36 84 80 -2 00 5 • PA L VK O 20 20 -3 6 6 41 48 83 68 48 08 20 00 5 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Mukava ja pyöreä Buick Riviera HARRASTAJAN PAKEILLA: Marko ja Taija Kaukola FOTOALBUMI: Bangkokin värikkäät Vespat NAPPISILMÄ AARRETTA ETSIMÄSSÄ PIENOISMALLI-LADA 05 /2 Fia t 125 Sp ecia l ’70 • Fo rd Gra na da II • Fo rd Es co rt GT ’68 • Inn oc en ti C ’68 • M its ub ish i Ce les te 200 GT ’78 HARVINAISUUS ITALIASTA INNOCENTI C ’68 FORD GRANADA II ’82 Museoleimattu HERÄTEOSTOS 5/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi VAUHDIKAS JAPSI MITSUBISHI CELESTE 2000 GT ’78
100€ tuotenro 02649 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Sisältää jalustan. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. teräspelti: 1mm. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Iskumäärä/min.: 875-1350. Klassikot 6/2020 ilmestyy 3.9.2020 Seuraavassa numerossa: 99. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Pyörintänopeus: 16000rpm 339€ tuotenro 84465 Paineilmavasara PPH500 Toimituksessa 25mm, 50mm & 75mm vastineet. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Keikkaviikonloppuisin sillä mennään soittovehkeiden kanssa tanssilavoille, ja kesäretkillä sama auto tarjoaa tiivistunnelmaisen yösijan kahdelle. Maks. Kutistus/ venytyskone Maks. 189€ tuotenro 509658 Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pyökkistä puunuijaa. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. Paino: 40kg. 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät sekä hydraulinen korkeudensäätö molemmissa päissä. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Putken halkaisija: 19-63,5mm Kesämenopelejä Miikka Koskisen Fiat 127 taipuu moneen käyttöön. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. teräspelti: 1,2mm. Moottori 1-V 230V 180W. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Säkin halkaisija 45cm. Syyskuun numeron sivuilla maistellaan vauhdikkaampiakin vehkeitä, sillä luvassa on Nissan 300ZX:n ja Pontiac Firebird GTA:n parivertailu. Tehokas 750W:n induktiomoottori. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm
K uluva kesä on pakottanut meidät kaikki muuttamaan suunnitelmiamme ja monella muulla tavalla sopeutumaan erilaiseen elämäntyyliin. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kiinnostavimpienkaan pöytien ympärille ei muodostu tungosta, vaan ihmiset malttavat odottaa sen verran, että ensin ehtineet saavat rauhassa tutustua pöydän tarjontaan. Ehkä ensi kesänä liikenteessä nähdään ennätysmäärä juuri valmistuneita harrastevehkeitä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Yleisön fiksua toimintaa vasten tarkasteltuna harmittaa, että suuret ulkoilmatapahtumat on pistetty tauolle myös loppukesän osalta. Suositusten muututtua on toimituksen väki päässyt kenttätöiden pariin. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Ajoneuvokokoontumissa kiinnostavan auton konepellin avaaminen kerää edelleen uteliaita silmäpareja, mutta silloinkin suositellut etäisyydet näyttävät olevan hyvin muistissa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tapahtumien peruminen on tietysti ollut iso asia koko harrastekentälle. Erilainen kesä COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Järjestäjän kannalta päätökset ovat varmasti olleet vaikeita. On pitänyt valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta: ottaako terveydellisen ja taloudellisen riskin vai katkaiseeko vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneen jokavuotisen perinteen. Lähes jokaisella rompetoripöydällä on käsidesiä tarjolla. Omaankin talliin tuli hankittua pari uutta laitetta, ja pientä hienosäätöä vailla unohduksiin jäänyt kevytmoottoripyöräprojekti tuli kaivettua esiin ja pistettyä kuntoon. Matkustustukseen liittyvät suositukset toivat mutkia matkaan. Tapahtumissa käydessä on ollut mukava huomata harrasteväen vastuullisuus. Lehden kustantaja päätti muuttaa ilmestymisaikatauluja, jotta toimittajien ja valokuvaajien työn vaatimat matkat vähenisivät merkittävästi korona-epidemian taltuttamisen ajaksi. Klassikot-lehden tekijöillekin tilanne on ollut totutusta poikkeava. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Tuttujen kanssa tarinoidessa on selvinnyt, että aika monelle on käynyt samalla tavalla. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Yleisön fiksua toimintaa vasten tarkasteltuna harmittaa, että suuret ulkoilmatapahtumat on pistetty tauolle myös loppukesän osalta. TILAAJAPALVELU Puh. Kevään ja alkukesän rajoitusten myötä vapaa-aika kasvoi. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 3 Pääkirjoitus. Autoja on kuvattu, pienimuotoisissa tapahtumissa vierailtu ja harrastajien pakeilla poikettu
38 Innocenti C ’68 Helsinkiläinen Tamas Vilagi onnistui löytämään erittäin harvinaisen, lähes alkuperäisessä kunnossa säilyneen Innocenti C -urheiluauton ja toi sen Italiasta Suomeen. 30 Fiat 125 Special ’70 Tapio Toppisen voi sanoa tuntevansa oman autonsa läpikotaisin. 24 Mitsubishi Celeste 2000 GT ’78 Japanilainen coupé lainasi häpeämättä muotoja amerikkalaisista muskeliautoista, ja lopputulos onkin mainiosti onnistunut. 72 Malmin cruising, Helsinki FHRA:n järjestämässä tapahtumassa nähtiin amerikanautojen ohella runsaasti eurooppalaista kalustoa. 70 Ruukin rompepäivät, Raasepori Raaseporissa pistettiin pystyyn kokonaan uusi kolmepäiväinen rompetoritapahtuma. s. Isokorinen Ford taipui laiskasta perheautosta ripeäksi luksusautoksi. Tutustumme myös mieheen, joka entisöi heräteostoksensa museokilpiin. 24 Mitsubishi Celeste 2000 GT ’78. 18 Ford Escort GT ’68 Takavetoiset Ford Escortit ovat olleet erittäin haluttuja harrasteautoja jo kauan. 68 Vanhat ajoneuvot kyläpuodilla s. Ensimmäisen korimallin GTversio lukeutuu kaikkein himotuimpiin. Vierailimme Lapin maisemissa tutustumassa upeaan ’68 GT-malliin. Mies osti 125 Specialinsa uutena ja entisöi saman vehkeen alkuperäiseen loistoonsa lähes 40 vuotta myöhemmin. 68 Vanhat ajoneuvot kyläpuodilla, Hausjärvi Pieni ja idyllinen Mommilan kyläpuoti oli pienimuotoisen ajoneuvokokoontumisen tapahtumapaikkana kesäkuun loppupuolella. 66 Pysy autossa -cruising II s. 38 Innocenti C ’68 s. 10 Ford Granada II s. 70 Ruukin rompepäivät AJONEUVOT 10 Ford Granada II Toisen sukupolven Granada on jäänyt harrastepiireissä turhan vähälle huomiolle. 30 Fiat 125 Special ’70 s. Tässä numerossa 4 5/2020 s. TAPAHTUMAT 66 Pysy autossa -cruising II, Tampere Järjestyksessä toinen Pysy autossa -ajotapahtuma kokosi reilusti väkeä nauttimaan Tampereen maisemista. Keltainen väritys viimeistelee pirteän olemuksen. 18 Ford Escort GT ’68 s
48 Maantielaivalla maailman ympäri Ammattikatsojamme poikkesi toisinaan JMkisoissakin.. 86 Fotoalbumi Bangkokin kaduilla vilahtelee kaikenkuntoisia vanhoja Vespoja, ja kaupungista löytyy myös niihin keskittynyt liike. 94 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 44 Pikkupakun värikkäät vaiheet Kari Ruusunen intoutui nuorena miehenä loihtimaan autonsa kylkeen muodikkaat kynäruiskumaalaukset. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastuksen parista. 62 Sirkin kellarissa Virolainen harrastaja on koonnut mielenkiintoisen kokoelman pääosin Saksassa valmistettuja ajoneuvoja. 54 Jokamiehen luokalla Ammattikatsojamme ehti rallikilpailujen seuraamiseltaan myös jokkisratojen katsomoon. 92 Klassikkomarkkinat Vanhaa rautaa ja varaosia ostetaan ja myydään. 5 s. 90 Marginaalista Kanadassa myytiin ’67 Rolls Royce Silver Shadow Drophead Coupé 49 000 US-dollarilla. 58 Nappisilmä aarretta etsimässä s. 58 Nappisilmä aarretta etsimässä Eero Kumanto onnistui luomaan pienoismalli-Ladasta aidonnäköisesti ruostuneen ja kuluneen reissuvehkeen. s. 80 Harrastajan pakeilla s. Muutakin mukavaa kellarista löytyi. Vilkaistaanpa millaisia kuvia niiltä reissuilta taltioitui filmille. 76 VW-museo Autostadtin sisäänkäynnistä korttelin verran eteenpäin sijaitsee pelkästään Volkswagenin historiaan keskittyvä museo. Pienen kolaroinnin jälkeen autosta tuli entistä muodikkaampi. 48 Maantielaivalla maailman ympäri Maantieteellisiin nimiin tukeutuvien mallinimien kyydittämänä pääsee nojatuolimatkalle suurkaupungeista rantalomakohteisiin ja moottoriradoilta vuoristoihin. 74 Fiatilla Fiat-tapahtumiin Tuore pikkuautohankinta alle ja lajitovereita tapaamaan, eli pari päiväretkeä Fiat 126:lla. 94 Tuleva klassikko Buick Riviera on muhkeannäköinen ja oikein mukava luksusristeilijä harrastajan makuun. 80 Harrastajan pakeilla Lehtimäen kylällä pitää majaa vanhoihin laitteisiin hurahtanut Kaukolan perhe. 72 Malmin cruising s. 86 Fotoalbumi s. 44 Pikkupakun värikkäät vaiheet s. 62 Sirkin kellarissa s
Yksi auton kuuluisimmista käyttäjistä oli itse Ferruccio Lamborghini, joka piti mallia erinomaisesti onnistuneena. Eriskummallisest muodot omaava GTauto pysyi Lamborghinin mallistossa kuuden vuoden ajan. Liki 4,5 metriä pitkä ja yli 1,8 metriä leveä urheiluauto painoi kuivana 1 450 kiloa. Jaraman kiilamaisen korin muodot ovat lähtöisin Marcello Gandinin kynästä, joka luonnosteli myös Lamborghini Miuran ja Countachin klassiset linjat. Iso Rivolta Lele tuli myyntiin -69. Kuva: Wikipedia commons/Charles01 6 5/2020. Vuonna 1972 esitellyn S-version tehoa oli nostettu 365 hevosvoimaan. Jo vilkaisu sisätiloihin antaa osviittaa siitä, ettei Jarama ole massoittain valmistettu sportti. 50-vuotias Lamborghini Jarama V uonna 1970 urheiluautomarkkinoille saapunut Lamborghini Jarama on ulkonäöltään hämmästyttävän vaatimattoman näköinen, eikä sellaista ensinäkemältä osaa edes yhdistää maineikkaan superautovalmistajan tuotteeksi. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin nopeasti millaisesta autosta on kyse. Niiden ohella syntyi myös lukuisia nelipaikkaisia GT-autoja. Varmistus auton hurjasta luonteesta saadaan kurkistamalla konepellin alle. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Italialaisvalmistaja Lamborghini tunnetaan räyhäköistä superautoistaan. Huippunopeutta Lamborghini kelasi noin 240 kilometriä tunnissa, ja satasen vauhtiin auto kipitti reilussa seitsemässä sekunnissa. Amerikkalaisvalmisteisella V8-tekniikalla varustettu urheiluauto muistuttaa seuraavana vuonna esiteltyä Jaramaa. Lyhytiskuinen moottori reagoi kaasupolkimen liikkeisiin nopeasti ja sen vetoalue on laaja. Laajaa ostajakuntaa Jarama ei saanut innostettua, sillä ainoastaan 328 yksilöä saatettiin valmiiksi. Vuosi 1968 on Jaraman synnyn kannalta merkityksellinen. Jarama tehtiin Isleron seuraajaksi ja toteutettiin Espadan lyhennetylle pohjalevylle. Sivistyneesti räyhäkkä Jaraman voimanlähteenä pauhaa 3,9-litrainen V12-moottori. Ensimmäisessä versiossa kone tuotti 350 hevosvoimaa. Silloin rahakkaiden asiakkaiden ulottuville lanseerattiin kaksi kovan luokan GT-Lamborghinia: eksoottisesti muotoiltu Espada sekä maltillisemmilla linjoilla varustettu Islero. Sama herra muuten loi hyvin jaramamaiset muodot Iso Rivolta Lele -urheiluautoon, joka puolestaan suunniteltiin Lamborghini Espadan haastajaksi ja tuotiin myyntiin jo -69. 12-mukisen v-moottorin sylinterikansien yläpuolella komeileva kuuden kaksikurkkuisen Weber-kaasuttimen ryhmä kertoo vähänkin tekniikasta tietävälle, että tämä peli on luotu liikkumaan rivakasti ja kuulostamaan komealta. Molemmat V12-koneisia takaistuimella varustettuja urheilumalleja. Molemmat ovat saman suunnittelijan käsialaa
Tudor-mallit näyttivät vahvuutensa myös perinteisillä kilparadoilla. Legendaarinen kilpuri on edelleen olemassa. Autoja tiemuseo Mobilian alueella järjestetään silloin Kangasalan varaosaja rompemarkkinat, jonka tarjonta koostuu takavuosien ajokalustoon liittyvistä osista, keräilytavarasta sekä rekvisiitaksi soveltuvasta esineistöstä. Kuljettajat järjestäytyivät autoja vastapäätä radan toiselle puolelle, josta he juoksivat autoilleen, hyppäsivät niihin, käynnistivät moottorit ja kiihdyttivät matkaan. Museoautojen kohdalla kannattaa huomoida, että katsastusaikaväli ei pääty entiseen tapaan kesäkuun loppuun, vaan katsastusväli lasketaan katsastuspäivästä eteenpäin samalla tavalla kuin muillekin autoille. Viritetty ja bensiinin, etanolin ja asetonin seosta polttoaineena käyttävä kone tuotti 50 hevosvoimaa eli karkeasti puolet enemmän kuin sarjatuotantomallin moottori. Konepellin alla rähisi 1,1-litrainen nestejäähdytteinen nelisylinterinen moottori. Tuo ralli oli ensimmäinen, johon Škoda osallistui tehdaskalustolla. Kilpa-auton tekniikka perustui sarjatuotantoiseen Tudor-malliin, josta olivat peräisin esimerkiksi PAL:n valmistama 12 voltin sähköjärjestelmä ja Barumin ristikudosrenkaat. Alkuperäinen Škoda Sport on nykyään tšekkiläisen keräilijän yksityiskokoelmassa. päivänä vanhoihin vehkeisiin hurahtaneiden kannattaa ottaa suunta kohti Kangasalaa. Sportin lyhyttä akseliväliä kasvatettiin suutavakauden parantamiseksi ja jarrujen ilmanottoa parannettiin. HARVEMMIN LEIMALLE Kuluvan vuoden ajokausi alkoi autoharrastajan kannalta mukavasti uusien katsastussääntöjen merkeissä. Museorekisteröidyn auton katsastusväli on puolestaan neljä vuotta. Tapahtuman järjestää Tampereen Seudun Mobilistit ry, ja paikalle saapuvilta yli kymmenvuotiailta kerätään kolmen euron aluemaksu. Esimerkiksi vuonna 1948 niillä ajettiin 2 649 kilometrin mittaisessa Raid Polski -rallissa luokkavoittoon jokaisessa neljässä luokassa. Le Mans -kilpailuun Vuoden 1949 kautta varten Tudor-mallista kehitettiin ŠKODA Sport -ratakilpa-auto. Kilpurin ominaisuuksia testattiin ensimmäisen kerran Tšekkoslovakian Grand Prix -kisassa Brnossa. Siihen aikaan yleisellä kisapolttoaineella Škoda Sport ylsi huippunopeuteen 140 km/h kuluttaen vain 12 litraa sadalla kilometrillä. Jatkossa yli 40 vuoden ikäisen museorekisteröimättömän auton katsastusväli on kaksi vuotta. Elokuun 29. Alueelta löytyy myös oma parkkialue harrasteajoneuvoille. Autolla oli tarkoitus kisata tänä kesänä Le Mans Classic -tapahtumassa. Belgian Spa-Francorchamps’n radalla ajettuun 24 tunnin kisaan osallistui kolme umpikorista nelipaikkaista Škodaa, jotka ottivat kolmoisvoiton omassa iskutilavuusluokassaan. Ainutlaatuinen ŠKODA Sport T oisen maailmansodan jälkeen Škoda esitteli 1101/1102 ‘Tu-dor’ -mallisarjan. Keskeytys hyvistä asemista Kesäkuun 24. Tehtaan tähtäimessä oli vaativa 24 tunnin Le Mans kilpailu Ranskassa, jonne autoa muokattiin testeistä saadun kokemuksen perusteella. 7. Etelä-Amerikan Montevideon rallissa Škodan autot ottivat kaksoisvoiton. Tudorin 40 senttimetriä lyhennetyn pohjalevyn päälle naputeltiin kaksipaikkainen alumiinikori. ROMPETTA KANGASALLA Tapahtumia koskevat rajoitukset alkavat helpottaa kesän jälkipuoliskolla ainakin näillä näkymin. Ajot kuitenkin siirrettiin korona-epidemian takia ensi kesään, joten entisöidyn kilpurin uutta tulemista saadaan odottaa vielä vuoden päivät. päivänä 1950 Škoda 1101 Sport odotti viistosti Le Mansin radan varikkomuurin vieressä, valmiina lähtöön. Nämä aikanaan tekniikaltaan vankat ja modernit autot osoittivat luotettavuutensa monissa ralleissa ja pitkänmatkan ratakisoissa. Václav Bobek ja Jaroslav Netušil vuorottelivat Škoda-kilpurin ratissa. Škoda ei ole tuttu nimi 24 tunnin Le Mans -kilpailujen lähtöluetteloissa, mutta 70 vuotta sitten sellainenkin nähtiin viivalla. Tarkista tapahtuman tilanne ennen lähtöä osoitteesta www.mobilia.fi -sivuston tapahtumat-osiosta. Kaksikko kamppaili luokkansa kärkipaikasta, kunnes pieni vika aiheutti keskeytyksen 13 tunnin ajon jälkeen
Leilan mukaan Vehoniemen vahvuuksia on aina ollut se, että asiat tehdään eri tavalla kuin muut museot. Syntynyt teksti oli luettavissa pieneltä näytöltä (television pystyi yhdistämään lisänäytöksi), ja kirjoitusta pystyi tarpeen mukaan vierittämään eteenja taaksepäin sekä muokkaamaan. Neuvottelukunta aloitti toimintansa vuonna 2007. kertaa. Mutta jälkeenpäin on tuntunut hyvältä, että tähän hommaan on kasvanut”, toteaa Pauliina Suutarinen. Koordinaattorina toimii tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo Mobilia opetusja kulttuuriministeriön tuella. Itse olemme vahvasti tekemässä tätä – ja tämähän on kaiken lisäksi vielä hauskaakin!”, iloitsee Leila. Vuosittain jaettavalla tunnustuspalkinnolla pyritään lisäämään ajoneuvomuseoiden tunnettuutta ja arvostusta. ”Nuorena tämä kyllä sitoi. Hannu Mikkola vei yleiskilpailun voiton jo kolmatta kertaa peräjälkeen. Juhlakilpailussa oli hurjat 52 erikoiskoetta ja 460 pikataivalkilometriä. Se on Suomessa toimivien moottoriajoneuvomuseoiden yhteistyöelin, johon kuuluu 20 ajoneuvomuseota. • Elokuun loppupuolella järjestettiin Jyväskylän Suurajot jo 20. Järjestelmän kehitys vei saksalaisvalmistajilta kaikkiaan kolme vuotta yhteistyön aloittamisesta. Mikrokirjoittimen käyttäjän piti aluksi opiskella uusi kirjoitustekniikka. Aparaatin muistiin mahtui noin 1 500 sanaa, ja kytkemällä analogisen nauhoittimen muistia sai kasetin verran lisää. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Automuseoiden neuvottelukunta valitsi Vehoniemen Automuseon vuoden ajoneuvomuseoksi. ELOKUU 1970 • Edellisen vuosikymmenen avaruuslennot saivat Suomen hallituksen pohtimaan mitä kansalaisten tulisi tehdä avaruusromua kohdatessaan. säädettiin laki avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta. AJONVAKAUTUSJÄRJESTELMÄ 25 VUOTTA Viiden vuoden kuluttua ajonvakautusjärjestelmä alkaa olla ajankohtainen myös museoautotouhuissa. Vuoden ajoneuvomuseo O lavi ja Lilja Sallinen perustivat Vehoniemen Automuseon 1983. Laite tunnisti määrätyt näppäilyt kirjaimiksi. Laki velvoittaa viipymättä ilmoittamaan viranomaisille kohdatessaan avaruusesineitä tai pulassa olevia miehistön jäseniä. Palkinnon perusteluina ovat Olavi ja Lilja Sallisen perheen pitkäaikainen, nykyään jo kolmannessa sukupolvessa jatkuva työ ajoneuvokulttuurin parissa sekä sopiva annos luovaa hulluutta ja liiketaloudellista osaamista. Tekstin sai printattua paperille tulostimen liittämällä. • Ensimmäinen Ruisrock järjestettiin Turussa 23.8. 8 5/2020. Neuvottelukunnan tavoite on keskinäisen yhteistyön kehittäminen, yhteinen viestintä ja toisilta oppiminen. Erikoiseen kirjoitusmenetelmään mieltynyt saatoi käyttää Microwriteriä tietokoneen näppäimistönä, ja 80-luvulle tultaessa myyntiin tuli pelkästään näppäimistökäyttöön tarkoitettu yksinkertainen versio. Järjestäjät toivoivat paikalle 5 000 katsojaa, mutta lopullinen yleisömäärä kipusi 38 tuhanteen. ”Hyvät ja huonot päätökset tehdään nopeasti, ja jos homma ei toimikaan, päätöksiä muutetaan. KÄTEVÄ KIRJOITUSAPU Kuulakärkikynän ja puhetta kirjoitukseksi muuttavan puhelinsovelluksen väliin on mahtunut lukuisia tekstintekijälle suunnattuja teknisiä vimpaimia. Tänä vuonna on kulunut neljännesvuosisata siitä, kun Bosch ja DaimlerBenz lanseerasivat ESP-järjestelmän S-luokan MercedesBenziin. Naisten sarjassa nopeinta vauhtia päästeli Eeva Heinonen. Eräs niistä on 1970-luvun jälkipuoliskolla esitelty Microwriter. Kotimaan tähtikaartia edustivat mm. Elokuun 5. Ulkomaisia esiintyjiä oli saapunut paikalle Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Tanskasta, T š ekkoslovakiasta, Unkarista ja Ruotsista. Vuoden ajoneuvomuseo -palkinnon taustalla on yhdistys nimeltä Automuseoiden neuvottelukunta. Matkan varrella perheen tytär Leila Suutarinen otti enemmän vastuuta museon toiminnasta, ja nykyisin Leilan tytär Pauliina on samassa roolissa. Kirjaimet syöttöä varten oikean käden sormet asetettiin kannessa sijaitsevien neljän näppäimen päälle ja vasemman käden peukalolla käytettiin koneen sivussa olevia kahta näppäintä. Wigwam, Jussi Raittinen ja Rauli Badding Somerjoki. Microwriter ei ollut myyntimenestys, ja sen valmistus päättyi jo vuonna 1985
Lahden ja lähiympäristön Volvoharrastajat kokoontuvat säännöllisesti kerran kuussa. Perille pääsee mutkaista ja kumpuilevaa tietä pitkin Nastolan sekä Vierumäen suunnalta. Alueella on aiemmin sijainnut useampi laitos, joista 1901 rakennettu mylly on ainoana jäljellä. 9. Immilän myllyn ympäristöstä onkin vuosien saatossa muodostunut suosittu pysähdyspaikka autoja moottoripyöräharrastajille. Kevään ja kesän suurempien tapahtumien peruunnuttua useat autokerhot ovat järjestäneet pienimuotoisempia tapaamisia omien jäsenten kesken. Tämän kesän ensimmäinen iltaajelu tehtiin Nastolaan, Immilän Myllykahvilalle. Vanhan myllyn pihapiirin kokoontui Lahden veteraanivolvokerhon väkeä. Volvot Immilän myllyllä L ahden Veteraanivolvokerho on vuodesta 1990 toiminut aktiivinen merkkikerho. Viehättävän Myllymuseon pihapiiriä somistamaan saapui toistakymmentä ajoneuvokuntaa. Muista laitoksista on nähtävissä rakenteita ja vanhojen koneiden jäänteitä on jätetty pystyyn. Heinäkuussa kokoontumista ei pidetä, mutta sen sijaan muutamana keskiviikkoiltana ajellaan kahvittelemaan ja kuulumisia vaihtamaan yhdessä ennakolta sovittuun paikkaan. PERINNEMAISEMAA Immilän mylly ja sen pihapiirin vanhat rakennukset kunnostettiin vuosina 1997–1999. Lahden veteraanivolvokerholaiset treffasivat vanhan myllyn ympäristössä. Museomylly ja sen yhteydessä sijaitseva Myllykahvila ovat avoinna kesäisin. Autot sointuivat ympäristöön komeasti, ja varsinkin Duett-malli oli kuin kotonaan vielä kun olisi ollut muutama jauhosäkki kyydissä
Sulavasti kulmikas Vuonna 1977 markkinoille saapunut Ford Granada II oli edeltäjäänsä verrattuna laatikkomaisemmin muotoiltu. 10. Mutta ei kannata antaa ulkonäön hämätä – uutuus halkoi ilmaa vanhaa mallia sujuvammin
Vuonna 2013 avarammille suunnittelumaille siirtyneen mestarin intohimojen kohteeksi lukeutui estetiikan ohella moottoriurheilu. Bahnsen vaikuttikin 60-luvulla Fordin kilpa-autoiluprojektien parissa. Nuoremmalle väelle Bahnsenin projekteista tutuin on varmasti 80-luvun alkupuoliskolla esitelty Ford Sierra, joka viitoitti merkin muotokieltä jälleen sulavampien linjojen äärelle. N ykyautojen keskenäistä samankaltaisuutta moittiessaan moni vierittää syyn tuulitunnelimuotoilun niskoille. 1970-luvulla Bahnsen lähti luotsaamaan merkin muotokieltä modernimpaan ja suoraviivaisempaan suuntaan. Granada II:ta varten suoritettiin savesta tehdyn pienoismallin kanssa tietokoneavusteisia tuulitunnelikokeita. Lisävarustelistalta löytyi jopa monipuolinen ajotietokone. Kulmat ja särmät hiotaan ja autot pyöristetään matalan ilmanvastuksen toivossa. Kolme vuotta myöhemmin ilmaantuneessa Capri II:n korissa uudet tuulet ovat jo aistittavissa. Automaattivaihteet ja voimakas polttoaineen suihkutuksella varustettu kuutoskone olivat nappivalintoja suurikoriseen Fordiin. Muotoilun onnistumista kuvaa myös se, että tuoreemman korimallin ilmanvastus on yli kolme proTeksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine, valmistaja Perusversiona Granada oli iso perheauto, mutta kalliimmat varustetasot veivät auton edustusluokkaan. 11. Etupään nosto on seitsemän prosenttia ja takapään 32 prosenttia pienempi kuin ensimmäisen sukupolven Granadassa. Kekseliään maskisuunnittelun lisäksi huomiota kiinnitettiin erityisesti etupään alaosan muotoiluun. Samalla vuosikymmenellä Bahnsen työskenteli maineikkaan Phil Clarkin tiimissä. Tietokoneen kanssa tuulitunneliin Bahnsen luotti muotoilutyössä moderniin tekniikkaan. Ne auttoivat suunnittelijoita kehittämään etuosan muotoilua siten, että suurilla nopeuksilla maskin läpi auton alle kulkeva ilmavirta saatiin vähennettyä minimiin moottorin ilmansaannin tai jäähdytyksen kärsimättä. Tuulitunnelikokeiden pohjalta on kuitenkin syntynyt perin laatikkomaisestikin muotoiltuja autoja, kuten toisen sukupolven Ford Granada. Etevän suunnittelun ansiosta entistä suurempi osa keulaan osuvasta ilmavirrasta saatiin ohjattua auton yläpuolelle, jolloin pohjalevyn alle kulkeva ilmamassa väheni entisestään. Tuolloin piirrustuspöydällä hahmoteltiin muun muassa kaunislinjainen Ford Capri. Ford Escortin sukupolvenvaihdoksessa hyppy uuteen aikaan näkyy kaikkein selvimmin – kakkoskopasta ei edeltäjän pyöreitä kulmia löydy. Vuonna 1970 markkinoille tulleen Ford Taunuksen muotoihin piirreltiin Bahnsenin johdolla vielä colapullosta tuttuja kaaria. Isoa Fordia muotoiltaessa viivotinta on pidellyt mies nimeltä Uwe Bahnsen
