa kanssa makusteleva Tanja kuvailee. Ja Kuplakin on selvinnyt puolen tonnin painoisesta vetokuormasta sinnikkäästi, vaikka pisimpiä etappeja varten Teiwin eteen on suosiolla valjastettu tuoreempi vetoauto. Vaunun sisään tultaessa oikealla puolella olevan istuimen selkänoja avautuu. Vierailu Kangasalan Nostalgiapäiville kuitenkin muutti suunnitelmat. Silloin kun lähdetään reissuun, niin lähdetään ajan kanssa, eväät mukana. Joskus on jääty matkan varrelle, esimerkiksi erään kerran kun Kuplan laturi petti
Etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, joten Wihurilla päätettiin hoitaa homma kotiin omin voimin. Tiettävästi tehtaille kaavailtiin jopa Kuplan valmistusta, mutta kun ei itse autoa saatu, saatiin sentään Volkkarille vaunu. Vuonna 1967 käynnistynyt matkailuvaunuvalmistus sijoitettiin Perniöön Teijoon, jossa oli vuosina 1959–1964 valmistettu noin sata Volvon tekniikkaan perustuvaa Wilke-kuorma-autoa. Näitä Wihurin työnäytteitä seisoo vajoissa ja tallien takana epäilemättä enemmän, mutta määrää voimme vain arvailla. Asiaa vauhditti yhtiön kokemus autokorien, erityisesti Wiima-bussikorien valmistuksessa. Tärkein kuitenkin onnistui, eli aikaiseksi saatiin Volkkarin perään sopivasti soljahtava vaunu. Kaupalliseen menestykseen 50ja 60-luvun taitteen Wilke-kuorma-autot tai 70-luvun Teijo-pakettiautot eivät yltäneet, samoin Heinolaan 60-luvun lopulla viritelty VW Kuplan tuotanto jäi kuriositeetiksi. Lisävarusteena Teiwiin tarjottiin muun muassa Trumatic-S-lämmityslaitetta ja Upo Caravan -jääkaappia. Ja jos tarkkoja ollaan, yhden lapsen makuupaikka oli tällöinkin riippumattotyyppinen viritys. Ajatuksena oli etsiä edustukseen sopiva kotimaisen vaunuvalmistajan tuote, joka soveltuisi yhtiön automyynnin syömähampaan Kupla-Volkkarin vedettäväksi. Tähtäys Kupla-kokoon tarkoitti, että Teiwin korista piirrettiin kolme metriä pitkä ja hieman alle kaksi metriä leveä. Hintatasokin saatiin soviteltua varsin kilpailukykyiseksi: vuonna 1970 pienen Teiwin hinta vakiovarustein oli 4980 markkaa, kun esimerkiksi samankokoinen englantilainen Sprite 400 -vaunu maksoi 4680 markkaa. Arviolle tuotantomäärästä antaa suuntaa Suomen Asuntovaunutuottajat ry:n Autorekisterikeskukselta vuonna 1976 hankkima asuntovaunutilasto, jonka mukaan 1.4.1976 Suomen asuntovaunukannassa oli 150 Teiwi-vaunua. Teiwi-matkailuvaunuja valmistettiin muutaman tuotantovuoden mittaan kaikkiaan parisensataa. V olkswagen-maahantuojaksi vuonna 1954 Autola Oy:n oston myötä ryhtynyt Wihuri Oy muistetaan Volkkari-tuonnin lisäksi omasta ajoneuvotuotannostaan. Vedettävää Wihurilta Kotimaisen monialayhtiön värikkääseen historiaan kuuluu luku matkailuvaunujen valmistajana. Yritteliäisyydestä Antti Wihurin ja sittemmin Antti Aarnio-Wihurin luotsaamaa monialayritystä ei voi syyttää, sillä 60-luvun puolivälissä Wihuri laittoi lusikkansa myös caravan-keitoksiin. Vaunun kuuden neliön pinta-alan mainostettiin soveltuvan neljälle hengelle, mutta käytännössä se oli kahden aikuisen ja kahden lapsen liikkuva kesäyksiö. Osa vaunuista oli Kuplan perään tarkoitettua, kokonaispainoltaan 600-kiloista Teiwi 600 -mallia, osa Wihurin vaunumallistoon liitettyä isompaa, 4,4-metrisellä korilla toteutettua 780-kiloista Teiwi 800 -mallia. Muutama vuosi sitten liikennekäytössä oli tiettävästi kolme Teiwiä. Omapainoksi vakiovarusteilla muodostui 430 kiloa. Uutuustuotteen nimeksi annettiin Teiwi, joten Wihuri-yhteydestä kertova wi-tunnus oli mukana. 26 5/2019. Teiwistä tehtiin suunnitelman mukaisesti pieni ja kevytrakenteinen, joten näin ajokkinsa perään vaunua aikoville volkkaristeille alettiin tarjota kotimaista vaihtoehtoa lähinnä brittiläisille, ruotsalaisille ja keskieurooppalaisille pikkuvaunuille. Vuonna 1967 tuotantoon tulleita Teiwi-vaunuja Wihuri kaavaili erityisesti Volkkarien peräkoukkuhin. Nykyinen Teiwi-kanta on romahtanut murto-osaan valmistuneista
Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 9–17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Valitse soitin 2. Valitse nupit Avoinna ark. (02) 238 5775 Vapaa paikoitus Pääsylippu 4 euroa Museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 2 viikon välein). Valitse etupaneli 3. Myyntipaikkavaraukset puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Mobiilimäen piha-alue, Hitsarinkatu 5, Turku sunnuntaina 8.9.2019 klo 8. 00 15. fi. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Uusi osoite! Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo 1. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. 00 Teemana 70v w w w .f ac eb oo k. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. co m / kl as si ko t Ai em m in ilm es ty ne et Kl as si ko tle hd et til aa t kä te vä st i os oi tte es ta : w w w .s up er m ar ke t. verhoiluja tiivisteosia. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
28
Mies on autonsa toinen, neljäs sekä kuudes omistaja. Opel Kadett Automatic ’73 Kolmas kerta toden sanoo Eero Anttonen on kirjattu valkoisen Opelin omistajahistoriaan useampaan otteeseen. Palataan ajassa taaksepäin niihin hetkiin, kun automaattivaihteinen Kadett tuli Anttosen perheeseen ensimmäisen kerran. Kärkölä 29
Piti pulittaa pennilleen koko kuudentuhannen markan summa, että sai auton itselleen.” Mainio perheauto monelle Anttosilla Kadett palveli siinä tarkoituksessa, johon se on alun perin suunniteltukin. Kesäkuun kuudentena mies astui Lahden Hennalassa sijaitsevan marketin ovesta sisään ja jäi hetkeksi katselemaan ilmoitustaulun tarjontaa. Automaattivaihteisto on B-Kadetissa harvemmin nähty varuste. Vanhana kauppamiehenä yritin tietysti tinkiä kaikin keinoin, mutta turhaan. Opel Kadett oli yksi suosikeista, sillä velipojalle kertyneiden kokemusten myötä Eero Anttoselle oli muodostunut varsin positiivinen mielikuva Opel-mallisarjan pienestä perhemallista. Muutaman vuoden ajan sillä ajettiin käytännössä kaikki perheen ajot, kunnes tarve alkoi vähentyä 90-luvulle tultaessa. ”Opelin hintapyynti oli tasan kuusituhatta. Auton myynnin syyksi paljastuivat omistajan ikääntymisen mukanaan tuomat ongelmat ajokin käsittelyssä. Liikuntarajoitteista kärsivä mies oli halunnut autonsa ehdottomasti automaattivaihteisena, mutta paikallinen piirimyyjä ei ollut sellaista aluksi halunnut hänelle toimittaa. Ilmoituksen alareunassa lepattavista puhelinnumeroista ei ollut repäisty vielä ensimmäistäkään, mutta Eero päätti pelata varman päälle ja nappasi koko paperin seinältä taskuunsa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Automaattivaihteiston korjaamista lukuun ottamatta Eero puuhasi kaikki työt korikorjauksia ja maalausta myöten itse. Silmiin osui ilmoitus automaattivaihteisesta B-mallin Kadetista. Anttosen perheellä oli tarvetta uudelle käyttöautolle. 30 5/2019 Opel Kadett B Automatic. E lettiin kesää 1985. Eipähän menisi hyvä auto sivu suun. Samoihin aikoihin Eeron velipojan perheessä tarvittiin kulkupeliä, ja niin Opelin historian kolmanneksi omistajaksi merkittiin veljen vaimo Rosa. Kauppaa hierottaessa kulkupelin varhaisemmat vaiheet kävivät selville. Lopulta ostaja oli kuitenkin saanut tahtonsa läpi, ja myyjäliikkeestä välitettiin tilaus maahantuojan suuntaan. Lahtelaismies oli ostanut auton uutena keväällä 1973. Tuleva perikunta päätti myydä auton ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtisi sattua. ”Minulla ei aiemmin ollut ollut automaattivaihteista autoa, vaikka olin sellaista halunnutkin. Istuimien verhoilu on säilynyt tarvikepäällisten alla alkuperäistä vastaavassa kuosissa. Eero soitti myyjälle vielä saman päivän aikana. Vanha herra oli karauttanut Opelillaan metsikköön jo kahteen otteeseen. Vaikka auto oli selvästi toivottu tapaus ja lisäksi vähän ajettu, kommelluksien ja niitä seuranneiden korjaamovisiittien myötä se ei ollut aivan priimakunnossa. Ilmoituksen auto oli jo tuolloin aika vanha, mutta ainoastaan 60 000 ajettu ja kohtuuhintainen”, Eero tarinoi
Reilun vuoden ajan automaatti-Kadett liikkui Rosan ohjastamana Hämeenlinnan maisemissa. Pian Kadett palautui jälleen Eeron haltuun, mutta tarpeettomaksi käyneenä sille raivattiin tilaa konehallin nurkasta. Tähtäimessä ei siintänyt museoajoneuvon status, vanha toveri piti vain saada konehallin perältä takaisin tien päälle. Vuosien saatossa Kadett on tullut omistajalleen perin juurin tutuksi. Viime syksynä Eero otti sen jälleen käsittelyyn, tällä kertaa perusteelliseen sellaiseen. Kesällä 1992 Opel palautui tuttuun pihapiiriin Kärkölään ja rekisteriotteen omistajakenttään merkittiin jälleen Eeron nimi. Ensimmäiseksi autosta irrotettiin vaihteisto. Se kuskattiin Villähteellä verstasta pyörittävän “Automaatti”lisänimellä siunatun Ahosen pakeille. Vanhojen korjausten oikomisessa oli jonkin verran työtä, eikä kori vieläkään ole täydellinen, mutta lopputulos riittää minulle oikein hyvin.” Autossa oli ostettaessa istuinpäälliset. Lapsiperheen arkeen kuului, että niistä raaputettiin puruku31. Kori oli ruostesuojattu neljä kertaa, eikä sitten tarvinnut hitsata kuin pari paikkaa. Muut työt Eero puuhasi omin käsin koritöitä ja maalausta myöten. Siinä vanha ja jo vähän väsynytkin Opel sai huilata reilun parinkymmenen vuoden ajan. Ja niin myös tapahtui, mutta tapahtui muutakin – autosta hajosi vaihdelaatikko. Tälläkin kerralla uusi omistaja löytyi perhepiiristä, auto merkittiin Eeron toisen veljen nimiin. Matkamittari näytti 180 000 kilometrin lukemaa, eikä niitä numeroita olisi kertynyt lisää ilman pientä vaivannäköä. Otin sen sitten auki ja pistin uusiksi kaikki liikkuvat osat.” Remontin jälkeen Opelia tarvittiinkin jo toisaalla. Käyttövuosien ajalta on kaikki kirjattuna muistiin huoltoja ja tankkauksia myöten. “Loppujen lopuksi sen kanssa pääsi aika vähällä. Se olikin ainoa ulkopuolisella teetetty osio. Laatikkovian myötä Kadett jäi taas seisomaan, mutta tällä kertaa parempia aikoja ei tarvinnut varrota pitkään. ”Kone oli jo niin väljä, ettei sitä tahtonut saada enää käyntiin. Pari vuotta sitten tuli vihdoin vanhan Opelin vuoro päästä aikaansaavan harrastajan käsittelyyn. Kahden vaiheen kunnostus Vuosien varrella Eero ehti hankkia ja kunnostaa monta harrastelaitetta
Kimmoke siihen tuli tutun moottorikoneistajan suunnalta, ja kun ajatus jäi Eeron päähän muhimaan, alkoi se tuntua peräti järkevältä. ”Ainahan se on niin, että uusin tulokas on eniten käytössä”, tuumaa Eero. Onni oli, ettei päällisiä riisuttu auton käyttövuosina, sillä niiden alta paljastui täysin virheetön alkuperäisverhoilu. Yksi autoista on ollut talossa Kadettiakin kauemmin. 2 venttiiliä / sylinteri, työntötangot. Tallista löytyy useita Eeron täysin läpikäymiä moottoripyöriä, ja jokunen vanha autokin on hankittuna Opelin seuraksi. Esimerkiksi vaihteiston rikkoontumisen aiheuttaneen rispaantuneen kickdown-vaijerin tilalle ei tahtonut millään löytyä uutta osaa. Siellä oli vaijereita GT-malliin, joka taas perustuu BKadettiin. Sen jälkeen auto oli jäänyt konehallin nurkkaan yli 20 vuoden ajaksi seisomaan. Osamyyjä vakuutti, etteivät vaijerit ole vaihtokelpoisia, mutta koska kuvista näytti että päät ovat samanlaiset ja vain pituutta hiukan enemmän, päädyin tilaamaan GT:n vaijerin. Eero hankki toisen auton varaosien luovuttajaksi. 4105, lev. ”Rakensin rantakirpun silloin kun se oli muotia. 1400, akseliväli 2416 mm. Ennen sitä teen kuitenkin aloittamani Sitikka-projektin loppuun.” Vapaa-ajan ongelmia ei liene luvassa aivan lähitulevaisuudessa. Huhtikuun puolivälissä auto saikin ansaitusti museoajoneuvon statuksen. Kerran sitten osuin amerikkalaisen GT-Opelin osia myyvän yrityksen sivuille. Kesän mittaan Kadett on ollut liikenteessä useaan otteeseen. Ulkomailta saapui muitakin osia kuten ikkunantiivisteitä. Tehostetut jarrut (edessä levyt, takana rummut) 06 K ori Kaksiovinen porrasperäinen itsekantava teräskori 07 Mitat pit. Vaan mitähän mies aikoo seuraavaksi puuhailla. 32 5/2019 Opel Kadett B Automatic. Etsin eri maista ja kokeilin kaikkia mahdollisia hakusanoja mutta tuloksetta. Ennen läpikäymistä Kadett oli ehtinyt kerätä matkamittariinsa reilut 180 000 kilometriä. Osaongelmia Jos sisustan kanssa pääsikin helpolla, joidenkin pisteosien hankinnassa joutui näkemään vaivaa senkin edestä. Olikohan vuosi 1977, kun se valmistui. Omamassa 800 kg mia, hinkattiin jäätelöja suklaatahroja ja pyyhittiin pois limut ja mehut. Eero osti sen saman tien talteen, mutta kun asennuksen aika tuli, osa paljastuikin takapuskuriksi. Varaosaautossa oli parempi, mutta Italiasta löytyi aivan uusi etupuskuri sopuhintaan. Vuosikymmenien jälkeen raikkaaseen alkuperäisasuun palautettu auto tuntuukin varmasti uudelta tulokkaalta, vaikka kilometrejä sen ratin takana onkin kertynyt runsaasti. Museoautokäytössä remonttihuolia ei liene enää näköpiirissä. Ja sehän tosiaan sopii, joskin tekee hieman laajemman kaaren konehuoneen puolella.” Kadettin etupuskuri oli päässyt vuosien saatossa kehnoon kuntoon. Kuluvan vuoden keväällä auto alkoi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa olla kaikin puolin valmis museotarkastajien syyniin. Iskutilavuus 1196 kuutiosenttiä (isku 61 mm, poraus 79 mm), teho 60 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä poikittainen lehtijousi ja erillisjousitus, takana kierrejouset ja jäykkä akseli. Lohko ja sylinterikansi valurautaa. Se on tallessa vieläkin, ja ehkäpä kunnostan sen vielä takaisin liikenteeseen. 01 Merkki ja malli Opel Kadett Automatic 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori. ”Palasin yhä uudelleen tietokoneelle ja yritin etsiä vaijeria. Hammastanko-ohjaus. 1573, kork. Tekijämiehen mielestä projekti ei kuitenkaan ollut vaikea, kiitos hyvän ylläpidon ja säännöllisen ruostesuojauksen. Siitä olikin projektin edetessä paljon apua, mutta kaikkea tarvittavaa ei siitäkään saanut irti. Moottoriin on uusittu jotakuinkin jokainen liikkuva osa, ja myös vaihteisto on kunnostettu läpikotaisin
• Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. Volvo 226 sivua. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.fi Supermarket.fi Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Kaupan päälle avaimenperä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Kaupan päälle avaimenperä. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. Kaupan päälle avaimenperä
34
Harvinaista mallia vietiin aikanaan myös Italiaan, josta yksi löysi tiensä Suomeen muuttoautona. Orimattila 35. NSU Ro80 ’70 Tuulahdus tulevaisuudesta Erikoisimpiin klassikkoautoihin lukeutuva NSU Ro80 oli muotoilultaan futuristinen, mutta vallankumouksellisen Wankelmoottorin alkuvaiheen ongelmat musersivat upean auton mainetta
