Lyijykorvikkeen lisäaineyhdistelmä voitelee venttiileitä ja istukoita, suojaa niitä ennenaikaiselta kulu miselta ja ehkäisee moottorivaurioita. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 25 90 5,18/l 59-2062 British Classic Motor Oil 20W-50 MINERAALIPOHJAINEN MOOTTORIÖLJY 5 L Vanhempiin vapaasti hengittäviin harrasteajoneuvoihin kuten autot ja moottoripyörät ilman märkäkytkintä. Täyttää vaatimukset aikakausille 1960-1980. Aidossa 5 litran peltikannussa RENAULT 10 MAJOR ’67 TÄYDEN KYMPIN PELI KESÄN TAPAHTUMAT: rompetorit ja retkeilyajot MAINOKSEN IMUSSA: aerodynamiikka edellä HARRASTAJA: keräilijä ja kauppias Pekka Leppänen ISOISÄN TALLISTA ŠKODA S 100 ’75 FARKKUKAUNOTAR BORGWARD ISABELLA DELVAN ’61 5/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 100 SIVUA! Kes Kesääextra extra 05 /2 2 Au di 80 1.8 S ’8 7 • Bo rg w ard Isa be lla De lva n ’6 1 • Fo rd M us ta ng II ’76 • M atr a M 53 ’71 • Re na ult 10 M ajo r ’6 7 • Šk od a S 10 ’75 36 84 80 -2 20 5 • PA L VK O 20 22 -3 5 6 41 48 83 68 48 08 22 00 5. Sisältää kuormituksen kestoa parantavaa ZDDP-lisä ainetta. Soveltuu mineraalisekä synteettisille moottoriöljyille. Vähentää öljyn kulutusta sekä vuotoa. API SE/CC. 5 99 23,96/l 60-2001 Lyijynkorvaajalisäaine 250 ml LYIJYNKORVIKE Lyijynkorvike on tarkoitettu vanhoille moottoreille, jotka on alunperin suunniteltu käyttämään lyijyllä lisäaineistettua bensiiniä. 12 90 43,00/l 60-8164 Motul Engine Oil Stop Leak 300 ml ÖLJYN LISÄAINE VUOTOJEN TUKKIMISEEN Pitää tiivisteet joustavina ja tyrehdyttää öljyvuodot
Seuraavassa numerossa tutustumme myös Samuli Kalmanlehdon Datsun 120A F-II Coupé -kesäautoon ja vihreiden ajatuksien ilmaantumiseen automainonnassa. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Krister Harjun rakentama yksilö kuuluu tähän joukkoon, mutta se edustaa ennen kaikkea rakentajansa ihanteita niin ulkonäön kuin ajettavuuden suhteen. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVARAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. Muskeleita ja kauniita linjoja Irmscher valmisti 80-luvulla kourallisen Opel Manta i300 -erikoisversiota, joiden hengessä on sittemmin rakennettu lukuisia kuutoskoneisia Mantoja. Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA. Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan. Klassikot 6/2022 ilmestyy 1.9.2022 Seuraavassa numerossa: 99 . Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa
MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TILAAJAPALVELU Puh. On Renault 10 ratkaisuiltaankin hieman erikoinen, auton etuja takaosaan viritettyjen jatkopalojen osalta ainakin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kuten muillakin elämänalueilla, saavutuksen merkitys on sidottu matkan varrella ratkaistujen ongelmien vaikeustasoon. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. K aikki on suhteellista, erikoisuuskin. Sellaisella kun ajaa tapahtuma-alueelle, ei viereen takuulla ilmaannu jotakin samannäköistä urheiluautoa. Omaperäisyyttä arvostavalle Matra on erinomainen ajopeli, ja sitä se oli omistajalleen myös uutena. M530:n valmistusmäärä jäi pieneksi, minkä selittää auton omalaatuinen ulkonäkö yhdessä persoonallisten teknisten yksityiskohtien kanssa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Matralla kun ajaa tapahtuma-alueelle, ei viereen takuulla ilmaannu jotakin samannäköistä urheiluautoa. Hyvänä esimerkkinä käy tässä lehdessä esiteltävä Renault 10, jollaisia näkee tapahtumissa vain harvoin eikä tien päällä enää juuri koskaan. Siinä voi asiaan vihkiytymättömällä leuka loksahtaa, kun omistaja selittää, että 2,3-litraisen neloskoneen ja manuaalivaihteiston yhdistelmä kuluttaa aivan kohtuullisesti, mutta alle sadan hevosvoiman teholukemalla valoista ei lähdetä kuin se kuuluisa jänis makuulta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Laiskuuskin voi olla erikoisuus. Harvinaisen erikoisia COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tapahtumissa riittää juttukavereita ja pienen harrasteporukan keskenäiset siteet muodostuvat tavallista tiiviimmiksi. Aikakin tuottaa kuluessaan harvinaisuuksia, ja harvinaisuus taikoo lopulta tutustakin tuotteesta erikoisen. Lisäksi näiltä sivuilta löytyy toinenkin ranskalainen, Matra M530, joka oli kaikin puolin erikoinen jo valmistajan piirustuspöydällä. Jos pelipaikalle pölähtää Ford Mustangilla, kuulee usein suorituskykyyn ja polttoainetalouteen liittyviä kysymyksiä. 3 Pääkirjoitus. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Entisöintija huoltotöissä arki voi olla tavallista vaikeampaa, mutta sekin on monelle erikoisauton omistajalle olennainen osa harrastusta ja siihen liittyvää intohimoa. Meidän nurkillamme tuttu ajopeli voi olla todellinen outous jossakin toisaalla. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Nelos-Mussen esittelykin saatiin tähän numeroon. Erikoisuuden omistaminen ja ylläpito on oma lukunsa. Malli kävi aikoinaan hyvin kaupaksi, mutta kanta alkoi harventua lähes tuoreeltaan. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
34 Borgward Isabella Delvan ’61 s. 28 Renault 10 Major ’67 Teemu Salomäki hankki ensimmäiseksi ranskalaisautokseen hienon kymppirenun. Poikkesimme katsastamassa tarjontaa. 46 Audi 80 1.8 S ’87 Muutamalla satasella hankitusta Audi 80:stä on Heikki Salovaaran käsissä rakentunut hieno ja tavanomaista Suomi-yksilöä runsaammin varusteltu harrasteauto. 22 Skoda S 100 ’75 s. 72 Volvo-rompetori AJONEUVOT 14 Matra M530 ’71 Matran urheiluauto on ranskalaiseksikin erikoinen laite. 70 Lusi Oldschool Motorshow s. TAPAHTUMAT 70 Lusi Oldschool Motorshow, Heinola Vidnäsin kartano ja Lusin kyläyhdistys polkaisivat yhdessä käyntiin aivan uuden tapahtuman kaikenlaisille harrasteajokeille. 42 Ford Mustang II ’76 s. 34 Borgward Isabella Delvan ’61 Entisöityään kaksi Isabellaa Sakari Sinkkonen päätti, ettei seuraava projekti olisi ainakaan Borgward. Auto on ollut museorekisterissä jo kolmekymmentä vuotta, eikä kunto ole vuosikymmenien saatossa himmennyt. Keltaisen poniauton pellin alla hurisee 2,3-litrainen nelospata. 28 Renault 10 Major ’67. 42 Ford Mustang II ’76 Suomalaismies lähti Atlantin taa opiskelemaan ja palasi maailmalta Ford Mustangin kera. 22 Skoda S 100 ’75 Jaakko Korpi näki pikkupoikana isoisänsä autotallissa kiinnostavan oloisen ajopelin. 72 Volvo-rompetori, Ylöjärvi Pirkanmaan V-Palvelu järjestää säännöllisesti rompetapahtumia Volvo-harrastajille. 46 Audi 80 1.8 S ’87 s. s. Lasikuitukorin alla on istumapaikat neljälle ja Fordin V4-myllyn ympärille rakennettu keskimoottoriratkaisu. Nyt Jaakko on käynyt vaarin vanhan auton täysin läpi ja saatellut sen museokilpiin. Tässä numerossa 4 5/2022 s. 14 Matra M530 ’71 s. Toisin kävi, ja nyt kokoelmaa täydentää entisöity Isabella Delvan
56 Ammattikatsoja muistelee. 94 Tuleva klassikko Onko olemassa Väyrysen jälkeistä aikaa. 86 Museoajoneuvopäivä museolla, Vaasa Vaasassa kokoonnuttiin museoajoneuvopäivänä Autoja moottorimuseon edustalle. 56 Ammattikatsoja muistelee Vuoden 1996 Lammi-ralli tuo kesähelteiden keskelle raikkaan pakkaskelin tuulahduksen. Kävijöille tarjoutui mahdollisuus tutustua museon uuteen näyttelyyn. 5 s. 80 Pösöjen kevätpyrähdys, Nastola Peugeot-kerhon kevätajossa liikuttiin Päijät-Hämeen mäkisissä maisemissa ja kurvikkailla teillä. 90 Marginaalista Maailmalla myyntiin listattiin Porsche 924 GTR vuosimallia 1982. Erikoisuuden valmistusmäärä jäi aikoinaan 17 kappaleeseen. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Bensiinintuoksuisia uutisia ja menneen ajan erikoisuuksia harrastekentältä. Mercedes-Benz E-sarjan kohdalla on, eikä se ole lainkaan hassumpaa aikaa. 64 Harrastajan pakeilla Villähteen kylähullu on vanhan tavaran kauppa, jonka tiskin takana päivystää autoja ja moottoripyöriä harrastava keräilijämies Pekka Leppänen. s. 64 Harrastajan pakeilla s. 86 Museoajoneuvopäivä museolla s. 92 Fotoalbumi 74 Retkeilyajo, Turun seutu SAHK:n vuotuinen päätapahtuma oli nostalginen reittiä myöten, sillä matkaa tehtiin pitkälti vuoden 1978 tiekirjan mukaisesti. Mainoksen imussa -artikkelisarja etenee aerodynamiikan saralle. 74 Retkeilyajo s. 80 Karkkilan rompetori s. 82 Karkkilan rompetori, Karkkila Viehättävä ruukkialue tarjosi hienon ympäristön suurelle rompetorija peräkonttikirpputoritapahtumalle. Hyppää jousille – toivotaan, ettei penkka petä! 60 Classic Garage Veli-Matti Mäkinen ja Hannu Haljala kokosivat harrasteajoneuvonsa ja niitä tukevan esineistönsä upeaksi museoksi. 85 British Wheels day, Pietarsaari Kerhotalolle koottu brittiautojen ja -moottoripyörien näyttely esitteli urheiluja loistoautojen lomassa saarivaltion arkiautoja. 94 Tuleva klassikko s. 92 Fotoalbumi Jukka Vuorenmaa on kuvannut kokeellisella valokuvausvälineistöllään säännöllisesti Riihimäen Turpakäräjillä. ARTIKKELIT 52 Tuulenhalkojat Autojen markkinoinnissa kaikki keinot ovat erinomaisia. 78 Kuninkaantieajo, Kymenlaakso Kymenlaakson maisemissa kurvailtiin 120 kilometrin lenkki runsaan 70 autokunnan voimin. 78 Kuninkaantieajo s
Tutkittavaa valitettavasti riittikin, sillä alkuvuodet olivat synkkiä: liikenteessä menehtyi vuosittain yli tuhat henkeä. Näin kävi myös ’55 Mercedes-Benz 300 SLR Uhlenhaut Coupén tapauksessa. Ku va : M er ce de sBe nz ONNETTOMUUSTUTKINNAN PITKÄ HISTORIA Tieliikenneonnettomuuksien tutkinnalla on Suomessa pitkät perinteet, sillä ensimmäiset tutkinnat kerrotaan tehdyn jo vuonna 1968. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) mukaan esimerkiksi 80-luvulla kuolleita oli vuosittain yli 600, joka sekin on kolminkertaisesti nykyiseen verrattuna, vaikka rekisteröityjen ajoneuvojen määrä oli tuolloin alle puolet nykyisestä. Oikealla oleva Volga lienee sen sijaan saapunut paikalle viranomaistoimituksessa. Näin kävi viime metreillä myös Klassikot-toimitukselle: kädet täytyi pitää sylissä, kun vuoden 1955 Mercedes-Benz 300 SLR Uhlenhaut Coupén hinta nousi niukasti yli sovitun kipurajamme – 135 000 000 euroon. Auton hinnan saa selville myymällä sen. Vuosien ja vuosikymmenien aikana tilanne on onneksi parantunut tuntuvasti, varsinkin kun huomioidaan että samaan aikaan autokanta ja liikenne on kasvanut valtavasti. Otaksumme herra Uhlenhautin olemuksesta, että ajokkivalintaa eivät firman työsuhdeautoille asetetut päästörajat aikoinaan ohjanneet. Kyseessä on Mercedes-Benzin kovakattoinen versio W196-hopeanuolesta, joka puolestaan tuli tunnetuksi etenkin JuanManuel Fangion sompaamana F1kilpailuissa. Autokannasta päätellen tämä OTI:n kuva on aivan virallisen onnettomuustutkintojen alkutaipaleelta. Liekö tässä samalla myös säännön vahvistava poikkeus, kun toinen kahdesta valmistuneesta ei olekaan Suomessa. Samanmoinen myytiin, mutta tämä Rudolph Uhlenhautin käytössä ollut yksilö on edelleen Mercedes-Benz-museon hallussa. Emme kuitenkaan vaipuneet synkkyyteen, kun kuulimme että 135 miljoonaan nuijittu hinta oli samalla ennätyshinta mitä yksittäisestä autosta on ylipäätään missään yhteydessä maksettu. Tuntemattoman sijoittajan omistukseen RM Sotheby’sin huutokaupassa siirtynyt Mercedes-Benz 300 SLR on toinen kahdesta Uhlenhaut Coupé -yksilöstä. Kaupatun 300 SLR:n myyjänä toimi Mercedes-Benz, joka myi valikoituja klassikoitaan uuden ympäristörahaston pesämunan kerryttämiseksi. 6 5/2022. Toinen Juustohöylä on sekin oikealla puolella ojanpenkalla epäluonnollisen oloisesti. Jenkkipuskureilla varustettu Kupla on ottanut rumasti yhteen Anglian kanssa. Mutta ilman 300 SLR Uhlenhaut Coupéta ei jäänyt itse Mercedeskään, sillä toisen valmistuneen yksilön kerrotaan olevan edelleen valmistajan hoivissa. Coupé-mallista kaavailtiin tiettävästi kilpuria kaudelle 1956, mutta sinne Mercedes-Benz ei koskaan saapunut, kun kilpailutoiminta lopetettiin vuoden 1955 Le Mans’in kilpailun järkyttävän, 84 katsojan hengen vaatineen onnettomuuden vuoksi. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Halvalla meni A utohuutokaupoissa saattaa hyvällä onnella tehdä löytöjä, mutta useimmiten mahdollisen helmen kohdalla pitää nostaa kädet ylös huutojen kohotessa yli oman budjetin
Kolmipäiväisen tapahtuman keskuspaikka oli Milanon lähellä sijaitseva Alfa Romeon Arese-museo, jossa oli juhlan myötä esillä merkkikerhojen tekemiä videoita Alfa-fanien elämästä maailman kaikilta mantereilta. Ajattoman suoraviivainen muotoilu ei saa Giuliaa näyttämään päivääkään yli kuusikymppiseltä. 7. Juhlan kunniaksi Italiassa järjestettiin tuona viikonloppuna tapahtuma, jonne alfisteja ympäri maailmaa kokoontui juhlistamaan Alfa Romeon pitkää ja polveilevaa historiaa. Viikonloppuun sattui myös toinen merkin juhlahetki, sillä Giulia-malli täytti sunnuntaina 26. NIMIKKOKUPPILA FIAT 500:LLE Fiat 500 elää uutta nuoruuttaan sähköautona, mutta sen markkinoinnissa hyödynnetään voimallisesti alkuperäisen, vuosina 1957–1975 valmistetun pikkuauton herättämiä mielikuvia. 112 mutta ei hätää A lfa Romeo -kuljettajille 112 ei tänä kesänä tarkoita puhelua hätänumeroon, vaan legendaarisen italialaismerkin ikävuosia. Suomalaisen 500-kuskin näkökulmasta kyse ei ole ihan lähikuppilasta, sillä kahvila sijaitsee Lingotton testiradan yhteydessä olevassa Casa 500 -museossa, joka on omistautunut Fiat 500 -mallin historiaan – ja tietenkin – myös sen sähköiseen tulevaisuuteen. Kahvilan ikkunoista kerrotaan olevan näkymä testiradalle, jota nykyään hyödynnetään jossain määrin sähköautojen testaamisessa. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin myös konferenssi, jossa oli esillä Giulian eri versioita ja muunnelmia, muun muassa Italian poliisille kuuluva yksilö. Vanhan koulukunnan bensapää saattaa kuitenkin espressoa särpiessään kuvitella paremminkin sitä, millaisilla menijöillä tehtaan katolla sijaitsevalla ovaalinmuotoisella radalla on sen noin satavuotisen historian aikana päristelty menemään. Luonnollisesti myös tapahtumaan osallistuneiden Alfa Romeo -harrastajien autot olivat näkyvästi esillä, ja niillä ajettiin niin museon radalla kuin päivittäisissä paraateissakin. kesäkuuta 60 vuotta, minkä myötä kymmenet 1960ja 70-luvun sedan-Alfat kunnioittivat museon radalla Giulian historiaa. Tähän maailmaan solahtaa myös Fiatin avaama Fiat 500 Café, pienelle Fiatille omistettu oma kahvila. kesäkuuta, jolloin Alfa Romeon perustamisesta tuli kuluneeksi tasan 112 vuotta. Varsinainen juhlapäivä oli meikäläinen juhannusaatto 24
Esimerkiksi eväsleipien kuljettamiseen soveltuva teräsrasia herättänee nostalgiannälkäisten mielenkiintoa muotoilullaan, jonka kerrotaankin saaneen inspiraationsa 50-luvun eväsrasioista. EVÄÄT MATKAAN Stanleyn tämän kesän uutuustuote, varsin kuvaavasti nimetty The Useful Classic Box on maahantuoja Nordic Trail Oy:n luonnehdinnan mukaan monikäyttöinen ja kestävä rasia päivittäiseen käyttöön. 8 5/2022. Pienoismallit.fi:n suunnalta kerrotaan, että Volvon valot toimivat ja mukana on äänitehosteita, jotka kantautuvat takajalkatilan alle sijoitetusta pienestä ämyristä. Köykkä-näyttelyn ovat ideoineet ja toteuttaneet museon tuella harrastajat, jotka ovat keräilleet edesmenneen mestarin laitteita sekä kiinnostuneet hänen elämäntyöstään ja -tarinastaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Suven sadepäivien tai vääjäämättä lähestyvien syysiltojen houkuttimeksi on pienoismallien verkkokaupassa Pienoismallit.fi:ssä iso täky – varsinkin jos omassa tallissa sattuu olemaan 1:1-mittakaavan Volvo Amazon. Koko ja massa eivät kuitenkaan ole IXO Collectionsin rakennussarjan isoin juttu, sillä yksityiskohtiin ja niiden toimivuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Stanley-tuotteiden historian kerrotaan ulottuvan vuoteen 1913, jolloin William Stanley Jr. Viittausta nykyautojen sähköistymiseen tuskin on haettu, mutta patterit on kätketty pienoismallin polttoainesäiliöön. Yhteensä 892 osasta kasattavan sporttiAmazonin osista 127 on metallia, mikä tietenkin tuntuu massassa: painoa Amazonille kertyy tomerasti lähes 22 kiloa. Museossa vielä esillä olevaan näyttelyyn on koottu harrastajilta lainattu 20–30 aparaatin kokoelma Voimaradion äänentoistolaitteita. keksi hyödyntää teräksen vahvuutta tyhjiöeristykseen ja loi kokoteräksisen matkapullon kuumille juomille. Amazonia ruuvaamaan M onipuolisen pienoismallipuodin valikoimassa on nimittäin 1:8-mittakaavassa oleva ’63–’65 Volvo 122 S:n rakennussarja. Kokoaminen vaatii epäilemättä aikaa ja näppäryyttä, mutta tukena on 195-sivuinen A4-kokoinen, seikkaperäiseksi mainittu ohjekirja. elokuuta asti on vielä mahdollisuus tutustua suomalaisen äänentoistolan keksijän ja erikoismiehen Tapio Matti Köykän (1911–1994) saavutuksiin Tekniikan museossa Helsingissä. Bokseja on helppo pinota myös päällekkäin, minkä ansiosta useampikin rasia kulkee jämptisti mukana esimerkiksi repussa tai laukussa. The Useful Classic Boxin vetoisuus on reilu litra, ja sen hinta on 39,90 euroa. MIES JA ÄÄNI Kesäsesongin lopulle eli tarkemmin sanottuna 28. Upealle kokonaisuudelle kertyy ymmärrettävästi myös hintaa: Pienoismallit.fi:ssä uuden 1:8-Amazonin omistajaksi pääsee 1 099 eurolla. Köykän tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu Voimaradio Oy ja etenkin hänen 60-luvulla kehittämänsä Ortoperspekta-stereojärjestelmästä, jota Tekniikan museon luonnehdinnan mukaan voidaan pitää maailman ensimmäisenä kotitalouksiin tarkoitettuna surroundeli monikanavaisen tilaäänen kehittäjänä. Liimatuubin voi jättää huoletta kuivumaan hyllylle, mutta kädenja silmäntarkkuus on tarpeen, sillä kiinnitykset tapahtuvat ruuveilla. Näyttelyssä kerrotaan myös kuultavan äänimaailmaa, jonka luomisessa on hyödynnetty Köykän Ortoperspekta-järjestelmää. Voimaradio-näyttely on osa Tekniikan museon yhteisönäyttelyiden sarjaa, jossa eri alojen harrastajat, ammattilaiset ja innostuneet tekniikan tuntijat pääsevät itse tekemään näyttelyitä museoon ja kertomaan juuri heille tärkeästä tekniikan osa-alueesta
Sarjan yhteistyökumppaneihin lukeutuu Yleisradio Oy sekä Fireframe Oy, ja sen tuottaa Funfar Oy. Korit, kuljetuskalusto, kylmälaitteet sekä pullot oli sovittu palautettavaksi kisojen jälkeen omistajilleen, minkä vuoksi siis myös kaikki pullot kerättiin takaisin, kun kuohuva limonadipullo oli kumottu tyhjäksi. Kun isoisä cokiksen osti P alataan kuitenkin tuon iki-ihanan kolalimonadin kotimaiseen ensi-iltaan 70 vuotta sitten. Maahamme saapui myyntiä ja jakelua varten Länsi-Saksan ja Hollannin Coca-Colayhtiöiltä lainaksi 200 kylmälaitetta. Tehtävä oli rauhallisempi kuin mitä se oli kokenut vajaa vuosikymmen aiemmin, Marvic kun oli ollut mukana Normandian maihinnousussa. Tuhatta ihmistä kohden Suomessa on noin 21 ”uutta autoa”, Sloveniassa lähes 29 autoa. Ei ole ihme, että Helsingin olympialaisiin liittyviin muistoihin kytkeytyy helposti myös Coca-Cola, sillä yhtiö lahjoitti Sotainvalidien Veljesliitolle kaikkiaan 720 000 pulloa Coca-Colaa myytäväksi olympialaisten aikana. Jotta suomalaiset ja siinä ohessa kansainväliset vieraamme pääsivät kylmän cokiksen makuun, tarvittiin paikan päälle varsin mittava koneisto. Sarja on tarkoitus julkaista Ylellä vuodenvaihteessa 2023–2024. Suomessa sekä muun muassa Kroatiassa ja Italiassa kuvattavan televisiosarjan sisältöä kuvaillaan Saarisen elämäntarinaan perustuvaksi seikkailuksi 60ja 70-luvun ratamoottoripyöräilyn maailmassa. Isompien elementtien ohella Suomeen kerrotaan rahdatun markkinointimateriaaleina esimerkiksi 150 000 aurinkolippaa, 500 Coca-Colan logokylttiä, 1 000 pullonavaajaa, 100 Coca-Cola-brändättyä emalikylttiä sekä hieman yllättäen 100 tulppaanityttöä esittävää julistetta. Niiden mukaan Suomessa vain noin seitsemän prosenttia on alle kaksi vuotta vanhoja, kun esimerkiksi Turkissa lukema on lähes 11 prosenttia ja Italiassa yli yhdeksän prosenttia. Tepi Länsivuoren roolissa on Wilhelm Enckell. Myyntipisteinä toimivat sodassa vammautuneiden rakentamat 36 kioskia, jotka sijoitettiin kisapaikkojen yhteyteen ja puistoihin. Sodan jälkeen laiva oli kunnostettu rahtialukseksi. CocaCola-tuotanto käynnistyi Suomessa vasta vuonna 1957 Keravalla, jossa se jatkuu edelleen. Harrastajan näkökulmasta vanha autokanta avaa toki mahdollisuuksia tulevien harrastepelien ylläpitöön, jos romutuskampanjat eivät siivoa nurkkia liiaksi. Suomen käsiin vanheneva autokanta nähdään usein suoranaisen yhteiskunnallisena ongelmana, mutta ihme kyllä valtiovalta ei taloudellisesti kannusta tavallisen autoilijan ajokaluston päivittämiseen – lähinnä paremman kansanosan nauttimia sähköautotukia lukuun ottamatta. Ensipuraisu jäi tosin lyhyeksi cokiksen lähtiessä olympiayleisön ja kaupallisten toimijoiden myötä maastamme kisojen jälkeen. Aika moni taitaa muistaa, että Coca-Cola saapui Suomeen Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Veljesliitto sai lyhentämättöminä myyntituotot, joita kertyi lopulta lähes kahdeksan miljoonaa silloista markkaa. 9. TULEVIA KLASSIKOITA. Saarista näyttelee sarjassa Tom Rejström ja hänen rakastaan Soilia puolestaan Saana Koivisto. Italian urheilijanuorukainen näyttää tekevän cokisja samalla vähän sinun-kauppojakin. Rompetta pitäisi kuitenkin riittämän ainakin Confused.comin Eurostatin tilastoista kokoamien lukujen perusteella. Pulloja kuskasivat neljä jakeluautoa ja kaksi pakettiautoa, jotka lainattiin puolestaan Ranskan Coca-Colalta. Kansainvälistä yhteistyötä korosti, että myyntikoulutusta antoivat muun muassa Norjan Coca-Colan myyjät. Ku va : Co ca -C ola Su om i TV-SARJA JARNO SAARISESTA Tihkuneiden ennakkotietojen mukaan loppukesästä on alkamassa kuusiosaisen urheiludraamasarjan kuvaukset maamme tunnetuimmasta ratamoottoripyöräilijästä Jarno Saarisesta. Yksi pullo maksoi 20 markkaa, ja jo ensimmäisenä kisapäivänä myytiin komeasti 70 000 pulloa. Jälkimmäisen taustalla oli varsinaisten juomien saapuminen Hollannista; Dutch Company -yhtiön 750 tonnin höyryrahtilaiva M/S Marvic saapui Helsingin satamaan kisojen ajaksi kelluvaksi varastoksi. Taustalla kaartaa tuolloin parin vuoden ikäinen Mercury, ja vasemmalla parkissa vaikuttaisi olevan saman ikäluokan Renault Colorale, vieressään uudenkarhea jenkki-Ford. Käytäntö nähdäänkin nykyisen suomalaisen pullonpalautusjärjestelmän alkusysäyksenä