Testaajien joukossa oli itse Irwin Goodman. Moottoritarjontaa piisaa Granada on iso auto, eikä sen edullisinkaan versio ollut uutena erityisen halpa. Tuloksista uutisoitiin matkan varrella näyttävästi. Granadan sisätilat ovat avarat. Siksi onkin erikoista, että moottorivaihtoehdoista pienin oli ainoastaan 1,7-litrainen V4. Kasvojenkohotusta edeltävä 2,8i GLS -malli on hyvä esimerkki Granadan tyyriimmän pään edustajista. Kaksilitraiseen bensiinimoottoriin päätynyt ostaja sai valita V6:n ja rivinelosen välillä. Autoon ja sieltä pois pääsee mukavasti, ja kuljettajalla on erinomainen näkyvyys joka suuntaan. Myös kolmosvaihteen kytkentä vaati pientä venymistä. Joukko ratin takana viihtyviä autoalan ammattilaisia piti kirjaa ajamistaan kilometreistä. 12 5/2020 Ford Granada. Aikansa koeajoissa Granadan ajoominaisuudet, suuntavakaus ja jarrut saivat kiitosta osakseen. Granada II:n aerodynaamiset ominaisuudet olisi varmuudella pystytty loihtimaan kertaluokkaa paremmaksikin. Moitteet kohdistuivat lämmitysjärjestelmän yksityiskohtiin, ovien kehnoon tiivistykseen ja pariin ergonomiseen seikkaan. senttia alhaisempi kuin edeltäjässä. Lisävalomaski erehdyttää luulemaan autoa tuoreemmaksi, mutta vilkun alle päättyvä puskuri paljastaa todellisen iän. Tuulitunnelissa vietettyjen päivien ansiosta Granada oli nyt vakaampi ajettava suurilla nopeuksilla mutta myös hiljaisempi ja taloudellisempi. V6-vaihtoehdoista löytyi vielä 2,3ja 2,8-litraiset versiot. Dieselmoottorit olivat Peugeot’n tekeleitä. Päivityksen myötä 1,7:n tilalle tuli vielä hiukan pienempi 1,6-litrainen OHC-kone. Kuljettaja joutui hieman kurottamaan ikkunaa veivatakseen. Suunnittelun pääpaino onkin ollut käytännöllisen kokonaisuuden kehittämisessä. Diesel-Granadan etevyyttä esiteltiin eräänlaisen kestotestin muodossa. Pienin raksuttaja oli kaksilitrainen ja suurin 2,5-litrainen
Dieselmoottorit olivat Peugeot’n tekeleitä. 13. Kaksiovinen 1,7-litrainen ja manuaalivaihteinen karvalakkimalli painoi vain 1225 kilogramman, mutta sillä kesti kiihdyttää nollasta sataan liki 19 sekuntia. Tekniikan maailman vuonna 1979 suorittama parivertailu antaa numerotietoa. Ison-Britannian ja Irlannin Ford-asiakkaat saivat uusia Granadoita senkin jälkeen: muualla maailmassa Ford Scorpio -nimellä vuonna 1985 lanseerattu uutuus oli saarivaltion markkinoilla Granadan kolmannen sukupolven edustaja. Uudistuksen myötä korivaihtoehdot supistuivat entisestään kaksiovisen sedanin poistuessa valikoimista. 2,8-litrainen automaattivaihteinen Ghiaversio kykeni 1420 kilon massastaan huolimatta samaan vauhtiin 12 sekunnissa. Coupé-koria ei tuotu markkinoille lainkaan. Asiakkaalla riitti pohdittavaa sopivan tekniikan valinnan jälkeenkin, sillä varusteversioita ja ruksittavia lisävarusteita oli runsaasti tarjolla. Pienin raksuttaja oli kaksilitrainen ja suurin 2,5-litrainen. Etelä-Koreassa niitä pantiin kokoon Hyundailla ja Japanissa Subarun laitoksissa. Granada II päivitettiin vuonna 1981. Granadan 2,8-litrainen ruiskukone peittyy letkujen, putkien ja koteloiden alle lähes näkymättömiin. Toisen sukupolven Ford Granadan valmistus päättyi vuonna 1985. Uudemman mallin tunnistaa helpoimmin maskista, jossa oli tiheän rivoituksen sijaan kolme vaakariviä. Porrasperäisen sai kaksija neliovisena, mutta farmarikorisen ostajan oli tyytyminen viisioviseen malliin. Toinen silmiinpistävä piirre löytyy puskureista, jotka kiertävät kasvojenkohotuksen jälkeen lokasuojan reunaan saakka. Länsi-Saksan ohella autoa valmistettiin Kaukoidässä. Nestesäiliöt on nostettu letkuhässäkän seasta reilusti esiin. Taiwanissa Granadan kokoonpanosta vastasi Ford Lio Ho Motor -firma. Korivaihtoehtoja oli puolestaan vähemmän kuin ensimmäisen sukupolven kohdalla. Ääripäiden väliset suorituskykyerot olivat merkittäviä. Väliin mahtui vielä 2221-kuutiosentin vetoinen nelonen
Sen suurempia harkitsematta Jani pisti oman huutonsa kehiin ja huomasi pian olevansa ison saksalaisauton omistaja. Ford Granada 2.0 ’82 Heräteostoksesta museorekisteriin Eräänä iltana Jani Viman näki huutokauppasivustolle listatun Ford Granadan. Läyliäinen 14
Sen kun hoitaa, pieni vapinakin lähtee”, Jani pohtii. Siitä pääsee, kun vähän korjaa vaijerin reittiä. Sama kasetti on aina siinä vanhassa ajopelissä, jolla Jani kulloinkin sattuu olemaan liikenteessä. 15. Naksutus ei tosin ole varsinaisesti vika, vaan alle laitetut vanteet ovat alkuperäisiä leveämmät, ja nyt käsijarrun vaijeri osuu hiukan vanteen tasapainotuspunttiin. Jani Viman istuu kuljettajan paikalle ja panee kaksilitraisen kuutosmoottorin kehräämään. Edellinen omistaja on pistänyt kardaaniin uudet ristinivelet, mutta sitä ei ole sen jälkeen tasapainotettu. Hiljaiseen ohjaamoon kantautuu takaosasta pientä naksutusta ja vaihdekeppi värisee hiukan. Tällekin matkalle Topin karhea ääni toisi mukavan tunnelman, mutta soittimen kanssa on pientä harmia: mankkaan aiemmin soimaan pistetty kasetti on merkillisesti pullistunut eikä suostu tulemaan ulos pesästään. Se on sopivan rähjäinen, niin ettei talviajokaan tunnu pahalta. Molemmat vaihtoehdot ovat hieman puhdittomia näin isoon autoon, mutta v-kone kuulostaa mukavammalta ja tuntuu sitkeämmältä kuin nelonen. G ranadan ohjaamossa on avarat tilat. Kojelaudan kaukalossa lojuu Topi Sorsakosken ja Agentsin kasetti, joka on Janin isän peruja. Jostakin syystä tähän korimalliin tarjottiin samankokoista konetta myös rivinelosena. ”Pakettiauton ohella minulla on käyttöautona tuplakaasareilla varustettu Vauxhall Cavalier. Mies ohjailee tottuneesti leppoisasti lipuvaa isoa Fordia. Kojelauta on jaettu selkeästi eri osioihin, ja kuljettajan tarvitsemat hallintalaitteet ovat kuin tarjottimella. ”Nyt kun autolla vihdoin pääsee ajamaan, alkaa löytyä viimeisetkin viat, joita ei tallissa havainnut. Hansikaslokeron päällä olevaan kaukaloon mahtuu kasetteja pidemmänkin reissun tarpeisiin. Tuoreemmat ajovehkeet eivät ole saaneet miestä innostumaan, ja museoikäisellä kurvailu onkin jokapäiväistä puuhaa. Kymmenentuhatta kilometriä sillä tulee vuodessa ajettua – ja tosiaan ihan ympäri vuoden.” Teksti ja kuvat: Kari Mattila ”Nyt kun autolla vihdoin pääsee ajamaan, alkaa löytyä viimeisetkin viat, joita ei tallissa havainnut.” Toisen sukupolven Granada tarjoaa mukavat sisätilat. Nauhurin purkuja kasaushomman lisäksi juuri museokatsastetussa autossa on muutakin pientä puuhastelua luvassa
Ja se Sierra on muuten tuolla tallissa nyt.” Yhden Sierran mies ehti pistellä museokuntoon, vaikka itse museotarkastuksen hoitelikin vasta seuraava omistaja. Jani pysäyttää Granadan kotipihallaan sijaitsevan pajarakennuksen edustalle. Enää muutama pikkujuttu ja vuosia sitten perinnöksi saatu Viva on jälleen valmis tien päälle. ”Isä luki aina alan lehtiä ja oli muutenkin niistä kiinnostunut, ja joitakin rakennettuja autoja hänellä oli ollutkin aiemmin.” Monien lajitovereidensa tapaan Jani oppi automerkit jo polvenkorkuisena ja ihastui peruuttamattomasti perheen käyttöauton takaistuimella vallitsevaan tunnelmaan. Liikenteessä on oltu ainakin vuonna 2015, jolloin auto ohjastettiin suoraan poliisin haaviin. Viehättävästi ikääntynyt rakennus on vanha 16 5/2020 Ford Granada ’82. Sitten se listattiin huutokauppasivustolle, jonka kautta se päätyi Vimanille. Muistan kuinka istuin takapenkillä, kun matkustettiin mökille Nakkilaan. Vielä vuonna 2011 autoa on käyty näyttämässä katsastuskonttorilla, mutta moottorin korkeat päästöarvot ja viallinen käsijarru aiheuttivat hylkäystuomion. Alkuperäisen omistajan kuoltua auto jäi perikunnan haltuun. LAPSUUDEN FORD-MUISTOT Vanhoihin vehkeisiin hurahtamisestaan Jani Viman vierittää syytä isänsä niskoille. Ihastumista suurempia tunteita herättää hiukan varhaisempi Ford-malli. ”Meillä oli ’86 Ford Sierra, kun olin pieni. Virkavalta otti rekisterikilvet haltuun, minkä jälkeen auto jäi tiettävästi kokonaan seisomaan. Fordien ohella Jani Viman on innostunut vanhoista Vauxhalleista. Sellaisesta olen haaveillut niin kauan kuin olen mistään mitään ymmärtänyt.” Ensimmäiseltä käyttäjältä Lokakuussa 1982 Forssan Fordliikkeestä Pöytyälle uutena myyty auto palveli ensimmäistä omistajaansa pitkään. Janin siivotessa autoa selvisi, ettei katsastusleiman puute ollut estänyt ikämiehen ajeluja. Tallissa seisovan Vivan mies on kunnostanut läpikotaisin. ”Pihalla pressun alla omaa kunnostusvuoroaan odottelee välikoppa-Escort. Siitä kai se ihastus Sierraan on lähtöisin
autokorjaamo, jossa on pantu vehkeitä kuntoon 1960-luvulta aina 90-luvun alkuun saakka. 06 K ori Neliovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, kierrejouset, putki-iskunvaimentimet ja kallistuksenvakain. Taloon Granada ei kuulemma ole jäämässä, vaan Jani kaavailee pistävänsä auton myyntiin kesän ajeluiden päätteeksi. Mikä parasta, sitä ei ollut vuosikymmenien saatossa korjattu huonosti saatikka muokattu tai muuten viritelty millään tavalla. Kaksi vuotta sitten mies ajoi tuoreen hankintansa pajalle ja alkoi tutkia sitä pienen ostokrapulan painaessa mieltä. Jani katsoi viisaimmaksi nostaa moottorin vaihteistoineen pois keulilta, jolloin kaikki mainitut murheet saisi kätevimmin pois päiväjärjestyksestä. Kunnostuksen aikana konttiin piti hitsailla uutta peltiä, kuten myös takakaariin ja helmoihin. Granada vaikutti hyvin pidetyltä autolta. Sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, työntötangot ja kaksiventtiilirakenne. Moottori vuoti öljyä joka puolelta, kytkin oli loppu, ja konetilassa oli pientä paikattavaa. Kaksilitrainen kuutoskone tihkui ostohetkellä öljyä joka puolelta. 07 Mitat Pituus 4633, leveys 1791, akseliväli 2769 mm. Juuri museorekisteröity auto on siisti myös tavaratilasta. Uusi etupuskuri ja lukuisia pikkuosia piti hommata maailmalta. ”Meillä on kaverin kanssa työn alla vakioon verrattuna metrin pidempi limusiini-Granada. 80-luvun Fordit eivät olleet immuuneja ruosteelle, ja reikiä löytyi Granadankin pelleistä. Osienetsintää ja hitsaushommia 80-luvun Fordit eivät olleet immuuneja ruosteelle, ja reikiä löytyi Granadankin pelleistä. Kuluvan vuoden keväällä Granadan kunnostusrupeama oli tullut päätökseensä. 17. Takana vinotuin ja kierrejousin toteutettu erillisjousitus. Muuta vikaa moottorissa ei ollut, joten remontiksi riitti tiivisteiden uusiminen ja ulkonäön ehostaminen. Museotarkastajat kävivät tarkistamassa lopputuloksen, jonka jälkeen auto rekisteröitiin museoajoneuvoksi. Jahka saadaan se valmiiksi, pääsee taas tien päälle Granadan ratissa.” 01 Merkki ja malli Ford Granada 2.0 V6 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nestejäähdytteinen kuusisylinterinen V-moottori edessä pitkittäin. Alusta tukevoitui puslaremontilla, ja turvallisuus palautui alkuperäiselle tasolle jarruremontin myötä. Osiltaan auto oli melko hyvä. Kokonaan ilman isoa Fordia mies ei kuitenkaan jää. Jani hitsaili takakontin lattian kuntoon ja vaihtoi helmapellit sekä takalokasuojien kaaret. Ikä ja kilometrit näkyivät pinnassa ja vähän pinnan allakin, mutta korjaamiseen kannatti ilman muuta ryhtyä. Omapaino 1370 kg. 04 Voimansiirto Neliportainen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto
Ensimmäisen omistajan, autonasentaja Pertti Sysimetsän kertoman mukaan autoliikkeeseen sisään tullutta nuorta miestä eivät Keminsuun Auto Oy:n myyjät tahtoneet juuri huomioida, mutta kun hän karjaisi asiasta riittävän kuuluvasti, saapui liikkeen 18. Mukaan kilvoitteluun oli ilmoittautunut myös Fordin englantilainen kilpatalli kolmen uuden Escort Twin Camin voimin. Tarkalleen tuona samana elokuun perjantaina starttasi omalle taipaleelleen myös Arto Jaakkolan nykyisin omistama Ford Escort GT, mutta lähtöpaikkana oli Jyväskylän sijaan Keminsuun Auto Oy:n Ford-liike Kemissä. Sallasta, Arto Jaakkolalta löytyy ensimmäisen vuoden hieno vauhtimalli, Escort GT. Lähtöluettelossa vilisi nimekkäitä kuljettajia ja nopeita autoja, kuten Pauli Toivonen Porsche 911, Timo Mäkinen Mini Cooper S, Simo Lampinen Saab V4, Onni Vilkas BMW 2002, Leo Kinnunen Porsche 911, Jorma Lusenius Renault Gordini, Hans Laine Porsche 911, Pertti Kärhä Isuzu Bellett ja Tapio Rainio Opel Kadett Rallye. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 16. 1300-kuutioisilla GTEscorteillaan taipaleelle starttasivat Simo Westerback sekä Olli Lamminen. Ford Escort GT ’68 Pellonreunalta pelastettu Heti ensimetreillään suosion saavuttaneen Ford Escortin myyntiä vauhdittivat edullinen hankintahinta sekä menestys rallipoluilla. Fordeja kuljettamaan oli palkattu Ove Andersson, Bengt Söderström sekä 24-vuotias Hannu Mikkola. Tarkoin huollettu Sallalaisen Arto Jaakkolan ’68 Ford Escort GT on tiettävästi maamme vanhimpia lajinsa edustajia ja Fordin vaiheet ovat tiedossa aina ostohetkeä myöten. Tuona perjantai-iltana starttasivat 95 autokuntaa kahdeksannentoista Jyväskylän Suurajojen 1 700 kilometrin mittaiselle kilpailureitille. elokuuta 1968 oli suomalaisessa autourheilussa tärkeä päivä
Salla 19
Autosta tehtiin kaupat ja takuutodistuksen allekirjoitti liikkeen johtajana toiminut T. Torniossa Luotomäen Esson huoltomiehenä toiminut Sysimetsä oli tarkka Fordinsa huolloista ja ensimmäinen 2 000 kilometrin takuuhuolto autoon tehtiin jo runsaan kuukauden päästä kaupoista. Myöhemmin se siirtyi Kaakamoon, Escorteilla rallia ajaneelle Kauko Teriölle. Sen jälkeen ei auton alkuperäisestä huoltovihosta enää huoltolipukkeita revitty, vaan huollot merkattiin tarkoin Esson painattamaan huoltovihkoon. Kojelauta on säilynyt alkuperäisenä. Arto Jaakkola muistaa pellonreunalla seisseen GT:n jo 90-luvulta, mutta arveli sen olevan alustaltaan pahoin ruostunut. Noin 160 000 kilometriä ajettu Escort poistettiin rekisteristä vuonna -91 ja Sysimetsä vei autonsa rekisterikilvet katsastuskonttorille. Hän ei kuitenkaan raaskinut paloitella osiltaan täydellistä autoa, vaan se jäi seisomaan vuosikausiksi viettävälle pellonreunalle. Sysimetsä oli tuuminut että olihan hänkin niistä joutunut aikanaan maksamaan, ja ruuvasi alkuperäiset LLU-3-kilvet takaisin autoon. Urheilullisen auton varustelu viimeisteltiin vielä vetokoukulla ja lisävaloilla. Uusi lattiamatto tilattiin Englannista. Hän oli kysynyt paljonkos kilvistä maksetaan, mutta kun niistä ei luvattu markkaakaan, saivat ne jäädä palauttamatta. Parikymmentä vuotta ensiomistajaansa palvelleen Fordin katsastusleimoista viimeinen ajoittuu 80-luvun lopulle. Sysimetsä moitti asiakaspalvelun puutteesta, mutta ilmoitti haluavansa ostaa uuden GT-Escortin. GeeTeelle löytyi tuttavapiiristä uusi omistaja, joka ei tiettävästi ajanut sillä metriäkään. Myllymäki. Uusi valokatkaisija löytyi vaurioituneen tilalle. johtaja ihmettelemään mikä myyntihallissa oli hätänä. Etuistuimet verhoiltiin uudelleen ja taakse löytyi ehjä takapenkki. Posiolta löytyi 20 5/2020 Ford Escort GT. J. Sivuverhoilut, sisäkatto ja hattuhylly ovat säilyneet virheettöminä
Escort-valikoimaan kuului ensimmäisenä vuonna 1100-kuutioisten Standardja DeLuxe-mallien lisäksi 1300-kuutioinen farmari sekä sporttinen GT. Kesäkuun lopussa -68 julkaistun maahantuontihinnaston mukaan Englannissa valmistettu 1100-kuutioinen perus-Escort irtosi 9 100 markalla, saksalaisvalmisteinen 20M-Ford 20 840 markalla, kun amerikkalaisesta Mustangista piti pulittaa jo 36 100 markkaa. Escort Mexico -replika. 11 520 markan hintainen Escort GT ei ollut kilpatallin Twin Camien kaltainen menijä, mutta urheilullisuus oli siihenkin rakennettu hyväksi havaituin konstein: ”GT on suorituskykyinen auto, jonka 1300-kuutioinen moottori on varustettu kaksikurkkuisella Weber-kaasuttimella, korkeanostoisella nokka-akselilla, isommilla venttiileillä sekä peltipakosarjalla. 21. EDULLISIN FORD ENGLANNISTA Vuonna 1968 markkinoille tullut Ford Escort oli myyntimenestys heti alkumetreiltä. Lähes neljäsosa kaikista uusista henkilöautoista oli Fordeja ja merkin johtoasema sen myötä ylivoimainen. Sisustuksessa urheilullisuus rajoittui lähinnä monipuoliseen mittaristoon. Artolle Escort GT on tullut jäädäkseen. Edullisen Ford Anglian korvannut Escort kilpaili pienten perheautojen luokassa hinnalla. Automerkillä oli ennestään vankka asema maassamme ja vuoden -68 alkupuoliskolla mainostettiin Suomessa rekisteröidyn 5 810 uutta Ford-henkilöautoa. Tallista löytyy Klassikot 8/14 -numerossa esitellyn ’65 Cortina GT:n lisäksi mm. Se kiidättää sinut 60 mailin tuntinopeuteen 13 sekunnissa, mikä on hintaluokkansa kovimpia suorituksia.” Kokonaan synkronoituun vaihdelaatikkoon oli poimittu urheilulliseen ajoon sopivat välitykset, joiden turvin kiihtyvyys jatkui vielä nelosellakin
(kuva: Arto Jaakkola) 22 5/2020 Ford Escort GT. Ensimmäisen vuoden GT eroaa uudemmista monin paikoin ja se vaikeutti auton entisöintiä. Ajovaloille ei ole relettä ja valojen virta kulkee kojelaudan katkaisijan kautta. Escort veti kuitenkin Artoa puoleensa, ja kun GeeTeen aikaisempi markkahinta muunnettiin euroiksi, ei hintakaan tuntunut enää niin kalliilta ja kaupat Fordista päästiin tekemään 2003. Iso osa sisustuksesta on kuitenkin alkuperäistä, sillä hattuhylly, sisäkatto, takasivuverhoilut sekä oviverhoilut olivat säilyneet virheettöminä. Yllättävän hyvä Vuosikaudet pellonreunalla seissyt auto osoittautui Arton mielestä koriltaan odotettua paremmaksi. Ensimmäisen vuoden GT-Escortin harvinaisuus on selvinnyt Artolle vasta hankinnan jälkeen, eikä samanlaisia ole tapahtumissa juurikaan näkynyt. Ford-kerhon sivuille laitettu Escortin konehuone siistittiin museotarkastusta varten. Arto löysi Kemistä virheettömän takapenkin, joka oli varastoitu aikanaan romuksi ajetusta Escortista. Helmat ja takakaaret olivat kuitenkin vaihdettava, ennen kuin pintaan ruiskutettiin alkuperäinen Saluki Bronze -metalliväri. kuitenkin kiinnostava Cortina GT, jonka parissa pääsi mukavasti Ford-harrastuksen alkuun. Klassinen ruutulipputeema koristaa ratin keskiötä. Kaiutinreikiäkään ei tarvinnut murehtia, sillä autoon ei oltu koskaan asennettu edes radiota. Arto seurasi katkaisijoita eBay-nettihuutokaupasta, mutta satojen eurojen hinta nappulasta tuntui kohtuuttomalta. Alkuperäinen pesunestesäiliö oli jäätynyt halki, mutta Tervolasta löytyi tilalle ehjä. Uudemmissa Escorteissa katkaisijaa parannettiin jo kestävämmäksi. Alkuperäisiin etuistuimiin tehtiin uudet verhoilut, ja uudet lattiamatot löytyivät Englannista. Escortin sähkösuunnittelu on paikoin ontuvaa. Muovinen katkaisija kuumenee, kovettuu ja tahtoo lopulta tuhoutua. Minäkin luulin että siinä ei ole alustaa ollenkaan ja ostin jo valmiiksi pohjapeltejä ja muita, niin hyllyyn ne jäi.” Auto oli säilynyt alkuperäisessä maalissaan, mutta aurinko oli polttanut sen pinnan lohduttoman näköiseksi. Koriltaan kolaroimaton auto oli räpeltämätön ja sen alusta oli arvatenkin ruosteenestokäsitelty aikanaan huolellisesti. Uudempaa mittaria paikalle ei voinut asentaa, sillä seuraavana vuonna mittarit vaihtuivat tasaisiksi, kun ensimmäiset mittarit olivat pohjaltaan koveria. Kierroslukumittari oli lopettanut toimintansa, mutta onneksi sille löytyi korjaaja Turusta. Auton uutena ostanut Pertti Sysimetsä tarkasti Escortin voinnin monen vuoden jälkeen 2008 Toukotaival-ajoissa. Mittareita on GT-mallissa riittävästi. ”Se oli yllättävän hyvä. Luonnon helmassa lepäillyt GeeTee oli vetänyt puoleensa myös hiiriä, jotka olivat pesiytyneet autoon nakertaen sen istuimet pilalle
Museoautoksi viimeistelty GeeTee palasi liikenteeseen alkuperäisin kilvin ja Artosta tuli sen toinen rekisteriin merkitty omistaja. 3977, lev. Escort GT tarkastettiin museoautoksi 2017 ja nyt sillä on ajettu kaikkiaan 187 000 kilometriä. Takana jäykkä taka-akseli, puolielliptiset lehtijouset. Takaveto 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, joustintuet, taakse suuntautuvat alatukivarret, kierrejouset, levyjarrut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 1570, kork. Jalkakäyttöinen pissapoika oli joskus vaihtunut sähköpumppuun ja alkuperäinen nestesäiliö oli päässyt jäätymään halki. Myös alkuperäinen tasavirtalaturi on alimitoitettu ja ajaminen tuulilasinpyyhkijät, lämmityspuhallin ja lisävalot yhtä aikaa päällä alkaa olla laturille jo ylivoimaista. Paino 800 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 148 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h 14,4 s. 01 Merkki ja malli Ford Escort GT 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Auton saattaminen museoautoksi alkoi viitisen vuotta sitten ja konehuonetta ehostettiin uudella maalauksella. Saluki Bronze -metalliväri on auton alkuperäinen. 1346, akseliväli 2315 mm. Jyväskylän ajot elokuussa -68 päättyivät Hannu Mikkolan voittoon Twin Cam -Escortilla. Alla pyörivät alkuperäisten 12-tuumaisten peltivanteiden sijaan 70-lukuiset, tuumaa isommat alumiinivanteet. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pit. Ensimmäisen kansainvälisen voittonsa ajaneelle Mikkolalle löytyi Fordilta tehtäviä jatkossakin. Vuosia moitteetta toimineella autolla on tullut ajeltua Sallasta pariin otteeseen Ahveniston Grand Race -tapahtumaankin. Poraus 81, isku 63 mm, tilavuus 1298 cm3. Vaikeasti löydettävä ehjä säiliö löytyi Tervolasta, ja nykyisin pesuneste lentää uudelle tuulilasille jälleen jalkapoljinta käyttäen. ostoilmoitus tuotti kuitenkin tuloksen, sillä yhdeltä rallimieheltä löytyi uusi, paketissa ollut katkaisija kolmella kympillä. Arto toteaa että sähköongelmat autosta poistettiin huomaamattomasti, ja vielä kun FoMoCon virranjakajan vaihtoi Boschin valmistamaan, voi Fordista puhua jo luotettavana autona. Ensimmäisen vuoden GT-Escortin harvinaisuus on selvinnyt Artolle vasta hankinnan jälkeen, eikä samanlaisia ole tapahtumissa juurikaan näkynyt. Lisävalot sopivat sporttisen museoauton henkeen, mutta vetokoukku on saanut jäädä kyydistä. Rumpujarrut. Teho 75hv /6000rpm. Puristus 9,2:1. Uudet GTmerkit lokareihin tulivat Englannista. 23
Mitsubishi Celeste 2000 GT ’78 Urheilevalle nuorisolle Mitsubishin maahantuonnin käynnistyessä vuonna -76 kuului Lancerin rinnalla ohjelmaan vauhdikkaasti muotoiltu Celeste. Parainen 24
Samalla aikakausi oli myös suomalaisten siirtymistä japanilaisautojen ohjaimiin joista he eivät sittemmin ole mainittavammin pois siirtyneetkään. Vuoden Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Aistikkaan ulkonäön lisäksi Celesteä markkinoitiin sen monipuolisuudella. M aamme autoistui vauhdilla pitkin 1960-lukua. Alle neljä metriä pitkä porrasperä ei kuitenkaan ollut ainoa alkuvaiheen myyntituote. Ensimmäinen Mitsubishi saapui maahan alkuvuodesta -76, ja kysymyksessä oli malli jolle merkin myyntiodotukset Suomessa myös ladattiin Mitsubishi Lancer 1400. Isuzu-edustus ei kuulunut Suomen Koneliikkeelle kuin vuoteen -72 asti, minkä jälkeen henkilöautotuontia jatkettiin palettiin jo aiemmin kuuluneen Škodan ja Alfa Romeon merkeissä. Mallin valmistus jatkui vuoden -81 puolelle, ja pian sen jälkeen etuvetoinen Cordia täytti Celesten paikan Mitsubishi-mallistossa. Ja miksei nimenomaan jollekin japanilaisvalmisteiselle automerkille. Pelinavaajana toimi Autokeskus Oy Datsun-edustuksellaan syksystä -62, ja kahden vuoden päästä Toyota liittyi karkeloihin Korpivaara Oy:n toimesta ja Isuzu puolestaan Helkaman yritysryppääseen lukeutuvan Suomen Koneliike Oy:n maahantuomana. Edullinen mutta teknisestä kehityksestä takamatkalle jäänyt tšekkoslovakialainen ja kuumaverinen italialainen eivät kuitenkaan mahdollistaneet toivotun taajaa kassakoneen kilahtelua, joten yritykselle jäi selvä tarve laajempia kansankerroksia puhuttelevalle henkilöautoedustukselle. Vuoden -76 puolella maahamme ehti ensimmäinen, tiettävästi 70 auton suuruinen erä Celesteä. Sopiva aihio löytyi -07, ja muutaman vuoden kuluttua keltainen GT oli kunnostettu ja rekisteröity museoajoneuvoksi. Sellainen järjestyi vuodelle -76, kun Suomen Koneliike solmi maahantuontisopimuksen Japanin viidenneksi suurimman henkilöautovalmistajan Mitsubishin kanssa. Tätä tukee autokantatilasto, jonka mukaan vuoden -76 viimeisenä päivänä liikenteessä oli juurikin tuo 70 Celesten lauma. Galant oli liittyvä mukaan leikkiin vasta seuraavan vuoden puolella, mutta tuonnin päästessä vauhtiin syksyllä -76 oli asiakkaille tarjota myös coupé-malli, Lancerin rakenteeseen perustuva Celeste. Loppupään tuotannossa Celesten keulaa koristivat pyöreiden sijaan neliskanttiset etuvalot. Kotimaisten autokantatilastojen perusteella Celesten tuonti Suomeen päättyi jo vuoteen -79. Ismo Visa ihastui Celesten muotoihin jo nuorena miehenä korttelirallikalustoa silmäillessä. Lähes 250 Suomi-Celesteä Amerikkalaisesta 60ja 70-luvun taitteen fastbackmuotoilusta häpeilemättä tyylinsä lainaavaa Mitsubishi Celesteä saapui meillekin enemmän kuin kourallinen. 25. Ja takapenkin selkänojan kippaamalla syntyikin kivasti kuljetuskapasiteettia, jos tosin ei erityisen helppokäyttöistä