On täysin arvailujen varassa miten opiskelija Heikki Vasari oli päätynyt tuomaan juuri NSU:n, mutta kytkös Italiaan oli varmasti vahva, sillä Vasari on italialainen sukunimi ja kaverin toinen etunimistäkin oli Claudio. Tuolloin alla pyörivät vielä huonot ristikudosrenkaat ruosteisilla peltivanteilla. teella Karjalainen oli hankintansa myötä liittynyt Saksan Ro80-kerhoon, ja vanhan jäsenluettelon mukaan hän oli kerhon ainut suomalaisjäsen. 80-luvun alkupuoliskolla kerhoon kuului Ruotsista kolme ja Norjasta neljä jäsentä. Museoautoksi kunnostettu Esa muistaa kuinka Orimattilaan kotiuduttaan auto osoittautui tarkastelussa jopa ennakoitua paremmaksi. AFC-80-tunnuksiin rekisteröityä autoa koski muuttoautoihin kohdistettavat rajoitukset, joiden mukaan sitä ei saanut tuolloin myydä, vuokrata tai lainailla ennen kuin maahantuontipäivästä oli kulunut kaksi vuotta. Tuolloin oman Ro80-entisöintiprojektinsa valmiiksi saanut Pentti muisti ehjän oloisen yksilön vuosien takaa ja kun hintakaan ei ollut kohtuuton, matkasi auto Orimattilaan. Koriin iskenyttä korroosiota oli korjailtu vaihtamalla takalokarien kaaret ja ruosteisten ovien tilalle oli vaihdettu ovet jostain toisesta Ro80-yksilöstä. Takamoottoristen NSU-mallien kokoelma sai täydennystä etumoottorisesta Ro80-mallista vuonna 2011, kun Turun liepeiltä Maskusta tarjoutui mahdollisuus hankkia pitkään varastoitu yksilö. Toimivalta vaikuttaneeseen vaihteistoon ei tuolla kertaa kajottu, riitti kun sovitti vetoakseleihin Hiacen ja Volvon suojakumit. Auton NM803-tunnukset oli kuitenkin päätetty palauttaa tammikuussa -85. Auton mukana kulkeneiden dokumenttien perusTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine NSU ehti olla edellisellä omistajalla Bjarne Karjalaisella runsaat 32 vuotta. Pitkälti yli 20 vuotta kestäneen varastoinnin jälkeen Karjalainen oli luovuttanut toivonsa autonsa kuntoutumisesta ja osasi tarjota projektia suoraan alan harrastajalle. Liikkeen vaihturirivistöstä se löysi hetkeksi vielä yhden helsinkiläisomistajan ennen kuin se keväällä -79 vaihtoi maisemaa Turun lähettyville Vehmaan Vinkkilään Bjarne Karjalaiselle. ”Ei näissä tuo vaihdelaatikkokaan ole kaikkein lujinta laatua ja siinä on vähän suunnitteluvikaakin. Väitettä tukee se, että kun hän vuosikymmeniä myöhemmin yritti käynnistää moottoria, selvisi että virranjakaja oli asennettu 180 astetta pieleen. Lokakuussa -76 NSU:n rekisteröi NM-803-tunnuksiin vantaalainen kauppias Tapani Hellman, joka vuotta myöhemmin lienee vaihtaneen sen Saabiin, sillä omistajaksi kirjattiin Scan-Auton Saab-Keskus Helsingissä. Sekä kokemusta, varaosia että yhteyksiä NSU:n varaosatoimittajiin oli kertynyt sen verran, että niiden turvin auto päätettiin kunnostaa takaisin liikenteeseen. O rimattilalaiselle Esa Pihlaja-Kuhnalle NSUharrastus on tullut aikanaan jo osana kotikasvatusta. Autoon uusittiin kauttaaltaan jarruosat ja Wankelmoottori kasattiin parempiin kammioihin uusilla tiivisteillä. Vuonna -70 Italiassa käyttöönotettu NSU on vanhan kantakortin mukaan tuotu Suomeen marraskuun lopulla -71 ja rekisteröity Helsingissä heti seuraavan vuoden alussa. Tämä piti silloin ihan jäätävää ääntä varsinkin moottorijarrutettaessa”, Esa kuvailee. Suurin piirtein kaikki kyseisen automerkin mallit läpikotaisin tuntevan isän, Pentti Pihlaja-Kuhnan entisöimiä autoja on Klassikoissakin esitelty, ja vuosien käyttökokemusten myötä on Esallekin mallisto tullut varsin tutuksi. Hankinnan jälkeen Trafilta tilatuista historiatiedoista paljastui, että auto olikin kulkeutunut maahamme aikanaan muuttoautona Italiasta. Voimansiirrossa pinioniakseliin kohdistuu aina 36 5/2019 NSU Ro80. Alkujaan valkoinen auto on arvatenkin tuolloin maalattu kokonaan uudelleen, joskin hiukan kuplivalla lopputuloksella. Esan käsityksen mukaan Karjalaisen vaimon käytössä olleeseen autoon olisi noihin aikoihin tehty monenlaista remonttia. Itävalta oli luettelon perusteella edustettuna kahdella ja Sveitsi puolestaan kolmella jäsenellä, joten ei Ro80 Manner-Euroopassakaan merkittävää järjestötoimintaa tuolloin vielä ympärilleen synnyttänyt. Keväällä -14 auto palasi rekisteriin ja Esa kurvaili sillä heti tuoreeltaan Lahden Classic Motorshow’n harrasteparkkiin. On epäselvää kauanko Vasari ehti autonsa kyydistä Suomessa nauttimaan, sillä se näyttäisi tipahtaneen rekisteristä vuosipoistona jo loppuvuodesta -73. Suunnilleen kaikki mikä vuosien varastoinnissa tahtoo jumiutua, oli niin tehnyt, mutta toisaalta auton elvyttäminen liikenteeseen olisi joka tapauksessa vaatinut mittavaa herkistelyä. Esa arvelee rekisteristä poiston syyksi epäonnistuneen moottoriremontin. Tarkoitus ei ollut ryhtyä täydelliseen entisöintiin, sillä automalli huomioon ottaen pelkällä kunnostuksella oli jo mittavia työllistäviä vaikutuksia
37. NSU Ro80 sai valtavasti huomiota ja autotoimittajat kautta Euroopan valitsivat tyylikkään uutuuden Vuoden autoksi 1968. Mikäli Ro80:n tekniset ratkaisut oudoksuttavat, niin ohjaamossa kaikki on saksalaisen järkevää ja juuri oikeilla paikoillaan
Suunnilleen kaikki mikä vuosien varastoinnissa tahtoo jumiutua, oli niin tehnyt. Tämä asian suhteen ei hänellä ole tarkoitus kiirehtiä, sillä auto toimii ja näyttää siistiltä. Yksi hienouksista on sähköisesti ohjattu alipainetoiminen automaattikytkin, jonka irroituspehmeyden voi säätää venttiilin päällä olevasta nupista. Esa huomauttaa että pienen matkan päästä katsottuna maalinpinnan kiehuntaa ei edes huomaa ja valkoinen väri antaa vielä paljon anteeksi, joskaan muutamia ruostekuplia ei sekään pysty häivyttämään. Myöskään takakaarien muoto ei ole tarkalleen oikea, joten ne menisivät vaihtoon, ja voi olla että samalla saisi Vaikka Wankel-moottori on periaatteessa yksinkertainen, niin Ro80:n pellin alla tapahtuu vaikka ja mitä. Mallikohtaiset takavaimentimet on säädettävissä ja tasapainoisin kyyti on löytynyt vaimentimien pehmeimmästä päästä. Talvirenkaissa pyörineistä, tiesuolan syövyttämistä vanteista tuli yllättävän hyvät, sillä paksu pulverikerros korjaa sulaessaan tehokkaasti epätasaisuuksia. Kulunut laakeri ilmoittaa äänekkäästi vaihtotarpeestaan ja mikäli siihen ei reagoi, vaihtotarpeessa on seuraavana koko perävälitys. ”Niitäkin laatikoita on tullut vastaan”, hän toteaa ja jatkaa, ”Vaikka siinä nyt onkin uudet laakerit ja perä on simmattu, niin eihän se hiljainen ole, vaan aina se pitää jonkin verran ulinaa.” Kunnostusprojekti eteni vaiheittain ja tekniikaltaan kattavasti läpikäyty NSU läpäisi museotarkastuksen syksyllä -15. Sittemmin koko tankki sai vaihtua parempaan. ”Ruostekupliahan tässä on siellä täällä, mutta varmasti ei olisi mikään mahdoton homma, koriltaan tämä on ihan kohtuullinen.” Entisöintiä ajatellen ehkäpä kaksi kolmasosaa urakasta olisi jo tehtynä ja vaihtoehtona onkin riisua toimivaksi saadun auton kori täysin puhtaaksi, hioa se kirkkaalle pellille ja korjata sen muutama ruosteinen kohta. Ro80 on uusien osiensa, kunnostuksen ja säätämisen myötä saatu niin toimivaksi kuin se ylipäätään on mahdollista, mutta entisöidyksi ei Esa autoaan vielä määrittelisi. 38 5/2019 NSU Ro80. ”Samalla saisi toisesta autosta aikanaan vaihdetut ovet passattua tarkoin kohdilleen. Alkuvaiheen kilometrit olivat paikoittain säätämistä ja ajettavuuden hakemista, ja yhdellä ensimmäisistä reissuista polttoainesuodatin oli vaihdettava viidesti, kun tankista irtoamaan lähteneestä ruosteesta ei tullut loppua. Auton etupyörillä on tilaa mielin määrin, mutta korin taakse kapeneva muoto asetti rajoituksensa rengastukselle, ja alle valikoituivat testailujen kautta 165/80-kokoiset Hankookit. Puolivalmis entisöinti Auton kokonaisajomäärää ei Esa lähde arvioimaan, mutta nyt liikenteeseenpalauttamisen jälkeen on sille taas kertynyt muutamia tuhansia kilometrejä lisää. Etupäässä on toistaiseksi vielä hyvät käytetyt iskunvaimentimet uusilla ylälaakereilla ja taakse löytyi käyttämättämät Koni-vaimentimet. Allekirjoittaneen 912-Porschesta ylijääneet 15 tuuman cookie cutter -vanteet sopivat keskireikää suurentamalla NSU:n alle, kunhan Lahdessa toimiva Propinta Oy toteutti niihin ensin puhalluksen ja jauhemaalauksen. vetävää tai työntävää voimaa, ja NSU:n vaihteistossa sitä vastaanottaa tehtävästä huonosti suoriutuva laakeri
Sen muotoilu ei ole aikakaudelle tyypillistä, vaan on kiistatonta että Ro80:n futuristiset muodot olivat vahvasti viitoittamassa tietä, jota merkin omat voimavarat eivät myöhemmin riittäneet enää kulkemaan. Toisaalta muutosten on seurattava aikaa, jotta kohderyhmä kokisi joka kerta hankkineensa sen parhaimmaksi hiotun ja ajanmukaisimman version jo ennestään hyväksi mieltämästään mallista. Menestysmallin luominen on aina ollut sekä yksinkertaista että vaikeaa. Sitä se varmasti olikin, mutta pian lanseerauksen jälkeen alkoi paljastua, ettei se vielä ollutkaan ihan valmis. Tullessaan markkinoille vuonna -67 se oli reilusti isompi kuin NSU:n siihen asti esittelemät mallit. Niissä tärkeää on ollut säilyttää tunnistettavuus sekä käytettävyyden että ulkonäön osalta, jotta kerran puolelle voitettu asiakas on saatu pysymään uskollisena. TULEVAISUUS JÄI TULEMATTA Henkilöautojen suunnittelu kautta sen toistasataa vuotta kestäneen historiansa, on varmasti ollut kaikkina aikoina siinä mukana olleille antoisaa puuhaa. KEHITYSTYÖN HUIPENTUMA NSU Ro80 on upea auto, siitä ei pääse mihinkään. Historiaan hautautuneen NSU:n olisi periaatteessa pitänyt onnistua ja menestysmalliensa myötä kasvaa suureksi autonvalmistajaksi. 39. Usein turvallisinta ja taloudellisesti kannattavinta on ollut luoda loputtomasti uusia painoksia hyvin myyneistä menestysmalleista, kunhan on menestysmallin kerran onnistunut luomaan. Suunnittelunsa osalta se oli myös valmistajansa ylivoimaisesti suurin ponnistus, joka osaltaan oli syönyt yhtiön voimavaroja niin, että sen olisi pitänyt heti markkinoille tultuaan alkaa tuottamaan sijoitettuja pääomia takaisin. Saman valmistajan joitain vuosia myöhemmin esittelemä vallankumouksellinen DS/ID loi merkille tradition, joka oli tunnistettavissa vuosikymmeniä vaikka mallikirjaimet mallimuutosten myötä vaihtuivatkin. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä omaleimaisia ajoneuvoja valmistavan, autonvalmistajaksi suhteellisen pienen merkin mallit eivät ottaneet menestyäkseen riittävästi. Suunnittelulle omia reunaehtojaan ovat asettaneet kunkin aikakauden tekninen tietämys, vallallaan olevat normit ja määräykset sekä muotoilua vahvasti ohjanneet trendit. Kun Rättisitikka aikanaan esiteltiin, sai moinen rääpäle kaikkitietävältä autolehdistöltä osakseen lähinnä myötätuntoista naureskelua, vaan kuinkas kävikään kun kuluttajat ihastuivat ikihyviksi aivan kummalliseen ajoneuvoon. NSU oli kohahduttanut autoilevaa maailmaa tuodessaan markkinoille ensimmäisenä kiertomäntämoottorisen Spiderin vuonna jo vuonna -63, ja Ro80:n kaksikammioisen Wankel-moottorin kerrottiin olevan tämän vuosikausia kestäneen kehitystyön huipentuma. Kaksikammioisen kiertomäntämoottorin ja levykytkimen välissä pyörii turbiini, jonka ansiosta moottori ei koskaan rasitu alakierroksilla. Esa Pihlaja-Kuhnalle NSU Ro80 on tarjonnut sopivasti teknisiä haasteita. Ro80 sai valtavasti huomiota ja autotoimittajat kautta Euroopan valitsivat tyylikkään uutuuden Vuoden autoksi 1968. Jälkeenpäin tarkasteltuna voidaan todeta ettei merkiltä ainakaan yritystä puuttunut, vai kävikö sittenkin niin että viimeisiin hengenvetoihin lukeutuvassa Ro80-mallissa sitä oli jo liikaakin
Alkuperäinen sisustus on säilynyt kokonaisuutena erittäin hyvin ja suunnitelmissa on etsiä kuljettajan istuimen kuluneeseen selkänojaan mieluiten toisesta autosta samanlaista verhoilukangasta. Kun kuljettaja on valinnut vaihteista mieleisen ja irrottaa kätensä vaihdekepistä, solenoidi reagoi ja alipaineventtiili vapauttaa pehmeästi paineasetelmaa puristavaan alipainekelloon tulevaa alipainetta. Ongelmat saatiinkin valtaosin korjattua ja moottorin kestävyys nousi siedettävälle tasolle, mutta asiakkaiden menettämää luottamusta ei insinöörien tietotaidollakaan kyetty enää palauttamaan. Kytkimen irrottaa aina tarvittaessa ilman alipainetta käyttävä alipainekello, jota puolestaan ohjaa sähköisellä solenoidilla toimiva alipaineventtiili. Ihmeellistä tekniikkaa Jos on NSU Ro80 muotoilultaan mielenkiintoinen, niin tekniikaltaan se vasta sitä onkin. 40 5/2019 NSU Ro80. Kaksikammioinen kiertomäntämoottori on tilavuudeltaan vain vajaan litran ja vaikka sen käyntiääni ei muistuta suoranaisesti juuri mitään perinteistä mäntämoottoria, voi pärinästä kuitenkin päätellä että moottori on pienenpuoleinen. Sen öljynkiertoon tehtiin muutoksia, jäähdytykseen parannuksia ja sytytystulppien määräkin moottorissa tuplattiin. helmoistakin löytyviä korjauksia hieroa paremmiksi. Asiakkaiden autoja alkoi tulla korjaamoille moottorivaurioisina muutamien kymmenien tuhansien kilometrien jälkeen eikä huoltoverkostossa taidettu olla varautuneita tilanteeseen. Asiaa ei myöskään helpottanut 70-luvun alkuun osunut energiakriisi, jolloin huomiota alettiin oikeasti kääntämään ensimmäistä kertaa autojen polttoainetaloudellisuuteen. Seuraavana voimalinjan järjestyksessä on perinteinen kytkinlevy ja paineasetelma, mutta kuljettajaa ei kytkimen poljennalla vaivata eikä poljinta ole autossa lainkaan. Tyhjäkäynnillä imupuolen vaatimaton alipaine vaikeuttaa myös Solex-kaasuttimien toimintaa, mutta tätä ongelmaa ovat NSU:n insinöörit vähentäneet palotilan juureen sijoitetuilla ylimääräisillä läpillä, joiden vivusto kytkeytyy suoraan kaasuttimen vipuihin. Asiaa hiukan paransi korimallin poikkeuksellisen pieni ilmanvastuskerroin 0,35. Venttiilin solenoidi saa virtansa vaihdekepin nupissa olevasta katkaisijasta, jota kuljettaja tulee käyttäneeksi varsin huomaamattaan joka kerta kun keppiin kajoaa. Jos on NSU Ro80 muotoilultaan mielenkiintoinen, niin tekniikaltaan se vasta sitä onkin. Yleisesti kuulee puhuttavan puoliautomaattivaihteistosta, mutta todellisuudessa kysessä on täysin automaattinen kytkin, vaihdelaatikko on sisuskaluineen perinteisen manuaalinen ja Ro80:n tapauksessa kolminopeuksinen. Korin maalauttaminen tietäisi käytännössä myös ovija ikkunatiivisteiden vaihtoa”, hän arvioi. Automaattikytkin tarvitsee toimiakseen alipainetta, mutta Wankel-moottori ei sitä varsinkaan matalilla kierroksilla tuota riittävästi, joten moottorin imusarjasta johdetun alipaineen lisäksi sitä tuottaa omaan säiliöönsä moottorin kyljessä pyörivä alipainepumppu. Wankel-moottorin rajoitteisiin kuuluu myös sen heikko alavääntö. Mikäli Suomesta ei kangasta löydy, jäsenyydestä kansainvälisessä Ro80-kerhossa voi hyvinkin olla ratkaisevaa hyötyä. Vaikka Ro80:n moottori oli tilavuudeltaan pieni, tuotti se 115 hevosvoimaa, mutta vaatimattomalla hyötysuhdella. Vain taivas tietää kuinka paljon moottorin kehittelyyn onkaan insinöörien työtunteja käytetty, mutta siitäkin huolimatta se otettiin keskeneräisenä tuotantoon. ”Ja niihinkin tarvitaan oma työkalu, jolla läppien keskinäiset kulmat säädetään kohdalleen”, Esa toteaa. Ro80:n kuljettaja ei tosin tule vajavaisuudesta tietoiseksi, sillä moottorin ja kytkimen välistä löytyy turbiini, joka antaa moottorin pyöriä ilman rasitusta sille vaikeilla alakierroksilla. Katastrofia yritettiin tehtaalla paikata parantamalla moottorin kammioita ja mäntien tiivistemateriaaleja
41. Esitteissä autolle luvattiin 190 km/h nopeus, mutta sen kokeiluun yleisillä teillä ei ole syytä. Wankelin ääni kuulostaa auton sisälle hiukan samalle kuin lentokoneessa istuisi, mutta todellisuudessa mistään kierroskoneesta ei ole kysymys, vaan kierroslukumittarin punaviiva alkaa jo 6 500 kierroksen kohdalta. 1760, kork. Paino 1280 kg 08 Valmistusmäärä 1967-1977: 37 398 kpl Nyt läpikotaisin remontoitu tekniikka toimii ja auto on erittäin mukava ajaa. Ja jos kaikki ei ole, voi varmasti todeta sen tarjoavan teknisiä haasteita, joihin monen muun klassikkoauton kohdalla olisi mahdoton edes törmätä. Hienosta autosta kun on kyse, on siinä tietenkin myös tehostettu ohjaus. Käytökseltään suurten joustovarojen ja pitkän akselivälin auto on hyvin vakaa, eikä vaikutelma muutu vaikka vauhdin nostaisi hiukan yli sallitunkin. Ei ole vaikea ymmärtää miksi autotoimittajat valitsivat sen aikanaan vuoden autoksi, sillä kaikki tuntuu olevan siinä paikoillaan. 4780, lev. Esan tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu korin ehostamista, maalausta ja tiivisteiden vaihtoa. 01 Merkki ja malli NSU Ro80 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nestejäähdytteinen, kaksikammioinen kiertomäntämoottori edessä pitkittäin. Kolmonen tuntuu olevan välitetty niin pitkäksi, että jos sillä yrittäisi nostaa kierrokset punaiselle, on 220 km/h riittävän nopeusmittarin koko skaala todennäköisesti käytössä. Upeaa kyytiä Jos Ro80:n upea muotoilu ja hienot ratkaisut eivät jostain syystä vielä säväytä, on aika istua ohjauspyörän taakse ja lähteä koeajolle. Penkit ovat mukavat ja kaikki muu äärimmäisen selkeää. Liikkeelle lähdetään ykkösellä, tai jos lähdetään rauhallisesti, niin lähteä voidaan myös kakkosella. Tätä varten moottorin kyljessä, heti laturin alla pyörii vielä hydraulipumppu, jonka painetta ohjausakselin juuressa oleva jakoventtiili syöttää hammastankoon kytkettyyn kaksisuuntaiseen hydraulisylinteriin. Paitsi että etujarrut eivät ole kulmissa, vaan kiinni vaihdelaatikon kyljissä. Alipaineohjattu automaattikytkin, nesteturbiini 05 Alusta Edessä: McPherson– joustintuet, tehostettu hammastanko-ohjaus, kallistuksenvaimennin, levyjarrut Takana: McPherson–joustintuet, levyjarrut 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Jotta matkaaminen olisi mahdollisimman mukavaa, on monimutkainen tekniikkapaketti tuettu koriin vielä tärinää vaimentavalla pienellä iskunvaimentimella. Turbiini mahdollistaa liikkeellelähdön vaikka kolmosella, mutta varsinaisesti kiihtyvyydestä ei tuolloin voida enää puhua. Tilavuus 995 cm3. Alipaineelle on tarvetta myös tehostetuissa jarruissa, jotka ovat kaksipiiriset ja joka kulmassa vieläpä levyt. Jos autoa olisi tarvetta verrata johonkin toiseen, tulee mieleen väistämättä Citroën, tai ainakin Ison Kissan mukavuuteen tottuneen uskoisi nopeasti kotiutuvan myös NSU:n ohjaimiin. Ikkunapinnat ovat suuret ja pilarit sitävastoin ohuet, joten kaikkialle näkee mainiosti. Teho 115 hv / 3 000 rpm 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Kun kaikki on kunnossa, tarjoaa Ro80 suurinta osaa ikäkautensa autoja hienompaa kyytiä. 1410, akseliväli 2860 mm