Los Angelesissa 36vuotiaana. Avainta virtalukossa käänsi itse presidentti Urho Kekkonen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta OMALLE POLULLE Eteläkorealainen Kia aloitti toimintansa Kyung sung Precision Industry -nimisenä vuonna 1944. Kaikkiaan ensimmäistä Sephia-mallia saatiin kaupaksi yli 472 000 yksilöä. • Marilyn Monroe kuoli 4.8. • Suomen ensimmäinen ydinreaktori käynnistettiin Teknillisessä korkeakoulussa 31. Classic Motorshow järjestetään Lahden Urheiluja messukeskuksessa 6.–7.5.2023. elokuuta. Vuosien vieriessä toiminta kasvoi ja lisenssillä valmistettujen automallien valikoima kasvoi. Turvallisinta on todeta, että kohtuullisella autotuntemuksella tai esteettisellä vaistolla siunattu ihminen kyllä tunnistaa coupén, kun sellaisen näkee. Ainoat ehdottomat vaatimukset ovat suljettavilla sivuikkunoilla varustettu umpikori ja korkeintaan kaksi ovea. Lopputulokset olivat esteettisesti vaihtelevia, mutta oma coupé kuuluu haaveisiin, joiden tavoitteleminen on arvo sinänsä. Tapahtuman järjestäjänä hääri Demokraattisen Nuorison Maailmanliitto sekä International Union of Students – Neuvostoliiton vahvalla tuella tietysti. 10 5/2022. Pelkästään näiden ehtojen täyttäminen ei tietenkään riitä tekemään autosta coupéta. Vuonna 1993 Sephia lähti valloittamaan Yhdysvaltoja, seuraavana vuonna oli Euroopan ja sitten Etelä-Amerikan vuoro. Uutuus oli kaikin puolin aivan tavallinen ja edulliseksi hinnoiteltu perheauto. Coupé on korimalli, joka pakenee tiukkoja määritelmiä. maailman konferenssi. Vuonna 1992 Kian lisenssimallien joukkoon liittyi korealaisyrityksen ensimmäinen itse suunnittelema henkilöauto Kia Sephia. Aluksi tuotanto keskittyi terästuotteiden sekä polkupyöränosien valmistukseen. elokuuta 1962, Suomi tunnusti Jamaikan itsenäisyyden kolme päivää myöhemmin. Sen konetilassa ahkeroi tuttu ja luotettava Mazdan nelisylinterinen bensiinimoottori, mikä varmasti auttoi uuden tuotteen markkinoinnissa. Ensin vuorossa olivat Hondan lisenssillä kootut moottoripyörät ja Mazdan lisenssillä valmistetut hyötyajoneuvot. Koska coupé kuitenkin on asenne, ryhtyivät käsistään kätevimmät nuoret miehet käytettyjen tarjonnan puutteessa tyydyttämään coupé-nälkäänsä itse, ja rakentamaan jostain tavallisesta perhetaksista unelmiensa autoa. Vähävaraisessa ja karussa Suomessa coupé oli pitkään erityisen harvinainen herkku, sillä täällä autosta piti varsinkin säännöstelyvuosina saada mahdollisimman suuri käyttöhyöty. Aluksi myynti kohdennettiin kotimarkkinoille hyvin tuloksin: ensimmäisen täyden myyntivuoden saldoksi muodostui yli 100 000 autoa. Muutaman vuoden kuluttua tehtaassa valmistettiin polkupyöriä, ja pian tehdas ryhtyi kokoamaan myös polttomoottorikäyttöisiä kulkupelejä. ELOKUU 1962 • Helsingissä järjestettiin heinä– elokuun vaihteessa nuoriso festivaalit eli Maailman nuorison ja ylioppilaiden 13. • Jamaika itsenäistyi 6. Kupee on upee Lahdessa järjestettävä suurtapahtuma Classic Motorshow tarjoaa ensi vuoden teemaosastolla nähtäväksi upeita kupeita. Löysiköhän niistä yksikään Suomen teille
Mies olisi kiinnostunut kartoittamaan muiden Suomessa olevien Typhonien olinpaikat ja omistajat, ja mahdollisuuksien mukaan järjestää jonkinlaisen tapaamisen autojen ihmettelyn ja kokemuksien vaihdon merkeissä. VMPK Veteraaniralli Ukkohalla resorts, Hyrynsalmi Risto Nurmi p. Grand Tour de Renault Ruissalon kylpylä, Turku Club Renault de Finlande, p. 020 741 0100 11. Nätti-Jussi -ajot Kemi Lapin Mobilistit, 040 069 1408 13.8. Harrasteajoneuvo Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 11.8. Nuoritta-ajo Oulun automuseolta Nuorittaan Oulun seudun mobilistit 30.7. Raurasta tehryt lähtöpaikka Kolmen kulman ABC, Lavia Tampereen seudun mobilistit ry. Juthbacka-markkinat Pietarsaari Jakobstadsnejdens veteranbilssällskap rf 20.8. Päivämäärä Tapahtuman nimi Paikkakunta Järjestäjä 19.–21.7. Kuopion rompepäivät ja Ruska-ajot Kasarmipuisto, Kuopio Kuopion automuseo, p. Youngtimerajot lähtö Joensuun tilalta, Joensuun raitti, Söderkulla Satu Danielsson satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi 27.–28.8. Taiteiden yö Vaasan Autoja Moottorimuseolla Vaasa www.vaasanautomuseo.fi 12.–14.8. Soittaja oli tuore Typhoonin omistaja Jouni Heinänen. Klassikot kohtaavat Bembölen kahvitupa, Espoo Sture Engström p. Kanttiautocruising lähtö Hämeenpuistosta, Tampere Mobilia ja Vehoniemen automuseo 13.8. Rompetori Ahvenlammen leirintäalue, 43100 Saarijärvi Asko p. 040 563 1433 23.7. Paraisten Rompetori ja Retroparaati Bantiksen kenttä, Parainen p. Jounin tavoittaa sähköpostilla osoitteesta jouni.heinanen@pp1.inet.fi. 040 552 1504 5.–7.8. Veteraaniautojen Virrat Virrat Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry, www.ypmry.fi 27.7. Harrasteajoneuvomarkkinat, rompetori ja ajoneuvonäyttely, Tykkimäen Moottorirata, Kouvola Kymen Automobiilikerho ry, p. 0400 586 559 5.8. 0400 142 568 22.7. Etelärannikon ajot lähtö Fiskarsin torilta Benny Silfver p. Vuokatti Motor Show & Rompetori Sotkamo Ford freak club & Kuhmon Mobilistit, p. Bug in Finn Ruovesi Suomen Volkkariyhdistys, info@fvwa.fi 23.7. 28.–30.7. Historic Grand Race Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna www.historicrace.fi 26.–28.8. 044 557 5605 30.7. 040 716 7659 23.7. Big Wheels Pieksämäki Heikki Skyttä p. Idän ihmeet kohtaavat Manso Camping, Ikaalinen idanihmeetinfo@gmail.com 5.–7.8. Villen ajo -retkeilyajo lähtö Kotkasta Kymen Automobiilikerho ry, p. Borgward-seuran vuosikokoontuminen Hotelli Rauhalahti, Kuopio Kari Leinonen p. Vapaamuotoinen kaikenlaisten harrasteajoneuvojen tapaaminen Alajärven ABC:n piha Keijo Haukka p. Kangasalan varaosapäivät Autoja tiemuseo Mobilia Tampereen seudun mobilistit 27.8. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot Iisalmi SAHK Savon kerho ry, p. Tuusula 379 vuotta -juhla-ajot lähtö Tuusulan Ilmatorjuntamuseolta Raimon ja Kirstin Automuseo 22.–24.7. 040 716 7659 20.–21.8. DDR-Ajoneuvot kokoontuvat Säynäniemen leirintäalue, Orivesi Warre-Team, www.warreteam.com, Riku Kukkonen p. Marinat ja muut parjatut britit Sepänniemen lomakylä, Töysä jjoutsensalo@wippies.com 19.–20.8. Huru-ukko piknik Gumbostrand Konst & Form, Söderkulla Hans Brummer p. 044 507 9379 28.–31.7. Tupaswillan perinnepäivät Ränssintie 5, 41370 Kuusa p. Emolahti meeting Pyhäjärvi molahtimeeting@gmail.com 29.–31.7. 0400 317 082 7.8. TAPAHTUMAKALENTERI SUOMEN TYPHOONIT KOOLLE. 017 282 0550 13.8. 044 364 7426 6.8. 0500 926 722 27.8. Rosmoajot Puumala Mikkelin mobilistit, anne.kuukka@surffi.fi 13.8. 040 543 3535 13.8. 040 501 4777 22.–24.7. Pikkola-picknic Pikkolan koulun omenatarha-alue, Kangasala Tampereen seudun mobilistit 7.8. 0400 218 398 29.–30.7. 017 282 0550 27.8. Viime numerossa julkaistu GMC Typhoon -artikkeli sai toimituksen puhelimen pirisemään
Suomalaisten rallikuskien maine oli tuolloinkin korkealla, ja Mersun kilvan-ajon käänteistä kirjassa esitellään muun muassa Hannu Mikkolan muistelua 450 SLC -kilpurista etenkin Safari-ralleissa. MERSU KEKKOSEN AJAN SUOMESSA 1979 Suomen Mercedes-Benz Klubi Ry:n vuonna 2014 julkaisema 96-sivuinen ”Mersu Kekkosen ajan Suomessa 1979” on Anssi Juutilaisen ja Mika Koivulahden nimensä mukaisesti vuoteen -79 painottuva teos. Samoin kuin maasturimarkkinoille tehty G-malli eli Geländewagen, joka vuonna -79 oli koko Mersu-malliston ylivoimaisesti edullisin auto. Säilymäprosentti loistoautoissa on tunnetusti korkea. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta PRE-WAR ROLLS-ROYCE MOTOR CARS WITH A FINNISH CONNECTION Ennen toista maailmansotaa useilla suomalaisilla teollisuusmiehillä pyyhki hyvin. Työurallaan suomalaisten suuryhtiöiden maailmanvalloituksia vauhdittanut Sir John Stuttard vieraili keväällä Suomessa luennoimassa aiheesta. Kirja on tilattavissa Manner-Eurooppaan 30 euron hinnalla ja sitä voi tiedustella RR 20-Ghost Clubin sivuilta www.20-ghost.org löytyvästä nettikaupasta. Muutama yksilö on yhä edelleen omistajasuvuilla tai palannut niihin myöhemmin. Itsekin vanhoja Rollseja keräilevä asiantuntija kiersi samalla tutustumassa muutamien Suomi-Rollsien nykytilaan. Samana vuonna perustettiin myös merkkikerho. Näiden, pääasiassa Nikolajeffin maahantuomien autojen tarinat sekä niiden omistajaperheiden historia on nyt kerätty yksiin kansiin todellisen asiantuntijan toimesta. Ennen sotaa Suomeen myytiinkin monin verroin enemmän uusia Rollseja kuin sotien jälkeen on vieläkään myyty. Kirjan on kirjoittanut maailman vanhimman RollsRoyce-kerhon, The 20-Ghost Club’in varapuheenjohtaja, Sir John Stuttard. Kuvakantinen 66-sivuinen opus ”Pre-War Rolls-Royce Motor Cars with a Finnish connection” esittelee tehtaan arkistotietoihin perustuen jokaisen Suomeen myydyn yksilön vaiheet valmistuksesta niin pitkälle kuin jäljet johtavat. Mercedes-Benzin maahantuoja Vehon kanssa yhteistyössä toteutettu, raikkaan vaihtelevasti kuvitettu teos valottaa Suomi-kuvaa muutenkin kuin johtotähden läpi tähdättynä. Kesälukemista Kesälukemista 12 5/2022. Kirjassa on esitelty yleisimmät taksitolppien päivystäjät perin pohjin, mutta yhtä lailla Mersun asemaa pohditaan toteutumattomien tai joissain tapauksissa myös toteutuneiden lottovoittajien haaveiden kautta. Kirjaa voi tiedustella suoraan Mercedes-Benz Klubilta. Hauskana tarinana kirjasta löytyy vuonna -62 tullin haaviin huumeiden salakuljetuksessa jäänyt 190 SL, jolla auton myöhemmin hankkinut nuori kihlapari Pönniö lähti vuonna -79 vaiherikkaalle laskettelumatkalle Keski-Eurooppaan. Monen muun muassa Britteihin puutavarakauppaa tehneen liikemiehen haaveena oli hankkia näyttävä Rolls-Royce menestystä ilmentämään. Myös raskas kalusto, erikoisajoneuvot, pakettiautot ja muun muassa ambulanssit saavat kirjan sivuilla huomionsa
LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Harrastajaystävällinen hintataso. modeltoys.n et Varastot pullollaan uutuuksia pienoismallit.fi Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 •. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA
URHEILUL LISUUTTA 14
Matra M530 URHEILUL LISUUTTA Omalaatuisen Matra M530 -urheiluauton muodot ja tekniset ratkaisut herättävät keskustelua ja jakavat mielipiteitä vielä vuosikymmeniä ensiesittelyn jälkeen. Millainen tarina erikoisuuden taakse kätkeytyy. Se selviää historiankirjoja tutkimalla ja lasikuitukuoren alle kurkistamalla. Helsinki ranskalaisittain 15
Herrojen Charles Deutsch ja Rene Bonnet yhteistyö päättyi kuitenkin näkemyseroihin vuonna 1961, jonka seurauksena DB merkkinä lakkasi olemasta. Matra oli muun muassa mukana hankkeessa, jossa valjastettiin kilparadoilta tuttu keskimoottoriratkaisu ensimmäistä kertaa siviiliautotuotantoon. Ensikosketus autoteollisuuteen Deutsch & Bonnet (DB) oli vuonna 1938 perustettu ranskalainen autonvalmistaja. Matran Rancho-mallia voidaan perustellusti pitää yhtenä citymaasturin esi-isistä, ja Renault´n nimellä markkinoitu futuristinen tilaihme Avantime oli sekin Matran suunnittelema. R anskalainen Matra-konserni tunnetaan harrastepiirien ulkopuolella lähinnä ilmailuteollisuuden tuotteistaan, kuten R530-ilmataisteluohjuksista. Merkki kaiversi nimensä autohistoriaan – ei niinkään suuren luokan valmistusmäärillä vaan kekseliäillä ratkaisuillaan. Auton kevyt lasikuiturakenne puolestaan oli Matra-konsernin tuotantoa, ja se koottiin Bonnet´n oman teräsrungon ympärille. Bonnet perusti tämän jälkeen omaa nimeään kantavan merkin, ja niitti mainetta Rene Bonnet Djet -autollaan. Kilpailumenestyksestään huolimatta Rene Bonnet ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja oli pahasti velkaantunut juuri Matra-konsernille, joka lopulta kuittasi saamiset lunastamalla yrityksen velkoineen päivineen itselleen. Djet oli ensimmäinen siviilikäyttöön hyväksytty keskimoottoriauto, ja sen voimanlähde oli Renault´n valmistama. DB erikoistui pieniin kevyisiin kilpa-autorakenteisiin, joissa käytettiin aluksi Citroënin ja myöhemmin Panhardin korkeaviritteisiä moottoreita. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi Malli: Krista Antikainen Asetelmassa riitti haastetta, eikä tavoitteeksi asetettu hintapolitiikka koskaan toteutunut. Sittemmin Matra Djet -nimeä kantava auto jäi vielä muutamaksi vuodeksi tuotantoon, mutta haltuunoton myötä Matra alkoi suunnitella uutta, täysin omaa malliaan Djetin tilalle. Yhtiö ehti olla vuosikymmeniä suuren luokan peluri myös automaailmassa. Ensimmäinen puhtaasti omaa käsialaa edustanut malli oli ilmataisteluohjukselta nimensä perinyt, vuonna 1967 esitelty Matra M530. 16 5/2022 Matra M530
Ulkoisesti merkittävin sellainen tapahtui keväällä 1970, jolloin esiteltiin 530 LX -malli. Parannus ulkonäköön oli merkittävä. Hän ja Simcalla kymmenen vuotta kokemusta hankkinut insinööri Philippe Guédon istuivat alas rekrytoinnin merkeissä. Asetelmassa riitti haastetta, eikä tavoitteeksi asetettu hintapolitiikka koskaan toteutunut, kuten saatiin myöhemmin todeta. VAIHTOEHTOJA JA VERSIOITA Matran pintaan sai valita vuosien varrella peräti 17 eri värivaihtoehtoa. Niin ikään kauan kaivatut, metalliset kynnyslistat ilmestyivät tuolloin molemmille puolille autoa. Vuonna 1970 esiteltiin LX:n rinnalle riisutumpi 530 SX -umpimalli, jossa oli kromisten sijaan mattamustat pisteosat, sekä kiinteät, sammakon silmiä muistuttavat etuvalot. Perimätiedon mukaan kiinteiden etuvalojen myötä keulan uusi muotoilu oli monille liikaa. Artikkelin auton pintaan ruiskutettu Vert Derby eli derbynvihreä jäi harvinaisuudeksi. Sisustuksena tarjottiin ainoastaan mustaa keinonahkaa. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että kun markkinoilla oli sellaisia, jo nimensä vakiinnuttaneita urheiluautomerkkejä kuin Porsche ja Ferrari, Matran ei ollut mielekästä lähteä kilpailemaan niiden kanssa. Guédon oli hakenut paikkaa lehti-ilmoituksen perusteella, ja sen verran hyvin osuivat kemiat yhteen miesten välillä, että perimätiedon mukaan Lagardére palkkasi hänet kolmen minuutin keskustelun jälkeen. Suunta kirkastuu Matra-konsernin autoyksiköstä vastasi tuolloin Jean-Luc Lagardére. Pienen autonvalmistajan kuuluu erottua muista, sanotaan. Tällöin se sai italialaisen vivahteen, kun auton yleisvärille kontrastiksi mattamustalla maalattu takaosa sai ympärilleen Giovanni Michelottin suunnitteleman kromikaaren auton profiilia korostamaan. Halpaversio ei kuitenkaan miellyttänyt ostajakuntaa ja ”Merirosvoksi” (Pirate) ristityn mallin valmistusmäärä jäi vain reiluun tuhanteen yksilöön. 17 Ku va : M atr an ark ist o Kuva: Matran arkisto. Auton verrattain pitkä akseliväli yhdistettynä moottorin sijainnin kanssa tuovat vakautta ajoon. Ajatuksena miehillä oli kehittää auto, joka perustuisi jo saavutettuun menestykseen moottoriurheilun saralla, mutta joka soveltuisi käytännöllisyyden puolesta laajemmalle kuluttajakunnalle. Tuttu V4 pysyi moottorina koko elinkaaren, ainoastaan Solex-kaasutin vaihtui matkan varrella kaksikurkkuiseksi. Matra 530:n kohdalla tätä ei tarvitse kummemmin todistella. Tarvittiin auto, joka olisi edullisempi ja samalla myös käytännöllisempi. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka urheilulliseksi autoksi, jossa oli istuintilat neljälle ja jonka hinta saisi olla korkeintaan 15 000 Ranskan frangia. Huokeampi 530 SX -malli eli ”Piraatti” oli myynnillisesti fiasko. Ylivoimaisesti suosituin väreistä oli jo aikanaan klassikoksi muodostunut kirkkaan keltainen sävy Jaune Soleil, joka oli väripaletissa ensiesittelystä aivan loppuun saakka. Muutoksia itse autoon tehtiin matkan varrella harvakseltaan
Matralla ei ollut omaa moottoria, eikä sellaisen kehittämiseen tarvittavia resursseja. Auto on erikoinen ohjauspyörää myöten. 530 LX-mallissa tukevasti saranoitu takalasi on todellakin lasia. Italialaisen Veglian valmistama mittaristo on selkeä ja kattava. Tämä olisi selkeä viittaus kilparadoille, joissa keskimoottoriautot olivat jo ehtineet saada jalansijaa. Koska tuotantoresursseja ei ollut umpija avokorin samanaikaiseen valmistukseen, päädyttiin irrotettavilla kattopaloilla varustettuun korimalliin. 18 5/2022 Matra M530 Ku va : M atr an ark ist o. Tapetilla oli laaja kavalkadi vaihtoehtoja: muun muassa Lancian pienikulmainen V4, BMW:n rivinelonen, VW:n bokseri ja lisäksi kaikki ranskalaiset tarjolla olevat vaihtoehdot. Tuotannon loppupuolella se kuitenkin muutettiin perinteisen malliseksi. Koska moottorin iskutilavuus oli Ranskassa merkittävä hintakysymys (valtio verotti isokokoisia moottoreita rankalla kädellä), suorituskykyä piti hakea kevyellä rakenteella ja aerodynamiikan keinoin. Käänteinen vaihteenvalitsin oli tuotannossa vuoteen -71 asti, jolloin se muuttui ”eurooppalaiseksi”. Päätös syntyi lopulta helposti, sillä Fordin vinkkeli oli rakenteeltaan juuri sen verran lyhyt, että se mahdollisti neljän istuimen sisätilat. Voimalinja oli iso kysymysmerkki. Djetistä peräisin olevaa keskimoottorikonseptia haluttiin käyttää nytkin. Nelipaikkainen autosta tulikin, suurta myyntimenestystä ei koskaan. Lisäksi ajatuksena oli, että Fordin laaja verkosto auttaisi myös auton markkinoinnissa. Tämä johti päätökseen jatkaa lasikuituvalmisteisteisen korin parissa, etenkin kun Matralla oli tästä jo vuosien kokemus Djetin myötä. Tätä ennen se oli plexiä, ja lisäksi kokonaan irrotettavissa. Ratti oli polvitilan maksimoimiseksi aluksi ovaalinmuotoinen. Mittaripanelin taustalevy oli aluksi harjattua alumiinia mutta muuttui jäljitelmäpuuksi myöhemmin, valitettavasti. Hieman yllättäen päädyttiin Fordin V4-moottoriin RS-vaihteiston kera
Mielipiteet olivat alusta asti kärjekkäitä sekä puolesta että vastaan. Istuimet ovat urheilulliset mutta ranskalaiseen tyyliin myös äärimmäisen mukavat. Viimeisenä oljenkortena oli samana vuonna solmittu yhteistyösopimus Chrysler France -konserniin kuuluvan Simcan kanssa, jonka myötä Matra pääsi osaksi Chryslerin laajaa myyntiverkostoa. Ranskan ulkopuolella autoa kaupattiin lähinnä Italiassa, Saksassa, Sveitsissä, Italiassa ja Benelux-maissa. Koska kyseessä oli Matran ensimmäinen automalli, voitiin aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Ensimmäisenä vuonna tuotanto takkuili kuitenkin pahasti, ja 2 000 auton tavoite jäi haaveeksi. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin markkinointi. Auton muotoilu on erikoinen, mutta tarkemman perehtymisen jälkeen voidaan todeta yksityiskohtien muodostavan selkeän kokonaisuuden. Ensimmäiset yksilöt rullasivat ulos tehtaalta kesäkuussa, ja joulukuun loppuun mennessä valmistuneiden autojen kokonaismäärä oli karua luettavaa: vain 90 kappaletta. Kuituosien massavalmistus osoittautui haastavaksi, ja autojen sarjatuotanto ylipäätään oli Matralle aivan uutta. Kyse ei ollut siitä, että auto olisi ollut huono. Muun muassa Yhdysvaltain markkinat jäivät kokonaan valloittamatta. Yhden omaperäinen taideteos oli toisen outo rumilus, mutta pääjohtaja Lagardére kuului mitä ilmeisimmin ensin mainittuun ryhmään, sillä hän hyväksyi auton tuotantoon sellaisenaan. Tämän olisi kuvitellut lisäävän pontta myös siviilipuolen autojen myyntiin. Joitakin viittauksia edeltäjään, Djetiin jäi, mutta kokonaisuus oli selkeästi uusi. Ajovalot nousevat esiin sähköisesti, piiloon ne menevät polkimen välityksellä mekaanisesti. 19. Tämä oli paljon alle sen mitä Matra oli kaavaillut. Se sai positiiviset arviot niin kotimaassaan Ranskassa kuin länsisaksalaiselta ja jopa brittiläiseltäkin lehdistöltä. Kaupallinen karikko Seuraavana vuonna päästiin kuitenkin jo lähemmäs tavoitetta. Ensimmäisenä vuonna tuotanto takkuili kuitenkin pahasti, ja 2 000 auton tavoite jäi haaveeksi. Itse asiassa auton koko viisivuotisen tuotantokauden aikana myyntimäärät pysyivät 2 000 kappaleen molemmin puolin. Matralla ei ollut omaa laajaa myyntiorganisaatiota, eikä se saanut Fordilta kaivattua tukea myynnin edistämiseen. Matra M530 esiteltiin Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 1967. Lasikuituteema ulottuu myös niihin – selkänojat ovat samaa materiaalia kuin korikin. Jos autoa vertaa vaikkapa sen länsisaksalaiseen kilpailijaan Porsche 914:ään, jota myytiin liki 100 000 kappaletta, Matran 9 600 kappaleen kokonaistuotantomäärää voidaan pitää varsin vaatimattomana. Futurismia linjoissa Korin muotoilusta vastasi Jacques Nocher. Lopulta sekään ei tuonut kaivattua kasvumuutosta myyntimääriin. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan Matran panostukset kilpaurheiluun alkoivat toden teolla tuottaa tulosta, huipentuen Formula 1:n maailmanmestaruuteen vuonna 1969. Toisinaan muotoilussa haetaan selkeitä kompromisseja mahdollisimman laajan yleisön miellyttämiseksi, mutta 530 oli erilainen. Moottoria moitittiin usein alitehoiseksi ja kokoonpanon laadussa oli sanomista, mutta ajo-ominaisuuksiltaan ja etenkin käytettävyydeltään 530 sai paljon ylistystä