Myyntinimenä USA:ssa oli Plymouth Arrow ja Kanadassa Dodge Arrow. Myynnin käynnistyessä ST:n hinta oli 38 000 markkaa ja GT:stä sai tilittää 43 000 markan verran. Parhain vuosi oli ollut ensimmäinen täysimittainen tuontivuosi -77, jonka jäljiltä autoja oli vuoden -80 lopussa liikkeellä 114 yksilöä. Auton värin mukaiset aurinkolasit ovat omistajan mukaan suorastaan pakolliset Celestellä kurvaillessa. Jälkimmäisen rinnalle tosin ilmestyi pian GSR, jonka kaksilitrainen kone oli varustettu yhden sijaan kahdella kaksikurkkuiselle kaasuttimella. Vuonna -78 kilvitettyjä Celestejä oli 50 ja seuraavalta vuodelta niukat 13 autoa. Celeste 2000 GT:n keulilla oikeutusta mallimerkinnälle haki 98-hevosvoimainen 1995-kuutioinen 4G52-Astron ja viisipykäläinen vaihteisto. Lähinnä kotimarkkinoilleen Mitsubishin tuotantolinjalta lähti myös 1,4-litraisia voimanlähteitä, ja Mitsubishia omistava Chrysler pyöräytti jenkkien tarpeisiin pellin alle 2,5-litraista nelostakin. 26 5/2020 Mitsubishi Celeste. Puhuttaessa Suomeen pääasiallisesti tarjotuista 1600 STja 2000 GT -versioista, erot löytyivät lähinnä voimalinjoista. Voimantuotossa ei kuitenkaan ollut mainittavaa eroa GT-versioon. Kevääseen -79 mennessä hinnat olivat toki nousseet, mutta mallien hintaero kaventunut tonnilla: 1600 ST:n pyynti oli 53 900 ja 2000 GSR:n 57 900 markkaa. Celeste 1600 ST liikkui 1 597-kuutioisella 4G32koodin Astron-koneella, joka tuotti 85 DIN-hevosvoimaa neliportaisen vaihteiston välitettäväksi kohti taka-akselia. Kaikkiaan Suomen Koneliike toi maahan tiettävästi 246 Celesteä. Hauskana yksityiskohtana vuonna -76 rekisteröityjä oli tuolloin liikenteessä 71, joten jälkituontiakin oli ilmeisesti tapahtunut tuoreeltaan. Öljynpaineja ampeerimittarit lukeutuivat GT-mallin antiin. ST-mallinkin perusvarusteluun kuuluivat muun muassa tilttiratti, käyntinopeusmittari ja kolmipuolainen sporttiratti. Celesten perusvarustelu oli aikalaisittain kattava sisältäen muun muassa ohjauspyörän säädettävyyden, käyntinopeusmittarin ja kolmipuolaisen sporttiratin. Näissä Astron-nimen saaneissa moottoreissa nokka-akseli sijaitsi kannessa, ja lisähienoutena oli kaksi tasapainotusakselia. GT:n perusvarustelu oli kuitenkin aavistuksen tuhdimpaa käsittäen radion sekä ampeerija öljynpainemittarit. Suoritus oli asiallinen, kun ottaa huomioon että viivalla oli vastassa niin Ford Capria, Toyota Celicaa kuin Opel Mantaa. -80 lopulla kyseisenä vuonna rekisteröityjä Celestejä oli liikkeellä nimittäin vain seitsemän. Celeste-mallisto koostui Suomen-tuonnin osalta kahdesta mallista: ST ja GT
Fastback-Mustangia henkivä Japanin kupee olisi erottunut katukuvasta varmasti muutenkin, mutta ensiomistaja varmisti huomioarvon poimimalla värikartasta heleän keltaisen värisävyn. Suhteellisesti kaksilitrainen oli siis loppuvaiheessa vain noin 7,5 prosenttia kalliimpi, kun se aluksi oli ollut perusmallia noin 13 prosenttia hintavampi. Kaivattu keltainen Mutta kyllä kaksilitraiselle Celestellekin oli ottajansa. Etenkin alkuvaiheessa ST-malli on houkutellut ostajia todennäköisesti enemmän varsinkin kun varustelussa ei siis ollut merkittävää eroa ja 1,6-litrainen kone oli aikalaisekseen pirteä. Ja mikä entisöinnin kannalta huojentavaa, kyseinen yksilö ei ollut elänyt villiä nuoruutta, joten korimuodot ja sisustaratkaisut olivat tehtaan jäljiltä ”Haave juonsi juurensa siihen aikaan, kun olin 18-vuotias ja Turun seudulla liikkui candymaalattu GT-Celeste karvasisustuksella.” eivätkä torin nakkikioskin kulmalla visioituja. Keltaisen maalin peittokyky osoittautui varsin maltilliseksi, joten sen kanssa tarvittiin useam27. Radio istutettiin saumattomaksi osaksi kojelautaa, mutta siitä pääsi nauttimaan vain GT-varustetasolla. Yksi jo vuoden -76 puolella tuoduista 2000 GT -versioista rekisteröitiin Helsinkiin tammikuussa -78. ”Kaverilta kului hitsaustöihin yli 200 tuntia”, omistaja kuvailee. Auton alkuperäisetkin vanteet ovat tallessa jos tarvetta tulee. Maalarilla auto viivähti lopulta huomattavasti pidempään kuin oli aikomus, sillä autoa viedessä tuli sanottua vaarallinen lausahdus ”tällä ei ole kiirettä”. Ei auttanut kuin houkutella asiansa osaava peltivelho tekemään taikojaan yli 30-vuotiaan Mitsubishin äärelle. Kuva paljastaa hienosti, että takapilarin ritilät eivät ole pelkkää koristelua, vaan itse asiassa ikkunaelementti. Etupenkkiläisillä asiat ovat kohdallaan, mutta aikuisten kohdalla takapenkkitila jää nimelliseksi. Keltainen väri on myös yksi ratkaiseva tekijä, että auto on nykyisessä upeassa alkuperäiskunnossaan. Alle hankitut erikoisvanteet ovat uudet, mutta nostalgisen olemuksensa myötä tukevat Celesten takavuosikymmenien nuorisomeininkiä. ”Hain pitkään nimenomaan alkuperältään keltaista GT-Celesteä”, taustoittaa Ismo Visa ja perustelee hakuaan, ”Asia juontaa juurensa siihen aikaan kun olin 18-vuotias ja Turun seudulla liikkui candy-maalattu GT-Celeste karvasisustuksella. Silloin kynnet eivät sellaiseen yltäneet, mutta päätin että tuollainen pitää joskus saada.” Vuodet kuluivat mutta sopivaa Celesteä ei horisontissa näkynyt. Rekisteröintitilastot eivät kerro versiojakaumaa, mutta voisi olettaa että raha on ohjannut tässäkin tapauksessa. Työtä oli kuitenkin runsain määrin edessä, sillä etenkin helmapellit olivat pehmeät eikä varaosapeltejä ollut tähänkään harrasteikäiseen japanilaisautoon enää saatavilla. Ismo sai vihin Varkaudessa olevasta keltaisesta GT-Celestestä. Sellainen määränpäästä myös tavoitettiin elämää nähnyt projekti, mutta sentään käyntikuntoinen joten pahimman pään harsosta ei ollut kyse. Ei ennen kuin vuonna -07. Kun Celeste lopulta pääsi maalarin ruiskun eteen, oli värin kanssa omat haasteensa
”Voimalinja tässä on tavanomainen ja ajettavuutta leimaa kova ja pompottava takajousitus.” Nämä seikat eivät kuitenkaan himmennä Celesten vetovoimaa. 01 Merkki ja malli Mitsubishi Celeste 2000 GT 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Lattiavalitsin. Poraus 84 mm, isku 90 mm. Niiden mallin Ismo oli bongannut Celesten esitteessä olleesta keltaisesta GT-mallista. Se versoo mallin puhuttelevasta ulkonäöstä, joka puolestaan muistuttaa kuljettajaa nuoruusajoista ja lämmittää sydänalaa nostalgian vastaansanomattomalla voimalla. Teho 98 hv /6000 rpm (DIN), vääntö 167 Nm /4000 rpm (SAE) 04 Voimansiirto Takaveto, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto. Iskutilavuus 1995 cm3. Moottori ei tarvinnut kokonaisvaltaista remonttia, mutta se käytettiin kuitenkin auki laakerien uusimiseksi. ”Suomalaisella edustajalla ei ollut enää kuin kaksi vannetta jäljellä, mutta sain tilattua suoraan valmistajalta Thaimaasta kokonaisen sarjan.” Ismo kertoo nauttineensa nykyään museorekisteröidystä GT-Celestestä täysin siemauksin, joskin luonnehtii että nautiskelu tapahtuu enemmän muun kuin auton ajettavuuden perusteella. Tehoa kaksilitrainen neloskone tuottaa lähes sata hevosvoimaa. 07 Mitat Pituus 412, leveys 161, korkeus 133, akseliväli 234 cm. Alakuvassa näkyvät Celesten loppupään tuotannossa käytetyt kantikkaat etuvalot. Edessä levyja takana rumpujarrut. Samoin vaihteiston laakerit saivat tarvittavilta osin päivitystä. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, 3-ovinen teräskori. Omamassa 990 kg. 28 5/2020 Mitsubishi Celeste. Ammattitaitoinen maalari kuitenkin selvisi urakasta hienosti, ja näin lopputulos oli odotuksen arvoinen. Astron-moottorien hienous tai ainakin erikoisuus olivat kaksi tasapainotusakselia. Yläpuolisessa kuvassa erottuu myös eräillä markkina-alueilla käytetty Colt Celeste -myyntinimi. Ismo keksi GT:ssä olleet teippaukset vanhasta esitekuvasta, ja toteutuksen hoiti Marko Hannula. Puristussuhde 9,0:1. Myöhemmin Celesten tyyliä päivitteen vielä aikakauteen sopivilla Lenso PD9 -erikoisvanteilla. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Celesten ulkoinen olemus viimeisteltiin aikakauteen sopivilla pisarapeileillä ja Marko Hannulan valmistamilla teippauksilla. Verhoiluun riitti pari paikkausta kuljettajan istuimeen yleisen puhdistelun lisäksi, joten sisustan osalta päästiin helpommalla. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h pia kerroksia. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppiset joustintuet, poikittaiset alatukivarret, reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Harrastajaystävällinen hintataso. VUOSI SITTEN ESITELTY TÄYSIN UUSI SKIL-AKKUPORAKONESARJA ON VALLOITTANUT JO ENSIMMÄISENÄ VUO TENAAN LAADUKKAIDEN AKKUSÄHKÖTYÖKALUJEN YSTÄVIEN SYDÄMET SUOMESSA. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. motonet VAIN MOTONETISTA www.skil.fi ”Hintaluokkansa voimakkain ja vakuuttavin porakoneruuvinväännin.” ”Erinomainen kone tähän hintaan.” SKIL 3070 ”Harrastelijakäyttöön luokan ehdotonta aatelia.” ”Hyvä ja edullinen kone, jossa on erinomainen kolmen vuoden takuu.” SKIL 3010 SUOMESSA! VUOTTA A K K U P O R A K O N E S A R J A U U S I SYITÄ MENESTYKSEEN ON MONIA: ERINOMAINEN HINTA-LAATUSUHDE, 3 VUODEN AKKUTAKUU JA YLI 40 LAITETTA KATTAVA AKKUJÄRJESTELMÄ PUHUVAT KAIKKI SKILIN PUOLESTA. TUTUSTU TESTIMENESTYJÄÄN LÄHIMMÄSSÄ MOTONET-MYYMÄLÄSSÄ! Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.
Pysyvää uutuudenviehätystä Parikkala Fiat 125 Special ’70 30
31. Hän osti Fiat 125 Specialin uutena syksyllä -70 ja entisöi auton alkuperäiseen loistoonsa lähes 40 vuotta myöhemmin. Yksi auto ei voi olla omistajalleen uusi kahteen kertaan, mutta Tapio Toppisen kohdalla näin on silti tavallaan käynyt
32 5/2020 Fiat 125 Special. Joensuun Lyseota käyvä nuorukainen ei kuitenkaan lannistunut vaan sisuuntui ja suoritti saksan kielen kokeen hyväksytysti heti seuraavana syksynä. Väriksikin Tapio pyysi saman kuin Joensuussa nähdyssä yksilössä – sinisen. Italialainen Länsi-Saksasta Tuo hetki koitti puoli vuosikymmentä myöhemmin, kun Tapiolla oli niin Wärtsilän Teknillisen Opiston koneinsinööriopinnot kuin asepalvelus suoritettuna ja sitä myöten maailman avoinna. J ännityskö sen sitten aiheutti, mutta saksan kielen ylioppilaskoe ei mennyt lainkaan niin kuin Tapio Toppinen oli kaavaillut. Ajattelin, että en minä kehtaa tässä vuotta olla, ja lopulta olin vain viikon.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila, albumikuvat Tapio Toppinen Joensuun Hankkijan edessä 60ja 70-lukujen taitteessa seisseellä Fiat 125 Specialilla oli kauaskantoiset seuraukset. Osaamista hänellä oli saksasta sen verran, että jonkinmoista tulosta kevään 1965 ylioppilaskirjoituksista oli lupa odottaa, mutta kun tuuriakaan ei ollut matkassa, niin tuloksena oli reputus. Katsoin aina ohi kävellessäni, että onpa hieno auto”, kertoo Tapio ja jatkaa, että mukaan Länsi-Saksaan lähti Special-Fiatin myyntiesite, jotta tilaukseen lähtisi varmasti oikeanmallinen auto. ”Jouduin linjalle mäntiä ja venttiileitä asentamaan. Työkavereina oli lähinnä turkkilaisia ja jugoslaaveja, joiden kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, tosin ei siinä olisi oikein ehtinyt keskustellakaan. Takaiskusta jäi kuitenkin sen verran hampaankoloon, että Tapio päätti hyvittää sen itselleen jollain tapaa. Sen seurauksena syksyllä 1970 oli edessä lähtö Stuttgart-Zuffenhauseniin Porschen autotehtaalle töihin. Hän päätti hakea kansainvälisen vaihto-ohjelma IAESTE:n kautta työharjoitteluun Länsi-Saksaan. Autoihastuksen seurauksena Tapio Toppinen hankki uuden samanmoisen. Paikallisia automerkkejä edustavien myyntihuoneiden sijaan Tapion askeleet kuljettivat hänet Stuttgartin keskustassa sijainneeseen Auto-Brixner-liikkeeseen, jonka edustukseen kuului paitsi MagirusDeutz myös Fiat. ”Joensuussa Hankkijan konttorin edessä seisoi usein jonkun toimihenkilön sininen Fiat 125 Special. Hän kävi tilaamassa itselleen uuden auton, joka sitä paitsi tulisi olemaan nuoren miehen ensimmäinen oma auto. Jo toisena työpäivänä Tapio otti kuitenkin vapaata suorittaakseen suunnittelemansa hyvityksen saksan yo-kokeen vuoksi. Jälkimmäisen vuoksi Tapio paikalle saapuikin, sillä haaveissa oli vain ja ainoastaan uusi Fiat 125 Special. Niissä hän ei kuitenkaan ehtinyt alkua pidemmälle. Sille suoritetun kunnostuksen ansiosta auto on edelleen kuin uusi. Kun tilaus Fiatista oli laitettu sisään, Tapion työt jatkuivat Porschen kokoonpanolinjalla. Autotähtäin oli asettunut tähän tilavaan ja menevään torinolaiseen jo opiskeluaikoina
”Sain tiedon työvoimatoimistosta, että Frankfurtin itäpuolella Offenbachissa olisi Helmut Muellerin insinööritoimistossa suunnittelijan paikka auki.” Tapio tarttui tilaisuuteen, ja niin Stuttgart jäi taakse, kun nuoren miehen tie vei Offenbachiin. Vasemmalla oleva ’99 CLK 230 siirtyi perheeseen vuonna -07. Tähän peilautuen tuliterä ajopeli oli mieltä nostattava kokemus. ”Oli se hieno – muhkeat penkit, hienot mittaristot ja kromilistat”, Tapio kuvailee ja perustelee vielä hankintaa. maaliskuuta 1986 kello kymmeneltä aamupäivällä. Talouden tuorein niin iältään kuin hankinta-ajankohdaltaan on ’07-mallinen CLK 200 Kompressor Cabriolet, joka ostettiin myös Saksasta ja sekin maltillisesti, vain 48 000 kilometriä ajettuna vuonna -17. ”Oli niitä hienompiakin autoja, mutta tämän pystyi vielä ostamaan, sillä autohan piti saada maksettua ennen kuin tulisin Saksasta pois. Fiatin ohella toinen uutena hankittu ja edelleen Tapion omistuksessa oleva ajokki on Veholta ostettu mutta ensimmäiset pari vuotta Milanossa ajeltu bensakoneinen W124. Näiden kahden vanhemman Mercedeksen lisäksi omistukseen on siirtynyt myös pari tuoreempaa tähtikeulaa, Tapion mukaan erityisesti niiden tyylikkään korimuotoilun ansiosta. Tuolloin kun toi muuttoautoa Suomeen, täytyi osoittaa, että oli pystynyt ostamaan auton reissussa ansaituilla rahoilla ja hoitamaan lisäksi asumiskustannukset. Samalla selvisi, että Fiat 125:n värikartassa olikin tarjolla kaksi sinisen sävyä. Sen jälkeen ajoimme sen sitten saman päivän aikana kotiimme Milanoon.” Tämä bensakoneinen W124 on Tapion omistuksessa edelleen, tällä hetkellä noin 270 000 kilometriä ajettuna. Aiemmin olivat jotkut opiskelijat ostaneet isän rahoilla uusia Mersuja tai vastaavia, mutta se käytäntö oli torpattu, minkä jälkeen auto piti osoittaa maksetuksi paikan päällä itse tienatuilla rahoilla”, Tapio juttelee. Maitojuna ei silti ollut mielessä, vaan Tapio heitti viehettä länsisaksalaisen työvoimatoimiston vesille. Fiatilla Porvooseen Lokakuun -71 koittaessa Fiat oli maksettu ja ollut omistuksessa muuttoauton verottomuudelle vaaditut 12 kuukautta, joten Tapio pakkasi laukkunsa Fiatiin ja ajoi sen autolauttaan matkalle kohti Suomea. Päällisin puolin kuin uudella W123:lla oli tuolloin ajettu vain 91 000 kilometriä, eikä vajaassa vuosikymmenessä siihen ole kerätty kuin pari tonnia lisää. Jälkikäteen ajatellen Fiat olisi ollut käytännöllistä tilata Frankfurtista tai Offenbachista, sillä muutaman viikon kuluttua uuden työtehtävän alettua piti tehdä erillinen joskin sinällään mieluinen reissu Stuttgartiin uuden auton noutoon. Pian tärppäsi ja houkuttelevasti. Tummansinisen ja punaisella sisustuksella varustetun Specialin sijaan Tapiota odottikin turkoosinsininen Fiat ruskealla sisustuksella. Nykyinen automäärä on Tapion mukaan sopiva, joskin hänen autotalliin rakentamansa pienoismallivitriini saattaa saada vielä täydennystä nuoruusvuosilta 60ja 70-luvulta tutuista henkilöautoista 1:18-mittakaavassa. Kotimaassa oli määrä asettua Porvooseen ja aloittaa vastaanotettu työ Nesteellä Sköldvikissä. ”Tilasin Vehon kautta Mercedes-Benz 200:n, ja hain vaimoni kanssa auton Sindelfingenin tehtaalta Stuttgartista 10. Tallessa on Suomessa uutena myyty ’99 CLK 230 Kompressor Coupé, jonka mittarissa oli ostohetkellä vuonna -07 niukat 42 000 kilometriä. Siniharmaa vuoden -83 bensa-200 tuotiin Saksasta Suomeen syksyllä -11. 33. ”Väriyhdistelmä oli mielestäni oikein hyvä, joten asian kanssa kävi pikemminkin onnekkaasti.” Kuten sanottua, Fiat oli Tapion ensimmäinen oma auto, ja saman tien ihan uusi, joten tunnelmat olivat 125 Specialin äärellä kohdallaan. Aiemmat autoilut olivat Tapion kohdalla tapahtuneet työporukan kimppa-autoina toimineilla 180-Mersulla ja kaksitahtisella 93-Saabilla, kun hän oli 60-luvulla Ruotsissa kesätöissä SKF:n terästehtaalla Hoforsissa. TALLIN TÄHTIKUVIOT Loppuvuodesta -70 suoritettu Fiat-kauppa ei ole jäänyt ainoaksi kerraksi, kun Tapio Topponen on tuonut tuliaisina ulkomailta itselleen ajopelin. Suomen tullilaitoksen takavuosien byrokratiasta riittää autoharrastajien keskuudessa tarinoita, mutta Tapion kokemukset olivat myönteiset, kun asiatkin Kun Fiat-tilaus oli laitettu sisään, jatkuivat Tapion työt Porschen kokoonpanolinjalla StuttgartZuffenhausenissa. ”Olin sellaisia katsellut saksalaisilta nettipalstoilta, ja tästä totesin Leilalle, että onpa hieno auto myynnissä, mennäänkö katsomaan.” Paikan päällä Saksan Aschaffenburgissa odotti myyntilupauksien mukainen auto, joten kunnoltaan lähes uudenveroinen, vain 91 000 kilometriä ajettu W123 sai uuden kodin Parikkalasta ja sittemmin museorekisteröitynä. Sen seuraksi ilmestyi kymmenisen vuotta sitten niin ikään bensakoneinen 200-mallin Mersu, vanhemman W123-sukupolven yksilö. Toinen kertaa ajoittuu 80-luvun puoliväliin, jolloin hän lähti Neste Oy:n palveluksessa työkomennukselle Milanoon vuosiksi 1985–1987
Kuvassa olen ihan ensimmäisiä reissuja ajelemassa Offenbachin lähistöllä. Muutama vuosi sitten Frankfurtissa käydessäni rakennusta ei enää ollut. Fiatilla ajeltiin viikonloppuisin etupäässä Hollannissa. ”Silloin oli krooninen rahapula ja tankki aina tyhjä, joten en paljoa ylimääräistä ajanut, vain töihin ja takaisin. ”Kuva on otettu asuntoni ikkunasta Kapelpleinille ja kirkolle päin. Mutta sitten sain kahtena peräkkäisenä päivänä kymmenen D-markan parkkisakot, minkä jälkeen kuljin ratikalla”, Tapio naurahtaa. Kuvassa myös Fiat, jolla olemme juuri lähdössä nesteläisten kanssa ilmeisesti jonain sunnuntaina ajelulle Hollannin ihmeitä katselemaan.” ”Tässä rakennuksessa aivan Frankfurtin keskustassa olin töissä AEG-Telefunkenin suunnitteluosastolla Otto Hahn -laivaan ydinreaktoreita suunnittelemassa. Siihen vaikuttivat sekä työkiireet että nuoren miehen tiukka taloustilanne – täytyihän Fiatlainaa lyhentää tiiviillä aikataululla. Oli muistaakseni jonkin vakuutusyhtiön typerännäköinen rakennus.” ”Olen ottanut tämän kuvan Offenbachin vuokraasunnostani toisesta kerroksesta osoitteessa Brunnenweg 164. Loistavan hieno moottori ja murakat äänet.” Tapion ja samalla myös Fiatin kansainväliset seikkailut saivat jatkoa, kun Tapio suuntasi Nesteen palkkalistoilla Hollannin Haagiin vuosiksi 1975–1976. Nämä sumuvalot olivat ilmeisesti siihen aikaan muotia.” ”Olen juuri saanut uuden auton haltuuni ja ihan ehjänä tuonut sen Stuttgartista Offenbachiin. Minä olin siellä opissa ja töissä kolmen kollegan kanssa toisessa ryhmässä tuona aikana. Paikalle oli rakennettu uusi toimitalo. Siinä on oma Fiiattini kadun reunassa, ja sen takana on naapurina asuneen australialaisen insinöörin DKW Junior vientikilvissä. Sen jälkeen tuli ajeltua lähinnä viiden kilometrin työmatkaa päivittäin.” Hienolla Fiatilla Tapio ajeli hupiajoa Saksanaikana hyvin vähän, joskus viikonloppuisin. ”Pari kuukautta ajelin Fiatilla Offenbachista Mainziin ennen kuin hommasin sieltä asunnon. ”Nesteen silloinen pomo Uolevi Raade tuli siihen tulokseen, että jatkossa oman väen piti osata suunnitella öljynjalostamoita sekä petrokemian laitoksia. Tämä Haagin toimisto oli ollut aikoinaan pääsuunnittelijana sekä Naantalin että myös Porvoon jalostamon yksiköissä. Niinä hetkinä, kun tankissa oli bensaa ja edessä oleva tie vapaa, Fiat vastasi sille asetettuja odotuksia. Ihan läheltä ja kadun toiselta puolelta sain vuokrattua jopa autotallin vanhalta rouva Baumanilta. Hänellä oli hyvät suhteet suureen amerikkalaiseen insinööritoimistoon nimeltään Lummus, jolla oli Haagissa noin tuhannen henkilön suuruinen sivutoimisto. Silloin ilmeisesti vähän pelkäsin pitää hienoa autoani kadun varressa. Kuvassa näyttää Fiatin keulalla olevan sumuvalot. En olisi sitä enää muistanut, ellen olisi tätä kuvaa nyt nähnyt. ”Jouduin ihan viikoittain pesemään autoa ja puunaamaan kromiosia, jotta niiden ruostepilkut eivät olisi paisuneet suuriksi”, hän muistelee. Mainzissa asuessani auto oli aina kadun varrella pysäköitynä, eikä sitä koskaan kaltoin kohdeltu sinä aikana.” 34 5/2020 Fiat 125 Special. Rekisterikilvetkin ovat jo oikeat OF PL 3.” ”Asuin Haagin kaupungin ulkopuolella ja meren lähellä Scheveningenissä osoitteessa Kapelplein 3, kuvan talon toisessa kerroksessa. ”Olin ensin toimistolta reppumiehenä Frankfurtin keskustassa AEG-Telefunkenin suunnitteluosastolla, jossa suunnittelimme ydinkäyttöisen Otto Hahn -kauppalaivan polttoainekennoja, joissa käytettiin uraani-235-pellettejä.” Myöhemmin tuli vielä komennus Mainziin Jenaer Glaswerk Schott & Genin lasitehtaalle, jossa Tapio puolen vuoden ajan suunnitteli platinaputkistoja ja sekoittimia sulan lasimassan eri prosesseihin. ”Hieno auto se oli siihen aikaan, nuorelle miehelle oikea elämän täyttymys. REPPUMIEHEN REISSUAUTO Offenbachissa sijainneessa Helmut Muellerin insinööritoimistossa Tapio ehti työskennellä kaikkiaan yli vuoden 1970–1971, mihin innostivat paitsi verottoman muuttoauton tuontiin vaadittu tienesti ja vuoden omistusaika mutta myös mielenkiintoiset työtehtävät. Kävin autolla sinä aikana myös muun muassa Brysselissä ja Pariisissa.” Fiatin kannalta työkomennus Haagiin ei ollut palkitseva, sillä Pohjanmereltä puhaltanut suolainen tuuli ruostutti autoa ja varsinkin sen runsaita kromiosia Tapion mukaan silmissä