helmikuuta se luovutettiin Lappeenrannan Scan-Autossa ensiomistajalleen, metsätalousneuvos Aarne Käppille. ”Kymäläisillä oli Salossa omakotitalo, ja Aino oli luonteeltaan viherpeukalo. Kaksilitraisella kaasutinmoottorilla varustetulle 99 L:lle suoritettiin luovutushuolto porvoolaisessa Oy Lov-Auto Oy:ssä, kunnes 17. Sieltä 99 siirrettiin talon myynnin jälkeen salolaisen kerrostalon parkkikatokseen seisomaan. Ainon aviomies oli auton nykyisin omistavan Olavi Kolin äidin veli, minkä myötä vähänajettu 99 tuli Olaville tutuksi joka kesä 80ja 90-lukujen taitteessa. Vuosikymmenen taitteessa sairaus oli keskeyttänyt ikämiehen ajot eikä hän enää Saabin rattiin palannut; auto päätyi perintönä Aino Kymäläiselle, edesmenneen Käppin siskolle Saloon. Muistan kun hän haki Somerolta kanankakkaa, jonka pakkasi Saabin kyytiin apulantapusseissa”, hän kertoo. Ensimmäinen, 2 000 kilometrin huolto suoritettiin toukokuun lopulla, mutta reippaaseen kilometrien ahmimiseen Saab ei päätynyt. Käppi hankki 99:n eläkeautokseen ja käytti sitä pääasiallisesti mökkireissuilleen Taipalsaareen kesäisin. ”Joskus vuonna -11 serkkua tavatessani kysyin häneltä, että mitä Saabille kuuluu. Yhdeksänkymmentäluvun loppua kohden Ainon kunto heikkeni, ja Saab siirtyi hänen tyttärensä Ritva Kymäläisen omistukseen. Saab 99 2.0 L ’73 Suvussa kulkenut Lähisukuun uutena ostettu Saab 99 elpyi pitkästä seisonnasta harrasteajoon Olavi Kolin omistuksessa. Seuraava huolto autolle suoritettiin lokakuussa -83, jolloin kokonaisajomäärä oli 35 859 kilometriä. Auto oli muutaman vuoden ajossa, kunnes 2000-luvun alussa jäi Kymäläisten omakotitalon autotalliin. Verkkaisella käytöllä kymppitonnin raja meni rikki -74 ja 20 000 kilometrin huolto suoritettiin vasta heinäkuussa -77. Kun kuulin että se oli Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 42 5/2019. Somero H elmikuussa -73 Kymen lääniin rekisteröidystä 16 uudesta 99-Saabista RAA-718-tunnuksinen sai suunnakseen Lappeenrannan. Ensimmäisellä omistajallaan sininen 99 säilyi joulukuulle -81
Kehitystyön hedelmiä alettiin poimia vuoden -72 alussa, jolloin saatavilla tuli huippumalli Electronic Manual Special eli EMS. Etuveto. Myös voimalinja oli aktiivisen tuotekehityksen kohteena. Ehdoton hitti vuoden -73 Suomessa oli Toyota Corolla (7 919 kpl), perässään Lada (6 966) ja Fiat 600 (6 794). Poraus 90, isku 78 mm. Vuonna -73 Saab 99 oli maamme yhdeksänneksi myydyin henkilöautomalli 3 769 autolla, joista rekisteröintitilaston mukaan yhtä lukuun ottamatta kaikki edustivat kotimaista työtä. Lisäksi tämä on toiminut kunnostuksen jälkeen kuin kello”, hän kehaisee. Nyt viiden ajokesän jälkeen kilometrejä on karttunut viitisen tuhatta lisää. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Esimerkiksi ajovalonpesurit ja kojelaudan uudistus suoritettiin vuonna -71, istuinlämmitys ja joustopuskurit otettiin käyttöön -72 ja halogeenivalot saapuivat mallivuodelle -73. Tuolloin mittarissa oli noin 69 400 kilometriä. Ruiskuvaihtoehtona jatkoi 110-heppainen EMS. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 437, leveys 169, korkeus 144, akseliväli 247 cm. Auto oli kokonaisuutena eheä, mutta seisontavuodet eivät tietenkään olleet tehneet uusikaupunkilaiselle hyvää. Olavi kertoo museoajoneuvotarkastajan suorastaan kieltäneen pirteän 70-lukulaisen suojuksen poistamisen Saabin ohjauspyörästä. KOLME VAIHTOEHTOA VUODELLE -73 Saabin 99-malli esiteltiin vuonna -67 ja varsinainen tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Jos ajoajasta eivät olisi kilpailemassa Olavin muut museoautot, olisi reissuja kertynyt varmasti enemmänkin. Saabin omaa suunnittelua edustava 1 985-kuutioinen rivinelonen tuottaa kaasuttimen syöttämänä 95 hevosvoimaa. Samalle vuodelle vanha 1,7-litrainen jäi pois tuotannosta. Alkuvaiheessa 99:n nokkapellin alla käytettiin Triumph-taustaista 1,7-litraista moottoria, jonka oheen tuli -71 tarjolle 1,85-litrainen versio. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset yläja alatukivarret, kierrejouset. ”Auto ei ollut käyntikuntoinen ja jarrut olivat jumissa, joten se piti siirtää hinausautolla kotiin Somerolle.” Saman kevään aikana Olavi alkoi laitella Saabia vähitellen kuntoon serkun pojan Matti Kymäläisen avustuksella. Korin osalta vain takalokareissa oli pintaruostetta ja toista etuovea hieman kolhittu.” Alkuperäinen maalipinta voitiin säilyttää suurelta osin, ja uutta maalia tuli korin takaosaan listakorkeuden alapuolelle. Tuote oli etuvedon, hammastanko-ohjauksen, levyjarrujen ja koriin suunniteltujen törmäysvyöhykkeiden myötä ehdottoman moderni, ja mallia myös päivitettiin taajaan niin mukavuus, turvallisuus kuin suorituskykykin huomioiden. Teho 95 hv /5200 rpm, vääntö 157 Nm /3500 rpm. Edessä ja takana levyjarrut. Vuoden -73 alkaessa Saab 99:n moottorivalikoima koostui kolmesta vaihtoehdosta. Sisustan eheyttämiseksi riitti kattoverhoilun uusiminen paikallisen verhoilijan avustamana. ”Vuosimallien ’68–’73 jarrusatuloiden saanti on vaikeaa, mutta Turun Jarruosasta löytyi sopiva korjaussarja.” Puolentoista vuoden rauhallisen kunnostusrupeaman jälkeen Saab palasi ajoon museoajoneuvoksi rekisteröitynä lokakuussa -13. Jarrujen osalta haastetta oli hieman enemmän. ”Tankki piti puhdistaa ja samalla uusia bensaletkut ja -putket. Kaasutinmoottoreina olivat 88-hevosvoimainen 1 854-kuutioinen sekä EMS:n myötä esitelty kaksilitrainen, joka Zenith-Stromberg 175 CD-2S -kaasuttimella tuotti 95 hevosvoimaa. Saab 99 kun on omistajan mielestä ikäisekseen oivallinen auto ajaa. Ruotsalaisvalmistajalla oli kuitenkin kova halu valmistaa 99-malliin oma moottori. Vaihteistoina tarjottiin nelipykäläistä manuaalia ja kolmeportaista automaattia. 01 Merkki ja malli Saab 99 2.0 L 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Mallissa käytettiin Saabin kehittämää 1 985-kuutioista nelosmoottoria, josta irrotettiin 110 hevosvoimaa Boschin elektronisen D-Jetronic-ruiskun turvin. ”Ajoltaan tämä on miellyttävä, yllättävän hyvä auto. ollut liki kymmenen vuotta ajamattomana, niin tuumasin että tässähän on auto, joka pitää pelastaa.” Mukavaksi museoautoksi Vähän ja käytännössä vain kesäisin ajettu ’73 Saab 99 L siirtyi Olavin nimiin tammikuussa -12. Saab edusti kuitenkin korkeampaa hintatasoa, joten lähes 3 800 rekisteröinnin tulos oli hyvä varsinkin kun 99 jätti niukasti taakseen Volvon 140-sarjan, jota meni meillä kaupaksi 3 726 autoa. Paino 1130 kg. Saab 99:n tuotanto alkoi Uudessakaupungissa -70, mikä ei luonnollisesti heikentänyt mallin asemia sinivalkoisilla markkinoilla. Puristussuhde 8,7:1. Tilavuus 1985 cm3. 43. Takana jäykkäakseli, pitkittäiset eteenpäin suunnatut tukivarret, pitkittäiset taaksepäin suunnatut reaktiotangot, Panhardtanko, kierrejouset
Mazda 323 1.3 HB LX ’88 Yhä edelleen 80-luvun perusautot houkuttelevat edullista käyttöautoa haeskelevia. Kakkosautoa kaavaili myös Juuso Palosaari ostaessaan Mazda 323:n, mutta päätyi tallentamaan siistin yksilön harrastekäyttöön. Tampere Kesäkäyttöön 44
Mazda 323:n määräksi kirjattiin 4045 rekisteröintiä, ja sen sijoitus oli yhdestoista. Kaikkiaan Suomessa rekisteröitiin tuolloin peräti 173 500 henkilöautoa, joista rekisteröintitilastojen mukaan 10 109 oli Mazda-merkkisiä. Mazda pisti silmään netin myynti-ilmoiTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Mazdasta kaavailtiin kakkosautoa Juuson ja etenkin Emilian käyttöön, mutta 323:n ehjä olemus ja hyvä tekninen kunto muuttivat suunnitelmat kesäisen harrastekäytön suuntaan. ”Haussa oli edullinen käyttöauto arkiseen liikkumiseen. Näistä 323 taisteli suomalaisten suosimassa pienten perheautojen luokassa. Top 10 -sijoituskin oli lähellä, sillä Fiat Unoa rekisteröitiin 4049 eli vain neljä enemmän. Onneksi muutamia näistä ”nykyautoista” on sentään ohjattu armollisesti harrastekäyttöön – kuten uutena Turun seudulle rekisteröity Mazda 323 1.3 HB LX. Nelipykäläisellä vaihteistolla varustettu viisiovinen Mazda 323 1.3 LX Hatchback maksoi vuoden -88 puolivälissä 73 900 markkaa. Kauppasotaa perheautoluokassa Vuonna 1988 Mazdan monipuolinen mallivalikoima ylti Suomessa pikkuruisesta 121-mallista aina edustavaan 929-sedaniin ja eksoottiseen wankel-moottoriseen RX-7-urheiluautoon. Joka tapauksessa yli kymmenentuhannen Mazda-myynti oli Haka-Autolta komea suoritus. Museoautoiän kieppeillä olevat hyväkuntoiset japanilaisautot houkuttelevat käyttöominaisuuksillaan yhä edelleen. Kaksi vuosikymmentä virallisen maahantuonnin käynnistämisen jälkeen Mazda oli vakiinnuttanut asemansa. Juuso oli nimittäin katselemassa kakkosautoa hänen ja tyttöystävänsä Emilia Ala-Kokon käyttöön. Huomionarvoista on, että pienen Mazdan menekkiä nakersi ehkä yllättäenkin sen isoveli – edeltävänä vuonna päivitetty Mazda 626 löysi vuonna -88 kaikkiaan 5636 uutta kotia. Jos japanilaismerkkien mallitarjonnasta poimittiin pienemmällä moottorivaihtoehdolla ladattu perusvarusteinen viisiovinen viistoperä, asettui hintaviisari osoittamaan reilua 70 000 markkaa. 45. Nissan Sunny sai kilvet 11 675 kertaa. Se oli varteenotettava vaihtoehto, kun tavallinen suomalainen kuluttaja suunnitteli uuden auton ostoa. Maahantuojan muihin edustuksiin lukeutuneilla Jaguarilla (24) ja Wartburgilla (296) ei nimittäin laajoja kansankerroksia kutiteltu. Viime vuoden lopulla vuonna 1988 rekisteröityjä Corollia oli liikennekäytössä yhä 2309 autoa, Sunny-yksilöitä 1016 ja 323-Mazdoja 354 autoa. Säästämisen arvoinen Tamperelaisen Juuso Palosaaren maaliskuussa -18 hankkima punainen Mazda 323 on hyvä esimerkki suhtautumisesta 80-luvun japanilaisautoon tässä ajassa. Kärkikaksikkona tuulettivat Toyota (24 749 rekisteröintiä) ja Nissan (18 304) ennen toisiinsa nähden lähes tasoihin päätyneitä Opelia (15 668) ja Ladaa (15 390). E nsimmäiset näytteet Mazda-henkilöautoista saapuivat Suomeen syksyllä 1965, ja pari vuotta myöhemmin Haka-Auto Oy aloitti merkin varsinaisen maahantuonnin. Malliston ehdottomat myyntiartikkelit olivat kuitenkin 323ja 626-mallistot, joissa molemmissa oli tarjontaa niin porrasja viistoperän kuin farmarinkin tarvitsijalle. Jos säilymäprosentteja laskee, niin Nissanin ja Mazdan osalta se on lähes sama, noin 8,7 prosenttia. Merkittävä osa meidän päiviimme asti sinnitellyistä japanilaisautoista on tien päällä tehtyjen havaintojen perusteella edelleen aktiivisessa arkikäytössä. Ennen Mazdaa listalla olivat vielä Ford (11 673) ja Volkswagen (10 426). Mazda liittyi maahan jo asettuneiden japanilaismerkkien joukkoon kitkatta, sillä autojen hintataso suhteessa niiden tarjoamiin ominaisuuksiin todettiin asialliseksi. Vuoden -88 Corollia on liikenteessä suhteessa lähes kaksinkertainen määrä, 14,8 prosenttia alkujaan rekisteröidyistä. Malliversioita sen tarkemmin erottelematta näistä japsisuosikeista voiton vuonna -88 vei Toyota Corolla, jota rekisteröitiin Suomessa 15 554 yksilöä. Tämä oikeutti seitsemänteen sijaan merkkikohtaisissa rekisteröinneissä. Kun suosikkimalleja kertyy rekisteröintitilastoihin sarakkeiden täydeltä, on niissä mistä hukatakin. Tällä pyynnillä se asettui kilpasisariensa väliin: viisivaihteinen Nissan Sunny 1.3 maksoi 71 100 markkaa ja niin ikään viisivaihteinen Toyota Corolla FX 1.3 SE puolestaan 77 400 markkaa. Tästä kertovat hyvän automyyntivuoden 1988 rekisteröinnit
Muuttuneiden suunnitelmien myötä Emilialle etsitty käyttöauto puuttui edelleen, mutta tähänkin haettiin käytännöllinen ratkaisu. Juuson havaintojen mukaan takakaaret on jossain vaiheessa tehty uusiksi. Kokonaisuutena Mazda on siis saanut ensiomistajaltaan säntillistä huolenpitoa, ja auton kirkkaana säilyneen punaisen mallipinnan perusteella se on viettänyt aikaansa epäilemättä pääosin katon alla. ”Lopputalvi Mazdalla tuli ajeltua, mutta sen jälkeen päätimme jättää sen kesäkäyttöön”, juttelee Juuso, jolla oli aiempia Mazda-kokemuksia ensimmäisestä omasta autosta, luukkulamppuisesta 323F:stä. Tasaisen harmaata ja muovista ympäri sisätilojen, mutta samalla selkeää, helppokäyttöistä ja kolmen vuosikymmenen perusteella myös kestävää. Lähinnä vain kuljettajanistuimen verhoilu vihjaa menneistä kilometreistä. Hienokuntoista pikku-Mazdaa tutkiessa ostopäätös sinetöityi, mutta samalla alkoi muovautua uusiksi myös ajatus auton käytöstä. Autoa myi sen uutena hankkinut pariskunta, jolla Mazda oli ollut epäsäännöllisessä arkikäytössä siihen asti kakkosjollei viimeisimpinä aikoina jopa kolmosautona. tuksessa, sillä auto näytti kuvissa hyväkuntoiselta.” Paikan päällä Turussa selvisi, että alle 160 000 kilometriä ajettu 323 oli kunnoltaan poikkeuksellisesti vieläkin parempi kuin mitä kuvat olivat lupailleet. Konstailematonta kyytiä Kesän -18 myötä Juuso ja Emilia pääsivät maistelemaan 30 vuotta vanhan pikku-Mazdan ominaisuuksia, sillä mitään erityisiä huoltotoimia asiallisesti ylläpidetylle Mazdalle ei tarvinnut tehdä. Sisusta on puolestaan ehjä kuskinpenkin istuinosan toppausta lukuun ottamatta. Ajoltaan Mazda edustaa Juuson mukaan hyvin ikäisiään. ”Öljyt vaihdettiin, kun ei tiedetty, milloin se oli viimeksi tehty”, Juuso kertoo. ”Vielä kahdeksankympin vauh46 5/2019 Mazda 323. Kokemusta 80-luvun ajokeista on muun muassa takaveto-Ladasta ja Nissan Sunnystä. ”He tarvitsivat pihaansa tilaa, joten Mazda oli päätynyt myyntiin”, taustoittaa Juuso. ”Minulla oli käyttöautona Opel Astra Coupé Bertone, joka siirtyi Emilian käyttöön.” Omaksi autokseen Juuso oli hankkinut Subaru Legacyn, joskin mies myöntää, että Japanista jälkituotu ja oikeanpuoleisella ohjauksella varustettu tuplaturbomalli ei varsinaisesti täytä käyttöauton kriteerejä sekään
Puristussuhde 9,4:1. Poraus 77, isku 69,6 mm. Edessä levyja takana rumpujarrut. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. 47. Vuodelle -88 Mazda 323 1.3:n moottoriversioksi vaihtui 1324-kuutioinen B3, kun aiemmin nokalla oli palvellut 1296-kuutioinen E3. 07 Mitat Pituus 399, leveys 165, korkeus 139, akseliväli 240 cm. Jarruputken vaihto ei ole suuri operaatio, mutta yleisesti ottaen varaosien saatavuus 80-luvun Mazdoihin alkaa Juuson mukaan muuttua haastavammaksi. Takana joustintuet, poikittaiset tukivarret, pitkittäistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Pakoputkea uusiessa takaäänenvaimentimen jälkeistä häntää ei tunnu löytyvän mistään. dissa Mazda on hiljainen, mutta mukavuudesta joutuu tinkimään, jos vauhti on yli sadan. Etuveto. Aikoinaan Ladassani oli ralliratti, jota sai vääntää tosissaan.” Tämän ajokauden osalta reissut viivästyivät, sillä keväällä katsastuksen yhteydessä yksi jarruputkista antautui. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 12,4 s. Paino 900 kg. Teho 68 hv / 5800 rpm, vääntö 105 Nm / 3600 rpm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Muutoin yli 30-vuotias Mazda keräsi kehuja teknisestä kunnostaan. Nyt autossa on sedan-mallin putki, joka tulee vähän yli.” Juuso kertoo, ettei ole kokenut muiden omistamiensa 80-luvun autojen suhteen vastaavia saatavuusongelmia. Kaupungissa auto on yllättävän kevyt käännellä, etenkin kun isosta ratista saa hyvän otteen. Vuoden -88 rekisteröintimääräksi Mazda 323:lle kirjattiin 4045 autoa – yli 10 000 vähemmän kuin Toyota Corollalle. 01 Merkki ja malli Mazda 323 1.3 HB LX 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Tilavuus 1324 cm 3 . Teho pysyi ennallaan, mutta vääntö kasvoi hieman. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset. ”Pitäisi varmasti nyt hamstrata niitä varaosia, joita tähän vielä saa.” Sinällään 80-luvulla käytetty perustekniikka ja japanilaisten autojen käyttövarmuus lupailevat punaiselle 323:lle pitkää harrasteikää
