Jämäkkää tyylikkyyttä TULEVA KLASSIKKO: Jaguar S-Type HUOLTAMOHISTORIAA: Gulf-baari 50 vuotta DATSUN 100A ’77: Jälleen kylänraitilla ITALIALAISTA KAUNEUTTA FIAT 1100 TV ROADSTER ’57 ERILAINEN JAPANILAINEN SUBARU LEONE STW TURBO 4WD ’86 KILPURIKSI TEHTY ŠKODA FAVORIT ’91 5/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi BMW 520i ’83 + 518i ’87 05 /2 1 BM W 520 i ’83 • Da tsu n 100 A ’77 • Fia t 110 TV ’57 • Fo rd Ori on ’90 • Šk od a Fa vo rit ’91 • Su ba ru Le on e Tu rbo 4W D ’86 36 84 80 -2 10 5 • PA L VK O 20 21 -3 5 6 41 48 83 68 48 08 21 00 5 Viipale mediat
Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Pellin paksuus enintään 3 mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Nostokyky: 1350kg/pari. pyörät. Kok. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. 3kpl työkalutaulut. pellin paksuus 2mm. Kitasyvyys: 700mm. Korin maks.pituus: 5,5m. Työalue: 168-980mm. Käyttöjännite 230V. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus www.vanhatkoneet.. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. Maks. Nostokorkeus: 400-1210mm. Paino: 88kg. Työtason korkeus: 946mm. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Korkeus: 875mm sis. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.?. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Ramppien mitat: 590x340mm. 649€ tuotenro 497975 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Sähköliitäntä: 230V. Kaikki hinnat sis. Mitat: 1740x1212x2510mm. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Nostokyky: 2500kg. Vaunun mitat: 765x463x975mm. U U TU U S! 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Työkorkeus: 1200mm. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Korin maks.paino: 1800kg. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Nostokorkeus: 1,8m. Pöydän koko: 1200x640mm. Puristusvoima: 15t. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. ilman prässiä
Näillä näkymin kalenterin kokoaminen alkaa olla pian mahdollista. Sen toteutumiseen tarvitsemme kuitenkin kerholaisten ja tapahtumajärjestäjien apua. Syitä on tietysti lukuisia. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Oma hommansa on vapaaehtoisten saaminen tehtäviinsä. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Joskus lupa-asiat vaativat paljon ponnisteluja, ja lupa lohkeaa vasta päiviä ennen tapahtumapäivää. Moni järjestäjätaho luottaa nykyisin tiedottamisessaan ainoastaan sosialisen median kanaviin, joskus ainoastaan yhteen kanavaan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Perinteinen tiedotteiden lähettäminen pitää meidät ja myös muut alan mediat sekä ennen kaikkea lukijat varmimmin ajan tasalla. V ihdoinkin saapui se kuuma kesä, ja vieläpä harrastetapahtumien kera. Kaikki tapahtuman taustajoukot kahvikojun henkilökunnasta lipunmyyjiin joutuvat kohtaamaan valtavasti ihmisiä, eivätkä kaikki vapaaehtoiset välttämättä ole valmiita siihen vielä tässä vaiheessa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Moni onkin ihmetellyt, kuinka sitä tai tuota tapahtumaa ei järjestetä vaikka säännöt sen nyt mahdollistaisivat. Tapahtumarikasta kesää kohti! COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tähän lehteen teimme pienet kuvaraportit viidestä eri tapahtumasta, joiden lisäksi toimituksen väkeä vieraili muissakin kekkereissä mopoajeluista rompetoreihin ja kerhojen paikallisiin kokoontumisiin. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Sivustoja on paljon, ja ne myös päivittyvät tämän tästä. Normaalioloissa tällaisen kanssa tulee toimeen, epävarmoina aikoina viime tippaan jätetyt ratkaisut lisäävät stressiä kohtuuttomasti. Epävarmuus rajoitusten ja tautitilanteen suhteen heijastelee muuallekin, eikä olosuhteiden kanssa voi kuin yrittää sopeutua. Aivan ongelmattomasti paluu normaalimpaan arkeen ei ole sujunut. Pysyäkseen kärryillä alan medioiden olisi kyettävä seuraamaan lukuisia verkkosivuja ja somekanavia aktiivisesti, mikä on käytännössä mahdoton rasti. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Lehden tapahtumakalenteri on ollut jonkin aikaa tauolla epävarmuustekijöistä johtuen. 3 Pääkirjoitus. Tapahtumakalenterimerkintä tavoittaa valtavan määrän harrastajia myös ne ihmiset, jotka eivät kulje jatkuvasti älypuhelin kourassa. Toivotaan loppukesäksi hienoja kelejä ja rajoituksista vapaata arkea ja upeita autotapahtumia! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Epävarmuus rajoitusten ja tautitilanteen suhteen heijastelee muuallekin, eikä olosuhteiden kanssa voi kuin yrittää sopeutua. TILAAJAPALVELU Puh. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
38 Ford Orion 1.4 CL ’90 Ford Orion ei ehkä milloinkaan nouse halutuksi klassikkomalliksi, mutta nostalgian tenho on jo toinen juttu. 42 Fiat 1100 TV Roadster ’57 s. TAPAHTUMAT 64 MG-picnic, Porvoo MG-harrastajien kesäkauden avaustapahtuma järjestettiin Haikon kartanon maisemissa. Yksi niistä on nykyisin Ilkka Pohjosella Historic-luokan ralliautona. 34 Datsun 100A ’77 s. 50 Ripeät ranskalaiset s. 22 Subaru Leone STW Turbo 4WD ’86 1980-luvulla Subaru kulki rohkeasti omia polkujaan ja tarjosi teknisesti edistyksellisiä nelivetoisia henkilöautoja kohtuuhintaan. 28 Škoda Favorit 136 L ’91. Tässä numerossa 4 5/2021 s. 22 Subaru Leone STW Turbo 4WD ’86 s. 68 Helatorstaiajot, Uusimaa Perinteinen ajotapahtuma saatiin poikkeusjärjestelyiden avulla pidettyä tänäkin keväänä. 14 BMW 520i ’83 & BMW 518i ’87 s. 34 Datsun 100A ’77 Teemu Saarenvirta kunnosti perheeseen 90-luvun alussa käyttöautoksi hankitun 100A:n lähinostalgiaa huokuvaksi harrasteajokiksi. Bokserimoottori tulille ja matkaan! 28 Škoda Favorit 136 L ’91 Helkama-Auto toi 30 vuotta sitten Suomeen erän tehdastallin rakentamia N-ryhmän Favorit-kilpureita. Toinen on ollut perheessä uudesta saakka, toisen mittarissa on edelleen alle 30 000 kilometriä. Vuosien saatossa auto on entisöity alkuperäiseen loistoonsa. Tampereelta löytyi alkuperäiseen loistoonsa puunattu yksilö. 66 Suviautojen cruising, Hyrylä Hyrylän torille saapui lyhyestä varoitusajasta huolimatta mukavasti harrastekalustoa pappamopoista amerikanautoihin. 56 Herra Honda AJONEUVOT 14 BMW 520i ’83 & BMW 518i ’87 Saman perhepiirin omistuksessa on kaksi alkuperäisesssä kunnossa säilynyttä E28-Bemaria. Mukaan oli kutsuttu Triumph-väki. 42 Fiat 1100 TV Roadster ’57 Harvinainen avoauto päätyi 50 vuotta sitten sattumalta Välimäen veljeksille Ouluun. 38 Ford Orion 1.4 CL ’90 s. s
84 Tuleva klassikko 70 Renkomäki MotorShow, Lahti Tapahtumien järjestämiseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta kalenteriin on lisätty uusiakin kokoontumisia. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Harrastekentän kuulumisia, alan uutuuksia ja historian lehdiltä kaivettuja kummallisuuksia. 76 Harrastajan pakeilla s. 64 MG-picnic s. 52 Kesän -93 ohilyönnit. 75 Marginaalista Jaques Counen korittama MGB 1800 Berlinette oli tarjolla 99 000 eurolla. Hondan kuolemasta. 5 s. 80 Fotoalbumi s. Mies kiersi paikkakunnalta toiselle minkä ehti, ja taltioi välissä filmille hienoja tilanteita. 76 Harrastajan pakeilla Koskenniemen Ville innostuu helposti kaikenlaisista harrasteautoista. 80 Fotoalbumi Kesäisiä autonpesukuvia ja vähän muutakin arkistoista kaivettua. 52 Kesän 1993 ohilyönnit Kesä -93 oli Ammattikatsojallemme kiireistä aikaa. ARTIKKELIT 50 Ripeät ranskalaiset Myydään urheiluauto -artikkelisarjan viimeisessä osassa katsastetaan millaisia urheiluautoviittauksia löytyy ranskalaisautojen mainoksista. On hyvä hetki palauttaa mieleen mestarin elämänvaiheita. 68 Helatorstaiajot s. 66 Suviautojen cruising s. 56 Herra Honda Elokuun 5. päivänä tulee kuluneeksi 30 vuotta legendaarisen moottorimiehen S?ichir. 72 Tampereen mobilistien matkassa, Lavia Tampereen mobilistit järjestivät automatkan Lavian linja-autoja koriteollisuusmuseolle. Paikka on nykyisin nostalgiaa huokuva vierailukohde. s. Niinpä miehen historiaan mahtuu hurja määrä kalustoa. 84 Tuleva klassikko Jaguar S-Type on nyt hintakuopan pohjalla. Hyvin pidetty ja tunnollisesti huollettu Jaguar on hyvä ostos harrastekäyttöön. Olimme mukana reissussa. 60 Gulf-baari 50 vuotta Puoli vuosisataa sitten Loviisan Ruotsinkylässä avattiin uusi Gulf-baari. 60 Gulf-baari 50 vuotta s
Lisää hyviä uutisia E spoon automuseon rakennusten pinta-ala on noin 3 000 neliötä ja historiallisesti merkittäviä itsessäänkin, sillä ne ovat valmistuneet vuosina 1915-1930. Ovensa yleisölle paikka avasi jälleen ovensa kesäkuun alkupuolella, ja kesäaikaan paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–17, mutta keskiviikkoisin kello 19 asti. Suurin myönnetty avustus oli suuruudeltaan 60 000 euroa, pienin 1000 euroa. ”Museotoiminnan ja museoyhdistyksen kannalta tämä on äärettömän positiivinen tapahtuma ja pääsemme suunnittelemaan näyttelytoimintaa ja kulttuurihistorian vaalimista aivan uudelta pohjalta. Samassa yhteydessä vahvistettiin museoalueen 30 vuoden maanvuokrasopimus. Espoon Automuseon museoyhdistys otti vastattavakseen rakennusten arviolta noin 500 000 euron korjausvelat ja lisäksi yhdistys maksaa rakennusten arvona 50 000 euron kertasuorituksen. Museon tarkoituksena on kerätä, tallentaa ja esitellä moottoriajoneuvoja ja niihin liittyvää historiaa ja tietoutta. Korjausvelkaa on paljon, mutta pyrimme säilyttämään ja kunnostamaan rakennukset ensisijaisesti talkootyönä ja museon jäsenistön verkostoja hyödyntäen”, kertoo museoyhdistyksen puheenjohtaja Sami Hietanen. Museota on yhdistyksen mukaan tarkoitus kunnostaa ensisijaisesti talkootyönä, luvanvaraisia kohteita lukuun ottamatta. Syys–lokakuussa museo on avoinna viikonloppuisin klo 11–17. Espoon kaupunki puolestaan luopui rakennuksista, joille kaupungilla ei ole näköpiirissä omaa tarvetta. Mukana ollut keltainen ’72 Datsun 1200 Finn esiteltiin tarkemmin Klassikot-numerossa 8/2013. Avustusten tavoitteena on lisäksi varmistaa, että Suomessa säilyy edustava otos kulkuvälineitä asianmukaisessa käyttökunnossa. Niissä haettiin avustuksina haettiin yhteensä 1 562 670 euroa. Kulkuvälineiden avustushakemuksia vuodelle 2021 saapui määräaikaan mennessä yhteensä 116 kappaletta. Kaupunki puolestaan saa rakennusten etuosto-oikeuden ja halutessaan rakennukset haltuunsa maanvuokrasopimuksen päätyttyä. Espoon Automuseo on Suomen suurimpia tieliikennemuseoita ja pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut automuseo, museotoiminta alkoi kiinteistössä vuonna 1979. on ostanut Espoon kaupungilta käyttämiensä näyttelytilojen rakennukset. Tarkoitusta varten asetetun määrärahan suuruus oli kuitenkin 337 600 euroa, mistä summasta avustusta myönnettiin 33 kohteelle. Aiemmin vuokrasopimukset ovat olleet katkolla jopa vuosittain, jolloin museotoiminnan edellyttämää pitkäjänteistä kehitystyötä ei ole pystynyt edistämään, mutta nyt siihen avautuu poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet. ”Olemme ilahtuneita, että automuseon käyttämät rakennukset siirtyvät museoyhdistykselle ja säilyvät julkisessa käytössä”, kommentoi Espoon kaupungin tilapalvelut liikelaitoksen toimitusjohtaja Maija Lehtinen. Keväällä -15 Espoon Automuseolla kokoontuivat japanilaisautojen harrastajat. Avustettavien kohteiden joukossa on neljä lentokonetta, viisi rautatieliikenteen kalustoyksikköä, viisi kuormaautoa, kaksi linja-autoa, kuusi henkilöautoa, kaksi höyryhinaajaa, hevosvaunut, paloauto, telatraktori, purjelaiva, moottorilaiva, purjevene ja yksi moottorivene. AVUSTUKSET JAETTU Museovirasto on tiedottanut tälle vuodelle myönnettävistä kulkuvälineiden avustuksista, joiden tarkoituksena on tukea arvokkaaksi luokiteltujen kulttuuriperintökohteiden kestävää käyttöä ja hoitoa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Alkuvuodesta kerroimme, kun Espoon kaupunginhallitus oli päätynyt vuokraamaan museoalueen Espoon automuseolle seuraavaksi 30 vuodeksi. Lisäksi tuettiin Jokioisten museorautatien kunnostustöitä sekä höyrykattilasuojan rakentamista. Henkilöautohankkeissa tukea saivat ’31 Chryslerin, ’37 Plymouthin, ’48 Checkerin, ’57 Wartburgin, ’26 Chryslerin sekä ’52 Panhardin kunnostustoimet. Toukokuussa kantautui lisää hyviä uutisia, jotka tiesivät kertoa että Espoon Automuseo ry. 6 5/2021
Sitä, mitä kaupassa ei ollut, tilattiin. Siellä hoituivat lähes kaikki asiat sielunhoidosta suolasilleihin, jotka ongittiin tikulla tynnyristä. Kaupalla oli myös urheiluvälineitä, ja Viljakaisen pojista sai kavereita jalkapallopeliin. Asian mahdollistaa Vantaalla toimiva Siperian Hummeri Oy, joka kertoo tarjoavansa ”nostalgisia lähimatkaelämyksiä klassikkoajoneuvoilla”. Lauantaisin Viljakaisen taksiin ahtautui lavatanssiporukkaa moneen kerrokseen, ja pyhäaamuna oltiinkin jo pappia kyydissä. Jaana Laamanen lähestyi toimitustamme ja nosti esille pari vuotta sitten tekemänsä Kalmon kauppa ja Onskan taksi -kirjan, jonka aihemaailma osunee lukijakuntamme nostalgiahermoon. Kylätaksia työllistivät etenkin kaupungissa asioinnit, markkinapäivät, perhejuhlat, kylässäkäynnit sekä tanssija juoppokyydit. ”Viime kesänä kävijämäärät kasvoivat 18 prosentilla. Näytteitä on kuitenkin vielä jäljellä, ja pääkaupunkiseudulla sellaisen voi nyt jopa vuokrata itselleen toviksi. Kylätaksin kuljettaja ei ollut pelkkä autonkuljettaja, vaan luottohenkilö, jolta pyydettäessä hoituivat monenlaiset palvelukset ensimmäisestä viimeiseen eli synnytyssairaalaan viemisestä arkun kantamiseen. Ja uskomme että tänä kesänä myös ennätykset paukkuvat, koska kotimaanmatkailu on olosuhteiden pakosta taas kasvussa”, ennakoi Routo. Muut työt keskeytettiin kotona kun kyytiä tarvittiin. VUOKRAA LUJAA LAATUA Takavuosien loppumattomilta tuntuneet Lada-armadat ovat nyky-Suomessa pelkkä muisto, kun neuvostorautaa on yksikerrallaan ajettu loppuun, viety saunan taakse, pilkottu kappaleiksi, laulettu suohon ja loput myyty takaisin suureen itään. Mieleenpainuviksi luvattuja retkiä on yrityksen www-sivujen perusteella tarjolla kymmenkunta nappisilmä-Ladasta kanttivalomallien kautta Niva-maastureihin. Sen kotitolppa oli Mikkelin maalaiskunnan Parkkilassa. MP-MUSEON LAAJENNUS VALMIS Lahdessa toimiva Moottoripyörämuseo ilmoittaa museon laajennusosan valmistuneen ja ovien auenneen yleisöille kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kyläkaupan kulmalta pirssin penkille K irjan sisällön ytimessä on Viljakaisen kyläkauppa, joka toimi Ristiinan Kylälahdella vuodesta 1955 vuoteen 1987, sekä Viljakaisen ja Piispasen kylätaksit, jotka palvelivat seudulla 60-luvun alusta vuosituhannen taitteeseen. Kyläkauppa postiasemineen ja tienhaaran maitokoppeineen oli kylän keskus. Ja kyytiä riitti, sillä kylätaksi saattoi aikanaan olla kylän ainoa henkilöauto. Palvelua on myös paketoitu valmiiksi, joten erilaiseen Lada-nälkään on tarjolla muun muassa Lada päiväksi alkaen 89 euroa, kolmen auton Lada Tasting -koeajopaketti 99 eurolla tai ”eläkeläistarjouksena arkipäivän piristyskyyti” eli noin tunnin ajelu 60 euron hintaan. Tässä kirjassa kuvataan kyläkauppiaan ja kylätaksinkuljettajan varsin monipuolisia työnkuvia.” Kuva: Siperian Hummeri 7. Laamanen kuvailee kirjan elämänmakuista sisältöä muun muassa seuraavasti: ”Kalmon kaupalla palvelu pelasi. Toimintaa vetävä Riku Routo kertoo museota rakennetun kuvaamaan 1920–1930-lukuista moottoripyörämyymälää Art deco -tyyliin
Museokilpiä on kiinnitelty ajoneuvoihin jo vuosikymmeniä, mutta nyt on viimein aika kiinnittää kilpiä vastavuoroisesti museoon. Harrastajaystävällinen hintataso. Luonnollisesti Tamiyan luvalla valmistettavan suuren pikkuauton on tarkoitus saapua kansainvälisille markkinoille ensi vuoden aikana. Ja kyllä, se tarkoittaa sitä että ajokki on ohjaimen sijaan ajettavissa auton sisältä kuten oikea autoa. E-KVA perustelee asiaa siten, että on olemassa vannoutunut museoajoneuvojen harrastajakunta, joka pyrkii entisöimään ajoneuvonsa pienintä yksityiskohtaa myöten aikakautensa mukaiseksi, mutta on myös ajoneuvoja, joihin rekisterikilven asentaminen pilaa hyvin paljon auton ulkonäköä. Joka nurkasta coil-over-jousitetulle ja Brembo-levyjarruin hidastuvalle villikolle antaa kyytiä 4 kilowatin piikkitehon tuottava sähkömoottori, parhaimmillaan tanteretta tomutetaan lähes 50 km/h vauhtia. Museoajoneuvorekisterin perustaminen ja museoautoksi rekisteröimisen mahdollisuus (Liikenneministeriön päätös 1978) 4. Pienen rekisterikilven käyttöönotto 2013, jolloin silloinen Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi päätti voimassa olleen rekisteröintiasetuksen (893/2007) 57 §:n mukaisesti ottaa käyttöön pienen rekisterikilven (112 x 300 mm) 8 5/2021 Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Mahdollisuus saada ajoneuvon alkuperäinen tunnus käyttöön, vaikka ajoneuvo olisi ollut välillä poissa rekisteristä edellyttäen, että tunnus on vapaana (asetus 18.12.1995 36a § 2) 2. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. E-KVAN:n mukaan nykyaikaisella painotekniikalla saadaan tulostettua täysin rekisterikilven ominaisuuksia vastaava tarrakilpi, jonka käyttö voitaisiin rajata pienen kilven tavoin katsastajan harkinnanvaraiseksi asiaksi, ja siitä voitaisiin tehdä merkintä liikenneasioiden rekisteriin ja myöntää se hakemuksesta kuten pienenkin kilven kohdalla on. Ajankohta museon perustamiselle on otollinen, sillä Suomen valtakunnallisen rekisterikilpijärjestelmän kerrotaan täyttävän täydet sata vuotta 18. Samainen asetus mahdollistaa ajoneuvoon myös mustapohjaiset kilvet, mikäli ajoneuvossa on ollut aikanaan mustapohjaiset kilvet tai jos ajoneuvo on otettu käyttöön ennen vuotta 1972 3. Näistä E-KVA nostaa esille seuraavat virstanpylväät: 1. Ei hätää, sillä The Little Car Company -niminen pienoisautovalmistaja on tuonut täsmälleen Tamiya Wild One -radio-ohjattavan näköisen menopelin, mutta sillä pienellä, tai paremminkin suurella erolla, että laite on valmistettu 8:10-kokoluokassa. Museo tulee toimimaan Etelä-Karjalan Automuseon yhteydessä ja sen tarkoitus on esitellä mahdollisimman laajasti suomalaisen rekisterikilven historiaa. Kilpiä museoon T arkemmin sanottuna kyseessä on Etelä-Karjalan Vanhat ajoneuvot ry:n (E-KVA) perustama Suomen Rekisterikilpimuseo. Eräs nostalginen ohjastettava oli Tamiyan 80-luvun puolivälissä julkistama Wild One -malli, joka muutti kotikulmien hiekkakentät hetkellisesti aavikkoralliareenoiksi. toukokuuta 2022. Ensimmäinen niistä on aloite pienen mustan auton rekisterikilven (113 x 300 mm) saamiseksi rekisterikilpien valikoimaan ja toinen koskee tarrakilven käyttöönoton mahdollisuudesta. Nyt moisen mallin pariin voi palata uudelleen, mutta entä jos vuosien myötä on mielestään kasvanut jo ulos 1:10-kokoisten radio-ohjattavien maailmasta. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. Tavoitteena on saada aloitteet läpi ja siten aiempien museoajoneuvoharrastuksen kannalta myönteisien päätöksien jatkoksi. Kapasiteetiltaan 2 kWH:n akun luvataan antavan toimintamatkaa parhaimmillaan 40 kilometrin ajoon. Erityistunnuksen myöntäminen hakemuksesta (asetus 842/1989) 5. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta RATTIOHJATTAVA Moni muistaa lapsuutensa leikeistä tai omien lapsiensa touhuista radio-ohjattavat autot, jotka tuntuvat innostavan tietyssä ikävaiheessa sukupolvesta toiseen. Autolla on mittaa 3,5 metriä ja omapainoa noin 250 kiloa. Lähestyvän Suomen rekisterikilven 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi E-KVA on jättänyt liikenneja viestintävirastolle myös kaksi aloitetta. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta
Opelin ikityylikäs ensimmäisen sukupolven Manta liittyy siihen seuraan, jossa yhä nuoremmat automallit näyttävät täyttävän 50 vuotta. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Myös ledivalot, 17-tuumaiset vanteet ja digitaaliset mittarit kielivät nykyajan läsnäolosta. Opel juhlisti nättiä syntymäpäiväsankaria rakentamalla aiheesta menneisyyttä ja nykyaikaa yhdistelevän RestoMod-version. Mielenkiintoinen yhtymä menneeseen on neliportaisen manuaalivaihteiston säilyttäminen Manta GSe:ssä. Harrastajaystävällinen hintataso. Voimanlähteeksi tähän Manta GSe -nimettyyn ElektroMOD-konseptiin on asennettu sähkömoottori, joka luovuttaa 108 kilowattia eli 147 hevosvoimaa. 9 Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Sähkömoottorin välittömän 255 newtonmetrin väännön vuoksi kuljettaja voi halutessaan käyttää laatikkoa silti kuin automaattia: paikaltaan nelonen silmään ja lappua lattiaan. Kuljettajia tulee kuitenkin Manta GSe:n kohdalla olemaan vähänlaisesti. Joka tapauksessa ulkoisilta puitteiltaan varsin maukkaasti valmisteltu. Kyse kun on siis konseptista, jonka pääasiallinen tehtävä on valmistella asiakaskuntaa tuleviin GSe-sähkömalleihin. Menneiden aikojen Opel-vauhtia kuvastava musta konepelti ja keltainen pääväri eivät siinä mielessä ammu hutiin, että kyseessä on samalla selvästi tehokkaampi kokonaisuus kuin pirtein vakioManta aikoinaan: vuosina 1974–1975 valmistetun Manta GT/E:n 1,9-litrainen ruiskukone kun luovutti 105 hevosvoimaa. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. Sähkö-Manta juhlan kunniaksi T uskin moni silti yllättyy, kun nykyaika tarkoittaa tässä yhteydessä täyssähköistä voimalinjaa A-Mantan nostalgisissa kuorissa
Käänteentekevästä uutuudesta ei sentään ollut kyse, sillä Uudenkaupungin tehtaalla oli esitelty petrolilla kulkeva Saab jo pari vuotta aiemmin. Kotimaisuusasteen kerrotaan nousseen yli 35 prosenttiin ja kasvavan edelleen. Neljä vuosikymmentä sitten 99-oktaanisesta VUODEN -81 HORIZON-UUDISTUKSET PERHELEHDEN KERTOMANA Uudenkaupungin autotehdas toimitti Perhelehteä, jota jaettiin tehtaan työntekijöille. Petrolia horisontissa P etrolikäyttöinen Talbot Horizon tuli markkinoille 40 vuotta sitten. Petrolin suosion kasvaessa hintaero kuitenkin kaventui nopeasti. Petroli oli bensiiniä edullisempaa. Hintaeroa vastaavasti varusteltuun bensiinimalliin kertyi 8 000 markkaa. Vuoden -81 parannuksista lehdessä nostettiin esiin alennetulla jännitteellä toimivat huomiovalot, valomuisti, takaistuimien turvavyöt kolmelle ja takapyöräkoteloihin asennetut lokarit. Verotuloja petrolin myynnistä kertyi bensiiniä vähemmän. Vuonna 1981 autoon tehtiin lukuisia pieniä päivityksiä, ja samalla se sai nokkapeltinsä alle petrolikäyttöisen vaihtoehdon voimanlähteeksi. piti pulittaa reilut kolme markkaa litralta, litra petrolia maksoi hiukan yli puolitoista markkaa, ja dieselöljyn pumppuhinta oli asettunut 2,11 markkaan. Talviolosuhteita ajatellen tervetulleita parannuksia olivat 12 prosenttia tehokkaampi lämmityslaite ja takalasinlämmitin. Aiemmin tarjolla oli ollut ainoastaan 1,3-litrainen GL-malli, jonka rinnalle siis esiteltiin 1,5-litraiset Petroja GLS-mallit. Verhoilumateriaalit olivat nyt entistä kestävämpiä, ja etuistuimien ohennetut selkänojat jättivät takamatkustajille hieman enemmän polvitilaa. Bensiinin myyntihinnasta polttoaineveron osuus oli vuonna 1981 noin kolmannes, petrolin litrahinnasta polttoaineveroa lohkaistiin vain 3 prosenttia. Tekniikan Maailma -lehden koeajon ja laskelmien perusteella 1,5-litraisen GLSmallin ja Petron kahden tuhannen markan hintaeron tienaamiseen pitää ajaa 21 000 kilomet10 5/2021. Artikkelissa painotetaan mallin suomalaisuutta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Talbot Horizon -mallia koottiin Suomessa vuodesta 1979 lähtien. Suomalaista työtä olivat muun muassa istuimien rungot ja pehmusteet, verhoilu, suojapuskurit, akku, lokarit, roiskeläpät, renkaat, nostin, valokalusteet, säiliöt, turvavyöt, takajouset, maalit, liimat, kemikaalit ja ruostesuojaus. Säästöä kiireettömille Petrolikäyttöinen versio oli Horizon-malliston kallein vaihtoehto 53 950 markan hinnallaan. Perhelehden vuoden 1980 viimeisessä numerossa käytiin läpi Horizonin uudistuksia tulevalle mallivuodelle. Varhaisempina aikoina petroli oli suosittu polttoaine maatalouskoneissa