Edelleen ajokuntoisen mutta vuosikymmenien kuluttaman Fiatin huoliteltu entisöintityö käynnistyi syksyllä -05 ja tuli valmiiksi kesällä -08. Tässä vaiheessa ajokin kokonaisajomäärä oli noin 200 000 kilometriä eikä lukemaan kertynyt juuri lisää. ”Tulin Fiatin kanssa Helsingin satamaan ja ilmoitin, että olen tulossa muuttoauton kanssa. Fiat 125 Special palveli Tapiota hänen arkisissa kulkemisissaan aina kevääseen -80, jolloin hän innostui hankkimaan ajokikseen Keskon entisen edustusvaunun. Myös kori oli erittäin hyväkuntoinen, vähän ruostepisteitä oli kromilistojen vieressä.” 35. Tapio myi auton siskonsa perheelle huhtikuussa -80. Vaikka ajelut vähenivätkin, Tapio muisti ulkoiluttaa Fiatia säännöllisesti sen nöyränä pitämiseksi. Tapio asetti tavoitteeksi Fiatin entisöinnin mahdollisimman alkuperäistä vastaavaksi. Kyseessä oli ’74-mallinen Opel Diplomat, jolle antoi kepeää kyytiä 5,4-litrainen V8-moottori. Fiat jäi ymmärrettävästi talliin Porvooseen, mutta kuljetti aina kesälomien aikana Tapiota ja hänen Leila-vaimoaan. Siellä sitten tullasin auton ja se oli kivuton prosessi, kun oli näyttää auton ostokuitti ja työstä saamani palkkatodistukset.” Tuolloin hieman alle 10 000 kilometriä ajettu turkoosinsininen Fiat jatkoi näin Tapion käyttöautona kotimaan maaperällä, tuoreet ZAA-27-kilvet paikoilleen ruuvattuna. Sen jälkeen Fiat oli jonkin aikaa Tapion veljelläkin vuokralla ennen 80-luvun puoliväliä, mutta lopulta se palasi pysyvästi ensiomistajan käsiin. Kuin kerran syksyllä -70 Kalenterista alkoi erottua syksyllä -05 tyhjiä sivuja, joiden täytteeksi Tapio järjesteli Fiatin kunnostusta. Becker Europa -radio löysi paikkansa 70-luvun lopulla kotimaassa. Kyseisen talouden tarpeisiin temperamenttinen italialainen ei kuitenkaan ollut omiaan, joten Tapio käytti sovittua etuosto-oikeuttaan ja hankki turkoosinsinisen takaisin omistukseensa jo seuraavan vuoden juhannuksena. Vaikka hopeanharmaa Euroopan-GM:n ylpeys otti kuljetusvastuun, ei se tarkoittanut Fiatin hukkaamista lähipiiriä kauemmas. Auto oli edelleen ajokuntoinen ja ehjä, mutta eletyt neljä vuosikymmentä näkyivät yleisolemuksessa. Sanoin että Porvoossa, joten opastivat menemään suoraan Porvoon tullikamarille. Vaikka Euroopan-GM:n ylpeys otti keväällä -80 kuljetusvastuun, ei se tarkoittanut Fiatin hukkaamista lähipiiriä kauemmas. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä työkomennus vei Tapion muutamaksi vuodeksi Italiaan. ”Ajattelin, että pohja olisi varsin ruosteessa, mutta kun rapsutin massat pois, se olikin terve. Menin sitten tulliin ja siellä kysyivät, että missä päin meinaat asustaa. Edessä oli sukutilan kunnostusta ja entisöintiä vuosikausiksi, mutta mukana seuranneen Fiatinkin vuoro koitti viimein uuden vuosituhannen puolella. Tarvittiin vain muutama ruostepaikka. Pääasiassa ajoa kertyi Porvoon keskustassa sijainneen kodin ja Kilpilahdessa sijainneen työpaikan välillä. Vuonna -93 Tapio ja Leila päätyivät elämänmuutokseen: molemmat irtisanoutuivat työtehtävistään pääkaupunkiseudulla, ja pariskunta muutti Parikkalaan Tapion vanhaan sukupaikkaan. oli hoidettu niin kuin pelisäännöt vaativat. Tapio varusteli Fiatin ohjaamon tuoreeltaan puuratilla ja konsolin ampeeri-, öljynpaineja lämpömittareilla. Tehtävää riitti, mutta auton asiallinen ylläpito ja säilytys tuottivat kunnostukseen myönteisiä yllätyksiä. ”Joka mutteri ja prikka oli pois ja ne käytiin perusteellisesti läpi”, hän kuvaa seuraavan kolmen vuoden aikana lähes päätoimisesti suoritettua urakkaa
08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/h 11,7 s. Sinisiä värejä olikin tarjolla kaksi, ja niistä saapui turkoosinsininen ruskealla sisustuksella. ”Moottori otettiin silloin pois ja sille tehtiin porvoolaisessa firmassa muun muassa venttiilien hionta.” Sisätilojen osalta Tapio päätti laittaa Fiatin hohtamaan uutuuttaan, sillä saksalaisen Fiat-liikkeen kautta löytyi alkuperäiskankaita, jotka parikkalalainen verhoilija taituroi paikoilleen. Vaihteisto ei vaatinut toimia. ”Hankin harrasteliikkeestä erilaisia väriaineita, joita sitten kokeilin ja sain sekoitettua alkuperäisen värin. ”Hieno kokemus se oli, etenkin kun oli paljon työtä ja tarkkuutta vaativia vaiheita takana. Levyjarrut edessä ja takana. Entä miltä tuntui palata ikään kuin toista kertaa uutuuttaan hohtavan Fiat 125 Specialin ohjaimiin. Takaveto. Poraus 80, isku 80 mm. Omamassa 1040 kg. Päällimmäisenä oli palkitseva tunne tehdystä työstä.” Voisi uskoa, että tuo tunne pyyhkäisi pois viimeisetkin rippeet kevään 1965 saksan kielen yo-kokeen pettymyksestä. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Moottorin hyvinvoinnista oli huolehdittu jo Porvoon aikoina 90-luvun alussa. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, eteen suunnatut reaktiotangot. Teho 100 hv /6000 rpm, vääntö 130 Nm /4000 rpm. Tapion oli aikanaan tarkoitus tilata Fiat tummansinisenä ja punaisella sisustuksella. Iskutilavuus 1608 cm³. Puristussuhde 8,8:1. 36 5/2020 Fiat 125 Special. 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, kierrejouset tuettu ylätukivarsiin, alatukivarsissa eteen suunnatut tukivarret, kallistuksenvaimennin. Voimalinjan osalta päästiin vieläkin helpommalla. Ongelmaksi muodostui tässä kohtaa lattian yhtä kokonaisuutta oleva muotoon prässätty matto, joka oli harmaaksi haalistunut. 07 Mitat Pituus 423, leveys 161, korkeus 142, akseliväli 250 cm. Entisöinnin valmistuttua oli Tapiolla edessään 125 Special kuin konsanaan stuttgartilaisessa Fiat-liikkeessä alkutalvesta -70. 01 Merkki ja malli Fiat 125 Special 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. Uutta ei järjestynyt, mutta sen sijaan keksittiin näppärä joskin työläs ratkaisu. Arvostusta työlle löytyi myös harrasteja viranomaisnäkökulmasta, sillä Fiat vietiin myönteisin saatesanoin museoajoneuvorekisteriin syyskuussa -08. Maton läpikäyminen oli pitkän töpöttelyn tulos, mutta hyvin se onnistui.” Kun peltipinnat saivat jälleen turkoosinsinisen sävynsä ja palapeli koottu loppuun, oli Tapiolla edessään Fiat 125 Special kuin konsanaan stuttgartilaisessa Fiatliikkeessä alkutalvesta -70. Väriyhdistelmä oli mieluinen, joten sekaannus kääntyi parhain päin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen neliovinen teräskori
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista
Tällä kertaa kumppaneina olivat brittiläinen BMC ja torinolainen Ghia. Innocenti C ’68 38. Sitten Ferrari yhtäkkiä hautasi projektin yksipuolisesti. Lopputuloksena oli yksi harvalukuisimmista ”BrItalo”-malleista ikinä – auto, jota tänä päivänä kutsutaan malliksi, jota kenelläkään ei ole. Ilmeisesti Innocentille jäi tästä sen verran hampaankoloon, että se lähti saman tien toteuttamaan omaa Berlinetta-malliaan. AUTO, JOTA KENELLÄKÄÄN EI OLE Innocentin ja Ferrarin yhteistyön hedelmä mallinimeltään Innocenti 186 GT ehti prototyyppivaiheeseen asti
Ajokilometrejä on kertynyt vain reilut 38 tuhatta. 39. Mm. Helsinki ”Giallo Positano”-sävyn saanut yksilö päätyi uutena varakkaan sisilialaisperheen neljänneksi autoksi, mikä osaltaan selittää alhaisen ajokilometrimäärän ja lähes virheettömänä säilyneen yleiskunnon. Takana ei ole istuimia, mutta pientä säilytystilaa löytyy matkatavaroille, jotka pysyvät mukana matkassa nahkavöiden turvin. Yhtä kosmeettista ylimaalausta lukuun ottamatta auto on täysin tehtaan alkuperäiskunnossa. ensirekisteröintitodistus, käyttöohjeja huoltokirja sekä täydellinen työkalusetti ovat edelleen tallella
Kuriositeettina mainittakoon, että öljynpainemittari on täsmälleen sama varaosa kuin Ferrari 250 GTE:ssä. Kotimaassaan Italiassa se onnistui lunastamaan paikkansa suurten autonvalmistajien joukossa. Merkille pantavaa on, että Innocentin autot olivat brittiläisiä kaimojaan ylellisempiä sekä materiaaleiltaan että myös varusteluiltaan. Avomalli Tjaardan linjoilla Lisenssituotanto ehti pyöriä tuskin vuottakaan, kun Innocenti jo toi markkinoille ensimmäisen oman mallinsa. Yhteistyö kantoi lisää hedelmää, ja pian Innocenti valmisti brittien kansallisaarretta Miniä Italian markkinoille. Ratkaisu löytyi silloisen British Motor Corporationin kanssa solmitusta yhteistyösopimuksesta. 950 Spideriksi ristityssä ja loppuvuodesta 1960 esitellyssä pikkuisessa avomallissa voimansiirto ja alusta olivat brittiläistä alkuperää. Herra aloitti liiketoimintansa perustamalla pienen rautakaupan Roomaan. Tuolloin Carrozzeria Ghialla aloitellut ja sittemmin maailmankuulun maineen saavuttanut automuotoilija Tom Tjaarda sai ensitehtäväkseen piirtää kyseisen avoauton Innocentille. Uudelleenrakennuksen myötä tehdas alkoi valmistaa suurta kansainvälistäkin suosiota saavuttanutta Lambretta-skootteria. Idea Ghian korittamasta autosta maranellolainen V6 voimanlähteenä ehti niinkin pitkälle kuin kahden prototyypin valmistumiseen asti. Innocenti tähyili kuitenkin peluriksi myös automarkkinoille. Innocentillä oli tuohon aikaan myös hanke vireillä Ferrarin kanssa. F erdinando Innocenti kuuluu Italian teollisuushistorian suurten nimien joukkoon. Toiminta laajeni salamannopeasti yhdyskuntarakenteiden kuten lyhtypylväiden ja rakennustelineiden valmistukseen. Innocenti 186 GT -nimeä kantava auto oli määrä ottaa sarjatuotantoon, mutta toisin kävi, kun projekti yhtäkkiä haudattiin vuonna 1966. Kyseinen V6-voiTeksti: Tamas Vilagi ja Kari Mattila Kuvat: Tamas Vilagi Kojetaulun omintakeinen suunnittelu ulottuu myös Veglian kohokuviokehykselliseen mittaristoon. Parhaimmillaan se oli kakkosena Fiatin jälkeen uusien autojen kappalemäärämyynnissä. Suurten investointien ja Fiatin hegemonian vanavedessä se ei ollut mikään helppo aluevaltaus. 40 5/2020 Innocenti C. Tekniikaltaan 950 Spider oli pitkälle Austin Healey Sprite, mutta kori sen sijaan oli italialaista käsialaa. Innocenti pysyi kansainvälisesti melko tuntemattomana merkkinä. Siinäkin tosin oli BMC:llä oma vahva osuutensa. Milanon Lambraten kaupunginosaan siirtynyt tehdaskompleksi kärsi merkittäviä vaurioita toisessa maailmansodassa. Spiderin myyntimäärät olivat sen verran rohkaisevia, että Innocenti päivitti mallia vuonna 1963, jolloin sen nimeksi tuli 1100 S. Autotuotanto lähtikin käyntiin Austin A40:een pohjautuvan Innocenti A40-mallin myötä Milanossa vuonna 1960
Kuvien yksilön tekee ainutlaatuiseksi sen alkuperäiset yksityiskohdat. Spiderin pystyvalojen sijasta Coupe:n takavalot ovat vaakatasossa. Auton varustetasosta mainittakoon viisimittarinen GT-mittaristo ja Lockheedin levyjarrut edessä. Umpikorin ohella merkittävin Coupen ulkoisesti erottava tekijä edeltäjäänsä verrattuna oli auton takaosan kokonaan uusi ilme. ”C”-mallin haasteena on varaosien saanti. Innocenti halusi edelleen omaa nimeä kantavan kaksiovisen Coupe-mallin. Tuotannon loppuvaiheessa väripalettiin lisättiin Giallo Positano 41. Sisätilojen mukavuusaste kasvoi lisäksi koon ja laadukkaampien materiaalien johdosta. Lähestulkoon kaikki korin osat ovat uniikkeja ja uusiotuotanto-osia ei ole. Niinpä jopa hyvin säilyneissä/kunnostetuissa yksilöissäkin saattaa törmätä esim. Sartorelli oli ehtinyt urallaan suunnitella jo sellaiset luomukset kuin Fiat 2300 S Coupe ja Karmann Ghia Type 34. Ajanmukaistetun umpikoriversion piirtäminen annettiin niin ikään Ghialla työskennelleen Sergio Sartorellin vastuulle. 1100-kuutioista autoa valmistettiin aluksi punaisena, vihreänä ja valkoisena tricolore-henkeen. Fiat:n takavaloihin, kun alkuperäisiä OLSA:n valmistamia ei saa mistään. Umpikorin ohella merkittävin Coupen ulkoisesti erottava tekijä edeltäjäänsä verrattuna oli auton takaosan kokonaan uusi ilme. Lähtökohdaksi otetun Innocenti Spiderin koria levennettiin ja akseliväliä pidennettiin. manlähde löysi kuitenkin kodin uutena mallina esitellystä Ferrari Dinosta vuotta myöhemmin. Muotoilukieli on saanut vahvoja vaikutteita saman aikakauden Lancia Flavia:sta. Sen suunnittelun pohjaksi otettiin luonnollisesti Spider
Tamas on ollut hankintaansa hyvin tyytyväinen. INNOCENTIA ETSIMÄSSÄ Skootteriharrastuksen parissa Italia oli tullut tutuksi kieltä ja kulttuuria myöten. Skootterivuosien aikana Tamas kirjoitti Vespa – Italian ampiainen -kirjan, jonka julkaisun myötä miehen nimi tuli tutuksi Suomen Vespa-harrastajille. Innocenti saapui maahan syksyllä, minkä jälkeen se on rekisteröity Suomen kilpiin. Monessa yksilössä onkin paljon muista autoista sovitettuja osia, eikä tällaisia alkuperäisiä kokonaisuuksia ole juurikaan jäljellä.” 42 5/2020 Innocenti C. Vuosien vierittyä Vilagin mielenkiinto alkoi luisua nelipyöräisten kulkupelien suuntaan. Autoa ei ole milloinkaan hitsattu tai korjattu, ja sen kaikki osat ovat alkuperäisiä. ”Sellaisen sopimuksen tein itseni kanssa, että en missään tapauksessa kolhi tai kolaroi autoa. Ikää miehellä oli jo päälle seitsemänkymmenen, ja keltainen Innocenti oli hänen 270-neliöisen harrastetallin ainoa auto. ”Myyjällä oli ollut vastaava Innocenti nuorena, ja sitten vanhempana hän oli halunnut hankkia samanlaisen uudelleen. Mutta sitten näin eräässä kirjassa Spideriin perustuvan coupén, joka olikin jännittävä malli. Aiemmin tallissa oli ollut eksoottisia ajovehkeitä Porschesta Ferrariin, mutta harrastuksen hiipumisen myötä mies oli myynyt autonsa pois. Tamas otti yhteyttä myyjään, joka paljastui pitkän linjan autoharrastajaksi. Calabria sijaitsee aivan Italian eteläosassa, ja auton ostaminen ja rahdin järjestäminen sieltä on konstikas juttu. ”Ensin hankin 90-luvun Minin, jolla ajelen vieläkin. Myyjä ei ollut myöskään halukas laatimaan ulkomaanvientiin liittyviä asiakirjoja, joten ostaminen oli senkin takia tavallista työläämpi rasti. SAAPASMAASTA SUOMEEN Tarinan auton omistaja Tamas Vilagi innostui italialaisista kulkupeleistä reilut parikymmentä vuotta sitten. Kaupanteko onnistui Vilagin Roomassa asuvan tuttavan avustuksella, ja tuttu rahtimies toi auton kuormurin kyydissä Suomeen. Hän oli nähnyt paljon vaivaa löytääkseen hyvän yksilön. Tuolloin miehen sydämen vei sympaattinen Vespaskootteri. Tai olihan se tuttu aiemminkin mutta etäisesti. Hän hankki talliinsa Lancia Fulvian ensimmäisen korimallin coupé-version. ”Lambretan myötä Innocenti merkkinä tuli tutuksi. Vaikka tekniikka koostuukin tutuista brittiosista, kori, verhoilu ja kaikki pisteosat ovat äärimmäisen vaikeita löydettäviä. Vaikka Innocenti on hyvin harvinainen, sillä voi tekniikan puolesta ajella huoleti – Austinin voimalinjan varaosia on kyllä tarjolla. Seuraavaksi piti saada vanhempi auto. Ei siis ihme, että pienen sivukoukkauksen jälkeen Tamas alkoi jälleen vilkuilla italialaisia laitteita. Tässä autossa hän oli varmasti ihastunut samoihin seikkoihin kuin minäkin. Myös kaikki auton paperit ovat tallella alusta lähtien.” SAAPPAANKÄRJESTÄ HELSINKIIN Oikeastaan ainoa autoon liittyvä ongelma oli sen sijainti. Aloin katsella 356-Porschea, ja kaverin avustuksella löysinkin Ruotsista ’60-mallisen 356:n”, Tamas valottaa autoharrastuksensa ensiaskelia. ”Jos auto olisi ollut logistisesti helpommalla paikalla ja jos myyjä olisi puhunut englantia, se olisi varmasti myyty hyvin nopeasti”, Tamas pohtii. Niitä olikin aika hyvin tarjolla Italiassa. Niitä ei ollut myytävänä, mutta jäin seuraamaan markkinoita.” Lopulta Italian Calabriassa ilmaantui myyntiin lupaavalta vaikuttava ja maltillisesti hinnoiteltu yksilö. Pian Lancian vierelle tuli Lambretta-skootteri. Pieni Spider-urheiluauto rupesi kiinnostamaan, ja aloin katsella sellaista hankintamielessä. Vuosien varrella Tamasin tallissa ehti viivähtää lähestulkoon jokainen Vespa-malli. Viiden vuoden kuluessa hän oli ehtinyt tutustua useampaan myynnissä olleeseen yksilöön ja laatinut jokaisesta itselleen tarkat muistiinpanot
Siitä lempinimi ”auto, jota kenelläkään ei ole”. Ferrari oli vetäytynyt 186 GT -hankkeesta nimenomaan taloudellisten olosuhteiden vuoksi, ja ne koituivatkin C:n kohtaloksi. Kun auto tuli markkinoille loppuvuodesta 1966, sen myyntihinta oli 1 190 000 liiraa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, työntötangot, 2 venttiiliä per sylinteri. 794 kappaleen valmistusmäärällä se on harvalukuisin Innocentin valmistamista autoista. Niinpä se herättääkin kiinnostusta ja ihmettelyä osakseen missä ikinä liikkuukaan, myös synnyinmaassaan Italiassa. C:tä valmistettiin OSI:n (Officine Stampaggi Industriali) pajalla pitkälle käsityönä, joten myös valmistuskustannukset olivat melko korkeat. Polttoainesäiliön tilavuus 28 l. Fiat 850 Coupe oli esitelty edellisenä vuonna, ja monet italialaiset koripajat toivat markkinoille erikoisversioita kompakteista urheilullisista malleista. 01 Merkki ja malli Innocenti C 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori BMC:n valmistama nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kovaan saumaan Ajankohta osoittautui kuitenkin huonoksi C:n lanseeraamisen suhteen. Italiassa tiedetään olevan 30-40 kappaletta, joista suuri osa on eriasteisia (=puutteellisia) projekteja. Innocenti S:n (Spider) rinnalle tullut malli totteli kutsumanimeä Innocenti C (Coupe). Innocenti ”C”:n jäljellä olevat yksilöt ovat harvassa. Teho 58 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus kierrejousin, takana jäykkä akseli lehtijousin. Iskutilavuus 1 098 kuutiosenttiä. 43. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 K ori Itsekantava kaksipaikkainen teräskori 07 Mitat Pituus 3577, leveys 1540, korkeus 1150, akseliväli 2182 mm. -niminen keltainen sävy. Lisäksi kokoluokka, johon C-malli tupsahti, oli erittäin kilpailtu Italiassa. Tekniikka on brittiasteikolla tuttuakin tutumpaa BMC:tä. Paino ajokunnossa 770 kg. Vaikka Innocenti on hyvin harvinainen, sillä voi tekniikan puolesta ajella huoleti – Austinin voimalinjan varaosia on kyllä tarjolla. A-mallin 1098cc rivimoottori kahdella SU-kaasuttimella ja 9:1 puristussuhteella tuottaa 58 hevosvoima 5500 kierroksella minuutissa. Se on riittävästi autoon, jonka kuivapaino on 695 kg. Alusta ja voimansiirto olivat peräisin Austin Healey Spritesta aivan kuten Spiderissakin. Perimätiedon mukaan viimeiset varastoon jääneet yksilöt myytiin kauan valmistuksen loppumisen jälkeen reilun 700 000 Liiran hintaan, siis lähes 40 prosentin alennuksella listahinnasta. Hinta oli reilusti aiemmin mainittuja kilpailijoita korkeampi. C ehti olla tuotannossa vain pari vuotta. C maksoi liki yhtä paljon kuin Lancia Fulvia Coupe tai Alfa Romeo GT Junior, jotka tarjosivat huomattavasti enemmän sekä tilaa että ominaisuuksia. Tämän lisäksi tiedetään muutamia yksittäisiä kappaleita myös Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Sveitsissä, Itävallassa ja nyt myös Suomessa. 09 Valmistusmäärä 794 kpl
Express tulisi olemaan kaksivärinen. Express oli koekaniinin roolissa kun mies ensimmäistä kertaa elämässään tarttui sekä maaliettä kynäruiskuun. Keväällä 1992 lompakko ja taskut vihdoin tyhjennettiin paikallisessa rautakaupassa. Siinä olisi poikamiehelle oiva ajokki pieniin kuljetustarpeisiin, harrastuksiin ja jopa reissuyöpymisiin. Kaikista suurin houkutus sisältyi kuitenkin hieman henkilöautoa laajempien, yhtenäisten peltipintojen suomaan mahdollisuuteen toteuttaa sisällään polttavaa taiteilijaminää. Pikkupakun värikkäät vaiheet Muutaman vuoden ikäinen pieni pakettiauto sai tuntea määrätietoisen ja itsevarman nuorukaisen taiteellisen kosketuksen useampaan kertaan. Sieltä mukaan tarttui 1 200 markkaa maksanut paineilmakompressori sekä huokea tarvikesarja, jossa oli oranssi paineilmaletku, massaruisku ja se kaikista tärkein alakannulla varustettu maaliruisku. Valkoisessa autossa oli alkuperäiset siniset teippaukset. Samoilla lämpöisillä hankittiin kynäruisku. Alun perin musta etupuskuri oli saanut ennen talven tuloa pintaansa valkoisen värin. Toijalalaisella kanafarmarilla ollut Ford Escort Express oli lähes virheettömässä alkuperäiskunnossa. Pian kirjoiteltiinkin nimiä papereihin. Varsin nopeasti tämä musta muoviosa sai koriin sointuvan värin vannevalkoisella spray-pullosta. Uutta omistajaa häiritsi ajokkinsa ruma etupuskurin ja maskin yhdistelmä. Badgerin kahdella lasisella säiliöllä varustettu paineilmasivellin löytyi pienoismallikaupasta, ja se nappasi rahapussista 350 markkaa. Express tuli nuoren omistajansa hoteisiin kesällä 1991. N uorimies oli iskenyt silmänsä omituiseen, jopa ruman näköiseen hyötyajokkiin tamperelaisen Nyblomin autoliikkeen hallissa. Seuraavat kuukaudet kuluivat suunnitellessa ja tarvikkeisiin rahaa säästäen. Alaosa saiTeksti ja kuvat: Kari Ruusunen Ford Escort Express ’89 44. Harmaat pölykapselit värjättiin samalla kilikalimaalilla. Seuraavaksi matka vei puutavaraliikkeeseen, josta valikoitiin halpaa vajaakanttista kakkoskakkosta tilapäisen maalauskammion rungoksi
Hionnan ja työläiden suojausten jälkeen hän pääsi vihdoin toteuttamaan itseään. Eräässä autolehdessä nähty kuva pistaasijäätelön värisestä chopatusta Volvo Amazonista teki intoa puhkuvaan maalariin vaikutuksen. Kaskovakuutuksen turvin Express korjattiin merkkiliikkeen peltipajalla alkuperäisosilla. Vasta tämän jälkeen miestä alkoi ensimmäisen kerran tekemisensä arveluttaa, sillä nyt alkoi kiiltävän, virheettömän maalipinnan mattaus. Kyseistä sävyä ei ollut autonvalmistajien värikartoissa kuitenkaan valmiina. si pitää tehtaalla ruiskutetun valkoisen värinsä. 45. Maali oli edellä mainittu isuzulainen, jota mies oli vielä Fordin valkoisella sävyttänyt mieleisekseen. Tuon kynsiä ja hermoja koetelleen operaation jälkeen oli vuorossa liimajäänteiden liotus ja koko auton silikonipesu. Tuumasta toimeen Lopulta koitti kauan odotettu kesäloma ja Expressin maalaus pääsi alkuun. Mutta itseluottamus ja tekemisen palo veivät neliösentti kerrallaan himmenevää, valkoista peltikoria kohti nuorukaisen ajatusmaailmassa siintävää unelmaa. Kynäruiskulla ensimmäistä kuvaa aloittaessa amatööritaiteilijaan alkoi iskeä toivottomuuden tunne. Kauan ei keulan maalaus säilynyt, sillä jo syksyllä 1992 Express otti tuntumaa suojatien eteen pysähtyneeseen Ford Thunderbirdiin. Työ oli hidasta, viiva ja Puutavaraliikkeestä valikoitiin halpaa vajaakanttista kakkoskakkosta tilapäisen maalauskammion rungoksi. Niin ikään ohjeet silikonin poistosta ja siihen tarkoitettu liuotin menivät samaan pahvilaatikkoon. Kesäksi 1992 pikkupaku sai uuden ulkoasun. Liikeen omistaja Aulis Majamäki tutki hartaasti värikarttoja, ja viimein Isuzulta löytyi melko lähelle osunut sävy. Ennakkoluuloton ja määrätietoinen nuorimies ei paljoakaan arastellut tarttuesaan ensimmäistä kertaa elämässään maalija kynäruiskuihin. Juuri asennetut Hellan lisäpitkät menivät samassa rytäkässä romukoppaan. Pressutalli kyhättiin nopeasti pystyyn, ja sen jälkeen alkoi työläs, sitkeästi pelteihin tarttuneiden alkuperäisteippien poisto. 1990-luvun alussa olivat hempeät pastellisävyt muodissa. Expressin alaosa ei tarvinnut uutta väriä vannevalkoisella maalattua etupuskuria lukuun ottamatta, joten mataksi hiottu pinta saisi vain lakan suojakseen. Tampereen Hämeenpuistossa oli tuolloin Maalimaja-niminen kivijalkaliike. Auto rajattiin vyötärölinjasta ja yläosa sai turkoosin värin. Kynäruiskun ostopaikasta piti vielä käydä hakemassa pienoismalleihin tarkoitettuja mattapitaisia akryylimaaleja kuvien maalausta varten. Sitä, sekä Fordin Diamond white -valkoista maalia Aulis laittoi nuorenmiehen mukaan litran purkit, samoin ohennetta, kovetetta ja kirkaslakkaa tarpeelliset määrät. Talvi painoi päälle eikä tallipaikkaa ollut, joten tässä asussa liikennöitiin seuraava talvi
Kylkien jälkeen kuvittui konepelti, joka vaati selkää rasittavaa kumarassa työskentelyä. Keulapellit uusiksi Kauan ei saanut mies nauttia työnsä hedelmistä. Kuvien valmistumisen jälkeen kirkaslakan ruiskuttaminen jännitti, sillä nyt voisi pilata pitkien päivien työn tulokset. Edelliskesänä mies oli ruiskuttanut kaverinsa Opel Rekordiin sievän, haalareita riisuvan neitokaisen kuvan. Konepellistä jäi uupumaan vielä kynäruiskumaalaus. Kun Escort oli viikon savotan jälkeen noudettavissa, olivat Loppukesällä 1992 tilaustyönä maalattu Opelin nokkapelti toimi inspiraation lähteenä kun nuorukainen hahmotteli uutta maalausta Expressin keulaan. Syyskuussa -92 tapahtui nuorison onnettomuustilastojen vaatima pakollinen peräänajo, kun edellä ajanut herrasmies Ford Thunderbirdillään pysähtyi äkisti suojatien eteen. Aihe oli poikamiestä kiehtova, ja niinpä Expressin keulallekin sommiteltiin viidakkoteemaan sopiva, kuun loisteessa tummassa vedessä seisova, liaanista kiinni pitävä bikiniasuinen vaaleaverikkö. Talvi painoi päälle eikä tallia ollut, joten ainoana vaihtoehtona oli ajella kirjavalla ajokilla pimeimmän vuodenajan ohi. Aluksi maalattava kuva piirrettiin tavalliselle kontaktimuoville. Kasko oli onneksi turvana, ja Express pääsi parin viikon odotuksen jälkeen peltisepän hoiviin. konepelti ja etulokasuojat jälleen valkoisia ja etupuskuri taas ankean musta. Tämä liimatttiin konepeltiin, joka oli jo maalattu turkoosiksi. väri kerrallaan edetessä tuntui että valmista ei tulisi ikinä. Kun hahmo ja taustamaisema olivat saaneet perusvärit, alkoi yksityiskohtien ja varjostusten tekeminen. Sitkeästi jatkamalla alkoi tekeminen kuitenkin kantaa hedelmää ja työ muuttui kiehtovaksi, juuri sellaiseksi kuin hän oli sen kokemattomuudessaan kuvitellutkin. Keväällä nuorimies sekoitteli ulkomuistista lähes täydellisesti kohdalleen osuneen turkoosin sävyn, ja ruiskutti korjatut osat jälleen muuhun autoon sointuvaksi. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja viidakkoaiheinen lopputulos palkitsi aloittelevan automaalarin. Samoihin aikoihin Nokialta löytyi alle sopuhintaiset takaveto-Escortin RS-peltivanteet, jotka maalat46 5/2020 Maalausmuistoja. Sapluunaa leikattiin kohde kerrallaan auki, ja ruiskaistiin väri kynäruiskulla. Jonkin sortin emäntä piti poikamiehen Fordiinkin saada piirusteltua