Erityisesti hän oli vaikuttamassa lukuisiin Bertone-konsepteihin pitkin 80-lukua. Vuonna 1976 hän tapasi muun muassa GS-, SMja CX-Citroëneja suunnittelemassa olleen Robert Opronin. Deschamps pääsi töihin Bertonen muotoilullisena johtajana toimineen Marcello Gandinin alaisuuteen. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autonvalmistajat ja muotoilustudiot Marc Deschamps 70-luvun lopulla työnsä äärellä – tässä tapauksessa Renault 5 Turbon, jonka lihaksikkaista muodoista hän vastasi. Tällä noin 12 vuoden ajanjaksolla Deschamps oli mukana luomassa Bertone-töitä, joista monista tuli Deschampsin pitkän uran huomiota herättävimpiä konsepteja. Taustavaikuttaja Marc Deschamps ei nouse ensimmäisten nimien joukossa pintaan tunnettuja autosuunnittelijoita listattaessa, mutta se ei tarkoita, etteikö mies olisi ollut monessa mukana. 48 5/2019 Pellinpiirtoja. Mutta visiitti Bertonellakin jäi lyhyeksi, kun vuoden 1973 puolella Deschamps päätyi Chapron-koripajan kautta Ligier’n F1projektiin mukaan. Ja niin hän siirtyi takaisin kuuluun muotoilutaloon työskennelläkseen siellä koko 80-luvun. R anskalainen Marc Deschamps on useisiin italialaisiin kollegoihinsa nähden sangen tuntematon nimi. Tuossa vaiheessa Opron tosin jo työskenteli Renault’lla, ja Deschamps liittyi mukaan suunnittelutiimiin. Ranskalainen koputti uudelleen Bertonea luotsaavan Nuccio Bertonen ovea vuonna 1972, ja tällä kertaa yhteinen sävel löytyi. Bertonella eivät yksittäiset suunnittelijat perinteisesti saaneet nimeään isosti esille, mutta näillä sivuilla esillä olevia Bertone-töitä on mainittu Deschampsin suunnittelemiksi joko henkilökohtaisesti tai tärkeänä tiimin jäsenenä. Sellaisen hänelle soi Paul Bouvot, joka kuului Peugeotin suunnitteluosaston pomoihin. Se jäi kuitenkin lyhyeksi, vain muutamaan kuukauteen, minkä jälkeen oli jälleen aika etsiä uusia vaihtoehtoja. Vuonna 1944 syntynyt muotoilija on silti hänkin jättänyt jälkensä automuotoilun historian sivuille. Parin vuoden takaiset huhut kertovat miehen touhunneen viimeksi kiinalaisen insinööritoimiston projektien parissa. Mitä Marc Deschampsin myöhempiin vaiheisiin tulee, hän on jatkanut työelämässä pitkälle näihin päiviin. Bertonella työkyselyyn tuli vastaukseksi päänpudistelua, mutta Carrozzeria Ghialta aukesi pesti. Ranskalaisherran seuraava urasiirto tapahtui 70-luvun lopulla. Polku ammattimaiseksi autosuunnittelijaksi ei ollut helppo, sillä kertoman mukaan Deschamps sai pakit useammaltakin suunnittelutalolta ennen kuin näyttöpaikka irtosi. Gandini oli väistymässä Bertonelta ja vinkkasi Deschampsille, että Bertonella voisi olla jälleen tarvetta osaavalle käsiparille. Peugeot’llä kerätyn kokemuksen jälkeen Deschamps työskenteli pari vuotta Simcalla, kunnes oli aika yrittää automuotoilun kultamaille Italiaan. Nopeiden liikkeiden miehenä Deschamps ei kuluttanut pitkään Ligier’nkään nurkkia
Tämä konsepti on nähty tässä juttusarjassa aiemminkin, Marcello Gandinin aikaansaannoksia esitelleessä artikkelissa. Yksi tulevan Superviitosen varhaisista hahmotelmista oli Deschampsin työtä, mutta tulevaisuus osoitti, että seuraaja oli lopulta enemmän uskollinen alkuperäisen Viitosen tyylille. Vuoden -81 kepposia oli Mazda MX-81 Aria, joka osasi hämmentää kummasti vuoden -82 Torinon autonäyttelyssä käyneitä. Keväällä -78 Renault käynnisti projekti 140:n, minkä tavoitteena oli päivittää vuonna -72 esitelty R5 vastamaan 80-luvun vaatimuksia. Ratin sijaan kuskin sormeiltavana oli ohjaushihna, joka oli viritetty mittariston virkaa sijaistaneen näyttöruudun ympärille. GSmallin tekniikkaan perustunut Citroën Camargue syntyi vuodelle -72, jolloin Gandini ja Deschamps olivat samaan aikaan Bertonen leivissä. Tilaaja kuitenkin kuihtui konkurssikypsäksi 80-luvun kynnyksellä, joten koripajan ei auttanut kuin esitellä konsepti omissa nimissään Torinon näyttelyssä -80. 49. Mazda 323 Turbon tekniikan niellyt luiskaperäinen luukkulamppukonsepti heijasteli hyvin tulevia muotoilutuulia, mutta se kummastelu lähti kuljettajanpaikalta. Alun perin Athon-konseptin piti olla Bertonen asiakastyö Lamborghinille, tarkemmin sanottuna avoversio Urracosta
Vuoden -86 Citroën Zabrus teki tässä suhteessa poikkeuksen, sillä se myös liikkui omin voimin eikä minkä tahansa tekniikan turvin. Ja ei, ei tehnyt Delfinonkaan muodoille hyvää availla luukkulamppuja. Liukuovien ohella muotoilullisena huutomerkkinä toimi erittäin matala keula, jonka kävi mahdolliseksi muun muassa siirtämällä jäähdytin ja ilmastointilaite auton takaosaan. Jäätä kokeilevana keppinä toimi Chevrolet Ramarro, jonka nimeen liitetään monissa yhteyksissä myös Corvette, mikä samalla paljastaa liukkaan suoraviivaisesti muotoillun sportin tekniikkalainan. Jopa tuotannosta puhuttiin, toki tavanomaisella kaksilitraisella bensakoneella, mutta pian sekä BX 4TC että Zabrus siirtyivät pieneksi luvuksi autoteollisuuden historiaa. Bertonen luomus oli kokonaisuutena futuristinen, muttei kuitenkaan niin yliampuvasti muotoiltu, etteikö tuotanto olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa. Monet Bertonen kuten muidenkin design-putiikkien konseptimallit esittelivät lähtökohtaisesti muotoja muun ollessa sivuseikka. Vuonna -83 valmistunut Alfa Romeo Delfino perustuu Alfa Romeo 6:een. Deschampsin omalta osaltaan työstämät linjat kätkivät Citroënin b-ryhmäläisen rallipyssyn BX 4TC:n voimalinjan. Pituudeltaan Ramarro oli peräti 33 senttiä C4-Corvettea lyhyempi. Prototyypiksi kuitenkin jäi. 50 5/2019 Pellinpiirtoja Marc Deschamps. Vuonna -83 Bertonella alettiin tutkailla enenevästi mahdollisuuksia murtautua Yhdysvaltojen massiivisille automarkkinoille
Tuotantoon tätä Bertonen luomaa viisipaikkaista Genesissukkulaa ei päästetty, mutta tila-autoilun elementit ovat läsnä. Runkorakenne lainattiin Espritistä, mutta muotoilu oli Emotionin ykkösasia: tiettävästi liikkuvaksi autoa ei rakennettu. Ja mitä Genesiksen etuoviin tulee, tiivisteille kannattanee näyttää silikonipuikkoa ennen pakkasien saapumista. Nyky-Lamborghinin kohdalla on taivasteltu järkälemäistä Uruskatumaasturia, mutta on sitä ennenkin osattu vastata asiakaskysyntään. Bertonen vuoden -91 Lotus Emotion oli sekin GM-perustainen, sillä brittimerkki kuului tuohon aikaan General Motorsin työkalupakkiin. Citroën XM sovitti ison kissan turkkia ylleen vuosina 1989–2000. Eikä se olisi liikkunut etenkään silloin, kun auto onnistuttiin pudottamaan hienoisesti nosturilta ennen esiintymistään Detroitin autonäyttelyssä -91. Deschamps hahmotteli XM:lle suuntaviivoja tähän tapaan vuonna -84. Taakse kuljettiin liukuovien kautta. Ja menohaluisesti kunnioittikin, sillä irrotettavalla katolla varustetun coupén keskimoottorina sykki Corvette ZR-1:n riidanhaluinen V8. Bertonella kiihdytettiin 90-luvulle Nivola-tutkielmalla, jonka nimellään kunnioitti 30ja 40-lukujen italialaista kilpa-autoilijaa Tazio ”Nivola” Nuvolaria. 51. Kulkuakin olisi piisannut, sillä konseptin uumeniin oli istutettu Lamborghinin V12, jonka jatkona oli tietenkin perheautoon mukava automaattivaihteisto
Engineeringin luoma superauto oli jatkumoa taustan Bugatti EB110:lle: keveää jäykkyyttä haettiin hiilikuidusta ja voimantuotosta huolehti kipakoitettu EB110:n 3,5-litrainen neliturboinen V12. B. Vuonna -98 julkistettu Heuliez Pregunta oli puolestaan luku superauto-saagaan. Urheiluauton ja hävittäjän tyylimaailmoja yhdistelevä Pregunta jakoi muotoilullisesti mielipiteitä, mutta kulkupuoli oli kiistaton siitä vastasi Lamborghini Diablon voimalinja. 52 5/2019. Kyseisen vuosikymmenen aikana putiikista pukkasi monipuolista tarjokasta ysärivirtauksiin. Edonis ei ollut muodoiltaan automaailman adonis, mutta ranteessa oli ruista. Vuoden -92 Heuliez Raffica oli ajanmukainen kaksipaikkainen ”kovakattoavo”. Tuotantoa tälle surusilmäiselle kulkurille hahmotellaan tiettävästi edelleen, viimeksi Amerikassa Casil Motorsin toimesta. Mercedes-tekniikkainen Heuliez Intruder vuodelta -96 kuljettaa offroadtunnelmiin, mutta on oikeastaan hyvin perusteltavissa: SUV-aalto voimistui USA:ssa ja jopa Hummer teki hyvin kauppansa. Ranskalainen Heuliez-koripaja avasi 90-luvun alussa Torinoon oman studionsa, jonka johtotehtäviin palkattiin Deschamps
Keskitetyltä huoltopaikalta ajetaan eri ilmansuunnissa sijaitseviin, Ainoa kuva tavallisesta riviharrastajasta vuoden 1992 Suurajoissa on Seppo Hannukaisesta ja Eero Majasta, jotka ajoivat sijalle 40 jääden voittajasta tunnin ja 15 minuuttia. Aina ei lopputulosta mitattu suoranaisesti sekuntikelllolla, vaan kilpailijat saivat reitiltä virhepisteitä joiden mukaan tulokset muodostettiin. Rallireitti oli tuhansia kilometrejä pitkä. Kilpailijoiden pitää osata säästää renkaita, sillä niitä ei uusita kuin huoltopaikalla. Nykyisin kärkikuljettajien erot pitkilläkin erikoiskokeilla, kuten Ouninpohjassa, ovat ainoastaan sekunnin kymmenyksien luokkaa. 54 5/2019. Kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten ajettiin Jyväskylässä MM-rallia vielä vanhaan malliin. Jyväskylän Suurajot 1992 Vuoden 1992 Jyväskylän Suurajoissa ammattikatsoja hurrasi suomalaisten lisäksi hurjalle skottikuskille, ja harhaili puolieksyksissä valtion rautateillä. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee muutaman erikoiskokeen sisältäviin ryppäisiin, jotka ajetaan useasti vielä kahteen kertaan. T ämän lehden ilmestymispäivänä käynnistyy jälleen sorateiden grand prix Keski-Suomen huiman nopeilla pikataipaleilla. Kaikkiaan maaliin pääsi 61 autokuntaa. Heitä ja muita suomalaisia lähdimme Pasin kanssa lauantain lenkille kannustamaan. Toista oli ennen, jolloin ajopäivä venyi myöhään yöhön, jatkuakseen jälleen aamuyöllä. Tämän päivän erikoiskokeiden suhteen muutos vaikkapa 1980-lukuun on melkoinen. Yöllä rallikaravaani pääsee lepäämään. Vuosikymmenten kunniakkaan historian omaava kilpailu on ajettu aikojen saatossa toisistaan poikkeavilla kaavoilla. Alkuaikoina mukana oli niin kutsuttuja tasanopeuskokeita, ajettiin etappeja ja erikoiskokeita. Positiivista oli, että tuossa italialaistallissa ajoi Juha-pari Kankkunen & Piironen. Porilaisen Lada VAZ 2105 jätti taakseen muun muassa useita GT-Corollia, GSi-Kadettin, GTI-Golfin ja jopa pari nelivetokilpuria. Huoltoporukka pysyy paikoillaan ja kuljettajien tehtävänä on selviytyä omillaan erikoiskokeelta toiselle. Nykypäivän reitti on tehty mahdollisimman tiiviiksi. Tylsyyttä hommaan toi Lancian pitkään jatkunut ylivoima autonvalmistajien merkkimestaruustaistossa. Vanhoina hyvinä aikoina parin minuutin takamatka saattoi olla kiinniajettavissa. Kilpailun voitto alkaa olla menetetty saalis, jos kärki karkaa yli kymmenen sekunnin päähän
Siitamassa Alén oli kakkonen jääden Auriolin pohjista vain sekunnin. 55. Kokonaiskisassa he sijoittuivat niin ikään pronssille, eroa kärkeen kertyi vajaat kaksi minuuttia. Didi kiipesi vuonna 1992 kaikkiaan kuusi kertaa palkintokorokkeen korkeimmalle pallille, mutta tämä riitti ainoastaan kolmossijaan kauden loppupisteissä. Tällä samalla autolla Auriol voitti myös Australian rallin myöhemmin syksyllä. Uskilassa Markku Alén ja Ilkka Kivimäki ajoivat kolmansiksi jääden Auriolin pohjista kahdeksan sekuntia. Juhat Kankkunen ja Piironen ajoivat kisan kakkosiksi häviten Auriolille 40 sekuntia. Lanciat ottivat kaksoisvoiton, ja tämä takasi italialaistallille merkkimestaruuden hyvisssä ajoin ennen kauden päätöstä. Massimo ”Miki” Biasion Tiziano Siviero jäivät Fordillaan Uskilan pohja-ajasta 32 sekuntia. Kilpailun voittajakaksikko oli Didier Auriol Bernard Occelli
Ilmavia kaatoja nähtiin miehen toimesta useampiakin, mutta mies sinnitteli sisukkaasti kahdeksannelle sijalle, runsaat 15 minuuttia voittajasta jääneenä. Paluu autolle olikin sitten raskas. Siitamassa McRae ajoi viidenneksi, kolmetoista sekuntia Auriolille hävinneenä. Paikka oli katsottu siten, että sinne pääsee Tampere–Jyväskylä-valtatieltä erästä noiden kaupunkien väliselle rautatielle päättyvää metsäautotietä pitkin. Oikean metsäautotien löytäminen meni arpomiseksi, ja kun valinta oli suoritettu, niin tuli napakymppi: tie päättyi junarataan. Aivan koko kilpailijakatrasta emme ehtineet Uskilassa katsoa, sillä ajatus oli siirtyä ajoissa erikoiskoe 26:lle Siitamaan, jonne joutuisimme kävelemään hieman enemmän kuin normaalisti. Ei muuta kuin reppu selkään ja taipaleelle. Paikkaan olimme tutustuneet ennakkoon jo edellisviikonloppuna. Rautatien toisella puolella oli erikoiskokeelta päin tuleva tie, jota pitkin meidän oli tarkoitus kävellä kohteeseen. Uskila ja Siltama Pälkäneen ja Valkeakosken rajamailla ajettiin erikoiskoe 23 Uskila. Päättelimme, että pitää lähteä tallustamaan Tampereen suuntaan, että löydämme erikoiskokeelle vievän tien. Emme tosin tienneet mihin kohtaan. Suomalaisen ralliyleisön suosioon kertaheitolla ajoi nuori skotti Colin McRae kartturinaan Derek Ringer. Paikka oli alkuperäiseen katselupaikkaamme verrattuna vauhditon, mutta eksyneiden löytämäksi aivan kelpoinen. Jälkiruokakahville siirryimme Paasikiventien Kesoilille, joka oli tamperelaisten moottoriharrastajien toinen olohuone. Lähdimme lompsimaan rataa pitkin. Kartta käteen ja arvuuttelemaan missä kohdassa rautatietä olemme. Siitamassa Biasion taiteili kuudenneksi 21 sekuntia Auriolista jääneenä. Jonkinlainen kuvauspaikkakin täältä löytyi, ja itse asiassa muutama sata muutakin kisaturistia oli pienen lammen rannassa kiemurtelevalle pikkutielle leirinsä pystyttänyt. Kärkiautotkin olivat jo pätkälle startanneet. Subaru Legacy RS koki kovia heti kisan harjoituksissa, eikä tahti muuttunut itse kilpailussakaan. En enää muista paikkaa jonne meidän piti Siitamassa sijoittua. Tuolloin tuli mieleen, että kyllä autourheilun seuraamisessakin voi kunto kasvaa. Maaliin Cossy-pariskunta tuli viidentenä, yhdeksän minuuttia kärjen perässä. 56 5/2019 Ammattikatsoja muistelee. Uskilassa sijoitus oli neljäs, kymmenen sekuntia kärkeä jäljessä. Oikeaa tienpätkää emme löytäneet, mutta pitkään taivallettuamme saavuimme lopulta erikoiskokeelle. Onneksi tuolloin ei ollut vielä kahtasataa äänettömästi kiitäviä Pendolinoja. Rautatien toisella puolella ei kuitenkaan ollut minkään valtakunnan tietä, ei edes polkua. Kilpailun seuraamiseen sekä varsinkin kuvaamiseen eräs peltojen ympäröimä alamäkivasuri oli mitä mainioin. Näin liika liikunta ei päässyt kisaturistia pilaamaan. Metsäautotiehen, joka valtatieltä lähti kohti rautatietä, emme olleet etukäteen tutustuneet, GT-kartasta olimme vain katsoneet, että tuosta se menee, helppo homma. Ari Vatanen Bruno Berglund ajoivat tallitoveri McRaeta ehjemmän kilpailun. Vatsa ruokaa huutaen ajoimme Mansesteriin ja suunnistimme ensimmäiselle grillille tilaamaan jättihiukoon rasvaista äijäruokaa. Lisäksi suuri yleisö oli kulkeutunut seuraavaksi ajettavalle Savon eekoolle, joten saimme seurata kilpailua muiden liiemmin häiritsemättä. Nälkä kurni suolissa, junaradalla kävely oli työlästä, ja marssittavaa lienee ollut viitisen kilometriä per suunta. Kankkusen ja Alénin sain hätäisesti tallennettua takaapäin kinofilmille