10. päivänä 1981 astui voimaan moottoriajonevolain muutos. Mittausten perusteella polttoaineen kulutuksissa ei Horizon-mallien välillä ollut merkittäviä eroja. Terävämpi moottori veti nollasta sataseen 15,2 sekunnissa. Tuolloin jakeluverkosto kattoi 634 asemaa. Viranomaiset haistoivat edullisen polttoaineen yleistymisen mukanaan tuoman ongelman tulonsiirron puolella, ja päättivät sorvata lakitekstiä niin että se mahdollistaisi aiemman rankaisuverokäytännön. Suorituskykymittauksissa eroja löytyi senkin edestä. GLSmallissa oli 85 hevosvoimaa ja petrolimallin samankokoisesta myllystä irtosi vain 60 hummaa. Vuonna 1981 Scan-Auto julkaisi kirjasen maassamme toimivista moottoripetrolia myyvistä huoltoasemista. Laki oli sillä tavalla laadittu, että käytännössä ainoastaan Uudenkaupungin autotehtaan valmistamat petroautot jäivät rankaisuveron ulkopuolelle. Petroli ei syty kylmässä koneessa, joten käynnistykseen tarvittiin bensiiniä. PETROHAISULIT RANKAISUVEROLLE! Huomattavan edullinen petroli houkutteli kansalaisia muuttamaan olemassaolevia bensiiniautoja petrolikäyttöisiksi. Petroliauton pakokaasun haju ärsytti muita tielläliikkujia. Omalaatuista tuoksua vastaan protestoitiin pilke silmäkulmassa 80-luvun alun suosituimmassa takalasitarrassa ”Petrohaisulit tuplaverolle”. Se ei kaikkia miellyttänyt. Petro-Horizonin valmistus päättyi vuonna 1984, ja vuotta myöhemmin Horizon-mallin valmistus Suomessa päättyi kokonaan. Teillämme liikkui silloin noin 3 500 petroliautoa. Kuljettajan piti muistaa kääntää järjestelmän bensiinin pakkosyöttö päälle jonkin aikaa ennen moottorin sammutusta, jotta kaasuttimen kohokammiossa olisi bensiiniä kylmäkäynnistystä varten. Petroliauton hankinnassa autonostajia mietitytti moni seikka. Edullisempaan perusmalliin verrattuna kilometrejä olisi pitänyt kerryttää vielä runsaammin. 11. Käytön kannalta ongelmalliseksi koettiin kahden polttoaineen järjestelmä. Jatkossa verokohtelun oli oltava sama sekä itse muutetuille että tehdastekoisille petroliautoille. Valtiovallan suhtautuminen petrolikäyttöisiin liikennevälineisiin oli kaksijakoinen. Teillämme liikkui silloin noin 3 500 petroliautoa. Päätöksen mukaan aiempi verokohtelu ei ollut pykälien mukaista. 1980. riä. Minimiveroksi asetettiin 5 000 markkaa. Vuonna 1981 jakeluverkosto kattoi 634 asemaa. Matalapuristeinen petrolikone tarvitsi samaan suoritukseen 19,3 sekuntia. Sovellettavien pykälien pitävyyttä käytiin testaamassa korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka antoi päätöksensä 1. Lain voimaantulon jälkeen itse tehdyn petrolimuutoksen rekisteröinti johtaisi jälleen 20-kertaisen dieselveron perimiseen. Autotehtaan eli käytännössä Uudenkaupungin autotehtaan valmistaman petroauton käytöstä perittiin dieselveroa, mutta jos auton muutti itse petrolikäyttöiseksi, dieselveroa perittiin 20-kertainen määrä. Valtiovaltaa tulos ei miellyttänyt. Elokuun 1. Itse tehtyjen petrolimuunnosten elinkaari jäi alle vuoden mittaiseksi. Kirjasta jaettiin kaikilla petrolia myyvillä huoltamoilla sekä Saabja Horizon-autojen myyntipisteissä. Polttoaineen myyntiverkoston laajuus askarrutti monia
Viiden parhaan joukkoon kiilasivat myös Timo Salonen Datsun Violet GT:llä ja Pentti Airikkala Escortilla. Sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa auto kuitenkin osoitti suorituskyvyn olevan kohdallaan. Matra oli liian raskas ja vaikea ajettava, eikä sillä pärjännyt ketterämmille takavetoisille. RESURS-käsittelyn ansiosta kitka pienenee ja mekaaninen kestävyys paranee merkittävästi. 12 5/2021 www.kaasutinexpertti.fi RESURS NEXT RESURS TRANSMISSION RESURS-käsittely antaa uutta metallipintaa moottorin, vaihteiston ja vetopyörästön kuormituskohtiin. Viimeisen kerran nelivetoinen F1-auto nähtiin GP-kilpailussa kaudella 1971, jolloin nähtiin Lotuksen uusi yritys. Rob Walker Racing Team oli tuonut radalle nelivetoisen F1-auton. • Kike Elomaa voitti Kaliforniassa pidetyn kehonrakennuksen maailmankisojen 52-kiloisten sarjan. Nelivetokilpurin valmistaja ei ollut edellisten tapaan legendaarinen formulaverstas, vaan se oli maatalouskoneiden tiimoilta tuttu Ferguson. Rob Walkerin talli muistetaan muun muassa siitä, että se käytti poikkeuksetta muiden valmistamia autoja kuten Cooper, Lotus ja Brabham. Asiasta tietämättömät olivat ymmällään, sillä normaaliasetuksilla radiosta kuuluivat molemmat lähetykset yhtäaikaisesti. Matra MS84 merkittiin kaikesta huolimatta historian kirjoihin ainoana nelivetoisena F1-autona jolla on ylletty MM-pisteille. Britannian GP jäi Ferguson P99 -kilpa-auton ainoaksi esiintymiseksi MM-sarjassa, ja se päättyi keskeytykseen. Nelivetojärjestelmällä varustettuja formuloitakin on varikolla nähty. Lotus 63 oli vaikea ajettava ja sen säätöjen hakeminen oli mahdoton tehtävä. Pelkkää musiikkia kuului stereoasetuksella, kun käänsi balanssin kokonaan vasemmalle kaiuttimelle. Lotus 56B:n nelivetoa ja kaasuturbiinimoottoria oli koeteltu aiemmin Yhdysvalloissa järjestetyissä kilpailuissa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta HEINÄ-ELOKUU 1981 • Sunnuntaina 5.7. Nelivetoinen Matra MS84 nähtiin useammassa kilpailussa samalla kaudella. Lotuksen harmiksi sateen jälkeen koitti aina poutasää. Menestystä ei tullut, mutta Lotus päätti jatkaa jokapyörävedon mahdollisuuksien tutkimista. Kilpailun voitti Ari Vatanen RS 1800 -Escortilla. Silverstonen osakilpailussa debytoi McLaren M9A. Italian GP -kisassa sillä saavutettiin kahdeksas sija. F1-luokan ratakilpureissa on historian saatossa nähty monenlaisia teknisiä ratkaisuja. 1 500-kuutioiseen koneeseen sai pistää ahtimen ja vapaastihönkivän koneen tilavuusraja nostettiin kolmeen litraan. Ferguson P99 -auto ei saanut muita valmistajia innostumaan nelipyörävedosta. Lisäksi komitea totesi, että selkeäkielisyydelle ei ole juridista estettä. Kaudelle -66 sääntökirja pistettiin jälleen uusiksi moottorirajoitusten osalta. • Jyväskylän Suurajot olivat suomalaisjuhlaa. Keijo Reiman ylsi samassa tapahtumassa 90-kiloisten hopeamitaliin. Tämä tapahtui Kanadan osakilpailussa, jossa Matra sijoittui kuudenneksi tosin jo kuusi kierrosta voittajalle jääneenä. Hopeaa vei Markku Alén Fiat 131 Abarthilla ja pronssille ylsi Hannu Mikkola Audi Quattrollaan. Nelivetoformulat V uoden 1961 Formula 1 -luokan Iso-Britannian osakilpailun lähtöruudukossa nähtiin erikoinen kilpa-auto. Kaksi vetävää pyörää riitti hyvin vääntömomentin siirtämisessä rataan. Taas alkoi takapyörien pito olla herkillä. 56B oli aikaisempia nelikkoja parempi rata-auto, mutta sekin kärsi ylipainosta ja vaikeista ajo-ominaisuuksista. Voima vaatii pitoa Nelivedon etuja ja haittoja alettiin puntaroida nyt Lotuksen formulapajassa. Joissakin kilpailuissa ja harjoituksissa Lotus 56B pääsi sateen kastelemalle radalle, jolloin se oli aivan ylivoimainen muihin verrattuna. Normaali radiolähetys kuului kun kytki vastaanottimen monoasentoon. järjestettiin radiossa tahallisen vaihevirheen hyväksikäytön kokeilu. RESURS käsittely. • Virkakielen vaikeaselkoisuuteen perehtynyt komitea vaati elokuussa -81, että virkakielen pitää olla ymmärrettävää, ja että jokaisen peruskoulun läpäisseen pitää sitä pystyä ymmärtämään. RESURS-käsittely on erittäin edullinen, hinta vain 6–70 euroa öljytilavuuden mukaan. Yksi tekijä oli varmasti se, että juuri kaudelle 1961 F1-auton moottorin kuutiotilavuusraja laskettiin 2,5 litrasta 1,5 litraan ja ahtimen käyttö kiellettiin kokonaan. Kaudella -69 nähtiin radalla muitakin nelivetoautoja. Colin Chapman ja Maurice Philippe suunnittelivat nelipyörävetoisen Lotus 63 -kilpurin, joka nähtiin kauden 1969 kilpailuissa. Stereovastaanottimista saattoi silloin samalta kanavalta kuulla joko tavallista ohjelmaa tai pelkästään musiikkia. Maaliin saakka joka kulmasta raapiva McLaren ei päässyt, eikä sitä nähty tulevissa kilpailuissakaan
RESURS-käsittely on erittäin edullinen, hinta vain 6–70 euroa öljytilavuuden mukaan. PIENI JÄÄTELÖAUTO Ministä on tehty vaikka minkälaisia hyötyajokkeja. KENEN TEKEMÄ. Työolot ovat jätski-Minissä olleet takuulla ahtaat ja epämukavat, mutta pluspuolelle kertyi varmasti merkintöjä ainakin alhaisten käyttökustannusten tiimoilta ja onhan erikoisuus toki eduksi kaupankäynnille. Mattilan veljekset löysivät kovasti Corvettea muistuttavan lasikuitukorisen VW:n. Ennen ei urheiluautoa niin vain hankittukaan, mutta itse sellaisen saattoi nikkaroida esimerkiksi VW:n pohjalevyn päälle aivan tyhjästä tai valmista lasikuitukoria hyödyntäen. Kuva: Museovirasto/Journalistinen kuva-arkisto/ Kari Pulkkisen kokoelma 13 www.kaasutinexpertti.fi RESURS NEXT RESURS TRANSMISSION RESURS-käsittely antaa uutta metallipintaa moottorin, vaihteiston ja vetopyörästön kuormituskohtiin. RESURS käsittely. RESURS-käsittelyn ansiosta kitka pienenee ja mekaaninen kestävyys paranee merkittävästi. Farmarimalli on taipunut työautoksi puhelinlaitoksille ja sähköasentajille, ja avolava-Minejäkin on työkäytössä tavattu. Valokuvaaja Kari Pulkkinen kohtasi Las Palmasissa 50 vuotta sitten Minin, josta oli nikkaroitu liikkuva jäätelönmyyntipiste. Auton vaiheet ovat kuitenkin selvillä vain aivan viime vuosien osalta, ja veljekset olisivat kovin kiinnostuneita saamaan lisätietoa VW:n historiasta. Jos tiedät aiheesta jotain tai olet omistanut tai rakentanut kuvan auton, niin pirauttele numeroon 044 546 5788 tai laita sähköpostia osoitteeseen kari.mattila@klassikot.fi
Huoliteltua menevyyttä 14
Loppuvuodesta -82 Suomeen ensirekisteröidyn 520i:n ajomäärä on kuitenkin edelleen alle 30 000 kilometriä ja kunto sen mukainen. Helsinki 15. BMW 520i ’83 & BMW 518i ’87 E28-sukupolven BMW:t opittiin tuntemaan autoina, joita hankittiin runsaaseen ja joskus kovavauhtiseenkin ajoon
Kojelauta on eheä, muovit ryhdissään, kiiltoa siellä missä sitä uutena pitikin olla ja toisaalta katkaisimen karhennukset ja kuvioinnit vastavuoroisesti sormilla hiomattomat. V ähän ajettuja tai uutta vastaavia käytettyjä autoja on markkinoilla myynti-ilmoitusten sanailujen perusteella paljon. Jälkimmäiseen tulkintaan ohjaa auton puhuttelevan komea tummanvihreä metalliväri ja alla kiiltelevät erikoisvanteet. Tämän tuntuman kruununa on ohjauspyörä, jonka kehän uurteet eivät ole kokeneet eroosioTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Vuosimallin 1983 BMW 520i seisoo edessämme ryhdikkäänä ja särmänä kuin Vehon maahantulotarkastuksessa konsanaan. Useissa tapauksissa väitteiltä katoaa painoarvo, kun autoa pääsee tarkastelemaan lähempää. Lähempi tutkiskelu paljastaa kuitenkin niiden taustan. Vihreä kangasverhoilu on ehjä, mutta myös haalistumaton mikä alleviivaa, että käsillä ei ole ulkoruokinnan kuluttaville olosuhteille missään vaiheessa unohdettu yksilö. Kulumaton kokonaisuus BMW:n kuljettajan paikalle siirtyminen vahvistaa tuntemuksia poikkeuksellisesta alkuperäisyydestä, mutta myös ylläpidosta. Mainittu maalipinta on sekin alkuperäinen: Achatgrün metallic -sävy, joka on suihkutettu pintaan BMW:n tuotantolinjalla Dingolfingissa lokakuussa -82. Edessämme oleva ’83-mallinen BMW 520i seisoo ryhdikkäänä ja särmänä kuin vuoden -82 lopulla Vehon maahantulotarkastuksessa konsanaan. Ajomäärältään ja kunnoltaan poikkeuksellinen 520i -83 liittyi mallisisarensa seuraan nelisen vuotta sitten. 16 5/2021 BMW 520i & 518i. Joku tätä pian 40-vuotiasta 5-sarjalaista silmäävä saattaisi ajatella, että kyseessä olisi äskettäinen entisöinti tai jopa hienoinen tuoreempi tuning-silaus. Vain muutaman vuoden ikäisen auton kohdalla kehuvat luonnehdinnat pitävät todennäköisemmin paikkansa, mutta mitä vanhemmasta autosta on kysymys, sitä harvinaisemmiksi kuvausta vastaavat yksilöt käyvät. Vanteet ovat 80-luvulla valmistetut BBS RS:t, joiden käyttöönottoa on epäsuorasti puoltanut juurikin BMW:n poikkeuksellinen alkuperäisolemus: auton alkuperäiset alumiinivanteet olivat autossa yhä ensiasennusrenkain, mikä kannusti jättämään ne jatkossa näyttelykäyttöön ajamisen sijasta. Nyt olemme kuitenkin tällaisen tapauksen äärellä tosin sillä poikkeuksella että emme ole paikalla myynti-ilmoituksen houkuttelemana. Sininen 518i on viihtynyt Torkkelin perheen omistuksessa uudesta lähtien eli vuodesta -87. Tarkastelu paljastaa pinnassa muutamia pieniä jälkiä, jotka toisaalta kertovat että vihreä 520i on saanut maistaa tietä sen sijaan että se olisi viettänyt kuluneet vuosikymmenet tallin hämärissä
Vailla näitä säätöjä ollut 518-perusmalli sai aikanaan autolehTien päällä vuodet eivät paina, sillä 520i taittaa matkaa jämptisti ja metelöimättä. Valinnaisvarustelun suhteen vihreän 520i:n ostaja on pitäytynyt tolkullisuudessa, mutta kokonaisuutta on entrattu muutamilla harkituilla ulkonäköä ja käyttömukavuutta kohentavalla optiolla. Asiallisen katkaisinsijoittelun rikkoo erikoisesti aivan keskikonsolin takaosaan sijoitetut penkinlämmittimien kytkimet. Kojelauta kaartuu hienoisesti ajuria kohti, mikä vielä 80-luvun alussa oli monessa muussa automallissa hyödyntämätöntä ergonomiaa. Tässä tapauksessa vain runsaat 29 000 kilometriä. Poikkeuksen tekee ensiomistajan itse valmistama vaihdekepin puinen nuppi. ta tuhansien hikisten kädenpuristusten seurauksena. Tässä yksilössä varoitusvalot virrat kytkiessä ensin syttyvät ja moottorin käynnistymisen jälkeen asianmukaisesti sammuvat. Kuljettajaystävällinen Neljän vuosikymmenen takaisen 5-Bemarin ohjaamotunnelma on edelleen kuljettajaa kunnioittava ja miellyttävä. Ohjaamossa kaikki on toimivuudeltaan ja tuntumaltaan kuin tuotantolinjan jäljiltä. BMW:n 1 990-kuutioinen M20-kuutosmoottori jää käymään tasaisesti tyhjää, mistä ei sisälle kantaudu juuri muuta tietoa kuin käyntinopeusmittarin alle tuhannen lukemiin asemoitunut viisari. Ajomäärän rinnalla mittaristossa kiinnittävät huomiota sen toteutus, 80-luvun alun modernia teknologiaa edustava diagnostiikka: öljynvaihdon ja huollon oikea-aikaisuuteen ovat ohjaamassa merkkivalot, joiden toiminta perustui niin ajettuihin kilometreihin ja käyttötunteihin kuin myös moottorin lämpötiloihin ja moottorissa käytettyihin kierroslukemiin. Tässä kohtaa käy kiittäminen 520i-mallin vakiovarusteluun luettuja istuimen korkeussäätöä ja säädettävää ohjauspyörää. Kaiken tämän jälkeen ei ole yllätys, että loppuvuodesta -82 ensirekisteröidyn 520i:n mittarissa seisova kilometrilukema on poikkeuksellisen matala. distöltä sapiskaa ratin asemoinnista seuranneesta epämukavuudesta ajoasentoon. Myöhemmin katkaisimet siirtyivät E28-malleissa huomattavasti helpommin käytettävään sijaintiin kojelautaan, radion molemmille puolin. Tämän kummempaan napinaan ei ole syytä, varsinkin kun ajoasennon saa rukattua miellyttäväksi. 17. Ratkaisua tukee katkaisimien asettelu hyvin kuljettajan ulottuville, joskin hämmentävä poikkeus on etupenkkien istuinlämmityksen painikkeet: jostain mystisestä syystä ne on päätetty sijoittaa aivan keskikonsoliin takaosaan, jossa ne ovat itse asiassa helpommin takapenkkiläisten käytettävissä. Myös nopeusja kierroslukumittareiden toiminnassa oli siirrytty vaijereista sähköantureita käyttävään teknologiaan. Anturien tarkkailemia kohteita olivat lisäksi öljyn, jäähdytysja lasinpesunesteiden määrä sekä polttimoiden toiminta
Poikkeuksellisesta seikasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä viisareiden harhailu on 80-luvun Bemareissa kohtuullisen yleinen, suorastaan tyyppivika. 18 5/2021 BMW 520i & 518i. Kontin pohjalla näkyy väline BBS-vanteen keskiökupin avaamiseen. On hyvä korostaa, että ajamamme 518i oli asiallisessa ja hieman patinoituneessa alkuperäiskunnosUseimmat ’83-malliset 520i-Bemarit saavuttivat 30 000 kilometrin rajan 80-luvun puoliväliin mennessä, mutta tällä yksilöllä kyseinen raja on rikkoutumassa vasta lähiaikoina. Ei ole suuren suuri yllätys, että takaluukun kotelosta löytyy eheä setti työkaluja. Valmiina valtatielle Pienellä hiekkatieosuudella 520i ehtii jo osoittaa olevansa edelleen nuoruuden iskussa, mistä kielii yleinen jämeryys sekä kolinoiden ja nitinöiden loistaminen poissaolollaan. Myös mittariston viisarit osoittavat tosiasioita järkähtämättömästi, kun verrokiksi hetkeä aiemmin ajamamme noin 180 000 kilometriä ajetun museorekisteröidyn ’87 BMW 518i:n mittaristossa polttoaineja nesteenlämpömittarit eivät jaksaneet tiedottaa vallitsevasta tilanteesta kuin hetkittäin. Ensin mainittuun kuuluu puheena ollut metalliväri, kun taasen jälkimmäistä kohentavat lämmitettävät ulkopeilit ja kuljettajan oven lukko, vihreät sävylasit, käsikäyttöinen kattoluukku, takapenkin niskatuet sekä kierroslukumittari. Varhaista Suomessa suoritettua varustelua edustavat sivuikkunoiden tuulenohjaimet
Paino 1230 kg. Takaveto. Auton sisältä tosin löytyy eräs erottuva elementti, joka kunnioittaa mukavasti auton ensin omistanutta tahoa. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Nettiin ilmestyneen myynti-ilmoituksen huomasi ensimmäisten joukossa helsinkiläinen Lauri Torkkeli, joka kertoo mieltyneensä juuri pyöreälamppuisen aikakauden Bemareihin ja erityisesti 5-sarjalaisiin. Tarina kertoo syyksi tähän, että jo 80-luvun puolivälin kohdalla BMW:n rinnalle hankittiin uusi Volvo, joka otti käyttöauton viran tuskin sisäänajetulta 520i:ltä. Edessä levyja takana rumpujarrut. Takana erillisjousitus, viistosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Myyntihetkellä alla olleita ensiasennusrenkaita ei uskaltanut ajokäyttöön ajatella, joten aiemmin mainitut alumiinivanteet renkaineen siirtyivät palvelemaan mahdollisissa näyttelytilanteissa. 07 Mitat Pituus 462, leveys 170, korkeus 142, akseliväli 263 cm. Museoajoneuvoksi 520i siirtyikin toukokuussa -13, jolloin tarkastus suoritettiin kiittävin arvioin. Matkat hän on kuitenkin ensimmäisten vuosien jälkeen päätynyt suorittamaan jollain toisella ajopelillä, sillä runsaan 15 000 kilometrin jälkeen ajot vähentyivät tuntuvasti. ARM-810-rekisterikilvet saaneen 520i:n hinta oli auton mukana säilyneen laskun kertomana tasan 133 000 markkaa. Taustalla lienee ollut ajatus auton museorekisteröinnistä sekä ottamisesta ylipäätään harrasteajoon seisonnan jälkeen. Hän intoutui vielä vanhalla iällä teettämään BMW:lle 2000-luvun puolella laajan kunnostuksen. Poraus 80, isku 66 mm. Muutokset eivät kuitenkaan merkinneet Bemarin jäämistä paitsioon, vaan ylläpito jatkui vuodesta toiseen jos ei muuten niin vetämällä vaivaa säästämättä ties monesko kerros Simoniz-vahaa maalipintaa suojaamaan. Asiassa ei luonnollisesti haitannut, kun Lauri saattoi kertoa heidän perheeseensä uutena hankitun ’87 BMW 518i:n olevan yhä samoissa hyvissä käsissä. BMW:tä ei toki ollut tarkoitus ottaa laajemmin edes kesäajoon, mutta kilometrien varmistamiseksi tuore omistaja teetti autolle laajan huollon. Valokuvista oli puolestaan vaikea sanoa missä kunnossa auto tarkalleen oli.” Asian laidan selvittämiseksi Lauri otti välittömästi yhteyttä myyjään ja sopi tutustumisesta autoon. 08 Suorituskyky Huippunopeus 185 km/h, 0-100 km/h 11,4 s. ”Ilmoituksen tiedot alle 28 000 kilometriä ajetusta Suomi-autosta kuulostivat uskomattomilta, joten epäilin niitä alkuun. Alkuperäisen vaihdekepinnupin tilalla on auton omistaneen puusepän itse aikoinaan valmistama puinen nuppi. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, vinosti taakse suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Alle Lauri onnistui hankkimaan Japanista 80-luvulla valmistetut mutta käyttämättömät 15-tuumaiset BBS RS:t, jotka soveltuvat aikakausikorrekteina auton olemukseen. Museorekisteröinnistä ei lopulta ollut enää pitkä aika siihen, kun omistava taho päätyi supistamaan useamman vanhan auton repertuaaria, ja BMW laitettiin haikein mielin myyntiin loppusyksystä -17. Myyjällä oli ymmärrettävästi toiveita auton seuraavan omistajan suuntaan, mutta BMWharrastuneisuudellaan Lauri vakuutti myyjän luvatessaan ylläpitää autoa pieteetillä jatkossakin. Näin luottamus syntyi ja kauppoihin päästiin. Ehjä ulkokuori ei vaatinut toimenpiteitä, mutta tekniikkaa verryteltiin käyttämällä autoa tavanomaisia huoltoja laajemmassa läpikäynnissä. Tähän summaan BMW-maahantuojana tuolloin toiminut Veho oli päätynyt lisäämällä 134 350 markan perushintaan artikkelissa mainittujen lisävarusteiden hinnan 4 310 markkaa ja 250 markan toimituskulut. 01 Merkki ja malli BMW 520i 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Puristussuhde 9,4:1. ”Muun muassa nokkahihna vaihdettiin, venttiilien säädöt tarkistettiin, vesipumppu uusittiin ja moottori huuhdeltiin ja nesteet vaihdettiin”, listaa Lauri. Tilavuus 1990 cm 3 . Uusi BMW päätyi puusepänliikkeen nokkamiehen käyttöautoksi, tai näin ainakin lienee alkuvaiheessa ollut ajatus. Ajoa ei 90-luvulla kertynyt lopulta käytännössä lainkaan, mutta se ei kuitenkaan uhannut miehelle tärkeäksi muodostuneen 520i:n ylläpitoa. Tinkimisen tuloksena tai jostain muusta syystä alennusta oli ostajalle myönnetty 5 910 markkaa. 09 Valmistusmäärä 216 469 kpl 19. PUUSEPÄN AMMATTITAIDOLLA Juttumme päätähti, tummanvihreä ’83 BMW 520i saapui Suomeen loppuvuodesta -82 ja rekisteröitiin erään puusepänliikkeen nimiin marraskuun lopulla kyseisenä vuonna. Vanteet ja renkaat ovatkin ainoa merkittävä alkuperäisestä poikkeava muutos auton ulkoasuun. Teho 125 hv /5800 rpm, vääntö 170 Nm /4000 rpm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori
Itse asiassa kyseessä on hänen ensikosketuksensa autoiluun ylipäätään, sillä Laurin vanhemmat toivat poikalapsen synnytyslaitokselta kotiin juurikin kyseisellä BMW:llä. Tuore E34-sukupolven edustaja syrjäytti edeltäjänsä roolin käyttöautona, mutta ’87-mallinen jäi silti perheen vahvuuteen. 20 5/2021 BMW 520i & 518i. PERHEESSÄ PIDETTY Vihreän 520i:n ”verrokkiautona” kuvauksissa toiminut sininen 518i vuodelta -87 on Lauri Torkkelille pitkäaikainen tuttavuus. ”Isällä oli ollut enemmän Fordeja, mutta vuonna -87 hän hankki silloin perheemme autoksi tämän Bemarin.” BMW:n mallistosta sopivaksi perhevaunuksi valikoitui 5-sarjan avannut 518i, jonka listahinta vuonna -87 oli 152 500 markkaa. Samalla tavalla jatketaan edelleen, jos tosin kesästä -18 eteenpäin perheen entinen käyttöauto on jatkanut taivaltaan museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Samalla ajot vähenivät, ja vuosituhannen taitteen jälkeen auton käyttö rajoittui vain kesäaikaan. Noin 180 000 kilometriä ajetun 518i:n varustelussa luotettiin pitkälti valmistajan tarjoamaan listaukseen, sillä valinnaisvarusteista ruksittiin mukaan vain Blaupunktkasettiradio sekä kolmipuolainen sporttiratti. ”Asuimme silloin Lappeenrannassa, mutta kävimme melkein joka viikonloppu isän kotitilalla Keski-Suomessa, joten BMW:n kyyti tuli tutuksi”, hän hymyilee. Pian uuden E34-Bemarin saapumisen jälkeen E28:lle suoritettiin tulevaisuuteen tähtäävä käyttöentisöinti. Auto on edelleen Torkkelin perheen omistuksessa, vaikkakin nykyään jo enemmän jälkipolven ylläpidettävänä. Tekniikkaa ja alustaa käytiin läpi, mutta ulkokuori jätettiin entiselleen hieman kuluneeksi mutta ehjäksi. Perhekuljettimena 518i palveli kevääseen -95, jolloin tilalle tuli uusi BMW 518i. Lauri kertoo kojelaudassa apukuljettajan puolella olevien jälkien tulleen hänen turvaistuimensa hankaamina, mutta on autosta jäänyt jäljelle myös muistoja elämän ensivuosilta. Perusvarustelu käsitti 518i:n kohdalla jo muun muassa viisivaihteisen laatikon ja ohjaustehostimen, joten vakiokattausta Kari päätyi täydentämään tuoreeltaan sporttiratilla ja Blaupunkt Vancouver -kasettiradiolla
sa oleva yksilö, jonka perustekniikkaa oli taannoin käyty läpi laajalti, esimerkkinä vaikka alustan suurien kumityynyjen uusinta. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 105 hv /5800 rpm, vääntö 145 Nm /4500 rpm. E28malliston pienin kuutoskone kiskoo baijerilaisvaunua ahnaasti eteenpäin alakierroksilta lähtien ja vetoa tuntuu riittävän iloisesti yli 5 000 r/min lukemiin. Nollasta sataseen -arvoksi Tekniikan Maailma mittasi 10,9 sekuntia, joka oli puoli sekuntia vähemmän kuin valmistajan lupaama kiihtyvyys. Keskiluokan BMW on tasapainoinen ajaa ja melu pysyttelee taustalla pientä tuulensuhinaa lukuun ottamatta. Edessä levyja takana rumpujarrut. Takaveto. E28:lle muotokielen perintönä antaneeseen edeltävään E12-sukupolveen nähden tavaratilaa oli järjestynyt silti lisää, kiitos E28:n korkeammaksi muotoillun takaosan. Sateenkestävä Paluumatkalla upeakuntoisen 520i:n koeajolta oikukas kevätsää näyttää luonteensa, kun poutaiseksi ennustettu keli vaihtuu hienoisen tihkusateen jälkeen reippaaksi sadekuuroksi. Ohuempi punaraja alkaa mittaristossa vasta 6 250 r/min kohdalla ja ”paksunee” määrääväksi 6 500:n lukemassa, joten vetoja olisi kyllä riittänyt pidempäänkin. Sen sijaan 518-iivariin uutena ruksittu nahkaverhoiltu sporttiratti käy käteen mukavammin kuin 520i:n tarpeettomankin suuri ruori. Samasta asiasta saattoi kiittää myös valmistajan mukaan 12 prosentilla parantunutta aerodynamiikkaa. Tuossa vaiheessa kolmosvaihteella vauhtia on lasissa jo reippaasti yli sata, joten heitämme pidempää halkoa pesään ja rauhoitamme kyytiä. Kuljettajan oloissa ei ole moittimista, ja takasekä tavaratilatkin olivat hyvää keskiluokkaa jos tosin eivät luokkansa kärkeä. Takana erillisjousitus, viistosti eteen suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 89, isku 71 mm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Kyseessä ei siten ollut millään tavoin teknisesti väsynyt yksilö, mutta kun vertailukohteena on erittäin vähän ajettu ja läpi vuosikymmenien säntillistä ylläpitoa saanut merkkisisar, on 520i ajoelämyksenä omiaan. 09 Valmistusmäärä 48 056 kpl Kaksilitraisen ruiskukuutosen kotipesä jatkaa ulkokuoren ja sisätilojen linjaamaa alkuperäisyyttä, joka korostuu esimerkiksi letkuissa ja muoviosissa. Lasinpesusäiliöiden runsautta selittää perusvarusteluun lukeutuva toinen säiliö vahvemmalle pesunesteelle. Tilavuus 1766 cm3. Puristussuhde 9,5:1. Päästessämme perille lähtöpaikkaan emme ehdi edes kertoa tätä pohdintaa, kun 518i:llä paluumatkan ajanut Bemarien omistaja tuumii, että hän ei muista että olisi 520i:llä koskaan liikkunutkaan sateella. Huipputehonsa Boschin L-Jetronicin ruokkima kuusisylinterinen antaa 5 800:lla kierroksella, jolloin voimaa on tarjolla 125 hevosvoimaa. Tämän muotoilun kohdalla tie ja samalla maski nousivat pystyyn vuonna -88 saapuneen E34sukupolven 5-sarjan myötä. Valtatiellä 520i osoittaa, että yhä edelleen se kohtelee kuljettajaa samalla huomaavaisuudella kuin nuoruudessaan. Tämä korostuu esimerkiksi vaihteensiirron napakkuutena ja ohjauksen välittömyytenä; kun 518i:n ohjauksessa tuntuu keskialueella hienoinen tyhjä kohta, on 520i:n ohjaustunto vailla tätä pientä, kilometrien tuomaa viivettä. Pyyhkimet palaavat pystyasennosta vaakaan vapinalla, kuin auton ikävuosista muistuttaen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 175 km/h, 0-100 km/h 12,6 s. Sen turvin huippuja luvattiin runsaat 1 200 kiloa painavalle autolle 185 km/h. Mieliharmia asia ei kuitenkaan hänelle aiheuta, tarjoutuuhan vain hyvä syy pestä poikkeuksellinen E28-säilymä ennen talliin paluuta ja aurinkoisempien ajokelien saapumista. Puoliksi vitsinä kauhistelemmekin, että olemmekohan ensimmäiset jotka ajavat tällä autolla sateella. 21. Tämä siitäkin huolimatta, että vielä E28:n kohdalla saatiin nauttia BMW:n suosimasta eteenpäin kallistetusta keulailmeestä. Eivät huimaavia lukemia nykyautojen rinnalle, mutta pitää muistaa että vuonna -83 tavallinen suomalainen uuden auton ostaja lähti useimmiten kotiinsa ajokilla, jolle 150 km/h ja 15 sekunnin kiihtyvyys tekivät tiukkaa. 01 Merkki ja malli BMW 518i 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Nurkkaajossa BMW-kaksikon puntit ovat siltä osin tasan, että E28:n tuotannon lopulla ohjaustehostin kuului jo perusmallinkin vakiovarusteluun. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, vinosti taakse suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 462, leveys 170, korkeus 142, akseliväli 263 cm. Paino 1170 kg. Vuosimallin -83 BMW 520i osoittaa pitävänsä sadetta kuten ”uudelta autolta” saattaa odottaakin, mutta oikeastaan ensimmäisen ja ainoan kerran se vihjaa, että vuodenkiertoja on kertynyt kohta neljäkymmentä. Valtatiellä vaihtelevissa kahdeksankympin ja satasen nopeuksissa 520i taittaa matkaa eleettömästi, joten voi uskoa että uuteen E28-Bemariin aikoinaan päätynyt on ollut hankintaansa tyytyväinen
Subaru Leone STW Turbonelikko 1980-luvun puolivälin autokuvastossa Subaru oli massasta poikkeava autovalmistaja niin suunnittelufilosofian kuin teknisten ratkaisujen osalta. Otetaan ’86 Leonen turboahdettu nelikko alle ja lähdetään matkaan kohti auringonnousua. Nastola 22
23
Ilmansuodattimen vaihto on helppoa. Sisätiloissa vaikutelma on samankaltainen. Pellin alla Konepellin nostamalla pääsee näkemään valtavirrasta poikkeavan järjestelyn. Tuumaa alkuperäistä suuremmat vanteet tuovat ryhtiä ulkonäköön. Omaperäisesti ajateltu Konetilan järjestyksen selvittäminen kesti tovin. Auto on viimeistä piirtoa myöten ilmiselvä 80-luvun japsituote. 24 5/2021 Subaru Leone STW Turbo 4WD ’86. Lisäksi moottorin päälle kiinnitetty vararengas peittää osan näkymästä. Ilmansuodatinkotelo ja imuilman määrää mittaava koje on aseteltu konehuoneen vasempaan etukulmaan. K olmannen sukupolven farmarikorinen Subaru Leone on muotoiltu niin, ettei sen alkuperämaa jää epäselväksi. Valmistusmaa käy ilmi välittömästi, ja merkkin yksilölliset tunnuspiirteet löytyvät sitten yksityiskohtia vilkuilemalla. Mittaristo ja sen sivuille asetellut katkaisijaryhmät ovatkin erityisen näyttäviä. Samoin käy, kun siirtyy kuljettajan istuimelle. Rivitai V-moottorin sijaan Subarun sylinterit ovat vastaiskumuodostelmassa. Etuosan muotoilussa on hieman omaperäisyyttä, joka erottaa Subarun muiden japanilaisvalmistajien tuotteista. Nappuloita on paljon, ja niiden muotoilu ja sijoittelu on tehty ulkonäön ehdoilla. Sen tasopintaan on näyttävästi jyrsitty nelivedosta ja ahtimesta kertova tunnus. Tottumattomalta menee oma aikansa ennen kuin moottorinosien sijainti ja järjestys alkaa hahmottua. Lasketaan konepelti alas ja lähdetään koeajolle. Öljynsuodattimen vaihto onnistuu vain alakautta ja on sotkuista hommaa, jos sen tekee pohjapanssaria irrottamatta. Monimutkaista johtoja letkuviidakkoa ei ole piilotettu siististi suojakuorien alle, ja kaikki pienet komponentitkin ovat näkyvillä. Yhtä nappulaa painamalla auton maavara kasvaa muutamalla senttimetrillä, mikä on yksi ilmajousituksen mahdollistamia erikoisuuksia. 4 x 140 mm pulttijako tekee erikoisvanteiden hankinnasta tavallista vaikeampaa. Korkean Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kolmannen sukupolven Subaru Leone huokuu 80-luvun puolivälin muotokieltä jokaista yksityiskohtaa myöten. Sytytystulppien uusiminen on konstikkaampi rasti. Mittariston alapuolelle on sijoitettu takaluukun sähkölukon katkaisija, takalasinpyyhkijän kytkin ja sivupeilien säätimet. Nesteiden tarkistus ja lisäys on niin ikään tehty helpoksi. Konehuone näyttää siltä, että asennustyö olisi jäänyt puolitiehen. Turboahdin jää pimentoon, mutta painekotelon yläosa on aseteltu hyvin esille
maavaran turvin lumikinokset ja mökkitiet selvittää mukavasti. 25. Subaru Impreza saapui Leonen korvaajaksi vuonna 1992, mutta joitakin Leoneversioita valmistettiin vielä pari vuotta sen jälkeen. Aluksi Leone oli tarjolla ainoastaan etuvetoisena coupé-mallina. Jeepiä käytettin, koska markkinoilla ei kerta kaikkiaan ollut henkilöauton mukavuutta tarjoavaa nelivetoista – ei ainakaan järkevään hintaan. Vuonna 1988 esiteltiin uusi edistyksellinen jatkuva nelivetojärjestelmä ja neliportainen automaattivaihteisto. Ajoasennon säätömahdollisuudet ovat monipuoliset, ohjaus on tehostettu, vaihteisto on automaattinen ja maavarakin säädettävä, mutta ikkunat pitää veivata käsipelillä. Idea oli lähtöisin eräältä sähköalan yritykseltä, joka kaipasi henkilökuntansa käyttöön Jeep-maastoautoa sivistyneempää kulkuvälinettä. Vuonna 1971 autosta kehitettiin nelivetoinen versio. Tilaa kuvatekstille. Vuonna 1971 markkinoille saapui Leone, jonka konehuoneessa voimisteli tutuksi tullut bokserimoottori. Jeep oli etevä peli maastossa, mutta se oli myös kylmä ja epämukava, eikä sen kyydissä päässyt sadekelillä kuivana perille. ARJEN NELIVETOPIONEERI 1960-luvun puolivälin jälkeen Japanissa myytiin pientä Subaru 1000 -mallia. Maavaran säätömahdollisuus ja turboahdettu bensiinimoottori olivat niin ikään kakkoskorin mukanaan tuomia uutuuksia. Ensimmäisen Leone-korimallin elinkaari oli pitkä ja kantoi aina vuoteen 1981 saakka. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Käyttöohjekirjan mukaan takaveto kytkeytyy taskuunpysäköinnin helpottamiTurbo-Leonen varustelu on yhtäältä runsasta ja toisaalta vaatimatonta. Nelivedon saa kytkettyä automaattilaatikon vaihteenvalitsimen sivussa olevaa katkaisinta painamalla. Subarulla oli nyt tarjolla edellä mainitun kaavan kaltainen edullinen nelikko sarjatuotannossa ja samalla tavallisen kuluttajan ulottuvilla. Järjestelmä osaa laskea jousituksen vakioasentoon kahdeksankympin vauhdissa ja palauttaa korkeamman asetuksen takaisin nopeuden laskiessa viiteenkymppiin. Kakkoskorisen Leonen myötä tekniikkavaihtoehtoja tuli lisää. Vaikeiden maastojen väliset tieosuudet menevät näin mukavasti ja vaivatta. Manuaalivaihteiston yhteydessä tavattua alennusvaihteistoa ei ole automaattivaihteiston parina, ja automaatin nelikko soveltuu jatkuvaan ajoon. Se oli valmistajansa ensimmäinen etuvetoinen henkilöauto, ja bokserimoottorikin otettiin Subarulla sarjatuotantoon juuri 1000-mallissa. Subaru tarjosi 80-luvulla samaan korimalliin erilaisia vetojärjestelmiä. Automaattivaihteiston ja nelivedon sai samaan koriin, ja kahden nopeusalueen vaihteisto esiteltiin. Suuria mullistuksia ei tekniikkapuolella koettu. Kolmas ja samalla viimeinen Leone-sukupolvi esiteltiin vuodelle 1984. Ilmajousituksen mukanaan tuoma lisäetu oli korkeudensäädön muuttuminen vaivattomasti napinpainalluksella tapahtuvaksi. Toisen sukupolven Leone oli kuitenkin tullut markkinoille jo kaksi vuotta aiemmin. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te. Vuodelle 1972 mallisto laajeni ja tarjolle tulivat kaksija nelioviset porrasperät sekä nelivetoinen farmarimalli. Suurin eli 1,8-litrainen moottori oli kuitenkin uutta suunnittelua kansien yläpuolisine nokka-akseleineen. Tämän varusteversion nelivetojärjestelmä on tehty mukavuutta eli vaivatonta ajokokemusta ja turvallisuutta painottaen, ei maastokäyttöön. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Etuja nelivedon väliin on kehitetty kolmas kytkentävaihtoehto, joka kytkee nelivedon päälle, kun jarrutetaan, käytetään lasinpyyhkijöitä tai painetaan kaasupoljin pohjaan
Mutaiselle pellolle juuttunut Leone-kuski saattaa toivottaa moisen järjestelyn voimasanojen saattelemana sinne minne ei aurinko paista. Kone kyllä herää käyntiin, mutta ääni on tasainen ja vaimea, eikä bokserimoottorin omaperäisestä murinasta kantaudu ohjaamoon nuottiakaan. Ohjauspyörän saa säädettyä sopivaan korkeuteen, samoin kuljettajan istuimen. Ilmajousitusjärjestelmän kompressori pitää pientä pörinää, joka lakkaa, kun järjestelmä saavuttaa oikean paineen. Onneksi ratkaisu ei toiminut kirjan kuvaamalla tavalla vaan neliveto pysyi päällä myös peruuttaessa. Liekö kytkentä muutettu kitkeränsävyisen kuluttajapalautteen johdosta. Ruiskutekniikka pitää huolta käynnistykseen liittyvistä rutiineista, ja tarra kehottaakin pitämään jalan erossa kaasupolkimesta starttauksen aikana. Näin turboahdin säilyy ehjänä. Toimintoa oli pakko testata käytännössä. Avaimen kiertäminen virtalukossa ei tuo toivottua tulosta. Ajon päättyessä pitää muistaa antaa koneen käydä joutavaa minuutin verran, jos kyyti on ollut vähänkin kovaa. Hiljaista ja pehmeää kyytiä Kuljettajan ovessa on käyttöön opastavia tarroja suomeksi ja englanniksi. Pitoa peruutukseen saa, kun painaa nelivedon uudelleen päälle peruutusvaihde kytkettynä. seksi pois, kun peruutusvaihteen kytkee päälle. Selkänojan alaosan tukea voi lisätä omasta vivustaan. Kun ajoasento on 26 5/2021 Subaru Leone STW Turbo 4WD ’86
Maavara pysyy vakiona kuormasta riippumatta ja iskunvaimennuksen teho säätyy ajotilanteen mukaan. Jousituksen toimintaan tulee aluksi kiinnittäneeksi erityistä huomiota. Takana erillisjousitus viistosti eteen suunnatuilla kolmiotukivarsilla ja kallistuksenvakaajalla. Kapeat renkaat, hyvä äänieristys ja ilmajousitus tekevät menosta miellyttävää. Varhaisempiin turbomoottoreihin verrattuna Subarun 136-hevosvoimainen bokseri käyttäytyy lempeästi. Järjestelmä on teknisesti hieno. Kolmiportainen automaatti ja pitkä välitys vievät terän liikennevalolähdöistä, mutta ohituksissa käy selväksi, että konetilassa riittää puhinaa. 07 Mitat Pituus 4 410 mm, leveys 1 660 mm, akseliväli 2 465 mm. Alakierroksilla se on aavistuksen puhditon, ja ahtimen mukaantulo tapahtuu rauhallisesti. Tehostettu hammastanko-ohjaus. 01 Merkki ja malli Subaru Leone STW 1.8 Turbo 4WD 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Eteen pitkittäin asennettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen vastaiskumoottori. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, poikittaiset alatukivarret, viistosti taakse suunnatut tukitangot ja kallistuksenvakaaja. 06 K ori Itsekantava farmarimallinen teräskori. Nokkaakselit sylinterikansien yläpuolella, yksi imuja pakoventtiili palotilaa kohden, hydrauliset välyksentasaajat, polttoaineen monipistesuihkutusjärjestelmä, turboahdin. sopiva, vaihteenvalitsin D-asentoon ja nokka maantietä kohti. Pitkää ajoneuvoyhdistelmää ohitettaessa käy kuitenkin selväksi, että konetilassa riittää puhinaa. 27. Omapaino 1 200 kg. Ilmajousitus automaattisella tasonsäädöllä ja maavaran korotusmahdollisuudella, automaattisesti ajotilanteen mukaan säätyvä iskunvaimennus. Kolmiportainen automaatti ja suhteellisen pitkä välitys vievät terän liikennevalolähdöistä. Kulku tuo mieleen Citroënin kaasunestejousituksen, mutta tuntuma on selvästi erilainen, ikään kuin ranskalaisratkaisuun olisi yhdistetty amerikanauton kuljettajan maantiestä etäännyttävää pehmeyttä. Parinsadan kilometrin lenkki sujuu huonossa kelissäkin leikiten, aivan kuin ei olisi ensinkään museoajoneuvolla liikenteessä. Muun liikenteen seassa Subaru kulkee täysin vaivattomasti kuin nykyauto konsanaan. Iskutilavuus 1 781 kuutiosenttiä (poraus 92 mm, isku 67 mm), puristussuhde: 7,7:1, teho 136 hv, vääntömomentti 196 Nm. Vaihteisto pelaa samaa peliä ja toimii huomaamattomasti. Istuin on pehmeää sorttia, hammastanko-ohjaus kevyeksi tehostettu ja jousitusmukavuus aivan erinomaisella tasolla. Huippunopeus 190 km/h. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, etuveto/ neliveto, tasauspyörästön lukko taka-akselilla. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 10,1 s. Jos ulkoinen vaikutelma tuntuikin perin japanilaiselta, samaa ei voi sanoa ajonaikaisesta tunnelmasta
Škoda Favorit Historic Budjettikilpuri 28
Tätä tarkoitusta varten maahan tuotiin kaksikymmentä tehtaan kilpatallin N-ryhmän vireeseen rakentamaa Favoritia. Nastola 29. Kolmekymmentä vuotta sitten Helkama-Auto kehitti kukkaroystävällisen tavan harrastaa moottoriurheilua. Yksi niistä palvelee nykyisin Ilkka Pohjosen Historic-kilpurina
Kerran ennenkin Hiljattain Nastolaan kotiutunut Ilkka Pohjonen on harrastanut moottoriurheilua jo usean vuosikymmenen ajan. Vuosien saatossa aikaansaava moottoriurheiluhullu on ehtinyt päästellä pikataipaleita Škoda Favoritillakin. Škodaan sai kohtuuhintaisia kilpaosia, ja vakioauton varaosat olivat niin halpoja, ettei pieni ulosajo tyhjentänyt heti koko kassaa. Alkuperäisyyttä on vaalittu samalla kun turvavarusteet on ajanmukaistettu ja luotettavuutta parannettu. Kilpa-autoiksi maahantuoja järjesti 20 kappaleen erän Škoda Team Europen kanssa yhteistyönä tehtyjä N-ryhmän Favoriteja. Kaudelle -91 esitelty Škoda Trophy oli kekseliäästi ideoitu resepti. Suomeen rekisteröityjä kilpureita myytiin normaalin jälleenmyyjäverkoston välityksellä 55 555 markan hintaan. Škodan maahantuoja Helkama-Auto Oy näki kohtuullisessa kulurakenteessa mahdollisuuden kukkaroystävälliseen harrastamiseen ja loi Favoritin ympärille oman moottoriurheilumuodon yhtiön pr-toimintaa vetäneen Pekka Kosken johdolla. ”Autolla oli uutena kilpaillut Hakkaraisen Jori, ja häneltä se siirtyi Škoda-legenda Matti J. TarTeksti ja kuvat: Kari Mattila 30-vuotias Favorit on pantu viime vuosien aikana hyvään iskuun. Syksyllä 2013 Ilkalle tuli mahdollisuus päästä käsiksi pitkälti alkuperäisenä säilyneeseen Trophy-Favoritiin. Edeltäjänsä tapaan Favorit oli edullinen auto, mikä heijastui kustannuksiin myös kilpailuympyröissä. Varsinaisten kilpailujen lisäksi osallistujille järjestettiin aiheen tiimoilta erilaisia kursseja. Tuolloin halpa pikkuauto kuten Nissan Micra maksoi uutena yli 60 000 markkaa. Kalevi Aho ja kartturi Timo Hakala ajoivat silloin Favoritilla luokkavoittoon. 30 5/2021 Škoda Favorit Historic. Takamoottoriset Škodat olivat kovia vehkeitä kilpahommissa, ja Favorit valjastettiin jatkamaan kunniakasta perinnettä silläkin saralla. Siihen osallistuvat keräsivät pisteitä kauden kuluessa ralleista, maastoajosta ja ratakilpailusta. Moottoriurheilupuolella Favorit esiintyi ensimmäistä kertaa Suomen Hankirallissa neljän autokunnan voimin. Klassikoiden sivuilla miehen kilpa-autoja on nähty kahdesti aiemminkin (Lancia Fulvia numerossa 4/08 ja Alfa Romeo GTV numerossa 1/14). Š koda Favorit tuli markkinoille 1980-luvun lopulla auttamattomasti vanhanaikaiseksi käyneen takamoottorimallin korvaajaksi. ”Hankin muistaakseni -96 UFM-777-kilpisen Trophy-Favoritin, jolla ajoin puolentoista vuoden ajan rallija rallisprint-kisoja”, Ilkka taustoittaa
Rahoituksen keräys on jo käynnissä. He hakevat kilpailutoiminnasta ensisijaisesti elämyksiä. Kone iskuun Ilkalla on taustallaan hyvät tukijoukot, joiden avustuksella Favoritin pikkuviat ratkesivat yksi kerrallaan. Favorit on Ilkan mielestä hauska ja edullinen kilpa-auto Historic-luokkaan. KOHTI KUUMAA KISAA Ilkka Pohjonen ja Tommy Nyholm tukijoukkoineen ovat ahkeraa ja päämäärätietoista väkeä. Voimaa ei ole ylitsepursuavasti, mutta erinomainen ajettavuus paikkaa sen, mikä tehon puolesta jää uupumaan. Klassikkoluokassa ajetaan vähemmän autoa ja kuljettajaa rasittavia reittejä kuin varsinaisessa kilpailussa, joten aivan hurjaa rakennelmaa ei tarvitse ryhtyä tekemään. Yksityiset voivat tukea hanketta ja saada samalla nimensä auton kylkeen 150 euron suorituksella. Omaa huoltokalustoakaan ei Pohjonen rupea Dakariin saakka rahtaamaan, vaan aikomus on lyöttäytyä yhteen isomman tšekkitallin kanssa ja tehdä varikkotyöskentely heidän resurssejaan hyödyntäen. Kisassa Favorit kuitenkin hyytyi kolmannella erikoiskokeella, ja kilpailu päättyi sillä kertaa keskeytykseen. Uusi Favorit rakennetaan A-ryhmän sääntöjä mukaillen mutta Dakar-rallin erityisvaatimukset huomioiden. Sitten auto jäi pitkäksi aikaa latoon seisomaan, josta sen otti ajoon Veikko ”Veka” Lehtonen.” Pitkään ei Ilkka malttanut pitää Favoritia tallissa vaan osallistui sillä Mikkelin SM-ralliin heti seuraavana vuonna. Takaiskunvaimentimet ovat säädettävää mallia, ja paluuvaimennuksen säätönupit ovat hyvin esillä. Ainoastaan oikutteleva valonvaihdin piti vaihtaa uuteen. Tiimin tähtäimessä on osallistua Dakar-rallin klassikkoluokkaan neljän vuoden kuluttua. Ja kun autolla rupesi pääsemään ruutulipulle saakka, kokenut rattimies sompasi sillä hyviin sijoituksiin ja luokkavoittoihin. Etupäästä löytyy Kittelän viimeistelemät Bilsteiniskarit. Tallissa on rakentumassa jo uusi Favoritkilpuri pidemmällä sijaitsevaa koitosta silmällä pitäen. Erikoiskoekilometrien karttuessa auto alkoi osoittaa väsymisen merkkejä, eikä konekaan jaksanut kirmata vanhaan malliin. Dakar-ralli on aiempiin koitoksiin nähden minustakin hullu idea ja samalla uusi ja erilainen kokemus”, Ilkka pohtii. Joitakin yrityksiä on niin ikään saatu mukaan, ja ponnistelut uusien sponsorien löytämiseksi ovat käynnissä. Silloinhan sitä on aikaa harrastaa! Ku va : Ee ro Au vi ne n 31. Korjaustoimien jälkeen Ilkka ja Arto suuntasivat Tuohikotin ABC-ralliin, jossa Favoritin kone simahti heti kättelyssä polttoainepuolen ongelmiin. Mikkelin kilpailun nuotitus onnistui ilman suurempia murheita. Projektin aikataulu tähtää vuoteen 2025, jolloin Pohjonen jää eläkkeelle. vaiselle. Myöhemmin sillä ajoivat ainakin Antti Manninen ja Joose Orpana. Nykyisen Favoritin kanssa on tarkoitus ajaa tulevina kausina kisoja pääosin kotimaassa. ”Tähän mennessä on tullut ajettua monella tasolla montaa lajia. Silloin nuotteja luki Arto Arola