Auto on äärimmäisen vakaa ajettava. Rengaskoko 145x14 edessä, 165x14 takana. Kattopalat saa nostettua helposti pois ja ne mahtuvat etutavaratilaan, jossa myös varapyörä majailee. Tamas alkoi tutkia automallin taustoja, markkinoita ja tietysti hintatasoa. Varaosatarjonta on kaksijakoista – tiettyjä osia saa helposti, kun toiset taas ovat täysin kiven alla. Solex 32 TDID -kaasutin. Niin ikään käyttömukavuuteen on panostettu ja siinä on myös onnistuttu. Takapenkit soveltuvat vain lapsenkokoiselle ihmiselle, mutta 215 litran tavaratila on tämän tyyppiselle autolle poikkeuksellisen iso. Takaveto. Matraa markkinoitiin aikanaan nuorekkaaseen sävyyn iskulauseella ”La voiture des copains” – kaveriporukan auto. Matran testiajoa hyisessä Pohjolassa vuonna 1967. Alustan ja ajovakauden suhteen se peseekin monet aikansa ”oikeat” urheiluautot. Se on edelleen yhtä omintakeinen sekä muotoilultaan että ratkaisuiltaan kuin aikanaan yli 50 vuotta sitten. Parhaiten auto viihtyy mutkissa – kallistumisesta ei ole merkkejä suurillakaan nopeuksilla. Tehostamaton hammastankoohjaus on nopea ja millintarkka, ja ohjauspyörän liikkeet välittyvät kevyesti tien pintaan myös hitailla nopeuksilla. Iskutilavuus 1 699 cm 3 (90 x 66,8 mm). 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella (Ford 15M RS), kuiva yksilevykytkin. Neljän levyjarrun voimin Matra myös pysähtyy. 06 K ori Kantava teräskotelorakenne, lasikuidusta valmistetut korin osat. Innon rinnalla syttyi omistamisen halu. 20 Matra M530 5/2022 Teksti: Kari Mattila Kuva: Matran arkisto. Helsinkiläinen autoharrastaja Tamas Vilagi kiinnostui mallista netissä näkemänsä jutun perusteella ja päätyi lopulta hankkimaan samanlaisen erikoisuuden omaan kokoelmaansa. Auton paino on kevennetyn teräsrungon ja lasikuitukomponenttien ansiosta puristettu 935 kilogrammaan. Teho 75 hv (DIN) / 5000 rp/m. Paperilla 75 hevosvoimaa vaikuttaa vain hieman aikakauden tavallista perheautoa terävämmältä, joten urheiluautolle tyypillistä räjähtävää kiihtyvyyttä Matrasta on turha hakea. Kaksipiiriset levyjarrut, 4 kpl. 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, takana pitkittäiset tukivarret ja kierrejouset. Kannen yläpuoliset venttiilit ja työntötangot. Voisi todeta, että aika on kohdellut Matraa suopeasti. Koripuolella panostukset aerodynamiikkaan tuottavat tulosta – Matran huippunopeus on yli 170 km/h. Ovaalinmuotoinen ohjauspyörä jättää hyvin tilaa polville. Hammastanko-ohjaus. Puristussuhde 9:1. Vahvuuksia pitää etsiä siis muualta. Mielenkiintoista on, että Ford ei Matran pyynnöstä huolimatta antanut käyttää etulokasuojassa merkintää ”Powered by Ford”. Guédon sai suunnitteluvaiheessa tehtäväkseen keskittyä alustaan ja jarruihin, ja niissä onkin kehuttavaa. Se on nykyään haluttu kulttiauto erityisesti Ranskassa, jonne ajan hampaasta selvinneet myytävät yksilöt usein palaavatkin. Todellisuudessa kaveruksia mahtui kyytiin vain kaksi, eikä nuorukaisilla juuri ollut moiseen autoon varaa… Moottori on Ford Cologne -nimellä tutuksi tullut V4. 07 Mitat Pituus 4197 mm, akseliväli 2560 mm, korkeus 1200 mm, paino 935 kg. NETTI-IHASTUS Matra M530 ei ole maailmalla kovin yleinen näky, ja etenkin Suomessa sellaiseen ei törmää juuri koskaan. Istuimissa on erittäin hyvä sivutuenta, ja autoa mahtuu ajamaan pitempikin ihminen. Kaveriporukan kulttiauto Matra 530:n Akilleen kantapää oli alusta alkaen sen urheiluautoksi alitehoinen moottori. 01 Merkki ja malli Matra M530 LX 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Valurautainen Ford 17M -mallissa käytetty V4, sylinterien kulma 60 astetta, tyyppi C3. ”En tuntenut autoa lainkaan ennen kuin näin sellaisesta kuvia ja hämmästelin että mikä auto tuo nyt oikein on”, Tamas muistelee. Kun etutavaratilassa on varapyörä, akku ja kattopalat, etuistuimilla kuljettaja sekä matkustaja, voimapaketti takaistuimen ja taka-akselin välissä ja matkatavarat takatilassa, huomataan, että auton painojakaumasta muodostuu kuormattuna ideaalinen
Ja maantiellä nautiskeluun tämä on tietysti tehtykin.” 21. Siinä oli hyväkuntoiset istuimet ja muitakin hyviä ja tarpeellisia osia. Päätin jäädä seuraamaan markkinoita.” Ilmoituksia tarkemmin tutkiessa alkoi vaikuttaa siltä, että moni järkevän hintainen yksilö on vuosien saatossa läpikäynyt erilaisia muutoksia, joista jotkut vaikuttivat suorastaan kehnoilta virityksiltä. Soitin ilmoituksessa olevaan numeroon, joka yhdistyi myyjän sijasta hänen ystävälleen. ”Myyjä oli erikoinen kaveri. Sen moottori oli käynyt viimeksi 16 vuotta sitten, ja verhoilussa sekä joissakin muissa yksityiskohdissa oli laitettavaa, mutta muuten peli näytti oikein lupaavalta. Sain huudettua sen itselleni ja rahdattua Suomeen.” Varaosa-auton myötä Tamasin yksilön kunnostus harppasi ison askeleen eteenpäin. Putki itsessään oli monimuotoinen ja 3,5 metriä pitkä. ”Toivoin, että jossakin vaiheessa myyntiin ilmestyisi mahdollisimman alkuperäiskuntoinen säilymä.” Muutaman kuukauden kuluttua Tamasin tuttava Italiasta otti yhteyttä ja kertoi Milanon liepeillä myyntiin tulleesta yksilöstä. ”Ilmoituksessa oli kehnot kuvat, mutta niistä näkyi että pölykerroksen alla on oikeanlainen Matra, todennäköisesti vihreä sellainen. Soikea ratti nyt on vähän harmittava yksityiskohta esimerkiksi taskuunperuutuksessa, mutta mutkaisella maantiellä sekin on ihan ok. Niissä auto näytti nuhjuiselta mutta kuitenkin ehyeltä.” AUTO ITALIASTA, VARAOSA-AUTO HOLLANNISTA Tamas oli muiden asioiden tiimoilta matkustamassa lähiaikoina Italiaan, ja sopi menevänsä katsomaan autoa, jos se vielä silloin olisi tallessa. Matran teknisiä ratkaisuja opiskellessa alkoi selvitä, että huonon yksilön entisöiminen muodostuisi melko varmasti hyvin vaikeaksi tehtäväksi. Kuukauden kuluttua Matra oli saatu Suomeen ja työn alle. Tamasin Matra on nyt aivan pientä viimeistelyä vaille valmis, ja mies on päässyt vihdoin pyörittämään omalaatuisen urheiluauton omalaatuista ohjauspyörää. Auto on kuitenkin hyvin kevyt ja sen aerodynamiikan suunnittelu on onnistunut hyvin, eli kaikkiaan Matra kulkee ihan hyvin. ”Hollannissa tuli huutokaupattavaksi 1970-luvulla kolaroitu yksilö. Ajattelin, että hinnat ovat aivan inhimillisiä, mutta siinä hetkessä ei ollut sellaisia rahoja käytettävissä. Pitkän seisonnan myötä autoon oli kasaantunut useita pieniä vikoja. Hintakin oli sorvattu sopivaksi, joten kaupatkin saattoi kätellä siinä katsellessa. Hänen matkailuautonsa oli tehty venäläisestä UAZ-pakettiautosta ja hänellä oli viritetyllä koneella varustettu Autobianchi Berlina. Kaiken lisäksi kolaroitu yksilö osoittautui sekin kunnostuskelpoiseksi, ja se on nyt loppilaisella harrastajalla entisöinnin alla. Nurmijärvellä sijaitseva Lumo Automotive -firma otti sitten tehtäväkseen uuden putken valmistamisen räätälintyönä.” Sisustan kunnostuksen suhteen oli onnea matkassa. Ja olihan se. Lempimerkikseen hän mainitsi Panhardin.” Matra vaikutti paikan päälläkin hyvältä aihiolta. Koeajolla ilmeni lämpöongelmia, joiden aiheuttajaksi paljastui tukos moottorilta auton etuosaan kulkevassa vesiputkessa. Puhdistus sai jäähdytysnesteen kiertämään mutta myös putken vuotamaan. Moottori osoittautui käyntikuntoiseksi, mutta ajamaan Matralla pääsi vasta jarrujen, valojen ja muutaman pikkujutun kunnostuksen jälkeen. Mutta ajo-ominaisuudet ovat aivan loistavat! Auto reagoi kuljettajan toiveisiin viipymättä ja täsmällisesti, ja jarrut ovat aivan käsittämättömän hyvät. ”Moottori tässä on sitkeä mutta urheiluautoon aika tehoton, eikä sen puolesta ole tarjolla räväkkää menoa. ”Hyvät yksilöt näyttivät maksavan siinä 23–30 tuhannen euron kieppeillä. Myyjän kanssa jutellessa selvisi, että putkissa onkin vaihtoehtoja. Tämä järjesti autosta lisäkuvia. Onko auto vastannut odotuksia. ”Löysin myyjän, jolla oli uusi putki tarjolla. Sellaista pitkää osaa ei niin vain lähetetä eikä palauteta, joten päädyin etsimään muita keinoja
Škoda S 100 ’75 Isoisän TALLISTA TALLISTA 22
Auto oli mallisarjan halvin, ja malli alkoi sekin olla jo tiensä päässä – uusi modernimpi Škoda korvaisi sen heti seuraavana vuonna. ”Eräänä päivänä isoisä ajoi naapurin isännän kanssa kilpaa kirkonkylältä kotiin. ”Isoisän ajot olivat lähinnä kauppareissuja kirkonkylälle. 23. Tallissa auto olikin hyvässä säilössä, mutta lyhyt ulkoilutus oli koitua sen kohtaloksi. Isoisä ei kuitenkaan antanut Škodaa vaihdossa vaan varastoi auton huolellisesti talliinsa. Seuraavaksi Škodaa murjottiin toisesta päästä. ”Eräänä päivänä autoa piti siirtää paikasta toiseen. ”Äidin toinen sisko lainasi autoa kerran kauppareissulleen. Siihen aikaan, kun hänellä oli tila ja eläimet hoidettavana, ei pidemmille matkoille noin vain olisi edes päässyt lähtemään”, Jaakko Korpi taustoittaa. Auto oli kuitenkin uusi ja ajamaton, eikä samalla rahalla olisi muiden merkkien joukosta saanut kuin pienempiä ja ahtaampia autoja, siis jos kilpailijan mallistosta ylipäätänsä löytyi autoa samasta hintaluokasta. 1980-luvun lopulla Škodan tilalle hankittiin uusi auto. Perkiömäki E lettiin vuotta 1975 kun Niilo Hakala kuittasi Kortesjärven Osuuskaupasta itselleen tuliterän Škodan. Isoisä pääsi edelle mutta jossakin kohdassa naapuri täräytti perään. Katto meni siinä rytäkässä aika lommolle.” Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Jaakko Korven albumit Jaakko Korpi pelasti vuosikymmeniä vajassa seisseen ja heikkoon kuntoon päässeen tšekkiauton takaisin tien päälle ja museorekisteriin. Samana päivänä pihasta kaadettiin puu, ja se osui tietysti Škodan päälle. Edestä, takaa ja päältä Vuodet vierivät, ja Škoda pysyi teknisesti hyvässä kunnossa säännöllisten huoltojen ansiosta. Ilmeisesti alkuperäisistä osista sai oikomalla kelvolliset. Škodan keula rusentui etupalkkia myöten.” Sisarparven kolmannen naisen poikaystävä oli onneksi korjaustaitoista sorttia. Matkalla eteen osui mies traktorinsa kanssa sen verran yllättäen, ettei törmäykseltä vältytty. Mies oikoi etupalkin, vaihtoi naamapellin ja muut tarvittavat osat uusiin ja viimeisteli työn maalaamalla korjatut kohdat alkuperäissävyyn. Siinä meni ainakin puskurit vähän solmuun.” Vakuutusyhtiön myötävaikutuksella Škodaan hankittiin uusi takapuskuri, jota isoisä ei lopulta asentanut paikalleen. Vuosien vieriessä Škodan mittariin karttui vaatimattomasti kilometrejä. Korimuotojen säilyttäminen vaati välillä isompia korjauksia. Kortesjärven Osuuskauppa oli myös rouva Hakalan työpaikka, mikä varmasti sujuvoitti osaltaan kauppaehtojen sorvaamisessa
En siis ehtinyt nähdä autoa liikenteessä, mutta muistan, kuinka pikkupoikana pääsin autotalliin ihmettelemään, että millainen vanha auto siellä majailee. Jaakko Korpi on automiehiä, mutta vanhan takamoottoriauton entisöintiin mies ei olisi ryhtynyt jollei kyseessä olisi ollut isoisän uutena ostama yksilö. Mies ajaa arkiajonsa Alfa Romeolla, on pyöritellyt jokamiesluokan auton rattia ja pakertaa päivätöissä raskaan kaluston päällirakenteiden parissa. Kättä päälle! Jaakko Korpi on automiehiä sanan perinteisessä merkityksessä. Hän oli hankkinut ne silloin kolarin jälkeen, mutta ei milloinkaan asentanut paikoilleen.” Isoisä lupasi lahjoittaa auton – kunhan vain pääsisi vielä joskus sen kyydissä kylille. Jaakon mieleen alkoi hiipiä ajatus isoisän kulkupelin entisöimisestä, ja mies kysyikin millaisilla ehdoilla auto vaihtaisi omistajaa. ”Kun hain auton isoisältä niin hän tokaisi ennen lähtöä, että odotas hetki, kävi navetan vintillä ja palasi kainalossaan käyttämättömät ja paketissaan olevat puskurit. Ja kyllähän se silloin kiehtovalta näytti.” Vuosien päästä Niilo alkoi jutella luopuvansa vanhasta ajopelistään. Niilo ei ollut seteleitä vaille. Sen sijaan hän lupasi lahjoittaa auton – kunhan vain pääsisi vielä joskus matkustamaan sen kyydissä kylille. ”Synnyin viisi vuotta sen jälkeen, kun Niilo oli varastoinut auton talliin. Vanhaa Škodaa hän ei olisi kuitenkaan ottanut projektikseen, jos kyse ei olisi ollut oman isoisän vanhasta autosta. 24 5/2022 Škoda S 100. Vaivannäkö kannatti, ja nyt pala oman suvun historiaa on palautettu arvoiseensa kuosiin. Seuraavaksi kirjoiteltiinkin jo nimiä papereihin
Etulokasuojiin kiinnitettyjen Sport-merkkien lisäksi huomiota veti puoleensa pulskat pisarapeilit ja komeat erikoisvanteet leveine kumeineen. Auton yksityiskohtia kelpaa esitellä luukkujen altakin. Pienempi halkaisija mahdollisti leveämmän normaaliprofiilisen renkaan käytön kasvattamatta pyörän ulkohalkaisijaa. Itse varustellen vastaavan paketin kokoaminen olisi tullut reilusti kalliimmaksi. Museotarkastuspapereissa entisöintityön jälkeä kehutaan syystäkin hienoksi. 25. Ajo-ominaisuuksien kehuttiin olevan paremmalla tolalla perusmalliin verrattuna, mikä oli pitkälti tukevamman rengastuksen ansiota. Yksi malliston erikoisuuksista on Škodan maahantuoja Suomen Koneliike Oy:n Škoda 110 LS -mallista 1970-luvun alkupuolella kehittämä Sport-versio. Tekniikka on toiminut entisöintiurakan jälkeen hienosti. Sportin perässä pörisi sama 62-hevosvoimainen moottori kuin LS-mallissa, ja voimansiirtokin oli säilytetty alkuperäisen kaltaisena. Kuljettajan ympäristöä oli kohennettu ajan hengen mukaisesti paksukehäisellä ralliratilla ja keskelle kojelautaa kiinnitetyllä kierroslukumittarilla. Lisänimelle löytyi katetta muualta. Ulkoisesti Sportin erotti karvalakkimallista helposti. Sisätilojen entisöinnissä Jaakko pääsi suhteellisen vähällä työllä. Suurin ongelma syntyi, kun jäähdyttäjän puhallin hajosi ja sen alumiiniset siivet lentelivät ympäriinsä ja kolhivat konepeltiä. Nyt ilmaa liikuttaa muovisiipinen sähköpuhallin. SUOMI SPORTTIA Kuvissa esiintyvän karvalakkimallin rinnalla asiakkaille tarjottiin paremminkin varusteltuja malleja. Sport-varustelu nosti hintaa LS-malliin verrattuna ainoastaan 590 markkaa. Näin välityssuhteet pysyivät alkuperäisen kaltaisena eikä mittarivirhettä päässyt syntymään. Rengastuksessa on myöhempiin urheilullisiin malliversioihin nähden yksi erikoinen piirre: vanteen halkaisija on tuumaa pienempi alkuperäiseen peltivanteeseen verrattuna. Vuosikymmenien tallisäilytyksen jäljiltä muoviosat olivat hyvässä kunnossa, ainoastaan istuimet olivat rähjääntyneet pilalle
26 5/2022 Škoda S 100. Pihapuun kaadon jäljiltä auton katto meni lommolle. Aihio oli päässyt ruostumaan mallille tyypillisistä kohdista. Nimet papereihin ja kakkukahvit omistajanvaihdoksen kunniaksi. Korjattavaa riitti aihion ryhdikkäästä ilmeestä huolimatta. Purku-urakan jälkeen Jaakko ryhtyi kunnostamaan autoa pala palalta järjestelmällisesti edeten. Jokainen nippeli on palautettu uudenveroiseksi tai korvattu kokonaan uudella. Isoisä ei halunnut korvaukseksi muuta kuin lupauksen päästä vielä kerran vanhan autonsa kyydissä kylille. Oikomistaitoisilla sepillä oli kädet täynnä töitä, joten Jaakko opetteli senkin työvaiheen projektin edetessä. Isoisän vanha auto on saatu tallin hämärästä päivänvaloon. Pohjalevy pyöränripustuksineen on läpikäynnin jäljiltä moitteettoman siistissä kunnossa. Korin pohjatyöt Jaakko suoritti itse omissa tiloissaan. Uutta peltiä piti hitsata eniten pohjalevyyn, eikä ulkopeltien osaltakaan selvitty ilman peltitöitä
Takana pitkittäisin eteen suunnatuin reaktiotangoin varustettu heiluriakseli, kierrejouset ja putki-iskunvaimentimet. Škodassa lämmin ilma kulkeutuu ohjaamoon lattiaan muotoillun tunnelin sisällä. Kaksipiirinen jarrujärjestelmä, edessä levyt, takana rummut. Korista irrotettiin joka nippeli kojelautaa lukuun ottamatta. Sisustuksen osalta tilanne oli hieman samankaltainen. Tavaratila auton etuosassa. 07 Mitat Pituus 4 155 mm, leveys 1 620 mm, korkeus 1 380 mm, omamassa 800 kg. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto. 01 Merkki ja malli `´ Skoda S 100 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Taakse pitkittäin asennettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori. 06 K ori Neliovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. Ei siihen lopulta paljoa kittiä tarvinnut viimeistelyvaiheessa pistää.” Katon oikomisen lisäksi auto vaati hitsaamalla suoritettavia peltitöitä. Korin ulkopelleissä hitsattavaa oli vain vähän. Työntötangoilla ja keinuvivuilla ohjatut kansiventtiilit, yksi imuja yksi pakoventtiili palotilaa kohden. ”Niilon kanssa ollaan käyty ajelulla parikin kertaa, ja niillä reissuilla isoisän on pitänyt päästä melkein joka talon pihalle esittelemään, että kuinka hienoksi on vanha auto nyt kunnostettu”, Jaakko hymyilee. Ainoastaan istuimet oli uusittava. Työn alle Jaakko pisti kulkimen palasiksi heti kun sai sen omaan talliin. Iskutilavuus 988 cm 3 (poraus 68 mm, isku 68 mm), teho 48 hevosvoimaa. Sylinteriryhmä kevytmetallivalua, sylinterikansi valurautaa. Tunnelin lattia on tyypillinen ruostepaikka, ja se piti hitsailla kuntoon tässäkin projektissa. Sanoivat vaan, että tee itte. Pintavärin veto sai jäädä ammattimiehen tehtäväksi. Yhtä lailla hienoa oli esitellä lopputulosta museotarkastajille, jotka hyväksyivät Škodan museorekisteriin kehujen kera. Isoisä liikuttui nähdessään uutena hankkimansa auton hienoon kuntoon entisöitynä. Muovikelmun kuorimisen jälkeen edessä oli mukavin työvaihe: kunnostettujen ja uusien osien kiinnittäminen juuri maalaamosta tulleeseen koriin. Korjattavaa löytyi myös takapyöränkoteloiden etuosista. ”Katon oikomisen jouduin lopulta opettelemaan itse. Niitä neuvoja lähdin sitten seuraamaan, ja aika hyvin se pelti siitä lähti oikenemaan. Tyttärenpoika piti lupauksensa ja kyyditti isoisää kylille. 05 Alusta Edessä kolmiomalliset yläja alatukivarret, kierrejouset, putki-isunvaimentimet ja kallistuksenvaimennin. Eräs peltiseppä Ylihärmästä antoi oikein ohjeet työn suorittamiseen. Valtaosa edessä olevasta urakasta oli Jaakon silmin katsottuna täysin itse tehtävissä, joskin pintavärin maalauksen ja katon oikomisen mies päätti jättää suosiolla osaavampiin käsiin. Pitkän ahkeroinnin jälkeen koitti projektin miellyttävin osuus. Soittelin monelle korisepälle, mutta kukaan ei ehtinyt ottaa autoa työn alle. 27. Matkalla kaksikko poikkesi monen talon pihalla, sillä pitihän isoisän päästä esittelemään autoa vanhoille tutuillekin. Pitkä tallisäilytys ja verrattain alhainen ajomäärä oli säästänyt vinyylija muovipinnat sekä pisteosat tuhoutumiselta. Uusien ja kunnostettujen osien kiinnittäminen maalaamosta tulleeseen koriin oli palkitsevaa hommaa
Ylistaro 28
pohjalla P uolivälissä 60-lukua Renault’n henkilöautomalliston kortit olivat varsin hyvässä järjestyksessä, mikä piti ranskalaisvalmistajan pelissä mukana etenkin pienien ja keskikokoisten autojen markkinoilla. Ylläpitoa tarvitaan siis jatkossakin, ja sellaisesta on saanut nauttia jo vuonna -92 museotarkastettu ’67 Renault 10 Major. Renault 10:n hyvä vastaanotto käy ilmi mallin ensimmäisen kokonaisen myyntivuoden eli vuoden 1966 perusteella. Vahvalla Museorekisteröinti ei takaa, että ajoneuvo säilyisi hienossa kunnossa tai ylipäätään liikennekäytössä. Tuolloin kilvitettiin yhteensä 911 Kymppiä, kun koko vuonna maahamme rekisteröitiin 2 072 uutta Renault-henkilöautoa. Mallin merkitys Suomessa oli siis iso, kun lähes joka toinen rekisteröity Renault edusti 10-mallia. Pitkänokkaisen ja -peräisen 10:n parempi menekki selittynee ennen muuta yhdellä tekijällä: kun Tippa, Dauphine ja Kasi olivat neljälle rekisteröityjä, niin Renault 10:llä sai matkustaa luvallisesti viisi henkilöä. Näin ollen takamoottorinen Renault 10 Major otettiin vastaan ilman sen kummempia ennakkoluuloja Suomessakin, kun maamme ensimmäiset Kympit saapuivat Autotuojien tilastojen mukaan lokakuussa -65. Koko loppuvuoden rekisteröinnit laskettiinkin Kympin hyväksi Kasiin nähden lukemin 300–51. Takamoottorirakenne oli ajanmukainen eikä tavallinen Renault-autoilija osannut vielä odottaa nurkan takana olevaa nopeaa murrosta vetotavan suhteen, vaikka merkin etuvetoaikakauden alkuun oli enää vain muutama vuosi. Tuolloin kilpiin vietiin 75 yksilöä, kun Renault 8 -mallistoa samaan aikaan vain 22 yksilöä. Loppuvuodesta -65 Renault 10:n hinta oli 7 995 markkaa, kun esimerkiksi Tippa-Rellun ohjehinta oli samoihin aikoihin 5 790 markkaa. Pari vuotta myöhemmin, vuoden -68 puolella Renault 10 kustansi jo 11 490, mutta perusmallin 8:n sai vielä niukasti nelinumeroisella summalla, 9 990 markalla. Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Kari Mattila Renault 10 Major ’67 29
Renaultia myi minulle ensiomistajan poika”, muistelee Kimmo syyskuussa -88 tehtyä autokauppaa. Tyyliä rakennettiin aidolla jalopuumuovilla. Auton alkuperäisen mukaiset EOE71-tunnukset kertovat, että Renault aloitti taipaleensa Turun ja Porin läänissä. Länsirannikolla liikkunut Viime vuoden lopulla maassamme oli Traficomin ajoneuvokantatilaston mukaan liikennekäytössä yhteensä 22 Renault 10 -autoa vuosilta 1965–1971. Joku yksilö voi piiloutua poikkeavan rekisteröintinimen taakse, mutta siitä ei päästä mihinkään, että Kymppien lauma on kaventunut murto-osaan alkuperäisestä, etenkin kun edellä mainitussa luvussa ovat mukana mahdolliset uustuonnitkin. ”Se oli näky, kun opettaja saapui Kympillä urheilukentälle ja avasi liikuntatunneilla tarvittavia palloja täynnä olevan tavaratilan.” Renault 8 Majoriin nähden 10-mallin ohjaamoa oli kehitetty epäsymmetrisellä kojelaudalla. Tuossa vaiheessa moni EOE-71:n sisaryksilö oli jo suorittanut palveluksensa ja siirtynyt pois rekisteröityjen ajoneuvojen joukosta. ”Tuttavien kautta minulle vinkattiin autosta ja menin katsomaan sitä Laurénien autotallille. Tämän tiedosti myös ulvilalainen ajoneuvoharrastaja Kimmo Nokikuru, joka sai vihiä Porin Vanhakoiviston alueella mahdollisesti myynnissä olevasta Renault 10:stä. 30 5/2022 Renault 10 Major. Muutamia yksilöitä sentään on liikkeellä, ja niistä epäilemättä hienoimpiin lukeutuu tummanvihreä Renault 10 Major vuodelta 1967. Automallista hänellä ei ollut aiempaa omaa kokemusta, joskin siihen liittyi hauska omakohtainen muisto. Se oli näyttävä näky kun hän saapui sillä urheilukentän reunaan ja avasi tavaratilan, joka oli täynnä liikuntatunneilla tarvittavia palloja”, hän naurahtaa. ”Kävin aikanaan Porissa lukiota, ja liikunnanopettajalla oli valkoinen Renault 10. Renaut 8 rekisteröitiin Suomessa neljälle, mutta himpun leveämpi Kymppi tarjosi lailliset tilat viidelle matkalaiselle. päivänä -67 ensirekisteröidyn auton ensimmäinen omistaja oli porilainen Yrjö Laurén, jonka omistuksessa takatuuppari-Renu viihtyi yli 20 vuotta, vuoteen 1988 saakka. Maaliskuun 11
”Tämä amerikanpuskureilla varustettu yksilöni on tuotu alun perin Ruotsista”, hän taustoittaa. Kyseessä oli paimiolainen harrastaja, jolta auton nykyinen omistaja, ylistarolainen Teemu Salomäki osti auton keväällä -20. Alusta yllätti ruosteettomuudellaan, mutta vastavuoroisesti pintapelleissä oli edessä tuntuvasti tekemistä. Niihin lukeutuu etualan hieno ’67 Tunturi Sport, jonka hän hankki viime kesänä ensiomistajan seitsenkymppiseltä pojalta. 31. ”Pellit olivat hyvin ohuessa kunnossa, niihin oli lisätty aina vaan lisää massaa. Tuon jälkeen tummanvihreä Kymppi sai uuden omistajan kolmeksi vuodeksi ennen kuin kesäkuussa -13 löysi jälleen uuden pidempiaikaisen kaitsijan. Hankkimansa tummanpuhuvan Renault’n Kimmo kertoo olleen osiltaan täydellinen ja kokonaisuutena ehjä. Kyseisellä taholla Renault oli ilmeisen pitkään, sillä viranomaistiedot kertovat yli vuosikymmenen omistajuudesta, alkutalvesta -97 keväälle -10 asti. Autoliikkeeseen jäänyt Renault viivähti myyntirivistössä rekisteröintitietojen perusteella puolisen vuotta ennen kuin päätyi taas yksityisiin käsiin. Poistin massat, jolloin paljastui, että kuoret olivat pelkkää paperia. ”Vaihdoin 10:n silloin toimineessa porilaisessa autoliikkeessä, Sunday Cars Oy:ssä ’67 Karmann-Ghiaan.” Kimmo kertoo kyseisen urheilu-Volkkarin olleen hänen nuoruuden haaveensa, mistä kertoo että kyseinen auto on hänellä edelleen. Takatuuppari-Renu ei ole Teemu Salomäen ainoa harrastepeli. Vuosikymmeniä museoajossa Kimmo Nokikurun nimissä Renault viivähti huhtikuulle -95, jolloin lukuisia vanhoja autoja omistanutta harrastajaa alkoivat vetää puoleensa uudet houkutukset. Teetätin sitten autoon uutta peltiä runsaasti.” Kunnostusrupeaman jälkeen ’67 Renault 10 oli valmis harrastekäyttöön, mistä näkyvimpänä todisteena se rekisteröitiin museoajoneuvoksi toukokuussa -92. ”Se oli ensin Porissa jonkin aikaa, taisi olla jollain autokorjaamon omistajalla, joka sitten myi auton käsittääkseni Turun suuntaan”, kaivelee Kimmo muistilokeroitaan