Yllättäen tämä ei kuitenkaan riittänyt sarjan lopputuloksissa kuin kolmanteen sijaan. Kisan kunkku oli siis ranskalainen Auriol, joka ajoi kokonaisuudessaankin loistavaa kautta, voittoja oli plakkarissa ennen Jyväskylää Monte Carlosta, Korsikalta, Akropoliksesta ja Argentiinasta. Maalissa Lancia-pari oli lähes 17 minuuttia voittajaa hitaampia ja sijoitus oli yhdeksäs. Markku Alén sijoittui kolmanneksi, Ari Vatanen neljänneksi ja Masssimo Biasion tuli ruutulipulle viidentenä. KILINKOLIN JA KUMPPANIT Vuoden 1992 Suurajot toivat kotimaisen rallikansan tietoisuuteen ja varsinkin suosioon nuoren skottikuljettajan Colin McRaen. Jo harjoituksissa miehen Subaru Legacy meni huimasti nurin, ja itse kisassakin nähtiin muutama ilmava poistuminen lepikkoon. Bugalskin käyttämä Lancia Delta Integrale Evo1 sai huomattavasti rivakampaa kyytiä kauden loppuosalla, kun Juha Kankkunen ajoi sillä Australiassa kakkoseksi ja RAC:ssa kolmoseksi. Edelle kiilasivat Kankkunen ja maailmanmestaruuden napannut Carlos Sainz. Lancia ajatti Jyväskylässä kolmea autoa. Philippe Bugalski Dennis Giraudet eivät ehtineet aivan kärjen vauhtiin, sillä heidän edelleen kiilasi muiden muassa Colin McRae. Kankkunen muuten voitti kyseisellä kaudella vain yhden kilpailun. Kankkusen Jyväskylässä ajama Integrale menestyi vielä syksymmällä, kun Andrea Aghini ja Sauro Farnoccia voittivat sillä Sanremo-rallin ja sijoittuivat Costa Bravassa pronssille. Pellit kurtussa mies jatkoi sisukkaasti uudelleen taipaleelle. Jyväskylässä Juha-pari ajoi toiseksi ja Lancioiden ottama kaksoisvoitto sinetöi italialaistallille merkkimestaruuden jo tässä vaiheessa kautta. Kilpuri jäi aina jollain tavoin ajokuntoiseksi. 57. Taakse jäi muun muassa Lancian tehdasautolla ajanut Philippe Bugalski. Loppusijoitus oli kahdeksas. Nuorukainen kirjaimellisesti kaatoi itsensä suomalaisten sydämiin kertalaakista. Jyväskylän jälkeen ykköspytty lohkesi miehelle vielä Australiastakin. Siitamassa Vatanen oli jälleen neljäs, samoin lopputuloksissa, joissa tuupovaaralainen oli 2,5 minuuttia voittajaa jäljessä. Voittaja Didier Auriolille ”Kilinkolin”-lempinimen saanut kansansuosikki hävisi 15 minuuttia ja 45 sekuntia
Vintage Rusty Cafe Ruostetta & romantiikkaa Kanavastaan tunnetun Vääksyn laidalta Loukkuharjun teollisuusalueelta löytyy hallin päätyyn perustettu persoonallinen kahvila ja vanhan tavaran kauppa Vintage Rusty Cafe. 58. Kesällä piha täyttyy joka torstai klassikkoajoneuvoista, kun harrastajat kokoontuvat illansuussa kahvilaan vaihtamaan kuulumisia
Useamman vuoden ajan he keräsivät vanhaa tavaraa paitsi omaan kotiin myös sitä silmälläpitäen, että joskus voisi tehdä kauppaa niillä. Kun tila oli olemassa, kahvila ja kauppa syntyivät ikäänkuin itsekseen. ”Alunperin tämä oli Timpan idea, mutta samoihin aikoihin itselle tuli eteen tilanne, jossa piti miettiä uutta ammattia”, Laakso kertoo. Kahvilan katto on verhoiltu ruosteisilla peltilevyillä ja seinät on somistettu ajoneuvon osilla. P ihapiirin patinoituneet vanhat ajoneuvot, bensamittarit ja emalikyltit viestittävät vierailijalle, ettei nyt olla tulossa ihan tavalliseen kahvilaan. Mutta se Esko Rahkosen vuonna 1984 jenkeistä tuoma Ford 1941 on saanut uuden uniikin ulkonäön Paavolan käsissä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 59. Halli on rakennettu 1970-luvulla alunperin huonekalutehtaaksi, mutta vuosien mittaan siinä on ollut monenlaista yritystoimintaa hitsauslaitteiden valmistuksesta pitopalveluyritykseen. ”Ollaan aina liikkuessamme poikettu kaikkiin erilaisiin kahviloihin ja jänniin putiikkeihin. Kalustus elää tehtyjen löytöjen mukaan, ja joskus on käynyt niinkin, että asiakas on halunnut ostaa mukaansa pöydän ja tuolit. Haaveesta todeksi Oma vanhan tavaran kauppa oli Timo Paavolan ja Anu Laakson haaveena pitkään. Kahvin, teen ja maukkaiden leivonnaisten maisteluun on pöytäryhmien lisäksi valittavissa myös houkutteleva sohvanurkkaus. Vanhoista ovista rakennetuilla pöydillä ja antiikkituoleilla sisustettu kahvila on somistettu kotoisaksi. ”Aluksi ajattelin että vanhan tavaran myynti olisi pääasia ja kahvila toimisi siinä sivussa. Monesti mietin, millainen kahvila itsellä olisi, jos sen perustamiseen joskus tarjoutuisi tilaisuus.” Timo Paavola kertoo, että he ostivat kahvila-kaupan kiinteistön neljä vuotta sitten veneiden säilytystä ja kunnostusta varten. Jopa wc-tilat on rakennettu persoonalliseen tyyliin vanhaa hyödyntäen
Kahvilanpitäjän työpäivä ei lopu sulkemisaikaan. Mieleinen työ Anu kertoo vaatimattomasti, ettei hänellä ole alan koulutusta, vaan kahvilayrittäjäksi ryhdyttiin kotileipuripohjalta. Auto pysähtyi eteeni ja siitä noussut mies pysäytti minut. 60 5/2019 Vintage rusty cafe. Talvisin veneiden säilytys haukkaa osan myymälän tilasta, mutta kesäaikaan puoti levittäytyy laajemmalle alueelle tilavan hallin sisätiloihin. Hallitilaa tarjotaan myös vuokralle, ja samassa kiinteistössä on jo puolen vuoden ajan toiminut Sanna Rantalan Hieronta Menox. Korson purkamolla yrittäjä myi pojille 20 markalla romutettavaksi tuotuja moottoripyöriä ja osti toimivia 50 markalla. Pian pojat keksivät, ettei pyörän kanssa kannata mennä kotiin asti, jos sen voi saada nurkan takana käyntikuntoon ja tehdä 30 markan tilin samantien. Nopeassa tahdissa nuorelle miehelle kertyi monenlaisia vanhoja kolmipyöräisiä härveleitä, autoja ja moottoripyöriä, muun muassa Trojan, Messerschmitt ja BMW Isetta. ”Onneksi ei lähdetty ihan sille linjalle, tämä on näinkin ihan tarpeeksi karu monelle kävijälle”, Anu naurahtaa. Kahvilan puolella Anu on pehmentänyt ilmettä muun muassa pöytäliinoin, ja kesäaikaan pihaa somistavat kukkaistutukset. Arkisin kahvilassa on tarjolla keittolounas. ”Olin 13-vuotias, kun ajoin Mäntsälän keskustassa DKW-merkkisellä moottoripyörällä. Anu jää usein somistushommiin, kun viimeinen asiakas on lähtenyt. Vanhan arvostus verissä Timon kiinnostus vanhaan tavaraan on varmaankin tullut verenperintönä ostoja myyntiliikettä Järvenpäässä pitäneiltä vanhemmilta. ”Markkinoita kierreltiin myös, ja huutokauppojakin pidettiin”, Timo kertoo. Kulkupelit ja niiden kunnostus tulivat Paavolalle tutuksi jo pikkupoikana. Aluksi ajatuksena oli tehdä kaurismäkeläinen karu bensis. ”Emme halua olla samanlaisia kuin kaikki muut vaan tahdomme luoda ihan omanlaisemme ilmeen.” onkin mennyt toisinpäin, kahvila työllistää enemmän”, yrittäjäksi ryhtynyt Anu hämmästelee. Timo ja Anu palvelevat asiakkaita hymyhuulin viihtyisässä ja persoonallisessa kahvila-myymälässään. Hyvistä raaka-aineista valmistetut kotoisat ja maukkaat tarjottavat maistuvat asiakkaille ja menekki on yllättänyt yrittäjän. Olin ihan varma, että kyseessä on poliisi, mutta onneksi ei: mies oli perustamassa museota, ja teimme kaupat kaikista kotona olleista autoista ja moottoripyöristä”, Timo kertoo ensimmäisestä isommasta kaupastaan
Kesäaikaan kahvilassa on palkattuna osaaikaista aputyövoimaa. Aiemmin ajossa ollut veneenkuljetusauto on myyty pois. ”Emme halua olla samanlaisia kuin kaikki muut vaan tahdomme luoda ihan omanlaisemme ilmeen”, Anu toteaa hymyillen. Ajoneuvosuunnittelua työkseen tekevä Teemu hoitaa markkinoinnin, ja Jesse on täysiaikaisesti mukana yritystoiminnassa. ”Puretaan vanhoja pois ja asennetaan uusia tilalle”, Paavola selventää. ”Tämä on jo nyt sen verran hyvää hommaa, ettei enää tarvitse tehdä kuin 13-tuntisia työpäiviä”, Timo naurahtaa. Tätä nykyä isää ja poikaa työllistävät eniten korjaamonostureiden vaihdot. Iso parkkipaikka, maistuvat leivonnaiset ja harrastehenkinen seura houkuttelevat kävijöitä pidemmänkin matkan takaa. Tosin torstaisin päivä venähtää helposti pidemmäksi harrasteajoneuvoillan merkeissä. Aika näyttää, miten ruostekahvila jatkossa kehittyy. Keskikesällä istutaan terassilla, mutta viileämmällä kelillä vaihdetaan kuulumisia sisätiloissa. Torstain pidennetty aukiolo jatkuu niin pitkälle syksyyn kuin kävijöitä riittää. Usein käy kuitenkin niin, että työntekijän saavuttua Laakso ei malta lähteä kotiin, vaan jää vielä somistamaan myymälää. 61. Anu esittelee myynnissä olevaa pientä peltikaappia, jossa voi säilyttää kahviastiastoa. Torstai-iltaisin pihalle muodostuu pieni harrasteajoneuvonäyttely, joka kerta hieman erilainen. Anun ja Timon pojat ovat myös mukana toiminnassa. ”Keittiöllä teen kesälläkin kaiken itse, mutta työntekijöiden avulla saan vähän lyhennettyä työaikaa”, Laakso toteaa tyytyväisenä. ”Poika on pomona ja itse olen vain apupoikana.” Haaveena on tulevaisuudessa kehitellä vielä pihan ilmettä ja ryhmitellä sisätiloissa eri tyylisiä myyntitavaroita entistä paremmin. Kahvilan pöydät täyttyvät torstai-iltaisin klassikkoajoneuvoharrastajista
tiellä L I I K EN T EES S Ä Matkailu Tapahtumamatkoja lukuun ottamatta harrasteautolla tulee yleensä lähdettyä tien päälle hetken mielijohteesta ja ilman varsinaista reittisuunnitelmaa. Oldsmobile oli myyty jo kauan aiemmin, ja lopulta talollekin jouduttiin etsimään uusi omistaja. Otin sieltä muistoksi vain muutaman esineen, kuvahaitari niiden joukossa. Isovanhempieni talon kellarissa riitti penkomista. Koiranilma Viime vuosien aikana mieleen oli hiipinyt ajatus oman Olds 88:n omistamisesta. Sinne oli koottu vuosikymmenien ajan kaikkea sellaista, mitä sodan nähneet ihmiset katsoivat säilyttämisen arvoiseksi. Sen maisemakuvia katsellessa rupesi kuin itsestään kuvittelmaan, millaista olisi ajaa tuo esitteen reitti, jahka joskus saisi oman auton ja ajokortin. Oli myös muovinen laatikko täynnä postikortteja ja valokuvia lomakohteista. Isovanhemmillani oli niihin aikoihin komea auto, punainen Oldsmobile 88. Kuvia tuli plärättyä moneen otteeseen. Sittemmin aika jätti isovanhemmista. 62. Ajoltaan ne olivat lähellä toisiaan. Äänimaailma oli hiljainen ja meno keinuvaa. Sellaisesta autosta en itse haaveillut, mutta tuntui mukavalta, kun isovanhemmat tulivat kylään niin erikoisella ajopelillä. Eräänä tylsänä päivänä katselin vanhoja valokuvia ja älysin, että pihassa on se isokorinen amerikanauto ja kourassa vanha kuvahaitari. Joskus taas tulee toteutettua vuosia tai jopa vuosikymmeniä ajatuksissa liikkunut reissu. Autoja katsellessa mahdolliset vaihtoehdot laajenivat kattamaan muut samaan korimalliin perustuvat autot. Sen kyyti tuntui kiehtovalta. Nyt on oikea hetki toteuttaa vuosikymmenien takainen haavematka. Ajotunnelman ohella minua kiehtoivat korin muodot, eivät niinkään ne pienet yksityiskohdat, jotka erottivat eri tuotemerkin alla olevat autot toisistaan. Nurkat pursuivat autonosia ja muuta kiinnostavaa. Kun televisiosta ei tullut päivisin mitään katsottavaa eikä Nintendo ollut vielä tuonut koukuttavaa Donkey Kong -peliään lasten ulottuville, aikaa piti kuluttaa omin neuvoin. Kiinnostavinta olisi ollut löytää se lapsuudesta tuttu yksilö, mutta se ei tietenkään onnistunut. Usein se tapahtui omaa ympäristöä tutkimalla. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Jukka Vuorenmaa E nnen vanhaan tylsistyminen oli tavallista arkea. Haitarimalliin taitettu matkaesite kiehtoi eniten. Lopulta pihassa seisoi Pontiac Bonneville, joka on saman aiheen hieman koristellumpi versio
Parikymmentä Pistohiekan alueella liikutaan postikorttimaisemissa. Se on hyvä, sillä auton alustan suunnittelussa nopean kaarreajon ominaisuuksiin lienee pantu saman verran painoarvoa kuin istuimien kohdalla. Sivusilmällä huomaan tien varren kahvilan pihalla suuren helikopterin. Istuimissa ei ole sivutai muutakaan tukea. Teemme u-käännöksen, joka sujuu auton kokoon nähden hämmästyttävän pienessä tilassa, ja kaarramme Rantinhovin pihaan tutkimaan kopteria tarkemmin. Alan päästä jyvälle siitä, minkä takia isoisäni viihtyi Oldsmobilen ohjaimissa. Amerikanauto on suunniteltu hemmottelemaan kuljettajaansa. Ajoasento muuttuu laiskaksi ja oveen nojaavaksi. Hiekkarannan ja komeiden juurakkorinteiden lisäksi lähialueella on jykeviä kalliomuodostelmia ja karun kivisiä saaria. Auto on kuin tehty letkeään menoon, eikä tule edes mieleen ajaa kaarteisiin sellaista vauhtia, että sivutuelle olisi tarvetta. Kelluuntaa ja keinuntaa Vihdoin keli kirkastuu ja matkavauhdin uskaltaa nostaa liikennemerkin rajoittamaan lukemaan. 2 1 3 4 MIKKELI NASTOLA PISTOHIEKKA PUUMALA Soitin Jukka Vuorenmaalle, jonka kanssa päätimme lähteä reissuun heti seuraavana aamuna. Lasinpyyhkijöiden katkaisin vaatii myös totuttelua. Kaikki on kevyttä, helppoa, hiljaista, mukavaa ja mahdollisimman yksinkertaista. 63. Olisi edes sellainen vipstaaki, josta kääntämällä saisi puhalluksen noin vain tuulilasille ilman että muut säädöt muuttuvat. Mutta nämä nyt eivät ole varsinaisia harmeja, kunhan häiritsevät tottumatonta käyttäjää sillä hetkellä kun tämä näkee huurtuneen lasin läpi vain laajalla konepellillä pomppivia rakeita. Tämäkään pulma ei ole suuren suuri, paitsi jos edessä törröttää nopeusvalvontakamera. Ensin taivaalta tuli vettä niin, ettei meinannut eteensä nähdä, sitten tuli rakeita ja kovaa. Tällaisella koiranilmalla ajellessa ainakin lämmityslaitteen ja ilmastoinnin soisi olevan hieman monimutkaisempaa sorttia. Vilkkuviiksen päässä on huomaamaton painonappi, josta saa tasanopeussäätimen päälle. Käytännössä asialla ei tunnu olevan merkitystä. Sohvaistuimen malli osoittautuu mukavaksi sekin, sillä tuettomuuden myötä ratin takana löytää aina uuden maleksimisasennon, kun edellinen alkaa puuduttaa. Aamulla tietysti satoi. Se on yhtä suurpiirteinen kuin auton muutkin ominaisuudet, ja nopeus pomppaa välillä kymmenen kilometriä suurempaan vauhtiin kytkentähetkeen verrattuna. Ehkä se siitä selkenee, onhan kuitenkin heinäkuu, ajattelin. Kilometrit taittuvat mukavasti
Ikkuna on jo rikottu, ja istuimissa on kengänjälkiä. Suomi oli silloin osa Ruotsia. Kaupungin sisääntuloväylällä on hampurilaisketjun toimipiste houkuttelemassa nälkäisiä, mutta päätämme etsiä jotakin kiinnostavampaa. Mikkeliin tullessa pitää ensimmäisenä päästä syömään. Pitää poiketa katsomaan, mitä sieltä löytyy. Mikkelin Kirkkopuiston alue on säilynyt ennallaan muun kaupungin kehittyessä. Sinne pääsee pientä museotietä Porrassalmen kautta. vuotta näissä maisemissa seissyt iso kone on melko ehjä ja siinä riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Vuoden 1789 tapahtumien muistoksi pystytettiin muistomerkki vuonna 1923. Onpa mainio nimi. Mikkelissä pääsi lounastamaan Citroën-pakettiauton uumenissa hiiligrillissä paistettuja purilaisia. Löytöjähän tässä on aina haettu. Kuvahaitarin maisemien etsiminen oli mukavaa puuhaa. Venäläiset kokivat kovat tappiot ja joutuivat perääntymään. Tuolla taitaa olla Golf Country jonkun tallissa. Mukavaa maalaismaisemaa ja maatalojen pihapiirejä. Voi olla, että pian mittareita ja muita vipstaakeja alkaa hävitä vorojen matkaan. Seikkailemme takaisin päätielle. Piti tehdä u-käännös ja palata tutkimaan lentovehjettä tarkemmin. Porrassalmen harjulla käytiin kauan sitten kovat taistelut, kun venäläiset yrittivät valloittaa Savoa. Museotietä Mikkeliin Tienviitassa lukee Löytö. Kiroamme pitkäkyntisten ilkivaltailijoiden toiminnan jo etukäteen ja palaamme maantielle. Toisella pihalla seisoo hienokuntoiselta vaikuttava Ford Capri. Mutkainen ja mäkinen tie on aluksi juuri päällystetty, mutta se vaihtuu pian tutun reikäiseksi suomalaiseksi pikkutieksi. 64 5/2019 Road trip. Merkin juurelle pysähtyy vielä nykyäänkin ohikulkijoita. Erityisen palkitsevaa oli löytää lähes muuttumattomana pysynyt paikka. Kuvahaitarin ensimmäinen etappi on Mikkelissä. Onneksi alla ei ole matalaprofiilirenkaita. Aivan kivenheiton päässä kohdalle osuu grilli, jossa hampurilaiset paistetaan aaltopeltikylkisen Citroën-pakun sisään Menomatkalla hurautimme ison helikopterin ohi
rakennetussa keittiössä. 65. Mikkelin kierros päättyy, ja pitkä keula käännetään kohti kuvahaitarin suositteleman matkailureitin seuraavaa etappia. Syömme Sitikassa paistetut purilaiset ja lähdemme etsimään vanhojen matkakuvien ottopaikkoja. Kaupunkia ja postikorttimaisemia Kuvahaitarin Mikkeli-osuus on helppo rasti, sillä kuvien kohteet löytyvät vaivatta. Vajaa viisi ja puoli metriä pitkä ja 1,94 metriä leveä auto osoittautuu yllättävän ketteräksi kaupunkiajossa. Päätän tulla uudelleen paremmalla ajalla, ja silloin peräkonttiin on pakattu teltta, grillimakkaraa ja pari olutta. Ainoastaan pysäköinti tuottaa päänvaivaa, kun parkkiruutu on autoa lyhyempi. Urpolan matkailumajan ulkoasuun eivät ole vuosikymmenet päässeet vaikuttamaan. Taas sataa, eivätkä maisemat aluksi vaikuta kovinkaan kiinnostavilta. Kalliomaisemia ja järvialueita halkova tie lukeutuu maamme vaikuttavimpiin ajoelämyksiin. Pistohiekkaa lähestyttäessä muuttuvat keli ja näkymät. Koluamme läheisiä asuinalueita ja etsimme tien vanhan veturitallin pihalle. Vanhan valokuvan ottohetkellä katu ja tori olivat täynnä autoja. Urpolan matkailumaja on täsmälleen vanhan valokuvan näköisessä kunnossa, vaikka nimi ja käyttötarkoitus onkin vuosien saatossa muuttunut. Maiseman tunnistaa heti, vaikka vuodet ovat näkymää muokanneet. Kirkkopuisto on säilynyt sellaisenaan, mutta Naisvuoren näkötornia ei enää puistosta käsin näe. Vanhan veturitallin arvokkaasti patinoitunut rakennus ja sen ympäristö ovat Mikkelin hienoimpia alueita. Keskusta on muuttunut ja kehittynyt, mutta vanhoja rakennuksia on jätetty pystyyn, ja yhteneväisyyksiä näkee heti. Eikä siinä vielä kaikki, sillä pihalla on myös kahvila-Citroën. Lähistöltä löytyi muitakin vanhoja rakennuksia. Pistohiekan rannoilla ei postikorttimaisemien kuvaus tuota vaikeuksia – sellainen syntyy, suuntaa kameran mihin suuntaan tahansa