Nokka-ak32 5/2021 Škoda Favorit Historic. Uutta maalipintaa on kaikkialla paitsi konetilassa. Etuvetoratkaisusta huolimatta kone on läheistä sukua takamoottori-Škodan voimanlähteelle. Liikkuvat osat uusittiin ja tehtiin tarvittavat koneistukset.” Favorit on rakennettu ryhmä A:n sääntöjen mukaiseksi, ja sääntökirjan sanelemana moottori on ulkoisesti lähes alkuperäinen kaksikurkkuista kaasutinta myöten. Takamoottorisessa kansi on yleensä valurautaa ja imupuolella on vain kaksi kannen sisällä haarautuvaa sisäänmenoreikää. ”Päijät-Hämeen Škoda-velho Jokke Huila oli jo aiemmin huolehtinut moottoripuolesta, ja syksyllä 2019 hän pisti koko koneen perusteellisesti kuntoon. Moottoriremontin lisäksi auton kaikki sähkölaitteet ja koko polttoainepuoli on pistetty uusiksi. Tehoa A-ryhmän sääntöjen mukaan viritetystä moottorista on puristettu 108 hevosvoimaa. Ilkalle tullessa Favorit kärsi luotettavuusongelmista. Vakiokunnossaan työntötankokoneesta irtoaa reilut 60 heppaa. Sisuskaluja saa kuitenkin pistää uusiksi tai parannella sääntöjen asettamissa rajoissa. 1,3-litrainen voimanlähde on tuttu saman valmistajan takamoottoriajoilta. Sylinteriryhmä on takamoottorimallin tavoin kevytmetallinen ja uivilla sylinteriputkilla varustettu. Suurin eroavaisuus on kevytmetallista valettu sylinterikansi, jossa on jokaiselle sylinterille oma imukanavansa. Alumiinikannen saattaa tavata takavetoisenkin konehuoneesta, mutta käytännössä se tuli tutuksi etuvedon myötä. Syy siihen löytyy vanhoista Jyväskylän kisojen katsastustarroista, jotka Ilkka on halunnut säilyttää osana autoyksilön historiaa
Vanhaa peltiä korvattiin uudella siellä, missä tarvetta ilmeni. ”Kunnostuksen jälkeen kone jaksoi taas viedä sen verran kuin kuuluukin. Väsyneet rakenteet käytiin huolellisesti läpi. 33. 05 Alusta Edessä joustintuet korkeudensäädöllä ja kierrejousilla apujousin, Kittelän muokkaamat Bilstein-iskunvaimentimet, kolmiomalliset alatukivarret. Lopputulos viimeisteltiin vielä uusilla teippauksilla. Kokoamisvaiheessa Favoritiin asennettiin paljon uusia osia, muun muassa koko polttoainepuoli pistettiin uusiksi. Kääntyykin älyttömän helposti – ihan kuin olisi sarana keskellä autoa.” 01 Merkki ja malli Škoda Favorit 136 L 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto suorahampaisilla rattailla ja kilpakäyttöön sovitetuilla välityksillä, kevennetty vauhtipyörä, etuveto. 07 Mitat Pituus 3 815 mm, leveys 1 620 mm, akseliväli 2 450 mm. Lisäksi kone pitää käydä läpi suunnilleen jokaisen rallin jälkeen.” Koppa kuosiin Kori kunnostettiin seuraavana talvena. Ilkan suunnitelmissa on ainakin tasauspyörästön lukon asennus. Sylinteriryhmä ja -kansi kevytmetallivalua, sylinteriputket valurautaa. Vaikka tehoa ei ole runsaasti, moottori on terävä ottamaan kierroksia. Kahteen suuntaan säädettävä iskunvaimennus. Kaksi venttiiliä palotilaa kohden, kansiventtiilirakenne, työntötangot ja keinuvivut. Turvakehikon, kilpakäyttöön suunniteltujen istuimien ja turvavöiden lisäksi autosta löytyy välineet tulipalon tukahduttamiseksi. 06 K ori Tehtaan kilpakäyttöön rakentama viisiovinen teräskori, turvakaaret ja ralliautosääntöjen edellyttämät varusteet. Etenkin lähdössä menettää paljon aikaa, kun toinen pyörä lähtee turhan herkästi sutimaan.” Muuten mies on erittäin tyytyväinen vanhaan Trophy-kilpuriinsa. Kilpa-auto ei tietenkään tule koskaan valmiiksi. ”Siinähän on kahta koulukuntaa näin heikkotehoisen auton kohdalla. Kampiakseli on tuettu ainoastaan kolmella runkolaakerilla, mikä muodostuu ongelmaksi korkeampaa kierroslukua tavoiteltaessa. ”Nyt auto on sellainen kuin sen kuuluukin olla. Itse alan kallistua lukon kannalle. Turvallisuus on nykyajan moottoriurheilussa arvojärjestyksessä ykkössijalla. ”Tämä on kyllä hauska ja niin helppo ajaa, että aloittelevakin vie takuulla lujaa. On se vähän erilainen ajaa, kun ei ole taka-akseli solmussa ja muuta sellaista”, Ilkka tiivistää. Näistä on saatu tiettävästi irti jopa 130 hevosvoimaa, mutta silloin tehoalue kapenee ja siirtyy ylärekisteriin. seli on lohkossa, ja se käyttää venttiileitä työntötankojen välityksellä. Tehoa mitattiin 108 hevosvoimaa, mikä on A-ryhmäläiseen hyvä lukema. Takana pitkittäiset tukivarret ja poikittainen U-palkki
34
Jossain toisessa tilanteessa ’74-mallisen ajokin pettäneitä takaripustuksia olisi saatettu harsia kokoon, mutta 90-luvun alussa metalliromun kerääjä sai kuormaansa 700 kilon ja 3,6 metrin kimpaleen japanilaista autoteollisuutta. Tuossa vaiheessa 15 vuotta vanha Datsun pääsi perheen käyttöautoksi arjen ajoihin ja vapaa-ajan rientoihin. ”Sillä tehtiin kauppareissut ja joskus pääsin koulustakin Datsun-kyydillä kotiin. 35. Datsun 100A ’77 Jälleen kylänraitilla Teemu Saarenvirta kunnosti perheeseen 90-luvun alussa käyttöautoksi hankitun 100A:n lähinostalgiaa huokuvaksi harrasteajokiksi. ”Isän veli oli toiminut ammattikoulussa autopuolella opettajana, ja hän oli valmis auttamaan uuden auton hankinnan kanssa. Näiden mummolaan suuntautuneiden ajomatkojen huippukohta oli minulle Orimattilassa, pitkän suoran varressa oleva romulaani, jonka kohdalla isä aina hidasti jotta ehdin katsella siellä olevia aarteita”, muistelee Teemu veljensä kanssa kokemia reissuja Datsunin takapenkillä. Siinä missä Matti Saarenvirta oli ollut vaikuttavana tekijänä Datsunin hankinnassa, oli hänellä sittemmin tärkeä rooli myös auton ylläpidossa. ”Autoa käytettiin huollossa sedän työpaikalla ammattikoululla. Matti Saarenvirran näytille tuoma viimeisen valmistusvuoden 100A oli myynnissä porvoolaisessa Soturikylän Autossa, eikä Matti tehnyt Timo-veljensä tiluksille turhaa keikkaa. Muistan kun setä sitten tuli näyttämään keltaista 100A:ta meille, olin itse silloin kymmenen vanha”, kertaa Teemu Saarenvirta. Pieni Datsun oli toiminut askolalaisen Saarenvirran perheen ensimmäisenä autona, mutta nyt se sai mennä, sillä auton rahallinen arvo oli mitätön ja pienellä hakemisella tilalle oli järjestettävissä helposti tuoreet rattaat. Siellä nuoret jätkät katsoivat auton läpi ja muun muassa laittoivat teräketjuöljyä koteloiTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Kauko Ollila Datsunin entisten nuorten tyyli rakentuu muun muassa siihen aikoinaan liimatuista tarroista, perinteisestä radioantennista sekä Teemun asentamasta sisäpuolisesta ikkunaritilästä. Askola A skolan seudulla liikkuneen sinisen 100A-Datsunin tunnit tulivat täyteen hieman alle kahden vuosikymmenen käytön jälkeen korroosion tehtyä tihutöitään auton alustarakenteissa. Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna -77 suoritetusta ensirekisteröinnistä lähtien Hämeen läänin HJV-tunnuksissa, mutta tiettävästi lähinnä Porvoon seudulla vaikuttanut 100A siirtyi Teemun isän, Timo Saarenvirran omistukseen. Erityisesti muistan reissut äitini kotikulmille Heinolaan
Teemun isä kurvaili Datsunilla tuon jälkeen vielä noin vuoden päivät, kunnes hyvin palvelleen perheauton taival katkesi iskarikupin pettämiseen. ”Sain ajokortin vuonna 2000 ja kävin silloin itse katsastamassa Datsunin. ”Datsun siirrettiin latoon vuonna 2001, mutta jo silloin kyti takaraivossa, että joskus sen vielä laitan takaisin kuntoon. Välillä kävin katsomassa autoa ja joskus se oli ulkonakin ladosta”, kuvailee Teemu. Tuumailusta toimeen Perin usein jonkin taltioidun vanhan kapineen kunnostussuunnitelmat elävät vuodesta toiseen, noustakseen esille säännöllisesti, mutta haihtuakseen aina kuin huurteet saunaoluen kupeilta. Rekisteröin sen alkuperäisillä tunnuksilla, jotka sattuivat olemaan vapaan. Serkkupojalta kun kysyin, niin hän sanoi että voisi maalata sen itse.” Näin myös päätettiin tehdä, joten Datsunin ympärillä touhuaminen jatkui luontevasti jo toisessa polvessa; auton maalariksi lupautunut Henri Saarenvirta kun sattuu olemaan Matti Saarenvirran poika. ”Tein itse pohjatyöt, minkä jälkeen aloin kysellä tutuilta autolle maalaria. Auton päivittäminen olisi voinut tarkoittaa Datsunille kohtalokasta tapaamista romu-ukon kanssa, mutta tällä kertaa myötätunto perheen vanhaa autoa kohtaan vei voiton. hin ruosteenestoksi. Ei mikään valtaisa vastoinkäyminen, mutta käytännössä oli järkevämpi siirtää neljännesvuosisadan ikää hätyyttelevä 100-ampeerinen sivuun ja jatkaa matkaa astetta tuoreemmalla kulkupelillä. Teemu ei kuitenkaan päästänyt irti Datsunista tai päinvastoin vaikka aikaa se ottikin. Sen jälkeen kaikki uhka36 5/2021 Datsun 100A. Tupakit syrjään, turvavyöt kiinni ja menoksi. Särkijärven ala-asteen piha on Datsunille tuttu, sillä 90-luvulla Timo Saarenvirta kävi siellä noutamassa Teemua ja tämän veljeä. Pääsiäisen -19 tienoilla kaikki näytti hyvältä pohjatyöt tehtyinä ja Datsun trailerilla valmiina vietäväksi serkulle maalattavaksi. Kunnostettiin ensin iskarikuppi, hitsattiin vähän takakonttia ja laitettiin jarruja. Ei kuitenkaan mitään sen synkempää kuin ajokortti-iän kynnyksellä olevan Teemun suorittamia paikkaustoimia. Samalla sitten myös huolehtivat auton katsastamisesta.” Tummia sävyjä Pirteänvärinen Datsun 100A jatkoi Saarenvirran perheen käyttöajokkina niukasti uuden vuosituhannen puolelle, mutta sen jälkeen sen luo alkoi kertyä tummia sävyjä. ”Vasta vuonna 2018 rupesin laittamaan. Tuohon tehtävään Timo-isä valjasti vuoden -87 viistoperäisen Corollan. Auto oli varsin ruostekuplakylkinen, mutta vedin koulukaverin kanssa kyljet mustalla Miranolilla aina ikkunoiden alareunaan asti”, hän naurahtaa. Nyt on seuraavan sukupolven vuoro, sillä Teemun pojista kaksi käy parhaillaan samaista opinahjoa. Ryypyn ja tupakansytyttimen vieressä tekstissä mainittu hapertunut vetokatkaisin. Auto ehtikin lopulta olla kahta viikkoa vaille 17 vuotta ilman kilpiä.” Varsinaisen laajemman kunnostuksen aika oli talvella 2018–2019
Tilavuus 988 cm 3 . 37. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. ”Naapuri tuli Mersun maasturilla kärrynvetoon. Poraus 73, isku 59 mm. Täysillä ajamisen sijaan Datsunin vetovoima on kuitenkin ymmärrettävästi sen tarjoamissa nostalgia-arvoissa. 07 Mitat Pituus 361, leveys 149, korkeus 138, akseliväli 233 cm. Kunnostusvaiheessa Teemu kohensi bensantarjoilua kaasuttimen korjaussarjalla, mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on karistaa matkaväsymys suorittamalla alkujaan 53-hevosvoimaiselle koneelle remppaa. Ja todellakin, kahden polven jälkeen on tiedossa kolmas, sillä Teemun neljä poikaa ovat jo odottamassa omaa vuoroaan. Ja jos kaasu pohjassa kiitäminen ei meinaa riittää, on kaivettavissa vielä piiru lisää menevyyttä. ”Olenkin kavereille sanonut, että kunnon 100A kestää vähintään kolme sukupolvea”, myhäilee omistaja sympaattisen Datsuninsa äärellä. Kun kyseessä on perheessä vuosikymmeniä ollut ajoneuvo ja tunnelmaa luomassa esimerkiksi takalasin ritilää, tiikerikuosista selkänojansuojaa ja takavuosina liimattuja tarroja, niin käsittää 100A:n tenhon sukupolvesta toiseen. 01 Merkki ja malli Datsun 100A 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Kojelaudassa on haurastunut vipu, josta vetämällä löylyä löytyi ennen muinoin hieman lisää. Onnettomuuden syyksi paljastui maasturista irronnut vetokoukku. Pulssin hieman tasaannuttua paikalle järjestettiin traktori, jolla traileri saatiin vedettyä takaisin tien päälle. Datsun kestää Uuden maalipinnan jälkeen matkanteko on vaatinut ilman suurempaa dramatiikkaa. sikin mennä kertalaakista pieleen. Mutta ei sillä etteikö 988-kuutioinen laittaisi maisemaa liikkumaan tälläkin hetkellä. Teho 53 hv /6000 rpm, vääntö 75,5 Nm /4000 rpm. ”Jos kaasupoljin on jo pohjassa, niin narusta vetämällä saa vielä lisää kierroksia”, Teemu naurahtaa. Pienenä murheena oli ajoittain laahaamaan jäänyt kuljettajanpuolen etujarru, mutta jarrupääsylinterin vaihdon jälkeen ongelma helpotti. Takana erillisjousitus, pitkittäiset kolmionmuotoiset alatukivarret, kierrejouset. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Tärisevin käsin hommaa jatkettiin ja Datsun saatiin lopulta ehjänä maalarille”. Puristussuhde 9,0:1. Paino 700 kg. Moottori ja vaihteisto ovat alkuperäiset mutta toimivat. Kärryn aisa upposi tien vastapenkkaan, mutta kuin ihmeen kaupalla traileri pysyi pystyssä, ja onneksi Datsun oli sidottu huolella kyytiin”, huokaa Teemu. Nyt vetokatkaisin on poissa pelissä, mutta siinä kiinni ollut naru pilkottaa kojelaudan alla. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, 0-100 km/h 19 s. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kolmionmuotoiset alatukivarret, kierrejouset. Edessä levyja takana rumpujarrut. Etuveto. Hieman alle tuhatkuutioinen voimanpesä on palvellut kesäkäytössä moitteetta, mutta Teemun lähitulevaisuuden kaavailuissa on tarjota moottorille sen yleiskuntoa kohentavia toimenpiteitä. Laitettiin traileri perään, mutta ei päästy kuin sata metriä, kun traileri tuli hetkeksi vetoauton rinnalle ennen kuin meni jorpakkoon koko vehje
Tampere 38. Ehjä ja alkuperäiseen loistoonsa puunattu Orion puhutteleekin nimenomaan hienona esimerkkinä aikansa perhe-Fordista. Ford Orion 1.4 CL ’90 Takaisin tähdistöön Ford Orion ei mallinimestään huolimatta ehkä koskaan nouse klassikkoautojen halutuimpaan tähdistöön, mutta nostalgian tenho on jo toinen juttu
Ei sillä, että yli 30-vuotias Orion mitenkään lukeutuisi muun muassa Saleen-Mustangin, avomallisen M3-Bemarin ja lehdessämmekin tavatun ’70 Toyota Corona Mark II:n (KL 3/17) omistaneen tamperelaisenkaan ykköskohteisiin. Suunnitelmana oli siten löytää ehjä ja perussiisti yksilö, jonka Sami autojen puunauksesta innostuneena ehostaisi kokonaisvaltaisesti niin lähelle alkuperäistä loistoa kuin se järkevällä ja hieman järjettömälläkin työllä olisi mahdollista. M onelle autoharrastajalle 1,4-litrainen Ford Orion ei aiheuttaisi minkäänlaisia toimia, saati sellaisia että moisen hankkisi omistukseensa. Auton rekisteröintivuoden piti olla 1990 tai hieman vanhempi, jotta museoajoneuvorekisteröinti olisi kuluvan vuoden puolella teoriassa mahdollista. Annetaanpa miehen itse kertoa motiiveistaan. Moottoritilan siistimiseen kuluu monien yksityiskohtien, erilaisten materiaalien ja pinnanmuotojen seurauksena runsaasti aikaa ja vaivaa, mutta hyvin tehty työ on palkitseva ja visuaalisesti näyttävä kokemus. Harrasteautoiluun avarakatseisesti suhtautuvan Sami Viitasen kohdalla 90-luvun alun arki-Ford on kuitenkin hyvin perusteltavissa. ”Olen itse saanut ajokortin vuonna -92, ja heräsi ajatus että hankkisin edullisen sen aikakauden perusauton, jonka laittaisin museokuntoon”, Sami taustoittaa. Nuoruus Heinävedellä Autoa hankkiessa ja sen jälkeen Sami selvitti Orionin taustaa. Sami teki autosta voittavan tarjouksen, minkä jälkeen hieman himmentynyt punainen porrasperä-Ford siirtyi Tampereelle ja harrastajan talliin. Mitään tiettyä automallia hän ei asettanut hakuun, vaan alkoi viime talvena katsella sopivia tarjokkaita. Tosin edellä viitatulla yli kolmekymppisyydellä oli asiaan oma painoarvonsa. Säilymän kannalta auton historia sisälsi tuttuja tunnusmerkkejä: pitkäaikaisia omistajia, ylläpitoa ja suojaisia säilytystiloja. Tosin lähes uutta vastaava hohto vaati pesun useampaan kertaan. Punaisen Ford Orion 1.4 CL:n myi uutena pohjoissavolainen Ford-edustaTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Sami Viitanen Heinäveden seudulla vietetyt nuoruusvuodet eikä senjälkeinen aika näy ohjaamon eheydessä. ”Kävin katsomassa paria Poloa ja yhtä Escortia ennen kuin bongasin tämän Orionin.” Hämeenlinnalaisen autoliikkeen toimesta nettihuutokauppasivustolle listattu ’90 Ford Orion puhutteli vähäisellä, alle 115 000 kilometrin ajomäärällään ja pätevällä yleiskunnollaan. ”Kävin katsomassa paria Poloa ja yhtä Escortia ennen kuin bongasin tämän Orionin.” 39
Ihan ok-tyytyväinen olen konehuoneen ilmeeseen, muutos on aika iso verrattuna lähtökohtaan.” ”Sisustan pesin noin kolmeen eri kertaan, aloittaen Tornadolla, aineena laimennettu Motoxin tehopesu. Osaa myllyttelin pikku-Rotarylla ja pienillä laikoilla. Osan osista irrottelin ja hioin sekä maalasin alkuperäisen sävyisillä maaleilla. Pariin kertaan suoritetun huolellisen pesun jälkeen muutama päivä kuivattelua, sitten suojaus kohteille, joille ei uutta massaa saa mennä. Rupeksen epäkeskolla kävin pinnat läpi ja laikkoina käytin lähes kaikkia, mitä saatavilla oli.” ”Suurimman lohkomisen tein Rupeksen mikrokuitulaikoilla ja Koch Chemien leikkaavalla tahnalla. Penkit ja lattiamaton pesin tekstiilipesurilla, ja kaikki pienet raot vielä harjalla.” 40 5/2021 Ford Orion. Ja siitä sitten asteittain hienompaan. Tämän jälkeen pyöränkaarien käsittely, jarrujen puhdistus ja maalaus.” ”Konehuoneen kanssa meni yksittäisistä kohteista eniten aikaa, koska noita pieniä koloja ja välejä on vaan niin paljon. Sen jälkeen vaan uusi massa pintaan. Sen jälkeen aineeksi Kiillon Jiffy suihkepullosta, ja harjausta perään. Lopuksi laitoin pintaan välipyyhinnän jälkeen Nanolexin si3D MAX -pinnoitteen.” ”Jarrujen ja alustan kanssa meni myös yllättävän kauan, mutta pelastus oli se, että alustaa oli vuosien varrella ruostesuojattu varmaan kahteenkin otteeseen. Lopuksi vielä pyyhintä Gyeonin muoviehosteella. Tämä kaikki tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin pessyt konehuoneen useamman kerran. FIKSATEN JA PUUNATEN ”Maalipinta oli kohtuullisen haastava, sillä se oli paikoitellen mennyt jo hyvinkin ohueksi. Tämän takia myllyttämisen kanssa piti olla varovainen
Tehtävä ja sen suorittaminen Samille päätyessään Ford Orion oli hieman nuhjuinen mutta kokonaisuutena ehjä. Varsinaisen työmaan Sami kuitenkin suoritti auton puunaamiseen kanssa, minkä jäljiltä yksityiskohta ja kokonaisuus kerrallaan Orion palautui lähelle uutta vastaavaa ilmettään. 01 Merkki ja malli Ford Orion 1.4 CL 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Takana sillä oli ilmeisesti myös muutaman vuoden seisonta, mikä oli jättänyt joitakin merkkejä auton tekniseen vetreyteen. Teho 75 hv / 5600 rpm, vääntö 109 Nm / 4000 rpm. Niinpä hän oli tavatessamme laittamassa Fordia myyntiin, joten maamme mahdollisesti siistein ’90 Orion 1.4 CL on hakemassa uutta hyvää kotia. Läänitunnuksia noudattanut kilpijärjestelmä oli päättynyt edeltävänä syksynä, joten Orioniin ei enää ruuvattu vanhan mallin mukaan silloisen Kuopion läänin Kalkuisia rekisterikilpiä, vaan siihen kiinnitettiin CAF-518-tunnukset. Sami tekemä työ myös palkittiin, kun tavoitteeksi asetettu museorekisteröinti suoritettiin hyväksytysti huhtikuussa. Punaisen Orion 1.4 CL:n myi uutena Varkauden Automarkkinointi Oy, ja Ford rekisteröitiin ensiomistajalleen Heinävedelle 9. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tällä omistajalla auto oli aina viime vuoden lopulle saakka. Auton ensimmäisenä omistaneelta mieshenkilöltä Ford siirtyi aikanaan hänen vaimolleen ja lopulta perikunnan käsiin. Auton laittamisesta ja puunaamisesta innostuvan Samin kohdalla Orioin museorekisteröinti tarkoitti kuitenkin samalla, että tehtävä oli suoritettu ja huomion voisi kohdistaa jälleen uusiin haasteisiin. Ja kun menee luotisuoraan ja jarrut toimivat moitteitta, niin kiva on ollut käyttää. Takana erillisjousitus, joustintuet, poikittaiset alatukivarret, pitkittäistuet, kierrejouset. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Paino 910 kg. Poraus 77,24, isku 74,30 mm. 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, viistosti poikittaiset alatukivarret, viistosti eteen suunnattu tukitanko joka toimii kallistuksenvaimentimena, kierrejouset. ”On ollut kyllä mukavaa ja leppoista kyytiä. Ensimmäisen ensiomistajasuvun ulkopuolisen omistajan Orion sai vasta vuoden 2006– 2007 tienoilla, jolloin Ford matkasi Riihimäen suuntaan. 07 Mitat Pituus 421, leveys 164, korkeus 132, akseliväli 240 cm. ”Kaasutin vaati pientä säätöä ja huohottimen öljynkerääjä piti vaihtaa.” Pelleiltään auto oli säilynyt erinomaisessa kunnossa, mihin olivat vaikuttaneet paitsi matalat ajokilometrit ja kuivat tallitilat, myös ilmeisesti pariinkin kertaan suoritettu ruostesuojaus. tammikuuta -90. Heinävedellä ja sen lähiseudulla Ford sitten viihtyikin seuraavan neljännesvuosisadan ajan. 41. Sen jälkeen auto kulkeutui Joensuuhun neljännelle viralliselle omistajalle, pysyen kuitenkin edelleen saman perhepiirin omistuksessa. Edessä levyja takana rumpujarrut. Kai se on, kun ei näitä enää näy missään, vaikkei tuon vanhempi olekaan.” ja Varkauden Automarkkinointi Oy, ja auto ensirekisteröitiin ensiomistajalleen Heinävedelle 9. Alusta ei kilise eikä kolise. Tilavuus 1392 cm 3 . tammikuuta -90. Sami ehti ajella Orionilla ennen sen myyntiin laittoa sen verran, että tykästyi auton eleettömän varmaan menoon. 08 Suorituskyky Huippunopeus 167 km/h, 0-100 km/h 12,9 s. Etuveto. Puristussuhde 9,5:1. Yllättävän paljon saa myös katseita, kun tällä liikkuu
Fiat 1100 TV Roadster ’57 POIMITTU Kuormasta 42
Oli sattumaa, että harvinainen avo-Fiat päätyi yli 50 vuotta sitten Välimäen veljeksille Ouluun. Oulu 43. Hyvä niin, sillä hitaasti ja hartaasti entisöity erikoisuus on nykyisin kunnoltaan yhtä hieno kuin Italiasta lähtiessään
Ominaisuuksiltaan täysin vastakkaista laitaa Fiatin valikoimassa edusti erikoiskoritettu 1100 TV Roadster, joita ei 50-luvulla maahamme laivattu tiettävästi kuin yksi näytekappale. Vähintään yhtä tyytyväisiä oltiin langan toisessa päässä, sillä ei Helsingissä tiedetty, että kaupat oli juuri sovittu erittäin harvinaisesta avoautosta. Samaan rekkakyytiin lastattaisiin yrittäjän toistakymmentä vuotta vanha Fiat 1100, jota ei myöskään huolittu Helsinkiin. F iatin vahvuus autonvalmistajana on perustunut monipuoliseen valikoimaan, kilpailukykyiseen hinnoitteluun sekä tehokkaaseen markkinointiin ja huoltoon. Kun rekka traktoreineen saapui pihalle, oli isä kysynyt kuljettajalta, missä Fiat oikein oli. Helsingin päässä ehdotukseen suostuttiin heti. Suomessa italialaismerkin maine on rakentunut edullisten, käytännöllisten ja lämpimien pikkuautojen varaan. Ostaja löytyi Elettiin syksyä 1969, kun Kuopion suunnalla porakaivoja urakoinut yritys oli ajautunut pohjavettäkin syvemmälle. Urakoitsijalle oli toimitettu neljä isoa Zetor-traktoria, joiden maksut olivat jääneet niiden maahantuojalle Farmer Oy:lle hoitamatta. Auton Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Auton pintaväristä riippumatta 1100 TV Roadsterin mittareiden pohjien kuuluu olla punaiset. Automalliin uutena tarjottu radio löytyi Italiasta. 44 5/2021 Fiat 1100 TV Roadster. Välimäen veljesten isä toimi Farmerin Oulun toimipisteen palveluksessa, kun pääkonttorilta Helsingistä tuli tieto, että porakaivoyrittäjältä ulosmitatut traktorit oli päätetty toimittaa Ouluun. Fiat oli kilvissä, mutta kylkikolarin jäljiltä hiukan huonosti kitattu ja maalattu, ja sen alla olivat piikkipyörät. Ainokaisen päätyminen syksyllä 1969 Ouluun oli sattuma, mutta onnekas sellainen. Juha Välimäki muistaa isänsä tuolloin harmitelleen jo etukäteen, minne vanhan saippualaatikko-Fiatin saisi edes hävitettyä. Tuolloin vasta 10ja 12-vuotiaat Välimäen veljekset suunnittelivat laittavansa heikkokuntoisen harvinaisuuden vielä hienoksi. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ollut, että projekti veisi runsaat puoli vuosisataa. Kuljettaja oli näyttänyt kyydissä ollutta avoautoa, joka ei vastannut yhtään mielikuvaa 1100-Fiatista. Puhelun jälkeen oli varmasti naurettu tyytyväisenä, että joku hullu meni auton ostamaan. Juhan isä oli auton nähtyään soittanut pääkonttoriin kysyäkseen, voisiko hän lunastaa Fiatin itselleen siihen hintaan, jolla se oli taloon tullut