Kesällä -95 oli aika pistää pinnat uusiksi. Nyt keski-ikäisenä, kun pihassa on autotalli ja ne maalausvälineetkin yhä täydessä lyönnissä... tiin Diamond white -sävyyn. Vuonna 2000 Express jatkoi matkaansa seuraavalle omistajalle. Keulan vihreä repeää auton perää kohti. Tavaratilaan ja takaoviin mies valmisti samalla kuosilla verhoillut paneelit. Näillä eväillä Express jatkoi omistajansa kanssa yhteistä taivalta seuraavat viisi vuotta. Tällä kertaa päädyttiin valmiiseen sävyyn itse sekoittamisen sijaan. Teippiin piirrettiin tussilla repaleinen kuvio, joka leikattiin auki askarteluveitsellä. Pyöränpultit, -navat -painot ja jopa ilmantäyttöventtiilit sudittiin turkoosiksi. Vanha maalaus hiottiin mataksi ja pressutalli koottiin uudelleen. Siispä täysin uuden idean pohjalta taas hiontahommiin. Tämä jäi auton viimeiseksi ulkoasuksi lähes yhdeksän vuoden omistusaikana. Ennakkoluuloton nuorukainen oli kasvanut aikuiseksi ja käyttöautot muuttuivat arkisiksi ja tylsemmiksi. Alunperin rumasta kirahvinkuljetusautosta tuli uuden keulamaalauksen ja leveiden RS-peltivanteiden myötä melko näyttävä kulkuneuvo. Maalarinteipistä valmistui repaleille sapluunat ja Keltainen Pörssi suojasi valkoiseksi jäävät alueet. Tällä kerralla idea tuli erään jenkkiautolehden kuvasta. Siinä oli valko-vihreä amerikanrauta, jossa keulaan maalattu vihreä väri ikään kuin repesi auton perää kohti. Sitten koko takaosa peitettiin maalarinteipillä. Kolarissa tuhoutuneet pyöreät lisäpitkät olivat kuin saman aikakauden Escort RS Turbossa ja sopivat nuorukaisen mielestä paremmin Expressiinkin. Pikkupaku palveli arkikäytön ja jopa kilvanajon lisäksi reissukaverina pitkin poikin Pohjoismaita. Motiivimaalattu ajokki alkoi myös kyllästyttää omistajaansa. 47. Teippauksien ja suojauksien poiston jälkeen tehtiin vielä keulan osalle vihreän ja valkoisen värin väliin kapea oranssi raita. Nyt myös helmat, takakyljet ja -ovet sekä kattokorotus saivat Fordin alkuperäisen Diamond white -sävyn. Ohjaamon ja tavaratilan väliseinään nuorenmiehen äiti ompeli verhot. no, eläkkeellä on kuulemma sitten aikaa. Expressin alaosa oli aiemmassa maalauksessa tehtaan jäljiltä. Omistajaa tosin häiritsi kolarikorjauksessa asennetut nelikulmaiset lisävalot. Kolmas kerta toden sanoo Ahkera ympärivuotinen käyttö jätti maalipintaan rispaantumisen merkkejä. Kevättalvella 2000 pikkupaku jatkoi kolmannelle omistajalleen palveltuaan innokasta maalaria lähes yhdeksän vuotta ja nähtyään melkoisen määrän kotimaisia sorateitä, pohjoismaisia tunturija vuonomaisemia sekä autourheilutapahtumia jopa kilpailunumerot kyljissään. Tämän jälkeen oli vuorossa vihreän värin ruiskutus. Kesällä 1995 alkoivat viidakkomaisemat kyllästyttää, ja toisaalta mieli teki nuuhkia ohenteita uudelleen omankin auton parissa. Jälleen nuorukainen suuntasi kulkunsa Maalimajaan. Nyt sai Expressin alaosakin tuoreen Diamond whiten pintaansa, ja valkoista sävyä ruiskutettiin myös takakylkiin ja -oviin sekä lasikuitukorotukseen
Maantielaivalla maailman ympäri Maantieteellisiin nimiin tukeutuvien mallinimien kyydittämänä pääsee nojatuolimatkalle suurkaupungeista rantalomakohteisiin ja moottoriradoilta vuoristoihin. A utojen mallinimeämisessä ovat eri autonvalmistajat hyödyntäneet oletettavasti eniten erilaisia kirjainja numeroyhdistelmiä. Ja kyllä vain, pian purjehdimmekin paremman väen asuinalueelle Bel Airiin Los Angelesiin, ja tutustumme näyttelijäasukkaistaan 48. Lontooseen, suoraan brittipäätännän ytimeen Buckinghamin palatsin liepeille Westminsteriin ryhmämme saapuu useammallakin 50ja 60-luvun Austinilla. kaisuutta tihkuu myös siirtymä Cambridgen yliopistokaupunkiin 50ja 70-lukujen A40-, A50-, A55ja A60-malleilla. Pysytään kuitenkin New Yorkin seudulla ja palataan Chryslerin ohjaimiin matkalle kohti Saratogan kaupunkia New Yorkin osavaltiossa. Suureen länteen Valtameren toisella puolella rantaudumme monien muiden suureen länteen saapuneiden tavoin New Yorkiin. Joku seurueessamme muistelee, että aikoinaan Arizonasta piti löytyä ajoon uusi Talbot, mutta paikalta tavoitettiin sen sijaan Peugeot 309. Kompaktikokoluokan Fordin on luvattu odottavan meitä Fairmontissa, mutta enää pitäisi tietää missä osavaltiossa – Illinoisissa, Minnesotassa, Missourissa vai Nebraskassa. Numeroja kirjainnimistön rinnalla suosittu automallien nimeämiskeino on ollut pyöritellä karttapalloa ja poimia sieltä mielekkäitä mielleyhtymiä herättäviä maantieteellisiä nimiä. Sumujen saarilta Matkamme alkaa Isosta-Britanniasta, jonne Austin on järjestänyt kulkupelit matkaseurueellemme. Saamme käyttöömme Chryslerin, jonka New Yorkerilla on näyttöjä nykkiläisyydestä 40-luvulta lähtien. Ja mitä Manhattaniin tulee, se oli etenkin Kaiserin reviiriä 50-luvun alussa. Mainospiirros on mallivuodelle -57, ja mukaan näyttää päässeen myös Cambridgen yliopistoa henkivää kuvitusta. YläluokTeksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat Cambridge oli Austinin käyttämä mallinimi 50-luvun A40-, A50ja A55-malleissa sekä 60-luvun isommissa, niin sanottuun Farinamalliperheeseen kuuluneissa A55ja A60-malleissa. Ristiin rastiin kuningaskuntaa matkaamme 40ja 50-lukujen taitteen tuotteilla kuten A70-mallin Hampshireja Hereford-versioilla sekä myös pienemmällä A40 Somersetillä, joka kuljettaa meidät kreivikuntaan Lounais-Englannissa. Pysymme edelleen Manhattanilla ja saamme Subaru-kyydin raharikkaiden kortteleihin Tribecaan. Lähdetään reissun päälle esimerkeillä tästä runsaslukuisesta aineistosta. Manhattanilla vaihdamme 90-luvun alun Buickiin, joka odottelee meitä Park Avenuella. Länsirannikolla Kaliforniassa osaamme odottaa Chevrolet-kyytiä. Omalla tavallaan tätä helpoimman tien nimeämispolitiikkaa ovat käyttäneet laajasti esimerkiksi Audi, BMW, Mazda, Peugeot, Porsche, Mercedes-Benz, Saab ja Volvo – vain muutamia mainitaksemme. Chrysler ehdottaa meille seuraavaksi matkaa Newportiin USA:n itärannikolle Rhode Islandille, mutta teoriassa suuntana voisi olla myös Etelä-Wales. Pelaamme varman päälle, ja jatkamme Dodgella kohti Arizonan pääkaupunkia Phoenixia
Samalla joku muistelee 50 vuotta aiemmin Kanadan puolella Montrealissa kohtaamaansa Alfa Romeota. Numeroja kirjainkäytäntöjen rinnalla paikannimet ovat lukeutuneet vuosikymmenien ajan suosituimpiin tapoihin nimetä automalli. Kilpailijaa sille saattoi ajatella luontevasti esimerkiksi Dodge Aspenista. Ford Maverickin seuraajaksi mallivuodelle -78 esitelty Fairmont oli eleetön perusauto, jota myytiin sedanin ohella myös coupéna ja farmarina. Vuosina 1984–1989 Fifth Avenue toimi itsenäisenä mallina ilman New Yorker -viittausta. Paikalliselle Delray-biitsille on Chevrolet näemmä käytännöllisin valinta. Puolivälissä 50-lukua keksittiin ajoon myös saman valmistajan Montclair, tosin noin 3000 mailin päästä Kaliforniasta, sijaintina Essexin piirikunta New Jerseyssä. Koko Kalifornian näemme pikakelauksella kymmenen vuotta vanhan Ferrarin kyydillä. Kalifornian Montereyssä kuulemme vuosina 1952–1974 tehdyistä Mercury-havainnoista. Italialainen eksotiikka häipyy kuitenkin tomuun, kun alamme koluta Dakotan maaseutua 80-luvun lopun lava-Dodgella. tunnettuun pikkukaupunkiin Malibuun. Etelä-Amerikan puolelta Meksikosta löytyy liikennöimästä vuosien 1966–1972 Maserati, ja kiitääpä jossain kaukana tomuvanaa kiskoen vanha Ford Escort. 49. Chrysler esitteli ensimmäisen New Yorker -mallinsa jo 40-luvun alussa. Hyötyautoilun jälkeen autoväen luita lämmittää Floridan aurinko Renault Floriden ohjaimissa – puhumattakaan 80-luvun lopulla paikalle kaahanneesta Yugo Floridasta. Jatkamme etelään kohti Meksikon rajaa ja näemme New Mexicon Santa Fe’ssä ja Arizonan Tucsoniin pysäköitynä pari tuoreempaa Hyundai-katumaasturia. Pian tuli sotatauko, mutta sen jälkeen mallinimi oli käytössä historiallisen pitkään, vuoteen 1996 saakka. Vuonna 1979 asemoiduttiin tarkalleen Fifth Avenuelle New Yorkeriin tarjolle tulleen varustepaketin myötä
Etelä-Euroopan kujilla ja kaduilla Euroopan maista etenkin Espanja ja Italia houkuttelevat meitä kaupunkeihinsa. Mallia edeltänyt Triumph 1300 oli nimittäin etuvetoinen, mutta vuonna -70 saapunut Toledo takatyöntöinen. Seat on jälleen järjestänyt meille ajoneuvot niin Ibizalle, Marbellaan kuin Malagalle, mutta Italiaan kuuluvalla Caprin saarella etenemme ensin Lincolnilla ja lopuksi Fordilla. Myös Zastavana myydyn Floridan ajanmukainen muotoilu oli Italdesignin työtä, ja voimanlähteitä lainattiin muun muassa Fiat Tiposta. Italian puolelle siirryttäessä alkaa molemmilta puolilta pyrkiä ohitse saapasmaan autoteollisuuden ylpeyttä Ferraria. 50 5/2020 Autojen maantieteelliset mallinimet. Etelä-Euroopan aurinkoiset rantakaupungit ovat puhutelleet automatkailijoita kautta moottoroidun historian. Korsikalla joku kertoo 80-luvun ja 90-luvun taitteessa saamastaan varmasta näköhavainnosta etuvetoisesta sedan-Chevrolet’sta, mutta mielessämme on jo Sveitsin Maggiorejärven rannalla siSuomalaisille Escort Mexico on tuttu, mutta ajanjaksolla 1966–1972 alle 500 yksilöä valmistettu Maserati Mexico lienee vieraampi tapaus. Myös muista merkeistä on Italiassa tehty havaintoja. Granadaan kurvaamme leppoisasti Fordilla ja Sevillaan parturoitavaksi ylväästi vuosituhannen taitteen Cadillac Sevillellä. Jo 60-luvun lopulla Torinosta kuului muskeli-Fordin ärjähtelyä, kun taasen lähellä Firenzeä saattoi nähdä vilauksen niin 70-luvun Vauxhallista kuin 80-luvun lopun Oldsmobilestä. Kotiseuturakkautta osoittaa espanjalainen Seat, joka tarjoaa meillä ajokit niin Toledon maailmanperintökohteessa, Leónin katedraalin kupeessa, Alhambran linnoituksella kuin Córdoban maakunnassakin Toledossa näemme taustapeilistä Triumphin ja Córdobassa puolestaan Chryslerin. Osa on matkalla merkin Enzo-isän kotikonnuille Modenaan, mutta valmistajan pääkallonpaikka Maranellokin näkyy olevan kohteena. Renault Floride oli kepeä avokas tai pikkucoupé, mutta 80-luvun lopulla esitelty Yugo tarjosi ratkaisun Floridan harmaampiin päiviin. Toledo lukeutuu ajankohtaan, jolloin Triumphilla ei oltu aivan varmoja, olisiko perheauton syytä olla etuvai takavetoinen
Siellä kierrämme Holdenilla niin Monaron, Kingswoodin, Camiran kuin paikallisen Montereynkin. Siviilipainos tästä aiheesta oli Checker Marathon. jaitseva Ascona, jossa Opel on ollut pop-valinta 70-luvun alusta lähtien. Calais’n raitilla kohtaamme myös 80-luvun Oldsmobilen. 51. Dodgen kohdalla Daytona-nimi piirtää mielikuvaa NASCAR-radoilla riehuneesta Charger-siipiveikosta, mutta varsinaisena omana mallinaan 80-luvulla Daytona oli astetta kiltimpi kaveri – jopa kuvan Shelby Z -versiona. Maserati Kyalamia lykkäsivät radalle valinnan mukaan 4,2tai 4,9-litrainen V8. Ranskan Biarritzille livumme hulppealla Cadillacilla ja samoin teemme Englannin kanaalin kapeimmalla kohdalla Calais’n rannikkokaupungissa. Rivieralle matkaporukan yksimielinen valinta on Buick, mutta kaukorannoille, aina Karibian saarille asti lähtemisestä kysymme mieheltä, joka omistaa Packardin, vieläpä Caribbean-mallisen. Etelä-Euroopan rantakohteet ovat houkutelleet automatkailijoita kautta moottoroidun historian. Samaa sanaleikittelyä harrastettiin Oldsmobilen pakeilla 80-luvulla. Mieleen nousee takavuosien elämyksellinen reissu Krimille Mustanmeren rannoille, mutta päätämme Jaltan sijasta hypätä tällä kertaa Mitsubishin rattiin ja etsiä hiihtokelejä Sapporosta asti. Kun Suomessa kellahdettiin todennäköisesti diesel-Mersun penkille, oli suuressa lännessä mittariautona sitäkin varmemmin Checker. Ja kun nyt näin kauas tultiin, jatkamme vielä pidemmälle, Australiaan asti. Tarkalleen ottaen Vauxhall Vivan HCsukupolven coupé-mallin nimi oli Firenza, mutta Italian Firenzeen sillä kaiken järjen mukaan viitattiin. Tehoa 2+2-paikkaiselle GT-vaunulle ne tarjosivat 255 ja 280 hevosvoimaa
Mikä kunnioittaisikaan paremmin legendaarisen 24 tunnin autokilpailua kuin sen mukaan nimetty automalli. 52 5/2020 Autojen maantieteelliset mallinimet. Vesille mielivälle on idässä tarjolla Volga-risteilyä ja hieman lännempänä Euroopassa jokikaunokaista pitkin livutaan Donaulla. Vesileikkien jälkeen meitä odottaa varsinainen vuoristorata. Ja kun kerran alla on brittiläistä eleganssia sopivan urheilullisella vivahteella, kaahaamme saman tien huippunopeudella pitkin Mulsannen suoraa. Kompakti Chevrolet Monza saapui 70-luvun puolivälissä, ja Eurooppaan veistettiin coupé-mallinen Opel Monza edustavasta Senatorista sesongille -78. Dolomiiteille piipahdetaan Triumphilla ja Aspeniin lähdetään katsomaan jenkkiläistä talviurheilua Dodgella. Radalle Vesistöt ja vuoret eivät ole kaikkien mielestä tarjonneet tarpeeksi eksotiikkaa, joten heitä varten on luvassa Saharan halkaisu Citroën 2CV:llä ja lyhyempänä pyrähdyksenä Utahissa Bonnevillen suolatasangon ylitys Pontiacilla. Pontiacilla tosin oli kokemusta menevän LeMans-nimen ammentamisesta aina 60-luvun alkupuolelta lähtien. Se aloitetaan uljaasti Alpeilta, jonne kulkuvälineeksi on tarjolla niin Renault’n kuin Sunbeamin Alpineajokkia. Alaja yläjuoksulla Useammankin rantakohteen jälkeen matkaporukkamme päättää keskittyä ensin risteilyihin ja sen jälkeen vuoristomaisemiin. Näin tuumailtiin Daewoon ja Pontiacin mallinimiarpomossa, kun korealais-Kadettia kastettiin. Ranskalaisen visiitin jälkeen pyörähdämme Italian Monzassa, jossa seurueemme jakautuu tasaisesti Opelin ja Bentley Brooklands saapui doseerattuun kaarteeseen vuonna -92 ja korvasi Eightja Mulsanne S -mallit, mutta jatkoi perin tunnistettavalla linjalla. Sukulaisuussuhteesta Rolls-Royceen ei jäänyt epäilystä. Le Mansin rataa näemme kiertämässä myös 60tai 70-luvun Pontiacin sekä kasari-Daewoon. Rapakon yli länteen mukanamme matkaa Austin Atlantic ja perillä odottaa jokiristeily Hudsonilla. Etelä-Ranskassa Camarguen kosteikkoalue tarkistetaan Rolls-Roycella. Ensi alkuun suuntaamme Bentleyllä rata-ajon alkuhämäriin Brooklandsiin EteläEnglantiin. Soppaa maustavat lisäksi Brasiliassa 80-luvulla Chevrolet Monza -nimellä myydyt versiot C-Asconasta. Vaihtoehtona olisi ollut kertaluokkaa suurempi seikkailu Amazonilla läpi sademetsän. Varsinaisena vuorineuvoksena toimii kuitenkin Ford, joka kyydissä kierretään lenkki Italian Cortinasta Saksan matalahkon Taunus-vuoriston kautta Saksan ja Belgian väliselle Eifel-vuorijonolle. GM on muutamaan otteeseen käyttänyt samaa napakkaa mallinimeä eri markkina-alueilla. Bonnevillen suolapannulla kiitämisestä ei ole enää pitkä matka moottoriradoille, joten päätämme yhteistuumin tyydyttää vauhdinnälkämme
Palaamme Eurooppaan eräälle vanhimmista ja tunnetuimmista kiiruhdusreiteistä. Lisää vauhtiratoja löytyy Amerikasta, mutta matkalla teemme välilaskun Etelä-Afrikan Kyalamiin ja suoraan Maseratin ohjaimiin. Samainen nimi sai käyttöä Chevyn aussiserkun Holdenin toimesta vuosiksi 1968–1984. Molemmissa tapauksissa sukujuuret olivat Galant-malleissa. Sen tavoitteluun ainoa mahdollinen kulkuneuvo on Cadillac Eldorado. Chevrolet’n kyytiin. Sekä 50ja 60-lukujen taitteessa että vuosikymmen myöhemmin Chevrolet käytti Kingswood-nimeä farmarimallissaan. 53. Jos kesäretkeily ei taivu herttaiseksi Fiat 500 C Belvederellä, niin ei sitten millään. Vuosina 1978–1984 Mitsubishi Sapporo tunnettiin linjakkaana coupéna ja 80-luvun lopulla neliovisena hardtop-mallina. Chevrolet Corsica oli jenkkien tarjous eurooppalaiseen makuun 80ja 90-luvuilla eikä ihan ansiotta, sillä etuvetoinen porrasperä puhutteli jossain määrin myös suomalaisia auton ostajia. Jos mikään edellisistä ei riitä, jää viimeiseksi vaihtoehdoksi myyttinen kultainen kaupunki EteläAmerikassa. Ja kun Floridassa taasen ollaan, otamme suunnaksi myös Sebringin radan, jossa toistuu USA–Italia-kaksintaistelu, tällä kertaa 90-luvun Chryslerin ja 60-luvun Maseratin välillä. Vanhan mantereen mahtiaikojen muistelumme jatkuu Versailles’n linnassa, jonne siirrymme 70-luvun lopun Lincolnin pehmeydellä. Seatilla oli kokemusta Fiatien espanjalaistamisesta jo 50-luvulta, joten Pandakin jalostettiin ongelmitta merkin alle 80-luvun alussa. Perillä USA:ssa odottaa Floridan kuulu Daytonan rata ja sen viivalla 80-luvun coupé-Dodge rinnallaan Ferrari 365 GTB/4. Kilvoittelukierros kruunataan Monacon katuradalla Dodgen ratissa. Tässä toisen mallipolven näyte lavaversiosta 70-luvun lopulta. Versailles’n uljasta nimeä oli tavattu jo 50-luvulla Ranskan-Fordin ja Simcan Vedette-mallissa, mutta 70-luvun lopulla nimi putkahti Lincolnin käyttöön Ford Granadan ja Mercury Monarchin prameamassa sisaressa. Tämän jälkeen on aika jättää USA:n moottoriradat taakse. Juoksemisen sijaan kohti Marathonia edetään kuitenkin tällä kertaa Checkerin istuimilla. Monte Carlon ylellisestä tarjoilusta pitävät yhdessä huolen Chevrolet ja Lancia. Ensin ihan vaan Pandana ja loppuvuoden -86 päivityksen jälkeen Marbellana. Pienestä ruhtinaskunnasta matka etenee luontevasti Itävallan Wieniin Belvederen barokkilinnaan Fiatin ja Plymouthin tasaisella kyydillä. Seurapiiripitäjiä Kun ruutulippu on heilahtanut ja kiukaat jäähtyvät naksahdellen parc ferméssä, on aika rentoutua. Koska Chevrolet’lla oli Monte Carlonsa, vaihdettiin Lancia Beta Montecarlon mallinimeksi suuressa lännessä Scorpion
Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Jokamiehen luokalla 54 5/2020. K ipinä moottoriurheiluun syttyi jo alakouluiässä 1970-luvun lopulla, kun äiti kiikutti pienelle kotiin sairastamaan jääneelle vesirokkopotilaalle ajankuluksi Vauhdin Maailma -lehden. Palomiehillä oli naurussa pitelemistä kun he päästivät kuljettajan ihmisten ilmoille ”kattoluukusta”. Koska jokamiehenluokan kilpailuja oli Kupla luisui kuvaajan ohi kyljellään ja pysähtyi lopulta maapenkkaan. Se toi mukanaan velvollisuuksiakin eli talkoohommia oman ja naapurikuntien seurojen hyväksi. Pari Kuplaa ja Äetsän Ua:n Simca Tonni sekä vihreä Skoda 120 jatkoivat tiukkaa kisailua. Joitakin vuosia myöhemmin koulukaverin isä nappasi meidät pikkupojat mukaansa katsomaan kotikylän soramontulla ajettua jokkiskisaa. Niinpä kuvia tuosta erinomaisesta yleisölajista ei ole paljon perikunnan riesaksi jäänyt. Kyseisen aviisin nelivärisessä kansikuvassa oli muun muassa jokamiehenluokan kiihkeä lähtötapahtuma. Paikallisen autourheiluseuran viikkokokoontumisissa tiistai-illat kuluivat rattoisasti. Kasipuolikas Fiat päätyi kattokerhoon. Jokkiskisat kuuluivat olennaisena osana kilpailuviikonloppujen ohjelmistoon, mutta niissä harvemmin sai vierailla kisaturistina, sillä usein nakki viuhahti järjestysmieshommiin tai ratatuomaripisteille lippumieheksi. Aktivivuosinaan ammattikatsojamme ehti seurata monipuolisesti kotimaan autourheilutapahtumia. Siitä tulikin muutaman kesän kestänyt perinne, jonne suunnattiin polkupyörillä jos ei parempaa kyytiä tarjolle siunaantunut. Rahatolloja taskut täynnä Kun ajokortti oli saatu hankittua ja ammattikatsoja-ura käynnistettyä toden teolla, vei harrastus luontevasti myös järjestötoimintaan. Oman kylän kisojen loputtua jokkis unohtui muutamaksi vuodeksi. 1980-luvun puolivälissä kisailut kotoisalla montulla loppuivat, sijaitsihan rata pohjavesialueella
Lähes jokaisessa lähdössä oli jonkinlaisia tilanteita. Kuplien nahistellessa keskenään livahtaa takaa ohi Saab 99, josta kannattaa huomioida niin kutsutut EMS-alumiinivanteet. Homma oli vastuullista ja siihen piti keskittyä, mutta se hakkasi monet muut tylsemmät järkkäritehtävät sata-nolla. Tämä täysillä poriseva kisakattila, jonka soppaa maustoivat lapsiperheiden ja muun tavallisen yleisön lisäksi paikalle likaisine farkkuineen ja rasvaisine käsineen saapuneet, toisinaan pitkäksi venähtäneelle eilisillalle tuoksahtaneet 55. Siinä tehtävässä havaitsi, että alunperin jokamiehen rahapussille sopivaksi tarkoitettu kilpailulaji ei enää välttämättä ollut persaukisten hommaa. NelivetoHiacen tai Hiluxin omistajat olivat kysyttyjä talkoolaisia jokkiskisaviikonloppuina, mikäli sattuivat paikkakunnalla tuolloin olemaan. Monen ukon takataskustaan kaivaman lompakon saumat naukuivat setelien määrästä, ja niiden värikirjosta saattoi aistia niin sibeliukset, lönnrotit kuin chydeniuksetkin (nuorimmille tiedoksi: 100, 500 ja 1000 markkaa). Alkuerissä peränpitäjiksi jääneillä riitti kilpailupäivinä ajamista, kun ne pyrkivät keräilyerien kautta kiipeämään semifinaaleihin ja lopulta a-finaaliin. Kilpailulähtöjen välissä tapahtuneet hinaustauot olivat mielenkiintoista katsottavaa. Särkikankaan jokkispyhättö oli uusi tuttavuus – eikä lainkaan huono sellainen. YlöUa tunnettiin aikoinaan aktiivisesta jokkistoiminnasta ja melko hyvin menestyneistä liigajoukkueista. Rehvakkaimmat ottivat ruutupaidan rintataskusta paksun, kaksinkerroin taitetun pinkan, josta näyttävästi suurien seteleiden joukosta etsittiin kymppi tai kaksikymppinen pääsylipun lunastamiseksi. Vihreän Kuplan kuljettaja on Ylöjärven Ua:n porukoista. Toisinaan piti kuitenkin ottaa vastaan hieman epämiellyttävämpiäkin tehtäviä kuten pääsylippujen myyntiä kaukana rata-alueesta. Parhaita töitä oli ratatuomaripisteillä lipunheiluttajan pesti, sillä siinä pääsi lähelle tapahtumia. maakunnassa tuolloin runsaasti, kävi niihin kutsu milloin mihinkin tehtävään
herrasmiehet, sisälsi riihikuivaa käteistä rahaa kymmeniä tai jopa satoja tuhansia markkoja. 56 5/2020 Ammattikatsoja muistelee. Nuo monesti rajunnäköiset pyöränkulmat olivat ja lienevät edelleenkin merkittävä osa jokkiskilpurin säätöjä, kun hyviä kaarreominaisuuksia haetaan. Kilpailun alussa piti hieman kierrellä yleisötannerta kunnes itselle sopiva kattavan näkemäalueen ja hyvän kuvauspaikan Kuvausajankohtana ei vielä etuvetoja kardaaniautoja ryhmitelty omiin lähtöihinsä vaan ne taistelivat sulassa sovussa, tosin usein altavastaajan roolissa takamoottoriautoja vastaan. Vilppulan seutu oli jonkin verran tuttua rallireissuilta, olihan paikallinen autourheiluseura aktiivinen myös erikoiskoekilpailuiden järjestämisen suhteen. Särkikankaan jokkispyhättö sen sijaan oli uusi tuttavauus – eikä lainkaan huono sellainen. Särkikangas-JM, Vilppula Ei jokkiskaan aina pelkkää talkoilua ollut. Eräs tälläinen kilpailu oli Särkikangas-JM Vilppulassa 1990-luvun puolivälissä. Siinä oli seos, joka usein laittoi rahastajanlaukku olkapäällä ja pääsylippunivaska kädessä seisseen pienituloisen nuorukaisen ajatusmaailman kertakaikkisen sekaisin. Joskus saattaa kilpuri kierähtää ympäri, vaikka kukaan kilpakaveri ei ole kaatoa suoranaisesti edesauttamassa. Jos rallikilpailuista oli vapaa viikonloppu ja riitti intoa lähteä hieman etäämmälle, silloin pääsi osallistumaan jokamiehenluokan kisahuumaan maksavana asiakkaana ja nauttimaan muiden seura-aktiivien järjestämästä tapahtumasta. Punaisen välikoppa-Escortin oikean etupyörän ohjauskulmia lienee säädetty jossain lähitaistelutilanteessa. Pyöräkuormaaja trukkipiikeillä oli kätevä kone, kun tantereelle jääneitä, haavoittuneita kisaratsuja siirrettiin varikon joukkosidontapaikoille. Lisäksi lähipitäjien kuten Mäntän ja Oriveden rallikisojen reitit usein liikkuivat Vilppulan maisemissa