66 5/2019 Road trip. Matkaa Pistohiekalta muihin korttikuvien kohteisiin on parisenkymmentä kilometriä. Kävelen samalle puolelle kuin kuvan ottanut aikoinaan. Ensimmäiseen maailmansotaan varauduttiin kaivamalla taisteluhautoja Rokansaareen. Lähihistoriaan lukeutuu Puumalansalmen lossi, joka oli Suomen viimeinen pääväylällä käytössä ollut lauttayhteys. Kaksi kirkkoa on tuhoutunut sisällissodassa, ja yhden on salama pannut matalaksi. Sen yhteyteen on rakennettu näköalatasanne, johon pääsee venesatamasta hissillä. Ilta lähestyy, mutta viimeisten kuvien paikka on vielä näkemättä. Lossi lakkasi kulkemasta vasta uuden sillan myötä 90-luvulla. Halusin ottaa samanlaisen kuvan, mutta vanhan valokuvan ottajan on täytynyt seistä paikassa, jossa nyt on kaupparakennus. Kustaa III:n sotaa käytiin täällä vuonna 1788. Hyvin näyttää säilyttäneen ryhtinsä. Ehkäpä ostivat kuvahaitarinkin muistoksi siltä reissulta. Taavetti Rahikaisen 1800-luvulla rakentamasta viidestä kirkosta on jäljellä enää kaksi, ja tämä on niistä toinen. Reilut kymmenen vuotta sitten kunnostettu kirkko seisoo ylväänä kuin kortin kuvassa, mutta ympäristö on muuttunut. V8-moottorin laiskaäänisen höpinän saattelemana ajamme kohti Lappeenrantaa. Mietin, että ajoivatkohan isovanhemmat aikoinaan samoja reittejä. Aivan kirkon tuntumassa on bunkkeri muistuttamassa niistä ajoista. Mutkat on suoristettu, eikä reitin varrella ole enää kiinostavia näkymiä. Neljäkymmentä vuotta siihen meni, mutta nyt on yksi lapsuudenhaave toteutettu ja kuvahaitarin reitti kuljettu. Uusi silta on mahtava. Puumalan silta Pistohiekan maankuulu tanssilava ja leirialueet ovat osa Puumalan kuntaa. Yksi valokuvista on lauttarannasta, joten poikkeamme sen sijainnilla. Puumalan viehättävässä kirkonkylässä asuu alun toistatuhatta ihmistä. Puumala on maisemiensa ansiosta suosituimpia mökkipitäjiä, mutta sen historiaan mahtuu paljon. Matka etenee vauhdilla mutta tylsemmin. Kylän ytimessä oleva kirkko oli yksi kuvahaitarin nähtävyyksistä. Vanhan valokuvan tunnelmallisen sisäänkäynnin tilalla on modernimmat rakennukset, mutta rantasauna muistuttaa erehdyttävästi valokuvan hirsirakennusta. Tiet levenevät ja tasoittuvat. Kirkonkylä on pieni, eikä korttikuvan kirkon etsimiseen tuhraannu aikaa. Kirkon liepeillä oleva bunkkeri on osa Salpalinjaa. Näilläkin seuduilla on sotahistoriansa. Koskenselän leirintäalue löytyy sekin helposti. Edellä mainittua Ruotsi–Venäjä-taistelua käytiin täälläkin, ja myöhempää välienselvittelyä varten rakennettu Salpalinja kulkee pitäjän läpi. Väritys on muuttunut ja kallio sammaloitunut, mutta rakennus saattaa hyvinkin olla sama
Koskenselän leirintäalueelle on vanhoista valokuvista päätellen eksynyt automatkaajia Italiasta saakka. Maamme viimeinen pääteillä liikennöinyt lossi poistettiin käytöstä, kun uusi Saimaan silta rakennettiin 90-luvun puolivälissä. Puumala on suosittu kesämökkipitäjä, mutta tilaa löytyy telttailijoille ja karavaanareillekin. Vanha vastaanottorakennus oli väistynyt uuden tieltä, mutta rantasauna oli paikallaan. Auto: Pontiac Bonneville ’79 Kuski: Kari Mattila Kartturi: Jukka Vuorenmaa Kilometrit: 503 Kulut: Polttoainett a 77 litraa (15,3 l/100 km) 67. Lossi jäi siis kuvaamatta, mutta mahtavaan siltaan ja sen näköalahissiin tuli tutustuttua lähemmin
Mobilia, Kangasala. Näillä mentiin uutena varmasti kovaa. Hienoa nähdä, että ainakin yksi Renault Clion Williams-vauhtimalli on vielä hengissä, ja näinkin hyvänä säilynyt. Museoautopäivänä Kangasalan Mobiliassa pidetty 70’s Arjen Klassikot -tapahtuma nostaa esille 70-luvun perusautoja. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 70-luvun perusautoja läheltä ja kaukaa idästä. Lada on saanut uuden kirkkaan värin pintaansa, kun taas Savanna on vielä tehtaan maalissa. 68 5/2019. Ei niin, etteikö takaa lipuva ’65 Cadillac olisi näyttävä, mutta tällainen 2400 GT Nissan se vasta hieno auto onkin. Itävaltalaisen Puch-skootterin kyljestä löytyy myös Tunturi-teksti. Mazdan hienoa kuntoa selittää vaivaiset 9 600 ajokilometriä. Ja harvinainen kuin mikä. Kaikenlaisille kulkupeleille löytyi kuitenkin museon nurmikoilta tilaa, sillä samanaikainen Kurvaa Kangasalalle -tapahtuma ei rajoituksia ajoneuvoille asettanut. 60-kuutioinen kulkupeli on rekisteröitävä kevytmoottoripyöräksi, mikä lannisti aikanaan monen ostointoa. Klassikoita Kangasalla 8.6
Etummaisen nokalla Neckar, taaemman Stuttgart. Auton tasapainoiset mittasuhteet vaativat juuri oikean verran etuylitystä. Ylväät brittikulkimet vieretysten. Ei muuten taidettu missään läänissä jakaa mustia Ä-alkuisia kilpiä. Tämä Volvo kävi uutena Amerikassa, josta sitten kulkeutui muuttoautona Suomeen. 70-luvun luottorautaa lännestä. Ylpeitä kotiseuduistaan nämä takamoottoriset saksalaisvaunut. 69. Niin hieno kun kaksivärivihreä Bentley onkin, niin rouheahipiäinen Vauxhall tuntui kiinnostavan yleisöä enemmän. Kun automallin tunnistaa, niin hoksaa samalla että tunnukset sopivat tähän avokkaaseen hienosti
Tähtiperä-Cortinan urheilumallit arvatenkin ihmettelevät, että miksi tultiin Ahvenistolle vain seisoskelemaan. Valmistusmäärä jäi vaatimattomaksi – ehkä muotoilu oli liian paljon edellä aikaansa. Radalla revittelyn sijaan harrastajakansa keskittyi viettämään leppoisaa rompetoripäivää, ja museoikäisiä ajopelejäkin oli saatu paikalle oikein komeasti. Tauno Kallion ’87 Volvo 340 on museorekisterissä. 70 5/2019. Tässä mallissa on kaasutin erinomaisen hyvin käsillä. Ahveniston mäkisellä ja mutkaisella moottoriradalla järjestettiin heinäkuun alkupuolella Hälläpyörämarkkinat. Näin KTM Camping -mopedia aikoinaan mainostettiin. Hälläpyörämarkkinat Hämeenlinna 7.7. Viime vuosiin saakka museoautotapahtumien Volvot ovat olleet pääosin jykeviä ylemmän keskiluokan matka-autoja, mutta tilanne muuttuu, kun pienemmät monikäyttö-Volvot tulevat keski-ikään. Studebaker Avantin tuijotus pysäyttää aina. Teksti: toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Viime numerossa esitelty matkailu-Wartburg on kiistatta tyylilajinsa kauneimpia laitteita, ja aivan samaa voi sanoa saman merkin coupé-korin linjoista. Kottaraisen alkuperäinen ketjunkiristin on nokkelasti korvattu puupalikalla. Kaunis, kestävä ja huolettoman mukava. Jännittävästi muotoiltu lasikuitukori kätkee alleen 60-luvun alun amerikanautoksi edistyksellisiä ratkaisuja, ja varustelistalta saattoi ruksia jopa mekaanisen ahtimen
Hälläpyörämarkkinat Ratamaisemissa törmäsi moneen vanhaan tuttavuuteen. Oi mikä reissupeli! Nostalgiaa huokuvaa Taunus Transitia katsellessa tulee voimakas tunne, että tällaisella pitäisi itsekin päästä leirialueita koluamaan. Oli vanhaa ja vielä paljon vanhempaa, oli jenkkiä, italialaista, japsia ja eurooppalaista. Sympaattinen Morris J4 -retkeilyauto esiteltiin Klassikot-lehdessä reilut yhdeksän vuotta sitten. Paikan päälle saapuneet saivat tilaisuuden tutustua autoharrastukseen varsin kattavasti. FOX-korinen Mustang normaalin kokoisilla renkailla ja ilman GT-varustusta tai muita muskelikilkkeitä on aika eurooppalaisen näköinen ajopeli. Hyvin on vankkuri ryhtinsä pitänyt. Eri kokoisia vehkeitä oli kääpiöautoista rekka-autoon. Rättikattoinen yksilö oli myytävänä vajaan seitsemäntuhannen pyynnillä. 71. Rompetorimyyjiä oli saatu paikalle varikon täydeltä
Pysäköintialueelle kerääntyi museoajoneuvokalustoa ja vanhan romppeen myyjiä. Grillimakkaroita sai ostaa vaatimattomasta nakkikioskista ja kahvia pullan kera alkuperäiskuntoisena säilyneestä asemarakennuksesta. Kiskot näihin maisemiin vedettiin menneen ajan malliin pääosin vankityövoimalla 1920–30-luvun taitteessa. Museoajoneuvopäivänä asemanseutu virkosi hetkeksi entiseen loistoonsa. Museobussi kuskasi halukkaita Antin Automuseolle ja Vesivehmaan ilmailumuseolle, ja rautatienostalgiasta pääsi nauttimaan lättähatun matkassa. Julkisilla kulkuneuvoillakin pääsi liikkumaan. Me poikkesimme Mäkelän vanhalla junapysäkillä. M äkelän asema sijaitsee vanhalla Lahden ja Heinolan välisellä rataosuudella. Kesäkuun kahdeksannelle päivälle osui Kansallisen museoajoneuvon päivän lisäksi Avoimet kylät -tapahtumapäivä. Kopin vieressä vanhaa rataa tuijotti hurmaavasti patinoitunut kääpiöauto. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kuumia makkaroita sai ostaa vanhan ajan nakkikoskista. Vanhan aseman pihamaalle kokoontui vanhoja ajoneuvoja patinoituneista mopoista viimeisen päälle läpikäytyihin amerikanautoihin. 72 5/2019. Mäkelän asemalla Nastola 8.6. Henkilöliikenne jäi lyhytaikaiseksi, sillä viimeiset matkustajat kuskattiin 60-luvun puolivälin tietämissä. Nähtävää ja koettavaa riitti vanhan meiningin ystäville ympäri maata
Rompetoripöydiltä saattoi tehdä löytöjä. Junan kyydissä saattoi matkata Vierumäellä samanaikaisesti järjestetyille rautatieharrastajien päiville. 73. Lättähattu liikennöi Mäkelän asemalta Vierumäen kautta Heinolaan ja takaisin. Takaisin Mäkelän asemalle pääsi samalla kyydillä tai museobussin matkassa. Pitkäsatulainen Tunturi Poni oli hätkähdyttävä näky, eikä Terässiipeäkään ole vuosikymmeniin nähty näin komeassa alkuperäiskunnossa. Eikä näissä romppeissa ollut viivakoodeja tai muita nykyajan hömpötyksiä. Volvo-harrastajien ajoreitti kulki Mäkelän asemalle. Tarjolla oli autonosien ohella monenlaista koriste-esinettä ja muuta alan rekvisiittaa. Hurjan hienosti säilyneitä polkupyöriä oli tarjolla sopuhintaan
Hotelli Tallukan piha-alueelle kerääntyi kesäkuun lopulla kymmeniä vanhoja kaksipyöräisiä Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät -tapahtuman merkeissä. T apahtuma alkoi jo perjantaina, jolloin hotellin edustalle alkoi kertyä monenkirjavaa kalustoa. Entisöintikilpailun osanottajat taluttivat riviin viimeisen päälle hienoon kuntoon puleerattuja päristimiä. Lauantaina oli vuorossa pidempi ajorupeama Asikkalanselän ympäri, ja illan päätteeksi laitettiin entisöintija harrasteluokan mopoja paremmuusjärjestykseen. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Perjantai-iltapäivän ohjelmaan lukeutui mopoajelu lähialueille. Niiden viereen aseteltiin toisenlaisia näyttelykamppeita, eli sellaisia, joiden kunnostuksen yhteydessä omistajan luovuus oli päästetty valloilleen. 74 5/2019. Kaikenkarvaisia mopoja Vääksy 28.-30.6. Ensimmäinen pysäkki, Vintage rusty cafe, löytyi kivenheiton päästä Tallukasta. Tien päälle mopoväki pääsi heti perjantaina, jolloin mopoletka kiersi Vääksyn ympäristöä
75. Armeijanvihreä Solifer ”Milifer” Speed ’69 oli tapahtuman nokkelimpia luomuksia. Miele (vas.) lukeutuu harvemmin tavattujen merkkien joukkoon. Victoria Vicy Luxus ’59 on melkoinen herkkupala muotoilunsa ja värityksensä puolesta. Mopon toivat näytille Pertti ja Marika Suomi Nurmijärveltä. Miele K 52:n saaminen Suomen markkinoille edellytti kevennyksiä, esimerkiksi tarakka piti riisua. Liikenneturvallisuuden kannalta epäilyttävä lastenistuin lisäjalkatappeineen tuo ripauksen omaleimaisuutta kokonaisuuteen. Ari Kotka on värjännyt Tunturi Break -moponsa sen verran kirkkaaksi, että ajamaan lähtiessä huomioliivit voi jättää kotiin. Hyvin tehtyä ja kaunista mopedia kehuttiin aikalaiskoeajoissa, joskin korkeahko hinta rajoitti ostointoa. Tuttujen Soliferien ja Tunturien väliin oli puikahtanut muutamia harvemmin nähtyjä mopomerkkejä kuten Moto Guzzi
Teksti: Toimitus, Kuvat: Jukka Vuorenmaa Toyotan urheilumallia Celicaa näkyi tapahtumassa useampikin yksilö. 76 5/2019. Kilpeläisen Jari Kuhmosta toi näytille museorekisteröidyn ST2000:n vuosimallia -80. Jenkkirautojen väliin mahtuu vanha BMW 316 ja vieläkin vanhempi Fiat. Sama juttu kaksipyöräisten puolella, Pappatunalle teki seuraa vanha BSA ja tuoreempi Harley. Nurmeksen rennossa meiningissä ei viritellä turhia raja-aitoja eri maiden vehkeiden välille. Pohjois-Karjalan harrastajat kokoontuivat Nurmeksen pienvenesatamaan ostamaan ja myymään rompetta, ja tietysti tapaamaan muita alan ihmisiä. Lomaromppeet Nurmes 28.–30.6. Vanhoja ajopelejäkin oli paikalla mukavasti
Tulikohan Valehtelijoiden klubi -ohjelmasarjan idea aikoinaan rompparilla pyöriessä. Esko Huttusen ’75 120Y coupé on saateltu museokilpien väliin. Toisinaan tuotteen käyttötarkoitus ei katsojalle avaudu, eikä sitä aina tiedä myyjäkään. 77. Neuvostorautaa pitää aina olla paikalla. Pielisen liepeillä kun ollaan, niin myynnissä oli vanhoja venemoottoreita ja pieniä paikallismoottoreita. Näillä sitä ennen vedettiin yli kivien ja kantojen. Harmaa Mosse pöristeli paikalle Juukasta Hartikaisen Ismon ohjastamana. Mitä sekalaisempaa rompetta pöydälle on koottu, sitä kiinnostavammaksi käy sen tutkiminen. Coupé-koristen Datsunien arvostus oli välillä kehnolla tolalla, vaan nytpä tällaisella paikalle kurvaava saa takuulla huomiota osakseen. Tällaisesta tekevä värkkää vaikka mitä. Hienokuntoisen satapiikki-Kawasakin väritys huokui 70-lukua
Vapaamuotoisten kokoontumisten luonteeseen kuuluu jatkuvasti vaihtuva autonäyttely. Tapahtuma-alue on valtavan suuri, ja uutta nähtävää riittää niin kauan kuin jaksaa kiertää eikä sittenkään ehdi nähdä aivan jokaista vanhaa vempelettä. Jos ei ehdi paikalle ajoissa, on varauduttava tekemään jonkun aikaa matkaa hitaasti liikkuvan autoletkan osana. kertaa. Viime vuoden koiranilmakaan ei saanut aiheutettua ennakkoon pelättyä osallistujakatoa. Kerran kesässä koittaa tiistai-iltapäivä, joka tuo puistoon satoja harrasteajoneuvoja. Autot kanavalla Vääksy 9.7. Tapahtuma alkaa kahdelta iltapäivällä, ja siitä kellonlyömästä eteenpäin kalustoa valuu puistoalueelle tasaisena virtana. Vesijärven ja Päijänteen yhdistävä kanava puistoalueineen lukeutuu Päijät-Hämeen kauneimpiin ympäristöihin. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 78 5/2019. M obilisti-ilta Vääksyn kanavalla -tapahtuma järjestettiin jo 18. Vuodesta toiseen sen kävijämäärä on pysytellyt hämmästyttävällä tasolla. Ensimmäiset harrasteajokit lähtivät kotiinpäin jo puoli kolmelta, ja vastaavasti viimeiset uudet tulokkaat saapuivat sulkeutumisajan kynnyksellä
Liekö tässä kaikkien aikojen kilteimmän näköinen ralliauto. Rintalan Harri toi näytille tulevaisuuden klassikkoauton. Kutoskoneella varustettu Taunus on vuosimallia ’66, ja tiikerikuvioisilla istuinpäällisillä komistettu 100A on saateltu kilpien väliin 1977. Täsmälleen samanlainen autokaksikko on voinut olla Vääksyssä parkissa 70-luvullakin. Hienosti kuulemma kulkee, eikä ihme, sillä mittarilukema pyörii vasta 16 000 kilometrin haminoilla. Jan-Erik Laineen Haflingerin ohikävelijöistä moni ryhtyi kaivamaan kamerakännykkää taskusta. Toyota Crown ’66 on kiertänyt maskimerkeistä päätellen tapahtumia jo pitkään. Illan muhkein yhdistelmä oli isokorinen Buick perässään sitäkin isompi Airstream-vaunu. Lancia Y10 -pikkuautoja tuli Suomeenkin jonkin verran, mutta ne katosivat aika nopeasti katukuvasta. Se on virhekäsitys, että auton tarvitsisi olla loistelias ja kiiltävä herättääkseen huomiota. Oli siellä kilpureitakin kuten tämä Renault Dauphine Gordini ’65. 79. Tiedä sitten, palautuuko monikaan uutena tänne myyty takaisin tien päälle, mutta Euroopan lämpimistä maista löytyy tarjokkaita halukkaille – ainakin toistaiseksi. Marko Pajula ja Heini Kiiskinen körröttelivät kanavalle ’86-Skodallaan. Tiistai-illan ei ehkä alun perin uskottu olevan paras mahdollinen aika museoautotapahtumalle, mutta niin vain puistoalue täyttyy joka vuosi viimeistä soppea myöten. Merkkien joukossa oli muun muassa Suur-Saimaan ympäriajon lätkä vuodelta 1996