Niin tai näin, nykyisin maamme Fiat TV Roadster-kanta on jo moninkertainen, kiitos niiden Atlanttia ylittävien rahtilaivojen. Antti Wihanto varmistaa, että hänen isoisänsä ei Roadsterilla ajanut, sillä se oli yksi useista autoista, joita kauppaneuvos osti Antin isän Jukka Wihannon käyttöön. Hankkijan palveluksessa vuosikymmenet toiminut ja Fiatin vaiheet Suomessa perin juurin tunteva Rainer Mäkipää muistaa 60-luvun puolivälistä Fiat 1100 TV urheiluauton myynti-ilmoituksen. 45. Tosin siinä rinnalla on valmistunut useita muita entisöintejä huomattavasti ripeämmällä aikataululla. Antti muistaa isänsä joskus kertoneen nuoruutensa avo-Fiatista, mutta hänelle jäi käsitys, että isän käytössä oli ollut Pininfarinan korittama huomattavasti yleisempi malli. Vuonna -62 maahantuontia varten perustettiin Autonovo, jonka taustalta löytyi Hankkija. Huhtikuussa -64 se jatkoi levyseppä Pauli Parikan omistukseen ja siitä Pieksämäelle Ismo Nyyssösen nimiin, jolloin se sai MDL-19 kilvet. Vuonna -69 autoon ruuvattiin ensin Kuopion KPA-2-kilvet ja samana vuonna vielä MSD-81-tunnkset, jotka siinä oli kiinni, kun auto päätyi Välimäelle Ouluun. Yksilö ensirekisteröitiin kesäkuussa -57 Helsingin BO-770-tunnuksiin, ja todennäköistä on, että omistajaksi kirjattiin tuolloin Finla Oy. Kesällä -59 Fiat vaihtoi maisemaa Naantalin Luonnonmaalle Vihannon hyvän ystävän Keijo Lounalan omistukseen ja autoon ruuvattiin EG-1-kilvet. Perimätiedon mukaan autot oli tarkoitettu Amerikan markkinoille vietäviksi, mutta tätä tarinaa ei Roadsterin alkuperäinen kilometrimittari saati kovakatto oikein tue. Siksi 50-luvun alussa Helsinkiin perustettiin tytäryhtiö Finla Oy, jonka johtoon valittiin omistajasukuun kuulunut Unto Vuola. Auton saavuttua maahan oli Lönnrot päässyt itsekin Roadsterilla ajelemaan. AINOA AVOKAS Fiatin maahantuontia harjoitti turkulainen Keskusautohalli ja Kauppa Oy, mutta Italiasta tulleen ohjeistuksen mukaan merkin edustuksen oli löydyttävä maan pääkaupungista. Autonovon huoltopäällikkö Lönnrot tiesi tarkoin yksilön taustat ja osasi kertoa Unto Vuolan tilanneen Roadsterin uutena vaimonsa käyttöön. Jo seuraavana kesänä autoon ruuvattiin TZ-921-kilvet, kun sen omistajaksi kirjattiin turkulainen kauppaneuvos Osmo Vihanto. Auton historia kuitenkin kiinnosti ja koska Mäkipää tunsi Fiatin organisaatiosta kaikki johtajat, alkoi hän jäljittää Roadsterin tarinaa. Vastauskirjeen perusteella kyseinen 1100 TV Roadster sekä muutama kaksivärinen 1100 ja 1200 sedan-malli olisi purettu rahtilaivasta vahingossa. Pyyntihinta keikkui 1 500 markan paikkeilla, mutta Mäkipää tarjosi siitä 900 markkaa, sillä auto ei ollut niin hyvä kuin myyjä oli sen puhelimessa kuvaillut. Hannu ja Juha Välimäeltä harvinaisen Fiatin entisöintiin kului puoli vuosisataa. Hänen pojanpoikansa, Turun klassikkoautotapahtuma Concours d´Elegancen takaa löytyvä Antti Wihanto oli yllättynyt, kun sai kuulla kyseisen auton olleen perheensä hallussa. Hän lähti tuolloin Pieksämäellä ollutta autoa kaverinsa kanssa ostoaikeissa katsomaan. Häneltä löytyy itseltään Kaliforniasta tuotu samanlainen 1100 TV Roadster. Juha Välimäki tiedusteli 70-luvun puolivälissä erikoisen Roadsterin taustoja kirjeitse Autonovolta
Opiskellessaan vuosina 1973–74 ammattikoulussa Juha kanttasi 1,5 millin pellistä koko auton ryhdissään kantavat kynnykset. Juha suunnitteli hyödyntävänsä Fiatin lokarinkaariin jonkin muun auton korjauspeltejä, mutta pakkelin alta löytyi vielä sen verran alkuperäisiä kaaria malliksi, että ne pystyi piirtämään pahville ja sen avulla tekemään uudet kaaret suorasta pellistä. Sitä virkaa sai hoitaa pieni BMW 700. Pintapellit helmoihin taiteiltiin paljon myöhemmin. Kuskinpuoleinen ovi oli ottanut sen verran osumaa, että Hannu taiteili oven runkoon kokonaan uuden pintapellin. Fiat vietti varastossa ensin muutaman vuoden, kunnes siitä ryhdyttiin purkamaan osia irti. Ilmeisesti helmaja pystylista olivat vaurioituneet kylkikolarissa niin, että toisenkin kyljen listat oli heitetty menemään ja pystylistan pultinreikiin oli ruuvattu molemmin puolin tarvikekoristeita. Minkäänlaisia korjauspeltejä ei auton pintoihin löytynyt, mutta pohjalevyltään auto perustuu nelioviseen 1100-mallin, joskin etupenkin liukukiskot on avoautossa hitsattu taaemmas. Omia sovituksia Entisöintiprojektia ei viety eteenpäin kiirehtimällä, vaan osia etsittiin rauhassa ensin kotimaasta ja myöhemmin maailman nettihuutokaupoista. Kaikki hitsaukset tehtiin pistehitsillä, kuten ne oli alkujaankin tehty. Paperipusseihin purettu Alusta alkaen oli selvää, että Fiat oli liian erikoinen poikien peltoautoksi. moottori kävi, joskin hiukan räpättäen ja Juhan pikkuveli, tuolloin kymmenen ikäinen Hannu pyöräytti avoautolla pienen koeajon. Isompi ongelma oli pitkälle edennyt korroosio, joka oli nakertanut koria jo monin paikoin. 46 5/2021 Fiat 1100 TV Roadster. Kyseessä on kuitenkin vain muutamia satoja kappaleita valmistettu harvinaisuus, jonka purkuosia putkahtaa myyntiin perin harvoin. Veistoksellisen kauniin auton kruunaavat spinnerikiinnitteiset pinnavanteet. Auto päätettiin vuonna 1972 siirtää kesämökille, jossa purkaminen jatkui. Koriin vaihdettiin lattia ja tavaratilan pohja. Kun riittävän kauan etsi kaareutuvaa peltiä, osui purkamossa silmiin 99-Saabin katto, jonka etuosasta leikattu pala oli kuin tehty Fiatin korjaukseen. Ilmeisesti helmaja pystylista olivat vaurioituneet kylkikolarissa niin, että toisenkin kyljen listat oli heitetty menemään. Takapuskurista oli saatu keskiosa ja toinen päätykappale irti, kun ne katosivat varkaan matkaan. Roadsterin puskurit ja listoitus ovat pitkälti kotimaista taidekäsityötä. Alkuperäiset peltivanteet pölykapseleineen olivat autosta joskus kadonneet. Kylkien kolhiintuneita pystylistoja kaupiteltiin Amerikassa 1 850 dollarin kappalehintaan, mutta kun paria vuotta myöhemmin tarjolle tuli yksittäinen lista 150 taalaan, Juha poimi sen heti pois. Etupuskurin alta hiekkapelti oli rutussa ja sen päälle oli pop-niitein kiinnitetty suora pelti, joka ei istunut muotoihin. Osat pakattiin tarkoin osuuskaupasta haettuihin paperipusseihin, jotta ne pysyisivät tallessa ja järjestyksessä, kunnes kasaamisen aika jälleen koittaisi. Kuskinpuolen lokarit edessä ja takana olivat lommoiset ja ne oli korjattu pakkelilla. Alkuperäinen lista päätyi tallin seinälle, mutta siitä sai tehtyä millintarkat kopiot molemmille puolille
Alkuperäisen ohjauspyörän kehä oli särkynyt kolarissa, ja siihen laserleikattiin Kemissä uusi kehä alumiinista. Verhoomo Lumonia Kempeleeltä otti tehtäväkseen sisutuksen ja uuden kangaskaton toteutuksen. ”Edes kuvan löytäminen sellaisesta on jokseenkin mahdotonta”, Juha toteaa. Kun romuliikkeestä haki kahden millin seinämäisen messinkiputken, saattoi siitä lähteä työstämään aihion osia, jotka kasattiin hopeajuotteella. Korin kiiltävien koristeosien viimeistelyn ja kromauksen toteutti Rauno Kalliokorpi. Vain maskin kehykset saivat jäädä alkuperäiskromiinsa. Rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori, avattava kangaskatto 07 Mitat Pit. Vauxhall Vivan puskurin profiili oli paljon lähempänä, ja siitä muokkaamalla saatiin lopulta haluttu lopputulos. Kun lopputulosta katsoo, on mahdotonta erottaa, kumpi päätykappaleista on alkuperäinen, kumpi kopioitu. Englannista löytyi kuitenkin 60-luvun 14-tuumaiset MWSpinnavanteet, jotka kiinnitetään spinnerillä. Se oli korvattu suoralla lasilla, joka ei myötäillyt tuulilasin reunaa. Keskiosaksi oli joskus vaihtunut pätkä 403-Peugeotin puskuria, joka profiililtaan oli liian pullea. Kaasutin Expertiltä löytyi Weberiin uudet osat, ja Kokkolasta löytyi ammattitaito kaasutinremonttiin. Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Fiatin moottorin alakerta oli kertaalleen jo vaihtunut, mutta sylinterikansi oli auton alkuperäinen. Viimeistelyyn teetettiin vielä spinnerit Fiat-keskiöillä. 47. Tinkimätön entisöinti on aistittavissa kaikkialta. Takaveto 05 Alusta Edessä: päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja, simpukkaohjaus. Auton puskurit ovat alkujaan kromattua messinkiä ja etupuskurin päätykappaleet olivat aika rutussa. Maalauksen toteutti Jani Stenius Oulusta. Alkuperäiset pölykapselit, jos sellaisia ostettavaksi tarjotaan, ovat lommoisinakin painonsa kultaa. Nyt moottori käy erittäin kauniisti ja vastaa herkästi kaasuun. Varkaan matkaan 70-luvulla lähteneestä takapuskurista ei ollut jäljellä kuin toinen pääty. Navat teetettiin Englannissa samassa firmassa, joka oli aikanaan valmistanut vanteetkin. Lasi lähetettiin muiden autojen lasien mukana Kuttilaan, mutta Fiatin sivulasi tuli tuolloin paluupostissa takaisin, sillä kaarevan ja karkaistun lasin teko ei onnistunut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. Mattomateriaali tuli K&L Partnerilta Kuopiosta ja salmiakkikuvioinen materiaali kojelautaan ja penkkeihin Englannista. Poraus 68 mm, isku 75 mm, tilavuus 1089 cm 3 . Auton mukana tuli sen alkuperäinen lasikuituinen kovakatto, joka lienee vielä autoakin harvinaisempi. Matalasta tavaratilasta osansa vievät akku, varapyörä ja polttoaineen täyttöputki. Tehokkaamman TV:n kansi eroaa kanaviltaan ja venttiileiltään perusmallin kannesta, mutta sellaisen voi koneistaa 1200-mallin vakiokannesta. Paria vuotta myöhemmin pinnan muutokset tarkastettiin ja päälle ruiskutettiin lopullinen helmiäisväri. Helmalistan aihiot leikattiin rosteriputkesta ja reunat kanttaamalla niistä saatiin alkuperäistä vastaavat. Mittarit ovat kaikki alkuperäisiä sekä toimivia, ja kojelaudan viimeisteli Italiasta löytynyt tyyliin sopiva radio. 01 Merkki ja malli Fiat 1100 TV Roadster 02 Vuosimalli 1957 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Juha arvioi kolmen runkolaakerin alakerran antautuneen joskus virityksestä, ja saman saattoi odottaa toistuvan. Fiat valmistui kesällä 2020 museotarkastukseen, johon saapui viisi asiantuntijaa hämmästelemään lopputulosta. Juhan veljenpoika toteutti puuseppänä kehään uudet mahonkiosat. 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h 09 Valmistusmäärä Fiat 1100 Turismo Veloce Roadsteria valmistettiin tiettävästi alle 600 kpl. Alkuperäistä haalistumatonta värimallia löytyi ovipaneelien alta, mutta auto maalattiin ensin peruspunaiseksi. Paino 820 kg. Juha halusi autoon näyttävyyttä pinnavanteilla, ja italialainen Borrani olisi ollut vaihtoehto. Alakerta remontoitiin uusin laakerein ja männänrenkain. Väri on Juhan käsityksen mukaan sama kuin Road & Track -lehden syyskuun -57 kansikuva-autossa. Penkit ovat alkuperäiset, ja niiden pehmusteetkin olivat säilyneet käyttökelpoisina. Juha teki tarkat piirustukset navoista, jotka pultataan jarrurumpuihin kiinni. Viitisentoista vuotta myöhemmin se kyllä onnistui, Juha muistelee. Alkuperäinen kansi päätyi hyllylle, mutta siitä saatiin malli kanavien avartamiseen. Auton alkuperäisistä peltivanteista ei ollut kuin varapyörä tallella. 3 785 mm, lev. 1 460 mm, akseliväli 2 339 mm. TV:n imusarja on sekin paremmin hengittävä ja polttoainetta tarjoilee kaksikurkkuinen Weber. Kaksikurkkuinen Weberpystyimukaasutin. 1 460 mm, kork. Katon entisöintiä ei ole vielä aloitettu, sillä hiljaa hyvä tulee. Syy röpöttävään käyntiin paljastui liian korkeista puristuksista, sillä kantta oli laskettu reilusti. Puristus 8,1:1, teho 53 hv/5200 rpm. Papereihin kirjattiin yksimielisesti maininta: ”Erittäin hyvin entisöity.” Vaikka projekti veikin aikaa, on sen rinnalla valmistunut muitakin museoautoja. Erittäin hyvin entisöity Kylkikolarissa oli toinen kaarevista sivulaseista särkynyt
Roadsterit valmisti Fiatin oma erikoiskorittamo Dipartimento Carrozzerie Derivate e Speciali, ja kaikki korin saumat ovat tukevasti tinattu. 48 5/2021 Fiatin projektikuvia. Kun koria 90-luvulle tultaessa hiekkapuhallettiin, tulevien peltitöiden todellinen tarve alkoi paljastua. 70-luvulla Juha kanttasi koriin järeät kynnykset, jotka kannattelevat avokoria. Projektialbumin aarteita Usein entisöintiprojektin kimppuun käydään niin kovalla innolla, ettei valokuvia eri työvaiheista ennätetä napsia. Välimäen veljesten haastavassa Fiat-projektissa ei niin kiire ollut, ja kuvia löytyykin eri vuosikymmeniltä. Hannu Välimäki tarkkailee takapyörän kohdalle kumartuneen Juhan puuhia. Kuin haaskan pyydystäneenä Hannu poseeraa ritsa kourassa pitkälti puretussa autossa. Heikonpuoleinen kittaus on alkanut varisemaan korista jo omalla painollaan. Korjauspeltejä auton pintaan ei ole tarjolla, joten ruttuisen naamapellin alaosaan muokattiin korjauspala Saabin katosta. Kuvat: Juha ja Hannu Välimäki Kesällä -72 kesämökille siirrettäessä Fiat on vielä pyörillään, mutta koristeosat autosta oli jo ennätetty purkaa. Valmistenumeron perusteella paljastui että -57 ensirekisteröity Fiat on valmistunut jo vuoden -56 ensimmäisellä vuosineljänneksellä
Uusia lattioita olisi ollut tarjolla Intiassa, mutta koska niiden lähettämisessä ilmeni vaikeuksia, Välimäen veljekset loihtivat suorasta pellistä uudet alkuperäisiä jäykisteprässäyksiä mukaillen. Hannu hieroi pohjatyöt, ja pintaan ruiskutettiin ensin tavallinen punainen maali. Fiatin erikoiskoreista vastasi muotoilija Fabio Luigi Rapi, jonka alaisuudessa ykkössarjan 1100 TV Roadstereja kerrotaan valmistuneen vain 537 autoa. Vuonna 1957 Road & Track -lehti esitteli Fiatin Roadsterin amerikkalaisille ja autoja alkoi mennä kaupaksi enemmän kuin Fiatin erikoiskorittamo sai niitä valmistettua. Autot näyttävät samoilta, mutta koreissa on hienoisia eroja, kuten muutaman sentin pituuserot lokasuojissa. Kun automallia oltiin päivittämässä 1200 Roadsteriksi, oli Pininfarinan koripajassa jo aloitettu valmistamaan Roadsterin koreja alihankintana. 49. Viimeistely ennen kromausta on Rauno Kalliokorven käsialaa. Kun lattiat oli saatu paikoillen, ilmestyi Italiaan pari lattiapeltejä tarjolle 1 500 euron hintaan. Pari vuotta myöhemmin maalauksesta korjattiin kaikki esiin tulleet moitteet ja lopullisen metallihohtoisen pintavärin koriin ruiskutti Jani Stenius. Uudet toteutettiin messingistä ja kasattiin hopeajuotteella. Alustaltaan 1100 TV Roadster perustuu tavalliseen nelioviseen 1100 Sedaniin. Alkuperäisen puskurin keskiosa ja toinen päätykappale lähtivät varkaan matkaan jo 70-luvun alussa. Juha Välimäki toteutti koriin uudet lokarinkaaret ja kuskinpuoleisen ovipellin Hannu loihti suorasta pellistä jo 1993. Kun Hannu oli saanut valmiiksi Klassikot 5/2019 -lehdessä esitellyt 700-BMW:n entisöinnin, Fiat siirrettiin 2015 Juhan tallista Hannun talliin, jossa entisöinti alkoi edetä vauhdilla
Teksti: Harri Onnila Ripeät ranskalaiset 50 MYYDÄÄN Urheiluauto. Vuonna -90 Citroën XM:n mainoksessa laskettiin mukavuuden ja suorituskyvyn summaksi tulos, jota oli automainonnassa nostettu esille ennenkin loistomalleista puhuttaessa: ”Jos tahdot urheiluauton ja edustusauton, hanki ne. Melkoista urheilua reissaaminen neljän (viiden?) hengen kuormalla varmasti olikin. Joka tapauksessa USA:ssa ja Iso-Britanniassa Caravelle-nimellä markkinoidun ’63 Renault Floriden kerrottiin mahdollistavan ”urheilutyyppisestä matkanteosta nauttimisen yhdessä perheen kanssa”. Kuinka tuo sportstertermi nyt suomeksi oikein taipuisi. Tutustukaa ajo-ominaisuuksiin, nopeuteen, monipuolisuuteen. Tai Citroën XM.” Mukavuudesta huolehti muun muassa tietokoneohjattu aktiivijousitus sekä 24-venttiilinen 200-hevosvoimainen V6-kone. Ranskalaisiin autoihin liitetään usein erityisesti mukavuus, mutta ovat Gallian kukot osanneet korkealtakin kiekua. Vaikka ei näytäkään siltä. Coupéna ja kuvan avomallina varustettu ajokki sopi mainoksen mukaan ”miehelle joka haluaa autoltaan kaiken: suorituskykyisen urheiluauton sekä ylellisen ja mukavan touring-auton”. Tässä kuitenkin vuodelle -60 saapunut 2+2-paikkainen Facel Vega Facellia, jota liikutti 1,6-litrainen DOHC-neloskone. Viisikymmenluvun puolivälistä kymmenen vuoden ajan ylellisiä autoja valmistanut Facel oli muhkeimmillaan sen käyttäessä Chryslerin V8-moottoreita. Katsotaan lyhyesti muutamia ranskalaisvaunuja, joita on mainostettu erityisesti niiden urheilullisuuteen vedoten. Vuoden -71 Renault 16 TS:n huomiota keräävää otsikointia perustellaan tekstissä: ”Auto joka on urheiluauto ominaisuuksiltaan. Ja ajatelkaa mukavuuksia.” Mutta tottahan tehoja olikin mukavat 96 hevosvoimaa ja kulkua sitä myöten 170 km/h
Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi * 1-päiväinen markkinatapahtuma * Harrasteautoille oma -parkki * Alueella: ravintola / puffetti Yleisölle * Lauantaina klo 8:00-16:00 * Pääsymaksu 5 Euroa/hlö, ei paikoitusmaksua Myyjille * Myyntipaikat: ruutu 5x7 m /30e myyjät alueelle perjantaina klo 15-20, lauantaina klo 6 alkaen. POHJOISMAIDEN SUURIN POHJOISMAIDEN SUURIN KULJETUSALAN MESSUJA KULJETUSALAN MESSUJA NÄYTTELYTAPAHTUMA NÄYTTELYTAPAHTUMA 13-14.8.2021 POWERPARK HÄRMÄ 13-14.8.2021 POWERPARK HÄRMÄ WWW.POWERTRUCKSHOW.FI WWW.POWERTRUCKSHOW.FI Jokaisella autolla on tarina. * Ei elintarvikkeiden myyntiä ! Ei ennakkovarauksia ! Tiedustelut : Arkisin klo 15-20 / Matti Pikkarainen 040-7282375 Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit 4.9.2021
Golfpari esitti paikan leveimpiä liippejä. Vuonna 1993 kesäkauden rallikisoja kertyi plakkariin runsaasti. Itse kilpailijat kuitenkin jollain tavoin haistoivat yllärin, sillä yhtä spinnausta enempää emme tilanteita nähneet. Kolmas oli Jari Kankaanmäki. Vilppulassa lupaavalta vaikuttanut, hämäävä oikea ei alkanut toimimaan odotuksien mukaan. J uhannuksen alla kisamatkamme Pasin kanssa johti Vilppulaan ja odotukset olivat suuret sillä ajettiinhan siellä kovatasoinen ja -vauhtinen F-sarjan osakilpailu. Satakunta kisaparia katseltuamme siirryimme myöhemmälle erikoiskokeelle, jossa kärkiautojen leveitä sladeja kummoisempaa show’ta emme myöskään kokeneet. Kakkospätkältä löytyikin pari kilometriä lähdöstä ollut oikealle taittava mutka jonka tiukkuutta hämäsi vasemmalle lähtevä metsäautotien pisto. Nolla-autot antoivat hieman esimakua tulevasta sillä paikka tuli heille selkeästi silmille. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Kiireinen kisakesä -93 52 5/2021. Viikkoa aikaisemmin olimme herkutelleet Ikaalisten kylpylä -rallin huimista tapahtumista, joten pohjoisen Pirkanmaan sorateille lähdimme katsomaan vähintään yhtä kaatokylläistä rallikisaa. Vauhtia kilpailussa ennakkoarvailujemme mukaisesti oli, sillä erikoiskokeiden keskinopeus kohosi varsin reippaaksi, yli 120 kilometriä tunnissa. Vilppula-rallin voittoon ajoi Harri Rovanperä jolle tiukan vastuksen antoi Mika Korhonen. Vilppulassa huimisteltiin jopa kovempaa kuin MM-rallissamme. Kaikista tapahtumista ei muistoja tai kuvamateriaalia aina paljoa kertynyt, mutta niputtamalla nämä omalle kohdalle osuneet kilpailut, syntyi pieni kesäkisakooste
Viikonlopun saldo autourheilun saralta jäi kuitenkin positiiviseksi, joten nuori mies sai aimo annoksen ralliviihdettä sekä raitista ulkoilmaa varsin lähellä asuinsijojaan. Vammalan Kaltsilassa ajetussa SM-rallisprintissä ei kuuluisa muuntajapaikka kilpaautoja vuonna 1993 syönyt. Edellispäivä oli kulunut Kauppi-rallin parissa Nokian Pinsiössä, jossa tapahtumia ei puuttunut. Vilppulan kakkospätkältä siirryimme viimeiselle erikoiskokeelle jossa tilanteita ei sen kummemmin syntynyt. Länsirannikon autourheiluseurojen aktiivinen toiminta tuotti kilpailuja kuin liukuhihnalta, mikä oli pelkästään positiivinen asia kannaltamme. Kaksi vuotta aiemmin olin ollut Kaltsilan kylätiellä sprinttiä seuraamassa ja tuolloin rata ajettiin ”väärään” suuntaan. Tällä kertaa, kenties sateisen kelin liukastaman radan johdosta eivät kilpailijat alkaneet vauhdilla hulluttelemaan ja muutamia roikkumisia lukuun ottamatta muuntajapaikka ei tilanteita suonut. Seppo Hannukainen toi sateen liukastamalla kylätiellä Ladaa tavoilleen uskollisesti. Turussa ajettiin 19. Ladan oikealla puolella näkyy hämäävä sivutien pisto joka tällä kerralla ei valveutuneita kuljettajia yllättänyt. Kohahduttavin tilanne Vilppulan kakkospätkän paikassa nähtiin tunnin odottelun jälkeen kun Opelistit spinnasivat. Kai Jäntti oli liikkeellä entisellä Lada VFTS:llään. Odotukset olivat tämän vuoksi korkealla etenkin kun viisi ensimmäistä erikoiskoetta kier53. Talvella olimme näissä maisemissa olleet jo pariin otteeseen. Kar i Ruus un e n SM-rallisprintiä Vammalassa, F-sarjaa Turussa Sunnuntai, elokuun ensimmäinen päivä oli sateisen harmaa. Vammalaan lähdin yksin kuuluisan muuntajan mutkan houkuttelemana. Vuotta aiemmin olimme Rantarallin helteisessä ja pölyisessä kisassa saaneet katsella kun autoja kaatui kuin heinää viikatteella. Marko Lehtelä ja Tiina Sievinen tulivat varman päälle joutuisalla linjalla. Mika Korhonen toi Mantaansa jälleen tien täydeltä. ICP-972 oli tuolloin jo Tero Kalliomäen kilpuri. Viikko edellisistä kisoista pakkasimme Pasin kanssa itsemme jälleen ExpressEscortiini ja suuntasimme Turkuun. Vammalan sprintin voittoon ajoi yllättäen Juha Hellman N-ryhmän Mitsubishilla. Rantaralli joka oli F-sarjan osakilpailu. Kakkonen oli Esa Saarenpää Audilla ja kolmonen jälki-ilmoittautuneena kilpailuun osallistunut Sebastian Lindholm Ford Escort Cosworthilla. Korhonen ajoi tiukan kisan Harri Rovanperän kanssa joka veti tällä kerralla pidemmän korren ykköspokaalin suhteen. Nyt ajosuunta oli tuttu perinteinen ja kilpailijoita vainosi tuo tiukka oikea jossa usein kilpureita kaadettiin. Tapansa mukaan Jäntti ajoi kovaa ja näyttävästi