Jokkiskilpuria varten ei tarvinnut välttämättä painattaa tarroja, käsinmaalatut tekstit ajoivat enemmän kuin hyvin saman asian. Simca 1000 oli aikoinaan melko yleinen jokamiesluokan auto. Toki tässä asiassa pitää ymmärtää järjestäjää, sillä makkaran, virvoitusjuomien ja kahvin myynti on tärkeä tulonlähde seuroille. Arvokisoja en juurikaan käynyt katsomassa Kardaanikunkkua lukuunottamatta. Mieleen ei ole myöskään jäänyt, että kisa olisi venynyt erien välissä tapahtuneiden radan kunnostustöiden vuoksi, mikä monesti oli jokkiksen kiusallisimpia piirteitä. Tasaväkisissä lähdöissä on radalla usein ahdasta. Vuosikausiin en ole AKK:n kisakalenterista klikannut auki jokamiesluokka-osiota. Aasinsiltana tästä nykyään harvinaisesta ranskattaresta tuli mieleeni, että montakohan entistä ralliautoa, jolla on saattanut olla jopa menetyksekäs ja tunnettu ura erikoiskokeilla, on ajettu loppuun jokkiskisoissa ja tämän myötä yksilö on kenties tuhoutunut lopullisesti. Kilpailu oli selkeästi totisempaa kuin Särkikankaan tapaisissa mukavan rennoissa kilpailuissa. Ratatuomaripisteellä saa näissä tapauksissa olla tarkkana, että erottaa päälleajot normaalien kisatilannekontaktien joukosta. Nyt on iso aukko sivistyksessä. Liigakisojen lisäksi myöskään Pohjois-Suomessa järjestetyissä Poikkinaintiajoissa ei ole koskaan tullut käytyä. Kilpailu oli selkeästi totisempaa kuin Särkikankaan tapaisissa mukavan rennoissa kilpailuissa. Hyvällä tuurilla nopeita yksilöitä oli saatu hankittua muista kilpailuista, minkä jälkeen niitä oli säästelty ja paranneltu kauden päätapahtumaa varten. Näyttävän kaadon tarjosi Luopioisten–Pälkäneen seudun Ua. Moni tuttava on ollut siellä ajamassakin. Onko kyseinen kilpailu vielä olemassa. 1990-luvun puolivälissä kuplavolkkarit olivat enemmistönä ainakin näissä pienemmissä jokkiskisoissa. Apuva! 57. Kunnostustaukojen aikana yleisömassan sai vaeltamaan radan vierustoilla sijainneiden vihanneskojujen ääreen. Kunkussa oli luonnollisesti pikkukisoja enemmän vauhtia, sillä autoja oli rakennettu isolla rahalla. Onnellisia tarinoita on tiedossa ainakin yksi, sillä eräs kuuluisa, lehdessämmekin esitelty Sumbeam Imp on pelastettu jokamieskilpurista takaisin kunniakkaiden rallivuosiensa kuosiin. tarjonnut kurva löytyi. Tilanteita ja vauhdikkaita ajosuorituksia kilpailu tarjosi lähes jokaisessa lähdössä. Muitakin takamoottoriautoja kisoissa näkyi, olivathan ne viivaltalähtöominaisuuksiltaan muihin nähden etulyöntiasemassa. Tai sitten kuudennelle vuosikymmenelle siirtyvässä kropassa alkaa orastaa seniiliys myös autourheilun kammarin puolella. Sponsorikin sai mukavasti näkyvyyttä. Kuplien välissä keltainen Skoda 120 ja hieman taaempana Renault 8. Suurta Lapin ystävää tuo Pellon kisa on aina kiehtonut. Pääsääntöisesti jokkiskisoista – myös niistä, joista tuli poistuttua maksaneena katsojana – jäi mukava fiilis, etenkin näistä pienemmistä kilpailuista. Ja mitä pidempi tauko oli, sitä enemmän kauppa yleensä kävi
Parhaat metalliset keräilymallit alkavat olla todella hienoja kaikkine yksityiskohtineen, vaikkei ne korkeatasoiTeksti ja kuvat: Eero Kumanto 58. Syyn ymmärtää hyvin, kun tietää miten heikkolaatuisia ja suurpiirteisiä nämä metalliset hyllymallit tyypillisesti ovat. Ihan kaikkia kiinnostavia automalleja ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Tämä sinällään ohikiitävä ja melko merkityksetön hetki kuitenkin jostain syystä jäi mieleeni. Nappisilmä aarretta etsimässä Pienoismallien rakennussarjojen tarjonta on rajallista. P ienoismalli voi olla kuin maalaus tai piirros. Tarjonnan ja laadun kirjo on kuitenkin laaja. Neuvoin kaveria parhaani mukaan, ja niin Lattarauta aarteineen ampaisi taas matkaan. Opiskelin 2000-luvun alussa Kouvolassa ja eräänä päivänä koulusta tallustellessani hiukan samantyyppinen kokoelma pysähtyi kohdalleni tien laitaan. Tämänkertaisen pienoismalliprojektin taustalla on jälleen ripaus todellisuutta. Tarina sitten määrittelee, missä kunnossa auto on ja mitä rekvisiittaa siinä esimerkiksi on mukana. Se voi kertoa yllättävänkin laajan tarinan. Itseäni kiinnostaa silloin tällöin luoda mielessäni kuvitteellista tarinaa pienoismallin taustaksi. Diecast Puritaanisimmat pienoismallien rakentajat saattavat kavahtaa, kun mallin lähtökohdaksi valitaan metallinen keräilymalli tai jopa leikkiauto. Joka tapauksessa niin paljon tavaraa en varmaan koskaan ollut nähnyt kerralla henkilöauton kyydissä. Tavaraa täyteen ahdetusta Nappisilmästä nousi mies ja tiedusteli kohteliaasti itäistä ilmansuuntaa. Joskus katseet kannattaa kääntää metallisiin keräilymalleihin ja jopa leikkiautoihin
Muutama laudanpätkä on kääritty huolellisesti kevytpeitteeseen, mutta puutarhaletku on heitetty vain kiireessä vielä ihan käyttökelpoisen renkaan päälle. Kun sitten Postin saapumisilmoitus kolahti laatikkoon, oli yllätys erittäin positiivinen. Ladan malleista ei jostain syystä ole juurikaan valmistettu muovisia rakennussarjoja. sen pienoismallin tasolle ylläkään. Ruosteen ja patinan loihtiminen pienoismalliin vaatii mielikuvitusta. Pura ja kasaa Jännityksellä odottelin, mitä sieltä lopulta oikein tulisi vai tulisiko mitään. Nopea lisätutkinta paljasti, että niitä saa helposti Ebaysta. Wunderbaum-nippu sen sijaan on jälleen messinkisiä syövyteosia. Laitoinkin heti tilaukseen punaisen Kaalihakkurin. Kyseessä oli itse asiassa jonkinlainen metallimallien sarja, jotka myytiin pienen lehden kera. Sarjaan kuuluu siis muitakin kiinnostavia itäautoja. Venäläisissä kilvissä ei käytetä kyrillisiä kirjaimia, sen opin tämän projektin jälkeen. Kaasupullon liitin syntyi erivahvuisista messinkiputkista ja -tangoista. Reilu vuosi sitten jossain netin pyörteissä silmiin osui suhteellisen laadukkaan oloinen Ladan metallimalli, joka oli käsitykseni mukaan saatavilla vain Venäjällä. Ruoste ja lika pitää sijoitella loogisiin kohtiin. Etulokasuojaan on näköjään jopa hitsailtu pientä paikkapalaa jossain vaiheessa. Pitää myös olla tarkkana, ettei käsittelyä vie liian pitkälle, kyseessä on kuitenkin vielä ajossa oleva auto. Nopea lisätutkinta paljasti, että Ebaystahan noita löytyi helpostikin. Toki poikkeuksia on, mutta ainakin legendaariselle tonnikaksataselle eli pyöreälamppuiselle VAZ 2101:lle kuvittelisi olevan kysyntää pienoismallinrakentajien piireissä. 59. Kuvien perusteella olin varovaisen toiveikas. Hyviä löytöjä kaikki. Laitoinkin siis heti punaisen Kaalihakkurin tilaukseen. Pesukoneesta ei oikein löydy valmista pienoismallia mittakaavassa 1:24, mutta sekalainen kokoelma letkuja ja johtoja yhdistettynä muovista tehtyyn koteloon alkaa muistuttaa sähköpyykkäriä riittävästi
Paksun maalipinnan alta paljastui erittäin hyvälaatuinen kori, jossa luukkujen saumat ja detaljit osoittautuivat varsin tarkoiksi. Mieleen alkoi piirtyä fiktiivinen tarina miehestä, joka on lähtenyt Nuijamaan kautta tutkimaan Itä-Suomen ostoja myyntiliikkeitä. Muoviset, paksulla kromilla kuorrutetut tuulilasinpyyhkijät korvasin messingistä syövytetyillä realistisemmilla osilla. Rakenteluprosessin varrella lukuisat detaljiosat vaativat lisähuomiota. Valmismallien linssiosat ovat yleensä pienellä kiinnitystapilla varustettuja ja ne melko ikävästi näkyvät linssien keskellä pyöreinä renkaina. Tulevan mallin pintakäsittely oli jo vuosien mittaan muodostunut melko selkeästi mieleeni. ViPaksu punainen maalipinta lähti maalinpoistoaineella. Projekti lähti liikkeelle purkamalla valmismalli alkutekijöihinsä. Aarteenhakureissu on selkeästi tuottanut tulosta, sillä sekalaisen hyötytavaran keskellä ylväästi pönöttää vanha edestätäytettävä. Alta paljastui ilahduttavan tarkka kori. Kilometrejä on nielty rauhalliseen tahtiin hyvän musiikin tahdittamana tuhkakupin täyttyessä. Mallin tuulilasin ja takalasin kelpuutin sinällään, mutta paksut sivuikkunat korvasin ohuella piirtoheitinkalvolla. Metallisia keräilymalleja riivaa tyypillisesti aivan liian paksu maalipinta. Perinteistä sinapinkeltaista vahvan patinan ryydittämänä lähdettiin tavoittelemaan. Käsittelin korin osat Nitromorsilla, ja jo alkoi kiiltävä punainen olla muisto vain. Lyhyen alkuihailun jälkeen purin varovasti koko laitoksen osiksi. Kyseessä on selkeästi ajajan auto. Pohjalla oli tuo vuosituhannen alun kohtaaminen. Aarteenhakumatkalla Ladan pienoismallia suunnitellessani alkoi taustatarina kehittyä. Metallimalli oli oikeasti Ladan näköinen, mittasuhteet olivat kunnossa ja yksityiskohdat näyttivät siltä, miltä pitikin. Massatuotantona valmistettavat metallimallit eivät luonnollisesti mitenkään voi olla mahdottoman yksityiskohtaisia. Itärajan takaa tyypillisesti vieraillaan Suomessa ostoksilla. Nyt oli helppo vähän leikitellä ikkunoiden avonaisuudella. 60 5/2020 Pienoismalli. Kaikki tila on hyödynnetty kun tarpeellista tavaraa on poimittu matkan varrelta. Samalla tekniikalla toteutin vielä muun muassa c-pilarin ritilät, kuraläpät, hattuhyllylle jääneen sahan sekä kattotelineellä pilkottavan haravan. Mieleen alkoi piirtyä tarina miehestä, joka on lähtenyt Nuijamaan kautta tutkimaan Itä-Suomen ostoja myyntiliikkeitä. Samalla tuli kartoitettua, mitkä osat voi hyödyntää ja mitä pitää rakennella uudelleen. Erityisesti pesukone oli ostoslistalla, mutta toki koko kuljetuskapasiteetti kannattaisi hyödyntää. Hattuhyllyllä oleva saha ja takapenkin työkalupakki toki voisivat olla turvallisemminkin sijoiteltuna. Mallin lähtökohdaksi löytyi metallinen keräilymalli
Kuten mainittua, selkeisiin virheisiin kiinnittää helposti huomiota, kun kokonaisuus on muuten ehjä. Tämä selkeni itselleni toki välittömästi, kun latasin valmiista pienoismallista kuvia sosiaaliseen mediaan. Ladan pienoismallin rakentelussa kävi tällainen pieni virhe, joka johtuu puhtaasti rakentajan tietämättömyydestä. Helppo kikka, joka tuo malliin kivasti eloa ja realismia. Tarinankerrontaa Fiktiivisen tarinan pohdinta pienoismallin rakentelun yhteydessä on hauskaa puuhaa. Puutarhatuoli syntyi alumiiniputkista, tulostetusta kukkakuosista ja pienistä tarvikejousista, sekä annoksesta kärsivällisyyttä. Jos lopputulos pysyy eheänä, tulee myös tarinasta uskottava, eikä katsoja välttämättä edes lähde kyseenalaistamaan mitään tiettyä yksityiskohtaa. Metalliputkista ja -tangoista vääntelemällä kasaantui myös elintärkeä kattoteline, joka on mallin tarinan kannalta ihan keskiössä, vaikkei lopullisessa mallissa läheskään näin paljon ole esillä. Tutkin huolellisesti venäläisten kilpien fontteja ja toteutin niiden pohjalta fiktiiviset kilvet. Anttilan paperikassi syntyi kotitulostimen ja Erikeeperin voimalla. Se pieni yksityiskohta jäi rakentajalta huomaamatta, että kyrillisiä kirjaimia ei ilmeisesti venäläisissä kilvissä ole käytetty. Takaluukun kansi on vaihdettu parempaan kun sopiva varaosa sattui kohdalle, mutta pahus se lukkolaite pääsi hukkumaan. Kuitenkin, jos yksityiskohdassa on selkeä virhe, se voi pistää silmään. Takapenkiltä löytyy kullanarvoisia tarpeita turvaamaan Ladan matkaa, mutta onpa sinnekin löytynyt tarpeellisia käyttöesineitä. ranomaisten tiukimmat tulkinnat kuorman laillisuudesta tai sidonnan oikeaoppisuus ovat selkeästi sivuosassa. Piirsin mallin rekisterikilvet tietokoneen grafiikkaohjelmalla. Ladan omistaja on selkeästi ollut tunnollinen kaveri. 61. Malliin tulee paljon yksityiskohtia joiden taustoja voi pohdiskella niin rakentaja kuin mallia tutkiva ulkopuolinenkin. Silmäily ajoneuvon sisätiloihin kertoo aarteenmetsästäjästämme ja hänen reissustaan lisää. Pinnat on valmistettu messingistä syövyttämällä. Numero 47 osoittaa, että Lada on Leningradin alueelta, mahdollisesti Viipurista. Mahorkka on palanut lähes ketjussa ja länsimaisessa pikaruokalassa on ilmeisesti piipahdettu matkan varrella. Aarteenetsintämatkalla kattotelineelle on löytynyt myös mummopyörän ehjä takavanne renkaineen. Auton käyttömaksut on maksettu säntillisesti ja mahdollisesti talviaikana alla on nastarenkaat. Liimasin pyyhinkuvioiden mukaiset teipinpalat tuulilasiin siksi aikaa, kun sotkin ja roiskin rapaa auton keulaan. Toyota Corollan peltivanteista ei tosin kukaan ole vielä mitään maininnut. Katolla olevan ilmastointiputken metallisen värin alta löytyy mehupilli ja pätkä hyvin ohutta rajausteippiä. Sain kymmeniä kommentteja, että kilvet on väärin. Kouvolankadun Anttilassa on näköjään käväisty, olisiko kassissa mahdollisesti rouvalle tuliaisia
Autot olivat ostohetkellä siististi purettuna, ja kaikki mittarit, ovenkahvat ja muut pienet osat löytyivät laatikoihin pakattuina. Poikkesimme tutustumaan miehen Tallinnan liepeillä sijaitseviin harrastetiloihin. Vahur on näiden autojen avulla saanut tehtyä hyviä vaihtokauppoja saksalaisten kanssa, antanut kunnostuskelpoisia projekteja ja saanut vastikkeena niitä osia, joita itseltä puuttuu. Kellarikerroksesta löytyy todellinen ajoneuvoentisöijän unelma, paja varustettuna järeillä menneiden vuosikymmenten työkoneilla. Jo pelkästään paloturvallisuuden vuoksi ihan kaikkia työvaiheita tiloissa ei kuitenkaan tehdä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kaksipyttyinen 500-kuutioinen DKW-moottoripyörä on sivuvaunua vailla, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt. 62 5/2020. Vahur Sirk on pääasiassa keskittynyt DKWja Auto Union -merkkisiin autoihin. Sirkin kellarissa Sirkin sormet syyhyävät uuden projektin pariin. Harrastuksen alkuaikoina ajokuntoisia mutta liikenteestä pois jääneitä yksilöitä sai 300–400 euron hintaan. Neuvostoajalta peräisin olevat invalidiajoneuvot ovat parhaillaan esillä Viron Moottoriurheilumuseo MOMU:ssa. Merkkiuskollisuus ei ole ollut millään tavoin ehdotonta, joten muunkin merkkisiä ajoneuvoja on kertynyt. Pari autotallia löytyy katutasossa pihan puolelta, mutta varsinaiset harrastetilat ovat kellarikerroksessa. DKW, Auto Union ja Audi -merkkeihin erikoistunut virolainen harrastaja Vahur Sirk on koonnut vuosien varrella vaikuttavan kokoelman. Vahur Sirkin poika Inderek on myöskin aktiivinen harrastaja, ja osa kalustosta kuuluukin hänelle. K adulta katsoessa ei mitenkään voisi arvata, että tämä rakennus kätkee suojiinsa museoikäisten kulkupelien säilytystilaa sekä työtilat entisöintiin. DKW oli aikoinaan varsin yleinen automerkki Virossa. Kotitallista löytyisi vieläkin aihioita ja osia pariin yksilöön, mutta nyt kiinnostaa enemmän viimeisimmän löydön kuntoon saattaminen. Esimerkiksi hitsaustyöt harrastaja tekee tai teettää toisaalla. DKW:t talteen Katutasossa olevan autotallin seinää koristavat lukuisista eri ajotapahtumista saadut ajokyltit. Vahur on osallistunut ajoneuvojensa kera useisiin tapahtumiin ja näyttelyihin paitsi kotimaassaan myös muun muassa Latviassa, Suomessa ja Saksassa. Ajoneuvot ja projektit kulkevat maan alle hissillä. Romukasoista kuoriutunee ajan mittaan kaksi tai jopa kolme Audi 920 -autoa. Kaikkia hankkimiaan yksilöitä ahkera tekijä ei toki ole saattanut uudelleen ajokuntoon. Kori saattoi olla ihan romu, mutta runko, peltiosat ja jopa sisustus olivat useimmiten aivan ehjiä. ”Kun muiden merkkien harrastajat tuskailevat osapuutteiden kanssa, on DKW siitä kiitollinen merkki harrastaa, että kaikkia pieniäkin osia löytyy”, Vahur toteaa tyytyväisenä. Sokkeloinen pohjakerros kätkee sisäänsä monta erilaista tilaa, joista löytyy lukuisia projekteja ja valmiita vehkeitä. Kokoelmasta löytyy harvinainen NSU-Fiat, mutta vastapainona myös tavallinen Fiat 600. Kellaripajasta löytyy kaikki tarvittavat koneet entisöinnin eri vaiheisiin
Moottorin puolesta auto oli hyvässä kunnossa Vahurille tullessaan, mutta hitsaustöitä riitti pariksi viikoksi. Fiat 600 on tullut Sirkille 1990-luvun lopulla. Ajoneuvojen ohella tiloista löytyy paljon varaosia ja keräilytavaraa. Kone on kunnostettu Tammer Dieselissä Suomessa. 63. Pressun alta paljastuu NSU-Fiat 1939
Keräilijä esittelee innoissaan, kuinka pieni piharakennus saa hieman jatkoa, jolloin sinnekin mahtuu ajoneuvoja säältä suojaan. Keräilijä esittelee innoissaan, kuinka pieni piharakennus saa hieman jatkoa, jolloin sinnekin saa ajoneuvoja säältä suojaan. Vahurin Bauer B100 edustaa ensimmäistä vuosikertaa. Toimiston somisteet Kaksipyöräisiä harrastekulkuneuvoja löytyy myös, ja DKW on hyvin edustettuna myös kaksipyöräisissä. Päättelin, että hän tarkoittaa 30 000, ja tuumasin, että on hiukan kova hinta. Asiakas kertoi tietävänsä autotallin, jossa on pitkään seisonut vanha Audi, ja kysyi, onko minulla kiinnostusta. Illansuussa uudet aarteet olivat sisätiloissa omassa kotitallissa. Kun autotallin ovet aukaistiin ja harrastaja tajusi, mitä on tarjolla, oli ostopäätös tehty saman tien. Projekti löytyi sattumalta ja oli hilkulla mennä sivu suun. Kaikki kolme oli purettu osiksi, mutta näytti siltä, että kaikki oli tallella. Vahur Sirkin nuorin harrasteauto Audi tuli viime vuonna Suomesta Tampereen suunnalta. Bauer-moottoripyörien valmistus alkoi 1936 päättyi jo 50-luvulla. Ajoneuvot annettiin sotainvalidille henkilökohtaiseen käyttöön, ja invalidin kuoltua ne piti palauttaa valtiolle. Silloin tajusin, että ollaan ihan eri lukemissa, ja kysyin, että onko kolmetuhatta todellakin lopullinen hinta, millä kaikki tämä myydään, ja löin kaupat lukkoon”, mies kertoo innostuneena. Sitä tehtiin aikanaan 20 000–30 000 kappaletta, mutta oletettavasti vain parisenkymmentä yksilöä on säilynyt. Ajattelin, että siellä on joku 80–90-luvun auto, enkä siksi ollut kovin kiinnostunut”, mies kertoo. Parhaillaan sisäpihan puolella on rakenteilla lisätilaa. läkin lumoutuneena löydöstään. Myyjä kysyi, että miten niin kova hinta, mitä kuvittelet nykyisin kolmellatuhannella saavasi. ”Ehkä Putin ei tule tätä vaatimaan takaisin”, Sirk naurahtaa. Kolmen auton löytö Yksi tila kätkee sisäänsä projektin, jonka kimppuun Vahurin sormet jo syyhyävät. Kaluston määrä on siis edelleen kasvamassa. Eräänä päivänä Vahur ajoi aikaisin aamulla ohi paikasta ja päätti sittenkin vilkaista, mitä oli tarjolla. Kiovassa Ukrainassa 1951 valmistettu invalidiajoneuvo, jossa kaikki toimii yhdellä kädellä. ”Yritykseni oli asentamassa hälytinlaitteita. ”Audi 920 on sellainen malli, jota ei kertakaikkiaan tahdo löytyä enää mistään”, mies kertoo vie64 5/2020 Vahur Sirk. Museoajoneuvon ikäraja Virossa on 35 vuotta. ”Audi oli niin hyväkuntoinen, että se meni sellaisenaan museorekisteriin”, omistaja kertoo tyytyväisenä. ”Kysyin hintaa ja omistaja sanoi, että haluaa kaikista yhteensä kolme. Upeimmat Vahurin ja Indrekin entisöimät yksilöt somistavat hälytinlaitteita myyvän yrityksen toimistoa, jonne on sisäänkäynti kadun puolelta. Tyytyväisenä uudesta ostoksesta Sirk kuskasi koko päivän osia kotiin. Kaksi harvinaista avokorista 1930–1940-luvun Audia ja bonuksena viereisessä pihatallissa ollut umpikorinen siirtyivät jo samana päivänä Vahurin omistukseen. Periaatteessa kaikki säilyneet on pantu piiloon – eli oikeastaan varastettu valtiolta. Nopeasti vilkaisten on vaikea uskoa, että kasa romua on itse asiassa kaksi tai kolme lähes täydellistä autoa
Magnum Crome -yrityksen työntekijät puhuvat vain venäjää, ja suomen-, vironja venäjäntaitoinen Sirk auttaa työtilausten tekemisessä. 65. Paikallisen harrastekerhon kuukausikokoontumisesta kesäkuukausien kolmantena tiistaina on tullut varsin suosittu. Nõmmen iltakokoontumisesta ajellaan johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen. KROMAUSTA NARVASSA Vahur Sirk on osakkaana Narvassa toimivassa kromaamossa ja toimii sen yhteyshenkilönä. Sirkin DKW:n kyydistä oli mukava vilkutella vastaantulijoille. Reitti valittiin kauden viimeisessä kokoontumisessa niin, että saatiin tervehtiä toisia osallistujia. Tällä hetkellä noin neljäsosa kromaustöistä tulee Suomesta. Yritykseen on hankittu sitä varten laite Baikonurin avaruuskeskuksesta. ”Ainoa osa, joka on jouduttu katkaisemaan kromausta varten, on venäläisen ZIS-linja-auton kolmemetrinen koko keulan ympäri kiertävä puskuri”, Vahur toteaa. Sinkki-alumiiniosien korjaus onnistuu myös Narvassa. Magnum Cromessa onnistuu myös isojen osien kromaus. Vahur ja Indrek Sirk juttusilla Leila Suutarisen kanssa Nõmmen kuukausikokoontumisessa. Vanatehnika Lustisõit kokoontuu Tallinnan laidalla Nõmmen parkkipaikalla, josta ajellaan johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen
PYSY AUTOSSA -CRUISING II Tampere 24.5. Huhtikuussa ensimmäistä kertaa järjestetty korona-ajan autotapahtuma sai jatkoa jo kuukauden kuluttua edellisestä. Amerikanauton patinaa sai ihailla Dodge Dartin pinnasta, neuvostoliittolaisen pellin ominaisuuksia sammaleen kasvualustana saattoi tutkia puolestaan Ladasta. Toukokuun kaupunkipainotteinen ajoreitti kiemurteli vanhojen asuntoalueiden ja komeiden nähtävyyksien lomassa. Tällä tavalla pahoja sumppuja ei päässyt syntymään, vaikka kaupunkialueella oltiinkin. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Aina auton kiiltämään saa, mutta aito patina syntyy vain ajan kanssa. Jälkimmäisen penkinpäälliset sopivat hienosti yhteen auton ulkoasun kanssa. 66 5/2020. Ajorasteja suorittamaan lähdettiin vähin erin ja omaan tahtiin
Parkkipaikalle osui vierekkäin hieno otos urheilullisia ajolaitteita. Ja mikäpä olisi näin mukavalla retkeilyvehkeellä tien päällä ollessa. Moni jätti auton hetkeksi lepäilemään ja lähti nauttimaan kauniista puistomaisemasta ja hienoista rakennuksista. 67. Ennen ajotapahtumaan lähtöä kokoonnuttiin Särkänniemen parkkialueelle. Etäisyyksiä pidettiin yllä ohjeistusten mukaisesti, eikä se tuntunut haittaavan sen enempää tarinointia kuin auton tarkempaa esittelyä. Kolmannen sukupolven GM-pakettiautot ovat hyväkuntoisena jo harvinaisia. Hatanpään kartano oli ajoreitin alkupään pysähdyspaikkoja. Ajotapahtuman päätepysäkki löytyi lähtöpaikan vierestä, missä saattoi vanhojen autojen ohella ihailla menneen ajan venekalustoa. Tapahtumissa niitä näkee yhä useammin, mistä päätellen kanta saattaa olla pikkuhiljaa elpymässä. Amerikanautoja oli moneen lähtöön loistovaunuista räheisiin muskeliautoihin
Kyläpuodin tarjoilupisteitä oli ripoteltu laajemmalle alueelle eikä puotia päästetty ruuhkautumaan. Kyläpuodin ympäristössä vietettiin vanhojen ajoneuvojen iltaa nyt neljännen kerran ja poikkeusoloista johtuen aiempia kertoja väljemmissä tunnelmissa. Pieni mutta idyllinen Mommilan kyläpuoti keräsi vanhojen ajoneuvojen harrastajat yhteen. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Viisaimmat osasivat ennakoida kyläpuodin kahvilan ruuhkautuvan ja ottivat oman terassin mukaansa. Parin sadan vanhan auton lisäksi puodilla nähtiin muutamia kuorma-autoja, traktoreita ja varsin paljon kaksipyöräisiä. Uutena tarjoilupisteenä puodin pihalle oli pystytetty retrokioski jäätelövalikoimineen. Hausjärvi 23.6. M ommilan kyläpuotiin Hausjärvelle ei välttämättä ihan vahingossa eksy, mutta lähiseutujen mutkateillä kurvailevien motoristien keskuudessa sen kahvila on noussut suosituksi kokoontumispaikaksi. Vanhat ajoneuvot kyläpuodilla 68 5/2020. Vapaamuotoisen kokoontumisen tunnelmanluojana yleisöä viihdytti traktorinlavalla rautalankapainotteista ohjelmistoa soittanut Eve & the Tones -yhtye
Nelisatanen ’55 Packard lienee viettänyt kesäpäiviä auringossa ennenkin. 69. Autorex Oy toi näitä pieniä Renaulteja -51 ja -52 aika paljon. Näyttäisi kuin toinen takalokarin kylkilistoista olisi pudonnut, mutta kyllä ne näin kuuluu tässä vuosimallissa mennäkin. Eva & the Tones viihdytti yleisöä laajalla ohjelmistollaan aina J. Kivasti mielipiteitä jakava Testarossa-henkinen korisarja oli ruuvattu tähän kesällä -90 Suomeen tuotuun Vetteen jo uutena. Uutena Suomeen tulleen auton virallinen mallinimi on Sport Phaeton A40 ja yksilö esiteltiin kymmenisen vuotta sitten sivuillamme. Hendrixiin, rautalankaklassikoita unohtamatta. Karjalaisesta J. ’89 Corvette tuli paikalle suoraan museotarkastuksesta. Volasen Eero saapui paikalle tyylikkäällä avo-Austinilla. Moni osti Renaultin, koska Kuplavolkkareita ei riittänyt kaikille. Tiikeri valvoo järjestystä jäätelöjonossa