07 Mitat Pituus 420, leveys 153, korkeus 141, akseliväli 227 cm. Poraus 70,0, isku 72,0 mm. Näin ollen viimeisen parin suven aikana on ollut mahdollisuus aistia Renault’n ominaisuuksia tien päällä eikä suinkaan tallissa. Konehuone paljastaa lähinnä ulkonäkösyistä tehdyn perän seitsemän sentin pidennyksen Kasiin verrattaessa. 01 Merkki ja malli Renault 10 Major 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivi moottori takana pitkittäin. Ylistaroon siirryttyään Renault vaati toimia lähinnä makuuhaavojensa suhteen. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4ovinen teräskori. ”Minulla ei aiemmin ranskalaisia ole ollut, mutta tämä Renault näytti jotenkin hyvältä silmään. Takaveto. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takamoottorisuus tuntuu lähinnä ohjauksen köykäisyytenä.” Kuluvana kesänä Renault’n 1 108-kuutioinen nelonenkin tulee terästymään parempaan iskuun. Pohjaa tutkiessa selvisi, että tätä ei ole hitsattu käytännössä mistään – ainoastaan etuakselipalkissa on kaksi paikkaa”, Teemu hämmästelee. Takana heiluriakseli, eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset. Kasista on peräisin myös arjen jännitystasoa bensa-asemalla nostava elementti: etualalla näkyvä polttoaineen täyttöputki. Paino 805 kg. Auto oli ollut edeltävät pari vuotta katsastamatta, ja omistaja myi nyt autoa, koska oli lopettelemassa yritystoimintaansa ja sitä myöten luopumassa vuokrahallistaan”, kertoo Teemu autokaupan taustoista. Sopivasti pehmeäkin kuten ranskalaiset ovat, ja lisäksi kohtuu hiljainenkin. ”Mielestäni tämä on yllättävänkin hieno auto ajaa. Edessä ja takana levyjarrut. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 32 5/2022 Renault 10 Major. Kokonaisuutena auto oli hyvässä kunnossa, lähinnä olen vahaa vain laittanut päälle.” Renaultin saamasta hoivasta ja asiallisista säilytystiloista kertoi ennen muuta ranskattaren pohja. Kannen tiivistän uudelleen, samoin uusin venttiilien seetit, männänrenkaat ja laakereita”, kertoo Teemu suunnitelmistaan yli kolme vuosikymmentä museorekisterissä olleen Renault 10 Majorin suhteen. Matka jatkuu Teemu kertoo innostuksen 10-Renuun heränneen nopeasti nähtyään auton myynti-ilmoituksen verkossa. Teho 46 hv /4 600 rpm, vääntö 84 Nm /2 800 rpm. Tilavuus 1 108 cm 3 . Renault 10:n hankintaan Teemua innosti auton ryhdikäs kunto kuten poikkeuksellisen ehjä ja hitsaamaton pohja – ja tietenkin ajokin silmää miellyttävä ulkonäkö. ”Näitähän pidetään aina koriltansa huonoina, mutta tämä näytti ehjältä, mikä kiinnostukseni alun perin herättikin. Puristussuhde 8,5:1. ”En juuri muuta joutunut tekemään kuin kouluttamaan seisonnassa jumittuneita etujarruja ennen kuin katsastin taas auton. 08 Suorituskyky Huippunopeus 132 km/h, 0100 km/h 24,8 s. ”Kuluneen vesipumpun aion uusia ja samalla käyn moottorin läpi
PITKÄÄ NENÄÄ – JA VÄHÄN PERÄÄKIN Vuonna 1965 esitelty takamoottorinen Renault 10 Major (R 1190) oli luonnollinen jatkumo Renault’n vuonna 1956 lanseeratulle Dauphine-mallille ja tuotannossaan vasta kunnolla vauhtiin päässeelle, vuonna 1962 aloittaneella R8:lle. Mainoksessa kokonaisuutta luonnehdittiin vaatimattomasti: ”Ja mikä ulkonäkö – kerskailuauto!” 33. Reissuretkueen kapsäkkien kannalta suurempi tavaratila oli tietenkin mieluinen muutos. Samaan aikaan tarjolla tuli nelipykäläisen manuaalin rinnalle ranskalaisen Jaegerin suunnittelema automaatti, jonka toteutustapa oli poikkeava: automatiikka käytteli Renault’n synkronoitua kolmeportaista mekaanista laatikkoa ja englantilaisen Smith sin kehittämää sähkömagneettista pulverikytkintä. Tavaratilan tilavuudeksi maahantuoja mainosti 375 litraa, joskin Tekniikan Maailma mittasi tilavuudeksi koeajossaan 315 litraa. Samainen työntötankokone palveli myös 10:ssä kaikkien 46 hevosensa voimin. Kokonaismittaa 10:lle kertyi tasan 4,2 metriä. Alustassa luotettiin edessä erilliseen etujousitukseen ja takana heiluriakseliin, mutta modernia henkeä toivat Kasin tapaan levyjarrut joka nurkassa. Ohjaamo itsessään oli uutuudessa pitkälti samankokoinen kuin Kasissa, mutta tästä huolimatta Kymppi rekisteröitiin viidelle, kun Kasissa matkusti lain puitteissa neljä henkeä. Vuoden -65 jälkipuoliskolla Renault-maahantuoja Oy Autorex Ab mainosti uuden 10-mallin rantautumisesta maahamme. Kesällä -69 moottoritilaan etsiytyi 1 289-kuutioinen nelonen, joka luovutti 52 hevosvoimaa. Linjojen hiljetessä seuraaja oli Renault’n tyyliin kuitenkin hyvässä vauhdissa, sillä etumoottorinen Renault 12 oli esitelty jo syksyllä -69 Pariisin autonäyttelyssä. Myös peräosaa oli pidennetty, noin seitsemän senttiä, mutta vain ulkonäöllisen tasapainon vuoksi – varsinaista hyötykäyttöä lisäsenteille ei järjestetty. Konehuoneessa työskenteli Renault 4CV:n ja Dauphinen perinteen jatkaja suoraan alenevassa polvessa. Automatic-version voimanlähteenä jatkoi kuitenkin 1,1-litrainen. Takaovien lasit avattiin silti edelleen vanhahtavasti liukuikkunoilla. Renault 10:n ohjaamo erosi 8 Majorista muun muassa epäsymmetriseksi suunnitellun kojelaudan sekä mittaristoa ympäröivän ”jalopuumuovin” osalta. Renault 10 Major oli teknisesti vastaava automalli kuin 8 Major, mutta noin 13 senttiä pidemmän keulan ja uudelleenmuotoillun nokkapellin ansiosta reilummalla tavaratilalla toteutettuna. Renault 10 Major sai suurimman mallistopäivityksensä syksyllä 1967. Etupuskuriin lisättiin myös pienet ”kumikävyt”. Samassa yhteydessä vaihteistoa vahvistettiin kasvaneita voimavaroja vastaavaksi. Muutoksen tuuli kosketti hienoisesti myös peräosaa sekä sisätiloissa etenkin kojetaulua. Suurempi ja tehokkaampi voimanlähde saapui Renault 10:n tuotannon kääntyessä loppusuoralle. Alkujaan noin 0,75-litrainen nelonen oli kasvanut R8:ssa jo 956 kuutioon ja 8 Majorissa 1 108 kuutioon. 2.Mallin kasvojenkohotus tapahtui mallivuodelle ’68 ja toi mukanaan muun muassa suorakaiteen muotoiset etulyhdyt. Tämä oli joka tapauksessa tuntuva lisä 8-Rellulle mitattuun 240-litraiseen etukonttiin nähden. Kasin rinnalle uusi Kymppi istahtikin: käytännössä korvaamaan vuonna 1964 saapuneen 8 Major -mallin, joka oli mallistollisesti ahtaassa paikassa perus-8:n ja kipakamman 8 Gordinin välissä. Korilla oli leveyttä Kasiin nähden 36 milliä enemmän, mikä ei tuonut tuntuvaa lisäystä käytännössä, joten Kympin takasohvaa soimattiinkin tiukaksi kolmelle aikuiselle. 1. Renault 10:n tuotanto päättyi Ranskassa syksyllä 1971, ja samoihin aikoihin päättyi valmistus myös Bulgariassa, jossa Kymppiä oli koottu vuodesta 1967. Näkyvimpänä muutoksena etulyhdyt vaihtuivat pyöreistä suorakaiteen muotoisiksi ja vilkut asemoitiin niiden alapuolelle
Bella Bella Koria 34. Borgward Isabella Delvan ’61 PAKETTIEntisöityään kaksi Borgward Isabellan sedan-mallia, korialainen Sakari Sinkkonen pohti, että seuraava entisöinti ei olisi ainakaan Borgward. Toisin kävi, ja nyt kokoelmaa täydentää täysin entisöity Isabella Delvan
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 35. Kalifornian lämmössä viihtynyt yksilö piti papereiden perusteella olla vuodelta -63, mutta valmistenumerosta paljastui, että auto oli lähtenyt tuotantohihnalta jo vuoden -59 puolella. Toisin kuitenkin kävi. Varmasti olisi maaleja löytynyt Borgwardin omastakin värikartasta, mutta isä halusi autonsa maalattavan Mercedes-Benzin värillä. ”Sieltä tämä Borgward-innostus varmasti juontaa”, Sakari toteaa nyt lähes 60 vuotta myöhemmin. Kun tallissa oli museorekisteröitynä perheessä pitkään viihtynyt taivaansininen ’61 Isabella ja sen rinnalla vihreän värin pintaansa saanut ’59 Isabella, Sakari pohdiskeli, että seuraava entisöinti ei tulisi olemaan ainakaan Borgward. Totaalisen laho kori päätyi lopulta metallikeräykseen, mutta paljon hyödyllistä osaa siitä jäi seuraavaan farmariin. Muotoilultaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan hillityn vähäeleistä asialinjaa edustava ja osittain jo unohduksiin painunut automerkki herättää kuitenkin osassa harrastajia kiillon silmiin. ”Mainittavia eroja ei vuosimalleissa oikeastaan ole”, Sakari toteaa. Isabellaan hitsailtiin peltejä 70-luvun taitteessa ja auto sai pintaansa uuden maalin. Auton ensimmäinen omistaja, Kymi Oy:n tehtaanjohtaja oli säilyttänyt auton mukana vielä ostokuitin, jonka perusteella perheautosta oli pitänyt uutena pulittaa hiukan toista miljoonaa silloista markkaa. Isän jatkaessa ajojaan Transitilla, jäi Borgward vuonna -75 kuivaan ja ajoittain lämpimään talliin seisomaan. Autoa kuntoon laittaessa tuli hankittua vielä toinen projektikuntoinen, mutta kovapeltinen Isabella Kaliforniasta. Isän tuolloin hankkima perheen ensimmäinen auto, taivaansininen neljä vuotta vanha Isabella-sedan oli komea ilmestys, jolla Sakarikin sai hakea ajotuntumaa jo ennen varsinaista ajokortti-ikää. Sakari naureskelee, että isällä oli vielä tapana morjestaa vastaan tulleita mersukuskeja, olihan autot samoilla maaleilla maalattuja. Kovasti tykätystä Isabellasta ei kuitenkaan suunniteltu luovuttavan. B orgward oli länsisaksalainen laatuautovalmistaja, johon suurin osa klassikkoautoharrastajista suhtautuu varsin neutraalisti. Ensimmäinen farmareista osoittautui kuitenkin pahoin ruostuneeksi, ja Sakari toteaakin, että peltitöitä suunnitellessa oli vain nostettava kädet pystyyn. Tuolloin Sakarin liittyi myös Borgward-Seuran jäseneksi. Ajokortin saatuaan Sakari sai lainailla Borgwardia viikonloppuajeluihinsa. Myyntiä ei uudella mantereella taidettu saada koskaan toivotulle tasolle ja autoja lienee seissyt maahantuojalla ongelmaksi asti. Yksi heistä on korialainen Sakari Sinkkonen, johon Borgward Isabella teki vaikutuksen jo vuonna -65 hänen ollessa 12-vuotias. Nyt jo edesmennyt, 96-vuotiaaksi elänyt isä oli mukana entisöinnin vaiheissa, kiillottaen Isabellan koristelistoja aina sitä mukaa, kun Sakari niitä hänelle kiikutti. Hetkeä myöhemmin hän oli purkamassa farmari-Isabellaa, joka oli tarkoitus entisöidä kauttaaltaan. Siitäkin ennätti vierähtää vielä lähes vuosikymmen, ennen kuin oli oikea hetki kääriä hihat ja ryhtyä perheelle tärkeän auton entisöintiin. Kun ensimmäisen Borgwardin entisöinti valmistui, Sakari löysi itsensä kohta entisöimästä Amerikan-Isabellaa sen kaveriksi. Kotitallista ja Kaliforniasta Elettiin vuosituhannen vaihdetta, kun Sakari sai isältään tallissa pitkään uinuneen Isabellan
Delvanin korista ei löytynyt aiempia hitsausjälkiä, mutta sen oikea etukulma on arvatenkin ottanut joskus osumaa. Uutta peltiä Isabelloissa tarvitaan poikkeuksetta myös akun kiinnityskohtaan. Oikeaan etulokariin tarvittiin paljon uutta peltiä. Farmari-Isabellan rakenteesta löytyy vakiokohdat, josta korroosio takuuvarmasti aloittaa metallin nakertamisen. Delvanissa pohjapellit olivat säilyneet niin hyvinä, ettei niitä tarvinnut kokonaisuudessaan vaihtaa. Sisälokareiden puute johtaa vaurioihin myös etulokasuojissa, jotka ruostuvat takareunoistaan sekä ajovalojen ympäriltä. Koko projektin vaikein työvaihe oli takaoven sovittaminen kohdilleen. ”Tämä ei projektina oikein paha ollut, hitsaamista toki oli, mutta ei mitenkään älyttömästi”, Sakari toteaa peltitöistä. 36 5/2022 Borgward Isabella Delvan. Saranat oli hitsattava pyöräkotelosta paikoilleen niin, että ovi sulkeutuu kauniisti aukkoonsa, sillä säätövaroja saranoissa ei liiemmin ole. Oikealla korkeudella olevaa ja helposti kallisteltavaa koria on miellyttävä kunnostaa. Sakari toteaa, että ilman grilliä, jossa tyhjäksi kaluttua koria voi pyörittää, hän ei lähtisi autoa entisöimään. Kuljettajan puoleinen takapyörä heittää kuraa takalokasuojan sisälle niin, että takaoven saranoiden kiinnityskohdista pelti ruostuu vääjäämättä. Borgwardin uusitut verhoilumateriaalit jäljittelevät hienosti alkuperäisiä, mutta Retrosound-soitin on digitaalista nykypäivää. Pellin tarvetta Perusteellinen entisöinti noudatti kolmannen Isabellan kohdalla hyväksi todettua kaavaa ja aluksi auto purettiin täysin muttereiksi. Lasikuitulokareitakin Isabellaan olisi tarjolla, mutta Sakari ei kelpuuttaisi niitä museoautoon, sillä arvelee maalin lohkeilevan kuitupinnalla ajan myötä
Auto tuotiin uutena Suomeen vuonna 1961, jolloin pakettiautoksi rekisteröitäville farmareille myönnettiin poikkeuksellisen paljon tuontilisenssejä. Huhtikuussa -68 Isabella siirtyi kuopiolaisen automyyjän haltuun, jolla auto ei viihtynyt kuukauttakaan. 1+5-paikkainen pakettiauto sai tuolloin SL-260-tunnukset. Isabellan sisustuksessa on kiistatta jotakin, jota voisi kuvailla saksalaiseksi selkeydeksi ranskalaisautojen tunnelmalla maustettuna. Kesäkuussa -66 Delvanin omistajaksi merkattiin Polvijärven kunnanjohtaja, joka runsaan vuoden kuluttua myi auton Joensuun keskussairaalassa työskenneelle asentajalle. Valkoinen katto ja valkoraitarenkaat keventävät vaikutelmaa. Delvanin pintaan valikoitui Borgwardin värikartasta löytynyt korallinpunainen. Lokakuussa -63 auto muutoskatsastettiin henkilöautoksi, mutta istumapaikkojen määrän muutos ei vaikuttanut. 37. Borgwardiin ruuvattiin KMP-6-kilvet, kun kuopiolainen kauppateknikko Aarne Wilman rekisteröi sen nimiinsä. Delvania ei kauppateknikko kuitenkaan hävittänyt, vaan varastoi sen sekä muutaman muunkin Isabellan suojiinsa. HISTORIA TIEDOSSA Korallinpunaisen ’61 Borgward Isabellan Delvanin historia on tarkoin dokumentoitu. Valmistenumeron perusteella toukokuussa -61 valmistunut Delvan rekisteröitiin jo kesäkuussa joensuulaisen johtajaopettajan nimiin. Syyskuussa 2012 kauppateknikon perikunta realisoi kuuden Isabellan kokoelmaa, jolloin Delvan siirtyi Borgward Seuran sihteerinä pitkään toimineelle Teemu Karoselle. Hän ajeli Isabellalla aina kesän -69 loppupuolelle, kunnes poisti auton rekisteristä. 2019 sen oli aika siirtyä puolestaan Korialle, Sakari Sinkkosen entisöintikohteeksi. Valaistuksesta riippuen sävy näyttää aavistuksen porkkananpunaiselta
Moottoria uuden veroiseksi remontoitaessa sen akselit laakeroitiin ja sylinteriputket porattiin ylikoon mäntiin sopiviksi. Täysin pistein Borgwardin istuimiin olisi Saksasta saanut uustuotannossa olevaa verhoilukangasta, mutta kokonaisen kangaspakan tilaaminen olisi ylittänyt budjetin reilusti. Saksasta tilattu 6 voltin ja 84 ampeeritunnin akku sekä uustuotantoa oleva Isabella Delvanin tyyppikilpi tuovat oman lisänsä konehuoneen viimeistelyyn. Virheitä pinnoista on vaikea löytää, vaikka tekijöiden omat silmät niitä usein ovatkin näkevinään. Koneistettuun sylinterikanteen pantiin uudet venttiilit, keinuvivut sekä keinuvipuakseli. 38 Borgward Isabella Delvan 5/2022. Nyt voiteluaine kiertää kannessa kuten kuuluukin. Sakari ruiski epoksit, kiveniskumassat ja pintamaalit lattiaan sekä pyöräkoteloihin, mutta näkyvien pintojen ruiskutukseen löytyi ammattilainen Kausalasta. Kaasuttimeen asennettiin puhdistuksen jälkeen korjaussarja. Alkuperäinen maski on saanut uuden kromipinnan Virossa, ja takalamppujen kehykset, ovenkahvat sekä kaverilta hankitut ajovalojen kehykset puolestaan Loimaan Kromaus Oy:ssä. Nahkanikkarin jäljiltä ovat myös ovija sivuverhoilut, jotka toteutettiin alkuperäisiä tikkauksia jäljitellen. Puskurien ja pölykapseleiden kohdalla oli edullisempaa tilata uudet osat Saksasta kuin teettää pohjatyöt ja kromaus alkuperäisiin. Moottori löytyi ensimmäisestä, lopulta purkuun menneestä farmari-Isabellasta. Viimeisteltyä tekniikkaa Moottoria ei Delvanissa hankintahetkellä ollut, mutta aiemmin puretusta farmarista oli jäänyt tarpeeseen sopiva voimanlähde. Voimanlähde remontoitiin perusteellisesti. Delvanin sininen väri vaihtui Borgwardin värikartasta valittuun korallinpunaiseen, koska kokoelmassa oli jo yksi sininen Isabella. Jarruihin tilattiin uudet putket, letkut ja sylinterit Saksasta, vanhoihin jarrukenkiin niitattiin uudet pinnat. Moottoria koekäytettäessä ilmeni, että sylinterikannessa oleva voiteluöljyn takaiskuventtiili oli tukkeutunut koneistuslastuista ja voitelun puutteessa yksi venttiileistä leikkasi kiinni. Saksasta uustuotantona saatava tyyppikilpi sekä kuusivolttinen oikean mallinen akku viimeistelevät huolitellun kokonaisuuden. Punaista pintaan Automaalarina aiemmin toiminut vävykokelas otti varsinaiset pohjatyöt tehtäväkseen. Autoverhoomo Riihiluomalta löytyi hyvin lähellä alkuperäistä olevaa kangasta, josta Kausalassa toimiva Nahkanikkari ompeli istuinten verhoilut, jotka Sakari pingotti itse paikoilleen. Vaurion jälkeen kaikki venttiilit ja ohjaimet kiillotettiin ja takaiskuventtiili puhdistettiin. Ehjää vaihdelaatikkoa ja perää ei ollut tarvetta lähteä remontoimaan
Varapyörä ja työkalut löytyvät puhtaina ja järjestyksessä omilta paikoiltaan. Rumpujarrut 06 Kori Kolmiovinen itsekantava farmarimallinen teräskori 07 Mitat Pit. Hitsaamista toki oli, mutta ei mitenkään älyttömästi.” Sakari Sinkkoseen Borgward Isabella teki lähtemättömän vaikutuksen jo vuonna 1965, kun isä osti perheeseen ensimmäisen auton. 39. Takaveto 05 Alusta Edessä: Päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, simpukkaohjaus, kallistuksenvaimennin. Paino 1 190 kg Sakari on aiemmin suosinut Isabelloissaan niihin alkujaan tarjottua Blaupunkt Frankfurt -radiota, mutta Delvaniin hän halusi modernin Retrosound-soittimen, joka tyyliltään istuu kojelautaan mainiosti. Poraus 75, isku 84,5 mm. Museoajoneuvotarkastuksen auto läpäisi täysin pistein ja se palasi vanhoihin Kuopion läänin KMP-6-tunnuksiinsa. ”Tämä ei projektina oikein paha ollut. ”Tekniikaltaan se olisi ainakin jo ennestään tuttu”, Sakari puntaroi. Poissuljettu ei ole sekään vaihtoehto, että Isabella-laivasto täydentyisi jossain vaiheessa Coupé-mallilla. Seuraavia projekteja Sakari Sinkkonen ei lähde vielä arvioimaan, mutta tunnustaa että kahta Borgwardin P100 -mallia hän yritti ostaa Saksasta, joskin heikoin tuloksin. Mittaristo tarvitsi struktuurimaalin sekä pintavärin, ja kojelaudan viimeistelevä muovinen koristelistoitus tilattiin Saksasta. 01 Merkki ja malli Borgward Isabella Delvan 02 Vuosimalli 1961 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. Tilavuus 1 493 cm 3 . 1 760, kork. Radiota varten kojelaudan alle tarvittiin muuntaja, josta saa 12 voltin jännitettä tarvittaessa myös navigaattoriin ja matkapuhelimen lataukseen. Teho 60 hv/4 700 rpm. 1 520, akseliväli 2 600 mm. Takana: Nivelöity taka-akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset. Kaikki yksityiskohdat kielivät Isabellan olevan harkitusti suunniteltu ja laadukkaasti toteutettu auto. 4 400, lev
Peltitöiden ja koko entisöintiprojektin vaikein vaihe oli tehdä saranoille uudet perustukset ja hitsata saranat takaisin paikoilleen niin, että ovi sulkeutuu kauniisti aukkoonsa. Loppukesällä -69 rekisteristä poistunut ’61 Borgward Isabella Delvan ei onneksi jäänyt kuusen alle maatumaan, vaan se varastoitiin kuiviin oloihin osana kuuden Isabellan kokoelmaa. Kuljettajanpuoleiseen takalokariin pakkautunut kura mädättää pellit takaluukun saranoiden kohdilta. 2012 auto siirtyi Kuopiosta Borgward Seuran sihteeri Teemu Karoselle. 40. Kuvat: Teemu Karonen, Sakari Sinkkonen, Jan-Erik Laine Entistämisen ensimmäiseen luokkaan Korroosio oli nakertanut takasisälokareita ja pientä puuhaa löytyi helmakoteloistakin. Klassikkoauton entistäminen ei tunnetusti ole raketti tiedettä, mutta monivaiheinen, tilaa ja taitoja vaativa projekti se helposti on. Yhtään alemmas rimaa ei Delvanin kohdallakaan asetettu. Sakari Sinkkosen projekti, ’61 Borgward Isabella Delvan, oli tekijälleen tekniikaltaan tuttu, olihan mies entisöinyt aiemmin jo kaksi Isabellan sedan-mallia, joista jälkimmäinen oli saavuttanut entistämisen laatu kilpailun ensimmäisen palkinnon
Sisäkaton asetaminen siististi paikoilleen on tunnetusti vaikea työ. Sisälokareiden puute oli kostautunut etulokareidenkin osalla. Mittariston röpelöpintaan tarvittiin struktuurimaali. Pyöritettävässä grillissä jarruputkien asennus on vaivatonta. Lopputulos ei yllättänyt ketään, Isabella Delvan ylti ensimmäiseen luokkaan. Lopputulosta tarkasteltiin perinpohjaisesti SAHK:n Retkeilyajon yhteydessä järjestetyssä vuosittaisessa entistämisen laatukilpailussa. Taka-akseli oli teknisesti täysin kunnossa, joskin vetoakselikumeja oli askarreltu muovipussista. Puhtaalle pellille tuli kaksikomponenttinen epoksimaali, sen päälle kiveniskumassa ja lopulta pintaväri. Räjäytyskuvakirjan avulla päästiin varmuuteen osien alkuperäisyydestä ja arviointilomakkeisiin tehtiin merkintöjä kolmen arviointituomarin toimesta. Maalauksen pohjatyöt valmistuivat kotitallissa. 41. Farmarimallissa kattoa on vielä normaalia enemmän. Sisäpuolelle, ajovalokaukalon liepeille muurautunut märkä kura oli löytänyt tiensä ulos länsisaksalaisesta laatuteräksestä. Jarruihin tilattiin kaikki mahdoilliset osat uutena Saksasta, uudet pinnat jarrukenkiin niitattiin perinteisin menetelmin
Kai myi Mustangin palattuaan Suomeen, ja vuodesta 1981 lähtien auto on ollut Porissa. Nykyisin se löytyy kunnostettuna Jarmo Vilénin pilttuusta. Ford Mustang II ’76 Keuruulainen Kai Wikström lähti vuonna 1976 rapakon taakse opiskelemaan. Liikkumista helpottamaan nuorimies hankki uuden kakkossukupolven Ford Mustangin. Pori M usse Nelos42
Veekasilla varustettuna autoa ei ensimmäisenä vuotena myyty kuin Meksikossa. 296 041 myytyä yksilöä teki pikkukakkosesta kuudenneksi myydyimmän Mustang-vuosimallin. Kauppa käy Ensimmäisenä vuonna auto kävi hyvin kaupaksi. Uutuutena tarjottiin T-Topkattoa irroitettavilla ja sävytetyillä lasipaneeleilla. Kaikki kuningaskobrat varustettiin V8-padalla. Vuoteen 1973 saakka Mustang kasvoi ja painoakin kertyi. Mustang II tuli markkinoille kahden korimallin voimin. Tarkoitus oli saada pikkuponi vuoden 1974 markkinoille. Cobra II -ulko asu paketin valitsemalla pääsi entisaikojen ShelbyMustangien tunnelmaan. Ulkoisesti voimanlähde muistuttaa eurooppalaisten Fordien OHC-moottoria. 1,1 miljoonan auton myyntilukemalla Mustang II oli menestynyt automalli. Viimeiselle mallivuodelle 1978 jatkettiin kosmeettisilla hienosäädöillä. Fordilla osattiin varautua tulevaan. Tarjolla oli kaksiovinen coupé sekä kolmiovinen viistoperä. Näyttävin uutuus oli King Cobra -malli, jota valmistettiin 4 300 yksilöä. Samaan aikaan maailmaa ravistellut energiakriisi pakotti tekemään autoista taloudellisempia ja myös laiskempia. Alkuvaiheessa neloskoneelle tarjottiin vaihtoehdoksi 2,8 litraista V6-moottoria. 1977 Cobra-teeman jalostamista jatkettiin hieman uudistetulla värityksellä. Mallivuosi 1975 toi mukanaan jokaiselle markkinaalueelle tarjotun viisilitraisen V8-vaihtoehdon. Alkuperäinen Mustang perustui Ford Falconiin, mutta nyt pohjaksi otettiin Ford Pinto. Tämä loi hyvän pohjan vuonna 1979 esitellyn, niin kutsutun Fox-korisen Mustangin tarinalle. Vuonna 1975 Mustangeja myytiin 199 199 kappaletta. Mallivuodelle 1976 tarjottiin hieman ulkoisia muutoksia takasivuikkunoiden säleikköön, puskureihin, listoituksiin, vanteisiin ja väritysteemoihin. Perusmoottori oli 140-kuutiotuumainen ja 2,3-litrainen rivinelonen. Ympäristöasioitakin ajateltiin, sillä saman vuoden kuluessa mallistoon tuli pitkällä perävälityksellä ja katalysaattorilla varustettu neloskoneinen versio. Pari vuotta polttoainekriisin jälkeen bensapihiys ei ollut enää kynnyskysymys. F ord iski kultasuoneen 1960-luvun puolivälissä esitellessään amerikkalaisittain kompaktin, edullisen ja suorituskykyisen Mustangin. Vuonna 1971 oli käynnistetty uuden ja pienemmän Mustang II:n suunnittelu. 43. Teksti: Kari Ruusunen Kuvat: Kari Ruusunen, Kai Wikström, Jarmo Vilén Kai Wikströmin opiskeluaikaisissa valokuvissa Mustang seikkailee Kain senaikaisessa kotikaupungissa ja automatkoilla. Kakkossukupolven Mussen sai myös ylellisellä Ghia-varustelulla. Vuosien vieriessä etäännyttiin alkuperäisestä ajatuksesta