Syksyn pimeydessä joitakin pätkiä bongasimme tienvarsien sähköpylväisiin kiinnitetyistä kuulutusmonisteista. Timo Kuukka tuli kireän mutkan läpi kunnon tappisladissa. Rantarallin yleiskilpailun kolmen kärki oli Mika Korhonen, Jorma Rissanen ja Timo Kuukka. Se olisi herättänyt pahaa verta kalliin lipun maksaneen yleisön parissa, eikä kuvaaminen muutenkaan sopinut järjestysmiehen rooliin. Rantarallissa paikkamme täpärin tilanne oli tässä. Ajoimme sorateitä Siuron, Mouhijärven ja Suodenniemen maisemissa, joissa rallireitti Nokian tapahtumissa usein kulki. Liukastelusta huolimatta Kuukka ja kartturinsa toivat Turusta palkintokaappeihinsa kolmospokaalit. Seiska oli osittain sama pätkä missä olimme talvella olleet katsomassa Länsirannikon junnu-SM-rallia, tosin nyt toiseen suuntaan ajettuna. Kamera oli aina näilläkin reissuilla mukana mutta järjestystä valvovan henkilön ominaisuudessa sitä ei yleensä kehdannut käyttää. telivät tutuissa rallimaastoissa akselilla Lemu, Mietoinen ja Vehmaa. Nyt muutaman ruudun verran laukaisunappia kuitenkin painoin kun muulta seurakunnalta silmä vältti, joten kisasta jäi muutama otos muistikuvien tueksi. Jyväskylän Suurajot lauantain osalta kului talkoohommissa Savon erikoiskokeella. Sateisen ja kolean sään vuoksi emme enää jatkaneet kisareissuamme tauon jälkeisille pätkille, vaikka olimme seitsemänneltä erikoiskokeelta paikan valmiiksi katsoneet. Huima, vuoden 1992 runkipaikka vaikutti kinkkiseltä myös toiseen suuntaan kaahatessa. Koska kisareitti kierteli kotiseudullamme, kävimme Pasin kanssa muutamana arki-iltana etsimässä kilpailussa ajettavia erikoiskokeita. Nytkin järkkärinauha kiinnitettiin hihaan Marjamäen Kesoilin pihassa Lempäälässä, jonne olimme aamutuimaan kokoontuneet muiden pätkää järjestämään tulleiden lajitovereiden kanssa. Kaltsilan sprintin levein roikotus taisi olla tässä. Yleensä olimme töissä joko Savon pätkällä Lempäälässä tai Sahalahden eekoolla. Lokakuussa Nokialle Lokakuussa ajettiin Nokialla SM-rallia. Escort nousi kuitenkin helposti takaisin tielle. Suurajoissa hommissa Jyväskylän Suurajot kuului vakiotapahtumiimme elokuun loppupuolella. Tällä kerralla Savo ajettiin vastakarvaan, Kangasalta Lempäälään päin. Rantarallin edellisvuotinen kakkospätkän runkipaikka ajettiin nyt vastakarvaan. Paljon oli paikalla porukkaa joka luotti paikan toimivuuteen näinkin päin. Ajosuuntaa ei näistä voinut päätellä ja ajoimme tiet sen vuoksi molempiin suun54 5/2021 Ammattikatsoja muistelee. Aiemmin MM-rallia oli päässyt nautiskelemaan kisaturistina, mutta autourheiluseuraan liittymisen myötä käsky kävi lauantain ajopäivänä usein talkoohommiin. Edellisvuoden kilpailussa kakkoserikoiskokeena ollut tie Lokalahden ja Uudenkaupungin välissä ajettiin nyt toiseen suuntaan nelospätkänä. Paikalle oli porukkaa pysähtynyt selkeästi katselutarkoituksella ja eräiden tuttujen suosituksesta mekin päätimme jäädä paikkaan tulevia tapahtumia ihmettelemään. Sebastian Lindholm-Timo Hantunen ajoivat Savoon seitsemänneksi nopeimman ajan ja kilpailun lopputuloksissa he olivat pykälän verran korkeammalla. Harmaa, sateinen keli liukasti tien joka latisti vauhdin ja hieman myös kisakatsomon fiiliksen. Kyseisen tien ja ylläripaikan hurja maine lienee ollut sekä Hanaa-lehden edellisvuoden kisaraportin että GeeTeeVeen kaatovideoiden myötä kiirinyt kilpailijoiden parissa, joten mitään ihmeellistä ei tällä kerralla tapahtunut. Kilpailun voittivat Juha KankkunenDenis Giraudet, himmeämmät pytyt nappasivat Ari Vatanen-Bruno Berglund ja Didier Auriol-Bernard Occelli
Tälläkin kerralla mukana olivat sekä Ruotsin Suzuki-Cupin osallistujat Suzuki Swifteineen että Volvokilpailijoita, kaikkiaan lähes 40 autokunnan voimin. Nokialla yleiskilpailun kärkikolmikko oli Marcus Grönholm-Voitto Silander, Mats Jonsson-Lars Bäckman ja Mika Sohlberg-Risto Mannisenmäki. Talbotiin oli loihdittu Lancia Delta Integrale -tyyppiset levikkeet. Myöhäisillan pimeydessä ajetussa paikassa tapahtui yksi näyttävä kaato ja useita roikkumisia. Viikolla tehdyistä ennakkotutustumisretkistä ei ollut paljoa hyötyä paitsi erikoiskoe numero kahdeksan suhteen. 55. Matin koulutusta voi seurata yhä GeeTeeVee:n Artsi ja Örtsi -videoelokuvassa, jos lukijoiltamme VHS-nauhuri vielä löytyy. Nykyään L555BAT on Colin McRaen elämästä kertovan dokumentin perusteella hänen isänsä Jimmy McRae`n hallussa. Päivännäöllä olimme olleet lähistöllä ajetulla Perämaan kuuluisalla erikoiskokeella, joka ajettiin tapahtumapaikkojen suhteen väärään suuntaan joten siellä emme ulosajoja nähneet. tiin ja merkkasimme ylös mahdolliset runkipaikat. Pohjat Savoon ajoi Ari Vatanen-Bruno Berglund ja maalikorokkeella maitolasi kohosi tuuletukseen kakkospallilta. Svenssonit toivat aina vauhdikkaita ajosuorituksia tullessaan ja heitä oli mukava seurata, vaikka kisa muuten olisikin ollut tylsän puoleinen. Lindgren. Tämä paikka oli osunut arki-illan löytöihimme ja osasimme sinne tämän perusteella suunnistaa. Perämaan erikoiskokeella tapahtumien puutteessa vaeltelimme paikasta toiseen. Lokakuinen Nokian SM-ralli ja ”väärin päin” ajettu Perämaan ek. Kilpailupäivänä haimme reittikartan ja suuntasimme reitille. Kauppila ajoi 1980-luvulla hyviä sijoituksia muun muassa junioreiden SM-kilpailuissa, Lindgren puolestaan koulutti tulevia rallijunioreita, myös ammattikatsojan tutkintokortissa on Matti O:n puumerkki. Nokia-rallin kahdeksannen pätkän pimeydessä näimme näyttävän kaadon kun Jukka Lilja selätti Lanciansa. Filmille tarttui Markku Kauppila ja Matti O. Pätkä kulki Porintien tuntumassa ja alitti valtatien Murhasaaren sillan länsipuolelta. Jonkin verran ennen tien alitusta pätkä teki ylämäessä jyrkän mutkan vasempaan. Nokia-ralli oli mukava kilpailu sen vuoksi että sinne saapui aina läntisen naapurimaamme kilpailijoita. Roikkumisia ja likipiti-tilanteita tässä ylämäki vasurissa oli sen verran että mielenkiinto kilpailun seuraamiseen säilyi. Savossa Kenneth Eriksson ja Staffan Parmander olivat kolmanneksi kiireisimpiä ja maalissa koko kilpailun viidensiä
Nuori Honda avusti isäänsä polkupyöräpajalla, mutta näki tulevaisuuden olevan motorisoiduissa kulkuneuvoissa. Hondan omat lavapakut olivat 60-luvulla lähinnä kompaktia kei-kokoluokkaa, joten kuljetustehtäviin valjastettiin detroitilaista teräsvankkuria. M arraskuun 17. Honda kuuluu niihin 1900-luvun moottorialan vaikuttajiin, jotka jättivät oman lähtemättömän jälkensä niin ajoneuvoteollisuuteen kuin moottoriurheiluun. Omatoiminen ja eteenpäin suuntautunut Honda päätti ottaa tulevaisuuden omiin käsiinsä, ja palasi vuonna -28 takaisin kotiseudulleen perustaakseen oman autokorjaamon sekä yrityksen männänrenkaiden valmistukseen. K?my?n kylään, lähelle Honshun saaren eteläosassa sijaitsevaa Hamamatsun kaupunkia syntynyt S?ichir. Harppaus sitä kohti tapahtui vuonna 1922, kun hän huomasi sanomalehdessä työpaikkailmoituksen: Art Shokain autokorjaamoon haettiin apumiestä. Yksitoikkoisten työtehtävien vastapainoksi Honda kuitenkin pian pääsi mukaan auttavaksi kädeksi, kun pajan omistaja iltaisin suunnitteli ja rakenteli kilpa-autoaan. Hän sai paikan, mutta nuoresta iästään johtuen ei juurikaan päässyt tekemisiin autojen kanssa, vaan joutui lähinnä siivoustehtäviin. Varsinaisten leipätöiden rinnalla hän keskittyi myös kilpa-auton rakenteluun ja samalla kilvanajoonkin. 56. Runsas vuosikymmen sitten radiokanavilla pyöri kimara Hondan automainoksia, joissa Honda-mieheksi kutsuttu kaveri nokitti ystäviänsä erilaisissa arkisissa tilanteissa. sai kiinnostuksensa omilla käsillä tekemiseen jo verenperintönä, sillä hänen äitinsä Mika oli kutoja ja isänsä Gihei kyläseppä. Omakohtaiselle kilpaautoilulle tuli kuitenkin lähes kohtalokas lopetus vuonna -36, kun hän Tamagan kilparadalla järjesTeksti: Harri Onnila Kuvat: toimitus ja Honda Motor Company Herra Honda Hondan kaksipyöräisien menekki otti tuulta alleen etenkin Yhdysvalloissa. Marraskuussa -24 Honda pääsi jopa kilpa-auton kyydissä olevaksi mekaanikoksi Japanin mestaruussarjan autokilpailuun, ja kaiken lisäksi voitokkaasti. päivänä vuonna 1906 syntynyt S?ichir. Honda. Pyörillä liikkuviin ajopeleihin kiinnostus syttyi luontevasti jo nuorella iällä, kun hänen isänsä perusti polkupyöriin keskittyvän myymälän ja korjaamon fillareiden kasvavan suosion kannustamana. Tosielämän Honda-mies oli kuitenkin nimeään kantavan yhtiön perustaja, S?ichir
Lähellä Htai pikemminkin F1-hetkeä. Tämä saattoi olla japanilaisen autoteollisuuden tulevaisuuden kannalta lopulta hyvä asia, sillä sen verran herkässä kilpa-autoilijan henki oli tuohon maailman aikaan. Aloitetaan alusta Sodan jälkeen Japani oli lyöty polvilleen ja maa sananmukaisesti raunioina. Henkikullat sentään säilyivät, mutta episodi vei S?ichir?n kolmeksi kuukaudeksi sairaalaan ja laittoi samalla pisteen hänen kilpa-autoilijan uralleen. Menestystä ei vielä siunaantunut, vaikka Ronnie Bucknum Saksan GP:ssä kovasti Hondan ensimmäisessä F1-kilpailussa yrittikin RA271-kilpurilla. Hondan huima tarina F1-sarjassa käynnistyi kaudella -64. Sairasvuoteella hän sai tiedon, että Toyotalle valmistamistaan tuhansista männänrenkaista vain muutama oli läpäissyt Toyota-tehtaan laadunvarmistuksen. Ehkä liikaakin, sillä tuloksena oli keskeytys kolarin seurauksena. Mutta konkreettisiakin tuloksia syntyi pian. Varoja tähän järjestyi laadunparannusten myötä menestykseksi kääntyneen männänrengastehtaan myymisestä Toyotalle. Tässä Naomi Taniguchi työntää Honda RC142:lla Mansaaren TT-ajoissa vuonna 1959 sen minkä pärrä ja haalarit antavat myöden. tetyssä kilpailussa joutui vakavaan onnettomuuteen. Kilpurin äärellä herra Honda itse. Hondan menestyksen perusta rakennettiin kilpamoottoripyöräilyn saralla. Niin ikään kyydissä ollut S?ichir?n veli loukkaantui. 57. Eikä onnettomuudesta toipumisen jälkeen ollut enää pitkä aika tuntuvasti suurempien ihmisjoukkojen kohtaamaan onnettomuuteen, toiseen maailmansotaan. Sijoitus alle 125-kuutioisissa oli hienosti kuudes, mutta vielä merkittävämmäksi asian teki, että kyseessä oli japanilaisten pelinavaus kilpamoottoripyöräilyn MM-sarjaan. Honda. Rytäkässä hän loukkasi itsensä pahoin, muun muassa hänen vasen kätensä pirstoutui ja vasen silmä vaurioitui pahoin. Kuva on vuodelta -63, joten Hondan oman formulan kehitystyö on jo pitkällä. Tai Hondan kohdalla jano oli sikäli konkreettista, että ensimmäinen vuosi sodan päättymisen jälkeen kului lähinnä juopotteluun. Onnettomuudessa saadut vammat eivät olleet Hondan kaikki vastoinkäymiset. Selvinneiden ihmisten elämäjano oli silti tallella, ja heidän joukossaan S?ichir. Honda hankki armeijan ylijäämävarastolta pieniä kaksitahtisia Mikuni-moottoreita, joita sovitti polkupyörän Onnettomuus vei S?ichir?n kolmeksi kuukaudeksi sairaalaan ja laittoi samalla pisteen hänen kilpa-autoilijan uralleen. Kun jano oli sammutettu, osallistui Honda maansa jälleenrakennukseen perustamalla vuonna -46 yrityksen, jonka nimi taipui englanniksi ylevään muotoon Honda Technical Research Institute
Maistiaiset saatiin vuoden -62 Tokion moottorimessuilla, jossa Hondan osastolla kiilteli muutama pieni nelipyöräinen menopeli: kaksi pientä avosporttia Sports 360 ja Sports 500 ja niiden kaverina pari ketterää avolavapakettiautoa. Näin syntyneet mopedit kelpasivat japanilaisille paremman puutteessa puolentoista tuhannen yksilön verran. 58 5/2021 S?ichir. Ensimmäisiä Otto Brandt Oy:n tuomia Hondamalleja olivat vuonna -60 saapuneet 125-kuutioinen CB 92 ja 305-kuutioinen C76. Tässä tilanteessa 60-luvun alussa S?ichir. Samaisena vuonna Honda myös nappasi merkilleen kaksi maailmanmestaruutta ratamoottoripyöräilyssä, alle 125ja 250-kuutioisten luokissa. Suomen ensimmäiset Honda-merkkiset autot maahantoi kaksipyöräisien parista tuttu Oy Otto Brandt Ab. runkoihin. Kehitys oli kuitenkin nopeaa, ja jo kahden vuoden päästä uusi yritys, Honda Motors Company valmisti Dream-Dmoottoripyörää, jonka voimanlähteenä oli valmistajan oma 98-kuutioinen kaksitahtimoottori. Honda. Samoihin aikoihin kun herra Honda viritteli F1-projektiaan, tahkosivat tuotantolinjat mopedeita ja moottoripyöriä eri puolille maailmaa, jopa Suomeen. Tämän jälkeen kehitys Hondan moottoripyörien osalta oli häkellyttävän nopeaa. Menestyksestä toiseen Samalla tavoin kuin kaksipyöräisissä, Honda lähti rakentamaan tuotepalettia alhaalta päin. Alkupään Honda-malleja edusti S600 ja S800, jota valmistettiin avomallisena sekä kuvanmukaisena coupéna. Henkilömalleista tuotantoon pääsi S 500, joka kasvoi vuodelle -64 Vuonna -68 Hondan autoedustuksen otti Suomessa hoiviinsa Berner Oy, jonka toimesta maahamme pöristi muun muassa N360ja N600-malleja. Hondan mieleen nousi entistä voimakkaampana vanha rakkaus autot. Pienempiin kuutiotilavuuksiin, lähinnä alle 250-kuutioisiin keskittynyt Honda Motors Company nousi hieman yli vuosikymmenessä maailman suurimmaksi moottoripyörävalmistajaksi. Tässä kuitenkin näihin päiviin säilynyt Honda CB 50 Sport vuodelta -63. Esimerkiksi vuonna -61 valmistui peräti 920 000 Honda-moottoripyörää
59. Ja mikäpä olisi ollut menevämpi tapaa alkaa markkinoida merkin murtautumista henkilöja pakettiautomarkkinoille kuin kilpa-autoilu. Sen voimanlähteenä raivosi Hondan valmistama 3,5-litrainen V12-moottori. suurempimoottoriseksi S 600 -versioksi ja seuraavana vuonna jo S 800 -malliksi, jota valmistettiin 60-luvun loppuun asti. Tuossa vaiheessa S?ichir. Hondan persoona ja hänen alulle laittamansa F1-menestys nostettiin näyttävästi esille vuoden -90 Honda-mainonnassa. Tähtäimeen asetettiin yhä suuremman kansainvälisen kiinnostuksenkohteeksi noussut Formula 1 -sarja. S?ichir. Tämän jälkeen Honda keskittyi F1sarjan moottorien valmistukseen, vaikka oli omalla autolla ajetuilta ensimmäisiltä kausilta tarttunut menestystäkin mukaan. Hondan toinen ja samalla tiimin viimeinen F1-voitto kirjattiinkin kolmelitraisella RA-300:lla Monzassa -68, kuljettajana John Surtees. Hondalla oli mahdollisuus arvioida millaisen perinnön hän oli japanilaiselle autoteollisuudelle jättämässä, ja tuskinpa hän katsoi tilannetta kovinkaan harmissaan. Tähän Hondalla oli asettaa oma kilpa-auto kaudeksi -64. Viimeisenä Hondan omalla autolla operoimalla F1-kaudella -68 kilpurina oli RA-302, joka linkosi eteenpäin ilmajäähdytteinen V8-moottori, joka oli kiinnitettynä magnesiumista valmistettuun monokokkirunkoon. Tämän jälkeen Honda jälleen väistyi näyttämöltä, mutta tehtyjen paluiden myötä se on pysynyt F1maailman parrasvaloissa näihin päiviin. Tämän voi tulkita siitä, että hän jatkoi yhtiössä ”korkeimpana neuvonantajana” aina vuoteen -83 saakka. S?ichir. Paluu oli menestyksekäs, sillä se voitti kauden -92 loppuun mennessä kuusi valmistajien ja viisi kuljettajien mestaruutta. Honda eli ja hengitti bensiinimoottoreita koko sielullaan, tunsi hän vastuunsa myös autoteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista. S?ichir?n maallinen taivallus päättyi 30 vuotta sitten, elokuun viidentenä -91. Hondalle osoitettiin kunniaa vuonna -89 Detroitissa, kun hänet nostettiin arvostettuun Automotive Hall of Fameen ensimmäisenä japanilaisen autoteollisuuden edustajana. Honda oli jo luovuttanut päävastuun nuoremmilleen jäätyään eläkkeelle Hondan pääjohtajan toimesta -73. Vaikuttava perintö Vaikka S?ichir. Hän otti henkilökohtaisesti roolia ongelmien ratkaisemisessa, minkä myötä suosioon nousseeseen Civic-malliin esiteltiin 70-luvun puolivälissä niin lyijyllisellä kuin lyijyttömällä bensiinillä toimiva CVCC-moottori. Ensimmäinen F1-voitto oli kirjattu jo kaudelta -65 Mexico Cityn GP:stä, jossa Richie Ginther piiskasi RA-272:n ykkösenä ruutulipulle. Kyseessä oli samalla viimeinen 1,5-litraisilla vaparimoottoreilla kisattu F1-kilpailu, sillä seuraavana olivat vuorossa maksimissaan 3 000-kuutioiset vapaastihengittävät, 1,5-litraisten jatkaessa ahdettuina. Kauden -68 jälkeen Honda jätti F1-kuviot kunnes palasi kaudelle -83 moottorivalmistajana. Mallinimen RA271 saaneen Hondan toisen F1-auton mutta ensimmäisen kilpailuun osallistuvan F1:n voimanlähteenä oli poikittain runkoon nähden asetettu 1 498-kuutioinen V12-moottori. Intohimo moottoreihin oli silti olemassa yhä edelleen. Kuin kunnianosoitukseksi, Ayrton Senna ajoi vain pari päivää moottoreiden mestarin poismenon jälkeen Unkarin GP:n voittoon McLaren MP4/6:lla. RA302:n taival päättyi kuitenkin surullisesti Jo Schlesserin hengen vaatineeseen onnettomuuteen Ranskan GP:ssä. Palkitun vieressä Hondan Yhdysvaltain toiminnoissa merkittävässä roolissa ollut Dave Mungenast Sr. Eläkepäivien viimein alkaessa S?ichir. Honda Motor Company oli nimittäin tuolloin Japanin kolmanneksi suurin autonvalmistaja ja samalla piti muistaa merkin laaja muu mallisto kaksipyöräisistä erilaisiin voimakoneisiin asti. Controlled Vortex Combustion Chamber -koneen edistyksellinen palotapahtuma auttoi alittamaan etenkin USA:ssa tietyissä osavaltioissa kiristyneet päästörajoitukset jopa ilman päästöjen hallintaan kehitettyä katalysaattoria
Ensimmäinen vuosikymmen oli vauhdikasta aikaa, minkä myötä tiloja laajennettiin jo vuonna -74. Baarin puolella palvelua piisasi aamuseitsemästä eteenpäin paitsi pyhäpäivisin ovet aukenivat kello kahdeksan. Jälkimmäiseen liittyy osaltaan keskioluen myynti; ohrapirtelöä kulTeksti: Harri Onnila Kuvat: Gulf-baari ja Harri Onnila 60. Arkisin valot paloivat 64 asiakaspaikan baarissa iltakymmeneen, mutta viikonloppuisin ja pyhäisin asiointi oli mahdollista puoleenyöhön asti. Lisätilalle oli syntynyt tarvetta niin kabinetille, postille kuin kylmähuoneelle. A lkuvaiheessa Ruotsinkylän Gulf oli avoinna varsin laajoin aukioloajoin. Avajaispäivästä lähtien alkoi rakentua huoltoasematunnelma, jota moni eilisen lapsi nyt nostalgian kultaamana muistelee. Avajaisten kukkatervehdykset antavat ymmärtää, että Lassilan perheen huoltoasema ja baari otettiin ilolla vastaan keväällä -71. huhtikuuta 1971 kello yhdeksän, joten nostalgisen paikan alkuhetkistä tuli keväällä kuluneeksi 50 vuotta. Palvelua ja perinteitä Loviisan Ruotsinkylässä sijaitsevan Gulf-baarin ovet avattiin alunperin 8. Onneksi Ruotsinkylän Gulfille voi poiketa edelleen, istahtaa pöytään ja nostaa poreilevan sihijuoman huulille. Baaritoiminnasta erilliset huoltoasemapalvelut myymälöineen suljettiin kuitenkin iltaisin aina kello 21
Näin onnellisesti on kuitenkin käynyt. Gulfin vaiheita Vaikka Loviisan Ruotsinkylän ikoninen huoltoasema ja baari tunnetaan nimenomaan Gulfina, on paikka historiansa aikana toiminut pitkät pätkät myös ilman virallista Gulf-yhteyttä. Baarin sijaan hänen työpanoksensa on ollut 2000-luvun alkuvuosilta lähtien Mike’s Garagessa, joka tarjoaa perinteisiä autokorjaamopalveluita niin tuoreemmalle kuin harrasteikäisellekin kalustolle. Salin alkuperäiset kattovalot olivat säilyneet tallessa, ja ne päätettiin asentaa takaisin paikoilleen 50-vuotispäivän kunniaksi. Tässä noin 20 vuotta sitten ikuistetussa kuvassa Ruotsinkylän ja lähikulmien jenkkiautot kokoontuivat yhteiskuvaan baarin pihamaalle. Gulf-huolGulf-baari on jo pitkään ollut toimiva kohtaamispaikka ajoneuvoharrastajille. ki Ruotsinkylän Gulfin kautta tuohon aikaan keskimäärin 140 koria viikossa. Paikan alkujaan avanneen Aimo Lassilan työtä on jo vuodesta -83 jatkanut Sami Lassila, ja myös Samin poika Mikko Lassila on sittemmin ollut mukana tontilla touhuamassa. Tuskin avajaiskahveja huhtikuussa -71 juodessa kuitenkaan arvattiin, että Gulf-baarin saranoja koeteltaisiin vielä 50 vuotta myöhemminkin. 61
62 5/2021 Gulf-baari 50 vuotta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö bensa-asemanostalgiaa janoavan kannattaisi pistäytyä Gulf-baarissa edelleen. Aivan viimeaikoina baari-nimi on siinä mielessä painottunut, että polttoainemyynti päättyi Gulf Ruotsinkylän osalta lokakuun lopussa -20. Gulfin oikeudet Suomessa omistava US-Parts Finn-Am Oy myönsi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla lisenssejä itsenäisille huoltoasemille, niin tieliikenneasemille kuin veneasemille. Yksi näistä Gulf-valon jälleen sytyttäneistä oli Ruotsinkylän asema, joka on vuoden -09 alkupuolelta lähtien toiminut jälleen tutun Gulf-logon alla nimellä Gulf Ruotsinkylä. toasemat elivät Suomessa kulta-aikaansa 60-luvulla, mutta 70-luvun alussa Gulfien alamäki alkoi, kun sen merkittävä polttoöljyasiakas Hankkija osti Union-öljy-yhtiön ja siirtyi samalla Nesteen asiakkaaksi. Tarkennuksena mainittakoon, että baaritoiminnan nimenä on ollut kaiken aikaa Gulf-baari, kun taasen huoltoasematoiminta on Mike’s Garagen nimissä. Maamme lähes 200 Gulf-asemaa päätyivät suuremmalti osin Nesteen omistukseen ja niiden katolle vaihtuivat pian Kesoilin tai E-huoltamon tunnukset. Lähiseudun väkeä tuovat paikalle kattaukseen kuuluvat Postin ja Matkahuollon palvelupisteet. Gulf väistyi Suomen markkinoilta, mutta ei lopullisesti. Alkuaikojen kuvat kertovat, että paikalle on saavuttu niin polkupyörällä ja mopedilla kuin henkilöautoilla ja tietenkin traktorilla. Kyseessä on siis kaksi eri yritystä. Palvelua kun on kahvilaja baaritoiminnan ohella edelleen myös klassikkorenkaiden myynnissä ja monessa muussa harrasteajoneuvoväkeä kutkuttavassa tuotetarjonnassa. Maailma on muuttunut 50 vuodessa, mutta on sentään jotain pysyvääkin kuten Ruotsinkylän Gulf, jonka miljöö on säilynyt pääosin ennallaan vuosikymmenestä toiseen
Asiakaskunta ja muut Gulf-baarin ystävät ovat onneksi rientäneet apuun muun muassa keväisen tukikampanjan kautta myytyjä lahjakortteja hankkimalla. Vuoden 2012 lopulla hallissa oli nopeampien huoltokohteiden rinnalla isompia ja hitaammin kiiruhtaviakin projekteja. Kumit ovat nykyään toiminnan sivuhaara, mutta tarvitseville mustia ja pyöreitä järjestyy edelleen. Samassa pihapiirissä toimiva Mike’s Garage -autokorjaamo tarjoaa palveluitaan myös harrasteikäiselle kalustolle. Piipahdimme Sami Lassilan juttusilla loppuvuodesta 2012, jolloin aiheena olivat erityisesti klassikkoautojen renkaat. Perinteitä verhoja myöten Ruotsinkylään kannattaa poiketa myös siitä syystä, että Gulf-baari on ollut yksi maamme lukuisista yrityksistä, joita korona-aika on koetellut. Sisustus on pitkälti sama kuin huhtikuussa -71 kahvilan pöytiä, tuoleja ja jopa ikkunaverhoja myöten. Kyse ei nimittäin ole jälkikäteen rakennetusta retrotyylistä, vaan näihin päiviin säilyneestä alkuperäisilmeestä. Mutta mikäpä olisi sen parempi tapa tukea toimintaa kuin kurvata Ruotsinkyläntielle ja istahtaa hetkeksi kuuman kupposen tai kylmän juoman äärelle 70-lukuiseen huoltoasemamiljööseen. 63
Viime ja kuluvan vuoden retket on jouduttu perumaan, mutta toiveikkaana odotellaan jo vuoden 2022 reissuja. Joka kuukauden kolmas torstai tavataan brittiautoharrastajien kesken Kehäkessalla Vantaalla, ja Britit kohtaavat -tapahtumaan osallistutaan myös. Tapahtumassa palkittiin parhaiten entisöity auto sekä yleisön suosikki. Kun toisella harrastajalla on ylimääräisiä osia ja toisella puutteita, osat vaihtavat tapahtumissa omistajaa. MG Car Club Finlandissa on noin 160 jäsentä. Perinteeksi muodostunut ajokauden avaus toi Haikon kartanon rantapuistoon komean brittiautokavalkadin. Entisöintiä arvioi raati, jossa oli edustus molemmista ajoneuvokerhoista. Haikon Picnicin lisäksi merkkikerhon vakituisiin tapahtumiin kuuluu retki Viroon sekä kesäretki Suomessa. Kokoontuminen sujui leppoisasti kuulumisia vaihtaen ja ajoneuvoprojekteista keskustellen. Normaalisti puistoa saa mennä ihailemaan vain kävellen, mutta nyt ajokieltomerkkien lisäkilpenä oli opaste MG-picnicille. MG Picnic Porvoo 6.6. Entisöintikilpailuun osallistuvia pyydettiin avaamaan konepellit arviointia varten. MGmerkkikerho oli kutsunut mukaan myös Triumph-merkin harrastajia. 64 5/2021. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Lampunkehän sovitus meneillään. J o 1990-luvun puolivälin kieppeiltä saakka on Haikon kartano antanut rantapuistonsa muutamaksi tunniksi kesäkuisena sunnuntaina MG-harrastajien käyttöön
Ahkerasti tapahtumia kiertävien ajopelit on helppo tunnistaa ihan vain keulaan kerättyjen merkkien perusteella. Mustan MGB GT:n ohjaamossa on sen sijaan voinut olla välillä kuumat oltavat. Varjopaikat olivat suosittuja alkukesän tapahtumissa. 65. Kesä tuli ja nyt tuli se Popedan rokkaama pitkä ja kuuma kesä. Parhaiten entisöidyn auton arvioinnissa tutkittiin ehdokkaat läpikotaisin pienimpiä yksityiskohtia myöten. Avoautoja oli paikalla runsaasti, ja kelit huomioon ottaen sellaisilla oli varmasti hieno kurvailla. Puuta, metallia, kauniita katkaisijoita ja merkkivaloja sekä tietysti nahkainen avaimenperä MG-logolla varustettuna