Kun Westmarinin vanha jättimäinen teollisuushalli toimii talvisin veneiden ja muiden kesälelujen säilytyspaikkana, niin kesäisin tyhjänä oleva halli pihapiireineen tarjoaa oivallisen pitopaikan tälle uudelle tapahtumalle. Perjantaina ja lauantaina tapahtumaa elävöitti kitaravetoista perinnerokkia soittanut Sultans of Jungle ja rompetorin läheisyydestä, Karjaan ABC-huoltsikalta startattiin myös molempina päivinä Ruukki Cruising -ajeluille. Jos täydellinen ja käyttämätön Gourmet-retkikeittiö pienine paistinpannuineen maksaa kaksi euroa, voiko sen jättää ostamatta. 70 5/2020. Kevään poikkeusolot pyyhkivät kalenterista pois monta tapahtumaa, mutta Raaseporissa tempaistiin pystyyn kokonaan uusi kolmipäiväinen rompetori. Ei voi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Tähän Mikkiin oli kuulemma ompelukaavat jossain käsityölehdessä 50-, 60tai 70-luvulla. B illnäsissä jäivät suuren suosien saavuttaneet antiikkija perinnepäivät poikkeusolojen takia pitämättä, mutta muutaman sadan metrin päässä tempaistiin pystyyn kokonaan uusi tapahtuma, Ruukin Rompepäivät. FHRA:n toimesta esille oli tuotu junior dragstereita, joilla ajettiin pieniä näytöspyrähdyksiä. RUUKIN Rompepäivät Raasepori 3.–5.7. Rusetilla ja hameella hiirulainen muuttui Minniksi
Ryhdikkäät salkut lähtivät pöydältä heti kiertoon. Jos Coca-Colassa oli sen alkuvuosina kokaiinia piristeenä, niin mitäköhän oli Auran pullottamassa Piriappelsiinilimonadissa. Käsittämättömän siistinä säilynyt japanilaisen Bandain valmistama peltikupla 200 eurolla. 71. Teliakselinen Tatra oli valjastettu kätevästi postiautoksi. Suomen nuorison ”hobby-lehti” Harrastelija esitteli syyskuussa -51 Vespaa. Tuoretta jakelijaa Fordin V4-moottoriin 140 euroon tai pari jakajaa kahteensataan. Myyjä oli aiemmin pyytänyt laatikosta 120€, mutta nyt ostajia lähdettiin kosiskelemaan kuudenkympin pyynnillä. Junior Dragsterin ohjaimiin pääsee kömpimään jo 8-vuotiaana. Lontoossa valmistetuilla Comet Craven -sivulaukuilla on retkeilty ainakin Itävallassa. Lampunkuvuista tingittiin hinnat kohdilleen. Samoihin aikoihin ensimmäiset Vespat rantautuivat maahamme. Rahtina oli ykkösluokan sarjakuvia. IFA:n ja Škodan pöläreitä täydet kierrokset ja jokunen ylimääräinenkin
72 5/2020. Tästä hyvänä esimerkkinä käyvät Malmin lentokentällä FHRA:n järjestämät Cruising Pre-Partyt, joissa joka kerta törmää ennennäkemättömiin erikoisuuksiin. Toiset ovat hiljattain maahamme saapuneita heräteostoksia tai matkamuistoja, kun taas toiset pistäytyvät ulkoilemassa vuosien tallivarastoinnin jälkeen. Lentokentän erikoisuuksia Malmin lentokenttä, Helsinki 3.7. Suomesta viedään alati harvinaisia klassikkoautoja ulkomaisille markkinoille, mutta ei hätää, sillä kulkee se rahti toiseenkin suuntaan. Tällä kertaa maaperällämme tuoreita ihmettelyn aiheita oli lentokentälle saapunut ainakin Ranskasta, Italiasta, Amerikasta ja Ruotsista. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Farkku-Mini ja Kusiainen käyvät hyvinä esimerkkeinä siitä kuinka harrasteautot rakentuvat omien mieltymysten, eikä tietyn rakentelutyylin ohjaamina
73. Tuttuja perus-Taunuksiako. Konepellin reiästä kurkkiva Weiand-ahdin on sen sijaan muuttanut ’53 Buick Superin vaitonaista perusluonnetta merkittävästi. Alumiinikorista järkälettä valmistettiin vain 19 kappaletta. Tämäkin alkuperäismaalissaan oleva, vasta 60 000 km ajettu erikoisuus oli tuotu taannoin Ranskasta. Vinyylikattoinen coupéFord pienimmällä 1,6-litraisella koneella ja GXL-varustetasolla on yhdistelmä, jota ei edes myyty Suomessa. 2+2-paikkaisen auton takajakkaroilla on kuninkaalliset tilat jä vähintään yhtä paljon toimintoja kuin etupenkeissäkin. Pölyt pyyhkimällä auto oli jälleen edustuskunnossa. Näyttää aika tavalliselta Ysikymppi-Volvolta, mutta etulokarissa lukee Royal ja paikka lipputangollekkin löytyy. Suositusta eBay-nettihuutokaupasta voi huudella kaikkea kummallista, kuten tällaisen takamoottoriCorvairin, joka rantautui maahamme hiljattain Kaliforniasta. Kai Laine kurvasi paikalle K-Lincolnilla suoraan katsastuskonttorilta yhdeksän vuoden leimatauon jälkeen. Tamas Vilagin Innocentin ympärillä pyöri kaikenlaisia ihmettelijöitä, jotka kaikki pitivät tätä Italian keltuaista varsin outona autona. Siinä ja tässä onko uusi sähköauto hiljaisempi kuin tämä ihan sukkasillaan etenevä Mercury. Tämä uutena Ruotsiin myyty luiskaperäinen roadsteri RollsRoyce 30-luvun lopusta oli juuri saapunut Suomeen osaksi samanmerkkisten kokoelmaa
Itse asiassa tarjolla oli kahden Fiat-harrastajan autotallien esittely, sillä pienen ajomatkan päässä toinenkin harrastaja Teksti ja kuvat: Lea Lahti Ville Piston isännöimä kahvila-ravintola Vuolenkosken Rantamesta osoittautui varsin passeliksi paikaksi harrasteautokokoontumiselle. H arrastekalustomme lisääntyi vajaa vuosi sitten vesijäähdytteisellä Fiat Bis 126:lla. Vesijäähdytteistä mallia ei tiettävästi tuotu lainkaan uutena maahamme. 74 5/2020. Fiat 126:n valmistus loppui Italiassa jo vuonna 1980, mutta puolalainen valmistaja FSM valmisti pikkukirppua aina vuoteen 2000 saakka. Vajaan parin viikon kuluttua avoimet ovet Harrin Automuseolla Asikkalassa toivat toisen tilaisuuden Fiat-harrastajien tapaamiseen lähes kotikulmilla. Sumpitteluajelu arki-iltana heinäkuun alussa kokosi komean rivistön Fiat-merkkisiä menopelejä hiljakkoin avatun Vuolenkosken Rantamestan edustalle. Katsastuksen jälkeen Fiatilla on ajeltu näin aluksi vain lyhyitä reissuja lähialueelle. Pitkään seisonut auto vaati pientä huoltoa ja herkistelyä ennen kuin sillä päästiin tien päälle. Tapahtumia lähiseudulla Kuin tilauksesta Gruppo Fiat Finlandian tapahtumia osui lähistölle kaksin kappalein. Fiatilla Fiat-tapahtumissa Otimme viime kesänä hankitun pikkuauton alle ja lähdimme moikkaamaan muita Fiat-autojen harrastajia. Tämä vuosimallia 1988 oleva yksilö on saapunut Suomeen vuonna 2006 ja jäänyt sen jälkeen melko pian omistajansa autotalliin huilaamaan. Istuimien pehmusteet ja verhoilu uusittiin myös. Heinäkuun alussa kävimme italoautoharrastajien kanssa testaamassa uutta kahvipaikkaa 30 kilometrin päässä kotoa. Tällä kertaa kaikki mahtuivat kahvilarakennuksen edustalle, mutta lisätilaa olisi löytynyt uimarannan, kesätorialueen ja rakenteilla olevan kyläkeskuksen pihalta
Meteliä riittää ja turhat mukavuudet puuttuvat, mutta autolla on hauska ajella. Pitkä nelosvaihde vie autoa hyvin tasaisella tiellä, mutta isommissa ylämäissä vauhti putoaa. Kolmosvaihde on puolestaan melko hidas, ja vauhti tippuu entisestään pienemmälle vaihdettaessa. Harrin Automuseon avoimet ovet ja vierailu Aulis Kainulaisen autotallille toivat italoautoharrastajia Asikkalaan Keski-Suomesta ja pääkaupunkiseudulta saakka. Vaihteiston välityssuhteissa olisi hieman toivomisen varaa. Vaihdelaatikon syövereistä vaihteita ei tahdo aina löytyä toivottuun malliin. Vuolenkoskelle saapuessa vettä tuli taivaan täydeltä, mutta onneksi pilvet väistyivät ja sade taukosi. Muutoin auto on yllättänyt positiivisesti. Tilaa ei neljälle hengelle rekisteröidyssä autossa ylenmäärin ole, mutta kahden hengen kulkupelinä se toimii kyllä. Kaikeksi onneksi tässä vaiheessa oli vielä poutakeli. Sitä etsiessä kakkonen ja pakki kirahtelevat keljusti. Etenkin nelosvaihde on usein kateissa. Iloista matkantekoa Vesijäähdytteisen kaksisylinterisen mallin 26 hevosvoimaa liikuttavat autoa vaivattomasti kahdeksankympin nopeuteen saakka. Tukeva jousitus ja tarkka hammastanko-ohjaus tekevät siitä kevyesti ohjattavan ja melko suuntavakaan. Säälittävän pienen, hauskasti säksättävän auton menoa eivät ohikulkijatkaan pysty vakavalla naamalla katsomaan. raotti autotalliensa ovia. Kahvilan pihalla saatiin vaihtaa kuulumisia auringonpaisteessa. Ilmajäähdytteisessä mallissa pakokaasun käryä tahtoo aina tupata sisätiloihin saakka, mutta vesijäähdytteisen moottorin avulla autoon on saatu hyvin toimiva lämmityslaite. Pieneen autoon ei tuuli juurikaan tartu. Asikkalan suunnan Fiat-harrastajat pysähtyivät matkan varrella tekemään pieniä huoltotoimenpiteitä. Vaikka tiedossa oli soratieajoa sadesäällä, saapui tapahtumaan yllättävän paljon italialaisvalmisteisia autoja kaukaakin. 75
Noin Teksti ja kuvat: Lea Lahti Westfalia valmisti Typ 147 Fridolin -autoja Saksan ja Sveitsin postille vuosina 1964–1973. VW-museo Moni tuntee ja tietää Saksan Wolfsburgissa VW-tehtaiden yhteydessä sijaitsevan Autostadtin, laajan vierailukohteen upeine Zeithaus-automuseoineen. Museossa on esillä Volkswagenin koko evoluutio alkuajoista 1980-luvun lopulle saakka. Parkkipaikka ja sisäänkäynti löytyvät kyllä, kunhan ensin keksii sisäpihalle johtavan kadunpätkän. Avomalleihin erikoistuneen Herbmüllerkorivalmistajan poliisiauto on vuodelta 1949. Vuonna 1992 museo siirtyi voittoa tavoittelemattoman Automuseum Volkswagen -säätiön hallintaan. A utomuseum Volkswagen avattiin Wolfsburgin tehtaan kupeeseen jo vuonna 1985. Keväällä 2001, kun Autostadtin Zeithaus-automuso avattiin, päätettiin Automuseum Volkswagenin näyttelyssä keskittyä pelkkään VW-historiaan. Aluksi näyttelyssä esiteltiin muitakin menneiden vuosikymmenten klassikkoautoja. Ulkoseinän haaleat Kuplaja Golf-kuvat vinkkaavat museorakennuksen löytyneen. Kyltitys ja opastus museoon on melko huomaamatonta. Poliisin käyttöön tarkoitettuja avomallisia partioautoja valmistettiin kaikkiaan 482 kappaletta. Mutta huomiotta on voinut jäädä muutaman korttelin päässä Autostadtin sisäänkäynnistä sijaitseva, pelkästään Volkswagenin historiaan keskittynyt museonäyttely. Kadulla ohi ajaessa on vaikea havaita teollisuushallimaista matalaa museorakennusta. STIFTUNG AUTOMUSEUM VOLKSWAGEN Dieselstraße 35 (p-paikalle vie Lerchenweg) 38446 Wolfsburg 76 5/2020
Kaksi vuonna 1974 valmistettua VW Golfia osallistui legendaarisen autotoimittaja Fritz B. Yhdennäköisyys Teijon kanssa on melkoinen. Tämä auto on esiintynyt valmistumisvuonnaan 1995 Sveitsissä Château-d’Oex’n kaupungissa kuumailmapallofestivaalien sekä kansainvälisen Kupla-kokoontumisen tähtenä. Vuonna 1973 valmistetun Transporterin tekniikkaan perustuvan pelkistetyn prototyypin erikoisuus on moottorin sijoitus eteen ja sen myötä etuveto. Kuvassa malleja 1950-luvulta, valmistajina Dannenhauer & Stauss, Ghia Aigle ja Rometsch. Buschin kestävyystestiajoon Alaskasta Argentiinan eteläkärkeen. Tehtaan mekaanikon kuljettama Golf on museossa nähtävänä. Kuumailmapallon kori on eräs Kuplan erikoisimmista käyttötarkoituksista. 77. Transporter T3:n tuotanto oli tuolloin jo loppunut. Näyttelykattaus sisältää monta mielenkiintoista prototyyppiä eri koripajojen valmistamana. Steyr-Daimler-Puch valmisti tätä kääntyvin istuimin varustettua avomallia rajoitetun erän vuosina 1990–1992
78 5/2020 VW museo. Vuosimallin 1980 Iltis saavutti valmistusvuonnaan ykköspalkinnon Oasis-rallissa Freddy Kottulinskin kuljettamana. Maastokelpoinen Kübelwagen oli omana aikanaan varsin pätevä kulkuneuvo sotilasoperaatioissa. Vesikulkuneuvoksi varusteltu avo-amfibi-Golf vuodelta 1983 pysyy pinnalla mittavien kellukkeidensa avulla. Jokamiehen kilpalaitteeksi ajateltu auto on kuin rantakirpun ja Lotus Super Seven -urheiluauton risteytys. Ajotapahtuma nimettiin myöhempinä vuosina Pariisi–Dakar -ralliksi. Vasemmanpuoleinen edustaa viimeistä vuosikertaa -81, oikeanpuoleinen taas on ensimmäisen valmistusvuoden 1978 satoa. Sodankäyntiä silmälläpitäen vuonna 1944 valmistettu Schwimmwagen kulkee tarvittaessa myös vedessä. Lähes 10 000 kilometrin taivalta varten oli autossa peruskonetta tehokkaampi 115-hevosvoimainen moottori. Hübers H2 -autoja valmistui tiettävästi yhdeksän kappaletta
Kokonaan puusta veistetty kupla on näytillä niin ikään. Näyttelyssä voi omin silmin todeta, että Golf taipuu myös merikelpoiseksi vesikulkuneuvoksi sivulle asennetuin suurin kellukkein varustettuna. Esillä on myös sodan aikana tuotetut Volkswagen Kübelwagen ja Schwimmwagen sekä maastoajoneuvo Iltis. Näyttelystä löytyy niin taksina toiminut, poliisiautona palvellut kuin tiepalveluautonakin ollut yksilö. Museossa on esillä myös paljon prototyyppejä sekä harvinaisuuksia, ja siksikin se on ehdottomasti vierailun arvoinen. Transporter on valmistushistoriansa aikana taipunut monenlaiseen käyttöön. 79. Hieman erikoisempia versioita ovat kuumailmapallon korin virkaa toimittanut Kupla, kauttaaltaan postimerkeillä koristeltu yksilö sekä rottinkipunoksella päällystetty avomallinen Kupla. Ikonisia Kleinbusseja on esillä useita eri versioita. Näyttelyä kiertäessä tarjoutuu hieno mahdollisuus vertailla massatuotantomalleja ja erikoisuuksia, sillä molempia löytyy. Halkileikatut havainnemallit ja läpinäkyväksi pleksiksi vaihdetut pellit tarjoavat mahdollisuuden tavallista syvällisempään tekniikkaan tutustumiseen. VW T2 -mallista on tuotu esille muun muassa palokunnan tikasautoversio, hämmästyttävä Transporteravo-bussi sekä Teijoa muistuttava kulmikas pikkukuormuri. Näyttelytilaa ovat saaneet 1970-1980-luvun mallit, muun muassa Golf, Bora, Passat, Scirocco, Santana ja Polo. Oivallinen tilaisuus nähdä peltipinnan alle ja kurkistaa voimanlähteiden sisuksiin! Museovierailulla voi hämmästellä muun muassa Vip-vieraiden tehdaskierroksilla käytettyä, kolmesta Golf Mk2 -yksilöstä kasattua limusiinia, kokonaan puusta rakennettua Kuplaa, pitsimäisellä ulkokuorella varustettua sekä rottingilla ja postimerkeillä päällystettyä kansanautoa. Yhden kansanauton ilmavan oloinen kori on muotoiltu pitsimäiselle kiemuralle taivutetusta sormenpaksuisesta metallitangosta. Esillä on monipuolinen kattaus VW-historiaa ilmajäähdytteisistä vesijäähdytteisiin ja perusmalleista erikoisempiin toteutuksiin. 5000 neliömetrin alalle levittäytyvä näyttely havainnollistaa kansanauton historiaa 130 auton avulla. Volkswagenin rallija kilpa-autohistoria on niin ikään saanut oman osionsa näyttelystä. Tavallisten tuotantolinjalta valmistuneiden yksilöiden lisäksi museoon on tuotu esille myös esimerkiksi Golfin pidennettu avomalli, eräänlainen golfkärry-limusiini. Kuplat ja Kleinbussit Esillä on useita Kupla-malleja eri maista. Etuvetoisten vuoro Vuosien 1960-1970 aikana ilmajäähdytteisten ja takavetoisten Kuplavolkkareiden kysynnän hiipuessa tulivat uudet vesijäähdytteiset ja etuvetoiset mallit. Tottahan toki esillä on myös ikoninen Polo Harlekin, jo tehtaalla neliväriseksi kasattu malli
Aivan arkisesta parivaljakosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä sekä Marko että Taija Kaukola ovat perin juurin hurahtaneet vanhoihin vehkeisiin. Laskeudutaan puuportaat alas ja mennään vilkaisemaan, mitä tiluksilta löytyy. Hääruokailu oli Nesteen noutopöydässä. Taija muutti rivitalo-osakkeestaan saman katon alle vuosia myöhemmin. Ensi treffit olivat Kuortaneen Nesteen parkkipaikalla. P ihamaalla vierailijaa on vastassa pirteästi hymyilevä pariskunta. Kyseli siinä kummissaan, että tässäkö teidät tosiaan vihitään. Kuukauden päästä mentiin kihloihin, ja puolen vuoden päästä vietettiin häitä”, Marko tarinoi. ”Me tutustuimme Suomi24-sivustolla. Marko hankki talon piharakennuksineen viitisentoista vuotta sitten. ”Maistraatista saapui paikalle nuori nainen Porschella. Yksi Etelä-Pohjanmaan korkeimmista kohdista löytyy Lehtimäen kylältä. Pyydettiin sitä maistraatin naistakin mukaan lounaalle, mutta ei sille kai maistunut”, Taija naurahtaa. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila Mennyttä taltioimassa Harrastajapariskunta Marko ja Taija Kaukola 80 5/2020. Kylän huipulle on pystytetty talkootyönä näkötorni, josta saattaa maisemia tähystellessä nähdä vanhojen romppeiden täyttämän pihamaan. Markon ja Taijan romanssin vaiheista saisi helposti aineistoa vaikkapa tv-sarjaan. Heidät vihittiin samassa parkkiruudussa, jossa he olivat tavanneet. Molempien kohdalla innostus vie pitkälle menneisyyteen, mutta vasta tilojen suoman mahdollisuuden myötä rompetta on alkanut kertyä oikein reippaasti
Lopputulos on kuulemma hyvä jo senkin takia, että osia on nyt helpompi siirrellä paikasta toiseen. 81. Marko kertoo, että auto on hankittu talliin koristeeksi, eikä pariskunnalla ole aikomustakaan kajota sen upeaan olemukseen. Kiituri on täydessä iskussa. Terhi 10 -moottorikelkka on nostettu ylähyllylle laiskottelemaan. Eräs tuttava lahjoitti vuosia sitten Markolle raatokuntoisen Kadett B:n. Sen telasto irtoaa moottoreineen pari ruuvia irrottamalla, eikä etupään irrotukseen tarvitse nähdä niinkään paljon vaivaa. Osien purkamisen jälkeen kevyt kelkka sujahtaa helposti farmariauton tavaratilaan. Marko ja Taija Kaukola ovat vuosien saatossa koonneet tiluksilleen laajan kokoelman vanhoja vehkeitä ja esineitä. Vanha ja vielä vanhempi Opel. Avokorisen Kadettin kyydissä tukka hulmuaa, kun pellin alla lymyävä turbotekniikka alkaa puhista. Jossain vaiheessa Marko rupesi tuumimaan, että parhaat palat kannattaisi laittaa läjään ja siitä kasaan, jotta osat pysyisivät kunnossa. Suoraa linjaa ajaville reissuihmisille Terhi sopii oikein hienosti. Taaempi Rekord ihastuttaa patinallaan. Kadett on ollut Markolla jo yli 20 vuotta. Markon testien perusteella se kulkee lumessa mainiosti suoraan mutta ei tahdo kääntyä oikein mitenkään. Sitten jostain ilmaantui lisää raatoja ja huonokuntoisia osia. Harvinainen ’53 Pfeil-mopo löytyi taannoin Mannheimin rompetorilta
Pikku-Petteri oli jo muutenkin Markon suosikkikorimalleja, mutta lehdessä ollut vanha arkistokuva kirkasti mielikuvan omasta tulevasta jakeluautosta. 82 5/2020 Harrastajan pakeilla. Eipä ollut silloin kännyköitä”, Taija muistelee. Mopokärpänen on puraissut myös Taijaa. Auto oli löytöhetkellä kauhtunut ja pohjastaan laajaa peltiremonttia vailla. Autojen kanssa tilanne on hieman erilainen. ”Tuo Raisu on suunnilleen samanlainen kuin mikä minulla oli nuorena – paitsi että sitä mopoikäisenä ollutta Raisua taisi joutua työntämään enemmän kuin mitä sillä pääsi ajamaan. Mopot ovat kuitenkin esineenä sellaisia mieltä ilahduttavia, ja niitä tulee sitten haalittua talliin”, Marko tuumaa. Naapurihallista löytyy porrasperäinen varaosa-auto, jonka luovuttamien palikoiden avulla farmari saadaan aikanaan tien päälle. Markon lempiauto on Bedford HA-Van, jonka mies on kunnostanut muistuttamaan Metro-Auton vanhaa tavarankuljetusautoa. ”Esimerkiksi mopojen ropaamisesta en erityisesti pidä. Pienellä budjetilla ja omin käsin Pariskunnan keräilyja kunnostusharrastus ei ole sääntöihin sidottua. Hiekkapuhallusja hitsausurakan jälkeen Marko maalautti auton punaiseksi ja koristeli arkistokuvan mukaisesti Metro-Auton väreihin. Kerrankin työnsin sitä vesisateessa 25 kilometriä ja manasin joka askeleella. Omistamisen ohella niiden rakentelu on innostavaa puuhaa, ja näissä tiloissa on useampi vehje virvottu hylystä Vanhojen ajopelien ja tavaroiden lisäksi Taijan harrastukset ulottuvat vanhan musiikin saralle. Farmarikorinen Vauxhall Victor on alkuperäinen henkilömalli. Sisusta on osin itse tehtyä, mutta istuimet löytyivät varaosa-autoksi hankitusta HA-Vivasta. Osa kalustosta on ostettu tai otettu talteen vain omistamisen ilosta. Taijan ja Markon asunnosta on yksi huone varattu CCR:n musiikkia soittavan CC/RC-bändin treenikämpäksi
Jos vanha tavara ei käy keräilyyn eikä siitä ole enää varaosaksi, niin sitten tehdään taidetta. Markon tallilla Tigra-kantaa elvytetään jo hyvää vauhtia. Marko povaa Tigrasta tulevaa harvinaisuutta. Niinpä Tigrat ovat halvan kauppakassin asemassa ja usein myös huonolla pidolla. Sillä välin kun Opel lepää nosturilla, Marko pohtii millaiseen asuun auto pitäisi palauttaa. Naivistitaiteilija Esa Leppänen innosti Markon romutaiteen pariin, ja tuloksia voi ihastella pihalla sekä sisätiloissa. Rekordilla on ikää 66 vuotta, mutta suuri osa autosta on edelleen alkuperäisessä kuosissaan. Sen jälkeen olen ajanut sillä ainoastaan tuhatkunta kilometriä”, Marko räknäilee. Tasaiset pinnat tahtovat aina päätyä tavaroiden säilytyspaikaksi. Auto on erikoinen muotoilultaan mutta tänä päivänä rahallisesti lähes arvoton. ”Kun auto on valmis, sillä tulee aluksi hiukan ajeltua, mutta siinä se sitten onkin. Esimerkiksi tuon B-Kadettin sain valmiiksi kahdeksan vuotta sitten. Kadettin lisäksi valmiiden rivistössä on nostalginen Bedfordpikkupaku, Vauxhall Cavalier ja Taijan Rekord Coupé. Auto ei ole vanha piilofarmari, eli sivuikkunat, listat ja kattotelineet ovat olleet paikoillaan jo tehtaalta. Ai83. museokuntoiseksi. Näiden näiden purnukoiden alla huilii Marino-venevalmistajalle uutena hankittu farkku-Opel. Patina viehättää, mutta siisti maalipintakin on mukava katsella. Sen jälkeen ne tahtovat kuitenkin jäädä tallia komistamaan. Jokainen on sepitetty kauhtuneesta yksilöstä hienoon kuosiin omin voimin
Aivan kaikki pariskunnan laitteet eivät mahdu omiin tiloihin. Lisäneliöitä on lainattu naapurin hallista. Se on tarkoitus saatella liikenteeseen uusitun tekniikan ja sisustan turvin mutta ulkoasu säilyttäen. Kaukolat kiertävät ahkerasti kirpputoreja ja myyjäisiä, joista kotiin palataan vain harvoin ilman löytöjä. Sinne on taltioitu muiden muassa Instrumentariumin vanha Bedfordpakettiauto. 84 5/2020 Harrastajan pakeilla
Solo Mars näyttää yksinkertaiselta laitteelta mutta osoittautuu tarkemmin syynätessä tavallista erikoisemmaksi vempaimeksi. Pitäisi vain tehdä sitä varten kunnolliset tilat”, Marko pohtii. Asunnon sisustus viestii asujien harrastuksesta. Kun piharakennukset on koluttu, on aika siirtyä keittiöön kahvittelemaan. Moottori ei ole täysin ajoviimajäähdytteinen vaan osittain nestejäähdytteinen. Kun kukkarolle sopivaa verhoilijaa ei löytynyt, pariskunta hankki teollisuusompelukoneen ja teki senkin työn omin käsin – kuten kaikki muutkin työvaiheet pintamaalin ruiskutusta lukuun ottamatta. Auto oli ollut ensimmäisellä omistajallaan tämän kuolemaan saakka, minkä jälkeen Opel jäi perikunnan haltuun seisomaan. Siinä missä Marko intoilee farmarikorisista, Taija on mieltynyt urheilullisiin coupé-korimalleihin. Rekisterilaattojen seasta esiin nousee Vaasan läänin kilpi 1920-luvulta. Espoosta noudettu vaunu ei kaivannut kuin perusteellista pesua, jonka jälkeen se sai rauhassa kuivua auringon paisteessa. Räätälintyönä valmistuneen ruokapöydän lasin alla on esillä kymmeniä pieniä aarteita. Lupaavan kuuloisesta tarinasta huolimatta Rekord paljastui perin kehnoksi yksilöksi. Tässä perheessä vanhojen asioiden harrastus on ulottanut lonkeronsa joka puolelle musiikista sisustuksen kautta autotalliin ja taiteeseen. Juthbackan markkinoilta löytynyt Solo Mars -mopedi. On vanhoja taskulamppuja, tuhkakuppeja, jääkiekkotavaraa, mainoksia, polkupyöriä ja bensapumppuja. Sisusta oli aivan riekaleina. Sen Marko löysi lähes naapurista, Tuurin kyläkaupan rompetorilta. Jos tavara on kiinnostavaa ja hinta kohdillaan, pariskunta on valmis lähtemään pitkänkin taipaleen päähän hakureissulle. Pariskunta päätti nikkaroida haaveesta totta. Pohja pitikin tehdä kokonaan uusiksi runkopalkkeja ja takapyörien koteloita myöten. Kaikenlaista keräilykamaa Paikkoja tutkiessa löytää kokoelman jos toisenkin. Ensin kurkistamme asuinrakennuksessa sijaitsevaan treenikämppään. Työn alla on muutama projekti, ja jokunen aloitusta odottava työmaa odottelee omaa pajavuoroaan. 85. ”Varmaan nekin voisi tulevaisuudessa tehdä itse. noastaan maalaustyöt on teetetty muualla. Siksi kaasutinta ei nopealla vilkaisulla löydä. Hämeenlinnasta löytyi sopiva aihio. ”Moni ei viitsi halpojen vehkeiden takia ajella, mutta meille ei välimatka ole mikään ongelma. Solo tunnetaan paremmin pienkoneiden kuten moottorisahojen valmistajana, mutta yrityksen historiasta löytyy myös useita mopomalleja. Kaasutin syöttää polttoaine-ilmaseosta läppäventtiilin läpi kampikammioon suunnilleen sylinteriä vastapäätä. Koritehdas Heikki Tuurin valmistama Saana trailer -telttaperävaunu on perheen tuoreimpia löytöjä. Raisukin haettiin yli 300 kilometrin päästä Hyvinkäältä”, Taija valaisee. Sylinterikannesta löytyy tulppa, jonka alla sijaitsee pieni tila jäähdytinnesteelle. Monesti kuulee vanhan kliseen harrastuksesta elämäntapana, mutta Kaukolan perheen kohdalla sanonta taitaa olla täyttä totta. Taijan ensimmäinen auto oli ’67 Opel Rekord, ja ymmärrettävästi hänen haaveissaan oli pitkään juuri Rekordin kaunis coupé-malli. Pohjan runsaiden massakerrosten alta löytyi huonosti tehtyjä korjauksia, ja paikoin peltilappuja oli päällekkäin kolmekin kerrosta. Planeettavaihteistolla ja keskipakokytkimellä varustettu kaksiportainen voimansiirto on oma monimutkainen lukunsa. Taija on solistina CCR:n musiikkia soittavassa CC/RCyhtyeessä, jonka keikkakuntoa pidetään täällä yllä. Televisiotasoa ei ole haettu Maskusta, vaan se on tehty itse vanhan Opelin keulasta