Parin vuoden kuluttua Wikström palasi autoineen Suomeen. Jarmo Vilén on näpsinyt albumiinsa kuvia Mustangista sen löytöhetkestä lähtien (alakuva). Vilén löysi auton eräältä takapihalta. Kolmiovisen luiskaperän lisäksi saatavana oli kaksiovinen coupé. Mustangiin tehtiin tarvittavat toimenpiteet kotimaisten kilpien saamiseksi. Oikeanpuoleisessa valokuvassa Kai Wikström makustelee tunnelmia ajopelistä, jonka hän osti opiskeluaikoinaan uutena. Näin toimittiin myös Mustang II:n kanssa. Takapenkki kaatamalla saadaan kahden hengen reissukamat vaivatta kyytiin. Jos auto olisi amaalattu uudestaan, Mustangista olisi kadonnut tärkeä ja näkyvä osa sen alkuperäisyydestä. Wikström ilahtui kovin, kun nuoruusaikojen tuttu keltainen kulkuneuvo saapui kotipihaan. Muuttoautona Suomeen Kuvien yksilön tarina alkaa vuodesta 1976, jolloin keuruulainen Kai Wikström lähti opiskelemaan St. Maalipinta oli vuosien aikana ehtinyt pahasti virttymään, mutta se on saatu elvytettyä huolellisella kiillotuksella lähes uudenveroiseksi. Porissa Mustang on nykyisen omistajansa Jarmo Vilénin tietojen mukaan ollut vuodesta 1981. Vuosikymmenen vaihteen tienoilla auto päätyi myyntiin, ja se ajautui Keuruulta länsirannikolle. Vilén on käynyt näyttämässä kunnostamiaan autoja niiden ensimmäisille omistajille. Tarina ei kerro, oliko alun perin tarkoituksena tuoda nelipyöräinen muisto opiskeluajoilta vai tuliko autolle tarve vain käytännön syistä. 44 5/2022 Ford Mustang II. Varsin nopeasti miehen matka kuitenkin suuntautui paikalliseen autoliikkeeseen, josta mukaan lähti tuliterä pikkujenkki opiskelijan arkea helpottamaan. Auton alkuperäinen ja hyväkuntoinen olemus kertoi, että Mustang oli löytänyt pikkuponia arvostavan kodin. Tämä seikka on Vilènille tärkeä. Louis’n kaupunkiin Yhdysvaltoihin. Kolmeovisessa mallissa on suuri takaluukku mutta nostokynnys on korkealla
45. Uuden maalauksen myötä Mustangista olisi kadonnut tärkeä osa sen alkuperäisyydestä. 1 783 mm, kork. Jarmo Vilèn pelasti kokoelmiinsa monien mielestä Ford Mustangin aliarvostetuimman mallin. 1 270 mm, akseliväli 2 443 mm, raidelev. Takana lehtijousin tuettu jäykkä akseli. Iskutilavuus 2 301 kuutiosenttiä (poraus 96,04 mm, isku 79,40 mm.) Puristussuhde 9:1. Teho 92 hv/5 000 rpm, vääntö 164 Nm/3 000 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 163 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 13,8 s. Nahkaverhoilu ja jalopuusomisteet luovat pieneen sporttimalliin hieman ylellistä tunnelmaa. 1 412/1 417 mm. Ohjaamossa on kahdelle henkilölle sopivasti tilaa. 01 Merkki ja malli Ford Mustang II 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Eteen pitkittäin asennettu nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori. 4 445 mm, lev. Hammastanko-ohjaus. ed./tak. Paino 1 272 kg, polttoainesäiliö 47 l. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä kolmiomaiset tukivarret, vinosti taakse suunnatut reaktiotangot ja kierrejouset. 06 Mitat Pit
A joneuvoharrastuksen kirjo on laaja kuin harrastajien joukkokin. Ja jos silloin uutena auton muotoilu oli silmään jotenkin sämpyläTeksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila ja Heikki Salovaaran albumi Audi 80 1.8 S ’87 46. Pyöreänurkkaisen B3-sukupolven Kasikymppisen omistajaksi Heikin johdatti osin sattuma, osin autotyyppiä kohtaan olemassa ollut mielenkiinto. ENTISTÄ EHOMPI Muutamalla satasella hankitusta Audi 80:stä on Heikki Salovaaran käsissä rakentunut hieno harrasteauto, jonka varustelu on huomattavasti runsaampi kuin Suomi-yksilöissä tavallisesti. Kun joku keskittyy tiettyyn merkkiin tai malliin, niin toinen puolestaan siihen yhteen ja ainoaan, suvussa kenties vuosikymmeniä olleeseen ajopeliin. Aiempaa kokemusta 80-luvun Audeista oli hänelle kertynyt harrasteautona jonkin aikaa palvelleesta ’84 200 Turbosta ja vuosituhannen taitteessa omistuksessa olleesta ’86 80 Quattrosta. Samalla kolmas poimii loputtoman laajasta tarjonnasta mielenkiintoa herättäviä autoyksilöitä, aina kun sellainen sopivasti vastaan tulee. Se oli loikkaus niin muotoilullisesti kuin laadullisesti. Joskus harrasteauto voi olla sellainen, jota moni ulkopuolinen taho ei museoajoneuvoksi edes hoksaisi. Nyt voisi sanoa että se oli vielä aito Länsi-Saksan tuote, joka kestää hyvin ikää, suorastaan ylihyvin tehty. ”Muistan kun tämä 80-sukupolvi tuli markkinoille. Kuten vuoden -87 Audi 80, jollaisen Heikki Salovaara hankki kesällä 2016
Sopivan yksilön haku kesti muutaman kuukauden, vaikka viime vuosikymmenen puolivälissä B3-sukupolven 80-Audeja olikin Heikin mukaan vielä aika hyvin myynnissä. Lähtösatsaus ei siis ollut paha.” Kesälomamatkalle mukaan liittynyt Audi oli valmistettu lokakuussa -86, joten se edustaa mallisukupolvensa aivan alkupään tuotantoa. Runsaat 200 000 kilometriä ajettu auto oli ihan ok, joten tein kaupat muutamalla satasella. Oltiin sattumoisin lähdössä lomamatkalle pääkaupunkiseudulle, ja sain sanottua vaimolle, että olisi yksi autokin, jota voitaisiin käydä katsomassa. ENTISTÄ EHOMPI Sastamala mäinen, niin tänään kun sitä katsoo, niin muoto on funktionaalinen ja selkeämuotoinen ilman ylimääräistä kikkailua”, hän luonnehtii. ”Espoossa ilmestyi myyntiin valkoinen 80 1.8 S. Tavoitteena oli mahdollisimman hyväkuntoinen ja ulkoasultaan pilaamaton yksilö. ”Käytännössä autolla oli ollut kaksi naisomistajaa ennen siirtymistään minulle”, Heikki taustoittaa. 47. Lupaava sellainen nousi esille Nettiautosta kesällä -16. Uutena auto oli asettunut Vaasan seudulle, jossa se pysyi ensiomistajansa käsissä peräti 18 vuotta. Auto oli Juvanmalmilla häkkimyymälässä, hieman alakuloisen oloisena
Kotipuolessa huomio ohjautui kuitenkin aluksi perusasioiden kuntoon laittamiseen – siistimiseen, huoltoihin ja kuluvien osien vaihtoon. Peltivanteet ja kapselit tekivät tilaa Audin omille Aero-vanteille. Uutena sämpylämäiseltä näyttänyt B3-sukupolven Audi 80 on vuosien myötä osoittautunut muodoiltaan aikaa kestäväksi. ”Kun ajoin Helsingistä kotia kohti kuumalla kelillä, niin mietin että ilmastointi olisi kiva. Vaikka tämä maksoi perus-Golfiin nähden kaksi kertaa enemmän, ei varustelussa ollut juuri muuta enemmän kuin kuskinpenkin korkeudensäätö, peilien sisäsäätö, keskuslukitus ja viisi vaihdetta”, Heikki kuvailee. Tämä 1.8 S on aika karvalakkimalli, mutta listalla oli vielä 1.6-versiokin hinnat alkaen -mallina. Varustelua Jo kotimatkalla kohti Sastamalaa alkoi ajatus perusvarusteisen Kasikymppisen maustamisesta muhia. 48 Audi 80 5/2022. Samasta syystä automallia ei äkkiseltään yli 35-vuotiaaksi mielläkään. Moni olisi kävellyt espoolaiseen häkkimyymälään uinahtaneen Audin ohi, mutta Heikki Salovaara näki autossa mahdollisuuden miellyttävään harrasteautoon – jos tosin kovan työn kautta
Ohjaustehostimen asentamisen aikoihin paikoilleen löysi myös nahkaverhoiltu ratti. VWkonsernin keskiluokan tuotetta mielivällä olikin keväällä -87 pohdinnan paikka: ottaako varsin vaatimattomasti varusteltu 80 1.8 S vai esimerkiksi 140 900 markalla reilut tilat ja 115 hevosvoimaa tarjoava Passat GL 2.0i. Neliveto tai ruiskukone toi tullessaan myös takapään levyjarrut. Perillä katsoin, että vanteet olivatkin 15-tuumaiset, joita oli uutena muun muassa Audi Coupén alla. Ruiskukoneinen 1.8 E reivasi hinnan 163 300 markkaan, ja Quattro-tilauksen alareunaan kirjoitettiin 1.8 S:lle 193 000 ja 1.8 E:lle peräti 214 000 markkaa. Jos etuveto ei maistunut, niin Quattro-nelivedon sai 1,8-litraisten bensiinimallien yhteyteen. Ainoa tekninen juttu sattui heti ensimmäisenä keväänä. Isommat päivitykset käynnistyivät vasta sopivan purkuauton hankkimisen myötä. Osien luovuttajaksi järjestyi suomalaisen aikanaan USA:sta ostama Audi, joka oli sittemmin tullut muuttoautona Suomeen. Lisäksi tarjolla olivat 1 588-kuutioiset dieselit: vaparina kaikki 54 hevosvoimaa ja ahdettuna 80 hummaa. Tämä tarkoitti että moottorivaihtoehtoina olivat 75 hevosvoiman 1 588-kuutioinen kaasutinmoottori sekä 1 781 -kuutioinen vaihtoehto, joka tuotti kaasuttimella 90 hevosvoimaa ja polttoaineen suihkutuksella varustettuna 1.8 E -versiona 112 hevosvoimaa. Soitin ja sovin kaupat näkemättä. Pyöreät muodot toki lupailivat 0,29 cd-arvonsa myötä polttoainetaloutta, mutta täyssinkityt pellit puolestaan hyvää vastustuskykyä korroosiolle. Sehän sopi, koska 15-tuumaiset Aerot ovat varmaan 2–3 kertaa arvokkaammat kuin 14-tuumaiset.” Uuden Audi 80 -sukupolven ensiesittelyä vietettiin Audiliikkeissä marraskuun toisena viikonloppuna 1986. HINTAVAA LAATUA Vuoden -86 lopulla saapunut uusi Audi 80 ei ollut uutuus vain muotoilunsa osalta. Vertailupohjaa voi hakea sisarmerkki Volkswagenin suunnalta. Vaihdoin sitten purkuautosta korvaavat osat tilalle.” Varsinaiset varusteluun liittyvät kohennustoimet käynnistyivät ilmastoinnin sijasta auton hitaan ja nurkka-ajossa raskaan ohjauksen piristämisellä. Samoin otin siitä sinisen nahkaverhoilun, minkä suhteen kävi hyvä tuuri, sillä tässä alkujaan ollut kangasverhoilukin oli sininen.” Myös peltivanteet ja kapselit saivat tehdä tilaa näyttävämmille kiekoille, Audin omille Aero-vanteille. Passatmallistossa CL 1.6 kustansi 113 000 markkaa eikä 1,8-litraiseen päivittäminen nostanut hintaa kuin 3 500 markalla. ”Tähän on ollut saatavilla lisävarusteena 14-tuumaiset Aero-vanteet, jollaiset huomasin taannoin netistä myynnissä. Myyjä pahoitteli asiaa ja sanoi että voi pudottaa hintaa. Lisäksi valmistaja otti mieluusti esille törmäystilanteessa turvavyöt kiristävää ja ohjauspyörän eteenpäin siirtävää Proconten-turvajärjestelmää, jollainen tosin piti hankkia valinnaisvarusteiden joukosta. Oli viileä aamu ja laitoin takalasin lämppärin päälle. ”Hitsata ei ole tarvinnut, mutta pieniä paikkamaalauksia olen tehnyt, samoin jotain pisteosia olen vaihtanut ehjempiin. ”Siitä sain muun muassa sähkölasit ja -peilit, kruisen, ilmastoinnin ja alkuperäisen audiojärjestelmän. Hetken päästä alkoi kojelaudan keskeltä tulla savua, mutta onneksi se talttui sammuttamalla lämmittimen. Moottoreiden osalta 80-mallisto jatkoi pitkälti aiemman mallisukupolven eväillä. 49. Edullisin neliovinen ja 1,6-litrainen Jetta maksoi 90 600 markkaa eli yli 41 000 markkaa vähemmän kuin edullisin Audi. Kun paremmin tutkin, niin selvisi että virta oli alkanut sulattaa keskikonsolin katkaisinta. Pienellä rahalla uuden Audin omistajaksi ei päässyt, sillä maaliskuussa -87 koko Audi-hinnaston avannut 80 1.6 maksoi 131 900 markkaa ja 1.8 S jo 6 000 markkaa enemmän
”Nyt tämä tarjoaa aika lailla sen, mitä mukavalta matkanteolta edellytetään. 50 5/2022 Audi 80. Viime kesän helteisiin sopivasti ilmastoinlaitekin alkoi työntää kylmää, kun Heikki hankki uuden, nykyisille kylmäaineille soveltuvan kompressorin. Mukavan viileästi Heikin valkoiseen Kasikymppiseen lisätyt varusteet ovat Suomi-versioihin nähden runsaat, mutta aikanaan alkuperäisvarusteita ruksimalla olisi 1.8 S -mallistakin voinut tehdä nykyisen kaltaisen. Purkuautosta mukaan ympättyjä elementtejä ovat muun muassa sähkölasit ja -peilit, vakionopeudensäädin, ilmastointi, audiojärjestelmä sekä nahkaverhoilu. Ja tietysti kesällä se kylmäkone on mukava olla olemassa”, Heikki paketoi. Kaasuttimella ruokittu 1,8 litran nelonen ei 90 hevosvoimallaan tarjoa riuskaa kulkua, mutta maksaa takaisin taloudellisuudellaan. Näillä eväin ajattoman pehmeälinjainen Audi on leppoisan mukava harrasteauto, joka ”nykyauto-olemuksestaan” huolimatta on kokonaisuutena varsin ainutlaatuinen kokonaisuus kotimaisilla teillä. Vauhtiin päästyään tämä on hiljainen ja hyvä ajaa. Tykkäänkin, kun tässä on riittävän pitkät välitykset melun ja taloudellisuuden kannalta. Lista on nopeasti luettu, mutta tehty työmäärä on ollut suuri – etenkin sisustuksenvaihto on vaatinut ohjaamon purkua liki peltipaljaaksi. Tietysti 90 hevosvoimaa ei ole nykypäivän mittapuulla ole kovin paljoa, mutta tämä onkin enempi pyhäauto jolla ajetaan nätisti. Tuntuvammat päivitykset käynnistyivät varustellun purkuauton hankkimisen myötä
”Jester oli mk1-Fiestan pohjalle tehtävä avoauto. ”Ensimmäistä autoremonttia olin 13-vuotiaana tekemässä isälläni olleeseen MGB Roadsteriin 80-luvun lopussa. Reliant Scimitar GTE on tällä erää purettuna maalausta varten. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 81,0, isku 86,4 mm. Kovin pitkään nuorukainen ei 7,2-litraisella V8-moottorilla varustetulla jenkillä bensaa poltellut, kun hän suuntasi mielenkiintonsa eurooppalaiseen autotarjontaan. Se vaihdettiin myöhemmin ’76 Plymouth Gran Furyyn”, Heikki muistelee tyyliltään varsin ääripäistä olleita vuosikertavaunuja. Tosin siinä sitten olikin Suomen silloinen Jester-kanta kokonaisuudessaan. ERIKOISEN HARRASTETTAVIA Sastamalassa asuva Heikki Salovaara sai makua vanhojen autojen laajasta skaalasta jo lapsuusvuosinaan Espoossa. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Jos tulee tilaisuus ostaa joku auto, niin hyvä yksilö tietysti merkitsee, mutta vielä enemmän se kiinnostaa, jos vastaan tulee jokin harvinaisempi varusteversio tai muuten valtavirrasta poikkeava yksilö. Teho 90 hv /5 200 rpm, vääntö 150 Nm /3 300 rpm. Iso Plymouth oli myös auto, jolla Heikki aloitti oman autoilutaipaleensa ajokortin hankkimisen myötä. Puristussuhde 10,0:1. 51. Etuveto. ”Jenkit jäivät yhteen eikä japanilaisia ole ollut vieläkään, mutta tuolloin alkoi Fordkausi, ja nimenomaan eurooppalaisten.” Omistukseen siirtyi ’69 Ford Capri, joka oli Heikillä puolenkymmentä vuotta, minä aikana voimanlähde ehti jäntevöityä pariinkin otteeseen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 182 km/h, 0-100 km/h 12,1 s. ”En ole koskaan ollut yhteen merkkiin sidoksissa, ja 2000-luvun alkupuolella alkoi Citroën-kausi. Tilavuus 1 781 cm 3 . Niiden kanssa olen pelannut osin edelleen”, hän kertoo ja viittaa omistuksessaan oleviin DSsekä C6-Sitikoihin. Mielessä täytyi kuitenkin pitää silloiset asetukset, joiden perusteella korin sai vaihtaa, mutta yli 50 prosenttia osista piti olla kanta-autosta.” Varsin odotuksenmukaisesti sitä ”jotain muuta” paikantui Britteinsaarien suunnalta. Ykköslähdön Fiestan perustalle rakennettu Jester-kitcar on harvinainen peli, mutta niin vain Heikin sinisen yksilön viereen asettui Ahvenistolla -01 toinen Suomeen rekisteröity Jester. Jester vielä liippasi Fordien suuntaan kanta-autonsa myötä, mutta pian kitcarin valmistumisen jälkeen Heikki suuntasi katseensa Ranskan autoteollisuuden ihmeisiin. Takana yhdystukiakselisto, kaksi pitkittäistukea ja yksi poikittaistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Vuosituhannen lopulle tultaessa omin käsin rakentelusta ja laittelusta innostuneena Heikki suuntasi energiansa vielä monisyisempään projektiin. Ranskalaisista Heikki on ehtinyt tutustua myös Renault 16:een, kun taasen erikoisista brittivehkeistä omistuksessa on shooting brake -tyylinen Reliant Scimitar GTE. Suomessa oli lähinnä Kupla-pohjaisia rakennelmia ja sitten Taunus-perustaisia Cobra-jäljitelmiä, mutta mietin että olisiko tarjolla jotain muuta. Paino 1 020 kg. ”Joskus vuoden -99 tienoilla aloin harkita kitcarin rakentamista. Leikillisesti voisin sanoa, että kyllä vappuparaatissa kuplaa ja amazonia riittää, joten on kiva mennä sellaisella automallilla, jota ei ole mukana toista samanlaista.” 01 Merkki ja malli Audi 80 1.8 S 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Myös laatikkoa ja auton väriä vaihdettiin useampaan kertaan.” Heikin luonnehtiman Ford-kauden sato sisälsi tietenkin myös Taunusta ja Sierraa ja sopivasti Granadaa ja Escortia. 07 Mitat Pituus 439, leveys 170, korkeus 140, akseliväli 255 cm. Edellä listatut automallit ovat luonteeltaan sangen erilaisia, mutta niistä on seulottavissa yhdistävä tekijä, joka avaa myös Heikin autoharrastusta. Sellaisen rakennussarjasta laitoinkin faksilla tilauksen, kunhan olin ensin silloisen Ajoneuvohallintokeskuksen kanssa vääntänyt lupa-asiat selväksi”, kertoo Heikki hänellä edelleen olevasta kitcar-avokkaasta. ”Alun perin se oli 1,6-litraisella kenttiläisellä, kunnes laitettiin kaksilitrainen OHCkone ja myöhemmin 2,8 litran V6. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Oheinen kuva on vuodelta -09, jolloin auto siirtyi Heikin omistukseen. Edessä levyja takana rumpujarrut. Heikin Ford-kauden avasi ’69 Capri, jossa ehti vuosien aikana olla voimanlähteitä 1,6 litran kenttiläisestä 2,8-litraiseen veekuutoseen
Eniten aihe tuntuu olleen pöydällä 80-luvulla. 52 5/2022. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Kuusikymmentäluvun automainoksissa ei vielä puhuttu cd-arvoista tai ilmanvastuskertoimista. Ford Taunus 17M:n mainos vuodelta -63 tavoittaa sen sijaan silloisen ajan hengen kertoessaan, että ”puhtaat linjat ja virtaviivaisuus kertovat Teille vauhdista ja nykyaikaisesta muotoilusta”. Jos termi ilmanvastuskerroin oli väistellyt autonostajaa, niin syksyllä -82 saapunut Audi 100 muutti tilanteen. Vuoden -83 mainoksessa ison Audin aerodynamiikka oli ehdoton teema, ja käyhän sieltä selville myös tuo ilmanvastuskerroinkin, 0,30, joka oli mainoksen mukaan ”ylivoimaisesti maailman alhaisin” sarjavalmisteisissa autoissa. Tuulenhalkojat Aerodynamiikan merkitys auton polttoaineenkulutukselle on pysyvä tekijä, mutta eri aikakausina sen painoarvo automainonnassa on vaihdellut
Silti vuonna -78 Opel Rekordia mainostettiin ”tuulen muotoilemaksi dynaamisen insinööritaidon näytteeksi”. Harkitun kauneuden ohella Honda Accordista kerrottiin vuonna -86 sen ilmanvastuskerroin, 0,32. Hondan kilpailijoita matalampi konepeitto, urheilullinen ja moderni muotoilu ovat saaneen aikaan markkinoiden alhaisimman kokonaisvastuksen perheautoissa, vain 0,61.” Samoihin aikoihin Audi 100:n kanssa saapunut tuulitunnelin tuotos oli Ford Sierra, joka oli todella suuri muutos väistyvän Taunuksen linjoihin nähden. Vielä 70-luvun lopulla ei ilmanvastus ollut samalla tavoin tapetilla kuin pari vuotta myöhemmin. Aerodynamiikan myönnettiinkin olevan vahvasti pinnalla: ”Ilmanvastuskertoimesta on tullut autoalan muotisana.” Asiaa kuitenkin avattiin pintaa syvemmältä: ”Ilmanvastusta tärkeämpi tekijä on kokonaisilmanvastus, joka muodostuu vastuskertoimen ja auton ns. Kumpi oli ensin – muna vai Kadett. otsapinta-alan yhteisvaikutuksesta. 53. Lempinimensä lintujen maailmasta ammentanut E-sukupolven Kadett oli vuoden -84 mainoksen mukaan ”aerodynamiikan mestari”, ja sen ”luokkansa pienin ilmanvastuskerroin (cw 0,32) merkitsee huomattavaa säästöä polttoaineenkulutuksessa ja kasvanutta huippunopeutta”. Kuorien sisällä tekniikka oli perinteisempää, mutta ”muuttuvan muodon” kanssa monella fordistilla riitti nieleskeltävää pitkäksi aikaa
Vuosikymmenen loppua kohden aerodynamiikkairrottelu alkoi hellittää mainoksissa, mutta kokonaan ne eivät kaikonneet. Runsaassa sanallisessa annissa kerrottiin esimerkiksi, että ”hyvä aerodynamiikka pitää polttoaineen kulutuksen erittäin alhaisena ja antaa vakaan ajettavuuden myös huippunopeuksilla”. Sedanmallissa cw-arvo on 0,28 ja Caravanissa 0,32.” Vuoden -82 Toyota Carina -mainoksessa visuaalisena houkuttimena toimi muun muassa Coupé-versio. Vuonna -89 Suzuki Swiftin ilmanvastuskertoimeksi mainittiin ”hämmästyttävät 0.32”. 54 5/2022 Mainoksen imussa. Lisäksi ”korin sileät pinnat ja pyöreät muodot tekevät uutuudesta sulavalinjaisen kaunottaren”. Sen minkä Ford Granada -kuljettajat joutuivat sulattelemaan Scorpion muodoissa, joutuivat Opel Rekordilla matkanneet tekemään saman Omegan suhteen. Ehkäpä mukautumisessa helpotti vuonna -86 uutuuden aerodynaamisuus: ”Sen ilmanvastuskerroin on ennätyksellinen luokassaan
”Puhdaslinjainen muoto” kerrottiin tietokoneen avulla suunnitelluksi, minkä ansiosta oli saavutettu ”kiilamainen kokonaisuus, ilmanvastuskerroin urheiluautojen luokkaa: Sedan 0,40 ja Liftback ainoastaan 0,34”. Toyota Celica Liftbackin huomaa linjakkaaksi hämärässäkin, mutta muotoilu on vuoden -78 mainoksen perusteella myös hyödyllinen monin tavoin. ”Korin aerodynaaminen muotoilu on myös yksi syy Volvo 343:n suuntavakavuuteen ja ylistettyjen kaarreajo-ominaisuuksien syntyyn.” 55. Kerta kyseessä oli ”autotekniikan huippu” vuonna -83, niin tokihan tämä heijastui myös ulkoasuun. ”Sen muodot eivät hivele vain silmää; ne on kehitetty tuulitunnelissa antamaan autolle parhaat mahdolliset aerodynaamiset ominaisuudet, lisäämään suorituskykyä ja ajettavuutta sekä pienentämään polttoaineenkulutusta.” Ajamisen riemua rakennettiin 70-luvun lopulla 300-sarjan Volvoon tuulitunnelia myöden