H yrylän kokoontumisen mahdollistivat kuorma-autoilijalegenda ja museoisäntä Raimo Stenvall yhdessä Sari Rinteen, Jari Raidan ja Tuomo Kyllösen kanssa. Ylioppilasjuhlat ja tapahtuman lyhyeksi muodostunut tiedotusaikataulu näkyivät määrässä varmasti. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Päivän muhkeimmat muodot kuuluivat 50-luvun kolmeoviselle Škoda-pakulle. Jatkuvasti muuttuvat rajoitukset tuottavat päänvaivaa tapahtumajärjestäjille. Tapahtumapäivämääräkin siirretään viikolla, jotta autoväen ei tarvitse arpoa päättäjäishumun ja harrastetapahtuman välillä. Hyrylän torilla pidetty Suviautojen Cruising kokosi paikalle reilusti harrastekalustoa, vaikka torin varaus varmistui vasta viikko ennen tapahtumapäivää. Kävijöitä kuumana kesäpäivänä oli mukavasti, joskin vähemmän kuin viime vuonna. Suviautojen Cruising Hyrylä 6.6. Sieltä tontille kurvaa VW:n ensimmäinen neliovinen henkilöautomalli, itsekantavalla korilla ja kierrejousilla varustettu 411. 66 5/2021. Ensi vuodeksi, kun rajoitukset ovat historiaa, kaavaillaan kuulemma suurempaa tapahtumaa oheisohjelmiston kera
B-Kadettin perässä kulki hienokuntoinen Muuli-kärry kuormanaan Shellin kaksitahtibensiinipumppu ja polttoainelaatuun sopiva Jupiter Sport. 67. Aina autojen lomaan pari mopoa mahtuu ja taisi alueelle livahtaa näiden Pappatunturien lisäksi muitakin kaksipyöräisiä. Krominkiillon vastapainoksi Hyrylän torille rullasi karskimmanpuoleisia maastokoneita. Kotimaanmatkailun suosion kasvu näkyy kiinnostuneisuutena myös vanhoja vehkeitä kohtaan. Westfalian toteuttama VW-retkeilyauto sai monen ohikulkijan huomion
Haasteelliseen nykytilanteeseen oli varauduttu monin tavoin. Tiekirjasta sai varmisteltua reitin kulkua, tosin letkaa seuraamalla ei karttaa tarvinnut vilkuilla. Helatorstaiajot Uusimaa 13.5. Ilmoittautumisia otettiin vastaan ainoastaan etukäteen. Ilmoittautuneille lähetetyssä ohjeistuksessa lähtöpaikalle saapuminen oli porrastettu kolmeen erään. Rastitehtäviä tai reitin varrella olevia Teksti ja kuvat: Lea Lahti 68 5/2021. V uosittain vaihtuvilla reiteillä järjestettävään ajoon osallistui tällä kertaa viitisenkymmentä ajoneuvokuntaa. Lähtöalueelle, Porvoon vanhan rautatieaseman vieressä sijaitsevalle Ratakadun parkkialueelle päästettiin vain yksi ryhmä kerrallaan. Autohistoriallisen seuran perinteiset Helatorstaiajot onnistuttiin järjestämään itäisellä Uudellamaalla. Ajoon lähdettiin niin ikään kolmessa eri letkassa puolen tunnin välein
Naapurissa sijaitsevan vesiväritehdas Wennstömin piha-alue oli saatu myös käyttöön ja parkkitilaa riitti hyvin kaikille. Ollaankos tässä jouduttu keskelle saksalaisen poliisisarjan kuvauksia. Tutustuttuaan kartanoon ja kauniisti hoidettuun puutarhaan sekä vaihdettuaan kuulumisia kaikessa rauhassa lähtivät osallistujat paluumatkalle omaan tahtiinsa. Punainen MG TF 50-luvun puolivälistä sopi mainiosti aurinkoisen päivät ajokiksi. Alun perin oli ajateltu, että ruokailu tapahtuisi kokonaan omin eväin, mutta lopuksi oli päädytty kuitenkin tarjoamaan osallistujille pientä purtavaa kahvin kera. Töyrylän kartanon laaja pihapiiri tarjosi väljät tilat korona-ajan turvalliseen piknik-ruokailuun. Niitä takavuosina seuranneille poliisiväritteinen 123-Mercedes on muistoja mieleen tuova näky. Viime kesänä valmistuneen hulppean huvimajan ovet olivat myöskin avoinna ajon osallistujille. 69. Letka etenee leppoisasti kauniissa kesäsäässä. tutustumiskohteita ei tällä kertaa ollut. Aiempia vuosia vaatimattomampi ruokatarjoilu oli huomioitu osallistumismaksun suuruudessa. Toimittajan auton edellä laskettelee Lasse Jyräs ja Anneli Ekström pyhimys-Volvollaan. MG:n T-sarjan tuotanto alkoi jo 1936 ja päättyi TF-mallin myötä vuonna 1955, jolloin klassikkomallin seuraajaksi saapui kaunislinjainen MGA. Itä-Uudellamaalla teitä riittää, joten paluumatkalle oli reittiohjeisiin opastettu toinen kaunis maisemareitti takaisin Porvooseen. Majoitus-, juhlaja kokouspaikkana toimivan Töyrylän kartanon laaja pihapiiri tarjosi väljät tilat korona-ajan turvalliseen piknik ruokailuun. Iso-Corolla oli aikoinaan suosittu peli, nykyään KE30koppaista tapaa enää harvakseltaan. Kartanon tyylikkäisiin sisätiloihin sai halutessaan käydä tutustumassa omaan tahtiin. Kauniita keväisiä maisemia ihaillen ajeltiin Töyrylän kartanolle Artjärvelle. Kokeneet tapahtumakävijät Olavi Summanen MG:llä ja Pentti Pihlaja-Kuhna NSU:lla olivat mukana menossa. Saapuminen kolmessa erässä varmisti sen, ettei ruuhkaa tai jonoja päässyt syntymään
Alueelta löytyy useampia autoalaa sivuavia yrityksiä. 70 5/2021. Renkomäen liikekeskittymä sijaitsee E75-tien liittymän tuntumassa Lahden eteläpuolella. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Johanna Helin Valtaosa Renkomäelle saapuneista harrastevehkeistä oli amerikkalaisvalmisteisia, ja niitä olikin sitten joka lähtöön uusia ja vanhoja, muskeleita ja laiskanpulskeita, rakenneltuja ja entisöityjä. Kesäkuussa siellä järjestettiin ensimmäinen Renkomäki MotorShow, joka keräsi paikalle runsaasti harrasteajoneuvoja. Renkomäki MotorShow Lahti 19.6
Yksi vanhimpia esillä olleita autoja oli Kari Heinosen A-Ford vuodelta 1930. Hienoa jälkeä syntyy esimerkkikappaleiden perusteella. 71. Sen äärellä kelpasi muistella Toyotan takavetoaikoja. Pirteän oranssinvärisen Taunuksen kun pysäköi Ford-diilerin koeajoautolle varattuun ruutuun, niin juttukavereista ei ole pulaa. Kuivajääpuhallus Oy:n väki esitteli uuden puhdistusmenetelmän etuja. Toyota-merkkiliikkeen sisäänkäynnin yhteyteen oli saatu näytille viimeisen päälle hienokuntoinen KE70-Corolla. Alueella sijaitsevan Ford-liikkeen eteen pysäköity kanttiauto oli tullut paikalle kivenheiton päästä Pennalasta, mutta omistaja ajelee sillä pitkiäkin reissuja aina naapurimaita myöden
MuseoTeksti ja kuvat: Kari Ruusunen Vanha polttoainepumppu on museon pihamaan rekvisiittaa. Tämän jälkeen oli tarjolla grillimakkaraa ja omatoimista tutustumista museon tiloihin ja linja-autoihin. Nokialta suunnattiin Porintietä pitkin Mouhijärvelle, josta karavaani kääntyi Suodenniemelle. Pirkanmaan ja Satakunnan rajaseudulla polveillut seututie johti autoletkan Porin kaupunkiin kuuluvan Lavian kylänraitille. M atkalle lähdettiin lauantaina kello kymmenen aikoihin Nokian Kolmenkulmasta, jonne oli kokoontunut ryhmä pirkanmaalaisia harrastajia autoineen. Tämä on myös koronarajoituksiin sopiva vierailukohde, ainakin tämän kokoiselle ryhmälle”, Piltz jatkoi. ”Museo on oikeastaan ylikiinnostava paikka. Leppoisa reissu Lavian linja-autoja koriteollisuusmuseolle järjestyi lieventyneiden pandemiarajoitusten puitteissa mainiosti. Ajankohta oli tuolloin hieman hankala valoisan ajan lyhyydestä johtuen. Virkistävän retken kruunasi luontoäidin tarjoama lähes helteinen poutasää. Syksyllä mukana olleille jäi paljon asioita syyshämärän peittoon joten paine uuden, parempaan ajankohtaan sijoittuvan reissun järjestämiseen oli suuri. Toiveuusinta ja tulevaan katsomista Tampereen Mobilistien puheenjohtaja Martti Piltz kertoi, että Lavian museo henkilökuntineen on jäsenistölle entuudestaan tuttu. Tampereen Mobilistien matkassa alue, koriverstas ja tallitilat kierrettiin museoisäntä Timo Lehtosen opastuksella. Korona on karsinut Mobilistien järjestämiä tapahtumia kuten Teivon raviradalla pidettävät Res72 5/2021. Lavia 5.6. Yhdistyksenä Mobilistit tekivät ensimmäisen retkensä Laviaan kuitenkin vasta viime syksynä
Oikeanpuoleinen Scania-bussi vuodelta 1974 on Lavian Autokori Oy:n tuote, eli onnikka asustelee synnyinkodissaan. Miehen kertomukset Lavian museokierroksella olivat kiehtovia ja mukaansa tempaavia. Linja-autoja koriteollisuusmuseo Timo Lehtonen on monipuolinen ja ansioitunut linja-autohistorian tallentaja. Dodge Dart on Mobilian kalustoa. Kangasalalainen Pekka Laitila (oik.) saapui Lavialle ’83 Mercedes-Benz 300 SD Turbodieselillä. Samoin Rainer Mäkipään järjestämä Hämeenkyröön suuntautuva, edellisvuosina useasti tehty retki on ajokauden ohjelmistossa. Piltz harmitteli sitä, että juuri kun pakon edessä Kangasalta siirtymään joutunut tapahtuma saatiin uudessa paikassa toimimaan, tuli pandemia jonka vuoksi viimeja tämänvuotiset järjestelyt jouduttiin perumaan. Tulevasta Tampereen Mobilistien strategiasta Piltz paljastaa että jo Näsijärviajoihin otetaan mukaan myös tuoreempaa kalustoa. Auto on uutena ostettu Kangasalle maataloon, Tampereelle suuntauneita perunanmyyntimatkoja varten. Esimerkkeinä vierailu Arboretum Frickiin Kangasalle ja perinteiset Näsijärviajot. Viisitoista vuotta miehellä ollut auto on USA:sta aikoinaan tuotu. Vierailukohteen kalustoa oli vaaleansininen pystylyhty-MB. Tampereen Mobilistien puheenjohtaja Martti Piltz istahti Lavialla asiaan kuuluvasti linja-auton kuljettajan penkille, ja kertoi siinä samalla manselaisten kuulumiset Klassikoiden lukijoille. taurantapäivät. Suuri yleisö pääsee nauttimaan 73. Mobiliaan Dodge on tullut lahjoituksena alkuperäiseltä omistajasuvulta. Näsijärviajoilla pohjustetaan ja harjoitellaan tamperelaisten vuodelle 2026 järjestettäväkseen saamaansa kansainvälistä FIVA World Rally -tapahtumaa, jossa on luokkia hevosettomista vankkureista aina 20-vuotiaisiin tuoremobiileihin. Laitila muistutti että nämä turbodieselmallit olivat alunperin tarkoitettu juuri Pohjois-Amerikan markkinoille. Kirvestä ei kuitenkaan ole viskattu kaivoon, sillä Lavian retken lisäksi vihreää valoa on näkyvissä muutamalle tapahtumalle
Lavian linja-autoja koriteollisuusmuseon henki ja sielu on Timo Lehtonen. Museoikään ehtinyt Legacy on varmasti miellyttävä ajokki kesäisillä retkillä. Lehtonen kertoi että ryhmille järjestetään käyntejä muulloinkin, mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen myös omatoiminen tutustuminen esineisiin ja kalustoon on huomattavasti vaivattomampaa. ”Talvi on hieman ankeata aikaa, silloin otamme vastaan ainoastaan erittäin karaistunutta väkeä jota ei haittaa että talleissa on pakkasta ja piha huonosti aurattu. Lavian linja-autoja koriteollisuusmuseon tiloissa toimi 1920-luvulla linjaliikennöinnin aloittaneen Väinö KetoSeppälän yrityksiä. Sikäli tämä on käytännössä lämpimän vuodenajan museo”, Lehtonen tarinoi. 74 5/2021 Tampereen mobilistit Lavialla. näistä kierroksista pääasiassa heinäkuisina sunnuntaipäivinä, jolloin Laviassa ovat ovet auki asiasta kiinnostuneille. Lavian Autokori oli maamme viimeinen kyseistä rakennetta käyttänyt linja-autokoritehdas. Mercedes-kilpurit ovat totutusti hopeanvärisiä, mutta hienosti istuu sama sävy loistoautonkin pintaan. Opastettu museokierros on hyvin antoisa ja kiinnostava. Lämpimän lauantaipäivän retki alkoi Nokian Kolmenkulmasta. Lempäälästä starttipaikalle lipuivat Keijo ja Vuokko Lehto hienokuntoisella Lincoln Continentalilla. Lehtonen painottikin että museo on todella alkuperäinen. Vaikka korituotannon loputtua tiloissa on tehty kaikenlaista, niin uudemman tavaran poistamisen jälkeen on alta löytynyt kaikki alkuperäinen kalustus ja koneet. Museoväki ahkeroi tallilla ympäri vuoden rakentamalla nokka-Sisuun uutta koria perinteisin menetelmin. ”Kun aloimme siivoamaan tiloja ja rakentamaan näyttelyä, kävijät sanoivat että älkää muuttako täällä mitään.” Esimerkiksi toimistotilat ovat autenttiset, lähes kaikki on siinä jamassa kuin silloin kun viimeinen työntekijä on lähtiessään valot sammuttanut. Linja-autojen koreja Laviassa valmistui 120 kappaletta ja ne olivat viimeiseen, vuonna 1982 valmistuneeseen yksilöön saakka puukehikkoisia. Ammattiliikenne paikassa jatkui vielä vuoden verran jonka jälkeen museo oli ensi kerran avoinna yleisölle. Lavian Autokori Oy:n verstas ei ole suinkaan hiipunut vaikka viimeinen linja-auton kori sieltä valmistui lähes 40 vuotta sitten. Talleissa on tehty koreja tavaraliikenteen tarpeisiin, erikoisajoneuvoihin ja puolustusvoimille Lavian Autokori -nimellä. Antti Prusi seurueineen oli kulussa museorekisteröidyllä Subaru Legacylla. Kaiken nykyisen alku on vuodessa 2012 jolloin kiinteistö hankittiin museokäyttöön. Tämä Subarun maailmanlaajuisen menestyksen rallipoluilla alkuun saattanut malli ei ole enää yleinen näky teillämme
Vuonna -62 hän avasi autojen muokkaukseen keskittyvän koripajan. Kuvat: Carugati Automobiles SA Jacques Counen korittama MGB tarjoaisi yksilöllisyyttä ja suhteellisen helposti kunnossapidettävää tekniikkaa 99 000 euron hintaan. 75 Marginaalista. Lähtökohdat siihen olivat hyvät. Kannattavaa ei erikoiskorien nikkaroinnista kuitenkaan tullut. MGB 1800 Berlinette Jacques Coune ‘69 B elgialainen Jacques Coune ennätti elämänsä aikana puuhailla monenlaisten autoprojektien parissa. Tunnetuin Counen luomus oli MGB:stä loihdittu Berlinetta, joka esiteltiin Belgian autonäyttelyssä -64. Carrosserie Jacques Coune teki esimerkiksi Peugeot 404ja Mercedes-Benz W110 -malleista farmarikorisia ja Volvo Amazoneista avoautoja. 50-luvulla Brysseliin avattu oma paja keskittyi urheiluautoihin, ja Coune onnistui saamaan ensimmäisen Italian ulkopuolisen Abarth-edustuksen. Kilvanajo Ferrareilla veti puoleensa. Sveitsissä kaupan olevan yksilön myyjä arvioi, että niitä on tehty vain 56. Herra Coune siirtyi kiinteistöbisnekseen ja touhusi myöhemmin muun muassa brysseliläisessä automuseossa. Tämä kivasti Ferrari 275 GTB:n takapäätä lainaava luomus oli reilusti lähtökohtaansa menevämmän näköinen ja poiki Counelle mukavasti tilauksia. Vuosikymmenen lopulla paja oli jo suljettava. MGB Berlinettan valmistusmääristä on vaihtelevaa tietoa. 50-luvun alussa hän hyppäsi mukaan isänsä pyörittämään varaosabisnekseen, joka vastasi ranskalaisen Panhardin Belgian-markkinoista. 60-luvun alussa Coune oli yhtenä perustamassa Formula 1 -tiimiä ja suunnitteli sille jopa kilpurin, joka ei tosin pärjännyt. Kertomuksen mukaan auto on täydellisesti entisöity vuonna 2017 ja se odottelee nyt uutta omistajaa
Joitakin vuosia myöhemmin seinänaapuriksi muutti hieman vanhempi kaveri, jolta liikeni Vauhdin Maailmoja sekä V8-Magazineja lainaksi. Mätävikaa autossa oli, ja isä taisi epäillä, että joutuisi hommiin, jos sellaisen ostaa”, Ville naurahtaa. ”Paljon kaikenlaista kiertelimme isän kanssa tuolloin hankintamielessä katsomassa. HA RRA STA J AN Teksti: Kari Ruusunen Kuvat: Ville Koskenniemi, Kari Ruusunen Helposti innostuva automies Ville Koskenniemi Se ruokki innostusta autoihin entisestään. Isän sana oli vielä painava, mutta minua eivät aina kiinnostaneet ne autot, joita hän ehdotti. Fordien lisäksi erilaisia ajokkeja on pihassa ja tallissa vieraillut vielä toinen mokoma, joten tietämystä on karttunut runsain mitoin muistakin kuin omista suosikkimerkeistä. Eikä aina riittänyt pelkkä merkki, vaan piti kertoa myös malli. V aikka Ville Koskenniemen isä Matti on automiehiä, laittaa Ville harrastuksen alkusysäyksen äitinsä Leenan piikkiin. Harrasteajokki löytyi viimein, kun Villen Ollisetä tarjosi vaimonsa vanhempien uutena ostamaa Saab ysiviitosta ilmaiseksi. Kahdeksanvuotiaana Villellä oli jo selvä näkemys siitä, millaiseksi oma harrasteajoneuvo rakennettaisiin – mikäli sellainen olisi ollut mahdollista saada. ”Kerrotaan että kaksivuotiaana katselin äidin sylissä ikkunasta ulos ja kyselin ohikulkevien autojen merkkejä. Ville toi omia ideoita esiin autoja piirtelemällä ja pienoismalleja rakentamalla. Kotiinviemisiksi on kertynyt materiaalia Hot Rod & Rock Show`sta vuonna 1989. Kun olin neljäntoista, kävimme katsomassa 1 500 markan hintaista tähtiperä-Cortinaa, johon olisi ollut mahdollista ostaa 2 500 markalla Lotuksen kone. Muu76 5/2021. Harrastuksen alkulähteillä. Kun vanhemmat rakensivat omakotitalon 1980–90-lukujen taitteessa, alkoivat edellytykset hieman toisella kymmenellä olevalla harrastajan alulla olla enemmän kuin kohdallaan. Se kiinnosti minua. Ylöjärveläinen Ville Koskenniemi lopetti hallussaan käyneiden autojen laskemisen siinä vaiheessa, kun pelkästään Fordeja oli ollut omistuksessa täydet sata kappaletta. Jos äiti ei tiennyt, hänen piti ottaa asiasta selvää”, Ville muistelee. Saabista tuli neljätoistavuotiaan nuoren ensimmäinen autoprojekti
Fiat 600:n kori lojui aivan kodin tuntumassa, peltosaarekkeen pehmeikössä. Häneltä opin paljon vanhan kansan käyttämiä pellinmuokkaustekniikoita kuten kuumien antamista. taman vuoden seissyt auto piti kiireesti saada katsastuskuntoon, jotta alkuperäisistä mustista kilvistä ei olisi tarvinnut luopua. Ysiviitoseen piti hankkia uusi moottori, ja se löytyi nokialaisen Saab-harrastaja Juha Lehtosen varastoista. Myyjällä ei ollut, mutta hän kertoi aikovansa sellaisen hankkia. Tarjosin kaikki rahani ynnä Nokian GSM-puhelimen, ja myyjä suostui. Kun avasin kuskinpuolen sivuikkunan poistumista varten, valui ohjaamo täyteen lunta. Tämän XR 4x4:n ostamiseen tarvittiin aikoinaan kaverin apua. Japanilaisia autoja Ville ei ole hyljeksinyt, tallissa on ollut niin Datsun Cedriciä, Toyota Crownia kuin teini-Corollaa. Kolariautoja Ville on laittanut myöhemminkin. Saabin kolarointi oli vienyt nuorukaisen rahavarannot pahasti punaiselle, mutta vaihtokauppaa tekemällä mies pääsi käsiksi ykköskoriseen Escortiin. Viimeksi mainittu esiteltiin Klassikot-lehdessä 7/15. Se oli silloin paljon tärkeämpi kuin matkapuhelin.” Escortilla opeteltiin pikkupojasta saakka ihailtua takavetoisen ajotekniikkaa, ja kävipä auto kerran katollaankin. Halusin auton, ja mietin kuumeisesti, millä kauppa syntyisi. Jäin ilman puhelinta, mutta minulla oli jälleen auto. Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin tukeva petäjä osui Ysiysin keulaan. ”Olin tuolloin yläasteen TET-jaksolla ollut Soppeen Auto -nimisessä kolarikorjaamossa. Seuraavaksi hankittiin keulastaan kolaroitu Saab 99, joka kunnostettiin ajokorttia varten. Sierrat ovat Escortien lisäksi olleet monilukuisina mukana Villen harrastuksessa. Minna-siskolle Ville kunnosti ’86 Ford Fiestan, joka ympäriajettuna tarvitsi uuden katon. Rahaa oli nippa nappa tonni. Mk1-Escort ja sporttinen Capri kiehtoivat niistä eniten. ”Lipsahdus sattui VR:n huoltotiellä talviaikaan. ”Sen hintapyynti oli 3 500 markkaa. Tutuiksi ovat tulleet myös Taunukset, Caprit, Transitit ja Sierrat. Minulla oli tuolloin jo matkapuhelin. Tuli sopiva hetki siirtyä muiden merkkien pariin. Takavetoisten lisäksi Villellä on ollut etuvetoisia XR3i-Escorteja, joista kolme oli avomallisia ja yksi kovakattoinen. Kun ajokortti oli viimein taskussa ja Saab pääsi maistelemaan tietä tuoreen kuskin kanssa, ei riemua kauan kestänyt. Aihioita haettiin välillä kauempaakin. Rautatien toisella puolella oli paikallisen autourheiluseuran harjoituspätkä käynnissä, ja kävin pyytämässä heiltä jeesiä. Sierra myytiin myöhemmin pois, mutta nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin auto on palannut takaisin kotiin ja odottaa pientä kunnostusta. Fordeja ynnä muita Seuraavaksi Ville tähyili Fordien suuntaan. Villen mukaan Ford-sukuinen V4moottori oli parasta Saabissa. Neljätoistavuotiaana hankittu ensimmäinen harrasteauto löytyi lähipiiristä. Parin päivän puuhaamisella Escort oli jälleen ehjätty liikennöintiä varten”, Ville muistelee. Saabikin Topin robotissa silloin oikaistiin”, Ville kertoo. Saab 95 oli Villen Olli-sedän vaimon vanhempien uutena ostama auto ja yhä alkuperäisissä mustissa kilvissä. Tuolloin määrätyn ajan katsastamatta ollut ajoneuvo tippui automaattisesti rekisteristä. Escortista tuli suosikkiauto, ja niitä kävi pihamaalla vuosien saatossa monen kuntoisia. Firman omistaja Toivo Raipala antoi tehdä siellä omiakin hommia. Auto jäi ojaan katolleen, eivätkä ovet auenneet, koska lumi painoi niitä ulkoa päin. Eräs valkoinen Sierra XR 4x4 on palannut miehen omistukseen 77. Vielä 1990-luvun alussa löytyi runsaasti aarteita metsistä ja latojen takaa harrastajan alun ihmeteltäväksi
Meillä oli puhetta, että kun isoisän autoilut päättyvät, Duett siirtyy minulle. Erään ajanjakson ilmiönä pihaan ilmestyi kolmelitrainen saksantuonti, Opel Omega -farkku. En aluksi suostunut, sillä 144 oli mukava auto ajaa. Ville muistelee, että V6-moottorinen auto oli tuolloin kallis ylläpitää, sillä pääsääntöisesti huoltoja varaosat piti hakea marmoritiskiltä. Tässä kori on tulossa tai lähdössä jonnekin, trailerin veturina Villen Chevy Van. Auto oli Volvo 144. Villen Fordit eivät ole olleet pelkästään euromalleja, vaan pihassa on ollut muutama Mustang: Fox-korimalliset V8avo ja neloskoneinen perusmalli sekä Satu-vaimolle Kaliforniasta hankittu kuutoskoneinen ’66 Mustang. Kaverini Tero Mäihäniemi oli tuolloin paremmissa tienesteissä tuulilasitehtaassa, ja hänen äitinsä oli pankissa töissä. Työkaverilta näkemättä ostettu Volvo 144. Se oli myyty ulkopuoliselle henkilölle. parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Merkkiä työkaveri ei etukäteen suostunut kertomaan, mutta kaupat syntyivät siitä huolimatta. Se oli ainoa auto, joka hänellä koskaan oli. Ville lunasti lupauksensa vuoden päästä, ja sai hienon Sierran itselleen. Tästä Ville kertoo Volvoharrastuksen saaneen alkunsa vuonna 2002. Yllätys olikin suuri, kun Duett oli eräänä päivänä hävinnyt isoisän tallista. Isoisä suoritti sillä vuosikymmeniä kestäneen ajouransa. Suostuttelin Teron puhumaan itselleen autolainan Sierran ostoa varten ja lupasin itse laittaa rahaa sivuun auton lunastamiseksi myöhemmin itselleni.” Tero teki työtä käskettyä ja osti auton. Kun isoisä kuoli, soittelin jälleen Duettin omistajal”Tarjosin kaikki rahani ynnä Nokian GSMpuhelimen, ja myyjä suostui.” 78 5/2021 Harrastajan pakeilla. ”Olin aikuiskoulutuskekuksen kautta hommissa Tampereen Metro-Autossa, ja Sierra oli siellä myynnissä. Chevy Van oli käyttöautona useamman vuoden, samoin Chevrolet Scottsdale. Hänellä oli tuolloin Volvo Amazon, joka miellytti minua enemmän kuin 140-sarjalainen, joten saimme tehtyä vaihtokaupat”, Ville kertoo Volvo-harrastuksen alkuhetkistä vuonna 2002. Saab 95 piti saada nopealla aikataululla laitettua katsastuskuntoon, ettei se olisi poistunut rekisteristä ja menettänyt alkuperäisiä rekisterikilpiä. ”Isoisä osti ’65 Volvo Duettin uutena. Tämä Escort haettiin 1990-luvun lopussa Laitilasta ja siitä jalostettiin Mexico-replica. Soittelin aina silloin tällöin Duettin ostajalle, mutta hän ei ollut halukas autoa myymään, mikä jäi vähän kaivelemaan. Myös urheilullinen Camaro piipahti harrasteajokkina, samoin Peugeot 309 GTI, Toyota Corolla DX, Datsun Cedric, Toyota Crown, M-B W124, Lada 1200 sekä monenlaiset Volvo-mallit. Volvot olivat tuttuja jo veren perintönä. Auto oli kallis, eikä siihen hätään tietenkään rahaa ollut. Ensimmäisten autojensa joukosta Ville mainitsee Fiat Ritmo 105 TC:n, jossa oli mukavasti menohaluja mutta aivan surkeat jarrut. ”Pian toinen työkaveri näki auton minulla ja halusi ostaa sen. Tiesin, että auto vaatii kunnostusta ja että entisöinti on ainoa vaihtoehto, kun se aika koittaa. Kolmelitrainen Capri täydensi suosikki-Fordien valikoimaa. Isoisän Duett rakkain Volvojen kanssa puuhailu alkoi, kun Villen silloinen työkaveri tarjosi juuri katsastettua 30-vuotiasta autoa 1 500 markalla. Tuon neliveto-Sierran ensimmäinen ostotapahtuma vuosikymmenten takaa on kertomisen arvoinen