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Tätä banaaninkeltaista Vespaa koristaa söpö banaaninkokoinen takapuskuri. Luotettavina ja helposti korjattavina Vespat ovat saavuttaneet kiinalaisyhteisössä selvästi perheenjäsenen aseman. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Chinatownin Vespat M onelle suomalaiselle lomakohteena tutussa Thaimaassa ja se pääkaupungissa Bangkokissa riittää ihmeteltävää. Joka paikassa bisneksiään pyörittäneet kiinalaiset pakkosiirrettiin aikanaan omalle alueelleen, jossa nykyisin kukoistavat niin tukkukauppa kuin mafian liiketoimet. Ajo taitaa olla vähissä, joten kissakin voi torkkua sen alla päiväuniaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niillä hoidettaisi työmatkoja ja pienten putiikkien jokapäiväisiä kuljetustehtäviä. Sininen vanhempi Vespa on säilynyt kauniina arvatenkin siksi, koska sitä ei ole koskaan valjastettu tavaratelineellä. 86 Fotoalbumi 5/2020. Chinatownin lukemattomien pikkukauppojen tavaroista saattaa osa jäädä yöksi liikkeiden ulkopuolelle, mutta Vespat siirretään sitävastoin aina yöksi turvaan kauppaan sisälle. Väkimäärältään pari kertaa Suomen kokoisen kaupungin päärautatieaseman länsipuolelle rajoittuu Chinatown, yksi Bangkokin mielenkiintoisimmista alueista. Chinatownin erikoisuus ovat kaikkialla pörisevät vanhat Vespat, joita ei muissa kaupunginosissa juuri näe. Vaikuttaisi siltä, että raihnaisiin perinneskoottereihin suhtaudutaan kunnioituksella
Mikäli jossain tarvitaan kiireesti sinivalkoisia säkkejä, lähtee tästä jakelulaivueesta jompi kumpi niitä toimittamaan. 87. Hyväntuulisella liikemiehellä ei ollut aikaa poseeraukseen, töihin oli kiirehdittävä. Tavaratelineellä viedään täysiä kuormia, eikä osumia voi välttää. Sekatavarakaupan rahtiskootterin arki on raskasta. Nykyskootteritakin Chinatownista löytyy, vaan eipä ole niitä rahdin ajoon kelpuutettu. Tätäkin yksilöä lienee aikanaan koristanut täysi kierros kaatumarautoja, joista jäljellä on enää toinen takakyljen raudoista. Maalipinnassa ei varsinaisesti ole moitetta, se on vain tarttunut ruosteen päälle vähän heikosti. Nyt pintaa koristi hopean ja kullan aistikas yhdistelmä. Kaksi metriä leveän kaupan jakeluskootteri työnnetään liikkeestä lähtövalmiuteen heti kun putiikin rulo-ovi aukeaa. Kypäristä päätellen kuskit taitavat olla teetauolla, vaikka pahvilaatikot laiturilla odottaisivat jo lastausta. Tarkemmin katsottuna vaikutti siltä, että tämä maalikaupan Vespa on maalattu useasti
Lasiseinien takaa voi kuitenkin ihailla Vespoja 50-luvun alun skoottereista uuteen 946 Emporio Armani -erikoismalliin. Työn alla on useita projekteja. VINTAGE VESPA THAI Chinatownista, aivan Chao Phraya-joen rannalta, erään liikerakennuksen sisäpihalta löytyy todella pieni epävirallinen Vintage Vespa -museo. Peilin ja lisävalon yhdistelmä on saksalaisen Hassian valmistetta. Ehkä ne on ostettu aikoinaan romumetallina. Museon terassi joen rannalla toimii vanhojen Vespojen harrastajien kokoontumispaikkana. Tämä arviolta vuosien 50–52 alkuperäismaalissa oleva skootteri on veromerkistä päätellen liikennöinyt Italiassa vielä vuonna 1970. Sillä ei ole aukioloaikoja, eikä museoon edes mahtuisi sisälle. 88 Fotoalbumi 5/2020. On epäselvää, miten kaikki vanhat Vespat ovat Italiasta Thaimaahan päätyneet
09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa www.britti-helmet.fi Kerää palikat verkkokaupasta! TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme. 040-074 4587 www.paradisecars.com JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • RIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Varaosat ja tarvikkkeet. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Huollot ja entisöinnit. 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus. verhoiluja tiivisteosia. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viikon välein). Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. puh
Autossa oli Nardin puuratti, mutta alkuperäinen bakeliittiratti, korjauskirjoja sekä laatikkokaupalla sekalaisia varaosia löytyi auton takaluukusta. Vuonna 1971 kaksioviset Silver Shadow’t saivat Corniche-mallinimen. Seuraavana vuonna mallista saatiin nähdä kahden eri koripajan toteuttamat kaksioviset coupet. Kuvat: Bring a Trailer Oikealta ohjattava, ihka ensimmäinen Silver Shadow avomalli huutokaupattiin Kanadassa. Syyskuussa 1967 merkki esitteli H. Auton mukana tuli vuonna 1989 tehtaalta saatu dokumentti, joka todistaa, että kyseinen yksilö on Mullinerin koripajassa valmistettu avoversion prototyyppi. J. Silver Shadow Drophead Coupe ‘67 R olls-Roycen vuonna 1965 esittelemä neliovinen Silver Shadow toi automerkin viimeinkin 60-luvulle. Muuten pääpiirteittäin alkuperäiskuntoinen avokas oli huollettu ennen myyntiä toimivaan käyttökuntoon. Viimeiset 30 vuotta nykyisellä omistajallaan ollut auto on joskus maalattu hiukan alkuperäistä tummemmaksi. Yksilön tiedetään uutena esiintyneen automallin esitteissä ja mainoskuvissa. Hiljattain Kanadan Montrealissa listattiin nettihuutokauppaan aivan ensimmäinen koskaan valmistunut Silver Shadow Drophead Coupe valmistenumeroltaan CRH 1698. Auton haluttavuutta lisäsi järjetön hinnoittelu sekä se, ettei niitä riittänyt siltikään kaikille. 90 Marginaalista 5/2020. Avomallin tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1995, jolloin viimeiset 25 Corniche S -mallia lähtivät turbotettuina tilaajilleen. Uusi omistaja prototyypille löytyi 49 000 US-dollarilla. Mullinerin koripajan coupesta sahaaman avomallin, joka Amerikassa muodostui showbisneksessä menestyneiden pakkohankinnaksi heti Beverly Hillsillä sijaitsevan kartanon jälkeen. Kovakattoinen versio tiputettiin tuotannosta 1980
212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 8 00 Klassikot pelikortit 8 90 Edelliset numerot Vuoden 2019 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Klassikot parkkikiekko. Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: www.supermarket.
Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 74.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 79.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto kestotilaus 72.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 77.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. • Puhelimitse: puh. Koneurakointi kestotilaus 72.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 77.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. 03 2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Amerikan Rauta kestotilaus 74.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 79 .90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Klassikot kestotilaus 74.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 79.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat
Tuleva klassikko Buick Riviera 94 5/2020. 1996 Varusteluun lisätään päiväajovalot ja automaattivaihteistoon sähköinen momentinmuuntimen lukitus. Luksusristeilyllä Buickin toistaiseksi viimeinen Riviera-sukupolvi on muotoilullisesti haastava, mutta mukavuuksilla ladatussa coupéssa on pidemmän päälle jotain koukuttavaakin. Avainjärjestelmään lisätään ominaisuus, jolloin lukituksen avaamalla muun muassa kuljettajanistuin ja peilit hakeutuvat ennalta valittuihin säätöihin. Dramaattinen murros koettiin 70-luvun lopulla kuudennen mallipolven myötä. Seitsemännen sukupolven myötä V8-moottoreillekin piti sitten heittää hyvästit, sillä moottoritilassa oli aina 3,8-litrainen V6 vaihtelevin tehoversioin. Mehevimmillään nämä luksus-coupét olivat 60-luvun alkupuolelta 70-luvun lopulle, mutta tarjoilua oli myös tämän aikahaarukan ulkopuolella. Tai näin saattoi luulla. Ensimmäisen sukupolven hieman alle 5,3 metrin kokonaismitasta edettiin 70-luvun puolivälin neljännen sukupolven jopa yli 5,7-metrisiin coupé-Rivieroihin, kunnes alkoivat leikkaukset niin kokonaismitasta kuin parhaimmillaan 7,5 litraan yltäneistä voimanlähteistä. Päivitetyt mallit tunnetaan nimellä Series II. Tässä vaiheessa veto siirtyi etupyöriin ja voimanlähteeksi tarjottiin 3,8ja 4,1-litraisia V6-moottoreita, tosin iskun pehmentämiseksi vinkkeliä tarjottiin myös konsernisisar Oldsmobilelta lainatuilla 5,0ja 5,7-litraisilla kaseilla. Tämä jo nimellään glamouria tihkuva malli saapui Buickin yhteyteen 50-luvulla, aluksi muutamien ylellisten kaksija jopa neliovisten hardtop-versioiden mallinimistössä. 1995 Ahdetun 3,8-litraisen V6-moottorin tehoa nostetaan 15 hevosvoimalla 240 hevosvoimaan. Joulukuussa -92 viimeinen Buick Riviera lipui Detroitin tuotantolinjalta, minkä jälkeen hihna pysähtyi ja Rivieran kunniakas taru oli lopussa. Muotoilultaan aavistuksen eurooppalaistyylinen mutta kookas ja 6,6tai 7,0-litraisella V8-moottorilla terästetty jenkkikupee oli saanut epäilemättä vauhtia suunnitteluunsa Fordin jo kolmanteen mallipolveen ehtineen ylellisen Ford Thunderbirdin menestyksestä. Eräs pisimpään tässä isojen mutta sulavalinjaisten coupé-mallien karkeloissa viihtynyt oli Buick ja erityisesti sen Riviera-malli. Yhdysvallat on tunnetusti comebackien ja jatko-osien luvattu maa. Niinpä pienen tauon jälkeen Buick iski takaisin kaikkien luksus-coupé-perinteidensä puolesta, kun se keväällä -94 esitteli ’95-mallistonsa uutuuden, kahdeksannen sukupolven Buick Rivieran. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine MALLIHISTORIA 1994 Noin vuoden ajan mallistosta puuttunut Riviera palaa Buickin ohjelmistoon ’95-malliston tuotannon käynnistyessä toukokuun lopulla. Ensimmäinen Riviera-nimeä kantanut varsinainen luksus-coupé esiteltiin Buick-mallistoon sesongille 1963. R unsaasti varusteltu ja amerikkalaisittain urheilullinenkin iso coupé-malli kuului viime vuosisadan jälkipuoliskolla jokaisen itseään kunnioittavan yhdysvaltalaisen autonvalmistajan tuotekattaukseen. Kuusikymmentäluvun lähes pilvettömällä autoilutaivaalla Riviera löysi paikkansa, joten mallisukupolvi toisensa jälkeen saapui ripauksella urheilullisuutta kuorrutetun leppoisan yltäkylläisyyden ystäville. Pääasiallisena markkina-alueena on vain Yhdysvallat
Niistä noin 200 oli hopeanvärisiä Silver Arrow -versioita, joilla kunnioitettiin vuoden -63 Riviera-konseptia. Vuosina 1994–1998 valmistetun Buick Rivieran linjoista saa suoraa ja kulmaa hakea, mutta ympäripyöreistä muodoista huolimatta auton luonteesta löytyy tutustumisen jälkeen myös tarttumapintaa ja särmää. 1997 Vapaasti hengittävä 205 hevosvoiman versio pudotetaan ’98-mallistosta, minkä myötä 240-hevosvoimainen Supercharged jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Kolmen istuttava etuistuinratkaisu poistuu tarjonnasta. 95. 1998 Vuosimalleja ’95–’98 on valmistettu yhteensä 89 238 yksilöä. Tuotanto kuitenkin päättyy 1956:n valmistuneen vuosimallia ’99 edustaneen Rivieran jälkeen marraskuussa
sukupolveen. Thunderbird lukeutuu koko amerikkalaisen luksuscoupé-tyylisuunnan pioneereihin – 90-luvun Ukkoslintua tarkatessa se tarkoittaa jo mallin kymmenennen sukupolven tarjontaa. Tarjontaakin on Suomessa enemmän, sillä mallia tuotiin maahamme jo uutena. Thunderbirdin perusmoottorina tarjottiin Rivieran tavoin 3,8-litraista V6moottoria niin vaparina kuin ahdettuna, mutta vuosien mittaan nokalle soviteltiin perinteitä kunnioittavasti myös V8-moottoreita – ensin 4,9-litraista ja myöhemmin uudempaa 4,6-litraista. Tuleva klassikko Buick Riviera 96 5/2020. Rivieran muotoilun ohjenuoraksi on syystä tai toisesta otettu elliptisten muotojen viljely, ja niitä ympäri autoa tosiaan riittää. Riviera on ehdottoman iso, lähes 5,3-metrinen, mikä on coupémallille paljon. Ei Riviera klassisen coupé-muotoilun ihanteisiin löydä tietä, mutta jollain tapaa sen valasmaisuus alkaa viehättää. Thunderbirdin houkuttelevuutta lisännee tietyissä piireissä myös takavetorakenne. Katse ei saa kiinni oikein mistään suorasta kantista vaan liitelee pitkin kohoavia ja laskevia kaaria. Pidempään Rivieran omintakeisia muotoja katsellessa elliptisen kohtauksen saaneen muotoilijan päässä on sittenkin tainnut olla jotain syvempää ajatusta. Mittaristossa urheilutunnelmaa luodaan perinteisin pyörein mittariratkaisuin. Coupé-mallille poikkeukselliseti Riviera tarjosi myös kohtuulliset takatilat, ja jos sekään ei riittänyt niin eteen sai sohvamaisen istuinratkaisun jolloin automaatin valitsin siirtyi rattipylvääseen. Kokonaisuutena muodoista tulee jossain määrin mieleen muskelikas jenkkipaatti: keula on muhkean korkea ja linjat kapenevat kohti perää. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin vuoden -95 Buick Rivieraa katsellessa tuntuu, että GM:n Buickdivisioonassa tehtiin oikea päätös olla lähettämättä kahdeksannen polven Rivieraa taistelemaan eurooppalaisten luksusautojen ostajien päänahoista. Jos Thunderbirdin ysäri-ilme tuntuu liian harmaalta, kannattaa coupé-Fordin kohdalla kääntää katse 11. Tiukemmalla linjalla koko keulan ilme voisi olla matalampi ja siten silmälle sopivampi. Olisiko GM:llä todettu, että tällä erää päätä on lyöty riittävästi seinään eurooppalaisen automaun kanssa ja vanhan mantereen markkinat saavat jäädä suosiolla väliin. Kaarevia linjoja Uuden Buick Rivieran myynti käynnistyi kesän -94 kynnyksellä vain USA:ssa. Noh, koolla ei sinällään väliä, mutta ne muodot. TOINEN VAIHTOEHTO FORD THUNDERBIRD Valmistusvuodet 1988–1997 Teho 140–230 hevosvoimaa Luonteva vaihtoehto Rivieralle paikallistuu GM:n rakkaan kilpailijan Fordin riveistä Thunderbirdin muodossa. Ihminen on tottuvainen otus tai sitten muodot muuttuvat vähä vähältä helpommiksi hyväksyä. Vuosina 1988–1997 valmistettu Thunderbird on muotoilultaan Rivieraa konservatiivisempi, minkä myötä se puhuttelee todennäköisesti useampia kuin Buickin valasmainen olemus. Persoonallisempi ratkaisu on apukuskin oveen sijoitettu oma lämmityksen säätö. Riviera on ensisilmäyksellä jos ei nyt ihan luotaantyöntävä niin ainakin haastava, kuten nykyään tavataan kuvailla käsillä olevaa ongelmaa. Etenkin ylhäältä kaartavat etulokasuojat ovat hämmentävät. Muhkeaa istuinta ja mukavuusvarusteita niistä on tämä ohjaamo luotu. Riittihän esimerkiksi Cadillac Allanten mahalaskun kanssa General Motorsilla edelleen nieleskelemistä. Kuvaavaa on, että Rivieran pohjalevy on lainaa neliovisesta Oldsmobile Aurorasta, mutta samasta 289 sentin akselivälistä huolimatta Riviera on näistä kahdesta pidempi. Pienen valmistustauon jälkeen Ukkoslintu liihotti paikalle 50-luvun puolivälin T-birdeistä tyyliään ammentavana retromallina vuosiksi 2002–2005
Mieleen palautuvat kaksi vuotta sitten tapaamamme Reatta by Buick ja Chrysler TC by Maserati (Klassikot 7/18). Nyt olemme kuitenkin kuskin paikalla, ja kun persoonallisesta muotoilusta huolimatta hallintalaitteet ovat hyvin käsillä tai ainakin pienellä vaivalla paikallistettavissa, täräytämme paatin tyhjäkäynnille. Sisällä odottaa sielläkin ellipsimuotojen juhla, ja mittariston tyylin sekä lipallisen kojelaudan seurauksena veneilymaailmasta ponnistava tunnelma jatkuu. Keulaa hallitsevat korkealinjaiset lokasuojat, perää leimaa venemäisesti kapeneva muoto. Massiivisuus ei kuvan kautta täysin välity, mutta mittaa autolla on coupélle mojovat liki 5,3 metriä. Kapteenin paikalta Rivieran ohjaamoon käydään erittäin leveiden etuovien kautta. Kontissa on kohtuullisesti tilaa ja tavaraverkko, kunhan vain reiluhkon nostokorkeuden kanssa pärjäilee. 97. Käymme rohkeasti ruorin taakse ja silmäilemme vielä hetken ympärillemme. Siirrämme vaihdevalitsimen menoasentoon D, minkä jälkeen pieni heilahdus kertoo, että Riviera on Buickin 3,8-litraisen V6:n menohaluja kasvattaa Roots-ahdin, jonka näkyvyyttä voimistaa ympäröivä muovikotelointi. Kojelaudan oikean päädyn Riviera by Buick -lätkä korostaa pelin henkeä: tarkoituksena on ollut luoda tavallisesta Buicktarjoilusta erilleen nouseva tuote. Tässä tapauksessa juuri röhinä, sillä pakoputkeen syöpynyt reikä tekee tutustumisen alle olevan Rivieran äänimaailmasta rouheamman kuin sen olisi määrä olla. Moottori käynnistyy empimättä ja jostain edestä, kojelaudan paikoin jo hieman repsottavien muovipaneelien takaa alkaa kantautua 3,8-litraisen V6-moottorin vieno röhinä. Tiikin ja ruostumattoman teräksen sijaan ympärillä on sankasti muovia, mutta kapteenin muheva istuin on ilmeisesti sentään aitoa nahkaa. Mainitun kilven vieressä on vielä konkreettinen osoitus ylevyydestä, sillä apukuljettajan oveen on sijoitettu matkustajalle lämpötilasäädin ja sille erillinen pieni näyttö
Lisäpuhdin tarve tunnistettiin myös tuoreeltaan, sillä jo mallivuodelle -96 Supercharged-version tehot kasvatettiin 240 hevosvoimaan. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Ilmeisesti kantokykyä riittäisi myös takapenkkiläisille kahdestakin syystä: takana on aikalaisesittelyjen perusteella elektronisesti ohjattu automaattinen jousituksen korkeudensäätö, ja coupéksi Rivierassa on säädylliset takatilat. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Survaisu oikealla purjehduskengällä ja nelipykäläinen automaatti pykältää pienemmälle. Tekniikan osalta Riviera tukeutuu pitkälti konsernisisariinsa, joten luotettavuus ja varaosien saanti vertautuvat niihin. Lukema myös kertoo, että kovin kummoisesti ei ahtimen avulla lisävoimia ruuvattu. Pienen suoran auetessa on plaaniin nousemisen uhalla koetettava, onko Rivieran urheilullisuutta muualla kuin menneiden Buick-diilereiden myyntipuheissa. Persoonallinen se on edelleen, mutta sille soisi silti hieman pidemmänkin purjehduksen, jonka aikana se voisi esitellä ominaisuuksiaan mukavana kesäristeilijänä. Tuleva klassikko Buick Riviera 98 5/2020. Kun jätämme kiihdyttelyn sikseen ja annamme Rivieran edetä tasaisella nopeudella, tuntuu se olevan parhaimmillaan. Keskuslukituksen toiminta kannattaa niin ikään varmistaa, sillä siinä on havaittu ongelmia. Paino 1725 kg. 06 K ori Itsekantava umpimallinen kaksiovinen teräskori. Edessä ja takana levyjarrut. Jo kommentoitu ohjaus on mukava ja eleetön, pakoputkiviritteisen moottorin ääni asettuu taustalle, ja jousituskin on riittävän tukeva ainakin kahden hengen kuormalla. Kokonaisuutena tunnelma on yhdellä sanalla sanoen muhkea. Siksi on taloudellisesti kannattavaa hankkia hieman kalliimpi ja kaikilta osin toimiva kuin edullisempi mutta puutteellinen auto. Takana erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotuet, kallistuksenvaimennin. Pyörittelemme Rivieralla pitkin pientä hiekkatietä kohti asfalttitietä, ja huomiota kerää kepeäksi tehostettu ohjaus sekä muovikokoelmasta huolimatta sittenkin yllättävän nitisemätön ohjaamo. Voimavaroja paketille luvataan 225 hevosvoimaa, mutta kun jo tyhjäpainoakin on 1,7 tonnia, meno ei täysin saavuta sporttisuuden tunnelmaa. Palautamme Rivieran kotisatamaansa, ja noustuamme autosta lajinsa viimeinen coupé-Buick näyttää jotenkin paremmalta kuin ensisilmäyksellä. Vapaasti hengittävän perusmallin teholukema oli 205 hevosvoimaa. Varsin mukavalta kuulostava ääni on peräisin Roots-ahtimesta, mistä kielii myös auton takakulman Supercharged-teksti. Puristussuhde 8,5:1. 07 Mitat Pituus 526, leveys 191, korkeus 140, akseliväli 289 cm. Hammastangolla toteutetun ohjauksen tuntuma on edelleen kevyt mutta ei niin tunnoton kuin ennalta olisi voinut ajatella. Tilavuus 3791 cm³. Leppoisaa urheiluhenkeä Yleensä sade on epätoivottu vieras kuvauksiimme. Voimalinjan osalta huomautetaan myös TH 4T60 -automaattivaihteistosta, jolla on paikoin todettu taipumusta mennä vapaa-asentoon maantienopeuksilla vuosimalleissa ’95 ja ’96. valmis irtautumaan laiturista. Moottorista kannattaa varmistaa nestetasapaino, sillä V6 saattaa vuotaa imusarjasta jäähdytysnestettä moottoriin. Teho 225 hv /5000 rpm, vääntö 373 Nm /3200 rpm. Taustalla on Rivieran sähkö-hydraulisen ohjauksen hienous, nopeuden mukaan muuttuva tehostus. 08 Suorituskyky Huippunopeus 222 km/h, 0-100 km/h 8,2 s. 01 Merkki ja malli Buick Riviera Supercharged 02 Vuosimalli 1995 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. Takajousituksesta voi kuulua ylimääräinen ääni, jos alkuperäisiä iskunvaimentimien kiinnikkeitä ei ole korvattu parannetuilla. Muutamia yksittäisiä huomiokohteita kuitenkin nousee esille aihetta käsitteleviltä www-sivustoilta. Istuin on leveä ja mukava, ja ympärillä on laakeaa kaarevaa pintaa ja yksityiskohtaa. Kierrokset nousevat ja alkavat vienon ujelluksen saattelemana kiertyä vieläkin ylemmäs. Etuveto. Poraus 96,52, isku 86,36 mm. Tällä kertaa kesäsade jotenkin sopii tunnelmaan, kun painamme kaasua ja Riviera alkaa purjehtia pitkin kiemurtelevaa rannikkotietä. 09 Valmistusmäärä 41 422 kpl (’95 Riviera-mallisto) HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Kyseessä on runsaasti varusteltu automalli
teräspelti: 1,2mm. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. Keikkaviikonloppuisin sillä mennään soittovehkeiden kanssa tanssilavoille, ja kesäretkillä sama auto tarjoaa tiivistunnelmaisen yösijan kahdelle. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Klassikot 6/2020 ilmestyy 3.9.2020 Seuraavassa numerossa: 99. Sisältää jalustan. Paino: 40kg. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Pyörintänopeus: 16000rpm 339€ tuotenro 84465 Paineilmavasara PPH500 Toimituksessa 25mm, 50mm & 75mm vastineet. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Iskumäärä/min.: 875-1350. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät sekä hydraulinen korkeudensäätö molemmissa päissä. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. 100€ tuotenro 02649 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. Säkin halkaisija 45cm. Putken halkaisija: 19-63,5mm Kesämenopelejä Miikka Koskisen Fiat 127 taipuu moneen käyttöön. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Maks. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Tehokas 750W:n induktiomoottori. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Syyskuun numeron sivuilla maistellaan vauhdikkaampiakin vehkeitä, sillä luvassa on Nissan 300ZX:n ja Pontiac Firebird GTA:n parivertailu. Moottori 1-V 230V 180W. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Kutistus/ venytyskone Maks. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. teräspelti: 1mm. 189€ tuotenro 509658 Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pyökkistä puunuijaa
36 84 80 -2 00 5 • PA L VK O 20 20 -3 6 6 41 48 83 68 48 08 20 00 5 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Mukava ja pyöreä Buick Riviera HARRASTAJAN PAKEILLA: Marko ja Taija Kaukola FOTOALBUMI: Bangkokin värikkäät Vespat NAPPISILMÄ AARRETTA ETSIMÄSSÄ PIENOISMALLI-LADA 05 /2 Fia t 125 Sp ecia l ’70 • Fo rd Gra na da II • Fo rd Es co rt GT ’68 • Inn oc en ti C ’68 • M its ub ish i Ce les te 200 GT ’78 HARVINAISUUS ITALIASTA INNOCENTI C ’68 FORD GRANADA II ’82 Museoleimattu HERÄTEOSTOS 5/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi VAUHDIKAS JAPSI MITSUBISHI CELESTE 2000 GT ’78