Hallin Ua:n Marko Järvinen ja Sampo Laaksonen täräyttivät Ladan hankeen heti ykköspätkällä. Reitin tarkastuksessa kisan jälkeen totesimme, että siinä oli joitakin tapahtumia ollut. Myöskään tauon jälkeisille pätkille ei enää lähdetty sillä kiire painoi päälle. Ammatti katsoja jämähti heti ensimmäiselle erikoiskokeelle, ja hyvä niin, sillä korkeat lumi penkat pöllysivät varsinkin juniorikuljettajien päästyä taipaleelle. Nelos-eekoo jätettiin suosiolla kiertämättä, samoin yleisöpätkänä ollut vitonen. Naisten ja A-juniorien SMralli kausi aloitettiin tammikuun puolivälissä Lammilla. Perinteisistä seudun erikoiskokeista muodostui yhdeksän pätkän mittainen reitti. Kilpailun lähtöpaikalta oli lyhyt siirtymä ykköspätkälle, joka sijaitsi heti Lammin pohjoispuolella. E dellisessä numerossa muistelimme kahta vuoden 1995 Junioreiden kesäosakilpailua. Lammille lähtöä varten sai herätyskellon laittaa soimaan hyvissä ajoin, sillä kotoa piti startata kuuden maissa, mikäli halusi ehtiä ajoissa sahtipitäjään reittikarttakaupoille. Tältä lyhyeltä pätkältä löytyikin heti hyvältä vaikuttanut ylämäkivasuri metsän siimeksessä. Tästä huolimatta he olivat lopputuloksissa kovan ”Juha Salo -luokan” eli F-ryhmän alle 1 600-kuutioisten viidensiä ja yleiskilpailussakin sijalla 14. Pari viikkoa uudenvuoden jälkeen maisema oli varsin talvinen. Jatketaan samalla teemalla ja hypätään saman tien seuraavan kauden vähemmän suviseen avauskilpailuun. Kakkonen ei tarjonnut merkittäviä paikkoja, sen sijaan kolmoselta bongattiin huomiomerkillä varustettu hyppy. Eikä kilpailijoilla ollut ykkösen lähtöön kuin vartin mittainen siirtymä. Kello nimittäin kävi nopeasti ja kilpailun lähtöaika lähestyi. Lunta oli satanut reippaasti, joten talvirallille oli otolliset olosuhteet. Kiireesti siis ykkösen kuusimetsään polkemaan poteroa haaroihin ylettyvään lumihankeen ja päivystämään. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Kuusimetsässä Lammi-ralli 1996 56 5/2022
ja yleiskisassakin hienosti kuudes sija. Ammattikatsojan oikean käden etusormi oli synkronoitu etualalla kyykistelevän toimittaja Jari Kohosen vastaavaan kädenosaan. Pekka Mustanoja ei Marko Heikkilän kanssa antanut pienen lipsahduksen haitata matkantekoa. Niskanen ja Lappalainen viivähtivät tovin kuusimetsän siimeksessä. Vauhdikas poistuminen oli tälläkin Starlet-parilla lähellä. Luokkasijoitus 4. Kiitos Jarille ilmaisesta salamavalaistuksesta näin jälkikäteen. 57. Mikä ettei, kyllä tšekkiferrarillakin vauhdin makuun pääsi. Teiskon Teemu Patajoki ja Jyrki Nieminen treenasivat tulevaa ulosajoaan jo täällä ykköspätkällä, jossa Manta roikkui tyrkyttäen peräkonttia näreikköön. Takatuuppari-Škodia näkyi yhä rallikisojen spooreissa vaikka elettiin jo 90-luvun jälkipuoliskoa
Samalla oli käydä sisäkurviiin asemapaikkansa kaivaneelle ammattikatsojalle köpelösti, kun erään kilpailijan auto haukkasi sisäpenkkaan ja pysähtyi vaaksan päähän vasemmasta polvilumpiosta. Kimmo ja Jonna Siipola ulkoilivat ykkösellä rajun näköisesti. 58 5/2022 Ammattikatsoja muistelee. Oli syy mikä hyvänsä, alkoi rallikausi lupaavasti, sillä näkemistä oli ykköselläkin riittämiin. Tämä olikin katsojauran ensimmäinen läheltä piti -tilanne. Siinä oppi nopeasti ja perusteellisesti, että kaikki autot eivät linkoudu kurvissa tangentin suuntaan vaan myös sisäkurvi voi olla vaarallinen katselupaikka. Ajoissa kotiin Lammilla emme jostain syystä viihtyneet kuin ykköspätkän verran. Tarjolla olisi ollut kuudentena erikoiskokeena ajettu Montola, jossa sijaitsee ainakin yksi hyvä ja tunnettu katselupaikka. Huiman näköinen ulosajo, jonka jälkeen ei taidettu enää pitkälle pötkiä. Escort-pariskunta kävi ravistelemassa kuusen oksilta lumet alas. Seiskalla olisi ollut vuoden -92 Black Rocket -rallin pimeällä toiminut runkipaikka. B-juniorien yleiskilpailun yhdeksänneksi ja luokan kolmosiksi ehtivät Ronnie Weiman ja Magnus Liljestrand, vaikka Starlet aika ikävän näköisesti osui hangen alla väijyneeseen kiveen tai kantoon. Kisa jatkui kuitenkin varsin hyvällä sijoituksella, mutta viimeistä edellisellä erikoiskokeella matka päättyi teknisiin murheisiin
Golf-kuski malttoi pitää kaasupedaalin pohjassa, vaikka kartturin puoli viisti kuusten runkoja. 59. Numeroiden suurentuessa ja penkkojen siirryttyä leveämmälle myös tilannenopeudet selvästi nousivat. Vauhdilla tämäkin Escort kuusikkoon lipesi, muistikuva eikä muu lähdeaineisto enää kerro jatkuiko matka tästä eteenpäin ja kuinka pitkälle. Taina oli merkitty ilmoit tautumiskaavakkeessa kuljettajaksi. Yhdeksän ajetun pätkän jälkeen A-junioreiden voittajakolmikko oli Jari ja Juha Sippo nen, Marko Makiainen – Marko Kuo panportti sekä Jouni Ampuja – Asko Rasilainen. Lammilta alkoi myös erään lähitulevaisuuden kestomenestyjänaisen kilpaura. ja yleiskilpailun 21. Kisan päästyä kunnolla käyntiin Sillankorvan haastajista Sari Saarni ja Minna Nousiainen rikkoivat autonsa keskey tyskuntoon todennäköisesti aiemmin mainitulla kolmospätkän hyppyrillä. Kolmospytty jäi sekin Lammin seudulle Heikki Hilanderin ja Juha-Matti Kervisen toimesta. Salo kisailee edelleen yleisen luokan SM-sarjan kärkikahinoissa, Ampuja on samassa sarjassa junnuaikojensa jälkeen niin ikään menestynyt. Sijoitus kuitenkin luokassa 5. Varsin nopeasti Minna kehittyi melko ylivoimaiseksi kuljettajaksi naisten sarjassa. Paasonen muistetaan parin kymmenen vuoden takaa Mitsubishi Ralli artin WRCauton ohjaimissa rallin MM-sarjassa kuten myös Škoda Fabia WRC:n puikoissa samoissa karkeloissa. Toiseksi ajoivat Riihimäen Ua:n Tommi Karjalainen – Arto Rekola. Lammin Ua:n Hannu Poikkeus ja Reijo Kantola sortuivat kotikisan ykköspätkällä ulosajoon. Hiilostajina toimivat Leena Kytömaa sekä kolmantena tauolle saapunut Mari Niinikoski. Samoin moni itsensä nopeaksi kokenut rattimies sai niellä jämsäläisneitosen nostattamaa pölyä, kun tämä kieputteli kahdeksikkoja mennen tullen heidän ympärillään. Jämsästä saapuneet äiti ja tytär, Taina ja Minna Lindroos. Viimeinen albumista löytynyt Lammi-rallin ulosajokuva. Tauon jälkeen Sillankorva meni menojaan voittaen kisan minuutin ja 48 sekunnin erolla Opel Kadettilla ajaneeseen Mari Niinikoski – Tarja Paananen autokuntaan. Kuuluisan Lindroosin rallisuvun naiset sijoittuivat lopulta kuudensiksi. B-junioreissa voittopokaali jäi kisapaikkakunnalle, sillä ykkössijan nappasi Lammin Ua:n Jukka Kankaanmäki – Olli Veikkola. Kolmas sija meni Laukaaseen Leena Kytömaa – Anne Kupiainen -parille, joka oli liikkeellä Toyota Corolla GT:llä. Ennakkosuosikkina olivat Jari ja Juha Sipponen. Lammilla kuskiksi vaihtuikin hiljattain 18 vuotta täyttänyt Minna, ja vauhti oli heti yllättä vän ripeää. Mukana oli jälleen Minna Sillankorva, joka Sirpa Salmikuukan kanssa oli Escorteineen ennakkosuosikkeja kisan voitta jiksi. Minna ajoi jokaisella tauon jälkei sellä pätkällä neljän nopeimman sakkiin. Tauolle men täessä Sillankorva oli parikymmentä sekuntia johdossa yhdestä ulosajosta huoli matta. Muita kärkinimiä edusti Juha Salo, Jouni Ampuja sekä Jani Paasonen, tuttuja nimiä varsinkin myöhempien edesottamuksiensa vuoksi. A-junnuja reitille lähti 72 paria. NAISET EDELLÄ, JUNNUT PERÄSSÄ Vuoden 1996 SM-sarjan avausreitille lähti 18 naisparia
Tälle Jämsässä sijaitsevalle klassikkoautojen yksityismuseolle on pitkän linjan harrastajakaksikko antanut nimen Classic Garage. Runsaan tuhannen neliön vanhaan huonekalutehtaaseen ja -myymälään on nimittäin asettunut muun muassa menneiden aikojen kaksipyöräisiä, flippereitä, jukebokseja sekä nostalgisia tuotepakkauksia ja muuta alan rekvisiittaa. Hämärää ja pölyistä peltihallia tai suuren maailman show room -henkistä kokonaisuutta, jossa ajoneuvot ja niiden maailmaa syventävä rekvisiitta kilvoittelevat vierailijoiden huomiosta. Se kuvaakin osuvasti Veli-Matin ja Hannun jenkkipainotteista ajoneuvokokoelmaa, joka tarjoaa silti ihailtavaa myös USA-autopiirien ulkopuolella touhuaville harrastajille. Krominhohdon ja V8-moottoreiden ryydittämään maailmaan tutustuminen onnistuu Classic Garagessa oivallisesti myös siinä mielessä, että paikka on ryhmille tilauksesta avoinna, jolloin tallin anti esitellään vieraille seikkaperäisesti. H arrastetalli voi harrastajasta ja harrastettavista riippuen tarkoittaa hyvin monenlaista kokonaisuutta. Kierrokseen menee keskimäärin pari tuntia, mutta on tallin ihmeiden ja niihin liittyvien tarinoiden ääressä viivähtänyt joskus kuulemma kuusikin tuntia. Veli-Matti Mäkinen ja Hannu Haljala kokosivat pari vuotta sitten harrasteajoneuvonsa ja niitä tukevan nostalgisen esineistönsä yhdeksi upeaksi Classic Garage -museoksi, johon myös yleisöllä on erikseen sovittaessa mahdollisuus tutustua. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Mika Rassi Makea matka Makea matka menneeseen menneeseen 60 5/2022. Puntari kallistuu empimättä jälkimmäisen puoleen, kun silmien eteen avautuu vuosikymmenien USAautoharrastuksensa saman katon alle viimeisen parin vuoden aikana koonneiden Veli-Matti Mäkisen ja Hannu Haljalan huiman hieno kattaus
Veli-Matti Mäkisen kädessä purkki Shellin kaksitahtiöljyä, mikä sopiikin kouraan osuvasti, sillä moottoripyöräily ja etenkin enduro ovat sydäntä lähellä. V8-versiota ei tuolloin vielä edes ollut, sillä sellainen saapui vasta mallivuodelle 1955, samoin kuin 12-volttiset sähköt ja manuaalivaihteisto. 61. Kolmantena oikealta hehkuva KISS-flipperi on rokannut aikoinaan Linnanmäellä. Huiman hienoon kuntoon entisöity virtaviivainen mopo on länsisaksalainen ’61 Victoria Spoetnik, jonka äärellä vilvoitteleva Marilyn on keinahdellut paikalle niin ikään Linnanmäeltä. Corvetteja on rivissä useampia. Flipperit eivät ole mistä tahansa haalittuja, vaan Suomessa kolisevan rullaavan elämänsä viettäneitä, ja tietenkin sen aikakauden pelejä, joita Classic Garagen kaverit ovat itse hakanneet kahviloiden ja huoltiksien nurkissa. Niistä harvinaisin on automallin historian toista vuosikertaa edustava ’54-mallinen, jonka nokkapeiton alla sykkii 150 hevosvoiman suora Blue Flame -kuutonen. Ajoneuvojen lisäksi näytillä on tuhti kattaus öljyteollisuuden tuotteita menneiltä vuosikymmeniltä
Alkujaan kiiltävä maalipinta kului vuosien mittaan mattapintaiseksi Kalifornian itäpuolen autiomaan hiekkapölyissä. Sen varhainen omistaja selvisi hengissä Vietnamin sodasta ja pääsi siviiliin vuonna -70, jolloin hänen kummitätinsä antoi nuorelle sotaveteraanille lahjaksi auton. Jal-200 vuodelta -63 on pyöräyttämäisillään Kuukauden uutuuksista The Shadows’ien Geronimon ja Shazamin svengaamaan. 62 5/2022 Classic Garage. Sen takana samaa ’59 Chevrolet -mallistoa edustava coupé-linjainen Bel Air, joka tosin on Kanadassa valmistettu ja vastaa pitkälti USA-tuotannon Impala-mallia. Avomallisen kiukaana 440 Magnum ja taaemmassa hekumallinen 426 Hemi. Oikealla kromissa kylpevä avo, vain 839 yksilöä valmistettu ’58 Buick Limited ja sen jälkeen saman vuosimallin Cadillac-harvinaisuus, Eldorado Biarritz. Classic Garagessa ei ole karkkipäivä vain GM-harrastajille, mistä käyvät esimerkkinä uljaat Dodge Challengerit vuodelta -70. Edessä vasemmalla USA:sta, Meksikon rajan tuntamasta, ensiomistajan perikunnalta ostettu El Camino -lava-auto. Viisikymmenluvun General Motors -tuotteita on kuin konsernin omassa museossa konsanaan. Moni pitää ensimmäisten vuosikertojen Chevrolet Camaroita kaikkein maukkaimpina. Takana avomallinen vuosimallin ’69 Camaro RS SS ja etualalla 396 kuutiotuuman isolohkolla liikehtivä ’68-mallinen
63. Pertti Kärhä voitti vuoden -67 Päijänteen ympäriajon juuri tällä Jawalla, jonka hän oli kertoman mukaan kasannut omin käsin Tšekkoslovakiassa Jawan tehtaalla vuonna -65. Tunnelmaa lisäämässä ovat näyttävät rengasja öljy-yhtiöiden mainostaulut. Harrastajakaksikon kokoelmaa Klassikot-lehdelle ystävällisesti esitelleen Veli-Matin viimeisimpiin hankintoihin kuuluu Suomen Polkupyöräja Konetehtaan 60-luvun alussa valmistama Supo-mopo. Mopokokoelman lukuisiin helmiin kuuluu komea Jupiter TT -kaksikko. Kuutiotuumien vastapainoksi paikalta löytyy reippaanlaisesti mopedeita. Veli-Matti kertoo keskittyneensä osapuilleen vuosien 1955–1965 malleihin, mistä näytteenä vasemmalle oleva, todennäköisesti maamme ainoa täysi kokoelma putkirunkoisia ’56–’60 Tuntureita. Ossaja Bultaco-crossipyörien estetiikka puhuttelee Veli-Mattia, joten niiden paikka Classic Garagessa on ansaittu
Pekka Leppänen hyppäsi pois mainos maailman kiivasrytmisestä oravanpyörästä ja teki harrastuksestaan ensin ammatin ja lopulta uuden elämäntavan. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila Keräilijä, kaupPias ja ajoneuvo harrastaja Pekka Leppänen 64
Amazon-innostuksen taustalla on aikoinaan vaimon kanssa hankittu ensimmäinen yhteinen auto. ”Olen itse aktiivinen keräilijä, ja ollut sitä reilut kolmekymmentä vuotta. Pihan muut rakennukset ovat nekin vanhoja ja ihanasti ikääntyneitä. Jossakin vaiheessa alkoi kypsyä ajatus hypätä pois mainosalalta ja ryhtyä elämään sellaista omien haaveiden mukaista elämää. Keräilijä, kaupPias ja ajoneuvo harrastaja V illähteen Kylähullu -liikkeen pihamaalle saapuessa tuntuu siltä, että aika on tällä tontilla pysähtynyt jo vuosikymmeniä sitten. Ainoastaan ohikulkeva liikenne herättää nostalgisista tunnelmista hetkeksi nykyaikaan. Naapurirakennuksetkin huokuvat mennyttä aikaa. Ehdin olla noin kolmekymmentä vuotta yrittäjänä mainosalalla ja viimeiset 17 vuotta nostalgiakauppiaana. Silloin oli jo kehitetty valtaosa hyödyllisestä tekniikasta, ja kun kehitys on kulkenut siitä eteenpäin, moni ratkaisu on pikemminkin sitonut ihmisiä ja kaventanut mahdollisuuksia. Vanhaa tietä ajavat enää kiireettömät kulkijat ja kyläläiset. Minun puolestani kehitys olisi voinut hyvin pysähtyä 80-luvulla. Onneksi tie on hiljainen, valtaosa liikenteestä siirtyi uudelle leveäkaistatielle jo aikapäiviä sitten. Kauppias tunnustautuu myös Volvoharrastajaksi. Sen jälkeen nuoripari hankki 140-sarjalaisen Volvon, jollainen löytyy niin ikään museorekisteröitynä Pekan autotallista. Enää ei ole tilaa oikeille kylähulluille, pitää pärjätä tai syrjäytyy. Päärakennus on vanha kyläkauppa, jonka yhteyteen on rakennusaikana pystytetty myös kauppiasperheen asuinrakennus. Löysin tämän liikekiinteistön, ja tein harrastuksesta työn ja lopulta omannäköisen elämän. Ostoja myyntitapahtumat ovat Villähteen Kylähullun kohdalla tietysti liiketoimintaa siinä kuin muissakin kaupoissa, mutta täällä liikkuu ainoastaan sellainen tavara, josta Leppänen itse innostuu. Epätasainen valaistus luo tiloihin jännittävän tunnelman. Myymälätilan vaikutelma ei ole lainkaan kirpputorimainen – pikemminkin Kylähullussa tuntee olevansa keskellä keräilijän kokoelmaa. Mainosalalla työskennellessä oli tietysti pakko pysyä ajan hermoilla, mutta nyt ei enää tarvitse hötkyillä siinä määrin”, Pekka pohtii. Kun miehen kanssa hetken tarinoi, selviää, ettei tässä olla juttusilla perinteisen yksityisyrittäjän kanssa. Kuvauspäivänä mies saapui puodille museorekisteröidyllä Amazonilla. Puodin tiskin takaa tervehtii leppoisa päijäthämäläinen vanhan tavaran keräilijä Pekka Leppänen. 65
Sitä paitsi miehen kiinnostus kattaa autojen ohella myös esitemateriaalit, kirjallisuuden, pienoismallit, lehtileikkeet, huoltoihin liittyvän rekvisiitan ja mainosmateriaalit kuten avaimenperät ja rintamerkit. Seppo Laineen (vas.) kanssa keskustelu liukui mopoharrastukseen, ja sen jälkeen juttua sitten piisasikin. Jaguareja oli kaikkiaan neljä, ja lisäksi harrastekäytössä on ollut muiden muassa muutama amerikkalainen, Ford 26M, Alfa Romeo, Porsche 928 ja Mercedes-Benz 220S. Sellainen on vielä mahdollisuuksien rajoissa mutta tarjonta aika vähäistä.” Villähteen Kylähullu on perustettu kaupankäyntiä ajatellen, mutta tyyli ja meininki ovat kuin silloin ennen. Autoja on tosiaan tullut ja mennyt, mutta jokaisen niistä olen ostanut aina itselleni.” Joskus innostuksen heräämisestä auton hankintaan on kulunut vuosia. Kun naapurit aikoinaan vaihtoivat alle uudempaa autoa, minä vaihdoin vanhempaan”, Pekka naurahtaa. ”Minuahan kiinnostaa niin moni automalli, ja haluaisin päästä kokeilemaan niitä kaikkia kiinnostavia. Autot itsessään ovat vain yksi osa autoharrastusta. Merkkitai malliuskollinen hän ei ole millään muotoa. Pekalla on aikaa ja innostusta tarinoida asiakkaiden kanssa keräilyesineistä ja vanhan ajan tavoista ja kulttuurista. Haaveita on vieläkin, esimerkiksi Fiat 130 -malli olisi hienoa omistaa. ”Esimerkiksi Jaguar-harrastus sai kipinän, kun näin 80-luvun lopulla Vodkaa Komisario Palmu -elokuvan, jossa esiintyy XJ6-malli. Varsinkin aiemmin ei ollut mahdollisuuksia pitää useita autoja yhtäaikaisesti, joten aina piti myydä vanha ennen kuin pääsi hankkimaan uuden. ”Vanhat autot alkoivat tosiaan kiinnostaa jo kauan sitten. Monisävyistä autoharrastusta Klassikkoautojen pariin Pekka hurahti jo 80-luvulla, joskin tiettyä pistettä ajasta tai elämäntilanteesta on vaikea lähteä määrittämään. Joskus joku on luullut, että myyn autojakin, mutta se on väärä käsitys. 66 5/2022 Harrastajan pakeilla. Päätin siltä seisomalta ostaa joskus itselleni samanlaisen auton, ja ostinkin lopulta
Hyllyt pursuavat nostalgiaa huokuvaa tavaraa. Vanhoja leluja on tarjolla joka lähtöön nukeista nallipyssyihin ja neppisautoista koottaviin pienoismalleihin. ”Kun naapurit aikoinaan vaihtoivat alle uudempaa autoa, minä vaihdoin vanhempaan.” 67
Saabin katolle askarrellun sinivilkkulaitejäljitelmän ei kannata antaa hämätä, sillä auto todella on entinen poliisiauto, minkä lisäksi se on esittänyt sellaista myös elokuvassa. ”Aina toisinaan joku kysyy, että kuinka raaskin myydä näitä esineitä, etenkin kun olen itsekin tällainen keräilijäluonne. 68 5/2022 Harrastajan pakeilla. Hyllyistä asiakkaiden matkaan lähtee kotimaisia iskelmälevyjä, nostalgisia koriste-esineitä sekä muuta keräilytavaraa. Elämää ja estetiikkaa Jutustelun lomassa asiakkaita poikkeaa ostoksille, ja jokaisella näyttää olevan aikaa jäädä rupattelemaan ostoksiensa motiiveista sekä haussa olevista esineistä. Ymmärrän sellaista elämäntyyliä erittäin hyvin.” Villähteen Kylähullulta kotiinpäin ajellessa mieleen hiipii ajatus, että ehkä kauppias itsekin on onnistunut rakentamaan mukavan ja ennen kaikkea itse tehdyn maailmansa kaiken kiireen ja hulluuden keskelle. Sen mallikilpi kertoo pyörän olevan lahtelainen Oiva Lapila Express. Tallin kätköistä löytyy oma lapsuuden fillari sekä pari sukulaisten entistä pyörää vuosikymmenien takaa. ”Televisiossa näkee toisinaan amerikkalaisia ohjelmia, joissa esitellään erikoisia persoonia, jotka ovat rakentaneet ympärilleen omannäköisen maailman ja asuvat kokoelmansa keskellä itse valitsemaansa elämää. No, onhan näitä myytäväksi hankittuja helppo päästää eteenpäin. Kiireetön elämä, työskentely lempiharrastuksen parissa ja tarinointi mukavien ja samanhenkisten asiakkaiden kanssa näyttää miellyttävältä puuhalta. Kuvan kauniisti ikääntynyt erikoisuus on yksi Pekan aarteita. Muutama keskeneräinen projektikin lymyää tallien kätköissä. Yksi niistä on pressun alta kurkistava Ford Cortina GT, joka odottelee omistajaltaan vielä pientä ponnistelua ennen kuin pääsee takaisin tien päälle. Kauppias yhtyy ajatukseen. Omiin kokoelmiin hankitut esineet ovat pääosin muualla, eivätkä ne taas ole myytävänä.” Puotia kierrellessä ja tunnelmaa aistiessa herää aluksi ihailun ja lopulta hiukan postitiivisia kateuden tunteita. Harrasteautoihin liittyvää rekvisiittaa Pekka on haalinut tyhjien tilojen täytteeksi. Pekan ajoneuvoharrastus kattaa vanhat moottoripyörät, ja jokunen polkupyöräkin on tullut taltioitua. Neliovinen Morris Marina on pölykerroksensa alla siistissä alkuperäiskunnossa. Tietääköhän joku lukijoista Oiva Lapilan pyörätouhuista
TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. verhoiluja tiivisteosia. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. 050 523 89 51 Puh. Klassikot tilaajapalvelu: 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Kun muutat, kerro myös meille. 050 523 89 51 www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville supermarket.. 2 viiikon välein). MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 212 sivua! 37 90 Olympiavuoden Klassikot 8 00 Klassikot pelikortit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Klassikot parkkikiekko 12 90 Mopo Erikoisnumero 8 90 Edelliset numerot alkaen. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla
Maasturiharrastajia ei paikalle montaa saapunut, veteraanitraktoreita sen sijaan oli mukavasti. Järjestäviä tahoja oli kaksi: kartanon väen lisäksi Lusin kyläyhdistys touhusi käytännön toimien parissa. V idnäsin kartanon mailla järjestetty Lusi Oldschool Motorshow pidettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Lusin maisemissa 70. Ensikertalaisuus näkyi pieninä harmeina sisääntuloteiden liikenteenohjauksessa, jonka myötä osa harrasteautoista viitottiin yleisöparkkiin tapahtumakentän sijaan. Kaikkiaan järjestäjä arvioi näyttelyvehkeiden määrän nousseen päivän mittaan noin sataan ajokkiin. Useimmat tuntevat Lusista ainoastaan lentokoneiden varalaskupaikaksi rakennetun tieosuuden, Lusin suoran. Yleisön määrästä ei vapaapääsyisessä tapahtumassa ole varmuutta, mutta arviolta joitakin satoja ihmisiä poikkesi hämmästelemään vanhaa rautaa ja nauttimaan myöhäisemmälle kellonajalle järjestettyä musiikkiesitystä. Heinola 21.5. Jatkossa kylä tiedetään myös harrasteajoneuvotapahtumien pitopaikkana. Mutta jahka ajokin sai pysäköityä, niin paikan päällä oli mukava tunnelma ja katseltavaa piisasi pidemmäksi aikaa. Alue oli jaettu teemoittain, ja omat osionsa oli varattu myös maastoautoille sekä maatalouskoneille
Taisto Torniaisen museorekisteröidyllä yksilöllä on tarroista ja merkeistä päätellen kierretty viime vuosina tapahtumia ahkerasti. General Motorsin sporttisia luiskaperiä ison veden molemmilta rannoilta. 30-luvun jälkipuoliskon tuotantoa edustava Ariel on komea osa alueen paikallishistoriaa, sillä pyörän ensimmäinen omistaja oli lusilainen Kalle Ketlahti. Vuosimalli on 1966. Konttisen Yrjön Volvo Amazon on neliovinen ja automaattivaihteistolla varustettu yksilö, jollaiseen harvemmin tapahtumissa törmää. Corollan avulla kerätään rahaa Hartolan seudun eläinsuojeluyhditykselle, ja tehdään samalla tutuksi yhdistyksen toimintaa. Mikkelistä paikalle kurvasi muun muassa nämä kaksi punaista 60-luvun japanilaista perheautoa. Etenkin etulokasuojien pullistukset olivat rohkea veto tuotantoautoon. Kari Ruuthin Corolla on FIApassitettu kilpuri, mutta nykyisin autoa käytetään kovavauhtisten erikoiskokeiden sijaan hyväntekeväisyyteen. C-Rekordin coupé-painos on yksi Opelin kaunislinjaisimmista korimalleista. 71. Vuosina 1971–1974 valmistettu toisen sukupolven AMC Javelin muotoiltiin onnistuneesti erottumaan kilpailijoistaan. ’79 Opel Manta oli ennen kuluvan kesän käyttöönottoa ehtinyt huilia ladossa 12 vuotta. Isuzu Bellett on vuosimallia ’68 ja Datsun Bluebird pari vuotta vanhempaa vuosikertaa