Avonaisia XR3i-Escorteja Villellä on ollut kolme kappaletta, joiden lisäksi tallissa on ollut yksi saman mallin kovakattoinen versio. Vieressä luovuuden purkamiseksi hankittu Duett Pick-up projekti. le. Isoisän Volvon tallikaverina on luovuusterapiaprojektiksi hankittu avolava-Duett. Tallissa entisöitävänä on Villen isoisän uutena ostama Volvo Duett. Pitkä ja monipuolinen kokemus erilaisten harrasteajoneuvojen kanssa on valjastettu myös muiden hyödyksi, sillä Ville on yksi SAHK ry:n museoajoneuvotarkastajista Pirkanmaan alueella. Auton runko ja tekniikka ovat valmiit mutta kori vaatii vielä hieman puuhaa. Karjaalta lähtöisin olevan auton nopeaksi aiottu kunnostus kuitenkin karkasi käsistä: peli on edelleen työn alla mutta pikkuhiljaa lähempänä maalia. Joistain täytyy luopua siksi, että saa rahoituksen uuteen kohteeseen tai osien hankkimiseksi keskeneräisiin projekteihin. Ylöjärvellä on useita merkin harrastajia, ja Ville kiittelee, että varsinkin Jarmo Lehtonen on kävelevä tietopankki vanhojen Volvojen suhteen. Villen harrastus on nykyisin keskittynyt voimakkaasti Volvoihin. Laajaa kokemusta erilaisista autoista hyödynnetään myös SAHK ry:n museoajoneuvotarkastaja-tehtävissä Pirkanmaalla. Ajokorttia varten kunnostettiin keulasta kolaroitu Saab 99 vuosimallia 1983. Sen kanssa voi päästää mielikuvituksen valloilleen entisöintitöiden lomassa. 79. Joitakin vuosia sitten Ville osti pieneksi väliprojektiksi niin ikään yhdellä perheellä uudesta saakka olleen Duettin. Jotkut autot viivähtävät vain hetken pihassa tai tallissa, toiset viihtyvät kauemmin. Runsas omistuksessa käynyt kalustomäärä johtuu Villen mukaan siitä, että hän innostuu helposti kaikenlaisista autoista. Duettin myötä Ville liittyi Volvo-kerhoon, ja on sittemmin saanut sitä kautta paljon hyötyä. Runko ja muu tekniikka on valmis, korin peltitöistä iso osa on tehty, mutta vuosikymmenten saatossa väsyneessä korissa on yhä puuhaa. Vanhakoppaisia Escorteja on ollut monenlaisina koriversioina, myös Tilhi on nähty pihassa. Keskustelujen myötä saimme vihdoin kaupat tehtyä ja auto palasi takaisin kotiin.” Duett on ollut työn alla siitä lähtien
Marttusen leima sisältäen myös merkinnän Swakopmund, Namibia. Joten katsellaanpa näitä ajatuksia herättäviä otoksia, joissa ollaan auton ylläpidon tai kunnostustarpeen äärellä. (kuva: J. Näyttävän asetelman on sommitellut kuvattava itse, sillä kuvaajaksi on mainittu ämpäriä käyttelevä Pekka Kyytinen. Nyt on soudettu pakoon Hankoakin etelämmäksi, mutta sinivalkoista ajopeliä tässä silti puunataan. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat 80 Fotoalbumi 5/2021. Land Rover on tiettävästi Namibiassa 50-luvun puolivälissä, sillä kuvassa on vuosina 1952–1957 lähetystyössä Afrikassa toimineen J. Ford Zephyr Six huuhtoutuu vuonna -55 Savonrannassa, kahluualtaana todennäköisesti Saimaan Orivesi. Marttunen / Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma) Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Puhtaus on puoli huoltoa K olusimme valokuva-arkistoja kesäkauteen sopivia autonpesukuvia etsiskellen. Sellaisia löytyi muutamia, mutta samalla tarttui haaviin muutakin aihetta sivuavaa
(kuva: Valokuvaamo Iris) 81. Onkohan mietiskelyn syynä Kupla vai sattuuko kansanvaunu vain tarjoamaan sopivan istuimen tappamaan odottavan pitkää aikaa. (kuva: Niilo Kienanen) Kuvan asetelma ja tunnelma herättävät arvuuttelemaan taustoja. Helmikuussa -64 junakeulainen Typ 2 -Volkkari sai jälleen hohtonsa hetkeksi takaisin, kun Mekaaninkonkadulla Helsingin Herttoniemessä VW-Auto Oy:n osaavat ammattilaiset hoitivat homman. Kiiltoa riittää edelleen Helsingissä Konelan pihassa lokakuussa -51, vaikka ’38 Ford Standardilla saattoi olla takana itään tehty raskas reissu vuosikymmen aiemmin. Ja ennen kaikkea: soiko autoradio vai ei. Mutta millaista polttoainetta oli ”uusi Esso E-54”. (kuva: Risto Reinikainen) Olympiavuotta eletään, kenties varhaiskevättä. (kuva: Väinö Kannisto) Autonpesu on monelle vapaaaikana leppoisaa ajanviettoa, mutta päivätyöksi tehtynä se käy, niin, työstä. Oikealla kimaltelee mustanpuhuva Vauxhall Velox joskus kerran 50-luvun aurinkoisena päivänä. Uudenkaupungin Ruokolanjärven Essolla Peugeot 203 saa ainetta Nestor Salmisen tankkaamana, ja samalla Jukka Salminen hoitaa lasit läpinäkyviksi
(kuva: Volker von Bonin) 82 Fotoalbumi 5/2021. (kuva: Simo Rista) Opel Rekord ja komeilla Bosch Rallye -lisävaloilla varustettu Ford Escort jäävät sivurooliin, kun ihmettelyn aiheena on hulppea Jaguar XK-140. ”Noh, mitä luulet, tuleeko valmista tänään?” TippaRellu on tarkastelun alaisena, ja samaisessa asemoinnissa on C-Kadett. Opel joko toimenpiteitä odottaen tai niitä jo osakseen saaneena. Vuosi on 1970 ja paikkana Mariankatu 22 Helsingissä. (kuva: Simo Rista) Vika taitaa ollakin pintaa syvemmällä tai sitten Moskvitshin omistaja vain päättää vetäytyä keskustelusta vähäeleisen tyylikkäästi. (kuva: Pekka Punkari) ”Jo sitä joutaa kesärenkaat laittaa”, sanoi entinen isäntä kun kalenteriin huhtikuu kääntyi. Kaapparioviseen Pompannappiin kohdistuvasta operaatiosta ei ole tietoa, mutta kuva on otettu Helsingin Koskelassa vuoden -70 tienoilla. Tiedossa sen sijaan on, että ollaan Helsingissä Kytösuontiellä Autokorjaamo Ruskeasuon hallissa eräänä heinäkuisena päivänä vuonna -78. Tilanteesta on myös toinen kuva, jossa näkyy Jaggen kilpi AF-2; samaisella tunnuksella löytyy maastamme museorekisteröity ’56 Jaguar, joten lieneekö sama yksilö. Olikohan Kaivopuistossa toukokuussa -69 kyse muustakin kuin suoran kuutosen ihailusta, kun asian äärellä ollaan niin vakavin ilmein
(kuva: Pekka Punkari) Puhtaalla autolla on mukava lähteä roiskimaan soraa. Kuvassa ollaan Nurmeksen Porokylällä, taustalla vasemmalla tiettävästi Jukolan Osuuskaupan varastorakennus ja keskellä takana Porokylän matkahuolto. Mustien kilpien perusteella tuotannon alkupään Kostaja näyttää tekevän vahvasti paluuta, mutta ’64 Valiant on uhkaavasti kallellaan. (kuva: Helge Heinonen) ”Ei sitten muuta kuin pakki silmään ja viikonlopun viettoon…” Näinköhän sitä on ehtinyt tuumata ennen kuin tolppa on napannut Volvon otteeseensa. Toyota Celica 2000 GT:n laulu lakkasi kuitenkin harmillisesti seitsemännelle erikoiskokeelle polttoainepumpun petettyä. Nämäkin kuvat ovat samalta heinäkuun päivältä -78 Ruskeasuolta, mutta hieman eri kohdasta Kytösuontietä. Turvapuskuri on kiinnityksensä puolesta ollut nimensä veroinen, jos sitä vertaa nykyautojen plastiikkisomisteisiin joita silti puskureiksi kutsutaan. (kuva: Reino Turunen) 83. Sen tiesi Timo Mäkinen vallan hyvin vuoden -79 Jyväskylän Suurajoihin valmistautuessaan. Siitä huolimatta, että rekisteröinnin Helsingin seudulle se oli AEP-kilpien perusteella kokenut vasta kolmisen vuotta aiemmin
Jaguar S-Type erosi rohkeasti massasta, ja siitä tuli monelle harrasteluontoinen auto heti uutena. Fordin intresseissä oli kasvattaa valikoima kattamaan useampia kohderyhmiä, mikä oli merkin tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Perinteitä kunnioittaen Jaguar esitteli 1990-luvun lopulla uuden mallin luokkaan, jota hallitsivat kovatasoiset kilpailijat kuten Mercedes-Benzin Eja BMW:n 5-sarjan autot. Myyntiin uutuus tuli seuraavan vuoden puolella. 1998 Uutuusmalli esitellään Birminghamin näyttelyssä. Klassisesti muotoiltua, mukavaa ja vieläpä suorituskykyistä koko perheen erikoisautoa hakeva sen sijaan ihastuu isoon brittiautoon helposti. DEW-pohjalevyn päälle piirrettiin perinteisen brittimerkin historiaan kumartavat muodot Geoff Lawsonin johdolla. Neliovisen porrasperän kohdalla tämä on harvinaista auton valmistusmaasta tai hintaluokasta riippumatta. Sellaisen hankintaa tuskin voi nytkään perustella järkisyin. S-Type syntyi Jaguarin ollessa Fordin omistuksessa. Hevosvoimia kolmelitraisesta otettiin ulos 238. Auto saa kiitoksia niin lehdistön kuin yleisön edustajilta. Luomistyö toteutettiin ripeällä aikataululla. Projekti käynnistyi -94, ja lopputulosta esiteltiin yleisölle Birminghamin näyttelyssä jo vuonna 1998. Pienempi moottori oli Fordin sukua ja Jaguarin jalostama. Jaguarin perinteitä kunnioittava muotoilu kääntää edelleen katseita, vaikka vanhimmat STypet ovat jo reilun parinkymmenen vuoden ikäisiä ja hinnaltaan perin edullisia. sukupolven Ford Thunderbird. Jälkimmäisen sai vain automaattivaihteisena. Moottorivaihtoehtoja on aluksi kaksi: 3.0-kuutonen ja 4.0-veekasi. Tuleva klassikko Jaguar S-Type 84 5/2021. Vääntökäyrä oli auton luonnetta kunnioittavasti hyvin laaTeksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1994 Jaguar S-Typen valmistukseen tähtäävä projekti käynnistyy. Yrityksen vuonna 1990 tapahtuneen omistajanvaihdoksen aikaan Jaguarin mallivalikoimaan kuului ainoastaan edustusja urheiluautoja. Uutuuden perustaksi otettiin moderni Ford DEW -pohjarakenne, johon nojaa myös S-Typen kanssa samaa ikäkautta edustava Lincoln LS sekä hieman myöhemmin esitelty 11. Aluksi moottorivaihtoehtoja oli kaksi: nelilitrainen V8 ja litraa pienempi kuutoskone. 1999 S-Typen myynti alkaa. Isokorisen auton lähtökohdaksi otetaan moderni Ford DEW -pohjarakenne. Tunne on epäilemättä ollut merkittävin tekijä ostopäätöstä tehdessä. Perinteitä kunnoittaen moderni Ensin Jaguarilla laitettiin kuntoon olemassaolevalle asiakaskunnalle merkittävät mallit, minkä jälkeen työpöytä tyhjennettiin ja kokonaan uuden automallin suunnittelu alkoi. K un kuuntelee Jaguar S-Typen uutena hankkineita ihmisiä, huomaa että moni heistä suhtautui valintaansa heti tuoreeltaan harrasteautona
85. 2008 S-Typen viimeinen mallivuosi, malli korvataan uudella XF:llä. 2,7-litrainen dieselversio lisää mallin houkuttelevuutta etenkin paljon ajavien keskuudessa. 2002 Hintahaitarin alapäähän esitellään edullinen 2,5 litran V6. 2004 Päivitetty malli esitellään. Haitarin toista päätä venytetään ahdetulla V8-koneella varustetulla R-versiolla. Viimeisten vuosien aikana tehtiin vielä pieniä muutoksia
BMW-hinnaston sekaan sujautettuna Jaguar osui 523i:n ja 528i:n välimaastoon. TOINEN VAIHTOEHTO CHRYSLER 300M 3,5 Valmistusvuodet 1999–2004 Teho 254 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h: 8,6 s, Huippunopeus 230 km/h Hinta uutena 359 000 mk Jos valintakriteereistä jätetään pois valmistusmaa, tyylisuunta sekä retromuotoilu, jäljelle jäävät muun muassa koko, suorituskyky, persoonallisuus ja mukavuus. Parilla tonnilla pääsee valitsemaan useasta yksilöstä parhaimman. S-Type tarjoaa etumatkustajille hyvät ja avarat tilat. Muiden 20-vuotiaiden laatuautojen tapaan sähkötoimisia varusteita eli mahdollisia vikakohtia on runsaasti. Tämä riitti kiihdyttämään 1 640 kiloa painavan auton satasen vauhtiin 7,6 sekunnissa. Vuoden 1999 autohinnastoon S-Typen perusversio oli hinnoiteltu 350 000 markkaan. Kulkupuoli oli siis hyvällä tolalla. Jaguarin valikoimassa S-Type oli ylivoimaisesti halvin; XJ-sarjaan yltääkseen piti tililtä löytyä vähintään 630 000 Tuleva klassikko Jaguar S-Type 86 5/2021. Viisi metriä pitkän auton kulku on viritetty eurooppalaiseen makuun mukavuutta unohtamatta. Toiminnot kannattaakin käydä huolellisesti läpi ennen ostopäätöksen tekoa. Sisältä 300M on muhkea ja loistelias. kea ja ylsi liki 300 newtonmetrin lukemaan. Kasikoneinen kiihtyi sataseen puoli sekuntia pienempimoottorista nopeammin ja kulki hiukan yli 240 kilometriä tunnissa. 3,5-litrainen kuutoskone tuottaa 250 hevosvoimaa, mikä takaa autolle riittävän suorituskyvyn. Reilut 20 vuotta myöhemmin Chrysler on hinta-aallokon pohjassa: ajokuntoisia ja katsastettuja yksilöitä on näkynyt myynnissä alle tuhannella eurolla. Ennakkoluuloton löytää Jaguarille haastajan Chryslerin valikoimista; 1990-luvun lopussa Euroopan markkinoille ilmaantui omalaatuisesti muotoiltu Chrysler 300M. V6-koneen turvin Jaguarin sai piiskattua 235 kilometrin tuntinopeuteen. Jaguarin omaa suunnittelua ollut kasikone tuotti 276 hevosvoimaa ja 278 Nm vääntöä. Kilpailijoihin verrattuna pyynti oli kohtuullinen ja osui Mercedes-Benz Esarjan kahden halvimman version väliin. Tunnelma on asiallinen ja varustelu kohdallaan. Etuvetoisena amerikanauton luonne on kuitenkin erilainen kuin brittikilpailijallaan. Vuonna 1999 3,5-litrainen 300M maksoi saman verran kuin kuutoskoneinen S-Type
”Ostaessa kannattaa olla tarkkana, ja kun hyvän löytää, niin sen kanssa kyllä pärjää hienosti. KÄYTTÄJÄN KOKEMUKSIA Artikkelin kuvituksessa esiintyvä auto on Hannu Koposelle jo toinen Jaguar S-Type. Paljon tien päällä viihtyvät kiittelivät taloudellisesta vaihtoehdosta bensiinikoneiset S-Typet eivät nimittäin ole erityisen pihejä menoveden suhteen. S-Typen takakelkka on altis ruosteelle, ja se lopulta koitui Hannun auton kohtaloksi. Ensimmäisen mies hankki viitisen vuotta sitten, ja ajoi sillä muutaman tuhannen kilometrin vuositahtia. 06 K ori Neliovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. Elektronisesti ohjattu monipistesuihkutus ja suorasytytysjärjestelmä. Huippunopeus: 235 km/h. Auto ikään kuin ohjailee kuljettajaa herrasmiesmäiseen ajotapaan. ”Ja onhan Jaguarilla ajaminen tietyllä tavalla rauhoittavaa. Luistonestojärjestelmän sai kytkettyä pois päältä, jolloin ison takavetoisen käsittely helpottuu määrätyissä olosuhteissa. Voimaa ja taloudellisuutta Moottorivalikoima laajeni 2000-luvun alkuvuosina. Iskutilavuus 2 967 kuutiosenttiä (poraus 89,0 mm, isku 79,5 mm). Auto osoittautui hyväksi yksilöksi, ja kauppojen jälkeen Hannu on ollut ostokseensa tyytyväinen. Tekniikka ja auton paino huomioiden kulutus ei ole aivan mahdoton, alle kymmenen litran lukemiin on helppo päästä. 07 Mitat Pituus: 4 877, leveys: 1 819, korkeus: 1 444, akseliväli: 2 909 mm. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h: 7,6 sek. Huoltoja varaosia saa hyvin eikä niistä tarvitse maksaa maltaita.” markkaa. Normaalien huoltotoimien lisäksi siitä piti uusia ainoastaan toinen etupyörän laakeri ja jumittava takajarrusatula”, Hannu kertaa. 01 Merkki ja malli Jaguar S-Type 3.0 02 Vuosimalli 2000 03 Moottori Kuusisylinterinen V-moottori edessä pitkittäin. Edullisemmaksi vaihtoehdoksi tuli tasan 200-hevosvoimainen 2,5-litrainen bensiinikuutonen. Talvikäytössä auton moottori saavutti käyntilämpötilan nopeasti, ja samalla ohjaamokin oli mukavan lämmin jo lyhyen ajorupeaman jälkeen. Lopulta mies laittoi merkkikerhon keskustelupalstalle ostoilmoituksen, ja sitä kautta hänelle tarjottiin kuvien hopeanväristä yksilöä. Potkua löytyy sitten tarvittaessa esimerkiksi ohituksiin.” Uuden Jaguarin hankinta kummitteli mielessä pitkään. Paino: 1 640 kg. Lämmitettävä tuulilasi oli myös mukava talvivaruste. Sama mies ajelee autolla tyytyväisenä edelleen.” Hannulle jäi S-typestä hyvät muistot. Tai ei aivan. ”Auto ei ollut ulkoisesti hienokuntoinen, mutta tekniikka siinä toimi hyvin. Takana päällekkäiset kolmiotukivarret, poikittaiset ohjaintangot, kaasuiskunvaimentimet ja kallistuksenvaimennin. Dieselkoneenkaan kanssa ei jää liikenteen jalkoihin; 2,7-litrainen V6 rouskuttaa 207 hevosvoimaa ja tuot87. Dieselmoottorikin tuli tarjolle samalla kun auton ilmettä raikastettiin vuodelle 2004. 04 Voimansiirto Viisiportainen automaattivaihteisto, takaveto, luistonestojärjestelmä 05 Alusta Edessä päällekkäisillä kolmiotukivarsilla toteutettu ripustus, kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet ja kallistuksenvaimennin. Hänellä oli kuitenkin ehjä takakelkka, jonka hän vaihtoi ruostevaurioituneen tilalle. ”Myin sen kaverille varaosa-autoksi. Kaksi ketjukäyttöistä kannen yläpuolista nokkaakselia per sylinterikansi, neliventtiilirakenne hydraulisella välystentasauksella. Intohimoisesti Jaguar-tuotemerkkiin ja sen perinteisiin suhtautuville uutinen otettiin vastaan yhtä epäuskoisena kuin merkin etuvetoinen edustaja. S-Typen varustellumpi Executive-versio verotti shekkivihkoa 439 000 markkaa, ja V8:n murinasta pääsi nauttimaan 555 000 markan suoritusta vastaan
Taka-akseliston seudulla on paljon kuraa kerääviä rakenteita. Erikoisen auton omistajalla on tavallista suurempi vastuu auton tunnollisesta ylläpidosta, ja kun sen hoitaa kunnialla, Jagge kiittää tarjoamalla huolettomia kilometrejä. Ennakkoluuloista poiketen Jaguarin ylläpito ei ole erityisen kallista. Tämän mallin pahin murhe on ruoste. Kasikone kasvoi 4,2-litraiseksi ja 298-heppaiseksi. Sama päivitys toi sähköisen käsijarrun, mikä on osoittautunut ongelmalliseksi. Hinta-laatusuhde tuskin paranee lähivuosina ostajalle on hyvät markkinat juuri nyt. Kolmelitrainen kuutoskone on luotettavan maineessa, vie autoa riittävän ripeästi ja vie kohtuullisesti bensiiniä. Tämä on tietysti makuasia, niin kun muutkin harrasteauton valintaan liittyvät seikat. Rengasmelu voi karkeapintaisella asfaltilla nousta häiritseväksi, joskin sama vaiva on yleinen muillakin merkeillä autonvalmistajat eivät ilmeisesti hiero tuotteidensa yksityiskohtia ensisijaisesti suomalaisen tieverkon mukaan. Voimavarojen puute ei varmasti muodostu millään moottorilla ongelmaksi Jaguarista haaveilevalle, joskin moni 2,5-litraista kokeillut kertoo ettei koneen luonne osu auton kanssa yhteen. Päällisin puolin ehjästä autosta saattaa löytyä hitsattavaa muovisten helmakoteloiden alta ja takakelkasta. V8koneen varhaisissa versioissa jakoketjun laaharit ovat vaurioriski, joskin moni moottori on jo päivitetty uudemmilla ja kestävimmillä osilla. 396-heppaisen muskeliversion 0–100 km/h -kiihtyvyysarvoksi kirjattiin 5,6 sekuntia. Vanhan mallin mekaaninen seisontajarru on käytössä varmempi. Paljon ajettu ja kehnosti pidetty yksilö saattaa irrota alle kahdella tuhannella. Auton laatu parani vuosien myötä. Ehjä kone käy tasaisesti eikä siitä kuulu juurikaan mekaanisia ääniä. Malliston voimakoneeksi esiteltiin mekaanisesti ahdetulla V8-moottorilla varustettu S-Type R. Mutkateitä se kulkee kuten tämän merkin edustajalta voi odottaakin. Moottoria kannattaa kuunnella korvat höröllä. Ulkonäkö on sekin makuasia, mutta siihen liittyy muutakin. Kasvojenkohotuksen myötä tullut kuusilovinen automaatti kestää vanhaa viisiportaista paremmin, ja vanhakin pelaa huollettuna hyvin. Suuremmat korjaukset sen sijaan tulevat kalliiksi, ja ne kannattaa jättää suosiolla muiden murheiksi. Jaguar kerää liikenteessä tavallista enemmän huomiota osakseen, mikä miellyttää huomiosta pitäviä ja päinvastoin. Tuleva klassikko Jaguar S-Type 88 5/2021. Vanhan auton ostajaa neuvotaan usein ostamaan tarjokkaista paras, ja S-Typen kohdalla neuvo kannattaa ottaa vakavasti. Ehjä auto on kaupungissa kevyt pyöriteltävä ja maantiellä vakaa ajettava. Tarjontaa on siis runsaasti ja myös alkuperäistä Suomi-yksilöä haluava löytää joukosta omansa. Jos puhdistus ja ruostesuojaus on laiminlyöty, on ongelmia varmasti edessä. Jagge on hyvä ajaa. taa vääntöä maksimissaan 432 newtonmetriä. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Jaguar S-Type on ollut kokoja hintaluokassaan suosittu peli niin auton Suomessa uutena ostaneiden kuin uustuontia harrastaneiden joukossa. Kasikone on voimaa, ahdettu vinkkelikasi kuningas ja dieseliä polttava mylly taloudellisin. 2,5-litrainen koetaan usein laiskaksi, mutta moni pitää sitäkin riittävänä. Hintahaitari on laaja. Kymppitonnilla pääsee käsiksi ryhdikkäältä vaikuttavaan R-malliin. Ongelmakohtien vastapainoksi on syytä todeta S-Typen olevan tilastojen valossa varsin luotettava ajopeli
0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. www.facebook.com/ klassikot Kun muutat, kerro myös meille. www.klassikot.. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa www.britti-helmet.fi Kerää palikat verkkokaupasta! JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. HARRASTEAJONEUVOJA ROMPEMYYNTITAPAHTUMAT KUHMON MOBILISTIEN NÄYTTELY Lisätiedot www.kuhmonmobilistit.fi Kuhmo urheilukeskus. 0400-142568. Tervetuloa! Wartburg, IFA ja vanhojen Skodien varaosien erikoisliike Sivustollamme paljon yleisosia muihin merkkeihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Korjauspellit saatavilla kattavasti klassikkoosi! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 16-18.7.2021 Tapahtuma järjestetään korona rajoitusten puitteissa. 2 viikon välein). Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. puh. verhoiluja tiivisteosia. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. www.Warreteam.com /varaosat Varaosat: varaosat@warreteam.com Puh
Seuraavan numeron sivuilla tutustumme niistä kahteen: pitkälti alkuperäisenä säilyneeseen SkandinaviaMosseen ja ripeäkulkuiseen Jaguar E-Typeen. Vauhtia ja vaatimattomuutta Suomessa myytiin vuonna 1965 kaikenlaisia ajovehkeitä. Harrastajan pakeilla -juttusarjassa poikkeamme Ford Mustangien parissa viihtyvän Lauri Salokankaan tallilla. Klassikot 6/2021 ilmestyy 2.9.2021 Seuraavassa numerossa: 90
teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Nostokyky: 1350kg/pari. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Työkorkeus: 1200mm. Pellin paksuus enintään 3 mm. 649€ tuotenro 497975 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Työalue: 168-980mm. Pöydän koko: 1200x640mm. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. Korin maks.paino: 1800kg. Korin maks.pituus: 5,5m. Käyttöjännite 230V. 3kpl työkalutaulut. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus www.vanhatkoneet.. Vaatii lisäksi kompressorin. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. Nostokorkeus: 1,8m. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Maks. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. Nostokyky: 2500kg. Puristusvoima: 15t. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työtason korkeus: 946mm. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. pyörät. Kitasyvyys: 700mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Ramppien mitat: 590x340mm. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.?. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. pellin paksuus 2mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. Paino: 88kg. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Mitat: 1740x1212x2510mm. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. U U TU U S! 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Korkeus: 875mm sis. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. ilman prässiä. Kaikki hinnat sis. Sähköliitäntä: 230V. Kok
Jämäkkää tyylikkyyttä TULEVA KLASSIKKO: Jaguar S-Type HUOLTAMOHISTORIAA: Gulf-baari 50 vuotta DATSUN 100A ’77: Jälleen kylänraitilla ITALIALAISTA KAUNEUTTA FIAT 1100 TV ROADSTER ’57 ERILAINEN JAPANILAINEN SUBARU LEONE STW TURBO 4WD ’86 KILPURIKSI TEHTY ŠKODA FAVORIT ’91 5/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi BMW 520i ’83 + 518i ’87 05 /2 1 BM W 520 i ’83 • Da tsu n 100 A ’77 • Fia t 110 TV ’57 • Fo rd Ori on ’90 • Šk od a Fa vo rit ’91 • Su ba ru Le on e Tu rbo 4W D ’86 36 84 80 -2 10 5 • PA L VK O 20 21 -3 5 6 41 48 83 68 48 08 21 00 5 Viipale mediat