Etuvetoinen Toyota Corolla on monen harrastajan mielestä vielä nykyauto. Kärryn kyydissä on osia luovasti sekoittaen tuotettu Tunturi ”Mix” -erikoismalli. Mutta tuoreemman harrastajasukupolven edustaja näkee siinä auton, jollaisia ei enää tehdä. Avolava-Hiace toi raikkaan tuulahduksen ajalta, jolloin urakoitiin vähemmän virallisissa merkeissä. Aurinkolippa ja Michelin-ukko näyttävät hienolta minikokoisen kattotelineen edessä. Konevoimayhdistys ry pisti kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pystyyn oikean moottoritapahtuman. Teksti: Kari Mattila, Kuvat: Jukka Vuorenmaa Vanhuus on katsojan silmissä. Polkupyöräpohjaisella klapisahalla puut pätkiintyvät ja kunto nousee kohisten. Oikea moottoritapahtuma Tornio 28.–30.6. Oikea moottoritapahtuma pitää sisällään tietysti rompetorin. Muun sälän ohella tyrkyllä oli mopoja ja niihin varaosia. Mercedes Benz 190B vuodelta 1955 edustaa merkin jykevää aikakautta nuorempien ja värikkäämpien autojen välissä. 80 5/2019. Nokkelasti nimetty vanhan raudan tapahtuma järjestetään kahden vuoden välein, ja esillä on kaikkea konevoimin käyvää kampetta
Teksti ja kuvat: Kari Mattila ”Älä nyt kameran kanssa siihen tule. Sähköstartin sahaus ei herätä uteliaisuutta. Siinä taisi kääntyä päät joka ainoalta. BSA Rocket 3 sisarmallinsa Triumph Tridentin kanssa avasivat latua superpyörien markkinoille. 750-kuutioinen kolmepyttyinen tuotti 58 hevosvoimaa, mikä riitti kiidättämään reilun parinsadan kilon painoista pyörää vikkelästi. Vesijärven rannan tuntumassa sijaitsevan moottoripyörämuseon pihalle kerääntyi kesäkuun lopulla hieno kattaus kaikenikäisiä brittipyöriä. Arvaa vaan, lähteekö tämä käyntiin, kun kuvataan”, naureskeli Norton 750 Rangerin lähdössä ollut kuljettaja. BRITIT prätkämuseoll a Lahti 29.6. Norton-kuppilaraaserin lähtö kajautti ilmoille mahtavan papatuksen. No lähtihän se käyntiin, ja komeasti lähtikin! 81. Vanhat vehkeet olivat tietysti komeimpia. Sen sijaan katsojia alkaa kerääntyä ympärille, kun isoa konetta pistetään tulille käynnistyskammesta
Entinen palkintojakin saanut näyttelyauto oli jo seissyt pitkään, kun Saxlin löysi sen. Rakas raato ja paljon muuta Outi Saxlin harrastaa klassikkoautoja omalla omintakeisella tyylillään ja persoonallisilla ajoneuvoillaan. Pian piha oli täynnä eri merkkisiä harrastepelejä. Miehellä oli vanhojen autojen kokoelma Hollolan Uskilassa. Välillä tulee harmaita hiuksia, mutta enimmäkseen kaluston kera on koettu ilon hetkiä. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Lea Lahti Sitten harrastus riistäytyi käsistä. ”Sukuvika, minkäs sille mahtaa”, nainen naurahtaa. 82 5/2019. Paksu kerros pakkelia on vielä poistettavana ja paljon pohjatöitä tehtävänä ennen kuin Möhköstä tulee turkoosi. Pian piha oli täynnä eri merkkisiä harrastepelejä. ”Toisaalta tykkään olla tallilla yksikseni, mutta kyllä muiden harrastajien tapaaminenkin on mukavaa”, harrastaja vertailee. Rakastin Untoa yli kaiken, mutta olkapäävamma teki ajamisesta niin tuskallista, että Saabista oli luovuttava sydän verta itkien”, Saxlin suree. Outi innostui tosissaan autoharrastuksesta kuutisen vuotta sitten. Seuraava hankinta oli Untoksi ristimäni Saab 96. Autossa aikanaan ollut gansterilippa on kadonnut, mutta tilaustyönä tehty karjarauta palautui kohtuuhintaisella kaupalla. ”Ostettiin, vaihdettiin vaihdelaatikko uuteen ja hitsattiin sen verran, että saatiin leima. O uti Saxlinin kiinnostus autoihin lienee verenperintöä papalta, monille vanhemmille harrastajille tutulta autoilija Tauno Peltoselta. Möhkö Vanhojen autojen parissa puuhailu on Outille todella mieleistä puuhaa. Varaosien hankkiminen täytti kaikki katonaluset kodin pihapiirissä. Sitten harrastus riistäytyi käsistä. ”Ensimmäinen jenkkiautoni oli ihana Oldsmobile Custom Cruiser. Ajettiin, kunnes vaihdelaatikko antautui jälleen”, omistaja kertoo. 21 auton joukosta löytyi monta merkkiä kuten Ford, Toyota ja Datsun. Parhaillaan työn alla oleva Chevy Blazer 1979 on saanut nimekseen Möhkö. ”Harrastuspiireissä minut on pääosin otettu vastaan hienosti.” Useimmilla Outin autoilla on kutsumanimi. Kun Outi haki ostamaansa ruumisauto-Lincolnia kotiin, matkan varrella moni hieraisi silmiään. Aluksi kotiin tuli vuosimallin 1976 Opel Record Caravan
Myynnissä oleva Avolava-Pösö odottelee uutta omistajaansa tontin laidalla. Viisilitraisella bensiinimoottorilla varustettu Chevrolet Blazer saa tulevaisuudessa turkoosin värin pintaansa. Ruumisauton avaimenperässä kulkee mukana minikokoinen pyhä kirja. Yksi Outin kissoista hyppää välittömästi oven auettua Impalan kyytiin emäntänsä seuraksi. 83. Vaikka mittakaava on avaimenperän luokkaa, kirjan voi avata ja sivuillakin on tekstiä. Entinen näyttelyauto on tarkoitus palauttaa tien päälle ennen talvea
Raatoon on todella vaikea löytää osia, ja Outi olisikin kovin kiitollinen varaosavinkeistä. Sen alla oleva Poltergeist-luukku toimii säilytystilana työkaluille ja tarvittaessa vaikka nukkumapaikkana. Virkavuotensa Lincoln palveli Kotkassa, jonne se jäi ajokuntoisena uinumaan. Hän näki autosta kaksi kuvaa ja ilmoitti välittömästi ostavansa auton. Kun viisi vuotta seissyt Lincoln laitettiin myyntiin, Outi bongasi oitis itselleen mieleisen auton. Jos joku oikeasti haluaisi tilata viimeisen kyydin Lincolnilla, olisi Outi valmis ajamaan. Linnun luuranko Tipi tähystää eteenpäin ja valvoo kuljettajaa. Pienen ruumisarkun kokoinen kylmälaukku takaa eväiden säilyvyyden kesähelteelläkin. Entisenä ammattikuljettajana voisin jopa kuvitella tekeväni sitä työkseni.” Ruumisauto on nykytilanteessa rekisteröity henkilöautoksi. ”Vainajan kuljettaminen on hyvin arvokas työ, jota arvostan suuresti. ”Omistaja yritti toppuutella kertomalla, ettei auto ole kovin hyvässä kunnossa”, Outi nauraa. ”Sanoin, ettei haittaa mitään, ostan sen silti.” Kun Raadon pistää parkkiin, ei juttuseurasta ole milloinkaan pulaa. Yhtenäisen etupenkin takana on pöydällä varustettu matkustamo, jossa on penkin lisäksi arkun muotoa mukaileva pöytä. Sivupeilin varressa oleva mittari kertoo kuljettajalle ulkoilman lämmön sekä fahrenheiteina että celsiuksina. Pienen ruumisarkun kokoinen kylmälaukku takaa eväiden säilyvyyden kesähelteelläkin. RAATO Vuosimallin ’88 Lincoln Town Car -ruumisauto tuli vuonna 2001 Suomeen virkaveljensä kanssa, mutta vasta vuonna 2005 se rekisteröitiin liikenteeseen. Syksyllä Raato on tarkoitus ottaa perusteelliseen syyniin. Kaikkea saa tarjota, mutta kaikkein kipeimmin tarvittaisiin tuulilasia sekä etuvilkun ja takavalon lasia. Takatilan seiniä ja kattoa somistaa alkuperäinen hyväkuntoinen harmaa plyysiverhoilu. Ymmärrän kyllä senkin mielipiteen”, omistaja myöntää. ”Olen kohdannut myös ihmisiä, joiden mielestä ruumisauto ei saisi olla yksityisomistuksessa arkiajossa. 84 5/2019 Harrastajan pakeilla
Kyljestä ulos vedettävän lavetin paikalle rakennettaisiin piknik-pöytä, ja autolla retkeiltäisiin kaiken kesää. ”Jos on huono päivä, lähden ajamaan Raadolla. Osat ja vinkit kierrossa Saxlin on aktiivinen keskustelija monessa Facebook-ryhmässä. Lincoln ristittiin pian varsin kuvaavalla harrastenimellä Raato. En halua niistä liian hienoja, koska haluan käyttää niitä. Outin omistuksessa Raatoa somistavat keulilla ilmaa halkova Pertti-luuranko sekä sen pikkuveli, antennin juurella istuva ja ilmavirrassa vilkutteleva Kyösti. ”Tulevaisuudessa meillä pysyy varmasti kolme autoa: Raato, Möhkö ja Impala”, Outi suunnittelee. Autoihini pitää pystyä nojaamaan ja niiden konepellillä saa aina istua”, omistaja painottaa. ”Teen autoistani itselleni mieleisiä. Se kulkee tyylikkäästi hiljaa lipuen ja katseita keräten.” Kolmas harrasteajoneuvo Impala 1964 löytyi, kun Outi kertoi jenkkiautoharrastajien FB-ryhmässä etsivänsä jenkkiautoa itselleen. Kolmesta mahdollisesta melko harvinainen hard-top Impala vei voiton ja sai uuden kodin Saxlinin tallista. ”Se on somen varjopuoli, joka on parasta ohittaa olankohautuksella”, harrastaja toteaa. ”Näistä tehdään ajan kanssa siistejä muttei liian fiinejä”, Saxlin toteaa. Kaikki murheet kaikkoavat välittömästi, on se niin upea ajettava. Mutta joskus käy niinkin, että sosiaalisessa mediassa saa kuraa silmille ilkeiden kommenttien muodossa. Kahdesti Saxlin on yrittänyt pitää rompepäiviä kotonaan, mutta kävijämäärä on jäänyt varsin vaisuksi. ”Kaipaan Untoa ikuisesti, joten minussa asuu aina pieni saabisti.” 85. Haaveena on myös siipijenkki sekä automaattivaihteistolla varustettu Saab. ”Opettelen autojen kunnostusta, maalausta ja verhoilua pikkuhiljaa. Jos aika, raha ja tilat eivät olisi esteenä, Outin tallista löytyisi myös 1950–60-luvun kaappariovilla varustettu ruumisauto. ”Minusta on kiva jakaa kuvia siitä mitä puuhailen autojeni kanssa”, Outi toteaa. Ryhmistä saa monesti hyviä neuvoja sekä kannustusta ja tsemppiä kulloiseenkin projektiin. Myös miehen Chevrolet Astro on tarkoitus pitää. Teen autoistani itselle mieleisiä. Yksisarvisella leluhahmolla somistettu ja vaaleanpunaiseksi maalattu van Pink Vaninlack ajoi edellä ja sitä seurasi tyylikäs ruumisauto. En halua niistä liian hienoja, koska haluan käyttää niitä.” Luurankolintu Tipi tähystää reittiä ja tarkkailee kuljettajaa. ”Jokainen voi harrastaa omalla tavallaan ja on oikeutettu tekemään omilla autoillaan mitä haluaa.” Harrastuksen alkuvuosina haalittujen ylimääräisten varaosien myynti on myös ollut helppoa somen ansiosta. Penkit saavat tulevaisuudessa leopardikuosin, mutta muutoin auto pysynee pääosin nykyisessä asussa. Hiljaisessa myynnissä ollut auto oli kunnoltaan ja hinnaltaan sitä mitä haettiin
Pösön takana mustia peukaloitaan näyttävään mekaanikko näyttäisi ilmeestä päätellen paikantaneensa taksiauton pellin alla lymynneet ongelmat. Pihalla olevassa kylpyammeessa tarkistettiin ilmanpitävyys. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 86 Fotoalbumi 5/2019. Egyptin ihmeet E gyptissä, Punaisenmeren länsirannalla sijaitseva Hurghada on pienestä kalastajakylästä kasvanut merkittäväksi rantalomakohteeksi. Renkaanvaihtoon valmiita tunkkeja oli valmiudessa kuin formulavarikolla. Saksalaismerkeistä Mercedeksellä on vankka klassikkomalleihin luottava käyttäjäkunta, mutta myös Volvo ja erityisesti sen 200-sarjalaiset nauttivat vankkumatona suosiota. Lommoa ja kuhmua kertyy liikenteessä väkisinkin, mutta autoja kohdellaan suojelevasti. Hiukan syrjäisimmiltä kujilta on moni klassikkoauto löytänyt varjoisan, viimeisen leposijan. Skootterikorjaamossa suosittiin ilmavaa työympäristöä. Peugeot on saanut suojakseen vesijohtoputkesta nikkaroidun lisäpuskurin. Kolmas mies oli valjastettu noutamaan korjaamosta työkaluja yksitellen sitä mukaa kun työ eteni. Tämän kadunkulman rengasliikkeen sisällä oli täysi tohina kun vanteilta pyöriteltiin todella huonojen renkaiden tilalle vain huonoja. Vespan moottoriremonttia tehtiin kahden miehen voimin. Autoharrastajan silmissä kaupungin vilinässä näkyy vielä ilahduttavan paljon viime vuosituhannen arkiautoja. Peugeot ja Fiat ovat automerkkeinä vahvasti edustettuna, onhan maassa ollut valmistajien kokoonpanotoimintaa vuosikymmeniä. Kun on jo tyytyväinen ja vankka asiakaskunta, ei tarvitse panostaa ulkoiseen mainontaan. Asianmukainen huolenpito on ensiarvoisen tärkeää
Rantakirppu onkin näissä maisemissa kuin kotonaan. Roskia on kaikkialla . Hiekkaa ja aurinkoa riittää. Hylätty avokorinen KarmannGhia koittaa piiloutua tältä tosiasialta hapertuvan pressun alle. Lämmin ja valoisa ilmasto mahdollistaa perusteelliset kunnostustoimet ihan kadulla. Citroén ei ole merkittävä osa kaupungin katukuvaa, tämä AX tekee poikeuksen sääntöön. Jätehuolto on kaupungin laitamilla paikoin lapsenkengissä. Tätä edelleen turhan äveriäältä vaikuttavaa loistoautoa on onnistuttu naamioimaan edullisemman 504-mallin ilmeeseen. Aikakautensa lippulaiva Peugeot 604 oli uutena harvojen herkkua. Lasinpyyhkijöiden, sivupeilien tai takavalon puuttuminen ei ratkaisevasti vaikuta Kuplien käytettävyyteen. Mallin paljastavat takavalot autosta onkin poistettu kokonaan. Ei löydy maailmasta kolkkaa jossa ei ainakin yksi Kupla-harrastaja kokeilisi sovittaa ilmajäähyn tilalle jotain vesijäähdytteistä. 87. Harrastajat ovat löytäneet mukavan varjoisan paikan jakaa 504-käyttökokemuksiaan sekä eväitään. Farmarimalli Break on sekin vahvassa asemassa Hurghadan katukuvassa. Smile, it’s free, kehotettiin tämän Kuplan takaikkunatarrassa
Selkeästi harrastekäytössä oleva Ponttooni on saanut yllensä aistikkaan kaksivärimaalauksen. Tällä W116-korisella loistoautolla on varmasti vielä paljon taivalta edessä. Ripauksen siistimmällä alueella liikemiehet ovat siirtyneet jo W126 –korimalliin, joka valkoisena onkin ajattoman tyylikäs valinta. Kaupungin ainut Cadillac on valjastettu rokkikahvilan maskotiksi. Arvatenkin maalaustyömailla viihtynyt Caprice Classic on saanut koristeekseen Bemarin pölykapselit, Blazer on sen sijaan jo terminaalivaiheessa. Jokainen valitkoot kantansa siitä mikä oli viimeinen kestävä Mersu. Lommoja on vaikka muille jakaa, mutta lokarinkaarista ei vielä ruostevaurioita löydä. Ei niin kamalaa sivukujaa, ettei korttelin liikemiehet suosisi Ässä-Mersuja. Hurghadan pystylamppuiset W115-Mersut, järjestään kaikki 200-malleja, viihtyvät kaupungin ilmapiirissä mainiosti. W124-koria ei Hurghadan liikenteessä tapaa, lujaa W123-mallia kylläkin. Perän mahdollista painumista ennakoiden useimmat on varustettu tukevilla takajousilla. 88 Fotoalbumi 5/2019. Mitsubishista napattu ohjauspyörä ei tunnistusyritystä juurikaan helpottanut. Jeep Wrangler, ei kun hetkinen… esikuvaansa puolta pienemmän jeepinpoikasen lähtökohta jäi tunnistamatta
Fiatin Afrikan tuotanto-ohjelmaan kuuluivat myös ainakin Marokossa valmistettu 131, sekä Etelä-Afrikassa valmistetut 132–mallit. Mallia valmistettiin myös Egyptissä. Meilläkin suosittua ideaa on viety pidemmälle poistamalla myös vilkut ja korvaamalla umpiot ledeillä. Kun tyylikkääseen ajoneuvoon meni tutustumaan lähemmin, napsautti matkan päähän ehtinyt omistaja Volvonsa keskuslukkoon kaukosäädöllä! – Se tunne kun tajuat näyttäväsi autovarkaalta!. Kilvettömyydestä päätellen Fiat 133 on tauolla, ehkä lopullisesti. Huokeampaa urheilullisuutta: maalataan 127 mustaksi, madalletaan hiukan ja otetaan puskurit pois. Bertonen muotoilemassa Fiat Ritmossa on kivoja yksityiskohtia, kuten pyöreät ovenkahvat ja hauskat vanteet. Saksan kilpi paikallisen alla tuskin on autoa uutena koristanut. 89 Volvo 245-farmari palvelee vielä pesulan luotettavana jakeluautona Pohjolan olihin kehitetty ja amerikan vientimallin lapuilla varustettu 244 Volvo kestää myös Pohjois-Afrikan olosuhteissa. Fiat 128 on sekin täysin Egyptiläisten itsensä valmistama ja edelleen suosittu automalli. Espanjalainen Seat valmisti Fiat 127-mallia aikansa, ja kun lisenssi vanheni, jatkettiin Fura-nimellä pienin muutoksin aina vuoteen -86. Väsyneimmät alkavat jo vetäytyä sivukujille varaosienluovuttajiksi
Näiden lisäksi ainakin yksi on kasattu myöhemmin varaosista. Monimutkaisen putkirungon päälle pultattu ja Williams & Pritchard -firman laminoima sulavalinjainen muovikori oli Bertonella tuolloin työskennelleen Giorgetto Giugiaron käsialaa. Gordon-Keeble Coupé ‘64 B onhams-huutokauppatalo vasaroi heinäkuun alussa Englannin Goodwoodissa koko joukon erikoisia klassikkoautoja. Voimanlähteeksi valikoitui 327-kuutiotuumainen veekasi Corvettesta ja sen tuomaa pitkälti yli kahdensadan vauhtia hidastivat joka kulman levyjarrut. Nigel Mansellin Williamsformulasta huudeltiin päältä kolmen miljoonan, mutta reilusti halvemmallakin pääsi keräilyhelmien omistajaksi. Nyt huutokaupatun valmistenumeron 21 Coupén alkuvaiheet ovat hämärän peitossa, mutta 70-luvullta alkaen taustat tunnetaan. Oman lisäarvonsa erikoisuudelle tuo sen harvinaisuus, sillä autoja valmistettiin Englannissa vuosina 64–66 yhteensä vain 99 kappaletta. Kuvat: Bonhams Ilman pohjahintaa listattu Gordon-Keeble vaihtoi huutokaupassa omistajaa 57 515 eurolla. 90 Marginaalista 5/2019. Innostus lasikuidun mahdollisuuksista korissa sai parivaljakon suunnittelemaan isompia sarjoja. John Gordonin ja Jim Keeblen vuonna 1959 aloittama yhteistyö autonvalmistajana poiki lähinnä Chevrolet-moottorin ympärille muiden valmistajien osista kasattuja prototyyppejä. Auton valkoinen nahkasisustus on uusittu nelisen vuotta sitten ja harvinaisuus on täysin käyttökunnossa. Ilman pohjahintaa listatussa Gordon-Keeble Coupéssa yhdistyivät meklarin mielestä kaikki klassikkoauton hyvät ominaisuudet: brittialusta, italomuodot ja jenkkimuskelit
TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
Ajettu n. Toimiva peli! Hinta pyyntö 7800 €. Kuitit tallessa. Katsastettu 14.6.2019. 2000. Rolls-Royce Silver Spur II, vuosimalli 1991. Siistikuntoinen ja hitsaamaton. Loistokuntoinen jokaisen automiehen unelma. Perheessä ollut uudesta asti. Olen auton kolmas omistaja. Ajettu 177 tkm. Hintapyyntö 1400 €. Puh 0505565998, Pyhäjärvi Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi Fiat Tempra 2,0 Twincam 1991. Ajokuntoinen mutta leimalle on laittoa. 0500 507730, Nurmijärvi. 490 tkm ajettu. Tiedustelut 0400-409369 Mikko Rytiniemi Citroen 2CV 1960. Pienellä vaivalla museoon kunhan ikää tulee riittävästi. Museorekisterissä vuodesta 2008. Sisältää taksamittarin ja taksivalon katolle. Ajettu ilmeisesti vain n.78000 km. 1200 €. 0400-801969 Toijala/Akaa.. MB W123 200D -85. 0400 513 114, Muurame. Kysy lisää, Hannu Asunta, puh. Täysin ruosteeton, moottori vähän ajettu 1963 18 hv. Ford Thunderbird Town Landau 6.6l automaatti C6 vm. Uudet kaasarit, istuinverhoilu ja akku. Museorekisterissä siisti ja hyväkuntoinen. Hp. Huollettu ja korjattu merkkiliikkeessä. Hp. 287000 km, ollut varastoituna n.18v, ei rekisterissä, vaihtomoottori, siisti, saa pienellä remontoinnilla ajokuntoon. Puh. Auto Ristinkylällä Liperissä. 1977. Uudet kesärenkaat alkuperäisillä alumiinivanteilla. 0500 841057. Seuraava katsastus 6/2020. 11200 €, puh. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi 92 5/2019 Myydään Honda Accord EX 2000, vm 1986, katsastettu viimeksi v. raul.henriksson@gmail.com, puh. Hinta 29.900 €. Ajettu 73.000 km
Thesiksen muotoilu onkin herättänyt tunteita aina sen julkistuksesta saakka, erityisesti keulan osalta, ja onhan se sanalla sanoen mieleenpainuva. Toisin sanoen siinä oli osittain umpinainen kori, jonka takaosan pystyi avaamaan samaan tapaan kuin cabriolet-korin katon. Thesiksessä oli vakiona muun muassa xenonvalot, ääniohjaus ja elektronisesti ohjatut iskunvaimentimet. Business-varustelutasoon kuului automaattinen monialueilmastointi, nahkapäällysteinen ratti, vakionopeudensäädin, varkaudenestojärjestelmä, sähköikkunat Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen MALLIHISTORIA 1950 Lancia Aurelia tulee markkinoille. Business, Executive, Emblema Monesti termillä ”business” tarkoitetaan paremman luokan varustelua, mutta Thesiksessä Business oli vakiovarustelutaso. Markkinat osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen vaativiksi. Luksustutkielma Tuleva klassikko Lancia Thesis 94 5/2019. Italialaisissa luksusluokan sedaneissa sen yläpuolelle sijoittui vain Maserati Quattroporte. L ancia Thesis on vuonna 2001 esitelty italialainen luksusluokan sedan, joka perustuu vuonna 1998 esiteltyyn Dialogos-konseptiautoon. Saksalaiselle oman maan tuotteen korvaaminen italialaisella oli ylitsepääsemätöntä. Jos halusit hiukan parempaa, valitsit Executivetason, ja jos sinulle kelpasi vain paras, oli valintasi Emblema. Lisäksi Thesiksessä on automaattinen elektroninen käsijarru, joka aktivoituu heti, kun moottori sammutetaan tai kuljettajan ovi avataan auton ollessa liikkeellä. Vaikka siihen ladattiin kaikki, mitä Audi A6:sta tai Mercedeksen E-sarjasta löytyi ja vähän ylikin, onnistuttiin hinta pitämään merkittävästi kilpailijoita alhaisempana. 1998 Torino Motor Show’ssa esitellään Lancia Dialogos -luksuskonsepti, johon Thesis tulee aikanaan perustumaan. Ulkonäköä kenties merkittävämpi seikka on Thesiksen varustelutaso. Thesiksestä ei tullut sellaista menestystä kuin siitä kaavailtiin, ja suurin osa valmistetuista autoista myytiin Italiassa. Oli niin tai näin, niin ainakin Thesis erottuu massasta, mikä on hyvä seikka tulevaisuuden mahdollisen klassikkostatuksen kannalta. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan, mutta kylmäksi se tuskin jättää ketään. Esimerkiksi Saksaan perustettiin lanseerauksen yhteydessä jopa Lancia-kahviloita. 2000 Paaville luovutetaan Lancia Giubileo -niminen ajoneuvo, jota pidetään Thesiksen ensimmäisenä prototyyppinä, joskin landaulet-mallisena. Näin ollen autoon ei haluttu jättää mitään kompromisseja, joihin kuluttaja voisi tarttua. Thesiksestä löytyi 20 vuotta sitten ominaisuuksia joista on tullut perusratkaisuja nykyajan autoihin. Thesiksen tunnusomainen maski ja konepellin muotoilu ovat Aurelian perintöä. Auton markkinointi oli uutena massiivista. Sen muotoilulliset teesit juontavat juurensa vuonna 1950 esiteltyyn Lancia Aureliaan. Kun Thesistä ryhdyttiin suunnittelemaan, kerrottiin Lancian pääsuunnittelijan pelänneen, että ihmiset tulevat keksimään tekosyitä, miksi he eivät ostaisi sitä. Menestystarina jäi kuitenkin syntymättä, mutta tulevaisuuden klassikoksi Thesiksestä voi hyvinkin olla
95 01 Merkki ja malli Lancia Thesis 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu monipisteruiskutuksella varustettu 3,0-litrainen, 24-venttiilinen V6bensiinimoottori (215 hv, 263 Nm) 04 Voimansiirto 5-nopeuksinen automaattivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPherson-tyyppinen joustintuenta ja takaakselilla monivarsituenta, sähköisesti ohjattu iskunvaimennus 06 Kori 4-ovinen sedan 07 Mitat Pituus 4890 mm, leveys 1830 mm, korkeus 1470 mm, akseliväli 2800 mm, omapaino 1895 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 240 km/h, 0-100 km/h 8,8 s. 2004 Geneven autonäyttelyssä esitellään 60 cm jatkettu Thesiksen limusiiniversio nimeltään Lancia Thesis Stola S85. 2003 Tuotanto siirtyy Mirafiorin tuotantolinjalle. 09 Valmistusmäärä 3,0-litraisella moottorilla 2534 kappaletta. 2001 Thesiksen tuotanto alkaa ja ensimmäinen auto rullaa ulos Torinossa sijaitsevalta Rivaltan tuotantolinjalta. 2009 Thesiksen valmistus lopetetaan
Saatavilla oli myös aurinkokennokattoikkuna, jonka virralla pyöritetään tuulettimia, jotka puolestaan mahdollistavat ilman vaihtumisen autossa sen ollessa pysäköitynä aurinkoon. Edessä on MacPhersonjoustintuenta ja taka-akselilla monivarsituenta. Moottorivaihtoehtoja oli myös riittävästi. Autoa valmistettiin alunperin Cowleyssa Oxfordissa, mutta Rover Groupin hajottua ja erottua BMW:stä vuonna 2000, sen tuotanto siirrettiin Longbridgeen. TOINEN VAIHTOEHTO ROVER 75 Valmistusvuodet: 1998–2005 Teho: 120–260 hv Suorituskyky 0–100 km/h: 6,8–12,3 s, huippunopeus 188–242 km/h Hinta uutena: 32 500–53 700 € (1999) Thesikselle on hieman hankalaa löytää toista vaihtoehtoa, mutta kenties Rover 75:ssä on samankaltaista altavastaajan eksotiikkaa ja hillittyä eleganssia. Vaihteistoina oli joko 6-vaihteinen manuaali tai 5-nopeuksinen Comfortronic-automaatti. turvasensorilla edessä ja takana, tummennetut takalasit, sadetunnistin, rattiin sijoitetut soittimen ja puhelimen säätimet sekä Isofixsovitteet lastenistuimelle. Auto on lähes kokonaan Roverin suunnittelua, joskin siinä olevan keskitunnelin vuoksi sitä on verrattu takavetoiseen BMW:n 5-sarjaan. Ministerin entinen Hyvinkäällä asuva Mika Lindroos toimii Lancia Club Finlandin puheenjohtajana ja omaa Tuleva klassikko Lancia Thesis 96 5/2019. Kritiikkiä Rover 75 on saanut Lancia Thesiksen tapaan liian retromaisesta muotoilustaan, jota on pidetty merkkinä mallin suuntaamisesta iäkkäämmille ostajille. Rover 75 julkaistiin BMW:n omistusaikana vuonna 1998, ja se oli sekä Rover 600että 800-sarjojen korvaaja. Bensiinimoottoreita oli saatavilla 2,0-litraisesta turboahdetusta riviviitosesta 3,2-litraiseen V6-moottoriin. Vuonna 2001 esiteltiin 5-ovinen farmarimalli Rover 75 Tourer ja vuonna 2004 facelift-malli, jonka olemuksesta retromaisuutta oli riisuttu. Lisäksi valikoimasta löytyi 2,4-litrainen turboahdettu dieselmoottori. Auto sai uutena kiitosta ominaisuuksistaan, ajomukavuudestaan ja sekä ulkoisesta että sisäisestä muotoilustaan. Mallin on piirtänyt Richard Woolley, joka suunnitteli aiemmin myös Rover 600:n. Jos tämäkään ei riittänyt, niin lisävarustelistalta saattoi ruksata vaikkapa television, sisäänrakennetun puhelimen, GPSjärjestelmän ja ilmastoidut hierovat penkit. Vaihtoehtoisten bensiinimoottoreiden kirjo ulottui 1,8-litraisesta aina 4,6-litraiseen V8-moottoriin, joiden lisäksi oli saatavilla 2,0-litraista turbodieseliä. Parhaaseen Emblema-varusteluun lisättiin kaikkien edellisten päälle vielä Bosen hifijärjestelmä ja lämmitettävät istuimet. Executive-varustelutasoon kuului edellisten lisäksi Alcantara-sisustus, nahalla verhoiltu vaihdekepinnuppi, etupenkin käsinoja sekä 16-tuumaiset kevytmetallivanteet. Kyseessä on Roverin valmistama suurikokoinen sedan, joka on Thesiksen tapaan varsin hyvin varusteltu
Takaovien kahvoissa on kaksi painiketta, joista ovi aukeaa. Ajajalle auto on helppo, ja ensikertalaisenkin käsissä se tuntuu hyvin hallittavalta, vaikka kyseessä onkin verrattain raskas ja kookas auto. pitkän historian perinteikkään italialaismerkin parissa. Jopa hälytysajoissa tarvittaessa käytetyt vilkut ja sireenit olivat autossa edelleen paikoillaan. Kyseessä on Italian liikenneministerin entinen virka-auto”, Mika taustoittaa. Penkkien niskatukien muotoilu käytettiin lähes sellaisenaan vuonna 1998 Torino Motor Show’ssa esitellystä Lancia Dialogos -konseptiautosta. Kuskin pukilta Lancia Thesiksiä valmistui parhaimmillaankin vain neljä kappaletta päivässä, ja niihin tehtiin paljon laadukasta käsityötä, mikä näkyy auton olemuksessa erityisesti sisustassa. Monesti vaihdelaatikot onkin vaihdettu jo takuuaikana. Mika hankki oman yksilönsä vuonna 2007 saksalaiselta Fiat-Lancia-AlfaRomeo-harmaatuojalta, joka oli ostanut huutokaupasta erän Italian valtiolla käytössä olleita kolmen vuoden ikäisiä autoja, joilla oli ajettu vain 10 000– 30 000 kilometriä. Kaikki olivat niin sanottuja Auto Blu -autoja, joiden värityksenä oli tummansininen sävy, joka on Italiassa varattu yksinomaan ministereiden ja muiden valtion virkamiesten kuljettimiin. Etureunan painikkeen idea on, että kuljettajan on kätevä avata siitä ovi takanaistuville. Auton varustelu oli erikoinen. Kun vein Thesiksen ensimmäisen kerran paikalliseen huoltoon, niin minulle paljastui myös sen historia. Hänen tallistaan löytyy vuoden 2004 Thesis ryhdikkäässä, ja tekisi mieli sanoa moitteettomassa alkuperäiskunnossa. V6-moottori herättää luottamusta niin äänimaailmallaan kuin tehoreservilläänkin ja Com97. Poltrona Frau -nahkasisusta oli ylellisin vaihtoehto, jota Thesikseen oli saatavilla. Autolla oli ajettu ostohetkellä noin 20 000 kilometriä ja omistusaikanaan Mika on kerryttänyt mittariin reilut satatuhatta lisää. Kyseessä on japanilaisvalmisteisen laatikon tyyppivika, jota ilmaantuu erityisesti kuumissa ilmasto-olosuhteissa, kuten Italiassa. Ainoa merkittävä ongelma autoon ilmaantui heti alkuvuosina, kun vaihdelaatikko ei enää löytänyt pykäliä. Mikan yksilöön myös sähköinen käsijarru on vaihdettu takuun puitteissa. Tällaisten valtion käyttöön menneiden autojen varustelusta on vastannut Repetti SPA -niminen taho. Takapenkkiläisten viihteeksi on televisio, ja toki kaukosäätimellä, ettei tarvitse kurotella. Puuosat ovat oikeaa puuta, nahka oikeaa nahkaa ja kojelaudan paneelit, joita saattaisi erehtyä luulemaan muovisiksi, ovat oikeasti magnesiumia. Se ei ollut suoranaisesti mikään edellä mainituista varustelutasoista, vaan koottu yksilöllisesti edustuskäyttöön. ”Vietämme säännöllisesti aikaa Italiassa ja olen käyttänyt autojani siellä myös huolloissa. Yksityiskohtien tasosta mainittakoon auton maskin muotoiset ilmastointikanavien ritilät ja vastaavilla kuvioilla merkityt tunkin paikat helmoissa. Maskin lisäksi myös mittaristossa on yhtäläisyyksiä vuonna 1950 markkinoille tulleeseen Lancia Aureliaan. Thesiksen alkuperäinen navigaattori vaatii toimiakseen CD-levyn
Mikan yksilössä on muuten edelleen ensiasennusiskunvaimentimet, joista ei löytynyt huomautettavaa koeajoa edeltävän päivän katsastuksessa. Poltrona Frau -nahkapenkeillä istuessa luksus on läsnä vahvasti, eikä voi välttyä tunteelta, että toimii kuljettajana jollekin tärkeälle hahmolle. Kun radio soittaa italialaista kanavaa Mikan puhelimesta Bluetoothin välityksellä, on hetkeksi helppo unohtaa kokonaan olevansa Suomessa. Korkeahkoon varaosien hintaan kannattaa kuitenkin varautua. Jos auto on säilytetty kuivassa ja huollettu säännöllisesti, ei pelättävää pitäisi olla. Kyseessä on ollut uutena verrattain kallis auto, jonka korjaaminen ja varaosat ovat edelleen linjassa sen listahinnan kanssa. fortronic-automaattivaihteisto vaihtaa pehmeästi. Kun auto lähestyy 20 vuoden ikää ja siihen on ympätty kaikki mahdolliset sähköjärjestelmät ja -avustimet, jotka sen valmistukseen mennessä oli keksitty, on luonnollista pelätä sähkövikoja. Thesiksen sähköjärjestelmän valmisti kokonaisuudessaan saksalainen Siemens. Teknisesti Thesiksessä on jossain määrin yhtäläisyyksiä Alfa-Romeo 166:n kanssa eikä sen huollattamisen Suomessa pitäisi aiheuttaa erityistä vaivaa. Jos tarjolla on halpa korjauksia vaativa yksilö ja hieman kalliimpi yksilö, jossa asiat ovat kunnossa, kannattaa päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kyseisellä moottorivaihtoehdolla varustettuja Thesiksiä on valmistettu koko valmistusaikana vain 2 534 kappaletta. Parhailla saatavissa olleilla Poltrona Frau -nahkapenkeillä istuessa luksuksen tuntu on vahva eikä voi välttyä tunteelta, että toimisi kuljettajana jollekin tärkeälle hahmolle, joka istuu itse parhaillaan takapenkillä. Mutta onko se aiheellista. Ensimmäisinä valmistusvuosina autoissa ilmeni jonkin verran sähkövikoja, mutta jo vuoden 2004 malleissa lastentaudit oli korjattu. Varusteita ja viihdykettä on riittävästi matkustajillekin aina erillissäädettävästä ilmastoinnista kaukosäätimellä varustettuun televisioon. Töyssyyn ajettaessa auto reagoi pehmeästi, kiitos sähköisen Skyhook-iskunvaimennuksen, jossa etuvaimentimet lähettävät töyssyn kohdatessaan tiedon takavaimentimille, jotta ne osaavat reagoida tulevaan epätasaisuuteen jo etukäteen. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Jos mielit päästä Thesiksen omistajaksi, niin ensimmäiseksi on huomioitava, ettei autoja ole paljoakaan tarjolla ainakaan Suomessa, jossa niitä on tiettävästi rekisteröity vain kymmenisen kappaletta. Tuleva klassikko Lancia Thesis 98 5/2019. Koeajoautomme moottoritilasta löytyy poikittain sijoitettu, monipisteruiskutuksella varustettu 3,0-litrainen, 24-venttiilinen V6-bensiinimoottori, joka tuottaa tehoa 215 hv ja vääntöä 263 Nm. Keski-Euroopasta autoja löytyy jonkin verran, mutta halvimmat kannattaa sivuuttaa
Klassikot 6/2019 ilmestyy 12.9.2019 Seuraavassa numerossa: 99. Syysnumeron Pellinpiirtoja-artikkelissa tutustumme Sartorellin kynänjälkeen ja pitkään uraan. Erikoisvehkeitä Alfa Romeo Giulia GTA:n moottorilla varustettu Scarabeo oli italialaisen autosuunnittelijan Sergio Sartorellin huimia luomuksia. Autoesittelyiden puolella paneudumme muun muassa Riipisen Jannen Opel Kapitän -loistoautoon ja Henri Kejosen hienoon 929-Mazdaan
5/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 90 5 • PA L VK O 20 19 -3 7 6 41 48 83 68 48 08 19 00 5 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Persoonallinen Lancia Thesis ROAD TRIP: Mikkeli-Pistohiekka-Puumala AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Suurajot 1992 KE SÄ N 20 19 TA PA HT UM AT Erilainen kahvila VINTAGE RUSTY CAFE 05 /1 9 BM W 70 Co up é ’60 • M azd a 32 3 HB ’88 • NS U Ro 80 ’70 • Op el Ka de tt B ’73 • Sa ab 99 ’73 • VW 13 00 ’73 + Te iw i 60 ’72 KUPLA JA VAUNU VW 1300 ’73 + TEIWI 600 ’72 HARRASTAJAN PAKEILLA OUTI SAXLIN Pikkusportti BMW 700 COUPÉ ’60 OIKEA MOOTTORITAPAHTUMA VETERAANIMOPEDIPÄIVÄT HÄLLÄPYÖRÄMARKKINAT BRITTIPYÖRÄT MUSEOLLA 70’S ARJEN KLASSIKOT NOSTALGIAPÄIVÄ MOBILISTI-ILTA LOMAROMPE