Hän harmitteli, että ei ehdi itse tapahtuman aikana käydä ulkona katsomassa paikalle saapunutta kalustoa. Strategiset arvot vinkkelillä ovat 315 hevosvoimaa ja 440 Nm vääntöä. Käyttöauton piha-alue kävi aikaa myöten pieneksi ja yrityksessä oltiin sitä mieltä, että rompetoria varten ei enää saa kohtuullisesti raivattua pihaan tilaa. Jouni ja Timo Jokisen pyörittämän yrityksen pihapiiri on näyttämönä kun Volvo-kerholaiset keväisin kokoontuvat ostamaan ja myymään osia sekä tarvikkeita. Kauppoja hierottiin aurinkoisen sään helliessä paikalle saapuneita harrastajia. Uusilla vanhojen Volvojen osilla lieneekin kova kysyntä, sillä myyntitiskillä oli jonoa koko tapahtuman ajan. 72 5/2022. Paikka on kieltämättä luonteva, koska meidänkin palvelumme ovat samassa yhteydessä.” Veljeksistä toinen, Jouni, oli kiireinen uusien osien myynnin kanssa. Nelivetoinen auto on varustettu Volvon ja Yamahan yhdessä kehittämällä ja Yamahan valmistamalla 4,4-litraisella V8-moottorilla. Volvo-osiin erikoistunut Pirkanmaan V-Palvelu järjesti perinteisen kevätrompetorin yrityksensä piha-alueella. Volvo-jälleenmyyjällä oli oma intressi tapahtumalle, sillä heille kertyi vuoden aikana tavaroita joita asiakkaat eivät olleet lunastaneet, ja rompetori oli hyvä keino päästä materiaalista eroon”, kertoo Timo Jokinen. Ylöjärvi 21.5. Runsaan kymmenen vuoden takaisia tapahtumia muistellessa Jokinen jatkaa: ”Taisi olla Volvo-kerhon jäsen Arto Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Tulevia klassikkoVolvoja edusti tämä kakkossukupolven S80. Koskela joka ehdotti, että siirretään tapahtuma tänne Sorvajärvelle, ja täällä olemme sen jälkeen keväisin kokoontuneet näissä merkeissä. Volvorompetta Volvorompetta Mauri Ekonen saapui Ylöjärvelle Jyväskylästä saakka. ”Rompetorimme oli aluksi Tampereella Käyttöauton pihassa. P irkanmaan V-Palvelun toimipiste sijaitsee maaseudun rauhassa Ylöjärven Sorvajärvellä. Kulkuvälineenä hänellä oli upea Volvo PV 444 vuodelta 1954
73. Toinen V-Palvelun Jokisista, eli Timo, palveli asiakaskuntaa käytettyjen osien varastossa. Kari järjestää perinteisesti elokuun viimeisenä lauantaina Volvo-kerhon syysrompetapahtumat Läyliäisissä. Tämä Laplander sen sijaan edusti yksin Volvon maastokelpoisimpia ajokkeja. V-Palvelun pihanurmelle saapui laaja skaala göteborgilaisia autoja eri vuosikymmeniltä. Tampereelta saapuneet myyjät arvelivat osatarjontaansa liian tuoreeksi, sillä ensimmäisten tuntien aikana ei kauppa ollut kovin kiivaana käynyt. Auto on nykyisin alkuperäisellä tekijällään kunnostuksen alla. Suurin kysyntä vaikutti osuvan 60–70-luvuilla valmistettujen mallien osille. Koiviston veljekset ajelivat V-Palvelun tapahtumaan Nurmijärveltä. Kari Eronen (istumassa) Lopelta oli luonnollisesti mukana Ylöjärvelläkin. Jouni Jokinen (vas.) oli kiireinen koko lauantaipäivän palvellessaan asiakkaita uusien veteraani-Volvo-osien parissa. P1800/1800S eli Pyhimys-Volvoja oli tantereella useita, samoin 780-malleja. Tämä ei ole Volvon hovihankkija Nilssonin jatkama 164 vaan Ylöjärvellä vuosina 1992–1994 rakennettu uniikki yksilö. Ylöjärveläinen Jarmo Lehtonen (oik.) teki ilmeisen hyvät osakaupat
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Ilmat osuivat niin kohdeilleen että avoautoista saattoi taitella kuomut piiloon jo aamulla. Ajot järjestänyt Turun Seudun Mobilistit saikin yhteistyökumppanikseen joukoittain merkkikerhoja, jotka hoitivat ajoreitin varrelle tasaisin välein sijoitetut tehtävärastit. Talkoovoimin toteutettu tapahtuma retkeilyajon mittakaavassa vaatii melkoiset ponnistukset. Paluu rantateille 74 5/2022. Turku 10.–11.6. Retkeilyajon maalipaikaksi oli valittu Ruissalon Kylpylähotelli, jossa ajon vaiheita ruodittiin vielä iltajuhlan ja palkintojen jaon merkeissä. Isoilta osin saaristomaisemissa kierrellyt reitti myötäili vuonna 1978 ajetun Retkeilyajon tiekirjaa. Noin 115 kilometrin pidemmän reitin varrelle ei juuri suoria osuuksia osunut, mutta selkeiden opasteiden sekä nuottikirjan avulla kartalla pysyminen ei tuottanut ongelmia. SAHK:n vuotuinen päätapahtuma, Retkeilyajo kurvailtiin tänä vuonna Turun seudulla. Turun Messukeskuksen pihalta noin 130 autokunnan voimin reitille startanneet osallistujat kiersivät Naantalin Luonnonmaan saaren läpi Merimaskuun ja sieltä takaisin mantereen puolelle muun muassa Lemuun ja Askaisiin. T änä vuonna Suomen Ajoneuvohistoriallisen Keskusliiton vuotuinen päätapahtuma Retkeilyajo ajeltiin Turun ympäristössä. Ajoreitti itsessään oli nostalginen, sillä se myötäili pitkälti vuonna -78 ajetun Retkeilyajon reittejä. Eri aikakausien teemaan pukeutuneita osallistujia tarinoineen riitti kilpailuun hetkittäin jopa jonoksi asti. Edellisenä päivänä järjestetyn entisöinnin laatukilpailun lisäksi varsinaisena ajopäivänä saattoi lähtöpaikalla halutessaan osallistua myös asu-ajoneuvokilpailuun. Rastit sen sijaan tuottivat haasteita tietovisoineen ja tehtävineen. Heikki Helmisen 190 SL on vuodelta -55 ja Timo Uusi-Pietilän 380 SL neljännesvuosisadan uudempi
Nippu frisbee-kiekkoja oli saatava lentämään muurauspaljuun ja pisteitä herui heittotarkkuuden mukaan. Bussilastillinen Huittisiin tansseihin matkanneita joukkoliikenteen kannattajia keräsi tehtävärasteilta ylivoimaisen voiton. Gruppo Fiat Finlandian toisella tehtävärastilla muisteltiin muun muassa tieliikenneturvallisuuteen liittyviä asioita. 70-luvun alkupuoliskoa henkivä kokonaisuus poiki vielä asu-ajoneuvokilpailun kunniakirjan. Asu-ajoneuvokilpailun kriittinen tuomaristo on hurmattava kokonaisuudella ja vakavamielisyys on syytä jättää pois matkasta. Parkanon Seudun Mobilistit lähtivät taistoon selvällä henkilöylivoimalla. Ilmeistä näkyi, että leikki on kaukana. Tampereen Seudun Mobilisteihin kuuluvan Reijo Pirisen vaalean turkoosi ’63 MercedesBenz 220 b suuntaamassa reitille. Paikalla saattoi ihailla myös kivasti patinoitunutta MGA-brittisporttia. Tapio Ranta pohti turvavöiden käyttöpakon voimaantulovuotta täysin turvallisessa Rättisitikassaan. Keväällä Lahden Classic Motorshowssakin esillä ollut yksilö on peräisin Ahvenanmaalta ja täysin entisöity. Jos kysymys suomalaisista moottoripyörämerkeistä osui kohdalle, tietämällä Vinhan, Pyrkijän ja Vasaman sai jo muhkean pistesaaliin. 75. Veteraanimoottoripyöräklubin Turun aluekerho Paronin Pojat hoiti tehtävärastia Merimaskun koululla. Pargas Retro Cars -kerhon hoitama ensimmäinen tehtävärasti oli asetettu lähtöpaikalle Turun Messukeskuksen pihalle. Perään on lähdössä saman kerhon Harri Grön, jonka punainen Mersu on ollut museokilvissä vuodesta 1997
76 5/2022 Retkeilyajo. Rauman Seudun Mobilistien Veikko Marku ajeli Bond Bugillaan hymyssä suin. Kourallisesta muttereita ja pultteja piti minuutin aikana löytää mahdollisimman monta yhteen sopivaa ja kiertää ne vielä jengoilleen. Ei siinä voi Nikulan Jani kuin käsiään levitellä, kun on ihan sama minkä auton kokoelmastaan poimii, niin aina saapuu paikalle persoonallisella laitteella. Suomen 2CV Killan Turun aluekerho järjesti tehtävärastit ruokailupaikalle. Jensen Healeyn jäähdytysvesi ei tahtonut pysyä sille varatussa paikassa, vaan kiehui ulos vuotavan lämmityslaitteen kennon kautta. Kouralliseen mahtuu yllättävän paljon toisiinsa täysin sopimattomia kiinnitystarpeita. Neliovista perheautoa aina muodikkaana punaisena edustivat Pekka Äijön Alfa 75 2.0 TC sekä Miikka Kuuselan Volvo 740 GL. Kesäkuumalla tulisi aina olla riittävästi juomapulloja matkassa. Tällä kertaa ulkoilutusvuorossa ’86 Nissan Micra, jonka matkamittariin on kertynyt vasta 44 000 kilometriä. Matti Hietalan 40 vuotta uudempi Toyota Century on puolestaan edustusauto, jonka varustelun määrää ihmetellessä kuluu pidempikin matka joutuisasti. Loistoautoja läheltä ja kaukaa idästä. Molemmat laatikkomuotoilun helmet vuodelta 1986. Antero Lähteenmäen ’53 Zim on malli jollaisia saattoi nähdä 50-luvun Suomessa taksitolpilla. Muita moottoripyöräksi rekisteröityjä ajoneuvoja ei ajoihin osallistunutkaan
Indrek Sirk toi kilpailuun harvinaisen ’35 DKW F5 -avoauton, jonka alustasta jokainen sokka ja klemmari tutkittiin tarkoin. Osallistujia laatu kilpailuun oli tänä vuonna kaikkiaan kahdek san, joista osalle myönnettiin en simmäisen luokan palkinto. ENTISTÄMISEN LAATUKILPAILU Retkeilyajoa edeltäneenä päivänä oli mahdollisuus osallistua ajoneuvollaan SAHK:n vuotuiseen entistämisen laatu kilpailuun. Korjaus ja varaosakirjat ovat hyödyksi tuomariston toiminnassa, mutta mikään ehto niiden tuominen ei ole. Ajoneuvojen arviointipaikka na oli AKatsastuksen toimipiste Turun Orikedolla. Projektikuviakaan ei tarvita, sillä perusteellisesti entisöidystä autosta kyllä paljastuu tarkoille silmille kaikki mitä kilpailussa arvioidaan. Ajoneuvot tarkistettiin kolmen eri tuomariryhmän toimesta niin, että arvioinnin puolueettomuus voidaan mahdollisimman hyvin varmistaa. Ajoneuvoista tarkistetaan ensin pääpiirteittäin entisöinnin osa alueet ja mikäli pistemäärä ei ylitä määrättyä, tuomaristo ei etene yksityiskohtaisempaan tarkasteluun. Entisöintikokemusta tuomaristolla on runsaasti, mutta ajoneuvokohtainen tietämys on useim miten omistajalla parempi. 77. Tuomaristolta ei mikään osa-alue jää huomioimatta. Ajoneuvoja ei laatukilpailussa aseteta paremmuusjärjestykseen, eikä niitä millään tavoin ver tailla kes kenään
Kymenlaakson maisemissa, runsaan 70 autokunnan voimin kierretty Kunikaantienajo sisälsi tietoja ja taitoja vaativia tehtäviä laidasta laitaan. Rasteilla mitattiin niin laskupäätä, heittotaitoa, kasvien tunnistusta kuin ajoneuvon peruutustaitojakin. Yleisöllä oli mahdollisuus tutustua ajoihin osallistuviin ajoneuvoihin lähtöpaikalla, Inkeroisten keskustassa sijaitsevalla kerhotallilla. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kymen Automobiilikerhon sihteeri Jouko Peri tarkisti, että Ford Sierrallaan ajoihin osallistuneen Sture Engströmin ilmoittautumistiedot täsmäsivät. K ymen Automobiilikerhon järjestämällä Kuninkaantieajolla on jo pitkät perinteet, sillä tänä vuonna ajotapahtuman merkeissä Kymenlaakson maisemissa kurvailtiin jo 22. kerran. Noin 120 kilometrin ajoreitille osuivat muun muassa Anjala, Elimäki, Kausala sekä Iitin kirkonkylä. Ennakkoon reitille lähtijäksi oli ilmoittautunut 74 autokuntaa, joiden tehtävänä oli selviytyä kuudelta tehtävärastilta mahdollisimman hyvä pistesaalis keräten. XXII XXII Kuninkaantieajo 78 5/2022. Autoletka vieraili lisäksi Korian mobiilihallilla sekä samaan aikaan Kouvolan raviradalla järjestetyssä Swap & Meet -tapahtumassa. Pienin Kuninkaantieajoihin osallistunut auto oli Tuomo Penttilän ’59 Goggomobil 400 Limousine. Kiiretön aikataulutus, selkeästi opastenuolin merkitty reitti sekä sujuva liikenteenohjaus saivat useilta osallistujilta kiitosta. Inkeroinen 28.5
Tuulettajahihnan pituus oli pääteltävä hihnapyörien halkaisijoiden ja etäisyyden perusteella. Haapakimolan koululla tarkistettiin mitä kouluaikojen opetuksesta oli jäänyt mieleen ja tehtävänä oli tunnistaa opetustauluista tuttuja kasveja. Viimeisellä tehtävärastilla kykyä hahmottaa auton kokoa mitattiin peruutustarkkudella. Toinen rasteista sijaitsi Mustilan puutarhalla, jossa kettinginpätkät tuli saada lentämään vanerilevyn rei’istä sisään. 79. Jammu Kahanpää valitsi ajoihin Mercedes-Benz-kokoelmastaan 560 SEL -mallin vuodelta -89. Esa Karhun isokokoisen ’67 Plymouth Satelliten takapuskuri sijaitsee kaukana kuljettajan paikalta katsottuna. Vastausvuoroaan hienossa ’81 VW Golfissa odotteli Markku Taiminen. Ilkka Uusitalo pähkäili biologian tenttiä ’76 Jaguarissaan. Malliston lippulaiva Granada Ghia sedan oli tuhdisti varusteltu aina vinyylikuorrutettua kattoa, takapaneelia ja jopa kylkilistoja myöten. Neljännellä rastilla mitattiin tietämystä siitä, kuinka kauan erilaisten roskien maatuminen luonnossa kestää. Ensimmäisellä tehtävärastilla kysyttiin matikkapäätä. Ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelisi. Auton takapuskuri oli saatava peruutettua tarkoin mittatikkujen linjalle. Klassikoiden 8/20-numerossa esittelimme Amerikan Ford Granadan perusmallin, mutta tämä se onkin sitten ihan toista laitaa. Upeassa alkuperäiskunnossa olevalla Mersulla on ajettu vasta 80 000 kilometriä
Tukevat puiset portaat johdattivat kallion laelle, josta aukeni upea maisema kaikkiin ilmansuuntiin. Päijät-Häme 22.5. A jotapahtuman järjestivät nastolalaiset kerhoaktiivit Seija ja Seppo Sipiläinen. Opastekyltin luota lähtevä polku mutkitteli metsään jylhän kalliojyrkänteen juurelle. Suurin osa kevätajon osallistujista saapuikin Mobiliasta ja yöpyi Nastolan Pajulahdessa. Osallistujat saivat tällä kertaa ajonautinnon ja maisemien ihailun lisäksi aimo annoksen luontoliikuntaa ja porrastreeniä Päijät-Hämeen maisemissa. 80 Pösöjen kevätpyrähdys. lähdettiin noin sadan kilometrin reitille Uudenkylän kautta kohti Kausalaa, jossa tavattiin lisää retkeläisiä. Ensimmäisenä kohteena oli korkeimmillaan 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta nouseva Hiidenvuori. Parisenkymmentä Pösöä saatiin sopimaan pienehkölle parkkipaikalle, kun hyödynnettiin hieman maastoa soraalueen lisäksi. Ajankohta oli täsmätty samalle viikonlopulle Tieliikennemuseo Mobiliassa järjestetyn Ranskalaisen Visiitin kanssa. Peugeot Club de Finlanden kevätajo kurvailtiin Nastolassa ja lähiseuduilla mäkisistä maisemista nautiskellen. Sunnuntaiaamuna 22.5. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kerholaiset olivat liikkeellä monipuolisella ja eri ikäkausina valmistetulla kalustolla
Alakuvassa Peugeot’t ovat ryhmittäytyneet Hiidenvuoren parkkipaikalle. Syysajo ajetaan LounaisSuomessa reitillä Muurla– Salo– Piikkiö–Turku. Lopuksi kurvailtiin vielä päätöskahveille Immilän Myllymuseon kahvilaan Nastolaan. LEIJONAN REITIT Peugeot Club de Finlande on varsin aktiivinen merkkikerho. Kevätretken ruokatauko pidettiin Vuolenkosken Rantamestalla. Ajotapahtumia järjestetään vuosittain kolme: keväällä, kesällä ja syksyllä. Viime kesänä veneliikenteelle avattu entinen uittokanava päästiin näkemään toiminnassa, kun sen 12 metriä korkeaan sulkuun saapui sopivasti yksi venekunta. Ruokaa ja kahvia lähdettiin sulattelemaan Vuorenpeikon näkötornille Nastolaan. Rantapenger Vuolenkosken Rantamestalla tarjosi näyttävän paikan harrastekaluston pysäköintiin. Eero Paronen saapui kertomaan kylän kuulumisia Vuolenkosken maisemiin Kun vuori oli valloitettu ja maisemia oli ihailtu riittävästi, matka jatkui Kimolan Kanavalle. Erkki Salosen kallion laelle omin käsin rakentama huikea näkötorni on lähes 28 metriä korkea. 81. Erkki Salonen toivottaa Seija ja Seppo Sipiläisen tervetulleeksi katsomaan näkötorniaan. Keskikesällä ajettavan Veteraaniajon lähtö tapahtuu tänä vuonna Joutsan seudun moottoriradalta, josta matka jatkuu Hartolan ja Sysmän kautta Vääksyyn Hotelli Tallukkaan. Suomen Peugeotkerhon jäsenet osallistuvat aktiivisesti myös pohjoismaisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Herkullinen lohikeitto ja maistuvat munkkikahvit nautittiin seurueen käyttöön varatulla terassilla. Kahvittelun lomassa saatiin kuulla Päijät-Hämeen vuoden kyläksi valitun Vuolenkosken kuulumisia kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eero Parosen kertomana. Kerroksia tornissa on 11, ja huipulle päästäkseen on kiivettävä 296 porrasta
82 5/2022. Karkkilan rompetori on nimeään suurempi tapahtuma. Moneen menoon Kasettisoitin yhdeltä myyjältä ja Esson matkamusakasetti toiselta, ja viltin ja eväskorin kanssa rannalle nautiskelemaan! Ennen lelut olivat puuta ja rautaa, eikä muovia ollut oikein missään. Mopomiehelle kaksitahtisäiliö ja karkeammin käyvän koneen omistajalle 20/20W-Rotellaa. Karkkila 17.–18.6. Perjantain aurinkoinen keli houkutteli paikalle runsaasti myyjiä sekä kävijöitä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Komeat ja komean väriset öljyannostelijat Shellistä. Idyllisen ruukkialueen kulmilla nähtiin osamyyjiä ja harrastekalustoa, mutta myös perinteistä peräkonttikirpputorimeininkiä. Nyt muovikuormuritkin alkavat olla klassikkokamaa
Käsipuoli nyrkkeilijähahmo pohtii ostaisiko 2 500 euron Arielin vai tekisikö tarjouksen sivuvaunu-Jawasta. Kirpputoripöydät suorastaan notkuivat nostalgista esineistöä. Philips Videopac G7000 oli joystick-liitäntöjen lisäksi varustettu kiinteällä näppäimistöllä. 40 vuoden takaisilla videopelimarkkinoilla riitti pelaajia. 350-kuutioinen Ariel on vuosimallia -52 ja samankokoisella myllyllä varustettu tšekki on vuoden -69 tuotantoa. Ankkateemaa löytyi niin Roopen vahtimana säästöarkkuna kuin Carmenin omalaatuisena hiustenkuivaajana. Laitteen pelimoduuliliitäntään sai kytkettyä musiikkija ohjelmointimoduulit, jolloin konsolipelistä tuli mikrotietokone. Kaksipyöräisten omistajillekin riitti löytöjä, harrasti sitten Harleyta tai Soliferia, entisöintihommia tai kopterinrakentelua. 83
Rujon oloinen Chevrolet Divico -paku vuodelta 1942 ei takuulla sovi ujoille rekisteritunnuksen vihjeestä huolimatta. 84 5/2022 Karkkilan rompetori. Paikalla pyörähti ajovehkeitä amerikanautoista mopohin ja kaikkea siltä väliltä. Paukkupyörässä etufillarin ja koneen väliin pitää jäädä reilusti tyhjää. Kaupunkiauto ei etuylitystä kaipaa, urheilumallin tuulenhalkoja saa olla pitkä ja sulavasti muotoiltu. Teknisesti ja sisustan osalta auto on pistetty täysin uusiksi. Keulamuotoilun kertomaa. Auton ulkopellit ovat pitkälti alkuperäiset takaovia ja takalokasuojia lukuun ottamatta. Kaksiovisia metri-Fordeja katsellessa sai taas pähkäillä viimeisen päälle hienokuntoiseksi nikkaroidun ja viehättävästi patinoituneen ajopelin vetovoimatekijöitä. Karkkilan kaupungintalon aula poikkeaa totutusta virastomeiningistä, sillä ovesta tulijaa tervehtii muun muassa V8-Fordin pohjalle toteutettu vanha paloauto. Harrasteparkin jatkuvasti vaihtuvaa kalustoa kannatti käydä vilkaisemassa useampaan otteeseen
Fordin avattu konepelti sai tekniikasta kiinnostuneet tutkimaan OHC-pataa lähietäisydeltä. Hallissa nähtiin tuttuja brittimerkkejä kuten Jaguar, Rolls-Royce, MG ja Morgan. Pietarsaaren seudun veteraaniautoseura järjesti British Wheels Day -tapahtuman, jossa yleisö pääsi tutustumaan brittiajoneuvoihin. Brittejä hallilla Brittejä hallilla 85. Teksti: Michael Abonde Morgan-urheiluautot olivat näyttelyn eksoottisimpia menovehkeitä. Osa vieraista poikkesi omilla harrasteajoneuvoillaan, jolloin pysäköintialueelle muodostui oma vaihtuva näyttely. Omalla Triumph Herald Estatellaan paikalle kaartanut bluesartisti Philip Järvenpää viihdytti yleisöä esittämällä päivän teemaan sointuvia hittikappaleita. Yleisöä vieraili paikalla hyvin. Pietarsaari 14.5. Ylväs RollsRoyce oli mainio esimerkki saarivaltion pitkästä perinteestä vauraan väen ajopelien valmistuksessa. Autojen lisäksi näyttelytiloissa pääsi tutustumaan saarivaltakunnan klassikkomoottoripyöriin. T apahtuma käynnistyi Vagnshallenissa Pietarsaaressa, upeassa auringonpaisteessa. Moni kävijä saapui paikalle omalla harrasteautollaan. Pihalla pyörähti päivän kuluessa vähintään toinen mokoma kaksipyöräisiä engelsmanneja. Halliin oli koottu kuuden brittipyörän kattaus
Pysyvien näyttelyosastojen kokoelmia on osin kasvatettu ja useita pitkään esillä olleita ajoneuvoja on siirretty varastoihin ja tilalle on otettu tuoreempaa nähtävää. Teksti ja kuvat: Kari Mattila MMuseoajoneuvo päivä useoajoneuvo päivä Vaasassa Vaasassa 86 5/2022. Museossakin riitti vilskettä. Kuluvan kauden saksalaispainotteinen näyttely on koottu yhdessä museoaktiivien ja paikallisten VW-harrastajien kanssa. Valtakunnallinen museo ajoneuvopäivä sai harrastajat liikkeelle joka puolella Suomea. Samalla kävijöille tarjoutui tilaisuus tutustua museon uuteen näyttelyyn. Kaksipyöräisten kohdalla näyttelyä on niin ikään järjestetty uudelleen ja joukkoon on saatu uutta tutkittavaa. ”Alakerran näyttelyn lisäksi on uusittu paljon muutakin. Vaasassa vanhasta raudasta intoilevat kokoontuivat paikallisen auto museon pihamaalle vaihtamaan kuulumisia. Tulevaisuudessa pyöräpuolelle etsitään vielä 60–70-luvun japsipyöriä ja myös 80-luvun japanilaisia muoviluoteja”, taustoittaa Harri Ala-Aho. Vaasa 11.6. Päivän mittaan alueelle poikkesi mukavasti harrastajia vanhoine ajokkeineen. M useoajoneuvopäivän kokoontuminen sujui Vaasan autoja moottorimuseon pihamaalla leppoisissa tunnelmissa
Nykyisin alkuperäisessä käyttökunnossa säilynyt auto liikkuu Laihialla. Mökkiteille ja kotimaan vaativiin talviolosuhteisiin nelikkoCorolla oli sen sijaan omiaan. Punainen yksilö on ollut ensimmäiselä omistajallaan Vaasassa vuodesta 1973 vuoteen 2008 saakka. Etuvetoaikaan Starlet siirtyi vasta -84 tehdyn malliuudistuksen myötä. Neliveto ja farmarikori tekivät kansansuosikista varsinaisen monitoimityökalun. Pari vuotta ensiesittelyn jälkeen BMW E21 -mallistoon tuli kuusisylinterisiä vauhtiversioita kaksin kappalein. 87. Morris Marina nähtiin paikalla neliovisen sedanin ja kaksiovisen luiskaperän muodossa. Jälkimmäisestä tuli nopeasti legendaarinen laite, eikä Vaasassakaan moni kävellyt ohi pysähtymättä parkkialueella komeilevan yksilön kohdalle. Maavara ei mahdollista peltotöitä tai maastoretkiä, eikä sellaisia rehellisyyden nimissä monikaan autoilija enää 80-luvulla käyttöautollaan suorittanut. Nelimukisen 320-mallin korvaajaksi esiteltiin kuusipyttyinen 320/6 ja malliston huipulle kovakulkuinen 323i. Museorekisteröity Toyota Starlet -kaksikko antoi mahdollisuuden tutkia lähietäisyydeltä kuinka päivitetty malli eroaa vanhemmasta versiosta. Uudistuksen jälkeen Starlet näytti reilusti 80-lukuiselta etuvetoiselta pikkuautolta vaikka olikin vielä takavetoinen. ’48 Pontiacin muhkean sulavalinjaiset muodot ja maukas väriyhdistelmä ihastuttivat kävijöitä taaperosta veteraaniin
Näyttelytilaan siirtyessä kohtaa ensimmäisenä Timo Anttilan kunnostaman ja museorekisteröimän VW Caddy -avolavan. Saksalaisautoista suurin osa on useimmille tuttuja pelejä, mutta harvinaisuuksiakin mahtuu joukkoon. Auton omistaa Vaasan Veteraaniautoseuran puheenjohtaja Matti Maartonen. BMW 2002:n himoittu ja haluttu tii-malli vuosikertaa -73. 88 5/2022 Vaasan museolla. Kakkoskerroksen uusiin herkkuihin lukeutuu muun muassa tämä aikoinaan korisarjalla komistettu murtoluku-Fiat. Milloin törmäsit viimeksi vaikkapa kangaskattoiseen Glas 1700 GT -malliin. Polttoaineensuihkutusjärjestelmä teki ennestään ripeästä tiversiosta sekä helpompikäyttöisen että nopeamman. Vaihtuvan näyttelyn sisältö koostuu kuluvana vuonna saksalaisista ajopeleistä. Näyttelyyn Tapiot toivat erikoisen Kuplan: auto on oikealta ohjattava ja invalidivarustettu yksilö. Vaasalainen volkkariharrastaja Jere Tapio on poikansa Jimin kanssa puuhaillut vaikka minkälaisten projektien kimpussa
Brittipyörien täyttämää ”lähtöruudukkoa” värittää iloisen keltainen IC Jupiter -kisapeli. Auton sisustan materiaalivalintoihin ja viimeistelyyn on satsattu tavallista enemmän. 89. Personal-ratti kruunaa kojelaudan. Kirvesmiehen Barracuda -liikanimellä siunattu VW on kokenut tavallisuudesta poikkeavan tekniikanvaihdon, sillä takaluukun alla hurisee Taunuksesta lainattu 1,6-litrainen OHC-mylly. Tunnelma on varmasti kohdallaan, kun kivien ja kantojen yli tasapainoilee 60-luvun BSA-trialpyörällä. Martti ”Masa” Torkko Vähäkyröstä on tuonut museovieraiden iloksi näytille VW:n pohjalevyn päälle rakennetun Mercedes-jäljitelmän. Riisutumpia kilpapyöriä edusti muun muassa vuonna 1964 valmistunut JAP-moottorinen maaratapyörä, jonka viereen on pantu esille 70-luvun speedway-Jawa. Classic-luokan trialkilpailuissa moottoriurheilun makuun pääsee hurjastelematta. Prätkä on vuosimallia 1972 ja tankin alla pärisee 350-kuutioinen kaksipyttyinen kaksitahtikone
Puhdasverisen ratakilpurin koneesta on puristettu 375 hevosvoimaa ja niiden turvin satasen nopeus kellottuu viiteen sekuntiin. Tälle ei ole kertynyt kumpiakaan, mutta hinnaksi harvinaisuudelle oli keksitty 475 000 euroa. Auto myytiin Coloradoon ja kymmenen vuoden päästä Guatemalaan kahvimiljardööri ja Porsche-keräilijä Manfredo Lippmanninlle, joka oli ajanut merkillä tosissaan kilpaa jo 50-luvulta. Kun Lippmannista aika jätti loppuvuodesta 2015, löysi GTR uudeksi omistajakseen tunnetun Porschekeräilijän Euroopasta. Porsche on esimerkillisesti valmistanut myyntiä vauhdittavia kilpaversioita kaikkiin mahdollisiin luokkiin. 90 Marginaalista 5/2022. Kuvat: Springbok Sportwagen GmbH Menestyksekäs kilpahistoria sekä tunnetut kuljettajat nostavat usein kilpureiden hintapyyntejä. Ne kenellä on siihen mahdollisuus, ajavat usein siksi että se on kivaa, ja toiset koska siinä parhaille maksetaan hyvin. Tämä yksilö oli niistä viimeinen ja se toimitettiin helmikuussa -82 automerkin Yhdysvaltojen maahantuojalle. Kyseessä on vuoden 1982 Porsche 924 GTR -malli, joita valmistettiin vain 17 kappaletta. Autonvalmistajat ajattavat kilpureitaan jotta auton siviiliversio kävisi kaupaksi. Porsche 924 GTR ’82 A utoilla ajetaan kilpaa monesta syystä. Saksan Hannoverin kupeessa toimivaan urheiluautokauppaan putkahti hiljattain myyntiin mielenkiintoinen kilpa-auto, joka ei koskaan ole radoille ennättänyt. Sen lisäksi se on syytänyt avaimet käteen -periaatteella valmiita kilpa-autoja kaikille halukkaille ja hiukan vielä ylikin. Harmaa ulkoasu on saanut piristyksekseen vuoden -82 Le Mans’n 24 tunnin ajojen luokkavoiton saavuttaneen GTRsisarmallin teippaukset
Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi Sankari on hyvä hyville.. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan
Viime vuoden heinäkuun 20. Viime vuoden elokuussa parkkialueelle huristeli kovasti amerikkalaihenkinen mutta pikkuisen pienempikokoinen urheilumalli. Kuvat: Jukka Vuorenmaa 92 Fotoalbumi 5/2022 Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa. Turpakäräjillä R iihimäellä sijaitsevan leipomoyritys Ullan Pakarin pihamaalle kokoontuu keskiviikkoisin autoharrastajia vapaamuotoisen Turpakäräjät-tapaamisen merkeissä. päivänä Pakarin pihalle ilmaantui useita viritettyjä euroja japsiautoja. Yksi tapahtuman vakiokävijöistä on valokuvaajamme Jukka Vuorenmaa, joka dokumentoi tapahtumaa kokeellisella kuvauskalustollaan. Turpakäräjät vetävät puoleensa pääasiassa jenkkivehkeitä, joskin muutkin mahtuvat mukaan. Ohessa poimintoja tapahtuman erikoisuuksista. Kolhuinen ja röyhkeästi välijäähdytintään esittelevä Cortina vaikutti ripeäkulkuiselta vehkeeltä. Mukaan mahtuu vaikka auto kasvaisi sammalta
Viime syksyn kuvasadon joukosta löytyi hauska otos, jossa rantakirpun omistaja ulkoiluttaa harrasteajokkiaan kylmenevästä kelistä piittaamatta. Rättisitikka on hauskannäköinen ja huomiotaherättävä ajopeli. Vihreä Saab 96 on varustelunsa puolesta valmis joka lähtöön. Porkkanasorvi pyörähti käräjillä viime vuoden elokuun ensimmäisenä keskiviikkona. Erinomainen lähtökohta ei kuitenkaan ole jatkojalostuksen este. ’70 Oldsmobile Toronado omaa omalaatuisen ilmeen. Plymouth Barracuda näyttää siltä kuin olisi kaartanut paikalle suoraan kilparadalta. Pienellä uudelleenkuvioinnilla hauskuutta tulee toinen mokoma lisää. Kuvanottopäivänä lokakuussa -21 oli sateinen ja viileä keli, mutta amerikanautoja saapui silti mukavasti paikalle. Tenavat-Rättäri osui Vuorenmaan vintage-objektiivin eteen kuluvan vuoden kesäkuun alussa. Tähän näköön päättyi ison etuvetoisen ensimmäisen sukupolven tarina, seuraavaksi alkoi kulmikkaamman korimuotoilun aikakausi. Näillä eväillä voi suunnata autonäyttelyyn, hiihtokilpailuun tai rallipätkälle. Turpakäräjillä 93
Nelisylinteriset dieselmoottorit saavat hiukkassuodattimen. Dieselmalleina avaavat E 220 CDI (150 hv) ja E 270 CDI (177 hv). Väyrysen jälkeine n aika Mercedes-Benzin E-sarjan W211-sukupolvella on vielä paljon palvelusvuosia edessä, mutta niin vain sen tuotannon alkamisesta on jo kaksi vuosikymmentä. Tämä saattaa näkyä vaikka siten, että huomaa yhä nuorempien täyttävän 50 vuotta tai saavuttavan virallisen eläkeiän. Taksikäytön myötä valtaosa maahamme uutena rekisteröidyistä W211Mersuista edusti dieselversioita tehokkaan taloudellisine CDI-moottoreineen. I kääntyminen on siitä jännä asia, että välillä se tuntuu koskettavan muita, muttei itseä. 2003 Farmarikori eli T-versio liittyy mallistoon. Mielikuvissa vasta äskettäin esitelty automalli kolkutteleekin jo vahvasti harrastetallin portteja, vaikka kyseinen ajopeli tuntuu olevan vielä kaukana ”vanhan auton” luonnehdinnasta. Mallistoon kuuluvat bensiinivaihtoehdot E 240 (170 hv), E 350 (224 hv) ja E 500 (279 hv). Tuleva klassikko Mercedes-Benz E 200 Kompressor 94 5/2022. Eräs tällainen tapaus on Mercedes-Benzin Esarjaan kuulunut W211-malli, joka vuonna 2002 saapui korvaamaan aiemman, kansan suussa Väyrysenä tunnetun W210-sukupolven. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 2005 Jäntevimmäksi dieselpadaksi esitellään V8-moottorilla säntäävä E 420 CDI (314 hv). 2004 Bensiinilinjasto täydentyy uudella E 350 -versiolla (272 hv). Ei vain dieseltaksi Suurelle osalle kansalaisista W211-Mercedes on tuttu takapenkin näkökulmasta, sillä 2000-luvun alkuvuosina moinen EMersu tuli väistämättä tutuksi eräänä aikansa suosituimmista taksiautomalleista – eikä vieläkään ole mahdotonta saada pirssikseen W211-Mercedestä, sillä mallin tuotanto jatkui vuoteen 2009 saakka. Vähän samalla tavoin moni automalli tuntuu ikääntyvän kuin varkain. Bensiinimalleja rekisteröitiin vähemmän, mikä näkyy yhä käytettyjen E-sarjalaisten markkinakuvassa. 2002 W212-mallisarja esitellään Brysselin autonäyttelyssä
95. Paino 1 605 kg. 2006 Malliston kasvojenkohotus, joka sisältää muun muassa muutoksia maskin, takavaloihin ja sivupeileihin. 07 Mitat Pituus 482, leveys 182, korkeus 145, akseliväli 285 cm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 08 Suorituskyky Huippunopeus 227 km/h, 0-100 km/h 9,9 s. Takaveto. 2009 W211-sukupolven tuotanto päättyy ja vetovuoron ottaa Detroitin autonäyttelyssä tammikuussa esiteltävä W212. Sisäilmettä uudistetaan ohjauspyörän ja lämmityslaitteen paneelin muutoksilla. Takana erillisjousitus, monivarsituenta, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 1 796 cm 3 . Puristussuhde 9,5:1. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kaksiosaiset kolmiomaiset poikittaiset alatukivarret, poikittaiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 82,0, isku 85,0 mm. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana levyjarrut. SBC-jarrujärjestelmä poistuu. Väyrysen jälkeine n aika 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz E 200 Kompressor A 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 163 hv /5500 rpm, vääntö 240 Nm /3 000-4000 rpm. 2008 Joulukuussa Daimler ilmoittaa toimittaneensa 1,5 miljoonaa W211-sukupolven E-Mercedestä, joista noin 230 000 on farmareita. Suosituimpia malleja ovat olleet E 220 CDI ja E 350
Coupétai avomalleja ei tästä E-ikäluokasta vielä löydä, sillä ne saapuivat vasta seuraavan W212-sukupolven myötä. E 200 Kompressor -malli 1,8-litraisella ja kompressoriahtimella terästetyllä neloskoneella oli samalla E-sarjan bensamalliston ainoa ”vajaamoottori”, sillä E 240:n nokalla kehräsi jo V6-moottori, samoin kuin suuremmissa E 320ja E 350 -versioissa. Ja kaikki nämä eivät toki ole porrasperämalleja, vaan mukana ovat T-farmarit. Uutena kyseinen auto edusti lähestulkoon edullisinta bensamoottorista Eemeliä: lokakuussa -04 hinnaksi listattiin 59 950 euroa, ja kuusiportaisella manuaalilla samaisen mallin olisi saanut 56 500 eurolla. Vaikka tutustumamme yksilö edustaa Classic-perusvarustelua ovat mukana muun muassa Thermaticautomaatti-ilmastointi, kauko-ohjattava keskuslukitus, sähköikkunat, lasinpyyhkimien sadetunnistin, ratin korkeusja etäisyyssäätö, yhdeksän kaiuttimen äänentoistojärjestelmä sekä Speedtronicvakionopeussäädin. Lähempi tarkastelu paljastaa toki pieniä kulumia, mutta kokonaisuus on eheä etenkin, kun ottaa huomioon aikakauden E-Mersujen saamat moitteet ruostumisesta. Uuden vuosituhannen varustelua Tiukahkotalvihattuisen kanssaharrastajan heitot ”uudesta autosta” ovat lainaamamme metallinharmaan E 200 K:n kohdalla sikäli ymmärrettäviä, että 18 vuoden iästään huolimatta auto hohtaa kuin uutena. Pilkkakirveen teroitus on kuitenkin tapahtunut aiemman W210-sukupolven maineella, sillä sen taipumus korroosioon on tuntuvasti herkempää kuin seuraajalla. Kukkulan kuninkaana ärjähteli kuitenkin takavetoinen E 55 AMG, jonka vinkkeli tuotti väkevät 476 hevosvoimaa. Korkeampina tyylija varustetaTuleva klassikko Mercedes-Benz E 200 Kompressor 96 5/2022. Bensiinimoottorien puolella tarjontaa on siis tuntuvasti vähemmän, mutta valinnanvara on silti suuri: pienistä nelosmoottoreista aina väkeviin, yli viisilitraisiin V8-myllyihin. Kun vielä 80-luvulla uuden W123tai W124-Mercedeksen perusvarustelu tuntui sisältävän hädin tuskin ratin, niin W211:n aikakaudella tilanne oli täysin toinen. Vaikka käsillä on Classic-perusversio, niin vakiovarusteita on ihan toiseen malliin kuin vanhemmissa Mercedes-sukupolvissa. Se kielii autoyksilön hyvästä ylläpidosta, mutta myös Mercedes-Benzin parannetusta perusvarustelusta 2000-luvun alkupuolelle tultaessa. Myös kevytmetallivanteet kuuluivat kuvaan, joskin tähän yksilöön on alkuperäisien seitsemänpuolaisten tilalle vaihtuneet viisipuolaiset kiekot. Kuutoskoneisiin oli tyrkyllä myös 4Matic-neliveto, samoin kuin viisilitraisella veekasilla syöksähtävään E 500 -mallin. Sisällä Eemelin harmaalla kankaalla verhoillussa ohjaamossa jatkuu sama tunnelma kuin ulkopuolella – auto tuntuu ikäistään nuoremmalta. Tällä kertaa emme kaksiovisia kuitenkaan kaivanneet, emmekä myöskään tannerta tömistäviä AMG-versioita, vaan halusimme katsoa millaisen ajoja mahdollisesti tulevan harraste-elämyksen bensiinimoottorinen W211 tarjoaisi taloudellisemmalla ja tavanomaisemmalla kokoonpanolla. W211:n kohdalla asiaa eittämättä auttavat alumiinista valmistetut etulokasuojat, konepelti ja takavaratilan kansi. Sellaiseksi järjestyi vuosimallia 2004 edustava Mercedes-Benz E 200 Kompressor A. Juhannuksen alla Nettiauto-sivusto listasi runsaat 600 yksilöä vuosien 2002–2009 E-sarjalaista, joista lähes 500 liikkui dieselmoottorin voimin. Harmillisesti myös sen hinta oli useimpien makuun liian väkevä: 148 000 euroa ja T-farkkuna vielä 3 000 euroa päälle
Todettakoon kuitenkin lyhyesti, että parantuneesta vakiovarustelusta huolimatta W211:n valinnaisvarustelista oli joka tapauksessa hengästyttävän pitkä. Bensapuolella moottorivaihtoehtoja riitti alkuvaiheessa viisipyttyisestä 2,4 litran vaparista (140 ja 170 hv) niin ikään vapaasti hengittävään 2,9 litran kuutoseen (204 hv). Mutta Eatonin roots-ahdin saa kilot kevenemään, ja meno on sen ansiosta kepeää. Käännämme katseen kuitenkin Volvo S80:een, jonka ensimmäisen mallisukupolven loppupään tuotanto osuu samalle ajanjaksolle W211:n kanssa. Ongelma korostuu hitaassa nurkka-ajossa, sillä ohjausta saa avittaa keskittämään lihasvoimin, jotta ajolinja jatkuu heti käännöksen jälkeen omalla kaistalla. 97. Kompressorin kyytiä Yli 200 000 ajokilometristä huolimatta ovi tömähtää kiinni kuten Mercedeksiltä on tavattu odottaa. Tässä avittaa 3 000–4 000 r/min pyörintänopeudella tyrkyllä oleva 240 newtonmetrin maksimivääntö: kuvaavaa on, että E 240:n 2,6-litraisen V6-koneen vääntö on sama, mutta se saavutetaan vasta 4 500 r/min kohdalla. Vauhdin kasvaessa ohjaus on eleettömän tasapainoinen ja selkeä, joskin tuntumassa on edelleen pientä sameutta. TOINEN VAIHTOEHTO VOLVO S80 Valmistusvuodet: 1998–2006 Teho: 140–272 hevosvoimaa Hinta uutena: 45 200 euroa (2.4 (170 hv) A Kinetic vuonna -04) W211-ikäluokan E-Mercedeksen epäilemättä ilmeisin vaihtoehto on toinen iso saksalainen, BMW:n 5-sarjan vuosina 2003–2010 valmistettu E60-sukupolvi. Esimerkiksi takaistuimen selkänojan kaatomahdollisuus maksoi vuonna 2002 yli tuhat euroa, joten varusteen olemassaolo kannattaa tarkistaa, jos suuremmalle kuljetuskyvylle on tarvetta. Auton uutena hankkinut taho on päätynyt viisiportaiseen automaattilaatikkoon, ja hyvä niin, sillä vaihteisto pelaa edelleen pehmeästi ja takeltelematta. Matkavauhdissa E-sarjalaisessa viehättää meluttomuus, josta saavat nauttia kuljettajan lisäksi myös matkustajat – samoin kuin reiluista sisätiloista. Tosin joku toinen voi kokea tarkkuuden ja herkkyyden puutteen pelkästään myönteisenä ominaisuutena: leppoisuutena ja mukavuutena. Mekaaninen ahdin saa kilot kevenemään, ja meno on sen ansiosta kepeää. Myöhemmin seuraan liittyi hieman miedompi turbovaihtoehto, 200 hevosvoimaa tuottava 2,4-litrainen. Sen sijaan tuolloisten perus-Mercedesten perisynti, tahmeahko ohjaus on sekin tallella. Kiihkeimpänä kiukaana oli tuplaturbotettu 2,8-litrainen T6-versio (272 hv). Merkittävänä teknisenä erona E-sarjaan on vetotapa, sillä Volvo suosi etuvetoa, joskin neliveto liittyi S80-mallistoon tuotannon loppuvaiheilla. Kaasua syvemmälle runtattaessa päästään aistimaan neliventtiilikannella varustetun moottorin 163 hevosvoiman huipputehoa, joka tarjoillaan kierroslukumittarin viisarin osoittaessa 5 500 r/min lukemaa. Takaluukku ei ole ruosteessa kuten Väyrys-Mersuissa tapaa nähdä, sillä W211:ssä kansi on alumiinia samoin kuin etulokasuojat ja konepelti. Näihin kuuluivat ulkoisten somisteerojen ohella muun muassa nahkaverhoiltu ratti ja jälkimmäiseen kaksoisksenonvalot. soina olivat Eleganceja Avantgarde. Yhteistä Esarjalle ja S80:lle on dieselmallien suosio suomalaisesta näkökulmasta, minkä myötä myös S80 oli yleinen näky taksitolpalla. Omapainoa E 200 K:lla on hitusen päälle 1 600 kiloa, joten alle 1,8-litraisella nelosella on tehtävää. Avain on elektronista sorttia, mutta virtalukko on paikallaan, joten avain sinne, kääntö ja pian 1 796-kuutioinen kompressorikone on tulilla
Tuleva klassikko Mercedes-Benz E 200 Kompressor 98 5/2022. Tällä hetkellä niitä on vielä tarjolla sopivasti, mutta muutaman vuoden kuluttua asiallisia tarjokkaita on entistä vähemmän ja harvalukuisimpien hyvien yksilöiden perässä puolestaan kasvava joukko W211:n nostalgiavoimaa aistivia. Mutta kiusallisesti SBC:ssä ilmeni paikoin toimintahäiriöitä, jotka johtivat takaisinkutsuihin, ja Mercedes-Benz päätyi luopumaan sähköhydraulisen jarrujärjestelmän käytöstä jo vuonna 2006. W211:n eräs erikoisuus on SBC-jarrujärjestelmä (Sensotronic Brake Control), jossa sähkökäyttöisellä hydraulipumpulla luodaan tarvittava jarrupaine. Tästä huolimatta W212-sukupolvea pidetään laadukkaampana kuin aiempaa W210:tä. Mekaanisesti ahdettu 1,8-litrainen nelonen mahtuu hyvin konehuoneeseen, onhan samaan tilaan soviteltu V8-vaihtoehtojakin. Harmillisesti mutta loogisesti pientä hampaattomuutta paljastui myös vauhtipyörän hammaskehältä, joten myös se vaati uusimista. Tämä korostuu W211:n kohdalla, sillä 2000-luvun puolelle tultaessa perus-Mersukin sisältää jo runsaasti niin mukavuuskuin turvallisuusvarusteita, joten niiden toimivuus ja mittariston varoitusvalojen loistamattomuus on yksi ensisijaisista asioista. SBC:n tarkoitus oli hyvä, sillä se esimerkiksi huolehtii tasaisin välein jarrulevyjen kuivuudesta ja siten jarrutustehosta käyttämällä jarrupaloja hienoisesti kiinni levyissä. Ensimmäisten vuosimallien tekninen erikoisuus ja mahdollisesti myös ongelma: sähköhydraulinen jarrujärjestelmä SBC. Runsaammin varustelluissa huolia on kirjattu kaarre-ajovalojen sekä lasikattoluukun toiminnassa. Samoin jousien katkeamisia on havaittu varsin usein. Myös muita elektroniikkahuolia sekä Airmatic-ilmajousituksen häiriöitä on tavattu. Seuraavana vuonna selvitettiin puolestaan käynnistäessä kuuluvaa ylimääräistä ääntä, jonka syyksi paljastui starttimoottorin rattaasta puuttuvat hampaat. Huomisen harrastettava W211-sukupolven E-Mercedestä ei moni helpolla miellä harrasteautoksi. Esimerkkinä käy auton M271-nelosmoottorissa käytetty nokkaketju, joka valmistajan suunnalta päädytty toteuttamaan vain yksirivisenä, minkä seurauksena ketju venyy tavanomaista nopeammin. Kuvien hyvin pidetty esimerkkiyksilökin on saanut osakseen ennakoivia huoltoja korjaustoimia, jotka ovat aiheuttaneet Mercedeksen laatumaineeseen ja auton hintaluokkaan nähden muutamia varsin tuntuvia menoeriä. Tällä koe tamme kertoa, että nyt käyttöautoina pyörivien yksilöiden joukosta alkaa olla suotuisa aika seuloa vähän ajetut ja asiallisesti ylläpidetyt. Käytetyn Mersun ostajan kannalta SBC on siis jonkinlainen riski: toisella SBC voi pelittää ongelmitta hamaan tappiin, huono-onnisemmalla on edessä todennäköisesti nelinumeroinen remonttikustannus. Lisäksi se pystyy nopeassa jarrutustilanteessa muodostamaan nopeammin tarvittavan jarrupaineen kuin tavanomaisesti ”jalalla”. Eikä vielä tarvitsekaan, mutta vuosilla on tapana juosta, joten ei ole enää pitkä matka siihen kun mallisarjan ensimmäiset, nyt 20-vuotiaat yksilöt kolkuttelevat entisen museoajoneuvoiän rajapyykkiä. Sellaista mielivän omissa käsissä ja lompakossa sitten on, kohdistaako huomionsa E-sarjan laajasta mallistosta edullisempaan vai sitten ylellisempään ja menevämpään, mutta myös hintavampaan päähän. Moottorivaurion välttämiseksi nokkaketju on uusittu noin 170 000 ajokilometrin kohdalla vuonna 2015. Malliversiosta riippumatta saa varautua etuakseliston palikoiden päivittämiseen: nivelet, raidetangonpäät ja pallonivelet ovat osoittautuneet suhteellisen nopeasti kuluviksi. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA W211-sukupolven Mercedes-Benzin hankinnassa kannattaa yleisesti ottaen tarttua vanhaan hyvään ohjeeseen: hieman korkeammalla hankintahinnalla hankittu asiallinen yksilö voi nopeasti kääntyä huomattavasti kokonaistaloudellisemmaksi kuin se hetken huumassa haalittu edullinen, mutta elämää nähnyt auto. Muista W211:n yleisistä ongelmista listataan vanhimpien CDI-dieseleiden suutinongelmat sekä audioviihdelaitteen oikuttelut
Muskeleita ja kauniita linjoja Irmscher valmisti 80-luvulla kourallisen Opel Manta i300 -erikoisversiota, joiden hengessä on sittemmin rakennettu lukuisia kuutoskoneisia Mantoja. Palvelumme • Autohuolto • Määräaikaishuollot • Pikahuollot • Öljynvaihdot • Autokorjaamo • Vakuutusyhtiöiden hyväksymät vauriokorjaukset • Peltikorjaamo ja maalaamopalvelut • Rengashotelli ja renkaiden vaihto • Tuulilasin korjaukset ja vaihdot • Lämmityslaitteiden asennukset • Lisävarusteiden asennukset ME TUNNEMME AUTOSI VARAA AIKA: www.autorep.?/ajanvaraus AUTOREP OY PÄIVÄLÄISENTIE 1–6 00390 HELSINKI AJANVARAUS PUH. Teemme kaikkien automerkkien korjaukset ja huollot yli 35 vuoden kokemuksella. Sijaitsemme hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin Konalassa. Olemme englantilaisten autojen asiantuntija ja tunnemme brittiautot läpikotaisin. Seuraavassa numerossa tutustumme myös Samuli Kalmanlehdon Datsun 120A F-II Coupé -kesäautoon ja vihreiden ajatuksien ilmaantumiseen automainonnassa. Krister Harjun rakentama yksilö kuuluu tähän joukkoon, mutta se edustaa ennen kaikkea rakentajansa ihanteita niin ulkonäön kuin ajettavuuden suhteen. Kun haluat autollesi parasta mahdollista huolenpitoa, Autorep on oikea osoite. Meillä on käytössämme useiden englantilaisten autojen merkkikohtaiset työkalut ja voit tilata kauttamme myös harvinaisempien merkkien varaosia. Tervetuloa kauempaakin! VUOTTA KOKEMUSTA & AMMATTITAITOA. Meiltä löytyvät parhaat mahdolliset testilaitteet ja työkalut. Olemme huoltaneet brittiklassikoita jo vuodesta 1980 alkaen ja mekaanikkomme ovat saaneet koulutuksensa autonvalmistajien tehtailla Isossa-Britanniassa. Klassikot 6/2022 ilmestyy 1.9.2022 Seuraavassa numerossa: 99 . 09 682 4440 WWW.AUTOREP.FI/AJANVARAUS AVOINNA MA–PE 7.30–17.00 Autorep Oy on Helsingin Konalassa sijaitseva täyden palvelun autokorjaamo. Osaava henkilökuntamme, 17 nosturipaikkaa ja nykyaikaiset laitteistomme takaavat, että työt aloitetaan nopeasti ja ne valmistuvat ajallaan
12 90 43,00/l 60-8164 Motul Engine Oil Stop Leak 300 ml ÖLJYN LISÄAINE VUOTOJEN TUKKIMISEEN Pitää tiivisteet joustavina ja tyrehdyttää öljyvuodot. Täyttää vaatimukset aikakausille 1960-1980. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 25 90 5,18/l 59-2062 British Classic Motor Oil 20W-50 MINERAALIPOHJAINEN MOOTTORIÖLJY 5 L Vanhempiin vapaasti hengittäviin harrasteajoneuvoihin kuten autot ja moottoripyörät ilman märkäkytkintä. Vähentää öljyn kulutusta sekä vuotoa. 5 99 23,96/l 60-2001 Lyijynkorvaajalisäaine 250 ml LYIJYNKORVIKE Lyijynkorvike on tarkoitettu vanhoille moottoreille, jotka on alunperin suunniteltu käyttämään lyijyllä lisäaineistettua bensiiniä. API SE/CC. Lyijykorvikkeen lisäaineyhdistelmä voitelee venttiileitä ja istukoita, suojaa niitä ennenaikaiselta kulu miselta ja ehkäisee moottorivaurioita. Sisältää kuormituksen kestoa parantavaa ZDDP-lisä ainetta. Soveltuu mineraalisekä synteettisille moottoriöljyille. Aidossa 5 litran peltikannussa RENAULT 10 MAJOR ’67 TÄYDEN KYMPIN PELI KESÄN TAPAHTUMAT: rompetorit ja retkeilyajot MAINOKSEN IMUSSA: aerodynamiikka edellä HARRASTAJA: keräilijä ja kauppias Pekka Leppänen ISOISÄN TALLISTA ŠKODA S 100 ’75 FARKKUKAUNOTAR BORGWARD ISABELLA DELVAN ’61 5/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 100 SIVUA! Kes Kesääextra extra 05 /2 2 Au di 80 1.8 S ’8 7 • Bo rg w ard Isa be lla De lva n ’6 1 • Fo rd M us ta ng II ’76 • M atr a M 53 ’71 • Re na ult 10 M ajo r ’6 7 • Šk od a S 10 ’75 36 84 80 -2 20 5 • PA L VK O 20 22 -3 5 6 41 48 83 68 48 08 22 00 5